Postisiirto 6882. Tilaushinra vuonna 1965 on muutoin 6 mk.. To imisto avoinna arkisin klo 913. Puhelin 64 37 19. 2 Alkuperäisen luonnon suo jelu, Antti Haapanen . Sisältää: Uusi vuosi uusin roivein . Rriuo Kalliola, 'iilo )Jrki11ru (roim icussihteeri). Metsätalouden tehostamisohjel mat metsien mo ninaiskäytön näkö kulmasta, Peitsa l\/ikola . Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä . 8 U usinta tietoa eläinmaa ilmasta: T utkimuksia hyöntei ten liikehdinnästä, Kauri l\/ikkola . Julkaisija: Suo men Luonno nsuo jeluyhdistys 21 23 25 27 30 33 34 1 lelsinki, Lapinlahdenkatu 29 B 22. Jäseneksi il111oittautu111inen (nin1i, a rvo tai a111 111atti ja postiosoite) kirjeitse ta i puhelimitse. Niilo Sij_yri11ki (vastaava), roht. Vuosijäsenmaksu 5 mk, opiskelijat ja ko ululaiset 3 mk, ainais jiisen 100 mk. Summaries of Main Articles in this Issue . Lehti jaetaan Suomen Luonnonsuojelu yhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan. Toimitus: prof. 16 Luontoa kamerakulmassa: Harvinainen pariskunta, Kalfvi Raitasuo 18 Jäsenhank inta 1965 20 Texel ja Kaakkoispolderi näytteitä I Io llannin luonnonsuo jelusta, R eijo Taro Puhetta puiden puolesta, Mauri Tuulio . Keskustelua luonnonsuo jelu kysymyksistä Uutisia ulkomai lta Luonnonsuo jelun työsaralta . Suomen Luonto ilmestyy nel jä kertaa vuodessa
SUOMEN LUONTO No 1 1965 Uusi vuosi uusin toivein Kuten lukijamme käsilläolevasta tämän vuoden ensimmäisestä numerosta voivat todeta, on lehtemme ulkoasussa suoritettu eräitä muutoksia. Muu valistustyö on suoritettu vapaaehtoisilla voimilla olematonta tai hyvin pientä rahallista korvausta vastaan tai jäänyt tekemättä. Toivomme voivamme ilahduttaa lehtemme tulevilla numeroilla niin hyvin vakinaista lukijakuntaamme kuin myös kaikkia niitä piirimme ulkopuolella olevia luonnonsuojelumieltä aatteena tai harrasteena omaavia, joiden käsiin lehtemme sattumalta ja toivottavasti yhä useammin joutuu. 1. Suomen Luonto painetaan nyt paremmalle paperille, ja lehden taittokin on pyritty muokkaamaan ajan vaatimuksia vastaavaksi. Yhdistyksen johtokunta on lisäksi ryhtynyt eräisiin muihinkin toimenpiteisiin yhdistyksen toiminnan monipuolistamiseksi. Luonnonsuojelutyön ja -tarpeen monipuolistuessa ja ulottuessa yhä useammalle inhimillisen elämän vaikutusalueelle, pyrimme myös lehden sisällössä ottamaan tämän kehityksen huomioon ja tarkastelemaan asioita useammista näkökulmista. Luonnonsuojeluyhdistyksen toimintamahdollisuuksien ja sen jäsenmäärän välillä vallitsee suoranainen yhteys. Vastapalveluksena jäsenkunnalta toivomme uusien jäsenten hankkimista ja rahallista tukea kannatusmaksuina tai avustuksina. Uuden näyttelyaineiston kokoaminen on myös ohjelmassa. Vaatimaton valtion avustus ei sinänsä muodosta tarpeellista taloudellista pohjaa yhdistyksen valistusja kasvatustyölle. Jäsenten lukumäärä eli lehtemme tilaajamäärä, koska lehti lähetetään jäsenmaksua vastaan jäsenille -ja jäsenmaksun suuruus ovat ne tekijät, jotka sanelevat sen, missä laajuudessa yhdistys pystyy palvelemaan jäseniään ja luonnonsuojelua. Nyt suoritettu uudistus ei tule kuitenkaan rajoittumaan yksinomaan lehden ulkoasuun, vaan myös tärkeimpään eli lehden sisältöön kiinnitämme kasvavaa huomiota. Nykyiset jäsenmaksuista kertyneet vuositulot ovat vain jonkin verran ylittäneet yhdistyksen lehtien julkaisukustannukset. Näin menetellen toivomme lehden painoasun kohentuvan huomattavasti ja odotamme sen myös ilmestyvän tähänastista säännöllisemmin. Yhdistyksen säännöt ehdotetaan tulevassa vuosikokouksessa muutettavaksi muun muassa siten, että paikallisosastojen perustaminen tehtäisiin mahdolliseksi
Kumpi näistä kehittämistavoitteista kulloinkin on etualalla, riippuu ao. 1) pyrkimys metsätalouden tehostamiseen, lähinnä puuraaka-aineen tuotannon lisäämiseen ja 2) ns. metsien moninaiskäyttö, englanninkielellä >>multiple use of forests>>. Kuva L uirojärvm lähellä. Tällaise11 melsä11 arvo 011 pu11nluola1111on kan11alta vähäinen, mutia retkeilyalueena ja l11on11onnählätJJyle11ä se hakee vertaislaa11. 2 Tarkasteltaessa metsätalouden ja metsien käytön viimeaikaista kehitystä ja niiden vastaista suunnittelua voidaan kaikkialla maailmassa panna merkille kaksi valtavirtausta, nim. Valok. maan yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta rakenteesta sekä luonnonoloista. Peilsa Mikola.. Varsinkin viime vuosina on tullut julkisuuteen toinen toistaan voiKuva 1. Metsätalouden tehostamisohjel mat metsien moninaiskäytön näkökulmasta* ) Peitsa M iko la *) Artikkeli pohjautuu prof. Suomessa metsätalousmaana on puun tuottamisen jatkuvuus ja mahdollinen lisääminen jo kauan ollut keskeinen ja elintärkeä kysymys, johon metsänhoitomme on ollut jokseenkin kokonaan keskittyneenä. Mikolan esitelmään, jonka hän piti Suomen Metsäyhdistyksen Metsätiedotusto imiston keskusvalio kunnan vuosikokouksessa 19.1.1965
Näiden ohjelmien olennaisena sisältönä on: 1) tuottamattomien ja puoli tuottoisten alojen täyteen tuottokuntoon saattaminen, siihen luettuna myös heikkojen tai muutoin viljeltäviksi epäedullisten peltojen metsittäminen, 2) siirtyminen metsien uudistamisessa miltei kokonaan metsänviljelyyn, 3) puuston rodullinen jalostaminen, 4) veden vaivaamien metsien ja puuttomien soiden kuivaaminen ja metsittäminen, 5) metsien laajamittainen lannoittaminen. Miten nämä muutokset vaikuttaisivat metsien muihin käyttötarkoituksiin, sitä on tarkoitus tarkastella jäljempänä. Pohjoismaiden metsäunionin viimesyksyisellä retkeilyllä Ruotsissa. Viime joulukuussa 3. Tällainen ohjelma, varsinkin radikaalisimmassa muodossaan toteutettuna, merkitsisi suuria muutoksia metsiemme ulkonäköön ja maamme maisemiin. Metsien moninaiskäyttö on viime aikojen yhteiskunnallisen kehityksen esiin nostama kokonaiskysymys. Puuntuotanto on luonnollisesti yksi ja hyvinkin tärkeä puoli metsien moninaiskäyttöä, mutta tästä aiheesta puhuttaessa joudutaan usein korostamaan, että metsillä on muutakin käyttöä ja merkitystä kuin puun tuottaminen, ja alleviiKttva 2. aikamme ilmiöt ovat tuoneet ja tuovat muassaan ongelmia, joiden ratkaisemisessa myös metsien tarjoamat mahdollisuudet on otettava huomioon. Asia oli silloin vielä meille niin uusi, että termille ei ollut edes suomenkielistä vastinetta. Peitsa Mikola. metsätalouden suunnittelukomitean mietintöön v:lta 1961 liittyvä HKLN-ohjelma, sen kokonaan antiikkiseksi tuomisteva paria vuotta nuorempi Teho-ohjelma ja uusimpana tulokkaana viime vuonna päivänvalon nähnyt MERA-ohjelma. Nykyään vaikuttaa >>metsien moninaiskäyttö>> jo vakiintuneelta. mapera1semp1a Ja tehokkaampaan metsätalouteen tähtääviä ohjelmia; on laadittu laskelmia siitä, miten korkea metsiemme kasvu voisi olla, ja tehty ehdotuksia, miten tämä tavoite myös käytännössä voitaisiin saavuttaa. Nyt se on noussut päivän puheenaiheeksi Suomessakin, eikä varmaankaan liian aikaisin. >>Multiple use of forests>> oli mm. Koneellistuminen, väestön lisääntyminen, urbanisoituminen, kohonnut elintaso, lisääntynyt vapaa-aika ym. Tällaisia erilaisilla nimillä käyviä ohjelmia ovat olleet mm. eräänä keskeisenä aiheena maailman metsäkongressissa Amerikassa 1960. Seuraavina vuosina kysymys nousi Ruotsissa hyvin keskeiseksi; erityisesti sikäläinen metsähallituksen pääjohtaja Höjer on sitä monessa yhteydessä tuonut esiin, ja se oli teemana mm. Vanhat ikimetsät kuuluvat maailman mahtavimpiin lttonnonnähtävyyksiin. Näihin metsän muihin käyttömuotoihin kiinnitetään yleensä sitä enemmän huomiota, mitä pitemmälle äsken mainitut nykyajan ilmiöt ovat kehittyneet. Valok. vaamaan näitä muita arvoja ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia
Kesäiset metsäpolut, huurteisten puiden keskellä kiemurtelevat hiihtoladut, kaikki se on osa isänmaan kasvoja jokaiselle kansalaiselle.>> Tässä yhteydessä tulee mieleen myös Martti Tertin lennokas lause >>Metsätön Suomi olisi kui n karvaton karhm>, joka pitää paikkansa kaikissa oloissa kokonaan siitä riippumatta, onko karhuntaljalla rahallista arvoa vaiko ei. Luonnonsuojelu, varsinkin klassillinen mutta myös sosiaalinen, suosii koskemattomia luonnonmetsiä. Koska me ihmiset olemme erilaisia, on vastaavasti metsien virkistyskäyttöäkin monenlaista ja monen4 asteista. Milloin tämä toiminta kohdistuu metsäluontoon, voidaan puhua myös sosiaalisesta metsänhoidosta, joka siis on osa ja meidän oloissamme puun kasvattamisen jälkeen tärkein osa metsien moninaiskäyttöä. Mainittakoon vain seuraavia harrastuspiirejä, jotka rajatta liittyvät toisiinsa ja osin peittävätkin toisiaan: 1) matkailu, alkaen tuulilasin läpi tapahtuvasta maisemien ihailusta leirintäelämään ja eräretkeilyyn saakka, 2) urheilu eri muodoissaan, kuten murtomaahiihto ja suunnistus, molemmat sekä virkistysettä kuntoja kilpaurheiluna harjoitettuina, 3) metsästys ja kalastus, 4) moninainen luonnonharrastus, kuten pelkkä pyyteetön luonnon ihailu, havaintojen teko linnuista ja luonnon tapahtumista, valokuvaus jne., 5) keräily, joka voi kohdistua hyödyllisiin metsän antimiin, kuten marjoihin ja sieniin, tai kasveihin, hyönteisiin, kiviin tms., 6) lopuksi on mainittava myös metsässä mellastaminen ja vandalismi, jota monet vapaaajan käyttäjät tosin valitettavasti eri muodoissa harrastavat, mutta joka voitaneen sallia vain alle 10-vuotiaille lapsille ja heillekin vain siihen varatuilla alueilla täytynee kai intiaanileikkejäkin jossakin saada leikkiä! Tehoja MERA-ohjelmat ovat yksipuolisia puuntuotanto-ohjelmia, jotka eivät ota huomioon metsän muita käyttömuotoja. Tähän sallittaneen lainata katkelmia heidän rysäysviestistään, joka viime joulukuun 21. Metsien taloudellisen merkityksen saadessa ansaitsemansa julkisen huomion metsäylioppilaat haluavat muistuttaa mieliin, että metsä on enemmän kuin markkoja kasvava puupelto. matkailun, riistanhoidon, urheilun ja luonnonsuojelun näkökulmista. Huoli ihmisestä itsestään, hänen mielensä ja ruumiinsa terveyden säilyttämisestä ja kehittämisestä, on nostanut esiin työkentän, josta käytetään nimitystä sosiaalinen luonnonsuojelu. Sillä ymmärretään meitä ympäröivän luonnon suojelua ja hoitoa siten, että se parhaalla mahdollisella tavalla tarjoaa esteettistä nautintoa sekä viihtyisyyttä ja virkistysmahdollisuuksia nopeasti kasvavalle väestölle. He eivät tule tänne nähdäkseen historiallisia muistomerkkejä tai taiteen mestari. päivänä lähti kiertämään maata: >>-valitessaan tunnuslauseekseen >>Metsä lähelle jokaista>> metsäylioppilaathaluavat osoittaa jokaiselle, että tämä asia kuuluu erottamattomana osana suomalaiseen yhteiskuntaan. Niitä tarvitaan tieteellisiä tutkimuksia varten, ne kiehtovat eniten retkeilijää ja niitä myös ulkomaalaiset turistit tulevat tänne katsomaan. Kukin käyttää tai haluaisi käyttää metsiä !omiensa ja vapaa-aikainsa viettämiseen oman harrastuspiirinsä mukaisesti. Myös aina valppaat metsäylioppilaat ovat tajunneet ajan merkit ottaessaan tämänvuotisen rysäystempauksensa tunnuslauseeksi >>Metsä lähelle jokaista>>. On sen vuoksi syytä tarkastella, ovatko nämä ohjelmat sopusoinnussa tai ristiriidassa metsien muiden käyttömuotojen, lähinnä virkistyskäytön (recreational use) kanssa, siis miten ohjelmien toteuttaminen tulisi muuttamaan maamme maisemia sekä metsiä mm. Suomen Metsäyhdistys järjesti panelikeskustelun aiheesta >>Metsät ja vapaa-aika>>
luonnonsuojelualueisiin, jotka varattaisiin kokonaan kulttuurija virkistystarkoituksiin, ja talousmetsiin, joissa maksimaalinen puuntuotanto olisi K11va 3. Hyvin hoidettu talousmelsä sovelt1111 moniin virkistystarkoituksiin y htä l!Jvin, jopa paremminkin kuin koskemato11 l11011nonmetsä. Tehostettu metsätalous viljelyineen, ojituksineen ja lannoituksineen aiheuttaa talousmetsien loittonemista yhä kauemmaksi luonnonmetsistä, mikä samalla siis merkitsee niiden käyttöarvon alenemista sosiaalisen metsänhoidon kannalta. metsien virkistyskäyttö on nimittäin samalla luontoa kuluttavaa toimintaa, ja siksi se on luonnonsuojelualueilla tarkoin säännösteltävä, joillakin alueilla jopa kiellettävä ja ohjattava muualle, myös talousmetsiin. Valok. Leirintä ja retkeily ym. luomuksia niitä on paljon enemmän heillä itsellään ja muissa maissa vaan he tulevat katsomaan suuria metsiä ja luonnontilaisia metsiä, >>Urwäldern, joita muualla ei ole. 5. Ne ovat kansainvälisen matkailun alalla paras myyntiartikkelimme. Kuva 4. ainoa tavoite. Peitsa Mikola. Niitä ei voida kuitenkaan perustaa niin laajoina, että ne yksinään voisivat tyydyttää jyrkästi kasvavan urheiluja retkeilytoiminnan tarpeita. Peitsa Mikola. Ist11tett11 & p1111pelto& ei viehätä l11onnons11qjelijat1 silmää, mutta sovelt1111 silti 111onii11 virkistystarkoit11ksii11. Onpa väitetty, että tulevaisuuden viljelymetsät, >>puupellot>>, olisivat virkistystarkoituksiin kokonaan käyttökelvottomiakin, ja sen vuoksi ehdotettu, että metsämme olisi jaettava kahteen ryhmään, nim. Tähän ei kuitenkaan voida mennä eikä ole syytä pyrkiäkään, kuten seuraavasta ilmenee. Luonnonsuojelualueet, sekä suuret luonnonja kansallispuistot että pienemmät aarnialueet ja säästömetsät, ovat välttämättömiä kulttuurinähtävyyksinä ja tutkimuksen tarpeita varten. Valok. Suurin osa metsien virkistyskäytöstä tapahtuu ja tulee vastakin tapahtumaan samoissa metsissä, joissa metsätalouttakin harjoitetaan
Tällä hetkellä metsänviljely on noususuunnassa, ja metsänviljelyn tarvetta maassamme onkin tavattoman paljon, mutta luontainen uudistaminen tulee silti säilymään hyväksyttävänä metsänhoitomenetelmänä. R eino Kalliola. Valok. » Vajaat11ottoiseksi» arvostelevat ohjelmat tämänkin näkymän. Lisäksi on äskeinen, voimakkaasti lehtipuita syrjivä vaihe metsänhoidossamme onneksi sivuutettu, joten lehtija sekametsiköillä näyttää olevan turvattu tulevaisuus. Valok. Onneksi tämä on vain painajaiskuva, sellaisiksi metsämme tuskin koskaan laajassa mitassa tulevat muuttumaan. Peitsa Mikola.. Onko suo t11omitt11 katoamaan suomalaisesta maisemasta. Sellaisia ovat mm. Mitä itse metsänviljelyyn tulee, niin metsänhoidon yli 200-vuotisen historian aikana ovat luontaista uudistamista ja metsänviljelyä suosivat muotivirtaukset melko säännöllisesti v uorotelleet, ja niin tulee kai vastakin olemaan. murtomaahiihto ja suunnistus, molemmat samalla sangen vähän luontoa kuluttavia tai metsää vahingoittavia käyttömuotoja. Luonnonsuojelijan painajainen on kuva tulevaisuuden viljelymetsistä, puupelloista, joissa puut seisovat viivasuorissa riveissä ja tasaisin välein kuin sotilaat. Luonnon ystävä, retkeilijä Ja matkailija toivoo metsiltä ja maisemilta vaihtelua, ja yksi6 toikkoisuuden pelko onkin yleinen tulevaa kehitystä ennustettaessa. J o metsämaittemme yleinen kivisyys tekee suorien puurivien perustamisen mahdottomaksi eikä sellaisiin ole muutoinkaan syytä pyrkiä. K11va 5. Jo maastomme epätasaisuus ja rikkinäisyys sekä pienmetsälövaltainen metsänomistusmuotomme takaavat tietyn vaihtelun säilymisen suurimmassa osassa maata. Tiettyä yksitoikkoistumista metsissämme ja maisemissamme tulee kuitenkin kaikesta huolimatta tapahtumaan, siitä ei päästä minnekään. Samoin marjojen ja sienien poimintaa sekä metsästystä voidaan harjoittaa talousmetsissä, niinkuin tähänkin asti on harjoitettu. Samoin metsänviljelymme tulee edelleenkin käyttämään miltei pelkästään omia kotimaisia puulajejamme. Laajat yhden puulajin muodostamat, tasaikäiset havumetsät on melko alakuloinen tulevaisuuden näkymä, johon onneksi ei ole pakko mennä. Onneksi on monia virkistystarkoituksia, joihin hyvin hoidettu talousmetsä soveltuu yhtä hyvin, jopa paremminkin kuin täysin koskematon luonno nmetsä. N ykyisistä viljelymetsistämme on suurin osa sellaisia, että ainakaan maallikon silmä ei pysty niitä erottamaan luonnon kylvämistä, ja niin tullee vastakin olemaan. Luonnon ystävää viehättää erityisesti eräänlainen puolikulttuurimaisema,>>vaarin maisema>>, jollaisen luonnonsuojelukin on tietyissä taK11va 6
Myös riistan viihtyvyyden ja riistanhoidon kannalta tuollainen puolikulttuurimaisema on edullinen. Ohjelmaan kaivataan täydennystä, jossa myös kansalaisten viihtyminen tässä maassa otetaan huomioon. Pienet, osittain pajukkoa kasvavat peltotilkut vesistöjen varsilla, välillä olevine metsäsaarekkeineen ovat riistan parasta elinympäristöä. Niihin Teho-ja MERAohjelmien paine kohdistuu voimakkaana, ja marginaali maamme koko suoalan ja ojituskelpoiseksi arvioidun suoalan välillä näyttää kaventuvan vuosi vuodelta. 7. Mitä muita vaikutuksia laajamittaisella metsien lannoittamisella saattaa olla esim. Suomiesten kesken tuntuu tällä hetkellä vallitsevan erimielisyyttä vain siitä, olisiko tuo tavoite saavutettava 20 vai ehkä 40 vuoden kuluessa. Sen sijaan maassamme tarvittaisiin metsälakia, jonka ensimmäinen pykälä kuuluisi: >>Valtakunnan alueella olevaa metsää on niin hoidettava, suojeltava ja käytettävä, että se parhaalla tavalla edistää kansalaisten henkistä ja aineellista hyvinvointia>>. Samoin monet Sisä-Suomen maisemiin viehättävää vaihtelua tuovat vanhan kulttuurin piirteet ovat tuomitut häviämään. Tällainen jatkuvasti vain kohoavaa puun tuotantoa vaativa metsälaki olisi kuitenkin perin yksipuolinen. Vaikein ristiriita yksipuolisten puuntuottamispyrkimysten ja metsien moninaiskäytön välillä on soiden kohdalla. Sellainen on esim. kasvitieteilijän kiittämä lounaissuomalainen lehtoniitty, alkukantaisen kulttuurin tuote, joka häviää sekä siinä tapauksessa, että se jätetään oman onnensa nojaan, että siinä, että toimitaan >>tuottamaton tuottavaksi>>-periaatteen mukaisesti. vesistöihin ja vesien likaantumiseen, siitä voidaan toistaiseksi esittää vain arvailuja. pauksissa ottanut vaalittavakseen, mutta jollainen nykykäsityksen mukaan vajaatuottoisena tulee vähenemään. Innokkaan ojittajan ja puunkasvattajan mielessä voi kangastaa kultaisena tulevaisuuden haaveena kuvitelma Suomesta maana, jossa ei olisi soita ollenkaan, ainoastaan turvepohjaisia kasvuisia puupeltoja, mutta luonnon ystävän, retkeilijän ja tavallisen kansalaisen mieleen sama kuva nousee painajaisunena: kurki ei täältä enää löytäisi pesimäpaikkaa, ja muurain ja karpalo olisivat vain joissakin luonnonpuistoissa tavattavia suuria harvinaisuuksia! Pelko voi tuntua kovin kaukaiselta, mutta mikäli ohjelmat toteutetaan, se ei Suomen eteläpuoliskon kohdalta ole niinkään aiheeton. Metsäkasvillisuus lannoituksen vaikutuksesta muuttuu enemmän tai vähemmän; nähtävästi se tosin pysyy metsäkasvillisuutena, mutta ei ole enää sama kuin paikan alkuperäinen luonnonvarainen kasvillisuus. Missä määrin tällaista maisemaa tulee säilymään, riippuu toisaalta metsänviljelijäin, toisaalta maisemanja riistanhoitajien aktiivisuudesta. Luonnonsuojelun kannalta tämä on valitettavaa, mutta monien muiden virkistyskäyttöjen kannalta merkityksetöntä. Ne joko metsitetään tai kauniilla paikoilla sijaitessaan ne muuttuvat kaupunkilaisten huvilatonteiksi, mikä maisemien kannalta lienee onnettomin ratkaisu. Viimeaikaisten metsätalouden tehostamisohjelmien lähtökohtana on ollut antiikin sananlasku: >>Navigare necesse est, vivere non est necesse>>, eli vapaasti suomennettuna: >>Puun tuotanto on välttämätöntä, eläminen ei ole välttämätöntä>>. Kymmenkunta vuotta sitten eräs komitea laati ehdotuksen metsänhoitolaiksi, jonka ensimmäinen pykälä kuului seuraavasti: >>Valtakunnan alueella olevaa metsää on niin hoidettava, suojeltava ja käytettävä, että mahdollisuuden mukaan maan tuottokyky tulee täysin hyväksi käytetyksi sekä taloudellisesti edullinen, kohoava puun tuotanto turvatuksi>>. Sellaisia ovat hakamaat sekä pienet mäkiset ja kiviset peltotilkut, idylliset torpanpaikat, joita nykyisin menetelmin ei kannata viljellä ja jotka siis ovat vajaatuottoisia. Metsänlannoituksen vaikutuksista muihin tekijöihin kuin puiden kasvuun tiedetään toistaiseksi sangen vähän
8 Edellä esitetty käsitys on alkanut viime aikoina syrjäytyä ja on alettu käyttää aktiivisia hoitotoimenpiteitä. 1872 kuuluu ensimmäisiin luonnonsuojelutyön suursaavutuksiin. Tätä aihetta käsittelee ranskalainen tri Francois Bourliere (1964), kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön puheenjohtaja, kirjoituksessaan The evolution of the concept of nature protection (Luonnonsuojelukäsitteen kehitys). norsut lisääntyivät nopeasti sen jälkeen, kun salametsästys oli saatu loppumaan. metsäpaloilta. Alkuperäisen luonnon suojelu An tti Haapanen Luonnonsuojelun ensisijaisena päämääränä on edustavien näytteiden säilyttäminen alkuperäisestä luonnosta. Itä-Afrikan Tsavon luonnonsuojelualueella. Usein on helpompaa perustaa useita pieniä alueita kuin yksi riittävän suuri, mutta luonnon tasapainon syntyminen on pienillä alueilla paljon vaikeampaa kuin suurilla. Lisäksi pienet alueet ovat herkempiä ulkopuolisille vaikutuksille. Kasvillisuuden ja eläintenkin pelastamiseksi oli pakko ryhtyä toimenpiteisiin. Kun metsästys luonnonsuojelualueella lopetetaan ja alue muutenkin jää rauhaan, jotkut eläimet saattavat lisääntyä siinä määrin, että ne vähitellen tuhoavat oman elinympäristönsä. Niinpä luonnonsuojelualueet ovat yleensä suhteellisen pieniä. E. Jotta jokin luonnonsuojelualue antaisi seutunsa alkuperäisestä luonnosta hyvän kuvan, pitäisi sen olla jo perustamishetkellä niin koskematon, että suojelun astuessa voimaan luonnon tasapaino voisi syntyä. Usein suurpedot on hävitetty vähiin tai kokonaan sukupuuttoon myös luonnonsuojelualueilta. Tällä tavoin on ajateltu saatavan edustava kuva alkuperäisestä luonnosta. Ensimmäisiä saavutuksia tässä työssä on Yosemiten laakson rauhoittaminen Yhdysvalloissa sata vuotta sitten. Suomessakin tämän aatteen esitaistelijat, tunnettu tutkimusmatkailija A. Myös Yellowstonen kansallispuiston perustaminen v. Nordenskjöld heidän kärjessään, korostivat alkuperäisen luonnon säilyttämistä erityisillä luonnonsuojelualueilla. Näin on käynyt esim. Optimistinen käsitys, että luonto itse voisi hoitaa asiat luonnonsuojelualueilla, on osoittautunut vääräksi. Tavallisesti jätetään huomioonottamatta se. Yhdysvalloissa hoidetaan jo nyt kansallispuistoja usein jyrkiltä tuntuvin keinoin (Leopold ja muut 1963). Alueita perustettaessa on tiheään asutulla maapallolla melkeinpä aina ollut pakko tehdä sovitteluratkaisu luonnonsuojelun ja taloudellisten intressien välillä. Suureläimistä mm. Kaikkien tietyllä seudulla esiintyvien kasvillisuustyyppien sisällyttäminen pieneen alueeseen on tavallisesti mahdotonta. Luonnonsuojelualueet on yleensä pyritty pitämään täysin koskemattomina ja varjelemaan ne mahdollisimman tarkoin ulkopuolelta uhkaavilta tuhoilta kuten esim. Ennen pitkää laidunmaat kävivät riittämättömiksi, ja kasvillisuus tuhoutui yhä pahemmin
On kuitenkin muistettava, ettei kuloja silloin ollut kukaan sammuttamassa. Muuten eläimiltä laidunmaat loppuvat. Valok. Esim. Kalela 1945). Vain sateet ja maastoesteet kuten järvet ja suot saattoivat niitä hillitä. Lienee mahdotonta tietää, missä määrin luonnonoloissa on ollut kulon polttamia maita. Kalliola. Jos savanni jätetään rauhaan, alkaa se vähitellen metsittyä. Luonnontilaisissa metsissä on yleensä runsaasti kuivaa puuta, keloja ja maahan kaatuneita liekoja. Kuva 1. L11onnonkulon jälkiä PJ1hätm1t11rin kansallispuistossa. seikka, etteivät kasviyhdyskunnat ole aina pysyviä, vaan ne saattavat vähitellen muuttua rakenteeltaan toisenlaisiksi, kunnes ne saavuttavat pysyvän ns. R. Tiedetään, että kaskiviljelyn kaudella useissa lääneissä jopa yli 50 % metsämaista oli äsken poltettua aukeata ja pensoittu9. Jos kulo pääsee polttamaan tällaiset metsät, muuttuu niiden kasvillisuus täysin. Luonnollisesti nämä ovat melko herkkiä syttymään ja palamaan. TILANNE SUOMESSA Kasvillisuuden kehitys Luonnonoloissa tuoreille kankaille ja lehtoihin muodostuu vähitellen lähes puhtaita kuusikoita ja kuiville kankaille ja sitä karummille maille männiköitä, jos metsämaat saavat olla rauhassa (E. klimaks-asteen. Usein metsäpaloja pidetään vain ihmisen aikaansaamina, mutta nykyäänkin lähes 70 % Pohjois-Suomen metsäpaloista on salaman sytyttämiä (Franssila 1958). K. Mikäli savannin suureläimiä halutaan suojella, pitää kuollut ruohosto polttaa aika ajoin. afrikkalainen savanniruohosto syntyy siten, että kulottunut heinä poltetaan tietyin väliajoin
kirjoillaja.. Rantasalmi. Vanha l1101111011tilai11en metsä, josta lehtipuut ovat IDJVÖÖ vauhtia tyystin katoamassa. Valok. Valok. Vesijao11 l11011110np11isto. Kalliola. Kuva 2. Entiselle kaskimaalle ry11ry1ryt tasaiköi11en koivikko. 10 Kuva 3. R
Ne säilyvät tuhansia vuosia ja tutkimalla eri suokerrostumia saadaan selville, mitä kasvilajeja on kasvanut suon lähellä eri aikakausina. Kuloaukeiden ja taimistojen kasvija eläinlajistossa on todettu olevan runsaasti ns. Pikkunisäkäsfaunasta oli suuri osa myös Suomessa tavattavia lajeja, esim. Tutkimuksessa osoitetaan, että useimmat pikkunisäkäslajit suosivat pensaikkoja lehtimetsävaiheita. Eri ikäisten metsien kasvija eläinlajisto Luonteenomaista nuorille taimistoille ja metsille on, että kasvilajeja on niissä paljon runsaammin kuin vanhoissa havumetsissä (Linkola 1916), joissa lajimäärä voi olla murto-osa kuloaukkojen lajimäärästä. Osaksi lajisto oli vierasta. Melko hyvä kuva ennen ihmisen toimintaa vallinneesta kasvillisuudesta saadaan tutkimalla aikoinaan suon pinnalle laskeutuneita siitepölyhiukkasia. Myöhemmin ilmestyivät kuusen taimet, minkä jälkeen kuusettuminen tapahtui nopeasti. Myös niiden pinta-alaa kohden laskettu määrä on suurimmillaan näissä metsänkehityksen vaiheissa. Myös ns. Kalela 1960). töyhtötiainen ja vihervarpunen) (Haapanen 1963). Siitepölyanalyysit kuvaavat lähinnä eri puulajien suhteellisen osuuden kehitystä, mutta vertaamalla eri puulajien siitepölytuotantoa siitepölyanalyysistä saatuihin puulajisuhteisiin Sarvas (1962) on voinut arvioida myös todellisia puulajisuhteita viimeisten 2 000 vuoden aikana. Yhteenvetona voidaan todeta, että huomattava osa metsämaiden kasvija eläinlajistosta on sopeutunut elämään taimistoissa ja lehtimetsissä. Kuusta ei sen sijaan tavata aivan äsken palaneilla mailla (Heikinheimo 1915, A. Tuoreilla mailla ja lehdoissa lehtipuut koivu, harmaaleppä, haapa, pihlaja ym. leppälintu ja harmaasieppo ), 13 lajia kuusikoita (esim. siitepölyanalyysit osoittavat, että vanhoilla kuloaloilla kasvavat puulajit, koivu ja leppä ovat esiintyneet melko runsaana jo kaudella, jolloin kulttuurivaikutus on ollut hyvin vähäistä, mutta niistä voidaan myös todeta lehtipuiden lisääntyneen geologisessa mielessä viime vuosisatoina (Sauramo 1940, Tolonen 1963). Taimiston kehittyessä sinne ilmestyy vähitellen lehtipuiden alle myös kuusien taimia. Kulon polttamalle maalle saapuu heti runsaasti kasvilaleja. Vanhat havumetsät ovat sen sijaan jokseenkin riistaköyhiä. Hakkuuaukeilla syntyi aluksi lehtipuutaimistoja. Grodzinki (1959) on tutkinut Puolassa pikkunisäkkäiden esiintymistä metsänkehityksen eri vaiheissa. metsähiiri, metsämyyrä,metsäpäästäinen ym. Tämä lienee yhteydessä kaskiviljelyyn (Sauramo 1940). Hänen tutkimansa kehityssarja muistuttaa tuoreilla kankailla tapahtuvaa metsänkehitystä. saavat aluksi vallan. Seiskari (1958, 1962) on osoittanut useimpien riistanisäkkäiden ja -lintujen suosivan metsänkehityksen taimistoja lehtimetsävaiheita. Luonnonoloissa ei tuli liene saanut näin suurta valtaa milloinkaan. Jotkut pääsevät kasvun alkuun myös paikalla säästyneistä juurivesoista. Jos metsät saavat olla kyllin kauan rauhassa, havupuut vahvempina puulajeina syrjäyttävät lehtipuut ja vuosikymmenien kuluessa metsät tulevat yhä havupuuvaltaisemmiksi, kunnes kulo polttaa ne ja kierto pääsee alkamaan alusta. Tulos osoittaa, että kuusi on tällä hetkellä saavuttamassa vankemman aseman, kuin mitä sillä on koskaan ollut. Todennäköisesti huomattavasti pienempi osa kasvija eläinlajeista elää yksinomaan puhtaissa havumetsissä. kivitasku, västäräkki, pensastasku ja lehtokerttu), 10 lajia lehtimetsiä (esim. tiltaltti ja laulurastas) ja 9 lajia havumetsiä yleensä (esim. kulttuurin suosijoita ja toisaalta vanhojen metsien 11. Karummilla mailla mäntyä on yleensä runsaasti mukana ja se saattaa muodostaa myös puhtaita taimistoja. pajulintu ja peippo), 11 lajia männiköitä (esim. vaa maata (Heikinheimo 1915). Tavallisimmista metsämaiden linnuistamme suosii kuloaukeita ja lehtipuutaimistoja 16 lajia (esim
Suurimpana puutteena näkisin tällä hetkellä taimistojen ja lehtimetsien vähäisyyden. Valtakunnan metsien arvioinneissa on todettu, että koivumetsien määrä on jatkuvasti laskenut ja esim. Kasvilajiston köyhtyessä tapahtunee hyönteislajistossakin köyhtymistä. Tunnetusti useat hyönteislajit ovat hyvin suuressa määrin riippuvaisia tietyistä ravintokasveista. Kalela 1938, Haapanen 1963). Rauhoituksen suoranainen vaikutus eläimistöön Luonnonsuojelualueiden perustaminen ja ankara rauhoitus on suuresti vaikuttanut merialueilla olevien luonnonsuojeluaueiden linnuston voimakkaaseen lisääntymiseen. Pensastojen ja lehtimetsien eläinja kasvilajistoa uhkaa sen sijaan hyvin vakavasti elinympäristön häviäminen talousmetsissä ja myös luonnonsuojelualueilla, mikäli ne jätetään täysin rauhaan. Vaikka vanhat aarnimetsät ovat mahtavia ja sangen vaikuttavia, niiden antama kuva Suomen alkuperäisestä luonnosta on hyvin yksipuolinen. Ei voida liioin ajatella, että kuloaukeiden, taimistojen ja lehtimetsien kasvija eläinlajiston suojelussa voitaisiin turvautua yksinomaan taloudellisen toiminnan piiriin kuuluviin alueisiin. Olisi kuitenkin pyrittävä siihen, että ne antaisivat suojan mahdollisimman monille lajeille. Esim. Muut lehtipuut ovat taloudellisesti vielä vähäarvoisempia, joten ne lähes säännöllisesti kaadetaan talousmetsistä. Tehostettu metsänhoito pystyy taimiston lannoituksella ym. Avohakkuu ja kulotus ovat tosin viime aikoina lisääntyneet ( esim. Kun valtoimet luonnonkulot on luonnollisesti estettävä luonnonsuojelualueillakin, olisi taimistoja ja lehtimetsiä luotava avohakkuin ja kulotuksin. haahkakanta on kolminkertaistunut eräillä linnus. Niissä pitäisi olla, mikäli mahdollista, kaikki alkuperäiset kasvija eläinyhdyskunnat ja niiden kehitysasteet. Mielestäni ei ole syytä liiaksi korostaa kuloaukeiden ja taimistojen >>kulttuurileimaa>>, vaan näillä esiintyviä kasvija eläinyhdyskuntien kehitysvaiheita on pidettävä samalla lailla alkuperäiseen luontoon kuuluvina kuin vanhojen kuusikoiden ja männiköiden eloyhteisöjä. Tästäkään syystä ne eivät voi turvata läheskään kaikkien kasvija eläinlajien säilymistä. Luonnonsuojelualueiden osuus koko maan pinta-alasta on hyvin pieni. Vain jotkut kuloaukeilla hyvin harvinaisena esiintyvät lajit, kuten kiuru ja peltosirkku, ovat luultavasti saapuneet Suomeen vasta maanviljelyn mukana eivätkä ole esiintyneet luonnontilaisena Suomessa (vrt. Tietysti on poikkeuksia. aukeiden elinympäristöjen lajeja ja ovat pystyneet sopeutumaan viljelyalueille, koska tämä uusi ympäristö vastaa lintujen alkuperäistä elinympäristöä avonaisuutensa puolesta. Tähän voidaan päästä vain siten, että luonnonsuojelualueet saadaan riittävän monipuolisiksi. Mikola 1956) ja syntyneet lehtipuutaimistot ovat antaneet luonnonmukaisen elinympäristön monille kuloaukeiden eläinja kasvilajeille. Toisaalta niiden alkuperäiset pesimäpaikat ovat suuresti vähentyneet sen jälkeen, kun metsäpaloja alettiin tehokkaasti estää ja luovuttiin kaskiviljelystä (Haapanen 1963). lajisto näyttäisi olevan lähes täysin >>alkuperäistä>> (Linkola 1916, 0. kulttuurinsuosijat ovat alkuaan kuloaukeiden, soiden ym. Lintulajien osalta on kuitenkin pystytty osoittamaan, että nämä ns. tavoin nopeuttamaan puuston kasvua, jolloin aukeat elinympäristöt jäävät hyvin vähäalaisiksi, ja toiseksi lehtipuiden vähäisen taloudellisen merkityksen takia ei niitä viime aikoina ole 12 kannattanut kasvattaa laajassa mitassa. 1951 -1961 muualle kuin ojitetuille soille (Ilvessalo 1962). Kasvilajienkin osalta tilanne lienee hyvin samantyylinen, vaikka niissä lienee enemmän ihmisen mukana tänne levinneitä. koivutaimistoja ei ole syntynyt vv. Palmgren 1935). Havumetsien eläinja kasvilajit pystyvät säilyttämään asemansa jokseenkin hyvin myös talousmetsissä
Luonnonsuojeluaueiden metsäeläimistössä ei ilmeisestikään ole tapahtunut mitään mullistavia muutoksia, ei ainakaan sellaisia, että niistä olisi huomattavampaa haittaa luonnonsuojelualueiden kasvillisuudelle tai toisille eläinlajeille. puistometsinä rauhoitetut alueet esim. Varsinkin harmaalokit ovat alkaneet käyttää hyväkseen kaikenlaisia ruoan jätteitä ja ruvenneet vierailemaan kaatopaikoilla kymmenien kilometrien päässä pesimäluodolta. Pohjois-Suomen ja Lapin metsät ovat säilyneet viime vuosikymmeniin saakka lähes kosKuva 4. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan puututa näihin, vaan keskitytään yksinomaisesti alkuperäisen luonnon säilyttämiseen. Teuvo S11omi11en. Toistaiseksi lisääntymisestä ei ole ollut erikoista haittaa lokkien lisääntymistä lukuunottamatta. ton suojelualueilla 10 vuodessa vv. 13. Lokkikannan kasvu on johtunut myös niiden uusista ruokailutavoista (Bergman 1960). Valok. 194959 (Grenquist 1961). Hirvi, eräs eläimistömme komeimpia edustajia kuu/1111 niihi11, jotka ovat riippuvaisia lehtip1111taimistoista ja lehtimetsistä. Luonnonsuojelualueittemme hoito Ns. Aulanko ja Puijo kaipaavat jatkuvaa hoitoa. Hirvieläimistömme on lajistoltaan niukka, eikä mitään liikalisääntymistä ole havaittu. Monin paikoin muualla maailmassa varsinkin hirvieläimet ovat petojen puutteesta lisääntyneet liiaksi. Suhteettomasti lisääntyneet harmaalokit alkavat olla vaarana vesilintujen poikasille, joita ne saattavat syödä melko paljon
Kangasmaiden luontoon puuttumista ei ole tähän mennessä harjoitettu. Täten kuusettumista. Hult 1891, R. Muitten Etelä-Suomen luonnonsuojelualueiden välillä olisi suoritettava jonkinlaista työnjakoa. Tämän onnistuminen on kuitenkin melko epävarmaa. Yksityismailta on rauhoitettu noin 100 luonnonsuojelualuetta. Luonnonsuojelualueita suunniteltaessa on pidetty eräänä tärkeänä päämääränä, että alueet edustaisivat vanhoja tosiaan luonnontilaisia havumetsiä (vrt. On tosin esitetty sellainenkin mahdollisuus, että luonnonsuojelualue voitaisiin perustaa kulon polttamalle maalle, jolloin nähtäisiin, miten luonto itse korjaa itsensä (esim. Tällä hetkellä on Suomessa 24 valtion maille perustettua luonnonja kansallispuistoa. Viime aikoihin asti aktiivinen hoito, puistometsiä lukuunottamatta, on rajoittunut lähes 14 yksinomaan lehtometsiin, missä tarve onkin ollut suurin. Tämän johdosta lehtipuita on siellä jatkuvasti melko runsaasti. Kuusen liikalisääntymisen estäminen on siis välttämätön toimenpide. Varsinkin Etelä-Suomen luonnonsuojelualueet ovat yleensä pieniä, joten ei voida ajatella, että kullakin alueella voitaisiin säilyttää mahdollisimman monipuolinen kuva luonnosta vaarantamatta samalla riittävien suurien ja edustavien vanhojen havumetsien säilymistä. minkälaisia ne ovat olleet rakenteeltaan ja minkälaisia niiden siis tulisi olla luonnonsuojelualueillamme. Palmgren 1922, Kujala 1941, Kalliola 1950). Kalliola 1957). Vesistöjen, soiden, ulkosaariston ja pohjoisimman Lapin metsien ja tuntureiden kasvillisuus on luonnostaan jokseenkin pysyvää ja luonnonvaraista, joten tällaisilla alueilla hoito voi rajoittua kasvillisuuden osalta ainoastaan suojaaviin toimenpiteisiin. Mm. Olisi erittäin sopivaa kunnioittaa täällä esiisien töitä säilyttämällä Linnansaaren vanhat kaskimaat edelleen lehtipuuvoittoisina. Jos lehtometsät annetaan olla täydessä rauhassa, ne vähitellen kuusettuvat ja lehtokasvillisuus käy vähäiseksi. Sen sijaan lehtoja kangasmetsien monipuolisen kasvillisuuden ja myös eläimistön säilyttäminen edellyttää aktiivista luontoon puuttumista. Linnansaaren kansallispuisto Rantasalmella on alueella, missä kaskeamista on harrastettu tälle vuosisadalle asti. Lammi 1 la sijaitsevien rauhoitettujen pähkinälehtojen kuusia jouduttiin äskettäin vähentämään. Mutta Etelä-Suomen metsät ovat olleet jo siksi kauan ihmisen vaikutuksen alaisina, ettei voida täysin luotettavasti sanoa esim. Pyrkimys saada vanhoja luonnontilaisia metsiä luonnonsuojelualueille on ollut hyvin luonnollinen, koska metsäpalojen (kaskeamisen ja luonnonkulojen) muuttamia metsiä on ollut näihin aikoihin asti erittäin runrunsaasti ja vanhat metsäpaloilta säilyneet luonnontilaiset metsät ovat olleet varsinkin EteläSuomessa hyvin vähäalaisia. Näiden lisäksi metsähallituksen mailla on melkoinen joukko luonnontilassa säilytettäviä ns. Myös metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa on joitakin alueita, joita hoidetaan luonnonsuojeluaueiden tapaan. aarnialueita. R. Etelä-Suomen luonnonsuojelualueista Pyhähäkin kansallispuisto, Salamanperän ja Ulvinsalon luonnonpuistot ovat nähdäkseni jo siksi suuria, että niille on mahdollista luoda avohakkuin ja kulotuksin myös taimistoja ja lehtimetsiä. Mutta mielestäni jo rauhoitettujen luonnonsuojelualueiden asianmukaisella hoidolla voitaisiin saavuttaa hyviä tuloksia kangasmaiden kasvillisuuden ja eläimistön suojelussa. kemattomina, joten siellä olevien luonnonsuojelualueiden hoidossa voidaan pyrkiä säilyttämään näihin aikoihin asti säilynyt tila. Yhtenä mahdollisuutena olisi pyrkiä saamaan rauhoitetuksi suurehkoja lehtimetsäja lehtipuutaimistoalueita. Palmgrenin mukaan, Kujala 1941). Suurin osa luonnonsuojelualueittemme kangasmaista on havumetsien vallassa tai havumetsät ovat hyvää vauhtia ne valtaamassa (vrt. Vastaperustetun Karkalin luonnonpuiston tarkoituksena on olla turvaamassa lehtomaisen kasvillisuuden säilymistä
56 : 1, 1112. Käsikirjoitus. Grodzinski, 11?"., 1959 : Sukeesja zespo6w dsobnych ssak6w na zarastajacym zrebie i zserwie g6rskim w Beskidzie Srednim (Karpaty Zachodnie) (Summary: The succession of small mamma! communities on an overgrown clearing and landslip mountain in the Beskid Sredni (Western Carpachians). IUCN Bulletin N.S. Jatkuu seuraavalla sivulla 15. karhu voitaisiin saada sidotuksi suhteellisen pienelle alueelle, jos sitä ruokittaisiin keväällä. 37, 1128. Muistakaa! heti Ilmoittakaa osoitteenne muutoksesta. 4: 2, 1-264. 105, 40-49. Ekol. Forest. Luonnonsuojelualueiden tehokas hoito edellyttää, että alueiden luonto on hyvin ja riittävän monipuolisesti tunnettu. Jottei lehden saapuminen keskeytyisi, pyydämme niitä jäseniämme, jotka eivät vielä ole maksuansa suorittaneet, tekemään sen ensi tilassa. ulkosaariston luonnonsuojelualueiden linnustoa on tutkittu runsaasti. Ki r jall isuu tta Bergman, G., 1960 : Ober neue Futtergewöhnheiten der Möwen an den Kiisten Finnlands. Ilvessalo, Y., 1963 : IV valtakunnan metsien inventointi. E räistä luonnonsuojelualueista on tosin melko paljon tutkimuksia. lnst. Mutta tällä hetkellä on jopa tutkimuskentiksi tarkoitetuissa luonnonpuistoissa sellaisia, joista ei ole tehty yhtään kasvitai eläintieteellistä tutkimusta. Silva Fenn. Mm. Kalela, A., 1960 : Classification of vegetation, especially of the forests, w ith particular reference to regional problems. Maan eteläpuoliskon vesistöalueryhmät. Bourliere, Fr., 1964: T he evolution of the concept of nature protection. Mm. Etelä-Suomen luonnonsuojelualueet ovat siksi pieniä, että ne voivat tarjota isoimmille eläimille vain pesäja piilopaikkoja, mutta Pohjois-Suomen luonno nsuojelualueet voisivat nähdäkseni antaa nykyistä paremmat elinmahdollisuudet myös suureläimille, mikäli eläimistön suojelu kyettäisiin järjestämään teh:)kk:-.as :i. Fenn. Acta Forest. Villiintynyt minkki on suuresti lisääntynyt saaristoalueilla (Tenovuo 1963) ja se saattaa pahasti häiritä myös luonnonsuojelualueittemme linnustoa, ellei sitä pidetä kurissa. Vielä ei ole kuitenkaan päästy tähän tilanteeseen. Fenn. Franssila, M., 1958: Kulovaaran ja säätekijöiden välisestä riippuvuudesta. Suomen Riista 14, 31-42. Fenn. 1. Comm. Heikinheimo, C., 1915 : Kaskiviljelyksen vaikutus Suomen metsiin. Ornis Fenn. Edellä todettiin, ettei luonnonsuojelualueillamme ole tapahtunut juuri lainkaan eläinlajien lisääntymistä häiritsevässä määrin, eivätkä eläinlajien vähentämistä koskevat hoitotoimenpiteet ole tarpeellisia. 10. Helsingin yliopisto. Gre11q11ist, P., 1961 : Riistantutkimuslaitoksen meritarkkailualueiden lintukannat vuosina 1949 ja 1959. Acta Forest. olisi estettävä ainakin lehdoissa. Haapanen, A., 1963 : Metsäsukkession vaikutuksesta linnustoon. 67: 5, 126. Postisiirto 6882. Ehkä myös kangasmaat voitaisiin säilyttää lehtimetsävaltaisina. Peräpohjolan ja Metsä-Lapin suurille luonnonsuojelualueille on nähdäkseni mahdollista luoda vaihtelevia metsäkuvia kuloaukeista ikimänniköihin ja kuusikoihin asti. Polska-Ser A 7, 83143. Jäsenmaksu 5. Harmaalokin vähentäminen kyllä saattaa tulla kyseeseen ja sitä on jo jonkin verran tapahtunut. Suomen Luontoa 4/64 seurasi tilillepanokortti vuoden 1965 jäsenmaksun suorittamista varten
Nämä lajit ja niiden tutkijat ovat seuraavat: jauhopukki (Tenebrio molitor) (V. J. >>Vanamo>> 5: 9, 1297. 39. Sarvas, R., 1962: T he development of the tree species composition of the forests of Southern Finland during the past two thousend years. Das Moor Puohtiinsuo in Ilomantsi (Ost-Finnland). Helsinki. Zoo!. Ornis Fenn. Fenn. PorvooHelsinki. Sauramo, M ., 1940: Suomen luonnon kehitys jääkaudesta nykyaikaan. Moniste. He ovat merkinneet tuhansia yksilöitä !akalla ja seuranneet niiden vuodenaikaisia siirtymisiä. FL Fenn. 12, 422. Malluaiset lähtevät liikkeelle talvehtimislätäköistään toukokuun puolivälissä ja kuun lopussa niitä on jo joka puolella kaiken kokoisissa lätäköissä. Inst. Soc. L. 16 Uusinta tietoa eläinmaailmasta Tutkimuksia hyönteisten li i kehdinnästä Hyönteiset ovat aina kiinnostaneet ihmistä nimenomaan liikkuvina eliöinä. Perttunen, M. S., S. >>Vanamo» 18: 1, 4157. Syrjämäen väitöskirja perinnöllisyystieteilijöiden koe-eläimenä tunnetun banaani kärpäsen ( Drosophila melanogaster) kosteusreaktioista. Allgemeiner Teil. K1efala, V ., 1941: Luonnonpuistokysymys Suomen eteläpuoliskossa. Palmgren, P., 1935 : Ober die Vogelfauna des Ku!turgeländes auf Aland. A. Terra 57, 119. Pap. A . 55 :11, 114. Game Research. Sotavallan tutkimukset taas ovat käsitelleet lentämisen fysiologian eri puolia. Kimbal, 1963: Wildlife management in the National Parks . 45: 1, 1-429. Suomen Riista 16, 9299. M. I. V. Meillä on 1960-luvulla ilmestynyt jo kymmenkunta tutkimusta (pääasiassa Suomen H yönteistieteellisessä Aikakauskirjassa), jotka koskettelevat eri lajien suhtautumista valon ja/tai kosteuden muutoksiin. Lisäksi on alalta ilmestynyt toht. Koko kesän malluaiset liikuskelevat hil. Suomen Luonto 1, 3336. Jansson ovat panneet käyntiin mielenkiintoisen tutkimuksen parin pikkumalluaislajin ( Callicorixa producta ja Arctocorisa carinata) liikehtimisistä. Comm. Suomen Riista 12, 2142. Kalela, E. Tolonen, K., 1963 : Ober <lie E ntwicklund eines nordkarelischen Moores im Lichte der C 14-Datierung. Ympäristön fysikaaliset muutokset ovat hyönteisten orientoitumisen eräs perusta. Pulliainen) sekä surviaissääsket Cricotopus silvestris ja Allocbironomus crassiforceps (J. Ann. Suomen Luonto 15: 3, 26 ja 4. I. 1962 : On the winter ecology of che capercaillie, Tetrao urogallus, and the black grouse, Lyrurus tetrix, in Finland. Tähän mennessä on voitu todeta noin kahden kilometrin pituisia siirtymisiä, mutta luultavasti huomattavasti pitempiäkin lentoja tapahtuu. 1957: Uudet luonnonja kansallispuistot. Lahermaa ja L. Cottam, I. Syrjämäki) . Mikäpä muu kiinnostaisi aurinkoisena päivänä kalliolla juoksentelevissa muurahaisissa tai rantakaislikossa lentelevissä korennoisissa kuin juuri liike. Forest. L eopold, A. L inkola, K., 1916: Studien iiber den E influss der Kultur auf die Flora in den Gegenden nördlich von Ladogasee. K., 1945 : Suomen metsien puulajidynamiikkaa. Kalela, 0., 1938 : Ober <lie regionale Verteilung der Brutvogelfauna im Flussgebiet des Kokemäenjoki. Acta Soc. 22, 1119. Gabrielson, T . Soc. Seiskari, P., 1958: Metsiemme kehityksen vaikutuksesta riistalajien mahdollisuuksiin. Suuri Metsäkirja 1950, 575598. F. Palmgren, R ., 1922: Luonnonsuojelu ja kulttuuri. Paloheimo), pystynävertäjä (Blastophagus piniperda) (V. Mikola, P., 1956: Metsiemme viimeaikainen ja vastainen kehitys. Prof. 0. Kalliola, R ., 1950: Metsätalo us ja luonnonsuojelu. Pajunen ja luonnontiet.kand. Suomen Luonto 16, 316. N . Arch. Cain, C. Tieteelle hyönteisten liikehtiminen on erinomaisen moninainen ongelma, ja niinpä sitä koskevia tai eri puolilta sivuavia tutkimuksia ilmestyy jatkuvasti eri puolilla maailmaa. Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla toht. Tenovuo, R., 1963: Minkki saaristoalueella. Perttunen), rapsikuoriainen ( Meligethes aeneus} ja Myrrha 18-guttata -leppäkerttu (E
Tällöin lammelle palaavat nuoret eivät pysty valtaamaan itselleen riittävää lentoaluetta ja joutuvat etsimään uuden lammen. Kauri Mikkola 17. Sukukypsinä ne elävät jälleen jollain lammella ja ovat silloin erittäin paikkauskollisia. J. Myöhemmissä tutkimuksissaan toht. Vain noin puolet jonkin tietyn lammen sukukypsistä korennoista näyttää syntyneen samalla lammella, joten huomattava osa nuorista yksilöistä siirtyy muualle. Grönblom julkaisivat yhteenvedon kuuluisan vaeltajan, pääkallokiitäjän ( Acherontia atropos) esiintymisestä Itä-Fennoskandiassa. Ihmeelliseksi sen teki Laphygma exigua -yökkönen, joka on vain kolmasti aikaisemmin todettu Fennoskandiasta (ensimmäisen kerran vuonna 1958). I. Sotavalta ja Th. Toht. Vasta kuoriutuneet korennot lähtevät aluksi poispäin syntymälammeltaan ja liikkuvat maaston kohoamissuuntaan, Nuoruusvaiheen aikana, joka kestää kymmenkunta vuorokautta, ne liikkuvat metsänaukeamilla, merkitsemiskokeiden mukaan muutaman sadan metrin päässä syntymälammeltaan. Laphygma exigua -aalto saapui maahamme kaakkoisrajan yli ja sieltä se levisi kolmessa yössä maamme yli Ruotsiin sekä edelleen Tanskaan, mistä saatiin viimeiset yksilöt. Syvien lätäköiden pohjalla ne pysyvät hengissä yli talven. Ainakin Englannissa, Saksassa, H ollannissa, Sveitsissä ja Itävallassa erityiset vaellusperhostutkimuskeskukset keräävät vuosittain kaikki havainnot ja julkaisevat katsaukset näistä. Kononen) maalle uutena lajina sekä Chloridea peltigera -yökkönen (Tammio, V. N äin tapahtuu erityisen paljon silloin, kun populaatio on tiheä. Lajia tunnettiin silloin 333 täältä peräisin olevaa yksilöä, joista 49 oli löydetty yhtenä ainoana vuonna, nimittäin vuonna 1956, joka oli muuallakin E uroopassa oikea pääkallokiitäjävuosi. Lapl!)lgma exigua on levinneisyydeltään kosmopoliitti ja moniruokainen viljelykasvien tuholainen. Salmensuun kanssa, antaa aallon lähtökohdaksi Koillis-Ukrainan. Kaila). 1960 . Pajunen on analysoinut näiden lentotaitureiden aggressiivista ja sukupuolista käyttäytymistä käyttäen filmikameraa apunaan . Lisäksi saatiin pari vaeltajaharvinaisuutta, Celerio livornica -kiitäjä (Kuopio, M. 1963 Actebia fennica -yökkösestä. Samantapaisen yhteenvedon julkaisi E. Pikkulätäköiden suuret vuorokautiset lämpötilaerot pitävät niitä siis liikkeellä, kunnes sopiva talvehtimispaikka löytyy. Sukukypsät yksilöt pysyvät lammellaan keskimäärin parisen viikkoa. Samoihin aikoihin tapahtui huomattava ohdakeperhosen ( Va11eua card11i) vaellus, josta toht. Sinne yökköset ehkä saapuivat idästä, mitä tukee Neuvostoliitosta saatu tieto. Kaisila keräsi aineiston. V. Pajusen väitöskirja käsittelee L eucorrhinia dubia -sudenkorennon populaatioekologiaa. V. Syksyllä liikehdintä vilkastuu voimakkaasti, kun lämpötila laskee. Pulliainen v. jalleen ja heinäkuun alussa nuoret yksilöt ilmestyvät kuvaan. Perhosten laaja-alaiset vaellukset ovat sodan jälkeen joutuneet tiiviin tutkimuksen kohteiksi. Meteorologinen analyysi, joka tätä kirjoitettaessa on tekeillä meteorologi P. Nyt lähinnä Suomen Perhostutkijain Seuran jäsenistöltä keräämäni aineisto käsittää noin 1 360 yksilöä. Kuuluisaksi se on kuitenkin tullut vaelluksistaan, joiden on aikaisemmin todettu E uroopassa ulottuneen Englantiin, Hollantiin, Saksaan, Tanskaan (2 yks.) ja KeskiVenäjälle saakka. Meillä ei varsinaista järjestettyä toimintaa vielä ole, mutta yhtä ja toista arvokasta tietoa on sentään saatu talteen. E lokuussa 1964 työntyi maahamme kaakosta tavattoman lämmin ilmamassa, ja sen mukana eräs ihmeellisimmistä meillä todetuista perhosvaelluksista. O vathan useimmat vaellusperhoset keräilijöiden havittelemia hieno uksia, ja näistä on mahdollista koota laajojen keräilijäpiirien tiedot. Lokakuussa malluaiset ovat konsentroituneet suurimpiin ja syvimpiin lätäköihin oppaanaan luultavasti tasaisena pysyvä lämpötila
Luontoa kameraku I massa Harvinainen pariskunta Miten moni harvinainen tilanne jääkään meiltä luonnon ihailijoilta huomaamatta ja arvokas havainto tekemättä siitä syystä, että emme retkeillessä useinkaan malta syventyä luonnon näkymiin ja tutkia niitä lähemmin, vaan laukkaamme kiireesti kohteesta toiseen ikään kuin retkeilyreitin pituus tai havaittujen lajien lukumäärä olisi kaikkein tärkeintä. Oheisen valokuvan ikuistama tapaus on oiva esimerkki tässä suhteessa. Filmi: Adox KB 17.. Kalevi Raitas110 Kuva on otettu Exakta Varex-kameralla, jossa 180 mm:n Primotar-tele. Vain muutamaa päivää myöhemmin harvinainen yllätysvierailija suomalaisine vaimoineen poistui laajaksi muuttuneesta sulasta jatkaakseen kevätmuuttoaan jälkimmäisen synnyinseuduille. Moni luonnontutkija ja lajintuntemusta omaava lintujen harrastaja varmasti näki kuvan esittämän tavin 18 Munkkiniemen ja Kuusisaaren välisessä sulassa, pääkaupungin länsilaidalla pääsiäispyhinä keväällä 1961, mutta kukaan heistä ei huomannut tilanteessa muuta mainittavaa, kuin että tavi koiras oli lyöttäytynyt sinisorsaparveen. Kuitenkin kyseessä oli kahdessakin suhteessa ainutkertaisen harvinainen tapaus! Sulaan hakeutunut lintu ei ollut suinkaan tavallinen tavi, vaan ensimmäistä kertaa maassamme näyttäytyvä Amerikan tavi ja mikä vieläkin poikkeuksellisempaa tämä läntiseltä pallonpuoliskolta kotoisin oleva maailmanmatkaaja oli avioitunut itseään monin verroin kookkaamman sinisorsanaaraan kanssa! Tavin ja sinisorsan luonnonvaraisia sekapareja ei ole aikaisemmin todettu kertaakaan Fennoskanctiassa eikä Amerikan tavin ja sinisorsan seka-avioliittoa tiettävästi koko Euroopassa. Keksin sekaparin maaliskuun viimeisenä päivänä, jolloin mukanani sattui onneksi olemaan kamera ja tele, joilla sain kokonaisen valokuvasarjan tästä ainutlaatuisesta pariskunnasta ja sen yllättävästä suhtautumisesta muihin sorsiin
Amerikan tavi (i';) ja 1i11i1or1a ('?) He/1i11giIIa keväällä 1961 19
Oletteko jo hankkineet SL Y:lle uuden jäsenen. Ruotsin yhdistyksessä oli vuonna 1955 noin 5 000 ja v uonna 1964 yli 44 000 jäsentä. Hankintakilpailu päättyy syyskuun 10 päivänä ja palkkioina jaetaan myöhemmin tehtävän päätöksen mukaan kiikari, kirjoja, valokuvausvälineitä tai lahjakortteja. Kun tarmokkaimmat jäsenistämme pystyvät hankkimaan kymmenittäin uusia jäseniä vuodessa, ei toki muutaman jäsenen hankinta ole mahdottomuus kenellekään. J oka viidestätoista uudesta jäsenestä jaetaan ylimääräisenä tunnustuksena yhdistyksen merkillä varustettu hopealusikka. Parhaille hankkijoille maksetaan myöhemmin ylimääräiset rahapalkkiot. Miksi olemme niin paljon jäljessä. Väkiluvun huomioonottaen meillä pitäisi olla yli 20 000 jäsentä. Uusista jäsenistä ei hankkija tänä vuonna saa vähentää rahallista hankintapalkkiota. Ajatelkaamme, että vain yksi uusi jäsen jokaista vanhaa kohti kaksinkertaistaa jäsenmäärämme ! 20 LUONTOA UHKAAVAT vaarat y hä uusilta tahoilta: tryt tarvitsemme enemmän kuin koskaan vapaata, voimakasta, aatteellista yhdisrystä, joka valistustoiminnallaan ryöskentelee luonnonsuojelun oikeutett,gen intressien puolesta, tarvitsemme Suomen Luonnonsuqjelt9hdisrystä, tarvitsemme Teitä. Jäsenhankinta 1965 Tehtävien määrä kasvaa Vuoden 1964 jäsenhankinta toi yhdistyksellemme nelisensataa uutta jäsentä. Suomen Luonto lähetetään vain jäsenmaksunsa maksaneille ja ainoastaan nämä uudet jäsenet otetaan arvonnassa huomioon. J äsenmaksunsa maksamatta jättäneiden määrä oli jokseenkin sama. Niistä ilmoitetaan lähemmin toukokuussa ilmestyvässä seuraavassa numerossamme. äin ollen toimintamahdollisuudet eivät ole parantuneet. Jäsenhankintakilpailun säännöt muuttuneet Yli viisi uutta jäsentä hankkinut pääsee mukaan palkintoarvontaan siten, että jokainen viiden jäsenen ryhmä oikeuttaa yhteen arpaan. Ruotsin Luonnonsuojeluyhdistys sa1 v11me vuonna jäsentensä toimeliaisuuden ansiosta yli 4000 uutta jäsentä, ts. Uusia jäseniä olisi kehoitettava maksamaan jäsenmaksunsa mahdollisimman pian postisiirtotilillemme 6882. Jäsenmäärä on siis ennallaan eli noin 4 000. yhtä paljon kuin SLY :n koko jäsenmäärä. SL Y:n toimi ston osoite on Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki.. imi ja riittävä osoite pyydetään tekstaamaan. Hankkijat, jotka itse keräävät jäsenmaksut saavat tilityksessään vähentää siitä aiheutuvat postikulut. SL Y:n elinehtona on kuitenkin, että jäsenmäärä saadaan nousemaan
1964 Hollantiin ja Belgiaan suuntautuneelle retkelle. Mutta reservaatteja on myös alueilla, jotka eivät valota menneisyyttä, vaan pikemminkin tulevaisuutta : ihmisen mereltä valtaamilla tasangoilla. Polderin itäosa on jo viljeltyä ja asuttua, länsiosa sen sijaan vielä tiheän ruokoym. Henrik Cronstedt. Valok. Hollantilaiset ovat tunnettuja kauneudentajustaan ja luonnonrakkaudestaan. kosteikkokasvillisuuden sekä pienten lampareiden luonnehtimaa vesijättöä. Polderia halkovat muutamat kanavat, joiden tasoon mereltä saapuvat pikkualukset lasketaan reunapadolla sijaitse... Keskellä tiheimmin rakennettua suurkaupunkia voi tavata räiskyvän värisen kukkaistutuksen tai rauhallisen lintulammen, ja pikkukaupunkien matalia kivitaloja koristavat ainakin ikkunain alle sijoitetut kukkalaatikot, milloin muutaman neliömetrin laajuiselle pihapuutarhalle ei ole löytynyt tilaa. ... N ämä ominaisuudet kuvastuvat yhtä hyvin kuulusta 1600luvun maalaustaiteesta kuin nykyisestä jokapäiväisestä elämästä. Jokainen H ollannin neliökilometri on jaettava 380 ihmisen kesken (Suomessa vastaava luku on 14), mutta se ei estä näitä ihmisiä sijoittamasta >>pienoisluontoa>> kaikkialle, mihin se suinkin on mahdollista. Oostelijk-Flevoland eli Kaakkoispolderi Ijsselmeerin kaakkoisnurkkauksessa on saatu mereltä vallatuksi ja alustavasti kuivatuksi vuonna 1957. Se on pyöreähkö, kaikkialta reunapadon ympäröimä alue, jonka pituus itä-länsisuunnassa on 28 km ja pohjois-etelä -suunnassa 24 km. ..: .. Koskematonta alkuperäistä luontoa ei Hollannissa enää ole. Myös tällaisiin sangen erikoislaatuisiin suojelualueisiin tarjoutui niille Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen jäsenille tilaisuus tutustua, jotka osallistuivat 14.26. Tex elin metsää, j onka takana aukeaa saaren itäosan viljelytasanko. Meriharakkaparvi pakenee lähesryviä ihmisiä. ,. Siitä huolimatta on perustettu luonnonsuojelualueita sellaisten rippeiden turvaksi, jotka edes jossain määrin voivat kertoa menneisyydestä. ,:(}igf }{)}i{tf i~ Kuva 2. Texel ja Kaakkoispolderi näytteitä Hollannin luonnonsuojelusta Reijo Taro Kuva 1. .,,.. 8. Schoffmin lintureservaattia. Valok. 21. R eijo Taro
Se on monien lintulajien, mm. Länsi-Friisein saarista etäläisin, Texel, on 22 km pitkä ja 10 km leveä. Asukkaita on saarella 11 000 ja he saavat toimeentulonsa maatalouden lisäksi kalastuksesta ja turismista. vien sulkujen kautta. Länsirannikon heinää ja paikoin myös kanervaa tai matalaa pensaikkoa kasvavalta kumpuilevalta dyynivyöltä on rajoitettu muutamia suojelualueita, osaksi kuivilta tienoilta, osaksi kosteista painanteista. Tämän alunperin saaren luontoon kuulumattoman osasen metsälinnut löysivät vain vähitellen, eikä ole ihmeellistä, että metsässä pesivien parien määrä yhä vuodesta toiseen kasvaa. harmaaja kalalokki, selkälokin graelsii-rotu, jouhisorsa, ristisorsa, kuovi, mustapyrstökuiri ja erittäin runsaana niittykirvinen. Omalaatuinen ja Hollannin oloissa rauhallinen Texel on valtakunnan suosituimpia lomanviettokeskuksia. Eloisa mustatiira vie lukuisuudessa voiton vaaleammista sukulaisistaan. turturikyyhkyn, sarvi pöllön, kulorastaan, kerttujen, tiaisten, etelän puukiipijän ja noki variksen, pesimäbiotooppia. Kaakkoispolderin länsiosan vesijättömaalla on kymmenien hehtaarien laajuinen lintureservaatti. Näillä reservaateilla pesivät mm. Saaren 14 metrin korkuisen korkeimman kohdan nimi Hoge Berg, Korkea vuori, todistaa osaltaan texeliläisten huumorintajusta, samoinkuin saaren >>kansallislaulm>. Se on erityisesti sorsien suosimaa pesimäaluetta, jonka linnusto muuttoja talvehtimisaikaan kasvaa moninkertaiseksi. Tärkeimmille reservaateille on järjestetty tehokas vartiointi, sillä esimerkiksi uimarannat rajoittuvat eräin paikoin välittömästi suojelualueisun. Näitä veden alle jääneitä alueitaan hollantilaiset meidän päivinämme juuri valtaavat takaisin. Koko elämää kuhiseva reservaatti näkyy puiden puuttumisen vuoksi panoraamana reunavallille, jolta käsin paikalliset luonnonystävät havainnoivat kautta vuoden. Texelin itäosa on taas padoin suojattua maataloustasankoa. Naakat ovat löytäneet kaniinien kolot ja valinneet ne pesäpaikoikseen. Veluwemeerissa polderin kaakkoispuolella on joukko keinotekoisia pikkusaaria, jotka on vartavasten rakennettu vesilintujen pesimäpaikoiksi. mustakaulaja pikku-uikkuja sekä harmaahaikaraja kapustahaikarakolonia, ja järven läheisyydessä asustaa muutamia nummisuohaukkapareja, jotka pitävät dyynejä saalistusmainaan. Se on saarelaisten kertoman mukaan >>bää>> ja viittaa tietenkin Texelille niin tärkeään lampaanhoitoelinkeinoon. Texelin länsireunalla dyynien ja viljelysmaiden välissä levittäytyy saaren pituussuunnassa noin 7 km :n mittainen kapeahko männikkö, joka on istutettu 1900-luvun alussa ja rauhoitettu aluskasvillisuuksineen. Dyynien keskessä lepäävällä rehevällä De Muy'n lintujärvellä pesii mm. Luonnonharrastajalle nimi Texel tuo kuitenkin ensinnä mieleen luonnonsuojelun ja erityi22 sesti linnut. Keskija Itä-Texeliltä on eristetty pari kosteiden niittyjen sekä tulvavesi uomien ja -lätäköiden luonnehtimaa reservaattia, joilla sorsien. Haikarat, avosetit, kuirit, viklot ja lukuisat pikkukahlaajat kansoittavat tuolloin lampareiden liejureunamat, ja ruskosuohaukat vaappuvat ruovikkolakeuden yllä. Tuhansien yksilöiden sorsaparvet kiitävät ilmassa, siellä täällä näkyy lokkija merimetsoparvia sekä kyhmyjoutsenia. Maan tarkasta käytöstä huolimatta saarelle on perustettu toistakymmentä luonnonsuojelualuetta, joista osa on valtion metsähallituksen, osa Alankomaiden luonnonmuistomerkkien suojeluyhdistyksen hallinnassa. Ensi silmäyksellä kuolleilta ja yksitoikkoisilta vaikuttavat dyynit huomaakin ennen pitkää mielenkiintoiseksi runsaan eläimistön elinpiiriksi. Sen länsiosa on kappale riss-jäätiköitymisen muodostaman ytimen ympärille syntynyttä dyynivallia, joka keskiajan alussa murtui maanvajoamisen ja myrskytulvien vaikutuksesta päästäen meren tunkeutumaan kohti sisämaata
Tässä kuvastuu kaavoittajan melko ihmiskeskinen miljöökäsitys: minkä tahansa luonnon muodostelman on väistyttävä silloin, kun ihminen tarvitsee tilaa. Pesimäaikainen yksilömäärä on kuitenkin vain murto-osa muuttoaikaisesta. lisäksi pesivät mm. Ihmisen ja luonnon rauhallista rinnakkaineloa ei Suomessa vielä riittävästi tajuta. Suunnattomat meriharakka-, karikukko-, kuovi-, kuiri-, vikloja sirriparvet kansoittavat tuolloin äänekkäänä ja eloisana massana lietteet, sulloutuvat nousuveden saapuessa reunapadon juurelle tai siirtyvät sen taakse polderille ja kiirehtivät laskuveden kintereillä tyhjentämään veden valmiiksi kattamaa ruokapöytää. Puhetta puiden puolesta Mauri Tuulio Asutuskeskuksissa, teollisuusalueilla ja kaupungeissa koituu yhä useamman tuuhealatvaisen lehtipuuystävämme kohtaloksi maata jo tänään tai huomenna silvottuna maassa oksat raivaustraktorin telaketjuihin rusentuneina. Luonnonsuojelusta puhuttaessa kuulee myös mainittavan, 23. Nämä alueet pidetään kosteina pumppuamalla niille vettä ja talveksi ne sorsien houkuttelemiseksi lasketaan miltei kokonaan veden alle, mikä Hollannin ollessa kysymyksessä tuntuu varsin erikoislaatuiselta menettelyltä. Havupuista en puhu, koska kaupunginilma tappaa ne joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Väenpaljous on tavaton, mutta siitä huolimatta suojeltu luonto säilyy jopa vähäpätöisen pieninä laikkuina keskellä ihmisen intensiivisen toiminnan piiriä. Jo muutamat tutustumiskohteet saavat vierailijan vakuuttuneeksi Hollannin luonnonsuojelun tehokkuudesta. Meillä kasvaisi lehtipuita vanhastaan, jo niihin aikoihin istutettuja, jolloin niiden oli määrä ehkäistä tulipalojen leviäminen puutalokortteleissa, meillä riittäisi vihreyttä, myös luonnonvaraista, kaikissa asutuskeskuksissa, koivuja, pihlajia, haapoja, tervaleppiä, raitoja ym. töyhtöhyyppä, mustapyrstökuiri, punajalkaviklo, suokukko, pajusirkku ja rytisekä ruokokerttunen. Kiintoisimpia Texelin lintureservaateista on saaren koillisnurkkauksen Schorren, rannikon suunnassa noin 2 km:n pituinen reunapadon ulkopuolella levittäytyvä laakea maakaistale, jonka nousuvesi peittää suurimmaksi osaksi alleen. Vain reunapatoon rajoittuva osa jää normaalivuoksien aikaan kuiville, ja siellä kasvaakin matala mutta tiheä suolakkokasvillisuus. ja etelässä myös lehmuksia, saarnia, vaahteroita, jalavia, piilipuita, poppeleita ellei asemakaavoitusta yleensä laadittaisi siltä näyttää jokseenkin kokonaan puista välittämättä. Tavallisesti selitetään, että uusia viheralueita rakennetaan menetettyjen tilalle, niitä luvataan siis ikäänkuin maasta polkaisemalla sellaisiin paikkoihin, joita ei satuta muuhun tarvitsemaan. Schorrenissa pesii naurulokkikolonia, 500-600 yksilön riuttatiirayhdyskunta, lukuisia kalatiiroja, avosetteja ja mustajalkatyllejä ja joitakin pikkuja lapintiiroja. Huhti-toukokuussa ja elo-syyskuussa suojelualueella levähtävät ja ruokailevat kymmenettuhannet lokkilinnut ja kahlaajat. Tässä on paljon oppimista meille suomalaisille, jotka maamme harvaan asutukseen vedoten suruttomasti tuhoamme arvokkaita luonnonnähtävyyksiä juuri siellä, missä enimmät ihmiset voisivat niihin tutustua
Valok. Entä mistä johtuisi se loppumaton autojono, joka jokaisen lomapäivän aattona pyrkii pois kaupungeistamme, ellei viihtymyksen puutteesta paradoksaalista kyllä poistutaan päätä pahkaa juuri siitä ympäristöstä, jossa kaikki palvelee nimenomaan ihmisen omia pyyteitä! Vihreätä luontoa olisi kai sittenkin tarvittu. ja vuonna 1965. Vihreän luonnon hävittäminen asutuskeskuksista kostautuu kuitenkin nopeasti mm. . Muutamassa päivässä kyetään tänä konevoiman aikana muuttamaan vehmas maisemankohta karuksi, vilpoinen paahteiseksi, pehmeäpiirtei24 . nen kovapiirteiseksi ja lämpimäntuntuinen kylmäntuntuiseksi. Sama paikka Helsingissä kuvattuna vuonna 1964 . Kun tällainen suhtautumistapa on vallalla, niin ei ole ihme, että asutuskeskusten viheralueet jatkuvasti pienenevät. ilman saastumisen lisääntymisenä. Mauri T1111/io. .. Varsin yleistä on viime aikoina ollut, että moni vanha asuinalue, jonka puusto on jo. Niistä otetaan kapea kaistale milloin miltäkin puolelta, niiden kautta rakennetaan liikenneväyliä, tai ne saattavat kadota kokonaan milloin rakennusten, milloin asvalttipihojen, paikoitusalueiden, katujen, teiden tai liikenneympyröiden tieltä. Usein siirretään myös se maa pois, jota puiden pudonneet lehdet ovat vuosisadan, pari hyötäneet mitä hienoimman laatuiseksi, ja revitään esiin raakoja maalajeja toisinaan alkukallioon saakka. . että kaupunki ja luonto ovat vastakkaisia tiloja ja että siis kaupungissa ei saisi tuoda luontoa esiin. Kasvavaa puuta kohdellaan massamme yleensä kaikkialla jokseenkin kylmäkiskoisesti, vaikka kysymys on elävästä solukosta, ja tällaisena meille sentään läheisestä asiasta
1964. Valitettavasti raivaus tavallisesti koskee juuri jaloja lehtipuitamme, jotka olisivat täällä karussa Pohjolassa säilyttämisen arvoisia jo pelkän harvinaisuutensa takia. 1964. p. Kaksi mäntyä. »Saunolammen mänty>>. Halikko, Montolan yksinäistila, Montola. uhkeaksi varttunutta, äkkiä >>saneerataarn> kerrostaloalueeksi. 8 hiidenkirnua. 1964. Puisto merkitsee kivialueen ja liikenteen räjähdysmäisesti kasvaessa ihmiselle nyt enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin. Ns. 1964. Milloin puita on välttämättömyyssyistä poistettava, ne tulisi kaivaa juurineen, typistää ja istuttaa uuteen paikkaan, mikä on täysin mahdollista. Arvi Siltanen. Haapajärvi, Haapajärvi, Jukola. 11. 23. Tuulenpesäkuusi. Puisto on asuinja työympäristön ehkä ainoa paikka, missä on mahdollista hetkeksi hiljentyä kuuntelemaan lintujen viserrystä, hengittää jotain muuta kuin naftan ja bensiinin katkua, ja missä lapset pääsevät vapaasti juoksentelemaan autoilta turvassa. Muita ratkaisuja olisi löydettävä silloin, kun on kysymys neliökilometrien laajuisten kivialueiden ainoista vihervyöhykkeistä. 13.11.1964. Uimila, Töyrylä. Jaala, Uimila, Eskola. >>Töyrylän katajat>>. Lh :n p. 11. E ntä kuinka vanha voi olla tuollainen hävitetty lehmus tai saarni ehkä sata, parisataa vuotta. Lh :n p. 1964. 11. 13. Maanomistaja: opettaja Paavo ja Tyyne Virtanen. 13. Lh :n p. Maanomistaja: maanvilj. Lh:n p. Sen tähden kaupunkiemme viimeiset puistoalueet pitäisi säilyttää kaventamattomina, yhtenäisinä ja koskemattomina, eikä liikennettä saisi ohjata puistoon, ei maan tasoon eikä silloille. 1. 13. Maanomistaja: Suomen valtio. Lh:n p. Sitä paitsi on muistettava, että myös nuorehkot, ehkä eivät vielä täyteen mittaansa ennättäneet puut ovat seisseet paikoillaan jo kymmeniä v uosia ja että uusien kasvattaminen kestää joka tapauksessa miespolven tai pari eivätkä ne edes kasva missä tahansa maassa. Maanomistaja: maanvilj. »Häkälän kuusi,. Ns. Ennen niin vehmas tienoo on näin saatettu muuttaa käytännöllisesti katsoen puuttomaksi. Huomautettaneen, että yksityinen puu on tilapäinen ilmiö ja että uusia kasvaa aina tilalle. Tästä esimerkkeinä voidaan mainita Turun keskusta ja Hermannin kaupunginosa Helsingi ssä Käpylää on jo odottamassa sama kohtalo. 1964. Pauli, Yrjö ja Aimo Muntola. Huhdasjärvi, Alastalo. 11. Maanomistaja: maanvilj. Maanomistaja: maanvilj. Veikko ja Aili Kömmistö. Katajaryhmä, ns. 12. Kyllä sellaisen vuosimäärän jo täytyisi herättää rakentajankin kunnioitusta. Arvi ja Helmi Siltanen. 11. Emil Töyrylä. Ns. Asutushall. Uusia 1 uonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä Askola, Korttia, Asutusmaa. Huhdasjärvi, Alastalo. Lh:n p. >>Kömmistön kierrekoivm>. Tällöin unohdetaan, että puihin ja multaan nähden yleensä pätee sääntö: mitä vanhempi sitä parempi. Maanomistaja: maanvilj . 25. 13
1964. 12. 12.1.1965. Petjärvi, Petjärvi. 11. Valkeala, Kuivala, Peltola. Hauhu, A la-Raski. Ahlström Osakeyhtiö. 1964. Ns. 12. Uuno H akkarainen. Kauko ja Eva Mäkinen. Eino ja Aino Metso. Maanomistaja: metsätekn. Maanomistaja: maanvilj . 7.11.1964. Tienvarsimänty. 1964. 22. 1. Lh :n p . Neljä mäntyä. O.Y. 1964. 1964. 9.11.1964. 11.11.1964.. Maanomistaja: A. Kylätien varressa kasvava mänty. 9. Erkki Pirttiniemi ja sair.hoit. iinipuumetsikkö (49 aaria). Kataja. Janakkala-Renko välisen maantien varressa oleva siirtolohkare. Maanomistaja : maanvilj. Lh:n p. Maija Taivalmaa. 20. 1964. Petjärvi, Petjärvi. Laitila, Kodjala, Lukkala. Unto ja Helena Lukkala. •>Strömforsin vartija•>-nimin enmänty. Lh :n p. Ruotsinpyhlää, Petjärvi, Petjärvi . Maanomistaja: W. »Anttilan nekkakivi» ja sen vieressä oleva käkkärämänty. Lh :n p. 10. Valtimo, Haapakylä, Niemelä. Riippakuusi. Nummi, H aarla, Haarla. Mänty. *Metson kuusi». Maanomistaja: Viljo Mäkisen perik. Lh:n p. 1965. 12.11.1964. Maanomistaja: rehtori Antero Valanne. Lehmus. Valkeala, Niittylahti. Siirtolohkaremuodostuma, ns. 1965. Kala11ti, Villilän yksinäistila, Välivillilä. Maanomistaja : Lyyli Salmisaari, Helena Kivi, Aira Mäk inen, Hilkka Siren, Liisa Salmi ja Keijo Salmisaari . Lh :n p. Ahlström Osakeyhtiö. Maanomistaja : maanvilj. 11. Lh :n p. 1965. 11. 20. $Uimilan uhrimänty•>. Lh:n p. Maanomistaja: maanvilj. 1965. Rosenlew & Co. Lh :n p. •>Strömforsin kuusi».Maanomistaja : A. Lh :n p. Maanomistaja: Paavo Prusin perik. 11.1964. 9. Vanoja, Idänpää, Metsä-Heikkilä. Ty rvöä, Vataja, Prusi. K äärmekuusi. Maanomistaja : maanvilj. Lh :n p. Kolme katajaa. Maanomistaja: maanvilj. 26. 5. Martti Salonen. Maanomistaja : maanvil. 9. 1. 1. Ahti Salonen . Lh :n p. Porin mlk, Tuorsniemi, Mäkinen. Janakkala, Haapaniemi, Alastalo. Lh :n p. Lh :n p . Erkki Virtanen. Käärmekuusi. 11. 11. Lh :n p. Heikki Haarlaa. Lh :n p. Maanomistaja: pankinjohtaja Olavi ja Anita Heinonen. Lh:n p. Karkku, Kojola, Karoniemi. 1964. Viffal, Virrat, Latoniemi. Toivo ja Martta Hirvonen. Hakoinen: Yli-Joutjärvi. 1. 26 Köörmek1111si. 12. Maanomistaja : A. Käärmekuusi. Ahlström Osakeyhtiö. Maanomistaja: emäntä Lydia Puu jalka. Tienvarsikuusi, ns. 11. 13. Lh:n p. 1. 1964. Uimila, Keisari. 11. Nurmijärvi, Kirkonkylä, Lehviälä. Maanomistaja: maanvilj. Lh:n p. Maanomistaja: maanvilj. 11 . * iittylahden kuusi*. 9. Anttila, Jaakkola. Kolme haapaa, •>Strömforsin kaksoishaapa»-niminen puuryhmä. 1964. Maanomistaja : hitsaaja Urho Rajamäki. Kymi, Huruksela, Leppämäki . Ty rvöö, Vataja, Prusi. 11. Lh :n p. 20. Suuri mänty. 1965. 9.11.1964. Lh :n p
Osoituksena tästä on mm. Paäsyynä tähän on ollut mitättö• män pienet voimavarat. Meillä metsäisessä Suomessakin kysymys alkaa vaatia osakseen huomiota, järjestelyjä ja myös pääomaa. Tässä tarvitaan yhteistyötä ja järkevää suunnittelua sekä kaikkien osapuolien ennakkoluulotonta, asiallista ja toisen osapuolen näkökannat huomioon ottavaa asennoitumista kysymykseen. Jokinen, tri Reino Kalliola, tarkastaja Börje Löfma11, opettaja T. On hvvä tietää, että kun esim. W. 27. Huomioon ottaen suhteellisesti runsaat metsävaramme ja to isaalta metsien kansantaloudellisen merkityksen materiaaliselta kannalta meillä tosin puun tuotanto epäilemättä tulee olemaan metsätalouden keskeisin ja tärkein tehtävä. IV. Keskustelua luonnonsuojelukysymyksistä Metsien mon inaiskäyttö Suomen Metsäyhdistyksen viime joulukuun alussa järjestämien syysmetsäpäivien ohjelmassa oli julkinen alustusja keskustelutilaisuus aiheesta »metsät ja vapaaaika>>. Autiotupaverkoston luominen on jo alullaan. Sorjonen ja toiminnanjohtaja Alpo Varjola. Puheenjohtajana toimi metsähallituksen pääjohtaja Antero Piha ja alustuksia pitivät metsäneuvos P. Rehellisyyden nimessä on kuitenkin sanottava, että tähänastiset aikaansaannokset ovat kovin vaatimattomia. Julkaisemme seuraavassa eräitä aiheen tiimoilta lausuttuja mielipiteitä. Kun luonnonja kansallispuistoihin ja ulko ilua pal-• veleviin erikoismetsiin lisätään ne lukuisat metsähallituksen perustamat leirintäalueet, autiotuvat ja merkityt retkeilypolut, voimme todeta, että jotain valtion metsissäkin sentään on tehty virkistysja ulkoil ukysymyksen hoitamisessa, totesi metsäneuvos P. Erityisesti näissä suunnitelmissa pyritään huolehtimaan alkuperäisen Lapin erämaaluonnon säilyttämisestä riittävän laajoina alueina. Kaikesta huolimatta metsähallituksessa on tekeillä pitkälle tähtäävä suunnitelma. I. Osanottajia oli runsaasti toistasataa ja keskustelu oli vilkasta. PohjoisSuomen erämaaseudulle pyritään luomaan ainoalaatuinen Utsjoelta Kevon luonnonpuistosta alkava, Lemmenjoen kansallispuiston kautta kulkeva ja sieltä edelleen Saariselän tunturialueen tavoittava retkeilypolku autiotupineen. se, että se on tai on ollut eri kannoilta käsiteltävänä useissakin valtion komiteoissa. Ruotsin metsähallituksessa on osasto puheena olevia asioita varten, meillä metsähallituksessa o n voitu irroittaa vain yksi osatyönään näitä tehtäviä hoitava henkilö. Näkisinkin asian niin, että tehtävänä on koordinoida puun tuotannon intressi, luonnonsuojelun intressi ja suuren yleisön voimakkaasti kasvava mielenkiinto metsään vapaa-ajan vieton kannalta siten, että puun tuotannon harjoittaminen voi jatkua kansantalouden etujen mukaisena samalla kuin säilyttämisen arvoiset luonnonpiirteet suojataan ja että ulkoilun tarve tulee tyydytetyksi. Tämä ei liene tällä hetkellä mikään mahdoton tehtävä Suomessa. Tämä metsän käyttömuoto on tärkeä osa sitä ns. Tämä ei kuitenkaan estä eikä saa estää meitä metsämiehiä näkemästä ja hyväksymästä muitakin metsän käyttömuotoja. Leirintäverkosto kaipaa tarkistuksia ja täydennyksiä. Tämän tarkoituksena on löytää myös Eteläja Keski-Suomesta luonno nkauniit sekä retkeilyyn ja samoilemiseen sopivat metsät. Mainittakoon tässä yhteydessä, että metsästysja kalastusasioita varten on voitu palkata myös vain yksi metsänhoitaja. Maisemakuvaa muuttavia hakkuita on tarkoitus välttää alueilla, jo illa puun tuoton kannalta ei ole sanottavaa merkitystä, mutta joilla on sitäkin tärkeämpi sija virkistysja ulkoiluelämän kohteina. Suurimpana ongelmana tulee ilmeisesti olemaan ulkoilun tarpeen ohjaaminen, kanavoiminen. metsän moninaiskäytön periaatetta, joka edistyneissä metsätalousmaissa o n tunnustettu erääksi metsän käytön johtavaksi ajatukseksi, mainitsi pääjohtaja Antero Piha. Pyrittäessä luomaan edellytyksiä ihmisten vapaa-ajan käytölle kohdistuu huomio meren, vuoristojen ja muiden luonnonmuodostelmien o hella keskeisesti metsään, jonka hyväätekevä vaikutus ihmismieleen on tunnettu ja tunnustettu. Näitä voitaisiin nimittää ulkoilupuistoiksi. f qkinm metsähallituksesta
Varsinaisissa maastourheiluissa tarvitaan metsiä sekä kilpailupaikkoina että harjoitusalueina. Myönnettäköön kuitenkin, että vielä on paljon tehtävää täss:ikin suhteessa. Sorjonen Suomen Ladusta. Saattaa kuitenkin olla tapauksia, joissa om istajalla on täysi syy kieltää yleisön kulkeminen metsämaallakin. Lapin ja takamaiden retkeilyolosuhteiden kehittäminen on kulkenut monitahoista ja sangen hajanaista linjaa, varsinkin verrattaessa tunturiretkeilyä Ruotsissa ja N orjassa. Tulevaisuuden viljelymetsät ja lannoitetut puupellot ovat luonnonsuojelun, ulkoilun ja urheilun, matkailun ja retkeilyn seb metsästyksen ja kalastuksen kannalta yhtä vähän metsiä kuin oj itetut turvemaat ovat soita tai voimalaitosten säännöstelyaltaat järviä. Tämä tulee kysymykseen esim. Metsien moninaiskäyttö edellyttää siten ajoissa tehtyjä aluesuunnitelmia. Tupaverkosto olisi eri viranomaisten ja yhteisöjen toimesta saatettava palvelemaan tervettä ulkoilua. Näin voitaisiin joukot ohjata alueille, jo iden hyötykäyttö on vähäisempi. Meillä Suomessa katsotaan metsämaa yhteiseksi alueeksi ainakin liikkumisen ja oleskelun suhteen. metsänviljelyalueella. Mutta kun n ykyiset suunnitelmat puun tuotannon lisääm iseksi toteutuvat, tilanne muuttuu, ja siihen on ajoissa varauduttava. Ulkoilijain oikeudet ja velvollisuudet heidän käyttäessään hyväkseen vieraan kiinteistön aluetta ovat meillä toistaiseksi vailla riittävää lainsäiidännöllistä järjestelyä. luovat yleisölle edellytykset paljon aktiivisempaan ulkoiluun ja lomanviettoon kuin jokamiehen oikeuksien nojalla on mahdollista. Lii/man Suomen Matkailijayhdistyksestä. Maan tavan mukaan katsotaan, että tilan tontti, puutarha ja puisto ovat periaatteessa >>rauhoitettua>> aluetta. keittokatokset palovaaran vähentäjinä. I. Suurten ulkoilukeskusten lisäksi tarvitsemme Lappiin autiotupia. Polkujen ja latujen viitoittamisella vältetään esim. Patikoitsijain polut, hiihtäjien ladut ja suunnistajien reitit vaativat oman suuntansa, josta on sovittava maanomistajan kanssa. Vapaaseen kulkuoikeuteen ei voida ilman muuta sisällyttää oikeutta telttailuun tai leiriytymiseen toisen asunnon välittömässä läheisyydessä. Myös erilaisilla rakennelmilla on mahdollisuus välttää vahingontekoa metsissä. Metsätaloutemme on nåihin aikoihin asti ollut siksi ekstensiivistä, että metsäluonto on luonnonsuojelualueiden ulkopuolellakin säilyttänyt varsin paljon olennaisista piirteistään, mainitsi valtion luonnonsuojelunvalvoja, tri Reino Kalliola. Kulkemista muilla maa-alueilla, erityisesti metsissä asutuksen ulkopuolella, pidetään meillä vanhastaan sallittuna ilman maanomistajan lupaa. Ne ovat pelkkää puuntuottomaastoa. Kaikessa maan käytön suunnittelussa ja luokittelussa on otettava huomioon myös maan luonnonsuojeluja ulkoiluarvo sekä matkailuboniteetti. Metsässä vaeltamista pidetään itseoikeutettuna kansalaisetuna, samoinkuin leiriytymistä ja avotulen tekoa, totesi tarkastaja Börje 0. Koko maan, mutta erityisesti Lapin ulkoilu olisi tarkoin suunniteltava ja pyrittävä eri piirien sopuisaan yhteistyöhön, joka takaisi parhaan tuloksen. Mainittakoon esim. Myös teollisiin tarkoituksiin tai muutoin erikoiskäyttöön varatuilla alueilla voi yleisön liikkumisesta aiheutua kohtuutonta haittaa. Hiihtäjät tarvitsevat latuja, laskettelurinteitä ja hyppyrimäkiä, juoksijat ja maastokävelyn sekä -juoksun avulla kuntoaan kohentavat muutkin urheilijat polkuja sekä suunnis. Myös vapaa-ajan käytön ja ulkoilun kannalta metsämme ovat hakkuista huoli matta olleet ja ovat vielä tällä hetkellä edelleenkin yleensä hyvin käyttökelpoisia. Metsät muodostavat kiistattomasti talouselämämme antoisimman raaka-ainelähteen. Talousmetsien rinnalla tarvitaan sen vuoksi maan eri osissa ja joka paikkakunnalla eriasteisia luonnonsuojelu-, maisemansuojeluja ulkoilualueita, lyhyesti : luonnonalueita. Järjestetyt ulkoilualueet, kalastusmahdollisuuksien kehittäminen jne. Samoin on viljelysja laidunalueiden laita nimenomaan sulan maan aikana. Se että ulkoilun tulee tapahtua tarpeetonta häiriötä välttäen, kuuluu jo hyvään käyttäytymiseen. Ruotsissa on eri hallintohaarojen, armeijan ja sikäläisen matkailijayhdistyksen yhteistyöllä aikaansaatu kymmeniä majoja 28 nopeasti ja verrattain halvoin kustannuksin. Näin ollen kaikkien kansalaispiirien velvollisuus on säästää metsää ja parantaa sen tuottavuutta. Viime vuosikymmeninä ulkoilujärjestöjen toimesta suoritettu valistustyö on kuitenkin osittain muuttanut näitä vakiintuneita käsityksiä yksilön oikeuksista toisen maalla liikuttaessa. Nämä kysymykset ovat parhaillaan pohdittavina ulkoilulakikomiteassa, totesi lakit.lis Alpo Varjo!a Maanomistajain Liitosta. Vakiintuneen tavan mukaista on, ettei ainakaan jalankulkijan tarvitse hankkia lupaa yksityistien tilapäiseen käyttämiseen. Sen sijaan voidaan yleisesti kieltää moottoritai hevosajoneuvoilla tapahtuva tien käyttö, ellei ole kysymys valtion tai kunnan avustusta saavasta tiestä. nuorelle puustolle tai aidoille aiheutuvia vahinkoja. H yvin suunnitellun ja maastoon oikein rakennetun, sekä jatkuvasti hoidetun retkireittiverkoston avulla on eräs mahdollisuus johdattaa suuriakin joukkoja maastossa ilman, että siitä koituisi huomattavia vahinkoja metsätaloudelle. T ämä yleissääntö koskee myös metsissä liikkuvaa urheiluväkeä, mainitsi pääsihteeri T. Ehkäpä myös puolustusvoimat olisivat kiinnostuneita tällaisesta tunturitupaketjusta
Konkreettisina tapauksina tri Kalliola mainitsi P yhätunturin kansallispuiston, jonne oli tarkoitus rakentaa pujottelurata ja hissi jo pari vuotta sitten, sekä metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa olevan Kolin alueen, jonka samoin kuin Pudasjärven Iso-Syötteen vaaran suhteen on olemassa samanlaisia suunnitelmia. Metsähallituksen suunnitelmissa tulevat ulko ilunäkökohdat todennäköisesti näyttelemään huomattavaa osaa. Suurmäkiä tarvitaan maassamme korkeintaan 1015 kpl. On ilmeistä, että kehitystä on ohjattava, muuten hiihtomäkiä tulee liikaa. 29. s. Ruka nykyisessä asussaan, varsinkin sen hyppyrimäki, on masentava nähtävyys. Alustuksen piti valtion luonnonsuojeluvalvoja tri Kalliola aiheesta >>Luonnonpuisto vai talviurheilukeskus>>. Metsähallituksessa toimii nyt jo sisäinen toimikunta, jonka tehtävänä on suunnitella ns. Helsinkiläisestä näkökulmasta katsottuna ovat pujottelumahdollisuudet hyvin huonot sopivia korkeuseroja on etelä-Suomessa varsin vähän ja Koti on lähin paikka, missä pujottelukilpailu voidaan järjestää. H yppyrimäet eivät ole >>business'tä>>, mutta sen sijaan pujottelumäet ja hiihtohissit ovat. On myönnettävä, että hiihtomäet useimmiten rumentavat maisemakuvaa. alue on metsähallituksen päätöksellä rauhoitettu ns. Metsänomistajien tulisi tajuta metsien merkitys kalleimman kansallisomaisuutemme, kansalaisten hyvän työkunnon ja terveyden vaalimisessa, mutta samalla pitäisi metsien säästämiseksi tehdä nykyistä tehokkaampaa valistustyötä yleensä ja myös urheiluja muiden kansalaisjärjestöjen piirissä. Siksi kaikille kansalaisille tulisi taata oikeus liikkua metsissä ja luoda heille mahdollisuudet tähän. Alustusta seuranneesta keskustelusta kävi ilmi, että myös Europan alppimaissa kehitys on päässyt pahasti riistäytymään ja hissit sekä pujottelumäet uhkaavat sielläkin maiseman kauneusarvoja. tajat laajempia alueita. Hän totesi, että ns. J okaisen merkittävämmän vaaran tai tunturin juurella asuva väestö haluaa nyt oman mäen. Urheilun kannalta todettiin, että mäenlaskun suurkilpailuja on meillä vuosittain varsin vähän ja että ne lähinnä järjestetään kaupunkien lähettyville. Kuitenkin voi lisääntyvä vapaaaika ja ulkoilun harrastus kehittyä vaaraksi luonnolle, maisemalle ja luonnonsuojelutyölle tulevaisuudessa. Harjoittelu metsässä on miellyttävää ja tehokasta. sosiaalinen luonnonsuojelu varsinkin toisen maailmansodan jälkeen on tullut hyvin tärkeäksi. käynyt veikkausvoittovaroilla rakennetuille monille jo ruohottuneille urheilukentille). Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen kutsusta oli neuvotteluun saapunut, paitsi SL Y:n johtokunnan jäseniä, pääjohtaja Piha ja metsänhoitaja Martikainen Metsähallituksesta, ylijohtaja Holopainen Metsäntutkimuslaitoksesta, sosiaalineuvos Koskela, toimitusjohtaja Tolonen ja toimistopäällikkö Tuomisto Suomen Matkailijayhdistyksestä, toimitusjohtaja H obentbal Suomen Hiihtoliitosta, opettaja Sorjonen Suomen Ladusta ja opettaja Järvinen Valtion Urheilulautakunnasta. aarnialueeksi. Vm. Tähdennettiin myös luonnossa liikkumisen ja urheiluharrastuksen merkitystä ihmisen henkisen tasapainon säilyttämiseksi ja huomautettiin, että pujottelu on pääasiassa nuoremman ikäluokan harrastus ja että tämä harrastus on kasvamassa hämmästyttävän suuressa määrin. Osanottajat olivat kuitenkin yksimielisiä siitä, että luonnonsuojelun ja talviurheilun intressit, missä ne ovat ristiriitaisia, on yritettävä yhteisymmärryksessä sovittaa toisiinsa kokonaissuunnitelman puitteissa. Päätettiin selvittää eri intressipiirien näkökohtia ja toivomuksia hyppyrija pujottelumäkien lukuun ja sijaintiin nähden sekä kokoontua uudelleen sen jälkeen, J. Liikkumista metsässä voidaan keskittää viitoittamalla latuja ja polkuja, joille tulisi antaa tärkeiden kulkuväylien arvo ja oikeudet. Ne kaikki eivät voi olla talo udellisestikaan kannattavia yrityksiä (kuten on mm. Metsässä liikkuvien pääjoukon muodostavat kuitenkin liikunnan avulla, hiihtäen ja retkeillen kuntoaan hoitavat ja terveyttään vaalivat tavalliset kansalaiset. Lisääntynyt vapaa-aika, tieverkoston kehitys ja autojen lukumäärän valtava kasvu ovat tavattomasti lisänneet yleisön ulkoiluelämän merkitystä ja tehneet tämän kysymyksen järjestämisen välttämättömäksi. Puijo ja Ahvenisto. >>multiple use>> eli valtion metsien moninaiskäyttöä. Eräitä tällaisia yksityisalueita, jotka ovat osittain luonnonsuojelualueita ja osittain ulkoilualueita, on jo olemassa, esim. Matkailun pääsesonki on kuitenkin kesä, joten matkailun ja luonnonsuojelun välillä ei ole esiintynyt suurempia ristiriitoja toistaiseksi. Esim. Pahinta on, että hiihtourheilulle sopivat paikat sattuvat olemaan juuri niitä kauniita luonnonsuojelualueita, joita on rauhoitettu tai pitäisi rauhoittaa. Hiihtourheilu ja luonnonsuojelu Tammikuun 8 p :nä keskusteltiin Helsingissä hyppyrija pujottelumäkien rakentamisesta luonnonarvoja ja maisemien kauneutta uhkaavana tekijänä. Vaikka pääosa väestöstä asuu etelässi, alkaa paine valtion metsiin pohjoisessa jo olla suuri. Ulkoilu vaatii ilmeisesti erityisiä alueita, ehka uutta luonnonsuojelualuetyyppiä: ulkoilualue eli ulkoilupuisto
Korvausmääräykset ovat suurin piirtein samat kuin aikaisemmissa luonnonsuojelu-, rantaja rakennuslaeissa. Vapaa-ajan viettoa tutkiva komitea on julkaissut osamietinnön, joka koskee ulkoilun laajuutta ja tapoja. Vesilain muutokset suovat lääninhallituksille oikeuden määrätä vesialueiden ja pohjavesivarojen suojelualueet ja vesioikeudessa voidaan kokonaan kieltää viemäriveden laskeminen pintavesialueille yhteiskunnan ja teollisuuden vedensaannin turvaamiseksi. Valtion luonnonsuojelulautakunta, joka aloitti toimintansa 1964, ja eräät lääninhallitukset ovat harjoittaneet aktiivista inventoimistoimintaa. Maisemakuvan suojelemiseksi laki säätää, että kiven, soran, hiekan tai saven ottamista varten on asianomaisen haettava lääninhallitukselta lupa, paitsi kotitarvetta varten. Luonnossa ilmoittamista varten on periaatteessa haettava lupa. 30 Ajankohtaisia luonnonsuojelukysymyksiä Ruotsissa Ruotsin Luonnonsuojeluyhdistyksellä on tapana järjestää joka syksy Tukholmassa luonnonsuojelukonferenssi, johon osallistuu parisen sataa edustajaa ja asiasta kiinnostunutta koko maasta. Romuuntuneita autoja koskevassa selvityksessä ehdotetaan mm. Silloin kun evätään lupa soran tai muun sellaisen ottoon, on maan arvo lain voimaanastumispäivänä määräävä korvauslaskelmaa tehtäessä. Tärkeitä tapahtumia Ruotsin Luonnonsuojeluyhdistyksen sihteeri, metsänhoitaja Ulf ll?"einberg teki selkoa vuoden aikana sattuneista tärkeistä tapahtumista luonnonsuojelun alalla. Rasm11sson mainitsi, että tiedämme meitä ympäröivästä luonnosta aivan liian vähän ja että on suuri määrä merkittäviä luonnonarvoja, joita ei ole vielä löydetty tai kuvailtu. Vuonna 1962 valmistui siellä laaja komiteamietintö >>Naturen och samhället>> (Luonto ja yhteiskunta), jonka pohjalta viime vuonna annettiin eduskunnalle kuninkaallinen esitys luonnonsuojelulaiksi. Lääninhallitus voi myös paikallisesti määrätä, että lupa on haettava rakennuksia, varastoja tai muita työhankkeita varten. Siinä kiinnitetään melkoista huomiota yleisön ulkoilumahdollisuuksiin ja vapaaajan viettoon iuonnossa, mikä on herättänyt tiettyä huolestumista maanomistajapiireissä. Kaikkein ajankohtaisimmat alueet ovat tällä hetkellä Tukholman saaristo, Göteborgin alue ja Öölanti. Merikotka-inventoinnin alustavat tiedot osoittavat, että tilanne on hyvin huolestuttava. erityistä lakia autoromujen talteenottamisesta. Lakiin on otettu uusi käsite »naturreservat•>, joka on tarkoitettu käytettäväksi sekä tieteellisesti ja kulturellisesti arvokkaiden alueiden suojelemiseksi että yleisön ulkoilutarpeen tyydyttämiseksi. On asetettu komitea tutkimaan kysymystä luonnonvarojen säilyttämisestä ja tekemään ehdotuksia toimenpiteiksi. Määräykset luonnonalueiden likaamisesta on tehty ankarammiksi. Luonnonvarojen inventoinnit ovat tärkeitä siksi, ettei aluesuunnitelmia laa. Ruotsissa jo toistakymmentä vuotta voimassa olleen rantalain määräykset on nyt sisällytetty luonnonsuojelulakiin. Tällaisia alueita voidaan suojella ilman maanomistajan suostumusta, jolloin mahdollisesta maan arvon vähenemisestä valtio joutuu maksamaan maanomistajalle korvausta. Standertskjöld. Uutisia ulkomailta Uusi luonnonsuojelulaki Ruotsissa Ruotsissa ovat viime vuosien aikana luonnonsuojelukysymykset olleet hyvin v ilkkaan keskustelun kohteena. Biosidikysymys on ollut vuoden suurena keskustelunaiheena, ja myrkkylautakunta on kieltänyt dieldrinin ja aldrinin sekä fosforin käytön kokonaan peittausaineissa. Viimeksimainittu määräys merkitsee sitä, että maan arvon nousu tulevaisuudessa kokonaisuudessaan pidätetään valtiolle, mikä o n eduskunnan porvarillisissa puolueissa herättänyt paheksumista. Kuluvan vuoden alusta on uusi laki astunut voimaan. Erityisesti ovat huolen aiheena katastrofaalisen huonot munimistulokset: niiden noin kymmenen Tukholman saaristossa elävän parin viime vuoden poikasista on ainoastaan yksi lentokykyinen, ja koko maan noin 40 parista onnistui vain kolmannes muninnassaan. Luonnonvarojen i nventoi n n it Toimistopäällikkö G. Ohjelmassa oli peräti kymmenen esitelmää keskusteluineen. Oleellista tälle uudelle laille on, että se on luonteeltaan erittäin sosiaalinen. Uusi luonnonsuojelulaki, ilman saastuminen, ulkoilu, luonnonsuojelukoulutus ja öljyvahingot olivat tärkeinä kohtina esitelmälistalla. Suomea edusti tällä kerralla valtion luonnonsuojeluvalvoja, tohtori Reino Kalliola ja Luonnonsuojeluyhdistyksen pääasiamies agronomi J. M uutamat lääninhallitukset ovat ottaneet palvelukseensa omia luonnonsuojeluvalvojia
E räässä niistä pyritään saamaan selville, mitkä ilman epäpuhtaudet ja mitkä epäpuhtauksien lähteet aiheuttavat suurimmat haitat. On puute luo nnonsuojelua tuntevista henkilöistä, jotka ovat soveliaita valistustehtäviin ja toimimaan luonnon hyväksikäyttäj ien asiantuntijaapuna. Metallien korroosio aiheuttaa huomattavia kustannuksia, mutta myös muut aineet ovat alttiita syöpymiselle. Suuria säästöjä voidaan aikaansaada, jos ilman epäpuhtauksien määrää voidaan vähentää. Amerikassa kiinnitetään suurta huomiota kysymykseen ja katsotaan, että luonnonsuojelukasvatus on aloitettava jo koulun alimmilta luokilta ja jatkettava sitä ylemmillä asteilla ja yliopistossa. Eniten kohdistuvat valitukset dieselajoneuvoihin, vaikka niiden pakokaasut ovat tässä suhteessa vähemmän vaarallisia kuin bensiinimoottoreiden. Noen muodostuminen voidaan estää osaksi tehokkaalla nuohoamisella ja osaksi rakentamalla ja hoitamalla öljypolttimot niin, että noen muodostuminen on niin vähäistä kuin mahdollista. Teknilliset edellytykset teollisuuden aiheuttaman ilman saastumisen ehkäisemiseksi ovat varsin suuret. Savupiippujen tupruttama rasvainen ja hapan noki ei ainoastaan likaa vaan myös syövyttää. Tämä koskee myös suurehkoja lämpölaitoksia, mutta pienten suhteen on ongelma vaikeampi. Ne ovat teollisuus, lämmityslaitokset ja moottoriajoneuvot. Eräässä toisessa tutkimuks~ssa selvitellään kysymystä epäpuhtauksien hygieenisestä merkityksestä. Neljännen tutkimuksen aiheena on ilman epäpuhtauksien vaikutus eri materiaaleihin. On tapana jakaa ilman saastumisen aiheuttajat kolmeen ryhmään, totesi teko.lis. juuri sellaisissa liikenneolosuhteissa, jotka vallitsevat kaupungeissa. Ilman saastuminen ei juuri koskaan ole vain yhden tekijän aiheuttama ilmiö. Suurkaupungeissa muodostavat moottoriajoneuvojen pakokaasut kasvavan ilmansaastumisongelman. Tässä tarkoituksessa on pantu käyntiin joukko tutkimuksia. Luonnonsuojelu kasvatus Professori Erik Björkman kertoi luonnonsuojelukasvatuksesta USA :ssa ja esitti näkökohtia Ruotsin olosuhteista. Tämän vuoksi on vaikea sanoa milloin mikin epäpuhtaus on aiheuttanut kulloisenkin vahingon. Tällaiset seikat voidaan ottaa huomioon jo teollisuuslaitosta suunniteltaessa. Pääasiassa tähän on syynä kuljettajien tai moottorin hoidosta vastaavien henkilöiden välinpitämättömyys, ja ongelma on pikemminkin kasvatuskysymys kuin tekniikasta riippuva. Autojen pakokaasuihin on ruvettu yhä enemmän kiinnittämään huomiota ja kolmas tutkimus koskee niiden merkitystä riskitekijänä. dittaisi ottamatta riittävässä määrin huomioon luonnonsuojelun näkökohtia. Puhdas ilma maksaa rahaa, mutta saastunut ilma tulee vielä kalliimmaksi. Sekä kaasut että kiinteät ainehiukkaset voidaan nykyisen tekniikan keinoin hallita, niin etteivät ne saastuta ilmaa. Erityisesti on tutkittu rikkidioksidia, no kea ja typpioksiideja. Göran Persson. Yksinkertaisesti ei käy, että sitä tehdään silloin tällöin vapaa-aikoina. Metsänhoitaja Bertil Hagltmd teki selkoa tutkimuksesta, joka koskee suuria petoeläimiä kuten karhua, sutta, ahmaa ja ilvestä. ].S. Hansson Etelä-Ruotsin jaloista lehtipuumetsistä ja niiden kamppailusta kuusta vastaan sekä kertoi toimenpiteistä tällaisten metsien säilyttämiseksi. Ilmansuojelukomitean tehtävänä on edistää ja koordinoida maan ilmansuojelutyö. Viidentenä tutkimuskohteena on selluloosatehtaisiin liittyvä hajukysymys. Bensiinikäyttöisissä ajoneuvoissa on kokeiltu jälkipolttajaa, mutta se toimii huonosti tyhjäkäynnin aikana, ts. Jos ei tässä suhteessa harjoiteta aktiivista yhteiskuntapolitiikkaa, voidaan väestö saattaa suurille vaaroille alttiiksi. Lopuksi puhui lääninmetsänhoitaja Nils B. Suurin osa valituksista kohdistuu lämpökeskusten levittämän öljynoen aiheuttamaan likaamiseen. Lisensiaatti Lars Strandberg valaisi kysymystä lääketieteelliseltä kannalta ja korosti niitä suuria vaikeuksia, jotka ovat edessä, kun pyritään ehkäisemään vahinkoja. Diselmoottorit levittävät kuitenkin runsaasti nokea ja niiden aiheuttama haju on vastenmielinen silloin, kuin ne toimivat epäedullisissa olosuhteissa. liman saastuminen Ilman saastuminen aiheuttaa sekä ihmisettä aineellisia vahinkoja, sanoi valtion ilmansuojelukomitean puheenjohtaja, maaherra Ruben Vr,gnsson. On eittämättömän selvää, että ilman saastuminen on vakava uhka kansanterveydelle. Tarvittaisiin kipeästi ekologian professuureja sekä pakollista luonnonsuojelu kasvatusta tuleville arkkitehdeille, insinööreille, maanmittausinsinööreille, metsänhoitajille, agronomeille ja kaikille niille, jotka ammatissaan joutuvat tekemisiin maisemanmuutoksen ja luo nnonvarojen hyväksikäytön kanssa. 31. Tähän tarvitaan asiantuntevia inventoijia, ja kuten keskustelusta ilmeni, inventoinnit, joissa oli käytetty vapaaehtoista työvoimaa, olivat pahasti epäonnistuneet mutta eivät suinkaan sen vuoksi, että inventoij ille ei maksettu palkkaa, vaan koska työ vaatii niin paljon, että se on tehtävä kokopäivätyönä. Toistaiseksi ei ole olemassa tyydyttävää menetelmää, jolla voitaisiin ehkäistä rikkidioksidihöyryjen leviäminen
Vieressä kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkk i on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. N yt on tunnettu saksalainen yhtymä, Bayer AG, laskenut markkinoille uuden valmisteen, jonka nimi on Voronit. Myös yhdistyksen monivärisiä kirjeensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl :n tilauksesta 20 % :n alennus). T ilatessanne mainitkaa, haluatteko mer kin mutterivai neulakiinnityksellä. Vielä biosideistä Ruotsista virtaa jatkuvasti hälyttäviä tietoja elohopeapitoisten peittausaineiden kohtalokkaasta vaikutuksesta lintukantaan. Muutoinkin kokeillaan useilla elohopeaa sisältämättömillä valmisteilla ja haisunoen torjuntaan on jo olemassa tehokkaita keinoja. Konservaattori Hjalmar Fleischer kirjoittaa Sveriges N atur'issa (6/1964), että on virhe, että ainoastaan kuolleina löydetyt linnut on tähän asti tutkittu. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. J os Voronit täyttää nämä toiveet niin kuin tehdas väittää olisi kasvitautien tutkimuslaitos yhtä iloinen kuin luonnonsuojelijat siitä, että voitaisiin luopua elohopeapitoisten aineiden käytöstä. J os ne olisivat saaneet elää, olisi niistä tullut pesimälintuja. J os tällaisia lintuja syödään runsaammin, voi siitä olla seurauksena pahoja aivovaurioita. Mutta 22:sta ensimmäiseksi lähetetystä kanahaukasta 20 oli saanut todettavissa olevan määrän elohopeaa ja näistä seitsemän lähes tappavan määrän. Loput olisivat parhaassa tapauksessa munineet steriilejä munia, jos ne olisivat eläneet talven yli, eivätkä olisi saaneet lisää elohopeaa. Se ei keräänny elimistöön, siihen ei liity kroonisen myrkyttymisen vaaraa, eikä se ole nykyisiä peittausaineita kalliimpi. Tehtaan ilmoituksen mukaan ovat monivuotiset kokeet osoittaneet, että Voronit on peittauksessa vähintään yhtä tehokas vaikutukseltaan kuin elohopea pahojen sienisairauksien, lähinnä lumihomeen (fusarium) ja haisunoen torjunnassa. Viimeisimmät tiedot tulevat valtion eläinlääketieteellisestä laitoksesta, joka ilmoittaa, että metsästyskauden aikana ammutuissa fasaaneissa on todettu olleen 800900 kertaa Maailman terveysjärjestön (WHO :n) hyväksymä maksimimäärä elohopeaa (0.5 mg kiloa kohti). 32 Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Helsinki, Lapinlahdenkatu 29 B 22. Tiettyjä toiveita on kiinnitetty yritykseen värjätä kylvösiemen sinisellä, ja onkin mahdollista, että tällä tavoin voidaan päästä jonkin verran eteenpäin . Olosuhteissamme on kuitenkin tärkeätä, että löydetään tehokas suoja lumihometta vastaan. Mutta joka tapauksessa lienee ilmeistä, että on pakko siirtyä vähemmän vaarallisiin valmisteisiin. Sen tähden hän on antanut tutkia noin 200 petolintua, pääasiassa kanahaukkoja, hiirihaukkoja, kissapöllöjä ja tuulihaukkoja, jotka kaikki oli pyydystetty tai surmattu eikä siis löydetty kuolleina. K ylmät tosiasiat osoittavat siis, että myös ihm istä voi kohdata se hiipivä kuolema, jota hän itse levittää ympärilleen. Merkin hinta on 3 mk 50 p. N ormaalistihan yhtä paljon lintuja kuolee kuin syntyy, jos kanta pysyy muuttumattomana. On selvää, että jotain täytyy tehdä ja tehdä pian, jotta voitaisiin estää tämä lintujen ja muun luonnon myrkyttyminen. Maastamme ei kuitenkaan ole vielä mitään tutkimustuloksia saatavissa, mutta Maataloudelli 1en tutkimuskeskus on viime syksynä ottanut Voronitin tutkimusohjelmaansa. E niten alttiita vaaralle ovat luonnollisesti siemeniä syövät linnut sekä niiden välityksellä petolinnut. Valmiste on elohopeaa sisältämätön kuivapeittausaine, joka ei liukene veteen
Käärmeiden silmitön tappamisvimma metsässä on lopetettava. OMT :llä ja MT :llä pyritään tarkoituksellisesti säästämään harvennusleimauksissa haapoja paikoissa, joissa niiden poistaminen ei ole metsän tilan kannalta välttämätön. Kun niistä voidaan lukea yleispätevää asennoitumista ja monta pirteätä yksityiskohtaa, julkaisemme ne seuraavassa tärkeimmiltä osiltaan. Raivauksissa ja perkauksissa on säästettävä katajaa, pihlajaa, pajua ja muuta pensastoa, josta ei ole haittaa. Metsojen soidinpaikkoja ja niiden lähiympäristöjä käsitellään hyvin varovasti. Erittäin rehevillä kasvupaikoilla suositaan nuorien metsien harvennusleimauksissa ensisijaisesti haapaa, mikäli se on tervettä. Riistan vedensaannin turvaamiseksi ojitetuilla alueilla myös kuivana aikana räjäytetään tarvittaessa jokaiselle oj itusalueelle vähintään yksi juomapaikka. Pikkulintujen pönttöjä on sen jälkeen, kun niitä on sijoitettu metsäautoteiden ja varastoalueiden varsille sekä uudistusalueiden reunoille, myös vietävä itse metsiin. Rosenlew & Co., O.Y:n vastaavanlaiset ohjeet, jotka on yhtiön metsäosaston kiertokirjeenä jaettu kenttähenkilökunnalie. Montun reunat joko ammutaan tai kaivetaan niin loiviksi, että myös riistaeläinten pienet poikaset pääsevät veden äärelle. Ilmoitukseen on liitettävä karttapeitepiirros, josta ilmenee kohteen sijainti sekä mahdollisimman tarkat tiedot itse kohteesta, mitat ym. Lähteitä ei saa kuivata. Pieniä suosilmäkkeitä jätetään ojittamatta sekä käsittelemättä. Riistalintujen pesien tuhoutumisen välttämiseksi >>haravoidaan» kulotusalueet pesien toteamiseksi ja havaitut pesät suojataan. Se on sijoitettava mahdollisimman runsasvetiseen ojaan, jossa muutenkin on vettä myöhäiseen kesään asti ja mahdollisimman hyvälaskuiselle paikalle, missä vesi nopeasti vaihtuu . Tikkojen hakkaamat kolopuut, metsojen hakomismännyt ja kalasääskien pesäpuut, pökkelöt ja muut yksinäiset kuolleet puut jätetään leimaamatta. Sen lisäksi muurahaiset pitävät erittäin tehokkaasti tuhohyönteiset kurissa. Mikäli kysymyksessä on kalliometsä, jossa kasvu on olematon, voidaan tällaiset alueet jättää toistaiseksi luonnontilaan. Luonnonsuojelun työsorolto Luonnonsuojelua yhtiönmetsissä Jos missään niin puunjalostusteollisuutta harjoittavien yhtiöiden omissa metsissä on metsänhoito ja metsien tuoton kohottamiseen tähtäävät toimenpiteet viety pitkälle. »Metsien käsittelyssä ja niihin liittyvissä töissä on aina otettava huomioon seuraavat luonnonsuojelu-, riistanhoitoja tuholaistorj untanäkökohdat: Järvien, lampien ja jokien rannoille jätetään n. Muurahaiskeot on kulotuksissa suojattava, onhan jo niiden sammutus kulotuksen jälkeen erittäin hankalaa. Samoin säästetään koivua sellaisilla seuduilla, joilla sitä on vähän. 10 m:n levyinen suojavyöhyke käsittelemättä. Mikäli näitä tai muita luonnon harvinaisuuksia havaitaan, on niistä heti ilmoitettava alueen konttoriin. Kanahaukkoja ja kettuja ei saa hävittää sukupuuttoon, koska silloin järkyttyy luonnon tasapaino. 33. Ne ovat, kun ne esiintyvät kohtuullisessa määrässä, erittäin tehokkaita riistapoliiseja. Suomen Luonto on jo kerran aikaisemmin julkaissut erään huomattavan puunjalostusyhtiön metsäosaston luonnonsuojeluohjeet metsätöissä (1/1963). Olemme saaneet käytettäväksemme myös W. Yleisten teiden varsilla ja näköalapaikoilla otetaan sekä leimauksissa että raivauksissa huomioon myös maisemanäkökohdat. Monttu ammutaan niin syväksi, että vesi säilyy siinä pitkänkin poutakauden yli. Aina on toisaalta pidetty tärkeänä ja toivottavana, että juuri metsäyhtiöt välttäisivät kaavamaista metsän käsittelyä ja jättäisivät tilaa myös muulle kuin välittömälle tuottoajattelulle. Juuri ne pitävät erästä maanviljelijän pahinta vihollista, myyrää, kurissa. Edellisten lisäksi pyritään tarkoituksellisesti säästämään yli-ikäisiä, taloudellisesti vähäarvoisia koivuja ja haapoja kaikkialla, missä niistä ei ole metsän kehitykselle sanottavaa haittaa. Tällaisten puiden säilymisen varmistamiseksi ne on mikäli mahdollista varustettava maali renkaalla. Ojat on aina vedettävä suojelu-ojan luontaisina niiden alapuolelta. 10 miljoonaa tyhohyönteistä. Keskikokoisen muurahaiskeon asukkaat hävittävät yhdessä kesässä n. Harvinaisia puuyksilöitä (visakoivuja, muhkuramäntyjä, käärmeja pylväskuusia, erikoisesti yhteenkasvettumia, jalojen lehtipuiden luonnonvaraisia esiintymiä jne.) ei saa leimata. Eivätkä käärmeet metsässä ketään vahingoita, vaan vahingot tapahtuvat pihamailla ja puutarhoissa, missä käärmeitä edelleen voidaan tappaa, jos niin halutaan
These plans, ho1vever, do not take into consideratio11 other aspects of forest utilisation, principally their me for recreation. Bourliere 1964). Kuoripäälliset pinotavaravarastot omissa metsissä olisi yritettävä kuoria tai kuljetettava pois ennen juhannusta, ettei niistä muodostuisi erilaisten tuhohyönteisten pesimiskeskuksia. 8), by Antt i H aapanen [deas co11cerni11g the maintena11ce of nature reserve,· have t1ndergo11e considerahle cba11ges in recent years (cf. Kand. Niilo Jyrki11e11, os. Jos joku varastopaikka tai metsäautotienvarsi omissa metsissä annetaan vieraille vuokralle, olisi aina sopimusta tehtäessä vaadittava, että vuokraaja kuorii tai kuljettaa kuoripäälliset puutavarat pois juhannukseen mennessä. Burned-over lands are soon covered. Even today nearly 70 % of the forest fires i11 northern Finland are caused hy lightning. Linkola tulee kuitenkin edelleen avustamaan lehden toimituksessa, lähinnä lehden sisältöä koskevissa kysymyksissä. Toimitussihteerinä vuoden 1965 alusta toimii yhteiskuntat. Martti Linkola on vuoden vaihteessa, hänen omien tutkimustöittensä vaatiessa yhä enemmän hänen aikaansa, jättänyt tämän tehtävän uusiin käsiin. Forest fires have abvays hee11 pari of the natural order. Myös ilmoitusasioissa voidaan soittaa näihin numeroihin. työnjohtaja tapaa 20 kpl päivässä ja yhtiön työmailla on 50 työnjohtajaa, niin päivässä hävitetään 1 000 kpl ja toukokuussa metsänviljelytöiden aikana ehkä yhteensä 25 000 kpl. Tämä voi merkitä ainakin 25 000 kpl:n istutetun männyntaimen pelastumista tukkimiehentäin tuhoilta. Jos esim. Tuhohyönteisten torjunnassa ei saa ryhtyä myrkkyjen käyttöön ilman aluemetsänhoitajan lupaa. Keväällä metsässä liikkuessaan ja työskennellessään olisi metsämiehen tapettava kaikki näkemänsä tukkimiehentäit. Yleensä on erilaisten myrkkyjen käyttöä yritettävä välttää mahdollisuuksien mukaan. The ohjectives are to get ali forests info tbe 111axi11111111 state of productivi~,, to rea/forest 111ai11/y hy planting, to drai11 and reafforest a large pari of the hogs, and to extensively t/SC cbemicalfertilisers 011 forests. kand. Liikkuessaan metsissä metsämiehen olisi aina mahdollisuuksien mukaan siivottava pois toisten ihmisten levittämät paperit ja muut roskat ja itse muistettava työskennellessään ja ruokaillessaan, että roskia, tyhjiä apulantasäkkejä, taimipakkauksia, eväspapereita, munankuoria, tyhjiä tupakkapakkauksia jne. Lehden toimitussihteeri vaihtunut Suomen Luonnon toimitussihteerinä vv. ei saa jättää luontoon, vaan ne on joko haudattava tai vietävä kotiin kaatopaikalle. 196364 toiminut kand. In the present study tbe a11thor has exami11ed the natural state of Fi1111ish forests and mggested methods of caring for nature reserves so thai the original floral and fa1111al communities 1vith their 11atural stages of successio11 might he preserved a11d kept as varied as possihle. Therefore tbe program for improvi11g Fi1111isb forests sho11/d he extended so as to also i11c/11de their 11tilisatio11 for recreatio11, 1vhich is a factor of ever increasing importance 1101vadaJ1s, The conservation of virgin nature (Al kuperäisen luonnon suojelu) ( p. 46 73 02 (iltaisin) ja virka-aikana 62 82 25. Tällä tavalla saadaan luonto pysymään puhtaana.>> 34 Summaries of Main Articles in this lssue The forest improvement plans from the standpoint of multiple use of forests (Metsätalouden tehostam isohjelmat metsien moninaiskäytön näkökulmasta) (p. From the standpoint of tourism and recreatio11, ho1vever, 11at11ral .forests are hetter than 11eat and 1vell-ma11aged <<orcbard<<-like forests. Car1yi11g out the ahove program 1vould make the forests more 1110110tonous and artijicial. Niittykumpu 3 a A 10, Niittykumpu, puh. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys kiittää häntä ansiokkaasta työstä lehtemme hyväksi. 2), by Professor Peits a Mikola Extemive plans bave recently hee11 draw11 11p in Finland to increase the prod11ctio11 of forests
23) Mr. Owing to the protection o/ this species os well os to its chang~d jeeding babits ( it 110111 .feeds to a great extent on food leavi11gs), the herring g11ll has multiplied prolifically 011d poses a threal to the offspri11g of 1110/er .fo,11/. In this case, bowever, thry present only a one-sided pict11re of virgin nat11re, and co11seq11enl/y attempts sho11/d be made to create seedling and decid11011s sta11ds ~y cleari11g and burni11g. Seiskari 1962). 14-26, 1964 lo Holland and Belgi11m. Particularly on grass-herb Jorestlands it is necessary lo protect them from excessi,,e i11vasio11 by the spruce and to mai11tai11 them os decid11ous or mixed stands i11 order to preserve their rich 11ndergro,11th. On moist mineral lands decid11011s trees, such os birch, a.rpen, grry alder and mo1111tai11 ash are pioneer trees; 011 dry la11ds the pi11e is the main species altho11gh deciduous trees may also abo1111d in seedli11g sta11ds. I( the sta11d is permitted to develop 1111dist11rbed, spmce 111ill gradually replac~ other kinds oj trees on moist la11ds, resulting finally in pure spr11ce stands at the climax state; 011 dry la11ds pure pi11e sta11ds result (cf. In so11tbern Finland deciduous seedli11g and mat11re stands have been prevalent 11p to the present day, 0111i11g to the practice nf beat-burning 111hich 1110s i11 11se until the end of the lasi cent11ry; on the other hand there have been only fe111 old, vir,gin conijero11s stands. Ka11ri Mikkola describes results of recent st11dies on the movements of insects. 21) Mr. N mch nature reserves cr!ntinue to exist 11ndist11rbed and are protected Jrom fires, coni/erous stands 111ill become more and more predominant. In establishing 11atio11al and nature reserves, special effort 111as made to find virgin forests, and in these the trees are primari(y coniferous. Mauri Tuulio 111rites abo11t measures for protecting deciduo11s trees especially o/d ones and parks in cities 011d to11111s.. * In the article •>An appea/ for tbe sake of trees•> ( P 11hetta puiden puolesta) (p. * !11 tbe article »Texel and Southeast Polder examples of Holland's nat11re conservation•> (Texel ja Kaakkoispolderi näytteitä Hollannin /11011nonst1ojelusta) ( p. In Finnish na/11re reserves the he"ing _wrll is the only animal species 111/Jicb has m11/tiplied to such a degree thai it might ca11se dama,ge to vegetation or other animals. by ropious vegetation. 16) Mr. 011 smaller nat11re reserves it is impossible to recreate ali stagfS oj .forest ,ucceuion, 011d so some ki11d of •>division of labour>> m11st be performed among them. * In the section •>Latest information from the animal world•> (U11sinta tietoa eläinmaailmatsa) (p. Reijo Taro describes tbe trip he made in Aug. M01ry of tbe original Finnish jloral and .fa1111al species bave adapted themselves to live in seedling and deciduous slands, and their n11mbers i11 s11cb yo1111g sta11ds are grealer tban in climax-stage sta11ds. Only by active care of our nat11re reserves 11sing if necessary even fire and firearms is it possible to preserve ali the ori_~inal jloral and fauna/ commtmities in Finland i11 the state of greatest possible diversification. Pollen analyses carried out 011 peatland deposits sho111 thai piomer trees species 111,re common 111he11 man' s i11jl11ence 011 nal11re 1110s negligible, 111bereas 110111adays spruce is becomi11g more and more domi11ant
18 :WSOY. 100 sivua. 86 syväpainokuvaa. Katselija kokee suomalaisen maiseman milloin pienenä, hiljaisena sykkeenä, milloin väkevänä muutosten sa rjana ihmeellisenä soluna. Käsikirja 2.p. Juhani Paatela LAULAVA LINTUKIRJA Villanen-Vuokola-Yrjänä SATU suomalaisesta maisemasta A Finnish Melody of Landscape »Tuskin voi luonnonystävälle ajatella mieluisampaa saatavaa » (Aamulehti) Leo Lehtosen ja Juhani Paatelan laatima loistokkain kokosivun värikuvin varustettu käsikirja, jossa esitellään lähes 100 eri lintua, sekä kuusi EP-levyä (tai vaihtoehtoisesti mag netofoni nauha Ii ntukonsertteineen. 20 :käsikirja + EP-levyt/ magnetofoninauha 50 :Kuin Sibeliuksen satu Suomalainen maisema on kirjan tekijöille avautunut sadun maisemana. kangask. He ovat vaeltaneet samoilla seudu illa, joilla Jean Sibelius vietti osan nuoruudestaan ja suuren säveltäjän musiikki on innoittanut heitä kuva-aiheiden valinnassa
1 osa Sanik kaiset Paljassiemeniset Yksisirkkaiset 851 s. Teos keskittyy kasvilajien elämänkulun, kasvupaikkojen, historian, kasvualueen, alkuperän, hyötykäytön, kansanomaisten nimien ym . KIRJAPAl1'0. 37 :80/44 :50. Suuri kasvikirja on runsaasti kuvitettu mustavalkosekä monivärikuvin, lisäksi siinä on levinneisyyskarttoja sekä tärkeitä yksityiskohtia selventäviä piirroksia. T1LGMANNli'. sellaisten seikkojen selostamiseen, joita kasveista alkeistietoja jakavat teokset eivät käsittele. HELSIN KI 1965. OTAVA NYT VALMIINA 2 OSAA Suuri kasvikirja 1-111 Maamme pätevimpien kasvitieteilijöiden kirjoittama Suuri kasvikirja muodostaa täydellisen, selkeän kokonaiskuvan maamme kasvistosta. 68/76 :-. 11 osa Kaksisi rkkaisten alkuosa, heimot Salicaceae-Papilionaceae 893 s. Teoksen on toimittanut Jaakko Jalas