Suomen Luonto 1/1967 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SUOMEN LUONTO No 1 1967
Penlli Salan/erä ja agronomi Johan Standerlskjöld. Pentti Salan/erä (toimitussihteeri). Sisältää: Luonnonsuojelumme itsenäisyyden merkkivuotena, Niilo Sö)'rinki Luonnonsuojelua koskevan lainsäädännön kehittäminen, R eino Kalliola . L agerll'all 34 Kansalliskukka, Reino Kalliola 34 Uusia luo nnonsuojelualueita ja luonnonmuistome~ktjä Kirja! 1 isuutta 36 Summaries of Main Articles in this lssue 38 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen säännöt 39 Julkaisija: Suomen Luonnonsuojelu yhdisty Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18. Paavolainen, mets.hoit. Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. 3 Vesiluonnon suojelu vesiensuojelu, Ilppo Km{~as 7 J luuh kajan pesinnästä Etelä-Suomessa, Bo Ekstam 12 Kaamos, P.S. uomen Luonto ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Puh . Muistakaa ilmoittaa heti osoitteenne muutoksesta. Kansilehden on piirtäny t taiteil ija Urpo Huhtanen. Vuosijäsenmaksu 8 mk, opiskelijat ja ko ululaiset 5 mk, ainaisjäsen 160 mk. . iilo Si!)•rinki (vastaava), prof. Marlli Linkola, mets.hoit. Toimitus: prof. Toimituskunta: hum.kand. Toimisto avoinna arkisin klo 913. R eino Kalliola, mets.hoit. Lehti jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan. Tilaushinta vuonna 1967 on myös 8 mk. Postisiirto 6882. 64 37 19. 32 Linnunpönttöjen kiinnitys, P-E. Kari M111/anoja, varat. E.-P. 15 Rantatutkimus seutusuunnittelun perustutkimusta, Penlli A ndsten 16 Kololintujemme suojelu, A nlli .Haapanen ja Vilho Vaama 17 Ko kikarapurolla, Urpo Hqyrinen 26 Pyrstötiaisen ruokailusta ja elinympäristöstä, Jyrki Palomäki 28 Vetoomus kaikille kunnille, Ilmari Hiilonm 31 Jatkopuheenvuoro, Riilla T eiskonlahti 32 Kirjoituskilpailu
Tämän lain säätäminen osoitti nuoren valtakunnan johdon kaukonäköistä ymmärtämystä kotimaan luonnon arvoja ja niiden säilyttämistä kohtaan. Se 1. Virallisen luonnonsuojelutoiminnan perustaksi saatiin jo vuonna 1923 ensimmäinen luonnonsuojelulakimme. Näin on saatu varatuksi sekä tieteellistä tutkimusta että kansalaisten luonnonharrastuksen ja -kaipuun tyydyttämistä varten sellaisia korvaamattomia alueita, jotka muuten olisivat ennen pitkää tulleet tuhotuiksi. S U OME N L U ONTO N o 1 1967 26. Yhä useammat eri aloilla toimivat järjestöt ovat myös ottaneet luonnonsuojelun tavalla tai toisella ohjelmaansa. Tämä on tapahtunut rinnan luonnonsuojelun sisällön ja tehtävien laajenemisen kanssa. Luonnonsuojelusta on tullut nykyajan yhteiskunnassa keskeinen sosiaalinen ja taloudellinen toimintamuoto, joka pyrkii takaamaan kulttuuri-ihmiselle hänen toimeentulolleen välttämättömien luonnonvarojen riittävyyden sekä viihtyisän ja terveellisen elinympäristön läheisessä kosketuksessa luonnon rikkauteen ja kauneusarvoihin. Se on antanut mahdollisuuden myös luonnonja kansallispuistojemme perustamiseen näytteiksi koskemattomasta suomalaisesta luonnonmaisemasta. Se todisti, että kansamme oli tässäkin suhteessa rinnastettavissa muihin kulttuurikansoihin. Paljon on siis jo saavutettu, mutta suuret tehtävät ovat vielä odottamassa, ennenkuin olemme päässeet luonnonsuojelun alalla tavoitteisiimme.Luonnonsuojelulakimme on jo auttamattomasti vanhentunut. VUOSIKERTA Luonnonsuojelumme itsenäisyyden merkkivuotena NIILO SÖYRINKI Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta valtiollisen itsenäisyytemme saavuttamisesta. Luonnonsuojelulain nojalla on voitu rauhoittaa monia suojelemisen tarpeessa olevia kasveja ja eläimiä sekä pelastaa hävitykseltä muita arvokkaita luonnon muistomerkkejä. Luonnonsuojelu ei ole enää ainoastaan suppean luonnontutkijain ja muiden kulttuurihenkilöiden piirin erikoisharrastus, vaan sen merkitys tajutaan jo laajalti kaikissa kansalaisryhmissä. Myös luonnonsuojelun alueella on tapahtunut niinkuin yleensä kulttuurija talouselämässämme huomattavaa edistymistä itsenäisyytemme aikana. Myös vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön alalla on päästy hyvä askel eteenpäin. Uusi lakiehdotus, joka on valmiina, olisi nopeasti saatava Eduskunnan hyväksyttäväksi
Myös yhdistyksen monivärisiä kirjcensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl:n tilauksesta 20 % :n alennus). Suomen Luonnonsuojeluyhdistys H elsinki, Lapinlahdenkatu 29 B 22 2. Luonnonsuojelun päämäärien saavuttaminen vaatii vielä runsaasti työtä. olisi välttämätöntä erityisesti maisemiemme kauneuden varjelemisen vuoksi. Tilatessanne mainitkaa, haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Se vaatii myös järjestelmällistä kasvatustoimintaa niin aikuisten kui n nuorisonkin keskuudessa. Meillä ovat biologian opiskelijat tehneet kiitettävän aloitteen luonnonsuojelun ottamiseksi niiden yliopistojen opetusohjelmaan, joissa sitä ei vielä heille luennoida. Yhä vielä pohditaan komiteassa Kuusamon erämaakoskien käyttöä, vaikka jo voimataloudelliset asiantuntijat ovat yksi toisensa perään todenneet sen taloudellisesti tarpeettomaksi. Tehostunut soiden kuivattaminen taas uhkaa hävittää muutamassa vuodessa suomalaiseen luontoon niin oleellisesti kuuluvat suomaisemat huomattavasta osasta maatamme. Muita valtakunnallisia tehtäviä, joiden toteuttaminen ei sietäisi viivytystä, on mm. vesiensuojelumme tehostaminen. Vieressä kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki ·on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. Viimeisten koskiemme kohtalo on myös edelleen uhanalainen. Vesilakimme väljä tulkinta ei pysty suojelemaan arvokkaita vesimaisemiamme jatkuvalta turmeltumiselta. Uudet metsätaloudelliset menetelmät muuttavat metsämme teknillisiksi puuntuottomaisemiksi, jotka ovat vailla metsän luonnollista viehätystä ja rikasta eliömaailmaa. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton kasvatuskomissio onkin ryhtynyt tässä mielessä tehokkaaseen toimintaan. Jokaisen päivän viivytys tietää jatkuvaa järjestämättömän soranoton aiheuttamaa hävitystä komeimmissa harjumaisemissamme ja siivoamatta jätettyjen sorakuoppamaisemien laajenemista valtateidemme varsilla, monista muista haitoista puhumattakaan. Niiltä valmistuvat juuri ne henkilöt, joiden johdolla ja vastuulla maisemakuvamme muuttuminen ja ihmisen elinympäristön muotoutuminen tapahtuu. Valtiollinen luonnonsuojeluorganisaatiomme olisi myös kiireimmiten järjestettävä nykyajan vaatimusten tasalle, ja sen samoin kuin vapaaehtoisen luonnonsuojelu työnkin määrärahat moninkertaistettava. Merkin hinta on 3 mk 50 p. Mutta luonnonsuojelun opetusta tarvitaan myös muilla aloilla, ennen kaikkea teknillisillä, taloudellisilla ja yhteiskunnallisilla
Menettely olisi sopusoinnussa sen kanssa, mitä kaavoitusalueiden osalta on säädetty rakennuslaissa. Pakkolunastaminen ja vähäisiä alueita koskeva pakollinen rauhoittaminen ovat tarpeen vain poikkeustapauksia varten. Mietinnöstä on sen jälkeen hankittu eri viranomaisten ja järjestöjen lausunnot, ja niiden pohjalta maatalousministeriössä parhaillaan valmistellaan hallituksen esitystä eduskunnalle. Luonnonsuojelun tehtävänä on jo vanhastaan ollut harvinaisten ja uhanalaisten kasvija eläinlajien suojeleminen sekä erityisten luonnonsuojelualueiden perustaminen ja ns. siinä, että sen mukaan luonnonsuqjelualueeksi voitaisiin muodostaa mybs sellainen luonnonalue, jolla on yleiso·n luonnonharrastuksen ja ulkoilun kannalta huomattava yleinen merkitys, vaikkei se täyttäisikään luonnonsuojelualueelle muutoin asetettavia edustavan luonnon vaatimuksia. Kun monessa tapauksessa on tarkoituksenmukaista, että lunastettava alue tulisi kunnan tai sellaisen järjestön omistukseen, jonka pääasiallisena tarkoituksena on luonnonsuojelun edistäminen, ehdotetaan säädettäväksi, että myös mainituilla elimillä olisi pakkolunastusoikeus. Uuden lain sosiaalisuus tulee näkyviin mm. Lakiehdotuksen mukaan maan omistajan tai haltijan olisi kotitarvekäyttöä ym. Luonnonsuojelua koskevan lainsäädännön kehittäminen REINO KALLIOLA Sen sijaan että luonnonsuojelua aikaisemmin saatettiin pitää vain luonnon tutkijain ja ystävien erikoisharrastuksena tai parhaassa tapauksessa eräänlaisena kuudennen luokan kulttuurikysymyksenä, siitä on nykyisin tullut koko yhteiskuntaa koskeva tärkeä asia ja välttämättömyys. Tämän ytimen ympärille on vähitellen syntynyt uusia, yhä laajenevia kehiä: luonnon kauneusarvojen vaaliminen kulttuurimaiseman käsittelyssä (maisemanhoito), luonnon suojeleminen ja hoitaminen yleisön virkistysja ulkoiluelämän tarpeita varten (sosiaalinen luonnonsuojelu) ja huolenpito siitä, että luonnonvarojen käyttö tapahtuu luonnon kokonaisuuden kannalta, ekologisesti, kestävällä ja terveellä pohjalla (taloudellinen luonnonsuojelu). Voimassa olevan lain mukaan vain valtiolla on oikeus luonnonsuojelualueen muodostamista varten pakkolunastaa kiinteää omaisuutta. Tämä seikka on tunnetusti herättänyt voimakasta julkista arvostelua ja yhtenä tärkeimmistä luonnonsuojelulainsäädäntömme uudistamista vaativista näkökohdista on esitetty järjestyksen saamista juuri tähän kysymykseen. Koko lainsäädännöllemme täysin uutta aluetta merkitsevät ne lakiehdotuksen säännökset, joilla pyritään rajoittamaan soran sekä muiden maankamaran ainesten ottamisen vahingollista vaikutusta luontoon ja maisemakuvaan. Tehtävää valmistellut valtionkomitea sai ehdotuksensa valmiiksi viime keväänä. Komitean ehdotuksen mukaan luonnonsuojelu on nähtävä sen täydessä laajuudessa: huolenpitona ja vastuuna erilaisten luonnonarvojen oikeasta käsittelemisestä. luonnonmuistomerkkien rauhoittaminen. On kuitenkin selvää, että luonnonsuojelualueen perustamisen tulee yleensä tapahtua niin kuin tähänkin asti vapaaehtoisella pohjalla ja yhteistoiminnassa maanomistajan kanssa. Hyvän esimerkin nykyaikaisesta luonnonsuojelusta, jossa aatteelliset ja elintärkeät käytännölliset näkökohdat liittyvät erottamattomasti toisiinsa, tarjoo viime aikoina polttavan ajankohtaiseksi käynyt vesiensuojelu. Tienja muun rakennustoiminnan vaatima vuosi vuodelta kasvanut soranotto on, täysin suunnitelmattomasti toteutettuna ja vailla mitään jälkien siistimistä koskevia velvoitteita, johtanut varsinkin harjumaisemiemme turmeltumiseen suuremmassa määrin kuin käytettyjen soramäärien ottaminen olisi sinänsä vaatinut. Luonnonsuojelulainsäädäntömme ja alan organisaation uudistaminen on sen vuoksi käynyt välttämättömäksi. tiettyjä 3
Myös valtion viranomaisten toimesta tapahtuva maankamaran ainesten ottaminen edellyttäisi viime kädessä lääninhallituksen hyväksymistä. ainesten ottamiseen lääninhallituksen lupa. Lupaan voitaisiin tällöin asettaa tarpeellisiksi katsottavia ehtoja. 4. On hauska mennä luontoon, mutta ei sovi jättää sitä tähän kuntoon! Ettekö todellakaan voi vaivautua viemään roskia mennessänne! väksi, ettei luontoon saa jättää heitteille lasia, muovia, paperia, romua tai muita sellaisia jätteitä, joista aiheutuu roskaantumista tai maiseman rumentumista. Niinpä ehdotetaan säädettäSinäkin. Tältä osin ehdotetaan säädettäväksi, että jätteitä varten tarkoitetut paikat ja alueet on sijoitettava ja niitä hoidettava siten, että niistä aiheutuva viihtyisyyden vähentymi-nen tai maiseman rumentuminen jää mahdollisimman vähäiseksi. poikkeuksia lukuun ottamatta haettava soran ym. Myös välttämättömässä jätteiden sijoittamisessa olisi saatava parannusta aikaan. Säännös olisi omiaan tukemaan pyrkimystä saada järjestystä sekä yksityisten että yleisten kaatopaikkojen ja teollisuuslaitosten jätekasojen sijoittamiseen niin, että myös luonnonsuojelun näkökohdat tulevat Rot.FTcf7(FR._ Kirjasesta »Du und der Wald~ (Sinä ja metsä), kustantaja Österreichischer Agrarverlag, Wien, 1965. Luonnonsuojelun kannalta erityisen tärkeissä tapauksissa lääninhallitus voisi tarvittavilta osin evätä luvan; omistajalle jäisi tällöin oikeus vaatia kiellon alainen alue lunastettavaksi. Lakiehdotus sisältää edelleen luonnossa käyttäytymistä ja jätteiden sijoittamista koskevia säännöksiä, jotka voimassa olevasta luonnonsuojelulaista puuttuvat
Komitea on sen vuoksi sisällyttänyt näiltä osin tarpeellisiksi katsomansa muutokset ja lisäykset asianomaisiin erikoislakeihin. Sitä varten lääninhallituksiin perustettaisiin läänin luonnonsuqjelunvalvqjan virka ja samalla neuvoa-antava läänin luonnonsuqjelulautakunta. Nykyisellään ei luonnonsuojelulla liioin ole mitään omaa kenttäorganisaatiota. Luonnonsuojelua koskevia säännöksiä on luonnonsuojelulain lisäksi monissa erikoislaeissa, kuten metsästys-, vesi-, metsä-, rakennusja tielainsäädännössä. Ehdotettujen uusien luonnonsuojelusäännösten julkisuudessa saama vastaanotto on yleensä ollut myönteinen. Yleensäkin luonnonsuojelun mahdollisuudet ovat mitä suurimmassa määrin kytketyt kaavoitukseen. Tarkoituksena on ohjata nykyistä, täysin suunnitelmattomasti etenevää kesämökkiasutusta sekä huvilanomistajien että huvilattomien rannankäyttäjien parhaaksi. Tietyt ranta-alueet olisi osoitettava yleiseen käyttöön, varsin huomattava osa voidaan jättää yksityistä kesähuvila-asutusta varten, myös matkailulla, teollisuudella ja muulla elinkeinoelämällä on omat tarpeensa jne. Samanaikaisesti uuden luonnonsuojelulain kanssa valmistunee eduskunnan käsiteltäväksi esitys rannansuqjelulaiksi. Kaavoitusasiain käsittely valtioneuvostossa kuuluu sisäasiainministeriön tehtäviin. Vielä vähemmän on ajateltavissa, että taloudellisen lainsäädännön piiriin kuuluvat luonnonsuojelusäännökset irroitettaisiin systemaattisista yhteyksistään. Näin ei tietenkään ole asian laita. Nykyään kysymys jokamiehen oikeuksista toisen maalla liikuttaessa on monessa kohdassa hyvin hämärä. Luonnonsuojelun tehtäväkenttä on nykyisin niin laaja ja moninainen, etteivät sitä koskevat asiat sovellu sellaisen viraston käsiteltäviksi, joka on perustettu tiettyä toimialaa varten. Muun muassa tästä syystä valtion luonnonsuojelutoimisto ehdotetaan siirrettäväksi sisäasiainministeriön alaiseksi. Lähinnä voisi ehkä tulla kysymykseen luonnonsuojeluja metsästyslain yhdistäminen, mutta sekin tuottaisi sekä eräitä periaatteellisia että käytännöllisiä vaikeuksia. Eriävät mielipiteet perustuvat yleensä siihen perinnäiseen, mutta kestämättömään ajatustapaan, että meillä toki on vielä koskematonta luontoa yllin kyllin, joten sitä säästyy riittävästi ilman erityisiä suojelutoimenpiteitäkin. Alimpana portaana toimisi kunnan luonnonsuqjelulautakunta. Kysymys on rantojen aluesuunnittelusta. Lakiehdotuksen mukaan lääninhallitus toimisi läänin luonnonsuojeluelimenä. Kaikkia luonnonsuojelua koskevia säännöksiä ei vastaisuudessakaan voitane koota yhden lain piiriin. Nykyisellään näihin nähden voidaan soveltaa vain terveydenhoidon näkökohtia. Mutta kielteistä suhtautumistakin on havaittavissa sekä uuden luonnonsuojelulakiettä rannansuojelulakiehdotuksen kohdalla. Peura ja majava rau5. Tänä vuonna valmistuu myös ulkoilulakikomitean esitys, joka tähtää ulkoilijan ja retkeilijän sekä leirinnän oikeuksien selvittämiseen. Samaan ajatukseen on kuitenkin jo kompastuttu niin monta kertaa, että sen luulisi riittävän. mahdollisuuksien mukaan huomioon otetuiksi. Rannansuojelulain avulla voitaisiin antaa väliaikaisia rakennuskieltoja siellä, missä se kaavoitusmahdollisuuksien turvaamiseksi osoittautuisi välttämättömäksi. Nykyinen valtion luonnonsuojelunvalvojan toimisto, joka on sijoitettu metsäntutkimuslaitokseen, ehdotetaan sen vuoksi muutettavaksi omaksi virastoksi, valtion luonnonsuqjelukeskukseksi. Ehdotus rannansuojelulaiksi on usein ymmärretty siten, että sen kautta pyrittäisiin yleisesti estämään kesähuviloiden rakentaminen vesiemme rannoille. Seutuja yleiskaavoituksen avulla olisi kiireellisesti selvitettävä, mihin erilaisiin tarkoituksiin rantaalueitamme olisi varattava ja käytettävä. Virastojen ja järjestöjen lausunnoissa on yksityiskohtiin nähden esitetty monia varteen otettavia huomautuksia, mutta yleiset periaatteet ja menetelmät on yleensä tunnustettu oikeaan osuneiksi
Sen sijaan että luonnonsuojelu meillä nykyään on resurssien puutteessa vain pientä näpertelyä, epätoivoista asioihin tarttumista yhdennellätoista hetkellä ja jälkeenpäin tapahtuvaa menetysten valittelua, myös tämän alan ja nimenomaan sen toiminta olisi saatava käännetyksi ajoissa tapahtuvan suunnittelun ja epäkohtien ennakkotorjunnan asteelle. Pilatun luonnon ennalleen saattaminen ja tuhottujen maisemien kunnostaminen niiltä osin kuin se ylipäänsä on mahdollista, suuri osahan menetyistä luonnonarvoista on korvaamattomia on kallista ja aikaaviepää. Lisäksi naapurimaamme säännökset menevät paljon pitemmälle kuin mitä meillä esitetyn komiteanmietinnön toteuttaminen merkitsisi. ' ~~,ti_~,t r---t\, me tosin yleisessäkin kehityksessä jäljessä Ruotsista, mutta emme niin paljon, että meillä olisi varaa siirtää luonnon suojelemiseksi ja hoitamiseksi välttämätön perusreformi enää tuonnemmaksi. Luonnonsuojelun osana näyttää meillä olevan jatkuva kohtalokas myöhästyminen. 6. Rantalakia on Ruotsissa sovellettu jo vuodesta 1953 lähtien. Tässä asiassa on herätty vasta nyt, kun suuri osa vesistöistämme on jo auttamattomasti pilattu. Limnologien varoittavaa ääntä ei kuunneltu. 1952 ja 1964 annetuilla laeilla saatettu kokonaan uudelle pohjalle. Parhaillaan kiirehditään rakentamaan viimeisiä luonnontilaisia koskiamme, ennen kuin atomivoiman käytäntöönotto tekee sen lopullisesti kannattamattomaksi. Sen sijaan tarkoituksenmukaisilla luonnonsuojelusäännöksillä ja niiden tehokkaalla valvomisella voitaisiin kohtuullisin kustannuksin saada h yviä tuloksia. ' \ r !~ -~Jj ";!jl_::=!:-, ,, ) R.o U::: To7TER. Esimerkiksi Ruotsissa luonnonsuojelulainsäädäntö ja organisaatio on v. Olem\ . hoitettiin aikanaan lain säännöksellä vasta sitten, kun nämä otukset oli eläimistöstämme sukupuuttoon hävitetty! Tuhannet järvemme tuudittivat viranomaiset ja yleisön siihen luuloon, ettei vesiensuojelu ole meillä ajankohtainen
Molemmilla intresseillä on varsin vahvat perusteet ja intressien yhteentörmäys on useimmiten väistämätön. Tästä johtuu, että menettelyä puolustetaan voimallisesti sitä tarvitsevien taholta. Yhteiskunnan kehittyessä ja elintason noustessa tarvitaan yhä enemmän hyvälaatuisia vesiä. Selvää tietenkin on, että suuret ongelmat on asetettava tärkeysjärjestykseen ja suunnitelmat toteutettava taloudellisen kantokyvyn sallimissa puitteissa. Vesiluonnon suojelu vesiensuojelu ILPPO KANGAS Suomi tunnetaan maailmalla vihreän kullan, tuhansien järvien, saunan ja J oulupukin maana, joka maksaa velkansa. On tietenkin ilmeistä, että osa vesien muuttumista on luonnollista, tavallaan elintason nousun seurausta ja tavattoman vaikeata, jollei mahdotonta estää. Ratkaisujen on perustuttava riittävään ja oikeaan tietoon. Mutta tuhannet järvemme ja vesistömme jäävät tänne. Suomalaiset arvostavat itsekin metsäteollisuuttaan ja metsiään, vihreätä kultaa, jota syödään melkein kädestä suuhun. Mutta on anteeksiantamatonta leväperäisyyttä antaa vesiensuojelun toteuttamisen pysyä puhumisen asteella, niin kuin meillä vali7. Tai ehkä haluamme säilyttää Joulupukin vain omia lapsiamme varten ja tuhannet järvemme vain omaa sukupolveamme varten. Puhtaat vedet muuttuvat haiseviksi rapakoiksi, kalat kaikkoavat, raaka-aineen laatu huononee, vedet pilaantuvat. Luultavasti J oulupukki muuttaakin kohtapuoleen Ruotsiin tai J apaniin, joka jo johtaa suomalaisen saunan markkinoinnissa, ja matkailijat muuttavat perässä. Vesiensuojelun investointitarvetta pidetään tavattoman suurena, ja suuri se onkin, melkein samaa suuruusluokkaa kuin uusien asuntojen tuotannon. Olettamuksilla ja arvailuilla ei ongelmia yleensä pystytä ratkaisemaan. Osa taas johtuu huonosta suunnittelusta, heikosta järjestelykyvystä ja ennen kaikkea puutteellisesta tietämyksestä. Vesien sosiaalisen, taloudellisen ja esteettisen arvon lisäksi niillä on arvoa vaivattomana jätteiden purkutienä, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän hylkyaukkona, jonne kaikki käytöstä poistettu ja käyttöön kelpaamaton joko välittömästi tai välillisesti lopulta joutuu ja samalla ennen pitkää vähentää noita vesien sosiaalisia, taloudellisia ja esteettisiä arvoja. Emme lähetä Joulupukkia h yvän tahdon lähettiläänä ulkomaille, emmekä pidä huolta vesiemme luonnonrikkauksista. Samalla kuitenkin vesien pilaantumisen vaara ja vesien pilaantuminen lisääntyvät. Meillä on kuitenkin vähän vettä, vaikka vesipinta-alaa on kyllä riittämiin. Vesien käyttäminen jätteiden purkuteinä on instituutiona, tapana ja tottumuksena halpa ja ennen kaikkea vanha. Sitä on siitä huolimatta syytä toistaa, sillä se on vesien suojelutarpeen tärkein perustelu. Vesiensuojelun noidankehä Vesiensuojelun ongelma on selvä noidankehä. Tämä tosio on jo muodostunut miltei hokemaksi. Sen sijaan näyttää siltä, että emme oikein ole osanneet arvostaa sen koomin J oulupukkia kuin vesiemme luonnonrikkauttakaan. Niitä ei voi siirtää, eikä niitä ole muualla. Vetoamalla suuriin kustannuksiin, viivytetään ratkaisuja. Selvää myöskin on, että asuntotuotanto on tällä hetkellä ensisijainen vesiensuojeluun nähden. Vesien arvo Vedet ovat kansallisomaisuutta, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän elinneste, korvaamaton raaka-aine, sosiaalisen virkistyksen lähde, matkailunähtävyys ja maiseman mauste, suomalaisen luonnon jäljittelemätön erikoispiirre. Vesiin liittyvistä asioista on maassamme pakko paljolta puhua olettamuksien, arvelujen ja muualta peräisin olevien kokemusten varassa, jotka sitä paitsi liian usein eivät päde meikäläisiin olosuhteisiin
tettavasti on laita, valmistamatta edes suunnitelmia tulevia tekoja varten ja hankkimatta riittävää, tutkimukseen perustuvaa tietämystä suunnitelmia varten. Samalla 8 vaatii varoja. Ilmeisestikin hyvinvoinnista ja viihtyisyydestä, vaikka rahat sijoitetaan vesiensuojeluun, jotta jätteistä päästäisiin vaivattomasti ja häiriötä tuottamatta eroon. Yhteiskunnan kehittyessä ja elintason noustessa tarvitaan yhä enemmän hyvälaatuisia vesiä. Vesien sosiaalinen ja esteettinen hyväksikäyttö lisääntyy elintason nousun myötä. Tarvitaan vesiensuojelua. Jätteet työnnetään vesiin. Sen on perustuttava riittävään tietoon. Myöskin vesien tutkiminen on varsin kallista. Vesiensuojelun toteuttaminen on varsin kallista. Vesiluonnon suojelu Edellä oleva tarkastelu koskettelee vesiensuojelua yksinomaan vesien vähittäisen muuttumisen ja pilaantumisen kannalta, siis ilmiötä,. Instiihmisen on päästävä eroon sekä yhteiskunnan että elinkeinoelämän jätteistä. Useat näytteet vaativat tutkimista heti näytteenoton tapahduttua, minkä takia runsaasti tutkimusvälineitä on kuljetettava mukana. Palataan samaan noidankehään. Tästä johtuu, että vesien sosiaalinen ja esteettinen hyväksikäyttö ja sen tarve on monessa suhteessa vielä tiedostamatonta, eikä se näin ollen pysty instituutiona riittävästi puolustamaan vaatimuksiaan, vaikka ne ihmisen ja yhteiskunnan hyvinvoinnin ja viihtymisen kannalta ovat ainakin yhtä tärkeitä, jollei tärkeämpiä kuin vaivaton selviytyminen hylkyjätteistä. Vesien arvo on säilytettävä, jotta yhteiskunta jatkuvasti kehittyituutiona, tapana ja tottumuksena se on laajana si. Kuvassa on tarkoitusta varten suunniteltu erityinen laboratorioauto, jota käytetään Helsingin kaupungin suorittamissa vesitutkimuksissa. Mistä me oikein loppujen lopuksi maksamme. Vesiensuojelu ilmiönä varsin nuori, osittain vasta muotoutumassa. Vesien arvo hyvinvoinnin ja viihtyisyyden tekijänä, raaka-aineena ja sosiaalisessa hyväksikäytössä vähenee
T ällöin kuitenkin unohdetaan vesiensuojelun tärkein perustelu, maamme vesivarat, niiden alueellinen jakoutuminen ja veden luonnonkierron vaikutus vesien tilaan. Esimerkiksi suoluonto liittyy läheisesti vesiluontoon sekä veden vaihtelujen tasaajana että meikäläisille vesille tyypillisen, kaikista maailman muista vesistä poikkeavan ruskean humusvärityksen alkuperänä. Lyhyen tähtäyksen hyöty jää tällä tavoin velkapääomaksi, joka tulee aikanaan maksettavaksi takaisin vesiluonnon hoidossa ja vesien suojelussa aiheutuvina vaikeuksina. Osa lannoitteiden ravinteista huuhtuu valumavesien mukana vesiin ja aiheuttaa niissä samalla tavoin tuotannon lisääntymisen kuin metsissäkin, vedet rehevöityvät. Paikka paikoin jouduttaneen myös rakentamaan tekoaltaita soiden tilalle vesimäärien tasaamiseksi, niin kuin Pohjanmaalla jo tapahtuu. Organisatorisesti on h ydrologinen toimisto (jonka vuonna 1925 laadittuun johtosääntöön oli kaukonäköisesti o tettu vesien >>käytännöllistä ja taloudellista koskeva maininta) tieja vesihallituksen, vuonna 1960 perustettu vesiensuojelutoimisto taas maataloushallituksen alainen. joka ensisijaisesti johtuu vesiin joutuvista ja työnnetyistä vieraista aineista, jotka muuttavat veden luonnontilaa. 9. Kun itse keskusvirastoilla on ilmeistä, julkisuudessakin näkynyttä kissanhännänvetoa vesiasioista, o n selvää, ettei vesiensuojelun asiallinen hoito ainakaan hyödy tilanteesta. Humuksen määrä lisääntyy vesille useimmiten vahingollisine seurauksineen. Muutoksien vaikutukset voidaan vain arvata, mutta luultavasti ne ovat haitallisia ainakin kahdessa mielessä. Syyt ovat osittain oppihistoriallisia, osittain organisatorisia, osittain vesiensuojelun vähäisestä virallisesta iästa ja vajavaisesta katsomustavasta johtuvia. Tästäkin ilmiöstä tietomme ovat vielä Puunjalostusteollisuuden vaikutus tuntuu ennen kaikkea metsissä, suunnattomat puumäärät kuljetetaan edelleenkin uittoväyliä pitkin tehtaille. Ilmeisenä seurauksena on vesiluonnon muuttuminen. Tavallisesti tarkastelu ammatti piireissäkin jää tähän . Vesiensuojelu ei kuitenkaan selviä ilman koko kysymysvyyhden samanaikaista selvittämistä. Vesiensuojelun ekologiset, eliömaailman ja ympäristön jatkuvan vuorovaikutuksen ja sen seurausilmiöiden kysymykset käsitellään perinteellisesti limnologian, vesimääriin, virtauksiin ja luonnonkiertoon kuuluvat kysymykset taas hydrologian piirissä. Toiminta on valitettavan usein näyttänyt jäävän hajanaiseksi, näkemys on jäänyt puutteelliseksi, ja seurauksena sekä h yvinvointi että viihtyisyys ovat saattaneet saada korjaamattomia kolhuja. Soiden kuivattaminen on tällä hetkellä erityisen voimaperäistä. Toinen esimerkki voidaan ottaa metsien lannoituksesta
Seurauksena on veden happivarastojen hupeneminen, pahimmassa tapauksessa hapenkato, kalat kuolevat, vesi pilaantuu. perin puutteelliset. Suhtaudumme liian usein jätehuoltoon ja jätteiden eliminoimiseen kuin elämän laitapuolen ilmiöön, vieroksuvasti. Eri syvyyksistä otettavia näytteitä varten on kehitetty erityisiä no utimia. Vesien luontainen kyky puhdistautua vieraista jätteistä on erehdyttänyt meitä kuormittamaan vesiämme yli sietorajan. Veden luonnonkierron vaikutusta ei saisi erottaa vesiensuojelusta, sanan tarkassa merkityksessä. Tällä ta voin on mahdollista samassa ajassa hankkia runsaampaa tietoaineistoa. Sellaisena se on osa ihmisen yritystä sopeuttaa olemassaolonsa, yhteiskuntansa ja alati laajentuva toimintansa ympäröivään luontoon. Vesien pilaantuminen on kuitenkin varsin salakavala ilmiö. 10 Tämän tulee tapahtua harkiten olosuhteet ja tosiot huomioon ottaen, suunnitelmallisesti. Tämä malli o n saanut nimensa itävaltalaisen professori Ruttnerin mukaan, joka on modernin limno logian merkittävimpiä kehittäjiä.. Vesiensuojelu on oleellinen osa yhteiskuntasuunnittelua ja ympäristökulttuuria. Vesivaroja on liian kauan pidetty sekä määrältään että laadultaan ehtymättöminä. Laki näyttää tässä kuitenkin olevan, niin kuin se luetaan. Sen jälkeen seuraukset ovat usein räjähdysmäisiä ja mikä pahinta, vaikeasti ennalleen palautettavia. On kohtalon ivaa, että vesikysymyksistä on useilla tahoilla maailmaa tullut ihmisen yhteiskunnan kehityksen pullonkaula. Vesiensuojelu ja yhteiskuntasuunnittelu Vesiensuojelu niin kuin luonnonsuojelu yleensäkin pyrkii parhaimmillaan luonnonvarojen järkevään hyväksikäyttöön ihmisen hyväksi. äin on helpompaa hyväksyä vesiensuojelu osaksi yhteiskunnan suunnittelua, tienä parempaan viihtyisyyteen ja hyvinvointiin. Jätehuolto on yhteiskunnan luonnollinen tarve, johon olisi suhtauduttava luonnollisesti. Kukapa meistä mielellään nimittelisi luonnollisia tarpeitaan julkisesti. Se kuitenkin tiedetään, että ravinteiden lisääminen nopeuttaa tavallisesti hyvin hitaasti hajaantuvina pidettyjen humusaineiden biologista hajotusta vesissä. Viime aikoina o n tutkimustyössä pyritty enenevässä määrin soveltamaan sähkö isiä ja automatisoituja menetelmiä. Kuvassa o levalla laitteella, joka o n Suomessa kehitetty, voidaan paikan päällä suoraan vedestä mitata sen lämpötila, sähkönjohtokyky, jo ka on verrannollinen veden sisältämien suo lojen määrään, sekä happipitoisuus. Tätä on tarkoittanut lainlaatijakin ottaessaan vesilakiin erityiset pykälät sekä vesimäärien haitallisesta muuttamisesta että vesien pilaamisesta (Vesilaki, 1 luku, 15 ja 19 §)
Tutkimuksen keskeinen merkitys Aikaisemmin jo todettiin vesiensuojelun toteuttamisen olevan varsin kallista. Vesiasioissa olisi etsikkoaika käytettävä oikein. Parhaita investointeja ovat koulutukseen ja tutkimukseen sijoitetut. Vesientutkimuslaitoksen perustaminen on tärkein askel järkiperäiseen ja taloudelliseen vesiensuojeluun ja järkevään vesien hyväksikäyttöön oman viihtyisyytemme ja hyvinvointimme edistämiseksi. 11. Vähät pääomamme on sijoitettava mahdollisimman tuottavasti, jotta niiden koroilla voidaan vesiensuojelunkin ongelmat ratkaista ajoissa ja siten taata vesien sosiaalisen, taloudellisen ja esteettisen hyväksikäytön laajentuvat kasvuvaatimukset. Emme tiedä lainkaan tarpeeksi vesiemme luonnontaloudesta, niiden muuttumisesta erilaisissa olosuhteissa, pilaantuneiden vesien palauttamismahdollisuuksista, kalaston käyttäytymisestä jne. Kustannukset ovat lisäksi, päin vastoin kuin esimerkiksi onnistuneet teollisuusinvestoinnit, lyhyellä tähtäyksellä tuloa tuottamattomia. Polki n toi uettelo on seuraava : 10 pistettä: yhdistyksen merkillä varustettu hopeoi usi kka 25 pistettä: luonnonaiheinen kirja 40 pistettä: puhallettava kumipatja 60 pistettä: teltta Palkinnot saa myös vaihtaa lahjakortteihin. Sen tulisi kuulua itseoikeutettuna mittavien kansallisten tutkimuslaitostemme joukkoon tuhansien vesien maassa. Jäsenhankintakilpailu 1967 Tämänvuotinen jäsen hanki ntaki I pai I u m me, johon toivomme mahdollisimman monen ottavan osaa, kestää toukokuun loppuun. Ns. Joko olette suorittaneet jäsen maksunne Jo edellisessä numerossamme ilmoitettiin, että Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenmaksuja on kustannusten yleisen nousun vuoksi jouduttu korottamaan siten, että vuosijäsenmaksu on tänä vuonna 8 mk, opiskelijoilta 5 mk. Tästä seuraa taloudellisten realiteettien maailmassa, että tuon välttämättömän pahan, luonnollisen tarpeen ratkaisu saa monesti odottaa tähdellisempien toimenpiteiden varjossa. Lehtemme Suomen Luonto jaetaan jäsenille jäsenmaksua vastaan, mutta lehden voi luonnollisesti tilata olematta jäsen, jolloin sen hinta on kuitenkin sama eli 8 mk vuosi kerralta. Jokaisesta uudesta 8 markan jäsenestä saa yhden pisteen ja jokaisesta 5 markan jäsenestä (opiskelijajäsen) 2/3-osa pistettä. Kuten jo edellisessä numerossamme kerroimme, kilpailun säännöt ovat jonkin verran muuttuneet. Pyydämme kohteliaimmin saattaa arvoisien avustajiemme ja ilmoittajiemme tietoon, että kirjapainon kanssa tekemämme sopimuksen mukaan käsikirjoitukset on jätettävä ladottavaksi noin kuukautta ennen yllämainittuja ilmestymisaikoja. ainaisjäsenmaksu on 160 mk (20 x 8 mk). Tämä on tietenkin tiettyyn mittaan asti oikein. postisiirtotilillemme no 6882. Toimitus siis toivoo saavansa aineiston haltuunsa vielä sitäkin aikaisemmin. Tarvitsemme itsenäisen vesientutkimuslaitoksen. Niiden on nopeimmin todettu lisäävän tuottavuutta sekä aineellista elintasoa. vähäisemmistä kysymyksistä puhumattakaan. Vesientutkimus on maassamme kiireellisesti järjestettävä. Täytyykö apua etsiä Korvatunturilta. Kustannuksiltaan se on verrattavissa yhteiskunnan suuriin ongelmiin. Mikäli ette vielä ole suorittaneet jäsenmaksuanne, pyydämme Teitä ensi tilassa maksamaan sen, esim. Lehtemme ilmestyminen Suomen Luonto ilmestyy tänäkin vuonna neljänä numerona: no 1 helmi-maaliskuun, no 2 huhti-toukokuun, no 3 syys-lokakuun vaihteessa ja no 4 jou lu kuun puolivälissä
On hämmästyttävää, ettei rauhoitus koske koko v uotta, mutta toisaalta tiedämme miten tavattoman suuria vaikeuksia tässä rauhoittamisessa o n ollut. 1965 ainoastaan 300 m. T änä aikana on huuhkajan saatava olla ehdottomasti rauhassa, jotta pesintä onnistuisi. Myöskään huuhkajaa ei saa häiritä haudonnan aikana. Mainittakoon vielä, että ei ollut kysymys mistään yksinäisestä rakennuksesta, vaan useammasta suurehkosta talosta. Huom. Mutta sitävastoin on mitä tärkeintä, että huuhkaja saa olla rauhassa kevättalvella, jolloin muninta tapahtuu. Tutkimusalueellani pesi huuhkaja niin myöhään kuin v . Tyypillinen huuhkajan pesäpaikka kallioseinamällä. Useimmissa tapauksissa pesintä epäonnistuu jos lintu pelästytetään pois pesältä. väliseksi ajaksi. Nyt kysytään, pelastaako tämä rauhoitus huuhkajan, jonka lukumäärä on voimakkaasti vähenemässä. Voidaksemme lähemmin syventyä pulmaan, on ehkä välttämätöntä tarkastella, mitä vaatimuksia huuhkaja asettaa sopivalle pesimäalueelle. 8. Ihmisasutuksen läheisyys ei ole suoranaisena esteenä huuhkajan pesimisen onnistumiselle. Huuhkajan muninta tapahtuu E teläSuomessa maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa; saaristossa jonkin verran myöhemmin. E tenkin m aamme eteläiset osat kuuluvat alueisiin, joissa huuhkajan pesinnän ei voida katsoa olevan turvatun tulevaisuudessa. J os huuhkajan poikaset sensijaan ovat kuoriutuneet ja ne ovat. Huuhkaja tulee aivan varmasti elämään vielä hyvin kauan eräissä maamme osissa, mutta ei ole läheskään varmaa, kuuluvatko näihin kaikki huuhkajan pesimäalueet; eräillä alueilla ovat huuhkajan pesimämahdollisuudet täysin tuomitut. Huuhkaja ei myöskään tunnu pelästyvän, vaikka ihmiset liikkuvat itse pesäpaikan läheisyydessä, mikäli se ei tapahdu pesimisen aikana tai välittömästi ennen sitä. etualalla variksen sulkia. T ämä todennäköisesti johtuu siitä, että huuhkaja hylkää pesänsä, tai jos häirintä on tapahtunut päivällä, että jokin valpas varis on ehtinyt ahmia munat ennenkuin hautova lintu on palannut takaisin pesäkuopalle. etäisyydet12 lä lähimmästä asutuksesta. Huuhkajan pesinnästä Etelä-Suomessa 8 EKSTAM 17 p :nä kesäkuuta 1966 rauhoitettiin huuhkaja koko maassa 1. 1.31
Väestö lisääntyy; tarvitaan asumuksia, joista syntyy asutusalueita ja Huuhkajan poikaset painautuvat toisiinsa valokuvaajan nähdessään Kaikki kuvat tekijän näiden väliin tarvitaan teitä. Valitettavasti on tällainen maisematyyppi hyvin harvinainen Etelä-Suomessa; vielä sitä kuitenkin löytää. Huuhkaja pesii tässä tapauksessa joko kalliolla tai sen juurella. Jos se sitävastoin saa olla rauhassa, voi kallio hyvin rajoittua läheiseen asutukseen ja viljelyksiin. saavuttaneet 2-3 viikon iän, on pesimisellä kaikki mahdollisuudet onnistua. Valitettavasti tämän tapaisilla kallioilla liikkuu niin paljon ihmisiä, että huuhkaja useimmiten häiriintyy. Miksi siis huuhkajan säilyminen näillä alueilla on kyseenalaista. sen vuoksi, että tie on käytännöllisesti katsoen rakennettu pesimäalueen yli. Kuinka monen huuhkajaparin on ollutkaan jätettävä vanhat pesimäpaikkansa m.m. Tiedän ainakin kolme sellaista tapausta ja vuonna 1965 pesineistä huuhkajapareista on kaksi siitä syystä tuomittuja, että tie rakennetaan aivan pesäkallion kupeelle. Molempia näitä huuhkajan suosimia pesimäbiotooppeja on siis vielä jäljellä. Toinen on jyrkkä kallio, joka varhain paljastuu lumesta ja jossa on sopivia hyllyjä itse pesäkuopalle. Tämä on pulma, jota ei voi ratkaista yksityisen linnun rauhoittamisella. Huuhkajan valtakuntaa 13. Näillä alueilla saa huuhkaja useimmiten olla rauhassa, koska tällaisessa maastossa hyvin harvoin kuljetaan. Toisena mahdollisuutena ovat suuret karut maastoalueet, joissa on koskematonta metsää, kaatuneita puita ja pieniä kallion nyppylöitä. Siksi, että yhteiskunta koko ajan kehittyy ja maisema sen mukana muuttuu. Etelä-Suomessa huuhkajalla on kaksi pesimisbiotooppia
Ei tietenkään riitä, että huuhkajalle löytyy sopivia pesimispaikkoja, pesimispaikan lähistöllä on oltava alueita, joilta huuhkaja saa riittävästi saalista. Huuhkajalla on erittäin hyvä kyky erikoistua määrättyihin saaliseläirniin; yksi huuhkaja ravitsee itseänsä suurimmaksi osaksi variksilla, kun taas toinen pyydystää rottia. Koska nämä huuhkajat sitäpaitsi ovat osoittaneet erittäin suurta lisääntymiskykyä, ei tilanne ole ollenkaan niin synkkä kuin saattaisi ensiksi luulla. Nämä etäisyydet edellyttävät kutakuinkin pieniä reviirejä ja niitä on pidettävä vähäisinä, kun on kysymys huuhkajasta. Huuhkajakannan havaitaan selvästi keskittyvän näille alueille, kun taas laajoilla alueilla, joilla on erinomaiset pesimäpaikat, mutta joilta puuttuu asutukset suurine viljelyksineen, ei ole lainkaan huuhkajia: tässä ei tietenkään tarkoiteta niitä huuhkajia, jotka asustavat Keskija Pohjois-Suomen metsäseuduilla, eikä myöskään niitä, jotka elävät ul14 kosaaristossa. Suomessa voidaan aivan hyvin pelätä samoja seurauksia lähitulevaisuudessa. Suuri osa tutkituista tapauksista, jotka koskevat kuolleita tai kuolevia huuhkajia tai epäonnistunutta pesintää, on voitu laskea biosiidien aiheuttamiksi. Esimerkiksi Uudenmaan läänissä on vielä tätä kirjoitettaessa riittävästi asuttuja reviirejä, jotta kanta olisi turvattu tulevaisuudessa. Lisäksi näyttelevät biosidit erittäin ratkaisevaa osaa. Lisätodistus siitä, että viljelykset suorastaan edistävät huuhkajan pesintää on, että vuonna 1965 pesiminen onnistui pesäpaikoilla, joiden keskinäinen etäisyys toisistaan oli ainoastaan 67 km. Vuosi 1965 oli Uudenmaan huuhkajille erittäin hyvä pesimisvuosi, paras vuosina 195766, jolloin olen alueella tutkinut huuhkajia. Huomataan siis, että viljelyksien läheisyys .on, jollei välttämättömyys, niin ainakin mitä suurimmassa määrin edullista huuhkajan pesimiselle, koska huuhkajan tärkeimmät saaliseläimet ovat rotta, jänis ja varis. Monet varmaan ajattelevat, että huuhkaja on täysin hävinnyt varsin tiheään asutusta EteläSuomesta. Eräässä tapauksessa oli pesimiskallio lähiympäristöineen täydellisesti hakattu paljaaksi (ei puuta eikä pensasta ollut jätetty jäljelle). Melko mäkinen maasto kallioisine kukkuloineen, suurien viljeltyjen peltojen keskellä, tuntuu olevan ihanteellinen uusimaalaiselle huuhkajalle. Tässä täytyisi kaikkien olla mukana, ei vain aluesuunnittelijoiden ja tienrakentajien, vaan myös niiden yksityisten, jotka joutuvat tekemisiin huuhkajan kanssa. Naaras on ainakin kahtena vuotena muninut toiseen kertaan ensimmäisen pesinnän epäonnistuttua ihmisten häirinnän takia. Mutta siitä huolimatta ei huuhkajapari ollut luopunut reviiristään. Lopuksi vetoomus kaikille, jotka tapaavat huuhkajan; älä mene niille kallioille, joilla huuhkajan voidaan ajatella oleskelevan, äläkä ammu sitä, vaikka se houkuttelisikin, ei edes silloin, jolloin se ei ole rauhoitettu. Vuonna 1966 oli pesimistulos huomattavasti huonompi, mutta huuhkajat olivat useimmissa tapauksissa jäljellä alueella. Jos näitä kieltoja voidaan noudattaa, aluesuunnittelussa pesimäpaikat ottaa huomioon sekä biosidien vahingolliset vaikutukset ehkäistä, mutta ainoastaan, jos kaikki nämä ehdot täytetään, uskon huuhkajan kauan vielä säilyvän Etelä-Suomen kulttuurimaisemissa.. Niin ei kuitenkaan ole asian laita. Nimenomaan tällä huuhkajaparilla näyttaa olevan erittäin hyvä lisääntymiskyky. Tilanteen nykyvaiheessa pitäisi siis huuhkajalla olla mahdollisuuksia säilyä pesimälintuna maamme eteläosissa. Edellä on jo mainittu maiseman muuttuminen sivilisaation laajenemisen seurauksena. Näemme siis, että huuhkajan sekä sen munien ja poikasten pelkkä rauhoitus ei voi pelastaa lajia tuhoutumasta. Etelä-Suomen vanhat kulttuuriasutukset tuntuvat erityisesti soveltuvan huuhkajan saalistusmaiksi. Todennäköisesti olosuhteet tulevat paljonkin muuttumaan tulevaisuudessa. Ruotsissa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että biosiideilla on juuri huuhkajalle hyvin katastrofaaliset seuraukset
P. S., tammikuu 1967. Kaamos Sallan korkeudella vuoden vaihteen päivä on vain kajastus etelätaivaalla. Kun Suomenlahti jäätyy, matalalta laskeva aurinko verhoutuu avovedestä kohoavaan huuruun hehkuen kuin jäähtyvä rauta. Valok. Jo ennen mereen vaipumistaan se on usvaan sammunut. Porot kuopivat pakkaslunta, mutta jäkälä on sen alla kuin jäähän valettu
Edellä mainittu vaatii kuitenkin perusteellisiä tutkimuksia, joiden tuloksia eri seutusuunnitteluyhdistykset voisivat käyttää kaavoitustyössään. Ranta-alueeksi laskettiin 100 m:n levyinen kaista vesirajasta (tosin alueen leveys vaihteli jonkin verran maaston mukaan). Metsien käyttö tehostui, hakkuuluvut nousivat, kunnes yht'äkkiä oltiin sen nykyisen tosiasian edessä, että maamme metsävarat olivat uhkaavasti vähenemässä. Vesien likaantumiseen on meillä jo kiinnitetty laajempaakin huo16 miota, mutta toisin on laita rantaviivan, jonka merkitys suomalaisessa maisemassa o n mitä oleellisin. Elinkeinorakenteen muuttuessa yhä teollisemmaksi asutustaajamien luku kohosi, maaseudulle syntyi uusia teollisuuskeskuksia, kulkuja kuljetusyhteydet paranivat. Rantatutkimus seutusuunnittelun perustutkimusta PENTTI ANDSTEN Metsä ja vesi ovat kaksi Suomen luonnon peruselementtiä. Kysymys on rantaviivan säilyttämisestä ehjänä, luonnontilaisena myös niillä rannoilla, jotka ovat huvila-asutuksen piirissä estämällä vesirajaan rakentaminen sekä jättämällä rannalle riittävä suojapuusto. seuraaviin seikkoihin: maalajiin, maaston kaltevuussuhteisiin, metsätyyppiin, kasvillisuuden tiheyteen, rannan uintikelpoisuuteen ja veden laatuun. Huvila-asutuksen inventoinnilla pyrittiin mm. Koska teollisuus kuitenkin yhä enenevässä määrin tarvitsee raaka-aineekseen puuta, pyritään nyt metsien tuottoa kohottamaan. Edellisen lisäksi tärkeä seikka oli jo viime kesän töissä huvila-asutuksen inventointi, joka suoritettiin merkitsemällä kartalle rannalla sijaitsevat rakennukset. On keskusteltu meilläkin esimerkiksi rantaviivan >>sosialisoimisesta>>. JATKUU SIVULLA 5. Metsäluonnon muuttuessa muuttuu myös niiden luonnonvarainen eläimistö. Vielä vuosisata sitten niiden hallitsema luonnonmaisema kattoi koko Suomen; harvat kylät ja viljelysmaisemat eivät tätä kokonaiskuvaa rikkoneet, suurimmatkin asutustaajamat olivat pieniä. Kaiken tämän seurauksena on muutenkin karun luontomme köyhtyminen. Kuten jo edellä mainittiin, kysymyksessä oli pelkästään luokittelu, joka suoritettiin rantojen tulevaa käyttöä silmällä pitäen. Suuren taloudellisen nousun alkaessa viime vuosisadan loppupuolella alkoivat maisemat muuttua, ensin hitaasti, mutta vähitellen kiihtyvällä nopeudella. Viime kesänä suoritettu työ käsitti kuitenkin vain osan koko rantoihin kohdistuvasta tutkimuksesta. Matalia vesia uhkaa likaantuminen, johon yksin ei ole syynä teollisuus, vaan kokonaiset asutuskeskukset ja maaseudulla jopa yksittäiset sikalat ja meijerit, jotka voivat jätteillään aiheuttaa pitäjän ehkä ainoan järven täydellisen likaantumiseen. Harvat todella tietävät, mistä on kysymys. Ne eriteltiin käytön mukaan (saunat, kesähuvilat, talviasuttavat huvilat, puuvajat, venesuojat, jne). Työssä kiinnitettiin huomiota mm. Koska rantoihin kohdistuva tutkimus on kiireellinen ja tärkeä tehtävä, Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan kotiseututoimikunta otti asian esille viime keväänä Valtakunnansuunnittelutoimiston ja Seutukaavainliiton kanssa ja yhteistyön tuloksena syntyi rantojen luokitteluohjelma, jota kesällä 1966 toteutettiin Viipurilaisen Osakunnan toimesta Taipalsaarella sekä Hämäläis-Osakunnan toi-mesta Joutsassa. Vaikka maamme on tuhansien järvien maa, vesistöjemme keskisyvyys on pieni ja näennäisestä runsaudestaan huolimatta vesivaramme ovat vähäiset. Rantaviivan täydellinen sosialisointi voisi tulla kysymykseen vain suurimpien asutustaajamien (kuten Helsingin) ympäristössä. pohjois-Karjalassa nykyisellä ojitusvauhdilla 17 vuodessa. Toista luontomme peruselementtiä, vettä, on uhkaamassa samankaltainen kohtalo. Kauniit luonnonmukaiset metsät ovat muuttumassa yksitoikkoisiksi puupelloiksi, suomalainen suomaisema on tuhoutumassa, esim
Myös pyöreästä puusta tehtyihin pönttöihin voidaan tehdä sisäkatto. Hoitometsissä niitä on huomattavasti vähemmän. taulukko 1) edustavat pöntöt on kuitenkin syytä tehdä pyöreästä puusta, koska isot lautapöntöt eivät yleensä ole riittävän tiiviitä. Luonnonmetsissä on kololintuja noin kolmannes kaikista linnuista. Tietyt vähimmäisvaatimukset ovat kuitenkin olemassa. Pöntöiltä vaadittavat ominaisuudet Tavalliset pöntöt Lintujen pesäpöntöt ovat luonnollisten tikankolojen vastineita. Ainoana keinona esim. Pyöreästä pu~sta koverretut ovat suuritöisiä ja sopivaa, sisältä lahoa puuta on usein vaikeasti saatavissa. Itse kolonsa kaivavien lajien (tikat ja hömötiainen) suojelu on vaikeampaa. Useimmat kololinnut pesivät pöntöissä, kunhan niitä vain on tarjolla. Isoimpia kokoja IVVII (ks. luonnonkoloja. Varmempi on kuitenkin lyödä katto kiinni toiselta reunalta yhdellä naulalla ja toiselta kiinnittää vaikka rautalangasta väännetyllä hakasella. Sisus puhdistetaan sopivan kokoiseksi taltan avulla. Pönttöjä käyttävät kololinnut ovat alkuaan sopeutuneet pesimään luonnonkoloissa, mutta kokemuksesta tiedämme, että monet lajit saattavat pesiä erilaisissa koloissa, jotka vain hyvin vähän muistuttavat Taulukko 1. Niitä ovat mm., että kolo on vesija valotiivis, lentoaukko ei ole liian suuri, kolon seinät ovat riittävän paksut. Lautapöntöt tehdään vakiomittaisesta laudasta. tikkojen suojelussa lienee sopivien kolopuiden säästäminen alueilla, missä se on mahdollista. Pönttöjen pohja tehdään kiinteäksi, mutta katon pitää olla avattava. VAARNA Metsänhoito aiheuttaa sen, että koloissa pesivillä linnuilla on metsissämme erittäin vähän tarjolla sopivia pesimispaikkoja. Lautapönttöjen kattoihin tehdään tiivis sisäkatto, jonka avulla se pysyy kiinni. Pönttöjen mitat selviävät oheisesta taulukosta 1. Sopivaa materiaalia pyöreän pöntön valmistamiseksi ovat maannousemasienen sisältä lahottamat kuusipölkyt sekä haavankäävän tai arinakäävän sisältä lahottamat haapapölkyt. Mitoista tarkimmat ovat lentoaukon halkaisija. Kololintujemme suojelu Linnunpönttöjen valmistaminen ja sijoittaminen maastoon ANTTI HAAPANEN JA VILHO V. Koko 1 I jn 1 III 1 IV lv 1 VI 1 VII 1 mitta seinä laudan leveys (1) (koot I-III) 4 5 6 111,5 11,52 11,52 tuumaa seinän (laudan) paksuus (2) 7/81 7/81 7/81 11,5 >) kattoja po hjalaudan leveys (3) 5 6 7 tavallisesti pakko tehdä >) useammasta laudasta seinän korkeus (4) 25 30 35 4555 5060 5080 5080 cm pesäkolon halkaisija (5) 7,5 10 12,5 1620 1922 2328 30-40 >) lentoaukon etäisyys katosta (6) 5 6 6 510 510 510 )) lentoaukon halkaisija (7) 2,8 2,83,2 4,55 7-10 1012 12 )) so piva naulako ko 2 2 2 2,5 2,5 2,5 2,5 tuumaa 18. P yöreästä puusta koverretut pöntöt muistuttavat eniten luonnonkoloja, mutta yleisesti käytetty lauta on osoittautunut myös hyväksi pöntön tekoaineeksi. Kolojen pulaa voimme lieventää asettamalla linnuille sopivia pesimispönttöjä. Pönttöjen mitat ja sopiva naulakoko. r-fyviä teollisesti valmistettuja, py iireästä puusta tehtyjä, eri kokoja edustavia på·nttiijä on myiis ostettavisssa monista rautaja urheilutarvikekaupoista
Pesälaatikot ovat pohjattomia laatikoita, joiden rakenne ja tärkeimmät mitat selviävät piirroksesta. Pönttö on siis kuin ylhäältä avoin >>saavi>>. Itse asiassa kuitenkin juuri nämä ovat kovin suuressa pesäkolojen tarpeessa. Taulukossa 2 on annettu jonkinlaiset ohjetiheydet. Taulu kossa esitetyt luvut lienevät kuitenkin enimmäisarvoja. Pesälaatikon voi valmistaa erilaisista valmiista puulaatikoista sahaamalla niihin sopivankokoisen lentoaukon kylkeen. Pöntöt ripustetaan oksanhankaan tai runkoon niin, ettei lanka pääse kuristamaan puuta (ks. Tällaiseen pönttöön ei laiteta lainkaan kattoa. viirupölliin piinttii. N umerot vii ttaavat oheisen taulu kon 1 vastaaviin numeroihin. Sitä pienemmille linnuille, kirjosiepoille ja tiaisille asetettuja pönttöjä näkee paljon vähemmän. K oska näitä asioita koskevia tutkimuksia on tehty maassamme kovin vähän, on vaikea sanoa, kuinka tiheään pönttöjä voidaan asettaa. oheiset piirrokset ja valokuva). Parhaiten ripustaminen tapahtuu metallitai vahvalla muovilangalla. s. A linna pes:ilaatikon rakenne ja ohjemitat. Linnunpönttöjen sijoittaminen maastoon Linnunpönttöjä voidaan asettaa mitä erilaisimpiin maastokohteisiin. 1 1 1 ., --·1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 ., 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 3 1< -30 40 -cm 1 t l t7 1 Lautapöntön rakenne. Erikoispöntöt Taulukossa 1 esitetty koko VII on ns. Isoi mmat pöntöt (koot VI ja VII) on asiallista kiinnittää kahdella langalla. 4 T 20 l 1 1 1 1 ,, 1 1 ,: I ' · 1 1 1 1 -. puoliavoimen piintiin voi tehdä kokojen 11 ja III mitoilla, mutta kokonaiskorkeus saa olla pienempi , vain 12 cm ja etuseinän korkeus vain 35 cm. Kottaraispönttö pihapiirissä on jo hyvin tavallinen näky. Pönttöjä voidaan ja pitäisikin asettaa runsaasti myös metsään, rannoille ja muille sopiville paikoille kauemmaksi asutuksesta. Pönttöjen naulaamista puihin o n väitettävä. 19. Nämä mitat ovat vain ohjemittoja
Ohjeet pönttöjen sijoittamiseksi maastoon. Karkeassa kaarnassa pönttö pysyy pelkällä rungollakin, kuten alin piirros osoittaa. Lanka kiinnitetään pöntön kylkeen isokantaisella naulalla tai määrlyllä. Sanka voidaan asettaa kiertämään oksaa. A 11tti 1-Iaapa11en. Puun kasvaessa pönttö voidaan nostaa. Katon sen sijaan tulisi olla avattava. Sangan täytyy olla riittävän pitkä, ettei se purista puuta. Valokuvan pöntössä on avattava pohja, mutta sitä ei suositella. Valok. Ko ko I ja II 1 11I 1-4 1 25 rip11slt1miskorkc11s (111) rip11stamistibqys pönttöii/10 ha pihat ja puistot lehdot ja rantametsät lehtija sekametsät 20 kuusikot männiköt rannat 20 10 20 5 15 5 510 3 4-6 1 11 IV ja V VI 1 VlI 25 1 1.55 1 25 pönttöjcn välinen pienin etäisyys 100 111 1 km 100 111 1 km 200 m 1 km 1/21 km 2km 1/22 km 2 km 100 111 100. Taulukko 2. Paras tapa kiinnittää pönttö puuhun on ripustaa se metallilankasangalla. Raskaan pöntön kiinnityksessä on varminta käyttää kahta sankaa, jotka lyödään tukevasti kiinni pönttöön
Eräs esimerkki asuttujen pönttöjen määrästä pihaja lehtometsäympäristössä Lammin biologisella asemalla. ,9, (',.., 50 100 m ' ' /i-. Useimmat lajit vaativat kuitenkin tietyn elinpiirin eivätkä suosi varsinkaan omia lajikumppaneita tällä alueella. I\ • 0., KOTTARA INEN () TALIT IA IN EN () SIN ITI AIN EN e KI RJOSIEPPO + KÄENPII KA ()., () .. Pesälaatikoiden osalta tarkistetaan, ettei lentoaukon suulle ole kasaantunut maata tai muuta ainetta, joka estäisi lintujen pääsyn laatikkoon. + ' ' n.. ' . ' . Toisinaan pesät saattavat olla hyvinkin lähellä toisiaan, Esimerkiksi kaksi kottaraisparia saattaa pesiä jopa samassa puussa. 21. l\tJ ' ' n .. /\ A ' ' n .. pöllöt ja vesilinnut eivät tuo koloon mitään pesäntekoaineita. Ainoastaan siinä tapauksessa, että ihmiset saattavat rikkoa ja häiritä matalalla olevia pönttöjä, on ne syytä sijoittaa vähän korkeammalle. Tällöin pöntöt puhdistetaan liiasta rajusta, tarvittaessa korjataan, puihinkiinnitys tarkistetaan ja katsotaan, ettei lanka pääse kiristämään puuta. On muistettava, että useat kololinnut, kuten esim. Mitä erilaisempia pönttöjä jollain alueella on, sitä enemmän kololi.ntuja voi siellä pesiä. ()" (), , n .. Alustan täytyy olla sellainen, että emo voi muovata siihen sopivan pesäkuopan. A ()., /\ () .. Pöntöt on syytä sijoittaa suhteellisen matalalle niin, että niiden puhdistaminen ja muu huoltaminen on helppoa. Toisen lajin pesä saattaa kyllä olla varsin lähellä. Pesälaatikko on kehitetty saaristo-olosuhteisiin lähinnä pikkukoskeloa varten, mutta myös muut vesilinnut saattavat niissä pesiä. Todennäköisesti ainakin koskelot (myös isokoskelot) saataisiin niissä pesimään. Sen vuoksi pöntön pohjalle on pantava 1-4 cm:n vahvuinen kerros puun juurelta otettua putua tai lahopuuta. \ • ' ' . Tietääksemme sisämaassa ei ole näillä kokeiltu. Laatikot sijoitetaan lintujen suosimille luodoille rantakatajikon tai muun pensaikon suojaan, lentoaukko rantaan päin. Paras puhdistusaika on syyskesällä ja syksyllä pesinnän päätyttyii. Pöntöt on syytä tarkastaa vähintään kerran vuodessa. , ' , ' ' R'> Ri ' ----fh () .. Ohjekorkeudet on ilmoitettu taulukossa 2
Sopivia kokoja I ja II. 22 Jlarrnaasicpo lle ja västäräkille soveltuva avopönttö. Valo k. Hömötiainen kaivaa tavallisesti kolonsa itse, mutta joskus se pesii myös pönttöön. Sopiva koko III. Pöntöissä pesivät kololinnut Pikkulinnut Tiaiset. Mikäli laji halutaan saada pesimään pönttöihin, olisi ne sijoitettava melko korkealle ja avoimelle paikalle. Kottaraine11 on pihojen ja viljelysten reunametsien laji. e pesii pihamailla ja myös kauempana metsässä. Pesii koossa II ja III. äin niitä on saatu pesimään enemmän pönttöihin. Tali tiainen mahtuu vain II-koon pönttöihin. Muut tiaiset, hömö-, töyhtöja kuusitiainen, ovat metsien lajeja. Käenpiika on harvalukuinen pönttöjen asukas. Kirjosieppo uom~n yleisin pönttölintu. Urpo Häyrinen. Sinitiainen esiintyy vain maan lounaisosassa ja on lähinnä puistojen ja pihojen lintu. Metallilevy suojaa lcntoaukkoa tikoilta ja o rav ilta. Sopiva koko III. Tervapåä·sJg on pihojen ja avoimien metsien lintu. Sopiva koko III.. Mikäli varpusesta on haittaa, on syytä tehdä pienintä kokoa I edustavia pönttöjä. Sopivat koot: I ja II. Ki,:josieppo on yleisin pönttölintu. Valok. Urpo HäJ•ri11c11 Har111aasieppo pesii pihoilla ja väljissä metsissä, Pesä avoimessa kolossa, käyttää myös puoliavoimia pönttöjä. Varpunen on pihalintu, joka usein valtaa pönttöjä muilta lajeilta. Sopiva koko III, mutta se saattaa pesiä myös isommissa pöntöissä. Leppäli111t1 on väljien metsien ja pihojen lintu. e pesii sekä pihoilla että erilaisissa metsissä. Jos pönttö täytetään osittain karkealla purulla, hömötiainen kantaa purua ulos ja luulee rakentavansa koloa. Talitiainen on pönttölinnuista tavallisimpia
Urpo Häyrinen. Sopiva koko IV ja V . Sopiva koko VI. L ehtopoilö on E telä-Suomen viljelysten reunametsien ja puistojen laji. Ha111111 Hautala. Naakka on paikka paikoin melko yleinen pönttöjen asukas, jonka liiasta tunkeilevaisuudesta toisten lajien pesäkoloihin saattaa olla harmiakin. Vaikka kuusi on monessa suhteessa hyvä pöntöntekoaines, kuvastakin ilmenee sen huono puoli, se nimittäin halkeilee herkästi. reunan lähituntumaan. 23. Hel!llipoilö on pöllöistämme ehkä runsaslukuisin pönttölintu. Valok. viirupöllön pönttöjä, koko VII. Ainakin ns. Uivelo on melko harvalukuinen Metsä-Lapin, Kainuun ja Kuusamon lintu. Pöntöt on syytä sijoittaa kauemmaksi asutuksesta hakkuu-aukion, suon, voimalinjan tms. Telkkä on kiitollinen pönttölintu. Kuvassa telkänpönttö asetetaan puuhun niin matalalle, että myöhempi tarkkailu ja huolto on helppoa. Pesii ainakin meren saaristossa mielellään pesälaati koihin. Sopiva koko IV, mutta pesii myös suuremmissa pöntöissä. Sopiva koko IV ja V. Valok. Pentti Salan/erä. Isokoskelo on harvalukuinen selkävesien, saaristojen ja isojen jokien lintu. Sopiva koko V. Sopiva koko V . Valok. Valok. Erityisesti liito-oravalle niitä pitäisikin asettaa haavikoihin ja lepikoihin. Sopiva koko VI. Isot kololinnut Telkkii esiintyy lähes kaikenlaisilla vesillä, myös metsälammilla, joilla ja virroilla. T eppo L ampio. Kun se pesii myös kivien ja rakennusten alle, voinee se tottua pesälaatikoihin. Laji käyttää vain ylhäältä avoimia n.s. Uuttuky_yhky on käynyt maassamme kovin vähälukuiseksi ja suurimpana syynä lienee pesäpaikkojen puute ja sen heikko kilpailukyky muiden laj ien kanssa vähäisistä pesäpaikoista. Laji ei näytä olevan kovin tarkka elinympäristön suhteen. M yös orava ja liito-orava käyttävät mielellään pönttökokoja IVVI. myyrävuosina se on jokseenkin runsas. Ka11sisiv11: Hclmipöllö, eräs mielenkiintoisimmista ja hyödyllisimmistä pönttölinnuistamme. Pikkukoskelon esiintymisympäristö on jokseenkin sama kuin edellisen lajin. Viirupol/iJ' on metsien lintu. Takasivu: Pesä pesän päällä. Kuvassa liito-orava katselee pöntön suulta
Helsinki, 7 s. T alviset kololintumme käyttävät pönttöjä yöpymispaikkoina. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18 puhelin 90-643719. Valtion luonnonsuojelutoimiston ohjeet. Myös tikat yöpyvät niissä, vaikkeivat ne yleensä pesi keinotekoiseen koloon. Lintuharrastuskirja. Pönttöjä tarvitaan myös talvella. Esim. seuraavien oppaiden perusteella voi saada linnustonsuojelua koskevia lisätietoja: Tätä ohjetta on saatavissa seuraavista paikoista: Valtion luonnonsuojelu toimisto, käynti : Kaisaniemenkatu 13 A, Helsinki 10 postiosoite : Unioninkatu 40 A, Helsinki 17 puhelin 90-61401 24 Brander, T., 1959: Ohjeita lintujen suojelemiseksi. Lounais-Hämeen Luonto 5, 2177. Helsinki 1962. Haapanen, A., 1966: Luonnonsuojelun näkökohtien soveltaminen metsänhoitoon
Käyvätkö ihmiset huvilalla myös viikonloppuisin. Toisena heikkoutena viime kesän töissä oli ryhmien pienuus. Mitä he tänä aikana tekevät. Tällaisia kysymyksiä on lukemattomia. Näin laajan eri aloja edustavan ryhmän työ olisi varmasti myös täysipainoista ja kaikki rantaan kohdistuvat moninaiset vaatimukset tulisivat huomioonotetuiksi. Lopuksi vielä toteaisin, että vaikka vume kesän tutkimukset olivat pääosin vasta menetelmän kokeilemista käytännössä, tulokset olivat varsin positiivisia. Menetelmää parantaa jonkin verran se, että jokaisella ryhmällä on käytettävissään moottorivene, johon koko ryhmä voi siirtyä mikäli ranta jatkuu satoja metrejä samanlaisena esim. viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tätä puolta ei viime kesänä suoritetuissa tutkimuksissa kosketeltu syystä, että koko tutkimuksen alullepano tapahtui varsin myöhään keväällä, joten sosiologisten tutkimusmetodien kehittämiseen ei ollut riittävästi aikaa. seuraaviin kysymyksiin: Kuinka kauan ihmiset kesäisin huvilalla oleskelevat. 1970 varten, mikäli kehitys saa jatkua alueella samansuuntaisena kuin nykyisin. Kunnan veroluetteloiden perusteella pystytään selvittämään huvila-asutuksen määrä esim. Lisäksi on vielä korostettava, että tämä työ palvelee ennen kaikkea kaavoitusta, ja kaavoitus on välttämätöntä myös rantojen osalta, jos tahdomme säilyttää itsellämme ne monet maisemalliset arvot, jotka rantoihimme sisältyvät puhumattakaan rantojen merkityksestä sosiaaliselta ja myös taloudelliselta kannalta. Ovatko ihmiset suurimman osan loma-ajastaan huvilalla tai matkoilla kotimaassa/ ulkomailla. Mistä huvilanomistajat ovat kotoisin. yksitoikkoisena kivikkona. Rantatutkimuksen toinen pääsektori on sosiologinen. Käytetyn menetelmän heikkona puolena on sen hitaus, parhaassakaan tapauksessa yksi ryhmä ei päivässä ehdi kulkea yli 20 km tutkimuksen tehon siitä kärsimättä. On vaikea sanoa, millaisiksi vastaukset muodostunevat, mutta ehkä ne tulevat osaltaan valoittamaan -ehkä hyvinkin odottamattomalla tavallasuomalaisten >>mökkihöperyydem> syitä. Tarkoitus on kuitenkin ensi kesänä saada myös tämä puoli tutkimuksen piiriin. vuosina 1956, 1961 ja 1965 sekä laskemaan ennuste esim. Peruskarttojen puute voidaan parhaiten korvata stereoilmakuvilla, joita on saatavissa koko maasta. Metodina oli liikkuminen 2-3 hengen ryhmissä pitkin rantaviivaa ja karttamateriaalina käytettiin pitäjän karttoja 1 :20000 tai samassa mittakaavassa olevia peruskarttoja. Viihtyvätkö myös perheen lapset huvilalla. Tällöin on tarkoitus pyrkiä haastattelututkimuksella saamaan selville ensisijaisesti yleinen mielipide huvila-asutuksesta sekä vastaukset mm. Stereokuvien käyttö vaatii kenttätyössä stereolaseja, ja ilmakuvien hankinta tulee jonkin verran kalliimmaksi kuin karttamateriaalin. Peruskartat muodostivatkin parhaan tarkoitukseen sopivan karttamateriaalin, mutta valitettavasti ne puuttuvat vielä monista maamme osista. Rantatutkimusta on kokeiltu, kuten edellä on jo mainittu, viime kesänä kahden osakunnan kotiseuturetkellä. retkeilyja leirintäalueita, yleisiä uimarantoja ym. v. Jokaiseen ryhmään tulisi kuulua yksi luonnonsuojeluun perehtynyt henkilö, yksi biologi (mieluimmin botanisti), yksi maanmittaustieteiden edustaja ja mahdollisesti vielä yksi sosiologi. JATKOA SIVULTA 16 selvittämään rantoihin kohdistuva paine, josta saatava käsitys selvenee kun tutkitaan huvilaasutuksen lisääntyminen alueella, esim. Päähuomiota tutkimuksessa ei pidä kuitenkaan keskittää rakennettuihin rantaosuuksiin, vaan yhtä tärkeätä on luonnonvaraisten rantojen tarkka tutkimus silmällä pitäen mahdollisia luonnonsuojeluja maisemanhoitoalueita. 25. Huvila-asutuksen yhteydessä on syytä luokitella rannat myös niiden omistussuhteiden mukaan selvittämällä valtion, kunnan, seurakunnan, yhtiöiden, erilaisten yhteisöjen ja yksityisten osuus rantaviivasta; tämä kaikki rantojen vastaisen käytön suunnittelun helpottamiseksi
Koskikarapurolla Puhtaan, virtaavan veden partaalla, jääonkaloiden ja hyhmäisten kivien keskellä on koskikarojen valtakunta. Urpo Hi!Jrinen. Lyhyen talvipäivän hämärtyessä ne hakeutuvat yöpymään suojaisiin onkaloihin, joihin veden solina kantautuu unettavan tasaisena soittona. Jonakin päivänä valjun talviauringon säteet tuntuvat jo selvästi lämmittävän jään reunalla istujan tummaa höyhenpukua. 26 Mitä korkeamman kaaren aurinko piirtää taivaalle, sitä lähempänä on koskikarojen lähtö pohjoisille kotipuroilleen. Välillä ne siirtyvät surisevin siiveniskuin tiiviisti puronuomaa seuraillen ja koko ajan terävästi sirahdellen uuteen sukeltelupaikkaan. Solisevan veden suojatin kielenkannat kirpoavat ja purolta kuuluu hauraan kirkas laulu, kuin etäinen kiurun liverrys. Vähän väliä ne sukeltavat tähystyspaikoiltaan virtaan, pulpahtavat kohta taas kevyesti pinnalle hyönteistoukka nokassaan ja lennähtävät syömään saalistaan jään reunalle
27
Siitä johtuu, että pariskunnan syöttökertojen väli venyy usein 20 minuutiksi. Parvet kulkevat muutaman päivän välein tai toisinaan parikin kertaa päivässä samojen maastokohtien kautta. Ruokaa etsiessä emojen välimatka on harvoin yli viisi metriä. Parven kaikki jäsenet ovat tavallisesti suppealla alalla ja käyttäytyvät samalla lailla. Laji ei paljonkaan pelkää ihmistä. Yleensä pyrstötiaiset etenevät melko suoraan. VI-31. Pisimmät yhtämittaisesti saman parven jäljessä kulkemani matkat, pysrtötiaisten matkaan käyttämä aika ja reittien äärimmäisten kohtien välimatka. Jos yksi alkaa kylpeä lumessa tai lätäkössä, muut seuraavat pian esimerkkiä. Taulukko 1. Luulisi lintujen etsivän ahkerasti ravintoa hautomisen välillä ja silloin, kun niiden on ruokittava poiTaulukko 2. kohtien välimatka metreinä 7 00 2800 9 35 2300 6 50 1300 3 15 1300 1 50 1100 50 1700 3 25 800 45 700 1 50 1100 2 00 900 Pyrstötiaiset etenevät päivässä pitkiä matkoja (taulukko 1), mutta siitä huolimatta ne ainakin vielä loppukesällä ovat selvästi kotipaikkauskollisia. Ainoa vaikeus on siinä, että toisinaan pyrstötiaiset liikkuvat niin nopeasti, että on mahdoton niitä seurata. iinpä parven ruokaillessa suurin osa yksilöistä pysyttelee samalla korkeudella. Päivätnäärä 23.XII-64 24.VIII-64 16.VIII-64 12.VIII-64 3.Vll-64 3.X-65 16.VIII-64 16.1-66 29.VIIl-65 2.VII-64 28 Matka metreinä 7500 5800 3150 2990 2200 2200 2100 1800 175'.l 1720 Aika Aärimmäisten t. Muutokset käyttäytymisessä tapahtuvat lähes yht'aikaisesti. Pesimäaikana puolisot ovat miltei aina yhdessä. Pesällä voi olla seitsemän metrin päässä emojen siitä häiriintymättä. aaraan hautoessa koiras odottaa tavallisesti pesän lähellä. Pyrstötiaiset kulkevat selvästi nopeammin talvella kuin kesällä (taulukko 2). Myös emojen nopeus on suuri (taulukko 3). Aikaväli HavainnointiParvien _ opeus kertoja kulkema m/t matka metreinä 26. min. Jos parvi on pieni, linnut etsivät sekametsässäkin ravintoa samasta puulajista. P yrstötiaisparvien liikkumisnopeuksia eri vuodenaikoina. Emotkin siis liikkuivat melko laajalla alueella. Kymmenellä eri pesällä mittasin pesän ja emojen säännöllisesti käyttämän ravinnonhakupaikan välimatkan: 350, 300, 300, 250, 250, 250, 250, 200, 200 ja 200 metriä. Kuitenkaan laji ei ole yhtä kesy eikä yhtä utelias kuin hömötiainen. Toiminnat tarttuvat koko parveen ja kestävät pitkän ajan. VII 18 11480 600 elokuu 13 22890 590syyskuu 2 1160 995 lokakuu 6 6130 1960 joulu-helmikuu 6 12940 2250. Pyrstötiaisen ruokailusta ja elinympäristöstä JYRKI PATOMÄKI Pyrstötiaista on melko helppo tarkkailla
Monasti olen nähnyt pyrstötiaisen nokkivan verson kärkisilmua. Toisinaan linnut kyllä hetkeksi siirtyvät ruokailemaan mäntyihin. Olen havainnut kirvojen munien olevan silmujen lähellä, ja silmut taas ovat oksien kärkiosissa. Kesällä lajin niiden nokassa yhtäaikaa useita pieniä perhosia P yrstötiaisen pesä kuusen riippahaaraisessa oksassa. Tällöin ne löytävät helposti ravintoa ja poikaset ovat jo itsenäisiä. Luultavasti se löytää suurimman osan ravinnostaan oksien kaikkein uloimmista versoista. Ti lastoissa eivät ole mukana suorat pesän ja ravinnonhakupaikan väliset lennot. Vaahteroissa syntyy edellisen vuoden siemenvanojen irtoamiskohtaan haava, johon keväällä muodostuu mahlapisara. Yleisimmin laji oleskelee harmaalepissä ja koivuissa. K yseisinä aikoina pyrstötiaiset ovatkin erittäin liikkuvia. äitä löytyi tähän vuodenaikaan miltei aina niistä kohdista, joissa linnut nokkivat oksaa. HavainnointiMatka Nopeus kertoja metreinä m/t toukokuu 32 15300 1460 kesäkuu 14 5790 1750 kasia, sekä talvella, jolloin energiantarve on suurimmillaan. Varmasti en nähnyt pyrstötiaisten kertaakaan pyydystävän lentäviä hyönteisiä. Ravinnonhausta katajassa minulla on vain kymmenen havaintoa. äyttää siis siltä, että tehokas ruoanhaku vaatii suurta liikkuvuutta. Tiettävästi laji joskus poimii maahan varissutta ravintoa. Kuitenkin lajin tiedetään niitä joskus lintulaudalta poimineen. Tutkimusalueellani pyrstötiaiset ruokailivat havaintojeni mukaan yksinomaan puissa. H automisen välillä ruokailevien ja pesäpoikasilleen ravintoa etsivien emolintujen liikkumisnopeuksia. Emojen saapuessa syöttämään poikasia, kiikarilla oli helppo nähdä ja toukkia. Keväisin pyrstötiaisia on säännöllisesti oleskellut erään talo n pihavaahteroissa. Niiden etenemisnopeus on pienin loppukesällä. Se voi myös oppia käymään lintulaudalla. Ainoa varma poikkeus hyönteisravinnosta oli mahla. Saaliseläinten koko vaihteli kirvoista aina seitsemän senttimetriä pitkiin perhostoukkiin. Rungolla se käy harvoin. 29. Kertaakaan en nähnyt lajin syövän siemeniä. Yleensä kuitenkin männyissä ja vanhoissa koivuissa lajin liikkuminen o n läpikulkumatkan luonteista. Vain kerran olen nähnyt pyrstötiaisten ruokailevan kuusessa (pariskunta 10 minuuttia 19. Havainnointia vaikeutti se, että varsinkin koiraalla on tähän aikaan tapana tehdä pesällä lyhyita lentopyrähdyksiä paikallaan ilmassa. Taulukko 3. P yrstötiaiset näyttävät syövän pääasiassa hyönteisiä. Kun pyrstötiainen ruokailee, se ei pysy monta sekuntia samassa kohdassa, vaan vaihtaa alituisesti paikkaa oksistossa. V-65). Talviravintona oli lähes yksinomaan kirvojen munat. Useimmiten parvia tapaa juuri lepikoissa ja nuorissa koivikoissa. Mahlaa imi pyrstötiaisten lisäksi myös talija hömötiaisia
Vaikka pyrstötiainen ei etsi ravintoa kuusesta, ilmeisesti sen yksi tyypillisimmistä pesäpaikoista maassamme on kuusen oksan kärkiosa. Pesä on sidottu hämähäkin seitillä päärangan. Tuntuu luonnolliselta, että männyissä on runsaasti hyönteisiä neulasissa, jotka myös ovat oksien kärjissä. Pyrstötiainen aterioi vain sellaisissa männyissä, joiden oksien kärjessä on neulasia ainoastaan viimeisimmissä vuosikasvaimissa. saaliseläimet elävät luultavasti pääasiassa lehdillä, jotka nekin ovat ohuissa versoissa. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa pyrstötiainen on ruokaillut katajassa, on ainakin osa oksista ollut kuivia tai vain oksien kärjessä on ollut neulasia. Tähystyssäde lienee yleensä 2050 cm, mutta olen nähnyt linnun lentävän suoraan 70 cm:n päästä kirvojen munaryhmälle oksan kärkisilmuun. Jos se ei huomaa sopivaa saalista, se lennähtää uudelle tähystysoksalle, jolla on helppo istua, ja jolta näkyvyys on hyvä ympärillä olevaan oksistoon. Tyypillisiä pysähdyspaikkoja oksistossa ovat lyijykynän paksuiset tai hiukan paksummat vaakasuorat paljaat oksat. Se kääntelee päätään eri suuntiin. Sitä on kuitenkin vaikeampi 30 Ylempi kuva on kitukasvuisen männyn oksasta, jossa pyrstötiaiset pystyvät ruokailemaan. Nuoret koivut näyttävät olevan parempia kuin vanhat. Vasta kun lintu näkee saaliinsa, se sitä tavoittaakseen voi siirtyä kärkiversojen, lehtien ja neulasten varaan tai joskus jopa sileälle rungolle. Alempi kuva on hyväkasvuisen männyn oksasta, jossa ne eivät ruokaile. Se ei etsi ravintoa oksista, jotka ovat pitkälle kärjestään neulasten peitossa, ja joissa vasta paksut harvahaaraiset tyviosat ovat paljaana. huomata kuin männyn kohdalla. Katajassa oksat ovat yleensä kauttaaltaan neulasten peitossa. Siinä ovat myös kaikki haarat joko vaakasuorassa samassa tasossa tai sitten ne vanhoissa kuusissa riippuvat päähaarasta, joten kuuseen ei muodostu oksan kärkiosaan päähaaran ympärille sellaista oksistoa kuin mäntyyn. Kun lintu pysähtyy oksalle ja kääntelee päätään, se tähystää ravintokohdetta. Sitten se lennähtää uuteen kohtaan, jossa se viipyy korkeintaan pari sekuntia. Kuusessa pyrstötiainen ei ruokaile ehkä siksi, että oksistosta puuttuvat paljaat tähystyspaikat (neulaset ovat seitsemässä tai kahdeksassa viimeisimmässä vuosikasvaimessa). Pyrstö tiaiset suosivat määrätyn rakenteen omaavia lehtipuita. Puiden ollessa lehdessä laji ruokailee yleensä vain kitukasvuisissa lepissä. Hieskoivu täyttää useammin kuin rauduskoivu lajin ruokailu puulle asettamat vaatimukset. Ruokaillessaan pyrstötiainen jatkuvasti pyrähtää oksalta toiselle
Näytti siltä, että riippuvaoksaiset kuuset houkuttelivat muutamia yksilöitä pesimään lajille vieraaseen ympäristöön. myös eläinten jatkuvia oleskelumahdollisuuksia silmälläpitäen. Vaikka Suomessa onkin jo olemassa useita vaihtelevan laajuisia ja eriarvoisia luonnonsuojelualueita, ehdotan kuten kahdessa symposiumin kokouksessa, nim. ja 4.12.1959 olenkin jo tehnyt ettäjokaisessa Suomen kunnassa tä]dellisesti rauhoitettaisiin jonkun luonnonsuojeluasiantuntijan opastuksella ja omistajain suostumuksella ainakin )'ksi alkuperäisen luontonsa puolesta edustava alue, mieluimmin kuitenkin useampiakin, esim. T oivottavasti asianomaiset kunnat, kun heille on esitetty tällainen vetoomus, tulevat huolehtimaan siitä, että kuntien alueille muodostetaan edellä selostettujen kaltaisia luonnonsuojelualueita, ja tulevat myöhemminkin pitämään kunnia-asianaan täten muodostettujenluonnonsuojelualueiden säilyttämisen koskemattomina luonnon muistomerkkeinä tulevia sukupolvia varten. K aikki löytämäni pesät olivat korkearunkoisessa metsässä, mutta alle 70 m lähimmästä aukiosta. Vahingossa tuskin kukaan löytää kuusessa olevaa pesää. 1959 järjestämissä symposiumeissa (lähemmin Fennia 85, 196061) esittänyt pääpiirteissään seuraavan sisältöisiä ajatuksia, joita olen nyt jonkin verran täydentänyt : Kuten lähes kaikkialla maasamme onkin nyt jo todettavissa, ovat varsinkin maaseudun viimeaikainen teollistaminen ja vilkastunut asutustoiminta lukuisten uusien teiden rakentamisineen ja uusien, useinkin kannattamattomien viljelysmaiden raivauksineen sekä uusia suuria koneita hyväksikäyttäen tapahtuva metsien ja soiden ojitus sekä muu teollistamista silmälläpitäen tapahtuva metsien ja soiden raivaus jo tähän mennessä hävittäneet ja jatkuvasti tulevat huomattavastikin hävittämään alkuperäistä luontoa joka suunnalla maatamme. Jotta tämä yleensäkin olisi mahdollista, olisi pyrittävä siihen tavoitteeseen, että kussakin Suomen kunnassa (myös kaupunkikunnissa) muodostetaan ensi tilassa muutamia asiasta todella innostuneita henkilöitä käsittävä lauta31. 11. Tällaisia sopivia riippaoksaisia kuusia oli nimittäin tutkimusalueellani harvassa. Laajojen metsäalueiden läpi parvet siirtyvät korpipainanteita seuraten. Parissa tapauksessa kuitenkin pyrstötiaiset pesivät koivuun aivan riippaoksaisen kuusen viereen. Useimmiten tapasin pyrstötiaisia peltojen, niittyjen, hakkuuaukkojen, soiden ja järvien rajoittamissa metsiköissä. Syynä lajin reunahakuisuuteen pidän sitä, että valoisilla kasvupaikoilla on usein tiheää lehtipensaikkoa. jokin rehevä ranta-alue lintuja ja muita eläimiä varten (ennen kuin kesämökkien rakentajat senkin valtaavat), jokin sopiva syrjäinen kallioalue, samoin erilaisia metsäja varsinkin suokasviyhdyskuntia jne. Monasti metsien harvennushakkuut edistävät pensaikon kehittymistä. 1966, mutia se on edelleenkin y htä ajankohtainen. Ilmeisesti joissakin tapauksissa pesimäympäristön valintaan vaikutti sopiva pesäpuu. Tavallisesti emot ruokailevat ja hakevat poikasilleen ravintoa aukioiden reunoista ja vanhoilta hakkuu-aloilta. Olen aikaisemmin eri tieteellisten seurojen v. Näytti siltä, että mikä tahansa suuri koivu kelpaa pesäpuuksi, kunhan se vain on jonkun aukion laidassa. Rakentaessaan pesäänsä pyrstötiaiset keräävät jäkälää lehtipuiden ja männyn ohella myös kuusesta. Yhtenäisiä metsiä laji karttaa. Rehevissä korvissa taas kasvaa usein leppää ja koivua. Pyrstötiaishavaintoni olen tehnyt pääasiassa Heinolan pitäjässä, Itä-Hämeessä. Neljä pesää löysin miltei puhtaasta havumetsästä, tosin läheltä aukioita ja lehtipensaikkoja. Lepikot ovat yleisiä peltojen laidoissa. alle riippuvien versojen varaan kuten hippiäisen pesä. 5. Vetoomus kaikille kunnille Tämä vetoomus on päivätty 13. Tästä syystä onkin aivan välttämätöntä, että hyvissä ajoissa tai oikeamminkin nyt aivan viime hetkessä ryhdytään mahdollisimman monella taholla kiireellisiin toimenpiteisiin Suomen alkuperäisen luonnon säilyttämiseksi tai ainakin sitä edustavien vaihtelevan suuruisten näytealojen koskemattomina säilyttämiseksi. Harva tietääkään tämän pesäpaikan, vaikka se ilmeisesti on yleinen. Tällaiset rauhoitetut alueet voisivat tietenkin vielä myöhemminkin soveltua erilaisi in tutkimustehtäviin sekä sen ohella voisivat jatkuvasti palvella paikallisiakin o petustarkoituksia. Sen etsintä onnistuu vain emoja seuraamalla. Se puolestaan selittää, miksi pyrstötiaisen vahvimpina esiintymisalueina maassamme pidetään tätä seutua. Löytämistäni 17 pesästä 6 oli kuusessa kuvatulla tavalla. 27. Alue on maamme viimeisiä kaskenpolttoseutuja, mistä johtuu lehtimetsien runsaus
Siellä on elämän pyhyyden tuntu ja suuren Luojan läsnäolo. (Erkki Melartin: »Minä uskon». Koivisto ehdottaa uusia, ihmisen raivaamia, kuivaamia, ojittamia, kylvämiä ja istuttamia, tuottokunnoltaan korkeatasoisia metsiä. Siellä hän unohtaa huolensa, kärsimyksensä, oman pienuutensa ja toisten pienuuden, jopa 32 tavoitteensakin. (Uudessa tekeillä olevassa luonnonsuojelulaissa lieneekin jo suunniteltu jotakin tämäntapaista.) Koska asian kiireellisyydestä huolimatta tietääkseni ei ainakaan toistaiseksi ole riittävän nopeasti ryhdytty toimenpiteisiin edellä selostamieni, jo v. Mutta vain itse suuri Luoja saa valvoa elämää, jotta se olisi pyhää. ämä metsät jäljittelisivät luonnonmetsää puiden eriikäisyyden, lajiston, aluskasvillisuuden ja eläimistön puolesta. Samanaikaisesti olisi nähdäkseni myös Suomen valtiolle (tai eduskunnalle) esitettävä vetoomus nykyisiä monin verroin suurempien määrärahojen myöntämiseksi luonnonsuojelua edistäviin tarkoituksiin maamme eri osissa. kunta ( tai toimikunta), joka jatkuvasti tulee huolehtimaan kaikista luonnonsuojelua koskevista asioista asianomaisen kunnan alueella. Tämän vuoksi suuretkin taloudelliset uhraukset korven, erämaan, säilyttämiseksi kannattavat. Mitä kiivaammaksi elämän tahti käy, sitä enemmän ihmiset tarvitsevat luonnon lääkitsevää vaikutusta. Siellä ihminen löytää rauhan. Mutta kuka löytäisi siellä vaeltaessaan rauhan. Ei ihmisiä lisätä keinotekoisesti koeputkien avulla. Että edes jossakin on rauhoitettu alue missä eläinja kasvimaailma saavat rauhassa elää ja lisääntyä Luojan oman suuren periaatteen mukaisesti. Tällaiset metsät olisivat tuottavampia ja rehevämpiä kuin luonnonmetsät. Olen samaa mieltä Koiviston kanssa siitä, että varsinainen luonnonsuojelu on keskitettävä luonnonsuojelualueille. Otava, 1928) Luonnonsuojeluaiheinen kirjoituskilpailu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämä luonnonsuojeluaiheinen kirjoituskilpailu maamme opettajainvalmistuslaitoksissa suoritettiin viime vuonna jo yhdennentoista kerran. K irjoittajat saivat valita seuraavista aiheista: »Koulun luonnonsuojelupäivä•>, •>Kuvaus käynnistä jollakin luonnonsuojelualueella*, >>Rikkovatko myrkyt luonnon tasapainon?•>, •>Jätevesiongelma>>, »Suoluonto ja sen tulevaisuus•> sekä »Elämän kunnioitus luonnonsuojelun eettinen pohja,>.. Luonnon uojelun piiriin kuuluu myös kulttuurialueiden luonnon suojelu, jokapäiväisen elinympäristömme, ihmiskäden jo muuttaman ja muokkaaman luonnon, kauneuden ja hyvinvoinnin vaaliminen. Luonnonmetsä voittaa nämä metsät. N ämä metsät olisivat uusia puupuutarhoja, marjaviljelyksiä, eläintarhoja. Hän tuntee kohoavansa niiden yläpuolelle. Ja pian, ennenkuin luonnon kannalta parhaat palat joutuvat kulttuurin palvelukseen. H än tulee lähelle kaiken Luojaa, Jumalaista. Ihmisten keskuudessa elämää pidetään pyhänä. Ei risteytetä ja pakolla jalosteta. Ilmari Hiitonen Jatkopuheenvuoro Viitaten Pentti Linkolan ja Väinö Koiviston väliseen keskusteluun (Suomen Luonto N :o 1/ 66) haluan sen johdosta, mitä Väinö Koivisto puheenvuorojensa loppuosissa lausuu, esittää seuraavaa: Käsitykseni mukaan on varsinainen luonnonsuojelu villin, ihmiskäden koskemattoman, luonnon suojelua ja sen säilyttämistä. Vain vapaammissa oloissa. E n usko, että koko Suomen luonto voidaan säilyttää villinä vain luonnonystävien iloksi. Monet suuret taiteilijat ammentavat sieltä luomiskykyä, inspiraatiota. Riitta T eiskonlahti * Haetaan yhteyttä toisten taivaankappaleiden kanssa ja kuinka harvat ovat vielä löytäneet yhteyden meitä ympäröivän 11101111011 kanssa, jossa puut ja kukat hakevat yhteyttä meidän sie!t!iemme kanssa. Hän on yhtä luonnon kanssa, kuin maaemon sylissä ja imee itseensä uutta voimaa ja virkistystä. Vaikka on hauskaa, että talousmies ottaa askelen luonnonsuojelijoita kohden, on kuitenkin huomattava, ettei jäljennös koskaan ole sama kuin aito. Luonnonystävä kaipaa nähdä elämän pyhyyttä muuallakin kuin ihmisten keskuudessa. N äitä tarvitaan muutama erittäin laaja ja useampia kuin tähän asti. Ihminen valvoisi näiden metsien elämän jatkuvaa säilymistä ja hyvinvointia. Ei valita vain valioyksilöitä rotua jatkamaan ja toisia teurasteta. 1959 esittämieni ehdotusten toteuttamiseksi, rohkenen toivoa, että ennen kuin on liian myöhäistä Suomen kaikille k11n11ille nyt esitettäisiin vetoomm paikallisten luonnonsuojelulautakuntien kiireelliseksi perustamiseksijo ennen uuden luonnonsuojelulain voimaanastumistakin, jotta kussakin kunnassa saataisiin edes alulle toimintaa kuntain sisäistä luonnonsuojelua silmälläpitäen. Näin luonnosta tulee ihmisille toisenlaista rikkautta kuin mitä korkea elintaso voi heille antaa. Siihen osallistuivat tällä kertaa Turun opettajakorkeakoulu, Heinolan, Itä-Suomen, Tornion, Savonlinnan, Hämeenlinnan ja Kajaanin suo menkieliset seminaarit, Oulun yliopiston opettajainvalmistuslaitos sekä Uudenkaarlepyyn ja Tammisaaren ruotsinkieliset seminaarit. Lisäksi ne on valittava luonnon kauneimmilta, erikoisimmilta ja edustavimmilta paikoilta
Jätevedet on siis johdettava järviin ja jokiin. 4. Ei hyödytä vitkastella, mitä enemmän aikaa kuluu, sitä kalliimmaksi asian järjestäminen tulee. 7. Varoja säästämättä on ryhdyttävä jätevesiongelman ratkaisuun. N ämä järvet saastuisivat, mutta muut voitaisiin säilyttää puhtaina. palkinto: A nja Välimäki, Hämeenlinnan seminaari aihe: Jätevesiongelma. Siellä on tehty laskelmia jätevesitunnelin rakentamisesta Keski-Suomesta Kokemäenjokeen tai Pohjanlahteen saakka. Maamme on tuhansien järvien maa, niin kuin runossa kauniisti sanotaan, mutta ei meillä silti ole varaa tuhria järviämme haiseviksi likalätäköiksi. Jos ajatellaan, että säästetään järvet ja johdetaan jätteet suuriin likakaivoihin, jo udutaan ojasta allikkoon. Kotitalouden jätevedet sisältävät sellaisia pesuaineessa olleita aineita, joita vesien pieneliöt eivät pysty hajoittamaan. Olemme sen tosiasian edessä, että useat maamme järvistä ovat jo saastuneet. Valter Keltikangas ja apul.prof. palkinto: Alf Nordman, Ekenäs seminarium aihe : E n naturskyddsdag i skolan . Tällöin jätevedet pääsevät saastuttamaan pohjaveden, eikä puhdasta vettä löydy enää mistään edes juomavedeksi. Miten siellä on saatu järvet säilymään raikkaan puhtaina . Viemäreihin ei pitäisi päästää mitään kiinteitä aineita, siitä voi jokainen omalla kohdallaan huolehtia. palkinto: Pentti Rautio, Kajaanin seminaari aihe: Suoluonto ja sen tulevaisuus. verohelpotu ksia kunnille asian järjestämiseksi. 12. Tällöin on tarkasti laskettava, pystyykö Kokemäenjoki kuljettamaan jätteet Pohjanlahteen ja toisaalta, voidaanko Pohjanlahteenkaan johtaa määrättömästi jätevesiä. 33. Keski-Euroopassa on ollut teollisuutta jo aikoja ennen kuin meillä. N ykyään käytetään kotitaloudessa erilaisia jauheita puhdistukseen. Palkintojärjestys muodostui seuraavaksi : 1. Totuus on, että monissa vanhoissa teollisuusmaissa on herätty vasta nyt pohtimaan asiaa. Tosin on jo, kun tämä on huomattu, alettu valmistaa pesujauheita aineista, joita pieneliöt pystyvät hajoittamaan. Siksi on suunniteltu myös sellaista, että valittaisiin jotkin järvet, joihin jätevesiä saa johtaa. Kirjoitusten arvostelun ovat suorittaneet prof. palkinto : A nnikki Korhonen, Savonlinnan seminaari aihe: E lämän kunnioitus luonnonsuojelun eettinen pohja. Viisainta olisi puhdistaa jätevedet ainakin osittain ennen kuin niitä johdetaan mihinkään. Huuskonen ja luennoitsija Eino]. 6. palkinto: Pentti Sievä!ä, Heinolan seminaari aihe: Suoluonto ja sen tulevaisuus. Lisää saastuu kaiken aikaa, sill ä tehtaat toimivat työntäen jätevetensä järveen, kaupungit ja muut asutuskeskukset nekin ajavat törkynsä vesistöihin. Voimme ottaa oppia vain siinä mielessä, että emme päästä asioita yhtä pitkälle. 5. 1966 pitämässään kokouksessa Pohjois-Savon Maakuntaliiton valistusjaosto perusti liiton alaisuuteen erityisen luonnonsuojelutoimikunnan, johon valittiin seuraavat henkilöt : maisteri Martti Salminen, kouluneuvos Paavo Nederström, tohtori A. Näinkin vedet saastuvat. Lisäksi palkittiin kunkin oppilaitoksen kaksi parasta kirjoittajaa. Keski-Suomessa on tartuttu asiaan todella ymmärtäen. Pitäisi myös ennen perustetut tehtaat velvoittaa ensi tilassa rakentamaan puhdistuslaitteet. palkinto: A ntti Ha/minen, Heinolan seminaari aihe: Rikkovatko myrkyt luonnon tasapainon. Jätevesiongelma on ratkaisematta vielä muissakin maissa. Ensiksikin, jätevesiä tulee jatkuvasti ja johonkin ne on johdettava. 3. Meidän vesilakimme vuodelta 1961 ja vuonna 1962 annettu asetus antavat määräyksiä näistä asioista. Luontoa on suojeltava, sillä juuri turmeltumattomasta luonnosta ihminen saa parhaimman virkistyksensä. Tätä tulisi valtiovallan tehokkaasti tukea antamalla esim. Pohtimisesta pitäisi osata siirtyä myös eteenpäin, nopeaan ja järkevään toimintaan.>> Pohjois-Savon Maakuntaliiton luonnonsuojelutoimikunta 30. Ei hetkeäkään liian aikaisin on maassamme nyt alettu vakavasti pohtia jätevesiongelmaa. ] . Mitään ei ole tehty ja jätteet ovat saastuttaneet vesistöt vielä pahemmiksi kuin meillä. palkinto: Eeva-L iisa R11otone11, Heinolan seminaari aihe: Suoluonto ja sen tulevaisuus. 2. Ongelman ratkaisu ei ole helppo. Myös tavallisella meikäläisellä on ongelman ratkaisemisessa oma osuutensa. Jätevesien puhdistaminen tulee hyvin kalliiksi. Aimo Turunen. Hyvärinen. J o on korkea aika ryhtyä järkiperäisesti suojelemaan vesiä saastumiselta. Mutta tämä voinee tulla kysymykseen vain alueilla, joissa järviä on todella paljon. Silloin ehkä niistä joku voitaisiin uhrata muiden hyväksi. Niinpä nykyään ei saa rakentaa tehdasta, ellei se sitoudu puhdistamaan jätevesiänsä ennen niiden laskemista vesiin. sen tärkeys. Reino Kalliola, prof. Julkaisemme alla kilpailun voittajan Anja Välimäen kirjoituksen jätevesiongelmasta: »Kun järven vesi on niin saastaista, ettei sitä voi käyttää edes saunavedeksi, ellei ensin siivilöi, kun tekisi mieli uimaan, mutta ei voi mennä ja jos menee, saa ihottumaa, kun kalat ajautuvat kuolleina rannalle, silloin vasta huomataan, että jossak in on vika
80 %) kaupassa olevista kielojen juurakoista tuodaan nykyään ulkomailta. Rautalanka, joka on venymätön ja ruostuu, voi pahimmassa tapauksessa kuristaa puun niin pahoin että se kuolee. (Myös äitienpäivän kukkamarkkinoista saatu kokemus v iittaa selvästi tähän suuntaan.) On sitä paitsi hyvin kyseenalaista, o nko ajatus kansalliskukan keinotekoisesta ja luonnonvastaisesta kukittamisesta talvisaikaan, jolloin Suomen luonto on levossa, ensinkään onnistunut. Holm Ab, Killinkoski. Köyttä, joka on hyvin kevyttä, on helppo käsitellä ja sitoa, myöskin se venyy aina 20 % pituudestaan, ei lahoa eikä ruostu, on halpaa ja väriltään vihreänharmaata (suojaväri). Viimeaikoina on kehoitettu käyttämään rautalankaa, joka sidotaan rungon ja pöntön ympärille ja näin sitoo pöntön kiinni. Ennen pujottamista sulatetaan päät ja muovataan ne teräviksi pujottamisen helpottamiseksi. linnunpönttöjen kiinnitys Kevään jälleen saapuessa on tullut ajankohtaiseksi linnunpönttöjen ripustaminen ja kiinnittäminen. Ei voine olla sattuma, että kielon valitsemista kansalliskukaksi on ehdottanut ja ajanut erityisesti maamme puutarhaväki ja että sen taholta on voimakkaasti korostettu sitä, että kielo on kysymykseen 34 tulevista kasveista ainoa, joka on hyödettävissä kukkaan kaikkina vuodenaikoina, myös talvikautena, johon sattuu useira kansallisia merkkipäiviämme. Tuntuisi siltä kuin meillä olisi mahdollisuus poistaa e.m. 60 % äänistä). haitat. Kun kansalliskukkatoimikunta siitä huolimatta tuli toiseen tulokseen, kiinnostanee ehkä kuulla, mikä tämä oli ja millä perusteilla. Oheisesta piirroksesta ilmenee kuinka pöntön kiinnitys tapahtuu. Talvi on toki pohjolassa otettava vastaan talvena ja siihen sopeuduttava. Kieltämättä kielo kuuluu luonnonkasviemme valioihin ja oli sen vuoksi loppuun saakka yhtenä kansalliskuk katoimikunnan ensi sijoille asettamista ehdokkaista. Ripustamiseen voidaan käyttää paksuudeltaan 4 mm :n punosköyttä. Suoritetun äänestyksen yhteydessä saatujen kokemusten perusteella on pelättävissä, että kielon nimeäminen kansall iskukaksi olisi omiaan viemään koko kysymyksen liiaksi kaupalliselle linjalle, mikä tulos tällaisen yhteisen, koko kansaa koskevan aatteellisen tunnuksen kohdalla olisi valitettavaa. Edelleen on huomattava, että valtaosa (n. E. M yös yleisradion järjestämässä äänestyskilpailussa kielo sa i suosikin aseman (n. G. menetelmillä on kuitenkin pahat varjopuolensa. Viimeaikoina on kokeiltu rnuoviköyden, punotun polyteeniköyden, käyttämistä pönttöjen kiinnityksessä. Näin siitä huolimatta, että neuvottelukunnan asiaa valmistelemaan asettaman kansalliskukkatoimik unnan enemmistö (3/4) tuli toiseen tulokseen. P. Näillä molemmilla e.m. Vaikka tätä osuutta voitaisiinkin vastaisuudessa tuntuvasti vähentää, niin kuin kauppapuutarhureillamme on kiitettävänä tavoitteena, ei tuontia voitane kokonaan estää. aula, etenkin jos se on tavallinen rautanaula, lahottaa puuta ja kylestyy usein puun kasvaessa. Yleisin ja yksinkertaisin tapa kiinnittää pöntöt puihin lienee edelleenkin naulan käyttö. Olisi kuitenkin hyvin ymmärrettävää, jos kauppapuutarhurien ja kukkakauppiaitten piirissä tässä yhteydessä ajateltaisiin merkkipäivien aatteellisen sisällön ohella myös ja nimenomaan hyödetyillä kieloilla tehtäviä kauppoja. Köyttä myy O y P . Suorastaan irvokkaana tuloksena olisi, että suunniteltu Suomen kansalliskukan juhlakäyttö perustuisi enemmän tai vähemmän suurelta osalta ulkomaiseen kantaan!. Lagmva/1 --------~==~~=========---o:::~::::::::::::---Kansalliskukka Itsenäisyysjuhlavuotemme neuvottelukunta on päättänyt suosittaa Suomen kansalliskukaksi kieloa
Simo Sainomaa. Maanomistaja: maanvilj. Tammi. 3. Mänty, koivu ja 2 kuusta. 31. Tämän numeron artikkelien kirjoittajat Niilo Sqyrinki, professori, Oulun yliopisto, Reino Kalliola, professori, valtio n luo nnonsuojeluvalvoja, Helsinki, Ilppo Kangas, fil.maisteri, Helsingin kaupung in vesilaitos, Bo Ekstam, luonno ntiet. Käärmekuusi. kandidaatti, Helsingin Yliopisto, A11tti Haapanen, fil.tri, Valtion luonnonsuojelutoimisto, Helsinki. Lh:n p. Mutta outoa o lisi, jos kansalliskukaksi valittaisiin kasvi, joka ei ensinkään kuulu Suomen luontoon; valkoista ruusuahan on meillä vain viljeltynä. 1965. Lh :n p. 12. Sarvlaks, Stor-Sarvlaks. Maanomistaja: Nousiaisten Seudun Osuusmeijeri ja maanvilj. Vilho Vaarna, lehtori Helsingin toinen lyseo. 31. 1966. 1965. Jarl ja Marianne Westerlund. Pähkinälehto (1,2 ha). U uno ja Saima Hoberg. Lh :n p. Lh:n p. Jos asia pyritään ratkaisemaan Suomen vaakunan pohjalta, niin saman tien voitaisiin valita Suomen kansalliseläimeksi leijona. Sahajärven rannalla oleva luonnonpuistoalue (23,5 ha) ja Talonpoikaisteijo, Matildedal. Maanomistaja: arkkitehti K. Paavo Mikkola. 20.6.1966. Lh:n p. 31.12.1965. 1965. Maanomistaja: Wihuri-Yhtymä Oy Teijon Tehtaat. Pihlaja on levinnyt yli koko maan ja o n kaikkialla yleinen sen sijaan, että kielo on Po hjois-Suomessa harvinainen ja puuttuu Lapista kokonaan. Garpgård, Ollas. Maanomistaja: maanvilj. Perniö, Teijon yksinäistalo, Teijo. 3.6.1965. Karl-Gustav Pettersson . Eri näkökohtia huolellisesti punnittuaan toimikunta katsoi, että Suomen kansalliskasviksi sopisi parhaiten _pihlaja. 1.1966. Siirtolohkare, >>Otergrytet>>. Sivuilla 39-40 julkaisemme säännöt sellaisina kuin ne on tarkoitus jättää vuosikokouksen jälkeen lopullisesti yhdistysrekisteriin merkittäviksi. 12. Lh :n p. »Bisaholmsklacken»-nirninen saari (n. 12. Lähtökohta se o n tämäkin. Maanomistaja: maanvilj. 12. 13. Emäntä Karin Grönqvist. Gisslarböle, Gisslarböle. 1965. Våtskär, Sannan. Jyrki Palomäki, luonnontiet. Maanomistaja: Svenska Litteratursällskapet i Finland r.f. Kylämaisemiemme hoidossa, mikä nykyisin on tulemassa yhä ajankohtaisemmaksi, pihlaja tulee ilmeisesti olemaan h yvin tärkeä puulaji. Lh:n p. Pihlajalla on myös vankka asema kansanperinteessä, se on ikivanha taikapuu; Kalevalan perusteella se on saanut suorastaan pyhän puun maineen: >>pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlaj issa>> (kansanrunouden tutkijain mukaan pihlajan pyhyys ei kuitenkaan o le niin yksiselitteinen asia kuin kansallisromanttisena aikana o taksuttiin). Lh:n p. Gisslarböle, Rantakallio. Maanomistaja: maanvilj. Mänty. 12.2. Pert1111maa, Hartola, Sorsimo. 31. 20 aaria). Pihlajalla on e rittäin koristeelliset lehdet ja isot valkoiset voimakastuoksuiset kukinnot; puu on huomiota herättävän kaunis paitsi kukkiessaan myös marjovana sekä syysasussaan lehtien kellertävien ja punertavien värien vuoksi. Vanha mänty. 3. Orivesi, Koivuniemi, Tanhuanpää. 31. Kauniina, vaatimattomana ja kestävänä puuna pihlaja on vanhastaan suosittu pihapuu. Lh:n p. Hannes Linnamäki. Juhani Tolvanen. Sundarö, Nothusudden. Frenckell ja rouva Ulla Godenhielm. 4. 1966. Sekin kelvannee paremmin kuin esimerkiksi Suomen metsien karhu, vai kuinka. Karuunkin kasvupaikkaan tyytyvää, kalliopohjallakin menestyvää pihlajaa voidaan pitää juuri Suomen luontoa ja ehkä Suomen kansaak in symbolisoivana kasvitunnuksena. Hiidenkirnu. L h:n p. Maanomistaja: lääket.lis. Uusia luonnonsuojelualueita ja rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä Nousiainen, Kaitarainen, Meijerinmetsä ja Laihoinen, Linnamäki. Maanomistaja: emäntä Ida Rautiainen. Reino Kalliola Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen uudet säännöt Suomen Luonnonsuojelyhdistykselle h yväksyttiin vuosikokouksessa 27.3.1966 uudet säännöt. Toimikunta piti tätä näkökohtaa tärkeämpänä kuin kansalliskasvin mahdollista käyttöä sisätilojen tilapäiseen koristeluun juhlatilaisuuksissa. Kalliosaareke (3,2 ha). Pernaja, Erlandsböle, Backas. Lh :n p. * Suomen Kuvalehdessä o n esitetty ajatus, että kansalliskukaksi sopisi parhaiten valkoinen ruusu, joka o n Suomen vaakunakukka. Täten lopullisen muodon saaneet säännöt esitetään vielä hyväksyttäviksi vuosikokouksessa 1967. Pihakoivu ja p uumainen kataja. Oikeusministeriön yhdistysrekisterito imisto on tehnyt sääntöihin joitakin luonteeltaan pääasiassa muodollisia korjauksia. 30.3.1965. 35. 19. Maanomistaja: maanvilj. 1965. Nurmes mlk, Ylikylä, A utiokorpi. 4. 8. Iso kataja. L h :n p. Kalasääksen pesämänty. kandidaatti, Kauniainen, Pentti Andsten, luonnontiet. Paltamo, Mieslahti, Ukkola. Lh:n p. 1965. Maanomistaja: Aktiebolaget Greggböle Egendom. kanditaatti, Helsinki
Luin ensin Julian Huxleyn asialliset katsaukset teoksen alussa ja lopussa. Kirjallisuutta Loistoteos maailman luonnosta Kai Cun:y-Lindahl: Maailman luonto, osa I Eurooppa. Luonnossamme elävistä tuhansista lajeista teos tietenkin käsittelee vain murto-osan. Kiinnostus Afrikan eläimistön säilyttämiseen on herännyt yhdennellätoista hetkellä. Kunkin osan koko on 24 x 31 cm, sivumäärä n. 250 kuvaa, puolet värikuvia. Ja jokaista biologia ja luonnonharrastajaa miellyttää kirjoittajan 36 vakava huoli siitä, että jotain luonnon pitkien ajanjak-• sojen kuluessa suurpiirteisen harmoonisiksi muovautuneistä säännöllisyyksistä ja kauneusarvoista pitäisi· säilyä tulevillekin sukupolville.>> P.S .. Kirja ylitti odotukset; se ei ole hakuteos, sen lukeminen viehättää, ja siihen syventyminen avartaa kenen tahansa l uonnonsuojeluasiantuntijan näkemyksiä. Helsingin Yliopiston kasvitieteen laitoksen esimies professori Aarne Kalela lausuu tästä Eurooppaosasta mm. Se on silti taskukirjana meilläkin käyttökelpoinen. seuraavaa: •Teksti ei noudata mitään hakuteoksen kiinteää ja jäykkää käsittelyä ; se kuljettelee joskus yllättävästikin polveillen lukijan Välimeren lämpimiltä ja värikylläisiltä rannoilta arktisen tundran ja Atlantin ja Jäämeren saarten autioille maisemille. Afrikka ja sen villieläimet valtava maanosa, valtavat eläinlaumat, ja valtavat tehtävät luonnonsuojelulle. Kuhunkin osaan kuuluu myös hakemisto, joka suomalaisen nimistön ohella käsittaä kasvien ja eläinten tieteelliset nimet. Juliette Huxley'n kirja ei ole vain tuore ja kiintoisa matkakuvaus. Suomennos: Reijo Taro. Jako on hyvä; näin päästään jo 300 sivulla tunkeutumaan kokonaisen maanosan luontoon. Zoologia varmasti tyyc.l yttää se, että tekstin pääpaino on eläimistön esittelyssä, kaikki muuhan on vain tavallaan välttämätöntä taustaa tälle kirjan keskeiselle aihepiirille. Botanistia ilahduttaa se, että kasvillisuuden ja kasviston kuvauksen ymmärtämiseksi annetaan riittävät tiedot alueiden topografiasta, ilmaston, kallioja maaperän sekä hydrologian pääpiirteistä. Kirja jakautuu kahteen osaan, kuvatauluja tekstiosaan. finder jeg i skovem on toimittanut G. Tekstistä kajastaa vuosikymmenien aikainen perehtyminen Afrikan eläimistön suo jeluongelmiin ja niiden ohessa verraton luonnonsuojelullinen maailmankatsomus. Teoksessa, joka on laadittu Tanskan oloja silmällä pitäen, esitetään myös lajeja, jotka ovat meillä harvinaisia tai puuttuvat kokonaan. Huhta Tuhoutuuko Afrikan villi luonto Julie/te H uxley: ,>Tuhoutuuko Afrikan villi luo nto>>. Muita maanosia esittelevät osat ilmestyvät kustantajan ilmoituksen mukaan puolen vuoden väliajoin, seuraavana Afrikka. Kirjayhtymä 1967. Ihminen on saanut aikaan kehityksen kulun, joka keskeyttämättä johtaisi luonnonvaraisen Afrikan tuhoon. Kirja on tarkoitettu yleisesitykseksi puissa, pensaissa~ aluskasvillisuudessa ja maassa elävistä selkärangattomista eläimistä. Maailman luonto on kansainvälinen teos, joka painetaan Sveitsissä kunkin julkaisumaan omalla kielellä. Kari M11stanqio. Tanskalaisen alku teoksen >>H vad. Mahdollisuudet el äimistön säilyttämiseen pienenevät nopeasti, ellei ryhdytä pikaisesti toimiin, vaikeudet kasvavat yli mahdollisuuksiemme. Esitys keskittyy tiettyjen tyypillisten alueiden kuvaamiseen. 300, joilla n. WSOY, Porvoo ja Helsinki 1966. Taistelu luonnonvoimia vastaan on kovaa ja katkeraa. Teoksen ensimmäinen osa esittelee meille nimenomaan Euroopan luontoa jättäen ihmisen rakennelmien kuvaamisen muille julkaisuille. Haluatteko tehdä nojatuoliretken maapallc rnme luontoon, aloittamalla vaikkapa Euroopasta. Johdanto ja jälkikirjoitus ]11/ian Huxley. U. Mandabl-Barth .. N äitä kuvauskohteita on siksi paljon, ne ovat siksi hyvin valittuja ja niin taitavasti suurempiin puitteisiin sijoitettuja, että tuloksena on eheä kokonaiskuva Euroopan luonnon alueellisesti vaihtelevista kasvonpiirteistä, sen sekä luonnontilaisista etti ihmisen milloin hellävaraisesti, milloin hyvinkin raskain iskuin muuttamista maisemista. VIP :n erittäin tärkeän henkilön raportilta odottaa paljon, ja sille asettaa melkoiset vaatimukset. Suomennos on A ntti Pekkarisen. Tähän tarjoutuu oppaaksi Maailman luonto-niminen, 6-osainen teos, jonka vastikään ilmestyneen, Euroopan luontoa käsittelevän osan on laatinut tunnettu ruotsalainen luonnonsuojelumies, intendentti Kai Curry-Lindahl. 268 sivua. Kirjan teksti on sujuvaa ja kuvitus korkeinta luokkaa; mukaan on päässyt pari suomalaistenkin kuvaajien värikuvaa. Siinä on pyritty kuvaamaan erityisesti sellaisia lajeja, jotka ovat luonnossa helposti havaittavissa. Selkärangattomia värikuvina WSOY :n sarjassa »Luonnon väri kuvasto>> on viime· vuonna ilmestynyt »Metsiemme eläimiä värikuvina>> (Sel-· kärangattomia eläimiä). Vaikka tämä ei olekaan oikea kronologinen järjestys, uskon tämän luoneen hyvän pohjan subjektiivisemman matkakertomuksen ymmärtämiselle
Tapasin muutamia kohtia, jotka kaivannevat tarkistusta. Uusia lajeja syntyy luultavasti muutenkin kuin polyploidian kautta. Suomalaisesta kansanelämästä, Suomen maisemasta ja sen ominaislaadusta kiinnostuneelle teos o n ehdottomasti tervetullut ja perehtymisen arvoinen. Tämäkin on mielestäni hyvä. Ki/kki. Kehitysoppi on saanut ehkä tarpeettoman heiveröisen osan, mutta siitäkin on tärkein saatu mukaan esitykseen. Kokonaisuutena katson teoksella olevan melkoista arvoa sekä varsinaiselle opiskelulle että täydentämässä paremmin perehtyneidenkin kirjastoa. Tekstissä esiintyvän termin vaksiini olisi voinut korvata rokotteella tai ehkä paremminkin selittää sana muiden luonnontieteellisten sanojen yhteydessä. fMuistomerkki syrjäseutujen ihmiselle lriatti Saanio: >>Musta talvi, valkea kesä.>> Teksti: Paavo Rintala. ~Musta talvi, valkea kesä>> on juhlallinen muistomerkki syrjäseutujen :ihmiselle ja hänen karulle maalleen; muistomerkki, josta vanhanaikainen hymistely puuttuu, mutta joka silti puhuttelee ja vaikuttaa. Suomalaisen laitoksen toimittaneet Paavo S11oma/ai11en, Osmo Tuura/aja Risto V.::/jakka. Se on kansantajuinen teos, joka käsittelee seuraavia aloja: geologia, meteorologia, anatomia, fysiologia, genetiikka, ekologia, etologia, paleontologia, biogeografia, antropologia, ja kehitysoppi. Saanion valokuvakirja ei avaudu ensimmäisellä hä,täisellä selaamisella, mutta siihen perusteellisesti tutus;tumalla löytää kerta kerralta lisää. Kirjan painatus on korkeatasoista työtä, -alallaan maamme parhaita. Sademetsissä ei ole paljon aluskasvillisuutta siellä, missä ne eivät ole olleet ihmisen tai luonnonvoimien tuhon kohteena. Tiedot ovat tuoreita, ja ne on esitetty hyvin . >>Tieteen saavutukset. Turhia yksinkertaistuksia ei juuri ole tehty (Mooseksen vedensaantia ehkä lukuunottamatta). Maa, kasvit, eläimet>>. Veijo/a. Tämän vuoden ensimmäisen numeron aiheena on luonnonsuojelu. Kesävihreitten lehtimetsien synonyyminä on ehkä hiukan arveluttavaa käyttää lehtometsiä, jotka esimerkiksi Suomessa muodostavat näistä vain osan. julkaisee neljä kertaa vuodessa Tieteen saavutukset-kirjasarjan toinen osa ilmestyvää aikakauslehteä nimeltä Metsäylioppilas. Kirja on kokoelma pieniä luento ja yhden tai kahden aukeaman mittaisia tutkimuksen historiasta, kehityksestä ja tuloksista. Saanion kuvakulma on moderni, näkemys usein karun pelkistetty, mutta se sisältää olennaisen. Toistakymmentä kirjoittajaa käsittelee asiaa eri näkökulmista ja eri puolilta. Linkola Metsäylioppilas-lehti luonnonsuojelun asialla Metsäylioppilaat r.y. N ykyinen käsitys lajista on yleensä hieman erilainen kun kirjassa esitetty. Otava 1966. Ke/tikangas kertoo maisemaekologiasta, fil.tri Haapanen käsittelee kirjoituksessaan uudistuvaa luonnonsuojelulainsäädäntöä, Parkinsonin laista kirjoittaa lis. Maa, kasvit, eläimet kattaa aihepiirinsä melko tarkoin ja esittelee sen mielestäni paremmin kuin koulujen oppikirjat. Toimittaneet James Fisber sekä Gerald Barry, ]. Sen ei tarvitse aivan täydellisesti käsitelläaihepiiriään, vaan siihen voidaan valikoida mielenkiitoisimmat aiheet ja esittää ne parhaalla mahdollisella tavalla. Kari Mustanoja M. Bronowski ja Julian Hux ley. 354 sivua. Nähdäkseni lajit voivat risteytyä keskenään. •>>Puun vuosikasvaimesta te luette sen iän, tämän miehen .kasvoista te näette tukkisumien ruuhkautumisen ja pur,kautumisen, ojitetun suon, joka kasvaa kauraa, näette .monien talvien pitkän pimeän, raskaan kuin horros, -näette nääntyneitä hevosia ja ihmisjäsenien uupumusta, ,mutta näette myös iloa. Maa, kasvit, eläimet on toinen osa sarjassa Tieteen -saavutukset. Näin voidaan välttää se, että käsittelystä tulisi kuiva tai yksitoikkoinen. Lehden levikki on yli 3 000 kappaletta ja irtonumeroita saa rajoitetusti kahdella markalla kappale osoitteesta Metsäylioppilaslehti, Unioninkatu 40 B, Helsinki 17. Muista otsikoista mainittakoon >>Suomi oli soinen maa>>, >>Vesi vettä sakeampaa•>, >>Land, skapare på skogsvägen>> ja >>Mustikat muissa maissa>>, joka kertoo eräiden maiden luonnonsuojelusta VI Maailman Metsäkongressissa pidettyjen esitelmien pohjalta. Ulkonaisesti teos on paikallistettavissa Pohjois-Suomeen, mutta sen taiteellinen sanoma .maanläheisen elämän arvoista on yleispätevä. Otava, 1966. Aiheiden valinta on mielestäni osunut paikalleen . Se on hiljaista kuin suuren joen •virta, sen perusilme on sama kuin metsän, joka humisee ikuuntelipa sitä tai ei.>> Paavo Rintalan kaunis teksti säestää Matti Saanion kuvia tässä teoksessa, jonka teemana on ihminen ja luonto, ihminen maisemassa, saloseudun ihmisen työ ja elämä. . Riibine11 tarkastelee maankäytön ekonomian ja luonnonsuojelun suhteita, mh. Teoksen ulkoasu on loistelias; se on kuvitettu tarkoituksemukaisesti ja erinomaisen kauniisti. Yhteenvedon on tehnyt metsäyo. Genetiikalle perinnöllisyystieteelle on annettu varsin suuri paino. 37. Tekijä ei eksy halpoijen valokuvallisten tehokeinojen käyttöön; hieno tyyli-vaisto ja harras suhde aiheeseen ovat ohjanneet taiteilijaa. Ns. Valokuvateos. kansantajuisella esityksellä on etuja oppikirjoihin nähden. Esimerkkejä: prof
In spruce and juniper, and on the ground, the birds seldom f eed. The p resence of suitable spruces for nesting affect the sefection of the breeding environment.. The Feeding Habits and the Environment of the Long-tailed Tit ]J'rki Palomäki pages 28-31 The birds can still be found in the vicinity of their breeding area during the late part of the summer, although thry ivill move about in an area of several square kilometers. The most suitable structure is that of grry alder, pubescens birch and slo1v-gro1ving pine. Shore Studies Basic for District Planning Pentti A ndsten pages 16, 24 Almost every one in Finland has been, since the publishing of the shore protection laiv recommendation last June, discussing the fate of our shores, a basic feature of the Finnish natural landscape. He recommends additional aspects for e.g. Thry are specialized to f eed at the tips of branches; therefore the branch st11ct11re deciseve(y affects the choice of the f eeding tree. Waters are also an eary 111qy to discharge most JVastes; and thry are therefore getting rapid(y polluted because of poor planning, poor organization, and poor knoivledge. Hole-nesting birds are also listed. sociokgical studies. Summaries of Main Articles in this lssue Nature Protection in the 50th Year of Finland's lndependence f\-iilo Sijyrinki pages 12 In the leading article the author revie1vs 1vhat has been achieved in the field of n,1t11re protection in .Finland during the halj century of po!itical independence. The su,11mer food is almost total(y composed of insects, the JVinter food of aphid eggs. Management of Hole-nesting birds Antti Haapanen and Vilho V. Vaarna pages 17-24 This article is a special supplnnent to the p resent issue and deals ivith the building of the nest-boxes and hoiv and ivhere to hang them. The Nesting of the Eagle Owl in Southern Finland Bo Ekstam pages 1214 Since June 17, 1966, the eagle oivl is legal(y protected in Finland, annual(y from January 1 to A ugust 31. He stresses the social aspects of the field: the establishment of recreation areas and public parks, restrictions in the t/Se of soi/ materials, especial(y gravel, the p rotection of our shores, and solving the p robletn of spreading ivastes in natural areas. It remains to bee seen, n1hether the legislation saves the species, the numbers of JVhich are 38 rapid(y decreasing. He also focuses attention to 1vork ivhich should be carried out immediate(y and to fong-range goals. Reform of Nature Conservation Revision of Legislature and Organization R eino Kalliola pages 3-6 The author revie1vs the current needs of nature conservation legislature and organization. They require considerable funds to be ejfective, and a considerable amount of information. Water protection and pollution control are an essential part of communi[y planning. Thry ttsttal(y inhabit deciduous forests at the edges of clearings. The author recommends a thorough shore stutfy that could be used by regional planners. The most urgent requirement is the establishment of a ivater research institute. Conservation of Water Nature Ilppo Kangas pages 1-11 Our 111ater valttes are connected to their social, economic and esthetic aspects. Despite the increased human distttrbance, ne111 roadivqys, and heary cttttings in the forests, the author still sees possibilities for the population to survive in southern Finland, if the bird and its nest are lejt alone throughout the )'ear and the harniful ejfects of biocides are prevented. Organizational(y, nature conservation should be concentrated into an independent federal office, and local problems shoufd be handled by officials in provincial administration and natttre conservation boards in the p rovinces and the communes. In the spring, the birds like to suck maple sap. The birds move at their liveliest rate dttring nesting and in the ivinter, in other 1vords, JVhen their food requirements are at a peak. He also describes a classification system alreatfy formulated that separate(y dismsses the pbysical terrain, the forest and other vegetation, the potential human use of the shores, and the nttmber of summer cottages in the 100-meter shore zone
Yhdistyksen kokoukseen kutsutaan vuosikokouksen määräämissä suomenja ruotsinkielisissä sanomalehdissä viimeistään kaksi viikkoa ennen kokousta julkaistavalla ilmoituksella. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys: 1) harjoittaa luonnonsuojelua edistävää tutkimusta, valistustyötä ja julkaisutoimintaa, 2) tekee esityksiä luonnonsuojelualueiden aikaansaantia ja luonnonmuodostumien rauhoittamista sekä eläinja kasvilajien suojelua varten sekä 3) toimii maisemain hoidon puolesta ja valvoo luonnonsuojelun näkökohtia luonnonvarojen hyväksikäytössä, päämääränä Suomen luonnon säilyttäminen kauniina, monipuolisena ja puhtaana. Yhdistys voi alueellista luonnonsuojelutoimintaa varten perustaa paikallisosastoja, joiden säännöt yhdistyksen hallitus hyväksyy. Paikallisosastona voi olla myös muu luonnonsuojelun alalla toimiva paikallinen yhdistys sen kanssa tehtävän sopimuksen perusteella. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen uusitut säännöt 1 §. Äänten mennessä tasan ratkaisee kokouksen puheenjohtajan ääni, vaaleissa kuitenkin arpa. Kunniajäseneksi yhdistys voi hallituksen esityksestä kutsua henkilön, joka erityisen ansiokkaasti on edistänyt yhdistyksen tarkoitusta. Yhdistyksen kokoukset 7 §. Organisaatio 4 §. Ylimääräisessä kokouksessa voidaan käsitellä vain ne asiat, jotka kokouskutsussa on mainittu. M ikäli joku jäsen niin vaatii, on vaalit toimitettava suljetuin lipuin. Kokous on pidettävä 30 päivän kuluessa esityksen saapumisesta hallitukselle. 9 §. Yhdistys on valtakunnallinen järjestö, jonka jäseneksi voi liittyä jokainen hyvämaineinen Suomen tai ulkomaan kansalainen, kunta ja seurakunta sekä muu o ikeuskelpoinen yhteisö ja säätiö. 3 §. 39. 5 §. Yhdistyksen jäsenet kokoontuvat viimeistään maaliskuussa vuosikokoukseen, jossa: 1) todetaan kokouksen laillisuus; 2) valitaan kokouksen puheenjohtaja ja kaksi pöytäkirjan tarkastajaa; 3) käsitellään hallituksen vu osikertomus, tilinpäätös ja tilintarkastajien lausur:n ::>t; 4) päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta sekä hallituksen ja muiden vastuuvelvollisten vastuuvapaudesta; 5) vahvistetaan jäsenmaksun suuruus; 6) vahvistetaan toimintasuunnitelma ja talousarvio; 7) valitaan neuvoston jäsenet erovuorossa olevien tilalle; 8) valitaan yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja; 9) valitaan muut hallituksen jäsenet erovuorossa olevien tilalle; 10) valitaan kaksi tilintarkastajaa varamiehineen ; 11) määrätään ne suomenja ruotsinkieliset sanomalehdet, joissa kutsu yhdistyksen kokouksiin on julkaistava; 12) käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat. Asiat ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä, mikäli ei näissä säännöissä ole toisin määrätty. Yhdistyksen nimi on Suomen Luonnonsuojeluyhdistys ry, ruotsiksi Finlands Naturskyddsförening rf, ja sen kotipaikka on Helsingin kaupunki. A inaisjäseneksi voi liittyä ainoastaan fyys inen henkilö. Asia, jonka jäsen haluaa tuoda vuosikokouksen ratkaistavaksi, on jätettävä hallitukselle viimeistään joulukuun aikana. Jäsenen, joka toimii vastoin yhdistyksen tarkoitusta tai muutoin vaikeuttaa yhdistyksen pyrkimyksiä, hallitus voi erottaa yhdistyksestä. Yhdistyksen vakinaiset elimet ovat: yhdistyksen kokous, neuvosto, hallitus ja toiminnanjohtaja. Yhdistyksen ylimääräinen kokous pidetään, kun hallitus katsoo sen tarpeelliseksi tai kun vähintään 25 jäsentä sitä kirjallisesti pyytää. 8 §. Yhdistyksen kokouksessa on kullakin jäsenellä yksi ääni. Yhdistyksen tarkoituksena o n herättää rakkautta Suomen luontoon ja edistää luo nnonsuojelua Suomessa. Yhdistyksen jäsenet ovat vuosijäseniä, ainaisjäseniä, kannattajajäseniä tai kunniajäseniä. 6 §. 10 §. Yhdistyksen jäsen voi antaa toiselle jäsenelle valtakirjan, mutta kukin jäsen saa äänestää vain yhdellä valtakirjalla. Kutsussa tulee mainita käsiteltävät asiat. 2 §
Tilit on kunakin vuonna asianmukaisesti päätettyinä annettava tilintarkastajille tarkastettaviksi viimeistään kolme viikkoa ennen vuosikokousta. Hallitus to1m11 yhdistyksen toimeenpanevana elimenä. Hallitus ottaa ja erottaa yhdistyksen toiminnanjohtajan ja muut toimihenkilöt sekä määrää, kuka huolehtii yhdistyksen ruotsinkielisestä toiminnasta. 1) yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja; 2) yhdistyksen toiminnanjohtaja; 3) yksi valtion luonnonsuojeluviranomaisten piiristä valittu jäsen; 4) kahdeksan vuosikokouksen valitsemaa jäsentä, joiden tulee edustaa luonnonsuojelun tai luonnonsuojeluun liittyvän järjestöja yhteiskuntaelämän eri aloja; 5) neljä yhdistyksen perustajaseurojen Societas pro Fauna et Flora Fennica r.y:n Suomalainen Eläinja Kasvitieteellinen Seura Vanamo r.y:n Suomen Maantieteellinen Seura Geografiska Sällskapet i Finland r.y:n ja Suomen Metsätieteellinen Seura r.y:n piiristä valittu jäsen, yksi kustakin seurasta. Muutosehdotuksesta on mainittava kokouskutsussa. Muutoksia näihin sääntöihin voidaan tehdä yhdistyksen kokouksessa, jos muutosehdotuksen puolesta annetaan vähintään kolme neljännestä äänistä. 15 §. Yhdistylmn hallitus 11 §. 13 §. Sääntöjen muuttaminen; ja toiminnan lopettaminen 20 §. 12 §. 19 §. Ainaisjäsenen kertakaikkinen jäsenmaksu on 20-kertainen voimassa oleva vuosimaksu. Vuosijäsenen ja kannattajajäsenen jäsenmaksut määrää vuosikokous. euvosto valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Neuvosto kokoontuu puheeniohtajan tai kolmen jäsenen kutsusta vähintään kahdesti vuodessa. Yhdistyksen: jäsenmaksut ja tilit 18 §. Yhdistyksen tilija toimintavuosi on kalenterivuosi. Hallitus on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään kolme muuta hallituksen jäsentä on saapuvilla. Yhdi tyksen hallituksessa on kahdeksan vuosikokouksessa kahdeksi vuodeksi kerrallaan valittua jäsentä. Samalla neuvosto on hallituksen asiantuntijaelin. Neuvoston jäsen voidaan kutsua hallituksen kokouksiin oman alansa kysymyksia käsiteltäessä, mutta hänellä ei ole kokouksessa äänivaltaa. euvoston jäsenen toimikausi on kaksi vuotta. Hallitus valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan. euvostoon kuuluu: Neuvosto 14 §. Päätös on tehtävä samassa järjestyksessä kuin sääntöjen muuttaminen. Toiminnanjohtajan tehtävänä on hoitaa yhdistyksen toimintaa hallituksen laatiman ohjesäännön mukaan. Jäsenistä on vuosittain puolet erovuorossa. 21 §. Yhdistyksen nimen: kirjoittaminen 17 §. Äänten mennessä tasan ratkaisee kokouksen puheenjohtajan ääni. Neuvosto voi kokoontua hallituksen puheenjohtajan kutsusta myös yhdessä hallituksen kanssa. Yhdistyksen purkamisesta päätetään kahdessa peräkkäisessä, vähintään 2 viikon väliajoin pidetyssä kokouksessa, joista toinen on vuosikokous. Hallitus voi asettaa asioita valmistelemaan työvaliokunnan ja tarpeelliseksi katsomiaan toimikuntia sekä kutsua niihin jäseniä myös hallituksen ulkopuolelta. 40 euvosto on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään neljä muuta jäsentä on saapuvilla. Yhdistyksen nimen kirjoittavat puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja toiminnanjohtaja sekä ne henkilöt, jotka hallitus siihen valtuuttaa, aina kaksi yhdessä. Hallitus kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajan kutsusta. Päätökset tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Jäsen voi kuulua hallitukseen yhtäjaksoisesti enintään kuusi vuotta. Kokous on kutsuttava koolle vähintään kolmen jäsenen sitä pyytäessä. Jäsenistä on vuosittain puolet erovuorossa. Saavutetut jäsenoikeudet turvataan. Toiminnanjohtaja 16 §. euvoston tehtävänä on toimia yhdistyksen aatteellista luonnonsuojelutyötä neuvovana elimenä. Jos yhdistys purkautuu tai lakkautetaan, käytetään sen varat johonkin luonnonsuojelua edistävään tarkoitukseen sen mukaan kuin yhdistys asiasta päättää.. Erovuorossa olevat jäsenet määrätään ensimmäisellä kerralla arvalla
Lisäksi teos valottaa laajasti ihmisen ja eläinten välisiä moninaisia suhteita. uusi, hieno eläinkirjasarja MAAILMAN ELÄIMET 1-5 Nyt valmis ensimmäinen kirja NISÄKKÄÄT Hinta osalta 28 :40, koko sarjan tilaajalle 24:30 osalta. Teksti on tiivistietoinen ja eloisa. Kokonaisuudessaan teos on valmis kahden vuoden sisällä ja ilmestyy viitenä kirjana: Nisäkkäät, Linnut, Kalat, Matelijat, Hyönteiset.. Ensi silmäyksellä huomio kiintyy tässä teoksessa kuvitukseen : suuret, usein koko sivun kuvat ovat väreissään, ilmeikkyydessään ja toiminnallisuudessaan ainutlaatuisen korkeatasoisia ja soveltuvat erinomaisesti myös heijastettaviksi. Teos kuvaa ne olosuhteet, joissa eläimet elävät, se kertoo kullekin eläinlajille ominaisesta käyttäytymisestä, selvittää eri eläinten rakenteen, lisääntymisen, kehittymisen täysikasvuisiksi , kuvaa eläinten taistelua olemassaolonsa puolesta luontoa ja muita eläimiä vastaan ja kertoo keinoista joita ne tässä taistelussa käyttävät. Teos ei pyri esittelemään kaikkia mahdollisia eläinlajeja tyhjentävän yksityiskohtaisesti, vaan se antaa kokonaiskuvan siitä muotojen moninaisuudesta joka vallitsee eläinten maailmassa, siitä luonnonlakeja järkähtämättömästi noudattavasta kehityksestä, jossa ihminen on erottamaton osa. OTAVA • LIFE Maailman eläimet on kansainvälisesti tunnettujen tutkijoiden ja LIFEn toimittajien ja valokuvaajien yhteistyön tulos
Sid. 12:10/ 15:20 PER HAFSLUND LÖYTÖRETKI LUONTOON 2. 196 s. 59 kokosivun värivalokuvaa. Nahkas. 268 s. 10:10 ELÄINTEN ELÄMÄNPIIRISTÄ " Valokuvaileva eläintieteilijä on kulkenut maastossa avoimin silmin ja korvin , kärsivällisenä ja luontoa ymmärtäen ja ikuistanut hienoja näpäyksiä eläinmaailman piiristä" (likka). 66 kuvaa. ALLAN PAULIN PIILOPOLUILLA " Tuskinpa kauniimpaa ylistyslaulua suomalaiselle koskemattomalle luonnolle on kirjoitettu " (Karjala) . 60 :70. 12:10 MEIDÄN MAA " Kansanomainen esitystapa ja upeat maisemakuvat ovat omiaan tekemään teoksesta koko kansan kirjan " (Suomenmaa) . T1LGMANNIN KIRJAPAINO HELSINKI 19 6 7. Sid . 12:10/ 15:20. painos. WSOY Villin maanosan värikäs panoraama "Luonnonkuvausta parhaimmillaan" Uudistettu, värivalokuvin täydennetty laitos JULIETTE HUXLEY TUHOUTUUKO AFRIKAN VILLI LUONTO " Kiehtova ja jännittävä matkaselostus kol me kuukautta kestäneeltä tutkimussafarilta Etelä-, Keskija Itä-Afrikan luonnonpuistojen halki " (Kauppalehti) . 511 s. 90 harvinaislaatuista valokuvaa