.. . .... Sen artikkelit kattavat suurimman osan suomalaisen luonnonsuojelun kentästä. . .. . . . vuosikerta Suomen Luonto no I 1 973 .fULKA ISIJA Suomen luonnonsuojeluliitto ry. yo., H elsinki T / iMAN NUM E R ON KUVITUS kansi 3 7 11 1415 17 21 22 2325 27 29 30 32 33 34 36 37 41 Asko Kaikusalo Lennart Forssten (S uomen Taideakatem ia) Seppo l(ello mäk i T euvo Suominen J ouni Kitti Seppo Hannus, J orma Alhonpurn E. . Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin kl o 916, kesäkuukausina klo 913. . 32. . 5 Muistelmia luonnonja kansallispuistojen perustamisvaiheista, Peitsa Mikola . Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 600 mk 1/2 siv u 350 mk 1/4 siv u 200 mk Takakannen 4-vä ri-ilmoitus 1 000 mk TOIMITUS T euvo Suominen (vastaava) T oimitusneuvosto : Urpo H äyrinen Harri Dahlström J ouko Mättö Sauvo Henttonen Olli Järvinen T aitto : Timo T anttu Tiilv!AN NUlvfhR ON KIRJOITTA J A T Jar1110 Eronen, kau ppat. Vuonna 1968 ilmestynyttä 152-sivuista ju hlanumeroa on vielä saatavissa hintaan 2 mk/kpl. lrtonumerot 2,50 mk Suomen Luonnon vanhoissa numeroissa on jatkuvasti ajankohtaisia artikkeleita luonnonsuojelun eri aloilta. 498 159. .... 40 Luonnonsuojelun linj a ...... .... . ...... . Fredrikinkatu 77 A 11 , 00100 Helsinki 10, puh. . .......... .. . .. . .. SISALLYS Saamattomat suomalaiset, •· J1ma-Riitta Wallin 1 Viisik ymmenvuotias luonnonsuojelulaki, .,11111a-Riilta Wallin 2 Luonnonja ympäristönsuoje1 ijoiden ammattiopetus, A ntti ~Haapanen . .. . 41 Su mmaries of the main articles in this issue ........ . .. . 47. . .. . 35 Uutisia ja tiedotu ksia 38 Ulkomaan uutisia .. professo ri, Ympäristönsuojelun laitos, Helsinki Asko Kaikusa/o, tutkimusapulainen, Metsäntutkimuslaitos, Loppi J ouni Kitti, kalastusmestari, Riistaja kalatalo uden tutkimuslaitos, Helsinki Marianne Kitti, fil.maist., Helsinki Peitsa il1ikola, professori, 1ctsänhoitotieteen laitos, Helsinki Heikki Tai111isto, opiskelija, Vaasa A nnaRiitta Lf:/al/in, oik. Vuoden 1971 numeroita myydään 1 mk/kpl, sitä vanhempia 50 p/kpl. .. . . . maist. . 26 Seis karointi u b kaa kansallispuistoja .. Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1973 aikana kuutena numerona. . .............. ....................... . . . 8 Kokemuksia matkailusta ja luonnonsuojelusta K anadassa, J o1111i Kitti ja Marianne Kitti 12 I(olmikymmenvuotias LuontoLiitto, LNonto-Liitto .................. .. .... . . . 16 1erenkurkkua ei saa katkaista, H eikki Tai111isto ..... . . ....... .... Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 10 mk postisiirtotilille n:o 608 21-1. 22 l .isätictoja liito-oravasta, Asko KaikNsa/o .... .. . , Su omen Pankki, Helsinki A ntti Haapanen, vt. .. ... 23 Raadeltavana K ajakulma .. . Kuvan otti Asko Kaikusalo. . 31 Suojametsät, metsähalli tus ja oikeuskansleri .... . 28 Myytti kuoleman su ojelusta .. Forsström Ari Yrjänä Hannu Hautala Pentti Valmunen T euvo K anerva Martti Rissanen Asko K aikusalo Hannu Hautala T euvo Suominen Urpo Häyrinen Heikki Salmela Erk ki Tuom inen T AN!.A.\' NUMERON KANSI esi ttää talvinäkymää Mallan lu onnonpuistosta, yhdestä Suomen vanhimmista luonnonsuojelualueista. . 18 Maailmanpankin ]\[!~RA-laina ja Suomen suot, J ar1110 E ronen .....
Komiteoita istui ja istuu vieläkin. Se sisältää perusperiaatteet, oikeudet ja velvollisuudet mm. Kaksi eri mietintöä asiasta on valmistunut. Mm. Ulkoilulailla yritetään turvata yksityisen laillista oikeutta ulkoiluun rakentaminen tai muu ulkoilumahdollisuuksia raJolttava toiminta voidaan kieltää. Luonnonsuojelulain uudistamisvaikeuksista on jo syytä oppia: on inhimillisen energian haaskausta viivytellä esitysten antamista niin kauan, että ehdotukset vanhenevat käyttökelvottomiksi. muiden maankamaran ainesten ottaminen luvanvaraiseksi lakisääteinen lautakunta hoitamaan luonnonsuojeluasioita roskaaminen kiellettävä ulkomainonta kuriin yleissäännös luonnon suojelemiseksi hävittämiseltä. Kansalaisten asianosaiskelpoisuutta ympäristöaan koskevassa päätöksenteossa tulisi lisätä. Suomen Luonto No 1 1973 Suomalainen luonnonja ympäristönsuojelukeskustelu lähti vilkkaana liikkeelle 1960-luvun loppupuolella. R11otsissa on vuodesta 1964 asti ollut voimassa uusittu luonnonhoitolaki (naturvårdslagen), joka määrittelee luonnon kansallisomaisuudeksi, mitä on suojeltava ja hoidettava. maaperän, metsän ja vesien käytössä ja suojelussa. Anna-Riitta Wallin 1. maisemansuojelualueita. Myös ympäristönsuojelun yleislain valmistelua on kiirehdittävä. Suomessa on voimassa luonnonsuojelulaki vuodelta 1923 (71 /23). Lain perusteella on mahdollisuus muodostaa mm. Vuonna 1970 vietettiin yleiseurooppalaista luonnonsuojeluvuotta ja asetettiin ympäristönsuojelun neuvottelukunta. Me vaadimme: Uusi luonnonsuojelulakiehdotus viipymättä eduskunnalle soran ym. 1Vorjassa on luonnonsuojelulaki (lovet om naturvern). Uusia lakeja vain on syntynyt kovin vähän. Hallituksen esitystä eduskunnalle ei ole vieläkään annettu. Kukaan tuskin juristikaan on niin yksinkertainen, että kuvittelisi lakien tämän maailman yksinään muuttavan. On illusiota kuvitella Suomen pysyvän saastumattomana ja luonnoltaan koskemattomana ilman lainsäädäntöä. Japani maailman saastunein maa on määritellyt laissaan ympäristönsuojelun tavoitteitakin. Tanskassa on vuonna 1969 uusittu luonnonsuojelulaki. Sen uudistamispyrkimykset ovat olleet vireillä 13 vuotta. ympäristönsuojelun yleislakeja on voimassa lisäksi ainakin seuraavissa valtioissa: Bulgaria, Chile, Itävalta, Japani, Puola, Romania, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat. Nämä ehdotukset on viipymättä pantava lakitekstien muotoon ja lähetettävä eduskuntakäsittelyyn. Ja mitä tärkeintä, se toiminta, joka raiskaa luontoa, löytää kyllä määrärahansa ja synnyttää pikavauhdilla tarvitsemansa lait. Suomalaiskansallinen komiteainnostus on luonnonja ympäristönsuojelun alalla tuottanut viimeisten vuosien aikana monta muutakin mietintöä lukuisine ehdotuksineen. Se säätelee hiekan, soran, saven ja muiden aineisten kaivuuta ja sen nojalla voidaan varata mm. Vuonna 1969 on voimaan tullut myös erityinen ympäristönsuojelulaki (miljöskyddslagen). Sitä paitsi tarvittaisiin lisää työntekijöitä ja lisää määrärahoja. Esimerkiksi harjuja on suojeltava silloin, kun niitä vielä on. rannansuojelualueita. Mutta se pieni virkamieskunta, jonka tehtävänä on Suomessa toimia luonnonja ympäristönsuojelun hyväksi, tarvitsee toki säännöksiä, joiden perusteella sillä olisi todellisia mahdollisuuksia tarttua asioihin. Siihen sisältyy myös joukko jokamiehen oikeuksiin kuuluvia ulkoilumääräyksiä ja erityisen tiukat määräykset rantojen suojelusta sekä muinaismuistoista. suoda väestölle mahdollisuus luonnosta Saamattomat suomalaiset nauttimiseen. Saksan D emokraattisessa Tasavallassa on vuonna 1970 hyväksytty ympäristönsuojelulaki, jonka mukaan luonto kaikkine rikkauksineen palvelee yhteistä hyvää. Luonnonsuojelulaki vuodelta 1954 muodostaa perustan klassiselle luonnonsuojelulle. Norjassa on erikseen erityinen rantalaki. Myös vapaaehtoiselle luonnonsuojelutyölle on tärkeää, että asioita säädellään uusien ja ajanmukaisien lakien avulla. Se painottaa luonnonsuojelun välttämättömyyttä tieteen, kansantalouden sekä ihmisen terveyden ja kasvatuksen kannalta. Myös roskaantumisesta on omat säännöksensä. Nykyiset lait eivät tätä takaa. Lain mukaan sen, joka suunnittelee suurehkoja hankkeita, laitoksen perustamista tai muuta toimintaa, mistä aiheutuu olennainen muutos maisemassa tai merkittävää vahinkoa luonnonympäristölle, tulee pyytää lausunto luonnonsuojeluviranomaisilta. Sen tarkoitukseksi on määritelty mm
Societas pro Fauna et Flora Fennica teki vuonna 1917 esityksen luonnonsuojelulainsäädännön aikaansaamiseksi ja hallitus antoi tämän tehtävän lainvalmistelukun2 nalle, joka sitten vuorostaan jätti oman ehdotuksensa hallitukselle vuonna 1921. Vuonna 1880 tutkimusmatkailija A. ALKU EI NIINKÄÄN HUONO Luonnonsuojelu lähti Suomessa liikkeelle Saksasta saadun esikuvan mukaisesti. Vaikka lakien käyttökelpoisuus ei välttämättä olekaan kääntäen verrannollinen niiden ikään (esim. J. klassisen luonnonsuojelumme kivijalka. Laki avasi mahdollisuudet luonnonja kansallispuistojen erottamiseen valtion mailla sekä luonnonsuojelualueiden perustamiseen ja luonnonmuistomerkkien rauhoittamiseen niin valtiolle kuin yksityisillekin maanomistajille kuuluvilla alueilla. Laki sisältää säännökset luonnonsuojelualueiden perustamisesta, luonnonmuistomerkeistä, kasvija eläinlajien rauhoittamisesta, ulkomainonnasta sekä rangaistussäännökset. REINO KALLIOLA: »1970-LUKU ON OIKEUTETTU NÄKEMÄÄN TULOKSIA Olemmevirallisenluonnonsuojelutoimen alalla olleet varhain jalkeilla. Valtion luonnonsuojeluvalvojan toimistossa yritettiin myös yhdessä Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen/liiton kanssa tehdä kaikki, mikä suinkin oli mahdollista perin niukkojen resurssien puitteissa ja aikana, jolloin luononsuojelun merkitystä ei vielä yleisesti ymmärretty ja jolloin käsitettä ympäristönsuojelu ei ollut olemassakaan. 1923 se säädettiin ja tuli voimaan. Seuraavassa pyritään tarkastelemaan lain syntyä, käytännön merkitystä ja sen uudistamispyrkimyksiä. Reino Kalliolan käsitykset päivänsankarista. Seuraavassa ent. Ennen kaikkea ymmärrettiin, että luonnon suojelemisen tarve on kasvanut sitä mukaa kuin luontoa. Ståhlberg luonnonsuojelulain (71 /23), joka astui voimaan saman vuoden heinäkuussa. 1734 olevia kauppakaaren säännöksiä sovelletaan sujuvasti vielä tänäänkin), on ilmeisen selvää, että luonnonsuojelulaki ei ole pystynyt vastaamaan luonnonsuoj elun asettamia vaatimuksia enää pariinkymmeneen vuoteen. valtion luonnonsuojelunvalvojan, prof. Sekin, että lain valvojaksi määrättiin erityinen viranomainen, oli aikainen as kel oikeaan suuntaan. Luonnonsuojelulaki on eräin myöhemmin muutoksin edelleenkin ns. Kalliola on toimiessaan luonnonsuojelunvalvojana varmastieniten maassamme joutunut soveltamaan lakia ja parhaiten tuntee lain puutteet ja ansiot lainkäyttäjän kannalta. Laista puuttuvat mm. Alku ei siis ollut huono. Laki otti suojaansa myös riistaeläimiin kuulumattomat eläinlajit ja harvinaiset kasvit. Maisemansuojelunkin alalta on yksi säännös: liikeilmoitusten sijoittaminen ulos luontoon kiellettiin. ordenskiöld esitti ensimmäisenä Pohjoismaissa kansallispuiston perustamista Suomeen. LAIN MERKITYKSESTÄ Luonnonsuojelulaki on siis paapiirteissään säilynyt samanlaisena viiden vuosikymmenen ajan. Näitä mahdollisuuksia on kuluneina vuosina runsain mitoin käytetty. Hallituksen esityksestä eduskunnalle oli pudotettu pois lainvalmistelukunnan ehdottama luonnonsuojelunkeskuslaitos, mikä sitten eduskuntakäsittelyn aikana korvattiin luonnonsuojelunvalvojan viralla. Yhteensä: Vapaaehtoisen järjestön aloite johti uuteen lainsäädäntöön kuudessa vuodessa. Kaiken kaikkiaan laki oli merkittävä saannos aikanaan. Anna-Riitta Wallin Viisikymmen• vuotias luonnonsuojelulaki »Alä pysyttele ajan tasalla, poikani, repiät kahtia vain ei kuka hyvänsä voi jättäytJ,ä niin paljon jälkeen kuin on tarpeen jotta pääsisi edelle: tietääkseen täytyy luopua yt11111ärryksestä, taitaakseen tietämisestä, ja vallananastajien on orjailtava 11sei111111ille kuin koskaan.» Tuomas Anhava: Yleiset opit, Runoja 1955 Tämän kirjoituksen motto on omistettu kaikille niille poliitikoille ja virkamiehille, joiden ansioksi on luettava se, että maamme perinteinen luonnonsuojelu saa vielä tänäänkin hakea tukeaan pääosiltaan 50 vuotta vanhasta laista. Viisikymmentä vuotta sitten, helmikuun 23 päivänä 1923 vahvisti Tasavallan silloinen Presidentti K. Jotain saatiin aikaan, kestävääkin: kansallisja luonnonpuistoverkkomme, luonnonsuojelualueita yksi tyismaille, yhteistyö metsähallituksen sekä tieja vesirakennushallituksen kanssa ym. Esimerkiksi Ruotsissa luonnonsuojelu kytkettiin valtakunnan virkakoneistoon vasta vuonna 1933. On otettava huomioon vielä ajankohta itsenäisyyden alkuvaiheet. E. v. Luonnonsuojelulakia ryhdyttiin puuhaamaan heti valtiollisen itsenäisyytemme jälkeen ja jo v. Suojametsälakikomitea ehdottikin vuonna 1910 antamassaan mietinnössä joidenkin luonnonpuistojen perustamista. kokonaan maankamaran ainesten ottoa koskevat määräykset; ulkomainontaa lukuunottamatta maisemanhoito on säätelemättä eikä rauhoitettujen kasvija eläinlajien elinympäristöä voida lain nojalla suojella
Kuutta vuotta myöhemmin, vuonna 1966 komitea jätti mietintönsä (Komiteamietintö 1966: A 5) Valtioneuvostolle. Tärkeimmät parannukset : yleinen periaate luonnon suojelemisesta hävittämiseltä, turmelemiselta ja tarpeettomalta vahingoittamiselta luonnonsuojelualueeksi voitaisiin muodostaa myös sellainen alue, jolla on yleisön luonnonharrastuksen ja ulkoilun kannalta huomattava merkitys; samoin voitaisiin muodostaa eräänlaisia maisemansuojelualueita; pakkolunastusoikeus myönnettäisiin myös kunnille sekä sellaisille järjestöille, joiden pääasiallisena tarkoituksena olisi luonnonsuojelun edistäminen lääninhallituksille annettaisiin 3. » UUDISTUSPYRKIMYKSIÄ Marraskuussa 1953 tri T. Sen sisältämät ehdotukset olisivat toteutuessaan merkinneet todella huomattavaa parannusta luonnonsuojelun tarkoitusten läpiviemiseen maassamme. soranoton tekeminen luvanvaraiseksi, ulkoilualueiden perustamiseen mahdollistavat säännökset sekä luonnonsuojelun organisaation kehittäminen. Suhteellisesti katsoen on komitean ehdotuksen maankamaran ainesten ottamista ja luonnonsuojeluviranomaisia koskevat osat kehitetty täydellisemmiksi kuin muut osat. Kokemus osoittaa, että luonnonsuojeluun vaikuttavat tekijät muuttuvat nopeasti, minkä vuoksi lainsäädäntö jää helposti jälkeen. 1960. päivänä 1960 asetettiin luonnonsuojelulakikomitea, jonka jäseninä toimivat mm. SLY :stä ja Kotiseutuliitosta. Ehdotetun luonnonsuojelukeskuksen perustaminen komitean esittämällä tavalla on tärkeä ja välttämättä toteutettava tehtävä. Toisaalta luonnon merkitys ja arvostaminen ovat yleisen kehityksen myötä sekä elintason noustessa ja yhteiskunnan rakenteen muuttuessa jatkuvasti kasvaneet. 1970-luku on oikeutettu näkemään tuloksia. muuttava toiminta on laajentunut ja jatkuvasti tehostunut. Luonnonsuojelua koskevan lainsäädännön ja organisaation uudistaminen käynnistettiin v. Vaatimuksiin sisältyivät mm. Komitean ehdotuksen yleisistä ohjelmapykälistä käyvät onnistuneesti ilmi luonnonsuojelun perustavoitteet. Niilo Söyrinki ja Johan Standerskjöld. Suomen Luonnon mukaan ministeri Kalliokoski »suhtautui asiaan myönteisesti ». Ryhdyttiin puuhaamaan uutta lainsäädäntöä, joka ei enää voi rajoittua vain luonnon tieteellisten ja muiden kulttuuriarvojen suojelemiseen, vaan sulkee piiriinsä myös luonnon sosiaaliset arvot ja samalla vastaa luonnonvarojen käytön ekologisia periaatteita. Tässä tilaisuudessa jätettiin ministerille kirjelmä, jossa kiinnitettiin huomiota lain vanhentuneisuuteen ja ylimalkaisuuteen. Brander herätti eräässä Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen kokouksessa ajatuksen luonnonsuojelulain uudistamisesta. Komiteamietintö sai siis luonnonsuojeluväen kannatuksen ja tuen. päivänä 1956 kävi maatalousministerin luona lähetystö, johon kuului edustajia mm. Kolmen vuoden kuluttua, helmikuun 14. Koko viime vuosikymmenen oli yhtä suunnittelun ja komiteatyön aikaa. YRITYS I Maaliskuun 1. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen antamassa lausunnossa todetaan mm. seuraavaa: Komitean ehdotuksessa on tuskin mitään osaa, mikä ei nykyisissä oloissa olisi tarkoituksenmukainen ja toteuttamiskelpoinen
Hallituksen esitystä luonnonsuojelulain kokonaisuudistamiseksi ei ole tänäkään päivänä vielä jätetty eduskunnalle. Selvää on, että uudet lait tarvitsevat välttämättä tehokasta hallintoa, jotta tulokset todella näkyisivät. Suurempiakin uudistuksia on sentään saatu aikaan huomattavasti lyhyemmässä ajassa. Sihteerinä oli metsänhoitaja, lainopin kandidaatti Olavi Martikainen. Asian varmistamiseksi toimikuntaan ei kutsuttu ainoatakaan varsinaista luonnonsuojelun edustajaa, vaan »tarkistustyö » suoritettiin virkamiesvoimin (Komiteamietintö 1969: B 24.) Toimikunnan puheenjohtajana toimi kansliapäällikkö Pauli Lehtosalo, jäseninä metsäneuvos Tapio Korpela, metsäneuvos Olavi Linnamies ja varatuomari Leo Virkkunen. Suomen Luonto 5/71). esim. Viisikymmenvuotias luonnonsuojelulaki valta päättää luonnonsuojelualueen perustamisesta ilman maanomistajan suostumustakin silloin kun kysymyksessä olisi pieni, mutta luonnonsuojelullisesti tärkeä alue; kiven, soran, hiekan, saven, turpeen ja muun maankamaran ainesten ottaminen tulisi joitakin poikkeuksia lukuunottamatta luvanvaraiseksi; kielto, jonka mukaan luontoon ei saa jättää heitteille lasia, muovia, paperia, romua tai muita sellaisia jätteitä, joista aiheutuu roskaantumista tai maiseman rumenemista; valtion luonnonsuojelukeskuksen perustaminen Sisäasiainministeriön alaisuuteen sekä luonnonsuojelun hallinnon järjestäminen myös väliporrasja kuntatasolla. Veruketta voitaneen käyttää edelleenkin oma ministeriö houkuttimena. Tämä kun tuottaa ongelmia niin metsähalinnollle kuin luonnonsuojelijoille eikä Oikeuskanslerikaan 1) ole ollut työttömänä. Viimeisten tietojen mukaan maaja metsätalousministeriössä kiertelee luonnonsuojelulakiehdotus, joka on hieman parannettu painos luonnonsuojelulakitoimikunnan esityksestä. SL Y esittikin, että Valtioneuvosto luopuisi luonnonsuojelutoimikunnan laatiman lakiluonnoksen esittämisestä Eduskunnalle ja asettaisi sen sijaan kuusi erillistä toimikuntaa kehittämään lainsäädäntöä luonnonsuojelun osa-alueittain. Toivomme, että seuraavan kerran luonnonsuojelulaista puhuttaessa voimme ilmoittaa synnytyksen tapahtuneen. 1) Oik euskansleri on nimittäin tutkinut suojametsien hakkuiden laillisutttta. Se, että luonnonsuojelulain uudistustyö on nyt kestänyt luonnonsuojelulakikomitean asettamisesta laskettuna 13 vuotta, ei kuitenkaan todista muuta kuin poliittisen tahdon puuttumista. Luonnonsuojelijatkaan eivät tahdo jaksaa jankuttaa samasta asiasta vuosikymmenestä toiseen. Lakiehdotuksen pakkolunastusta ja maankamaran ainesten ottamista ko5kevat säännökset loukkaavat yksityisen maanomistajan omistusoikeutta sekä haittaavat ja vaikeuttavat maan vastaista käyttöä enemmän kuin nykyoloissa luonnonsuojelun kannalta olisi välttämätöntä. Kirjelmässään Valtioneuvostolle lokakuussa 1969 yhdistys totesi, etteivät toimikunnan ehdotukset toisi oleellisia uudistuksia v .1923 annettuun lakiin. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen tuki ei enää ollut tämän esityksen puolella. Mietintöön liittyi eriävä mielipide, jonka olivat allekirjoittaneet Veikko Pohjanpelto ja Esu Niemelä. Mäkinen ym. (!!) YRITYS II Komiteamietintö ehdotuksineen 4 oli kokonaisuudessaan luonnonsuojelun kannalta niin hyvä, ettei sitä voitu toteuttaa, vaan se haudattiin uuteen Maatalousministeriön asettamaan toimikuntaan. todetaan, että Suomessa on verraten paljon »koskematonta luontoa » jäljellä ja ettei sen vuoksi olisi tarpeen ottaa lakiin komitean enemmistön kannattamia periaatteita. Ironisesti voisi esittää tässä yhteydessä sellaista pakettiratkaisua, että luonnonsuojelulakiesitys viipymättä annettaisiin Eduskunnalle ja samalla kumottaisiin toinen luonnonsuojelulainsäädännön vanhus, suojametsälaki (196/22). Luonnonsuojelun vaatimukset olivat kuluneina vuosina ehtineet kasvaa ja toisaalta toimikunnan esitys oli melkoinen vesitys luonnonsuojelulakikomitean ehdotuksista. Viime vuosina on verukkeeksi otettu se, että ympäristönsuojelun hallinto on järjestämättä. ovat useana vuonna jättäneet Eduskunnalle lakialoitteen luonnonsuojelulain uudistamisesta (ks. Taistelu vallasta on kovaa, ja siinä jäävät sellaiset toisarvoiset tekijät ?) kuin luonnon ja ympäristön suojeleminen vain käyttökelpoisiksi sanoiksi poliittisia »pakettiratkaisuja » (suomeksi: lehmäkauppoja) tehtäessä. Kansanedustaja V. Siinä mm. Luonnonsuojelu ei saisi olla itsetarkoitus, jossa ei otettaisi huomioon taloudellisia näkökohtia. Hallintoasiatkin kun vain näyttävät jäävän puolueiden piiri-pieni-pyörii-leikiksi. sivulta 35) .. Toimikunta istui kolme vuotta lisäaikaa oli pyydetty kolme eri kertaa ja sen mietintö luovutettiin Maatalousministeriölle maaliskuussa 1969. ( ks. YHTEENSÄ Tosiasia tietenkin on, että lainvalmistelutyö niin kokonaan uuden asiakokonaisuuden kodifioimiseksi kuin vanhankin kokonaisuudistamiseksi on Suomessa hidasta. Mitään uudistuksia ei ole haluttu viedä läpi ennen kuin hallinto on selvennyt. 0. P.S
Varsinaisen ympäristönsuojelun päätenttikirjana on »Ympäristön pilaantuminen Ja 5. Tosin näihin ei ole vielä kukaan yltänyt. Päähuomio opetuksessa kohdistetaan Suomen luontoon ja luonnonvaroihin, mutta siinä käsitellään myös runsaasti yleismaailmallisia luonnonvarain käytön ja suojelun ongelmia. Opiskelijoilla on mahdollisuus ottaa valinnaisesti joitain tällaisia kursseja myös tiedekunnan ulkopuolelta, kunhan niistä opettajan kanssa sovitaan. aluesuunnittelijat, rakentajat, luonnonvarojen käytöstä vastaavat ja opettajat. Antti Haapanen Luonnonja ympäristönsuojelijoiden ammattikoulutus Helsingin yliopiston maatalousmetsätieteellisessä tiedekunnassa onv:sta 1968lähtien ollut luonnonhoito ja -Suojelu -niminen tutkintoaine. Ympäristönsuojelun laitoksessa voidaan antaa tietty perustieto luonnonvarain käytön periaatteista ja ympäristöekologiasta. Toisaalta tiedekunnassa opiskeleville esim. Näitä ovat mm. Myös monet biologian ja suunnittelumaantieteen (matemaattisluonnontieteellisestä osastosta) opiskelijat ovat valinneet ympäristönsuojelun sivuaineekseen. päivänä 1971 Helsingin yliopiston konsistori perusti maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan ympäristönsuojelun laitoksen. Samalla tutkintoaineen nimi muutettiin ympäristönsuojeluksi. Toisaalta tarvitaan myös ympäristönsuojelun ammattilaisia. Tällä tasolla opiskelijoilla on mahdollisuus jo jossain määrin erikoistua. Ympäristönsuojelun tehtävä onkin antaa jonkinlainen synteesin luontoinen yleiskäsitys luonnosta, luonnonvaroista ja ihmisen elinympäristöstä ja opettaa ymmärtämään eri osatekijöiden vuorovaikutussuhteita. Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta pystyy antamaan hyvin monipuoliset luonnonvarojen käyttöä koskevat taustatiedot. Eri luonnonvarain kuten maan, metsien, ja vesien hoitoa ja taloudellista käyttöä opetetaan yksityiskohtaisesti erillisten tutkintoaineiden muodossa. Luonnonhoito ja -Suojelu on voinut olla opiskelijoiden sivutai pääaineena, niin että aineessa on voitu suorittaa maatalous-metsätieteen kandidaatin tutkinto ja myös sitä korkeammat tutkinnot. Heidän on valittava 6 kurssia melko suuresta joukosta, kuitenkin niin, että ne muodostavat mielekkään kokonaisuuden. metsä-, maatalous-limnologian opiskelijoille ympäristönsuojelu on erittäin hyvä sivuaine. Aluksi opetus tapahtui metsänhoitotieteen laitoksen yhteydessä. Sen sijaan ainakin toistaiseksi opetus perustuu suurelta osalta niihin kursseihin, luentoihin ja harjoituksiin, mitä tiedekunnan muissa tutkintoaineissa annetaan. Ympäristönsuojelun opetus pyrkii antamaan oppilaille kokonaiskuvan luonnonvaroista, etenkin uudistuvista elollisista luonnonvaroista sekä niitten järkevästä ja tarkoituksenmukaisesta käytöstä ja hoidosta ihmiskunnan aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämistä silmälläpitäen. Yleisesti on viime aikoina huomattu, että mitä moninaisimmilla yhteiskunnan aloilla toimivat tarvitsevat ympäristönsuojelun pohjatietoja. Vuonna 1971 tiedekuntaan perustettiin ympäristönsuojelun kiinteä ylimääräinen professuuri. approbatur, jossa vaaditaan ymparistönsuojelun yleiskurssin lisäksi kasvitieteen ja kemian peruskurssit, kansantaloustieteen, eläintieteen, limnologian ja metsänhoitotieteen yleiskurssit. He ovat arkkitehtejä, insinöörejä, juristeja, metsänhoitajia, agronomeja ym. Lopputentti käsittää edelleen syvennetysti ekologiaa pääkirjana amerikkalaisen E. Ympäristönsuojelun laitos pyrkii kouluttamaan nimenomaan ammattilaisia, mutta sivuaineopetuksen muodossa opetusta annetaan varsinkin metsänhoitajille ja muille tiedekunnassa opiskeleville, jossain määrin myös muiden tiedekuntien opiskelijoille. P. cu111 laude. OPETUKSEN SISÄLTÖ JA PÄÄMÄÄRÄT Ympäristönsuojelun opetus tavoitteet ovat kahtaalla. Ympäristönsuojelun opinnot jakautuvat seuraaville tasoille: y leiskurssi, joka nimensä mukaisesti pyrkii antamaan asiasta suppean yleiskuvan. Kurssin pituus on 48 tuntia. Maatalous-metsätieteellisessä OPETUS PERUSTUU MYÖS TIEDEKUNNAN MUIHIN OPPIAINEISIIN tiedekunnassa on lukuisia sellaisia tutkintoaineita, jotka erittäin hyvin soveltuvat antamaan taustatietoa ympäristönsuojelulle. Lisäksi siihen liittyy joukko retkeilyjä ja kirjallinen lopputentti, jossa kuulustellaan Suomen eliömaantiedettä, yleistä ekologiaa, varsinaista luonnonja ympäristönsuojelua sekä siihen liittyvää lainsäädäntöä ja ekonomiaa jossain määrin. Joulukuun 15. Odumin laaja ekologian teos vuodelta 1971
Yleiskurssilla kuulijoita on ollut vv. Rolf Oinosen työ käsittieli Saariselän alueen talvista virkistyskäyttöä. tenttikirjallisuus määräytyy suu. Opiskelijat valitessaan sivuaineita luovat itsestään tietyn kuvan ja erikoistumislinjan. laudatur. reita osalta opiskelijan erikoissuunnan mukaisesti. Tällöin heitä otettiin 5 kpl samoin kuin vuonna 1970. Lasse Lovenin sivulaudaturtyö oli Paimion kunnan luonnonsuojeluja virkistysaluesuunnitelma. 6 LAITOKSEN TUTKIMUSTOIMINTA Laudaturtyöt ovat käsitelleet metsänaurauksen ympäristövaikutuksia (Seppo Kellomäki), josta on ollut selostus myös Suomen Luonnon palstoilla. Ilmeisestikin valmistuneet kandidaatit joutuvat aktiivisesti tekemään töitä oman työpaikkansa löytämiseksi niinkuin uusilla aloilla on ennenkin käynyt. » (Helsingin yliopisto 1972.) OPISKELIJAMÄÄRÄT Vuonna 1969 tiedekuntaan otettiin ensimmäisen kerran erityinen kiintiö ympäristönsuojelun opiskelijoita. Lähiaikoina julkisesti tarkastettava lisensiaattityö käsittelee Pohjanmaan ja Lapin tekojärvien ominaisuuksia ja moninaiskäyttömahdollisuuksia. TYÖMARKKINAT JA TULEVAISUUDENÄKYMÄ T Kokemukset ympäristönsuojelijoiden työmarkkinatilanteesta ovat vielä kovin vähäiset. 1971. Vv. limnologia, metsänhoitotiede, maankäytön ekonomia, suunnittelumaantiede; myöskin ekologiset perustieteet kuten kasvija eläintiede. Luonnonja y111päristbnsuojelijoiden ammattikoulutus sen ehkäiseminen» vuodelta 1970. Vastavalmistunutta ympäristönsuojelijaa luonnehtii tietojen monipuolisuus ja laaja-alaisuus sekä poikkitieteellisyys. LAITOKSE HENKILÖKUNTA Ympäristönsuojelun laitos lienee maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa opiskelijamääriltään eräs suurimmista. Tämä ei kuitenkaan anna vielä täyttä kuvaa opiskelijoiden määristä. Laudatur. Työ kuului laajempaan Saariselän-Itäkairan moninaiskäyttötutkimusprojektiin. kaskivilj ei yn eroosiovaiku tu ksia Thaimaassa ja Suomessa (eräs thaimaalainen opiskelija), suojelualueitten edustavuutta ja lisätarvetta eräällä alueella, puutuotannon ja maisemanhoidon ristiriitoja kaupunkien omistamilla metsäalueilla. 1971 ja 1972 on otettu 10 opiskelijaa opiskelemaan pääaineenaan ympäristönsuojelua. Tähän mennessä on valmistunut kaksi maatalous-metsätieteen kandidaattia ympäristönsuojelu pääaineenaan. Vuonna 1972 eri tasojen suorituksia oli seuraavasti: yleiskurssi 75 kpl, approbatur 33 kpl, cum laude 16 kpl, laudatur 2 kpl. Laudatur-tasolla mahdollisuus erikoistumiseen on huomattavasti suurempi kuin cum laude -tasolla. ta. Näyttää kuitenkin siltä, että seutukaavaliitot, eräät kaupungit ja muut tämäntapaiset elimet ovat kiinnostuneita ympäristönsuojelun opiskelijoista ja heidän käyttömahdollisuuksistaan jo harjoitteluja opintovaiheessa. Lukukauden 1973 alkupuolella tullaan tarkastamaan ensimmäinen ympäristönsuojelun lisensiaattityö. Tarkemmat tiedot kursseista ja opintojen yksityiskohdista on saatavissa julkaisusta »Maatalousmetsätieteellisen tiedekunnan opinnot 1972-1973. Laitoksella on tällä hetkellä seuraava opettajakunta: 1 professuuri, jota vt :nä hoitaa. Toisaalta kuitenkin laitoksen opettajakunta on vielä erittäin vähäinen. Professori G. Laitoksen ja opiskelijoiden yhteistoiminnassa laadittu työmarkkinakysely ei kuitenkaan osoittanut kovin lupaavaa vakinaisista työpaikkamahdollisuuksisY mpäristbnsuojelun kenttäopet11sta Sarvilahden kartanon mailla v. 19681972 vuosittain 80100. Laitoksesta valmistuneet ovat sijoittuneet yliopiston assistenteiksi. Näin luodaan hyvä pohja lopulliselle erikoistumiselle, joka yleensä on mielekästä siirtää valmistumisen jälkeen tapahtuvaksi itse työpaikalla. Sivuainevalinnoissa he ovat päätyneet varsin monimuotoisiin ratkaisuihin. Toivottavasti ympäristönsuojelun hallinto saadaan jo toistakymmentä vuotta kestäneen keskusteluvaiheen jälkeen lähiaikoina kehitetyksi ja voisi käyttää hyväkseen valmistuneita alan ammatti-ihmisiä. Kun ympäristönsuojelu on erittäin laaja-alainen ja kun tehtäväkenttä ja työmarkkinat ovat vielä jossain määrin epäselviä, ei opiskeluvaiheessa liian pitkälle erikoistuminen ole hyvästä. Ilmeistä onkin, että ympäristönsuojelu on tiedekunnan suosituimpia tutkintoaineita tätä nykyä. Sivuaineina ovat varsin tavallisia mm. Meneillään olevat erikoistyötutkimukset koskevat mm. Kun ensimmäiset opiskelijat otettiin vasta 3 1/2 vuotta sitten, ei laitoksessa valmistuneita ole voinut olla kovinkaan paljaan. Siren puhuu vanhan laidtmmi/jb'bit säilyttämisestä ja peltojen metsittämisestä
Opetuksen kehittämisen lähivuosien tehtävänä onkin laitoksen henkilökunnan saaminen vakinaiselle kannalle ja opettajakunnan lisääminen niin, että se vastaa tarpeita. Y mpäristönsuojelututkimus on poi kkiteiteellistä toimintaa. Tässä valossa ei ole yksinomaan positiivista se, että muissa tiedekunnissa puuhataan ainakin jossain määrin kilpailevaa opetusta. kand. Tässä tilanteessa olisi erittäin tärkeätä, että opetusministenon toimesta suoritettaisiin ympäristönsuojelun opetustarpeesta yleiskartoitus ja laadittaisiin selvät ohjeet, mille suunnille kussakin korkeakoulussa tulee lähteä, kuinka paljon opiskelijoita on syytä ottaa jne. Sen vuoksi yhteistoiminta muiden laitosten kanssa jopa eri tiedekunnissa on välttämätöntä. Mutta yhtä välttämätöntä on saada ympäristönsuojelun laitoksesta riittävän suuri yksikkö, jotta se voi olla elinkelpoinen opetusja tutkimusyksikkö. MUUT KORKEAKOULUT Ympäristönsuojelun opetus on lähdössä voimakkaasti liikkeelle myös muissa korkeakouluissa. Mm. Ekologeille tuttu Alleen periaate kannan optimikoosta soveltuu tähänkin asiaan. allekirjoittanut. Olen myös dosentti dosentti, prof. Vähäisten voimien kokoamista tarvittaisiin tässä vaiheessa. Rolf Oinonen Jo ympäristönsuojelun laajaalaisuus ja monipuolisuus edellyttäisivät myös vastaavaa monipuolisuutta opettajakunnassa. 1974, opettajia pitäisi olla kolminkertainen määrä. Ilman tällaista selvitystä joudutaan varmasti hyvin pian kaaokseen, koska työmarkkinat ovat vielä näinkin epäselvät ja yhteiskunta ei osaa käyttää ympäristönsuojelun asiantuntemusta kovinkaan laajassa mitassa. Jyväskylän yliopiston biologian laitoksessa ja Kuopion korkeakoulussa annetaan ympäristönsuojelun opetusta ammattilaisten kouluttamiseksi. Laitoksen osoite on: Y mpäristönsuojelun laitos, Helsingin yliopisto, Viikki, 00710 Helsinki 71, puh. Niilo Söyrinki assistentti, maat.metsät. Erikoistuminen eri korkeakouluissa tietyille ympäristönsuojelun osa-alueille helpottaisi kokonaistilannetta meidän köyhissä oloissamme ja antaisi opiskelijoille suurempia valinnan mahdollisuuksia ehkä kesken opintojakin vaihtaa opiskelupaikkaansa erikoistuakseen haluamalleen alalle. 7. 90-378 011. Yksinäinen susi tahtoo menehtyä. Jo korkeakoululainsäädäntö edellyttäisi, että laitoksessa olisi tälläkin hetkellä kaksinkertainen opettajien määrä. Siinä vaiheessa, kun laitos pääsee täyteen vauhtiin eli v
saan piti pari kokousta, ja jo 8. Maastotutkimuksia ehdotetuilla alueilla tehtiin kesällä 1946 ja täydennettiin vielä seuraavanakin kesänä. 1. Kontio Kuhmossa. Suunnitelmasta pyydettiin vielä lausunto yhdeksältä muulta seuralta ja järjestöltä. Muodostettiin luonnontieteellisten seurojen yhteinen luonnonsuojelualuetoimikunta, jonka puheenjohtajaksi valittiin aloitteentekijän, Suomen Metsätieteellisen Seuran edustajana akateemikko Yrjö Ilvessalo. 8 s1ssa. Se asetti työvaliokunnan, jonka muodistivat metsäneuvos Lihtonen ja tämän kirjoittaja. J. V. Paikallisina asiantuntijoina, jotka aktiivisesti osallistuivat suunnitteluun, ovat erityisesti jääneet mieleen ylimetsänhoitaja A. Tässä yhteydessä lienee paikallaan palauttaa mieleen niitä aloitteita, jotka aikanaan johtivat nykyisten luonnonja kansallispuistojemme syntymiseen, ja kaikkia niitä välivaiheita, joiden kautta nuo aloitteet kulkivat ennen lopullista toteutumistaan. Hankkeen toteutuminen vaati kuitenkin yli 10 vuoden valmistelun. Samalla prof. Eino Saari ehdotti, että seura asettaisi toimikunnan tutkimaan mahdollisuuksia uusien luonnonsuojelualueiden perustamiseksi valtionmailla. A. 1949 jättämässä pääministeri K. 1. Suurin osa maamme nykyisistä luonnonja kansallispuistoista perustettiin eduskunnan 20. SUUNNITTELUA ILTAISIN METSÄHALLITUKSESSA Toimikunta kävi ripeästi käsiksi tehtäväänsä. Esitelmän johdosta virisi pitkä keskustelu, jonka päätökseksi prof. Tämän kirjoittajalla oli tuolloin Metsäntutkimuslaitoksen nuorena assistenttina tehtävänä tutkimustyö, jonka aineistoksi tarvittiin mahdollisimman vanhoja ja häiriintymättä kehittyneitä puita. SOTA VEI USEIMMAT ENTISISTÄ PUISTOISTA Elettiin vuotta 1945. Kaikissa näissä lausunnoissa, jotka saapuivat kevään 1946 kuluessa, asetuttiin kannattamaan suunnitelman toteuttamista. 1945 se esitti työnsä tulokset ja ehdotuksensa Suomen Metsätieteelliselle Seuralle. Tämän kirjoittajan osalle tulivat silloin mm. Liesjärven, Pyhähäkin, Salamanperän ja Paljakan metsissä, ja kesän mittaan heränneitä ajatuksia oli minulla tilaisuus tuoda julki Suomen Metsätieteellisen Seuran kokouksessa 24. Fagerholmille kirjelmän, jossa selostettiin laadittua suunnitelmaa ja eh. Toisten alueiden tutkimuksia suorittivat toimikunnan muut jäsenet sekä professorit M. Reino Kalliola, Suomen Luonto 1/1957. 12. Vaikkakin tämän valmistelutyön vaiheita on eri yhteyksissä aikakirjoihin vietynä 1), lienee paikallaan yhtenäinen katsaus tuohon luonnonsuojelun kannalta sangen ratkaisevaan ajanjaksoon, eräin henkilökohtaisin muistelmin täydennettynä. Toimikunta piti kaksi kokousta (23. Peitsa Mikola Muistelmia luonnonkansallispuistojen perustamisvaiheista Maassamme on parhaillaan vireillä suunnitelmia uusien luonnonja kansallispuistojen perustamiseksi ja entisten laajentamiseksi. 12. nykyisten Kevon, Sompion, Maltion ja Ulvinsalon luonnonpuistojen sekä Lemmenjoen kansallispuiston maastotutkimukset. Maahamme v. J. 1948), ja seurojen puheenjohtajien muodostama lähetystö kävi 21. 1956 hyväksymällä lailla, siis noin 16 vuotta sitten. Kotilainen ja Niilo Söyrinki. Kun alkuperäistä suunnitelmaa oli näiden maastotutkimusten perusteella tarkistettu, asettui Suomen Metsätieteellinen Seura uudelleen yhteyteen maamme toisten luonnontieteellisten seurojen kanssa asian ajamiseksi. 1945 pitämässäni esitelmässä »Säästömetsät, luonnonsuojelu ja metsätieteellinen tutkimus » 2). Kujala, tri Reino Kalliola ja tämän kirjoittaja, joka joukon nuorimpana sai luonnostaan hoitaakseen sihteerin tehtävät. Sihteerinä oli tämän kirjoittaja, joka siihen aikaan toimi Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen sihteerinä ja myös edusti Luonnonsuojeluyhdistystä toimikunnassa. Järvinen Rovaniemellä sekä aluemetsänhoitaja A. Lihtonen sekä jäseniksi prof. 1948 ja 28. MAASTOTUTKIMUKSIA KESINÄ 1946 JA 1947 Tämän jälkeen asia eteni melko nopeasti. Toimikunta kokonaisuudes2) Esitelmä on julkaistuna Metsätaloudellisessa Aikakauslehdessä no 11 / 1945. Työskentelin sinä kesänä viikkokausia mm. Jäljellä olivat vain PallasOunaksen ja Pyhätunturin kansallispuistot sekä Mallan ja Pisavaaran luonnonpuistot. 1938 perustetuista kymmenestä luonnonja kansallispuistosta oli sotien seurauksena menetetty kuusi. että valtionmetsien säästömetsistä olisi arvokkaimmat luonnonsuojelulain nojalla julistettava luonnonpuistoiksi; esimerkkeinä mainitsin Pyhähäkin, Salamanperän ja Paljakan. Suomen Metsätieteellisen Seuran hallitus hyväksyi suunnitelman, mutta katsoi samalla, että alueet olisi vielä maastossa tutkittava. Ehdotin tällöin mm. Puheenjohtajaksi tuli silloinen Metsähallituksen arvioimisosaston päällikkö V. 10. 11. Niitä oli löydettävissä valtionmetsien säästömet1) Esim. Iltakaudet istuimme hänen työhuoneessaan Metsähallituksessa tutkien karttoja ja talouskirjoja ja valmistellen kokonaissuunnitelmaa. Saari ehdotti toimikunnan kokoonpanonkin. E
Pyhätunturi Pisavaara Luonnonpuisto * 4 Kansallispuisto • 29 * 39 36*Runkaus 35 34 1P 32. Suunnitelma kokonaisuudessaan on julkaistuna Suomen Luonnossa v. Malla 40. 1949 pidetyn maailman metsäkongressin osanottajia varten toimitetussa Metsätaloudellisen Aikakauslehden numerossa. 1949. Artikkelin kuvaamana ajankohtana Suomessa oli vain kaksi luonnonja kaksi kansallispuistoa. Valtioneuvosto asetti 9.3.1950 komitean suunnittelemaan uusia luonnonja kansallispuistoja tieteellisten seurojen ehdotuksen pohjalla. Yli 500 neliijkilometrin alueet on kuvattu oikeassa koossaan. 9 14 ädet'JI{, ·das 25 10 11 13 Sinivuori* 12 8 *Vesijako kijärvi 6 fi Liesjärvi 2 laisuus, jota varten Suomen Luonedustajille Metsätalossa tiedotustinonsuojeluyhdistys julkaisi ehdotusta esittelevän kirjasen sekä suomenettä ruotsinkielisenä, ja englanninkielinen esittely julkaistiin v. 17 = Koloveden, 18 = Pihlajaveden, 19 = Linnansaaren laaj., 20 = Koitajoen, 21 = Kolin, 22 = S11omun-Patvinsuon, 23 = Ru11naan, 24 = Tiilikkajärven, 25 = Seitsemisen, 26 = Salamajärven, 27 = Lauhavuoren, 28 = Kauhanevan, 29 = Levanevan, 30 = Hiidenportin, 31 = Lentuan, 32 = Rokuan laaj., 33 = Siikavaaran, 34 = lso-Syö'tteen-Raatevaaran, 35 = Lapios11on, 36 = Martimojärven, 37 = Martinkairan, 38 = 011langan laaj., 39 = Riisit11nturin, 40 = Pyhätunturi laaj., 41 = Pallas-Ounaksen laaj., 42 = Koilliskairan, 43 = Lemmenjoen laaj. dotettiin komitean asettamista valmistamaan asiasta lakiehdotusta eduskunnalle 3). Sihteerin tehtävät hoiti Reino Kalliola, joka oli myöskin komitean jäsen. Ensimmäinen uutinen hankkeesta oli Suomen Luonnossa jo v. Komitean puheenjohtajaksi kutsuttiin metsäneuvos V. KOMITEA MIETTI EDUSKUNTA HYVÄKSYI Samaan aikaan kun suunnitelmaa valmisteltiin, sitä jo tehtiin tunnetuksi lehdistön välityksellä. Tämän kirjoittajaa pyydettiin komitean sihteeriksi, mutta koska olin juuri lähdössä vuodeksi Amerikkaan, en voinut ottaa tehtävää vastaan. 1947. Komitea tutustui useimpiin alueista itse paikalla ja kuunteli paikallisen väestön mieli9. Numerot viittaavat uusiin kansallispuistos1111nnitelmiin: 1 = Itäisen Suomenlahden, 2 = Saaristomeren, 3 = Rahjan, 4 = Perämeren, 5 = Liesjärven laaj., 6 = Torronsuon, 7 = Pernunnummen, 8= Puurijärven-lsosuon, 9 = Helvetinjärven-Koveron, 10 = Siikanevan, 11 = Lortikan, 12 = Ke/venen, 13 = S11onteen, 14 = RutajärvenHaapas11on, 15 = Naarajoen, 16 = Pyhä-Häkin laaj. Oheiseen karttaan on merkitty Suomen kaikki nykyiset puistot. suunnitelma. 1948, tämän kirjoittaja esitteli ehdotettuja alueita Metsälehdessä v. Tähdet kuvaavat luonnonpuistoja, pyijrylät kansallispuistoja. 1949 19 artikkelin sarjassa, jne. Umpikuviot esittävät nykyisiä suojelualueita, avokuviot suunnitelmia. Paljakka Rokua 26 *Salaman perä 15.Pyhä-Häkki 30 24 28 15 27 ...i... Lihtonen, joka oli ollut jo Suomen Metsätieteellisen Seuran asettaman ensimmäisen asiaa valmistelleen toimikunnan puheenjohtajana. Samana päivänä kun tieteellisten seurojen kirjelmä jätettiin valtioneuvostolle, järjestettiin lehdistön 3) Tieteellisten seurojen kirjelmä on julkaistuna Suomen Luonnossa v
Niin oli maahamme yhdellä kertaa perustettu 12 uutta luonnonja 7 kansallispuistoa. Ja valmis mietintö jätettiin valtioneuvostolle 26. Eri tahoilta varotettiin suunnitelman laatijoita sisällyttämästä siihen liian monia alueita ja liian suuria pintaaloja. Suezin kriisiin. KERTAHEITOLLA 24 UUTTA PUISTOA Eri valmisteluvaiheissa suunnitelma luonnollisesti muuttui ja kehittyi, mutta sittenkin suhteellisen vähän. Alkuperäisen ehdotuksen alueista oli kuusi pudotettu pois (Ruoveden Siikaneva, Muuramen Kuusmäki, Sotkamon Hiidenportti, Kalajoen Rahja, Taivalkosken Kosto ja Rovaniemen Autti). 1952 4 .) Kun komitean mietintö oli käynyt tavanmukaisella lausuntakierroksella ja asiaa oli edelleen ministeriössä valmisteltu, antoi hallitus lakiesityksen eduskunnalle, joka hyväksyi sen yksimielisesti 20.12.1956. Suunnitelman laatijat puolestaan pitivät kiinni melko laajamittaisesta ohjelmasta perustellen kantaansa sillä, että koko luonnonsuojelualuekysymys olisi pyrittävä yhdellä kertaa järjestämään »ikuisiksi ajoiksi ». 1945, ovat tänä päivänä jälleen mukana uusissa ehdotuksissa, nim. SUUNNITELMAT TEHTIIN »IKUISIKSI AJOIKSI» Luonnonja kansallispuistojen suunnitteluvaiheessa 1940-luvun lopulla tuollainen suunnitelma tuntui kovin utopistiselta ja epärealistiselta. Tapaus sai tuossa vaiheessa melko vähän huomiota osakseen niin eduskunnassa kuin julkisuudessakin, sillä mielenkiinto oli kohdistuneena tärkeämpään ajankohtaiseen suurpoliittiseen kysymykseen, ns. kolme uutta aluetta oli tullut kuvaan ja kahdeksan oli jäänyt pois. Niistä 16 on mukana v:n 1956 laissa, ts. Muistelmia luounon )a kansallispuistrjen perustamisvaiheista piteitä. 10 dottamaan pois, koska ne oli varattu muuhun käyttöön. Niiden katsottiin vain tarpeettomasti lisäävän kokonaishehtaarimäärää, joka saattaisi olla silmätikkuna eduskunnassa tai muissa käsittelyvaiheissa. Suomen Metsätieteellisen Seuran työryhmän laatima alustava suunnitelma syksyllä 1945 käsitti kaikkiaan 24 aluetta, joista 7 ehdotettiin kansallispuistoksi ja 17 luonnonpuistoksi. 5. 1949 esitettiin valtioneuvostolle, oli alkuperäisestä sikäli muuttunut, että Martimon tilalle oli tullut Runkaus ja kokonaan uutena oli mukana Jussaari. Simon Martimoaapa, jonka rauhoitus nykyisin taas on esillä, jouduttiin tuolloin pudottamaan ohjelmasta sen vuoksi, että silloisten tietojen mukaan se oli jo varattu asutukseen. Ruoveden Siikaneva ja Sotkamon Hiidenportti. Suomen Metsätieteellisen Seuran työryhmän ensimma1sessä ehdotuksessa oli kaikkien 24 alueen yhteispinta-ala noin 920 km 2 • Kun alueiden lukumäärää supistettiin, niin samalla niiden kokoa suurennettiin, ja luonnontieteellisten seurojen lopullisen ehdotuksen mukaan 19 alueen kokonaispinta-alaksi tuli lähes 1 200 km 2, mutta komiteavaiheessa se vielä kasvoi yli 100 km 2 :llä, 1 320 km 2 :ksi. Sen sijaan komitea oli pinta-alojen suhteen suuripiirteinen. Posoaapakin oli keskustelun alaisena suunnitelmia laadittaessa, mutta siinä vaiheessa ei tosiaan kukaan uskonut, että jopa Posoaapaa joskus olisi jonkinlainen vaara uhkaamassa. Luonnonja kansallispuistoja. 10. »Kokonaan hoitamatta» sitä ei tosin silloinkaan kehotuksista huolimatta jätetty, vaan Vaskijärven, Häädetkeitaan, Runkauksen ja Sompion luonnonpuistot perustettiin nimenomaan soidensäilytysalueiksi ja muihinkin, kuten Salamanperän, Ulvinsalon ja Kevon luonnonpuistoihin, pyrittiin sisällyttämään seudulle tyypillisiä soita. Vilho Lihtonen, josta tällä välin 'Oli tullut Helsingin yliopiston metsänarvioimistieteen professori ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja, ei saanut nähdä kauan valmistelemansa suunnitelman toteutumista, sillä hän kuoli 19. Suunnitelman laatijoille sanottiin, ettei pitäisi sisällyttää luonnonja kansallispuistoihin alueita, joiden säilyminen on muutoinkin turvattu. Maassamme oli ennestään vain neljä luonnonja kansa1lispuistoa nyt aiottiin kertaheitolla perustaa 19 uutta. Muutamat alueet, jotka karsittiin v. Ne karsittiin suunnitelmasta sen vuoksi, että kokonaislukumäärän supistamista pidettiin tarpeellisena, ja silloin pudotettiin pois ensi sijassa sellaisia alueita, joiden katsottiin tulevan riittävän varmasti suojelluiksi Metsähallituksen päätöksillä. Sanottiin, että jos tehdään vaatimattomampi suunnitelma, niin se ehkä saadaan toteutetuksi, mutta jos lähdetään liikkeelle liian suurisuuntaisella ehdotuksella, niin se kaatuu kokonaan omaan mahdottomuuteensa. 1956. »SUOT SÄILYVÄT MUUTENKIN » Monien biologien ja luonnonsuojelumiesten taholta arvosteltiin erityisesti suurten soiden sisällyttämistä suunnitelmaan. Tämä ehdotus ei komitean käsittelyssä enää muilta osin muuttunutkaan, mutta suunnitelmassa ollut Kurun Petäjäjärven luonnonpuisto jäi pois ja sen tilalle tuli Längelmäen Sinivuori. PINTA-ALAT KASVOIVAT SUUNNITTELUVAIHEESSA Suunnitelma, joka v. Alkuperäistä suunnitelmaa pyrittiin karsimaan jo lukumäärän supistamiseksi, ja pari aluetta jouduttiin pu4) Komitean mietintö on julkaistuna Suomen Metsätieteellisen Seuran sarjassa Silva Fennica, No 79, 1953. Nyt, parin vuosikymmenen jälkeen, on suorastaan huvittavaa kuulla samojen piirien taholta moitittavan, että luonnonja kansallispuistoja perustettaessa asia jätettiin soiden osalta kokonaan hoitamatta. Useimmat pitivät tuollaisen ehdotuksen toteuttamista mahdottomana
Itse asiassa suunnitelma kohtasi ihmeen vähän vastustusta. Tällaisia vaatimuksia ei kuitenkaan missään vaiheessa esitetty. Niinpä kun tiedustelin erään tunnetun kasvitieteilijän mielipidettä siitä, olisiko aihetta ottaa Kurun Petäjäjärven alue mukaan suunnitelmaan, niin hän kysyi, onko siellä lehtoja. D 11. Luonnonsuojeluaate on 1940-luvulta lähtien ollut voimakkaassa nousussa. Saatuaan vastaukseksi, että lehtoja ei ole, hän arveli, että tuskinpa alue siinä tapauksessa on rauhoittamisen arvoinen. komiteamietinnön liitteet, Silva Fennica 79). Kun suunnitelman tekijöitä aikanaan pidettiin epärealistisina utopisteina ja varoitettiin tarpeettomasti paisuttamasta suunnitelmaa, niin nykyään heitä jo moititaan siitä, että he jättivät hoitamatta joitakin asioita. Lieneekö tuosta sitten johtunut, että komiteavaiheessa Petäjäjärvi vaihdettiin Sinivuoreen, jossa on lehtoja. »Posoaapakin oli keskustelun alaisena simnnitelmia laadittaessa, mutta siinä vaiheessa ei tosiaan kukaan uskonut, että jopa Posoaapaa joskus olisi jonkinlainen vaara uhkaamassa,» toteaa kirjoittaja. Ainoat, jotka selvästi ilmaisivat vastustavan kantansa, olivat eräät Lapin paikalliset asukkaat, jotka pelkäsivät perinnäisiä nautintaoikeuksiaan kavennettavan (ks. eduskunnassa vaaditaan tehtäväksi supistuksia. Nyt laaja Posoaapa on hukkunut Lokan tekoaltaaseen. suunniteltaessa ilmeni myös biologiemme kiinnostus erikoisuuksiin ja harvinaisuuksiin. VASTUSTAJIA EI JUURI OLLUT Soita ja muita näennäisesti vähempiarvoisia alueita sisällytettiin suunnitelmaan osittain senkin vuoksi, että niitä voitaisiin karsia pois, jos esim
Kansallispuistoja hoitavan virallisen elimen on siten työskenneltävä kahden vastakkaisen tavoitteen saavuttamiseksi, toisaalta käytön, toisaalta säilyttämisen. 3. Primitiiviset luonnonpuistot: perustettu laajojen luonno nmaisema-alueiden suojelemiseksi ja virkistyskäyttöön; tarkoitettu eräretkeilyyn, luonnonsuojeluun ja tieteelliseen tutkimustyöhön . mk Kalastus, kalakantojen hoito Metsäntutkimus, metsänhoito Mineraalit ja energiavarat Kultakaivauksien 266,0 108,3 123,6 avustukset 59, 1 Vesi varat 238,0 Suunnittelu ja hallinto 44,3 Kansallispuistot 242, 1 Yhteensä 1 081,4 Lisäksi jokaisella provinssilla oli omat vuotuiset määrärahansa maakunnallisia puistoja varten. Luonnonvaraiset jokialueet. Luonnon reservma toimivat maakunnalliset puistot : tehtävänä huomattavien maisematai luonnonnähtävyyksien suojelu; päämääränä ihmisten virkistäminen ja tieteellisen tutkimustyön mahdollistaminen myös tulevaisuudessa. 5. Leirintäpaikkoja on yhteensä 20 000. Vartiokojuja on kaksittain, toiset tuloreittien, toiset alueilta pois johtavien maanteiden varsilla. LISÄÄ KÄVIJÖITÄ J A LISÄÄ KANSALLISPUISTOJA Vuonna 1970 vieraili puistoissa yli 13 milj. Nämä puistot säilyttävät erityisen arvokkaita jokialueita maisemallisten, historiallisten tai virkistystarpeiden käyttöön. Pelkästään Ontariossa on 115 maakunnallista puistoa. Lisäksi oli tarjolla oppaita ja esittelylehtisiä. Virkistykseen tarkoitetut piknik-puistot käsittävät pienen pöydillä varustetun alueen. Tavoitteena on perustaa 3555 kansallispuitsoa seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana. Näissä puistoissa on mahdollisuus leirintään, ruokailuun ulkoilmassa ja luonnon tutkimukseen. 17 000 km 2• Puistojen hoidosta huolehtii luonnonvarainministeriö. Uusia puistoalueita pyritään hankkimaan ennen kuin maa-alueet on menetetty teollisuudelle, kaupungeille tai yksityiselle maanomistukselle. Koska puistojen koko on rajoitettu, luonnon kulutus on moninkertaistunut. Valtio on ryhtynytkin suunnittelemaan uusia kansallispuistoja tyydyttääkseen kasvavia vaatimuksia. Kanadan kansallispuistolaissa sanotaan, että puistot on pyhitetty ihmisten hyödyksi, kasvatukseksi ja virkistykseksi. Lisääntyvät kävijämäärät vaativat uusia teitä, lei'rintäalueita, piknik-alueita, parkkipaikkoja ja muita mukavuuksia. 2. 4. Molemmissa puistotyypeissä on hiekkarantoja uimista varten. 1. Seuraavassa esitetään luonnonja ympäristönsuojelutyötä varten v. Täten syntyi viisi erilaista puistotyyppiä. Vuosittain luonnon ja ympäristön suojeluun käytetään huomattavia summia Kanadassa. Luonnonvaraisia kasveja ei kansallispuistoissa saa poimia ja villieläinten ruokkiminen on kielletty. Marianne Kitti ja Jouni Kitti Kokemuksia matkailusta ja luonnonsuojelusta Kanadassa Kirjoittajat tutustuivat viime kesänä Kanadan intiaanien elämään, kalast11selinkeinoon, !11onnonsuojelual11eisiin sekä niiden käyttö"ö'n ja hoitoon. 197172 Kanadassa jaetut varat, eritellen: milj. Camping-alueet tarjoavat mahdollisuuden autoleirintään ja piknik-ruokailuun. Näillä. VIISI MAAKUNNALLISTA PUIS TOTYYPPIÄ Vuonna 1967 maakunnalliset puistot luokiteltiin hoidon ja suunnittelun tehostamiseksi. kävijää. Niiden yhteinen pinta-ala on n. Uudet puistot tulevat 12 aikanaan helpottamaan tilannetta ja tuomaan myös maisemallista vaihtelua. Kuten t11nnett11a, Suomen saamelaisalueen ongelmilla jotka ovat kirjoittajille t11tt11ja on monta yhtymäkohtaa Pohjois-Amerikan pohjoisosien ongelmien kanssa. Jälkimmäisen tavoitteen toteuttamiseksi alueitten koko luonto, kuten linnut, imettäväiset, puut, kalliot ja fossiilit on rauhoitettu. Luonnonympäristöä säilyttämään perustetut puistot: tarkoitettu suojelemaan huomattavia esteettisiä luonnonnähtävyyksiä ja historiallisia muistomerkkejä. Tämä näkyy siinä, että puistot on hyvin vartioitu. Virkistyspuistot, jotka palvelevat kahta tarkoitusta. Laissa todetaan myös, että puistojen tulee säilyä muuttumattomina tuleville sukupolville. Runsaasti henkilökuntaa on palkattu keräämään jätteitä, suorittamaan ilmavalvontaa ja pitämään yllä tarpeellista järjestystä. Suunnitelman toteuduttua kansallispuistot edustavat kaikkia maisematyyppien eri muotoja ja jakaantuvat provinsseihin eri puolille Kanadaa. Koirat ja kissat eivät saa juosta vapaina
Sen pinta-ala on n. 23 Gros Morne 2020 Newfoundland 24 Terra Nova 397 Newfoundland. 1893. matkailijaa. Lawrence Island 1,0 Ontario 16 La Maurice 420 Quebec 17 Forillon 254 Quebec 18 Kouchibouguac 254 New Brunswick 19 Fundy 207 New Brunswick 20 Kejimkujik 377 Nova Scotia 21 Cape Breton Highlands 954 Nova Scotia 22 Prince Edward Island 18 P.E.I. Puiston Osavaltio kartalla pinta-ala km 2 1 Pacific Rim 117 Brittiläinen Kolumbia 2 Mont Revelstoke 260 Brittiläinen Kolumbia 3 Glacier 1 360 Brittiläinen Kolumbia 4 Yoho 1 320 Brittiläinen Kolumbia 5 Kootenay 1410 Brittiläinen Kolumbia 6 Jasper 10 900 Alberta 7 Banff 6140 Alberta 8 Water Lakes 530 Alberta 9 Elk Island 195 Alberta 10 W ood Buffalo 45 000 Alberta ja Luoteiset Territoriot 11 Prince Albert 3 995 Saskatchewan 12 Riding Mountain 2 950 Manitoba 13 Point Pelee 16,0 Ontario 14 Georgian Bay Islands 14,0 Ontario 15 St. Vuoden 1970 jälkeen on ehditry vieläperustaa 4 puistoa lisää, niin että kansallispuistqjen lukumäärä on tällä hetkellä 28. 8 000 km 2• Se on perustettu v. Silloin ei olekaan harvinaista, että jollakin puistoalueella saattaa käydä 10 000 kävijää päivässä. Parhaimpaan lomailuaikaan leirintäalueet ovat säännöllisesti täynnä. Vielä 30-40 vuotta sitten käytettiin Algonquinin puita mm. Puiston perustamista puolsi vielä sekin seikka, että kallioperän vaikutuksesta maa on hedelmätöntä ja kevyttä, maanviljelykseen sopimatonta. Olihan orastava puunjalostusteollisuus silloin saanut pääasiallisesti raaka-aineensa puiston ikimetsistä. Puiston metsä jakaantuu kahteen jokseenkin erilliseen vyöhykkeeseen, »itä» ja »länsiosaan». Vedenjakaja-alueen metsien suojelemisen ja hoidon tarve ymmärrettiin jo 1800-luvun lopulla. Se oli 7 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Uudelleen Tunnus Puiston nimi Ohessa lueteltt!}en puistqjen ala on n. alueilla vieraili vuonna 1971 lähes 4 milj. Itäosan metsää vallitsivat ennen valkoja punamänty ja muutamat jack-männyt, jotka kasvoivat pääasiassa laajoilla hiekka-alueilla lähellä suuria jokia. Toronton metron rakentamiseen. 24 % Suomen pinta-alasta. 79000 km 2 eli n. ALGONQUININ PUISTO Algonquin on suurin näistä maakunnallisista puistoista Ontariossa. Puiston perustamisen päätarkoituksena oli metsän suojelu ja hoito, koska jo 1800-luvulla Algonquinin metsiä oli käsitelty voimaperäisesti. Täysi-ikäiset männyt on hakattu ja suuri osa alueesta on palanut
Tällä hetkellä puiston hoidon kannalta pidetään tärkeänä metsän uudistumista. Oman mainintansa ansaitsee harmaa susi, jonka ekologiaa on perusteellisesti selvitetty puiston alueella. Majavat ovatkin olleet kalakantojen hävittäjinä pahempia kuin ihminen konsanaan. Uusia lajejakin on ilmestynyt joko luonnonvaraisesti tai keinollisesti. Puiden kasvukauden aikana taimistoa hoidetaan mm. Kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että useassa tapaukses. Puiston alueella saadut kokemukset viittaavat siihen, että pedot ovat tärkein tekijä peurakannan lukumäärän tasapainottamisessa. Susikanta on pysynyt viiden vuoden aikana suhteellisen vakiona. Ensiksikin yritetään luonnonvaraisesti kasvattaa mahdollisimman suuri ja arvokas puumäärä mahdollisimman nopeasti. Itäinen osa puistosta on siis tyypillistä talousmetsää, vieläpä puuntuotannon maksimointiin tähtäävää. Kokemuksia matkailusta j a l11onnonsuoje!t1sta Kanadassa kasvavaneessa metsässä vallitsevat mänty, poppeli, valkokoivu ja vaahtera. Sen sijaan itäinen mäntymetsä, sen jälkeen kun se on saavuttanut 14 täysi-ikäisyyden, hakataan yhdellä kertaa pois. Läntisen osan koko hakkuualueella oli keltakoivu arvokkain hakkuupuu. Kaikki alueen metsämaa on hoidon alaisena. aikana, jolloin puistoaluetta on hakattu. Tänäänkin on puistossa nähtävissä justeerisahoilla kaadettujen puiden kantoja tai hevosille tarkoitettujen varsiteiden aukkoja. Sudet suorittavat siten valikointia huolehtien siitä, etteivät vanhat ja huonokuntoiset eläimet kuluta laitumia ja lisää kantaa. Toiseksi huolehditaan siitä, ettei hakkuumäärä ylitä samanaikaista kasvumäärää. äillä toimenpiteillä pyritään saavuttamaan mm. kaksi tärkeää päämäärää. vaikka niitäkin on runsaasti tarjolla. Puisto on jaettu viiteen metsänhoitoyksikköön, jotta hoito toimisi tehokkaasti. Muutokset hakkuumenetelmissä ja hakkuufilosofiassa ovat olleet huomattavat niiden 150 v. Käytännössä tällä toimenpiteellä on kuitenkin vähäinen merkitys muuttolintujen osalta, koska muissa osissa Kanadaa ei ole saatu aikaan DDT :n käytön rajoituksia. hävittämällä kilpaileva pensaskasvillisuus ja suorittamalla harvennushakkuita. Turisti saattaa yllättäen kohdata puiston alueella myös karhun. Musta karhu näyttää hitaasti liikkuvalta ja vaarattomalta eläimeltä. Puiston läntisessä metsässä on kaiken kokoisia ja ikäisiä puita. Ontariossa on lintukantoja pyritty suojelemaan kieltämällä DDT:n käyttö. Niitä on tällä hetkellä 1/26 km 2. Puiston alueella olevien karhujen ruokkiminen ja jalkaisin lähestyminen onkin kiellettyä. Puiston alueella tavataan myös arvokkaita turkiseläimiä, kuten näätää, saukkoa ja minkkiä. Karhut tulevat mielellään hakemaan ruokaa leirialueiden kaatopaikoilta ja telttojen läheisyydestä. Vaarallisia tilanteita syntyy kuitenkin, jos ruoat on jätetty lukitsematta autoon tai ruoan tähteet on heitetty leirille. Metsänhoitaja johtaa hoitosuunnitelmia ja hyväksyy hakkuusuunnitelmat. Majavanpatoja näkee Ontariossa kaikkialla. Aikaisemmin metsänhoito ei ollut kiinnostuksen kohteena. Yhtenäinen luonnonsuojeluohjelma puuttuu. ALGONQUININ ELÄIMISTÖ Harmaa susi, punakettu, mustakarhu, pesukarhu, valkohäntäpeura ja hirvi viihtyvät alueen metsissä. Käytössä olevien patojen ohella siellä on runsaasti alavia niittyjä, jotka ovat syntyneet 111ajavien patoaltaiden täytyttyä liejulla. Susi syö pääasiassa valkohäntäpeuroja, joita on runsaasti, noin 400 600/26 km 2 • Susien on todettu tappavan erittäin harvoin hirviä, Majava on ihmisen jälkeen toiseksi tehokkain maiseman muokkaaja. Eräitä vakituisesti tunkioilla vierailevia karhuja on jouduttu siirtämään toisaalle puistoon. Sudet tappavat pääasiassa vanhoja, yli viisivuotiaita peuroja, kun taas autot verottavat nuoria peuroja. Majava on hyvin yleinen Ontariossa, ja sen tekemiä patoja voi nähdä kaikkialla. Siellä hakataan tavallisesti vain vanhat täysikasvuiset puut ja suurin osa puustosta jätetään hakkaamatta. Eri lintulajeja on noin 200, joista pesiviä 111. Hakattujen puiden tilalle yritetään saada nopeakasvuisia, kaupallisesti toivottuja lajeja
KA SALLISPUISTOT Maakunnallisten puistojen lisäksi Kanadassa on varsinaisia kansallispuistoja, joiden maisematyyppi vaihtelee huomattavastikin. Eikä lapsiakaan ole syrjitty. ja lapsille on järjestetty opastettuja retkiä. Elokuisin järjestetään susiulvojaisia, joissa soitetaan nauhurille tallennettua susien ulvontaa kovaäänisten välityksellä, jolloin lähistöllä olevat sudet kerääntyvät ulvomaan. Puiston alueella voi vuokrata tietyille järville moottoriveneitä ja kanootteja. Preerian miljoonapäisestä biisonikannasta voi nähdä myös jäänteen puiston alueella. Talvisin maakunnallisissa puistoissa voi harrastaa pilkkiongintaa, hiihtoa, eräretkeilyä ja mäenlaskua. Vuosisadan vaihteen tienoilla ylämaa tyhjennettiin asukkaista ja tehtiin metsäreserviksi. Yksinliikkujille on tarjolla merkittyjä patikkaja kanoottireittejä. INTIAANIT VÄISTYVÄT Cree-intiaanit hallitsivat täällä preerian ylämaita ennen valkoisen miehen tuloa ja assiniboinet asuivat varsinaisella preerialla, harjoittaen biisoninmetsästystä. Vaikutelmaksi jäi, että riittävän suuret ja hyvin suunnitellut luonnonsuojelualueet voivat tyydyttää vaihtelevan määrän erilaisia virkistys-, opetusja tutkimustarpeita. Vuonna 1930 alueelle perustettiin kansallispuisto. Assiniboinet joutuivat kuitenkin vetäytymään biisonin mukana länteenpäin. Lumikelkat kulkevat merkityillä reiteillä melkein kaikissa Ontarion puistoissa. Varsinkin syksyn väriloiston aikaan metsien näkymät ovat he/eitä. Aikuisille Algonq11inin puiston näkymiä hallitsevat lehtevä! vaahterametsät, jotka ovat syntyneet hakatt11fen havumetsien tilalle. O 15. Lähellä mantereen keskustaa, Manitoban osavaltiossa, sijaitsee Riding Mountainin kansallispuisto, jonka alueella voi tavata ikivihreitä metsiä, kukkuloita, laakioita, järviä ja luonnontilassa olevia koskia. Luonnonolojen muuttuminen merkitsee nykyäänkin intiaanin väistymistä. Amfiteatterissa voi kuulla ja nähdä esitelmiä puiston eläimistä ja historiasta. Näihin aikoihin alueelle saapui runsaasti uudisasukkaita, jotka alkoivat ylätasangolla harjoittaa voimaperäisesti biisoninmetsästystä ja hakata metsiä. Heille on kaikkiaan kuusi omaa leirialuetta. Näin on tapahtumassa parhaillaan James Bay alueen tekoallashankkeiden toteutuessa. E SITELMIÄ JA ULVO TAA IHMISTE J A SUSIEN ILOKSI Sekä maakunnalliset että kansallispuistot tarjoavat monipuolisia palveluita. Tavallista ihmistä ei ole unohdettu. Muutaman neliökilometrin laajuisella biisonireservaatilla turisteilla on mahdollisuus ikuistaa uljaita eläimiä autonsa suojasta. Heistä Riding Mountainin alueella on jäljellä vain hautausmaa. sa karhut palaavat monenkin kilometrin päästä alkuperäisille asuinsijoilleen. Niiden käyttöä suunniteltaessa on kiinnitetty huomiota sekä eräretkeilijän, klassisen luonnonsuojelijan, luonnon ystavan että camping-turistin vaatimuksiin. Algonquinin puistossa on mm. Luonnonvarojen säilyttämisen tarve ymmärrettiin kuitenkin ajoissa. Useissa puistoissa on tarjolla myös kaikkia kaupungin mukavuuksia: kauppoja, ravintoloita, autokorjaamoita, pesuloita ja muita palveluita. Valkoisen miehen mukana vyöryivät länteenpäin myös rautatiet. Tilalle tulivat Ojibway-intiaanit, jotka elävät yhä puiston tuntumassa reservaatioissaan. Ne saavuttivat Brandonin v uonna 1881. vierailijakeskus ja pioneerien savottanäyttely
L11onto-Liitto Kolmikymmenvuot1as Luonto-Liitto Kun Suomen luonnonsuojeluliitto joitakin vuosia sitten perustettiin, se sai Luonto-Liitosta valmiina nuorisojärjestönsä. lintukantojen seurantatutkimus, osallistuminen Suomen Punaisen Ristin järjestämään ympäristönsuojelukampanjaan sekä Alkon pullotutkimuksen jatkaminen. Lisäksi maa on jaettu kahdeksaan piiriin, joissa kontakteja hoitavat aluevastaavat. Tutkimustoiminnan osalta on valtakunnallisena projektina yhteistyössä Oy Alko Ab :n kanssa suoritettava selvitys Alkon pakkausten merkityksestä ympäristön roskaajina. Liiton muuta toimintaa tänä vuonna tulevat olemaan mm. Toiminnan tehostumisesta saatiin voimakas näyttö viime syksynä liiton aloittaessa opintokerhomuotoisen koulutustoiminnan. Luonto-Liitto ei kuitenkaan tuijota menneisyyteen, vaan on ryhtynyt määrätietoiseen nuorten kouluttamiseen tinkimättömään laajan näkemyksen aktiiviseen luonnonsuojelutyöhön. Merkittävintä on kuitenkin liiton jäsenlehden Molekyylin muuttuminen. Ensimmäiseksi opintojulkaisuksi valittiin ympäristönsuojeluasioita tavallista laajemmin käsittelevä Ympäristöaapinen, jota on levinnyt jo 2 500 kpl. Opintotoimintaa jatketaan syksyllä uusien julkaisujen käsittelyllä. Tällainen suunnittelu on tarpeen erityisesti satunnaisten toimintalamakausien estämiseksi. Viime vuonna aloitettu ja tänä vuonna jatkettava suoprojekti voi jo kerätä mukaansa suuremman osan liittolaisia. Tässä projektissa inventoidaan soiden linnustoa, kasvistoa ja marjastoa sekä pyritään löytämään koulujen opetustarkoituksiin soveltuvia soita. Organisaation lujittuminen merkitsee vastaavasti jäsenistön vaikutusmahdollisuuksien paranemista ja sitä, että jäsenet pääsevät paremmin osallisiksi liiton tarjoamista palveluista. Näihin projekteihin ei organisaation osittaisen löyhyyden vuoksi ole saatu vielä läheskään koko jäsenkuntaa mukaan. PITKÄN TÄHTÄYKSEN SUU NITELMA T Toiminnan voimistuessa ja toimintamuotojen lisääntyessä on katsottu välttämättömäksi myös keskipitkän tähtäimen (35 vuotta) rullaava toiminnan suunnitteleminen. Parin hapuiluvuoden jälkeen liitto on löytänyt selkeän toimintalinjan. Seuraavan kolmen vuoden toiminnan pohjan muodostavat opintotoiminta, ympäristönja luonnonsuojelun projektiotoiminta sekä uudestaan voimistettava luonnonharrastustoiminta. Ohjatun toiminnan puitteissa sitä on lukenut talven aikana kaikkiaan noin 800 liittolaista. Luonnonharrastustoiminnan vähitellen heikennyttyä nousi rinnalle luonnonsuojelutoiminta. 16 UUSI ORGANISAATIO Opintotoiminnan aloittaminen ei merkitse vain tiedon entistä parempaa leviämistä, vaan myös liiton kenttäorganisaation voimakasta lujittumista jäsenistön aktivoituessa. PROJEKTIT Perinteellisen kurssi-, leirija kilpailutoiminnan lisäksi liitto on ottanut toimintaansa laajat valtakunnalliset projektit. Suoprojekti tulee olemaan koetinkivi, joka vaatii jäsenistöltä paljon, mutta joka myös antaa paljon. Lyhyt toimitusaika (noin 2 viikkoa) mahdollistaa sen, että lehti voi kommentoida ajankohta1S1a luonnonsuojelukysymyksiä sekä tiedottaa jäsenistölle liiton toiminnot tuoreeltaan. Kerhojen ja liiton hallituksen ja toimiston välisistä kontakteista huolehtii kussakin kerhossa .erityinen yhdyshenkilö. Erityisen tärkeänä Luonto-Liitossa nähdään liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistysten yhteistyön lisääminen. Luonto-Liitto toimii tämän nuorisokonferenssin isäntänä. Aiemmin on esimerkiksi liiton kursseista ilmoitettu kerhoille kiertokirjeitse,. JULKAISUT Luonto-Liiton julkaisutoiminta on myös vilkastunut ja tulee edelleen vilkastumaan opintoja harrastustoiminnan myötä. TOIMINNAN PAINOPISTE SIIRTYI LUONNONSUOJELUUN Luonto-Liiton toiminnassa tapahtui murros 60-luvun jälkipuoliskolla. Liiton kansainvälisen toiminnan toistaiseksi ehkä merkittävin tapahtuma on syyskuussa Tvärminnessä pidettävä Itämerikonferenssi, johon on kutsuttu edustajat kaikista Itämeren reunavaltioista. Kampanjatoiminta alkoi vuoden 1971 Koilliskairaprojektilla. Vaikka tämänkaltainen suunnittelu vetääkin toimintalinjoja pitkälle eteenpäin, se antaa kuitenkin kulloisellekin hallitukselle täydet valtuudet omien linjojen ajamiseen. Lehti ilmestyy tänä vuonna 10 numerona. LuontoLiitto täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Vapaaehtoisen luonnonsuojelun rintama on kovin hatara niin määrällisesti kuin laadullisestikin; aukkojen täyttäminen on Luonto-Liiton tämän hetken päämäärä. Kaikissa toiminnoissa liitto pyrkii voimistamaan yhteistyötä muiden alan järjestöjen ja instanssien kanssa. Tänä aikana se on ehtinyt kasvattaa lukuisia luonnonihailijoita, -tieteilijöitä ja -suojelijoita, joista monet nykyään kuuluvat alueellisiin luonnonsuojeluyhdistyksiin tai toimivat muuten vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön kentässä
Opintosihteeri on tavattavissa ti ja to 1618. Rahat käytetään tarkoitukseensa. 1 000 mk pesien vartiointiin, 4 000 mk Suomen Luonnon metsäpeuranumeron kustannuksiin sekä 1 200 mk Nairobin kansallispuiston laajentamiseen (viimeksi mainittu on poikkeustapaus, sillä varoja aiotaan käyttää lähinnä kotimaisiin kohteisiin). Liitosta voi tilata mm. Rahoituskohteista päättää LuontoLiiton hallitus, ja rahastoa kontrolloi liiton vuosikokous. Luonto-Liitto on nuorten luonnonharrasta;ien ja -suojelijoiden valtakunnallinen järjestii, jonka toimintaan kuuluvat tJJm. Y mpäristöaapista (2 mk) ja Luonnonvalokuvauksen opasta (3 mk). opintopiirit, kesäleiri! ja julkaisutoiminta. D 17. Soitelkaapa numeroon 90-490 961. Nyt lehdet täydentävät toisiaan. Rahastolle voivat myös yksityiset henkilöt ja yhteisöt myöntää varoja. Luonto-Liitto toivookin, että kaikki henkilö't ja ,Yhteisö'!, jotka haluavat fll)'Öntää varoja kä,Ytettäväksi konkreettiseen uhanalaisten eläinja kasvilajien suojeluun, lahjoittaisivat varoja LuontoLiiton »Kotkatilille». Sen puolentoista vuoden aikana, jolloin se on ollut olemassa, se on jakanut yli 6 000 mk kotkien talviruokintaan, n. Maksuja vastaan jaetaan Molekyyli-lehteä ja maksut voi suorittaa postisiirtotilille 9086-1. Ne eivät jää kasvamaan korkoa. Yläk11va on kesän 19 70 Koilliskairavaellukselta, alak11vassa viedään ruokaa kotkille. Liitto ei kenties ole pitänyt tästä rahastostaan riittävän suurta ääntä, mutta silti on rahasto osoittautunut toimivaksi. 3 000 mk kotkaja muuttohaukkatutkimuksiin, n. KOTKARAHASTO Luonto-Liiton muusta taloudesta täysin erillään toimii ns. Tähänastiset varat on kerätty keväinä 1971 ja 1972 järjestetyillä kortinmyyntikampanjoilla. jolloin tieto on saattanut jäädä sihteerien pöytälaatikkoon, mutta nyt vastaavat tiedot leviävät suoraan jäsenistölle Molekyylin välityksellä. Postisiirtotilin nuJllero on 1308 921. Vuosijäsenmaksu on 5 mk, kannatusjäsenmaksu 10 mk ja ainaisjäsenmaksu 100 mk. Edellä mainittuj en alojen lisäksi Molekyyli sisältää myös artikkeleita eri luonnonharrastusten aloilta sekä lukijoiden välistä polemiikkia. Luonto-Liiton toimistosta tapaa päivittäin toiminnanjohtajan ja toimistosihteerin. Molekyylin uusiminen poistaa myös aiemmin esiintyneen osittaisen päällekkäisyyden Suomen Luonnon kanssa. Rahastoa ei ole tarkoitus pitää korkotuottoihin perustuvana, vaan varojen hupeneminen korvataan ajoittain järjestettävillä rahankeruukampanjoilla. Kotkarahasto, jonka varoja voidaan käyttää paitsi kotkiemme, myös muiden uhanalaisten eläinlajien sekä kasvien suojeluun. LIITY JÄSENEKSI Luonto-Liittoon voi liittyä jä', { ~,:[j~ , <i' ~ " .~r t/o ' ' ::seneksi jokainen nuon Ja itsensä nuoreksi tunteva
Osoitukseksi siitä, miten hatarin perustein koko suunnitelma on syntynyt ja millaista mielikuvitusta sen perustelemiseksi on käytetty, lainataan seuraavassa otteita piiriinsinööri Saaren muistiosta: »Merenkurkun maayhteys toisi teollisuutta laajoille maamme osille, jotka nyt ovat väestökatoaluetta. 40 milj. markkaa. On mahdollista, että KeskiRuotsin elintarvikehuolto esim. 8. markkaa, mutta arvio lienee jonkin verran liian suuri. KUORMITETTU PE RÄMERI Sekä luontainen että ihmisen aiheittama Perämeren kuormitus on hyvin voimakasta. Ajatuksen ajajista mainittakoon ins. Sittemmin Merenkurkun tiestä ovat kiinnostuneet muutkin, mm. Valtiovarainministeriö oikeutti TVH :n käyttämään suunnitelman tutkimiseen korkeintaan 25 000 mk. kg/v.» » J os Merenkurkussa olisi penger, voitaisiin Perämeren alue suojella Itämeren lisääntyviltä saasteilta. » »Maan pinta kohoaa Pohjanlahden rannikolla lähes 10 mm vuodessa. » » J os nyt suolaisen merivesitulvan johdosta joutomaana olevat 35 000 ha :n laajuiset rantamaat ja kivikot alkavat kasvaa puuta, voidaan tästä aiheutuvaksi hyödyksi arvioida 35 milj. Pelkästään Suomen puolelta Perämereen joutuvilla jätevesillä on suoranainen happea kuluttava vaikutus, joka on peräti puolet Suomen Itämereen (mukaanluettuna Pohjanlahti ja Suomenlahti) kohdistamasta vastaavasta vaikutuksesta.. kg/v, kun nykyisin koko silakkasaaliimme on 30 . » »Merenkurkun penkereen avulla Perämerestä muodostuisi 36 500 km 2 :n laajuinen, keskisyvyydeltään 42 m ja tilavuudeltaan 1 470 km 2 :n suuruinen sisäjärvi. . » ISKU PERÄMEREN J A MERENKURKUN LUO NOLLE Tähän asti esitetyissä suunnitelmissa (Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton muistio) ehdotetaan rakennettavaksi penger Suomen puolella läpi Vaasan pohjoissaariston aina Valassaarten luonnonsuoj elualueelle asti ja samoin Ruotsin puolella Holmögaddin saarelle asti. 1970 esitti mielikuvituksellisen suunnitelman ja sille vielä mielikuvituksellisempia perusteita. Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto. Penkereen avulla olisi ilmeisesti mahdollista estää kalojen karkuun pääsy. J os Perämeri muuttuisi makeaksi, voitaisiin sieltä pyytää esim. Merenkurkun syvin ja keskisin kohta sitten ylitettäisiin penkereellä tai sillalla tai alitettaisiin tunnelilla. Heikki Taimisto Merenkurkkua e1 saa katkaista Tien rakentaminen Merenkurkun poikki on taas esillä. » »Edellä olevan perusteella voidaan pitää ilmeisenä, että penkereestä koituisi Perämeren alueella vesiensuojeluhyötyä. Tiedetään, että kalat viihtyvät makeassa ja suolaisessa merivedessä hyvin, mutta murtovedessä, kuten Itämeren alueella, huonosti. Onhan Perämeren rannalla useita kaikkien hyvin tuntemia saastuttavia tehtaita, kuten Tornion ferrokromitehdas, Oulun typpitehdas ja lu kuisa joukko puunjalostuslaitoksia. Erään arvion mukaan kokonaishyöty tästä olisi 130 milj. . Lisäksi joet tuovat suuret määrät happea kuluttavaa humuspitoista ainetta, joka lisääntyy soiden ojituksen kiihtyessä. » »Puut tarjoavat myös näkösuojaa, joten kesäasuntoja voi olla tiheämmässä kuin muuten ... ja vesi tulisi lomakautena olemaan lämpimämpää kuin ennen. Kaiken kaikkiaan on pidettävä todennäköisenä, että maamme kehitysalueita voitaisiin täten lopullisesti supistaa pintaalan mukaan laskien yhdellä neljäsosalla ja asukaluvun mukaan laskien jopa 40 % :lla. Se olisi seitsemänneksi suurin sisäjärvi maapallolla. » »Perämereen istutettavista lohista saadaan takaisin vain 10 . Seppo Saari, joka Vesihallinnon Kokkolan vesipiirin piiri-insinöörinä 18. muikkua Puruvesi vertailuvesistönä laskettuna 100 milj. .. maidon ja lihan osalta voitaisiin osaksi huolehtia keskisen Suomen alueelta. Kokonaisen pengertien rakentamisella Merenkurkkuun, siis Perämeren muuttamisella makean veden altaaksi, kuten Kokkolan vesipiirin piiri-insinööri Seppo Saari esittää, olisi kaikkein tuhoisimmat vaikutukset Perämeren ja Merenkurkun luonnolle. Samalla nopeudella mataloituvat väylät ja satama-altaat.» 18 »Lisäksi poistuisi maan kohoamisesta aiheutuvat haitat. 20 % loppuosan tullessa kalastetuksi pääasiassa Tanskan vesiltä
Tässä yhteydessä mainittakoon, että Alskatin salmen pengertäminen ja hyvin pienen aukon jättäminen salmen keskelle on jo päätetty ja maata tuodaan jo Alskatin puolelle. Kalastuselinkeinolle aiheutuisi katastrofi. Perämeren tämänhetkinen puhtaus on Merenkurkun kapeikosta tulevien puhtaitten vesivirtausten ansiota. Lisäksi penger tuhoaisi korvaamattomia saaristoluonnon alueita. SAARISTOLUONNON TUHO Esitettyjen suunnitelmien mukaan rakennettaisiin penger Raippaluodon, Björkön ja Lappörenin saarien kautta Valassaarille. K URKUN KATKAISU TAPPAISI PERÄMEREN Merenkurkun pengertäminen, veden pääsyn estäminen Selkämereltä Perämerelle merkitsisi veden uusiutumisen loppumista ja hapettomien rikkivetyalueiden muodostumista. Oulun edustan makuvirheet kaloissa tai Kyröjoen vuotuiset kalakuolemat antavat tästä vain pientä esimakua. Perämeri eristettäisiin näin muusta I tämerestä ja sen vesi muuttuisi vähitellen makeaksi. Ns. E niten haittoja tästä koituisi Merenkurkusta pohjoiseen olevien jokien suualueilla. Virtausten tuoma happipitoinen vesi puhdistaa tehokkaasti varsinkin syksyllä ja talvella Perämeren syvänteet, joihin ei muodostu happikatoa ja rikkivetyä. Ennen Perämeren muuttumista ominaisuuksiltaan järveksi olisi merellä jyrkät suolaisen ja makean veden kerrokset. Vaasan pohjoinen saaristo, Lappören, Björkö ja Valassaarten luonnonsuojelualue muodostavat korvaamattoman saaristokokonaisuuden. Alue voisi olla todella arvokas luonnontieteellisen tutkimuk19. Saaristokalastukselle aiheutuisi Merenkurkussa valtavia menetyksiä onhan Merenkurkku Suomen toiseksi tärkeintä kalastusaluetta. VIELÄ PUHDAS PERÄMERI Kuormituksesta huolimatta Perämeri on tutkimuksissa varsinaisen ulapan osalta todettu huomattavasti puhtaammaksi kuin esimerkiksi Suomenlahti. Perämeri jäätyisi nykyistä noin kaksi viikkoa tai kuukautta aikaisemmin, ilmasto kylmenisi Suomen pohjoisosissa ja merenkululle aiheutuisi todellisia vaikeuksia jääpuristuksen ja jään paksuuden kasvaessa. Pengertämisellä, siis »kokonaispengerryksellä », olisi lisäksi lukuisia muita haittavaikutuksia, joita voidaan vain arvioida. tunneli-penger tai silta-penger-vaihtoehdoissa Perämeri säilyisi merenlahtena. Näiden virtausten v uodessa tuoma vesimäärä on peräti kolmannes koko Perämeren vesimäärästä. Veden vaihtuminen vaikeutuisi huomattavasti. Ympäristönsuojelijoiden on vastustettava kaikkia Perämeren veden vaihtumiselle tärkeiden vesiosuuksien pengertämistä. Perämerestä, »maailman seitsemänneksi suurimmasta sisäjärvestä » muodostuisi todellinen Iikavesiallas, jossa kalakuolemat saisivat valtaisat mittasuhteet. Valassaarten alue on lintujen muuton kannalta tärkeii levähdyspaikka. Vesi olisi tilassa, jossa sen saasteiden vastaanottokyky olisi olematon. Virtaukset Merenkurkussa kulkevat Merentutkimuslaitosten uusimpien tietojen mukaan pääasiassa kolmesta eri kohdasta : Holmön ja Ruotsin mantereen välistä, keskeltä Merenkurkkua ja Alskatin salmesta Raippaluodon ja manner-Suomen välistä. Kalastajat joutuisivat työttömiksi. Jos Perämeri aiottaisiin muuttaa suolattomaksi, se kestäisi Merentutkimuslaitoksen arvion mukaan kymmeniä, ehkä satakin vuotta. Haitat Perämerelle olisivat luonnollisesti pienemmät, mutta tähän asti esitetyissä suunnitelmissa on ehdotettu Alskatin salmen ja Holmön salmen sulkemista. Esimerkiksi Kyrönjoen saastuttava vaikutus ulottuisi nykyistä huomattavasti laajemmalle alueelle. Saaris topengerry ks et estäisivät kaksi kolmesta pää virrasta vähentäisivät tuntuvasti koko Perämeren saasteiden vastaanottokykyä. Merenkurkun ylittävän autotien rakentamiseksi on tehty erilaisia suunnitelmia, joista luonnonsuojelullisesti tuhoisin olisi umpinaisen pengertien rakentaminen Vaasasta Uumajaan. Samalla sen saastumisalttius lisääntyisi ja merenkulku vaikeutuisi. Ostrobothnia Australis, EteläPohjanmaan ruotsinkielinen luonnonsuojelujärjestö, aikoo perustaa Valassaarille meribiologisen aseman
Onhan Vaasan ulkosaaristo puhtaimpia alueita Suomessa; esim. Paikalliset asukkaat saavat suuren osan tuloistaan suoraan luontoa hyödyntämällä. Ympäristönsuojelun kannalta lauttaliikenne on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin Merenkurkuntie. Ratkaisut kehitysalueongelmiin ovat toiset. Vuoden 1971 lopulla 86 kansanedustajaa, pääasiassa kehitysalueiden lääneistä, tekivät rahaasia-aloitteen, jonka mukaan ryhdyttäisiin tutkimaan Merenkurkun maayhteyden kansantaloudellista. Tien rakentamisella olisi tietysti lukuisia heijastusvaikutuksia saaristossa. Täysin tutkimatta on se, miten ahtojäät kohtelisivat pengertä ja siltoja. Pohj oismaiden neuvosto ryhtyi osaltaan ajamaan hanketta. Kehitysaluepolitiikan kannalta tiellä voisi olla joitain positiivisiakin vaikutuksia, mutta esitetyssä propagandassa nämä ovat selvästi liioiteltuja. 2) 1) Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton muistion mukaan tarvLttaisiin maamateriaalia penkereeseen (louhikkoa, kivi ä, moreenia ja soraa): kokonaispenger 22,5 miljoonaa kuutiometriä S.lJaristopengerrykset 4,7 miljoonaa kuutiometriä 20 TURVATON MERENKURKUNTIE Tieturvallisuuden kannalta penger ja silta olisivat aika ajoin hengenvaarallisia. Valas saarilla riskilöistä todetut DDTja PCB-määrät ovat hyvin alhaisia. lä-Pohjanmaan maakuntaliitto) tien käyttäjien vuotuisesta 3 miljoonan käyttäjän määrästä ovat huikeasti liioiteltuja. Eniten tiestä hyötyisivät jotkut eteläpohjalaiset yritykset. 1) Ulkosaariston luonnolle maayhteys merkitsisi todellista katastrofia, mittaamattomien arvojen menetystä. KALLIS MERE KURSKUNTIE Taloudellisten seikkojen tarkempi tarkastelu jää tämän esityksen ulkopuolelle. Se, mikä saaristossa on nyt omaperäistä, rauha, olisi mennyttä autoturistien ja motellien tulon myötä. Olisihan alue samassa asemassa kuin Pohjois-Ruotsi nyt. EteläPohjanmaan kauppakamarien ja maakuntaliiton propaganda maayhteyden puolesta alkoi varsinaisesti 60-luvun lopulla. Tien alle jäisi ainakin yksi saariston ruokkiluodoista, Gråselsbådan. Merenkurkun tien kustannuksiksi on Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton muistiossa esitetty noin 300400 miljoonaa markkaa. Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitto esittääkin aivan oikein, että nuo rahat voitaisiin paljon edullisemmin käyttää johonkin todelliseen kehitysaluepoliittiseen sijoitu kseen. Saarella pesivät rinnakkain ulkomeren ja sisämaan, rehevien lehtojen ja ulkoluotojen lintulajit. Syysmyrskyt, Merenkurkussa yleiset hernerokkasumut ja jään muodostuminen tien pinnalle aiheuttaisivat todellisia vaaratilanteita. P AIKALLISTE ASUKKAIDEN VAIKEUD ET Saariston asukkaille, etenkin kalastajille olisi tie isku vasten kasvoja. Vuoden 1898 jälkeen on Suomessa kuollut kuusi ihmistä lauttaliikenteessä, kun taas maanteillä kuolee tuhat ihmistä vuodessa. Tasa-arvoisuuteen pyrkivän liikennepolitiikan kannalta lauttaliikenne on huomattavasti positiivisempi kuin Merenkurkun tie. Vaasasta Uumajaan on jo nyt tiivis lauttayhteys, jo ka aiotaan tehdä ympärivuotiseksi. Lappörenin lähes alkuperäisessä tilassaan säilynyt 8 km 2 :n saari on Valassaariin verrattavissa oleva todellinen helmi erikoinen vaihtelev uus metsätyype1ssa, puolikulttuurimaisemissa ja eläimistössä on sille luonteenomaista. Tien rakentaisi yhteiskunta; siis pääasiassa palkansaajat joutuisivat kustantamaan nuo 300400 miljoonaa markkaa. Valassaarilla on todennäköisesti maailman suurin riskiläyhdyskunta. Ja Ruotsilla on samat kehitysaluepoliittiset ongelmat kuin Suomellakin. Koko Suomen ja ulkomaiden välinen matkustajamäärä on nykyisin juuri tuo 3 miljoonaa. Teetettiin tutkimuksia, joilla sitten osoitettiin, miten »taloudellisesti elintärkeä ja halpa » maayhteys olisi. Se olisi uusi tulonsiirto palkansaajilta pääomalle. Arviot (Ete2) Tässä yhteydessä mainittakoon, että vaLtion luonnonsuojeluvalvoja on esittänyt, että maayhteys, jos sellainen toteutettaisiin, voitaisiin linjata siten, että tunneli aloitettaisiin Raippaluodon SöderuddeMta Panikesta. Läheiset saaristoalueet joutuisivat voimakkaan paineen kohteeksi. Kuvitelmat Etelä-Pohjanmaan uudesta kukoistuskaudesta ovat harhakuvitelmia. Ympäristönsuojelijoiden toinen tinkimätön vaatimus onkin: ulkosaaristo on jätettävä nykyiseen tilaansa. Tällöin Björkö, Lappören ja Valassaaret säästyisivät. Kalastuksesta (lohi, silakka jne.), marjastuksesta (puolukka, tyrni jne.), karjanhoidosta (lampaat vapaina saaristossa) ja jossain määrin myös metsätaloudesta saatavat tulot vähenisivät aivan minimiin. Saariston veneliikenne estyisi tuntuvasti penkereitten tulon myötä. Penkereihin katoaisi tietysti suuret määrät saariston harjuja ja luotoja. Ratkaisevan käänteen hanke sai v uosina 1970 ja 1971. Merenkurkkua ei saa katkaista sen kannalta. Onnettomuusriski Merenkurkun tiellä olisi ainakin satakertainen verrattuna lauttaliikenteen riskiin. MAA YHTEYSHANKE ETENEE Merenkurkun yhteydestä on alettu puhua jo 60-luv un alussa. Merenkurkuntie suosisi yksityisautoilua ja saastuttaisi ympäristöä (roskaantuminen), mitä taasen lauttaliikenne ei juuri tee
Hankkeen kustannusarvio on 9 milj. Tieja vesirakennushallitus perustikin aloitteen läpimenon jälkeen työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää näitä seikkoja. Vaasan luonnonystävien joukko kannattaa jo tässä vaiheessa suunnitelmista luopumista. Työryhmässä ei ole ainuttakaan biologia. PUOLUSTAJIA JA VASTUSTAJIA Innokkaimmin hanketta ajavat Etelä-Pohjanmaan kauppakamarit pääomapiirien edustajana ja maakuntaliitto kuntien edustajana. E telä-Pohjanmaa halutaan saada yksimielisesti kannattamaan tieyhteyttä; tässä on menty jopa niin pitkälle, että EteläPohjanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen hallitukseen on juntattu maakunnan »napamiehiä», jotka tärkeissä ympäristönsuojelukysymyksissä, kuten Merenkurkun maayhteydessä ovat esittäneet, että luonnonsuojeluyhdistys olkoon asiassa hiljaa. D 21. Toistaiseksi (helmikuussa 73) ei millään tavoin ole tutkittu maayhteyden vaikutuksia Perämeren ja Merenkurkun luontoon, vaikka yhteydellä olisi mitä valtaisimpia ympäristövaikutuksia. Neljä edustajaa on TVH:sta ja 1 edustaja liikenneministeriöstä. Suomen ja Ruotsin merentutkimuslaitokset ovat jo lausuneet kielteisen kantansa pengertievaihtoehtoon. Pengertie Raippaluotoon Merenkurkun pengertien ensimmäinen vaihe on toteutumassa. Seppo Saari. Vaasan edustalla olevaan Raippaluodon saareen voidaan aloittaa tieyhteyden rakentaminen, sillä Kprkein hallinto-oikeus on hylännyt paikallisen kalastusseuran valituksen, jonka Kalastajat ovat täysin ymmärrettävistä syistä vastustaneet M erenkurktm pengertietä. Pengertien lasketaan valmistuvan vuoteen 1975 mennessä. ainakin paikalliset tiedotusvälineet, ja poliittiset puolueet ovat suuren rahan ja maakuntaliiton painostuksen kohteena. Näkyvinä puuhamiehinä ovat olleet Maakuntaliiton toiminnanjohtaja Teuvo Lagerstedt ja Kokkolan vesipiirin piiri-ins. Mikäli hanketta päätetään edelleen tutkia, on vaadittava kaikkien luontoon kohdistuvien vaikutusten perusteellista selvittämistä. Vain siten voidaan taata näiden alojen riittävä huomioonottaminen kokonaisselvityksissä. markkaa. Tosin mahdollisuudet tähän ovat nyt tuntuvasti pienentyneet hallituksen »kehitysaluepaketin» jälkeen. E telä-Pohjanmaan pääomapiirien ja maakuntaliiton edustajilla on läheiset suhteet työryhmään ja jo työryhmän koostumuksesta johtuen on luonnonsuojelijoiden suhtauduttava valmistuviin tutkimuksiin hyvin kriittisesti ja estettävä mahdolliset pyrkimykset, joiden mukaan valtioneuvosto tekisi periaatepäätöksen maayhteyden rakentamisesta. Maakuntaliitolla on puolellaan mukaan 750 metrin pituiseen mantereen ja saaren väliseen pengertiehen olisi jätetvä runsaan sadan metrin väylä. Tähän asti esitetyille maayhteyssuunnitelmille on sanottava jyrkkä »ei ». kannattavuutta ja teknillisiä toteutumismahdollisuuksia sekä vaihtoehtoisten ratkaisumahdollisuuksien vaikutuksia Perämeren vesistöolosuhteisiin. TVH :n työryhmään on ehdottomasti lisättävä merentutkimuksen, vesienja ympäristönsuojelun sekä luonnonsuojelun asiantuntijat. Tunneliratkaisu olisi Perämeren luonnolle pienempi paha, mutta virtausten estäminen vaikuttaa edelleen Perämereen haitallisesti ja Merenkurkun saariston kohdalla tilanne eri vaihtoehdoissa on sama. Työryhmän alustava selvitys valmistuu helmikuun puolenvälin paikkeilla 1973. Tästä syystä esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto ajaa nyt tunneli-pengervaihtoehtoa. Pohjoisja Etelä-Suomessa sekä Ruotsin puolella suhtaudutaan hankkeeseen epäluuloisesti tai kielteisesti. Kaikki luontoon ja saariston asukkaiden elinehtoihin vaikuttavat seikat on tutkittava, mikäli selvityksiä aiotaan jatkaa. Lyhyetkin pengerosuudet aiheuttaisivat tuntuvia vaikeuksia saaristoliikentee//e puhumattakaan koko Merenkurkun ylittävästä penkereestä, j oka tappaisi Perämeren. Luonnonsuojelijoiden olisi saatava nyt kaikki maayhteydestä kärsimään joutuvat, kalastajat ja satamatyöläiset yhteiseen rintamaan luonnonharrastajien ja virkistyjien rinnalle maayhteyttä vastaan
Jarmo Eronen Maailmanpankin MERA-laina Ja Suomen suot Suomen Pankki on jokin aika sitten kieltäytynyt ottamasta huomioon ympäristönsuojeluaspektia eri investointivaihtoehtoja vertailtaessa. Koska nykyäänkään ei ole käytettävissä riittävästi pätevaa henkilökuntaa, kasvaa epäpätevien osuus suunnittelutehtävissä entisestään. Meraohjelman metsänparannusinvestoinnit sisältävät luonnonsuojelun kannalta positiivisia, neutraaleja ja negatiivisia toimenpiteitä. Positiivisina voidaan pitää avointen alojen istutuksia ja kylväjä kovilla mailla, usein myös lannoituksia ja taimistojen harvennuksia. Välinpitämättömyydellä ja tahallisella vääristelyllä täytynee olla taitamattomuuden o hella osansa tapahtuneeseen. Negatiivisia ovat mm. mk. Mitä on tulossa, osoittanee se, että muutamien pohjoisten metsänparannuspiirien ojitustavoitteita on tuntuvasti nostettu. Lisäksi näyttää siltä, että lainan varjolla vapautuu tavallisia metsänparannusvaroja entistä enemmän tuottamattomiin kohteisiin etenkin Pohjois-Suomeen. Maailmanpankki on myö'ntiinyt Suomelle 82 miljoonan markan lainan MERA-ohjelman toteuttamista varten. Tämä johtuu suurelta osalta siitä, että ojituksen suunnitteluun on käytetty jatkuvasti muihin tehtäviin koulutettua, vajavaisen suotuntemuksen ja taloudellisen ajattelun omaavaa työvoimaa. että ojitusalueelta on saatava 15 vuoden kuluessa takaisin sinne sijoitetut pääomat 7 ¼ % :n korolla. Tämä ei ole omiaan edistämään lainaehtojen edellyttämien taloudellisuuden ja luonnonsuoj elun vaatimusten täyttämistä. S110111en luonnonsuojeluliiton virallinen kannanotto on julkaistu tiimiin numeron sivulla 39.. Metsäammattimiesten (metsänhoitajien ja metsäteknikoiden) osuus tästä määrästä on kuusikymmentä henkilöä. Lainaehtoihin sisältyy lisäksi n. Tällainen tilanne syntyy Maailmanpankin myönnettyä Suomelle Mera-lainan määrältään 82 milj. Kiihtyvä metsiinparannustoiminta merkitsee uusia vaaroja suomalaiselle metsiija suoluonnol!t lisiiiintyvien ojien ja teiden muodossa. 22 äiden organisaatioiden suorittama käytännön ojitustoiminta ei monilta osiltaan tyydytä taloudellisuuden eikä luonnonsuojelun vaatimu ksia. Koska tämäntyyppisiä erehdyksiä pääsee jatkuvasti sattumaan, on ilmeistä, että nykyinen metsänparannuslaki tarvitsee pikaisia korjauksia, jotka vastaavat sekä suomalaisen metsäekonomian viimeaikaisia tutkimustuloksia että yhteiskunnan luonnonsuojelulle asettamia kasvavia vaatimuksia. Suomen Pankin olisi asetettava tällainen tuottovaatimus koskemaan soita ja vaadittava myös sen kentällä tapahtuvan valvonnan järjestämistä Tapiolta ja Metsähallitukselta. alkuperäistä eläimistöä ja kasvistoa tuhoavat soiden ojitu kset. Vieläpä luonnonsuojelualueiksi suunniteltuja soita on ojitettu. Jo vuosikausia ojitus on kohdistunut myös karuihin keidassoihin ja jopa Itäja Pohj oisSuomen aapasoiden nevoihin. Sekä taloudellisuus että luonnonsuojelun edut tulisivat riittävästi huomioon otetuiksi, jos ojituksille asetettaisiin samat ehdot kuin Maailmanpankin lainalle, t.s. Tällöin jäisivät avoimet ja vähäpuiset suot automaattisesti ojittamatta. Suomen Pankin olisi kuitenkin syytä ottaa kantaa luonnonsuojelunäkökohtaan siinä tapauksessa, jolloin kaksi investointivaihtoehtoa ovat yhtä tuottavia mutta toinen on luonnolle haitallinen, toinen taas neutraali. Lainmuutokset vievät aikansa, mutta nykytilanteessa olisi Suomen Pankin ja metsätaloutta valvovien elimien ehdottomasti vaadittava, ettei Maailmanpankin lainan aiheuttama kevennys Merarahoituksessa saa aikaan valtion metsänparannusvarojen siirtämistä tuottamattomiin ja samalla luonnonsuojelun vastaisiin ojituksiin. Koska tällaisille ojituksille löytyy useimmilta alueilta yh tä tuottavia investointivaihtoehtoja kovilta metsämailta, olisi valvottava, ettei varoja ohjaudu maisemallisesti häiritseviin ja suoluontoa muuttaviin ojituksiin. sadan uuden henkilön palkkaaminen metsänparannustehtäviin
Erittäin kiintoisaa olisikin saada mahdollisimman paljon uusia havaintoja niin positiivisia kuin kielteisiäkin eritoten 19 70-luvulta. Lauri Siivosen mukaan (Pohjolan nisäkkäät, Otava 1967) liito-oravan levinneisyyden pohjoisraja kulkee mutkitelIen Oulun eteläpuolelta Kuusamon tienoille ja itärajamme takana kohti koillista. Monilta osin vastaukset ovat edelleen avoinna, ja niinpä yritämme nyt uusin innoin vetoamalla jokaiseen Suomen Luonnon lukijaan. LIITO-ORAVAN MAHDOLLISUUDET VAHENEVAT Sysäyksen koko liito-oravakyselyyn antoi tietoisuus siitä, että nykyisen metsänhoidon seurauksena lajin elinmahdollisuudet ovat tuntuvasti supistuneet Suomessa, ja tämän myötä liito-oravat ovat monin paikoin voimakkaasti harvenneet tai suorastaan hävinneet. Yhdessä Fauna-lehden kanssa allekirjoittanut oli toteuttamassa yleisökyselyä, jonka tarkoituksena oli valaista liito-oraviemme nykytilannetta ja levinneisyyttä. Kooltaan sopivin lienee kottaraisenpönttö, ja sellaisia tulisikin sirotella metsiin pihapiirin ulkopuolellekin. Kyselyyn saapui 49 vastausta, ja kaikki levinneisyystiedot on esitetty oheisessa kartassa. Toisaalta em. Karttamerkkien avulla takavuosien havainnot on pyritty erottamaan nykyisistä, t11utta näin karkea jaottelu ei vielä anna ky llin valaisevaa kuvaa lajin viimeaikaisesta vähenemisestä. Asko Kaikusalo Lisätietoja liito-ora vasta Liito-oravan levinneisyydestä ja elintavoista ei tiedetä kovinkaan paljon maassamme. Yksinkertaisesti: keräämme tietoja liito-oravasta. Tämän rajan pohjoispuolelle jää vain Porttipahdan (!) havaintomme. = Liito-orava tavattu ennen 1960-lukua • = " 1960 tai sen jilkeen @ = " ennen ja jälkeen 1960 23. kyselyssä palL iito-oravan levinneisyy s Faunaan saapuneiden tietojen perusteella. Toisaalta sen eteläpuolella ilmenee suuria kysymysmerkkejä. Lajia on käsitelty tämänkin lehden palstoilla vuoden 1968 ensimmäisessä numerossa. Siinä Pertti Sulkava tarjoili omia havaintojaan lähinnä kysymyksiä aiheuttaviksi ärsykkeiksi. Nyt toivomme lisätietoja sekä levinneisyyskarttaan että seuraavassa esitettävään yleiskatsaukseen liito-oravan elintavoista saadaksemme mahdollisimman täydellisen kuvan lajin tämänhetkisestä asemasta. Eikö liito-oravaa todellakaan tavata pohjois-Pohjanmaalla tai »Yli-Kainuussa» . Tätä vähentymisilmiötä halusimme selventää. Laji pesii luonnossa vanhoihin tikkojen ja palokärjen koloihin, mutta kolopuiden kohtalo nykymetsissä on jo yleisesti tunnettu tragedia. Oheisessa kartassa ilmenee melkoisia aukkoja. Luonnonkolojen korvikkeeksi kelpaavat näköjään melko yleisesti myös linnunpöntöt. KOTTARAISENPÖNTÖISTA ON APUA Tärkeä syy liito-oravien vähenemiseen on pesäpuiden häviäminen
Eläinten itsekyhäämistä pesistä tuli sitä vastoin niukasti havaintoja. LEHTIPUIDEN HÄVITTÄMINEN VIE LIITO-ORAVAN RUOKAMAAT Kenties pesäpaikkojen puute ei sittenkään ole suurin syy sopeutumiskykyisten liito-oraviemme vähenemiseen. Hyvin. Kottaraisenpöntö"t auttavat jälkimmäiseen ongelmaan. Pönttöjä kannattaa ripustaa pihapiirin lisäksi myö's syve11J111äl/e metsiin. Niinpä se eräiden kertojien mukaan on kovin kiusallinen vieras pihapiirin pikkulintujen pöntöillä. Liito-orava on kesällä melko monipuolinen kasvinsyöjä se käyttää ravinnokseen erilaisia lehtiä, kukkia, siemeniä ja marjoja mutta talvella ruokapöytä on ankeampi. Silloin t lajin ravinto raiomunee valtaosin lehtipuiden silmuihin ja norkkoihin. jastui se yllättävä seikka, ette1vat liito-oravat pahemmin karta kulttuuria, vaan pesivät melko yleisesti sekä ulkoettä asuinrakennusten ullakoilla. Viime aikoihin saak24 Liito-oravan harvinaistumisen syytä on vaikea sanoa varmasti. ka haapaja koivumetsiköitä voittopuolisesti vihaava metsänhoito on hävittänyt lukemattomien liitäjien ruokamaat. Eläinravintoa liito-orava käyttänee enemmän kuin tavallinen kurre. I lmeisesti se on yhteydessä metsänhoitoon, joka vähentää sekä ruokamaita että p esäpaikkoja. Eräissä tapauksissa lajin kerrottiin asustaneen vanhoissa oravantai linnunpesissä. VÄHÄN POIKASIA Kirjallisuudessa liito-oravan poikasmääräksi tarjotaan 36, mutta Faunan kyselyyn saapuneet vastaukset kertoivat toista. Ainakin muutamissa tapauksissa liito-oravan tiedetään keränneen litramääräisiä varastoja, syksyllä marjoja ja talvella lepänurpuja
Tämän perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että luontaisten elinmahdollisuuksien heikentyessä myös poikasluvut pienenevät, mistä taas johtuu lajin yleinen taantuminen. luontaista kannanvaihtelua eri vuosina. Olisi kuitenkin kiintoisaa ttetaa, kuinka yleinen kyseisen vuoden kato oli sekä mahdolliset muut »huonot vuodet». Tiedot voi lähettää Suomen Luonnon toimitukseen (os.: Fredrikink. Eräs lajia luonnehtiva piirre on suunnaton säntillisyys. Toiveikkain liito-oravaterveisin A sko Kaikusalo 25. Nimenomaan rakennusten tuntumassa majailleita liitooravia tarkkailleet henkilöt kertoivat, että eläimet käyttivät liikkuessaan sekä tismalleen samoja kellonaikoja että samoja reittejä. 77 A, 00100 Helsinki 10), mistä ne päätyvät allekirjoittaneen kätösiin ja myöhemmin arkistoon, joka on kaikkien aiheesta kiinnostuneiden tiedemiesten käytettävissä. kyselyn perusteella paljastui, että vuoden 1966 pakkastalvena liito-oravat vähenivät joillakin seuduilla romahdusmaisesti. Kuten lähes kaikilla eläinlajeilla, myös liito-oravien kohdalla esiintyy ns. SÄÄNNÖLLISET ELÄMÄNTAVAT Myös liito-oravien käyttäytymisestä saatiin eräitä kiintoisia havaintoja. Liitooravien vihollisina mainittiin eräät pöllöt sekä toisinaan kissat. Em. usein jälkeläisiä oli ollut vain kaksi, toisinaan yksi ainokainen. Suhteessa ihmiseen ilmeni selvää kaksijakoisuutta, jotkut yksilöt ovat ylettömän kesyjä, toiset taas äärimmäisen arkoja tai suorastaan vihamielisiä. LISÄTIETOJA TARVITAAN Edellä on tarjoiltu lähinnä vihjeenomaisesti muutamia näkökohtia liito-oravan elämästä. Kaikki ne kaipaavat lisävalaisua, ja niinpä olemme vilpittömän kiitollisia jokaisesta kirjeestä, yhtä hyvin edellisiä havaintoja tukevista kuin niiden vastakohdistakin
kg, jos,ca si l,aka.n osuus oli 1,5 milj. Raumalla ja Uudessakaupungissa olevan teollisuuden vesiä kuormittavan va iku,ruksen huomioonottaen merkitsisi öljynjalostamon sijoittaminen Pyhämaahan suhoeellisen pitkän rannikon osan vesien pilaantumista. Satakunnan rannikkoalue on kaavaiLtu raskaasti teollistewks.i alueeksi (Satakunnan teolli suus III seutukaavaliiton selvitys 1972), pitää neuvottelukunta välttämättömänä, että laaditaan kokonaisva ltainen maan. P yhärnaan alueen työllisyystilanne on verrattav·issa kahteen edell.iseen si joituspaikkavaihtoehtoon, eli Porvoon Sköldvikiin ja Inkoon Kopparnäs Degerön alueeseen. Nykyää.nkiin kalastusammaoc,i on elinvoimainen. Alue on teollismnut nopeasti ja eri1ttäin voimakkaasti . Rannikon a lueeUa Eurajoki Kalanti (pääka lastusalue Pyh ämaa Pyhäranta) vuonna 1971 kokonaiskalansaalis oli 1,9 milj. P yhämaa on muutrotappioalue<tta, mutta toisaa lra alue on kohoamassa huomatta vaksi virkistysja lomailualueeksi juuri likaantuneiden Rauman ja Uudenkaupungin vesialueiden välisenä, lähellä sijaitsevana puhtaana alueena. Nyt on valittu uusi uhri. Usealta taholta on ehdotettu suurehkojen saa rialueiden varaammen kansallisesoi arvokkaaksi linnusconsuojelualueeksi Kettelin Pitkä luodon niemen ulkopuolelta. Pitkän taistelun jälkeen este Oy ja sen itsepäinen pääjohtaja joutui vat antamaan myöten Tvärminnes.tä ki.isteltäes·sä. Sen va,lttina ei ole tutkimuslaitosta eikä edes s,utä mainetta, minkä sen luonnon kauneus sille oikeuttaisi. Kajakulma,n saari, jolle öljynjalostamon sata maa on kaavailtu, on tärkein suojelukohde esitetyissä suu.nnitelmi ssa. Pyhämaan alue on luokitelru kulu tuskestä v yydeltään I uok kaan 2, mikä edellyntää ohjattua ja kanavoi.tua virki styskä yttöä. Selkämeren rannikolla vallitsee veden pohjoissuuntainen virtaus, jonka 26 ansiosta veden vaihtuvuus ja puhdistumis.kyky on hyvä. Neuvotteluku,nta huomauttaa myös sii tä, että jalostamon tieratkaisut saattavat pirstoa rannikkoalueen Rauman Uudenkaupungin väl illä ja aiheuttaa tuntuvia muutoksia luonnonolosuhteissa mm. Tilanne on samanlainen myös Närpiön Storskatan osalla. Suunnitellun jalostamon väy lä halkajsisi silakanpyyntipaikat ja jätevedet tulisjvat va ikuttamaan alueen ed ustalla sijaitseviin kalastuspaikkoihin. Pahinkaan luonnonihailijoiden rynnäkkö ei voisi tuhota Kajakulmaa niin perusteellisesti kuin sen tekee nykyaikainen rakennustekniikka hetj kun lumi, jää ja routa antavat myöten. Mutta nyt voi Kajakulman sijainnin jo paljastaa. Kajakulman seudusta, Pyhämaan KeLteli stä todettiin lausunnossa: YMPJi.RISTONSUOJELUN NEUVOTTELUKUNTA: "Pyhämaa.n Pyhärannan alue on lähes luonnonoilaisena säilynyt alue Uudenkaupungin ja Rauman asutusja teollisuuskeskusten välissä. lahtia pacoamalla. Pyhämaan kunnan, jonka asukasluku on noin 860, Liittämistä UUJteenkaupunkiin on ehdotettu kunnauudistussu unni telmassa. Tässä yhteydessä on myös otettava huomioon Porin ja Rauman vä lillä olevaa Eurajoen Olkiluotoa koskevat ydinvoimalahankkeet, joiden totcu.ttaminen aiheuttaisi suure.n, verraten pitkäaikaisen työvoiman tarpeen ja ennen kaikkea merkitsisi, että Pyhämaan Uudenkaupun gin saaristo Porin pohjoisrajan ja Uudenkaupungin etelärajan välisellä rannikolla jäisi lähes ainoaksi huomattavaksi luonnoncilaiseksi alueeksi. Neuvouel ukunnan miele tä P yhämaan alue on erittäi,n korkealuokkainen alkuperäisen luonnon alue, jon,ka biologinen tuotanto ja tuleva virki styskäyntöarvo on suuri. hse Kajakulman saareen suunnitellaan öljysatamaa. Alueella noi,n 20 ruokakuntaa harjoittaa ammattikalasru sta ja noi_n 25 ruokakumaa sivuammattikalastusta. Pyhämaan asukkaiden toimeentulo on suurelta osin riippunut kalasmksesta. kg, lohen 9000 kg ja siian 71 000 kg. Koska mm. kg, josta silakkaa 1,5 milj. Vaikka suu1u1iteltu väy lä ja satama-alue ovat jalosta motoimi11taa silmälläpitäen sijaintinsa puolesta hyvät, huomauttaa neuvottelukunta kui,tenki.n, että jalostamon normaalis,ta käytöstäkin aiheutuvat haitat heikentävät alueen virkistyskäyttöarvoa. Kajakulman, Hylkikarin, Sancakari,n ja Harmaalettojen saa ret. Kajakulman äärelle Pyhämaan Ketteliin perustetaan Neste Oy :n uusi öljynjalostamo. Ympäristönsuojelun neuvottelukunta antoi lausunnon uuden öljynjalostamon sijoituspaikasta ja esitti arvion kunkin vaihtoehdon luonnosta. Oljynjalostamon sijoittaminen P yhämaahan aiheuuaisi sen, että suurin osa Rauman ja Uudenkaupungin vä lis-tä rannikkoaluetta joutuisi ympäristömuutosten kohteeksi. 60) totesi: "Tämän harvinaiJSen kaunii,st i toteutetun teoksen tarkoituksena lienee ollut Kajakulman suojelun korostaminen, ja saa ren luonto näyt-rääkin olevan monipuolinen ja edustava." Tekijät eivät kirjassaan paljastaneet, missä Kajakulma sijaitsee. Ammatcikalastuksen osuus saa liista on noin 90 0/o. Vuosien 1962-1970 kokonaissaa liån vuosikeskiarvo ranru1kon Eurajoki Kalanti alueella oLi 1,8 milj. Tässä yhteydessä neuvotteluku11ta viuttaa Uudenkaupung,in kauppakamariosaston lausu ntoon. Selkämeren happitilanne on kaikkina vuodenaikoina hyvä. Yleisesti on todettava, että saari.stoluonco on erittäia1 herkkää kulumaan. Si,ihen kuuluvat mm. kg, lohta 7000 kg ja siikaa 90 000 kg. Tärkein kalastuksen alue on Pitkäluodon edusta, joka on Ketteli,n vieressä. Vaikka P yhämaa onki11 muuttotappiokunta, kärsii Rauman Uudenkaupungin alue kokonaisuutena jatkuvasti työvoimapulasta. Kuluwksen sieco on sitä huonompi mitä ulommasta saa ristosta on kyse. Oljynjalosramon maantieliikenneyhteyksien ympäristöä muutt,ava vaikutus oli·si tässä va,ihcoehdossa varsin suun. Raadeltavana Kajakulma Vuonna 1968 ilmestynyttä Pentti Valmusen, Vappu-Erika Koskisen ja Bertil Blomqvistin "Kajakulma" -teo,sta arvostellessaan Marjatta Haapanen (Suomen Luonto 2/1969, s
Neuvottelukunta vi,i,otaa edelläesiteotyihin perusteluihi n, joiden rnukaan neuvottelukunta e,i pidä ro.ivottavana Suomenl ahden kokonaistilanteen huomioonottaen, että sinne enää perustettaisiin uuteen paikkaan öljynjalo,ramo. D 27. Jalostamo sijoitetaan renkaalla merkitylle alueelle. Nyt sinne tulee Neste Oy :n uusi öljysatama. Ympäristönsuojelun neu vottelukun ta toteaa, että ympäristönsuojelun kannalta uuota öljynjalos.ramoa ei tule sijoittaa Inkoon Kopparnäs Degerön alueelle, P yhämaan Ketteliin eikä Lappohjan SyndaleniLn . Yl eisen ympäristönsuojelun kann alta rannikon suojelu on varsin kiireellinen tehtävä. Valtioneuvosto paam, että Neste O y :n uu si öljynjalostamo sijoitetaan KettelLin. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto voi pyyhkiä suunnitelmistaan Kajakulman saaren, josta oli suunniteltu laajahkon linnustonsuojelualueen osaa. P yhämaaJ1 mannc:·ja saa risrnalue on eräs nii stä !Vlcrikarvian ja Lokalahden vä lillä sija:tsev ista harvois,ra jäljellä ole vista läh es luonnontilais.ena säil yneistä kohtei sta , jotka vi,elä on rnahdollista suojella vähemmän luontoa ras1tta vaa elinkei.notoirnimaa Ja virkistyskäyttöä va rten. P yhämaan Ketteli on arvokas suojelualue, jonka tulevan virkistysarvon yhteiskunnallinen hyöty selvästi ylittää reollisuuskäytöstä saatavan hyödyn." Pli.ATOS Ympäristönsuojelun neu vottelukunnan sanaa kuunneltiin, mutta sitä ei noudatettu. käy ttösuunnitelma Varsin ais-Suomen/ S::ttakunnan alueelle, ennenkuin koko rannikkoalue on suunnittelemattomasti täytetty teollisuudella
Etelä-Suomessa luonnon suojelun tarpei,ta ei ole toisoaiseksi riittävästi tyydytetty. Metsäluonnon osa lta tarvitaan joukko koskematvomia näytreitä ns. Näyttää myös si ltä, että jo lähutulevaisuudescsa jouduttaneen antamaan erityisiä määräyksiä mm. Sen vuoksi metsähallitus onkin kehittänyt luonnonhoitometsän käsitteen aktiivisen luonnonsuojelun aikaansaamiseksi. Valtion maille ei kuitenkaan enää ole tarpeen perustaa uusia luonnonpuistoja. Lakisääteiset ja metsähallituksen luonnonsuojelualueet Koko maata ajatellen on todettava, että Pohjois-Suomessa on laki,sääteisesti luonnonsuojeluun varattuja alueita pinta-alaltaan riittävästi sen jälkeen, kun "Koilliskaira-suu.nnitelmat" ovat toteutuneet. Seiskarointi uhkaa kansallispuistoja Metsähallituksen moninaiskäytön pysyvän työryhmän 6. Metsien käsittelystä luonnonsuojelualueilla Metsäluonnon suojelu on tähän asti hoid ettu sekä kansallisettä luonnonpuisto:ssa rauhoittamalla. Metsähalli,rukses:sa onkin tällä hetkellä perusteilla Ylä-Lapin ja Enontekiön luonnonho,itometsät yhteensä lähes 20.000 km 2• Näiden muodostamisen jälkeen suojamets,ien käyttö ja käsit-tely tu levat saamaan tarkoituksenmukaiset puitteet. maankäyttösuunn.itelmien Uutta luonnonsuojelulakia laati va komitea on jättänyt mietintönsä Komi,teamietintö 1969: B 24) kevääLlä 1969 ma,ata lousministerille. aarnjosia. 2. Tätä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Sora vara t olisi myös in venroi,tava ja niiden käyttöä säädeltä vä esim. Nuorten metsien aktiivista hankkimista on luonnonsuojelun tarpei s,i,in pidettävä kiireellisenä jo metsäekosysteemin geeniperi.nnönkin kannalta, si llä mei llä on metsäluonnos-sG mme enää vähän luonnonmukaisesti sy ntyneitä taimistoja tai nuoria metsiä. Paitsi erilaisia kai vannaisia tämä koskee metsä luonno.n osaita soita ja niiden hitaasti uusi utuvia turvevaroja ja lisäksi harjuja ja niiden soravaroja. kansal lispuistorauhoitusten on lähdettävä aivan toiselta pohjalta ku.in nykyi,si n. Moninaiskäytön pysyvä työryhmä toteaa suunnitelluista rauhoituksis-ra s·euraavaa: 1. Uudistumattomat luonnonvarat Moni11aiskäytön työryhmä toteaa, entä uudistumattomien luonnon varojen käyttö on toistaiseksi suu1111ittelematonta. "luonnonpuistotyyppisiä" metsiä, jotka edustavat erilai sia metsäluontotyyppejä. Kun kiinnostus rurvevaroihin lisäänty y kaisvuturpeen kysynnän Ja energiapulan kasvaessa, soi den siirtäminen niiden lu onnonvarat turvaavaan lakisääteiseen rauhoi:rnkseen on perusteLru.a soiden suojelua tyydyttävässä mitassa. Soiden rauhoitus ojitukseha on maan eteläosan yks.i,tyismailla kiireellinen tehtävä. Luonnonpui stot ovat välttämättömiä lähinnä tutkimuksen kannailoa, muota uLkoihrnn ja virkistykseen n~itä ei voi da käyttää. 1923) nojalla tehtäviä rauhoituksi,a oli,si harkittava nykyistä tarkemmin ja suunniteltuja rauhoirubia koordinoitava mu,iden samanaikaisesti vi reillä olevien kanssa. erityisiä eli "kansallispuistorauhoituksia" ei ole tarpeellista lisätä, mutta sen sijaan saattaa olla 28 perusteltua harkita joidenkin asetuksis,a mainittujen säännösten tarkistamista nimenomaan puuston uudistunisen kannalta. Seuraavassa muistio julkaistaan kokonaisuudessaan ( kursivoinnit toimituksen): "MU ISTIO Metsähallutuksessa on yhä selvemmin tullut esil le käsitys, jonka mukaan nykyisen luonnonsuojelulain (v. Luonnonsuojelulain nojalla tehdyt rauhoitukset ovat va rsin yksipuolisesti pyrkineet passiiviseen säil yttämi seen. Moninai skäytön työryhmä toteaakin, entä nimenomaan ns. Tähän lienee osasyynä se, että monet ihmisen työja eli,nympäristöä uh_kaavat vaarat on entis.rä selvemmin tiedostettu. Ne ovat osoittaneet myös alkuperäisen luonnonsuojelun mahdollisuuk~en riippu van siitä, millä tava lla maankäyttöä suunni,tel laan j,a kuinka luonnonvaroja hyödynnetään yhte~skunnan tarpeibi. Tämän vuoksi metsäisten luonnonpuistojen ei tarvitse olla kovin suuria, koska varsinkaan metsäeläimistön jatkuva säilyttäminen niiden varassa ei ole mahdollista. malmien etsiminen ja louhinta tehty luvanvaraiseksi, jo. Nykyinenkin luonnonsuojelulaki antaa tähän mahdollisuudet, sillä asetuksessa voidaan mainita, miten ka11sa llispuisitojen metsiä kussakin erityistapauksessa on hoidettava ja uudistettava. 3. Näihin määräyksii,n on sisä llytettävä myös luonnon suojelun tarpeet. Ehdotus on kuitenkin jäänyt toteutumatta. Valtion mets,,ssa suojeLu on jo riittä vän pitkälle toteu oettu, joten metsien srn.rtaminen luonnonsuojelun piiriin koskee yksjtyismai•ta. Etelä-Suomessa valtion mailla sijaucsevat jo seuraavat luonnonpuistot: Salamanperä 12.7 km 2, Häädetkeidas 5.6 km2, Sini vuori 0.6 km2, Vesijako 1.2 km 2, Vaskijärvi 8.0 km2, Karkali 1.0 km2, Jussa rö 0.4 km 2 ja Ulvinsalo 25.0 km 2 yhteensä 54.5 km 2 • Lisäk si metsäh allitus on varannut aarnialueita 117.1 km 2• 2. jonkun sovi tun suunnttteluhorisontin pituisen ajanjakson puitteissa. Kun metsä luonto kaikilta osin on uudistuva luonnonvara, rauhoitus on itseasiassa vain toimenpide, jolla vaikeutetaan ja hidastetaan metsäluonnon uudistumista. Kansallispuiston tyyppusissä mets.issä on tietysti tarpeen säi lyttää riittävästi ns. 197 3 päivätty muistio antaa järkyttävän kuvan siitä, millä tavalla eräät metsähallituksen henkilöt käsittävät luonnonmojelun. suojametsäalueen käsittelystä ja suojelu sta turismia silmälläpitäen. Metsäluontoa koskevia ns. Moninaiskä ytön työ ryhmä toteaa myös, että "Koilliskaira-suunnitdmassa" on mm
Erityisesti sienien ja marjojen tai m uiden luonnontuotteiden tuotantoalueiden olisi kuitenkin jäätävä jokamiehen oikeuden ulkopuolelle. T ämä kuuluu po hjo isille ihm isi lle , samenja suo me nheimo isille, Kirjailija R eino Rinne Kuusamosta hyökkäsi metsähallituksen moninaiskäytön ylitarkastaja Pertti Seiskarin ajatuk sia v astaan Pohjolan Sanomissa ]. Me rauho i1 amm ekin riisto hakkuilta, myrkytyksihä ja 1urhaha tallaamise lta ku nhan saamm e te idän näppinne irti alueistamme , kunhan iästä po hjoisesta maas ta joka ei kuulu e1e län puunjalostusja wauifilosoFe ille. Käytännössä jokamiehen oikezts tekee meidän maassamme useimmista metsäalueista sellaisia retkeilyja ulkoilualueita, joita mm. 1972 katsoen olleensa aiheetta syytöksen kohteena ja pitäen todellisena syynä y leistä kasvuideologiaa. K oordinoitu suunnittelu Luonnonsuojelul ain noja lla perustettav iksi suunnitellut kansalli spuistot on alun alkaen suunniteltava yhteistyössä seutukaa va liittojen kanssa siten, että ulkoiluun ja retkei lyy n varattava t metsäalueet tul evat vastaamaan luonteeltaan luonnonhoitometsiä ja mieluummin siten , että nämä käsitteet sama istetaan suunnilleen siten kuin esi m. vastaa REI NO RI NNE pinla-a lah aan sopivan koko ista Ete lä-Suo men pi täjää." Te idän 1äy1yy kokea lu onnonsuoj elu tässä eriko is1apauksessa J ulkaistu Pohjolan Sanomissa 8. Koskien rakentami.nen on työryhmän käsityksen mukaan maassamme myös loppuun asti rotemettu. Muna minkä vuoksi hurjitte puheilla o n ainoastaan ihmisen j a elämän kuin suunniltanne Pekka Bo rgill e rahallisesti arvo to n kate, joka romahtaa ja häne n kaltaisill ee n eläm änsuojelun ajaji ll e 1eidän silmi enne salaman iskusta j a sen sij aa n eu äj ulmistclisitte häv iää sudenko re nnon sii ven Koilli skairato imikunnassa hav in aksi pou1ailm aa n. Vi es1itän 1eille herra filosofian to hto ri: Tää ll ä pohjoisessa meillä on alu eita rauho ite ttavakli ihmi stä ja koko elämänkenttää varten , ei enää järin paljon rai ska amatto massa tilassa , mutta vähin sentää n v ielä. Tämä korvaa osinain laajojen retkeil yalueiden tar vetta, mu tta e, luonn ollisesti poista sitä kokonaa n. Moninaiskäytön pysyv än työryhmän muistio esittää, etta siemen Ja ma,·jojen keräämistä olisi ryhdyttävä rajoittamaan niiden "tuotantoalueiksi" määrätyillä alueilla. Mik äli retkeilyalueiden ta!ousmet sien puustoa suojell aan metsähallituksen ohjeki rjeiden ja mm. eläin-ja kasvilajin häviä miseen ". Sanotte herra fil osofi an tohtori: Te idän puuhillanne herra fil osofi an 1o hto ri "Ell emm e vo i lu o pua nyk yisestä lu onno nvaroje n o n epäi lemällä yle n mää rin rahakatella, riistos ta, niin run sentavan run saas1i että sen all e 1ukeh1·.a u maailmanmeno jo htaa täll i tava lla yhä useamman peura, pyy, kuukke li , karhu , ah ma ja ihmin en. osoitt aa teidän autuaasti unohtanee n , eu ä aarni alu eet ikää n kuin ette ti etäi si sitä jatkuvasti ovat vasemman käden va ras1o inti a, oikea n ehkä pikku hiljaa seiskaroilava n; tie1ämä11ä, ikää n kuin tei ll e ei o lisi selviö: j umalaisell e puunjalostu steoll isuudell e . 10. 1972. koko pohjoisen elämänkenlän rinnalla j a puolesta Siva ll atte herra fil osofi an tohiori : te id än ja kunniall istcn toimeksiantajien ne ''O ulanga n kansall is puis1on alue laaj ennuksin een rahallises1i j alojen aike iden mi1ätö imi seksi. ten tässä yhteydessä luonnonsuojelu on u,lotettu myös uudistum attomiin luonn onvaroi hin. 1972 julkaistu n tekstinne arm o illa ja käs issä niin mei ll ä perustettaisiin ik ään kuin täyttä ymmärrystä va illa. kuin muu Euroo ppa, jonka ryöstetyn rikkaud en Sanontanne herra fil osofian tohtori lähteet pulppuava1 kolmannessa maailmassa, "luonnonja kansa llispuis1ojenja nii hin ve rrattavic-n osin myös meid än po hjo lassamme. tää edellä esitettyjen huomautu sten perusteella tärkeänä, että maank äyttösuu,nnjtelmat etenkin metsäluonnon osa.lta laaditaan seutusuunn ittelun kanssa koordinoidusti siten, että samanaik aisesti otetaan huomioon luon nonsuojelu ja luonn onvarojen akti,ivinen hoico sekä ulkoil un ja vi rki sryksen tarpeet. Seiskari vastasi R inteelle oodil/aan 14. Sen sijaan jo nkun Pekka Bo rgin . mei llä O n kuitenkin mujstettava, jokamiehen oikeus turvaa metsä luonnossa liikkumisen ja mm. Moninaisk äytön pysyvä työ ryhmä Metsäneuvos Heikki Karimaa Y limetsänhoitaja Pentti Ritoniemi Moninaiskäytön ylitarkastaja Pertti Seiskari Y limetsänhoitaja Olav i Toivokoski" 29. ma rjojen ja sienien poiminnan. 11. Euroo pan suurimmat kansallispuistot ja l\:l ikä ala Kan adan pinnasta on metsälu on toa , tu leva isuuden Suomi eläisi rikkaa mpaa elämää mikä tundraa tulitteko ajate ll eeksi. He rra fil osofian tohto ri Murratte suuta he rra filosofi an tohto ri: minkä filosofi an. Etelä-Suomessa taaja mien ympäristöi hin on sijoitettava juu,ri tämäntapaisia suojelualue1ta kunkin taaJaman tarpeen mukaisesti. Vai n täll ä tavalla mon in aiskäytön vaatimuk set tulevat ka ikki a osapuoli a tyydyttävä ll ä tavaJ! a ra,tka,il9tuiksi. T ulevaisuudessa saattaa näiden tuotto tull a va rsjn merkitykselliseksi ja olisi ehk ä otettava korva us,oa harkionaessa huomioon. K eski-Euroopassa on totuttu nimittämään kansallispuistoiksi. 11.1 972 raskaana henkilöko htaisena menetyksenä, muu1en se tuskin 1e i1ä j ärky1täisi. , tokko mei ll ä todella tarvitaankaan Borg teki , näin suuria rauhoi tettuj a pint a-aloj a." sai teidät nii n suunniltan ne , että näytitte Jos Suomen vi imeise t erämaa t ei ,•ät o lisi kirjoittaneen c-räid c-n korrupt io n rampaullamien päätöksentuo ttaj ien Helsingi n Sano missa 9. Meosien suojelu turvaamall a myös niiden uudistuminen lisää tietyissä vaiheissa ennenkaikkea riistan, mutta myös marjojen ja sienien tuottoa. po hjo isen teurastuskom it,.assa tai /j a He rra wattifilosofi , suurimpien suo malaisten yksi tyiskapila lisci en, taiste len kuin 1aiste lenkin lo ppuun as1i kai kki en Suo men vahio n metsien yksinomistaj ien , Kitkaj ärve n ves ien , Kuu samon koskie n, metsä hallicuksen harvaluku isten virkamislen soiden j a rotko laaksoj en , punahonkakanka iden, neuvott eluissa, virk istysmacko illa , saunaillo issa. v iide n v uoden kulutt ua silä ei enää ole. monitoimikoneiden uloste ita Milloin vi im eksi todella hiljentyneenä kuu ntel itte kaikkialla kaikkialla . 5. ''Tä llä he1kcllä peru ste laan maa ham me Miksi Kan adan j a Suo men kansa lli spu istojen eräi tä luo nnon-ja kan sa lli spuitoj a, verlaa min e n jotk a ovat pinta-alaltaa n Euroopan suurimpia. 11. ja sillan takaiseen saarelm aa nkin, eivä t puhu millo inkaa n pyy1ä pienempien puolesta. että ns. Ja ihm ise n luut. Tässä samalla: }'hä minuajä rk y11ää liki vuode n He rra filosofian lo hro i, 1akain en jos tei dän ja 1oim eksian taj ienn e sa llilaa n keksintönncKansall ispu is1ojen ''ra ppeutuvien ·suoj ella' Suo men luon1oa mets ien" voimme ku vi1e lla että vuonna 1990 si it ä on 1ähtee nä sopivas1a käsi ttcl}'stä, se iskaroinn is1a, kannoko i1 a, raiskio ita , haisevia lamm iko ita, Väitätt e herra fi losofian tohtori; rivo metsäautotie joka niemeen, notkoon Luo nnon suoj elij at tekö vas1akohta, viho ll inen. 4. luo nnonsuoj elupuh eu a. Ai va n niin. "K oilliskaira-suunn itelm assa" on tehty. metsä hallituksen aa rni alucidenja soiden rauho iMurehditte herra fil osofi an 1ohto ri: tuksesta" meillä o n Lapissa laaja suojametsäalue ... Yhteenveto Monin aiskäytön pysyvä työryhm ä piPertti Seiskarille O)'I eläville ja m yö he mmin 1ulevill e , lin nuillckin j oiden heimot saattavat o lla miljoonia vuosia vanhempia ku in ihm isen. "K oi lliskairasuunni telmassa" esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti tu rvaamalla myös metsäekosysteemin uud istuminen, se aiheuttaa suojelualueen puuraaka-aineen tuocossa nii,n suuren vajauksen, entä tämä n tyyppiset alueet on joko o,rntta va va ltiolle tai sitten korva ttava tuotannon vajaus alueen omistaja lle vapaaehtoisesti tehtävä llä sopimuksell a. niistä samana pä ivänä puhuminen , senhän Pekka .
Sen pudottaminen joukosta pois vähentää yhteispinta-alan melkein puoleen. Ihmisen ilmaantuminen on suuresti lisännyt metsäpalojen tiheyttä leiritulien, kaskenpolton ja muun tulenkäytön vuoksi. Muistion edellä luetellut tavo,itteet valmi~relevat selvästi maaperää sille, että virki,s.tysja luonnonsuojelualueetkin pyritään muuitmmaan tuotan.toalueik6i, joille ulotetaan meosätaloudeJLi,srn toiminoaa. Tätä taustaa vasten puheet vanhojen metsien rappeutumisesta ja uudistamistarpeesta tuntuvat "hätävarjelun liioittelulta". Muisttiossa todetaan allekirjoittajanakin esiimyvän Pertti Seiskarin lempiajarns kansallispuistojen metsien "rappeutumisesta" Ja "uudistustarpeesta", ajatus, jota suomalaisen luorrnonsuojeluLiikkeen edustajat ovat harvinaisen yksimielisesti vastusta30 neet (vrt. esim. salamaniskusta ja palaa joko osittain tai kokonaan tarjoten kasvupaikan sukkession varhaisille vaiheille, mm. Nykyisistä luonnon suojelualueista huomattava osa perustettiin juuri sen vuoksi, että kypsään ikään ehtineet metsät vähenivät huolestutta van nopea,sti (ks Peitsa Mikolan kirjoitusta tässä numerossa). Oikea johtopäätös tästä tietenkin on, ercä joko laajennetaan entisiä tai perustetaan uusia ja suurempia. Onhan luonnonsuojelu yksi moninaiskäytön muodoista. Kansainväliset kansallispuistosäännötkin sallivat tämänkaltaisen uudistamisen. On kauhisrnva,a, että tällaisi,a ajatuksia nyt esinääkin mon1,naiskäytön edustajaksi ioseään kutsuva ryhmä. Myönnettäköön, että alueet ovat monen lajin kannalta todella pieniä. Lisää siis tarvitaan. Harhaanjohtavaa on lukea "eteläsuomalai,sten" luonnonpuistojen pinta-aloihin Kuhmon Ulvinsalo, jonka metsässä on varsiJ1 pohjoinen leima. Vanha , täysin luonnontilainenkin metsä syttyy esim. On tietenkin perusteltua ehdottaa myös nuorten, luontaisesti syncyne·iden metsäikäluokkien s.isällyttämistä luonnonsuojelualueisiin. D. 2. Päätelmät Metsähallituksen moninaiskäytön pysyvän työryhmän 6. Kohta 3. Suomen Luonto 4/1972, Suomen Luonto 6/1972 ja MolekyyLl 2/1973). Eri asia tietenkin on, jos kulojen avulla voidaan turvata sellaisten kasvija eläinlajien säilyminen, jotka muuten katoavat luonnostamme. enaa tarvita uusia luonnonpu,i,stoja nykyi,sten kansallispu,i,stojen metsiä on niiden "rappeutumi6cn" vuoksi uudistettava jokamiehen oikeuksia on marjojen ja •sienien keruun osalta joillakin alueilla pyri,otävä rajoittamaan. Keskieurooppa laisten tunsnen ryntäys Suomen lähes koskemauomiin erämaihin on vakuuttava osoirns sä itä, että tällaisia a.lueita todella tarvitaan. että Pohjois-Suomessa ei enaa Koilliskaira-suunnttelmien toteutumi,sen jälkeen tarvita uusia kansallispuistoja valtion maiHe ei Etelä-Suomes6a Metsäpaloilla on tärkeä tehtävä sunä tapahtumassa sukkessiossa jonka kautta metsä kehittyy. Puheet "rappeutumisesta" ja "pass iivisen luonnonsuojelun" tehottomuudesta kumoaa suomalainen luonto lois,tavasti, sillä meillä on onneksi lukuisia esimerkkejä monien satojen vuosien ikäisistä mets,i,s.tä, joita ei toisrniseksu ole "sei,skaroitu". Kulontorjunnasta huolimatta on ilmeistä, että metsäpaloja on nykyisin enemmän kuin ennen ihmisen aikaa. tehty vertailu KeskiEurnopan kansallispuis.toihin ontuu. Epäselväks,i jää, kenelle oikeus näihi,n luonnonvaro,ihin jäisi moninai,skäy1;töä pohtivan työryhmän mielestä. Kohdassa 4. 1973 päivätyssä muistiossa todetaan mm. Toisaalta vanha ikimetsä saattaa säilyä palamattomana satoja vuosia. Kun lopuista vielä pudotetaan suot, saaristoluonto ja lehdot, jää vanhaa eteläsuomal,aista ikimetsää nykyisten luonnonpuistojen piiriin todella vähän. Tutkimustulokset eivät kuitenkaan nykyvaiheessa osoita tällaisten suojelutoimien tarvetta. Puuntuoton ja luonnonsuojelun väLille syntyy helposoi ri 1 sciriit,aa. Esimerkiksi Englannin "kansallispuistoja" ei ole lainkaan hyväksytty YK :n lueoteloihun juuri siksi, että ne ei vät ·täytä kansainvähsiä vaatimuksia. Mui,sttiossa rodis,tellaan sekavan takaperoisesti, että "metsäisren lu011nonpuiscojen ei tarvitse olla kovin suuna, koska varsinkaan metsäeläimistön jatkuva säil yttäminen ni,iden varassa ei ole mahdollista". on sikäli merkillinen, että siinä pulmtaa,n luonnonvaroista, joista huolehtiminen ei kuulu metsähallinnolle. Luonnonsuojelijoi,den on oltava valppaana, että mu.istion perjaatteet eivät pääse käytännössä toteummaan. Keski-Euroopan maiden epärnivoista tilaa ei Suomessa pidä nähdä tavoitteena vaan varoittavana esimerkkinä. lehtipuille. Käytännön kokemus osoittaa, että nykyisillä vähäisilläkin suojelualueilla on huomattava merkitys eräiden ikime[sälaji,en viimeisinä turvapaikkoina. Työryhmä tul,kitseekin tilanteen päin vastoin. Tiheään asutuissa maissa on pulaa pinta-alasta ja siks,i luonnonsuojelualueidenkin perustami,nen on vaikeata. Muistiossa esitetyt edellä Luetellut näkemyktSet ovat jyrkäs.ci ristiriidassa niiden periaaitte,iden kanssa, joiden mukaan maamme vapaaehtois·et luonnonsuojeluj,ärjestö,t coimivat. Onhan Suomi ollut metsien pei.tossa jääkaudesta lähtien. S eiskarointi uhkaa kansallispuistoja TOIMITUKSEN KOMMENTTEJA On ymmärrettävää, jos valtion metsätalouden yksioikoinen edustaja toteaa, että Pohjois-Suomessa on kansaLli,spuisroja jo n.1ttavasn ja että etelässä luonnonpuisroja tarvitaan enää vain yksityi smaille. Saman kohdan viimeisessä lauseessa esitetään jokamiehen oi,keuden rajoiotam ust,a sienestyksen ja marjastuksen osaLta. Näi,tä ei kuitenkaan pidä tehdä hävittämällä samojen puistojen parhaita osia, vanhoja metsiä
Siinä todetaan mm: "Ka.ikkialla metsä luonnossa, myös soilla, se (kehitys) johtaa laji,~n ja yks,ilöiden keskinäisen tais-telun seuraUJksena heikompien laj ien ja yksilöiden vähi1ttäiseen kitumi.seen ja kuolem iseen ja koko metsäluonnon köyhtymiseen. Sen voi jokainen itse todeta kulkemalla metsässä avoimin silmin ja korvin. Se on pystynyt tunkeutumaan jopa kirkkojen saarnatuoleihin ja eduskunnan puhujapönttöön, sanoo y limetsänhoitaja Väinö Koi v i s t o . kasveille välttämättömi ä aineita sisältävät kuolleet lehdet, neulaset ja muut karikkeet lahoavat nopeasti ja ravinteet vapautuvat uudelleen puiden ja muiden kasvien käyttöön. Tämä biologinen valhe on saastuttanut valtaosan metsäluontoa koskevista lehtiartikkeleista sekä radioja televisio-ohjelmista. 93) hän julkisti metsäekolog:asta omaperäisen käsityksensä, joka sittemmin on saanut melko laajaa kanna.tu\9ta puumuo:·tajien keskuudessa. 10., 3. Kun menemme va nhempaan metsääJ1, käy luonto köyhemmäksi ja hiljaisemmaksi. Ravinteiden kierto, joka nuoressa metsässä tapah[ui melko nopeasti, on täällä lähes pysähdyksissä. Koiviston näkem ys on sikäli luonnon suojelem iselle vaa rallinen, että hän sanoo itse olevansa luonnonsuojelija, mu<tta määrittel ee luonnon suojelun tavoitteet toi sella ta vo111 kuin muut ja kääntää usein mustan va lkoiseksi. Valhe on pesiytynyt järkyttävän paljon myös kouluopetukseen. Viime vuoden loppupuolella ylimetsänhoi,taja Koi visto palasi uudelleen aiheeseen Aamulehdessä syyttäen luonnonsuojelijoita biologises,ta va lheesta, kun nämä esittävät koskemattomien lu onnonmetsien säästämistä luonn onsuojelualueina. Lehden 30-vuotisjuhlanumerossa (2-3/ 1968, s. Muita vastineita lehti julkaisi 30. Puut ovat 'pumpanneet' maasta kaikki saatavi&Sa olevat rav inteet ja ne ovat nyt varastoituneena paksuun, lahoamattomaan humu skerrokseen . Maa n ky lmenemi sen vanhemmissa metsissä aiheuttaa etenkin kuusi, joka 31. Jos meillä olisi tilaisuus tutkia tarkemmin myös maata, niin me sa,isimme selville syyn näkemiimme muutoksiin. Intensii visen metsätalouden uucL,stami s-, lannoitusym toimenpiteet ovat siten talousmetsässä periaatteessa täysin yhdenmukai set luonnonsuojelun perusvaatimusten kanssa." Suomen Luonnonsuojelu yhdi styksen järjes,tämässä ti!aisu.udessa 2. Sen seurauksena run saasti typpeä, fosforia, kalia ym. Myytti kuoleman suojelusta Yhtyneiden Paperitehtaiden ylimetsänhoitaja Väinö Koivisto on julkituonut käsityks-iään luonnonsuojelun ja metsätalouden suhteista jo useiden vuosien ajan, mm. Vanhassa aarnimetsässä on lahoamaton karike ja humu speite hyvin paksu, sen alla oleva maa kylmää ja pieneliöstöroimi.nta pahasti häiriintynyttä. 12. 11. Hiljaisuuden rikkoo ehkä tikan naputus sen etsiessä ravinnokseen kuolevissa puissa vielä eläviä toukkia. Oheisessa kirjoituksessaan hän oikoo harhakäsityksiä. Ne, joilla on tilaisuus käydä laaja-alaisen vanhan aarniometsän keskialueella, voivat todeta kas vipeitteen äärimmäisen yksinkertaisuuden ja aistia todellisen luonnon hautausmaan tunnelman . Aamulehdessä 6. Aamulehden luvalla julkaistaan seuraavassa Koivi ston en si mmäinen puheenvuoro ja kaksi siihen tullutta vam netta. Vuoden 1966 ensimmäi sessä numerossa hän keskusteli Pe11Jtti Linkolan kan ssa jul·istaen mm . "BIOLOGINEN VALHE VAARISTAA KASITTE ITA M etsäluontoa koskevaa keskustelua rasittaa nykyään laajalle levinnyt harhakäsitys, että luonnontilaan jätetyt metsät kehittyisivät vanhetessaan sekä kasvistansa että eläimistänsä puolesta rikkaiksi ja monipuolisiksi ja niin ollen myös halutuiksi retkeilykohteiksi. Hän pitää itsestään dvä nä, että nopeasti kasvava metsä puuntuottajan toiveuni on osoitus luonn on ja elämän rikkaudesta kun taas kypsä ikimetsä erikoi sin e elämänmuotoincen on hänestä köyhä ja "siellä esiintyy kaikki se kurjuus, mitä vanhuus, kylm yys, sairaudet ja nälkä voivat me,tsä luonnossa ai kaansaada" (Koiviston näkemys Pyhä-H äkin kansallispui,stosta, julk. Aukeilla ja nuorissa metsissä on maan pinta kesällä melko lämmintä, humuspeite ohut ja karikkeita lahottava pieneliöstötoiminta vilkasta. 1972). Lyhyesti voidaan todeta, että maa humusja karikepeineineen on tällaisilla alueilla vaikeasti sairasta. Kulot l,wnnon terveydenhoitajia Yks,inkertaine:n totuus asiassa on täsmälleen päinvastainen. Luonnonsuojelu (rauhoittamalla alue koskemattomaksi) on tällöin itse asiassa kuoleman suojelua, huolenpitoa siitä, että luonnon säälimätön tai stelu voi tapahtua rauhassa ja että meillä on tilaisuus seurata kuoleman majestee,rin kätten töitä." Talousmetsästä hän totes.i samassa yhteydessä: "Kysymyksessä on siten elämän ja sen jatkumisen suojelu sanan täydessä merkityksessä... että luonnonsuojelualueita lu.kuunottama,tta kaikki metsät on alistettava puun tuotannon palvelukseen. 11., 6. ja 18. 11. Erityi,sen vaaralliseks.i Koiviston tekee luonnonsuojelulle se, että hän opeuraa ajatuksiaan Hel si ngin yliopiston metsäopi~kelijoille H yy tiälän kesäkursseilla muka luonnonsuojeluna. 11. 1969 hän puolusteli metsämaan auraamista katsoen sen edistä vän luo.inonsuoje·lua : " Koska muokkauksella voidaa n Iisäksi parantaa maa n fysikaalisja ominaisuuks,ia, li sä,tä es,imerkiksi kanalintujen jauhinkiv ien saa ntimahdollisuuksia ja rypypaikk oja, jos eh kä suo;aja pesi mäpaikkojak in, 111111 mLnä näkisin, että luonnonsuojelun nimissä on kohtuutonta mo1tn a metsämaan muokkaus-ra." Samassa yhteydessä hän julki toi myös huol ensa P yy nikin mäntyvanhusten kohtalosta. Suomen Luonnon palstoilla. Viitaten muihinkin luonnonsäästiöihin hän ehdotti näiden uudistamista hak kuin . Sen vaikutukset tuntuv at voimakkaana koko yhteiskunnassa. Aukoissa, taimisroissa j,i nuorissa mets.issä on rehevä monilajinen kasvipeite sekä run saasti hyönteisiä, lintuja ja muita eläimiä
Luonnonsuojelun tunnuksena oli vielä muutama vuosi sitten männyn taimi ja sitä suojaava ihmiskäsi. Tällainen 'maisemakonservatismi' on pohjimmiltaan puhdasta ihmisen itsekkyyttä, halua itse nauttia näkymistä vä littämättä s11ta, mitä luorn10ll e tapahtu u tai mitä lapsemme joutuvat myöhemmin näkemään. Järkyttä vä esimerkki tästä on metsämaan muokkausta vastaan käyty kii vas kamppailu. Metsäluonnolla on nälkä Kun ihminen on perustanut palokuntia ja luom~t mahdollisimman tehokkaat kulontorjuntajärjestelmät, se on samalla riistänyt luonnolta sen oman terveydenhoitokeinon. sen , euä lasten syntyminen on ihmiskunnan säilymisen ehdoton edellytys, eivät osaa soveltaa samaa totuutta metsään. Ellei kaikkialla olis.i läheisyydessä voimakkaasti v1ljeltyjä ja lannoi1ettuja peltoja, joilla esim. Koko metsäluonnolla on huutava näJkä. Puut ovat coki ainoat kotimaiset kasvit, joiden viljelyllä on huomattava taloudellinen merkitys. Henkilöt, jotka täysin tajuavat esim. Biologisen va lJ1een seurauksia ovat myös meosien ikärakenteeseen kohdi stu vat vääristyneet käsitykset. Seutusuunnittelun suuret va ikeudet virkistysaluekysymyksissä perusrnvat huomattavalta osalta näihiJ1 suuren yleisön kieroutuneisiin käsityksiin. Asia on vakava etenkin sen vuoksi, että auraus on ilmeisesti ainoa kei,no, jolla esimerkiksi Lapin väsyneet, veden va ivaamat ja kylmät maat saadaan parannetuiksi. Viime vuosina on metsäluonnon ra vinnehukka huomattavasti lisääntynyt, kun puiden kuorinta on siirtynyt joko varascopaikoilla tai tehtailla tehtäväksi. Koiran pentuja, kanan poikasia, porsai ta ja va rsoja kyllä ihai,llaan, mutta nuoren elävän taimiston kauneutta ei yleensä nähdä eikä arvosteta. Kulot ovat s.iten coimineet luonnon omina terveydenhoirnjina. Kun salaman sytyttämät kulot ovat pyyhkäisseet yli maiseman, ovat myös luonnon metsät uudistuneet ja si,ten vanhat ja sairaat metsät ovat muuttuneet nuoriksi ja terve iksi, parernmi lla maapohjilla lähes a1na lehoipuu valtaisiksi metsiksi. On mitä valitettav inta, että velkamme luonnolle on tehty epäselväk,si levittämällä perusteetonta uskoa metsäluonnon rikastumiseen, jos vain jätämme sen rauhaan tai käsittelemme puustoa va roen. Ne ovat hävittäneet vanhan puusukupolven, parantaneet metsämaan ja luoneet siten edellytykset uuden rikkaan luonnon syntymi selle. Tämä on paha kolaus paitsi metsätaloudelle ja maamme talouselämälle myös luonnonsuojelulle. Suomi ei ole ainoa maa, missä maisemaa on käytetty luonnonsuojelun nimissä keppihevosena. Jos niiden viljely hylätään, niin mi.kä elinkeino voi sen korvata. Suomen Metsähallitus alansa ykkönen Piitkälle tulevaisuuteen vaikuttava seuraus on päätös luonnonsuojeluas1a111 siirtämisestä maatalousja metsäministeriöstä sisäasiainministe. Korvauskeinot ovat yksinkertaiset: selvät uudistushakkaukset, mieluimmin paljaaksihakaten, kulotukset, maanpinn an muokkaus ja lannoitus. Jos siirrytään ns. Esittämättä ainoatakaan biologista syytä on auraus perusteellisesti tuomittu maisemallis.in perustein ja sen vuoksi, että auraukset vaikeuttavat retkeilijöiden kulkemista. sietävänä lähes kaikaruimpia kankaita Pitkälle kuusettuneet maat eivä.t muuksi muutu, ellei luonnon kulo tule pelastajaksi. Länsi-Suomessa alueilla, joissa viimeiset kasket poltettiin yli 100 vuotta sitten ja joissa on harjoitettu uudistushakkuita välttä vää harsintametsätaloutta, ovat metsät pitkäLle kuusettuneita, humuskerros vahva ja sairas, puuscon kasvu hidasta ja muu metJSäluo11to maapohjan edellytyksiin nähden köyhää. Nyt on tunnukseksi nostettu kuollut kelo. Luonnonsuojelun kannalta tuskin löytyy mitään yhtä hyvää tilalle. Itsekkyyttä llmei,nen pääsyy biologisen valheen syntyyn ja leviämiseen on ihmisen halu säil yttää maisemat koskemattomina. Myytti kuole1J1at1 suojelusta tunkeutuu varjoa kille maapohjille lukuunottamatta. Englannissa on kii vaasti vastustettu lammaswloudella täydellisesti hävitettyjen metsäalueiden jälleenmetsitystä samoi.sra sy istä kuin Suomessa vastustetaan vä lttämättömiäkin avohakkauksia. Koska olemme riistäneet luonnolta sen oman parannuskei.non ja siten aiheu~caneet metsäluonnon kurjistumista, olemme velvolliset sen luonnolle ta vaLla tai coisella korvaamaan. viherhakkeen käyttöön, lisääntyy metsäluonnon ravinnehukka moninkertaiseksi . Koulujen opettajilla on edessään va ltava työ lasten kauneusihanteen ohjaamisessa nykyistä laajaalaisemmaksi. Käydyn 'auraussodan' seurauksena ovat erityisesti kaupunkilaisten ja nuori son mielipiteet kääntyneet suoranaisesti metsätalouvta vastaan. Seurauks.et alkavat näkyä. Taimis.roja ja nuoria metsiä ei pidetä tarpeellisina, vanh oja vain . Metsän pitää olla kuolemaisi llaan ennenkuin se kelpaa maalarin tai valokuvaajan malliksi. Knrvausvelvollisuuttamme lisää huomat32 ta vasti se, että olemme sadan vuoden ajan kuljettaneet metsistämme pois suuret määrät kasvinravinteita hakatuJ1 puutavaran ja aikaisempina aikoi.na myös hakosonnan valmistamiseksi kerättyjen oksien ja neulasten mukana. riistaeläimet voivat käydä ruokailemassa, näkyisi metsäluonnon todelli.nen köyhy ys vieläkin selvemmi.n. Lannoitus on siitä erinoma.iJ1en keino, että me voi mme sen avulla ratkaisevasti pa rantaa myös kasvatetta vassa metsässä samanaikaisesti sekä puun tuotancoa että muun metsäluonnon ra vi.rrnonsaantimahdollisuuksia
ta33. Kiirjoj,ruksesta saa helposti käs,ityksen, että ylimetsänhoitaja Koivisto vastustaa kaikenlaisia suojelualuei1ta, joissa sä,ilytettäisiin osa koskematonta ja alkuperä,istä luontoa kasveineen ja eläimineen. MeLkoinen osa linnustostamme on kolopesijöiitä. Nä,i<tä uhattuja eläimiä ovat esim. Ihmisten a,setnamat pöntöt suuresti lintujen pulaa. Suurimmat Ja arvokkaimmat eläimemme asustavat juuri näissä metsätalouden kannalta arvottomissa metsissä ja suoalueilla, jotka ni•ihin sisältyvät. Mutta eivät eläimetkään tule toimeen peLkällä ravinnolla, vaan ne tarviitseva,t turvalli•sen ja rauhaLlisen ympäristön, missä ne voivat elää ja Lisääntyä. Toi'Setkin linnut tarvitsevat koskemattomien metsien honkia ja keloja pes.äpuikseen. 10.1972 "IKIMETSIEMME PUOLESTA Emme ole koskaan kuulleet, että luonnontilaan jätetyt meosät kehittyisivät vanhetessaan sekä kasvistonsa että elä,imistönsä puolesta riikka,iks1 (= lajien lukumäärä), mutta lajit, jotka asu.tavat vanhoissa koskemattornissa 'ik,imensissä', ov,at eläimistömme aatelia. Täten vain vahv;aoksaisimmat ja tukevirm..,at puut sove!.tuvat kotka,n pesäpuibi. Yhä useammin kotkat joutuvat turvautumaan kolmiomittaustorneihin, joissa pesät ovat aliwises,ci vaarassa. Pöllöistä helmipöllö, varpuspöllö, vi,irupöllö ja hiuripöllö pesivät ontoissa pui,ssa. Tämä kyllä riippuu suuresti su,iitä, millaista metsää paikalla a.ukai,semmin on ollut; lehtoa, korpea vai kangasmetsää. Mi,tä tulee kauneUJteen, olisi aina mui,steota va, ettei kauneusleikkaustakaan arvostella tekohetkeLlä eikä heti sen jälkeenkään". Nykyaikaisen metsänhoidon ansiosta useilta eläimi.Jtä tuhotaan niiiden mahdolli'Suudet tähän. Eni•ten tällaista alueota tarviitsee metsäpeura, jota tavataan Suomessa ainoastaan Kuhmon seudun erämaa-alueella itärajan tuntumassa . Mutta puiden ka,svaessa vähenee myös valo ja täten myös kasvillisuus. Varsinkin suuret petolinnut, kuten kotka. ovat helpotinaneet huutavaa asuntoMyös nisäkkäät tarvi.tsevat puunkoloja sekä onttoja puita pesäkoloikseen. Kuitenkin nämä luonnonsuojeEjoiden 'saastUJttavat' kirjoituks,et koskevat rutseasiassa hätätoimenpitettä, joilla saataisiin vidä jäljellä olevia tyypillisi.ä ja esimerkillisiä alueita myös jälkipolville muistoksi s,i,itä, miLlaista luonto joskus aikaisemmin on ollut. Yhtyneiden Paperitehtaiden ylimetsänhoitaja Väinö Koivisto Aamulehdessä 25. Metsänjalostuksen takia kotkille ei enää nykyään riiitäkään pesäpuiita. Tunnetu,immat kolopesåjämme lieneväit kuitenkin kottarainen ja telkkä. Luettdoa voisi ja,tkaa seuraavilla Lajeilla: ciai,set, joita maa,ssamme tav;ataain seitsemän pesivänä, puukiiipijä, leppäLimu, kirjosieppo, harmaasiieppo, uuncukyyhky ja naakka. Nämä lajit tekevät metsus,tä rukkaita ja arvokkaita. Tosin nekin saattavat kaatua joko myrskyssä tai kirveen iskuista. Edelly,tyksenä on, että me toimillamme po.i,st,amme mensäluonnoo nälkää, emmekä lisää si,tä. Hiljaisuuden rikkoo silloin tällöin haukan ta.i ka,rpin huuto tai tikan koputus (nykyään myös usein moottorisahan räminä tai suihkukoneen ääni). Valikoselkä.t~kan tulevaisuus on täysin riippuvainen antoista pui•sta ja keloiista. Sitten hieman tästä hautausmaatUJnnelmasta. Asia on aivan erj,tyi,sen ikävä sen vuoksi, että se merkiitJSee myös epäluottamuslausetta metsähallitukselle näiden asioiden hoitamiscsata. ri,öön. Toivottavasti eduskunta ennen lopullisen päätöksen tekoa teettää tutkimuksen s,i,itä, löytyykö mi&tään maailmasta valtion laitosta, joka olisi hoitanut luonnonsuojelukysymyks•et yhtä kaukonäköisesti kuin Suomen metsähallitus. Aika,isemmin val.koselkätikka ol[ yleisempi, mutta kanta on vähentynyt roima,sti ja käsittää ny-kyään enää muutama parin. Midestämme tällainen erämaan hi•Jj,aiisuus on lievästi sanottuna suurenmoista. Näihin lintuihin kuuluva,t kaikki tukkamme: käpytikka, piikkutilkka, valkoseLkätikka, pohja,ntwkka, harmaapääoiikka, palokärk,i sekä t~kkojen sukulainen käenpiika. Tämän kirjoittajan käsityksen mukaan sellaista ei mistään löydy. Emme ole koskaan kuulleet, että kotka oLi,si tehnyt pesänsä aaiva,n nuoreen metsään saati johonkin taimi5toon. Myös lannoiueilla on suuri osuus rehevyydestä. Metsäluonnon hoiitamisen osalta se merkitsee hedelmällisen luo111non, hyväksi tehdyn työn vaikeu,tumista ja tulok,settoman riitelyn alkamista. Kuitenkin tällaisia puita tarviitseva,t monet linnut ja muut eläimet. Ennen kaikkea pyritään nämä säilyttämään asuinsijoiiksi uhamille kasvija eläinlajeille, jotka ovat tällaisi•sta alueista täysin riippuvaisia. Metsänparannus,työssä kuinnitetään huomio heti vanhentuneeseen puuainekseen. TyypiHisiä esimerkkejä ovat lepakko ja liiito-orava, joka on vähemmän tunnettu elintapojensa ja sen takia, että se liikkuu hämärän aikaan ta,i öisin. Tietenkin voidaan väiittää, kuten edellämainirnssa kirjoituksessa, että aukoi,s,sa, taimis.toissa ja nuorissa met~ssä on rehevä monilajinen kasvipe,i'te sekä runsaasti hyönteisiä, Lintuja ja muuta eläimiä. Kyllä nämä 'hautausmaat' ovat sittenkin kauni,impia ja kunnioitusta herättävämpiä kuin jotkut taimikot tai ns. Puun tulee kestää kaaatosa,teet, syysmyrskyt, talvella lumen paino sekä myös valtavan risulinnan oma paino. Myös se on luonnollista, että kasvillisuus on rehevämpää aukoissa ja taimi,s:toi,ssa, siHä mitä enemmän valoa, sitä enemmän on myös kasvillisuutta. Myös toinen suurpeto1inr.u, kalasääski, tarviitsee tukevia pesäpuita, joskaan se ei ole yhtä vaativainen pesäpuun suhteen kuin kotka. suuret petoeläimemme ja petol.umtumme, lähinnä kotka ja muuttohaukka. Kotkan pesäpuun tuJlee olla vahva ja tukeva. On aivan eri,tyi<sesti syytä korostaa, entä memä on kaikki mahdollisuudet hoitaa metsätalountamme nii111, että me tuotamme paitJSi runsaasti puuta myös tervettä, rikasta, vaihtelevaa ja kaunista.k.in metsäluontoa. Iäkkää,t lahovikaaiset, ontot puut ja varsinkin kelot hakataan heti ensimmäisinä. Monet muut linnut pesivät myös koloi,ssa ja osa mainiituistakin tekee toismaan pesänsä muualle
1972. Todiste koskemattomien erämaa-alue,iden suosiosta ovat valtavat retkeilijäjoukot, jotka vuos.ittain samoileva,t kesällä ja talvella näi,llä alueilla varsinkin Pohjoi,s-Suomes·sa. Esim. Meidän ei tuli si katselLa metsiämme ainoastaan taloudellisi,sta syi,stä. Tämäkö on sitä kau.ne1nta luontoa. Suomen kansallispuistot eivät ole mitään hautuumaita, vaa,n juhlavia luonnon pyhättöjä. Huomauttaisin tähän, entä erämaalintujen havai,osemi·seen vaaditaan herkkää kuuloa ja tarkkaa näköä sekä lintujen liikkumistapojen tuntemista. Eräs Koiviston päävä.ittämä on, että vanhojen metsien eläimiMö olis,i niukkaa, haudan partaalla riutuvaa. Kauneusleikkausna ei arvostella tekohetkellä, ainakaan, kun on kyse metsähallituksen töistä. On hyvä, että mei.Jlä on vielä tällai,sia erämaita, joihin voi mennä lepuuntamaan hermojaan ja korviaan. Tiheysluvut (pareja/km 2) olivJJt esim. Suosi,ttelen k,aikille luonnonsuojelun vihollisi'1le kävelyä Lemmenjoen ka,nsallispuisto,1 laaksomännikössä, joka on pa.ikoin 400 v. Kyseessä oli nimenomaan kehityksen päätevaiheessa olevat metsät. käenkaali~mustikkatyypissä 333-236 ja männiköissä 146-88 suojelumetsien hyväksi. Olisi mui·stettava, että koskematon luonto on osa elintasoamme. Pyhähäkin kansallispui,ston männiköt Saarijärvellä ovat sykähdyocävän komeita, vaikka vanhimma,t puut lähentelevät 500 v: n i,kää ja yE 60 0/o metsistä on 150-350 vuotta vanhoja. Me emme ainakaan kaipaa metsiimme minkäänlaista sademetsän ilmapiiriä, jossa apinat ja Linnut huutavat suoraa huutoa yötä päivää minkä jaksavat. Yellowsconen 100-vuot.iaassa kansaUi,spuistos·sa käy puolen vuoden aikana 2½ miljoonaa reokeilijää. Tohtori Antti Haapasen väi,töskirjatutkimus puhuu aivan toi,soa (ks. Ihmisellä e,i ole oikeutta tappaa yhtää.n eläintai kasvilajia sukupuiuttoon, koska hän ei voi luoda tiJalle samanlai'Sta elämää. Näitä aluei,ra oE,si säästettävä hakkuilta ja rauhoitcettava juuri tätä tarkoitusta va!'ten myös etelästä. Kololintujen maanssa erot olivat jopa 5-kertaiset luonnonmetsien hyväksi. Myytti kuoleman suojelusta lousmetsiköt, joissa kaikki puut ovat saman mittaisia, saman näköisiä, saman Lajisia ja lisäksi viivasuorissa riveissä saman välimatkan päässä toisistaan. Sen mukaan lintujen määrä on kaikilla me,tsätyypeillä luonnontilaisissa met5'issä selvast1 suurempi kuin hoiwmetsissä. Yksikään kotka ei ole ki,1nnostunut siitä, paljonko papePia sen pesäpuusta on 1 sJJatu". Koivisto valittaa, ettei ikimetsissä näe lintuja. Moni suuri virhe, vars,inkin Lapissa, olisi voitu vä lttää, jos asioista oli,si teetetty tarkat tutkimukset etukäteen. Tässä tulimmekin näiden luonnonnilaan jätettyjen metsien arvoon virkistyskäytössä. Suomen Luonto 1962, 1). KansaJlispui•stoista todella näkee, miten mahtavia ja suurenmoisia metsät olisi va,t, ellei typerä ihminen ohsi ruvennut niitä peukalo1imaan." Vammalan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen, lehtori Pekka Mustakallio Aamulehdessä 14. Osia metsistä tulisi rauhoittaa pelkästään eläimille ja kasveille, jotta turvattaisiin edes joidenkin yksilöiden mahdollisuus elämiseen. Olisi hyödyllistä teettää tutkimus metsähallituksen teoista, jotta saataisi iJ1 selville mitä kaikkea se on ehtinyt tuhota. Ei edes 120 vuoota sitten riehunut metsäpalo saanut mäntyjä taltutetuksi. Puheet kuoleman suojelus,ta ja metsän riutumi.sesta koen kansallispuistojemme kohdalla lähinnä rienauksena. Jorma Salmisen 1) herja, että kansaluspuistot on perustettu lähinnä siks,i, että nähtäisiin millaisia metsät ovat ilman metsä.taloutta, osuu oikeaan. Tieto niistä tulee usein vasta jälkeenpäin, kun ei ole enää mitään tehtävissä, sillä metsähaUituksen toiminta tuntuu olevan perin salamyhkäistä. Suurin viimeaikai.nen yritys erämaa-alueen rauhoittamiseks,i retkeilyja virkistyskäyttöön, poro:nhoinoalueeksi ja alkuperäisen erämaaeläimistön asuina lueeksi oli ja on yhä Koilliskaira-projebi. Metsähaluwksen 'luonnonsuojdutöi,stäkin' voidaan olla montaa mieltä. 1972 ') Aamulehti 11. Ja sitten hiljaisuus. KieLteisellä asenteella saattaa myös olla haittansa. Syykin on varsin yksi,nkertainen. vanhaa ja josta on löydetty jopa 700 vuotias petäjä vanhus. Tuskinpa Koill.iskaira-adressiin olisi saatu ni,itä tuhansia ja kymmeniätuhansia nimiä tai Suomen latu ja Suomen matkailuyhdistys oli·sivat olleet tekemässä rauhoitusehdotuk&ia, presidentti Kekkonen a,settunut suunnitelman suojelijaksi, jos alue oLisi tarpeeton. kerho "Vuokko" Aamulehdessä 3.11.1972 " VAARAA TIETOA ERAMAASTA Koska ylimetsänhoitaja V. Luonnollisuus on oipotiessään. 11. Koiviston Al :ssä esittämät väitteet vanhoista luonnonsuojelumetsisrä sisältävät virheitä, katson kansallispuistojemme ihaiLijana velvollisuudekseni oikoa niitä. Koskemattomien erämaa-alueiden pal34 jaaksihakkuut, metsäautoteiden rakentamiset keskelle kauneinta luoncoa, korvaamattomien suoalueide,n kuivaamiset ja metsittämi,set, suojametsien hakkuut, jäkäläkankaiden ja ki vikkoisten alueiden auraamiset sekä monet muut 'luonnonsuojelutoimet' eivät ole saaneet luonnonsuojelijoiden tukea. Tampereen lyseon luonnont. Väitteet, eotä kansallispuistoilla ei olisi merki,tystä matkailunähtävyyksinä ja ulkoi'1ukohteiJ1a, jääkööt omaan arvoonsa. Suomalainen havumetsä tuntuu olevan aivan hämmästyttävän elinvo,imainen saattaen Koiviston puheet häpeään
Vain Sallan alueella on suoritettu merkittäviä avohakkuita mäntyvaltaisissa metsissä, jotka olisi voitu uudistaa luontaisesti. Mittari syö tunturikoivua, metsähallitus mäntyä. Kummallinen on myös huomautus siitä, että tunturimittari olisi metsärajalle suurempi vaara kuin hakkuut. Avohakkuista osa on toteutettu kaistalehakkuina. Koska suojametsien puustosta noin kaksi kolmannesta on yli 140 vuotta vanhaa, uudistushakkuiden laajuus on metsähallituksen mielestä ymmärrettävissä. Luonnonsuojelijoilla on syytä iloita siitä, että metsähallituksen lupausten mukaan vastaisuudessa "vahvistettua hakkuusuunnitetta Ja -järjestystä noudatetaan" ja metsän muut käyttömuodot otetaan huomioon. Teollisuuden tarpeita varten suoritetut kaupalliset hakkuut on sijoitettu pääasiassa suojametsien kasvuolosuhteiltaan edullisimpiin osiin varsinaisten talousmetsien tuntumaan. Vuosina 1946 71 on kasvullisilla metsämailla suoritettu varsinaisia myyntihakkuita 105 000 hehtaarin alueella. Suojametsistä puhuttaessa tämä huoli on erityisen aiheetonta, sillä suojametsät ovat yleensä hyvin vanhoja ja kauan luonnontilassa olleita. Uudistushakkuiden osuus taloustoiminnan piiriin luetulla alueella on yli puolet käsittelyalasta ja lakimailla, annetuista rajoitusmääräyksistä huolimatta, lähes kaksi kolmasosaa. Olisi todella outoa, jos ne nyt yhtäkkiä, teollisuuden puunsaannin kiristyessä, alkaisivat rappeutua. Oikeuskanslerikin on nyt saanut tutustua metsätalouden huoleen vanhojen metsien "rappeutumisesta". Sen sijaan metsähallituksen eräisiin näkemyksiin on vaikeata yhtyä: Metsäaurauksen jälkien tilapäisyys Pohjois-Suomessa perustuu enemmän toiveajatteluun kuin tutkimustuloksiin ja todellisuuteen. Metsähallituksen antaman selvityksen perusteella oikeuskansleri toteaa, että kauaskantoisiin toimenpiteisiin on ryhdytty ilman edeltäviä tutkimuksia. Suomen Luonnon numerossa 2 3/ 1971 olleen kirjoituksen »Suojametsä ja saamelaiset » johdosta kehoitin 7 päivälle heinäkuuta 1971 päivätyllä kirjeelläni metsähallitusta antamaan minulle lausuntonsa, erityisesti niiltä osin, kuin kirjoituksessa käsiteltiin suojametsissä suoritettujen hakkuiden laillisuutta. Kylmä 1960-luku hävitti jälleen liian toiveikkuuden viljelyjen epäonnistuessa ja taimistojen kärsiessä vaikeista tuhoista. Normaali hakkuutoiminta on pääasiassa sijoitettu toimenpiderajan alapuolella oleville kasvullisille metsämaille. Suojametsät, metsähallitus Ja oikeuskansleri Oikeuskansleri on kiinnittänyt huomiota suojametsissä suoritettuihin metsätaloudellisiin toimenpiteisiin. 1950-luvulla oli huomattavan suuri optimismi, mihin oli houkutellut ennen sotia vallinneen poikkeuksellisen edullisen ilmastojakson seurauksena tapahtunut uusien taimistojen synty ja hyvä kehitys. Vajaa viidennes hakkuista o n kuitenkin ulottunut 300 metriä korkeammille lakimaille. Lisäksi ovat nähtävänäni olleet mainittuja hakkuita koskevat kartat. Suojametsien nykypuuston tilaan ovat eniten vaikuttaneet uudistushakkuut. On suoritettu harkitsemattoman laajoja hakkuita, lakihakkuita, "karkeitakin toimenpiderajojen ylityksiä", laiminlyöty viljely ja sivuutettu metsän muut käyttömuodot. Vuosikymmenen lopussa on käsittelyohjeita tiukennettu, otettu maaston korkeuden vaikutus selvemmin esille ja todettu tutkimuksen kipeä kehittämistarve. Vaarojen korkeimmat lakiosat ja paljakoiden reunametsät on kuitenkin yleensä jätetty hakkaamatta ja varsinainen metsänraja koskemattomaksi. Suojuspuuhakkuilla ei metsähallituksen käsityksen mukaan ole vaarannettu metsänrajan säilymistä, sillä niis35. Suojametsälain väljyyden vuoksi tekoja ei voida pitää virkavirheenä. Niin sanotun toimenpiderajan yläpuolella eli yli 300 metrin korkeudella merenpinnasta on kasvullisista metsämaista 258 000 hehtaaria. Siemenpuuhakkuualat näyttävät verrattain aukeilta siksi, että siemenpuita on yleensä vain 10 30 runkoa hehtaarilla. Karkeitakin toimenpiderajan ylityksiä, joita ei voida asiallisilla syillä puolustaa, on tapahtunut. Sotajoen ja Tsiuttajoen tapauksissa suojametsälaki on ilmeisesti venynyt hyvinkin väljäksi. Näyttääkin siltä, että uudistamisen tarpeessa ei ole suojametsä vaan suojametsälaki. Uudistushakkuiden suorittamista sanotuilla lakimailla on rajoitettu vuonna 1956 annetulla taloudellista toimenpiderajaa koskevalla kirjeellä. Metsähallitus on 4 päivälle helmikuuta 1972 päivätyn kirjeensä n:o H 31 /97-65 ohella toimittanut minulle selostukset Lapin suojametsäalueella suoritetuista hakkuista erikseen valtion metsien ja erikseen yksityismetsien osalta. Metsähallituksen selvityksen mukaan kuuluu Lapin suojametsäalueesta metsähallituksen hallintaan 3 031 000 hehtaaria, mistä kasvullista metsämaata on 855 000 hehtaaria, huonokasvuista metsämaata 544 000 hehtaaria ja joutomaata 1 332 000 hehtaaria. Huomattava osa harvimmista siemenpuualoista on joko viljelty tai joudutaan taimettumisen heikkouden vuoksi viljelemään. Hakkuiden suoritustapa on vaihdellut niiden yleisten metsänhoidollisten käsitysten mukaan, mitkä kulloinkin ovat olleet vallitsevia pohjoisten metsien mahdollisuuksista. Avohakkuut ovat kohdistuneet pääasiassa kuusivaltaisiin metsiköihin tai kuusi-koivu-sekametsiköihin, 101ssa puulajin vaihto edellyttää keinollista uudistamista. Varsinaisen, mutta suojametsälain edellyttämin rajoituksin tapahtuvan hakkuutoiminnan piiriin luetaan kasvullisista metsämaista ilmastollisesti ja kasvuolosuhteiltaan edullisimmat osat, 286 000 hehtaaria. Vuonna 1969 vahvistetulla metsänhoito-ohjeella lakimaat on siirretty kokonaan varsinaisen taloustoiminnan ulkopuolelle
S11ojametsät, metsähallit11s ja oikeuskansleri sä on hakkuualalle jätetty metsikön arvokkain ja paras puustoaines varsin runsaana. Harvennushakkuut eivät ole aina täyttäneet kehitettävän puuston tiheysvaatimuksia. Sen johdosta, että puheena olevassa Suomen Luonnon kirjoituksessa oli kohdistettu ankaraa arvostelua Inarin hoitoalueen Sotajoella ja Utsjoen hoitoalueen Tsiuttajoella suoritettuihin hakkuisiin ja väitetty, että metsänrajan säilymisen ja kestävän puuntuotannon lisäksi on vaarannettu Sevettijärven paikallisen väestön etu, selostuksessa lausutaan, mainituista hakkuista tietoja antaen, että metsien käsittely näillä kahdella hakkuukeskitysalueella on ollut erittäin asiallista. Suojametsälain tarkoitus ei ole tehdä suojametsiä varsinaiseksi luonnonsuojelualueeksi, vaan lain tarkoitus on taloudellinen. Vakiintuneet taimistot vapautetaan ylispuustosta ja tarpeelliset kasvatushakkuut suoritetaan. Suojametsien talousalueella käytetään ainoastaan luonnonsiemennykseen pyrkiviä uudistushakkuita männiköissä tai riittävästi siemennyskykyistä mäntyä kasvavissa sekametsiköissä. Metsänhoitotöistä metsähallitus on selostuksessaan lausunut, että uudistusalueiden maanvalmistustöitä on vielä suorittamatta noin 12 400 hehtaaria. Siten metsittäminen täytynee suorittaa viljellen kaikkiaan noin 28 000 hehtaarin alueella. Metsänhoito-ohjeiden mukaan kasvatushakkuut ovat tietyin edellytyksin sallittuja sekä suojametsien talousettä lakialueilla. Ainakaan pysyvää metsänrajan alenemisen vaaraa ei metsähallituksen käsityksen mukaan kuitenkaan ole millään hakkuualueella. Muokkauksesta porotaloudelle, ulkoilulle ja maisemanhoidolle aiheutuvat haitat ovat selostuksen mukaan paikallisia ja tilapäisiä, ehkä 515 vuotta tuntuvia. Viljelyn onnistumiselle ratkaisevinta pn selostuksen mukaan maaperän laatu ja maan valmistaminen. Metsittymistilannetta on kuitenkin helpottanut talvena 197071 saatu 36 runsas kuusen siemensato sekä viimeisten kasvukausien edullisuus. Vain varovaiset kasvatustoimenpiteet ovat sallittuja ilman metsähallituksen poikkeuslupaa. Sanotut hakkuut eivät kuitenkaan ole vaarantaneet metsärajaa. Ylispuuhakkuiden avulla on laajoja luontaisesti syntyneitä nuorennoksia pelastettu todennäköiseltä tuhoutumiselta. Näistä tuhoista, jotka ovat kohdanneet nimenomaan metsänrajakoivikoita, voi metsähallituksen käsityksen mukaan olla metsänrajan säilymiselle suurempi vaara kuin hakkuista. Viljeltävien alojen metsittämisessä on huomattava tehtäväkenttä. Selvästi parhaimmat viljelytulokset on saavutettu auratuilla alueilla. Suojametsiä uhkaa yli-ikäisyyden aiheuttama hidas rappeutuminen. Muokkauksesta luopuminen pikemminkin olisi suojametsälain hengen vastaista, kun on kysymys välttämättömistä metsitystöistä. Rajoittavia tekijöitä ovat selostuksen mukaan tähän asti olleet paikallista alkuperää olevan viljelymateriaalin niukkuus, informaation puute vanhojen hakkuualojen kohteista työsuunnitelmien tekoa varten, tehokkaiden mutta maisemaystävällisten maanvalmistusmenetelmien puuttuminen, metsätalouden ulkopuolisten voimien maan muokkausta vastustavat kannanotot sekä metsänviljelyä koskevan tutkimuksen riittämättömyys eli luotettavan tiedon puute. Selostuksessa on viitattu tunturimittarin toukkien viimeksi vuonna 1965 laajoilla alueilla suojametsäalueen pohjoisja itäosissa tunturikoivikoille aiheuttamiin tahoihin. Puhtaiden kuusikoiden hakkuita ei toistaiseksi yleensä suoriteta ongelmallisen metsittämisen vuoksi. Oikeutettu arvostelu voidaan kohdistaa vain korkeille lakialueille ulotettuihin tai muuten kohtuuttoman laajoihin yhtenäisiin avotai harva-asentoisiin siemenpuualoihin sekä metsittämistoimenpiteiden viivästymiseen ynnä maisemanhoitoon ja porotalouteen liittyvien näkökohtien sivuuttamiseen. Avoja siemenpuuhakkuualoista on tähän mennessä viljelty 23 prosenttia ja nykyinen viljelystarve arvioidaan 15 300 hehtaariksi. Sen vuoksi vähitellen ja varovaisina etenevät uudistushakkuut ovat jatkossakin tarpeellisia, koska metsiä asteittain uudistaneet ja niiden elinvoimaisuutta yllä pitäneet metsäpalot on ihmisen toimenpitein rajoitettu varsin vähiin. Yleisin hakkuutapa on ollut ylispuuhakkuu. Kasvatustoimenpiteiden tarkoituksena on nuorten ja keskiikäisten metsiköiden kehityksen edistäminen ja turvaaminen. Selostuksen mukaan voidaan suojametsälain pääperiaatteen eli metsänrajan alenemisen ehkäisemiseksi tarpeellisten metsien säilyttämisen kannalta esittää arvostelua lähinnä Sallan ja Kittilän hoitoalueiden sekä eräillä Sodankylän ja ehkä Länsi-Lapin hoitoalueiden hakkuualueilla. Toimenpiderajan yläpuolella olevat lakimetsät jätetään taloustoiminnan ulkopuolelle. Aikaisemmin hakatut uudistusalat pyritään ensi tilassa metsittämään tehostettua maanmuokkausta tukena. Metsähallitus pitää sen hallintaan kuuluvia suojametsiä erikoisasemassa olevina talousmetsinä, lukuun ottamatta niitä alueita, jotka on varattu tiettyihin erikoistarkoituksiin. Selostuksessa lausutaan, että tulevia hakkuita suoritettaessa noudatetaan mahdollisimman täsmällisesti entisestään tiukennettuja metsänkäsittelyohjeita, joista tärkeimmät ovat seuraavat: Vahvistettua hakkuusuunnitetta ja -järjestystä noudatetaan. Suojametsälain toisen päätavoitteen, paikallisen väestön kotitarvepuun saannin turvaamisen, osalta selostuksessa esitetään, ettei hakkuita tutkinut työryhmä ole voinut todeta kotitarvepuun saannin valtion metsistä sanottavasti vaikeutuneen
Maisemanhoito, luonnonsuojelu, virkistys käyttö ja porotalous otetaan toiminnassa asiallisella tavalla huomioon. Varomatto man metsänhakkuun, porojen laiduntamisen ja metsäpalojen vaikutus voi tällaisissa oloissa muodostua erittäin tuhoa tuottavaksi sekä aiheuttaa ainakin männyn täydellisen häviämisen ja metsärajan yhä jatkuvan alenemisen, jonka kautta kiinteä asutus etelämpänäkin käy mahdotto maksi. Metsähallituksen käsityksen mukaan raj an täs mäll inen merkitseminen maastoon ei ole olennainen seikka. Myöhäisimmät tutkimukset ovat osoittaneet, että pohj oisen mäntymetsärajan seudulla viimeisten lähemmäs 70 vuoden aikana ei ole tapahtunut mitään männyn uudistumista ja että noin 400 vuoden aikana männyn uudistumista on huo mattu tapahtuneen keskimäärin vain 100 vuoden väliaj o illa. käyttäen. H arkittaessa kysy mystä suo jametsäalueiden muodostamisesta maan po hjoisimpiin osiin on erityistä huomiota kiinnitetty suojametsäkysymyksen kanssa läheisessä yhteydessä o leviin kysymyksiin asutusolojen sekä iso jaon ja poronhoidon järj estämisestä näillä seuduin. H uo mioon ottaen toisaalta suo jametsälain säännösten välj yyden sekä toisaalta metsähallituksen ilmoituksen aikaisempaa tiukempien metsänkäsittelyohj eiden noudattamisesta vastaisuudessa katson kuitenkin, ettei ole tullut esille todennäköisiä syitä ja perusteita sen tueksi, että metsähallitus, jolle suojamersälain tarkoitusperien toteuttamisesta huolehtiminen ensisijaisesti kuuluu, olisi syyllistynyt v irkavirheenä pidettävään menettelyyn. Koska isojaon toimeenpanemista Inarin, Utsjoen ja E nontekiön kunnissa kos keva kysymys on paraillaan erityisen harkinnan alaisena, ja kun valtio o mistaa 97 % maan pohjoisimmassa osassa suo jametsäalueeksi ehdotetusta alueesta, mikä seikka on omiansa helpottamaan asutusolojen tarkoituksenmukaista järj estelyä siellä myöskin suojametsätoimenpiteistä erillään, ovat isojakoja asutuskysy mykset nyt käsilläolevassa lakiehdotuksessa siihen varsinaisesti kuulumatto mina sivuutettu, varsinkin kun isojaon tarkoituksenmu kainen toimeenpaneminen yllämainituissa kunnissa edellyttää, että suojametsäalueet asutusja metsänkäyttörajoituksineen sitä ennen laillisesti muodostetaan. Lapin suojametsäalueen rajan käynnistä selostuksessa lausutaan, että raja on käyty Sallan ja osaksi Savukos ken kunnan alueella sij aitsevan erillisen suojametsälohkon kohdalla. Sitä vastoin on porojen laiduntaminen yhteydessä metsämaan välittö mässä käyttämistä koskevan järj estelyn kanssa. Metsähallituksen valmistamilla kartoilla raja on ollut alusta pitäen. Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi suo jametsistä (HE n :o 83/1921 vp.) lausuttiin muun muassa : »Maa mme pohj oisimmissa os issa, missä metsäin säilyminen on tarpeen metsärajan alenemisen estämiseksi ja astutuksen turvaa miseksi, ovat luonnonsuhteet kuitenkin sellaiset, että uutta metsää useissa tapauksissa ei saada keinoteko isenkaan uudistuksen kautta syntymään, minkä vuo ksi ne metsänkäyttöä rajo ittavat määräykset, jotka sisältyvät edellämainittuun asetukseen, eivät riittävästi turvaa metsien säilymistä näillä pohj oisilla metsärajaseuduilla. Muualla raja on käymättä. Toimitetut tutkimukset ovat nimittäin osoittaneet, että sanottu laiduntaminen on ollut yhtenä vaikuttavana syynä metsärajan alenemiseen, minkä vuo ksi lakiehdotuksessa on edellytetty, että porojen laiduntamiseen nähden suojametsäalueella voidaan antaa tarpeellisiksi havaittuj a raj o ittavia määräyksiä. Väestön kotitarvepuun saanti ei toisaalta enää ole aikaisemmassa määrin riippuväinen valcion metsistäkään. Minulla ei sen vuo ksi ole tässä asiassa aihetta muuhun, kuin että vastaisen varalle kiinnitän metsähallituksen huomiota siihen laintulkintaohj eeseen, joka suojametsälain perusteluista käs itykseni mukaan ilmenee, eli että suojametsien hoidossa edellytetään metsärajan alenemisen ehkäisemiseksi noudatettavan erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta. Oikeuskansleri Risto L eskinen Vanhempi oikeuskanslerisihteerr Paavo H aapasalo 37. Sen sijaan raj a tulisi merkitä kaikille yleisessä käytössä oleville kartoille. Puhumattakaan siitä, että puiden kasvu siellä on hyvin hidasta ja että puun alut jo sen vuo ksi joutuvat monien vaarojen alaisiksi, ennenkuin ne saavuttavat koon, jo ka turvaa niiden jatkuvan kehittymisen, on myöskin taimiston syntyminen vaikeata. Jälj ennöksen tästä kirj eestäni o len lähettänyt tiedo ksi myös maaja metsätalousministeriölle ja Suo men Luonnolle. Kun suojametsä-alueiden rajojen lopullinen määrääminen laissa ei olisi tarkoituksenmukaista, on päättämisvalta sellaisten alueiden muodostamisesta ja lakkauttamisesta ehdotettu jätettäväksi valtioneuvostolle. Aloitteenteko asiassa olisi metsähallituksella, joka ammattivirastona esittäisi, mitkä alueet jo heti o lisivat suoja-alueiksi julistettavat ja miten tällaisia alueita olisi myöhemmin laajennettava tai supistettava aina sen mukaan kuin olosuhteet ja toimitetut tutkimukset antaisivat siihen aihetta.» Verrattuna suojametsälain perusteluihin, esimerkiksi kohtaan »Varomattoman metsänhakkuun vaikutus voi tällaisissa oloissa muodostua erittäin tuhoa tuottava ksi sekä aiheuttaa ainakin männyn täydellisen häviämisen ja metsärajan yhä jatkuvan alenemisen, jonka kautta kiinteä asutus etelämpänäkin käy mahdotto maksi», ovat eräät Lapin suojametsäalueella suoritetut hakkuut olleet varsin laajoja ilman, että on ollut tutkimuksiin perustuvaa tietoa siitä, missä määrin saadaan hakatun tilalle syntymään uutta puustoa, ja eräissä tapauksissa ilman, että on ennen hakkuuta varmistauduttu siitä, että tarpeellisiin uudistustoimenpiteisiin voidaan vi ipymättä ryhtyä riittävässä laajuudessa. Lapin suo jametsäalueella sijaitsevien y ksityismetsien hakkuista annetun selostuksen mukaan ei metsänrajan säilyminen eikä myös kään paikallisten asukkaiden kotitarvepuun jatkuva saantikaan ole vaarantunut suo jametsäalueella o levissa yksityismetsissä suoritettuj en toimenpiteiden vuo ksi
Näytti sj!tä, että tämä astia oli tarkoi,ruksellises,ti tehty. 73). Voimayhtiö oli rikkonut lupaehtoja pitämä,lilä vedenkorkeusmi.ccare.i,ta vesistön latvoilla ja sellaisessa muutaman kymmenen metrin laajassa syvänteessä, jonka reunat estivät veden laskemasta tässä, laski i ose järvi mihin tahansa. Vesioi·keuden määrä yksen mukaises,ti katse-lmusmiehet toimittivat paikan pääH1ä viime kevättalvella katselmuksen ja esittivät huhtiikuun 7. Syvänteen reunat ol,ivat " sattuneet" lupaehtojen mukaiseen aliimmais.rajaan. Ri•skua on yr.iretty panna viralta ( Koi/lis-Sanomat 23. Edesvasrnutroman haa.skaajan saaliiksi joutunut ikipetäjä oli valtion maalla ja metsähalfous oli jättänyt sen alueella suorutettujen hakkuiden yhteydess-ä pystyyn 'edustamaan nou:cvan uuden metsän keskelle edellistä jo pituuskasvunsa pään saavu,ttam.itta puusukupol vea', kuten met•sähallinnon hoitoalueen kirjelmässä sanotaan. OnnelUJSet voittajat Pe11Jt,oi Sors,a, Vi,ljam Kurkisalo ja Lars Grönlund ovat jo saaneet palkintonsa. Lehdistössä nostetun paheksumishä'lyn säi.käyttämänä yhtiö ryhtyi hakemaan lupaa mais·eman pihamiseen johtaneeUe toimenpiceelfoen kunnallisi•lta e-limiltä, joiden toimivaltaan tuollaisen luvan antaminen tai epääminen ei kui,ten.kaan kuulunu,t. Voimalaitoksen kannaLta r.ikkeet vastas,ivat noin sadannesta sen vuosituotannosta. Hydrologinen toimista teki v. Maanomistajat ovat tehneet yhtiötä vastaan rikosilmo~tuksen, mitä Posmn nimismies pitää aiheettomana. -72 alkupuolella vedenpinnan tason mi,ttautks,ia Vesihalli,tuksen pyynnöstä. päi vänä 1972 an.tamassaan lausunnossa, että hakijaUe myönneotäisii,in lupa sahausjä-tteiden varastoimiseksi Syvälampiin. PaikaJl.i,set kalastuskunna,t väittävät nämä mittaukset tehdyn yhtei,styössä Pohjola.n Voiman kanssa. 71 päivätyn tarkasrnskertomuksen mukaan oli säännöstelys,sä ilmennyt suuri joukko lupaehtojen rikkeitä. Lapin vesipi,iri on myös wdennut näis·sä huomauta via virheitä ja harhapäätelmiä. Tällä kertaa voidaan vaLuta kahden paikan välillä: Kusta vi Varsinaiis-Suomessa 15. Nii.Jlä olj myös huomattavaa vaikutusta a·sukkaiden toimee11Jtuloon. 01. Reino Rinne SUOMEN LUONNON TILAUS Tämä Suomen Luonnon nu.me·ro lähetetään vain niille henblöille, jonka ova,c uudistaneet ti lauksen vuodeksi 1973. tai Pyhäselkä PohjoisKarjalassa 26. 6. Lopulta tammi:kuun 26. 11. 9. Uutisia Ja tiedotuksia VESIOIKEUS KIELSI SYVALAMMIN PILAAMISEN Kuusamolainen sahayhtiö Pölkky O y otti vuonna 1969 sahausjätteiden kaa-topaikaksi kirkonkylätaajaman J;iheisyydessä vii.wsti1en varreHa olevan rod<.omaisen Syvälammi.n, jonka kupeeha se o li osunut maata sa~anpaikkaa varten. 01. 30. Puun arvok,si oikeus harkitsi 255 mk, maiseman turmelemisesta tuomittiin 300 mk ja 150 mk oli o~keudenkäyntikuluja. Myös Jumiskon lopulLi·sen rakentamis.luvan vesioikeuskäsittely on todettu puuttceJl.i•seksi ja virheellisebi. Reino Rinne TUOMIO IKIHONGAN KAADOSTA Kuusamon kihlakunnanoikeudessa tuomitoi:in äskettäin suljetuin ovm eräs aUe 20-vuotia·s mieshenkifö arvopuun luva,otomasta kaatamis,esta ja a.nasoam1se,sta yhteernsä 705 markan korvauksiin. päivänä 1971 Pölkky Oy jätti Pohjois-Suomen vesioukeudelle hak,emuksen y htiön omistaman mekaanis•en puunjalostus.Jaitoksen puujä1toeiden kaatamiseksi mainittuun Syvä1lampiin. 9. 01. 72 tarkastuksen ja antanut 16. ja 19. Yhtiö syyttää puolestaan kalastuskunnan edus,taj,ia täydellisestä tietämä,utömyydestä. Koska puun anas·taja oli sekaantunut joukkoon muitakin rikoksia, sakkotai vapausrangaistustuomios•ta ei tä•S1Sä yhteydessä erikseen mainiutu. POHJOLAN VOIMA OY VAIKUTTAA POSIOLLA Jumiskon voimalaj,rosta varten saannöstellään Posiolla Suolijärveä. 72 hanketta ikoskevan kirjoituksen, jossa kiinnitettiin huomiota lammen saastumisen johdos,ca aiheutuviin esteettisiin menetyksiin sekä mahdollisiin muihin vasta myöhemmin ilmeneviin hai,ttoi•hin Huomautusten johdosta vesioi·keus on suorittanut pailkal·la 13. Jos näet tämän Lehden tuttavasi Luona, mutta et saa sitä omaan osoitteeseesi, on syynä todennäköisesti tilauksen unohtaminen. 73 ja Lapin Kansa 11. 72 päätöksen, jon38 ka mukaan se hanki.rsee oikeaksi hylätä Pöl·kiky Oy:n haikemuksen. Lapin vesipiirin 13. LUONNONHARRASTAJAN LOMAPAIVAT Kansanvali,stusseura ja Suomen luonnonsuojelu.Liitto järjestävät jälleen perintei·set Luonnonharrastajan Lomapäiv ät kesä,kuun loppupuolell,a. "Tiedonantoja" -kohtaan pyydetään ki,rjoinamaan "enti•nen tilaaja", koska tämä helpottaa su,ures,ti toimiston työtä. 6. 6. Kaikkien niiden kesken, jotka uudistiv,at tilauksensa ennen tammikuun puoliväliä, arvottiin kolme kpl Urpo Häyrisen SUO-kirjaa. Majoituspa~kkoina Kustavin Lomavalkama Ja. 6. Anastettu puu oli tilavuudeltaan 4,9 m 3 ja se seisoi KaakkoisKuu samossa Iivaaran alueella. Tilausmaksu.n 10 mk voit maksaa tavall.isdla postin til]illepanokortilla tilille n:o 60821-1, jos numeron 5/ 1972 väli,ssä postitettu konti on ehtinyt kadota. LapiITT vesipiir,in katselmuks.en suorittanutta dipl.ins. Sen sijaan metsäha,J.litus oli i,lmoi,tt~nut toimitusmiesten lausunnon johdosta, ettei si•llä oMut mitään muiscumksia tai va,atimuksia tehtävänä. Toimirnsmiesten lausunnon jo,hdosta olivat Syvälammen 1 annan ·toiset osakkaat valittaneet. VaiLtion luonnonsuojelunvalvoja oli jättä,nyt v-esioi,keude!Le 20. 19. Näin on tämä K,o~l1lismaalla, muna laaj·emmirnkin maassamme huomi-ota herättän y,t maisemapilaamistapaus ~aanut tuo mion, jolaa myös enna1kkocapauksena on merkity,ksensä. Tiettävästi tapahtui ensimmäisen kerran Koi.llismaan oikeudenkäytön hisitoriass,a, että maiseman turmelemisesta langetettii·n tuntuva korvaustuomio
Kansanvalistusseura, Museokatu 18, 00100 Helsinki 10, puhelin 90-441632, toukokuun loppuun mennessä. VaLtion varoja on •siten käyteoty mets·änparannusalan ja me·tsäekonomian omista tutkimustuloksi•sta piitoaamaota täysin kannattamattomi,in kohteisiin myös Eteläja KeskiSuomessa ja samalla on aih.eutetrn tarpeeconta suoluonnon tuhoamista. Koska on peläivtä vi,ssä, että lainavarojen myöntämisen johdosta voimakkaa•sti tehostuva,sta metsänparannustoi,minna·sta aiheutuu kaikesta huoli,matta luonnonja ympäristönsuojelun kannalta huomattavia haitta vaikumksia, Suomen luonnonsuojelu1uutto haluaa kiinnittää valtioneu voscon huomiota eräisiin metsänpararunustoiminnasta maamme luonnolle koituv,uin vaaroihin. Laina varojen käyttöä me-tsä nparannuscoimincaan ei pidä lainkaan aloittaa ennen kuin mc,tsänparannuslain uudi sws luonnonsuojelua koskev i'ita osi ltaan on coteutettu, si llä lainaehooihin sisältyvä luonnonja ympäristönsuojelun huomioon ottamisen vaat~mus on jyrkäisti ri soi,riidassa nykyisen metsänparannuslain kan ssa, joka ei s.isällä la.inkaan luonnonja ympäristönsuojelua koskev ia velvotteita. Osanottomaksu n. EdeLlä sanontuun viitaten Suomen luonnonsuojeluli1utt0 esittää, että me,tsänparannusv,aroin suoriteotavan uudisoj,i,tuksen, metsäautoteiden rakentamisen ja meuänlannoicuksen valvontaa tehos,retaan tu1ntuvasti. Ojituksen kohteuna on ollut mm. Monilla hä vitetyi llä suokohteilla olisi ollut luonnomilai 1 sina marjasoina ja rii,sta-alueina huomatta va taloudellinen menkity s. Suomen Pankki Metsähallitus Keskusmetsälautakunta Tapio 39. Soiden ojituksen ja muiden metsänparannustöiden toteuttami&eksi joudutaan mm. Morges, Switzerland. 200 mk. Tämä tilanne on sekä luonnon varain järk,evän hyväksi.käytön eotä taloudellisen tarkoutukse,nmukai,suuden kannalta eri1ttäin arveluttava. SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO VALTIONEUVOSTOLLE MAAILMANPANKISTA, MERASTA JA SOISTA Maailmanpankki on myöntänyt Suomelle 82 miljoonan markan suuruisen lainan MERA III -ohjelman mukaisten metsänparannustöiden rahoittamiseen. Puutteelli,sen ammattitaidon takia ajaudutaan helposti tilanteeseen, jossa ei pystytä edes nykyisdlä tavaUa noudattamaan taloude.ll,i1sen tarkoi,mksenmukai,suuden ja lainaehtojenkin edellyttämiä luonnon Ja ympäristönsuojelun vaat,imuksia. lentolannoitus) kasvaa lannoitteiden vesistöihin harhautumisen vaara entisestään. Mets.äaucooeiden kasvavan rakennusvauhdin vuoksi luonnonja maisemansuojelun vaa,timuik,se,c syrjäytyvät aikaisempaa suuremmassa mään,n. International Bank af Reconstruction and Development. Tarkemmat tiedot Ja ilmoittaurumiset os. Metsänparannusohjelmien jo nykyisellään y1imirni•tetuis.ta työtavoi,nei sta johtuen ojituksen suunnut,oelutöihin on jouduttu laajassa mitassa käyotämään muihin tehtäviin koulutuksen saanutta työvoi maa. päåvänä 1973. Molempien pa1v1en ohjelma käs.ittaa tava,noma1sen lomailun lisäksi asiantuntijoiden johtamia retkiä luontoon. 1971 jättä111y•t Suomen PankiHe ja valcionvarainmunrsteriölle kirjelmän koskien MERA-ohjelman rahoitusta ja luonnonsuojelua. Laina on tarkoitettu käytettäväksi metsän parannustyön tehostamiseen yksi,cyismailla Eteläja Keski-Suomessa. Jo nykyinen laaja soiden ojitustoiminta on aiheuotanut huoles,tuttavaa ja tarpeecontakin suoluonnon tuhoutumista, joka on kohdis-cunut myö,s seutuka,avoituksessa ja muussa suunnuotelus·sa säilyteotäväk,si ehdotettuihin soihin. Valvonnan tulee koskea myös luonnonja ympäris,tönsuojelun huomioonottamista mersä nparannustyössä. Maailmanpankin myöntämän lainan takia laajenevien työta vo~tteiden vuoksi tilanne luonnon monia,aiskäytön Ja luonnonsuojelun kannaha näyt,tää vai,kemuvan entisestään. Todettakoon, eotä Suomen 1uonnonsuojeluliinto on jo aiemmun 29. 12. Suomen luonnonsuojeluliitto esittää kunnioitta vasoi, että valtioneuvosto ryhtyisi p1kai·sesti tarvittaviin wimenpiteisiin ma1mttujen epäkohtien poistamiseksi. Mec,sänlannoåt,uksen huomattavasti tehos,tuessa (mm. Helsingi,ssä maaliskuun 14. Tämän takia maa,ssamme on viime vuosina suorutettu laajalti karujen ja taloudellisesti he,kkotuottoisten soiden ojitu.ksia, jotka eivät täytä metsänparan.nusla.in si,sä1tämää taloudellisen tarkoi tuksenmukai•suuden vaatimusta. Erityisesti tämä koskee nyt laajenevan metsäoj,ituscoiminnan vaukutuks.ia. Metsänparannusrahoituksen suurentaminen rnlee näkyä myös mersähaLliituksen yksityismetsän osaston metsänparannuscoimiscon tarkastajavoimien huomaotavana lisäämi•senä. Niittylahden opisto. lukuisi,a karuja keidasso,ita ja aapasoiden rimpisiä nevoja. Samalla on tehostet,ta va itse maastossa ja työmaill,a tapahtuvaa valvontaa. Luonnon·suojelukohtei,siin ja niiden lähei,syyteen rakennetrn vat tiet tuot,ta vat häiriötä erityisesti eläimistölle ja pirscovat suunniteltuja yhtenäisaä ulkoilualueita. Washington DC, USA. Lainavarojen käytön ul,kopuolelle pavat Lapin ja Koullis-Suomen piirimetsälautakuntien alueet. Merkittävänä yksuty,iskohtana Maailmanpankin myöntämän lai,nan ehdoi ssa codecaan, eotei meosänpara,nnust01 m1soa saa aiheutua haitallisia vai,kutubia ja eotä projektia coteutett•aessa kii111111utetään huomiota ympäristön suojelun äkö koh ouin. Mainiotujen metsänparannustöiden rahoi,mksesta pääosan suorittaa Suomen va ltio. Keskusmetsälautakunta Tapioon pal 1 kkaamaan kymmeniä ylimääräisiä henkiulöitä (launaehtoihun sisälcyvä metsäammanimiesten kokonaistarve on 60 henkilöä sekä lisäksi muu.ta työvoimaa v,ii,oi,senkymmentä henkilöä). Ko~ka pä,tevää työvoimaa ei tunnetusti ole nopeasti saatavi,ssa, on olemassa vaara, että töihin ote,taan heikosti kou,luroetrna Ja epäpätevää työvoimaa. Suomen luonnonsuojeluliitto Tiedoksi: International Union for the Conservation af Nature and Natural Resources. Lainarahoirnksen piiriin kuulu vat meosä,nviljely vajaatuottoisilla meosäma,illa, perusparannusluontoiset taimikonhoitotyö.c, metsänlannoitus, soiden ojutus sekä erilaisten metsäautoceiden ja tra,ktoriceiden rakentaminen. Metsäojituscoimimaan on hiotynyt puutteellisesti koulutetun henkilökunnan käyttämisen takia suorastaan lainvastaisia pijrtei,tä
Ulkomaan • • uut1s1a ATOMIPOMMIN RAJA YTYS Alaskassa Amtchitkan saarella viime marraskuun 6. Osa nuorista kookistamme, sikäli kuin niitä var,ttuu, vaeltanee talveksi länteen Norjaan asti. NORJAN KOTKAT Kun on saanut seurata maassamme viime vuosina tehtyjä ponnisteluja kotkiernme suojelemiseksi, on suorastaan masentavaa kuuLla, että naapurwnaassaimme Norjassa surmataan suppeahkoLla alueella vuosittain ehkä jopa kymmeniä talvehtivia korkia eli maakovkia. Kuten al,ussa totesin, Bjenkreimin kotkiainvaino ei ole vain norjal,aisten luonnon.suojelijain ongelma. Ihmispopulaatio on useita satoja ja lrummaspopulaatio kymmeniä tuhansia päitä. AustraLian uusi pääministeri E. Seuraavassa esitettävät tiedot ol,en saanu,t stavangerilaiselta, nykyisin Kööpenhaminan eläintieteelli,ses·sä museossa työskent.eleväJtä ystävältäni Jon Fjeldsålta sekä lehtori Tore Nielseniltä (Sandnes Gymms, N-4301 Sandnes, Norge), joka puolestaan on perehtynyt kotkien vainoamisee,n he111k,i,lökoh taisesti. Yhdy,svaUat on käyttänyt koi.ranruokana kolme neljämne~tä kengurun lihas,ta ja tuonut maahan vuosittain noin miljoona nahkaa, joista on tehty turkkeja ja leikkikaluja (suosituin on oll,u,t wisen australialaisen eläimen, koalan 40 mukaan tehty nukke!). Kengurun lihasta tehdään halpoja koiranruokasäilykkeitä ja nahasta turkiksia, joiden kysyntä kasvaa si,tä mukaa kun muiden villielä.iinten nahkojen käyttöä rajoitetaan. Tähän viitaa yhden Perhossa syntyneen ja Norjassa ammutun korkamme kohtalo. Muut on tuhottu sukupuuttoon. 250 kotkapanin (Haftonn 1971: Norges Fugler) vuosi,utiaisesta poiikastuotosta kerääntyy Bjerkreimin alueelle talvehtimaan. Vaikka lampaanhoitajat saisivat uuden lain mUJkaisesci kor" auksen k,otkan tappamista karitsoista, he Nielsenin mukaan silti jat.kavat kotkien surmaamista estfäkseen karitsojen tuskallisen kuolemisen kotkan kynsissä ja myösk,in, koska he pitävät ,kotikaongelmaa omanaan, mi1hin viranomaisten ei tarvitse puuttua. Mm. päivänä tappoi noin 1 000 merisaukkoa (A nimals 2/1972). Ko tkat keräänityvät alue.el'le talvehtwnaan ja ovat ilmeisesti uhkana •karitsoille. Y.ks,tyiset henkilöt Suomessa eivät voine tehdä paJjon•kaan BjerkreimLn kotkalahdin lopettamiseksi, mutta Luonnonsuojeluliitto ja muut yhdisty,kset keksinevä,t keinoja norja,laist-en koUeegojemme tuikemiseks,i. Main Ltut täytettyjen kotkien luvut tuntuvat usk omattoman suurilta, mucta käsinääkseni ne ovat mahdoll,isia, mikäli pääosa Norjan, n. Koska me suomalaiset haluamme suojella aluee!Lrumme pesiviä ,k,orkia, meidän on suojelrava mruhdollisuUJksiemme mukaan myös ka-ikk,ien naapurimaittemme kotkia. Merkittävämpää on, että Yhdysvallat on myös kieltänyt uhanalaisimmista valaslajeista saatujen tuotteiden maahantuonnin, mikä merkitsee 20 0/o vähennystä niiden maailmankaupasta. EdeHeen F. (A nimals 3/1972). Martti Soikkeli. Urheilumetsästys on suosinu vapaa-ajan harrastus, vaikka saalista eå aina käytetäkään. kertoi kuulleens•a, että muutamia vuosia sitten kyseinen preparaattori oli täyttänyt jopa 200 kotkaa vuodessa. He lie,nevät ,tehneet mitä tehtävissä ,on. Stavangerin ja Egersundin väliseltä linjalta iitään s.ijaitsee Bjenkreimin matalavuoristoinen a1lue, jossa harJ01tetaan intenslllv1,sta lampaanhoitoa. Lammasfarmarit ovat kuulema uskonnollista väk,eä, joka katsoo raamatun ylimpänä lakinaan antavan heiMe edelleeruk.in oikeuden ka,ukki,en petojen hävittämiseen. Fjeldsån mukaan eräs stan vangerifainen prepa.raattori oli kertonut F:n i·säll e täyttäneensä talven 1971-72 kuluessa 53 kotkaa, jotka rodennäköise~ti olivat peräisin Bjerkreimin alueelta. Nielsen yri,ttää luoda täksi talveksi tiedonaintajain verkoston saada1kseen selv,ille surmattujen karitsojen ja kotkien mää.rän. Suurin va~tuu valaskantojen tulevaisuudesta on Neuvostoliitolla ja Japanilla, joiden valaanpyynti on 85 0/o koko maailman valaanpyynnistä ( Animals 3/1972). Norjan uuden luonnonsuojelulain mukaan korka on rauhoitet,tu paLtsi, jos se saattaa uhata karjaa. YHDYSVALLAT kiels•i vuoden vaihteesta lähtien alustensa valaanpyynnin, joka jo ennen kie!toakin oli vähäistä. Kosrka tämä kotkan hävittäminen ei liLku-ta pelkästään norjalaisia, haluan selostaa Suomen Lu onnon lu1kijo·ille, mitä asiasta on tiedossa. AUSTRALIAN KENGURUT ja muut pussieläimet hupenevat nopeaa vauhtia. K-0t1kia on surmattu Bjerkreimin alueella jo kauan. Aseiden saanti on vapaata, ja harrastelijat voivat "virkistysretkiään" varten vuokratakin niitä. Gough on ilmoittanut maan kieltävän kengur~ta saatujen tuotteiden viennin ja Rogers Morton Yhdysvaltain si6äministeriöstä puolestaan koettaa laajentaa oman maansa tuontikieltoa ken gurutuootei·siån (the Howl 2/1973). Norjassa sy ntyny,t kovka voi pesiä Suomessa, ja päi,nvastoLn. Nielsen ei tarlkalleen tiedä, mo ntak,o kotkaa alueella on vLime vuosina surmruttu, mutta arvelee määrän olevan "todella suuren". El'iiinpopulaatiot eivät tunne valtiollisia rajoja. AUSTRALIASSA ON OLLUT aLun perin v11~1toåsta kengurulajia, joista nyt arvellaan olevan jäljellä vain seitsemän. Käytännössä kotka on si;s edelleen ainakin karjanhoi,toailueilla rauhoittamaton
As,ia on lyönyt itsensä läpi nopeasti. Kansalaista, joka ei tahdo sitä ymmärtää, pidetään tuskin toise,n luokan ·kansa,laisenakaan. Samoin mainittu uutinen herä,tti varsin utopisenkin mi,etteen: olisiko nykyisen eri liittojen ja yhdistysten sekä yksityisten viilisen arYOStelun, epäluulon ja toistensa vääri.nym,märtämisten ristirii,taiselle kentälle mahdollista saada jonkinlainen yhteiseJ.in, vapaa, ei päätöksiin pyrkivä, vaan keskinäistä ti-edotusoa ja ehkäpä yleissuunnitteluakin palveleva keskustelufoorumi, missä eri "yrittäjien" edustaja,t ehkä määräajoin taipaisivat toisiaan. I.Lta-Sanomissa oli 23. Mutta tärk,eintä oli informaation puute. Kuva luonnonsuojelun kentältä ei siis ole poikkeus. Sellaistahan on kenttä täy.nnä. Eräs e.simerkki liittyy kohuttuun metsäpeura.keskusteluun. Tämä moninaisuus kuuluu luonnollisena osana kansalaisvapauksien maahan, se on osa demokratia,a. Kuitenkin tiety,nlainen kontaikti eri "yrittäjien" vä.lillä olis joskus varsin tarpeellista. Vä,lima,tkathan luovat aina vaikeuk-sia, tapaaimise,l,la on ma,hdollisuus selvittää ilmaa. 11. Sellaisen tarve on ,kaikkialla. Rinnan toistensa kanssa ovat P.1met luonnon-, ympäristön-, vesien-, ilmanym. Ailkanaan mainitussa asiassa ~eki metsäha,!Jitukselle rauhoitusym. kenellä valta mihinkin. -72 uutinen, missä kerrottiin vt. Ollaanhan kaikki suomaiaisia, eikä suomak1inen kanteestaan luovu. Esim.: Metsät saavat olla minkälaisessa kunnossa hyvänsä kunhan paperitehtaille riittää raakaainetta. Siis tohtorin hieno si.Uanrakennusteko! Uutinen herätti kuitenkin toisenkinlaisen ajatuksen, kysymyiksen, mistä tuollaiset piiskaamiset yleensä johtuvat. Tässä mielessä tri Borg'in "aloite" on hieno teko, sellaista tarvitaan. suojelu nousseet näkyviin. jne. Voisi puhua korrektisuudes,ta. ovat ilmassa ja kuin saa-liit, joihin jokainen kurkottaa. RIITELEVÄT LUONNONSUOJELIJAT Luonnonsuojelu on nykyisin pop. Kysymykset mitä ja miten on suojeltava. "Valtiona vakiossa oleminen ei enää nyky-yhteisku,nnassa kenellekään käy; elleivät henkiföt, niin ainrukin asiat sel 1 laisessa kärsivät. Valtaja a,rvovrultataistelujen melske kuuluu. måikä osuus on kulila,kin. valtion luonnonsuojeluvalvojan, fil.tri Pekka Borg'in Suomen luonnonsuojeluliiton liim:~kokouksessa Lammilla yLlättäen a,ntaneen kiitoksen metsäbllitukseUe "laajasta, monipuoli-sesta. Ensimainit,tu p~tää sisällään myös kaupunkien melun ja saas-teen torjunnan, koska se puuttuu asioiden ytimiin, vastustaessaan yleensä kaupungisrnm~sta ja t·eollistamista. Asiassa on mukana valtion, 1koko valtakunnan kattavien kansalaisjärjestöjen, maa,kunnalhsten liittojen, yksityisten kansalaisten edustajia. Ja jos edes kokousten päätökset olisivat tulleet jwl1kisuu teen, olisi jälkeen päin säästytty monista sanotuista sanoista. Tavaton sekaannus ja suoranainen vääristely nyky,isessä luonnonsuojelukeskustelussa on saanut aikaan sen, että olemat-tomista kirjallisista kyvyistäni huolimatta, otan si,ihen osaa. Kiiirestä on kuitenkin tavallisesti 0mat haittansa, tässäkin. Luonnonsuojelun linja Suomen Lit0nnon numerossa 2-3/ 1972 alkoi keskustelu suomalaisen luonnonsuojeluliikkeen linjasta ja tavoitteista. Jorma Kauko MITÄ LUONNONSUOJELU ON. Jopa tuntuu kuin meidät olisi äkkiä ja yllättäen herätetty jostakin ruususen unesta kovaan ja katkeraan arkeen. Se on muoti, harrastus ja välttämättömyys. Ja vältyttäisiin ainaikin päällekkäisyyiksiltä ja turhaha "toistensa kylki-en ha,nkaamiselta." Nykyinen yhoeis'ku,nta on supistunut ja supistuu yhä, kaikki vaikuttaa kailk•kiin. Jos jälkimmäisellä tarkoitetaan vain sitä, että luonnonvarat eivät pääsisi tykkänään loppumaan, muusta välittämättä, niin siinä tapauksessa sillä ei ole mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa. Mutta ·turhaa haavetta kai. esityksiä mm. ja esimerkiHis,estä luonnonhoitotoiminnasta maaomaisuuden hoidossa." Todella yllätys! Sillä metsähallitushan on näissä asioissa .!yöry väliin kuin väärää porsasta. Ja mikä tämä tällainen moninaisuus näyttää ulospä,in, on samaa mitä muutenkin Suomen heimon tie, -että "ei Aunus, Vepsä tunne, kust' eestein kulkee tie". Aktiivinen kenttä vaiJrnttaa sekasortoise!ta. Ensinn]kin, jos jaetaan luonnonsuojelu kahtia, alkuperäisen luonnon suojeluun (linkolalaiset), ja luonnonvarojen suojeluun, niin sanoisin, et•tä ensima•inittu pitää sisällään myös jäJikimmäisen, siHä jos aJatellaan vaikkapa Linkolan unelmayhteiskuntaa, ni-in luonnonvara! sellaisessa säi,!yvät er,inomaisesti. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys, Suomen Suoseura, kuhmolainen Lentua-Seura ja eraat yksityiset. Maailma ei yleensä aivan aiheetta ole pienille paha. Seuraavissa numeroissa julkaistiin useita puheenvuoroja, joista osa oli spontaanisti syntyneitä, osa vastineita aikaisemmin julkaistuille puheenvuoroille. Suomi on yhdistysten luvattu maa lähes 9000 rekisteröityä sanotaan. Kun metsähallituksessa asiaa sittemr.-un tiettävästi, niin, yhäkin 'tiettävästi' käsiteltiin vuoden 1971 loka-marraskuun aikana, ei yhdenkään edellä mainitun seuran edustajaa niissä neuvotteluissa kuultu, ei edes ilmoitettu asiasta ennen eikä jälkeen päätösten teon. Jokaisella on oikeus selkeään informaatioon. Jälkimmäisen suunnan kannattajat ha41. Keskustelu jatkuu tässä
Ensinnäkin se on omakohtaista luopumista kulutushysteriasta. Nämä tavoitteet poikkeavat aina enemmän oai vähemmän em. Suomen Luonto on toki puuttunut täl"'keisiinkin ongelmiin, mutta jättää johdonmukaisesti todelliset syyt lmomiotta. Luonnonsuojelun li,va luavat vam äänenvaimentimia ja suodattimia. Luonnonsuojeluyhdistysten j-1 -li,icon tehtävänä on voima,kas asennekasvatus, jonka tehtävänä on saada i,hmis,et tajua,maan nykyisen elämäntavan mahdootomuus ja sen hirvittävät seuraukset luonnolle ja ihmiseHe itselleen, jooka ova.t tosia tässä ja ny,t, eivätkä vasta mlevairnudessa On toki luonnonsuojelun kannalta ,tärk,eämpää saada yksikin ihminen muutta,maa,n .elämäntapansa luontoy~tävä,lliseksi, kuin saada sata luonnonraiskaajaa passiivisiksi luonnonmojeluyhdistys.cen jäseniksi. Mitä sitten on tode!Liinen luonnonsuojelu. LuonnonsuojeluJkirjoi,tuksessa sanotaan esi merkiksi: "Uusia puunjalostustehtaita perustettaessa on ympärisrönsuojelulJisista asi,oista erityisesti hu olehdi,ttava". Todellisuudessa ,tämän linjan edustajat ova,t luonnonsuojelun a.sialle oc,della vaara,llisia johtaessaan yleiscä törkeästi harhaan, uskottelemalla, että kaikki on hyvm, kunhan viedään rojut ,kaatopai,kalle ja vältetään auton t yhjäikäyntiä ym. Onk,in ihmeellistä että ns. Ohjelmassa mukana olleet asiantuntijat varoivat myös visusti kajoamasta perussyihin. Ympäristönsuojelussa puolestaan on kyse ihmisen elinympäristöstä. Täydellistä tavoitteiden yhtymistä ei voida koskaan saavuttaa ni,in kauan kun ihminen operoi ihmrsen tavoin (= teknosysteeminsä avulla luontoa hyväksikäyttäen) maapallolla. Lyhyesti sanottuna, linrkolalaise,t tajuavat mahdottomaksi jaokaa nykysuunta,ista yhtei~kuntaa; siksi tavoitteidenasettelu on mUJUtettava. Täysin perusteettomia ja luonnonsuojeLuvastais,ia ovat Kääntösen lauseet: "Jos Suomessa päästäisiin radikaa,liin tuotannon rajoitrnmiseen, ei tällä olisi merkitystä, jos k,aikk,i muut maa,r jatkaisivat tuotannon kasvuun tähtäävää politiikikaansa. Masentavana esime11kkinä siitä, ett:i vääristelty luonnonsuojeluvalistus on ,tuootanut tuLosta kansan keskuudessa oli mm. Puutun 1111sta muutamiin. Matti Juhani Koukila LUONNONSUOJELUN JA YMPARISTONSUO JELUN SYSTEEMIT Tämän lehden palstoilla käyty keskustelu luonnonsuojelun ja ympäristönsuojelun aatesisällöstä (Linkola, Hent1lä ym) innosti min\lltkin kynäilemään. Tästä esimerkkinä on mm. Kuitenkaan ei tumnin aukana esitetty yhtään kysy mystä jussa olisi puututtu luonnon tuhoutumisen wdelli,siin syihin. luonnonsuoje1ijat eivät olekaan h:,onnonsuojelun asiaHa, vaan oikeansuuntaiset mielipi,ceet nykyisin esitetään muista piireistä. "A uton tyhjäkäyntiä 11 lakisääteisesti rajoitettava". Pidetään uusien tehnaiden peustamista, oman auton ja kertakäyttötuotteiden käy ttöä luonnolhsena ja täysjn hyväksy ttynä. Suomen Luonnon viime numeroissa käyty keskustelu l·uonn onsuojelun linjasta. Esimedtkejä tästä, "puhu pikkuseikoista, niin kukaan ei huomaa todellis,ia ongelmia", linjasta voisi jatkaa pitkälti. Nämä kirjoitukset tukevat täysin Suomen Luonnon j,a luonnonsuojeluliiton tähänastista linjaa. Matti Kääntönen johdattelee teoriaa puolueiden voimauomuudesta ja k ehitysmaiden noidankehästä osituin asi,31lisesti, mutta sortuu tekstissään usein polittilkkojen ja talousmiesten fraaseihin. Tätä taustaa vasten hänen ihmeellinen väl,itteensä, että eduskunnassa on tälläkin hetkellä todel42 lisia luonnonsuojelijoita sekä poliitt1sessa vasemrniswssa että oike,istossa, ei niin ,kummaMin,en olekaan. "Olut,töl.kit on vietävä kaawpaikalle." Todellisuudessa tämä kaikki tu!i:ee taloudellisen kasvun ideologiaa luonnon tuh oa,mista. Vastaus si,ihen, kumpaan ryhmään valta,osa julkisuudessa esiintyne1sta, ja todennäköisesti kaikista luonnonsuojelijoina itseään pitävistä kuuluu, on selvä; luonnonvarojen suojelijoihin. H annu H imanen taas käsittää alkuperäisen luonnon suojelun kovin suppeasti, mistä syystä kääntää as,iat 2ivan päälaelleen. Ihmisen luoma teknosysteemi on se vaara, joka ekosy~teemiä uhkaa. Mi,cä taman suojelulla kulloinkin tarkoitetaan, riippuu kokonaan niistä tavoioteista, joirta ihminen ympäris-tölleen asettaa. H änen mielestään luonnonsuojelua on ajor:eu vojen säännönmukainen käyttö ja nuorison neuvominen välttämään autojensa tyhjakäyntiä ja :kovaää:nisy yttä. Muiden maiden ajaessa lransa,invälisessä kilpailussa Suomen ohi täällä syntyisi puutetta ja työttömyyttä". Muodikkaita systeemitermejä (Pulliainen ja Seiskari) käyttäen sanoisin perimör.ekijöiden ohj;auksessa toimivan ekosysteemin edustavan s1ta luontoa, jota luonnonsuojelu pyrkii suojelemaan. Luonnonvarojen suojelijat haluavat jatkaa teolli!i.tamista ja puuttuvat vain joihinkin eriLLiskysymyksiin. En tarkoita tällä sitä, että uuden elämäntavan valistus kansalle olisi aimoa luonnonsuojeluyhdistysten ja -li,iton tehtävä. Varsinainen asvalttikukkanen oli Veikko Valtosen kirjoitus. tavalla määri,tellyn luonnonsuojelun tavoitteista (= ekosysteemi ilman teknosysteemin häirintää) . On myös entistä paljon voimakikaammin hyökättävä jokaista mielipuolisen talc,uselämän lohikäärmeenlonkeroa vastaa,n, mutta muistettava s,amalla, tetä päätehtävänä on lohikäärmeen tappaaminen. Ei ole luononsuojeluyhdistyksen pu1-.eenjohtajaNaikaan mitään syytä arvostella metsähallituksen liikahakkuita, niin kauan kuin hän ,itse tekee lapinretkensä omalla autollaan ja raa,haa muika,nan erämaihin isot määråit muovisia kertakäyttömukeja ja lautasia, kohdistaen näin itse voimaikikaan paineen metsien tuhoamiseksi. radion "kysykää, me vasoaam me"-ohjeLma, jonka piti käsi,tellä luonnonsuojeLua. Tämänoapaisissa ristiriitatilanteissa on tyylikästä ryhtyä kyhäämään sovi,tteluratkaisua; mitä annetaan luon
Ympäristönsuojelu on yhteiskunnallista toimintaa kaikilla tasoillaan ja kaikissa erityismuodoissaan. Metsäammattimiehen ympär,istötavoitteena on elinvoimainen, nuori, parhaassa kasvussaan oleva metsä. Aikaisemman lähes yksinomaisen »perinteellisen» luonnon muistomerkkien ja arvojen suojelun tilalle nousi laaja-alainen, lähes kaikki elämän alueet kattava ihmisen elinympäristön suojelu. Tätä idylliä ovat uhkaamassa metsien hakkuut, tekoaltaat, liikennekuolemat yms. Met,sätalousmiehen ympäristöstä joutaa, taloudellisten suhdanteiden, yLimitoioetun jalostuskapasiteetin, työllisyyden yms vaatiessa, joka ainoa puukalikka veivattavaksi selluloosaksi. Tämä johtuu siitä perustotuudesta että: ympäristön muuttaminen, muokkaaminen ja pilaaminen, siis ne toiminnat, joihin ympäristönsuoj elun ajajien on puututtava, ovat yhteiskunnallista toimintaa, niiden ymmärtämiseksi on tutkittava ja ymmärrettävä yhteiskunnan toimintamekanismeja; ympäristönsuojelun tavoitteiden toteuttaminen edellyttää yhteiskunnallisia päätöksiä ja niitä seuraavia toimenpiteitä, on siis tiedettävä, kuinka yhteiskunnallisia päätöksiä tehdään ja kuka niitä tekee; edelleen itse ympäristönsuojelijat toimivat yhteiskunnassa yksinä sen jäsenistä, toiminnan teho tai tehottomuus riippuu suoranaisesti siitä, kuinka se on yhteiskunnallisesti järjestetty (tähän perustuu koko luonnonsuojelujärjestön olemassaolo). En malta olla tässä vetelemättä esiin joitakin mieltäni kiihdym:äneitä kotoisia käytännön esimerkkejä, jotka valaisevat edellä esitettyä ajatu,sten kulkua: Lapin poromiehen ympäristötavoiitteena ovat hyvät porolaitumet ja suuret porotokat. Aina löytyy ihmisestä lähtöisin ole-ra perustelu, jolle luonnonsuojelu ei voi mitään niin kauan kuin vain ihmisestä on kysymys. Seuraus: metsät on moniwimikoneella ja tulella saatettava metsätieteelle otollisiksi luonnonsuojelualueillakin. Se voi kuitenkin toivoa saavansa säilytettyä pikkupieniä palasia mahdoHisimma,n häiriöttä toimivaa ekosysteemiä. Tehtiin johtopäätöksiä niistä tiedoista, joiden mukaan kysymys oli ihmislajin itsensä tulevaisuudesta, eikä ainoastaan tästä tai tuosta eläintai kasvilajista. Valistustyö kulkee aina ylhäältä alaspäin, mutta liiton tärkeänä vaatimuksena on oltava ympäristöndemokratia, tiedon kulku alhaalta ylöspäin. Veikko Salovaara LUONNONSUOJELULIITOSTA YMPÄRISTÖNSUOJELUN JOUKKOJÄRJESTÖ Kuusikymmenluku oli ympäristönsuojelun heräämisen aikaa. Järj estöllä on oltava laaja, aktiivinen jäsenpohja, joka osallistuu tunnusten muokkaamiseen ja toteuttamiseen. Samanlainen vahvemman oikeus vahli tsee muuallakin: rantamaisema häviää huvilanrakentajalle 10-0, erämaa oienrakentajalle 100-0, kalaka.iita voimataloudelle 1000-0 jne. Sovitteluratkaisun tyylikkyyttä korostaa tässä tapauksessa erityisesni se ilmeinen tosiasia, että ekosysteemistä täysin pi.iJttaamaton teknosysteemi johtaa niin sanottuun ekokatastroofiin, joka kuulemma pudootaa ihmisen välttämättömimmätkin elämän edellytybet selvästi alle minimitason. Luonnonsuojelukiihkoilijana kuitenkin toivon, että ihmisen ympäristötavoitteet jatkossa yhä enemmän kallistuvat ekosysteem~lle suosiollisiksi. Nyt on ryhdyttävä rakentamaan sitä yhtenäistä ja kestävää pohjaa, jolle liiton on toiminnassaan nojattava, jotta se voisi johdonmukaisesti ja tehokkaasti edistää ympäristönsuojelua. Luonnonsuojeluliiton tehtävä ei niin muodoin ole pelkästään tiedon jakaminen ja valistus. sekä erityisesoi kaikki oravaa suuremmat pedot. Sääntöuudistuksen keskeinen sisältö on jäsenyhdistysten merkityksen ja sananvallan kasvu. Ympäristönsuojelun kohdalla tämä perustuu tietenkin siihen, että edistettävät tavoitteet liittyvät ihmisten konkreettiseen elin43. nonsuojelulle ja mitä teknosysteemi :siemailee suuhunsa. Tähän ympäristöön eivät sovii luonnonoilaan jätetyt alueet, joissa vanhat puut jopa lahoavat, kuolevat pystyyn tai kaatuvat maahan, maaperä soistuu, metsässä kasvaa milloin minkinlaisia roskapuita jne., kuten metsien kohdalla yleensä oli asiian Laita varhaisempina mi,ljoonina vuosina. Luonnonsuojelu on tässä sovittelua etsiväs;sä systeemipelissä tietenkin häviäjän asemassa. Uudet säännöt antavat siis edellytykset maanlaajuisen, voimakkaan ympäristönsuojelujärjestön rakentamiselle. Seuraus: Espan lehmuksetkiin menevät tällä pelillä kun kerran on pakko. E nsin muuttui hallituksen kokoonpano ja linja, sen jälkeen muuttui organisaatio, syntyi nykyinen Luonnonsuojeluliitto, ja liitolle on vuonna 1972 hyväksytty uudet säännöt. Luonnonsuojelua edistävässä järjestössä, Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksessä, laajentunut tietoisuus aiheutti muutoksia 60-luvun lopulta lähtien. Metsäja vesiherrat sekä pääosa automiehi tä kyllä säilyttävät nahkansa. Tämä merkitsee sitä, että Luonnonsuojeluliitosta on kehitettävä aktiivinen joukkojärjestö, jolla on selkeät, konkreettiset o hjelmatavoitteet ja kestävän toiminnallisen pohjan takaava organisaatio. Ympäristönsuoj elujärjestön on kyettävä tehostamaan työtään erityisesti ja nimenomaan yhteiskunnallisena toimintana. Eräänlaisena loppuhurskasteluna es1ota.ism luonnonsuojelun puolesta toivomuksen, että luonnonsuojelusta ja ympäristönsuojelusta käytävässä keskustelussa aina pidentäi,siin kirkkaana mielessä näiden välinen sovittamaton ristiriita; näiden kiistakumppaneiden välisiä sovitreluratkairuja tehtäessä muistettaisiin tällaisten ratkaisujen aina edellyttävän hyvää tahtoa j,a tinkimistä omista ehdottomista vaatimuksista; jalostuneen demokratian edellyttämällä tavalla ratkaisuissa pyrmais.tm eri,tyisellä lämmöllä suhtautumaan voimatwman vähemmistön toivomuksiin; ei missään tapauksessa esiinnyttäisi luonnonsuojelun puolestapuhujina ympäristönsuojelun tavoittein; ja että yleisesti va1takunnallisella taso!La sovitut luonnonsuojelutavoioteet voitaisilLll taa. Joukkojärjestön peruspiirteitä voi luonnehtia seuraavilla periaateeilla: 1. Varsinainen peli pelataan ympäristönsuojelun pussi~n. Seuraus: pedot on tapettava ja tapetaankin kaikkia tekni[kan apuvälineitä käyttäen sukupuuntoon, koska ni,illlä ei ole teknosysteemiä ja ihmisen ympäristötavoitteiita edustavia voimakkaita puoltajia. Joukkojärjestön on kyettävä kiteyttämään omiin ohjelmiinsa ja tunnuksiinsa laaja yhteiskunnallinen vaatimusliike
Joukkojärjestön toiminnan perustan luovatjoukkositeet. Vietnamista voimme oppia oikeata liittolaispolitiikkaa: Y mpäristömurhan vastustamisessa on turha hakea tukea niiltä, jotka sitä harhoittavat. Oikeita liittolaisia ovat ne, jotka tavalla tai toisella tästä keinottelusta ja oman edun tavoittelusta kärsivät. Mutta yhteisille tavoitteille ristiriitaisten tavoitteiden ajaminen .-on sabotaashia, liiton työn ja ympäristönsuojelun jarruttamista ja vesittämistä. Luonnonsuojelijoiden tehtävä on se osoittaa, ja vaatia yhdessä ihmisjoukkojen kanssa suojelun toteuttamista Näitä tehtäviä on Luonnonsuojeluliiton kasvettava suorittamaan yhdessä muiden kansojen piirissä toimivien vastaavien järjestöjen kanssa. Joukkositeiden eräs merkityksellinen puoli on jäsenistön koulutus. Luonnon arvojen häviäminen ja ihmisten elinympäristön turmeltuminen ei ole luonnonlaki, eikä se myöskään johdu siitä, että ihmisten suuret joukot, ne jotka saastumisesta kärsivät, olisivat sitä halunneet tai tehneet siitä päätöksen. Mutta toiminnan tehostaminen edellyttää myös selkeää tietämystä laajojen kansanj oukkojen tarpeista ja olosuhteista sekä yhteiskunnallisista asioista. J oukkojärjestön työ 011 yhteiskunnallista ja siis poliittista. Siten voidaan saada voimaa vaatimusten taakse, ja siten on mahdollista saavuttaa asetettuja tavoitteita. Liittolaisia ovat pommien ja myrkkypilvien alla elävät ihmiset, ihmiset, jotka yöllä rakentavat sen, mikä päivällä on pommitettu hajalle. Joukkojärjestö on yhteistyöjärjestö, jonka osapuolilla voi olla hyvinkin erilaisia ideologisia näkemyksiä, mutta joka yhtenäisenä ajaa samoja selkeitä tavoitteita. Käsitys ihmisjoukkojen lyhytnäköisyydestä ja typeryydestä on kuitenkin väärä. Vasta yhteisesti hyväksytty, toteuttamiskelpoinen ohjelma voi turvata sen, että liitto kehittyy »as iantuntijalausunto ja » antavasta elimestä ympäristönsuojelua kaikilla tasoilla aktiivisesti ja aloitteellisesti edistäväksi joukkojärjestöksi. Mutta ihmisten laajoille joukoille, niille jotka tätä maapalloa asuvat ja joiden lapset tätä maapalloa tulevat asumaan, se on mitä merkityksellisintä. L1101111011suoje/11n linja ympäristöön ja välittömään jokapäiväiseen elämään. 2. Sitä ympäristönsuojelun toteuttaminen puolestaan on: Mitä konkreettisinta toimintaa, ei ideologista puhetta. Tehtävä ei ole pieni, mutta yhdessä me voimme siitä suoriutua. Luonnonsuojeluliikkeen liittolaiset ja jäsenet kasvavat siitä kansanoukko jen valtaosasta, jonka elinympäristö päivä päivältä huononee ja jonka voimattomuus huononnuksen edessä on päivä päivältä suurempi. Vain yksi seikka voi rajoittaa liiton politiikan muovaamiseen osallistuvien eri poliittisia suuntauksia edustavien henkilöiden määrää: ulos jäävät ne, joiden näkemykset ovat ristiriidassa Luonnonsuojeluliiton piirissä yhteisesti muotoutetun näkemyksen kanssa, ympäristönsuojelun kehittämisen kanssa. Tämä perustuu siihen yksinkertaiseen seikkaan, että ympäristöpolitiikka sinänsä koskee laajoja yhteiskunnallisen olemassaolon peruskysymyksiä: autoista on turha puhua jos sivuutetaan liikennepolitiikka, öljynjalostamoista on turha puhua jos sivuutetaan energiapolitiikka ja aluepolitiikka, saasteista on turha puhua, jos sivuutetaan teollisen toiminnan periaatteet, siis: ympäristönsuojelusta on turha puhua jos unohdetaan yhteiskuntapolitiikka. Järjestön on muovattava poliittisia, toteuttamiskelpoisia tavoitteita, ja niiden asettamisessa on oltava mukana kaikkien yhteiskunnassa esiintyvien poliittisten suuntausten, jotka myös käytännössä ovat valmiita Luonnonsuojeluliiton piirissä näitä tavoitteita kaikin keinoin edistämään. Luonnonsuojelijoiden on aika lopullisesti poistua norsunluumuurin eristämästä erämetsästään. Yhtä turhaa on hakea liittolaisia metsän liikahakkuita vastaan metsäkeinottelijoista, tai rantojen tuhoutumista vastaan huvilakeinottelijoista, tai saastumista vastaan teollisuuskeinottelijoista. Politiikan laaja-alaisuus on kyettävä kiteyttämään sekä yleiseen tavoiteohjelmaan että kutakin erityislohkoa koskeviin erityisohjelmiin. Liitolla on oltava aktiivinen ja laaja jäsenkunta, joka on järjestäytynyt jäsenyhdistyksiin ja näiden paikallisosastoihin. Luonnontieteellinen »saasteasioiden » asiantuntemus on aina käytettävissä niissä erityiskysymyksissä, missä sitä kulloinkin tarvitaan. 4. Liiton politiikka on ympäristönpolitiikkaa, joka sellaisenaan ei ole eikä vo i ol la yhteneväistä minkään poliittisen puolueen harjoittaman politiikan kanssa. Luonnonsuojeluliiton ympäristönpolitiikka 011 kokonaista, sen on kasvettava yksityisten kohteiden ja ilmiöiden ohi kokonaisvaltaiseksi, yhteiskunnallisen elämän eri alueita koskeviksi oh44 jelmiksi. Yrjö Haila. Tämän hetken maailmassa on ylivoimaisesti vakavin ja suurin ympäristokysymys Vietnamissa tapahtuva ympäristömurha. Liiton politiikan ja tavo itteiden on to della vastattava jäsenkunnan etuja ja tarpeita. Ohjelma on asiakirja, jossa kiteytetään liiton ajamat tavoitteet, ja joka siten on johdonmukaisen, pitkäjänteisen työn perusta ja selkäranka. perinteellinen luonnonsuojelu erityisasemaan asiana, jota kadunmies ei ymmärrä. Luonnonsuojeluliikkeen on asetuttava puolustamaan jokaisen ihmisen oikeuksia vaikuttaa oman elinympäristönsä muotoutumiseen, määrätä, mitä arvoja inhimillisen ympäristön kehittämisessä on edistettävä. 3. Tämän tai tuon suokaistaleen tai kasviyhteisön säilyttäminen on yksityis ille ihmisille tai pienille ihmisryhmille täysin samantekevää. Asiantuntemus on tietenkin työn välttämätön ehto ja edellytys. Lyhytnäköisiä ja typeriä ovat korkeintaan ne jotka nykyisin talouselämän kehityksestä päättävät (siihen viittaavat monet kokemukset elävästä elämästä). Mikään ei ole tehokkaampaa koulutusta kuin tavoitteiden ja ohjelmien kollektiivinen muotoileminen ja toteuttaminen. Ohjelmien on oltava ensisijaisesti konkreettisia toimenpideohj elmia, ei niinkään ideologisia periaateohjelmia. On joskus koetettu asettaa ns. Luonnonsuojeluliiton ei tule myöskään pyrkiä olemaan pelkkä »asiantuntijaelin». Tavoitteiden on perustuttava keskusteluun ja yhteisiin sopimuksiin
Mikäli kaikki asiatiedot rakentuvat tekijän omiin havaintoihin kuten vahvasti vaikuttaa tulos on todella kunnioitettava; e1pa taman tietoosan arvo silti alentuisi, vaikka se perustuisi osittain muualtakin haalittuihin lähteisiin. rodun ihannevaatimuksina esiintyy. Hänestä piittaamatta tähän kirjaan lukija olisi kuitenkin ka,ihonnut edes yhdeksän kuvaa. Alkuosassa Hahl-Marjokorpi kertoo tyylikkäästi rnnnelmoiden elämästä ja elämykisiS:tä Ruijan kala-aarteiden partailla. Omakustannushima 3 mk. Kirjallisuutta KALAMIES KERTOO KALAMIEHELLE Pohjois-Norjan kalavesiltä, Teuvo Hahl-Marjokorpi (WSOY 1972). Asko Kaikusalo KOIRAKIRJA Suomalainen koirakirja, toim. Ma,nti Nurminen ja Saki Paatsama (Otava 1972) 587 s. Koiran rakennetta käsittelevässä luvussa puututaan myös, eitkä suinkaan syyttä, niihin epäkohtiin, joita monissa rot\llll1ääritelmissä ko. Luettelon voi tilata osoitteesta: Helsingin yliopiston maatalouskirjasto 00710 Helsinki 71, puh. 45. Toimitetaan postiennakolla Luonto-Liitosta ja Suomen luonnonsuojeluliitosta. Kirjaimellisesti totemettuina, usein jopa kärjistettyinä ne vaarantavat koiran hyvinvoinnin ja terveyden aihewttama.Jila vakavia fysiologiste n toimintojen häiriötiloja, rakennevikoja ja sairaalloisia luuston rappeumia. Mutta kyllä tämäntasoinen teksti ja muuten ulkoasultaan onnistunut teos olisi ansainnut muutaman kuvan enemmän, myös sinne asiaosaan. Ainakin allekirjoittaneen maaua1smaun mukaan Teuvo Hahl-Marjokorpi on ykkösrivin eräkirjailijoita tämän hetken Suomessa. 203 neksnisi vua sisältävään teokseen on armollisesti päästetty kannen lisäksi kahdeksan kuvaa, kaikki tosi.n kokosivun värikuvia. 90-378 011 Suomen luonnonsuojelulii-con juLkaisema Tukholman ympanstokonferenssi,a ja sen rinnakkaiskokouksia käsittdevä 127-sivuinen kirjanen "Tukholman ympäristökonferenssin varjosta" on valmistunut ja sitä saa tilata Suomen luonnonsuojeluliitosta. Koiran yleisimmät sairaudet on ryhmitelty ,eri elinryhmien ja sitä kautta eri elinten sairauksiin, joten lukijan on heJ.ppo löytää kUJ!loinkin tarvitsemansa tiedot. Suomenkielisiä termep on käy,tetty johdonmukaisesti lääketieteellisen t,erminologian rinnalla. Erityisen antoisa on ki•rjan yleinen osa. Aapinen on tarkoitettu itseopiskelua ja ryhmäopiskelua varten sekä antamaan taustatietoja ympäristönsuojelukeskustelua varten. Siinä se1ost,etaan kasvatusja k,ennekyöhön soveltaen koiran rakennetta, terveydenja sairaanhoitoa kyllin laajoine anatomisine ja fysiologisine ,tietoineen, valotetaan perinnöllisyy,ttä ja käyttäytymistä yleistajuisesti johdantamatta lukijaa, joka useimmissa tapauksissa on vailla alan tiet,eellis,tä koulutusta, turhan pinkäUe ko. Ja ainakin Lyngenfjordin ja Tanan seudun osalta allekirjoittaneen vähäiset kokemukset osuvat täydellisesti yksiin Teuvoherran kertoman kanssa. Luonto-Lii-con julkaisema 36-sivuinen "Ympäristöaapinen" esittel,ee ytimekkäästi niitä ongelmia, joita on syntynyt ihmisen talouden ja luonnon talouden välille. Eri alueista, järviketjuista, pääjoista ja sivupuroista kuvaillaan vesistön sijainti ja laatu, kalalajista ja runsaus, otuimahdollisuudet eri pyyntiitavoilla, otollisin ajankohta, lupien hankk.iminen sekä lukuisia pikkuseikkoja, jotka turistikalastajan on syytä tietää ennen matkalle lähtöään. Siinä luetellaan tarkoin kaikki Pohjois-Norjan kalavedet Suomen Käsivarren kohdalla sijaitsevasta Lyngenfjordis.ta a:ina kuninga,skuJ1nan itärajalle saakka. Välillä taistellaan tunturipuron taimenen kanssa ja välillä keinahdellaan Jäämeren aalloilla. Näissä kalastuslastuissa tekijä pääseekin parhaimmiUeen. "Suomailai.nen koira:kirja" on kokoomateos, joka pät,evin kotimaisin asiantuntijavo1mm toimitettuna, selkeästi ja johdonmukaisesti jäsenneltynä käsittelee koiraa ja koiraharrastusta kaikkine sen eri muotoineen täydellisemmin ja perusteellisemmin kuin yksukään aiemmin Suomessa i,lmestynyt vastaava teos ja mikä parasta nimenomaan mamamme oloihin sovellettuna. Tavallisuudesta poiketen "PohjoisNorjan kalavesiltä" jakaantuu kahteen aivan erityyppiseen teemaan. tieteenhaaran vaikeaselkoisiin sokkeloihin. Häneltä ei ilmesty teoksia kovinkaan tiuhaan, munta aina ilmestyessään hänen teksninsä on yhtä naucittavaa, olipa kyseessä kirja, artikkeli alan lehdessä tahi radio-ohjelma. Teoksen toisessa osassa tarjoillaan silkkaa as1at1etoa. Kirjassa ei ole, kuten useimmissa vastaavissa t•eoksissa, tyydytty vain tautien rutiininHelsingin yliopiston maatialouskirjasto on laa,tinut erikoisluettelot kokoelmissaan ol,evasta ympäristönsuojelua ja biodynaamista viljelyä käsittelevästä kirjallisuudesta. Toimitetaan postiennakolla. Omakustannushinta 2 mk. Ainoan tukistuksen ansa.itsee k ustam ta ja, nai pikemminkin se tarkkasilmäinen toimittaja, joka on ratkaissut kirjan kuvamäärän. Otokset ovat oivallisia, juuri &illä tavoin tunnelmaa huokuvia, että ne saavat kalamiehen sydämen iskemään pari kiivasta lisälyö~iä. On tode!,Ja korkea aika poistaa rotUlll1ääritelmis,tä sellaiset vaatimukset, jotka suorastaan estävät koiran normaalin ja terveen kehityksen. Tiedän, entä kustannusyhtiössä kököttää joku ylenmääräiseen ynnälaskuun perehtyny;t henkilö, joka viisaiden kaavojensa avulla ratkoo syvällis~ä kustannuskysymyksiä, teoksen myyntihintaa sekä siihen vaikuttavaa kuvamäärää
emme ehkä mielellämme syyttäisi kanssaihimisiämme siitä, että he jo esihistoriallisina aikoina ovat rikkoneet moderneja luonnonsuojeluperiaatteita vastaan, vaan mieluimmin syyttäisimme ilmastoa tai eläimiä itseään. ... Valitettavasta Margaret Lambertin pi~rtämissä muinaisajan muuten eloisissa maisemissa eläimet astelevat jäykäntuntuisesti. Tämä kehitys on juuri nyt saavuttamassa huippunsa koko maapallon laajuisena, ja ihmisen kiireellisin tehtävä tällä hetkellä on löytää paluutie ihmisen ja ympäristön järkevään yhteistoimintaan. Kirja/lirnutla omai~een luettelemiseen, vaan on pyritty antamaan myös kotikäyttöön soveLtuva,t hoito-ohjeet, joita noudattaen koiranomaistaja selvittää omin avuin varmasti monen ,kiperältäki n näy,ttävän tifanteen. Teuvo Suominen. Aluksi hän voi käyttää hyväkseen ryöstämisensä tuloksia, mutta lopulta seuraa rangaistus: ravinto vähenee ja ihmisten lukumäärä alenee. Llano-met!ästyskulttuurin ilmaantuminen Pohjois-Amerikkaan johtaa megafaunan nopeaan vähenemiseen, ja sama toistuu hiukan myöhemmin Etelä-AmeriPassa. , . Minne ihminen muuttaakin mukanaan tuli, lehmät ja vuohet, hiiret ja rotat, hävitysseuraa hänen jäljissään. Sekä Uudessa-Seelannissa että Madagaskarissa ensimmäisellä ihmisen saapumista vuosituhannella eKr. Sen sijaa n tun,tuu hieman yliammutulta, että mäyräkoira, niin käyt,tökoira kui,n se t•eoriassa onkin, useimmiten se kuitenkin on perheen seurakoiralemmikki, esitetään kovin pikkuurkasti, niin •että sille on uhrat,tu tilaa suoras,taan rotun1onografian verran sivumääräisesti suurin piirtein yhtä paljon kuin terrierirotujen esittelyyn. Kylmien ja lämpimien jaksojen vaihtelu muutama•n viimeks.ikuluneen vuosimiljoonan aikana jääk,ausien aikana on pakottanut elämän etsimään uusia muotoja ja synnyttämään niiden joukossa ihmisen. rUlllsas värikuvitus "Ensimmäinen sammumisaalto oli Afrikassa ja ehkä trooppisessa Aasiassa, korkealle kehittyneiden myöhäisacheulilaisten metsästyskulttuurien aikoihin. Ellei ekokatastrofi tuo kaih.aille tuhoa sitä ennen ... "Suomalainen koiraikirja" yhdes,ä kulloinkin kyseessä olevan roturyhmäja rotumonografian kanssa muodostaa mielestäni täysipainoisen ja tarpeellisen perustiedon sisäkävän aktiivisen ,koinnkasvattajan ja -ha,rrastaja,n käsikirjaston. . Tilannekuva,t ovat kyJ.läkW1 seLkeitä ja eläviä, rotuikuvat sen sijaan suururnmaka osalta,an latteita, jäykkiä ja ilmeeotömiä näynelyposeerauskuvia, joissa mdun luonne ja rakenne tuskin pääsevät oikeuksiinsa ja jotka t';inmuodoin antavat vain kalpean käsityksen ko. Huomattava osa kirjasta käsittelee ihmisen evoluutiota, josta annetaan paljon ennestaan suomeksi julkaisematonta tietoa. . Virve Kajaste on kääntänyt tekstin englanninja ruotsinkielestä hyvin. Hels.ingin yliopiston dosentti Kurtcnin kirja jääkausista sekä niihin limyvistä geologisista ja biologisista muutoksista on kansantajuis-tieteellistä esitystä parhaimmillaan. seurasi megaf aunan häviäminen vähemmässä kuin tuhannessa vuodessa . On ymmärrettävää, jopa i,tsestään selvää, että omat kotimaiset rotumme esitetään "Suon.alaisessa koirakirjassa" täydellisesti, suurta asianharrastusta ja kiintymystä kuvastaen. Ensi sijassa s·e on koi.rankasvattajan ja kenneltyön eri muodoissa mukana olevan aJktiivisen koiranharrastajan tietoja käsikirja, jonka antama apu olisi vielä entistäkin arvokkaampi, jos teokseen laadit,taisiin ,nykyistä Laajempi asia,ha,kemisto. Teoksen kuvucus on mustavaHrnir.en ja ihmeteltävän heik,ko tedksen 46 muuhun tasoon v,errattuna. Nä;n käy kuitenkin helposti, kun rotuentusiasti pääsee asialle. rodusta. Kun myöskin eri rocuryhmien alikuperää on pyrutty k unkWl kohdalla ainakin jossakin maann vaJlottamaan, ei ole vältytty pienoiselta tautologiselca pääJil.ekkäinmenol ta. Tämä tuntuu joltisenkin kohtuutJtomalta, sillä onhan mäyräkoi rarocuja vain sei,tsemän ja nekin pääasiassa kokoja karvanlaacuva,riaatioi•ta, kun sen sij~an terrierirotuja on jo tällä hetkellä Suomessakin 21. Käsittääkseni tämä on tärkein jääkauden tutkimuksen antama opetus." Ihmistä on sanottu jääkauden lapseksi. On kuitenkin selvää, ettei kumpikaan näistä selityksistä riitä ... Kotirotujen esittely ei ole teoksessa tasapuolista. Vuosimiljoonien raameissa ihmi~estä katoaa pahin itsekeskeisyys j,a hän esiintyy lajina lajien joukossa, muuttuvana ja kehittyvänä, joka työntää muut lajit tieltään pois. . Kuvamateria,a1lin heikkouden vuoksi "Suomalainen ,koira.kirja" ei olekaan mikään koko perheen kuvaja katseluteos. Tekstiä elävöittävät V~king Nyströmin hienot fossiilija arrefaktipiirrokset ja Olof l.andströmin selvät kartat ja kaaviot. Teoksen alussa on tavanomainen koiran alkuperää selvittelevä etymologinen katsa·us. Jääkausien syntyjä pohtivien teorioiden keskeltä löytää pessimistik,in yhden toivonkipinän: jos ihminen onkin yllä lainatun otteen mukaisesti tuonut muassaan hävityksen muulle luomakunnalle, niin seuraava, ehkä riankin luvassa oleva jäätiköityminen puolestaan voi armahtaa vielä jäljelläolevat lajit ihmisen tuomasta piinasta. Sa,moin on ehkä jossakin määrin puolustettavissa, et:ä käyttökoirat, niin metsästyskuin palveluskoiratkin esi•tellään sama,naJltaisella spesialistin innostuksella ia tarkkuud ella; suomalaisethan ovat en nen bikkea käyttökoiraihmisiä. Sen jälkeen sammuminen on vuorossa Euraasiassa Homo sapiens'in sekä PerigordJa Magdalenekulttuurien ilmaantumisen myötä, Australiassa ihmisen saapumisesta on seurauksena sammuminen myöhemmällä pleistoseeniajalla. ISAMME JA AITIMME, EHKA HAUTAMMEKIN Anja Kari jääkausi, Björn Kurten (WSOY 1972) 179 s. Helppotajuisesti se kertoo jääkausien sy ntyyn vaikuttavista tekijöistä, maankuoren liikunnoista ja elämän kehiotymisestä
ln 1945 Finland had only two national parks and two strict nature reserves. During the preparatory stages the plans were of ten considered unrealistic. !n 1950 a committee w as established by the Council of State. !n 1956 a law was passed, resulting in the immediate creation of twelve new national parks and seven new strict nature reserves. Four years later the Government prosed a new law to Parliament, and on February 23th, 1923 the President o f the Republic signed the law. Several active conservationists were included in the committee. The Ministry created a new committee, w here no conservationists were included. Unfortunately the very modern idea of creation a central o f f ice Jor conservation was not passed. The courses give general information on natural resources of the world and those of Finland particularly, on rational utilisation of the resources, proper management, etc. Annually the courses are taken by 80-100 students. The others, numbering six, had been lost by the war. The law declared a number of plant and animal species as protected. !n 1970 the European Conservation Year an advisory board o f environmental conservation was established as a central organisation Jor conservation. Recollections about the creation of the present national parks and nature reserves by Peitsa Mikola Pages 8-11 Most of the present parks of Finland were created in 1956. The number of new parks and their sizes were considered too large. The present law is quite inef fective in backing the ef forts of both of ficial authorities and voluntary conservation organisations. The inclusion of peatlands was not considered necessary since they were believed to stay safe without protection a state of premature optimism. Due to the very short existence of the Institute, only two students have graduated so f ar. Af ter careful w ork a group studies and f ield of members of scientif ic and conservational organisations presented their recommendations to the Prime Minister in 1949. Two years later a pian was proposed to the Council of State. Some other progress has been made, too. lt was, however, surprising that practically no one opposed the plans at any stage. There is a growing demand for professional conservationists, as well as a general need of environmental inf ormation among engineers, lawyers, etc. The education of professional conservationists by Antti Haapanen Pages 5-7 Since 1968 the University of Helsinki has been of fering courses and degrees in environmental conservation at the Faculty of Agriculture and Forestry. Such were found in limited numbers on a few locaties, but their numbers and sizes were rapidly diminishing. The conservation law is 50 years old by Anna-Riitta Wallin Pages 2-4 lmmediately after the political independence of Finland in 1917 a scientif ic association Societas pro Fauna et Flora Fennica suggested the creation of legislation f or conservation. l t also promoted the creation of protected areas as national parks and nature reserves. Many of the present environmental problems were totally rmk:wwn then. The author himself was actively involved in the preparatory works. For its time, however, the law was very modern, bttt it is quite underSuomen Luonto (Nature of Finland) Published by the Finnish Association Jor Nature Protection ( Suomen luonnonsuojeluliitto) Address: Fredrikinkatu 77 A 11 00100 Helsinki 10, Finland Editor: Teuvo Suominen standable that modern ecological aspects were not included. The result has been that no new law has been passed. This is strongly in contrast to the present situation in Finland w hen there is a growing economic interest in ali types of forests, peatlands, lakes and islands. Alhough the students have shown great interest in conservation, society has not been able to provide jobs f or them. A committee was established in 1960 to modernize the law. A new modern law is urgently needed. Summaries of the main articles 1n this 1ssue The slow Finns (editorial) by Anna-Riitta Wallin The late 60's were a time Page 1 of vivid discussions abottt environmental issues in Finland. The author was making a research wehere old and mature f orests were needed. The number of students is rapidly increasing, and environmental concervation is one of the most popular fields of the w hole Jaculty. The proposal in 1966 was enthusiastically welcomed by the volun tary conservation organisations but f/atly rejected by the Ministry of Agriculture. The teaching serves two purposes. This is now a serious shortcoming, as well as the dif ficulties in controlling the extraction of gravel and conservation of wildlif e and landscape on private land. During the last 13 years there has been some preliminary work f or new legislation but no f actual results have been achieved so jar. The author suggested the preservation of some of them as national parks. Since 1971 there has been a special institute and one professor. !n 1969 the conservationists rejected this committee's results claiming that they included practically no improvements. But very f ew new laws have been passed to support the actual conservation work. The main emphasis is ;ut on the former aspect. The Finnish law of conservation is from 1923. I t seems that students will have to f ight for jobs themselves
It is generally assumed that modern forestry is detrimental f or this animal by removing the natural food ( aspen and other deciduous trees) and the hollow trees, used f or nesting. ln this article they give general information about the Canadian park system, such as the localities, areas, wildlife, types of landscape, and management. F ormerly it was mainly an organisation of young naturalists; the present trend is towards active conservation although ali nature oriented hobbies of the members are actively encouraged. The old observations (before 1960) are marked with apen circles, the recent ones with black dots, and both old and recent observations f rom the same locality are indicated with a combination of both symbols. The funds have been raised by arranging campaigns to sell postcards showing the endangered species. The national parks of Canada by Jouni Kitti and Marianne Kitti Pages 12-15 The authors made a visit to Canada in summer 1972. The author implies that many of the recent projects have been economically unhealthy, and the interest received from the investments have not been comparable with other investments. The funds have been 48 used f or winter-feeding of eagles, studying the peregrine f alcon population of Finland, etc. The current amount of traffic is easily taken care of by ships which are f ar better solutions f rom the environmental point of view. Birdboxes seem to be ef f ective means to solve the latter problem. Luonto-Liitto 30 years Pages 16-17 Luonto-Liitto (Nature League) is a Finnish youth organisation for nature studies and conservation. Similarly, the projects financed by the loan should not include destruction of peatlands w hich represent great scientific, conservational and recreational values. They represent, however, umque values of wildlif e, sceneries and water economy of soil. The forestry is of great economic importance in Finland, and it is natural that the views of forestry and conservation f requently are conflicting. The distribution of flying squirrel (Sciuropterus russicus) by Asko Kaikusalo Pages 23-25 A questionnaire published in another magazine resulted in the map on page 23. Cutting off these currents would mean rapid pollution of the bay, loss of one of the most important f isheries of the country, and destruction of the unique wildlife of the islands. The conditions of the loan include that there should not be ecologically harmful results. The activities of the organisation include national and international camps, courses, research programs, conservation projects, publication of booklets (in addition to the magazine 'Molekyyli' ), cooperation with other organisations with similar goals, etc. The conservationists e:.:;;ect that it will show interest in the use of the international loan. This is .particularly true in the case of peatlands. The most destructive, of course, would be a full length bank isolating the northern part of the bay from the rest of the Baltic. During the past two years LuontoLiitto has been running a special foundation for protection of endangered species. The Bank of Finland has recently ref used to consider the environmental aspects when financing industrial plants. This is due to the southern currents bringing oxygen-rich cool water from the main body of the Baltic. !n addition to the national parks, they describe rather extensively the system of provincial parks. !n spite of many polluting factories and rivers the northern part of the gulf is still relatively clean. The observations revealed also that the population of this animal is declining the number of young seems to be lower than formerly (2 is a common number; this contrasts with the f igure of 3-6 commontly mentioned in the literature) cold winters, such as 1966, decrease the number of flying squirrels. During the late 60's the activities of this association gradually started to change. Traditionally they have been considered as wastelands, and they have been drained. Any observations made on this animal are indicated with dif ferent symbols. The loan from the International Bank and the Finnish peatlands by Jarmo Eronen Page 22 Finland has received a loan of about US $ 20 million from the International Bank of Reconstruction and Development to be used for improvement of forestry in southern and central Finland. The Gulf of Bothnia shall not be cut by Heikki Taimisto Pages 20-22 During the past few years there have been plans to construct a road from Finland to Sweden across the Gulf of Bothnia. Apparently there is no real need for a highway across the bay. D. Therefore the conservationists expect that the use of the present loan will not include projects bringing lower return than the interest of the loan, 71/, per cent. Although this alternative has been mentioned as a Long term project to turn a large area of the sea into f resh water, to control the water level, and to bring other potentially favourable results, it would obviously have many undesirable effets on the local economy and ecology. I t is a member organisation of the Finnish Association for Nature Protection, as well as of the International Youth Federation for Environmental Studies and Conservation. Summaries of the main articles in this issue which have been considened as potential new national parks. The other alternatives would be less destructive, although harmful for the local f ishery and traf fic, and the quietness of the archipelago would be gone. The different alternatives of the plan include banks, bridges and tunnels. The draining has frequently been unplanned, uncontrolled and it has been carried out by inexperienced people
939-23 316. 498 159. KESKI-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS MELLERSTA OSTERBOTTENS NATURVÄRDSFORE 1 ING, Isokatu 15, 67100 Kokkola 10, puh. POHJOTS-UUDE MAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Esko Lindholm, Kirvesmiehenkatu 3, 05800 H yv inkää, puh . varapuheenjohtaja Anna-Riitta Wallin, oik.yo. 931-62 531. !TA-SA VON LUONNONSUO JELUYHD [STYS, Satamakatu 5 B 61, 57130 Savonlinna 13, puh. kand. sihteeri Martti Linkola, fil.kand. (16.30-) 952-16 767. 23208. 964-27 170 (k.) ja 96423 446 (t.). Jaakko Savola, ylilääkäri, varajäsen Yrjö' Haila, fil. Sulo Rahko, kaupungineläinlääkäri Lauri Ruippo, maisemanhoidonvalvoja Juhani Santanen, lehtori Teuvo Suominen, fil. 90-315 243. (915) 9-11-10 920. yo, varajäsen SUOMEN LUONNONSUOJELULIITO!v' TOIMISTO Toiminnanjohtaja: Juha I-[iiJ11ä/äi11en, puh. POHJOIS-SAVO LUO O SUOJELUYHD[STYS, Kuopion museo, Kauppakatu 23, 70100 Kuopio 10. VAMMALAN SEUDUN LUO NONSUOJELUYHDISTYS, elo Helmer Tuircila, Sylväänkatu 4 A 8, 38200 Vammala. 958-11 956. 5878 . PIRKA MAAN LUO NO SUOJELUYHDISTYS, elo Lauri Ruippo, Kuusamakuja 2 E, 33840 Tampere 84, puh. KUOPIO LUONNO YSTAVAIN YHDISTYS, Kuopion museo, Kauppa katu 23, 70100 Kuopio 10, puh. LANSI-UUDENMAA LUONONSUO JELUYHDISTYS VASTYLA DS A TUR VÄRDSFOREN[ G, postilokero 33, 08101 Lohja 10. ULKOJASENET Bio-Dynaaminen Yhdistys Enemmistö' Fyysikkokifta Hämäfäis-Osakunta Koe-eläinten suojelu Kokoomuksen Nuorten Liitto M ar ttafiitto Päijät-Hämeen Maakuntaliitto Suomalaisuuden Liitto Suomen Arkkitehtiliitto Suomen Kalamiesten Keskusliitto Suomen Lääkäriliitto S110JJ1en Mielenterveysseura Suomen Rakenn11sinsinö'ö'rien Liitto Suomen Romukauppiaiden Liitto Suomen Voimalaitosyhdistys S110111en ylioppilaskuntien liitto Symbioosi SJmop Vihreä Risti SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON HALLITUS Harri Dahlströ·111, maat.-metsät. KESKI-SUOMEN LUO NO SUOJELUYHDISTYS, Jyväskylän yl iopiston biologian laitos, Vapaudenkaru 4, 40100 Jyväskylä 10, puh. 981-22710. KA TA-HAMEEN LUO O SUOJELUYHDISTYS, elo Pentti Andsten, Armas Launiksentie 5, 13130 Hämeenlinna 13. KAINUU LUO TO, elo Sulo Rahko, Osmonkatu 7 B, 87100 Kajaani 10, puh. LENTUA-SEURA, elo Markus AlaHeikkilä, 88900 Kuhmo, puh. maist. PIEKSAMAEN SEUDUN LUONNONYSTAVAT, elo Jaakko Savola, Kalevalankatu 48, Pieksämäki, puh . 554. POHJO[S-POHJANMAAN LUONNONSUO JELUYHDlSTYS, Kasvitieteen laitos, Torikatu 15, 90 100 Oulu 10, puh. 914-14 182 tai 20 215. kand., puheenjohtaja Urpo Häyrinen, fil.kand. 448 439 Järjestösihteeri: Sauvo 1-/enttonen, puh. HELSINGIN SEUDUN LUO 1 SUOJELUYHDISTYS HELSINGFORSREGIO ENS ATURSK YDDSFORE l G, elo Kaarle Klemola, Mcrikorttitie 4 a U 589, 00960 Helsinki 96, puh . LUONTO-LIITTO, Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 Helsinki 10, puh. (10-15) 921-335 5991522. (1416) 90-490 961. ETELA-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Seppo Ojala, Pctäjätic 2 A 2, 60550 urmo, puh. /<J 1~.3 ) 971-12 082. SUUR-SAVON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Niilo Ruuth, Sokkalantie 23, 50600 Mikkeli 60. Suomen luonnons11ojeluliitto VA R SINA ISET JASENJARJESTÖT ETELA-KARJALAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Terho Poutanen, Liisankatu 6, 53900 Lappeenranta 90. KOILLISMAAN LUONTO, elo Reino Rinne, Kitkantie 4, 93600 Kuusamo. VARSINAIS-SUOMEN LUONONSUOJELUYHDISTYS EGENTLIGA FINLANDS NATURSKYDDSFORENING, elo Rauno Tenovuo, Turun Yliopiston Eläi ntieteen la~t06, 20500 Turku 50, puh. PORVOO LUONNONHISTORIALLINEN YHDISTYS, Kaivokatu 40, 06100 Porvoo 10. Matti Vehkalahti, yhteiskuntat. SATAKU AN LUO NONSUOJELUYHDISTYS, Uusikoivistonrie 77 A 3, 28130 Pori 13, puh. 5093. LAPI LUONNO SUOJELUYHDISTYS, Varsitie 22, 96100 Rovaniemi 10. LAHDE LUO O YSTAVAT, elo Veli Haikonen, Kaivolankatu 2 B 16, 15240 Lahti 24. Hel11n~, 1973 K1r11p1,no L1b111 Osa~1yht10 Otlset KYMENLAAKSON LUONNON YSTAVAT, Itäkatu 2 B 21, 48100 Kotka 10, puh . 448 439 Toimistonhoitaja: Eini N ord111a11 puh. 13 860. POHJOIS-KARJALA LUO NONYSTAVAT, elo Tapio Koistinen, Poikkikatu 5-7, 83500 Outokumpu, puh
Se sopii opetuksen kaiSuomennoksen on tehnyt Olli Paasikille asteille. mistoksi. Suomen luonnonsuojeluliiton julkaimyydään omakustannushintaan 2:50 seman EKOLOGIAN on kirjoittanut mk/kpl. nossa vallitsevia riippuvuussuhteita SUOMEN LUONNONSUOJELULIITja niihin liittyen ekologisen luonnonTO FREDRIKINKATU' 77 A 11, hoidon periaatteet. Kirjasen ymmärtämivirta. EKOLOGIAA 00100 HELSINKI 10. nen ei edellytä minkään erityisalan Kirjasen 48 sivulla esitellään seltietoja. Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen EKOLOGIA on tarkoitettu sekä joka(Svenska Naturskyddsföreningen) miehelle että koulujen oheisluketoimeksiannosta Perarvid Skoog. keästi ja kuvin havainnollistaen luonToimitus postiennakolla