Näistä kaikista pidetään Ruotsissa kantakirjaa. Ahmaa ei ole yrityksistä huolimatta saatu nujerrettua, vaikka sen suojana ei ole toistaiseksi minkäänlaisia mllärllyksiä. TÄMÄN NUMERON KANSI esittää Korkeasaaressa majailevaa sutta. Yhtä lainsuojaton on kanahaukka, johon nykyisin keskittyy pllllosa "ryöstölintujen" perinteellisestä vainosta.. Karhu voi suhtautua tulevaisuuteensa jopa toiveikkaasti. Tämän sivun kuvat esittävät petokeskustelun muita aiheita. Suomessa on tarhasusia kymmenen, Ruotsissa kolmisenkymmentä ja Tanskassa kaksi. Pohjois-Euroopan susiensuojelussa on eläintarhoilla tällä hetkellä suuri merkitys, sillä näin halutaan varmistaa juuri sen susirodun säilyminen, jonka perusteella Linne tllkllllliset sudet selitti
Mutta jälkimmäisen ollessa liikkeellä saadaan koottua järjestelmällisempää tietoa peto35. Ovathan luonnonsuojelijoiden ja luontaiselinkeinojen harjoittajien tavoitteet nykymaailmassa lähes sataprosenttisen yhteneväiset. Yllämainittua määräystä edelsi ensin se, että hallitus poisti tapporahat kuluvan vuoden budjettiesityksestä ja eduskunta hyväksyi sitten kiivaan petokeskustelun jälkeen poistoon liittyvän lainmuutoksen. Suomen Luonto N:o 1 1976 Petojen paikka Viime joulukuun 18. Tämän mukaisesti ongelmat ratkotaan lainsäädännön ja hallinnon keinoin. Suden kannalta ei ole suurtakaan eroa, tähtäileekö pyssynpiipun takana poromies vai virkamies. Muutamassa vuosikymmenessä on edetty paljon. Paljon vaikeampien ristiriitojen menestyksellisistä ratkaisuista on kuultu eri puolilta maapalloa. Suomen luonnonsuojeluliitto veti yhden korren kekoon viime syksynä esittämällä valtioneuvostolle perusteellisen tutkimuksen tekemistä kestävän porotalouden edellytyksistä muuttuvissa oloissa. Korkeintaan voidaan sanoa niiden suojelun olevan nyt nollatilanteessa, kun se tähän asti on ollut pakkasen puolella. Pedoilla tuskin on vielä aihetta optimismiin. Asia havainnollistuu, jos verrataan vaikkapa nykyistä hirvilupajärjestelmää lähimenneisyyteen, jolloin valtakunnallinen ote puuttui. luonnonsuojelijat muistuttaessaan petokantojen luontaisesta harvuudesta, petojen valikoivasta saalistuksesta ja koko petokysymyksen kansantaloudellisesti mitättömästä merkityksestä. Siksipä luonnonsuojelun kanta on selvä: petokantoja koskevat toimenpiteet kuuluvat viranomaisille, toimenpiteet pohjataan tosiasioihin ja tosiasiat selvitetään tutkimalla. D. Luonnonsuojeluväki ei hevin usko, että esim. Paradoksaalista kyllä, tämä lienee ensimmäinen konkreettinen toimenpide, mitä vuosikymmeniin on tehty uhanalaisimpien suurpetojemme hyväksi. moottorikelkoin. Jälkijäitöinen menettely on petoasioissa jatkunut paljon ohi aikansa. Vastaavasti muistanevat poromiehet, että ilman luonnonsuojeluväen vuosia kestäneitä ponnisteluja vahinkokorvaukset tuskin olisivat edes nykyisellään. päivänä maaja metsätalousministeriö antoi Lapin viranpmaisille määräyksen hävittää kymmenen sutta ja kymmenen ahmaa, esim. Selvisi lähinnä se, että näissä asioissa annettiin suurempi valta tunteille kuin tiedoille. Itä-Lapin pedot olisivat perin juurin toisenlaiset kuin maailman kaikki muut pedot. Ministeriön toimenpiteen merkitys on siinä, että näin vihdoinkin tunnustettiin petokysymyksen hoitaminen kansalliseksi ja valtakunnalliseksi tehtäväksi. Petokysymystä tarkastellaan vuoroin teoreettisesti, vuoroin käytännöllisesti. Kenties viime syksyn petokeskustelun merkittävin tulos onkin siinä, että luontoväki ja poroväki pääsevät nyt muissa kysymyksissä entistä lujemmin yhteistoimintaan. Eduskunnan syksyinen petokeskustelu ei alkanut lupaavasti. Se osoittanee myös petojen paikan. Petoja on samanaikaisesti tapettu "jokamiehenoikeudella" milloin ja missä vain, usein myös miten vain, tätä on tuettu julkisin ja yksityisin tapporahoin, hävitysoperaatioihin on uhrattu kohtuuttomasti aikaa, voimia, varoja ja palstametrejä, korvausperussu oMEN LUONTO 1/7 6 teista on kiistelty mutta asianmukaisista selvityksistä pidättäydytty ja samalla on tietenkin vaarannettu se kaikkien sivistysmaiden omaksuma periaate, että jokaisesta alkuperäisestä lajista on säilytettävä elinvoimaiset kannat. Luonnonsuojeluväen onkin syytä painaa visusti mieleensä, että lukkiutuneesta tilanteesta ei olisi paasty, ellei poromiesjärjestö, Paliskuntain yhdistys, olisi osoittanut sekä malttia että viisautta "vaihtamalla" tapporahavaatimukset viranomaisten suorittamaan säätelyyn. Metsästäjien vastuu oli minimissään, ahneus maksimissaan. Huoli Lapin luonnosta ja luontaiselinkeinojen tulevaisuudesta kasvaa. Teoreetikkoja ovat olleet se myönnettäköön mm. Samalla säästyy poromieheltä aikaa, vaivaa ja rahaa. Se ei myöskään usko, että kokonainen elinkeino voisi kaatua muutamien kymmenien petojen vuoksi. vuosikerta jen lukumääristä, liikkeistä ja syömisistä. Salametsästys rehotti ja Suomen hirvet olivat sukupuuton partaalla. Elinkeinonsa harjoittajaa nämä sanat eivät lohduta, jos vahinko kohdistuu yksipuolisesti juuri hänen alueeseensa, jos hän omakohtaisesti kärsii menetykset ja itse tuntee kukkarossaan korvausjärjestelmän puutteet
. . .. . . .. Uut1s1a ...... . .. . Pekka Salminen j a Pertti Sulkava: Suo men kotkakannan kehitys 19701 3 9 12 luvulla . . . . . yo. . . .. .. . . . . . . llmoitushinnat: 1/ 1 sivu 1200 mk 1 /2 sivu 800 mk 1/4 sivu 500 mk 4-väri-ilmoitus 1/1 sivu 1800 mk, 4-väri-ilmoitus 1/2 sivu 1000 mk, takakansi 3000 mk TOIMITUS Fredrikink. ..... ... .. .. . . . . 90-625 4 7 5 Päätoimittaja (vastaava) Teuvo Suominen . . Liito n toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 916, kesäkuukausina klo 915. . .. . . . . . . . . . . .. .. . . . . . .. . . .. . . ...... . .. Fredrikinkatu 7 7 A 11 00 100 Helsinki 10, puh . -metsät. . . . . . Lehti voidaa n tilata maksamalla tilausmaksu 21 mk postisiirtotilille no 608 211. 17 Pertti Saurola: Rengastustiedot kertovat kotkiemme kohtaloista 20 Pekka Salminen ja Pertti Rassi: Kotkan suojelu Suomessa . 00120 Helsinki 12 puh. . . . . .. . .. T ilaushinta Pohjoismaiden ulkopuolelle on 25 mk. . . . .. ... . . . , Tampere TAMAN NUMERON KUVITUS Kansi Teuvo Suominen ; sisäkansi Teuvo Suominen, Eero Murtomäki ; sivu 9 Hannu Hautala; 1315 Seppo Saari ; 17 Pekka Helo, Seemi Kärkkäinen, Pekka Helo; 21 Teijo Nikkanen ; 23 Seppo Keränen, J orma Luhta; 25 Teuvo Suominen ; 27 Pekka Nurminen, Eero Kemilä, Hannu Hautala, Teuvo Suominen ; 28 J orma Luhta, Teuvo Suominen, Hannu Hautala ; 29 J orma Luhta; 30-3 1, 32-33, 35 Hannu Hautala; 36 Lauri Pohjakallio ; 41 Veikko Vasama ; 45 Hans Viitasola ; 46 M. . . Seppo Kellomäki: Metsän rooli kaupunkiympäristössä . .. . . . . .... .. . .. . . . . . . ........ . 22 Kauko Huhtala, Paavo Rajata ja Seppo Sulkava: Uusin tieto kotkan ravinnosta 25 Hannu Hautala: Toivo Siika nen 17 vuo tta, satatuhatta linnunpönttöä 30 Lauri Pohjakallio: " Koloveden kansallispuiston" esihistorialliset kallio maalaukset . ... Väinö Turpeinen: Petovihan historiaa . . . . Matti Kärkkäinen : Puunkorjuun koneellistumisen vaikutus metsään Keskustelua: teollisuus ja ympäristö nsuojelu .. ....... . . . . . . . . . Leena Hämet-Ahti: J apanin tehtaiden vihreät kehät . . .. . .. . . . . . . . . .. . Fredrikinkatu 77 A 11, 00100 Helsinki 10, puh. .. . . Suomen Luo nnon vuoden 1974 numeroita myydää n 3 mk/kpl , vuod~n 197 3 nume"r"oita 2,50 mk/kpl, vuoden 197 2 numeroita I mk/kpl, sitä va nhempia 50 p/kpl. . .. Punavuorenkatu 4 :n myymälä o n avo inna maa nantaista perjantaihin klo 917, lauantaisin klo 9-14 . . . .. . . . . . . ..... . . . . . .. . .. . . .. . . . . . . 35 D 2. . . . . . . . . . . . . . Seppo Saari : KoillisLapin kotkaturmat keväällä 19 7 5 .... .... . ]alkanen, Viljo Kärki ; 47 Pålle Collander, Tapio Väinölä; 49 Leena Hämet-Ahti ; 52 Simo Hannelius; 53 Matti Kärkkäinen, Simo Hannelius, Matti Kärkkäinen ; 55 Aimo Vuokola ; 57 Matti Kärkkäinen, Simo Ha nnelius. . ... . . . . . .. . . .. . . 90-498 159. .... lrto numerot 4,50 mk. . Valt_io osti suojeltavaa maa ta v. . Summaries of the Main Articles in This Issue ... TAMA.N NUME RON KIRJOITTAJA T Hannu Hautala, valo kuvaaja, Helsinki Eero Helle, FK, Eläintieteen laitos, Oulun yliopisto Kauko Hautala, FK, Eläintieteen lai tos, Oulun yliopisto Leena Hämet-Ahti, vt. Toimitussihteeri Riitta Jokiranta Taitto : Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOS TO Urpo Häyrinen (ko koonkutsuja ) Harri Dahlström Seppo Kellomäki Jouko Pettersso n Helmi-Irene Saurola Painopaikka: Forssan Kirjapaino Oy Forssa 2 SISALLYS Petojen paikka . . . . . . .. . .. . . .. . ....... .. Osoitteenmuutokset Suomen luonnonsuojeluliiton to1m1stoon, os. . Eero Helle: Perämeren norppien lentolaskenta ........ professori, Kasvitieteen laitos, Helsingin yliopisto Seppo Kellomäki, MML, Helsingin yliopisto Matti Kärkkäinen, MMT, Metsäntutkimuslaitos, Helsinki Lauri Pohjakallio, FK, arkeologian amanuenssi, Kuopion museo Paavo Rajata, FT, Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki 36 39 44 49 52 58 60 60 6 1 6 1 62 Pertli Rassi, suunnittelija, maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimisto, Helsinki Seppo Saari, dipl.ins., Kemijärvi Pekka Salminen, suunnittelija, maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoito toimisto, Helsinki Pertti Saurola, FK, Helsingin yliopiston eläinmuseon rengastustoimisto, Helsinki Pertti Sulkava, lehtori, Haapamäki Seppo Sulkava, apul.professori, Eläintieteen laitos, Oulun yliopisto Väinö Turpeinen, maat. .. . . . . . . . . . . . .. .. Kirjallisuutta . ... . . ... . SUOM EN LU O NTO 1/ 76. . .. .. Ulkomaan uutisia . . . . . .... . ............... . . . . .. .. . 197 5 ... .. ... . . . . .. . . .. .. ... . ... . . ... . . . . SUO MEN LUONTOA J ULKAISEE Suomen luo nno nsuojeluliitto ry. . .. . .... . . ... . . . . . . . Eero Helle: Perämeren norpat ja ympäristömyrkyt . .. . . . . . . . . . . krs. . . ..... Suomen Luonto ilmestyy vuoden 1976 aikana kuutena numerona. . .. . ........... . .. . 498 159. . . . .. .. .. . . . ....
Vasta v. Vaikka viime vuosien massiivisia petojahteja on lehdistössä moitittu ja pilakuvissa irvailtu, totuus lienee edelleen, että mistä hyvänsä Suomen kunnasta olisi yhden petoyksilön pään menoksi hetkessä polkaistavissa sotajoukon veroinen hävityspartio. Erityisenä tarkastelun kohteena ovat riistanhoitajat ja pedot. Tänä päivänä riistanhoitajat ja luonnonsuojelijat ponnistelevat yhdessä harvinaistuvien petojen suojelemisen hyväksi. Tässä esityksessä pyrin selvittelemään petovihan historiallista taustaa, vainon muuttumista suojeluksi ja tämän hetkistä suhtautumista petoihin. Suhtautumisemme petoihin on vuosikymmenien vieriessä kokenut melkoisia muutoksia. Suurten valtiollisten muutosten myllerryksessä vanhat metsästyssäädökset pääsivät kuitenkin unohtumaan ja niin maassamme elettiin sen Ruotsista erottamisen jälkeen käytännöllisesti katsoen ilman metsästyslakia. Ylläolevat kirjat ovat vuosilta 1878 ja 1894. Jatkuvasti voi lehtien yleisön osastoista lukea vuoroin petojen suojelun tehostamista vaativia, vuoroin " petojen hyyssääjiä" parjaavia kirjoituksia. Vainon kohteena olevien lajien väheneminen vain muutamaan antaa aiheen toivoa, että myös pahimmin vainottujen harvinaisuuksien osalta päästään pian niin asialliseen keskusteluun, että pohjaa alkaa löytyä myös suojelutyölle. 1868 annettiin asetus metsästyksestä ja otuksen pyynnöstä 3. Lähdeteoksina olen käyttänyt pääasiassa eri SUOMEN LUONTO 1/76 Petojen hävityksellä oli vankka sijansa vuosisadan vaihteen kummankin puolen kansanvalistuksessa. Tapporaha oli säädetty sudesta, karhusta ja ketusta. Aikaisemmin oli tilanne toinen ... METSÄSTYS LAKI JA PEDOT 1800-LUVULLA Lainsäädäntö metsästystoimen osalta oli 1800-luvun loppupuolelle asti varsin onnettomassa tilassa. Nykytilanteen ymmärtämistä joskaan ei hyväksymistä helpottaa, jos tutustuu petovihamme historiaan. Lain mukaan sai jokainen "vapaasti ampua, tahi pyydystää ja omanansa pitää karhun, suden, ilveksen, ketun, ahman, näädän, saukon, majavan, hylkeen taikka muun vahinkoeläimen, niin myös kotkan, haukan, huuhkajan, kalasääsken ja muun petolinnun ". Petojen suhteen laki oli sangen vapaamielinen. Riistanhoito olikin käytännössä samaa kuin petojen vähentäminen. Voimassa olevat säännökset olivat pääasiassa vuodelta 1664 eräiltä osin myöhemmm korjailtuina. Se pulpahtaa pintaan milloin minkäkin, sinänsä vähäpätöisenkin, tapahtuman yhteydessä. Tuskinpa on olemassa ihmistä, jolla ei olisi edes jonkinlaista mielipidettä pedoista ja niiden suojelun tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta. Väinö Turpeinen Petovihan historiaa Petoviha istuu suomalaisissa lujassa. Valtiovalta, kirkko ja aatteelliset järjestöt yllyttivät väestöä kaikenlaisten petoeläinten tuhoamiseen. metsästäjäjärjestöjen viimeisten sadan vuoden aikana julkaisemia riistanhoito-oppaita ja metsästystä käsitteleviä kokoomateoksia, joiden voidaan katsoa edustavan metsästäjien ja riistanhoitaj ien "virallista" kantaa
Aseet olivat huonoja ja jahtieli susivoudit, joiden tehtävänä oli ajometsästysten järjestäminen, olivat enimmäkseen laiskoja ja taitamattomia. sudenmetsästys onnistuu Hahrin mukaan mainiosti vaikkapa porsasvietteellä: "Kun kuullaan susien ulvontaa tahi muutoin tiedetään, missä niiden on lapa oleskella, lähtee kaksi tahi kolme metsästäjää sille kulmalle, aJaen sysirelelissä tahi vanhassa reessä. Uudella lainsäädännöllä pyrittiin rappeutuneiden metsästystapojen parantamiseen. Marraskuun lopulla 1880 kansa sai lukea sanomalehdistä karmean uutisen : "Turun läänissä Uudenkirkon pitäjän Velluan kylässä 15 päivänä /älä kuula kello 1 päivällä sallui se järkyttävä tapaus, ellä kun räätäli W. seuraavien "ryöstölintujen" metsästyksestä: maakotka, merikotka, kalasääski , ajohaukka (tunturihaukka), muuttohaukka, poutahaukka (ampuhaukka), kanahaukka, ilmahaukka (tuulihaukka), warpuishaukka ja suohaukat. Vuosina 1858-1862 joutui petojen uhriksi 2 865 (Uudenmaan läänissä 522) hevosta, 1 093 ( 11 7) härkää ja sonnia, 4514 (490) lehmää, 5 242 (759) vasikkaa, 25 974 (3 269) lammasta, 3 510 (234) sikaa ja 3 221 poroa. Kun melsäsläjäl havaitsevat susia perässä tulevan, on kulku suunnattava niin, ellä yksi tahi kaksi heistä saattaa, eteenpäin ajettaessa, huomaamatta hypätä reestä Jossakin tien polvessa, niemen nenässä, kiven tahi pensaan takana j.n.e. Edelleen löytyi J virstan päåslä vasen käsi ja oikean käden sormia ja osa kämmentä. Tämän lakana sopii juoksuttaa koiraa nuorassa, että sen jäljet sitä enemmän nostaisivat susien halua ja viettelisiväl ne rohkeammiksi. Suomennettuja otteita Th. StJSIVUODET 1880-82 .Maanja karjanomistajien velvollisuus susijahteihin poistettiin siis vuoden 1868 metsästysasetuksessa. " Kirjasessa annetaan ohjeet mm. Edelleen vähän matkan päästä löytyi pää, rinta ja selkä, kaikki muu oli syöty." Tämän jälkeen joutui Turun läänin kuvernööri vajaan kahden vuoden aikana laatimaan raportin vielä 22 samanlaisesta tapauksesta. Niiden ainoa tarkoitus oli kansan valistaminen petoasioissa . Sudet saivat melko vapaasti temmeltää karjalaitumilla, kuten petovahinkotilastosta kävi ilmi . Eläintiede asteli maassamme vielä lapsenkengissään eikä eri petoeläinlajien merkitystä osattu arvostella. "Kun on havaittu monenkin ampuvan käärme-lalvasiipiä, joita hiirihaukoiksikin nimitetään, ja muita enemmän hyödyllisiä kuin vahingollisia ryöstölintuja, siinä luulossa, että ne ovat kanahaukkoja, joista tapporaha/ saadaan, ja kun yleisössä tämä luulo vahvistuu alinomaan sattuvista erehdyksistä semmoisten palkintojen maksamisessa, j oten valtiolle tulee melkoinen rahatappio . .. Suomessa. Petoasioihin siinä ei kovin paljon puututtu. Lainsäädännön puutteellisuuksista johtuen metsästäjät hävittivät tehokkaasti hyötyriistaa. Yhä vielä nuo tapahtumat vedetään esiin eri tason susikeskusteluissa. Matkalla, )Ola tehdään pitkin läheisiä järviä ja lasamaila, pitää heidän sopivalla lavalla saattaa mukaan ottamaansa porsasta kiljaisemaan j a porahlamaan niin usein kuin suinkin, koskapa sudet, tämän porun kuulluansa, tavallisesti saaliin toivossa seuraavat rekeä. Petojen aiheuttamat taloudelliset menetykset olivat mitä melkoisimpia, joten petoviha oli ymmärrettä4 vää. Noina vuosina tapettiin kaikkiaan (suluissa luvut Uudenmaan läänin osalta) 705 ( 1) karhua, 3 428 (420) sutta, 643 (91 ) ilvestä, 32 1 ahmaa, 16 564 ( 1 216) kettua, 1 089 (8 7) kotkaa, 579 (17) huuhkajaa. " Tapporahat ovat ongelma jo tuollo in, kuitenkin vain petolintujen osalta. Kuningas Kristofferin Maanlaista, vuodesta 1442, lähtien voimassa ollut maan ja kotieläinten omistajien velvollisuus suden pyyntiin poistettiin. Kirjaset eivät kuitenkaan olleet vielä varsinaisia riistanhoidon oppaita. Tuolloisista peto-oppaista sopii mainiosti esimerkiksi vuonna 18 7 8 julkaistu "Metsästyskirja I. Vaino kohdistettiin varmuuden vuoksi niihinkin lajeihin, joiden arveltiin olevan "vain vähän vahingollisia". Vuoden 1880 marraskuussa alkoi tapahtumasarja, joka järkytti koko Suomen kansaa. Aili ja naapurit löysivät puo(en virstan päästä ensiksi lapsen · oikean jalan, joka oli revilly irti reidestä. Suden metsästys ei tuohonkaan asti o llut kovin tehokasta. Vasen käsivarsi ja vasen olkapää oli syöty kokonaan. j os semmoisissa paikoin voivat olla hyvin salassa, saavat he varsin varmaan ammuluksi niitä susia, ]Olka tulevat jälkeä myöten mitään vaaraa aavistamatta. 1854 ilmestyneen Gustaf Erik Eurenin kirjan "Suomen maan pedot, maalikuvilla selitetyt" -alkulause: "Peloin luku Suomessa on aivan suuri ja kaikki ne ovat vahingoitsevia eläviä." Pedot tekivät tosiaan tihutöitään tuohon aikaan. Yleistä suhtautumista petoihin noina aikoina kuvastaa v. Vahinkoja petoeläinten hävittäminen säädettiin tapahtuvaksi kunnallisen itsehallinnon puitteissa, joten tapporahojen maksu ja petoeläinten hävittämisen edistäminen tuli kuntien harteille. SUOMEN L UONTO 1/7 6. Petoeläinten ja Ryöstölintujen jahdista. Hahrin ruotsinkielisestä jahti-käsikirjasta." Esim. Metsästäjiä pyrittiin innostamaan petojahtiin julkaisemalla opaskirjoja petojen metsästyksestä. Kunnat eivät luonnollisesti suhtautuneet uuteen rasitteeseen kovinkaan kiitollisina. Hömbe1gin 8vuotias poika käveli kotipihansa poikki, sieppasi susi lapsen kitaansa Ja juoksi metsään, missä se yhdessä tovereidensa kanssa raa·leli ja osaksi söi lapsen ruumii71;. Kaikesta huolimatta tilasto vuosina 1858-1862 tapetuista pedoista hätkähdyttää nykyajan luonnonsuojelijaa. PETOTILANNE 1800-LUVULLA Petotilanne olikin tuolloin aivan toinen kuin nykyään. Vain harvat viitsivät nähdä ylimääräistä vaivaa petojen metsästyksestä
Illoin nousevat ne äärimmllisille kareille yöksi lep111lm111ln. RIISTANHOIDON ALKUTAIPALEELTA Vuonna 1865 oli perustettu Suomen Metsästysyhdistys, jonka "Näitä haukkarautoja saa ostaa G. " . Raudoissa pitää olla hammas-platinaa wahwinta tupulttirauta-peltiä, ruuweilla sankoihin pantuna, niinkuin kuwasta näkyy" (B. Merihylje, jonka ravintoaineina on kaikellaiset 1 .:at, on meidän hylkeistll syöläimpill" (sama lllhde kuin edellisen kuvan ja tekstin). Suden-raudat pitää olla hywin_kankeat awata, että ainoastansa suurella waiwalla wllkewll mies saapi ne wireellensä. 1898 17 raudalla 33 kanahaukkaa ja 4 huuhkajaa; 1899 24 raudalla 26 kanahaukkaa ja 7 huuhkajaa, sekä 1900 21 raudalla 25 kanahaukkaa ja 2 huuhkajaa, paitse useita satoja pienempiä petohntuja" (Juhani Aho 1902: Metsästysalueiden muodostamisesta ja metsänriistan hoidosta). nykyajan tekniikan turvin . Hahrin ruotsinkielisestä jahti-käsikirjasta, 1878). . Alkoi ennennäkemättömän innokas sudenmetsästys. 5. "Se (ilves) ahdistaa ja tappaa ei ainoastaan kesyjä elukoita, vaan myös metsäneläimiä, erittäinkin jäniksiä, joita vastaan se käy oikeata hävityssotaa. .. Suomennettu ja otteita Th. Eräs metsllstlljll on Urheilulehden 3:ssa n:ossa v:lta 1901 kertonut saaneensa v. Merihylkeet elävät tavallisesti isoissa parvissa. 1897 18 raudalla 43 kanahaukkaa ja 2 huuhkajaa; v'. Myöhemmin on esitetty arveluja, ettei tappajasusia olisi ollut kuin yksi ainoa, kenties raivotausuoMEN LUONTO 1/7 6 tinen yksilö, tai että tappaja olisikin ollut raivotautinen koira. Susista luvattiin melkoisia tapporahoja ja valtiovalta kutsui Venäjältä maineikkaita sudenmetsästäjiä, lukasheja, auttamaan suomalaisia tunnettuja erämiehiä, joista etunenässä mainittakoon Ignoi Vornanen. Kuitenkin vasta vuonna 1894 julkaistiin ensimmäinen suomenkielinen riistanhoito-opas Turun Metsästysyhdistyksen aloitteesta. Yhdistyksen jäsenet olivat tuon ajan urheilumetsästäjiä lähinnä pääkaupungin tienoilta ja he ottivat tehtäväkseen kansan valistamisen metsästysas101ssa. Silloin ne usein joutuvat riitaan makuu paikoista ja kaijahtelevat, ettll kauv?ksi kuuluu ... Stockmanin rautakaupasta Helsingissll 2 markalla kappaleen, mutta voi niitll mallin mukaan tehdll kuka seppä tahansa .... Myöskin mets1llintuja se syö, kun vaan käsiinsä saa. .. tarkoituksena oli hyödyllisen riistan suojeleminen ja lisääminen, voimassa olevien metsästyssäännösten noudattamisen valvominen, petojen ja vahinkoeläinten metsästämisen ja ampumataidon edistäminen. L. Frosterus 1901: Luotettawa neuwo Kettujen ja Susien pyydystämiseen kaulaeli syöttisekä jalkaraudoilla). Sitä voi sentähden lukea maan vahingollisimpiin petoihin, etenkin kun se, tavattuansa useampia elllimill yhdessä kohden, tappaa paljoa enemmän kuin jaksaa syödä" (Petoeläinten ja Ryöstölintujen jahdista. kuwa näyttää suden syötti-rautain muodon ja suden olemisen sanka kaulassa. Joka tapauksessa noina vuosina saavutti sudentappaja suuren osan siitä maineestaan, joka sai nykyajan metsämiehen vielä pari vuotta sitten tavoittelemaan hailavaa turkkia auton, moottoripyörän ym. Näistä tapahtumista kertoo Uno Godenhjelm vuodelta 1891 peräisin olevassa kirjassaan "M innen från vargåren 1880-82". "Ne hylkeet, joita meidlln rannoilla oleskelee ja joita siis meillä saatetaan pyytää, ovat : Merihylje eli Harmaa hylje sekll Lahtihylkeistä Täplikäs hylje eli Meriviikari ja Kiehkura-hylje eli Pikkuviikari. F
Niinpiankun rauhoitusaika päättyy, alkavat pyssyt paukkua ja koirat haukkua ja sitä kestää niin kauvan, kunnes talven lumi estää metsässä liikkumasta Ja uusi rauhoitusaika tulee vastaan. Elettiin vanhojen erämiesten kaiholla muistelemaa "pitkäpiippuisten Husqvarnojen" aikaa. Siitä, mistä ennen syytettiin yksinomaan petoja, kovistelee Juhani Aho tiukin sanoin jo itse metsästäjiäkin. jos tällä olen saanu!raivatuksi tietä paremmille teoksille tulevaisuudessa, olen varsin tyytyväinen. Kuntien vastuuta petoja vahinkoeläinten hävittämisessä muutettiin siten, että kunnat uuden lain mukaan joutuivat maksamaan tapporahan kotkasta, huuhkajasta, kanahaukasta, merilokista, korpista ja variksesta. 1899 astuikin voimaan uusi asetus metsästyksestä. H yötyriista väheni jatkuvasti ja metsästäjät alkoivat kaivata entistä tiukempia lakeja vähenevän riistan turvaksi. " Metsästykselle vähemmän vaarallisia ovat edelleen mehiläishaukka ja kalasääski, kuitenkin on nekin syytä ampua. Metsästyksen hoitajain velvollisuus on sitä vainota ja säätää palkinto sen tappamisesta. Selvää myös on ettei tuo luuloteltu hyöty, jonka hiirihaukka tekee rotanpyytäjänä, ainakaan meidän maassamme vastaa ollenkaan sitä vahinkoa, jonka se tekee metsänriistalle. " "Eikä repo ole ainoastaan metsänriistan vihollinen. Samoin haukoista tornihaukka (tuulihaukka), jota jo pidettiin suorastaan hyödyllisenä. Eivätkä metsän eläjät saa edes pesimisaikanaankaan pyhää pitää. Voin kuitenkin vakuuttaa luki]oilleni metsästäjille sekä muillekin, ett 'ei ole ollut aivan helppoa toimittaa tätä vaatimatonta lentokir;aista varsinkaan sentähden, kun ei ole ensinkään ollut kaltaisiansa ennestään, vaan kaikki on täytynyt tehdä juurta jaksain. " "Vaarallisin kaikista metsänriistan vihollisista on itse ihminen", Lindholm toteaa, mutta hänellä on myös varmat käsitykset petojen merkityksestä. Se se vasta hyvä koira on, joka metsästä itsensä elättää Ja se kissa on kissain kissa, ]Oka ainakin kerta viikossa kantaa pihaan jäniksen po;an." Petojen hävittäminen on edelleen tärkeä riistanhoitomuoto: "Kokemus osoittaa päinvastoin yllin kyllin, että missä ei riistaa vainota, siellä se karttuu, että missä petoja hävitetään, siellä ne vähenevät Ja että hyödyllisen riistan lukumäärä kasvaa samassa mitassa. "Hiirihaukan laskemme niinikään empimättä metsästystä haittaavien petolintujen joukkoon. Kuolonnuoli siis hiirihaukalle, missä hyvänsä se tavattaneenkin.'" Pöllöt sen sijaan, isoa huuhka6 pa ja viirupöllöä lukuun ottamatta, olivat kuitenkin tuolloin jo "melkein hyödyllisinä -pidettäviä lintuja", jotka oli ''pikemminkin kokonaan säästettävä ". "Tuskinpa säästää kukaan metsästäjä ruutiaan, milloin kotka joutuu pyssyn kantamalle." Kotka alkoi jo tuolloin olla harvalukuinen päätellen toteamuksesta: "Onneksi kotkia ei kuitenkaan ole kovin runsaasti." Metsänriistan julmimmaksi viholliseksi ja metsästäjän pahim.maksi vastustajaksi Lindholm nimeää kanahaukan "eikä varpushaukkaakaan saa unohtaa". Tehtavan sai tällä kertaa tunnettu kirjailija ja erämies Juhani Aho. Siellä, missä eivät miehet riko lakia, siellä tekevät sen miesten koirat ja naisten kissat . sitä mieltä, ettei petoeläinten vähentämisen jättäminen kuntien huoleksi ollut tuottanut tyydyttäviä tuloksia. Tammikuun alussa v. "Suuret petoeläimet niinkuin karhu, susi ja ilves, kuin myöskin eräät pienemmät vaikkakin yhtä tuhoisat niinkuin ahma, näätä Ja saukko ovat jo joko niin hävinneet taikka esiintyvät niin harvassa, ett 'eivät ne enää varsinkaan asutummilla seuduilla voi mitään sanottavaa vahinkoa aikaan saada. " SUOMEN LUONTO 1/76. Tapporahat petonisäkkäistä tulivat valtion maksettaviksi. "Sillä tavalla kuin metsän hyödyllistä riistaa tätä nykyä vainotaan, luulisi melkein, että tarkoituksena on sen sukupuuttoon tappaminen. Vaikka petolintuja olikin edelleen vainottava lajiin katsomatta, oli 1800-luvun lopussa jo havaittavissa muutoksia Eurenin esittämään käsitykseen kaikkien petojen vahingollisuudesta. " Nisäkäspedoista kettu "on vielä varsin yleinen, Jopa näyttää paikoitellen sikiävän kilpaa asutuksen ja viljelyksen kanssa Ja kun se on metsänriistan pahimpia vitsauksia, on sen vainoamista kaikin tavoin harrastettava. Uuden lain voimaantulon jälkeen katsoivat metsästysyhdistykset uuden valistuskirjan julkaisemisen jälleen tarpeelliseksi. Tämä on sitäkin tärkeämp ää kun rahvaanmetsästäjät vaivoin erottavat hiirihaukkaa kanahaukasta ja monta viimemainittua saa jäädä rauhaan jos ei kanahaukkana ammutusta hiirihaukasta makseta ollenkaan tapporahaa. Lindholm toteaa esipuheessaan: "En laisinkaan epäile, että herroilla metsästäjillämme on oleva syytä huomautuksiin ja muistutuksiin tätä pikku teostani vastaan, ja hyvin tiedän itsekin, että teoksellani on virheensä ja puutoksensa. Muutamia lajeja tunnustettiinkin tosiaan jo "pikemminkin hyödyllisiksi", mutta ehdotonta kehotusta välttää ampumasta jotakin määrfatyä petolintulajia ei vielä annettu. VUOSISATA VAIHTUU Aseet ja pyyntimenetelmät kehittyivät nopeasti. " Vuosikymmeniä kestänyt petoviha alkaakin jo rehota. Ainoastaan siinä tapauksessa, '}os ei kal!,kaa nähden voida eroittaa tornihaukkaa varpuishaukasta, ammuttakoon mieluimmin tornihaukka, kuin että varpuishaukka saisi jäädä rauhaan, sillä tornihaukkakin tavataan toisinaan metsänriistan poikasia pyydystämässä. Kirjassaan "Metsästysalueiden muodostamisesta ja metsänriistan hoidosta" Aho korostaa maanomistajien yhteistoiminnan tärkeyttä metsästystoimen ja riistanhoidon järkiperäisessä harjoittamisessa. "Metsänriistan hoidosta Suomessa" -teoksen tekijä, Karl H. Pahimpia petoja ovat luonnollisesti susi, ahma ja ilves, mutta maininnan ansaitsevat myös näätä, kärppä, lumikko, mäyrä, saukko ja tuhkuri (vesikko). Oltiin mm. Petolinnuista ensi sijalla ovat kotka ja merikotka. Kuinka moni kukko ja kana onkaan viimeisen kerran kaakattanut ketun hampaissa, kuinka moni karitsa joutunut hänen tähtensä hukkaan
Kansalaisten luettavaksi alkoi petojenhävitysoppaiden ohella ilmestyä oikeampaakin tietoa usein syyttömästi vainotuista petolinnuista. Vaikka ekologia tieteenä alkoikin saada jalansijaa vasta puoli vuosisataa myöhemmin, alettiin petolintujakin tarkkailla osana luonnon muodostamaa kokonaisuutta. Metsästyslakia korjattiin vastaavilta osin. Tätä mahdollisuutta käytettiin Lapin läänissä piekanan ja kotkankin osalta. 1902 ensimmäisen kerran suomeksi ilmestyneessä Hans von Berlepschin lintusuojeluoppaassa petolintujen hävittäminen on osana lintujen suojelua. Niinpä v. " "Kanahaukka on, niinkuin jo nimikin sanoo, kanalintu;en: teeren, metson, pyyn ja riekon säälimätön hävittäjä ja on se sitä turmiollisempi, kun se on varsin yleinen." "Samoin ovat aina ammuttavat käär· mehaukka (hiirihaukka-') ja varpushaukka." Paalurautoja käytettiin 1900luvun alussa yleisesti haukanmetsästyksessä ja niiden teho ilmenee tilastoista. päivänä v. Alkuaikoina petolintujen suojelijat joutuivat kiivaisiinkin väittelyihin metsästäjien kanssa, mutta vuonna 1923 toiminta tuotti kauniin tuloksen. Eläintieteellinen tutkimustyö edistyi kuitenkin jatkuvasti. 1870 Helsinkiin "Kevätyhdistyksen" (Majföreningen), jonka tehtävänä oli kasvattaa lapsista lintujen ystäviä. riistaeläinten tarhakasvatusta ja talviruokintaa. Hiirihaukan hyödyllisyyden hän toteaa johtuvan paremminkin sen taitamattomuudesta kuin luonteesta. petoeläinten riistakantaa jalostavan vaikutuksen niiden pyydystäessä pääasiassa sairaita tai muuten heikkoja yksilöitä. . Hän lähetti v. 1928 julkaistussa suomennoksessa. Uusi laki rauhoitti petolinnuista haarahaukat, hiirihaukan, piekanahaukan, mehiläishaukan, suohaukat, tornihaukan (tuulihaukka), punajalkahaukan, nuolihaukan, lapinpöllön, sarvipöllön, suopöllön, helmipöllön ja varpuspöllön. Branderille ajanmukaisen riistanhoito-oppaan laatimisen tehtäväksi. 1921 perustettu Suomen Yleinen Metsästäjäliitto antoikin V. Maaherralle jätettiin kuitenkin oikeus myöntää poikkeuksia rauhoitusmääräyksistä, mikäli jokin petolaji lisääntyisi liikaa tai muuten aiheuttaisi huomattavaa vahinkoa. "Tuhoeläimet ovat siis hyödylliseen riistaan nähden jonkinlaisessa 'terveyspoliisin' asemassa. Useita pahoina tuholaisina pidetyistä petolinnuista havaittiin kokonaisuudessaan hyödyllisiksi, olkoonkin, että ne joskus hätistelivätkin riistaa ja muita hyötyeläimiä. "Tulevat sitten metsän hyödyllistä riistaa haaskavat petolinnut, niinkuin haukat, huuhkajat y.m. Lindgren 1943: Riistanhoitajan käsikirja). nestä painoksesta v. Helmikuun 23. "On kyllä joitakin yksilöitä, jotka ovat toisten lintujen surmana ja niihin nähden onkin oltava päättäväisiä. Pahimmiksi lintujen vihollisiksi hän mainitsee petolinnuista kanahaukan, varpushaukan ja nuolihaukan. VUODEN 1934 METSÄSTYSLAISTA NYKYAIKAAN 1900-luvun alkupuolella luon. Renvall. Petoja vastaan tuli edelleen taistella, mutta monessa suhteessa Branderilla oli jo varsin nykyaikaisia käsityksiä pedoista. Uudet säännökset asettivat metsästäjät ja riistanhoitajat uuden tilanteen eteen. Turmiollisin niistä lienee huuhkaja, joka on varsinkin jänisten kauhistus, se kun liikkuu juuri siihen aikaan vuorokaudesta, jolloin jäniskin on liikkeellä, ja kun sen lento on niin äänetöntä, ett 'ei tarkkakorvaisinkaan voi sen tuloa huomata." "Huuhka;asta maksaa kunta tapporahan 5 markkaa ja helposti voipi tuon kauniin linnun sitäpaitsi saada kaupaksikin. 1912 eduskunnan jäsenille kirjasensa "Vahinkoeläimet ja metsästyslakimme turvattomat" ja julkaisi mm. 1926. 1923 eduskunta sääti luonnonsuojelulain. Se on siis parempi saalis kuin metso. Hän toteaa mm. Ahon kirjan ilmestymisvuonna 1902 maassamme tapettiin 600 kotkaa, 950 huuhkajaa ja 11 400 kanahaukkaa. Eräs innokkaimpia petolintujen suojelun edistäjiä oli vuosisadan vaihteessa tohtori Th. " Samat ohjeet annetaan vielä teoksen kymmenenSUOMEN L UONTO 1/76 "Kanahaukan vuosisaalis piirtlljlln silmällä nähtynä" (S. Tunnetuimpia aatteen levittäjiä oli alkuaikoina Sakari Topelius, joka perusti v. Jos tämä niiden edustama rengas eläinketjussa poistetaan, horjutetaan lajien keskeistä luonnollista tasapainoa ja voivat sen seuraukset olla hyvinkin tuhoisat." Viidessäkymmenessä vuodessa oli metsästäjienkin keskuudessa astuttu melkoinen harppaus petojen suojelemiseksi. Työväenkalenterissa kirjoituksen "Pöllölintumme". UUDET AJAT UUDET AATTEET Petovihan pahimpina vuosikymmeninä alkoi myös lintujensuojeluaate herätä aluksi etupäässä kansan sivistyneistön keskuudessa. Kotkahan ei kuulunut luonnonsuojelulain alkuperäisiin rauhoituksiin, vaan rauhoitettiin yhdessä merikotkan, kalasääsken ja tunturihaukan kanssa asetuksella v. Myös kulkutautien leviämistä pedot hidastavat pyydystämällä tartuttavia sairaita yksilöitä. Vuonna 1925 ilmestynyt "Lyhyt riistanhoidon opas" käsittelikin jo laajasti mm. Petolintujen osalta ei suojeluaate tosin vielä pitkiin aikoihin saanut suurta kannatusta. Riistanhoitomenetelmät olivat muiltakin osin paljon kehittyneet, ja v
Luonnonsuojeluja metsästys. Petoeläinten ja Ryöstölintujen jahdista. Godenhjelm , U. Tärkeätä on myös opettaa metsästäjät tunnistamaan petolinnut, ettei rauhoitettuja lajeja enää ammuttaisi "kanahaukkoina" . Helsinki. (julk. Tällä hetkellä ovat petolinnuistamme rauhoittamattomia kanahaukka ja varpushaukka ja piekana Lapin läänissä. Metsästäjäjärjestöt alkavat, tosin paljolti luonnonsuojelijoiden painostuksesta, suhtautua entistä varovaisemmin petojen vähentämiseen riistanhoitomuotona. Helsinki. Helsingfors . Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa. Luku sinänsä on joidenkin pyssymiesten rauhoitettuihin petoihin ja muihinkin lintuihin kohdistama ammuskeluvimma, joka on lähinnä ilkivaltaa. Sukupuuttoon hävitettäväksi ei Lindgren sentään petoja halua, vaan 8 toivoo muutaman yksilön jätettäväksi luontoa elävöittämään. Karhun metsästyksestä määrätään vuosittain asetuksella, ja ilveksen pyynti tapahtuu maatalousministeriön myöntämällä lisenssillä. Pahimpia riistatuholaisia ovat kanahaukka ja varpushaukka. 1925. Luonnonsuojelulakia ja metsästyslakia korjaillaan niin, että rauhoituksen piiriin tulee myöhemmin vielä sellainenkin nykyajan haukkaharvinaisuus kuin muuttohaukka. (toim.) 1950. 1953. Suomen suurpedot. von Berlepsch, H. Suo men Riista 8: 13 1135. LOPUKSI Yleinen petovihamielisyys alkaa olla jo historiaa. 53 s. Huolimatta siitä, että yleinen mielipide alkoi jo olla pienempien petojen, varsinkin useimpien petolintujen suojelun kannalla tunnustaen niiden elämisen oikeuden ja hyödyllisyyden, eivät kaikki metsästäjät sulattaneet uusia oppeja. Hukka huutaa. Po rvoo. Lindgren, S. 1943 Suomen Yleisen Metsästäjäliiton kehoituksesta "Riistanhoitajan käsikirjan", hyökkää petojen suojelua vastaan. " Lindgren toivoo kuitenkin petojen vähentämisen tapahtuvan inhimillisin keinoin. . Huuhkajan mainetta parantaa sen vihamielisyys variksia kohtaan. 1946. Lyhyt riistanhoidon opas. Niinpä S. 1902. (toim. 1974. H. N:o 1 7. Helsinki . 95 s. Metsästäjäin Keskusjärjestö) 19 75. Äskettäin ilmestyneessä metsästäjätutkinnon oppaaksi tarkoitetussa Metsästäjän oppaassa ei pedoista puhuta enaa m1taan kirjan riistanhoitoa käsittelevässä osassa. Po rvoo. Ylänne, Y. 631 s. KIRJALLI SUUTTA Aho, J. Hämeenlinna. I 968 . Yleinen lintwuojelu. 156 s. I 928. Nisäkäspedoista rauhoittamattomia ovat supikoira, kettu, minkki, hilleri ja ahma. Pyrkimys metsastaJien valistuneisuuden lisäämiseen johtikin v. Riistanhoitajan käsikirja. Haukkahäkistähän voidaan sinne joutuneet rauhoitetut haukat päästää vahingoittumattomina takaisin vapauteen. 1953 . Varsinaiset petovihan vuosikymmenet alkavat kuitenkin olla jo ohi. 196 s. Hyvää riistakantaa ei synny sinne, missä on runsaasti petoeläimiä. 1934. Susi on pääsääntöisesti rauhoitettu poronhoitoalueen ulkopuolella. Luonnonsuojelulain voimaantulo ja sen aiheuttamat muutokset metsästyslaissa viivästyttivät kuitenkin metsästyslain uudistusta niin, että varsin perusteellisesti korjattu uusi metsästyslaki tuli voimaan vasta v. Porvoo. Porvoo. Metsä.1tys-ki,ja. Pohjolan pedot. Helsinki. 18 7 8. n?!1Su_ojelijat es1tt1vat ankaraa kritiikkiä silloisesta metsästyslaista, mikä johtui lähinnä sen vapaamielisyydestä petokysymyksissä. Helsinki . Metsästäjiä valistaa mm. v. 1943. Suomen Riista 8 : 120130. Minnenfrån Vargåren 1880 82. 272 s. 1974. 1964 käyttöön otetun metsästäjätutkintojärjestelmän kehittämiseen. 1891. Mutta minkä viha on rikkonut, sen saattaa sopu uudelleen rakentaa. Vanhoja asenteita on kuitenkin vaikea kitkeä pois, siitä ovat osoituksena viime kesän uutiset kotkanpesien hävityksistä. Brander, V. V. 213 s. Vakavin tilanne on vähälukuisten suurpetojemme ja niistä lähinnä suden kohdalla. Osaltaan painetta petoja kohtaan helpotti metsästyksen muuttuminen virkistystoiminnaksi ja sen merkityksen väheneminen metsästyksen harjoittajien toimeentulon parantajana. Munsterhjelm, L. 11 2 s. Paavolainen, E.-P. Pulliainen, E. Metsästäjän opas. / . Paaluraudat kiellettiin luonnonsuojelulaissa ja kuvarautojenkin asemesta Lindgren suosittelee käytettäväksi haukkahäkkiä. Kärpän, näädän ja saukon metsästyksestä päätetään vuosittain erikseen. Suomen metsästys. ) 1967 . 854 s. Metsästys. 203 s. Muiden vahinkoeläinten metsästys oli sidottu metsästysoikeuteen. 1942 perustettu Suomen Riistanhoitosäätiö julkaisemalla Suomen Riista -sarjaa, jossa varsinaisia riistaeläimiä käsittelevien kirjoitusten ohella annetaan asiallista tietoa petojen ravinnosta ja merkityksestä riistataloudelle yleensä. "Metsästäjän, joka haluaa rikkaan riistakannan, on palautettava tasapaino luontoon. Branderin käsityksiä hän oikoo käyttäen tämän omia aseita. Po rvoo. 1894. Lindholm, K. Metsänriistan hoidosta Suomessa. SUOMEN LUONTO 1/ 76. 70 s. Lindgren, joka julkaisi v. Lauttakylä. Leikola, A. Biologin maailmasta. . Metsästysalueiden muodostamisesta ja metsänriistan hoidosta. 3 16 s. Huuhkajaa saa metsästää syyskuun alusta joulukuun loppuun. Luonnonsuojelulain rauhoitettua useimmat petolinnut voitiin metsästyslaissa antaa ohjeita lähinnä vain nisäkäspetojen metsästyksestä. Tapporahaväittely eduskunnassa ja rajoitetun ja viranomaisten valvoman moottorikelkkametsästyksen salliminen osoittavat lopullisen ratkaisun olevan vielä kaukana ellei sellaiseksi sitten muodostu suden täydellinen häviäminen eläimistöstämme. Petoeläinten vähentäminen on tuloksellisen riistanhoidon ensimmäinen tehtävä. Lampio, T . Helsinki. Mäensyrjä, P. Suo men Yleisen Metsästäjälii ton _julkaisuja N:o 10. 38 s. Metsästys ja luonnonsuoJilu. 263 s. Karhua, sutta ja ahmaa sai edelleen metsästää kaikkialla metsästysoikeudesta riippumatta. Usein henkilökohtaisuuksien tasolle menevään susikeskusteluun soisi mielellään ohjenuoraksi Juhani Ahon riistanhoito-oppaan lopputoteamuksen : "Se on ollut viha, joka on vienyt vilj.an maasta ja rikkonut välit metsänväen kanssa. Suomus, H
Onhan Perämeri muuhun Itämereen verrattuna suhteellisen puhdas. J ensen et. al. Uusin ruotsalainen selvitys (Olsson et. Niiden ja tärkeimSUOMEN LUONTO 1/76 Perämeren norppia pyydystetään, paitsi ampumalla, myös perinteellisesti verkoin. Kaikenkaikkiaan myrkkypitoisuudet olivat kuitenkin erittäin korkeat : esim. Niinpä DDTja PCBpitoisuudet kohosivat 2-4-kertaisiksi keskisellä Itämerellä vuodesta 1968 vuosina 1969-197 3 kerättyyn aineistoon verrattuna. Suomenlahden norppien DDTmäärät olivat liki yhtä korkeat kuin harmaahylkeiden keskisellä Itämerellä, korkeimmillaan jopa 900 mg/kg. keskisellä Itämerellä kilossa traanista (=ihonalaisesta rasvakudoksesta) uutettua rasvaa keskimäärin 420 mg DDT:tä ja 140 mg PCB :ä; korkeimmat yksittäiset arvot olivat vastaavasti niinkin valtavat kuin 970 ja 290 mg/ kg (eli ppm). Ensimmäisestä laajasta suomalaisesta selvityksestä ilmeni mm. Eero Helle Perämeren norpat ja ympäristömyrkyt Itämeri on tunnetusti maailman saastuneimpia merialueita. TÄHÄNASTISET TIEDOT Ensimmäiset selvitykset DDT:n ja PCB :n kertymisestä Itämeren hylkeisiin ovat vajaan vuosikymmenen takaa. Norpanpyynti on antanut aineistoa ympäristömyrkkyjen tutkimiselle ja siten välillisesti ehkä myös suojelutyölle. Sitä paitsi Itämeren ravintovaroja tarvitsisivat norpan ja merikotkan ohella monet muutkin. Syysuhdetta ei ole todistettu, mutta huolestumiseen on aihetta. Perämeren norppatutkimuksissa on selvinnyt, että myös hylkeiden lisääntymistahti näyttää hidastuneen. Huolestuttava kehitys näyttää tapahtuneen lisäksi erittäin nopeasti. Parhaiten tunnettuja seurauksia tästä on merikotkakannan kehno lisääntymiskyky, joka johtuu ravintoketjuissa rikastuvista ympäristömyrkyistä. ( 1969) totesivat, että myrkkypitoisuudet ylittivät jopa monikymmenkertaisesti monista muista paikoista saadut tulokset. pien myöhemmin julkaistujen tutkimusten tulokset on koottu taulukkoon 1. Niitä ei esiinny eliöissä luonnostaan, ja niiden hajoaminen on perin hidasta. Huonomaineisimpia näistä ovat DDT ja PCB (polyklooratut bifenyylit). 1974) osoittaa hylkeentraanin sekä DDTettä PCB-pitoisuuden pienenevän siirryttäessä keskiseltä Itämereltä pohjoiseen ja koilliseen ; pienimmät pitoisuudet todettiin Perämerellä. Sen jälkeen kun elohopean joutuminen luontoon on ratkaisevasti vähentynyt 1960-luvulta lähtien, merialueidemme ympäristömyrkkytutkimuksissa on kiinnitetty enenevästi huomiota kloorattujen hiilivetyjen esiintymiseen ravintoverkoissa. Perämeren osalta tulokset vastaavat luonnollisesti hyvin alueelta tehtyjä uusimpia määrityksiä (Helle & Olsson 1975): DDT :tä keskimäärin 107120 mg/kg, PCB :tä 50-70 mg/kg; korkeimmat mitatut arvot olivat myös yhtäpitävät. Suomenlahden hylkeiden suuri myrkkypitoisuus Perämereltä otettuihin näytteisiin verrattuna (Karppanen & Henriksson 1974). Samalla on todettu, että heikoimmin lisääntyvät juuri ne norppanaaraat, joiden elimistössä on eniten myrkkyjä. Seurauksena onkin ollut niiden kasautuminen huomattaviksi pitoisuuksiksi sekä vesiettä maaravintoketjujen ylimpiin portaisiin, myös hylkeisiin. PCB-yhdisteitä tavattiin niinikään hälyttävinä pitoisuuksina, aina 3 70 mg :aan asti. Yllättävää on sen sijaan todeta, että Perämerellä vastaavaa kehitystä ei ole viime vuosina todettu: päinvastoin vuosina 1972-1974 pyydystetyissä hylkeissä molempien myrkkyjen pi9. al
Kun kysymyksessä o n laajalti liikkuva eläin ja tutkittuja yksilöitä on runsaasti (n = 99 ), myrkkypitoisuuserot eivät selittyne yksinomaan paikallisilla suppea-alaisilla saastumisilla. H ylkeentraa nin DDTja PC Bpitoisuudet (mg/ kg) Keski ja Po hjo isItämerellä sekä Saimaalla. o nko se kantava vai ei. 27 270 66850 100 20-320 ., Perii meri 15 2 10 11 0560 100 49330 Nc,rpp;1 .. Selvin, liki kaksinkerta inen ero o n nuorimmissa ikäluokissa. MITEN DDT JA PCB VAIKUTTAVAT HYLK EIDEN LISÄÄNTYMISEEN . 1974, Helle Olsson 197 5). DDT:n ja PCB:n vaikutusmekanismeja hylkeissä ei tiedetä. Parhaassa lisääntymisiässä olevista naaraistakin vain runsaa lla kolmanneksella tava ttiin sikiö ja yli 20-vuotiaista enää ainoastaan joka viidennellä. Ainakaan tällä hetkellä ei ole aihetta epäillä näytteen edustavuutta. Siellä o n todettu sukukypsistä no rppanaaraista vain n. 1971 ). Eri asia on sitten se, o nko Perämeren no rppien lisää ntymisteho luo nta isesti alhaisempi kuin muiden populaatiloiden, joista murtovesirotumme o n ollut erossa varsin poikkeavissa oloissa jo runsaat 10 000 vuo tta. Tähän viittaavat kirjoittajan ja ruotsalaisen Mats Olssonin saamat tulokset DDTja PCB-yhdisteiden esiintym isestä no rpissa. Aineisto n tekee ainutlaatuiseksi se, että eläimistä tiedetään tarkan iän lisäksi lisääntym istila, ts. Kantava t norppanaaraat ovat keskimäärin selvästi puhtaampia sekä DDT :n että PCB :n suhteen ; ei-kantavien naaraiden traanin myrkkypitoisuudet oliva t 75 % (DDT) ja 45 % (PCB) korkeammat kuin kantavilla (taulukko 2). Kirjoittajan Simosta vuosina 197219 7 4 keräämässä aineistossa vain osa sukukypsistä naaraista on ollut kantavia ja niiden osuus kaikista naaraista laskee iän mukana (kuva 1 ). .. 1969 Tukholman edusia 68 3 170 97-310 30 1656 1\"orpp;, Pohjanlahti 68 2 120 11 0130 13 1016 Ha n~!aah vlje keskinen Itämt"ri 6973 18 420 170970 140 4 7290 Olsson et al. arvo Rajat an:o Raja t Viite Han'.~aahylje keskin en Itämeri 1968 2 130 110150 30 1643 J ensen et ~-1. Tämä onkin todettu vallitsevaksi tilanteeksi norpan ko hdalla muualla maailmassa. 33 200 3 1770 11 27390 Han11aahyljc Suo menlaht i 73 3 140 11 0170 2 10 130290 Karppane.'~ & Henriksson 1974 No'"i'.l"t Sai maa 6973 8 190 20720 58 6230 Suo 111enlah1i ., 19 320 29900 83 1370 Perä1neri 7273 10 120 27 3 10 50 18100 Norppa P<.-rämeri 7374 41 107 27290 70 27140 Helle& Olsso n 1975 TA UL KKO 1. Tätä taustaa vasten Perämeren norpan lisääntymisteho tuntuu ainutlaatuisen alhaiselta. Mitkää n tiedot eivät viittaa siihen, että loka-marraskuussa suoritettu verkkopyynti valikoisi nimenomaa n eika ntavia naaraita. O NKO ORPAN LlSÄÄNTYMISRITMI HÄlRIITYNYf . 65 % kantaviksi vuosittain (Nazarenko 1965). PERÄMEREN EI-KANTAVAT NORPPANAARAAT OVAT SAASTUNEEMPIA KUI KA TAVAT Todennäköisin syy Perämeren no rppien alhaiseen lisääntymistehoon lienevät tällä hetkellä ympäristömyrkyt; o nhan Itämeri mo nin tavoin maailman saastuneimpia meriä. Saaliin suku puolisuhde I : 1 osoittaa epäsuo rasti myös kantavien naaraiden kerääntyvän rantaan muodostuville ensimmäisille syysjäille. . kehityksen alkuvaiheessa olevan alkio n kiinnittymisen kohdun seinämään vaikeutuneen, toisaalta DDT :n vaikutuksiin kaniineilla luetaan ennenaikaiset SUOMEN LUO TO 1/76. KeskiKeski Laji Paikka Aika lukum. DDT PCB Näyu . Uusim missa mittauksissa DDTja PCB pitoisuudet ova t keskimäärin 40-50 % ja yksittäiset maksimiarvot 5070 % alhaisemmat. Yleinen käsitys kuitenkin o n, että kumpikin laji poikii vuosittain saavutettuaan sukukypsyyden 4-6 -vuotiaana. Itämerellä ollaan siis mahdollisesti jouduttu noidankehään: myrkyt hidastavat osaltaan lisääntyvyyttä ja naaraat poikivat harvemmin, mi stä o n seurauksena pitoisuuksien jatkuva no usu, j oka puolestaan aiheuttaa enenevässä määrin vaikeuksia lisääntymisessä, jne . 1974 Ahvenanmeri .. to isuudet olivat pienemmät kuin vuosina 196919 7 3 kerätyssä aineistossa (Karppanen & Henriksson 1974, Olsson el al. sukupuolihormonit ovat steroideja). Monet tutkimukset osoittavat, että DDT ja PCB vaikuttavat ~aitallisesti eläimen stt'roidi hormoniaineenvaihduntaan (mm. Tämän seurauksena hiirellä o n havaittu implantaation, so. Aikaisemmat tiedo t Itämeren hylkeistä ovat yllättävää kylläniin puutteellisia, että sen kummemm in norpan kuin harmaahylkeenkään luontaista lisääntymisrytmiä ei ehdottoma n luo tettavasti tiedetä, o n ainoastaan hylkeenpyytäj ien muistinvaraisia ko kemuksia. Kanadassa 8595 % sukukypsistä norppanaaraista poikii vuosittain (Smith 1973), samoin po hjoisella Tyynellä valtamerellä (Slepcov 1943). Aikaisemminhan o n todettu saastepitoisuuksien kasvavan merinisäkäskoirailla iän mukana, mutta ei naarailla, jotka poikimisessa ja sitä seuraavassa imettämisessä siirtävät huo mattavia myrkkymääriä jälkeläisiinsä (Gaskin el al. Ainoa tieto selvästi alhaisemmasta lisääntymistehosta o n Po hj oiselta Jäämereltä Kaninin niemimaan itäpuolelta. Toinen huomattava piirre o n se, että myrkkypitoisuus no usee iän mu kana
H oldrinet & R. J o hnels, M . Vaz 1974: DDToch PCB-sub.1tanser i sälar utefter .<venska uä.,toch östkwten. mm. 181 : 55 p. Tähän mennessä DDTJ3 PCB-yhdisteiden o n selvästi havaittu vaikuttavan hylkeiden lisääntymiseen vain yhdessä tapauksessa: korkeina pitoisuuksina ne ovat lisänneet kalifornia laisella merileijonalla ennenaikaisten synnytysten määrää (DeLong el al. & M. Helle, E. XX II , 2: 109128. lsson el al. 1975 : Perämeren norppien lentolaskenta. O11erlind 1969 : DDT and PCB in Ma rine Animalsfrom Swedish Waters. & K. Simossa pyydys1e1t)'.jen kantavien j a ei-kantavien norppanaaraiden craanin DDTja PCB-pi10isuude1 eri ikäluokissa H elteen & Olssonin (1975) mukaan. Zhur. Kantavien norppanaaraiden prosencuaalinen osuus kaikisca sukukypsiscä naaraista eri ikäluokissa Simossa hyljeverkoilla vuosina 1972-74 pyydetyissä yksilöissä. Niemelä, E. 1. kpl 9 17 26 TA ULU KKO 2. Sitä paitsi sikiönkehityksen alkuvaihe ja kausi, jolloin norppa mobilisoi varastoitua traa nia veren välityksellä elimistön käyttöön, osuvat ajallisesti päällekkäin loppukevääseen ja alkukesään. Kää ntänyc englanniksi Fish. Kuuden ennenaikaisesti synnyttäneen naaraan traanin DDT-pitoisuus oli keskimäärin 825 mg/kg (rajat 625-1 039 mg) j a PCB-pitoisuus 11 2 mg (85-145 mg). Rinnakkaiset tiedot Perämeren norppakannan lisää ntymistehosta sekä DDTja PCByhdisteiden esiintymisestä kannan sukukypsissä naaraissa ovat tosin j o nyt laajemminkin ottaen huomio narvoisia sen vuo ksi, että esim. 1943 : Säldjurensjilrökningsbiologi i Fjärran Östem. M . 700 hallinpoikasta välttyi joutumasta metsästyksen kohteeksi itä isellä Suomenlahdella. G . Zool. J ensen , S. kpl 8 15 ci -kanta,•;11 keskiarvo 109 134 130 11~iyr1. (Käännösvenäj äscä .) Sm ith , T. 18 1: 1 1681 169. Trans!. Na1ure 224: 247 250. Res. Nazarenko, Yu. J o nyt on selvää, että viimekeväinen asetus hylkeenpo ikasten rauhoittamiseksi ei tullut hetkeäkään liian aikaisin. , W. 11. Asetuksen arvo han paljastui välittömästi : Niemelän (197 5) mukaan n. G . 39 tässä lehdessä, Helle 1975). kpl 9 17 26 PC B kan1a,·,1t kr,;;kiarvo 48 63 56 näyt. synnytykset, jotka johtaessaan usein kuolemaan alentavat kannan lisääntymistehoa. 1461 : 10 p. (1974) arvelevat, että juuri tämä sikiönkehityksen hidas vaihe on hylkeillä lisääntymiskierron herkin vaihe. Suomen Luonto 1/1976 : 3943. SNV PM 420: 28 s. L. Tätä tilannetta pitävät nimi ttäin aktiivisesti yllä steroidihormonit, joihin puolestaan DDT :n j a PCB:n on todettu vaikuttavan häiritsevästi koe-eläimillä. Edellä esitetty osin jo luonnossa todettu, osin hypoteettinen DDTja PCB -vaikutusten ketju tuntuu selkeältä. hedelmöitymisen jälkeen alkio n kehitys o n 3-3,5 kk lähes pysähdyksissä ennen kuin se kiinnittyy ko hdun seinämään (implantaatio) ja alkaa nopeasti kasvaa ja kehittyä. Suomenlahdella pitoisuudet ovat 2-3 -kertaiset, keskisellä Itämerellä vielä useampikertaiset Perämeren arvoihin verrattuna, mutta näiltä alueilta ei ole saatu myrkkypitoisuuksien o hessa tietoja lisääntymismenestyksestä. Ser. Gaskin , D. Henriksson 1974: Kvick,ilueroch klorerade koluetehalter i hausoch i11.1jösälar. MITÄ SITTEN JATKOSSA . pidentynyt sikiönkehi tys, ts. Frank 19 7 1 : Organoc/1/orine pnticide midues in harbo11r porpoises Jrom the Bay of Fundy regio11 Na1ure 233: 499500. Perämeren norpan osalta tämä ko konaisselvi tys on KUV IO 1. Suom en Luonto 4/197 5: 23 7. Res. G. Hylkeillä on ns. Simpso n 1973: Premalure Birlhsin Califo rnia SM Lions: Associacion with H igh Organochlo rine Po llu1an1 Residue Levels. Suomen Eläinlääkärilehti 80: 3 7 8391. Specov, M . no. Tällaisten monimutkaisten fysiologisten to imintamekan ismien selvittämisessä ja j o htopäätösten tekemisessä ei kuitenkaan voitane koskaan olla liian varovaisia, sillä selväntuntuisiinkin ratoihin voi rulla oleelli sia muutoksia uusien tietojen myötä. 1973 : Population dynamics of the ringed seal in lhe Canadian easlem Arctic. kpl 7 8 15 ei -ka111ava1 kr"ikia rvo 70 80 80 11ä ~•t. Board Can. Tuolloin elimistössä liikkeellä olevien DDTja PCB-yhdisteiden määrä kasvaa tietysti huo mattavasti muuhun vuodenaikaan verrattuna. Karppanen, E. He lle, E. HuoSUOMEN LUONTO 1/ 76 maamme Perämeren norppien jäävän DDT :n suhteen selvästi alle lisääntymi shäiriöisten merileijo nien myrkkypitoisuuksien, mutta monien yltävän PCBpitoisuuksissa _lisää ntymi shäiriöisten naaraiden alarajan ja jopa keskiarvonkin yli . 1965 : Contributions to the sludy of the reproduction of the ringed .<eal ( Phora hisj1ida) of the Cho.1ka !n/et. Olsson 1975:Jullwi.<ematon nineiJlo. Olsson & G. artikkelia s. Board Can., Bull . Johnels & R. D KIRJ ALLISUUS DcLo ng, R. hyvässä vauhdissa (ks. G. Olsson , M., A. naa raan ikä (vuosia) 310 11 -25 Keskian·o DDT ka111a,·a1 keskiarvo 58 91 75 ll ~i\'11 . , A. Vastaavat arvot olivat no rmaaliaikaan synnyttäneillä 103 mg (5 1-203 mg) ja 17 mg ( 12-25 mg). E., M. G. Fish . H ylj ekantojemme lisääntymistehon selvittämiseksi täytyy tuntea kannan suuruus, sukukypsien yksilöiden osuus siinä sekä ne erilaiset ympäristötekijät, jotka j oko erikseen tai yhdessä vaikuttavat haitallisesti ka nnan lisääntymiseen. G ilman in & J. 19 7 5 : l lämeren hyljekanlOJa .,e11ra/aan. Science, Voi. 197 3)
Lähemmin tarkastaessani havaitsin jäniksen edessä ohuilla sammalilla peitettynä kahdet viritetyt ketunraudat. Saman päivän iltana tein rikosilmoituksen Pelkosenniemen poliisille puhelimitse. Noin 150 m päässä pesästä oli loivalla rinteellä kuollut valkea jänis. Kysymyksessä on ollut järjestelmällinen kotkien hävittäminen. J. Arvattavaksi jää, miten kauan sitä on jatkunut ja miten moni kotkareviiri on näidenkin hävittäjien vuoksi jo tyhjillään. Seppo Saari Koillis-Lapin kotkaturmat keväällä 19 7 5 Luonnonsuojeluväki ja moni muukin muistaa viime kesän (1975) kohua aiheuttaneet kotkatuhot. Kuljin avoimella rinteellä. Pesässä oli ruokana kolme riekkoa, yksi urosteeri, yksi jänis ja kaksi oravaa. Emo kotka oli lähellä pesää, mutta poistui näkyvistä arkana jo tultuani noin 700 m päähän. Kysymyksessä olivat päivänselvät lainrikkomukset, mutta sitä koskeva keskustelu johti pian asiattomuuksiin. 20. paikallisen väestön tiedossa, en tässä yhteydessä mainitse pesäpaikkojen nimityksiä. Yritin SUOMEN LUONTO 1/76. Luonnonsuojeluväkeä syytettiin liioittelusta, kotkatarkkailijoiden itsensä aiheuttamista vahingoista ja jopa rikoksen lavastamisesta. Tämä esitys perustuu ensisijaisesti näihin muistiinpanoihin ja olen esitystä täydentänyt k~sityksilläni kotkan käyttäytymisestä tietyissä tilanteissa. Rikosilmoituksen saaneet viranomaiset eivät ole saaneet selville mitään tuttu tilanne monesta muustakin luonnonsuojelulain rikkomuksesta. Elävä poikanen oli siksi hyvässä kunnossa, etten kiinnittänyt huomiota erittäin runsaaseen saalismäärään pesällä. Pisimmälle asiattomuudessa ylti Lapin luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Hokajärvi, joka yltyi kerrassaan sopimattomaan kielenkäyttöön, puolusteli rikollisten työtä, väitti kotkia olevan Lapissa liikaa ja kaiken huipuksi piti pahimpina syyllisinä etelän luonnonsuojeluväkeä. Vaikka useimmat pesät ovat mm. Pesässä öli yksi melko pieni kuollut poikanen ja yksi elävä poikanen, joka oli vain hieman suurempi. Purin pyydyksen. Kotka lensi kauemmaksi, mutta käväisi välillä pesän lähellä kahdesti ollessani paikalla. PELKOSENNIEMI, ETELÄ Sekä naarasettä uroskotka tapettu. Jäniksessä oli läpirepeämä, jonka saattoi päätellä kiväärin luodin tekemäksi. Havainnot kotkista, kotkan pesinnöistä, pesillä ja pesäalueella olevista saalisjätteistä sekä muista aiheeseen liittyvistä seikoista kirjasin päivittäin muistiin. Tullessani pesäalueelle poistui emokotka pesästä hiihtäessäni 150 m päässä. Esitys kokonaisuutena on samankaltainen, kuin suullinen selostus, jonka annoin Kemijärven poliisi lle ja PelkosenniemenSavukosken nimismiehelle kuulustelutilaisuuksissa. 12 Kemijärvi 1 vanha naaras 1 poikanen Pelkosenniemi, etelä 1 vanha naaras 1 vanha uros 2 poikasta Pelkosenniemi, pohjoinen 1 poikanen Savukoski, etelä 2 poikasta 1 poikanen Savukoski, hohjoinen Savukoski, änsi 1 vanha naaras 2 munaa 4 vanhaa 7 nuorta 2 munaa Luettelo kirjoittajan havaitsemista kotkien ja suurten kotkan poikien kuolemista KoillisLapissa keväällä 1975. 5. Raudat oli sidottu noin 5 kg painavaan litteään kiveen vaalealla puotinarulla. Tarkastin kotkanpesiä Maaja metsätalousministeriön valtuuttamana Kemijärven, Pelkosenniemen, Sallan ja Savukosken kuntien alueella. Oheisessa artikkelissa tuhojen toteaja kertoo itse siitä, mitä hän totesi metsissä tapahtuneen. Jänis oli miltei valkoinen (kuten jänikset ovat tällä alueella toukokuun puolessavälissä). Raudat ja jänis oli sijoitettu kujaan, joka oli muodostettu kuivista liekopuista ja pystyyn pistetyistä terävistä kuivista oksista. Kotkat eivät ole näyttäytyneet o llessani pesällä. Näistä useimmat olivat aivan koskemattomia, eli ne olivat kuivahtaneet siihen kokoon, jona uros tuo saaliin -pesän reunalle. 29. Yksi tai mahdollisesti kaksi poikasta kuoli nälkään. Pesässä oli yksi muna sekä jätteitä vasta syödystä riekosta
pudottuaan pesästä. Poikasen kupu oli tyhjä. 5. 1. Tieltä pesälle johti kahdet saapasjäljet. 25. Poliisi oli kanssani samaa mieltä rautapyytäjän helposta kiinniottamisesta jäämällä alueelle odottamaan, mutta hän ei ollut saanut valtuuksia näin laajaan toimintaan. Uroskotka, kuten monien muidenkin petolintujen urokset, ei osaa jakaa ruokaa poikasille. Paikalla ei ollut kotka käynyt moneen vuorokauteen. Saappaiden kuvio oli jänkäviilloksessa selvänä näkyvissä. Pesän ja kuolleen poikasen välillä oli noin 10 m leveä kivirakka, jota näin pieni poikanen ei ole voinut itse ylittää esim. Kävin poliisin kanssa tutkimassa pesäaluetta. Talletin laukauksen suunnan kompassilla ja kartalta totesin sen kuuluneen juuri pesän suunnalta. Pesällä olevat koskemattomat saaliseläimet osoittavat naaraan puuttumisen. Koiras luultavasti ammuttiin. Saaliskasa kasvaa pesän laidalla, kunnes poikaset kuolevat nälkään ja kerjuuääni loppuu. 21. Tutkittuani tarkasti ympäristön löysin noin 50 m päästä pesältä kuolleen kotkanpoikasen. Uros reagoi poikasten kerjuuääneen saalistamalla ja tuomalla pesään lisää syötävää. Pesä oli autioitunut. 1975. Pesään ei myöskään ollut tuotu uusia havuja. Poikanen makasi avoimella paikalla sammalikossa silmät auki eikä siinä ollut havaittavia väkivallan merkkejä. Kello oli 21.50. Olettamus tapahtumien kulusta: Naaraskotka on pyydystetty raudoilla ennen 20. 5. Muuta emme todenneet alueella emmekä myöskään nähneet kotkia. Alakuvassa näkyy kotkalle Pelkosenniemellä rakennettu kuja-ansa, _jonka kaksien ketunrautojen syöttinll oli jänis. 6. Savukoskella kaadettiin v. 5. Toinen poikanen oli mahdol13. Ihaillessani tyyntä ja kirkasta kevätilmaa 15 km pohjoiseen erään vaaran rinteellä, kuulin kaukaisen kiväärin laukauksen. Lähialueelta ei löytynyt yhtään tuoretta kotkan ulostetta. Pesässä ei ollut poikasta, eikä lainkaan saaliseläimiä. 1973 kirveellä kotkan pesäpuu. Saman parin uusi pesii hllvitettiin myös v. Kotkaemo oli ilmeisesti jo joutunut niiden uhriksi. SUOM EN LUO TO 1/7 6 myös tavoittaa paikallista riistapoliisia, mutta hän oli pitkäaikaisella valvontamatkalla
Voisi olettaa, että po ikasta on ammuttu kiväärillä ylärinteeltä, mistä ei näe kunnolla pesään. Pelkosenniemeläinen kotkanpoika, jonka vanhemmista ilmeisesti toinen pyydystettiin raudoilla ja toinen ammuttiin, löytyi nlllkllän kuolleena kivirakan takaa n. 5., mutta on huomattava, että tämän ikäisistä poikasista toinen saattaa muutenkin kuolla heikkouttaan. Tämä on kuitenkin vain olettamusta. Kuollut poikanen oli suuri, mutta vielä täysin valkoinen. Seuraamuksena yksi suuri poikanen kuoli nälkään ja toinen olisi kuollut muutaman päivän kuluttua, ellei sen kunnostamiseen oltaisi ryhdytty. Yksi suuri kotkanpoikanen kuollut, todennäköimti ampumalla. lisesti kuollut nälkään ennen 20. Toisen kuolemansyytä ei enää voinut päätellä, mutta tllmlln hartianseudussa oli kiväärinluodin tekemä reikä. 50 m pesllstlllln. PELKOSENNIEMI , POHJOINEN . Kotkanpesässä oli kaksi melko suurta poikasta. 25. Totta on vain se, että näin suurta ko tkanpoikasta ei luonnollisen tuhon pitäisi enää kohdata. KEMIJÄRVI N aaraskotka tapettu vai vahingoitettu niin, ettei poikasista huolehtiminen ollut mahdollista. SUOM EN LUONTO 1/7 6. iltana. 6. J 4. Kotkanpoikaset eivät kuitenkaan tipahtele pesästä itsestään. Savukoskelaisen kotkanpeslln pohjalta löytyi kaksi kuollutta poikasta. Toinen löytyi kuolleena noin 10 m pesäpuusta alarinteeseen. 5 Pesässä oli kaksi suureh14 Kemijllrvelllinen, varsin varttuneeseen iklllln ehtinyt kotkanpoika kuoli nlllklllln, koska naaras ei ollut paloittelemassa koiraan tuomaa ruokaa. 5. 27. Omaan havainnointiini ei sellaista ole liittynyt. Ampuja on nähnyt vain toisen p~ikasen ja tyytynyt sen tuhoamiseen. Kuolinsyytä ei voinut todeta, koska emokotka oli syönyt poikasen hartiaseudun. Sen rakenne vaikutti hyväkuntoiselta. Syönnös oli tapahtunut maassa ja voisi olettaa poikasen pudonneen pesästä ja kuolleen. Toinen poikanen oli heikossa kunnossa. Uroskotka ammuttiin 25. Niiden pesän laidalle työntökin aiheuttaa ankaraa vastustamista ja pesäpohjaan painautumista. Pyytäjä tyhjensi pesasta kaikki saaliseläimet käsittämättömästä syystä (ellei urosta ammuttu, pyytäjä käytti niitä rauto· jen syöttinä), sekä otti vielä heikosti elävän poikasen mukaansa jättäen sen kuitenkin rakan takaiseen paikkaan kuolemaan. 5. Pesässä oli yksi suurikoko inen poikanen
Poikasen heikkous tuli esiin mm. Elävä oli jo hieman ruskeasel käi nen. siinä, ettei se yrittänyt normaalisti tarttua kynsillään sitä käsittelevän ihmisen käteen. Naaraskotka lenteli edellisvuosien tapaan aivan pesän tuntumassa matalana. Pesässä oli ruokana kokonainen orava ja lahoamispisteessä oleva pienen poronvasan takapää (mahdollisesti keskosena syntynyt). Aluksi tllmll tapahtui puussa, myöhemmin maassa. Emokotkia ei näkynyt alueella ja tämä oli ensimmäinen kerta vuosiin, ettei ainakin toinen emokotka esiintynyt pesän tuntumassa pesintäaikaisella käynnillä. 6. Kuolleen poikasen ruumiinavaus osoitti ravintoreittien olevan ai".an tyhjinä. Kotka laskeutui välillä jopa 100 m päähän minusta. Olin kojussa kello 6-18 välisen ajan. Jäniksistä oli aina syöty pää, etujalat ja osa ruumiista sisälmyksineen. Jatkoin ruokintaa niin kauan, kunnes poikanen itse oppi raatelemaan saaliit, joita uros toi säännöllisesti. Koska kotkat ovat erittäin uskollisia pesälleen, oletin, että naaras oli tapettu tahi sitä oli vahingoitettu niin paljon, että se ei SUOM EN LUONTO 1/ 76 Kemijärveläinen kotkanpoika (alakuva) löytyi henkihieverissll pesllstlllln, jonka nuorempi poikanen oli jo kuollut nälkään (viereisen sivun ylin kuva). koa voimakasta poikasta. Poikasten koko vastasi rengastuskypsyyttä. Sekä kuolleen että elävän kupu oli aivan tynjä. Aluksi kiipesin päivittäin pesäpuuhun ja ruokin siellä, mutta pesäpuun sileäksi kuluminen vaikeutti kiipeämistä kohta niin paljon, että katsoin parhaaksi laskea poikasen maahan. Kaikki muut paitsi suopöllö olivat koskemattomia eli siinä kunnossa, jossa uros tuo saaliin pesän reunalle. Uros on selvästi pienempi kuin naaras ja antaa katsojalle aina siron vaikutuksen. Elävä poikanen oli erittäin heikossa kunnossa. Sukupuolen saattaa läheltä nähtynä päätellä kotkan koosta. Lisäksi tässä tapauksessa tunsin hyvin kotkaparin värityseroavaisuudet, sillä olin jo monesti ollut niistä lähietäisyydellä. Lisäksi oli tuoreita osia jäniksen takapäästä. Varmistin naaraan todellisen puuttumisen piiloutumalla eräänä päivänä säkkikankaasta kyh_ättyJn piilokojuun 30 m päähän poikasesta. Lisäksi poikanen antoi kaataa itsensä kyljelleen vastustamatta. Ruokinta jatkui, kunnes poikanen oppi itse paloittelemaan. Tällöin poikaset, jotka e1vat vielä itse osanneet raadella syötävää, riutuivat ja toinen ehti kuolla ennenkuin puutuin asiaan ja ryhdyin ruokkimaan elävää poikasta. Muita eläimiä olivat riekko, orava, jäniksen poikanen ja yksi hanhenpoikanen. Pesässä oli kuitenkin runsaasti syötävää. Kirjoiitaja ryhtyi keinoemoksi paloitellen koiraan (ylllkuva) pllivittllin kantaman saaliin. Pesän ja tien välisen maaston auraukseen oli uusilla saappailla tampattu polku. Ruokana oli kaksi jäniksen puolikasta, kaksi oravaa, riekko, suopöllö sekä jäniksen poikanen. 6. Pesässä oli yksi suuri valkoinen kuollut kotkanpoikanen sekä hieman suurempi elävä poikanen. Tämän ei tarvitse olla sattumaa. Se oli laiha ja täysin voimaton. Paikalla kävi kahdesti yksi kotka ja se oli todella uros. Uros toi pesälle yhden suuren eläimen (jänis) tai kaksi pientä päivässä. Jälkien kuviointi oli sama kuin Pelkosenniemen eteläisessä tapauksessa toteamani. Urasta erottui selvästi kahdet erikuvioiset saappaan jäljet. Oletlamus tapahtumien kulusta: Naaraskotka ei ole käynyt ainakaan viikkoon pesällä. 15. voinut tulla pesälle
Luvusta puuttuvat monilla tarkastamattomilla pesillä mahdollisesti tapahtuneet tuhot. En kirjaa tätä rengastettua poikasta menetetyksi, koska omakohtainen autioitumishavainto puuttuu. Kotkaemo oli syönyt siltä pään ja siivet. 3. 20. Elävä poikanen on kuollut äkkinäisesti vajaan vuorokauden kuluttua ruokinnasta ja myöhemmin emo on sen tapansa mukaan syönyt. 5. Pallossa oli untuvia ja 4 varvasta. Koilliskuntien taivaalla lentää tulevana keväänä ainakin 11 kotkaa vähemmän kuin olisi mahdollista. Aikaisempaa kirjallisuudessa esiintyvää tietoa, jonka mukaan kotka tappaisi harkitusti liiat poikasensa, pidetään nykyään perusteettomana. SAVUKOSKI, ITÄ 1. Hautovalle naaraallekin uros tuo saaliin vain pesän lähistölle, missä naaras sen syö. 3 1. Tässä on huomattava, ettei kotka vahingoita elävää poikasta tahallaan eikä tahattomastikaan. Oletin naaraskotkaa ammutun haulikolla sen lähdettyä pesästä. Kirjasin tämän pesätuhon luonnolliseksi, mutta en sulje pois ihmisen tahallista tekoakaan. SAVUKOSKI, ETELÄ Kaksi suuria kolkanpoikasla lapellu. Tämän kylänlaitareviirin kotkat ovat erittäin varovaisia näyttäytymisen suhteen, enkä odottanut niitä näkevänikään. Pesäpuusta 7 m päästä löysin kivellä syödyn kotkanpoikasen jätteet. Pesässä oli myös runsaasti saaliseläinten osia. Pesässä oli runsaasti ulosteita, tuoreita havuja sekä saalistähteitä. Jätteet olivat aivan tuoreita. saaliskiveltä. Mm. Tuho oli tapahtunut useita vuorokausia aiemmin, mutta kotkat asuivat edelleen pesällä ja naaraskotka kävi lähellä ollessani alueella. Poikasen hartianseudun kohdalla oli luodinreikä (Oulun yliopiston tutkimuksen mukaan poikasta oli ammuttu pienikaliberisella kiväärillä täysvaippaisella luodilla). 16 Pesässä sekä pesäpuun alla oli kotkan munankuorien kappaleita. Kupvpussi sisälsi valmiin oksennuspallon, joka muodostui pelkästään toisen kotkanpojan osista. Istuessani pesän viereisellä oksalla ja ihaillessani laaksoon avautuvaa maisemaa, tuli uroskotka yllättäen pesään. koko Sallan alueelta en saanut lainkaan tietoa kotkan pesinnöistä. Yhdessä höyhenessä oli ruoto murtunut kuin hauli olisi kulkenut sen lävitse. SAVUKOSKI, POHJOINEN 25. Emokotkia ei näkynyt. Pesällä en ole sen jälkeen käynyt, mutta pesällä on mahdollisesti tapahtunut tuho, koska lehdissä esiintyi myöhemmin kesällä tieto, jossa paikallinen asiantuntija ihmetteli kotkanpesän ennenaikaista autioitumista. Kuolinsyy oli kuitenkin näkyvissä. Pesästä lähti naaraskotka tultuani puun alle. Pesässä ei ollut kotkan käyntimerkkejä juuri lainkaan. Toinen kuollut poikanen löytyi pesäpohjasta ja sen oli emokotka jo ehtinyt täysin raadella. Kivellä oli kynittyjä untuvia, suolia, kappaleita rintalastasta sekä poikasen kupupussi. Molemmat emokotkat lentelivät lähistöllä. Putoamisen ja kuoleman syyt ovat arvoituksia. Kotkanpesä oli asuttu, mutta pesässä ei ollut poikasia eikä emokotkia näkynyt. Hänelle oli eräässä lähikylän talossa kerrottu muiden petotarinoiden lomassa, että kyseisen tunturin kotka käydään keväällä "hoitamassa". Tullessani reviirille kiipesin ikivanhaa pesaä tarkastamaan. Huomattava on, että molemmat poikaset olivat JO päivää aikaisemmin suuria ja hyväkuntoisia, joten pesästä raadeltuna löytyneenkään poikasen kuolinsyystä ei voi olla epäilyksiä. Pesämalja oli kiinteästi painunut eikä siinä ollut uusia irrallisia havuja. Pesään ei uros ollut sen jälkeen tuonut havu ja eikä saalista, koska urokselle ei haudontapesä ole läheskään niin orjuuttava paikka kuin on poikaspesä. 24. Tutkin tarkoin ympäristön ja löysin jyrkähköltä rakkarinteeltä noin 20 m päästä pesältä kolme kotkan siiven peitinhöyhentä, jotka kaikki olivat väkivaltaisesti katkenneita. Toinen poikanen löytyi kuolleena 25 m päästä pesäpuusta ns. 5 Pesässä ei ollut poikasia. Pesällä ollessani kuulin kotkien ääntelyä kauempaa vaaran ylärinteeltä. SAVUKOSKI, LÄNSI N aaraskolka todennäköisesti ammullu, muna/ rikollu . Pesässä oli kaksi ajankohtaan nähden suurta poikasta. Syönti on tapahtunut maassa ja siitä voi päätellä poikasen pudonneen pesästä joko elävänä tai kuolleena. Tapaus on todella outo ja voi vain päätellä, että kotkan mahdollisesti pienempi poikanen on kuollut jostain syystä pesässä ja että emokotka on raadellut kuolleen poikasen sekä syöttänyt sillä toista poikasta. Sieltä löytyikin uusi keväällä rakennettu pesä miltei puhtaasta kuusikosta. Jäljistä päätellen oli emokotka syönyt melko suuren poikasensa. 5. 4. Pesintä oli keskeytynyt ja pesänpohja oli selvästi haudonnan jäljiltä. Totean vain tässäkin tapauksessa, että poikaset pyrkivät kaikin tavoin pysymään pesässä. Kotka palasi vielä kaksi kertaa uteliaana lentäen vain noin 30 m etäisyydeltä ohitse. Pesässä oli kaksi munaa. 5. Kotkanpoikanen reagoi vähäiseenkin selkäpuolelle koskettamiseen kuuluvalla vikisevällä äänellä, mikä varoittaa emoa. Ruokana oli osia useista jäniksistä, teeristä, riekoista sekä yhdestä koppelosta. Uskoani tämän kotkanaaraan tappoon vahvistaa tieto, jonka sain jo edellisvuoden marraskuussa kuulla toveriltani. SUOMEN LUONTO 1/ 76. Pesä asuttu. 6 Pesässä oli yksi erittäin suuri ruskeaselkäinen kotkanpoikanen. Tuijotimme hetken toisiamme noin metrin etäisyydeltä, ennenkuin kotka lähti arvokkaasti siivilleen
Kotkakantamme jo varmalta näyttänyt kuolemantuomio on lieventynyt. Vuonna l 962 alkanut täysrauhoitus ei suuntausta muuttanut. Viime vuosien aikana maamme kotkat ovat pesineet normaalia onnistuneemmin runsaiden saaliseläinkantojen turvin. Samaan aikaan tehostunut kotkatutkimus on tarjonnut aineistoa valistustyölle. Kanta hupeni, vaikka laji jo silloin oli poronhoitoalueen ulkopuolella rahoitettu. Kuvassa vajaan viikon ikäinen kotka. Valitettavasti tosin myös hävittäjät ovat yhä liikkeellä. Pesintlltarkkailua johdetaan keskitetysti maaja metslltalousministeriöstä, jotta kotkien hllirintll jllisi mahdollisimman vllhiin. pesäpaikkojen vartiointia, talviruokintaa sekä joukkotiedotusvälineiden avulla harjoitettua asennemuokkausta. Tarkastusraportit ovat saapuneet maa1 7. Vaino, häirintä sekä asuinseutujen ja pesäpaikkojen menetys jatkoivat yhdessä kotkakantamme vähenemistä. Kuvassa nuori kotka lentoharjoituksissa. Pekka Salminen ja Pertti Sulkava Suomen kotkakannan kehitys 19 7 0-luvulla Vuodesta 1958 lähtien Suomen luonnonsuojeluväki on kiinteästi seurannut maakotkakantamme vaiheita. Kotkan risupesll on kllytössll kymmenill vuosia, eikll sen kasvavaa painoa kesti! mikll hyvänsä puu. Kesä 1974 jäänee kotkatutkimuksen historiaan kotkien lisääntymistehokkuuden huippuvuotena. huipun jo katkenneen ja tilanne on ilmeisesti jälleen palautumassa normaaliksi. Viime kesä (19 75) osoitti pesimäSUOMEN LUO TO 1/76 '.W Luonnonsuojelun kenttllvllki seuraa tarkasti maakotkiemme lukumllllrlln kehitystll ja pesimismenestystll. Pesllpuiden ja niiden ympäristön sllllstllminen on osa kotkien suojelua. Maaja metsätalousministeriön valtuuttamat kotkanpesien tarkastajat ovat Laki rauhoittaa kotkan sekll sen pesllt ja poikaset. Tällä vuosikymmenellä luonnonsuojeluväki on ryhtynyt entistä aktiivisempiin suojelutoimiin, joihin on kuulunut mm. Suojelutyö on myös osittain siirtynyt viranomaisten huoleksi. Tarkastajina on ollut eri puolilla maata yhteensä yli 30 henkilöä. Kuvassa Karstulan pesii, maamme eteläisimpiä. Luonnonsuojeluväki voi vihdoinkin hieman huoahtaa, sillä pitkään jatkuneista ponnisteluista näkyy jo tuloksiakin. liikkuneet edelleen laajoilla alueilla Suomen saloilla. Ensimmäisten tutkimusvuosien tulokset (ks; Suomen Luonto 2/1962) tuottivat tulokseksi arvion, että kotkakantamme parimäärä olisi tuolloin ollut noin 200-250
Lapin läänissä sekä tarkastettujen että asuttujen pesien määrä pysyi lähes ennallaan. Oulun läänin eteläpuoleisilla alueilla tilanne säilyi täsmälleen edellisen vuoden tasolla. Maakotkien pesimlltulos lllllneittllin v. 2 1 ( 1.25) 1.00 (1.14) 1.32 ( 1.4 2) 1.70 ( 1.7 7) 1.04 ( 1.1 3) Po ikas ia/asuttu + 1uho utunur pesä 1.1 2 ( 1. Kahden poikasen pesien %:nen osuus kunkin vuoden poikaspesäaineistosta on esitetty jakoviivan oikealla puolella. Tilanne säilyi v. ORAVANRIN'fAA PÄIVÄSTÄ TOISEEN Edellisvuosien hy"ä poikastuotanto perustui poikkeuksellisen edulliseen ravintotilanteeseen. Kahden hieman erilaisen aineiston poikkeavuus osoittaa vain, että aineistossa kokonaisuudessaan on virhetekijöitä, joiden eliminoiminen näin vaativassa, suuria maastotöitä tarvitsevassa tarkastustoiminnassa on erittäin vaikeaa. 29 :Itä reviiriltä löytyi vain täysin koskemattomia, "mustia" pesiä, eikä kotkien pesimäaikaisesta oleskelusta alueella saatu muutenkaan mitään merkkejä. Joka tapauksessa tämän aineiston perusteella vuodet 1971 , 1973 ja 1974 ovat olleet tällä vuosikymmenellä kotkan lisääntymisen kannalta ilahduttavan hyviä. Vuoden 1975 isojen poikasten määrä on puutteellisten tietojen takia todennäköisesti liian suuri Lapin läänin osalta. Aineistossa on 114 reviiriä, joilla ainakin yhtenll vuotena 1970-luvulla on todettu kotkien olleen paikalla pesimllaikana. Ehkä silmiinpistävin oli oravien valtava massaesiintyminen, ja SUOM EN LU O NTO 1/76. 1975. NOIN SATA REVIIRIÄ TARKASTETAAN VUOSITTAIN Kesällä 19 7 4 maakotkien pesiä tarkkailtiin tehokkaasti. Taulukossa 1. Vertailun vuoksi on sulkeissa esitetty 21-41 :n parhaiten tunnetun ja melko hyvin menestyneen reviirin tulokset samalta ajanjaksolta. Samoin koko maan osalta poikastuotanto laski valtaosaltaan "normaaliin" tilanteeseen, jolloin asutulta pesältä tavataan yleensä vain yksi ainoa poikanen. Kuitenkin poikueiden keskikoossa oli havaittavissa kasvua. Maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistoon saapuneen aineiston mukaan reviireiksi katsottavia alueita tarkastettiin 88. taulukko 2 sekä Suomen Luonto 2/74). tarkastellaan kahden viime vuoden tarkastustulosten jakautumista pesimätilanteen mukaan maan eri osissa. Tämä oli valitettav-aa sen vuoksi, että viime vuosien 18 Tarkastettuja Asuttuja Koristeltuja Mustia Isoja reviirejä pesiä pesiä reviirejä po ikasia 197 4 19 75 1974 19 75 197 4 1975 1974 1975 1974 19 75 Lapin lää ni 64 64 30 30 19 17 16 17 38 34 Oulun lää ni 22 16 10 5 4 5 8 6 17 4 Muut läänit 13 8 7 2 1 4 5 2 8 3 Yhteensä 99 88 47 37 24 26 29 25 63 41 Taulukko 1. havainnot tältä alueelta ovat herättäneet hieman toivoa kannan mahdollisesta elpymisestä. Vaasaq, Keski-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Oulun läänien pesissä havaittiin vain seitsemän isoa poikasta. 1971 1972 1973 1974 1975 OnnistuneiLa pesintöjä 24 (16) 18 (1 4) 3 1 (1 9) 3 7 (22) 23 (1 6) Ko ristel tuja pesiä 13 (4) 18 (8 ) 32 (9) 23 (7 ) 25 (12) Tuho utune ita pesintöjä 2 () 5 (5) (5) 10 (6) 8 (7) Mustia reviirejä 9 (1) ( 1) (4) 13 (5) 15 (6) Tarkastamana jääneitä reviirejä 66 66 36 3 1 43 Isoj a po ikas ia 29 (20) 18 (16) 41 (27) 63 (39) 24 (18) Po ika sia/ asuttu pesä 1. Pesimätulos kokonaisuudessaan on parantunut sitten viime vuosikymmenen, sillä vain vuosina 196 7 ja 1968 todettiin asuttua pesää kohti niukasti yli yksi poikanen. Maakotkan pesimlltulos Suomessa vuosina 1971-1975. Oulun läänissä, etenkin sen länsiosissa, voitaneen jopa puhua kotkakannan lievästä vahvistumisesta. Oulun läänissä tarkastettiin 19 7 4 enemmän pesiä kuin 1973, jolloin voitiin todeta, että myös tällä alueella poikastuotto pesää kohden oli erittäin hyvä. Pahin tehon lasku tapahtui Oulun läänin länsiosissa, missä pääosa pesistä jäi tutkimatta. Ainakin Oulun läänissä oli kesällä 1974 erittäin runsaasti lähes kaikkia kotkan saaliseläimiä. 1974 siis jokseenkin samana kuin edellisenä vuonna (vrt. Mikäli tarkastustoiminta jatkuu edelleen yhtä tehokkaana, on mielenkiintoista nähdä, onko Suomen maakotkilla pesimäruloksen suhteen edellytyksiä vallata vanhoja, men.~tettyjä asuinalueita pysyvästi takaisin. 1974 ja V. Kotkat pesivät nyt muutamilla sellaisillakin reviireillä, joita on pidetty 1960-luvun alkupuolelta lähtien menetettyinä. Esitämme parhaat kiitokset kaikille kotkien kohtaloita selvitelleille henkilöille. Kokonaisuutena kotkan levinneisyysalueen eteläosan pesimätulos oli viime kesänä jälleen heikko takavuosien malliin. ja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimistoon kiitettävän nopeasti ja huolellisesti laadittuina. Erityisesti pesinnän alkuvaiheessa tuhoutuneet pesät tulkitaan helposti "koristeltuja pesiä" -kategoriaan, puhumattakaan niistä vaikeuksista, joita reviirin kaikkien vaihtopesien löytäminen tuottaa. 25 ) 0.78 (0.84) 1.08 (1.1 3) 1.34 ( 1.39) 0.7 7 (0.86 ) Ka hden poikasen pesiä (4/19) (6/2 1) (8/22) (l 7 /43) (2/5 ) Taulukko 2. Kotkatarkastusten organisoinnissa tapahtuneen katkoksen takia kesällä 19 7 5 tarkastettiin kotkanpesiä hieman edellisvuotisia vähemmän. Saatujen tietojen mukaan valtuutetut tarkastajat kävivät 98 :lla reviirillä, joista 46 : lla kotkan todettiin munineen johonkin reviirin pesistä, 23 :lla tavattiin vain koristeltuja pesiä tai muuten todettiin kotkien olleen paikalla pesimättä. Näitä tapauksia ei ole otettu huomioon taulukossa 2, joka antaa karkean läpileikkauksen tämän vuosikymmenen kotkatilanteesta
Yllättäen useilla pesillä oli myös myyriä, joilla niin ikään oli huippuvuosi Pohjois-Suomessa. Kotkien suojelijat voivat joka tapauksessa hengähtää tyytyväisinä ; kotkien pesimäal ueen supistuminen ja kotkakannan väheneminen on pysähtynyt. Talviruokinnan ja tekopesien avulla kotkia on saatu pysähtymään parille uudelle levinneisyysalueen etelärajan reviirille pesimäajaksikin, mutta 1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvulla menetettyjen al.ueiden takaisin valloituksesta ei 'vielä ole todisteita. Rakennettavat ja jo rakennetut metsäautotieverkostot mahdollistavat yhä suuremman, joko tahattoman tai tahallisen, pesimäaikaisen häirinnän, mitä voidaan pitää häiriötekijöistä vaarallisimpana. Asuttuja pesiä ei parhainakaan vuosina tosin ole edes sataa, mutta niiden lisäksi on pesimättömiä pareja ja nuoria kotkia, joiden määrästä ja iästä on mahdotonta esittää tarkkoja lukuja. Kotkamiesten ammattitaitoa ja pyyteetöntä toimintaa tarvitaan kuitenkin jatkuvasti, jotta maamme kotkatilanne saataisiin hallintaan, ja jotta kulloinkin tarvittaviin suojelutai hoitotoimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä viipymättä. Myös jatkuvan tarkkailun piirissä olleilla alueilla on asuttuja pesiä ollut muutamana viime vuonna hieman aikaisempaa enemmän, mutta vastaavasti koristeltuja reviirejä vähemmän. KOKONAISTILANNE ON ENNALLAAN Tämän aineiston valossa kotkakantamme ei näytä mainittavassa määrin vahvistuneen, vaikka tämänsuuntaisia huhuja on runsaasti ollut liikkeellä. Jos kotkakanta olisi vahvistunut, kotkat ilmeisesti olisivat myös alkaneet levittäytyä etelään. tienvarsien haaskoilta. Odotettavissa lieneekin nyt erittäin huonoja pesimävuosia, joista kesä 197 5 oli jo ensimmäinen. Tällainen toiminta on kuitenkin aivan mahdotonta niin kauan, kun kotkakannastamme on olemassa hyvin erilaisia käsityksiä ja tietoja salataan puolin ja toisin. Esim. paikalliselle porotaloudelle. Tästä ei ole kuitenkaan selviä merkkejä. Saattoivatpa kotkanpojat vähän nurista liian yksitoikkoisesta ruokavaliosta, sillä syömättömiä oravia tavattiin lähes kaikilta asutuilta pesiltä (suurimmillaan 16 yks. Kotkanpesien tarkastajien ja poromiesten yhteistoiminta auttaisi jo nykyisellään porotaloutta. Esim. Samoin myös teeri-, riekkoja jäniskannat olivat vähintäänkin kohtalaiset. taulukossa 2 on tästä ja eräistä muista virhetekijöistä johtuen liikaa reviirejä. Kesällä 1975 kohtasi tuho useita kotkanpesiä tavanomaista paljon suppeammalla alueella. Ilmeisesti pesimätulos oli SUOMEN L UONTO 1/ 76 meille ilmoitettua heikompi myös Lapin läänissä. Mutta erittäin hyvän ravintotilanteen sattuessa, kuten kesinä 1973 ja 1974, lähes kaikki parit ovat luopuneet välivuosien vietosta. Tämä tukee sitä käsitystä, että kotkaparit ovat olleet alueella, mutta huonon ravintotilanteen vuoksi ovat pesineet vain joka 2.-4. Uusia pesiä on kyllä viime vuosina löytynyt, mutta ne ovat tehostuneen tarkastustyön tulosta. Mikäli joku pystyy osoittamaan, että "piilossa" olevia asuttuja pesiä on vielä yli puolensataa, olemme näistä tiedoista hyvin kiinnostuneita. Lapin läänin eteläpuolella todettiin tällöin heikoin pesimätulos lähes kymmeneen vuoteen. Kun 1970-luvulla on vuosittain saatu tietoon 31-46 asuttua pesää, eli noin puolet edellä arvioidusta kokonaismäärästä, sataakin pesivää paria voidaan pitää varsin rohkeana arviona. vuosi. Kotkia on Suomessa tällä hetkellä melko tarkalleen sata paria. Esimerkiksi Lapissa laajoilla alueilla liikkuvat kotkanpesien tarkastajat eivät ole saaneet mitään näkyviä merkkejä pesivän kotkakannan voimistumisesta. Eräiden tuoreimpien havaintojen mukaan uusia reviirejä syntyy myös siten, että vanha kotkapari siirtyy uudelle alueelle. Mikäli kotkan parimäärien suhteen päästäisiin mahdollisimman totuudenmukaiseen lukuun, hallittavan kokonaistilanteen valossa voitaisiin jopa suunnitella mahdollisia erityistoimia alueilla, joilla jonkun kotkaparin voidaan todistetusti osoittaa aiheuttavan kohtuuttoman suuria tappioita esim. Tehokkaamman tarkastuksen avulla kotkien aiheuttamat porotappiot tulisivat paremmm tietoon, jolloin saaliseläinnäytteiden tutkimusten perusteella paliskunnilla olisi mahdollisuus anoa korvausta menetetyistä poronvasoista. Tällaisten välivuosien olemassaolo on kotkilla ilmeisesti täysin normaalia. Ilmeisesti hyvin pahoja aukkoja kotkakantaan ammutaan myös syksyllä ja talvella mm. 19. Vaino pesimäalueillakin näyttää jatkuvan entisellään, sillä aikaisempien vuosien tapaan pesien tuhoutumisprosentti pysyttelee jatkuvasti 20 % :n vaiheilla. KOTKAKANNAN TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT Kovin suuria toiveita ei voitane rakentaa viime vuosina syntyneiden suhteellisen suurten poikasikäluokkien varaan, sillä kotkanpojilla on todella onnea, jos ne selviytyvät edes sukukypsiksi. Kotkakannan suojelemiseksi tehdyt ja tehtävät toimenpiteet käyvät ilmi toisaalla tässä lehdessä, mutta voidaan kuitenkin todeta, ettei kotkanpesien tarkastajien aivan yksin tarvitse kantaa huolta kotkanpesistään. Uutiset kotkien muuttoreiteiltä ovat olleet murheellisia. orava ilmeisesti olikin laajoilla alueilla kotkan pääravintona. Hyviä eivät uutiset ole myöskään kotkan eteläisemmiltä talvehtimisalueilta, kuten rengastajat ovat voineet todeta rengaslöytöjen perusteella. syksyllä 1974 löydettiin Pohjanmaalta lähes samaan aikaan kolme siipirikoksi ammuttua nuorta kotkaa, joista tosin kaksi hoidettiii:i lentokykyisiksi. yhdellä pesällä!) siitäkin huolimatta, että pesissä oli useimmiten kaksi isoa poikasta. Maamme kotkakanta on ilmeisesti mahdollista säilyttää ainakin nykyisellä tasolla
Ikä O tarkoittaa tässä tapauksessa, että lintu on tavattu rengastusvuoden aikana (ts. ensimmäisenä syksynään), ikä 1 rengastusvuotta seuraavana kalenterivuotena jne. MAAKOTKIA ON RENGASTETTU SUOMESSA YLI 200 Oheisesta taulukosta 1. 164 löytöprosenlli 2 1 % TAULUKKO 1. Suomessa vuosina 1932-1974 rengastettujen kotkien löytötiedot. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että nuoret kotkat ovat paljon varomattomampia ja joutuvat helpommin ihmisen saaliiksi kuin vanhat kotkat, toiseksi siitä, että nuoret kotSUOM EN LU O NTO 1/7 6. 203 22 9 4 3 vht. kotkakannan voimistumisesta. 21 % RENGASTETUISTA KOTKISTA , TAVATAAN MYÖHEMMIN Äskeiseen taulukkoon on koottu myös kaikki maakotkan pesäpoikasrengastuksista saadut rengaslöydöt rengastusvuoden, löytymisiän ja löytötavan mukaan eriteltyinä. Kuolevuuden arvioimiseksi on välttämätöntä merkitä riittävän suuri joukko tutkittavan lintupopulaation poikasia ja seurata tarkasti niiden elämän myöhempiä vaiheita. On selvitettävä, mitkä tekijät vaikuttavat oleellisimmin kannan säilymiseen ja pyrittävä pitämään ne suotuisina. ihminen muu t löytötappanut löytö tavat % 19601964 AAV 4 10 % 19651969 AAAA LS > 4 3 11 % 1970197 4 AAAAV LLLLL KK > 5 8 9% TAULUKKO 2. 11 . Näiden yleensä murheellisten viestien mukana karttuu myös tieto~ siitä, miten kotkansuojelua olisi pyrittävä tehostamaan. Yhä suurempi osa kotkanpojistamme lähtee lentoon koivessaan Eläinmuseon alumiinirengas. '19321973 11. selviää Helsingin yliopiston Eläinmuseon renkailla merkittyjen maakotkan poikasten lukumäärä. lajin ekologian tuntemukseen. Lintupopulaatioita tutkittaessa syntyvyyden lukuarvon tarkka määrittäminen on selväpiirteinen, tosin melko työteliäs tehtävä. 1968 12 AAS 1969 2 1970 11 K 197 1 20 A L L K 19 72 20 A 19 73 (3 1) VLLK KKK AAS L 197 4 (39) A >K yh1. Eliökannan muutokset koostuvat lisäyksistä ja vähennyksistä eli lähinnä syntyvyydestä ja kuolevuudesta. Vuosien 1973 ja 1974 rengastusmäärät ovat tarkistamattomia. Taulukossa on otettu huomioon vain pesäpoikasrengastukset ja niistä saadut rengaslöydöt, mutta ennen vuotta 1968 ilmoitettuihin rengastusmääriin saattaa sisältyä joitakin aikuisina rengastettuja lintuja. Viime vuosina yhä useammat kotkan pesien tarkastajat ovat olleet myös Eläinmuseon valtuuttamia lintujen rengastajia, joten rengastusmäärien kasvu johtuu rengastustehokkuuden paranemisesta eikä esim. On pantava merkille, että yli puolet löydöistä on saatu jo ensimmäisen syksyn aikana ja että yhtäkään rengastetvuosi rengaslöytö ikä ICllU 1 2 3 1932 1 1956 1 1957 1 1958 2 1959 2 1960 9 ATV A A 196 1 6 1962 6 A 1963 1 1964 14 L 1965 8 TM 1966 10 A AL 1967 12 AL . Sen sijaan kuolevuuden ja kuolemansyiden selvittäminen on jo periaatteessakin hankalampaa. Nämä molemmat riippuvat useista tekijöistä, joista tärkeimpiä monen lajin kohdalla on ihmisen toiminta. Merkit on selitetty tekstissä. Kolmen viisivuotisjakson aikana Neuvostoliitosta saadut löytötiedot. Merkit on selitetty tekstissä. Lintujen rengastaminen sitä varten valmistetuilla metallirenkailla tapahtuu siis toisaalta kuolevuuden, kuole20 mansyiden ja niiden alueellisen jakauman selvittämiseksi, toisaalta muuttoreittien ja talvehtimisalueiden kartoittamiseksi. Pertti Saurola Rengastustiedot kertovat kotkiemme kohtaloista Peloton rengastajakuntamme vaeltaa Suomen kesässä rämpien soita, tappaen hyttysiä ja kiiveten oksattomiin jättiläispuihin. tua suomalaista maakotkan poikasta ei ole tavattu neljän vuoden ikäisenä tai vanhempana. Osa renkaista palaa aikanaan postin mukana museoon. RENGASTUS LUONNONSUOJELUN APUNA Uhanalaisen eliölajin suojelun tulee luonnollisesti perustua ko
Löytöprosen ttia laskettaessa vuoden 197 4 rengastuksia ja niistä saatuja löytöjä ei ole otettu huomioon. D 21. 3) Suomalaisten maakotkien löytöprosentti on noin kaksinkertainen ruotsalaisiin verrattuna. Kuitenkin kokonaislöytöprosentti Neuvostoliiton osalta on jatkuvasti pysynyt samana, eikä se ole alentunut tapettujen osuuden vähetessä. 10 % (n. = löytötapa täysin hämärän peitossa. r . YLEIS! KUOLEMANSYY: AMMUTTU Taulukossa on merkitty ilmoitetut löytö tavat seuraavasti: A = ammuttu, T = tapettu, V = vangittu, M = myrkytetty, S = löydetty sairaana, K = kontrolloitu elävänä, L = löydetty kuolleena, kuolinsyy tuntematon, . = löytötiedot epllmllllrlliset, K = kontrolloitu elllvllnll. Suomalaisista kotkanpojista 19 (49 %) on myöhemmin tavattu ihSUOME LUO NTO 1/7 6 misen tappamina, 2 (5 %) on tavattu sairaana, 11 (28 %) kohdalta täsmälliset tiedot löytötavasta puuttuvat ja 7 (18 %) on kontrolloitu elävinä. Suomessa rengastettujen kotkanpoikasten löytöprosentiksi saadaan 2 1 %, kun vastaava luku Ruotsin rengastustoimistosta Sten Österlöfil tä saadun tiedon mukaan on ruotsalaisten kotkan poikasten kohdalla n. 2) Lähes aina, jos kuolinsyy on voitu todeta tarkasti, kuoleman aiheuttaja on ollut ihminen. 4) Rengastuksen avulla saadaan maakotkan suojelun kannalta arvokasta aineistoa, jonka keruuta on syytä entisestäänkin tehostaa. Lllhem mllt tiedot linnun kohtalosta puuttuvat. Neuvostoliitosta saatujen rengaspalautusten löytötapoja viisivuotisjaksoittain, ensisilmäyksellä näyttää siltä, että tapetuiksi ilmoitettujen osuus on rauhoituksen jälkeen pienentynyt. ·Tllmll kotkanpoika rengastettiin Lapissa 7. Merkkien selitykset: • = ammuttu, = vangittu, S = löydetty sairaana,.., = löydetty kuolleena, . n siis perusteltua olettaa, että monet kuolleina löydetyiksi ilmoitetuista kotkista ovat tosiasiassa menettäneet henkensä edelleenkin ihmiskäden kautta. 90 rengastusta, joista 9 löytöä. Suomalaisiin maakotkiin kohdistunee siis paljon suurempi vaino kuin ruotsalaisiin kotkiin. 'l ········, ~ ?-."' ) .. 1973 renkaalla n:o E-3838. Eniten löytöjä on Neuvostoliitosta, missä kotkien metsästys on ollut ja on ilmeisesti vieläkin valitettavan tehokasta. 7. LOPPUPÄÄTELMÄT 1) Suomalainen rengaslöytöaineisto maakotkasta on vielä aivan liian pieni, jotta sen perusteella voitaisiin esittää arvioita kuolevuudesta. Kotkarauhoituksen voimaantulo myös käytännössä näyttää olevan yhtä surkean hidasta suuressa Neuvostoliitossa kuin pienessä Suomessa. Kun tarkastellaan taulukon 2. Rcngaslöytö ilmoitettiin tehdyn samana syksynä Moskovan lllhellll, missll kotka oli vangittu 13. VALTAOSA KOTKALÖYDÖ ISTÄ TULEE NEUVOSTOLIITOSTA Oheisesta kartasta selviää suomalaisten maakotkalöytöjen alueellinen jakautuminen. kat seikkailevat nuoruusvaeltelunsa aikana kulttuurimaisemissa, kun vanhat kotkat pysyttelevät tutuilla reviireillään ja kolmanneksi valitettavasti siitä, että käytössä olleet kotkanrenkaat eivät ilmeisesti ole kestäneet riittävän kauan kotkan jalassa. Lähes kaikki petolinnut, myös maakotka, rauhoitettiin Neuvostoliitossa kymmenkunta vuotta sitten. 10. Pesllpoikasina rengastettujen maakotkien löytöpaikat Euroopassa. 1973
Tästä syystä joitakin kotkanpesiä on joutunut tiedotuksen puutteessa metsätalouden "jalkoihin" . Valtion luonnonsuojelutoimisto oli laatinut nämä ohjeet yhdessä metsähallituksen kanssa. Samalla ns. Tllmll artikkeli kertoo siitll, mitll kaikkea kotkan hyvllksi on tehty ja mitll vielll on tehtllvll. Kotkansuojelu antaa paljonkin ajattelun aihetta. Tosin vasta 1969 poistettiin metsästyslain muutoksella lopullisesti kotkan jokavuotinen luvanvarainen tappaminen poronhoitoalueella. Nyt saatuja kokemuksia on käytettävll tllysitehoisesti hyväksi kaikilla muillakin aloilla. Nykyisin kotkanpesien tarkastus luvat myöntää maaja metsätalousministeriö, jonka antamissa tarkastusohjeissa annetaan tarkempia määräyksiä tarkastuksen suorittamistavasta ja tarkastajan velvollisuuksista. Tämänkin talven aikana on maakotkia ruokittu runsaalla kahdellakymmenellä paikalla sekä lukemattomilla saaristohaaskoilla, jotka ovat kuitenkin tarkoitettu lähinnä merikotkien ravinnoksi. Niissä annettiin myös mahdollisuus säilyttää sopivilla paikoilla vanhojen puiden ryhmiä vaihtopesämahdollisuuksien turvaamiseksi. Kotkien pesimämahdollisuuksien lisäämiseksi on pääasiassa Oulun ja Vaasan lääneissä rakennettu muutamia kymmeniä tekopesiä, ja joissakin tapauksissa kotka onkin asettunut niihin pesimään. Metsähallitus on hoitoalueissaan luetteloinut kymmeniä kotkanpesiä, joiden ympäristön suojelun se on hoitanut erittäin hyvin. tekopesien rakentaminen todettiin tarpeelliseksi. Viime vuosikymmenen lopulla kasvoi myös kotkien talviruokintainnostus huomattavasti. Näiden kotkan pesimäympanstoJen suojelemiseen tähtäävien toimenpiteiden nojalla tulivat kaikki kotkanpesien tarkastajat luonnonsuojeluviranomaisten valvontaan. Kuitenkaan eivät yhteydet kotkanpesien tarkastajien, hoitoalueiden ja luonnonsuojeluviranomaisten välillä ole sujuneet suunnitelmien mukaan. Melkoinen osa kotkakannastamme on vuosittaisen tarkkailun piirissä. VAPAAEHTOINEN HARRASTUSTOIMINTA ON OLLUT SUURIARVOISTA 1970-luvulle tultaessa kotkareviisien tarkastus on tehostunut selvästi kotkasta kiinnostuneiden rengastajien ja luonnonharrastajien toimesta. Kotkanpesien tarkkaa vartiointia on harrastettu verrattain vähän lähinnä siksi, että sen tuottama hyöty ei riittävästi vastaa vartioinnin vaatimaa työpanosta. Valtion mailla tunnetut kotkien pesimäpiirit rauhoitettiin tehometsänhoidolta ja metsäteiden rakentamiselta. Laaditut ohjeet ovat olleet myös jossain määrin puutteelliset. Pekka Salminen ja Pertti Rassi Kotkan suojelu Suomessa Kotkakantamme suojelutyö on vihdoinkiA saatu kllyntiin. Kotkakantaa harvennettiin uhkaavasti ampumalla ja pesiä ryöstämällä, kotkien elinympäristöt kokivat suuria mullistuksia avohakkuiden yleistyessä ja metsäautotieverkostojen ulottaessa häiriötä tuottavat lonkeronsa yhä syrjäisimmille saloille. Kesti kuitenkin vielä vuosia ennen kuin kotkansuojelua alettiin todella konkreettisesti toteuttaa. Jos nllin paljon työtä ja aikaa tarvitaan yhden lajin suojelemiseksi, mistä löytyvät ne voimat ja varat, jolla torjutaan pelottavan nopea ja laajalla rintamalla tapahtuva luontomme köyhtyminen. Ohjeissa kiellettiin pesällä käynti ja muu pesimisrauhan häiritseminen sekä valokuvaus ilman luonnonsuojeluviranomaisten lupaa. Metsähallituksen hoitoalueiden edellytettiin ilmoittavan tiedot uusista kotkanpesistä luonnonsuojeluviranomaisille. RAUHOITUS EI RATKAISSUT KOTKAN SUOJELUA Kotkien pesimismahdollisuuksien jatkuvuudelle oli ensiarvoisen tärkeä metsähallituksen piirikuntakonttoreilleen ja hoito22 alueilleen maaliskuussa 1972 lähettämä kirje, jossa tarkennettiin maisemanja luonnonhoito-ohjekirjettä eräiden petolintujen suojelun osalta. SUOMEN LUONTO 1/76. Viime vuosikymmenellä maakotkan tulevaisuutta painostivat vielä synkät pilvet. Tällöin teurasjätteitä tai sikaloissa kuolleita sikoja raahattiin kymmenittäin sopiville paikoille maastoon muuttavien kotkien pysäyttämiseksi tai pesimäpaikoillaan talvehtivien kotkien niukan, talvisen ruokavalion jatkeeksi. Vuoden 1962 rauhoitus merkitsi parannusta ainakin lajin suoranaisen metsästyksen suhteen
Usein päiväkausia kestävä ja lopulta parhaassakin tapauksessa ehkä piekanan asumaksi paljastuneen pesän etsintä kysyy todella asiaan vihkiytynyttä, vaivoja pelkäämätöntä maastomiestä. Maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimisto tulee toimimaan tarkastusten organisoijana ja pyrkii samalla kehittämään tehokkaan, ensi sijassa paikallisista harrastajista koostuvan tarkastajaorganisaation. "Varaamattomien" pesäpaikkojen tarkastajiksi on varmasti saatavissa päteviä lintumiehiä. UUDET TOIMINTAOHJEET OVAT TARPEEN Marraskuussa 197 5 Rovaniemellä pidetyn metsähallinnon, luonnonsuojeluviranomaisten ja porotalouden edustajien välisen kotkaneuvottelun aikana todettiin, että metsähallituksen kotkanpesäpaikkojen hoito -ohjeista saadut kokemukset on syytä koota. Kullekin tunnetulle reviirille pyritään näin löytämään inventoinnista vastaava henkilö. Näin pyritään takaamaan metsäammattimiesten, kotkanpesien ' ta_rkastajien ja luonnonsU<*luviranomaisten yhteistyön tehostuminen tulevaisuudessa. Itse pesän tarkastustakin voidaan huomattavasti tehostaa. Edelleen kotkanpesien tarkastusohjeet tarvitsevat uudistamisen. Uudet ohjeet tullaankin laatimaan lähiaikoina metsähallituksen ja luonnonvarainhoitoSUOMEN LUONTO 1/ 76 toimiston yhteistyönä. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö on varannut kotkan suojeluun 10 000 mk vuodeksi 1976, josta osa käytetään juuri kotkanpesien ja pesä vihjeiden tarkastuskulujen peittämiseen Lapissa liikkuville tarkastajille. Tällä hetkellä sijainniltaan täsmällisesti tunnettujen, kartalle merkittyjen pesien tarkastaminen ei tuottane tulevina kesinä vaikeuksia. Useissa tapauksissa nämä reviirit kuuluvatkin jo tietyille henkilöille. Jotta kotkien häirintä jäisi mahdollisimman pieneksi, tunnetut kotkareviirit jaetaan pätevien lintumiesten "tarkastusreviireiksi". Lapissa kotkien seurantaa tullaan näin tehostamaan, jotta mahdollisimman monen pesän ryöstöaikeet voitaisiin estää ja todeta mahdolliset ryöstöt tuoreeltaan. Pullonkaulana tuntuu olevan myös varojen puute, sillä puhdasta, " linkolalaista" etsijäja luonnontutkijahenkeä ei juuri enää tunnu löytyvän varsinkin, kun työhön nykyään väistämättä liittyy raiskioiden risukoissa kahlaamista ja ojitetuilla soilla poukkoilemista. TARKASTUSO RGANISAATI KEHITTYY Kotkan tehokas suojelu edellyttää riittävän tarkkoja ja luotettavia tietoja kotkakannan suuruudesta. Kotkareviirien tarkastusta tullaankin edelleen tehostamaan. Tarkastusorganisaation todellisen koetinkiven muodostaa tuntemattomien pesäpaikkojen etsintä ja saatujen vihjeiden tarkistaminen. Lisäksi lääninhallitusten ympäristönsuojeluntarkastajien kanssa voidaan tehostaa yhteistoimintaa kotkan suojelun hyväksi. Kaikki kotkanpesien tarkastamisesta tai pesien etsimisestä kiinnostuneet henkilöt voivat ottaa ensi tilassa yhteyttä luonnonvarainhoitotoimistoon. Tässä viedään Vetelin kotkille kettufarmin lahjoittamia "sivutuotteita". Ruokinta on yksi kotkansuojelun keinoista. Mutta varmasti juuri kotkien tutkija pääsee vielä näkemään myös Suomen vaikuttavimpia maisemia ja kokemaan alkuperäisen luontomme sykähdyttäviä tunnelmia. Kun kotkanpesän etsiminen tai matka pesälle saattaa kestää päivänkin, ei ole mielekästä kuitata pesällä käyntiä parin minuutin 23. Tarkistamattomia pesäpaikkatietoja ja vihjeitä onkin luonnonvarainhoitotoimiston arkistossa runsaasti
Oulun yliopisto jatkaa näiden näytteiden määrittämistä ja ilmoittaa paliskunnille elinkelpoisten porojen määrät saalisnäytteissä petokorvauksien anomista varten. Saalisjätteiden perusteella tehtyjä arviointeja kotkan pesimäaikaisesta ravinnosta tulisi tarkentaa suorittamalla vertailututkimuksia esim. TALVIRUOKINTAAKIN ON SYYfÄ JATKAA Suomen Luonnonsuojelun Säätiö tulee avustamaan myös kotkien talviruokkijoita, mutta varojen niukkuuden takia taloudellinen apu voidaan tässä vaiheessa suunnata vain niille alueille, joilla kotkalla on pesimiseen mahdollisuuksia tai joille kotkan voidaan olettaa kotiutuvan. Kotkan ravinnon selvittämiseksi tulisi tutkimuksia tulevaisuudessa edelleen jatkaa ja kehittää menetelmiä siten, että poromiesten asiantuntemus ja apu voidaan käyttää hyödyksi . suojelun kannalta tärkeistä seikoista saataisiin lisätietoja, kaikkien poikasten rengastaminen on katsottava tärkeäksi toimenpiteeksi. Vallitseva luottamuspula ja tietojen salaaminen vaikeuttaa pesäpaikkojen inventointia ja kotkakannan todellisen suuruuden selvittämistä. voitaisiin jatkaa tehokkaasti, toimenpiteitä suorittaville koituvien kulujen kohtuullisesti korvaamiseksi tarvitaan kipeästi rahaa. kiikaroinnilla pesäpuun juurella. Tässä mielessä yhteistyötä olisikin tehostettava myös yksityismetsien hoidosta vastaavan metsäammattimieskunnan kanssa. Metsäautotie luikertelee myös monen pesäpuun vieritse ja pesältä avautuvaa nevanäkymää piirtelevät ojaurat mustin viiruin. Samalla voidaan varmistua myös siitä, että mahdo_llisimman moni rengastuspoikanen todella selviää lentoon. . Erityisesti tahaton pesimäaikainen häirintä on huolestuttavasti kasvamassa metsäautotieverkoston kattaessa pian koko maan. Kotkan houkutteleminen pesimään nykyisen ievinneisyysalueen eteläpuolelle on katsottava erääksi kotkansuojelun tärkeimmäksi tavoitteeksi. Kotkanpesien tarkastajilta vaaditaankin ensi kesästä lähtien entistä tarkempaa, enty1sesti porojen saalisjätteiden keräämistä pesäpaikoilta tarkastuskäyntien yhteydessä. Alustavasti on keskusteltu mahdollisuudesta järjestää lähivuosina 24 yksi tai useampia tehostettuja kotkakannan erikoisinventointeja yhteistyössä metsähallinnon, poromiesten, luonnonsuojelijoiden, rengastajien ja riistasekä rajamiesten kanssa. _kyseessä ei ole jatkuvan tarkkailun alainen pesä, aj9itetaan pesällä käynti häirinnän välttämiseksi mahdollisimman myöhäiseen pesäpoikasvaiheeseen. 130892-1 nimikkeellä "Kotkansuojelu". SUOMEN LUONTO 1/ 76. Samalla voidaan poikaset punnita ja mitata, ottaa talteen saalisjätteet ja tehdä muita huomioita. vartioinnin yhteydessä tapahtuvalla emojen tarkkailulla tai sijoittamalla automaattisesti kuvaava filmikamera pesälle. Kotkakannan säilyminen ja jopa lajin levinneisyysalueen laajeneminen on nähtävä, paitsi tärkeän ekologisen ja puhtaasti luonnonsuojelullisen merkityksensä takia, myös maamme laa dullisen elintason kohentajana ja ihmisellekin enemmän virikkeitä antavan, monipuolisemman elinympäristön eräänä säilyttäjänä. Näyttää siltä, että yhteistoimintaa ja -ymmärrystä on vielä paljon herätettävä, jotta turvallinen enemmistö tässä maassa ymmärtäisi kotkan kuuluvan luontoomme, yhtenä sen mahtavimpana edustajana. Uusien reviirien etsintää ja vihjeiden ··,-tarkistamista voivat toki suorittaa kaikki luonnonharrastajat. Vaikkei metsän käsittely sinänsä merkitse kotkan pesimämahdollisuuksien tuhoutumista, on metsänhoitotöiden ja esim. Elinympäristöjen muutokset ovat kotkalle usein myös epäedullisia, vaikka valtion mailla tilanne onneksi on otettu huomioon tyydyttävästi. Tällöin koottaisiin kaikki saatavissa olevat tiedot kotkista ja maastotutkimuksiin organisoitaisiin maan kotka-alueet mahdollisimman hyvin kattava tarkastajaverkosto. Riittävin perustiedoin korvausmenettelyä voitaisiin soveltaa joustavin perustein poronhoitoalueen eri osissa tai jopa eri kotkaparien osalta. J ös... NYKYHETKEN KOTKANSUOJELUN KIPERIMMÄT PULMAT Kotkan turvallisen tulevaisuuden suurimpana uhkana voidaan tällä hetkellä pitää pesimäaikaista häirintää ja muulloin tapahtuvaa vainoa sekä ulkomailla tapahtuvaa kotkien tuhoamista. Niinpä kaikki ne, jotka haluavat taloudellisesti auttaa kotkan suojelua maassamme, voivat sijoittaa sopivaksi katsomansa rahalahjoituksen Uhanalaisen Luonnon Puolesta -kampanjan postisiirtotilille no. Tärkeimmät alueet tässä mielessä ovat Suomenselkä ja Pohjois-Satakunta. Jotta kotkien eliniästä, kuolleisuudesta, kuolinsyistä, muuttoreiteistä ym. On muistettava, että maassamme kuolee edelleen valitettavan moni kotka sala-ampujan luoteihi_n, että pesäpuita kaatuu väkivaltaisesti syrjäisillä takamailla, ja että ketunrautoja asetellaan poikasiaan ruokkivien emolintujen satimeksi. Tästä syystä tarkastajina voivat toimia pääasiassa vain rengastusluvan omistajat. Näillä kotkan nykyisen levinneisyysalueen eteläpuolisilla alueilla onkin haaskoilla nähty kotkia. Jotta kotkakannan seuraamista, pesien inventointia, talviruokintaa jne. puunajojen ajoittaminen ja sijoittaminen kotkamaastossa sitäkin tärkeämpää. Tämän tulisi olla vain välivaihe ennen siirtymistä reviirikohtaiseen korvaukseen, jolloin nykyistä suurempaan kokemukseen perustuen kustakin, paliskunnan alueella olevasta pesästä maksettaisiin tietty korvaus. POHJOISEN KOTKAONGELMAT Tärkeä tavoite pohjoisen Suomen kotkatilanteen ja -suojelun selvittämiseksi on poromiesten ja kotkamiesten yhteistoiminnan parantaminen
Vuosikymmenien aikana useimmat petolintumme on saatu ainakin jonkinasteisen suojelun piiriin. J o samana vuonna osa ilmoituksista käytiin tarkastamassa, etupäässä kuitenkin poronhoitoalueen eteläpuo lella. Kotkakantamme tutkimuksiin on liittynyt kiinteästi ravintotutkimus, jonka tuoreimmat tulokset esitellään tässä. Lisää löytyy pesäpuun juurelta ja lähiympäristöstä. Kauko H uhtala, Paavo Raj ata j a Seppo Sulkava Uusin tieto kotkan ravinnosta Kotkanpojan runsaasti katetussa ruokapöydässä on osa tutkijan aineistosta. Ensimmäinen yhteenveto kotkakannan kehityksestä j ulkaistiin 25. Koska kotimaiset tiedot kotkan ravinnosta olivat vähäiset, pesiltä tavatut saalisjätteet kerättiin tarkastusten yhteydessä talteen. 1958 jäljellä olevia kotkanpesiä. Uhanalaisten petolintujemme suojelutyössä on perinteellisesti ollut keskeisenä työmuotona niiden ravinnon tutkimus. Tarkastukset ja ravintoaineiston keruu ovat jatkuneet vuosittain. Erityisesti sitä vainotaan Poltjois-Suomessa, jossa hävittäjien vimman syynä voivat olla sekä riistalle että porotaloudelle aiheutuneet todelliset tai kuvitellut vahingot. Onhan petolintujen sekä laillisen aikanaan tapporahoillakin kannustetun että nyt enimmäkseen luvattoman vainon syynä ollut juuri käsitys, että petolinnut tekevät vahinkoa syömällä riistaa, poroja ja kotieläimiä. Muuan jäljellä olevista kiistakapuloista on maakotka, joka laillisesta täysrauhoituksestaan huolimatta ei ole vieläkään turvassa hävittäjiltä. KOTKA N RAVINNOSTA Suomen Luonnonsuojeluyhdistys tiedusteli v. Joko on osoitettu aikaisemmat syytökset vääriksi tai SUO M EN L UONTO 1/76 lajit ovat käyneet kovin harvinaisiksi
Kun pesien tarkkailu tehostui uudelleen 1970-luvulla Maaja metsätalousministeriön valtuuttamien kotkanpesien tarkastajien toimesta, myös ravintoaineistoa kertyi runsaasti lisää. Pallot ovat kuitenkin erittäin arvokkaita pienten saaliseläinten toteamisessa. Myös vuosien 19 707 5 aineistossa vain pienimpiä (oravia ja sitä pienempiä) saalislajeja on ruoreessa aineistossa suhteellisesti enemmän kuin vanhassa (tuoreessa 1.4 % ja vanhassa 8.1 %). v. Ravintonäytteet on 1960-luvun alusta alkaen toimitettu Oulun yliopiston eläintieteen laitokselle, jossa ne on määritetty (S. Ravintoaineisto julkaistiin jo vuodelta 1958 (Sulkava 1959). Luista ainakin pääosan naaras on poikasaikana tuonut pesästä ja pudottanut istumapuunsa juurelle. Erottamisvaikeuksia tuottavat toisinaan kotkan pesän laidalla pysyneet luut, joissa kuivat jänteet voivat säilyä kauemmin. Laitoksen eläinmuseossa on työssä tarvittava luustojen vertailukokoelma, jota jatkuvasti täydennetään määritysten tehostamiseksi. vanhojen luiden vihertymisestä rai muusta värinmuutoksesta. Toisinaan pesä pidetään varsin puhtaana poikasajan lopulle saakka. Ainakin pesän reunaosien risujen sekaan saaliiden luita ja sulkia kuitenkin jää huomattava määrä. Esim. Hautomisaikana kotka ruokailee pesän lähiympäristössä mättäillä, isoilla kivillä tai myös tasamaalla, esim. Myöhemmin tehtiin laajemmat ravintoselvitykset sekä poronhoitoalueelta (Sulkava & Rajala 1966) että sen eteläpuolelta (Sulkava 1966). Poikasajan loppupuo26 !elia, jolloin poikaset jo useimmiten repivät saaliit itse, saaliiden jätteet jäävät ainakin osaksi pesään. Näidenkin jätteiden määrä on pesillä hyvin vaihteleva. Pienten saaliiden osuus on kuitenkin pieni, ja kotkan kannalta niiden merkitys on pienen koon takia vielä paljon vähäisempi. Pienetkin luut poimitaan talteen pesästä ja pesän alta, samoin oksennuspallot pesästä sekä pesän ja lepopuiden alta. urosmetsoja ja poronvasoja on tuoreessa aineistossa vähemmän, mutta jäniksiä sitävastoin huomattavasti enemmän kuin vanhassa (taulukko 1). Sen alkupuolella naaras, syötettyään poikaset, puhdistaa yleensä pesän pinnan jätteistä varsin tarkkaan. SAALISJÄITEISTÄ JA NIIDEN KERUUSTA PESILLÄ Kotkan pesäpaikalla saaliiden jätteitä kertyy useaan eri paikkaan: ruokailumättäille, pesään, pesäpuun juurelle ja lepopuiden alle. Oksennuspalloissa on tavallisesti samojen saaliiden karvoja tai höyheniä, joista löydetään myös luita. kanahaukka. Huomattavana syynä lienee kettu, jonka on todettu vierailleen useilla pesillä saalisjätteitä syömässä. 1962 (Linkola). Ne voivat ilmeisesti olla kauempanakin, sillä joiltakin pesiltä ruokailupaikkoja ei etsinnästä huolimatta ole löydetty. Näiden lepopuiden alta löytää säännöllisesti kotkan oksennuspalloja ja vaihtelevan määrän saaliiden luita. Pesän läheisyydessä, ainakin 20300 m pesästä, naaraalla on vahvaoksaisia kelonlatvoja tai muita tukevia istuskelupaikkoja, jotka helposti tuntee niiden juurella olevista vaikeista ulosteläiskistä. Näinhän menettelee myös mm. ksennuspalloja eivät läheskään kaikki tähänastisen aineiston kerääjät näytä tallettaneen. Pesässä ruokailua tapahtuu vain poikasaikana. Siitä huolimatta n. Ravintoaineistoja kerättäessä pyritään käyttämään hyväksi kaikki mainitut saalisjätepaikat. Huhtala). AINEISTOT Ravintoaineistoja on monien ahkerien kerääjien ansiosta kertynyt. ERI IKÄISISTÄ SAALISJÄITEISTÄ Määrityksen yhteydessä (joskus jo aineistoa talletettaessa) saaliit on jaettu tuoreisiin (keruuvuoden ravintoa) ja vanhoihin. Valokuvaajien havaintojen mukaan se syö pienehköt luutkin ja vie isot luut pois pesästä. Pesän alta löytyy useimmiten myös kotkan poikasten oksennuspalloja. Kookkaammissa saalislajeissa koko ei vaikuta tulokseen johdonmukaisesti, vaan tuoreen ja vanhan aineiston erot voivat olla aivan erisuuntaisia. Pesän reunoille kertyvistä jätteistä osa tippuu vähitellen pesäpuun juurelle. Jo aikaisemmin on näyttänyt siltä, että tuoreet Ja vanhat saalisjätteet antavat kotkan ravinnon koostumuksesta lähes yhtäpitävän kuvan (Sulkava 1966). Merkittävää ja järjestelmällistä aineistonkeruuta ovat suorittaneet Meltauksen riistantutkimusaseman tutkijat vuodesta 1964 alkaen. Tuoreiden jätteiden aineisto antaa lisäksi mahdollisuuden käytetyn ja tarjolla olleen ravinnon vuotuisten vaihtelujen keskinäiseen vertailuun. Ruokailupaikkoja on ollut 20-400 m:n päässä pesästä. Sulkava ja K. Tämä taas voi selvittää mm. Useimmiten vanhat ja tuoreet luut kuitenkin erottaa helposti, esim. Kotkanaaraiden kesken on kuitenkin suuria eroja jätteiden poiskuljetuksessa. kotkan ravinnonvalinnan joustavuutta sekä ravinnon vaikutusta pesimään ja pesimistulokseen. Keruuvuoden saaliiden luissa on säannöllisesti kiinni jänteitä tai muita helposti hajoavia kudoksia, jotka vanhemmista luista ovat jo poissa. Eri vuosina kootut ravintoaineistot ovat olleet kooltaan vaihtelevia, mikä johtuu lähinnä pesien tarkastustoiminnan vaihtelevasta laajuudesta. Nämä erot aiheutuvat ehkä saaliskantojen runsauden muutoksista, jotka aiheuttavat vastaavia vaihteluja ravinnon koostumuksessa. Ne antavat arvokasta aineistoa mm. ravinnon koostumuksen alueellisten erojen tarkasteluun, jossa useina vuosina kootut aineistot lasketaan yhteen. läheisellä avosuolla. 2/3 aineiston myyristä, kärpistä, oravista sekä rastaista ja pikkulinnuista on todettu oksennuspalloista. Vanhatkin saalisjätteet kannattaa kerätä pesiltä
Hyvänä oravavuonna 1974 oli oravatarjoilu paikoin ylenpalttista. 7 8.2 4.3 Kurki 1.4 1.9 6.3 6.0 Varisli mu11 1.5 2.4 0.8 2.3 Muut linnut 3.0 1.8 0.7 1.9 Linnut yht. 2000 yks .). Tässä esitellään lisäksi edelliseen vertaillen uusi vuosien 1970-75 aineisto, jossa on 207 5 yksilöä. yksiköiden lukumääriä. Vuosilta 195865 aineistoa oli jo yhteensä 23 14 saalisyksilöä. Kanalintuja o n ollut yhteensä n. Jänis on kotkan r.livoimaisesti tärkeintä nisäkäsriistaa, mutta sen osuus vaihtelee Jäniskantojen runsauden mukaan. 1 0.4 0.7 3.4 2.0 0.5 0.5 0.5 10.5 7.3 40.8 52.6 33.8 50.8 10.0 6.2 10.1 3.9 14.4 10.8 8.8 12.3 5.5 4.9 14 .8 9.4 5.2 3.0 9.5 4.4 9.6 9.7 4. Poro nvasa Nisäkkäät yht. 1 3 1.1 20.8 30.2 Orava 0.3 1. 63 .8 53 .9 73.8 56.4 Aineisto yks. 1 Kanalinnut yht. 7 35.3 48.0 37.4 4.3 2.2 5.4 0.5 2.4 2.1 1.4 1.1 0.8 2.0 2.3 1.3 8. 2 1.1 0.9 Poru rwas.i 9.0 9. 40 % kotkan saaliseläimistä. Vuosilta 1958-65 aineisto on 49 ja 197075 74 pesältä. 1 0.7 1.0 0.5 1.5 45. Pesistä 22 ja 8 ovat olleet poronhoitoalueen eteläpuolella (raja kulkee pääosaksi pitkin Kiiminkijokea). Prosenttiluvut kuvastavat saalisOravaa ja piisamia ilmestyy kotkanpesälle yleensä tasaisen harvakseltaan. 1 Nää tä 0.6 0.5 0.3 2.6 Piisami 0.5 1. KOTKAN RAVINTO 197075 PORO N H O ITOALUEELLA Kotkan prkein yksittäinen saalislaji on ollut jänis, 27-3 7 % saalisyksilöistä (taulukko 1). 1 3.2 3. erittäin arvokkaat määrät. Metso on yhtä selvästi toisella sijalla. 1 0. 1 46.0 26.2 43 .6 Metso 30.4 21.1 29.5 1 7.4 Teeri 14.8 9.5 19.9 18.2 Riekko 6. 1 5. 7 9.6 7. 1 47 .2 66.9 49.2 0. Kyykää rme Kaikki yht. 1 4.4 0.6 0.9 0.7 1.0 1.1 0.7 1.0 2.4 2.5 1.4 3.0 0.3 0.9 0.7 59. Poronhoitoalue Muu Suomi 1958-65 1970-75 1958-65 1970-75 % % % % J ä ni s 23. 1 5.9 0. 36. Myös sorsalinnut, lähinnä metsähanhi, ovat 27. 7 6. Prosenttiluvut kuvastavat saalisyksiköiden lukumääriä. 1 968 756 148 203 TAULUKKO 1. MelSoo Kop pelo Teeri Teeri 9 Riekko Pyy Kanalintu, nuori Kanalinnutyht. Kotkan ravinto poronhoitoalueellaja sen eteläpuolella vuosina 1958-65 ja 1970-75, yhdistäen tuoreet ja vanhat näytteet. 2 1.9 7. J ä nis Orava Piisami Muu1 myyrät Kettu , nuori Kissa Nää Lä Kär ppä Poro, aik. Poronhoitoalue Muu Suomi Vanhat tuoreet Vanhat tuoreet % % % % 26.8 36.8 25.0 34.0 0.2 2.5 2.0 10.8 1.5 0.8 2.0 0.3 2.5 0.7 3.0 0.5 1.5 0.7 0.5 0. Näistä kolme on keskosia ja loput alle kuukauden ikäisiä. 7 Nisäkkäät yht. 1 Mu ut nisäkkäät 3.4 4. Teeriä ja riekkoja kotka syö poronhoitoalueella saman verran, 8-11 % kumpaakin. Aineisw yks. 1336 1724 977 35 1 Sadan saaliseläimen joukossa on keskimäärin yhdeksän poronvasaa. Me1sähanhi Sinisorsa Mulll sorsa , Ku rki Pewlinnu1 Kahlaa ja1 Va risli i1nu1 RaS1aa1 ja pikkulinnut Linnut yht. TA ULU KKO 2. 1 0. Myös vuosilta 1966-69 on jo määritettynä runsas aineisto (n. Koska vasakuolleisuus on tässä vaiheessa luonnostaankin korkea, nämä tiedot eivät vielä kerro paljonkaan kotkan porotaloudellisesta merkityksestä. 53 .5 4 1.1 57 .8 41.9 So rsa linnut 4. Kotkan ravinto vuosina 1970-75 poronhoitoalueella ja sen eteläpuolella
merkittävä tekijä kotkan ravinnossa, mutta muita lintuja kotka syö harvoin. Joku luu on voinut joutua pesän lähelle muutenkin, esim. Pohjoisessa tilanne on päinvastainen, mikä epäilemättä johtuu yleisyyseroista. ) on nähty yhdellä pesällä (Heinonen). Vasat ehtivät siis kotkan poikasaikana kahden kuukauden ikäisiksi. Näitä poroja kotka tuskin on tappanut, vaan on tuonut osia löytämistään raadoista. Se painoi 3.8 kg, ja sen luustoa on käytetty alustavasti rajana, jota pienemmät vasat on katsottu elinkelvott<;miiksi keskosiksi. ) on sen mukaan ollut kesko28 sia. 7 % kotkan ravinnossa 1970-75 todetuista vasoista (53 yks. Normaalit poronvasat syntyvät keskimäärin 15. Teerikukko on saaliina useammin kuin kana; ehkäpä sukupuolten käyttäytymisja värieroilla on osuutta. kurkia, korppeja, ja variksia sisältyy ravintoon säännöllisesti. Teeriä ravinnossa on etelämpänä enemmän, mutta riekkoja kotka sensijaan syö enemmän poronhoitoalueella. Mainitun sikiöluuston kokoisia tai vielä pienempiä luita on ollut monessa näytteessä. Yhteensä 33. Myös näätiä kotka on syönyt etelämpänä enemmän. ketun kuljettamana. Kuitenkin esim. Ikäänkuin puuttuvien poronvasojen korvaukseksi kotka syö etelämpänä kurjen huomattavasti useammin kuin poronhoitoalueella. 5., ja kotkan poikaset lähtevät pesästä aikaisintaan heinäkuun lopulla. Yli puolet tämän aineiston oravista ( 16 yks. Poronvasoja on tässä aineistossa 7 .3-10.5 % saalisyksilöistä, vanhoissa jätteissä vähän enemmän kuin tuoreissa. Metso ja koppelo ovat kotkan tärkeintä linturiistaa. Oravan suurehko osuus tuoreessa aineistossa poronhoitoalueen eteläpuolella aiheutuu poikkeuksellisesta oravavuodesta 1974, jolloin muutamalla kotkanpesällä tavattiin useita syömättömiä oravia. Kotkan pesiltä 1970_ 75 todetut vasat (yht. Todennäköisesti kotka on suuren osan näistä löytänyt kuolleena. Yhden kuukauden ikäisiä vasoja (iuustoja) on muutama, mutta pienemmistä on ollut käytettävissä vain yksi toukokuun alussa auton alle jääneen vaatimen sikiö. Esimerkkinä raadon käytöstä on valokuvauksen yhteydessä nähty kotkakoiraan keväällä vievän palan raatoa pesälle päin, ilmeisesti hautovalle naaraalle (Hautala). Aineistosta puuttuSUOMEN LUONTO 1/7 6. Elinkelpoisuuden rajaa on kuitenkin vielä tarkistettava uusien näytteiden avulla. Normaalisti syntyneet vasat painavat Alaruikan (1964) mukaan 4 450-7 450 g (n= 51 ). Vasojen ikäryhmittelyä varten vertailuaineisto on vielä valitettavasti kovin niukka. Kotkan ravinnoksi ei siten juuri joudu enää yli kuukauden ikäisiä vasoja. KOTKAN RAVINTO PORONHOITOALUEEN ETELÄPUOLELLA Pääsaaliita, jäniksiä ja metsoja, kotka on 19 70-7 5 syönyt etelämpänä yhtä paljon kuin poronhoitoalueellakin (taulukko 1). 157 yks.) ovat kuitenkin vertailunäytteiden mukaan kaikki alle kuukauden ikäisiä. Jänikset ja kanalinnut lienevät kokonsa vuoksi kotkan "ihanteellista" saalista. Teeri on etelässä riekkoa tärkeämpi saalis. Aikuisten porojen yksittäisiä luita on ollut viiden näytteen vanhoissa jätteissä. Kotka tosin pystyy lennättämään jopa itseään raskaampia saaliseläimiä
vat vielä eräällä Kainuun pesällä varastona nähdyt parikymmentä oravaa (Helo). Muutama näyte onkin jo tullut ravintonäytteiden mukana. VERTAILU VUOSIEN 1958-65 RAVINTOON Kotkan ravinnon koostumuksessa (kokonaisaineistojen mukaan, taulukko 2) ajanjaksojen 1958-65 ja 1970-75 kesken on pari varsin suurta eroa, jotka ovat samansuuntaisia sekä poronhoitoalueella että sen eteläpuolella. Viime vuosina jäniksiä on sisältynyt kotkan ravintoon lähes 10 prosenttiyksikköä enemmän kuin aikaisemmin. Erikoinen pienehkö saalis on kyy, jota uudessakin aineistossa on kaksi ; kotka siis osaa käärmeenkin käsittelyn. Toisaalta suurimmatkaan lintumme eivät ole kotkalta turvassa. Kevättalvella 19 7 5 todettiin tuoreiden lumijälkien perusteella kaksi tällaista tapausta KuusaSUOMEN L UONTO 1/7 6 mossa. Suuret suolinnul kurki ja metsähanhi, joskus myös joutsenet, ovat kotkan riistaa. Myös kurkien osuus on pysynyt lähes samana, joskin eri alueilla erilaisena. Kurki (keskimäärin 5.0 kg) on kotkan (4.1 kg) normaalia ravintoa. Muutosten taustana lienevät saalistajien tiheyksien vastaavat muutokset maastossa. Vaikka kotka ei kesällä näytä käyvän kuukautta vanhempien poronvasojen kimppuun, se voi talvella poikkeuksellisesti kaataa silloin jo 40-50 kg painavan vasan. Kanalinnut ovat ilmeisesti keskimäärin vähentyneet, mutta tämä lienee ohimenevää. PETO ELÄIMISTÄ KOTKAN SAALIINA Isojen petolintujen ravintoon sisältyy säännöllisesti pienempiä petoja. Ravintoon sisältyvät muuttolinnut tuovat kuitenkin jonkin verran myrkkyjä tullessaan. Saaliiksi joutuneiden lukumäärät eivät petojen yleisen harvalukuisuuden vuoksi ole suuria, mutta tuloksena on silti ehkä hyvinkin merkittävä pienempien petojen lukumäärän säätely. 18 nuorta kettua, samoin 18 näätää ja vähän yllättävästi kaksi kissaakin. Yhtä kanahaukkaa lukuunottamatta ne ovat pöllöjä, 11 suopöllöä sekä kaksi viiruja lapinpöllöä. Jänis puolestaan menestynee varsin hyvin tulevaisuudessakin ja myös hakatuissa metsissä, edellyttäen kuitenkin, ettei vesakkomyrkyillä vähennetä sen talviravintoa eikä metsästyspainetta päästetä liian suureksi. Myöskään ravintopula ei kotkaa näytä uhkaavan. kärpän luulisi olevan liian vilkasliikkeinen, mutta monesti sekin on joutunut kotkan pesään. Sorsalintujen osuus on pienentynyt poronhoitoalueen eteläpuolella, mutta ei poronhoitoalueella. Yhtä usein kotka on siepannut vielä pienemmän peltomyyrän tai tunturisopulin. Esim. Esim. 16 kg. Osaksi lajien osuudet ravinnosta ovat pysyneet samoina. Nämä eläinlajit eivät kotkan onneksi juuri sisältäne ympäristömyrkkyjä, joten myrkyt eivät uhanne kotkakannan kehitystä ainakaan lähitulevaisuudessa. Tämä olisi tietenkin tarpeen tarkistaa sekä saaliiden että kotkan itsensä osalta. Myös linnuista varsin pienetkin voivat kiinnostaa : näytteistä on 1970-75 löytynyt 7 rastasta ja 4 vielä pienempääkin lintua (mm. poronvasoja ravinnossa on eri jaksoina ollut aivan sama määrä. Norjassa on suorastaan nähty, kun nuori tunturipeura (poron kantamuoto) joutui kotkan saaliiksi. D 29. KOTKAN SAALISKOON RAJOISTA Kotka on todella monipuolinen saalistaja, vaikka se syökin useimmiten jäniksiä ja isoja kanalintuja. Petolintuja uudessa aineistossa on 16. Aineiston ulkopuolella tiedetään myös joutsenen joutuneen kotkan saaliiksi sekä Pohjois-Karjalassa (Lounema) että Lapissa (Saari). 5. Myrkkyjen esiintymistä ja vaikutusta munankuoriin voitaisiin seurata myös pesistä löytyvien munankuoren kappaleiden avulla. kirvinen). 9 kg ja kuukauden ikäisenä n. RAVINNOSTA KOTKAN TULEVAISUUDEN KANNALTA Pääosaksi metsässä pysyttelevät kanalinnut ja nisäkkäät muodostavat 84-90 % kotkan saalisyksilöistä. Metson osuus sitävastoin on pienentynyt noin 10 prosenttiyksikköä, ja myös teeren osuus on laskenut huomattavasti poronhoitoalueella. Näinkin suurten eläinten saalistaminen lienee yhteydessä aukean suon olosuhteisiin, jotka ovat ihanteelliset kotkan metsästystekniikalle. Vuosien 1970-75 aineistossa on mm. Kookkain kotkan saalis on kesällä poronvasa, joka syntyessään painaa keskim
AMMATTI : PÖNTÖNVALMISTAJA Näin voisi luonnehtia tammelalaista Toivo Siikasta. Maine on kulkenut suusta-suuhun -menetelmällä eikä muuta mainostusta ole tarvittu. Suurimman yksittäisen työpanoksen kololintujemme suojelemiseksi lienee tehnyt Toivo Siikonen, tammelalainen puuseppä, jota vaikea invaliditeettikaan ei ole estänyt omistautumasta ammattimaiselle pöntönvalmistukselle. Myös telkkäkannan valtaosa pesinee jo pöntöissä. Entistä tärkeämpää on siis nyt pönttöjen metsäänvienti. Missä vielä metsää on runsaastikin, tikkojen määrä on vähentynyt kuitenkin suuresti. Hänen valmistamiaan pönttöjä käyttävät maan kaikissa osissa kesämökkiläiset, metsäammattilaiset, rengastajat, tutkijat ja kaikenasteiset luonnonharrastajat ja -ystävät. Metsänhoidon yhä tehostuessa pönttöjen merkitys käy yhä tärkeämmäksi . Tänään on tilanne toinen. Hannu Hautala Toivo Siikanen seitsemäntoista vuotta, satatuhatta linnunpönttöä Ei liene sattuma, että linnunpönttö väikkyy monen mielessä suomalaisen luonnonsuojelutyön symbolina. I 7 vuotta sitten syntyi ensimmamen pönttö, joka jo suuresti muistutti SUOMEN L UONTO 1/76. Parempiakin kuin muovipöntöt, joita tietenkin on ilmestynyt kuvaan mukaan. Yhä ahtaammalla ovat koloissa pesivät lintulajit, kolopesijät. Oli tikkoja ja kun tikat yleensä rakentavat joka vuosi uuden useammankin pesäkolon, jäivät vanhat kolot muille asukeille. 30 Pöntöntekijä Toivo Siikonen pönttöporansa ääressä. Ovathan metsät Suomen ominaisinta luontoa ja onhan mets,äluontomme nopean muuttumis~n ehkä näkyvin seu-. Siikosen tuntevat lähestulkoon jo kaikki Suomen lintumiehet ja -naiset. Vaihtoehdon tarjoaa ammattitaidolla tehty puupönttö. Tämänhetkisten näkymien mukaan ei muovipönttöä voi suositellakaan, koska se voi muodostua pesueen surmanloukuksi suurissa lämpötilan vaihteluissa. Yhä vähemmän on metsissä vanhoja tikankoloja. Jo nyt on eräitä lajeja kottarainen, talitiainen ja ehkä kirjosieppo joita varmaankin pesii enemmän pöntöissä kuin luonnonkoloissa. Mutta vaihtoehtojakin on tarjolla. Tämän päivän kiireiselle, vain koulun pakollisilla askartelutunneilla asiaan perehtyneelle, pöntönkin rakentaminen voi huonoilla välineillä olla melkoinen urakka. raus se, että kolopesijöitten toimeentulo jatkuvasti vaikeutuu. Jäte on raaka-ainetta: vanhassa hetekan poltjassa on monta melkein valmista lin nunpöntön katon kiinnityskoukkua. Muidenkin kuin pöllönpönttöjen. Puhumattakaan nyt (entisten) erämetsien viirupöllöstä, jonka viimeaikaisen lisääntymisen syyksi ounastellaan tehokkaan innostunutta pöllöpöntötystä. Kertojana on toinen suuri kololintujen ystävä, valokuvaaja Hannu Hautala, joka erämaisen luonnon ja erityisesti harvinaistuvien kololintujen kuvaajana osaa antaa arvoa ystävänsä saavutuksille Aikojen alussa oli luonnonkolot. Kun nyt ammatti siirtyy isältä pojalle ja valmistuskapasiteetti lisääntyy entisestään, lienee syytä kertoa Suomen Luonnonkin välityksellä pönttömestarin elämäntyöstä
" Älä tälläisiä koHömötiainen käyttää mielellään pienimmän kokoisia pikkupönttöjä, jos ne viedään sen asuinpaikoille, metsän sisään. Viirupöllön pesimämahdollisuuksia voi parantaa viemällä metsään kauemmas asutuksesta suuria pyöreitä, avoimia pönttöjä. Ajatus, että joku rupeaisi valmistamaan pönttöjä sarjatyönä, tavoitti ikkuna-, ovija keittiökalusteita verstaassaan valmistavan Toivo Siikasen. Käkipönttö on Siikosen erikoisuus, jonka kehittämisidean esitti kirjoittaja. keile" oli tuttavainsinöörin neuvo alkuvaiheissa, mutta asia oli mielessä vaan. Tämä tulisieluinen luonnonystävä näki jo silloin kololintujen hädänalaisen aseman ja kirjoitti vetoavia lehtiartikkeleita niistä. Viirupöllöt ovat pönttöjen avulla voineet viime aikoina lisääntyä. Ne sijoitetaan melko korkealle puuhun. samaa mallia, jota tänä pa1vana valmistuu vuosittain 10-12 tuhatta. Asiaan innostui toinenkin puuhan mies ja yhdessä ammattikoulunopettaja Erkki Torkk.ölan kanssa syntyi terämalli ja koekappale. Koko valmistus perustuu siihen, että pyöreästä puusta kairataan sisältä pois sopivankokoinen pyöreä kappale, 31. Se oli sellaista miettimistä ja kokeilua. SUOMEN L UONTO 1/7 6 Oravakin käyttää pönttöä asuntonaan, mutta enemmän asuntoapua tarvitsee liito-orava. Metallilevy estää tikkoja ja oravia laajentamasta lentoaukkoa. Niitä tarvitaan myös metsässä eikä vain pihapiirissä. T. "Kyllä se aluksi oli mielessä tehdä vain niinkuin itselle niitä pönttöjä", toteaa Siikanen nyt asiasta. Käen kasvattivanhemmista tavallisin, leppälintu, pesii pienireikäisissäkin pöntöissä, mutta niistä ei käenpoika pääse maailmalle. "Monta yötä sitä piti siinä funtsailla, että mitenkä oikein saisi sellaisen terän, jolla voisi kairata pyöreästä puusta pönttöjä". Alku ei ollut pönttövalmistuksessakaan helppo. Lintujenystävä muistaa käenkin oikeudet ja hankkii pienireikäisten lisäksi myös käelle sopivan isoreikäisen. Branderin kirjoituksesta. Vaikeuksia oli. Ensin oli idea, joka syttyi prof. Linnunpöntöt on parasta viedä paikoilleen talvella. Leppä lintu hyväksyy sen ja silloin on käelläkin mahdollisuutensa, kuten seuraavan aukeaman kuva osoittaa. Terää kehiteltiin ja päästiin oikeille jäljille ja sama terämalli eri kokoisina versioina on tänä päivänäkin käytössä. Sillä saatiin parikymmentä pönttöä tehdyksi
RAKENNE ON LUONNONMUKAINEN Pönttöjen raaka-aineena on tuore, ehjä puu. Laudastakin on Siikonen tehnyt tilauksen mukaan pönttöjä. Porin Lintutieteellisen yhdistyksen kevääseen kuuluu perinteinen pöntönmyyntipäivä. Normaalisti pöntöt on varustettu kiinteällä katolla. Nyt jatkui homma pelkästään pönttöjen merkeissä. "Romuliikkeet ovat edullisia hankintapaikkoja, huomasin sen jo silloin kun rakensin koneita valmistukseen", toteaa pönttömestari itse. Pohja on avattavissa puhdistusta varten. TILANNE TÄNÄÄN Pienen laskelman jälkeen voi todeta kuinka mittavasta työstä on kysymys. Raaka-aineen Siikonen hankkii lähistön hakkuutyömailta. Erilaiset paikalliset luonnonsuojeluyhdistykset ovat suuna tiedottajia toimiessaan usein keväisin välittävinä pönttökauppiaina. Pönttöjä toimitetaan kauemmaksikin, rautateitse tai linja-autolla. Mutta tällaisilla määrillä ei linnuillekaan ole suurta merkitystä. Myös vaihtokauppoja on pöntöillä tehty ja näin on metsäalueelle palannut saman tien mahdollisuuksia kololintujen pesintään edelleen. OSTAJALLE VIHJEEKSI Valmistaja voi siis lisätä vuosituotantoaan. Yhtyneet Paperitehtaat on ylimetsänhoitaja Koiviston myötämielisen asenteen takia ollut suuri raaka-aineen tuottaja. Pönttöjä löytyy ainakin keväisin myös suurimmista tavarataloista. Tämä, samoinkuin Branderin toiminta jatkossa oli syy siihen, että tieto pöntöistä ja valmistajasta rupesi leviämään laajemmallekin. Täten ovat kuljetusmatkat jääneet ainakin vielä kohtuullisiksi. UUSI VERSTAS PELKKÄÄN PÖNTÖNTEKOON Pönttöjä syntyi yhden miehen verstaassa rinnan muiden puuhommien. · Helsingissä ainakin Hankkija ja Renlund ovat myyneet Siikosen pönttöjä. Siitä aiheutuu tietenkin sekä lähetyskuluja että ylimääräistä vaivaa, etenkin jos pitää toimitella matkaan paria-kolmea pönttöä. Tällä hetkellä pönttöjä syntyy tunnissa parhaillaan kymmeniä kappaleita. Jatkossa o n tilanne uudella kannalla. Asiaan innostuneita löytyy kyllä, joten isompiin yhteisostoksiin päästään helposti. Tällä hetkellä näkymät ovat sellaiset, että noin pariinkymmeneen tuhanteen voi vuosittaisen kapasiteetin nostaa vaivattomasti. Vientimahdollisuuksistakin on jo joku puhunut, mutta "hyvä kun ehtii kaikki tilatut pöntötkin tehdä" toteaa Toivo Siikonen. Samoin SOK ja OTK ovat välittäneet niitä. Mukaan tuli lisää eri kokoja ja rinnan tiedon leviämisen myötä kasvoi myös asiakkaiden pöntönhakuetäisyys. Nyt on työtä jatkamassa poika Jukka Siikonen, ja jos menekkiä riittää, on laajentamiseen varauduttu. Niinkuin konsanaan ihmisen kanssa, joka on elämänsä SUOMEN LUO TO 1/76. Puulajilla ei ole väliä enempää valmistuksen kuin lintujenkaan kannalta. Sitten tuli tuhosi verstaan kokonaisuudessaan ja uusi verstas nousi pystyyn. Mielenkiintoinen yksityiskohta on esim. Ensimmäinen ulkopuolinen ostaja oli Brander. Se syntyy romuliikkeen myymien hetekoiden pohjaverkosta. Arvion mukaan noin JOO 000 pönttöä on lähtenyt Siikosen verstaalta. jonka koko maaraytyy eri lintujen koon mukaan. Erityisen vahvoja markkina-alueita ovat Turku, Tampere, Pori, Kuopio ja Helsinki. Muuten hintapaine tuntuu voimakkaasti pöntönvalmistuksessakin. 30-50 pönttöä voi kairata terän yhdellä teroituksella, toteaa Siikonen itse. " Vaikka piirongin päälle laittaisi", totesi eräskin ostaja siististä koivupöntöstä. Koskaan ei ostaja nytkään ole joutunut tyhjin käsin lähtemään; muutama pönttö aina sentään on mukaan löytynyt. avattavakattoisten pönttöjen hakasysteemi. Ennen sai naulalaatikon 11 markalla, nyt se maksaa jo 3 7 markkaa. Ostajia ilmaantui" yhä kauempaa ja menekki tuntui jatkuvalta. Metri seitsemän tuuman lautaa maksaa jo 2.40 markkaa ja naulat ja työ päälle. Jokainen pohjaverkon silmukka on pikku väännöllä käyttökelpoinen sulkukoukku. Siikosen kanssa on aina tiedossa mielenkiintoinen juttuhetki. Teriä vaihtamalla saadaan jokaiselle lintulajille juuri sopivan kokoinen koti. Toivomuksena on vain se, että pönttötilaukset tehtäisiin ajoissa, mieluimmin jo syksyllä. Massa34 pinoista voi valita sopivat puut valmistukseen ja nämä puut ostetaan samaan omakustannushintaan, jolla tehdaskin ne saa. Tämä on omiaan vähentämään mahdollista ilkivaltaa pesiville linnuille. Töissä on silloin myös poika Jukka ja kiireapulaisena naapurista Martti Vainio. Talvi on hiljaisempaa, mutta kevään korvalla heräävät sitten kaikki ostajat, ja pönttöjä on aina syntynyt riittävästi tarpeen mukaan. Myös paikalliset puutavarayhtiöt, etupäässä Finlayson Forssasta, on antanut mahdollisuuden raaka-aineen valintaan. Sitten vain tilava auto ja matkaan. Metristä lautaa syntyy pikkulinnun pönttö, joka ei ole ainakaan pyöreätä parempi. BRANDER TIEDON LEVITTÄJÄNÄ Alussa syntyi vain pikkulinnun pönttöjä. Yleensä ostajat ovat pääosin samoja vuodesta toiseen. Esim. Pönttöjä on läpi koko Suomen, Turusta Utsjoelle. Niin ihmeelliseltä kuin tuntuukin, laudasta tehdy, vähemmän "aidon" tuntuinen pönttö, on pyöreätä kalliimpi. Eikä menekki olisi ihme. Mitä parhainta materiaalin kierrätystä. PROF. Pikkulintujen pöntöt on varustettu tikkaja oravasuojapellillä. Jokaiselle pönttökoolle on erikokoisia ja erilaisia kairausteriä sisustaa, lentoreikää ja pohjaa varten
Aivan ratkaisevasti uskoakseni voita1s11n tehokkaalla pönttökampanjalla vaikuttaa uuttukyyhkyn pesintään. töyhtöja hömötiainen, pöllöistä helmija viirupöllö, jossakin määrin myös lehtopöllö. Uuttukyyhky on pesäpaikkojen puutteessa harvinaistunut. Sitä kuusi kilometriä, sitten pieni poikkeama alas oikealle rantaan ja perillä ollaan. Tervemenoa! Osoite: 31300 Tammela, puh. 35. Hyviä ohjeita pönttöjen huollosta ja sijoituksesta tulee sii nä sivussa koko tukku. Nyt se tarvitsee yhä kipeämmin uuttt~a. Ajo-ohje: Forssasta Tammelan kirkolle ja ohi kirkon 1,5 kilometriä. Hyvänä esimerkkinä huutavasta pesäkolopulasta on se, että samasta kolosta voi tavata kaksi, jopa kolmekin perättäistä pesuetta. Kun uuttukyyhkyn sukulainen sepelkyyhky lisääntyy jatkuvasti erittäin runsaasti, ja kuitenkin saman suvun uuttukyyhky vähenee, syynä on epäilemättä suureksi osaksi pesäkolojen väheneminen. Vasemmalle tienhaarasta " Myllykylä 4". Uuttukyyhkylle p1taa antaa runsaasti helmipöllön ja telkänpöntön kokoluokkaa olevia pönttöjä. Ja sitten tuo veikeä, yhä harvinaisemmaksi käyvä liitoorava, joka erityisesti kaipailee kottaraisen pöntön kokoisia asumuksia metsään. Tilavaksikin luultu auto voi osoittautua ahtaaksi, jos pöntötysalue ulottuu pihakoivujen ulkopuolelle ja jos pikkulintujen ohella ajatellaan isompiakin. Sitä parisataa metriä, ja oikealle tienhaarasta "Lunkaa 8". Pihapiirin linnuillakaan ei toki liikaa ole asuntoja, mutta metsässä pula pesimäkoloista on vieläkin huutavampi. Kannattaa pyrkiä suurehkoihin yhteishankintoihin, jotta pöntönvalmistajan aika ei hukkaantuisi muutaman pöntön lähtöselvityksiin. Pöflönpöntöt l<elpaavat sille mainiosti, jos ne ripustetaan korkealle. Tälläisen toivomuksen voisi esittää erityisesti eteläisen Suomen pönttöintoilijoille. Metsään viedyissä pöntöissä asustavat lähes samat lajit kuin pihapiirissäkin ja niiden lisäksi vielä koko joukko lintuja, joita ei juuri pihapiirissä tapaa. SUOMEN LUONTO 1/7 6 ollut kiinnostunut lintujen seuraamisesta. PÖNTTÖJEN SIJOITUKSESTA Tällä hetkellä olisi mitä tärkeintä ruveta SIJOJttamaan pönttöjä myös metsiin. 91644052. Uuttukyyhky joutuu jatkuvasti luovuttamaan väheneviä kolojaan naakalle. Näitä ovat mm
f ~ . Vieruvuoren maalaus on noin 13 m Koloveden nykyisen pinnan yläpuolella silellssll pystysuorassa kalliossa. •:\ . 36 / ,,.,__, 'ti; . Haukkalahdenvuoren maalaus A on vasemman nuolen osoittaman niemekkeen takana ja maalaus B oikean nuolen osoittamassa kalliopinnassa. Veden pinta on maalaushetkellä ollut niin korkealla, että kuva on voitu tehdä esim. Eläimet ovat 15-26 cm pitkill. 76 m merenpinnan ylllpuolella. f. Lauri Pohjakallio "Koloveden kansallispuiston" esihis torialliset kalliomaalaukset Koloveden Vieruvuoren kalliomaalaus esittllll ihmishahmoa ja kahta hirvell. SUOM EN L UO NTO 1/ 76. .f ,, •1. jllllllll seisten. •~ ·:F,;' .... . Kuvan ottamista varten niiden llllriviivat on liiduttu. 140 cm ihmisen kuvasta vasempaan. / ... Kuvassa sen sijaintipaikka on ympyröity. Toinen hirvi erottuu vain heikosti ja on n. Haukkalahdenvuoren ja Vieruvuoren maalaukset ovat molemmat n. ja 8,5-10,5 cm korkeita. -~ Käköveden Haukkalahdenvuoren läntiset kalliomaalaukset esittävät kahta ihmistä ja neljäll eläintä, joista alimmalla on komeat sarvet. _",,ft' _T>,J,
7 m järven pinnan yläpuolella. Haukkalahdenvuori B on alhaisemman sijaintinsa perusteella edellistä nuorempi, maalattu 12-2. 0,5 m ulospäin työntyvän kalliolipan suojaamassa, ympäristöään vaaleammassa lohkopinnassa. ) yläpuolella, rantalouhikon yläosassa olevassa, n. Tämän yläpuolella on n. Taavitsainen ystävineen löysivät Enonkosken puolelta, Käköveden Haukkalahdenvuoresta lisää maalauksia. Se käsittää sympaattisen näköisen, 15 cm pitkän hirven, jonka säkäkorkeus on 7 cm. P. Hän ei sulje pois mahdollisuutta, että maalaus olisi tehty jo 3. tai 5. 76 m mpy. Tästä ihmisja hirviryhmästä alaviistoon vasemmalle on kolme tunnistamatonta väriläiskää ja pari metriä yläviistoon vasem malle kaksi luonnollista kokoa olevaa kämmenen kuvaa (Sarvas -Taavitsainen 19 7 5, 33-35). 9,5 metriä veden pinnan (n. 140 cm oikealle on ilmeisesti ihmishahmon katkelma ja sen vieressä n. Erehtymisen vaaraa tässä suhteessa tuskin kuitenkaan on, sillä kaikki kalliomaalauksia nähneet henkilöt ovat sentään ilman muuta tunnistaneet kuviot ihmisten tekemiksi. 250 m itään on korkeassa pystysuorassa seinämässä toinen maalausryhmä (B), n. metsästäjäkansojen alueelta (Europaeus 1922, 63 ). Korkeutensa perusteella Vieruvuoren kalliomaalaus on "Koloveden kansallispuistoalueen" maalauksista vanhin. Punaista maalia käyttävät linjamiehet ovat eri puolilla maatamme tehneet omia töherryksiä kulkureiteilleen (tiettävästi ei kuitenkaan yhtään esihistoriallista kalliomaalausta muistuttavaa). Se käsittää neljä paksuhkolla viivalla maalattua eläimenkuvaa, joista alimmalla ja parhaiten säilyneellä on komeat sarvet. Näistä läntisimmät (A) ovat suunnilleen lounaaseen antavassa I x 0, 7 metrin suuruisessa vaaleassa seinämässä. Haukkalahdenvuori sijoittuu niin ikään kansallispuistosuunnitelman rajojen sisäpuolelle. Samalla he haluavat kuitenkin tietää niitä perusteita, joilla arkeologit ajoittavat kalliomaalaukset esihistoriallisiksi: Kalliomaalauksia ja hakattuja, usein samanaiheisia kuvia käsittäviä kalliopiirroksia tunnetaan laajalta Norjan ja Jenisein väliseltä, ns. Joidenkin kalliomaalausten välittömästä läheisyydestä on 37. vuosituhannen keskivaiheille e.Kr. Muistettakoon myös, että kulttuurimuistomerkkien suojelulla luonnonsuojelualueitten osana on maailmassa pitkät perinteet. Kalliomaalaukset voidaan yhdistää esihistoriallisiin asuinpaikkakulttuureihin, joiden esineistössä ja esineiden koristelussa on yhtäläisyyksiä kalliomaalausten aiheiden kanssa (Sarvas 1969, 31-33). 13 m nykyisen vedenpinnan (n. vuosisadalla e.Kr., mutta tuskin 8. 76 m mpy.) yläpuolella ja muutama kymmen metriä rantaviivasta. Kalliomaalausten yksinkertaisuus panee asiaa tuntemattomat epäilemään niiden esihistoriallisuutta. SUOMEN L UONTO 1/ 76 Haukkalahdenvuoressa Käköveden koillisrannalla on maalauksia kahdessa kohden. 12 cm pitkä käsiä alhaalla pitävän ihmisen kuva (Sarvas-Taavitsainen 1975, 135). Vielä näiden alapuolella on katkelmallinen kuva, ehkäpä hirvi ( ?) niin ikään. Tässä mielessä maalaukset lisäävät entisestäänkin Koloveden alueen luonnonsuojelullista arvoa. vuosisadalla (Carpelan 197 5, 137). Edellisistä n. Vieruvuoren kalliomaalaus sijaitsee Koloveden itärannalla, n. Kun Ari Lyytikäinen esitteli Suomen Luonnossa (2/19 7 5) Koloveden kansallispuistosuunnitelmaa, hän jätti havaintonsa epävarmuudesta johtuen mainitsematta, että hän oli löytänyt Heinävedeltä Koloveden Vieruvuoresta esihistoriallisen, punavärillä tehdyn kalliomaalauksen. Kalliomaalaukset sinänsä voidaan toki säilyttää jälkipolville vähäisemmilläkin toimenpiteillä kuin laajoin aluerauhoituksin. Paremmin säilyneellä näkyy selvästi erikseen merkitty sydän (kuva vier. 27 cm :n pituinen värijuova ja sitten vielä kahden eläimenkuvan rippeet. 197 5). Otusten pituus vaihtelee 15-26 cm :n välillä, säkäkorkeus 8,5-10,5 cm :n välillä. sivulla). Paikka on n. Se on tehty luultavasti kampakeraamisella kaudella ja on joka tapauksessa esikeraamista aikaa nuorempi (Carpelan 197 5, 13 7). Lisäksi samassa kalliopinnassa on kaksi länkisääristä ihmiskuvaa. Koloveden kansallispuistosuunnitelman jatkoselvittelyjen yhteydessä selvisi, että alueella on geologisten, biologisten, maisemallisten ja luonnonsuojelullisten arvojen ohella myös "esihistoriallista" arvoa, sillä sieltä löytyi tuhansia vuosia vanhoja kalliomaalauksia. Maalaus käsittää tikku-ukkomaisen, 40 cm korkean ihmiskuvion sekä kaksi ääriviivoin piirrettyä hirveä, joista toisesta vain takapää on enää jotenkuten säilynyt. Laukaan kalliomaalauslöydön "jälkipuinnissa" oli julkisessa sanassa kirjoitus, jossa kalliomaalauksiin viitaten todettiin, että kalliopinnat voivat myös luonnollista tietä värjäytyä punaisiksi (Helsingin Sanomat 6. Saman vuoden kesäkuussa Pekka Sarvas ja J. 4. Kahdella alimmalla on kädet alaspäin, päällimmäisellä on kädet ylhäällä ja se on sarvipäinen. Esimerkiksi Koloveden kansallispuistoalueella on järven rantakiveen maalattu suurin punaisin kirjaimin VALTIO, maanomistajan merkiksi. Mutta jos muistetaan, että maalaukset on luonut esihistoriallinen metsästyskulttuuri, jonka edellytyksenä oli turmeltumaton luonto, maalausten suojeluun kuuluu luontevasti myös luonnon laaja-alainen suojelu. KALLIO MAALAUSTEN IKÄ JA AITOUS Rannansiirtymiskronologiaan nojautuen Carpelan ajoittaa Haukkalahdenvuori A:n myöhäiskivikauden loppujaksolle tai vanhemman metallikauden alkuun, 2. vuosituhannen jälkipuoliskolla, myöhäiskampakeramiikan ajalla. Näistä kuvista n
SMYA XXXII : !. Sarvas, Pekkaja J. Samalla on esitelty, millaisia maalaukset ovat ja niitä paikkoja, joissa maalaukset ovat säilyneet. SUOMEN L UONTO 1/7 6. Koko maata ajatellen ei ole olemassa määritelmää siitä, millä korkeudella olevia . P. Haukkalahdenvuoren lisäksi kahdessa muussa Haukkavuoressa on havaittu maalauksia (SarvasTaavitsainen 1975, 133) 1• KOLOVEDEN KA NSALLISPUISTOSUUNNITELMA JA KALLIOMAALAUKS ET Kolovedelle suunnitellulta kansallispuistoalueelta löytyneet Vieruvuoren ja Haukkalahdenvuoren kalliomaalaukset ovat ilman muita to imenpiteitä muinaismuistolain suojaamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Se takaisi maalausten kannalta oleellisen muinaismaiseman säilymisen läheisempänä sitä erä maata, josta kalliomaalausten tekijät elivät. Vesistöjen rantoja kierretään talvella hiihtäen, kesällä veneellä ja kaikki sopivalta tuntuvat kalliopinnat katsellaan tarkasti. kallioita tulee tarkkailla. Toisaalta tietomme kalliomaalauksista ovat siinä määrin vähäiset, että maastossa liikuttaessa kannattaa katsoa kaikkia sopivan tuntuisia kallioita, vaikka olisivatkin kaukana vesistöistä. Helsingfors. MITÄ JA MIKSI MAA LA TT! I N. Tämän ulkopuolelle jäävät kuitenkin, kämmentä, hirveä, kalaa, käärmettä ( ?), lintua ja venettä esittävät maalaukset, ellei niihinkin sitten persoonallistu jokin muu "kielletty" eläin. 1) Mahdollisista kalliomaalaushavainnoista tulee ilmo ittaa Museovirastoon Helsinkiin, os. Jossain vaiheessa kuluminen on loppunut ja se on tapahtunut kallioseinämästä liuenneen piioksidin kiteydyttyä läpinäkyväksi suojaavaksi kalvoksi maalauksien päälle. Taavitsainen (19 75): Kiiköueden kalliomaa/aukse/.. ) jotka ovat levittäneet väriä. Tästä syystä, j o pelkästään "esihistoriallisin perustein" kansallispuiston toteuttaminen Koloveden alueelle olisi suositeltavaa. 5-33. Muinaisjäännöksen rauhoitus käsittää vain suppean alan, lain mukaan 2 m jäännöksen näkyvissä olevista ulkoreunoista, jollei rajoja muutoin ole sovittu. 3339. Europaeus, Aarne ( 1922): Fornfynd f rån · Kyrksläll oc/1 Esbo sock11ar. Talvella havainnoimista helpottaa huomattavasti sisäänpäin kaltevien kalliopintojen erottuminen tummina läikkinä lumisessa maisemassa. Finskt Museum 1968 ss . Kotiseutu 4-5/ 197 5 SS. Hauskana havaintona mainittakoon vielä, että muuttohaukkojen entiset pesäkalliot, Haukkavuoret, ympäristöstään selvästi erottuvina, sileäseinäisinä ja korkeina kallio ina ovat ilmeisesti olleet esihistoriallisille metsästäjille sop ivia kohteita. Tapiola. Käytetty väriaine on rautaoksidia, jonka sideaineena lienee ollut rasvaa tai vettä. Edelliseen liittyen on selvitetty myös millä on maalattu ja miten maalaukset ovat voineet säilyä nykyaikaan saakka. Paikalle on ehkä palattu aina uudestaan pitkienkin ajanjaksojen kuluessa, esim. D KIRJALLISU UTTA Ca rpelan, Christian ( 197 5): Enon kosken // aukkalahdenuuore11 kalliomaalauslen ikä. Maalauksen toteaminen voi olla vaikeaakin riippuen siitä, kuinka paljon väri on kulunut ennen kuin piioksidi on verhonnut sen suojaavalla kalvollaan. Ihmiskuvista mainittakoon, että joillekin niistä o n maalattu sarvet ja naamari (samaani ) ja että molemmat sukupuolet ovat edustettuina. 133137 . Suo men Museo 1969 ss. Luho, Ville ( 1968): En hällmål11ing i Taipalsaari. 12. 197 5) 22 esihistoriallista kallio maalausta. Arvailun varaan jaä kuitenkin niiden syvällisempi tausta. Tapio la. KALLIO MAALAUSTEN TOTEAMINEN LUONNOSSA Suomesta tunnetaan tähän mennessä ( 17. Suomen Museo 1969 ss. Varsin todennäköistä on, että maalaukset on tehty kausiluontoisille metsästyspaikoille, joilla pyyntiä on vallalla olleiden uskomusten mukaisesti tehostettu. 3439. Tämä johtuu osaksi asian saamasta huomiosta, aikakausja sano malehtien välityksellä yhä laajemmat kansalaispiirit o n saatu usko maan, että maassamme o n vielä runsaasti löytymättömiä kalliomaalauksia. Kalliomaalauksien etsimismetodiikka o n varsin yksinkertainen. Tämä on riippuvainen kunkin vesistön esihistoriallisista vaiheista. Kalliomaalauksia on tuskin tehty "taiteellisen vietin tyydyttämiseksi". Näistä peräti 11 o n löytynyt vuoden 19 7 5 aikana. Ko tiseutu 45/197 5 ss. Geometristen kuvioiden taakse saattaa kätkeytyä metsän elävä, joka on ollut "tabu" ja jota ei ole uskallettu tai sitä ei ole ollut soveliasta kuvata sellaisenaan. Hirvien lisäksi maalauksissa lienee kuvattu muitakin nisäk38 käitä, jo iden lajimäärittely ei kuitenkaan ole yhtä helppoa kuin hirvien. esihistoriallisen yhteisön vuotuiskierron puitteissa. PL 9 13, Nerva nderinkatu 13, 00 101 Helsinki 10, puh. 13 7138. Kallio maalauksille tuskin löytyy muita selityksiä kuin että ne liittyvät esihistoriallisen ajan ihmisten usko muksiin. Saarnista , Maiti ( 1969): Geologi, der Fund.<lä/le Asluuan.<almi. Eräiden kalliomaalausten sijainti korkealla nykyisistä vedenpinnoista, tasoilla, jotka vesistöhistoriallisesti ovat yhdistettävissä esihistoriallisen ajan vedenpintojen korkeuksiin, joilta käsin maalaaminen on ollut mahdollista veneestä tai jäältä käsin (Carpelan 1975, 137 ; Saarnisto 1969, 34-39). Sarvas, Pekka ( 1969): Die Fe/smalerei von Asluuansa/mi. 90-40 25 1. Havitellaanko niillä metsästysonnea, kiitetäänkö saadusta saaliista, vai o nko niillä pyritty takaamaan ympärö ivät olosuhteet kaikin puolin hedelmällisiksi elämän jatkumiselle ja jatkamiselle. Eräissä kallioissa maalauksia on päällekkäin, seikka, joka tukee käsitystä, että kaikkea ei ole maalattu samanaikaisesti. löytynyt esihistoriallisia eineitä (Luho 1968, 35-39; Sarvas 1969, 28-29). Maalauksista näkyy selvästi , että osa niistä on joutunut alttiiksi ulkoisille tekijöille (sade, lumi jne
Tuolloin kehitettiin Itämeren oloihin soveltuva lentolaskentamenetelmä ja pyrittiin esittämään alustava arvio Perämeren norppakannan vähimmäiskoosta. Sisävesioloihin sopeutunut äärimmäisen harvinainen saimaannorppa sekä Itämeren hupeneva hallikanta ovat luonnonsuojeluväen hyvin muistamia esimerkkejä. Perämeren norpista on nyt tuoreita tietoja; niitä on siellä useita tuhansia. Menetelmän kehittelyn lähtökohdaksi otettiin siis pieni lentokorkeus, 10-30 metriä. LASKENTAA UUDELLA MENETELMÄLLÄ Suurnisäkkäiden lento laskennassa on keskeisenä kysymyksenä' kohteiden havaittavuus ja siitä riippuva tehokkaan laskentalinjan (= kaikki eläimet havaitaan) leveys sekä mon linjaleveyden määrittäminen maastossa. Itämeren norppa ei vainon vuoksi ole vaarassa, vaikka sen hävittämistä onkin viime vuoteen saakka kannustettu valtion maksamin tapporahoin. Myös Itämeren tavallinen hylje, merinorppa, elää lajin kannalta epätavallisissa oloissa: pohjoisten napaseutujen hylje on jääkautisen historian seurauksena jäänyt Itämerelle "ansaan" kauas varsinaisen levinneisyysalueensa eteläpuolelle ja samalla sopeutunut vähäsuolaiseen murtoveteen. Aukeahkolla tundralla on kanadalaisissa karibulaskennoissa (Bergerud 1963) ja Antarktiksessa monissa hyljelaskennoissa (mm. Muut vaarat sen sijaan saattavat tuoda senkin luonnonsuojeluväen aktiivisen mielenkiinnon piiriin. Kaiken suojelutyön edellytyksenä on kannan nykytilan tuntemus. Koska menetelmä on uusi ja poikkeaa ratkaisevasti lähtökohtana käytetystä kanadalaisesta (Smith 1973 aja b), lienee aihetta esittää saatujen tulosten lisäksi lyhyt kuvaus laskentamenetelmistä. Tosin jäällä olevien norppien laskentatuloksia täytyy vielä aika lailla ko1jata kokonaisarvion saamiseksi, kuten myöhemmin nähdään . 1970) käytetty linjaleveytenä 400-800 m. J o vanhastaan tunnetaan hylkeiden tapa nousta jäälle makailemaan karvanvaihdon aikaan kevättalvella ja keväällä. Eero Helle Perämeren norppien lento laskenta Suomen kaikki hylkeet ovat mielenkiintoisia sekä ekologisesti että luonnonsuojelullisesti. Niinpä nämä menetelmät eivät tulleet kysymykseen tässä laskennassa, koska Smith ( 19 7 3 b) on Kanadassa todennut 15-30 m :n korkeudella lennettäessä nähtävän norppia jopa 2-5 kertaa enemmän kuin samalla linjalla 300 m:n korkeudella lennettäessä; samanlaisia ovat kirjoittajan omat kokemukset Perämereltä. Siniff et al. Mansfield 1974). Viime vuosina ilahduttavasti piristynyt suomalainen hyljetutkimus on tällä hetkellä valtavan haasteen edessä : sekä harmaahyljeeli halliettä norppakannat ovat viime aikoina vähentyneet, eteläisillä merialueillamme jopa romahtaneet, eikä syytä ole voitu selvästi osoittaa. Tuo on se ajankohta, jona saadut laskentatulokset tarjoavat norpan kohdalla luotettavimman lähtökohdan kannan koon arvioimiseksi (mm. Tehokkaan laskentalinjan leveyden löytämiseksi päädyttiin menettelyyn, jossa kohde paikallistettiin havaintohetkellä havaintokulman (poikkeamana lentosuunnasta) ja etäisyyden avulla sekä määritettiin laskentalinjan leveys näiden tietojen pohjalta jälkikäteen: Laskentalennolla tehdyt etäisyysarviot korjattiin selvitettyjen korjauskertoimien mukaan arviointivirheen oikaise.., miseksi. Vallitsevan kehityssuunnan muuttamiseksi tarvitaan tietoja kantojen tämänhetkisestä tilasta, koosta ja lisääntymistehosta. kuvia). Syyksi on arvailtu mm. Tämän kirjoittajan Perämerellä v. Lentolaskentaa, joka aloitettiin kokeiluluontoisesti keväällä 1974,jatkettiin seuraavana keväänä Suomen Kulttuurirahaston tuen turvin. Pelkkään arvioon ei ni39. 1972 aloittaman norppatutkimuksen keskeinen osa on kannan koon arviointi. liian ankaraa metsästystä, liikenteen aiheuttamaan häirintää, lisääntymisen kannalta epäedullisia taiSUOMEN LUONTO 1/76 via sekä ympäristömyrkkyjä. Tämä johtunee siitä, että tummalla kevätjäällä makaava norppa on vaikea havaita ylhäältä päin, mutta matalalla lennettäessä sen siluetti erottuu selvästi vähemmän vesipitoisia, vaaleampia harjanteita vasten (ks. Linjaleveys on laskettaessa määritetty menetelmillä, jotka edellyttävät vakaata, mieluiten yli 100 m :n lentokorkeutta
5. Laatokalla norppatiheydet yltävät parhaimmillaan vajaaseen yhteen yksilöön/km2 (Antoniuk 197 5). Helmikuun aikana ulapan jääpeite ahtautuu ja tämä tilanne jatkuu yleensä maaliskuun loppupuolelle. Laskentalinjojen peittävyyttä voidaan pitää edustavana, sillä niiden pinta-ala oli 10-20 % norppien esiintymisen kannalta tärkejllä SUOMEN LUONTO 1/76. 4. Tuon jälkeen jäätyminen edistyy niin, että keskimäärin tammikuun puolivälissä enää keskisin ulappa on auki Kalajoen-Kokkolan korkeudella. 4. 1.48 yks./km2. 4. Tässä mielessä vähäjäinen kevät 1975 oli epäedullinen, tyydyttävimmin noita vaatimuksia vastasi 27 . Ensimmäisen, jo 13. 5. Tärkein havaittavuutta parantava tekijä .. Katkoviivalla on osoitettu se linjaleveys 1 610 m -, jolla laskentakerran norppamäärä olisi nähty, jos yhtään ko. 2. Norpat havaittiin tuolloin 250-1 380 m :n väliltä, keskimäärin 7 50 m :n etäisyydeltä. 5. 5. 0.27; 27. Ensimmäisellä lennolla 13. Teoriassahan linjaleveyden tasaisesti kasvaessa havaittujen norppien prosentuaalinen osuus kasvaa niinikään tasaisesti siihen asti, kun kaikki yksilöt tulevat nähdyksi. tuntui olevan jään ryösteikköjen madaltuminen ja lopulta häviäminen kevään kuluessa. Kannan koon arvioinnin luotettavuuden kannalta paras laskentahetki on se, jolloin norpat ovat jakautuneet mahdollisimman tasaisesti ja kyllin laajalle jääalueelle. Niinpä tuo ' JOO %: n linjaleveys' vaihteli suuresti ja kasvoi kevään kuluessa 1 125 m:stä (13. koneen sijainnista ja jään laadusta tallennettiin magnetofoniin. Perämeren jäätyessä kokonaan loput asettuvat talven viettoon senhetkisille sijoilleen keskiselle Perämerelle. Suurin tyyppikohtainen tiheys tavattiin rikkoutuneella tasaisella jäällä 1 7. Lienee syytä mainita, että juuri ahtojääalue katsotaan norpan tärkeimmäksi pesimisympäristöksi. suoritettu laskenta (ks. Paremman näkyvyyden vuoksi päähavainnoitsijoina toimivat edessä istuneet henkilöt, joista toinen oli koneen ohjaaja. 4(J NORPPATIHEYKSISTÄ ERI JÄÄTYYPEILLÄ Perämeren jäätyminen sekä eri jäätyyppien synty ja kehitys ovat tapahtuneet Palosuon (1974) mukaan pääpiirteissään keskimäärin seuraavasti viimeisten kymmenen vuoden aikana: Ensimmäiseksi syntyy rantakiintojää, joka sulkee sisäänsä uloimmatkin saaret. 2.68; 11. Kuviosta 2 näkyy varsin selvästi, että 27 . kuvio 3). Juuri ennen jäätymisen alkamista sukukypsät norpat oleilevat lähellä rantaa (Helle 1974). Rantavesien jäätyessä norpat vetäytyvät ulapalle ; rantakiintojäällähän ei tavattu alkukeväällä lainkaan norppia (ks . 4. 4.) 2 300 m:iin (17. 5. 4., vaikka Perämeren ulappajääalue olikin jo melkoisesti pienentynyt (kuvio 4). Linjaleveyden määrittämiseksi meneteltiin näin kaikilla laskentakerroilla, sillä norppien havaittavuus riippui ratkaisevasti juuri laskennan aikana vallitsevista sääja jääoloista. Sen sijaan niitä asettuu huomattavasti talven viettoon sille ahtojääalueelle, joka varsin usein syntyy Malörenin, Kemi I :n, Oulu I :n ja Hailuodon merenpuolelle. 2.88 ; 3. linjalta ei olisi jäänyt huomaamatta. JÄÄLLÄ MAKAILEVIEN NORPPIEN LUKUMÄÄRÄ JA PARVIKOKO Keväällä 19 7 5 tehtiin kuusi laskentalentoa, joiden linjojen pinta-ala oli yhteensä yli 2 700 km 2 . ) 1 600 m :stä 2 015 m:iin. Kanadan arktiste".", jäätiköitten norppatiheydet (Smith 1973 b) vastaavat hyvin Perämerellä havaittuja tiheyksiä. Parhailla paikoilla tavattiin sielläkin jäällä yli 2 yks./km2, mutta voittopuolisesti 0.5-1 yks./km 2 . 4. Korkeimmat yksittäiset 10 km :n jakson arvot olivat eri lennoilla seuraavat: 13. Jäällä makailleiden norppien lukumäärää selvitettäessä otettiin huomioon norppien esiintyminen eri jäätyypeillä ja noiden tyyppien kokonaispinta-ala laskentahetkellä Perämerellä (taulukko 1). Erilaiset norppatiheydet ovat ymmärrettävissä paljolti Perämeren jäätymiskehityksen perusteella. Menetelmän vaatimat runsaat tiedot edellä mainittujen lisäksi mm. 4. tehdyn laskennan tulokseen perustuva arvio, 540 norppaa Perämeren jäillä, poikkesi selvästi kevään myöhäisemmistä lennoista, joilla arvioitiin jäällä makailleiden norppien kokonaismääräksi 2 800-3 300 yksilöä. Tuon jälkeen alkaa eri puolille revetä railoja ja ahtautumat alkavat madaltua ; keskimäärin toukokuun 10. kuviot 3 ja 4). toukokuuta. Norppatiheydet vaihtelivat huomattavasti sekä eri jäätyypeiliä että samoilla tyypeillä kevään kuluessa. on havaittu kutakuinkin kaikki norpat noin 80 % laskentakerran määrästä 1 300 m :n levyiseltä linjalta, jonka ulkopuolelta hylkeitä on jäänyt enenevissä määrin näkemättä. 5. ja 3. ) sekä muuttui peräkkäisinä päivinäkin (2. havaittiin keskimäärin 0.02 yks./km 2 ja viimeisellä 17. 1.18; 2. 5. 5. Kuvion perusteella voidaan laskea havaintojen jakautuminen erilevyisille linjoille. Noilla lennoilla nähtiin yhteensä 1 962 norppaa, joista eniten 513 yksilöä 1 7. Kuviosta 3 nähdään 10 km :n jaksoissa laskettujen tiheysarvojen (yksilöä/km 2) vaihtelevan myös samalla jäätyypillä samalla laskentalennolla aika tavalla. Tammikuun loppuun mennessä koko Perämeri on peittynyt tasaiseen jäähän. 18 yks./km2. päivän tienoilla ei tavata enää ahtojäätä. Näiltä paikoilta norpat olivatkin löydettävissä vielä 27. 3.04; 17 . Käytännön menettelystä mainittakoon, että laskennat tehtiin 4-paikkaisella alatasokoneella. m1ttam voida luottaa, sillä etäisyyden nopea arvioiminen on liikkuvasta lentokoneesta aukeilla jääkentillä hyvin epätarkkaa. Kuviossa 1 esitetään esimerkkinä havaintojen sijoittuminen havaintokenttään laskentalennolla 27.4.1975. 4.35 norppaa/km 2
Yllättävänä voidaan pitää lajin esiintymistä suurissa, jopa 30-40 yksilön parvissa (ks. sivun 41 kuvaa). Loppukeväällä norpat esiintyivät jopa usean kymmenen yksilön parvissa. Nuo runsaat 3 000 norppaa esiintyivät siis varsin pienellä, laskentajakson aikanakin voimakkaasti supistuneella alueella. Mutta tuo luku ei riitä il• maisemaan alueen norppien kokonaismäärää, ja pyrittäessä siihen joudutaan huomattavan epävarmalle pohjalle monien olettamusten varaan. jäätyypeillä. joitakin ikäluokkia on jäällä makailijoissa vähemmän kuin koko populaatiossa, 2) osa hylkeistä on laskentahetkellä vedessä (uimasillaan tai 41. Pystyssä olleet jäätelit vaikeuttivat norppien havaitsemista ja pienensivät laskentalinjan leveyttä ensimmäisillä lennoilla (alhaalla vasemmalla). Oikeasta alakuvasta näkyy, miten matalalla lennettäessä norppa erottuu hyvin mosaiikkimaisestakin jäästä vaaleampia harjanteita vasten (vasemmanpuoleinen yksilö). Tällä perusteella laskettu parvikoko kasvoi keskimäärin 1.2 yksilöstä 8.1 yksilöön kevään kuluessa. PERÄMEREN NORPPIEN KOKONAISMÄÄRÄ Lukumäärä, johon edellä on päädytty (runsaat 3 000 norppaa Perämeren jäillä), on laskettu nähdäkseni varsin vankoin perustein. Koska norppaa vanhastaan pidetään harvassa, yleensä yksittäin tai kaksittain esiintyvänä lajina, tässä selvisu oMEN LUONTO 1/76 tyksessä katsottiin parveksi melko löyhäkin esiintymä, kunhan yksilöiden välinen etäisyys ei ollut yli 50 m. Osin tästä oli seurauksena norppien sosiaalisuuden lisääntyminen, mikä ilmeni parvien suurenemisena. Yläkuvassa näkyy kaksitoista yksilöä. esim. Jäällä todetut norpat edustivat vain osaa koko kannasta, koska 1) jäällä makailevien norppien ikärakenne ei vastaa kannan ikärakennetta, ts. Oikeanpuoleista, havaitsemisen kannalta jo liian lähellä olevaa, tummalla jäällä makaavaa hyljeuä on paljon vaikeampi erouaa. Keväällä 1975 jää suli epätavallisen aikaisin, joten sen peittävyys laskentalentojen aikaan oli enää 10-30 % Perämeren pinta-alasta
1000 m:n linja tarkoittaa 500 m lentolmjan kummallekin puolelle. 4 500 norppaan. Itämereltä ei ole valitettavasti vielä käytettävissä vastaavia tietoja. Jos käytämme vedessä olevien yksilöiden osuutena varovaisesti 10-20 %, kasvaa kokonaisarviomme n. Tässä yhteydessä on nimittäin tärkeä muistaa viimeksi kuluneiden talvien jäätilanne: jo kolmena peräkkäisenä vuonna on jään laaj in ulottuvuus pysähtynyt Pohjanlahdella käytännöllisesti katsoen Merenkurkkuun . Pyrittäessä norppien kokonaislukumäärään lentolaskentatietojen pohjalta käytetään Kanadassa niinikään tietoa, jonka mukaan norpista on parhaimmillaankin jäällä nähtävissä vain 5070 % (Smith 1973 b). 1000 2000 m KUVIO l. Kolmannesta kokonaisarviota 42 kohottavasta kohdasta ei tällä hetkellä voida sanoa mitään, sillä norppien tarpeesta nousta jäälle makailemaan ja tuon tarpeen voimakkuudesta ei ole selvityksiä. Ei ole · kuitenkaan syytä olettaa kaikkien norppien täälläkään olevån laskentahetkellä jään päällä. .. 10 % on 0-3vuotiaita (n = 28), kun niitä on populaatiossa ainakin 30-40 % (Helle, julkaisematon aineisto). parhaana jäällä makailun aikana, jään peittävyys olisi mahdollisimman suuri. Norppahavaintojen sijoittuminen havaintokenttään havaintohetkellll 27. Tämä näkyi Perämerelläkin ja erityisen selvästi saman kevään poikasten kohdalla: kevään vajaasta 2 000 yksilöstä löytyi tuskin kymmentä varmaa saman kevään poikasta, joiden tuolloin siis 1-2 kuukauden ikäisinä olisi sentään pitänyt olla helposti eroteltavissa vanhemmista eläimistä. Hyljetietoutemme nykytasoa kuvaa, että emme tiedä, ovatko nuo vähintään 4 500 yksilöä pelkän Perämeren norppakantaa vai laajemmankin alueen. Juuri tämän takia olisikin ihanteellista kuten jo aikaisemmin todettiin että parhaana laskenta-aikana, so. Esim. 6 000 yksilöä. sukelluksissa), 3) osa norpista oleskelee laskentahetkellä sulan meren alueella. Vertailua vaikeuttaa tämänhetkisten tietojen täydellinen puuttuminen mm. Kun korjaamme ikärakenteen aiheuttaman vääristymän, saamme kannan kooksi tässä vaiheessa n. Esim. Laskentalennon norppahavaintojen prosentuaalinen jakautuminen erilevyisille linjoille 27. Kirjoittaja onkin todennut, että lentolaskenta-aikaan jäiltä ammutuista norpista n. Jos käyttäisimme kanadalaisia tietoja norpan käyttäytymisestä niiltä osin kuin ne Itämeren oloista vielä puuttuvat, saataisiin kannan kooksi 6 0007 000 yksilöä. Scheffer ( 1958) on esittänyt norppien lukumääräksi I 000-50 000, ja Söderberg ( 19 7 4) on käyttänyt Itämeren norppien kalankulutusta laskiessaan arvoa 10 000. Kun tiedämme, miten tiukasti norpan esiintyminen on sidoksissa kiinteään jääpeitteeseen, voimme aiheellisesti kysyä, oliko Perämerellä keväällä 197 5 laskettavissa valtaosa koko Pohjanlahden, siis myös Selkämeren norpista. Ansainnee tässä yhteydessä mainita, että Laatokalla, jonka pinta-ala on vähän alle puolet Perämeren pinta-alasta, on vuonna 1973 päädytty norppien lukumäärässä 3 500-4 700 yksilöön (Antoniuk 197 5). 1975. Näissä oloissa ei voida tähän kohtaan esittää numeerista korjausta; on vain syytä muistaa jään pinta-alan olleen laskenta hetkellä enää 1/4-1/10 Perämeren alasta. Mutta on korostettava, että korjaustekijöitä ei siis Itämeren osalta vielä tiedetä. Oulun ja Lapin läänissä, missä harmaaSUOMEN L UONTO 1/76. Itämeren toisesta norppakeskuksesta, itäiseltä Suomenlahdelta. I 97 5 tehdyllä laskentalennolla. ITÄMEREN NORPPAKANNAN JA -TUTKIMUKSEN TULEVAISUUS Jo ennen kuin viime kevään tervetullut asetus rauhoitti harmaahylkeen ja norpan poikaset, hylkeemme olivat joutuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana yhä harvemmin metsästäjien maalitauluksi. Kanadassa on todettu nuorten ikäluokkien olevan aliedustettuja jäällä makailevien norppien joukossa (Smith 1973 aja b). 4 000 yksilöä. 4. Jos taas esitämme jäällä havaittuihin norppiin perustuvan kokonaisarvion käyttäen korjaustekijöinä Laatokan hylkeistä saatuja tuloksia (Antoniuk 1975), Perämeren norppakannan kooksi keväällä 197 5 saadaan n. 4. Näin ollen voidaan edellä esitetyistä syistä arvioida Perämerellä olleen keväällä 1975 ainakin 4 500 norppaa. Tämän selvityksen kokonaisarviota ei juuri voida verrata aikaisemmin esitettyihin, jotka koskevat koko Itämerta ja ovat perusteiltaan epätarkat. KUVIO 2
Wild 1. 4. Nyt olisi ponnekkaasti edelleen selvitettävä Itämeren norppakannan nykytilaa. Viime aikoina saadut tiedot Perämeren norppien alhaisesta lisääntymistehosta (Helle 1974, myös sivulla 9 tässä lehdessä) osoittavat, kuinka tärkeä on tuntea populaation koon lisäksi sen lisääntyvyys : vasta näiden tietojen pohjalta tarjoutuu mahdollisuus ainutlaatuisen murtovesinorppamme asianmukaiseen kohteluun, kannan kohtuulliseen verottamiseen tai jonkinasteiseen suojeluun. Fish. Tilastoja tutkittaessa on tosin otettava huomioon, että Perämeren norppia saavutaan metsästämään etelämpääkin ja että nuo saaliit eivät näy alueen omissa tapporahatilastoissa. 1974: Perämeren ;aäoloista keskitalvella. 197 5 544 8 120 3 340 11. Laskentalinjan Jääpeitteen Arvio koko pinta-ala (km' ) pinta-ala (km' ) jääalueelle (yks.) 13. Siniff, D. 10 km :n jaksoissa lasketut norppatiheydet (yks./km) kevään 1975 kuudella laskentalennolla. 1975 405 23 400 540 27. Stanford and London, 179 p. 1: 377-394. myös kuva 3); myös mustilla kolmioilla merkityllä ahtojääalueella oli melko runsaasti norppia. 1973 a: Population. Se tarjoaisi hyvän lähtökohdan kannan kehityksen seuraamiseksi. hylkeiden osuus hyljesaaliista on n. Helle, E. Board Can., Technical repon no. Mgmt 27: 438-449. London. Mansfield , A. Merentutkimuslaitos 1975: j äätilannekartta 24. 1973 b: Censwingand Estimating the siu of Ringed Seal Populations. B., D. IV 1,0 '-,_-1 ---+-2 :::.-=.-=.-=.-:_-:_":.._3 _4_ .. Palosuo, E. 1974: On the Biology of the ringed seal Pwa hi.1pida in the Bothnian Bay. 43. Symposium on the Seal in the Baltic, June 46, 1974, Stockholm, 13 p. 427, 22 p. 1975 345 4 000 3 220 TAULUKKO 1. W. Sm ith , T. Zool. G. Symposium on the Seal in the Baltic, June 46, 1974, Stockholm, 5 p. 18 1, 55 p. 5. I V 1975. 4. Fish. Cline and A. LIV, 9 : 137 11377 (venäjäksi). 1963: Aerial Winter Census of Caribou. Res. W. 1958: Seals, Sea Lions and Walrwes. Symposium on the Seal in the Baltic. Perämeren jäätilanne 27. J. 15 %, tapporahojen määrä on vähentynyt vuoden 1964 huipusta vajaat 1 700 kpl kymmenessä vuodessa alle kahteensataan. 1974: Methods of Assessing Seal Populations in the Baltic. W. Res. B. Board Can., Bull. dynamics of t~e ringed seal in the Canadian eastem Arctic. _'-_-_-_-_-__-_2 __.360 km 2,0f Z?.IV 1 -r , = h • n I n 330 km l-1~2--+3 ,4,5----+-2J J n I n,. G . (toim.): Antarctic Ecology, Voi. 1975 497 5 220 2 825 17. 5. Edellä lienee käynyt selväksi, millaisia vaikeuksia norppakannan koon laskeSUOMEN LUONTO 1/76 misessa vieläkin on. Erickson 1970: Population Densities in the Weddell Sea, Antarctica, in 1968. Nykyistä metsästyspainetta voidaan perustellusti pitää kohtuullisena, joskin norppakanta lienee kärsinyt melkoisesti vuosi kymmenen takaisesta suoneniskusta. 1975 531 13 120 3 200 2. KUVIO 4. 1975 (Merentutkimuslaitos 1975). Bergerud, A. 5. Teoksessa: Holdgate, M. Zhur. Toisaalta tulokset antavat aiheen lähitulevaisuudessa odottaa tietoja, joihin pohjautuen kannan alaraja voidaan ilmoittaa varmemmin ja tarkemmin sekä esittää sille myös yläraja. Söderberg, S. Laskentalinjan ja jääpeitteen pinta-ala sekä koko jääalueelle laskettu arvio jäällä makailleiden norppien lukumäärästä kevään 1975 laskentakerroilla. T. KIRJALLI SUUTTA Antoniuk, A. Scheffer, V. June 46, 1974, Stockholm, 19 p. Smith, T. 13. 5. 197 4 : F eeding H abits and Commercial Damage of Seals in the Baltic. Acta Lapponica Fenniae 8: 90-94. A. 4. z.o km ,__ _ _ _ 3,4< 3 .v 3 • r .... 1975 384 8 120 3 020 3. 1 -17 L 270km ,11-----3,4 + 3.0:•LI l l1.V [ _ _ _ 17 V 111-3-+--5---+3 ___ , -1 4,0 ~ 150 km -4,5--+-J-4.51 jåätyypit 1 ehjci tasa inen jää (:ranta kllntojää) 2 ahto,aä 3 rikkoutunut tasa inen jaa 4 tiheä ajojåä 5 hajall imm ajojäa )( ) f" <f S1F-ig KUVIO 3. Valtaosa norpista nähtiin keskisellä ajelehtivien jäälauttojen alueella (ks. R. Dia grammin alla olevat janat kuvaavat jäätyyppejä. 197 5 Estimation of the Total Population Density of the Lake Ladoga Seal (Pusa hispida ladogensis)
Sen sijaan kuusen arvostus on varsin vähäinen. Kasvillisuuden suodattava vaikutus perustuu ennen muuta ilmavirtausten hidastumiseen kasvipeitteessä, varsinkin puustossa, minkä seurauksena osa hiukkasSUOMEN LUONTO 1/7 6. Kaikkien näiden hyötyjen huomioon ottaminen kaupunkimetsien hoidossa vaatii pelkästään puuntuotantoon suuntautuneesta metsänhoidosta poikkeavaa otetta, jonka luonnetta tässä pohditaan. Tämän vuoksi ei puuston käsittelyä voida mitoittaa pelkästään ulkoilijoiden liikuntatottumusten perusteella. Tietty osa ulkoilijoista käyttää kuitenkin myös polutonta maastoa. Ne muodostavat monille ihmisryhmille lähes ainoan välittömän mahdollisuuden tutustua metsiin ja niiden leimaamaan luonnonympäristöön. Kaupunkimetsillä ei myöskään ole mainittavaa merkitystä retkeilytoiminnan kannalta. Yleisesti ottaen ulkoiluympäristön luonnon odotetaan olevan rakenteeltaan monimuotoista ja luonnonmukaista. Kaupunkimetsissä harjoitettavan ulkoilun takia vaikuttaa näiden alueiden virkistyskäyttöominaisuuksiin ennen 44 muuta maaston kulkukelpoisuus ja ympäristön ulkonäkö. Sen luonnetta ympäristön ulkonäön suhteen voidaan kuvata ouulajisuhteilla, puulajirunsauci'ella ja kehitysastesuhteilla. KAUPUNKIMETSÄT JA ILMAN EPÄPUHTAUDET Ilman epäpuhtaudet voidaan jakaa karkeasti hiukkasmaisiin ja kaasumaisiin. Ulkoilua voidaan näin ollen kanavoida helposti ja vähentää siten ulkoilun ympäristölle aiheuttamaa rasitusta. Tällöin voidaan myös metsänhoidollisin keinoin kohentaa ympäristön kulkukelpoisuutta. seuraavia epäpuhtauksia: hiilimonoksidia, metaania, etyleeniä, bentseeniä, leijuvaa pölyä, rikkidioksidia, formaldehydiä, erilaisia typpioksideja, fenoleja, ammoniakkia, otsonia, rikkihapposumua, sulfaatteja, nitraatteja, lyijyä, sinkkiä, mangaania, kuparia, titaania, arseenia, nikkeliä, tinaa, vanadiinia, kromia jne. maaston muodot, erilaisten maankäyttölajien suhteet sekä kasvipeitteen laatu. Tavallisimpia ulkoilumuotoja ovat vuodenajasta riippuen kävely, hiihto, lenkkeily, pyöräily ym. Kaupunkimetsät tarjoavat urbaanille ihmiselle myös hänen haluamaansa virkistysympäristöä, sitovat sekä kaasumaisia että kiinteitä ilman epäpuhtauksia, vaimentavat yhdyskuntamelua sekä tasoittavat ympäristön ilmastosuhteita. Kasvipeitteen suhteen on keskeisessä asemassa puusto. Kasvillisuus vaikuttaa ilman epäpuhtauksiin suodattamalla, absorboimalla ja ad_sorboimalla niitä sekä käyttämällä niitä aineenvaihdunnassaan erilaisten elintoimintojen lähtöaineina. Havaintojen mukaan ulkoilijat käyttävät polkuja uskollisesti, jopa reittivalinta ulkoilukerrasta toiseen säilyy samanlaisena. Puulajeista ovat arvostettuja ennen muuta koivu ja mänty. liikunnalliset harrastukset. Voidaan kuitenkin todeta, että puuston järeyttä arvostavat erityisesti korkeassa sosiaalisessa asemassa olevat ulkoilijat. Puuston tiheys vaikuttaa kuitenkin myös muihin ympäristön ominaisuuksiin, varsinkin sen ulkonäköön. Viime vuosina tehdyt tutkimukset osoittavat, että kaupungistunut ihminen arvostaa ulkoiluympäristössään erityisesti useammasta kuin yhdestä puulajista koostuvia metsiköitä, joiden puusto on järeätä. KAUPUNKIMETSÄT VIRKISTYSYMPÄRISTÖNÄ Kaupunkimetsiin suuntautuu päivittäin ja varsinkin viikonloppuisin runsaasti erimuotoista virkistyskäyttöä, jonka kokonaismäärä esimerkiksi Helsingin Keskuspuiston alueella on noin kaksi miljoonaa käyntikertaa vuodessa. Maastossa liikkumisen kannalta ovat keskeisessä asemassa polut ja niiden muodostamat ulkoilureittiverkostot. Seppo Kellomäki Metsän rooli kaupunkiympäristössä Rakennettujen alueiden sisällä tai välittömästi niihin rajoittuvilla metsillä on monessa suhteessa poikkeuksellinen asema. Pääosa kaupunkimetsiin suuntautuneesta virkistyskäytöstä keskittyykin polkuverkostoille, kuten voidaan päätellä jo erilaisten virkistyskäyttäytymismuotojen keskinäisten määräsuhteiden perusteella. Kaupunkien ilmassa esiintyy pysyvinä ja leijuvina mm. Ulkoiluympäristön ulkonäköön vaikuttavat mm. Tällainen käyttäytyminen on hyvinkin samanlaista erilaisiin sosiaaliryhmiin kuuluvien ulkoilijoiden keskuudessa. Sen sijaan luontoon suuntautunut keräilyja harrastustoiminta on vähäistä
Havupuiden katsotaan yleisesti kuitenkin sitovan paremmin pölyjä kuin lehtipuiden varsinkin, kun otetaan huomioon lehtipuiden talvinen lehdettömyys. Kasvillisuuden adsorboimat kaasumaiset ilman epäpuhtaudet tarttuvat lehtien ja neulasten pintaan. Mahdollisuudet lisätä ilman happipitoisuutta metsänhoidollisin keinoin, esim. Samalla ne palvelevat lähivirkistysalueina. Sekä adsorbtion että absorbtion kanSUOMEN L UONTO 1/76 nalta on edullista, että metsikkö on rakenteeltaan sellainen, että se synnyttää ilmavirtauksissa pyörteisyyttä. Kaupungin sisällä ja ympärillä olevat metsäalueet suojaavat melulta ja saasteilta. Kasvillisuus sitoo ilman epäpuhtauksia myös käyttämällä niitä aineenvaihdunnassaan eri elintoimintojen lähtöaineina, varsinkin sellaisia aineita, jotka luontaisesti esiintyvät ekosysteemeissä. Absorbtios.sa epäpuhtaudet puolestaan joutuvat kasvien normaalin kaasuaineenvaihdunnan kautta lehtien ja neulasten solukkoihin, joihin ne sitoutuvat. Tällaista aineiden palautumista ekologiseen kiertoon tapahtuu sekä kasvillisuudessa että maaperässä. maisista epäpuhtauksista sedimentoituu puiden välissä oleviin tyyniin aukkoihin tai puiden latvustoon. Puuston teho vähentää kaasumaisia ilman epäpuhtauksia riippuu lehtien ja neulasten määrästä sekä puuston elintoimintojen vilkkaudesta. Tämän seurauksena epäpuhtaudet joutuvat latvuksen sorb tiovaikutuksen alaiseksi. Yhdysvalloissa on esitetty perustettavaksi taajamien tuulen alapuolisille seuduille metsäalueita, joiden pääasiallisena tarkoituksena olisi sitoa rikkidioksidia ja estää sitä leviämästä viljelyalueille. Kasvillisuus tuottaa vuosittain 55 biljoonaa tonnia happea eli 1/22000 maapallon ilmakehän hapen kokonaisvarastosta. Adsorbtio ja absorbtio ovat samanaikaisia ilmiöitä tai niissä voidaan havaita ajallista eriytymistä. Kuvassa Helsingin Lauttasaarta. metsänlannoituksella, ovat näin ollen vähäisiä. Metsikön suodatuskyvyn kannalta on edullista, jos puusto läpäisee helposti ilmavirtauksia ja hidastaa niitä pyörteisyyttä muodostamatta. Esimerkkinä tällaisesta ilman epäpuhtauksien poistumistavasta mainittakoon yhteyttämistapahtuma. Yleisesti sen uskotaan parantavan kaupunki-ilman laatua sitomalla hiilidioksidia muiksi kemiallisiksi yhdisteiksi. Kaupunkiympäristön happitasapainon kannalta 45. Niiden hoidon tavoitteet ovat siten toiset kuin talousmetsien. Saksalaisten tutkimusten mukaan järeä ja täysin tiheä puusto suodattaa luonnonoloissa seuraavat määrät pölymäisiä ilman epäpuhtauksia: kuusi 32 tn/ha/vuosi, mänty 35 tn/ha/vuosi, koivu 68 tn/ha/vuosi ja pyökki 25 tn/ha/ vuosi. koivua, pidetään kuitenkin yleensä tehokkaampina rikkidioksidin sitojina kuin havupuita. Lasketaankin, että geologisina kausina yhteyttämistapahtumassa sitoutuneesta hiilestä vain 1/ 10 000 on jäänyt hapettumatta. Metsikön suodatustehoon vaikuttavat mm. Lehtipuita, mm. Puuston ja kasvillisuuden vaikutus p,;1.ikallisesti tai blobaalisesti ilman happitasapainoon lyhyen ajan kuluessa on tämän vuoksi vähäinen. Vaikutus on kuitenkin paikallinen ja ajallisesti tilapäinen, sillä lähes kaikki yhteyttämistuotteet hapettuvat täysimääräisesti erilaisissa hengitysja palamisreaktioissa joko ennemmin tai myöhemmin. Tätä vastaava osuus olisi todellista hapen lisäystä, mikäli se ei olisi sitoutunµt kallioperään erilaisiksi oksideiksi. Päivisin rikkidioksidi joutuu fotosynteesin yhteydessä kasvisolukoihin. Riittävän laajoissa metsiköissä tuulen nopeus hidastuu, ja alueelle syntyy sedimentoitumisen kannalta kyllin tyyniä kohtia. Esimerkiksi kuusi absorboi rikkidioksidia runsaat 100 mg neulaskiloa kohti tunnissa. puuston neulasten tai lehtien kokonaismäärä, niiden sijainti latvustossa sekä lehtien ja neulasten muoto. Esimerkiksi rikkisioksidi liukenee öisin neulasten ja lehtien pinnalla tiivistyneeseen kosteuteen
Puuston melunvaimennuskykyyn vaikuttavat mm. Näkymä Kuopion Puijolla. metsikön puulajisuhteet, puuston pituus, latvuksen osuus puuston määrasta, paljaan rungon osuus puustossa, puuston tiheys, lehtien ja neulasten pinta-ala sekä puuston sijainti suhteessa melulähteeseen. tekijät. Erityisesti puusto vaimentaa melun korkeita taajuuksia. Kasvillisuus, varsinkin puusto saattaa parhaimmillaan alentaa melutasoa tämän lisäksi 10-15 desibeliä. 46 puuston välillinen vaikutus on kuitenkin merkittävä : puuston aiheuttama ilmavirtauksien pyörteisyys sekoittaa ilmakerroksia ja tuo siten happea ylemmistä ilmakerroksista maanpinnan läheisyyteen. Se alentaa keskittymiskykyä ja vaikuttaa unen syvyyteen lepoa häiriten. Leviämistapansa vuoksi melu vaimenee jo puhtaasti fysikaalisten syiden vuoksi kuusi desibeliä jokaista etäisyyden kaksinkertaistumista kohti. Kuva on Espoon teollisuusalueelta. Vesakoiden ja pensaikkojen hävittäminen kaupunkimetsistä tuskin saisi väestön myötätuntoa puolelleen. Melu etenee pallomaisesti melulähteestä ja heijastuu Hygensin periaatteen mukaisesti esteistä. Varsinkin puuston ja topografisten seikkojen sopiva yhdistäminen saattaa antaa hyvinkin edullisen tuloksen. Yhdyskuntamelu koetaan yleisesti häiritsevänä. Missä asutus on tiheintä, siellä myös virkistäytymistarve on suurinta. ilman lämpötilan kerrostuneisuus, ilmanpaineen erot, tuuli, rakenteet, kasvillisuus ym. Melun, kiireen ja stressin vaivaama kaupunkilainen voi tuskin löytää parempaa turvapaikkaa kuin mitä kaupungin lähituntumassa oleva luonnontilainen metsä tarjoaa. Ennen kaikkea on tärkeätä, että metsikön biomassa on suuri ja sen melua adsorboiva SUOMEN LUONTO 1/76. KAUPUNKIMETSÄT JA YHDYSKUNTAMELU Varsinkin moottoriliikenteen kasvu on lisännyt viime vuosina yhdyskuntien melutasoa. Sen sijaan matalien taajuuksien vaimentaminen puustoistutuksin tuottaa vaikeuksia. Pitkäaikainen oleskelu voimakkaan melulähteen, esimerkiksi vilkkaasti liikennöidyn kadun läheisyydessä, voi aiheuttaa paitsi tilapäisiä psyykkisiä myös pysyviä fyysisiä vaurioita. Heijastumia aiheuttaa mm
hyvinkin rankat saderyöpyt. Koska näiden määrä kaupunkiympäristössä on erittäin suuri, on tilanne runsaiden ja usein toistuvien sateiden esiintymiselle otollinen. Ilman epäpuhtaudet vähentävät toisaalta lyhytaaltoisen tulosäteilyn määrää. energian käytön yhteydessä vapautuneen lämmön kanssa saattaa kohottaa kaupunkialueen keskilämpötilaa muutamia asteita ympäröivään maaseutuun verrattuna. Tämä vaikuttaa paitsi sateiden rankkuuteen ja frekvenssiin myös tulevan ja poistuvan säteilyn 47. Kaupunkiympäristölle ovat tyypillisiä mm. SUOMEN LUONTO 1/76 pinta-ala korkea . Eläimistön viihtyminen taajamien liepeillä lisää suuresti lähimetsien virkistyksellistä arvoa. Paikallisesti tällä saattaa olla paitsi ilmastollisia myös terveydellisiä haittoja vitamiinisynteesissä tarpeellisen säteilyn määrän vähetessä. Ankara käyuöpaine voi vaurioittaa puiden juuristoa ja muutakin luontoa niin paljon, että virkistyskäyttö vaikeutuu. Ilman epäpuhtaudet estävät pitkäaaltoisen lämpösäteilyn ulossäteilyä, mikä osaltaan muuttaa ympanston lämpösuhteita. Hyvin suunniteltu polkuverkosto vähentää haittoja. Riistanhoitonäkökohtien soviuaminen kaupunkimetsien hoitosuunnitelmiin tuskin tuouaakaan vaikeuksia. Syynä tähän ovat erityisesti pölymäiset ilman epäpuhtaudet, jotka toimivat sadepisaroiden tiivistymiskeskuksina. Tässä suhteessa ovat edullisia lehtipuuvaltaiset sekametsät, joissa esiintyy useita latvuskerroksia. Keinotekoisista materiaaleista luodut pinnat varastoivat säteilyenergian sisältämää lämpöä, joka yhdessä lämmityksessä, liikenteessä ym. Sateisten ja pilvisten päivien määrä on kaupungissa selvästi suurempi kuin maaseudulla. Tämä on Helsinkiä. KAUPUNKIMETSÄT JA RAKENNETUN YMPÄRISTÖN ILMASTO Rakentaminen, rakennusmateriaalit ja rakennusmassiivit sekä kaupunkialueilla tapahtuva energian käyttö aih_euttavat sekä mikroettä paikallistasolla monia ilmastomuutoksia. Kuva on Kokkolasta. Suurin vaimennus saadaan, jos suojaistutus sijoitetaan mahdollisimman lähelle melulähdettä. Sateiden luonne rakennetussa ympäristössä saattaa myös muuttua. Puusto ja yleensäkin kasvipeite vähentävät ilman epäpuhtauksia
SaariselkäItäkairan alueen virkistyskäyltö. Exp. North Carolina state University. Moniste. Berlin Cook, D. Technische Universität. Tutkimuksen tulisikin entistä laajemmin kiinnittää huomiota näihin ilmiöihin, sillä tietojen puuttuessa kaupunkimetsät saattavat raunioitua pahastikin kuten lukuisat esimerkit osoittavat. Technical Report. 246. Tämän ongelman ratkaisemiseksi ovat nykyiset tiedot kuitenkin riittämättömät. Esimerkiksi tallaaminen kuluttaa ja tuhoaa pintakasvillisuutta. Plantlpeoplel and environment quality. Res. 19 72. National Park Service. 1972. Varsinkin niiden kyky sitoa ilman epäpuhtauksia on tässä suhteessa merkittävä. Kaupunginsuunnitteluvirasto. Kellomäki, S. & Loven, L. Pjlanun als Miltei zur Lärankämpfung. Ympäristön epäpuhtauksien vähentämisessä ovat puolestaan osoittautuneet tehokkaiksi havuja lehtipuiden muodostamat sekametsät, jotka monikerroksisina täyttävät maanpinnan ja latvuksen huipun välisen ilmatilan. Fenn. Ulkoilututkimus. Jaatinen, E. Pitkäaikaisessa kulutuksessa tuhoutuu myös kivennäismaata peittävä humuskerros, ja puiden juuristo altistuu erilaisille tuhoille. School of forest resources. 1972. 1968. Puut ja yleensäkin kasvipeite muodostavat viileitä pintoja, jotka aiheuttavat ilman kiertoa ja vähentävät siten maanpinnan läheisten ilmakerrosten epäpuhtauspitoisuuksia. Saastamoinen, 0. Vaikutus on samanlainen kuin puhtaissa luonnon ekologisissa järjestelmissä. 186. Samalla kun kaupunkimetsät tarjoavat luonnossa virkistyjälle hänen haluamaansa ulkoiluympäristöä ja tasoittavat ympäristön laatua, ne joutuvat niiden kuntoa ja elinvoimaa heikentävän rasitteen alaiseksi. Myös rakennustoiminta muuttaa kasvuolosuhteita niin, ettei varsinkaan varttunut puusto yleensä elvy sekä näiden että muiden ympäristöstressien aiheuttamista elintoimintojen heikkenemisestä. Puusto tasoittaa myös kaupunkiympäristössä sateiden, sekä veden että lumen, vaikutuksia ympäristön laatuun. Luultavasti metsiköiden kyky vaimentaa yhdyskuntamelua ja vähentää ilman epäpuhtauksia on parhaimmillaan taimikkovaiheen päättymisen ja ensimmäisten väljennysten luonteisten kasvatushakkuiden välisenä ajanjaksona. Tuulen nopeuden hidastuminen riippuu paitsi puulajista myös puuston pituudesta, sen määrästä ja rakenteesta. Tällaiset metsät vähentävät myös tehokkaasti yhdyskuntamelun tuomia haittoja. Recreational utiliwtion oJ Helsinki's Jorests. Koska kaupunkimetsien hoidon tavoitteena ei kuitenkaan voida pitää pelkästään mainittujen ympäristöhyötyjen hankintaa, on pyrittävä ratkaisuun, jossa ympäristön ulkonäköön li_ittyvät seikat pyr1taan sovittamaan yhteen kaupunkimetsien muiden hyötyjen kanssa. & Haverbeke, D. Helsingin kaupunki . Warren, J. KIRJALLISUUTTA Beck, G. Pelkästään näitä hyötyjä silmällä pitäen tulisi kaupunkialueiden metsissä harjoittaa tietynlaista lyhytkiertometsätaloutta. Kasvipeite estää myös evaporaatiossa kostuneiden ilmamassojen kohoamasta ylempiin ilmakerroksiin pois ihmisen välittömästä ympäristöstä. Fomt stand preferences of recreationists. .Bull. Ulkoilijoiden arvostamat järeät metsiköt eivät ole kuitenkaan muilta ympäristöhyödyiltään yhtä edullisia kuin metsikkökehityksen eräät aiemmat vaiheet. SUOMEN LUONTO 1/76. Näiden metsien määrä kasvaa edelleen yhteiskunnan kaupungistuessa. 50. Puusto estää myös rakenteisiin varastoitunutta energiaa poistumasta ilmakehään kohottaen siten esimerkiksi yölämpötiloja. Helsinki. Acta For. Tämän jälkeen metsiköiden nämä ominaisuudet heikkenevät nopeasti. 1971. Samalla kun ympäristöön tulevan energian maara vähenee, pie_nenee myös ympäristöstä poistuvan energian määrä. Green space Jor air pollution control. Miettinen, U. Sen lisäksi että sienituhojen todennäköisyys kasvaa, juuriston veden ja ravinteiden ottokyky heikkenee. Tämän lisäksi vaikuttaa kaupunkimetsien hoidon luonteeseen ja tavoitteisiin myös näissä metsissä liikkuvien ihmisten liikuntatottumukset ja esteettiset valinnat sekä kaupun48 kimetsien ympäristöä parantavat vaikutukset. Trees and shrubs for noise abatement Nebraska Agr. Ulkoilun kannalta halutuimpia ovat järeät koivun ja männyn muodostamat sekametsät. maaraan. Samalla puusto hidastaa myös tuulen nopeutta. 1974. Ulkoilijoiden esteettisten valintojen ja ulkoilutottumusten kannalta tällainen ratkaisu olisi kuitenkin epäedullinen. Voi. Puusto aiheuttaa myös tuulen alapuolelle pyörteisyyttä, joka sekoittaa ilman kerroksellisuutta. Julkaisematonta aineistoa. 1973. 1971. Riihinen, P., Kellomäki, S. Robinette, G. Station. KAUPUNKIMETSIEN HOITO ERÄITÄ SUUNTAVIIVOJA Luonnontalous asettaa myös kaupunkimetsien hoidolle sen äärimmäiset rajat. Ympäristön säteilytaseeseen puusto vaikuttaa myös adsorboimalla ja heijastamalla sekä lyhytaaltoista tulosäteilyä että pitkäaaltoista ulossäteilyä. Tämä vähentää puiden elintoimintoja ja vastustuskykyä ilman epäpuhtauksien ja erilaisten hyönteistuhojen suhteen. 146. Folia For. Varsinkin lehtipuita pidetään tässä suhteessa tehokkaina. Liikennesuunnitteluosaston julkaisuja n:o 2/72. Katuliikenteen melu. No. Department of the lnterior. Haihtunut vesi kohottaa samalla myös ilman kosteutta, joka keinotekoisista materiaaleista luodussa ympäristössä saattaa laskea hyvinkin alas. U.S. 1975. Kasvillisuuden haihduttama vesi sitoo myös suuria määriä energiaa, joka muutoin kohottaisi ympäristön lämpötilaa. Tietojen tarve on suuri jo tällä hetkellä, sillä kiihkeän rakennustoiminnan vuoksi entistä suurempia metsäalueita on muuttunut kaupunkimetsiksi
Eräs näistä elinympäristön parantamisyrityksistä on tehdasalueitten ympäröiminen ns. 19 70-luvun alkuvuosina esimerkiksi eräät teollisuuslaitokset sijoittivat jopa 20 % vuosittaisista kokonaisinvestoinneistaan erilaisiin ympäristö haittoj en vähentämiseen tähtääviin toimenpiteisiin. on riittävän runsailla puuistutuksilla estää tehtaalta tulevien saastukkeiden, pölyn ja melun leviäminen ympäristöön sekä samalla saada alue edes vähän siedettävämmän näköiseksi. Samalla jatkuu kuitenkin viheralueiden supistaminen liikenteen ja rakentamisen tieltä. SUOMEN L UONTO 1/ 76 Japani tunnetaan maapallon "saastuneimpana" valtiona, ja japanilaiset ovat itse hyvin tietoisia elinympäristönsä kriittisestä tilasta. Japani on teollistumisinnossaan joutunut jo käännekohtaan. Puistojen merkitys meluvalleina ja ilmansaasteiden torjujina muistetaan usein mainita meilläkin. Ratkaisuja etsitään kuumeisesti. vihreillä kehillä. Luontainen kasvillisuus on noussut uuteen arvoon. Viimemainittua, josta käytetään nimitystä 'viihtyvyys', yritetään auttaa istuttamalla puita ja pensaita sekä perustamalla nurmikenttiä myös itse tehdasalueelle. Oikealla näkyy muutaman vuoden ikllisill Myrica rubran (meiklllllisen suomyrtin puumainen sukulainen) ja keskellä aivan nuoria muitten paikallisten metsäpuitten taimia. Toivottavasti Suomessa herätään hieman aikaisemmin, jotta ei tarvitse turvautua yhtä suuritöiseen luonnon "jälleenrakentamiseen". Vasemmalle vallin plllllle istutett';'jen kookkaiden valeakaasiapuiden (Robinia) tarkoituksena on luoda mielikuva tulevan suojametslln koosta. Kaikki nämä istutukset tietysti vähentävät ilman epäpuhtauksia ja 49. Leena Hämet-Ahti Japanin tehtaiden vihreät kehät Osittain istutettua vihreää kehää Oitan tehtaiden lähellä. Ne tullaan myöhemmm korvaamaan jollain alueen omalla metsäkasviyhdyskunnalla. Tarkoituksena
Käsittely näyttää ainakin karttojen ja taulukoitten perusteella niin tarkalta, että myöhempien esimerkiksi kasvillisuuden muuttumista koskevien vertailujen tekemisen pitäisi olla mahdollista. Niitten mittakaava on 1: 7 000 ; reaalisen kasvillisuuden kartassa on esitetty 32 yhdyskuntaa ja potentiaalisen kartassa 1 1 yhdyskuntaa. 1971 ). Viime aikoina useat kaupungit ja jopa kokonaiset maakunnat (prefektuurit) ovat laatineet ja osittain jo toteuttaneetkin tällaisia suunnitelmia. toimivat samalla jokaisen luettavissa olevana mittarina, joka herkästi reagoi saastukkeitten vaarallisen suureen lisääntymiseen. Olkikatetta ei tarvitse poistaa vaan se saa olla paikoillaan; taimet kasvavat sen lävitse, ja olki estää liian heinittymisen. Siis lopputul oksena pitäisi muodostua lajikoostumukseltaan ja toiminnaltaan luonnon ekosysteemin mukainen kokonaisuus. Usein on aloitettava maanparannustoimenpiteistä. Puusto kasvatetaan ensin hyvin tiheässä, SUOMEN L UONTO 1/76. J okohaman lähellä olevasta Zusin kaupungista on tehty kasvillisuuskartat noin 20 km 2 alalta. Mm. Kasvien hedelmät ja siemenet kerätään mahdollisimman läheltä tulevaa istutusaluetta. J os on käytettävissä sopivaa ainesta (esim. Kolmisivuinen saksankielinen tiivistelmä kertoo teoksen käsittelevän reaalista ja potentiaalista kasvillisuutta sekä tekevän selvän ehdotuksen säilytettävistä ja pikaista suojelua vaativista kohteista sekä ohj eet tuhoutuneen kasvillisuuden uudistamiseksi. Keruu on suurimmaksi osaksi ollut talkootyötä, johon ovat osallistuneet koululaiset, opiskelijat, "kotirouvaklubit", tehdastyöläiset jne. Kartat julkaistaan värillisinä, reaalisen ja potentiaalisen kasvillisuuden kartat eri lehtinä. Luonnon puuja pensaslajien taimittamisessa on ollut vaikeuksia, ja kasvu paikalle kylvö on osoittautunut useitten kohdalla varmimmaksi menetelmäksi. kullekin tehdasalueelle erikseen, siis räätälintyönä, ja siinä kiinnitetään huomiota kaikkiin ekologisiin seikkoihin. POHJANA ON TARKKA KARTOITUSTYÖ Ensimmäinen askel tässä niinkuin monessa muussakin maankäytön suunnittelussa Japanissa ovat kasvillisuuskartat, joissa esitetään sekä nykyhetken reaalinen että luontainen potentiaalinen kasvillisuus, ts. metalliteollisuuden kuonaa), vihreä kehä voidaan rakentaa osittain ympäristöään korkeammaksi. Teollisuuden eristäminen istutuksilla ei ole sinänsä mitään uutta, mutta japanilaisten menetelmä poikkeaa siinä, että he pyrkivät tekemään vihreät kehät kunkin alueen luontaisten metsien kaltaisiksi. Näytealoja on julkaistu 507, niitten koko vaih telee 3-400 m 2 . Niihin liittyy aina runsas taulukkomateriaali ja laajahko 50 sanallinen (japaninkielinen) kuvaus. Esim. Metsiköstä pyritään kasvattamaan kokonaisuus: siihen valitaan latvuskerroksen, alemman puukerroksen ja pensaskerroksen lajeja, lisäksi reunaosiin sinne kuuluvan ns. YKSITYISKOHTIA MYÖTEN "LUONNOLLI NEN" Tehdasalueittenkin vihreät kehät pohjautuvat kasvillisuuskartoille ja kasvisosiologisille tutkimuksille. vaippayhdyskunnan (' Mantelgesellschaft' ) ja saumayhdyskunnan ('Saumgesellschaft') lajistoa. Kasvillisuus luokitellaan Keski-Euroopassa laajalti käytössä olevan ns. Kasvillisuutta kartoitetaan Japanissa erittäin intensiivisesti. Vihreän kehän eri ilmansuuntiin oleville rinteille valitaan sop ivat lajit, samoin kui ville ja kosteille osille, vaakasuorille pinnoille jne. Jälkimmäisen selvittelyssä käytetään kasvillisuuden lisäksi apuna maalajeja ja maannosta. Esim. se kasvillisuus, joka alueelle todennäköisesti muodostuisi ihmisen toiminnan lakatessa. Vihreän kehän metsittämisessä käytetään tietysti vain alueen omia puuja pensaslajeja. Tämä menetelmä on kehitetty J okohaman yliopiston ympäristötieteen ja -teknologian laitoksessa prof. Tämä kuonavalli on päällystetty 1-2 m vahvalla kivennäismaakerroksella ja noin 20-30 cm vahvalla humuspitoisella maakerroksella. Japanissa asutus on niin vanhaa ja ihmisen vaikutus niin voimakas, että varsinaisesta alkuperäisestä kasvillisuudesta voidaan puhua vain ylemmillä vuoristoseuduilla. Teoksessa jossa kasvillisuus kuvataan sanallisesti, on 15 1 sivua, valokuvia 3 1, ja kirjallisuusluettelossakin on 330 ( ! ) numeroa. Viimemainittu on sama kuin alueen kliimaksmetsissä. Zi.irichinMontpellierin koulukunnan mukaan, mutta sitä ei noudateta aivan orjallisesti. (Miyawaki et al. Lajiston valinnan suorittavat kasviekologit, ja tämä tehdään esim. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu kehän leventäminen ja nykyisen vallin taakse rakennettava 20 m korkea lisävalli. Ensimmäiset puut vihreään kehään pyritään istuttamaan melko kookkaina, mutta väli ttömästi istutusten jälkeen kylvetään myös siemeniä puitten väleihin. monen kaupungin suunnitteluviranomaiset ovat teettäneet tällaisia kasvillisuuskarttoja. Varsinaiset istutusja kylvötyöt ovat pääasiassa ammatti-ihmisten tehtävänä, vaikka niissäkin käytetään talkooväkeä. Usein varsinkin avoimilla paikoilla kylvökset peitetaan riisinoljilla, jotka suojaavat auringonpaahteelta ja kuivumiselta. Maanparannuksella voidaan välttää teollisuusalueille sopimattomien havu puitten käyttö: ne ovat hiekkaja kalliomaitten puita Etelä-Japanissakin . Oitan terästehtaalla vihreä kehä on noin 50 m leveä ja sen ulommassa osassa on pohjaleikkaukseltaan 36 m ja yläosastaan noin 5 m leveä ja noin 5 m korkea valli. Akira Miyawakin johdolla, ja sitä käytetään Japanissa myös muussa vihreyttämisessä. Ei siis mitään puistoa vieraista tai mielivaltaisesti valikoiduista, ehkä saasteen sietävistä puulajeista vaan metsikkö, jossa kaikki lajisuhteet ovat suunnilleen samat kuin alueen luontaisessa metsäkasvillisuudessa
Hokkaidolla Muroran tehtailla tulos ei ollut kasvisosiologisesti yhtä kaunis. Poistaminen ei tapahdu " harvennushakkuuna", vaan ylimääräiset puut siirretään sinne, missä niistä on puutetta japanilaiset ovat taitavia suurtenkin puitten menestyksekkäässä uudelleen istuttamisessa. " LUONNOLLINEN" ON MYÖS KESTÄVIN Miksi sitten tällainen luontainen suojametsävyöhyke eikä ulkomaisia tai vuoristoalueelta peräisin olevia koristeja puistopuita, joitten käytöllä J apanissa on vanhat perinteet. et al. 13 + 12 pp. D KIRJALLISUUTTA Miyawaki, A. Lehdettömät puut eivät suojaa saasteelta, pölyltä tai melulta eivätkä liioin vähennä epäpuhtauksia talvikautena, lisäksi hokkaidolaiset, joista valtaosa on ensipolven siirtolaisia ikivihannasta Etelä-Japanista, haluaisivat talvellakin vihreyttä (ränsistyneen näköinen meikäläinen kuusi (Picea abies) on eräs yleisimmistä pihapuista Hokkaidolla! ), ja ilmeisesti näistä syistä tehtaan ympäristöön ja tehdaslueelle oli istutettu myt?s havupuita (Pinus spp.). Näille on istutettu jo vuosina 1971 73 680 000 puuta _ja kylvetty 6 000 000 siementä. Sinä onnellisena päivänä voimme kaivaa kirjastojen hyllyiltä Akira Miyawakin menetelmän ja ympäröidä esim. Lajeista mainittakoon Castanopsis cuspidata, kamferipuu (Cinnamomum camphora) ja kameliapuu (Camellia japonica), pensaista kielopuu (Pittosporum tobira) . Oulun typpi tehtaan jälleen variksenmarJa-puolukkatyypin (EVT) männiköllä. Ne eivät tietysti menestyneet ollenkaan. mutta sitä harvennetaan jatkuvasti. Vuonna 1971 istutetut puut olivat jo 2-4 m korkuisia. & Miyawaki, A. jos luontainen metsä säilyy terveenä ja elinvoimaisena, täytyy olosuhteitten olla ihmisellekin sopivat. mustapoppeli Populus nigra) . Shikimura, T. KOKEMUKSIAKIN JO ON Minulla oli tilaisuus keväällä SUOMEN LUONTO 1/ 76 19 7 4 kansainvälisen kasvisosiologisen retkeilyn ja symposiumin yhteydessä Japanissa tutustua sekä parin tehtaan että muutamien kaupunkien vihreyttämistoimenpiteisiin. Oitassa yritys näytti todella hyvältä : tehdasaluetta ympäröi kilometrin pituinen ja noin 50 m leveä vihreä kehä. 1974 : The creation of native Jorests the path from anti-pollution to environmental creation. Alueelle kerrottiin ilmestyneen jo metsähyönteisiä ja -lintuja. Zushi. Shikimura & Miyawaki 1974) esittää perusteluina tälle valinnalle mm. Mutta sen käyttökelpoisuus sellaisilla alueilla, joilla luontainen metsäkasvillisuus on arkaa, alkaa vasta sitten, kun teollisuus on siirtynyt kuta kuinkin saasteettomiin menetelmiin. 15 1 pp + 2 maps + 33 tables. Sikäläiseen traditioon kyllä kuuluu luontainenkin metsä, mutta runsaalla havupuumäärällä rikastettuna pyhänä temppelilehtona. Puitten kunto ja kasvu näyttivät hyvältä; tehdas ei ilmeisesti haitannut niitä mainittavasti. Boundary Environmental Forests Sut ace Soil Sttatum Preservation Cross Section 3611l -----~m -----Esimerkki vihreän kehän poikkilaikkauksesta Oitan terästehtaan alueella. Tokyo. seuraavat: luontainen kasvillisuus on sopeutunut alueen ilmastoon ja maaperään, se hoitaa itse itsensä, ts. Tämä alue kuuluu lauhkeaan vyöhykkeeseen (vastannee Euroopassa PohjoisSaksaa), ja metsät ovat lehtensä varistavien lehtipuitten muodostamia. Nippon Steel Corporation 19 74: Growing rings of green. 5 1. Kävin sekä Oitan tehtailla Kiusulla että Muroran tehtailla Hokkaidolla. hajottaa tuottamansa karikkeen ja uudistuu ilman ihmisen apua luontaisessa kasvillisuudessa ovat varmasti selvimmin näkyvissä varoittavat merkit, jos jotakin ympäristötekijää muutetaan ihmisen toimesta liian paljon, ts. 13 pp. Mimeographed paper. Muroran tehtaat ovat alavalla merenrannalla, ja siellä oli pyritty luomaan poppelimetsää, _jota alueella ei tällaisilla paikoilla kasva, vieläpä osittain vieraista puulajeista (mm. 1971: Vegetationskurdliche Untenuchungen in der Stadt Zushi. Puut oli hoidon helpottamiseksi istutettu riveihin, toivottavasti tämän piirteen silmiinpistävyys katoaa sitten täysikasvuisessa metsässä. Esim. On aivan ilmeistä, että tämä Miyawakin laatima ja miltei kansanliikkeeksi noussut luontaisen kasvillisuuden ohjelma on hyvä ja soveltuva eteläja keskiJ apanin ikivihannassa vyöhykkeessä, jossa se on kehitettykin ja _jossa asutuksen ja teollisuuden painopiste Japanissa yhä on. Miyawaki (esim. Nippon Steel Corporation (19 74), jolla on 10 tehdasta eri puolilla J apania, on tehnyt vihreyttämissuunnitelman yhteensä 1 109 ha: lle eli aikomuksena on peittää kasveilla 21 % tehdasalueitten pinta-alasta. Prof. Kaikki käytetyt puut ja pensaat ovat ikivihantia; Oita kuuluu kasvillisuusvyöhykkeeseen, joka vastaa Välimeren aluetta Euroopassa, mutta sadetta on runsaasti ympäri vuoden
Paras keino olisi välttää kuorellisen puutavaran varastointia hyönteisten parveiluaikana. Myöhemmin kehityksen kulku ei ole ollut yhtä myönteinen. puutavaran koneellistaminen kuissa. Nykyisin kuitupuusta kuoritaan tehtaalla n. Korjuutekniikan kehittäminen on merkinnyt en»enkaikkea koneellistamista, ja vasta viime vuosina on alettu kiinnittää huomiota muihin mahdollisuuksiin. Kuitupuun kuorinnan siirtyminen tehtaille on merkinnyt puunkorjuukustannusten alentumista muihin koneellistamisvaihtoehtoihin nähden. hyönteistuhojen (SL 5/1975 s. 10 % (18). On myönnettävä, että monet puunkorjuutekniset uudistukset ovat merkinneet uhkaa metsäluonnolle. 90 % ja välivarastolla ko neellisesti n. Suomen Luonnon aikaisemmissa numeroissa on käsitelty mm. maastokulj'etuksen harvennushakKUORJNTAPAIKAN MERKITYS Vielä 1960-luvun alussa suurin osa kuitupuusta kuorittiin yksinkertaisia käsityövälineitä käyttä mällä joko metsässä tai välivarastoilla ( 18). Nyt ovat vuorossa koneellisen puunkorjuun ongelmat, joita ovat toisaalta puun kuorimiseen liittyvät kysymykset, toisaalta raskaiden koneiden eläville puille aiheuttamat mekaaniset vauriot. Kansantalouden kannalta tärkeä puunkorjuutekniikan kehittyminen on samalla merkinnyt metsäympäristön muuttumista. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että puunkuoren ·runsaat ravinteet jäivät joko suoraan kasvupaikalle tai ainakin verraten hajallaan oleville varastopaikoille kasvupaikan läheisyyteen. Ihmistyö ja yksinkertaiset käsityövälineet pyrittiin korvaamaan liikkuvilla, suhteellisen kevyillä kuorimakoneilla, ja tämä merkitsi entisten etuj en säilymistä. Matti Kärkkäinen Puunkorjuun koneellistumisen vaikutus metsään Metsäekosysteemien siirtyessä yhä enemmän pois luontaisesta kehityksestään ja joutuessa lisääntyvästi ihmisen ohjaukseen syntyy monenlaisia häiriötiloja. Samalla se on kuitenkin merkinnyt myös sitä, SUOMEN LUONTO 1/76. Luonnonvarojen hoidon kannalta tärkeimmät muutokset ovat olleet kuitupuun kuorinnan siirtyminen tehtaille sekä 52 Erityisesti pienet hankintaerllt ovat haitallisia pyrittllessll vlllttllmlllln hyönteisvaurioita. KEHITYS SODAN JÄLKEEN : PUUNKORJUU KONEISTUI Puunkorjuu tekniikassa alkoi 1940-luvun loppupuolella voimaklaan kehityksen kausi, jonka syynä oli metsätöissä vallitseva työvoimapula ja tarve alentaa nopeasti kohoavia puunkorjuun kustannuksia. 251) että metsä.lannoituksen (SL 6/1975, s. Kuvassa puutavaraa kllsitellllän hyönteistuhoja vastaan. Alussa koneellistaminen kehittyi luonnonsuojelun kannalta myönteisellä tavalla. Liikkuvasta kuorimakonekalustosta siirryttiin vähitellen kuoripäällisen puutavaran kaukokuljetukseen. Näissä oloissa kuoripäällistä puutavaraa lisääntymispaikkanaan käyttävät ytimennävertäjät ja muut hyönteiset eivät muodostaneet huomattavaa uhkaa metsäluonnolle. 319 kysymyksiä. Koneell-istamiskehityksen voi odottaa edelleen jatkuvan. Uittokuljetukseen tällaista puutavaraa ei myrkytyksen jälkeen voi panna, eikä keino muutenkaan ole tyydyttävä luonnonsuojelun kannalta
Myös muita, kenties ytimennävertäjätuhoja vakavampia hyönteistuhoja on raportoitu syntyvän kuoripäällisen puutavaran varastoinnista metsään tai sen välittömään läheisyyteen. Raskaiden koneiden pintapainetta voidaan alentaa telojen avulla (oikea kuva). Myös tällä alalla kehitys ei alussa herättänyt huolestumista. Koneellista maastokuljetusta käytettiin lähes yksinomaan vain talvella, metsiin tehdyt ajourat olivat hyvin kunnostettuja ja harvassa metsäalan työehtosopimuksen salliessa yli 40 m ajouravälin käytön. Kuva esittää poikkileikkausta kuusen kyljestyneen haavan kohdalta. Hyvällä puunkorjuun suunnittelulla voidaan tosin vähentää kevään kuljetusruuhkaa, mutta ei kokonaan eliminoida sitä, koska metsänomistajien itsensä tekemien hankintakauppojen luovutusmittaus tehdään 53. Kuusi saa helposti lahovian juurivaurioista, joita koneiden käyttö aiheuttaa (vasen kuva). Laho ei yleensä leviä solukkoihin, jotka ovat syntyneet vaurioitumisen jälkeen. Juusi hyönteisten parveiluaikaan on monille teille säädetty painorajoitus kelirikon vuoksi. Tästä on aiheutunut runsaita ytimennävertäjätuhoja ainakin paikallisesti. Tämä keino on kyllä luonnonsuojelun kannalta tehokas, mutta ei yleispätevä, koska maaseudulla on runsaasti kantavuudeltaan heikkoja teitä. Viime aikoina puunkorjuusta vastaavat ovat kiinnittäneet tähän huomiota (20), SUOMEN LUONTO 1/76 mutta tilanne ei vielä ole kehittynyt täysin tyydyttäväksi. KUORELLISEN KUITUPUUN AIHEUTTAMA ONGELMA Tärkein tätä nykyä käytettävissä oleva keino on kuljettaa tuore kuoripäällinen puutavara pois metsästä ennen hyönteisten parveiluaikaa tai viimeistään ennen kuin uusi hyönteissukupolvi on poistunut puutavarasta ( 16). Kun samalla on siirrytty entistä tiheämpiin ajouraverkkoihin hakkuumiesten työn vähentämiseksi ja etenkin ergonomisista syistä, tämä on merkinnyt harvennuksessa jäljelle jäävän puuston vaurioitumisen huomattavaa kasvamista. MAASTO KULJETUKSET Toisen huomattavan uhan metsäluonnon kannalta on muodostanut harvennushakkuiden maastokuljetuksen koneellistaminen. Myös maaperävahingoista on saatu joitakin raportteja. Puun, erityisesti kuusen, kylkeen tulleeseen viottumaan iskeytyy helposti lahottajasieni. Niitä pyritään nykyisin käyttämään paksun lumen lisäksi myös kesäisin heikosti kantavilla mailla. että keväällä hyönteisten parveiluaikana on ollut runsaasti kuoripäällistä puutavaraa metsässä tai sen läheisyydessä varastopaikoilla. Kun koneellistamisen alussa käytettyjen maataloustraktoreiden tilalle saatiin vähitellen varsinaisia järeitä metsätraktoreita, niiden hyvä maastokelpoisuus salli puutavaran maastokuljetuksen talven ohella myös muina vuodenaikoina
Puiden saamat mekaaniset kolhaisut ovat erityisen haitallisia kuuselle ja koivulle, jotka helposti saavat lahottajasieniä suojaavan kuoren poistumisen vuoksi. Nimenomaan pienet, usein hajallaan sijaitsevat hankintaerät ovat ongelmallisia hyönteisvaurioiden välttämisen kannalta. Myös puustovaurioita syntyy jonkin verran. Tulevaisuuden kannalta on erityisen ikävä se mahdollisuus, että pelätty maannousemasieni (Fome5 anno5w) leviää myös puunkorjuun aiheuttamien mekaanisten vaurioiden kautta (7). Pelkästään jo vaurioitumisen vuoksi on kyseenalaista, kannattaako tällaisia kuusikoita ylipäänsä enää harventaa, vai pitäisikö siirtyä selkeään uudistamiseen harvennuksen sijasta. 30 tonnia (4). Nykyaikaiset metsätraktorit ovat niin järeitä, että käytännössä vaurioituvien puiden määrän ratkaisee vaurioitumiselle alttiina olevien puiden lukumäärä. Maan kantavuusominaisuuksilla ei näytä olevan ratkaisevaa merkitystä vaurioituvien puiden määrään. Varastokuorinnan oleelliseen lisääntymiseen ei kuitenkaan ole paljon uskomista, sillä erityisesti maitse tehtaalle kuljetetun puutavaran kuori on arvokasta ainakin polttoaineena. Sitä paitsi kuusen kärsimät vauriot ovat vakavampia. Puunkorjuupolitiikan kannalta onkin tärkeää tiedostaa, että likimain "pehmeää teknologiaa" (23 ) edustava isäntien itsensä tekemä puunkorjuu on monista eduistaan huolimatta arveluttavaa pyrittäessä hyönteisvaurioiden minimointiin. Erityisen merkityksellinen on talven vaikutus. Kuormatraktoreiden kokonaispaino kuormattuna on tyypistä riippuen 15 . Myönnettävä vielä on, etteivät tuoreet harvennushakkuun jäljet aina ole esteettisesti miellyttäviä. Toistaiseksi on jäänyt epäselväksi, missä määrin tuloksia voidaan yleistää koko metsikköä koskeviksi (6, 26). Kuoren hygroskooppisuus (vedenpidätyskyky) on nimittäin ilman suhteellisen kosteuden ollessa kohtuullinen vain samaa suuruusluokkaa kuin puuaineen hygroskooppisuus (24). Muutama vuosi tehdyssä tutkimuksessa nimittäin havaittiin, että 33-4 7 % vaurioista oli sellaisia, jotka olisi voitu välttää näiden harvennustyömaiden paremmalla suunnittelulla ja huolellisemmalla puunkorjuulla (5). Muutama vuosi sitten tehtyjen inventointien mukaan talvella ajettujen harvennusleimikoiden puuston rungoista 1,5 % oli vaurioitunut maastokuljetuksen seurauksena. n myös myönnettävä, ettei koivupuutavara ole hyönteistuhojen kannalta yhtä· ongelmallinen kuin kuusitai mäntypuutavara. Tämä merkitsee käytännössä, että maakuljetuspuutavaran kuorella on suuri polttoarvo. Vaurioiden seurausvaikutuksista on tehty jo sen verran tutkimuksia, että metsätaloudessa ymmärretaan tilanteen vakavuus. SUOMEN LUONTO 1/ 76. MAASTO KULJETUKSEN VAIKUTUS HARVENNUSMETSIIN Nykyisin valtaosa puutavaran maastokuljetuksesta tehdään järeillä metsätraktoreilla, joita on Suomessa käytössä noin 2 100 kpl (22). Maaperän jäätyminen ja lumi vähentävät jo vaurioituvien puiden lukumäärää, ja syntyvät vauriot ovat oleellisesti pienempiä kuin kesäaikana ( 13). Huomattavia puulajeittaisia eroja on myöskin havaittu: pinnalla olevine juurineen kuusi on alttiimpi saamaan vaurioita maastokuljetuksesta kuin syväjuurisemmat mänty ja koivu. Laahustraktoreita harvennusmetsissä ei voida käyttää. Tilanne ei liene tästä muuttunut. Vaurioituvien puiden lukumäärä ei ole sama kaikissa olosuhteissa. Koneellinen kuorinta on kustannuksiltaan suhteellisen edullista suurilla varastopaikoilla, mutta ongelmallisia myös tässä suhteessa ovat pienet hankintaerät. yleensä vasta keväällä. Näin ollen tiheässä metsassa vaurioituu suurempi osa puustosta kuin harvassa metsassa, ajouraverkon tihentäminen lisää vaurioituvien puiden määrää, jne ( 10). Eri metsätraktorityypeistä harvennusmetsien maastokuljetuksessa käytetään yksinomaan kuormatraktoreita, joissa koko puutavaran paino on pyörien tai telojen päällä. Kesätyömailla vastaava luku oli peräti 7-8 % (5). Uitettavan puutavaran kuoren voi jo paremmilla edellytyksillä jättää metsään tai varastopaikalle, koska sekä männyn että kuusen kuoren vedenimemiskyky on vedessä huomattavasti puuaineen vastaavaa kykyä suurempi. .. Sen sijaan on selvää, että kantavuuden ollessa huono kesäleimikoilla syntyvät vauriot ovat vakavamman laatuisia kuin paremmissa olosuhteissa. Kaikkien puulajien kasvu saattaa heikentyä juurivaurioiden vuoksi. Mahdollista tosin on, että nykyisin harvennustyömaat suunnitellaan aikaisempaa paremmin. Monet tutkimukset viittaavat varsin huomattavaan puiden kasvun alenemismahdollisuuteen ainakin puuyksilöitä ajatellen (7). Yleisesti ottaen näyttää siltä, että lähitulevaisuudessa kuorellisen puutavaran ongelma säilyy ainakin pienten hankintaerien vuoksi ennallaan nykyisen lain54 säädännön vallitessa. Sen sijaan koivun ulkokuoren vedenimemiskyky on myös vedessä poikkeuksellisen alhainen, eikä sitä nykyisillä energian hinnoilla kannata juuri jättää metsään tai varastopaikalle. Erityisen herkiksi vaurioitumiselle ovat osoittautuneet hakkuukypsyyttä lähenevät kuusikot. Voidaan myös ajatella, että kuorellinen kuitupuu pyritään kuorimaan välivarastolla silloin, kun sitä ei saada ajoissa kuljetetuksi tehtaalle tai muuhun turvalliseen paikkaan. Näin järeiden yksiköiden ollessa kyseessä on selvää, että maanteiden ulkopuolella liikuttaessa luonnon kestokyky joutuu kovalle koetukselle. Luultavaa sen sijaan on, että suurempien kuitupuuerien ollessa kyseessä voidaan hyvällä suunnittelulla voittaa takavuosina esiintyneet ongelmat
Mahdolliselta kuitenkin vaikuttaa, että maan tiivistymisestä ja vastaavista muutoksista aiheutuvat haitat ovat vähäisiä suoranaisesti puiden kärsimiin vaurioihin verrattuna ( 13). Selvästi näkyvien puustovaurioiden lisäksi on kiinnitettävä huomiota niihin maaperän muutoksiin, jotka aiheutuvat raskaiden metsätyökoneiden liikkumisesta maastossa. Kevyttä teknologiaa edustavat myös nykyisiä metsätraktoreita kevyemmät pientraktorit. Niiden käyttämiseen ei tulevaisuudessa riitä työvoimaa, ja sitä paitsi työ on erittäin raskasta. Koneen korvaaminen hevosella olisi turvallinen, mutta epätodennäköinen vaihtoehto. Kun eläinvetovoiman laajamittaiseen käyttöön ei voida mennä, on esitetty kehitettäväksi kevyttä teknologiaa, jonka avulla voitaisiin vähentää harvennuspuuston kärsimiä vaurioita. Hevoselle epäilemättä löytyisi käyttöä metsätaloudessa, mutta tilanne näyttää toivottomalta: v. Hevosia on nykyisin aivan liian vähän niistäkin monet ratsuhevosia eikä enää ole tarpeeksi hevosmiehiäkään. Yleistämiskelpoisia tutkimuksia ei liene tehty. Todellisuudessa myös vintturikuljetuksessa syntyy huomattavia vaurioita puustolle, kuten eräissä esimerkkitapauksissa on todettu (9, 25). Kun toisaalta tiedetään nykyai kaisen puunkorjuutekniikan aiheuttavan huomattavia vaurioita harvennusmetsien jäljelle jäävään. MAASTOKULJETUSHAITTOJEN VÄHENTÄMISMAHDOLLISUUDET: PALUU HEVOSAIKAAN. On ajateltu, että harvassa olevat ajourat merkitsevät myös vähäisiä vaurioita puustolle. Ne työskentelevät joko itsenäisesti 55. Monissa tapauksissa tällaiset kaavailut ovat osoittautuneet liian optimistisiksi. On mm. Ainakin harvennusmetsiin on haluttu palauttaa talviaikainen hevoskuljetus, jota lähes yksinomaan käytettiin vielä 1930-luvulla. Vintturia käytettäessä kuljetuskustannukset muodostuvat helposti suuriksi. Metsänomistajan itsensä tekemissä hankintakaupoissa hevosella on vielä merkitystä. Ruotsalaisessa virkistysmetsätutkimuksessa jopa havaittiin, että vintturikuljetuksessa syntyi kesän aikana huomattavasti enemmän vaurioita puustolle kuin tavanomaisessa menetelmässä, jossa käytetään järeitä kuormatraktoreita ( 1 ). KEVYET KONEET. puustaan, ja toisaalta tiedetään SUOMEN L UONTO 1/76 myös näitten vaurioiden merkityksellisyys jopa taloudellisessa mielessä, on yritetty keksiä vaihtoehtoja nykyiselle koneellistetulle maastokuljetukselle. Eräät näkevät ratkaisun olevan maataloustraktorisovitteisissa kevyissä juontovinttureissa tai jopa erillisellä moottorilla varustetuissa vinttureissa. On sitä paitsi otettava huomioon, ettei pidemmän päälle voida vintturimenetelmiä kehittää tyydyttävästi. kaavailtu harvennustekniikkaa, jossa harvassa oleville järeän metsätraktorin käyttämille ajourille on kerätty puutavara vinttureiden avulla. Puutavaran hevoskuljetus on niin raskasta työtä, ettei se sovi ratsastajaneitosten talviseksi harrastukseksi . Sitä paitsi tästä hevosmäärästä vain vähäinen osa on todellisuudessa käytettävissä metsätalouden kuljetuksiin, ja monesti lienee hevosia enemmän puutetta ammattitaitoisista hevosmiehistä. 1950 hevosia oli yli 400 000, nykyisin vain kymmenesosa tästä (21 ). Vintturikuljetuksen aiheuttamat vauriot ovat yleensä sitäpaitsi aivan puun tyvellä, jota kohtaa monet tutkijat pitävät vaarallisimpana vaurioiden seurausvaikutusten kannalta ( 13). Minkäänlaista kokonaisratkaisua ei ole odotettavissa hevoskuljetuksen avulla, etenkin kun otetaan realiteettina huomioon hevoskuljetuksen kalleus nykyaikaiseen koneelliseen maastokuljetukseen verrattuna
Hehtaarikohtaisen hakkuukertymän alentamisella ei sen sijaan voida vaurioitumiseen oleellisesti vaikuttaa. Jo pelkästään hyvällä leimikoiden suunnittelulla voidaan paljon vaikuttaa asiaan. Epäilevästi kannattaa suhtautua myös niihin ihmistyövaltaisiin menetelmiin, joiden avulla takavuosina pyrittiin eliminoimaan nimenomaan juurivaurioita. Käytännössä merkityksellisin tekijä lienee kuitenkin se, että hakkuumiehet, traktorinkuljettajat ja työnjohto oppivat tekemään työnsä harvennushakkuissa oikealla tavalla jäljelle jäävän puuston vaurioitumisen estämiseksi. Tällaisten pientraktoreiden metsää säästävä vaikutus on osoittautunut pelkäksi toiveajatteluksi. LÄHITULEVAISUUDEN UUSIA ONGELMIA Eräät taloudelliset kehityssuuntaukset saattavat merkitä uusia vaaroja metsäluonnolle. Esimerkiksi takavuosina tehdyt mittavat metsäojitukset merkitsevät sitä, että lähivuosina joudutaan tekemään runsaasti harvennushakkuita erittäin heikosti kantavilla mailla. Taitavalla leimikoiden suunnittelulla, korjuun ajoituksella ja toteutuksella jo nykyisin voidaan päästä suhteellisen vähin metsäluonnon vaurioin. Jos kaikki vaurioitumiselle alttiit kuusivaltaiset metsät voitaisiin ajaa talvella ja säästää kantavat mäntymaat kesäaikaisiksi leimikoiksi, olisi jo paljon saavutettu. Muutama vuosi sitten ei tosin havaittu eroja pyörätraktoreiden ja telatraktoreiden vaurioittavassa vaikutuksessa (l J ), mutta teloja voidaan kehittää edelleen. Uudet pitkäulotteiset kuormaintyypit lienevät myös omiaan vähentämään vaurioitumisriskiä; onhan käytännön työmailla usein tapauksia, että kuormattavia pölkkyjä on annettujen ohjeiden vastaisesti kaukana ajouralta. Tästä on osoituksena mm. Näistä kysymyksistä on tehty toistaiseksr vain vähän tutkimuksia (4). Järeiden metsätraktoreiden kehittyminen tarjoaa joitakin uusia mahdollisuuksia metsäluonnon säästämiseksi. Esimerkiksi kokonaisten puiden poistaminen metsiköstä on uusi puunkorjuumenetelmä, jolla on sekä kielteisiä että myönteisiä vaikutuksia. eräs ruotsalainen havainto, jonka mukaan eräällä uudella telatyypillä syntyvien vaurioiden määrä oli kuutta ajokertaa käytettäessä puolet tavanomaisen telatyypin aiheuttamasta määrästä ( 17 ). Kun työvoimapulan vallitessa ja ihmistyövoiman käytön kallistuessa harvennushakkuiden taloudellinen kannattavuus joutuu vaaraan, joudutaan kehittämään uusia menetelmiä, jotka saattavat aiheuttaa epätoivottavia muutoksia metsäluontoon. Päin vastoin voidaan ajatella, että luonnonsuojelun kannalta kannattaa pyrkiä vähiin harvennuksiin kiertoajan kuluessa ja poistaa ke,-ralla sitäkin suurempi osa puustosta. Työvoimakustannusten jatkuvasti kohotessa on selvää, että tilanne muodostuu jatkuvasti huonommaksi verrattuna pääomavaltaisempiin, mutta tehokkaampiin kuormatraktoreihin. Teloja käyttämällä voidaan huomattavasti alentaa pintapainetta pyöriin verrattuna. Sitä paitsi ei voida ajatella, että pelkkä traktorin paino olisi määräävä tekijä vaurioiden synnyssä. Mikäli, kuten usein on, samoja ajouria ei käytetä eri hakkuissa, puuston vaurioitumisen kannalta pahempi vaihtoehto on harventaa 56 vähän kerrallaan, mutta sitäkin useammin. Ainakaan ei kannata ryhtyä varsinaiseen risujen keräämiseen ajouralle. Hyvin kuivaneilla turvemailla on Etelä-Suomessa vaikea edes talvella kuljettaa puuta siten, ettei maaperä kärsisi huomattavia vaurioita raskaan kaluston uppoamisen tähden. J askin ajouralle kerätty havutus vähentää humuksen kulumista, jolla sinänsä on myönteinen vaikutus (19), havutus ei pysty eliminoimaan raskaiden metsäkoneiden painosta aiheutuvaa rasitusta maan leikkauslujuudelle. leimikolla tai järeiden metsätraktoreiden apuna. Eräiden havaintojen mukaan suurin osa vaurioituvasta puustosta vaurioituu jo ensimmäisellä ajokerralla, jolloin käytännossa ajourien kokonaismäärä on paljon ratkaisevampi tekijä kuin kuljetetun puumäärän suuruus (5). Tältä pohjalta on ymmärrettävää, ettei eräiden havaintojen mukaan havutus oleellisesti pysty vähentämään vaurioiden määrää (12). Suunnilleen samat johtopäätökset on tehtävä myös moottorikelkoista, joiden käyttö pakostakin rajoittuu harrastusluontoiseen puunkorjuuseen. NYKYMENETELMIEN KEHITTÄMINEN Ainoaksi käytännössä mahdolliseksi menettelytavaksi näyttää jäävän nykyisen järeän maastokuljetustekniikan kehittäminen. Nykyisestään kuormatraktoreiden koko ei ole enää lisääntymään päin, koska alimmat kustannukset saavutetaan verraten keskikokoisilla kuormatraktoreilla (8). Lyhyellä kuormaimella varustetulla metsätraktorilla joudutaan kylmästi ajamaan pois ajouralta, pitkällä kuormaimella ongelma voidaan hoitaa metsää säästävämmin. Erään kesäleimikon inventoinnissa todettiin, että 1-22 % runkoluvusta oli vaurioitunut pientraktoreiden käytön seurauksena (2). Kaiken kaikkiaan kevyemmän teknologian mahdollisuudet ovat puiden vaurioitumisen estämisessä kyseenalaisia. Sitäpaitsi näiden pientraktoreiden taloudellinen kannattavuus on jo nyt kyseenalaista. Toisaalta metsään jäävien hakkuutähteiden määrä vähenee, samoin metsään jää entistä vähemmän kuorellista hyönteisten lisääntymismateriaalia, toisaalta erityisesti nuorten puiden mukana poistuu runsaasti SUOM EN L UO NTO 1/7 6. Toinen haaste puunkorjuutekniikalle on tulevaisuudessa lisääntyvä harvennushakkuiden tarve. Käytännössä näiden puunkorjuuongelmien ratkaisu edellyttää ainakin tela-ajoneuvojen käyttöä. 1950-luvulta alkaen maahamme on perustettu runsaasti tasaikäisiä metsiköitä, jotka tulevat ensimmäisen harvennuksen kohteeksi lähivuosina ja -vuosikymmeninä
1970. Helsinki. ( 8) Kahala, M. Fenn. Helsingin yliopiston metsätekn. ( 13) " 1973. 1975. Consequences of injury caused by timber harvesting machines on the growth and decay of spruce (Picea abies (L. Metsäteho n ohjelehtinen . Eri traktorityyppien vaikutus puiden vaurioitumiseen harvennuspuun korjuussa. Metsä teho tied. ( 4) Hannelius, S. 57. 1974. 11. 1975. 210. Skogsteknik Skogshögsk. ( 14) Mälkönen, E. II . Silva Fenn . 25 s. Teoksessa: Thinning and mechanization, s. 16 s. Metsätuholaisten torjuntaa luonnollisin keinoin. 157. ( 7) Isomäki , A. Maataloustraktorin (yläkuva) on havaittu aiheuttavan puustolle yhtä pahoja vaurioita kuin järeämmän kuormaustraktorin. 331. ( 2) Elovainio, A. metsän ravinnevaroja. ( 16) Nuorteva, M. Puunkorjuun kehitysnäkymät. 1973. ( 10) " I 969 b. 197 5. (23) Westerinen, H. 1970. Metsätaloudessa ollaan yleensä valmiita myöntämaan puunkorjuutoiminnan luonnolle aiheuttamat haittavaikutukset, mutta monin eri tavoin tehdään työtä näiden haittojen minimoimiseksi käytettävissä olevien mahdollisuuksien mukaan. 24 s. Up psats. ( 3) Hakkuutähteiden talteenoton seuranna isva ikutukset. For. Helsingin yliopiston metsätekn. ( 6) Heden, S. Traktorjournalen 27( 12) :403, 406. 6 s. Silva Fenn. Commun. Hakkuutähteiden merkityksestä puuston vaunollumisen ja raiteen muodostuksen kannalta harvennusmetsissä. 19 75. Rapp. 3034. 14 s. ( 5) Hannelius, S. ) Karst.) Acta For. Produktionsförluster tili följd av virkestransport i gallringsskog. ( 15) " 1974. (24) Wilhelmsen, G. 136. 1975. Skogsmarks rivhållfasthet. Instn. laitos, tiedonantoja 3. ( 17 ) Ny typ av band för skogstraktorer. Folia For. ( 19) Scholander, J. laitos, tiedonantoja 22. Acta For. Teoksessa: Ska vi gallra . Puutteelliset välineet ja huono ammattitaito voivat isäntien itsensä tekemissä hakkuissa aiheuttaa tavallista enemmän puustovaurioita. Metsäteho tied. Annual primary production and nutrient cycle in some Scots pine stands. 1972. 1969 a. 61. Erikokoisten kuormatraktoreiden tuotostaso. 1975. s. 9(3):18 1-211. ( 18) Salminen, J. Inst. Fenn. 8 7 s. On the properties of tree wounds due to timber transportation in thinnings. 334. & Kallio, T. Bark ogvann. & Lillandt, M. IO0. Skogsteknik Skogshögsk. Hygroskopisitet i bark av gran, furu og bjork. (26 ) Ågren, A. 69 s. 1974 . 1974. 32 s. (20) Suojele metsää kuorellisen puun aiheuttamilta hyönteistuhoilta. I 8 s. Näistä kysymyksistä on tehty jo joitakin selvityksiä (3, 14, 15), mutta on myös runsaasti avoimia kysymyksiä. 35 s. 131135. Uusien ja vanhojen ongelmien ratkaisu edellyttää riittävän tietämyksen lisäksi myös halua toimia siten, että saavutetaan kokonaisuuden kannalta tyydyttävä tulos. Norsk Skogind. Luu!SUOMEN LUONTO 1/76 tavaa on, ettei ainakaan lähitulevaisuudessa voida verraten raskaasta teknologiasta luopua edes harvennushakkuissa. 174 s. Tutkimus puuston vaurioitumisesta eräällä harvennusryömaalla. Helsingin yliopiston metsätekn. Metsän vaurioituminen kesäaikaisessa puunkorjuussa. (2 1) Suomen tilastollinen vuosikirja 1974. ( 11 ) " 1970 a. ( 12) " 1970 b . (25 ) Vår syn på gallringen. Suomen Luonto 34(5):25 1-254. Pehmeämpään teknologiaan. 1975. Folia For. 80. Preliminary report on an investigation concerning the influence on yield of tractor logging in thinnings. Fenn. KansallisO sakePankin kuukausikatsaus ( 12):7 17 . 1974. 1969. Skogen 61 (2) :36-40. Hakkuutähteitten talteenoton vaikutus männikön ravinnevaroihin. Rapp. ( 9) Kärkkäinen, M. (22) Vesikallio, H. Puuston vaurioituminen harvennusleimikoiden koneellisessa korjuussa. 23( 11 ):333-339. Up psats. 84.5. 1974. 28 s. Ojitusalueiden kulkukelpoisuudesta puunkorjuussa. 1968. 4(2):155171. I nstn. 23 s. Pientraktoreiden käyttö harvennuspuun korjuussa. laitos, tiedonantoja 4. Suullinen lausunto kuitupuun kuorinnasta, anne ttu 20. Niiden maaperälle aiheuttama rasitus on samaa luokkaa kuin järeimpien kuormaustraktoreiden. Studie av vinschgallringens inverkan på skogen som rekreationsmiljö. Suomen Luonto 34(3): 174177 . Monitoimikoneita (alakuva) on Suomessa noin 90. Metsä ja Puu ( 1):8-9. KIRJALLISUUTTA ( I) Drakenberg, K. & Kardell , L
Seuraavassa julkaistaan Lähdeojan puhe ja kyseisen luvun kirjoittajan, varatuomari Eero-Pekka Paavolaisen siihen myöhemmin laatima vastine. En kirjoita, jolla liillo (tarkoitan molempia liilloja) olisi kauttaaltaan samaa mieltä Ii.uin teollisuus. Enso -Gutzeit O sakeyhtiön Uimaharjun tehdas Pielisjärven rannalla ja Savon Sellu Osakeyhtiön tehdas Kallaveden rannalla." Paavolaisen kirjoitusta leimaa kauttaaltaan ympäristöongelmia vähättelevä ote. Liiton käsityksen mukaan Paavolaisen kirjoitus pikemminkin haittaa ympäristö nsuojelulle myönteisten asenteiden syntymistä kuin edistää sitä. En mielelläni jätä asiaa sikseen. 1975 julkaisemansa kirjasen "Ympäristönsuojelu" 5 000 kappaletta Suomen luonnonsuojeluliitolle ja Luonto-Liitolle. Fali.tojen luomiin li.ehyli.siin jää sen verran liiH umavaraa, ellä asioille voidaan antaa erilainen tavoilleellinen painoarvo. Ongelmana on ennen muuta se, että likaantuneimmat vesialueet ovat pääasiassa suurimpien taajamien lä heisyydessä, missä puhtaan veden tarve o n suurin. " (2) "Teollisuuden vaikutuspiirissä on eräitä järvialueiden osia, joissa lievähkö pilaantuminen tuntuu jopa parikymmentä kilometriä tehtaalta. YHDYSPANKILLE RUUSUJA JA RISUJA Suomen Yhdyspankki on julkaissut ympäristönsuojelua käsittävän kirjasen ja lahjoittanut painoksesta 5 000 kappaletta Suomen luo nnonsuojeluliitolle ja Luonto -Liitolle. Vastaanottaessaan lahjoituksen Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Matti Lähdeoja esitti kritiikkiä kirjasessa olevasta luvusta "Teollisuus ja ympäristönsuojelu". Luku perustuu suoraan vesihallituksen SUOMEN L UONTO 1/7 6. Liitolla on tälläkin hetkellä useita julkaisuja, jo ita ei varojen puutteen vuoksi ole voitu painattaa. Keskustelua: teollisuus ja ympäristönsuojelu Suomen Yhdyspankki luovutti 16. Aatteellinen yhdistys toimii myös toisenlaisin edellytyksin Ii.uin tuotantoelämä. Suomen luonnonsuojeluliitto pitää valitettavana, että muuten asiallista tietoa sisältävään kirjaseen on sisällytetty harhaanjo htavia käsityksiä. Liitto pitää myönteisenä sitä, että suuri liikepankki käyttää varojaan ympäristönsuojelutiedon levittämiseen. Vesistämme on tälläkin hetkellä noin nel jännes j oko paho in (3 % järvialasta) tai lievästi (20 %) likaantuneita sisävesiä, useimmat joet Lappia lukuunottamatta enintään tyydyttävässä tilassa ja noin 500 km' alueella rannikkovesistämme tuntuu jä tevesien vaikutus. Yhdyskuntien ilmaa on seurattu monin paikoin useita 58 vuosia ja hälyttäviä tietoja on saatu verraten harvo in." (4) "Uusina teollisuuslaitoksina, jo tka eivät ole aiheuttaneet käytännöllisesti katsoen mitään ongelmia tässä suhteessa (vesiensuojelussa), voidaan mainita metsäteollisuudesta mm . Näitä paikkakuntia on kuitenkin vain muutamia." (3) " Ilman pilaantuminen ei Suomessa ole sano ttava ongelma, ei ainakaan teollisuuden aiheuttamana. Samalla kun kiitän Suomen Yhdyspankkia lahjoituksesta, palautan mieleen pääjo htaja Tiivolan sanat: "Mielestäni o lisi viipymättä ryhdyttävä tehostettuun toimintaan ns. J olla toiminta ei li.uitenli.aan tapahtuisi umpiossa, tulee olla li.yli.y li.esli.usteluun. Edelläolevien kohtien ( 1) ja (2) osalta: Olen artikkelini tarjoamissa ahtaissa puitteissa se muistettakoon selvittänyt, kuinka paljon ympäristönsuojelun kannalta riskiä tuovia, suuria teollisuuslaitoksia Suomessa on. Tähän ei päästä ongelmien vähättelemisellä. yleisen mielipiteen saattamiseksi ympäristönsuojelua tukevaksi myös silloin, kun on kysymys yksityisiin henkilöihin ko hdistuvista vaatimuksista." Tämä on nimenomainen liiton tehtävä ja uskoakseni liitolla on omalta osaltaan myös kanavat tehtävän suorittamiseksi. Liitto pitää kirjasta pääosiltaan myönteisenä yrityksenä levittää tietoa ympäristönsuojelusta. Vapaaehtoisen luonnonsuojeluliikkeen mahdollisuuksia yleisen mielipiteen muokkaamisessa ei tule unohtaa. Seuraavassa muutamia esimerkkejä: ( 1) "Metsäteollisuuden laajasta, kokonaiseen vesistöön kohdistuvasta pilaamisvaikutuksesta voidaan puhua parissa paikassa koko maassa. Liiton käsityksen mukaan ympäristöongelmia voidaan ratkaista vain suhtautumalla realistisesti epäkohtiin ja pyrkimällä hankkimaan parannustoimenpiteille sekä teollisuuden, valtiovallan että suuren yleisön tuki . j os teollisuus ei puhu samalla voimalla ympäristönsuojelusta Ii.uin alan aatteelliset liitot, se ei silti merkitse vähättelyä. Mielipiteenvaihdon tekee tavallista mielenkiintoisemmaksi se, että vastineen kirjoittaja suomalaisen luonnonsuojelutyön pitkäaikainen aktiivityöntekijä suorittaa päivätyötään johtavalla paikalla metsäteollisuuden parissa. 12. Liitto toivoo, että tulevaisuudessa vastaavanlaisia julkaisuja laadittaessa vo itaisiin toimia yhteistyössä. Määrä on 85. " VIRHEELLISET JA HARHAANJOHTAVAT TIEDOT" Liitto " sanoutuu jyrkästi irti" ensinnäkin eräistä artikkelini johtopäätöksistä. Liitto pyrkii yhteistyöhön kaikkien ympäristönsuo jelua edistävien organisaatioiden kanssa, mutta pidättää itselleen oikeuden tuoda julki käsityksensä niistä asioista, jo ista ollaan eri mieltä. Se ei merkitse, että li.aiHi teollisuuden ympäristönsuojelun edustajat samaistuisivat minuun. Sen vuoksi samaistan itseni teollisuuteen ;a rohli.enen tässä puhua teollisuuden nimissä. Eero-Pekka Paavolaisen kirj oitus "Teollisuus ja ympäristönsuojelu" sisältää kuitenkin virheellisiä ja harhaanjo htavia tietoja, joista liitto ottaessaan kirjalahjoituksen vastaan jyrkästi sanoutuu irti. Näin saisi tapahtua useamminkin. Tämä taas edellyttää eri osapuolten lähtökohtien ymmärtämistä. Mutta asiaan : 1) virheelliset ja harhaanjohtavat tiedot ;a 2) vähättelevä asenne. Minulla katsotaan olevan teollisuuspoliittinen asiantuntij"a-asema. Paitsi ellä se on epärealistista, se ei ole edes tavoiteltavaa. TEOLLISUUS JA YMPÄRISTÖNSUOJELU Malli Lähdeoja Suomen Luonnonsuojeluliillo ja Luonto-Liillo ovat katsoneet li.irjoituli.seni sisältävän "virheellisiä j a harhaanj~htavia tietoja", minkä lisäksi .,itä leimaa "kauttaaltaan ympäristöongelmia v{jhällelevä ote"
aineistoon, eikä siitä näin ollen voi väitellä kuin muutaman numeron puitteissa. Luonto on edelleen puolustusasemissa ja tarvitsee tukijansa vielä pitkään. Kaikki nämä kohdat perustuvat päivän kehitykseen. Uusissa tehtaissa ilmansuojelu otetaan yleisesti huomioon. Merialueen rannikkovesiä en kirjoituksessani ole erikseen käsitellyt, joskin olen ilmoittanut, että pahoin pilaantunut alue on viranomaisten mukaan noin 100 km'. Paikallisesti on olemassa varsin paljon ympäristöhaittoja. Sanomaani liitto ei hyväksy. En usko, että tätäkään kannanottoa voidaan osoittaa tyhjäksi. Vaikuttaa siltä kuin liitto vastustaisi näitä tehtaita sinänsä, sillä vain varsin pahanilkinen arvostelija kieltäytyy myöntämästä, etteikö näiden tehtaiden vesiä pilaava vaikutus olisi osoittautunut varsin vähän ongelmalliseksi. Luonnonsuojelun aatteellisten järjestöjen ei tarvitse tuntea menettävänsä peliään, vaikka teollisuudessa tapahtuisikin myönteisiä muutoksia. Olen sitäpaitsi vielä halunnut pitää erikseen mielessä kaksi aluetta, joissa voidaan puhua "metsäteollisuuden kokonaiseen vesistöön kohdistuvasta pilaamisvaikutuksesta". Ne tehtaat taas, jotka tietävät vaikeaksi rikkidioksidiongelman, ovat paneutuneet tähän asiaan varsin perusteellisesti. Näistä vain 15 % rahoitettiin suojelutarkoituksiin osoitetuilla valtion lainoilla. On kuitenkin saman tien sanottava, että mitä enemmän ympäristönsuojelussa korostetaan sosiaalista näkökohtaa, sitä enemmän täytyy ottaa huomioon sosiaalinen kenttä kokonaisuudessaan, mm. Voimatalous ei kuulu katsaukseeni . Olen myöntänyt varsin suoraan, että yli puolet näistä on metsäteollisuuden laitoksia ja olen sanonut, että nämä voidaan yhdistellä 39 paikkakunnaksi. Itse asiassa sana "miltei" lienee turha. Eri maiden teollisuuden kesken vallitsee ympäristönsuojelussa avoin ideoiden ja tietojen vaihto. Ikävä kyllä, on oltava kärsivällinen, mutta ei sekään merkitse asian vähättelyä. Muu teollisuus on taas Suomessa yleisesti ottaen niin nuorta, että korkeatasoista ympäristönsuojelutekniikkaa on ehditty soveltaa. Olen myös sanonut, että "miltei kaikilla teollisuuden aiheuttamilla pilaantumispaikoilla on tapahtunut tai tapahtuu lähivuosina käänne parempaan päin". Vaikeuksia tietysti on syntynyt, eihän muuten mitään keskustelua tarvittaisikaan. "VÄHÄTTELEVÄ ASENNE" Olen yrittänyt luoda pohjaa hedelmä!liselle keskustelulle esittämällä ensin tietyt pohjafaktat, joista keskustelu voisi lähteä alkuun. Ellei teollisuus olisi suhtautumisellaan myötävaikuttanut ympäristönsuojeluohjelman alkuunsaattamiseen Suomessa, tänä päivänä ei tuota määrää rahaa näihin investointeihin olisi käytetty. Suomen teollisuus on näistä yhteyksistään suorastaan ylpeä ja on valitettavaa, jos muut piirit eivät tätä tosiasiaa halua nähdä tärkeänä. Voidaan hyvin yhtyä liiton toteamukseen, että likaantuneimmat vesialueet ovat pääasiassa suurimpien taajamien läheisyydessä, missä puhtaan veden tarve on suurin. Tosiasia on, että nämä tehdaslaitokset eivät o le pilanneet sen enempää kokonaista vesistöaluetta kuin alapuolella olevaa vesistöäkään "jopa parikymmentä kilometriä" . En näin ollen ymmärrä, minkä virheen olen tässä kohdassa tehnyt. Näille alueille on näet keskittynyt useampia yksikköjä selluja paperitehtaita ja näillä alueilla pilaantumisvaikutus yhtyy jo tehtaalta toiselle. , että kun uusia suurteollisuuden paikkoja on Suomessakin perustettu viime vuosina, se väistämättä johtaa tällaisten paikkojen luonteen muuttumiseen. Liitto voinee artikkelistani ottaa ainakin sen verran varteen, että tehtailla on kymmeniä ympäristönsuojelupäälliköitä ja -asiantuntijoita, jotka ovat valmiit ennakkoasenteista vapaaseen keskusteluun koska tahansa. Eräät merkitykselliset artikkelini tosiasiat liitto on sivuuttanut kokonaan. Kirjoituksestani ei mistään käy ilmi, etteivätkö nämäkin tehtaat olisi aiheuttaneet tai voineet aiheuttaa pilaantumista, mutta se ei ole ollut tuota luokkaa. Suomenkin oloissa ympäristönsuojelu siis vaatii paljon rahaa, pätevää teknillistä henkilökuntaa ja kalliita laitteita. Olen näin kirjoittaessani ajatellut Kymijoen alajuoksua ja Etelä-Saimaata. Mm. Kuitenkin sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosasto on ilmansuojelulainsäädännön valmistelua koskevissa papereissaan sanonut mm : "Toimintojen jakautuminen maan eri osiin on osaltaan saanut aikaan vaikeitakin ilman pilaantumisongelmia, joskin ilmaympäristömme kokonaisuutena on kansainvälisten arvosteluperusteiden mukaan vielä suhteellisen puhdas." Tarkempi erittely osoittaisi, että ero näiden kahden lausunnon välillä ei ole suuren suuri. Seuraava asia, jota liitto ei hyväksy, kohta (4), on sanontani, että Uimaharjun tehdas Pielisjärven rannalla ja Savon Sellun tehdas Kallaveden rannalla eivät ole aiheuttaneet vesiensuojelussa "käytännöllisesti katsoen mitään ongelmia" . Kirjoituksessani olen voinut kosketella ilmansuojelua kohta (3) vain parilla rivillä. työllisyys ja tuotanto. Valtion asettaman Vuoden 1975 vesiensuojelutoimikunnan mukaan teollisuuden investoinnit vesiensuojeluun olivat 5-vuotisjaksona 1971 -7 5 yli miljardi markkaa tammikuun 197 5 hintatason mukaan. Eero-Pekka Paavolainen 59. Olen sen jälkeen yrittänyt korostaa, että a) vanhat teollisuuslaitokset ponnistelevat pienentääkseen ympäristöhaittojaan, b) uudet teollisuuslaitokset soveltavat nykyaikaista ympäristönsuojelutekniikkaa ja c) tilanne on saatu hallintaan ja välitöntä ympäristön tilan huononemisvaa raa ei kokonaisuutena arvostellen teollisuuden vaikutuspiirissä ole olemassa. On kuitenkin todettava, ettei näitä paikkoja ole paljon. Metsä-Botnian ja Veitsiluodon uudet sulfaattisellurehtaat rakennetaan ilmansuojelun osalta ruotsalaisten tavoitteiden mukaisesti. Sanonta "jopa parikymmentä kilometriä tehtaalta" on tarkoitettu myöntämään, että näin vakavia seurauksia on järvialueella syntynyt. Tila ei salli luetella niitä kaikkia, mutta esimerkkeinä mainitsen tässä sellaiset kuin Pankakoski, Uimaharju, Juankoski, Lievestuore, Simpele, Stockfors, Kirkniemi, Tervakoski ja Kyröskoski. Kun tässä luettelen nämä parinkymmenen kilometrin paikkakunnat Kajaanin, Äänekosken, Jämsänkoski-Kaipolan, Mäntän, Nokian, Valkeakosken ja Varkauden olen jo tosiasiassa tehnyt luettelon varsin ank_arasti. Olen tässä luvannut varsin paljon. Ien todennut, että eräät tehtaat ovat tänä päivänä vanhahkoja, eikä niissä ole voitu äkkiä soveltaa samaa puhtaustasoa kuin uusissa. Asialla on siis voimakas sosiaalinen leima. Ne perustuvat vesihallituksen lähteisiin. Tähän voitaneen suurin piirtein yhtyä. Mutta liitto ei nähtävästi SUOMEN LUONTO 1/76 tiedä tai ei halua tietää, että teollisuus ei savuta Suomessa ilmaan kaikkea törkyä, minkä sinne voisi työntää, vaan että ilmansuojelun hyväksi on aika paljon tehty jo tähänkin mennessä. Niistä haluan tässä korostaa muutamia. Liitto on arvostelussaan antanut Suomen vesistöjen tilasta samat tiedot kuin minä. Mainittakoon, että teollisuus ei vastusta ilmansuojelulainsäädännön säätämistä Suomessa, mutta kun sen mielipidettä on kysytty, sillä on ollut ehdotusten yksityiskohtiin paljonkin huomautuksia. Teollisuuslaitos muuttaa sitäpaitsi sellaisenaan ympäristöä. Esimerkiksi metsäteollisuudessa nimenomaan kaikilla vaikeilla paikoilla tämä pitää paikkansa. En usko, että liitto sen enempää kuin kukaan muukaan pystyy lisäämään näihin ryhmityksiin yhtään nimeä. Näin esimerkiksi Suomen ja Neuvostoliiton sekä Suomen ja USA:n välillä. Toisaalta teollisuus hyväksyy sen, että uusissa teollisuuslaitoksissa sovelletaan keskimääräisesti korkeatasoista ympäristönsuojelutekni:kkaa. Realismia, muttei vähättelyä on seuraava johtopäätökseni: "Huolimatta myönteisestä kehityksestä, jossa tavoitteena voidaan pitää pilaantumisvaikutusten poistamista vähitellen kokonaan, on lähdettävä siitä, että eräillä paikkakunnilla ympäristönsuojeluongelmia tulee olemaan vielä kauan aikaa." Tässä on yritetty tosialliseen tilannearvosteluun yhdistää tavoite, jota enempää teollisuudelta, jos sitä mielii ylläpitää, ei voi toivoa. Valtiovalta on viime aikojen taloudellisessa tilanteessa ollut huolestunut siitä, mihin pääomat investoidaan. Edelleen olen halunnut korostaa, että näistä metsäteollisuuspaikkakunnista parikymmentä on "usein syrjäisiä paikkoja", yhden tehdasyksikön ympärille syntyneitä. Teollisuuteen kohdistuu muitakin odotuksia kuin ympäristönsuojelu. Teollisuuden ei ole itse tarvfonut huomauttaa, että suojelun investointitahti voi olla kovempi kuin mitä muut tarpeet muistaen on aihetta ylläpitää. Lopuksi pari sanaa rahasta. Onko siis optimismi, joka perustuu tosiasioihin, ilman muuta leimattava vähättelyksi. Tällainen on mielestäni juuri merkittävien pilaantumisriskiä aiheuttavien teollisuusyksikköjen lukumäärä, joka on artikkelissani 85. Senpä vuoksi olen todennut mm
Ennen toista kasttte·lyä luo nno nsuojeluliitto lä hetti 74 :lie ka nsanedustajalle henkilö ko hta isen vetoomuksen · ta ppo rahojen po istamisen puo lesta . Sa mo in saatiin tieto, että Pa liskunta in Yhdistyksen ha llitus o li päättänyt luo pua tapporahavaatimuksista , mikä_li metsästysvira nomaiset m yö ntävä t lupia käyttää mootto rikelkkaa petojen pyydystä misessä. 60 Uutisia EDUSKUNTA POISTI TAPPORAHAT 1976 Kuluva n vuoden tuloja menoarvio n käsittelyn yhteydessä käytiin eduskunnassa kiihkeä petokeskustelu, jo ka a iheutui ha llituksen esityksestä muuttaa metsästyslain 69 § siten, että tappo ra hoja sudesta, a hmasta ja muista vahinkoa tuo ttavista elä imistä vo idaa n ma ksaa vain valtio n tuloja menoarvio n asetta missa rajo issa. Tilan osto avaa vihdo in mahdo llisuuden kauan suunni telmissa kyteneen kaskimaiseman hoidon aloittamiseen . Kuusisuo 8. Myös ostetun maa n.määrä oli viime vuonna ennätyksellinen, vaikka tarpeeseen nähden silti vaatimaton. LUONNONHARRASTAJIEN LOMAPÄIVÄT 1976 Ka nsa nva listusseuran j a Suo men luo nno nsuojelulii to n yhteisesti järjestämä t Luonno nharrastajien lo mapä ivä t pidetään tänä kin vuo nna kahdessa eri paikassa: Houtskärin Kyrkliga Folkhögskola nin SUOMEN L UONTO 1/76. . Kahta pa lstaa ei vielä ole saatu ostetuksi. Vuoden 1976 budjettiesityksessä säästö halu on karsinut sen ko lmeen miljoo naan. Lo uhimaa o n keskeisen sijaintinsa vuoksi o llut tä hän asti esteenä ka nsallispuisto n ho ido n kehittä miselle. Hannu Ormio Maata ostettu ja liitetty valtion maihin 1975 -"aikaisemmin 1. Yletsena piirteenä o li , että po hjo isen ka nsanedusta ja t ää nestivä t tappo ra hojen puo lesta puo luekannasta riippumatta. Ensimmä inen äänestys meni tasa n 7 77 7, tyhjiä 1, po issa 44. Kuusisuo lta o n nyt ostettu yhteensä 1555 he hta-aria; suojelualue alkaa olla valmis. Pinta-alasta suurin osa o n suo ta. Tämän odo ttamattoman suuren kuvaruuhkan takia kilpailua ei vielä o le ratkaistu . Saaristomeri 2. Luonnonsuojeluliiton Valokuvakilpailuun tuli määräaikaan mennessä yli 4_000 kuvaa. 19 76 vai ei. Luosto Alueet, joilla maata on ostettu luonnonsuojelutarkoitnksiin (vrt. Viisi po hjo isen ka nsanedustajaa ko lmesta eri p uo lueesta jä tti rinnakka isen la kiesityksen, jossa esitettiin 500 markan pa lkkion maksamista . Kauhaneva 5. Eriko isen tä rkeä o li Linnansaaren ka nsallispuiston sisä llä sijaitseva n Louhi maan entisen torpan jo parikymmentä vuo tta vireillä o llut ostaminen (41 ha). suden ja _ _ahman tappamisesta poronho itoalueen 1ta raJaan rajo ittuvissa kunnissa . Yksityispalstoja o n jä ljellä enää muutama, jo ten ka nsa llispuisto on jo täysin perusta miskelpoinen. Karkalin luonnonpuis(oa lukuun ottamatta mitkään ostetuista alueista eivät ole vielä luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Sittemmin maaja metsätalo usministeriö o n m yö n tä nyt o ikeuden vira noma isten valvonnassa pyydystää 10 sutta ja 10 a hmaa. Esitys tappo ra hojen po istamisesta sai a ikaan äkä isiä reaktio ita poronho itoalu eel la. Tässä va iheessa tap pora hoj en ka nna ttaja t haaliva t jostakin viisi edustajaa lisää pa ika lle, sillä ·vä littö mästi seuranneessa suljetussa lippuäänestyksessä tappo rahoje~ kan~~tta jat vo ittiva t 827 7. Oston mukana valtiolle joutui myö s kokonaan useiden satojen hehtaarien suuruinen yhteinen vesialue, joten sekin voidaan liittää kansallispuistoo n. To inen tä rkeä oston painopistealue o n ollut ka nsallispuistoksi suunniteltu Kauhajoen Kauhaneva, jo lta OS!ettiin 3 kaupafla ·93 ha. Suomen Luonto 1/ 1975). Petkeljä.rven kansallispuisto 7. Lupa o n vo imassa helmikuun lo ppuun . Punkalaitumen Isosuo 4. Torronsuo 3. Sieltä on jo aikaisemmin o stettu 13 ka upalla 554 ha, joten alueen ko ko naispinta -ala, alkuperäinen valtionmaa mukaan lukien, on nyt 2069 ha . mo mentille, keskustelu koski nimeno maa n sitä, maksetaa nko tappora haa v. Tuloksista kerro taan seuraavassa numerossa. 1975 Vuo nna 1975 va ltio n tulo ja menoarviossa luo nno nsuojelukohteiden ostoihin vara ttu määrära ha o li tähänastisista suu rin 4 miljoonaa markkaa. po issa 29) tapporahoJa vastaan. Vuodesta 1971 lähtien maata o n ostmu ja liitetty valtio n maihin seuraavast.1: 1971 4 kauP,paa 34 ha 1972 1 88 " 1973 15 395 " 1974 20 1251 " 1975 16 2012 " 56 kauppaa 3780 ha Eniten kauppaa käytiin Pudasjärven Kuusisuosta, jo lta ostettiin 5 kaupalla 989 ha. Linnansaaren kansallispuisto 6. Ilmeisesti nämä seika t yhdessä kää nsivä t mielipiteen eduskunnassa selvästi tappo ra hoja vastaa n, toinen äänestys pää ttyi numeroihin _I 11 -54 (tyhji_ä 5_'. Valtio • osti suojeltavaa maata v. Muita ostoko hteita viime vuonna olivat Saaristomeri (2 ka uppaa, 78 ha), Torronsuo, jonka lä nsiosasta ostettiin Tammelan kunnaka 555 ha, Punkalaitumen Isosuo (2 kauppaa, 222 ha), Petkeljärven kansal lispu iston a lueella oleva valtion luonnonho itometsän ympäröimä niittypalsta ( 111 ha). Kyse ·ei siis o llut ta ppo ra hajärjestelmä n po istamisesta ko ko naan, mutta kun hallitus ei tämä n vuoden budjettiin esittänyt lainkaan varoja ko
Suomessa vuoden pääteemaksi on otettu soiden suojelu. 10 cm kuo nosta häntään) ja sillä on pitkä harmaa turkki, mutta sillä on pitkämäinen kuona ja terävät hampaat. Se näyttää tavalliselta kotihiireltä, sillä se on samankokoinen (n. SOIDENSUOJELUVUOSI 1976 Tänä vuonna vietetään Euroopassa Euroopan neuvoston aloitteesta kosteikkojen suojeluvuotta. Kahden viime vuosikymmenen aikana niiden lukumäärä on kuitenkin uhkaavasti vä hentynyt. Nyt sen tutkijat ovat löytäneet uuden nisäkkään . 1939) Italiassa Trenton alueen lä nsiosassa. Suojelutoimenpiteet voisivat auttaa kannan elpymistä. 1974) ETELÄ -JAPANISTA Iriomotej iman saarelta löydettiin kymmenisen vuotta sitten Iriomoten villikissa. Aluelaajennusta vaikeuttaa se, että puunkäyttöoikeus on myyty eräälle puutavara yhtiölle ja takaisin valtiolle lunastaminen tulisi erittäin kalliiksi. löydetty pussihiiriemo seitsemä n poikasta pussissaa n. Fredrikink. Vain maaston vaikeakulkuisuuden takia karhut lienevät säi lyneet Alppien tässä osassa. ja Kuusamon kansanopistossa 12.16. Se on pekkarilaji, joka on suurempikokoinen ja pitkäkorva isempi kuin kumpikaan tähän asti tunnetuista pekkareista. M. Ruo hometsän kansa on kirja, jossa tieteellisiin tutkimuksiin perustuvat tosiasiat kaniinien elintavoista yhdisryvät myyttiseen sisältörakenteeseen. Paleontologi t ova t nimittäin todenneet pekkarin olevan samanlainen kuin yli 10 000 v. Todellisuus ja mielikuvitus punoutuvat tarinakudokseksi , joka tuskin lainkaan kadottaa jäsenyyttään ja kiehtovuuttaan, vaikka kir_jassa on yli neljäsataa sivua. 15 mk Kirjallisuutta KANIINIEEPOS Richard Adams, Ruohornelsän kansa ( Walership Down, Greal Britain 1972) suom. Ne ovat Alppien ja läntisen Keski-Euroopan viimeinen karhukanta, mutta v. Lockleyn erinomaista kirjaa The Private life of the Rabbit. Tietoa soidensuojelusta levitetään kampanjajulisteella, esitteellä ja julkisen sanan avulla. Hän on sanoittanut eläimille ominaisen signaalikielen, ja pyrkii omaksumaan sen myös omaksi ilmaisukielekseen. Kersti J uva. 7. (Newsweek, Nov. (Newsweek, Nov. Arviolta vähintää n kaksi karhua vuodessa joutuu ammutuksi. Lisätietoja saa projektisihteeri Ilkka Heikkiseltä, puh. Ruohometsän kansa on kaniinieepos, se kertoo pienen joukon suurenmoisesta vaelluksesta vaaroista toiseen, odysseiasta, joka alkoi, kun yhdyskunnan pieni pahnan pohjimmainen, mutta itse asiassa suuri näkijä, kehottaa kaniineja pakenemaan turvallisesta yhdyskunnastaan. Eläimen on todettu esiinryvän Eteläisen Australian kuivalla pensasalueella. Karhujen elintilaa on kaventanu t myös uusien teiden ja köysiratojen rakentaminen, samoin kuin turistien mukanaan tuoma yleinen hälinä ja häiriö. KORJA US Suomen Luonnossa 6/7 5 "Tuhoaako maatalous luontoa" -kirjoituksen tekijä, agronomi Breitenstein, edustaa Nylands Svenska Lantbrukssällskapia eikä Kemira Oy:tä, kuten erehdyksessä mainittiin. Eläin löydettiin Gran Chacon alueen eläimiä inventoitaessa paikallisten asukkaiden metsästyssaaliin _joukosta. sitten elänyt _ja sukupuuttoon kuolleksi luultu eläin. WSOY 1975. Kampanjaa toteuttavat Suomen luonnonsuojeluliitto ja Luonto-Liitto ympäristönsuojeluosaston ja Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston avustuksella. (Wildlife, Feb. 7 7 A I 1, 00100 Hki 10. Pussihiiren löytyminen Billiattin suojelupuistosta kaksi vuotta sitten oli puhdas sattuma: se oli joutunut tutkijoiden matelijoille tarkoittamaan pyydykseen. Vierottuakseen ihmisajattelusta ja ihmiselle tyypillisistä asenteista ja reaktioista Adams on luonut kaniineille ja samalla j oillekin muille eläimille oman käsitteistönsä, kielen. Adams ei mielellään kerro enempää kuin selkeyden vuoksi on välttämätöntä, hän ei asetu kuvattaviensa yläpuolelle vaan yksilö ksi yksilöiden joukkoon. 3, 197 5, Wildlife, June 1975) PARAG UAYSSAKIN on ilmaantunut eläintieteilijöiden näköpiiriin uusi otus. Sieltä on mm. Soidensuojeluvuoden taloutta tuetaan myymällä värillistä julistetta, jo hon on kuvattu PeräPohjolan jänteistä rimpinevaa. Saatavissa irtonumeroina a 5o p: 1/65, 3/65, 4/68, 5/68, 1/69, 4/69. 3, 1975) Suomen Luonnon vanhoja numeroita voit vielä tilata Suomen luonnonsuojeluliitosta, Fredrikinkatu 77 A 11 , 00100 Hki 10. Vatiloissa 2.-5. Vaikeakulkuisuuden takia ri istanvartijoista ei alueel la ole hyötyä, m utta perustamalla kauan suunniteltu BrentaAdamellon maakunnallinen suojelualue o lisi pienet mahdollisuudet pelastaa nämä karhut. Hän tietää, että suuri vaara uhkaa yhdyskuntaa, vaikka hän ei tietenkään 61. Puistoon tarvittaisiin tehokasta vartiointia sekä lisäalueita. Se on kääpiösika, j oka saattaa olla villisian alalaj i tai aivan uusi laji. SUOMEN LUONTO 1/7 6 litettavasti tämäkin eläin on vakavassa vaarassa metsästyksen vuoksi, vaikka puolet sen asuinsaaresta on julistettu kansallispuistoksi. 8 mk 19 7 4: kaikki numerot a 3 mk, yht. Kaikissa näissä kirjoissa onkin yksi merkittävä yhteinen piirre: ne ovat monikerroksisia, alttiita monenlaisille eri analyyseille, niiden avainteorioiksi soveltuisivat monet ismit. 1975) AUSTRALIASSA on löydetty uusi pussihiirilaj i. (Wildlife, Feb. Karhujen häviämiseen on eniten vaikuttanut laiton ampu,ninen usein "vahingossa" hirviä metsästettäessä. 7. 1969 niiden määräksi arvioi tiin vain 810 eläintä. Mahdollisesti Australiasta voidaan löytää vieläkin uusia pussihiiriä. Saatavissa vuosikertoina tai irtonumeroina: 19 7 2: 1, 4, 5, 6 a 1 mk 1973 : l,3,4-5,6a2,50mk yht. Nämä "elävät foss iilit" liikkuvat pieninä laumo ina, joita tutkijat ovat nähneet, mutta joista he eivät vielä ole onnistuneet pyydystämään yhtään eläintä. J a tämä on Ruohometsän kansan merkittävä ominaisuus: se herättää rakkautta luontoon, sen lukemisen jälkeen varmaankin moni haluaisi tietää enemmän kaniineista, metsähiiristä, lokeista. 12 mk 1975: 1, 3, 4, 5, 6 a 4 mk yht. Mutta muuan peruseroavuus on: Milne ja Carroll ovat luoneet pikkupiirteitä myöten omat tarinamaailmansa, Adamsin maai lma taas on kaniinitodellisuuden hallitsema. 90448 439, os. Hän on tarkkaillut kaniinien elämää ko tiseudullaan Berkshiressä, _jonne kirjankin tapahtumat sijoittuvat, ja kaniinituntemuksestaan hän kiittää R. Tästä johtuu Ruo hometsän kansan suggestiivisuus ja se, että lukijan on helppo eläytyä luontoon, eläinten maailmaan, tuntea sitä kohtaan suurta yhteenkuuluvaisuutta. J otkut kriitikot ovat verranneet Ruohometsän kansaa Milnen Nalle Puhiin tai Carrollin Liisaan ihmemaassa . Ulkomaan • • uut1s1a ALPPI EN viimeiset karhut (Urs!fS arclos) elävät täysin suojeltuina (v. Alue on piikkimetsää ja ruo hoaroa ja sen eristäytyneisyydestä johtunee lajin säilym inen siellä. Iriomoten kissan ja kääpiösian lisäksi pitäisi suojella alueen koko eläinja kasviyhteisöä
Täten kirja on mainio matkaopas talvilomien aikaan Itä-Afrikan matkaa suunnitteleville. Gradually the number of species enjoying full protection increased, and now only goshawks and sparrow hawks are without any kind of protection. The hope lies in the fact that now the State is held responsible for controlling the number of predators, and no bounties will any more be paid by the State. Tavallisen romaanilukijan näkökulmasta kirja on hajanainen ja pintapuolinen, sillä 259 sivun puitteissa ei voi paneutua niin moneen eri asiaan. 90-63 I 405. A number of methods were used to encourage the people to kill predators, but with little effect. Mutta koska luonnonsuojelualµeisiin liittyy kunkin maan historiaa ja nykyisten asukkaiden elämää, on näistäkin laadittu omat kappaleensa. At the turn of the century this attitude started to change, and in 1923 a number of raptors were legally protected. According to the statistics, the populations of bear, wolf, lynx, wolverine, eagles, and eagle owl were then strong, and they caused considerable damage to livestock. Additional evidence seems to imrly that the general reproduction rate o this population is now unusually low; even at the best reproductive age only one out of three females is pregnant whereas 65-95 % pregnancy has been recorded in other parts of the world. The PCB contamination of the northern Baltic seals is fully comparable with the PCB concentrations found in the aborted sea lions whereas the DDT levels are much lower. Simultaneously, both public and private bounties have been paid. 62 Kai_.Ja Hiekkamäki Suomen Luonto kansioon: vihreään tai harmaaseen, hinta 1 kpl 9 mk vuosilukutarroineen seuraavat 7 mk/kpl. I n the future, hopefully, such control will be based on a comprehensive pian to combine economic and conservational interests. pysty tulkitsemaan rakennusyhtiön ilmoitusta pian paikalle kohoavista korkealuokkaisista moderneista asunnoista. The decline, caused by persecution, disturbance, habitat destruction, etc., SUOMEN LUONTO 1/76. Parents were killed by shooting and trapping; the young either starved to death or were shot. Myös afrikkalaista kulttuuria ja swahilin kieltäkin on esitelty lyhyesti. Last summer the author was fulfilling such duties in the northeastern parts of Lapland when he found a systematic destruction of the nests. Californian sea lions are known to have an increased rate of abortions <lue to DDT and/or PCB contamination. Similar campaigns against birds-ofprey were launched by hunters' organisations. Ilkka ja Sesse Koiviston uusin kirja Kwa heri on käytännössä pieni Kenian, Ugandan ja Tansanian yleistietoteos. Generally, the concentrations are lower in the north. Ruohometsän kansa soveltuu laajoille lukijapiireille ja kiinnostaa laIJsia ja aikuisia yhtälailla, se on varmasu sen parhaimpia ominaisuuksia sekin. Selviytymistä toistaiseksi. Toxic Chemicals and the Ringed Seals by Eero Helle Pages 9-11 Baltic seals have long been known to carry heavy doses of DDT and PCB in their tissues. This and 22 similar events within the next two years, ali apparently caused by a single wolf, perhaps with rabies, triggered an extensive wolfhunt everywhere, and wolves, as well as other large carnivores, soon became rare. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Punavuorenk. Finnish Golden Eagles in the 70's by Pekka Salminen and Pertti Sulkava During the past 18 years Finnish conservationists have become increasingly interested in the protection of the golden eagle since the population has declined from about 200-250 pairs in 1958 to the present figure of about 100 pairs (the figures include the non-breeding pairs, too). 4, 00 I 20 Hki I 2, puh. The authorities are helpless. Tämä kaniinieepos päättyy hyvin, ja joidenkin vuosien jälkeen Viikka, Pähkinä, lsopää ja muut uuden yhdyskunnan veristen taistelujen jälkeen perustaneet kaniinit ovat legenda, osa myyttiä, jossa kuvataan eläimen voitollista selviytymistä sivilisaation uhan varjossa. The existing suspicions about the criminals can't be confirmed, and the general opinion among the local people and newspapers is still very much against the eagle since it is considered a vermin to the reindeer economy. Initially ali species, including buzzards, kestrels, orpreys, and owls, were persecuted. A minimum of six nests were destroyed, four adults and seven young killed. Throughout their ranges they have been hunted legally and illegal ly, by everybody, but particularly by rei ndeer herders who claim that these predators are serious pests. The author and others have been measuring the concentrations of · toxic chemicals in the tissues of the ringed seals netted in the northernmost part of the Gulf of Bothnia. Massacre of Golden Eagles in 197 5 by Seppo Saari Pages 12-16 The golden eagle is legally protected in Finland, and the breeding success is carefully checked by a number of authorized ornithologists. Kirjan pääpaino on näiden maiden luonnonsuojelualueiden erityispiirteiden ja tyyppiluonnon esittelyssä. The History of the Persecution of Predators by Väinö Turpeinen PagesJ-8 A Swedish law of 1664 gave everybody in Finland the right to ireely kill virtuall_y any species of predatory mammals and birds. Paradoxically, the first sign of a more reasonable attitude was recently signalled by an order, given by the Ministry of Agriculture and Forestry to the authorities in Lapland, to shoot ten wolves and ten wolverines. Mutta se on hyvä alku kirjallisen Itä-Afrikan matkan suorittamiselle, sillä lyhyet maininnat esimerkiksi sikäläistä luontoa tutkineista ihmisistä ja mielipiteet Afrikan oloista houkuttelevat lukemaan lisää. Tämä ei kylläkään ole ollut kirjoittajien lähtökohtana, vaan he ovat koonneet kirjaksi vaikutelmia, jotka juuri sillä hetkellä sattuivat heidän monista Itä-Afrikan matkoistaan tulemaan mieleen. Mutta nykyisinhän_ luontoa on opetettava _ja opittava rakastamaan lukemalla ja katselemalla kuvia ja filmejä. Luonnonsuojelualueiden esittely helpottaa valittaessa eri matkavaihtoehtojen välillä, historian, nykyisten olojen ja kulttuurin kuvaus auttavat keräämään matkan aikana vaikutteita. Since 1868, the main responsibility for controlling the predators rested with the communities. Ja epäilemättä siitä saisi hyvän radiokuunnelmasovituksen animaatiofilmistä puhumattakaan jos sellaiseen vain olisi varaa. In 1880, a child was killed and eaten by a wolf. Maisa Majapuro-Joutsamo MATKAOPAS ITÄ-AFRIKKAAN Ilkka ja Sme Koivisto : Kwa heri, Otava 1975 , 259 s. Summaries of the Main Articles 1n This Issue Suomen Luonto (Nature of Finland) Pu/,lished by the Finnish AHociation Jor N ature Protectwn (Suomen luonnonsuojeluliitto) Addrw: Fredrili.in/i.atu 77 A J I 00100 Helsin/i.i JO, Finland Editor: Teuvo Suominen Place for Predators Editorial Paf<e 1 Practically nothing has been done to promote the protection of the most endangered predators of Finland, wolf and wolverine. The amounts do not appear alarming but there is strong evidence indicating that the more heavily contaminated females are less fertile than the "cleaner" ones. The average amounts, 107-120 ppm of DDT and 50-70 ppm of PCB in the tissue fat, are only a fraction of the amounts found in more southern Baltic populations
Occasionally groups of 30-40 individuals were seen. The purpose of the paintings is unknown; perhaps they were made to im prove or give thanks for a successful hunt. Kaunis värijuliste PeräPohjolan rimpinevasta on juuri ilmestynyt. Feeding Habits of the Golden Eagle by Kauko Huhtala, Paavo Rajata, and Seppo Sulkava Pages 25-29 Since 1958, food samples have been collected from eagle nests. The observed seal densities varied greatly according to the ice conditions. For instance, the bark is now removed rnainly in the factories. Tuet soiden suojelua. Unfortunately there is no return to those times. Oletko jo kotiseutusi luonnonsuojeluyhdistyksen jäsen. They cause rnechanical damage to the trunks and roots of living trees. 12 mk. In Finland only a few such paintings are known, but archeologists are convinced that many more are still to be found. ln order to overcome the controversy berween the reindeer economy and conservation of the eagles a compensatory system is being developed. Out of the total of 35 recoveries of the eagles banded in 1932-1973, 19 were killed by man, 2 were reportedly ill, 11 were reported without giving any details, and 7 were checked alive. After such damage, spruce and birch are susceptible to fungal infections. SUOMEN LUONTO 1/76 Mammals comprise about 30-40 % of the total number of prey animals. Extensive recreational use may be detrimental to some types of forest vegatation. On third of them appear to be prematurely born, and ali the rest are younger than one month. The natural mortality of this age group is known to be high, and nothing conclusive can be said about the economic irnportance of the losses caused by the golden eagle to the reindeer calves. The figure for ali birds is 6070 %. Birds of the grouse family make up about 40-50 %, the capercaillie being the most irnportant species. An imeresting speciality is a type specially designed for the cuckoo and its adoptive parems. Nyt on soidensuojeluvuosi. Heavy machines are increasingly being used in harvesting timber. Extensive research is now being made and more is needed in the future in order to combine economic efficiency and biological stability in rnodern forestry. However, younger forests are more effective as anti-pollution walls. Osoitteet löydät seuraavalta sivulta. Artificial constructions to help the eagles to build nests in thin trees have been made. 90-63 1 405. Since then he has been manufacturing thousands of bird houses for birds of ali sizes. Although artificially created, they are carefully constructed to imitate both the kind of soi! and the type of vegetation originally found in the area. In three places groups of prehistoric paintings were noticed. The present materia! includes samples of 3 060 prey animals from the reindeer economy area, and 1 328 prey animals from the more southern nests. Mature stands of forests are most highly appreciated by the recreationists. (they are ali from differem ages) the water level was higher, and the painters presumably made the figures while standing on ice or in a boat. Conservation of the Golden Eagle in Finland by Pekka Salminen and Pertti Rassi Pal(eS 22-24 Legal protection in 1962 undoubtedly has had some inhibitory effect on the shooting of the golden eagle, although permission to shoot eagles in Lapland were granted up to 1969. They are ali situated on a vertical rock wall on the lake shore 7-13 m above the present water level. Other alternatives are being developed, including lighter machines, use of broad belts around the wheels, careful timing of the activities, etc. Rings of Green of Japanese Factories by Leena Hämet-Ahti Pages 49-51 As a part of their anti-pollution campaigns, many industrial plants in Japan have started to create protective zones of vegetation around the factories. Voluntary conservationists and ornithologists are having an increasing role in the conservation of the eagle. Prehistoric Paintings in Kolovesi by Lauri Pohjakallio Pages J6-J8 An important archeological discovery was made in the planned Kolovesi National Park area in the Saimaa Lake system in eastern Finland. I n 19 7 2 the Departmem of Forestry gave instructions to protect the immediate surroundings of the nests of the golden eagle against drastic methods of forestry. 4, 001 20 Hki 12, puh. seems to have stopped now as a result of various protective measures. According to the observed densities and after a number of corrective factors, the author concludes that about 4 500-7 000 ringed seals occurred in the study area. Winter feeding has become a tradition in many localities, and expert ornithologists are annually checking the breeding success of an increasing number of eagle nests, banding the eaglets, and making scientific observations. As the mortality is still high, the present figures give little hope of any considerable population increase in near future. This means that bark beetles find suitable breeding sites in the fallen trees stored for long periods in the forest; and they may increase to pest proportions. The Fate of the Banrled Golden Eagles by Pertti Saurola Pages 20-21 About 200 golden eagles have been marked in Finland in 19321974, mostly during the past ten years. Therefore more studies are needed in order to find the best methods of forestry for each type and use of city forests. The idea carne from a local conservationist, and a friend helped him to develop the technique. When the paintings were made, some 3000-200 years B.C. Even the largest birds like geese and cranes are caught regularly, and swans occasionally. The Man of 100.000 Bird Houses by Hannu Hautala Pages JOJ 5 Modern forestry has long been decreasing the amount of natural woodpecker holes. Aerial Survey of Ringed Seals by Eero Helle Pages J9-4J The ringed seals o_f the northern part of the Gulf ofBothnia were aerially surveyed in the springs of 19 74 and 1975. About 9 % of the prey animals in the reindeer economy area are reindeer calves. 21 % of them have been recovered later, mainly in the Soviet Union. They ali show hurnan beings and some animals, especially the moose. Effects of Mechanization on the Forest by Matti Kärkkäinen Pages 52-5 7 The increasing use of machines has had some serious effects upon the forest life. Forest's Role in an Urban Environment by Seppo Kellomäki Pages 44-48 Forests serve the city environment as recreational areas, as protective zones comrolling noise and air pollution, and as factors influencing the microclima. Seventeen years ago Toivo Siikanen started to prepare bird houses in his small furniture workshop. Hare is the rnost important of ali prey species. This relatively high density may be, however, partially caused by temporary migration of the more southern seals to the north, since the habits of the ringed seals are closely attached to the ice, and during the study (ears only the northern part of the Gul of Bothnia has been covered by ice. Suomen Luonnonsuojelun ·Tuki Oy, Punavuorenk. 63. Formerly when only horses were used, such losses were insignificant
J uhani Santanen, lehtori JaaHo Savola, lääk. KOILLISMAAN LUONTO, elo Reino Rinne, Kitkantie 4, 93600 Kuusamo. Suomen luonnonsuojeluliitto VARSINAISET JASENJA"RJESTÖT ETELÄ-KARJALAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Jorma Sorjonen, Standertskjöldink. 64 LAPIN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Pertti Hokajärvi, Pohjoisranta 35 B 14, 96200 Rovaniemi 20. 498 159 Ulkomaansihteeri puh. PIRKANMAAN LUONNONSUO JELUYHDISTYS, elo Hannu Himanen, Papink. 9, 50 JOO Mikkeli JO. 660 733 Esko Joutsamo, Lasse Kosonen, Kaija Hiekkamäki, Eini Nordman, Toivanen-Toikka, Anu Pämänen, SUOMEN LUONTO 1/ 76. 448 439 J ulkaisusihteeri puh. ITÄ-SAVON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Taisto Piiparinen, Pukkusilta, 57600 Savonlinna 60, puh. POHJOIS-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Mikko Ojanen, Tarmontie 43, 90530 Oulu 53. ( 16.30-) 952-25 424. VAMMALAN YMPÄRISTÖPO LIITTINEN YHDISTYS, elo Pekka Mustakallio, 38300 Kiikka. yo. PIEKSÄMÄEN SEUDUN LUONNONYSTÄVÄT, elo Mikko Laakso, Opintie 2, 76100 Pieksämäki 10. PORVOON LUONNONHISTORI ALLINEN YHDISTYS, Kaivokatu 40, 01600 Porvoo 10. Seppo Hannus, dipl.ins. 931-30 5 15. HELSINGIN SEUDUN LUONNONSUOJELUYHDISTYS HELSINGFORSREGIONENS NATURSKYDDSFÖRENING, elo Kaarle Klemola, Merikorttitie 4 a 589, 00960 Helsinki 96, puh. VARSINAIS-SUOMEN NONSUOJELUY HDISTYS LUONEGENTLIGA FINLANDS TURSKYDDSFÖRENING, Johan Hollsten, Signalistink. POHJOIS-UUDENMAAN LUONNONSUOJELUY HDISTYS, elo Kari Edelman, 05200 Rajamäki. Johan Hollsten, toiminnanjohtaja Juha Hämäläinen, ympäristönsuojelun tarkastaja Tuula Hämäläinen, suunnittelija Eljas Pohtila, maat.-metsät.kand. KAINUUN LUONTO, Niskankatu 7 A, 87100 Kajaani 10, puh. SALPAUSSELÄN LUONNONYSTÄVÄT, elo Arto Rantanen, Pääskylänrinne 4 B 43, 00500 Helsinki 50. Urpo Häyrinen, fil.kand ., varajäsen Pentti Sepponen, fil. 448 439 järjestösihteeri puh. IISALMEN LUONNON YSTÄVÄIN YHDISTYS, elo Eero Antikainen, Rinteentie 28, 74130 Iisalmi 3. 5 as. SATAKUNNAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Markku Haukioja, Kaukomäki, 27 JOO Eurajoki. 5093. 90-315 243. 5 C 44, 33200 Tampere 20, puh. 941 10 210. VAMMALAN SEUDUN LUON NONSUOJELUYH DISTYS, elo Hannu Mäkelä, 38220 Stormi. 964-22 991. 554. 20360 Turku 36. 448 439 Toimistonhoitaja puh. KANTA-HÄMEEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, PL 202, 13101 Hämeenlinna 10. 90490 961. KESKI-SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Olli Manninen, Petäjätie 11, 40720 Jyväskylä 72, puh. 22 541. LUONTO-LIITTO, Fredrikinkatu 7 7 A 11 , 00100 Helsinki 10, puh. yo., varajäsen SLL:N TOIMISTO Toiminnanjohtaja puh . NAelo 19 A, ULKOJA"SENET Bio-Dynaaminen Yhdistys Biologi.an ja maantieteen opetta;at Eidos Enemmistö Etelä-Pohjalainen Osakunta FyysiHokilta H ämäläis -0 sakunta Kansan Raittiusliitto Koe-eläinten suojelu Kokoomuksen Nuorten Liitto Liberaalinen Nuorisoliitto Maatalousylioppilaiden yhdistys Sampsa Maantieteen opiskelijat M arttaliitto M etsästä;äin keskusjär;estö M etsäylioppilaat Myy Nuoren Keskustan Liitto Päijät-Hämeen Maakuntaliitto Rakennusinsinöörikilta Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitto Sosialistinen Opiskelijaliitto Suomalaisuuden Liitto Suomen ArHitehtiliitto Suomen Kalamiesten Keskusliitto Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto Suomen Lääkäriliitto Suomen Metsästäjäliitto Suomen Metsästä;äja Kalastajaliitto Suomen Mielenterveysseura Suomen Rakennusinsinöörien Liitto Suomen Romukauppiaiden Liitto Suomen Voimalaitosyhdistys Suomen ylioppilaskuntien liitto Symbioosi Synop SLL:N HALLITUS Matti Lähdeoja, tiedesihteeri, puheenjohtaja Yrjö Ha(la, fil. 498 159 Kanslisti Tiina puh. POHJOIS-SAVON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Kuopion museo, Kauppakatu 23, 70100 Kuopio 10. 5 C 13, 53200 Lappeenranta 20. (9-15.30) 971-12 082. LENTUA-SEURA, elo Markus AlaHeikkilä, 88900 Kuhmo, puh. KUOPION LUONNON YSTÄVÄIN YHDISTYS, Kuopion museo, Kauppakatu 23, 70100 Kuopio JO, puh. KESKI-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS MELLERSTA ÖSTERBOTTENS NATURVÅRDSFÖRENING, Tapani Hyytinen, PL 7291, 67700 Kaarlela. lis., varapj. KYMENLAAKSON LUONNON YSTÄVÄT, PL 23, 48101 Kotka JO, puh. POHJOIS-KARJALAN LUONNONYSTÄVÄT, elo Olli Laamanen, 805 10 Onttola. SUUR-SAVON LUONNONSUOJELUYHDISTYS, Jouko Paavola, Kansak. ETELÄ-POHJANMAAN LUONNONSUOJELUYHDISTYS, elo Raimo Kapanen, PL JO, ,60100· Seinäjoki 10, puh. LÄNSI-UUDENMAAN LUON NONSUOJELUY HDISTYS VÄST-NYLANDS NATU RVÅRDSFÖRENING, postilokero 33, 08101 Lohja 10
MERTEN SALAISUUDET PL 18 00561 HELSINKI 56 111 Sukunimi Etunimi Lähiosoite Posti n:o Postitoimip. Tule mukaan! Televisiosta tuttu mERTEn SALAISUUDET vihdoinkin värikkäänä viikkolehtenä POSTITA KUPONKI •!.HJU.UI.AAa.lU.Ut.e.etua.tt.AU---.UlUUAJlAllAA.atlAH.~ ,.._...u.t OSOITTEELLA: . sL 1ne
15 mk. 4, 00120 HK 12 puh. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Punavuorenk. .llC e ll'l e ::, = g ... 9 = ::, ,_;i = 11,/ e ::, <I). Metsä.aapinen on tullut: 160 sivua tietoa metsistä ja metsän käyttömuodoista. 90-631-405