lis., puheenjohtaja Hannes Ignatius, insinööri, varapuheenjohtaja Pirkko Linnilä", maat.metsät.kand. SATAKUNNAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Uusikoivistontie 77 A, 3 28130 Pori 13, puh. ko Lindholm, Kirvesmiehenkatu 3, 05800 Hyvinkää, puh. KESKI-SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Jyväskylän yliopiston biologian laitos, Vapaudenkatu 4, 40100 Jyväskylä 10, puh. LENTUA-SEURA, c/o Markus Ala· Heikkilä, 88900 Kuhmo, puh. samo. Urpo Häyrinen, fil.kand . 914-10 455 tai 20 215. KESKI-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS MELLERSTA ÖSTERBOTTENS NATURVARDSFÖRENING, Isokatu 15, 67100 Kokkola 10, puh. yo. Sauvo Henttonen, fil. LAPIN LUONNONSUOJELUYHVAMMALAN SEUDUN LUONHELSINGIN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHDISTYS HELSINGFORSREGIONENS NATURSKYDDSFÖRENING, c/o Hrnnes Ignatius, Hiidenkiukaantie 1 D, 00340 Helsinki 34, puh. KYMENLAAKSON LUONNON YSTÄVÄT, ltäkatu 2 B 21, 48100 Kotka 10, puh. (16.30 ) 952-16 767. sihteeri Yrjö" Haila, fil.yo . 5093. 14 236. KOILLISMAAN LUONTO, c/o ReiDISTYS, Toripuistikko 8 A, 96200 Rovaniemi 20, puh. Pentti Vä"iså"nen, valtiot.yo.. 23208. (14 16) 90-490 961. 482 841 (k.) ja 718 322 (t.). (9-15.30) 971-12 082. 13 860. 931-62 531. POHJOIS-KARJALAN LUONNONYSTÄVÄT, c/o Tapio Koistinen, Poikkikatu 5 7, 83500 Outokumpu, puh. 5878. KAINUUN LUONTO, Kauppakatu 28 A 10, 87100 Kajaani 10, puh. 17 001. POHJOIS-UUDENMAAN LUONKUOPION LUONNON YSTANONSUOJELUYHDISTYS, c/o EsV ÄIN YHDISTYS, Kuopion Museo, Kauppakatu 23, 70100 Kuopio 10, puh. Teuvo Suominen, fil.kand. 554. SUUR-SAVON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Hanhikankaankatu 13, 50100 Mikkeli 10, puh. NONSUOJELUYHDISTYS, c/o Pekka Mustakallio, 38300 Kiikka, puh. Suomen luonnonsuoj~luliitto VARSINAISET JASENJARJESTÖT ETELÄ-KARJALAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Terho Poutanen, Liisankatu 6, 53900 Lappeenranta 90. 932-32 365. Jouni Kitti, kalastusmestari Bjö"rn Nylund, eläinlääket.kand. POHJOIS-SAVON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Kuopion muno Rinne, Kitkantie 4, 93600 Kuuseo, luonnontieteen osasto, Kuopio. 918-24 580. 11 956. SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON HALLITUS Olli Ojala, eläinlääket. VARSINAIS-SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS EGENTLIGA FINLANDS NATURSKYDDSFÖRENING, c/o Rauno Tenovuo, Turun Yliopiston Eläintieteen laitos, 20500 Turku 50, puh. !TA-SAVON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Satamakatu 5 B 61, 57130 Savonlinna 13, puh. ETELÄ-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Seppo Ojala, Petäjätie 2 A 2, 60550 Nurmo, puh. 981-22710. 917-26 307. 939-23 316. (9 15) 941-10 920. LAHDEN LUONNONYSTÄVÄT, c/o Aarre Rauhala, Savonkatu 1 A 50, 15100 Lahti 10, puh. LUONTO-LIITTO, Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 Helsinki 10, puh. LÄNSI-UUDENMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS VÄS~NYLANDSNATURVARD~ FÖRENING, postilokero 33, 08101 Lohja 10. (10 15) 921-335 599/522. PIRKANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Lauri Ruippo, Kuusamakuja 2 E, 33840 Tampere 84, puh. 964-27 170 (k.) ja 96423 446 (t.). PIEKSÄMÄEN SEUDUN LUONNONYSTÄVÄT, Toikantie 9, 76100 Pieksämäki 10, puh. KANTA-HÄMEEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Sibeliuksenkatu 2 B, 13100 Hämeenlinna 10, puh. POHJOIS-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Kasvitieteen laitos, Torikatu 15, 90100 Oulu 10, puh
. . . .. . 37 Huutoja korvesta . . 28 Professori Reino Kalliola eläkkeelle . . .. 15 Yksityismaiden soidensuojelun vaikeuksien taustaa, E rkki Timonen . Vuonna 1968 ilmestynyttä 152-sivuista juhlanumeroa on vielä saatavissa hintaan 2 mk/kpl. . . . Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu postisiirtotilille n: o 608 21-1. . . . . . . tri Pekka Borg. Helsingin yliopiston kasvitieteen laitos Erkki Timonen, metsänhoitaja, Kuopio TAMAN NUMERON VALOKUVAT SlVU kansi Urpo Häyrinen 3 E rkki Timonen 5 Hannu Hautala 6 Metsätiedotustoimisto 7 Urpo Häyrinen, Teuvo Kanerva 9 Urpo Häyrinen 10 Erkki Timonen 11 Urpo Häyrinen, Teollisuuskuvaus /Mannelin 13 Urpo Häyrinen, Jorma Luhta 14 Urpo Häyrinen 17 Urpo Häyrinen 19 Seppo Kellomäki 20 Urpo Häyrinen 21 Erkki Timonen 23 Erkki Timonen 24 Urpo Häyrinen 25 Urpo Häyrinen 26 Mikko Savolainen 27 Sauvo H enttonen 28 Hankkija 29 Seppo Kellomäki 31 Urpo Häyrinen, Seppo Kellomäki 32 Metsätiedotustoimisto 33 Urpo Häyrinen 35 Mauri Vuorinen 36 Teuvo Suominen 37 Teuvo Suominen 39 Urpo Häyrinen 40 Erkki Timonen 41 Viljo Kärki, Karhumäki 43 Urpo Häyrinen 45 Es ko Joutsamo SISÄLLYS Metsänparannus p soiden suojelu, Rauno Rm1/Jijärvi . . . ... valtion luonnonsuojelunvalvoja, vs.) Esko ~Halttunen: metsänhoitaja, Keskusmetsälautakunta Tapion Kokkolan metsänparannuspiiri Seppo Kello111äki, metsänhoitaja, Helsingin yliopiston Ympäristönsuojelun laitos Timo Mattelmäki, seutukaava-arkkitehti, Keski-Suomen seutukaavaliitto Kari Pekonen, kauppat.maist. . Metsäntutkimuslaitos, Helsinki Rauno Rtmhijärvi, apul.prof. 43 Virallinen luonnonsuojelu . . . . . . . . . ... Helsinki Antti Reinikainen, fil.lis . . . . . . . . . . . . . Vuoden 1971 numeroita myydään 1 mk/kpl, sitä vanhempia 50 p/kpl. . . . . . Irtonumerot 2,50 mk Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artikkeleita luonnonsuojelun eri aloilta. . Suomen Luonnon tilaushinta vuodeksi 1972 on 10 mk. Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1972 aikana kuutena numerona. ..... . ... . . . 31. . . . . . . . . . 2 Luonnon moninaiskäyttö ja soiden ojitus, Pekka Borg ja A ntti Reinikainen ... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Fredrikinkatu 77 A 11 , 00100 H elsinki 10, puh. 498 159. . . . . 47. . . . . . . . . .. Tämän osaston kustantaa Metsäntutkimuslaitos. ... . ... . . 26 Metsäaurauksen ympäristövaikutukset ja niiden kesto, Seppo Kellomäki . 35 Uutisia ja tiedotuksia . . ......... 23 Suot seutukaavassa, Timo Mattelmäki ... ...... . .. . 20 Soidensuojelun mahdollisuudet käytännössä yksityis mailla, Esko Haftti.nen . Ilmoitushinnat : 1/1 sivu 450 mk 1/2 sivu 250 mk 1/4 sivu 150 mk Takakannen 4-väri-ilmoitus 1 000 mk TOIMITUS Teuvo Suominen (vastaava) T oimitusneuvosto: Urpo Häyrinen Harri D ahlström Jouko Mättö J ouni Kitti Hannele Pohjanmies-Nurmi Osasto »Virallinen luonnonsuojelu : fil. vuosikerta Suomen Luonto no 1 J ULKAISIJA Suomen luonnonsuojeluliitto ry. 45 Ulkomaan uutisia . . . . . . Taitto: Timo Tanttu T AMAN NUMERON KIRJOITTA J AT Pekka Borg, fil.tri Helsingin yliopiston Kasvitieteen laitos ( nyk. . . . . 5 Näkökohtia suoinvestointien taloudellisesta kannattavu udesta, Kari Pekonen . . . . . . . . . . 46 Summaries of the M~.• 1 Articks in This Issue . . . . Sen artikkelit kattavat suurimman osan suomalaisen luonnonsuojelun kentästä. Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 916, kesäkuukausina klo 913.
Varsinaisten luonnonsuojelunäkökohtien lisäksi tulisi tällöin ottaa huomioon sekä luonnontilaan jäävien että ojitettujen soiden virkistyskäyttö. Suomi on maailman runsassoisimpia maita ja suomaisema ominta suomalaista luontoa. Suosta on tullut viin1e v uosina suomalaisen luonnonsuojelun keskeisin teema, eikä aiheetta. K ritiikin on synnyttänyt muista käyttötarpeista piittaamaton välinpitämättömyys ja fanaattinen korvenraivaajahenki . T ämä asettaa metsätalouden ja sen organisaatiot uusien vaativien tehtävien eteen ja edellyttää luonnollisesti myös täydennyskoulutusta ja lisähenkilökuntaa. Pinta-alamenetykset voidaan korvata helposti lisäämällä lannoituksia, tehostamalla vesiensäännöstelyä ojitusalueilla ja hoitamalla huolella taimikkoja ja suopuustoja. Luonnonti2 laisten soiden kohtalosta eivät enää ole huolestuneita vain ammattiluonnonsuojelijat, suotutkijat ja eräretkeilijät, vaan lähes ko ko kansa. T ällöin olisi mahdollista päästä nykyisten yksipuolisten ojitussuunnitelmien sijasta luonnon käytön kokonaissuunnitteluun soiden osalta. Soiden suojelusuunnitelmat ja ojitukseen kohdistunut julkinen kritiikki ovat olleet luonnonsuojelijan ainoat aseet noin 300 000 hehtaarin v uosivahtia etenevää ojituskonetta vastaan. Hiljaa soiva herätyskello on huono herätyskello». Soidensuojelun onnistumi seen yksityismailla tulee ratkaisevasti vaikuttamaan vireillä oleva metsänparannuslainsäädännön uudistus. Metsänparannusorganisaatiot pitäisi oikeuttaa ja velvoittaa ottamaan ojitussuunnitelmia tehdessään huomioon soiden kaikh käyttömuodot, siis myös luonnonsuojelu, niin kuin soidensuojelutoimikunta ja Keskusmetsälautakunta Tapio ovat viime keväänä maaja metsätalousministeriölle esittäneet. Luonnonsuojeluja muiden moninaisk:äyttönäk:ökohtien mukaantulo ojitusohjelmiin ja tiukkojen kansantaloudellisten toimenpiderajojen noudattaminen hälventäisi ristiriidat metsäojituk:sen ja luonnonsuojelun väliltä. Näin aikana, jolloin esim. Oikein toteutettu soidensuojelu tuskin myöskään vaikuttaisi haitallisesti maan metsätaseeseen. Soiden suojelun p eriaatteet on ilahduttavan laajasti omaksuttu myös metsänparannusväen keskuudessa. Ja soiden suojelu S110111en Luonnon palstoilla on viime vuosina usein kå)ty vilkasta keskustelua soiden suojelusta ja luonnontilaisten soiden 111erkityksestä, sekä esitelty valtionJJJaiden soidensttojelusuunnitel111ia. Luonnontilaisten soiden moninaiskäyttöarvot ollaan tajuamassa vasta nyt, kun ne uhkaavat monilta seuduilta kokonaan hävitä. Luonnonsuojelun taholla ei ole koskaan asetettu kyseenalaiseksi, etteikö metsäojitus olisi soiden tärkein ja laajimpia pinta-aloja vaativa käyttömuoto. T ällä hetkellä näyttää siltä, että kritiikki on paljossa saavuttanut tavoitteensa. Olisi kuitenkin sinisilmäistä luulla, että tehtävien tarkistus ja asenteiden muutos metsänparannustoiminnassa yksin pelastaisi yksityisomistuksessa olevia soitamme riit. vesiensuojelu kärsii varojen ja työvoiman puutteesta. Ikävimpiä esimerkkejä tästä on entisten maanvilj elysinsinööripiirien, nykyisten vesipiirien oman työllisyyden hoitamiseksi toimeenpanemat nevaojitukset ja puronperkaukset. T yöllisyysja kehitysaluepolitiikan nimissä ollaan myös usein muuttamassa metsäojitusta taloudellisuudesta vähät välittäväksi luonnon hävitykseksi. Oman organisaation yksipuolisiin tavoitteisiin ja työmuotoihin kohdistuva julkinen kritiikki antaa toivoa tilanteen korjaantu misesta. Lähes totaalista ojitusta pidetään puuntuoton kannalta välttämättömänä ja perustellaan elintason kohottamisen ja kansantulon jatkuvan kasvun nimissä ymmärtämättä, että juuri luonnontilaisen suomaiseman kokeminen on osa suomalaista elintasoa ja suon hillat ja karpalot niitä herkkuja, joita vieras valuutta ei korvaa. Teissä nuJJJerossa kiisitellå'än 111etsänparannustoi111intaa keskitt_)'en ojituksen ja 111etslia11rauk sen tarkaste/1111n. ifetsänparannustoirninta ei suinkaan ole yhteiskunnassamme ainoa ala, jolla vahentuneiden lakien ja asetusten säätelemä jäykkä sidonnaisuus estää organisaation ja sen työmenetelmien sisäisen uudistumisen, vaikka siihen olisikin tarvetta ja halua. Kun tähän suunnitteluun liitetään muukin metsätalous, ollaan jo lähentymässä kaavoituksen kaltaista maankäytön kokonaissuunnittelua, ts. Arvostelu on usein saattanut olla repivää ja vastustusta herättävää, mutta niin kuin professori K alliola on eräässä yhteydessä sanonut: »Räminä ja räikeys kuuluvat jokaiseen tehokkaaseen hälytyssysteemiin. Rauno Ruuhijiirvi Metsänparannus . liittämässä yhteen kaksi ympäristönsuojelun ja -hoidon kannalta tärkeää toimintakenttää
3
Tarvitaan myös tehokas rahoitusjärjestelmä sekä maiden ostoa että ojituksesta luopumiskorvauksia varten. Maatalouden puolella on jo kokemuksia tämäntapaisesta toiminnasta, joten vastaavan rahoitusmenettelyn kanavoimisen metsänparannustoiminnan yhteyteen ei pitäisi olla mahdotonta. Tästä on varsinaisten soidensuoj elualueiden osuus noin puolet, luonnonsuojeluvuonna laajennetun Lemmenjoen kansallispuiston lähes saman verran, sielläkin tosin suoluontoa mukana. Myös näin saadaan luonnonsoita säilymään. Koko maata ajatellen on kuitenkin mieluisaa todeta, että pian on saavutettu emimmäinen etappi soiden suojelutyössä: valtion maiden soidensuojelusuunnitelma lähenee toteuttamistaan. Näin saataisiin lisäaikaa soidensuojelun suunnittelulle, maanostohankkeille ja korvausten maksun käynnistämiselle. sillä, että todetaan MERA-ohjelman toteutumisen jälkeen jäävän vielä noin 3 miljoonaa hehtaaria luonnontilaisia soita maahan eli 30 kilometrin levyinen kaista Helsingistä Utsjoelle, niinkuin sanonta kuuluu. Kaikki ei ole kuitenkaan toteutunut toivotulla tavalla ja eräillä hoitoalueilla suunnittelu jo ehdotusvaiheessa on ollut puutteellista, joten asiaan joudutaan vielä palaamaan. Se mitä tässä tilanteessa soiden osalta pitäisi tehdä, on hidastaa huomattavasti uudisojitusten vauhtia ja luopua ojitussuunnitelmien teosta luonnonsuojelun taholta arvokkaiksi todetuille soille. Parhaillaan käsittelyn alaisina olevien ehdostusten osalta toiveet kohdistuvat jatkossa mm. D. Rauhoitusten joukossa on monia todella arvokkaita alueita, joista ennen pitkää saadaan varmasti kansallispuistoja. Viimeksimainituilla alueilla ei metsäojitus tule merkittävässä määrin kyseeseen, mutta kylläkin metsäauraus, joka saattaa perusteellisesti muuttaa nämä paksusammalkankaat ja aapojen laajat soistuneet reuna-alueet. Metsänparannus ja soiden suojelu tävästi erilaisia moninaiskäyttötarpeita ja maisemansuojelua varten. Kahdessa viimeisessä valtion tuloja menoarviossa on jo osoitettu luonnonsuojelualueiden, erityisesti soiden hankintaan yhteensä noin miljoona markkaa. Tämä 4 luettelo jo selvästi osoittaa, että me emme selviä soidensuojelusta, ellei metsänparannusorganisaatio itse osallistu työhön. Tärkeää olisi myös monipuolistaa metsänomistajiin kohdistuvaa informaatiota ja edistää tätäkin tietä suojeluhankkeiden toteutumista. Eräiden jo perustettujen soidensuojelualueiden muuttaminen luonnonpuistoiksi on nyt myös tullut ajankohtaiseksi. Tavoitteena tulisi meilläkin olla noin 10 miljoonaa markkaa vuosittain. Samanlainen järjestely tarvitaan lähiaikoina myös luonnon virkistyskäytön asianmukaiseksi hoitamiseksi. Soidensuojelulta on haluttu silloin tällöin pudottaa pohja mm. Edelleen tulisi entistä tarkemmin huolehtia ojitushankkeiden taloudellisesta kannattavuudesta ja kohottaa muutenkin suunnittelun tasoa. Yksityismaiden puolella kamppailu on valitettavasti vasta alussaan, mutta ilman niillä tapahtuvaa laajamittaista rauhoitustoimintaa kuva maamme alkuperäisestä suoluonnosta jää kovin puutteelliseksi. Mainitsen vain SuomunPatvinsuon alueen PohjoisKarjalassa, Salamajärven alueen Suomenselällä, hienon ja laajan Lapinsuon aarnialueen Ranualla, Siikavaaran Puolangalla ja Riisitunturin seudun Posiolla. Vaikka maakauppoja ei vielä ole mainittavasti kyetty toteuttamaan ja vaikka olemmekin vielä kaukana Ruotsissa budjettivuonna 1970-71 luonnonalueiden·· säilyttämiseen käytetystä 13 miljoonasta kruunusta, on kuitenkin alkuun päästy. Uusien luonnonrauhoitusten, siis aarnialueiden, luonnonhoitometsien ja ojitusrauhoitusten pinta-ala on noin 300 000 hehtaaria. Edellä sanottu koskee ensisijassa maan eteläpuoliskon yksityismaita, aluetta, josta luonnonsuot lähes tyystin häviävät ilman suojelutoimenpiteitä. Soidensuojeluehdotukset Etelä-Suomen ja Pohjanmaan piirikuntien alueilta on pääosiltaan käsitelty ja muutamia hoitoalueita Peräpohjolastakin jo valmiina. Luonnonsuojelualueittemme pinta-ala on siten vuosina 19681971 metsähallituksen päätöksillä lähes kaksinkertaistunut. Oulangan kansallispuiston laajentamiseen, Koitilaiskairan villin aapasuoluonnon ja Pomokairan mahtavien aapojen säilyttämiseen sekä ehdotetun Koilliskairan kansallispuistoalueen eteläosan aapaja metsäluonnon rauhoittamiseen. Tällöin ei sanota, että alasta on yli 2 miljoonaa hehtaaria Lapissa ja että Eteläja KeskiSuomessa jo vuosia on keidassoiden ja nevojen ojitus kaventanut tätä alaa. Metsähallitus on kuitenkin jo nyt toteuttanut soidensuojeluohjelmaa tavalla, joka meikäläisessä luonnonsuojelussa jää historiaan ei yksin soiden vaan myös metsiensuojelun osalta
K. Takuu koskee kulloisenkin moninaiskäytön lisäksi myös käyttömahdollisuuksien joustavaa sopeuttamista yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin. PUUSTO ETUSIJALLA Metsälakimrne ovat jo kauan kieltäneet metsän haaskauksen. Tähän viittaavat mm. Kun ekologisia yksiköitä käsitellään niiden toimivuutta vaarantavalla tavalla, ekologisen asiantuntemuksen on osoitettava, miten toi mivuus säilytetään taloudellisesta tuloksesta mahdollisimman vähän tinkien. 5. Yksi A. Lain sanonnat eivät kuitenkaan koskaan ole estäneet metsän suojelemista myös metsänä. Cajander itse oli kasvitieteilijänä ekologi, mutta ajatteli rnetsäammattimiehenä varsin puutaloudellisesti. Toimivuuden tunnuksena on rakenteellisen, sosiologisen, biogeokeemisen ja energeettisen dynamiikan häiriintymättömyys, joka takaa ekosysteemille monipuoliset kä yttömahdollisuudet. hänen käsityksensä metsien hakkuutapaja puulajikysyrnyksistä (1910, Otava) ja metsätaloutemme tavoitteista sekä metsätiedeja opetuspolitiikasta (1931, Silva Fenn.; 1935, Enso-Gutzeit). Cajanderin työn tulokset ovat vielä tänäänkin kelvollinen pohja ekologisen periaatteen itseään odotuttavalle oivaltamiselle. Metsätaloudessa jouduttiin toistaiseksi vaikeimman tämän tyyppisen ongelman eteen 19501960-lukujen taitteessa soiden hyväksikäytön päästyä täyteen vauhtiinsa. Vuosisatamme alkupuolen metsätieteen ja erityisesti suometsätieteen patriarkkojen näkemyksistä hahmottuu varsin staattinen ja ulkokohtainen suoluonnonhoidon aatehistoria. Haaskauksella on alunperin ymmärretty nimenomaan puuston tuhoamista. Tämä periaate ilmenee selvästi voimassaolevista säädöksistä. Luonnonsuojelu tähtää ekosysteemien toimivuuden säilyttämiseen silloinkin kun niissä vallitsee metsätalous tai jokin muu yksittäiskäyttömuoto. Merkittävää on, että tämä tapahtui jo paljon ennen ekosysteemikäsitteen syntyä. Pekka Borg ja Antti Reinikainen Luonnon moninaiskäyttö ja soiden ojitus Luonnonsuojelun tulee valvoa erityisesti niitä ihmisen toimintoja, joissa luonnon ekosysteemejä käytetään taloudelliseen tuotantoon. Cajanderin suurista ansioista oli synekologisen ja tuotantobiologisen ajattelutavan juurruttaminen metsäammattikunnan tiettyyn toimintaalaan
Ojitus tarjoaakin tehokkaan keinon puuntuotannon kohottamiseen, mutta heikosti suunniteltu työ· ja suon vmiden kajttöarvojen unohtaminen johtavat helposti luonnonsuojelun ja moninaiskäytön unohtamiseen. Fenn.) laatinut ansiokkaan selvityksen metsäojitusalueiden tuotannollisesta tilasta sekä täsmentänyt bio6 \. lait. Niinpä valtaosaltaan vuosina 19601971 tapahtunut soiden metsätaloudellinen käyttöönotto paasi ryöstäytymään muotoihin, joissa on havaittavissa osin ekologista asiantuntemattomuutta, osin piittaamattomuutta metsänparannusalan ja metsäekonomian omista tutkimustuloksista. Soidensuojelutoimikunnan työ, metsähallituksen aloittama rauhoitustoiminta, kirjaset »Luonnonsuojelu ja -hoito yksityismetsätaSoiden ojituskoneisto etenee nylryisin yli 300 000 hehtaarin vuosivauhdilla. Varsinaisen taloudellisen bonitoinnin suorittivat lopulta Tanttu (1941, Tapio), Saari (1942, Acta Forest. loudessa » (1970), »Ohjekirje maisemanja luonnonhoidosta» (19 70), »Niin metsä vastaa ... SOIDE SUOJELUN ALKU Luonnonsuojeluaate ei sen paremmin metsäammattikunnassa kuin varsina1S1ssa luonnonsuojelupiireissäkään ollut kypsynyt toimimaan metsäojitusrynnistyksen kaltaisen totaalisen ekosysteemituhon vastapainona. Ennen puupulan ojitustoiminnalle antamaa sysäystä oli Heikurainen (1959, Acta Forest. Kuinka täydellisesti Tanttu, Lukkala ja Multamäki halusivat muuttaa suot kangasmetsiksi, ei selviä heidän kirjoituksistaan. Huikari 1960, Metsäliiton Viesti; 1961, Leipä Leveämmäksi). Bonitoidessaan (asettaessaan paremmuusjärjestykseen) soita biologisesti Lukkala (1929, Metsäntutk. Ollaan ehkä havaitsemassa, että asia onkin koko yhteiskuntaa eikä vain Huikarin (1971, Metsälehti) mainitsemia »erakkovirkistä ytyjiä » koskeva. Fenn.). Fenn.) tulkitsi ojikkojen kasvillisuuden ja puuntuotoksen kehitystä siten, että suon ojituksen aiheuttama lajiston muuttuminen eli sekundäärisukkessio johtaa tietyn kangasmetsätyypin kaltaisen kasviyhdyskunnan .syntymiseen. Samaan aikaan soiden lannoituskokeet antoivat pitkien latvakasvainten ja suurilustoisten kasvukiekkojen muodossa propagandamateriaalia, jonka käyttötapa oli omiaan vaikeuttamaan tämän eron kriittistä tarkastelua (mm. Tantun (1915, Acta Forest. Fenn.) ja Lukkalan ohella Multamäki (1923, Acta Forest. ha:n suoalan kimppuun lapiopelillä takasi sen, että ojitustehtävään voitiin ryhtyä puhtaasti taloudellisiin argumentteihin nojaten. Luonnon moninaiskä)'tfij ja soiden ojitus SOIDEN PUUNTUOTANNOLLINEN ARVO Suometsä tieteen uranuurtajien Tantun ja Lukkalan toiminnan alkuaikojen tilanne 10 milj. Heikurainen 1971, Metsä ja Puu; Antola 1971, Suo) osoittavat, että ekosysteemiajattelun äärelle kokoonnutaan vasta nyt kun metsänparannusmiesten itselleen asettamasta ojitustehtävästä on puolet suoritettu. J ulk.) kiinnitti huomiota myös eri suotyyppien ojituksen edullisuusjärjestykseen. Ei sitä keksitty edes siitä, että ojituskapasiteetti kohdistui 1920-luvulla nykyistä ankarampana tiettyihin suoekosysteemeihin »parhaisiin » soihin tuhoten maisemallisen ja eliölajistollisen monimuotoisuuden eli diversiteetin aarteistoa. •}• t ' '/, ~;',(; l '/f , ) .l ',1 : l ' i \ logisen ja taloudellisen boniteettikäsitteen eroa metsäojituksessa. Fenn.) ja Keltikangas (1950, Acta Forest. ,, -~-) ;\ • A ; •,, .... Motivaatiota soiden suojeluun ei ollut. » (19 70) sekä useat yksittäiset artikkelit (mm. N yt varsin yleisesti tunnustetun periaatteen mukaisesti luonnonvarojen käyttöperiaatteena on kestä
Toistaiseksi soita käytetään varsin vähän retkeilyyn, mutta kun tieto suoalueiden olemassaolosta ja sijainnista leviää sekä soiden rakenteen ja suoluonnon tuntemus kasvaa, soiden virkistyskäyttö Ii7. Koulujen läheisyydessä tarvitaan siis ainakin tavallisimpia suotyyppejä. Yleinen etu eli luonnon moninaiskäytön periaate on valtion omistamilla metsämailla tulkittu siten, että se sisältyy metsien muihin kuin puuntuotantoon tähtääviin käyttöpäämääriin, joista virkistys-, luonnonsuojeluja maisemanhoitotoiminnoilla on keskeinen asema. Yksityismetsien käsittelyssä vastaavaa tulkintaa ei ole suoritettu. rl)'vän karpalosuon vuosituotto ylittää 500 mk/ha. vä tuotto ja yleinen etu. MONIKÄYTTÖINEN SUO Suoluonnon moninaiskäytössä on kysymys paitsi metsänparannustoiminnan ja turveteollisuuden tarvitsemista toimenpiteistä myös tutkimuksen, opetuksen, luonnonsuojelun, riistanhoidon, retkeilyn ja marjastuksen tarpeista. Biologian kouluopetus on siirtymässä ulos maastoon ja yleisesti on todettu, että hyvin suunniteltu maastotyöskentely on biologian arvokkain opetustilanne. Verottomat marjatt1lot hJ1iJdyttävät yleensä harvaanasuth!J"en seutujen asukkaita,joilla on puutetta sekä tyo·kohteista että rahaansioista. Ruuhijärvi & Häyrinen 1966, 1968, 1969, Suomen Luonto). Jo pelkästään opetusta ja tutkimusta varten soiden suojelutarve on suuri: suoyhdistymätyyppien maara ja alueelliset erot sekä suotyyppien runsaus ja edafiset vaihtelut aiheuttavat sen, että laajakaan suoalue ei yleensä sisällä edes asianomaisen Vaikka soiden ojitusta yleensä perustellaan taloudellisin näkiJkohdin, ei laskelmissa ole totuttu ottamaan huomioon kaikkia taloudellisiakaan tekijiiitä. Kestävän ja edistyvän metsätalouden turvaamiseksi meillä on luotu tehostamisohjelmia, joiden yleisperiaatteena on puuraaka-aineen mahdollisimman suuri tuotanto. Hehtaari hJ1vää muurainsuota voi tuottaa vuodessa jopa 300 kiloa marjoja, joiden rahatuotto poimijalle on pitkälti toista tuhatta markkaa. seudun suotyypeistä riittäviä näytteitä (ks
Ei liene epäilystäkään siitä, että luonnoltaan monipuoliset suot ovat ennen pitkää myös matkailuväen kiinnostuksen kohteina. Pääasiassa soiden suojelun hyväksi työskentelee Valtion luonnonsuojelutoimistossa 2 maisteria. kia n ykyisiä tavoitteita tässä asiassa. Vesipiirien henkilökunta on vain osan ajastaan tekemisissä metsänparannustoiminnan kanssa. Metsähallituksen ohjekirje (1969) on tältä osin puutteellisesti laadittu. Kokemukset Keski-Euroopasta viittaavat selvästi tähän suuntaan. 1969), joskin hyvin soisilla seuduilla tulos voi paikallisesti olla päinvastainenkin. Valtaosa Torronsuosta on vielä ~;itta111atta. Suomarjojen poiminta on erinomaista vastapainoa taajamaihmisen jokapäiväiselle sisätyölle. Useimmat Tapion metsänparannuspiirit ovat osoittaneet halua soidensuo. ETELÄ-SUOMEN SOIDENSUOJELULLA ON KIIRE Kokonaisuutena tarkastellen ojitus köyhdyttää maisemaa (ks. Soiden ojitussuunnitelmat laaditaan maanomistajien p yynnöstä, joskin on tunnettua, että muutamat ojitusorganisaatiot houkuttelevat ja taivuttelevat maanomistajia hakemaan ojitusta ja vieläpä laativat kuivatussuunnitelmia ilman maanomistajan lupaa; tällaiseen liittyvästä toiminnasta on tiedossa ilmeisesti oikeuskäsittelyyn johtavia tapauksia (Rovaniemen mlk :n vesilautakunta 1970; Lapin vesipiirin vesitoimisto 1971). Vielä kymmenkunta vuotta sitten ei juuri osattu odottaa, että metsäojitus olisi voinut uhata karuja kohosoita ja puuttomia nevoja. esim. Koko lllaan soidensuojeluohjellllassa se on tärkeimpiä kohteita. Tarkoitukseen sopivien soiden määrä kuitenkin vähenee huimaavaa vauhtia (koko maassa 300 000 ha vuosittain) ojituksen takia. Eteläja Keski-Suomessa, missä soita tarvittaisiin opetusja 8 virkistyskäyttöön eniten, ojitustyöt ovat edenneet kaikkein pisimmälle. Pohjoisja Itä-Suomessa valtion mailla metsähallituksen toimesta suoritetut ja parhaillaan käynnissä olevat rauhoitukset riittävät turvaamaan verrattain laajaa luonnonsuojelun, marjastuksen ja maisemansuojelun tarvetta linjan Kemi KajaaniIlomantsi pohjoispuolella (Ruuhijärvi 1970, Suo). Käytännössä on joka tapauksessa voitu havaita, että vesipiirit suorittavat myös paikallisojitusten kokonaistilanteen kannalta tarpeettomia perkauksia, jotka toteuduttuaan vaativat valuma-alueelle paikallisojituksia. noin 86 diplomi-insinööriä, 34 insinööriä ja 298 rakennusmestaria. Vesihallituksen vesipiirien palveluksessa työskentelee mm. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Tapion metsänparannuspiireissä työskentelee 53 metsänhoitajaa, 117 metsäteknikkoa ja 321 työnjohtajaa; metsähallituksen metsänparannustoimistossa noin 7 metsänhoitajaa ja metsäojitustoimistossa 10 metsänhoitajaa, 33 metsäteknikkoa ja 21 työnjohtajaa. Metsäojituksen toteuttamiseksi käytännössä maassamme toimii siten noin 980 johtoportaan virkamiestä. Erään ohjelman mukaan kaikki metsää kasvavia korpinotkelmia halkovat purot, jotka näkyvät 1 : 400 000 kartalla, perataan ja oikaistaan, joskin on osoittautunut vaikeaksi saada selville vesipiirien toiminnan kaikEtelä-Suomessa on jo puutetta maisemallisesti arvokkaista soista. LAAJAT JITUSORGANISAATIOT Metsänparannuslakiin ja -asetuksiin sekä metsänparannuksen rahoitusohjelmaan, Meraan, perustuvia metsäojituksia yksityismailla toteuttavat keskusmetsälautakunta Tapio paikallisine metsänparannuspiireineen sekä Vesihallituksen alaiset vesipiirit valtaojien ja puronperkausten osalta. Valitettavan usein tienvarsinäqmät ovat jo samanlaiset kuin viereisen kuvan esittämä Tammelan kuulu Torronsuo HelsinkiPori-valtatieltä nähtynä. Jo nyt ulkoilualueiden käyttösuunnitelmien yhteydessä luonnontilaisten soiden äärille ja yli suunnitellaan retkeilyreittejä luontoselosteineen ( esim. T ällä hetkellä kysymys on kuitenkin ennen muuta yksityismaiden soiden kohtalosta. Erityisesti aluesuunnittelussa osoitettavien moninaiskäyttöön tarvittavien luonnontilaisten soiden määrä kasvaa jatkuvasti (Sundström 1971, Uudenmaan ja Kanta-Hämeen seutukaavaliitot). Loven 1971, Satakunnan Seutukaavaliitto; Meikon retkeilyalueen käyttösuunnitelma, Kirkkonummen kunta 1971). Eteläja Keski-Suomen valtion mailla on vielä monia aikaisemmin inventoimattomia luonnonsuojelullisesti arvokkaita soita, jotka täytyisi pikaisesti rauhoittaa ennen kuin ne ehditään ojittaa. Nykyisiin luonnonja kansallispuistoihin ei tästä syystä kuulu riittävästi laajoja soita, vaikka juuri ne edustaisivat parasta ja koskemattominta osaa luonnostamme. Luonnon moninaiskäyttö· ja soiden ojitus saantyy suuresti. Läntisen Uudenmaan seutukaavaliiton J ulk. Metsäammattimiesten esittämiä maisemanäkemyksiä on usein sävyttänyt taloudellisen ajattelutavan luoma, ilmeisen tiedostamaton yksipuolisuus ja subjektiivisuus, jota puolueettomuuteen pyrkivien moninaiskäytön ja maiseman tutkijoiden on vaikea hyväksyä. Suunnittelematon ojitus on toistaiseksi ehtinyt turmella vain sen reuna-alueita
Moninaiskäyttöä ajattelevilla ihmisillä on apunaan vain kynä ja julkisuus. Vaikka ojittajat puhuvat ekologisista periaatteista, he samaan hengenvetoon kaavailevat puuntuotannon maksimointia ojituksen, istutuksen ja lannoituksen avulla (ks. Rehevässä suoekosysteemissä eliölajiston diversiteetti on suuri ja ekotoimia runsaasti. Luonnonsuojelun ainoa mahdollisuus tällaisessa tilanteessa on tuoda välttämättömiksi katsomiaan näkökohtia esiin julkisuuden välityksellä. Jo n yt on arviolta 4 milj. Se, että kirjoittelussa on edetty ajoittain varsin voimakkaaseen kielenkäyttöön, on vain osoitus siitä, että kohteliaampi puhe ei ole kuulunut. jelun järjestämiseen; puutteellinen lainsäädäntö kuitenkin estää tehokkaan toiminnan tällä alalla. Alueellinen suunnittelukaan, jolta odotettiin paljon, ei ole avuksi monien kaavojen puutteellisen kä ytännöllisoikeudellisen perustan takia. Maamme metsäluontoa monipuolistuttavien soiden muuttaminen laidasta laitaan metsäksi ei rikastuta luontoa kokonaisuutena, vaan köyhdyttää. Erityisesti purojen halkomat korpinotkelmat, lähteiköt, rehevät suotyypit ja pienet suoaukeat ovat luontomme merkittäviä rikastuttajia. Huikari & Paavilainen 1971, Folia Forest.). ha ojissa. Näin voideltuna ojitus sujuu sellaista vauhtia, että 1980-luvun alussa maamme 10 milj. Suoeliöstö edustaa pitkälle erikoistunutta ja ainutlaatuista kasvija eläinkuntaa. Yleensä maanomistajat ovat halukkaita ojittamaan suonsa, sillä hankkeesta saatava tulos sekä valtion rahoitus ja lainoitus ovat heille pitkään jatkuneen yksipuolisen informaation ansiosta näenna1sen edullisia. suohehtaarista on ojitettu 7 milj. Sitä paitsi monelle maanomistajalle suo on tähän asti ollut vastenmielinen paikka, vihollinen, joka on pitänyt voittaa ojituksella. SOIDE SUOJELUN VAIKEA ASEMA Luonnon moninaiskäytön kannalta tilanne on äärimmäisen vaikea. Ojitustoiminnalla on laki, asetukset, hyvä rahoitus, perinteiset asenteet ja laajat organisaatiot tukenaan. Soiden reunavaikutus on yleensä merkittävä ja koko systeemi vakaa ja tasapainoinen sekä vain äärimmäisen harvoissa luonnon tilanteissa altis häiriöille. Soiden kerrosrakenne tarjoaa korvaamattomia todistusaineistoja jääkauden jälkeisen kasvillisuuden ja ilmaston historiasta. Paikallisesti oji9. Ojittajien on siten turha syyttää suojelijoita pätemisen tarpeesta tilanteessa, jossa ei ole mahdollista tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa ja esiintyä julkisuudessa, jos haluaa toimia vastuuntuntoisesti maamme luonnon puolesta. Kuitenkin jo yksi oja-auran viilto riittää muuttamaan suon toiminnan ekosysteeminä. Käytännössä ojitus kuitenkin vähentää kasvupaikkojen välisiä vesitalouseroja, lannoitus ravinteisuuseroja, istutustaimikko on tavallisesti yksilajinen ja tasaikäinen, eläimistön rakenne muuttuu ja tietyt lajit häviävät kokonaan ojituksen ansiosta, jne. SUOEKOSYSTEEMI Luonnontilaisen suoekosysteemin vuosituhansien kuluessa kehittynyt morfologia ja muu rakenne ja toiminta on kokonaisuutena hyvin monimutkainen. ha ; loput on jäänyt tai jätetty eri syistä koskematta. esim
Luonnon moninaiskäyttö' ja soiden ojitus kolla voi olla samoja m yönte1s1a vaikutuksia (lehtipuiden maara kasvaa) kuin taimikolla yleensä. O jituksen työllistävä vaikutus nykyisin on sitä paitsi varsin vähäinen. Laajamittaista ojitusta ei yleensä lainkaan suositella pohj oisimpaan ilmastovyöhykkeeseen ( esim. Tämä on toki aivan muuta kuin kansan elintason romahduttaminen ja tähän on varmasti mahdollisuuksia ilman taloudellisia riskejä. H eikurainen 1960, WSOY; Keltikangas & Seppälä 1968, Suo). Puhuminen työllisyyden heikkenemisestä ja elintason alenemisesta soiden suojelun takia ei tunnu vakuuttavalta kun tietää monien suotyyppien ojituksen vähäisen kokonaistaloudellisen kannattav uuden, valtion varoj en edullisemmat sijoitusmahdollisuudet kaikkine seurannaisvaikutuksineen sekä hyvien marjasoiden korkean tuoton ja..:._ työllistämisvaikutukset. Samaan johtavaa toimintaa on se, että ojitusalueiden linjaukseen ja suunnitteluun käytetään paikoin puutteellisesti koulutettuja henkilöitä. sosiaalinen panos), vaikka nämä investoinnit eivät olisikaan järkeviä kantohintatasolla eivätkä luonnon hoidon kannalta. Lisäksi purojen perkaus johtaa siihen, että laajoilla ympäristöal11eilla on ryhdyttävä totaalisiin paikallisojituksiin.. On syytä tässäkin painokkaasti todeta, että soiden suojelussa ei ole kysymys kaikkien jäljellä olevien soiden säilyttämisestä, yhtä vähän kuin metsäluonnon suojelussa Suomen kaikkien metsien jättämisestä aarnialueiksi, vaan siitä, että ekologisesti korvaamattomien soiden, asutuskeskusten läheisyydessä olevien opetussoiden, marjasoiden sekä muiden monikäytön piiriin kuuluvien soiden ojituksesta valtion varojen tukemana luovutaan. rimpisuot, lyhytkortiset nevat, rahkanevat ja -rämeet koko maassa sekä tupasvillarämeet, lyhytkortiset sararämeet, korpirämeet, isovarpuiset rämeet ja rääseikkökorvet maan pohj oisissa osissa. kehitysaluemaaseudun työn ja tulojen tarpeen hoitamiseen (ns. Suotyyppi on varsin ratkaiseva punnittaessa suon ojituskelpoisuutta ja valtion rahoituksen suuruutta. Kuitenkin metsänparannusasetuksen mukaan työt on pyrittävä suuntaamaan ensi sij assa taloudellisesti edullisimpiin kohteisiin. Sen sijaan puhuminen ekosysteemin rikastumisesta saatettaessa suon ravinnevarat kasv ualustan parannustoimenpiteillä vilkkaaseen kiertoon perustunee ekosysteemien toiminnan yksipuoliseen tulkintaan. On yleisesti tunnettua, että muutamissa Tapion metsänparannuspiireissä käytännön ojitussuunnitelmien laatijat esittävät ojitettaviksi ehdotetuille heikoille suotyypeille, jopa O-boniteeti n tyypeille, todellisuutta parempia tyyppija boniteettirnerkintöjä, jotta ojitus voidaan toteuttaa ja rahoitus järjestää. Metsänparannusvaroja ohjataan metsänparannusasetuksen nojalla Ojitus on kasvavassa J11äärin siirtynyt myö's avosoille, vaikka tällaisten ojitusten heikko kannattavuus on kaikkien tiedossa. Tunnelmallisten ko1pinotkel111ien kadotessa katoaa JJJyö's niiden erikoislaatuinen kasvillisuus, k11ten esim. Usein nä)'ttääkin ky.ry111yksessä olevan pelkkä työ'llis_yystyö·, mikä ei saisi olla riittävä .ryy s110111aiseJ11an peruuttamatto111aan tur111ele111iseen. Vesihallituksen vesipiirien suorittamien korpipurojen per kaukVesihallituksen vesipiirien s11oritta111a purojen perkatts ja valtaojitus on ehdottomasti tuhoisimpia viimeaikaisista 111etsän»parann11ksen» työ'vmodoista. VIRHEINVESTOIN TE JA Luonnonsuojeluväen esittämä kritiikki taloudellisesti vähäarvoisten avosoiden ja karuj en suotyyppien ojittamisesta on viime aikoina saanut myös eräät kansantalousmiehet havaitsemaan, että valtion ja yksi10 tyisten varoja sij oitetaan osittain virheellisesti . P ohjois-Suomen jokivarsien kelloJ11ainen sini latva (J,/lå). Lukuisat avosoiden (510 % ojitusohjelmasta) ja karujen suotyyppien ojitukset maamme pohjoisimmissakin ilmastovyöhykkeissä osoittavat asian käytännössä. Tällaisesta toiminnasta on saatu kiistattomia todisteita piirien palveluksessa työskenteleviltä virkamiehiltä. Käytännössä näitä suosituksia ei kuitenkaan joka paikassa seurata. Metsäojituskelvottomia suotyyppejä katsotaan olevan mm . Pohj oisempien alueiden metsänparannustöiden pienempää kannattavuutta tasoitetaan valtion rahoituksen suuruuden avulla, vaikka tämä periaate ei ole sopusoinnussa varojen oikean kansantaloudellisen käytön kanssa(Heikurainen 960, WSOY)
Tämä ehkä selittää, miksi marjasato on järj estelmällisesti jätetty mainitsematta metsänparannustoiminnan yhteydessä. Kaikkien käyttömuotojen rahallista arvoa on kieltämättä vaikea selvittää; oikeastaan vain marjojen ja riistan kohdalla siihen on mahdollisuuksia tavanomaisin keinoin. Tiililä 1969, Suo) eikä puronvarsimetsän kasvun mahdollista heikkenemistä hapekkaan veden virtailun loputtua. On lisäksi muistettava, että vesipiirien henkilökunnalla ei ole metsänparannustoimintaan vaadittavaa peruskoulutusta. Hillasuo voi tuottaa Lapissa 100300 kg hilloja/ha eli 50011. sien tavoitteena, silloin kun ne ivät liity paikallisojituksiin, on saada pohjaveden pinta alenemaan. Ei voi välttyä ajatukselta, että näitä tehtäviä on ainakin osittain annettu vesipiirien oman työllisyyden hoitamista varten. Valtion mailla Pohjois-Suomessa on Metsähallituksen toimesta inventoitu ja suojeltu verrattain runsaasti hillasoita. Metsäojituksen taloudellisesta kannattavuudesta voidaan kunnolla puhua vasta sitten kun on suoritettu puolueeton ja luotettava kokonaisselvitys, Jossa otetaan huomioon suon kaikki käyttömuodot ja niiden rahallinen arvo sekä ojituksen vaikutukset muuhun luontoon ja sen tapahtumiin. Marjasoiden tarve on kuitenkin suuri myös muualla maassa. MARJASATO Suomarjojen satoa ja siihen vaikuttavia tekijöitä on alettu tutkia vasta viime aikoina. Tällaisista seurauksista on selviä käytännön kokemuksia. Perkauksilla tuhotaan samalla metsäluontomme monimuotoisuutta ja rikkautta. Tässä ei kuitenkaan aina ole otettu huomioon perkau ksilla saavutettavaa vähäistä hyötyaluetta (ks
Karpaloista voidaan joka tapauksessa sanoa, että ojitus tuhoaa niiden kasvumahdollisuudet. Karpalotuotoksen suuruutta luonnontilaisella ja yhdellä ojitetulla suolla sekä niiltä ojittamisen, istuttamisen ja lannoittamisen jälkeen saatavan puustotuotoksen suuruutta muutamalla suotyypillä Etelä-Suomessa kuvaa taulukko 1. Yhteiskunnan varoja ei saisi käyttää ojitustoiminnan tukemiseen silloin kun ojitus johtaa yleisen edun vaarantumiseen esim. Suomarjojen poimintaa haittaa se, että marjasoista ei ole annettu informaatiota yleisölle. Tuonti voitaisiin eräiden tukkuliikkeiden antamien tietojen mukaan hyvin korvata kotimaisella karpalolla, jos sen tarjonta kasvaisi. Kuitenki n niiden tarve varsinkin asutuskeskusten läheisyydessä on jo nyt niin suuri, että esim. Myös poro on kesälaitumiensa puolesta riippuvainen tietyistä luonnonti. Karpalosoiden inventointi ja tulosten saattaminen paikallisen väestön tietoon epäilemättä lisäisivät kotimaisen karpalon tarjontaa, edellyttäen tietysti, että marjasoita ei kuivata ojituksella. Helsingi n vaikutusalueella ja muiden EteläSuomen kaupunkien läheisyydessä sekä kauempanakin tunnetuilla soilla marjat poimitaan nykyisin nopeasti loppuun jo alkusyksystä. Alityöllisyysalueilla monet ihmiset saavat tärkeän osan toimeentulostaan juuri marjojen avulla. Mainittakoon, että samansuuntaisia karpalotuotoksia on saatu myös Virossa (Ruus & Vilbaste 1968, Eesti Loodus). MUUT SUO KÄYTTÖMUODOT Ojituksen vaikutuksista sienisatoihin on julkisuudessa esitetty tietoja ( esim. Karpalosoita ei ole toistaiseksi inventoi tu säilyttämistä varten. Karpalotuotoksen suurum neljä! lä l11onnontilaisella ja )'hdellä ojitetu/la 1. Ojituksen ja lannoituksen avulla saatava puuston tuotos Lapin samoilla suotyypeillä on vain 1520 mk/ha/v (Mäkinen 1970, Finnovaatio-seminaari; 1971, moniste, Turun yliopisto). Ojituksen lopullinen vaikutus hillasatoon on vielä tutkimatta, mutta on selviä viitteitä siitä, että ojitus ei ole pitemmällä aikavälillä ainakaan edullinen hillan kasvuolosuhteita ajatellen ojikoiden muututtua turvekankaiksi ja korpinotkelmien kuivuttua (ks. Luonnon J11oninaiskä)'tlii ja soiden ojit11s 1 200 mk/ha. puuston vuosiojitus-, istutuotos mk/ha tusja lano jitus lannoitus noitusinvestoinnit mk/ba 36 18 300 18 18 400 36 18 650 36 18 650 36 18 300 ei monien ojittajien vakuutteluista huolimatta säily riittävästi siellä, missä niitä eniten tarvitaan. M yös karpalomehuja tuodaan Suomeen. Havas 1970, Lapin Tutk.seur. 19 72, käsikirj., Hgin yliopisto). Fenn., Operaatio 111etsänlannoitm 1969, H11ikari 1970, Teol!isttttden Metsäviesti) karpalotuotos mk/ha i sovarpuinen räme 380 tupasvillaräme 50 saraneva 507 letto 804 ojitettu räme 5 taan karpaloiden kuin ojittamalla, istuttamalla ja lannoittamalla saatavan puuston avulla, joskin on muistettava, että marjasadoissa ei ole huomioitu poimimiskustannuksia. Mainittakoon vielä, että Suomeen tuotiin tullihallituksen ulkomaankauppatilastojen mukaan esim. Puttston vuosilttoloksen rahallinen arvo ojittamisen, istttttamisen ja lannoittamisen jälkeen ( Heikurainen 1959, Acta Forest. Vuosik.). Tosin joillakin koekentillä on erikoisjärjestelyin saatu myös toisensuuntaisia tuloksia (Huikari 1971, HeSa). Riekko on esimerkki riistaeläimestä, joka metsäseuduilla on riippuvainen luonnontilaisista rämeistä, joilla se pesii ja hankkii kesällä ravintonsa (Pulliainen ym. Osa parhaista karpalosoista on samalla haluttuja ojituskohteita. juuri marjasoiden häviämisen muodossa. Investointikustannukset ovat paikallisen 1mtsänparannuspiirin ilmoitta111ia keskiurakkahintoja. Huikari 19 71, HeSa), jotka varsinaisten sienitutkijoiden taholta (Ulvinen 1971, Kaleva) on leimattu harkitsemattoman ennenaikaisiksi ja liioitellun positiivisiksi. vuonna 1970 karpaloita 300 000 kg. Toisaalta ei ole syytä liioitella karpalosoiden tarvetta, mutta ilman inventointia ja suojelua marjasoita on laskettu 12 111k/k-111 mukaan. Karpalosato, toisin kuin hillasato, on verrattain varma joka vuosi. Ilman odotusajan, jälkikustannusten ja korkotappioiden sekä jalostuksen huomioon ottamista kohtalaisillakin luonnontilaisilla marjasoilla tuotos on suurempi pelkäs-1 12 Ta 11 I 11 k k o 1. Julkisuuden lehtitiedoissa on myös jätetty mainitsematta millaisesta koemateriaalista, millaiselta suolta ja millaista sienilajivalikoimaa edustavasta aineistosta on kysymys. Sadon rahallinen arvo on laskettu tukkttliikkeiden 1971 maksaman ostohinnan 2,80 mk/kg mukaan. ilmastOV)'Ö'h)lkkeen suo!_),ypillä ( Pitkå"lä 1972, käsiki,j., H :gin )'liopisto)
Myös ojat vaikeuttavat ihmisten liikkumista kesällä ja talvella. Käytännössä on kuitenkin helppo todeta, että kunnossapitovelvoitteista huolimatta ojitetut suot kasvavat usein tiheää ja läpitunkematonta viitaa. Parhailla lintusoilla ei tule sallia rajoittamatonta retkeilyä. V uosik.) ja soiden ojitus vaikeuttaa poron ravirtnon saantia (Helle 1966, Acta Lapponica Fenn.). Vaikka suot sinänsä ovat mielenkiintoisia retkikohteita, on muistettava, että soiden linnustoon kut1!t1t1 monia helposti häiriintyviä lajeja, kuten kurki ( oikealla), joutsen, metsähanhi, maakotka ia muuttohaukka. Luonto on yksipuolista, kasvillisuus rakenteeltaan yksitoikkoista ja kiintoisimmat suoeläimet ovat hävi nneet. Julkisuudessa esitetään jatkuvasti todisteluja siitä, kuinka hyvin ojitetut suot sopivat ulkoiluun. Huolellisen hoidon avulla suomuuttuma tietenkin 13. Luonnontilaiset st1ot ovat perinteellisen luonnonsuojelt1n kohteista kaikkein tärkeimpiä. laisista suotyypeistä (Ahti 1961 , Lapin Tutk.seur. Erilaisten st1otyJ,Ppien ohella on säilytettävä mybs niiden erikoislaatuiset kasvija eläinlajit
Erään laajan otoksen mukaan kaksi kolmasosaa vanhoista ojitusalueista on perkausja yli yksi kolmasosa täydennysojituksen tarpeessa (Antola & Sopo 1966, Suo). T oisaalta tiedetään, että käytännössä maanomistaja mielellään tinkii juuri sarkaleveydestä ; ekologisesti asiaa tarkastellen suoekosysteemi hävitetään, mutta ojitusteho jää puuston tuotosta ajatellen puutteelliseksi. Paavilainen 1969, Suo). Ojituksen ja lannoituksen kaikkia biologisia vaikutuksia muuhun luontoon ei tunneta riittävästi. T yöllisyyden ja maanomistajien etujen hoitaminen on voitava erottaa maamme luonnon hävittäm isestä. Keltikangas, 1968, Metsätal. Ojituksen suunnittelun ja käytännön toimenpiteiden suorittamiseen on yleensäkin käytettävä ammattitaitoista väkeä, joka on saanut tehtäväänsä asianmukaisen ja riittävän koulutuksen. Metsänparannusvaroja, joita käytetään paikallisojitusten kannalta 14 tarpeettomiin ja ennenaikaisiin korpipurojen perkauksiin, on voimakkaasti supistettava, sillä tämä työ perustuu, kuten aikaisemmin todettiin, ainakin osittain muuhun kuin metsänparannukseen tähtäävään toimintaan. Luonnon moninaiskäyttij ja soiden ojitus saadaan virkistyskäyttöarvoltaan lähes talousmetsää vastaavaksi, puuston lehtipuusekoituksen ansiosta lähimaisernan kannalta jopa paremmaksi. D. Näistä ensimmäisiä olisi laajaa asiantuntemusta edustava työryhmän asettaminen suorittamaan metsänparannuslainsäädännön tarkistamiseen tähtäävää kokonaisvaltaista kartoitustyötä soiden ojituksen ja luonnon moninaiskäytön välisistä suhteista. E ri suotyyppien ojituksen kokonaistaloudellinen kannattavuus, jossa myös luonnon moninaiskäyttö on laskettu mukaan, on pikaisesti selvitettävä ja selvityksen tulokset saatettava ojitusorganisaatioiden tietoon yksityiskohtaisten toimenpiderajoitusten muodossa. Tätä ovat myös valtion tilintarkastajat tarkoittaneet huomauttaessaan Mera-ohjelmaan kuuluvien metsänparannustöiden biologisten perusteiden riittämättömästä tuntemuksesta. On tunnettua, että sarkaleveyden kaventamisella on huomattava positiivinen vaikutus puuston kuutiomäärään ja kasvuun (esim. Moninaiskäytön unohtaminen puuntuotannon varjolla on selvää piittaamattomuutta ja yhteiskunnan monien tarpeiden laiminlyömistä. U udisojituksen vuosivauhtia olisi ilmeisesti mahdollista hidastaa ja siten antaa aikaa tutkimustoiminnalle ja suojelun järjestämiselle, jos metsänparannusvaroja ohjattaisiin nykyistä selvemmin jo ojitettujen soiden perkaamiseen, täydennysojituksiin ja muihin hoitotoimenpiteisiin( esim. KOKONAISVALTAISEEN SUU NITTELUUN Käytännössä saatujen kokemusten ja kirjallisuudesta peräisin olevien tutkimustulosten perusteella tuntuu siltä, että ojittajien ei pitäisi tyytyä kovin ekstensiiviseen suon hyväksikäyttöön, vaan tulisi tehostaa metsänparannustoimenpiteitä sellaisilla soilla, jotka on jo ojitettu. Metsätalous on kestävällä pohjalla vasta sitten kun yhteiskunnan kaikkien ryhmien erilaiset metsäja suomaan käyttöä koskevat päämäärät on selvitetty ja otettu suunnittelun lähtökohdiksi. Metsänparannusvarojen myöntäminen uudisojitustoimintaa varten on tiukasti perustuttava taloudellisen kannattavuuden periaatteille. Vain uudisojituksen vuosivauhdin huomattava hidastaminen ja metsäojituksen toimenpiderajojen tiukentaminen voisivat antaa mahdollisuuden soiden moninaiskäytön vaatimille järjestelyille. Kaikille näille tutkimuksille ja selvityksille on saatava aikaa ja varoja sekä annettava työrauha uudisojituksen vuosivauhtia hidastamalla. Aikak.; Linnamies 1971, Silva Fenn.)
KOKONAIST ALOUDELLINEN KANNATTAVUUS Suomessa vallitsee jatkuvasti melko korkea työttömyys ja samalla työikäisen väestön voimakas maastamuutto. Tämä ei kuitenkaan luo riittävää perustaa suoinvestointien ja kansantalouden muilla sektoreilla tarjolla olevien proj ektien keskinäiselle vertailulle, jossa kuten suoinvestoinneissakin, tulisi noudattaa periaatetta »parhaat kohteet ensin». Tämä on pienempi kuin kansantalouden useilla muilla sektoreilla investoinneille asetettu tuottovaatimus. Ne lisäävät työllisyyttä etenkin laajoilla maaseudun alityöllisyysalueilla. On kuitenkin huomattava, että sama työllistämisvaikutus on saavutettavissa myös monen muun vaihtoehtoisen 1) Suo investoinneilla tarko itetaan seuraavassa puun tuo ton lisäämiseksi tehtäviä metsäo jitusja siihen lii1tyv iä lannoitusja v ilj elycöitä sekä välttämättö mien metsäauco teiden rakentamista. ollut vastaavaa tarjontaa suurempi. Ne suhteellisen harvalukuiset suoprojektit, joissa investoinnin tuottoprosentti kohoaa tuntuvasti yli kymmenen, ovat luonnollisesti tdmiin tarkasteluniikö"kulman kannalta toteutettavaksi hyväksyttäviä poikkeuksia. Suoinvestointeja muiden metsänparannusinvestointien ohella perustellaan siis varsin yleisesti maksutaseystävällisinä toimenpiteinä. H iin påä'tyy toteamukseen, että suoinvestoinnit kannattavat usein heikosti ja että varojen sijoittaminen soihin vaikeuttaa tyiillisyyskysymyksen j iirk eväii hoitoa ja lisiiii maan maksutasevajausta. Edellä mainitut varaukset mielessä pitäen voitaneen tarkastelun lähtökohdaksi kuitenkin ottaa Metsäojitustoimikunnan m1etmnössä (1964, s. Suoinvestoinneilla kyetään luomaan työpaikkoja projektin toteuttamisajankohtana sekä jälleen pitkällä tulevaisuudessa olevana sadonkorjuun aikana. Samaa suuruusluokkaa olevia k eskimåardistii tuottoprosentteja voidaan laskea myös muiden julkaistujen tutkimusten perusteella olettamalla alkupuuston jäljellä oleva kiertoaika 3050 vuodeksi (ks. Nämä vaikeudet tiedostaen onkin valtaosa suoinvestointien kannattavuustutkimuksista keskittynyt tarkastelemaan eri kohteiden keskinäistä edullisuutta, joissa epävarmuustekijät eri projekteille yhteisinä eivät ilmeisesti paljonkaan pienennä tulosten luotettavuutta. suotyypistä, alkupuustosta ja suon maantieteellisestä sijainnista riippuen. YKSITYIST ALOUDELLINEN KANNATTAVUUS Suoinvestointien yksityistaloudellisen kannattavuuden suoraviivainen arviointi ei liene edes kohtuullisella tarkkuudella mahdollista, koska valtaosassa tapauksista investoinnista kertyvä tulo saadaan vasta hyvin pitkän ajan kuluttua investointihetken jälkeen, jolloin puun hintatasosta voi tehdä vain summittaisen arvion. Tunnettuahan on että Suomessa luoton kysyntä keskimäärin 89 % :n nimelliskorkotasosta ja mittavasta pääomantuonnista huolimatta on lähes jatkuvasti Kauppat. Tällöin ei investointeja suunniteltaessa tule ottaa huomioon yksinomaan kohteiden liiketaloudellista kannattavuutta, vaan myös niiden työllisyyttä ja kokonaistulonmuodostusta lisäävät vaikutukset. Suoinvestointien päämerkitys on kuitenkin nähty siinä, että ne osaltaan lisäävät puun tuotantoa ja siten mahdollistavat puunjalostusteollisuuden laajenemisen. myös Heikurainen 1971, s. N iiiden ongelmien hoito edel!yttäii varoj en sijoittamista paremmin k annattaviin kohteisiin kuin suo-ojituksiin. Kari Pekonen Näkökohtia suo1nvesto1nt1en taloudellisesta kannattavuudesta Suoinvestointien 1) yksityisja kokonaistaloudellista kannattavuutta on perusteltu esim. Suomen kansantaloudelle tunnusomainen 34 % :n vuotuinen inflaatio huomioon ottaen nousee suoinvestointien nimellistuotto siten keskimäärin noin 9 % :iin. 5152) mainittu suonojitusja sen liitännäisinvestointien 5 % :n keskimääräinen reaalinen tuottoprosentti. Keipi 1970, Keltikangas & Seppälä 1966, 1968; Numminen 1970; vrt. 16; ks. Kari Pekonen vertaa tässä kirjoituksessa suo-j a teollisuusinvestointien k eskinäistä kannattavuutta. investointien tuotto-odotukset ovat monilla kansantalouden muilla sektoreilla rahoituksen kustannuksia ja samalla suoinvestointien keskimääräisiä tuotto-odotuksia selvästi suurempia eli tuntuvasti yli 10 %Niukkojen pääomaresurssien sitominen yksityis taloudellisestikin suhteellisen heikkotuottoisiin suoinvestointeihin merkitsee luopumista muista kannattavammista kohteista koko siksi periodiksi (monesti useiksi kymmeniksi vuosiksi), jona pääomat ovat sidottuina suoprojekteihin. esim. myös s. seuraavin argumentein: Ne antavat sijoitetulle pääomalle positiivisen, eräissä tapauksissa hyvinkin korkean tuottoprosentin. 15. 278279). Koska edelleen puunjalostusteollisuus on maamme ylivoimaisesti tärkein vientitoimiala, on sen laajenemismahdollisuuksien turvaamista pidetty ensisijaisen tärkeänä p yrittäessä ratkaisemaan Suomen rakenteelliseksi luonnehdittua maksutaseongelmaa. Ts. Lisäksi investoinnin tuottoprosentti vaihtelee suuresti mm. maist
Asian luonteen kuvaamiseksi tarkastellaan kahta pitkälle yksinkertaistettua esimerkkiä, joista toinen kuvaa suoja toinen teollisuusinvestointiprojektia. Investoinnin tuottoprosentti (sisäinen korkokanta) voidaan normaaliin tapaan ratkaista yhtälöstä 1 100 = 133 (1 + i)3 joka toteutuu i:n arvolla 0, 10 (10 %)T yypillisen teollisuustai palvelusektorin tuotannon toimintavaiheen tuottoja kustannusrakenne on oleellisesti toisenlainen kuin suoinvestoinnissa. Edullisuusvertailu kääntyy !mitenkin ratkaisevasti suoinvestointeja vastaan, kun tarkastellaan vaihtoehtoisten projektien investointitapahtumaa seuraavaa toimintavaihetta. Vuosittain realisoituvaan nettovoittoon pääsemiseksi on tästä kuitenkin vähennettävä muilta sektoreilta ostetut välituotepanokset (100), maksetut palkat (60) sekä vuosittain tehtävät poistot (33), jotka välittömästi vapautuvat käytettäväksi uusiin sijoituskohteisiin. Suoinvestointi (100) Vuosi PääomaVoitto Myynti arvo 100 1 110 (10) 200 2 121 (11) 200 3 133 (12) . Suoinvestointeja ei siten edes tässä suhteessa voida pitää kilpailevia vaihtoehtoja välttämättä edullisempana, varsinkin kun suonojitus ja -lannoitus on nykyisin pitkälle koneellistettua toimintaa. 33 200 Yhteensä 33 investointiprojektin kautta sen rakentamisvaiheessa. Esimerkissä kummankin investoinnin toiminta-ajaksi on oletettu 3 vuotta. Sitä ennen ei kerry mainittavia tuloja, joten investoitu pääoma on koko projektin toiminta16 Teollisuusinvestointi (100) RaakaPoistot Palkat Voitto aineet 100 33 60 7 100 33 60 7 100 33 60 7 100 180 21 ajan sidottuna suohon. 100 yksikön perusinvestoinnilla saadaan esimerkkitapauksessa syntymään 200 yksikön suuruinen vuotuinen bruttomyynti. (1 ") 1 + 1 3 joka myös toteutuu i:n arvolla 0,10 (10 %)Projektien sisäinen korkokanta ja siis niiden liiketaloudellinen kannattavuus normaaliolettamusten vallitessa on sama. Projektien luomat yhteenlasketut, diskonttaamattomat tulonlisäykset ovat taulukon 2 mukaiset:. Suoinvestoinneille on tyypillistä, että tuotto sijoitetulle pääomalle kypsyy yleensä vasta hakkuuhetkellä ( esimerkissä poikkeuksellisesti jo kolmannen vuoden lopulla). Siten teollisuusinvestoinnin pääoma-arvo kolmannen vuoden lopussa on mainitulla laskentakorkokannalla sama kuin suoproj ektin, eli likimain: (1,10) 2 X 40 + (1,10) 1 X 40 + 40 = 133 Vaikka edellämainittujen projektien investoinnin tuottoprosentilla mitattu yksityistaloudellinen kannattavuus todettiin samaksi, on niiden kansantalouteen luoma kokonaistulonmuodostus kuitenkin tuiki erilainen. N å'kiikohtia suoinvestointien taloudellisesta kannattavuudesta Taulukko 1. T yypillinen teollisuusinvestointi luo sitä vastoin uusia pysyviä työpaikkoja ja samalla palkkatuloja esimerkki yrityksen piirissä toiminta-aikanaan yhteensä 180 yksikköä. Molemmat sijoituskohteet kilpailevat samasta niukasta pääomamäärästä, joka oletetaan kummassakin projektissa 100 yksiköksi. Huomattakoon, että teollisuuskohteen näennäisesti pienemmän nettovoiton korvaa kassaylijäämien realisoitumisen painopisteen ajoittuminen suoprojektin vastaavia tapahtumia aikaisemmaksi. Proj ektien tyypilliset tuottoja kustannusrakenteet on kuvattu taulukossa 1. Projektin luoma kokonaistulonmuodostus on mainittu pääoma-arvon kasvu, joka esimerkissä on 33. Teollisuusprojektin yksityistaloudellinen kannattavuus (sisäinen korkokanta) voidaan myös laskea seuraavasti Uossa 40 = vuosittaisten tulojen ja menojen erotus ennen poistoja): (l + i)3 -1 100 = 40 . Suoinvestointiin ei, lievästi yleistäen, itse investointiprosessin tapahduttua liity lisäkustannuksia, vaan se on tämän jälkeen »ilmainen luonnonprosessi », joka vain vähäisessä määrin sitoo itseensä työvoimaa. On huomattava, että nimenomaan vajaatyöllisyysolosuhteissa ei käytettyä työvoimaa tarvitse irroittaa muusta tuottavasta toiminnasta, joten se siten todella merkitsee tulonmuodostuksen nettolisäystä yhteiskunnassa
Taustalla häämö'ttävät suojametsäalueen avohakkuut, joilla metsänviljely on Lapissa tavalliseen tapaan epäonnistunut. Korostettakoon lopuksi, että esitetynlaisen pääomaja kustannusrakenteen omaavia teollisuusPääomatulot Työtulot Suoinv. Esim. Koska pääoma on Suomessa nykyisin niukka tuotannontekijä, jota ei riitä kaikkiin tarjolla oleviin positiivisen tuottoprosentin omaaviin kohteisiin, suoinvestoinnin toteuttaminen merkitsee samalla päätöstä luopua kuvatun suuruisen tulonmuodostuksen ja työllisyyden lisäyksestä talouden jollakin toisella vähemmän pääomaintensiivisellä sektorilla. MAKSUTASENÄKÖKULMA Suomessa vaihtotasevajaus on pitkään ollut talouden kasvumahdollisuuksia rajoittava tekijä. 21 180 Yhteensä 33 201 Taulukko 2. Vertaamalla kuvattuja Sl)Oltuskohteiden kokonaistaloudellisia vaikutuksia toisiinsa, voidaan todeta, että teollisuusinvestoinnin luoma kokonaistu/onlisäys on noin 6-kertainen st1oinvestomtzzn verrattuna. ja palvelusektorien projekteja on olemassa runsaasti (tunnuslukujen hajonnan tosin ollessa erittäin suuri), kun sitä vastoin kuvatun suuruisen reaalisen tuottoprosentin (10 %) omaavia suoprojekteja on monissa osissa maata vaikeata lainkaan löytää. Ojitustoiminta ei ole seurannut metsäntutkimuksen suosittamaa pohjoisrajaa. viidennellä ilmastovyö"hykkeellä suoritetaan jatkuvasti ojituksia, vaikka tämä on sekä taloudellisesti että luonnonhoidollisesti järjetö'ntä. Vaihtotasevajaus on maan kokonaisinvestointien ja kokonaissäästämisen välinen erotus. Vajaus on aina rahoitettava joko valuuttavarantoa 17. 33 Teollisuusinv. Kuva esittää suojametsäalueen rajalla Aakenustunturin juurella olevaa metsähallituksen tuoretta ojitusjälkeä
Selvää kuitenkin on, että tehdasteollisuuden em. Suomen pitkän aikavälin maksutaseongelma voidaan kiteyttää seuraavaan pelkistettyyn tarkasteluun (vrt. Taloudessa on aina voimassa identiteetti: (1) M X = I S. myös Pekonen 1971). meillä investoinnit ovat keskimäärin heikommin tuottavia. Todettakoon lisäksi, että puunjalostusteollisuuden, jonka tuotantomahdollisuuksia suoinvestoinneilla nimenomaan pyntaan lisäämään, pääomakerroin on sekin teollisuuden keskimääräistä pääomakerrointa selvästi korkeampi. merkitsee in vestoinnin heikkoa kokonaistaloudellista tuottavuutta. 18. On syytä erityisesti korostaa, että suoinvestointien kohdalla pääomakertoimen arvo (siis investointien suhde jalostusarvon v uotuiseen lisäykseen) sijoittuu yleensä 15 ja 25 välille. Suomen kansantalouden pääomakertoimen arvo on nykyisin noin 6. Avramovic 1964, Meier 1963, s. Jotta 5 % :n vuotuinen tuotannon kasvu saavutettaisiin ilman kasvavia vaihtotasevajauksia, pääomakertoimen tulisi pienentyä nykyisestä arvostaan karkeasti lausuttuna noin 10 % :lla eli likimain Kä)'tännö'n 111etsäojit11ksissa unohdetaan usein taloudellisuusvaatimus, kun PJ'ritään mahdollisimman suurten pinta-alojen käsittef)i)'n. Taloudellisesti kannattamattomat avosoiden oj ituk set ovat selvästi )'leist_ymässä. Näin ollen talouden keskimääräisen pääomakertoimen alentaminen eli pääoman tuottavuuden lisääminen lienee ainoa mahdollinen tie vaihtotasevajauksien supistamiseksi täystyöllisyyden takaavalla talouden kasvunopeudella. Kokonaistuotannon noin 5 % :n vuotuisesta tavoitekasvunopeudesta tinkiminen merkitsisi työttömyyden lisääntymistä »ei-hyväksyttävissä» oleviin lukemiin. arvoon 5,5. 1) Pääomakerroin on pääoman tuottavuuden käänteisluku. Jos investoidaan suokohteisiin ja luovutaan vastaavan suuruisista sijoituksista pienen pääomakertoimen toimialoilla, mitä tämä päätös pääomaniukkuuden olosuhteissa aina merkitsee, nousee talouden keskimääräinen pääomakerroin ja pääoman keskimääräinen tuottavuus kansantaloudessa pienenee. tavalla mitattu tuottavuus on suuruusluokaltaan vähintään 510 kertainen suoinvestointien keskimääräiseen tuottavuuteen verrattuna. T ämä puolestaan merkitsee annetulla talouden tavoitekasvunopeudella vaihtotasevaj auk sen kasvua eikä suinkaan sen sup istumisia, kuten suoinvestointien perusteluissa yleisesti esitetään. esim. jossa M = tavaroiden ja palvelusten tuonti X = tavaroiden ja palvelusten vienti I = investoinnit S = säästäminen M X on maksutaseen tavaraja palvelutase (likimain sama kuin vaihtotase), joka siis on investointien ja säästämisen erotus. 74--82; ks. Näiden t;unnuslukujen arvoihin on monista tekijöistä johtuen syytä suhtautua suurin varauksin. Kuitenkin niukat paaomat on PJirittiivä sijoittamaan k ohteisiin, jotka antavat suurimman tuoton pääo111asijoitt1ksil/e. Merkitään lisäksi : s S= y säästämisaste ( säästämisen osuus kokonaistuotannosta) K _ I pääomakerroin (inves6 y tointien ja kokonaistuotannon vuotuisen lisäyksen suhde)1) 6 Y talouden tavoitekasvur = y nopeus Edellä määriteltyjen parametrien avulla voidaan vaihtotase nyt kirjoittaa: (2) M X = K6 Y-sY, josta edelleen Y :llä jakamalla saadaan: (3) M X = Kr s y Yhtälön (3) perusteella voidaan todeta vaihtotaseen vajauksen suhteessa kokonaistuotantoon olevan sitä pienempi kuta: a) suurempi on säästämisaste (s) b) pienempi on pääomakerroin (K) c) pienempi on tavoitekasvunopeus (r) Vaihtotaseen pitkän aikavälin tasapainottamiskeinoja tältä pohjalta kartoitettaessa voidaan todeta, että säästämisasteen riittävän suureen ja pysyvään nostamiseen Suomessa ei liene realistisia mahdollisuuksia, koska se jo nykyisin on kansainvälisesti erittäin korkea. K orkea pääo makerroin ts. Suomen pysyväisluonteinen vaihtotasevajaus on suurelta osin heijastuma investointien heikosta kokonaistaloudellisesta tuottavuudesta. Avosuot eivät sitä ole. Näkiikohtia s11oinvestointien taloudellisesta kannattavuudesta supistamalla tai ulkomaisella pääomantuonnilla, mikä samalla merkitsee maan ulkomaista velkaantumista. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuosina 19661970 oli yksityisen tehdasteollisuuden pääomakertoimen arvo noin 1,7, valtion yrityksissä se oli 4,6 ja koko tehdasteollisuudessa noin 2,2. Tämä kerroin on useimpiin teollistuneisiin maihin verrattuna korkea, ts
Edellä on osoitettu, että suoinvestointien työllisyyttä ja kokonaistulonmuodostusta luovat vaikutukset parhaimmillaankin ovat tarjolla oleviin muihin vaihtoehtoihin verrattuna todella vaatimattomia. Silva Fennica 4. KIRJALLISUUTTA Avramovic, D . Niukat pääomat on kuitenkin yksityistaloudellisestakin näkökulmasta tarkasteltuna pyrittävä sijoittamaan vaihtoehtoisista kohteista sellaisiin, jotka antavat suurimman tuoton investoidulle pääomalle. 1971 : Näkökohtia Suomen maksutaseongelmasta. Keltikangas, M. Keltikangas, M. KOP kuukausikatsaus 10/1971. Suo 17. Numminen, J. 19. Suoinvestointien maksutasetta tukevat pitkän aikavälin vaikutukset ovat nekin tarjolla olevia muita vaihtoehtoja mittapuuna käyttäen heikkoja. KA NATTAAKOSUOHO INVESTOIDA. On kiistatonta, että viennin on pienessä maassa lisäännyttävä nopeasti, jotta kokonaistuotannon ja aineellisen hyvinvoinnin riittävänä pidettävä kasvu olisi mahdollista. Jatkuvissa vajaatyöllisyysolosuhteissa on otettava huomioon myös investointitapahtuman jälkeisen tuotantoprosessin aikana syntyvä, investoinnin luoma pysyvä työllisyyden ja kokonaistulonmuodostuksen lisäys. 1963: International trade and development. Suo 19. Tasapainokorkotasoa (tuntuvasti yli 10 %) laskentakorkokantana käyttäen on ilmeistä, että vain pieni osa toteutetuista ja suunnitelluista suoinvestoinneista täyttää tämän tuottotavoitteen edellyttämän ehdon. Heikurainen, L. Pekonen, K. M. Metsä ja Puu 9/1970. Yhteenvetona edellä esitetystä todetaan suoinvestointien yleensä antavan sijoitetulle pääomalle positiivisen tuottoprosentin. KOP taloudellinen katsaus 4/1971. Meier, G. Ne toisin sanoen lisäävät kansantalouden keskimääräistä pääomakerrointa (pääomavaltaisuutta) ja kasvattavat vaihtotaseen vajausta verrattuna tilanteeseen, jossa pääomat olisi sijoitettu esimerkiksi teollisuuteen. 1964: Economic growth and external debt. 1970: Metsän lannoituksen edullisuus. Keipi, K. Puunjalostukseen nojautuvan kasvustrategian tuottamat valuuttatulot joudutaan hankkimaan niin suurilla investoinneilla, että kasvuprosessin tuottama säästäminen ei riitä niitä rahoittamaan. On kuitenkin virheellistä ajatella, että viennin kasvu voisi edullisimmin pohjautua puunjalostusteollisuuden laajenemiseen sen jälkeen, kun sen perustana olevassa metsätaloudessa on jouduttu siirtymään pääomaköyhässä maassa »keräilytaloudesta» erittäin pääomavaltaiseen ja kokonaistaloudellisesti heikkotuottoiseen puuntuotantoon. 1968: Arvioita turvemaiden lannoituksen taloudellisesta edullisuudesta. 1970: Metsäojituksen kannattavuuden alueittainen vaihtelu. Tällöin on pakko turvautua ulkomaiseen säästämiseen eli pääomantuontiin, mikä taas merkitsee vaihtotaseen vastaavan suuruista vajausta sekä kumuloituvien korkomenojen vuoksi vaaraa joutua ei-hallittavissa olevaan ulkomaiseen velkaantumiskierteeseen. Komiteanmietintö 1964: B 49. Baltimore, 1964. 1971 : Metsäojituksen tarpeellisuus ja sen riskit. Metsäojitustoimikunnan mietintö. 1966: Laskelmia metsäojituksen alueittaisesta edullisuudesta. & Seppälä, K. New York 1963. & Seppälä, K
Sekin on tosin monikertaistunut vajaassa vuosikymmenessä. Järjenvastaisesti ja omia silmiään uskoKaruille, mutta linnustollisesti rik kaille avosoille jyrsityt Kopo-ojat eivät todellakaan ole k unniaksi metsänparannustoiminnalle. Niitä ovat ruokkineet suurten nälkävuosien kuivatukset ja sotien jälkeinen asuttaminen. Ja se vie koko systeemin vinoon. E rilaisia palkkioita on kuivatuksesta maksettu ja kansallisromanttisesti nautittu tähkäpäiden huojunnasta korpivainioilla. MERAvarojen painopiste on lähinnä poliittisesti siirretty sinne missä puuta ei kyetä luonnonlakien mukaan edullisesti tuottamaan pohjoiseen. Siis perinne ja tiede ovat tukeneet soiden kuivatusta; lisävauhtia ovat antaneet kuvitelmat puupulasta ja paremmasta elintasosta sekä erivivahteiset työllisyysnäkymät ja poliittiset virvatulet. Varoja ja työllistämistavoitteita on annettu niin runsaasti, että yksityismaiden ojituksesta huolehtivien metsänparannuspiirien samansuuruisena pysynyt miehitys ei kykene vastaamaan muusta kuin paperisodasta. Erkki Timonen Yksityismaiden soidensuojelt1n vaikeuksien taustaa Jotta soiden oikeasuhteinen moninaiskåjttii saataisiin toteuttamiskelpoiseksi kokonaisuudeksi, on sitä suunnittelemaan lähdettäessä muistettava kyrymyksen omaleimainen perinne. Suoongelmia tulisi tutkia mahdollisimman monelta taholta. 'Soihin ja erityisesti ojitukseen suhtaudutaan perin yksipuolisesti, suhtautujia ja mielipiteitä sinänsä on kyllä paljon. T yökohteiden tarkastajia ei kentällä juuri näy ; he hoitavat tehtäväänsä laskukoneen ja kielitoimiston tulkintojen avulla jossakin Helsingissä. Tähän perinteiseen käyttöketjuun liittyi luontevasti soiden ojitus metsänkasvatusta varten 20-luvun lopulla. Ilomantsi, Haravasuo. Suot tutkittiin etukäteen ja hylkäämisprosentti oli korkea, varsinkin Lapissa. Huonokasvuiset rämeet ja kaikki. Mitä tällaisella polkumyllyvauhdilla sitten ojitetaan ja ketkä kentällä suunnitelmia laativat . MERA-ohjelmat ovat yksipuolisesti puuntuottamisohjelmia, eikä niissä sinänsä olisi mitään järisyttävää periaatteellista vikaa, mutta niitä sovelletaan työllisyysnäkökohtien perusteella. Näissä tapauk sissa toiminnan johtoajatus lienee pahan kerran horjahtanut alkuperäisestä tavoitteesta, puuntuotannosta. M iehet sellaiset kuin Korpi-Jaakko ja KoskiJaakko sekä Saarijärven Paavo ovat istuttaneet eräitä lähtemättiimiä mielikuvia meihin suosuomalaisiin. Tällä hetkellä soiden arvo nähdään monipuolisena rikkau20 tena, jonka käytöstä ei enää ainoastaan yksi näkökohta saa määrätä. Meillä oli puolitoista vuosikymmentä aikaisemmin kehitetty ainutlaatuinen soiden hyvyysluokitus suotyyppien avulla; se on edelleenkin pohjana uusissa käytännön sovellutuksissa, ja tutkimukset yhä vain vahvistavat sen asemaa. T öiden määrä ratkaisee annettujen varojen käytön ja riittävä määrä uusia suunnitelmia saadaan vain helpoille kohteille eli ojittamalla suo kuin suo. Siellä missä puu kasvaa, on pysytty normaalitahdissa, jonka metsäojituksen huippuunsa kehitetty koneellistaminen on mahdollistanut. Vielä kymmenen vuotta sitten suunnitelmat laadittiin jopa metsänhoitajien voimalla ankarasti soiden hyvyysluokitusta noudattaen. Eräiden luonnonsuojelumiesten mielestä on suomen kieleen tullut uusi kirosana: MERA. Se käsittää muitakin synnillisiksi luokiteltuja vivahteita, kuten raiskauksen ja ryöstön. matta on lähdetty vaatimaan ojituksen toteuttamista yhdessä vuosikymmenessä Lapissakin luottaen yöttömän yön taianomaiseen kasvuvoimaan; siihenhän ovat eräät tutkijatkin yllyttäneet. Ojituksen tavoite on alunperin ollut yksinomaan puun tuottaminen, mutta jo varsin varhaisessa vaiheessa on ojitusvauhdin lisäämistä puolusteltu työllisyysnäkökohdilla. MERA UUSI KIROSA A N yt on ojitusvauhti niin huimaa, että on todella syytä tarkastella soiden kokonaiskäytön vaatimuksen perusteella, mihin olemme menossa ja millä hinnalla. Kartoista ja suunnitelmavälineistä oli huutava pula, kompassilla ja askelparilla aseteltiin oja verkostoja paikoilleen. Pohjois-Suomen ojitusvauhdin arvostelija leimataan kehitysalueiden viholliseksi, tapahtui arvostelu millä perusteella hyvänsä. Suokysymys on kuin hiottu pallo siinä missä muutkin pulmakysymykset: liian läheltä tuijottaminen sokaisee
TYÖLLISYYSOJAT Sitten keksittiin ojituksen työllistävä vaikutus. Metsänparannuspiirejä alettiin moittia kuivatustoiminnan hitaudesta ja turhasta hienopiirteisyydestä. konein suoritettt1 luonnon 111uuttaminen aiheuttaa niin radikaaleja j a peruuttamattomia muutok sia luontoon, että tällaisiin toimiin ei pilaisi ruveta niin löj hin perustein kuin nykyisin usein tapahtuu. Esimerkiksi v. Hankkeen taloudellisuus oli pääasia. Vauhti parani, isäntien omatoiminen ojituspalkkiolinja vei tilakohtaisten suunnitelmien laadinnan iltakävelyllä pilkkojen veistelyksi ja metsänparannuslakiin otettiin kuin otettiinkin lisäpykälä maanvil j ei ysinsinööripiirien päästämiseksi valloilleen. 1962 perustetun Kemijär21. Samanaikaisesti alkoivat silloiset maanviljelysinsinööripiirit arvostella metsämiesten käsittämätöntä tapaa jättää nevat ojittamatta, metsänkuivattajat leimattiin siihen kyvyttömiksi. Y leensä tällainen perkaus on tarpeetonta j a se katkaisee perinteiset kulkuyhteydet. Ja jälkeä alkoi syntyä. Vaadittiinpa, että Lappikin olisi ojitettava ilmaiseksi järjestään kunkin kunnan eteläpäästä alkaen omistajista ja suotyypeistä välittämättä, suojametsäalueen rajoille saakka. jien omatoimisuuslinjalta kiirehtimään metsänparannuspiirejä. Metsäojituspalkkiolaki säädettiin maanomistaKiviset, hyvälaskuiset purot ovat suhteellisen kalliita perata ja metsään syntynyt jälki on kaatneata. nevat kierrettiin, lasi ojitussuunnitelmansa kankaiden suojeluojituksen nimellä
ON LUOTAVA UUD ET OJITUSTAVAT JA -TAVOITTEET Kierteestä olisi päästävä, olisi palattava ammattimiehistön tasolle laadullisesti. Ja heidän käsissään on nyt tavoitteiden saavuttaminen. Lehti-ilmoituksillä otettiin töihin suunnitelmamiehiä, nokkelimmille ehdittiin opettaa vaaiutskoneen käyttö ja muille annettiin vain etenemissuunta .. RYNTÄYS AVOSOILLE Joku vuosi sitten Keskusmetsälautakunta Tapion neljätoista metsänparannuspiiriä oli neljässä vuo22 sikymmenessä ojittanut vajaat 5 % avosoita silloin pidettiin taloudellisuudesta kiinni. Kukapa toimihenkilö rohkenisi käännyttää kehitysalueilta rahat takaisin ja ilmoittaa poliitikoille : »Herra, Te olette humpuuki! » Näin ollen käskyt on täytetty sokeasti, käytännöllisesti katsoen mitään ei ole kierretty, halki vain ja lantaa perään, ehkä taimiakin. Neljänneksi tulisi saattaa kaiken kansan tietoon se valtava tulosten turvaamisen määrä, joka odottaa täysin avoinna ratkaisuaan sekä organisatoorisesti että rahoituksellisesti yli 700 000 kilometriä metsäojia on jo nyt pidettävä kunnossa (tulevaisuudessa n. Metsänparannusmiehistö asettui automaattisesti uudelle suunnalle puolustusrintamaan, sotiahan oli käyty »puhtaan metsäojitusopin » puolesta suoalueiden isännistä alkaen epämääräisiin tiedemiehiin saakka. Metsäammattimiehet ehtivät kentälle vain riitatapauksissa. Mutta metsänparannuslain muutoksen avulla suunnisti kolminkertainen teknillisen koulutuksen saanut maatalouspuolen kuivatuksesta vastannut organisaatio juuri avosoille runsaat viisi vuotta sitten. T yökentän kieroutuminen pystyttiin loiventamaan käytännössä osoittamalla t yökohteiksi vaikeasti tulvivia purojen alajuoksuja yli 500 ha ojituksia käsittävillä sadealueilla. Huonojen soiden kiertäminen ei ole pulma eikä mikään ojat yksinkertaisesti lopetetaan kuivatuskelpoisen suon alalaitaan ja annetaan vesien valua omia teitään, nehän saadaan uudelleen kiinni ojilla mistä vain. . Lannoitusmahdollisuus oli lisännyt taloudellisen ojituskohteen rajan alentamista ja poliitikot löytäneet kehitysalueet. Vakavasti ottaen nyt on hyvä aika henkäistä ja etsiä yhteiset toimintamuodot ja tavoitteet. 1,5 milj. Y ksityismaiden soidensuojelun vaikeuksien taustaa ven metsänparannuspiirin vuotuistavoite oli tuolloin 2 500 ha. Vasta viime vuonna on aloitettu metsänparannuspiirien ammattimiesten koulutus käytännön suokasvija tyyppiopissa. D. Siitäkö piti haukut saada. Tällöin saavutetaan kaksinkertainen hyöty, sillä ojituksessa irtaantuvat ravinteet ja humus liettyvät ja sitoutuvat pintaturpeeseen pääsemättä alapuolisiin vesistöihin. Ehkä vähän väärällä sävelellä, muttei yhtään liian aikaisin. Heidän aikansa menee tilityksissä, asiakirjojen tarkastuksessa, monien satojen kokousten pitämisessä, varojen tarkkailussa työmuodottain ja varalaaduittain monta kertaa vuodessa. Viidenneksi olisi ammattimiesten koulutus moninaiskäyttöperiaatteen pohjalta saatava käyntiin. Samalla nevan vesitalous säilynee tyydyttävästi entisellään. km) ja siihen liittyen on lannoitusta lisättävä oikeilla perusteilla. Metsäteknikot eivät ehdi soita tarkastamaan metsänhoitajista puhumattakaan. Puuttumatta tarkemmin ojitustekniikan keinoihin, tehtyjen työmäärien puolusteluihin tai asiantuntemattomien väittämien oikaisuihin olisi soiden hyväksikäyttö ratkaistava kokonaiskysymyksenä yhteistyössä ojitusja luonnonsuojeluorganisaatioiden sekä toisaalta maanomistajien ja poliitikkojen kesken. Tällä hetkellä »sota» alkaa olla ohi, maanviljelysinsinööripiirit on muutettu vesilakia valvoviksi vesipiirien vesitoimistoiksi. Toiseksi tulisi käännyttää poliittiset päätöksentekijät pois ajattelemattomasta taistelusta luonnonlakeja vastaan ja saatava heidät vaatimaan määrän sijasta laatua eli todellisia tuloksia. VIKAAN MENI Tässä vaiheessa parkaisivat ~luonnonsuojelijat. Ensiksi olisi pyrittävä valistamaan maanomistajat myönteisiksi soittensa suojelulle; nyt kompastutaan heidän vastustukseensa lähes järjestään. Kolmanneksi tulisi hakea suojeltavat kohteet ja ratkaista niiden rahoitusmenettely. Rimpija rahkanevat eivät ole missään maankolkassa ensisijaisia ojituskohteita lannoittaenkaan. N yt on ojitusala käväissyt jo yli 20 000 ha:n vuodessa (kertailun vuoksi mainittakoon, että metsähallituksen hallinnassa olevilla valtionmailla koko Peräpohjolan piirikunnassa ojitetaan nykyään vuodessa noin 13 000 ha.) Kemijärven metsänparannuspiirin miehitys on kuitenkin metsänhoitajien osalta pysynyt kolmena koko ajan, metsäteknikoita on saatu kaksi lisää, heitä on kahdeksan. Todettiin, että ojittajat oli palkattu juuri siihen tehtävään ja sen määrävaatimukset oli saavutettu. Mutta jälkeä oli ehtinyt syntyä merkittävästi heikoille ja ojituskelvottomille soille ja myös metsänparannuspiirien miehistö oli oppinut ojittamaan suon kuin suon. Kaikilta työnjohtajilta kuitenkin puuttuu alan biologinen koulutus täysin. Ojitustekniikan kursseja on v uosittain jokaisessa metsänparannuspiirissä järjestetty päivän tai parin pituisina ja pystyvimmät työnj ohtajatkin on käytetty keskusmetsälautakunnan omilla ojituskursseilla. MERA-ohjelmia on metsänparannuspiireissä ajettu takaa henkihieveriin saakka tunnollisen luottorengin tavoin raataen, täytetty työllistämisja varojenkä yttötavoitteet uskollisesti
Tämä tapahtui, koska annoimme nykyisiin tosiasioihin perustuvan selostuksen järkeville miehille, jotka omistavat yhteismetsän. Metsässä työskentelevät saavat käyttää vain maapuita ja kantoja kahvitulien tekoon. Soidensuojelualueen pinta-ala on 3 500 haja se on Keski-Pohjanmaalle ehdotetuista suojelukohteista laajin. Hirsimetsällä on vuosien takainen päätös jättää hakkuissa kaikki kelot kaatamatta. Hirsimetsän yhteinen pinta-ala on 12 500 ha. TERVEISET LUONNONSUOJELIJOILLE Soidensuojelukeskustelujen pohjalta ei ole tehty mitään lopullisia päätöksiä, mutta olen saanut toivomuksen viedä luonnonsuojelupiireille eräitä terveisiä. Tällä puheenvuorolla aloitettiin keskustelu yhteismetsän omistaman valtakunnalliseen soidensäilytyssuunnitelmaan kuuluvan Matonevan suojelusta viime syksynä. Olen useissa molempien elinten kokouksissa metsänparannushankkeiden esittelyn yhteydessä kosketellut myös luonnonsuojeluasioita yleensä ja viime aikoina soidensuojelua. Alueen rauhoittamisesta korvausta vastaan voidaan keskustella. Näen tässä yhteydessä mahdollisuuden terveisten perille saattamiseen. Korvausvaadetta ei osata Lampien laskut ja purojen perkaukset eivät ole kuul11neet metsänparannuspiirien työkohteisiin. Se kuuluu yhteisenä alueena kuuden kylän taloihin ja näistä muodostettuihin tiloihin. Päättävä elin on osakaskokous ja toimeenpaneva elin on toimikunta. Maanomistajat ovat vaatineet jopa kotijärviensä laskemista ja vesioikeudet ovat tämän sallineet pelkän 111aatalo11skuivat11ksen tarpeen perusteella. Hirsimetsän hallinto ja käyttö on järjestetty tuomioistuimessa vahvistetulla ohjesäännöllä. 23. Tämä johtuu ohjesäännön määräyksistä ja siitä, että on yksinkertaisesti mahdotonta saada yli neljänsadan osakkaan suostumusta myyntiin. y :n maa kotkan talviruokintahankkeisiin on suhtauduttu myönteisesti. Esko Halttunen Soidensuojel un mahdollisuudet käytännössä yksi tyismailla »Hulluja on yheksääkyrnrnentäyheksää lajia ja sitten on vielä luonnonsuojelijat», sanoi maanviljelijä Ihanus Toholarnmin Yhteismetsän syyskokouksessa. Osa Hirsimetsästä on Lestijärven puolella olevaa tilusvaihtoaluetta. Lestijärven puoleisessa päässä on laaja suoalue. Suomenselän Lintumiehet r. Sen sijaan vesipiirit ovat tätä tehneet valtaojit11sten yhteydessä. Valtakunnalliseen soidensuojelusuunnitelmaan kuuluva kohde on täällä. Se käsittää Venetjoen tekojärven itäpuolisen alueen, johon kuuluvat Peräneva, Kotkanneva, Kuirinneva ja Metsolamminneva. Matoneva, 400 ha, on siis suojeltu väliaikaisesti. Kälviällä oleva Hirsimetsä on kameraalisesti erikoisluonteinen. Hän sanoi itse kuuluvansa kylläkin ensinmainittuun ryhmään. Hirsimetsän osakkaat ovat suurinpiirtein seuraavaa mieltä: Hirsimetsästä ei tulla koskaan myymään mitään aluetta mihinkään luonnonsuojelutai muuhunkaan tarkoitukseen. Keskustelussa otettiin voimakkaasti kantaa ja sen jälkeen kokous teki päätöksen luopua Matonevan ojittamisesta, kunnes selviää, tuleeko mahdollisuutta saada ojitusedun menetyksestä korvausta jossakin muodossa. Ojitussuunnitelma oli alkanut hipoa tätä aluetta, ja olin kokouksessa läsnä yhdessä valtion luonnonsuojelutoimistoa edustavan Markku Haukiojan kanssa
Isännät pitävät ostohommaa myös eräänlaisena sosialisoimisena, jonka laista lippua on kyllä luonnonsuojelumatadorin visusti varottava vilauttamasta tai muuten asiat niittaantuvat pahasti pitkäksi aikaa (vrt. S oidensuojelun mahdollisuudet käytännö·ssä yksityismailla S oidensuojelualueeksi ehdotettu Kälviän yhteismetsässä sijaitseva Kotkanneva on 3 500 hehtaarin laajuinen tietö·n suoerämaa,joka etelässä rajoittuu Venetjoen tekoaltaaseen. Pelätään näin suuren alueen rauhoittamisen vaarantavan Hirsimetsässä harjoitettavan metsätalouden kokonaisuuden. Kauhajoen Kauhaneva). tava määrä, tosin enimmäkseen pienialaisia. Kuitenkin Tapion ohjeissa puhutaan tiettömien ja ojittamattomien eräalueiden jättämisestä joillekin Etelä-Suomen syrjäisille metsätalousalueille. Seudun linnuston erikoisuuksia ovat kotka, muuttohaukka ja metsähanhi. Hirsimetsän suojelualue pitäisi voida toteuttaa mainitussa laajuudessa. Hirsimetsän soidensuojelualue pysyy ojittamatta usean vuoden ajan, koska on sovittu, että suunnitelmia laaditaan ensin kaikkiin tämän alueen ulkopuolella oleviin paikkoihin. Ojituskepitykset hipovat myös aluetta. Suo on pääasiassa metsäojit11skelvotonta ja monin paikoin J'lipdiisemätö"ntåkin. Luonnonsuojelua kohtaan tunnetaan kyllä ymmartamystä, mutta täällä luonnon keskellä elettäessä ei asiaa nähdä niin vakavana kuin etelän herrain näkövinkkelistä. Suojelualueen (3 500 ha) suuruutta ihmetellään. N yt jo kurkistavat metsäautoteiden päät useammalta suunnalta tänne päin. Näin suurta tietöntä aluetta ei tule muualle Keski-Pohjanmaan yksityismaille jäämään. Yleinen tukehtuminen metsänparannusja muihin maaja metsätalouden lainoihin alkaa olla tosiasia. Reunamailla on samoin toteutettu ojitushanke, joka ei tosin ota kiinni paljon näille soille laskevia vesiä. Tämän jälkeen onkin Hirsimetsälle järjestetty niin paljon metsänparannuslainaa, että omistajat kieltävät enemmät ojitukset. PILVINEVAA EI OJITETA Keski-Pohjanmaalla on monia valtakunnallisesti tärkeitä suojelukohteita ehdotettu muodostettaviksi. määritellä ennenkuin tulisi tietoon muita tapauksia ja jonkinlainen yleinen käytäntö. HIRSIMETSÄ ON TOISTAISEKSI TURVASSA Terveisi_ä voitaisiin kommentoida ja todeta, että jos lainsäädäntöä kehitettäessä pysyttäisiin vain ostolinjalla, olisi mahdotonta hankkia luonnonsuojelulle Hirsimetsän kaltaisia yhteisiä alueita, joita on vai24 Vetelin k uuluisa Pilvineva on KeskiPohjanmaan jaetuille yksityismaille ehdotetuista soidensuojelualueista suurin. Korvauslinja koettaisiin aivan toisella tavoin, koska omistus säilyisi ennallaan ja ojitusedun, hakkuuedun tai muun mahdollisen edun menetys korvattaisiin ( onko joku tutkinut menettelyä voimansiirtolinjoilla ?)
Yksi niistä on kään töpuolella värillisenä. Näyttelyn hinta on 15 m k. K ortteja käyttämällä tuet uhanalaisten eläin lajien suojelu työtä. Näyttelyyn kuuluu 12 suurik okoista arkkia (60 X 76 cm), joista kukin on omistettu yhdelle suomalaisen luonnonja ympäristönsuojelun osaalueet:le (nisäkkäät, linnut, kasvit, geologia, suo, metsä, puistot, erämaa, vesi, ilma, öljy ja maisema). Kymmenen korti n sarjan hinta on 4:50 mk. koristamiseen. Myös erillisiä arkkeja toimi tetaan rajoitetusti, jolloin arkin kappalehinta on 2 mk. Maakotka Muuttohaukka Riskilä Sinivuokko LUONNONSUOJELUN VÄRILLISET POSTIKORTIT Naali Metsäpeura Ahma K arhunpesä SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON omat postikortit on kuvattu yllä. Tilaukset voit tehdä tämän esitteen tilauslomakkeella.. Tämä on omakustannushinta, joten näyttelyä ei kannata itse ru veta p ohjustamaan. Se sop ii m yös yksityisasuntojen, käytävien yms. Korttien kappalehinta on 50 penma. Poh justettuna näyttelyn hinta on 50 mk. Useat lajit ovat kuolemassa sukupuuttoon. SUOMEN LINTUTIETEELLISEN YHDISTYKSEN korttisarjassa on kymmenen lintukuvaa: kurki, p iekana, kanahaukka, huuh kaja, h elm iNäsiä Kylm änkukka Neidonkenkä Kalasääksi pöllö, metso, isokoskelo, leppälintu, urpiainen ja punatulkku. linnut LUONNONSUOJELUNi\YTTEL Y on valmistettu Luonn onsuojeluvuoden 1970 valokuvakilpailun tuottamasta ku va-aineistosta erityisesti kouluja, kirjastoja ja kokoontumistiloja varten. Ihminen tuhoaa lintujen asulnpalkko/a, vainoaa niitä Ikivanhojen uskomusten vuoksi, myrkyttää niitä. Uljaimmat lajit ovat uhatuimpia. KymmenlaanpariaonenU Jllje\l.i. Korttien kappaleh inta on 50 penniä. Luonnonsuojelu Toimillanccl R~ijo Taro ja Urpo 1-Wyrim•n LUONNONSUOJELUN KÄSIKIRJAT Y,llä kuvatut luonn onsuojeluaiheise t kirjat saat kirjakau ppahintaa halvemmalla Su om en lu onnons uojeluSuomessa on tavattu 236 pesiviä lintulajia. lii tosta. MuuUoh•ukka elole ke,t.inytuullla hyönl• la,oiyrkkyl.i, jotk• myrkyt1iv.itaanravlnr10n. Kirjayhtymän "Luonnonsuojelu" -kirjassa on sivuja 382 ja Otavan "Luonto ja luonnonsuojelu" -kirjassa niitä on 240. Kaacopaikkakomia "MITÄPÄ TASTl\.?" voit käyttää erityisesti ympäristönsuojelun epäkohtia koskevassa kirjeenvai hdossa (kuva vasemmalla). Toista sataa lintulajia on vieraillut täällä satunnaisemmin. Näyttelyn voit tilata myös siististi pahveille pohjustettuna, jolloin sen pystyttäminen ja siirtely on helpompaa. Kortin h inta on 50 penniä. Kahdentoista kortin sarjan hinta on 5 mk. Hinnat selviävät tämän esitteen tilauslomakkeesta, joll a ti laus on helpointa tehdä. Näyttelyn 68 valok uvaa ja y tim ekkäät tekstit sisältävät pähkinänku oressa Suomen lu onnonsuojelun pääkohdat. Näyttelyn tehoa tukee hyvä paperi ja erinomainen painoasu
POSTIKORTEISTA on yksi kuvattu ohessa. haluaa esitellä sinulle luonnonsuojeluun liittyviä artikkeleitaan. Vuosikerran tilaushinta on 10 mk. SUOMEN LUONTO on luonnonsuojelulehti , joka kertoo kasveista, eläimistä, metsästä, vedestä, saastumisesta, ympäristön pilaantumisesta, luonnonvarojen käytöstä ja kaikesta muusta luonnonsuojeluun liittyvästä. Sen avulla teet lahjatilauksen ja ilmoitat ystävällesi lahjasta. KIRJEENSULKIJAT on ohessa kuvattu luonnollisessa koossaan. Menet postiin ja maksat 10 mk postisiirtotilille n:o 608 21-1 . Maksun saajaksi merkitset " Suomen Luonto, Fredrikinkatu 77 A 11 , 00100 Helsinki 10. Kahdentoista kortin sarjan saat viidellä markalla. 77 A 11 , 00100 H:KI 10 NEIDONKENKA Suomen Luonto No 2-3 1971 NÄIN TILAAT ITSELLESI Valitset jonkun seuraavista vaihtoehdoista : piirrät rastin tämän esitteen yhteydessä olevan tilauslomakkeen asianomaiseen kohtaan, mikäli samalla tilaat liitolta muuta aineistoa. Samalla tuet taloudellisesti suomalaista luonnonsuojelutyötä. Nämä ovat sinulle: SÄILYTÄ LUONNON KASVOT SÄILYTÄ LUONNON KASVOT SÄILYTÄ LUONNON KA SVOT SÄILYTÄ I.I IO N NON KASVOT Suomen luonnonsuojeluliitto ry . Maksu peritään muun tilauksen yhteydessä.. Korteilla kerätään varoja uhanalaisten eläinlajien suojeluun. NÄIN TILAAT YSTÄVÄLLESI Tilaat tämän esitteen tilauslomakkeella Suomen Luonnon maksuttoman lahjakortin. SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO ry., FREDRIKINK. Tilaukset voit tehdä tämän esitteen tilauslomakkeella. Muiden kuvat löydät kääntöpuolella. Niiden kappalehinta on 10 penniä. Vuonna 1972 Suomen Luonto ilmestyy kuutena numerona, joista kukin on vähintään 32 sivun laajuinen. Korttien kappaleh inta on 50 penniä. Osa niistä on tarkoitettu koristamaan kotisi ja työpaikkasi seiniä. Tai yksinkertaisesti piirrät rastin tilauslomakkeeseen, johon kirjoitat myös saajan nimen ja osoitteen . Lehtitilausmaksu peritään postiennakkomaksun yhteydessä. Osa niistä on tarkoitettu levittämään luonnonsuojelutietoa. Kaikkien niiden avulla pidät luonnonsuojelun asiaa vireillä ja hanki! sille uusia ystäviä. Maksettuasi postiin oman .tilauksesi voit jaella muut kortit luonnosta ja luonnonsuojelusta kiinnostuneille ystävillesi . Osa niistä on tarkoitettu sinulle jokapäiväiseen käyttöön . tilaat tämän esitteen tilauslomakkeella Suomen Luonnon maksuttomia tilillepanokortteja. Ne toimitetaan joko 100 kappa leen nippuina, joissa on vain yhtä lajia (hinta 10 mk) tai lajitelmana, jossa on 10 kpl kutakin lajia (hinta 5 mk). Suomen luonnonsuojeluliiton kirjeensulkijoilla ja postikorteilla annat kirjeenvaihdollesi persoonallisen ulkoasun
Suomen luonnonsuojeluliitto Fredrikinkatu 77 A 11 Läh. Sitä myydään omakustannushintaan 2:50 mk/kpl. • Lähiaikoina valmistuu myös muita luonnonja ympäristönsuojeluun liittyviä pikku julkaisuja. Lisää julisteita ja lisätietoja julisteista kääntöpuolella. tästä, kiinnitä ni_toj11lla_ ta_i_ k_i_rj_eE3ns_ul~i_i_a_ll11,_ liirn_~_a_p_o~timer1<k_l ja p~stit_a,_ Suomen luonnonsuojeluliitto rupeaa julkaisemaan kirjasia luonnonsuojelun eri aloilta. Ne lähetetään heti, kun ne ovat ilmestyneet painosta.. Kirjasen 48 sivulla esitellään selkeästi ja kuvin havainnollistaen luonnossa vallitsevia riippuvuussuhteita ja niihin liittyen ekologisen luonnonhoidon periaatteet. ity_stä myöte11, _laita . Ensimmäisenä ilmestyy EKOLOGIA. Ensimmäisinä ilmestyvät Olli Ojalan kirjoittamat artikkelit "Ympäristömyrkyt" sekä "Muovien aiheuttamat ympäristöhaitat". Ihminen, älä melua tyhjästä. Tässä mainittuja julkaisuja voit tilata kääntöpuolen tilauslomakkeella. Niitä voit tilata Suomen luonnonsuojeluliitosta tämän esitteen tilauslomakkeella. Kirjasen ymmärtäminen ei edellytä minkään erityisalan tietoja. Suomennoksen on tehnyt Olli Paasivirta. Sen on kirjoittanut Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen (Svenska Naturskyddsföreningen) toimeksiannosta Perarvid Skoog. Nämä julkaisut ovat maksuttomia. EKOLOGIA valmistunee maaliskuun aikana. nimi 00100 Helsinki 10 osoite !noita tämä lehti vasemm11ll_a olevaa rei '. Se sopii opetuksen kaikille asteille. EKOLOGIA on tarkoitettu erityisesti koulujen oheislukemistoksi
kpl Koko maapallosarja (4 julistetta) DiDiTyy Merikotka Pidä luonto puhtaana Pois turha melu Anna niiden elää Suojele vesiä Koko sarja " Pohjolan luonto Pohjolan tulevaisuus" Häll naturen ren Bort med bullret 12:... . . . !!IIO~-~M ,..t,j~,ia '""""" ~ .~ . kpl . .. ... .. serier Näyttely 12 arkin luonnonsuojelunäyttely pohjustamattomana pohjustettuna Postikortteja Suomen luonnonsuojeluliiton korttisarja (12 kpl) Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen korttisarja (10 kpl) 15:50:5:4:50 .... kpl 1 :.... .. . kpl .... sarjaa Kaatopai kkakortti "Mitäpä tästä?" Kirjeensulkijoita Karhu (100 kpl nippu) Ilves (100 kpl nippu) KappaleTilattu hinta määrä 0:50 .... sarjaa .... . st .... Hinta 6 mk. Mitat ovat 78 X 11 8 cm. . nippua Lajitelma, 10 kpl kutakin lajia 5:.... ..... .. .. Jlll0IU0l,.Nf LUCNffO • P0HJOLAN TlUVAISU'J ~ojele Kääntöpuolen MERIKOTKA on mitoiltaan 40 X 100 cm. kpl Ihminen, älä pilaa ilmaa 4:. .... kpl 10:.... Suunnittelu: Erik Bruun. . Suomen Luonnon tilauskortteja (tilillepanokortteja) Suomen Luonnon lahjatilauskortteja (tilillepanokortteja) .. kpl Ihminen, älä melua tyhjästä 4:.... nippua 10:.. . .. KappaleKappalehinta 1 mk, koko sarjan hinhinta 4 mk, koko sarjan hinta 12 ta 4 mk. . . .. kpl 1 :. kpl nimi .. Saatavissa myös ruotsinmk. . kpl .... Suunnittelu: Jukka Veistola.. Tilaukset toimitetaan saapumisjärjestyksessä postiennakolla. .. kpl Muista kirjoittaa nimesi ja osoitteesi selvästi kääntöpuolelle! Q\S rha LUONNONJA YMPÄRISTÖNSUOJELUN JULISTEET t'i,!kJ<ålu,.~',>-~ ~<li\lltlra>.h.l!!t~!lj nlil MYQII,~ N>~tor,. kielisin tekstein. kpl .... kuvattu yllä. kpl .. kpl Ihminen, älä laske veteen 4:.... .... kpl sidottuna 33:" Luonto ja luonnonsuojelu" (Otava) nidottuna 16:sidottuna 20:Suomen Luonnon juhlanumero 2-3/68 "Totaaliseen suunnitteluun " 2:Tilaan Suomen Luonnon vuosi kerran 1972 itselleni (rasti ruutuun) 10:alla mainitulle henkilölle (rasti ruutuun) 10:. osoite .... sarjaa .... ... .. sarjaa 8:... Suunnittelu: Erik Bruun . st Vårda vattnet 1 :. kpl 6:. kpl 1 :. . kpl .. .. st Hela serien " Nordens natur Nordens framtid " 4:... sarjaa .... sarjaa .. . . ..................... . Niiden avulla levität luonnonsuojelun sanomaa ja tuet taloudellisesti suomalaista luonnonsuojelutyötä. . ... Julisteen hin ta on 8 mk. i ·Alhaalla kuvatut MAAPALLOJUJulistesarja POHJOLAN LUONTO LISTEET kuuluvat samaan sarjaan POHJOLAN TULEVAISUUS on kuin kääntöpuolen maapallo julisteet. kpl 1 :4:1 :1 :.... . .. nippua Maakotka (100 kpl nippu) 10:.... . Kääntöpuolella kuvattu DIDITYY on mitoiltaan 80 X 120 cm. kpl nidottuna 28:.... Ti lauslomake NÄILLÄ TUET LUONNONSUOJELUA Tämän tilauslomakkeen avulla voit tilata Suomen luonnonsuojeluliitolta tämän lehtisen esittelemää aineistoa. . nippua Muuta " Ekologia" ''Ympäristömyrkyt' ' " Muovien aiheuttamat ympäristöhaitat" 2:50 .... nippua Kangasvuokko (100 kpl nippu) 10:.... nippua Helmipöllö (100 kpl nippu) 10:. ... Suunnittelu: Kyösti Varis. . kpl " Luonnonsuojelu" (Kirjayhtymä) ... Julisteita KappaleTilattu hinta määrä Pallo on nyt meillä 4:.... st Låt dem leva 1 :... ............... Mitat ovat 34 X 85 cm
VIELÄ O MAHDOLLISUUKSIA YKSITYISMAIDEN SOIDENSUO JELUUN Ojitusinnostus on Keski-Pohjanmaalla lopahtanut. On sanottu, että maanomistajat ojittavat omin varoin, jos valtion varoja ei anneta. Täällä on koko maan alhaisin verotettava tulo henkeä kohti ja kukaan ei pane omia rahojaan suohon vaan jonnekin muualle. Pilvinevan metsäojituskelpoisia reunoja oli jo aikaisemmin metsänparannuspiirin toimesta kuiv?.tettu . T yön puutteesta ei ole pelkoa ainakaan sen jälkeen kun metsänparannuspiirit on yhdistetty nykyisin työvoimaja vakanssipulaa poteviin piirimetsälautakuntiin. Tämä ei tapahdu ainakaan Keski-Pohjanmaalla. N yt suojeltavaksi ehdotettu alue on suurimmaksi osaksi ojituskelvoton, mutta luonnonsuojelun kann?.lta epäilemättä arvokas. Eikös olekin Suomessa hyvät mahdollisuudet soidensuojeluun. yt ei kukaan käy tiedustelemassa anomuksensa kohtaloa. valtiolle tai korvata sen »käyttörajoituksesta» aiheutuva edunmenetys maanomist?.jille, riippuu aivan siitä, kuinka varma suoja suolle halutaan. Jos hän haluaa selittää metsänomistajalle asiat soidensuojelulle myönteisesti, on helppo saada hengähdystauko, jonka aikana luonnonsuojelun asiantuntijat lainsäädännön kehityttyä voivat laatia myös perusteelliset soidensuojelusuunnitelmat. Neljä viidesosaa yksityismetsistä on talonpoikaismetsiä ja yksi viidesosa ma?.taloudesta kaikonneiden omistuksessa. Noin 3 000 ha:n suuruisen suojelualueen rajauksen maastosta suoritti valtion luonnonsuojelutoimiston puolesta Urpo Häyrinen sen jälkeen, kun metsänparannuspiiri oli rakentanut metsäautotien aib.isemmin pääosiltaan tiettömassa takamaassa sijainneen suon laitaan. Miksei Tapion mies haluaisi. Pitäisikö tällainen alue osta?. Herrasmiesmetsänomistajista en tiedä. Eräs laajimmista on Vetelin Pilvineva. Muutama vuosi sitten oli käsittelemättömiä anomuksia kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna ja anomusten kiirehtijöitä kävi metsänparannuspiirin toimistossa harva se päivä. Metsäojitukselta se jäänee pitkäksi aikaa rauhaan. Mistä asiantila johtuneekin. Hän tietää Suomessa olevan suota käytettäväksi b.ikkiin ihmisen tarvitsemiin tarkoituksiin. 25. Tapion mies tuntee Suomessa joka suon. myös jaetuille yksityismaille. Siitä menen takuuseen, että suomalainen talonpoika ymmärtää soidensuojelun, jos se tosiasiain valossa hänelle esitetään. V ?.in yksi ?.lueen monista maanomist?.jista on kiirehtinyt soittensa ojittamista
Näin ollen paikkakunnalla vaikuttavien henkilöiden ja asiantuntijoiden aktiivisuus näyttelee suurta osaa suunnitelmassa. Keski-Suomessa on kuntia, joissa ei ole jäljellä yhtään ojittamatonta suota. Paikallisesti saattaa olla tarpeen suojella ojitukselta sellainenkin suo, joka muualla olisi tavanomainen tai mitätön. KANNATTAMATTOMIA OJITUKSIA Keski-Suomen seutukaavaliiton alueella metsätalouden maasta on 28,9 % suota; turvemaista oli vuonna 1967 ojitettu 58 % eli noin 231 000 ha. KÄYTTÖTARPEET ON MÄÄRITELTÄVÄ RUNKOKAAVAV AIHEESSA Seutukaavaliitot tekevät ensimmäisenä työvaiheena runkokaavan. Tutkimuksessa oli käytettävissä vain yksi henkilö. Runkokaava on keskustelukappale, joka antaa kokonaiskäsityksen alueella tapahtuneesta ja tulevasta kehityksestä. tahoille. Valtakunnallinen soidensuojelusuunnitelma ei sinänsä riitä. Niitten tarkastelu liittyy toisaalta luonnonsuojelu-, retkeilyja virkistysaluesuunnitelmiin, toisaalta taas energiahuoltoja metsätaloussuunnitelmiin. Virkistyksellä, marjastuksella tai retkeilyllä ei ole turvanaan juuri minkäänlaista lain suojaa. Vuoden 1970 lopussa ojitettu suopinta-ala KeskiSuomen läänissä oli noin 267 000 ha. Niitten perusteella ei vielä voida asettaa kieltoja tai lunastaa alueita. Keski-Suomen runkokaavassa ehdotetaan jo vanhastaan olemassa olevien luonnonsuojelualueitten lisäksi 3 626 ha suoaluetta jätettäväksi luonnontilaan. Eri käyttötarkoituksien ristiriita on soiden kohdalla niin selvä, että suunnittelutehtävä ei sinänsä ole vaikea, jos pystytään asettamaan tavoitteet ja arvoasteikot. Puuntuotannon tavoitteita on toteutettu huomattavan tehokkaasti. Soitten käyttöä ei yleensä ole tarkasteltu erillisenä suunnittelutehtävänä. Timo Mattelmäki Suot se11tukaa vassa Lakisääteinen seutukaavoitus on lähtenyt liikkeelle Etelä-Suomesta, missä suoalueet koko maapintaalasta ovat vähäisempiä kuin pohjoisessa. Suunnitelma ei näin ollen voi olla läheskään täydellinen. Jos määrään vielä lisätään teknisesti ojituskelvottomien soiden pinta-ala, olisi biologisin, teknisin ja liiketaloudellisin perustein ojitustoiminnan. Runkokaavan maankäytön suunnitelmat ovat suurpiirteisesti piirrettyjä vyöhykkeitä. Nyt ne ovat rappeutumassa käytön puuttuessa, mutta osa kannattaisi pitää kunnossa retkeilijöitä ja marjastajia varten. Moninaiskäyttömerkinnät ilman selviä rajoituksia eivät takaa edes täysin ojituskelvottomien soitten säilymistä. Valmiiksi istutetut ja lannoitetut taimikot ovat saaneet taas väistyä turvetuotannon tieltä. Saatujen vastausten perusteella alueet tutkittiin. Seutukaavaliiton keräämien tietojen mukaan sellaisia soita, joitten ojitus ja lannoitus ei ole taloudellisesti kannattavaa, on KeskiSuomessa noin 54 000 ha. Mikäli halutaan jättää luonnontilaisia suoalueita jälkipolvien nähtäväksi, ne 26 on sisällytettävä suojelusuunnitelmiin. Erityisten normien asettaminen on hyvin vaikeata. Monilla alueilla suot ovat jo niin harvinaisia, että luonnonsuoPitkospuut ovat perinteinen tapa ylittää vaikeakulkuisia soita. Suoalueitten suunnittelussa niin kuin muussakin maankäytön suunnittelussa alueet pitäisi porrastaa valtakunnallisiin, maakunnallisiin ja paikallisiin intressialueisiin. jelullisilla ja maisemallisilla näkökohdilla tulisi olla erityisen suuri painotus. Toisaalta voidaan myös todeta, että riittävän varhaisessa vaiheessa yhteydenotto maanomistajiin on tuottanut myönteisiä tuloksia. Soiden järjestelmälliseen kenttäinventointiin, jossa olisi otettu samanaikaisesti kaikki näkökohdat huomioon, ei ole ollut mahdollisuuksia. Biologisesti metsänkasvatuskelvottomia niistä on noin viidennes. Keski-Suomen runkokaavan luonnonsuojelusuunnitelma perustuu kyselyyn, joka lähetettiin opettajille, metsänhoitajille, metsäteknikoille, kotiseutuyhdistyksiin ja kuntiin yms. Osittain on jo tässä vaiheessa todettavissa, että suunnitelma on kiihdyttänyt ojitushankkeita esitetyillä alueilla. Lähinnä turvetutkimusten yhteydessä on saatu syntymään yleiskuva suoalueitten nykytilasta
'' .~,::1 /0;:'·i, -f<-: :.·'~' /,,: • • #!/ \ • ,• ,, \ • ~J•.,." / \ ,~:--._ :' / ·, tf , r} ,,-;< .• 1, / •• ,-... . Vaikka ollaankin täysin tietoisia siitä, että vapaa-aika tulevaisuudessa moninkertaistuu ja luonnon antaman virkistyksen hyväksikäyttö lisääntyy, ei nykyisillä resursseilla näytä olevan mahdollisuuksia toteuttaa tulevaisuuden ihmisten tarpeita. . Niitten perusteella voidaan kuitenkin lunastaa alueita ja saattaa voimaan tiettyjä käytön rajoituksia. c// 'I.: ~' ,~ ./ /,1 l / {) r,el IJ sn a r v ?.•,•, I \ I •,:y ·. . NYKYISYYDEN JA TULEVAISUUDEN RISTIRIITA Seutukaavaliittojen suunnitelmat eivät lopullisessakaan muodossa ole kovin yksityiskohtaisia. Metsäojitukset hdvittävät suoluonnon paikoin niin totaalisesti, että soiden st1ojelulle ei kä)'tä1111ön kaavoitust_yö'ssä jää mitään mahdollisuuksia. Ojitustoiminta vo1ta1s1rn ohjata vanhojen ojitusalojen täydennysojituksiin. ---. Monien toimintojen osalta voidaan alueita lunastaa ja hankkia käyttöön aina tarvittaessa, mutta soita olisi suojeltava silloin, kun niitä on vielä jäljellä. -. Usein 011 näht_y, että maanomistqjat kiirehtivät ojitussuunnitelmia kuullessaan rauhoit11shankkeista. , / , ulkopuolelle pava suopinta-ala noin 75 000 ha. 19711991, Lasse Loven ja Tapani Pirinen, Keski-Suomen seutukaavaliitto ). ---_.-· ··i ··' 1, "'°'(\/; /1 \ :=l f ..r .f"Jii ., i: lf, (_ ' .,_ -_-,,,-_ . Tästä oli jo vuonna 1967 kuitenkin ojitettu noin 27 000 ha (Maisemanhoitosuunnitelma, tutkimus Korpilahden kunnan maisemanhoidosta vv. , ·'') .,~;.:"·~~~ r ... T oimintaa ei tarvitsisi supistaa, mutta suunnan muutoksella saattaisi kannattavaisuus osittain parantua. . S110 ojitettiin äskettäin maanomistajan aloitteesta. 27. misten asenteitten ja elintapojen ristiriita. · : '' · ' -$~1/f../,,{·"~ j, /·,:.i ' f: ::\,• / "'t , + . Kuvassa metsäojituskelvottomaksi luokiteltavaa suota 200 metrin korkeudesta näht_)'nä. Virkistysja luonnonsuojelusuunnitelmia toteutettaessa tulee helposti esiin nykyisten ja tulevaisuuden ihMäntsälän Isosuo on (oli) Uudenmaan läänin suurin avosuo ja luonnons11ojel11suunnittelmsa ehdottomasti sa"ilyttämisen arvoiseksi todettu kohde
Turtiainen & Valtanen 1970). Pohtila (1969) onkin todennut tutkimuksissaan näin tapahtuneen ainakin lyhyellä aikavälillä. Kuvassa 1 ja siihen liittyvässä taulukossa 1 esitetään kirjoittajan tekemien havaintojen pohjalta (KelloKuva 1. Halonen 1965). Monissa kannanotoissa on korostettu tämän maanmuokkausmenetelmän kielteistä vaikutusta metsäiseen ympäristöön ja sen moninaiskä yttömahdollisuuksiin: on mm. 28 Metsäaurauksen tarkoituksena on muuttaa kasvupaikan topografisia, edafisia ja bioottisia tekijöitä taimettumisen, taimien ensikehityksen ja myös puuston myöhemmän kehityksen kannalta edulliseen suuntaan (vrt. METSÄAURAUKSEN LAAJ UUS JA TARKOITUS Nykyisessä muodossaan, 35 metrin välein tapahtuvana uudistusalan systemaattisena vaotuksena, on metsäauraus varsin uusi metsänhoitoon liittyvä menetelmä, jota ryhdyttiin käyttämään erityisesti Perä-Pohjolan valtionmailla 1960luvun puolivälissä. esim Puukko 1965). METSÄAURAUKSESSA TAPAHTUVA RELIEFIN MUUTOS JA SEN T ASOITTUMI E 1 Metsäaurau ksessa tapahtuva maaperän reliefin muuttuminen muine siihen liittyvine ilmiöineen, kuten esim. Erityisesti ns. 1Z:SbT-~~-/\vaon pohja c:J kivennäismaa lllllif humus a: pal teen ko rkeus tasamaasca (cm) b: palteen korkeu s pientareesta (cm) c: vaon syvyys pientareesta (cm) tasamaa. hakkuutähteiden ja kantojen kasautuminen, lienee pintakasvillisuuden osittaisen tuhoutumisen ohella silmiinpistävin ja välittömimmin koettava aurauksessa tapahtuva ympäristömuutos. Erilaisista metsänhoitoon liittyvistä toimenpiteistä on erityisesti ns. Mikola 1966, Jauhiainen 1970); myös metsänviljelyn teknistä suoritusta pyritaan aurauksella helpottamaan. Näiden lisäksi on aurausta suoritettu myös etelämpänä, lähinnä Itä-Suomen valtion mailla; myös yksityisten ja yhtiöiden metsiä on aurattu erityisesti Pohjois-Suomessa (vrt. Seppo Keffomiiki Metsäa ura uksen ympäristövaikutukset ja niiden kesto Viime vuosien luonnonsuojelukeskustelu on luonnollisista syistä sivunnut metsätaloutta. esim. metsäauraus joutunut arvostelun kohteeksi. paksusammalkuusikoiden uudistamisessa on metsäauraukseen kiinnitetty suuria toiveita viljelyvarmuuden parantajana (vrt. arveltu, ettei aurauksen kohteeksi joutuneen alueen moninaiskäyttö ole enää mahdollista kuin ainoastaan puuntuotantoon liittyviltä osiltaan. Kuitenkin oli jo aiemmin 1950-luvun puolella kokeiltu ja osittain myös käytännön toiminnassa sovellettu metsäaurausta muistuttavaa menetelmää, jota metsäojituksen luonteisesti käytettiin veden vaivaamien kangasmaiden uudistamisen yhteydessä (vrt. Kaikkiaan lienee tällä hetkellä aurattu 150 000 200 000 ha metsämaita, joista pääosan muodostavat Perä-Pohjolan alueella sijaitsevat valtionmaat. Mm. Havaintojen p emsteeffa laadittu normaafivako våiittö'måsti m1rauksen jälkeen
Ylempi kuva: Neljän vuoden ikäistä aurausjälkeä Etelä-Suomessa Kuorevedellä mustikkatyypin metsässä. Nämä muodostavat 15 vuoden sarjan, joka edustaa ns. Reliefin muutos voi myös hankaloittaa eräiden poronhoidossa käytettyjen apuvälineiden, mm. Myös aurausvaon suhteellisen suuri leveys 2,02,6 rn on otettava huomioon arvosteltaessa metsäaurauksen vaikutusta maaston kulkukelpoisuuteen. Dimensio palteen korkeus tasamaasta (a) palteen korkeus pientareesta (b) vaon syvyys pientareesta ( c) Pohjois-Suomi 34, 1 ± 12,3 44,3 ± 12,6 24,4 ± 3,5 Etelä-Suomi 35,1 ± 14,2 40,6 ±21 ,9 31 ,2 ± 6,6 Alempi kuva: Viiden vuoden ikäistä aurausjålkeä vähäkivisellä, hienolajitteisella maaperällä Pomokairassa Sodankylåssä. Vaikka metsäaurauksen vaikutus maaston kulkukelpoisuuteen on monessakin suhteessa yksilökohtainen ongelma, ei liene kuitenkaan perusteetonta todeta, että aurauksessa syntyvä reliefi vaatii lisääntyviä ponnistuksia ja voi kanavoida liikkumista auratulla alueella. Paikallisesti huomioon otettavista tekijöistä voidaan lisäksi mainita hakkuutähteiden ja kantojen kasautuminen ja etenkin kivien nouseminen aurattaessa rnaanpintaan. Etelä-Suomessa kehittyy aurausaloille varsin nopeasti myös voimakas ruohoja heinäkasvillisuus, joka estää vakojen havaitsemisen ja hankaloittaa siten maastossa liikkumista. Aurauspalteet ovat huomattavasti tasoittuneet, mutta maasto aaltoilee loivasti. Etelä-Suomen aineisto käsittää viisi aurausaluetta, jotka sijaitsevat pääasiassa Rautavaaran pitäjässä, ja ne edustavat lähinnä mustikkatyypin kasvupaikkoja. Arviot aurauksessa syntyneen reliefin tasoittumisesta alkuperäiseen tai sitä läheisesti rnuistutta29. rnoottorikelkan, käyttöä. Taulukko 1. mäki 1971) keskimääräinen aurausreliefi välittömästi muokkauksen jälkeen sekä Pohjoisettä EteläSuomessa. Vaon mittoja våiittiimästi aurauksen jåikeen. Aurauspalteet ovat huomattavasti tasoittuneet, mutta aurausvako on jäljellä eikä tämän jälkeen tasoittune paljonkaan. paksusammaltyypin kasvupaikkoja. Kasvillisuus peittää rehevånä aurauksen paljastaman kivisen maaperän. Niukka kasvillisuus ( karhunsammal ja metsälauha) on sitonut maaperån hidastaen tasoittumista. Kasvipeitteen osalta, jota käsitellään myöhemmin, on sarjaa täydennetty laikutusaloilla. Havaintoaineisto käsittää Pohjois-Suomen osalta 12 aurausaluetta, jotka sijaitsevat Kittilän pitäjän pohjoisosissa
Vaikka ennen 1960-luvun puoliväliä suoritettujen aurausten liittäminen samaan aikasarjaan uudempien aurausten kanssa on monista syistä varsin vähän perusteltua, voitaneen kuitenkin todeta, 30 mittausalueita kpl mitmitattua tuhoutumisprosentti keskim. palteenalaiset humuskerrokset pääasiassa hajautuvat. Vaikka esitetty ennuste on varsin summittainen, ja lähinnä vain kehityksen suuntaa osoittava, näyttäisi metsäauraus kuitenkin muuttavan maaperän reliefiä Pohjois-Suomessa p ysyvästi. Kuvassa 3 esitetään kasvillisuuden peittävyyden kehitys ajan funktiona kerrososakasvustottain. Kuvasta todetaan tasoittumisen olleen Pohjois-Suomessa voimakkainta välittömästi aurausta seuranneina vuosina, jolloin mm. On kuitenkin todettava, että erityisesti muokkaamattomalla tasamaalla, vakojen välissä, pintakasvillisuus on uudistushakkuista johtuvien sekundääristen muutosten alainen (vrt. Häyrinen 1969, Turtiainen & Valtanen 1970, Huikari & Paavilainen 1971 ). Tuhoutumisprosentti ilmaisee myös aurauksessa paljastuneen kivennäismaan osuuden uudistusalan kokonaispinta-alasta, 1400 1000 64±9 74±13 43 60 76 93 Kuva 3. Kuvasta havaitaan, että PohjoisSuomessa kasvillisuus peittää maaperän ainakin n. Etelä-Suomen osalta aurausreliefin tasoittumista esittävät kuvaajat ilmentävät lähinnä tutkimusmateriaalin niukkuutta sekä aurauskalustossa ja -tavoissa tapahtuneita muutoksia havaintojaksona. Kellomäki 1971). 15 vuoden kuluttua aurauksesta, kun vastaava taso. Pintakasvillisuuden keskimääräinen tuhoutu111isaste prosentteina Pohjoisja Etelä-Suomessa. Korkeus cm 20 10 KJWUk~usi f--o. Lienee kuitenkin niin, ettei aurauksessa syntyvä reliefi enää sanottavasti haittaa maastossa liikkumista ainakaan 1020 vuoden kuluttua aurauksesta lukuunottamatta kivisiä alueita. visuaalisten elämysten suhteen on metsäaurauksen vaikutukset ja niiden kesto kiinteässä vuorosuhteessa syntyneen reliefi.n ja sen tasoittumisen lisäksi aurauksessa tuhoutuneen kasvillisuuden määrään ja kasvillisuuden aurauksen jälkeiseen sukkessioon. esim. pienin suurin tauklinjaa, sia, kpl m Pohjois-Suomi Etelä-Suomi 7 5 28 20 Taulukko 2. että 5070 % reliefin tasoittumisesta tapahtuu viiden ensimmäisen v uoden kuluttua aurauksesta palteeseen kohdistuvassa tarkastelussa on tällöin vertailutasona sen oletettu korkeus 15 vuoden kuluttua aurauksesta. Oheisessa taulukossa 2 esitetään pintakasvillisuuden keskimääräiset tuhoutumissadannekset sekä Pohjoisettä Etelä-Suomessa (Kellomäki 1971). Pintakasvillisuuden kenttäja pohjakerroksen peittävyyksien kehitys muokkauksen paljastamalla maaperällä. PINT AKASVILLISUUDEN TUHOUTUMINEN, KASVILLISUUDEN SUKKESSIO Mm. Metsäaurauksen ympäristiivaikutukset ja niiden kesto Kuva 2. Eräiden vaon mittoja kuvaavien suureiden kehitys ajan funktiona. Piirroksiin on taustaksi laadittu tasamaan ja sulkeutuneen metsän kasvillisuutta kuvaavat vastaavat keskimääräisarvot. _ _ _ __..•·----'.c'·----"· 10 l O , P 30 CE --·-·-··"' Syvyys cm Korkeus cm "' pien111.r 30::~ 10 10 Knvubusl Of--0.~----'' · --"''°· --<"· 10 d e ~ 10 dp " · , ~ 40 ceSyvyys cm a: paltccn korkeus tuamHsu b: p,Jftccl'I korkeus picntucen.a c: uonsyvyys pu:ourccm1 d; pienurccn syvyys usamusta c: pohjan syvyys picntarceua Pohjois-Suomen P: Pohjo!i-Suoml pcrusuria E: Etcli-Suoml -· -·Etcla-Suomen pcrunarja Pohjoh-Suomcn tlydcnnyssu;a vaan tilaan vaihtelevat muutamasta vuodesta satoihin vuosiin (vrt. ¼ a:kcnttäkcrros __ aurumaton avohakkuuala, P __________ _ o,L....,<,,-e;;;..,=-----,.----,-,kasvuhusi E: Etcli-Suoml P; Pohjois-Suomi jonka lisäksi siihen sisältyy vähäisessä määrin myös humuksen alle jäänyttä kasvillisuutta. Kuvassa 2 esitetään reliefi.n tasoittumista kuvaavat aikasarjat kirjoittajan havaintojen pohjalta (Kellomäki 1971) sekä Pohjoisettä Etelä-Suomessa. 100 50 pcltt
31. Etelä-Suomessa saavutettaneen n. Vasemmalla on Kittilän K11mp11tt1nt11rin avohakk1111al11een maastoon, kivettijmälle maaperälle, tehtyä tuoretta at1ra11själkeä. 10 vuotta aikaisemmin. Vaikka aurausvaot voidaankin vielä tällöin lähietäisyydeltä erottaa helposti muusta ympäristöstä, etenkin Pohjois-Suomessa niiden poikkeuksellisen kasvipeitteen vuoksi, voitaneen kuitenkin todeta, ettei vakoja tässä vaiheessa liene enää mahdollista havaita ns. kaukomaisemassa. Kivisten 111aiden a11ra11s on aihet1ttan11t pysyvää vahinkoa sekä maisemalle, poronhoidolle että retkeilylle. Ylläoleva näkymä on Sodankylästä
METSÄAURAUS JA METSÄN UUDISTAMINEN Edellä jo viitattiin Pohtilan (1969) selvityksiin, joissa on todettu metsänviljelyn lyhyellä aikavälillä onnistuneen paremmin aurauksella käsitellyllä maaperällä kuin käsittelemättömällä. Karhunsammalten o hella muodostivat pohjakerroksen kasvillisuudessa toisen pääryhmän nuotiosammalet, jotka olivat pelkästään muokkauksessa paljastuneelle maaperälle ominainen lajiryhmä. 5 v uodessa. piliferum-laikkujen taimettuvan helposti, erityisesti kasvustojen ollessa alkuvaiheissaan. Kasvillisuuden sukkession käsittelyn yhteydessä havaittiin aurauksessa paljastuneen maaperän peittyvän kasvillisuuteen PohjoisSuomessa n. N eilmaantuivat välittömästi aurausta .seuranneena vuonna muokkaukses.sapaljastuneelle maaperälle ja peittivät n. Lehto (19696) on osoittanut luontaiseen uudistamiseen liittyvän maanpinnan rikkomisen, erityisesti karuilla kasvumailla, antavan useimmiten tyydyttävän uudistumistuloksen, mikäli itämiskelpoista siementä syntyy. j uniperinumja P. comvmne -kasvustojen on sitä vastoin todettu haittaavan luontaista uudistumista (Siren 1965). äiden lajien muodostama kasvillisuus jää kaikkien ryhmien osalta peittävyy•deltään vähäisemmäksi kuin vakojen välissä, tasaamalla, oleva kasvillisuus. Koivisto (1970) sekä Turtiainen & Valtanen (1970) ovat korostaneet metsäaurauksen mahdollistavan luontaisen taimiaineksen, erityisesti lehtipuiden, synnyn uudistusaloille. Mm. Metsäaurauksen suunnittelussa tulisikin aurausvakojen suunnan, sijoittelun ja niiden kaltevuuden määräämisessä soveltaa ainakin osittain samoja periaatteita kuin metsäojituksessakin (vrt. Etelä-Suomessa muod ostui aurausta seuranneiden sukkessioyhd yskuntien lajistollinen rakenne vastaavaksi kuin PohjoisSuomessa, eikä siihen puututa tässä lähemmin. 15 v uodessa ja E teläSuomessa n. H eikurainen 1960). Vakoihin syntyvä kasvipeite sitoo kuitenkin maaperän varsin nopeasti, joten syöp ymien synnylle otollinen aika jää suhteellisen lyhyeksi. monet metsäojien kuntoa käsittelevät tutkimukset (vrt. Pohjois-Suomen topografisesti suuripiirteisissä olosuhteissa on lisäksi kiinnitettävä huomiota siihen, etteivät vakokohtaiset sadealueet ja siten vakokohtaiset virtaamat muodostu niin suuriksi, että ne mahdollistavat syöpymien synnyn. Muokatulle maaperälle syntynyt heinäja ruohokasvilli·suus on kuitenkin jossain määrin runsaampaa kuin sulkeutuneessa metsässä (vertailu). esim. Syntyneelle kasvipeitteelle olivat luonteenomaisia erityisesti karhunsammalet vaon pohjalla ja pientareilla pääasiassa Polytrichum cot11mune ja palteilla P . juniperinum ja P. Yksittäiset havainnot ja 32 Maanmuokkaustapa tulisi valita joustavasti olosuhteiden mukaan, niin että maaston tarpeeton muuttaminen vältetään. männyn hyvien sie. Pintakasvillisuutta dominoivat kuitenkin voimakkaasti karhunsammalet. Vaon palteiden, pientareiden ja pohjan välillä oli näiden lajien suhteen kuitenkin suuria p eittävyyseroja. Myös Pohjois-Suomen alueella tavattiin aurauksessa paljastuneelta maaperältä yleisesti hieskoivukasvustoja. Tämä aika on esim. Kuvan esittämä laikutuskone edistää metsän uudistumista tuhoamatta maisemaa ja vaarantamatta alueen muita käyttö.muotoja. Heikurainen 1960) kuitenkin osoittavat, että aurausvakojen syöpyminen voi muodostua hyvinkin huomattavaksi, mikäli olosuhteet kyseiselle prosessille ovat suotuisia. P. METSÄAURAUS JA EROOSIO Kirjoittajan havaintojen mukaan aurausvaoissa esiintyi yleisesti veden aiheuttamia syöpymiä ja vastaavaa ainesten kasautumista. esim. 70 % maaperästä 15 vuoden kuluessa. Metsåaurauksen Jm1päristö·.vaikutukset ja niiden kesto Putkilokasvien osalta kuvastuu :syntyneissä kasvi yhdyskunnissa korostetusti uudistusalueen alkuperäinen kasvillisuus. Mm. Erityisesti hienolajitteisilla rinnemailla tulisi luopua päälaskusuunnan mukaisesta aurauksesta, jota mm. Ne eivät kuitenkaan muodostuneet niin suuriksi, että ne olisivat vaikuttaneet esim. Tältä pohjalta arvioiden lienee niin, että esim. Esim. alan oppikirjoissa suositellaan (vrt. Tavattujen mäntykasvustojen synty ajoittuukin 1960-luvun alkupuolelle, jolloin oli viimeinen hyvä männyn siemenvuosi Pohjois-Suomessa (1962) . piliferum ja nuotiosammalet (Pohlia, Ceratodon), joiden esiintyminen keskittyi vaon pohjalle. metsänviljelytuloksiin, kuten Pohtila (1969) on todennut. havupuiden luontaisen uudistumisen kannalta maaperän edullisin taimettumiskunto katoaa Pohjois-Suomessa karkeasti n. Lehto 1969a). Kirjoittajan havainnot tukevat erityisesti Etelä-Suomen osalta tätä käsitystä. Sarvas (1937) on todennut nuotiosammallaikkujen sekä P. Myös mäntykasvustoja esiintyi erityisesti yli 10 vuotta vanhoilla uudistusaloilla, joilla pyrittiin männyn luontaiseen uudistumiseen siementai suojuspuumenetelmällä. 10 vuodessa
esim. Heikinheimo 1938). Poronjäkälillä ei ole mainittavaa osuutta paksusammaltyypin pintakasvillisuudessa. menvuosien toistumista (1012 vuotta) ajatellen varsin lyhyt. Metsälauhalla on merkitystä myös talviravintokasvina. Etelä-Suomessa taimettumisen kannalta edullisin jakso lienee 35 vuotta, mikä näissä oloissa lieneekin riittävän pitkä luontaista uudistumista ajatellen. maisemanmuutoksina. Asia on luonnollisesti toinen mikäli tyydytään hieskoivun suomiin metsittämismahdollisuuksiin. Metsäaurausta tulisikin välttää niillä metsäalueilla, joihin kohdistuu ulkoilua. Raitasuo 1970). kuin paksusammaltyypin kasvupaikkojen auraus, sillä jäkälä muodostaa oleellisimman osan porojen talviravinnosta. Tässä valossa ei liene kovinkaan perusteltua suorittaa aurausta »varastoon », kuten tiedetään tapahtuvan, odottamaan hyviä siemenvuosia vilj elymateriaalin puuttuessa. Totaalisesti tuhottua maisemaa ja poronlaidunta Savukoskella. J os näitä vaikutuksia kuitenkin tarkastellaan ihmisen normaalin aikaperspektiivin puitteissa voi esim. esteettinen haitta varsinkin Pohj ois-Suomessa 33. Lisäksi poronjäkälien uudistumisaika on huomattavan pitkä (vrt. Tulokset viittaavat siihen, että aurauksen jälkeinen sukkessio on poron ravintotuotoksen kannalta epäedullisempi kuin pelkkä avohakkuun jälkeinen sukkessio, jonka alkuvaiheille on tyypillistä mm. metsälauhan voimakas rehevöityminen (vrt. Puuttumatta enää tarkemmin aurausreliefin mittoihin ja sen tasoittumiseen todetaan aurauksen yleensä vaikuttavan kielteisesti liikunnallisiin ulkoilumuotoihin (vrt. paksusammaltyypin kasvupaikkoja, jotka ovat pääasiassa olleet aurauksen kohteena. KÄYTÄ NÖ NÄKÖKOHTIA Ekosysteemin ja myös metsätaloudessa käytettyyn sykliin suhteutettuna muodostuu metsäauraukseen liittyvien reliefimuutosten ja visuaalisten haittavaikutusten kesto varsin lyhyeksi. Etenkin metsälauhan ja hieskoivun esiintyminen oli aurauksen jälkeen kuitenkin runsaampaa kuin sulkeutuneessa metsässä pintakasvillisuudessa. METSÄAURAUS JA ULKOILU Toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset, joita metsäauraus aiheuttaa, vaikuttavat sekä maaperän kulkukelpoisuuteen että ulkoilun kannalta merkittäviin ympäristöominaisuuksiin, esim. Kirjoittajan havaintojen mukaan (Kellomäki 1971) mainitut lajit esiintyivät myös muokatulle maaperälle syntyneissä kasviyhd yskunnissa, mutta niitä esiintyi hieskoivua lukuunottamatta muokatulla maaperällä selvästi vähemmän kuin tasamaalla. Retkeilijöiden erityisesti suosimien erämaa-alueiden metsäaurauksesta olisi kokonaan luovuttava. Karujen, poronjäkälien luonnehtimien kasvupaikkojen (esim varpujäkälätyyppisten metsien) auraus lieneekin huomattavasti haitallisempaa porotalouden kannalta Varpu-jäkälätyyppisten maiden aurat1s Pohjois-Suomessa on tavallista, vaikka näitä maita olisi siiästettiivä porojen talvilaitumiksi. AURAUKSEN JÄLKEI EN SUKKESSIO PORO RA VI TOTU OTOKSEN KANNALTA Kuten aiemmin todettiin, koski tämän kirjoituksen pohjana oleva selvitys ns. Ahti 1961). Tälle metsätyypille ominaisista ja runsaasti esiintyvistä lajeista ovat Ahdin (1961) mukaan erityisesti metsälauha, mustikka ja hieskoivu tärkeitä poron ravintokasveja, etenkin kesäaikana. Myöskin esteettisiin arvoihin tai yksilökohtaiseen kokemiseen perustuvien sekä keräilyn motivoimien ulkoilumuotojen kannalta tilanne muodostuu välittömästi aurauksen jälkeen kielteiseksi ja säi1 yy sellaisena varsin pitkään, erityisesti Pohjois-Suomessa
Turtiainen, M. Metsä ja Puu 2. Rovaniemi. Sarvas, R., 1937 : Kuloalojen luontaisesta metsittymisestä. 1966. Keskusmetsäseura Tapio. Moniste. poronhoidolle ja retkeilylle, joille auraus puolestaan tuottaa ilmeistä haittaa. Moniste. Toim. Häyrinen, U., 1969: Alkuperäisen luonnon ja sen eloyhteisöjen suojelu. , 1970 : Metsätalouden ja luonnonsuojelun ohjelmista. A urauskohteiden valinnassa tulisi käyttää tarkkaa harkintaa ja rajoittaa auraus koskemaan ainoastaan niitä kivettömiä tai vähäkivisiä metsämaita, joilla kasvualustan kuivattaminen on tarpeen. Koska metsäauraus on tullut ilmeisesti jäädäkseen muodossa t~.i toisessa metsätalouden piiriin, tulisi auraukseen liittyvien ympäristöhaittojen vähentämiseksi kä ytännön toiminnassa ottaa mm. Moniste. Lapin tutkimusseuran vuosikirja II. Folia Forestalia 113. On vältettävä sellaisten alueiden auraam ista, joilla on erityistä merkitystä esim. Lapin tutkimusseuran vuosikirja VI. Raitasuo, K., 1970: Metsänparannustoiminta metsäja suoluontomme muuttajina. Puukko, ., 1965: Metsänviljelyaura ase metsänuudistajan kädessä. Koivisto, V. & Paavilainen, E., 1971 . Esim. 1970. Helsinki. Suomen Luonto 27: 51. Helsinki. Helsinki. H eikurainen, L., 1960 : Metsäojitus ja sen perusteet. A urausalueet tulisi sijoittaa maastoon mm. Heikinheimo, 0., 1938: Kokemuksia paksusammaltyypin metsien käsittelystä. Metsiiat1rat1ksen J1111piiristo·vaikutukset ja niiden kesto muodostua verrattain pitkäksi. Pohjois-Suomessa ei myöskään poronjäkälien luonnehtimia kasvupaikkoja saisi käsitellä metsäaurauksella. Jauhiainen, E ., 1970: Metsämaan muokkauksen ekologisista vaikutuksista. Metsänhoitaja 15: 186. Silva Fennica 52. 4. Puhtaan jäkälätyypin metsämaita ei enää aurattane, mut34 ta sen sijaan varpujäkälätyypin (ErCIT) ja variksenmarja-mustikkatyypin (EVT) kasvupaikat ovat paksusammaltyypin ohella tavallisimpia aurauskohteita. Huikari, 0. Rovaniemi . Mikola, P., 1966 : Metsämaan muokkauksen perusteista. PohjoisSuomen kuivilla kankailla suoritettu metsäbiologinen tutkielma. Metsänvilj elyseminaari 14-19. Lehto, J., 1969a: Maanpinnan valmistaminen. 3. & Valtanen, J., 1970 : Metsäaurauksesta maan lämpötilaan. Pohtila, E., 1969 : Tutkimuksia aurattujen alueiden metsänviljelymenetelmästä K oillis-Suomessa. Kivisiä metsämaita ei aurauksella tulisi käsitellä, vaan muokkaustapa tulisi valita joustavasti kohteen fyysisen laadun ja sijainnin suhteen; tulisikin entistä enemmän käyttää hyväksi niitä vaihtoehtomahdollisu u ksia, joita nykyinen muokkauskalusto jo kykenee tarjoamaan. D. Näiden metsätyyppien edustamilla metsämailla lienee myös suuri merkitys porojen talvilaitumina, varsinkin kun puhtaat jäkälätyypin metsämaat ovat näihin metsätyyppeihin verrattuna suhteellisen harvinaisia. Halonen, S., 1965: Metsämaan valmistus uusille urille. Keskusmetsäseura Tapio. Siren, G., 1965 : Lapin metsänhoidon suuntaviivat. Lehto, J., 19696 : Tutkimuksia männyn uudistumisesta PohjoisSuomessa siemenpuuja suojuspuumenetelmällä. Metsänvilj el y. Tulo ksia männyn istutusja kylvökokeista v uosina 19671968. Metsä ja puu 12. Moniste. Metsäntutkimuslaitoksen julkaisuja 67. Metsänparannustyöt ja luonnon moninaiskäyttö. Pohjoisilla äärialueilla olisi myös varsin hyvät taloudelliset perusteet luopua metsäaurauksesta, varsinkin kun aurausalueet voivat siellä jäädä useiksi v uosiksi tai kokonaankin viljelemättä sopivan viljelymateriaalin puuttuessa. J. metsähallituksen maisemanhoito-ohjeiden nykyistä laajaalaisempi soveltaminen aurauksen yhteydessä olisi käyttökelpoinen ohj e. Metsätaloudellinen aikakauslehti 82: 132. T osin 35 metrin välein tapahtuva »ojittaminen » tuntuu tässä suhteessa hätävarjelun liioittelulta, sillä ilmeisesti normaalilla metsäojituksella useimmilla aurauskohteilla päästäisiin vesitalouden suhteen toivottuun tulokseen. H elsinki. Lehto. Lisäksi näillä seuduilla on huomattava merkitys muun moninaiskäytön piirissä mm. Helsinki. seuraavat seikat huomioon. H elsinki. Metsänparannusosaston täydennyskoulutu späivä 2. KIRJALLISUUTTA: A hti, T., 1961: Poron ravinnosta ja laitumista. Suomen Puutalous 12. Vesitalous voitava järjestää otolliseksi. A urauskaluston ja muiden maanmuokkausvälineiden suunnittelussa ja kehittämisessä tulisi ottaa huomioon myös muut metsien moninaiskäyttömuodot kuin puuntuotanto ja p yrkiä mahdollisuuksien mukaan minimoimaan metsäaurauksesta ja yleensä maanmuokkauksesta aiheutuvia ympäristöhai ttoja. matkailun, retkeilyn tai maisemaelämysten kannalta. sen luonnollista topografiaa mukaillen siten, että mahdollisuuksien mukaan estetään maisemallisten haittojen syntyminen. Kellomäki, S., 1971: Maanpinnan reliefin ja kasvillisuuden kehityksestä aurauksen jäleisinä vuosina Perä-Pohjolan metsänuudistusaloilla
Tuona päivänä Suomen Luonto esitti professori Kalliolalle kymmenen kysymystä p yytäen saada niihin vastaukset vielä samana päivänä, jotta vastaukset heijastelisivat juuri viimeisen työpäivän tunnelmia ja niitä tavoitteita, jotka professori Kalliolalta jäivät kesken ja joista hän toivoo seuraajansa ja kaikkien muiden luonnonsuojelijoiden huolehtivan. Reino Kalliola vietti valtion luonnonsuojelutoimistossa ennen eläkkeelle siirtymistään. Tammikuun viimeinen päivä v . 1972 oli viimeinen työpäivä, jonka pitkäaikainen valtion luonnonsuojelunvalvoja, prof. Reino Kalliola on tehnyt pitkän ja ansiokkaan elämäntyön luonnonsuoj elun alalla. Valtion luonnonsuojelunvalvojan virkaa Kalliola on hoitanut vuodesta 1939 lähtien. Professori Reino Kalliola eläkkeelle Prof. Prof. H än on ollut jäsenenä useimmissa luonnonja ympäristönsuojelualan komiteoissa ja neuvottelukunnissa. Viime vttosina se onkin lähtenyt kehittymään lupaavasti. Kumpiakin tarvitaan. Virallisen toimen tehtävänä on lakisääteisen luonnonsuojelun edistäminen ja säännösten valvominen. »Virallisten luonnonsuojeluelinten rinnalla toimivat kaikissa maissa alan vapaat kansalaisjärjestöt. Niin myös Suomessa. Olette alusta alkaen ollut mukana luomassa Suomen virallista luonnonj a y mpäristiinsuojelun organisaatiota. Kalliolan loistava kirjallinen toiminta, ennen muuta kolmiosainen Suomen luonnon kirja on antanut monille virikkeen luonnonharrastukseen ja luonnonsuojelutyöhön. Kalliola on ollut myös aatteellisen luonnonsuojelutyön kantavia voimia 111111. Suomen luonnonsuojeluliiton ja 35. Yli kolmen vuosikymmenen ajan hänellä on ollut keskeinen asema maamme luonnonsuojelutyössä. Millaisena näette virallisen ja vapaaehtoisen luonnonsuojelun työ"njaon lähitulevaistmdessa . Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksessa ja sittemmin Suomen luonnonsuojeluliiton neuvostossa
»Varokaa alistumasta minkään poliittisen puolueen tai ryhmäkunnan vankkureita vetämään. Valtakunnallisiin MERAyms. Koilliskaira-suunnitelm~n ja niin laajana, että alue tarj oaisi pysyvän turvapaikan myös karhulle, sudelle ja ahmalle. » Tuskin osallistun mihinkään varsinaiseen luonnonsuojelutyöhön. Kaikissa metsänhoitoja metsänparannusohjelmissa, rakennusja vesirakennussuunnitelmissa jne. Saatan kuitenkin kirjoittaa jonkin esim. » Neuvo vapaaehtoiselle /11onnonsuoje/ujiirjestölle. koululais-luonnonsttojeli»Ole uskollinen luonnonharrastuksillesi. Tee osuutesi, näytä esimerkkiä muille pienistä puroista virta syntyy.» Neuvo ialle. öljynjalostamoiden ja ydinvoimaloiden sijoituspaikat.» Mikä luonnonsuojelullinen tavoite iää Teiltä kipeimmin kesken ja miten toivotte ko. »Ns. » J os saisitte tänään mahtikäsk]llä perustaa Suomeen ]hden uuden luonnontai kansallispuiston, mm mikä se olisi. Järj estöjen piirissä voidaan myös vapaammin ja joustavammin kuin viranomaisissa ja virallisissa neuvottelu kunnissa keskustella luonnonsuojelupolitiikan suuntaviivoista ja suhtautumisesta sellaisiin suuriin kysymyksiin kuin esim. ohjelman kehitt)'vän vastedes. Katso vastausta edelliseen kysymykseen. » 36 Neuvo suomalaiselle luonnonsuojeluviranomaiselle. moninaiskäytön periaate olisi ulotettava kaikkeen luonnonvarojen käyttöön. luonnonsuojeluideologiaa käsittelevän artikkelin tms., ja luonnonsuojelu tullee taustatekijänä vaikuttamaan muihinkin mahdollisiin tieteellisiin ja kirjallisiin harrastuksiini. tuottoja tehoohjelmiin tulisi niin ikään aina sisällyttää myös luonnonsuojelu. tulisi olla oma lukunsa ja sarakkeensa luonnonsuojelutoimenpiteitä varten. Professori Reino Kalliola eläkkeelle muiden Jaq estoJen ens1s1ia1sena tehtävänä on valistustyö, positiivinen luonnonsuojelupropaganda, harrastuksen herättäminen, yleisen mielipiteen ja erityisesti yhteiskunnan päätöksentekijäin huomion kiinnittäminen luonnonsuojeluasioihin. »Ota yhteyksiä, solmi suhteita mahdollisimman monelle taholle valtion virkakoneistossa. Y rittäkää päinvastoin saada kaikki puolueet ajamaan luonnonsuojelun etua.» Neuvo )'ksityiselle luonnonsuojelijalle. »Karhu, metsän kuningas. Varo kuitenkin liian varhaista rajoittumista ja muiden alojen ja oppiaineiden väheksymistä. » J os saisitte valtuudet 1yhtyä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin )'hden suomalaisen eläinlajin suojelemisek si, niin mikä olisi tämä laji ja mitkä olisivat suojeluohjelman pääperiaatteet. Oikeudenmukaisena hallitsijana huolehtisin myös siitä, ettei lähiseutuj en väestö joutuisi kärsimään tästä valtakunnallisesti ja kansainvälisestikin merkittävästä suojeluhankkeesta. Luonnonsuojelualueet olisi opittava näkemään yhtenä tärkeänä maankäytön muotona. » Aiotteko jatkaa luonnonsuojelut)'Ö·tä ja millä tavoin . »Älä väheksy mahdollisuuksiasi. Pohjatietoja ja yleissivistystä on vaikeata myöhemmin paikata, ja kuitenkin niitä tarvitaan myös ja nimenomaan luonnonsuojelussa, joka koskettaa kaikkia yhteiskunnan toimintoja. V elvottaisin metsämiehet ja luonnonsuojeluviranomaiset huolehtimaan siitä, että tätä kaunista Kalevalan p yhää puuta kautta v uoden säilyisi runsaasti edelleenkin ja kaikkina aikoina pihoilla ja kujilla ja metsissä, maisemien koristuksena, tilhien ruokana, ihmisten ilona.» D ... » Entä kasvi. »Julistaisin pihlajan Suomen kansalliskukaksi. »J os olisin diktaattori, toteuttaisin mahtikäskvllä ns
Ojitustoiminnan supistaminen aiheuttaa nimittäin välitöntä valtio n varojen säästöä, jo ta voisi käyttää edellä mainittujen korvausten maksamiseen. Vaikka metsänparannusinvestointeja ei yleensä o le syytä arvostella kovin ankarien korkovaatimusten mukaan, pitäisi ainakin so iden kohdalla noudattaa tiukkoja kannattavuuskriteerejä, koska ojituksessa tuhotaan suuria moninaiskäyttöarvoja. Soiden moninaiskäyttöä koskevien näkökohtien huomioonotto ja suunnittelu o n virallisen luonnonsuo jeluorganisaatiomme vähäisen työvoiman takia mahdollista va in jos metsänparannusorganisaatiot saadaan nyky istä tehokkaammin työhön mukaan. Metsäojituksen hydrologiset seuraukset ja lannoituksen vaikutukset vesistöjen ra vinnetalouteen tunnetaan liian huonosti. Eräillä tahoilla on aiheellisesti esitetty, että so iden kuivatus metsävarojemme kartuttamiseksi on muuttumassa laaj amittaiseksi virheinvesto inniksi, jonka hyöty lähimpien vuosikymmenien aikana on vähäinen aiheuttamiensa kustannusten ja luontoon kohdistuvan hävityksen rinnalla . Liiketaloudellisen kannattavuuden rajoja ei vielä ole riittävästi kartoitettu, vaikka aineistot sen jo sallisivatkin. Tätä suunnitelmaa on vielä täydennettävä jokaisen kunnan osalta paikallisia suokohteita säil yttämäll ä, jotta se ol isi riittävä moninaiskäytön toteuttamiseksi aluesuunnittelun kaikilla tasoilla. syistä myös taloudelliselta kannattavuudeltaan heikosti selvitettyjen suoal ueiden oj ittamiseen. ha. Eduskunnan Herra Puhemiehelle. Soiden ojitusto imin ta etenee maassamme noin 300 000 ha :n vuosivauhtia, mikä johtaa siihen, että 1980-l uvun alussa alunperin 10 milj. Mo37. ksm. Valtion luonnonsuojelunvalvojan toimistossa laaditaan parhaillaan suunn itelmaa Etelä-Suomen yksityismaiden parhaimpien suokohteiden säil yttämisestä moninaiskäyttöä varten. Tällaiset o jitushankkeet voidaan siirtää, mutta tuskin peruuttaa, koska tehokasta lainsäädäntöä soiden suojelun järj estämiseksi ei o le saatu aikaan. : Soiden o jitustoiminnassa noudatettujen perusteiden tarkistamisesta. Samoin tulee korvata taloudellisesti kannattavien ojitushankkeiden jättäm inen ilman valtion rahoitusta. Kirj. Nevoilla ja vähäpuisilla rämeillä metsityskustannukset voivat nousta jopa 700 mk :aan/ha ja ensimmäisen kerran saadaan rahoja takaisin noin 30 vuoden kuluttua, pääasiallisimmat tuotot kuitenkin vasta 70 100 vuoden kuluttua sijoituksesta. Tällöin eri syistä suojeltaviksi ehdotetut suot jätettäisiin ojitushankkeissa ilman valtio n tukea. Huomattava osa ns. Samalla kun monet talouselämän sektorit kärsivät pääomapulasta, ohjaa valtio vuosittain kymmeniä miljoonia markkoja erittäin vähätuotto isi in o jituksiin. A lan täydennyskoulutus kuitenkin puuttuu täysin. suohehtaaristamme on jälj ellä enää vain 2 milj. Yksityisomistuksessa olevien soiden o jittamiseen käytetään valtion varo ja avustuksina ja halpako rkoisina lainoina. Lisäksi o j itusalueiden hoito vaatii jatkuvia kuluja vuosikymmenien ajan. Korvauskysymykset pitäisi pystyä hoitamaan MERA-ohjelman sisä isinä rahoitusjärjestelyinä. Näitä varoja on monin paikoin käytetty työllisyysym . n: o 146. Vähäiset tutkimukset kannattavuudesta kehottavat varovaisuuteen monien suotyyppien kohdalla. Mikäli maanomistaja rauhoittaa suonsa luonnonsuojelulain nojalla, hänelle tulee tästä maksaa korvaus. Tärkein parannus o lisi se, että soiden suojelu sisältyisi metsätalouden kokonaissuunnitelmiin yhtenä moninaiskäytön muotona. Moninaiskäytössä soita tarvitaan, paitsi metsätalouden ja turveteollisuuden, myös eri alo jen tutkimuksen tarpeisiin, ui koilualueiden yhteyteen, eriasteista opetusja koulutuskäyttöä varten, hillaja karpalosoina sekä maisemansuojelua varten. Myöskään ei ole luotu järjestelmää arvokkaiden suojelukohteiden lunastamiseksi valtioll e tai korvausten maksamiseksi maanomistajall e hänen luopuessaan o jituksesta ja rauhoittaessaan suonsa luonnonsuojclulain nojalla. Uutisia Ja tiedotuksia KIRJALLINEN KYSYMYS EDUSKUNNASSA SOIDEN OJITUKSESTA Mäkinen ym. Soiden suojelua ed istäis i se, että valtion talous suunnattaisiin entistä selvemmin vain taloudellisesti kannattav iin o jituskohteisiin, jolloin metsitystä vaativat avosuot ja toistuvaa lannoitusta kaipaavat karut nevat ja rämeet jäisivät o jitustoiminnan ulkopuolelle. Samanaikaisesti luonnon moninaiskäyttö vaatii yhä suurempia pinta-aloja o jittamattomia luonnontilaisia so ita. Soidensuojelutoimikunnan laatima suunnitelma valtion mailla sijaitsevien soiden rauhoittamisesta on eräin täydennyksin riittävä Lapin läänin ja Kainuun soiden suojelua varten. metsäojituskelpoisista soista ei o jitusja lannoituskohtei na täytä talouselämän vaatimia normaaleja investointikriteerejä. Maatalousministeriön antama metsänparann usto imintaa koskeva määräys edellyttää yhteistyötä valtion luonnonsuojelunvalvojan ja metsänparannusorganisaatioiden välillä sillo in kun o jitusanomukset koskevat suojeltaviksi ehdotettuja soita. Yhtä pahoin kesken kuin tutkimukset soiden metsänparannustoimenpiteiden kannattavuudesta ovat selvitykset soiden käsittelyn vai kutuksista muuhun luontoon
V . N yt o n myös mahdollista lunastaa valtiolle luonnonsuojelutarkoituksessa suoalueita, sillä valtion kuluvan v uoden tuloja menoarviossa o n varattu 500 000 markan suuruinen määräraha maan hankkimista varten luonnonsuojelutarko ituksiin. Yksityisten o mistuksessa on enemmän kuin puolet maamme so ista. M äkinen S eppo lfl'ester/1111d R eino Breilin V ille Tikkanen Kaarle Salmivuori A nna-L iisa J okinw Aam e K oskinen H eimo R ekonen U. K111111ti MINISTE RIN V ASTAU S Eduskunnan H erra Puhemiehelle Valtio päi väjärj estyksen 37 § :n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa T e, H erra Puhemies, olette kirj eellänne 14 päivältä to uko kuuta 1971 n :o 789 lähettänyt valtioneuvoston asiano maisen jäsenen vastattavaksi kansanedus38 H eikurainen Huikari ja Numminen oj itetta vaa Pohj ois-Suo mi .. Metsähallituksen vuonna 1964 ojitustoiminnasta valti on mailla antama o hj ekirj e sallii ojitustoiminnan vain sellaisilla suotyypeillä, joilla to imenpide voidaan arvioida talo udellisesti kannattavaksi. Uutisia ja tiedotuksia ninaiskäytön kannalta avainasemassa ovat tällä hetkellä ne päätö kset, jo illa o jituksen vuosivauhtia saadaan huomattavasti vähennetyksi nykyisestään. .. 2, 16 4,04 taja Mäkisen ym. hehtaaria. H elsingissä 14 päi vänä to uko kuuta 1971. E dellä sano tun perusteella ja viitaten valtio päiväjärj estyksen 37 § :n 1 mo menttiin esitämme kunnioittaen valtio neuvosto n asiano maisen jäsenen vas tattavaksi seuraavan kysy myksen : Onko H alli tus tietoinen siitä, että no peasti etenevä, valtion varoin av ustettava, soiden ojitustoiminta o n jyrkässä ristiriidassa moninaiskäytön kasvavien tarpeiden sekä useiden suotyyppien osalta myös tal o udellisten kannattavuusvaatimusten kanssa, ja jos o n, mihin toimenpiteisiin Hallitus aikoo r yhtyä, jotta so iden suojelun ja muun moninai skäytön tukeminen valtio n toimesta sekä metsänparannus varoj en suuntaa minen vain talo udellisesti kannattaviin ojituskohteisiin toteutettaisiin nykyistä paremmin . 1netsiä milj . Valtion mailla olevien soiden rauho itusohj elma käsittääkin n yt jo noin 0,9 milj. . On kuitenkin to. M etsänparannusasetuksen täytäntöönpanosta annetussa maatalousministeriön päätö ksessä määrätään, että mill oin keskusrnersälautakunta, piirimetsälautakunta tai vesipiiri katsoo, että sen toimesta tai vai vonnassa tehtävä ksi aiottu metsänparannustyö näyttää olevan ristiriidassa luo nn onsuojelua koskevien hankkeiden kanssa, o n sen viipymättä ilmoitettava siitä luonnonsuojelunvalvojalle ja annettava tieto metsähallitukselle. Seuraa vasta (yllä)asetelmasta ilmenee vuoden 1968 alussa ole vien metsäojitettavien ja metsäojittamatta jätettävien so iden ja soistuneiden metsien pintaalat professori H eikuraisen laatiman sekä p rofessori Huikarin ja maatalo usja metsätieteid en lisensiaatti Nummisen laatiman ar vion mukaan . hehtaaria. . ... . Tällä tavo in saataisiin välttämätöntä lisäaikaa eriasteisen aluesuunnittelun invento intityöll e ja käytännön ojitustoiminnan kehittämiselle ympäristönsuojelun vaatimuksia tyydyttävä ksi. hehtaaria, mistä Pohj oisSuo messa, joho n metsänparannussäänn östen mukaan luetaan L apin, K oillisSuo men, Kainuun ja Pohj o is-Pohj anmaan piirimetsälautakuntien to imintapiirit, 1,09 milj . Suunnitelman mukaan ojitetaan Perä-Pohj olan piirikunnassa vain noin 1 /3 valtion mailla olevien soiden pinta-alasta, Pohjanmaan piirikunnan alueella 2/3 pintaalasta. ... Esimerkkinä voidaan mainita, että jää ojittamatra o jitettavaa 3,60 0,64 4,24 mi lj. hehtaaria 3,05 2,44 5,49 jää oj ittamatta 2,42 0,36 2,78 valtion maill a ole vat hillasuo t on 111 ventoitu ja ne jätetään o jittamatta. tekemän seuraavan sisä ltöisen kysymyksen: (K ysy mys es itetty viereisellä palstalla) Vastauksena kysy mykseen esitän kunnio ittaen seuraavaa: V uosina 1951 1953 toimitetun valtakunnan metsien III invento innin mukaan o li maassamme soita ja so istuneita metsiä seuraavasti : soita soistun. ha Po hj o is-Suo mi 5,89 0,67 6,56 E telä-Suo mi 3,85 0, 77 4,62 Y hteensä 9, 74 1,44 11,18 Vuoden 1967 lo ppuun menn essä o li ko ko maassa metsäojitettu yhteensä 2,90 milj. Metsän paran n uslainsäädännön valmisteltavana olevan tarkistamisen yhteydessä harkitaan myös soiden suojelua koskevien täydentävien säännösten ottamista metsänparannuslainsäädäntöön. . . Edellä mainittujen arvioiden mukaan jäisi metsäojitusto iminnan ulkopuolell e soita noin 2,8 4,2 milj. Vo11tilai11e11 Urho E. ... hehtaaria ja E teläSuomessa 1,81 milj. . Etelä-Suomen piirikunnan alueella on valtion maiden merkitys vähäinen ja kaikki kysymykseen tulevat suoalueet on siellä rauhoitettu. Kysy myksen perusteluissa lausutaan muun muassa, että soidensuojelutoimikunnan suunnitelma valtion mai lla sij atisevien soiden rauhoittamiseksi on eräin täydennyksin riittävä L apin läänin ja K ainuun soiden suojelua varten. H . hehtaaria. Päätö ksessä lausutaan edelleen, että luonnonsuo jelun vai vojan on ilmoituksen saatuaan vii vytyksettä annettava ilmoituksen tekij älle ja metsähallitukselle tieto siitä, aiheuttaako ilmoitus muita toimenpiteitä. M etsä hallituksessa as iaa valmistelevan to imikunnan työ o n vielä kes keneräinen ja odo tettavissa on, että tarpeellinen määrä rauhoitusalueita tull aan varaamaan eri tarkoituksiin. .. ... hehtaaria, mistä tosin valtaosa sij aitsee Po hj ois-Suo messa, mutta maan eteläosiinkin tulisi jää mää n soita luonnontil aan noin 0,36 0,63 milj. 1,88 Etelä-Suo mi .. yht. .. A vosoiden ojitus sallitaan etupäässä I III ilrnastovyöhykkeillä, suunnilleen Oulusta itäkaakkoon kulkevan rajan eteläpuolella. Valtaosa yksityismaiden metsäo jitustoiminnasta tapahtuu rnetsänparannusvarojen turvin
Näiden soiden kui vattamise ksi on tehty ohj elma, jo ka säästää niistä v ain vähäisen osan. Ilmaston ?J11111tokset. 3. Valtion maiden osuus E te/äS11ome11kin soide11s11ojel11ssa on edelleen tärkeä. Hillaa ja karpal oa uhkaa tuho. hallaisuus vo i lisääntyä, eikä ole edes suunnitelmaa siitä, miten tämä epäko hta poistetaan tai kor vataan . So iden mo ninaiskäytön vaatimukset eivät yleensä ole ristiriidassa talo udellista tarkoituksenmukaisuutta no udattavan metsäoj itusto iminnan kanssa, sillä vaatimus talo udellisuudesta tul ee jättämään metsänkasvukyvyltään huonoimmat suot pois ojitustoiminnan piiristä. Kysymyksessä o n suurin lyhytaikainen muutos, jo nka ko hteeksi ko ko aluee mme on jää kauden jälkeen jo utunut. 5. ämä vedenhankintatavat tul evat varsin kalliiksi, jo ten tässä ti lanteessa puhtaan veden ar vo o n ymmärretty. Po hj oisPo hj anmaa ll akin aikaisemmin 111111 suuri mer kitykselliset pintavedet on aikaansaa vahingollisia muuto ksia maaperässä : maan vesitalous kärsii menetyksiä, samoin ravinnetalous, sillä lanno itus kor vaa vain muutamia menetetyistä kasviravinteista. J os kuitenkin alueen ko ko suoluonto jo utuu lyhyen ajan kuluessa kui vatuksen ko htee ksi, eikä metsä ehdi riittävästi kasvaa, on pelättäv issä hyvinkin epäedulli sten säätila muutosten esiintyminen. Metsä ll ä on samantapainen ääri va ihteluita taso ittava vaikutus. 4. Käytä1111össä soide11S11ojel11n tila on siis edelleen h11olest11ttava. M a1jast11sa/11eet t11ho11t11vat. Yhdi styksemm e haluaa silti kiinnittää va kavaa huo miota niihin moninaisiin haitallisiin seurauksiin, jo ita on o dotettavissa, jos so iden kuivattaminen etenee liian no peasti ja lii an pitkälle. On kuitenkin kyseenalaista, voiko näill ä pienialaisill a ko hteill a toteutua iki vanha jo kami ehen o ikeus, marjanpoiminta, kun jo n yt pyritää n asettam aan este itä tä tnän 111 0nessa suhteessa tärkeän to iminn an ti elle. ämä muu to kset saattavat o lla metsän kasv ua huo no ntavia 1nyös enn estään 111 ersää kasvav ill a alueilla. E i voida pitää hyvä ksyttävänä, että siitä va in rippeet jätetään jälj elle. Suot ova t tärkeitä ilmasto n vaihteluita tasaav ia muodostumi a. Soiden ja metsien kui va tuksen seurauksena tapahtuva po hjaves ivarojen supistaminen on näin o llen las kettava kuivatusto iminn an va rj opuoliin. Kun maa perä jo ennestään on näissä suhteissa mo nin paikoin huonoa, tulisi sitä kaikin puoli n pyrkiä vaalimaan ja täten välttää 39. Es im. l\1etsäpalovaara11 /isää11tymi11e11. SOIDE N JA M E TSIEN OJIT US JA A U RAU S Pohjois-Pohja1tmaa11 L :io1111011s11ojeluyhdistykse11 ha//it11s 011 laati1111t oheise11 esityksen ojit11ksessa h11omioo11otettavista näkökohdista. Parhaill aa n ollaan etsimässä pohj aves ivaro ista mahdo llisuu ksia vedentarpeen tyy dyttä mise ksi. A lueella, mi ssä märkiä aa pasoita o n runsaasti, niiden vaikutus on merkittävä ko ko paikallisilmasto llc. So ilta po istu va vesi o n hapan ta ja sisältää humu sain eita. Sitämä lisää vesistöjen kuo rmitusta se täpaitsi Suo men suoalueet merkitsevät ko ko maa pall olla ainutlaatuista luonno nmuodostumaa. 2. Täll ainen vesi li sää vesistöjemme saas tumista ja voi muo dostua mo nessa tapa uksessa turmiolliseksi. Myös palojen sammuttaminen vaikeutuu, kun luonnolliset paloesteet ja vedensaantipaikat ova t vähentyneet. So iden eläimistö ja kasvillisuus tuho utuvat laa joilta alueilta. l\1aaperän köyhtymi11en. Seuraavassa es itämme eräitä haittapuo li a perusteluineen : 1. M aatalousministeriön päätös ei ole t1101111t valtion l1101111om11oje/11valvojan tietoon ainoatakaan 11111/a Slloje/11kohdetta. So iden ja kankaiden kui vatus tekee il maston ja maaperän kui vemmaksi ja lisää täll öin metsä palo jen vaaraa. 7. E riko isesti metsäauraus, mutta myös suo-ojitukseen liittyvä kangasmaiden ojitus saatta vat maaperän alttiiksi kiihtyneelle eroosiolle, jolloin m aaperän hienoaineksia ja kasviravinteita huuhto utuu ojia pitkin vesistöihin. 6. Pohj ois-Pohj anmaan L uo nnonsuojeluyhdistyksen toiminta-alueen maapintaalasta on noin 60 % soita. Sell aisten soiden o jittamiseen ei ole myönnetty metsänparannusvaroja, jotka heiko n o jituskelpoisuuden vuo ksi olisi jätettävä oj ittamatta. Metsänparannuslainsäädännön perusteella tapahtuvassa metsäojitustoiminn assa on o jitusko hteita valittaessa o tettu huo mioon eri suotyyppien ojituskelpoisuus. PPLSY o n ti eto inen niistä hyvistä puolist3, jo ita näill ä to imenpiteillä vo idaan saavuttaa (teollisuuden kasvavien raaka-ainetarpeiden tyydyttäminen se kä työttö myyden li ev ittäminen). Vesistöjen h11011ommim11. Muuhun kuin valtion maahan kuuluvia so ita, jotka olisi sä il ytettävä luonnontil aisina, tullaan hankkimaan valtioll e luonnonsuojclutar ko i tuksiin käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa. Käytä1111ö11 ojit11stoi111i1111assa 011 1111ohdett11 sekä ed11l!iS1111sjärjestys että pohjoisrajasta a1111et11t S11osit11kset. dennäkö istä, että määräraha osoittautuu riittämättömäksi, joten kysymyksessä olevaan tarkoitukseen pyritään varaa n1aan suurc 111pi tn ääräraha v uodeksi 1972. Sitäpaitsi hillasoita ympärö ivien märkien so iden kui vatus tuo hall at hill aso ill e ja tuhoaa marj asadot, joten pelkkä hillasoiden rauhoitus ei tur vaa hillasatoja. Suot /1101111011 osana menettävät 111erkitykse11sä. Pohjavesivarat s11pist11vat. Viim e aik oin a on tos in alettu reki sterö id ä parhaita hillaso ita ja jättää niitä kui vatuksen ulko puolelle. H elsingissä 11 päivänä kesäkuuta 1971. Soiden ostoon myö1111etyllä määrärahalla ei toistaiseksi ole ha11kitt11 ainoatakaan S11oal11etta. Muiden, lähinnä metsäisten soiden osalta pyritään moninaiskäytön tarpeita ottamaan ent istä enemmän huo mioon täydentämällä lainsäädäntöä ja antamalla ojituksen suunnittelij o ille ja to teuttajille muuttuneita vaatimuksia vastaav ia to imintaohj eita. äin va rsinkin siitä syystä, että kui vatustoimiin liittyy tavallisesti lanno itus, jo ka myös lisää ves ien rav inneku ormitusta ja aiheuttaa rehevöitymistä. Maaja metsätalommi11isteri Nestori Kaasalainen T OIMITU KS E I OMME NTTI E D E LLlS E JOHDOSTA l\1i11isteri11 vastaus 011 harhaa11johta11a. Sen lisäksi, että misen elinehtojenkin vähenemistä. Luonn on köyhtyminen merkitsee ihtehty laajalti talousja v ir kistyskäyttöön sovcl tumattom iksi
9. Suomen luo1111011suojelliitto. M etsänparannuso rganisaatio iden tehtä vämäärittely o n suo ritettava lainsäädännössä pikaisesti uudestaan ja sen o n lähdettävä mo ninaiskäytö n peri aatteesta. E i o le selvitetty, mitkä o lisivat suuren o jitusja auraussuunnitelman ko konaisva ikutukset luo nnon, ihmisen ja erikoisesti alueella asuvan väestö n kannalta. K11ivat11ksen kannattamattomuus. Koska Lap in suo jaja lak imetsät o n ehdo tettu kauttaaltaan saatctta va ksi teo llisuuspuun hankinnan piiriin, o n tällä selvityksell ä kiire, jo tta voitaisiin turvata metsä nraj an säilyminen ja alueen väestön metsästä riippu va to imeentulo n yt ja tul evaisuudessa. Sen sij aan taimiko iden ho ito to imenpiteiden ja ns. 8. 10. Varsinkin märät aapasuo t sitovat keväällä hyvin paljo n lumensulamisves iä. Suo men luo nnonsuo jeluliito n liitto ko kous to teaa tämän huolestuneena ja lausuu seuraavaa : 1. Metsänparannusorgan isaatio ille o n asetettava soiden suo jelua koskevat velvoitteet sekä henkil ö kuntaa ja määräraho ja suo jeluto imintaa varten. Suo men luo nno nsuo jeluliitto vastustaa ehdo tettua hakkuuto iminnan laajentamista Lapin suo jaja lakimetsissä ja to teaa, että työllisyyden ho itaminen näiden hakkuiden a vull a itse asiassa li sää työttö m yyttä pitkällä tähtäyksellä. Alkuperäisen luo nnon suo jelun tavoitteiden to teuttamin en näyttää kuitenkin sa manaikaisesti entisestään vaikeutuvan . Suo mell e tyypillinen suo luo n to o n vähentyn yt suuresti erityisesti maan eteläosissa. Uutisia ja tiedotuksia to imenpiteitä, jo tka köyhdyttävät maaperää . Suo men luo nnonsuo jeluliito n liitto ko ko us tähdentää erityisesti lounaissaaristo n ja ItäLapin kansallispuisto jen perustami sen tärkeyttä. Näin suuren o hj elman ollessa kysym yksessä sen perusteet ja seuraukset o lisi pitänyt etukäteen monipuo lisesti selvittää. Tässä kin suhteessa o n kuitenkin, vasto in MERA -o hj elmien o ptimismia, suuri epäonnistumisen vaara edellä lueteltuj en haittava ikutusten vuo ksi. Välinpitämättömyys, jo lla maassa mme o n suhtauduttu suo jametsälain velvoitteisiin ja sen no jalla annettuihin sääd ö ksiin, huo lestuttaa va kavasti Suoneuvosto n päätö ksen vastaisesti maastoon merkitsemättä ja alueen metsien käs ittely o n o llut suojametsälain hengen vastaista, niin Suo men luo nno nsuo jeluliitto vaatii suo jametsäalu eella tapahtu van metsienkäsitteluto iminnan laill isuuden sel vi ttämistä. On kehitetty y ksipuo lisesti metsätalo udellista tutkimusta, jo nka tavoitteena o n puuntuo ton lisää minen, mutta ei ihmisen elinmahdollisuuksien säil yttäminen tai parantaminen yleisessä mielessä. Koko11aiss11111111itelmie11 ja perustietojen puutteellisuus. 2. Viime aiko ina o n esitetty epäilyjä o jituksen heikosta kannatta vuudesta po hjo isessa. raiskioalueiden kunn ostustö iden käynnistä minen Po hj o is-Suo messa, suo jametsäalueen eteläpuo lella, tarj oaisi huo mattavan määrän tuo ttavaa työtä ja työpaikko ja sa malla kun ne pysyvästi ko ho ttaisivat metsien tuottoa. E räät suotyypit ova t jo ko ko naan katoa massa vilj elykseeno to n ja metsäojitusten takia. Tulvat voimistuvat. Va ikka o ji tuksen talo udellinen kannattav uus o n eräi ssä tapauksissa kiistanalainen, ylimitoitettuj a kui vatuso hj elmia ei o le supistettu. N äin ollen soiden kevättul via tasaava vaikutus pienenee kui vatuksen jo hdosta, mistä tietysti o n seurauksena tul vien vo imi stuminen. 3. Edellä mainittuj en ilmiö iden haittaaste riippuu siitä, kuinka no peasti ja laaj asti soiden ja metsien ojitus ja au40 raus to teutetaan. M etsänparannusorganisaatio iden käytettävissä ei m yös kään o le riittävästi asiantuntevaa henkil ö kuntaa so iden suo jelun toteuttamiseksi. 19 71 a11toi se11raava11 j11lkilamuma11 alkuperäisen /1101111011 mojelusta: Ympäristö nsuo jelun hallinnossa ja lainsäädännössä o n vähitellen alkanut tapahtua kehitystä . Yhdistyksemme ei tosin asetu puoltamaan tässä yhteydessä esitettyjä lyh yen tähtäyksen liiketal o udellisia laskelmia, vaan pitää parhaana lähtöko htana pit kän tähtäy ksen kansa ntalo udellista ajattelua. 11 . kui vatustö ihin käytettävää työvo imaa o n pyrittävä suuntaa maan muill e sekto reille ja metsänparannustö issä siten, että jos n yt kui vatuksen ja istutusto iminnan piiriin o tetuill a alu eill a päästään mahdo llisimman hyv iin lo pputul o ksiin . So iden suo jelu o n maassa mme kiireellinen tehtävä . N ä mä siirtyvät vain vähitell en vesistöihin. T arko itukseen riittäisi 12 % metsänparannustoimintaan v uos ittain käytetyistä valtio n varoista. 21 . Tä män PPL SY esittää, että vuo ksi men luo nn o nsuo jeluliittoa. M etsänparannusvaroja o lisi voitava käyttää myös luo nno nsuo jelun kannalta välttä mättö mien toimenpiderajo itusten ko rvaamiseksi maano mistajille. U usien kansallisja luo nno npui sto jen perustamista se kä n ykyisten laajentamista kos kevat hankkeet o n kiireellisesti to teutettava. Oulun yli o piston yhteyteen suunniteltu Po hj o is-Suo men tutkimuslaitos o lisi alkuperäisten suunnitelmien mukaan ko hdistanut huo mio ta erityisesti soihin ja ilmastoon, mutta laito ksesta voimassa o leva asetus o n jään yt to teuttamatta . T ämä vaikeuttaa suuresti suo jeluto imintaa käytännössä, jo pa neu votteluja maano mi stajien kanssa. K un L ap in suo jametsäalueen raj akin o n valtioPo hj o is-Suomen laaja mittaisista kui vatushankkeista tul ee mahdo llisimman pian luo pua riittävän pitkäksi aj aksi, jo llo in nyt to teutettuj en to imenpiteiden ko ko naisvaikutukset ovat näkyvissä tai muuten selvitettyinä; mikäli tä män jälkeen ilmenee perusteita kuivatuksen jatkamiseen, niitä vo idaan varovaisesti laajentaa. Pohjois-Pohjanmaan L 1101111011moje/11)'hdistys J UL K ILAU SU MA Suomen luo1mo11s1toje!11/iito11 liittokokous L ammilla 20
TVH AI KOO RAISKATA PUNKAHARJUN Suomen l1101111011S1tojel11/iitto 011 jättä11yt 2 7. SUOMEN PANKKl, MERA J A LUONNONSUOJELU Suomw /1101mo11mojel11/iitto 011 jättä11yt 29. 1972 Itä-Suomen vesioikeudelle kirjelmän, jossa se arvostelee Tieja vesirakemu1shallituksen su111111itelmia { 1) ja s11u1111itelmien salamyhkäisyyttä rakentaa maisema11S1toje/11/lisesti arveluttava tie Punkaharjulle. Vi ittaamme o heiseen metsänparannustoimintaa ja luonnon moninaiskäyttöä käsittelevään laajempaan katsaukseen . Päätehakkuut ja niitä seuraavat kustannuksiltaan kalliit metsänviljelytoimenpiteet on maassamme ulotettu ilmastollisesti liian ankarille aluei lle Pohjoisja Keski-Lappiin. Rautatiesiltojen kantokyvyn nostaminen 22 t akselipaino lle on ilmeisen perusteltua. Edellä sanotun perusteella Suomen luo nnonsuojeluliitto pitää välttämättömänä, että Suomen Pankki MERAohjelman yhtenä käynnistäjänä ja jatkuvana tukijana omalta osaltaan va ikuttaa siihen, että valtion metsänparannusrahoitus tark istetaan luonnonsuojelun ja luondaan rahoitusmenetelmä luonnonsuojelun ja luonnon moninaiskäytön turvaamisen kannalta tärkeiden metsäja suoalueiden säilyttämiseksi, mihin riittäisi 1 2 prosenttia metsänparannustöi hin vuosittain käytettävistä valtion varo ista; sekä että Maailmanpankin mahdollinen laina ei aiheuta MERA-ohjelman toteuttamisasteen nostamista heikkotuottoisten metsänparannuskohteiden suu nnall a. Supistamalla MERA-ohjelman taloudellisesti vähiten tuottavia ja luonnonsuojelun kannalta va hingollisimpia työmuotoja sekä valitsemalla tarkasti työkohteet ei vaaranneta ohjelman pääperiaatetta, metsävarojemme kartuttamista. Suomen luonnonsuojeluliitto on tutustunut TVH:n Mikkelin piirin Punkaharjun siltojen uusimista tutkineen työryhmän muistioon ja esittää kunnioittaen seuraavaa : Punkaharjun silto jen uusiminen liittyy valtatie 14 ja Parikkala-Savonlinna-rataosan perusparantamiseen. Ojitustoiminta ei ole tarkasti seurannut metsäntutkimuksen suosittamaa pohjoisrajaa eikä myöskään eri suotyyppien ojittamisen edullisuusjärjestyksestä annettuja suosituksia. Suomen l1101111om11ojeluliitto Suomen luonnonsuojeluliitto on lähettänyt samansisältöisen kirjelmän myös valtiovarainministeriölle. Suomen luonnonsuo jeluliiton käsityksen mukaan MERA-ohjelman työtavoitteiden laatu ja käytettävissä o levien valtion varojen runsaus houkuttelevat o ttamaan metsätalouden piiriin myös sellaisia suoja metsäalueita, joiden käyttöönotolla ei o le riittävää taloudellista katetta. 12. Tämän johdosta Suomen luonnonsuo jeluliitto haluaa kunnioittavasti saattaa Suomen Pankin tietoon seuraavan. Myöskään ei raskaan liikenteen maantiekuljetustarvetta o le riittävästi oso itettu. Metsänviljelyyn liittyen on etenkin Pohjois-Suomessa harjoitettu metsämaan aurausta, josta on ollut suurta haittaa poronhoidoll e ja muille perinteisille luonnonkäyttömuodoill e. 1. 41. Noin 50 prosenttia tähän mennessä suoritetuista uudisojituksista sijaitsee ilmastollisesti epäedullisessa Pohjois-Suomessa. Kaiken kaikkiaan olisi ko ko tientuottolaskenta ja siihen sessa, noudatetaan tinkimättömästi; vaikuttavat tekijät tehtävä yleisesti että MERA-ohjelman rinnalle luotunnetuksi. Vaik ka metsänparannusasetus edellyttää o jitustoiminnalta taloudellista tarkoituksenmukaisuutta, tätä ei käytännössä riittävän tiukasti noudateta. MERA-ohjelman työtavoitteellisen luonteen johdosta o jitustoiminnalla ei ole yhteyttä maankäytön alueelliseen suunnitteluun. MERA-ohjelmaan sisältyvään metsänviljelyyn liittyy myös huomattavia epäkohtia. MERAohjelman mukaisesti maassamme on viime vuosina uudisojitettu noin 300 000 ha soita vuodessa. Pyrkimys mahdollisimman suurien pinta-alojen käsittelyyn työkohteiden tarkan valinnan asemesta näkyy erityisesti soiden o jitustoiminnassa. Kokonaisuutena katsoen o hj elma on taloudellisesti ja luo nnonhoidollisesti perusteltu. 1971 Suomen Pankille ki1jel111än, joka koskee ME RA-ohjelman rahoitusta ja l1101111011suoje/11a. Ojitus aiheuttaa toteutumisalueill aan suoluonnon peruuttamattoman tuhoutumisen sekä yksipuo listaa ja köyhdyttää luontoamme kokonaisuudessaan. Julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan Maailmanpankilta on haettu maallemme lainaa MERA-ohjelman mukaisten metsänparannustöiden rahoittamista varten. Seurauksena on ollut metsänviljelyn laajamittainen epäonn istuminen pohjoisilla äärialueilla. Ojituso hj elmasta arv io lta 5 10 prosenttia o n metsänkasvatuskelpoisuudeltaan erittäin heikkoja avosoita. Sen toteuttaminen on kuitenkin johtanut luonnonhoidollisiin virheisiin, sillä luonnon muut käyttömuodot on sivuutettu ohjelmaa laadittaessa. O jitusroiminnan nykyisestä työvauhdista ja -tavasta on erityistä haittaa soiden suojelulle ja suoluonnon moninaiskäytölle tutkimukselle, opetukselle, retkeilylle ja marjastukselle. Sen sij aan ei muistiosta selviä, mihin liikenneverkkotutkimukseen perustuu uuden maantien tarve, milloin tämä tutkimus on tehty ja millä perusnon moninaiskäytön vaatimusten teilla, tai minkä alueen liikennetarvetta mukaisesti; että taloudellisen kannattavuuden periaatteita metsänparannustoiminnassa, ennen kaikkea metsäoJituktie palvelisi. MERA-ohjelmaan sisältyv ien metsänparannustöiden suo rittamisella pyritään metsien ja niiden puuvarojen lisäämiseen maassamme. Samalla aiheutetaan luonnoll emme ja sen moninaiskäytölle korvaamattomia vahinkoja
Kannattavuuslas kelmissa o n annettu yksipuolinen kuva jättämällä muiden liikennemuoto jen kuin uiton etu toisar voiseksi. Samojen kantorakenteiden käyttö olisi kokonaistalo udellisesti varmaankin edullisem paa kuin kahden erillisen sillan rakentaminen. Siinä tie seuraisi tiiviisti rautatien linjaa aina Laukansaareen asti ja radan tasoristeysylitys siirrettäisiin Pöllänlahdelle, jolloin vanha harPUNKASALMI jutie vo itaisiin harjun kapeimmilta osin sul kea auto liikenteeltä kävelytieksi. Laukansaaressa o levan suorantaisen ja maisemallisesti erikoisen lammen ylitys ei ole lainkaan tarpeell ista, vaan se voitaisiin kiertää kummalta puolen tahansa ja lampea voitaisiin käyttää maisemallisena elementtinä. T uunaansalmen silta olisi pyrittävä tekemään yksiaukkoisena holvisiltana. Pienentämällä kaarresäteitä ja sovittamalla tie yhteen ratalinj an kanssa tällä vaikealla suunnitteluosuudella voitaisiin vähentää ympäristövaurioita, rakentaa talo udellisemmin pienemmillä maansi ir tokustannuksilla ja tehdä esteettisempi ratkaisu. Samoin säästyttäisiin runsaalta täyttömaan ajolta järveen maantiepohj aksi sekä vastaavalta kaivuuto iminnan seurau ksena syntyvältä vaurioita jossain muualla, m m. 67-69 tapahtunutta kes kimääräistä sillanavausta kohden (josta pudotettiin vielä yli 5 m korkeat alu kset pois) ei oikeuta supista maan koko laajan Puruveden käyttömahdollisuuksia esitetyllä tavalla. Toimenpiteellä säästyttäisiin radan penkereen korottamiselta kahdella metrillä, mikä olisi matalan harjun ko hdalla tuhoisaa. On huolestuttavaa, että TVH :n yleisesti hyväksyvää suhtautum ista osakseen saanut siltatekniikka on taantumassa . T ien ohj enopeus 80 km/t ei kaikin osin edell ytä niin suuria kaarresäteitä kuin nyt on käytetty. Uutisia ja tiedotuksia Punkaharjua pidetään yleisesti suomalaisen jär vimaiseman symbolina. T-silta tulisi korvata nimeno maan tällaisella paikalla riipputai holvisillalla, jonka suunnittelussa on käytettävä avuksi alan asiantuntijaa. T ie olisi ehdottomasti sijoitettava radan kylkeen kiinni ilman turhia vesijättöjä ja rautatiepenkereen mukaisin virtausaukoin. Siltojen tar kastelussa ei ole vertailtu maisemallisesti oleellisesti toisistaan poikkeavia vaihtoehto ja, mikä olisi kuitenkin välttämätöntä. E hdotettu suunnitelma ei edes liene talo udellisesti paras vaihtoehto. Vesilain vastainen Laukanlahden ja Pöllänlahden ratapen kereessä olevien virtausaukko jen sulkeminen samo in kuin nyt esitetyn linjauksen ja radan väliin jäävän vesij ättöalueen erottaminen tietäisi näiden ves ialueiden vähittäistä pilaantumista. Perin ta van mukaisena ratkaisuna esitetty kiinteä valubetonisilta voimakkaasti vesistöön työntyvine maapenkereineen ei ole siltaestetiikkaa. K un kulkuväylät ylittäisivät 42 salmen sen kapeimmasta kohdasta samassa linj au ksessa, olisi ratkaisu maisemallisesti palj on parempi nyt esitettyä. Ko ko vaihtoehtojen tutkiminen o n o llut sattuman varaista siten, että yhtenäkään tarkastelu kohteena ei ole tuotu selvästi esille rautatien ja maantien johtamista yhdessä samalle sillalle ja rautatielinjan tehokkaampaa käyttöä uudessa tielinjauksessa. L aukansaaressa tie o lisi tuotava mahdollisimman lähelle rataa väliin jäävän hukkamaan vähentämiseksi. E dellä esitetyn lisäksi aiheuttaisi nopeakulkuisen tien toteutus harjualueen muodostumisen melualueeksi, mi kä alentaisi sen viihtyisyyttä ja vetovoimaa. Asetettu työryhmä o n ymmärtänyt tehtävänsä puhtaasti teknistaloudelliseksi o ptimo inniksi ja tulos o n ympäristön kannalta varsin epätyydyttävä. Koska sillat eivät täytä vesiteiden luo kittelutoimikunnan antamaa suositusta alikulkukorkeuden osalta eikä sillan rakentaminen Pun kasalmessa ole mahdollista yli 5 m HWltason, tulisi uusi yhtenäinen (eri ajoratainen) silta rakentaa avattavaksi nykyisen sillan tasoon. lo mahotellin aiheuttaman kuormituksen takia. viereisellä Vaahersalon saarella. Tällä ratkaisulla olisi puolellaan kuitenkin useita etuj a. Laukanlahden läpivirtaus o n tarpeen mm. Tämän asiantuntij an o n nimeno maan myös voitava päästä va ikuttamaan teiden linj au ksen suunnitteluun. Käytetty sillanrakennuskustannusten ja vesilii kenteen sille ai heuttamien kustannusten o ptimointi menetelmä on sitä paitsi hyvin kyseenalainen, sillä avattavasta sillasta koituvien kustannusten laskeminen vv. Koska suunnitelmasta esitetyt asiakirj at ovat puutteelliset monien suunnitteluun oleellisesti vaikuttavien tietojen suhteen (maa-aineksen ottosuunn itelma, tien asema harjulla suhteessa rautatiehen ym.), tien tarve tarkemmin perustelamatta, kustannuslas kelmien pohja epäilyksenalainen, ympäristönsuo jelu jätetty huo miotta ja esteettinen käsittely ala-arvoista, Sll esittää kunnioittaen ItäSuo men vesioikeudelle, että se perehtyisi näihin näkö ko htiin ja vaatisi kriittisiä ja puolueettomia selvityksiä Suo men kauneimman järvimaiseman käsittelystä. Melutasohan no usee eksponentiaalisesti suhteessa ajonopeuteen ja liikennetiheyteen. Kos ka alueella on tässä mielessä selvästi valtakunnallinen arvo, on kaikkien sen ympäristön muuttamista koskevien suunnitelmien oltava todell a perusteellisesti harkittuj a. S11omen /1101111011moje/11/iitto. Oheisessa piirroksessa Sll esittää sikäli kuin tien rakentaminen osoittautuu perustelluksi, vaihtoehtoa, jossa tur meltaisiin mahdollisimman vähän vesimaisemaa. Yleisesti on es itetystä yleissuunnitelmasta todettava, että tien ympäristökysymyksiä ei ole sittenkään selvitetty, vaikka se o lisi ehdottoman välttämätöntä
T ätä tosiasiaa ei mikään demagogia voi muuksi muuttaa. E räs pikkulampi, jolle aioimme viedä telkänpöntön, oli kuivattu ko konaan. Ainakaan he eivät näytä tuntevan eräitä perustotuuksia, jotka tämäkin lehti on usein tuonut esiin. Talo usneuvoston toimesta on teetetty ja julkaistu, sekä niitä tul oksia, joita jo nyt on saavutettu, puhumattakaan eräistä jo miltei käden ulottuvilla olev ista mullistavista uutuuksista, kuten lyhytkiertoisesta metsänvilj elyksestä ja metsäpuiden rodunj alostuksen tarj oamista näkymistä, ei voi o ll a pysähtymättä miettimään, puhuvatko ja kirjoittavatko metsäasiantuntij at niin vaikeatajuista kieltä, että sitä ei ymmärretä, vai ovatko M E R An vastustajat tietoisesti väärällä asialla. Tästä syystä talo utemme kasvun tämän hetken pääongelmana o n kin metsän tuoton laajentamisen kunnolla käyntiin saanti . Aluetta ei voi kuivata laskematta järven pintaa. » Outo, suorastaan organisoidulta tuntuva kampanj a on käynnissä MERAohj elmaa vastaan . Kävimme useilla lammilla, ja hämmästykseksemme kaikkien pintaa oli laskettu. Paikallisen o ppaan mukaan alueen suot o jitetaan kerralla kaikki, ja samalla jo kaisen alueella olevan kahdeksan metsälammen pintaa lasketaan n oin metrillä. Sitä paitsi nuori, ripeästi kasvava metsä on maisemallisesti kin palj on kauniimpi ku in nykyisin niin mon in paikoin tien vieri lläkin nähtävissä o levat laiminlyödyt, kituvat ja vajaatuo tto iset metsiköt. J a masennuimme varsinkin retkeilij äin suosimalla Patanajärvellä, sillä senkin rantahetteiköt olivat täynnä ojapiikkejä. Pertti Sulkava »CETER UM CE NS E O . E llei metsäteollisuuden, jonka tuotteilla on valmiit markkinat, alinomaa kasvava kysyntä, kotimainen ja uudistu va raaka-a ine ja jonka investo innit valtaosan koneista ollessa ko timaisia, eivät suurestikaan ras ita kauppatasetta, v ientiä saada pysytetyks i riittävässä kasvussa, ulko maankau ppamme tasapainotta misen vaikeudet vain pahenevat. Suot olivat täynnä ojamiesten piikkirivejä. . . Kaikkein kipeim minhän maa tarvitsee valuuttatulo ja. Suoluonnon suojelualueita o n maassamme enemmän kuin missään muussa maassa maapallolla ja kun otamme vielä huo mioon, että maassamme on miljoona hehtaaria soita aktii visen metsätalo udellisen toiminnan rajan pohj oispuolella, ei ole olemassa mitään todellista perustetta suosuojelualueiden valtakunnalliseen lisäämiseen muuta kuin eräissä erillistapauksissa E telä-Suomessa. E n ole käynyt paikalla sen jälkeen, mutta näin lienee nyt tapahtunut. J a eivätkö järvet yleensä edusta sellaista kansallisomaisuutta, jo nka tuhoa minen noin vain hetkellisen edun tavoi ttelun merkeissä pitäisi lailla kieltää. Onkohan MERA -ohjelmien tähän puoleen kiinnitetty tarpeeksi huomiota. 43. Yht'äkkiä maasta polkaistuj en mitä erilaisimpien »asiantuntij ain », joista monelle muuten metsä taitaa o lla varsin vieras paikka, radiosta ja televisiosta suurten päivälehtien palsto ille ulottuvan rintaman yhtenäinen usko asiansa oikeuteen on koko kampanj an kummastuttavin yksityiskohta. K un ajattelee monia laajo ja, yksityiskohtaisia ja päteviä metsäja talo usasiantuntij ain tutkimuksia ja selvityksiä, joita mm. E ikä myös kään toivottu kansantalouden rakenteen muuttuminen ole mahdollista ilman kasvavia metsäteollisuustuotteista syntyviä valuuttatul oja. E ikö nykyisen sosiaalisen luonnonsuojelun aikakaudella päin vastoin pitäisi lampien rannat soineen, metsineen ja kaikkineen säästää ns. . Syksyllä 1970 veimme helmipöllöntelkän pönttöjä Vilppulan ja Pohj aslahden välisille metsäalueille. Olen varma, että kotikunnassani K euruullakin kaikill e niille metsälammille, joita vielä ei ole laskettu, suunnitelmat ainakin ovat jo valmiina. jne. Jne. Y htiöt lienevät jo laskeneet kaikki o mat lampensa, mutta metsähallituksen ja Tapion ojitusosasto jen puoleen ehkä kannattaisi v ielä kääntyä edes pyynnöin ja rukouksin. Onko tosiaan mielekästä, tai edes talo udellista, pilata lähes järjestään kai kki metsälammet metsänkasvun parantamiseksi. luonnonho ito metsinä, retkeilijöiden, kalastajien, metsästajien ja marjastajien (rannat ovat parhaita karpalopaikko ja) ilo ksi ja hyödyksi . Suomen P1111talow N:o 9/ 197 1 M E TSITE TYT SUO T MAISE M ANKU VA N JA VIRKIS T YSK ÄYTÖN KAN NALTA Maassamme o n huolehdittu kansainvälisesti esimerkillisellä tavalla luonn on suojelemisesta varaamalla yli 500 000 hehtaaria ma ita eritasoisiin luonnonsuojelullisiin tarko itu ksiin. Yksi sanoo Suo men menettävän ihanat suonsa, to inen metsämaiseman tuhoutuvan, kolmas talo udellisen kasvun vaarantuvan, nelj äs M E RAn syövän pääomia muilta, tärkeämmiltä aloilta jne, jne . Esimerkkejä voisi jatkaa lo puttomasti. . Syksyllä 1971 teimme ruskaretken Perhon maisemiin. »Ceterum censeo », kuten eräs totuuden tolkuttaja vanhassa Roo massa yli kaksituhatta vuo tta sitten aina päätti puheensa senaatissa, olemme edelleen vakaasti sitä mieltä, että varmin ja halvin keino kansantaloutemme kriisien välttämiseksi, talo udellisen kasvun ylläpitämiseksi ja rakennemuutosten vaatimain valuuttatulo jen turvaamiseksi on metsiemme riittävään kasvu kuntoon saattaminen. Huutoja korvesta M E TSÄL A MME T K esällä 1970 retkeilin Toholammen, Kälviän ja Ullavan välisellä suurella takamaalla. K uoro on kirj ava, kaari ulottuu tul isieluisista maailmanparantajista kauppatieteen maistereihin, ja julistus useimmiten on yhtä kiihkeätä kuin us konsoturilla. Metsänuudistusja parannuso hj elmien täysimääräinen toteuttaminen te kee mahdolliseksi suuresti lisätä paperin ja kartongin v ientiämme tulevina vuosina
Suomen Luontoon. Teuvo S110111i11en Arvoisa toimitus Tänä vuonna ovat luonnonsuoj elijat edistyneet erittäin hyvin katajan rauhoittamisessa. ls1110 Hölsä S11omC11 l11om1onsuojel11fiillo 011 kii1111illä11yl huomiota tikkoihi11 sikäli, eitä se 011 pyrkinyt ra11hoilla111aa11 sekä koske111allo111ia iki111elsiä eitä vanhoja k11/l/1111ri111aise1JJia, jotka ovat likkojen viihly1JJisen perusedellytys. (Halukkaita valmistajia ja hyv iä valmistusideoita ilmaantuisi varmasti.) Voisitteko mikäli mahdollista julkaista seuraavassa Suomen Luonnon numerossa asiaa koskevan artikkelin. Vai palaakos se joskus pintaan, kunhan äänestäjämassain asenne on ääniä kalastelevalle luikurille suopeampi. siten ettei ainutkaan entinen ja uudelleen eduskuntaan tarj o utuva ehdokas, vaikka joskus menneinä aikoina rellesteli olevansa luonnonsuojelija, sanallakaan puhunut tai kirjoittanut asian puolesta. Tilaa lehtee11 järjestyy heti, kun ki1joittaja ilmeslJ'Y· Metsä-Lapin merikotkanpesii l11ho11t11i tuntema/lomasta SJ'ystä vii111e kesänä. puolueen Turun edustaj akokouksen luonnonsuo jelua koskevilla päätöksillä, kun osa päätöstä tekemässä olleista tyypeistä näissä nyt tapahtuneissa vaalitemmellyksissä itse ratsastaa äänestäjäin eteen Ruunaankoskien hävittämisesityksillään. Oikeammin ns. 1971 Suomen Luonto, toimitus Kummaa kieroa piilottelua ilmeni äskeisissä valtiollisissa vaaleissa. Metsä11/11lkim11slaitokse11 s11011/utki11111sosaslon päällikön, professori Olavi H11ikarin esitelmä Suoseuran koko11ksessa 30. Vastaista varten on vakaasti syytä äänestäjäin pitää mielessään kaksilla kasvoilla pelaavien vaiheita ja hylkiä äänestyksissä moisia tilannekei kareita. 44 Eräätkin tyypit kynsinhampain selostelivat, että jos pääsen eduskuntaan, kyllä Ruunaankoskista silloin tehdään selvää ja ne valjastetaan voimataloutta palvelemaan. vaalitaistelussa. Muiden kiireiden vuoksi ratkaisu on pahasti viivästynyt. Noinkos lyhytaikaista moisten henkilöiden vakaa luonnonsuojeluinto olikin. Kiitos Suomen Luonnon toimitukselle hyvästä lehdestä. Mitä sitten on merkitystä esimerkiksi sos.dem. Artikkelia aiheesta ei ole tiedossa. Yksikään varsinainen eduskuntaehdokas ei kajonnut vähääkään luonnonsuojeluun. 11. Kunnioillaen Eino I. Vartioitiinko Metsä-Lapin merikotkan pesää viime vuonna. Hyvärinen Pielavesi Suomen Luonnonsuojeluliitto Tiedustelisin tämän lehden välityksellä liitolta: Oletteko kiinnittäneet tarpeeksi huomiota harvinaistuviin tikkoihimme. 197) julistettiin kilpailu uudesta liiton tunnuksesta. Kalasääksistii t11lee raporlli S11ome11 L1101111on seuraavaan 1111111eroo11. Monissa liikkeissä näkee joulun aikana kymmenen, jopa kaksikymmentä metriä pitkiä katajaköynnöksiä. dem.) paneliin osallistuva otti erittäin lievästi esille luonnonsuojelun ja maisemanhoidon. Esimerkkinä mainittakoon, että monet kaupungit ja TVH ovat ottaneet katajaisten aurausmerkkien tilalle pihlajia. Minkälainen on Luonnonsuo jeluliiton uusi merkki. Seurasin melkoisen määrän vaalipuhetilaisuuksia ja ns. Vain yksi poliittisen puoluepiirin (sos. Tämä sen vuoksi, että asia tulisi luonnonsuojelijoitten tietoon ja siten se saisi luonnonsuojelijat havahtumaan ja ajamaan asiaa eteenpäin. Herää kysymys, olikos puolueiden johdot keskenään sopineet jostain tuntemattomasta syystä, ettei puhuta eikä saa lehdissä julkaista luonnonsuojelua koskevia juttuja. Huutoja korvesta Soiden metsätaloudellisclla hyväksikäytöllä, joka tapahtuu suojelualueiden ulkopuolella talouselämän käytettävissä olevalla maareservillä, muutetaan vajaatuottoinen suo hyvin kasvavaksi metsämaaksi, joka tuottamansa puuraaka-aineen ohella tuottaa luonnontilaista suota enemmän marjoja, sieniä ja riistaa sekä lisää vesistöihin aliveden aikana vettä hyödyttäen täten mitä moninaisimmin sekä talouselämää että virkistystarkoituksia. Tuo luihuilu ilmeni mm. Täten toivoisin, että Suomen luonnonsuojeluliitto ottaisi asian ajettavakseen. Oudon yksimielisesti eri porukoiden puhujat että lehdet va ikenivat luonnonsuojelua koskevasta asiasta. L11ku1J1ääräselvilyslä likoisla ei ole tehty, m11/la valkoselkätikkaa pidetään lähes kokonaan kadonneena. J 11ha V11orine11 /11rk11/aine11 omitologi SLL :n MERKKI Suomen Luonnon numerossa 5 6/ 1970 (s. Onko selvillä esim. Mutta eräs erittäin ikävä seikka, mikä verottaa maamme katajakantaa, on katajan käyttö joulun aikana köynnöksissä. Ja koettaisi saada asian lailla kielletyksi. Samaapa voi sanoa myöskin poliittisista puolueistakin. Uusi merkki esitellään Suomen luonnonsuojeluliiton vuosikokouksessa maaliskuun 19. Mikäli liikkeet haluaisivat pitää jouluna köynnöksiä, niin ne voitaisiin valmistaa esimerkiksi muovista. Milloin kalasääksilaskennan tulokset julkaistaan. päivänä sekä Suomen Luonnon seuraavassa numerossa, joka ilmestyy huhti-toukokuun vaihteessa.. panelituokio ita. Havaitsemani piilottelu on sitä laj ia, että aika moni entinen arvostamani kansanedustaja pilasi puuhillaan mainettaan, tavalla, ettei moisia piilottelijoita suos ittele mihinkään luo ttamuspuuhaan. S110111C11 f1101111onmojel11liito11 111erkki esitellää11 seuraavassa 11111J1erossa. Onko suunnitelmissa aiheeseen liittyvä artikkeli esim. Metsitetyillä soilla suoritettu hakkuutoiminta tarjoaa mahdollisuuden maisemakuvan muokkaamiseen metsätalouden harjoittamiseen liittyvillä hakkuilla monivivahteisiksi ja retkeilij än käyttöön paremmin sopivaksi kuin hakkaamattomat läpipääsemättömiksi ryteiköiksi kehittyvät metsät ja va ikeakulkuiset upottavat suot. Kerrassaan kieroa asennoitumista moiset. yt ilmennyt edustajatarjokkaiden luihuilu kertoo luihuilijasta aika paljon kehnoa. valkoselkäja harmaapäätikan parimäärä ja pesimäpaikat
E rittäin runsas linnusto; myös kasvistollisesti merkittävä alue. Suojelualueen ko konaispinta-ala 49 ha jakautuu seuraavasti : ruovikko ista vesialuetta 27 ha, rantaruov ikkoa 2 ha, rantaniittyjä 7 ha ja kalliometsää 13 ha. 0,5 ha lehmusmetsikkö . ' Sauko nlähde'. Maano mistajat K irsti Teittinen, Juha ja Ulla Kaihola. Mieto inen, L aajoen suisto . Maanomistaja Ylitornion kunta. Valta kunnallisesti tärkeimpiin lintu vesiimme kuulu van ja kansainväliseen vesilintujensuo jeluohjelmaan(Project MAR) sisältyvän Laajoen suiston suo jelu o n ollut jo pitkään esillä. A hvenanmaan saaristossa harvinainen hiekkasärkkäsaari, jo ka o n myös kasvistoltaan ja eläimistöltään merkittävä. Maano mistaja Raahen kau punki. Uurainen, K uoliosaaret. Kö kar, Sandskär. Saaren linnustosta mainittakoon riskiläyhdyskunta. Maanomistajat M atti, E ila, Eero ja T uula Multamäki. 31. H armaaleppävaiheessa oleva saari, jo ka sisältyy Oulun ylio piston ja valtion luo nnonsuojelutoimiston yhteistyönä laadittuun Po hj anlahden maankohoamisranniko n merkittävien suojelukohteiden luetteloon. N yt asetuksella (As K 822:71) rauhoitettu alue on valtion o mistama ja maatalo uden tutkimuskes kuksen hallinnassa oleva osa suiston eteläreuOheinen k artta (julk . 0,5 ha kuusikko. Virallinen luonnonsuojelu UU SIA R AUH Ol TUKSIA VU ONNA 1971 Vuo nna 1971 tehtiin 86 rauhoituspäätöstä luonnonsuo jelulain nojalla. Pinta-ala 6,3 ha. Rauhoitusmääräysten mukaan liikkuminen on kielletty sulan veden aikana rantaniityillä, ruovikoissa ja ves ialueella. L aajoen suistosta kuuluu valtiolle myös kaksi tärkeää saa rta, maatil ahallituksen hallinnassa olevat lso-Kääppä ja Vähä-Kääppä. Kärkölä, Maavehmaa . Ylitornio, J ys keen puisto metsä. Peruskarttalehti 1044 02; 35 36/17 18. Peruskarttalehti 3141 03 ; 25 26/08. 7. Mikkelin lääninhallitus hylkäsi ensin rauho itushakemuksen vastoin valtion luonnonsuo jelun valvo jan ja Ristiinan kunnan kantaa, ja asia ratkesi vasta Korkeimmassa hallinto-o ikeudessa. Maihinno usu kielletty lintuj en pesintäaikana 1. Maano mistaja A lfred Rastas . Tämä maisemallisesti merkittävä kahden järven välissä kulkeva ' pieno is-Punkaharju' on monien vaiheiden jälkeen vihdo in saatu luonnonsuo jelualueeksi. 20. naa. Peruskarttalehti 2243 08; 31 /12. Mäen harjalta näköala Tornionjoelle, jossa o n täll ä ko hdalla erikoinen matalien, niittyä ja pensaikkoa kasvavien saanen muodostama saaristo . Peruskarttalehti 2032 10, ruutu 58/33. Aluetta ho idetaan puisto metsänho idon periaatteiden mukaisesti ; telttailu on kielletty. H ausjärvi, Vänskä. M etsää ho idetaan puisto metsänhoidon periaatteiden mukaan ; telttailu on kielletty. Maano mistaja Uuraisten kunta. Sen 11lkop110/elle jää valokuvan esittämä vastara1111a11 li111mstollisesti arvokas ruo'ikko, joka 011 jo osittain ojitettu. Maihinno usu kielletty lintuj en pesimisaikana 1. maa11mitta11shallit11ksen luvalla) osoittaa Laajoe11 m isto11 11yt rat1hoitet1111 alueen. Maano mistaj at Brita ja Ruth Sau ren. 45. 5. 4. L1101111011muistomerkkeihi11 sisältyy mäntyjä tai sen erikoismuo to ja 41 , lehmuksia 34, kuusia tai sen erikoismuoto ja 32, pihlajia 7, katajia 6, tuomia 6, siirtolohkareita ta i lohkaremuodostumia 6, koivuja 4, tammia 2, hiidenkirnuja 2, pallograniittiesiintymiä 2, haapoja 1, kallioseinämiä 1 ja muurahaiskeko ja 1. Peruskarttalehti 2441 05; 78/18 19. L ouhikko inen mäki, jonka ko mea metsä muodostuu kuivahko ista ja tuoreista kangasmetsätyypeistä. 0,2 ha alue, jolle on kasaantunut jää kauden aikana sileäksi hioutuneita limppumaisia kiviä. Pinta-ala 2,2 ha. Ristiina, Puuskankankaan harju. K eitele, Sulkavanj ärvi. Metsäisen ulkosaariston ul korajalla sij aitseva saarityhmä, johon kuuluu 15 metsätö ntä luotoa ja karia, 1 metsäinen saari ja 50 metrin rantavyöhy ke näiden pohj o ispuolella olevasta Stora Brändön saaresta. Raahe, Rääpäkkä. Kaunis mäntymetsää kasvava vanha kalmistosaari. Pinta-ala 6,5 ha. Maano mistaja E nsoGutzei t O y. L intujentar kkailupaiko iksi sopivissa metsäsaarekkeissa liikkuminen on myös sall ittu. Maano mistaja J aak ko Aaltonen. N e jakautuvat lääneittäin seuraavasti : u TP A H K y Mi PK Ku K S V L yht. Pikkualueet: Pöytyä, Limppumäki. Veneliikenne väylää pitkin Laajoelta merelle on kuitenkin sallittu. M aapinta-ala 10 ha. Pinta-ala 34 ha. M aano mistaja Edvin M erus. Näiden rauho itus o n vireillä. Vehkalahti, Lankila, 0, 7 ha korpi. 7. pinta-ala Alueet: alueet yli 1 ha 1 1 1 7 109 ha pikkuluonnonalueet muistoall e 1 ha merkit 9 1 16 2 1 5 12 4 2 1 18 4 3 4 1 74 K irkkonummi, Brändö. Pinta-ala 1,0 ha. O saa alueesta o n jo ehditty muuttaa kuivatuksin. Perus karttalehti 2613 10; 48 49/55. Maano mistajat Aina Pettersson ja E ri Ohlsson. Peruskarttalehti 1032 01; 68/66
H OL L ANNIN ympäristönsuojeluministerin antamien tietojen mukaan vuodesta 1972 alkaen puutarhanhoidossa ei enää saa käyttää elo ho peapitoisia torjunta-a ineita ( Euroopa1111euvosto11 l1101111011mojel11tiedote 719 ) . Ulkomaan uut1s1a PRE SIDE NTIN UU D E N VU ODE NPUH E »Maailmamme, Sininen planeetta, si irtyy vuoteen 1972 kantaen mukanaan lisääntyvää ihmisjo ukkoa. ISRAELllN perustetaan 200 uutta luonnonsuojelualuetta, jo iden yhteinen pinta-ala o n 2 000 neliökilo metriä eli 9,7 % maan pinta-alasta . Maailman Luonnonsuo jelun Säätiö, jonka presidentti minä olen, ponnistelee kaksin verroin enemmän kuin viimeksi kuluneena vuosikymmenenä suojellakseen alkuperäistä luontoa, niin että se edelleenkin tarj oaa sekä toimeentulon että virkistystä tuleville sukupolville. Tapaus on laatuaan ensimmäinen, vaikka asiano mainen laki on ollut jo 37 vuo tta vo imassa ( E11roopan11e11voston l1101111onmoje/11tiedote 72 1 ) .. E NGLA NNISS A on K uninkaallinen lintuj ensuojeluseura käynnistänyt petolintuj en h äv ittämistä koskevan tutkimuksen. Siinä on selv innyt, että petolintuja on tapettu 58 tilalla ja tässä on käytetty ainakin 80 paalurautaa (A11imals 12/ 1971 ). M eidän tehtävämme kansalaisina o n tukea heitä ja auttaa ohj elman toteuttamisessa. Kesäkuussa maailman johto miehet kokoontuvat Yhdistyneitten K ansakuntien T ukholman ympäristönsuojelun konferenssin. H eidän velvollisuutenaan on laatia elintärkeiden luonnonvarojen suo jeluohj elma. BUL GARIAN metsätalousministeriö o n saanut uuden nimen : metsien ja ympäristönsuo jelun ministeriö ( Euroopa11euvosto11 luon11011mojel11tiedote 719). J A PA NIN kulkulaitos ministeriö o n säätänyt, että jo kaisessa japanilaisessa yli 200 to nnin ölj ynkulj etusaluksessa o n oltava mukana saasteentorjuntavirkailija. RE INvirta tuo jo ka vuosi H ollannin alueelle 85 tonnia elo ho peaa, tuhat tonnia arsenikkia, 200 to nnia kadmiu mia, 1 500 tonnia lyijyä, 2 900 tonnia kuparia, 9 000 tonnia sinkkiä ja 200 tonnia kromia. Väestön on päästävä tasapainoon luonnonvarojen kanssa. Suo jelualueiden perustamista ovat olleet ajamassa paikallisen luonnonsuojelujärj estön ohella kansainväliset järj estöt Maailman Luonnonsuo jelun Säätiö (WWF), K ansainvälinen luonnonsuojeluliitto (I UCN) ja Kansainvälinen vesilintujen tutkimustoimisto (IWRB) ( E11roopa1111e11voston l11011110nmojel11tiedote 72 1). 1T ALIALAIN E N teollisuusmies on tuo mittu vankeuteen veden saastuttamisesta. Kekseliäs hollantilainen liikemies on tuottanut N orjasta 40 to nnia puhdasta vettä ja myynyt sen puollotettuna muutamassa päivässä ( E11roopa1111euvoston /11on11onmojel11tiedote 719) . N EUV OS T OLII T OSSA on uutistoimisto T ass'in mukaan o nnistuttu luo maan maaperään o losuhteet, joissa DD T häviää kuu kaudessa mikrobien vaikutuksesta ( E11roopa1111euvoston /1101111011mojel11tiedote 719). Vuos i 1972 tarjoaa meille mahdoll isuuden muuttaa suuntaa, joka näyttää johtavan tuhoon. 1971 yleisten tö iden ja ympäristönsuojelun ministeriö ( E11roopa1111euvosto11 /11011110nmojel11tiedote 719 ) . NORJ AN SU DET on täydellisesti rauhoitettu. 10. I TÄVAL TAAN perustetaan ympäristönsuojelunministeriö ( E11roop anneuvoston l110111101w1ojel11tiedote 721) . 10. Yrittäessään elättää heitä sen luonnon varat jo utuvat suuremmalle koetukselle kuin koskaan aikaisemmin. Niiden yhteinen pinta-ala on noin 6 neliö kilometriä. välisenä aikana ( E11roopan11euvoston l1101111onmojel11tiedote 71 9). Se ei tule olemaan helppoa. TANSKAAN on perustettu 11. Planeettaamme verhoavaa maata ja vettä o n hoidettava niin, että ne tarj oavat riittävän ravinnon ja toimeentulon kaikille. 31. Pien emmissä aluksissa tämä tehtävä kuuluu muulle henkilö kunnalle ( E11roopan11euvosto11 l1101111011mojelutiedote 719). Rauhoitus kos kee myös munia ( E11roopan11e11voston l11onnonmoje/11tiedote 719). K YPROKSE N sisäministeriö on rauhoittanut kahden vuoden ajaksi kaikki petolinnut, lo kit ja suuret vesilinnut. Maassa on ennestään 10 kansallispuistoa ja 8 muunlaista suo jelu aluetta ( Euroopa1111euvosto11 l11on11onmojel11tiedote 719). 46 K RE I KKAAN on perustettu 3 lintuj ensuo jelualuetta Mikra Prespa -järven rannalle. N o in 41 % näistä o n peräisin Ranskassa olevilta Alsacen kaivoksilta, 25 % Reinin laakson teollisuusalueilta ja 20 % Ruhrin hiilikaivo ksista. Vain harvat lukutaitoiset ihmiset voivat enää o ll a tietämättä siitä no peasta hävityksestä, rappeutumisesta ja saastumisesta, joka etenee ympärillämme. 5. E rityisesti kuivina aikoina Reinin veden myrkyllisyys on pelottava: puutarhakasvit kuolevat Reinin suistossa ja Waddenseen lintuparatiisi on muuttunut hylkeiden hautau smaaksi eloho pean vaikutuksesta. Kutsumme jo kaisen miehen ja naisen yhteisvoimin tekemään vuo tta 1972 vuodeksi, jona ihmiskunta lakkasi tuhoamasta perintöosaansa ja teki siitä ystävänsä ja liittolaisensa ( Maailman L 110111101u11ojel1111 Säätiön presidentti, A lankomaiden prinui Bernhard). K arhuj en metsästys o n sallittu ainoastaan Pohjois-Norj assa 15
The privatr 01v11ership of la11d a11d the lack of f1111ds a11d a11 effective orga11izatio11 for p11rchasi11g the1JJ for the state are serio11s obstacles, especially i11 so11them Fi11/a11ds 1vhere mallJ' types of peatla11ds are q11ickly disappeari11g. hectares have bee11 drained. The total ,vildemess area to he protected 47. The possibility of saving mfficient peatland areas for 11111/tiple 11se 1vill be very miall 1JJitho11t the revision of forestry la,vs and the reeva/11atio11 of the goals of state fi11a11ci11g. P11hlic f1111ds are 11sed for mpporting projects othenvise 1111profitable. The rate of drainage has bee11 so i11te11se thai there has 110/ beCII C11011gh ti1J1e a11d 111a11po1ver for pla1111i11g. Their to 3 1J1il!. hectares ,vithi11 the 11ext te11 years if draini11g co11ti1111es at its prese11t rate. The diffic11lties i11 co11Servi11g privateThis isme of S110111w Luonto deals ivith The harvest of e.g. 111 additio11, the drai11age tea1J/ has 110 other trai11i11g than forestry. This Jigure is very high i11 comparison ivith the average correspo11di11g ratio of 6 for the total economy. for forestry is 110/ eco110111ically profitable. Eco1101J1ically q11est io11able drai11age progra111s of treeless, 1111fertile bogs have been carried 011/ i11 order to avoid ,111e1J1p/oy111e11t. Summaries ofthe Main Articles in This Issue Co11Servatio11 of peatla11ds by Ra11110 R1111hijärvi Pages 2 4 The protectio11 of differe11t types of ,vetlands is a11 ac11te problem i11 Finnish co11servatio11. A1 oreover, the eco1101J1ic va/11e o f these mes of the peatla11ds has bee11 0111itter/ fro111 the profit calc11/atio11s. Those for1J1s of 11111/tiple use 1J1ost oftw 11eglected 1vhe11 pla1111i11g the 11ti!izatio11 of p eatla11ds are scientific research, ed11catio11 i11 biology, co11Servatio11, hiking, berry picki11g, and other ki11ds of 011tdoor activities. !n i11tact co11ditio11 they are va/11able so11rces of c/011dberries and cra11berries, and they offer great recreatio11al possibilities. This is co11siderably smaller tha11 i11 1JJOIIJ' other branches of the eco11omy, a11d it is therefore q11estio11able Traditio11ally the 1vetla11ds have bee11 co11sidered as 111011' s e11e1J1ies. Alf other aspects of the use of peatla11ds, i11c/11di11g ivhether these i11vestmC11ts are adva11tageo11s co11servatio11, have bew forgottC11. for private i11vestors i11 co11ditio11s of co11li1111i11g excess dema11d for capital. Eco1101J1ic aspects of the peatland drai11age projects by Kari Pekonen Pages 1519 111 Fi11/a11d the rea! rate of ret11m of i11vest1J1e11ts in peatla11d drai11age and i11 necessary associated projects is 5 per CCl/t 011 the average. Abo11t 011e third of the land area has bew origi11ally covered by peatlands, b11t the ct1rre11t rate of drai11age abo11t 300 000 hectares a111111ally is a threat to their f11t11re existe11ce. E ve11 011 the i11tematio11al scale it is Fi11/a11d's nspo11sibility to co11serve represe11tative areas of ali differe11t types of peatla11ds. The origi11ally 10 million hectares of peatla11d area ivi/1 be red11ced about ten times 111ore in cash tha11 the ti1JJber prod11ced by the same peatlands after ditchi11g, pla11ti11g, and fertilizi11g. O11ce the ivorkers and 111achines have bew bro11ght to so1J1e regio11, ali peatla11ds have been ditched 1111critically. 111 additio11, as drainage projects require a realtively large amo1111t of scarce capital reso11rces per 1111it of additio11al 011tp11t, they i11crease the i11vestmC11l-savings gap of the eco110111y a11d IC11d to 1vorsC11 rather than i1J1prove the persistCllt curre11t acco1111t deficits of Finland. The 11111/tiple 11se of 11at11re a11d the ditching of peatla11ds by Pekka Borg a11d Antti R einikainen Pages 5 14 Finland has large, 1vell-eq11ipped, a11d state-fi11a11ced orga11izatio11s legally entitled to carry 011/ the ditching of peatla11ds for use i11 forestry. Therefore, in opposition to traditiona! reaso11i11g, it is co11c/11ded thai the stmctural prob!e1J1s of the Fi1111ish eco1101J1y ca11 scarcely he solved by i11vest1J1e11ts of this type. The ditchi11g has eve11 bee11 exte11ded to peatla11d types, drainage projects i11crease the average capital i11twsity of prod11ctio11, exacerbati11g rather tha11 red11ci11g the present severe structural 1111employme11t. 11111/tiple 11se, ho1/lever, has bew largely opw jws a11d poor bogs, the me of ,vhich ig11ored. The capital-output ratio of peatla11d projects ranges behvew 15 and 25. Although co11servatio11ists admit thai drai11age is the 111ost important 11se o f these areas, com111011/y considered as 1vastela11ds, there are serio11s shortco1J1i11gs i11 the prese11t practice. Stmctural 11ne111ploy111wt has increased the presmre to carry 011t eco110111ically 1111profitable drainages, a11d the co11servatio11ists are treated as e11e111ies of develop111C11t of remote areas. cloudberries a11d cra11oivned p eatlands the co11troversy behvee11 the differe11t tms berries obtained from mallJ peatla11ds gives by Erkki Timonen Pages 20 22 of peatla11ds. D11ri11g the past hvo years the state budget i11c/11ded altogether about one millio11 1J1arks for p11rchasi11g la11d, 1J1ai11/y 1vetla11ds, for the state, b11t this is far from the necessary a11101111t of tw millio11 1J1arks ammally. Ho1vever, their sig11ifica11ce is i11creasi11g rapidly especially i11 regiona/ pla1111i11g. 111 co11ditio11s of co11ti11ui11g str11ct11ral 1111employ111e11t and c11rre11t acco1111t deficit, it is obvious that peatland A case-history of co11servatio11 of a bog by Esko Haltt1111e11 Pages 23 25 »There are 11inety-11ine ki11ds of fools, and the co11servatio11isls make the h1111dreth » 1vas a f armer' s opi11io11 ,vhen there 1vas a disc11ssio11 abo11t the pla11s to co11serve a11 ope11 bog i11 Kälviä in cC11tral Fi11/a11d. E1J1otio11a!ly this sti/1 creates a11 obstacle to efforts to co11serve the p eatlands. By 110,v as 11111ch as 4 111ill
D11ri11g this period, especially d11ri11g the lasi fe1v years, the state level co11servatio11 has been rapidly developing, large!_J, due to his efforts. One of the main problems in the co11servatio11 of peatlands is the controversy bet1vee11 the present a11d f11t11re needs. Additional threat comes from the Jae/ thai the 01vners speed up their drainage programs if they leam abo11t the plans to conserve their land property. Ho1vever, the fate of this area like ma11y others depends mai11ly 011 the good 1vill of the 01v11ers. The deep ditches may also physically limit the movements of reindeer herds. The ro1va11 tree ,vould be declared as a national pla11t, 1vith its 1vhite flo1vers i11 the summer, red leaves and berries in the Ja!/ and visiting 1vax1vi11gs i11 1vinter. Especia/!_J, i11 sto11y areas the cha11ge of the surface topography is 1J1ore or less per1J1a11e11t. For practical reaso11s the 01v11ers are 110/ 1villi11g to sell their property, b11t they are 1villi11g to keep it i11tact if they are paid for limitation of their interest. ln Lapla11d good years for pine seeds occur 011/y 011ce in 10 12 years. 011 sa11dy areas the 1vater. 111 11orthem parts of the land this process takes fifteen years. 111 southem Fi11la11d the soi/ is completely covered by vegetatio11 after five years. The ditches 1vill remain visible, but the landscape deterioration is 110/ serious. As many of the uses of peatlands are of local interest, it is important to 1J1ake reservations 011 co1111m111e level for educational a11d recreatio11al 1/Se. 111 an intervie1v by Suomen L11011to Dr. Effective protectio11 1vould be give11 to ali camivores, especially to bear. T he m1v vegetatio11 consists largely of 1J1osses of ge1111s Polytriclm1JJ. grazing. Kalliola also co1J1me11ted 011 the follo,ving: lf:7ere it in his po,ver, he 1vo11ld immediately declare the Koilliskaira-region in 11ortheastern Lapland as a 11e1v national park, large enough to provide living space for bear, 1volf and 1volverine. Kalliola expressed his 1vish thai the vol1111/ary conservationists 1vo11ld co11ti1111e to be active i11 disse1J1i11ati11g propaganda for co11servatio11, bringi11g to the attentio11 of a11thorities the enviro11111ental problems a11d i11 disc11ssi11g the ideologJ• and practice of 11at11re conservation. The same is true for 1·ecreatio11al t/Se of these areas. Unfortunately so1J1e of the liche11covered lands i11 Lapla11d have bee11 ditched, causing serious damage for reindeer keeping. Even this may be too late in many areas ( see the map 011 page 2 7). The hopes thai the pri11ciple of multiple use 1vo1t!d be applied to ali utilization of natural resources. D. Ditching of the forest land has been used especially i11 northern Finland to change the co11ditio11s 1J1ore f avorable for tree gro1vi11g. The a11thor suggests: thai the landscape and the topography of land is 110/ 111111ecessarily changed; that ditching is limited to stoneless areas having too high level of grormd Reino Kalliola, retired 011 Ja1111ary 3 1 st, 1972, after serving 33 years as the highest official of Finnish co11servatio11. The damage caused by these to reindeer keeping 1vould be effectively compensated from public f1111ds . Therefore the protectio11 measures must be carried otti 1101v, but keeping the f11t11re i11 1J1i11d. As one of the lasi co11tiguo11s 111ilderness areas i11 this pari of Finland and as a habitat of golde11 eagle, peregrine falco11 and bean goose, this area deserves protection. The state-level pla1111i11g is respo11sible for preserving different peatland types for scientific research. The author has bee11 studying the relevance of these claims. is some 3 500 hectares, and it has 400 01vners. 111 the intervie1v Dr. Ho1vever, the 01vners do 110/ see the i1JJporta11ce of savi11g such a large area they are afraid of the losses for forestry . Therefore there is little hope for 11at11ral reforestatio11 of these areas. E11viro11me11tal aspects of the ditching of forest land by Seppo Kelio1J1äki Pages 28 34 The destructive methods ttsed for reforest48 atio11 ( see the photographs of the article) have been sharply criticized by the co11servatio11ists. Te11 years after the ditching it is virtua/!_J, impossible for pine seeds to ger1J1i11ate 011 1JIOSScovered la11d. They are more importa11t for reindeer keepi11g a11d recreation. Drai11age mea11s an irreversible cha11ge for the ecosystem. The peatlands i11 regional pla1111i11g by Timo Mattelmäki Pages 26 27 lt is q11ite obvio11s that the protectio11 of peatlands i11cl11di11g the most 1111/ertile bogs and Jens 1vith little potential value for forestry, is i1llpossible tmless they are reserved at early stage of pla1111i11g. process is 1J1ore reversible, and after 10Reino Kalliola has retired 20 years it probably does 110/ prevent the Pages 3536 t/Se of land for recreation or reindeer The State lnspector of Conservatio11, Dr. lt has been claimed thai s11ch a11 area is useless for a11ythi11g else but ti1J1ber productio11, and thai the change is irreversible. The vegetatio11 prevents erosio11 1vhich may be rather extensive during the first years. Milder methods are s11ggested for stony areas; thai the m11ltiple t/Se of forest should be kept i11 mind 1vhe11 methods are choosen; thai the 11orthemmost forests of Finland sho11ld 1101 be ditched at ali
Aiheen yleisesittelyn suorittaa prof. 1972 Metsä"iikon yleinen kokous pidetään tiistaina 21. 72 klo 19.00 T. Työtä ja esitelmien pitoa järjestelemään on perustettu työryhmä, jossa ovat edustettuina lisäksi Helsingin Seudun Luonnonsuojeluyhdistys, Marttaliitto, Kuluttajat Konsumenterna, H.talnkl 1972 KlrJ.-Jno Llbtla ONkeyhtl& Luonto-Liitto, Maatilahallitus ja Biologiliitto. Esitysten jälkeen keskustellaan niiden pohjalta. Aiheet viimeksimainittuihin ovat vapaita; kuitenkin toivotaan pysyteltävän otsikkoaiheen sisällä. päivään mennessä. Paavo Yli-Vakkuri: Uudistamis menetelmän valinta. Esityksen jälkeen on tarkoitus pitää alustettuja ·puheenvuoroja 2 3 kpl, kestoltaan n . Leo Heikurainen: Metsäojituskohteiden edullisuusjärjestys. 3. Tilaisuuden puheenjohtajana toimii metsäneuvos V. Knutar: »Ravitsemuksen syvemmät perusteet» Esitykset kestävät n. Rautavaara: »Elonkierto ja maailman jätehuolto » 27. Koska aihe kuuluu luonnonsuojelun tämänhetkisiin avainkysymyksiin, tilaisuuteen toivotaan runsasta osanottoa. prof. Prof. Tilaisuudessa jatketaan keskustelua metsänparannustöiden edullisuudesta ja niiden ympäristövaikutuksista uusimpien tutkimusten pohjalta. 72 klo 19.00 H. MML Matti Keltikangas: Vaihtoehtoisten metsänparannusten keskinäinen vertailu. Osallistuminen em. 3. Se pidetään keskivi-ikkona 22. 3. 167 ilmoitettiin, arvottiin viisi kirjapalkintoa ja kaksikymmentä muuta palkintoa niiden kesken, jotka olivat uusineet Suomen Luonnon tilauksensa tammikuun 15. Tarkoituksena on keväällä pitää seuraavat esitykset : 13. JULISTEET Suomen luonnonsuojeluliitto on alentanut eräiden julisteidensa hintoja. » jossa esitetään Tvärminnen öljynjalostamosuunnitelmasta sellaisia näkökohtia, joista Neste Oy :n vastaavassa julkaisussa vaietaan kokonaan tai esitetään harhaanjohtavia tietoja. Esitykset jaetaan monisteina kokouksen osanottajille. Ilmoitustaulu METSAVIIKKO 21. Tämän vuoden aiheeksi on otettu eräs metsätalouden suurista kysymyksistä »Metsänparannusten edullisuusjärjestys ». J. klo 18 Tieteellisten Seurain talolla. Öljynjalostamosuunnitelmaa tarkastellaan erityisesti Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla suoritettavan tutkimustyön kannalta, mikä puolestaan liittyy läheisesti luonnonja ympäristönsuojelukysymyksi in. Varsinaiset esitykset ovat seuraavat: Prof. Palosuo. kokoukseen on maksullinen, ja lippuja sinne myydään ennakolta Suomen Metsäyhdistyksestä. HELSINGIN YLIOPISTO on lahjoitusvaroin julkaissut 16-sivuisen vihkosen »Mikä on totuus Tvärminnestä. Se on maksuton, mutta postikulujen peittämiseksi tilaajia pyydetään liittämään tilauksensa mukaan 35 p postimerkki. 45 min. Tästä lähtien maapallojulisteet maksavat 4 mk/kpl ja koko neljän julisteen sarja 12 mk (entiset hinnat 8 mk ja 25 mk). 3. Vihkosta saa Suomen luonnonsuojeluliitosta. Julisteet esitellään tämän numeron keskelle nidotulla esitteellä, jonka yhteydessä on myös tilauslomake.. 3. PALKINNOT Kuten Suomen Luonnon numerossa 6/1971 s. Valter Keltikangas. 1972 klo 14 Helsingissä Finlandia-talossa. SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO järjestää perinteelliseen tapaansa oman tilaisuuden Metsäviikon yhteyteen. ESITELMIÄ JATEHUOLLOST A, MYRKYISTÄ JA RAVITSEMUKSESTA Suomen luonnonsuojeluliitto ja Biodynaamisen viljelyn edistämisyhdistys ovat päättäneet järjestää Rudolf Steinerin koulun suojissa toimivassa Kriittisessä Korkeakoulussa tänä keväänä yleisölle tarkoitetun esitelmäsarjan »Ravinto ja terveys». 23. Vt. Nuorteva: »Maataloustuotteissa esiintyvät ympäristömyrkyt ja niiden merkitys terveydelle » 17. 45 min. Kustaa Seppälä: Metsän lannoituksen edullisuuteen vaikuttavat tekijät. Julistesarjan »Pohjolan luonto Pohjolan tulevaisuus» uusi hinta on 4 mk ja erillisten julisteiden hinta 1 mk/ kpl (entiset hinnat 8 mk ja 2 mk). Arpajaisonni määräsi kirjan seuraaville henkilöille: Kunto Laukkanen, Laukkala Markku Tervonen, Mainua Aapo Uusitalo, Hartola Olavi Alakorva, Sodänkylä Eino Lehtovaara, Helsinki ja julisteen seuraaville: Anu Nuolikivi, Kokkola Ritva Saarilahti, Kukkila Reijo Linkoaho, Pirkkala Antti Koivuniemi, Maula Osmo Aalto, Orimattila Risto Virtanen, Haukila Kalevi Takala, Suonenjoki Eeva-Kaarina Mäki, Turku Teuvo Kylänlahti, Västilä Jaakko Nurmi, Turku Kalevi Hanttu, Helsinki Liisa Hietaniem i, Helsinki Juhani Koivusaari, Vaasa Riitta Teiskonlahti, Lohja Heimo Pajunen, Helsinki Riitta Niemi, Tampere Helsingin Hakatytöt Kannatusyhdistys, Helsinki Olli Envall, Lahti Rainer Vikman, Pieksämäki Jorma Kauko, Kuopio Palkinnot on jo lähetetty voittaneille. Pääsy on vapaa. 4. 72 klo 19.00 P
Suomen luonnonsuojeluliitto rupeaa julkaisemaan kirjasia luonnonsuojelun eri aloilta. Ensimmäisenä ilmestyy EKOLOGIA. EKOLOGIA on tarkoitettu erityisesti koulujen oheislukemistoksi. Sitä myydään omakustannushintaan 2:50 mk/kpl. EKOLOGIA valmistunee maaliskuun aikana. Se sopii opetuksen kaikille asteille. .. Kirjasen 48 sivulla esitellään selkeästi ja kuvin havainnollistaen luonnossa vallitsevia riippuvuussuhteita ja niihin liittyen ekologisen luonnonhoidon periaatteet. Sen on kirjoittanut Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen (Svenska Naturskyddsföreningen) toimeksiannosta Perarvid Skoog. Suomennoksen on tehnyt Olli Paasivirta. Kirjasen ymmärtäminen ei edellytä minkään erityisalan tietoja