Haapojen ja kolopuiden katoaminen on vienyt siltä ruoan ja asunnon. Pieni varpuspöllö viihtyy vanhojen ja varjoisien kuusikoiden tikankoloissa.. TÄMÄN NUMERON KANSIKUVA esittää liito-oravaa, yhtll niistä monista metsiemme asukkaista, joiden toimeentuloa ihmisen toiminta on vaikeuttanut. Liito-oravan ennen laaja ja yhtenäinen asuinalue on jo hajonnut pirstaleiksi. Uivelo koskeloitten sukulainen on Pohjois-Suomen erllmaalampien arka asukas, jonka toimeentuloa ihminen voi auttaa telkänpönttöjll ripustamalla. Siellä, missll se vielä elllll, sitll kannattaa suojella säästämällä haapoja ja vanhoja kolopuita sekll ripustelemalla pienireikllisiä kottaraisenpönttöjll. Harmaatikka tarvitsee asuinpaikakseen lehtipuuvaltaisia eteläsuomalaisia metsiä. Tällä sivulla on kuvattu kolme muuta harvinaista Suomen metsien puunkolojen asukasta
Lu o nnonsuojelijat ovat järkyttyneet siitä vauhd ista, millä maamme luonnonmaisema on rappe utunut. Si ltä puuttuu varoja ja työvo imaa. Lähtötilanne metsäluo nnon suoj elulle _ja metsien moninaiskäytölle ei o le kehuttava sielläkään, mutta yhtä ja toista on saavutettavissa. Luonnonsu oj elun tehokas ajaminen näissä o losuhteissa vaatii pitkäaikaista valistustyötä . Me tsäh a llintomme on viime vuosina ke hittynyt m yö nteisesti. Jos synnintunnustus _johtaa parannukseen, vo iva t Lapin m etsä t joskus taas o lla kunn ossa ehkä _jo kahd ensadan vuoden kuluttu a . " Veden va ivaama maa " viittaa mitä eri laisimpiin luonnon ele m entteihin, _joiden o lennain e n tekijä on vesi . vuosike rta vedestä vaivaantuu, vie lä vähemmän so ide n _j a purokorpi en elävä luonto. kansanvihollisia. Suunta on oikea, mutta kuljettava m atka on pitkä. Vastapuoli voi vedota selviin seteleihin tässä _j a nyt. Raa ka-a inee n riittävyydestä huoles tun eet ovat kauhistelleet paika lli sia ja va ltakunna llisia ylihakkuita . Pää ttäjiltä se vaatii älyllistä ponni stelua tulevi en tapahtumie n ennak o imisessa. Ympäristönsuojelun neuvottelukunnan kansallispuistosuunnitelmi en taannoisen julkistami sen yhteydessä nähtiin, kuinka puumie het järjestivät nopeasti monilla paikkakunnilla " informaatiotilaisuuksia" , joilla kiihd ytettiin mielet luonnonsuoj elusuunnitelmia vastaan maalais u oMEN L UONTO 1/75 lema lla ka tteettomi a kauhukuvia työttö m yydestä , yksi tyismaiden p a kk o lunastuksesta pilkkahinna lla ja kuva il emalla suunnitelmi e n ajajat höyrähtä neiksi idea li steik si, joilta puuttuu tieto. On saatu metsien moninaiskäytön ylitarkastaja , so lmittu yhteyd et poro talouteen , kiinnitetty huomi o ta sie nestyks een ja mar_joihinkin , ryhdytty kehittämään kansallispuisto_järj estelmää jne. Suomen Luonto N:o 1 197 5 Joko metsä alkaa näkyä puilta. Pitkäj ä nnitteise n luonnonsuo j elun _j a lyhytnäköise n talous elämän vä li sessä informaa tiosod assa luo nn o n suojelu on aina alakynnessä . Suurimpana vaikeutena on kuitenkin se, että luonnon suoje lun _j a eko logisesti kestävän talouselämän hedelmät näkyvät vas ta pitkän ajan kuluttua , mutta ka n toi-a ha t annetaan kouraan he ti . Metsäekosys teem i o n köyhtyny t ennennäkemättömäll ä tavalla, mi stä parhaana es im erkkinä ovat vanhojen m e tsi en eläin_j a ka svilajie n katoamin en. Muista käyttömuodoista piittaamatta o n kiihdytetty puuntuottoa tava lla, joka on vähentän yt mahdollisuuksia retkeilyyn, marjastukseen, sienestykseen ja muuhun moninaiskäyttöön . Rova niemen Syysrnetsä päivillä pohdittiin , mitä o li si vielä tehtävissä Lap in tähän asti lyhytnä -köis en metsätalouden pelastamis eksi. "Eufemismi" o n s1ta, että asian todellinen luonne peitetään kaini stelevalla sama lla. Virheistä pitää oppia. Suomalaista luonnonsuojelukes ku stelua ovat pitkään hallinnee t kiistat m ets ien kohtalosta . ?. Merkillis en tyynes ti Suomen kan sa on tyytynyt seuraamaan sivusta, miten metsälaissakin mainittua "yleistä etua" on loukattu . Kahd en vuosikymmenen väärinkäytösten jälkeen myönnettiin nyt yleisesti, että virheitä o n te h ty. Luo nnonsuoj elij o ita, jotka toivova t, että edes pienet näytteet Suome n erämaitten rippeistä säästettäisiin luonnontilaisina, kohd ellaan kuin . Huo misesta sen ei ole tarvinnut hu o lehtia eikä se ole huole htinutkaan . Metsätalouden terminologia vi li see eufem1 sm1 e1a: "Metsän uudistaminen' tarkoittaa metsäekosysteemin niin täyde llistä hävittämistä, e ttä siihen eivät useimmat suurkulotkaan pysty. Umpikuj a ksikin tilannetta luo nn ehdittiin. Me tsän porotaloudellinen, virkistykselline n tai marjastuksellinen m erkitys voi olla puuntuotantoo n verrattuna moninkertainen , mutta silti se voi olla "joutomaata" tai "kitumaata". Maa tuskin 34. Erityisen karkeas ti on loukattu porota lo uden tarp eita. EteläSuom essa m etsät ovat säästyneet pare mmin _ja niid en toipumiskyky o n pohjoisen m etsiä verrattomasti parempi . Lapin m etsie n rajun käsittelyn seura uk sena • meidänkin maassamme o n voitu seurata erää nl a ista eroos io ta, tuottavan maa n muuttumista tuottamattom a ksi. " Yli-ikäinen " on kasvunsa kiihkeimmän vaih ee n sivuuttanut m e tsä; ihmiseen so vellettuna se tark o itta isi yli kahdeksantoistakesä istä. " Me tsänparannusta" ovat kaikkein väkiva ltaisimmatkin toimenpiteet, n ekin , jotka hävittävät m e tsäluonnon monimuotoisuuden
.. La pin m e tsä tasee n epäta sapai n o , P. . . . W. . .. . . . Liito n to imisto o n avoinna maananta ista perj a ntaihin kl o 916 , kesäkuuka usina klo 915 . Le hti vo id aa n til a ta maksamalla tilausm a ksu 17 mk pos tisiirto tilill e no 608 2 11. . . Huut o ja ko rves ta . . . .. . Summaries o f th e Ma in Articles in This Iss ue 3 8 11 12 13 15 20 25 29 36 41 44 50 5 1 52 53 54 56 58 6 1 SU OM EN L UO NTO 1/75. Ilm o itushinnat: 1/1 sivu 900 mk 1/ 2 sivu 500 mk 1/ 4 sivu 300 mk 4 -väri-ilm o itus 1 200 mk , taka ka nsi 2 000 mk TO IMITUS T euvo Su o mine n (vas taava ) Riitta J o kiranta Taitt o: Markku Tanttu TOI M ITUSN EUVOS TO Urpo Häyrinen (kokoonkutsuja ) Harri Dahlström Jouko Pe ttersson H elmi Ire ne Saurol a Anna Riitta Wallin Pa ino paikka: Forssa n Kirjapaino O y Fo rssa 2 TAMAN NUME RO N KIRJ OITTAJ AT Timo Helle, FK , Oulun yli o pi sto n e lä inti e teen la itos Veikko l-lu /111 -Hiltunen, Paliskunta in Yhd_istyksen toiminnanjohtaja , Ro va111 em1 P. lko m aan uuti sia . . J okinen, pääj o hta ja, Me tsäh a llitu s, H elsinki Esko J ou /.rnmo , m e tsänhoitaja, Suo m en lu o nno nsuoj eluliito n toiminna nj o htaj a , Kerava Seppo Lahti , FL , Kilpi s järve n b io lo Kme n a sem a Pm/Ii Linkola , ka las taj a, Kuhm o in en j o1ef Ma cichowski , mgr.inz ., Szczecinek, Pu o la Pekka Nu orleva , d ose ntti , H e lsing in yli o pi sto n elä inti e teen la ito s · Rolf Oin onen. Isle Rova lc Yl äj ärven erä m aa ka nsa 11 ispu isto, Trn vo Su ominen ...... . . . . .. . •.. .... W. Su o m en Luonto ilm estyy vuoden 197 5 a ikana kuute na num ero na. 1974 .. . . . .. Fredrikinkatu 7 7 A 11 00100 H e lsinki 10, puh. . .... .. . ....... SUOM EN LUON TO A J ULKAISE E Su o m e n lu o nno nsu oj eluliitto ry. . Ympä ri stö n muuttumi sesta j a mi ele nterveyd es tä , /-l annelr Pohja11111ie.< Uusin ti e to m e tsä pe ura sta , Timo 1-felle ........ . . . .. . Puunj a los tu steo lli suude n työntekij ä n sa na Syys m e tsä pä ivillä, Sl'ppo Törmäili .. . MMK, H elsingin yli o pi sto n ympä ristö nsuoj e lun la itos 1-l ann!'ie Polyanmies, FK , toimittaja, Yl eisra di o , H elsinki Tl'u vo Su ominen, FK , to imittaj a, Su om e n lu o nno nsuoj e luliitto, H e lsinki Seppo Törmälä, pa perityö nte kij ä Eino Vaallo vaara , toimitsija TAJ\IAN NU ME RON KU l'ITUS ka nsi Ri sto Sa a rine n ka nsi 11 H a nnu H a uta la sivu 3 Urpo Huhta ne n; 5 Esk o joutsa m o ; 7 Anni Heikkil ä ; 9 Eero Murtom ä ki ; 11 T eu vo Su o mine n ; 13 Vesa Suu ro ne n ; 15 Re ij o juuri ne n ; 19 Sll :n arkisto; 20 , 22 T e uvo Su o min e n ; 23 Mikko Savo lain en , Urpo Häyrin en ; 25 Urp o Huhtane n ; 26 Leena Sa ras te; 27 Veli-Ri sto Caja nd er ; 29 Ma rtti Mantonen ; 3 1 Erkki Va nnin en ; 32-33 Martti Ma nto ne n ; 35 Martti Rikko ne n , J o rma Ka uko; 3 73 9 T euvo Su o min e n ; 39 L. .. . Kirj a lli suull a .. . . . .. .. Tilaushinta Po hj o ism a id e n ulk o puo le ll e o n 20 mk. .. . . . . . Su o m en Luonnon vu o d e n 1974 num ero ita m yydää n 3 mk/ kpl , vuo d en 19 73 num eroita 2,50 mk/ kpl , vuo den 19 72 num eroita 1 mk/ kpl, sitä va nhempia 50 p / kpl. Uusia ra uh o i1uk sia Valti o o sti suo je lta vaa m aata v. .. . . . lrro nume ro t 4 mk . Puo lalai set pelas tivat vi se ntin Euroo pall e, ./ o.1ef M acirhow.<ki . . . . ... La pin m etsä ta lo ud e n o n turvatta va porota lo ud e n ed e ll ytykse t, l'eiklw /-1 11//11 Hilt unen . . . La pin m ets ie n käs ittely luo nno nsuo je lun ka nna lta , Esko J ou/samo ... . . . Itä istä, länti stä _ja omaa metyyli e lo ho peaa, Pekka N11 or/n 1a .... David Mech ; 41 Hannu Hautala; 43 Vei kko Ri ssanen, Hannu Hautala ; 45, 46 Andrze j Stachurski; 47 Zdzi sla w Wdowinski ; 49 Andrze j Stachurski. . . . . ...... . ... Uli sia . . Suo m e n erä m aa t hupe nevat , Rolf Oinonm .. . . . .. j okinen . .... . . . S ISA LLYS J o ko m e tsä alkaa nä kyä puil ta . . . Puna vu o renkatu 4 :n m yymä lä on avo inna maana ntai sta perj a nta ihin kl o 9 17 , la uanta isin kl o 1013 . .......... .. Metsä tvö nt ekij ä n sa n a Syysm e tsä pä ivill ä, Eino Vaallo vaara .... .. . . Suo m essa o n ka hd e nl a isia m a j a vi a , S,•PJJ() l.ahli . .... . .. 498 159. . . Metsä po litiikka Su o m e n lu o nno nsuo je lun ydin , Pm/Ii Linkola . . . . . . . . .. .. . . . , .. . .
MITÄ ON TAPAHTUNUT. Luonnonsuojelun puolestapuhujilla on jostain syystä ollut metsäväen keskuudessa radikaalien maine. Hävityksen seuraukset ovat nyt niin ilmeiset, että Syysmetsäpäivillä ei enää paljonkaan kuultu tähänastisten toimenpiteiden puolusteluja, vaan metsähallinnon, luonnonsuojelun, SliO M EN LUONT O 1/ 15 paikallisen väestön ja elinkeinoelämän edustajat pohtivat suhteellisen hyvässä sovussa sitä, miten nykyisestä vaikeasta tilanteesta päästäisiin jotenkin eteenpäin. Kuluneet pari vuosikymmentä , joiden aikana Lapin metsistä on käyty ajoittain kiivastakin keskustelua, ovat kuitenkin osoittaneet nämä puheet radikaalisuudesta katteettomiksi . Luonnonsuojeluväki on pitkään arvostellut Lapin metsien 1950-luvulla alkanutta tuhoamista. 11. Aiheena oli "Lapin metsien käsittelyn vaihtoehdot". m 3 :llä. Syynä ovat olleet voimakkaat hakkuut 50ja 60-luvuilla, joilla on pyritty turvaamaan Lap3. Koska menneiden möhläyksien muistelemisella saatetaan torjua tyhmyyksiä tulevaisuudessa, on syytä luoda lyhyt katsaus tapahtumiin Lapin metsissä viimeksi kuluneiden parin vuosikymmenen aikana. Esko J outsamo Lapin metsien käsittely luonnonsuojelun kannalta Vuoden 1974 Syysmetsäpäivät pidettiin Rovaniemellä 13.-14. m 3 :llä vuodesta 1953 lähtien ja samoin vuotuisen kasvun arvio pienentynyt 0,5 milj . Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja, metsänhoitaja Esko Joutsamo esitteli tässä julkaistussa puheenvuorossaan tähänastisia virheitä sekä niitä periaatteita, joita luonnonsuojeluväki pitää välttämättöminä vastaisuudessa. Kehitys on koko ajan kulkenut huonompaan suuntaan. Lapin metsistä keskusteltaessa luonnonsuojeluväki on johdonmukaisesti suositellut varovaisuuteen, malttiin ja metsien biologiseen kestokykyyn pohjautuvaa metsien käsittelyä. Radikaalin, väkivaltaisen toiminnan miehet Lapin metsissä on kyllä löydettävissä kokonaan muualta kuin luonnonsuojeluliikkeen piiristä. Lapin metsien kokonaiskuutiomäärä on laskenut 41 milj. 1974
Vaihtelun suuruus on Salmisen mukaan ± 6,8 milj. p11n rakennetun metsäteollisuuden raaka-aineen saanti, sekä toisaalta laajoilla alueilla kohdatut vaikeudet metsien uudistamisessa. Kaikenkaikkiaan Lapin metsistä käytyä keskustelua on sävyttänyt eräänlainen asiantuntijoiden huutokauppa: kuka eniten lupaa, häntä eniten kulloinkin kuullaan. Onhan virheellisen metsänkäsittel yn seurauksena ollut kokonaiskuutiomäärän ja kasvun selvä pieneneminen vaikuttanut hakkuusuunnitetta pienentävästi kaksinkertaisesti sen määrän, mitä nyt on arvioitu ns . Runsaiden soiden ja vesistöjen pirstomassa maassamme olisi jääkauden jälkeen ollut riittävästi aikaa lukuisten pystyyn kuolleiden "itsemurhametsiköiden" syntymiselle, koska salamien sytyttämät luonnonkulotkaan eivät mitenkään ole voineet yltää kaikkialle. Edelleen 50luvulla hakatuista metsistä vietiin huomattava osa raakapuuna ulkomaille . Siren päätyi tutkimuksissaan siihen tulokseen, että ns. kokonaiskuutiomäärän todellisesta muutoksesta vai vain otannan erilaisuudesta. Keltikankaan mukaan runsaasti vanhoja, runsaspuustoisia metsiä, mutta ei yhtään pystyynkuollutta "itsemurhametsää", vaikka niiden syntymiseen esim. Myöskään mitkään biologiset syyt eivät ol e kiirehtineet Lapin metsien nopeaa hakkaamista. HOVIASIANTUNTIJ O IDEN KÄYTTÖ Lapin metsien käsittelystä päätettäessä on ollut tyypillistä yleisen keskustelun ja kritiikin karttaminen. Rajuja hakkuita on perusteltu lähinnä kolmella syyllä: ! ) Työllisyyden ylläpitäminen 2) Kotimaan teollisuuden puuntarve 3) Metsien yli-ikäisyys, minkä on sanottu johtavan niiden lahoamiseen ja kuolemiseen pystyyn Mikään näistä esitetyistä syistä ei ole osoittautunut vedenpitäväksi . Tämä käsitys on osoittau tunut käytännössä virheelliseksi ja yleisohj eeksi sovell ettuna kelvottomaksi . Samalla on aiheutettu porotalouden, luontaistalouden ja metsien muiden käyt tömuotojen vaikeutumista. METSÄTASEAUTOMAATTI Kun tulevaisuutta lähdetään suunnittelemaan, on hyvä tarkastella Lapin metsistä tällä hetkellä käytettävissä olevia tietoja. Tämä vaikeuttaa metsien tilan seuraamista eri inventointien välillä, koska ei ole varmaa, aiheutuuko muutos esim. Heikinheimon hyvin onnistuneet viljelymänniköt Kivalossa, joita Siren piti vakuuttavina merkkeinä tutkimustulostensa paikkansapitävyydestä, ovatkin olleet hyvän onnen ansiota kun keinollinen uudistaminen on sattunut ilmastollisesti erittäin suotuisana, lyhyenä ajanjaksona 30-luvun jälkipuoliskolla. Ilmaston vaihtelun aiheuttamalla virheellä on huomattava vaikutus nimenomaan kasvun arvioihin PohjoisSU OME N L UONTO 1/75. Täten syntyy esim. Eräät . suojametsäalueille tyypillinen metsien harsintarakenne, jossa sama metsikkö sisältää hyvin monia puuston ikäluokkia. Kemijärven tehtaan perustamisen aikoihin myös Kemin teollisuus laajensi, jolloin metsätase heilahti pahasti miinuksen puolelle. m 3 Pohjois-Suomessa . vesistöjen ja soiden saarekkeisiin olisi ollut runsaasti aikaa. Varoittavana esimerkkinä tällaisesta menettelystä voidaan mainita Sirenin tutkimukset ja niiden perusteella tehdyt laajamittaiset toimenpiteet 50-luvulla. Näitä ovat : Otantavirhe, joka aiheutuu siitä , etteivät valtakunnan metsien inventoinnit perustu kestokoealoihin, vaan tulokset vaihtelevat eri inventointien välillä _jo otannasta johtuen . Niinpä Lapissa tavattiin 30luvulla valtakunnan metsien inventointilinjoilla V. Lapin työllisyystilanne oli muutenkin tyydyttävä 50-luvulla suurimpien pal_jaaksihakkuiden riehuessa kairoilla . Paikallisen väestön , porotalouden edustajien ja metsätyöntekijöiden kuulemisen sijasta on turvauduttava erityisiin "hoviasiantuntijoihin" , joiden suositusten varaan toimenpiteet on voitu perustaa . Tosiasiassa sekä mäntyettä kuusimetsät uudistuvat myös Pohjois-Suomessa luontaisesti si4 ten , että taimia syntyy keloutuneiden ja kaatuneiden puiden jättämiin aukkoihin . Omalaatuiset teoriat metsien kehittymisestä luonnontilassa kohti täydellistä itsemurhaa on hylättävä epäloogisina ja luonnonjärjestelmän sopeutumiskyvyn vastaisina . paksusammaltyypin HMTkuusikot ovat viljavamman MTtyypin degeneraatiotuloksia, jotka paljaaksihakkuun, kulotuk sen ja keinollisen uudistamisen avulla ovat muutettavissa uudelleen runsastuottoisiksi männiköiksi . Vaikka perustellusti voidaan sanoa, että metsävarojen tutkimus on maassamme kärkisijoilla maailmassa, sisältyy metsätaselaskelmiin kuitenkin huomattavia virhelähteitä. Milloin metsät pelastaa H-kulttuuri, milloin taas suositellaan niiden hakkaamista Lapista 30 vuodessa ja varojen sijoittamista muihin elinkeinoihin sekä tyytymistä tämän jälkeen kasvattamaan käsivarren paksu1s1a kepakoita kuitupuuksi , milloin taas Lapin metsien luovuttamista paikalliselle väestölle jne. Kuitenkin Sirenin tutkimukset johtivat luontaisen uudistamisen syrjäyttämiseen, paitsi kuusikoissa myös männiköissä, ja tämä on tullut Lapin metsätaloudelle kalliiksi, eikä tuloksissa ole hurraamista. suojeluvähennykseksi. Pomokairassa on maaperäkairauksin voitu osoittaa edelleen eläviä kuusi koi ta, joissa kulo ei ole käynyt ainakaan 500 viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kaiken tapahtuneen jälkeen tuntuvat uskomattoman röyhkeiltä Ja suhteellisuudentajun puutetta osoittavilta ne eräiden m etsätalouden edustajien väittee t, että luonnonsuojelu ja suojelualueiden perustaminen olisivat pä äasiallisina syinä metsätalouden vaikeuksiin Lapissa tällä hetkellä
Monitoimikone tekee monen ihmisen työt. kasvun arvioissa tapahtuneiden muutosten luotettavuuden määrittelyä. SU OM EN L UO NTO 1/75 Toistaiseksi ainoa täysin suunnitelmien mukaan tapahtunut kehitys on ollut metsäteollisuuden laajentuminen ja ensiasteisen puunkäytön lisääntyminen. Ensin rationalisoitiin jätkät ulos metsästä ja väki hupeni Ruotsiin ja etelään. Kasvupaikkojen luokittelussa tapahtuneet muutokset. Suomessa. Tarvittavat miestyöpäivät samalla vähenevät. Tämän hetken näkymien valossa kysymys on kuitenkin lähinnä monitoimikoneiden työllisyydestä . Jostain syystä kasvupaikat ovat vain parantuneet inventoinnista toiseen, millä on tietenkin merkitystä esim. Metsätalouden työvoimaongelman hoitaminen riippuu ratkaisevasti siitä, miten yhteiskunta onnistuu säilyttämään syrjäseutujen asukkaiden elinehdot. Juuri näin on Lapissa tehty; monitoimikoneitakin siellä jyllää jo kymmen kunta. Tästä tasapainottomuudesta metsätalous saa syyttää pääasiassa itseään . Tästä huolimatta näkyy väitettävän, että suunniteltujen luonnonsuojelualueiden perustaminen aiheuttaisi laajamittaista työttömyyttä Pohjois-Suomessa. JO m 3 /t, tarvitaan melkoisia puumaana ennekuin korjuu näillä on kannattavaa. Tällä luettelolla olen halunnut korostaa , että metsätaselaskelmien perusteella esitettyihin käytännön toimenpiteisiin metsissä tulee suhtautua varovaisuudella, koska itse luvuissa on aina tietty virhemarginaali. Samoin viljelymetsien jatkuvasti kohoava puun tuotto näyttää perustuvan enemmän toiveajatteluun kuin käytännön kokemukseen. Ilmaston vaihtelut eri inventointien välillä vaikeuttavat esim. Teollisuus on käyttänyt ja Suomen Pankin vastaanpyristelyistä huolimatta näyttää edelleen käyttävän metsätaselaskelmia laajennuksien lupalappuina. hakkuusuunnitetta laadittaessa Metsänparannustöiden pitkäaikaisesta, esim . Nyt tilalle ollaan tuomassa monitoimikoneet, lentokoneet ja aurat. Kun yhden koneen kapasiteetti on n. Veitsiluoto Oy:lle 4 kpl, Kemi Oy:lle 2 ja metsähallitukselle 2). Kaikessa hiljaisuudessa Lappiin on hankittu jo kymmenkunta monitoimikonetta (mm . Luonnonsuojelualueiden vastustaminen alueen työllisyyteen vetoamalla on katteetonta hurskastelua, jos mer sätyl)t amalla rajusti koneellistetaan . Met5. TYÖVOIMAKYSYMYKSIÄ Työvoimapolitiikassa on kuljettu täysierros ankarasta työttömyydestä nykyiseen työvoimapulaan. Tietoisena pyrkimyksenä näyttää olevan metsän käsittelyn täydellinen mekanisoiminen linjalla: paljaaksihakkuu monitoimikoneella auraus keinollinen uudistaminen vesakkomyrkytys koneellinen harvennushakkuu lannoitus Suuresta intensiivisyydestään huolimatta tällainen metsäalouden harjoittaminen vaatii entistä vähemmän työvoimaa. yhden puusukupolven kestävästä vaikutuksesta ei ole riittävästi kokemusperäistä tietoa
1955 kulotus v. 1964 lanno itu s v. Metsähallitus onkin antanut suojametsälakiin perustuvat suojaja lakimetsien käsittelyohj eet. Lämpösummavyöhykkeisiin perustuvassa metsänkäsittelyssä metsät jaetaan kolmeen lu okkaan: talousmetsä I (yli 800 d.d. Suojaja lakimetsien rakenne on muovautunut vuosisatojen kehityksen tuloksena sellaiseksi kuin se nyt on. Näin on jatkossakin meneteltävä. Metsien kestävä olemassaolo perustuu sulkeutuneen metsän puiden ilmaston vaihtelun kestokykyyn sekä toisaalta sulkeutuneen metsän ilmastoa parantavaan vaiktukseen. SUOJAJA LAKIMETSÄT SEKA VANHAT KUUSIKOT Sopeutuminen vallitseviin luonnonoloihin on kehittynyt äärimmilleen metsäraja-alueilla. Tähän päästään käyttämällä biologispohjaista tietoa ja suunnittelua, malttia ja järkeä yksioikoisen raa'an (kone )voiman sijasta . Helposti ajaudutaan suuriin, metsien uudistumista vaarantaviin leimikoihin , mikäli lakij a suo_jam etsät otetaan laajamittaiseen , intensiiviseen talouskäyttöön. Ohjeet eivät oikeuta minkäänlaisiin keinolliseen uudistamiseen tähtääviin paljaaksihakkuisiin näillä a lueilla, ja kuusikkoj en hakkuista on pidättäytdyttävä kokonaan uudistamisvaikeuksien takia. Maatalouden ja metsätalouden välinen symbioosi on palautettava, jolloin usko kannattavan maatilatalouden harjoittamiseen palaa. 1962 täydennysistutus v. Myöskin vanhat kuusimetsät näyttävät olevan pitkäaikaisen luonnonvalinnan tulos. 1962 täydennyskylvö v. sätalous voi tata itse huomattavasti edesauttaa luopumalla ylitehokkaista koneellistamissuunnitelmista ja lisäämällä voimakkaasti metsätyöntekijöiden turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Siten metsäraja-alueen metsiä on käytettävä ja hoidettava siten, että niiden biologinen kestävyys ei missään vaiheessa vaaraannu. Surullisen esimerkin siitä, millaisiin mielettömyyksiin voidaan päätyä, tarjoaa seuraava toimenpideluettelo eräältä Vaalolehdon uusitusalalta : v. 1956 kylvö v. Metsien lev inneisyyden ääria lueilla ei muutenkaan o le järkeä ryhtyä urheilemaan suuria panoksia vaativalla tehometsätaloudella. eella kasvaa tänään luontaisesti syntynyt koivu-kuusipöheikkö, joka sinne olisi todennäköisesti syntynyt ilman mitään toimenpiteitä! METSIEN KÄSITTELYN VAIHTOEHDOT LUONNONSUOJELUN KANNALTA Lapin metsiä on hyödynnettävä ja käsiteltävä siten, ettei niiden biologinen kestävyys vaaraannu ja etteivät muut käyttömuodot kuin puuntuotto tule mahdottomiksi. Raskailla kon eilla on vaikeaa ja taloudellisesti kannattamatonta korjata pieniä eriä " lahoavaa puuainesta" kerrallaan . m 3 . Metsätalouden olisi oman etunsa nimessä kyettävä tarjoamaan vuotuisia lisäansioita maatilatalouden harjoittajille, jolloin nämä voivat jäädä kotiseuduilleen ja taata siten metsätalouden työvoiman jatkuvan saannin. Ilmaston vuotuinen vaihtelu on todella rajua metsärajan tuntumassa. 1953-54 hakkuu v. Se on biologisesti ja ekonomisesti turvallinen ja varma menetelmä, joka takaa myös puuston paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneen perimäaineksen säilymisen. 1956 kulotus toisen kerran V. Lakija suojametsien käsittelyssä joudutaan ristiriitaan nykyisen puunkorjuuteknologian vaatimusten ja näiden äärialueiden metsien biologisen kestävyyden välillä. ), talousmetsä II (700800 d.d .) ja lakimetsät (alle 700 d.d. Valinnanvara on supistunut täällä hyvin niukaksi sekä geneettisen että lajija yksilötason runsau den suhteen. Eteläinen taimiaines ei menesty kovin pohjoisessa ja pohjoinen taimiaines aiheuttaa hidaskasvuisena eteSU OME N L U O NTO 1/75. Ne ovat luonteeltaan suojametsien kaltaisia metsärajametsiä kosteilla vedenjaka jaseuduilla. 1963 lannoitus v. Tämän vuoksi metsärajaolosuhteita vastaava ilmastovyö hyke saattaa eri vuosina vaihtaa paikkaa pohjois-eteläsuunnassa useista kymmen istä aina sataan kilometri in saakka . Lapin metsien käsittelyn pohjaksi o lisi otettava Sarvaksen esittämä lämpösummiin perustuva vyöhyke jako , _joka ottaa huomioon biologiset _ja ilmastolliset olosuhteet myös suojametsäalueen eteläpuolella. 1954 raivaus v. Luontainen uudistaminen verrattain tih eän siemenpuutai suo_juspuuasennon avulla on palautettava Lapin metsien uudistamisen päämenetelmäksi. ). Minkäänlaiseen riskipeliin suojaja lakimetsissä ei ole varaa, vaikka hakuusuunnitteen laa tijat näyttävät vaativan lakija suojametsistä otettavan vuosittain puuta yli 1,7 milj. 1955 ojitus v. Näille kull ekin laaditaan omat käsittelyohjeensa lakim ets ien jäädessä kuitenkin metsien uudistumisvaikeuksien takia varsinaisen kaupallisen hakkuutoiminnan ulkopuolelle. Taimiaineksen pitkistä siirroista pohjois-eteläsuunnassa e i ole hyviä kokemuksia. 1967 auraus Ja kaiken tämän tuloksena alu-. Lapista tähän asti saatu kokemus on osoittanut jälkimmäisen ajattelutavan virheelliseksi metsäraja-alueiden tuntumassa . Suojaja lakimetsien sekä vanhojen kuusikoiden ongelmia pohdittaessa joudutaan ensiksi ottamaan kantaa periaatteelliseen kysym ykseen: onko täMi.nastinen kehitys luonnossa johtanut tarkoituksenmukaiseen lopputulokseen vai onko nykytilanne vain näennäinen sattumien yhteisumma, jota ihminen voi mielin määrin peukaloida omaksi parhaakseen . Ilmasto, lumi tuhot ja paikoin myös maaperän laatu ovat ilmeisesti estäneet männyn kasvun vallitsevaksi puulajiksi 6 näillä alueilla
Porotalouden merkittävä ominaisuushan on, että sen kautta voidaan käyttää hyödyksi luonnonvaroja (mm . Iässä metsien kokonaiskasvun heikkenemistä . joihinkin teollisuuskylähankkeisiin, on varmaa, että näistä alueista hyödytään pitkällä tä htäyksellä enemmän kuin hakkaamalla ne kertakäyttöluontoisesti teollisuuden tarpeisiin. Kuvassa näkyy paljaaksihaka 1un a lueen lannoitusta Taivalkoskella. Nämä alueet ovat osoittautuneet suurimerkityksellisiksi myös porotalouden, muun luontaistalouden ja matkailun kannalta. Vertailupohjana ei voida käyttää nykyisiä kansallispuistoja, joiden hoito ja käyttö on varojen puutteen vuoksi aivan rempallaan. D 7. Luontainen uudistaminen verrattain tiheän siemenpuuasennon kautta vastaa myös lähinnä esim. Luonnon lajirunsauden ja geneettisen monipuolisuuden sekä luonnontilaisten ekosysteemien säilyttämiseksi on tarpeen perustaa uusia luonnonja kansallispuistoja. Minä o len nähnyt joukon sellaisia hölmöläisiä: Suomen metsien hyödyntäjät" (Reino Rinne). Luontainen uudistaminen ei myöskään vaadi kalliita ja rajuja maankäsittelytapoja, vaan voidaan tyytyä paljon hienovaraisempiin menetelmiin. Mikäli kansallispuistojen käytön kehittämiseen investoidaan varoja samaan tyyliin kuin esim. luonnonkulojen a ikaansaam ia uudistusaloja, koska luo nnonkulot harvoin hävittävät metsikön koko puustoa , vaan jättää vahvimmat ylispuumännyt siemenpuuasennon tapaan jäljelle jatkamaan sukua. jäkälää ), joita ei muuten voida hyödyntää. Mikäli teollisuus ei oman etunsa nimessä kykene keskenään sopimaan hankintaalueiden uudelleenjärjestelyistä SllOMEN LUONTO 1/75 siten , että Lapin metsäteollisuus saa puuta eteläisimmiltä hakkuusäästöalueilta (lähinnä Pohjanmaalta), se on siihen pakotettava korkeamman tahon toimenpiteillä. Nykyiset metsänkäsittelytavat laidunmaita hävittävine paljaaksihakkuineen ja aurauksineen ovat merkittävästi kaventaneet porotalouden mahdollisuuksia. Sellaisia metsäteollisuuden laajennuksia, jotka lisäävät raakapuun käyttöä , ei voida suorittaa Lapissa eikä muuallakaan maassa, koska Lappiin perustetun metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen vaatii raakapuun ha nkintaa eteläisemmiltä alueilta kuin tähän asti on tapahtunut. Esitän lopuksi lyhyen yhteenvedon Ervastin esille tuomista keinoista, millä päästäisiin ulos nykyisestä vaikeasta tilanteesta. Myöskin metsähukkapuun pienentämistä ja metsäjätteiden hyväksikäyttöä on pidettävä luonnovarojen järkevän käytön kannalta suotavana. Tällä hetkellä käytettävissä oleva tieto ei puolla lakija suojamets ien ottamista laajamittaisen kaupallisen hakkuutoiminnan piiriin, vaan metsähallituksen olisi jatkossakin pidettävä tiukasti kiinni lakija suojametsien käsittelyohjeista . Samoin tuontipuusta entistä huomattavasti suurempi os uu s on suunnattava Lapp iin . Sekä lakija suojametsien että "yliikäisten " metsien kohdalla on annettava riittävä paino porotalouden eduille . "Oletko koskaan tavannut hölmöläistä, joka nostettuaan pankkitilinsä tyhjäksi pitää itsestään selvänä, että tili siitä huolimatta kasvaa korkoa . Kansainvälisten suositusten mukaisesti ei luonnonsuojelualueilla voida sallia minkäänlaista kaupallista hakkuutoimintaa. m 3 vuodessa. Näillä kolmella keinolla pitäisi j o löytyä Lapin metsäteollisuudelle lisää raaka-ainetta puuttuva 1 milj
Arkojen lakija suojametsäalueiden käsittelyssä hän piti samoilla Syysmetsäpäivillä esiintyneen puumarkkinatieteen professori Ervastin näkemyksiä liian optimistisina. Lapin metsien nykyistä tilaa tarkasteltaessa ja arvosteltaessa on aiheellista pitää mielessä ne syyt, jotka siihen ovat johtaneet. Jälkikäteen arv ioiden on vuosien 1945-66 Po hj o isSuomen valtion metsien liikahakkuu ollut 20 milj. Syysmetsäpäivien puheenvuorossaan hän käsitteli niitä lähihistorian tekijöitä, jotka ovat johtaneet ekologisesti kestämättömiin hakkuisiin. Poliittinen kilpalaulanta teollistamispolitiikasta, orastava kehitysa l':'epo litiikka j a harj o itettu metsäpolitiikka kulkivat kukin omia raiteitaan ilman, että raiteiden välille olisi asetettu vaihteita. Tutkimustuloksiin luottaen päädyttiin ylimitoitettuihin hakkuusuunnitteisiin ja niitäkin vielä korjuussa ylitettiin . Tämä toimeksianto muuttuu yhteiskunnan muutoksen ja kehityksen myötä ja metsien moninaiskäytön kuten porotalouden , luonnonsuojelun ja virkistyskäytön tavoitteiden li sääntynyt huomioon ottaminen on osa tätä uutta toimeksiantoa. Ervastin esittämään ajatukseen, ettei Lapin metsiin kannata talou dellisesti sijoittaa pääo mia. En kuitenkaan voi täysin yhtyä prof. VALTAKUNNALLINEN HAKKUUSUUNNITE Maamme metsätaloudelle ei ole virallisesti vahvistettu tuotannon tavoitteita, puhumattakaan siitä, että niiden saavuttaminen olisi metsäpolitiikan keinoin varmistettu . Silloiset korjuumenetelmät ja puutteellinen tieverkko taas vaikuttivat siihen, että jäljelle jääneiden metsien hakkuutoiminta myös ohjautui parhaille menekkialueille ja runsaspuustoisiin metsiköihin . W. P. Valtakunnan metsien inventoinnin tuloksista laskettu hakkuusuunnite ei siis ole puuntarjonnan eikä pitkäaikaisen puunSUO M EN LUONTO 1/75. Täytyy o ttaa las kelmissa huomioon sijoitusten kumulatii vinen vaikutus alkutuotannosta eri prosessivaiheiden päätökseen saakka. Kes tävyys periaattee n toivo1s1 m yös Lapin teollisuuden hyvä ksyvän. Näin ei kuitenkaan käynyt. Metsähallitusta on arvosteltu siitä, että metsi en käsittelyperiaa tteita on viime vuosikymmenen lopussa muutettu ja hakkuumääri ä alennettu. Yleensäkin tämä uudistamisja m etsänparannustoimenpitein hankittava kasvun lisäys näyttää tulevan hitaamm in kuin mitä laskelmissa on ennakoitu. Haluan korostaa, että metsähallituksella Lapin metsien käsittelyssä ja käytössä ei ole o mia vaateita, vaan se toteuttaa yhteiskunnan sille antamaa tehtävää. Metsien m o nina iskäytön huomioo n ottaminen, olosuhteista johtunut virheellinen hakkuujärj es tys, määrällinen ja laadullinen liikahakkuu sekä taimi stoj en ennakoitua hitaampi alkukehitys ovat johtaneet valtion metsien ha kkuusuunnitteen nykyiselle, kestävyyden takaavalle tasolle. Maamme taloudelliseen kasvuun ja Lapin teollistamiseen liittyvä metsäja puutalouden tuotannon laajeneminen sai vauhtia yleisen mielipiteen ja poliittisen vallan painostuksesta sekä ainakin osaksi valtiovallan rahoitustoimenpiteistä . jokinen Lapin metsä taseen •• • epatasapa1no Metsähallituksen pääjohtaja P. Tämä ensiasteisen met• säteollisuuden koordinoimaton kasvu on eräs pääsyy PohjoisSuomen nykyiseen huonoon metsätasetilanteeseen ja sen laajentaminen olisi tullut pysäyttää I 960luvun alun tasolle ainakin siihen asti, kunnes metsänparannustoimenpitein tavoiteltu puun tuotoksen nousu on varmistunut. Teollisuuspuun tarve ja käyttö on koko ajan lisääntynyt ja jalostusasteen kohottaminen on aina merkinnyt myös raakapuun lisä8 tarvetta . Ei ole myöskään virallista valtakunnallista hakkuusuunnitetta. Unohtaa ei sovi myöskään 1960-luvun epäedullisia sääsuhteita ja metsänviljelyjen epäonnistumi sta sekä aina viime vuosiin asti jatkunutta paikallisen viljelymateriaalin puutetta . Etenkin valtion metsien hakkuutoiminnan lisäämiseen vaikutti 1950-luvulla ratkaisevasti metsäntutkimuksen luoma, sittemmin virheelliseksi · osoittautunut optimismi metsänviljelyn mahdollisuuksista ja uusien taimistojen kehityksestä. Jokinen sai edeltäjiltään perinnöksi pahaan kuntoon hakatut Lapin metsät. Kauan jatkunut asutustoiminta kohdistui valtion metsien parhaisiin puustoihin . W. m 3 vuodessa. m 3 :n suuruusluokkaa eli 1 milj. Tämän kehityksen juuret ovat 1950luvulla, jolloin Lapin metsien mahdollisuudet ja niiden tarjoama metsäteollisuuden raakaainepohja arvioitiin varsin korkealle. Uusiin luonnonsuojelualueisiin pääjohtaja Jokisen kanta oli periaatteessa myönteinen, joskin varovainen. Vastaisilta toimenpiteiltä hän edellytti malttia, kestävän käytön periaatetta ja moninaiskäytön hyväksymistä, puunjalostusteollisuudelta luonnon asettamien ehtojen hyväksymistä
V ilmastovyöhyk.keellä toteutetaan voimassa olevia pääasiassa luontaista tuottokykyä tavoittelevia metsänja maankäsittelysekä lannoitusja maisemanhoitooh jeita. Hidaskasvuisinakin ne ovat ihanteellista porotalouden ja retkeilyn aluetta, joten jo taloudelliset seikat puoltavat moninaiskäytön periaatteiden soveltamista. m 3 /v, on realistisempi, mutta sekin vielä korkeahko . Karkeasti ottaen tämä merkitsee kohtaa, jossa kulkee 800°:n lämpösummak~yrä tai V ilmastovyöhykkeen raja. Muissa suo_jametsien talousalueen osissa kuusikoita uudistetaan ongelmallisen metsittämisen vuoksi erittäin rajoitetusti pienialaisin avohakkuin ja maanmuokkaustoimenpitein sekä viljellen. Tämä ei ole nykyoloissa realistinen. Etenkin rantaja tienvarsimetriä käsiteltäessä kiinnitetään erityistä huomiota maisemanhoitoon. Ojituksia ei suoriteta eikä suometsiä hakata. Männiköt uudistetaan luontaisesti il man tehotoimenpiteitä. Metsien uudistamisen ongelmallisuudesta johtuen supistetaan hakkuut toisaiseksi minimiinsä ja uudistushakkuita suoritetaan vain rajoitetusti piirikuntakonttorin luvalla. Inarin talousmetsäalueella yksittäiset kuuset, kuusiryhmät ja metsiköt säästetään luonnonmuistomerkkien tapaan. Lisäksi noudatetaan erikoismetsäpäätösten sekä porotalouden asettamia metsänkäytön rajoituksia. kopuolella oleviin metsiin ja vain varovaiset kasvatustoimenpiteet ovat sallittu ja ilman metsähallituksen lupaa. Tämä tarkastelutapa olisi hyödyllistä ulottaa myös yksityismetsiin ja edelleen sitä tietä myös valtakunnallisiin suunnitelaskelmiin . Valtion metsien käsittelyohjeet on pyritty mukauttamaan ja tavoitteet sopeuttamaan tähän jakoon. ALUEELLINEN TARKASTELUTAPA Lappi käsittää puuntuottokyvyltään ja siten myös hakkuumahdollisuuksiltaan varsin erilaisia alueita. Toinen vaihtoehto, jossa on otettu huomioon pienetävänä tekijänä suojeluvähennys 0.68 milj. Sen mukaan pohjoisin Suomi jätetään ns. Tämän alueen käsittelyperiaatteista voidaan mainita pienempiä osa-alueita käsittävänä seuraavaa: Suojametsien lak.ialueet kuuluvat varsinaisesti taloustoiminnan uiSU OM EN LU O TO 1/75 Lapin metsät kasvavat hitaasti, eivätkä ne kestä tähänastisen kaltaista rajua käsittelyä. "keräilymetsätalouden" eli toisin sanoen luonnonmukaisen tuottokyvyn alueeksi sitä rajaa myöten, missä tehotoimenpiteiden investoinneille tuottama sisäinen korko jää alle 3 %:n tai hyötykerroin alle yhden . Sellaisenaan se ei ole riittävä peruste investointipäätöksille. Metsänviljelyä lisätään, mutta kasvatusmetsien lannoitus rajoitetaan vain edullisim9. Männiköissä ja riittävästi siemennyskykyistä mäntyä kasvavissa sekarrietsiköissä käytetään ainoastaa n luonnonsiemennykseen pyrkiviä uudistushakkuita ilman tehotoimenpiteitä (muokkaus, viljel y). tuotannon ennuste, vaan ainoastaan teoreettinen arvio puuntuotannon fyysisistä mahdollisuuksista nykyisten tietojen perusteella ja edellyttäen tiettyä metsänhoidon tasoa . Vanhoja luppokuusikoita säästetään myös porojen hätäravinnon saannin turvaamiseksi . Talousmetsien lakialueet luetaan m yös varsinaisen taloustoiminnan ulkopuolella oleviin metsiin . Täten tällä pohjoisimmalla metsäalueella turvataan luontaiselinkeinojen harjoittamisen edellytykset ja säilytetään maiseman luonnonmukaisuus turismille edullisena sekä varmistetaan metsänraja ja aktiiviselle taataan luonnonsuojelulle riittävän vahva sema . m 3 kuorellista puuta vuotta kohti Lapin ja Koillis-Suomen alueella edell yttää, että lakija suojametsät ovat m yös täyden hakkuutoiminnan piirissä. Suojametsien talousalueella säästetään Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa esiintyvät yksittäiset kuuset, kuusiryhmät ja metsiköt luonnonmuistomerkkeihin verrattavina erikoisuuksina . Valtakunnan metsien V inventoinnin suunnite 6.29 milj . Ojituksia ei suoriteta, eikä suometsiä hakata
Talousmetsien lakialueilla on tilanne toinen. Hyvällä a lull a olevaa yhteistyötä tulee edelleen kehittää. Myös keskustelu kansallispuistojemme o lemu ks esta ja käytös tä liittyy tähän. Sen jälkeen tehtävä erikois käyttöalueiden paikallistaminen rajaisi täsmällisesti metsätalouden maan ja selkeyttäisi tältä osin suunnittelun lähtökoh dat. Tämä on 7 % läänin maapinta-alasta. Suurena apuna tässä työssä on sekä kokonaisvaltainen lääninsuunnittelu , mikä Lapin lääninhallituksessa on aloitettu. Pohjois-Suomen teollisuuden raaka-ainepulan lie ventämiseksi ja raak-aineen jatkuvan saannin turvaamiseksi on metsähallituksessa harkittu tälle osalle PeräPohjolan piirikuntaa sekä pääosalle Pohjoismaan piirikuntaa metsätalouden tehostamissuunnitelman laatimista . POROTALOUS Useaan otteeseen on jo viitattu metsäha llituksen antamiin ohjeisiin, jotka velvoittavat metsätalouden toimenpiteiden suunnittelussa ottamaan myös porotalouden tavoitteet huomioon. Vakava pyrkimyksemme on ollut ja on tasapuolinen tavoite. Suunnitelman toteuttamisen ehdottomana edellytyksenä on kuitenkin pidettävä sitä, että maaja metsäpoliittisin ratka isuin varmistetaan pitkää aikaväliä ajatellen edellä mainittu maankäytön järjestely, työvoimapolitiikan hoito ja koneellistamisen kehittäminen sekä tehotoimenpiteiden jatkuva rahoitus niin valtion kuin yksityis metsissäkin. Erikoiskäyttöön varattavien alue id en laajuus ja laatu tulisi ratkaista kiireellisesti poliittisen tason päätöksentekona, jolloin samalla selvitettäisiin, kuinka paljon metsämaata kansantaloutemme sallimissa rajoissa voidaan siirtää puuntauotannon ulkopuo lelle. Sen näkyvimpänä muotona on porotaloud en ja metsähallituksen välinen yhteistyöelin. Suunnitelman perusedellytyksenä on tarkoituksenmukainen maankäytön järjestely eri intressiryhmien kuten puuntuotannon, porotalouden, luonnonja ympäristönsuojelun, virkistyskäytön sekä metsien muun käytön kesken . Laajat suojelualueet on järkevää perustaa vyöhykkeellisinä, eri , käyttömuodot yhteensovittaen ja seurausva ikutukset huolellisesti punniten, ehkä siihen tapaan kuin metsähallituksen asettama Koilliskairatoimikunta on mietinnössään esittänyt. Uudistamisongelmien ratkaiseminen taloudellisesti ja teknillisesti tyydyttävällä tavalla avaa näiden metsien hakkuumahdollisuudet. oike uskansleri on suojametsien käsittelystä metsähallitukselle lähettämässään kirjeessä esittänyt. Ervasti on todennut, että valtakunnallisen suunnitteen mukaan lakija suojametsistä tulisi ottaa vuosittain puuta yli 1. Metsähallitusta arvostellaan toisaalta luonnonsuoj elun laiminl yö nneistä sekä toisaalta liial1 isesta I uonnonsuojeluystävällisyvdestä ja a lueiden rauhoittamisesta. m 3 eli 27 % koko suunnitteen määrästä. miksi katsottuihin kohteisiin. Tehostettu puuntuotanto rajoittuu näin ollen I V ilmastovyöhykkeelle eli alueelle, jossa metsäinvestoinneille saadaan riittävä kannattavuus. Me odotamme tältä yhteistyöelimeltä paljon. .LUONNONSUOJELU Luonnonsuojelusta käyty keskustelu on o llut viime vuosina varsin vi lkasta ja etenkin , kun on o llut kysymys suojametsistä ja yleensäkin Lappiin perustettavista suoje1 ual ueista. Tästä yhteistyöstä on molempien kannettava huolta ja sen edelleen kehittämisen perustaksi sopii hyvin ajatus myötämielisestä suhtautumisesta ja rauhallisesta rinnakkaiselosta. Lapin luonnonsuojelualu eista on lakisääteisiä 3 19 000 ha ja metsähallituksen toimesta rauhoitettuja 34 7 000 ha eli kaikkiaan 666 000 ha. Luonnonsuojelukeskustelu on paljolta myös klassisen , säi lövän luonnonsuojelun ja aktiivisen lu onnonhoidon välistä väittelyä. D SL IOME ' LL IONTO 1/75. Kuuselaa la inatakseni, että metsän käsittely vaikuttaa vähintään 100 vuoden ajan tulevaisuuteen. Odotamme metsäntutkimukselta tässä asiassa paljon. Sikäli kuin tehotoimenpiteiden jatkuva toteuttaminen voidaan varmistaa ja ottaen huomioon etenkin vanhojen puustojen korjuun nopeuttamisen, voidaan hakkuumääriä tasaisesti ryhtyä li säämään. Tämä on aikaansaatavissa seutukaavoituksen myötä siten, että näissä kaavoissa yksiselitteisesti rajataan se metsätalouden maa, mikä jokamiehen oikeuden sallimaa erikoiskäyttöä ja porotalouden tarpeita lukuunottamatta varataan yksi nomaan puun tuottamista varten. Tämän kasvutason saavuttamiseen kuluisi kuitenkin a ikaa useita vuosikymmeniä. Saman alueen yksityismetsissä olisi niiden edu lli semman sijainnin vuo ksi vielä paremmat mahdollisuudet puun tuotannon tehostamiseen, mikäli sille luodaan metsäpoliittiset edell ytykset. Voidaan katsoa , että nämäkin ovat pääasiassa luonnonsuojelua ja retkeilyä palvelevaa aluetta, _jo ll o in kolmasosa läänistä kuuluu tähän ryhmään. 7 milj. Tehostamissuunnitelma ei siis poista käden käänteessä teollisuuden puupulaa. On arvioitavissa, että pitkälle tähtäävänä teho-ohjelma tuottaa tuloksen, joka nykykasvuun verrattuna on 2.5-3kertainen . · Prof. Suuri merkitys luonnonsuojelulle on myös lakimailla sekä suojametsäalueen sillä osalla, jossa metsätalouden harjoittamisen biologiset edell yty kset puuttuvat. Jo tähän mennessä on alueita rauhoitettu huomattavan runsaasti. Tällöin on kuitenkin muistettava prof. Näin voimakas käsittely ei ole sopusoinnussa niiden periaatteiden kanssa , jotka mm. Kansa llispuistojen säilyttäminen koskemattomina alkuperäisen luonnon näytteinä edellyttää ilmeisesti sitä, että keskitytään ensisijaisesti nykyisten puistojen täydentämiseen . Käsitykseni mukaan kansallispuistojen laatu ja niihin käytettävä pinta-ala liittyvät tois iin sa
2. 85 000 km 2 . Naavaa kevättalven hätärehuksi ei ole saatavissa. Myös korpikuusikot menevät laajoissa avohakkuissa. Poronhoitoalueen maapintaala on n. Tähän ryhmään metsän käyttöä kuuluu myös porotalous. Ne pilaavat jyrkästi poronlaitumia: l. Vaikka metsätaloudesta on joskus hyötyäkin poroelinkeinolle, sen kokonaisvaikutus on enimmäkseen kielteinen. 3. 3. Metsätaloudessa katsottiin 1900-luvun alkupuolella, että poro vahingoittaa metsiä ; 1930luvulla suoritetut tutkimukset kuitenkin hälvensivät tätä käsitystä . LAAJAT AVOHAKKUUT o lisi porotalouden vuoksi lopetettava. L\lmi kovettuu ja estää kaivamisen. 115 0000 km2, josta metsää n . Jäkälä häviää aukeilta. Metsänhoito_ja hakkuusuunnitelmia tehtäessä sekä metsänvil_j elytöitä toteutettaessa olisikin yhte isen edun nimissä pidettävä silmä llä poronlait umien sääs tämistä, mikä poromiehen mielestä voidaan hyvin tehdä taloudellisuuden siitä kärsimättä. Porotalous odottaa metsämiehiltä myötämielistä suhtautumista sekä rauhallista rinnakkaineloa. Poronhoitoalueen metsät ovat suurimmaksi osaksi porojen laitumia. 2. Myös metsähallituksessa on puun tuoton rinnalle noussut entistä voimakkaammin yleinen etu. Suuret koneet tallaavat ja rikkovat jäkäliköitä. 4. Porojen luontainen laidun11. Viime aikoina onkin tässä asiassa edistytty huomattavasti ja sitä varten on myös asetettu porotalouden ja metsäha lli tuksen välille yhteistyö elin, _jonka tehtävänä on selvitellä ongelmakysymyksiä ja tehdä omat esityksensä metsähallituksen paikallisten viranomaisten suunnitelmiin. Veikko Huttu-Hiltunen Lapin metsätalouden on turvattava porotalouden edellytykset Aivan viime vuosiin asti Lapin rajuimpiakin metsänkäsittelymuotoja on väitetty porotaloudelle vaarattomiksi tai jopa hyödyllisiksi. Kun näin on, porotalous odottaa, että metsäalan ammattimiehet entistä paremmin tuntevat porotaloutta _ja sen tarpeita. Erikoisesti 1950-luvulla alkanut metsätalouden voimistuminen sekä metsien talouskäytön laajentuminen ovat tuoneet omat ongelmansa porotaloudelle, ja oikeutetusti poromiehet ovat nähneet viime vuosikymmenien rajun metsien hakkuun sekä maa[lpinnan muokkau ksen porotaloudelle vahingolli sena toimintana . Auraus, vaotus, äestys ja laikutus vievät usein niin suuren osan alueen maa-alasta, että se menettää laitumena merkityksensä useiksi vuosiks i. SU OMEN L UO NTO 1/75 Lapin metsät ovat kuin kaivoksia: kun ne tyhjennetään, ne ovat lopussa, eikä uutta tule ai koihin . Viime aikoina on ruvettu puhumaan metsien moninaiskäytöstä . Porotalous on pohjoisimpien havumetsäalueiden kestävä, ekologisesti terve maankäynömuoto, _jonka tarpeille on metsien käsittelyssä annettava ehdoton etusija . Paliskuntain Yhdistyksen uusi toiminnanjohtaja Veikko Huttu-Hiltunen on toista mieltä. MAANPINNAN MUOKKAUS kaavamaisesti käytettynä saattaa pilata paljon laitumia: 1. Porojen liikkuminen , kokoaminen ja kuljettaminen vaikeutuvat
Kaikki ne ovat kääntyneet metsätyömiehen etuja vastaan. (Huom . Raate ja korte häviävät. Vasoja hukkuu ojiin (naveroojat). Suuntaa ei kuitenkaan ole haluttu tai kyetty muuttamaan, ja on siis jouduttu tähän tilanteeseen . SOIDEN OJITUS 1. Ne ovat kuitenkin alkukesän tärkeät ravintokasvit. Veden saanti vaikeutuu . Meillä metsätyöntekijöillä on aivan sama käsitys, että Lapin metsätalouden asioita on hoidettu huonosti. Poromiesten kulku poronhoitotöihin suuriinkin erämaihin helpottuu metsäteiden ansiosta, joskin se samalla lisää erämaihin turisteja sekä luvattomia metsästäjiä . Metsätalouden suunnittelussa tarvitaan kokonaisnäkemystä, joka ottaa huomioon kaikki osatekijät. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, on professori Ervastin syysmetsäpäivillä pitämän esitelmän pää sisältö se, että Lapin metsätalous on johdettu heikkoon tilaan; a inakin hän puhuu umpikujasta. Porojen kuljettaminen vaikeutuu sekä kesällä että talvella. 2. Rämemaiden ojituksella li sätään myös jäkälän kasvua. . Myönteistä siinä on porotal~)Udelle mm. Edellä on lueteltu metsätalouden tuomia haittoja porotaloudelle. Hakkuualueilla porot saavat naavaa, joka muutoin ei o li si niiden ulottuvilla. Niiden väliset suhteet riippuvat paljon asenteista. seuraavissa tapauksissa: 1. Perussyynä on lyhytnäköisyys, ahneus ja liian pitkälle viety koneellistaminen. Moottorisahojen kehittämiskustannukset maksatettiin työntekijöillä, korjuun koneellistamisessa maaseutuväestö kantoi raskaimman taakan vekselikierteen ja pakkohuutokauppojen muodossa. Lisäksi niillä lienee epäedullinen vaikutus metsän kasvuun ja metsien moninaiskäyttöön. Jos moni toimikoneet yleistyvät, sillä on laajakantainen kielteinen vaikutus työllisyyteen ja ansioihin. Sellaisia menetelmiä kuten lentokonemyrkytykset, jotka heikentävät sekä työllisyyttä että moninaiskäyttöä, ei tule ottaa käyttöön. En epäile yhtään etteikö metsätalouden ja metsäteollisuuden edustajilla ja asiantuntijoilla olisi ollut tilanne ja kehityksen suunta pitkään tiedossa. Tämmöinen vuodesta toiseen jatkuva työntekijöiden vastainen politiikka pakottaa työ ntekijöitä siirtymään metsätöistä muille aloille ja tästä on m yös seurauksena, että työ n laatu _ja metsän käsitte_ly heikkenee, mikä vaikuttaa tulevaisuudessa m yös puun saantiin. 4. Se työvoimapula, mistä nyt puhutaan , on si is edellisistä syistä johtuvaa ja kokonaan työnantajien oman toiminnan tulosta . 3. Kansallispuistojen perustamisessa tulisi kuitenkin noudattaa kohtuulli suutta ja esimerkiksi Koilliskairan kansallispuistoa ei tulisi perustaa niin laajana kuin mitä julkisuudessa on esitetty. Metsätyöläinen näkee virheet "aitiopaikalta" ja tuntee ne omassa nahassaan. 2. Hyvin suunniteltu metsätalous on meidän kaikkien , myös porota louden etujen mukaista . Ervastin kysySUOMEN L UONTO 1/75. 4. Talviteiden solat olisi säästettävä! ) HAKKUUT YLEENSÄ Puid en alle _jää n. Paitsi virheitä metsänhoidossa on tehty virheitä metsä töiden kehittämisessä. 3. Kokemuksen sekä tutkimuksen tuomaa tietoa pitäisi näiden osapuolten saada toisistaan entistä enemmän. Nykytilanteessa myös uusien mittausja taksajärjestelmien moninaisuus ja monimutkaisuus sekä kontrollin puute panevat epä ilemään , ken en hartei ll e kustannukset viime kädessä lankeavat. Samoin olisi voimakkaasti parannettava ja rahoitettava metsien hoitoa ja kunnostamista. Metsien moninaiskäyttöä yleensä olisi pyrittävä edistämään. LOPUKSI Metsätalouden ja poronhoidon merkitys Pohjois-Suomelle on suuri. 400 poroa vuosittain. Luonnonsuojeluun metsätyöntekijöiden kanta on periaatteessa myönteinen. Mitä tulee prof. Sopivasti käsitellyllä hakkuualueella poron ravintokasvit lisääntyvät. Ne on tuotu tässä esille sitä varten, että ne huomattaisiin ja pyrittäisiin niitä mahdollisuuksien mukaan eliminoimaan. 12 Eino Vaatto vaara Metsätyöntekijän sana Syysmetsäpäivillä Outo paradoksi on se, että Lapin rajuun metsänkäsittelyyn on liittynyt hoitotoimenpiteiden laiminlyöntiä, työttömyyttä, raakaainepulaa ja raaka-aineen haaskausta. kierto häiriintyy ja porot hajaantuvat. Tämä tilaisuus lienee ensimmäinen julkinen tilaisuus , jossa asia näin selvästi tunnustetaan . Siten lisättäisiin myönte1s1a ja vähennettäisiin kielteisiä vaikutuksia
Troijan puuhevosella leikkiminen ohi poliittisten päätöksentekijöiden ei voi olla pitkällä tähtäyksellä järkevää taloudellista ja poliittista toimintaa . Kuten aikaisemmin totesin, kansallispuistoky ymyksissä on noudatettava kohtuullisuutta. Toisaalta Ervasti totesi m yöhemmin alustuksessaan, että nyt onkin yhdestoista hetki tehostaa kokonaisvaltaista suunnittelua. D Sl'OMEN LllONTO 1/7.', S eppo Törmätä Puunjalostusteollisuuden työntekijän sana Lapin puunjalostusteollisuus on pahasti ylimitoitettu saatavilla oleviin raaka-aineisiin verrattuna. Samanaikaisesti laiminlyödään taimistojen hoitoa, joten tulevaisuudennäkymät vain huononevat. m yksiin , niin niistä ensimmäinen (" Onko Lapin metsätalouden kes tävyyden ja metsien moninaiskäytön o hella asetettava päämääräksi myös raaka-aineen riittävän saann in turvaaminen alueen metsäteo lli suudelle ?") on vähän outo. Kuten alussa mainitsin, tähänastinen metsätalouden ja teo lli suuden suunnittelu ei ansaitse kovin korkeata arvosanaa. Metsätalouden kokonaisvaltaisen suunnittelun tulee olla aikaan ja paikkaan sidottua ja rahoitukseltaan eri poliittisten voi matekijöiden hyväksymä . Kokonaisvaltaisella suunnittelulla ei voida tarkoittaa ns . Teollisuuden puunsaanti on luonnollisesti pyrittävä turvaamaan , mutta entisistä virh eistä olisi nyt korkea aika ottaa oppia. Jatkossa tulisikin huolehtia siitä, että m yös metsätyöntekijät ja pai ka llin en väestö pääsevät osall istumaan metsätalouden suunnitteluun _ja pääröksentekoon . Kes keisimpinä keinoina puun saannin turvaamiseksi pitäisin metsien hoidon ja käsittelyn huo mattavaa tehostamista ja parantamista sekä valtionettä yks ityis metsissä. Yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa on edistettävä kaikilla aloi lla, ja erityisesti metsätaloudessa pohjoisten alueiden kesken on varmasti paljon käyttämättömiä ma hdollisuuksia. Mielestäni nimittäin metsätalouden kestävyyttä ja monikäyttöä ei ole tähän saakka otettu huomioon. Mitä tulee suojametsäja lakialueiden käsittel yyn, niin asiassa tulisi noudattaa hyvin suurta varovaisuutta ja suoritettava si itä lisää tutkimuksia . Muutenhan ei umpikujassa o ltai si . Puuta hakataan enemmän kuin metsät kasvavat. vapaapalo kuntatyönä tehtyjä MERA-ohjelmia, jonkalaisia melkein kuka tahansa pystyy laatimaan saadessaan käsiinsä kynän, paperia, laskukoneen ja eriasteisia tilastotietoja aikaisemmin tehdyistä työmääristä ja niiden kustannuksista. Koska Lappi on tähän asti tuottanut raaka-ainetta etelään, vaatii paperiteollisuutta edustava kirjoittaja, että etelä nyt maksaa velkaansa Lapille toimittamalla sen teollisuudelle raaka-ainetta. Lapin metsätasetilanne osoittaa, että todella kokonaisvaltaista metsäja puutalouden suunnittelua ei maassamme ole harjoitettu , vaikka prof. Ervasti alustuksessaan väitti, että se aloitettiin jo 1950-luvun loppupuolella. Käsittääkseni Lapin metsien käsittel yn virhe on ollut ensisijaises ti heikko suunnitelmallis uus 13. Tämä merkitsee pienpuun, hakuutähteiden ja raivauspuun talteenottoa
Kuitenkaan emme voi olla niin ahdaskatseisia, etteikö jokin muu tuottava työ kotiseudullam me oikeudenmukaisesti palkattuna voisi korvata nykyistä. Se o n kansanta louden järkevän ho idon ka nnalta välttämätöntä ja se edell yttää kansanvaltaista, ai kaan j a paikkaan sidottua metsätalousohjelmaa. Lopuksi yhdyn siihen prof. Valitettavasti o lemme hoitotoimenpiteiden osalta m yö hässä ja tarvitsemme li sä ksi j o lähia ikoina vaikuttavia toimenpiteitä. Varoittavia ääniä on syytä kuunnella, kun haluamme yhteiskuntaamme kehittää pitkällä tähtäyksellä . Ervasti esitti eräitä toimenpiteitä Lapin metsäteollisuuden näkö piirissä olevan raaka-ainepulan torjumiseksi. Edelleen kantoj en käyttöönotto on tarkoituksenmukaista. Olen m yös sitä mieltä, että puuraaka-aineen tuonti ulkomailta on suunnattava jo olevan metsäteollisuuden tarpeita tyydyttämään, siis ensisijaisesti Lapin metsäteollisuudelle. siten , että raaka-aineena arvokkain kelohonka varataan ensisijaisesti maakunnan omille asukkaille ja yrityksille. Prof. Suurpääo man etuihin kyllä vo i kuulua Lapin tyhjäksi hakkaaminen . Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan suunnan muutosta . Tä mä ei merkitse sitä, etteikö talousmetsäalueella voitaisi yli-ikäisiä metsiä uudistaa varovaisesti siten, että myös muiden metsänkäyttömuotojen näköko hdat tul evat riittävästi otetuksi huomioon. Lappi on totunnaisesti ollut raa ka-ainetta luovuttava osapuoli. Se olisi erittäin merkityksellistä sekä kehitysaluepoliittisesti että koko kansantalouden kannalta. Niiden löytäminen on myös työntekijöiden ed un mukai sta . Pitkällä tähtäyksellä, jolla ista taloudellisen toiminnan tulisi olla, ensisijaisena tehtävänä pidän vajaatuottoiseen j a vajaapuustoiseen tilaan saa tettuj en metsien kun nostamista . Koska metsäteollisuuden laajenemiselle ei raaka-aineen vähenemisen johdosta ole mahdollisuuksia, voidaan puuta käyttävää pienja käsiteollisuutta kehittää ja lisätä mm . On selvästi havaittavissa se vaara, että metsäteollisuus ja sitä m yötä ilevä valtionmetsien hallinto pyrkivät ulottamaan metsien hakkuut entistä voimakkaampina suojametsäalueelle ja jopa luonnonsuojelualueiksi kaavailtuihin metsiin. Lapin kolmion alue, teollisuuden välittömassa vaikutuspiirissä, on työntekijöiden mukaa n sekä ilmastollisesti että maaperältään erino ma ista puutuota ntoaluetta. Siitä on koko itsenäisyytemme aika esimerkkinä . Nyt, kun Lappi kärsii raaka-a inep ulasta, on oikein ja kohtuullista, että puuttuva raaka-aine tu odaan j o Lappiin rakennettuj en tehtaiden tarpeisiin muualta Suomesta. On totta, että kiihkeimpiä luo nnonsuojelun nimissä esiintyviä voidaan pitää haihattelijoina. Hakkuista on kyllä huolehdittu , mutta uuden tuottavan metsän aikaansaamisessa on tavattoman usein epäonnistuttu ja jos taimistoja on syntynyt, niiden hoito on laiminlyöty. Kyllä puu kulkee m yös eteläs tä pohjoisee n, jos niin halutaan. Tähän mennessä yhteistyöhengellä maamme historiassa on kuitenkin aina tarkoitettu harvainvallan ja yksityisen pääoman ehdoilla toimimista ja sen etujen ajamista. Rahasta ei voi olla puutetta, koska metsäteo llisuudella o n ollut varaa nostaa kantohinnat Ru o tsin tasolle. Me metsäja puuta14 louden työ ntekijät olemme ylpeitä omasta ammatistamme ja arvostamme työtämme yhtenä tärkeänä kansantalouden lenkkinä. Tämä ha lutaan tehdä puupulan varjolla ja samalla ilmeisesti jatkaa metsien hoido n laiminlyömistä . Jo edellä luetelluin toimenpitein, jos ne suunnitelmallisesti ja kokonaisvaltaisesti toteutetaan, päästänee n yli edessä olevan pulakauden ilman, että tarvitsi hakata suojametsät ja luonnonsuojelualueet. Kuitenkin m etsät ovat surkeassa kunnossa. D SU OM EN L U ONTO 1/75. Tällainen metsien käsittely ei voi olla tavallisen Lapin asukkaa n ed un mukaista. Tehtai den sulkemisella ja työttömyyden vaaralla uhkaamalla yritetään saada metsätyö ntekijät ja metsäteollisuuden työntekijät luonnonsuojelijoita ja metsien muiden käyttömuotojen puolesta puhuvia vastaan. Suojametsien laajamittaisten hakkuiden seuraukset ssaattaisivat olla Lapin luonnolle tuhoisat. suorastaan suunnittelemattomuus sekä lyhytnäköinen lyhyen tähtäyksen liiketaloudellisen voiton maksimoiminen. Tästä lyhytnäköisyydestä on varoittavana esimerkkinä Lapin metsien sekä yksityismetsien että valtionmetsien surkea metsänhoidollinen tila. Esimerkiksi ns. Ervastin vetoomukseen tarmokkaan yhteistyöh engen aikaansaamiseksi. Länsirajalla tietämäni mukaan Metsäliitto vie puuta rajan yli . Erittäin tärkeätä olisi tehostaa puunkäyttöä siten, että hakkuutähteet otetta1sun nykyistä huomattavasti tarkemmin talteen, mukaan luettuna myös taimiston ja nuoren metsän harvennuksessa saatava pienpuu. Työ ntekijöiden pa lkkoja ei kuitenkaan ole nostettu samall e tasolle. Kun raaka·-a,~e lop puu , se voi siirtää pääomansa muualle. Raiskioita näkyy kaikkialla. Vain näin menetellen voidaan turvata puuntuotanto tulevaisuudessakin (lapsillemme). Ei ole kansantalo udellisesti mielekästä rakentaa uutta teollisuutta esim. Toivottavasti nyt esitetty ehdotus ei ole entisenlainen vain kauniilla sanoilla verhoiltu harhautus. Samoin teollisuuden jalostusastetta olisi nostettava. Raakaaineen vienti on lopetettava ja se on käytettävä oman teollisuuden tarpeisiin. Perustuslakimme mukaan työvoima on valtakunnan erityisessä suojelussa. Pohjanmaa lle, jos Lapin metsäteollisuus tulee käymään vajaakapasiteetilla. Tähän lain kohtaan työväestö ei ole voinut koskaa n luottaa . Kun kuitenkin on kysym ys suojametsistä ja lakimetsistä, on tietty riskiraja säilytettävä, ettei tuloksena ole metsärajan siirtyminen a lemmas ja etelämmäksi
Paljon vähemmän huomiota on saanut osakseen suojeluhankkeiden tausta eli alkuperäisen luonnon määrä ja laatu. Viimeiset hetket ovat käsillä todellisen erämaanrauhan suojelemiseksi . Tunnusomaisin erämaan piirre on syrjäinen sijainti, josta sen muut ominaisuudet johtuvat. luonnollisia erämaita. Kuvassa Saariselkää. Niiden laatuun kiinnitetään tässä huomiota vain metsäis yyden osalta. Tässä selvityksessä onkin keskeisenä määrittelyperusteena käytetty saavutettavuutta: erämaa on alue, joka sijaitsee vähintään 8 kilometrin päässä kesällä henkilöautolla ajetta15. Tämä katsaus pyrkii ensi sijassa vastaamaan kysymykseen, kuinka paljon maassamme on sijaintinsa vuoksi teollisen käytön ja moottoroidun turismin ulkopuolella säilyneitä alueita, ns. Mutta mikä on todellisuus. Kansallispuistosuunnitelman tiimoilta käydyssä suojelualuekeskustelussa on päähuomio kiinnitetty varta vasten rauhoitettuihin alueisiin ja tällaisten alueiden tarpeeseen. Kirjoittaja on kartoittanut Suomen viimeiset, helppojen kulkuyhteyksien ulottumattomissa olevat erämaat. Hillitön tienrakennus halkoo metsäalueet yhä pienemmäksi silpuksi, niin että erämaan rauhaa kaipaava ihminen tai eläin ei kohta enää löydä paikkaa, mihin ei kantautuisi vastakkaisilta suunnilta liikenteen jylinä. SLlOMEN LUONTO 1/75 Matkailumainokset ja kaunokirjallisuutemme kertovat yhä edelleen Suomen la~joista erämaista. Rolf Oin onen Suomen erämaat hupenevat Suomesta voi vielä löytää ehjääkin luontoa, jonne ei kuulu liikenteen ja metsätyökonei den jyske. SAAVUTETTAVUUS AUTOLLA Erämaa on hyvin suhteellinen käsite
alueiden käyttö on vilkkainta sulan maan aikana, jolloin myös niiden luonto ja luontaistalous ovat eniten alttiita vaurioille. Tämä vesistöjen mukaan tapahtuva rajaus lienee perustelluin Lemmenjoen alueella, jonka käyttö perustuu etupäässä moottirivenekuljetuksiin. kolmanneksella vuoteen 1974 mennessä. H w hål11i11g med mark och vai/en. Aivan viime aikoina ovat 1:1YÖS TVL :n toimesta erämaakyl11n ra kennetut po lkutiet pienentä neet erämaita (esim . NY KYTI LA TEESEEN JOHTAN UT KEHITYS Sodanjälkeinen nopea maantieverkoston kehitys sekä 60ja 70 luvuilla tapahtunut hyväkuntoisten metsäautoteiden runsas rakentaminen ovat tuoneet lähes koko maan luonnonvarat teollisen käytön ulottuville. Sille, joka ei ilman muuta pidä erämaata nykytilanteessa arvokkaana, tämän arvon selittäminen on varmaan työlästä. Erämaat s1Ja1tsevat puoliksi Metsä-Lapissa, puoliksi TunturiLapissa . äillä alueilla luonto toistaiseksi säilyy ilman erityistoimenpiteitä, jos teitä ei alueille rakenneta. Eniten erämaita on kadonnut metsäisiltä Kemijoen latvoilta, kolttien asuma-alueilta sekä Tenon varrelta. Tämän kirjoittajalle on kuitenkin muodostunut käsitys, että ainakin osa väestöstä suhtautuu uusien teiden rakentamiseen jo melkoisella varauksella. vasta tiestä; erämaan ydinalue on erämaan osa, joka sijaitsee yli 15 kilometrin päässä em. Iijärvi ja Pulmankijärvi ). Muualla maa!ssa tarvitaan varsinkin suurempien luonnonalueiden säilyttämiseksi rauhoituksia ja muita erityistoimenpiteitä. Määritelmäs tä seuraa, että erämaa o n m o nin tavoin kansalli spu is to n luo nteinen: asutusta ei juuri ole, teollista toimintaa ei ole, luontaiselinkeinoja harjoitetaan ja luonto on suhteellisen koskematonta . Stockho lm . 1966 alussa. 8 kilometrin etäisyys autolla ajettavasta tiestä on otettu perustaksi , koska se jakaa retkeilijät kahteen ryhmään: hotelleista ym. 1 ( 1964 ), 24 ( 1965), 57, 13 ( 1966 ), 8, 10, 12 ( 196 7), 9, 11 (1 96 8). Metsä t ovat yleensä melko koskemattomia ja niiden kuutiomäärät suhteellisen suuria. Erämai den pinta-ala on teiden rakentamisen vuoksi vähentynyt 5600 km 2 eli n. Tällaisia ovat Inarin-Angelin tiesuunnitelma (TVL) sekä Inarinjärven itäpuolitse kulkevaksi suunniteltu metsäautotie (metsähallitus). Erikoispainos Suomen tiekartasta. Olisi jo syytä päättää, kuinka paljon erämaita säilytetään. 19 73. Pinta-ala vähenee näin laskien nelj ä nneksellä . Luonnonja kansallispuistoja sekä aarnialueita on erämaa16 alueilla yhteensä n. TULEVAISUUS Selvitystyön aikana ilmeni eräitä tienrakennussuunnitelmia, jotka toteutuessaan pienentävät erämaitamme entisestään. Erämaista laajimmat ja monipuolisimmat ovat Lemmenjoen sekä Saariselän alueet, jotka liittyvät rajojen takaisiin erämaihin. 1970, osat 12 ja 13. tukipisteistä käsin liikkuviin päiväretkeilijöihin sekä huomattavasti harvalukuisempiin omavaraisiin eräretkeilijöihin . SU OMEN L UONTO 1/ 75. Sa lmin en, S. Varsinaisia talousmetsiä on alueilla 1-2, 45 ja 10-11 sekä 15 . 2000 km 2 • Asutusta erämaa-alueilla on hyvin vähän ; harvat asukkaat ovat etupäässä saamelaisia. Metsäntutkimuslaitoksen julkaisuja 78 .6. tiestä ; suurten vesistöjen saaria ei ole otettu huomioon Kesäaikainen saavutettavuus on otettu perustaksi, koska ko. 15 kilometrin etäisyys puolestaan rajannee melko hyvin erämaiden rauhallisimmat alueet. Tulosten /110/ella vuus ja karttatulostus valtakunnan metsien V inventoinnissa . Samoja etäisyysperusteita on käytetty Ruotsissa tehdyssä tiettömien alueiden kartoituksessa. Samalla erämaa t ovat vastaavasti supistuneet. 1974 , osat 12-15. Monet luontaistalouden varassa elävät, riistaja kalakannoista huolehtivat sekä tutkijat, retkeilijät, taiteilijat ja luonnonsuojelijat ovat mielestään oivaltaneet erämaiden arvon ja merkityksen . Määritelmän mukaan erämaita on vain pohjoisimmassa Suo messa (kartta 1). Myös_ Inarinjärven, Lokan ja Po rttipahdan rantamat lienevät k_~s~!s_ in ~elko vilkkaassa käytossa JUUn moottoriveneiden ansiosta . Kartasta 2 ilmenevät suurimpien alueiden likimääräinen metsämaasadannes sekä suojametsän raja. Helsinki. SAAVUTETTAVUUS AUTOLLA JA MOOTTORIVENEELLÄ Mikäli moottoriveneellä kuljetta vat vesistöt, joiden rannoille pääsee kesäaikaan autolla, rinnastetaa n teihin, tulee erämaiden laajuudeksi kartan 3 osoittama. Ainakin teiden rakentajien, TVL :n ja metsähallituksen, olisi aika pysähtyä hetkeks i miettimään tilannetta. Alueiden nimet, pinta-alat ja sijainti hoitoalueittain on lueteltu oheisessa taulu kossa. 5,9 %. Kehityksen nopeutta kuvaa kartta 4, joka esittää tilanteen v. PÄÄTELMIÄ Luonnollisia erämaita on jäljellä vain maamme pohjoisimmassa osassa. Statens offentliga utredningar 1971: 7 5 Civildepartementet. D KIRJALLISUUS Metsähallituksen metsät. Myös Inarinjärven itäpuolinen metsäalue on oman maamme kannalta arvokas. Alkuperäinen aineisto. Muilla alueilla metsän käyttö on rajoi tettua (suojametsiä, kansallisja luonnonpuistoja, rajavyöhykettä ). Erämaiden nykyinen laajuus näyttää siis o levan puun teollisen käytö n ja kiinteän asutuksen sanelem a. 1972 , osat 12 ja 13. Seuraavassa esitettävät kartat perustuvat Suomen tiekartan eri painoksiin sekä tietoihin, jotka on saatu hoitoalueista, metsänparannuspiireistä sekä tiesmestaripiiristä. Koko Suomen maa-alasta ne muodostavat n. Suo m en ci ekartta , no. Varsinaisia metsäerämaita on sangen vähän
Erämaiden pinta-alat sekä sijainti hoitoalueittain. Pes ka nlahti 10 13 . 100 KM ;,• f'. Kaapinmatti 20 14. Saps jä rvi 50 12. Eteläisimmät pienalueet on jätetty pois. ·, .. Sarmitunturi 130 11 . 1974 alussa. 1 70 yhteen sä 17 .88 6.960 17. Ydina lueen N:o Alu ee n nimi Pinta-ala km 2 pinta -a la km 2 1. tekstiä) . Ma lti o 30 4. Luo lajärvi 10 3. Lemm e n_jokiVas ko 3 .22 1.33 19 . 1974 alussa. I 70 640 18 . Kevo 1. Käs iva r si 2.600 1.7 30 1 7. Na mmij ä rvi 1. 300 840 16. Pi sterini emi 30 15 . 5 = 0-10 96, 15 = 10-20 96 jne. Ydinalueet, joiden vastaava etäisyys on yli 15 km, on merkitty mustalla. 1 soSaa risu o 10 2. Ydinalueet on merkitty mustalla. Laajimpien erämaiden metsämaan osuus prosentteina maa-alasta. 23 3 40 20. Ko itilai ska ira 300 6. Po rttipa htaH a mmastunturi 1.260 200 9. " • f-1_. Saa riselkä 1 tä ka ira 1.860 700 SUO M EN L UONTO 1/7 5 100 KM ,; .c, ., _( ,·.•. KARTTA 2. , KARTTA J. t,;.· ~ "'l " KARTTA 3. ltäUts_j o ki 2.3 70 1. Saavutettavuus henkilöautolla. 10. Ounastunturi 230 10 7. Erämaa-alueet v. Erämaa-alueet v. Vintilä nka ira 40 5. Etäisyys kesällä ajokelpoisesta tiestä on yli 8 km. N uni svaara 140 8. 1966-74 (varjostettu alue). Saavutettavuus henkilöautolla ja moottoriveneellä (ks. Teiden rakentamisesta johtuva erämaiden väheneminen vv. Va lka m a pää 1. KARTTA 4
Tämmöisiä tauluja on vielä useimmissa osissa maata, mutta on ilmeistä, että ne päivä päivältä häviävät. ITSENÄISYYDEN AIKA antoi uudenlaista merkitystä m yös luonnonsuojelusuunnitelmille. Nyt näkee metsän hakkaa_jassa raa'an _ja tunteettoman teurastajan. 1905: "Tu lee aika, _j o lloin mekin saamme matkustaa kaukaisiin osiin maatamme, tai yli sen rajojenkin nähdäksemme, millaisia nämä luonno lliset muodostukset ovat o lleet, jotka nyt ovat niin ominaisia koko maallemme." 18 Paria vuotta myöhemmin senaatin suoj ametsä komitea ehdotti Pallastunturia, Pyhätunturia _ja Oulangan aluetta kansallispuistoiksi, mutta tuloksetta . Vastenmieli seltä tuntuu iskeä kirvestään sen kylkeen. Tuntee ikäänkuin joutuneensa mieskohtaiseen suhteeseen puun kanssa yr itettyään syleilemällä mitata sen paksuutta. Professori Vilho A. 1916 maamme ensimmäisenä varsinaisena luonnonsuojelualueena Käsivarren Mallatunturin . 1938 saati in ensimmäiset: Pallas-Ounastunturin, Pyhätunturin, Heinäsaarten _ja Porkkalan kansallispuistot sekä Kutsan, Pisavaaran, Mallan , Pääskyspahdan, Pummangin ja Hiisjärven luonnonpuistot. A. E. Alueluovutusten SUOMEN L UONTO 1/75. Ja kun näkee puun kylj essä merkkipilkan , joka oso ittaa kuol emantuomiota ensi hakkuukautena, niin tuntee sydäntänsä kirveltävän. Pesola kirjoitti Suomen Kuvalehdessä v. Nordenskiö ld ( 1880): "Jos nykyään maksetaan miljoonia muinaisten mestarien maalauksista tai marmoriveistoksista, niin mitä ollaankaan vuosisadan perästä halukkaita maksamaan isänmaan todellisesta ku vasta, _joka näyttää mimmoinen se oli muinoin , kun peltomaa vielä oli vähäalainen, kun vielä oli vi l_j elemättömiä rantoja ja metsiä, _joihin kirves ei ollut koskenut. nykyisen Pyhän-Häkin kansallispuiston metsät. NOIN SATA VUOTTA SITTEN sanoi kuuluisa tutkimusmatkailij a A. Palmen sanoi Suomen Maantieteellisen Seuran vuosikokouksessa v. 1926, mutta vasta v. Seuraavaan on koottu otteita luonnonsuojelumme historiasta. Meillä taitaa olla erikoista taipumusta kappaleiden näkemiseen henkilöinä. Sinne ne kaatuva t, vanhanaikaisen voiman ja mahdin ed ustajat Suomen metsissä, nuoremman kasvulli suuden _jalot suojelijat ja vartijat _ja kestää vuosisatoja, ennenkuin uusia on noussut niiden sijalle, eikä niiden veroisia nouse koskaan." VUODEN 1923 LUONNONSUOJELULAKI mahdollisti ensimmäisessä pykälässään kansallispuistojen perustamisen: "Valtiolle kuuluva alue voidaan sen luonnon säilyttämiseksi koskemattomana erottaa yleiseksi suojelualueeksi." Professori Kaarlo Linkolan suunnitelmat Suomen luonnonja kansallispuistoiksi olivat valmiit _jo v. Mutta viimeisten kuud en -seitsemänkymme nen vuoden kuluessa on kansamme sielunelämästä tämä lu onnonrunous melkein tyystin hävinnyt kiitos tukkiyhtiöitten herättämän rahanhimon. Vanhat runot todistavat, että Suomen kansa ennen eli tämäntapaisissa herkissä suhteissa metsän puihin. Ja kumminkaan ei tulisi kalliiksi säi lyttää jälkimaailmalle sarja tällaisia kuvia.'' Mitään konkreettista ei kuitenkaan vielä tapahtunut. Oulun läänin kuvernööri rauhoitti v. 1919: "Ja kun ihmisen vai kutus · luontoon on saavuttanut huippunsa, silloin on tu levain sukupolvien _jäseniltä riistetty ti laisuus nähdä, millainen o li hänen kotiseutunsa, isänmaansa, ennenkuin ihmisen _jalka o li sinne astunut, on hävitetty tutkijo il ta aineisto _ja pohja ratkaisemattomien, valaisua kaipaavien kysymysten selvittelyll e, taitei lijoil ta ehtymätön aihe, sytytin heidän luovalle kyvylleen, matkailijoilta heidän paras opp insa ja ilonsa, lyh yesti : mitä edistyneempi jokin kansa on sivi stykseltään, viljelykseltään, sitä suurempi vaara sillä on _jäädä vai lle sivistyksen, vi lj elyksen todellisia mittapuita, kappaleita alkuperäisestä luon nosta." TAITEILIJAN INSP IRAATIOLÄHTEINÄ erämaat o livat korvaamattomia Akseli Gallen-Kallelalle, _j oka Kallela -kirjassaan ( 1923) pohdiskeli suomalaisten luontosuhdetta: "Syvä eläytyminen luontoon on o llu t erikoista meille suomala isill e, niinkuin kansanrunoutemme todistaa. Koonnut Teuvo Suominen Tiede, taide ja Suomen erämaitten suojelu Aikakautensa valistuneimmat tiedemiehet ja taiteilijat ovat olleet Suomen luonnonsuojelutyön uranuurtajia. Vaikka materialistinen nykyaika ei juuri annakaan arvoa luonnonsuojelun kulttuurisille näkökohdille, niillä on edelleen tärkeä sija erämaittemme suojelussa. Professori J. Metsähalli tus a lkoi kuitenkin perustella säästömetsiä, jolloin rauhoitettiin mm
Mitä muita mielipiteitä _ja lausuntoja on ehkä myös sivuutettu. 1964 Karkalin luonnonpuistolla ja v. Osittain lällaisel aluret voidaan suo1ella kan,alliJ/1uiJtc!]en /uonno.npuistoty;ppisi_n~ osina ja ?sittain /uonno_np1~ist.oina. UUSIA LUONNONSUOJELUALUEITA perustettiin suuri joukko v. millä tavoin tutkimuksen tarpeet voidaan turvata kansallispuistoverkAoa R.ehitettäl'Hä ~ekä (e/tiif)•ksni kansallispuistoverkon ohella tutkimusta va rten tarvittavista luonnonpuisloista Ja muista 11~?Je.luahll'i1ta. Ollarn huomioon kansallispuistojen merkityksen paitsi Jleisinä luonnonnähtäv;yksinä myös tieteellisen tutkimukun arvokkairw riferenssia/ueina, allekirjoittaneet tieteelliset seurat haluavat kiinnittää kansal/ispuistokomitean huomiota eräisiin tutkimuksen kannalta keskeisiin näkökohtiin kansallispuistoverkkoa ja koko maamme luom10nrno1elu1änestelmää kehitettäessä. Vilkkaan keskustelun kohteena on nykyisin Ympäristösuo_jelun neuvottelukunnan uusi kansallispuisto-ohjelma (Suomen Luonto 3/ 1973). TAITEILIJOITTEN KOSKISODAT ovat viime aikojen konkreettisia osoituksia siitä, mikä merkitys erämaisella luonnolla on virikkeid en antajana. Samalla a/lekir.Joittaneet seurat asettavat asiant,mtemuksensa R.ansallispuistokomitean käytettä11akn. Oli.1i kuitmk111 tiirkf'iiii. Monet näistä alueista ovat metsähallituksen tarkoitusta varten aluslavmli rauhoittamia. }' mpäri1lii11\IIOJflun nruvollelukunta ei'ole arvioinut kansa/liJp_uiJto-ohJelman riittävJl'ltii tutki11mk\en kannalta tikli ole nh1rlma.na _1,)Hi(l'i\kohtaisesti käsitell;·t tutkimuksen Jä']e,tämiJtä kamalli1/JUi\toint1. Tapperien v. Ympäristön~uoje(un neuvottelu k.w1ta on R.ansalhsp1wto-olyeimassaan mmmnnut erä1lä /uo1monpwsto1ks1 soveltuvia alue,ta, Jotka ovat tutkimuksen kannalta erit_yifen arvokkaita ja joiden suojelumema tulisi kiireellisesti vahvistaa. 1971 Lemmenjoen kansallispuiston laajennuksella. 196 7 voittama oikeudenkäynti Leuhuankosken maisemien tuhoamisesta ei tosin pelastanut koskea, mutta johti edes rahalliseen korvaukseen. Toteutuessaan se saisi erämaittemme suojelun tasolle, joka kestäisi myös kansainvälisen vertailun. Miksi eivät sata tai kaksi sataa vuotta vanhemmat vaaranlakien ja tunturinrinteiden metsät! " " Kohtapuolin meillä on syytä järjestää metsänetsintäkilpailuja malmikilpailujen tapaan ja vastapainoksi ." Sallan kirjoittajien runokokoelmassa "Muistoksi tämä " (1975 ) kirjoittaa Kauko Kellokumpu : " Metsään meni metsään menivät m etsät menivät puut ovat poissa maailmankatsomus avartuu" D SUOME N L UONTO 1/75 "Sopikaamme siitä, että 'puupeltomies' retkeilee mieluummin puupellolla ja esteettisesti älykäs mies aarniometsässä" (metsätalouden liiketieteen emeritus-professori Valter Keltikangas, Suomen Luonto 2-3/ 1968). Näitä ovat etenkin eräät runsaslimmsloiset suo-, saaristo-Ja vesialu,r/ <ekä ku/utushrrkkää kasvillirnu,tyyppiä edustavat alueet. KANSAL LISPUISTOTO IM IKUNNA LLE Tieteellisen tutkimuksen tarpeet valtakunna//iJta luom10nsuo1elu ve rkkoa kehitelläessä. Mutta mistä johtuu, että komitean kokouksissa tätä kirjelmää ei ole edes käsitelty. METSÄ INNOITTAA YHÄ mutta uud ella tavalla . Sellaise,w su unnitellulla kan,alliJpuist01 1erkolla on m)'ÖS laaJaa kansainvälistä merkitystä. F.dt,llä esitfff)'J11 viitaten a/lekir.10illaneet tieteelliset seurat esittävät kunnioittavasti. 19. 1•1/ii tutkimukJetl tarpeet otetaan riittävästi huomioon Ranwlfö/mi\loverkon Rehiltämi1e1tä piiiilrllii,,,,ä 1l'kii /rwditlnr.1rn /mlltf!_jen hojtoJfl käyttö.11wm1ilflmia. jälkeen niistä on Suomen puolella nyt neljä. Sitä täydennettiin v. että kamal/ispuistokumitra laatisi 5flvit_vk.(t'11 siitä. Ym/Järistönrno1elun neuuoltelulwnnan J97J maaja metsäta/ousministen·ölle ;ättämäJsä kamallispuislo-ohJrlma_Ha on ehdotettu varatlava )ui eri osista maata edustavia nå)'lleilä erilaisista ekosysteemeistä. Tällaiset luonnontilaiset referenssialueet ovat tulevai,uudeHa rtenkin ekologisen tutkimuksen kehittämisen välttämätö,1 edellJtys. Kirjassaan " Kaukopuh eluja" ( 1974) Reino Rinne pohtii : " Sataa vuotta vanhemmat maasta löytyvät esineet kuuluvat yhteiskunnalle. Luom10npuistokyspnys tulisikin selvittää sama_naikaisesli R.m1sallispuist?verkon kehitt~mislJön kanssa, jolloin suunnittelussa voitaisiin tarkoituksenmuJw1 sella tavalla ottaa !wom10on m;•ös tutkimuksen tarpeet. Vaikka kan1al/i~/JUisto -olyelmaa ei olekaan munniteltu nimenomaan tietulföen tutkimulum tarpeita silmällä pitäen, muodoJlaa ehdotettu 5UC!Jeluvnkko kuitenkin arvokkaan n.äytevalikoiman luonnont.ilaisista e)wsysteemeistä myös /uomwntieteel/istä tutkimustJ'Ötä ja sen kehiUämistä ajatellen. Kutni pnpäristönsu(!jehm neuvollelukunta toteaa, kansdlispuistoverkon kehilliimiseen liiLt)J' läheisesti myös luonnonpuistoJär.JfSlelmän kehittäminen . Säil;•äkseen riittävän muuttumattomina tietyt ekosysteemit vaalivat tutkimuksen kannalta ehdotonta suojelua. Suomalainm TiedraR.atnnia Suomni Tiedl' \f'ltrll Sorielm pro Fauna ei Flora Fennica Suomm Biologian Seura Vanamo Suomen Maantieteellinen Seura Suomm Met ~ätielrel/inm St'ura Kirjelmä _jätettiin kansallispuistokomitealle touko-kesäkuun vaihteessa 1974. 1956, jolloin kansallisja luonnonpuiswjärjestelmämme saavutti joksee nkin nykyisen tason. Ansio siitä , että Kuusamon kosket ovat vielä vapaat, kuuluu pääasiassa kirjailija Reino Rinteelle
Istutukset ja muut yritykset eivät ole saaneet mitään aikaan. Vanha nimitystapa tekisi mieli palauttaa kutsua edellisiä yhteisellä nimellä vaikkapa hakkuualaksi ja vain jälkimmäistä metsäksi . Onko keksi11ävä uusi karttasymboli . Pentti Linkola Metsäpolitiikka Suomen luonnonsuojelun ydin Vaikka luonnonsuojelija joutuukin ilmaisemaan näkemyksensä asioista, jotka liittyvät puuraaka-aineen saantiin, metsien moninaiskäyttöön jne. Kirjoittaja on jo neljännesvuosisadan ajan retkeillyt poikkeuksellisen intensiivisesti Suomessa ja nähnyt sekä metsäekosysteemien että ihmisen elämänpiirin rajut muutokset. Sl l O M EN L UONTO 1/75. Niinpä tässäkin kirjoituk20 Karttaan tämäkin Sodankylän näkymä on merkiuy metsänä. Mutta käsiteselvennys tuskin nykyajan käsitteiden sekamelskassa menisi läpi ja olisikin ehkä masentavaa todeta, että vai ta osa suomalaisista ei eläessään näkisi vilahdustakaan metsästä. Paraskaan moninaiskäyttö ei voi toteuttaa ekosysteemien suojelun korkeinta astetta, Suomessa erilaisten metsien varjelua. Se, mitä aikaisemmin pidettiin varsinaisena metsana, tiheästä täysikasvuisesta puustosta koos tuva kasviyhdyskunta, on erotettu omaan ylhäiseen erikoisuuteensa nimellä aarniometsä. Sitä siinä olikin kaksikymmentä vuolla siuen. niin hänen ei pidä sekoittaa näitä käsitteitä varsinaiseen luonnon suojelemiseen, omaehtoisten ekosysteemien varjeluun kaikilta ihmisen aiheuttamilta häiriöiltä. Viime vuosien kielenkäytössä on totuttu kutsumaan metsäksi sitä pinta-alaa, joka topografikartoilla merkitään vihreänä riippumatta siitä, onko se avohakkuualaa, kuloaluetta, vähäistä taimistoa , riukuvesaikkoa tai enemmän tai vähemmän keskenkasvuista harvaa runkopuustoa
Hän tietää, että seuraavina vuorossa ovat puistopuiden ja puutarhojen marjapensaiden takavarikot saha-, kuituja levyteollisuudell e. Ihminen elää Suomen väestö jopa ylellisesti peltojen , puutarhojen ja vesien tuotolla. Metsä on Suomen tärkein raaka-ainelähde, joka on saatava tehtaalle viimeiseen kantoon ja neulaseen, niin nopeasti kuin mahdollista, vaikka sitten metsäteollisuuden Keskusliitossa, kes kusmetsälautakunta Tapiossa ja metsähallituksessa istuttaisiin jouluyö tkin tehostamiskomiteoiden istunnoissa. Ajattelija näkee kirkkaasti läpi koko räikeän epäjohdonmukaisuuden noissa sydäntäsärkevissä vetoomuksissa, joilla piiskataan metsänomistajia, metsäammattimiehiä, Suomen kansaa: enemmän, enemmän, enemmän puuta tehtaalle, työllisyys turvattava, lasten leipä turvattava, vaihtotase korjattava. Hän tietää, että kaikista teollisuuden lajeista juuri metsäteollisuus, suurimpien kuutioja ki lomäärien kuljettajana ja käs ittelijänä, on ylivoimainen saastuttaja, ylivoimainen kulj etusverkon ja -kaluston ja energian tuhlaaja, todellinen ekokatas trofi-elinkeino . MetsäteollisuusSUOM EN L UO NTO 1/ 75 tuotteet ja niillä käytävä kauppa ovat Suomen kansan elämän sisältö, jonka rinnalla perustarpeita tyydyttävät elinkeinotkin ovat ikävystyttäviä sivuseikkoja. Teollisuuden laajennukset kulkevat aina puuntuotannon ede!lä, vaihtotase on aina yhtä alijäämäinen, koska metsäteollisuus törsää vientitulot jättimäisiin polttoainehankintoihinsa ja yhä kalliimpaan ulkomaiseen koneistukseen . Kun öljylaiva kiskoo !astiaan Mustaltamereltä tai Saudi-Arabiasta Naantaliin ja Sköldvikiin, se polttaa tonneittain öljyä, samoin toinen purkki, joka rahtaa kartonkia toisiin maan ääriin. Sen jälkeen kun parhaat viipaleet metsästä on raivattu ihmisen ravinnontarvetta varten pelloksi , olkoon jäljelläoleva osa luontoa, Pohjolan metsäkasvillisuuden ja metsäeläimistön elintilaa. Pieni sirunen metsistä ehkäpä yksi prosentti kokonaisalasta, vähätuo ttoisimmalla vyöhykkeellä Lapissa voidaan sentään varata rauhoitusalueiksi; ei toki metsän oman elämän tähden, vaan turisteja varten. Yhä uhkaavampinahan kumisevat rummut yksityisen maanomistuksen pään menoksi metsäteollisuuden ja SAK:n rikkumattomalta veljesrintamalta . MEIDÄN JÄLKEEMME VEDENPAISUMUS Ajattelija ja syy-yhteyksien oivaltaja pystyy erittelemään talousmiesten näennäisesti ihmismyönteisen filosofian alastomaksi mielettömyyden kaaokseksi. Ihmisen puuttumista metsä ei kaipaa, ihminen liikkukoon metsässä vain hartaana ihailijana tai hellävaraisena keräilijänä perustarpeitaan tyydyttämässä . Rakennushirsiä ja polttopuuta otettakoon tositarpeeseen, riistan, sienten ja marjojen tuotosta kerättäköön se osa, mitä metsän omat ravintokerjut eivät kykene käyttämään, ei muuta. Ajatteleva ihminen ymmärtää, että vaikka meillä olisi kymmentai satakertaiset puuvarat, vaikka metsäyhtiöiden piirimiehet ja metsänhoitolautakuntien teknikot peittoaisivat viimeisenkin myyntihaluttoman isä nnän_jurrika n, ja vaikka traktoriurakoitsijat _ja tukkiautoilijat luopuisivat viimeisistäkin aamuyö n unistaan, puupula olisi aina yhtä järkyttävä ja huuto samanmoinen. Esimerkiksi yksi tonni valmista kartonkia vaatii pelkästään tehtaan valmistusprosessissa puoli tonnia öljyä, ja toinen puoli ton nia hukkuu helposti moottorisaho ihin, metsätraktoreihin, metsäpomon autoajeluihin, hakkuumiehen työmatkoihin ja kuorma-autokuljetuksiin, ennen kuin tarvittava puumäärä on tehtaalla. Metsäteollisuus, sekä sen omat tuotteet että niiden vaihtovastikkeet, tyydyttää toissijaisia tarpeita, us eimmiten sekä ihmisen henkistä tasapainoa ja viihtyvyyttä että maapallon taloutta vahingoittavalla tavalla. Metsä on ikivanha ja pyhä suomalaisen luonnon pääelementti , jonka mukaan metsäsuomalaisen koko sielunelämä on virittynyt. sessa mukaudutaan nykyiseen ki elenkäyttöön. Ne, jotka sekoittavat metsäasioihin haaveiluja, ovat rikollisia, pois raivattavia maanpettureita . Vain suo ranaisten myrkkyaineiden päästöissä se tapaa voittajansa kemianteollisuudessa . Hän näkee selvästi, mihin kasvupolitiikka suurteollisuus lipunkantajanaan ja ekologian laki en murskaaminen maapallo n as iat johtaa . Metsä teollisuus joutui silloin ikävään valokeilaan kaikkein eniten tuontipolttoainetta nielevänä, hyötysuhteeltaan verrattomasti heikoimpana teo llisuuden alana. Näitä manöövereitä syvemmälle ei inhimillinen typeryys juuri voi vajota, tämän lohduttomampana ei presidentti Kekkosen äskettäisessä puheessaan tähdentämä 21. LUONNO YSTÄVÄN JA TALOUSMIEHEN METSÄ Mehän tunnemme luonnonystävän näkemyksen metsästä. Jo aikaa ennen kuin konekokeilut kantojen, juurien, oksien, neulasten, karikkeiden, mustikanvarpujen ja suopursujen talteenottamiseksi ja raastamiseksi maailmanmarkkinoille (pölkkyinä, paaleina, levyinä, laattoina ) aloitettiin, luonnonystävä osasi niitä ennustaa. Se on eloyhteisö, jossa vain puiden, metsäkasvi en ja eläinten omat oikeud et kilvoittelevat luonnonlakien kanssa. Vielä paljon paremmin me tunnemme monin verroin tehokkaammin tietoisuutemme rummutetun yhteiskunnan päätöksentekijäin näkemyksen metsästä. Metsätalous kokonaisuutena on törkeä, turmiollinen ja moraaliton elinkeinohaara. METSÄTALOUS JA ENERGIAKRIISI Oma huikea lukunsa suomalaisen talouselämän historiassa ovat nurinnarin käännetyt johtopäätökset vuodentakaisen energiahä lytyks en _jäljiltä
Mutta useimmiten hedelmätön sivustaseuraajan asenne onneksi karisee psykologian lakien mukaan: voimat palautuvat masennuksen jälkeen, yhä uudestaan ja uudestaan. Niin, puheet tuotannon supistuksista ja teollisuuden rakennemuutoksista energiakriisin yhteydessä tyrmättiin vähin äänin. Ja tulokseksi kaikesta jäi päätös pyörittää polkumyllyä, hullunmyllyä, entistä kiivaammin, iskeä puiden ja pusikkojen kimppuun entistä vimmaisemmin: energian kohonnut hinta ja heikentynyt hyötysuhde on korjattavissa vain kaksinkertaistetulla tuotannolla! Ja kun puun korjuupuolen koneistaminen osoittautui energiakriisin valossa järjelliselle ihmiselle omaksi täydelliseksi päät22 tömyydekseen, niin teknokraattien johtopäätös oli jälleen päinvastainen: koneistamista nopeutettava ja tehostettava, jotta kilpailukyky metsätuotemarkkinoilla saadaan säilymään! LUONNONYSTÄVÄN TARKASTELU KULMA Luonnonystävä voi tarkastella noita metsätalousmiehiä, jotka arvokkaina ja vakavina, vastuun painamina, teräksenharmain silmin ja teräksenharmain solmioin kuvastelevat päivittäin sanomalehti en sivuilla, yhtä hyvin sokeina mielipuolina kuin pikkupoikina, jotka leikkeihinsä vajonneina puuhaavat omissa ympyröissään, ympäröivän maailman lainalaisuuksista irrallaan. Maannouscmaa potevaa kuusta ei arvosta metsätalous. Luonnonsuojelijaksi synnytään, ja luonnonsuojelija on sitkeä olento, äkeä tappelija ja osallistuja, kova poika ja kova tyttö uskomaan, että hän sittenkin kykenee pitkittämään kasvien, eläinten ja ihmisten elämää ainakin muutamalla hetkellä. Sitäkin katastrofaalisemSLIOM EN L UONTO 1/75. Palokärjclle sen hevosmuu rahaiset ovat elinehto kuten myös vanhan metsän haavat ja kolopuut. Pinta-alaosuuksia ajattelemalla ymmärrämme helposti, että ylivoim_aisesti tärkein luonnonsuojelukysymys Suomessa on metsien kohtalo. Meillä ei tosin ole ongelmana kuten _jossakin muualla metsäpintaalan supistuminen, se pysyy tällä tietämällä jokseenkin ennallaan, kolmena neljänneksenä maan alasta. Mutta se voidaan toimintaa varten hajottaa myös osaongelmiin, joista neljä suurinta Suomessa ovat metsien hävitys, soiden hävitys, rantojen hävitys ja vesien likaaminen . "tyhjän tahkon pyörittäminen " juuri voi ilmetä. Vain hyvin varustettuina he voivat kohottaa ominaispainoaan yhteiskunnassa yli sen mitä heidän lukumääränsä edellyttää. Mutta metsätalousmies raivoaa ja syljeskelee, jupisee ja murisee haihattelusta ja epärealistisuudesta, kehityksen jarruttamisesta, kivikaudesta ja tuohivirsuista, jos hänelle ehdottaa , että nämä puut poltettaisiin halkoina kotimaassa, annettaisiin öljyn olla maan povessa ja jätettäisiin inhimillinen kulttuuri vaille taivekartonkia ja lastulevyä, joita ilman se on tullut toimeen miljoona vuotta. Ja hänellä on aina vaanimassa kiusaus vetäytyä syrjään, viisaan erakon rauhaan: hullujen kanssa ei kannata kiistellä, tuhotkoot maapallonsa, johan se on siinä keikkunutkin, miljoonat vuodet. LUONNONSUOJELUN PÄÄPAINO ON METSISSÄ Uskon lisäksi luonnonsuojelijat tarvitsevat asiantuntemusta, tietoa, jatkuvaa pohdintaa ja analyys iä tärkeysjärjestyksestä omalla työkentällään. Luonnonsuojelun pääongelma on tietysti ihmisen elämäntapa ja taloudellinen järjestelmä sellaisenaan
Harva kaupunkilainen esimerkiksi enää tietoisesti kaipaa raikasta ilmaa tai kirkasta tähtitaivasta. Vain luonnonystävä muistaa joka päivä kaivata nuoruutensa kilpikaarnapetäjikkojä, salaperä istä pimeyttä huokuvia aarniokuusikoita ja kallionrinteitten pilviä hipovia jättiläishaapoja. muutos jääkauden jälkeen. Nisäkkäiden puolella tilanne on huonommin kartoitettu . Tunnetaan kyllä metsäpeuran riippuvuus koskemattomista metsäja suoerämaista ja tiedetään, miten vähäiset majavasaarekkeemme ovat mahdollisia vain täysin rauhoitetuissa metsäreservaateissa. Mo nen muun ihmistä vanhemman Suomen metsien asukkaa n kohdalla kysymys ei kuitenkaan o le va in viihtymisestä, vaan elämäs tä ja kuol emasta. Missä suhteessa kaatopaikkojen paperiroska ja vesistöjen teollisuusjäte on parempi vaihtoehto. Pelkästään linnuston piirissä metsä talouden toimenpiteet, lehtipuuseko ituksen hävittäminen, vanhoj en , kitukasvuisten, koukkuisten ja !ahojen puuyksilöiden poistaminen , puustojen yletön väljentäminen, raivaukset ja kerrostuneisuuden poistaminen, puhumattakaan avohakkuiden ja niille kasvatettujen tasaikäisten ja samapuulajisten taimistojen kuolemanvaltakunnista, merkitsevät kymmenientuhansien, ehkä satojentuhansien yksilöiden tuhoutumista joka vuosi . Pelkästään kovakuoriaislajistossa arvioidaan kymmenien joko jo tuhoutuneen sukupuuttoon tai ole23. Tämä hiipivä hiljainen kevät, elinympäristöjen haihtuessa kirjaimellisesti savuna ilmaan , koskee valtaosaa metsälintulajistostamme, kun taas metsänraiskauksista hyötyvien lintujen lajiluku ja tiheys on vähäpätöinen. kusi epolla, valkoselkä-, pohjanja harmaapäätikalla, palokärjellä ja metsolla, ja kymmenistä metsälintulajeista tulee suurharvinaisuuksia. Mutta esim. Sen silppuuntuminen on aiheuttanut syvällisen muutoksen m yös ihmisen elämänpiirissä. paa o n tämän pinta-alan laadun romahtaminen. L UO TO 1/75 Erämaan asukkaat ovat puhuneet salosta, selkosesta ja kairasta tarkoittaessaan loputonta mctsäerämaata . Rene Dubos puhuu kirjassaan " Inhimillinen eläin" ihmisen vähittäisestä sopeutumisesta elämä n laadun päivä päivältä hiipien tapahtuvaan huononemiseen, samentumiseen. Metsäelä imi stö n köyhtyminen viime vuosikymmeninä on valtavin Suomen eläimistöä kohdannut SL IOME N . Näiden lajien riippuvuus aarniometsästä jakautuu kahteen tyyppiin , joko ne vaativat aarniometsän täysin omalaatuista pienilmastoa tahi ikivanhaa lahopuustoa elinja ravintoympäristökseen . metsäsopulin ja eräiden päästäislajien todennäköinen riippuvuus vanhoista, rääpimättömistä metsistä on tarkemmin selvittämättä. Mikäli uudenaikainen metsätalous todella saa kaikkivallan koko metsäalamme (mikäli MERA-miehet pystyvät murtamaan viimeistenkin yksityismetsänomistajien sitkeän talonpoikaisjärjen ), on sukupuuttoon kuoleminen edessä ainakin pikTalousmies kauhistelee vanhoissa metsissä lahoavaa puuta . Miten tämä rähjäinen elämän ympäristö alitajuisesti vaikuttaa väestön enemmistöön, jää mittausmenetelmien puutteessa vain arvattava ksi . Aivan samoin on metsän laita: se tuskin tunturikoivikkoa korkeampi puolimittainen räseikkö, joka nykyisin kaikkialla kehys tää maaseutumme jokapäiväistä elämää, ei tavallista kansalaista juuri hätkähd ytä . Suurimmat menetykset metsäluonto epäilemättä kokee ikimetsien katoavien hyönteisten mukana
LUONNONYSTÄVÄN TAISTELU METSISTÄ Mutta niin kauan kuin järjestelmämme on vasta puolitotalitäärinen ja luonnonystäväkin voi saada äänensä kuuluville, meidän on väsymättömästi iskettävä informaatiosodassa takaisin . . Luonnonsuojelija taistelee jokaisesta aarista, jokaisesta kuutiometristä ja jokaisesta rungosta. Se oli mahtavaa roihujen aikaa. Metsänhakkuista huolehtiva virkamies on jo kauan sitten ristitty metsänhoitajaksi, hurjimmatkin ryöstöhakkuut ovat "metsänhoitotoimia" ja "metsän uudistamista" . Kasvimaailman puolella yhtä suunnattomat menetykset koetaan koskemattomien metsien rikkaan sienilajiston hävitessä . Kuolema on näet lopullinen silloin, kun puu kuolee vanhuuttaan ja lahouttaan; mitään tainta ei silloin enää koskaan sen tilalle nouse, syntyy autiomaa uutta, biologialle ennen tuntematonta lajia. Metsänomistajien ja metsäammattimiesten kanssa keskusteltaessa törmää päivittäin siihen, ettei metsänhakkuuta toimeenpanna suinkaan metsätulojen takia, vaan siksi että "taimisto pääsee kasvamaan" tai että "metsää on pakko vähän siistiä". SUOMEN L UONTO 1/75. Eiväthän itä ja länsi voi tehdä kompromissia . Ensinnäkin ovat tulilinjalla ne yksityismetsien viimeiset varovaisesti verotetut lohkot, joita vielä hallitsevat vanhan polven säästäväiset, vaatimatonta kulutustasoa ylläpitävät tervaskantoisännät ja -emännät. METSÄTEOLLISUUDEN PROPAGANDA Parin viime vuoden aikana metsäteollisuus on yhä äänekkäämmin alkanut ahnehtia todellisen metsäluontomme viimeisiä saarekkeita. Ilman ulkoisia kriisejä tämä toive eittämättä kuuluu utopioiden piiriin. Päämäärien ehdoton vastakkaisuus ilmenee suhtautumisessa yksityismetsien viimeisiin säästöpalstoihin. Sitä ennen nimittäin kaikki Suomen metsät yhtä mittaa paloivat salaman sytyttämissä kuloissa, taimettuivat _ja paloivat taas. van vähäisten eristyneiden esiintymien varassa. On fariseuksia, jotka puhuvat pehmoisia metsätalouden ja luonnonsuojelun kompromissista tavoitteiden tasolla. On myös keksitty, että vanha metsä on kokonaan luonnoton elinympäristö, jota Suomessa ei ole koskaan ollutkaan ennen vapaapalo24 kuntajärjestelmän syntym1sta. Metsäteollisuus ja sen äänitorvi SAK puolestaan vaativat sakkoveroa näille kansanvihollisille, jotka "eivät pane puuta kiertä.... Luonnonsuojelu on nimenomaan puuvanhusten, lahopuiden ja kelojen suojelua; taimistot, risulwt, riu 'ustot ja rääseiköt, tuulien läpipuhaltamat harveikot ja siteiksi peratut suorarunkoiset, murhaavan yksitoikkoiset puistot eivät mitään suojelua tarvitse, niitä meillä on jakaa vaikka koko Euroopalle. Ja ennen kaikkea on voitto elämälle jokainen tuotantokierrosta poistettu puupölli, jonka jalostus, kuljetukset ja kaikki kerrannaisvaikutukset muussa tapauksessa turmelisivat maapalloamme ja jonka jalostustuotteet, loputon pakkausten ja paperin silppu, kirjallinen roska, mainokset, esitteet, lippuset ja lappuset tekevät yksityiselämämme iljettäväksi . Suomen luonnonsuojeluliitto jakaa niiden omistajille kunniakirjoja, edes jonkinlaisena vaatimattomana kädenojennuksena näille isänmaan kasvojen varjelijoille. Tällaista linjaa on metsäasioissa hienovaraisesti noudatettu jo kauan. Metsätalous on lukenut Göbbelsinsä ja Orwellinsa erinomaisesti. On luotu iskulause, jonka mukaan aarniometsän suojelu on kuoleman suojelua. Meidän on toistettava toistamasta päästyämmekin, että todellista metsäluontoa merkitsevät vain täyskasvuiset ja täystiheät oikeat metsät, joiden ylispuusto on todella vanhaa ja joihin kuuluu olennaisena osana lahovanhuksia keloja ja kaatuneita murtaja. Jokainen vanha koivu , haapa ja lahokuusi voi olla juuri se ratkaiseva minimitekijä, jonka varassa on myös seudun viimeisen palokärjen tai metson elämä. Sen sijaan puun kaataminen keskenkasvuisena moottorisahalla (ja sen massan ja ravinteiden kuljettaminen 100 ja 1 000 kilometrin päähän ja huuhtominen vähitellen vesistöihin) on elämän suojelua ; virkeä taimisto suorastaan humahtaa sen tilalle ja ainahan pienen puun taimen arvo sataa isoa puuvanhusta vastaa. Luonnonsuojelija näkee niissä viimeisen oljenkorren, jonka varassa Eteläja Keski-Suomen metsäluonto täpärästi vielä hengittää . Ja toiseksi on nyt alettu jopa perua ainoaakin aikaisempaa myönnytystä: luonnonpuistoille, kansallispuistoille ja aarnialueille varattu yksi pinta-alaprosenttikin on _jo liikaa, myös nämä on otettava teollisuuden tarpeisiin "varovaisesti uudistaen" nämä nimenomaan koskemattoman ikimetsän suojelua ja vain sitä varten perustetut alueet! Näiden rikollisten hankkeiden pohjustamiseksi on kehitetty suurta yleisöä hämäämään kummitusmaisia ajatusrakennelmia, joita ruotiessa luonnontutkijan kärsivällisyys on joutunut koville. ,, maan On selvää, että luonnonystävien vaikutusvalta ei hevin riitä siihen täydelliseen yhteiskunnalliseen ja elinkeinorakenteelliseen mullistukseen, jota metsätaloustuotteiden ulkomaankaupan romuttamien ja kotimaisen kulutuksen ankara säännöstely merkitsisivät. Eivät niitä kuloja pidätelleet vesien, nevo_jen ja kosteiden lehtojen näennäiset esteet; joka suosaareen _ja meren ja järven luodolle kipinät sinkoilivat. Luonnontutkija toteaa, että propagandassa minkälaiset iskulauseet tahansa ovat mahdollisia, kukko saadaan kanaksi ja päinvastoin, kun tätä tiedotusvälineissä kylliksi toistetaan. Tämä on kuitenkin pysyvästi luonnonystävän perustavoite, se pohja, jolta neuvotteluja voidaan käydä_ja kompromissejakin solmia mutta ainoastaan pinta-alaosuuksista ja puukuutioista
Kehittyneiden maiden asukkaiden mieliä kalvaa pelko siitä, ettei taloudellinen vaurastuminen ehkä tuokaan onnea tullessaan. Psykiatriassa on oppisuuntia, joiden mukaan mielisairaudet ainakin osittain ovat reaktioita sairaalloista ympäristöä vastaan ihmisen avuttomia yrityksiä vastustaa ympäröivässä maailmassa vallitsevia paineita. Kehitysmaissa ihmisten on selvästi paha olla, jo aivan fyysisten hyvinvoinnin edellytysten puuttuessa. On kuitenkin selvää, että luonnontilaisten alueitten säästäminen on myös taloudellisesti mielekästä, koska siten ehkäistään mielen sairastumisen aiheuttamat vakavat ja kalliit seuraukset. Sittenkään mielenterveyttä ei osata pitää esim. H annele Pohjanmies Ympäristön muuttumisesta ja mielenterveydestä Jokseenkin jokainen suomalainen on omakohtaisesti kokenut luonnon merkityksen mielenrauhan, virkistyksen ja henkisten virikkeiden antajana. Voisiko luonnolla ylimalkaan olla nykyisen ihmisyhteiskunnan kannalta suurempaa merkitystä kuin se, että se saisi ylikuumenneet talouden ja politiikan päätöksentekijät hetkeksi rauhoittumaan ja miettimään päätöstensä seurauksia. SU OM EN L U ONTO 1/75 Ihmisen ympäristöllä on suuri vaikutus sekä ihmisen fyysiseen että psyykkiseen terveyteen. taloudelliset perusteet. Pitkään on pidetty sairaana sellaista ihmistä, joka ei ole pystynyt sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin tai niiden nopeisiin muutoksiin, ja on yritetty parantaa tällaisia ihmisiä sopeuttamalla heitä mahdollisimman hyvin tilanteeseen, joka kulloinkin heidän ympäristössään vallitsee. Mutta ei tarvitse kuin ajatella , miten vaikeissa olosuhteissa monien ihmisten eri puolilla maailmaa tälläkin hetkellä täytyy elää, niin huomaa sopeutumisen kaikkeen mahdottomaksi . Mutta myös vauraissa teollisuusmaissa on pahoinvointia, joka suureksi osaksi on laadultaan psyykkistä. luonnonsuo jelun niin vankkana perusteena, että se syrjäyttäisi esim. Tämä seikka on todettu a ikoja sitten fyysisen terveyden kohdalla, ja viime aikoina se on yhä selvem min alettu nähdä myös mielenterveyden osalta. Jos ympäristö on sairas, on ihmisen vaikea pysyä terveenä. Tämä pelko on tullut viime aikoina tehdyissä tutkimuksissakin jo esi lle, ja jo muutama vuosi sit25
.<iellä ja täällä nous pieni pää, /oiJtema puoleen ne kalliJtu.ival 1ipi.1ten hiljaa keJkenään: kal.10/wa. Teknologian kehitys, teollistuminen, kaupungistuminen, maaseudun autioituminen, ruuhkat, alkuperäisen luonnon tuhoaminen kaikki nämä ovat sekä ympäristön muuttumiseen että kehitykseen liittyviä seikkoja. Suomessa kaupunkien ja kauppaloiden väkiluku ylitti vuonna 1970 maaseudun väkiluvun. Tässä vaiheessa tietysti kannattai si ottaa oppia muualla ilmenneistä virheistä ja epäkohdista, ja kääntää ajoissa kehityksen suuntaa muualle. JA SEN SUUNTA ON VÄÄRÄ Jotain on vialla nykyisen kehityksen suunnassa katsottuna muultakin kuin ekologiselta kannalta . Ekologianhan kehitys on melko tyystin unohtanut, ainakin viime aikoihin saakka, samoin kuin luonnonvarojen rajallisuudenkin . Kysymyksiä nousee mieleen, kun ajattelee pahoinvointia hy26 Metsän puhelu Mielelfömänä mä me/Jään juokJin, lwivaen pääni Jammaleen, J1ääJtin kauka na ihmiJiJlä suruni vaihdoin vallalleen hillillömä.1/i ilkein. ULKOMAISIA KAUPUNKITUTKIMUKSIA Kaupungista ihmisen elinympäristönä on varsin paljon kirjallisuutta. Erityisesti sitä on julkaistu Yhdysvalloissa . Tällä hetkellä Euroopan asukkaista jo noin 2/3 asuu kaupungeissa. Kukkruel herisli korviama. Ihmisen sopeutumiskykyä on ryhdytty kartoittamaan jo ainakin Ruotsissa . Sellaiset termit kuin " kaupunkipatologia" ja "autosyndrooma" vilahtelevat teksteis ä. Missä ihmiset oikein haluaisivat elää. "KEHITYS KEHITTYY" LIIAN NOPEASTI Vaikka ihminen on osoittautunut mukautuvaksi eläinlajiksi, tällä mukautumiskyvyllä on rajansa. ihminen itkee . Mihin ihminen pystyy sopeutumaan. .,, m1sm1 . Kaupungistuminen on Suomessa ollut oikeastaan vielä nopeampaa kuin monissa muissa teollisuusmaissa . kdlokllkkflJet vieJliä veivät , kohta lieJ koko metsä sen: ihmellii. ihminen itkee.' Orvokit nowival varpaillen.<a loiJte11Ja takaa vilku.illen. McHargin mukaan " kaupungin sydän on myös sen sairauksien sydän". Myös kehitysmaissa kaupungit kasvavat kovaa vauhtia . Ja miten . Esimerkiksi New Yorkissa Manhattanin asukkaista oli 1960luvulla 20 % psyykkisesti niin sairaita, ettei heitä voinut erottaa mielisairaalapotilaista, 60 % :lla oli selviä häiriintymisen oireita, SUOMEN LUO 'TO 1/75. Tulokset ovat tähän mennessä osoittaneet, että ihmisen sopeutumiskyky nopeaan muutokseen on hyvinkin rajallinen. Frankenhauser huomauttaa, että psykologiset seikat kuuluvat yleensä vaikeasti mitattaviin asioihin, ja tästä taas on ollut seurauksena niiden aliarvioiminen yhteiskunnassa. 1 l'ru1 ha .1n maailmaa nähnyt linlll lauloi verkkaan okrnltaan: "Hiljaa. Psykologi Marianne Frankenhauserin mukaan siellä on meneillään tiivis tutkimustyö sekä lääketieteellinen että psykologinen jonka tarkoituksena on tutkia ihmisen reaktioita koko ympäröivän maailman nopeaan muuttumiseen. Se on liittynyt elinkeinorakenteen nopeaan muuttumiseen: Suomessa siirtyi ihmisiä alkutuotannon parista teollisuuteen ja palveluammatteihin 1960-luvun aikana (siis kymmenessä vuodessa) yhtä paljon ihmisiä kuin Ruotsissa oli siirtynyt 20 vuodessa ja Norjassa 30 vuodessa . Siellä on m yös laadittu monia kaupungistumista käsitteleviä tutkimuksia, mm. Ja kaikki ne myös vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin ja mielenkin terveyteen. Miten nykyisiä ympäristöjä voisi muuttaa paremmiksi paikoiksi elää. Yhteisenä piirteenä esiintyy useissa kirjoituksissa ajatus, että suurkaupu.nki on sairaaksi tekevä asuinpaikka. Millaisiin olosuhteisiin ihminen lajina on alkujaan sopeutunut . siitä, miten ihminen oikein on sopeutunut suurkaupungissa elämään. Olemme siis ilmeisesti menossa hyvää vauhtia kohden tilannetta, joka vallitsee jo nyt " pitemmälle kehittyneissä" maissa tilannetta, johon kuuluvat suurkaupungin ongelmat ja osaksi autio maaseutu , jonka omaleimainen kulttuuri on koko naan hävinnyt. Moni ehkä haluaisikin muuttaa takaisin maalle, mutta työn takia on pakko pysyä kaupungissa. Ihmisten ympäristö on nopeasti muuttunut-:-eikä ainoastaan fyysinen ympäristö, vaan kehitys on rikkonut myös ihmisyhteisöjen psykososiaaliset rakenteet melko tarkkaan . vaiti , kll n ihminen itkee, vinvointi yhteiskunnassa: Jos tämä nykyinen ei ole ihmiselle hyvä paikka elää, niin millainen o li si ihmisen optimiympäris tö . Kaupunkien ihmiset ovat sekä fyysisesti että psyykkisesti m elko sairaita. Ihminen ei mukaudu millaiseen muutokseen tahansa eikä miten nopeasti tahansa. Todennäköisesti kehitys jatkuu samansuuntaisena vielä aika pitkälle tulevaisuuteen . ten alettiin käyttää tästä ilmiöstä termiä "kehittyneisyyspessi. Ian L. YKYIHMISEN KOTI : KAUPUNKI Yhä suuremmat ja suuremmat ihmismäärät asuvat kaupungeissa
Tutkimuksen nimi on "luonto kaupunkilaisen elämässä ja ympäristössä", _ja laatija on Kauko Kämäräinen . kertasi kukkien kuoro, "mitä sä oikein sanoitkaan .1 Mitä on rnru , mitä on paha . New York taas on suurkaupunki , jossa on toistakymmentä miljoonaa asukasta. Kirjoituksissa korostetaan jatkuvasti , että suurkaupungit aiheuttavat asukkaissaan stressiä ja väkivaltaisen käyttäytymisen lisääntymistä. Nämä ongelmat eivät suinkaan rajoitu vain Yhdysvaltain ja Euroopan kaupunkeihin, vaan samanlaisia tietoja on tullut mm . Kaikki maapallon tunnetut ihmisyhteisöt, paitsi tämä meidän teollisuusyhteiskuntamme, ovat olleet sellaisia, että niissä ihmisillä on ollut tarpeeksi edelläkuvatun kaltaisia ihmissuhteita. Hän osti kaksi autoa ja jätti ne molemmat kadulle, poistettuaan ensin rekisterilaatat ja avattuaan konepellit, kuitenkin sillä erotuksella, että toisen hän jätti Palo Aitoon ja toisen New Yorkiin. Näiden ylläpitämiseen ei riitä esim. Aleksander väittää, että ihmiset tarvitsisivat 3-4 syvää, jatkuvaa ihmissuhdetta. Tällä ehkä jotenkin olisi tarkoitus paikkailla ihmisten rikkimennyttä identiteetin tunnetta. Ainakin tähän viittaavat Tampereen yliopiston aluetieteen laitoksella tehdyn tutkimuksen tulokset. Sanohan vielä uudestaan, kuulimme sana/ ne vasta." "A°lkää ki,sykö", lauloi lintu, '1mras k~n ette voi ymmärtää: JOkainm ihmisten kaupungeissa salaa itkee ja nyyhkyttää, jokaisella on suru. Useat kirjoittajat vastustavat kaupungistumista, mutta he esittävät myös teesejä siitä, miten nykyisiä kaupunkeja voitaisiin parantaa ja miten uusia pitäisi suunnitella. ja vain 20 %: lla ei ollut mitään oireita. Tutkimuksessa haastateltiin toistatuhatta kaupunkiasukasta (eri kaupungeista ), ja pyydettiin 27. Lauri Pohjanpää kokeilu ihmiskunnan historiassa. Teesit sisältävät ideoita pienistä asuinalueista, missä asukkailla olisi mahdollisuus vaikuttaa asuinalueensa ympäristökysymyksiin sekä myös osallistua sosiaaliseen kanssakäy_ misee n. Ihmisten pahoinvointia suurkaupungissa ehkä jollain (hyvin amerikkalaiselta tuntuvalla) tavalla kuvaa seuraava esimerkki: Muutama vuosi sitten eräs Stanfordin yliopiston tutkijoista teki kokeen, jolla hän halusi tutkia erikokoisten · kaupunkien asukkaiden käyttäytymistä. · Suomalaisella kaupunkiasukkaalla on vielä vankat juuret luonnossa, ja tämä on eräs seikka, joka kaupunkisuunnittelussa olisi paremmin otettava huomioon. Sinne jätetylle ei tapahtunut mitään. Ja suurimmaksi osaksi auton olivat tuhonneet tavalliset siististi pukeutuneet amerikkalaisen keskiluokan ihmiset, kirkkaaseen päiväsaikaan . " Vaike11i lintu , vaikeni kukat päätänsä pientä puistaen. Kun sattui puhkeamaan ra nkkasade, ys tävälliset ohikulkijat työnsivät sen suojaan katoksen alle. jonkin tietyn etnisen ryhmän asuma-alueella. Siellä autoa seuraamaan asettuneet tarkkailijat näkivät, että auto ehti olla kadulla ainoastaan seitsemän minuuttia ennenkuin se tuhottiin. Pienissä kaupungeissa on elämä toistaiseksi vielä aika erilaista kuin suurissa kaupungeissa. Ihmissuhteiden laatu laskee sitä mukaa mitä suurempi niiden määrä on. Palo Aito on melko pieni kaupunki; siellä on vain noin 50 000 asukasta. SUOMALAINEN KAUPUNKIASUKAS, LUONTO JA MIELENTERVEYS Kritiikkiä voisi tietysti kohdistaa kaupunkisuunnitteluun täällä Suomessakin, vaikka eivät ongelmat täällä olekaan samaa luokkaa kuin maissa, joissa on miljoonakaupunktja. Aleksanderin mielestä eivät kontaktit kaupunkiympäristössä pysty muodostumaan niin syviksi, että ne tuottaisivat täyttä tyydytystä. Kalifornian yliopistossa toimiva tutkija Christopher Alexander on tutkimut ihmiskontakteja kaupunkiympäristössä, ja päätynyt siihen, että kaupungeissa asuvat ihmiset ovat kaikki sisimmässään yksinäisiä, vaikka heillä onkin lukuisia ihmissuhteita. tapaaminen kerran viikossa vaan ihmisten olisi tavattava toisensa vähintään joka toinen päivä, ja mieluiten kotona, missä he ovat aidoimmillaan . Myös luontoa, puistoja, rantoja ehdotetaan lisättäviksi ja kulttuuripiirteiden pitäisi myös näkyä esim. Eräs ihmisiä kaupungeissa ahdistava tekijä on se, että heidän muuttaessaan maalta kaupunkiin muuttuu samalla koko heidän kulttuuriympäristönsä: he joutuvat uuden kulttuurin piiriin . Kolmen päivän kuluttua siitä oli jäljellä vain täysin runnelt~ hylky. Dramaattisimmin tämä ehkä näkyy sellaisissa kehitysmaiden kaupungeissa, joissa maalta muuttavat ihmiset kaupungissa joutuvat yhtäkkiä eurooppalaisen kulttuurin piiriin . niin ku i11 salaista vaa raa vastaan liittyi ne lujemmin yht.ehen Ja kai seli säälien mua. Syiksi nähdään liiallinen väentiheys, ärsykkeiden liian suuri määrä, melu sekä sosiaalinen paine. Etelä-Aasian suurista kaupungeista . Tässäkin suhteessa nykyiset suur~ kaupungit ovat ainutlaatuinen SUOMEN L UONTO 1/75 ihminen itker suruaan, !tälle on paho;a oltu." "Pahoja"
Suomen tutkimus kartoittaa ihmisen ja pienyhteisön asemaa kulttuurin muutoksessa ; millä lailla ihminen ko kee muutoksen, kaupungistumisen ja kulttuurin keskittymisen. Metsästäminen on ollut ihmis lajin elämäntapana miltei koko ihmisen kehityksen ajan . Sydän hakkaa ja aineenvaihdunta kiihtyy. Suunniteltaessa ihmisen ympäri stöä pitäi si ihmi slajin kehi tys historia ottaa huo mioon mm . Varakkaimmat meistä rakennuttavat nykyään uima-altaita ja atrium eja tai takkahuoneita kaupun kiasuntoihinsa. Hall , Edward T .: The Hidden Dimenion . Alkujaan sopeuduimme elämään trooppisella savannilla, ja sieltä vähitellen elinympäristö laajeni kohden pohjoista . & R. Ihmiset selittivät kaipaavansa kaupunkeihin puita, puistoja, puhdasta ilmaa ja mieluimmin luonnonvaraisia metsiä. McHarg, Jan L. asettamaan 11 ympäristön ominaisuutta tärkeysjärjestykseen. vuotta , ihmisenä 200 000 vuotta, nykyihmisenä 35 000 vuotta, sitten alkoi maanviljelys JO 000 vuotta , sitten kehittyi teollisuus 200 vuotta. vuotta, ihmisapinana 2 milj. siinä , että luonto on osa meidän perityistä välttämättömistä biologisista tarpeistamme. Aldine, Chi cago 1968 . Vihera lueet _j a kukkap enkit eivät siis riitä tyydyttämään kaupunkilaisten luonnontarvetta. Ihmisellä on m yös edelleen ai van erityiset reaktiot luontoon, sen kauneuteen , väreihin, tuoksuihin sekä eläinten ääniin ja liikkeisiin . !ndiana University Press, Blo omington & London 1968 . IHMINEN KEHITrYI ALUNPERIN LUONNON OSAKSI Ihmislajin alkuvaiheiden tutkimus saattaa olla ihmisen tuntemisen kannalta yhtä tärkeää kuin lapsuuden tutkiminen on selviteltäessä ihmisyksilön kehitystä. D KIRJALLISUUTTA : Bell , Gwen & Ja cquelin e Tynvhitt (ed s. Tunnetuimpia esimerkkejä tästä lienee ihmisen lisämunuaisytimen toiminta stressija vaaratilanteissa. Jos olisimme edelleen metsästäjä-keräilijöitä, olisi tasta meille suurta hyötyä. Suurin o a meidän gee neistämme on peritmetsästäjä keräilijä esivanhemmiltamme, ja osa niistä on varmaan ristiriidassa meidän nykyisten elinympäristöjemme kanssa . Mutta kun emme ole, emme voi m yöskään lähteä stressitilanteessa juoksemaan tai hyökkäämään vaan pysyttelemme hermostuneina paikoillamme ja saamme tulevaisuudessa ties minkä veritulpan. ): Human Identity in the Urban Environment . Kaupunkilaiset perustelivat luonnon tarvettaan sillä, että "se rauhoittaa, antaa henkistä tasapainoa, mielenterveyttä sekä virkistää _ja toimii työn ja stressin vastapainona". Luonnon läheisyys arvostettiin siis hämmästyttävän korkealle, ohi seikkojen, jotka yleensä otetaan suunnittelussa huomioon paljon sitä ennen. Meidän geeniperustamme on alunperin muodostunut ympäristössä, jossa on puhdasta vettä, ilmaa ja vaihtelevia vihreitä maisemia. Seuraavaksi ympäristön rauhallisuus, lasten leikkipaikat, ympäristön siisteys, julkiset liikenneyhteydet, palvelusten läheisyys, naapuruussuhteet, autojen pysäköintipaikat jne. vuotta, apinana yli 15 milj. Vuosisatojen ajan me olemme as untoj emme sisäpuolille yrittäneet luoda tätä luonnonympäristöä, lämmintä, kosteaa ilmastoa , vihreitä kasveja ja eläin kumppaneita myöten. Ewald , William R. Ei ole ihme, että meissä on jäljellä paljon sellaisia ominaisuuksia, joilla on määrätty tehtävänsä silloin, kun eletään keskellä villiä luontoa pienessä metsästäjälaumassa , jossa on selvä ja määrätty organisaationsa. vuotta kädellisenä yli 45 milj. De Vo re , 1. Lee : Man the Hunter. New York 1969. : Design with Nature. New York 1969. Mahdollisesti ihmisen optimiympäristö tämän päivän teollisuusmaissa olisi kompromissi kahd en ympäristön välillä : sellaisen, jossa olisi mahdollisimman paljon niitä ominai suuksia, joihin ihmiset ovat alunperin sopeutuneet, sekä kaupunkimaisen ympäristön , jossa vallitsevat opitut sopeutumismuodot ja sosiaaliset kuviot. Esimerkiksi vihreää pidetään yleisesti " rauhoittavana" värinä . Ihminen on ollut nisäkkäänä 100 milj. Unesco Courier. SU OMEN L UO TO 1/75. Elettyämme satoja tuhansia vuosia m etsästäjinä olemme nyt yrittäneet "sivistää" itseämme noin viiden tuhannen vuoden ajan. : Environment for Man, the Next Fifty Years. Monet näistä ominaisuuksista voivat kuitenkin kääntyä vahingollisiksi , kun eletään esimerkiksi kaupungissa . heitä mm. Tilannetta voisi verrata siihen, jos keski-ikäinen ihminen yrittäi si muuttaa itsensä muutamassa päivässä erilaiseksi kuin mitä on koko ikänsä ollut. 28 On oikeastaan ihme, että ihminen on niinkin hyvin pystynyt sopeutumaan teollisuuteen ja kaupunkeihin, kun ottaa huomioon miten lyhyen aikaa teol lisuutta on ollut olemassa. Jos pelästymme tai ahdistumme jostakin syystä, erittää lisämunuaisydin nopeasti vereen adrenaalinia, joka taas valmistaa meidät nopeaan pakoon tai puolustautumiseen. Teemanumero " Man and Viol ence" , Augu st September 1970. Parhaillaan on Suomessa meneillään toinenkin kaupungistumiseen liittyvä tutkimustyö, joka on myös alkuna laajemmalle, UNESCO :n tekemälle tutkimukselle. 200 vuotta on vain rahtu verrattuna satoihin tuhansiin vuosiin, jotka ihminen on viettänyt eläen täysin toisenlaista elämää, pääasiassa metsästäen ja keräillen ravinto nsa luo nnosta. Ensimmäisen sijan sai hyvä asunto, mutta heti sen jälkeen tuli luonnon läheisyys. Frome and London 1972
Metsäpeurakysymyksen jatkovaiheet ovat toistaiseksi avoimet. 1971. Ennen vuotta 1974 kertynyt tieto on julkaistu Montosen kirjassa "Suomen peura" (WSOY 1974). Tällä hetkellä metsäpeuran käytettävissä on niukasti sitä maastoa, jota sen "susisopeutuma" edellyttää vasomisaikana. Paljon riippuu nyt peurasta itsestään ja siitä, miten hyvin se pystyy sopeutumaan suomalaisen metsämaiseman muutoksiin. Jääkö metsäpeura Kuhmon peuraksi vai tuleeko siitä Suomen peura, riippuu siitä, pystyykö se irtaantumaan tästä suden aiheuttamasta käyttäytymispiirteestä 29. Suomalaisesta metsäluonnosta häviävät ne laajahkot nevaan tai rämeeseen rajoittuvat tiheät "yliikäiset" ( puuntuotannollisesti ) kuusivaltaiset metsät, joita peuravaadin vasoineen tarvitsee. Timo H elle Uusin tieto metsäpeurasta Vastasyntynyt peuranvasa Elimyssalon kuusikossa v. Metsäpeura on nyt kuulunut runsaat kaksikymmentä vuotta Suomen eläimistöön oltuaan sitä ennen poissa puoli vuosisataa. SUOMEN LUO TO 1/75 "Suomen peura (Mantonen 1974) kertoo, miten perusteellisesti suden saalistus o-n muovannut peuran suvun käyttäytymistä . Kirjoittajan havainnot viime kesältä ovat siinä suhteessa melko rohkaisevia. Järjestelmällinen tutkimusja havainnointityö jäänee nyt vähemmälle, eikä riittävän tehokkaiden suojelutoimenpiteiden toteutumisestakaan ole saatu takeita. Vuoteen 1966 asti sen tarkkailu ja tutkimus oli täysin sattumanvaraista; siitä lähtien sitä piti varsin kiinteästi silmällä Martti Montonen yhdessä kuhmolaisten luonnonsuojelijoiden ja asianharrastajien kanssa. Näin kertyi tietoja kahdelta lisääntymiskaudelta. Huhtikuussa 1973 Timo Helle aloitti Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston varoin järjestelmälliset metsäpeuratutkimukset, jotka jatkuivat kesän 1974 yli
MITEN PEURAT OVAT LISÄÄNTYNEET . Maastohavaintojen perusteella ei myöskään yli yksivuotiaiden vuotuinen kuolevaisuus ole k9vin korkea, ehkä 5 % luokkaa, kuten useimmissa tutkituissa karibupopulaatioissakin (Bergerud 19 7 1 ja siinä sit. Ne eivät ole oppineet, että vaadinten 30 ja vasojen rou'unta ilmaisee takan jokaiselle sudelle, ahmalle ja karhulle kilometrien säteellä. Kovin tiukoilta tuntuvat maastovaatimukset voivat olla Pieningän salolta lähtenyttä, peurapolvesta toiseen siirtynyttä perinnettä, joka uusissa olosuhteissa murenee . Tähän viittaa epäsuorasti myös tunturipeurasta polveutuvan poron kesäaikainen käyttäytyminen. Elimyssalolla vasavien määrä on vakiintunut vuoden 1968 tasolle, mikä merkitsee 15-20 yksilöä 100 km 2 kohti (Mantonen 1972) (kuvat I ja 2). Suuret hakkaamattomat erämaa-alueet (kartassa ne on merkitty puusymbolein) ovat parasta vasomismaastoa , ja muuallakin havainnot on yleensä tehty alueilla, jotka pienoiskoossa vastaavat peuran perinteistä erämaista vasomismaastoa. Kun vaadinten osuus koko kannasta on 44 % (eri sukupuolet ja ikä luokat esii ntynevät todellisissa lukusuhteissaan syys-marraskuun rykimäparttioissa), saadaan kannan vuotuiseksi kasvuksi 16 %. Se on noin puolet Bergerudin (1971) ilmoittamasta karibujen optimiolosuhteissa lisääntym isessä (ei kuol evuutta, osa naaraista tulee tiineeksi jo ensimmäisenä syksynään). Metsäpeuran hyvä lisääntymisteho on helppo selittää. UUSI PEURATIETO Suomen Luonnon metsäpeuranumeroon (SL 6/72) oli koottu siihenastisen peuratiedon pääkohdat. Vastausta voidaan etsiä sekä kannan rakenteen (taulukko 1. Susi ja ahma ovat vierailleet peura-alueella vain satunnaisesti. Jälkimmäisen suurempi havaintomäärä johtuu osaksi tehok kaammasta tarkkailusta . ) että suomalaisten vasomishavaintojen avulla. Avotunturissa näkyvyys on aivan toista luokkaa kuin taigan sokkeloissa eikä yletön varovaisuus ole siellä tarpeen. Vasomisreviirin valinta sen sijaan näyttää perustuvan suureksi osaksi opittuun käyttäytymiseen. Sen sijaan sattuma näyttää leikitelleen huhtikuun 19 7 3 vasaprosenteilla, kuten Mantonen (1974) on todennut. 61 VASOMISHAVAINTOA V. Vaadinten hajaantuminen vasomisreviireilleen, niiden vähäinen sosiaalisuus läpi koko kesän sekä vaatimen ja vasan keskinäisen yhteydenpidon lähes täydellinen äänettömyys edustanevat petosopeutuman perinnöllistä puolta . Jalkansa katkaisseita tai vanhuuttaan hoippuneita "varmoja tapauksia" on päässyt pedoilta sivu suun Oulun yliopiston eläintieteen laitoksen tutkimusmateriaaliksi. Talven 1973-74 vasaprosentit osoittavat, että vasat säilyvät hyvin kahden viimeksi kuluneen talven aikana on löydetty vain kaksi kuollutta vasaa. Samaan tapaan on päätellyt myös Bergerud ( 1 961 ) eräästä N ewfoundlandin karibupopulaatiosta . Vakavaa talvista nälkiintymistä ei ole todettu. nykyisessä lähes sudettomassa ympäristössään . 1974 Viime kesäkuussa FrJestettiin tarkkailu, joka kattoi noin 1 000 SUOMEN L U O NTO 1/75. Sen mukaan parhaittenkin vasom isalueitten vaadintiheys on alhainen. Räkän alkaessa havumetsäalueenkin porot palaavat alkuperäiseen tunturieläjän rooliinsa kokoontumalla sataja tuhatpäisiksi takiksi. kirj .). Vuosien 1973 (vasemmalla) ja 1974 vasahavainnot (mustat pyörylät)
Martti Linkola näki siellä kantavan vaatimen jo keväällä 196 7, ja ilmeisesti useitakin peuroja vasoi salolla v. Pohdittaessa syitä peurojen hitaaseen leviämiseen on jätetty huomiotta kotipaikkauskollisuus, joka peuran suvussa on tunnetusti erittäin vahva vasomisalueita ja kesälaitumia kohtaan. hirvaat vaatimet nuoret vasat vasoja/ 100 vaadinta n % n % n % n % 1973 IV 3 3 47 51 26 28 17 18 36 1974 IXXI 8 11 33 44 14 19 20 26 61 1974 II 111 JO 6 76 47 34 21 42 36 55 Taulukko J. Metsäpeurakannan rakenne Kuhmossa 1973-74 (hirvas=urospeura, vaadin=naaraspeura). NYKYINEN PEURA-ALUE Kahden viime vuoden aikana peuroja on nähty noin 300 km matkalla pitkin itäistä valtakunnanrajaa, Ilomantsin Petkeljärveltä Suomussalmen Karttimoon. Aikaisemmin hirvaat viettivät talvensa rajantakaisilla laitumilla. Montonen (1974 ) lienee osunut oikeaan olettaessaan peuranimistön pohjalta, että keskinen Kuhmo ei ole koskaan ollut peurojen erityisessä suosiossa . Läntisimpiä metsäpeuroja lienevät olleet ne viisitoista hirvasta,jotka Erkki Vanninen näki läntisellä Lentualla tammikuussa 1975. VASOMISMAASTOVAATIMUKSET Viime toukokuussa (19 7 4) ennen vasomista vaadinpeuroja oli Elimyssalon lisäksi Juntin tien länsipuolella, Viiksimon-Lentiiran välillä sekä Lentiirassa ; Juntin tien länsipuolelle ne saapuivat Elimyssalon poikki kovalla kii31. 1972 (Komulainen 1972 ). Tähän viittaavia havaintoja on myös metsäpeurasta vaatimista epäsuoria, hirvaista suoriakin. Kysymys e1 ole myöskään hakkuiden kantamisesta: päin vastoin hakkuuaukot ovat eräissä tapauksissa soiden tavoin korvanneet järvien jäät kevättalvisina lepopaikkoina. Puhtaista hirvastokista johtuu, että kevättalvisissa peuralaumoissa usein on hirvaita vähemmän kuin koko populaatiossa keskimäärin. Talvehtimisalueista suosituin on Viiksimon harjujakso, jossa peuroja on ollut eniten paksuimSUOM EN L UONTO 1/75 man lumen aikaan, viime helmikuussa parhaimmillaan yli 200. Siihen otti osaa kahdeksan kuhmolaista metsästysseuraa, Lentuaseura, Kuhmon rajakomppania ja metsähallinto. Peurojen käyttäytymiseen eivät missään tapauksessa kuulu satojen kilometrien umpimähkäiset vaellµkset ja jääminen sille tielle esim. Vakituista kantaa on edelleen vain Etelä-Suomussalmella, Kuhmossa ja Ruunaan alueella. Nykyisen peurapolven vaellusreitti näyttää ilmaisevan rumen vuoksi vaikeuksiin joutuneet peurat yhtä varmasti kuin Ääninen, Laatokka ja Itä-Suomen reittivedet aikoinaan oman osansa Maanselän peuroista. Vaeltaminen rajan taakse ei johtune ihmistoiminnan aiheuttamista leviämisesteistä Suomen puolella. Tulokseksi saatiin 61 vaadinta vasoineen, mikä on lähes kaksinkertainen määrä edelliskesään verrattuna (kuvat 1 ja 2). Peuroille ei tuota enää vaikeuksia Kuhmo-Lentiira-Suomussalmitien ylitys kuten -joskus takavuosina; pääjoukot eivät edes edenneet sen tasalle viime helmikuussa. Tokasta näkyy tässä kolmannes. Suuresta kotipaikkauskollisuudesta on nykytilanteessa etunsakin: vaatimet, jotka ovat kerran asettuneet perinteisen vasomisalueen länsipuol_elle, palannevat sinne vuodesta toiseen. Todellisuudessa lisäys ei ole kuitenkaan näin nopeaa, sillä Kuhmon-Suomussalmen rajalla sijaitseva Juortanansalo, jolle intensiivinen retkeily ei kesällä 1973 yltänyt, on ilmeisesti jo vuosia ollut vankkaa peuraaluetta. km 2 keskeistä peura-aluetta. Valtaosa näistä siirtyi kuitenkin hangen kovettumisen jälkeen rajan taakse, kuten tapahtui myös talvella 1968-69 (Montonen 1974 ) ja osin kevättalvella 1973 . metsäkauriin tapaan . Ei tiedetä tarkasti, minne ne siellä vaeltavat
Tämä tulee lisäämään Elimyssalon merkitystä myös peurojen suojelualueena. Suomenselän entuudestaan hyviksi tunnetuille peuramaille. Ekologian ja etologian tutkimustulokset ovat vahvistaneet käsityksiä metsäpeuran pitkälle ehtineestä lajiutumisesta. nykyhetkeä kuvaava tilanne tulee aivan ilmeisesti muuttumaan lähivuosina Juortanansalon osalta. ). Se on osoittanut mukautumiskykyä, jota siltä ei pari vuotta sitten voitu edes odottaa. Ensinnäkin peuramäärä saattaa kohota ajoittain yli kahdensadan ja toiseksi lumen paksuus voi rajoittaa kaivamisen supp eille a lueille järvien rannoille ja särkkien lakimaille, missä lumipeite on ohuinta. Siirtoajatusten suurimpana esteenä on epäonnistumisen pelko . Kyse ei olisi niinkään uhanalaisen eläinlajin pelastamisesta turvasäilöön, vaan sen luontaisen leviämisen nopeuttamisesta. Luontevinta olisi aloittaa niillä peuroilla, jotka levittäytyvät rajan yli Suomussalmelle ja jäävät mattiin poronhoitoalueen sisään. toukokuuta, Lentiirassa ne olivat asustaneet koko kevättalven . Lounamaa, suull. KUKA NYT TUTKII PEURAA. Rautatie on osoittautunut mm. kuva 2). Elimyssalon 1 500 hehtaarin lisäalueen (ns. Riippuu viime kädessä riistamiehistä, peuran juridisista "omistaji_~ta" , ryhdytäänkö siirtoistutuks11n . Sen talviravintoon kuuluvat olennaisena osana myös puilla kasvavat jäkälät, naava ja luppo. Heptnerin ( 1966) ilmoittamien muiden rajantakaisten metsäpeurapopulaatioiden nykytilasta ei ole mitään tietoa. Vasomista on täytynyt tapahtua myös ympäristössä, jota ei voida luonnehtia sanoilla "laaja luonnontilainen metsäja suoalue" (vrt. Metsäpeura on tyypillinen jäkälänkaivaja ja siinä mielessä epätyypillinen havumetsävyöhykkeen peura . reellä 15 .-20. ELIMYSSALON MERKITYS PEURANSUOJELUSSA KASVAA Kuvan 2. RIITTÄVÄTKÖ TALVILAITU MET . Äänisen peurat eivät olisi rodultaan yhtä puhtaita kuin Kuhmon peurat. Newfoundlannin ja Neuvosto-Karjalan peuroille ylimenemättömäksi paikaksi (mm. Varsinaisia vasomispaikkoja näiltä uusilta alueilta ei tiedetä; rajoittuvathan ne Elimyssalonkin osalta Mantosen (1974 ) yhteen ja kirjoittajan kolmeen havaintoon. Kuhmolaisten mielenkiinnon peuraansa kohtaan osoittaa parhaiten viimekesäinen vasomisalueiden inventointi, jonka aikana seulottiin lähes 800 neliökilometriä Kuhmon saloja . SIIRTO ISTUTUSTEN MAHDOLLISUUDET Siirtoistutus ei luonnollisestikaan saa lopettaa peurojen suojelua niiden nykyisella esiintymisalueella. ITÄRAJAN TAKAISET PEURAT Viimeiset tiedot itärajamme kahden puolen elävästä metsäpeurakannasta sisältyvät Mantosen ( 1974) ja Siivosen (1974 ) esityksiin: kannan suuruus on yli 2 000 ja sen levinneisyysalue laajenee Äänisen pohjoispuolitse kohti itää; lännessä se käy yksiin Suomen puoleisen esiintymisalueen kanssa. Peura-alueen asukkaiden käsitysten mukaan voitaisiin jo luopua metsästysrajoituksista, joihin peurojen takia aikoinaan ryhdyttiin . Elimyssalon kaltaisia "astinlautoja" on rajanpinnassa muitakin, joista ainakin Ruunaasta, Patvinsuosta ja Ilomantsin Koivusuosta on keskusteltu joko kansallispuistoverkoston täydentämisen tai soidensuojeluohjelman yhteydessä; molemmilla viimeksimainituillakin peuroja on jo tavattu, Koivusuolla jopa vaadin vasansa kanssa viime kesänä (prof. Bergerud 1971, Segal 1962). Viiksimon Särkkäjaksolla on jäkäläkankaita yhteensä 1 940 ha, mikä teoreettisesti riittää 100-150 peuralle. Talvilaidunpula tulee aivan ilmeisesti jo lähivuosina kohoamaan peuransuojelun tärkeimmäksi kysymykseksi . Laidunten kantokyvyn määrittäminen on kuitenkin erittäin vaikeaa kahdesta syystä. Kekkosen suorakaiteen ) rauhoituksen purkaminen jo 1977 ei varmasti ole viisasta juuri nyt, kun mahdollisuudet peurakannan leviämiselle ovat suotuisat. Sitten viime selvityksen (Siivonen 1972) Oulun yliopiston eläintieteen laitoksella on tutkittu kuusi yli yksivuotiasta metsäpeuraa, jotka kaikki ovat osoittautuneet tyypillisiksi rotunsa edustajiksi (Rangifer tarandus f ennicus) . KUHMON IHMISTEN JA PEUROJEN SUHTEET Peura on itse toiminut välittäjänä vaikeimmassa ristiriidassa, joka on koskenut peuransuojelun ja puuntuotannon välisiä suhteita. ympäristöstä, jossa perinteisten vasomareviirien vaatimukset esiintyvät pienoiskoossa . Vaikka peurat mukautuisivatkin siellä suunniteltuihin hakkuisiin, Kostamusrata mitätöi sen mahdollisuudet 34 vasomisalueena. Suurin osa kesäkuisista jälkihavainnoista tehtiin purojen varsilta tai soiden laitamilta, ts. Ei ole mitään syytä olettaa, että esim. Kaksi vuotta on metsäpeuran tutkimiseksi kovin lyhyt aika, varsinkin kun osa siitä on kulunut SU OME N L U ONTO 1/75. Toisaalta en näe mitään järjellistä syytä siihen, miksi peuroja ei voitaisi siirtää esim . Ei pitäisi olla mitään estettä metsästykselle ilman ajavaa koiraa Viiksimon ympäristössä ja Viiksimontien pohjoispuolella. Monilla alueilla jäkälien biomassa on pudonnut alle 200 kg / ha (kuivapaino ), mikä merkitsee jäkälikön joutumista käytännöllisesti katsoen tuottamattomaan tilaan. ilm. Siellä niillä ei ole tulevaisuutta missään tapauksessa. Kevättalven 1973 siirtoyritys osoitti epäonnistuessaankin, että peuran henki on erittäin lujassa
NE Wild!. Jbid. \ , Laidunnus on voimakkainta jllrvenrantakankaiden jäkäliköissä, joilla lumipeite . Paksuimman lumen aikaan metsäpeura! poistuvat järvien jäiltä ainoastaan jäkälänkai vuun rantakankaalle tai vaihtaessaan laidunta . Sille, jolla on selvä mielikuva porosta, metsä peuran tunnistaminen ei tuota vaikeuksia; h yvä tuntomerkki jo matkan päästä on met säpeuran korkeakoipisuus. Segal , A. Nykyinen ja tuleva peuratietous tallennetaan Oulun yliopiston eläinmuseon Merikallion arkistoon, missä se on kaikkien käytettävissä. 1972 : Metsäpeuran nykyinen levinneisyys Suomessa. . ~ . Metsäpeura kuuluu luonnollisesti edelleenkin Oulun yliopiston eläintieteen laitoksen tutkimusohjelmaan . Smith . Etualalla kaksi "raavasta" vaa dinta, taaempana ensin nuori vaadin, sitten selvllstä otsaja selkllkyhmystä plllltellen toisella vuodella oleva uros peura, urakka . 1972 : Peuran suvun levinneisyys ja rodut . 1974 : Suomen peura. Kom ulainen, A. 25: 1-55. Helsinki 1974 . 1962 : Jstoria sevemogo olenza i olenovodstva v Karelii. Mikäli ne sijaitsevat särkkien etelärinteillä, hangen nuoskaantuminen maalis-huhtikuun auringossa mahdollistaa keskitalvella tehtyjen kaivosten paljastamisen vähällä vaivalla uudelleen, kuten tässä on tapahtunut. rut11nmomaiseen maaston ja peuran peruskäyttäytymisen opetteluun. Silloin ne kä yttävät samaa jotosta, ja jono saattaa venyä suurimmi ssa laumoi ssa lähes kilometrin mittaiseksi. !~~ •••• :9·. 1972 : Metsäpeuran vuosi. Suomen Luonto 31: 234-236. . . 19 7 4 : Pohjolan nisäkkäät. Viiksimo, helmikuu 1974. Bergerud , A. \ • ,, • .<.-. Myös Joensuun korkeakoulussa ollaan peurasta jatkuvasti kiinnostuneita. . Tässä on vajaan satapäisen tokan häntäpää nousemassa kankaalle. MaastotöiSUOME LUONTO 1/ 15 den laajuus riippuu puolestaan rahoituksesta. Canf., 31 pp . 1971 : The population dynamics of Newfoundland caribou. Mantonen, M. Viiksimo, maaliskuu 1973. kosto n luomisen, joka ei raJOtttuisi ainoastaan rajan pintaan niin kuin tähän asti. Siivonen, L. Severnyi o len v Karelskoi ASSR . pysyy läpi talven tuulten ansiosta varsin ohuena. Suomen Luonto 3 1: 218-223. Metsäpeuran levittäytyminen on tehnyt ajan kohtaiseksi havainnointiver.. KIRJALLISUUTTA : Bergerud , 1961 : Th e reproduclive season of Newfoundland caribou . 1966 : Gattus Rangifer, H . Mantonen, M. Helsinki 1974. Heptner, V. Rene Die Säugetiere der Sovjetunion 1 Paarhufes und Unpaarhufes. ., / . Moskva-Leningrad 1961. Leipzig 1966. 35. Siivonen, L. WildL Mon. 31: 238-248. Viiksimon särkkien metsäpeuroja maaliskuun jäillä. --.
Rantakivet ovat levättömiä ja linnusto on äärimmäisen niukka. Missä meillä on yksi kuusilaji , yksi mänty, yksi haapa ja yksi tuomi , siinä siellä on useita lajeja. Maankamara on vähintään miljardin vuoden takaisen tuliperäisen toiminnan synnyttämää basalttia, joka muodostaa lukemattomia saaren suuntaisia selänteitä. Yläjärven lähes rannattomat ulapat eristävät tehokkaasti tämän luonnon laboratorion, joka on monin tavoin kartuttanut ekologian tietoja. Jäljellä ovat vielä Kanadan puunjalostustehtaat, joita Yhdysvallat nyt painostaa lopettamaan saastuttamisen. Vesiä ja paljaita kallioita lukuunottamatta saari on metsän peitossa. PÄTEVÄ OPAS Puistoon tutustumistani auttoi suuresti paras mahdollinen opastus, jota tarjosi professori Rob ert T. Esipuheen mukaan kansallispuiston kesäinen , kaunis j a kos kematon luonto tuki kirjalle asetettuja tavoitteita, koska ainoat häiriötekijät olivat "linnunlaulu, kämmekänkukat, hyö nteiset ja sää." YLÄJÄRVI JA SEN SAARI Yläjärvi on suurin Pohjois-Amerikan suurista järvistä. Isle Royale lähellä Kanadan rajaa oleva Pallas-Ounaksen suuruinen Yläjärven saari on Yhdysvaltain kansallispuistojärjestelmän ehkä puhdaspiirteisin erämaapuisto, joka säilytetään mahdollisimman koskemattomana erämaaluonnon suojelemiseksi, kävijöiden virkistykseksi ja tutkijoiden häiriintymättömäksi kohteeksi. Muiden suurten järvien, erityisesti ma talan Erie-järven saastuminen havahdutti Yläjärven rantojen asukkaat ja viranomaiset toimenpiteisiin, joilla järven alkava saastuminen on saatu lähes kokonaan tyrehtymään. Siinä on noin kymmenes osa maapallon makeasta vedestä. KANSALLISPUISTO Huhtikuussa 1940 Isle Royalesta tehtiin kansallispuisto. Parempaa yhteensattumaa tuskin voi kuvitella, kuten jälempänä selviää. Sen hoitoperiaatteet kelpaavat esimerkiksi muille vastaavan ilmastovyöhykkeen erämaapuistoille, myös suomalaisille. Hänen aikaansaannostaan on mm . Pohjois-Amerikalle luonteenomainen kasvilajien suuri määrä kiinnittää täälläkin kulkijan huomion. Valtapuina ovat erilaiset kuus et, mutta paikoin kasvaa m yös vaahteraa, haapaa, koivua, mäntyä ja tuijaa . Yläjärven pohjoisosassa on lounais-Koillissuuntainen kahdeksankymmenen kilometrin mittainen saari, Isle Royale. Tämä vesi on puhdasta niin puhdasta , että rannoilla tuskin näkee vesikasveja. Sen pinta-ala on runsaat viisisataa neliökilometriä . Jääkausien kulutus on antanut niille paikoin samantapaiset muodot kuin suoma laiselle graniitille. Aluskasvillisuus on meikäläiseen metsään verrattuna lehtomaisen rehevää . Kirja syntyi parissa viikossa ja on käyttäjien mukaan erinomainen. Tekijöiden taustana oli Brownin aikaisemmin samalla saarella johtama ekologian kenttäkurssi. Vaikeakulkuiset suot, korvet, ryteiköt j a majavaraiskiot ovat yleisiä. Hän määräsi heidät suunnittelemaan, kokeilemaan käytännössä ja kirjoittamaan ekologian kenttätöiden oppikirjan. Teuvo Suominen KANADA Isle Royale Yläjärven erämaakansallispuisto Tämä kirjoitus perustuu kirjoittajan elokuussa 1974 tekemään nelipäiväiseen vierailuun, puistohenkilökunnan haastatteluun, kansallispuistohallinnon julkaisuihin ja alueen tutkimustyöstä kertovaan kirjallisuuteen. Brown vei kansallispuiston leirintäalueelle 28 oppikoulunopet36 tajaa telttoineen ja kirjoituskon eineen. Yläjärvi on eräänlainen PohjoisAmerikan Baikal, suunnattoman suuri puhdas järvi, jonka suojelemiseksi väestö on herännyt ajoissa . Kesäkuussa 19 71 prof. Brown perheineen. Selänteiden väliin jää kolmisenkymmentä järveä, ja ne antavat m yös pääasiallisen suunnan saaren kymmenille jokija purokilometreille. Brown on oikeastaan botanisti hänellä on muuten Suomessa meneillään tutkimus poronjäkälän vaikutuksesta männyn kasvuun mutta hänen kiinnostuksensa luontoon ja luonnonsuojeluun on paljon laajempi . Yläjärven vesi vaihtuu niin hitaasti ja sen vesi on niin kylmää, että järvi taipuisi saastumisesta erittäin hitaasti. Tämä lisää maiseman vaihtelevuutta ja luo useammanlaisia elinympäristöjä aluskasvillisuuSU OMEN L U ONTO 1/ 75. oppikouluille tehty ekologian ja ympäristönsuojelun kenttätöiden opas "Hevosenlantaa ja muita hauskoja kokeita." Tämän julkaisun synnytti Isle Royale. Järven muoto tuo mieleen suden pään, jonka silmänä on juuri tämä saari
Kansallispuiston sudet syövät majavia hirviaterioidensa vlllipaloina. SU OMEN L U ONTO 1/ 75 37. Isle Royalenmajavien asuinseuduille menoa ei mitenklllln rajoiteta, mutta majavien omat aikaansannokset takaavat niille hyvän koti rauhan. Tuijarllmeikkö on maisema, jolla ei ole vastinetta suomalaisessa luonnossa. Lllpitunkemattomuudessaan se vetää vertoja Lapin jokivarsien tulvapajukoille ja alkukesän sllllskiaikana sen tarjoamia vastuksia tuskin voittaa mikään
Pienempiä veneitä sinne kulkee päivittäin, ja yksityisiäkin moottori ja purjeveneitä käytetään. nonsuojeluviranomaiset ovat pys tyneet perustelemaan rahantarpeen ja saaneet tahtonsa läpi . Floridan Evergladesissa , _jonka vilkkain kausi on talvella. Muutamat pienet lentokoneet kulkevat saaren ja manteren välillä säännöllisesti ja epäsäännöllisesti huolehtien puiston huollosta, vartioinnista, hätätapauksista ja matkustajaliikenteestä. Lentokielto ei kuitenkaan koska rajavartiointia suorittavia sotialskoneita, noita elokuvasta "Tohtori Outolempi" tuttuja ydinaseilla kuormattuja hirviöitä. Mutta kahden vuoden kuluessa puistoviranomaiset toivovat voivansa pitää sen auki SUOMEN L UONTO 1/ 75. lsle Ro yalen basalttinen kallio kestää hyvin veden kulutusta . Tämä laji ( A rchilochus colubris) on trooppisen heimonsa pohjoisin edustaja. Kahdesti viikossa kulkee kansallispuistohallinnon omistama pikkualus Ranger III. Heiltä kysyttiin, miten monta vastaantulijaa tietyillä polkuosuuksilla saa päivän mittaan tulla vastaan ilman että erämaatunnelma häiriintyy. Sen käyttö kulut ovat vuosittain noin puoli miljoonaa dollaria. Yleisperiaaueena on, että liikkumisesta ei saa jäädä maastoon minkäänlaisia pysyviä merkkejä . 38 Aava Yläjärvi karuinc rantoinccn tuo mieleen meren . Sisäänpääsymaksua ei ole aikaisemmin voimassaollut pieni leiriytymismaksukin on poistettu . Katoksi on kaavailtu 20-22 000 kävijää. Eräät työskentelevät talvella jossakin muussa puistossa, es im . Isle Royaleen pääsee lentämällä tai vesitse. Osa heistä on työssä vain kesäisin, puiston aukioloaikana. KALLIS PUISTOKESÄ Isl e Royale li enee kävijää kohden laskettuna Yhdysvaltain kallein kansallispuisto . 19 7 3 sallittiin leiriytyminen varsinaisten telttailualueiden ulkopuolellekin, mutta nyt saa käyttää vain puiston kolmeakymmentä leirintäaluetta, joilla on telttapaikkoj en lisäksi yöpymiskatoksia, nuotiosi_joja, uuneja, polttopuuvarasto_ja _Jatelipa lo_j a _ja häir iö itä eläimistö lle. Koska valtakunnan raja kulkee melkein saaren kohdalta, niiden suihkuvanat näyttävät ilmestyvän aivan päälle. Kävij ö itä varoitetaan ottamasta mukaan mitään sellai sia pakkausaineita (lähinnä lasia ja peltiä), jota ei voida hävittää polttamalla. Koneita ei tosin näe eikä niiden jyrinä kuulu maahan saakka, mutta kymmenen-viidentoista minuutin väliajoin taivaalle ilmestyvä uusi vana muistuttaa erämaan rauhaan syventynyttä retkeilijää · siitä, millaisessa maailmassa elämme. Uimari hämmästyy veden suolattomuutta ja varsinkin sen kylmyyttä. Nykyisin puisto on kiinni marraskuun alusta huhtikuun puoliväliin, eikä siellä oleskele silloin kukaan. Itse saaren yli lentäminen on kuitenkin kielletty. Vieras saa viipyä puistossa korkeintaan kaksi viikkoa. delle ja eläimistölle. VIELÄ KALLIIMPI TALVIKAUSI. Haastattelijoita hämmästytti kävijöiden yksimielisyys: tiettyyn rajaan saakka vastaantulijat eivät tunnelmaa häirinneet, mutta siitä eteenpäin häiriö koettiin yhä voimakkaampana. Vielä v. On pidetty tarpeellisena tukea ha nka lia kulkuyhteyksiä, kunnostaa rakennelmia, varautua hätätapauksiin ja vartioida luonnon koskemattomuutta. Kansallispuistohallinto haluaa ylärajan avulla varmistaa, että kävijät todella löytävät puistosta kaipaamaansa luonnon rauhaa . Puiston _johtajan, Hugh Beattien mukaan rahasta keskustellaan vilkkaasti lähes joka vuosi kongressissa, mutta tähän asti luonIsle Royalen eläimistön suurin yllätys oli kolibri. Puistohenkilökuntaa on yhteensä noin sata. Ryhmien suurin koko on viisitoista henkeä. KÄVIJÖILLE YLÄRAJA Kansallispuistossa käy nykyisin noin 16 000 henkeä vuodessa. Kieltoja valvotaan varsin tehokkaan vartioinnin avulla. Tupakointia koetetaan rajoittaa, ja kuloherkkinä aikoina se on ki elletty kaikkialla muualla paitsi leirintäaluei lla. Tämä perustuu puiston majoituskapasiteettiin ja kävijöiden haastatteluihin. Lisä.ksi tarvitaan noin neljännesmiljoona_ palk koihin _ja rakennuksiin . Kustannukset kävijää kohden ovat 50-100 kertaa suuremmat kuin maan muissa kansallispuistoissa
Suurin kävijämäärä kerrallaan on noin kah deksan. Isle Royal en hirvien ja susien suhde on ekologian klassisia esimerkkejä siitä, kuinka valikoiva ·saalistus tasapainoua·a kasvissyöjät saatavissa olevan ravinnon määrään . Isle Royalen susien tutkijan, L. tämän kuvan) uusimpien tutkimusten mukaan sudet eivät yksin riitä pitämään hirvikantaa kurissa. Metsät ovat päässeet uudistumaan luontaisesti. Saarella riehuu suurkulo noin joka kahdes39. Metsiä poltettiin kuparisuonten paljastamiseksi. kävijöiltä. Intiaanit metsästivät myös saaren karibuja ja muuta riistaa. Opastuksesta huolehtii biologi ja vartija, turvallisuudesta saaren päihin majoitetut teknikot. m yös talvisin. Talvikäytöllä autetaan kävijöitä tutustumaan puiston talviseen ekologiaan, erityisesti hirvien ja susien suhteeseen. Pysyvä henkilökunta tulee helpottamaan myös erilaisia tutkimusja opetusohjelmia. IHMISEN VAIKUTUS Esihistoriallisista ajoista lähtien intiaanit ovat käyttäneet hyväkseen Isle Roya lea . Aikaisemmin näet sammutettiin kaikki tulipalot, myös salaman sytyttämät. H ylyt on rauhoitettu. Valkoihoiset ets1vat saarelta kuparia ja yr ittivät kaivostoimintaakin, mutta siihen metallivarat o livat liian pienet. David Mech'in ijoka on ottanut mm . Viime vuosisadan lopusta lähtien saarelle saapui sankoin joukoin huviretkeläisiä. Menneestä matkailun suuryrityksestä kertovat vieläkin lukuisat laivanh ylyt. Isle Royalen kulttuurihistorian muistomerkkejä ovat vanhojen kuparilouhosten ohella laivanhylyt, jotka todistavat vuosisadan vaihteen vilkkaasta turismista. Vaikka kaikki tämä aiheuttaa runsaasti lisäkustannuksia niitä ei peritä Susia ei näe, mutta kirkkaina öinä ne ul•?_va1. Sieltä saatiin puhdasta metallista kuparia, josta valmistettiin aseita, työkaluja ja koristeita. ~ol_uill~ on . Puistoon paasyn edellytyksenä tulee olemaan lupa, joka myönnetään vain terveille ja kokeneille. Sukset ja lumikengät SUOMEN L U ONTO 1/75 ovat ainoat kulkuvälineet. Sudet pvs1yvä1 saalistamaan vain silloin, kun saaliseläimet ovat nälän, sairauden, vanhuuden tms. vuoksi puolustuskyvyttömiä. Uusien hoito-ohjeiden mukaan luonnonkulot saavat palaa vapaasti, mutta ihmisen sytyttämät sammutetaan heti. ul?stemakkaroita ja 1111ss1i hirvi en Ja m~1av1en karvoja. Metsiä on hakattu, riistaa metsästetty ja kaloja pyydetty. Kansallispuiston perustaminen rauhoitti saaren liian levotonta elämää. Tulipalot on saatu valvontaan, välillä jopa liiankin tehokkaasti. Maanviljelys ja vakituinen asutus eivät ole kokaan saaneet sieltä jalansijaa, mutta muuten ihmisen vaikutus on ollut ajoittain suurtakin
Uudet kliimaksvaiheet tullevat siis olemaan vieläkin kuusivaltaisempia (lähinnä Picea glauca -lajia) kuin entiset, ja samalla muiden puulajien määrä vähenee voimakkaasti. Toinenkin valkopäämerikotkapari elää saarella ja sen asuinrauhaa kunnioitetaan sulkemalla kunakin vuonna ne polut, jotka kulkevat vaarallisen läheltä sen kotiseutua . Joissakin niistä törröttävät vielä kuolleet puut, toisissa ne ovat kaatuneet ja vanhimmat ovat muuttuneet reheviksi niityiksi, joilla hirvet laiduntavat. Taajahko polkuverkko ylittää hankalimmat paikat siltojen avulla. Varsinkin ketut oppivat kiusallisiksi kuokkavieraiksi . Noin v. Ympäristömyrkyt veivät saaren kalasääkset kymmenisen vuotta sitten. Padotulta alueelta kuolee alkuperäinen metsä. Olosuhteet ovat niille niin edulliset, että saarella asunee majavia jokseenkin yhtä paljon kuin koko Suomessa eli muutamia tuhansia . Tällä hetkellä hirviä on noin tuhat, mikä kasvillisuudesta päätellen on edelleenkin turhan paljon. Ne syövät kaikkien muiden paitsi Picea -suvun kuusten taimia . Sinne ilmestyi pieni susilauma, joka alkoi käyttää hyväkseen hirvikannan heikoimpia yksilöitä. Jos jokin laji katoaa, sitä ei palauteta keinotekoisesti. kymmenes vuosi, viimeksi vuosina 1936 ja 1948, jolloin noin 40 % saaresta paloi. sen vuoksi, että niiden mukana vesikau hu vo isi levitä susiin ja kettuihin . Susia havaittiin viimetalvisessa laskennassa 31, mutta yleensä niitä on ollut keskimäärin noin 25. Seuraavaan kesäkauteen mennessä niiden toivotaan oppivan paremmille tavoille. valkopäämerikotka, viime vuosina tosin menestyksettä, sillä myös sen ravintoketjut ovat myrkyttyneet. Yhdensuuntaisten harjanteiden välissä virtaa puroja, joita patoamalla majavat voivat luoda lähes rajattoman määrän lampia . HANKALA MAASTO Basalttiharjanteiden, aluskasvillisuuden ja majavanpatojen vuoksi maasto on paikoin hankalaa. Sudet eivät ole koskaan aiheuttaneet n11ssa pienintäkään häiriötä. Vuosisadan alkuvuosina sinne ilmestyi hirviä. Meillä yleistä susikauhua ei tunneta Isle Royalessa kuten ei muissakaan PohjoisAmerikan susipuistoissa. Saarella on noin 200 asuttua majavalampea ja moninkertainen määrä hylättyjä. Useimmat niistä elävät jommassa kummassa puiston kahdesta susilaumasta ( viimeksi oli toisessa 16 ja toisessa 12). Siellä luonto säilyy koskemattomana. Kotieläinten tuominen on ki elletty mm. Koululaisryhmien oppaana puistossa toiminut Linda Brown kertoo, että lasten turvallisuudesta puhuttaessa ei sutta edes mainita. Tilanteesta kärsi sekä kasvillisuus että hirvien terveys. Ongelmasta koetetaan selvitä siirtämällä kiusankappaleet jollekin pääsaaren ulkopuolella olevalle pikkusaarelle, missä niiden maanpako kestää jäiden tuloon saakka. Niiden tilalle nousseet eri-ikäiset koivikot ovat nyt yleisiä. Aikanaan allas täyttyy reheväksi niityksi , joka metsittyy vähitellen. Vaikeapääsyisimmalla alueella on pesinyt mm. Ne lisääntyivät nopeasti, kunnes niiden lukumäärä oli 1940-luvulla noin 4 000 yksilöä . suden pääsevät väkemään vain kaikkein onnekkaimmat. MUUTTUVA KASVISTO Hakkuiden ja kulojen vuoksi saaren kliimakskuusikot ovat osaksi hävinneet. Tämä määrä oli aivan ilmeisesti suurempi kuin saaren ekologinen kantokyky. Muutos olisi vieläkin suurempi, ell eivät sudet pitäisi hirvikantaa kohtuuden raJOissa. Viime kesänä näitä hankalia kettuja oli 16-1 7 kappaletta. Ne löytävät leiripaikkojen läheltä helpot ruokapaikat. 1948 jää yhdisti poikkeuksellisesti saaren Kanadan puoleiseen mantereeseen. Kalastus on luvallista ja jopa tuottoisaa, metsästys on sen sijaan täysin ki ell etty. Sääntöjen mukaan ihminen ei saa millään tavalla puuttua luonno n tapahtumiin. MAJAVIEN PARATIISI Isle Royalen maasto on ihanteellista majaville. Monet ottavat mukaansa kevyen kanootin, jolla voi joitakin osuuksia kantamalla liikkua helposti rannoilla, järvillä ja joilla. Susien tulo hävitti kojootit noin vuoteen 1955 mennessä. Susien vientinnästä antoi sykähdyttävän näytteen heti ensimmäisenä yönä kuulunut ulvonta, joka moneen otteeseen ja moniäänisenä kaikui muuten hil40 jaisessa elokuun kuutamoyössä. Hirviä näkee satunnainenkin kulkija, mutta. MUUTTUVA ELÄIMISTÖ Metsästys ehti tuhota saaren karibut ja ilvekset. SUDET JA HIRVET Ekologian klassiseksi esimerkiksi on muodostunut Isle Royalen hirvien ja susien suhde. Koivujen väliin pyrkii vaahteroita, mäntyjä ja kuusia , mutta tässä vaiheessa hirvet puuttuvat tapahtumien kulkuun. Myös majavat säätelevät omalla tavallaan saaren tapahtumia. Karhut ja valkohäntäpeurat eivät liene koskaan kuuluneetkaan saaren alkuperäiseen eläimistöön. Hirvien lukumäärä väheni, niiden kunto parani ja kasvillisuus alkoi elpyä. . Joskus tosin tuntui siltä, että kävijöiden mukavuutta on ajateltu liikaakin. Majavat muovaavat siis maisemaa näkyvästi. Uusi metsä on rehevämpi ja tasaisempi kuin entinen, koska maaperänä on entisen kalliolaakson asemesta hedelmällinen lieju. Osa veteliköistä jätetään kulkijoiden vastuksiksi: "Emme halua ihmisten hukkuvan, mutta emme välitä, hos he kastuvat.'' Osa puistosta on toivottoman vaikeakulkuista, ja sinne ei pääse sisukkainkaan kulkija . Sl lOMEN L UONTO 1/75. Isle Royalenkin ongelmana ovat kesyyntyvät eläimet. Puiston apulaisjohtaja Ivan Tolley kertoi, että ohjeita muutetaan uusia polkuja suunniteltaessa ja entisiä korjattaessa
Seppo Lahti Suomessa on kahdenlaisia majavia Ahne turkismetsästys hävitti Suomen alkuperäiset majavat. Alkuperäinen majavakanta hävitettiin sukupuuttoon 1800-luvulla. Ahlaisten Pohjajoella 1975-01-25 kello 23 .00. Onpa kerrankin tilaisuus kirjoittaa majavajuttua autenttisessa ympäristössä. Mutta valitettavasti myös Pohjois-Amerikasta tuotiin sikäläisiä majavia. Majavapariskunta siinä on ilmeisissä lisääntymi sa ikeissa. ), jotka istutettiin eri puolille Suomea. monet paikannimet, ja Majavajärviä ja -jokia tavataan useallakin paikkakunnalla. Kaksi tummaa hahmoa viilettää veden kalvossa välillä etääntyen ja välillä kohdaten veden pärskySUOM EN LUONTO 1/75 essä kimmeltävinä ryöppyma kisailijoiden ympärillä. Sittemmin ryhdyttiin puuhaamaan majavien palautusistutuksia lajiköyhän nisäkäsfaunamme rikastuttamiseksi, ja sanoista tekoihin päästiin vuosina 1935-36, jolloin Norjasta tuotiin 19 euroopanmajavaa (Castor fi ber L. Maj avien pa rittelua on luonnossa erittäin vaikea päästä näkemään, eikä sitä nytkään voi varmuudella tod eta, mutta selvästikin majavien touhuilussa on erilaista vipinää kuin kesäisissä kontaktileikeissä. Suomessa elää nyt harvinaisena euroopanmajava ja paikoin kiusallisenkin yleisenä kanadanmajava. Lahti & Helminen 1969, 19.72 ja 1974). Kuunvalo paljastaa myös rantaan rakennetun esteaidan ja rantakoivuja suojaamaan asetetut peltilevyt, sillä mökin omistajan kannalta majavat ovat osoittautuneet m yös harmillisiksi seuralaisiksi , jotka pyrkivät harventamaa n tontin puustoa . Liekö vielä kuu-ukko innostusta lisäämässä . Ne kuuluvat samaan lajiin kuin Suomessa ai koinaankin elänyt alkuperäinen majavakanta, kun taas 95 prosenttia maamme nykyisestä majavakannasta on kanadanmajavia. Mökin ikkunasta avautuu tänä Esterin vuonna harvinainen näkymä; täysikuu valaisee kirkkaasti vuoJaana virtaavan jokiuoman, missä on käynnissä erikoinen leikki. ESIINTYMISHISTORIA Kerrattakoon lyhyesti Suomen majavien esiintymishistoriaa (tarkemmin esim . Norjasta tuotiin tilalle uusia. Niinpä tämäkin majavapariskunta on ilmeisesti pyydystettävä pois ja siirrettävä riidattomampaan ympäristöön. Ne ovat samoja eurooppalaisia majavia kuin alkuperäisetkin. Pitääkö ihmisen ruveta säätelemään niiden suhteita. Tappolupia ei näille seuduille ole juuri m yönnetty tutkimustarkoituksia lukuunottamatta, sillä Satakunnan euroopanmajavat ovat itse asiassa eräitä Suomen nisäkäsharvinaisuuksista. Muistona tästä kannasta ovat mm. Vuonna 1937 saatiin New Yorkin osavaltiosta vielä 7 kanadanmajavaa (Castor cana41. Ennen niitä yleensä pidettiin saman lajin toisena rotuna, mutta nyt näyttääkin siltä, että kysymyksessä on kaksi eri lajia
Valtaosa o n sii s kanadanmajavia ja va in Satakunnassa tavataan varmuudella euroopanmajavia ( 100-200 yksil öä). Näistä neljästä kan ada nm ajavasta si kisi o ikeastaan koko Suomen nykyinen majavakanta Satakuntaa ja PohjoisHämettä lukuunottamatta, sillä Lohikosken kanadanmajavia siirrettiin jo vuonna 1945 Ilomantsiin sekä useita kertoja Lappiin . Venäläiset Lavrov ja Orlov (1973 ) pitävät euroopa nmajavaa ja kanadanmajavaa eri laj eina, kos ka niillä on mm . Euroopanmajavien suojelu o nkin tul evais uud en majavapolitiikan keskeisiä tehtäviä. Majavien kokonaismäärän arvioisin noin 4000 yksilöksi, mutta vas ta tämän vuoden laskennan jälkeen voidaan tarkastella ennusteeni pitävyy ttä. Majavien henkikirjoitus on sovittu tehtävä ksi joka viides vuosi ja niinpä vuosi 1975 on jälleen majavan vuosi . Muuan Pohjajokivarren 1santä kiteytti as ian lausahd uksee n "mitä olisi joki ilman majavan mosausta" . •:. Pa ikalliset asukkaat esimerkiksi Noormarkussa ja Ahlaisissa tuntevat kyllä maja viensa arvokkuuden. Majavakannan suhtee llinen tiheys vuoden 1970 tieduste lun ja myöhempien arviointien perusteella : • • • 1050 50100 100200 200500 599 1000 •• ... Myös Evon lähiseutujen nykyinen majavakanta on "sääminkiläistä" perua . eri krom osom iluku eivätkä tarhassa tehdyt risteytysyritykset onnistuneet. Eräänlainen varas lähtö otetti in jo viime vuonna PohjoisKarjalassa, missä su oritettiin majava-arviointi laajan organ isaation avull a ja päädyttiin 2000 majavaan (Lahti 1974 ). Suomen osalta tutkimukset mahdollisesta risteytymisestä ovat vielä kesken, mutta näyttää siltä, että kanadan majava kyisempi. Satakunnan euro opa n majavien häntä on kap eamp i ja turkki harmaampi kuin kanadan majavien, mutta elintavoissa ja käyttäytymisessä ei eroja o le juuri havaittu . Majavien tämän hetkinen levinneisyysal ue e i si is o le aivan tarkoin tiedossa, si llä kanta näyttää a ivan vi ime vuosina runsastuneen, mutta osapu illeen esiintymist iheys vastannee o heisessa kartassa esitettyä. on lisääntymiskyUlkoiset lajierot ovat melko vä hä iset. 42 • • • •• •• • LAJI KYSYMYS UU DESSA VALOSSA / / i / / / Majavien systematiikka on vielä os ittain ratkaisematta. densis Kuhl), joista kaksi paria vietiin Sääminkiin Lohikosken valtionpuistoon . Vuonna 1965 majavien lu kumääräksi saatiin 1800-3000 yksil öä ja vuonna 1970 18003200 yksi löä . Lisääntyvä huvila-asutus on tosin a iheuttanut paikallisia ristiriitoja, mutta yleisesti ottaen Satakunnan majavien elinalue on melko suoSUOMEN LUONTO 1/75. MAJAVIEN LUKUMÄÄRÄ JA LEVINNEISYYS Majavakannan kehitystä on luonnollisesti pyritty seuraamaan, ja vuos ina 1965 (Lahti & H elminen 1969 ) sekä 1970 (Lahti & H elminen 19 7 2) järjestettiin va ltakunnallinen majavakannan arviointi
N. Siinä kysymyksiä, jotka askarruttavat majavien parissa puuhailevia . Zool. 19, 13: 177-189 . 43. " 1974: The beaver Castor jiber (l.) and Castor canadensis (Kuhl) in Fin land. Lahti , S. 1974: PohjoisKa rjalan majavakysymys. Pohjois-Karjalan Luonto 1974: 15-18 . Ensi syksynä järjestetään Ruotsissa yhteispohjoismainen majavasymposio, jossa kartoitetaan tilannetta. & V. ONGELMIA Kanadanmajava on aiheuttanut huomattavasti enemmän hankaSUOMEN LUONTO 1/75 luuksia varsinkin silloin, kunpatoaltaiden vesi on noussut taimistoihin tai talousmetsiin . . Olisiko tarkoituksenmukaista sallia kanadanmajavan leviäminen, vaikka kyseessä on "vieras" laji , vai pitäisikö kanadanmajava-alue pyrkiä rajoittamaan Itä-Suomeen, ja ryhtyä määrätietoisesti suurentamaan euroopanmajava-aluetta. Kl~ALLISUUS: La hti, S. Ehkäpä tämän majavan vuoden jälkeen voidaan jotakin vastatakin. Suurimmat ongelmat ovat PohjoisKarjalassa, ja metsähallitus onkin asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on laatia suunnitelmat majavakysymyksen hoitamiseksi siten, ettei lajin olemassaolo vaarannu , mutta vahingot voitaisiin kuitenkin pysyttää siedettävinä. Mutta vahinkosy_ytökset j a ampumisluvat tuntuvat hätävarjelun liioinelulta, jollei edes majavan valmiiksi kaata mia, kuorimia ja pätkimiä puita kä ydä noutamassa polttopuuksi. Nyt näyttää siltä. Perusongelmana on kuitenkin kahden majavalajin esiintyminen, eivätkä ne ilmeisesti viihdy samoilla seuduilla. Orlov 1973 : Karyotypes and taxonomy oJ modem beavers (Castor, Castoridae, Mamma lia). Suomen Riista 24 : 47-51. Suomen Riista 21: 67-75. Helminen 1969: Suomen ma1avien istutushistoriasta Ja kannan levinneisyys 1960-luvulla. " 19 72: M ajavakannassa tapahtuneet muutokset. Majavakannan hoidossa on myös syytä pyrkiä yhteistyöhön naapurimaiden kanssa . S. Seitsemisen kansallispuisto olisi eräs ajateltavissa o leva siirtoalue. Pitääkö taas ryhtyä töihin . 52: 734-742 . että tilalle on istutettu pääasiassa väärää, meille vierasta lajia . Kun majavat oli hävitetty Suomesta sukupuuttoon, nähtiin melkoinen vaiva niiden uu delleenistuttamisessa. Majavien aiheuttamista vahingoista puhuttaessa on myös syytä erottaa varsinaiset tulvavahingot ja majavien kaatamista puista aiheutuneet menetykset, jotka ovat taloudellisesti vähämerkityksisempiä. Acta Theriol. & M. (venäjäksi , englanninkielinen yhtee nveto ). Kuitenkin esimerkiksi äkillisen Tularemia-epidemian varalta pitäisi muuallekin perustaa euroopanmajava-alueita, jotta lajin (tai alalajin) säilyvyys varmistettaisiin. Lavrov, L. Suomen majavakanta on korkeintaan kolmannes Ruotsin ja Norjan vastaavista, joten meillä itse asiassa voitaisiin majavien lukumäärää lisätä laajentamalla esiintymisalueita. Joskus myös ihmetyttää, että samalla kun taivastellaan majavien aiheuttamia vahinkoja, majavamailla lojuu sikin sokin majavien kaatamia puita lahoamassa, vaikka ne voitaisiin hakata haloiksikin. jattu. Majavat, varsinkin kanadanmajavat, aiheuttavat kieltämättä melkoista vahinkoa asuinalueidensa metsille rakentamalla pat?.ja ja hukuttamalla metsill . Z
Vuonna 1974 maailmassa 24 maassa eli 1 463 visenttiä, joista 653 oli sonneja ja 810 lehmiä. ALKU AASIASTA Visentti on saapunut Eurooppaan ennen ajanlaskumme alkua Aasiasta valtavan Bison sivalensis lajin pienentyneenä jälkeläisenä. Niiden omistajilla ei ollut resursseja lajin säilyttämiseksi. Salametsästys ja taistelevien joukkojen tarpeiden tyydyttäminen tuhosi koko Bialowiezan lauman sukupuuttoon. KASVATUKSEN ALKU Ensimmäiseksi yritettiin visenttiä kasvattaa Puolassa Poznanin eläintarhassa v. Samana vuonna perustettiin Berliinissä Kansainvälinen visentinsuojeluyhdistys ("Intemationale Gesellschaft zur Erhaltung des Wisents" ), jonka päämaja sijoitettiin Frakfurtiin. Vuonna 1914 tähän laumaan kuului 727 yksilöä 231 sonnia, 34 7 lehmää ja 149 vasikkaa . Tuho _johtui siitä, että pienellä alueella pidettiin mielettömän suurta eläintiheyttä, 12-15 yksilöä 100 hehtaarilla. Saksasta tuotu visenttipari ei lunastanut niihin pantua toivoa. SUO ME N L U ONTO 1/75. Varapuheenjohtaja, puolalainen tri Jan Zabinski sai vaikean tehtävän. SUOJELUN ALKU Muutamissa Euroopan eläintarhoissa oli vielä Bialowiezan visenttien jälkeläisiä. Vuonna 1910 visentin unitaudiksi sanottu verisairaus vähensi jälleen laumaa. 7. VILLIEN VISENTIIEN TUHO Viime vuosisadan lopulla alankovisentti (Bison bonasus bonasus) eli täysin luonnonvaraisena omalla biotoopillaan vain Puolassa Bialowiezan aarniometsässä, joka on n. 1929, kahdeksan vuoden tyhjänä olon jälkeen, Bialowiezan alueella aloitettiin kasvatus. Ensimmäinen Bison Pedigree Register (Visenttien kantakirja ) julkaistiin 1930 ja se sisälsi tiedot noin 40 puhdasrotuisesta visentistä. Julius Caesar mainitsee "De bello Gallicossa" visentin norsun kokoisena. Viimeisen luonnonvaraisen visenttilehmän ampui salametsästäjä 9.2.1921. Jo z.ef Macichowski Puolalaiset pelastivat visentin Euroopalle Visentti on pohjoisamerikkalaisen biisonin eurooppalainen vastine ja sen läheinen sukulainen. 550 kg (täysikasvuiset urokset jopa 1 000 kg), säkäkorkeus on 1.85 m ja pituus 2.80 m. Sopimattomat olosuhteet surmasivat kaksi siellä syntynyttä vasikkaa. Ensi töikseen yhdistys luetteloi maailman kaikki visentit. Sellaisen lopun sa i "metsän kuninkaallinen perhe" . Vuosikymmeniä kestäneiden ponnistusten tuloksena laji on nyt saatu lopullisesti pelastetuksi. Puolalainen eläintieteilijä Jan Sztolman osallistui v. Aristoteles kuvailee visenttiä kirjassaan "Historia de Animalibus" ja sanoo sen vuotaa voitavan käyttää seitsemän soturin vuodevaatteena. Urosten etupää on erityisen voimakas. 1974 asti. 1 250 km 2 laajuinen. Hän hoiti Puolassa julkaistun European Bison Pedigree ~ OCHRONY PRlYRODY Pu o lan lu o nnonsuojelu)'hdi styksen merkki Bookin toimittajan velvollisuuksia puolen vuosisadan ajan aina kuolemaansa 23. Maailman visenteistä (Bison bonasus) on Puolassa noin 30 %. Visentistä on tullut puolalaisen luonnonsuojelutyön symboli. 1927) sukupuuttoon tuomittu jäänne. Vasta v. Sen mukaan nykyvisentti oli jo kadonneen postplioseenikauden visentin (Bison priscus B. Sodat täydensivät tuhoa. Häntä tuki saksalaisten tiedemiesten (tri Priemelin, tri Abrensin ym.) halu toteuttaa pelastusohjelma. Ne olivat selvinneet vuoden 1904 epidemiasta, joka tappoi lyhyessä ajassa 172 v\senttiä. Ensimmäinen maailmansota 1914-18 oli ankara isku maailman ainoalle luonnonvaraiselle visenttilaumalle. Visenttiä ei tuhonnut joukkoteurastus, kuten amerikkalaisia biisoneita, vaan sen asuinalue pienentyi metsien vähentyessä. Visentti painaa n . 1923 Pariisin luonnonsuojelukongressiin pelastaakseen visentin. 1923. Asuinalueiden muuttuminen ja eläinten suoranainen hävittäminen veivät lajin sukupuuton partaalle. Bialowiezan visentti on huomattavasti suurempi kuin Kaukasuksen rotu vuorivisentti ( Bison bonasus caucasicus). Teorian kumosi 1900-luvun todellisuus ja hyväntahtoisten ihmisten uuttera työ. Epäonnistuneet lisääntymistulokset, toistuvat kulkutaudit, harvat poikimisvälit 2-5 vuotta _ja nuorten yksilöiden suuri kuolleisuus sai jotkut biologit julista44 maan pessimististä teoriaa lajin rappeutumisesta. Eläime;t olivat pääas iassa saksanhirviä, hirviä ja metsäkauriita
S OMEN L U O TO 1/75 45
Pohjoisamerikkalaisen biisonin asuinseutua ovat enimmäkseen avoimet preeriat, mutta sen eurooppalainen sukulainen asu u pääasi assa met sissä, jopa meikäläisen tuntuisessa havumetsässäkin . Jo seuraavana vuonna Biskaja ja Plisch saivat ensimmäisen uuden puhdasrotuisen Bialowiezan visentin , Poika-nimisen lehmävasikan. Hagenbeckin yhtiön välittämä kolmen yksilön ( 1 uros , 2 naarasta) visenttiperhe aloitti uuden sekarotuisen linjan, koska Boruss-sonnissa oli 1/8 kaukasialaista verta. Bialowiezan linjan kantaisäksi tuli kolmivuotias Plisch , joka tuotiin v. 1936 Pszczynan luonnonsuojelualueelta. Seuraavien kymmenen vuoden kuluessa (1929-1939 ) syntyi neljä (kaikki lehmiä), Bialowiezan linjan visenttiä, ja 16 (6 sonnia ja 10 lehmää) sekakannan visenttiä Bialowiezan aarniometrässä. 7. SU OM EN L UO NTO 1/75. Puolalaiset halusivat säilyttää puhtaana Bialowiezan rodun. 1935 kuuluisassa kaksintaistelussa sekarotuisen Borussin kanssa. Asuinmetsien kasvillisuus on yleensä meikäl äistä rehevämpi. Vuonna 1935 kuusivuotias ruotsalainen, tuntematonta alkuperää oleva sonni Björsond liittyi Biskajaja Biserta-lehmien seuraan . Valitettavasti se kuoli 8. Ruotsista tuotu K. Toisen maailmansodan al46 Vapauteen pääs tetyt visentit ovat hakeutuneet samoille juomaja laiduinpaikoille kuin niiden villit edeltäjät
Nyt visenuejä elää metsien vapaudessakin . Siitä pitäen Puola on o llut johtava visenttien kasvattaja maa, jossa vuoden 194 7 alussa oli 40 visenttiä, kun kaikilla muilla mailla yhteensä o li vain 5 1. Bialowiezan aluee n raskaista taisteluista huolimatta 1 7 visentin lauma oli hengissä v. Kun vapaudessa eläneet visemit oli metsästett y loppuun ja viimeiset tuhosi ensimmäinen maailmansota, jäivät jäljelle vain eläintarho jen visentit. Kaukasuksen Bialowiezan sekalinjan visenttien nimet alkavat tavulla "Pu", esim. SI IOMEN L UONTO 1/75 kaessa Puolan visenttikanta oli noussut 30 yksilöön , joista 16 oli Bialowiezassa. Alkukirjaimet " Pl"· viittaavat visentteihin, jotka ovat peräisin Bialowiezasta tai Pszczynan luonnonsuojelualueelta, esim. Poika, Polo, Pomina, Palana. Niiden joukossa oli neljä (2 ja 2) Bialowiezan eläintä. Menetelmällä on muitakin etuja: suuja sorkkatautia on esiintynyt vain joissakin kasvatuskeskuksissa. Vuonna 1952, kun Bialowiezan laumassa oli 21 eläintä (8 ja 13 ), kaksi nuorta 47. Niistä saatiin uusi alku. VAPAUTEEN Kasvatus luonnonsuojelualueilla oli välttämätön välivaihe. Puk , Puszcza, Puzon ja Pustynia . Puolalaisille yksilö ille annettiin tavulla " Po" alkavat nimet, esim. Vuodesta 1950 lähtien Bialowieza ja sitä vastassa o levat Valko-Venäjän keskukset ova t olleet kiinnostuneita vain puhtaan Bialowiezan visentin kasva tuks esta. KASVATUSKESKUKSET J o tta Bialowiezan rotu säilyisi puhtaana, sekarotuisia visenttejä siirrettiin sieltä muihin kasvatuskes kuksiin . Visentin ystävä t olivat kuitenkin vuosikausia uneksineet vapaudessa elävistä eläimistä. Toinen maailmansota ei ollut a ina kaan visentille yhtä tuhoisa kuin ensimmäinen. 1944 . Pluton, Plesch , Plama ja Planta. Sekoittumisen estämiseksi puolalaiset kasvattavat visenttejä kuudessa toisistaan etäällä olevassa keskuksessa: Bi alowiezassa (Bialystokin maakunnassa), Bieszczadyn vuorilla (Rzeszow), Boreckan metsässä (Olsztyn), Pszczynassa (Katowi ce), Niepolomickan metsässä (Krakow) ja Krzyszynskan metsässä (Bialystok)
Valtio omistaa kaikki Puolan visentit. Lähitulevaisuudessa ylitetään 2 000 yksilön raja, joka on eräs Punaisen Kirjan kriteeri . Hedelmällisyyttä voidaankin pitää osoituksena siitä, että ihmisen on onnistunut luoda visentille sopivat olosuhteet. Viime vuosien aikana yli 175 visenttiä on viety muihin maihin. susia ja karhuja. "Sic transit gloria mundi". Puolan toiseksi suurin lauma, Kaukasuksen-Bialowiezan sekalinjan visentit, sijoitettiin Bieszczadyn vuorille Itä-Karpaateille v. 1962 ja Ferdynandin v. Visenteille vantulla alueella on metsää noin 25 000 ha. Visenttilauma lisääntyy keskimäärin 19.9 % vuodessa . Tarhoissa kilpailu on usein saanut väkivaltaisia muotoja. Visentit eivät poistu kauas kerran valitsemiltaan asuinsijoilta, jos niillä riittää ravintoa. Toisen maailmansodan jälkeen saadut tutkimustulokset ovat saSUOM EN L UO NTO 1/75. Mm . Seuraavana vuonna niihin liittyi yksi lehmä kuukauden ikäisen vasikan kanssa. Visentit rypevät hiekkakuopissa. Potycka sikisi ja syntyi lähes luonnollisessa ympäristössä . sonnia, Pomruk ja Popas, päästettiin vapauteen. Vuosina 1952-5 7 vapaudessa elävä ryhmä oli täydentynyt 38 yksilöllä, joista 24 oli lehmiä ja hiehoja. 1963. Sekametsän aluskasvillisuus on vatukkaa ja mustikkaa . 1965. 195 7 oli historiallinen päivä. Löytääkö Euroopan voimakkain maanisäkäs paikkansa metsistä, joihin ihminen on tunkeutunut. KANSAINVÄLISTÄ YHTEISTYÖTÄ Vuoden 1973 alussa Puolassa oli 412 visenttiä . Alueella on runsaasti ruokaa ja vettä. Vapaudessa visentit tuntuvat olevan hyvin hedelmällisiä, mikä johtunee oikeasta ympäristöstä ja hyvästä ravinnosta . Jokainen kasvatuskeskus on metsätalousministeriön alainen . Vapaudessa kustannukset olivat 7 5 % pienemmät kuin suljetuissa keskuksissa, jos jätettiin huomiotta visenttien metsälle aiheuttamat tuhot. Visenttilauman asuinalue on noin 10-15 km 2 ja se laajenee vähitellen lauman kasvaessa. Jalat ovat raskaat ja melko kömpelöt. Puolalaissyntyiset visentit ovat liittäneet muutkin maat maailmanlaajuiseen taisteluun tämän harvinaisen lajin elvyttämiseksi. Vapaudessa eläviä visenttejä piti aluksi hieman ruokkia talvisin, jotta ne olisivat keväällä kunnossa. 25 kg ja seuraa emoaan jo muutaman tunnin kuluttua. Bialowiezan aarniometsässä visentit ovat valinneet samat laidun-, vesija kiimapaikat kuin niiden esi-isät. Sonnit tulevat yleensä sukukypsiksi kolmivuotiaina. Nopea karvanvaihto osoittaa hyvää kuntoa. Täysikasvuisren sonnien karvanvaihto alkaa helmi-maaliskuussa, lehmien ja nuorten yksilöiden kuukautta myöhemmin. Visentti mainitaan edelleen Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton julkaisemassa Punaisessa Kirjassa, johon on kerätty tiedot uhanalaisista lajeista. Heinäkuun seitsemäs v. Kun visentti näkee metsässä ihmisen, se ei juokse pois, vaan poistuu paikalta arvokkaasti katseltuaan häntä hetken . Tämä tapahtuma filmattiin. Vuonna 1974 sikäläiseen laumaan kuului 60 yksilöä, Bialowiezan laumaan 253 luonnonvaraista yksilöä ja 22 tarhavisenttiä. Kantoaika on 250-260 päivää. Neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen pieni lehmävasikka näki päivänvalon Bialowiezan tiheässä metsässä. Syksyisin ja keväisin eläimet muodostavat 5-80, poikkeuksellisesti jopa 140, yksilön ryhmiä. Ne sijoitettiin Korkeasaareen ja ne saivat useita jälkeläisiä, mm. Kuulo ja vainu ovat visentin parhaiten kehittyneet aistit. Tarhoissa se kestää kauemmin. Mutta pelastuuko visentti lopullisesti. Lehmät eivät tulee kiimaan huhti-kesäkuussa, sillä silloin vasikat syntyisivät ankarimpana vuodenaikana tammi-maaliskuussa. Edellä kerrottu puhuu siitä puolestaan . Vuonna 1860 Bialowiezan aarniometsässä eli 1 5 7 5 visenttiä. Vasominen alkaa huhtikuussa ja saavuttaa huippunsa touko-heinäkuussa . Täysikasvuiset sonnit liittyvät laumaan vain kiima-aikana. Siihen kuuluvien visenttien lukumäärä vaihtelee. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin koko laajalla alueella ei ollut ainoatakaan. Niistä 299 eli vapaudessa (neljässä paikassa), 94 kasvatuskeskuksissa ja 19 eläintarhoissa. Suomi on saanut visenttiparin v. Vain kerran tiedetään visentin jättäneen alueensa. Visentin luonnolliseen ravintoon kuuluu 3 74 kasvilajia, joista 64 on puita ja pensaita. Se voidaan pian poistaa, sillä yksistään Puolassa visenttien määrä lisääntyy vuodessa 60-80 yksilöllä. Useita tunteja kestävät kaksintaistelut päättyvät tavallisesti jommankumman kuolemaan tai täydelliseen uupumiseen . VISENTTIEN TAVAT OVAT ENNALLAAN Kun visentti palasi luontoon, Puolan tiedeakatemia saattoi jatkaa tutkimuksia . Vastasyntynyt vasikkaa painaa n . Visentin keskimääräinen elinikä on 35 vuotta. Kiima-aika kestänee elokuusta syyskuuhun. Pienet ryhmät saattavat välillä jättää sen ja liittyä uudelleen mukaan. Huolimatta nimestään (puolaksi zubry) ne eivät syö zubrowkaa, maarianheinää, jota käytetään zubrowkan, "visenttivodkan" mausteena. 48 Hyväksyykö se nykyiset biotoopit. Visenttien lisäksi siellä asustaa mm. Joskus visentit juoksevat, mutta vain muutamia kymmentä metrejä . Eläimet palaavat samalle laitumelle vasta kahden viikon kuluttua, kun ruoho taas kasvaa. 195 7 N iepolomicessa syntyneen Pulpet-sonnin (n:o 1 075 ) ja samana vuonna Pszczynassa syntyneen Pustynialehmän (n:o 1 076). Silloin ne ovat hermostuneita ja vaarallisiakin. Feminan v. Vuonna 1965 Pulpit-sonni vaelsi useiden päivien aikana Bieszczadysta kotiseuduilleen Niepolomicen metsään. Kiima-aikana sonnit taistelevat harvoin, koska heikommat yleensä antavat periksi voimakkaammille
Visentistä ei tiedetä paljon. manlaisia kuin ennen ensimmäistä maailmansotaa Bialowiezan metsässä saadut. Tulevaisuudessa pyritään kasvattamaan 400-500 valiovisenttiä, joista 60 pidetään siitosreservinä suljetuissa keskuksissa. Alueella on tilaa sadan eläimen laumalle. 1961. Bialowiezan aarniometsä ei enää ole paras mahdollinen ympäristölle kasvavalle visenttikannalle. Korkeasaaressa ovat jäljellä alkuperäisistä Stor-Borg, Kora ja Pustynia sekä v. Pitkäaikainen kasvatus suljetuissa keskuksissa ja eläintarhoissa ei ole niitä muuttanut. Kesyyntyminen näkyy vain käyttäytymisessä ja lisääntymisessä. Bialowiezan linjan visenttien kasvatuksesta on saatu myönteisiä tuloksia myös Boreckan metsässä, jonne vapautettiin 16 nuorta yksilöä v. Siitä pitäen on lähes joka vuosi syntynyt kaksi vasikkaa, joista useimmat ovat jääneet eloon. KORKEASAAREN VI SENTEISTÄ kertoo Ilkka Koivisto: Ensimmäiseksi tuli Tukholmasta Stor-Borg-sonni ja Kööpenhaminasta Kora-lehmä. 1965 syntynyt Feodora ja seuraavana vuonna syntynyt Fenris sekä viime kesän vasikat Fetis ja Felida, yhteensä siis viisi täysikasvuista ja kaksi vasikkavisenttiä. Vain vankeudessa tappelut voivat jatkua heikomman kuolemaan saakka. Visentistä on tullut kaikkialla maailmassa harjoitetun uhanalaisen eläinlajien suojelutyön puolalainen symboli. 49. Kumpikin pariskunta sai v. Tarpeeksi laajoista visenttilaitumista on puutetta. Myös jälkeläiset ovat vasikoineet. Sen palauttamisen jatkaminen vaatii laajoja ekologisia utkimuksia. Alueen lauma on päätetty vähentää 200-250 yksilöön. Vapaana elävien Bialowiezan laumojen tutkiminen tulee olemaan keskeinen osa Puolan ja ValkoVenäjän eläintieteilijöiden yhteistyötä. Kaikki Suomessa syntyneet ovat saaneet Fe-alkuiset nimet. VISENTIN TULEVAISUUS Kaukasuksen-Bialowiezan sekaSU OMEN L U O NTO 1/7 5 linjan visentit ovat sopeutuneet Bieszczadyn vuorten ilmastoon nopeasti. Urosten väliset kiimatappelut eivät useimmiten ole kohtalokkaita, sillä heikompi antaa pian periksi. 1962 lehmävasikan, Feminan ja Fennian. Vapaana elävien visenttien määrä lisääntyy vuosittain vain 80 eläimellä. Seuraavaksi saapui oheisessa artikkelissa mainittu pari Pulpetja Pustynia v. 1969. Puolasta on ehdotettu myös visenttien istuttamista Suomen luontoon, mutta riistantutkijamme eivät ole pitäneet mahdollisena niiden sopeuttamista meikäläisiin olosuhteisiin. Puolan luonnonsuojeluliiton merkissä on visentin kuva. . Visentin palauttaminen luonnontilaan on osoittautunut menestykselliseksi, mutta sen jatkaminen laajemmassa mitassa ei näytä mahdolliselta nykyisen metsätalouden puitteissa. Kasvatuskeskukset on hajasijoitettava ja perustettava uusia alueita visentin historiallisille asuma-alueille. Ampuminen ei kelpaa vahinkojen vähentämiskeinoksi. Saksaan niitä on viety neljä, Tanskaan kolme, Kanadaan ja Ruotsiin kumpaankin yksi. Eläimet tarvitsevat talvisin jonkin verran heinää lisäravinnoksi, koska jopa metrinen hanki peittää maan ja koska talvet ovat suhteellisen kylmiä (-30°). VISENTII VAHINGOITTAA METSIÄ Kasvatus vapaudessa takaa tehokkaan lisääntymisen, mutta tästä aiheutuu melkoinen ongelma, koska visentit vahingoittavat puita ja pensaita katkomalla oksia ja latvoja
Nilsiä, Kaaraslahti, hennon kiurunkannuksen kasvupaikka. Tunnettu lintuves ialue, jonka pesivä vesija rantalinnusto on hyvin monipuolinen ja joka on myös muuttolevähdyspaikkana tärkeä. Kirkkonummen kunnanvaltuusto teki kevää llä 19 7 1 periaatepäätöksen, jonka mukaan kunnan omistamat alueet Meikojärven ympärillä rauhoitetaan luonn o nsuojelualueina. Nykyolo issa tulisi rauhoitustoim innassa keskittyä enemmän alueellisten kohteiden kuin yksittäisten puiden, pensa iden, siirto lohkareiden jne. Maanomistaja Porin kaupunki. Pertti Seiskari toimistopäällikkö, ,,aition l1101111011.<11ojelunvalvoja Veikko Marttila Vs. Pernaja, Fonbyvikenin ruovikkoalue. Maanomistaja Luvian seura kunta. Edellä on es itetty lähinnä puiden rauhoittamisessa hu om ioonotettavia näkökohtia , mutta samoja periaatteita tuli si noudattaa myös muiden lu onnonmuodostumien suojelussa. Luvia, Sitlahti, saaristoalue. Kun viime aikoina on luonnonmuistomerkkirauhoitusanomusten joukossa esiin tynyt sellaisia, joita maaja metsätalousministeriön luonnonvara inhoito toim isto ei ole voinut puoltaa, tuodaan seuraavassa esille niitä näkökohtia , jotka rauhoitustoimintaa edistävien viranomaisten , järjestöjen ja henkilöiden on syytä ottaa huomioon. Turun ja Porin lääninh allitus hylkäsi rauhoitushakemuksen 1973 katsoen, ettei rauhoitus edistä huomattavaa yleistä et ua. Ra uh oi tu späätös syntyi 1974. Sen sij aan metsässä sijaitsevaa yks ittäistä puuta koskevaa rauhoitusanomusta tehtäessä on aiheellista harkita , on ko kysym yksessä tieteen kannalta niin huomattava erikoisuus, että sen rauhoittamisella edistetään yleistä etua. Alueet liittyvät Meikojärven kaa kkois kulmassa sijaitsevaan pieneen (3 ha ), mutta historiallisesti merkittävään Meikon luonnonsuoj elualueeseen, joka on Suomen ensimmäinen kunnallinen luonnonsuojelualue: vuonna 1912 kunta lahjoitti alueen Kyrkslätt Hembygdsförening -nimiselle kotiseutuyhdistykselle. Laitila, Leinmäki, kallioja metsäalue. Pinta -ala 68 ha, rantaviivaa 3.8 km. Valtion luonnonsuoje lunva lvoj a ja maanomistaja valittivat päätöksestä KHO: een, joka katsoi päätöksessään, että rauhoitus ed istää huoma ttavaa yleistä etua ja palautti asia n läänin hallitukseen. To isin sanoen ellei maisemallisia näkö kohtia ole oso itettavissa rauhoitusanomuksen tueksi, tulee kohteella olla huomattavasti korkeampi erikoisuusarvo kuin kohteella , joka sijaitsee näkyvällä paikalla. rauhoittamiseen, vaikka viimeksimainitullakin on edellä esitetyin rajoituksin huomattavaa merkitystä monipuolisen luonnonkuvan säilyttämiselle. Yhtenä kriteerinä on pidettävä myös tyypin harvinaisuutta ja tähän tulisikin enenevässä määrin kiinnittää huomiota. Maihinnousukielto 1. Lisäksi o lisi pantava huomattavaa painoa suojeltava n kohteen maisemalliselle merkityksell e siten, että lähinnä teiden varsilla, pihapiirissä tai peltojen reunoi ll a o levia puita tai puuryhmiä pyritään suojelemaan erityisesti. Pinta-ala 1.9 ha. Kaunis ja seudull e tyypi ll inen kalliomaisema, jonka kallioissa poikkeuksell isen selvästi näkyviä diabaasijuonia . Koko suojelualueen maanomistaja on Kirkkonummen kunta. ), jotka eivät uhkaa suojelun tarkoitusperää. Maanomistajat Matti ja Hilkka Ahonen. Mahdollisesti kivikauti sia louhoksia. tarkastay.1 SUOMEN L UONTO 1/75. Satakunnan seutukaavaliiton runkokaavan suojelualue. 7. Rauhoitus sai lainvoiman 19 23. Pinta -ala 6 ha. 5.-15. Pidä kiirettä ja muista mainita olevasi lehden tilaaja! ha sä ilytetään täysin luonnontilassa ja 33 ha rakentamattomana, puistometsänhoidollisin menetelmin hoidettavana maisemansuojelualueena, jolla ulkoilutoimintaa varten on mahdollista rakentaa polkuja ja rakennelmia. Myös halli, horppa ja saukko kuuluvat alueen lajistoon. Suomen Luonnon tilaajana saat sen 23 mk:lla. LUONNONMUISTOMERKEILLE ASETETTAVAT VAATIMUKSET Luonnonsuojelulain 12 § :n mukaan valtion luonno nsu ojelunvalvojan (maa ja metsätalousministeriön ) tulee puoltaa rauhoitusanomusta ja katsoa lu on nonm uistomerkin rauho ittamisen edistävän huomattavaa yleistä etua, ennen kuin lääninhallitus voi rauhoituspäätöksen antaa. Uusia rauhoituksia Maassamme rauhoitetaan joka vuosi joukko arvokkaita luontokohteita. Linnusto llisesti hyvin merkittävä alue, jolla pesivinä mm. Rauhoitusten vireillepanijoin~ ovat kaukonäköiset maanomistajat, usein yhteistyössä paikallisten luonnonsuojelun asiantuntijoiden kanssa. Tämän mukaisesti puiden ja pensaiden eril aiset perintötekijöistä johtuvat tai muuten erikoiset muodot ovat rauhoittamisen arvo isia . Kauniita järvenranta-alueita, luonnontilaista kalliomännikköä, kalliorinteiden alla tammia, palon jälkeisiä taimikkoja, koskematonta aarnikuusikkoa, luonnontilaisia suoja kangasmetsätyyppejä, lehmusta kasvavia kallionaluslehtolaikkuja sekä läh es 2 km rikkomatonta rantaviivaa. Maanomistajat Hilda ja Pertti Lehtola. 8. Siitä 31 50 JOKO SINULLA ON LUONNONKALENTERI. Kirkkonummi, Meikojärven ranta-alueita. Luonnonmuistomerkiksi voidaan rauhoittaa sell ainen yksityinen puu tai puuryhmä taikka muu luonnonmuodostuma, jonka säilyttämisellä on merkitystä tieteen tai erikoisuutensa kannalta. maanomistajat Louis Ehrnrooth ja Mimmi Fischer. Tämän päätöksen mukaisesti on nyt muodostettu uusi suojelualue, jonka kokonaispinta-ala on 64 ha . Maanomistajalle voidaan luonnollisesti sallia pi entenkin luonnonsuojelualueiden kohdalla oikeus lu onnonsuojelulain 10 § :n nojalla sellaisiin toimenpiteisiin (la iduntaminen, rajoitettu ha kkuu tms. Kultaa, j outsjärvi ja Tuurujärvi, kalasääksm pesimäsaaria. On käytännössä huomattavasti helpompi turvata suojeltavien kohteiden säi lyminen a lueiden puitteissa kuin yksittäisinä rauhoituksina. puuryhmä . Yleisenä tavoitteena tulisi kuitenkin pitää pyrkim istä suojelu a lu ee n muodostamiseen si ll o inkin, kun rauhoittamisella pyritään suojelemaa n esim. 4.-15. Rauhoitukset perustuvat lääninhallituksen päätökseen. Maihinnousukielto 1. Porkkalan vuokra-ajan päätyttyä rauhoitus uudistettiin 1965. merihanhi, merikihu, räys kä, lapasotka ja merilokki
Sinivuori 11 . Huosianniemi 12 . Punkaharju 15. ) / I 18.,::, / , (!} -:, . .: 10 . Valtion tuloja menoarviossa on vuodesta I 971 lähti en ollut vuosittain si irtomääräraha maan hankki miseen luonnonsu ojelutarkoituksia varten. 17 . Myös muut vanhimmat lunastuskohteet Punkaharju ja Koti ovat edelleen vailla luonnonsuojelulain suojaa. \ 11, .,... O" · c:_:,1 5. Lunastuksilla on tuettu uusia kansallispuistohankkeita siirtämällä arvokkaita luonnonalueita valtiolle, turvaan tuhoisalta maankäytöltä. nettiin pienemmillä ostoilla PyhäHäkin , Oulangan ja Lemmenjoen kansallispuistoja, ensinmainittua Ympäristösuojelun neuvottelukunnan es ittämän laajennusehdotuksen mukaisesti, jälkimmäisiä hankkimalla puistojen sisään jääneitä niittypalstoja. Valtio osti suojeltavaa maata v. Karkali 18. Ostotoiminnan painopiste on o llut edelleen Saaristomerellä (5 kauppaa , 11 7 ha maata ) ja Kauhanevalla (6 kauppaa, 272 ha), joissa maata hankitaan suunniteltuja kansa llispuistoja varten. {e) 13 . 1971 500 000 mk 1972 490 000 mk 1973 980 000 mk 1974 2 000 000 mk 197 5 4 000 000 mk (budjettiesitys) Vuonna 1974 ostettiin ja liitettiin va lti on maihin 20 vapaaehtoisella kaupalla yhteensä I 251 hehtaaria luonnonsuojelualueiksi tarkoitettua maata. Lunastukset on tehty vapaaehtoisin kaupoin. I I 2 . Kauhanevan kansallispuistoa varten on ostettu yhteensä 13 kaupalla 55 4 ha suon reunaosia. Keli 16. Määrärahan suuruus on kehittynyt seuraavasti: v. PyhäHäkki 6 . Kauhaneva 5 . '-, ;> 1 .... Pelsonlahli 13. Lisäksi ostettiin Jiti stä pieni mutta kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään poikkeuksellisen tärkeä metsäpalsta ja täydenSUOM EN LUONTO 1/75 Maan ostaminen luonnonsuojelu• tarkoituksiin maata ostenu ja lii1euy valtion maihin 1974 _ .. '-. I J f I I J ,, I J Alueet, joilla maata on ostettu luonnonsuojelutarkoituksiin. Ostetut alueet käsittävät 6 yli JO ha saarta, 15 yli 1 ha saarta ja lukuisan joukon pi enempiä luotoja ja kareja . Vehoniemenharju 17. . Oudonrimpi 14. .,., ' ) I ' ' ..... Jo 1800-luvulla ostettu lmatrankoski rakennettiin vuonna 1921, ennen luonnonsuojelulain voimaan tuloa. Hiidensaari 4 . Niillä on voitu lunastaa vain suhteellisen pieniä alueita, sillä arvottomina pidettyjen soidenkin hinta kohoaa nopeasti. Vuodesta I 971 lähtien maata on kaikkiaan ostettu ja liitetty valtion maihin seuraavasti: 1971 4 kaupp aa 197 2 I " 197 3 15 1974 20 40 kauppaa 34 ha 88 ha 395 ha I 251 ha I 768 ha Saaristomeren kansall_ispuistoa varten on tähän mennessa ostettu kaikkiaan 8 kaupalla 20 I ha maata Nauvon Berghamnin ympäristöstä ja Korppoon Brunnskäristä. 197 1 1. Vah tisuo 7. Imatra ..... Yhdessä jo metsähallituksen aarnialueena olevan suon keskiosan kanssa kansallispuistoaiheen pinta-ala on nyt 1976 ha . 1974 Vuodesta 1971 lähtien valtion budjettiin on varattu rahaa luonnonsuojelualueiden lunastamiseen, yhteensä muutamia miljoonia markkoja. \ .~, I \ \ --\ \ I I l \ ' 1 I Maata ostettu ennen vuotta . Saaristossa hinnat määräytyvät usein kesämökkipalstojen mukaan. Muut huomattavim mat ostokohteet vuonna 1974 olivat Pudasjärven Kuusi suo (2 kauppaa , 566 ha), Pyhtään Munasuo ( I 19 ha , aikaisemmin ostettu 68 ha ) ja Sonkajärven Vahtisuo (2 kauppaa, I 3 7 ha ). Kuusisuo 7. _ 1971 1973 ', \ ' ( 1 (, ,, ' \ ) 1 I 1 \. Lemmenjoki 10. 12 . Oulanka 9 . ..... H annu Ormio 51. Saaristomeri 2 Munasuo ~ 3
24 .-29 . Veikko Neuvonen LU O NN O N H ARRASTAJAI N LOMAK URSSI T 197 5 Suo m e n Luon no nsuoj elulii to n j a Ka nsa nva li stusseura n yhd essä järjestä m ä t lu o nn o nharrastajain lo mapä ivä t pid etää n tänä vuo nna La pi ssa j a Kym enl aa ksossa. · O n tärkeää , e ttä ka ikki lii ton j äsenyhd istykset osa ll istuva t tä hä n pro:jektii ri. J aa kko Savo la _ja fil. Peura kir_jan sa iva t Pekka Pelto ni emi , Kalevi Kos kine n , Ma rkku Pul a kka , Marj a Perä lä , T . On pel ättävissä, e ttä nä illä ra kennu shankkeill a hävitetää n Etelä -Su o m en a inutlaatuista saari stoa , va hingo ite ta a n ko ko Itä m e re n eläimi stön elinma hd o lli suuksia ja vaa ra nne taa n Su o m e n kansa n pääosan el inym pä ri stöä sukupo lviksi etee n pä in , to teaa la hj o ittaj a. Lii tto la usuu pa rh a im ma t kii to ksensa kaikill e la hj o ittajille. Täm ä o hj elm a tul ee hu o m a ttavalta osaltaa n peru stumaan ku u ntelij o id en havain to ihin j a siksi o d otamm ekin kiinteää j a tii vistä kirj eenvaih toa ma hd o lli sim man mo nen lu o nno nystävä n j a ha rras taja n kanssa. Kevää n uu sinno ista ka nna tta nee kuunnell a neli osa inen o hjelmasarja Yhd ysva ltoj e n ka nsa lli sp ui sto ista. H aka la. _j a J . Luo nn o nva lo kuvau s elää huimaa no usuka uttaa n , mikä o m alta osaltaan oso ittaa luo nnonharras tuksen vilkas tu m ista m aassa mme. Yh d istykse t ilm o ittava t ka ikki pro_jektiin . Po lkuj en ka rto itus kestää ko ko kesä n . Yhteys he nkil ö o n lii to n j ärj estös ih tee ri Sa uvo H e nt to nen . Lintas Oy o n la hj o itta nut 200 mk ka nsa lli spuisto -o hj elma n to teutta mi sta edistäviin to ime npiteisiin . Sarjan ens immä inen lä hetys on tor sta ina 6. 6. Nä ide n o hj elmasarj ojen li säksi ma htuu lä hetyksiin j o ukko ns. tri Pe kka Su o minen . O NNE LLISIA VOITTAJI A Suo m en Lu o nn o n e nnen vuo denva ih detta til a n neid en kes ke n a rvo ttiin 6 Ma rtt i Ma n tosen Suomen pe urakirjaa _j a 6 Erkki Pulli a isen Suo m e n suurpedo t -kirj aa . Suunni telmi ssam m e on to imi a yhteistyössä j o idenkin luo ntokerhoj en kanssa ja o lemme m yös värvä nneet yhdysmi ehe t J oensuuhun, Turkuun, Vaasaa n j a Oulu un. Yhd essä Suo m e n Latu ry: n ka nssa on a lo ite ttu va lmistelu t va ltakun na lli se n p o lku prn jektin to teu ttami se ksi. 11. o sa lli stu va t he nk ilö t lii ttoon huhtik uu n lopp uu n m e n nessä _jo tta prn jektio pas saa daa n työryhmill e. T unne ttu j a tunnu ste ttu luo nno nkuvaaj a H a nnu Ha uta la to imii seitseno saisen o h_jelmasar jamm e, Luontoa etsimessä, as ia ntuntij a na. Oh j elm ista ko lme o n dos. POLK UPROJ EKTI ALKAA Uusi til a isuu s käytänn ö n luo nno nsuo jelutyö hö n ava utuu ka ikill e Suo 52 m e n lu o nno nsuo jelulii to n _j äsenyh distyks ill e _j a nii ssä to im ivi ll e he nki lö ill e. j a J. Nä issä lä hetyksissä pyrimm e a nta maa n m a hd o llisim ma n m on ipuo li sta ti etoa lu o nn o nvalo ku va uk sesta . Maa li skuun en sim mä ine n viikk o o n ydinvoima n vas ta in e n teemaviikko , _j o ll o in o n tarkoi tus _jä rj estää er ila isia til a isuuk sia ka iki ssa yhd istyksissä . Lönnbergin Kir;apaino o n la hj o itta nut tämä n lehde n keskiaukea m a n vä ri ero ttelun . KUUNT ELE TIETOA LUON N OSTA Rad ion keväto h_jelmi sta käs ittää j ä lleen pa r i j o kaviikkoista luontoo hj elmaa. Sa rj a n yleiso tsikko na o n Kansallispuistot luontoa vai ihmistä varten. Mi rja Airio Nummel as ta o n tuke nut liito n to imintaa 1 000 mk :lla. 7. Pro_jek ti to te u tetaan yhteistyössä Luo nt o -L ii ton , Naturo ch M il_jövård in ja Ympäristö kesku ksen ka nssa . Kesku sj är jestöt va lm istelevat maa lishu h ti kuun aikana p roj e kt iop paan . maa li skuuta kl o 20.40 yle iso hjelmassa j a uu sinta p erjanta iaa muna klo I 1. Uu sinna t rad io idaa n m aa li shu htikuussa sunnunta1sm rinna kkai so hj elmassa a lkaen kl o 20 .30 . 6. Yksityisko hta ise t ti ed o t nä istä lo m a pä ivistä tul evat seuraa SUOM EN L UO NTO 1/7 5. Va lkeala n Opistossa pid e ttävä t päivä t perehdyttävä t viim e aiko ina huo m io n ko hteeksi no usseeseen Valkeala n erämaa -a lu eesee n , j a sa m a lla järvilu o ntomme erä isiin a n to isimpiin nä kymiin . Siinä selvitetään m ene telm ä t, _jo id en avull a _j o ka in en vo i lä h teä karto ittamaa n lu o ntoon tu tustu m isee n so pivia u lkou lureittej ä . Tavo itteena o n vä hintää n 100 000 n im eä (_jo ka ine n lii to n _jä senyhd istysten henkil ö jäse n kerää 10 nim eä !)Adress i luo vutetaan va ltio ne uvos toll e Maa ilman Ympäri stö pä ivänä 5. H ava intoja kevä isestä lu o nnosta ko koava t Veikko Ne uvo ne n _j a Juh a Kurone n. 40 myös yleiso hj elm assa. Oy Tecalemit Ab o n la hjoitta nut to iminna n tukemi seen 200 mk. Sitä va lmi stelevaan työryh mää n kuulu va t to imi n na nj o h taj a Es ko J o u tsa m o , yd in fysiikan p ro fessori Ma n s Ro os , lää k.li s. Ki r jat on posti tettu vo itta jille. Peto ki r jo_j e n o mi staj a t ova t Ma tti Virtane n, Ka ri Rida npää , Tuul a Kos kivirta , J o uko H o ffren, Ma rtti Ma rkkul a ja H eikki Bjö rk. La hj o ittaja o n erittä in huol es tunut niistä suunnitelmi sta , j o tka tähtäävä t ydinvo im ala itosten sij o itta mi seen Suo m e nl a hd en j o liikateo llistuneille ra nn o ille. Ydinvo im as ta kert o va tiedo tu svihko ne n valmi stu u liitto ko ko uksee n menn essä. Maa li sku u n a lkuun m en nessä pa inate taa n vastustu sad ress in nimienkeruu li sta t. Faunalehti o n tuke nut Su o m en Luo n toa 2 000 mk :n arvo isell a leviki n li sääm impe raa ti o ll a. Talvikaudella pyörineen Mitä nyt lu o nnossa -ohjelman a iherungon perii j o ka viikko ine n lä hetys Katsele, kuuntele kevättä. 19 75. Ma tti H elmi sen j a yksi o hj elma päällikkö Ma uri So ikkasen ko koami a. Pa ika lli ste n lu o nn o nsuo_j elu yhdi stys ten vo im in suu n nitell aan po lkuj a m o ni p uo li sill e lu onno na lueill e _j a lue tte lo id aa n ne. Uutisia LAHJOITU KSIA Liito n m o ni vuotinen tuki_ja Oy Insinööritoimisto K. O do ttelem me sii s h a va intoj a kevä isestä luo n nos ta linnui sta j a kasveista he ti m aaliskuun alu sta luki en. Heldt o n jällee n lahj o itta nut 2 500 mk käytettävä ksi lä hinnä suurte n petoel ä inten _j a -lin tuj e n suo jelun tehos ta mi seen . pi steo hj elmi a. Kl em o la sekä A. Tä nä vu o nna o lemme pyrkineet e ntistä e nemmä n aktivoiviin , lu o nno nta rkastelua j a tuntemusta edi stäviin lähe tyksiin. o n Yli to rni o n kri stilli se ltä kansa no pi sto lta käs in til a isuu s tutustu a To rni o nj o kilaa kso n lu o ntoo n , j a asumi skulttuu r iin _ja el inkeinoi hin j a 6. Syksyll ä pa ne udutaa n re itt ien kä ytä nnö n to teuttami see n . YDI NVOIM AA VASTAAN Li iton to ise n kevätpro_jektin aih eena on vd invo ima n li säämisen vastustam ine n . Ohj elman esityspä ivä ksi o lemm e kaava ill eet kes ki viik ko a , mutta varmi stuksen tä hä n saat tut kim a ll a m aa li sku u n ens im mä isen viiko n rad io-o hj el mistoa . Nim et kerä tää n huh ti-to ukokuun a ika na . Parha im mi sta mu odostetaa n kiinteitä luo nto po lku_ja , jotka m e1·kit ään m aastoo n _j a _j o ista laad itaan o pasvihkos et kesku sliittoj e n jo hd o ll a
Vielä äske ttäin norppaa sa i, kute n su ttakin , hävittää va p aas ti . 300 nu orta keniala ista puhdist i rannat viime to ukokuu ssa ( O ryx. Alue si_ja itsee kosteid en itä isten m ets ien , kui va n lo una isa lueen , trooppisen suora nniko n ja kes ki se n preerian va ih e ttumi svyö hykkeessä . Le hden toimittajana on o llut Markku Rämö. Suk elt aja e tsii runsaat a pajat _ja asettaa rä_jähd ysp a nokse n. Vi im eisten kahdenkymm enen vuoden aikana kanta o n su pistunut ko lm asosaan ja nykyine n määrä o n va in 4 000 . 905225 17 . 53. Ka ksitoi stasivuinen, A-3-kokoinen sa no male hti on ensimmäisessä numerossaan keskittynyt selostamaa n atomivo imalo id en ympäristövaikutuksia, to imintavarmuutta , käyttö häiriö itä, tuo ttavuutta ja propagandaa. Ti eteelli steknisen ne uvosto n mukaa n norpan li sä ksi suojelua tarvitsee 64 nisäkäsja 4 7 lintulaji a ( Neu vosloKa,Jala J. Nak u run o hitusti e siirtyy nyt puol e n to ista kil o m etrin päähän p ui ston rajasta sen sij aa n, e ttä se kulki si rantaa pitkin . uut1s1a ENGLANN IN a in oa ma ako tkapari o nnistui v. 10 x 10 km ), tall etetut/ nä hdyt yksil ö t, päivämäärät, myöhemmät vuode t, jolloin paikall a on käyty, sekä tie tenkin vas taajan nimi , mutta m yös mahdolliset b iotooppi tai to ukkahavainnot , sekä vastaajan o ma käsitys lajin häviä mi se n syistä (kerä ily. Puiston laa je nnus o n poista nut mvö s muita järveä uh anne ita vaaroja , j otka o li sivat vo ineet tappaa suo la_jä rve n _ja sen eläm istön. Tuhoja voidaan löytää jo j o kai sen Malai_jan rannikon saaren edu stalta. Eräs tutkimuksen tarko ituk sia o nkin apo ll on hä viä mishi sto riaan noja utu en selvittää , o nko sen rauh o ittaminen tarpeelli sta. Le hd en vo i ostaa H elsingi ssä mm. Puisto o n Ke nian suosi tuin.: siell ä as ustaa to ista miljoonaa 0am ingoa , yli 400 muuta lintul aj ia ja sei tsemisenkymmentä nisäkäslajia. Epä il emättä seuraukset tuleva t va ikuttamaa n va kavasti m yös ka lastaji en toimeentuloon. Eläi mistöön kuuluu mm. OLETKO NÄ H YT APOLLO . vassa Suomen Luonnossa . 1975). Tiedemi ehe t eivät löytäneet ilmi ö ll e selitys tä, mutta rautatieinsinöörit huomasivat , e ttä pöllöt kuo levat sä hköiskuun , kun ne asettuvat kaapelien pääll e, levittävä t siipensä ja kos ketta va t ympäristön metalliosia. Tark o itukse na on suoj ella j a sä ilyttää kasvija eläinmaa ilmansa takia a inutlaatuin e n Bi g Thicketin a lue. 6, No 1, J an. ). 197 5 ). Sitä vo i til ata os. . Ilmoi ttau tumine n tapahtuu jäll een Kansa nvali stusseuraan , Museo katu 18, 00100 H elsinki 10, puh . On m a hd o lli sta , että piakko in p es ii to in en tai useampia pareja muuall a Engla nni ssa . . Englann in _järv ia lu eell a o n vuo desta 1970 lähti e n pes in yt ko tkapa ri ilm eises ti e nsimmä istä kertaa kahteen sataan vuoteen. Se ta ppaa r iu tan kaik enla_ji set, ka ikenikä iset j a -koko iset eli ö t. YHDYSVALTAIN Ka nsa ll isp ui stohallinto on perusta nut uud en suo jelu a lu ee n Teksas iin. Sirkka Liisa H äkkinen, LuK SUOMEN LUONTO 1/75 Ulkomaan . Englannin peto lintuj en uhkana ova t mm . Nordmanin aikanaan keräämän apolloaineiston j o uduttu a hukkaan o n päätetty ryhtyä uudell een se lvittämää n apollon häviäm istä laajo il ta alueilta sekä sa malla kartoittamaa n sen nykylevin neisyyttä. SÄHKÖRATA ON PÖLLÖANSA J yrsij ä t ovat li sääntynee t Lon toon Glasgowin radan varrella rada n sähkö istä misestä lä hti en. ves ianti looppe ja, impa lo ita, th omso ningasell e ja , leopardeja, sarviku o no ja, guaretsoja ja ka lli o tam aane ja . 1094 ) . munien kerä ilij ä t ja po ikas te n o ttamine n metsä tysapu la isi ksi. Lä nsi-Saksa n ha lli tuk sen avus tuk sell a vo idaan Na kurun kaup un gin _jä tevede t puhdistaa j a ka upungin kaatopa ikka siirre tään rannan lähelt ä kau emmaksi. Fil.maist. Räjäyttä mäll ä tapetut kal at vo idaan myöhemm in tunnistaa. Me netelmä a ih e uttaa suurta tuhoa sekä riu to ill e että kal o ill e . 1975 ) . H a nnes Alfven , Björn Gillbe rg, Ma tts Roos ja Bruno Bärs. Koska ei o le pö llöj ä, rotat, m yyrät ja muut pikkunisäkkäät vo ivat nyt elää kisko_je n lä hell ä paremmassa turvassa ( Wildlife , J an. Aineisto arkistoidaa n m yö hemmin museoon. 1. Yhdysvaltain hallitukse n päätö kse n mukaan seura avien kuude n vuod en a ikana ltä-Teksasissa rauh o ite taan 12 a lu ett a, yh tee nsä 342 18 ha ( I UCN Bullelin , Voi. No v . UUS I YMPÄRISTÖLEHTI " Ympäri stö mm e :ja tul evaisuu s" -le hd e n koe num ero ilmes tyi viim e marraskuussa Milj öcentrum (Ympäristö keskus ) -säätiön ku stantamana. On ha lvempaa han kki a su kellu sva ru stus kuin iso trooliverkko. MALAIJAN kalastaja t käyttävät uutta tuho isaa m ene telm ää pyytäessää n ko ralliriuto ill a. T o ivon, e ttä kaikki ne, joilla on apolLosla omia havaintoja tai jotka tietävät siitä julka isemattom ia varmoja hava intoja, vasta isivat kyselyyn . Rautatiekatu 13, 00100 Helsinki 10, maksutta m erkitsemällä kuo ren vasempaan ylänurkkaan "Tie teelli stä aineistoa apollokyse ly". Tutkijat kiirehtivä t niide n ka upittelun es tävää lainsäädäntöä ( Oryx, Nov. KEN IA N Nakuru-_järven kansalli spuiston pinta -a la o n ko lminke rtai ste ttu laajen tama ll a a lu e 6 000 ha :sta yli 20 000 ha :iin . Markku Rämö, h in deroos in talo, 126 10 Kilo , puh. Maa ilma n Luonn o n Säätiön yli 290 000 mk :n avustuksen turvin Ke ni a n viranomaiset ovat voineet ostaa laajoja a lu eita puiston ympäristöstä, mikä ko ituu eri tyisesti nisäkkä id en hyvä ksi. Ki rjoittajina o n sekä suomalaisia että ruotsa la isia ydinvoiman vastustajia , mm. Fr. Vastaukset po stitetaan oso itteella Yliopiston eläinmuseo-hyönteiso sasto, P. Myöhemmin hä n pa laa keräämään kuoll eet ka lat. 1974). 197 4 ka sva ttam aa n le ntokykyisen poikasen; viim evuotinen poi kanen kuo li . ( Wildlife, October 1974 ) NEUV OSTOLIITON uhana la ist en eläinte n j a kasvien Puna iseen Ki r jaan m erkitään Laatoka n no rppa. Ti edo t laj in tämänhetkisistä ol inpaiko ista tullaan käsittelemaan luottam ukselli sesti ja julkaisemaan siten, e ttä paljastumise n vaara on mahdo lli simma n vähäinen. Si ell ä on useita kasvija elä inlaj ej a, _jo ita ei tavata missään muualla. Havainno issa ilmoitetaan ainakin pitäjä sekä harkinnan mukaan kylä/seutu tai yhte nä iskoordinaatiston ruutu (esim. A. J o issak in tapauksissa riutat ova t täysin tuhoutunee t, eräät korallil ajit o vat vä he ntyneet, levä peittää ku o ll ee t kora llit, j a va in vähän ka laa on _jä lj ellä . Se on on ni stunut tähän ast i kasvattamaan neljä poikasta . 441 925. Säätiö julkaisee Ru o tsissa vastaavaa lehteä Miljö och Framtid . Kuninkaa llin en lintuj ensuo_jeluvhdistys (Ro ya l Socie ty for Pro tec ti o n o( Birds ) o n ryhtynyt vartio intiin uhanalaisimmill a alueilla . Punavuore nkatu 4 :n m yymälästä
" Vaikka Sauvy käsitteleekin ansiokkaasti monien luonnonvarojen rajallisuutta, hän on itse unohtanut kaksi tärkeää tekijää. Ranslianliielisestä alliuteolisesta (19 7 J ) momentanut Antti Nuuttila ( WSOY 1974), 282 s. Energian keskeistä 54 roolia hän ei näytä käsittävän lainkaan . luonnonkuvaajien käsialaa eivätkä useinkaan liity viereisen sivun tekstiin lainkaan. Hän ei suinkaan ole ensikertalainen kynänvarressa, mutta Kuikkalatinki on hänen ensimmäinen tyystin ikiomansa, ja sen luettuaan on valm is varauksetta toivomaan miehelle yhtä somia latuja edelleen. Otava 19 74, J 99 s. Ehdottomasti parhaat otokset ovat ns. Näyttää siltä , että kynän ja kamerantaitajat astelevat liian erilaisia polkuja, mitä varmaan myös Eränkävijän toimituskunta toisinaan sadattelee. Ympäristökeskustelua Sauvy rikastuttaa tuomalla mukaan sen "inhimillisen tekijän", jota Rooman Klubin tietokoneet eivät noteeranneet. Ja hyvä kun kirjoittaa, hänen seurassaan viihtyy. Ja SU OM EN LU O TO 1/75. Ja mikä parasta , hän osaa tempilla parahultaisesti siitä oikeimmasta narusta, huumorin kultaisesta säikeestä. Eränliävi_Jä. Kuvituksen kukkaset rajoittuvat värikkään tunnelmalliseen kanteen. Herriot on. Kirjallisuutta ROOMAN KL UBIN ARVOSTELIJA Alfred Sauvy: Nollaliruvu. Termillään hän tarkoittaa kemiallista myrkyttymistä ja esteettisiä vaurioita, mutta ei lainkaan tuo ttavan maan tuhoutumista, joka sentään on maapallon ravintotaloudessa verrattomasti tärkeämpi tekijä . Näiden rakentajina kohtaavat kirjassa toisensa mm. Kuikkalatinki on kokoelma eräja kalastusaiheisia novelleja, joissa liikutaan vuoroin Itä-Karjalan erämaissa ja Kainuun selkosissa, milloin taas Lapissa Ruijan rantoja myöten. Platon, Aristoteles, Rousseau , Stuart Mill, Marx ja Lenin, vähäisin yksilöllisin vivahtein. Suomentanut Heidi järvenpää. Sauvy otaksui, että ankaran nälänhädän koetellessa ihmiskunnan yhteisvastuuntunto vihdoin kin herää. Pääasia, että hän ylimalkaan kirjoittaa omasta alastaan. Erityisen mielenkiintoisia ovat kuvaukset suurten ajattelijoiden utopioista, kunkin aikakauden "maailmanmalleista". Hän puhuu kyllä heikkojen malmien hyväksikäytöstä, lannoitteista ja meriveden suolanpoistosta, mutta ei oivalla, että tähän juuri tarvitaan suunnattomasti energiaa, josta jo nyt on pulaa. Muiden höyrypäisten harrastajien tavoin allekirjoittanut on viime vuosina lehteillyt melkoisen keon eräaiheista kirjall isuutta ja voihkinut ääneen , kun kukaan kotimaan kynäniekka ei ole saanut uutta ai kaiseksi. Kirjan lukeminen saa lukijan kummastelemaan samaa kuin Jacques Monodin "Sattuma ja välttämättömyys" (WSOY 1973). Viime aikoina se on selvästi uudistunut ja muuttunut pirteämmäksi. Otava 1974. Massiivisen avustuksen asemesta maailma käänsikin nälkäalu eille selkänsä. Otava 1974. Linja näyttää jatkuvan. Sauvy on väestötieteilijä, joka on kimpaantunut Rooman Klubin yksioikoisista vaatimuksista pysäyttää väestönkasvu. Ja edelleen : miksi nämä kirjat synnyttävät KeskiEuroopan vanhoissa sivistysvaltioissa vilkkaan keskustelun . Ekologian laeista hän ei myöskään tiedä mitään, vaan on valmis nostamaan maatal.oustuottoa lähes rajattomasti. Aslio Kailiusalo ELÄINLÄÄKÄRIN YSTÄVÄT James Herriot: Kailienliarvaiset ystäväni. Tänään ei tarvitse voihkia , Erkki Vanninen irroittautuu iloisesti klassisten eräkertomusten ikeestä ja suoltaa nykytyylin tarinaa kynä savuten . Ja hyvin Eränkävijä paikkaansa puolustaa. Koska kunnon herra Herriot sattuu olemaan eläinlääkäri jossakin Yorkshiressa, hän tietysti taritsee elämyksistään kaikenkarvaisten ja vähän karvattomienkin, niin sarvikuin nutipäistenkin suojattiensa parissa. Toisaalta monet artikkelit jäävät melko mitäänsanomattomien kuvien tai piirrosten armoille ja menettävät paljon tehostaan. 182 s. Hänen esittämistään vaihtoehdoista toteutui pessim1st1sm, kun Aasiaa ja Afrikkaa koetteli kuivuus. Miksi ranskalainen kulttuuri synnyttää huipputason tiedemiehiä, jotka eivät jää suppean erikoisalan näkymättömiksi uurastajiksi , vaan pohtivat samalla suuria kokonaisuuksia. rusakon biologiasta, teerien ruokinnasta, lintujen keskinäisestä tunnistamisesta, monnin historiasta maassamme ym . Hän ei kiistä väestön ja ravinnon välistä epäsuhdetta Georg Borgströminkin (Otava 1973) mainitsemilla "polttopistealueilla", mutta hän osoittaa samalla, että liian nopeat toimenpiteet johtaisivat sietämättömiin heilahteluihin kunkin yhteiskunnan sisällä, koska ikäryhmien suhteet järkkyisivät. Miksi ne meill ä vai etaan unoh.duksiin . Tuttuun tapaansa Eränkävijä ilmestyi hyvissä ajoin syksyllä ja lienee tähän mennessä löytänyt tiensä jo useimpien asianharrastajien hyllyyn pitkän rivin jatkoksi. Jakamisen into on niin suuri, ettei ajatella jaettavan määrää ... Eroosiota hän tuskin mainitsee, vaikka puhuu kymmenin sivuin luonnon "raiskautumisesta". Obligatorisena ulkomaan juttuna on kuvaus urheilukalastuksesta Sardinian rantamilla. Alun historiallinen katsaus kertoo, että kasvun ongelmista ei nyt puhuta ensimmäistä kertaa, vaikka tiedot luonnonvarojen rajallisuudesta eivät olekaan ennen olleet yhtä konkreettiset kuin nyt. Sivun 134 teoreettiseksi tarkoitettu es im erkki laaja-alaisesta nälänhädästä muuttui todellisuudeksi jo vuonna 1974. Tavallaan tapahtumat ja aiheet noudattelevat hyvin tavanomaista eräkerrontaa, mutta nimenomaan Vannisen tyyli nostaa teoksen edeltäjiään ylemmäs. Enimmältään se tieten kin mutkistaa ongelmia entisestäänkin, mutta sen poisjättäminen taas johtaisi täyteen umpikujaan. Eränkävijä pyrkii parhaansa mukaan olemaan monipuolinen . Sisäsivuja on elähytetty ilahduttavan lukuisilla mustavalko-otoksilla, ja kuvissa on ajatusta, mutta useimmiten se ajatus himmenee surullisen sameaan painojälkeen. Lukijan kannalta lie herttaisen yhdentekevää minkä alan ammattimies J . Tunnelmoivien novellien lomassa on asia-artikkeleita mm . Siinäpä tärvääntyy muutama todella onnistunutkin laukaus. Sauvy : "Koskaan ei mainita mitään maapallon apulähteiden rajall isuudesta . Toteutuivat Edgar Snow' n sanat: "Näemme televisiossa heidän kuolevan." Teuvo Suominen ERÄILYN YSTÄVILLE Erlilii Vanninen: Kuililialatinlii. Onhan vain matkittu hampaat irvessä takavuosien taitajia, jollo in jälkikin on useimmiten yhtä vä kinäistä. Kuvituksessa pyrkimys monipuolisuuteen näkyy kummallisen kaksitahoisena. Muutenkaan hän ei usko mihinkään yksinkertaiseen syysuhteeseen väkiluvun ja elintason välillä
N a a I i. Vanhat leh ti leikkeet oso ittavat, että seudun väestön käsityksen mukaan kysymyksessä o li yksi, poikkeukselli sest i käyttäytyvä susi, ehkä vanha ja hei kko kuntoi nen. Perimmäisissä kysymyksissä tiede _ja taide kohtaavat usein toisensa. Teuvo Suominen ETSINTÄKUULUTUS Kenellä on Finlands Natur vuosikirjat v. Erkki Pulliaisen "Suomen suurpetojen" myyntiluvut puhuvat puolestaan. Missään nimessä " Kaikenkarvaiset ystäväni" ei o le eläinkirja sen tavanomaisessa merkityksessä. Reino Rinteen ko hdalla nimi takaa laadun . Teuvo Suominen ETSINTÄKUULUTUS Kuka tietää, missä ovat seuraavat filmikopiot: 1. Lapin Kansan toimittajana hän o n itse voinut vaikuttaa omaan "tutkimus " kohteeseensa. tarjoukset liittoon kirjeellisesti tai puh. (Huom! Kysymys ei ole samanaiheisesta lastenelokuvasta "Kotkan pesäpuu"!) Molempia filmejä olen lainaillut kouluille, kerhoille jne. Kirjassa , sen mainonnassa ja arvostelui ssa tois tuu yhtenään ajatus, että kysymyksessä ol isi susi tutkimus. 1973 : "M ielen i tekee sanoa, että on myöhäistä; saattaa aivan hyvin o lla lii an myöhäistä, ja aivan lähituleva isuudessa meillä ei enää o le lainkaan aikaa . Kustantajakin väittää takakannessa, että tekijä on " kerännyt vuosikausia aineistoa suurpedoistamme ja tutkinut niiden elintapoja". Sauvo Henttonen KUUSAMOSTA Reino Rinne: Kaukopuheluja, uusia uforismejä (Pohjoinen 1974) 85 s. Mutta se ei o le masentunuttaja ali stunutta, vaan hyvin ryhd ikästä . Minä epäi len, että se kuva ei o le kovin kaunis ja siihen on susi itse syypää" (s. Suomen luonnonsuojeluliiton arkisto kaipaa näiltä osin täydennystä. Hyväntuulisuutta tämä maailma todel la tarvitsee, ja pienen ti lkkasen tarjoaa "Kaiken karva iset ystäväni " . Maailmaa ei tuhota sodassa vaan rauhassa. 2. Yst. Menneitten vuosikymmeni en susiuutisten leikekokoelmana kirjalla on kiistämätön arvo. Tai ehkä sentään James Herriotin. j ossakin vaiheessa siitä tulee ihmisen kuolinympäristö. "Ihmisen elinympäristö" miksi vain siitä huolehditaan, miksi ei koko ekosy.1teemistä, elämänkentästä., "Ihmisen elinympäristö ", jossa luonnon tasapainolla ei muutoin väliä, jossa muut eliöyhteisöt saavat tuhoutua miten tahansa, ei kestä. Kirjasta ei selviä, onko tämä "kirja lli suustutkimus" tehty puolueettomasti. Sodat Maa sentään kestää ;a niistä aina jotenkin selviytyy, mutla ihmisen rauhantoimista se ei selviä. Syy riittävien selv itysten puutteeseen on ti etenkin sekä tutkijavoimissa että muissa res ursseissa, mutta osa vas tuusta kuuluu Mäensyrjän kaltaisill e petovihan kritiikittömille lietsoj ill e. vastaukset liiton toimistoon tai puh. .. Onneksi lukeva yleisö on o ivaltanut, mikä on tietoa ja mikä luul oa. Kahdenkymmenenviiden minuutin mittainen värillinen 16 mm filmi kotkien elämästä, niiden hävittämisestä ja suojelusta, magneettillänityksin. Ne puo lestaan muokkaavat lukevan yleisön asenteita ja siten li etsovat susivi haa. Joka tapauksessa suos ittelen kirj aa jokaiselle lämminhenkiselle viihdyttävää lukuhetkeä kaipaavall e, ja mikseipä muillekin. 7). Kun p uhu taan suden mahdo ll isuuksista Suomessa, on tietenkin selvitettävä nykyiset olosuhteet eikä vanhoja ennakkolu ul oja . " . tarkoitu ksen i on luoda tässä teo ksessa mahdo lli simman tosipohjainen kuva. Tämän oso ittavat mm. Kun Mäensyrjä nyt on koonnut vanhat lehtileikkeet ja lisä nnyt keito kseen omat ennakkoluulonsa, on su lj ettu noidankehä va lmi s. Onneksi ko ko susialueella Euroopan li säks i myös Aasiassa ja etenkin Pohjois-Amerikassa on virin nyt perusteellinen susi tutkimus, jo nka perusteella näyttää jo nyt selvältä, että ikivanhat ennakkoluulo t on hylättävä (nä istä tutkimuksista muuten Mäensyrjän kirja ei tiedä yhtään mitään ). Suhtautumi nen suteen tiedetään SU OME N L U ONTO 1/7 .5 aanmma1sen tunnepohjaiseksi. viime vuosisadan Turunseudun suru lli senkuului san lapsensyöjäsuden käsittely. Tuoreemman aineiston arvoa vähentää tekijän ammatt i. Tutkim uksen kohteena ei ole susi vaan suomalainen lehdistö . Rinne tuo mieleen sve itsiläisen merentutki_jan , Jacques Piccard in sanat v. Oikeata susitietoa saa vain sus ia tutkima lla. Asko Kaikusalo SUDENVIHAAJAN LEIKEKIRJA Penlli Mäensyrjä: Hukka huutaa (Karisto 19 74) 31 6 5 . Uusi tieto ei sellaiseen vo i päästä eikä o le päässytkään. j oskus ihmettelen, pitäisikö meidän puhumisen asemesta ruveta lau lamaan kuten 'Titani cin ' ihmiset nähdessään a luksensa ka toavan ainiaaksi." Rinne on alo ittanut laulamisen. mahtuupa joukkoon joku kaljupäähkin, sillä yhtä lämpimästi kuin ummetuksesta kärsivää ammua hän käsittelee myös eläimen isäntää, Euroopan ennakkoluu loisinta. enkä muista, ketkä olivat viimeiset lainaajat. Tekijän ennakkoluuloja kuvastaa mm. Tämä on valitettava väärin käs itys. Teuvo Suominen SS. Yst. Mäensyrjä toteaa ensin, aivan oikein , että seudulla asui useita sus ia, joista monet varmaan o liva t vanhoja, mutta tästä hän päättelee, että myös lapsensyöjäsusia o li useita! Tutkittaessa suden paikkaa suomalaisessa luonnossa ei auta menneitten päivittely. James Herriot yhdistää teoksessaan eläinsuojelun , lääkäriromantii kan , maa laismaiseman ja kansankuvauksen herttaiseksi kokonaisuudeksi , jonka hä n vielä värittää valloittavalla huumorilla. Lainausten sävy ja tekijän verenhimoiset li sä ilyt panevat epäi lemään, että kuvaa on muutettu valinna ll a tekijän ennakkoasenteiden mukaa n. Kotka. Noin kymmenen minuutin mittainen mustavalkoinen 16 mm filmi Käsivarren naalinpesältä, magneettiäänityksin. Eestin, Neuvosto Karjalan, ja Kanadan kokemukset. Uusimmassa on epäto ivo valla lla. Viinistä kin san otaan, että se paranee vanhetessaan. Tämä näkyy tietenkin myös lehd istön susiuutisissa. Mäen syrjä on kerännyt kunnioitettavan uutterasti Suomen lehd istöstä sadan vuoden aja lta susiaiheisen lei kekirjan. Tekijän a in oa oma sus itieto li enee ensimmä isen sivun main inta, että "suden hurjan haikea u lvonta leikkas i kuutamoista pak kasi lmaa" joskus I 950luvulla Kuusamossa . 1961 ja 1966. Takakannessa kustantaja tarjoilee muistelmateostitteliä, mutta tuskinpa kenenkään elämä voi o lla niin positiivisen värikäs. 90-448 439. Eikä se o li mikään kartanoromaani, vaikka ainekset siihenkin riittäisivät. Kummankin kopion palautuksesta palkkioksi Luonnonkalenteri. 90448 439. .. Susi on om ien elintapojensa mukaan elävä, ympäristöönsä perusteelli sesti sopeutunut ja yh teisöelämältään erittäin pitkä lle kehittynyt peto, joka tietyin edellytyksin vo i elää myös ihmisen naapurina. Rinteen a ikaisemmissa kirjoi ssa va llitsee to ivo n j a epäto ivon tasapaino
Selvien rajoitusten puutteessa maassamme siis syödään jatkuvasti metyyli elohop ea n saastuttamaa ravintoa. Tämä tieto oso itti , ettei venälä inen tonnikala ollut Suomen markkinoilla nauttinut sen kummempia etuo ikeu ksi a kuin muidenkaan maiden to nnikalat. Näin siitä yks inkerta isesta syystä, ettei haluttu kansainvälisellä foorumilla paljastaa elin tarvikehygieniamme alenn~~tilaa .. Vasta sillo in viranomaiset äityivät ilmoittamaan, että he olivat toki havainneet normit ylittäviä metyylielohopeapitoisuuksia myös Abban tonnikalasäilykkeissä. Uutisen mukaan kun näytti siltä, että tämä suurvalta käytti suomettunutta naapuriaan saastuneiden elintarvikkeiden markkinointialueena . Lääkintäviranomaisten olisi sy_ytä huolehtia si itä, ettei meidän tarvitse häpe ill en peitellä metyyli elohopeavaarojen torj unnan heikkoutta siten, että sivulliset luul evat meidä~ pot~van suomettune1suutta Ja melevan myrkkyjä ulkovaltojen painostuksesta. Tilanne lähti purkautumaan vasta, kun ruotsalaisen Abban kalasäilyke56 tehdas yltyi mainostamaan omia tonnikalasäil ykkei tään myrkyttömänä vaihtoehtona venä läisten tuotteille. Puunjalostusteollisuuden lopetettua vuonna 196 7 elohopean vesiinpäästön, on myrkyttymisvaara tosiaan väistynyt niin pieneksi, että vain pahimmin saastuneiden alueiden kalan suursyöjillä on enää teoreettinen mahdollisuus saada Minamata-sairaud en (kroonisen metyylielohopeamyrkytyksen ) oireet puhkeamaan itsessään. Ja niin ulkomailla voitiin naureskella suomalaisille, jotka nielevät mieluummin kohteliaasti vaieten myrkyn saastuttamaa ravintoa, kun loukkaavat huomautuksillaan naisen naapurinsa tunteita. Kirjeenvaihtaja ei puolestaan sala illu t havaintojaan. Mik si sitten viranomaiset eivät olleet heti torjuneet kiusallisia suomettumisväitteitä yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla: Kertomalla venäläisen tonnika lan olevan markkinoill a täysin samassa asemassa kuin ruotsala isen . Metyy lielohopea on siis nykyisissä pito isuuksissaan haitallista hieman samaan tapaan kuin tupakka. Markkinoilla saattaa siten o ll a kotimaisilta saastealuei lta pyydystettyä kalaa , jonka metyylielohopeaisuus on reilusti korkeampi kuin tonnikaloissa nyt havaitut pitoisuudet. Eihän sekään juuri aiheuta äkillisiä nikotiinitai häkämyrkytyksiä, mutta jäytää pahasti terveyden perusteita ja rumentaa kansanterveystilastoja. Sellaisesta touhusta saisi helposti jesui itan maineen. Tämä on havaittu Hämeenkyrössä. Ja tuota syöntiä säestävät lääkintöviranomaisten vakuutukset, ettei myrkyttymisvaaraa ole. On vain Potemkinin kulissit peittämässä tositoimien puutetta. Vaan saastunei lta a lueilta pyydystetyn kalan toimittamista myyntiin ei ole millään tavoin rajo itettu. Itäistä, läntistä • Ja omaa metyylielohopeaa Joitakin viikkoja sitten herätti kiusallista kansainvälistäkin huomiota tieto, että neuvostoliitosta tuotu tonnikalasäilyke sisälsi lu vattoman paljon metyylielohopeaa. Si_tä, _että metyy_lielohopean es11ntym1sta e1 suomala isten ravmnossa o le rajoitettu millään sitovalla kiellolla. Eikä kirjeenvaihtaja voinut kuvitella kyseessä olevan minkään muun kuin suomettumisen, kun hän havaitsi viranomaisten salailevan analyysituloksiaan ja päätöksiään. Jatkoselvittelyissä jäi perin vähälle huomiolle se, että myös ruotsalaisessa tonnikalassa oli liikaa metyylielohopeaa. Miksi analyysi tulo ksia j a tehtyjä ratkaisuja pyritti in sa la il emaan ja ruokittiin siten suom ettumiskäsityksen syntyä. Sitäpaitsi ravinnon myrkyttömyydes tä huolehtiminen on omiaan koh entamaan kansanterveyttä. Vaan asia ei o le aivan niin yksiselitteinen kuin päällisin puolin katsoen näyttää. Suomettumiskäsitys ei suinkaan hälvennyt viranomaisten yrittäessä selittää, ettei tonnikala oikeastaan ollut lainkaan vaarallista, vaikka siinä sattuikin olemaan enimma1spitoisuuden ylittäviä metyylielohopeamääriä. Ravinnossa vähäis inäkin määrinä es iintyvä metyyli elohopea on nimittäin kiistatta epäterveellistä se ki~hd yttä ä nimittäin a ivosolureservien tuhoutumista ja aiheuttaa siten eräiden vanhenemisoireiden normaalia varhaisempaa ilmenemistä. Puh ee t elo hop easuomettumisesta olivat siis perää vailla. Metyylielohopean saastuttamilta vesiltä nostettua kalaa voidaan myös vapaasti antaa kanoille, jolloin niiden munien metyylielohopeapitoisuus saattaa nousta korkeammaksi kuin to nnikalasäilykkeissä. Ja siinähän on tosiaan ko hentamisen tarvetta, kun meitä p yritään nimittelemään Euroopan sairaimmaksi kansa ksi. Olivat havainneet, vaan eivät o ll eet kieltäneet niidenkää n myymi stä suomalaisten ravinnoksi . Säännösten ja käytännön välisen ristiriitaisuuden toteaminen julkisuudessa oli oikeastaan omiaan vain vahvistamaan suomettumiskäsitystä. Mikäpä siis on syödessä, arvelee moni . Näin pahasti horjuvien kulissien takaa ei o ikei n auta lähteä palauttelemaan tonnika lasäi lykkeitä valmi stajamaihin. Pekka Nuorleva SUOMEN LUONTO 1/75. Samalla herätettiin tietenkin maailmalla karsaita ajatuksia Neuvostoliittoa vastaan. Nimittäin Lääkintöhallituksen aikanaan antama suositus (kirjelmä DNo 7656/563/ 71 ), jossa väestöä varoitetaan syömästä useammin kuin kerran vi ikossa sellaista kalaa, jonka metyylielohopeapitoisuus on 0.51.0 ppm ja kehotetaan kokonaan pidättäytymään sellaisen kalan syönni stä, jossa metyylielohopeaa on yli 1 ppm. Vaikka siis suoranaisia myrkyttymistapauksi a ei juuri voikaan kehittyä , ei metyyli elohopeaan ole suinkaan syytä suh tautua väheksyen. Helsingissä toimiva englantilainen kirjeenvaihtaja luuli löytäneensä uuden suomettumisen muodon, kun hän havaitsi maassamme myytävän venäläistä tonnikalaa, vaikka viranomaiset tiesivätkin sen sisältävän enemmän metyylielohopeaa kuin Lääkintöhallituksen ja WHO :n normit sallisivat. Vanhuuteen liittyvää vapinaa, kömpelyyttä, huonokuuloisuutta , näön heikkenemistä ja sairastumisalttiuden kasvua vo id aan lykätä hieman tuonnemmaksi vä lttämällä elohopeasaasteisuutta ravinnossa
Lahden kirjapaino ja sanomalehti Oy, Rautatienkatu 3, 151 00 Lahti . JÄTCVEDET JA NllDF'J VAIKUTUS VESISTOSSX. Seppäsen laatima 'Pieni kasviplanktonkuvasto " Kiqan hinta on 35 mk/ kpl. tl'I <,LJQ"1f.N VCSISTOJCN ERITYISPI IRTEET 11 MYRKYf VESJSTOSSA 1: JÄT[VESIEN PUHDISTUS 13. SUOM[\/ V(!,JSTOJL'J NYKYTILA 1-4 \'E~ISTÖJ[N KCNNOSTUSM-\HDOLUSLLKSISTA 1~. VCSIENSUOJELUN ORGAJ\ ISAATIO Uittttt: "9 1 l'AA VO SEPPÄN[N l'IENI K ,\S\'I PLAr-.:KTO"JKUVASTO ,1q 1. Vesiensuojelun ja vesistötutkimuksen perusteita 515.\LLYS 1 \ (SI\ AR,\T z. Kuitattu tasku liitetään mukaan pyynnöstä. \ESISTONTUTKIML'SOHJELMI", 161 3 LAAKINTOHALLITUKSEN YLCiSKIRJE !',/·o 157! 100 -4 VESISTÖJEN LAATlilL'OK ITI;S VEDE!',I KÄYTTU. mutta soveltuu se hyvm myös maallikon käteen Kiqa käsittää 174 ru nsaasti kuvitettua sivua alan tuorein ta tietoa Ja siihen liittyy lisciksl P. Tilatlaossa vähin tään 10 kpl on hinta 30 mk / kpl leikataan tästä TILAUS Allek irJoillanut Maa postiennakolla kpl MML Perth Heinosen · Ves1ensu0Jerun ja vesislölulkimukson perus1e1ta · -teosta hintaan å 35 mk/ kpl Tilaajan nimi Lähloso1te Postilolmipafkka 197 TIiaus lähetetään suoraan os. PIE.'11 VESIENSUOJELUUN JA VES ISTOTLIK IM UKSEEN LIITTYVÄ SANASTO 1;.> SUOM EN LUONTO 1/75 Ensimmäinen alan suomenkielinen oppikirja Maat metsät.lis Pertti Heinonen Kunnallinen Terveydenho1loyhd1stys Pohjan11e 3 02100 Espoo Vesiensuojelua 1a vesislötutkimuksen perus1ei1a kas11televää suomen,.k1elistä opetusa.nelstoa ei yhtena1sessa muodossa ole aikaisemmin ollut suomenkielisenä saatavissa Tämån puutteen po,s1am1seksi on maat.metsät .lis Perui Heinonen k1qo1ttanut seikkaperäisen )a ansiokkaan alan yle1ses1tyksen Vesiensuo1elun 1a ves1stötutk1muksen perusteita·· antaa lukiJalle selkeän kokonaiskuvan käsi teltävästä aiheesta. 918-27 801. V~ISTOJ[N RA\'l~'TEISlA ;. K1ria on 1arkoitct1u lähin nä alan opiskeliJoille. \'CS ISTUJl:.N CLOTOl\-i!N:-JAT 11 VESISfÖTUTKIMUKSEN 5UOR!1TAMISEST A Q. \11 r.J; 0"1 Ll\-1'\'0U)Cl,V ~ \ CSISTÖl[l\ LÄMJ'{1TALOUS \. \ESI STll lEN KA<\SUTALOt;<: o. \'ESJ<;f0JE'\/ IA \EDEN K.Ji.YTOST.\ SUO\l[S',.\ J. TARKOITUKSEN' PERUSTEELLA 16; ~. 57. puh
Maam me luo nno nja ka nsa lli spuisto issa o n puusto n rappeu tuminen ja ikää n tymi nen selväs ti nä htävissä; erä illä a lueill a se o n jo ta pa h tunu t. 197 5 Pertti Seiskari luonnonsuojelun valvoja VAST I EEN VASTI EEN VAST J E, Seiskari/Le En ta ida käs ittää enää yhtää n mitää n. kulon syttyessä sen leviä mi stä raj o itetaan siten, että ti etyt osat aluetta saava t pa laa ja uudi stua sen jä lkeen lu o nnonmukaises ti . Minä puo lestani tulkitsen asian niin , että j o pa Suo minenkin o n vähitell en ymmärtä nyt, että nu orten luo nno nmuka isten metsien suoj elu o n tä rkeää siitä kin hu o lim a tta, että va nh a t m etsät todella ovat komeampia katsella . Sa maa aj atuksenju o ksua vo itais iin j at kaa : " Kil p isjärven bi o loginen asem a o n a ika nsa pa lvellu t. Hyvä va lo kuva ei pa lj o n selityksiä ka ipaa. J a sitten Teuvo Suominen. Suominenhan ilmo ittaa, että Seiskari o n ha lunnut luo d a ka nsa llispuistoihimme nuoria ikä lu o kkia " rapp eutuneiden " kliimaks-va ih eid en kustannuksella ja asettaa tä män ajatuksen minun aj a tuksieni j o ukkoo n . I 97 2 as iantuntijoiden la usuntoa Oul a nga n metsien käs ittelykysym ykseen. Samo in koettakaa mme yhd essä vaikuttaa siihen, että lu o nta ise t uudistusm enetelmä t pääs isivä t kunni aan . Sen sijaan ekosys teemi kyllä saattaa o lla hyvinkin iä käs tai sen ohjaus häiriin tynyt niinkuin usein ta lo usmetsi ssä o n . Ka tso ttiin , että ensinma inittu tapa uu d istaa pu ustoa tuntuu järkevämmä ltä." Ju ur i nämä Seiska rin aja tu kset luon nonsuojelua lueid en va n hojen " rappeu tun eid en " puustoj en " uu d ista minen" hakkuin ja kul o tuksin sa i Oula nga n m etsien pu o lu staja n Rein o Rinteen keksimään termin "seiskaroin ti ". J os taas Ko illi ska irato imikunna n ki rj een aja tuk set eivät vas taa kaa n Seiska rin aja tuksia, niin mik si Seiskari vasta nyt ryhtyy niitä o iko m aa n, kun o lisi kyseisen to imiku n nan jäsenenä vo inut tehdä se n j o aja t sitten . Nä in en o le väittä nyt mi ssää n enkä mill o inkaan . Teu vo Suominen LUO O KUVAUS JA T I EDEM I EH ET Suo men Lu o nnossa 6/1 9 74 fil.li s. Nykyisin ei juuri mi ssään ruveta suu ree n tutkimu sproj ektiin o tta ma tta huo mi oo n va lo kuva usta. " Seiskarointi " ei sii s mill o inkaa n o le sisältänyt kansa llisp ui stoj en uudi sta mista hi eno impi en a lu eiden kustannuksella. Ehkä se a uttaa selvittä mää n ka ikill e, o nko lu o nn o nkuvaaja pelkkä " pinna metsäs täj ä" kuten Seppo La h ti p yrkii vä ittäm ää n . Ta usta ksi selos tettiin toimikunnassa käytyä kes kustelu a : " Ka ngas j a Seiskari ko ro stiva t sitä, että o li si jo lo pultakin saa tava a ikaa n lu o nno nsuojeluun soveltuva a lue, jossa metsien lu o nno nmukainen kehi tys ki erto vo ita isiin turvata. Va lokuva n todi stusvo ima o n enti saikojen piirrosta pa lj o n suurempi . O vatko ka ikki ne aj a tukse t, j o ita Pertti Seiskarin nimi ssä o n es itetty lehdi stössä, ko miteami etinnö issä, vi ra no m a isten kirj elmissä, mui sti o issa j ne. Helsingissä 10. Ti eteen tul o kset on varmennettava d okumentein usein va lo kuvin . Kun Suo minen näyttää osaavan tu lkita erinomaisesti , toivoisin , että hä n tä llä kertaa osaisi myöskin lukea. En myös kää n hyväksi vastinetta , j o ssa epä mää räi ses ti huitai staa n jo nnekin as ia n ytimiin. Vähä inen läp il eikka us luo nno nva lo kuvaaja n työ kentästä o n mi elestän i pa ika ll aa n . Enää a i ta1v itse maa lata lajin tuntemu so ppa isi in mu seom a ll ej a; on ni stun ut kameran lau kaus kertoo saman Ku vista vo idaa n tutki a es im. Luonnonkuvaajan työkenttä Nyt en ki rjo ita pel käs tää n Sep po Lahdell e, vaa n sa ma ll a kai kill e tutk ijo ille ja as iasta kiinnostun eill e. lintuj en rotu ominaisuuk sia j a vä rimuunn o ksia siinä kuin mu seo id en na hka ko koelmi sta kin Katoavien ja vä hä lukui ste n laj ien elintava t, käyttäytym inen, pes imä tapa htumat ja -ympäri stö vo idaa n tall ettaa tulevill ekin tutkijo ill e mo ni-ilmeisinä Va lo kuva usta vo idaa n tehdä o b j ektii visia hava intoj a yhä uud elleen kymmeni en _ja satoj en vuosien päästä Kam era n silmä o n lahj o maton sill o inkin, kun ihmissilmä ei pysty tieteelli sen tarkkojen ha SUOMEN L UONTO 1/75. luo nn o nkuvausta . Seppo Lah ti Kilpisjärven bi o logiselta asema lta käsitteli a rtikkeli ssaan (s. J a luo tta kaa mm e siih en, että o miin o lo ihinsa jä tetty ekosys teemi kyllä o hj aa itseää n il ma n ihmisen peukalo inti a niin ku in se on o hjannu t vuos imilj oo n ia enn en ihmistä. Huutoja korvesta V ASTI EEN V ASTI E, Suomiselle Minä o li sin todella od o ttanut Suom en Lu o nno n päätoimittajalta älylli stä rehelli syyttä . J os ovat, ni in kuka o n tä män ma h tavan m usta maala ilukampa njan ta ka na. Kun "seiska ro imi sen " käsite syn tyi Ko il li skairami etinnö n yhteydessä, ehdotettiin Oula ngan kansalli spuiston laajennu sa lu eella Liikasenvaara n ra iski o iden uudistamista esimerkiksi po lt tam all a. T il a nteen ko rjaami seen on kaksi ma hdo lli suutta : 1. Vasta uksena lo pun ytim ekkää n kysymykseen : Suoj elkaa mme yhteisvo imin kan sa lli spuistoj amme kliima ksva iheita, jo ita nyt m o lemmat pi dämme hi eno ina ja ko meina. Metsä ha llituksen asettam a Ko ill iska irato imikunta pyys i v. Muu ten as ia lli sessa kirj o ituksessa esiteltiin lu onno nkuvaukses ta kovin köykä isesti perusteltuj a ka nna no ttoja . Tavo itelkaam me lu o nn ons uoj elua lueill e kuten muuall ekin luontoon mahd o llisimma n suurta diversiteettiä . 58 Niin että Suo minen, mikä tässä o ikein o n as ia n ydin . Viittaa n edellee n as ias ta es ittämää ni käsitykseen Suomen Lu o nnossa 1972 :4, jossa toimitus on ma ininnut minun tarkistaneen a ika isempi a käsityksiäni . Minä en vo i vasta ta siitä, mitä muut sisällyttävä t "seiskaro innin " käsitteeseen . Tu n turipö llös tä Seppo La hti kirjoitti mm : " Tyyd ytää n n ii hin va lo ku viin, joita viime kesä nä saa tiin ". 3 10) " Harv ina isuuksien kerä il yn ha itoi sta" mm . Sen sijaan o le sano nut a iva n niinkuin Suominenkin, että ka nsa lli spuistoj en sella iset osa t, jo tka ei vä t o le lu o nno nmukai sia, pitä isi pa lauttaa luo nno nmukaiseen ki ertoo n es imerkiksi po lttamall a. 1. Puusto ja puu saattaa rappeutua , mutta ei ekosysteemi. Es imerkiksi lintuj en mo ni m utka ise n käyttäytymi sto iminna n kuvaamin en ilma n va lo kuvia, pel kin sa noi n, o n lä hes ma hd oto nta (va lokuvi a käytetää n usein selve n tävien piirrosten a lkul ä hteenä ). En o le niitä tarki sta nut, ne ovat samat kuin väitös kirjassani v: lta 1962. puustoa uudi stetaa n hakkuilla j a a lue mieluiten ku lo tetaa n ta i 2. pelkkää pa haa puh etta. Tyydytää n nii hin tul o ksiin , j o ita asem a o n tä hän mennessä tuo tta nut "
Hyvänä esimerkkinä on metsikön ns . Tiedemiehen tavoin luonnonkuvaajakin voi pelätä samalle a lueell e tunkeutuvaa kilpailijaa. Yhteistyö terveisin Hannu Haut ala Luonnonku vaa1ä Helsinki VASTINEEN VASTINE Hannu Hautalalle Hyväksyn täysin Hannu Hautalan perustelut luonnonkuvauksen merkityksestä ja asemas ta. biologisesti vanhaa metsaa monine lajeineen ei tällöinkään säily, ellei sitä varta vasten jätetä. Luonno nkuvaajalle ne eivät tuo edes hänen työnsä ymmärtämystä, muusta puhumattakaan. Niissä ei ole enää parantamista, aiheessa ei enää o le mitään uutta (mikä olisikaan ti eteen kehitys: yksi aihe, yksi tulkinta. Kun ehdotetaan jotain luonnonsuojeluystävällisempää ei-avohakkuuta , tarkoitettaneen poimintahakkuun (= harsintahakkuu ) luonteista metsä n käsittelyä. maaperän käsittelyn voimakkuuden kannalta. Saattaa myös herätä kysymys , mitä vaikutuksia nykyisillä päätehakkuutavoilla on syntyvän uuden taimiston ja mm. Usein kirjoi tuksia haittaa niin suuri tietämättömyys metsätalouden käytännön toime npiteis tä ja biologisesta problematii kasta, että es ityksistä katoaa terä. vaintojen tekoon Vasta suuret kuvausnopeud et ovat esimerkik si selvittäneet lintujen lenno n aerodynamiikkaa Luonnonkuvauksen osuus tutkimustoiminnassa tulevaisuudessa on keskeinen , kunhan osakin tutkijoista oppii käyttämään hyväkseen valokuvan keinoja . Hakkuuaukon koolla ei ole voitu havaita vaikutusta tuhojen alkuunpääsyn; sen sijaan kerran alkaneen tuhon etenemistä isot aukot saattavat edistää . avohakkuun yleinen käsittelytapa. Siten jotenkin ei-avohakkaamalla saata isiin muka huomattavia luonnonja metsänsuojelullisia voittoja. Mikäli jäisen vitilumen lento arktisen tuulen tuivertaessa (edelleen P. Liian eteläistä alkuperää olevat taimet saattavat kyllä kuolla jo pienempinäkin. Näin on kertynyt korkeatasoista kuvamateriaalia, joka epäilemättä voi kertoi perehtyneelle tutkijalle paljonkin. Lu o nnonkuvaajien asema ja arvostus on jäänyt kehityksen jalkoihin. Biologisesti vanhan metsän vaihe jää ilman muuta pois, ellei sitten jollakin alueella esim. Metsänhakkuun meillä normaalin ja parhaaksi havaitun käytännön mukaan suoritetaan toisaalta harvennushakkuita (nuorehkoissa ja kes ki-ikäisissä metsissä) sekä toisaalta metsän uudistamiseen tähtääviä päätehakkuita (avohakkuu tai siemenpuu/suojuspuuhakkuu ). Laajat avohakkuut ovat sinänsä olleet omiaan nopeasti kärjistämään metsänuudistamisvaikeuksien tiedostamista pohjoisessa. Kun metsäalue on taimistovaiheen alussa, syntyy tietenkin melkoinen aukkovaikutelma, mikä on sitä suurempi, mitä isompi alue on kerralla hakattu ja uudistettu . Kuitenkaan esim. Olen kuiten kin edelleen sitä mieltä, että (käyttääkseni Hautalan sanontaa) "vähälukuisten lajien, kuten tunturipöllön, SUOM EN LUONTO 1/75 elintavat, käyttäytyminen , pesimätapahtumat ja -ympäristö voidaan tal lettaa tul evillekin tutkijoille moniilmeisinä" myös siten, että todella pätevät kuvaajat, kuten esimerkiksi Hannu Ha utala tai Eero Murtomäki käyvät hoitamassa kuvaukse n, eikä niin, että kaikki kameran käyttäjät kerääntyvä t pesintää häiritsemään. Nykyisen tehokkaamman metsänhoidon vallitessa kuitenkin valistuneella metsänkäsittelijällä on varaa soveltaa li evempiä toimenpiteitä mm. Näille artikkelit tuottavat kuitenkin meriittiä apurahojen ja virkauran muod ossa. Tämä vaikutelma ei juuri lievene, vaikka olisi kysymys varsinaisen avohakkuun vaihtoehdoista, siementai suojuspuuhakkuusta (kysymys on muutaman vuoden erosta). Hän iloitsee samalla vilpittömällä riemulla kuin tiedemieskin saavutettaessaan jotakin uutta ja erikoista. Poikkeu ksetta kuvaajat ovat lähteneet liikkeelle omin avuin ja kustannuksin. Jos tämä haavii pohjansiilikehrääjiä pulloihinsa, kuinka häntä voi verrata kuvaajaan , jonka kohde on elossa senkin jälkeen, kun se on tarttunut monen filmirullan ruutuun. Puusto kasvatetaan siis jokseenkin tasaikäisenä päätehakkuuseen asti. Nuorteva SL 4/74 ) teilaisi taimia, olisi kuoleminen toki jatkuvasti erit59. Erojakin on: luonnonkuvaajalle kuva on ainoastaan pieni lyhennys kameravälineiden pitkässä osamaksusopimuksessa. Ensinnäkin pohjoisissa kuusikoissa syntyy usein hyvin niukalti taimia eikä kuusta ole paljon viljeltykää n. Luonnonsuojelun kannalta pitäisi löytyä vastapainoksi huomattavia etuja. luonnonsuojelullisista tai maisemanhoidollisista syistä anneta metsän (sen kasvun jo jokseenkin lakattua ) jatkaa kehitystään vuosikymmeniä taloudellisimman hakkuuajankohdan ohi. petolintujen pesimäympäristöissä . Pon_j oisten taimistojen katastrofaalisissa tuhoissa ei olekaan kysymys hallan vaikutuksesta pienillä taimilla , vaan pahat takaiskut ovat kohdanneet nimenomaan jo usean vuoden ikään ehtineitä männyn viljelytaimistoja. Niin ikää n yhteistyöterveisin Seppo Lahti METSÄNKÄYTÖN JA -SUOJELU VAIKEUKSISTA Tämän lehden palstoilla kirjoitetaan usein metsänkäytön ja -suojelun piiriin kuuluvista teemoista. Nuorempaa metsaa harvennettaisiin tarpeen mukaan. Esimerkiksi Pekka Nuoneva (SL 4/74 ) ehdottelee, että avohakkuu on pohjoisessa taimistojen pa hin vitsaus ja perustelee näkemystään jo vanhastaan tunnetulla asialla , että hallanarat kuusentaimet usein vaativat suojuspuuston käyttöä . Tyytymällä jo kuviin , joita jo on, olisimme tyytyväisiä tietyn aiheen kuviin (tutkimustuloksiin ). Biologisesti ajatellainen harsintametsätalous huonontaa jatkuvasti puuston perinnölfisiä ominaisuuksia. Siitä on tehty jonkinlainen ka uhistuttava kummajainen, joka epämääräisesti kuvitellaan voitavan korvata jollakin huomattavasti hienotunteisemmalla hakkuutavalla. Metsiin ei kuitenkaan tulisi isoja yhtenäisiä aukkoja. Tällöin jatkuvasti hyvin eri-ikäistä puustoa sisältävästä metsästä poimittaisiin (harsittaisiin ) hakkuissa tukkipuiksi varttuneita puuyksilöitä . H e julkaiseva t ilmaiseksi valokuviaan tieteellisissä sarjoissa aivan samoin kuin tutkijat artikkeleitaan. Uusia taimia syntyisi vain luontaista ti etä sinne, missä kulloinkin sattuisi olemaan sopivat olosuhteet. ). Luonnonkuvaajan olemus on salamyhkäinen, en kiellä. Entistä laajempaa yhteistyötä tarvitaan. Taloudellisesti muodostuu tuotos pieneksi ja korjuu vaikeaksi. Munomäelle myös kiitos kuvausmatka lla kerätyistä esiintymistiedoista. PinnarnetsästäJä -' Seppo Lahti rinnasti valokuvaajan perhostenkerääjään. Eräiden petolintujen (pöllöt, haukat) pesiä olisi kyllä tavallaan helpompi suojella, koska pesäpuun ympäristö ei olisi vaarassa hakkuun jälkeen muuttua aukoksi. Päätehakkuun (mikä suoritetaan puuston ollessa suurimmassa osassa maata vajaa n sadan vuoden ikäinen, pohjoisessa myöhemmin) jälkeen alkaa jälleen uuden puusukupolven kehitys pienistä taimista. Tiedemiehelle uusi aihe ja tulos on meriittiä , niin apurahoissa kuin virka-asemassakin
Tämä johtaa harkitsemaan m yös voimaperäisten maanmuokkausmenetelmien käyttöä , sillä pohjoisen ilmaston vaikutuspiirissä on runsaasti alueita, joilla sekä luonnon itsensä hoitama että keinollisesti alkuunpantu metsä nuudistamin en on muuten vaikeaa (kuva ). Melsän/11/kimusasema, Muh os LAPIN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKILAUSUMA Luonnonsuojelijoiden perimmäisiä tavoitteita on luonnon säilyttäminen monipuolisena ja kestävänä. Ri.<lo H eikli.ilä MMK. Näin ollen laaja-alaiset paljaaksihakkuut , joita teollisuuden raaka-ainetarve edell yttäis i, eivät suojamet sissä voi tulla kysym ykseen. Ilm eisesti •kuitenkaa n suoj am etsäja lakialueilla ei juuri uudistumisen epävarmuudesta johtuen ole syytä ryhtyä laajaan metsänviljelyä vaativaan toimintaan. kolopesijöille. Hallitus avustaa niitä melko isolla rahasummalla mikä on oikein . Lapin Lu o nnonsu ojeluyhdi styksen ha llitu s kokouksessaan 12. I 9 75 Suomen luonnonsuojeluliitto on alkanut tänä vuonna julkaista järjestölehteä, joka jaetaan ilmaiseksi liiton jäsenyhdistyksiin kuuluville. 2. Suojametsät seisovat suurimmaksi osaksi kosk emattomina, 1 uonno nsuojel u a l uC'varau kset on pid etty voimassa _ja lakimaid en kuusikoitakin on metsähallitus käsitellyt pidättyväisesti. Tämä on johtanut monet miettimään, mitä kummaa saadaan tilalle j a millä keinoin voitaisiin tilan netta parantaa. Kuinka paljon enemmän, sitä ei olla vielä edes kunnolla selvitetty. Lap in Luonnonsuojeluyhdistys ei näe tilannetta lainkaan synkkänä varsina ise n metsäja puutaloudenkaan alalla. Lapin Luonnonsuojeluyhdistyksen mielestä nykyiset hakkuuraj oituksen ja suojelualu eva raukset on pidettävä ehdot tomasti vo imassa. Voimakkaiden tukitoimenpiteiden kohdistaminen Lapin yksityismetsien parannusja hoitotöihin vaikuttaa maakunnan väestöpohjan säilymiseen, mikä on, paitsi metsätalouden jatkuvuuden välttämätön edell ytys, välttämätöntä m yös maakunnan elinkeinoelämän kokonaisuuden kannalta . Tälläkin mantereella ihmin en raiskaa luontoa ka ikell a tarmollaan. Lapin metsi en hakkuiden jatkaminen teollisuud en edellyttämässä laajuudessa on ristiriidassa kestävän luonnonkäytö n periaatteiden kanssa ja kaventaa Lapin ihmisen toimeentuloedell ytyks iä tul eva isuud essa . Luonn ons uoj elun kannalta tilanne ei o le vielä pahin mahdollinen. Liity omaan paikallisyhdistykseesi ! P.S. · Luon~onsuojeluterveisin J orma Koskela Bri.<bane 2. Biologisesti vanhan metsän ja siihen sitoutuneiden lajien häviäminen talousmetsistä on eittämättä metsäluonnonsuojelun kipeimpiä menetyksiä ja sitä on metsätaloudellisen toim innan eri vaihtoehdoilla vaikea korjata. Lapin tehtaiden puunhankinta-alueiden suuntaaminen muun Suomen ha kkuusäästöa lueille, jota jonkin verran on jo tapahtunutkin, ulkomaisen tuontipuun suuntaaminen entistä enemmän Lapin teh taille ja runkopuun entistä tarkempi ta lteenotto ovat välittömästi vaikuttav ia kei noja , joilla Lapin tehtaiden tuotannon supistuminen voidaan estää siksi , kunnes Lapin uudet metsät ehtivät avuksi. Voidaan m yös epä illä, . Väes töpohjan säi lyttä minen edellyttää , että m yös valtionmaitten hakkuu, metsänhoitoja metsänparannustöiden järjestelyssä entistä enemmän otetaan hu om ioon paikallisen asujaimi 5to n tarpeet. ovatko kaupalliset puutavarahakkuut suojametsälain säädöstenkään vuoksi mahdollisia. Kun muistetaan, että varsinaiset täysrauhoitusalueet ova t sentään vain pari prosenttia metsäpinta-alasta, muodostuu entistä tärkeämmäksi toiminta, millä vältetään pökkelöiden, aluskasvillisuud en ym. Epävarmuus ylihakkuiden todelli sesta suuruudesta, epävarmuus suojametsien hakkaamisen eko logisista vaikutuksista ja epävarmuus metsän uudi stumisesta hakkuun jäl keen eivä t anna aihetta luopua nykyises tä varovaisuudesta. 197 5. Metsän uudistamisen päämenetelmä näi llä alueilla tulee o ll a luontainen, koska vain luontaisessa uudistumisessa saadaan riittävästi rodullisesti sopivaa ainesta kestämään metsän levinneisyyden äärirajoilla vallitsevia ankaria olosuhteita. Is o ll a koralliriutalla ehkä aletaan öljynporaukset ja niin edell een. 1974 . 1. Eljas Pohtila puheenjohtaja Kaarin a Niska .1i/z/ eeri TERVEISET AUSTRALIASTA Kiito s Luo111okalenterista j a maapallo_julistees ta , j o tka saapuivat 28. Kunnollisen siemensadon aikaansaamiseksi suojametsissä tarvitaan enemmän puustoa kuin nor maaleissa talousmetsissä. Puuntuotannon lisäämismahdollisuuksia on ennen kaikkea Lapin yksityismetsissä, jotka sijaitsevat paremmilla mailla ja ilmastoltaan edullisemm ill a alueilla kuin valtion metsät. Suomen Luonnon tilausmaksu ei ole luonnonsuojeluliiton jäsenmaksu. Ekstensiivisempi, suuressa määrin myös luonnontila ista lähentelevän kehityksen salliva metsänkäyttö edell yttää kyllä (poliittisesta sys teemi stä riippumatta ) varsinkin puunkyllästämän ulkomaankaupan yhteiskunnassa melkoista luopumista materi aa lisen, etenkin ulkomailta tuotavan hyvinvoinnin jatkuvasta lisäämises tä. Kenguruita ammutaan runsaasti. turhanpäiväistä siistimistä metsistä, rauhoitetaan pesimäympäristöjä sekä aktiivisesti järj estetää n pesäpaikkoja esim. Puun hätävarastoina todellisia kriisitilanteita varten 3. Poronhoidon ym. SUOMEN L UONTO 1/75. Mutta kun _jotkut ministerit sanovat, että Australia p ystyy elättämään 100 mil_joonaa ihmistä, nyt on 13 miljoonaa, niin ei hyvä ltä nävtä. Lapin vanhoja luonnonmetsiä tarvitaan jatkuvasti : 1. 11. Luonnonsuojelualueina, joissa luonnonvaihtelu ja perinnöllinen aines säilyvät häviämättä ihmisen taloustoim innan seurauksiin Mahdollisuus päästä Lapin omien metsien varassa kes tävään metsäta lo utee n hakkaamalla suojametsät ja niitä vastaavat lakim etsät on vain teo reettinen. Suojametsien biologinen tila ei pakota hakkuisiin . Australialaiset lu onnonsuojelu yhdist ykset toimivat myös vilkkaasti ja yri ttävät saada lu ontoa suojelluksi. Tässä ko htaa metsähallituksen varovainen politiikka ansaitsee kiitoksen . luontaiselinkeinojen tukialueina 60 2. Ne riippuvat nyt seinällä j a niitä kauniita lumim aisem ia on mukava katsella, tässä hell esäässä. täin paljon runsaampaa ja sitä tapahtuisi koko ajan myös luontaisesti syn tyneissä taimistoissa, mistä ylispuut on poistettu tai niitä on harvakseltaan. Kyllä syitä taimistotuhoihin on etsittävä kylmästä ja äärevästä ilmastosta sekä sen vaikutuksista suoraan ja maaperän kautta taimiin
The Forestry and the Reindeer Economy by Veikko f-! ultuH iltunen Page 11 Th e a uthor the Executive Director of th e Centra l Association for Reind eer Husbandq, discusses the influence of forestry upon reindeer eco nomy. During the past decades the drastic methods o f forestry have been detrimental to th e reindeer economy. He beli eves that part of the reduced timber production can be compensa ted by mo re effect ive management o f rh e fo rests ane! b y making fu ll use o f ali parts of th e logged trees. Th e author suppons co nservation ane! mu ltip le use of the forests . Forcst leg-islation defines the goa l of forest poli cy as not only high produ cti o n of timber, but also consideration of oth er aspects of genera l interes t. Internati o na ll y accepted princip les for the managem ent of nationa l parks should be respected. In addit ion, th e long-term produ ctivity of timber has been endangered b y too drasti c methods. Industrial development shou ld be controlled by the co ld facts d icta ted by th e northern conditions. They have suffered from un emp loyment and other negative effects caused by the mechanization of fores try. Careful planning ane! eco logica l understanding is urgentl y needed in trying lO free the no nhern forests from pending disaster. He describes the specia l lim itat ions caused by local co nd itions for each type of forest in Lapland. Due to forestry, lichens of tree tops become ava il ab le. The need o f new nature reserves is unqu es tio nab le. As a result , th e tota l timber resources of Lapland are now 41 mi ll ion m 5 less th a n in 1953 . The auchor suggests that much milder methods should be used in no rthern forestry . He stresses th a t th e forest industry of Lapland has to accept the limitations caused by them. to guarantee employment 2. A co nsid erab le proportion 1s now being wasted. Summaries of the Main Articles in This Issue Suomen Luonto ( Nature oJ Fi nland) Published by !he Finnish Association (or Nat11re Proleclion (Suomen /uo11nonmoje/11/iit10 ) Addrn,: Fredrikinkatu 77 A 11 00100 1/elsin ki 10, Finland Edito r: Tru 110 Suominen Consider the Forest, not O nly the Timber Editorial Page I During th e past few d ecades forestry and co nserva tion have frequentl y collided in Finland . The author mainta ins that in the case of th e Lappi sh forests , co nservationists alwa ys have recommended cautious SU OM EN L UONTO 1/75 methods. No ne of th em have been valid. The Word of a Forestry Worker by Eino Vaattovaara Page 12 Th e author a forestry worker co nfirms that the forest industry of Lap land is at a dea d end, a fact long known by the workers. The modern trends have been detrimental , not o nl y to th e forests but also to th e woikers. Th e forest in dustr-y, espec iall y, has accused conservati o n ists of trying to retard economic development. to prevent the " se lf-des tructi o n" of the forests. At the same time , th ere has bee n more industry built in Lap land th a n the loca l resources can support. Lesso ns lea rned from th e mistakes of th e past must be fu ll y utilized when pl a nning for the future. The 61. The Imbalance of Northern Forestry by P. No lrgging in th e national parks can be tolerated. A Wo rd o f a Wo rker in the Paper Industry by Seppo Törmätä Pages /J 14 Th e a uthor a worker in the paper industry of Lapland accuses the industry of lack of long-term p lanning . He opposes wid e cl ea r-cutting of forests , as it des troys the lichens ofboth trees ane! forest floor. Th e prese nt state of Lappish forest s indi cates that interests other than timb er product ion have been ignored . · Conservatio n and Explo itation of the Lappish Forests by Esko j outsamo PagesJ-7 Conservationists are frequemly accused by representatives of the forest industry for being too radica l. Conservationists have accused forest indu st1-y for sho rt-sight edn ess and disastcro us m ethods . Contac t has alrea dy been established berween th e National Board of Fores try ane! the reindeer husbandry. Three exc uses have been given to suppon extensive logging in La pland: 1. W.jok inen Pages 8-IO Th e author th e Director Genera l of the Nationa l Board of Forestry discusses th e present diffi culties ca used by earlier mistakes. Th e annual growth has declined by 0.5 million m 5 • The m eth o ds of nonhern forestry have bee n most detrimental to reind eer grazing, recreation, etc. Forestry has been radical an e! des tructive. Th ere are, however, some favourab le aspects, too. The results are now shown by th e present state of northern forests. This wo uld include reindeer hu sba ndry, recreatio n, co nservat ion, ane! o th er fi elds of multiple use . The rece nt trends in developing the organization of the National Board ofForcstr-y are encouraging a lthough slow. Th e forest industry has strongl y op posed the plans to create new large nati o nal parks in Lap land . Large areas must be consid ered as margina l, and they elo not rolerate extensive exp lo itation. Their creat ion sha ll not be prevented by the shortsighted activ ity of the past. Mild forms of forest ry may p rom o te the growth of vegetation, a ne! new roads are useful to the reind eer economy. Forestry tries to expand itself to vulnerab le protected zones and even to nature conservation areas. T he interests of reindeer grazing ane! other uses sho uld be respected . Due to the exceptionally favourable climatic conditions of the la te 30's, op timisti c estimat ions were made co ncerning the potemia! of no rthern forests. Heavy mach ines , poisonous chemica ls, ane! vast clear-cuttings have been co mmo n. The interests of th e loca l inhabitants have been large ly ignored. About 400 reindeer are killed annua ll y by fa ll ing trees. This res ulted in o verdimensioned logging. The reindeer area of Finl a nd is 11 5 000 hectares , 85 000 of wh ich is covered by forest. to provid e raw materials for industry a ne! 3. Th e a uthor considers that the most rea li sti c approach to the ques tion of nati o na l parks is to expand the present parks, not to create many new ones. Ploughing of dry ane! wet areas to promote reforestation is detrimemal to th e vegetation
Quietness, children 's pl aygro und s, cl ea nliness, public tran sporta ti o n, and o th er ser,,i ces were co nsid ered less imp o rta nt. The rece nr ri se o f energy pri ces mea ns that th e Finni sh fores ts are exploited even more to provid e non-imp o rta nt articl es . E. But he urges ali nature -l overs to j o in in a desperate fight to save th e remnants of prim eva l Finnish fores ts. Menta l pro bl em s cau sed by rapid urba nizati o n are co mmon. Th e industrial processes to prepare pap er a nd o th er products require huge a mo unts o f energy. The national parks and na ture reser,,es account fo r abo ut 2 000 km of th e wild erness area. Jn 1880, A. H e stresses th at th e produ ctivity o f th e fi eld s and la kes of Finl and is more th an eno ugh to supp o rt a dece nr life. auth o r assumes that the industry tries to force its workers to attack co nser,,a tion plans by threatening th em with unemployment. The Wilderness Areas in Finland by Rolf Oinonen Pages 1517 Th e author has made a study of the last wilderness areas in Finland . Nordenskiöld , a famou s explorer, suggested the creation o f large natural reser,,es in North ern Europe. Man a nd anima ls have experi enced a drasti c change in th eir environm ent . A great many Finnish artists and writers have used primeval forests as 62 their so urce o f inspiration. !east 8 km distant from roads used in summer. One of th e best known is Akseli Ga ll en-Ka ll ela, the famous illustra tor of th e stori es of Kal evala . The Irrationality of Forestry by Pentti Linkola Pages 1822 Th e author an a rdenr defender o f the inregri ty o f fores t ecosys tem s and eri ti e o f co nsumers ' society a tta cks th e fores t industry for its detr im ental in0uence upo n Finnish nature. In th e wild erness areas th ere are only a few inha bitants following traditiona! econo mi es, with no industrial develo pment. Th e vo luntary co nser,,a ti o n in Finl a nd was initiated b y scientifi c o rga ni za ti o ns, a nd man y of the most acti ve co nserYa tioni sts o f th e past a nd present are scientists . His definition of wilderness includes the areas a t. Th e o bserva ti o ns mad e in 1974, indi ca te that the anim a ls may beco m e adju sted , to certa in degree, to th e present envi ro nment.. 9 per cent of th e land-area of Finla nd. Th e winter habita t is becoming the limiting fa cto r o f th e wild reind eer. Seco nd to it was the closeness to na ture. As there is now a shortage in Lapl a nd , roles must be reversed . The largest wildernesses are in Lemmenj o ki and Saariselkä region s in Lapland. Th ey tradi tio nally thr ive in intact wild erness areas spruce fo res ts a nd o pen b ogs in summ er, pin e forests in winter but th ese have bee n drasti ca ll y altered by eco no mi c ex pl o itati o n. H owever it now seem s that mu ch sm a ll er na tural area s tha n befo re suffi ce for th e femal e with her ca lf. The expo rts o f Finland co nsist la rge ly o f fores t products; th e imp o rt s are ma inl y energy , ma chine1-y, a nd different luxu ry ar ticl es, harmful fo r our m ental health . Th e a uth o r is di scussin g SU OM EN L UONT O 1/75. No w two thirds live in an urban enviro nm ent. It needs gro und li ch en for food , and th e p resent areas are becoming overgrazed . This articl e is a co ll ecti o n of quotations b y several arti sts a nd scientists , concerning this type o f preser,,ation. The Wild Woodland Reindeer (Rangifer tarandus fennicus) by Tim o Helle Pages 2i-33 Ab o ut in 1950, this a nima l return ed to Finland a fter a n absence o f half a centu1-y. The co n0i ct shows itself as menta l im ba la nce. A grea t many o f them are op en fell and bog land scap es. T he a uth o r mainta ins that th e very lo ng hi story o f m a nkind in cl ose co nrac t with na ture has left an inbo rn need fo r na ture in th e human mind. Mos t of the wilderness areas are situated in no nhern Finland. Th e need of protec ted areas is becoming urgent. Scientifi c organiza ti o ns a re actively supp o rting th e prese nr pl a ns to crea te a numb er o f na ti o nal parks in various pa rts of Finland . Wilderness Conservation, Science, and Art compiled by Teuvo Suominen Pagfs 1819 The interaction between conser,,ation and vari o us cultural aspects of society have many bonds, but it is seldo m that wilderness areas are saved in o rder to provid e sources of inspira ti o n for a rtists . Tota lly they cover 5. Ha lf a centu ry ago he depl o red the gradua! loosening of tight bo nds in Finl a nd between na ture and ma n. Since the last war th e wild ern ess has been d ecreasing because of th e rapid road co nstruction . Would it no t make mo re sense to use a fracti o n o f th e fores ts as firewoo d to produce one's own energy a nd to limit the o il import whi ch ha s b ro ught th e interna tion al trad e of Finland to seri o us imba lan ce. I n 19 70 , fifty per cent of th e popul ati o n o f Fi nl a nd st ill li ved in co untrys ide. Th e a uth o r understa nd s that th e fight aga in st this disasterous trend is ho peless. A maj o rity o f th ese obser,,ati o ns were mad e in rel a tively undi sturb ed areas. Th e m os t impo rta nt factor was fo und to be a good apartment. Ma n is psycho lo gi ca ll y a nd ph ys io lo gi ca ll y ada p ted to an en viro nm enr m o re natural tha n th e urba n enviro nm ent ca n provid e. The areas 15 km fro m roads are th e most peaceful. The Environment and Mental Health by Hannele Pohjanmies Pages 23-26 It is extremely difficult to separate menra l hea lth from physi cal health . Th e ca uses o f m enta l probl ems are more diffi cult to trace, but it is obvi o us that th e quality of th e environment is a m a jo r fa cto r. Only some o f th em are covered by forests. H e reminded us that peo pl e are willing to pay huge sums for paintings of great artists of the past. Phys ica l illnesses due to environm enral factors are common . The nature is mostly intact. Fo rm erl y th e inhabita nt s trea ted the fores t with love a nd resp ect ; m o dern man ca n o nl y see it as a n o bj ect for expl o ita ti o n. Stra ngely eno ugh, th e cl oseness o f na ture is no t ta ken into co nsidera ti o n wh en pl a nning new ho using a reas, b ut ma ny o f the less important fa cto rs are co nsid ered. Similarl y, people living a hundred years later would be willing to pay much m o re for natural areas , " real paintings" showing how th e world o f their ancestors was. A total of 6 1 females with ca lves were o bser,,ed , whi ch is a record figure so fa r. Th ey are rela tively well estab li shed in a sma ll area in eastern m os t Finl and . Fo restry has destroyed th e natural bea uty o f th e la nd a nd polluted th e lakes . So far , Lapland has been forced to export raw materials to so uthern Finland . At th e same tim e, the produ ction of no rth ern forests must be fully utilized with o ut risking its permanent p ro ductivity . So far th eir expansi o n has been prevented by the cha nge o f ha b ita t. A stu dy was rece ntly made at Tampere University to discover the prefere nces of vari o us environm enta l fa cto rs. Th e prese nt p rob lems o f la rge urba n areas aro und the world d o no t promi se a favo rabl e fu ture fo r Finl a nd
The first calf of pure Bialowieza race (B. Isle Royale National Park in the USA by Teuvo Suominen Pages J4-J8 This art icl e includes a short description of th e physica l and biological asp ec ts of this island park in Lake Superior in the USA. The question now is how to manage th e Finnish beaver populations in order to promote an in crease in growth of the European population and to control the eco nomic losses caused by the North American species . Th e majority of th em live in various parts of Po land and adjacent areas of the Soviet Union. The Finnish Beavers by SepjJo Lahli Pages 39-41 Finnish beavers were exterminated towards the end of last century. b. ~ =:..-...::-..: i=:t= i:...:......:'=-. Their 1·a nge is limited to a small area on th e western coast. KehittyVå Kamera-lehti harrastelijalle. About 95 per ce nt of the Finnish beavers belong to this species. North American beavers were brought from New York State. Further Studies will be necessary to find a permanent solu ti o n for th e preservation of this truly Finnish an imal. KEHITÅ ~ SUURENNA KuvAs, ,rsE kamera ..... Onl y l00-200 European beavers are now found in Finland . ,,:.t{J.;. This means limited access, strict rules , and minimal interference with the natural processes of plant and an imal life. In 1952, the first animals were rel eased into comp le te freedom in Bialowieza Forest. Acco rding to recent Russian studies, th e European and North Am eri ca n beavers belong to two distin ct species (Castor fiber and Castor ca nad e nsis) which do not interbreed. In 193 7. This new informa tion means that the European beaver must be considered seriously endangered due to its low numb cr·s. The main emphasis, however, is given to the principles of management. The Story of the European bison (Bison bonasus) by j osef Macichowski Pages 42-46 Th e recovery of the European bison after an a lmost comp lete extinction is one of the great victories in conservation. A short time ago th e beavers were considered to be well established in Finland. This figure includes wild and captive animals in 24 difTere nt countri es. ,. 1-1 .t,)I. Some of them will be defined as wilderness parks, an d their managem ent can be designed according to th e experi ences obta ined in other national parks with similar climatic condit ions , for instance Isle Roya le. the possibilities of a nifi cia lly expanding its range. Five years later the first totally "wild " ca lf, Potyczka, was born. lntens ive work is now being carried out in Finland to find suitab le methods for management of present and future national parks. I t seems that the North American species breeds faster. The First World War exterminated the last surviving population living in Bialowieza Forest in Poland. t...L l 1 MULLASTA TAIVAALLE K~jet eivät enää palaa ==.. Th e total population was est imated to be I 800-3200 individuals in 1970 ; a new censu s will be carried ou t this year. The Bialowieza bisons miraculously survived the Second World War . Responsible Polish conservationists , assisted by Germans and others, launched a campaign to breed captive an imals. bonasus) was born in 193 7. !n 1974, the bisons of the world totalled 1 463. • VALOKUVAAJAMIES 1850 LUVULLA Tilaa nyt! 12kk 32:• 6kk 18:• Kameralehden voit tilata lehtiasiamieheltä, rautatiekirjakaupasta, valokuvaustarvikeliikkeestä tai puhelimitse klo 10-14 90-643 774, 90-644256 SUO M EN L UONTO 1/75 63. I n I 935-36, European beavers were reintrodu ced from Norway. Th eir appearance and habits are quite simil ar. The dual purpose of national parks recreati o n and co n servation creates a conflict. . ln thi s case, priority has been given to the preservation of the integrity of the island ecosystem
94 1-10 2 10. KESKI-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHD ISTYS MELLERSTA ÖSTE RBOTTENS NATU RVÅRDSFÖREN I NG , Jsokatu 15, 67100 Kokko la 10, puh. (915.30 ) 971-12082. 90490 961. (16.30-) 952 -25 424 . 981-38 770. POHJOIS POHJANMAAN LUON NONSUOJELUYHDISTYS, eloPentti Åman, Vä lkkylä 4 A 3, 90 100 Oulu 10, :1uh. 13860. 5093. VAMMALAN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHD ISTYS , elo Asko Mäkelä , Puistokatu 6, 38200 Vammala . ETELÄ-POHJANMAAN' LUONNONSUOJELUYHDISTYS , elo Raiino Ka panen, PL 10, 60100 Seinäjoki 10, puh . Seppo Kellomäki, maat-metsät. POHJOIS -UU DENMAAN LUON NONSUOJELUYHDISTYS , elo Jukka Matinvesi, Mä nniköntie 31 B 39, 04260 Savio, p. KUOP ION LUONNON YSTÄVÄIN YHDISTYS , Kuop ion museo , Kauppakatu 23, 70100 Kuopio 10, puh . POHJOIS-SAVON LUONNON SUOJELUYHDISTYS , Kuopi o n mu seo, Ka uppa ka tu 23, 70100 Kuopi o 10. PIEKSÄMÄEN SEUDUN LU ONNONYSTÄVÄT, elo Jaa kko Savola, Kal eva lankatu 48 , 76 100 Pieksä mäki 10, puh. 498 159 Toimistonhoira_ja Eini No,·dman, puh. 93916 978. 4476 10 SUOMEN L U ONTO 1/75. J aakko Sa vola , lää k.li s., varajäsen Kaarle E. k. 90 -3 15 243 . 90-244 464 . SALPA USSE LÄN LUON NONYSTÄVÄT, elo Veli Ha ikone n, Kaivo la nkatu 2 B 16 , 152 40 Lahti 24, puh . POHJOIS-KARJALAN LUONNONYSTÄVÄT, c/o Olli Laamane n , 805 10 Onttol a. SATAKUNNAN LUONNONSUO JELUYHDISTYS , c/o Ma rkku Eskola , Tasavallank. KA I NUUN LUONTO , Huoltokatu 1, 8 7 100 Kajaani 10, puh . 448 439 J ulkaisusihteeri Kaija Hiekkamäki, puh. t. KESK I-SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS , elo O ll i Mann inen , Petäjätie 11 , 40720 Jyväskylä 72, puh. P IRKANMAAN LUONNONSUO JEL UYHDISTYS , c/o H e ikki Jaako la, Opi ske lijankatu 30 B 25, 33 720 Tampere 72. 305 590. IISALMEN LUONNON YSTÄVÄIN YHDISTYS, elo Eero Antika ine n , Rinteenti e 28, 74130 Iisa lmi 3. 964-22991. maantieteen opeuajat Eidos EnemmiJlÖ flelä -Pohjalainm Os11kunta Fyysikkokil ta H än,äläis-Osakunta Kansan Railliwliillo Koeeläinten SUOJelu Kokoomulmn Nuorten Liillo Liberaalinen Nuorisoliillo Maantieteen Opiskelijat Marltaliillo M etsäsläJäin keskusjärjestö M etsäylioppilaal Myy PäijätHämeen Maakuntaliillo Rake1111winsinöörikilta Sosialidemokraallisen Nuorison Kesk11s/iillo Sosialistinen O piskelijaliillo Suomalaimuden Liillo Suomen Arkkitelztiliillo Suomen Kalamiesten Keskwliillo Suomen Kristillinen Ylioppilasliillo Suomen Läiikäriliillo Suomen MetsästäJäliillo Suomen MetsäsläJäja Kalastajaliillo Suomen Mielentervey55eura Suomen Rakennwinsinöörien Liitto Suomen Romukauppiaiden Liillo Suomen Voimalai/oJyhdistys Suomen ylioppilaskuntien liillo Symbioosi Sy11op SLL:N HALLITUS Mat ti Lähdeoja, ti ed es ihteeri, puheenjohtaja Yrjö Haila, fil. Suomen luonnonsuojeluliitto VARS I NAISET JASE NJA RJESTÖT ETELÄ-KARJALAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Perttu Koski , 549 20 Taipalsaari . Juhani Santanen, lehtori Teu vo Suominen, fil.kand . ITÄ -SA VON LUONNONSUOJELUYHDISTYS , elo Taisto Piiparinen, Paukkusi lta , 57600 Savonlinna 60, puh. 22 541. LUONT O -LIITTO , Fredrikinkatu 77 A 11 , 00100 H elsinki 10, puh . , varajäsen S LL:N TOIMISTO Toiminnanjohtaja Esko J oulsamo, puh. LENT UA-SEU RA , elo Markus AlaH e ikkil ä, 88900 Kuhm o, puh.554 . LÄNSI-UUDENMAAN LUON N ONS UOJEL UYHDISTYS VÄST YLANDS ATURVÅRDSFÖ REN I NG, postilokero 33, 08101 Lohja 10. J uha Hämäläinen, ympäristönsuoj elun tarkastaja Tuula Hämäläinen, suunnittelija Urpo Häyrinen, fil.kand. Klemola , m etsänh. 64 LAPIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Eteläranta 55, 96300 Rovan iemi 30 (pj . 448 439 J är jes tös ihteer i Sauvo Henttonen, puh . ULKOJ ASENET Bio -Dynaaminen Yhdistys Biologian JO. 917-23 501. E. HELSINGIN SEUDUN LUON NONSUOJELUYHDISTYS HELSINGFORSREGIONENS NATURSKYDDSFÖRENING , elo Ka a rl e Kl emo la, Merikortti ti e 4 a 589, 00960 He lsinki 96, puh . Pohtila, puh. KANTA -HÄMEEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, c/o Eino Eerola , Kirkkorinne 4 A, 13100 Hä mee nl inna 10, puh . 498 159 Ulk o m aa nsiht eeri Anu Pämänen, puh. 3 A, 28 100 Pori 10, puh. PORVOON LUONNONHISTORI ALLIN EN YHDISTYS , Kaivoka tu 40, ,O 1600 Po rvoo 10. kand. lis. ( 1015) 92 1-335 599 / 522. VARS I NAIS-SUOMEN LUONNONSUOJELUYHD ISTYS EGENTLIGA FINLANDS NATURSKYDDSFÖ REN I NG , elo Rauno Tenovuo , Turun Yliopiston Eläintieteen laitos, 20500 Turku 50, puh. KOILLISMAAN LUONTO , c/o Reino Rinne, Kitkantie 4, 93600 Ku usa mo . SUU R-S AVON LUONNONSUOJELUYHD ISTYS, c/o Nii lo Ruuth, Sokka lantie 23, 50600 Mikkeli 60 . Elj'as Pohtila, maat.-metsät. yo. KYMENLAAKSON LUONNON YSTÄVÄT, PL 23, 4810 1 Kotka 10, puh. 15 721). 95811 956. VAMMALAN YMPÄ RI STÖPOLIITTI NEN YHDISTYS, elo Pekka Mu staka ll io, 38300 Ki ikka
: Luurmonkm-.uja mctSOnsoitir:.1elb MuJhrid8t liikkeen rudrija ~ aihepiiri V alabvaaja tatterma v ...... Vertaa hintoj a : minkä muun va lokuvalehd en saa t 30 m a rka lla. Luonno nkuvau ksen esittely ei raj oitu vain yhteen Valo kuva-lehden erikoisnumeroo n . Kaikki mitä haluat tietää luonnonkuvauksesta VALOKUVArn VA[OKUVA .. Pysyt ajan tasalla . NIMI LÄHIOSOITE POSTITOIMIPAIKKA Tilatessasi tällä kortilla älä maksa ennen kuin laskutamme. VALOKUVA . Valokuva -lehden voit tilata : • Puhelimella 90-663 433 tai 662 433 • Oheisella kupongilla tai postikortilla • Rautatiekirjakaupasta tai lähimmältä lehtiasiamieheltä r , Tiet ääksesi valokuvasta , sen ottamisesta, käyttä m isestä j a katsomisesta sekä kuvatapahtumista mahdollisimman paljon , seuraa VALOKUVAlehteä . l',, n,, l<ir1t d.1 \1n, 111 \ 1l,,k11\ HI Jw,m ,110,1 '""''•' \ d,11-u\ ttilJ11 1111t,r111,1t11\1\uu, 1,1 l..11\,tll"uu, KJI ll.i h l \,1.1r"to I L1c1, h.1 I LH11l\l I l .tlll,tlJ 11.tlll fl ll 1,1 l p ll.1 "Jlll kl h,1 11 \!,!1,H h r um, n ,r,,,. Se on Suomen valokuvajärjestöjen keskusliiton julkaisema valokuvallinen aikakauslehti . Hilllu Hautala: Kamerat! Herltys talviUDeSta! Kuvia luonnosta Kaim 1-k'<.k·nslrf)ffl: Merikotkan lapset Eero Mur1omäki : Korpei.sta Hannu Hautala; Tuhansi'fl ruumiit1t11 l"'J.nta Ruma ja kaunis luomo Jonna Luhti. Tilaamalla Valo kuvan saat luo nno nkuvaustieto utta läpi vuoden . HKI 10/ 14 Lu pa 2423 1 Vastaa nottaja 1 m aksaa pos tim aksun 1 VALOKUVA-lehti Korkeavuorenk. Lehti ilmestyy 12 kert aa vuodessa . ja vlri1devisio V ~ t e s t m i ... 12 kertaa vuodessa. 2 b F 72 00003 Helsinki 300 1 1. Yhteensä monta sataa si vua tietoa valokuvista ja valokuvaam isesta. Parin värifilmin hinnalla saat m o nta sataa sivua tietoa valokuvauksesta. Til aa n Val o ku va-le hden vuodeksi 1975 hintaan 30 mk. Luonno nkuvaus o n vahvasti edustettuna läpi vu oden
elämän oikeus ELÄMÄN OIKEUS (Erik Bruun ) 100x70 cm, värillinen, 18 mk . MAAPALLOJULISTE (Kyösti Varis) 118 x 78 cm, nelivärinen, 4 mk.. LOHI (Erik Bruun) 100x40 cm, 10 mk. SÄÄSTÄKÄÄ SUOMENLAHTI (Kimmo Kaivanto ) 60x42 cm, nelivärinen, 5 mk
FINLANDS NATUR on ruotsinkielinen luonnonsuojelulehti,jota julkaisee Naturoch Miljövård. Se on LuontoLiiton julkaisema käännös ruotsalaisesta teoksesta "Första naturläran". 48 s., 2.50 mk. LUONNONHARRASTUKSEN PERUSTEET on Luonto-Liiton 1973 julkaisema opinto ja harrastustoimintaan tarkoitettu peruskirjanen . Sitä jaetaan maksuttomasti halukkaille, joilta peritään vain postikulut . joka kertoo uusiutumattomien luonnonvarojen järkevästä kä ytöstä. , 3 mk. KOLOLINTUJEMME SUOJELU on Suomen luonnonsuojeluliiton julkaisema vihkonen, jossa on mm. MOLEKYYLI on nuorten oma luonnonsuojelulehti, jota julkaisee LuontoLiitto. 58 s. 24 s. EKOLOGIA on lyhyt ja helppotajuinen esitys luonnossa vallitsevista riippuvuus suhteista. ENERGIANTUOTANTO JA VMPÄRISTO ENERGIANTUOTANTO JA YMPÄRISTÖ on Suomen luonnonsuojeluliiton energiatyöryhmän selvitys eri energialähteiden ympäristövaikutuksista. 1972 konferenssista ja sen rinnakkaiskokouksista. Vuosikerran tilaushinta on 17 mk. 148 s., 15 mk . Se ilmestyy v. 32 s., 3 mk. TUKHOLMAN YMPÄRISTÖKONFE RENSSIN VARJOSTA on Anna-Riitta Wallinin toimittama katsaus Tukholman v. YMPÄRISTÖNSUOJELUN YDIN on Luonto-Liiton julkaisema peruskirjanen, jonka ovat kirjoittaneet Yrjö Haila ja Olli Järvinen . 1975 kuutena numerona, jotka ovat keskimäärin 48 -sivuisia . , 3 mk . Siinä käsitellään lyhyesti ympäristöongelmia ja niiden ratkaisumalleja. Luonnonsuojelukirjallisuutta Suomen Luonto Finlands Natur SUOM EN LUONTO on luonnonsuojelulehti . Luonto -Liiton julkaisema on myös Kaija Hiekkamäen ja Anna Riitta Wallinin kirjoittama KIERRÄTYSTÄ. pöntönrakennusohjeita. Ruotsalaisen alkuperäisteoksen on kirjoittanut Per -Arvid Skoog. Kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvän lehden tilaushinta sisältyy Liiton jäsenmaksuun, joka on 5 mk. LUONNONTIEDON ALKEET on lapsille ja aikuisille tarkoitettu ekologian alkeet opettava kirjanen. 14 s.,3 mk. 12 s. Lehden tilaushinta sisältyy tämän yhdist yksen jäsemaksuun, 7 mk. 127 s., 3 mk. Forssa n Kirjapaino O v Forssa 1975
Postikulut peritään vastaanottajalta . . . . . . . kpl 2,.... . . . kpl 10,. . ... sarjaa Tilaan pelkästään sulkijaa, jonka aiheena on . . kpl 0,80 .... . ........ . . kpl 12,.... . . . sarjaa sarja (50 kpl) 10,.... . . . . . kpl .... . . . kpl Muita toivomuksia: ..... . . . . . . . . kpl 3,3, 3,3,.... . . kpl 0,80 .... . . . . . . . . . . . . . Muista kirjoittaa nimesi ja osoitteesi selvästi kääntöpuolelle! Tilauslomake NÄILLÄ TUET LUONNONSUOJELUA Tämän tilauslomakkeen avulla voit tilata Suomen luonnonsuojeluliitolta tämän lehtisen esittelemää aineistoa . . . . P.S. . kpl 5,.... . kpl 12,.... . kpl .... ... . . . . . . . Julisteet Kotkanpesä Myrkkykasveja Kappalehinta Til attu maärä Suomen uhanalaisia kasveja Lapin uhanalaisia kasveja Elämän oikeus Merikotka Saimaannorppa Kalasääksi Lohi Säästäkää Suomenlahti Suomen Luonnon 1974 keskiaukeamat Maapallojuliste Kirjeensulkijat Perinteellinen sulkijasarja (50 kpl) Kasviaiheinen sulkija10,.... kpl Mantonen: Suomen peura 41,.... .. . . . ........... kpl 12,.... . . .... (perinteelliset 10 p/ kpl , kasviaiheiset 20 p/ kpl, .. . . . . 45,.... . . . 50,.... . sarjaa 0,80 . . . kpl 5,... ...... . . . . . Ympäristönsuojelun ydin Luonnontiedon alkeet Kololintujemme suojelu Suomen Luonnon v. . kpl .... . . . . . . . ........ ..... . . . . . . . . . . Näin ei myöskään postimaksujen osuus tule kohtuuttomaksi.. . sarjaa 3,.... . . .......... . kpl 10,.... . . Niiden avulla levität luonnonsuojelun sanomaa ja tuet taloudellisesti suomalaista luonnonsuojelutyötä. . . . . . kpl 2,50 .... . . . kpl .... . . . . . kpl .... ........ kpl 5.... . . . . . . . . . . ... . . .. . . . ....... . . ...... . . . . kpl sid. . . . kpl .... . . sarjaa 5,.... . . . . kpl 10,.... kpl 10,.... . . On edullisempaa tehdä kerralla suuri tilaus, koska jokaisesta lähetyksestä peritään pakkauskuluina kaksi markkaa. . . . . . . . kpl .... . . kpl .... . kpl 0,80 .... . . . . 1975 tilauskortteja 15,. . . . kpl Pulliainen: Suomen suurpedot nid. . . . . . . . kpl 2,30,.. . . . sarjaa 4,... kpl .... . . . . . kpl Postikortit Perinteellinen korttisarja (12 kpl) Kappalehinta Tilattu määrä Kasviaiheinen korttisarja (12 kpl) "Uhanalaisen Luonnon Puolesta" -korttisarja (12 kpl) U LP:n talvisarja (4 kpl) Ilves Huuhkaja Punatulkku Tilhi l lves, taitettu+ kuori ilman tekstiä tekstillä Huuhkaja , taitettu+ kuori ilman tekstiä tekstillä Kalenteri Luonnonkalenteri suomenkielinen ruotsinkielinen englanninkielinen Kirjallisuus 8 ,.... . kpl ... . . . . kpl Energiatuotanto ja ympäristö Ekologia Tukholman ympäristökonferenssin varjosta Luonnon harrastuksen perusteet Kierrätystä. sarjaa 8,.... . . . . . . kpl 10,.... Tilaukset toimitetaan saapumisjärjestyksessä postiennakolla . . . kpl 3,.... . . . . . kpl .... . .
MERIKOTKA (Erik Bruun) I00x40 cm, 10 mk. Kirje maksu Suomen luonnonsuojeluliitto FREDRIKINKATU 77 A 11 Läh . nimi _ _ _ __ _ __ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 00100 HELSINKI 10 osoite lrroita tämä lehti oikealla olevaa viivoitusta myöten, taita tästä , kiinnitä nitojalla tai kirjeensulkijalla , liim aa postimerkki ja postita. SAIMAANNORPPA (Erik Bruun) 100x40 cm, 10 mk. KALASÄÄKSI (Erik Bruun) 100x40 cm, 10 mk.
5 • 1 1 • :, E ~ j § ;,, = SUOll&H LOONNONSUORLULIJTl"O 8tJOKKH LUONNONSUO.rELULll'M'O 1 S'OOIUJrf LUO'IINONSUo.n:J.ULIITTO 1 SUOM.EM' LUONNONSUO.J&LOLIITl'O ; .. Taiteili ja Sirkka Linnamieh en piirtämien värillisten kirjeensulkijoiden aiheina on 5 kauniskuk kaista, su~ jelua tarvitsevaa kas via (kuvat o hessa). Kappalehinta o n 20 p. Kirjeensulkijat ÄILYTÄ LUONNON KASVOT ,A II.\'TA Ll ONNO N KA SVOT Suomen luonnonsuojeluliiton perinteisten värikkäiden kirjeen sul kijamerkkien kappalehinta on 10 penn iä . .. :, El " ; BUOIIIUX LUONHONSOOl&LULUTTO. Merkit to imitetaa n lajitelmana, j ossa o n 10 kutakin . ~ " " j = .. Vi id ellä markalla saat sar j a n, jossa o n kymmenen j o ka lajia (kuvat vasemm alla ). Hinta 10 mk
VAARALLISIA MYRKKYKASVEJA (Sirkka linnamies) 91 x62 cm, nelivärinen, 12 mk . Luonnonsuojelujulisteita Suomen luonnonsuojeluliitosta saa korkeatasoisia luonnonsuojeluaiheisia julisteita kohtuuhintaan. SUOMEN SUOJELTAVIA KASVEJA (Sirkka Linnamies) 91 x 62 cm, neli värinen, 12 mk. KOTKANPESÄ (Hannu Hautala) 60 x 84 cm, musta-valkoinen, IO mk .. LAPI SUOJELTAVIA KASVEJA (Sirkka Linnamies) 70x44 cm, nelivärinen, 10 mk
• • SUOMEN LUONNON KESKIA UKEAMASARJA V. Kaikkea tässä esiteltyä voit tilata oheisella tilauslomakkeella. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö tukee monipuolisesti luontomme suojelutyötä. Kun käytät kirjeenvaihdossasi luonnonsuojeluaiheisia postikortteja ja kirjeensulkijamerkkejä, kun muistat ystäviäsi luonnonsuojeluaiheisi1la _julisteilla, tuot luonnonsuojelun aatetta yhä useampien ihmisten ulottuville. Kuvia toimitetaan vain täysinä sarjoina.. 1974. Se levittää luonnonsuojelusta tietoa kaikenikä isille. ULP-artikkelien tuotto k_artuttaa juuri tämän säätiön varo1a. Uhanalaisen Luonnon Puolesta on kampanja, jonka avulla kerätään varoja Suomen Luonnonsuojelun Säätiölle. Fredrikinkadun ja Albertinkadun välissä . Samalla tuet taloudellisesti maamme vapaaehtoista luonnonsuojelutyötä. Kuusi nelivärikuvaa, kukin 25x35 cm . Sarjan hinta on 5 mk . Erityisesti se pyrkii huolehtimaan siitä, että asiallista ja pätevaa luonnonsuojelutietoa on saatavilla kohtuuhintaan koulujen, kerhoj en, kurssien ja yksityis ten käyttöö n . Luonnon ystävä! Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelu työn keskusjärjestö. Levittämällä alan kirjallisuutta levität tietoa. Helsinkiläisenä voit käyttää luonnonsuojelujärjestöjen omaa kauppaa : Punavuorenkatu 4. Luonto-Liitto on Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisoprJestö. Huomattava osa liiton toiminnasta rahoitetaan tuloilla, jotka kertyvät näillä sivuilla esitettyjen artikkelien myynnistä. Jokaista tilausta kohden velotetaan 2 mk postikuluina . Ns
UHANALAISEN LUONNON PUOLESTA -väripostikortit esittävät uhanalaisia eläinlajeja, joista kahdeksan on kotimaista ja neljä ulkomaista. Mukana ovat merikotka, helmipöllö, kurki, liito -orava, valkoselkätikka, räyskä, karhu, metsäpeura, jättiläiskilpikonna, turkishylje, vikunja ja gepardi. Kahdentoista kortin sarja (kaksi kutakin lajia ) maksaa 8 mk. Kahdeksalla markalla saat koko sarjan, johon kuuluu kaksitoista korttia: neljä lintua, neljä nisäkästä ja neljä kasvia. UHANALAISE LUONNON P UOLESTA -kortteihin kuuluu m yö s Talvisarja, jonka korteissa eläimet esiintyvät talvisessa ympäri stössä. KASVIAIHEISET kortit on maalannut Sirkka Linnamies. Sarjaan kuuluu kaksi värivalokuvaa (tilhi ja punatulkku ) ja kaksi väripiirrosta (ilves ja huuhkaja). Kappalehinta 80 p, sarjan (4 korttia) 3 mk.. Postikortit PERINTEELLISET postikortit esittävät suojeltavia eläimiä ja kasveja. Korttien kappalehinta on 80 p . Niiden kappalehinta on 80 penniä. Sarjan hinta on 5 mk . Ai heina on kuusi rohdosja myrkkykasvia : kallioimarre, ukon tulikukka, kamcmillasaunio, myrkkykeiso, sormustinkukka ja oopiumiumikko
::5 i ::J <( I ::J z z <( I .. Punavuorenkatu 4. Käy katsomassa. Suomen Luonto/Irtonumero 4 mk. Helsingissä. Samalla ne kertovat luonnonsuojelusta muillekin. Sieltä löydät tietoa luånnosta monista kirjoista ja kirjasista. ~ ::J ~ On siellä kauppa pieni jossa myydään luonnonsuojelujärjestöjen tuottamaa aineistoa. Sieltä löydät iloa itsellesi ja ystävillesi: kirjeensulkijat, julisteet, postikortit ja Luonnonkalenteri ovat juuri sitä varten. Avoinna maanantaista perjantaihin klo 9-1 7, lauantaisin 10-13