10. ~lerkin voi nou taa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se Lihetet :i:in postiennakkona. L"nioninkatu 40 a. Esko Setälä SUOi\lE:\I LUONNON SUOJELUYHDISTYS Helsinki . 1961 20. 1962 500 mk. SISÄLTÄÄ: Niilo Söyrinki: Ruotsissa vesivoimasopimus entä meillä. Kumari: 50 vuotta luonnonsuoj elu työtä Eestissä K irjallisu.utta 30 '" Pohjolan luonnonkasvicn ·· uusi laitos valn1is 30 Alan Moorehead: Ei sijaa a rkissa 31 J :isenhankintakilpailu 1961 32 S11111111ary Kansilmva: Aalloklwlwski Kitltajoessa Jyriiviin kiinkiiiin y liipunlella. N i i I o S ö y rink i (vastaava), toht. /" etaan Suom en L1w11111111nwjelt1yl11listyksen jiisenille jiisrn111akrna vastaan Tilaushinta v. Merkin hinta on 250 mk.. Jäsenmaksu peritään aika kauslehden Lihetykscn yhteydessä \111osij 'isen111aksu Opis!,cl ijat ja ko,tlulais~t .-\ i naisj,isc n SUOMEN LUONTO Ilm estyy 4 kertaa vuodessa. Valok. Sivun ylälaidassa kuvattu SLY :n merkki on saatavissa myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamcrkkinä. R e ino Kalliola. -! Reino Kalliola: Metsästyslaki ja osa luon nonsuojelulakia uusittu 8 Antti Haapanen: Ikimetsien linnustosta 16 Pertti Seiskari: Eläimiä lumessa 24 Jäsenhankintakilpailu 1962 Uusin tieto Suomen luonnosta 25 Bernhard Lindeberg: Suomen eläimistö 26 Olavi Harkoma: Sireenikiitäjiä Suomussalmella 26 Juhani Saarinen: Myöhäinen nokikana Hankoniemessä 27 Erkki Kellomäki: Harmaahaikara Virroilla 27 Pertti Huttunen & Erkki Kohonen : Turkinkyyhky Iisalmessa Luonnonsuojelun työ111aalta 27 Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rahasto 28 Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä 26. Puh elin 622 978 Postisiirto 6882 J ;iseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo ta i ammatti ja postiosoite) kirjeitse ta i puhelimitse. 1962 28 Riihimäen ja Lopen luonnonsuojelu suunnitelmat valmistuneet 29 Ulkomailta E. Ti latta essa mainitkaa haluatt eko merkin mut1 erivai neulakiinnityksellä. 1. 400 mk 300 mk 8.000 mk Toimitus: prof
Se taistelu, jota meillä on käyty Kuusamon koski,en puolesta, on ollut vain vähäistä partiokahakkaa verrattuna siihen sotaan, joka Ruotsissa on jo kymmenkunta vuotta jatkunut Norrlannin kauneimpien -.resistömaisemien pelastamiseksi. Mutta vesivoimien rakentaminen on vaatinut Ruotsissakin jo tuntuvan osan tästä luonnonrikkaudesta käyttöönsä, ja maan eteläpuoliskon jälkeen on tullut Norrlannin jokien vuoro joutua järjestelmällisen teollistamisen kohteeksi. Niilo Söyrinki Ruotsissa on monin verroin enemmän kauniita koskia kuin meillä. Kölin korkeilta tunturiharjanteilta virtaa useita vuolaita vuoristojokia, joiden rinnalla meidän Pohjanmaan tasankomme joet näyttävät pikku puroilta. Nämä on nyt jaettu kolmeen eri ryhmään seuraavasti: 1) ne, jotka joutuvat lopullisesti voimatalouden käyttöön, 1. Kaikkein kiivaimmin tämä taistelu on keskittynyt Suuren ja Pienen Luulajanjoen ympärille, joiden latvoilla mahtavista tunturimaisernistaan tunnettu Sarekin kansallispuisto sijaitsee. Luonnonsuojelun, matkailun ja ti,eteen edustajien hellittämättömät ponnistelut ovat lopulta johtaneet tulokseen. Maaherra Hammarskjöldin johdolla toiminut lautakunta, jossa toiselta puolen vesivoimahallinto ja toiselta puolen luonnonsuojelu ovat olleet edustettuina, on pitkien neuvottelujen jälkeen saanut aikaan suunnitelman kiistanalaisten jokien käytöstä. Lokakuun 5. Norrlannin kuuluisien koskien kahlitseminen ja järvien patoaminen on kuitenkin kohdannut vastarintaa. N:o 1 1962 21 VUOSIKERTA SU OM EN LU O N TO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU Ruotsissa vesivoimasopimus entä meillä. päivänä J 961 allekirjoitettiin tämä sopimus, joka sisältää Suuren ja Pienen Luulajanjoen, Skelleftejoen, Vindeljoen, Uumaj anjoen, Angermanjoen ja Indaljoen vesistöalueet. Osa näiistä ve~istöistä on ennätetty rakentaa ennen sopimuksen solmimista, mutta kaikissa on vielä varsinkin latvaosissa runsaasti erinomaisen kauniita virtaja järvimaisemia luonnontilassa. On järjestetty lukuisia kokouksia ja julkilausumia, esitetty joukoittain vetoomuksia kuninkaalle ja valtiopäiville ja koetettu kaikin muin m ahdollisin keinoin estää ainakin arvokkaimpien koht,eiden lopul1 i nen tuhoaminen
On selvää, että luonnonsuojelun on ollut pakko suostua moneen raskaaseen myönnytykseen sopimusta tehtäessä. c§ 1-;°l::se.,a... Sopimuksessa on otettu ensi sijassa huomioon vain ne kohteet, jotka professori Beskowin luonnonsuojelun puolesta laatimassa yksityiskohtaisessa selvityksessä on todettu kaikkein arvokkaimpien tai lähinnä arvokkaimpien ryhmään kuuluviksi. LU,,6 nJ"1'o..,. QA .. Niihin kohteisiin, jotka jäivät välittömästi voimataloudellisten suunnitelmien kohteeksi, mainittakoon Suureen Luulajanjokeen pohjoisesta käsin liittyvä Vietasjoen vesistösysteemi monine kapeine peräkkäisine tunturijärvineen. ~ " ' ~ " ~ = tb ku,J,. Ruotsikaan ei ole niin rikas, että siellä voitaisiin jättää mikä vesistö tahansa rakentamatta. 10 "" 30 •• Uk.., Vesivoimasopimuksen tulokset Suuren ja Pienen Luubjanjoen vesistöa lueella. Ne muodostavat nykytilassaan kerrassaan suurenmoisen kauniin erämaamaisef,I ! c.::. • j o r;h.nneJ..J.,._ 1-a., s ... .., ;,l° ,i,J: I-.;, lyk~/ry ..-,, • .., l'l 1/ -~ , "• ,Je ~ ... Mutta eihän luonnonsuojelun tarkoitus olekaan siellä sen paremmin kuin meilläkään estää maan talousdämän kehitystä, vaan koettaa ohjata luonnonvarojen käyttöä siten, että myös välttämättömät kulttuurinäkökohdat otetaan huomioon. 2 2) ne, joiden kohdalta päätös lykätään määrätyn ajan, yleensä kymmenen vuoden päähän, ja 3) ne, jotka säästetään rakentamiselta
Tuntuu ahdistavalta, että meillä ei ole vielä saatu aikaan päätöstä edes voimataloudellisesti toisarvoisten Kuusamon vesistömaisemien varjelemisesta, kun naapurimaassa on jo päästy kauaskantoisiin sopimuksiin, joilla taataan maan viehättävimpien vesimaisemien säilyminen niin omien kansalaisten kuin vieraidenkin virkistykseksi ja ihailtavaksi. Sama on sanottava kuuluisasta Stora Sjöfalletin putouksesta. Ruotsin sanomalehdistö on yksimielisesti esittänyt ilonsa sopimuksesta, jonka avulla jo nyt on varjeltu monia maailman kauneimpiin maisemiin kuuluvia kotimaan luonnon nähtävyyksiä peruuttamattomalta tuholta. Samaten on edessä taistelu Tornionjoesta ja Kainuunjoesta, jotka eivät vielä ole sisältyneet neuvotteluihin. Niinpä Suuren Luulajanjoen latvoilla on sovittu koko Vuojatätnon sadealueen säästämisestä. Badasjokk, johon liittyvät lintujärvinä kuulut Tjålmejaure ja Bosjusjaure. Niiden tuleva kohtalo riippuu siis voimatilanteesta määräajan päätyttyä. Skelleftejoen latvoilla on säästetty koko joukko järviä, samoin Uumajanjoen ja Angermanjoen vesistöissä. Stalojokk, Virihaure, Vastenjaure, Salojaure ja Kutjaure. Tämän vesistöalueen säästyminen antaa mahdollisuudet jo kauan suunnitellun Padjelantan luonnonsuojelualueen perustamiseen, alueen, joka Ruotsin tunturimaisemien mahdollisuudetkin huomioon ottaen kuuluu olevan kerrassaan ihmeellinen luonnonsuhteittensa puoiesta. Meillä on paljon opittavana Ruotsin esimerkistä. Tällainen menettely olisi todellisen demokratian luonteen mukaista. Siihen kuuluvat mm. Etelä-Ruotsissakin on vielä vesistöjä varjeltavina, ja suunnitelmat jatkuvat siellä. 3. Vindeljoessa on pelastettu mm. Näin on tahdottu estää hätiköityjen suunnitelmien toteuttaminen odotettaessa atomivoiman yleistä käytäntöön ottoa, joka saattaa tehdä näidenkin vesien luonnonkauneuden säästämisen mahdolliseksi. Erittäin kirvelevää on ollut myös Uumajanjoen lähteillä aivan ~orjan rajalla sijaitsevan Stora Umevatten-järven joutuminen säännöstely;iltaaksi, mistä seuraa tämän jylhän kauniin vuoristojärven koskemattoman luonnontilan auttamaton tunneltuminen ja viehätyks·en häviäminen. Näiden ja muiden menetysten karvautta lievittää kuitenkin tieto siitä, että monta arvokasta kohdetta on myös saatu lopullisesti pelastetuksi voimalaitossuunnitelmien uhalta. Mutta Ruotsin luonnonsuojelun ponnistukset eivät ole päättyneet tähän. Meilläkin olisi päästävä avoimiin neuvotteluihin luonnonsuojelun ja vesivoimatahon välillä. wa-alueen, jonka menetys tunnetaan sangen karvaana Ruotsin luonnonystävien ja matkailuväen piirissä. Indaljoen mahtava, 38 metrin putouksinen Tännforsen on myös poistettu rakennettavien luettelosta. Vesistöistä, joiden mahdollisesta rakentamisesta päättäminen on siirretty eteenpäin, on mainittava ennen muita laajat osat Pikku Luulajanjoesta ja Ångermanjoesta. Pikku Luulajanjoessa on saatu pelastetuksi Rapaälven ja Laidaure, joiden sykähdyttävän kaunis laakso ulottuu syvälle Sarekin kansallispuistoon
Valitettavasti tämä kohta jäi kuitenkin lopulta pois. 1934 metsästyslakiin verrattuna, vielä eräitä huomattavia muutosehdotuksia. Tässä yhteydessä voidaan todeta, että lakiin tuli säännös, jonka perusteella karhullekin voidaan ajatella jokin suojelualue perustettavaksi; nykyisen metsästyslain mukaan siihen ei ole mitään mahdollisuuksia.. Nykyäänhän metsästys on oravan ja piisamin pyyntiä lukuun ottamatta miltei ·kokonaan vain ajanvietteenä harrastettua urheilua. Nämä saavuttivatkin lakija talousvaliokunnan ymmärtämyksen ja tulivat sen mietinnössä huomioon otetuiksi. osassa. Tämä on ilahduttava parannus, ja on täysi syy toivoa, ettei poikkeusmääräystä jouduta ainakaan liiaksi käyttämään. Tässä mielessä tehtiin hallituksen esitykseen, samalla kun se tunnustettiin myös luonnonsuojelun kannalta edistysaskeleeksi voimassaolevaan v. Uusien, todennäköisesti heinäkuun 1 päivänä 1962 voimaantulevien säännösten mukaan on nyt supistettu niiden eläinten joukkoa, joita pidetään niin vaarallisina ja vahingollisina, että niiden pyynti on sallittu mil1oin ja missä tahansa, metsästysajoista ja -alueista riippumatta. Kun luonnonsuojelulain puolell a mainitut eläinten rauho,itussäännökset ovat yhteydessä metsästyslain säännöksiin, muutettiin samalla luonnonsuojetulakia tältä osaltaan. Näissä todetaan, että metsästys1 a i ns ä ä d ä n t ö ä ei voida enää rakentaa samalle pohjalle kuin a ikaisemmin, jolloin metsästyksellä oli el,inkeinollista merkitystä. Metsästyslaki Ja osa luonnonsuojelulakia uusittu R eino Kalliola Kauan, aina vuodesta 1947 Lähtien, valmisteilla ollut uusi metsästyslaki hyväksyttiin eduskunnassa viime marraskuussa. Valitettavasti osa niistä kuitenkin 4 kumoutui suuressa valioku nn assa ja jäi po is laista. R yhmästä on poistettu ilves ja maakotka, joiden metsästäminen on kielletty, eUei maatalousministeriö erikoispäätöksellään tee sitä mahdolliseksi määrättynä aikana joko koko maassa tai jossakin sen. Ryhmään pavat edelleen susi, ahma ja karhu sekä hylje merialueella (Saimaan hylje on rauhoitettu). Eduskuntakäsittelyn aikana sekä valtion luonnonsuojelunvalvoja että luonnonsuojelulakikomitea ptt1vat asiasta muistionsa lakija talousvaliokunnalle. Sen vuoksi metsästysja riistanhoitoasioita on tarkasteltava yhä enemmän luonnon kokona,isuutta siilmällä pitäen eli yleisen luonnonsuojelun näkökulmasta. L akija talousvaliokunta ehdotti Lakiin säännöstä, jonka mukaan karhun tappaminen pesästä ja pesältä karkoittaminen olisi kielletty muualla m aassa paitsi niissä kunnissa, jotka erikseen säädetään maatalousministeriön päätöksellä
5. 9). 3-9. Sen sijaan lehtokurppa jäi edelleenkin metsästettävien otusten joukkoon siitä huolimatta, että myös tämän linnun metsästyksellinen merkitys on mitätön. Turun Yliopiston retkikunta Tähän asti täysin lainsuojaton mäyrä eli metsäsika sai nyt hyvin ansaitun pesimisja kesärauhan (1. Se aika, jolloin metsästysalan johtomiehet ehdottivat "metsästyspaineen jakamisen" nimessä riistaeläimiksi jopa sellaisia lajeja kuin kuovi, suokukko, viklot ja töyhtöhyyppä (!), ei tosin ole kovin kaukana takanapäin, mutta on kuitenkin ollut ja mennyt. Tyydytyksellä on niinikään todettava, että vielä hallituksen esitykseen sisältyneet silkkiuikku, nokikana, taivaanvuohi, heinäkurppa ja jänkäkurppa eli pikkutaivaanvuohi jäivät pois riistaeläinten luettelosta. Askeleeksi metsästystapojen inhimillistämisen tiellä voidaan leimata se, että savun ja kaasujen käyttö on nyt kokonaan kielletty, myös ketun luolametsästyksessä, jonka kohdalla hallituksen esityksessä haluttiin vielä tehdä poikkeus. Koko riistaeläinten piiri olisi ehdottomasti ollut selvästi määritettävä, niinkuin sekä metsästysalan ja luonnonsuojelun asiantuntijain että lakija talousvaliokunnan taholta esitettiin, mutta lakiehdotuksen arvovaltaisen laatijan itsepäisen vastarinnan vuoksi turhaan. Lapin lainsuojattomia piekanan pesäpoikue Va lok. Lakiteknillisenä sutena voidaan pitää niinkuin vielä eduskunnan täysistunnossa todettiin sitä, että samalla kun uudessa m etsästyslaissa tarkkaan luetellaan riistaeläimet ja määrätään niiden metsästysajatkin, lakiin toisaalta lisättiin säännös, jonka mukaan mikä eläin tahansa (jopa luonnonsuojelulailila rauhoitettu laji) voidaan asetuksella julistaa riista-eläimeksi ja sallia sen metsästäminen! T ämähän tekee teoreettisesti katsoen m ahdolliseksi vetää riistaeläimiin takaisin esim. ne lajit, joiden juuri äsken sanottiin jääneen tämän ryhmän ulkopuolelle. Ei ole kuitenkaan syytä otaksua, että luonnonsuojelullisesti valistunut metsästäjäja riistanhoitajakuntamme pyrkisi käyttämään tätä liian avonaiseksi jäänyttä takaporttia väärin
Sen mukaan lokit kalalokkia lukuun ottamatta jäivät kokonaan suojelun ulkopuolelle, myös naurulokki ja sellaiset harvinaisuudet. Kun lakia ei kuitenkaan vielä saatu tässä asiassa kohdalleen, olisi riistanhoidollisen valistustyön syytä ottaa tämä kysymys vakavasti ohjelmaansa. Ryhmään kuuluvat ennestään lepakot, siili ja liito-0rava. Ja silloinkin, kun ilmenee todellisia ristiriitoja, olisi kompromissit tehtävä luonnonmiesten omassa piirissä, ennen eduskuntaan menoa. Paitsi yleistä näkökohtaa, että rautojen käyttö j ulmana pyyntitapana olisi supistettava mahdollisimman vähiin, on huomattava, että kotkia ja muita rauhoitettuja petolintuja menee kovin usein kanahaukkoja varten asetettuihin kuvarautoihin. Keskusjärjestön hailituksessa on varattu paikka myös luonnonsuojelunvalvojalle. Naakan joutuminen ryhmään ei sen sijaan nostattane vastalauseita. Lokkien rauhoitussäännös oli hallituksen esityksessä nähtävästi vain jonkun juristin kirjoittamana saanut muodon, joka osoittaa täydellistä asiantuntemattomuutta. Tähän asti rauhoitetun piekanan liittäminen joukkoon on suoranainen ja perusteeton taka-askel. Tähän asti ne on muitta mutkitta ammuttu museoiden kokoelmiin. L u o n n o n s u o j e I u l a i n puolelta voidaan ensiksikin todeta, että riis6 taeläimiin kuulumattomien rauhoitettujen nisäkkäiden joukkoon on siirretty naali ja lumikko. Huuhkajan rauhoitus jäi valitettavasti puolitiehen: sen ja samoin piekanan mahdollisesta rauhoittamisesta valtion metsämailla päättää maatalousministeriö. Uuden metsästyslain mukaan riistantutkimuslaitos muuttuu valtion laitokseksi. 1943, tekee säännöksen paljon lyhyemmäksi ja selvemmäksi. Valistusja neuvontatyö sekä metsästysja riistanhoitotoiminnan käytännöllinen järjestely tulevat metsästäjäin omatoimisuuteen perustuvan metsästäjien keskusjär}estön asiaksi. Tällä kertaa tässä hengessä tehty hyvä yritys myöhästyi, kummankin osapuolen vahingoksi. Tämä uudistus, joka on valtion luonnonsuojelunvalvojan esityksestä toteutettu Ahvenanmaan lainsäädännössä jo v. Toinen asia on, että lainsuojattomien lintujen luetteloa ei saatu niin suppeaksi kuin luonnonsuojelun taholta esitettiin. Sen vuoksi ja kun rauhoittamattomia petolintuja voidaan tehokkaasti hävittää haukkahäkeillä, joista rauhoitettu laji voidaan vahingoittumattomana laskea takaisin vapauteen, olisi kuvaraudoista kokonaan luovuttava. On toivottavaa, että tämä yhteys avaisi tien metsästäjäkunnan ja luonnonsuojeluväen välisten, usein vain väärinkäsityksestä aiheutuvien erimielisyyksien poistamis·een ja tasoittamiseen. Sen sijaan on erittäin valitettavaa, ettei esitys kuvarautojen käytön kieltämisestä petolintu}en ja merilokin pyytämisessä johtanut tulokseen. Lintujen osalta käännettiin nykyinen järjestys nurin: sen sijaan, että laissa tähän asti on lueteltu riistaeläimiin kuulumattomat rauhoitetut linnut, nyt 1 uetellaan päinvastoin vain rauhoittamattomat lajit ja kaikki muut julistetaan rauhoitetuiksi. Mutta siihen sisältyy myös tärkeä asiaLlinen muutos: kaikki täällä tilapäisestikin vierailevat lintulajit ja uudet tulokkaat kuuluvat nyt automaattisesti rauhoitettujen eläinten ryhmään
edellä) lukuunottamatta ovat nyt täysin rauhoiValok. Suuri valiokunta lisäsi luonnonsuojelulakiin myös oman mustan pilkkunsa: mustarastas tuomittiin lainsuojatLOmaksi. Periaatteellisesti arvokkaampaa on myöntää elämisen oikeus kaikille niille, jotka luonnon järj,estyksen mukaan alkuperäiseen luontoon kuuluvat." 7. 1956 kirjoittaessaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen silloinen puheenjohtaja lausui: "Luonnonsuojelun suurin merkitys ei ole siinä, että rauhoitetaan sellaista, mikä on ihmiselle hyödyllistä. Juuri kuikasta v. edellä) lukuunottamatta! Myös kuukkeli eli kuusanka ja lepinkäinen, joita tosin ei liene tähänkään asti pahoin ahdisteltu, ovat nyt virallisestikin rauhoitettujen kirjoissa. Mutta kääntäkäämme katseemme virheistä ja iloitkaamme siitä, mitä saavutettiin. Bergman tetut, samom kaikki ha ukat kanahaukkaa ja varpushaukkaa sekä piekanaa (ks. Mutta valitettavasti suuri valiokunta palautti kohdan hallituksen esityksen mukaiseksi. G. Asiantuntemattomuuden uhri pikkulokki kuin pikkulokki! Luonnonsuojelijain toimesta mokoma rike koetettiin saada korjatuksi, ja lakija talousvaliokunta ottikin toivomuksen varteen. Luonnonsuojelunvalvoja ehdotti tässä ·kohdassa, että rauhoituksen ulkopuolelle jäisi "pihan ja puutarhan piirissä rastas", siis lajia nimeämättä. Kaikki pöllöt huuhkajaa (puolittaisesta rauhoituksesta ks. Samoin kuikka ja kaakkuri
Tällainen kasviyhclyskunta lähentelee ns. Aluksi syntyy monilajinen ja pysymätön kasviyhdyskunta, joka kasvien välisen kilpailun tiukennuttua alkaa muuttua, ja 8 yhä harvemmat kasvilajit pystyvät säilyttämään asemansa. Kuivilla kankailla joko mänty tai koivu tai molemmat yhdessä muodostavat nousevan taimiston. Tosiasiassa kuitenkin myös erämaissa salama saattaa aiheuttaa metsäpaloja, jotka saav uttavat huomattaviakin mittasuhteita. Ikimetsien linn ustosta Antti Haapanen Yhäti tehostuva metsänhoito on jo muuttanut ja tulee kiihtyvällä vauhdilla muuttamaan metsiemme luonnetta. (Heikinheimo l 9 l5). Kasvillisuuden tutkijat puhuvat kasvillisuussu kkesiosta, jolla tarkoitetaan kasvuston kehittymistä ja muuttumista tiettyyn suuntaan. Hyvin tavallista on, että tuoreet kankaat joutuvat lehtipuiden valtaan. Edellä sanottu kuvaa lyhyen kaavamaisesti meikäläisen luonnonmukaisen metsäsukkesion. Lopputuloksena syntyy puhtaita kuusikoita. Leppä, koivu ja karuilla mailla usein mänty valtaavat metsäpalon paljastaman maan. Kasvit rupeavat heti valtaamaan kasvillisuudesta paljastunutta maata, ja kasvillisuus on aluksi aivan toisenlaista kuin ennen paloa. Samanaikaisesti, kun ilmoitetaan ennätyslukuj a metsänhakkuissa, korostetaan yhä voimakkaammin metsänviljelyn merkitystä, jolloin metsän kehitystä ohjataan yhä yksityiskohtaisemmin, eivätkä ne tekijät, jotka luonnontilaisessa metsässä vallitsevat, pääse esille sillä tavalla kuin aikaisemmin. Sen mukaan siis vanhoja kuusikoita voidaan pitää pysyvinä yhdyskuntina tuoreilla, männiköitä kuivilla kankailla.. Metsien luonnollise s ta kehityksestä Useasti tapaa harhakäsityksiä, että metsät luonnontilassa olisivat monisatavuotisia pylväikköjä. klimax-astetta, jolloin siinä ei enää tapahdu muutoksia. Lopulta kasvustosta sy ntyy melko niukkalajinen ja pysyvä yhdyskunta, jossa eri lajien välinen kilpailu on tasapainossa. Niiden seassa saattaa olla myös mäntyä. Kalela 1924). Kuivilla kankailla koivu alkaa vähitellen syrjäytyä ja syntyy puhtaita männiköitä (E. Jos sitten seuraamme tällaisen metsikön kehitystä vuosikymmenien aikana, havaitsemme, että tuoreilla kankailla muiden puiden alle aLkaa nousta kuusitaimistoa, joka yhä voimakkaammin ottaa tilaa muilta puulajeilta
Kuivien kankaiden männiköt, jotka edustavat VT ja CT-metsätyyppejä (puolukkaja kanervatyypit). 3. T u t k i m u s a 1 u e e t. Metsä on kehittynyt joko koivu-mäntysekametsästä tai se on heti alusta lähtien ollut puhdasta männikköä. Kuljettiin kompassin avulla suoraviivaisesti tietyn tyyppisessä metsässä ja laskettiin linnut 50 metriä leveältä kaistalta. Niiltä saatiin hyvät näytealat männiköiden ja rämeiden linnustosta. Gunnar Granberg 9. Sinivuoren luonnonpuisto Längelmäellä on rehevää kuusikkoa. Osittain metsätyypin ja osittain otaksuttujen sukkesiosarjojen mukaan metsiköt on jaettu seuraaviin ryhmiin: 1. Tässä esiteltävää tutkimusta varten on koetettu hakea mahdollisimman edustavat näytteet tällaisista ikimetsistä, joita voidaan pitää pysyvinä kasviyhdyskuntina. Edustavin alue on Pyhähäkin kansallispuisto Saarijärvellä. MT-OMT-kuusikot (OMT-käenkaalimustikkatyyppi), joissa sukkesion alkuvaiheessa lehtipuilla on ollut hyvin Palokärki pesällään Valok. Luonnonsuojelualueemme, joilla tavataan viimeiset rippeet EteläSuomen todella luonnontilaisista metsistä olivat ainoat mahdolliset tutkimuskohteet tähän tarkoitukseen. Yksittäiset hongat ovat jopa 400 vuotta vanhoja. 2. Salamanperän luonnonpuisto ja Koirajoen aarnialue sijaitsevat vedenjakaja-alueella Kivijärven ja Perhon kunnissa. MT-kuusikot (mustikkatyyppi), joissa kuusikko on vallannut elintilan joko männiköltä, mänty-koivusekamet5ältä tai koivikolta. Edellä mainituilla alueilla tehtiin kvantitatiivisia lintuarviointeja Merikallion (1946) kehittämän menetelmän mukaisesti. Vesijaon luonnonpuisto Padasjoella ja Vahtervehmaan aarnialue Lammilla edustavat rehevä:hköjä kuusikoita, joissa kasvaa vähän mäntyä ja jonkin verran myös haapaa. Tosin metsä ei ole iältään vielä kovin vanha. Se on suhteellisen iso, noin 10 km 2 ja siellä tavataan useiden eri metsätyyppien metsiköitä. :\fänniköt saattavat olla 250-vuotisia. Myös kuusikot ovat huomattavan vartevia
on es itetty kva ntitati ivisten arviointien tulokset. R ajanveto kololintujen ja muualle pesivien lintujen välillä voi olla vaikeaa. T aulukossa 2. Alhaalla on esitetty ain eiston suuruus (= arv ioituj en pari en lukum ää rä) ja lin tu ti heys. Kaikkia tyyppejä luonnehtii se, että niillä tavataan runsaasti keloja ja kaatuneita puita, mutta niukasti lehtipuita. Kolo lintujen esii ntyminen 1 uonnonti la isissa metsissä verrattu na talousm ets iin. Korpi L uon no ntilaiset metsät 9 1 Ta lo usmetsät 19 Johnston ja Odum (1956) ovat todenneet, että metsän puuston kasvaessa lintu tiheys tiety1ssa tapauksissa kasvaa nuoreen klimax-asteeseen saakka. Korvet, joissa kuusi on valtapuuna, mutta seassa esiintyy mäntyä, ehkä vähän lehtipuita ja pajuja. H avaitaan selvästi luonnontil aisten metsien kololintujen m äärän olevan huom attavasti suuremma n kuin talousmetsien. leppälint-u saattaa pesiä myös ma ahan. 4. Aluksi ta rkastell aan lintu tihey ksiä eri biotoopeilla ja verrataa n niitä ta lou smetsistä sa.ituihin arvoihin . Koivut ovat nyt kuolemassa, mutta elinvoimaisia haapoja esiintyy siellä täällä. Puunkolot ovat siis tärkein luonnontilaisten .MT MT MT VT-CT R äme 11 9 74 43 34 90 _ ::, 24 20 (38) Taulukko 2. Seuraavassa kololinnuiksi on luettu ne lajit, jotka saattavat pesiä kolo issa: uuttukyyhky, tervapääsky, tikat, kirjosieppo, leppälintu, tiaiset ja puunkiipij ä. R ämeet, jotka ovat melko puhtaita männiköitä. OMTMT-kuusikoista Merikallion aineisto on siksi pieni , että vertail uaineisto on ot,ettu Soverin (1940) tutkimuksista. Männiköillä erot ovat ehkä vieläkin suuremmat. Esim. 1 1. Puuston kuutiomäärä tutkimissani kuusikoissa on noin 230 m 3/ ha. Linnu s to. on esitetty näiden lajien tiheydet luonnontilaisissa metsissä ja talousmetsissä taulukko 1: n aineiston mukaa n. H ava itaa n, että rämettä luk u unotta matta kaikissa ta pa uksissa lin tutiheycl et ovat luonn ontil aisissa mets issä h uomattavasti suu remmat. llvessalon (1956) mukaan keskimäärin etelä-Suomessa vastaava arvo on noin 110 m 3/ha eli siis alle puolet edellisestä. Arvot pareja / km ". Puuston kuutiomäärä, joka jollain laill a kuvaa lintujen elintilan suuruutta, on näillä tutkimusalueillani huomattavasti suurempi kuin keskimäärin talousmetsissä. Jos kololin nut p tetaan huomioimatta, ovat ikimetsien ja talousmetsien lintutiheydet su u rin piirtein sama nsuur uiset. Metsän til avuus, se tila, jossa linnut oleskelevat, siis lisääntyy sitä mukaa kuin puut kasvava t korkeutta ja samalla elinympäristö tulee yhä monivivahteisemm aksi. (M, S ja H ta ul'llkon yläreunassa.) Kolmann essa sarakkeessa on es itetty vertailu, jolloin + = tiheysarvot luonnontil aisissa metsissä näyttävät olevan merkitsevästi suuremmat, = tiheysa rvo t ovat I uonnon tila isissa mets1ssa pienemmät. Sa rakkeissa on ensiksi luonnontilaisista m etsistä saadut arvot ja sitten verta iluarvot talousmetsistä, jotka ovat Merikallion (1946) mukaa n. 5. Ta ulukossa 1. huomattava asema
Tätä osoittanee taimistoa suosivien punarinnan ja laulurastaan runsaudet, jotka ovat luonnontilaisissa metsissä suuremmat kuin talousmetsissä. ko= koivikko, ku = kuusikko, mä = männikko. Kuten jo aikaisemmin on mainittu voidaan en puulajien muodostamat metsiköt asettaa sukkesion mukaiseen MT VT-CT ko-ku ko-ku mä-ku komä-mä 1. Taulukko 3. Huomattavaa on myös, että luonnontilaisten metsien puusto ei ole suinkaan tasaikäistä ja -korkuista, vaan että korkeiden puiden rinnalla tavataan nuorta taimistoa. Selitykset tekstissä. kirjosieppo 7 33 + 10 20 + 20 + 5+ tali tiainen 10 12 10 + 10 + 4+ *) Soverin tutkimusten mukaan. tikkojen ravinnonhakukohteina, on vielä selvittämättä. Näiden metsien linnuista kolmannes on kololintuja. pa)ulintu 93 5 7G 35 12 7 lehtokerttu 19 16 2 hömötiainen 27 4 12 8 5 8 12 4 2. metsien linturunsauteen vaikuttava tekijä. metsäkirvinen 10 14 5 5 5 6 10 + leppälintu *) 4 4 4 6 20 + harmaasieppo 7 4 JO 8 25 8 2 16 + 4_ töyhtötiainen 7 + 7 + 5 13 + 5 4 vihervarpunen 45 + 18 + 18 + 23 + 5. Arvot pareja/ km 2 . Mikä merkitys keloilla on esim. ilmenee, eivät läheskään kaikki metsälintulajit suosi näitä metsän kehityksen loppuvaiheita, vanhoja havumetsiä. punarinta 26 + 16 + 16 + laulurastas 16 + 2 9 + 9 + punatulkku 10 + 13 + 13 + 3. Metsänkehityksen ja samalla tapahtuvan puulajin muutoksen vaikutus joidenkin lintulajien esiintymiseen. 12. Kuten jo taulukosta 1. Viimemainituissa pyritään tasalaatuiseen puustoon ja pensaskerros usein puuttuu. Päinvastoin on hyvin suuri joukko yleisiäkin metsälintuja, jotka puuttuvat niistä täysin tai esiintyvät harvalukuisina. Metsän kehityksen vaikutus eräiden lintulajien r u ns a u te en. Kaatuneiden puiden tylajiryhmät OMTMT vi11e muodostunut paljas maa saattaa olla myös lintujen kannalta merkityksellinen
leppälintu, metsäkirvinen ja harmaasieppo ovat tällaisia (vrt. Tähän ryhmään kuuluvat läheisesti vanhojen männiköiden linnut, kuten metso, käki, kehrääjä, tervapääsky, kulorastas ja järripeippo, joista vain metso on männystä riippuvainen talviravintonsa vuoksi (vrt. Esim. Pajulintu, jota Merikallio on pitänyt Suomen yleisimpänä lintuna, esiintyy erittäin harvalukuisena luonnontilaisissa vanhoissa havumetsissä, mutta sitä tavataan kuitenkin jos vain metsässä on vähääkään lehtipuita. Vertailuluvut on saatu Merikallion tuloksista. 13. teeri, peippo, punakylki ja sirittäjä. Tähän ryhmään kuuluvat myös pohjantikka, tiltaltti, hippiäinen , kuusitiainen ja puunkiipijä. Viimeisenä on kirjosiepon ja talitiaisen muodostama ryhmä, jotka linnut monien aikaisempien tutkimusten mukaan suosivat voimakkaasti reheviä lehtimetsiä (vrt. Hömötiainenkin suosii lehtipuita, mutta se esiintyy jossain määrin myös puhtaissa havumetsisValkoselkätikka Valok. Muita samantyyppisiä lajeja ovat mm. Toisen ryhmän edustajat, punarinta, la ulurastas ja punatulkku ovat taasen riippuva1S1a kuusesta (vrt. Soveri 1940 ja Merikallio 1946), mutta jotka esiintyvät hämmästyttävän runsaina kaikenlaisilla biotoopeilla edellyttäen vain, että pesäkoloja on saatavissa. Kahdessa ensimmäisessä sarakkeessa esitetään lehtimetsien kuusettumisen vaikutus, kolmannessa männiköiden kuusettuminen ja neljännessä koivun häviäminen mänty-koivusekametsistä. on suoritettu tällainen järjestely ja samalla on tarkkailtu joidenkin lintulajien suhtautumista metsän kehitykseen. järjestykseen, joka aloitetaan siitä hetkestä, kun ko. Nämä lajit esiintyvät nuorissa lehtimetsissä ja männiköissä, mutta kärsivät selvästi kuusettumisesta. Seiskari 1958). On olemassa joukko lajeja, jotka eivät ole riippuvaisia mistään puulajista, mutta vaativat elinympäristöltään tiettyä avonaisuutta. Pajulintu, lehtokerttu ja hömötiainen suosivat suuresti lehtipuita, kuten jo monet ovat aikaisemminkin todenneet. metsä on alkanut kasvaa. esim. Palmgren 1930, Merikallio 1946 ym.). Vihervarpunen ja töyhtötiainen ovat havumetsien lajeja, jotka esiintyvät sekä kuusiettä mäntymetsissä, mutta puuttuvat lehtimetsistä. Kuusettuminen suurentaa niiden tiheysarvoja selvästi, mutta lajit eivät esiinny lehtitai mäntymets1ssa. Engström 1955, Siivonen 1939). Eriksson sä. Taulukossa 3. K. Jos kuusimetsä on kylliksi harva, niitä tavataan myös siellä
Lintu ol i todennäköisesti yksi nä inen koira, . Mehiläishaukka oleskelee Pyhähäkissä. Kai kissa tapau ksissa biotooppi on ollut hyvin samanlainen: tiheä kuusikko, jossa on ollut use in lehtipuiden pökkelöitä. -59 Pyhähäkissä. Useita muita pohjoisia ja itäisiä lajeja on tava ttu näillä alueilla. Biotoopin su lkeutun eisuus ja lahopuut merkitsevät ilmeisesti palJOn sen elinpaikan valinnassa. Näistä Salamanperässä 2 la ulavaa koirasta vuonna 1959 ja vuonna 1960 yksi Koirajoen aarnialueella (Linkola, suulline n tieto). 1 kimetsät ova t myös lintuharvinaisu uksiensa takia mielenkiintoisia. Tämä 14 saattaisi selittää m yös pikkusiepon suhteellisen harvalukuisuuden maassamme. Pöllöistä tavattiin viirnja varpuspölliit. Luultavasti kaikki edelliset lajit suosivat erärnaaluontoa, mitkä tekijät siinä sitten vaikuttanevatkaan. Kan ahaukka tuntuu löytävän näistä · säästömetsistä viimeisC'n turvatun pesimispaikan. Kolo oli melko suurisu inen. K. Kolme laulavaa koirasta on tavattu a in a Suomenselän alueill a asti lännessä. Tämä levinneisyydeltään itäinen laji on tavatt u Sinivuoren aluetta lukuunottamatta kaikilla tutkimusalueilla. Nämä esiintyivät jokseenkin sama nl aisessa ympäristössä kuin kuloras tas. Ehkä ha uskimpana tuloksena ikimetsien kiertelystä on ollut pikkusiepon es iintymisessä ilmenneet uudet piirteet. Sinivuorta lu kuunottamatta se pesii muilla alueilla, Pyhähäkissä jopa kaksi paria. Erärnaa tunnelma ei ole koskaa n täydellinen elleivät sitä ole tehostamassa petolinnut. Eriksson Luonnontil a isten metsien e r i k o i s u u k s i a. J o aikaisemmin (R einikainen 1935) on tavattu keski-Suomesta erä•maa räkättejä, mutta silloin ne as ustivat järvenran tamets is~ä. Vesijaolta löytyi pesä !ahosta haavan kannosta. Sinipyrstö on viime aikoina lev inn yt maahamme idästä (H elminen 1958). Kun luetteloon lisätään vielä pesivä kalasääski ja kotka, voidaan olla. Sovin en (I 952) on korostanut linnun suosivan erämaaluontoa. Näitä ovat es im. korppi (kolmell a alueella), kuukkeli, tilhi, järripei ppo, urpiainen, pohj a nsirkku ja pohjantikka. Sinipyrstö tavattiin v. K oppel o Valok. Se n kovaääninen, surumielinen laulu kanto i kauas kelojen latvaoksilta. P yhähäkin liiytö on tähänastisista löydöistä eräs lä ntisirnmistä. Räkätti tavattiin kesällä -60 Salamanperän luonnonpu istossa ja Koirajoen aarn ial ueella suonreunusrämeillä. Muista ha ukoista hiirihaukka pesi keskellä Salama nperä n soita eräässä metsä:saarekkeessa
Od11111 , 1956, Breeding Binl Popul a ti ons in rcla lion to Planl Succesion on lh e Piedmont of Georgia. Tämähän on nykyää n yleistä, koska koivull a ei ole suurta taloudellista arvoa. Varsi n suuri kö) lnyminen tul ee tapahtumaan Suomen linnustossa, kun lehtipuut poistetaan eikä a nn eta kehittyä luo nno llista lehti puuvaih etta metsäs ukkesiossa. Yakuuttuneita, että ko. ] a lka nen, P ., 1960, Pä lkä neen linnustosla . Soc. Useissa aikaisemmissa tutkimuksi ssa (Pal mgren 1930, Soveri 1940, Merikallio l 94(i ym.) on todettu lebtimetsien huomattavas ti suuremmat lintutiheyclet havumetsiin verra ttuna. Pälkä neseuran jul kaisuj a 11 :0 2, 1122. Eco logy 37, 5062. , 1940, Die Vogelfa una von La mmi . Ornis Fen n . a s t o i n. Zool.. Sovi nen. Siirnne11, L., 1939, Zur öko logie und Verbreitung der Singdrossel ( Tu rdus ericetorn111 /Jhilo111elos 13rehm). Tarsiger •amtr11s (Pa ll.), spreading into Finland. 47, l , 1227. Zool.-Bot. Metsä11lutkimusl aitokse11 julk. Ornis Fenn . T erra 57, 119. Fenn . 5 163. erä maalintuna Kesk i-Suomessa. Pal!ngren, P., 1930, Quantitalive Untersuchu11 ge11 iiber die Vogelfauna in den Wäl dern Siidfin nl ands. M., 1952, T he Red-flanked Blueta il. :\1 eri ka 11 io, E., 1946, Ober regionaic Vcrbrci111ng und Anzah l der LandYögel in Siidund Minclfinnland, besonders in deren östli che n Tei len, im Lichte 1 11 quantitativen Unlersuchu ngen . Il vessa lo, Y., 1956, Suo men metsä t \'UOsisla 1921 24 vuosiin 195 1-53. ]. So,·eri . Suomen Riista 12, 21J2. 7, 121 8. Acta Forest. Paljon suuremm at muutokset aiheutu vat nykyaikaisesta metsän vilj elyksestä. 3:i . Vanamo 12, 1 ja 2. Fenn. Zool. Rein ikainen, A., 193,; , Turd11s fJi/aris L. Näistä muutoksista tulevat kärsimään sekä lehtimetsien linnut että kololinnut, joiden jo ukossa on suun osa tavallisimmista linnuistamme. Tosin lintul ajistossa tapahtuu huomattavia muuto ksia lehti metsien kuusettuessa. 15. Seiska ri . Fenn. Soc. Zool.-J3ol. Tämän tutkim uksen valossa vanhoj en metsien kololintujen määrä saattaa ainaki n jossain määrin korvata tämän köyh tymisen, joka tapahtu u talousmetsissä, kun la hoavat puut poistetaa n . 29, 27-35. J o l111slo11 , D. P., 1958, Metsiemme kehityksen rni kutuksesla riistalajien elinm ahdo lli suuksiin . Varmaa myöskin on, että Merika llion tutkimusalueilla metsänhoito ei ollut vielä sil loin kovin intensiivistä. Va na mo 7, n:o 1, 128:i. ja E. P. alueita voidaan pitää todellisina erämaina. Kal cla. Erittäin ilahduttavaa on todeta, että v a ikka k a nahaukkakannat o v a t e r i t t ä i n v o i m a k k a a t, e i v ä t p y yJ a m e t s o k a n n a t o I e y h t ä ä n ta v a 1 1 i s ta h eik o mm a t, p i k e m m i n k i n p ä i n,. Fenn. H eikinheimo, ., 191 5, Kaski,·iljclyksen vaiku tu s Suomen metsi in . Ann . KIRJ A I .LISUUTTA : Engström , K., 1955, Fågelfaunans beroende av skogcns sa mm a nsii tlni ng. 27, 1176. Acta Zoo l. Helmi nen , M ., 19 1 ,8, Occurren ce of the Red fl a nked Bluetail ( T arsige r cya 11 11 rus ) in Finla nd and ome rcma rks concernin itse expansion to th e west. ihre regio na le Verbreilu ng und Ab· hängigkeit von den ökologischen Faktoren . Meddela nden frå n statens skogforskningsinstitut 45, N:o 2, 1--47. Ornis Fenn. Acta Zool. \V . 12, 122123. E., 1945, Suomen metsien puu la jidyna miikkaa . 4, 1264. Ann
Vain jossakin rinteessä ne voivat aiheuttaa kilpahiihtäjille yllätyk. Silloin niitä voi esiintyä aivan massoittain, voipa hanki värjäytyä niistä aivan tummaksi. Lumikirput ovat millimetrin, parin pituisia, sinertävänharmaita ja siivettö16 miä hyönteisiä. Kun hyppyhäntäinen nopeasti oikaisee tämän häntämäisen laitteen, se sinkoaa iskun voimasta korkealle ilmaan. Kansa on antanut tälle pikku otukselle epävirallisen, mutta osuvan nimen lumikirppu. Niiden todellinen koti on talven kylmä hanki. Nekin näyttävät kuitenkin pitävän lämmöstä, sillä kun aurinko alkaa kevättalvella sulattaa lumen pintaa, pikku hyppyhäntäiset ryömivät lumiseinäisistä majoistaan päivänvaloon. Tällä eläimellä on ruumiin takapäässä lisäke, mikä tavallisesti on taivutettuna piilossa vatsan alla. Yleensä ne ovat ihmisen kannalta harmittomia eläimiä. Riekonpolkuja koivunvesojen vaiheilla Eläimiä lumessa Pertti Seiskari H yppyhäntäinen on varsin lystikäs mutta kuitenkin kuvaava eläimen nimi
Sääntönä on, että viime1staan ensilumen sataessa luonto on asettunut talvilepoon. Petoeläimet ovat tietysti luku erikseen, ne ahdistavat säälimättömästi jo muutenkin vaikeuksissa kamppailevia saaliseläimiään. Ravinnon saanti voidaan tällöin ratkaista vain kaivautumalla lumen alle tai tyytymällä puista ja pensaista saatavaan ruokaan. Kylmien ilmojen mukanaan tuoma lumi estaa ennenkaikkea ravinnon saannin. Varvut ja ruohot peittyvät hangen alle ja lumen pinnalle jäävät v,ain puiden ja pensaiden oksat, nekin lehtipuilla täysin alastomina. Talvinen luontomme ei kuitenkaan ole eloton. Kovalla tuulella ja pakkasella ne kiireen vilkkaa kaivautuvat suojaavien lumihiukkasten väliin. Tuskin mikään muu hyönteinen kestäisi näin ankaraa ja karua elämää. Millä tavalla sitten tänne talveksi jäävät eläimet ovat ratkaisseet hengissäpysymisen pulman. Karaistuneet linnut uhmaavat lumen valtaa ja talvisilta hangilta voi lukea monen nelijalkaisen ystävämme jälkien kirjoitusta. Muutaman asteen pakkasessa, jossa lumikirput vielä ponnahtelevat parin desimetrin pituisiä hyppyjä, muut hyönteiset makaavat liikkumattomina kylmänhorroksessa. Keskitalven kovalla pakkasella edellä kuvatut lumikirputkin katoavat hangen sisään. Ne eivät kirppujen tavoin elä loisina ja ime verta muista eläimistä, vaan syövät tuulen mukanaan tuomia puiden siitepölyhiukkasia ja muita kasvijätteitä. Lumisessa metsässä voi tavata vilkkaasti liikehtivän tiaisparven, lahokannon kylkeä naputtelevan tikan tai huurteisessa koivussa ruokailevan teeriparven. Jäniksen jäljet kiertelevät pajupensaikoissa ja kettu on käynyt etsimässä peltoaukealta myyräpaistia. sellisen kuperkeikan, sillä ladulle mlla tosiaan kertyy joskus niin paljon, että luisto suksista häviää kokonaan. Monet maamme nisäkkäät ovat samoin kykenemättömiä kamppailemaan pakkasta ja lunta vastaan, ja viimeistään silloin, kun me alamme etsiä kesän säilöstä villaista puseroa ja talviturkkia lepakot ja siilit nukkuvat jo kylmän horrosta ja karhu etsii naavaisen kuusen alta talvipesän paikkaa. Hyppyhäntäinen on muussakin mielessä \.'arsin erikoinen, sillä se on ainut eläin, jolla talven lumipeite on elämisen tärkein edellytys. Vaihtolämpöiset eläimet kuten hyönteiset, sammakot ja käärmeet ovat hakeutuneet koloihin ja maan rakoihin uinumaan talvihorrosta. Ketun jäljet jäälle sataneella lumella 17. Kovin armotonta näyttää siis olevan elossa pysymisen taistelu talven hangilla. Suurin osa kesän linnuista on muuttanut etelään uhkaavaa kuolemaa pakoon
Päästäiset taas etsivät horroksissa makaavia hyönteisiä maan koloisLa. Lumen alla on ain ainen hämärä, mutta samalla su hteellisen lämmin. L askematloman monet pikkunisäkkäät joutuvat siis petojen ravinnoksi talven aikana. Pienet nelijalkaiset, hiiret, myyrät ja · päästäiset ovat valinneet ehkä helpoimman keinon. Myös kettu yrittää tavoittaa ja varsinkin pehmeässä hangessa usein saaki n 18 hengenpitimikseen lumikäytävää kaivavan myyrän . Vasta kevään sulattaessa paksut hankikerrokset paljastuu se monimuotoinen elämä, jobt koko talven ajan on sykk in yt lumen alla. Ne ovat liittoutuneet lumen k,anssa ja kaivavat maan rajaan pitkiä lumikäytäviä, joista etsivät Jaatyne1ta varpuja ja ruohoja ravin nokseen. Kesk ita lven pikkunisäkkäät pysyttelevätkin jatkuvasti käytävissään. Meidän kannaltamme nämä pedot ovat hyviä liittolaisiamme myyri en ja hiirien tuhoja vastaan. Puoli,u laneessa lumessa risteilee kaikkialla käytävien verkosto. Osa niisLä on tukittu heinillä ja ruohoilJ.a, osa jatkuu avoinaisina pitkiä matkoja lumen alle. Onkin todettu, että myyrät talveksi etsiytyvät sellaisille paikoille, 301ssa lumikerros on mahdollisimman pehmeä ja paksu, jolloin se myös telwkkaasti eristää lämpöä. Se voi puikkelehtia myyrien lumikäytävissä kuin kotonaan ja ainoa keino saada lumikko häivytetyksi jäljiltä on syiiksyminen lumen pinnalle, jossa taas saa ttaa olla odottamassa pakkanen tai toinen valkoinen peto kärppä. Pienimmät niistä päästäiset paleltuvat aukealla hangen pinnalla hyvin nopeasti . Hangen pinnalla saattaa raivota talviiiinen myrsky ja pakkasta voi olla 30 -40:kin astetta siitä huolimatta lumikäytävissä on suojaista eikä lämpötila juuri laske a lle kymmenen pakkasasteen . .Joskus ne eksyvät talviselle tielle ja tuupertuvat pakkasen kangistamina elleivät nopeasti löydä pehmeään hankeen takaisin. Me1sähiiri on uskalta11t11nut h a ngen pinnall e. Myyrien tuhoja pelkäävä puutarhanomistaja saakin myyrät pysymään loitolla omenapuista tallaamall,a lumikerroksen puiden juurilla kovaksi ja ohueksi. Valtaosa niistä on kuitenkin kevään tullessa ilman omistajaa, sillä suurin osa käytävien rakentelijoista on sortunut talven armottomiin olosuhteisiin. Pikkunisäkkäiden ainoa pelko on todellinen valkea kuolema pieni verenhimoinen peto lumikko
Yhtä kki ä pal uujäljet näyttävät kokonaan loppuvan. Mutta lum en llll tua pn1sta on valkeassa metsässä melkein mahdoton ha vaita. Täll aisessa paikassa eteväkin jäljittäjä saa tehdä työtä löytääkseen sen ko hdan johon jänis o n pudon nut loi kattuaan parin metrin hypyn sivu! Mctsäjäniksen lumiken käja lan jälki lepäin. "Jälj et peloi ttavat" o n va nha tuttu la use. Kun nälkä lopu lta ajaa jäniksen etäämmäll e, se näyttää sitten tekevän jälkiä kuin tarkoituksella mahdol li smiman paljon, jolloin takaa -ajavan vihollisen on varsin yli voi maista selviytyä kaikista niistä poluista, takajälj istä j a h ypyistä, joita jänis o n tehnyt saadakseen rauhassa nukku a va loisan päivän aja n jonkin lumisen kallio n ku peella. Syys)iin pimeydessä valkea turkki on varmasti koitunut monelle jänikse lle kohta lokkaa k~i. että turkki o n täysi n va lkea jo en nen lumen tul oa . J äniksemme näy ttää haihtuneen il maan . J o myöhään syksyllä jäniksen t urkki alk aa muuttua valkeaksi. .J äniksen voi ~i ll oi n syystummassa rn etsä,\ä erottaa \'arsin kaukaakin , jos se ei ole valinnut maku upaikkaa nsa tiheikii, tä. Lumen ollessa pehmeätä ei jä niksen tarvitse pelätä takaa-ajajiaa n, vars inkaa n kettua, jonka silloin o n hyvin hankala liikkua. Se juo ksee silloin tietyn matka n sivullepäin ja palaa sitten samoj a jälkiä taka isin. Rusa ko n turkkih a n o n 19. J älj et nåyttavat tosiaan peloittava n pn1sta hyvin palj on, sillä lumisa teen jälkeen saattaa kulua parikin yötä, jolloin se ei uskalla lähteä liikk eelle makuultaa n ta i sitten se ruoka il ee aiva n pienellä al ueell a. l\Ieidän toinen jäniksemme, rusakko, ei sensij aa n ole varustautunut lumista talvea varten. R avintoa se kuitenkin aina löytää ta lvisesta metsästä, sillä kaikki lumen pinn a ll e ulottuvat lehtipuiden versot kelpaavat sille ruoaks i, raidan ja haavan versojen oll essa sen paras ta tal vista herkkua. Kovin pehmeässä lumessa jäni ksenkin o n va ikea liikkua, siitä huolimatta, että se osaa levittää ta ka tass unsa leveä ksi lumikengä ksi. T a itava jäljittäjä voi jäljistä päätellä, milloin jänis o n alka nut matkansa m ak uukse lleen. Siihen aikaa n se mielell ään elelee tiheissä kuusikoissa, s,ill ä usein käy niin onnettomasti. Kaikkien tuntema ystavamme pupuj ussi on valinnut talveksi hangen pinnalla eläjän osan. Tälla isia paluuperi ä on tavallises ti useita ja kun jäljittäjä on ne kaikki selviuänyt on pupujussi ai koj a sitten todennut ti la nteen käyvän vaaralliseksi ja huoma amatta poistunut
Kuopan pohjalta se hamuaa suuhunsa lumen sekaista runsasravintoista jäkälää. Poro on kuitenkin voimakas ja jaksaa rikkoa kovankin hangen päästäkseen ravintoon käsiksi. Syvässä I umessa se suorastaan näyttää katoavan lumikuoppaansa, kiekeröön kuten Lapissa sanotaan. Kärpän jäljet pehmeässä hangessa 20 Toisinaan kuitenkin lumikerros kovettuu jääksi, jolloin porokaan ei enää kykene sitä särkemään. Niinpä se syksyllä syö itsensä mahdollisimman lihavaksi ja painuu sitten suojaavan ja lämmittävän lumipeiton alle uinailemaan rasvavarastonsa turvin. Vain nietoksen kupeessa oleva höyryävä hengitysreikä ilmaisee lumen päällä liikkujalle, että kontio odottelee. Tosin tämä karkeasyinen ruoka kuten esim. talvellakin ruskehtava ja sen kapea takajalka uppoaa kovin syvälle lumeen. Onneksi hirveä ei meillä saa metsästää sellaisena aikana, jolloin edelläkuvattu esi-isiemme käyttämä pyyntitapa olisi mahdollinen. Metsiemme suurin petonisäkäs, karhu, on kotioloissaan tunnetusti laiska jörrikkä. Nälän pakottamana se jyrsii silloin puutarhoissa hedelmäpuista kuorta, hankkien tällä tavalla lisää vihollisia itselleen. Ruokansa se saa puista ja pensaista. Talven hangissa kahlaa,mista se ilmeisesti pitää suurempana pahana kuin nälän kärsimistä. Paksun hangen jäätyminen talvella koituukin usein rusakon tuhoksi. Silloin poroja voi kuolla joukoittain. Terävät jääkiteet leikkaavat veitsen tavoin haavoja saamn, ja tällaisel.la keliUä hirveä ajettaessa se lopulta menehtyy verenvuotoon. Sulavasti se pitkillä koivillaan ylittää lumisiakin aukeita. Talvipesässä naaraskarhu myös synnyttää poikasensa. Seuduilla, joissa tällaisia jääkuoria muodostuu säännöllisesti, porot tai peurat suorittavat suuria, satojen kilometrien pituisia vaelluksia pehmeälumisille alueille. Silloin kun lumen pinnassa on ohutkin jääkuori, hirvi välttää liikkumista. Suurin talvi&en luontomme eläjä, poron lähisukulainen hirvi, ei näytä sanottavasti kärsivän paksustakaan lumesta. männynhavut, näyttää laihduttava11 hirveä melkoisesti talven aikana. Lisäksi se ei tyydy metsäjäniksen tavoin puiden versoihin, vaan kaivaa lumen alta vihreitä ruohoja ja orasta. Lappalaisten poro, kummallista kylläkin, joutuu myös kaivamaan talvisen ruokansa hangen alta. Myös lumen alin osa jäkälien ympärillä voi jäätyä niin yhtenäiseksi, että ruoan saaminen tulee mahdottomaksi
Tämä lintu on riekko, toiselta nimeltään metsäkana. Jäniksen tavoin metsäkana muuttuu talveksi valkoiseksi, ja samoin sillä on hangen pinnalla kävelyyn sopivat lumikenkäjalat. Kaikesta huolimatta syvänkin lumen keskellä elää lintu, joka paljon halukkaammin käyttää jalkojaan kuin siipiään liikkumiseen. Riekko on siis keksinyt käyttää lumipeitettä hyödykseen pakkasta ja myrskyä vastaan. Eipä ihminenkään koostaan huolimatta tunne oloaan kotoiseksi syvässä ja pehmeässä lumessa ilman suksia tai lumikenkiä. Kaiken lisäksi riekkojen läsnäolosta ei useinkaan voi saada ennakkovaroitusta, sillä ne osaavat kaivautua hankeen ja oleilla suojaisessa 1 umiontelossaan pakkasten ja lumisateiden ajat. On kuitenkin selvää, että nisäkkäittemme ravinnonhankinta lUllllisessa maastossa on olennaisesti vaikeampaa kuin lintujen. On luonnollista, että nisäkkäiden liikkuminen ja niiden ruoan hankinta talvisessa maastossa on hankalaa. Jos hiihtäjä toivuttuaan tarkastelee riekon lumiontelon eli kiepin seinämiä, hän helposti toteaa niiden olevan sulana siitäkin huolimatta, että ulkona olisi parinkymmenen asteen pakkanen. Varpaisiin asti tankeiden sukasten verhoamat jalat kannattavat lumessa lintua, joka jaksaa astella pitkiäkin matkoja pensaikosta toiseen. Nisäkkäistämme tutuin, orava on ehkä parhaimmassa asemassa kyetessään liikkumaan puissa. Usein riekko vielä painautuu hangen pintaan ja silloin sen havaitseminen on hyvin vaikeata, vain tumman silmän voi erottaa pisteenä lumessa. Jotkut vanhat uroskarhut eivät jaksa makailla koko talvea ja varsinkaan kevätpuolta nälkää kärsimässä, vaan kömpivät esille ja yrittävät löytää ravintoa murahaisenpesiä kaivelemalla. Monet muutkin metsässä elävät lintumme tuntevat lumeen suojautumistai1 eeren makuuk1epp1 21. On usein sattunut, että linnut ovat syöksähtäneet lumen läpi ylös vasta suksien alta. kevään saapumista kinoksen alla. Laiha kontio on keväällä, mutta siitä huolimatta tuntuu siltä, että se on keksinyt erinomaisen tavan selvitä talvenaikaisista kärsimyksistä vähällä. Riekon valkoinen höyhenpuku sulautuu mainiosti ympanstoon. Jos hiihtäjä äkkiarvaamatta törmää riekkoparveen on säikähdys molemminpuolinen, sillä linnut pelmahtavat hangesta ylös sellaisen varoitushuudon säestämänä, että se saa veren hyytymään suonissa. Hangen pinnalta käsin se myös kykenee kurottelemaan suuhunsa pajunkissoja, jotka ovat riekon herkkua
Niinpä metso, teeri ja pyy nukkuvat kylmät talviyöt säännöllisesti hangen alla, kiepissä. Lunta ne eivät kuitenkaan osaa käyttää hyödykseen, joskin joskus voivat nukkua pakkasöinä lumen verhoamien pik. Varsinkin metsot pudottautuvat suoraan männystä ateriaoksaltaan alas tuskin siipiään levittäen. Sattumalta voi myös kettu yllättää jonkun nukkuvan linnun yön pimeydessä. Muut arvelevat toverin pudotessa sen vain haluavan nopeasti takaisin kieppiin. N iinpä peltopyyt, jotka säännöllisesti käyttävät tätä tapaa, kerääntyvät tiukaksi kasa ksi, useita lintuja vierekkäin , ja lämmittävät toisiaan. don. Jotkut linnut osaavat varautua lumisen talven ravinnonpuutteeseen varastoja hankkimalla. Nämä pienet, vilkkaasti liikehtivät linnut yrittävät lyhyen talvipäivän aikana etsiä lahokannoissa ja kaarnanraoissa talvihorrasta nukkuvia hyönteisiä ruoakseen. Kovien pakkaskausien aikana ne nousevat puihin ruokailemaan vain hetkeksi ja sukeltavat heti taas suoraan lennosta lumen alle, jos hanki on pehmeätä. Samalla parvi voi keksiä uhkaavan vaaran paljon helpommin kuin yksinäinen 22 lintu. Kun saalis suojailmoilla on runsas, pöllöt keräävät ruokaa varastoon johonkin asuinkoloonsa tai pönttöönsä. Pari vuotta sitten eräs metsästäjä sai saaliikseen komean urosmetson, jonka kylkeen oli tunkeutunut noin parinkymmenen sentin pituinen katkennut kuiva katajanoksa luultavasti tilanteessa, jolloin metso oli heittäytynyt lennosta suoraan hangen sisään. Yleisistä pikkulinnuistamme tiaiset ovat talvella lukuisimpi a. Varaston päällä vartioiva pöllö viettää runsauden päiviä ankarinakin aikoina. Lumella ruokaillessaan peltopyy osaa kyllä kaivautua syvälle maan pintaan asti, sillä se vaatii rusakon tavoin vihreitä kasvinosia ravinnokseen talvellakin. Vain suojailmoilla pikkunisäkkäät uskaltautuvat lumen pintaan ja pöllöjen tavoitettaviksi. Jos tällainen parvi pedon yllättäessä hajoaa yöllä, saattavat yksin joutuneet linnut paleltua aamuun mennessä. Nopeat sään muutokset voivat jäädyttää kuoren lumen pintaan ja silloin kiepi'ssä nukkuva lintu ei pääse pois hangen alaisesta vankilastaan. Nämä vaarat ovat kuitenkin vähäiset ajatellen niitä, jotka uhkaavat tulipalopakkasessa lumen päällä ta i puussa suojattomana nukkuvaa lintua. Varsinkin hangen pinta on kylmä ja vaara llinen yöpymispaikka. Toisinaan kolo saattaa olla jopa puolillaan varastoituja ja syväjäädytettyjä pikkunisäkkäitä. Monet hiiriä ja myyriä syövät pöllöt joutuvat lumen maahan tultua vaikeuksiin, sillä nyt niiden ravinto on hyvässä kätkös•sä paksun lumen alla. Kiepissä nukkuminen on tietenkin erinomainen keino pakkasta vastaan, mutta toisinaan sekin voi olla vaara!! ista. Lumen saadessa kovan jääkuoren peltopyitä saattaa kuolla joukoittain ruoan puutteeseen, elleivät ne löydä latojen alta varisseita siemeniä hengenpitimikseen. Kaikki edelläkuvatut lintulajit ovat suhteellisen im uri-kokoisia, joten niiden on paljon helpompi kestää pakkasta ja samalla lumen aiheuttamaa ravinnonpuutetta kuin pienten lajien. Jos metsoparvi on samassa puussa ruokailema•ssa, voi tunnoton metsämies saada saaliikseen koko parven samalta sijalta ampumalla linnut aloittaen alimmasta
ku kuusten muodostamissa suojaisissa lumionkaloissa. Runsasluminen talvi on monelle eläinlajille kohtalokas. Esimerkkinä erinomaisesta sopeutumisesta ovat tietysti talvella valkeaan suojaväriin verhoutuvat lajit, ne ovat todellisia lumieläimiä, jotka kestävät ankaratkin olosuhteet. Ei siis ole ihmeellistä, että mitä pohjoisemmaksi napoja kohti siirrytään sitä vähemmän lajeja talvisessa luonnossa tavataan. Niillekin talvi kuitenkin merkitsee kuoleman kautta paaasia on elossapysyminen pelastavaa kevättä odoteltaessa. käyttämään lumipeitettä tavalla tai toiMäyrän kulku on vai ,·alloista syvässii lumessa sella hyödykseen. Normaaliksi katsottavana talvena kymmenestä hippiäisestä menehtyy yhdeksän ja ankarien talvien jälkeen vain joku harva on keväällä pesintää aloittamassa. Useimmat osaavat Valokuvat kirjoittajan 23. Poikue on kuitenkin suuri ja uusi polvi on sitten seuraavana syksynä taas yrittämässä hengissäpysymistä talven aikana. Sanomattakin on selvää, että ravinnonpuute ja sen seurauksena pakkaseen sortuminen on varsin monen pikkulinn un kohtalona. Toisinaan niiden on tyytyminen kaarnanrakoon, jolloin satava lumi saattaa yön aikana peittää ne kokonaan alleen. Samalla tavalla kuin tiaiset käyttäytyvät muutkin pikkulintumme, joskin monet lajit kerääntyvät asutuille seuduille ja pihoille ravinnon etsintään. Tavallisesti ne kuitenkin etsivät puunkolon suojakseen yöksi. Talviseen lumipeitteeseen ovat kyenneet sopeutumaan vam harva t eläinlajit, ja monessa tapauksessa nämä pystyvät kaivautua lumeen p suojautua hangen ;ille. Niinpä meidän talvemme ankaruutta yrittää kestää Euroopan pienin lintu, hippiäinen
Ilmoituksen voi lähettää vaikka kustakin hankitusta jäsenestä erikseen, toimisto pitää kyllä huolen si itä, että jokaisesta tulee merkintä ao. hankkij an kohdalle ja tarkkailee myös jäsenmaksujen suorituksia lopputuloslaskentaa silmälläpitäen.. H elsinki, Unioninkatu 40 a, jotta he eivät joutuisi turhaan odottelemaan lehden saapumista. 15x25 cm. 31) rohkaisemana on Suomen Luonnonsuojeluyhdistys päättänyt järjestää vastaavan kilpailun myös tänä vuonna. 20-49 uutta jäsentä, vaihtoehtoisesti jokin Reino Kalliolan teoksista: Suomen kaunis luonto/ Suomen luonto vuodenaikojen vaihtelussa/ Suomen luonto mereltä tuntureille tai kaksi teosta WSOY:n "Luonnon värikuvasto"sarjasta. Siis kaikki joukolla mukaan! Kilpailun säännöt ovat samat kuin viime vuonnakin , eli: kilpailu koskee vuodelle 1962 hankittuj a uusia jäseniä, siis myös sellaisia, jotka mahdollisesti on ilmoitettu jo viime vuoden puolella jäseniksi tälle vuodelle. J äse nh anki n takil p ail u 1962 Viime vuoden jäsenhankintakilpailun tulosten (ks. Linnut värikuvina, Kalat värikuvina, Hyötykasvit värikuvina jne.) tai yhdistyksen merkillä varustettu hopealusikka. 5 uutta jäsentä hankkinut jäsen on arvonnassa edustettuna yhdellä arva lla, 10 hankkinut kahdella, 35 hankkinut seitsemällä jne. s. 50 tai enemmän uutta jäsentä, vaihtoehtoisesti jokin seuraavista teoksista: Suuri nisäkäskirja/ Suuri Lintukirja/ Suuri Kalakirja/ Suuri H yönteiskirja/ Suuri Kasvikirja/ Suomen Eläinkuvasto I tai II! Maapallon eläinkuvasto. 10-19 uuta jäsentä, vaihtoehtoisesti Niilo Söyringin "Luonnonsuojelun käsikirja", jokin IVSOY:n "Luonnon värikuvasto"-sarjan teos 24 ( esim. Jokainen 5 jäsenen ryhmä oikeuttaa yhteen arpaan, niin että esim. (Jos asiamies kerää samalla jäsenmaksut, saa hän pidättää tilityksessä keräyspalkkiona 10 %, mikäli kerättyjä jäsenmaksuja on väh in tään 5.) Kilpailussa jaetaan seuraavat palkinnot: 5-9 uutta jäsentä, lintutai kasviaiheinen 111onivärilmva, koko n. 10.000:arvoinen kamera. Tiedot uusista jäsenistä (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) on syytä lähettää mahdollisimman pian SLY:n toimistoon, os. Toivomme myös kaikkien niiden, jotka vi ime vuonna eivät osallistuneet, nyt ymmärtävän, että tässä on kysymys kaikkien jäsenten yhteisestä asiasta, luonnonsuojeluaatteen levittämisestä kaikkiin kansalaispiireihin ja luonnonsuojelun saattamisesta siihen asemaan, mikä sille nyky-yh teiskunnassa kuuluu. Varmaan kaikki viimevuotisen kilpailun yli kolmesataa osanottajaa tulevat nytkin mukaan ja yi-ittävät lyöd ä viime vuoden tuloksensa. Kilpailuaika kestää vuoden 1962 loppuun, ja kunkin jäsenhankkijan tulokseen lasketaan kaikki hänen tälle vuodelle ilmoittamansa uudet jäsenet, jotka suorittavat jäsenmaksunsa ennen vuoden päättymistä. Jokaisella on varmaan mahdollisuus suorittaa tätä tärkeätä valistustyötä omassa lähiympäristössään ja samalla hankkia uusia kannattajia yhteiselle aatteellemme. L isäksi arvotaan kaikkein vähintään viisi uutta jäsentä hankki·neiden kesken ylimääräinen erikoispalkinto, joka tällä kertaa tulee olemaan n. Kirjapalkinnon voi vaihtaa useampiin lusikoihin, jolloin lmltakin 10 hankitulta jäseneltä saa yhden lusikan
Myös poikaset kehittyvät lentokykyisiksi tavallista ripeämmin. Toukokuussa urpiaiset voivat pesiä ttelämpänä metsävyöhykkeessä, jopa etelä-Suomea myöten, mutta poikasten tultua lentokykyisiksi alkaa uusi vaellus pohjoista kohti. Urpiainen kuuluu mainitunlaisten eläinten joukkoon. Uusin tieto Suomen luonnosta Suomen eläimistö. eli 2-3 vrk. Töiden tulokset ovat kuitenkin sellaisia, että niitä voidaan verrata havaintoihin, joita kyseisistä eläimistä on tehty luonnossa. Seuraava selostus olkoon samalla esimerkkinä tutkimustapojen erilaisuuksista, vaikka nytkin on kysymys eläinten käyttäytymisestä. Tämä käy päinsä siitä syystä, että koiras tuo pesään naaraalle ruokaa. Jos vielä tarkastellaan urpiaisen levinneisyysaluetta ja verrataan sitä vaivaiskoivulajien esiintymisalueeseen saadaan tu lokseksi , että alueet peittävät kauniisti toisensa. Heinä-elokuussa on useimmilla kasveilla siementen kypsyttelyaika ja nyt on urpiaisen turvauduttava hyönteisravintoon. Sellaisista on ollut puhe tällä palstalla kahdessa viime vuoden num erossa. V. Kaikki eliöt ovat mielenkiintoisia, mutta sillä on etunsa, että aineistoa on runsaasti saatavissa. vihervarpusella. Edellä olivat sekä tutkija että kohde luonnossa, tä llä kertaa kummatkin ovat laboratoriossa. Elokuun lopussa jälleen on vaivaiskoivun siemeniä saatavissa ja tätä tilaisuutta käytet~än heti hyväksi. Niinpä sen haudonta-aika on vain 10-11 vrk. Peiponen on viime vuosina tutkinut. lyhyempi kuin yleensä tämänkokoisilla linnuilla, esim. Tällä kertaa on kuitenkin kysymys vaivaiskoivusta. Tällä Ja j i lla on se erikoisuus, että se ei karista siemeniään loppukesällä kuten isot koivut, eikä kevättalvella kuten tunturikoivu, vaan vasta keväällä ja alkukesästä. Kaikille on tuttua talviajoilta urpiaisparvien ruokailupuuhat leppien ja koivujen latvoissa, mutta nyt on käynyt ilmi, että kesälläkin on koivun siemen halutuin ravinto. Arktisten eliöiden kehitysaika on yleensä paljon nopeampi kuin lähisukuisten etelämpänä elävien muotojen. Kieltämättä jokin maahamme poikkeuksellisesti eksynyt lintu tai haaviin saatu perhosharvina isuus merkitseekin suurta elämystä ja tarjoaa suurta iloa. Kokeiden tu lokset tukevat ja selittävät luonnossa tapahtuneita ilmiöitä. Tämä on lyhyen kesän aiheuttama sopeutumisilmiö. Luonnon ystäville ja harrastelijatutkijoille ovat "hyviä lajeja" kaikkein harvinaisimmat otukset. Tutkijoille ovat kuitenkin parhaita kaikkein tavallisimmat ja runsaslukuisina esiintyvät lajit. Urpiainen tuntuu suorastaan olevan riippuvainen vaivaiskoivusta. Urpiainen on todellinen siementen ystävä. Vain eräs esimerkki : Novaja Semljan eteläsaarella tavataan sekä urpiainen että vaivaiskoivu, pohjoissaarella ei esiinny kumpaakaan . Siellä sitten kasvatetaan normaaliin tapaan toinen poikue. Osasyynä on varmasti tavattoman tiivis haudonta, vain naaras hautoo, eikä se poistu pesästä kuin poikkeuksellisesti. Tästä hyvänä esimerkkinä mainitsen nyt vaatimattoman urpiaisen, jota fil.lis. 25. Norkoissa on siemeniä heinäkuun alkupäiviin asti ja siihen asti ovat nämä urpiaisten lähes yksinomaisena ravintona. Koko talven ovat vaivaiskoivut olleet syvän hangen a lla. Joskus kesäkuussa saattaa Lapin tunturikoivikkoalueelle tupsahtaa urpiaisparvia, joissa on sekä aikuisia että nuoria Iintuja. Erittäin mielenkiintoista ja ainutlaatuista on se, että ainakin eräinä vuosina lintu pesii kahdesti , mutta eri paikkakunnilla
Kun tutkittiin sen suhtautumista valoon, huomattiin , että se oli yleensä valohakuinen, mutta myös epäselviä ja ristiriitaisia tuloksia saatiin. Juhani Saarinen. Erittäin mielenkiintoisia ovat olleet sellaiset kokeet, joissa kaksi tekijää on ollut samanaikaisesti mukana. Sireenikiltäjiä Suomussalmella Kesällä 1960 kesäkuun 20 ja heinäkuun 2 päivän välisenä aikana esiintyi sireenikiitäjiä sireenipensaissa pihamaallamme Suomussalmen Ämmänsaaressa. alle l0°:ssa ne pyrkiväL pimeään. Hyvin korkeassa lämpöti lassa pidettyjen kuoriaisten kääntynyt reaktio on ilmeisesti selitettävissä siten, että liika lämpö on haitallinen ja pimeästä löytyvät myös viileämmät paikat. Olavi Harkom.a Myöhäinen nokikana Hankoniemessä Torstaina 28. Sjöblom on pääasiassa Turun saaristossa seurannut lajin vaelluksia, tutkinut ikäluokkien koostumusta, ravintoa jne. T ämä on ensimmäinen havainto niiden 14 vuoden aikana, jotka olen Suomussalmella ollut. 12. Tutkimuskohteena on ollut mm. kesäsilakka ja 5 v. Toht. V. Jälkimmaisessä tapauksessa voisi olla kyseessä mainittu talvisilakka. 2025 ° :ssa eläi met olivat selvästi valohakuisia, mutta esim. Kesällä saadaan rysällä isokokoisempaa silakkaa ja ne ovat enimmäkseen nelivuotiaita. talvisilakka on su unnilleen yhtä iso kuin 3 v. 1961 havaittiin Skogbyn sahan edustalla merenrannassa olevassa sulassa nokikana. Bernhard Lindeberg. 6° läm pöti lassa . Talvisilakka saapuu saaristoon syksyllä ja poistuu kesäksi, se viihtyy ja tulee toimeen hyvin saariston usein 0° :ssa vedessä, kesäsi lakka taas tulee saaristoon keväällä ja poistuu talveksi ulapan syvänteisiin, missä on lämpimämpää . Myös olisi yritettävä löytää rakenteel lisia eroja. äi llä kahdella silakkatyypillä on eril ainen kasvunopeus, mahdollisesti eri lainen keski-ikä, täysin vastakkaiset vaellukset, eri laisten lämpötilojen suosinta ja eri kutuajat. Olisi siis yritettävä tutkia ovatko nämä kaksi muotoa lisääntymisasioissa toisistaan täysin erillään vai tapahtuuko risteytymistä ja missä määrin. Talvisin pääasiassa nuotalla saatava on keskimäärin pienempää ja valtaosa on kaksivuotiaita. Lintu ei näyttänyt mitenkään vahin goittuneelta ja se uiskenteli tukkien seassa avoveden ja jään rajamailla tullen ruokailuaikana varsin lähelle laituria. kesäsilakan kokoinen . Syksyllä kylmän tu llen kaarnakuoriaiset hakeutuvat taas maahan talvehtimaan. Kuoriaiset talvehtivat maassa, mutta keväällä ilmojen lämmettyä ne tulevat esille ja alkavat parveilulentonsa etsiäkseen sitten sopivia runkoja munintapaikoiksi. '.'lyt voidaan verrata havaintoja luonnon olosuhteisiin. On ollut kiintoisaa saada tietää, että si lakkaa on kaksi ryhmää, joista on käytetty nimiä talvi ja kesäsilakka. Myöhemmin kesällä kuoriutuu uusi sukupolvi, ja aikuiset si irtyvät mäntyjen latvoihin. Perttunen on pitemmän ajan tutkinut hyönteisten suhtautumista eri tekijöihin , kuten kosteuteen , lämpöön ja valoon. Ki intoisaa on myös, että valoreaktioiden voimakkuudessa oli eroja sen mukaan kerättiinkö koe-eläimet keväällä vai syksyllä. Maamme tärkeimmästä talouskalasta silakasta on äskettäin ilmestynyt ansiokas tutkimus. 4 v. Jos huomataan, eltä kannat aina pysyvät erillään, ei ole muuta mahdollisuutta kuin pitää kesäja talvisilakkaa eri lajeina. 26 Myös vaellukset ja lämpötilojen suosinta ovat erilaiset; suorastaan vastakkaiset. :\futta kun otettiin lämpötila mukaan ,alkoi havaintoihin tulla järjestystä. Että kyseessä on kaksi ryhmää, ilmenee luultavasti parhaiten siitä, että esim. Kutu tapahtuu kun veden lämpö on 89° ja jatkuu vielä myöhemminkin, mutta havaintojen mukaan jo kuukautta aikaisemmin eli tou kokuun alussa on osa si lakoista kutenut n . Toht. V. Mainitunlaiset havainnot tuovat esi lle sen ilmeisen mahdollisuuden, että kyseessä voisi olla suorastaan kaksi lajia. Pari päivää ennen loppiaista nokikana jätti paikan eikä sitä ole kuulunut takaisin. kaarnakuoriainen Blastophagus piniperda. Keväteläinlen valohakuisuus oli sel,·ästi herkempi kuin syksyllä kerättyjen. talvisilakka vain 4 v. Samoin kävi , jos lämpötilaa kohoteLtiin yli 30°. Vielä on epäselvää, mikä on näiden kahden ryhmän suhde systemaattisesti
Pääsimme tarkastelemaan lintua n. Kun keskimääräisen lah joituksen summa on ollut n. Lennossa näytti pyrstön alapuolen tyvi tummemmalta kuin kärkiosa. , Helsinki; Enwald, 1., Kuopio; Enwald, K., Kuopio; Eronen, A., Iittala; Eskonen, M., Kuusa; Falco-kerho, Mäntän yhteiskoulu, Mänttä; Federley, B., Munkkiniemi; Hallakorpi, L., Helsinki; Halonen, 1., Helsinki; Halonen, S., Pori; Havukainen, S., Kerava; Heikkinen, L., Kajaani; Helminen, T. 1961 . 7. Toisaalta täytyy kuitenkin todeta, että jäsenkunnastamme on toistaiseksi vain noi n 20 pro~enttia muistanut säätiöasiaa lahjoituksel laan. -61 n. Lintu lensi kaksi kertaa ylitsemme ja saatoimme havaita siitä seuraavat tuntomerkit: pitkät, ojennetut jalat, kaula taivutettu niin, että pää oli miltei hartioissa kiinni, harmahtava yleisväritys ja harmaat siivenpäälliset, musta juova si lmän päällä sekä juhlallisen hidas siivenlyönti. Pyrkikäämme siihen, että sa isimme kevään kuluessa kartutettua rahastomme pääomaksi vähintään 1.500.000 markkaa. 0., Lauttasaari; Hölttä, M., Uusikylä; Jalkanen, M. E., Käpylä; Leino, U., Ohkola; Lemmetyinen, R., T urku ; Lemberg, B., Helsinki; Lihte, E. Harmaahaikara Virroilla Juhannuspäivän (25. Erkki Kellomäki Turkinkyyhky Iisalmessa Havaitsimme 9. 1962 mennessä oli keräyksen kokonaistuotto jo 1,270.283 markkaa. , Savonlinna; Jussila, R., Helsinki; Järvinen, R., Helsinki; Kallio, P., Turku; Kanerva, Y., Punkaharju; Kangas, Y., Munkkivuori; Karjalainen, A ., Helsinki ; Karkiainen, P ., I,appeenranta; Kellomäki , E., Virrat; Kettunen, K., Joensuu; Koivusalo, P., Turku; Koponen , T ., Lauttasaari; Laaksonen, U., Pankakoski; Laine, H ., Turku ; Laitinen, E., Oulu; Lappalainen, M., Helsinki ; Laurila, A., Malmi; Lehtiranta, V., Helsink i; Lehtoranta, L., Helsinki Leino, A. Huomiomme kiintyi heti siihen, että lintu oli pieni ja vaalea kyyhkyseksi. Pertti Huttun en Erkki Kohonen Luonnonsuojelun työmaalta Suomen Luonnonsuojelun Säätiön Rahasto Helsinki , Unioninkatu 40 ,.\ Postisiirto 11 5 921 Lahjoittajien määrä on yhä kasvanut, joskaan ei tietysti niin nopeata vauhtia kuin keräyksen alkuhetkinä. E. M., Taavetti; Maarela, H., Käpylä; Mannerkorpi, E., Helsinki; Meinander, M., Helsinki; Morning, 1., Tornio; Niemelä, N., Joensuu; Niemi, H., Helsinki; Nikulainen, N., Jamppa; Nikulainen, U., Jamppa; Noponen, E., Pohjois-Haaga; Ojala, A., Viitasaari; Paalanen, T., Kerava; Paatero, E., Toivala; Pakarinen, E., Helsinki; Palmunen, E., Ristijärvi: Paulin, A., Porvoo; 27. 7. 7 .) tuolla samalla seudulla, mutta seuraavana päivänä sitä ei enää näkynyt. 5 metrin päästä, jolloin näimme sen niskassa mustan poikkijuovan, muuten se oli lähes tasaisen harmaa. Lintu nähtiin uudelleen vielä 13. 31. klo 10.30 Iisalmen Taipaleessa turkin kyyhkyn, Steptopelia decaocto. Lintu oleskeli koko päivän (9. Uusia lahjoittajia: Alin, H., Kiukainen ; Arnki l, J . 1961) iltana retkeil lessämme veljeni Sepon kanssa Uuraanselkä-nimisellä järvellä havaitsimme eräässä saaressa harmaahaikaran. 0., Helsinki; Hiidensalo, 0., Turku Hytönen, KJ. 6. V., Tapanila Lindholm, B., Helsinki; Linkola, P., Poikkijärvi; Lounais-Suomen metsänhoitolautakunta, Turku; Lyytikäinen, A. Hirvas; Balck, B., Helsinki: Biologian ja maantieteen opiskelijain yhd istys Symbioosi, Helsinki; Dahlberg, G. 1600 markkaa, ei kenenkään pitäisi väheksyä pientäkään keräyspanosta, sillä tuo summa osoittaa selvästi kuinka pienistäkin eristä, kun ne kaikki lasketaan yhteen, on ollut paljon apua säätiön peruspääomaa luotaessa. 1. E., Lauttasaari; Dahlström, H
Maanomistaja: J outsan seurakunta . mäntyä. 1962. D ., Herttoniemi; Soikkeli, A. Lh:n p. Al ueell a harvinaisen suuria mäntyjä ja kuusia sekä ulkomaisia puulajeja ja pensai ta. ja M., Tu rku ; Soutua, H., Mänttä; Suhonen, P., Tampere; Sunell, R ., Kajaa ni ; ' Suomala inen, E., Helsinki ; Suomen Hyönteistieteellinen Seura, H elsinki; Särösalo, A., Harj avalta; Söyrinki , A. Kirkkoplaani nimisellä maalla kasvava ns. 11. Nurmo, Rinta-Martikkala. Raitasuo, K ., Lauttasaari; R autajärvi, A., Kulennoinen; R einikainen, A., Helsinki; R epo, R ., Kotka ; Rewell , E., Helsinki; Ruoti , P. 1961. 1. Ko i v ula h t i. Lh:n 1961. l. Maanomistaja : Kiskon seurakunta . Tapani \fartikkala. " Koulumänty". kunnanhallitukselle ja Riihimäen kaupungin vastaava su unnitelma Riihimäkipäivänä 19. 1961. Maanomistaja : metsäteknikko Aleksanteri Sinisa lo. tuja luonnonmuistomerkkejä 26. Salmi, R antamäki . 13. Maanomistaja: maanvilj . Säviä, Pärnäsmäki . Lh:n p . Maanomistaja: Veikko ja Mirja J auhiainen . Pa rsola, Peräsuo-niminen tila, luonnonsuojelualue (6.92 ha), jossa on kuusi-, mäntyja koivumetsäii. Kisk o. Lh :n p . Maanomis28 Riihimäen ja Lopen luonnonsuojelusuunnitelmat valmistuneet.. Tervo. 29. Venesoj a (Sundvik). Kang asniemi. Lh :n p. 12. Maisemallisesti huomionarvoinen mänty. 12. 1958 H ämiiläis-Osakunnan kotiseuturetkell ä Lopella. Karta no on tunnettu historiallisista muistoistaan, jotka liittyvät ennen kaikkea ruhtinatar Aurora Karamsin in nim een. A., Helsi nki; Seliste, S., Helsinki ; Siimes, A. Harvinai maanvilj . nen käärmekuusi. 11. E., Oulu; Saarinen, B-F., J oensu u ; Saikku, P., H elsinki ; Salonen, ., J ärvenpää; Sarkio. Se sisältää tiedot 34:stä kohtesta, rauhoitusanomusten kaksoiskappaleet, kartat sekä 63:n kuvan suuruisen maisemanhoidollisen kuvasarjan. Lopen luonnonsuoj elusuunnitelm an kenttätyöt suoritetti in jo v. 9. 61-20. 10. Kaksi Elli N u r m o. 196 1. l. Hämäläis-Osakunnan kotiseuturetkien osanottajat kävivät myös alustavia neuvotteluja. 20. Lh:n p . ja N., H elsinki; Tallqvist, H., Helsinki ; Tavaila, A. .J o u tsa. 5. Vanha mänty. Riitlammi , Huttula. Vermuntila, Köykkä. 30. Maisemallisesti merkittävä kuusi. Lh:n p . Tänä vuonna ainoastaan täydennettiin tietoja, joten nyt valmistuneessa suunnitelmassa on selvitykset karttoineen 49:stä kohteesta, selostus aikaisemmasta luonnonsuojelutyöstä sekä rnuhoitustoiminnasta pitäjässä ja maisemanh oidollisia seikkoja käsittelevä kuvasto. 12. kaupunginhallitukselle. 62. Träskända ja Kva rnby, Träskändapark, Brotopark ja Wilnäs. 8. Häm äläis-Osakunnan kuluvan vuoden aikana järjestämien kotiseuturetkien yhteydessä Riihi mäell ä ja Lopella tehtiin varsinaisen museoesineiden keruun ohell a myös näitä alueita koskevat luonnonsuojelusuunnitelm at, joista Lopen pitäjän suunnitelma luovutettiin Lopen Päivänä 20. 1961. Riihimäellä ei ole sensijaan aikaisemmin suoritettu käytä nnön luonnonsuojelutyötä, joten tämän suunnitelman kenttätyöt tehtiin kokonaan kuluvana vuonna. p. , Helsinki; Teitti , J., Lohja; T huneberg, P., H elsi nki ; Torvinen, A., Laukaa; T ujulin, G .. Matti Laitinen. P i e I a vesi . Komea ja mai semallisesti merkittävä mänty. Helsinki ; Uusvaara, A., Hel si nki ; Valkonen, M., Kotka; Vihij ärvi , J., J ämsä ; Virrankosk i, H -i\f.. 12. J outsa kk., jakokunnan yhteisell ä alueella ns. Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitet1961. Maanomistaja: kanttori Viljo ja Alm a Tem isevä. Vihti; Väyrynen, E., Kajaan i. Maanomistaja: maanviljelij ä H annes ja Tyyne Köykkä. 2-+. Pappila, Kirkkojärven pohj oispäässä, Pappilanniemen kärjessä oleva alue (7.82 ha, johon sisältyy 1.54 ha: n suuruinen retkeilyja leiriytymisa lue), jolle suuret, vanhat puut antavat salomet:sä n leiman, pohjakasvillisuus on rikas, ranta kallioinen ja hiekkainen . Maanomistaja: Espoon kunta . E s poo. 5. 10. V ä r ts i I ä. J., Taivaskallio; Ruotsalo, R. 1962. Maanomistaja: myymäläapul. 11. Lh :n p. 11. J ärvenpään (Träskända) kartanon puistoalue (n . Lh:n p. R a u m a mlk. 1962. 27. l. Kyrko by, Tallback. 25 ha). taja: maa nvilj . Lh:n p . 196 1
2, 1961) 29 /. Kumari (Looduskaitse biilletään nr. 1935 saatiin maalle ensimmäinen Juonnonsuojelulaki, jonka nojalla valtion virastot velvoitettiin käsittelemään luonnonsuojeluasioita. Nykyään johdetaan luonnonsuoj elutoimintaa Eestin S 1 T:ssa pääasiassa kolmesta keskuksesta käsin: Eestin SNT:n Ministerineuvoston luonnonsuojeluhallitus hallinto ja valvontatyö; Eestin SNT:n Tiedeakatemian luonnonsuojeluvaliokunta tieteellinen tutkimustyö; Eestin SNT:n Tiedeakatemian Luonnontutkimusseuran Luonnonsuojelujaosto tieteellis-kansantajuinen työ sekä luonnonsuojelun valistustoiminta. Vuonna I 954 perustettiin riistaja lintutieteellinen opetusja tutkimusasema Matsaluun Eestin SNT:n ministerineuvoston antamalla asetuksella. 1947 asetuksen seitsemän riistansuojelualueen perustamisesta. Luonnonsuojelun järjestötyön ja luonnonsuojelualueilla (yh teensä 4) ja pysyvillä suojelualueilla (yhteensä 26) tapahtuvan sekä yksityisiin luonnonesineisiin kohdistuvan tieteellisen tutkimustyön lisäksi luonnonsuojelun periaatteita käsitellään kouluissa ja korkeammissa oppilaitoksissa, valistustyötä tehdään aikakauslehdissä ja järjestämällä esitelmätilaisuuksia sekä julkaisemalla alan kirjallisuutta. 1920 perustama Luonnonsuojelujaosto luonnonsuojelutoiminnan ensimmäiseksi keskuselimeksi. Luonnonsuojelun tuoreimmat saavutukset Eestin SNT:ssa on esitelty muissa viime aikoina julkaistuissa kirjoituksissa (esim . Tästä luonnonsuojelualueesta tuli maailmankuulu, kiitos alueen ensimmäisen vartijan Arthur Toomin taitavasti hoitaman valistustyön. Rajoitetuilla alueilla tapahtuva luonnonsuojelutyö on tehokkaampaa kuin koko laajan maakunnan yhteisen elimen avulla; tästä on erinomaisena esimerkkinä Lounais-Hämeen .Luonnonsuojeluyhdistyksen saavutukset. Vuonna 1955 muodostettiin Eestin SNT:n Tiedeakaterniaan luonnonsuojeJuvaliokunta, jonka tehtäväksi annettiin lakiehdotusten valmistelu. Vuonna 1956 saatettiin valiokunnan valmistelevat työt päätökseen, v. Neuvosto-Eestissä antoi Eestin SNT:n Ministerineuvosto v. ULKOMAILTA : 50 vuotta luonnonsuojelutyötä Eestissä Eestin luonnonsuojelutyö saavutti virallisen aseman kun Waikan merilinnustonsuojelualue perustettiin Saarenmaan länsirannalle elokuun 14 p:nä 1910. Vasta v. Myös Janakkala-Seuran kanssa on alustavasti neuvoteltu Juonnonsuojelusuunnitelman laatimisesta ja po. Viidentoista vuoden ajan (vuoteen 1935 saakka) mainittu jaosto johti kaikkea luonnonsuojelutoimintaa: keräsi tietoja suojelunarvoisista kohteista, teki ehdotuksia suojelualueiden perustamiseksi, laati lakiehdotuksia, julkaisi luonnonsuojeluartikkeleita jne. 19.57 Eestin SNT:n Korkein Neuvosto hyväksyi luonnonsuojelulain ja Eestin SNT:n Ministerineuvosto puolestaan antoi asetuksen toimenpiteistä luonnonsuojelun järjestämiseksi tasavallassa. Riihimäen talousalueelle perustettavasta "AlaHämeen kotiseutuja luonnonsuojeluliitosta", johon tulisivat kuulumaan Riihimäen kaupunki sekä Lopen, Janakkalan, Rengon ja Hausjärven kunnat. liitosta. Vuosista 1954-55 lähtien on luonnonsuoj elutoiminta Eestin SNT:ssa huomattavasti vi lkastunut. Vuonna 1951 aloitti Luonnontutkimusseuran Luonnonsuojelujaosto uudelleen toimintansa sekä rauhoitusaineiston kerääjänä että lakiehdotusten valmistelijana. E. "Luonnonsuojelun käsikirja", 1960 y.m.). Vuonna 1940 oli Eestissä 47 pysyvää suojelualuetta, 80 luonnonsuoj elun piiriin kuuluvaa puistoa, 40 suojeltua metsäpalstaa, 202 vanhaa puuta ja 210 siirtolohkaretta viimemainitut luonnonmuistomerkkeinä. Tähän mennessä Lopen ja Riihimäen edustajat ovat suhtautuneet myönteisesti ajatukseen. Porvarillisessa Eestissä muodostui Luonnontutkimusseuran v
Siinä ohessa on vielä turvattava uudelle ,·aitiolle jonkinlainen taloudellinen pohja ja tietenkin täytyy kansan koko ajan jotenkin hankkia toimeentulonsa. Miksi ottaa huomautuksia varteen , kun muutoinkin menee kaupaksi. Asia olisi voitu korjata, niinkuin esitin, siten että tämän viimeisen osan loppuun olisi teh ty systemaattinen luettelo kaikista pohjoismaiden tai ainakin Suomen kasveista ja siihen merkitty, mitkä lajit kustakin suvusta sisältyvät tähän teokseen . Afrikka on viime vuosina ollut jatkuvassa käymistilassa ja maailmanpolitiikan polttopisteessä. Kenellii tässä touhussa olisi a ikaa ajatella eläimiä. Karisto 1961. Tyydytyksellä voidaan todeta, että lajinimi-, värikuvaja karttah akemi stot on nyt yhdistetty; päästi in harmistuttavasta väärän hakemiston selailemisesta. Saman tien olisi luetteloon voitu merkitä myös, mitkä lajit ovat luonnonsuoj elulain nojalla rauh oitettuja . R . Alan Moorehead: Ei sijaa arkissa. Kirjallisuutta "Pohjolan luonnonkasvien" uusi laitos valmis. Kiireessä jokin kartta (s. Uusia valtioita perustetaan ja entisten sii rtomaiden hallitushuolet siirtyvät itsenäistyneiden alueiden uusille afrikkalaisille viranomaisill e. Kla. Eräs näistä herättäjistä on Alan :\1oorehead,. Kun uusi laitos nyt on valmistunut entistä laajempana ja ehompana, on tilanne sama. 1910) voi kääntyä nurinpäin . J o aikaisemmin olen muistuttanut siitä omituisesta piirteestä, että samalla kun jokin (usein harvinainen) laji kuvataan tarkasti ja vähäpätöisimpiä muutoksia myöten , ei muista (usein yleisimmistä lajeista) hiiskuta sanaakaan; lukija ei tämän teoksen avulla pääse peri lle, että niitä on olemassakaan. Multa voihan kallis lukija sillä kohtaa kääntää kirjan ylösalasin. Nähtävästi edellytetään, että asia on selvä niille, jotka tätä luetteloa käyttävätkin . H yvää tukea se saa pyrki myksilleen useiden yksityisten taholta, jotka kirjoituksin, filmein ja kirjoin tekevät valistustyötä valkoisten miesten maanosissa. Suomen Luonnossa v. Itsenä istyminen ei su inkaan suju vaikeuksitta, vaan vallasta joudutaan usein käymään katkeria taisteluja joko 'vanhoillisten' eurooppalaisten ja 'edistysmielisten · afrikkalais_ten tai kahden yhtä 'edistyksellisen' paikallisen johtajan välillä. Kasvitieteelliset käsitteet ja tieteelliset nimet selitetään tarkoin, mutta ei sanaakaan siitä, mikä on taksonomi, vaikka heistä on oma pitkä luettelonsa. Se olisi lisännyt suuresti tämän arvokkaan ja 30 juhlavan kauniin teoksen itsc11:iisyyttä ja käyttökelpoisuutta. Nyt ilmestyneen viimeisen osan lopussa on laajoja hakemistoja. 1958 kerroLtiin , että loppuunmyydystä "Pohjolan luonnonkasveista" (WSOY 1938-40) oltiin valmiit maksamaan miltei mitä tahansa. Mutta kirjan kustantaminen on liiketoimi . Yhteispohjoismainen kasvikirja viehättävine värikuvineen tilattiin loppuun, ennenkuin viimeinen osa oli ilmestynytkäänl Kustantaja ei osannut arvioida luonnonharrastuksen kasvua ja elintason nousua kyllin suureksi, vaan otti liian pienen painoksen, ja niin Matti ja Maija Myöhäiset jäivät jälleen ilman. Kansainvälinen Luonnonsuoj eluliitto on herän nyt huomaamaan Afrik an villieläinten uh analaisen aseman ja tekee pa rhaansa saadakseen myös muut tajuamaan tämän kysymyksen tärkeyden
Suosittelen lämpimästi "Suomen Luonnon" lukijoille tutustumista tähän teokseen. JÄSENHANKINTAKILPAJLU 1961 Kiikari Juhani Santaselle! Viime vuonna suoritettu jäsenhankintakilpai lu tuotti yhdistykselle Loista tuhatta uutta jäsentä, joista kuitenkin vain n. varustettuja hopealusikoita siten, että kultakin JO maksaneelta jäseneltä saa yhden lusikan. M. Juhani Santanen, Kipinä Ulla Ahonen , Salo Eino Hyvärinen, Pielavesi "Calypso", Hämeenlinna Matti Haapasaari, Hyvinkää Asta Ollisbacka, Helsinki Kari Pohjakallio, Laaksolahti S. Täten voidaan kohtuuden nimessä myös katsoa valkoisen miehen velvollisuudeksi lopullisen tuhon torjuminen. Kilpailu näyttää houkutelleen mukaa_n koko joukon uusia jäsenhankkijoita, jotka aikaisempina vuosina eivät ole esiintyneet palkintoluettelossa. Seuraavassa palkintoluokittain kilpailun parhaat sekä heidän lopputuloksensa (sulkeissa ilmoitettujen kokonaismäärä): vähintään 50 uutta jäsentä (vaihtoehtoiset kirjapalkinnot: Suuri nisäkäskirja / Suuri Lintukirja / Suuri hyönteiskirja / Suuri kalakirja / jonka teos "Ei sijaa arkissa" ilmestyi meillä viime vuoden joulumyyntiin. A. Moorehead ei sääli omaa rotuaan vaan osoittaa, että Afrikan suurriistakantoja kohdannut romahdus on lähes kokonaan valkoisen miehen syytä joko välittömästi tai välillisesti. Onnittelemme!. K . K. Kirjoittaja käsittelee myös luonnontilaisten suurriistakantojen taloudellista merkitystä alkuasukasväestölle ja osoittaa vakuuttavasti niiden edullisuuden muualta tuotuun karjaan verrattuna. Suuri kasvikirja I / Suomen Eläinktwasto I tai II / Maapallon eläinlwvasto ): Pekka Borg, Helsinki Arja Torvinen, Laukaa Martti Soikkeli, Turku 63 (67) 57 (66) 56 (86) 20--49 uuta jäsentä (Suom en kaunis luonto / Suom en luonto vuodenaikojen vaihtelussa / Suomen luonto m ereltä tuntureille / kal,si teosta WSOY:n " Luonnon värikuvasto" -sarjasta): Niilo Söyrinki, Helsinki 27 (39) 1019 uutta jäsentä (Luonnonsuojelun käsikirja): Heikki Niininen, Tapiola Olavi Hilden, Helsinki I 6 (25) 14 (24) Vilho Vaarna, Helsinki 14 (32) Kalevi Malmström, Helsinki 13 (19) Laila Raunio, Helsinki 10 (10) Terttu Vartiainen, Helsinki 10 (10) Kaikki edellämainitut voivat kirjapalkintojen sijaan saada yhdistyksen merkillä . Tekstistä huokuu kaiken aikaa ymmärtäväinen luonnonsuojeluhenki ja hyvistä valokuvista useimmat esittävät villieläimiä (niistä kuitenkin eräät vankeudessa kuvattuja) . Kaikkien edellämainittujen kesken arvottu prismakiikari lankesi Juhani Santaselle. 5-9 uutta jäsentä (lintutai moniväritaulu, koko 15x25 cm.) Gunnar Gröndahl , Dagsmark Christer Krokfors, Kronoby Pirkko Launo, Helsingin mlk. Sinisalo, Helsinki Imatran Yhteislyseo, Imatra Erkki Kellomäki, Mantilo Mauno Tuomola, Helsinki Kalevi Vuoriranta, Vanto kasviaiheinen 8 (14) 8 ( 8) 8 (10) 8 (24) 7 (14) 7 ( 7) 6 (20) 6 (11) 6 ( 6) 6 (10) 6 ( 7) 5 ( 6) 5 ( 5) 5 (1 1) 5 (18) Pyydämme kaikkia tavoiterajojen ylittäj iä ilmoittamaan huhtikuun kuluessa yhdistyksen toimistoon, minkä vaihtoehtoisista palkinnoista he haluavat. Se on laadittu matkakuvausten muotoon ja tekijä kuvailee siinä tutkimusmatkojaan Afrikan eri osiin. Kaikkiaan Moorehead ei vielä näe tilannetta aivan toivottomana vaikka se kieltämättä onkin uhkaavan synkkä ja nopeita toimenpiteitä kaivataan korvaamattomien arvojen pelastamiseksi. Hän tekee tarkkoja huomioita sekä eläimistä että ihmisistä ja yrittää tarkastella villieläinten kysymystä myös afrikkalaisten kannalta, mutta etupäässä kuitenkin turistina. 600 ennätti maksaa jäsenmaksunsa vuorien 1961 loppuun mennessä
The arctic fox and the weasel (Mustela nivalis) will be added to the list of totally protected mammals. Th e contract was unanimously welcomed in the Swedish press. The use of smoke and gas in hunting will be prohibited but some unrecommendable random traps are still al/owed. PERTTI SEISKARI: "Eläimiä lumessa" (Animals in the snow). The article deals with the adaptation of animals to the severe winter climate. H e finds that the bird density in ali the different forest types is greater in the forests in a natural state. Forestry, when removing as useless ali the hollow trees, apparently diminishes the bird density. ANTTI HAAPANEN: "Ikimetsien linnustosta" (On the avifauna of the climax-type forests in Finland). Of the formerly protected birds even the blackbird will now be on the list. Tltat makes ali new irregular visitors automatically protected. As the work moved to Norrland the public opinion in Sweden arose to save some of the most beautiful waterways from being destroyed. A contract was signed covering several big rivers in Norrland in which waters were divided into three groups: 1) to be used to develop water f1ower, 2) decision is postponed a fixed time, not more than ten years, 3) definitely to be saved in a natural state. However, many of them have been built up as power plants especially in the southern parts of the country. ln stead of a list of protected birds there will now be a list of unprotected birds. Of course, natii,-e conservation had to make great concessions but on the other hand many beautiful areas were saved. The new hunting act which probably will come into force next summer will cause great changes in the protection of animals in Finland. The a.uthor has made a stucly of the birds in the oldest forests in the southern part of Finland and he compares the results with those obtained in forests which are subject to forestry. The list of the totally unprotected big f1redatory animals will be shortened. Editors: Niilo Söyrinki (managing editor), R eino Kalliola. W e have very much to learn from the Swedes in this respect. B eautiful rapids are much more numerous in Sweden than in Finland. The natural forests also have many species which are quite rare over the entire country, e.g., the redbreasted flyca.tcher, the red-flank ed bluetail, the waxwing, the Ural owl and the pygmy owl. I t includes still the wolf, the wolverine, the bear, and the seal in the marine district but the Lynx and the golden eagle are now excluded and the badger will be 32 protected through sp1·ing and summer. SUMMA R Y "NATURE OF FINLAND" The organ for the Protection of Nature Publishers: The Finnish League for the Protection of Nature. N:o 1 1962 Contents: NIILO SöYRINKl: "Ruotsissa vesivoimasopimus entä meillä?" (Sweden has a water power contract what about Finland?). Th e intensive efforts of the representatives of nature conservation, tourism, and science brought good results in October 1961. REINO KALLIOLA: "Metsiistyslaki ja osa luonnonsuojelulakia uusittu" (The hunting act and a part of the nature protection act renewed). It is also evident, that in the areas where the goshawk is well represented the stock of hazel hen and capercaillie is not smaller than elsewhere, rather the contrary. The clifference is biggest among the species nesting in tree holes. lt includes, for example, the eagle owl, the rough-legged buzzard (in Lapland), the goshawk and the sparrow hawk. As the nature protection act also deals with these things, parts of it will be changed at the same time. The water f1ower engineers and the nature conservationists in Finland ought to start open negotiations. The list of the improtected birds is fairly short but not as short as the nature conservationists suggested. But as an expression of complete ignorance ali gulls except the common gull (Larus canus) are included in this list. Th e author explains the winter activities of some mammals, birds, and invertebrates.. But on the other hancl ma.ny formerly unprotected birds will now be protected by la.w, e.g., most birds of prey, the Siberia.n jay, the shrikes ancl divers etc
5000 mk. Suomeksi toimittanut fil. POO'oon Kirjapaino Osakeyhtiö MAAPALLON ELIIMISTO TIYDESSI YIRILOISTOSSAAN " Suuri eläinkirja" on Italiassa painettu 3-osaiseksi muodostuva teos, joka tulee käsittämään noin 1700 jättiläisk okoista sivua ja noin 2400 suurta kuvaa, joista lähes puolet monivärisiä. lis. Hinta nahkaselk. WSOY. 800 kuvaa, joista 342 värikuvia. Anto Leikola. ko1·kealuokkainen kuvitus nykyaikaisin painomenetelmin mukaansatempaava teksti asiantuntijoiden yhteistyönä suuri lajivalikoima r-unsaasti yleisbiologisia tietoja jokaisessa osassa laaja hakemisto kotieläintietoutta tavallista enemmän levinneisy)>Sltarttoja ja havaintokuvioita SUURI ELÄINKIRJA f osa: NISÅ'KKÅ Å'T nyt kaupoissa 573 sivua