Toimisto avo inna ark isin klo 913. Pentti S(1/au/rrii ja agronomi ) obau Staud,•rtskjöld. läin, istönsuojcluun cne1nn1än huon1i0rn, Aulli 1-lrwpnum Luo nno nsuo jelun teo riaa ja käyr;intöä. To imitusk unta: hum .kand. Sisältää: .. 19 isäkäseläimistömme talven kourissa, likka Koivisto 26 Sääntöjenmuutosehdorus . To imitus: pro f. Jäseneksi iln,oittautumincn (nimi, arvo rni a111marti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. 30 Kirjallisuutta 31 umma ries of lain Articles in chis lssue . Vuosijäsenmaksu 5 mk, opiskeli jat ja ko ululaiset 3 mk ainaisjäsen 100 mk. H. kand. Prnlli L inko/n ja 1 ·äiuö Koi1•islo väittelevät 3 Talviurheilu , matkailu ja luo nnonsuojelu 11 Kituskoski eräs elävä koski, ) obnu Stnudrrtskjöld 13 Linnansaaren kansallispuisto, 1\/arlli L iukol" 15 Ulkosaaristo ja luo nnonsuojelu -:.rään o hjelman hahmottelua, E.-P. Rriuo Kallio/n, yhteiskuntat. Pn(ll'Olnium . 28 Luonno nsuojeluun käytetyt julkiset varat Ruo tsissa ja Suomessa, A. l\'iilo )J•rkiurn (t imicussihteeri). F..P. Suomen Luonto ilmestyy nclj:i kerma vuodessa . A/c;r/li I iukol", mets.ho ir. Kansilehden pii rros: taite ilija Urpo Huhtanen. Pnnvol"ium, mets.h,)it. Ti laushinta vuonna 1966 on muutoin 6 ml, . Kari 1\/111/nul!fn, varat. Lehti jaetaan Suo men Luonnonsuo jeluyhdistyksen jäseni lle jäsenmaksua vastaan. M uistakaa ilmo ittaa heti osoitteenne muutoksesta. Puhelin 64 37 19. Niilo Siiyriuki (vastaava), prof. Poscisiirco 6882. 32 Julkaisija: Suo men Luonno nsuo jeluyhdistys Helsinki, Lapinlahdenkatu 29 B 22
lajien suojelu olisi sillä hoidettu. Vanha käsitys siitä, että metsästys olisi pahin eläimiä uhkaava vaara, elää vielä sitkeästi. Syynä eläimistönsuojelun tehottomuuteen on lähinnä se, ettei tiedetä, mitä tehdä. V U O S I K E R TA Eläimistönsuojeluun enemmän huomiota Vietettyämme suomalaisen maiseman vuotta kiintyy huomio yhteen maiseman osaan, eläimistöön, jonka suojelu on jäänyt vähälle huomiolle. SUOMEN LU O NTO No 1 1966 2 5. saimaanhylje ja villipeura. Ajankohtaisia ja tärkeitä tehtäviä olisivat mm. suurpetojemme runsautta ja levinneisyyttä sekä riistakantojen ympäristönmuutoksia koskevat tutkimukset. Tässä laitoksessa on selvitetty monia eläimistönsuojelunkin kannalta tärkeitä kysymyksiä kuten esim. selvitykset, missä määrin nykyiset luonnonsuojelualueet antavat suojaa ennenkaikkea uhanalaisille eläinlajeille; luonnonsuojelualueiden hoito-ohjelmien laatiminen myös eläimistön1. Itse asiassa tämä luonnonsuojelun suunta on jäänyt aivan liiaksi metsästäjien ja riistanhoitajien käsiin. Nähdäkseni riistanhoidossakin ollaan pääsemässä selville vesille vasta riistantutkimuslaitoksen monipuolisen työn tulosten perusteella. Eläimistönsuojelusta voisi kuitenkin muodostua luonnonsuojelun suosituimpia muotoja. Telkän suojelu lähti aivan uusille urille laitoksen pönttötutkimusten pohjalta. Eläimistönsuojelu vaatii aktiivisia toimenpiteitä ja ennen kaikkea suojelumenetelmien kehittämistä. N ykyään ihmisen välillinen vaikutus (metsänhoidon, soiden ja järvien kuivatuksen, lannoituksen, kasvinsuojeluaineiden ym. Muita tärkeitä tutkimuksia ovat mm. Tästä syystä monet eläinlajit, joista valtaosa ei ole riistaeläimiä, _ovat vaarassa, eikä luonnonsuojelulain mukainen rauhoitettujen eläinten pitkä luettelo saisi ketään tuudittaa siihen käsitykseen, että ko. Mutta riistantutkimuslaitoksen suhteellisen pienen henkilökunnan huomio ei voi ulottua edes kaikkiin metsästyksen kannalta vähäarvoisiin mutta suojaa kaipaaviin riistalajeihin, joita ovat esim. Luonnonsuojelulaki ei turvaa eläinkantoja ihmisen välillisiltä vaikutuksilta. eräät petolintujen ravintoa koskevat selvitykset. tekijöiden vaikutus) on monin kerroin huomattavampi
Mutta lain voimaantuloon menee parhaassakin tapauksessa vielä useita vuosia. Alkuperäinen eläimistömme edustaa luonnonvaroja, joiden taloudellinen, tieteellinen ja virkistyksellinen merkitys on suuri ja jotka kaipaavat kuten muutkin luonnonvarat myös hoitoa. valtion luonnontieteellinen tai maatalous-metsätieteellinen toimikunta ja Luonnonvarain tutkimussäätiö voisivat palkata tarvittavat tutkijat ja myöntää tutkimuksiin varoja. K yseisiä ongelmia pyritään selvittämään valtion luonnonsuojelutoimistossa, joka on valitettavasti luonteeltaan lähes yksinomaan hallinnollinen virasto ja tutkimusmahdollisuudet jo runsaan työpaineenkin takia ovat siellä vähäiset. Suomen Luonto 1/65); lintujärvien ja vastaavien merenlahtien luettelointi suojelusuunnitelmia varten; lintusoiden luettelointi (Etelä-Suomen osalta meneillään); perustaa pysyvä kokeilualue, missä voitaisiin selvittää eläimistön suojelumahdollisuuksia talousmetsissä (ks. Mielestäni se olisi mahdollista, jos esim. Vapaat tutkijat ovat myös käsitelleet eläimistönsuojelua koskevia kysymyksiä, mutta melko vähäisessä määrin, koska ne aikaavievinä ja vaivalloisina ovat epäedullisia meriittitöitä. Metsätaloudellinen Aikakauslehti 67 /65); kololintujen suojelu; joutsenen suojelu; saimaanhyljekannan suuruuden arviointi; villipeuraa, liito-oravaa, tammihiirtä ym. harvinaisia eläinlajeja koskevat ekologiset tutkimukset; selvittää Suomen oloissa kasvinsuojeluaineiden vaikutus eläimistöön. Antti Haapanen 2. Eläimistönsuojelun tehostamiseksi olisi saatava aikaan suunnattua tutkimusta, joka vaatisi aluksi ainakin 1-2 päätoimista henkilöä. Tilanteeseen olisi saatava ainakin väliaikainen ratkaisu jo sitä ennen. Luonnonsuojelulakikomitea tulee ehdottamaan erillisen luonnonsuojelukeskuksen perustamista, johon liittyisi myös luonnonsuojelun tutkimus. suojelua silmälläpitäen (ks. Eläimistönsuojeluun on saatava vauhtia, ettei sananparsi toteutuisi: >>Ennen kurki kuolee kuin suo sulaa>>
Luonnonsuojelun teoriaa ja käytäntöä PENTTI LINKOLA ornitologi, kalastaja, kirjailija ja VÄINÖ KOIVISTO metsäyhtiön ylimetsänhoitaja väittelevät Pentti Linkola: Sydänmaa ja sen kohtalo Keski-Hämeessä sijaitsee neljän pitäjän, Kuhmalahden, Luopioisten, Pälkäneen ja Sahalahden yhteinen laaja takamaa-alue, LamminPadasjoen Evon salojen ohella Hämeen suurin ja koko Etelä-Suomenkin suurimpia yhtenäisiä sydänmaita. 1960-luvun alussa yhtiön mailla toteutettiin valtava suonkuivatusohjelma, joka tehokkuudessaan ylitti kaiken muualla maassa näkemäni: ojia vedettiin jopa kymmenen metrin levyisiin soistuneisiin notkelmiin, joissa hyötyalue on laskettava aareissa. Alueella on yksityismetsien lomassa erittäin suuria metsäaloja Yhtyneitten Paperitehtaitten eli Valkeakoski-yhtiön omistuksessa. Oli masentavaa tuolloin vaeltaa jonakin heinäkuun hievahtamattoman tyynenä sunnuntai-iltana sydänmaan keskiosissa, minne maanteiden häly3. Ja yhtä tutuiksi ovat tulleet sydänmaan ihmiset, niin sen sisäosien harvojen mökkien asukkaat kuin laitakylien parhaat kalamiehet, ravustajat, marjastajat ja hirvimiehet puhumatta niistä monista luonnontutkijatuttavista, jotka minun laillani ovat alueesta nauttineet. Tuttuja ovat sen kaikki vuoret ja suonputamat ja kaikki kuutisenkymmentä lampea, kymmenet vuosittain seuratut petolintujen ja pöllöjen pesät, KeskiHämeen ainoat vakinaiset kuukkelit ja muualla aniharvinaiset kurjet ja korpit, ja täältä ovat pera1sm unohtumattomimmat eräelämykset ilveksen huutaessa yöretkillä keväthankien aikaan. Lohko lohkolta on käsitelty viimeisetkin metsän nimen ansainneet pinta-alat: monin paikoin erottavat satojen hehtaarien paljaaksihakkuualoja (tahi niiden kuolettavan ikäviä tasaikäisiä mäntytaimistoja) vain pienenpienet notkometsiköt, ja niissäkin on kuusikko ylettömiin (ja vajaatuottoiseksi) harvennettua. Lyhyesti sanoen, tästä sydänmaasta on tullut kotiseutuani sanan täydessä merkityksessä. Tämä metsä-alue on vuodesta 1949 lähtien ollut luonnonihailuja -tutkimuskohteenani, joka lukemattomien satojen retkeilytuntien aikana on tullut joka kolkaltaan sekä tutuksi että rakkaaksi. Siinä myrskyisän nopeassa kehityksessä, joka jo nyt on riistänyt pääosan alueelle vielä 1950-luvun alussa ominaisesta erämaan viehätyksestä, on Valkeakoski-yhtiö koko ajan kulkenut kärjessä. Kymmenisen vuotta sitten halkaistiin sydänmaa kahtia ensimmäisellä metsätiellä; nykyisin alue on jo pirstottu laajalla tieverkolla, jota myöten vetelimmätkin sunnuntairetkeilijät autoillaan porhaltavat sydänmaan sisimpään saakka sinne, mihin ennen vain todelliset metsänkulkijat yltivät
kään ei kilometrien takaa kanna: nyt on ilma täynnä oja-aurojen ja hullujussien kolketta ja kirskunaa, ne ajoivat useaa vuoroa yötä tai pyhääkään tuntematta. Tällaista taustaa vasten on ymmärrettävää, että uutinen mainitun metsäyhtiön luonnonsuojeluohjelmasta (Suomen Luonto 1963 :1) vaikutti minuun tyrmistyttävästi. Ohjeissa myös mainitut kalasääksien pesäpuut ovat yhtiön mailla kylläkin säilyneet, niinkuin nykyisin on poikkeuksetta laita kaikkialla muuallakin Hämeessä. Mainittakoon, että tämä muuten kyllä hyvin laatuisa mies kertoi talvella 1963/64 ampuneensa kanahaukan lähistöllä. Maastossa liikkuva, suomalaisen maaseudun todellisuuteen kosketuksessa oleva luonnonystävä saa yhä uudestaan todeta, kuinka paljon synkemmissä merkeissä luonnon käsittely nimenomaan metsätalouden alalla tapahtuu kentällä kuin Metsäpäivien ja muiden Helsingin tilaisuuksien valistuneissa ohjelmajulistuksissa: itse metsäperillä rehottavat yhä ennakkoluulot ja entistäkin estottomampi taloudellinen riisto. Molemmat pesät oli varustettu vetoomuslehtisin, joissa pyydettiin niiden säästämistä tutkimustarkoituksiin ja jotka miltei poikkeuksetta muualla Hämeessä ovat riittäneet pesien säilymisen takeeksi. Toiseksi on selvää, että ne vähäiset kädenojennukset, joita metsäyhtiöiden julkaistut ohjeet toteutet. Alueen suurista haukanpesistä vuosina 196263 on kaksi sijainnut yhtiön mailla ja kolmas aivan rajalla yksityisen puolella. Erityisen kiinnostavaa minulle henkilökohtaisesti, tutkimuksiini liittyvänä oli yhtiön päätös haukkojen rauhoittamisesta maillaan. Näistä Ruokojärven mehiläishaukan pesäpuu kaadettiin yhtiön talvihakkuissa 1962/63 ja molemmat kanahaukan pesät (Haukijärvenrahka ja Iso-Laippa) hävitettiin hakkuiden yhteydessä hautomisvaiheessa 1963, joka oli takamaan luonnolle oikea kauhujen vuosi valtavan suurine kesäsavottoineen. Olen kuvannut olosuhteita tällä metsäalueella näin laajalti sen vuoksi, että niillä on yleistäkin kantavuutta. Yhtiön tukkileimaus ehti kohtalonomaisesti heti kesällä paikalle, ja pesäpuuta lukuunottamatta koko mäntyryhmä leimattiin vaikka jo kymmenen metrin maisemansuojavyöhyke lammen rannoille olisi riittänyt sen pelastukseksi. (Rantojen suojavyöhykkeestä, josta suojeluohjelmissa puhutaan, ei po. Valitettavasti telkkä kuitenkin puuttuu täysin koko tältä sydänmaalta, ja helmipöllön kaivattuun tarpeeseen pöntöt on onnettomasti ripustettu aivan liian matalalle. Lopuksi on todettava, että yhtiön suosittelemaa telkänpönttökampanjaa on alueella pienessä määrin toteutettu. Ainoana lohtuna on vielä tätä nykyä se, että monessa tapauksessa yksityiset metsänomistajat eivät ole lähteneet mukaan kannattamattomaan ojitushankkeeseen: on huvittavaa nähdä samasta suosta toinen, yhtiön omistama puolisko ojitettuna ja toinen puoli yksityisen maalla koskemattomana. Ensinnäkin on valppaasti seurattava sitä vaaraa, joka liittyy luonnonsuojelun nimellisesti yhä arvostetumpaan yhteiskunnalli seen asemaan : sitä aletaan käyttää mainoskylttinä sielläkin missä käytännön toiminta on sille täsmälleen vastakkaista. alueella ole koskaan näkynyt merkkiäkään.) Esimerkillinen on ainoastaan Körhämön tapaus, missä pieni rämetilkku jätettiin kokonaan ojittamatta sääksenpesän vuoksi. Mitään erityisiä suojuspuustoja ei sen sijaan ole säästetty, ei edes Masolammella, missä sääksipari rakensi 1964 uuden pesän maisemallisesti erittäin viehättävään paikkaan aivan veden partaalle kauniiseen rämemäntyryhmään jäkäläisen silokallion juurelle. Viime kesänä (1964) olivat molemmat reviirit asumattomat, Haukijärvenrahkan pesäpuu mahtavine vanhoine pesineen oli leimattu tukiksi siitä 4 huolimatta, että se oli jo vuosia yhtiön työnjohtajan tiedossa. Näin hävisi suuri osa takamaan pursuavan monipuolisesta suovalikoimasta, niin viehättävät koivikkoletot kuin laajimmat rämeetkin, ympäristökylien satojen muurainmiesten jokakesäiset to1v10maat ja kurkien viimeiset pesäpaikat. Saamani käsitys asioista ei kuitenkaan sen jälkeen kahtena viime kesänä ole edellä selostetusta muuttunut lukuun ottamatta sitä, että kuvaan ovat nyt tulleet uutena tekijänä metsälannoitesäkit, jotka siivottomasti levälleen jätettyinä saavat jo laajat metsäalat muistuttamaan kaatopaikkoja. Aloite tuli kuitenkin täälläkin muualta, erään Sappeen kylästä olevan ojitusmiehen kieltäydyttyä avaamasta laskuojaa, koska kalasääksen pesäpuu oli ojalinjalla. Myös useat alueen kokoon nähden vähistä salolammista täällä koko Hämeen vahvimman kaakkuriasutuksen tyyssijassa ovat ojituksen ansiosta laskeneet rapakoiksi. Kuusikkokorvet, pyyn, varpushaukan, kuukkelin ja pohjantikan turvapaikat, on sekä ojitettu että harvennettu ja raivattu viimeiseen tikkuun
Jotta tämä olisi mahdollista, on elintasoamme tarvittaessa alennettava. professori Mikolan esitelmää Suomen Luonnon n :ossa 1965 :1), on niiltä edellytettävä erittäin raskaitakin taloudellisia uhrauksia ( esim. Linkolan kuvaamalla ns. 2. Voin hyvin kuvitella Linkolan kauhuntunteet rakastamassaan erämaassa >>ilman ollessa täynnä oja-aurojen ja hullujussien kolketta ja kirskunaa>>. Luonnonsuojelu ei saa estää, vaan sen tulee päinvastoin edistää luonnonvarojen järkevää hyväksikäyttöä kulttuurialueilla. 6. tuinakin luonnonsuojelulle ja riistanhoidolle merkitsisivät, eivät tyydytä nykyaikaista yhteiskuntakokonaisuutta. Kaikkein huonoimmatkin suot on siten kunnostettava metsää kasvamaan. Aivan erityistä huomiota on tällöin kiinnitettävä riistaja muun metsäneläimistön ympäristötekijöihin, luonnon tasapainon säilyttämiseen, myrkkyjen käyttötarpeen ennakkoehkäisyyn ja maisemanäkökohtiin. Luonnonsuojelun tavoitteet on asetettava kaikkialla taloudellisten tavoitteiden edelle. Laipan takamaalla on yritetty toteuttaa, lähtee kokonaan toisenlaisesta luonnonsuojelunäkemyksestä: 1. Erityisesti laajemmat saloseudut ja niiden metsät on jätettävä koskemattomiksi, suot ojittamatta jne. Se ohjelma, jota Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiön omistamilla mailla, mm. (Yhtiön metsäosaston ohje 9. Jotta metsäyhtiötkin kantaisivat yhteiskunnassa osansa >>metsien moninaiskäytön» vaatimuksista (ks. 2. Omat kuvitelmani tilanteen kehittymisestä Linkolan ohjelmaa toteutettaessa ovat yhtä pelottavat: Pienen maamme häviö ankarassa kansainvälisessä taloudellisessa kilpailussa, taloudellisen ja ehkä valtiollisenkin riippumattomuutemme menetys, köyhyyden leviäminen ei suinkaan vähiten syrjäseuduille toiminnan miesten 5. 3. Näytteiden säilyttämiseksi koskemattomasta luonnosta, suot mukaanluettuna, on perustettava erityisiä, tätä tarkoitusta varten valittuja luonnonsuojelualueita. nykyaikaisia, lähinnä maan kasvukunnon parantamiseen tähtääviä menetelmiä (vesitalouden järjestely, lannoitus ja maan muokkaus). Kokonaan eri asia on, voidaanko tällainen ohjelma ottaa yleiseen käytäntöön. Tuotantoa on nopeasti nostettava käyttäen mm. 4. soiden ojitusta pitäisi koko vähäsoisessa E telä-Suomessa kannattavissakin tapauksissa jyrkästi rajoittaa) sekä aivan toisenlaista pieteettiä paikallisten asukkaiden ja luonnonystävien intressejä kohtaan kuin nykyisin. 1959, josta Linkola puhuu, käsittelee näitä sekä metsästyksen valvontaan liittyviä kysymyksiä.) Kuten havaitaan, ovat erot perusnäkemyksissä sovittamattoman suuret. Väinö Koivisto : Erämaasta talousmetsäksi Pentti Linkolan puheenvuoro kuvastaa hänen käsityksiään luonnonsuojelusta ja sen tehtävistä: 1. Kaikkialla muualla on metsät alistettava puun tuotannon palvelukseen. Tiedän Pentti Linkolan omassa elämässään toteuttaneen tätä vakaumuksellista maailmankatsomusta ja voin sen vuoksi sitä kunnioittaa. (Yhtiö on mm. 1961 perustanut 58 ha laajan luonnonsuojelualueen Orivedelle.) 3. Kaikessa, myös voimaperäisessä metsätaloudessa on aina otettava luonnonsuojelun ja -hoidon näkökohdat huomioon niin paljon kuin puuntuotantonäkökohdat suinkin sallivat. esim
Metsästysalueen vuokraajia on saatettu viime vuosina jopa kehottaa vähentämään kanahaukkakantaa ampumalla. Sitähän vaatii jo hyvä tapa.. Koskematonta Laipan sydänmaata. Ohjeiden kategorinen sanonta: >>Haukkojen tai muiden petolintujen pyyntiä ei yhtiön mailla saa harjoittaa>> johtuu siitä, että silloin 6 vuotta sitten, haukkojen pyydystys oli silmitöntä ja paljon rauhoitettuja haukkoja ammuttiin kanahaukkana. Näitä näkemyseroja on tässä turha ryhtyä sovittamaan. Mikäli kanahaukan pesäpuita halutaan tieteellisen tutkimuksen vuoksi säästää, olisi siitä toki lähetettävä pyyntö maan omistajalle. ja varsinaisen kansan jääminen luonnonsuojelutyön ulkopuolelle, niin että jokapäiväinen käytännön työ ja toisaalta ihanteellinen luonnonsuojelu kulkevat molemmat omia teitään sekä lopuksi erämaiden ja metsien muutenkin vähäisen eläimistön katoaminen nälkäisiin ihmissuihin. Näkymä korpin ja muuttohaukan pesäkalliolta. Sen sijaan on ehkä tarpeen käsitellä muutamia yksityiskohtia, joista Linkola on saanut harhaanjohtavia tietoja tai muuten väärän käsityksen: 6 1. Viime vuosina on metsästäjiä määrätietoisesti koulutettu ja vastuuntunto niin tässä kuin monissa muissakin luontoa koskevissa kysymyksissä on suuresti kasvanut. Yhtiön ohjeissa ei ole pyritty erityisesti suojelemaan kanahaukkaa vielä vähemmän sen pesäpuita
Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiön ohje on laadittu nimenomaan metsien moninaiskqyttiiä silmälläpitäen. tilaisuuden julkilausumana. Paperiset lannoitesäkit on syrjäseuduilla katsottu asiallisemmaksi jättää levälleen metsään, koska tällöin niihin tarttunut lannoite huuhto utuu maahan ja säkit maatuvat näkymättömiksi nopeasti, 13 vuodessa. Ohjeissa kielletään lähteiden kuivattaminen, mutta ei ojitustyön kannalta välttämätöntä metsälampien vedenpinnan alentamista. 5. allekirjoittanut julkaisi sen kokonaisuudessaan Suomen Luonnon juhlanumerossa v. Kalasääksien pesäpuiden kaato sensijaan on kielletty ja kieltoa lienee kaikkialla noudatettu kuten Linkolakin mainitsee. 3. Harkinnan jälkeen oja jätettiin kaivamatta ja puu pystyyn. Vain siten voidaan päästä lopulta hyvään tulokseen. Ohjeet ovat syntyneet yksin allekirjoittaneen asianharrastuksesta. Suurten järvien rantojen suojavyöhykkeet ovat kokonaan toinen asia. Ne olivat tosin keskustelun pohjana Tampereella 23. Siellä yksimielisesti hyväksyttyä julkilausumaa on kyllä paljonkin levitetty julkisuuteen mutta ei yhtiön ohjeena vaan ko. Mutta on väärin ja luonnonsuojelun asialle vahingollista, että hyökkäys suunnataan umpimähkään, tässä tapauksessa yhtiötä vastaan, jonka ainoa vika on siinä, että se on rahoittanut tällaisen luonnonsuojeluohjelman kokeilua kentällä. Kirjoituksensa lopussa Linkola vetoaa metsäyhtiöihin, että ne kantaisivat kortensa kekoon metsien moninaiskäytön hyväksi, luopuisivat kannattavistakin ojitushankkeista jne. K oska kaikki nämä ohjeet ovat uusia ja vielä kehittelyn alaisia, on aivan oikein, että niiden sisältöä julkisesti punnitaan. Yhtiön ohjeita ei ole koskaan pyritty tuomaan julkisuuteen, vielä vähemmän lyömään niillä mainosrumpua. Talousmetsässä ovat moninaiskäytön tunnusmerkkejä korkea puun tuotanto, vaihtelevat maisemat, rikas kasvija eläinlajista, riistan runsaus ja 7. 2. On käsittämätöntä, mihin tämä Linkolan väite perustuu. Mainittu julkilausuma on ollut edelleen pohjana siinä metsää koskevassa luonnonhoitoohjelmassa, jonka apulaisluonnonsuojelunvalvoja A ntti H aapanen on vastikään julkaissut (Metsätaloud. Masolammella ei taito ole valitettavasti riittänyt muuhun kuin itse pesäpuun jättämiseen. Linkolan käsityksen mukaan luonnonsuojeluohjeet olisi laadittu jonkinlaiseksi yhtiön mainoskyltiksi, jonka takana voidaan tehdä todellisia pimeyden töitä. 1960 pidetyn luonnonhoidon eri alojen (luonnonsuojelun, metsänhoidon, riistanhoidon, metsästyksen jne.) edustajien neuvottelutilaisuudessa. E sim. Telkän pöntöt on ripustettu lampien rannoille yksinomaan telkän houkuttelemiseksi alueelle. Käsitykseni mukaan ohjeita on noudatettu huolimatta siitä, että ne poikkeavat entisistä huomattavasti ja että työmaat ovat laajoja ja työntekijäkunta vaihtuvaa. Jos tässä työssä onnistutaan, niin että samalla voidaan säilyttää eläimistölle välttämätön pensaista ja lehtipuusekoitus sekä välttyä myrkkyjen käytöltä taimiston suojelussa, saadaan nähdäkseni kaikki mahdollisuudet metsien todelliselle moninaiskäytölle. Väite lampien muuttumisesta rapakoiksi on liioittelua. Puunjalostusyhtiöillä on tiettävästi muutenkin tämän kansan elättämisessä ja vesiasioissa riittävästi huolia. Linkolan huomautus helmipöllön asunnontarpeesta lienee syytä ottaa varteen. T ätä ohjetta on alueella tarkoin noudatettu ja nimenomaan lampien osalta tyydytty vähimpään mahdolliseen vedenpinnan laskuun. Mitä nimenomaan Körhämön tapaukseen tulee, on se esimerkki työnjohdon ja työntekijän yhteisestä harkinnasta luonnonsuojelunprobleeman ratkaisemiseksi. Esitänkin Linkolalle hartaan toivomuksen siitä, että kun tätä keskustelua jatketaan, niin hän kohdistaisi arvostelunsa joko ohjelman sisältöön tai allekirjoittaneeseen ja jättäisi yhtiön rauhaan. alueen suot, myös nykyisin kaikkein köyhimmät rahkasuot, ovat pääosiltaan kasvaneet hyvää metsää. Pesäpuu oli asumaton, lienee ollut sitä jo kauan. Olisin valmis antamaan siitä työnjohdolle ja työntekijöille täyden kiitoksen. Käsitykseni mukaan voidaan sopivin maanparannusja metsitystoimenpitein alueelle palauttaa se rehevyysaste, joka sillä on ollut menneinä vuosisatoina, jolloin mm. 3. Vika on ohjeissa, joissa ei puhuta mitään ympärille jätettävistä puista. Laipan takamaa, joka on pääosiltaan vanhaa kituvaa kuusikkoa, missä kaikki elämä, niinhyvin pieneliöstön, hyönteisten, pikkulintujen, riistan kuin kasvikunnankin, on vähitellen riutuvaa, kohti luontaista kuolemaa kulkevaa, on tarkoitus nopeasti virvoittaa uuteen elämään. M uovisäkk ien osalta olisi asia ilmeisesti toisin. 1963. Mitä tulee Linkolan mainitsemaan maisemansuojavyöhykkeen jättämiseen pienten metsälampien rannoille, on se allekirjoittaneelle tuntematon asia, enkä käsitä, mitä yleistä hyötyä siitä voisi olla. 4. Ankarakin arvostelu, varsinkin, jos asianomaisella on esitettävänään parempi käyttökelpoinen ratkaisu, saattaa tällöin olla paikallaan. Aikakauslehti 6-7 /65). Mm
Kulttuurialueilla luonnonsuojelun tehtävät ovat täysin päinvastaiset. Linkolan kirjoituksesta kuvastuu selvästi luonnonsuojelumme suuri heikkous. Siinä tarvittaisiin kipeästi tutkimuksiin perustuvia uusia neuvoja ja ohjeita, jotka ovat. Se on elämän suojelua sanan täydessä merkityksessä. Marjamiehet pääsevät sinne helposti, ja myös marjasadot, lähinnä puolukkaja vadelmasadot, ovat moninkertaistuneet entisestään. Asian valaisemiseksi mahdollisimman pelkistetyssä muodossa esitettäköön seuraavassa muutama ajatus teoreettisesta kysymyksestä: >>Onko luonnonsuojelu elämän vai kuoleman suojelua?>> Käsitykseni mukaan se on kumpaaKorven kukistaminen käy nykyisillä välineillä hyvin nopeasti. Tätä erämaan tunnelmointia hän on valmis vaatimaan vain itselleen ja muutamille muille >>todellisille metsänkulkijoille>> pahoitellen sitä, että nyt muutkin sinne pääsevät. Eikä se ole yksin suojelemista, vaan tarvittaessa myös ihmisen kannalta tarkoituksenmukaista kauneusarvojen ja uuden elämän luomista, lajistojen lisäämistä ja vähentämistä, mutta ei koskaan täydellistä lopettamista. Varsinaisilla luonnonsuojelualueilla se on lähinnä kuoleman suojelua, huolenpitoa siitä, että luonnon oma mahtava olemassaolontaistelu, lajistojen ja lajien vähittäinen harveneminen, kituminen ja kuoleminen voivat tapahtua rauhassa ja että uusi elämä pääsee vähitellen versomaan vain täten heikentymisen ja kuoleman kautta vapautuneelle paikalle. nimenomaan myös kunnollinen tieverkko. Tehdyn työn ansiosta alue on moninaiskäytössä jo nyt. Sen tulisi olla todellista jokamiehen työtä, josta kunkin tulisi huolehtia omalla työsarallaan ja omassa elinympäristössään. 8 Laipan rydänmaata talousmetsäksi muokattuna. kin. Kulttuurialueiden luonnonsuojelutyössä tarvittaisiin mukana jokainen luonnon parissa työskentelevä käsivarsi. Metsästysseura on aktiivisesti mukana alueen luonnonolojen kehittämistyössä jne. On huolehdittava monipuolisen, rikkaan ja mahdollisimman tasapainoisen elämän jatkuvasta säilymisestä. Poikkeuksen tästä muodostavat lähinnä vain sukupuuttoon kuolemassa olevien lajien elämän tietoinen varjeleminen. Linkola on valmis uhraamaan nämä kaikki yhden ainoan seikan, >>erämaan tunnun» alttarille. Ei osata erottaa riittävästi toisistaan toimenpiteitä toisaalta luonnonsuojeluja toisaalta kulttuurialueilla. Metsästysoikeudet on vuokrattu asutuskeskuksen metsästysseuralle. Hän unohtaa, että kysymyksessä on talousmetsäalue, jota yksistään jako-olojen rikkinäisyyden vuoksi ei voida ajatellakaan saatavan luonnonsuojelualueeksi. Siellä on järjestetty suunnistuskilpailuja
suon osalta täyttää oman elämäntehtävänsä, vaan hän syyllistyy myös väärien, kuoleman varjelun ohjeiden antamiseen alueelle, jossa pitäisi synnyttää ja varjella uutta elämää. Laipan alue tarjoaisi siihen osaltaan monipuolista tutkimusmateriaalia. lähes kaikki merkittävät ns. Tärkeintä on jokapäiväisen ympäristömme suojelu, aina ja kaikkialla, ja huolenpito siitä, että sitä verotetaan talouselämän tarpeisiin niin vähän kuin suinkin mahdollista. Pentti Linkola: Jatkuva elintason nousu luonnon ja elämän suojelun surma Koivisto on epätavallisen rehti talousmies: hän antautuu vilpittömään keskusteluun luonnonystävän kanssa sekä perusnäkemyksistä että käytännön kysymyksistä. Aivan yhtä tärkeätä olisi saada nopeasti käyntiin tieteellistä tutkimustyötä kulttuurialueiden luonnonsuojelun työtavoista ja niiden antamista tuloksista. Rauhoitusalueiden täytyy ilmeisesti aina olla niin pienialaisia ja niin harvassa, että ne jäävät luonnonsuojelussa toissijaiseen asemaan. Juuri Laipanmaan pienten suolappusten ja -juottien kaltaiset aukot tuovat metsään reunaa, valoa ja edullista reunakasvillisuutta. Koivistolla ei ole riittäviä eläintieteellisiä tietoja hänen arvioidessaan eri maastotyyppejä >>elämän tai kuoleman» näkökulmasta. Sen sijaan torjun jyrkästi hänen näkemyksensä luonnonsuojelun keskittämisestä suppeille rauhoitusalueille. Ehkä ko. Koivistolla on tämän hetken länsimaisessa yhteiskuntasuunnittelussa epäilemättä yliote, mutta on muistettava, että päättymätöntä aineellisen elintason nostamista vastustavat, minun vähäpätöisyyteni lisäksi, mm. Tästä johtuu hänen fantastinen näkemyksensä soista yleensä. olennaisesti toisenlaisia kuin vastaavat ohjeet luonnonsuojelualueilla. Valitettavasti olemme molemmat olleet jo tähän mennessä niin laajasanaisia, että keskustelun jatkossa on rajoituttava lyhyisiin loppusanoihin, vaikka on kysymys luonnonsuojelun olennaisimmista asioista. Niiden joukkoon mahtuu kuitenkin vielä kypsymätöntä fraseologiaa ja väärinkäsityksiä. Yhtä vähän riemastuttaa Laipanmaan kurkia se, että Orivedellä on suo, jota oriveteläinen kurki visusti ja vihaisesti vartioi ja omistaa. ajattelijat sekä suuri osa sitä >>varsinaista kansaa>>, jonka Koivisto uhkaa jättäytyvän luon9. Kun ne kuivataan ja kangas sulkeutuu, pienenee ei vain luonnonihailijoiden, vaan myös eläimistön tiheys. Aukkohakkuut eivät voi korvata asiaa, ne ovat usein liian suuria, niiltä puuttuu luontainen reunakasvillisuus, ja niiden sijainti karuilla mäkimailla on epäedullinen. Tästä joudumme automaattisesti vielä kerran perusnäkemysten tarkasteluun. Minua enempää kuin muita luopioislaisia, kuhmalahtelaisia jne. Eikä hän tunne erästä eläimistön tiheyteen vaikuttavaa tärkeintä tekijää, reunavaikutusta. Jos Koivisto todella näissä kysymyksissä onnistuu toisin kuin tähän asti vaikuttamaan kohtansa 4 hyväksi, olemme varmasti tällä kohden samoilla linjoilla. Metsien liiallinen harvuus, tasaikäisyys ja tasapuulajisuus ovat tietysti kuolinisku lähes kaikelle elämälle, samoin merkitsee >>kitukasvuisten kuusikkojem> korvaaminen männyllä ylävillä mailla suunnatonta>> kuoleman>> voittoa, sillä mänty on aina steriilein ja vähiten elämää ylläpitävä puulajimme. Mitä tulee riittävän laajojen suoalueiden rauhoittamiseen luonnonsuojelualueiksi, pidän sitä yhtä tärkeänä kuin kiireisenäkin tehtävänä. Kun Linkola virittää kirjoituksessaan ylistyksen yksityismetsänomistajalle, joka on jättänyt suonsa ojittamatta, hän ei vain työnnä pois luonnonsuojelun työsaralta sitä metsäammattimiestä, joka on mahdollisesti yrittänyt ko. ei sanottavasti ilahduta rauhoitettu suo Orivedellä tietysti me haluamme ihailla nevoja, rämeitä, korpia ja lettoja kotiseudullamme ja poimia muuraimemme täällä. Hänellä on lisäksi hyvä kynä sekä paljon ajatuksia ja näkökohtia
On vain vahinko, että hän esittää ne luonnonsuojelun nimissä. Mitään sellaista ei ole olemassa, meillä on täysi vapaus ottaa esimerkkiä, yhtä hyvin kuin USA:sta ja Länsi-Saksasta, myös J ugoslaviasta, Kreikasta tai Intiasta tai noudattaa omaa suomalaista talousja yhteiskuntapolitiikkaa. En ole vaatinut Laipan sydänmaasta aarnialuetta, vaan haikaillut takaisin ainoastaan 1950-luvun alkuun, jolloin meillä oli varaa pitää sitä (kuten muitakin metsiämme) kohtuullisesti käsiteltynä, vaihtelevana talousmetsäalueena vaikka elätettävä Suomen kansa oli silloin vain 300 000 henkeä pienempi. Yhdyn täysin Linkolan käsityksiin kohtuullisten elintapojen terveellisyydestä, mutta katson, ettei näiden kysymysten käsittely kuulu lainkaan luonnonsuojelun alaan. Luonnonsuojelun ydin on valinnassa: joko rajoittamaton aineellisen hyvän, tavaran, rihkaman, koneiden, laitteiden kasaaminen tahi kohtuullinen toimeentulo, siedettävä elämänympäristö ja terveet elämäntavat ja muidenkin elämänmuotojen säilyttäminen maan pinnalla. On järkyttävää, että Koivisto ja monet muut yhä kuvittelevat saastumisja myrkyttymisongelmien voivan ratketa teollistamista jatkettaessa, kun ne jo nykyisessä teollistumisvaiheessa ovat rustaytyneet kaiken kontrollin ulkopuolelle. Korkeaan elintasoon pyrkimisen luonnolle aiheuttamat vahingot voidaan toki ennakolta estää. Elintason alentamisen vaatimus, joka on jyrkässä ristiriidassa yleisen pyrkimyksen kanssa, antaa täten luonnonsuojeluun sidottuna suurelle yleisölle väärän ja vahingollisen kuvan asioista. >>Ankara kansainvälinen taloudellinen kilpailm> on typerä ja vaarallinen fraasi, jolla lietsotaan vain hysteriaa. Koivisto ja aateveljet muistakoot, että ylen{Yö"nnin ainoa vaihtoehto ei ole kijyhyys. nonsuojelutyön ulkopuolelle. Väinö Koivisto: Korkea elintaso ja luonnonsuojelu molemmat Linkolan ajatuksissa on paljon syvällistä elämänviisautta. Intia, jossa on par'aikaa 20 miljoonaa ihmistä nälänhädässä ja luonto ilmeisesti melko perusteellisesti hävitettyä, tuskin esimerkkinä houkuttelee ketään mukaan luonnonsuojelutyöhön. Sehän juuri on luonnonsuojelun varsi. On huutava välttämättömyys, että Koiviston ihannoimat >>toiminnan miehet» saadaan suuntaamaan toiminnallisuutensa muuhun kuin elämän perusteiden romuttamiseen. Elämän suojelussa, talousmiesten harhaoppien oikaisemisessa luonnonsuojeluvälineillä on lyhyesti sanoen ohjelma, joka laajenee luonnonsuojelun klassillisista tavoitteista elämänkatsomukseksi, jolla ilmeisesti tällä hetkellä on ainoa mahdollisuus pelastaa meidät tuholta. He tuijottavat kaiken tämän vastapainona sokeasti vain puutteeseen ja köyhyyteen josta ei ole edes kysymys. Mihin taivaan tähden häviäisivät elintason nostamisen ohjelmaa toteutettaessa nämä sen kaikki liitännäistt: stressit, neuroosit, fyysinen rappeutuminen, rakkauselämän häiriintyminen, liikenne10 onnettomuuksien vapisuttava katastrofi. Meidän on käsitettävä, että molempia emme voi saada: jokaista autoa, ilmastointilaitetta, alppiaurinkolamppua ja sähköhammasharjaa vastaa tietty ala hakattua metsää tai ojitettua suota, tietty kuutiomäärä likaantuneita vesistöjä, tietty määrä saasteita ilmassa ja tietty foniluku meteliä ympärillämme. Yhtä hyvällä syyllä voidaan kuvitella, että terve liikunta ja ulkoilu lisääntyvät, kun saadaan enemmän autoja ja teitä, jotta ihmiset pääsevät retkeilyalueille, ja enemmän televisioita, joiden ääressä he voivat seurata ulkoilupropagandaa. Miksi eivät talousmiehet halua uskoa, että ylensyönti, liikunnan ja terveiden elämäntapojen häviäminen riistävät viehätyksen koko ihmiselämästä. Ja vaikka olisikin, niin ikävystyminen on puutetta paljon hirveämpi ongelma : jälkimmäistä vastaan luonnonvalinta on kehittänyt ihmisen erittäin vastustuskykyiseksi, edellistä vastaan se on täysin suojaton
Tässä työssä tarvittaisiin kipeästi suuren yleisön tukea ja omatoimisuutta sekä nimenomaan myös rahaa. Tällöin me saamme tiheitä ja luonnonmukaisempia, lehtipuunsekaisia uusia metsiä, joita ilmeisesti ei tarvitse myrkyillä suojata. Talviurheilu, matkailu ja luonnonsuojelu Julkaisemme seuraavassa Suomen Luonnonsuqjeluyhdistyksen helmikuun alussa lehdistölle lähettämän otsikossa mainittua aihetta koskevan kirjoituksen. Käsitykseni mukaan me pääsemme vielä parempaan ja nopeampaan puuntuotannon lisäykseen käyttämällä apuna maan muokkausta, vesitalouden järjestelyä, lannoitusta sekä luontaista uudistamista tai kylvöä. ovat kaikki huomattavalta osalta rahakysymyksiä. Metsämaan ja soiden tuottokunnon parantuminen sellaisenaan olisi ilmeisesti suuri siunaus koko metsäluonnollemme. Uskon, että Linkolakin nauttisi, jos hän jollakin paikalla voisi kurjen sijasta kuunnella peipposta. Lannoitteiden levitys vesiin ja ojiin olisi tällöin estettävä sekä tutkimuksin selvitettävä ja käytäntöön sovellettava sellaiset lannoitteiden levitystavat ja ajat, ettei niistä aiheudu eläimistölle tilapäisestikään mitään vahinkoa. Elintason nousu saattaa suoranaisesti edistääkin luonnonsuojelua. Tämän johdosta Suomen Luonnonsuojeluyhdistys esittää seuraavaa: Matkailu ja luonnonsuojelu eivät yleisesti ottaen ole ristiriitaisia intressejä, päinvastoin. Se saisi ihmiset järkiinsä riittävän ajoissa. Tässä parantamistyössä me olemme luonnonsuojelun ja -hoidon kannalta todellisessa tienhaarassa. ykyinen yksipuolinen istutusten suosiminen johtaa vieraannäköisiin, harvoihin ja yksitoikkoisiin metsiin, joita ilmeisesti täytyy vuosikymmenien ajan suojata myrkyillä. Metsätalous on siinä onnellisessa asemassa, että luonnonsuojelu sen yhteydessä ei maksa paljon, jos toimitaan järkevästi. H yvänä esimerkkinä tästä on taistelu Pyynikin harjun puolesta, jotta se säilyisi rauhallisena puistoalueena Tampereen keskellä. Pyynikki pelastunee loppujen lopuksi sen ansiosta, että riittävästi kohonneen elintason seurauksena asukkaat alkavat yhä yleisemmin vaatia harjun säästämistä ja kohonnut elintaso on myös luonut taloudelliset edellytykset maksaa rakennettavasta tiestä enemmän ja johtaa se Pyynikkiä tärvelemättä. Sen sfjaan, eitä me teemme korkeasta elintasosta syntipukin, meidän tulisi päin vastoin nostaa luonnonsuqjelun päämäärät korkean elintason kaikkein tavoitel/uimmiksi tunnusmerkeiksi. Korkea elintaso on luotavissa meillä vain metsiemme tuottoa ratkaisevasti parantamalla. Tätä tietä olisi Viime aikoina eri tahoille maatamme rakennetut pujottelurinteet hiihtohisseineen ovat herättäneet keskustelua siitä, missä määrin luonnonsuojelun näkökohdat olisi otettava huomioon matkailuja talviurheilukeskuksia suunniteltaessa. nainen tehtävä, joka puolestaan vaatisi järkeviä käytännön ohjelmia ja niiden toteuttamista riittävän ajoissa. Riittävän laajojen luonnonsuojelualueiden perustaminen, näköalaharjujen, vesistöjen ja rantojen suojelu,virkistysalueiden varaaminen yleiseen käyttöön jne. 11. Kun matkailumme kehittäminen perustuu ensi sijassa verraten koskemattomana säilyneen luontomme tarjoamiin mahdollisuuksiin, on luonluonnonsuojelusta luotavissa myös todellinen muotiasia, joka toisi mukanaan aivan arvaamattomia mahdollisuuksia
luonnon suojelemisen väestön ulkoiluelämän tarpeita silmallä pitäen, ei myöskään sen ja urheilun välillä pitäisi olla periaatteellisia ristiriitoja. Maastourheilun on mukauduttava kussakin maassa luonnon tarjoamiin mahdollisuuksiin. Yleensä löytyy tilaa sekä kulttuurisen että sosiaalisen luonnonsuojelun alueille, ja monessa tapauksessa sama alue voi palvella molempia intressejä. Kun Pallas tunturin hotellin vieressä jo on hiihtohissi ja kun verraten lähellä sijaistsevat jo rakennetut tai rakenteilla olevat Olostunturin, Levitunturin ja Yllästunturin pujottelurinteet hisseineen, tuntuu siltä ettei ainakaan matkailun yleinen etu vaadi enää Taivaskeron luonnontilan hävittämistä. Kun nämä vuoremme ovat kiintoisan luontonsa ja kauniiden näköalojensa ansiosta myös luonnonsuojelun kannalta erityisen suuriarvoisia, on tällä kohtaa syntynyt tietynlaista tilanahtautta. Varsinaisten luonnonsuojelualueiden (luonnonja kansallispuistojen) ohella tarvitaan eriasteisia ulkoiluja retkeilyalueita, jonne voidaan myös rakentaa sitä varten tarvittavia laitteita. Sen sijaan alppimaista peräisin oleva pujotteluhiihto vaatii jyrkkiä rinteitä ja suuria korkeuseroja. Viime vuosina on maahamme rakennettu kolmisenkymmentä puj ottelurinnettä hiihtohisseineen ja lukumäärä on nopeasti kasvamassa. Kun luonnonsuojelu on ottanut ohjelmaansa tieteellisten ja muiden kulttuuristen näkökohtien rinnalle myös sosiaalisen luonnonsuojelun, so. Luonnonsuojelun taholta ei tähän sinänsä myönteiseen ilmiöön ole aikaisemmin juuri puututtu siitä huolimatta, että nämä mäet ovat monessa tapauksessa (Rukatunturi ym.) pahasti vaurioittaneet luontoa ja maisemia. Nähtäväksi jää, rangaistaanko tätä laitosta sen osoittamasta ryhdikkyydestä siirtämällä tarvittava osa Kolin alueesta metsähallitukselle, niinkuin kaupallistuneen matkailun ja talviurheilun taholta on vaadittu ilmeisesti otaksuen, että metsähallitus, joka on aikoinaan juuri luonnonsuojelutarkoituksessa ostanut Kolin alueen valtiolle, nyt suhtautuisi asiaan toisin. Koli on ainoa, emmekä Kolinkaan varassa voi kilpailla alppiurheilukeskusten kanssa. Käytännössä on kysymys aluesuunnittelusta: minkä asteinen luonnonalue millekin paikalle. Päinvastoin juuri se seikka, että jokin tunturialue säilyy täysin koskemattomana, lienee lopulta matkailun etujen mukaista. Tätä on äskettäin voimakkaasti korostettu sekä matkailun kehittämiskomitean että valtakunnan suunnittelutoimiston taholta. Tiettävästi luonnonsuojelulainsäädäntöämme suunnitellaan parhaillaan uusittavaksi tältä pohjalta. Taivaskero, Himmelriiki, on Enontekiön Käsivarren vuorten jälkeen maamme korkein tunturi ja sijaitsee lailla rauhoitetun kansallispuiston sydänalueella. Niin kauan kuin on kysymys sellaisista maastourheilumuodoista kuin retkeily, suunnistaminen tai varsinainen hiihto, ei synny vaikeuksia. Tämäkin osoittaa selvästi, miten kapealla pohjalla tässä asiassa liikutaan. Tällaisia paikkoja on vuoristomaissa mielin määrin, mutta meillä mikäli kansainvälisistä vaatimuksista pidetään kiinni vain muutamilla harvoilla korkeilla vaaroilla ja tuntureilla. nonsuojelua pidettävä yhtenä matkailumme perustekijänä. Rakennettakoon pujottelurinteitä suomalaisten normien mukaan. Mutta kun talviurheilun ja matkailun edistämisen nimessä on vaadittu uhrattavaksi sellaisetkin paikat kuin Pallastunturin Taivaskero ja Karjalan kuulu Koli, on syytä kysyä, eikö suurimpia12 kaan luonnonarvoja enää pidetä maassamme kunniassa. Vaadittaessa uusia pujotteluratoja avattavaksi Kolin metsäisiin rinteisiin, on perusteluna esitetty, että Koli on koko eteläisessä osassa maatamme ainoa paikka, missä voidaan rakentaa kansainväliset vaatimukset ja mitat täyttävä slalom-mäki. Mitä erityisesti Koliin tulee, jonka ympärillä on syntynyt kiihkeätä mielipiteiden vaihtoa asiasta, Suomen Luonnonsuojeluyhdistys asettuu tukemaan metsäntutkimuslaitosta, joka on kriitillisesti suhtautunut hätiköiden tehtyihin suunnitelmiin ja jonka ansiosta kansallista merkkivuortamme ei ole ainakaan vielä turmeltu. Silloin löydetään eikä vähiten Karjalassa muitakin mahdollisuuksia kuin juuri Koli, jonka jylhän kaunis kuva on syöpynyt koko kansamme mieliin ja joka eräänlaisena suomalaisen maiseman ihanteena tunnetaan laajalti maamme rajojen ulkopuolellakin.
Pihlajavedestä virtaa vesi läpi lukuisten koskien ja järvien laskien lopulta Tarjanteeseen. Mikä on luonnonkauneuden arvo. Myös yhdistyksen monivärisiä kirjeensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl:n tilauksesta 20 % :n alennus). Merkin hinta on 3 mk 50 p. Tämän taipaleen suurin korkeusero on Kitusjärven alapuolella sijaitsevassa Kituskoskessa, missä ero 1 300 metrin matkalla on 17.5 metriä ja keskivirtaama noin 5 kuutiometriä sekunnissa. Tilatessanne mainitkaa, haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. Kaikki suurimmat ja komeimmat koskemme on kahlehdittu voimalaitosten patorakennelmilla, joiden alapuolella virranuomat ammottavat paljaina, elottomina ja vaiennettuina. Merkin voi noutaa toimismstamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Se virtaa läpi viljavan metsämaan vuoVieressä kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. Kituskoski ei ole sellainen koski, minkä sanoinkuvaamattoman viehättävä mahtavuus tai luonnonvoimain vapaa villiys saisi kävijän pidättämään hengitystään. Kaikesta huolimatta tapaa vielä maassamme siellä täällä pienehköissä vesistöissä koskia, joissa vesi kohisee vapaana ja jotka ovat välttäneet voimalaitosten rakentajien ahneet kädet, ehkä siksi, että ovat liian vähäpätöisiä, tai siksi, että koskiosuuksien omistajilla on ollut muita suunnitelmia. Tornionjoen rakentamiseen taas näyttää mielenkiinto ainakin tällä hetkellä olevan Ruotsissa varsin vähäistä ja voidaankin toivoa, että atomivoiman tulo pelastaisi tämän rajajoen turmeltumasta. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys He lsinki, Lapinl a hd e nkatu 29 B 22 13. Pikemminkin se on omiaan antamaan kävijälle tunteen hiljaisesta rauhasta ja kiitollisuudesta siitä, että maan eteläosassakin vielä on puhdasta ja raikasta virtaavaa vettä, mistä sekä silmä että korva voivat nauttia ja mikä hermoillekin antaa tarpeellisen !aukeamisen. Maallemme on ominaista verraten pienet maaston korkeuserot, mistä johtuen meillä ei ole ylenmäärin kohisevia vesistöjä. Kituskoski koski eräs elävä JOHAN STANDERTSKJÖLD Eräs luonnonsuojelun tämän hetken tärkeimmistä tehtävistä Suomessa on yrittää säilyttää vielä jäljellä olevat rakentamattomat koskemme luonnontilaisina. Mikäli koskeen rakennettaisiin voimalaitos, saataisiin siitä laskelmien mukaan noin 6 miljoonaa kilovattituntia vuodessa. Tällaiselle koskelle osuin kesällä 1965 matkallani luonnonkauniiseen Virtain pitäjään. K oski ei sijaitse yleisen kulkuväylän varrella, mutta sille pääsee helposti autollakin. Voimayhtiöt työskentelevät jatkuvasti määrätietoisesti kahlitakseen yhä uusia koskia, joista ne laskevat saavansa lisää joitain vaivaisia kilovattitunteja. Koko tämä väylä on toistaiseksi vapaa ja rakentamaton. Niinpä näyttää Kuusamonkin koskista joitain vuosia sitten käyty kiihkeä taistelu tulevan jälleen ajankohtaiseksi; nyt suunnitellaan valtakunnan rajan yli itäänpäin virtaavan veden kääntämistä länteen Iijokeen
Maamme tarvitsee palj on enemmän tällaista luonnonrakkautta liike-elämän miesten joukossa, mikäli haluamme pysäyttää sen huolestuttavasti lisääntyvän luonnon hävityksen ja ympäristön rumentamisen mikä laajenee jatkuvasti.. Rosenlew-yhtiö omistaa toisen rannan ja koko vesioikeuden Kituskoskesta. Se soittaa erämaasoittoaan luonnon omalla soittimella jokaiselle, joka haluaa kuunnella sen pauhua. Vapaasti koskena virtaava vesi käy yhä suuremmaksi harvinaisuudeksi koko Euroopassa. Sen lisäksi on kunta menettänyt kappaleen luontoa, jonka arvo ulkoiluja virkistystarkoituksiin on alati kasvava. Aikaa myöten tulevat myös lähiseutu ja kunta saamaan aihetta kiitollisuuteen Rosenlew-yhtiötä kohtaan, joka itselleen ja niille on halunnut säilyttää tämän vaatimattoman, mutta aidon helmen kauniin pohjoishämäläisen luonnon ympäröimänä. Istuttamalla lohenpoikasia halutaan koski tehdä vetovoimaiseksi myös urheilukalastuksen kannalta, mikä hakemattakin vie ajatukset Juhani Ahon oivalliseen kirjaan >>Kalaonni>> kalastuslastuineen ja tunteellisine luonnonkuvauksineen. H arvoin tullaan ajatelleeksi, että hyödystä tulee lyhytaikainen; kun voimalaitos on valmis, ovat myös työKituskosken yläja ( oik.) keskijuokitla. Minulle on sanottu yhtiön mielellään haluavan säilyttää kosken luonnontilaisena, niin että sekä paikalliset asukkaat että matkailijat voivat ihailla sitä. Kunnallisilla viranomaisilla on tapana tarttua tavanomaisiin väittämiin, että voimalaitoksen rakentaminen tuo rahaa kuntaan ja luo työtilaisuuksia. Luonnonsuojelija tervehtii näitä suunnitelmia mitä suurimmalla tyydytyksellä. roin leveänä ja rauhallisena, vuoroin yhteenpuristettuna ja pauhaavana. Yhtiö on monessa suhteessa osoittanut suurta ymmärrystä luon14 nonsuojelua ja sen merkitystä kohtaan. On ilahduttavaa, että teollisuusyhtiö, jonka toki täytyy kiinnittää suurin huomio taloudelliseen ja teknilliseen tehokkuuteen, osoittaa sellaista kaukonäköisyyttä ja kykyä punnita keskenään irrationaaliset ja taloudelliset arvot. mahdollisuudet poissa. Sanotaan, että on ihmisiä, jotka pyrkivät kahlitsemaan tämänkin kosken. Tällainen luonnonkauneus on omaisuutta, joka aikaa myöten tulee tuottamaan enemmän kuin sähkövoiman muodossa voidaan saada virtaavan veden sisältämästä energiasta. Paikallinen sähköyhtiö voimakkaamman taloudellisen kiinnostuksen tukemana kuuluu arvelleen rahan virtaavan Kituskoskessa pois koitumatta kenenkään hyödyksi
On todennäköistä, että tällainen asustelu rannoilla tai aivan niiden lähistöllä on kalasääskien alkuperäinen pesimistapa koko Suomessa. 15. Näköalapaikalta voi myös kiikarilla seurailla kalasääskiparin elämää. Oravin kauniista kanavanvarsikylästä on kansallispuistoon muutaman kilometrin venetaival. Haukivedellä on muuallakin nähtävissä se muinaisen Suomen tilanne, että kalasääskien pesät on rakennettu aivan selkäveden saarien rantapuihin, jopa joskus pikku luodon ainoaan petäjään. Ihmisen Martti Linkolan kirja •> V iimeiset erämaat,>, jossa esitellään kuvin ja sanoin kaikki luonnonja kansallispuistomme, ilmestyy huhtikuussa. Joinakin vuosina pariskunta on siirtynyt Aataminsaaresta tietenkin Eevansaareen, missä vaihtopesä on sijainnut aivan vesirajassa, mutta muuten pienessä ja huomaamattomassa männyssä. Kansallispuisto piilottelee H aukiveden pohjoisosan sokkeloisten reittien takana syrjässä turistiväyliltä; lähimpään kaupunkiin, Savonlinnaan, on tosin matkaa vain vajaat 30 kilometriä. Linnansaaren rauhoitettu saariryhmä sijaitsee keskellä heleintä Etelä-Savoa, Rantasalmen vanhassa kulttuuripitäjässä. Kansallispuistoalueen pääsaari, neljän kilometrin pituinen Linnansaari, on ilmeisesti saanut nimensä korkealla kalliolla sijainneen muinaisaikaisen pakolinnan mukaan. Puistoon kuuluvan saariston maapinta-ala on n. Merelliset ulkoluodot ja alastomat kalliokuhmut vuorottelevat vehmaiden lehtimetsäsaarien ja suoj aisten, poukamaisten reittien kanssa. Linnansaaren kansal I ispu isto MARTTI LINKOLA Maamme kansallisja luonnonpuistoista vain yksi ainoa on Järvi-Suomen suurten selkävesien alueella. Loputtomat saariryhmät uivat ketjuina kaakosta kohti luodetta; koko luonto rytmittyy tähän suuntaan silokallioiden pikku uurteista rantojen ja saarien yleismuotoihin saakka. Saaren luoteiskärjen ylävältä näköalapaikalta avautuu tavattoman kaunis ja vaihteleva maisema, joka on havainnollinen esimerkki sekä jääkauden jäljistä Suomen kamarassa että kallioperämme ikivanhojen murtumien yleissuunnista. Linnuilla on komea pesä Aataminsaaren kruununa kohoavassa jättiläispetäjässä. Tämä >>suomalaisimman Suomen» edustaja luonnonsuojelupuistojemme joukossa on Linnansaaren kansallispuisto. 8 neliökilometriä; vesiä siihen kuuluu 13 neliökilometriä
Linnansaaren kansallispuiston, etenkin sen pääsaaren, luonto on kaskiajan muistoa. se, että niini puuta eli metsälehmusta kasvaa runsaasti. Vain siellä täällä tumma kuusikko luo juhlavampia sävyjä valoisan vaaleaan metsäkuvaan. Alueen rehevää lehtoisuutta osoittaa mm. Loppukesällä mekastaa hiirihaukan poikue kapeita salmia soluvan veneen yllä, sen riemullinen nau'unta kaikuu metsärinteestä toiseen. Täällä on kuitenkin nuori metsä saanut rauhassa vallata palaneen, muhevan ja ravinterikkaan maan. Eräillä harvinaisilla lehtokasveilla on täällä ainoa kasvupaikka laajalla alueella. Alueen metsät eivät suinkaan ole aarnioita, koskemattomia ikimetsiä, vaan ne on ihmisen toimesta kerran poltettu ja kaskettu niinkuin yleensä kaikkialla Savossa. Linnansaaren kanervaja jäkäläpeitteisten kallioiden lomassa on reheviä notkolehtoja, ja maisemaa leimaa kauttaaltaan heleän koivikon ja männikön se16 koitus. Kesä/1111/i puhaltaa L i1111a11saaren ra11takoivikkoi/;i11. Myös lokkien pesät saavat melko hyvin olla rauhassa Haukiveden saarimaailmassa; näinhän ei vielä ole asianlaita aivan kaikilla selkävesillämme. Kallioiden lämpimillä rinteillä viihtyy leveälehtinen maksaruoho, jota perin harvoin tapaa samoilla leveysasteilla läntisemmässä Suomessa. Hiirihaukka viihtyy nuorissa ja valoisissa metsissä, se on kaskimaiden Savon oma lintu. Ulapalta kantautuva lokkien kaklatus muistuttaa suojaisimmassakin poukamassa suuren selkäveden ja sen karujen luotojen läheisyydestä. Rauhallisella Haukivedellä perinne on kyennyt säilymään ja säilyy varmaan edelleen aikanamme, jolloin valistunut, suojeleva suhtautuminen linnustoon jatkuvasti yleistyy. vamo vam on pakottanut linnut surtämään pesänsä kaukaisille sydänmaille. Saimaan hylkeellä on vahva tukikohta H aukivedellä, missä se on erityisesti mieltynyt hiljaa virtaaviin salmivesiin, joita on myös Rehevä k mäisinä J
1artaa a11tioit1111ee11 talon navetan joka p110/elta. 17. Nokkoset saapuvat ensim lähimmäksi
Joskus kalasääsken pesä 011 rakennettu pikku luodon ainoaan petcijään. Tämä sisämaan norppa, eläimistömme ihmeellinen muinaismuisto, nyppii kalastajien verkoista rasvaiset siiat hyvin taitavasti liiankin taitavasti ollakseen kansansuosiossa. Kansallispuiston nuoret kaskimetsät ja itse Linnansaaren keskellä tosin yksityismaalla sijaitseva autioitunut talo lahdenpoukamansa perällä edustavat luonnon ja ihmisen luomien maisema-arvojen kaunista liittoa. Savolainen kaskimaisema on kokonaisen historiallisen aikakauden tuote, ja kaskimaille nousseiden koivikoiden heleys kuuluu kiinteästi käsitykseemme Itä-Suomen maisemasta ja sen olennaisista arvoista. Eihän olekaan tarkoitus, että kansallisja luonnonpuistoissamme suojeltaisiin vain erämaata. Linnansaaren puisto on avarien vesien, sokkeloisten salmien, huviloilta rauhoitettujen rantojen ja vehmaiden metsien kaunis ja kauniina säilyvä maa. Saimaan hylje näyttäytyy herkemmin kuin sen merivesissä asuva sukulainen; Linnansaaren salmien soutelija voi yhtäkkiä huomata, että kirkkaat silmät tähyävät häntä jostain, juuri hitusen vedenpinnan yläpuolelta. Yhtälailla on rauhoitettava sellaisia maisemia, jotka tietty kulttuurivaihe ja tätä vaihetta luonnehtinut kansanomaisen elinkeinon muoto on luonut. Erämaaksi, salomaaksi, ei Linnansaaren aluetta voi sanoa. Sen erityinen arvo kansallispuistojemme joukossa onkin siinä, ettei se ole pelkästään koskemattomien metsien puisto. 18. Linnansaaren kansallispuiston alueella
Sisäsaaristo on tavoitettavissa helposti säännöllisillä kulkuyhteyksillä ja vaatimattomillakin omilla veneillä, kun sitävastoin säännöllinen ja turvallinen liikkuminen ulkosaaristossa vaatii hyvää kalustoa ja tottumusta. Tukholman saaristossa on kehitys kulkenut jo monin paikoin teitä, jotka eivät ole osoittautuneet onnistuneiksi. Kun suuret metsäsaaret ovat takana, aukeavat edessä laajat selät, joilla harvakseen jatkuu saaria ja luotoja silmänkantamattomiin. iillä ei useimmiten c,le mitään sisäosaa rantakaistaleen takana. Metsäsaaret jäävät taakse, luodot käyvät pieniksi ja mataliksi, mutta yhä pitää maa puolensa. Ensimmäinen vaihe on kartoittaa tehtävä, asettaa tavoitteita, tehdä selväksi lähtökohdat ja päämäärä. Tälläkin tavalla rajattuna on näiden kahden vyöhykkeen erottaminen tässä saaristossa verraten yksinkertainen tehtävä. Suomenlahdella on totuttu ajattelemaan, että ulkosaaristo muodostaa kapean vyöhykkeen metsäisen saariston ja avomeren välillä. Lounaissaaristo jakaantuu selvästi kahteen alueellisesti erotettavaan ryhmään. Suomen rannikko ja varsinkin sen lounainen osa, Turun edusta ja Ahvenanmaa, muodostavat globaalisiakin mittasuhteita ajatellen ainutlaatuisen luonnon erikoisuuden. On perusteltua odottaa, että se 19. Luonnonsuojelulta odotetaan tässä suunnittelussa positiivista panosta, joka perustuu riittävään tietoon oman asian hyväksi ja taitoon ottaa väistämättömät rinnakkaistekijät huomioon. Äskettäin on Suomen Luonnossa tehty kiintoisalla tavalla selkoa lounaisessa saaristossa suoritetuista rantojen käyttöä koskevista sdvityksista. Kun emme yleensä laahaa kovin paljon perässä, on asia ajankohtainen meilläkin. Näin on käynyt saariston. Ja paikoin nousee ulkomerta uhmaten vielä kokonainen luotojen ja karien sokkelo. Nauvon ja Korppoon eteläosissa asia on toisin. Turun saaristossa on sen eteläisellä ulkoosalla erikoisasema. Toisen alueen muodostaa sisempi saaristo, jolle antavat leimansa havumetsät ja niin suuret saaret, että niissä on myös sisämaata eikä vain rantaa. Vain aniharva pikkusaari on ollut asuttu. Käytännölliset ongelmat, jotka liittyvät ihmisen ja yhdyskunnan suhteeseen ympäröivään luontoon, nousevat nykyisin suuriin mittoihin. Erilaiset valintatilanteet pakottavat suunnitteluun, jossa tulisi oivaltaa ja ennakoida tulevan kehityksen piirteet. Osa on vielä ulottumattomissa. Toisen osan muodostaa ulkosaaristo, jota luonnehtivat pääosiltaan havumetsää vailla olevat luodot ja luotojen ja saarten vähäinen koko. Lähimpien vuosikymmenien kuluessa kohdistuu rautoihin kova paine. Onkohan niillä kuukausiin ja vuosiin ihminen käynytkään. PAAVOLAINEN Kun luonnonsuojelun asema vahvistuu ja sen toiminta-ala laajenee, kasvavat myös vaatimukset, jotka sille asetetaan. Vanha kanta-asutus on kuulunut suuremmille saarille. ykyaika on jo saapunut osaan tätä ulkosaaristoa. Kehitys, joka on alkanut kohoavan elintason, jokamiehen matkailun, autojen, kesämökkien ja moottoriveneiden mukana, näyttää nopeasti järkyttävän alkuperäisen kulttuurin luomaa »ekologista>> tasapainoa. Luonnonsuojelun eräs olennaisimpia ajan tehtäviä on asennoitua näihin muutoksiin. Seudut, jotka vielä jonkin aikaa sitten olivat tavoittamattomissa, joutuvat nykypäivänä arvaamattoman nopeasti ihmisten ulottuville. Ulkosooristo jo luonnonsuojelu Erään ohjelman hahmottelua E.-P. Luonnon elementtinä on alueella ainutlaatuinen merkitys
' • I ·, , .... Kirjoituksessa käsitelty alue 011 karttaan rajattu tummalla viivalla. / / ll'olHU~,. ,.,,., ' · ....... Täältä on länteen päin noin 50 km yhtäjaksoista saaristoa. Jos äsken mainittuun 50 kilometriin lisätään vielä 20 kilometriä, saavutetaan Kökarin kaakkoiset luodot, minkä lisäksi alueeseen kuuluvat tällöin myös Österskär ja Korppoon Kihtiä vastaan olevat luodot. Linnusto (ja muu eläimistö). ...... IJ•rd '!', H.,,."1•:J / ' S•ndr f'--l!_•"'"g,,ai~ ! ·, . ......... 3. Välillä on laajoja selkävesiä, joilla luotoja on harvemmassa. Kvigharun ja Vidskärin suuret selät muodostavat eteläisen jatkeen Kihdille, joka erottaa Ahvenanmaan saariston mantereisesta rannikosta. Erikoiset maisemansuojelun kohteet. Kesähuvila-asutuksen mahdollisuudet. Tämä suorakaiteen muotoinen alue, joka pääosiltaan kuuluu Korppoon ja Nauvon kuntiin, on leveydeltään noin 40 km. .> ,..·.c,g ... _i:· .$1or,,Oro, , / . Paikallinen asutus. :. Etelässä alue rajoittuu avomereen. "/. Vastaan nousee Hiittisten ja Dragsfjärdin samassa tasossa kulkeva rantaviiva. Suuria selkiä on tosin välissä, mutta silti on aina jokin saarien ja luotojen rivi yhdistämässä selkien rannat toisiinsa. Alueen yleinen saarija luototopografia. 4. Alueen käyttö purjehdusja moottoriveneretkeilyyn. Vain eniten mantereelle antavat saaret ja luodot saavat suojaa, jota yhtenäinen metsäsaaristo antaa tuulta ja merenkäyntiä vastaan. 6. ~.,.,,,hOJ 1 lf •. Koko alueella on kymmenkunta sellaista selkävettä, joilla suurin pituus on kymmenen kilometrin paikkeilla. . Kartassa olevat paikannimet ja muut "mereen" tehdyt merki1111ät tekevät siitä täyteläisemmän näköisen k11i11 alue tosiasiassa on. Esteetön merimaisema on leimaa-antava kaikkialla. G•#l k •. Suurin osa on merelle avointa kaikkiin ilmansuuntiin. ... Muuten ovat alueelle luonteenomaisia saarija luotoryhmät, joissa joidenkin muita suurempien saarten ympärille on ryhmittynyt lukuisasti pienempiä luotoja. joutuu nopeasti yhä tehokkaamman käytön purun. Pinta-alaltaan tämä ulkosaaristo on 70 X 40 km = 2 800 km 2• Ei ole helppoa luonnehtia tätä laajaa ulkosaaristoaluetta, joka mittasuhteiltaan poikkeaa täysin Suomen rannikon muista olosuhteista. 5. Alueen pituutta laskettaessa on itäinen raja selvä. Sitä rajoittaa pohjoisessa kiinteä ja selväpiirteinen metsäsaarten reuna Korpoströmmin Kirjaisin Paraisten Portin tasolla. 2. Vasta Utön, Vidskärin, Västerön jälkeen ei ole ketjua eteenpäin. Luonnonsuojelun kannalta on pantava painoa seuraaville kysymyksille: 1. Merkittävät kasvillisuuden piirteet. 7. Gullkronan selän suurin pituus lähentelee 20 kilometriä. . e eivät sanottavasti anna suojaa varsinkaan selän pituussuuntaan puhaltavaa tuulta vastaan. Miten tätä kehitystä olisi luonnonsuojelun kannalta ohjattava. ,..,. nw.,
Tämä ilmenee pääasiassa kolmella tavalla. Näille retkeilijöille ovat hyvät satamapaikat elintärkeät. Niitä voidaan sieltä laskea yli 40, mutta vain 5 on yli kilometrin mittaista. Eräät asuinpaikat ovat vastikään autioituneet taikka niillä asutaan vain osa vuodesta. Jurmon Utön alueella on yli viisikymmentä luotoa ja näistä vain 3 yli kilometrin mittaisia. Kaakkoisessa Kökarissa, jossa voidaan laskea satakunta yli hehtaarin kokoista luotoa, on vain yksi luoto pituudeltaan yli kilometrin. Useamman talon kylästä voidaan puhua vain Nötön ja Vänön saarilla. Metsäisten saarten osuus laskee luonnollisesti alueen reunaosiin ja väliselkien reunoille päin. Summittaisen laskelman mukaan alueella on 1200 sellaista luotoa ja saarta, joiden pintaalaon vähintään 1 hehtaari. Ympäristöään hallitsevina merkkeinä kohoavat muutamat saaret yli 40 metrin korkeuteen. Vänön sokkeloisessa saaristossa on laskettavissa noin 150 luotoa, joista vain 8 yli kilometrin mittaista. On näin ollen kiintoisaa tarkastella, kuinka paljon tässä saaristossa on sellaisia satamapaikkoja, jotka täyttävät turvallisuuden korkeimmat vaatimukset, yllättipä myrsky miltä suunnalta tahansa. Saaristoon eniten intoutuneet tulevat sinne pitkänmatkan retkeilijöinä, purjehtien taikka moottoriveneellä. Erikoisasemassa ovat Utön luotsija varuskuntasaari sekä Örö, jossa niin ikään on varuskunta. Nauvo, Adö. Veneiden on täytettävä melkoiset merikelpoisuuden vaatimukset ja matkasta vastaavilla henkilöillä on oltava melkoisesti kokemusta merillä liikkumisessa. Saaria, joissa on 25 taloa on 14, ja saaria (tai luotoja), joilla on yksi asuttu talo, niin ikään vain 14. Laajoissa osissa ei ole lainkaan havumetsää ja suuria luotoja vain muutamia. Lähdetään kaukoretkelle joka kestää useita päiviä, ehkä muutaman viikon. Nykyaika tuo saaristoon vilkastuvan kesänvieton. E lämä keskittyy veneeseen ja telttailuun. Tätä pienempiä luotoja ja kareja on ainakin yhtä paljon, eräissä osissa hyvin tiheässä. Yhtenäistä havumetsää ei siellä ole missään, lehtimetsää sitä vastoin kyllä on. Pinta-alaltaan suurimman saaren, Nötön, suurin pituus on vain 3.5 km. Saaria, joita luonnehtii havumetsä on vain 130. Saaria, joiden suurin suoraan mitattu pituus on vähintään 1 km, on noin 70. Miltei puolet koko alueen havumetsää kasvavista saarista on pienessä osassa lähellä Nauvon suuria saaria Stenskärin Gullkronan ympärillä. 21. Koko tassa mittavassa saaristossa on 32 asuttua saarta
Tämä luku ei ole suuri, eikä saaristoretkeilyn jatkuvuutta tietenkään voida rakentaa pelkästään paikkakunnan asukkaiden kotirantojen varaan. Sitä vastoin. Luonnon alkuperäisille aineksille, sen eläimille ja kasvistolle ei vaaraa siis voida pitää tuhoisana. Nauvon Nötönä on alueen suurin saarelaiskylä. Tuskin mitkään luonnonsuojelun näkökohdat puhuvat kesämökkien puolesta. Kirjoittaja on saaristossa laajalti retkeilleenä kiinnittänyt huomionsa kelvollisiin satamapaikkoihin. Tässä kirjoituksessa ei oteta perusteltua kantaa sen enempää tämän ilmiön puolesta kuin sitä vastaankaan. ennakkotuntemusta puutteellisten merikarttojen, karikkoisten vesien ja muuten vaikeiden sisääntuloväylien vuoksi. Pyöreästi voidaan laskea, että tällä tavalla on tiedossa 20 hyvää satamapaikkaa. Alueen yli tuhannesta luodosta on kuitenkin verrattomasti suurin osa sellaisia, joille pahimmankin mökkivillityksen vallassa vain suurimman erikoisuuden tavoittelija haakeutuisi kesämökkeineen. Mutta niin alkaa käydä, sillä hyviä satamapaikkoja on niiden lisäksi aniharvassa. Suurimpien asuttujen saarten rannoilla voi olla useampia hyviä satamia. Kesämökit rönsyilevät yli koko saariston. Saarella on kauppa, p osti, kansakoulu, vieläpä kirkkokin. Merikarhut-purjehdusseuran satamaselostuskirjassa mainitaan ainoastaan 9 sellaista satamaa, jotka ovat asuttujen saarten tai niiden välittömän läheisyyden ulkopuolella. Asukkaat ottavat yleensä hyväntahtoisesti vastaan vieraan retkeilijän, joten tällaiset paikat voidaan pitää mielessä ainakin lyhytaikaista pysähtymistä ajatellen. Edellä mainittujen lisäksi niitä tuskin on pariakymmentä enempää ja joukossa on tällöin jo lukuisia, joihin pääsy edellyttää lähivesien hyvää 22 Kesäinen saaristo 011 monelle parasta, mitä S11ome11 111011/0 voi tarjota. Kesämökkejä on tähän mennessä ilmestynyt mainittavasti vain Nötöhön ja sen lähisaarille, mutta pessimistinen varoittelija näkee jo lähivuosina tilanteen toisenlaisena. Ilmeisesti on kuitenkin realistista kiinnittää huomio huvila-asutuksen leviämisen mahdollisuuksiin. Hyville satamille antavat myös kesäpalstan hankkijat suuren arvon. Toisaalta eivät kaikki >>asutut>> satamat ole tavoitettavissa ilman hankaluuksia, eivätkä syväkulkuiset purjeveneet saa keulaansa maihin kaikissa satamissa. Lomanvietto omalla mökillä muodostaa toisen kesäilmiön, joka alkaa tuntua myös ulkosaaristossa. Ymmärrettävästi on kiinteä asutuskin keskittynyt saariin, joissa on hyvä satama. Näistäkin on osa heikonlaisia. On olemassa vaara, että tulevaisuudessa rajoittuu retkeilyn tukikohtien määrä vain joihinkin kymmeniin
Kun sää kääntyy epäsuotuisaksi, päästään joutuin 23. Mutta miten hoidetaan aikanaan ne kysymykset, jotka liittyvät kesän sunnuntairetkeilijöihin. Huviloilla ei ole mitään tekemistä sen funktionaalisen harmonian kanssa, joka luontevasti ja ympäristöänsä somistaen kuvastuu saariston vanhoissa asumasi joissa. opeilla veneillään he hakeutuvat hetkessä ulos luodoille. Alueella olevat merikotkan p esät ovat nyk,yisi11 tyhjät. Huvilalle välttämätön moottorivene voi olla pieni ja satama vaatimaton. Kuten mainittu, on saaristoretkeily kiinnostunut samoista satamapaikoista, joihin kesämökit ensinnä nousevat. Kesähuvilaelämä ei sitäpaitsi ole samalla tavalla riippuvainen hyvistä satamista kuin kaukopurjehdus. Eri asia on, että maksimimäärä mökkejä johtaisi tässäkin osassa maisemalliseen rumennukseen ja vahinkoon linnustolle. Kun vene on pieni ja näppärä, voidaan laskea maihin mihin tahansa. Varsinkin Nauvon ja Korppoon ulkosaariston sisemmässä osassa, jonne matkat eivät ole kovin pitkät, on kymmeniä sellaisia saaria, joissa kesämökille olis sopiva paikka. äkyvälle paikalle ja räikein värein, siinä kesähuvila ulkosaaristossa. tarkoituksiin. Pesä Na11vosta. Tämä peli on nopeasti pelattu loppuun, niin harvassa näitä kohteita on. Vaikka kesähuvilat eivät laajasti ottaen voisikaan vakavasti häiritä eläimistöä ja kasvillisuutta, on toisaalta tietenkin luonnollista, että arvokkaimmat linnuston ja kasvillisuuden näytteet olisi voitava säilyttää erikoistoimenpitein. Saariston käyttöä koskevassa suunnittelussa on lisäksi eräitä muita näkökohtia, joiden kanssa kesämökin tavoittelijat joutuvat varmasti pahaan ristiriitaan. Jos tästä ulkosaaristosta suunnitellaan tulevaisuudessa suurten mittojen retkeilyaluetta, olisi hyvät satamapaikat tavalla tai toisella turvattava yleisiin Kesämyrskyt ovat harvoin kovia, mutta milloin tl{)lrsky puhkeaa, 011 sitä t11rvallisinta valokuvata maista käsin. Lajin häviäminen näyttää valitettavasti tapahtuvan hetkeliä, jolloin siitä oli tulemassa yleisesti arvostett1111ähfä11J!JS. ei yleinen mökkien pystyttely ole arkkitehtoonisesti ja maisemanhoidollisesti kovinkaan rohkaisevaa. Näin tapahtuisi siitä huolimatta, että monet kesämökin omistajat ovat myönteisellä tavalla kiinnostuneet ympäristönsä luonnosta
Kökar, Sandskär. Kaikki ennusteet lupaavat, että pikkuretkeily saaristossa tulee lähimpinä aikoina suuresti kasvamaan. Merikotka on suurin ongelma. Vielä kaksi vuotta sitten yritti 3 paria pesimistä, mutta kesällä 1965 ei pesistä yksikään ollut asuttu. Yhdelle merikotkasaarelle on jo noussut huvila. Alueelta tunnetaan 10 merikotkan pesää, vaikka niistä monet eivät enää vuosikausiin ole olleet käytössä. Saariston luonnon edustavin osa, sen linnusto, joutuu erityisesti alttiiksi häiriölle. Sen tiedetään voivan pesiä lähellä asuttuja saaria, mikäli se vain saa olla rauhassa. alta pois. Lähivuosina olisi voitava valvoa, että pesäsaaret eivät joudu häirityiksi. Tulijoiden tieto saariston luonnosta on usein olematon. Merikotka on koko lounaisessa saaristossa nyt sukupuuton partaalla. Ulkosaariston haahkat, koskelot, meriharakat, lokit ja muut linnut ovat paikalliselle asukkaalle muodostaneet kautta aikojen osan kotiseututunnelmaa ja eräät lajit sen lisäksi meren riista-annin. 24 voitaisiin ryhtyä. Kun ei voida ajatella, että kaikki linnuston pesimispaikat olisivat totaalisesti suojatut, on kiinnitettävä huomio niihin luotoihin, joilla syystä tai toisesta on linnustolle erityisen suuri merkitys. Lintukanta on runsas monessa tiheämminkin asutussa saaristossa kuin nyt puheena olevassa. Kun samalla pariskunnalla voi olla useampia pesiä, tiedetään pesien kuuluneen 4-5 parille. Nauvo, Berghamn. Eräitä esille tulevia kysymyksiä ja mahdollisuuksia voidaan tässä lyhyesti kosketella. Kaikki valokuvat kirjoittajan.. Tulevien vuosien kehitystä ajatellen on joka tapauksessa harkittava niitä myönteisiä toimenpiteitä, joihin linnuston aseman turvaamiseksi Merikaali, Crambe, on erikoisen saaristokasvillisuuden komeimpia edustajia. Saariston linnut viihtyvät myös kesänviettäjien kanssa, mikäli välit ovat hyvät. Näistä yleispiirteistä on olemassa eräitä >>vaikeita>> poikkeuksia. Saariston linnusto on sinä aikana, jolta havaintoja on olemassa, tuskin koskaan ollut niin runsas kuin viime vuosina. Eräillä lajeilla, kuten esimerkiksi ruokilla, on niin erikoistuneet vaatimukset pesäpaikkoihinsa, että yhdyskuntia voi Mikäli kalaa riittää myyntiin, säifytetään sitä kotirannan sumpuissa siksi kunnes kauppiaan moottorivene käy sen noutamassa. Voidaan sanoa, että miltei kaikki saariston lintulajit viihtyvät ihmisten välittömässä läheisyydessä, mikäli vain saavat olla rauhassa. Laji 011 harvinainen, mutta olisi samalla hyvä >>P R-kasvi>> osoittamaan ihmettelevälle kävijälle /1101111onarvojen merkityksen
pakostakin syntyä vain harvoille luodoille. Paikallisen väestön asuttamat saaret ja niiden välitön ympäristö muodostavat luonnollisen kohteen turismille. vuokraus, olisi tarkoituksenmukaisempi. 25. Tässä kuten muis sakin valintatilanteissa tulee saaristossa nopeasti seinä eteen. pilkkasiiven ja sotkan poikueille, on alueella suhteellisen vähän. Kun eri etuja joudutaan sovittelemaan ja kun minkään intressin hyväksi ei ole käytettävissä ehdottomasti määrääviä keinoja, on luonnonsuojelun hyväksi tapahtuvan selvittelytyön tarve suuri. Saarelaisväestön ekonornialle on ennen pitkää varmasti suuri menetys myydä parhaat paikat huviloita varten. Aktiivisen linnuston suojelun keinona on rauhoituspäätöksillä pieni merkitys, elleivät ne tule yleiseen tietoisuuteen. Jokin muu keino, kuten esim. Silti niitä on. Matkailulle ovat väestön tarjoamat erilaiset palvelukset välttämättömät. Matkailu ja retkeily muodostaa tulevaisuudessa erään keinon kantaväestön toimeentulon lujittamiseksi. Alue ei ole erityisen tunnettu merkittävistä kasvisaaristaan. Kesällä tulisi tällaisessa saaristossa olla asiantuntevia oppaita, kuten asian laita on kaikissa suurisuuntaisissa luonnonsuojelupaikoissa. Nämä alueet kaipaavat erityistä suojaa. Olisi myös arvaamaton menetys, jos kesähuvila-asutus tekisi tyhjäksi parhaiden maisemakohteiden käyttämisen matkailualueina. On myös laadittava hyvät kartat ja selvitykset niistä paikoista, joihin voidaan mennä. (Hyvä esimerkki >>moninaiskäyttöön» soveltuvasta saaresta on Korppoon Kråkskär Kihdin rannalla.) Nauvon ja Korppoon kaltaisella ainutlaatuisella ulkosaaristoalueella on luonnollisesti eräitä sellaisia osia, joiden maisemallinen merkitys kohoaa yli muiden osien. On pakostakin luotettava ihmisten hyvään tahtoon, sillä muuta keinoa ei näissä asioissa lopultakaan ole. Olisi suuri vahinko, jos autioituminen vielä jatkuisi. Mikä on paras muoto niiden suojelemiseksi, on vaikea sanoa. Tulevaisuudessa tarvitaan itse paikalla tapahtuvaa ohjausta, joka voi tapahtua sopivaan muotoon puetuilla asiansa selvittävillä tauluilla. Minkälaiseksi matkailu tulee kehittymään, riippuu tietysti suuressa määrin siitä aloitteellisuudesta, mitä alalla esiintyy. Vanha asutus antaa huomattavan lisän saaristokuvaan. Samoin olisi rauhoitettava luodot, joilla on merkittäviä lokkija tiirayhdyskuntia. Linnut palaavat luodoillensa vuodesta toiseen. Matalavetisiä luotoryhmiä taikka muita suojaisia lahdelmia, jotka ovat tarkeitä mm. Tällaiset nähtävyydet voidaan ilman suuria vaikeuksia jättää muun käytön ulkopuolelle. Puheena olevalta alueelta on olemassa perusteelliset kasvistolliset selvitykset. Suuri merkitys on sillä seikalla, että sorsalintujen poikueet voivat rauhassa hakeutua suotuisille olinpaikoille. Saariston käyttöä suunnittelevissa piireissä lähdettäneen yleensä siitä, että sen uloin osa muodostaisi laajan luonnonalueen, jossa etusija annettaisiin perinteellisille elinkeinoille sekä luonnonsuojelulle, retkeilylle ja muulle ulkoilulle. Saariston hyväksi tapahtuva toiminta ei myöskään selviä ilman tehokasta lainsäädäntöä, riittäviä varoja ja hyvää valistusta. Jos jollakulla saarella tai luodolla sattuu olemaan hyvä satama, ei sitä ole helppo eristää vain sen vuoksi, että sillä kasvaa myös eräitä harvinaisia kasveja. Mikäli tällaiset luodot ja saaret taas tarkoitetaan yleisiksi nähtävyyksiksi, on tässäkin opastava toiminta tarpeen. Vaikeuksia on, sillä sesonki on lyhyt ja kaluston vaatimat pääomakustannukset suuret. Heidän tulisi myös voida neuvoa kulkuvesien valinnassa. Mikäli viralliset luonnonsuojelualueet saadaan merkityiksi merikartoille, on sillä hyvin suuri merkitys saaristovalistuksessa
Niistä lajeista, jotka talvisaikaan viettävät valveillaolorytminsä puolesta kesäiseen verrattuna suunnilleen normaalia elämää, varsin monet pyrkivät selviytymään talvesta keräämällä ruokavarastoja. Varsinkin supikoira saattaa kuljeskella tällöin aika pitkiäkin matkoja. Vaikka eläimen ruumiinlämpö laskee lähelle nolla-astetta, eläin ei tietenkään voi kestää sen laskemista nollan alapuolelle. Sen perusteella, missä tilassa eri lajit viettävät talven, ne voidaan jakaa kolmeen ryhmään: horroksessa oleviin, nukkujiin ja normaalia elämää viettäviin. Nisököselöimistömme talven kourissa ILKKA KOIVISTO Teknillisen kehityksen ansiosta ihminen kykenee suorastaan hemmottelemaan itseään pohjoisen ilmastomme kylmimpinäkin kausina. Erikoisimpia horroseläinten keksimiä paikkoja lienevät kaivokset, joiden syvyyksissä on silloin tällöin tavattu talvehtivia lepakkoryhmiä. Meidän eläimistössämme viettävät karhun lisäksi talvensa nukkuen mäyrä ja supikoira itärajan yli saapunut tulokas. Sana >>voidaan» on tässä erittäin paibllaan, sillä useimpien lajien joukossa talvi suorittaa aina melko armotonta apuharvennusta. ukkuen talvensa viettävät eläimet eroavat horroksessa olijoista aivan olennaisesti siinä, että niiden ruumiinlämpö ei laske merkittävästi normaalista. Horroksessa talven viettävistä eläimistä ovat siili 26 ja lepakot tunnetuimmat, koivuja tammihiiri taas melko heikosti tunnettuja. Horrokseen vaipuneen eläimen elintoiminnat ovat perin verkkaisia, eläin on kuin hyvin alhaisella kierrosluvulla käyvä moottori, mutta tätä ehkä vielä hiljaisempi. Nukkujista on karhu tunnetuin. Lähimpien sukulaistemme, korkeimpien eläinten osa ei ole näin herkullinen. Meidän nisäkäslajiemme talvenkestämiskeinot ovat varsin monenlaiset. Vaikeudet, joita vastaan keinot on keksittävä ovat hyvin tunnetut: kylmyys, joka vaatii suuria energiamääriä ruumiinlämmön säilyttämiseksi, lumi, joka vaikeuttaa suurien energiamäärien hankkimista peittäen ravintovarastot ja haitaten liikkumista. Jos kesäpäivänlämpimät asunnot ja vahvat vaatteet eivät riitä, voi nousta lentokoneeseen, mikäli rahapussin sisältö antaa myöten, ja siirtyä liukasta vauhtia maihin, joissa pakkanen ei nipistele poskia eikä korvanlehtiä. Puis. Horroksessa olevaa eläintä ei ensi näkemältä helposti erota henkensä heittäneestä; sydämen lyöntinopeus ja hengitystahti ovat tavattoman verkkaisia ja useimmat reaktiot olemattomat. Kuitenkin melkoinen lajimäärä nisäkkäitä on rohjennut ulottaa levinneisyysalueensa pohjoisille alueille. Tunnetuin varastojen kerääjä on orava. äiden uni ei liene niin sikeää kuin karhun, koska ne monien havaintojen mukaan saattavat leudoilla säillä käydä pesäluolan ulkopuolella jaloittelemassa. Tällöin näiden lajien on ollut keksittävä keinot, joiden avulla selvitä talven yli. Yhteistä taas näille kahdelle ryhmälle on se, etteivät kummatkaan syö mitään talvikauden aikana, vaan tulevat toimeen ruumiiseen kerääntyneen ravintovaraston turvin. Luonnonsuojelijoiden kannalta on ollut ilahduttavaa, että parina viime vuonna ovat karhut maatalousministeriön aikaansaannoksesta voineet viettää talviunensa ilman epämiellyttäviä karhunampujien aikaansaamia herätyksiä. Horrokseen vaipujat eivät luota pelkästään horrostilan antamaan apuun talven ylittämisessä, vaan pyrkivät etsimään mahdollisimman suojaisen paikan >>horrosvuoteekseem>. Kuten alhainen kierrosluku moottoreilla merkitsee horrostila eläimelle tavatonta energian säästöä
ehän syövät jopa painonsa verran päivässä. Luonnonystävien mahdollisuudet auttaa talven >>inkvisitiomaisessa>> käsittelyssä kärsiviä nisäkkäitä ovat melko vaatimattomat verrattuna siihen, kuinka kiitollisia >>kehitysavun» kohteita talvilintumme ovat. iitä ilmestyi kuin nauhalta siianpoikasten kasvatuslaatikoihin herkuttelemaan arvokalalla. Oravan sukulainen liito-orava ei ole muistinsa suhteen yhtä suuri optimisti vaan kerää varastot pesäkoloonsa onttoon puuhun. Majavan varastonkeräysvireen laukaisee ensimmäinen pakkanen. Se alkaa kaataa puita huomattavasti yli normaalin käytön, katkoo oksat ja rungon ohuimmat osat sekä uittaa ne pesän luo. Siellä ne ovat, suojassa paitsi pakkaselta myös petolinnuilta ja nelijalkaisiltakin vihollisilta; viimemainituista tosin lumikko ja kärppä joskus kettukin kykenevät niitä ahdistamaan sielläkin. Niiden tarvitsema ruokamäärä on tavattoman suuri. Lumen merkitys eristäjänä on ollut jo kauan tunnettu; ovathan maaseudun asukkaat osanneet luoda lumiröykkiöt talojensa seinävierille aina ikkunoihin asti jo siitä alkaen, kun lumilapio keksittiin. Muutama talvi sitten vesipäästäiset suorittivat oikean invaasion Evon kalanviljelylaitoksen hautomoon. Invaasion viimeinen yrittäjä sai järjestysluvukseen 28. Täällä se painaa ainakin osan oksista pohjaan kiinni. Sen verran kuitenkin päästäisen talvisesta ruokavaliosta tiedetään, että ne syövät innokkaasti kuolleita eläimiä mm. Nämä pienet otukset elävätkin koko talven lumen ja maan rajassa sokkeloisissa käytäväverkostoissa. Päästäisten talvenvietto on monessa suhteessa vielä arvoitus. loukkuihin jääneitä pikkunisäkkäitä. Päästäiset tulevat myös ruokakomeroihin hiirien ja myyrien lisäksi. Useat lajit yrittävät käyttää hyväkseen lumen tarjoamaa lämpösuojaa. Sillä ei tosin ole varsinaisia kerättyjä varastoja, mutta talviravinnon kulutuksen näkee kyllä hyvin, kun talvipesän ympärille muodostuu kesällä selvästi havaittava kehä, jossa ei ole vesikasveja. Piisami sukeltelee pesästään majavan tapaan veden alle ruokaa hankkimaan. Kesäisessä hyönteisrunsaudessa ei ruoansaanti ole ongelma, mutta talvella asian täytyy olla toisin. Uurastuksen tuloksena kertyy pesän eteen suuri oksalautta, jota virtaavassa paikassa nuo pohjaan painetut oksat pitävät paikallaan. Sen sijaan ei ole ehtinyt vielä kulua vallan pitkiä aikoja siitä, kun lämpömittauksin todettiin, kuinka suuret erot voivat esiintyä lumen pinnalla ja lumen alla vallitsevien lämpötilojen välillä. Jo viidentoista asteen pakkanen, mikä tämän talven kestäneiden mielestä on vielä kovin kohtuullista, nujertaa pikkunisäkkäät, myyrät, hiiret tai päästäiset lyhyessä ajassa jäätyneiksi ruumiiksi. Tosin oravat saattavat palkita hyvän työn vähän kyseenalaisella tavalla, tyhjentämällä keväällä kottaraispöntöt mu27. Talvella majava sitten sukeltaa pesän vedenalaisesta aukosta jään alle, ja katkoo varastosta oksanpätkiä vieden ne pesään murkinoitavaksi. Pienten nisäkkäiden olisi täysin mahdoton selvitä hengissä ilman lumen tarjoamaa lämpösuojaa. Pakkaselta lumi antaa niille suojan, mutta miten ne löytävät riittävästi ravintoa. Eikä kukaan tiedä, kuinka vanha keksintö on eskimomaja. Mutta mahtavatko ne iskeä kiinni myös eläviin myyriin ja hiiriin. to-oravia katselleilta ei varmasti ole jäänyt huomaamatta niiden vilkas ruuanpiilotus syksyiseen aikaan. Majava ei myöskään luota muistiinsa, vaan kerää ruokavaraston talvipesän eteen. Pihamailla liikkuvat oravat oppivat kuitenkin varsin pian käyttämään hyväkseen lintulautojen antimia vallankin, jos niihin laitetaan oravien mieluisinta ruokaa, maapähkinöitä. Lienee kuitenkin niin, että useimmat oravien sinne tänne piilottamat ruoka-palat jäävät löytymättä silloin, kun niitä aletaan tarvita. Näätäeläimet jättävät hyvän saaliin saatuaan ruuan varastoon ja palaavat sitä käyttämään nälän tultua. Lumikko saftttaa jopa jäädä makaamaan useaksi vuorokaudeksi tilaisuuden tullen läjään tappamiensa pikkujyrsijöiden ruumiiden päälle
Edelleen ehdotetaan kaikki hallituksen Jäsenet valittaviksi vuosikokouksessa, joka muutos 011 tapaht111111t yhdist_)'srekistcri11 vaatimuksesta. Toimik111111a11 p11hee11johtaja11a 011 toimi1111t professori Peitsa Mikola ja muut jäsenet ovat olleet varat110111ari E.-P. 28 Sääntöjen muutosehdotus Suomen Luo1111011s11ojelt!Jhdistyksen johtok1111ta asetti viime v1101111a toimiku1111a11 tekemään ehdotusta yhdistyksen sääntöjen uudistamiseksi. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYSNATURSKYDDSFÖRENINGEN I FINLAND R.Y :n vuosikokous pidetään sunnuntaina maaliskuun 27 päivänä 1966 klo 15.00 T ietee llisten seurain ta lossa (Säätytalo) Helsingissä, Snellman inkatu 9-11. Yhdistyksen nimi, kotipaikka ja tarkoitus 1 §. Lisäksi 011 pyrkimyksenä ollut 11euvo1te/11ku1111a11 m11odossa kii1111illää hallituksen työskentelyy11 mahdollisimman h)'viä asia11/J111tijavoimia eri alojen crikoiskys_)'myksissä. 2 §. Oleellisina 11111utoksi11a voidaan pitää 4 § :11 viillausta kenttäjärjestön /110111ise11 111ahdollisuuksii11 sekä hallituksen jäsenten toi111ika11den lyhentämistä. ]. Loppuun kuluneilla hampaillaan, se ei kyennyt hankkimaan ravintoa siinä määrin kuin suuri rnumis olisi tarvinnut. Hirvetkin käyvät monasti kaluamassa kaadettujen haapojen kuorta, vaikkei niillä ruoan puolesta ole ilmeisesti talvisin suuria vaikeuksia, sillä nälkään kuolleita ei ole juuri tavattu. Yhdistys voi alueellista luonnonsuojelutoimintaa varten perustaa paikallisosastoja, joiden säännöt yhdistyksen hallitus hyväl:syy. 3 §. Standertskjöld. Organisaatio 4 §. Tämän jälkeen seuraa kunniamerkk ien ja jäsenhankintakilpailun palkintojen jako sekä ylioppilas Urpo Häyrisen esitelmä värikuvineen aiheesta : Rauhoitettav iksi tarkoitetuista Etelä-Suomen soista. Yhdistyksen tarkoituksena on herättää rakkautta Suomen luontoon ja edistää luonnonsuojelua Suomessa. Yhdistys on valtakunnalinen järjestö, jonka jäseneksi voi liittyä jokainen hyvämaineinen Suomen tai ulkomaan kansalainen, kunta ja seurakunta sekä muu oikeuskelpoinen yhteisö ja säätiö. Johtok111111a11 ehdot11s 011 nyt yhdistysrekistcrin e1111akkotarkast11ksen jälkee11 saanut lopullise11 111uoto11sa ja Sd julkaistaan tässä, jotta jäse11e111111e voisivat si1hc11 tutusma e1111en asian käsittelyä vuosikokouksessa maaliskuun 17 päivänä 1966. Paikallisosastona voi olla myös muu luonnonsuojelun alalla toimiva paikallinen yhdistys sen kanssa tehtävän sopimuksen perusteella.. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys : 1) harjoittaa luonnonsuojelua edistävää tutkimusta, valistustyötä ja julkaisutoimintaa, 2) tekee esityksiä luonnonsuojelualueiden aikaansaantia ja luonnonmuodostumien rauhoittamista sekä eläinja kasvilajien suojelua varten sekä 3) toimii maisemain hoidon puolesta ja valvoo luonnonsuojelun näkökohtia luonnonvarojen hyväksikäytössä, päämifäränä Suomen luonnon säilyttäminen kauniina, monipuolisena ja puhtaana. Kokouksessa käsitellään 1) Yhdistyksen sääntöjen 14§:ssä mainitut asiat, 2) Johtokunnan ehdotus sääntöjen muuttamiseksi. Paavolainen ja agr. Rusakot ja metsäjänikset ovat kiitollisia ruokittavia, ja niitähän riistanhoitajat ovat ruokkineet jo vuosikausia kaadetuilla haavoilla ja heinillä. Metsiin asetetut, rnttavan suuret pöntöt auttaisivat osaltaan myös oravia ja erityisesti liito-oravia siellä, missä näitä harvinaisuuksia vielä on. talven pakkasissa. nista ja poikasista. Yksi nälkään kuolemaisillaan ollut hirvi jouduttiin pari vuotta sitten lopettamaan Puumalassa, mutta tämän eläimen kuntoon ei talvi suoranaisesti ollut vaikuttanut, vaan korkea ikä. Yhdistyksen nimi on Suomen Luonnonsuojeluyhdistys ry, ruotsiksi Finlands aturskyddsförening rf, ja sen kotipaikka on H elsingin kaupunki
Erovuorossa olevat jäsenet määrätään ensimmäisellä kerralla arvalla. Yhdistyksen jäsen voi antaa toiselle jäsenelle valtakirjan, mutta kukin jäsen saa äänestää vain yhdellä valtakirjalla. Asiat ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä, mikäli ei näissä säännöissä ole toisin määrätty. 6 §. Päätökset tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Hallitus kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajan kutsusta. Yhdistyksen ylimääräinen kokous pidetään, kun hallitus katsoo sen tarpeelliseksi tai kun vähintään 25 jäsentä sitä kirjallisesti pyytää. Kutsussa tulee mainita käsiteltävät asiat. Kokous on pidettävä 30 päivän kuluessa esityksen saapumisesta hallitukselle. Yhdistyksen kokouksessa on kullakin jäsenellä yksi ääni. 5 §. Hallitus ottaa ja erottaa yhdistyksen toiminnanjohtajan ja muut toimihenkilöt sekä määrää, kuka huolehtii yhdistyksen ruotsinkielisestä toiminnasta. 12 §. Mikäli joku jäsen niin vaatii, on vaalit toimitettava suljetuin lipuin. Jäsen voi kuulua hallitukseen yhtäjaksoisesti enintään kahdeksan vuotta, puheeniohtaja kauemminkin. Kunniajäseneksi yhdistys voi hallituksen esityksestä kutsua henkilön, joka erityisen ansiokkaasti on edistänyt yhdistyksen tarkoitusta. Hallitus on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään neljä muuta hallituksen jäsentä on saapuvilla. 13 §. Äänten mennessä tasan ratkaisee kokouksen puheenjohtajan ääni, vaaleissa kuitenkin arpa. Yhdistyksen hallitus 11 §. Yhdistyksen kokoukset 7 §. Yhdistyksen hallituksessa on 12 vuosikokouksessa kahdeksi vuodeksi kerrallaan valittua jäsentä. Jäsenen, joka toimii vastoin yhdistyksen tarkoitusta tai muutoin vaikeuttaa yhdistyksen pyrkimyksiä, hallitus voi erottaa yhdistyksestä. 8 §. 9 §. Ainaisjäseneksi voi liittyä ainoastaan fyysinen henkilö. Kokous on kutsuttava koolle vähintään kolmen jäsenen sitä pyytäessä. Näistä valitaan neljä jäsentä yhdistyksen perustajaseurojen, Societas pro Fauna et Flora Fennica r.y:n, Suomalainen Eläinja Kasvitieteellinen Seura Vanamo r.y:n, Suomen Maantieteellinen seura Geografiska Sällskapet i Finland r.y:n ja Suomen Metsätieteellinen Seura r.y:n piiristä, yksi kustakin. Jäsenistä on vuosittain puolet erovuorossa. Yhdistyksen kokoukseen kutsutaan hallituksen määräämissä suomenja ruotsinkielisissä sanomalehdissä viimeistään kaksi viikkoa ennen kokousta julkaistavalla ilmoituksella. Yhdistyksen jäsenet ovat vuosijäseniä, ainaisjäseniä, kannattajajäseniä tai kunniajäseniä. Hallitus valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan. Äänten mennessä tasan ratkaisee kokouksen puheenjohtajan ääni. Asia, jonka jäsen haluaa tuoda vuosikokouksen ratkaistavaksi, on jätettävä hallitukselle viimeistään joulukuun aikana. Hallitus voi asettaa asioita valmistelemaan työvaliokunnan ja tarpeelliseksi katsomiaan toimikuntia sekä kutsua niihin jäseniä myös hallituksen ulkopuolelta. Yhdistyksen vakinaiset elimet ovat: yhdistyksen kokous, hallitus ja toiminnanjohtaja. 10 §. 29. Hallitus toimii yhdistyksen toimeenpanevana elimenä. Yhdistyksen jäsenet kokoontuvat viimeistään maaliskuussa vuosikokoukseen, jossa: 1) todetaan kokouksen laillisuus; 2) valitaan kokouksen puheenjohtaja ja kaksi pöytäkirjan tarkastajaa; 3) käsitellään hallituksen vuosikertomus, tilinpäätös ja tilintarkastajien lausunto; 4) päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta sekä hallituksen ja muiden vastuuvelvollisten vastuuvapaudesta; 5) vahvistetaan jäsenmaksun suuruus; 6) vahvistetaan toimintasuunnitelma ja talousarvio; 7) valitaan yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja; 8) valitaan muut hallituksen jäsenet erovuorossa olevien tilalle; 9) valitaan kaksi tilintarkastajaa varamiehineen; 10) valitaan vaalitoimikunta; sekä 11) käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat. Ylimääräisessä kokouksessa voidaan käsitellä vain ne asiat, jotka kokouskutsussa on mainittu
14 §. 4. Hallituksen jäsenten valitsemista valmistelee v11s1jäseninen vaalitoimikunta. Ruotsissa voidaan ostaa joka vuosi yli kolme hintansa puolesta Karkalin luonnonpuiston veroista aluetta. Yhdistyksen purkamisesta päätetään kahdessa peräkkäisessä, vähintään 2 viikon väliajoin pidetyssä kokouksessa, joista toinen on vuosikokous. 21 §. Apula isp rofesso ri Rauno Ruuhijärvi ja metsänhoitaja Kalevi Raitasuo alustavat aiheen : Ovatko luonnontilaiset suomme häviämässä?. Luonnonsuojelu on meillä vielä suurelta osalta harrastuksen tasolla ja varassa. Toiminnanjohtaja 16 §. 30 Luonnonsuojeluun käytetyt julkiset varat Ruotsissa ja Suomessa Seuraavassa yhdistelmässä vertaillaan Ruotsin luonnonsuojelun käytettävissä olevia varoja (Sveriges atur 5/1965) vastaaviin Suomen arvoihin (kaikki luvut Suomen markkoina). 15 §. Tilit on kunakin vuonna asianmukaisesti päätettyinä annettava tilintarkastajille tarkastettaviksi viimeistään kolme viikkoa ennen vuosikokousta. Sääntiijen muuttaminen ja toiminnan lopettaminen 20 §. Muutosehdotuksesta on mainittava kokouskutsussa. avustus muille järjestöille luonnonsuojeluvalistukseen 137 324 5 luonnonsuojelukohteiden hoitoon ja hallintoon 6 korvauksien maksamiseen maanomistajille 7 luonnonsuojelukohteiden ostamiseen 624 200 1 872 500 1 560 500 5 967 298 Suomi 58 817 16 860 12 000 62000 159 677 Vaikka nämä luvut eivät liene kohtien 2 ja 5 osalta täysin vertailukelpoisia, voidaan joka tapauksessa todeta, että Ruotsissa käytetään julkisia varoja luonnonsuojelutarkoituksiin kymmeniä kertoja enemmän kuin Suomessa. Metsäviikon aikana 17-22. Toiminnanjohtajan tehtävänä on hoitaa yhdistyksen toimintaa hallituksen laatiman ohjesäännön mukaan. Toimikunnan jäsenistä on kaksi hallituksesta ja kolme sen ulkopuolelta. Yhdistyksen nimen kirjoittaminen 17 §. Luvut Suomesta eivät kestä vertailua, vaikka kansantulojen erilaisuuskin otetaan huomioon. euvottelukunnan jäsen voi asiantuntijana osallistua hallituksen kokouksiin oman alansa kysymyksiä käsiteltäessä, mutta hänellä ei ole kokouksessa äänivaltaa. Yhdistyksen tilija toimintavuosi on kalenterivuosi. Yhdistyksen jäsenmaksut ja tilit 18 §. Luonnonsuojelukohteiden ostamiseen valtiolle ei Suomessa ole saatu rahaa kuin eräissä aivan poikkeustapauksissa. 1966 Suomen Luonnonsuojeluyhdistys järjestää maanantaina huhtikuun 18 p :nä klo 19.00 esitelmäja keskustelutilaisuuden Metsätalon suuressa luentosal issa Union inkatu 40 B. Muutoksia näihin sääntöihin voidaan tehdä yhdistyksen kokouksessa, jos muutosehdotuksen puolesta annetaan vähintään kolme neljännestä äänistä. A .H. Yhdistyksen neuvoa antavana elimenä toimii neuvottelukunta, jonka jäseniksi hallitus kutsuu luonnonsuojelun eri alojen tai paikallisten olojen tuntijoita kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Päätös on tehtävä samassa järjestyksessä kuin sääntöjen muuttaminen. Jos yhdistys purkautuu tai lakkautetaan, käytetään sen varat johonkin luonnonsuojelua edistävään tarkoitukseen sen mukaan kuin yhdistys asiasta päättää. Neuvottelukunta kokoontuu hallituksen puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessa varapuheenjohtajan kutsusta yhdessä hallituksen kanssa. Saavutetut jäsenoikeudet turvataan. Ruotsi Viralliset luonnonsuojeluelimet (Ruotsissa Statens aturvårdsnämnd, Suomessa metsäntutkimuslaitoksen luonnonsuojelutoimisto) 1p~H 2 kulut 75 528 3 valtion avustus luonnonsuojeluyhdistykselle 112 356 4 valt. 19 §. Luonnonsuojelua pidetään Ruotsissa yhteiskunnallisesti tärkeänä tehtävänä ja siihen uhrataan yhteisiä varoja melkoinen määrä. Yhdistyk en nimen kirjoittavat puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja toiminnanjohtaja sekä ne henkilöt, jotka hallitus siihen valtuuttaa, aina kaksi yhdessä. Ainaisjäsenen kertakaikkinen jäsenmaksu on 20kertainen voimassa oleva vuosimaksu. Vuosijäsenen ja kannattajajäsenen jäsenmaksut määrää vuosikokous
Kuvia on vajaat neljäkymmentä ja peittävät ne aina oikeanpuolisen sivun vasemman ollessa tekstiä varten. Muistittehan maksaa tämän vuoden jäsenmaksun ne. Sievistelemätön ja yksinkertainen sanonta ja tasapuolinen tarkastelutapa tuovat eläinten elämänpiirin erityisen lähelle niitä, jotka koulussa ovat jo lukeneet eläintietoa, mutta jotka eivät vielä ole kasvaneet seikkailujen maailmasta kaikkein harmaimpaan arkeen. alppimaisemia esittävät näkymät painotuotteissa. P. En tiedä miten suuresta valiko imastaan Lounimo on kuvat tähän teokseen valinnut, mutta kustantajan ilmoituksen mukaan kuvat ovat syntyneet pitkäaikaisen lapinretkeilyn tulokSLY :n laajeneva ja tehostuva toiminta edellyttää uusia jäseniä Oletteko siis mu istanut hankkia yhdistykselle myös tänä vuonns uusia jäseniä. Alkusivuilla oleva kartta on pieni ja ,aatimaton antaen tuskin käsitystä esim. Teoksen sanoma on läheisesti liitetty sen kuviin. S. Suomenja englanninkieliset kuvatekstit vaan on eivät ole orjallisesti sidotut toisiinsa, vieraskielisessä selostuksessa pyritty tuomaan asiat esiin siten, että ne ovat tästä maapallon kolkasta tietämättömänkin ymmärrettävissä. Vastaavasti eräät käytetyt termit eivät liene parhaat mahdolliset, es im. Millaisina me itse tajuamme esim. Kari Mustanoja 31. Tätä tosin myöhemmin lievitetään toteamalla •>and autumnal brilliance is not confined to the vegetation of Laplanrl», mikä on aiheellista kun vain ajattelee vaikkapa Indian Summer-aikaa Uudessa Englannissa veripunaisine sokerivaahteroineen tai syysväritystä Alpei lla. Samaten luonnonpuisto = national park, joka vastaa kansallispuistoa. Lapin koosta. Mustavalkoiset kuvat ovat asiallisia ja vastaavat hyvin tarkoitustaan. Per H afslundin voimakkaan minäkeskeinen kuvaus pakottaa lukijan omakohtaisesti seuraamaan hänen kuvattaviaan. WSOY 1965. Niin, sanana kyllä. Kuvia täydentää suomenja englanninkielinen alkulause ja teoksen päättää tri Erkki Mikkolan •>Suomenmaata>> varten aikanaan laatimat kuvaukset yhdeksästä pohjoisimmasta pitäjästämme. Painoasu on hyvä ja värit luonnonmukaiset. Sopivampi vastine luonnonpuistolle lienee nature park. sena. Kirjallisuutta R eino Lo1111imo: »Lappi väreissään Lapland in Colours•>. Katsotaanpa miten kirja tämän, tavallaan myös kustantajan asettaman tehtävän suorittaa ja tarjoaako se meille itsellemme jotakin uutta. pari kasvitai lintukuvaa olisi saattanut tuoda aiheen lähemmäksi. Esipuheen käännöksessä on pari ajatuksen muuntumaa, esim. »maataloutta kehitetään ja uusia alueita vallataan raivaamalla soita Forestry is in a state of constant development, also of expansion by means of swamp clearance>>. Jos jokainen hankkisi yhden uuden jäsenen, jäsenmäärä kaksin kerta istuisi. metsänparannus = forest maintenance. Per Hafs/,md: E läinten elämänpiiristä. Maintenance vastaa lähinnä tuoton ylläpitoa, vaikka nykytilanteessa on korostetusti kysymys sen lisäämisestä metsänparannuksen eli forest improvement toiminnan avulla. Mikkolan jo klassilliseksi käynyt teksti on julkaistu pelkästään suomen kielellä. WSOY, Helsinki-Porvoo 1966. Koska kirja enimmäkseen esittelee luontoa Lapissa, kaipaan sen kuvista kuitenkin yksityiskohtia, esim. Kooltaan, taitoltaan, samoin kuin typografialtaan »Lappi väreissääm on lähinnä tavanomainen, mitä nykyisin voi pitää etunakin. N orjasta suomentanut Teuvo Suominen. Tavanomaisen rajoilta löytävät eläinten kuvaajat yhä uutta kerrottavaa. Lounimon kuvat noudattavat kirjan yleissävyä; ne ovat selväpiirteisiä ja kauniita luonnonkuvia napapiirin pohjoispuolen kunnista, vailla ylija alitehostuksia, kaikki terveestä kuvakulmasta otettuja ja klassillisen tasapainoisiksi sommiteltuja, mikä kirjan todennäköistä käyttöä silmälläpitäen varmaan on yleispätevin ratkaisu. 128 sivua. Eläinten elämänpiiristä on hintansa arvoinen. Värikuvat kannessa ja sisäsivuilla ovat loistavia. Esipuheessa mainitaan ruskasta, että se on käsite, joka tunnetaan vain Pohjois-Suomessa. Vaikea kuitenkin on sanoa, miten vaikuttavina Lapissa käymätön näkee nämä kuvat. Kuvien ja tekstin taitto on hätäisen ja epävarman näköistä, mutta tällä lienee merkitystä vain vanhemmalle lukijalle, jolle kirja ei ole tarkoitettu. Kuvien joukossa on kuitenkin monia, jotka aiheensa ja kuvaushetkellä vallinneiden olosuhteiden vuoksi kuvaajan taitoa luonnollisesti unohtamatta antavat tälle kirjalle oman raikkaan sävynsä. Lo unimon uusinta kuvakirjaa (edellinen esitteli Espoon) selaillessa tulee mieleen kirjaesittelyiden päätöslause tämäntapaisten teosten kohdalla: •>sopii lahjaksi ulkomaalaisille ystävillemme>>
Kituskoski rapids still surging unharnessed Kituskoski eräs elävä koski (p.13) By Johan Standertskjöld One of the fe,v remai11i11g rapids siili in its 11atural state i11 this co1111try are the Kit11skoski rapids in central Finland. Summaries of Main Articles in this lssue The s11/ject of the leading article (~y Dr. Attempts sho11ld be made to s11pervise the developme11t o/ this region so thai the traditio11al means of livelihood are mai11tai11ed and an adeq11ate overall pla11 foll01ved to take into co11sideration the dema11ds of 11at11re co11servatio11 as 1vell as difjerent forms of recreation and to11rism. Many of the animals ,vhich engage i11 11ormal, active 1vinter life have the co1m11011 feature that thry gather food s11pplies in the autumn. 19) By E.-P. The co111pa11y has also othenvise sboJl!n a S)'mpathetic attit11de towards 11at11re protectio11. Numero11s small mammals, ho1vever, 111011/d 11ot be able to mrvive the f rigid winter temperatures ivithout the 111armth-i11s11lati11g protection offered by the sno1v cover.. The forests of the regio11 are sti/1 young after bei11g cleared by burning more than a century ago, b11t thry have been able to deve!op 1111dist11rbed. The 117. Paavolainen The south,vestern part of the Finnish coast co11sists of an extensive archipelago bet,veen the mainland and Ahvenanmaa. From the centre of the archipelago one 11111st go at /east 60 km in every direction to reach the open sea. The a11thor of this article has recently Jl!ritten a book 1vhich describes in 1vords and pictures ali the 11ature reserves and national parks i11 Finland. In the 1vaters of this lake lives the rare inla11d marble seal, Phoca hispida saimensis. Hibernating mammals do not re/y exclusive/y 011 the advantages of their state oj dormanry but seek the most sheltered site to spend the 111inter. Nature conservation in the outer part of the Finnish archipelago Ulkosaaristo ja luonnonsuojelu Erään ohjelman hahmottelua (p. Rosenle111 Co., ,vhich 01v11s one of the banks of the stt'Cam a11d ,vater rights, is large!J, responsible for the preservation of these rapids, demite the ,vishes of a local p01ver firm to harness the rapids for the prod11ction of electriciry. 3) Pe11tti Linkola, a 1vel/-k1101v11 ornithologist, .fisherma11 and author and Väinö Koivisto, a j orester emplO),ed by 011e of the largest forest i11dustry companies in Finland, engage i11 an extensive discussion by correspondence dealing 1vith the subject of nature protection seen from hvo diverging points of vieiv: thai of the theoretical conservationist, 111ho also lives according to his theories, and thai of the practical i11d11strial 111011. This species has co11tin11ed to decline in recent years a11d has complete(y disappeared in most of the archipelago. The articie dismsses these q11estions in the frame,vork of a specific pari of the regio11. The vieiv of the practical industrial representative is thai i11 this co1111try, 1vhose enlire economic str11ct11re and high standard of living is firm/y based 011 forest industries, it is impossible to have 11ature conservation 1vitho11t extensive logging and aiso silvicultural and forest improvement 111ork. In this area there are estimated to be about 20,000 isla11ds and rocky crags. !11 certain places the forest is very dense a11d fto11rishing. 15) By Martti Linkola The Linnansaari National Park is situated i11 southern Savo province and comprises a gro11p of islands in the centre of the large lake Haukii-esi. Figure 6 (p.23) sho1vs the nest of a ,vhite-tailed eagle. In general, three different means of ovenvintering may be disti11g11ished: hibernation, sleep, and normal active life. 32 Linnansaari National Park Linnansaaren kansallispuisto (p. Animals 111hich sleep d11ring the 1vinter are distinguished from the hibematers in that their bot/y temperat11re does not essential(y drop be/0111 normal. Nature conservation in theory and practice Luonnonsuojelun teoriaa ja käytäntöä (p. The overwintering of mammals in Finland Nisäkäseläimistömme talven kourissa (p. Antti Haapanen) is the protection of 1vild animals in Finland (page 1,) 1vhich according to the 1vriter should be given more attentio11. 26) By likka Koivisto The methods emplOJied by mammals i11 Finland to s11rvive the ivinter are very diver se. Among the numerous bird species i11 this area, osprrys nest on the bea11t~(11/ isla11ds of Linnansaari. The outer pari of the archipelago, 111here the islands are small and Jack a denseforest cover,forms a uniq11e 11at11re area. The former 1vould like to reduce to a minimum the felling of timber as 1vell as foresf improvement 1vork 1vhich alter the landscape both in 1vilderness areas and in other forest regions
12:Suuri eläinkirja 1-111 Jälleen kokona isuudessaa n saatavissa. Saatava no kaikista ki rj oka u poista hintaan 15,nidottu na tai 19,kangaskantisena.. 2 809 kuvaa, joista 1 526 moniväristä. Kuvia on paljon , useat niistä värillisiä . 128 s. Riemukkaita retkiä eläinten maailmaan PER HAFSLUND Eläinten elämänpiiristä Maineikas norjalainen eläintieteilijä "kertoo tari noiden muodossa milloin hepokatin soittotaidosta, milloin meritähden ruokailusta. Tätä kirjaa voi lämpimästi suosite lla " {Aam ul ehti). Yht. 12 värikuvaliitettä. yht. 1 714 s. Sid. 225 :WSOY " Ehdottomasti paras tämän alan ki rjoi sta: se kertoo kansantajuisesti ja t yhjentävästi kaiken mielenkiintoisen talvisesta ulkoilusta " kirj oittaa Retkeil y ja leirintä Tammen kustantamasta VALKOISESTA ULKOILUKI RJ ASTA , jossa on 296 sivua ja korkeatasoinen kuvitus. Nahkase/k
1 suomalaisten 1 i ntutietei Ii jöiden kirjoittamasta 12-osaisesta käsikirjasta POHJOLAN LINNUT VÄRIKUVIN Viisi vihkoa ilj~~~!!i ~. v a Imi i n a Luotettava, perusteellinen ja havainnollinen tietoteos, jonka laajoissa artikkeleissa annetaan kaikki tiedot linnuista: lahko, linnun suomalainen ja tieteellinen nimi, nimen etymologia, kuvaus linnun ulkonäöstä ja koosta, lintu maastossa, äänet, esiintyminen, käyttäytyminen, pesiminen, ravinto, muutto, kirjallisuus. TILGMANNIN KIRJAPAINO HELSINK I 1966. Vihkot 1-12 yhteensä 120:-, vihkot ja levyt yhteensä 180:-, levyt eikseen ä 6:-. Jokaiseen vihkoon li ittyy keskimäärin 8 lintulajin äänet sisältävä EP-levy