Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postioso ite) kirjeitse tai puhelimitse. lrtonumerot 2.50 mk. Toimisto avoinna arkisin klo 913. E. Tmvo S110111inen (toimitussihteeri). 64 37 19. Pekka Nuorlera (vastaava), fil. E.-P. Lehti jaetaan Suo men Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan . Kari Mustanoja, varat. Sisältää: Professori Reino Kalliola 60 vuotta, Valter Keltikcmgar . kand. Muistakaa ilmoittaa heti osoitteenmuutoksesta. To imituskunta : mets.hoit. Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18. l'ostisiirto 6882. Vuosijäsenmaksu 8 mk, opiskelijat ja kou lulaiset 5 mk, ainaisjäscn 160 m k. Penlli Salan/erä, agronomi Johan Stanrlertskjölrl ja lil.kand.Teuvo S110111i11en. Toimitus: dos. Reino Kalliola. Puh. Maiseman laatutekijöiden tutkiminen, Pekka Borg 3 Metsänho idon vaikutus eläimistöön, Erkki Kellomäki 5 Outokummun kaivoksen jäteveden vaikutus kasvi llisuuteen , Toini 117allin 8 C. Sonck Pielisjärven kasviston tutkija, J-:'.sko Lappi 10 Kutsu vuosikokoukseen ja neuvo ttelupäiville 13 Uusille ja vanhoille jäsenille 13 Kalaelohopea ja luonnonsuo jelu 14 SL Y:n to imintakertomus vuodelta 1968 21 Tämän numeron kirjoittajat 25 Kirjallisuutta 26 Virallisen luonnonsuo jelun alalta 29 Summaries o f the main arcicles in this issue 32 Julkaisija: Suo men Luonnonsuo jeluyhdistys r.y. Suomen Luonto ilmestyy 46 kertaa vuodessa . 1 lmo icushinnat 1/1 sivu 1/2 sivu 1/4 sivu 280 mk 170 mk 100 mk Kannen piirsi Raimo Puustinen .. Tilaushinta vuonna 1969 on myös 8 mk. O sasto "Virall isen luonnonsuojel un alalta": prc f. Paarolainen, mets.hoit
Suoritettuaan filosofian kandidaatin tutkinnon 1931 sekä toimittuaan luonnonhistorian ja maantiedon lehtorina 1933-39 hän väitteli 1939 ja samana vuonna hänet nimitettiin valtion luonnonsuojelunvalvojaksi, mitä virkaa hän edelleen hoitaa. Kasvimaantieteen dosenttina Kalliola on toiminut vuodesta 1943, ja hän sai 1965 professorin arvonimen. V U O S I K E R TA Professori Reino Kalliola 60 vuotta Tammikuun 13 päivänä sivuutti 60 vuoden rajapyykin valtion luonnonsuojelunvalvoja professori R eino Kalliola. 1. SUOMEN LUONTO No 1 1969 28
Tuo vahvasti esteettissävyinen, koskemattoman luonnon arvoihin pitäytyvä pohjavire tuleekin sittemmin niin silmiin pistävänä esiin laajalti tunnetussa Suomen luontoa käsittelevässä trilogiassa, sen loistavassa kuvituksessa ja kauniissa kielenkäytössä. Jo Kalliolan väitöskirja ja muut tutkimukset Lapin tunturikasvillisuudesta sekä luonnonmaantieteestä tavallaan enteilivät hänen tulevaa elämänuraansa luonnonsuojelumiehenä. Tässä yhteydessä on aiheellista muistaa erityisesti se pitkäaikainen työ, minkä hän on suorittanut Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen parissa sen hallituksen ja neuvoston jäsenenä. Ne pakottivat hänet ottamaan kantaa luonnonmaisemaan sen kaikkein alkukantaisimmissa muodoissa sekä merkitsivät ratkaisevaa valmennusta ja perusvireen antamista hänen vastaiselle toiminnalleen luonnonsuojelutyön >>ammattilaisena>>. Ja se on sävyttänyt jatkuvasti Kalliolan työtä, senkin jälkeen kun muuttuva maailma on siirtänyt meikäläisen luonnonsuojelun sen alkuperäisestä klassillisesta piiristä yhä keskitetymmin maisemanhoidon sektoriin. Valter Keltikangas 2. Niinpä hän on julkaissut lukuisia sanomaja aikakauslehtiartikkeleita sekä pitänyt esitelmiä luonnonsuojelun entisistä ja uusista aihepiireistä, toiminut jäsenenä ja asiantuntijasihteerinä sekä luonnonja kansallispuistokomiteassa että luonnonsuojelulakikomiteassa ja osallistunut alan kansainvälisiin kokouksiin ja konferensseihin. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys, joka on päättänyt kutsua professori Kalliolan kunniajäsenekseen, tahtoo esittää hänelle merkkipäivänsä johdosta parhaat onnen ja menestyksen toivotukset. Professori Kalliolan kolme vuosikymmentä kestäneeseen työhön maamme luonnonsuojelun keskeisellä paikalla sisältyy monenlaisia ansioita
Ympäristö voi lisätä tai vähentää tutkittavan kohteen maisemallista arvoa. Ennen kuin maisemansuunnittelijoiden koulutus ja heidän työnsä pääsee meillä alkuun, on biologien, retkeilijöiden ja muiden luonnonharrastajien tehostettava osuuttaan maiseman laadun suojelemiseksi osallistumalla luonnonja maisemanhoitosuunnitelmien laatimiseen seutukaavaliitoille tai yksityisille kunnille. Interior, Natl. On nimittäin helppo puhua yleisesti ympäristöstä ja maisemasta, mutta yleisön ymmärtämyksen saavuttamiseksi ja sitä kautta maiseman moninaisuuden säilyttämiseksi meidän on pystyttävä esittämään tarkkoja tietoja eri tekijöiden sijainnista ja laadusta kentällä. Inventointimatkat suunnataan kartalta katsoen kiintoisan näköisiin kohteisiin ja ajetaan kunnan kaikki tiet ainakin kertaalleen läpi. Eräissä maissa maisema-arkkitehdit kantavat osavastuun maiseman laadun hoidosta. Tiettyjä kohteita tai rajoitettuja alueita inventoitaessa arvioitten luotettavuutta voidaan lisätä käyttämällä kvantitatiivisia menetelmiä, esimerkiksi heijastamalla maisemasta otettuja valokuvia ruudukolle ja laskemalla siltä tutkittavien maisematekijöiden osuudet prosentteina. Journ. Park Service. Mitkä ovat olennaisimmat maiseman laatuun vaikuttavat tekijät, miten ne voidaan tunnistaa, analysoida ja tulkita sekä lopuksi sisällyttää alueelliseen suunnitteluun. Oman kokemuksen mukaan yhden kunnan alueella riittää inventoitavaa pitkäksi aikaa. (edit.) 1968. Meiltä puuttuu myös maisemallinen sanasto. H. Julkaistut tutkimukset, eri alojen asiantuntijat sekä paikallisten asukkaiden haastattelut antavat usein arvokasta lisäaineistoa. Tärkeimmillä alueilla olisi käytävä eri vuodenaikoina. 1966. U.S. 105 p.). Social Issues 22: 5970; Lewis, P. Myös historialliset rakennukset, puukujat, hakamaat ja muut vanhaan kulttuuriin liittyvät kohteet kuuluvat kartoituksen piiriin. Journ. Sosiologien tekemät tutkimukset osoittavat, etteivät useimmat meistä tiedä mitä pitäisimme arvokkaimpana maisemassa (Sonnenfeld, ]. Kohteiden laadun arvioinnissa auttaa paitsi niiden luonnonmukaisuuden ja ihmisen vaikutusasteen arviointi, myös niiden sijainti ympäristön muihin kohteisiin nähden. Numeroarvojen antaminen tai laatuluokkiin jakaminen inventoinnin aikana auttavat myöhemmin lopullista synteesiä tehtäessä. Variable values in space and landscape: An inquiry into the nature of environmental necessity. Vaikka tietämyksemme maiseman laatutekijöistä ja niiden arvostuksesta on puutteellinen, voinemme olla yhtä mieltä siitä, että moninaisuuden säilyttäminen on yksi tärkeimpiä tehtäviä maisemassa. Social Issues 22: 71-82.). 1966. Kunta onkin sopiva yksikkö inventointityölle. Inventointi tapahtuu parhaiten kartoittamalla järvet, joet, suot, metsät, jyrkkä topografia, aukeiden reunat, näköalapaikat sekä kasvistollisesti, eläimistöllisesti ja muusta syystä kiintoisat alueet. Meillä teiden, talojen, siltojen ja muiden rakennelmien suunnittelijat ottavat jo jossain määrin huomioon maiseman kauneustekijöitä, mutta ekologisen perustietämyksen puuttuessa tärkeätkin kohteet saattavat joutua tuhotuiksi. Laajojen ja yhtenäisten alueiden inventoinnin voi suorittaa ilmakuvien ja tarkistuskäyntien perusteella. Dept. Suomessa ekologisen peruskoulutuksen ja kenttäkokemusta saaneet biologit ja metsänhoitajat tietävät jotain maiseman ja luonnon eri tekijöiden vaikutuksista toisiinsa. Upper Mississippi river comprehensive basin study. Ilman sitä meiltä puuttuu tärkeä kasvatuksellinen apuneuvo. 3. Visuaalisten arvojen perustaminen, maiseman jakaminen osiin niiden avulla, osien syntetisointi suurinta monipuolisuutta edustavien alueiden löytämiseksi, käyttösuunnitelman laatiminen sekä tulosten julkisuuteen saattaminen ovat päätehtäviä maiseman laadun selvittämisessä. Fyysistä ja henkistä hyvinvointia varten ihminen tarvitsee vaihtelevan ja monipuolisen ympäristön, joka on sopusoinnussa hänen biologisen rakenteensa kanssa (Sommer, R. Man's proximate environment. Ensimmäinen tehtävämme on maisematekijöiden inventointi. Maiseman laatutekijöiden tutkiminen Pekka Borg Vaihtelevuus ja monipuolisuus ovat päätekijöitä maiseman laadussa
kuvaa), mutta sen tekeminen on varsin aikaa vievää. Käyttösuunnitelmalle antaa varteenotettavaa vakavuutta nykyisen ja tulevan asutuksen, teollisuuden ja liikenteen paineen huomioon ottaminen. Maisemasta on yritettävä eritellä olennaisimmat piirteet. Näiden tulisi sisältää rauhoitettavaksi ehdotettujen kohteiden hoito-ohjeet, suunnitelmat ulkoilualueiden ja -reittien sijainnista, hoidosta, luonto-opasteista, jne. T ässä kaupunkimaiseman ko rkoku vamallissa ku vataan eri värein ja symbolein järvet, suo t, luonnonmetsät, jyrkkä topografia, julkiset omistusoloc, puistot, pääkadut ja historialliset rakennukset. 1966. Meidän on esitettävä nämä piirteet maallikoille heidän omalla kielellään, ei biologien kielellä. Ammattimaiset maisemansuunnittelijat, joilla tekijöitä v oi kertyä satamäärin, ovat ottaneet tietokoneen avukseen aineiston käsittelyssä esim. Landscape 15: 14-20.). Mallia voidaan käyttää esimerkiksi pyöräilyteiden, kanoottireittien, näköalaratojen ja muiden virkistyskohteiden suunnitteluun. D ane environmental systems evaluation. 177 p.). Saavutetut tulokset on esitettävä kouluissa, lehdissä, esitelmissä ja retkeilyillä. Inventointi paljastaa myös alueita, jotka olisi säilytettävä tulevaisuuden mahdollisuuksina. T ärkeimmät niistä tulisi ostaa valtiolle, kunnalle, yliopistolle, koululle tai kotiseutujärjestölle, ja rauho ittaa pysyvästi. Heiltä puuttuvat tavallisesti perustiedot luonnon ekologisista riippuv uusja v uorovaikutussuhteista, ja he voivat omin päin väärin tulkita esitettyjä asioita. 1967. Maaseutumaiseman mallilla on lisäksi käyttöä järkevän maankäytön suunnittelussa ja suo jelussa (Pekka Borg) . Wisconsin. Dept. Kolmiulotteinen maisemamalli on havainnollinen (ks. Syntetisointi käy työlääksi mikäli erilaisia laatutekijöitä on useita. J otta tulisimme ymmärretyiksi, meidän on pelkistettävä biologinen moninaisuus ja yksityiskohtaisuus olennaisiin osiin. Insinööri ja arkkitehti ymmärtävät mistä on kysymys, kun puhumme maiseman eri laatutekijöiden muodosta, väristä ja rakenteesta.. The growth of landscape consciousness. K aikki inventoidut kohteet sijoitetaan työskentelyn aikana mahdollisimman suurikaavaisille työkartoille ja kootaan lopuksi kuultatai jäljennöspapereiden avulla yhdelle karttapohjalle, jolta ilmenevät myös julkiset maanomistusolot. On herätettävä äänestäjien, sekä nykyisten että tulevien, maisemallinen omatunto, toisin sanoen tietoisuus ympäristön ekologisista riippuvuussuhteista (Mattern, H . Lopulliselta kartalta tai mallilta syntetisoidaan maiseman moninaisuuden solmukohdat, jotka käydään vielä uudestaan maastossa tarkastamassa ja valokuvaamassa. Maan käytön suunnittelua ei pitäisi jättää yksinomaan maallikoiden tehtäväksi. Arvokas vesi-, saaristo-, kylä-, kallio-, harju-, suoja metsäsaarekemaisema olisi saatava rauhoitetuksi ihmisen aiheuttamilta muutoksilta, kesämökit, ojitukset, varo4 mattomat reunahakkuut ja uudet rakennelmat mukaanluettuina. (Anon. Inventoinnin suorittajan on itse esitettävä eri alueiden ja kohteiden käyttösuunnitelmat. Environmental science pilat program for an environmental systems evaluation of selected natural, cultural and economic resources of Dane County, Wisconsin. Maiseman laatutekijät esitetään havainnollisesti ko lmiulotteisen mallin avulla. Tulokset olisi esitettävä tosiasioina ilman tunnepitoista väritystä. Inventoinnin tulokset on esitettävä yleisölle. Meillä tullaan ilmeisesti vielä pitkän aikaa toimeen kartalle sijoitettavien laatuluokkien, numeroarvojen ja aluejakojen avulla. Landscape Architecture, Univ. Jotta voidaan suunnitella ja säilyttää, on ensin opetettava. Inventoinnin tulokset tekevät mahdolliseksi järkevän maan käytön suunnittelun
Luontaisen ja hoidetun metsikön kehitys eroavat ensimmäisen taimiston perkauksen yhteydessä. Yksipuulajisuus eli käytännössä lehtipuiden puuttuminen on siten suurin ero luontaisesti kehittyneisiin metsiin verrattuna. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Metsänhoidon vaikutusta esim. riistaeläimiin kannattaa tarkastella juuri tältä pohOhessa kuvattu Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen merkki on saatavissa kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. Kuivilla kankailla tulee mänty mukaan melko varhaisessa vaiheessa. Ihminen on alkanut säädellä katastrofien, erityisesti metsäpalojen laajuutta. Metsikön ikääntyessä ja odotellessa luontaista kuolemaansa männystä on tullut valtapuu. Olkoonpa kehityssarjan käynnistäjä mikä tahansa, metsän synty ja alkukehitys ovat aina samat. Tilatessanne mainitkaa, haluatteko merkin mutterivai neulakiinnityksellä. Merkin hinta on 4 mk 50 p. 5. Metsikön soveltuminen eläimen elinympäristöksi riippuu siitä, tarjoaako paikka riittävästi suojaa. Kilpailusta vapaaseen maahan juurtuvat ensin ruohokasvit. Vastapainoksi ihminen on aiheuttanut metsiköiden nuorentumista. Kuiville kankaille muodostetaan puhdas männyntaimisto ja tuoreille kankaille kuusikko. Myös yhdistyksen monivärisiä kirjeensulkijamerkkejä voidaan tilata a 10 penniä (vähintään 100 kpl:n tilauksesta 20 % :n alennus). Luonnon katastrofit takasivat ennen sen, että näitä eri metsikön kehitysvaiheita oli kutakin sopivasti. Suomen Luonnon juhlanumeroa >>Totaaliseen suunnitteluun>> on edelleen saatavissa toimistostamme. Tästä on ollut seurauksena vanhojen metsien lisääntyminen nuorten kustannuksella. Ravinto on kaikilla talvehtivilla eläimillä tärkeä kannan suuruutta säätelevä tekijä. Niiden valtakausi on lyhyt, sillä lehtipuiden pensaat täyttävät pian maan. Eläimistö on sopeutunut metsikön kehityksen eri vaiheisiin. Tavallisesti kuusikon uudistus tapahtuu luontaisesti siten, että taimikko saa kehittyä suojuspuuston alla. Sopeutuminen on sikäli monipuolista, että jonkin lajin elämän eri vaiheet ja toiminnat tapahtuvat eri metsikön kehitysvaiheissa. Tämän jälkeen metsikkö kehittyy sulkeutuneeksi lehtipuupensastoksi ja lehtisekametsäksi. Erityisesti kaskenpoltto on ollut eläimistön kannalta hyvin hyödyllistä. Puiden välinen kilpailu jää vähäiseksi, joten luontaista kuolemista ei paljoa esiinny: lahopuita on vähän. Kesällä kaikilla lajeilla on riittävästi ravintoa, joten kantaa rajoittaa nimenomaan talviravinnon saaminen. Suojalla käsitetään tässä yleisesti eläimen viihtyvyyttä eli mahdollisuuksia eri elintoimintojen suorittamiseen. Myös hoitometsikön ikä jää luontaista alhaisemmaksi, joten vanhuuttaan keloutuneita puita ei tapaa. Puhdas männyntai kuusentaimisto on luonteeltaan vanha metsä, sillä luontaisen kiertokulun vallitessa metsikkö saavuttaa tämän asteen vasta, kun kasvupaikan pääpuulaji on kilpailun kautta saavuttanut valta-aseman. Hoidetun metsikön kehitys eroaa luontaisesta olennaisesti siinä, että tiettyä puulajia suositaan toisten kustannuksella. Hinta 5 mk. Tuoreilla kankailla on kehitys samanlainen, paitsi että kuusi on nyt valtapuuna. Metsänhoidon vaikutus eläimistöön Erkki Kellomäki Metsän kehitys alkaa katastrofista, mikä voi olla myrsky, salaman sytyttämä kulo tai ihmisen aiheuttama puuston hävitys. Tämän ansiosta pitkälle mennyt sopeutuminen on ollut mahdollista. Tämä ero on myös tärkein haittatekijä eläimistön kannalta
Voimakas yhden puulajin, erityisesti männyn suosiminen, heikentää hyvin monien lajien elinmahdollisuuksia, ja vain muutamat lajit hyötyvät. Lehtipuiden hävittäminen jo metsikön kehityksen varhaisvaiheessa haittaa monia lajeja. Ne ovat melkein kaikki lintuja. Nisäkkäistä tähän ryhmään kuuluu selvimmin liito-orava. Näitä ovat erityisesti lahoaviin puihin ravinnonetsintänsä kohdistavat tikkalajit. Näitä ovat Haapasen (1965) mukaan kulorastas, metsäkirvinen ja harmaasieppo. Metsänhoidon vaikutus teerikantoihin on nähtävissä erityisen selvästi. Koska sopeutuminen tiettyyn pesimämaastoon on ollut monien lajien kohdalla hyvinkin pitkälle mennyttä, metsänhoidon vaikutus ei ole yksiselitteinen. Muiden kuin riistaeläinten kohdalla pesäpaikka näyttelee merkittävämpää osaa viihtymisessä kuin ravinto. Toiset lajit hyötyvät, mutta valtaosa kärsii metsikön luontaisen rakenteen muuttumisesta. Mänty on luonnonmetsissäkin suositumpi kolopuu, joten kolorunsaus on hoitomänniköissä suurempi kuin -kuusikoissa. Valtakunnan metsien inventointitulosten mukaan teerien suosimien alle 60-vuotisten metsien osuus väheni 1930luvun lopusta 1950-luvun alkuun yli 10% . laulurastas, punarinta, hippiäinen ja pikkukäpylintu hyötyvät kuusen suosimisesta. Orava on normaalivuosina siemensyöjä. Koska pohjantikka kuuluu ravinnonetsimistapojensa ja -kohteitten takia metsänhoidosta kärsiviin lajeihin, kolojen määrä puhtaissa hoitokuusikoissa on hyvin pieni. Vain metson ja oravan tulevaisuus on turvattu yhden puulajin suosimisesta huolimatta. Oman mielenkiintoisen ryhmänsä muodostavat kolopesijät. Sulkava (1963) on kokeillut kanahaukalla menestyksellisesti keinopesiä. Metsänhoito ei uhkaa niiden ravinnonsaantia. Riistaeläimiä lehtipuiden hävittäminen koskettaa eniten, sillä ne saavat niistä pääasiallisen ravintonsa. Metso käyttää talviravinnokseen männyn neulasia. Koska kolontekijät käyttävät pesiään vain yhden kerran, nämä 6 kolot vapautuvat muiden käyttöön. Kolopesijät ovat riippuvaisia kolojen tekijöistä, joihin tikkojen lisäksi kuuluu vain hömötiainen. Tämän takia kolontekijöiden tulevaisuus on paljon uhatumpi kuin muiden kolojen käyttäjien. Kaskikauden jälkeen, jolloin koivulehtimetsien osuus oli suuri, teerikannat olivat vahvat. Muut eläimet kärsivät pesäpaikkojen menettämisen takia. Tietenkin on otettava huomioon se seikka, että metsikön kiertoajan lyhetessä lahopuiden määrä vähenee, mikä haittaa erityisesti lahopuista ravintonsa etsiviä tikkalajeja. Huomataan, että riistaeläimistä vain metso ja orava ruokailevat havupuissa. Muita kolojen käyttäjiä onkin tekijöihin nähden 23 kertainen määrä metsätyypistä riippuen. Kuitenkin vain muutamat lajit tulevat vähentymään säilymisrajalle saakka. Puhtaitten kuusikoitten linnut, mm. jalta. Sellaisissa luonnonkuusikoissa, joissa lehtipuiden osuus on alle 10 % , koloista on kuitenkin 65 % lehtipuissa. Suurelta pyyntialueeltaan kotka löytää aina riittävästi ravintoa alueen metsänhoidollisesta tilasta huolimatta. Teeri puolestaan ruokailee koivuissa, ja pyy on koivun lisäksi riippuvainen lepästä. Metsänhoidon vaikutus eläimistöön riippuu olennaisesti siitä, missä määrin metsikön luontainen rakenne muuttuu. Metsänhoitoon liittyvä ojitustoiminta on suuri ongelmakenttä, johon tässä yhteydessä ei ole aihetta puuttua.. 1930-luvulla tämä suhde oli enää 1 :2 ja 1950-luvun alussa 1 :1. Kaikki muut hakeutuvat etupäässä nuoriin lehtisekametsiin. Haapasen (1965) mukaan vain pohjantikka hakkaa kolonsa kuuseen. Oman kokemukseni mukaan kotkakin asettuu keinopesään. Jälkimmäisten tulevaisuus on turvattu pönttöjen avulla. Metsiköiden lyhentynyt kiertoaika heikentää myös suurten petolintujen pesintämahdollisuuksia, sillä raskaat petolinnunpesät vaativat tukevaoksaisia puita. Riekko, jänis ja hirvi elävät lehtipuiden ja pensaiden silmuilla ja versoilla. Koska metsänhoito ei ole suosinut lehtipuita, aiheutuu tästä riistaeläinten tulevaisuudelle uhka. Tämä kokemus avaa kotkan suojelussa uusia näköaloja. Viime vuosina on koivu saanut jälleen arvoa, joten teerikannan pysähtyminen lähes nykyiselle tasolle on ehkä mahdollista. Edellinen ryhmä tulee säilymään vain luonnonsuojelualueilla. Ammuttujen metsojen ja teerien välinen suhde oli 1 :6 (Seiskari 1958). Kolopesijöiden tulevaisuuden näkymiä hoitometsissä kannattaakin tarkastella siltä pohjalta, onko kolojen tekijöillä pesintämahdollisuuksia. Niihin kuuluvat edellä mainitun teeren ohella erityisesti monet kertut. Niitä ei hoitokierron puitteissa ehdi muodostua. Hoitometsät ovat luonteeltaan väljiä, joten muutamat avaruutta rakastavat lintulajit ovat saaneet lisää sopivia pesäpaikkoja
7. Valkoselkätikka kuuluu metsänhoidosta pahimmin kärsiviin lajeihin. Vain aniharva pari pesinee enää Suomessa (Teuvo S110111inen)
Jäteveden neutralointi on lisännyt jätevesirantojen kasvillisuutta, jonka lajistossa on yhtäläisyyksiä puhtaitten vesien rantojen kasvillisuuden kanssa.. Jyrin-Lietukan läntisin lahti on nykyisin eristetty jätteen laskusta, koska jätteen yli kulkeva tie estää sitä täyttymästä. Vapaat, veden huuhtomat rannat häviävät. Metsän reunan kasviton vyöhyke puuttuu. Jäteveden kokoomus vaihtelee huomattavasti riippuen vuodenajasta ja sääsuhteista, mutta pääasiassa kaivoksessa ja rikastamossa kulloinkin vallitsevista olosuhteista. Jyrin-Lietukan etelänpuoleiset lammet II ja III Rautalampi ovat likaantuneet. Jäteveden purkautuessa Outolammen patojen läpi III Hautalampeen ja jätteen määrän lisääntyessä Jyrin-Lietukassa veden pinta nousi, jolloin vesi huuhtoi rantoja 28 m leveämmälti kuin nykyisin. Lajiluku on suurempi puhtaissa vesissä kuin jätevesissä. Puhtaitten vesien saraikko ja ruovikko ovat samanlaiset kuin jätevesissä, mutta peittävyys on pienempi kuin jätevesissä. Tutkimuksen kohteena ovat olleet ne vedet, jotka sijaitsevat Outokummun uusimman kuilun, Keretin, välittömässä läheisyydessä. Rautapitoisuus on myös suurin tässä vyöhykkeessä. Outokummun kaivoksen jäteveden vaikutus kasvillisuuteen Toini Wallin Tämä kirjoitus on lyhennelmä tutkimuksesta, joka on suoritettu Helsingin yliopiston kasvitieteen laitokselle ja Outokumpu Oy :lle. Jätevesien rannoilla runsaimmin kasvavat lajit ovat pullosara, harmahtava sara, järviruoko ja ojan nukkasammal. Tutkimus osoittaa, että pelkkä jäte saartaessaan puita aiheuttaa niiden kuolemisen. Jäteveden huuhtomille rannoille, vesijättömaalle, on muodostunut kasvillisuusvyöhykkeitä. ulpukka on häviämässä jätevesistä. Kaivostoiminnalla on haittavaikutuksia, joita saa aikaan kaivoksen ja rikastamon tuottama jätevesi. Jätteen ja metsän välille muodostuu selvä raja. Jäteveden huuhtoma ranta muodostaa nykyisin vesi jättömaan. Maanäytteet osoittavat, että vanhin, metsän reunassa oleva vyöhyke on hapanta maata, jossa kasvit eivät menesty. Koivun taimet ja ojan nukkasammal kasvavat siinä. Keskimmäinen vyöhyke on vähemmän hapanta. Sen jälkeen on vyöhyke, jossa koivun taimet kasvavat hyvin ja joka paikotellen on monilajinen. Verrattaessa jätevesien rantojen kasvillisuutta puhtaisiin läheisiin vesiin, voidaan todeta, että mm. Veden vaikutuksesta rannalla oleva kasvillisuus kuoli. Nuorin rantavyöhyke osoittaa, että jätevettä on alettu neutraloida. Sitä on yleisesti puhtaissa vesissä, ja se on ollut yleinen Jyrin-Lietukassa 1930-luvulla. Metsän reunassa on karikkeinen 4-5 m leveä vyöhyke, jossa ei kasva sanottavasti mitään. Jätteellä ei kasva mitään ja metsä on normaali. Lahden perukkaan vesijättömaalle on muodostunut kasviyhdyskunta, jossa on sekä rannan, suon että metsän lajeja. Jyrin-Lietukan pohjoisrannalla on jätteen päälle muodostunut kasviyhdyskunta, jonka lajeja ei esiinny muualla jätevesien rannoilla ja jonka kasvillisuusvyöhykkeet ovat samoja kuin puhtaitten vesien rannoilla. Jäteveteen lisätään jo rikastuksessa sekä Jyrin-Lietukan ja III Hautalammen välillä kalkkia, jonka tarkoituksena on neutraloida jätevesi ja saostaa raskaat metallit. Jäteveden laskeminen tapahtuu Outolampeen, Jyrin-Lietukkaan, Ruutunjokeen ja Sysmäjärveen, joista Outolampi on täyttynyt ja Jyrin-Lietukka täyttymässä. rikkiä, rautaa, kuparia, magnesiumia, mangaania ja alumiinia. Hapan vesijättömaa on niukkalajinen ja siinä kasvavat enimmäkseen vain koivun taimet ja ojan nukkasammal. 1950-luvun lopulla mylly purettiin ja Ruutunjoen uomaa perattiin, jolloin veden pinta laski jälleen normaaliksi. Jätevesi sisältää mm. Veden pH on 3,05,0. Neutraloinnin johdosta on III Hautalammen vesi emäksistä (pH 9,0-10,5). Veden rajassa olevaa vyöhykettä huuhtoo nykyinen 8 Jateves1 Ja siinä viihtyvät pullosara ja järviruoko, jotka muodostavat tiheitäkin kasvustoja (90 % /m 2). Maanäytteet ja vesinäytteet Jyrin-Lietukasta osoittavat, ettei vettä aikaisemmin ole neutraloitu. Ruutunjoen suulla sijaitsi ennen mylly, joka säännösteli veden purkautumismäärää. Rantaan laskee puhdasvetinen puro, joka tuo jatkuvasti ravinteita. Jäte kasautuu lampien pohjaan, joten vähitellen syntyy laajoja jätekenttiä, kuten Outolampi ja Jyrin-Lietukka
Jyrin-Lietukan pohjoisrannalle, puhdasvetisen puron suulle ovat muodostuneet luonnolliset kasvustovyöt. Jäteveden huuhtomaa vesijättömaata. Kuvassa kortteikko ja sarpio (valokuvat kirjoittajan). 9
Sonck on käynyt myös Pielisellä melkein kaikissa suurehkoissa saarissa. Pelkästään tämä luettelokin on mielenkiintoinen. 77 Taraxacum-lajia, 85 Hieracium-lajia ja 13 Ranunculus auricomuspikkulajia. E. 1964 sarjassa Acta Botanica Fennica. Pitäjän kasvisto oli käytännöllisesti katsoen Pohjan ruttojuuri .•. Monissa vastaavissa tutkimuksissa on unohdettu vaikeat ryhmät, mutta tässä tapauksessa ne ovat mukana hyvin tutkittuina. Ennen sotia tieverkon ollessa harva useimmat retket oli tehtävä jalkapatikassa. Sonck'in innokkaan tutkimisen kohteena. Kiitos tästä lankeaa prof. ja Taraxacum index Sonck, molemmat löydetty Kylänlahdesta.. Tästä ovat todisteina sellaiset kuin Taraxacum Sonckii Hagl. E. Paikat on luetteloitu kylittäin. Näin suuren alueen n. Luettelon arvoa nostaa vielä maininta, kuinka pitkään paikalla on asuttu ja viljelty peltoja. 3450 km 2 ollessa kysymyksessä on toki kohtuutonta vaatia, että yksi mies vähässä ajassa voisi käydä joka paikassa, mutta karttaliitteestä ilmenee kuitenkin, ettei mitään pitäjän kolkkaa ole tyystin unohdettu. Teoksessa on mainittu kaikkiaan 2573 havaintopaikkaa, joista on tehty muistiinpanoja tai talletettu herbariomateriaalia. Myöhemmin Sonck täydensi havaintojaan käyttäen hyväksi uutta tieverkostoa. 10 tuntematon. Vuosina 1934-39 Sonck toimi lääkärinä Lieksassa. Erikoisesti voikukat ovat olleet prof. Kun C. Siinä on valmiiksi kerättynä Pielisjärveltä mittava paikannimien luettelo. Sonck'in tekemät retket kattavat tasaisesti koko pitäjän alueen. Sonck Pielisjärven kasviston tutkija Esko Lappi Pielisjärvi kuuluu tällä hetkellä botaanisessa mielessä hyvin tutkittuihin alueisiin PohjoisKarjalassa. 1934 järjestelmällisen tutkimuksen, alueelta ei ollut kasvistotietoja muuta kuin vanhat Wainion vuoden 1878 ja Axelson'in vuoden 1902 havainnot. Koli on kasvistollisessa mielessä kiintoisin alue, ja siellä havaintopaikkojen tiheys on suurin. Sonck aloitti v. Alueelta luetellaan nimittäin mm. 1944-48 ja 1960-63 kesälomiensa aikana jatkamaan havaintojen tekemistä ja kokoelmien keruuta. Sotien jälkeen hän palasi vv. Viidentoista kesän ajan Sonck teki ahkerasti eri puolilla pitäjää retkeillen havaintoja ja kokosi herbaarioaineistoa lähempää tutkimista varten. Lajiluettelossa mainitaan Lieksa-Pielisjärveltä 536 lajia. Ihmeteltävän syrjäisiin paikkoihin Sonck jo tällöin retkensä ulotti matkan vaivoja pelkäämättä. C. Carl Eric Sonck'ille, jonka monivuotiseen työhön perustunut tutkimus >>Die Gefässpflanzenflora von Pielisjärvi und Lieksa, Nordkareliem> ilmestyi v
Järven rannoille se muodostaa koivun, pajujen ja joskus paatsamankin kanssa selvän pensasvyöhykkeen. · Päinvastaisen levinneisyyskuvan edustaja on ruohokanukka, Cornus suecica. ruiskattara, Bromus secalinus, ja luoho, Apera spica-venti. Botanistia kiinnostavia ruderaattikasvupaikkoja alueella on niukasti. Tutkimuksesta selviää, miten eräät rikkaruoholajit ovat harvinaistuneet viime vuosina huomattavasti. Ruiskukan lisäksi ovat hyvin_ harvinaisiksi tulleet mm. 1945, mutta nyt se on erittäin tavallinen kasvi keväisillä niityillä ainakin Lieksan ympäristössä. Muita Kolilla ja länsiosissa pitäjää runsaita lajeja ovat keltasara, Carex jlava, hernesara, C. Lajeittaisessa luettelossa seuraa nimen jälkeen lyhyt luonnehdinta lajin runsaudesta ja yleisyydestä sekä sen jälkeen luettelo löytöpaikoista. Toinen villiruusumme, metsäruusu, Rosa mqjalis, on levinnyt tasaisemmin alueella. Eräs Kolin tyyppilajeja on Karjalan ruusu, Rosa acicularis, jolla on tunnetusti selvästi itäinen levinneisyys Suomessa. Vain Kolilla tavattuja lajeja ovat mm. Puna-ailakki ja · peltokanankaali ovat tiettävästi kasvaneet näil-. Kolilta on tiedossa useita puuyksilöitä, joista suurin on tiettävästi Mäkrävaaran rinteellä kasvava n. 11. Sonck tapasi ensi kerran kevättaskuruohoa, Thlaspi alpestre, vasta v. Pielisen itäpuolella sitä kasvaa rannan läheisyydessä aina Viekijärveä myöten, mutta itäiseltä erämaaseudulta on vain 1 löytöpiste Hattuvaarasta. Ruiskattaraa kutsuu kansa Pielisjärvellä kasperiksi. Löytöpistekartakkeet osoittavat havainnollisesti, miten muutamien lajien levinneisyys keskittyy Pielisen rantojen tuntumaan. kolmiomainen hiirenporras, Atfyrium crenatum, vihreä raunioinen, Asplenium viride, karhunruoho, Tofieldia pusilla, vaalea sara, Carex livida, punainen konnanmarja, Actaea erythrocarpa, lehto-orvokki, Viola mirabilis, lehtopähkämö, Stacfys silvatica, tuoksumaratti, Galium odoratum ja kuusama sekä kämmeköiden ylimykset neidonkenkä, metsänemä ja tikankontti. Viime mainittu puuttuu yleisiltä lajeilta. Lähinnä sellaisia ovat on kovin harvassa. Pielisen rantojen läheisyyja pahtarikko ovat Pielisjärven kasveja (Esko Lappi). Jaloista lehtipuista kasvaa alueella luonnonvaraisesti vain lehmus. Selvin esimerkki tästä on tervaleppä. Käenkaali esiintyy runsaimpana Kolilla, ja sen levinneisyysraja itäänpäin on verraten jyrkkä. Selkirkii, lettovilla, Eriophorum latifolium ja peurankello, Campamda glomerata. Kolin alue poikkeaa rehevyytensä puolesta muista tienoista. lä seuduilla jo kauan, mutta niidenkin yleistyminen näyttää selvältä. Kolin alueelta' on vain 1 löytöpaikka eikä Pielisen rannoilta yhtään löytöä. Muutamia lehmuksen löytöpaikkoja on tiedossa myös Pielisen itärannalta, mutta itäosista laji puuttuu luonnonvaraisena. Useat lajit esiintyvät Pielisjärvellä vain Kolilla ja monet siellä huomattavasti runsaampana kuin muualla. Kummallista on, ettei Pieliseen yhteydessä oleva Viekijärvikään enää kuulu tervalepän valtakuntaan, ja itäosassa pitäjää sen kasvupaikkoja teen keskittyy myös seuraavien lajien levin: neisyys: vesitatar, Po!Jgonum amphibium, oja-i sorsimo, G!Jceria jluitatis, luhtalitukka, Carda-' mine pratensis, luhtalemmikki, Myosotis palustrzs; rantakukka, Lythrum salicaria, hirssisara, Carex panicea, viiltosara, C. Oederi ssp.fennica, kivikon alvejuuri, Dryopteris filix-mas, metsäorvokki, Viola riviniana ja kaiheorvokki, V . Eräiden kohdalla se on suoritettu vain numeroin, jotka voi paikallistaa teoksen lopussa olevan luettelon avulla. Lisäksi on 96 lajista löytöpistekartake. acuta sekä rantaluikka; Eleocharis palustris. 18 m korkea yksilö
Lieksan yhteislyseossa on näyte vuodelta 1958. Tämä löytöpiste sattuu mukavasti puoleen väliin eteläisemmän Kolvanan uuron ja pohjoisempien kainuulaisten karjalaisessa liuskejaksossa olevien löytöpaikkojen suhteen. Kilpailijaksi on tullut vaalea rusokki, B. Löysimme pahdan hyllyiltä runsaasti jo kukkinutta pahtarikkoa, Saxifraga niva/is. Rusokit ansaitsevat myös maininnan. Wainio mainitsee tavanneensa lajin Lieksassa v. Teoksessa mainittujen lisäksi osmankäämi kasvaa nyt ainakin kolmessa muussa paikassa Lieksan ympäristössä. 1962 Lieksasta radanvarresta uutena lajina isosorsimon, Gfyceria maxima. 1963 Lieksan yhteislyseon pihalla. Hentoa savikkaa, Chenopodium po(yspermum, on kasvanut vuodesta 1964 lähtien Viensuulla erään talon pihalla rikkaruohona. Mäntykukasta on löytöjä vasta vuodesta 1958 lähtien. Eräissä tapauksissa ensimmäinen vihje uudesta lajista on saatu oppilaiden kasviherbariosta. Muista uusista lajeista mainittakoon lyhyesti ketohanhikki, Potenti//a anserina, jota allekirjoittanut on löytänyt Lieksasta jo v. Mielenkiintoisin oli löytö, jonka tein yhdessä 0. Sitä kasvoi löydettäessä paikalla toista sataa metriä pitkä vankka kasvusta. Tiettävästi hän tarkkailee kasvimaailmaa joka kesä Kolilla, mihin alueeseen hän on syvästi kiintynyt.. 1875 ja Axe/son'illa on Sonck'in varmistama löytö Kontiolahden Herajärveltä juuri Kolin eteläpuolelta. Sonck'in ansiota, että LieksaPielisjärvi kuuluu tällä hetkellä Pohjois-Karjalan harvoihin kasvistollisesti hyvin tutkittuihin kuntiin. Lajia ei ole innokkaista etsiskelyistä huolimatta Pielisjärven puolelta löytynyt. Prof. Lieksan ympäristön rannoilla laji on nyt tavallinen. Liekö saksalaisilla sotajoukoilla mitään osuutta. Osmankäämi näyttää levinneen seudulle vasta 1950-luvulla. Samanlainen löytöpaikka on Ilomantsissa Koitereen rannalle Luttiin vievän tien varressa erämaaseudulla. Onko laji tosiaankin levinnyt tänne näin myöhään, vai onko sattumalla osuutta. Jänönapila, Trifolium arvense, kasvoi ainakin v. Toista krassilajia, L. Tahmea villakko, Senecio viscosus, näyttää kasvavan jatkuvasti siellä täällä radanvarressa. 12 Laji, jota Sonck on tiettävästi paljon etsinyt, on horkkakatkero, Gentiana amarella. asema-alueet, varsinkin Lieksan asema. Sonck'in varsinainen leipätyö tapahtuu lääketieteen parissa, mutta vieläkään hän ei ole kasveja unohtanut. Kurjennokasta, Erodium cicutarium, on muutamia satunnaislöytöjä Lieksasta ja ympäristöstä teitten varsilta. Tutkimme silloin Viekin Uudenkylän Pekanahossa Kalliojärven kaakkoisrannalla olevaa korkeata, suoraan veteen putoavaa kalliopahtaa. Yllättävin löytö oli mielestäni syyläinen linnunherne, Latl!Jrus montanus. Aikaisin koululaislöytö on vuodelta 1960 Kelvältä. Edellä olevalla selostuksella olen halunnut tehdä tunnetummaksi erään floristisen suurtyön, minkä yksi mies on suorittanut. Miten laji on kulkeutunut paikalle, on tietymättömissä. Olavi Thuneberg löysi v. Omia löytöjä ei Sonck'illa ole yhtään. Joka tapauksessa muutama löytö on saatµ lisää oppilaiden ansiosta teoksessa mainittujen lisäksi. Sitä on tavattu vain Kolilta ja Varpasesta. 1965. On nimenomaan prof. 1961 Lieksan aseman ratapihalla ja kattokattara, Bromus tectorum v. radiatus, jonka ensimmäiset löydöt ovat 1956 Lieksan läheltä ja v. Mainittakoon, että toinen Gfyceria-laji, lehtosorsimo, on alueella hyvin harvinainen. 1936, mutta on sittemmin yleistynyt. 1950 eräältä pihanurmikolta ja myöhemmin 1960luvulla muaaltakin. Tarkistuksia tehtäessä lajin todettiin kasvavan ilmoitetulla paikalla Pankakoskella vanhojen perunakuoppien reunalla mäntykankaalla. 1958 Kolilta. Yhtä ja toista botaanisesti hauskaa on löytynyt, mutta vain harvat lajit ovat saaneet pysyvämpää jalansijaa. Tumma rusokki, Bidens tripartitus, on löydetty Pielisjärveltä ensi kerran jo v. Samana päivänä onnistuimme löytämään toisenkin uuden lajin. Thuneberg'in kanssa elokuussa 1964. Sonck'in tutkimuksen jälkeen on LieksaPielisjärven alueelta löydetty muutamia uusia lajeja lisää. Lieksan asemalla tällaisia lajeja lienevät litutilli, Descurainia sophia ja ratakrassi, Lepidium densif/orum. Röyhyvihvilää, Juncus effusus, kasvoi Nurmijärven-Viekin öljysoratien varressa vähäisenä kasvustona. Oppilasherbarioiden avulla ovat löytyneet vielä pystykattara, Bro11ms inermis, kevättähtimö, Ste//aria ho/ostea, osmankäämi, Typha /atifolia ja mäntykukka, Monotropa l!Jpopitus. Sonck'in teos ei tunne myöskään karheata pillikettä, Ga/eopsis tetrahit, josta on varmistettu löytö Lieksasta v. Pielisjärven Sarkkilassa laji kasvaa tienvarressa pienessä sorakuopassa. Mätässarasta, Carex caespitosa, on niinikään vain Wainion maininta Viekistä, mutta ei uudempia löytöjä. ruderale, on tavattu vain ennen sotia
Lehden saaminen ei siis ole todistus siitä, että jäsenmaksu on hoidettu. OLETHAN JO MAKSANUT JÄSENMAKSUSI. Klo 11.00 Keskustelua. Arvonta suoritettiin 12.2.1969 seuraavien henkilöiden läsnäollessa: FK Orvo Vitikainen, FK Ilkka Kytövuori, FK Pertti Uotila, LuK Mirja Helske, LuK Reino Fagersten, LuK Heino Vänskä ja yo Yrjö" Ranta. Maailman eläimet, Kalat, Alfred Varkki, Vaala, Hannu Mannerkoski, Lohja Maailman eläimet, Matelijat, Risto Timonen, Tohmajärvi, Vilho Lehto, Yläne Maailman eläimet, Linnut, Martti Polvinen, Tampere, Timo Havunen, Karkkila Maailman eläimet, Nisäkkäät, Jouko Salonen, Nurmes, M . 1969 Helsingissä Tieteellisten seurojen talolla Snellmanink. Luonnonsuojelukysymykset aluesuunnittelussa (dipl.ins. Heikki Annanpalo). Arpa jakoi kirjat seuraavasti: Bogen: Biologia, Martti Kalkk11, Korkeakoski, Kauko Sipponen, Helsinki, Unto Mikkonen, Kouvola Schuhmacher: Viimeiset paratiisit, Veli I-fyvärinen, Helsinki, Ilkka Hyvärinen, Helsinki Crottet-Mendez: Lappi, Raili Stenroos, Pori Hautala-Kellomäki: Erämetsän elämää, Pekka Mustakallio, Kiikka, Jarmo Saario, Turku, Jukka Simoila, Helsinki Maailman eläimet, Hyönteiset, Erkki Vilpa, Oulu, Aarne Ayräpää, Helsinki Klo 14.00 Olemmeko valmiit siirtymään 1970luvulle. Kutsu vuosikokoukseen ja neuvottelupäiville Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokous ja neuvottelupäivät pidetään 15.16. SUN UNTAINA 16. 3. Klo 15.00 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokous. 9-11. Kokousohjelmassa mm. 3: Klo 10.00 Avaussanat Luonnonsuojelu kunnallishallinnossa ja väliportaan hallinnossa (kansliapäällikkö Arno Hannus). Mikäli jäsenmaksusi suorittaminen on unohtunut, hoida se ensi tilassa. 1969 jäsenmaksunsa maksaneitten Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenten kesken arvottiin 19 kustantajien lahjoittamaa kirjapalkintoa. päivään mennessä v. Uusille ja vanhoille jäsenille Tammikuun 31. Keskustelua luonnonsuojelun tavoitteista ja keinoista. Kaikkien niiden kesken, jotka maksavat jäsenmaksunsa kahden viikon kuluessa lehden ilmestymisestä arvotaan kaksi Teuvo Suomisen kirjaa >>Lintujemme katoava aateli>>. Suomen Luonto 1 /69 lähetettiin kaikille vuoden 1968 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille. Vehmas, Mynämäki Onnittelemme voittajia. Ohjelma LAUANTAINA 15. Tilaisuudet ( organisaationeuvottelua lukuunottamatta) ovat avoimet kaikille yhdistyksen jäsenille. Hans Palmstiernan kuultokuvasarja >>Ryöstö ja myrkytys>>. 3: Klo 12.00 Luonnonsuojelujärjestöjen organisaationeuvottelu (vain järjestöjen nimeämille edustajille). 13
Tämä riittää terveelle järjelle ja tämä riittää lääkärille. Kysymys on alusta lähtien ollut siitä, liikutaanko fantasian vai kokemusperäisten tosiasioiden maailmassa . 6. Kalaelohopea ja luonnonsuojelu Suomen Luonnon 1968 :5 katsauksessa 'Elohopea kiista' todettiin, että kalaelohopeasta on keskusteltu kiivaassa äänilajissa. 1. Tilan säästämiseksi käyn tässä suoraan asiaan. Minun on mahdoton muunlaista sävyä käsittääkään, koska yhdistyksemme puheenjohtajan esiintyminen asiassa on aiheuttanut miljooniin nousevat kansantaloudelliset tappiot sekä laskemattomia kärsimyksiä kalastajien ja kalakauppiaiden ammattikunnille ja kaikille kalan ystäville ja ennen kaikkea suistanut luonnonsuojelun kokonaan raiteiltaan. Hänelle ei riittäne mikään, mutta yritän yhäkin seuraavassa. 5. Suominen unohtaa halukkaasti hyljetutkirnukset. Hän ei puhu mitään kuuluisasta Saimaan norpasta, joka sekoitti Ruotsin elohopeamiesten piirustukset. En ole kuullut metyylielohopean sekoittamisen muihin elohopearyhmiin aiheuttaneen ainoaakaan väärinkäsitystä kalaelohopea-asiassa, kuten Suominen väittää. Ruotsalainen preparaattori keksi herkutella Uppsalan eläinmuseon saamilla peittauselohopeaisilla haukoilla ja söi niitä perheineen ja naapureineen vuosien kuluessa suuria määriä. Ruotsalainen tutkijaryhmä totesi akvaariokokeissa jo lokakuussa 1968, että näiden vaikutus kaloissa on erilainen: rasituskokeissa suoraan vedestä metyylielohopeaa saaneet kalat kuolivat, biosynteesimetyylielohopeaa sisältävät (sama pitoisuus) polskuttelivat iloisesti. Matti Helminen totesi, että tässä kemiallisessa sekaannuksessa täytyy olla eräs avain ko ko monumentaaliseen väärinkäsitykseen siihen, että J apanin katastrofilla olisi jotakin tekemistä meidän kalaelohopeamme kanssa. J o keväällä 1968 toht. 4. Se oli huonossa kunnossa, mutta ei tiedetä, johtuiko tämä vieläkään elohopeasta. Hän unohtaa mainita, että Ruotsin liioiteltujen toimenpiteiden psykologisena taustana on juuri ja ainoastaan Ruotsissa sattunut peittauselohopeaka. Suomessa kalaa syövät vesilinnut ovat 1960-luvun parhaiten menestyvä ja parhaiten lisääntyvä linturyhmä, myös vahvimmin elohopeaisissa vesissä. Lääkärille riittää jo sekin, että kalankulutuksen väheneminen on aiheuttanut järkyttävää lisäystä sydänja verisuonitaudeissa. Kaikissa ravintoketjujen myrkytystapauksissa Raehei Carsonista lähtien tiedetään lintujen olleen varmoja indikaattoreita. Suomalainen Suom i/ Valvoja 1969:1) selostanut pätevyyttäni ja motiivejani luonnonsuojelumiehenä, populaatioekologina, linnuston biosidiongelmien tutkijana, kalatalouden tuntijana, ammattikalastajana ja maan suurimpiin kuuluvana kalankuluttajana ja niitä tekstikilometrejä, jotka olen aiheesta lukenut. Suominen kertoo, että biosynceesin kautta syntynyttä metyylielohopeaa (kalat) ei ole voitu erottaa raakana veteen lasketusta metyylielohopeasta (Japani, Ruotsin peittausainekatastrofi). Minä samaistan itseni mieluummin norppaan kuin sipuliin. 3. Vaikeneminen ja tosiasioiden unohtaminen ovat lähellä valhetta. Tämä ei 14 riitä fantastikoille. Tämä riittää biologille. Suomisen lähdekirjallisuus tuntee kyllä Euroopan ainoan ravintoketjun kautta aiheutuneen myrkytystapauksen. Tämä ei pidä paikkaansa. Suominen neuvoo isällisesti seuraamaan Ruotsin jalanjälkiä. 2. Tiedetään, että Saimaan norpat lisääntyvät niin hyvin, että aivan viime vuosina on täytynyt myöntää erikoislupia niiden vähentämiseksi. Kaikki myös parantuivat nopeasti ja täydellisesti siirryttyään tavanmukaisempaan ravintoon. Suomisen väite, että metyylielohopeamyrkytys olisi parantumaton, on väärä. Lopulta kaikki sairastuivat vakavasti. Elohopeatutkijain mukaan sen joka tapauksessa olisi pitänyt kuolla kymmenen kertaa. Viimeksi kesällä 1968 Kymijoen suistossa, missä kalan elohopeapitoisuudet ovat maan ylivoimaisesti korkeimmat, kalasääsket saivat keskimääräistä suurempia elinvoimaisia poikueita. BIOLOGISET JA LÄÄ.KETIETEELLISET AKOKOHDAT Olen muissa yhteyksissä (mm. Suominen on huolestunut siitä, että metyylielohopea (mikä metyylielohopeayhdiste ?) aiheuttaa kromosomikatkeamia sipulin ja banaanikärpäsen soluissa. Riippumatta elohopeayhdisteen laadusta ei yhtään kalaelohopean aiheuttamaa sairastumista, sikiövauriota tai keskenmenoa ole Euroopassa ilmennyt. Norppa on 50 kilon painoinen nisäkäs, joka syö 5 kg kalaa päivässä. On mahdotonta ajatella, että yhdistyksen jäsenistön informaatio jäisi vain mainitun, Teuvo Suomisen laatiman katsauksen varaan, koska siinä sivuutetaan kaikki olennaisimmat näkökohdat. Sen lihaksiston metyylielohopeapitoisuus oli pilviä hipova, 196 mg/kg
radioaktiivisen säteilyn vaararajaa luonnolliseen säteilyyn). ja että pitoisuudet teollisuusmaissa ovat siten epäilemättä aivan toista luokkaa kuin Pohjoismaissa. Nykyisin pitoisuudet ovat meillä useimmissa vesissä vähän kohonneet, tutkittujen haukinäytteiden jonkinlainen keskipitoisuus eri vesissä lienee 0,4 mg/kg. Tätä vaararajaa ei kokeellisesti tunneta (\'v'HO ei sitä hiljattain tiedusteltaessa vieläkään kyennyt määrittelemään). S110111i11en itse unohtaa pylväsdiagrammeissaan mainita, että Pyhtään kalansyöj ien pitoisuudet eivät olleet vaikkakin olivat keskimäiirin kontrolliryhmää korkeammat keskenään missään järkevässä suhteessa heidän syömiinsä kalamääriin. Päijänteen pikku koeryhmän suurkuluttajat (yksi niistä tämän kirjoittaja) olivat toisella tavalla huippuedustava otos: heidän kalankulutuksensa 300500 gr/vrk (korkeampi kuin yhdelläkään pyhtääläisellä) edustaa korkeinta Pohjoismaissa ajateltavissa olevaa. .... Ei liene paljon mieltä etsiä vaurioita muualta, ellei niitä siellä ollut. 8. &WWW ....._. S110111i11m esittää diagrammin erään ruotsalaisen, kalansyönnin lopettaneen henkilön korkeiden elohopeapitoisuuksien alenemisesta. Mutta hän unohtaa mainita, miten edustava otos oli : se sisälsi kaikki suurimmat kalansyöjät Kymijoen suistossa, missä kalan elohopeapitoisuus on 23 kertaa suurempi kuin missään muualla Suomessa. Tämä on siis suuntaa-antava kokemusperäinen otaksuma. .,.,__. Työterveyslaitoksen Pyhtään-tutkimuksen vähättely on S110111ism kirjoituksessa lääkärikunniaa ikävästi loukkaava väite. Muiden kalojen pitoisuudet ovat vain vähän alemmat. Esim. Hän unohtaa myös mainita, että mikään muu Euroopan maa ei ole seurannut Ruotsin esimerkkiä. Asia olisi jossakin määrin toinen, jos yhdistys olisi keksinyt valita esimerkikseen jonkin ei-luonnollisen myrkyn. Missä suhteessa tutkimus ei ollut puolueeton ja pätevä. tastrofi (vaikka sekin pysähtyi ravintoketjussa lintuihin). Tuotteen myynti toiselle tms. Suominen ei kerro, että elohopeaa tulee vesistöihin puunjalostusteollisuuden lisäksi mitä erilaisimmista kemiallisista tehtaista, sähköteollisuudesta, kaivoksista, polttoöljyistä ilman kautta jne. Ei ole tiedossani, onko niissä vaivauduttu elohopeamittauksiin lainkaan. Tukholman elohopeakongressissa lokakuussa 1968 mukana ollut ylilääkäri Pertti Sumari kertoo, miten kouristuksenomaisesti ruotsalaiset yrittävät siellä taivuttaa muiden Pohjoismaiden edustajia samantapaisiin johtopäätöksiin, koska Ruotsissakin oppositio arvostelee heidän linjaansa hysteeriseksi ja mielettömäksi. Suo111i11en ei ole vmsrnyt lukea tohtorien Häsäsen ja Sjöblo111i11 tutkimuksia väittäessään, että ~ongelma~ rajoittuu haukeen, ahveneen ja mateeseen. Ranskassa) kalastetaan kaikista vesistöistä täydessä rauhassa . Klooritchtaiden alapuolella näitä kohonneita pitoisuuksia on esiintynyt 1920-luvulta, puunjalostustehtaiden alapuolella vuodesta 1951. Niinpä korkeimmat elohopea-arvot mitattiin henkilöltä, joka oli syönyt kalaa vain nimeksi (ja olisi voitu oikeastaan liittää kontrolliryhmään). _, ....,.---~•-S110111i11en olisi yksin tein voinut kertoa lukijoille asiaa valaisevia lukuja, kun tutkimukset kerran ovat tuoneet kalaelohopea-asian selville vesille. Siitä huolimatta niissä (esim. Muikussa on todettu jopa aivan yhtä korkeita pitoisuuksia kuin hauessa. Hän ei kuitenkaan selitä sitä käsittämätöntä seikkaa, miksi tämä henkilö lopetti kalansyönnin ei toki ainakaan siksi, että terveys olisi ollut vaarassa 1 Saimaan norppa kannan ja vesilintujen hyvä lisääntyminen vielä nykyisin viittaavat siihen, että vaararaja olisi ihmiselle ainakin kymmentai satakertainen nykyisiin pitoisuuksiin verrattuna (ja todellinen vaara meidän kaloissamme siten käsillä ehkä 100 tai 500 vuoden kuluttua, ellei elohopean teollista käyttöä olisi supistettu). Yli 1 mg/kg on siellä täällä maata melko yleinen pitoisuus, 3-6 mg/kg esiintyy vain K ymijoen suistossa ja edustalla merenrannikolla. Ainoa mikä nimetyt kalalajit muista erottaa, on se, että Suomen kalastus seisoo tai kaatuu juuri niiden mukana: hauki on kalansaaliimme arvossa 1., ahven 3. ., _ _ _.. hauet (ruotsalaisten tutkimusten mukaan) sisältävät melko runsaasti myös DDT :tä, polykloorattuja bifenyylejä, lindaania, aldriinia ja dieldrii15. S110111i11m kertoo, seitsemän maan työterveyslääkäreihin vedoten, että pyritään aikaansaamaan kieltoraja ihmisen veren elohopeapitoisuudelle. 7. Biosynteesi-elohopea on siis ravinnossa luonnollinen aine. Tämä lienee jonkinlainen lapsus: mikään totalitaarinen järjestelmä ei sentään voine kieltää yksilön vapautta hankkia omaan vereensä vaikka kuinka paljon elohopeaa. Biosynteesi-metyylielohopeaa on Pohjoismaiden kalassa ollut aina, yleensä 0,050,2 mg/kg, eräissä elohopeaperäisten seutujen vesissä (Ruotsissa useita, Suomessa Kökarin näyte) jopa lähes 1 mg/kg. 1 äiden lukumäärien pienuus osoittaa samalla, kuinka mitättömän pieniä ihmismääriä vaaran voisi edes teoriassa katsoa uhkaavan. i'I 11. Suominen korostaa sitä, että tutkittuja henkilöitä oli vain parikymmentä. Aikaa lintujen ja ihmistenkin sairastumiselle tai lisääntyrnishäiriöille olisi totisesti ollut! 10. Ruotsissa on kokeellisesti yritetty selvittää sairastumisen tai lisääntymishäiriöiden alarajaa kissoilla, mutta kokeet ovat toistaiseksi kariutuneet siihen, että riittävästi elohopeapitoista kalaa ei ole koekissoille pystytty hankkimaan. on tietysti toinen asia. Voidaan näin ollen tietysti päätellä, että siihen mukautumelle elimistölle vaararaja on vasta hyvin korkeissa pitoisuuksissa (vert. sijalla. Ei liene suurta eroa sillä, syökö kilon haukia (elohopeaa 1,2 mg/kg) vai 1,5 kiloa särkiä (0,8 mg/kg)
Luonnonsuojelun kanta ei kuitenkaan voisi siitä muuttua. Mutta juuri keinot pilaavat koko asian. Olen kuullut kyynillisesti sanottavan, että ravintoketjujen myrkyttymisen esilletuominen yleisölle on joka tapauksessa hyväksi, vaikka esimerkki olisikin ollut epäonnistunut. Näen tämän omallakin kohdallani. Luonnonsuojelun päätehtävänähän on toimia kansantalouden vartijana tai eräänlaisena !ukkona : huolehtia, että luonnonvarojamme käytetään niin säästäväisesti kuin suinkin, jotta ensi sijassa kasvija eläinmaailman, mutta myös ihmisen elinympäristöjä vaurioitetaan niin vähän kuin mahdollista. Meidän on todellisen luonnonsuojelumiehen Nalle Valtialan tavoin (Varning för människan, Söderström 1968; ilmestyy pian suomeksi) korkea aika luopua hetkellisestä länsimaisen hyvinvoinnin illuusiosta ja tajuta, että maapallolla on puutetta kaikesta muusta paitsi homo sapiens-biomassasta. Vielä talvella 1966 kirjoitin ruotsalaisiin lähteisiin sokeasti luottaen WSOY :n kirjaseen 'Luonnon puolesta' (ilmestyi 1968): » fasaanit niin kuin hauetkin keräsivät kudoksiinsa kuolettavia elohopea-annoksia ... Tuumahan ei lienekään niin hullu kuin keinot siihen pääsemiseksi. Helmisen varovaisuutta ja epäröintiä lintujen biosidimyrkytysasioissa koska minusta erinäiset populaatioiden romahdukset olivat niin äkiJlisiä, että niiden ilmiselvästi täytyi johtua biosideista. Suominen korostaa kursiivitekstissä, että meidän •>ei pidä odottaa, että ensimmäiset kuolemantapaukset tai muut ,·auriot ilmaantuvat, vaan on toimittava siJloin, kun myrkyllistä, kauan säilyvää kemikaalia alkaa esiintyä ympäristössä ja kerääntyä luonnon ravintoketjuihin,,. 10 000 ammattikalastajamme epä. Mutta jotkut heistä hyväksyvät silti yhdistyksen hallituksen ajatuksen tehdä mihin hintaan hyvänsä mahdollisimman dramaattisella tavalla yhdistyksemme nimeä tunnetuksi suuren yleisön silmissä ja ennen kaikkea pohjustaa suurta suunnitelmaa, valtakunnallisen luonnonhoitoviraston tai -hallituksen perustamista. >> Nyt kun olen itse joutunut tapahtumien polttopisteeseen, kun biosidibiologit ovat todistaneet joka kesä tutkimani ja vuosi vuodelta kasvavat vesilintukannat aikaa sitten sukupuuttoon kuolleiksi, minut itseni ja vaimoni kauan sitten näköja aivovammaisiksi ja hedelmättömiksi ja lasteni syntymän mahdottomaksi tapahtumaksi, nyt minun on äärimmäisen vaikea enää suhtautua muihinkaan biosidipuheisiin objektiivisesti tapaus tapaukselta. 16 2. Tätäkin erehdystä on hyvin vaikea ja hidas korjata. Elohopean sivuseikan alle hukkuu todellinen ongelma, jonka synnyttävät aivan muut jätteet ja niiden vaikutukset vesissämme ihmisen osalta ovat ensisijaisia raskaat mielenterveydelliset häiriöt. niä (ja sitä paitsi monia radioaktiivisia saasteita) . Tiedän monen biologin olevan yhtä hyvin kuin minä perillä kalaelohopeajupakan asiallisen pohjan puuttumisesta. Ainoa opetus, mitä kalaelohopea voi meille antaa, on se, että meidän pitää tottua elämään yhdessä erilaisten kohoavien myrkkypitoisuuksien kanssa ja samalla välttämään ravintovarojen tuhlausta. kalastuksen kannalta toinen, jos kalaelohopea todella aiheuttaisi vaurioita ihmisille. Asianlaita on täsmälleen päinvastainen : tämän fiaskon jälkeen viranomaisia ja valistunutta yleisöä on mahdoton saada kallistamaan korviaan biologien varoituksille. Sama koskee niitä elohopean lisäksi noin kahtakymmentä muuta raskasta metallia, jotka voivat luonnossa esiintyä metyyliyhdisteinä ja joiden vaikutuksista ei tiedetä mitään . 3. T oivon tämän jälkeen pääseväni pohdiskeluihin, joilla on keskeinen merkitys luonnonsuojelutyön jatkamiselle. E ttei vain kaikki puhe biosideista ole yhtäläistä hölynpölyä. Ymmärtää voisi vielä toiminnan elohopean teollisen käytön kieltämiseksi. Asia olisi epäilemättä esim. Tässä on johtopäätökset käännetty täsmälleen päälaelleen : näin äärimmäinen, kaikki muut asianhaarat sivuuttava myrkkykauhu vaikuttaa lähinnä mielenhäiriöitä. LUONNONSUOJE LULLISE T NAKÖKOHDA T On ollut masentavaa, mutta Suomfren kirjoituksen johdosta välttämätöntä tuhlata palstatilaa kaikkeen edellä sanottuun, joka ei sellaisenaan mitenkään kuulu luonnonsuojeluun. Mutta koko Luonnonsuojeluyhdistyksen elohopeakampanja alkoi vasta tuon kiellon jälkeen ja suuntautui pelkästään kalaravinnon käyttöä vastaan. Miten voidaan Suomisen tavoin ajatella niin sekavasti, että yhdenkin ihmisen fyysinen terveys (tai pelkästään sen joutuminen teoreettisen uhan alaiseksi) olisi arvo, joka oikeuttaisi sivuuttamaan kaikki vastapainot toisessa vaakakupissa (esim. Vielä pari vuotta sitten arvostelin ankarasti toht. Vesiensuojelussa Luonnonsuojeluyhdistyksen polemiikki niinikään on johtanut yleisen mielipiteen harhaan. N äiden, alkuperäisessä luonnossa tuntemattomien aineiden vaarallisuus olisi ollut jonkin verran paremmin järkeenkäypää vaikka kokemuksemme tietysti osoittaa, että nekin ovat nykyisissä pitoisuuksissaan täysin harmittomia. J os meillä siis joskus todellisuudessa olisi valittavana kaksi vaihtoehtoa, joko kaataa kokonainen elinkeinohaara, ajaa esimerkiksi tuhansia kiloja haukia kaatopaikalle tai antaa niiden mädätä järvien pohjalle (ja tuhlata vastaavasti muita luonnonvaroja tämän vajauksen täyttämiseksi), tahi käyttää hyväksi jonkin verran vaarariskejä sisältäviä ravintolähteitä, ainakin luonnonsuojelun olisi taatusti valittava jälkimmäinen. T oisin sanoen meidän on yhä vähenevien luonnonvarojen tulevaisuus silmissämme operoitava niin lähellä todellisia vaararajoja kuin mahdollista. 1. 4
Onpa jokunen lehdistössä esiintynyt &haastattelu•> laadittu minuun yhteyttä ottamatta. Tiedemiehenä katson vei17. Metyyliclohopeamyrkytyksen oireet olen luetellut, samoin siihen Japanissa sairastuneiden ja kuolleiden määrät, mutta uhrien inhimillisten kärsimysten kuYailusta olen pidättäytynyt. 6. Puunjalostusteollisuus lopetti elohopeamyrkkyjen käytön marraskuussa 1967. Tosiasiat hätkähdyttivät, eivät sanat. ovat tasaveroisia punnuksia ihmishengen ja terveyden rinnalla. Hänen jätetunkionsa, lintulautansa, kauralatonsa ja pihapönttönsä merkitsevät ensiluokkaista käytännön eläintensuojelua. Tällaisenaan häpeän jäsenyyttäni tässä yhdistyksessä. Eihän tällaista ehdottomuutta missään inhimillisessä elämässä noudateta. Pentti Linkola. Maaseudun keskiverto-pienviljelijä-kalastaja saastuttaa harvoin ilmaa autolla ja pitää pakosta teollisuustavaroiden ja laitteiden kulutuksen minimissä. Totuus metyylielohopeakysymyksessä on hätkähdyttävä. Kukaan haastattelija ei kuitenkaan ole pannut suuhuni niin paljon perättömyyksiä kuin ystäväni Pentti Linkola kirjoituksissaan. Edelläolevan johdosta Pentti L inkola on ylläolevassa kirjoituksessaan antanut sen käsityksen, että olisin yhdistyksen puheenjohtajana lietsonut kalaelohopeakysymyksessä perusteetonta hysteriaa. Millä me maksamme lihatuotteiden ja pakastekalan tuonnin. Toivon, että vuosi 1968 jää vain pahaksi uneksi Luonnonsuojeluyhdistyksen historiassa. toivon ja työttömyyden). Mihin hän heitä kouluttaisi, metsätraktorin kuljettajiksi, selluloosatehtaan työmiehlksi vai ehkä Helsingin keskuslämmitystaloihin yliopiston tutkijoiksi saastuttamaan jätöksillään Uudenmaan ilmaa ja Suomenlahtea ja imemään elintasollaan Suomenmaata kuiviin. Ehdotan, että Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsenet lähtevät vuodeksi lomalle yksinäiselle seudulle ja arvioivat koko luonnonsuojelunäkemyksensä ja elämänsä arvot uudestaan. Kun metsäteollisuuden kustannusten säästäminen liittyy luonnonsuojelun ydinkysymyksiin, voi suorastaan edellyttää, että Luonnonsuojeluyhdistys kiireellisesti ehdottaa puunjalostusteollisuudelle palaamista elohopeamyrkkyjen käyttöön. Tiedemiehenä olen aina pyrkinyt pitämään huolta siitä, että sanomallani on vankka tieteellisiin tutkimuksiin perustuva kate. Kun Luonnonsuojeluyhdistyksen taholta on käyty juuri tämän väestöryhmän kimppuun ja lisäksi holtittoman virheellisin perustein , on kysymyksessä vihlova vääryys. Tätä jatketaan ainakin niin kauan kunnes ensimmäiset häiriöt vesilinnustossa todetaan. Malmi kertonut, että yhtä tehokkaita ja halpoja limanja homeentorjunta-aineita ei ole pystytty kehittämään, joten kustannusten nousua ja varastotappioita on odotettavissa. Kaikkialla tehdään ratkaisuja, joissa viihtyvyystekijät, taloudelliset seikat ym. S110111i11en puhuu kalastajien uudelleen kouluttamisesta. Näin myös kalojen metyylielohopeasaastuneisuuskysymyksessä. Julkisuudessa olen metyylielohopeakysymystä esitellyt kylmien tosiasioiden valossa ja milloin joku asia on ollut epävarma olen sen myös sellaisena esittänyt. Esiintymiseni ei suinkaan sinänsä aiheuttanut yleisön reaktioita, vaan esiintuotu totuus kaloissa olevasta metyylielohopeasaasteesta ja sen kulkeutumisesta ihmisiin. Tilanne käy suorastaan karmean hirtehlseksi, kun vertaamme Luonnonsuojeluyhdistyksen Helsing in-herrojen ja heidän uhriensa henkilökohtaista elämäntapaa ja sen soveltuvuutta luonnonsuojelun oppeihin. Itä-Lapin kansallispuiston edellyttämää suunnatonta vientipuutavaratulon uhrausta ja seuraavalla hetkellä tehdä tyhjiksi tuon suunnitelman toteutumismahdollisuuksia aikaansaamalla suurta kansantaloudellista haaskausta kalatalouden alalla. Kuinka samat henkilöt voivat suuriäänisesti vaatia yhteiskunnalta esim. Tarvitsee vain muistuttaa sotiemme havaintoesimerkistä: olemme melko yksimielisiä siitä, että kannatti uhrata muutamia satojatuhansia ihmishenkiä ja sotavammaisia, jotta jäljelle jäänyt väestömme sai sellaisen varsin tulkinnanvaraisen edun kuin elää tietyntyyppisessä yhteiskuntajärjestelmässä ja valtiokokonaisuudessa. Samoin ovat haastattelijat tapansa mukaan panneet suuhuni sellaistakin, mitä en ole sanonut. Lehtien sensaatio-otsikot eivät ole minun laatimiani, enkä niistä vastaa. Hän käyttää harvoin kasvinsuojelumyrkkyjä pienillä peruna-, kauraja heinätilkuillaan, hän palauttaa lannan visusti takaisin luonnon kiertokulkuun viinimarjapensaiden ja omenapuiden välityksellä. Se ei ole minun syyni. 7. 5. Ja ammatissaan kalastaja verottaa sitä ainoaa luonnonvaraamme, josta me korjaamme vain vuotuista ylituottoa, ja siitäkin vasta osaa. Lopullisen tyrmistyttäväksi Luonnonsuojeluyhdistyksen toiminnan edesvastuuttomuus osoittautuu, kun ajattelemme yhdistyksen samanaikaisesti ajamia muita tavoitteita. Nämä ihmiset ovat ainoa väestöryhmä, joka ei aiheuta mitään luonnonsuojelullisia ongelmia. Tämä on perusteellinen väärinkäsitys. Minulle on kuitenkin Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton vesiasiamies dipl.ins. Tuolloin otetaan harkittavaksi, ovatko luonnonsuojelun kannalta raskaampia ne tappiot, jotka tulevat vesilintujen osaksi rajoitetuilla vesialueilla, vai ne luonnonvarojen, metsäelinympäristöjen ja luonnonkuvamme kokemat menetykset, jotka metsäteollisuuden kustannustason noususta seuraavat
Olen valmis keskustelemaan julkisuudessa metyylielohopeaan liittyvistä tieteellisistä ongelmista ja tulen palaamaan asian tähän puoleen toisessa yhteydessä. Linkola siteeraa lausettani väärin. Tämän vuoksi olen aina ensimmäisestä asiaa koskevasta puheenvuorosta lähtien korostanut kalastajien aseman epäoikeudenmukaisuutta. On luonnollista, että turvallisuusmarginaalien on oltava erityisen leveät silloin, kun kysymyksessä on aine, jolla on taipumusta kerääntyä kudoksiin tai jolla epäillään olevan vaikutuksia, jotka ilmenevät vasta pitkien aikojen kuluttua. Lisäksi on pidettävä mielessä, että eri metyylielohopealajit voivat mahahapon tai elimistön muiden kemikaalien vaikutuksesta munttua toisikseen. 1968 s. (Pentti Linkolan esityksen keskeisimpänä todisteena olevan ]ernelöv'in hypoteesin tuomion voi lukea N.-E. 3. Lieväkin myrkytys siis voi johtaa aivosolureservien tuhoutumiseen ja sitä tietä lisää alttiutta muille. Kuitenkin lainsäädäntömme lähtee aina siitä, että vaaralli18 seksi epäil!yä tuotetta on pidettävä ihmisravinnoksi sopimattomana. K ysymys oli aivosolujen vaurioitumisesta, joka on korjautumaton tapahtuma. 11 7. 2. Linkolan mainitsemasta akvaariokokeesta manittakoon, että sen tekijä ei tehnyt tuloksistaan yhtä rohkaisevia päätelmiä. L andell'in teoksesta »Fågeldöd, fiskhot, kvicksilver. Sitä ei saada muuttumaan eri yhteyksistä poimituilla irrallisilla lausumilla tai tutkimushypoteeseillä. Jälleen L inkola siteeraa väärin. Tietämyspohja asioiden arvostelemiseen on varsin vankka. (Suomalainen Suomi/ Valvoja 3. Valitettavasti ei tiedetä, miten paljon kalaelohopeaa hylje kestää. BIOLOGISET JA LAAKETIETEELLISET NAKÖKOHDAT 1. Saastunut ravinto ja saastunut hengitysilma lienevät vertailukelpoisia; en ole kuullut vielä mielipidettä, että Helsingin kaupungin ilman häkäkaasuongelmaan pitäisi kiinnittää huomiota vasta sitten, kun varpuset räpistelevät maassa ja pulut törmäilevät seiniin. Toiseksi, turvallisuusnormeja säädettäessä pyritään asettamaan niin leveät turvamarginaalit, että herkimmätkin yksilöt ovat turvassa. •Lievät myrkytykset menevät ohi, koska toiset, varalla olevat solut voivat ottaa tuhoutuneiden tehtävät. Metyylielohopea on vain yksi ympäristön saastumisongelmista, ja siksi suoritan seuraavassa vertauksia muiden saastumisilmiöiden kanssa. Ja voimakkaasti sittenkin. Näin toimii suomalainen yhteiskunta miljöön saastumiskysymyksissä 1960-luvulla. Kirjoittaja vastaa itse sanoistaan. Toistaiseksi ei ole ilmennyt mitään, mikä osoittaisi tilanteen muuttuneen parempaan päin. äin ei saisi enää olla nykyisessä sosiaalisen ajattelutavan muuten läpimnkemassa (?) yhteiskunnassamme. Nähdäkseni pelkkä saasteen olemassaolo antaa aihetta varovaisuuteeh. 1969). Herkimmät ihmiset saattoivat kaloissa olevasta metyylielohopeasta kuultuaan siirtyä noudattamaan Ruotsin lääkintöviranomaisten suosittelemaa varovaisuutta. 4. Käsittääkseni ei missään kysymyksessä päästä eteenpäin totuutta kiertäen. Kalastajat joutuivat tämän varovaisuuden vuoksi ilman omaa syytään kärsimään menekkitappioita (lähinnä alentuneiden kalanhintojen muodossa). On totta, että ensimmäiset ravintoketjujen myrkyttymiset on todettu lintujen avulla, mutta se ei merkitse, että vain linnut kelpaavat osoitukseksi vaaran olemassaolosta. 5. On mahdollista, että aineissa on jokn ero, mutta se ei merkitse, että niistä toinen olisi täysin vaaraton, toinen pahimman lajin myrkky. Pentti L inkolan ylläoleva kirjoitus on julkaistu alkuperäisessä muodossaan lyhentämättömänä. Kysymystä kalojen metyylielohopeasaastuneisuudesta tutkitaan jatkuvasti. toisesta uudistetusta painoksesta jouluk. Minä olen kuullut kymmenistä tällaisista väärinkäsityksistä, ja käytettävissäni oleva lehtileikekokoelma osoittaa, että tähän kuoppaan ovat langenneet arvovaltaisimmatkin asiantuntijat. Tähän heillä on vapaan maan kansalaisina täysi oikeus. Pekka N11orteva Linkolalle Edelläolevasca sain sen käsityksen, että Linkolan mielestä olennaisia asioita ovat ne, joiden mukaan kalaelohope:1 on suhteellisen vaaratonta, ja vastaavasti epäolennaisia ne, joiden mukaan se on vaarallista. Tieteellisemmällä foorumilla ei tätä monisteena levitettyä mielenkiintoista hypoteesia ole käsitelty). Jos Linkolan esimerkkiä seuraten samaista1sm itseni hylkeeseen ja tietäisin, että maksassani ja lihaksissani on 100-200 mg jotakin kemikaalia, jota aivan ilmeisesti ei pitäisi siellä olla, olisin syvästi huolissani, vaikka pysyisinkin hengissä. K ysymys on näiden aineiden kemiallisesta erottamisesta, ja tietääkseni siihen ei vieläkään pystytä. He olisivat vesilain mukaan olleet oikeutettuja saamaan korvauksen vesiin päästetyn myrkkysaasteen aiheuttamista vahingoista, mutta eivät voineet esittää vaatimuksiaan, kun viranomaisemme eivät katsoneet voivansa määritellä rajaa, jonka ylittänyt kala olisi terveydellisesti vaarallista. Saasteen vesiin päästänyt teollisuus jakoi osinkoja, joiden suuruutta kalastajille maksettavat korvaukset eivät olleet kaventaneet. Näin siksi, että siinä arvosteltiin lehden päätoimittajan ja toimimssihteerin mielipiteitä. vollisuudekseni esitellä totuutta silloinkin kun se on epämiellyttävää
Jos turvallisuusnormit ylitetään kymmenkertaisesti, se ei tarkoita, että uhrin pitäisi olla kymmenkertaisesti kuollut. 9. Siitä päätellen muualla Euroopassa kalat eivät ole metyylielohopean saastuttamia. Tämän myrkyn lisääntymisen ympäristössä ja raviinnossa tulee luonnollisesti johtaa asianmukaisiin tutkimuksiin. Vaaran torjuminen on tässä vaiheessa joka tapauksessa halvempaa kuin vahingon jo tapahduttua. H än ei toisin sanoen hyväksy toimenpiteitä, jotka tähtäävät tuhojen ennalta ehkäisyyn. Linkolan traagisin ajatteluvirhe on nähdäkseni siinä, että hän tunnustaa vaaran olemassaolon vasta sitten, kun vahinko on jo tapahtunut. On myös mahdollista, että uhrin elimistössä tai perintötekijöissä tapahtuu muutoksia, jotka ilmenevät vasta paljon myöhemmin, ehkä seuraavissa sukupolvissa. säteilysuojausnormit. Mikäli Ruotsissa on L inkolan toisaalla (Suomalainen Suomi Valvoja 1/1969) käyttämää terminologiaa lainatakseni kaksi linjaa, järkija paniikkilinj a, niin näyttää siltä, että vain >>paniikkilinjam> edustajat, jotka samalla ovat eri alojen huippututkijoita, julkaisevat tutkimustuloksiaan. 1 mg/kg :ksi, siitä seuraa, että 1.2 on liian korkea ja 0.8 liian alhainen. Ruotsalaisen preparaattorin myrkytystilaa ei tutkittu, ja se voi hyvin johtua haukkojen sisältämistä muista saasteista, kuten hyönteismyrkyistä tai PCB-aineista, joita niissä on täytynyt olla runsaasti. 8. LUONNONSUOJELULLISET NÄKÖKOHDAT 1. 7. Ajatus tottumisesta kasvaviin myrkkymääriin on uusi ja mielenkiintoinen. Nähdäkseni tämän periaatteen noudattaminen vaatisi perusteellisia muutoksia lainsäädäntöömme. 11. Tällöin hän unohtaa, että saaste voi vaikuttaa monella muullakin tavalla kuin välittömästi tappamalla. Tähän ajattelutapaanhan perustuvat esim. En voi käsittää Linkolan vaihtoehtoasettelua: joko ollaan hiljaa, vaikka kaloista löytyykin epäilyttävää kemikaalia tai ajetaan tuhansia kiloja kaloja kaatopaikalle, lopetetaan elinkeino ja tehdään kymmenentu19. Sikäläiset >>järkilinjan>> edustajat tuntuvat pysyvän hiljaa. Jos kysymyksessä on vastustuskykyinen yksilö, hänelle ei ehkä tapahdu mitään; ts. L inkola unohtaa, että elohopeayhdisteiden käyttö lisääntyi jatkuvasti. 2. Mikäli Työterveyslaitoksen tekemän tutkimuksen tuloksia pidetään sitovana osoituksena kalaelohopean vaarattomuudesta, jään vain odottamaan tutkimusta, jossa tarkastetaan parinkymmenen tupakoitsijan terveys. Tietooni ei ole tullut mitään, mikä osoittaisi, että muunlainen vesiensuojelu olisi kärsinyt elohopeajupakasta. hän kuuluu siihen tilastolliseen enemmistöön, jolle ei tässä vaiheessa pitäisikään tapahtua mitään. On perin valitettavaa, että T yöterveyslaitoksen tutkimuksessa otettiin sama lähtökohta. verisuonten kalkkeutumiselle. Pylväsdiagrammin huono korrelointi voi johtua esim. Turvallisuusnormeja asetettaessa joudutaan ama käyttämään keinotekoisia rajoja. Saman ongelman kanssa joutuvat elintarvikevalvojat tekemisiin päivittäin, eikä se pudota pohjaa heidän työltään. Biosynteesi-elohopea on ilmeisesti muuan luonnon monista myrkyllisistä kemikaaleista, ja sen myrkyllisyysastetta ei ole riittävästi selvitetty. aivoja vaurioittaville tapahtumille, esim. Nämäkin vahingot voivat olla tilastollisia ja siten vaikeasti osoitettavissa, mutta siitä huolimatta niiltä on suojauduttava. Saastuneisuuden astehan on täysin liukuva käsite, Jos on harkittu oikeaksi asettaa raja esim. 3. 6. L inkola jättää sanomatta, miten hän määrittelee synteettisten saasteiden nykypitoisuuksien harmittomuuden. Edelläolevasta voinee kuitenkin päätellä hänen tarkoittavan sitä, että kalakannat eivät vielä ole tuhoutuneet. Ruotsin lintutieteilijät ovat sitä paitsi osoittaneet sitovasti, että heidän vesilintujensa elohopea on peräisin Ruotsista. 4. Mielestäni on jokaisen ihmisen sallittava syödä elohopeakalaa tai polttaa tupakkaa, mikäli hän niin haluaa, kuitenkin edellyttäen, että hänelle kerrotaan tekoon liittyvistä vaaroista. Vaikka luonnonsuojelu vanhastaan onkin ollut luonnon suojelua ihmistä vastaan, se ei toki tarkoita, että nykyajan luonnonsuojelijan olisi oltava hiljaa, jos näkee jonkun vaaran uhkaavan ihmistä vain sen vuoksi, että vaaran torjuminen vaatii kuluja ja siten rasittaa luonnonvaroja. Mikäli saastunutta kalaa välttämättä halutaan myydä, pitäisi se siinä tapauksessa merkitä asianmukaisin tavaraselostein. Mikäli tarkastus ei osoita heissä nikotiinitai häkämyrkytyksen oireita, voitaisiin ilmeisesti väittää, että tupakoinnilla ei ole mitään vaikutusta ihmisten terveyteen. siitä, että ilmoitetut kalamäärät olivat summittaisia saasteen jakautuma vesialueilla on epätasainen -· eri ihmisyksilöiden välillä on aineenvaihdunnallisia eroja määritykset ovat epätarkkoja (kuten Sumari on itse esittänyt). Tutkimusten vaatimaksi ajaksi on Ruotsissa harkittu oikeaksi asettaa tilapäiset turvallisuusnormit. 10. Tietääkseni Ruotsi on myös ainoa maa, jossa edes jonkinlaisella tarkkuudella tunnetaan elohopeasaasteen lähteet ja nykyinen laajuus
Ainakaan toistaiseksi näistä ravintoaineista ei siis näytä olleen kenellekään minkäänlaista haittaa ja tällöin on puhuminen perintötekijöiden vahingoista, sikiökehityksen häiriöistä yms. Harjoittamalla kauhupropagandaa, asettumalla korkeille lääketieteellisille koturneille ja vähättelemällä niiden tutkijoiden ja asiantuntijoiden mielipiteitä, jotka eivät satu sopimaan toisin ajattelevan mielipiteisiin, aiheutetaan hämminkiä ja paljon vahinkoa tutkimukselle ja koko asialle. Ympäristössämme kuitenkin on suuret määrät erilaisia myrkyllisiä, synteettisiä ja myös luonnosta peräisin olevia, aineita. Allekirjoittanut on Lidingössä pidetyssä suljetussa, asiaa käsitelleessä kokouksessa esittänyt niistä ennakkotiedonannon, jonka tuloksena todettiin, ettei kenessäkään tutkituista havaittu mitään oireita taikka sairaustilaa, jonka syynä tähänastisen tietämyksemme mukaan voisi ajatella olevan ravinnosta saadun elohopean. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä kirjoittaja on tällä tarkoittanut ja mihin perustuu kirjoittajan pätevyys tällaiseen arvosteluun. Mutta syytökset elinkeinon vahingoittamisesta olisi todellakin suunnattava uudelleen. 5. Rinnastus toiseen elinkeinoon ja toiseen myrkkyyn: joko ollaan hiljaa, kun jostakin ruishalmeesta löytyy torajyvää tai viedään koko vuoden ruissato kaatopaikalle ja varmuuden vuoksi lopetetaan rukiin viljely ja saatetaan maanviljelijät työttömiksi. Kirjoituksessa oleva, ihmisten hiusten elohopeapitoisuuksia kuvaileva pylväikkö, joka on julkaistu päivälehdissä ja muualla, ei ole allekirjoittaneen laatima eikä tällaista pylväikköä olisi saanut julkaista 20 ainakaan sellaisessa demonstratiivisessa muodossa kuin se on tehty ja keskustelematta asiasta. Kysymyshän on vähäisten vesialueiden kalastuksesta. 6. Pohjoismaissa ei näet yhdessäkään monista tutkituista, sellaista kalaa runsaasti kuluttaneista henkilöistä, joiden kalojen elohopeapitoisuus on ollut luonnollista pitoisuutta korkeampi, ole havaittu minkäänlaisia haittavaikutuksia. Ja kuitenkin viranomaisemme ovat nähtävästi näin tehneet, aiheuttaessaan päättämättömyydellään suunnattomat kansantaloudelliset vahingot, kieltäytyessään antamasta yhtään mitään järkevää ohjetta kuluttajille. Linkolan esittämää logiikkaa seuraten voitaisiin luonnonsuojelun vastaisena tyrmätä melkein mikä hyvänsä suunnittelua ja varoja vaativa toimenpide, koska sen vaatimat varat viime kädessä otetaan metsästä. Siltä osin kuin Linkolan syytös kohdistuu >>Luonnonsuojeluyhdistyksen Helsingin-herrojen>> elämäntapoihin, se varmasti osuu maaliinsa. Hänen siellä esittämänsä tiedonanto on siten va. Jo nyt on ilmennyt mm., että korkein pylväs ei johdu pelkästään kalaelohopeasta, vaan sisältää tuntemattoman määrän muusta lähteestä peräisin olevaa, ilmeisesti vaaratonta, elohopeaa. Menisi mahdottomuuksiin, jos jokaisen niiden osalta ryhdyttäisiin sellaisiin toimenpiteisiin ja menetelmiin kuin tässä asiassa mm. täysin ennenaikaista ja vastuutonta yleisön peloittelua. Puheena olevat tutkimukset ovat vielä suurelta osin keskeneräisiä eikä tuloksia ole julkaistu tutkijoitten toimesta missään tieteellisessä julkaisussa. iissä ei ainoastaan leimattu kalaelohopeakohua aiheettomaksi vaan, ennen tutkimusten aloittamista esitettiin halventavia mielipiteitä henkilöistä, jotka eivät pitäneet tilannetta yhtä vaarattomana. Nämä rajat eivät nimittäin tarkoita kalaravinnosta mahdollisesti elimistöön tullutta elohopeaa tai metyylielohopeaa, vaan työhuoneissa tai muualla, lähinnä hengitysilmasta, saatuja pitoisuuksia. Elohopeaongelman järkevään hoitamiseen tarvittavat varat eivät toki järkyttäisi kansantalouttamme Itä-Lapin kansallispuiston verran. Lidingön kokous ei ollut suljettu, kuten Sumari väittää. Harhauttava on myös kertomus työterveyslääkäreiden kokouksesta ja täällä laaditusta ehdotuksesta kansainväliselle työterveyskongressille turvallisuusrajoista elohopealle ja metyylielohopealle. Edelliseen: Pertti Sumari Työterveyslaitos Ennakkoasenteista ovat mielestäni parhaana todisteena Sumarin ja eräiden muiden lääkärien lehdistölle antamat lausunnot viime keväänä, jolloin asia tuli yleiseen keskusteluun. Kalaelohopeaongelma on epäilemättä mielenkiintoinen ja tutkimisen arvoinen asia. hatta kalastajaa työttömäksi. Teuvo Suominen Arv. toimittaja Lehden n:o 5/1968 olleen Teuvo Suomisen kirjoituksen >>Elohopeakiista>> johdosta pyydän kunnioittaen tilaa seuraaville reunahuomautuksille: Kirjoituksesta saa sen käsityksen, että kirjoittaja leimaa Työterveyslaitoksen Ahvenkoskella ja muualla suorittamat tutkimukset puolueellisiksi ja ennakkoasenteisiin sidotuiksi. ydinvoimalan tai atomipommin räjähdys saastuttaisi tilapäisesti osan Lapin jäkälälaitumista, niin olisiko saasteen löytäjä asetettava syytteeseen kokonaisen (poro)elinkeinon tuhoamisesta. yhdistyksen puheenjohtajan dos. Nuortevan ja artikkelin kirjoittajan toimesta on ryhdytty. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että ei pidä odottaa ensimmäisiä kuolemantapauksia tai muita vaurioita ympäristön saastuessa myrkyllisillä kemikaaleilla. Miten voidaan Li11kola11 tavoin ajatella näin sekavasti. 7. Linkolan logiikan mukaan olisi. Jos esim. Ahvenkosken tutkimustuloksia ei siten voi verrata mainittuun, Tukholman kokouksen ehdottamaan, turvallisuusrajaan metyylielohopealle
Suomen valtuuskuntaan pohjoismaisissa yhteisneuvotteluissa ovat kuuluneet prof. Mutta onko Sumari selvillä siitä, että vain suhteellisen harvat näistä ovat fysikokemiallisilta ominaisuuksiltaan sellaisia, että niillä on taipumus rikastua elimistöön pitkien ajanjaksojen kuluessa. Sen vuoksi sen suhteen olisi noudatettava tiukempia normeja. Keväällä kolme keskustapuoluetta julkisti yhteisen luonnonsuojelujulkilausuman ja sosiaalidemokraattinen puolue on asettanut toimikunnan valmistelemaan luonnonsuojelusuunnitelmaa puolueohjelmaan. Näissä olosuhteissa ongelman vähättely osoittaa mielestäni paljon suurempaa edesvastuuttomuutta kuin kehotukset varovaisuuteen. Linkola. On asetettu toimikunta selvittelemään vesihallituksen perustamista. P. En missään tapauksessa kannata kauhupropagandaa. Sumari on oikeassa: työterveyslääkärien esittämä -normi ei ole suoraan rinnastettavissa kalaelohopeaan. H. Suomi osallistuu luonnonsuojelu vuoden 1970 päämäärien toteuttamiseen pohjoismaisen yhteissuunnitelman puitteissa. Luonnonsuojelu on miltei päivittäin ollut esillä lehdistössä, radiossa ja televisiossa sekä erilaisissa esitelmissä ja keskusteluissa. Valtiovalta on myös osoittanut määrärahan käytettäväksi >>Euroopan luonnonsuojeluvuosi 1970•> valmisteluja varten, ja pääministeri Mauno Koivisto on lupautupaasti referoitavissa. Muista luonnonsuojelutapahtumista mainittakoon seuraavat: Suomen itsenäisyysjuhlavuoden rahaston (SITRA) rahoituksella on aloittanut toimintansa ympäristön pilaantumista tutkiva työryhmä (prof. R. Kalaelohopea sen sijaan kerääntyy elimistöön ilman jatkuvaa valvontaa. J. Mikola, prof. Sen sijaan on ilmeisesti tarpeen käyttää julkista sanaa :Silloin, kun asianomaiset viranomaiset joko välinpitä_mättömyyttään tai perehtymättömyyttään suhtautuvat nut tämän vuoden kansallisen toimikunnan puheenjohtajaksi. Teuvo Suominen 21. Yleisen käytännön mukaisesti tällöin voidaan mennä lähemmäksi vaara-rajaa kuin kontrolloimattomissa olosuhteissa. Sumari on yrittänyt. Ennen kaikkea tällaisia ovat kloorattuihin hiilivetyihin kuuluvat hyönteismyrkyt, PCB-aineet, eräät radioaktiiviset isotoopit sekä metyylielohopea. Standertskjöld ja maist. Kyseisen normin merkitys sen 1,ijaan ei voine riippua siitä, mitä tietä yhdiste tulee elimistöön, sillä kysymyksessä on nimenomaan veren metyylielohopeapitoisuus. Kalliola, dos. Olen täysin selvillä siitä, että ympäristössä on suuret määrät erilaisia myrkyllisiä aineita, sekä luonnollisia että synteettisiä. 8. P. M. R. Nuorison kansainvälisen luonnontutkimusja -suojeluliiton (IYF) leiri ja vuosikokous pidettiin 1.-15. Voidaan sanoa, että Suomessakin on vihdoin tapahtunut nykyaikaisen luonnonsuojelukäsitteen läpimurto, joka näyttää vähitellen johtavan myös hallinnollisiin uudistuksiin. Diagrammi perustuu Sumarin esittämiin lukuihin, eikä sen piirtäjä voi olla vastuussa alkuperäisten lukujen virheellisyyksistä. Kaikilla näillä on todettu olevan haittavaikutuksia, jotka voivat vaatia sukupolvienkin ajan tullakseen näkyviin, ja tämän johdosta niitä koskevia turvallisuusnormeja on jatkuvasti tiukennettu. Ryhänen ja dipl.ins. Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aloitettiin syksyllä luonnonsuojelun ja maisemanhoidon opetus yliopistollista arvosanaa varten. Mikäli korkeimman pylvään tarkoittama hiuselohopea on tilmei1,esti vaaratonta elohopeaa~, niin miksi S11marin esittämien tulosten mukaan saman henkilön veressä oli ylivoimaisesti korkein Suomessa mitattu alkyy/ielohopeapitoisuus. Nuorteva, agr. Niinpä edellä mainitun »Luonnonsuojeluvuosi 1970•>:n valmisteluihin varattiin valtion vuoden yliolkaisesti esille tulleeseen ongelmaan. Normi koskee metyylielohopeaa, joka tulee elimistöön valvonnan alaisissa olosuhteissa. Tähän viittaa selvimmin kirjelmä, missä sisäasiainministeriö antoi Valtioneuvoston kanslialle tehtäväksi laatia kiireellinen selvitys siitä, miten luonnonsuojelun ja luonnonhoidon hallinto olisi maassamme järjestettävä, jotta tarpeellinen keskitys saataisiin aikaan. Toisaalta on kuitenkin todettava, että konkreettista edistystä ei aina ole tapahtunut siinä määrin kuin yleisesti vallitseva myönteinen suhtautuminen antaisi aiheen olettaa. Leskelä). Suomen kalojen metyylielohopeatilanne on tässä suhteessa räikeä poikkeus, koska vieläkään ei ole pidetty tarpeellisena turvallisuusnormien asettamista. Luonnonsuojeluyhdistyksen lausunnot ja kannanotot ovat saaneet osakseen paljon huomiota tiedotusvälineissä, ja poliitikot ovat toistaneet niitä puheenvuoroissaan. Kuusamossa. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toimintakertomus vuodelta 1968 Vuosi 1968 on ollut luonnonsuojelumielessä varsin ilahduttava sikäli, että yleinen mielipide on selvästi kääntynyt luonnonsuojelulle myönteiseksi. Erityisen tarpeellinen on avoin keskustelu silloin, kun yleisöä pyritään rauhoittamaan harhaanjohtavin perustein, kuten mm
V. Reino Kalliola, dos. Hallituksen varapuheenjohtajana on toiminut maat.metsät.kand. Rauno Rtmhijärvi ja apul. Neuvoston ja hallituksen toiminta Neuvoston puheenjohtajana on edelleen toiminut kansanedustaja V. Martti Linkolan tilalle. Antti Haapanen, luonnont.kand. tohtori Erkki Pulliainen metsänhoitaja Pentti Solanterä metsänhoitaja Einari Valleala toimittaja Asko Vuorjoki Erovuoroisista neuvoston jäsenistä valittiin prof. Ilmari Hustich, varatuom. Puhetta johti fil.tri. Muut hallituksen jäsenet ovat maat.-metsätiet.kand. Annanpalo ja (9. Erkki Palmu ja fil.maist. Yhdistyksen ansiomerkit jaettiin seuraaville henkilöille: Kultainen : professori Hans L11ther varatuomari Eero-Pekka Paavolainen Hopeinen: kanslianeuvos Kurt Antell metsätalouden tarkastaja Yngvar Blomgren toimittaja Jukka Häyrinen varatuomari Kullervo Kemppinen arkkitehti Raimo Narjus toimittaja Reino Paasilinna maat.-metsät. Toiminnanjohtajina ovat toimineet agr. Hallituksella on ollut 11 kokousta, joissa on kertynyt n. P. 0. siirtämällä kirjapainon kanssa tehdyn sopimuksen mukaan painatuslaskujen maksamista seuraavan tilivuoden puolelle. H. Huhta. Yhdistys piti myös valtionvarainministeriön maatalousjaoston edustajille informaatiotilaisuuden valtionavun tarpeellisuuden perustelemiseksi. tri E. 1969 budjettiin aivan riittämätön määräraha, eikä yhdistyksen toimintaan ole myönnetty anottua valtionapua. metsästyksenvalvoja Heikki Suomtts uudelleen. seuraavat asiat: luonnonsuojelulakiehdotus, kunnallisvaalit ja luonnonsuojelu, meluntorjunta, yhdistyksen luonnonkäyttösuunnitelmaehdotus, Lokan ja Porttipahdan allashakkuut, kertakäyttöpakkaukset, koskikysymys, ravintoketjujen metyylielohopeasaastuneisuusongelma. Vuoden tuiostase saatiin tasapainotetuksi tilapäisratkaisujen avulla mm. ämä kaikki valittiin uudelleen. 0. 9. 44 kokoustuntia ja 169 pöytäkirjapykälää. Seppo Sanaksenaho. Käsiteltävänä ovat olleet mm. Kansanedustaja V. Göran Bergman, prof. Hallituksen jäsenistä olivat erovuorossa tekn.yo. 4. Uotila. Pekka Nttorteva. Pulliainen (petoasiantuntija), hum.kand. Talous Suomen Luonnon juhlanumeron vuoksi yhdistyksen talous joutui suuriin vaikeuksiin, sillä vastoin odotuksia ei opetusministeriö myöntänyt apurahaa painatusta varten. Pekka Nuorteva. Harri Dahlström, fil.lis. Uusina jäseninä neuvostoon tulivat arkkit. Mäkinen, maisemanvalvoja Ario Reinola ja prof. lähtien) fil.lis. Eero-Pekka Paavolainen, prof. Murheellisinta on, että maatalousministeriön luonnonsuojelulakitoimikunnan valmisteltavana oleva ehdotus uudeksi luonnonsuojelulaiksi on siinä määrin typistetty luonnonsuojelulakikomitean esityksestä, ettei se kesällä 1968 lausuntokierrokselle lähtiessään enää sisältänyt olennaisia parannuksia nykyisin voimassaolevaan lakiin eikä tehostumista luonnonsuojeluhallintoon. Veikko Huhta ja dipl.ins. Kirjanpitäjänä ja toimistoapulaisena on toiminut rva Eini Nordman. Lisäksi valittiin metsänhoit. Mäkinen, varapuheenjohtajana prof. Suominen (biosidiasiantuntija). Vuosikokous Yhdistyksen vuosikokous pidettiin maaliskuun 10. Linkola (kalottiasiantuntija), ja fil.kand. Heikki Annanpalo, fil.tri. Olavi Hilden. Kauan odotetut lakiesitykset, luonnonsuojelulaki ja ulkoilulaki, eivät vieläkään ehtineet eduskuntakäsittelyyn. Mäkinen on tehnyt kaksi eduskunta-aloitetta määrärahan varaamiseksi SL Y :lie valtion vuoden 1969 budjettiin. Muina hallituksen nimeäminä toimihenkilöinä ja asiantuntijoina ovat toimineet agr. J. H. Kokouksessa valittiin professori Niilo Söyrinki yhdistyksen kunniajäseneksi. Standertskjöld (taloudenhoitaja ja pohjoismainen yhdysmies), maat.-metsätiet. Dahlström, sihteereinä dipl.ins. Peitsa Mikola, kansaned. Standertskjöld ja (1. Vuoden aikana on ollut 3 kokousta, jotka kaikki yhdessä hallituksen kanssa. Viljo Martikainen. Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen dos. Urpo Häyrinen ja dos. Valter Keltikangas, prof. M. Määrärahaa ei kuitenkaan otettu budjet. Olli Lehtovuori ja metsänhoit. Hallituksen ja neuvoston välistä yhteydenpitoa on tehostettu jakamalla hallituksen kokouspöytäkirjat neuvoston jäsenille. Keltikangas ja sihteerinä toiminnanjohtaja. V. lähtien) fil.kand. päivänä Tieteellisten seurojen talolla Helsingissä. Holger Ahlqvist heidän varamiehikseen. J. 0. Niilo Söyrinki. V. Muut neuvoston jäsenet ovat prof. 22 Tilintarkastajiksi valittiin uudelleen HTM tilintarkastaja, ekonomi Lattri Matikainen ja metsänhoitaja, PM Pasi Lehmusluoto varsinaisiksi ja KHT kauppatiet.maist. Matti Keltikangas paikkakunnalta muuton takia hallituksesta eronneen hum.kand. T
Finlands Natur on ilmestynyt yhtenä 34-sivuisena numerona agr. Tuusulassa syksyllä 1966 yhdessä Kotiseutuliiton, Maalaiskuntien Liiton ja Suomalaisuuden Liiton kanssa järjestetyn maakunnallisen kotiseututyön seminaarin alustukset ja keskustelut ovat ilmestyneet kirjasena »Kehirtyvä kotiseututyö,>. Perustajina tulevat olemaan nyt mukana olleet ja muut hankkeesta mahdollisesti kiinnostuneet järjestöt. Keväällä järjestettiin kaksi yleisöretkeä saaristoon ja yksi Helsingin Laajalahdelle. Suomen Luontoa 4/67 on jaettu 1000 kpl Matkailuliiton kautta. 7. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys jatkaa toimintaansa yhtenä maan luonnonsuojelujärjestöistä, kunnes koko maan peittävä alueellisten luonnonsuojelujärjestöjen verkko on luotu ja liittynyt keskusjärjestöön. -68 50 :n järjestön allekirjoittamana. 6. 1000 :lie metsästäjälle ja maan kaikille kirkkoherroille on lähetetty kiertokirje, joka sisälsi Suomen Luonnon näytenumeron ja kehoituksen liittyä yhdistyksen jäseneksi. Kirjelmässä pyydettiin Valtioneuvostoa ryhtymään toimenpiteisiin valtakunnallisen luonnonkäyttösuunnitelman laatimiseksi. Kesäkuussa yhdistys jätti Maatalousministeriön luonnonsuojelulakitoimikunnalle lausunnon valmisteltavana olevasta luonnonsuojelulakiehdotuksesta. P. Andsten, fil.lis. 9. Luonnonsuojelun tiedotusvaltuuskunnan perustamista ja luonnonsuojelun mainoskampanjan aloittamista on suunniteltu . Keskustelujen perusteella kokous päätyi esittämään, että maahan perustetaan luonnonsuojelujärjestöjen keskuselin, johon kuuluu vain järjestöjäseniä. Organisaatiouudistusta valmistelevaa toimikuntaa täydennettiin siten, että siihen kuuluivat dipl.ins. Tampereella syksyllä 1967 pidetyillä sosiaalisen luonnonsuojelun päivillä käytyjen keskustelujen pohjalta yhdistys laati kirjelmän, joka jätettiin Valtioneuvostolle 3. Lisäksi vuoden aikana on ilmestynyt 3 normaalia Suomen Luonnon numeroa yhteiseltä sivumäärältään 132. Valistusja tiedotustoiminta 1. 2. V. L ähdeoja, oikeustiet.tri E. järjestettiin yhdessä K ansanvalistusseuran kanssa »luonnonharrastajan lomapäivät>> PäivöIän kansanopistolla. Seminaarien oppilaille järjestettiin kirjoituskilpailu, johon osallistui 8 seminaaria. Suomen Luonto 30-vuotisen toimintansa kunniaksi yhdistys julkaisi 152-sivuisen juhlanumeron >>Totaaliseen suunnitteluun>> (Suomen Luonto 23/68), missä 33 luonnonsuojeluun ja luonnonvarojen käyttöön liittyvien alojen asiantuntijaa pyrkii esittämään läpileikkauksen nykyaikaisen luonnonsuojelun tehtävistä ja tavoitteista. Hallitus on neuvotellut lainansaantimahdollisuuksista Suomen Luonnonsuojelun Säätiön kanssa. Standertskjöldin toimittamana. Organisaatiouudistus Edellisen vuoden aikana vireille pannusta organisaation uudistuksesta pidettiin vuosikokouksen yhteydessä 9. T euvo Sttominen. Yhdistyksen oman jäsenkunnan lisäksi juhlanumeroa on levitetty noin 3500 kpl eri laitoksille ja yksityisille henkilöille. Heinäkuussa järjestettiin Itä-Lapin vaellus yhteistoiminnassa Suomen Partiopoikajärjestön kanssa. 5. Kordelinin Säätiöltä 2000: toiminnan tukemiseen ja H . Toimitussihteerinä on toiminut fil.kand. Routamo ja lääket. K. M. ja kir.tri S. Lausunnossaan yhdistys totesi, ettei toimikunnan laatima ehdotus vastannut ajan vaatimuksia, ja esitti useita 23. Htthta, fil.lis. Toimikunta on valmistellut ehdotukset keskusjärjestön säännöiksi ja perustettavien seudullisten järjestöjen mallisäännöiksi. Lausuntoja ja aloitteita 1. 1968 neuvottelutilaisuus. Vuoden 1968 aikana yhdistys sai seuraavat apurahat : opetusministeriöltä 13.000 : painatusavustuksena, A. Johtajana toimi dipl.ins. H. Samalla Suomen Luonnonsuojeluyhdistys muuttuu vähittäisesti Helsingin alueen luonnonsuojelujärjestöksi. A nnanpalo. Lehdistölle on lähetetty 15 kiertokirjettä, jotka ovat sisältäneet uutisia yhdistyksen tekemistä aloitteista, lausunnoista jne. N umeron toimittivat metsänh. 4. Ehdotukset on lähetetty lausunnolle luonnonsuojelun piirissä toimiville järjestöille, joilta samalla on tiedusteltu mielipiteitä käytännön järjestelyistä. 10. Ste11i11s. tiin, joten vaikea taloudellinen tilanne jatkuu edelleen. J. 2. S110fJlinen. 11. K arlströmin Säätiöltä 500: lounaisessa saaristossa suoritettavaan luonnonsuojelututkimukseen. Mustanoja ja fil.kand. Lisäksi Biologian ja maantieteen opiskelijain yhdistys Symbioosi lahjoitti yhdistykselle pikkujoulujuhlansa tuoton 1122: mk. 3. H. T. Tiedustelun tulokset ovat kuitenkin käytettävissä vasta vuoden 1969 puolella. 2528. Suomen Luonnon lisäksi jäsenistölle lähetettiin kiertokirje keväällä 1968. Yhdistyksen luonnonsuojelunäyttely on vuoden aikana ollut näytteillä 25 kertaa eri puolilla maata. 6. J. 8. 3. A1111anpalo (puheenjohtajana), luonnont.kand. 5
R. H qyrinen, on valmistanut suunnitelman Pohjois-Suomen nykyisten kansallispuistojen laajentamiseksi ja eräiden uusien perustamiseksi. Kokouksia 1. K yselykirje Espoon kauppalanhallitukselle Laajalahden kaatopaikkahankkeesta. V . Lausunto rantakaavalaista sisäasiainministeriölle. Porin kaupungille lausunto ketunmetsästyksestä Yyterin alueella. Lisäksi yhdistys on vuoden aikana lähettänyt eri laitoksille ja järjestöille seuraavat lausunnot ja kirjelmät: 4. 21. Hakkarainen (Valtion voimataloustoimisto), os.siht. Rtmbijärvi ja LuK U. Soiden suojelun nykyvaihe on selostettu Suomen Luonnossa 4/68, jossa todetaan, että soiden suojelutoimikunnan Etelä-Suomen säilytyssuunnitelmassa rauhoitettaviksi ehdotetuista soista metsähallitus rauhoitti kesällä 1968 yhteensä 33 aluetta, Yhdistys on myös valmistellut kansallispuiston perustamista Lounais-Suomen saaristoon, tukenut yksityiseltä taholta tehtyä aloitetta ulkoilupuiston perustamiseksi Tammelan ylängölle ja tutkinut mahdollisuuksia karhun rauhoituksen aikaansaamiseksi ainakin poronhoitoalueen eteläpuolella. 24 16. Asiaa on pidetty vireillä ja se on otettu esille vuoden aikana eri yhteyksissä. Lehdistölle alustava uutinen Pohjois-Suomen metsätasetoimikunnan mietinnön johdosta. 5. 7. Metsäviikon yhteydessä yhdistys järjesti 3. Kirjelmä yhdessä kolmen lintutieteellisen yhdistyksen kanssa metsästysja kalastusjärjestöille petolintujen suojelemiseksi. Lounais-Suomen kaupungeille kirjelmä Tammelan Ylängön ulkoilupuistosuunnitelmasta. Dahlitröm (Suomen Kalamiesten Keskusliitto ja SL Y). parannuksia, joissa puututtiin mm. 10. keskustelutilaisuuden aiheesta »Metsien ja soiden moninaiskäyttö.• Alustajina toimivat prof. yhdistys jätti Valtioneuvostolle kirjelmän, jossa kiinnitettiin asiaan vakavaa huomiota ja toivottiin Valtioneuvoston suorittavan asiassa nopean ja perusteellisen selvityksen. Kirjelmään liittyi yhdistyksen asettaman asiantuntijaryhmän muistio. 3. P. TVH :lle lausunto Kuopion-Varkauden syväväylään liittyvän Kannuksen sulun vaihtoehtoisista toteuttamismahdollisuuksista. Metsähallituksen ja SL Y:n yhteinen työryhmä, jossa yhdistystä ovat edustaneet prof. Metsähallitus on suhtautunut hankkeeseen myötämielisesti todeten kuitenkin, ettei aluetta voida muodostaa niin laajaksi kuin yhdistys on alun perin esittänyt. 11. Mäkinen (Suomen Matkailuliitto) ja MMK H. R . P. Mikol-1, prof. Lausunnon pääsisältö oli kuitenkin yhdistyksen ehdotus virallisen luonnonsuojeluorganisaation uudistamiseksi siten, että nykyisin hajallaan eri keskusvirastojen alaisina toimivista luonnonvarojen hoitoon liittyvistä hallintoelimistä muodostettaisiin yhtenäinen luonnonhoidon keskusvirasto Sisäasiainministeriön alaisuuteen. Kalliola, prof. Myös edellä mainittu Metsähallituksen ja SL Y:n työryhmä on käsitellyt soiden rauhoitusta. 2. Ruuhijärvi ja LuK Häyrinen, on jatkanut työtään soidensuojcluohjelman laatimiseksi Pohjois-Suomen osalta. Sisäasiainministeriölle kirjelmä, jossa pyydetään yleisen luonnonsuojelun edustusta ilmansuojelun ja meluntorjunnan neuvottelukunnassa. Aluehankkeet Itä-Lapin kansallispuiston perustamista pidetään edelleen yhtenä yhdistyksen tärkeimmistä lähitulevaisuuden tavoitteista. Suunnitelma, joka on ilmestynyt Suomen Luonnossa 4/68, käsittää kaikkiaan 10 aluetta, mukaanluettuna Itä-Lapin kansallispuisto. yhdistys järjesti Helsingissä Tieteellisten seurojen talolla keskustelutilaisuuden aiheesta >>Miten käytämme jäljelläolevat koskemme>>. Keskustelun alustivat teollisuusneuvos U. Mikola ja mh. 13. 4. Kokouksen 48 osanottajaa edustivat voimatalouden, matkailun ja luonnonsuojelun järjestöjä ja yhteisöjä, hallintoviranomaisia ja julkista sanaa. H allitus on vuoden kuluessa kerännyt tietoja vesien ravintoketjuihin kerääntyneestä metyylielohopeasta ja seurannut asian johdosta aloitettujen tutkimusten ja hallinnollisten toimenpiteiden kehitystä. Metsähallitukselle kirjelmä, jossa ehdotetaan suunnitellun Itä-Lapin kansallispuiston alueen kansantaloudellisen merkityksen tutkimista ja alueen rauhoittamista tutkimuksen ajaksi. 10. K. Valtioneuvostolle kirjelmä Lokan ja Porttipahdan säännöstelyaltaisiin jääneen puuston aiheuttamien maisemallisten ja kalataloudellisten haittojen poistamiseksi. Kokouksessa oltiin varsin yksimielisiä siitä, ettei jäljellä olevia koskiamme enää tulisi rakentaa. 6. Tarkempi selostus metyylielohopeakysymyksen vaiheista on Suomen Luonnon numerossa 5/68. SL Y:n ja Suoseuran asettama soidensuojelutoimikunta, jossa yhdistystä ovat edustaneet prof. 12. Turun kaupunginhallitukselle lausunto huvipuiston sijoittamisesta Ruissaloon. 15. 3. Raitasuo.. 10. luonnonja kansallispuistojen ja muiden luonnonsuojelukohteiden rauhoittamista, soranottoa ja luonnon saastuttamista koskeviin määräyksiin. Poliittisille puolueille kirjelmä, jossa ehdotetaan yhteisen mainosvihkosen julkaisemista Helsingin kunnallisvaalikampanjan yhteydessä. 9. Pohjoismaiden Neuvoston Suomen valtuuskunnalle lausunto kertakäyttöpakkauksista, 14. 8
4. H ämäläis-Osakunnan maakuntaseminaarissa. 4. Alustusesitelmän piti ylimetsänhoit. 6. Etelä-Karjalan kotiseutupäivillä. yhdistyksen puheenjohtaja P. Lisäksi hallitus on ollut edustettuna mm . Useat hallituksen jäsenet käyttivät kokouksessa puheenvuoroja. .). 2. Pohjois-H ämeen metsäammattimiesten luonnonsuojeluretkeilyllä. T. . Kansainvälinen toiminta 1. Syysmetsäpäivien yhteydessä yhdistys järjesti esitelmäja keskustelutilaisuuden aiheesta •>Puistometsät ja maiseman hoito•>. ,\1. yhdistyksen järjestämänä. Tampereella pidetyssä keskustelutilaisuudessa •>Onko metsäammattimies luonnon tuhooja•>. Seirok11 Sakai11 (käynnin johdosta jätetty Maatalousministerille kirjelmä hänen esittämistään näkökohdista), Neuvostoliitosta toht. Suomen Ladun 30-vuotisneuvottelupäivillä. P. 7. seuraav issa tilaisuuksissa: 5. R . 6. 16. H . Nuortevo, fil.maist. 7. Stondertskjöld on osallistunut Roomassa pidettyyn kansainväliseen öljyvahinkokongressiin. U.C. Suomen ylioppilaskuntien liiton kotiseutututkimuksen järjestämistä suunnittelevassa toimikunnassa. Nuortevo piti E läinlääketieteellisen korkeakoulun ylioppilaskunnan järjestämässä teach-in keskustelussa Helsingissä alustusesitelmän aiheesta >>valta ja vastuu miljöön saastuttamisessa>>. J. 20. 4. Lääkintöhallituksen elohopeakokouksessa. Suomen Tiedeakatemian 60-vuotisjuhlassa. 13. Kokoukseen osa llistui kaikkiaan 60 henkilöä kahdeksasta maasta. Lapin matkailupäivillä. :n kasvatusja opetusjaoston LuoteisE uroopan VII kongressi pidettiin Suomessa 23.31. 21. Turun biologian ja maantieteen opiskelijain järjestämillä saaristopäivillä. Toini lff'ollin, fil.kand., Konnevesi. T. Savonlinnassa Itä-Savon Luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämässä esitelmätilaisuudessa. Vesiensuojelun N euvottelukunnan elohopeajaoston koko uksessa. Oulun yliopiston Sodankylän kesäerotuksessa. 15. J. 25. P. Satakunnan metsäteknikoiden päivillä. Tämän numeron kirjoittajat Pekko Borg, fil.lis., Helsingin yliopisto . 17. Stmulertskjö/d ja hum.kand . 24. 7. Limnologisymposiossa. N11orteva, agr. Erkki Kellomäki, LuK, Turun yliopisto . Agr. Nordforskin Lidingössä Ruotsissa järjestämässä pohjoismaisessa kokouksessa >> ordisk symposium kring kvicksilverproblematiken» yhdistystä edustivat dos. Biokemian laitoksen järjestämässä elohopeakeskustelussa. Medleri11. Vuosaari-seuran järjestämässä Vuosaaren käyttösuunnitelmia käsittelevässä koko uksessa. 3. S-L. 18. Suomen Arkkitehtiliiton neuvottelupäivillä >>Loma-Suomi 2000,>. 10. Kalliola, dos. N11ortevo ja fil.kand . 28. R oncken. 11. 0. E uroopan luonnonsuojeluvuotta 1970 valmistelevassa pohjoismaisessa kokouksessa Helsingissä ja Göteborgissa yhdistystä edustivat prof. SL Y on kuulunut jäsenenä Kansainväliseen Luonnonsuojeluliittoon (I. Linkola. 5. 8. Dothen ja Yhdysvalloista prof. 9. 26. Suomen Itsenäisyysjuhlavuoden rahaston juhlakokouksessa. Kokous ja alustusesitelmä herättivät julkisuudessa suurta huomiota. 14. I.U.C. T. Kongressiin liittyi PohjoisSuomen retkeily ulkolaisille osanottajille ja neuvottelut suomalaisten opettajien kanssa luonnonsuojeluopetuksen hoitamisesta eri kouluasteilla. Vuoden aikana yhdistys on aloittanut luonnonsuojelualan julkaisujen vaihdon usean IUCK :n jäsenjärjestön kanssa. Valter Keltikongos, prof. 25. 3. Näissä sekä lukuisissa muissa tilaisuuksissa yhdistyksen edustajat ovat pitäneet n. Syysmetsäpäivillä. Valtakunnallisilla vesiensuojelupiiivillä. Rakennustaiteen Seuran panelikeskustelussa >>Merimaisemiemme tulevaisuus•>. , Helsingin yliopisto. 22. Vesiensuojelun neuvottelupäivillä. 27. ja rva]. Negrobovi11, Itä-Saksasta prof. 19. F. Esko L oppi, rehtori, Lieksa. Radiokemian laitoksen eloho peakollokviossa . 22. Suominen. 50 esitelmää ja alustusta luonnonsuojelu kysymyksistä. Ulkomaisina vierailijoina yhdistyksen puheenjohtaja on ottanut vastaan Japanista prof. Symbioosin asettamassa Helsingin Yliopiston luonnonsuojeluopetusta käsittelevässä toimikunnassa. 12. 23
Kunkin rodun hyvät ja huonot puolet on mainittu, joten koiranostoa harkitseva voi saada kirjasta tervetulleita vihjeitä usein kovin vaikeata rodunvalintaa suorittaessaan. Kirjan suurin ansio lienee siinä, että alkuperäisteokseen (När-Var-Hur, Hunden som hobby, 1966) on koottu kolmentoista Ruotsin parhaimman koiraspesialistin koiraharrastuksen eri muotoja käsittelevät artikkelit, joissa he kukin antavat omalta erikoisalaltaan ja omiin laajoihin tietoihinsa ja pitkäaikaiseen kokemukseensa perustuvia neuvoja ja ohjeita, joita ei hevin lähde kritisoimaan tai asettamaan kyseenalaiseksi ainakaan silloin kun tietää, että he ovat koiramaailman tunnettuja ja tunnustettuja auktoriteetteja ja ansioituneita alansa asiantuntijoita. Siitä huolimatta teoreettinen koiratietous on koiranomistajien, valitettavan usein jopa kasvattajienkin keskuudessa perin vajavaista ja pintapuolista. Se on alusta loppuun huolellisesti suunniteltu, selvästi jäsennelty, asiallista ja tarkoituksenmukaista tietoa sisältävä, koiraharrastusta laajasti ja monipuolisesti käsittelevä jokaisen koiranystävän ja -omistajan opaskirja. Siinä on 128 eri koirarotua esittelevää koko sivun värivalokuvaa, ja vain harvoin koiranystävä saa nähdä niin paljon koirakauneutta yhdellä kertaa. Viimeisen puolen vuoden aikana tilanne on kuitenkin tältä osin huomattavasti parantunut. Hinnaltaankin se on varsin kohtuullinen (18,). Niillä kaikilla, niin eritasoisia kuin ne ovatkin, on oma merkityksensä koiraharrastuksen parissa viihtyville ihmisille. Lis. Nurminen on myöskin kirjoittanut metsästyskoi.rien käyttöä, koulutusta ja kokeita samoinkuin palvelusja tottelevaisuuskoulutusta sekä koiranäyttelytoimintaa esittelevät kirjan luvut. Rotukuvauksien yhteydessä fylogeniaa on käsitelty kiitettävän suppeasti, joten varsinainen rotumääritelmä on riittävän perusteellinen ja tarkka. Sir Richard Glyn: Koirat Suuri tietokirja Suomeksi toimittaneet Heikki Caselius ja Saki Paatsama WSOY 1968 Painoasultaan ja ennen kaikkea kuvitukseltaan upein suomeksi ilmestyneistä koirakirjoista. akromegalia; termi oikein varsinaisessa akromegaliaa käsittelevässä luvussa). Kirjallisuutta Koirista Koiraharrastus on maassamme elintason nousun mukana hyvää vauhtia yleistymässä. Erityisen kiitoksen ansaitsee koiranjalostusta käsittelevä kirjan osa, 26 jossa selvitetään perinnöllisyystieteen alkeiskäsitteitä ja sanastoa ja tehdään selkoa koiranjalostustyöstä perinnöllisyystieteen pohjalta. Luonnosta ja koirasta yhtenä luonnon osatekijänä kiinnostuneelle kirjan kuvat ovat mieltä lämmittävää katseltavaa. lis. Hänen käännöstyönsä on asiantuntevaa ja sujuvaa muutamia ehkii painovirheiksi katsottavia poikkeuksia lukuun ottamatta (agromegalia, po. On joskus suorastaan hämmästyttävää todeta, kuinka puutteellisin ennakkotiedoin perheeseen hankitaan koira, ja vielä ikävämpi tilanne on silloin, jos koiranpentu ostetaan kasvattajalta ( = koiranomistaja, joka teettää nartullaan pentuja lähinnä myyntitarkoituksessa), jonka sekä yleinen koiratietous että myöskin rotutietous perustuvat vain oman koiran hoidosta ja kasvatuksesta saatuihin vähäisiin kokemuksiin. Kuvaus on suoritettu vapaasti ja elävästi usein koiran oman kotiseudun maisemassa tai muutoin sen luon. Toivoa sopii, että usein kovin umpimähkäisesti, jopa edesvastuuttomastikin siitosta harjoittavat koiranomistajat ja -kasvattajat lukisivat tämän luvun erittäin huolellisesti ja myöskin soveltaisivat annettuja tietoja käytännössä! Koirakirjan kääntäjällä, fil. Karl Henning ja Peter Gttmbel (toim.): Mitä-Missä-Milloin Koirakirja Suomennos: Nfatti Nurminen Otava 1968 Parhain ja monipuolisin uusista koirakirjoista on MitäMissä-Milloin -sarjan Koirakirja . Tämän kuvakokoelman aikaansaaminen on vaatinut yhdeltä ihmiseltä paljon aikaa ja vaivaa, paljon uupumatonta asianharrastusta ja työtä, mutta tulos o nkin sitten vakuuttava. Tilanteeseen on osaltaan syynä merkillisen vähättelevä ja välinpitämätön suhtautuminen kirjatietoon käytännön koirankasvatuksen täydentäjänä, osaksi taas se ikävä tosiasia, että nimenomaan suomeksi ilmestynyttä koirakirjallisuutta on tähän saakka ollut niukasti saatavana. Eri kustantajat ovat tuoneet kirjamarkkinoille ainakin neljä uutta suomenkielistä koirakirjaa, yhden rotu-, yhden roturyhmämonografian ja kaksi yleistä koiratietoutta sisältävää teosta. Tulkinnanvaraisia ovat niinikään eräiden palveluskoirakoulutusta käsittelevässä kirjan luvussa esiintyvien komentosanojen suomennokset. Kirjassa ei ole käsitelty sotakoiratai poliisikoiraei myöskään vinttikoirakoulutusta eikä -kilpailuja, mutta edellä mainitut lienevätkin sellaisia koiraharrastuksen spesiaalimuotoja, että niiden puuttumista kirjasta tuskin huomaa. Matti Nurmisella, on myös suuri ansio kirjan onnistumisessa. MMM Koirakirja ei pyri olemaan mikään suuri tietokirja, mutta vaatimattomasta nimestään ja painoasustaan huolimatta se on verraton koiraharrastusta monipuolisesti käsittelevä ja selventävä hakuteos ja käsikirja, helposti tarvittaessa esiin otettavissa ja helppohakuinen aakkosellisine asiaja rotuhakemistoineen
Ruotsinkieliseen käännökseen korjaus on tehty hienovaraisesti muuttamalla hieman tekstiä. T oisaalta on mainittu yksityisiä koiria ja kasvattajia, joiden merkitys rodun pos1t11v1sen kehityksen kannalta on ollut toisarvoinen, toisaalta on taas unohdettu mainita sellaisia kennelja kasvattajanimiä, jotka jopa vuosikymmeniä jatkuneen kasvatustyönsä ansiosta ovat huomattavalla tavalla edistäneet kasvattamansa rodun kehitystä maassamme. Lukija tekee kuitenkin huomion, että kasvattajat on usein nimetty vain kuulopuheiden, joskus jopa kirjoittajan subjektiivisen näkemyksen pohjalta. », tuntu isi luontevalta olettaa, että Sir R ichard on nähnyt Mary Anne Thomsomit ainutlaatuisen kauniit koirakuvat ja että hän on niiden kehykseksi kirjoittanut kirjansa, jota hän ei ole tarko ittanutkaan kynologiseksi tietoteokseksi, vaan hänen tarkoituksensa on ollut lähinnä historioitsijana ja koiranystävänä kertoa koirista kaikille koirista pitäville ihmisille. J os kirja olisi käännetty yksinomaan alkuteoksen pohjalta ja sen asiainkäsittelyä noudattaen ja jos sen suomenkielinen nimi olisi suoranainen käännös englannista, lukija ei odottaisikaan löytävänsä kirjasta runsasta ja perinpohjaista asiatietoa, vaan hän lukisi sen ennen kaikkea elävänä ja mielenkiintoisena, kulttuurihistoriallista tietoa sisältävänä tarinana koirasta, ihmisen vanhimmasta ja parhaimmasta ystävästä. Varsinaisten rodunkasvatusten yhteydessä on esitetty majuri Hyttisen erittäin perusteellinen suomenajokoiran kuvaus, muiden suomalaisten koirarotujen täydellinen rotumääritelmä aina uusinta tulokasta lapinporokoiraa myöten on kirjan loppuosassa. Niitä ei vaivaa se liiallinen suurpiirteisyys, jolla monia kuvateoksia nykyisin toimitetaan. Sen vuoksi on valittaen todettava, että koska kirjassa mainitut kasvattajat on nimetty omavalintaisesti ja sattumanvaraisesti, tämä kirjan osa menettää merkityksensä asioista tietoisen lukijan silmissä. Sen vuoksi onkin annettava suuri arvo tähän kirjaan kootulle historialliselle aineistolle, jonka antamalle pohjalle on määrätystä koirarodusta kiinnostuneen helppo tarpeen vaatiessa lähteä keräämään yksityiskohtaisempia tietoja. . J os alkuteoksessa esitettiinkin moinen väite, olisi toivonut suomentajan biologina tehneen vaikkapa alahuomautuksena asiallisen korjauksen. Maailman luonto o 4, Kirjayhtymä, Helsinki 1968. Lo istavia kuvateoksia, asiallista, mutta sujuvaa tekstiä. Maailman luonto -sarjan ilmestyessä joutuu osa osalta uudelleen ihastuksen valtaan. Se on siis lähinnä kulttuurihistoriaa, ja siinä kuvataan koiraa ihmisen seura laisena ja auttajana esihistoriallisesta ajasta aina 1800-luvun lo ppupuolelle saakka, jolloin varsinaisen systemaattisen rotujalostustyön perinnöllisyystieteen pohjalta katsotaan alkaneen. Tähän ryhmään kuuluvina he pitävät kojoottia eli preeriasutta, sakaalia ja eräitä susia sekä luonnollisesti myös villakoiria, joita on eri puolilla maailmaa.>> J ohan toki linneläinen nimi Canis Ja111iliaris ilmaisee, että sillä tarkoitetaan v a i n j a y k s i n o m a a n k e s y ä k o i r a a , joten kukaan tieteellisen koulutuksen saanut tutkija ei varm astikaan ole edellä lainatun kaltaista väittämää tehnyt. A nja Kari Allen Keast: Australia ja Oseania. Rotujen Suomea koskeva histo ria on vaatinut kirjo ittajalta paljon aikaa ja vaivannäköä, ovathan maahantuonteja ja rekisteröintejä koskevat tiedot aikaisemmilta vuosilta monta kertaa puutteellisia. . Upea ja näyttävä lahjateos ennen kaikkea loistavan kuvituksensa ansiosta se sen sijaan kyllä on. . netta ja käyttöä, mutta varsinkin turkin väriä kauniisti korostavassa taustassa. K äytettävissäni ei ole ollut englanninkielistä alku teosta. Yhtenäistä roturyhmien saati sitten eri koirarotujen kehityshistoriaa on va ikea löytää erittäin runsaasta ja monia detaljeja sisältävästä asiapaljoudesta, joten lukijalle olisi ehkä ollut antoisampi ja helpo mmin omaksuttava tapa esittää eri roturyhmien ja rotujen synty tyypeittäin. Kuvat ovat liikunnallisia ja ja ilmentävät osuvasti kunkin rodun rakennetta ja luonnetta. Seuraava kirjasta lainattu kohta herättää ihmettelyä: >>Eräät tutkijat väittävät, että kesy koira on osa suuremmasta ryhmästä, joka kokonaisuudessaan muodostaa Ca11is Jamiliaris -lajin. Kukin käsiteltävänä oleva manner on 27. kasvattien sekä myöskin siitosja kasvattajaryhmien näyttelysijoitukset määrättynä ajanjaksona ja vertailemalla näin saatuja tuloksia. Kesyn koiran alkuperää valotetaan muutamin hajatiedoin. >> sekä edelleen esipuheen viimeisessä kappaleessa : >>Lopuksi olen muiden bistorioitsijain tavoin suuressa kiitollisuudenvelassa .. Koska kirjan alkuperäinen nimi on »Champion dogs of the world>> ja Sir R ichard G{yn toteaa esipuheensa alussa: >>Tässä kirjassa kerrotaa11 maailman tunnetuimmista koiraroduista . K oiran alkuhistoria on kerrottu elävästi ja mielenkiintoisesti, kronologisesti eri aikakausia seuraten ja läheisesti ihmisen historiaan liittyen. Kun suomalaiselle käännökselle on annettu vaativa nimi »Koirat Suuri tietokirja>> ja kun se nimenomaan tietokirjana myös päällyslehden takakannessa esitellään, lukija hieman pettyy ja suhtautuu sen antamaan tietomäärään varauksin. Koirien nykykasvattajista ja heidän työnsä tuloksista suomentajalla olisi ollut mahdollisuus saada täsmälliset ja oi keat tiedot Kennelliiton rotukirjanpitoa tutkimalla ja luetteloimalla siitä esim
Ja laskettuaan teoksen kädestään lukija on valmis suhtautumaan aivan uudella tavalla niin sirkuksessa äärimmäisen vaativaa työtään suorittavaan eläintenkesyttäjään kuin eläintarhan ristikoiden takana hyörivään luontokappaleeseenkin. e ovat kuitenkin luontonsa suhteen yksilöllisiä; esim. Vaisto28 ja käyttäytymistutkimusten päästyä vauhtiin, ennen kaikkea Kondrad Lorenzin uranuurtamana, on vähitellen oivallettu, että aivan kuten ihmisillä eläimilläkin elämä on tulvillaan tapahtumia ja niistä johtuvia merkityksellisiä tunteita sekä mielialoja. imenomaan kuvien ansiosta epäuskoisinkin maallikko vakuuttuu tapahtumien todenperäisyydestä. Paljon Australiasta puuttuvaa, on löydettävissä näiltä saarilta. Parasta kuitenkin ovat kuvat, tai useimmissa tapauksissa kokonaiset kuvasarjat. Kirjan 33 kertomuksesta useimmat käsittelevät suuria eläimiä kuten norsuja, sarvikuonoja, karhuja, hevosia sekä sirkusten isoja kissaeläimiä. WSOY 1967 Vasta aivan vi ime vuosikymmeninä viisas ihminen on huomannut, että eläimilläkin on oma kielensä. Uudesta Seelannista nisäkkäät puuttuvat miltei kokonaan, sen sijaan jotkut linnut elävät siellä nisäkäsmäistä elämää. kaniineista. Ikivanha on Australian manner, jonka kasvisto ja eläimistö eroavat läheisestä Aasiasta enemmän kuin se Afrikasta ja Euroopasta. Näiden tulkintaan ihminen nykyisinkin pystyy sangen vähäisessä määrin, koska eläinten kieli ei niinkään rakennu ääntelyiden vaan erilaisten käyttäytymispiirteiden ja ,ilmeiden•> varaan. Nimenomaan tätä kuvauksellisuutta voidaan pitää koko teossarjalle luonteenomaisena piirteenä. Suomentanut Panu Pekkanen. jaettu luontonsa mukaan pienempiin alueisiin, joihin sitten syvennytään varsin seikkaperäisesti, mutta kuvauksellisesti. 183 valokuvaa, joista piristävän säväyksensä antavat 24 värillistä, täydentävät tekstiä erinomaisesti. Jäämme jännittyneinä odottamaan, minkälaisia elämyksiä sarjan seuraavat osat, Aasia ja Etelä-Amerikka meille tarjoavat. Tässä yhteydessä on turha ryhtyä edes summittaisesti luonnehtimaan kunkin saariston ja saariryhmän, Melanesian, Fidzin, Samoan, Tahitin, Hawain, jne. Valtaosa teoksessa kuvatuista kokeista ja tutkimuksista on suoritettu eurooppalaisissa eläintarhoissa tai erityisissä avotarhoissa ja luonnonpuistoissa. Australia ja Oseania on täysivertainen Maailman luonto-sarjan osa. Teksti, jonka suomentamisessa Panu Pekkanen on onnistunut oivasti, on sekä eloisaa että asiallista. Australian luonto hämmästyttää outoudellaan ja Oseanian kohdalla joutuu tarkistamaan tavanomaisiin matkakertomuksiin ja värikalentereihin pohjautuvat mielikuvansa. Miljoonien vuosien eristyneisyydessään on Australian luonto myös kehittynyt omaan suuntaansa. »Ymmärrämmekö eläimiä, täyttää yhtä hyvin maallikon kuin tiedemiehenkin vaatimukset loistavana eläinkirjana. Vaikkei niiden luonto olisikaan niin monivivahteista ja lajirikasta kuin suurilla manterilla, se kiehtoo edelleenkin uuden ajan tutkimusmatkailijaa, luonnontieteilijää ja saarten asujamisto kansantietcilijää. Australian alkuasukas, joka tuhansia vuosia on elänyt esi-isiensä tapaan, poikkeaa muiden maanosien alkuasukkaista ehkä juuri siinä, ettei sovellu yhteiselämään valkoisten kanssa. Maisemat ovat paikoin eriskummaisia, kuin toiselta taivaankappaleelta, kasvillisuus ja eläimistö ainutlaatuista: eukalyptus-, saniaisja heinäpuita, kcnguruja, pussija nokkaeläimiä, emuja; vain harvoja mainitaksemme. Se viehättää kaikenikäisiä lukijoita ja varmasti tarjoaa herkullisia hetkiä kenelle tahansa. Tutumpia sensijaan ovat ne eläinja kasvilajit, joita maahan muuttaneet valkoiset roivat tullessaan ja joista monista kehittyi ajan mittaan maanvaiva, kuten esim. oleellisia piirteitä. Tällaisten tutkimusten tuloksia Gerhard Gronefeld on taitavana valokuvaajana ja lehtimiehenä jo kauan kuvaillut lukijakunnalleen, ja suomalaisten eläintenystävien iloksi kokoelma hänen parhaita kertomuksiaan ilmestyi runsas vuosi sitten meikäläisillekin kirjamarkkinoille. Ja mikä parasta, Gronefeld kuvailee valaisevasti myös tiedemiesten uurastusta cyökentillään, mikä ei suinkaan aina ole pelkkää tutkijankammiossa kököttämistä; tästä aiheesta on yleisölle kerrottu yleensä aivan liian vähän. Asko Kaikusalo. Mukana on kuitenkin myös monia ,läheisempiä, lajeja kukosta ja kyyhkyistä aina oravaan ja rupikonnaan saakka. PS Varsinainen eläinkirja Gerhard Gronefeld: Ymmärrämmekö eläimiä. Kun tekstiä vielä täydentää alkuperäisiltä otoksiltaan ja väripainatukseltaan mitä suurenmoisin kuvakokoelma on lukijalla tarjolla aineksia, joista maailmankuvaansa rakentaa. Tyyni valtameri on suunnat0n kokonaisuus ja jokainen saariryhmä oma maailmansa, kuten saaret aina. Kahdeksassa tarinassa kerrotaan apinoista. Tyynen valtameren saaret muodostunevat mannerjäännöksistä, vulkaanisista ja korallisyntyisistä saarista. Tuskinpa tiedettä ja sen saavutuksia enää tämän paremmin voisi kansantajuisesti kuvata. Ja parahultaisesti huumorilla höystettynä asiatekstistäkin tulee t0della nautinnollista. Tuhansia eläinkuvia käsittävästä aineistostaan Gronefeld on valinnut valloittavimmat ja kirjoittanut niihin liittyvät havainnot ja elämykset. Vaikka Gronefeld ehdottomasti on lehtimies eikä biologi, hänen ei missään kohdin tarvitse havitella kertomuksiinsa sensaationsävyä, sillä tapahtumat sinänsä ovat jo riittävän ,ihmeellisiä,
Oriveden yhteiskoulun >>Fotosynteesi>>kerhon ansiota on, että luonnonsuojelualue lopultakin saatiin aikaan. Maanomistajat maanvilj. Maanomistajat maanviljelijät Tapio, Te11vo ja Harry Mo11tonen ja emäntä Ilma M ontonen, asiamies Kymenlaakson l11onnonsuojel11toimik1111ta. Maanomistaja Veijo ja Helvi Ylä-Kotola, asiamies Kymenlaak.ro11 l11onnonsuqjelutoimik11nta. Leo Erkintalo, asiamies opisk. Vieremä, Vieremänkylä, kaunis Vieremänjärveen pistävä Kyröniemi, jolla Juhani Ahon lapsuudenaikainen mökki. kulleron kasvupaikka (1 a) ja sinivuokon kasvupaikka (24 a). Väinö Alinm ja maanvilj. Paavolai11m. Erkki Mäihäniemi, rva Naimi Mäkinen, teknikko Rauno Valkama, maanvilj . Maanomistaja Matti ja Sirkka Saarento, asiamies Kymenlaakso11 l11on11onsuojel11toimik1111la. Sauvo He11tto11en. Alueet ovat: Kirkkon11mmi Gästerby, paaasiassa niinipuun muodostama lehtometsä, jossa tammivyöhykkeen kasvillisuutta (1,2 ha). Niilo Koskela, asiamies Kymmlaakson l11onnons11ojel11toimik1111ta. Rusko, Hujala, hiidenkirnu, siirtolohkare ja muinaisranta (n. Väinö V. Paltamo, Kiehimänsuu, Myllypuron palsta, keto ja puronvarsikorpi (27 a), alueella on myös vanhan myi29. Oriveden Paratiisin notkosta valtion luonnonsuojelutoimiston arkistossa on tietoja käydyistä neuvotteluista 39 vuoden ajalta. Maanomistajat maanvilj. H11mppila, Kenni, vanhaa metsää kasvava harjurinne, lähde ja lähdepuro, joka auki talvellakin. Ne jakaantuvat kohteittain ja lääneittäin seuraavasti: läänit alueet pikkualueet luonnonmuistopinta-ala pinta-ala merkit > 1 ha < 1 ha u 1 1 16 T-P 1 1 8 A H 3 1 12 Ky 6 20 M P-K 1 Ku 1 2 K-S 5 V 6 1 1 L 1 yht. Arto Heikkilä ja rva Aili Heikkilä. Siikai11en, Siikaisten kylä, Kivineva-niminen satakunta]ainen keidassuo, jolla pesii edustava suolinnusto (135,35 ha). E.-P. Virolahti, Koivuniemi, keltavuokon kasvupaikka (2 a). Roif Rosenberg, asiamies yo. 1968 A11tti Haapa11en Vuonna 1968 tehtiin kaikkiaan 90 rauhoituspäätöstä luonnonsuojelulain nojalla. Jotkut niistä ovat erittäin pitkän kehityksen ja neuvottelujen tulosta. Ja11akkala, Hakoinen, päivännoutoa (Helia11tbem11m numm11lari11111} kasvava kero (2 a). Maanomistaja Vieremän seurakunta, aloitteentekijä maisteri Atso Kena. PIKKUALUEET ovat: R11otsinpyhtää, Kungsböle, vuorijalavalehto (4 a). Maanomistaja Mauri Kmni, asiamies Lounais-Hämeen L11onnons11ojelt!)lhdistys. Maanomistaja maanvilj. Virolahti, Vaalimaa, siirtolohkare ja kulleron kasvupaikka (12 a), pikku lehto mm. Heinolan mlk., Jyränkö, Picea omoriga -kuusikko (80 a). Maanvilj. Sakari Heikkilä, agron. Mm. Kitee, Närsäkkälä, lehtoängelmän (Thalictrum aquilegiifolium) ainoa kasvupaikka Suomessa (21 a). Virolahti, Kotola niinipuun, sinija valkovuokon esiintymä (85 a). Maanomistaja raatimies Vilho ja Irja Uski, asiamies S1111r-Hollola11 kotise11tuliito11 lt1on11onsuojelutoi111ik11nta. Virallisen luonnonsuojelun alalta Uusia rauhoituksia v. 50 m pitkä muodostuma). Maanomistaja Kirkkom1m111en se11rak1111ta, asiamies varat. Maanomistaja hovioik.asessori Georg R ose11herg ja tilanom. Maanomistaja agrol. Vehkalahti, Turkia, >>Suonsaaren säästömetsä» (39 a). Maanomistaja emäntä Lempi Jaatinm, asiamies Kitee-seura. humalaa . Pobjaslabti, Pohjaslahdcn kylä, Salussärkkä-niminen harju kahden veden välillä, voittanut kilpailun Hämeen kauneimmasta maisemasta (9,3 ha). 6 12 72 LUONNONSUOJELUALUEET ovat monessa suhteessa varsin huomattavia. Tapio lvferi. Purossa on toisinaan talvehtinut sinisorsia (1,17 ha). llmari Salunen ja maanvilj. Orivesi, Pehula, Humalamäen noro eli Paratiisinnotkonimincn erityisen rehevä puronvarsilehto, jossa kasvaa mm. Sakari Salumn, asiamies Hämeen l11om1011s110ie/11toi111ikunta. Seppälä, asiamies >>Fotosynteesi»-kerbo. Maanomistaja Stm Stenvall, asiamiehenä Kymenlaakson l11onnons11ojelutoi111ik1111ta
Sen sijaan aspekti. RAUHOITETUT LUONNONMUISTOMERKIT ovat kookkaita ja/tai maisemallisesti merkittäviä puita, jaloja lehtipuita, puumuotoja, siirtolohkareita ja kaksi luolaa. kemikaalien haittavaikutusten ehkäiseminen. 6). Kokonaistoteamuksena voisi mainita, että viime vuosi lienee ollut ensimmäinen, jolloin jokaisessa läänissä on annettu vähintäin yksi luonnonsuojelulakiin perustuva päätös. Tällä suunnalla luonnonsuojelulla ja arkkitehtuurilla on yhteinen alue, ja jälkimmäinen jatkaa tehtävää luonnon ja luonnonsuojelun ulkopuolella (esim. Tehtäväpiirin jäsentely on välttämätöntä sekä julkisen keskustelun selventämiseksi että pohjaksi niille eri tahoilta esitetyille suunnitelmille, joiden tarkoituksena on luonnonsuojelun lainsäädännön ja hallinnon kehittäminen. Organisaation ympyrät ja yhdistelyt jätetään tässä vaiheessa asiasta kiinnostuneiden itsensä piirrettäviksi. Tässä tarkoituksessa esttan oheisen kaavion, joka pyrkii kartoittamaan luonnon ja luonnonvarojen suojelun ja hoidon kentän laidasta laitaan. Myös metsästys ja osaksi kalastus sekä marjastus ja sienestys ovat nykyoloissa enemmän luonnon virkistyskäyttöä kuin luonnonvarain taloudellista käyttöä (5). Tähän ihmisen elinympäristön suojelemiseen (4) kuuluu myös meluntorjunta ja torjunta-aineiden ym. Ensimmäisenä on tällöin perinteellinen, ensi sijassa alkuperäislaatuista luontoa edustavien luonnonalueiden ja -muodostumien ja eliöiden suojelu (1). lyn rakennukset. Sen sijaan siihen ei ole merkitty, miten eri toiminnot on nykyään jaettu eri viranomaisten ja järjestöjen kesken eikä kannanottoa siitä, miten ne olisi jaettava. Maiseman suojelu ja hoito (2) kohdistuu kaikkiin maiseman aineksiin : maankamaraan (esim. Ympäristön eli miljöön suojelukysymyksillä on nykyään esim. Tällä alueella luonnonsuojelu kohtaa välittömästi ihmisen suojelun ja liittyy yleiseen jätehuoltoon ja terveydenhoitoon eli hygieniaan. Tämä tehtävä on jatkuvasti tärkeä ja sen merkitys kasvaa sitä mukaa kuin luonto ihmiskäden kosketuksesta yhä enemmän muuttuu. kadun, torin, ratapihan yms. Luonnon virkistyskäyttöön (3) soveltuvat suuressa määrin tavalliset talousmetsät ja osa luonnonsuojelualueista, mutta siellä missä paine on suuri, erityisesti suurten taajamien liepeillä, tämä käyttömuoto vaatii myös omia erikoisalueitaan (ulkoilualueet, talviurheilukeskukset yms.) ja järjestelyjään (retkeilyreitit, leirintäpaikat ym.). Maanomistaja Kiehimänsuun, Melalahden ja Kive;järven jakokunnat, asiamies Paltamo-seura. Kaikki edellä käsitellyt luonnonsuojelun osat (1-4) ovat sikäli puhtaita suojelutoimintoja, ettei niillä ole välitöntä taloudellista tavoitetta. Ruotsissa niin hallitseva asema, että muut luonnonsuojelun osat uhkaavat jäädä kokonaan niiden varjoon. Kaavioon on merkitty luonnonsuojelun eri aspektit siinä järjestyksessä, kuin ne ovat tulleet esille alan työkentässä ja teorian muodostuksessa. harjujen suojelu), vesistöihin ja rantoihin (rannansuojelun esteettinen puoli), kasvillisuuteen (tienvarsimetsät, puistot ym.) ja myös ns. Seuraavassa tarkastellaan, mitä tehtäviä tähän laajaan kokonaisuuteen käytännössä kuuluu, miten ne jakautuvat eri toimintojen kesken ja mitä nimityksiä näistä osa-alueista voitaisiin käyttää. Nykyajan polttavimpia luonnonsuojelukysymyksiä on sellaisten luonnon peruselementtien kuin veden ja ilman suojeleminen niitä uhkaavalta ja monin paikoin jo pelottavan pitkälle ehtineeltä saastumiselta. Luonnonsuojelu tehtäväpiirin jäsentelyä Reino Kalliola Luonnonsuojelu voidaan periaatteellisesti määritellä huolenpidoksi ja vastuuksi taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen luonnonarvojen käsittelemisestä ajan mittaan ja kokonaistuloksen kannalta parhaalla tavalla (Suomen Luonto 1968, 2-3, s. Samalla on sanaa ympäristönsuojelu (miljövård) alettu käyttää yhä laajemmassa merkityksessä, milloin koko luonnosuojelutoiminnan ( naturvård) synonyyminä, milloin vieläkin avarampana, epämääräisenä yläkäsitteenä, johon mahtuu sekä luonnonympäristö että kemiallisteknillisten tuotteiden kyllästämä •>synteettinen tekoympäristö•>. tekomiljöön maisemakuvassa). Tällainen mil jööpoliittinen näkökulma saattaa olla tarpeen vaatima siltana muuhun yhteiskuntasuunnitteluun. Kartoituksemme on vain eräänlainen pohjakartta. Tässä riittää vain toteamus, että samalla joudutaan jo luonnon ja luonnonsuojelun kehän ulkopuolelle. Sitä mukaa kuin koskematon luonto on joutunut väistymään, luonnonsuojelussa on tullut yhä tärkeämmäksi kulttuurimaiseman luonnonpiirteiden ja luonnonkauneuden vaaliminen. Sen jälkeen kun metsästys on suurimmalta osaltaan menettänyt taloudellisen merkityksensä, myös riistan hoito 30 ja suojelu voidaan pääosaltaan lukea tähän tehtäväryhmään (myös ryhmään 3). Tällainen selitysyritys on paikallaan nyt, kun luonnonsuojelusta on tulossa koko yhteiskuntaa koskeva tärkeä asia ja ympäristömme elinkelpoisuuden säilyttämisen osalta suoranainen välttämättömyys. tekoainekseen (tiet, rakennukset, mainokset ym.) ja sen sijoittamiseen mahdollisimman tasapainoisesti luonnon kehyksiin
moninaiskäytön (multiple use) periaate, esim. 31. Kysymys on viime kädessä jakamattomasta kokonaisuudesta luonnosta. Käyttö (hyödyntäminen, eksploatointi) sinänsä ei, sen enempää kuin luonnonvarojen tuoton lisäämiseen tähtäävä toimintakaan, voine kuulua luonnonsuojelun tehtäviin. puun ehkäiseminen JATEHUOLTO Kalasto -KALATA.j, LOUS (-1 TERVEYDENja 3) HOITO .j, MILJÖÖN JARJESTELY tuotannon ja virkistyskäytön yhdistäminen samalla metsäalueella, kuuluu tähän yhteyteen. jatkuvaa tuottoa ja luonnon kokonaisuutta silmällä pitäen. Luonnonvarain suojelu ja hoito, >>taloudellinen luonnonsuojelw>, tarkoittaa sitä, että kaiken luonnonvarojen käytön tulee tapahtua biologisesti (ekologisesti) kestävällä pohjalla, so. Myös ns. Korostettakoon lopuksi, että esitetyt luonnon ja luonnonvarain suojelun ja hoidon tehtävät liittyvät sekä teoriassa että etenkin käytännössä mitä moninaisimmilla tavoilla toisiinsa. LUONNONSUOJELU (Luonnon ja luonnonvarain suojelu ja hoito) 1 2 3 4 5 Luonnonalueiden ja Maiseman suojelu Luonnon Eli,rympäristö·n Uudistuvien luonnon-muodostumien sekä ja hoito virkisryskijyttö· suojelu varain suojelu ja eliöiden suojelu hoito LuonnonsuojeluMaankamara Ulkoilualueet Vesiensuojelu /'MAATAalueet Maa LOUS \..RAKE NUSTOIMINTA LuonnonmuistoVesistöt ja rannat Retkeilyreitit Ilmansuojelu /'METSATAmerkit Metsät LOUS \..POROTALOUS JA.KALAT, MARJAT (-3) Kasvit Kasvillisuus Leirintäpaikat Meluntorjunta Vedet VESISTÖJEN SAANNÖSTELY, VOIMATALOUS VESILIIKENNE, VESIHUOLTO Eläimet Tekoaines Metsästys ja kalasTorjunta-aineiden Riista -RIISTATA(riista ja kalasto, ( tiet, rakennukset, tus (5) ym. Elämän suojelun vyyhti on yhtä kirjava ja moninainen kuin elämä itse. kemikaalien LOUS (-1 myös3 ja 5) mainokset ym.) Marjastus, sienestys haittavaikutusten ja 3) .j, ARKKITEHTUURI 5 kytkeytyy erottamattomasti tuotannolliseen toimintaan: luonnonvarojen taloudelliseen hyväksikäyttöön. Kaavioon on kunkin luonnonvaran kohdalle merkitty vastaavia talouselämän muotoja
O111J1 tree species of economic importance are allo1ved in modern forests; thus the Jeeding or breediflg grounds of some animals are destroyed. We nlllst present the res11/ts of our inventories and 0111aken the environmental aivareness and conscience of the average citizen. The League 111a11ts to express its gratit11de to Professor Kalliola by inviting him as its honorary member. Kalliola' s scienlljic 111ork dealt 111ith pian/ geography a field c!osely related /o his present occt1patio11 as the highest official of Finnish conservation. Out of the most important game animals in Finland, 011/y capercaillie and squirrel prefer cof/ijerous f orests. L andscape q11ality Pekka Borg Pages 3-4 Diversity is the maifl factor to f/ote in studyiflg the landscape. of Lafldscape Architecture, af/d Orie L. The inspiring ideas of Professors Phil Le111is, Dept. The present shoreline is 110111 111ashed by treated 111aste 111aters, af/d the aquatic and shore line jlora resemble thai of clean 111aters. In addition, he has been actively partic,pating i11 the voluntary 111ork carried 011 by the Finnish League for Conservatio11 of Nature and Natural Resources. The plants exposed to the wastes died. allin Pages 89 Formerly the 111astes of O11tok11mpt1 mines (eastern Finland) 111ere f/0t neutralized when released in small lakes. The most val11able f/alural compof/ents in the lafldscape are J/!aler, 111etla11d, timber af/d other vegetation, steep topography, a11d 111ildlife. A/1 other species can be expected to decrease as a result of the modern trend. He received his Master's degree i11 1931, and Doctor's degree in 1939. As the 111ater level of one of the lakes has been lo111ered for other reasons about Ien years ago, it is 110111 possible to compare the influence of 1vastes at different times. Summaries of the Main Articles 1n This Issue Editorial Professor Rei110 Kalliola 60 y ears V alter Keltika11gas Pages 12 011 Ja1111a1y 13, 1969 the State Inspector for Conservatio11, Reino Kalliola reached the age of 60 years. The effect of i11d11strial 1vastes of Outokumpu mines 011 tbe jlora Toini 11. ll?hefl cof/trolled by mafl, large areas are covered by one stage only, and only one type of habitat is available. No111adays the 111astes are neutralized and the heavy metals are precipitated. In order to design dif ferent patterns in the landscape without destroying its q11ality, as J/!ell as to preserve nat11ral resources and 11odes of greatest diversity, the components of the landscape nmst be iflventoried and mapped. Lo11cks, Dept. Aerial photographs, p11blished reports, specialists in various fields, and one' s 011111 field work offer information to be assembled and plotted on a largescale map or a three-dimensioflal model. Carl Eric Soflck the explorer of North Carelian flora Esko Lappi Pages 1012 This is a short revie111 of the article 1>Die Gefässpflanzenflora von Pielisjärvi imd Lieksa, Nordkarelie/11), published ifl Acta Botanica Fennica in 1964.. The exposed shore siili is almost entirely 111ithout plants, and the acidity is about pH 3.0-5.0. This is a result of the presence of different developme11tal stages of the forest, incl11dings cleariflg caused by storms, fires, ele., deciduotts trees and bushes, af/d mature co11ifero11s trees. They were known to contain sulphur, iron, copper, magnesium, manganese, and aluminium, and it 1vas highly acidic. To be able to design for and preserve q11ality ifl the lafldscape, 1ve ecologists and naturalists must educate the p11blic. Ackflowledgement. The sanze ho/ds true when dead trees and aged trees are removed. of Botany, University of Wisconsin, are highly appreciated. 32 The iflj/11e11ce of forestry 011 animal life Erkki Kellomäki Pages 5-7 In 11at11ral conditions !he forest offers opporltmities to a variety of animals. Historical b11ildiflgs af/d archaelogical sites are val11abl e social components
opeasti muuttuva yhteiskunta on luonut joukon uusia ongelmia, joita edelliset polvet eivät voineet tuntea. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenenä voit tukea toimintaamme yhteisen ympäristömme hyväksi. Ne tarvitsevat oman keskitetyn hallinnon. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS TlLGMANNIN KIRJAPAINO HELSINKI 1969. Eräs sen tavotteista on luonno:1suojeluviraston saaminen Suomeen. Juhlajulkaisumme »TOTAALISEE SUU ITTELUU » esittelee monipuolisesti nykyaikaisen luonnonsuojelun tehtäviä. Tehtäviä, jotka kuuluvat »yhteiskunnalle». Yhdistyksen osoite on Lapinlahdenkatu 29 B 22, Helsinki 18, puh. ESTÄMÄÄN luonnon saastumisen ja turmeltumisen roskilla, jätteillä ja myrkyillä, jotka eivät uhkaa ainoastaan viihtyisyyttämme, vaan jopa terveyttämme. SÄIL YTT Ä fÄÄ kotimaamme maisemat kauniina ja koskemattomina siellä, missä ihmisiä on harvassa, ja sopusointuisina omien aikaansaannostemme kanssa asutuksen ja taloudellisen toiminnan piirissä. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on vapaaehtoinen järjestö, joka pyrkii osallistumaan yhteiskunnan suunnitteluun siten, että luonnonhoidon näkökohdat otetaan huomioon tärkeitä ratkaisuja tehtäessä. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on viime vuonna täyttänyt 30 vuotta. Liity jäseneksi Tilaa Suomen Luonto ykyaikainen luonnonsuojelu pyrkii OHJAAMAA luonnon taloudellista hyväksikäyttöä siten, että käytettäviä luonnonvaroja ei lyhytnäköisesti riistetä, vaan että ne myös pitkällä tähtäyksellä tuottavat suurimman mahdollisen hyödyn. 150 sivua, hinta 5 mk . Se tekee luonnonhoitoa koskevia alotteita, kuulee eri alojen asiantuntijain lausuntoja ja jakaa luonnonhoitoa koskevaa valistusta. e ovat niin kiinteästi toisiinsa nivoutuneet, että niiden toisistaan erottaminen on mahdotonta. OSALLISTUMAA yhteiskunnan suunnitteluun siten, että edellä mainitut näkökohdat otetaan kaikessa toiminnassa huomioon. Jäseneksi voit liittyä maksamalla postisiirtotilille 6882 jäsenmaksun 8 mk (koululaisilta ja opiskelijoilta 5 mk, perhejäseniltä 3 mk). 64 37 19. PITÄMÄÄN karun pohjoisen luontomme niin edustavana ja monipuolisena kuin mahdollista. Ongelmia on liian paljon, että ne voitaisiin sälyttää entisten virastojen työtaakkaa lisäämään. K yllä ja ei. Asioita, joista »viranomaiset» huolehtivat. VARAA fAA riittävästi luonnonalueita työn ja kiireen rasittamien ihmisten ulkoiluun ja virkistäytymiseen erityisesti suurten asutuskeskusten liepeiltä