vastaan T ila ush inta v. Kysely 20 B. 196 1 500 mk . Valok. Jaetaan Suomen Luonnonmojeluyhdist)>ksen jäsenille jäsenmaksua. K . Merkin hinta on 250 mk.. ar\'o tai a mm atti ja postiosoite) kirjeitse ta i puhelimitse. K. Sivun ylä laidassa kuvattu SLY:n merkki on saatavissa myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rinta merkkinä. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähete tää n postiennakkona. M.: Karhusaari, Karkun ensimmäinen luonnonsuojelua lue 26 E.-P. 196 1 32 Summary Kansikuva: Nuori ttmlurihauil/,a (Falco rusticolus). P.: Petoeläimet ja riistanhoito 27 Maiseman ja lu onnonsuojeluki lpailu Korpi la hdelle 27 Kysy mys ja vastaus 28 Jaloh a ukkatiedu teluj a u lkomailla Kirjallisuutta 29 Olavi Hilden: Retkeilijän linLuopas 29 Ilkka Laitakari : Kive t väriku vina 30 Lounais-Hämeen Luonto 8 ja 9 31 Suomen luonlo vaarassa! 31 J äsenhankintakil pai lu v. . SUOMEN LUONTO Ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Jäsenmaksu pcritäiin aikakauslehden läh e tyksen yhteydessä Vuosi jäsenmaksu Opiskelijat ja koulu laiset Ai naisj äsen .. : J outsenta lvi Lu onto ja ta/ousPliimä 23 Turkistarhoje11 kuokkavieraat 23 Kala vesien my rkylys Luonnonsuojelun tyihnaalta 24 V. Lind eberg: Suomen eliiimistö 195i60 22 K . .. Arrela : Keskustelua Tornionjoesta 25 K. l\l. SUOME:--1 LUO:"INO:-SUOJEL UYHDJSTYS Helsinki, Unioninkatu 40 a. N i i I o S ö y r i n k i (vastaava), toht. Christian Carpelan & Martti Linkola. Puhelin 622 978 Poslisiirto 6882 Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi. SISÄLTÄÄ: :'\iilo Söyrinki: Enemmän 1chokk111111a 1 uon nonsuojel u L yöhö n 4 l\l a rtti Linkola : TunLU rihaukka mäiscn Pohjolan kasvalli perim 12 Hannu Tarmio: Afrikan vi llieläinten tuleva isuus Uusi11 tieto S11 1n c11 luo11nosta 20 Olavi H ilden: Tunturipöllöt vaellam assa. Reino Kalli o l a. Tilattae sa mainitkaa haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. 400 mk 300 mk 8.000 mk Toimitus: prof
Se aineellinen tuki, jota Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on saanut ja edelleenkin saa yleisistä varoista, on kovin vähäinen sen ohjelman ja tehtävien laajuuteen verrattuna. Myös painopaikka on siirtynyt pääkaupungista Porvooseen. Niinpä toiminta onkin edellytystensä puolesta aivan toisella tasolla kuin meillä ja myös tulokset sen mukaisia.. naapurimaastamme Ruotsista. saanut palkata valtion varoilla erityisen jäsenhankintasihteerin muun varsinaisen henkilökunnan lisäksi. Luonnonsuojelua ei enää pidetä vain joidenkin hempeämielisten luonnonharrastajien asiana, vaan se on yhteiskunnallinen välttämättömyys. Siellä luonnonsuojeluyhdistys on mm. N:o 1 1961 20 VUOSIKERTA SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU Enemmän tehokkuutta luonnonsuojelutyöhön Niilo Söyrinhi Tämä numero aloittaa Suomen Luonnon kahdennenkymmenennen vuosikerran. Niin kauan kuin valtionavustuksemme on kytketty varsinaisten tieteellisten seurojen määrärahoihin, ei tilanteessa ole odotettavissakaan ratkaisevaa parannusta. Yhdistyksemme käyttövarat ovat niin vähäiset, että on ollut pakko etsiä tähänastista halvempi kirjapaino. Yhä yleisemmin tajutaan, että alkuperäinen kasvija eläinmaailmamme ja suomalaisen luonnonmaiseman erikoislaatuisuus on pyrittävä säilyttämään mahdollisimman rikkaana ja turmeltumattomana myös teollistuvassa yhteiskunnassa . Luonnonaiheinen kuva, joka vaihtuu numerosta toiseen, tuo toivottavasti lehden pyrkimykset entistä paremmin lukijoiden tajuntaan. Olemme tässä suhteessa auttamattomasti jäljessä esim. Tämä johtuu kustannussyistä. Lehtemme on kuitenkin vasta viisi vuotta ilmestynyt nelinumeroisena oltuaan ensimmäiset 14 vuottaan yksiniteinen vuosikirj a. Mitä pitemmälle kulttuuri kehittyy ja kansan yleinen sivistystaso nousee, sitä herkemmin tajutaan luonnon läheisyyden ja sen värien ja muotojen runsauden ja kauneusarvojel1' merkitys ihmisen sopusuhtaiselle henkiselle kehitykselle puhumattakaan luonnonsuojelun tieteellisestä ja taloudellisesta merkityksestä. Tuttu, yhdistyksemme jäsenmerkin koristama kansilehti on korvattu elävämmällä. Näin säästyvät varat tarvitaan kipeästi muuhun toimintaan, jota olisi jatkuvasti laajennettava, sillä luonnonsuojelu elää juuri voimakasta nousukautta meidänkin maassamme. Entiset lukijat huomaavat, että lehden ulkonäkö on muuttunut
Sen jälkeen olemme saaneet kestää ankarat sorron vuodet ja käydä säälimätöntä taistelua kansallisesta olemas~aolostamme. Suuri määrä opettajia ja muita nuorison kasvattajiakin, •) Ks. vesivoimahallinnon pääjohtaja puolustamaan virastonsa tekemiä suunnitelmia Tornionjoen ja muiden Pohjois-Ruotsin vesistöjen rakentamiseksi. edustajina, ovat myös todellisia luonnonsuojeluparlamen ttej a. Vieraan vaikutelmaksi jäi, että tehtävä oli hänellekin liian vaikea. Tähän työhön voi jokainen Suomen Luonnonsuoj eluyhdistyksen jäsen ottaa osaa. Ainoa keino saada valtiovallan taholta tarpeeksi ymmärtämystä ja tukea luonnonsuojelulle on tehdä sen m erkitys tajutuksi kaikissa kansalaispiireissä. Vain jatkuvalla valistusja propagandatyöllä luonnonsuojelun pyrkimykset voidaan saattaa niin yleisesti tunnetuiksi, että niille annetaan arvoa myös siellä, missä valtakunnan asioista päätetään. Oli todella mieltä lämmittävää kuulla esim. ]äsenhanhintakilj1ailtt s. Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen jokasyksyiset kaksipäiväiset keskustelukokoukset, joihin kulloinkin vartavasten saapuu n. m aatalousministeri Netzenin esiintyvän pääpuhujana Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen 50-vuotisjuhlassa Tukholman Skansenilla pari vuotta sitten. Moni heistä saattaa olla innokas luonnon ystävä ja liittyy mielihyvin jäseneksi, kun asia vain hänelle esitetään. On selvää, että kaikki tämä on estänyt täydellä teholla hoitamasta kulttuuriasioitamme. Niiden polvien asevelvollisuutena, joiden ei tarvitse tulilinjoilla puolustaa isänmaata, olkoon raken tava työ talouselämän ja kulttuurin hyväksi. Tuossa juhlassa oli muuten läsnä n. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että luonnonsuojelun merkitys ja pyrkimykset ymmärretään Ruotsissa niinkuin monissa muissakin m aissa sekä idässä että lännessä aivan toisella tavoin kuin meillä myös johtavissa piireissä. Vain kapea Pohjanlahti erottaa meidät Ruotsin maakamarasta ja pohjoisessa on senkin sijasta vain Tornionjoki latvajokineen. 311 2. Luonnonsuojeluväen arkailematta ja asiantuntemuksella esittämät tosiasiat osoittivat, että vesivoimataholla oli lähdetty näihin koko Pohjois-Ruotsin ja hyvältä osalta Suomenkin luonnonoloja ja totuttuj a elinkeinomahdollisuuksia ennakolta arvaamattomalla tavalla muuttaviin hankkeisiin aivan riittämättömin selvityksin. Ei siinä jäänyt mitään epäilyksiä siitä, ettei maan hallituksen taholl a oltaisi selvillä luonnonsuojelun välttämättömyydestä. Viime syksyn kokoukseen oli kutsu ttu mm. Ensimmäisenä tehtävänämme on u u s i e n j ä se n te n h a n k i n ta yhdistykselle.*) Miltei jokaisella meistä on läheisimmässä sukulaistai tuttava piirissään henkilöitä, jotka tuskin ovat edes kuulleet Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen olemassaolosta tai nähneet ainoatakaan Suomen Luonnon numeroa. 300 miestä lääninhallitusten, metsänhoidon, maatalouden, arkkitehtikunnan, opettajiston, tiedemiesten jne. Yli puoli vuosituhatta olemme lisäksi kuuluneet sam aan valtakuntaan ja nauttineet samoja enemmän tai vähemmän demokraattisia oikeuksia. Sitä suuremmall a innolla niihin on tartuttava n yt, kun taas elämme onnellisia rauhan ja hyvinvoinnin aikoja. 6000 henkilöä
Sam a koskee tietysti m etsäja m aa talousalan ammattimiehiä, käytännön m aanviljelijöitä, puutarhureita, tienrakentajia, kunnallisvirkamiehiä, arkkitehtejä ja monien muiden alojen edustajia, jotka joutuvat työskentelem ää n luonnossa tai muuttam aan luonnonsuhteita tai maisemakuvaa. On siis parasta ennakkoluulottomasti levittää tietoa yhdistyksestämme ja luonnonsuoj elun pyrkimyksistä as ianomaisen säätyyn ja ammattiin katsomatta. Sisältö on pääasia. T oimituksen on ollut pakko jatkuvasti etsiä kirjoittajia, ja uusien löy täminen on kovan työn takana. M yös aivan lyhyet uutiset paikkakunn allisista luonnonmuistomerkeistä, erikoisista eläinja kasvilöydöistä, uhanalaisista tai jo hävityksen kohteeksi joutu neista paikoista ja luonnonesineistä jne. Niinkuin arvoisa t lukijat ova t huom anneet, ovat tietyt kirjoittajanimet toistuneet useita kertoj a lehtemme sivuilla. joille luonno nsuojelu antaa runsa in m äärin herätteitä ja ohjelmaa heidän jokapäiväisessä työssään, on vielä yhdistyksemme ulkopuolella. J o muutama sivu on tarpeeksi . Moni m aisem akuva tai luonnonmuistomerkki esim. U sein tullaa n asiasta puhumaan aivan liian myöhään, kun ei enää mitään ole tehtävissä. ovat tervetulleita. Ei siis pidä arkailla sen lähettämistä. On suoranainen velvollisuutemme vetää heidät mahdollisimman nopeasti luonnonsuojelun piiriin. Kielivirheitäkään ei tarvitse pelätä ne korjataan toimituksessa, jos se on tarpeen. Julkaistaviksi kelvollisista kirjoituksista m aksetaan kirjoituspalkkiotakin sen verran, ettei tarvi tse kynän tai koneen tai joidenkin iltatuntien kulumista surra. Kirjoitusten ja uutisten lähettäminen koituu siis samalla kotiseudun luonnonarvojen puolustamiseksi. Usein saattaa löytää erinomaisen hartaita luonnonsuojelun ymmärtäjiä sellaisistakin henkilö istä, joista sitä ei heidän ammattinsa nojalla osaisi odottaakaan. Aina parempi on, jos kirjoitukseen tai uu tiseen liittyy hyvä valokuva tai useitakin, jos se on tarpeen. Ei ole lainkaan harvinaista, että piittaamattomuudes ta luontoa kohtaa n palj on parjattuj en tekniikan edustajienkin pinnan alta paljas tuu vilpitön luonnon ihailij a. Tämä ei suinkaan ole johtunut toimituksen halusta suosia juuri heitä toisten kirjoittajien kustannuksella. Jäsenistössämme on varmaan m onia, joill a on tällaista aineistoa valmiina tai ainakin helposti paperille pantavissa. olisi varmaan voitu pelastaa hävitykseltä, jos siitä olisi ajoissa tiedoitett u yhdistykselle. Se on yksinkertaisesti seuraus kirjoittajien vähälukuisuudesta ja asianomaisten henkilöiden avuliaisuudesta . Toinen asia, jota tahtoisin erityisesti tähdentää uuden vuosikerra n a lkaessa, on kirj o itu s t e n j a uuti ste n l ä hettäminen Suomen L uontoa varten. Alkakaamme uusi vuosi lisääntyneen toimeliaisuuden merkeissä luonnonsuojelun koko rintamalla! 3. Kirjoitusten ei tarvitse olla pitkiä
Vain kaikkein etäisimmät tai vaikeimmin päästävät pesäpaikat säästyivät, ja linnun pesimäalueen eteläraja siirtyi yhä kauemmas pohjoiseen. Tunturihaukka perimmäisen Pohjolan kasvatti Niartti Linlwla Tunturihaukalla, jonka vanha tieteellinen nimikin Hiernfalco gyrfalco on oudon komeasti kalskahtava, on aina ollut eräänlainen erikoisasema luonnon harrastajan mielessä. Se ei ole koskaan ollut pelkästään lintu lintujen, haukka haukkojen joukossa. Tunturihaukka katosi Kittilän alueelta ja monilta Enontekiön pitäjän tunnetuilta pesimäpaikoilta. Varsinainen todella tuhoisa tunturih aukkakannan verotus alkoi vasta myöhemmin kun " tieteellinen" luonnonharrastus tuli muotiin, ja munankerääjien verraton kaarti alko i liikuskella lintumailla. Tällainen pyydystely ei vielä paljon vähentänyt tunturihaukkojen määrää. Niinpä esim. Varmaa joka tapauksessa on, että sellainen, joka rohkealta " tutkimusmatkaltaan" pohjan perille toi saaliina jylhän kallioseinämän kielekkeeltä r yöstetyn tunturihaukan poikueen tai jonka onnistui houkutuslintujen avulla van4 gita ta lvella eteläisempiin maihin siirtynyt vanha lintu, sai sievoisen ansion. Muutamilta jylhiltä kallionjyrkänteiltä sen lopullisesti hääti turistien virta. Voidaan puhua tunturihaukan suuresta merkityksestä jopa E uroopan kulttuurihistoriassa, noina haukkametsästyksen kyseenalaisen loiston päivinä, jolloin juuri tämä petolintu, jota pidettiin haukoista jaloimpana, oli kaikkein halutuin ja arvokkain linnanherrojen kyyhkyspaistin noutajana. Vanhastaan tarunomaisen maineen omaavan harvinaisen tunturihau kan pesyeet olivat erityisen kysy ttyjä. T unturihaukan suosioon oli myös käytännölliset syynsä: se on jalohaukoista suurin ja mahtavin ja saalista jana verraton. Korkeasäätyinen haukalla metsästäjä, itse kesyjen viljelysmaiden kasvatti, saattoi tuntea ranteellaan istuvasta vangitusta haukasta virtaavan erityistä tenhovoimaa tietäessään sen olevan kotoisin tarujen ja myyttien m aasta, kaukaisesta Tuli-Lapista, missä ihmisetkin a jelivat hirvensukuisilla eläimillä ja loputtomissa erämaissa vain noidat päristelivät rumpuj aan. 1930-luvun lopulla se pesi vielä Inarin etelärajan tuntumassa, Ahopään tunturikurussa aivan m aantien kuuluvilla,. Lappalaiset hauku teltiin tilauksesta ryostamaan pohjanperien harvina1S1mpien lintujen pesiä, ja munat siirtyivät "luonnontutkijoiden" laukuissa Euroopan eri kaupunkeihin. 1800-luvun lopulla ja vielä tämän vuosisadan ensi vuosikymmeninä niitä kulj etettiin kymmenittäin Lapin peruko ilta kotimaisiin ja manner-eurooppalaisiin munakokoelm iin
Kauempaa, varsinaisesta Tunturi-Lapista tunturihaukkaa on etsittävä. Olin muutaman toverini kanssa osunut Lapin-retkeilyilläni tunturihaukan pesimäpaikalle sentään jo parikin kertaa; kuitenkin niin myöhäiseen aikaan kesästä, että olimme saaneet tyytyä vain aran lentopoikueen ihailuun. mutta nykyään on seudulla turistitulva sellainen, ettei edes porojen vasominen suju häiriöttä. Lentävä tunturihaukka. Hangella joen jäällä on pari 5. Ka]lionkupeen on aurinko sulattanut, ja siinäh~n on haukka tietenkin istuskellut ja uinaillut keväisessä lämmössä. Tämä kaikki oli vain lisännyt haluani nähdä tämän hahmoltaan alkuvoimaisimman lintumme pesä oikein " täydessä toiminnassa" ja se urata hetkisen sen kotoista elämää. Hiihtelen retkikumppanini. Mutta saavuttuamme pahdan kohdalle on ilmassa toinenkin tunturihaukka, edell istä vielä suurempi, siis naaras, joka kohta päästää karkean vihaisen huutonsa. . Runsaina myyrävuosina tapaat piekanan miltei joka tunturikupeessa metsästelemässä, kivillä istua nököttämässä tai honganlatvassa uinailemassa. kanssa koivupensaiden saartamaa avaranpuoleista jokiväylää huhtikuun heleässä aruingossa. Poskeni kuumenevat: ei tässä ollakaan pelkässä auringonotossa! Näen kohdan mistä naarashaukka on lähtenyt, ja kallionhyllyllä näkyy siinä risuista kyhättyä seinämää. Sitten sa ttui yllättävä tapaus seudulla, jolla en olisi koskaan uskonut tunturihaukkaa löytäväni: Inar1n pitäjän matalimmilla, tuntureista köyhimmillä laitamilla kevättalven hohtavien hankien aikaan. Kunnes sitten . Mutta kun piekanahaukka on kirjava, kodikas ja rauhallinen myyränpyytäjä, on tunturihaukka toisenmallinen: harmaanpuhuva, nuolennopea riekonsurma, tunturimaiclen hurja suurpyytäjä, jonka olennossa mahtavalla tavalla yhtyvät kanahaukan vankka harteikkuus ja muuttohaukan siro jalous. Yhtäkkiä on jokiväylän yllä, aivan lähellä, ilmassa komea . . Siellä on vielä sen valtamaa, ja kaikkein pohjoisimman Lapin omia lintuja se on aina ollutkin, sen petolintuvaltiai ta yhdessä piekanan kanssa. Tunturihaukkaa näkemättä voit kulkea kesäkaudet ja koluta lukuisat kallionjyrkänteet. tunturihaukka, ja samassa huomaan joen pohjoisen rantatörmän jyrkentyneen melkoiseksi kalliopahc\aksi . Piekanan perhe-elämän tunnet jo h yvinkin, mutta tunturihaukasta ei ole tietoakaan. Piekana on jokaisen Lapin-kävijän tuttu, tunturihaukka vain harvan
Tunturihaukan munat ovat olleet munan kerääjien haluttua suurriistaa. Uudestaan vain pesälle ja nyt hitaammin ja harkitummin, ja niin on neljä punaruskeaa kookasta munaa ihailtavanani. Sen vieressä paistavat r iekon jäännökset ja a uringon paahtamina levittävät uhoa ympäri lleen. tapettua, syötyä riekkoa ja haukkojen siipien painalluksia. On varsin mahdollista, ettei seuraava hiihtäjä suhta udu harvinaiseen tunturihaukkaan yhtä ihailevasti kuin me; hän ehkä näkee siinä vain riettaan r iistan tuholaisen. Emo kyllä palasi hautomaan, ei sen puolesta. Jo uhoaa mädän hajua kalliosta, ja kurottelen kiihkeästi nähdäkseni pesään liian kiihkeästi, sillä ruohontupas jää käteen ja toinen käsi hakee turhaan otetta sileästä kalliosta; nyt mennään lujaa. Pian alkavat hohtavat m aisemat tummua, rikas ja antoisa yllätysten päivä on illassaan. Hämärissä on mielissään löytäessaan poromiesten autiotupaan yöksi; lämpötila laskee 25 pakkasasteeseen. 6 Kiipeillessämme ja valokuvaillessamme pahdassa ha ukat häipyvät, mutta emme pidä aivan tulista kiirettä pois: pesassa eteläisellä rinteellä auringon paahteessa on aivan kesäinen lämpötila, joten munat eivät voi vahingoittua. Tunnin päästä sujuttelemm e jo kaukan a hongikkoisen vaaran kupeessa ja löydämme verekset ahman jäljet ja kolme piekanan risulinnaa, tosin vielä lumen kattamina ja tyhjinä. Hiihdän vilkkaisen kiireen kaupalla jyrkänteen juurelle, potkaisen sukset jalasta ja ruohontuppaisiin takerrellen alan kavuta ylöspäin. Lapin vanhat viisaat erämiehet kyllä myöntävät, ettei riistalintujen nmsaus riip u haukoista ollenkaan, vaan että niiden kannanvaihteluja m äärää. Ilomme taustalla painoi kuitenkin huoli meitä pesän löytymisen vuoksi. Mutta tälle sattuman oikusta löytämällemme tunturihaukan turvapaikalle johti nyt latumme, ja sitä ei saanut tekemättömäksi. Erämaissa hiihtäjä ottaa kovin mielellään vanhan suksenladun alleen ja seurailee sitä. Pesä lienee vanha, loppu un kulunut ja maatunut piekanan tai korpin pesä, tunturihaukan hivenen korjailema. Ehkäpä sattuu hyvinkin joku olemaan menossa hiihtomme suuntaan, tai joutilas mies huvikseen lähtee tarkkailemaan: keitähän tässä on kulkenut ja minne. Mutta tunturihaukan munia suojaa emolinnun villin veren kuumaksi lämmittämä ruumis. Mutta kallion alla on pehmeää lunta onnekseni en putoa edes suksien päälle ja niinpä olen vielä kirJ01ttamassa tapahtumasta. Kun sitten hiihtelemme pois, näkyy etäälle ehdittyämme toinen haukoista jo palaavan pesälle. Ne sij aitsevat mullasalustalla, sillä pesärisuja on vain pesän ulkoreunalla, ja niitä suoj aa yläpuolella kaartuva katoskieleke
Niinpä toivoimme lumipyryä, mutta sitä ei näinä kevään tulon hehkuvina päivinä kuulunut. Hiihtoretken kumppanillani oli kuitenkin mahdollisuus viettää samoilla seuduin toukokuun päiviäkin. Viimein saapui odottamani kirje, joka on runsaan kuukauden pesän löytymisen jälkeen, toukokuun 22 pnä päivätty: "Tulin juuri tunturista poromiesten luota vasotuksesta. Vaikkei riekkomiehen pussi ole tunturihaukan takia laihempi, silti on paljon kademieltä, joka ei suo viimeisille harvoille tunturihaukkapareille palstaakaan Lapin laajoista riekkomaista. Näin hetken ajan emolinnun istuvan pesässä ennenkuin se huomasi minut. Kohina oli valtava, ja juuri sen vuoksi saatoin liikkua kallion laella aivan huomaamatta. Poikaset olivat jo syntyneet: tuollaiset valkeat pumpulipallot, joissa hiukan erottaa päätä. Näine aatoksineni jouduin palaamaan kaupunkiin, ensimmäisen piekanan ja ensimma1sen joutsenen näyttäytyessä juuri lähtöni päivänä. Kun aina on luonteita, jotka eivät siedä siipiä polkunsa yllä. Onneksi oli samanlainen ilma kuin meillä viime kerrallakin: pesäkalliolla oli hyvin lämmin. Tunturihaukka kyllä näyttää viihtyvän hyvin. Poistuin heti, jotta lintu sai palata. Meillä oli kauhea tuuli ja tuisku, ja olimme laavussa 12 tuntia peittojen alla. Sovitin reittini niin, että m atkalla kävin löytämällämme pesällä. Ja olen melko varma, ettei kenelläkään ole nyt asiaa sinne joelle, Poikaset huutavat kuorossa . Joki pesän alla oli juuri purkautunut jäistä, telit olivat sikin sokin koskessa ja vesi pulppusi niiden välissä. Sitten sää parani ja pääsin lähtemään asunnolleni päin. vät muut monimutkaisemmat tekijät. 7
päivän iltana lähestymme itse pesää kohoaa jännitys huippuunsa . ovathan vasotusmaat ja hyvät kalapaikatkin toisaalla ja kelirikko tulossa." Kaikki oli siis hyvin, ja oli syytä harkita poikasten rengastamista. Kuljettiin loputtomien jänkämaiden halki, jotka kuhisivat siivekkään elon täyteyttä ensimmäisen oikean suvipäivän lämmössä. Joen pauhu on val. Kun vihdoin kesäkuun 14. J ärvireitit olivat kulkemattomissa juhann ukseen asti. Oli mentävä kävellen, veclenjakajamaita pitkin jokien vuolaita suupuolia välttäen. Havupuuvyöhykkeessäkin oli vielä kesäkuun puo~ella paikotellen nietoksia. Välillä oli kolmekin yöpymistä ennenkuin aloimme olla tutummilla 8 mailla. Kaikki kahlaajalinnut olivat äänessä. Kesä tuli sinä vuonna myöhään. Riekot istuivat vielä keväthuumassa kivillä, ja isommat järvet olivat niin tiukassa jäässä, että tuskin sai pakilla vettä rannan ja jäänreunan välistä. Tunturihaukan pesä sattui olemaan si llä kulmalla pitäjää, jota ei vielä ole teillä siunattu . Kaikki neljä poikasta. Lähdin erään toisen toverini kanssa rengastusmatkalle. Joskus tohahti metsähanhipari pajattaen lentoon, väliin luikkasi kurkien kuoro. J a kaiken taustalla soi lakkaamatta kiihkeä, paahteinen surina: jänkäsirriäisten soiclin. Vanhin on piiloutunut
Poikasia on kokonaista neljä, siis kaikki munat ovat onnellisesti kuoriutuneet ja kehittyneet. R engastus on työlästä hyvä, että m eitä on kaksi sillä poikaset nuoresta iästään huolimatta ovat vah voja ja hurjaluontoisia. Mutta miesten kulussa 9. Autiompaa, riipaisevampaa ei voisi olla: "jumaltyhj yydestä" on runoilij a joskus puhunut. Köyteen tukien laske udumme itse pesäkielekkeen luo. Alla pauhaa tulvassaan paisunut virta, yllä )saar~elee emolintu käheästi huudellen, ja jokiuomaa lentelee edestakaisin tukkakoskelo, jonka olemme säikäyttäneet pesästään kallionkielekkeen kolosta. Paremmin ei voisi olla. tava: pesän kohdalla on talvisen jääpeitteen sijalla nyt kuohuva, tulviva koski. N iin olemme taas m arssia jymistämässä takaisin kohden teitä ja kyliä. Tulvakuohujen läpi olisikin pesälle pääsy ollut mahdotonta niin uiden kuin kahlaten. Ehkäpä tunturihaukan varhaisella pesimisellä on käytännöllinen syynsä: Kevään ja alkukesän lehdettömässä m aisemassa kauas näkyvää, soidinhuumassa varomatonta riekkoa on otollista pyytää. Tunnelma pesällä on uljas: Neljä valtavaa raivoavaa poikasta, joista tosin isoin ja vanh.in on velttoon rauhallisuuteen taipuvainen, mutta muut sitä hurjempia; m ahtava m ädänlöyhkä henkii pesäkalliolta ja etenkin pesäkielekkeeltä, missä poikaset seisovat riekonsulkien, -luiden ja -jalkojen ja mädäntyneiden riekonosien muodostamalla alustalla. Vasta ollessamme pesällä alkavat poikaset huutaa vaimentaen joen mahtavan kohinankin, ja vasta poikasten huudon opastam ana saapuu emo paikalle. Karuilta, niukoilta riistamailta on juuri nyt helpointa koota nälkäisille poikasille riittävästi ravintoa. Toisella rannalla oleva pesäkieleke näyttää kauempaa kiikaroitaessa tyhjältä, kerkiämme virittyä jo alistuneeseen apeuteen tuhoaja on sittenkin eksynyt paikalle kun lähempää katsoen kiikari kuitenkin tärppää jotain "epäilyttävää". Kuljemme nyt autioita, tyhjiä maita: on loputonta kituliasta ja harvaa koivupensaikkoa hedelmättömällä hiekkamaalla, kaikki on tasaista, eikä taivaanrantaa elähdytä ainutkaan korkea tunturi tai jyrkkä vaaran nokka. Näppäämme muutaman valokuvan, mutta sitten on "tunnelmointi" lopetettava: lintujen on syytä päästä omaan rauhaansa. On vain matalia, mitättömiä selkiä, pohjoisen äärellä puuttomia, muualla vielä lehdettömän koivun verhoamia, etelän suunnalla näkyy muutama petäjä tavoittelevan elintilaa. Vielä tarkastustähystys kädet hieman täristen: Siellähän seisovat poikaset; ovat vain niin harmaanruskeat, että kauempaa katsoen sulautuivat kalliotaustaansa! J a kookkaita näyttävät olevan ja paljonkin niitä on, kolme ellei jopa neljä! Minä lähden heti kiireen vilkkaa alavirtaan, tule vastaan suvantoj ärvi ja löydän mitä etsin: se.n poukamassa on kuin onkin veneenromisko. Tuntuu oudolta nähdä niin isoja poikasia tähän aikaa n, jolloin muilla linnuilla tuskin vielä on munat pesissä. Maisemallakin on nyt tuima ja tunteeton ilmeensä: avaralta taivaalta lankeaa pilvistyvän illan kova varjoton valo. Järvi on pian ylitetty vuotavassa purressa, sitten nopea kävely ylävirtaan ja lopuksi seisomme pesäkallion laella sitomassa köydenpäätä va nkkaan koivunjuureen
10. Tunturihaukka syöttämässä poikasiaa n
Haukka syöttää kuitenkin kallionkielekkeillä touhuavia ensilennolle jo uskaltautuneita poikiaan. Pesässä näkyy istuvan kolme poikasta, neljäs seikkailee jo itsenäisesti pahdassa. Rohkeus pettää kuitenkin ja kuopus jää turvalliseen pesään. Ja nyt on valkoisia läiskiä jo muidenkin kielekkeiden tuntumassa. Vihdoin nousee toinen kotiin jääneistä poikasista emon houkuttelemana siivilleen ja räpistelee hätäisesti kallion huipulle. Lehteen puhjenneiden koivunoksien alle pahdan juurelle huolellisesti piiloutuneina saimme nähdä haukan syöttävän poikasiaan. Se kokeilee jo vinhasti vi uhtoen siipiensä voimaa, tähyilee uutta pelottavaa elementtiä: ilmaa, ja on nälkäisen ja hyljätyn näköinen. Poikasillakin on sama tinkimätön ryhti kuin vanhoilla linnuilla. Tunturimaailman aatelissuku seisoo ritarilinnansa valleilla silmäillen karuja, mutta sitä laajempia läänityksiään, jotka ikiaikaisina perintömaina siirtyvät sukupolvelta toiselle. Tunturihaukan pesällä kävimme vielä kerran heinäkuun alussa kolmen miehen voimalla. Kun paluumatkalla viimeisen kerran käännymme etäältä tähystämään kiikarilla juhlallista pesäkalliota, istuu ylpeähahmoisia tunturihaukkoja vähän joka kielekkeellä. Mekään emme käy enää itse pesällä, ettemme säikyttäisi sitä ennen aikojaan lentoon. Ne ovat uljaan, joskin kömpelön näköisiä, vanhempiaan paljon tummempia ja tylpähköine, kehittymättömine siipineen muistuttavat paljonkin kanahaukan lentopoikasia. on s1tavastoin proosallista tarmoa. Emolinnut näkevät meidät tältä taholta jo varhain ja alkavat karhean, inttävän pakinan, kuin keskenään jutellen, vaikka se on jo varoitushuutelun alkua. Kun tulemme näkysille joen rantaan, lähtee yksi poikanen lentoon ja pesään jää enää kaksi. 11. Pian ne sinkoavat huutaen ilmaan ja kaartelevat yllämme. Mutta muut sisarukset räpistelevät jo kokeneen tuntuisina kalliossa. Sitten vanha tunturihaukka tulee pesän lähelle huutamaan, jolloin siinä olevat poikaset vastaavat sille. Se lentää kyllä pesänkin ohi monta kertaa, muttei enää laskeudu sille. Haukkapahdassa ei aluksi tapahdu mitään. On näet aina niin, että koettuaan jotain oikein suurenmoista, mitä luonto on tarjonnut, on äärettömän tyytyväinen itseensä. Yksi mies piiloutuu muiden poistuessa tähystyspaikkaan oksien alle. Tulemme paikalle juuri sellaisesta suunnasta, että saatamme todeta, miten tavattoman kauas poikasten valkoiseksi kalkitsema osa kalliosta näkyy. Pari päivää myöhemmin, jäähyväisvierailulla 4 pnä heinäkuuta, on tilanne pesällä jo uutta enteilevä. Valokuvat: Christian CarfJe/an & Martli Linko/n & Pekka Putkon en. Viimeinen jää vielä pesään, mutta vaikuttaa siltä, ettei emo halua enää syöttää sitä sinne
Afrikan villieläinten tulevaisuus Hannu Tarmio Se on totta: ihmiset ovat perkeleitä maan päällä ja eläimet kiusattuja sieluja. Läntisen huipun lähistölläon kuivunut ja jäätynyt leopardin raato. Kolmeviikkoisen safarin aikana tämä metsästäjä näki kerran kaukaa antilooppiparven ja ampui yhden antiloopin pitkältä etäisyydeltä. Norsuista, sarvikuonoista, kirahveista, gnuista, kuduista, vesiantiloopeista tai leijonista ei näkynyt jälkeäkään. Vieraanvaraisuus oli kaikkialla erinomainen. eräs saksalainen metsästyslehti viime vuoden numerossaan: "Eräs ranskalainen metsasta p matkusteli Portugalin LänsiAfrikassa alueilla, joita viranomaiset 12 pitivät siirtomaan riistarikkaimpina. Schopenhauer Kuuluisan kirjailij an, kuuluisan metsästäjän Ernest Hemingwayn tunnetuin Afrikan-novelli "Kilimandfaron lumet" alkaa seuraavalla usein siteeratulla pikku johdannolla: " Kilimandfaro on 6010 metna korkea lumipeitteinen vuori, jota sanotaan Afrikan korkeimmaksi. Juuri noita Afrikan arojen ja savannien tyyppieläimiä, joita ihaillaan elokuvissa, eläinja matkakirjojen kuvissa: leijonia, leopardeja, antilooppeja, seeproja, kirahveja, norsuja, sarvikuonoja jne. Mauan alueella ei nähty riistaeläimiä lainkaan, Marrupissa kahdentoista päivän aikana vain yksi antilooppi. Vain riista puuttui." Syyt villieläinten cyrmistyttävään vähenemiseen ovat pääasiallisesti seuraavat: Hillitön ammattimainen metsästys rauhoittamattomilla alueilla lihan saamiseksi myyntitarkoituksiin; hillitön metsästys norsunluun ja muiden samantapaisten erikoistuotteiden saamiseksi (esim. Samalta alueelta löydettiin kerran vanhoja hirviantiloopin jälkiä sekä kahdet kafferipuhvelin vanhat jäljet. Nämä vertauskuvalliset sanat voidaan tänä päivänä selittää myös hyvin arkipäiväisellä tavalla: "Leopardi oli paennut ihmistä." Tosiasia näet on, että aivan viime vuosina ihminen on surmannut Afrikassa tuhansia, satojatuhansia, miljoonia villieläimiä. Näin kertoo esim. Metsästysm atkalle sonnustautuneet europpalaiset ja amerikkalaiset ovat kokeneet valtavia pettymyksiä, kun riistaa ei ole löytynytkään. sarvikuonon kuonosarvesta saadaan eroottisesti kiihottavaa pulveria aasialaisille, eläinten häntätupsuista tehokkaita kärpäshuiskuja jne); alkuasukkaiden harjoittama häikäilemätön ja estoton salametsästys rauhoitusalueilla; raivattaessa valtavia alueita maatalouden käyttöön hävitetään alkuperäinen eläinkanta usein täydellisesti; villieläi. Kukaan ei ole selittänyt, mitä leopardi "oli etsimässä niin korkealta"
Näkyvintä työtä ovat teh neet saksalaiset isä ja poika Grzimek. Vielä viime vuonna oli esim. suomalaisilla luonnonhistorian ja maantiedon opettajilla m ahdollisuus tutustua Afritiikasta ja että arot p savannit on saatava tuottamaan tehokkaasti. Ehkä meille silloin vastataan vain, että musta kansa ei elä safarija eläinromanSalametsästäjille ovat kelva nneet va in käpä lä t tältä leijona lta. Isä, Bernhard Grzimek 13. 1utta onko tämä mahdollista mu utamien vuosien jälkeen, kun itsenäistyneiden valtioiden hallitsijat saavat vapaas ti määrätä maansa asioista. Ja lopulta eräs tärkeä syy: itsenäistyneiden afrikkalaisten va ltioiden mustat hallitsijat eivät juuri ole kiinnostuneita villieläinten kohtaloista . Heillä on kylliksi tekemistä oman henkensä varjelemisessa. miä on väitetty tuhoisien tautien Jevittäjiksi, väitös jonka toteen näyttämiseksi on kokeilumielessä surmattu miljoonia eläimiä. On kuitenkin henkilöitä, jotka toimiva t ihmiskunn an omanatuntona tässäkin asiassa. On ilmestynyt joitakin kirjoja, pari elokuvaa ja useita artikkeleita Afrikan eläin ten puolesta. Näyttää si ltä että lukua kasvatetaan lähiaikoina Afrikassa. Kristuksen syntymän jälkeen ihminen on tappanut sukupuuttoon 106 eläinlajia. kan eläinmaailmaan suurilla suojelualueilla
Filmi ja samanniminen teos saavuttivat suuren taloudellisenkin menestyksen. Englantilaiset katsoivat kuitenkin tässä vaiheessa h yödyllisemmäksi, että Grzimekien varat käytettäisiin Serengetin alueen eläinkannan laskemiseen ja eläin ten vaellusten tutkimiseen tässä eläin paratiisissa. Yhdessä 23-vuotiaan Michael-poikansa kanssa hän joitak in vuosia sitten valmisti elokuvan " Ei tilaa villieläimille", joka on esitetty 36 maassa, Suomessakin. Grzimekit puhuvat eteläisen Itä-Afrikan suurien savannien ja arojen eläinten ja niiden turvaksi perustettujen suoj elualueiden p uolesta. Grzimekit lentokoneellaan Serengetin eläinlaurnoja laskemassa. Elokuvan nähneet saattoivat todeta, että se biologisessa mielessä, turhia dramatisointeja välttävänä, oli jopa Disneyn eläinfilmejä miellyttävämpi. Grzimekit ottivat tehtävän hoitaakseen itse, ostivat pienen lentokoneen tutkimustarkoituksia varten ja lensivät Afrikkaan keskelle villieläimiä koskevia suuria pulmia. Niinpä nämä kaksi saksalaista ilmoittivat halu avansa lahj oittaa elokuvan tuoton Englannin hallitukselle, jotta täm ä laajentaisi T anganjikassa sij aitsevan Serengetin luonnonsuojelualueen pinta-alaa. 14. on Frankfurtin eläintarhan johtaja, varsin tunnettu eläinkirjailija ja Afrikan luonnon tuntij a. Isä ja poika olivat kuitenkin sitä mieltä, että ihmiset 36 maassa oliva t m aksaneet pääsymaksunsa auttaakseen Afrikan villieläimiä eikä heitä Grzimekejä
Sen voi päätellä jo kaukaa. Miljoonien vuosien aikana eläimet ovat ihmeteltävällä tavalla sopeutuneet taloudelliseen yhdyselämään savannin kanssa. Mutta toisin on lai ta eurooppalaisten koti eläinten. Valtavat alueet menettavat soi! erosio-ilmiön vuoksi kasv uvoimansa lyhyessä ajassa. kerrotaa n innostuneesti uudesta vuos iennätyksestä, peräti 36 910 eläintä oli saatu hengiltä. "Jos kaikki villieläimet tapetaan sukupuuttoon, täytyy nagana-vaivankin loppua, sillä kärpänen ei silloin löydä sairaita eläimiä, joista se saisi vaarallisia taudinaiheuttajia. Tauti ei ole savannien villieläimille kovinkaa n vaarallinen, sillä ne ovat vuosituhansien aikana kehittäneet voimakkaan vastustuskyvyn. Vuodesta 1932 lähtien o n naganan vastustamisen merkeissä am muttu kuoliaaksi yli puoli mil-joon aa savannieläin tä yksinom aan Etelä-R hodesian alu eella. Seuraavaksi oli tutkijoiden m yönnettävä, että savannin omat elä imet, varsinkin puhvelit, ovat liha ntuotta jina kesyjä kilpailijoitaan huomattavasti parempia. Uskottiin, että kärpänen imee taudinaiheuttajia sisält:ivän veren tartun na n saaneesta villieläirr.estä ja siirtaa siimaeliöt <: 1.tten vastustuskyvyttömään kesynautaan tai iampaaseen. Rhodesian mainiot ennätykset lyötiin. Savannin m aaperän hedelmällinen osa haihtuu pölynä ilmaa n. Muilla keinoill a kärpänen on saatu karkoitetuksi joi ltakin seuduilta. Savannin omat eläimet eivät saa tällaista ilmiötä korj aamattomassa mittakaavassa aikaan. Karjalauma nostattaa valtava n pölypilven liikkuessaan. Villieläinten teurastusharrastus levisi koko tälle alueelle. Niinpä tse tse-kärpäsen saastuttamilla seud uill a ei voida -lainkaan harjoittaa karj anhoitoa eurooppalais-amerikkalaiseen tapaan . Ne sortuvat helposti naganaan. Ja niin hän jakoi neekereille kiväärejä, lupasi jokaisesta surmatusta eläimestä palkkion ja antoi suunnitelmallisesti ampua maan tyhjäksi eläimistä. Kun muistetaan vielä niiden tautienvas tustuskyky, on pakko todeta, että kesykarjan tuominen Afrikkaan 15. Eräs täll ainen pulma on pieni tsetsekärpänen, joka on välillisesti syyllinen villieläinten joukkoteurastukseen. Vuoden 1955 vuosikertomuksessa mm. Tänä päivänä sekä tsetse-kärpänen että nagana ovat kuitenkin elinvo1ma1sma jäljellä. N a udat ja lampaa t syövät järjestelmällisesti ruohon pois ja rikkovat m aan pinnan sork illaan. Sen jälkeen voimme huoleti tuoda kesykarjaa alueille". Naganan rasittama alue ulottuu pa1väntasaajan pohjoispuolelta Sudanista kauas etelään Kauriin kääntöpiirille. Tulos lienee useita miljoonia villieläimiä h yödyttömin ä, m ätänevinä raatoina savannin r uoh ikossa. Tulos on turmiollinen. Eläinten liikkeet ja ravinnonotto tapahtuvat kuin korkeimman johdatuksella maaperän säästämiseksi. Eri kavioeläinlajit eivät syö samoja ruoholajeja, ne eivät tallaa samoj a ruohostoalueita jne. Mutta kesykarj apa ei otakaan sopeutuakseen yhteiselämään Afrikan savannin ja aron kanssa. Tämä olettam us johti erään Etelä-Rhodesiassa toimivan virkamiehen ajattelemaan näin. Kärpänen kulj ettaa use in siimaeliöitä, jotka kärpäsen piston yhteydessä joutuvat eläimestä toiseen ja aiheuttava t tietyissä eläinlajeissa nagana-taudin
Miljoonat eläinyksilöt saivat siis uhrata henkensä täysin olemattomiin tutkimuksiin perustuvan päähänpiston johdosta. 1945-50 esimerkiksi surmasivat englantilaiset Tanganjikassa suurilta alueilta eläimet saadakseen tilaa jättiläismäisille maapähkinäviljelmille. Viime vuonna totesi tri Hindle tutkimuksessaan, että tsetsekärpänen suosii tiettyjä sikalajeja. on useimmissa tapauksissa turhaa; edellyttäen tietenkin, että villieläinten taloudellista käyttöä tutkitaan tarkasti ja otetaan kaikki kehittämismahdollisuudet huomioon. ,1, ,~ -'e:;;> ,...,~ . Tanganjika taas sijaitsee tutuksi käyneen entisen Belgian Kongon itäpuolella. ·Z .. Viljelyssu unnitelma epäonnistui sittemmin täysin. "' --::, " ~:;;;:-~ Suojelualueen vartijoiden salametsästäj iltä takavarikoimia jousia, myrkkynuolia ja ansalankoja. Sen sij aan se va in poikkeustapauksissa puree antilooppeja, seeproja, kirahvej a ja muita teurastuksen kohteiksi joutuneita eläinlajeja. Asukkaina oletettiin Serengetissä olevan muutamien alku. Serengeti oli pinta-alaltaan suunnilleen 12 000 neliökilometriä, siis noin Kymen läänin kokoinen. 16 Samantapaisia tarinoita on useita. Ja lopuksi. • • • Serengeti, Grzimekien tutkimusten kohde, sijaitsee Tanganjikassa. Tälläkin kertaa joutuivat villieläimet sns kärsimään puutteellisten suunnitelmien takia. Tutkimusten mukaan kärpänen 50-88 tapauksessa sadasta imee verta pahkasioista ja muista villisikalajeista
Grzimekit ryhtyivät laskemaan Serengetin eläimiä. Aurinko ja mädättämisbakteerit saavat huolehtia lopusta. Tähän tapaan on vuosittain 150 000 eläintä heittänyt henkensä yksinomaan Serengetin suojelualueella, 250 000 Keniassa jne. Toiset olivat tyhjiä, toisissa oli eläimen pää tai muita jätteitä jäljellä. Eivät enää haaskaeläimetkään jaksa tehdä selvää raadoista. Jos näiden elokuvien perusteella lähtee Afrikkaan, pettyy kuten eräs sveitsiläinen liikemies, joka oli koko ikänsä haaveillut Afrikan matkasta. Todella huomattavia eläinmääriä voi nähdä vain Serengetissä ja muutamilla muilla luonnonsuojelualueilla eri puolilla Afrikkaa . Ei ti etenkään kivuttomasti. Liikkuessaan savannilla Grzimekit joutuivat kohtaamaan salametsästäjiä ja heidän laitteitaan. Sen silmät ovat pullistuneet ulos kuopistaan ja muuttuneet verestäviksi, sinistynyt kieli riippuu suusta. Grzimekit ja Serengetin vartijat tuhosivat tuhansia ansoja, mutta aina uudelleen tuuli toi nenään raatojen hajua ... Lopulta eläin löytää aidasta aukon ja työntää päänsä aukossa olevaan teräslanka-ansaan. Laskeminen tapahtui matalalla lentävästä lentokoneesta. Luonnontilassa elävät neekerit eivät saa kantaa tuliaseita, mutta heidän metsästystapansa ovat siitä huolimatta tehokkaita. Ansapyyntikin on pitkälle kehitetty. Koko Afrikassa lienee asia suunnilleen samantapainen: todelliset eläinyksilömäärät ovat vain kolmannes arvioidusta. He käyttävät jousta ja nuolta ja nuolen kärjessä myrkkyä, joka pystyy tappamaan norsunkin. Sen takajalat ovat jo lyhistyneet, mutta se yrittää yhä kohottaa eturuumistaan. Näillä alueilla tehdään ne Afrikan seikkailuelokuvat, jotka elättävät valhetta Afrikan muuttumattomuudesta. Niiltäkin on leikattu vain hännät. Ainoa villieläin, jonka hän näki kolmekuukautisen Arikan-matkansa aikana luonnonsuojelualueiden ulkopuolella oli ikäloppu strutsi. Tuolla makaa jälleen yksi seepra; se on syöty, mutta kuivunut nahka on kiristyneenä luurangon päällä. asukasheimojen ja joidenkin riistanvarti joiden lisäksi miljoona eläintä. Eläimet eivät viitsi hypätä aitojen yli, vaan seurailevat niitä kuin kalat katiskan aitaa. Alkuasukkaat rakentavat pensaista aitoja savannille. Salametsästäjät ovat leikanneet eläimeltä vain hännän; he myyvät ne kärpäshuiskuiksi. Mutta ampuminen on vain yksi laji sa lametsästystä. Hyeenat, sakaalit ja korppikotkat tekevät niin nopeasti tehtävänsä, ettei illalla satimeen joutuneesta eläimestä ole aamulla juuri muuta kuin kallo jäljellä. Lähellä seisoo kaksi hyeenaa ja odottaa ... Ansoja saa ostaa rannikon kaupungeista. Grzimekit kohtasivat matkoillaan satoja tällaisia ansoja. Ohiajaessaan Grzimek laskee kahdenkymmenen gnun jäännökset. Vuonna 1957 löydettiin Tsa17. Perusteellisen lentoharavoinnin jälkeen voitiin ilmoittaa, että Serengetin eläinmäärä ei suinkaan ollut miljoonan vaiheilla, vaan huomattavasti pienempi, vain 367 000 yksilöä. Metallilanka on leikkautunut syvälle sen kurkkuun niin että kaula on paisunut paksuksi ja vuotaa verta. Nuori seepra on tuolla joutunut paulaan, mutta se elää vielä
Kaikki tämä tapahtui norsunluun, ei lihan vuoksi. Vallasta väisty18 maton täll a inen toimenpide on. Salametsäs täjien työtä tämäkin. Muutaman miehen voimalla ilman monia lentokoneita ei voida valvoa lään ien kokoisia suojelualu eita. ''Kuinka tällaista voi tapahtua luonnonsuojelu alueillakin?" voidaan kysyä. vät eurooppalaiset eivät siihen muilta pulmiltaan oikein ehdikään eivätkä uudet musta t hallitsij at piittaa koko asiasta. Kävi ilmi, että laumat vaelsivat tiettyinä vuodenaikoina ravin. Innokkaimpia norsunmetsästykseen kiihottajia ovat nykyään Afrikan itärannikolle pesiytyneet aas ialaiset ka uppiaat. von luonnonpuiston alueelta 1300 norsun jäännökset. Vastaus on yksinkertainen: valvonta ja vartiointi eivät ole riittävän tehokkaita. Helpottaakseen valvontaa ja saadakseen m aata muihin tarkoituksiin halusivat britit pienentää Serengetin suojelualueen pinta-alaa ja tekivätkin lopulta sen huolimatta siitä, että Grzimekit oliva t osoittaneet, kuinka harkitse77 katka istusta norsunjalasta valmistetaan paperikoreja matkamuistoiksi metsästä jätu riste i l le. Isä ja poika merkitsivät satoja eläimiä kirkkaalla keltaisella m aalilla ja seurailivat sitten lentokoneesta käsin näiden kiintopisteid en avulla laumojen liikkeitä vuoden mittaan. Voitiin vain todeta, että salametsastaJat olivat kolmessa vuodessa surmanneet 3000 alu een 4000 norsusta
Kone syöksyi maah an, 23-v uotias Michael sa i heti surmansa. Näin eläimet vähitellen tulisivat joutumaan surman suuhun. On ilmeistä, että Michaelin isän kirj oittama matkakirja, nimeltään "Serengeti ei saa kuolla" ("Serengeti darf nicht sterben") ei olisi saan ut niin valtavaa menestystä kaikkialla maailmassa, ellei nuoren Michaelin kuolema koskettaisi jokaista meistä. M utta hän ei kuollut turhaa n. nonhakuun juuri niille alueille, jotka oli su unniteltu erotettaviksi Serengetistä. "Serengeti darf nicht sterben" voidaan suomentaa myös "Lappi ei saa kuolla" tai "Kuusa mo ei saa kuolla" jne. 19. M uuan Serengetin eläimistä, hanhikorppikotka, törmäsi lentokoneen siipeen ja sekoitti ohjaussiimat. H änen kuolemansa kautta lauseesta "Serengeti ei saa kuolla" on tullut sotahuuto Afrikan villieläinten tulevaisuuden puoles ta, sotahuuto koko maailman eläin ten ja luonnon puolesta. Tällainen mahdollisuus kauhistutti isää ja poikaa. Hautakivessä on teksti: "Hän antoi kaiken mitä omisti, jopa henkensä, suoj ellakseen Afrikan villejä eläimiä." Yhtä h yvi n siihen sopisivat Fransisk us Assisilaisen sa nat: "Sinua, rakastava ja hyvä J umala, joka olet luonut m aailman niin kauniiksi ja antanut kaikille luontokappaleille tehtäväksi julistaa kunniaasi, minä kiitän viim eiseen hetkeen i saakka siitä, että olet asettanut minut eläinten lähelle." Valokuvat teoksesta: "Serengeti ei saa kuolla". "Vaikka koko muu Afrikka kuolisi, Serengeti ei saa kuolla", ol i heidän tunnuslauseensa. J okaisessa maassa luo ntoa rakastavat ihmiset ovat vastaanottaneet sen muistutuksena luonnonsuojelun asian valvomisesta. Eräänä päivänä M ichael Grzimek oli lentämässä savan n in yllä. Michael Grzimek on haudattu keskelle Serengetiä Ngorongoron kraatterin reunalle
nan (H ippolais pallida). Toukokuussa 1958 näh tiin Kökarissa sepelsieppo (Ficedula albicollis), joka meitä lähi nnä pesiii Gotlannissa (R. 5. Cascn) ja syyskuussa samana vuonna P. J ä nnittävämpää on seurata äskettäin saapuneiden tai harvinaisten lajien kotiu tumi sta ja leviämistä.. österblad). Snellmanin löytöjä vuodelta 1959 ovat mustapääsirkku (Emb eriza m elanoce/Jhala) Ahvenanmaan J omalasta sekä ensi kerra n nyky-Suomen alueelta käärmekotka (C ircaiflus gallicus) Pernajasta. Havainnoista tulee ilmetä, missä ja milloin laj i on tavattu , mielellään myös, onko kysymyksessä ollut lähes puhtaanvalkea (vanha koiras) vai kirjava yksi lö (naaras tai nuori lintu). Tenovuo) ja Vaasan vesillä Islannin telkkä (Bucephala islandica, L. 1960 oleskeli Porissa lounaisaasialainen arokiuru laji Melanocorypha bimaculata, joka m.m . Valok. H outskärin saaristossa lenteli 3. useita yksi löitä keskell ä Helsinkiä. Lisäksi pyydetään ilmoittamaan, milloin asiasta on tietoja, ovatko havaitut linnu t saaneet oll a rauhassa vai onko niitä ammuttu tunturipöllöhän on valitettavasti yhä vielä rauhoittamaton, vaikka se olisikin a nkaran rauhoituksen tarpeessa. Olavi H ilden. Linkola rengasti Signilskärillä Välimerenmaiden vaalean kultarin20 Tunturipöllö. Sen vuoks i kehotet aa n k a i k k i a, j o i 1 1 a o n t i et o j a I a j i s ta , 1 ä h e t t äm ä ä n ne Yliopiston E I ä i n m u se o o n (os. Näin vaikkapa suul an ja arokiurun osa lta. Vaikka uusien lintulajien löytymiset tarjoavatkin juhlahetken h arrastelijoi lle, eivät ne useinkaan ole kovin tärkeitä havaintoja; enimmäkseen on kysymys harhautuneista yksi löistä eikä näiden lajien asettumista pesimälinnuiksi ole odotetavissa . Suomen eläimistö 1957-60 Lintujen h arrastajat ovat olleet entistä ahkerammin liikkeellä ja tietoja maalle uusista lajeista on koko joukko. 1957, R. 7. Tämä vaellus kaikkine siihen liittyvine kysymyksineen olisi tärkeätä saada mahdollisimman tarkoin selvitetyksi. H e 1s i n k i , tiekatu P o h j o i s Ra u ta1 3). Törnroos). joutui rengastuspyydykseen , muttei tästä välittänyt, vaan palasi usein jyviä syömään (E. J. Haukioja). -23. 1956 su ula Sula bassana, (H. Hyvin tervetu lleita ovat edelleen kaikki tiedot tunturipöllöjen olinpaikoista, ravinnosta ja muista elintavoista. Bruun), Kokkolan lähellä tavattiin valkorintainen ja tummajalkainen tyllilaji, Charadritts alexandrinus (12. Edelleen syyskuussa näyttäytyi alaskansirri (Calidris melanotos) Sii kajoella (V. Leo Lehtonen. 1. 12. Uusin tieto Suomen luonnosta TunturipÖIIöt vaeltamassa Kysely Tunturipöllöjii (N)'clea scrw diaca) on kuluvana talvena nähty eri puolilla Suomea, m.m. Kahdenkymmenenviiden vuoden tauon jälkeen näyttää siis olevan käynni ssä tämän harvinaisen lajin joukkoinvaasio etelään
lamarcki, josta tähän asti on käytetty em. Esim. Myös suurjärviemme linnustoon kuuluu merilokki nyt varmuudella. Suurjärviemme kalastajilta ja nuottakunnilta voisi useinkin saada kiintoisia näytteitä, jotka Helsingin Yliopiston eläinmuseo mielellään ottaa vastaan. 1956 viisi yksilöä, 1957 niitä oli jo 19 ja silloin todettiin pesiminen ja 1959 saatiin kolme poikasta rengastetuksikin. On esim. Karppinen ja I. Paikka on n. Siljamäki). runsaussuhteiden, kasvun ja vaellusten selvittämiseksi. Myös viitasammakko (Rana arvalis) on niitä lajeja, joita kannattaa etsia pohjoisesta. Olanderin toimesta. Useita havaintoja on vielä Oulujärven tienoilta, mutta siitä pohjoiseen vain yksi, nim. Lindeberg. Täydennyksenä mainittakoon A. Eteläja keski-Suomestakaan ei ole runsaasti tietoja, mutta sitten on aukko ja vasta Ivalosta tunnetaan yksi yksilö. A. Helmisen tutkimusten mukaan nykyään jokakesäinen nähtävyys itärajan läheisyydessä Kuusamossa ja Kainuussa eikä ole mahdotonta, että se jo kuuluisi p esimälinnustoonkin. Tenovuo). Erään tanskalaisen tutkimuksen mukaan on nimittäin vakuuttavasti osoitettu, että esim. Tämä on hyvä löytö, ja se antaa aiheen palauttaa mieleen, että kalojakin kohtaan tunnettaisiin kiinnostusta. Meillä siitä ei tule olemaan vaivaa, sillä lisääntyäkseen laji tarvitsee merivettä, jonka suolaisuus on vähintään 2.6 %Nilviäistiedoista ansaitsevat huomion mm. 20 km päässä merenrannikolta (P-Å. Sinipyrstö (Tarsiger cyanurus) on M. vilukala on yleistynyt ja se on ollut yleisön kiinnostuksen kohteena. Vuorjoen mukaan paikalle ilmestyi v. Suokotilo Viviparus fasciatus löytyi ensi ker1·an nyky-Suomen alueelta, Pyhtäältä (M. Merilokki (Larn s /ll.ari11us) liikehtii ainakin kahdella suunnalla. edule. Päijänteestä löytyi ensi kerran kirjoeväsimppu (Cottus poecilopus) R. Kotilaisen löytö). Ruotsin länsirannikolla tavattava muoto on varsinainen Cardium edule ja että Itämeren puolella on toinen laji, mainittu C. Rannikoittemme erikoisuuksia on kiinalainen villasaksirapu (Eriocheir sinensis), josta E. todettu, että hauki on erittäin paikallinen, kaukana pyydystyspaikasta vapaaksi päästetty kala saattaa varsin nopeasti palata entiselle luodolleen ja uudelleen jopa samaan rysään. Rajata on koonnut ukonetanan (Limax cinereo-niger) pohjoisimmat löytöpaikat. Vielä on tieto kolmannentyyppisestä pesimisestä: Pirttikylän (Pörtom) eräällä laajalla suolla Vaasasta etelään se on pesinyt. Kaakosta leviää menestyksellisesti viitakerttunen (AcrocejJhalus dumetorum) ja mustarastas (Turdus merula) työntyy yhä pitemmälle kohti koillista, missä se jo on pesinyt Pielisjärven tienoilla. Alatorniolta (M. Kleemolan tuore havainto Saariselän alueelta. L. Suomenlahdella se on tähän asti ollut harvalukuinen ulkoluotojen asukas, mutta nyt se jo muodostaa melkoisia yhdyskuntia. 21. Etelänkiislan (Uria aalge) kotiutuminen Loviisan Aspskärin luonnonsuojelualueelle on ilahduttavaa. Saaristossamme on suoritettu melko laajamittaista kalojen merkintää, mm. Koli on selvittänyt rannikkojemme sydänsimpukan lajikysymyksen. Laji ilmestyi Euroopan vesille vasta 1910-luvulla ja nyt se on monin paikoin suorastaan vahinkoeläin. seuraavat: P. Viimeksi on tullut tieto Joutsenesta (23. Meren rannikoilta on verraten paljon tietoja harvinaisten kalojen uusista löytöpaikoista. Löytöjä on nykyään yli 50. Kairasuo Luonnon Tutkija-lehdessä ovat tehneet selkoa. Sen on nimittäin todettu viime vuosina pesineen Inarinjärvellä (R. Havainto oli ensimmäinen "hyödyllinen" tulos kirjasesta "Vesiemme eläimiä värikuvina", ja vain pari viikkoa sen ilmestymisen jälkeen kesällä 1958. Seiskari). Kaikki tu tkitut yksilöt kuuluvat lajiin Cardium lamarcki. B. Muistettakoon vapaapakettioikeus! Kyykäärmeen pohjoisista löytöpaikoista on tämän lehden palstoilla I. Hustich laatinut yhteenvedon. 6. J. 1957, P. Lounaassa taas kyhmyjoutsen (Cygnus olor) näyttää vähitellen leviävän Ahvenanmaalta mantereen puolelle ja kirjokerttu (Sylvia nisoria) on nyttemmin vakituinen pesijä Hankoniemellä ja eräi llä alueilla lounaisessa ulkosaaristossa. Tässä yhteydessä kerrottakoon vain, että merkillisen näköinen rasva1. Johansson). Kiintoisaa on ollut, että yksilöitä on nähty niinkin korkealla kuin 670 m:ssä. nimeä C. Siika taas vaeltaa lyhyessä ajassa jopa satoja kilometrejä ja kampeloita on kulkeutunut Hankoniemeltä Viron rannikolle
Lokakuun lopulla ilmoitettiin muuttavista joutsenparvista tietenkin itä-Suomesta Polvajärveltä, Viinijärveltä ja Ilom antsista, mihin ne varmaan ainakin osittain oliva t tulleet pesimäpaikoiltaan rajan takaa, mutta myös lännempää H yvinkäältä ja vieläpä Honkilahdelta (T.l.). E llei lähistöllä olekaan muita sopivia oleskeluja ruokailupaikkoja joutuu nälkiintynyt lintu harhailemaan ja menehtyy. Marraskuun alkupäivinä H einolaan tuotiin joutsen, jonka herra A. Halsuan tapauksessa. Myös Pohjanmaalla olivat jou tsenet tällöin muuttopuuhissa ja Raahen tienoilla havaittii n suuria parvia marraskuun alkupuolell a. Joulukuun joutsenhava innot ovat kaikki maan lä nsiosista ja saa ttavat koskea talveh timisyrityksiä. Ensimmäiset uutiset, jotka näkyivät lokakuun loppupuolella lehdissä, koskivat ilmeisesti muuttavia p arvia. ,·aikka si ll ä ei mi tää vikaa olisikaan , ravinnon puutteeseen. N iitä on Snäcksu ndista, Alavudelta ja Eurajoelta , missä Pinkijärveltä löydettiin kiinnij ää tyneenä kuollu t laulujoutsen , jonka toinen siipi oli vioittunut. T ä llaisena ta lvena , jolloin pi tkään jäättöminä pysyvät virtapaikat houkuttelevat jo utsen ia jäämään maahamme, on joutsenhoitoloiden merkitys tavallista suurempi. Näin näyttää käyneen juuri kuluneena talvena leh distössä pitkin talvea esiintyneistä uutisista päätellen. Erityisen leutoina talvina saattavat karaistuneet joutsenet yrittää talvehtimista meidänkin maassamme. Niinpä onki n tänä ta lvena toimitettu joutsenhoitol averkostoon kuuluviin hoitopaikkoihin suunnilleen saman verran joutsenia kuin Suomen Luonnon edellisessä numerossa (4/ 1960, s. Marraskuun jälkipuoliskolla ilmoitettiin joutsen vielä Lapin Savukoskelta ja Karjalasta Kiteeltä sekä Laajalahdelta Helsingin ja Espoon rajalta. Joutsentalvi J outsen on tunnetusti hyvin sopeutunut Pohjolan olosuhteisiin . Artjärvellä oleili yllättävän suuri parvi , perät i 10 yksilöä, ja Juu assa hava ittiin yksi nuori jou tsen. Joku edesvastuuton salametsästäjä oli ampunut Ha!suajärvellä uiskentelevaan joutsenparveen haavoittaen yhtä lintua niin pahoin, että se oli myöhemmin viranomaisten toimesta lopetettava. Jos lintu on jäänyt yrittämään talvehtimista hyvin pienen su lapaikan turvin , pakottaa ravinnon loppu minen sen ennen pitkää liikkeelle etsimään uusia ruokam aita (oikeammin -vesiä). Marraskuun alkupuolella jatkui syysmu utto Karjalassa vilkkaana ja havaintoja ilmoitettiin Viinijärveltä, Tohmajärveltä ja Kesälahdelta. Helmikuulta on tietoja Sulkava lta sekä Perttelin Kurkijoel ta , edellisessä paikassa havaittiin kaksi joutsenta, jälkimmäisessä yksi nuori lin tu. Viimeisten muuttolintujen joukossa se syksyllä lähtee etelään vesien jäätyessä ja keväällä se on ensimmäisiä palaamaan takaisin. Marraskuun ensimmä isenä sunnu ntaina eräs sunnuntaimetsästäjä ajeli moottoriveneellä Kinnulanlahdella ja "paukkukuumeessaan" pudotti toisen ylilentäneistä joutsenista. Bosley ott i hoidettavakseen , koska kaupunki jo oli tehnyt päätöksensä! K.K. J yväskylän mlk:n Tuomiojärvestä löydetti in lokakuun loppupuolell a kuollut joutsen, jossa ei ollu t havaittavissa mitään väkivallan tai luodin merkkejä. 121) olleessa selostuksessa main!tt uina kolmena edellisenä talvena yhteensä' .Joutsenia on kuluneena talvena hoidettu H elsingissä (Venetsalon yksityi nen '"lintusairaala") , T urussa, Matkussa, H einolassa, J oensuussa, Oulussa ja Rovaniemellä. i\lai nittakoon, että Heinolan kaupunki vastasi kieltävästi Luonnonsuojelu yhdistyksen lokakuussa lähellämään vetoomukseen h oitotoiminnan jatkamiseksi, vedoten siihen, että H einolassa ei ai kaisempinakaan talvina ole tarvinnut hoitaa ainoatakaan joutsenta. Eurajoella lensi kuun alkupäivinä joutsenp arvi niin matala lla, että yksi linnuista törmäsi sähköjohtoihin ja heitti henkensä. Viranomaiset ryhtyivät väli ttömästi lain edellyttämiin toimenpiteisiin tässä kuten e.m . Heti alkuun tuli Halsualta hyvin ikävä tieto. Eräät yksi löt tosin voivat syksyllä muuttaa jo hyvissä ajoin ennen järvien jäätymistä, mutta yleensä nekään eivät mene Tanskan salmia kauemmas. Tammikuulta on kaksi hava intoa . M.. Hangossa on hav<1ittu kaksi aikuista ja neljä poikasta. 22 Kuun puol envälin paikkeilla lensi Kauhajärvellä joutsen piikkilankaan va hingoittuen niin pahoin, että Yiranomaist en oli se lopetettava
kiihdytysa inei ta lisäämällä saadaan myrkkyliuos no in kymmenen kertaa tehokkaammaksi kuin puhdas rotenonliuos. T ä män vuoksi on taintuneet linnut kerä ttävä muutama n tunnin kuluttua myrkytetyn ravinnon tarjoamisesta turkistarhan ympäristöstä ja samalla voidaan ratkaista, mitkä linnuista surmataan, mitkä jätetään eloon. Tällöin on m yrkkyseoksen kui tenkin oltava sangen heikkoa, ja niinpä sen vaikutus ei m yöskään heti ilmene sitä nauttineessa eläimessä. Sitä paitsi ei voida tehokkaasti valvoa myrkyn vaikutuspi iri ä, koska m yrkytettyä ravin toa saattavat syödä muutkin lajit kuin ne, joita on tarko itus hävittäå. Ro tenon vaikuttaa ka loi hin ka hdessa vaiheessa: 1) hap en otto ja hiilidioksidin luovutus häiriintyvät ja liikkeet tulevat epävarmoiksi, täm ä muistuttaa jossain m äärin lti mminveristen eläinten h äkä myrkytystä, 2) hengitys vaikeutuu kidusten hiussuonien supistuessa ja kalat kuolevat tukehtumalla. Useat eri tekijät vaikuttavat rotenonin tehoon eri vesissä, ja ai na on suoritettava perusteellinen tutkimus ennen myrkytystä tarvitta van rotenonmäärän selvittä miseksi . Lämminverisille eläimill e rotenon on vaaratonta ja rotenonilla tapetu t ka lat kelpaavat h yvin ihmisravinnoksi. Rotenonkäsittely on melko kallista ja se tuskin tulee nykyisessä muodossaan saavuttamaan kovin laajaa käyttöä. R otenon on a lunperin eteläamerikkalaisten intiaanien keksintö. ~itä tavataan tiettyjen hernekasvien juurissa ja intiaanit ovat käyttäneet sitä kalastuksessa heittämä ll ä murska ttuja juur ia jokeen ja kerää mäll ä kuo lleet tai taintuneet kalat talteen joen alajuoksulta. Tämä n menetelmän huonona puolena on ennen muuta maini ttava sen epäinhimillisyys, sillä kuolema fosforimyrkytykseen on h yvin tuskallinen. Eräissä tapauksissa on turva uduttava m yrkkysyötteihin , joilta ll etenkin voidaan vä hentää kuokkavieraiden lukum äärää . Luonto ja talouselämä Turkistarhojem kuokkavieraat T urki seläinten ta rh aajien kiusana ovat ja tkuvasti erilaiset luonnonvara iset linnut, varsinkin varislinnut ja lokit, jotka pyrkivät ottamaan osansa tarhaeläimill e tarkoitetusta ravinnosta. R otenon tappaa kalavesistä myös eläinkeijuston (=planktoneläimet), mutta vesikasvei hin , aina pieni ä keijustolevi ä myöten, ei tämä myrkky paljoakaan va iku ta. Ruotsissa on jo useita vuosia sitten siirrytty käyttäm ään erästä toista myrkkyä, kloraloosia, jolla on ilmeisiä etuj a fosforimyrkkyihin verrattuna. Ns. Tämä m yrkky on tuskattomampi ja sopivina annoksina ei välittömästi tapa eläintä vaan huumaa sen. taimen ja ahven. Koe suoritettiin Piel aveden U lpasjärvellä ja kal ojen surmaa miseen käy tettiin ruotsalaista Rotenon-va lmistetta, joka Ruotsissa o n osoittautunu t tehokkaaksi m yrkyksi tähän tarko itukseen. Pelottavia ääniä ei voi käy ttää, koska ne saatta isivat aiheuttaa saman va hingon kuin karkoitettavat linnutkin. Lokit saattavat kyllä välillisesti menettää h enkensä tämä nkin myrkyn vaikutuksesta, sillä tuntiessaan väsymystä ne hakeutuvat veteen ja voivat taintuneina hukkua. Eri kalalajeihin on sen vaikutus myös jossain määrin eril ainen. Lisäksi aiheuttavat meluavat linnut varsinkin minkkitarhoissa poikastappioita, sill ä minkkiemot h ermostuva t h elposti melu sta ja surmaa,·a t tällöin poi kasensa. Yhdysvalloissa suori tetaan jatkuvasti tutkimuksia valikoivan kalamyrkyn kehittämiseksi, jolla voitaisiin h aluttaessa tuh ota hoidonalaisesta vedestä vain jokin määrätty kalalaji. Näiden kutsumattomien ruokavieraiden karkoittamiseksi ei toista iseksi ole keksitty mitään pätevää keinoa. ruutana ja suutari sietävät voim akkaampia rotenonannoksia kuin esim. :<{alavesien myrkytys Suomessa kokeiltiin ensi mm äisen kerran koko kalakannan h ä,·ittä mistä tietystä järvestä elokuussa 1960. Myrkkynä on tavallisesti käytetty tiettyjä fosforivalmisteita, jotka aina ta ppavat niitä syöneet eläimet. Runsaasti limaa erittävät lajit, ku ten esim. 23
käyttäen muodostu yhtää n sen kalliimmiksi kuin vesivoimalasta tuotettu energia, jos laskel missa otetaan huomioon täysi arvon säilyttävä vuotuinen korvaus kaikesta siitä vahingosta, minkä voimarakennus vesistöille ai heuttaa! Torn ionjokivarressa onneksi tunnetaan asian tämäkin puoli ja on asetuttu järkeviiän vastarintaan Tornionjoen vesistön ka ikkia kolmea suunnitelmaa vastaan. Mutta ei odota alistuneena sen rannoilla asuva väestö. Tuntuu siltä, että Suomessa on ns. E llei näin tapahdu , niin ei Lapistakaan vuosikymmenien kuluttua löydy muuta kuin ns. Teollistuminenkin pitäisi kuitenkin kyetä suorittamaan siten, ettei tarpeettomasti tuhottaisi korvaamattomia luonnonkohteita. Ehkä arvot tässäkin suhteessa muuttuvat siten, että luontoa alkuperäisessä muodossaan pidetään vanhanaikaisena ja tekniikan muodot luovat uusia kauneusarvoja! 24 T ällaiseen jo ollaan menossa, mutta onko pakko. Rombakin suurvoimalan suhteen. Mainitun suunnitelman toteuttaminen merkitsisi Tornionjoen kuivumista, koska valtaosa vesistöstä käännettäisiin kohti Atlantial. Tähän vastaavat vesirakentaja t, ettei meillä ole varaa odottaa kymmentä vuotta. Voimalaitostyöt ei\'ät merkitse ainoastaan näennäistä hyvinvointia, tilapäisluontoisia työtilaisuuksia ja rantamaista sekä koskiosuuksista maksettavia suurilta tunruvia korvauksia, vaan ne merkitsevät myös luonnonkauneuden tuhoa sellaisissa määrissä, ettei mitkään rahalliset korvaukset voi sitä täyttää. Luonnollisestikaan ei pidä estää Lapin teollistumista, varsinkaan jos se tapahtuu sellaisissa pu itteissa, että Lappi itsekin siitä hyötyy. On myöskin todistettu , etteivät lämpövoimalaitoksen polttoainekulut öljyä, haketta, tu rvetta, hiiltä jne. Mutta tällä hetkellähän on tilanne vielä sellainen, että Lappi on vain takamaa raaka-ainevarasto , josta ammennetaan muun Suomen hyväksi niin hyvin metsävaroja, mineraaleja, malmeja, vesivoimaa kuin sen tärkeintä tuotetta työkykyistä väestöä. kymmenen vuoden kuluttua, kun ottaa huomioon sen nopean teknillisen kehityksen, mikä on todettavissa ydinvoiman hyväksikäytössä. Suomen puolella asia ei vielä ole näin pitkäll ä, joskin täälläkin on perustettu " Rannan omistapm yhdistys" valvomaan asujamiston etuja, jos voimalaitostöihin kaikesta huolimatta ryhdytään .. Teollistajain ja luonnonsuojelijain olisi löydettävä kultainen keskitie; tultava toisiaan askel lähemmäksi joko vapaaehtoisuuden pohjalta tai lakisääteisesti. Luonnonsuoj e lun työmaalta Keskustelua Tornionjoesta Vanhan kuuluisan Tornion-Lapin vielä kuuluisampi "Väylä" eli Tornionjoki on nyt joutunut vuorollaan ainakin luonnonsuojeluväen kannalta asiaa katsoen sen ikävän tutkimustoiminnan valokei laan, jonka tarkoituksena on laatia su unnitelmat tämänkin joen sitomiseksi. tekniikan kauneutta. Kuitenkin he samalla myön tävät, että lämpövoimalaitoksen rakenn uskulut ovat vain n. Maallikosta tuntuu, ettei ole pakko, ainakaan vesivoiman rakentamisen osalta. Täällä tunnetaan ja tiedetään , mitä vesistön sitominen merkitsee itse joelle ja sen varrella elävälle asujamistolle. uutispim ennys voimassa Tornionjoen valjastamisen suhteen, koskapa norjalaiset lehdet tietävät kertoa pitkälle menevistä sopimuksista ns. Mutta onko se halvinta esim. Voimalaitosrakentajat puolustavat te~ojaan silläkin, että enemmän Lapin luontoa ovat tuhonneet maanviljelijät peltoja 1·aivatessaan ja sanovat, että vesivoima on halvinta voimaa. 50 % vastaavan vesivoimalan rakennuskuluista. Osoituksena väestön val veutuneisuudesta tässä suhteessa mainittakoon, että Ruotsin Tornionlaaksossa on perustettu yhdistys "Torneälvens framtid " ajamaan Tornionjoen suojelun tärkeätä asiaa. Lapin valtaväyl istä viimeinenkin odottaa taltuttamistaan
V. Karlrnnsaaren pinta-ala on 0,77 ha, ja se Karkku , Ka rhunsaari. Arreln. 25. 100) on selväst i hava ittava tihentymä maamme etcliira nnikolla ja H ämeessii, multa muualla on rauhoitustoiminta vasta a iva n alkuva ih eissaan. Karhunsaari, Karkun ensimmäinen luonnonsuojelualue Luonnonsuojelulain nojall a rauh oitettujen kohteiden kartassa (vrt . Maan vilj elij ä /\ero Yliviiltari Karku n Kiuralasta ilmo itti om istavansa Ka rhunsaaren, joka hän en miele tiiän sopisi ra uho itettavaksi. Suomen Luonto 1960:4 s. jotka ovat omiaan täynämään rauhoituskartalla esii nt}"'iä ··puutosa luei la'·. 1. Saarell a saa liikkua va in ma a nom istaja n luvalla. R auhoituspäätöksessii kielletää n Karhunsaarella rakentami nen ja kaikki muu toiminta, mikä voi olla om iaan muu ttamaan saaren alkuperä istä luontoa, metsästys ja kalastus sekä vahingonteko. Erityisellä iloll a onk in sen vuoksi tervehdittävä kaikkia uusia ra uh oituksia. Pohjoisatakunnan au kkoa täyttää omal ta osaltaan Karkun kunnassa sija itseva Karhun saari, joka keksittiin muutama vuosi sitten Tyrvään ·eudun Mu seoja Kot iseutuyhdistyksen luonnonsuojeluto imikunnan toimittamassa rau h oituskohteiden tiedustelussa. T uristivirta voi o lla yhtii tehokasta kuin vo imavirl akin ! Tornio. Toivotaan, että yhteisvoim in saa taisiin tämä ''Väy lä " saastymaan maanosa llemme muistomerkiksi siitä, mitä \'apaa ja elävä joki merkitsee. 61. Ehkäpä sitä tiinne ihai lemaa n saapuvat tuhan net turistit tuovat tull essaan tuloa sa man mitä voima latkin tuotta isivat. T urun ja Porin lään inhallituksen pä ätöksellä saa ri rauhoitettiin luonnonsuojelua lueeksi tamm ikuun 4 p äivänä 1961. 25. esim
J os kerra n ret keil y luo nnossa Luouaa sinä nsä nau tintoa , niin 1niksi lainkaa n metsiisLää . Sell aisissa tapauksissa voivat tapporahat oll a oikeutettuja m yös nykyaikaisen riistanhoidon nä kökulmasta ." Lisäksi lausuttiin ta nskala isten taholta toivomus, ettei missää n Pohjo isma issa maksettaisi tapporahaa sella isista petolin tulajeista, jotka ovat koko vuoden ra uhoitett uja jossakin toisessa Pohjoismaassa . Ar vovaltaisen pohjoismaisen riislanhoitoelimen antamana se herättää kuitenkin myös r istirii taisia ajatuksia. Saari on ilmeisesti muodostunut mannerjäätikön sulamisvesien kasaamasta kivija soraröykkiöstä. J os siis joku uhraa runsaasti varoja riistanhoitoonsa ja kä rsii jonkin kanahauka n vuoksi mielestäii n liikaa ta ppiota, on hä n tehn yt vain huonon sijoituk sen, ei muu ta. Erikoisuutena voidaan maini ta saa ren etelära nn all a kasvava iki vanha, matala ja vääräoksainen män ty, joka on rauhoituspfatökse säkin erikseen mainittu. jos kehitys jatkuu nykyisellä vauhdi lla. Että inhimillisen ärtymyksen ja viham ielisyyden motiivi kanahaukkaa kohtaan, joka nappaa teeren tai istu tctu n fasaanin riistanhoitajan mailla , ei ole oikea, on itsestää n selvää. Että taloudellinen näkökohta ei m yöskään oikeuta tappamaan toista vain jotta toista voitaisiin elälliiä , o n ilmeistä . Nousee niict väistämättä mieliin kysymys, o nko se a nn ettu ylevistä korkeuksista, mistä sen kaiku vain heikkona kantautuu kentäll e, missä haukka häkit, myrkyt ja kuva ra udat jatkuvasti tekevät kauppansa. Se on muodoltaan lähes pyöreä ja tuulet ovat muovanneet metsän niin, että saari kauempaa katsoen muistuttaa nurin kää nnettyä pataa. On tietysti mi elihyvin pa nt ava merkille ylläoleva lausunto. seuraavaa: " Kaikissa pohjoismaissa saatujen kokemusten mukaan petotorjunnalla ei näytä riistanhoidon kannalta o levan niin suurta merkitystä kuin mitä aikaisemmin on luultu , eivätkä petoeläimet näytä olevan todell inen syy muun riistan ka nnoissa tapahtuvin muutoksiin. Rättiäisselällä R autaveden ja Kuloveden välillä. K. Sitäpai tsi harvan riista nhoitajan ti lin pää tös tuloineen ja menoineen osoillanee n ykyisen rahatalouden ai kana ylijäämää, vaikka kaikki petoeläimet o lisi hävitetty. Karhunsaa ri on Karkun ensimmä inen luonnonsuojelualue, jolle toivottavasti pian löytyy seuraajia. Yksittäistapauksissa paikallisesti voivat p etoeläimet kuitenkin olla riistanhoidon kanna lta vahingoksi. Petoeläimet ja riistanhoito Pohjoismaiden metsästäjäliittojen kokouksessa Oslossa helmikuussa annettiin julkilausuma, jossa lausutaan mm . J a sitäpa it si, eikö tässii ole hi vene n verran m ukana poikavuosien aikana itsekunkin. K. Mulla entä urheilun ja metsiisLyksen Luoma jä nnitys. Ei voi 26 ,·älttää , a iku telmaa , euä modernien ja vastuuntuntoiste n riistanhoitopiirien näkemys on oleellisesti erilainen kuin kentällä toimivan metsästysintoilijan ja että metsästyspolitiikan o n sopi,·asti luovittava nii itten käsitysten välillä. Uskalletaa n ko sellaisell e riistanhoitajalle, jonka ainoat toimenpitet kohdistuvat alkeelliseen pe· LOtorjunLaan , sa noa ~noraa n, etLä hä nen rii sta nhoito nsa on virh eellistä ! Tiissä yhteydessä tekisi mieli esittäii jiill een pari "pak inoivaa" näkökantaa metsästyksestä yleensä. On Lotta , et tä hyv in Liihdätty laukaus metsoon tai kanahau kkaa n lopettaa kaiken elä mä n kivuLtomasLi ja kerta kaik kiaan , mulla h yvi n perustein ,·oidaan oll a sitä miellä . Nyt kun riistanhoidon johtavat piirit jälleen kerran toteavat sen tosiasian , joka itse asiassa on itsestään selvä , s.o., että petoeläim et ovat va in eräs tekijä luonnon monimutkaisessa tasapainojärjestelm ässä ja että itse asiassa petoeläinten kannan määrää niiden saa liseläi nLe n määrä eikä päinvastoin , sekä edell een , ellä petoeläimet saavat kantaa "petomaista" nimitystään va in sen vuoksi, että inhimillistämme ne epäo ikeudenmukaisesti ja niitten itsensä täysin tietämättä omiin tapoihimme, tekisi mieli a uttaa riistamiehiä löytämää n edes joku h yväksyuävä , reaalinen ja käytännöllinen motiivi oma lle toiminnalleen. l'vfu issakin eteläja va rsinkin lounais-Suomen kunnissa on jo aika panna rauhoitusto iminta a lulle, si llä muutaman vuoden kuluttua ei ehkä enää ole mitään rauhoitetta vaa . M. sijaitsee erittä in luonnonkau niilla vesiväyläll ä ns. ellä eliivä lintu , olkoon se mikä taha nsa, on ka uniimpi katsell a ja kiinnostavampi kuin kuo ll ut
Tunnustus voidaan osoittaa näiden sarjoj en ulkopuolell ak in. Tavoitteena ei suinkaan o le yksinomaan maiseman luonnonhistoriallisten ja esteettisten, vaan sama ll a myös huomattavien taloudellisten arvoj en suojelem inen ja säilyttiiminen matkailun I ul evaa kehitystä ajatellen. Koska em me kui tenkaan keskustele siitä, pitääkö metsästystä o lla vai eikö pidä, vaan toteamme sen olemassaolon tosiasiana, on mielestämme tuo pelkkä "gastro nom inen" ajatustapa todella käytännöllinen ja selvä. Kukaan ei sano27. Jos joku sanoo lähtevä nsä metsälle siksi, että hän a mpuu itselleen h yvän teeripaistin , on se melkein pakko hyväksyä, mutta ei tietysti aivan sitäkään. Nimimerkki " Kuhankeittäjän" erinomaisen vastauksen vuoksi ansainnee tämä keskustel u tulla toistetuksi "Suomen Luonnon" palstoilla. Lopuksi jää jäljelle vain yksi mielestämme todella vilpitön motiivi , merkillistä kyllä riistanh oitajat siihen harvoin Yetoavat. Sillä on sitäpaitsi se hyvä puoli, ettei kukaan kehtaisi sen perusteella kanaha ukkaa tappaa pelkästään puolustellakseen ruokahaluaan ja -makuaa n. merkeissä Korpilahden kun nan alueell a. Ratkaiseva merkitys korpilah telaisen maiseman säilymiselle tai tuh outumiselle on Päijänteen luonteen ymmärtämisellä. Rauhoitetut linnut Tietämättömyys johtaa usein tyhmiin tekoihin, joita lainkoura ei katsele sormien lävitse. Se voi säi lyä eteenkinpäin , jos selkien saariin ja niem iin kohoavia hu viloita ei työnnetä liia n avoimesti rantakiville, vaan jätetään puustoa rakennusten ja rannan väliin ja kartetaan räike:1sti maisemasta poikkeavia värejä. Se näet, e ttä metso, teeri tai sorsa maistuvat erittäin h yväll e, ne ovat kerrassaan erinomaisia. Mutta eihän riistanhoito petotorjuntoineen ole va in itsetarkoitus, vai kuinka, hyvät metsästäjät. Ko lmea eri a rvoastetta olevat tunnustuspalkinnot tulee 1-3 vuoden vä liajoin jakamaan lauta kunta, johon yhteisöjäseniksi pyydetään mukaan Korpilahden kunta ja Vanhan Korpilahden Kotiseutuyhdistys sekä kutsutaan lisäksi yksityisiä asiantuntijajäseniä. Etsin paikalle haulikkomiehen , joka yhtä epä tieto isena kuin allekirjoittanutkin antoi käskystäni linnulle h au lisateen ja niin tämän oudon näköisen linnun maallinen vaellus päättyi . Se on säilynyt vuosisataisesta asutuksesta huolimatta tähän saakka, koska asutus on hakeutunut syvien lah tien ja salm ivesien 1an noi lle jättäen selkävedet koskemattomiksi. kokemaa pikkusadismia, kun näet saadaan nähdä, että kanakin h yvin tähdätyn kirveeniskun jälkeen lentää vielä jonkin matkaa. Seuraavanlainen tapa us sattui tietämättömyydestä allekirjoittaneelle: Eräänä aamuna h avaitsin harakoitten joukossa olevan aamuateria ll a tavallista oudom man näköisen yksi lön , jonka epäilin o levan ha rakan, korpin tai variksen sekasikiön. p _ Maisemanja luonnonsuojelukilpailu Korpilahdelle Korpilahdella on tehty kauas tähtäävä aloite maisemanja luonnonsuojeluharrastuksen h erättämiseksi ja elvyttämiseksi seudun koko väestön keskuudessa. Kysymys ja vastaus "Savon Sanomissa"" käytiin marraskuussa 1960 aina ajankohtainen keskustelu aiheesta rauhoitetut linnut ja metsästys. Tavoitteena on korpilah telaisen maiseman 0minaisluonteen , erityisesti Päijänteen säi lyttäm inen tuleville polville mah dollisimman koskemattomana asutuksen ja rakentamisen lisäänty misestä huolima tta. Uskoin joka tapauksessa , ettei lintu ole rauhoitettu, koskapa variksestakin on aika isemmin maksettu jopa tapporahaakin. Kyselin paikkakunnan vanhemm ilta eränkävijöiltä, t un sivatko li e linnun . Eräs näkyvimpiä maisemaa uhkaavia vaaroja on ha rkitsematon ja luonnon kauneusarvoista piittaamaton rakentaminen. Huomattava osa uutta rakentamistoimintaa suuntautuu lisäksi juuri kauneimmille ja e nnestään koskemattomille paikoille, erityisesti tilapäisoleskeluun ta rkoitetut kesähu vilat. Herättääkseen pysyvää harrastusta tätä koti seudun kuvan sä ilyttämistä kohtaan on Korpilahden Osuuskassa päättänyt julistaa jatkuvan kilpailun ao. Kilpai lu tapahtuu kahdessa pääsarjassa, 1) maanvilj elysta lot ja 2) omakotitalot, huvilat ja vastaavat. E.-P
Siinä on ohjella tarpeeksi. Eikö olisi mahdollista, että esimerkiksi Metsästäjälehti julkaisisi liitteen, misä oli si värikuvin ja selostuksin maamme rajojen sisäpuolella pesivät ja asuvat linnut ja nisäkkäät ja myös muuttomatkoillaan levähtävät linnut sekä erikoisesti alleviivattuna ra uh oitetut linnut ja eläimet. Ei missään ole määrätty, ellä niitä otuksia pitää ampua . Pelätään, että tämä lintu on vaarassa kuolla Saksasta sukupuulloon ja kyselyn tulosten pernsteell a on tarkoitus ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin jalohaukan säilyttämiseksi Saksan vakinaisena asukkaana. Tämän kyselyn arnlla pyritään selvyyteen jalohaukkojen lukumäärästä, levinneisyydestä ja ravintotaloudesta. Mutta kuinkas kävikään! Viikon kuluttua haettiin lintu kahden poliisin voimi n varmempiin käsiin ja lyötiin mustaa kuulustelu pöytäkirjaan. 1958 toi mittama tiedu stelu osoitti maamme jalohaukkakannan erittä in pieneksi ja sen tuloksena rauhoitettiinkin tämä uljas lintu meillä huhtikuussa 1959. Täältä otettiin puh elinyhteys preparaattorin, joka sanoi linnun olevan peltovariksen, ja kaikessa viattomuudessa nap atti in linnusta kuva ja teh ti in selostus lehteen. nut ennen kuulleensa tällaise ta otuksesta. " Rauhoitetut linnut" kirjoittajalle Kirjoittajan, samoi n kuin kaikkien tu lee aina muistaa pyssyä käsitellessään tai toista ampu maan yllyttäessään maamme m etsästyksenval-vojan maisteri Mäen useamminkin esittämä ohje: Ei pid ä ko ska a n amp u a e I ä intä tai lintua , jos ei var m asti tu nn e 28 sitä. jotka eivät ole rauhoitettuja. Kyll ä kirjakaupoissa on varsin täyclellisiä teoksia kaikista maassamme tavattavista ja elävistä eläimistä ja linnuista, vieläpä kasveistakin. Näitä kirjoja "me rehdit eränkävijät ja luonnonystävät" voimme ostaa ja ··tutkia ja lukea yh teen ääneen , jotta luont o säi lyisi entistä täyteläisempänä". J alohaukka näy LLää muuallakin olevan h ä,·iämässä, koska esim. Me rehdit eränkävijät ja luonnonystävät toivomme yhteen ää neen saavamme kerran tutkia ja lukea tällaista eläinkarttaa, jotta luonto säilyisi entistä täyteläisempänä. Saksassa Institut fiir Lanclesforschung und Naturschutz (Valtakunnantutkimusja Luonnonsuojelulaitos) viime vuonna (1960) toimeenpani vastaava nlaisen tied ustelun maan jalohaukkakannan todellisen suuruuden selvittämiseksi. Tiedän sen, että joka taholla on ilmennyt epätietoisuutta rauhoitettujen ja rauhoittamattomien eläinten suhteen. Siksi rohkenenkin kaikkien metsästyskortin lunastaneiden puolesta ja tämän kauniin luontomme puolesta tehdä hartaan toivomuksen. .. Palasin kotiin tietoisena siitä, että tällainen ki n vari s on olemassa. (:'>iews for naturalists.). Vähäinen on niitten tekem,i vahinko, vaikka ihm inen on tehnyt ne sij a iskärsijöikseen lykäten omat syntinsä niitten syyksi. (Natursch u tza rbei t.) Englannissa tuskin tilanne vielä on aiva n yhtä h älyttävä , vaikka Bri tish Trust for Ornithology (Englannin Lintutieteellinen Säätiö) on myös päättänyt suorittaa kyselyn Brittei n saarten jaJohaukkakannan seh·ittäm iseksi vuonna 1961. Ihm inen hävittää niin paljon luontoa sekä tahallaan ett ä tah tomattaan , jotta useat luomakunnan "rauhoittam attomat" pitäisi kohtuuden nimessä oll a rauhoitettuja. Nyt tässä tuomiota odotell essani tuumin seuraavaa: Olen yli 20 vuoden a ikana lunastanut metsästyskortin säännöllisesti ja luonnonystävänä noudattanut tarkoin metsästyslakia. Päätin lähettää linnun täytettäväksi ja asettaa myöhemmin kotiini parhaalle paikalle edustamaan luomakunnan ihmettä. Kuha n keittäjä"'. Jalohaukkatiedustelujaulkomailla Suomen Luonnonsuojelusyhdistyksen v. Mainittu tapaus ei ole ainoa musta pilkku, vaan vastaavanlaisia tapauksia on varmaan sattunut useita eri puolilla maakuntaa ja sattuu edelleen. Päätin ottaa asiasta tarkempaa selkoa ja niin vein linnun seuraavana piiivänä Kuopioon Savon Sanomain toimitukseen
Kuvilla on kuitenkin se hyvä puoli, että linnut eivät ole liian ko reita ja että niitä on kuvattu eri asennoissa eikä aina tavanmukaisina sivukuvina. Tekstissä ei näet missään näe kömmähdyksiä, joita kuvitukseen on joitakin sattunut (esim. Oman erinomaisen lukunsa kirjassa muodostaa lintuj en elämän yleinen esittely, jossa myös lintuj en suojelu saa suurta huomiota osakseen. Mutta en sinnäkin on turhaa moittia nykyajan demonstratiokeinoja ja toiseksi arvostelun oikeu tus riippuu si itä, m ill e tasoll e vaatimukset asetetaan . Kysymys ei ole ainoastaan siitä "elin tason noususta··, joka ilmenee kirjojenkin kansina, pa rempana paperina ja upeina vä rikuvina. H eikkojakin kuvia on sattun ut joukkoon, mutta se, että linnut nii ssä vaikuttavat vierailta, ei tunnu johtuvan väreistä vaan siitä, että lintujen mittasuhteet eivät ole oikeita (tammi tikka, kulorastas), esim . Olavi Hildenin Suomen oloihin toimittaman " Retkei lij än lintuoppaan" yksipuolisena h yvävä nä puolena ei ole sen kuvitus. Kaikki kirjan värikuvat, joita on yhteensä 26i:stä mineraali-, kivija meteoriittinäytteestä, ornt nimittäin värivalokuvia. Teksti on muuten kirjoitettu täysin ruotsalaisesta laitoksesta riippumatta ja se on maist. Tämän osan luvut antavat lin tujen elämästä kiinnostuneelle sen täydennyksen , mitä juuri tarvitaan pelkän lajituntem uksen lisäksi. Ilkka Laitakarin asiantuntijatyötä. linnut ja niiden elämä ovat si nänsä kiinnostavia tiedollisen ja esteettisen elämyksen kohteita ilman mitään munien kerääjän , metsästäjän tai sulkien nyppijän opportu nistisia p yytei tä. Asia onkin niin, että tä mänkaltaisten teosten tekijät ovat saaneet uuden kosketuksen siihen yleisöön , jota varten kirjat toimitetaan ja samalla kirjat upean ulkoasun ja hyvän tekstin avu lla valmistavat tietä ainoalle oikealle näkemykselle, nim. Kaikki pintapuolistuu. Otava 1960 Si lmäys -30 luvun Horllingin "LinLukirjaan" ja nyt esiteltäYää n teokseen osoittaa sen suu ren kehityksen, mikä alalla on tapahtunut. Suurelle yleisöll e tarjotaan nykyisin myös niin paljon erilaisia oppa ita, että pikaisenkin silmäyksen johonkin niistä täytyy jo tarpeeksi sytyttää, jotta opaskirja tulisi h ankittua. Hildenin kirjan kuvaukset ovat kauttaaltaan erinomaisia, oleellista etsiviä ja todistavat kirj oittajansa pitkäaikaisesta kenttäkokemuksesta ja erinomaisesta tajusta havaita ne lintujen puvun, käyttäytymisen ja elintapojen piirteet, joista vastaalkajakin voi eniten saada irti. että m.m. "Hortling" oli aikanaa n suurenmoinen teos ja on sitä vieläkin, mutta on tok i eroakin . Näytteet on tosin valittu ruotsalaiseen alkuperäisteokseen "Stenar i färg" Ruotsin olosuhteita silmäll äpitäen, mutta se tuskin aiheuttaa suurtakaan haittaa, ja sitä paitsi on tekstissä kyllä käsitelty eräitä mineraaleja ja kivilaj eja, joita alkuperäisteoksessa ei ole kuvattu, mutta jotka meidän m aatamme koskevassa esityksessä ansaitsevat m aininnan. Vastapainoksi on kuvitusta kiitettävä yleensä korkeatasoiseksi ja joukossa on varmasti paljon todell isia täysosumia. E-P. Mineraaleja käsittelevä tekstiosa kem iallisine kaavoineen ja kidejärjestelmineen saattaa olla jossain määrin raskasta luettavaa tavalliselle harrastelijalle, mutta 29. Tämä "Luonnon värikuvasto"-sarj an uusi n tulokas, järjestyksessä viidestoista, herättää huomiota upealla kuvituksellaan. P. Mieluumminkin päinvastoin. isokoskelo siv. Kuvitus, joka on tu nnetun ruotsalaisen taiteilij an Björn Ursingin työtä, antaa ehkä aihetta eri mielipiteisiin. pää on liian pieni (harakka), lintu vaikultaa jotenkin h eiveröi seltä (selkälokki) tai muuten oudolta (sepelhanhi). Ilkka Laitakari: Kivet värikuvina, WSOY 1961. Hyvässä ja upeassa kuviLUksessa nähdään usein vaara. 172). Kirjallisuutta Olavi Hilden: Retkeilijän lintuopas. Hyvät profiilikuvat luonnehti vat eri linturyhmiä ja niihin pitäisikin vasta-alkajan kiinnittää suurta huomiota, jotta aina oli si heti edes oikeilla jäljillä
Eräät ilmoitetuista satun naiskasveista ovat koko maalle uusia Ja jeja. Sitä seuraa "'M uistikuvia runoilij a Bertel Gripenbergin oleskelusta LounaisH ä meessä" (Ernst Meyer). Brander, Allan Eloranta, Mui sto Fiskar, Armas Huokuna , Tapio Laine, Kai Ni ilekselä, Yrjö Rantanen, A lli Väre), " Havai ntoja LounaisHämeen linnustosta ·· (Pa uli Roine) , " Harvinainen verkkosiipinen (Neuro/Jlera) löydeuy Somerolta" ja '"R ä rneperhosten H esperia centaureae, Orgyia ericae ja A sj;ilates gilvaria levi nneisyydestä Loun ais-Hämeessä" (Jorma Kuusinen), "Perhoshavaintoja Lounais-H ämeessä 1960'" (T. Kesäkuun yö"' (Bertel Gripenberg). rosea) Somerniemellä.. Kasvitiedettä edusta,·ar a rtikkelit '"Urjalan Kaakkosuon kasvi] lisuudesta ··. M .. y. ja "'Eräistä LounaisHämeen kasviston tutkimuksen tämän hetken tavoitteista" (Tauno Toivonen), ··Havaintoja eräistä satun naiskasvien viimeaikaisista esiin tymismahdollisuuksista Suomessa", " Kokeiluja eräill ä maissinj yvien mukan a ulkomailta Suomeen kulkeutuneiden rikkaruohojen siemenil lä", "Kaukaisia vieraita ten pitäjän kasvistoa Ypäjäll ä kesä ll ä 1960" rikastuttamassa Jokioisu--, ··satunnaiskas,·eja (Alli Väre), .. berguensis, Lo un aisH ä meessä uusi laji .. Forssa 1960 Yhdeksäs nide alkaa runoll a ja p,iättyy pakinaa n, mutta niiden väliin ma htuu paljon asiaa eläin ja kasvitieteen aloilta. Brander, Oiva Inkil ä, A lli V,ire . Esittelyartikkelia "' Rii sta merkinnästä.. Viimeisenä on lyh yt artikkeli malminetsin nästä sekä kartta Suomen kaivannaisista. ·· Rantaorvokki, Viola persicifo/ia, Tam melassa" ja " Callilriche hamulata löydetty Forssasta·• (Kai Niilekse lä), " Pun aisesta lumpeesta (N)'ll1/Jhaea candida f. Julk. Lähinnä luononsuoj elu artikkeleiksi voidaan katsoa (Väinö excelsa "Ilves sa loseutuj emme villikissa" Korpij ärvi), "Tuulenpesäkuusi, Picea f. Bra nder), "Pelloviljelyn tuhohyönteisistä Jokioisissa" (Oiva In kil ä), "Puna-apila n siemensadon riippuva isuu desta kimalaisbiotoopeista" (Alli Väre) ja " Kon nanmarjan pikkumittari, Eupith ecia actaeata f. K . K . Forssa 1960 Julkaisusarjan kahdeksas osa on omistettu Lounais-Häm een Luonnonsuojelu yhdistyksen edesmen neelle varapuheenjohtajalle, prof. Lounais-Hämeen Luonto 8 (1960)Julk . Viimeisenä oleva nimimerkki ··vikin" kirjoitama pakina "Tie" käsittelee leikillisessä sävyssä maamme tieasioita sivuten samalla maisemansuojelua. Huokuna) sekä '"Havaintoja liito-oravasta Urjalassa", "Suomen eläi mistöä käsittelevä uudempi ka nsantajuinen kirjallisuus·• ja "Va hinkoeläimistä ja pelättimistä" (T. Pesolalle. Vilho A. geogr. kivilajija meteoriittiesittely on jo helpommin sulatettavaa. Lounais-Häm een Luon nonsuojeluyhdistys r .y. 1958" (Nicken Malmström). (Urho Lehti nen). (Ilkka Koivi sto) seuraavat eläintieteelli set tiedonannot "Selkärankaishavaintoja Lounais-Hämeessä·• (T . Lopussa käsitellään tal oudellista luonnonsuojelua otsikolla "Urjalassa suoritetusta metsä palotorjuntatyöstä.. globosa, löydetty Somerolta" (Pertti Viitanen) sekä "Väinönputken, Angelica archangelica, kasvupaikalla Somerniemellä" (Tauno Toivonen), jossa kuvataan Kaskisten kylässä sijaitsevan rauhoite tun rehevän lä hdesuon kasvillisuutta. Nordman). .Juha ni Joki, Jorma Kuusinen, Markku Käpy lä) . Alu ssa oleva runo on nim eltään .. Louna isHäm een Luon nonsuojeluyhdistys r. M. (Adolf Fr. Siihen liittyy h yvin ajan mukainen maa mm e kallioperää ku vaava kartta. Kasvitiedettä käsitelevät artikkelit "Sikoangervo, Filipendula h exapetala, eräs kulttuu rihistoriallinen muistomerkki " (Leo Lindgren), '"Lounais-Hämeen ratapihojen ja ratavallien kasvistosta" (Lars Fagerström ja Matti Jahkola) , '"Kaksi harvinaista maksasamma lta Somerniemella" (Tauno U lvinen) sekä 'Tutkielma Lounais-Hämeen sienistä v. Sisä ltö on ta va n mukaan moni puolista luonnonsuojelun sekä eläi nja kasvi tieteen a laita. 30 Lounais-Hämeen Luonto 9 (1960). LounaisHäm een putkilokasviston tu tkimisesta kesällii 1960'" (Lars Fagerström). Lopussa on vielä lyhyt katsaus Suomen geologiaan . Suositeltava teos luonnonystävien käsikirjastoon ! K . K. E läintiedettä edustavat " Ha vaintoja liito-oravasta, Sciuropterus r ussicus, Tammelassa" (A. Pääpaino näyttää tällä kerralla olevan yhdistyksen toimialueelta tavattujen tai odotettavissa o levien harvinaisuuksien esittelyllä
10-19 uutta jäsentä, vaihtoehtoisesti Niilo Sö)1ringin " Luonnonsuojelun käsikirja" tai yh distyksen rnerkillä varustettu hopealusikka. Kirjaf1alkinnon voi vaihtaa usea m piin lusikoihin, jolloin kultakin JO hanhitulta jäseneltä saa yhclen lusikan. * Kasvava asutus supistaa yhä enemmän ihmisen mahdollisuuksia virkistäyty miseen luonnossa. * Harvinaisilta kasvil ajeilta tuhoutuu kasvu pa ikka toisensa jälkeen . * Liiallinen m etsästys köyhdyttää luonnonvaraista eläimistöämme. * J atkuvasti lisääntyvä soranotto pi laa kauni ita harjumaisc!n iamm e. Suomen luonto vaarassa! * Vesien sää nnöstely ja voim alaitokset muuttavat laajojen alueiden luonnonsuh tcita. (Jos asiamies kerää samall a jäsenmaksut, saa h än pid ä ttää tilityksessä keräyspalk kiona 10 %, mikäli kerättyjä jäsenmaksuj a on vähintään 5.) Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: 5-9 uutta jäsentä, lintutai kasviaiheinen monivärikuva, koko n. Luonnonvaroja ei saa tuhlata tai hä),ttäii edesvast nuttomasti. 50 tai enemmän uutta jäsentä, vaihtoehtoisesti jokin seuraavista teoksista: Suuri nisäkäskirja / Suuri Lintukirja / Suuri H yönteishirja / Suuri Kasvikirja / Suomen Eliiinlmvasto I tai J! / Maa/Jallon eläinlmvasto. * Vesistömme ovat monin paikoin muuttumassa viemäreiksi. Kilpa iluaika kestää vuoden 1961 loppuun, ja kunkin jäsenh ankkijan tulokseen lasketaan kaikki hänen täll e vuodelle ilmoittama nsa uudet jäsenet, jotka suorittavat jäsenmaksunsa ennen vuoden päättymistä. 20-19 uutta jäsentä, vaih toehtoisesti jokin Reino Kalliolan teoksista: Suomen kaunis luonto / Suomen luonto vuoclenailw jen vaih telussa / Suomen luonto mereltä tuntureille tai kaksi teosta WSOY :n "L uonnon viirikuvaslo"-sarjasta (esiin. 1961 Tehostaakseen toimintaansa on Suomen Luonnonsuojeluyh distys päättänyt julistaa jäsenha nkinta kilpai lun , johon voiva t osa ll istua kaikki yhdistyksen entiset, nykyiset ja uudet jäsenet. Taistelussa luonnon tarfJeetonta hävit)•stä vastaan tarvitaan jokaista 111011110n ystävää. Linnut viirikuvina, Kalat värikuvina, H yötykasvit värikuvina jne.). Lisäksi arvotaan kaildtien vähintään 5 uutta jäsentä hanhkineiclen keskm hieno jafJanilainen Zuiho-prismakiikari ( I0 X50), jonlrn arvo on 12.500:-. 15 X 25 cm . Kilpailu koskee vuodelle 1961 han ki ttuja uusia jäseniä, siis m yös sellaisia, jotka mahdoll isesti on ilmo itettu jo vi ime vuoden puolella jäseniksi tä lle vuodell e. 31. Kaikki maamme luonnon ystävät Suom en Luon11onsuojeluyhdistykse11 jäseniksi! Jäsenhankintakilpailu v. * Matalia lin tujärviä ojitetaan ja kuivataan, usein saavuttamatta tarkoitettua maataloudellista p ää määrää. Luonnonsuojelu lwnsanliikkeehsi! SUOMEN LUONNONSUOJEL UYHD ISTYS Maan luonnon ystävien )'htee11liitty111ii
32 quest for the falcons had no se,·ious effect on the nurnber of these mighty birds in those clays, but later, when the egg-collectors began their "scientific" raids, the number of Gyr Falcons began to clecrease very rapidly. MARTTI LINKOLA: " Tunturihaukka perimmäisen Pohjolan kasvatti" (The Gyr Falcon a bird of the extreme North). Th ere has never before been published any fJhotos of the nest of this species in Finland . Ilmoituksen voi lähettää vaikka kustakin hankitusta jäsenestä erikseen, toimisto pitää kyllä huolen sii tä, että jokaisesta tulee merkintä a.o. S11owy owl on migration (inquiry) . Th e tyfJical African animals, elephants, rhinoceros, giraffs, lions, ostriches anrl others have grown very rare due to the uncheckecl shooting by white men and natives. HANNU T ARM lO: "A frikan villieläinten tulevaisuus" (The future of the wild animals of Africa). But 110w, as the natives themselves begin to rule Africa, these last refuges are threatened by those peoples, who do not realize their importance. 1n the past the Gyr Falcon was commonly used for hunting and it was o very precious bird. N :o J. T oday it is an ex tremely rare bircl in Finland. Every individual member should take a more active part in the work in order to attain good results. It is admitted that our original fauna and flora, as well as some representative parts of the Finnish landscape with its special features, have to be saved in order to counterbalance the steadily increasing industrialization of our country. Similar prob/ems occur in many countries a.ncl we have to fight for the last remains of untouchecl nature everywhere. Some j1arks have been established to protect the remnants of the im111ense herds of antilope and zebra and other animals. Helsinki, Unioninkatu 40 a, jotta h e eivä t joutuisi turhaan odottelemaan lehden saapum ista. 1961 Contenls: N IILO SöYRINKI: "Enemmän tehokkuutta lttonnonsuojelutyöhön" (More effectivness in the worh for nature protection) Nowada)>S peojJle are beginning lo realize the need for nalure protection, even in Finland. 5 uutta jäsentä hankkinut jäsen on arvonnassa edustettuna yhdellä arvalla, 10 hankkinut kahdella, 37 h ankkinut seitsemällä jne. Instead, the British rulers decidecl to reduce the area ancl as such the animals have been even more threatenecl. Th ey suggestecl that th e size of th e present park be increasecl in correlation with the range of the animal herds. SUM.NIARY "NATURE OF FINLAND" Th e organ for the Protection of Nature Publishers: Th e Finnish League for the Protection of Nalure. hankkij an kohdalle ja tarkkailee myös jäsenmaksujen suorituksia lopputu loslaskentaa silmälläpitäen. Tiedot uusista jäsenistä (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) on syytä lähettää mah dollisimman pi an SLY:n toimistoon , os. Th e J oka inen 5 jäsenen ryhmä oikeuttaa yhteen arpaan, niin että esim. W e must coordinate all the people who think along these Iines in orcler to achieve our aim. Yet we rnust fight further to extend the hnowledge of nature protection ancl to make it officially arlmowledged by the state as it has been in the neighbouring countries both east ancl west of us. Reino Kalliola. Th e nesling was a cornplete succes as all four eggs were hatched and the young were able lo fly by the beginning of ]uly. Two late,· visits were made to follow th.e growth of the young. Only a few ornithologists have seen the bird and its nest is a real treasure. F.ditors: Niilo Söyrinhi (managing editor). Since the birth of Christ man has exterminatecl 106 animal species. Th e author and some associates found a Gyr Falcon nest i11 Lapland cluring a skiexcursion in April. Once it is lost it will be impossible to restore. This number seems very likel)' to grow in the near future in Africa. Fauna Fennica 195760, Swan winter. Porvoossa 1961 Porvoon Kirjapaino Osakeyhtiö. There were four eggs in the nest. "Uusin tieto Suomen luonnosta." (Th e la.st news about the nature of Finland). Bernhard and Michael Grzi,nek, father and son, have clone a great deal of work in studying the animals in the Serengeti jJark