Pähkinänakkelin kuvasi Eero Kemilll. Muut kolme lintua ovat kaikki pöllöjä, oikealla hiiripöllö, sen alla varpuspöllö ja vasemmalla lapinp/l llö. Sen pesintll on täydessä käynnissll jo nyt, ke,·llttalvella, jotta kuusi ei ehtisi karistaa siemenilllln. Tllmlln numeron kansikuva esittllll pllhkinllnakkelia, vakituiseen lajistoomme kuulumatonta lintua, joka kuluvan talvikauden aikana on vaeltanut varsin suurin joukoin Siperiasta Suomeen. Tllmlln sivun kuvat esittllvllt tutumpia lintumaailman vaeltelijoita. tunturipöllön ja tunturikihun. Pllhkinllnakkelista kerrotaan lisllll sivuilla 14-15. Erityisen huomattavia ovat Lapin sopulinsyöjien vaellukset ja lukumllllrllnvaihtelut esim. Antti Leinonen. Ne ovat vakituisia pesimlllintujamme, mutta niiden esiintymisrunsaus vaihtelee suuresti mm. ravinnon ja sen slllltelemlln lukumllllrlln ja vaellusten mukaan. Pikkukäpylintu (poikue, alla) vaeltelee kuusen kllpysatojen mukaan
Kalavedet on nyt jätetty hoidotta, eikä lain sallimia keinoja tilanteen tervehdyttämiseksi, esim. Isojakolaki ( 1925) sitten vahvisti, mikä maa kuuluu suomalaisille, mikä valtiolle, mutta saamelaiset se jätti jokseenkin ilman. Suomen luonnonsuojeluliitto on vaatinut hallitusta peruuttamaan esityksensä ja ehdottanut ratkaisun etsimistä hoitokunnalla, jossa olisi metsähallituksen, kunnan, manttaalikunnan, saamelaisvaltuuskunnan ja virkistysja ammattikalastajien edustajat. Riistamaat on tyhjentänyt kilpailu ja ryöstöpyynti. Suomen laki tunnustaa Maakaaressa tämän oikeuden. SUOMEN L UONTO 1/77 Ensimmäinen vaihe oli Lapin asuttamista koskeva ohjesääntö ( 1749). Siihen asti lapinkylän oma tuomioistuin päätti, saiko saamelaisalueelle asetettua suomalainen ja millaisin ehdoin; siitä pitäen päättäminen alkoi siirtyä suomalaisille. Perusteeksi mainittiin, että kalavesien hoito on nyt rempallaan. ulkopuolisten kalastajien saattamiseksi kuriin, ole käytetty. luonnonvarojen käyttöä. Liiton käsityksen mukaan näin voitaisiin turvata sekä kalakantojen hoito että saamelaisten ylimuistoiset kalastusoikeudet. Poronhoito on yhä vielä pohjoisessa pääosin saamelaisten käsissä. Hallituksen esityksen perustelu selvälle kielelle muutettuna kuuluukin: kun ennen on otettu maat, niin otetaan nyt sitten vedetkin. Tällä oli oma oikeusistuimensa, joka ohjasi mm. Veroa perittiinkin peräti vuoteen 1924 asti, mutta oikeuksia kavennettiin koko ajan. Suomen Luonto N:o 1 1977 36. Metsälaki ( 1886) pyrki ottamaan valtiolle loputkin lapinveromaat eli ne saamelaisten alueet, joita uudisasukkaat eivät olleet ehtineet ottaa. Niinpä Lapin asuttamista koskeva plakaatti ( 1695) antoi lapinkylien jäsenille veronmaksuun ja ylimuistoiseen nautintaan perustuvan, muut pois sulkevan perinnöllisen oikeuden metsästykseen ja kalastukseen. vuosikerta Huono esimerkki Jos joku häiritsemättä on hallinnut niin kauan, ettei kukaan tiedä tai muista, kuinka hallinta on saavutettu, on kysymys ylimuistoisesta oikeudesta. Sen mukaanhan kalastusoikeudet olisi ylimuistoisen nautinnan perusteella annettava 1800-luvulla perustetuille suomalaisille uudistustiloille, ts. Se teki sen menestyksellisesti, sillä muuten ei saamelaiskulttuuri olisi voinut kukoistaa arassa ja niukkatuottoisessa ympäristössään. Myös viralliset asiakirjat vahvistivat saamelaisten oikeudet luonnonvaroihin. Suomen luonnonsuojeluväelle saamelaisten kalavesikysymys on ennen muuta muistutus siitä, että ei ole oikeutta ilman velvollisuutta. Sitä riittäisi varmasti nyky-Suomessakin, kunhan uuspirkkalaiset oppivat käyttäytymään huolimatta hallituksensa huonosta esimerkistä. Sitä ei näytä tunnustavan Suomen hallitus. Vanhat asiakirjat esittävät jatkokertomuksena, miten lappalaisten ylimuistoinen oikeus luonnonvaroihin on vähitellen otettu pois. Saamelaisten mahdollisuudet edistää kalavesien hoitoa vähenisivät entisestään. Historia ja esim. D. Se esitti ns. Asukkaat saattoivat yhä elää kolmen perinteisen tukipylväänsä varassa: poronhoidon, metsästyksen ja kalastuksen. Tosin he nyt olivat muukalaisina toisten omistamilla mailla ja vesillä, ja heidän oli kilpailtava toimeentulostaan tulokkaiden kanssa. Ruotsin saamelaisalueen nykyisyys osoittavat, että sopua ja hyvää tahtoa on riittänyt. Laiminlyönneistä johtuva ongelma on todellinen, mutta hallituksen siihen esittämä ratkaisu on irvokas. Lapin kylät eivät vielä kokonaan tuhoutuneet. Kuluvaa vuotta vietetään jokamiehenoikeuksien merkeissä. Pohjoiselle luontaiselinkeinon harjoittajalle jokainen metsä-, suoja vesihehtaari on tuotantoaluetta, josta vieras saa nauttia vain hänen luvallaan. niille,_jotka aikoinaan lupaa kysymättä ja ylimuistoisia oikeuksia kunnioittamatta perustettiin saamelaisten maille. Valtakunnan päämies eli Ruotsin kuningas kunnioitti näitä tuomioistuimia, jotka toimivat aina 1760-luvulle saakka. Saamelaisalueen silloin paljon laajemman hallinnollinen yksikkö oli siita eli lapinkylä. Kekkosen toimikunnan pohjalta mietinnön eduskunnalle, että Inarin, Utsjoen ja Enontekiön alkuperäisiltä asukkailta olisi otettava pois ylimuistoinen oikeus olennaiseen elinkeinoon, kalastukseen. Se ei merkitse, että etelän turisti saisi entistä vapaammin riehua "Villissä Pohjolassa" saalistamassa sen siikoja ja marjoja vaan' sitä, että pidetään huolta omien kotikulmien maista ja ves1sta, jotta jokamiehenoikeuksista olisi siellä iloa
. .... . . .. ... TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET hoitaa Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto. . . . 90-498 159. 11 Mikko Ojanen, Arvo Ohtonen ja Matti Tynjälä: Pähkinänakkeli vaeltaja Siperiasta . ... . . . . .. . . . .. . .. .. . .. 00120 Helsinki 12 puh. 18 Esko Joutsamo ja Juhani Koivusaari: Suomen merikotkat 1970-76 20 Seppo Vuokko ja Juha Suominen: Otakilokki, kurho ja punalatva 23 Riittajokirantaja Kaija Keskinen: Uhanalaisten lajien kauppaa rajoitetaan . . . . . .. . . .... . . . Lehti voidaan tilata maksamalla tilausmaksu 30 mk postisiirtotilille no 608 21-1. . 54 Uutisia .. ........ . . .... . .. .. . 39 Jari Oksanen: Neuvostoliiton kasvien Punainen kirja ... ....... . . . .. Irtonumerot 7 mk. Tilaushinta Pohjoismaiden ulkopuolelle on 35 mk. ... .... ...... . . .......... .. . ..... .. ..... ........ . . . .. . . . . . . . . . . . . . Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön valtakunnallinen keskusjärjestö. . . . ... . . . . . . 35 Asko Kaikusalo ja Teuvo Suominen: Berezinskij zapovednik, valkovenäläinen luonnonsuojelualue ... ............ . . . 56 Harrastajan poluilta .. .. . .. . . ..... . . ... . . .. . .......... . . ... . . . . 90-625 475 Päätoimittaja (vastaava) Teuvo Suominen Toimitussihteeri Riitta Jokiranta Taitto: Markku Tanttu TOIMITUSNEUVOSTO Matti Lähdeoja (kokoonkutsuja) Harri Dahlström Hannu Himanen Terttu Laurila Tapio Lindholm ISSN 0356-0678 Painopaikka: Forssan Kirjapaino Oy Forssa 2 SISA'LLYS Huono esimerkki . .. . . .. .. . ... . . . . . . . . . . 50 Suomen luonnonsuojeluliitto .... 35 D 2. .... . . . ... ..... . 44 Antero järvinen: Linnut suomalaisessa kansanlyriikassa ... . . . . . . . . .. Liity luonnonsuojeluyhdistykseen SUOM EN L U O NTO 1/7 7. . 31 Kauri Mikkola ja Sirkka-Liisa Häkkinen: Minne ovat apolloperhoset hävinneet. . . . 26 Jorma Laurila: Huopanankoski vaakalaudalla .. . .... 9 Matti Leinonen: Ympäristökasvatuksen yksi mahdollisuus: leirikoulu .. .. ... .. . . . ........ . ....... . . . . . . . . . . . . . 4 7 Juhani Koivusaari, Heimo Mikkola, Ismo Nuuja ja Risto Palokangas : Ei suomalaisia kanahaukkoja Englantiin . . 90 498 159. . . . . ....... . . . . . . krs. . . . ............. . ....... . Osoitteenmuutokset pyydetään toimittamaan kirjallisesti Suomen luonnonsuojeluliiton toimistoon (osoite yllä) riittävän ajoissa ennen seuraavan numeron ilmestymistä. . . . Liiton toimisto on avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.3016.00. .... . . . . . ........ . SUOMEN LUONTOA J ULKAISEE Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Fredrikinkatu 7 7 A 1 1, 00100 Helsinki JO, puh. ..... . ....... . . . . .. . Suomen Luonto ilmestyy vuoden 19 7 7 aikana kuutena numerona. ..... . . .. . 57 Kirjallisuutta ... . . . . .. .. . . . ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu 2000 mk 1/2 sivu 1500 mk 1/4 sivu 1000 mk takakansi 3000 mk aukeama 3500 mk värilisä 700 mk TOIMITUS Fredrikink. .. . . ...... 1 Pekka Borg: Perustietoa Suomen luonnonsuojelusta . Kysy lisää, sinulle vastaa järjestösihteeri Terho Poutanen, Suomen luonnonsuojeluliitto, Fredrikinkatu 7 7 A 11, 00100 HKI 10, puh. 51 Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto 52 Virallinen luonnonsuojelu .... . . . . . ..... 58 Huutoja korvesta . . ..... . ............. . .. .. . . 14 Pekka Moilanen ja Markku Kuitunen: Pönttöjä puukiipijöille 16 Kalevi Hyytiä: Suomen lintuatlas tarvitsee avustajia . . . . ... . . . . 60 Summaries of the Main Articles ... . . . . . . . . . . .. . . . . . .... . .. 62 Juuri Sinua tarvitaan Suomen luonnonsuojeluliitossa on vasta 15 000 jäsentä, mutta paljon useampia tarvittaisiin, jotta luonnonsuojelijoiden ääni kuuluisi päätöksentekijöiden korviin. 3 Timo j. . . . . . Lehtonen ja Risto Palokangas: Keski-Suomen luonnonsuojelun nykytilanne . . . ... . . ..
Nykyisin hän työskentelee Maailman Luonnon Sllätiön Suomen Rahaston projektisihteerlnll. Luonnonpuistot (yht. Kotija ulkomaiselle lukijalle ne antavat tiiviin ja asiapitoisen yleiskuvan Suomen luonnonsuojelun nykytilanteesta ja osittain myös näkyvissä olevasta kehityksestä. Pekka Borg Perustietoa Suomen luonnonsuojelusta Oheinen toimituksen pyytämä artikkeli on ajanmukaistettu laitos tekijän kirjoittamasta "Luonnonsuojelun nykytilanteesta Suomessa", joka julkaistiin Lounais-Hämeen Luonnon numerossa 57/1976, s. Borg (H :gin yliopisto) on perehtynyt monipuolisesti luonnonsuojelukysymyksiin mm. SUOMEN LUO NTO 1/7 7 "yleinen suojelualue" tarkoittaa totaalista, kaikki luonnonpiirteet ja ainekset sisältävää suojelua. erityisellä luvalla. luon• nonsuojeluvalvojana (1972-1973), Suomen Akatemian kansallispuistotutkijana (1974-1976) ja osallistuessaan lukuisien työryhmien työskentelyyn. Käsite Dos. Samassa yhteydessä julkaistiin myös sen englanninkielinen, vain hieman lyhennetty käännös (s. Vapaaehtoisen luonnonsuojeluliikkeen onkin keskitettävä voimansa ennen muuta luonnonsuojelulle myönteisten puitteiden luomiseen. Tulentekoa ja majoittumista voidaan rajoittaa tai ohjata tiettyihin paikkoihin. 9 kpl) ovat luonnoltaan sellaisinaan tai kokonaan luonnonvaraisina säilytettäviä alueita, mutta ne on tarkoitettu yleisiksi nähtävyyksiksi, joissa yleisöllä on vapaa kulkuoikeus. Usein suojelualueet ovat maisemallisesti edustavia ja erityisen luonnonkauniita paikkoja, kulttuurimaisemakokonaisuuksia, vanhoja komeita metsiköitä, reheviä lehtoja, soita, kallioita, koskia lähimpine ympäris3. Suomen luonnonsuojelun hallinto ja lainsäädäntö ovat näet pahasti ajastaan jäljessä. Perustamislaeissa yleiselle suojelualueelle on annettu rinnakkaisnimitys luonnonpuisto ja suurimmille erityisille suojelualueille nimitys kansallispuisto. Luonnonpuisto-nimitystä käytetään Suomessa kansainväliseen käytäntöön verrattuna virheellisesti. 21-26). Kansallispuistot (yht. SUOJELUALUEET Luonnonsuojelulaki on vuodelta 1923 (Ahvenanmaalla vuodelta 1924). Viimeksi mainittujen alueiden suojelun tarkoitus ja rauhoituksen muoto saattavat olla varsin vaihtelevia; ne voivat olla luonnontai kansallispuistoihin verrattavia alueita tai niissä rauhoitus koskee vain tiettyjä luonnon elementtejä kuten kasvillisuutta, kasvilajeja, linnustoa tai muuta eläimistöä. Olisi parempi puhua tutkimussäästiöistä. Lääninhallituksen päätöksessä on tarkoin määrättävä, missä suhteessa alue on oleva rauhoitettu. toimiessaan valtion vt. Yleisön liikkumista luonnonpuistoissa on rajoitettu siten, että kulku sallitaan niissä vain talvella tai merkittyjä polkuja pitkin tai vain . Tähän esitykseen on koottu tietoja luonnonsuojelun nykytilanteesta Suomessa sekä erilaisten suojelualueiden ja kohteiden määristä. Luonnonkauniin tai muuten luontonsa puolesta huomattavan paikan säilyttämiseksi vastaisuutta varten sellaisenaan taikka jonki11 eläintai kasvilajin rauhoittamiseksi voidaan myös muodostaa erityinen suojelualue. 15 kpl ) ovat tieteellisin perustein varattuja alueita, jotka säilytetään mahdollisimman luonnontilaisina. 12-20. Muut luonnonsuojelulakiin perustuvat alueet ovat joko asetuksella perustettuja valtion maiden erityisiä suojelualueita (esim. Artikkeli kuvailee ne puitteet, joissa luonnonsuojelu toimii; näin se osaltaan auttaa ymmärtämään luonnonsuojelumme vakavien epäkohtien taustaa, mutta ei pysty sanottavasti opastamaan niiden korjaamisessa. "Erityisessä suojelualueessa" suojelu voidaan myös rajoittaa vain tiettyihin luonnonpiirteisiin tai aineksiin. Luonnonpuistojen tärkein käyttömuoto on tieteellinen tutkimus. .Suomen luonnonsuojelun sääntely, hallinto ja hoito on yleisesti ottaen varsin sekava ja vaikeaselkoinen. Taulukosta ja kartasta selviävät erilaisten suojelualueiden pinta-alat ja sijainti. Sen mukaan valtiolle kuuluva alue voidaan sen luonnon säilyttämiseksi koskemattomana erottaa yleiseksi suojelualueeksi. Laajoen suisto, Langinkoski ja Viikki), tai lääninhallituksen päätöksellä perustettuja yksityismaiden luonnonsuojelualueita (luonnonkauniin tai muuten luontonsa puolesta huomattavan paikan, jolla on huomionarvoinen yleinen merkitys, säilyttämiseksi vastaisuutta varten sellaisenaan taikka jonkin eläintai kasvilajin elinpaikan rauhoittamiseksi). Useimpia näistä alueista ei voida kulumisherkkyyden takia käyttää opetukseen tai matkailuun
virastojen omaa to iminrauhoituspäätöksen valtion _jolla rauho itus rajoittaa pesimätaa alueilla, eikä sillä voi raj oittaa maalla tekee alueesta vastaava viaikaista liikkumista, mutta ei raesim. 19 7 7 y t. tö ineen, lintuluotoja ja -järviä, /. ri~llisia pui~f;){':. jokamiehen oikeuksia. w,,.;,,. Muut o:;uo jclul,uuakunta pui~IOI p11io:;101 , 11ojcl11l11,ilfll !IC'l1iå l r;i 11 hoi 111 k o:;cr al11<·e1 (mersä nal11('<'I 11 11 ki11111 o:;lai 1no:;) kpl ha kpl ha kpl ha kpl ha kpl ha kpl ha kpl ha Ahvenanmaa 10 463 7 132 Hcl~i11ki 1 36 71 1 80 1 4 69 14 570 9 94 L<H 11rn is-Su01ni 1 739 24 139 7 754 6 50 1 5 Sa1ak 11111a 1 560 8 365 9 1 4 7 1 10 45 2 2 880 l lusimaaH ~i,ne 1 100 1 14 7 18 254 4 447 12 1 716 Pirk kaH äme 1 62 2 1 1 22 1 2 1 I 397 22 1 634 4 239 lriiH ämc 1 112 12 78 3 150 14 I 738 F.1elä-Savo 9 2 16 8 2 12 6 I 84 E1c1'iKarjala 5 72 3 223 4 133 1 153 11;t.Savo 1 799 5 67 2 4 1 14 3 2 183 Pc, l1j,,io:;Karjala 1 363 5 1 440 11 11 928 18 2 52 1 8 3 862 1 12 1 P1,lijoisSavo 23 454 1 1 10 1 283 K(•o:;ki-S uom i 1 I 206 1 984 9 326 I 8 2 659 28 1 146 6 796 1 60 F.t <'l;i. , 7q "-"'t"' ta alueellaan. 226 kpl) dännö n puitteissa vähälle huo ovat koskematonta luontoa edusmiolle jääneen ryhmän voisivat ~ -,-,,..;,. Yhteensä luonNi ihin voi sisältyä aarnialueen nonsuojelualueita Ouonnonsääskaltaisia, puistometsänhoidon tiö itä) o n 245 kpl. niityt, lehtoniityt, '\.'T=l::'~~!-t;~1~ Wli:~ 1/-:\-sfl;j\jff kaisemmin puistometsiä) ja ojihakamaat tai istutetut puistotkin -,,;,n,:--,"'.=,y, tusrauhoituksia. tavia, luonnonja kansallispuismuodostaa maisemansuojelu""""" "'"',... ja ni ihin verrattavat valtion kesreet _ja muut luonnonmuodostu•··"'•'"' • • kushallinnon elimet (erityisesti mat, _joiden säilyttäm isellä on '" ""•""•"•m•"• o o <) metsäntutkimuslaitos) ovat omiimerkitystä tieteen, erikoisuutensa lakin perustaa yksityismaalle la päätöksillään rauhoittaneet tai maisemallisten syiden kanmaano mistajan hakemuksesta luonnonmuodostumia ja -alueinalta. 11 milj . ~·.. Tärkeän, vaikka tähän asti >11\'~ l'T~-.i!i-~ suojelualueiden maarat ja sikäytännössä ja nykyisen lainsää,-w~-.... -+--__._.,__,-,--.c"~:::k;:;;(~ louteen varattuja osia. 1 5 7 7 kpl), joita ovat yksittäiset , .... periaatteiden mukaisesti hoidetLääninhallituksen päätöksellä tu_ja _ja myös normaaliin metsätavoidaan luonnonsuojelulain no ~--;-i... Lähde : Veikko Marttila, Luonnonvarainhoi101oimisto. 1977. 1. 339 kpl) ovat virkistyksälaitumineen, viljelyaukeineen, sellisesti, maisemallisesti ja usein reunametsineen ja vanhoine rarr"""'·-~ .t:L>L_,,.,,,~ ekologisesti merkittäviä alueita. Luonnonsuojelulain nojalla sekä keskusvirastoj en päätöksellä perustettujen suojelualueiden (yli 1 ha) maa-ala piirimctsälautakuntien alueittain 1. mk. toihin rinnastettavia alueita, alueet : edustavat, perinteisen _joissa on alkuperäistä metsäja maaseudun kulttuurimaisemako ~::::-,:::_ suoluontoa. Myos ' , , , __ ; toksellaan muodostaa aarni ihmistoiminnan muovaama r"-r~ ·t..'>--,J-., alueita, luonnonho itometsiä (ailuo nto, esim. p_uu~u_jan~eita, hist. säalueet. ranomainen, tavallisimmin met_jo ita alueen luonnontilan muutMaan ostoa varten luonnonsähalli tus tai TVH. Aarnialueet (yht. tamista. PiirimetsäLuonnonK.-1no:;allisL ll OJ\ 110 11 · A.in 1ial11ee1 L110JllH)ll · Oj i111o:;. Vuo 4 Sl/O M EN LUO NTO 1/77. Taulukosta ja voivat olla rauhoituksen kohl~'fii,:,.~::'i kartasta käyvät selville erilaisten teina. 1. Tällainen rauhoitus koskee kaisen luonnonmuistomerkin suojelualueen ( 17 kpl v. Riistanhoitoyhdistyksen suo jelutarko ituksiin on saatu vaiMetsästyslain nojalla lääninyleinen kokous voi päättää tion budjettivaroja 197119 76 hallitus voi saaristossa tai muualmääräaikaisesta metsästyskiellosyhteensä n. Luo nnonsuojelulain mumääräaikaisen riistalinnuston ta. ~"" "• "• Myös eräät muut keskusvirastot huo mattavat puut, siirtolo hka~uu:"~::::~~:uoi•luoh,. Pohjanmaa 6 23 16 3 226 6 2 779 Vaasa 4 60 1 Kc~ki Pohjamnaa 3 12 7 4 230 12 2 109 5 26 17 Kainuu 2 3 l.S8 1 4 10 1 15 17 6 356 26 11 08 1 12 10 497 P1,l1j1>isPohjan1naa 4 368 20 7 504 10 12 937 13 1495 1 Koillis-Suomi 1 14 649 2 13 35 I 10 1 575 9 11 737 6 13 035 !.appi 1 6.5 258 2 220 9 14 7 80 65 36 828 122 1 I 2 149 18 38 173 5 14 42 1 Ylit <'('ll."iä 1.5 8.5 880 9 236 968 245 7 995 226 79 07 I 339 164 484 Taulukko 1. ,-~ ~ '..:?1e~~t>"z:~ _jainti. 19 7 5), vain ao. Oj itusrau_j alla rauho ittaa myös luonnonhoituksia on metsähall ituksen kk ( h Suomen luonnonsuoj eluj a erikoismetmu istomer ejä 1. so500 _ ,,00 ""lisäksi metsäntutkimuslaitoksella. Met~~-hallitus voi omalla pääuk01ta, lmnavuona Jne. '~ .. kennuksineen. Luo nnonhoitometko naisuudet kaskiahoineen, metsät (yht
vahinkolintuja. Eläinsuojelulain yhtenä tarkoituksena on estää tarpeettomien kärsimysten tuottaminen luonnonvaraisille eläimille. 3.-31. Manner-Suomessa onkin asetuksella rauhoitettu 108 kasvilajia ja Ahvenanmaalla 31 lajia. mk. aiemmin kokonaan lainsuojattomat lajit saanevat rauhan pesimäkauden ajaksi. 8.30. Linnuista ovat kokonaan rauhoittamattomia piekana Lapin läänissä, varpushaukka, kanahaukka, lokit kalalokkia lukuunottamatta, kesykyyhky, räkättija mustarastas, varpunen, närhi, harakka, varis ja korppi . mk käytetään tänä vuonna suojelualueiden perustamisesta maanomistajille aiheutuvien menetysten korvaamiseen. seuraavilta alueilta : Kuusisuo, Kauhaneva, Torronsuo, Puurijärvi Isosuo, Saaristomeri, Isosuo, Munasuo, Vahtisuo, Luosto ja Kolovesi. avulla. Erityisesti susi ja ahma ovat jatkuvan vainon takia pahasti uhanalaisia. Rauhoittamattomia nisäkäslajeja ovat päästäiset, maamyyrä, sopulit, tammihiiri ja koivuhiiri, myyrät, hiiret, rotat, mäyrä, kettu, supikoira, hilleri, minkki, ahma, aikuinen norppa*, valaat, juoksiainen _ja pyöriäinen. uhripuut, muinaishaudat). 1·0., muualla maassa 1. Lisäksi seuraavien lajien kerääminen kaupan pitämistä varten on kielletty: näsiä, sinivuokko, kevätesikko, keväinen linnunherne, imikkä, valkolehdokki, pylväs_ja pilarikataja. Valmisteilla on eräiden uhanalaisten luonnonvaraisten eläinlajien sekä vanhojen kotieläinrotujen geeniperinnön säilymisen varmistaminen tarhauksen, hoidon ym. Valtion varoista voidaan maksaa vahinkoa kärsineille avustusta. Metsähallitus on ostanut maata näillä määrärahoilla luonnonsuojelutarkoituksia varten mm. Myös kanaja varpusnaukka, lokit, varislinnut ym. Osa kaloista ja kaikki alemmat eläimet apolloperhoa, pikkuapolloa rapua ja helmisimpuk · kaa lukuunottamatta ovat myfo kokonaan rauhoitusta vailla. 5. avulla on valmisteilla. Huomattavimpia uudistuksia tullee · olemaan se, että uudella lailla on tarkoitus helpottaa rauhoitusja suojelumääräysten nopeaa ja joustavaa antamista. 8. sääksi, mustavaris, kuningaskalastaja, kurki ja saimaannorppa. Valtakunnallinen harjujen, kulttuurimaisemien ja eutrofisten vesien suojeluohjelma on valmisteilla. täysikasvuisten rauhoittamattomienkin eläinten luvaton kiinniotto ja elättin~ pitäminen on kielletty. Luonnonsuojelualuejärjestelmän kehittämiseksi meillä on tehty useita perusteltuja ehdotuksia (Luonnonsuojeluvuoden 1970 neuvottelukunta, vuoden 1970 ympäristönsuojelutoimikunta, Koilliskairatoimikunta 19 7 2, Ympäristönsuojelun neuvottelukunta 1973, Tieteen keskustoimikunnan geenipankkijaosto 1973, YK :n ympäristökonferenssin Suomen suositustoimikunta 19 7 3, seutukaavaliittojen suojelualue-ehdotukset, lukuisat _järjestöjen, virastojen ja muiden elinten ehdotukset sekä kansainväliset suojelualueohjelmat Suomen osalta). Näitä eläinlajeja ovat esim. Lisäksi 0.2 milj. 5.15. Näiden suojelua voidaan laajentaa lääninhallituksen päätöksellä. HALLINTO Luonnonsuojelualuehallintoon kuuluvia tehtäviä hoitavat maaja metsätalousministeriön yleisen 5. Ilvestä saa metsästää ministeriön erikoisluvalla, karhua Lapin l~.inissä, Kuusamossa ja Suomussalmella 15. Harmaahyl_je _ja norpan poikanen ovat rauhoitettuja 10. 1.-31. 44 km 2• Muinaismuistolaki suojaa kiinteitä muinaisjäännöksiä, _joista monet ovat luonnonmuistomerkkeihin rinnastettavia muodostumia (esim. 9., sekä sutta vapaasti poronhoitoalueella, myös luonnonja kansallispuistoissa. Vahingoittuneiden tai haavoittuneiden rauhoitettujen eläinten ottaminen hoitoon on mahdollista maaja metsätalousministeriön luvalla. Mets~styslainsäädännön piiriin kuuluvat tavanomaisten riistala_jien lisäksi mm. siili, lepakot, liito-orava, naali, lumikko, helmisimpukka sekä sellaiset linnut, jotka eivät ole riistatai ns. Kasvilajien yleissuojelusta voidaan voimassa olevan luonnonsuojelulain mukaan antaa harvinaisten luonnonvaraisten pensaiden, varpujen, ruohojen, heinien _ja muiden kasvien osalta asetuksella rauhoitusmääräyksiä. Mm. Luonnonsuojelulain pitkään käynnissä olleessa uudistamisessa on pyritty lisäämään yhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksia suojelualueen varaamiseksi tai väliaikaiseksi muodostamiseksi. Tymipensaan oksien taittaminen marjojen keräämistä tai kaupan pitämistä varten on myös kielletty. Tätä asetusta tarkistetaan parhaillaan. Vanhojen vil_jelykasvilajikkeiden sekä uhanalaisten luonnonkasvilajien geeniperinnön säilymisen varmistaminen säilyttävän viljelyn, hoidon ym. Metsästyslain kokonaisuudistus on parhaillaan viimeistelyvaiheessa. ELÄIMET JA KASVIT Nykyisen luonnonsuojelulainsäädännön perusteella täysin rauhoitettuja eläinlajeja ovat mm . seuraavat uhanalaiset tai harvinaiset lajit, joiden mahdolliset metsästysajat määrää vuosittain maaja metsätalousministeriö: kärppä, näätä, saukko, majava, heinätavi, lapasotka, pilkkasiipi, mustalintu, hanhet, kiiruna, peltopyy ja uuttukyyhky. deksi 197 7 määräraha on 3.6 mil_j. Myös petojen porotaloudelle aiheuttamat vahingot korvataan valtion varoin, joskaan korvaus ei peitä kaikkia vahinkoja. Tähän mennessä metsähallitus on ostanut maata luonnonsuojelutarkoituksia varten n. Eräät rauhoitetut harvinaiset eläinlajit saattavat aiheuttaa maa, metsäja kalataloudelle vahinkoa. Metsästyslainsäädännön perusSUOMEN LUONTO 1/7 7 teella rauhoitettuja "riistalajeja" ovat metsäpeura, vesikko, saimaanhylje sekä susi poronhoitoalueen eteläpuolella. Huuhkaja on rauhoitettu valtion mailla aina ja muualla 1
Metsähallituksessa suoj eluasioiden hoito kuuluu kiinteistötoimistolle, jossa on luonnonja kansallispuistojen sekä osin muidenkin alueiden 6 käyttöja hoimsuunnitelmia laativa kokopäivätoiminen suunnittelija. Yksityismaiden luonnonsuojelualueiden perustamisesta ja luonnonmuistomerkkien rauhoittamisesta päätöksen tekee lääninhallitus, jossa mm. Lisäksi pohjoisia puistoja varten on yksi ylivalvoja. Muissa puistoissa on nimetty vartija, joka saa työstä nimellisen korvauksen. Piirikunnissa E suojeluasioita hoitaa yleensä ·§ moninaiskäyttömetsänhoitaja ja hoitoalueissa aluemetsänhoitaja . osaston luonnonvarainhoitotoimisto ja metsäosasto. Metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa on kaksi kansallispuistoa (Pallas-Ounastunturin ja Pyhätunturin kansallispuistot) sekä v11s1 1 uonnonpuistoa ( Karkali, Vesijako, Häädetkeidas, Pisavaara ja Malla). Valtioneuvoston Kasvien lajikohtaisten täysrauhoitusten ohella lainsäädäntömme mm. koskien entistäminen, vesien virkistyskäytön edistäminen, tutkimusja suunnittelutoiminta). Viime vuosina puistossa on kesäisin ollut luonto-opastoimintaa. Sisäasiainministeriön kaavoitusja rakennusasiainosasto on korkein rakennuslakia valvova viranomainen, jolla on huoSUOMEN LUONTO 1/77. Pallas-Ounastunturin kansallispuistossa on kaksi kokopäivätoimista vartijaa. Vesihallitus ja erityisesti sen alaiset vesipiirit vaikuttavat lausuntoja valvontaviranomaisena sekä suunnitelmillaan suoranaisesti luonnonsuojeluun (mm. metsästyslakiin liittyviä asioita ja siten monia uhanalaisia eläinlajeja koskevia kysymyksiä. Luonnonsuojelulain mukaisissa asioissa päätöksentekoviranomainen lääninhallituksessa on yleisen osaston osastopäällikkö. rauhoittaa pylväsmäiset katajat ja kieltää sini vuokon kauppaamisen. ...; Kahdessa luonnonpuistossa ja kahdessa kansallispuistossa on kokopäivätoiminen vartija, jota talvisin käytetään hoitoalueen muihin tehtäviin. näiden asioiden valmistelua ja esittelyä varten yleisen osaston kaavoitusja rakennustoimistossa on ympäristönsuojelun tarkastaja. Kansallispuistojen hoito, käyttö ja valvonta on Suomessa puutteellisesti järjestetty. Lääninhallitusten ympäristönsuojelun tarkastajat saavat ympäristönsuojelua koskevat yleisohjeet ympäristönsuojeluosastosta. Suomen yhdeksästä kansallispuistosta seitsemän on metsähallituksen hallinnassa (Lemmenjoen, Oulangan, Pyhän-Häkin, Linnansaaren, Petkeljärven, Rokuan ja Liesjärven kansallispuistot). Metsähallituksessa toimii lisäksi luonnonja kansallispuistojen käyttöä ja hoitoa suunnitteleva pysyvä työryhmä. Luonnonja ympäristönsuojelun tutkimuslaitosta Suomessa ei ole. Sen toimialaan kuuluvat myös useimmat muut ympäristönsuojeluasi;H, ympäristönsuojelun koordinointi valtionhallinnossa ja ympäristönsuojelun lainsäädännön valmistelu. Kuvan pyyntinäkymä on Raja-J oosepista vuodelta 1 933. Tarkastajan lähin esimies on läänin kaavoitusja rakennustoimen tarkastaja. ympäristönsuojelun neuvottelukunta) ja läänikohtaiset ympäristönsuojelun neuvottelukunnat. Kahdessa luonnonpuistossa on nimetty vartija, joka saa työstä pienen korvauksen. Sitä _pyritään kehittämään lähivuosma. Kymmenen luonnonpuistoa (Jussarö, Vaskijärvi, Sinivuori, Salamanperä, Ulvinsalo, Paljakka, Runkaus, Maltio, Sompio ja Kevo) on metsähallituksen hal linnassa. asettaman kansallispuistokomitean mietintö 19 7 7 sisältää monia luonnonsuojeluun olennaisesti kuuluvia esityksiä ja näkökohtia. Metsähallituksen ja metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa olevan alueen luonnonsuojelualueeksi muodostamista koskevat asiat kuuluvat metsäosastolle, muille valtionmaille ja yksityismaille perustettavia alueita sekä nykyisiä luonnonsuojelualueita koskevat ja luonnonsuojelulain piiriin kuuluvat muut asiat yleiselle osastolle. Metsien moninaiskäytön ylitarkastaja osallistuu puistojen hoitopolitiikan kehittelyyn. Kunnan valvontaviranomaisena toimii vesilautakunta. Helmisimpukka on rauhoitettu selkärangaton eläinlaji. Pyhätunturin kansallispuistossa on luonto-opastoimintaa. Sisäasiainministeriön ympäristönsuojeluosasto on ulkoilulain valvoja. Varsinainen lupaviranomainen on vesioikeus. Laajoissa ympäristönsuojelua koskevissa asioissa neuvoa antavana elimenä toimivat ympäristönsuojeluneuvosto (ent. Metsäntutkimuslaitoksessa kokeilualuetoimisto vastaa puistojen hoidosta. Maaja metsätalousministeriön metsästysja kalastusosasto hoitaa mm
Vesilinnuston ja kahlaajien pesimäalueina tärkeiden kosteikkojen _ja lintuvesien suojeluun tähtäävä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ja kansainvälisen vesilintujen tutkimustoimiston (IWRB) Project Mar -ohjelman jatkotoimenpiteet ovat _johtaneet kansainvälisen sopimuksen (Convention on Wetlands) aikaansaamiseen 1973. Lääninhallituksen kaavoitusja rakennustoimistolla on käytännössä suuri vaikutus kuntien rakennustoimen ohjaamiseen. Kansainvälisen biologisen ohjelman (IBP) jatkaja eräiltä osin on hallitusten välinen MAB-ohjelma, jonka tavoitteena on bios"raärin _järkiperäistä käyttöä ja hoitoa selvittävien tutkimusten suorittaminen. Ohjelman varsinaista toiminnallista osaa (biosfäärireservaatit) ei ole toistaiseksi otettu Suomen MAB-toimikunnan ohjelmaan. Ns. Tarkoitusta varten on laadittu alustavat pohjoismaisten biotooppien ja kosteikkojen suojeluohjelmat. veden ja ilman nilaantuminen, jätehuolto, melu ja muu ympäristöhygienia). Suomesta siihen on alustavasti ehdotettu Saaristomeren, Suur-Saimaan, Luiron aapasuoalueen ja Koilliskairan luonnonalueita. mattavan suuri merkitys luonnonja maisemansuojeluun erityisesti rakentami_sja kaavoitustoimen ohjaamisen, valvonnan _ja suunnittelun kautta. Asiaa on pohtinut maaja metsätalousministeriön asettama suojeluvesityöryhmä. Suomen liittyminen UNESCO :n World Heritage -ohjelmaan (luonnon_ ja kulttuurin kansainvälinen suojeluohjelma) on valmisteltavana opetusministeriössä. Liittyessään tähän sopimukseen Suomi sitoutui vastaamaan ohjelmaan ilmoittamiensa 11 lintuvesialueen suojelusta. Alue on nyt aamialuetta, tulevaisuudessa toivottavasti kansallispuistoa. Tunnetuin on Project Aqua -ohjelma, johon on Suomesta koottu joukko erityyppisiä vesistöjä (Pohjanpitäjänlahti, SUOMEN L UONTO 1/77 Luonnonsuojelualuejärjestelmäämme koetetaan kehittää. Lakisääteisillä ja osaksi valtion rahoittamilla seutukaavaliitoilla on suuri merkitys maankäytön yleispiirteisessä suunnittelussa ja luonnonja maisemansuojeluarvojen huomioon ottamisessa siinä. Pihlajaveden reitti, Evon järvialue, Hormajärvi _ja Lammin Pääjärvi, Valkiajärvi (Ruovesi), Iso_joki-Lapväärtinjoki, Kiiminginjoki, Kitkajärvi ja Oulanka_joki, Kilpisja Peerajärvi, Tornion_ja Muonionjoki sekä Könkämäeno, Kevo-, Inarija Tenojoki sekä Vetsikkojärvi) varmistamaan tieteellisen tutkimuksen vaatimat vähimmäisalueet luonnontilaisina. Kuvassa näkyy Ranuan Tervonojaa. lainsäädännön puuttumisen takia. KANSAINVÄLISET YHTEYDET Monet kansainväliset suojelualueohjelmat koskettavat myös Suomea. Kunnallishallituksella on jatkuvasti päävastuu monista luonnonsuojelun osa-alueista kunnissa. hjelman toteuttaminen on vielä avoin. IUCN :n Project Telma sisältää suoalueita, jotka tulee säilyttää tulevaisuutta varten kansainvälisen tieteellisen tutkimuksen tarpeita varten. Washingtonin sopimus vuodelta 1973 säätelee uhanalaisten eläinja kasvilajien kansainvälistä kauppaa. Suomesta on edustajia Pohjoismaiden ministerineuvoston alaisessa ympäristönsuojelun virkamieskomiteassa ja sen luonnonsuojelutyöryhmässä, joka käsittelee erityisesti uhanalaisia kasvi_ja eläinlajeja sekä elinympäristöjä sekä Pohjoismaille luonteenomaisten alueiden, luonnonpiirteiden ja maisemien suojelua sekä luonnonmaantieteellistä aluejakoa. ·Luonnonja ympäristönsuojelulautakuntia tai vastaavia on viime aikoina perustettu moneen kuntaan, joskin niiden merkitys on vähäinen ao. Myös kunnan kaavoitusarkkitehdillä, rakennustarkastajalla sekä rakennusja kaavoituslautakunnilla on rakentamisen valvojina sekä rakennusja kaavoitustoimen suunnittelijoina tärkeä osuus luonnon ja maiseman suojelussa. Kunnan eläinlääkäri ja terveystarkastaja sekä terveyslautakunta ja sen valvontaosasto ovat terveydenhoitolain ym. Ohjelmaa täydennetään Suomen osalta parhaillaan (Mar-toimikunta). Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) jäseniä meillä ovat Suomen valtio, Suomen luonnonsuojeluliitto, Maailman. Rantojen suojelua koskevan lainsäädännön puuttuessa ja kuntien rakennusjärjestysten heikkouden takia kunnalliset rakennuslautakunnat joutuvat jatkuvasti myöntämään rakennuslupia rantoja ja saaristomaisemia pilaavalle rakentamiselle. Sopimuksen edellyttämää uhanlaisten lajien lajiluetteloa on jo valmisteltu meillä (Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto). Sitä voidaan pitää korkeimman kansainvälisen tason suojeluohjelmana. Myös pohjoismaisella tasolla on kansainvälistä yhteistyötä. perusteell.a oikeutettuja puuttumaan moniin ympäristönsuojelukysymyksiin (mm. Maaja metsätalousministeriön asettama soidensuo_jelutyöryhmä valmistelee parhaillaan kokonaisohjelmaa Suomesta Project Telmaa varten. Huomattavimpia kansainväE lisiä ympäristönsuojelusopi.3 muksia, joissa Suomi on mui kana, on Itämeren mereisen ym-~ päristön suojelua koskeva yleissopimus, jossa sitoudutaan moniin Itämeren puhtautta edistäviin toimenpiteisiin. Vahvistetulla seutukaavalla on _joitakin luonnonsuojeluun ulottuvia oikeusvaikutuksia
säätiön Suomen Rahasto. ovat luonnonja ympäristönsuojelua käsitteleviä lehtiä. KOULUTUS JA VALISTUS Luonnonsuojelun pääaineopetusta annetaan Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitoksessa ja Jyväskylän yliopiston biologian laitoksen ekologian ja luonnonhoidon suunnalla. Vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön rahoitus hoidetaan jäsenmaksujen lisäksi osittain valtion ja kuntien avun, osittain lahjoitusten ja myyntitoiminnan avulla. Viimemainittua hoita8 maan on perustettu Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy. Suomi on yhteistoiminnassa monen muunkin kansainvälisen luonnonsuojeluelimen _Ja -järjestön kanssa (mm. Suomen luonnonsuojeluliittoa vastaavana ruotsinkielisenä keskusjärjestönä toimii Natur och miljövård r.f. Liiton organisaatio on kehittymässä kolmiportaiseksi siten, että paikallisyhdistysten ja liiton välille perustetaan maakunnallisia piirejä. Rakennuslainsäädännön uudistaminen 197 4, Rakennussuojelukomitea 1974, Virkistysaluekomitea 1973, Korkeakoulujen ympäristökoulutus 1974, Kansallispuistokomitea 19 7 7 sekä monet aiemmin mainittujen komiteoiden ja työryhmien mietinnöt. Erityisesti nuorison parissa suoritettavan luonnonharrastuksen ja -suojelun yhdyssiteenä toimii Suomen luonnonsuojeluliittoon nuorisojärjestönä kuuluva Luonto-Liitto ry. Bergman 196 7: Linnut ja saaristamme, Haapanen-Mikola-Tenovuo 197 1: Luonto ja luonnonsuojelu, Heinonen 1974 : Vesistötutkimus ja vesiensuojelu, Häyrinen 1972: Suo, Lakimiesliiton koulutuskeskus 1970 : Luonnonhoito kasvava yhteiskunnallinen tehtävä, Linkola 1966 : Viimeiset erämaat, Mantonen 1974: Suomen peura, Nuorteva 1976: Elohopea Suomen luonnossa ja hallintokoneistossa, Pulliainen 1974: Suomen suurpedot, Rytkölä 197 1: Ympäristönsuojelu ja lainsäädäntö, Suominen 196 7: Lintujemme katoava aateli, Taro-Häyrinen 1971: Luonnon suojelu). metsäpeura, merikotka, susi, muuttohaukka, Kesonsuo, Parikkalan Siikalahti, saaristo sekä kansainväliset suojeluprnjektit) sekä luonnonsuojelun opetusja valistustyöhön yhteistoiminnassa alan järjestöjen kanssa. Yhteistoimintaa varten meillä on IUCN-työryhmä. Järjestöjen muista julkaisuista mainittakoon Ekologia, Suoaapinen, Metsäaapinen, Kololintujen suojelu, Ympäristönsuojelun ydin, Kierrätystä ym. Tätä varten Säätiöllä on asiantuntijaryhmiä, oma toimisto ja sihteeristö. Antti Haapanen ja Veikko Marttila LuonnonvarainhoitotoimistQsta ovat ystävällisesti esittäneet ajankohtaisia · tietoja tätä kirjoitusta varten. JÄRJESTÖT Vapaaehtoisen luonnonja ympäristönsuojelutyön valtakunnallisena keskusjärjestönä on Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Viranomaisista Maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimisto jakaa alan valistusmateriaalia (virallisen luonnonsuojelun tuloksia, rauhoitusohjeita), metsähallitus kansallispuistolehtisiä, s1saas1amministeriö ja vesihallitus lomaasuntojen vesija jätehuoltokirjasta ym., seutukaavaliitot, kunnalliset keskusjärjestöt ja yksittäiset kunnat luonnonja ympäristönsuojelua, erityisesti vesiensuojelua koskevaa aineistoa, keskusmetsälautakunta Tapio Luonnonsuojelu ja -hoito yksityismetsätaloudessa -lehtistä jne. Liiton ulkopuolella toimii eräitä aktiivisia luonnonsuojelun paikallisjärjestöjä. Liitto toimii yhdyssiteenä luonnonja ympäristönsuojelua edistävien järjestöjen välillä, harjoittaa julkaisuja muuta valistustoimintaa sekä tekee esityksiä ja aloitteita ja antaa lausuntoja. Lisäksi alalta on ilmestynyt joitakin kirjoja (mm. Monet Lounais-Hämeen Luonnon erikoisja juhlajulkaisut ovat tasoltaan ja mitoiltaan kirjojen ryhmään kuuluvia. Muuta ympäristökoulutusta annetaan mm. Muiden luonnonsuojelujärjestöjen julkaisuista merkittävin on Lounais-Hämeen Luonto -lehti; myös Pohjois-Karjalan Luonto ja Savon Luonto on syytä mainita. UNEP, Euroopan Neuvosto, ICBP). Luonnonsuojelun valistustoiminnasta vastaavat meillä etupäässä alan järjestöt: Suomen luonnonsuojeluliitto : Suomen Luonto -lehti, Luonnonsuojeluväki -lehti; Natur och miljövård: Finlands Natur -lehti ; LuontoLiitto: Molekyyli-lehti. Näiden järjestöjen ja elinten lisäksi Suomessa on useita muita luonnonja ympäristönsuojelun, retkeilyn ja matkailun, luonnonharrastuksen ja kulttuurityön järjestöjä, jotka suorittavat valistusja käytännön työtä luonnonsuojelun alalla. yliopistojen bioja maantieteiden sekä limnologian laitoksilla, Kuopion korkeakoulun ympäristöhygienian opetuksessa, teknillisten korkeakoulujen eräillä osastoilla ja Eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa. Maailman Luonnon Säätiöön (WWF) hoitaa yhteyksiä ko. Komiteamietinnöistä ja vastaavista on mainittava mm. Natura, Terra, Luonnon Tutkija, monet lintutieteelliset lehdet, Metsästäjä, Ympäristö ja terveys, Suomen Riista sekä Ympäristömme _ja tulevaisuus ym. Koulujen ympäristönsuojelun opetus on pääosin järjestämättä. D SUOMEN LUONTO 1/77. Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston päätehtävä on kerätä varoja käytännön luonnonsuojel uprojektien rahoittamiseen (mm. Luonnon Säätiön Suomen Rahasto ja Naturoch Miljövård. Erityisesti on mainittava Helsingin yliopiston Eläinmuseon rengastustoimiston rengastajien suorittama suojeluja valvontatyö itse kentällä, koska se ulottuu laajalti ohi pelkän rengastustoiminnan. Helsingin yliopiston matem.-luonnontiet. osastossa ja Turun yliopistossa annetaan approbaturtason ympäristönsuojelun yleistä opetusta
luontoa muuttavia toimenpiteitä, koska ne on laadittu vain selkärankaisten eläinlajien suojaksi. Metsähallituksen päätöksellä muodostettiin v. Lääninhallituksen päätöksellä perustetuista alueista laajin on Konneveden ja Hankasalmen kunnissa sijaitseva eläimistönsuojelualue (350. LUONNONMUISTOMERKIT JA LUO NNO NSUO JELUALUEET Keski-Suomen läänissä on luonnonsuojelulain nojalla perustettuja luonnonsuojelualueita kaikkiaan 19 kpl, yhteensä 2 695 ha eli 0, 14 % läänin pinta-alasta. Luonnonsuojelulain nojalla tai metsähallituksen päätöksellä Keski-Suomen lääniin on siis perustettu yhteensä 74 eriasteista luonnonsuojelualuetta. Merkittävimpiä ovat Salamajärven alue ( 1 83 7 ha) Kivijärvellä, Aittosuo (248 ha) Karstulassa ja Väljänneva ( 179 ha) Pihtiputaalla. Läänissä on 97 luonnonmuistomerkkiä. SUOMEN LUONTO 1/77 alueita, joiden rauhoitusmääräykset turvaavat alueen säilymisen luonnontilaisena. Eniten luonnonmuistomerkkejä on rauhoitettu Kuhmoisten kunnassa (29). Alueet ovat enimmäkseen melko pieniä, sillä kymmenen suurinta käsittää lähes 85 % koko rauhoituspintaalasta. Osa Lortikan metsäkuvioista (n. Niiden yhteispinta-ala on 7 794 ha eli 0.41 % läänin pinta-alasta. Luonnonhoitometsiksi on metsähallitus rauhoittanut 31 aluetta, yhteensä 2 398 ha. Valtakunnallinen tilanne on sekava ja hajanainen, suomalaisen luonnon tulevaisuus epävarma. Kokonaan ilman luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja luonnonsuojelualueita tai luonnonmuistomerkkejä ovat Suolahden kaupunki, Jyväskylän mlk, Kannonkosken, Konginkankaan, Kyyjärven, Leivonmäen, Pylkönmäen sekä Sumiaisten kunnat. Yli viisi luonnonmuistomerkkiä on lisäksi Keuruun (8), Korpilahden (8), Laukaan (8), Joutsan (7) ja Saarijärven (6) kunnissa. Omaa paikallisväriään tilanteelle antaa Keski-Suomen läänin luonnonsuojelujärjestöjen keskinäinen kissanhännänveto, joka kuluttaa luonnonsuojeluun tarvittavia voimavaroja. AARNIALUEET JA LUONNONHOITOMETSÄT Metsähallituksen päätöksellä rauhoitettuja aarnialueita läänissä on 24 kpl, yhteensä 2 699 ha. RAUHOITUSHANKKEET JA SUO JELUSUUNNITELMAT Keski-Suomen lääninhallituksessa on parhaillaan vireillä Petäjäveden Solikkosaaren (seurakunnan hakemus) ja Kannonkosken Heinäsuon (omistajina kaksi yksityistä maanomistajaa ja Kymi Oy, joista Kymi Oy ei vielä ole jättänyt rauhoitushakemustaan) ja Karstulan Torisaaren nevan 9. Näistä kaksi suurinta PyhäHäkin kansallispuisto ( 1 031 ha) Saarijärvellä ja Salamanperän luonnonpuisto ( 1 270 ha) Kivijärvellä on perustettu erityisellä 21. 1956 annetulla lailla eräiden uusien luonnonsuojelualueiden perustamisesta. 50 ha) on luokiteltu aarnialueiksi. 12. 6 ha), jonka rauhoitusmääräykset eivät kuitenkaan pysty säätelemään esim. Näin konkretisoituvat tavoitteet selkeämmiksi ja päästään pohtimaan mm. Näillä sivuilla katsastetaan tilannetta lähempää, yhden e6imerkkiläänin puitteissa. 1976 kaksi. Näistä valtaosa on puita (8 6). Huomattavimpia ovat Kärppäjärven (762 ha) ja Lortikan (532 ha) luonnonhoitometsät Kuhmoisissa. Muita merkittäviä (yli 100 ha) luonnonhoitometsiä ovat Edessalo (356 ha) Jämsässä ja Rutajärvi (233 ha) Leivonmäellä. Yhteensä rauhoitettiin yhdeksän luonnonmuistomerkkiä ja perustettiin neljä luonnonsuojelualuetta (noin 5 ha). viranomaisten ja vapaaehtoisten järjestöjen yhteistyötä, jossa on paljon kehittämismahdollisuuksia. Keski-Suomen läänissä on ainoastaan 43 ha ( 16 kpl) sellaisia lääninhallituksen päätöksellä yksityismaalle perustettuja luonnonsuojeluKirjoittajat työskentelevät Keski-Suomen lääninhallituksessa, FL Palokangas ympäristönsuojelun tarkastajana ja FK Lehtonen tutkijana. 1976 yksi aarnialue (Karstulan Torisaari). Lehtonen ja Risto Palokangas Keski-Suomen luonnonsuojelun nykytilanne Edellinen artikkeli loi yleiskatsausta Suomen luonnonsuojelun nykytilaan. RAUHOITUSTOIMINTA VUOSINA 1975 JA 1976 Vuonna 197 5 lääninhallituksessa tehtiin seitsemän rauhoituspäätöstä ja v. Timo j
Yhdistysten sääntöjen perustana käytettiin Suomen luonnonsuojeluliiton laatimia paikallisyhdistysten mallisääntöjä, mutta sääntöihin, tehtiin se oleellinen muutos, että. Paikallisyhdistykset ovat perustaneet Keski-Suomen luonnonsuojelupiirin, mutta Suomen luonnonsuojeluliitto ei ole hyväksynyt sitä edustamaan läänin paikallisyhdistyksiä. Tällä hetkellä Keski-Suomen luonnonsuojeluliike on pahoin tulehtunut, mikä vaikeuttaa melkoisesti sen mahdollisuuksia tehostaa rauhoitustoimintaa. poikkeamaa Suomen luonnonsuojeluliiton mallisäännöistä. paikallisyhdistysten julkisuutta vältellyttä perustamismenettelyä, yhdistysten toimialueiden keinotekoisuutta sekä yhdistysten sääntöjen em. Edellämainittu suojeluja virkistysaluevaihekaavaluonnos sekä eräiden kuntien jo valmistuneet kuntakohtaiset inventoinnit ovat pohja, jolta yhdistysten tulisi ryhtyä järjestelmällisesti edistämään rauhoitustoimintaa. Tilanne on entisestään kärjistynyt organisaatiouudistusten yhteydessä. Paikallisyhdistysten yhdyssiteenä tulisi toimimaan luonnonsuojelupiiri, joka edustaisi niitä Suomen luonnonsuojeluliitossa. Muista suojeluhankkeista on ennen muuta mainittava ympäristönsuojelun neuvottelukunnan v. perustetun yhdistyksen hallitukselle jäi oikeus hyväksyä jäsen yhdistykseensä määrätyin perustein. Koska suojelukohteita on paljon ja ne ovat eri puolilla maakuntaa, lääninhallitus ei muiden töidensä vuoksi voi irrottaa nykyistä enemmän aikaa aloitteiden tekoon ja jatkoneuvotteluihin. Niiden toimialue kattaa kaikki läänin kunnat lukuunottamatta Jyväskylän kaupunkia, josta käsin toimii Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistys ry. SU 1 -alueista käsittävät kansallisja luonnonpuistot. yksityismaalla olevan suoja metsäalueen rauhoitushankkeet. On vaikea välttyä ajatukselta, että kummallakin puolella saattavat eräät muut arvot painottua voimakkaammin kuin varsinainen luonnonsuojeluaate. Keski-Suomen seutukaavaliiton hallituksen 29. Paikallisyhdistysten keskitetyn perustamisen organisoi KESMY (Keski-Suomen metsäalan yhteistyötoimikunta). Tätä toimintaa tulee kiireesti laajentaa siten, että läänin kaikki luonnonsuojeluyhdistykset alkavat työskennellä kaikkien suojelukohteiden hyväksi. Paikallisyhdistyksistä 11 perustettiin keväällä 19 7 5 saman viikon aikana järjestetyissä tilaisuuksissa, joihin oli kutsuttu pääasiassa metsäja maatalousammattimiesten, metsänomistajien, maataloustuottajien sekä teollisuusyhtiöiden ja pankkien johdon edustajia. Suurimman osan näistä ns. LUONNONSUOJELUTYÖ VAPAAEHTOISIN VOIMIN Luonnonmuistomerkkien ja luonnonsuojelualueiden rauhoittamisprosessin käynnistää nykyisin useimmiten lääninhallitus tekemällä aloitteen maanomistajalle. D SUOM EN L UO TO 1/77. Mistä sitten johtuu Keski-Suomen vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön tämänhetkinen tulehtunut tilanne. Siinä ehdotettaneen luopumista Suonteen suunnitelmasta. 1 % läänin pintaalasta. Olisikin päästävä siihen, että maanomistaja ottaisi yhteyttä lääninhallitukseen. Paikallinen luonnonsuojeluyhdistys on juuri se elin, jonka tulisi tehdä aloitteita maanomistajille näiden alueilla olevien arvokkaiden kohteiden rauhoittamiseksi, hoitaa asian vaatimat neuvottelut sekä muutoinkin neuvoa rauhoituksen hakijaa hakemuksen laatimisessa. Sen mukaan Keski-Suomen paikallisyhdistysten perustaminen olisi tapahtunut tietyn solutuksen ja ideologian pohjalta, jos yhdistykset olisi perustettu Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen toimesta. Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistys taas arvostelee mm. 1976 hyväksymässä alustavassa ehdotuksessa Keski-Suomen ensimmäiseksi seutukaavaksi (Virkistykseen ja vapaa-aikaan liittyvien toimintojen ja suojelun alueet ns. SuVi-kaava) on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen tai rauhoitettavaksi esitettävien suojelualueiden yhteispinta-ala noin 2 1 500 ha eli 1. Kansallisja luonnonpuistojen lisäksi SU 1 -merkinnällä osoitetut muut laajahkot alueet ovat pääasiassa arvokkaita suoalueita, joita ei vielä ole kokonaan ojitettu. Tämä edellyttää apua vapaaehtoiselta luonnonsuojeluliikkeeltä. Niitä on sittemmin käsitellyt kansallispuistokomitea, jonka mietintö tullee julkisuuteen tämän vuoden maaliskuussa. Suomen luonnonsuojeluliiton toimiessa välittäjänä, siten, että kaikilla luonnonja ympäristönsuojelutyöstä innostuneilla henkilöillä olisi mahdollisuus to1m1a paikallisyhdistyksessään toisaalta alkuperäisen luonnon säilyttämisen (vrt. Tällä hetkellä Keski-Suomen läänissä on yhteensä 12 paikallisyhdistystä. Liitto edellyttääkin ennen piirin hyväksymistä, että Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistys ja läänin paikallisyhdistykset pääsevät yhteisymmärrykseen piirin perustamisesta. 12. Tämä kaikin puolin epäedullinen tilanne tulisikin ratkaista pikaisesti neuvotteluteitse, esim. edellä rauhoitustoiminnan tehostaminen) ja toisaalta oman välittömän elinympäristönsä viihtyisyyden puolesta. 19 7 3 ehdottamat uudet kansallispuistot: Rutajärven-Haapasuon, Salamajärven, Lortikan ja Suonteen kansallispuistoehdotukset sekä Pyhän-Häkin laajennusehdotus. Tavoitteenahan oli luoda maakuntien eri osiin ruttava määrä paikallisia yhdistyksiä, joiden toimintaan kaikki luonnonja ympäristönsuojelutyöstä innostuneet henkilöt voisivat osallisea. Eräät Keski-Suomen yhdistykset ovatkin lähteneet liikkeelle valitsemalla toimialueeltaan erityisen kohdesuon, jonka yhdistys pyrkii rauhoittamaan
ten yhden viikon aikana ympäKokonaisen leirikoulun orröivään luontoon, yhteiskuntaan ganisointi ei siten ole ollut kovin ja sen talouselämään. Hän on Pirkanmaan luonnonsuojeluyhdistyksen perustajia. tamaan siitä kokonaiskäsityksen. sopivien maastokohteiden tai ajanpuutteen vuoksi. Leirikoulun suunnittelussa oppilaiden ja opettajien yhteistyö lienee kauneimmillaan, jos herkkä sana sallitaan. on uusi ympäristö ja oppilaiden Leirikoulu voidaan kuitenkin sijoittaminen täysihoitoon yhrakentaa koulun muidenkin opteisöksi, joka leirikoulun aikana piaineiden ympärille. äidinpaikaksi valitaan useimmiten kieltä, matematiikkaa ja psykolomaaseutu, jossa on tarjolla erigiaa. Olennaista outoa puuhaa. Suomessa on vasta aivan viime aikoina päästy kokeilemisen alkuun, mutta tulokset ovat innostavia. Olennaista on myös, että leirikoulussa oppilaat työskentelevät mahdollisimman omatoimisesti, kuitenkin etukäteen tehdyn yksityiskohtaisen suunnitelman mukaan. Suomessa paljolti toimii oppilaiden oman on luontoon ja yhteiskuntaan aktiviteetin ja yhteisesti laadittusuuntautuvien (maantiede, histojen "pelisääntöjen" mukaan. FT Leinonen osallistuu koulujen ympäristöopetuksen kehittämiseen mm. Lukujärjestyksen puitteissa koululuokkien on vaikea perehtyä luontoon riittävän perusteellisesti ja monipuolisesti, mutta aivan toisenlaisia ovat mahdollisuudet, kun luokkahuone vaihdetaan useiden päivien ajaksi luonnonläheisemplllln ympäristöön. Toisaalta biologian ja maantieLeirikoululla tarkoitetaan opisteen opettajat ovat jo oman koukelutilannetta, missä oppilaat lutuspohjansa perusteella olleet vieraalla paikkakunnalla tutustuahkerimpia erilaisten retkien ja vat muutaman päivän, useimmitutustumiskäyntien järjestäjinä. Leirikouluja on järjestetty eri maissa jo seitsemän vuosikymmenen ajan, ja niiden suosio kasvaa. Leirikoulussa ovat mahdollisia monet sellaiset työtavat, joiden toteuttaminen normaalina kouluaikana voi olla lähes mahdotonta, esim. Tavallisesti leirin rakentelu alkaa puoli vuotta, vuodenkin etukäteen. Suomessa järjestetyissä, nykyisin jo noin puolessa sadassa leirikoulussa tavallisin oppiaine on ollut biologia, jonka nykyaikainen opiskelu joka tapauksessa edellyttää maastotyöskentelyä. Pari kertaa on lukujärjestys laisia luonnonalueita ja jossa tasäilytetty lähes ennallaan, koulouselämä on niin selväpiirteistä, lunpito on vain siirretty uuteen että oppilaat kykenevät muodosympäristöön. kouluttamalla opettajia opettaessaan Tampereen normaalikoulussa sekä toimimalla Biologian ja maantieteen opettajien liiton luottamustehtävissä. SUOM EN LUO NTO 1/7 7 MONEN TASON YHTEISTYÖTÄ Pohjoismaisen leirikouluideologian mukaan opiskelua leirikoulussa ei lainkaan pitäisi sitoa jonkun tai joidenkin oppiaineiden piiriin. Matti Leinonen Ympäristökasvatuksen yksi mahdollisuus: leirikoulu Tietoa luonnosta on annettava myös ja nimenomaan luonnossa. Leirikoulun aikana tavoitteena on kokonaisvaltainen ja syvennetty näkemys kotimaan luonnosta ja talouselämästä käyttäen yhtä hyvin valittua kohdetta esimerkkinä. Sijoitusvinaisempina aineina mm. Olennaista sen sijaan on tarjota oppilaille hyvin järjestetty, mahdollisimman monipuolinen tutustumismahdollisuus valittuun kohteeseen ja antaa tietoja niin luonnonoloista kuin ihmisen toiminnasta. Vaikka leirikoulu on juuri luonnontieteiden opetukseen omiaan, sillä on toki lukuisia muitakin käyttömahdollisuuksia. Leirikoulussa oppilailla on myös mahdollisuus kiireettömään ympäristön havainnointiin, vaikkapa aamulla varhain alkavaan linturetkeen, koko iltapäivän kestävään hyönteisten tutkimiseen tai päivän mittaiseen vaellukseen erämaa) uonnossa. MIKÄ ON LEIRIKOULU. Yhteisvoimin laaditaan ohjelma, tehdään luettelo mukaan tarvittavista moninaisista välineistä, sovitaan järjestyssäännöistä ja kutsutaan vanhemmat neuvotte11. Pienryhmätyöskentely on keskeinen opiskelun muoto, työtapoina ryhmän yhteistuumin, hyvin itsenäisesti suorittamat pienet tutkimukset ja selvitykset, johtopäätösten teko, yhteenvetojen laatiminen, niiden esittäminen muulle luokalle sekä tältä pohjalta syntyvä pohdinta, kesk~stelu, syiden ja seurausten etsiminen. Taria, taloustiede) oppiaineiden vallisesti leirikoulua pidetään lulisäksi leirikoulussa opiskeltu viekuvuoden alkutai loppupäässä, raita kieliä ja liikuntaa, harsiis keväällä tai syksyllä
Muista helsinkiläisistä kouluista leirikouluja on ollut esim. Ruotsissa ensimmäinen pysyvä leirikoulu avattiin v. Viikon yhtämittainen yhdessäolo vieraalla paikkakunnalla uudessa ympäristössä, yhteinen vastuu niin työnteon onnistumisesta kuin vapaaajan viihtyvyydestä vaikuttaa varmastikin myönteisesti oppilaiden kykyyn sopeutua sosiaalisen yhteiselämän ja yhteistyön vaatimuksiin. Norjassa leirikoulun pito rajoittuu useimmiten oman kunnan alueelle. Jo toistakymmentä vuotta sitten Borgå lyceum ja Lovisa svenska samlyceum järjestivät vaihto-oppilaita ruotsalaisiin kummikuntiin ja aloittivat siten tavallaan leirikoulu toiminnan. Ensimmäinen leirikoulu järjestettiin jo v. tämän kirjoittajan järjestämä viikon mittainen leirikoulu 30 oppilaalle maksoi viitisen tuhatta markkaa. vanhoille kartanoalueille. Useimmiten on toki monenlaisella talkootyöllä hankittu ainakin suurin osa rahoista ja taattu siten luokan kaikkien oppilaiden mukaan pääsy. Kun opettajien loma on lyhyempi kuin oppilaiden vapaa-aika koulusta kesäaikaan, leirikoulujen järjestäminen niissä on myös helpompaa kuin meillä. SOSIAALINEN KASVAMINEN Yhtä tärkeäksi kuin tiedonhankintamenetelmien harjoittaminen ja uusien tietojen saaminen leirikoulussa koetaan sosiaalinen kasvatus. 1941, mutta varsinainen maanlaajuinen kokeilutoiminta alkoi vasta 1950luvulla. Siitä huolimatta siellä on muutamia, erilaisilla ilmastoja kulttuurialueilla sijaitsevia pysyviä leirikoulukeskuksia, joilla on vakinaiset johtajat, opettajat ja ohjaajat. LEIRIKOULU SUOMESSA Suomeen leirikoulu tuli s1ta kautta, missä oli parhaat yhteydet pohjoismaiseen kulttuuripiiriin: suomenruotsalaisista kouluista Pohjola-Nordenin aloitteesta. Kaiken kaikkiaan tähän mennessä lienee yli 30 koulua pannut toimeen jonkinlaisen leisuoM EN LUONTO 1/77. Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu on järjestänyt leirikoulumuotoisia kesäkursseja lähinnä biologiassa jo toistakymmentä vuotta. kevään, kesän ja syksyn 19 76 aikana järjestettiin kymmenkunta leirikoulua eri puolilla maata. 1950-luvulla leirikoulu oli laajalle levinnyt, ja mm. Leirikouluaate saavutti mannermaan 1920-luvulla, ja erityisesti Saksassa se sai pian kiinteän organisaation. Aikaa myöten kehittyi erityisiä leirikoulukeskuksia, "field study centres", tavallisesti 12 Leirikoulussa opiskellaan luonnonilmiöitä luonnonhelmassa. Suomalaisista kouluista esim. Munkkivuoren ja Mäkelänrinteen yhteiskoululla. 1906. Oma lukunsa on leirikoulun rahoitus. Tällä vuosikymmenellä leirikoulua on kokeiltu yhdessä ja toisessa koulussa. Työpäivät tosin pyrkivät jatkumaan varsin pitkiksi ryhmien vielä illalla laatiessa raporttejaan tai jatkaessa keskeneräisiä tutkimuksiaan, mutta liikenevä vapaa-aika pyritään silti ohjelmoimaan erilaisiksi peleiksi, leikeiksi, illanvietoiksi, iltanuotioiksi jne. Tavoitteena on leirikoulun aikana suunnata oppilaiden mielenkiinto myös mielekkäisiin vapaa-ajan harrastuksiin. Osa on perustunut karusti suoraan maksamiseen: ne pääsevät mukaan, joiden vanhemmilla on siihen varaa. Esim. Norjassa leirikoulutoiminta aloitettiin vain muutamaa vuotta myöhemmin kuin Tanskassa, mutta säännölliseen, silti vielä kokeiluluonteiseen järjestelyyn paastun vasta sotien jälkeen. Kaikissa mainituissa Pohjoismaissa leirikoulutoiminta on montakin askelta Suomea edellä: jo opetussuunnitelmassa huolehditaan siitä, että lähes jokainen peruskoulun oppilas osallistuu vähintään kerran kouluaikanaan leirikouluun. Leirikoulusta tuli nopeasti useimpien englantilaisten koulujen työn kiinteä osa. PERINTEET KAUKANA Englanti lienee leirikoulun syntypaikka. Monissa Euroopan sosialistisissa maissa leirikoulu on varsin tavallinen koulun työmuoto. 1929. Sosiaalinen kasvatus korostuu myös leirikoulun vapaa-ajan toiminnassa. Niistä jokaisella on oma opinto-ohjelmansa, joka rakentuu ympäristön, luonnon ja kulttuurin mukaan. lutilaisuuteen. Leirikoulu on osa tavanomaista opetusta. rautateillä matkustavat leirikoululaiset saivat vapaat matkat. Pohjoismailla on Suomea lukuun ottamatta pitkät ja monipuoliset leirikouluperinteet. Pioneerityö on aikanaan tehty Tanskassa, m1ssa ensimmäinen leirikoulu järjestettiin puolisen vuosisataa sitten, v. Syksyllä 1970 oli yhteispohjoismaisessa leirikoulussa Turussa osanottajia neljästä Pohjoismaasta. Viisi vuotta myöhemmin avattiin jo ensimmäinen pysyvä leirikoulukeskus. Tätä puuhatessa oppilaiden ja opettajien, oppilaiden keskinäinen sekä kodin ja koulun välinen yhteistyö on todellista, päämäärähakuista. Paria kokeilua lukuun ottamatta meidän maamme leirikoululaiset ovat toistaiseksi saaneet järjestää varat miten parhaiten taitavat. Esim
Ainakin tässä vaiheessa, kun koko toiminta on järjestymätöntä ja kokeiluluontoista, ei juuri kannata laskea työaikaa eikä tehtyä työmäärää. Tällaisia asenteita taas tarvitaan, kun esimerkiksi päätöksenteon poliittisella tasolla koetetaan edistää ympäristönsuojelua. rikoulun; ilmeisesti yli puoli sataa luokkaa ja siten noin l 500 oppilasta on päässyt mukaan leirikouluun. Toistaiseksi yhtenäiset säännökset ja ohjeet kuitenkin puuttuvat. Tähän mennessä tällaista opiskelua on järjestetty vain vähäisessä määrin, mutta koulun tavoitteitten toteuttamiseksi sitä tulisi järjestää systemaattisesti koko koululaitoksessa". Päinvastoin, leirikoulu voisi olla yksi merkittävä työmuoto, kun kouluopiskelua kehitetään nykyistä mielekkäämpään suuntaan niin aineopintojen kuin kasvatuksen suhteen. Suomalaista leirikoulua pyritään kehittämään nykyistä monipuolisemmaksi ja enemmän oppilaiden oman aktiivisuuden varaan rakentuvaksi, suuressa määrin ruotsalaisen mallin mukaan. Mainittu kouluhallituksen työryhmä perustelee yksityiskohtaisesti ja vakuuttavasti, että leirikoulu erinomaisesti vastaa peruskoulun tavoitteita niin aineopintojen kuin koulun suorittaman koko kasvatustyön suhteen. Laajemmin ajatellen ympäristökasvatuksen keskeisenä ideana on kasvattaa vastuunsa tuntevia, ympäristöstään ja lähimmäisistään huolehtivia ihmisiä. Maahan on äskettäin perustettu leirikouluyhdistys, ja Karttulaan Hirvijärvelle on saatu aikaan maan ensimmäinen leirikoulukeskus. varaan. LEIRIKOULU JA OPETUSSUUNNITELMA Leirikoulu ei ole ristiriidassa peruskoulun tavoitteiden kanssa. Yhteisenä piirteenä saatavana olevista leirikouluraporteista ilmenee luokan opiskelun ilmapiirin kehittyminen suotuisaan suuntaan, mikä sitten heijastuu luokan työssä pitkälle leirikoulun jälkeiseen aikaan. TALOUDELLISET MAHDOLLISUUDET Leirikoulun järjestämisessä on melkoinen puuha, josta pääasiassa opettaja tai muutamat opettajat vastaavat. Nykyisen taloudellisen lam 1 rn aikana leirikoulun kehittämisellä on aivan erityisiä taloudellisia vaikeuksia. 13. YMPÄRISTÖKASVATUS Ympäristökasvatuksen kannalta leirikoulu tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia. opettajan ja oppilaiden välisten suhteiden paraneminen, työrauhaongelmien väheneminen ja opiskelumotivaation kasvaminen ovat positiivisia kokemuksia, jotka kannattaa muistaa kouluongelmia pohdittaessa. veronmaksajien ja opettajien ammattijärjestön on sanansa sanottava. Vasta aivan viime vuosina on päästy määrätietoisempaan leirikoulun kehittämistyöhön. Leirikoulussa tähän tähtäävällä kasvatuksella on poikkeuksellisen hyvät edellytykset. Leirikoulutoiminnan ilmeisesti hiljalleen vakiintuessa on tehtävä kauskantoisia päätöksiä, joihin kouluviranomaisten lisäksi esim. Erityisesti korostetaan sitä, että leirikoulussa on realistinen mahdollisuus päästä ongelmakeskeiseen ja kokonaisvaltaiseen, eri oppiaineiden toisiaan tukevaan opiskeluun aivan toisella tehokkuudella kuin tavanomaisessa luokkaopetuksessa. Leirikoulun kehittymistä Suomessa on selvitellyt kouluhallituksen asettama työryhmä, jonka tulokset osoittavat, että leirikouluidea on melko spontaanisti syntynyt siellä ja täällä, hapuilevia yrityksiä on tehty lähinnä yksittäisten opettajien aktiviteetin varassa. Päinvastoin peruskoulun sekä yleisessä että ainekohtaisissa opetussuunnitelmissa on monia sellaisia kohtia, joiden toteuttaminen edellyttää toimintaa luokan ja koulun ulkopuolella. Koko kurssi voidaan rakentaa esimerkiksi ympäristönsuojelun opiskelun ja siihen liittyvien maastotutkimusten, laborointien yms. Myös omat kokemukseni ovat myönteiset. Tästä huolimatta kokemukset leirikoulusta ovat kauttaaltaan niin positiiviset, että sen alkuun päässyttä kehittämistä ei saisi katkaista. Luonnonsuojeluväelle on vielä syytä kertoa, että leirikoulun toteuttamisessa, erilaisten retkien ja tutustumiskäyntien järjestämisessä koulut mielellään ottavat vastaan hyviä vihjeitä ja ideoita siitä, mihin voisi mennä ja mitä voisi tehdä. Tällaistakin leirikoulua on kokeiltu ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Esim. Leirikouluviikon aikana tyypilliset kaupunkilaislapset todella osasivat huolehtia lähiympäristöstaan, ottaa henkilökohtaisesti vastuuta koko pienyhteisön viihtymisestä ja malttoivat kerrankin (tosin määrätietoisen asiasta puhumisen ja harjoituksen jälkeen) kulkea suomalaisessa luonnossa hätäilemättä ja mekastamatta, jopa pysähtyä kuuntelemaan laulurastaan jokellusta tai katselemaan korennon kuoriutumista. Kuljetusja majoituskulut, opetustilat ja tarvittavat välineet, viransijaisten järjestäminen, vastuukysymykset ja vakuutukset, leirikoulukeskusten rakentaminen ja sijoittaminen eri puolille maata sekä opettajien kurssitus ovat suuria, toistaiseksi käsittelemättömiä ongelmia, joiden parissa riittää lähivuosina työtä. Kouluhallitus järjesti viime keväänä koulutustilaisuuden leirikoulun tiimoilta, ja asetuksen muutoksella leirikoulun järjestäminen pyritään tekemään nykyistä helpommaksi. Leirikoulun määrätietoinen kehittäminen tarjoaa yhden mahdollisuuden koulun ja muun yhteiskunnan nykyistä läheisempään ja tuloksellisempaan yhteistyöhön. Ympäristökasvatus leirikoulussa luo varmastikin myönteisiä ja kestäviä asenteita ympäristönsuojelua kohtaan. Kouluhallituksen työryhmä taSUOMEN L UO NTO 1/7 7 teaakin varsin selväsanaisesti, että "peruskoulun tavoitteitten toteuttaminen ei voi täysipainoisesti toteutua, ellei koulunkäynnin eri vaiheissa voida järjestää opiskelua myös koulun ulkopuolella
Tammen, keskieurooppalaisen rodun suosikkipuun, runko on myös varsin rosoinen. Tältä alueelta tavattiin Helsingin yliopiston eläinmuseon järjestämän syyslintulaskennan useimmat pähkinänkoputtajat. Lintu saattaa kantaa suuriakin määriä jyviä, pähkinöitä tms. Pohjoisesta, Kemijoen varresta, on myös lukuisia havainto ja. Havaintoja on kertynyt miltei kaikkialta Suomesta Porkkalan niemeltä Enontekiölle saakka. Vaellus on jatkunut Perämeren pohjoispuolitse myös SUOME L ONTO 1/77. 14 vehtivan linnun ravinnonsaannin : syksyllä talletettu ruoka on tarpeen lumen tultua. Ruoan varastoiminen on nakkelin tapa. Nakkeli kiipeilee puiden runkoa ylös ja alas helpon tuntuisesti käyttämättä lainkaan pyrstöä tukenaan. Nimensä mukaan lintu rakastaa pähkinöitä. Lintu on talitiaisen kokoinen pirteä häärääjä, joka vilkkaalla ja agressiivisella käyttäytymisellään kiinnittää katselijoiden huomion. Tällöin havaitti in useilla paikoilla selvää vael lusta. Pähkinänakkelin tuon tuostakin toistuvien vaellusten perimmäistä syytä ei tiedetä, vaikka todennäköisenä voidaan pitää eläinvaellusten yleisiä syitä: ylikansoitusta ja/tai ravintopulaa. Rannikolle, mm. KULUVAN TALVEN INVAASIO Ensimmäiset tiedot vaeltavista nakkeleista saatiin Oulun seudulla syyskuussa. Oulun ja Helsingin eläinmuseoille sekä paikallisten lintu tieteellisten yhdistysten arkistoihin tietoja on saatu arviolta ehkä n. Mikko Ojanen, Arvo Ohtonen ja Matti Tynjälä Pähkinänakkeli vaeltaja Siperiasta Tälläkin hetkellä monen lintulaudan vakituisena ruokailijana on kaukaa tullut vieras, pähkinänakkeli, jonka hajamielinenkin lintujenystävä huomaa viimeistään silloin, kun se alkaa juosta puunrunkoa alaspäin. Lokakuussa raportoitiin myös ensimmäisistä lintulaudoilla vierailevista nakkeleista. Oj anen on selvitellyt jo nakkclien aikaisempaakin vaellusta ( 1968/69) Suomeen. Puiden rungoilta ja isojen oksien tyviltä se etsii innokkaasti kohmeisia hyönteisiä ja muuta kaarnanrakosista tavattavaa syötävää. Toinen runsaan esiintymisen alue on Itä-Suomessa Kajaanin-IisalmenJoensuun seutuvi lla. Monien lintulautojen eksoottiseksi vieraaksi on tänä talvena ilmestynyt pähkinänakkeli. Nämä vaelsivat määrätietoisesti länteen päin. Joskus tavattii~ jopa lähes kymmenenkin yksilön parvia, useimmiten kuitenkin nähtiin kerralla yhdestä kolmeen yksilöä. Vaelluksen ennennäkemätöntä voimakkuutta ja laajuutta kuvaavat Ahvenanmaan lintuasemilla tehdyt nakkelihavainnot; laji ei ole sinne aikaisemmilla vaelluksillaan harhautunut. lintulaudalta ja varastoida ne sopiviin lähistön puiden kaarnanrakoihin tai muihin tarjolla o leviin ka loihin. Ilmeisesti laajoja vesialueita karttavina nakkeli t ovat keskittyneet rannikolle. Suosikkipuuna näyttää Suomessa olevan mänty, jonka rosoinen runko tarjoaa runsaasti mielenkiintoista tarkasteltavaa. Nyt meneillään oleva vaellus on tavallista voimakkaampi ja linnuista voidaan tehdä paljon uusia havaintoja. Auringonkukansiemenetkin ovat sen suurta herkkua, myös kauranjyvät ja tali käyvät hyvin kaupaksi. Varastointi turvaa normaalisti taiFK Oj anen ja FK Ohtonen työskentelevät Oulun yliopistossa (eläinmuseo). Rungon tyviosan karkeus onkin tärkeää ravinnon etsimisen ja varastointipaikkojen löytämisen vuoksi. Tähän mennessä kertyneiden tietojen mukaan nakkeleita on erityisen runsaasti Perämeren rannikkopitäjissä: Kemi, Haukipudas, Oulu, Kempele, Raahe, Kokkola ja Pietarsaari mainittavimpina. lintuasemille, laji ilmestyi suuremmin määrin lokakuun alussa. Usein nakkeli ottaa pähkinän tai siemenen pitkään ja terävään nokkaansa, lentää lähimmän männyn luo, kiilaa saaliinsa sopivaan rakoon, napauttaa sen muutamalla napakalla nokkaisulla auki ja syö sisällön. 2 000 yksilöstä. Mänty vastannee rungon rosoisuudeltaan siperialaisen nakkelirodun suosimaa sembramäntyä. Kirjoittajat vetoavat myös Suomen Luonnon lukijoihin pyytämällä tietoja kaikenlaisista nakkelihavainnoista aina vaelluksen alkuhetkistä lähtien. Samassa korkeakoulussa opiskelee biologiaa yo Tyn jllHi. Kiintoisaa on myös nähdä ryhtyvätkö pähkinä.nakkelit keväämmällä pesimäpuuhiin suomessa. Uumajaan, Ruotsin puolelle lentäneet nakkelit uhmasivat vaistoaan ylittämällä laajan merialueen, mitä ei aiemmin ole todettu
loin vaeltajat suuntaavat kul"' kunsa luoteeseen kohdatessaan Äänisen-Laatokan järvialtaat. Alueellinen painottuminen Joensuun-Oulun tienoille johtunee laj in tavasta karttaa laajojen vesialueiden ylittämistä, joiEnsimmäiset vaeltelijat pysll.htyivll.t naut'~ timaan mm. KIRJALLIS UUTTA Eriksso n. Ehkä näiden molempien tekijöiden sekä alkusyksyn ravinnon niukkuuden yhteistuloksena on syntynyt tähän asti suurimittaisin Suomessa todettu invaasio. Seuraaviin seikkoihin olisi kiinnitettava huomiota: pähkinänakkelien ilmestyminen syksyllä, niiden käyttämä ravinto, säilyminen hengissä talven yli, häviäminen keväällä sekä mahdolliset pesintaan viittaavat havainnot kesällä 19 7 7. 8, 90100 Oulu JO. Näistä molemmista on yleisölle ja lintumiehille tehty kysely, joka on suuressa määrin selventänyt vaelluksen alueellista painottumista. Kuva saattaa olla vääristynyt, koska kaksi viimeksi sattunutta vaellusta ( 1963/2 ja 1968/9) on painottunut selvästi Joensuun-Oulun linjalle. 13, 00100 Helsinki 10, ja Pohjois-Suomen osalta Oulun yliopiston eläinmuseolle, Kasarmint . Aikaisemmat vaellukset näyttävät painottuvan Eteläja Länsi-Suomeen, ts. Etelä-Suomi jää näin paitsioon ja saa vain vähäisen osan vaeltajista. Ruotsin Norrbotteniin. kauraseipäiden antimista. Vahvin näistä on ollut talven 1962/3 esiintymä, joka ilmeisesti jatkui vielä seuraavankin talven yli. painossa. Ann. Pähkinänakkeli kiipeilee yhtä helposti puunrunkoja ylös ja alas. 197 7: Pähkinänakkelin, Silla europaea mialica. vaellu, Suomeen lalvella 1968/69. TIEDOT TALTEEN Jotta saataisiin tarkka kuva vaelluksesta, tämän talven vaeltajat pyritään kirjaamaan tarkoin arkistoihin. Apuna ovat vain jalkojen vankat kynnet. Tämän paikkansapitävyyteen saataneen täsmennystä tämän vaelluksen jälkeen. Talven 1963/4 jälkiesiintymä sensijaan painottui selvästi Suomen eteläiseen osaan. Fenn. Ojanen, M. Erikssonin (1970) mukaan nakkelit suorittaisivat monille vaeltajille tyypillisen "kuolonvaelluksen" ; paluumuuttajia seuraavana keväänä ei ole. Tavallisimmin paikkalinnut lähtevät vaeltamaan ylikansoituksen tai ravintopulan vuoksi. Au rcola 2. 1970: The inua.,ion of Silla europaea ruiatica Gould into FennoJcandia in the winters of 1962163 and l 96J/64. Nakkelien vaelluksen ennätyksellinen voimakkuus ilmentää edellisen kesän erinomaista poikastuotantoa. Useille siperialaisille vaelluslajeille tyypillisesti nakkelit ovat lähteneet synnyinsijoiltaan länteen päin. Kaikkien, joilla on nakkeleista havaintoja, toivotaan lähettävän ne Etelä-Suomen osalta Helsingin yliopiston eläinmuseolle, Pohj. SUOM EN LUONTO 1/77 AIKAISEMMAT VAELLUKSET Eriksson (1970) on selvittänyt seikkaperäisesti vuoteen 1964 mennessä sattuneet neljä vaellusta (talvet 1900/1, 1951/2, 1956/7, 1962/3-1963/4). Mahdollisesti viime talvi on lisäksi ollut Siperiassa talvehtijoille otollinen, joten myös pesijöitä on ollut normaalia useampia. alueille, joille lintuharrastajat ovat keskittyneet. Zool. K. VAELLUKSEN SYISTÄ Vaellusten puhkeamisen sy1ta ei ole vielä selvitetty kaikilta osin, vaikka tietyt perusperiaatteet voidaan useimmiten hahmotella. 80:sta saatiin ilmoitus (Ojanen 1977). Kuolleena löytyneet nakkelit on syytä lähettää jompaan kumpaan yllämainituista museoista. 15. Saatujen tietojen mukaan myös siellä on tavattu ennätyksellinen määrä nakkeleita. Rautatiek. 7: 12 1140. Talvella 1968/9 vaelsi melkoinen maara nakkeleita Suomeen; näistä n. Rosoiset rungot tarjoavat sekä makupaloja että ruoan kätköpaikkoja. Tähän saattaa olla syynä edellinen kova talvi, joka mahdollisesti aiheutti pohjoisimman nakkelipopulaation tuhon
ERIKOISPÖNTTÖ Puukiipijälle on kehitetty pönttömalli, 7080 cm pitkä lautaputki , jossa on katon ja pohjan ohella kaksi sisäänkäyntiä. Osaksi tämä johtuu sen vaikeasta havaittavuudesta, sillä se on pieni, sillä on kaarnanvärinen suojaväri ja se on enimmäkseen varsin hiljainen. Lisäksi pöntössä on katto ja pohja sekä · kaksi lentoaukkoa, jotka on lovettu molemmille puolille pöntön yläosaan. Moilanen on monipuolinen riistaja luonnonsuojelumies sekll E.-Hllmeen luonnonsuojelupiirin puheenjo~taja. PESÄPAIKAT OVAT VÄHENTYNEET Tavallisimmin puukiipijän pesä on irronneen kaarnan ja rungon välissä, kokemustemme mukaan useimmiten tukevassa koivupökkelössä. Joskus se pesii rakennuksiinkin. Metsäluonnon tuholaisia koetetaan torjua luontaisesti mm. Kirjoittajien havaintojen mukaan se ei kovin kärkkäästi hyväksy myöskään perinteellistä laatikkomaista puukiipijäpönttöä. Pönttöön kuuluu kaksi V-muotoon naulattua lautaa,joiden korkeus on 35-40 cm ja sisäleveys noin 12 cm. Metsänhakkuut hävittävät armotta myrskyn tms. Palkkioksi on hyvän mielen ohessa luvassa tasapainottuvaa metsäekosysteemiä, sillä puunrunkojamme kautta vuoden koluava puukiipijä syö suuret määrät hyönteisiä, niiden joukossa paljon tuholaisiakin. Onhan se menestyksekäs tuhohyönteisten syöjä, joka kaarevalla, naskalimaisella nokallaan noukkii hyönteisiä sellaisistakin kaloista, mistä muut linnut eivät niitä tavoita. Kirjallisuustiedot ovat yhä puutteelliset, ja käsikirjoissamme tuntuu olevan paitsi ylimalkaista, myös selvästi virheellistä tietoa. Nämä toimel jäävät kuitenkin riittämättömiksi, ellei myös puukiipijän elinmahdollisuuksista huolehdita. Aukkojen korkeus on noin 5 cm. tuhoamat puut. Puukiipijän elintavoista tiedetään vähän. Takaseinänä on puurunko. Tavallisten pönttöjen ripustelu ei auta puukiipijää. Puiden katkeamiset, lumituhot, salamat ja myrskyt muodostavat sälöisiä kantoja, joista puukiipijä löytää sopivia pesimärakosia. Pönttö kiinnitetään runkoa vastaan, mieluiten joustavalla langalla rungon taitse sitoen, jotta runko ei vahingoittuisi kasvaessaan. Tämän takia rupesimme kokeilemaan yksinkertaisempaa mallia, aluksi sekä neliöpohjaista että Vmallista. Muutamakin asumus kohentaa jo ensi kesänä kotiseudun puukiipijäkantaa sen verran, että seuraavaan pesimiskauteen (1978) mennessä puukiipijät ehtivät lisätä sukuaan ja pöntönrakentaja valmistella niille lisää asuntoja. Kun pesinnässä ei ollut eroja, päädyimme helppotekoisempaan V-malliin. Ruokansa se etsii yksinomaan puiden rungoilta. Pönttö roikkuu puuta vasten . Pekka Moilanen ja Markku Kuitunen Pönttöjä puukiipijöille Puukiipijä ei ole varsinainen kolopesijä, mutta näiden tavoin sekin menettää pesimismahdollisuuksia metsätalouden hävittäessä myös katkenneet, halkeilleet ja kelottuvat puut, joiden rakosissa puukiipijä pesii. 16 poille ja pöllöille. Pönttöjä voi ripustella 1-2 m korkeudelle kaikenlaisiin metsiin, mutta varmin on pesintä vanhoissa järeärunkoisissa kuusikoissa. Puukiipijä näyttää vaativan pesäkolon, jossa on väljä sisäänja uloskäynti. Ikimetsien parhailla biotoopeilla sen kannantiheys on noin yksi pari metsähehtaaria kohti, mutta pohjoisempana kanta on harvempi. Luontaiset, kaarnan muodostamat pesäpaikat ovat usein niin heikkoja, että pesintäyritys katkeaa jo rakennusvaiheessa tai pesye tuhoutuu munatai poikasvaiheessa. Puukiipijä pesii suunmmassa osassa Suomen havumetsäaluetta, pohjoisessa noin Ro vaniemen korkeudelle saakka. Malli on osoittautunut liian monimutkaiseksi, ja Hausjärvellä suoritettujen kokeilujen perusteella puukiipijä pesii siinä vain satunnaisesti. ripustamalla pönttöjä tiaisille, sieRyttyllllllinen toim. Sen sijaan heidän kokeilemansa vielä yksinkertaisempi asumus on osoittautunut tehokkaaksi. Hoitometsässä puukiipijän pesimismahdollisuudet ovat siis vähentyneet romahdusmaisesti. SUOMEN L U O NTO 1/7 7. Kuitunen on hauholainen lintumies, joka opiskelee nyt Jyväskylllssä biologiaa. Nopeaotteinen nikkari ehtii vielä etsiä käsiinsä hiukan sekundalautaa, sahan, vasaran ja muutaman naulan
Niistä oli kesällä 19 7 5 käytössä 60 ja seuraavana kesänä 73. Vuonna 1976 näitä tapauksia todettiin viisi. Harmilliseksi on osoittautunut käpytikka, joka voi kolota pöntöt käyttökelvottomiksi. Kun puukiipijänpönttö valmistetaan luonnonvärisestä materiaalista (tummasta pintalaudasta, kuoripuusta tms.) tai kyllästctään ruskeaksi, se sopeutuu hyvin metsäluontoon. Pöntötysalue oli 200 km 2 ja pöntöissä pesi 50 puukiipijäparia. Hauhon pöntöt on sijoitettu suurehkoihin metsiin, joissa on luontaisestikin melko paljon puukiipijöitä. Seuraavana vuonna pönttöjä oli 150, kun työhön osallistuivat myös hauholaiset Pekka Pouttu ja Aarto Tuominen. Kun metsätalous on "siivonnut" metsistä halkeilleet ja kuolevat puut, puukiipijä on menettänyt luontaiset pesäpaikkansa. Niihin linnut vielä pesivät yhtä hyvin kuin syksyllä ripustettuihinkin. D 17. Ruskea kyllästysaine tekee pöntön kestäväksi ja sopeuttaa sen maisemaan. lista pönttoa, JOista yhteen pesi puukiipijä. RiihimäenHausjärven alueelle sijoitettiin (Pekka Moilanen) v. 500 PUUKIIPIJÄNPÖNTIÖÄ Tutkimusmielessä näitä puukiipijäpönttöjä on sijoitettu KantaHämeeseen viitisen sataa. Niistä kolmeen asettui silloin pari. Kokemustemme mukaan puukiipijän pöntöt on ripustettava viimeistään maaliskuun loppuun mennessä. J 97 3 viitisentoista neliömalSUOMEN LUONTO 1/ 77 Puukiipijänpöntön kahtena seinänä on lautaa, kolmantena puunrunko, jota vasten asumus kiinnitetään joustavalla langalla. Syksyllä pönttökanta lisättiin Hannu Hellstenin, Matti Vehkamäen, Harri J uvakan ja Pentti Rikkosen avulla 220 :een. Korvikkeeksi kelpaavat parista laudasta kyhätyt pöntöt. Varsinkin HausjärvenRiihimäen oloissa on ilmeistä, että pöntötys on voimistanut puukiipijäkantoja. Ainakaan sitä ei saisi tehdä valkoisesta raakalaudasta. Muurahaispesän lähelle pönttöä ei pidä sijoittaa, sillä muurahaiset näyttävät usein hävittävän puukiipijän poikaspesiä. Pöntön yläosaan tehdään molemmille puolille !ovet. Pöntön voi mieluusti tehdä pintalaudasta, joka sopeutuu hyvin luontoon. Vuonna 1974 si irryttiin V-mallisiin, joissa pesi silloin kolmekymmentä paria. MUITAKIN LAJEJA PESII PUUKIIPIJÄPÖNTÖSSÄ Edelläkuvatuissa puukiipijäpöntöissä saattaa pesiä muitakin lintulajeja, varsinkin kuusi, töyhtöja hömötiaisia. Kesinä 197 5 ja 1976 oli käytössä jo yli sata pönttöä. Käytössä olleet pöntöt on ehdottomasti tyhjennettävä vanhoista pesäaineksista ennen seuraavaa pesimäkautta, sillä jo yksi pesintä voi täyttää pöntön kokonaan. 1973. Hauholle sijoitettiin (Markku Kui tunen) 12 pönttöä v. HausjärvenRiihimäen alueella pönttöjä on sijoitettu muutamienkin hehtaarien metsiköihin, joissa puukiipijöitä ei ilmeisesti pesinyt ennestään, mutta jonne niitä on vähitellen tullut pesäpaikkojen myota
levinneisyyttä, sen painopistettä tai lajin runsautta. Levinneisyydet on totuttu ilmaisemaan laajoin, yhtenäisin aluein, joiden sisällä lajin sanotaan pesivän. Euroopan lintuatlaksen ruudut ovat 50 x 50 km. Ne näkyvät atlaskartoissa, kun kartoitus uusitaan aika ajoin. HAVAINTOJA ON JO YLI 1800 RUUDUSTA Kuluneet kolme laskentakautta ovat tuottaneet tietoja 1800 ruudusta. Tiedot on helppo siirtää atlaslomakkeille. 1985-1988. Valmiina ovat jo Englannin (Sharrock 1976), Ranskan Yeatman 1976) ja Tanskan (Dybbro 1976) atlakset. Atlaksessa mennään askelta pitemmälle: etsitään ne 10 x 10 km ruudut, joissa laji todella pesii. Tilanne voi muuttua vuosittain tai pitempien aikojen kuluessa, ja muutokset voivat koskea esim. Menetelmä tulee olemaan sama, mutta tietoja kaavaillaan täydennettävän indeksillä, joka ilmaisee lajin runsauden ruudussa. Tällä vuosikymmenellä suoritetaan kansalliset laskennat, joiden tulokset ilmestyvät levinneisyyskarttakirjoina. Rautatiekatu 13, 00100 Helsinki 10. suojeluohjelmia varten. Nykytyö on kenraaliharjoitusta Euroopan lintulaskentaan, joka suoritetaan vv. TARVITAAN AIKAA JA HAVAINNOITSIJOITA Suomeen mahtuu ruutuja nom 3 700. EUROOPAN LINTUATLAS ENSI VUOSIKYMMENELLÄ Suomen atlas on osa koko Euroopan kartoitusta. 1974, ja se jatkuu vielä pari kesää. Tämä tavoite on jo ehkä saavutettavissa, mutta lisätyövoimaa tarvitaan, esimerkiksi juuri sinua! Kolmen ensimmäisen atlasvuoden aikana jo yli 700 harrastajaa on ilmoittanut henkilökohtaisesti havaintonsa, ja lisäksi itse laskentaan lienee osallistunut suuri joukko muita avustajia. Pesäpoikasten rengastusSUOMEN LUONTO 1/77. Kun näiden kahden laskennan väliin jää 10 vuotta, saataneen aineistoa monen lajin esiintymismuutoksista. Lintuatlasretkeily on miellyttävää ja se on kevätmuuton seuraamisen mukavaa jatkoa. Lintuatlasprojekti selvittää lähinnä harrastelijavoimin Suomen lintulajien pesimäalueet. Tietojahan kerätään nimenomaan pesimisestä, ei lajin puuttumisesta. Ne osoittavat selvästi laskentaja esitystavan edut. Kalevi Hyytiä Suomen lintuatlas tarvitsee avustajia Kansainvälisen ohjelman osana kartoitetaan Suomenkin eläinja kasvilajien levinneisyyttä mm. Tässä lehdessä on aikaisemmin esitelty Euroopan kasvikartoitusta (SL 2/1975, s. Tämänkin vuoksi menetelmän tulee olla riittävän tarkka ja helposti toteutettavissa. Jos oletetaan, että joka lns. Monen yleisen lajin levinneisyyshän tiedetään jo nyt varsin hyvin, mutta yksityiskohdat ovat silti yhä selvittämättä. Samalla todetaan, miten havainto liittyy pesimiseen (pesän löytyminen, soidin käynnissä, ylilentävä yms., yhteensä 20 vaihtoehtoa). Kiinnostuneita pyydetään ottamaan yhteyttä projektin yhdysmiehiin tai osoitteeseen Suomen lintuatlas, yliopiston eläinmuseo, Pohj. Silti puutteellisetkin tiedot ovat tervetulleita. Hyytiä on lintujen ja tietokoneiden tuntija, joka toimii Suomen lintuatlasprojektin organisaattorina H :gin yliopiston eläinmuseolla. Tätä varten tarvittaisiin jo yksi havainnoitsija joka ruutuun, mikä olisi käytännössä mahdotonta. Työ on aloitettu v. Koska ruudusta koetetaan löytää mahdollisimman monta pesivää lajia, retket on ulotettava kaikenlaisiin biotooppeihin, sillä vam näin saadaan luotettava kuva ruudun lajistosta. 18 ruudussa pesii keskimäärin 70 lajia, niiden täydelliseen ilmoittamiseen tarvitaan noin 250 000 pesimätietoa. 72), joka tehdään 50 x 50 km ruuduin. Tähän pääseminen edellyttäisi kenties yli 200 havaintotuntia jokaisessa ruudussa ja koko maassa yli 700 000 tuntia. KÄYTÄNNÖN KENTTÄTYÖ Maastossa määritetään kunkin ruudun lajit. Sitä varten tarvitaan etenkin Keskija Poltjois-Suomeen lintuharrastajia, jotka merkitsevät muistiin kunkin ruudun lintulajit ja niiden pesimisvarmuuden asteen. Samanlaisin ruuduin valmistetaan aikanaan levinneisyyskartta myös Euroopan linnuista, mutta tässä vaiheessa tehdään vasta Suomen omaa lintuatlasta, jossa ruudut ovat pienemmät, 10 x 10 km. Työmäärä jäänee jopa kymmenesosaan edellämainitusta, jos tyydytään 90 % havaintotarkkuuteen
POHJANSIRKKUJA ON ETELÄSSÄKIN Kartta 3. Mitä tummempi on kartan ruutu, sitä useampia lintulajeja siellä on havaittu; tyhjistä ruuduista ei vielä ole tietoja. Kartta osoittaa myös, että lajimäärä on suurimmillaan rannikon lähellä ja pienenee pohjoiseen. 1958. Dvbhrn, T . von, Hilden, ., Linkola, P., Suomalainen, P. The Atlas of Breeding Bird( in Bn"tain and lreland. }/ :::::::::.,:::·.:.:::.... Runsaimmillaan se on Joensuun tienoilta aina Lokan ja Porttipahdan tekoaltaille asti (vrt. 19. 1045-1046). Allas des Oi,eaux Nicheur, de Franu. 152) kanssa, mutta Lounais-Suomen havainnot saattavat viitata poh_jansirkun leviämiseen kohti Satakuntaa (vrt. Työ on siis jo puolivälissä, vaikka osa ruuduista tunnetaankin vasta puutteellisesti. Kartta 1. kuvaa nykytietoja poh_jansirkusta. Projektin päätyttyä punakyljen kartta tullee olemaan kauttaaltaan tumma. T . Kartan tyhjä ruutu voi olla _juuri sinua varten! KOKO SUOMEN PUNAKYLKI Kartta 2. 19 76. Atlasprojekti tarvitsee lisää avustajia, esim. & Tenovuo, R. Poh1nlan linnut värikuvin. 196372. sinua! SUOMEN LINTUATLAS Kartta 2. Keskeneräisenä atlaskartta voi johtaa harhaan. j _;;; •. D KIRJALLIS UUTTA . Mcrikallio E. tiedot täydentävät määrän yli 2 000 ruutuun. 'F-+-"+'-"-f1·· ,.,..,· Kartta 1. 1967, s. On kuitenkin liian aikaista arvioida, mistä se todella puuttuu. + 4 lii tettä. Se on lähes samanlainen kuin tutkittujen ruutujen kartta, ts. Projektin päättyessä punakylkikartta lienee kauttaaltaan musta. vinainen. Tilannelintuallakm,a kahden laskrniakaudm jälkeen. Myös pohjoisimmassa Suomessa on havainnoitu melko paljon. Fauna Fennica 5: 1181. Sharrock, J. ~fi]t SUOMEN ,J ... · T .: ::1:,·:·1: . myös von Haartman ym. Dansk Ornithologisk Forening, 290 s. Punakylkirastas on havaittu melkein jokaisessa 10 x 10 km ruudussa, mistä ylipäätään on saatu havaintoja. Yeatman, L. R. ~~~itt ·I>· · .., . Hvvtiä, K. Ministere de la qualite de la vie environncmcnt, 268 s. De dan.,ke ynglejugles udbredelse. lyhytkin takseeraus on johtanut punakyl_jen löytämiseen. Atlasprojektin Suomi on jaettu 10 x 10 km ruutuihin,joita on noin 3 700. kuvaa punakylkirassuoMEN LUONTO 1/ 77 taasta tehtyjä havaintoja. Merikallio 1958), mutta kartta kertoo myös, missä se on vain nä hty ja missä myös pesi nyt (molemmat tärkeitä tietoja). t::'J~'.1~l\ , l •=-, +'--af.,l'+"-ir _+-l\ ... British Trust for Ornithology, Irish Wildbird Conservancy, 465 s. Eniten tietoja kaivataan Vaasa-Nurmes -linjan pohjoispuolelta aina Kemijärvelle saakka. Haartman, L. Myös Hämeen ja Etelä-Karjalan hyvin tutkituilla alueilla se tuntuu olevan harvinainen, vaikka se sieltä on löydetty milteipä joka toisesta ruudusta. 1976. myös Merikallio 1958), mutta hyvin tutkitusta TunturiLapista se puuttuu. lintuatlas-projekti Suomessa a/Jwa.1 Limurnies 9: 1719. 1976. Siksi kartta muistuttaa tässä vaiheessa melkoisesti Karttaa 1. Lintumies 11 :5 1-56. Otava, Helsinki Hvvtiä, K. &90 : './ ' .:._· . 1976. Ahvenanmaa: Göran Andersson, 928-41 3 14, Bergvägen, 224 10 Godby; Turun seutu: Esko Gustafsson, Urheilutie 15, 21620 Kuusisto; Helsingin seutu: J armo Koistinen, 90-8016 352, Meripoiju 3 A I, 02320 Espoo 32; Porvoon seutu: Lasse Härö, 915-140 439, PieniJokikatu 69, 06 100 Porvoo 10; Kymenlaakso: Timo Pulliainen, 951-18 185, Sakariston tie 3 A 5, 45100 Kouvola 10; Satakunta: Hannu Pihlasalo, 938-47 126 (työ), 27420 Panelia as.; Tampereen seutu : Raimo Seppälä , 931-651 414, Lent.äjäntie 1, 33900 Tampere 90 ; Kanta-Hllme: Markku Kuitunen, 917 -7 7 147 , 14770 Eteläinen; Pllijllt-Hllme: Hannu Pietiäinen, 918-87 267 , 15820 Lahti 82; Mikkelin seutu: Heikki Lehtonen, Ilmarisenkatu 13 A 2, 50130 Mikkeli 13 ; Etelll-Karjala: Esa Sojamo, 953-12 991,Julinintie 13 C, 53200 Lappeenranta 20; Savonlinnan seutu: Lasse Vilhunen, Olavinkatu 35 C 37, 57130 Savonlinna 13 ; Suu pohja: Jaakko Vähämäki, Teuva 576, 64700 Teuva kp 3; Etelll-Pohjanmaa: Jarl -Gunnar Anderson, Sandviksgatan 24 C 8, 65 140 Vasa 14 ; Keski-Pohjanmaa: Lasse Hyytinen, Välkkylä 3 D 304, 90100 Oulu 10; Suomenselkll: Pertti Sulkava, 943-32 484, Lampilantie 11 , 42800 Haapamäki ; Keski-Suomi : Lauri Kahanpää, 941253 364, Torpankuja 3 C 13, 40740 Jyväskylä 74 ; Pohjois-Savo: Erkki Björk, Tori katu I 2 B 28, 70100 Kuopio 10 ; Pohjois-Karjala: Reijo Erola, Keskuskoulu B 7, 81280 Uimaharju ; PohjoisPohjanmaa: Pekka Helle, Merikoskenkatu 7 B 25, 90500 Oulu 50 ; Kainuu: Juha Huttunen, 986-470 102, Hirvimäki 26, 88180 PPA Kajaani ; Lappi: Jorma Halonen, 95700 Pello. osoittaa, että EteläSuomi on tutkittu hyvin. Pohjansirkun päälevinneisyysalueelta idästä ja pohjoisesta on vähemmän tietoja kuin lännestä ja etelästä eli ornitologien päälevinneisyysalueelta, missä pohjansirkku on varsin harvalukuinen. Kartta on sopusoinnussa Merikallion tietojen (s. Laji onkin tiedetty yleiseksi koko maassa (esim. 1974. )'" LINTUATLAS f:;:· .. Finni,h bird,, their di,tribution and numben. Uudenmaan ja Satakunnan hyvin tutkituilta alueilta se on löydetty monesta ruudusta, vaikka se siellä on todella harSUOMEN LINTUATLAS Kartta 3
Siitä havaitaan, että tähän 3-vuotisjaksoon sisältyy yksi kohtalaisen hyvä pesimisvuosi Itämeren olosuhteissa ( 1974), kun taas kaksi muuta edustavat " normaalia" kehnoa pesintätulosta. hakkui den yhteydessä. on esitetty merikotkainventointien tulokset Suomen saaristoalueilla kolmen viime vuoden ajalta. Pesäpaikat on luetteloitu ja niiltä kerätty tarkat tiedot suojelutoimien pohjaksi. Asuttujen reviirien määrä on pysynyt koko ajan lähes samana. Muuten mh. Tämä näkyy selvästi Merenkurkun alueen inventointituloksissa tällä vuosikymmenellä, _jollo in pesien tarkastustyön tehokkuus on ollut tällä alueella vakio (taulukko 1. 20 mahdollista kotkien pitkäikäisyydestä huolimatta. Väistämätön johtopäätös tästä seikasta on, että maamme meri kotkakanta saa täydennystä ulkopuolisilta alueilta, sillä poikastuotto on jatkuvasti pysynyt niin alhaisella tasolla, ettei kannan säilyminen ennallaan olisi ollut Kirjoittajat ovat merikotkiemme veteraanitutkijoita. Näistä pääosa lienee peräisin Neuvostoliiton luoteisosien ja Lapin merikotkapopulaatioista. Myrkkyjä (DDT, PCB ja elohopea) on tutkittu kuolleina löydesuoMEN LU ONTO 1/77. Pesimätuloksen tarkastelussa on o tettava huomioon, että pesien tarkastustyön tehokkuus on vaihdellut etenkin jakson alkuvuosina tuntuvasti. Projektin yhteydessä on harjoitettu Hsäksi laajaa tiedotusja valistustoimintaa. Suomen merikotkakanta on tällä hetkellä noin 70 vanhaa merikotkayksilöä. SUOJELUTOIMET Vuonna 1973 aloitetun merikotkapro_jektin aikana on toteutettu koko _joukko toimenpiteitä merikotkan suojelemiseksi. Joutsamo työskentelee Suomen luonnonsuojeluliiton toimistossa, FK Koivusaari Kuopion korkeakoulussa. Esko joutsamo ja Juhani Koivusaari Suomen merikotkat 1970-76 Merikotkistamme kertovan synkän "jatkokertomuksen" edellinen osa ilmestyi numerossa 5/1975. Nykyinen merikotkakanta on jakaantunut kolmelle alueelle, joita asuttavilla linnuilla ei ole yhteyksiä toistensa kanssa ainakaan pesimäaikana: Lounaissaariston, Merenkurkun ja Lapin meri kotkakannat. Lapin merikotkista tiedetään kuitenkin erittäin vähän ja viellä on 1970-luvulla ollut tiedossa vain yksi pesä . Asuttuja reviirejä koko maassa on noin 35. Samassa numerossa kuvattiin myös niihin myrkkyjä johtavista ravintoketjuista. Kaikki pesäpuut on varustettu maaja metsätalousministeriön lasikuituisilla rauhoituskilvillä, jotta vältettäisiin niiden tuhoutuminen vahingossa esim. Moniin muihin pesimäalueiden maanomistajiin on oltu alustavasti yhteydessä pesäpaikkojen suojelemiseksi kaikelta häiriöltä. Laajamittainen talviruokinta aloitettiin talvella 1972/73 ja tänä talvena (1 976/77 ) Porkkalan ja Kokkolan välisellä rannikkoja saaristoalueella on toiminnassa 30 talviruokintapaikkaa, joilla on vieraillut kymmenittäin kummankin kotkalajin edustajia. TUTKIMUSTOIMINTA Merikotkan ravintoa on selvitetty keräämällä näytteitä saalisjätteistä pesien ympäristöstä ja tarkkailemalla myöhäisessä poikasvaiheessa piilokojusta, mitä saaliita emot poikasille tuovat. Yhteistyö metsäammattimiesten kanssa on aloitettu, jotta voitaisiin ennakolta ehkäistä merikotkien pesimäalueita uhkaavat hakkuut ja muut häiriötekijät. Pesimätulos on selvitetty vuosittain tarkastamalla kaikki tunnetut pesät ja etsimällä uusia vaihtopesiä. Merikotkien määrä on pysynyt verrattain muuttumattomana 70luvulla. Yksi pesimäsaari on rauhoitettu 10 vuodeksi sen jälkeen, kun Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto korvasi maanomistajille puuston arvon. Taulukossa 3. ). Lisäksi täällä on vaihteleva määrä nuoria, kierteleviä yksilöitä etenkin kevätja syysmuuton aikana
Kotkien talviruokin1973 1974 1975 1976 5 10 4 6 Taulukko 2. esittää merikotkainventointien tulokset Suomen saaristoalueilla kolmen viime vuoden aikana. Poikasten värirengastuksella on pyritty saamaan tietoja merikotkien liikkumisesta, kuolleisuudesta, sukukypsyysiästä jne. 1976 Maailman Luonnon Säätiön (WWF) Suomen Rahaston merikotkaprojektin neljäs vuosi sujui vakiintuneiden toimintamuotojen merkeissä. 21. Parhaillaan on menossa selvitys erilaisten metsätaloustoimenpiteiden vaikutuksesta merikotkan pesinnän onnistumiseen sekä niiTarkasteltujen Vuosi reviirien Asunuja lukumäärä reviirejä 1970 10 8 197 1 12 II 197 2 13 11 1973 13 11 1974 14 12 1975 13 II 1976 13 II Taulukko 1. Merenkurkun alueen inventointitulokset osoittavat merikotkakannan pysyneen vakiona 1970-luvulla. PESINTÄ V. SUOM EN LUONTO 1/77 den osuudesta pesimäpaikkojen autioitumiseen. Vuonna 1976 värirengastus aloitettiin kaikissa Pohjoismaissa ja tarkoituksena on laajentaa se koko Itämeren piiriin. Munankuorien ohenemista on tutkittu vertaamalla tuoreiden, rikkoutuneiden munankuorien paksuutta vanhoihin museoaineistoihin. Tutkimustoiminnan V U OS I 1970 1971 197 2 po ikasia 5 4 4 tuloksia on julkaistu alan lehdissä ja esitelty laajalti myös yleisissä tiedotusvälineissä. 18 ,:, Va in osa Ahvenan maata tarkastettiin . Koko maassa tietoon tulleet merikotkan lentopoikaset 1970-luvulla. Taulukko 3. tyistä aikuislinnuista, kuoriutumattomista munista sekä myös merikotkan pääasiallisista saaliseläimistä. Tarkastettujen Asu11ujen Po ikasPoikasten Po ikasia/ Vuosi reviirien reviirien pesiä kokonaisasuttu määrä ,näärä määrä reviiri 1974* 32 25 9 10 0.40 1975 48 32 3 4 0.1 3 1976 55 34 5 6 0
SUOMEN LUONTO 1/77. Pesiä tarkastettiin yhteensä 53 kpl. Eri puolilta Lappia on kyllä saatu tietoja merikotkahavainnoista. Lisäksi tavattiin kaksi munapesaa, jotka tuhoutuivat ennen kuoriutumista. 1976. Tarkastustyö suoritettiin maakuntahallituksen ympäristönsuojelutoimiston johdolla. 197 6. Pesintöjä havaittiin kolmella reviirillä ja niistä yksi epäonnistui: keväällä löytyi pesän alta tuore munankuori, mutta myöhemmin kesällä pesässä ei kuitenkaan ollut poikasta. Alueella onnistui kaksi pesintää, jotka tuottivat 2 + 1 poikasta. LAPPI Länsi-Lapin yhtä tunnettua merikotkan pesää käytiin etsimässä, mutta puutteellisten karttatietojen takia pe~ä j~i löytämättä. SAARISTO MERI Alueen 12 :sta merikotkareviiristä tarkastettiin 10 v. Tarkastustyö jaettiin entiseen tapaan siten, että Torsten Stjernberg on hoitanut Dragsfjärdin alueen (kaksi reviiriä) ja muun alueen ovat käyneet läpi Kaius Hedenström ja Esko Joutsamo. Joitakin koko 70-luvun autioina olleita reviirejä jätettiin tarkastamatta, jo tta aikaa olisi jäänyt uusien vaihtopesien etsimiseen eräiltä vielä aktiivisilta reviireiltä. Myönteisenä tapahtumana voitiin vuoden aikana kirjata yhden tärkeän pesimäsaaren virallinen rauhoittaminen sen jälkeen, kun WWF oli korvannut omistajalle puuston arvon. Lisätietoja Lapin merikotkista kaivattaisiinkin kipeästi ja niitä lienee saatavissa esim. Värirengastuksessa ei ole pyritty yksilö kohtaiseen tunnistamiseen vaan pääasiana o n selvittää kotkien lähtöalue _ja vuosi luokka. AhvenanSaaristoMerenKoko maa meri kurkku maa Tarkastettuja reviirejä 32 10 12 54 Asuttuja reviirejä 14 9 II 34 Tarkastettuja pesiä 53 20 26 99 Pesiviä pareja 3 2 4 9 Poikasia 2 3 6 Taulukko 4. Kun kyseessä on vähälukuinen rengastusaineisto, o n entistä tärkeämpää, että kaikki havainno t saadaan talteen. Norja: sininen o ikeassa ja vihreä vasemmassa ni lkassa, n. Pesiä tarkastettiin yhteensä 20 kpl. Haaskoilla vieraili talven mittaan kymmenittäin kumpaakin kotkalajia. Ruotsin itärannikko: musta o ikeassa ja vi hreä vasemmassa nilkassa, 10 poikasta merkitty näillä väreillä v. 1976. Vetoomus värirengastettujen merikotkien ilmoittamisesta Vuonna 1976 aloitettiin yhteispohjoismainen merikotkan poikasten värirengastusprnjekti. Asuttuja reviirejä, joilla voitiin todeta joko pesintä tai koristeltuja pesiä tai joilta on jatkuvia havaintoja (esim. Tarkastutyön suoritti Juhani Koivusaaren, Ismo Nuujan ja Risto Palokankaan työryhmä apulaisineen. Tarko ituksena on saada tietoja ko tkien liikkeistä Luoteis-Euroopassa sekä Itämeren piirissä , niiden sukukypsyysiästä jne. erään Lokan tekojärveen laskevan joen suistossa havaittiin viime keväänä ko lme vanhaa merikotkaa varsin suppealla alueella. Seitsemältä muulta reviiriltä löytyi joko koristeltuja pesiä tai kotkaparin on havaittu edelleen oleskelevan pesimäpiirillä. kalasääksija kotkainventointien yhteydessä. Tulokset näkyvät taulukosta 4. Siispä kaikki kotkien talviruokinnan parissa puuhailevat sekä muut Lintuharrastajat: ilmoittakaa havainnot värirenga.stetuisla merikotkista (väriyhdistelmä, aika ja paikka) osoitteella 22 Renga.stustoimisto P. 1 9 7 Suomen ja Ruotsin Lappi: vihreä oikeassa ja vihreä vasemmassa nilkassa, 5 poikasta rengastettu näillä väreillä Ruo tsin Lapissa v. Koska talvimyrskyt olivat pudottaneet _ja kaataneet näinkin runsaasti pesiä, jouduttiin useita reviirejä tutkimaan läpikotaisin mahdollisten uudispesien löytämiseksi. Rautatienkatu U 00 JOO Helsinki JO Suomen merikotkatyöryhmä taa harjoitettiin 24 paikassa Porkkalan ja Kokkolan välisellä rannikkoja saaristoalueella. kertoo kesän 1976 merikotkainventointien tulokset Suomen saaristoalueilla. talviruokinnan yhteydessä) kotkien oleskelusta, oli yhteensä yhdeksän. Lähtöalueita ilmaisevat väri renkaat ovat oikeassa nilkassa, _jolloin saadaan seuraavat yhdistelmät : Suomen rannikkoalueet: punainen o ikeassa _ja vihreä vasemmassa vilkassa, 3 poikasta rengastettu näillä väreillä v. Ahvenanmaan vahvimmat merikotka-alueet ovat edelleen Föglö ja koillissaaristo (KumlingeBrändö). 1976. AHVENANMAA Lähes kaikki Ahvenanmaan vanhastaan tunnetut merikotkareviirit tarkastettiin v. Esim. 65 poikasta merkitty näillä värei llä v. Tämän vuoksi on päädytty käyttämään kahta eloksoitua alumiinirengasta. Vuosivärinä, joka ilmaisee linnun syntyneen vuonna 1976, on käytetty vihreää rengasta vasemmassa nilkassa kaikilla alueilla. 1976. Hava intoja värirengastetuista meriko tkista on mahdollista tehdä erityisesti ta lviruokinnan yhteydessä piilokojusta tai muutenkin kaukoputkella tai kiikarilla. havaitaan, vuotuinen pesimätulos on murheellisen huono. Tarkastettuja pesiä oli yhteensä 26 kpl , joista ennen pesintäkautta kolme oli pudonnut _ja kaksi pesäpuuta kaatunut. Merikotkayksilöitä arvioidaan Ahvenanmaalla olevan vielä ainakin 30, mutta kuten taulukosta 4. Muut kaksi pesintää tuottivat yhden poikasen kumpikin. Näistä yli 30 :stä pesimäpiiristä asutuiksi osoittautui vajaa puolet eli 14. MERENKURKKU Alueella tarkastettiin 12 merikotkareviiriä, joista asutuiksi osoittautui 11. Pesimätuloksen inventointi suoritettiin kaikilla kolmella osaalueella. Pesintä todettiin vain kahdella reviirillä, joista toinen oli epäonnistunut jo haudontavaiheessa ja toinen tuotti yhden poikasen. Toistaiseksi pesäpoikasten värirengastus on aloitettu Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa, mutta tarkoituksena o n laajentaa projekti lähivuosina kaikkiin Itämeren rannikkovaltioi hin
vulgaris. 50) jo 1800-luvulta, enimmäkseen vuosisadan viimeisiltä vuosikymmeniltä. Kanta on romahtanut luultavasti 1950-luvulla, 1940luvun keräysten vähyyteen vaikuttavat myös sotavuodet ja Hankoniemen vuokra-aika. Yksivuotisilla kasveilla on usein luonnollisista syistä johtuvia suuriakin vuotuisia kannanvaihteluita, mutta otakilokin häviämiseen on aivan ilmeisesti yhtenä tärkeänä syynä ihminen. OTAKILOKKI, Salsola kali L. Esimerkiksi punalatvaan verrattuna kurholla on epätavallisen runsaasti löytöpisteitä (n. Karttojen perusteella lajin kohtalo ei näytä kovinkaan synkältä. Hankoniemeltä, joka on ollut otakilokin vankin tukikohta Suomen manterella, viimeinen tieto on vuodelta 1958 (kuvio). Ilman tiedustelun satoa 1970-luvun tietoja olisi vain kolme. Holger Törnroth on puolestaan turhaan hakenut otakilokkia Eckerön Torpista sen jälkeen, kun paikalle oli rakennettu lomamökkejä. Etelä-Hämeessä _ja siitä itään sisämaassa kasvava korkeampivartinen, pitempilehtinen _ja vähemmän piikkinen rotu on nimeltään ssp. KURHO, Carlina vulgaris L. 192) etsintllkuulutimme otsikon kolme kasvilajia, koska rauhoitettujen kasvien luetteloa tarkistettaessa näiden kolmen osalta heräsi paljon aavistuksia. Kasvia on etsitty turhaan useilta tunnetuilta kasvupaikoiltaan sekä Ahvenanmaalla että 23. Vastauksia ei tullut vallan paljon; lajithan eivät ole jokapäiväisiä tuttavuuksia niissäkään osissa Suomea, missä niitä voi kohdata. Suomesta sitä on tavattu _jokseenkin koko Suomenlahden alueelta ja Ahvenanmaalta, mutta Pohjanlahden puolella sitä ei ole. Kartat ja teksti perustuvat tiedustelun annin lisäksi kasvimuseoittemme näytteisiin sekä kirjallisuuteen. laitos) kuuluvat työryhmään, joka suunnittelee luonnonsuojelulain uudistamiseen liittyvää luetteloa rauhoitettavista kasveista. Hiekkaisten merenrantojen kasvit ovat muuallakin maailmassa pahasti kärsineet, eikä esim. SUOM EN LUO NTO 1/77 15 11 •~ 1~ 11111111z~ 3141511111Helsingin yliopiston kasvimuseossa olevien Hankoniemeltä kerättyjen otakilokkinäytteiden lukumäärät 1860-luvulta alkaen vuosikymmenittäin. Tiedon puute oli kuitenkin ilmeinen. ruthenica, jota Suomessa on tavattu vain satunnaiskasvina, ei sisälly seuraavaan katsaukseen. vulla. Vuosien 190 1-50 vireän floristisen tutki muksen tulokset (n. Mutta kyselyyn tuli vastauksia vain kolme. Unto Laine kertoo nähneensä otakilokkia Pyhtään Kaunissaaressa suurina kasoina 1966 hiekkarannan yläosassa, minne uimarit ja auringonpalvo_jat olivat sitä kasanneet; myöhempiä havaintoja Kaunissaaresta ei ole tiedossa. Kurhon alue näyttää supistuneen varsinkin pohjoisreunaltaan. Tämä yleismaailmallinen ilmiö ulottuu siis meidänkin sentään suhteellisen viileille hiekkarannoillemme. Otakilokki kasvaa hiekkaisilla merenrannoilla lähes kaikkialla Euroopassa. longifolia. Esim. Otakilokki suosii juuri sellaisia rantoja, jotka lomanviettäjistäkin ovat parhaita, eikä piikkinen, kipakasti pistävä otakilokki saa pitkäänkään olla ,·auhassa rannankäyttäjiltä. Pois on jätetty myöskin muutamat ssp. Seppo Vuokko ja Juha Suominen takilokki, kurho ja punalatva Vuosi sitten (SL 3-4/1976, s. Kurhoa kasvaa suurimmassa osassa Eurooppaa. Helsingistä otakilokki, muutamaa satunnaisesiintymää lukuunottamatta, on hävinnyt jo 1800-luDos. Ahvenanmaan ja muun lounaissaaristomme matalakasvuinen kurho lyhyenleveine ja piikkisine lehtineen on luettu läntiseen alala_jiin ssp. 50 pistettä niin ikään) ylittivät kurhon kohdalla 1800-luvun tason vain Ahvenanmaalla. Kurho ei silloin ollut kovin harvinainen, jos kohta ei liian yleinenkään kerättäväksi ja muistiinmerkittäväksi. Eri lajinakin pidetty ssp. Viime aikoinakin kurhohavaintoja on kertynyt. Kartan 28 pisteestä 12 perustuu vain 1950-luvun tietoihin, seitsemässä ruudussa lajia on nähty viimeksi 1960-luvulla ja yhdeksässä 1970-luvullakin. kalin tilapäiset tulokasesiintymät satamissa. Välimeren rannalta hevin löydä luonnontilaista hiekkarantaa. Suominen ja FK Vuokko (H :gin yliopiston kasvit. Otakilokki lienee hävinnyt Ahvenanmaalta ja Etelä-Karjalasta, kenties Uudeltamaaltakin. Varmasti se on säilynyt vain Varsinais-Suomen ulkosaaristossa Jurmon-Hiittisten alueella. Se on yksivuotinen, möyheälehtinen ja kovapiikkinen. Otakilokin on todettu hävinneen useilta paikoilta, missä sitä on kasvanut vielä 1950ja 1960-luvuilla. Kukin karttapiste edustaa yhtenäiskoordinaatiston 10 x 10 km ruutua
00 .) 1 .. Etenkin matalakasvuisen Ahvenanmaan rodun säilymisen edellytyksenä vo1s1 rauhoitusta tehokkaammin olla kasvupaikkojen laidunnuksen jatkuminen. PUNALATVA, Eupatorium cannabinum L. H. Punalatva on rantapensaikkojen ja -lehtojen kasvi . Tämän alueen kasvistotiedot ovat kaikenkaikkiaan vähäisiä, joten laji saattaa olla siellä suhteellisen yleinenkin (vrt. ,J;O, , .,J90 ----,.+-~ .>.!?,.._·,~--1• 1951-! ,. manterella. Laiduntamisen loppuessa taajeneva ruohosta ja tihenevä pensaikko sekä metsittäminen tukahduttavat tämän kaksivuotisen kuivien laidunkumpareiden ja ahomaisten rinteiden kasvin. avoimien laidunketojen kasvia tarkoin silmällä. Huttunen : Taantuvatko ·Pohjois-Karjalan kasviharvinai•uudet, Pohjois-KarjaSUOM E I LUO 1 TO 1/77. Toivonen & P. Punalatvan ydinaluetta on Suur-Saimaa: Haukivesi, Puruvesi, Pyhäselkä ja Saimaa. 20 Kurho (Carlina vulgaris). Laji ei ole välittömästi uhanalainen, joskin jo tapahtunut taantuminen sekä sen syy kehottavat pitämään tätäkin 24 10 Punalatva (Eupatorium cannabinum). -1900 .,. Nuoria taimia tapaa yleisesti myös rantavyöhykkeessä, missä ne kuitenkin talvella tuhoutuvat. 1ir:M t .. 1 .so K>O KM ,,,,,,,,,,, '. 60 Otakilokki (Salsoia kali). Sekä lounainen että 1tamen kurhokantamme ovat kuitenkin hengissä
Nauto_jen _ja hevosten rantalaidunnus lienee ollut sille edullista estäessään rantapensaikkojen täydellisen sulkeutumisen. Otakilo kki on Suomenlahden rantahietikon piikkinen kasvi, joka onnettomuudekseen viihtyisi siellä missä auringonpalvojatkin. Kurho ei aina2 :i kaan vielä tarvinne rauhoitusta, ::c mutta kylläkin tilanteen seuraamista. P11nalatva kasvaa Suomessa ennen kaikkea Suur-Saimaan alueella ja lounaisessa saaristossa. Vanhoissa tiedoissa punalatva mainitaan yleiseksi mm. Uudempiakin tietoja on kertynyt lähes yhtä monta, niistä kuusi tämän tiedustelun yhteydessä. Sen alue on pahoin kutistunut, ja laji tarvitsisi " rauhoitussuojan vartavastista häg vittämistä vastaan. Puruveden alueella, joten siellä se on saattanut hiukan taantua. Punalatvan kohdalla huolestuminen oli onneksi aiheeton. Näin oli käydä Ahvenanmaan Nåtön punalatvoille v. Tuoreimmat tiedot kertovat sen menestyvän edelleen varsin hyvin perinteisillä kasvupaikoillaan. 1971, mutta nyt kasvusta on toipunut ennalleen. Lajin häviämisestä on aniharvoja tietoja. PÄÄTELMÄT Otakilokin tilanne Suomessa on huolestuttava. lan Luonto 6: 18-26, 1976). SUOM~N LUO TO 1/77 K11rhon molemmat alalajit (matala lounainen ja korkea itäinen) ovat harvinaistuneet, kun sen asuinalueiden laidunnus on lopetettu ja ne ovat alkaneet umpeu tna. 25. Lampaat sen sijaan tappavat punalatvan syömällä ilmaversot maanpintaa myöten. Punalatva näyttääkin tästä kolmikosta parhaiten pitäneen pintansa. Kiitämme kaikkia auttajiamme. Muutamia havaintoja on Uudeltamaalta ja runsaammin taas lounaisesta saaristosta ja Ahvenanmaalta. Yhteenotot ovat koituneet otakilokin tappioksi ja se on suuresti harvinaistunut. Vain muutamia pisteJta on 1800-luvun kartassa, mutta 1900luvun alkupuoliskolta parikymmentä
Siksi lajit on jaettu kolmeen ryhmään uhanalaisuuden mukaan. Maahantuonti taas edellyttää etukäteen myönnetyn maahantuontiluvan sekä vientiluvan tai _jälleenvienti todistuksen es1ttamistä. Sopimus koskee myös ns. Merestä saataville lajeille tarvitaan samanlainen etukäteen myönnetty maahantuonti lupa kuin muillekin I liitteen eliöille. Vientilupaa varten hallintoviranomaiset varmistautuvat ainoastaan siitä, että laji on saatu laillisesti ja elävä yksilö kuljetetaan asianmukaisesti. I liite Ensimmäiseen ryhmään (sopimuksen I liitteeseen) kuuluvat sukupuuton uhkaamat lajit, joihin kaupankäynti vaikuttaa tai saattaisi vaikuttaa. ja S11:n entinen julkaisusihteeri. merestätuontia eli pyydystämistä merestä aluevesirajojen ulkopuolelta. 26 myönnetyt vientija tuontiluvat, joiden saaminen on vaikeata ja monimutkaista. Sopimuksen valvonnassa on sekä Suomessa että muualla törmätty moniin vaikeuksiin. Tämän liitteen lajeille saa vientiluvan hieman helpommin kuin I liitteen lajeille, sillä maahantuontilupaa ei tarvita. Sopimuksella pyritään rajoittamaan ja säätelemään uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa, jotta mikään l~ji ei tuhoutuisi kaupankäynnin takia. Siihen otetaan ne lajit, joiden kaupan säännöstelyyn tarvitaan muiden osapuolten yhteistyötä. 7. Vapautukset Yleissopimuksesta myönnetaan _joitakin vapautuksia. Silloin vaaditaan etukäteen Jokiranta on kansainvälisistll luonnonsuojelukysymyksistä kiinnostunut toimittaja (fil.yo.) ja Keskinen aktiivinen luonnonsuojelija, fil.yo. 1976, ja se tuli voimaan 90 vrk myöhemmin eli 8. Vientilupaa varten viejämaan tieteellisten ja hallinnollisten viranomaisten on varmistettava, että vienti ei vaaranna lajin eloonjäämistä, yksilöä ei ole saatu lainvastaisesti, elävä yksilö kuljetetaan siten, että se ei kärsi tai vahingoitu, ja yksilölle on myönnetty maahantuontilupa. Esimerkiksi: jos j o kin vaikeasti tunnistettava alalaji kuuluu I liitteesen, se voitaisiin melko helposti kuljettaa ilman kontrollia, ellei koko laji kuuluisi II liitteeseen. SOPIMUS KÄYTÄNNÖSSÄ Uhanalaisia eläinja kasvilajeja suojellaan liialliselta pyynniltä ja keräilyltä säännöstelemällä maahantuontia ja vientiä. Näiden kauppa sallitaan vain erikoistapauksissa. 1963. Riitta Jokiranta ja Kaija Keskinen Uhanalaisten lajien kauppaa rajoitetaan Villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus syntyi Washingtonissa maaliskuussa 1973. maahantuonti ei vaaranna lajin eloonjääntiä, elävän yksilön vastaanottaja on varustautunut asianmukaisesti huolehtiakseen yksilöstä, ja yksilöä ei oteta ensisijaisesti kaupalliseen käyttöön. Viime vuoden loppupuolella sopimuksen oli allekirjoittanut tai siihen oli liittynyt 64 valtiota, joista n. 1975. Tähän ryhmään kuuluu myös joitakin lajeja, joiden kauppaa on tarkkailtava I liitteen lajien suojelemiseksi. Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1. Vientilupa tarvitaan, kun laji viedään maasta, joka on merkinnyt lajin omaan III liitteeseensä. Vieläkään edes kaikki sopimuksen allekirjoittajamaat eivät ole ratifioineet sitä. Sopimuksen valmistelu oli hankalaa ja hidasta; työn aloitti Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) jo v. Suomi liittyi sopimukseen 10. Washingtonin sopimuksen allekirjoitti 19 valtiota sopimuksen valmisteluun osallistuneista_ 80 valtiosta. II liite Tähän sisältyvät lajit, joita ei vielä uhkaa sukupuuttoon kuoleminen, mutta joiden eloonjääminen vaarantuu, ellei niiden kauppaa säännöstellä ankarasti. 5. Maahantuontiluvan myöntämistä varten viranomaiset varmistautuvat siitä, että . Muualta vietäessä tarvitaan alkuperätodistus. Vastaavasti on porrastettu kauppasäännösten ankaruus. Silloin tämän ns. puolet (34) on myös ratifioinut sen. Esimerkiksi henkilökohtaista omaisuutta oleviin yksilöihin sopimus ei yleensä Sl/OM EN LUONTO 1/ 77. II I liite Kukin sopimuksen osapuoli tekee omien rauhoitusmääräystensä mukaan luettelon III liitteen lajeista. 8. 1976
saukkoihin, turkishylkeisiin sekä täplikkäisiin ja juovikkaisiin kissoihin. On myös nimettävä lupia myöntävä hallintoviranomainen ja tieteellinen viranomainen. Joitakin kaunisturkkisia eläimiä metsästetään urheilumielessä. Sopimuspuolten on myös mm. Kaikkien kissaeläinten kauppaa tarkkaillaan II liitteen avulla. TURKISELÄIMET MUODIN UHRIT Ensimmäisiä turkismuodin uhreja olivat monet saukkolajit, tsintsilla ja turkishylkeet eli merikarhut. Ennen oli myös vaikeata kuljettaa ruokavarastoja purjealusten pitkillä matkoilla. Ongelman ratkaisuksi lastattiin Galapagos-saarten ja muiden valtamerten saarten (Seychellit, Aldabra jne. Tarhauksesta huolimatta Etelä-Amerikan luonnonvarainen kanta(! liite) on vaarassa. vaikuta, paitsi jos ne on hankittu vakinaisen asuinvaltion ulkopuolelta. Kilpikonnat, simpukat ym. Kaikki muut saukot ovat II liitteessä. Yksi majavarotukin on päässyt sopimukseen. Jättiläissaukon lisäksi on Washingtonin sopimuksen I liitteeseen otettu kameruninsaukko, magalhaesineli rantasaukko, jokisaukko, laplatansaukko, eurooppalainen saukko ja merisaukon yksi alalaji. Vankeudessa kasvaneilla eläimillä ja viljellyillä kasveilla käytävään kauppaan tarvitaan vain hallintoviranomaisen todistus. 27. Kaikki muut kilpikonnat kuuluvat II liitteeseen. Valaita ja hylkeitä pyydetään rasvan vuoksi, mikä on suuresti vähentänyt varsinkin isoja valaita. Niiden samoin kuin jääkarhujen (II liite) taljat on kuljetettu voitonmerkkeinä tai matkamuistoina kodin seinänkoristeeksi tai takanedusmatoksi. Jotta pakolliset muodollisuudet sujuisivat r:iopeasti, valtiot voivat määrätä tuloja menosatamia, joiden kautta kuljetus tapahtuu. SllOMEN LUONT O 1/ 77 MIKSI KAUPPAA ON SÄÄDELTÄVÄ. Niiden lisäksi useat pienet kissalajit, puuma ja aasianlei_jona kuuluvat I liitteeseen. Lemmikkieläimiksi tuodaan trooppisia lintuja, kaloja, apinoita ja jyrsijöitä. Tunnetuin niistä on liemikilpikonna (I liite). LIHARUOKIA LIHANSYÖJILLE Kilpikonnat ja niiden munat ovat aina olleet paikallisen väestön valkuaislähde. Sveitsin hallitus tallettaa sopimusja liittymisasiakirjoja. Turkismuoti vaikuttaa mm. Jyrsijöiksi nämä eläimet lisääntyvät hitaasti, yksi naaras synnyttää korkeintaan kuusi poikasta vuodessa. Enää tätä ei saa tehdä, sillä Washingtonin sopimuksen I liite kieltää tällaisenkin viennin. Koristukseksi hankitaan sulkia sekä norsunja mursunluuesineitä, matkamuistoiksi kerätään taljoja, hampaita ja luuesineitä. Tieteellinen kasvien vaihto, lainaaminen tai lahjoittaminen on myös sallittua. Kauppa uhkaa jo ainakin merikarhuja, jotka ovat II liitteessä (muut hylkeet, s. Yleissopimukseen kuulumattomien valtioiden kanssa käytävässä kaupassa vaaditaan samat asiakirjat kuin sopimuspuolten välisessä kaupassa. Tsintsillaturkit tehdään nykyään enimmäkseen tarhatuista eläimistä. 28 ). Sihteeristö ja kokoukset Yleissopimuksen sihteeristönä toimii tällä hetkellä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton sihteeristö Sveitsissä. Sudet on monessa maassa metsästetty sukupuuton partaalle ja siksi ne on otettu II liitteeseen. Tällaiset yksilöt takavarikoidaan tai palautetaan viejämaahan. Washingtonin sopimus syntyi, koska monet eläinja kasvilajit harvinaistuvat, usein liiallisen metsästyksen, keräilyn tai pyynnin vuoksi. ) jättiläiskilpikonnia laivojen eläviksi säilykepurkeiksi, jotka "avattiin" yksi kerrallaan. I liitteessä on 21 kilpikonnalajia, joista jotkut ovat lemmikkejä, jotkut ruokia. Joitakin pieniä apinoita sekä kenguruita on myös käytetty liian paljon turkiseläiminä. Sihteeristö hoitaa käytännön asioita: kokousten järjestämistä, tieteellisiä ja teknisiä tutkimuksia, yhteyksiä sopimuspuolten välillä sekä avustaa muutosehdotusten ja vastalauseilmoitusten käsittelyssä jne. Nykyrnuotia näyttavat olevan susien ja täplikkäiden kissojen turkit. Kuollut saukko uppoaa ja vain noin puolet ammutuista yksilöistä saadaan talteen. Monia hylkeitä käytetään turkiksiin ja varsinkin arktisten lajien kuuttien valkea turkki on aiheuttanut suoranaisia joukkoteurastuksia. Käärmeenja krokotiilinnahat ovat ylellisten kenkien ja laukkujen raaka-ainetta. Uhanalaisia kissoja ovat mm. Valtioiden velvollisuudet Yleissopimuksen liitteissä mainittujen eliöiden haltuunotosta ja kaupasta rangaistaan. Ruhtinaat ja "suuret valkoiset metsästäjät" ovat kauan huvitelleet esimerkiksi tiikerinja leijonanmetsästyksellä. Kissapetoja vähentää myös vaino, joka perustuu todellisiin tai kuviteltuihin kotieläinvahinkoihin. Enää jättiläiskilpikonnia ei syödä, sen sijaan monia muita, etenkin merikilpikonnia. Näissä kokouksissa voidaan tehdä muutoksia I ja II liitteeseen, käsitellä sopimuspuolten raportteja ja antaa tarvittaessa suosituksia sopimuksen tehokkuuden parantamiseksi. Apinoita pyydystetään luonnosta koe-eläimiksi ja eläintarhoihin. pidettävä kirjaa kaupasta, tehtävä vuosiraportti kaupasta sekä kaksivuotisraportti lainsäädännöllisistä ja hallinnollisista toimista sopimuksen valvomiseksi. Sittemmin ne ovat löytäneet tiensä herkuttelijoiden ruokapöytiin. jaguaari, oselotti, tiikeri, gepardi, leopardi, puuleopardi ja lumileopardi. ovat hienon ruokapöydän herkkuja. Jättiläissaukoille metsästys oli erityisen tuhoisaa. Sihteeristön tehtäväksi määrättiin myös sopimuspuolten konferenssin järjestäminen viimeistään kaksi vuotta sopimuksen voimaantulon jälkeen (kokous pidettiin marraskuussa 19 76 Bernissä) ja sen jälkeen joka toinen vuosi
Gepardi turkikseksi. TARHOIHIN, KOKEISIIN, LEMMIKEIKSI Monet apinalajit ovat jo kauan olleet suosittuja lemmikkejä tai sirkusten ja eläintarhojen pellejä. Niistä uhanalaisimmat kalifornianmeriKengurut koiranruokaa. isotrappi (II ), metsäbiisoni (I), eräitä lintuja sekä hirvija nautaeläimiä. Aikaisemmin liha heitettiin pois, koska sille ei keksitty käyttöä. Niiden käyttö on ihmisille tyypillistä tuhlailua, jossa arvokkaat valkuaisaineet muutetaan ylellisyystavaroiksi ja lannoitteiksi. Uhanalaisimmat boakäärmeet kuuluvat I liitteeseen ja muut II liitteeseen, jossa on myös neljä muuta käärmelajia. Esimerkiksi öljykasvien öljyntuotanto on monta kertaa suurempi kuin valasteollisuuden. kaikki Uuden Seelannin Paraphanta-1ajit. Luista ja verestä valmistetaan lannoitetta, maksasta öljyä ja sisäeriterauhasista hormoneja. saippuaa, margariinia, ruokaöljyä, lääkevoiteita, kosmeettisia aineita, räjähdysaineita, kynttilöitä, väriliituja, vernissaa, painomustetta ja voiteluöljyjä. Krokotiilit nahkaa. kermakaramelleja. RASVAA, NAHKAA JA VALKUAISTA Rasvan vuoksi pyydystetään valaita ja joitakin hyljelajeja, mm. norsu (I liite) ja eteläinen merinorsu (II) ovat sopimuksen piirissä. Washingtonin sopimuksen I liitteessä ovat harmaavalas, seitivalaan Pohjois-Atlantin populaatio, sinivalas, sillivalas, ryhävalas, grönlanninvalas, mustavalas, etelänvalas ja japaninvalas sekä Gangesin jokivalas. laat tarkkaan, valastuotteet ovat tunkeutuneet kaikkialle. Muista syötävistä lajeista mukana on esim. Kansainvälinen valaanpyyntikomissio (IWC) on kuitenkin joutunut rajoittamaan monien lajien pyyntiä. On pikemminkin hyvää onnea kuin asioiden hyvää hoitoa, että yhtään valaslajia ei nykyaikana ole vielä hävinnyt sukupuuttoon. ykyään se on turkisja lemmikkieläinten ruokaa. Kaskelotin harvinaista ambraa käyttää parfyymi teollisuus. Simpukoista on mukana yhteensä 33 jokisimpukkalajia ja kotilaista mm. joitakin sampia. 28 Sarvikuono taikauskoa. Harvinaisia trooppisia munkkihylkeitä (I) on pyydetty paikallisen väestön ruoaksi. Koska teollisuus hyödyntää vaMcrinorsut rasvaa. Pyydystysmenetelmä on tuhlannut eläimiä: emo tapetaan poikasen saamiseksi. Merinisäkäsöljyistä valmistetaan mm. Herkuttelijoiden suosimia etanoita sopimus ei mainitse lainkaan. Valaiden pyynti on miltei alusta alkaen ollut ryöstöpyyntiä. mursuja. SUOMEN LUONTO 1/ 77. 16 sukupuuton uhkaamaa krokotiililajia (krokotiileja, alligaattoreita, kaimaaneja ja gaviaali) on otettu I liitteeseen, loput II liitteeseen. Oranki ja gorilla ovat harvinaistuneet uhkaavasti. Viimeksimainittujen traanista valmistettiin ennen mm. Ne samoin kuin leijona-apinat ovat usein eläintarhojen vetonauloina, sillä ihmiset piPapukaijat lemmikkejll ja koristeita. Kaikki hyödykkeet, joiden saamiseksi valaita tapetaan, voitaisiin helposti valmistaa muista, runsaammin saatavilla olevista raaka-aineista. Jo 1600-luvulta lähtien alettiin valaiden vähetessä pyytää myös suuria hylkeitä. Kauppakielto koskee myös muutamia kalalajeja, mm. Krokotiilinja käärmeennahkatuotteilla tuntuu yhä olevan vankka sija laukkuja kenkämarkkinoilla
Sarvikuonot on etenkin Aasiassa uhrattu taikauskon alttarille niiden sarvista valmistettua jauhoa käytetään potenssilääkkeenä. tävät sukulaistensa töllistelemisestä. Hyönteisiäkään ei vielä ole monta vain isoapollo ja seitsemän trooppista Omilhoptera(lintuperhos)-lajia II liitteessä. Oranki eläintarhat. Washingtonin sopimus suojaa kaikkia kädellisiä, sillä ne on otettu II liitteeseen. Koe-eläiminä käytettävät apinat pyydystetään luonnosta eikä niitä kasvateta tarhoissa. Metsästyshaukoiksi kaupattavat Liemikilpikonna keitoksi. Intiannorsu kuuluu nyt I liitteeseen, afrikannorsu kontrollin vuoksi II liitteeseen. Myös luonnonvaraisten fasaanien sulkia käytetään ja niiden lihaa syödään. Myös monet muut eläimet ovat harvinaisuutensa vuoksi haluttuja tarhaeläimiä ja kauppa saattaa uhata niiden luonnonvaraisia kantoja. > lntiannorsu koristeluuta. Nyt mukana olevat lajit ovat lähinnä harvinaisuuksien keräilyn ja poiminnan uhkaamia.Joitakin trooppisia puulajeja uhkaa metsätalous. TURHUUDEN TURUILLA MATKAMUISTOJEN JA KORISTEIDEN KAUPPA Eläintuotteista valmistetut matkamuistot eivät myöskään ole merkityksettömiä kauppatavaroita. przewalskinhevonen (1 liite), kultapanda (II), pussieläimet (I ja II), puoliapinat ja varaanit (uhanalaisimmat I, muut II). Kasveja sopimukseen lisättäneen tietojen karttuessa. Uhanalaisimmat orkideat ja aloet ovat I liitteessä, loput II liitteessä, jossa ovat myös mm. Niinpä monet papukaijalajit ovat kärsineet kaupasta niin paljon, että ne on otettu mukaan sopimukseen. Australian kenguruita uhkaa paitsi tarhaus myös metsästys lihan (koiranruoaksi) ja turkin vuoksi. Koristeellisia papukaijoja on molemmissa liitteissä. Groteskeimpia matkamuistoja lienevät norsujen töppöjaloista koverretut paperikorit. Vaikka norsuja sarvikuonotuotteita ei enää sallitakaan kansainvälisessä kaupassa, salakauppa ja salametsästys reMuuttohaukka metsästyslinnuksi. Kaikki sarvikuonolajit kuuluvat I liitteeseen. kaktukset, syklaamit ja mehilehtiset tyräkit. hottavat edelleen. Turisteille tarjotaan myös kissaeläinten, seeprojen ja antilooppien taljoja. Orkideat koristeeksi. Luonnonvaraista simpanssikantaa uhkaa tarhapyynnin lisäksi koe-eläiminä käyttö. Vikunja villaa. Tieteellisesti poikkeuksellisen kiintoisat puoliapinat ja pussieläimet edustavat evoluution varhaisempaa vaihetta. Monien, lähinnä trooppisten, lintulajien sulkia käytetään koristeina. Kaikki muut jalohaukat ( Falco) ovat II liitteessä. SUOM EN LUO NTO 1/7 7 29. Myös linnut ovat haluttuja lemmikkieläimiä. Niinpä kaikki paratiisilinnut ja isosarvilintu on otettu II liitteeseen, samoin kaksi trooppisen Amerikan kvesaalin alalajia I liitteeseen. Etelä-Amerikan vikunjan villasta valmistetut kudonnaiset ovat kauppakiellossa I liitteen mukaan. Näitä ovat mm. Ihmisapinat ovat I liitteessä. Norsujen ja mursujen luu (lähinnä torahampaat) on kysyttyä ja arvokasta korumateriaalia. Useat fasaanilajit kuuluvat joko I tai II liitteeseen. muuttohaukat on myös suojattu 1 liitteessä. Sopimukseen on otettu myös joitakin kasvilajeja, tosin huomattavasti vähemmän kuin eläim1a, sillä tiedot uhanalaisista kasveista ovat valitettavan niukat
Sopimus on kuitenkin tullin tiedossa. Tarvittaisiinko meillä taas toimikuntaa · byrokratian pyörittämiseksi. Lisäksi kokous määritteli biologiset ja kaupalliset kriteerit liitteisiin lisättäville tai niistä poistettaville lajeille. Ex Libris Oy. 1974. Tulliviranomaisten ja jopa asiantuntijoiden saattaa kuitenkin olla mahdotonta maanttaa, minkä krokotiililajin nahasta käsilaukku on tehty, vaikka laji nahkana olisikin helpompi tuntea. Turkiksien kohdalla esim. 238. Samoin useiden alalajien sisällyttäminen sopimukseen lisää yksikkömäärää ja heikentää tunnistamismahdollisuuksia. Se hoitaa myös hallintoviranomaisen tehtäviä. WASHINGTONIN SOPIMUKSEN TOTEUTTAMINEN SUOMESSA Suomessa sopimuksen toteuttamista valvoo maaja metsätalousministeriö. Voi 150, n: o 6: 72 1767. ENSIMMÄISET KOKEMUKSET Washingtonin sopimuksen osapuolten ensimmäinen kokous pidettiin 2.-6. SUOME N LUONTO 1/77. To im. Vaikka muutamat maat jo ennen Washingtonin sopimuksen voimaantuloa kielsivät uhanalaisten eläinten taljojen tuonnin, se ei lopettanut pyydystystä. Tullinimikkeistömme on tällä hetkellä aivan liian ylimalkainen sopimuksen toteuttamiseksi. Salola inen, Pertti 197 5: Washingtonin sopimus on ratifioitava. Mikäli maaja metsätalousministeriön virkamiehet eivät saa niitä itse aikaan, heidän kannattaisi kääntää esim. Esimerkiksi valaanja hylkeenrasvat kulkevat tullissa merinisäkäsöljyjen nimellä. Teollisesti käsitellyt tuotteet aiheuttavatkin suuria vaikeuksia sopimuksen valvonnassa. 1973. Bernin kokous päätti järjestää piakkoin työkokouksen, jossa mm. paikoin Afrikassa asukkaat etsivät krokotiilinmunia luonnosta tarhoille. llha11alainfll villi /11011/0. Tammi. IUCN 811/letin 1976. Epäkohdista tärkeimpiä ovat uhanalaisten lajien osien ja _johdannaisten tunnistamisen vaikeus sekä vaara että sopimukseen sisällytetään liian monta lajia, jolloin kontrollimahdollisuudet vähenevät. 1 uonnonsuojelulaki, kasvinsuoje1 ulaki, metsästyslaki, kalastuslaki) ei vielä ole tehty, vaan ne odottanevat uutta metsästyslakia ja luonnonsuojelulain kokonaisuudistusta. n :01 5, 9, 11 ja 12. n:o 134. Petoeläimet joutuvat väistymään ihmisasutuksen tieltä ja varsinkin kehitysmaissa ihminen kilpailee eläinten kanssa ravinnosta. Tarvittavia lainmuutoksia (mm. Myöskään III liitteen laatimista ei maaja metsätalousministeriössä ole vielä aloitettu, vaikka sopimuksen allekirjoituksesta on kohta vierähtänyt vuosi. Suomen Luonw 34 : 4, s. Lemmikkeinä pitäisi olla vain tarhoissa kasvatettuja eläimiä, ei koskaan suoraan luonnosta otettuja. Niistä onkin jo mahdotonta eritellä uhanalaisten lajien osuutta. Hallituksen esity.1edwkurmalle 197 5 !! vp. , Nalure Ca11ada 19 73: O cwberDecember. Suomen Asetwkokoelma 1976, n: o 687 688. Sopimukseen otettiin alunperin yli 800 lajia, joihin Bernissä tehtiin vielä useita lisäyksiä ja selvennyksiä. Tullille ei vielä ole annettu oh.1e1ta sopimuksen valvonnasta. Edellä on käsitelty lähinnä lajeja, joilla käydään kansainvälistä kauppaa. Suomen III liitteen pohjana voitaisiin käyttää Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston laatimaa luetteloa uhanalaisista eläin_ja kas".ilajeistamme. Luo nno n Tu1kij a 79: 33-43. KIRJALLIS UUTTA Borg, Pekka Kalevi K. Käsitettä "lajin turvallisuus" ei itse asiassa ole. Näin voidaan kunniallisesti kiertää vientimääräyksiä, sillä tarhatut eläimet tarvitsevat vain alkuperätodistuksen. To im. kissaeläimiä ei eritellä muista nahoista. Edes välttävien ohjeiden toimittaminen tullimiesten käyttöön parantaisi olennaisesti sopimuksen valvontaa. Äskettäin esim. 11. Nigel Si1well. Ma lmström 1975. 7. Intiassa ja Thaimaassa on takavari koitu huomattava määrä kansainväliseen myyntiin aiottuja tiikerinnahkoja. Nigel SitwelL London Edi1io ns L1d. Wildlif,74 . Sopimus on tällä hetkellä voimassa niiltä osin, joilta se sisältyy nykyiseen lainsäädäntöömme. 1976. National Geographic Magaiine 1976. SUOJAAKO SOPIMUS. Sopimuksen piiriin kuuluvat paitsi kokonaiset eläimet ja kasvit myös niiden "selvästi tunnistettavat" osat ja johdannaiset. 1976 Bernissä Sveitsissä. Kauppa ei kuitenkaan ole ainoa uhka. kehiteltäisiin tunnistamisoppaita, pohdittaisiin osien tunnistamiskysymyksiä ja käsiteltäisiin liitteiden lajien tilaa tieteellisin perustein. Paikallinen väestö saattaa käyttää niitä ravinnokseen tms., mutta tällä hetkellä niillä ei ole mitään merkitystä kansainvälisessä kaupassa. Vo i. Siinä setvittiin sopi30 muksen käytännön toteuttamisen mukanaan tuomia ongelmia sekä lisättiin ja poistettiin liitteiden lajeja. Suomen uhanalaiset eläinja kaJvillijit. Monet muut sopimukseen kuuluvista eliöistä ovat harvinaisia, uhanalaisia tai endeemisiä lajeja, jotka lienee suojattu vain mahdollisen kaupan varalta. Kuitenkin esimerkiksi Suomen karhut, naalit, hallit, saukot ja mesima1jat sekä monet rauhoitetut ja uhatut lajit voisivat tarvita III liitteen turvaa. Suomi nen, TeuvoRiiuaj o kiranta 197 5: Uhatut eläimet. Aikoinaan eläintarhapyynnin kynsistä pelastetut orangit ovat nyt vaarassa jäädä metsänhakkuiden jalkoihin. Suomessa ilmeisesti pidetään sopimuksen vaikutuksia niin vähäisinä, että käytännön toimet voidaan unohtaa. Luonnonvaraisten kantojen säästämiseksi joitakin eläimiä on ryhdytty tarhaamaan. Aina löytyy ostajia, ja monien maiden asukkaille harvinaisten eläinten pyynti voi olla ainoa merkittävä tulonlähde. Kun eläimet vähenevät, salakauppa kannattaa entistä paremmin. J aa kko la, Esko 1977 : Selostus Ulkoministeriölle o.wllist.umisesla )uuuainväliuen kokoulueen, C/TES, /3em 2.-6. Sveitsin tullin käsikirja suomeksi. 11. Kaikkien lajien kohdalla se ei onnistu ja siihen liittyy vaarojakin: esim
SUOMEN LUONTO 1/77 H,uopanankoskessa talvehtii kymmeniä koskikaroja. Päätöksestä on nyt valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen (tärkeimpiä valittajia olivat tiettävästi vesihallitus, jonka valituksen liitteenä on mm. kilowattituntia. Jorma Laurila H uopanankoski vaakalaudalla Suomen luonnonsuojeluliiton syysliittokokous 1976 antoi julkilausuman, jossa vaadittiin Hu'-?_panankosken pelastamista voimalanrakennukselta. Kannanotto johon yhtyvät toki lukemattomat muutkin suomalaiset kuin järjestäytynyt luonnonsuojeluväki johtui vastikään julkistetusta vesioikeuden päätöksestä, jonka mukaan taloudellisesti ja luonnonsuojelullisesti arvokas koski voidaan uhrata vähäisen energiamäärän tuottamiseksi ja yksityistaloudellisen edun saamiseksi. KANSANTALOUDELLISESTI JÄRJETÖNTÄ ·§ Voimalalla ei olisi juuri paikalf listakaan merkitystä sähköntuotg tajana. Keski-Suomen ympäristönsuojeluntarkasta jan ja seutukaavaliiton lausunno t, sekä maaja metsätalousministeriön riistaj a kalataloustoimisto). Kerran minä vielä .ien kunniaksi .1rpitiin hymnin, johon panen kaikki kieli11aral, mitä .111omenkiele.1.1ä on minulla kiivlrlliiviinä. tunne edes kansantaloudelliseen a ja tteluun perustuvaa intressivertailua. rakentamissuunnitelmat "on estettävä". " Juhani Aho HUOPANANKOSKI VIIMEISTEN KOSKIEMME KOHTALON ENNAKKOTAPAUS Huopanankosken rakentamissuunnitelmat ovat kyteneet jo kauan. Eihän vesilakimme Jyväskylässä biologiaa opiskeleva Laurila on lintumies, Luonto-Liiton pitkäaikainen aktivisti (Manes, Nokia) ja tällä hetkellä Keski -Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen. Päätöksen mukaan kosken rakentamiselle ei ole esteitä. Lisäksi on kansantaloudellisesti _järjetöntä investoida tällaisiin minivoimaloihin. Itä-Suomen vesioikeuden viime marraskuinen päätös toi kuitenkin kamppailun Huopanankosken tulevaisuudesta uuteen vaiheeseen. Ei ole koko maailmaua seutua, Johon minulle olisi kiinnillynyl semmoinen määrä ihania tunnelmia ja mieluisia muisloJa kuin Huopanaan . Luonnonsuojeluväki odottaa kiinnostuneena ratkaisua, sillä onhan syytä olettaa, että siitä tulee vasilain tulkinnan ennakkotapaus, joka vaikuttaa muidenkin vapaiden koskiemme kohta loon. Tapaus konkretisoi jälleen kerran vesilain puutteet sekä vaatimukset niiden pikaiseksi uudistamiseksi. Valtiovallankin kantana i:i1 on useasti todettu , että viimeiset :!' vielä vapaana virtaavat koskemme tulee säästää, sillä maan :i: energiantuotannon kannalta niillä ei ole vähäisintäkään merkitystä. VOIMALA KOSKEN LOPPU Huopanan Voima Oy: n suunnitelmien mukaan voimalaan kuuluisi kaksi yhden megawatin yksikköä, _j o tka tuottaisivat keskivesivuo nna yhteensä noin 9 milj. Vain voimayhtiö lle rakentaminen tuottaisi liiketalo udellista hyötyä. Yllätys tämä päätös ei ollut olihan kyseessä Itä-Suomen vesioikeus. Suunnitelmien toteuttaminen siirtäisi kosken historian lehdille. Alakanava tehtäisiin kosken pääuomaan, ja sen pituus olisi 960 m. "Niin pian 'kuin sen nimenkään mainilm1kin. Rakentaminen tuhoaisi arvokkaan koskiko konaisuuden, jonka merkitys yhteiskunnalle on kiistatta suurempi luo nnontilaisena kuin voimantuottajana. Voimala rakennetta1s11n väylän länsirannalle no in 160 m niskalta alaspäin. ARVOKAS MAISEMA JA KULTTUU RIHISTORIA Huopanankoski kuohuu Kivijär31. Tavallista tiukkasanaisempi julkilausuma päättyi sanoihin " ... tunnen verien .1ävähdyksen poskillanija rinna.uani oudon, samalla alzdislavan ja avartavan tunteen. Suunnitelmien takana onkin vain yksityistä keinottelunhalua
Toisaalta koski on järvitaimenen, siian ja säyneen lisääntymisja poikastuotantoaluetta. puskutraktorilla tehdyt perkaukset. Kosken luonnontilan muuttaminen alkoi jo 1800-luvulla, jolloin siinä suoritettiin irtouittoa. Se ei ota kylliksi huomioon yleistä etua eikä vesien monikäytön vaatimuksia. Aikaisemmin siinä eli istutettuna harjus, joka nyt lienee jo hävinnyt. Huopanankoskea uhkaavat vaarat ovat ajankohtainen osoitus uudistamistarpeen kiireellisyydestä. Yhdistys on myös tehnyt koskea tunnetuksi , antanut Itä-Suomen vesioi keuden päätöstä vastustavan _julkilausuman sekä viimeksi valittanut vesioikeuden päätöksestä. Rakentaminen taas vaikuttaisi myös ympäröiviin vesiin, kun poikastuotanto tyrehtyisi ja pato tukkisi vaellustien. Toivea jattelulta kuulostavat myös puheet kunnallistaloutta piristävästä vaikutuksesta. Alueen arvon huomasi jo Juhani Aho, joka kesäisin kalasteli koskella. ekin ovat painava peruste kosken säilyttämiseen, sillä koskikarojen talvehtimisalueita on vähentänyt koskien rakentaminen. Alueen arvo matkailukohteena kasvaisi, kalansaaliit paranisivat jne. 530 poikasta/ha vuodessa. Ne ovat laskeneet Vuosjärven pintaa ja pienentäneet kalojen lisääntymisalueita. HUO PANANKOSKI ON ENTISÖITÄVÄ Voimalan puoltajat ovat vedonneet siihen, että alue ei enää ole luonnontilassa ja että sillä ei siksi olisi suurtakaan maisemallista tai kalataloudellista arvoa. Viitasaari. Aikaisemmin, kun koski oli täysin luonnontilainen, sen poikastuotantokyky lienee ollut noin kolmannesta suurempi, 700900 poikasta/ha. Lisäksi siinä on liikaa ympäripyöreitä tulkinnanvaraisuuksia. 197 5. VESILAIN PORSAA REIÄT TUKITTAVA ykyinen vesilaki on pahasti puutteellinen. Muita luonnontilan muuttajia ovat olleet yläpuolisen Vuosjärven pinnan aleneminen, kosken sivuun rakennetut pikkuvoimalat (0. To imitusmiesten lausunto. Se on keskisuomalaisen luonnon olennainen osa. vestä Keiteleeseen laskevan reitin keskivaiheilla. Osittain tämä on totta, mutta luonnonsuojeluväki onkin vaatinut kosken entisöintiä, sen palauttamista mahdol lisimman lähelle luonnontilaa, jolloin koskialueen merkity myös paikallisille asukkaille olisi aivan toinen. järvitaimen ja siika pääsevät Vuo~järvr.en. Eräiden arvioiden mukaan kosken poikastuotantoalue on noin 5 hehtaaria ja sen nykyinen kyky tuottaa järvitaimenia n. Alin. On varmaa, että kosken arvo tulevaisuudessa vain kasvaa. Ju ha ni fq.56 : Lohi/n,111/fl J" /r(l/a/ra,lr1y". Koskeen on jäänyt myös uittorakennelmia, rautaromua jne. Useat hänen lohilastuistaan ovat syntyneet siellä. Totta on, että kosken luonnontila on muuttunut melko paljon, mutta alue ei ole tunnel·tunut niin paljon, että sitä ei voitaisi entisöimällä saada todella upeaan kuntoon. Huoli työllisyyde tä on toki ymmärrettava, mutta sitä ei tule hoitaa näin lyhytnäköisesti, rakentamalla piloille arvokas luonnonsuojelukohde. 34 lan ja koskenniskan välillä oleskeli kolmisenkymmentä karaa. Toisaalta se on tärkeä vaellusreitti yläpuolisiin vesiin, sillä sitä pitkin mm. Vuosjärven vedet virtaavat sen kautta Muuruejärveen. Jos järki voittaa vanhentuneen vesilain jälkijättöiset tulkinnat, valitukset "menevät läpi" . WSOY. Entisöinti koituisi myös paikallisen väestön hyväksi. Huopanankoskessa käy syönnösvaelluksella myös hauki ja lahna. Silloin Huopanankoski on ostettava valtiolle luonnonsuo_jelualueeksi, kuten luonnonvarainhoitotoimisto on esittänyt. Kevättalvella 1976 sil Huopanankosken (keskiaukeamalla) kahlitseminen turmelisi arvokkaan keskisuomalaisen suojelukohteen. Huopanankoskesta voidaan kehittää merkittävä matkailukohde, joka tuottaisi kunnalle tulojakin. Vesihallitus. Myös kosken rantapuusto kärsi melkoisesti, kun vuosisadan alussa Venäjän tsaarin sotaväki hakkasi rannat melko pahoin. KOSKIKARA TALVIKOSKI Keski-Suomen kosket ovat tunnettuja koskikaran talvehtimisalueita, eikä Huopanankoski ole poikkeus. Kosken entisöinti lisäisi sen kalataloudellista merkitystä. On myös väitetty, että koskesta ei tämän takia olisi hyötyä paikallisille asukkaille. HUOPANANKOSKESTA ON TEHTÄVÄ LUONNONSUOJELUALUE Luonnonsuojeluväki on alusta alkaen yrittänyt estää Huopanankosken tärvelemisen. Keski -Suomen luonnonsuojeluyhdistys osallistui alkukokoukseen ja esitti suojeluvaatimuksensa. Viitasaaren reitin viimeinen todella merkittävä järvitaimenen luontainen lisääntymisalue tuhoutuisi. Rakentaminen tarjoaisi työtä vain hetkeksi, ja sen jälkeen yksi työntekijä hoitaisi voimalan. Reitin muista koskista yläpuolinen Hilmonkoski on jo rakennettu, mutta alapuolinen Keihärinkoski on yhä vapaa. KIRJ A LLI SUUTTA HuopananlcoJJcen VoimalailoJuen ralt.e11laminen. SUOM EN LUO NTO 1/ 77. RAKENTAMINEN TYÖLLISTÄISI VA IN HETKEKSI Viitasaaren kunta on puoltanut rakentamista lähinnä kunnalli talo uteen ja työllisyyteen vetoa malla. Vesilaki on ajanmukaistettava, jotta yleinen etu voidaan turvata. LOHIKALOJE LISÄÄNTYMISALUE Kalo ille koskella on kahdenlaista merkitystä. 1 MW) sekä uiton jouduttamiseksi mm. Nyt voidaan vain odotella korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä. Huopanankoski on maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas alue, jolla on maakunnallista, jopa valtakunnallista merkitystä
Kaikki seurat ehdottivat lausunnoissaan maaja metsätalousministeriölle molempien apollolajien rauhoittamista. Sen toukka elää pelkästään kiurunkannuksella (Corydalis). Pikkuapollon naaraan "vainua" on ihmetelty, koska ravintokasvin maanpäällisiä osia ei pitäisi olla lentoaikana näkyvissä. Alueellisten muutosten toteamiseksi 1900-luvulta kokoon saadut 1 448 isoapollohavaintoa sijoitettiin kartoille vuosikymmenittäin (kuvio 2.). siinä, että munan sisällä talvehtii valmis toukka. Euroopassa apolloja pidetään harvinaisina ja taantuvina lajeina. Tekeillä olleen tutkimuksen huolestuttavat ennakkotiedot antoivat sysäyksen rauhoitushankkeelle. Apollojen rauhoitukselle on tavallista vankemmat perusteet, mutta muutakin tarvitaan. Rauhoitus toteutettiin myös Ahvenanmaalla. Toukat ovat liikkeellä jo varhain keväällä. Molempien apollolajien naaraat tiputtelevat muniaan ravintokasvien lähettyville. 1936) ja Sveitsissä (1946, 196 7). Kauri Mikkola ja Sirkka-Liisa Häkkinen Minne ovat apolloperhoset hävinneet. Isoapollo lentää lähinnä heinäkuussa vähälukuisena kallioisilla mailla, ja toukka syö leveälehtistä tai valkeakukkaista maksaruohoa (Sedum telephium ja album). Parittelussa koiras erittää naaraan takaruumiin alapinnalle ns. Rauhoituksia on suoritettu ainakin Saksassa (jo v. Isoapollo (Pamassius apollo) ja pikkuapollo (P. Mikkola (H :gin yliopisto) on perhostutkija, joka on mm. mnemosyne) ovat tunnetusti paikallisia lajeja: molemmista on Suomenkin alueelta kuvattu useita "maantieteellisiä rotuja". osallistunut Suomen akatemian asettaman ns. FK Häkkinen on tehnyt hänen johdollaan pro gradu -tutkielman apolloperhosista. 1800-luvulta on tallessa vain 21 dokumentoitua havaintoa. Häkkinen 1976). Toukokuun 23. SUOM EN LUONTO 1/77 Apollolajien biologiassa on yhtäläisyyksiä mm. Aikuiset perhoset lentävät rauhallisesti lepatellen ja käyvät ahkerasti kukissa. parittelumerkin (sphragis), joka estää naaraan enemmän parittelun. Nyt tilanne on aivan toinen. Muista selkärangattomista on ennestään ollut lain suojissa vain helmisimpukka (vuodesta 1955) sekä tavallaan rapu, jonka suojana on pyyntirajoituksia. Ne käyvät syömässä vain auringon paahteessa ja piileskelevät muuten lähettyvillä. Aarnio). Museoaineistosta ilmenee (kuvio 1.), että ennen viime vuosikymmenien alamäkeä isoapollolla oli ollut hyvin suotuisa kausi 1930ja osittain vielä 1940luvullakin. ISOAPOLLON KOVAT AJAT 1950-LUVULLA Kun Suomen Luontoon edellisen kerran kirjoitettiin apolloista (Kaisila 1948), mitään hälyttävää ei ollut huomattu, vaan kirjoittaja saattoi ansiokkaassa artikkelissaan keskittyä kuvaamaan lajien maantieteellistä muuntelua ja pohtimaan lajien levinneisyyshistoriaa. Laji tunnettiin silloin Ahvenanmaalta Laatokan Karjalaan sekä pohjoisimpana Hämeestä ja Savosta. Apollojen välillä on huomattavia erojakin. Syksyllä 19 7 5 Kalevi Keynäs lähetti kolmelle hyönteistieteelliselle ja kahdelle yleisbiologiselle seurallemme kirjallisen toimintapyynnön. Hyvin leutoina syksyinä toukat voivat kuoriutua kohtalokkain seurauksin jo ennen talvea (Nordman 1959), ja oikukkaat kevätsäät aiheuttavat populaatioille varmaankin usein tappioita. Dos. Koska selkärangattomien lisääntymiskyky on yleensä suurempi kuin tehokaskaan pyynti, niiden suojelu rauhoittamalla on harvoin aiheellista ja tehokasta. Apollot ovat hävinneet laajoilta alueilta, ja vain heikkoja merkkejä niicien toipumisesta on havaittu (vrt. Ainakin Hiittisissä on kuitenkin löydetty viimeisiä kiurunkannuksen lehtiä perhosten jo lennellessä (H. Kahden perhoslajin rauhoittaminen viime toukokuussa oli historiallinen tapaus, sillä ensimmäisen kerran Suomi rauhoitti hyönteisiä. Vanhin tieto maastamme on 1700-luvulta. Pikkuapollo taas lentelee parhaiten kesäkuussa suppeilla lehtoniityillä, mutta on monesti melko runsaslukuinen. pnä 1976 valtioRAVINTOKASVEINA neuvosto rauhoitti luonnonsuoMAKSARUOHO jelulain nojalla ensimma1sma JA hyönteisinä Suomessa isoapollon KIURUNKANNUS ja pikkuapollon. Muualla näitä perhosia elää Euroopasta Itä-Aasiaan kannat eli populaatiot ovat tavallisesti varsin eristyneitä. 35. geenipankkijaoksen toimintaan (SL 2/1974). 1920-luvulla laji oli ilmeisesti ollut melko vähissä
P. Mynämäeltäkään ei ole tiedossa tuoreita havaintoja. Tämä merkinnee sitä, että pikkuapollo on tuohon aikaan elänyt jossakin Hämeen sisäosissa, sillä Valtosen mukaan Somero ei silloin edes kuulunut Hämeeseen. lsoapollolöytöjen alueellinen jakaantuminen kaikenkaikkiaan (ilman yksilömällriä) sekä vuosikymmenittllin. 1950-luvun kartta on samantapainen kuin edellisen vuosikymmenen. Ehkä merkityksellisempää on, että kun apollokanta oli Paraisillakin hyvin heikko 1960-luvun lopulla, lajia on viime vuosina alettu nähdä lähes 1950-luvun tapaan, monia yksilöitä kesässä (T. A. Joitakin paikallisia häviämisiä on kylläkin todettu, mm. Reuter). Uudenmaankin ainoa piste tarkoittaa avomereltä pyydystettyä yksilöä; maakunnassa on sentään tällä vuosikymmenellä nähty kolme yksilöä, mutta näköhavainnot eivät ole käsittelyssä mukana, koska ne aiheuttaisivat vinoutumista: vanhat tiedot eivät ole yhtäläisesti käsille saatavissa. 1955. Pallot = laji havaittu 1960-luvulla tai myöhemmin, ristit= lajia ei ole havaittu v:n 1942 jälkeen. Todettu havaintomäärän väheneminen tarkoittanee siis ainakin kahta 36 1940 49 , 195059 ' 1960 -69 ' 1970-75 ' • • 13 , e • 4 10 , . 1950-luvulla löytyi hyvin paikallinen, mutta ajoittain melko runsaskin, pikkuapollopopulaatio Somerolta (Valtonen 1960), missä laji edelleenkin elää. Turun Ruissalossa laji havaittiin tiettävästi viimeisen kerran v. Viimeisestä kartasta näkyy, että rauhoitus on aiheellinen. 1940-luvulta ei ole tietoja entisiltä Pohjanlahden rannikon löytöpaikoilta eikä Etelä-Savosta, mutta varsinkin jälkimmäinen seikka voi johtua käyntien puutteesta. Kuvio 2. Hämäläisen yksilön perusteella Linne antoi pikkuapollolle nimen mnemosyne. Kuvio 3. 1955 keskimäärin 38 mutta v. SUOMEN LUONTO 1/77. Someron pikkuapolloalue on ensiarvoisen tärkeä suojelutoimien kohde, ja muitakin lajin elinympäristöjä p1ta1s1 saada suojelluiksi. Seuraavalla kartalla näkyy tämä raju väheneminen ja alueen supistuminen. Esim. Useimmista ruuduista on vain yksittäishavaintoja. Huomaa, että ensimmäinen ja viimeinen jakso ovat poikkeavan mittaiset. Gadd on tallettanut pikkuapollon jo 1700-luvulla "ad montes Tavastiae" Hämeen vuorilta. 1920-luvulta sisämaatiedot puuttuvat lähes tyystin. 1920-luvun heikkous, 1930-luvun huippu sekll 1940ja 1950-lukujen vlllinen suuri ero. Se ei paljasta, että isoapollo puuttui jo vuosikymmenen loppupuolella monilta paikoilta. Kuvasta ilmenee mm. Laji oli tavattu paikalta jo 1930-luvulla, mutta tämä löytö oli joutunut unohduksiin. Kun tarkastellaan karttojen dramaattista muutosta, on lisäksi otettava huomioon perhostenkeräilyn nopea lisääntyminen. 1900-luvun kolmella ensimmäisellä vuosikymmenellä pikkuapolloa tavattiin keskisellä Uudellamaalla hyvin paikoittaisena Kirkkonummelta Pernajaan. Lajin niukkuus jatkuu 1970luvulla. Laji on lisäksi hävinnyt Tammisaaren-Hankoniemen alueelta. Viimeinen tieto on kesältä 1942, jolloin lajia lenteli eräällä niityllä Suur-Pellingissä. Kysymysmerkki= todennäköinen Sisll-Hämeen esiintymä 1700-luvulla. Alue on todennäköisesti supistunut jo 1940-luvulla,ja 1950-luvulla maan eteläosassa ilmenee huolestuttavia merkkejä. Pikkuapollon elinalue on supistunut itäosastaan melkein puolella. 250 200 150 100 50 " 190CH0 · 1920193019-'0· 19501960-luku Kuvio J. vertaa jyrkempää laskua! Viime aikoina isoapollosta on tehty_joitakin ilahduttavia yksittäislöytöjä tyhjentyneiltä alueilta, mutta niiden merkitystä on vaikea arvioida. • • > 20 yk 1. 1975 jo 113 henkilöä. 1930-luvun kartta osoittaa huomattavan runsasta ja laajaa esiintymistä. PIKKUAPOLLO Ahvenanmaalla sekä Saaristomerellä ja lounaisella rannikkoalueella Dragsfjärdin ja Rauman välillä elää elinvoimaisen tuntuinen pikkuapollokanta. Suomen Perhostutkijain Seuran kuukausikokouksissa kävi v. Sama koskenee Varsinais-Suomen itäosia, sillä Halikosta, Salosta, Perniöstä ja Pohjan pitäjästä ei ole sotien jälkeisiä havaintoja (kuvio 3.). Helsingin yliopiston eHlinmuseon isoapolloaineisto vuosikymmenittäin (katkoviiva) sekll sama korjattuna viidestä muusta pllivllperhoslajista saadulla indeksillä keräilyintensiteetin vaihteluiden tasoittamiseksi (yhtenäinen viiva)
Suomen Perhostutkijain Seura esitti lausunnossaan maaja metsätalousministeriölle seuraavaa (lyhennetty): "Koska perhosten ja useimpien muiden hyönteisten jälkeläistuollo on hyvin suuri ja kantojen säätelymekaelinympäristöt, kiurunkannusniityt, ovat herkkiä vahingoillumaan, multa niillä olisi saatava laidunnus säilymään metsittymisen ehkäisemiseksi. nismit ilmeisen vahvasti tiheydestä riippuvaisia, populaatiotiheyksiin ei yleensä voida vaikuttaa keräilemällä, etenkin kun suurin osa kerätyistä yksilöistä on koiraita ja osa naaraista on ehtinyt munia. Motaiseksi rauhoiteltava. Pikkuapollon !empien lajien rauhoituksen tueksi tarvittaisiin niiden biotooppien säilyttämistä. Kriisikauden heikot populaatiot ovat nyt rau37. 30). J otkut perhoslajit saattavat poik keuksellisesti olla elinympäristöissään niin näkyviä, että keräily voi o uhata niiden populaatioita. harvinaiset ja suqjelemisen arvoiset KERÄILYN VAIKUTUKSESTA Isoapolloa koskevia kyselylomakkeita palautettiin täytettyinä 62 (623 havaintoa). Isoapollo (Parnassius apollo) vierailee mielellään kukissa. Syytä sen ja pikkuapollon harvinaistumiseen voidaan vain arvailla. Kirjoittajatkin ovat sitä mieltä, että rauhoitustarpeen suhteen apollot ovat poikkeusasemassa perhosten joukossa. Vain muutama vastaaja piti keräilyä vähentävänä tekijänä. Elinympäristöjen muuntuminen tai tuhoutuminen on monille aroille populaatioille keräilyä paljon suurempi ja todella vakava vaara. Tietoon saatiin jokunen tapaus, jossa keräilyllä lienee ollut paikallista vaikutusta. s. Apollola-~ jien taantumiseen keräilyllä ei liene < ollut mitään osuutta. Apollolajien rauhoitukseen olisi liitettävä maastavientikielto" (ks. Pääpaino suojelutoimissa on asetettava lajien ekologi,sten perusedellytysten turvaamiseen, ja arvokkaita elinympäristöjä olisi saatava merkityiksi jo seutukaavoihin. Nykyään mo" lemmat apollolajit kaipaavat kuiten:r: kin suojelua, ja ne olisi ainakin toisPikkuapollo (Parnassius mnemosyne) elää erilaisessa ympäristössä kuin isoapollo. Huolestuttavinta oli, että lajin SUOME L UONTO 1/77 harvinaistuminen oli tekemässä siitä hyvin halutun kohteen
No t. Hypoteesin selittävyyttä heikentää myös, että lajit lentävät melkolailla eri biotoopeilla ja eri aikaan kesästä. Aukkoinen levinneisyys on luonteenomaista apollolajeille, mikä pistää aprikoimaan yhteyksiä häviämisiin. 1976 : Conservalion of l epidoptera in lhe United Stales. Mikko la, K. Perhosharrastusta sinänsä ei tarvitse rajoittaa, mutta varsinkin paikallisten päiväperhosten suhteen on noudatettava malttia, ja naaraiden tallettamista . 7881. 8991. Conserv. 39, s. Tulevat vuosikymmenet olivat sille pelkkää väistämätöntä, vähittäistä loppua. Vähiä populaatioitamme olisi tutkittava mm. Koska kuitenkin apollojen "ottaminen" (kiinni) on kielletty, tutkimuksiin on hankittava maaja metsätalousministeriön luonnonvarainhoitotoimiston lupa. Meddelelser 40, s. etelärannikolta, Lahden-Heinolan seudulta sekä Manner-Ahvenanmaalta varsin sattumanvaraisen tuntuisessa järjestyksessä lähes parin vuosikymmenen kuluessa. Kenties tavallista edullisempana ilmastojaksona, tai ehkä vain rajoittavien tekijöiden poissaollessa, kannat olivat kasvaneet tavallista suuremmiksi. suojelutoimien taustaksi. pitäisi välttää. Muiden populaatioihin vaikuttavien tekijöiden ohella ne aikaansaavat laaja-alaisia kannanvaihteluita (fluktuaatiota) sekä levinneisyysrajojen heilahtelua, mutta tuskin kuvatun kaltaisia laikuttaisia häviämisiä. Ehkä siis sama kantoja säätelevä tekijä on tuhonnut apollolajien populaatiot sieltä, missä olosuhteet eivät ole olleet riittävän otolliset ja minne kyseinen tekijä on päässyt yhtenäisiä populaatioita pitkin leviämään. Kenties Ahvenanmaa on nimenomaan pikkuapollolle niin edullinen alue, että se säilyy siellä sisarlajista riippumatta. 197 5: Ge,chiitile /n,el<ten in der Schweii. .1 959 : Biologisl<a särdrag hos l epidoptera i relation till l<limatel draga gränsema för den geografisl<a arealen. Ilmiö koskee siis ainakin osittain kolmea Kaisilan ( 1948) mainitsemista neljästä rodusta. 48, s. Tapahtumat ovat helpommin käsitettävissä, jos oletetaan, että jotkin sellaiset populaatioita säätelevät tekijät kuin virukset, bakteerit tai muut mikrobit olisivat aiheuttaneet häviämisiä. Tärkeintä on elinympäristöjen suojelu. Luonnon Tutkija 64, 6061. 9, 55-7 5. Fr. 1974 : Hyönteistemme perintöaineksen suojelu. 1948: Siivel<käät apollomme. Niistä finmarchicus on mahdollisesti kuollut sukupuuttoon, sillä sen entiseltä elinalueelta ei tunneta vakinaisia populaatioita. Bio l. KIRJALLIS UUTTA Gfeller, W. Yksittäislöydöt voivat johtua harhailijoista, Etelä-Karjalassa ehkä idästä tai pohjoisesta tapahtuneesta leviämisestä. Ent. Yleensäkin on vaikea kuvitella, että ilmastotekijät yksinään aiheuttaisivat tällaisia katastrofeja. Lainetta ja R. Koska muissa päiväperhoslajeissa ei ole havaittu samantapaista (monien lajien taantumisvaihe sattui myöhemmin, 1960-luvulla), ja koska apollojen häviäminen tapahtui vähitellen ilman epäsuotuisien vuosien aiheuttamia hyppäyksiä, on vaikea ymmärtää, että syynä olisi ilmaston muutos. Itämiestä, U. Onko todennäköistä, että kaksi lähisukuista lajia häviää peräkkäin samalta laajalta alueelta (etelärannikolta) usean vuosikymmenen aikana toisistaan riippumatta. 1-8. Tällaiseen tulokseen ovat päätyneet yhdenmukaisesti kaikki hyönteisten suojelua käsitelleet kirjoittajat (Haarl0v 1972, Mikkola 1974, Gfeller 1975, Pyle 1976). Koska apollojen toukkien ravintokasvit ovat aivan eri tyyppiset, on vaikea kuvitella, että kasvien puolustusmekanismeilla olisi osuutta ilmiöön. Eurantoa, j. Manner-Ahvenanmaalla ja Selkämeren rannikolla, mistä 38 isoapollo on hävinnyt, elää jatkuvasti elinvoimaisia pikkuapollopopulaatioita. Ent. Säilyneet populaatiot ovatkin enimmäkseen hyvin eristyneitä, paljolti saarissa eläviä. Ent. M. Kauimmin se säilyi Porvoon seudulla. Teriahoa Lounais-Suomen pikkuapollohavainnoista. Isoapollo hävisi eri paikkakunnilta mm. Nordman, A. hoituksen avulla paremmassa turvassa, vaikka vahinkoja ei liene juuri tähän mennessä aiheutettukaan. Vaikutelma on, että pikkuapollon hävittyä etelärannikolta myös isoapollo oli näillä ehkä sille ilmastollisesti sopimattomilla alueilla "tuhoon tuomittu". Hypoteesia vastaan näyttää sotivan, että pikkuapollo menestyy Manner-Ahvenanmaalla, mistä isoapollo on hävinnyt. Isoapollon levinneisyys olikin edullisella 1930-luvulla varsin yhtenäinen. Hypoteesiin sisältyy, että kahdesta apollolajista pienempi olisi herkempi tällaiselle tekijälle ja että perhoset ovat vastustuskykyisiä siellä, missä olosuhteet ovat niille edulliset. 3444 . Toivokaamme, että ajat paranevat, apolloja muistelee kaivaten! Kirjoittajat kiittävät kaikkia isoapollolomakkeen palauttaneita sekä E. APOLLOJEN HÄVIÄMISEN LUONNE Apollolajien historialla näyttää päällisin puolin katsoen olevan jotakin yhteistä ilmastollisen kehityksen kanssa: 1930-luku oli ilmastoltaan suotuisa ja sen jälkeen on tapahtunut heikkenemistä. Etelärannikon tapahtumat eivät mahdollisesti olleetkaan lainkaan poikkeuksellisia, vaan ennemminkin odotettavissa, siis sääntö, apollojen ankara "luonnonlaki". Suomen Luonto 33, s. Mitt. Häkkinen, SirkkaLiisa 1976 : Apolloperhosen (Pamassiw apollo L.) levinneisyyden j a runsauden muutoi<sel Suomessa 1900-luvulla. Pro gradu -työ, Helsingin yliopisw. Ges. Pikkuapollo hävisi etelärannikolta jo paljon ennen isoapolloa, ehkä jo l 920-luvulta alkaen. 1960: Pikkuapollosla Somerolla ja muualla Hämeessä. SUOMEN LUONTO 1/77. Kaisila, J. Valw nen, T . Suomen Luo nt o 7, s. Schw. Apollolajien häviäminen laajoilta alueilta on niitä luonnonilmiöitä, joita emme ainakaan toistaiseksi pysty luotettavalla tavalla selittämään, spekulaatioiden varassa sentään ymmärtämään. Haarl/ilv, N. Pyle, R. Loiset tuskin tulevat kysymykseen, koska kirjallisuudessa nimenomaån mainitaan, että apollojen toukat ovat harvoin loisten vaivaamia. 197 2 : Fredning afinsel<ter i Danmarl! mål og midler. Ponnisteluista huolimatta apollojen häviämisille ei kuitenkaan onnistuttu löytämään ilmastollista selitystä. 217 -223
Reservaatit on lueteltu YK :n kansallispuistoluettelossa, mutta varsinaisia kansallispuistoja ne eivät ole. 1976 noin 2 kk Berezinan reservaatissa tekemllssll siitll televisio-ohjelmaa (yhteistuotanto MTV/APN). Yhteen tutustuminen ei tietenkään kerro paljon koko järjestelmästä, joka ulottuu valtavan maan joka sopukkaan. Neuvostoliiton luonnonsuojelualuejärjestelmän runkona on yli sadan zapovednikin eli reservaatin muodostama verkosto. ha. Metsllja suoala on viivoitettu, vesistöt ijoki, kanava ja jllrvet) mustattu ja viljelykset jlltetty valkoiseksi. Asko Kaikusalo ja Teuvo Suominen Berezinskij zapovednik, valkovenäläinen luonnonsuojelualue Neuvostoliiton luonnonsuojelualuejärjestelmä on pysynyt meille länsinaapureille varsin vieraana, vaikka pitkä yhteinen raja ja paljolti samanlainen luonto olisivat hyvä pohja yhteistoimintaan esimerkiksi yhteiseen metsäpeurareservaattiin. Sen metsiin tukeutuivat viime maailmansodan partisaanitkin. Heidän vaiheistaan kertovat yhä lukuisat muistomerkit. Vaikeakulkuisuutta on kuitenkin kiittäminen siitä, että Berezinan ympärillä on vielä ehjää luontoa. Tosin 12 000 ha metsää on julistettu koskemattomaksi, mutta paljolti niin äskettäin, että sotien runtelemat ja jälleenrakennuksen rasittamat metsät sekä laajat, ylitiheät ja suoriin riveihin kylvetyt mäntytaimistot alkavat 39. 10 km Reservaatti levillll Berezinan ja valtamaantien risteyksen ympllrillll. etellllln. Kaikusalo (Metsäntutkimuslaitos, Loppi) ja Suominen (Suomen Luonto) oleskelivat v. 1925 julistettiin noin 70000 ha Berezinan reunamia 55 000 ha metsää, 13 000 ha suota, 2 000 ha vesiä osaksi Neuvostoliiton reservaattijärjestelmää, jonka yhteispinta-ala on yli 5 milj. Meikäläisiin luonnonpuistoihinkaan niitä ei voi verrata ei ainakaan Berezinaa, jossa ihmisen läsnäolo on ilmeinen : 1 000 ha peltoa, 25 kylää, 2 500 asukasta, heinäsuovaiset tulvaniityt, metsälaiduntava karja ja ilmiselvät talousmetsät. Hikeä ja verta vuodatettiin ja hyttysiä sadateltiin myöhemminkin, kun suuret sodat riehuivat Valko-Venäjällä tuhoten luontoa ja ihmisiä. Sen lavealti soistuneet rantaniityt ja rämeiset metsät olivat koettelemus jo Napoleonin joukoille, jotka rämpivät niiden läpi. Jo v. Yleisöä ei niille päästetä, vaan ne palvelevat tutkimusta. Edustavuutta sille kuitenkin antanee se, että maan luonnonsuojeluviranomaiset valitsivat juuri Valko-Venäjän Berezinskij zapovednikin kuvauspaikaksi suomalais-neuvostoliittolaiselle televisio-ohjelmalle, jonka työnimenä oli "Harvinaisten eläinten suojelu Neuvostoliitossa." Berezinan reservaatti (musta suorakaide) sijaitsee tuhatkunta kilometrill Suomesta .. Sen halkaisee Berezina, Dneprin sivujoki. SUOMEN LUONTO 1/77 Noin 140 km Minskistä itään maantie ylittää Berezinan, runsaasti poimuilevan pikkujoen
Puolalaisperäinen kanta koetetaan saada lisääntymään. Lisäämiskeinoja ovat talviruokinta sekä loisten hävittäminen lääkinnällä. 40 Visentti on Berezinan reservaatin suurimpia erikoisuuksia. Villisikakantojen kohentamiseen kiinnitetään erityistä huomiota, jotta lajin runsastuminen reservaatissa saisi sen levittäytymään myös ympäristöön. Kuva on otettu joen yltä etelään; vasemmalla on reservaattia, oikealla alkaa heti kuva-alan ulkopuolelta asutus ja viljelys. Berezina on hitaasti kiemurteleva joki, jonka reunamat ovat laajalti tulvaniittyiset ja soistuneet. SUOMEN L UONTO 1/77. Kosteikkoeläinten ja -kasvien asuinpaikkoja tarjoavat runsaasti myös joen vanhoista uomista umpeutuneet lammet
Sama kotoisuus tuulahti vastaan myös vähäisissä kuusikkotilkuissa. LINNUSTOKIN oli talvella tuttua: korppeja, tiaisia, keltasirkkuja ja närhiä. Ikimetsistä uskoimme tapaavamme alkuperäisintä keskieurooppalaista lajistoa, vaikka reservaatin johtaja J. Todellista etelän eksotiikkaa edustavat sitten muutamat Iehtotilkut jaloine lehti puineen : pähkinäpensaita, saarneja, pyökkejä ja ennen kaikkea kookkaita ikitammia. Totuimme pian asiantuntijoiden erikoisalojen kapeuteen ja panimme toivomme reservaatin viralliseen ornitologiin kunnes hänen erikoisalakseen selvisi metsojen tarhakasvatus. Pelloilla asteli mustavariksia, jokivarsilla kattohaikaroita. Huhtikuussa ero oli jo selvä. Vasta niiden varjossa kulkija tunsi siirtyneensä Suomesta lähes sata peninkulmaa päivantasaajan suuntaan. Kesällä ilmasto on selvästi eteläisempi. MELKEIN KUIN SUOMESSA Mannerjään reuna on kurkotellut joskus Berezinan reservaatin tasalle. Todellista ikipuustoa löytyi vain pari kynnenkokoista kolkkaa. Kokonaiskuva jäi silti hahmottumatta: kiini:oisimmat alueet olivat vaikeak1:1lkuisimpia, karttoja ei ollut ja paikallinen asiantuntemus oli heikkoa. NISÄKKÄISTÄ kookkaat kasvinsyöjät ovat etusi41. Muutaman järven, lukuisten lampien, kaivetun kanavan ja luonnontilaisten pikkupurojen ohella vesistöjä luonnehtii koko SUOM EN LUONTO 1/7 7 Berezina-joen mukaan nimetyn reservaatin poninpylvllstll komistaa soiva metso Valko-Venlljlln metsistll lllhes kadonnut kanalintu. Kylistä ja kyläläisistä on mainittava aivan erikseen kuulu valkovenäläinen vieraanvaraisuus. viklot ja sininärhi). . alueen halkaiseva Berezina, Dneprin sivujoki, ja sen reunojen rantaluhdat mosaiikkimaisine pensasrytöineen. Sykähdyttävää oli myös harmaahaikaran ja kiljukotkan kohtaaminen. Oikeaan hän osuikin, sillä vuoroin meitä opastettiin olemattoman pieniin tilkkusiin, vuoroin vastikään koskemattomiksi julistettuihin talousmetsiin. Helikopterilento avasi uuden näkökulman kosteikkoihin: varsinkin itäosissa on laajalti karua kitukasvuista nevaa tahi niukkavarpuista rämettä. vasta vuosisatojen kuluttua muistuttaa luonnontilaista. ja sininärhet säihkyivät sähkölangoilla. Aikansa tulee vaatimaan myös peltojen, pihojen ja puutarhojen metsittyminen. Liki ainoa poikkeus meikäläiseen normaalitalveen oli pähkinänakkeli. N. . Tiiviisti rakennettuja kyliä, kauniita hirsitaloja, ikkunapielien taidokkaita puuleikkauksia sekä huolella hoidettuja vihannestarhoja katsellessa oli vaikea välttää vaikutelmaa, että lähtö tulee olemaan haikea, etenkin iäkkäälle sukupolvelle, jonka elämän juuret tuntuvat yhä olevan syvällä menneisyydessä läheisessä yhteiselossa luonnon, viljelysten, naapurien ja kotieläinten kanssa. Tyypillisen metsälinnuston toimeentulo näytti huonommalta. Niinpä talvella olosuhteet muistuttavat meikäläisiä, joskin nietokset jäävät niukemmiksi. Tsitsekin jo etukäteen luonnehti niitä mielenkiinnottomiksi ja lajiköyhiksi. Jokunen mustahaikara toki eleli syrjäseuduilla, ja kanahaukkoja, ~iirihaukkoja, sepelkyyhkyjä ja monenlaisia varpuslintuja näkyi "' ja kuului kohtuullisen usein, mutta pöllöjen, tikkojen ja muiden kolopesijöiden niukkuus oli yhtä ilmeinen kuin sen syykin: keloja kolopuiden järjestelmälliset "sanitäärihakkuut" tuhohyönteisten torjumiseksi (tikasta muuten käytettiin lempinimeä "metsän sanitääri"). Muutkin kokemuksemme osoittivat, että vanhan metsän eloyhteisö on jäänyt perin juurin vieraaksi Berezinan tiedemiehille. Haukat, tikat ja pöllöt tunnettiin vain ryhminä ja monia lajeja ei tiedetty olevankaan (esim. Paikoin taas näkyi silmänkantamattomiin vajaakasvuiseen heinäkorpeen vivahtavia vetisiä koivikoita. Eteläosien pinnanmuodostus on vanhempaa ja maaperä hedelmällisempää. Talvisten hiihtoretkiemme ensivaikutelma oli yllättävän kotoinen: loivasti kumparoivia männiköitä kuin missä tahansa Keski-Suomessa; vain kelat puuttuivat. Se oli sitä ylenpalttisempaa, mitä syrjäisempi oli kylä ja mitä vanhempaa sen väki. Muistona tästä ovat pohjoisosien moreenikumpareet, sammaloituneet siirtolohkareet sekä pellonvierille raivatut graniittiröykkiöt. Keväämmällä huuteli harjalintu upupa-upupa-upupa. Pikkulinnut olivat niinikään jääneet jokseenkin tuntemattomiksi. Kylät aiottiin oikeastaan tyhjentää jo edellisen viisivuotissuunnitelman aikana, mutta vasta nyt rakennetaan reservaatin hallinnolliseen keskustaan kyläläisille kivisiä kerrostaloja. Mutta e)i perinne toki keskuspaikassakin. Suomalaismallisia lintumiehiä ja -naisia ei Berezinassa nähtävästi liiku. Astetta rehevämpää biotooppia ovat puronvarsien runsaat tervaleppäkorvet. Ilmasto on mantereinen. Kesään mennessä tuli selväksi, että satakielet, kertut, kerttuset, punavarpuset, ruisrääkät ja monet muut illan ja yön laulajat ovat Berezinan varsilta saaneet elinympäristön, jota kulttuurin runtelemassa maanosassamme on jäljellä vain vähän
Paljon vähälukuisempi on niiden pienempi sukulainen, metsäkauris. talviruokinnan seurauksena jo suorastaan luonnottoman runsaat. Talvisten tarjousten perunaa ja tammenterhoja ohella niille ojennetaan lääkeannos turvaksi tauteja ja loisia vastaan, jotta ylitiheys ei johtaisi romahdukseen vaan levittäytymiseen. Sadat kyläläiset ovat mukana löyhemmin. (Vastaava toiminta pohjoisempana lienee aiheuttanut villisikojen äskettäisen ilmaantumisen myös tasavaltamme tanterille.) Muiden kuin riistalajien tuntemus vaikutti hataralta. TUTKIMUS JA VALISTUS Berezinan reservaatissa työskentelee toistakymmentä päätoimista tutkijaa. Paikallinen pikkunisäkästieto rajoittui yleisluontoiseen mainintaan "myyräkannat ovat nyt niukat" (pikapyynti viittasi päinvastaiseen). Ainut havainto muista Mustela-lajeista oli liikenteen tappama lumikko. Osaksi tämä johtunee niiden pysymisestä syrjäseuduilla, osaksi siitä, että ne nukkuvat talvisen riistalaskennan aikaan. Kahdessa revervaatin luontoa kartoittavassa lähes 200-sivuisessa julkaisussa on pitkät lajiluettelot, mutta ainakin nisäkäsluettelossa j on hämmästyttävä määrä sellaisiakin virheitä, joiden oikaise..S miseen riittäisi pariviikkoinen sa-< 1 1 moi u ja oukustelu. Keskeinen tutkimuskohde ovat kanalinnut, etenkin metsot, jotka ovat huvenneet äärimmilleen. Hirvieläinkannat ovat mm. Pikkupedoista minkki lienee lukuisin. Metsllkauris on reservaatissa harvinainen, sillll lumipeite rajoittaa sen toimeentuloa talvella. Viime aikoina kanta näyttää taas niukentuneen. Etelän lehtojen erikoisuuksiin olisi kuulunut myös unikeko sukulaisineen, mutta ainakin tällä erää ne lymysivät löytymättömissä. Vastikään reservaatti on saanut myös luvan käyttää helikopteria. Kaikki tapaamamme Lehtomaiset metsllsaarekkeet samoin kuin joen rantaluhdat ovat uusia kokemuksia Suomen luontoon tottuneelle. Ainakin supikoiraa vähennetään tarmokkaasti ja erään aiemman elokuvan mukaan myös susia. Uusi tuttavuus oli pähkinäpensastojen sangen yleinen pikkumetsähiiri. Lajia on hoivattu ja syötetty, jotta se leviäisi myös ympä42 röiville alueille. Petonisäkkäissä tutkijoita kiinnostaa lähinnä niiden vaikutus riistalajeihin, vaikka varsinaisia petotutkimuksia ei tehdäkään. Oma harminsakin on sadoista sarvipäistä, jotka parhaansa mukaan tuhoavat taimistoja. Molempia majailee Berezinan rantapensaikoissa suhteettoman runsaasti. Ensimmäisten löytöjen ja rauhoituksen jälkeen laji lienee runsastunut nopeasti, sillä biotoopit ovat otolliset. Teknistä henkilökuntaa on toista sataa huolehtimassa kuljetuksista, pyynnistä, ruokinnasta, havainnoinnista ym. Tieverkosto on hyvä, samoin kuljetuskalusto, joka ulottuu maastoautoista hevosiin. Tyypillisenä Keski-Euroopan lehtimetsien nisäkkäänä villisialla on vahvat sorkansijansa Berezinassa. Ketun ja mäyrän majapaikat tunnetaan hyvin; monet niistä olivat tyhjillään, mutta puheet pyynnistä o livat ristiriitaisia.Jokunen karhu asustaa alueella, mutta niihin ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Käytännön toimet keskittyvät riistakantojen kohentamiseen. Toimintaan liittyy myös sikojen häkkipyynti ja merkintä, loismatojen elämänkierron seuranta sekä muurahaispesien aitaaminen, jotta talvista makuusijaa havitteleva sika ei pöyhisi piloille pikku sanitäärien kekoja. Majavalla on oma arvonsa reservaatin historiankirjassa, aina alkulehdiltä lähtien. Pohjoista eläimistöä edustava hirvi elää täällä levinneisyytensä etelärajoilla ja saa rinnalleen saksanhirven, joka puolestaan liikkuu täällä elinmahdollisuuksiensa pohjoisrajoilla. SUOMEN LUONTO 1/77. Tiedemiesten vastaukset kysymyksiin rajoittuivat joko yleisiin käsikirjatietoihin tai toteamuksiin "ei tiedetä" ja "ei ole tutkittu". Länsinaapurissa Puolassa laji pelastettiin sukupuuton partaalta (ks. Ammoin suuret sarvipäät laidunsivat myös Berezinan metsissä, mutta metsästys, asutus ja sodat tuhosivat ne sieltä kuten muualtakin Euroopasta. Villisikojakin koetetaan lisätä äärimmilleen. Saukko mainittiin yleiseksi, vaikka itse emme talvella havainneet ainuttakaan jälkijonoa. SL 1/75),ja nyt on Valko-Venäjä innolla mukana elvytyspuuhissa. jalla. Berezinassa elää kaksi puolikesyä muutaman yksilön laumaa, joista toivotaan uuden, luonnonvaraisen kannan kantakantaa. tutkivat riistalajeja ja muutkin jotakin taloudellisesti tärkeää kohdetta (kaloja, tuhohyönteisiä, puita jne.). Visenttikantakin voimistunee pian. Elinympäristöä ja ruokaa sille oli tarjolla kosolti
Toisaalta on muistettava, että suurikaan pyynti ei voi vaarantaa reservaatin runsaita riistakantoja. Parannuksia kaivataan myös tutkimusvälineistöön, kirjallisuuteen sekä kotija ulkomaisiin yhteyksiin. Ilmenikin, että takavuosina Berezinan majavia on parhailta paikoilta pyydetty noin 800 kpl tutkimuksiin ja siirtoistutuksiin. neuvoteltiin siellä puolituntinen viidentoista virkalakkisen seurassa ja kahlattiin kaksi tuntia kevättulvaista suota teerien tyhjälle soidinpaikalle kuulemaan oppaalta, että soidinäänet on viimeksi kuultu viisi vuotta sitten. nuoruus, mikä ilmeni myös meneillään olevista rakennustöistä, museon järjestelystä, hotellin vimeistelystä ja eläintarhan laajennuksesta. Tutkimusjohtaja Koslan mukaan kadon syynä on todennäköisimmin metsien tila; korjausta taas etsitään petoja tappamalla ja tarhakasvatuksin. Myös suurille petonisäkkäille reservaatti on arvokas. Myös puheet kaikkien eläinten täydellisestä rauhoittamisesta olivat hämmentäviä, kun toisaalla kerrottiin petojen tapo poluvuista ja ylitiheiden hirvi] kantojen säännöstelytarpeesta. Tutkijoiden resurssit näyttivät suomalaissilmin kadehdittavilta: monipuolinen, tutkimuksille omistettu alue, paljon apuväkeä, hyvät kulkuyhteydet ja selvästi määritellyt kohteet. 19 76 osoittautui ällistyttävän hankalaksi. Myös luonnonsuojelua koskevat keskustelumme kärsivät erikoisalojen ahtaudesta. j Metsästysaseet, kallokokoel..S mat ja pitkä numerosarjat anato< misista mitoista osoittivat, että pyyntiä esiintyy. Majavan historia valaisee kenties parhaiten Berezinan luonnonsuojelun tavoitteita ja menetelmiä. Samaan viittasi suurnisäkkäiden arkuus. Vaikka luonnossa liikkumista rajoitetaan yhä tiukemmin, yleisönvalistusta tehostetaan keskuspaikassa.Jo nyt siellä liehui tutustumiskäynnillä niin eläkeläisiä kuin koululapsiakin. Hukkaan suoretki ei toki mennyt, mutta maastoon tottumaton tulkkimme oli läkähtyä ja kiroili kahdella kielellä. Tärkeintä toki on, että ne on rauhoitettu. Maastosta kootut pyyn ja metson munat kuoriutuvatkin jo lupaavasti hautomakoneissa, mutta muuten toiminta kompuroi vielä alkuhankaluuksissaan kuten myös ties minkä puutostaudin koettelemat kampurajalkaiset metsonpojat. Iltahölkältään palaileva villisiantutkija puolestaan kertoi kuunnelleensa, kuinka villit sudet ulvoivat talviyössä duettoa eläintarhan häkkisuden kanssa aivan Berezinan reservaatin keskuspaikassa. LUONNONSUOJELU Berezinan reservaatin luonto muistuttaa meikäläistä, mutta sen historia on ankarampi. "Varma" pesäpaikka toisensa jälkeen osoittautui autioksi ja vastaansattuvat majavat olivat tavattoman arkoja. Omaan ympäristöönsä asuttuun, viljeltyyn, hakattuun ja ojitettuun Valko-Venäjään verrattuna se on todellinen koskematon keidas. Vaativammin arvioituna sen arvokkainta antia ovat epäilemättä monet kosteikot kasveineen ja eläimineen olkoonkin, että alueen henkilökunta ei tällä haavaa ole niistä kiinnostunut. Mieluisaa oli huomata, että suden näyttäytyminen kylän liepeillä kuului normaaliin elämänmenoon. Monenlaisten kommellusten taustaksi kerrottiin toimintojen SUOME LUONTO 1/ 77 Sodan jälkeen jä.lleenrakennetuissa kylissä on paljon kauniita rakennuksia ja niissll runsaat koristelut. 43. Niinpä majavantutkija ei tiennyt, mitä hänen keräämänsä mitat ja näytteet palvelevat Minskissä ja Moskovassa. 1924 oli reservaatin perustamisen alkusyy. Hierarkian ja tiedonkulun ongelmia kuvaa myös yrityksemme kuvata hirvieläimiä tilanne, joka eri versioina toistui taajaan. Olimme toista viikkoa turhaan retkeilleet "yläkerran asiantuntijoiden" opastuksella suuria sarvipäitä etsien, kunnes kelpo Gennadi, avulias hevosja venekuskimme, kuuli huolistamme ja oitis opasti meidät niitylle, jossa hirvien ja saksanhirvien ohella vilisteli metsäkauris. Lajin löytyminen sieltä yllättäen v. Aina ei käsillä ollut sitä henkilöä, joka alueen ainoana olisi tuntenut kulloistakin asiaa. Viimeksimainitusta on tosin haittansakin, sillä tarkasti rajatut sektorit jättävät tutkimusten ulkopuolelle niin paljon, että kokonaiskuva jää aukkoiseksi. Berezinan reservaatin kokema suonenisku jäänee siis tilapäiseksi ja majavakannat alkavat muuallakin elpyä. "Akatemian ala-asteen" eli käytännön kenttämiesten asiantuntemusta ei noteerattu silloinkaan, kun ensin matkattiin maastoautolla puoli päivää kelirikkotietä syrjäkylään. Eri-ikäisiä merkkejä sen runsastumisesta oli runsaasti, mutta kuvaaminen v. Merkkiäkään ei ollut siitä luottavaisuudesta, joka yleensä luonnehtii suojelualueiden eläimiä. Keskikesällä kohtasimme kymmeniä Minskistä saapuneita opiskelijoita, jotka olivat pystyttäneet telttansa erään kylän kentälle ja tihkusateesta huolimatta keräilivät vihkoihinsa havaintoja luonnosta ja haastattelutietoja kyläläisiltä. Niinpä yhäkin hämmästelemme, että kesällä 1976, kylien ja viljelysten hylkäämisen kynnyksellä, kynnettiin pelloksi mittava kappale Berezinan rantaniittyä, joka kevätretkillä oli todettu poikkeuksellisen monipuolisen eläimistön ruokamaaksi. Pyynnistä huolimatta petokannat ovat elinvoimaiset
2. Tulosten analysointi johti seuraaviin yleispäätelmiin : YLEIS PÄÄTELMÄT 1. Ohjelman ja luettelointiperusteet laati aloiteryhmä, organisaattorinaan V. Moskova 1975). Tihomirov. SUOM EN LUONTO 1/7 7. Korkeimman neuvoston kokouksessa syyskuussa 1972 sekä NKP:n keskuskomitean ja SNTL :n ministerineuvoston kokouksessa joulukuussa 19 7 2 tehtiin eräitä päätöksiä ja ehdotuksia luonnonympäristön parantamisesta ja luonnonvarojen käytöstä. Liettuassa, Latviassa, Eestissä, ValkoVenäjällä, Moldaviassa sekä osissa Ukrainaa ja Venäjää rauOksanen on kasviåeteen opiskelija ja tehnyt tämän kirjoituksen harjoitusaineenaan. Neuvostoliitossa ilmestyi toissa vuonna akateemikko Armen Tahtadzjanin toimittama kasvien Punainen kirja, maan uhanalaisten lajien luettelo (Krasnaja kniga. Maittemme suojeltavien lajien luetteloinnissa esiintyviä eroja kannattaa vertailla, koska ne havainnollistavat monin tavoin lajiensuojelun ongelmia, mm. 203 s. N. Monet muutkin lienevät jo hävinneet, joskin erityiset etsintäretket voivat niistä joitakin vielä tavoittaa. PIKAOHJELMAN PERUSTEET Tekijät päättivät aluksi rajoittua mahdollisimman pieneen lajivalikoimaan, jotta edes sen suojelu saataisiin tehokkaaksi. SL 5/ 19 7 5, s. Mukaan otettiin erityisesti: 1. Sen rinnalle kukin maa tarvitsee oman kansallisen luettelonsa. ALOITERYHMÄN konkreettisin saavutus oli alus-tava luettelo (Denisova & Belousova 1974). Punainen kirja on tehty palvelemaan lajien suojelua koko maailmassa. tässä lehdessä (SL 2/197 5, s. läh. 44 hoitettiin kasvilajeja. Vain harvoin tunnetaan niitä todella uhkaavat vaarat. ALKUSYSÄYKSET Virallinen kiinnostus luonnonsuojeluun heräsi Neuvostoliitossa 1970-luvun alussa. Muutamat lajit ovat ilmeisesti jo hävinneet sukupuuttoon Neuvostoliitosta ja koko maailmastakin. endeemiset (kotoperäiset) KeskiAasian Tulipa boettgeri ja Populus cataracli sekä Kaukoidän Scilla scilloides (muuan tulppaani-, haapaja sinililjalaji). Endeemit ja hyvin harvinaiset lajit, joita uhkaa ilmeinen vaara. Jälleen kerran ilmeni Neuvostoliiton harvinaisten kasvien systematiikan ja levinneisyyden riittämätön tuntemus. Niiden tutkiminen edistäisi myös systematiikkaa, kasvimaantiedettä ja kasvistonhistonaa. Dikorastuscie vidy flory SSSR nuzdajusciesja v ohrane. Uhanalaisten lajien tila, kuten lukumäärät, elinvoimaisuus ja uudistumisja lisääntymiskyky, tunnetaan huonosti. 2. 265) järjestelykomitean kasvimaailman suojelun sektio pitivät työtä välttämättömänä. Suomessakin taannoin käynnistettyä luettelointia on esitelty mm. Yleisliittolainen kasvitieteellinen seura, SNTL :n tiedeakatemian tieteellinen neuvosto ja XII Kansainvälisen kasvitieteellisen ko ngressin (ks. Koko maassa työ oli tuskin alullaan, eikä sen perustaksi ollut luetteloa. Näihin aikoihin alettiin myös suojella kasvien perintöainesta. Sen parilla sadalla sivulla on esitelty kuutisensataa uhanalaista ja harvinaista kasvia. Lavrenkon ja Tahtadzjanin aloitteesta päätettiin ruveta tutkimaan suojelua vaativia kasveja. Tämä vain tähdentää tarvetta jatkaa työtä toiseen vaiheeseen, pienempiin yksikköihin aina leshoosi-, sovhoosija kolhoositasolle saakka. Yhdessä luonnonsuojelun keskus laboratorion kanssa järjestettiin tiedustelu kasvitieteellisille laitoksille ja tiedemiehille. Tiedemiesten esittämät perustelut ovat usein vain tunnepohjaisia. Jari Oksanen Neuvostoliiton kasvien Punainen kirja Harvinaisten ja uhanalaisten lajien luettelo, Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) julkaisema ns. siksi, että maitten kokoero on valtava. Noin 4 000 kasvilajia on suojelun tarpeessa koko maassa tai jossakin sen osassa. Lisäksi aloiteryhmän jäsenet käsittelivät hyvin tuntemiensa alueiden aineistoa ja keräsivät monia melko tuntemattomia julkaisuja. Sellainen ilmestyi kasvien osalta toissa vuonna Neuvostoliitossa. 81) ja sen perusteita yksityiskohtaisemmin Luonnon Tutkijassa (2/1975, s. 3. 33). Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit. Näitä ovat esim. Vastaukseksi saatiin satakunta vaihtelevantasoista luetteloa. Myös kansalliset arvostukset ja edessä olevan työn mittasuhteet luovat eroja
Näin koetetaan saada työ heti käyntiin; luetteloa täydennetlllln myöhemmin. Po hjoisesta kelpuutettiin myös kriittisten ryhmien edustajia ja verraten laaja-alaisia lajeja. 4. 3. Myös kireä aikataulu on aiheutEtusija on annettu kauniskukkaisille ja helposti tunnettaville lajeille (kuvassa kellokasvi Platycodon grandiflorus, Kaukoitä, ryhmä 3). 6. tulppaaneja, kurjenmiekkoja ja liljoja, joita kerätään niin innokkaasti, että ne voivat hävitä lähitulevaisuudessa. UHANALAISUUDEN NELJÄ ASTETTA voisivat Lajit on jaettu neljään luokkaan I UC N :n harvinaisten ja häviävien kasvien komission mukaan: nähtävästi hävinnyt: ei ole tavattu luonnosta vuosiin ; mahdollisesti säilynyt eristyneissä paikoissa tai viljelmillä. Muutamat vielä elinvoimaiset, taloudellisesti tärkeät lajit (esim. suojelualuein, keräilyja myyntikielloin jne. Kamtsatka, Euroopan puoleisen alueen itäosat ja Etelä-Altai. Luettelossa on joskus kokonainen suku tai lajiryhmä, kun samat vaarat uhkaavat kaikkia tai tunnistamisvaikeudet haitata suojelua. Aluein jo suo jelluista lajeista pidetään 45. Tosin systemaattiselta asemaltaan epäselviä rotujakin on mukana, jotta arvokasta perintöainesta ei menetettäisi odotettaessa asiantuntijoiden yksimielistä kantaa. Suojelukohteita pyrittiin saamaan mahdollisimman tasaisesti maan eri osista, Neuvostoliitto jaettiin kymmeneen suuralueeseen: I) arktiset alueet, 2) Euroopan puoleisen alueen pohjois, 3) luoteis(mm. Kuvassa Sålla rosenii, ryhmlllln 2 (läh. Taloudellisesti arvokkaat lajit. Laji rauhoitetaan kaikkialla mm. Viljelykasvien luonnontilaiset sukulaiset jätettiin kuitenkin pois, koska tätä erikoiskysymystä hoitaa Yleisliittolainen kasvinviljelytieteen laitos. Villiintyneitä lajeja ei kelpuu teta paitsi silloin, kun ei tiedetä varmasti, ovatko ne luonnonvara1S1a vai villiintyneitä (eräät vehnä-, mantelija päärynälajit). Kirjoittajat suosittelevat seuraavia: 1. rohdoksina käytetyt ruusuleinikki 1. Silti arktisilta alueilta otettiin vain 13 lajia ja eurooppalaisilta alueilta kultakin va in kolmisenkymmentä. 9. adonis, Adonis vemalis, lakritsikasvi, Glycyrrhiz.a glabra, sekä sikoja mustajuuren sukulainen Scorzonera tau-saghyz.), joiden taloudelliset varannot ovat jo lähes ehtyneet. Puutteellisesti tunnettujen alueiden kasveja lienee luettelossa liian vähän. 1 uhanalainen: uhkana välitön sukupuutto; säilymisen ehtona ovat erityiset suojelutoimet. tanut vääristymiä. Selviä lajeja. I . 5. 2 harvinainen: ei suoranaista uhkaa ; lukumäärä on niin .pieni ja levinneisyysalue niin suppea, että laji voi nopeasti hävitä. Suojelun tarpeessa ovat toki muutkin, etenkin Kaukasian ja Keski -Aasian endemiitit. SUOJELUN SUOSITUKSET Mielipiteet harvinaisten ja uhanalaisten lajien suojelutoimista vaihtelevat. Sekä Keski-Aasiasta että Kaukasiasta taas on mukana noin 250 kasvia . Muita valintaperusteita : 7. I . tekstissä) kuuluva kaukasialainen sinililja. 11. Koristekasvien luonnonvaraisia .sukulaisia, mm. ja Valko-Venäjä), 4) keskija 5) kaakkoisosat sekä 6) Ukraina ja Moldavia, 7) Kaukasia ja TakaKaukasia, 8) Keski-Aasia ja Kazahstan, 9) Siperia ja I 0) Kaukoitä. Neuvostoliiton uhanalaisten kasvien luettelossa on erityisen runsaasti arojen kasveja, joiden kasvupaikkoja uhkaa maatalous. Keski-Aasian ja Kaukasian endeemeistä lajeista voitiin valita vain kaikkein harvinaisimmat, jotta edes niiden suojelu saataisiin tehokkaaksi. J vähenevä: luonnolliset syyt tai ihmistoiminta vähentää lukumäärää tai supistaa esiintymisaluetta. Etusija on silmiinpistävillä laj eilla. Baltia SUOMEN LUONTO 1/7 7 Kirjava pikarililja (Fritillaria meleagris) on luokiteltu sekä Suomessa (vaaravyöh ykkeessä) että Neuvostoliiton euroopanpuoleisissa osissa (ryhmä 2) niin harvinaiseksi ja pienilevikkiseksi, että se voi helposti tuhoutua. Harvinaisiakin heiniä, saroja ja vihvilöitä on luettelossa vain toissijaisesti. Arviointiperusteet vaihtelevat kunkin alueen taloudellisen käytön mukaan. 12. Tällaisia ovat esim
NeuvostoKarjalassa. Esiintyy siellä täällä suppean alueensa varjoisien setrija sekametsien kuohkeassa, humuspitoisessa maassa. Heidän on ratkaistava käytännön kysymykset: suojelualueet, kaupparajoitukset ym . KASVI LUETTELO vie suurimman osan kirjasta. 1. Näistä 7 maini taan Suomenkin luettelossa : punavalkku (Cephalanthera rubra), miekkavalkku (C. Kirjan esipuhe kohdistetaan kasvitieteilijöille. A. Jokaisesta lajista annetaan varsin perusteelliset tiedot: uhanalaisuusaste, levinneisyys, käyttö, suo jelutoimet. Pätevät kasvitieteilijät organisoidaan seuraamaan säännöllisesti populaatioiden tilaa. ajankohtaista luetteloa. Kaikkein aruokkaimpia lääkekasveja. Maatalousministeriön luonnonsuojelun keskuslaboratorio laatiikin luetteloa suojeltavista kohteista. Itä-Aasian K oillis-Kiinan, Pohjois-Korean ja Primorjen alueen eteläosien endeeminen kasvi. Ratkaiseva on kasvitieteilijöiden osuus luonnonpopulaatioiden seurannassa, jotta voitaisiin ryhtyä tarpeen vaatimiin toimiin. Tärkeintä on nyt kuitenkin suojelun käytännön järjestäminen, ja se riippuu ennen kaikkea kasvitieteilijöistä. 2. TIEDEMIESTEN VASTUU Seuraava askel on paikallisten luetteloiden laadinta lajeista, jotka tarvitsevat suojelua vain joissakin maan osissa. Kasveja on tietenkin vaikea suojella suojelematta kasvupaikkoja, koska jokainen laji kuuluu johonkin yhteisöön. Niiden asuinpaikkoina toistuvat taajaan Keski-Aasia, Kazahstan, Kaukasia, Kauko itä ja muut aroseudut. Keruu herbaarioi46 hin tai tutkimuksiin olkoon sallittu vain ammattifloristikoille ja -systemaatikoille, ei kasvitieteilijöille yleensä. Suomen luettelon n. Kannan elvyttämiseksi on uälttämättä perustettava muutamia erityisiä suojelualueita, keruu on tehtäuä luvanvaraiseksi, juuren standardipain o on nostettava 10 g:aanja taistelua salakeruuta vastaan on tehostettava. Panax schin-seng Nees (P. Eurooppalaismediterraaninen laji. 6. Mikäli kasvitieteilijät yleisesti hyväksyvät edellä esitetyt periaatteet, kirjoittajat odottavat luetteloon lähinnä kahdenlaisia muutoksia: Ensinnäkin tiedot levinneisyydestä, lukumääristä, populaatioiden tilasta, lajien ekologisista ominaisuuksista ja populaatioita uhkaavista vaaroista tarkentuvat. K oristekasvi. Suojellaan l azovin, K omarovin ja K edrovaja Padin reservaateissa. Näistä punavalkku on luokiteltu mo lemmissa luetteloissa uhan alaiseksi . Muita uhanalaisia liljakasveja ovat mm. KAUNIIT KUKAT .JA AROJEN KASVIT Eniten o n uhanalaisia lueteltu tulppaanien (Tulipa) suvusta, kaikkiaan 3 7. On päästävä konkreettisiin toimenpiteisiin ja vältettävä liiallista teoretisointia seikka, joka olisi muistettava Suomessakin. Paljon on myös krookuksia (Crocus; 18), kurjenmiekkoja (Iris ; 14), pioneja (Paeonia; 14), lumikelloja (Galanthus), esikkoja (Primula; 11 ), vesipähki nö itä (Trapa; 11 ), kelloja (Campanula; 10) ja höyhenheiniä (Stipa; 10). Neuvostoliitossa hyvin harvinainen Euroopan puoleisten osien ja Kaukasian lehtimetsissä. Kasveja otetaan kasvitieteellisiin puutarhoihin ankarasti kontrolloituun viljelyyn niiden perintöaineksen säilyttämiseksi. Kun vertailu ulotetaan luettelon epävirallisen käsikirjoituksen harvinaisiinkin lajeihin, ova t yhteisiä myös kellokanerva (Erica tetralix; NL:ssa uhanalainen), karhunlaukka (A llium ursinum), pikku;1oidanlukko (Botrvchium simplex), myrkkylilja (Colchiwrn autumnale), arnikki (Arnica alpin.a) ja marjakuusi ( Taxus baccala). Mey) Ginsengjuuri. laukat (Allium; I 5 lajia) ja varsinaiset liljat (l ilium; 14). Perustetaan väliaikaisia tai pysyviä suojelualueita kasvupaikkojen turvaamiseksi ja lajien elvyttämiseksi. Toiseksi on oletettavissa, että monet lajit, jotka vielä eivät ole harvinaisia, käyvät harvinaisiksi. Punavalkku. Suomalaisesta luettelosta puuttuvat nummimatara (Galiurn hncyn.icum), seljakämmekkä (Orrhi.1 .rnrnbucin.a), metsänemä (Epipogiurn aphyllurn ) ja kalliokohokki (Silene rupf'stris), jotka esiintyvät Neuvostoliiton kasvien Punaisessa kirjassa. Vähenee myris luontaisten kasvupaikkojen tuhoutuessa (hakkuut, kulot, rinne-eroosio). longifolia), kimalaisorho (Ophrys muscijera), taarna (Cladium mariscus), tikankontti (Cypripedium calceolus), pi karililja (Fritillaria meleagris) ja kangasvuokko ( Pulsatilla vemalis). Kiellettävä kukkien keruu ja kasvin maasta kaivaminen sekä perustettava eräitä suojelualueita. 4. Ik iajoista voimakkaasti kerätty lääkekasvi, mistä johtuu sen nykyinen harvinaisuus. Ruoka-, lääkeja raaka-ainekasvien keräilyä rajoitetaan ja niiden hankinta tehdään luvanvaraiseksi. D SUOM EN LUO NTO 1/7 7. 3. NEUVOSTOLIITON JA SUOMEN KASVI LUETTELOT Luettelon lajeista I 7 esiintyy myös Suomessa. Rauhoitustarpeen valvonnan johdossa on oltava systemaatikkoja ja floristikkoj a. Yksityishenkilöiltä kielletään harvinaisten kasvien kerääminen j a myynti valtion kauppaverkon ulkopuolella. kuudestakymmenestä lajista vain runsas kymmenesosa on NL:n luettelossa, mikä johtunee siitä, että jälkimmäisessä ei ole lajeja, jo tka ovat uhattuina vain osassa valtakuntaa, esim. Vertailua vaikeuttaa sekin, että suomalaisessa luettelossa mainitaan vain enttatn uha nala iset ja vaaravyöhykkeessä o levat. 5. 3. ginseng C. Suojelu menestyy vain, jos kaikki tiedemiehet ymmärtävät kasvimaailman suojelun kansalaisja ammattivelvollisuudekseen. Loppupuolella käsitellään heidän osuuttaan suo jelutyössä. Esimerkeiksi otettakoon kaksi lajia, Suomessakin erittäin uhanalaiseksi luokiteltu punavalkku ja legendaarinen ginsengjuuri: Cephalanthera rubra (L.) Rich. LUETTELO ON ENSIASKiL Luettelo on alustava; ei suinkaan tyhj entävän täydellinen, yleispätevä eikä tarkka
Antero Järvinen Linnut suomalaisessa kansanl yriikassa Ihminen on aina tulkinnut maailmaa ja omaa olemassaoloaan tarkkailemalla muita elollisia olentoja. Esimerkkeinä käyvät alli ja mustalintu. Linnut ovat helposti näkyviä ja kuuluvia, joten niihin on kiinnitetty huomiota tavallista enemmän. Läpimuuttavien lajien nimistö voi rajoittua osaan maatamme kuvastaen siten muuttoreittejä (Merikallio 1922, Hokkanen 1951). SUOM EN LUO NTO 1/ 77 yksi ainoa nimi koko maassa ja ne ovatkin saaneet keskeisen aseman kansanrunoudessa. 18). kuin takavuosien huolestuneet ornitologit kartuttaessaan petolintujen avulla tietoja ympäristömyrkyistä. Tämä kirjoitus pohjautuu valtaosin Kirsti Hokkasen (1951 ) tutkielmaan. Noin kahdella kolmasosalla Suomessa tavatuista lintulajeista on kansan käyttämiä nimiä (Merikallio 1922). Läheinen kosketus lintumaailmaan heijastuu myös äidin nimityksissä. s. Kaikki lajit eivät tietystikään ole yhtälailla tunnettuja, vaan yleiset, silmiinpistävät tai muulla tavalla erikoiset lajit ovat tutuimpia. Kansan keskuudessa linnut lienevät parhaiten tunnettu suomalaisen luonnon osa. Kun esi-isä.mme ja -äitimme kuuntelivat ja katselivat lintuja, he tekivät sen itse asiassa aivan samasta syystä. Abstraktiot ovat hänelle vielä vieraita. Tunnetuin ja suosituin lienee 'Nuku, nuku, nurmen lintu, väsy, väsy västäräkki', laulu, johon jo Acerbi ( 1802) kiinnitti huomiota. LINNUT KANSANRUNOUDEN OSANA Suomalaisessa kansanlyriikassa luonto on voimakkaasti henkilöitynyt. Emon synonyyminä tava47. Esiisiemme hyvää lintujen tuntemusta kuvastavat lukuisat kansankieliset lintujen nimet. Toisaalta laji, jonka pesimisalue rajoittuu valtaosin maamme rajojen ulkopuolelle, voi olla yleisesti tunnettu muuttomatkojensa takia. tai tämä.n päivä.n tietokonemies, joka laatii Suomen lintuatlasta (ks. Hellittelyniminä lintumetaforat eli vertaukset ovat yleisiä: Täss' on tykky tyttölöi, J oukko suuri joutsenii, Parvi suuri parpusii.' Ehtimiseen toistuvat lintumetaforat kehtolauluissa. Kansanlaulaja kokee ympäröivän luonnon konkreettisena ymmärtäjänään, jonka turviin hän voi paeta suruineen ja jonka kanssa hän myös jakaa riemunsa. Hän on kiinnostunut lin nuista laajemminkin kuin vain biologin näkökulmasta. Toisilla lajeilla on taas useita valtanimiä, jotka ovat vallannt-et oman osansa maata (kotka, kiuru, urpiainen) tai esiintyvät laikuttain enemmän tai vähemmän sekaisin (peltopyy, taivaanvuohi, valkoviklo). Lajien maantieteellinen levinneisyys vaikuttaa myös niistä käytetyn nimistön yleisyyteen. Selvästi ympäristöstään erottuvina ja esteettisesti kiehtovina 'luontokappaleina' siivekkäät ystävämme ovat inspiroineet kansaamme ja vai.kuttaneet sen kulttuuriin. lonpoikaisesta mielikuvitusmaailmasta. Kansanlaulaja etsii ilmaisunsa taEniten nimiä kansa on antanut talitiaiselle. Kantelettaren runoihin Lönnrot (1840) on saanut sisällytetyksi niin paljon käen kukuntaa, että se kaikuu taustamusiikkina miltei koko teoksessa. Seuraavina tulevat heinäsorsa (55), järripeippo (5 1), haarapääsky (43), räystäspääsky (43), kiuru (42), räkättirastas (41 ) ja varpunen (40). Merikallion ( 1922) mukaan suurin määrä eri nimiä eli 61 on talitiaisella. Nimialue voi siten olla joko pohjoinen (kiiruna, sinirinta, taviokuurna) tai eteläinen (ruisrääkkä, kehrääjä, käenpiika). Lintujen osuus kansanlyriikan kuvakielessä on huomattava. Muutamilla hyvin huomatuilla lajeilla (alli, kurki , käki, korppi, varis) on vain LuK .Järvinen opiskelee biologiaa H :gin yliopistossa
MURHEEN JA KUOLEMAN LINNUT Suosittu on runo 'Kanna, Korppi, huoliani', josta tunnetaan toistasataa toisintoa: Kanna Korppi huoliani Lampiin kalattomiin Aivan ahvenettomiin! Älä kanna kalalliseen: Kalat kaikki huolestuupi Ahvenet alas mänööpi, Hauvit halkiaa surusta, Sären lillit liukenööpi, Muijek mustaksi tulisi, Minun hoikan huolistani, Minun mustan murhettani. Bergmanin (1974) mukaan allit saapuvat Suomenlahden etelärannikolle maalis-huhtikuun vaihteessa. Lintumaailmasta poimitut metaforat antavat runolle määrättyä väriä, mutta varsinaisen symboliikan piiriin niitä ei voida lukea. Korpin on uskottu vaistoavan ihmistä kohtaavat onnettomuudet yhtä tarkasti kuin se vaistoaa ruokansa. Suomalaisessa kansanlyriikassa on kuitenkin myös laajempia 'lintukuvia', joilla on runoa kannattava luonne. Leppälinnun valittavassa laulussa on kuultu kuolleen sanoma. Kaikki toisintomuistiinpanot on tehty juuri tämän reitin varsilla. Allien muuttoreitti tukee olettamusta 'Alahall' on allin mieli' -runon itäsuomalaisesta syntyperästä (Hokkanen 1951). Syän kylmä kyyhkysellä syöessä kylän kekoa, kylmempi minun sitä'i jäävesiä ;uoessani. 48 Suurta kansansuosiotaan tämä runo ei varmastikaan ole saavuttanut pelkästään lyyristen kauneusarvojensa ansiosta. SUOMEN LUONTO 1/ 77. Allisymboliikkaan tutustuttaessa runo 'Alahall' on allin mieli' on erinomainen avain: Alahall' on allin mieli uiessa vilua vettä, alempana armottoman käyessä kylän katua. Kirjallisuudessa ja uskomuksissa sen ominaisuuksiin on usein liitetty viisaus, ja kreikkalaisessa tarustossa siitä on tullut suorastaan jumalallinen lintu. Viisaan korpin uskotaan vaistoavan ihmisen onnettomuudet kuin haaskan. Åäntely lienee antanut aiheen syntytaruun, jonka mukaan allit ovat faaraon sotajoukon hukkuneita sieluja, jotka tuomiopäivään asti kironalaisina lintuina uiskentelevat jäisissä vesissä ja huutavat loputonta valitustaan. Päämuutto pesimäalueille tapahtuu vasta toukokuun lopussa 1-2 miljoonan linnun osallistuessa joka kevät tähän mahtavaan näytökseen. Alli, jossa kansanruno näkee poloisuuden vertauskuvan ja jolla kansanlaulaja maalaa alakuloisia tunnelmia, on arktinen lintulaji. Kylmät vedet ovat allien oikea ympäristö, mutta kansanihminen, joka tarkastelee luontoa subjektiivisesti, tekee johtopäätöksensä omien kokemustensa perusteella. Vilu on vatsa varpusella jääoksalla istuessa, vatsani minun vilumpi astuessani ahoja. silloin, kun teeri lentää asuintalon katolle tai kun pääskynen käy huoneessa. Vilua vettll uiva alli on alakuloisuuden ja valituksen symboli. Suomalaisessa maisemassa esiintyessään alli siis ui 'vilua vettä', kesän lämpimällä sitä ei etelässä enää nähdä. Korppi on tarkkasilmäinen haaskalintu, joka mieluummin oleskelee synkässä salossa kuin ihmisasuntojen lähettyvillä. Esimerkiksi amerikkalainen morsian ei pane hääpukuunsa lintukoristeita, koska lintu saattaa lentää pois onni mukanaan (The standard dictionary). Se on tullut huolipidolle kuin haaskalle. Käsitystä allin alakuloisuudesta on tukenut sen ääntely, joka on selitetty valitukseksi. Suomessa nähdään kuoleman enne mm. Sen antia on ennen kaikkea tiivis ilmaisukieli _ja naivi huumori. Uskomukset selittävät, miksi kansanlaulaja manaa huoliensa hukuttajaksi juuri korpin. Tärkeä allien muuttoreitti käy Suomenlahdelta Vienan Karjalan kautta Vienanmerelle. ALLI, ALAKULOISUUDEN LINTU Tuskin millään muulla suomalaisen faunan edustajalla on niin vakiintunutta lyyristä ominaisarvoa kuin allilla, joka jo pelkällä nimellään virittää runon malliin. Kuolemaa ja murhetta ennustavia lintuja on tietysti muitakin, otaksutaanpa lintujen yleensäkin merkitsevän onnettomuutta. Suomessa se pesii Lapin tunturivesien partailla ja vain poikkeuksellisesti etelämpänä. Muuttoaikoina se esiintyy myös eteläja keski-Suomessa. taan sanat 'hautoja' ja 'kuorija'. Niin ikään laulamista sanotaan 'kukkumiseksi' tai 'kujertamiseksi'
Sama tehtävä käellä on muidenkin kansojen keskuudessa. Bergman, G. Ornis Fenn. Suomalaisessa kansanrunoudessa käki on ennen kaikkea laulajan vertauskuva. London. Käki on myös lemmen ja elinvuosien oraakkelilintu, jolta nuoret tytöt kysyvät, milloin pääsevät naimisiin, ja vanhukset kuinka monta vuotta heillä on elinaikaa (Sihvo 1976). The standard dictionary o f fo lklo re, mythology and legend. 1802: rravels through Sweden, Finland a11d Lapland lo the North Cape ir, the yeaTJ J 798 and 1799. Hänen muodostelmassaan ovat analogisina kuvina kesän päihdyttämä käki, valtavan salomaiseman päihdyttämä neitonen ja viinan päihdyttämä laulaja: Kukkua käki käkesi Tälle maalle tultuansa, Huhuella neito nuori Mäen päälle pääslyän, Lauloa minä lupasin Humalahan tultuani. D KIRJALLIS UUTTA Acerbi, J. Lyyrisissä runoissa esittäytyvä fauna ei ole kovin runsaslajinen. ILON KÄKI Käki on suomalaisen kansanlaulajan lemmikki, lintu, joka 'kukkuu kurjallenkin, heläjääpi herjallenkin'. Ann. Soc. -Bot. Pohjoiskarjalainen mieslaulaja värittää runonsa maskuliinisella huumorilla. 1840: Kantelelar. Me ri ka ll io, E. Sen muodostavat etupäässä ne linnut, jotka ovat kiinnittäneet kansanihmisen huomiota uikonäkönsä, äänensä tai elintapojensa puolesta. 19 74 : The ,pri11g migralion of the long-tailed duck and the common scoler in weslem Finland. 1976 : Kal]alan mai/1' lmllakäkösel kukkuu. 1922: Suomalaisia lintu1en nimiä. 1948. Myyttinen ajattelutapa on antanut määrätyille luonnonilmiöille tai luontokappaleille 'merkityksen', jonka tunteminen on välttämätön edellytys runon tajuamiselle ; lintusymboliikkaa ymmärtää paremmin perehtymällä lintujen elintapoihin. SUOME N LUO TO 1/ 77 49. H okkanen, K. Fenn. Virossa sille esitetään toivomus, että se toisi lämpimän, kauniin kesän, ja iloisesti kukahdellen käki vastaa täyttävänsä tämän pyynnön. Zool. Ko tiseutu n:o 6: 172-181. Sanotaankin: "Käki tuo suven sanoman". 195 1: LintwymboliiHa Juomalaisma kansanlyriika.i,a. New Yo rk. Laulajana maineikas kll.ki tuo metsll.ll.n ilon ja lll.mpimll.n kesll.n, ennustaapa vielll. Kymmenes painos 1942, H elsinki . Si hvo, H . Lönnrot on tallentanut sananlaskun, joka sattuvasti luonnehtii käen suurta suosiota : "Ilona käki metsässä, Hyvä vaimo kartanossa". Vana mo 2 (1): 1120. Kantavan ja helposti tunnettavan äänensä ansiosta se on saanut erinomaisen laulajan maineen. naimisiinmenot ja elinvuodetkin. Lönnrot, E. Pro gradu -työ, Hel singin yliopisto. Käen kukunta on merkki kesän, lämpimän vuodenajan, lähestymisestä. 5 I: I 29145
1971-75 yhteensä 208 kanahaukkaa, niistä 83 pesäpoikasta. Htmdb11ch der Vogel Mitlel-Europas, Band 4. Myöhemmistä käytettiin tutkimuksiin ja kasvatuksiin 25. Hän perusteli menettelyä sillä, että neljännes (24 %) niistä karkaa aikanaan ja saattaa vahvistaa Englannin kanahaukkaka ntaa. Kenwardin mukaan vuoden 19 7 2 siirtoistutuksiin haluttiin vain lintuja, jotka muuten tuhoutuisivat eli _juuri niitä, jotka Ha ukio jien ( 1970) mukaan ovat keskimääräistä heikkokuntoisempia. Riistatietcell is iä julkaisuja (Finnish Game Resea rch) 3 1: 1320. Lakimme sallii rauhoittamattoman linnun poikasen ottamisen elätiksi, mutta kieltää täysikasvuisen vangitsemisen (poikKirjoittajat työskentelevät luonnontutkimuksen ja -suojelun eri aloilla, FK Koivusaari ja FM Mikkola Kuopion korkeakoulussa, FK uuja J yväskylän yliopistossa ja tarkastaja Palokangas Keski-Suomen lääninhallituksessa. S1 101rn·n Luonto 35: 323326. Tri Kenward on tutkinut kanahaukan saalistusbiologiaa ja väitellyt sen vaikutuksesta sepelkyyhkypopulaatioihin. T. S/foma/a;,1n, lrrmahauklwjm 1'il'llti F111:Jm1tii11. H a uki oja 1970. · roinen harvinaisuus. Kun tässä tapauksessa pesäpoikasia oli 83 ja täysikasvuisista käytettiin tutkimuksiin vain pieni osa, huom a ttava osa Kenwardin toimin nasta on lainvastaista! Lakimme sallii kanahaukkojen viennin luonnonsuojeluja tutki mustarkoitukseen. 1972. & M . Mielestämme lainsäädäntöä olisi kehitettävä myös saattamalla kaikkien luonnonvaraisten eläinten vienti luvanvaraiseksi. S 11n111i11;•11. Mortalily rales of Fi1111i.1h and Swedi,h Goshawlu ( Accipiter genli/i,). IS l llJTIA Dl'111<'111i,-w. H auk io_ja, E. kulkusten tai koipien na hkaremmien vuoksi . läh. 1960. Tätä perinnöllisestikin va liko itunutta "ylijäämäosaa" on mielestämme hyvin arveluttavaa käyttää kannan perustamiseen. 1967. R. C. Neue Brl'l1111 -RiidH'rri. Mutta on myös ennalta selvitettävä, millaiset mahdollisuudet pohjoisiin oloihimme monin tavo in sopeutuneilla haukoilla on selviytyä Englannissa. SUOM EN LUONTO 1/77. A. Luonnollisemmalta tuntuisikin istuttaa Englantiin keski euroo ppalaista rotua, jolta puuttuu m eikälä isten ha ukkojen muutto_ja vaellustaipumus ja _jonka pienempi koko lienee sopeutuma pienempään riistaan, mm. C lutz von Blotzheim , Ba uer & Bezzel 1971 . "Onko välttämätöntä tuhota kana ha ukka Suomestakin sukupuuton pa rtaalle ennenkuin sille voidaan suoda lain turva ?" (Suo minen 1967 ). /J,r Grrfnlk,. Onhan Neuvostoliitossa todettu tunturi haukan tautialttiuden lisääntyvän etelään siirrettäessä (Dementiew 1960). H elsinki . P. kyyhkysiin (Glutz von Blotzhei m , Bauer & Bezzel 19 7 1). F.. Akad emische Verlagsgesellschaf1, Fra nkfurt a m Ma in. ja tieteellinen tutki mus; Eläinsuojelulaki, 3 §). Robert E. WSOY. Juhani Koivusaari, Heimo Mikkola, Ismo Nuujaja Risto Palokangas Ei suomalaisia kanahaukkoja Englantiin Kirjoittajat vastustavat kanahaukkojemme viemistä Englannin haukkametsästäjille (ks. Zi crnsen Vcrlag, W' i111 ·11ht'I').{ l .u1hers1ad1 . Kt ·m\·anl. Hän kertoo tuottaneensa Suomesta tätä varten ja lajin palauttamiseksi Englantiin vv. Lisäksi hänen aineistonsa mukaan 26.6 % pesäpoikasina otetuista haukoista _kuolee 1. Alkuperäissuunnitelmien mukaisesti Englannin istutusmetsiin vapautettiin 43 haukkaa v. (Kanahaukka on Washingtonin sopimuksen II liitteessä.) Tärkeämpi kuin viennin vaikutus ka na haukka ka ntaamme o n periaa tteellinen kysymys: "Sallivatko viranomaisemme, tutki jamme _ja luonno nsuojelija mme vastedeskin kanahaukkoj emm e viennin haukka m etsästäjien urheilutarkoituksiin?" KIRI Al.1. Yhteistä heille on mm. Va hvana pidetyn kanahaukkakantamme suojelua ei saisi laiminlyödä, sillä läntisen Euroopa n puitteissa kanahaukka on j o huuhkajan _ja muuttohauka n veMiten selviävät ne karanneet haukat, joiden yllä on haukkametsästyksen varusteita . Kenward SL 6/1976). Loput 140 (67 %) jaettiin kokeneille haukkametsästäjille, Kenwardin mukaan ajan ja varojen puutteen vuoksi. Kanahaukka kantamme o n kansallinen, uusiutuva luo nno nvara, jota on suojeltava asennemuo kka uksella ja lainsäädännöllä, _j o tta se säilyisi edes nykyisellään niin ina rilaisen kuin helsinkiläisenkin elämän laad un osatekijänä. Hän mainitseekin kuudesta tapauksesta, joissa pesivillä haukoilla o n ollut yllään haukkam etsästyksen varusteita, mutta ei kerro, miten moni on m enehtynyt esim. 50 keuksina eläinta rhat, riistaja turkistarhaus, tilapäinen sairaanho ito tms. Pesimäaikainen ra uhoitus o n välitavoite täysrau hoi tukseen _jo htavalla tiellä. kiinnostus petolintujen suojeluun. 197 6. elinvuotenaan. Toiminta ei tietenkään saa vaarantaa omaa haukka kantaamme. Hert 264. l .i11t11;n11 mr lwtonw1 ru1/t'li
Koska tulevaisuudessa metsätaloudellisten toimenpiteiden lisään tyminen on ilmeistä, metsätalo uden kehitys on vakavasti o tettava jokamiehen oikeuksien käyttöä raj o ittava tekijä. Alustuksia kuultiin 11 ja ne koskettelivat jo kamiehen o ikeuksien kehitystä ja eri luo nno nvaroja koskevia erityiskysymyksiä. Hannu Penttilä toi esille konkreettisen kehi tyksen jo kamiehen o ikeuksien kaventumisesta Järvenpään ympä ristössä. Vesiä käytetään varmasti yhtä yleisesti j okamiehen o ikeuksin. Taajamaseutujen ympä ristö illä o n suuri merki tys ulko ilun ja retkeilyn kannalta ja siis myös jokamiehen o ikeuksien käytön kannalta. AnnaRii tta Wallin valo tti puolestaan nykyistä lainsäädäntöä ja esitettyjen uudistusten sisältöä. J okamiesterveisin Tuija Sievänen projeli.lisihleeri 5 1. Suomen kalavaroja ei nykyisellään hyödynnetä niiden tarjoamien mahdollisuuksien mukaan, jo ten kalakannat eivät olisi kalastusoikeuden laajentamisen esteenä. yhä paisuva matka iluteollisuus. Nämä muistuttivat havainno llisesti siitä, miten myös luonno nsuojeluliikkeen tulee muistaa tavoitteissaan ja vaatimuksissaan paikallisten o losuhteiden suuri pa ino juuri tä lla isissa ka nsan tapaan ja tottumukseen liittyvässä kysymyksessä. Suunta o n selvä: yksityiskäyttö kaSl/OM EN L U O NTO 1/77 ventaa jokamiehen oikeuksia koko a jan. Hän paino tti erityisesti vesillä liikkumiseen liittyviä velvollisuuksia. Wallin paino tti sitä, että valtiosäännö n uudistustavo itteen o hella on myös pienempiin erityislakeihin, niiden uudistuksiin ja hankkeisiin suhtauduttava huo lellisesti harkiten. Keskusteluihin jäi tiukan aikataulun puitteissa vähänlaisesti aikaa, mutta ne o livat sitten sitäkin vilkkaampia. Olli Saastamo inen totesi puo lestaan, että suurmetsätalous ratio nalisoi metsästä hevoset, metsurit ja talonpojat, j otka vielä jossain määrin ovat edustaneet ihmisen ja luonnon läheistä " hellää" vuorovaikutusta, joka taas o n suosinut jo kamiehen oikeuksiaan käyttävän kaupunkilaisen virkistysto imia. Yhdistyksissä o n nyt aika ryhtyä pohtimaan o maa to im intaa ja o man alueen erityiskysymyksiä. Metsiä käytetää n ehkä eni ten jokamiehen o ikeudella. 1977 J o kamiehen o ikeudet ja velvollisuudet ovat vuoden 19 7 7 pääteema. Tilaisuuden ajankohta oli ilmeisesti yhdistysto iminnan vuosikierron kannalta hieman liian aikainen. Alueellisista j okamiesoikeuskysymyksen eri tyispiirteistä saatiin kuulla Ahvena nmaalta ja PohjoisKarjalasta. Kehitys eri alueilla o n ollut histo riallisesti erilaista ja samo in nykyinen kehitys ja tuleva isuuden näkymät voivat poiketa kovasti toisistaan. J okamiehen o ikeuksien uhkana ovat myös metsien moninaiskäytö n laajentumisen ja metsän muiden tuo tto jen kuin puuntuotannon laajemman arvosta misen vastustajat. Ra nta-alueet ovat kuitenkin virkistäytymisen ja retkeilyn avainalueita, j o ten niiden nopea vä heneminen kaventaa huo mattavasti j okamieheno ikeuksia. Vesien käyttöön liittyvät o ikeudet yleensä tunnetaan. Sitäpaitsi rantavi ivan pituus asukasta ko hden vaihtelee alueittain. Vesien pilaantuminen on uhkana uimiselle, retkeilylle, kalastukselle ja veden käyttämiselle talo usvetenä. Jokamiehen oikeuksia se rajoittaa mm. Seminaari tarjosi lyhyestä ajasta huo limatta paljo n asiaa ja se herätti innostusta vastaano ttaj issa. Siksi tulisi yrittää vaikuttaa siihen, että rantarakentaminen saataisiin kuriin ja loma -asutukselle löydettäisiin vaihtoehto ja, jo illa päästäisiin monellakin tavalla ei-to ivottavasta lomaasunto jen lisääntymisestä. Suomen luonnonsuojeluliitto J<;)KAMIE~~.EM_~NAARI JARVENPAASSA 5.6. Niin rikas kuin Suomi o nkin vesialueiden ja varsinkin rantaviivan suhteen, ran·toja o n sil ti niukasti. Helge Ro ntu kertoi elävästi jokamiehen o ikeuksien kehityksestä ja historiasta sekä muistutti siitä, miten a jankohtainen on kysymys saamelaisten vesien yleiskäyttöoikeudesta. Yrjö Haila käsitteli jo kamiehen o ikeuksien rajaam ista perimmäisistä lähtökohd ista. J o kamiehen o ikeudet ovat osa demokratiaa. Tällainen o n mm. Ilahduttavaa kuitenkin o li, että 22 yhdistystä oli ponnistautunut to imintaan heti vuoden alusta. Seppo Kello mäki kertoi metsätalo uden toimenpiteiden vaikutuksista ulkoilijan ja retkeilijän metsässä liikkumisesta saamiin nautin to ihin, ja totesi, että lähes kaikki toimenpiteet vaikuttava t enemmän tai vähemmän kielteisesti. Monissa yhdistyksissä ei vielä tammikuun loppuun mennessä ollut ehditty pitää vuosikokouksia tai tehdä toimintasuunnitelmia, ja siten ei vuo den teemo ihin vielä o llut paneuduttu. Työ ryhmien tuloksiin palaamme varmasti mo nesti vuo den kuluessa. 2. Kalastuksesta kuultiin Harri Dahlströmin huolestunut esitys siitä, miten nykyi nen vesien omistusoikeuksien ja käyttöoikeuksien sekavuus ja kehittymä ttö myys o n jo yksin suuri ha itta kansalaisten mahdollisuuksille harrastaa ja hakea virkistystä kalastuksen parista. Jokamiehen o ikeuksien kaventuminen myös vesien ko hdalla o n o ngelma. Projektin käynnistämiseksi järjestettiin yhdistysten projektivastaaville jokamiehen o ikeuksia ja velvollisuuksia varsin laajasti käsitellyt koulutustila isuus. Alustuksista ensimmäisessä tarkasteltiin jo kamiehen o ikeuksien ikivanhaa perintöä uhkaavaa kehitystendenssiä yhteiskunnassa. Hän päätyikin ehdo ttamaan j okamiehen oikeuksien laa_jentamista keveillä kalastusvälineillä tapa htuvaan virkistyskalastukseen. Nykyisessä lainsäädä nnössä ei ole positiivista kirjausta jokamiehen o ikeuksista, mutta ne tulevat esille kielloissa, jotka koskevat to isen omaisuuden käyttöä. Nimeno maan veneily aiheuttaa mo nenlaisia ristiriitatila nteita, jo issa velvollisuuksia pitää korostaa. Siitä esitelmö i Erkki Santala. Luonno nsuojeluliikkeen vaikutuskeinoina lainsäädännön suhteen Ro ntu piti pitkällä tähtäimellä keskustelun ja vaikutuksen suuntaamista valtiosääntökeskusteluun. Siihen luonnonsuojeluliikkeen tulee ottaa painavasti kantaa ovathan ulko ilu ja luontoon liittyvät harrastukset juuri meidän asiamme. Velvollisuudet puolestaan tarko ittavat sitä, että luontoa ei käytetä niin, että se tuhoutuu. Metsiin o n kohdistumassa myös muuta käyttöä, jo tka saattavat uhata jo kamiehen o ikeuksia. siten, että taajamien ulkoilumetsät katoavat ja pääsy rannoille estyy. Kaiken kaikkiaan seminaariin osallistui 3 7 asiasta kiinnostunutta. Tästä hyvänä esimerkkinä on maastoajoneuvo laki. Rakennusto iminta aiheuttaa merkittäviä ympäristö muutoksia. J okamiehen o ikeuksien viimeaikaista kehi tystä eri luonnonvarojen osalta esiteltiin monipuo lisesti. Lisäksi kuultiin muutama hyvä esimerkki maamme eri osien afueittaisista erityispiirteistä ja o ngelmista. Alustusten pohjalta työskenteli kolme työryhmää, jotka hahmo ttelivat luo nnonsuojeluliikkeen tavoitteita ja tehtäviä sekä pitkällä tä htä imellä että projektin läpiviemiseksi tämän vuoden osalta
Tähän mennessä niiden myynti keräilijä ille on tuottanut kaksi milj . Rahastot eivät vain kerää rahaa. Siitä huolestuneet tiedemiehet, luonnonsuojeli_jat ja liikemiehet perustivat v. Tavoite jopa ylitettiin reilusti. Kahdeksan kansallisen rahastonsa kanssa Maailman Luonnon Säätiö keräsi Nakurulle puoli miljoonaa dollaria. Toista maailmansotaa seuranneen jälleenrakennuksen aikana ympäristön tuhoaminen kiihtyi. Tiikeri sopii hyvin luonnonsuojelun symboliksi, sillä sen kohtalo riippuu terveestä luonnonympäristöstä, jossa sen saaliseläimet sekä niiden tarvitsemat metsät ja vedet voivat hyvin.Ja metsäthän ovat elinympäristömme tärkeä osa. dollaria trooppisten sademetsien hyväksi. Vaikka kehitys onkin tyydyttävä, kansallisten rahastojen verkkoa pitää laajentaa, jotta saataisiin yhteen yhä enemmän niitä mitä moninaisimpia ihmisiä, jotka haluavat suojella elävää luonnonperintöämme. Vielä melko äskettäin nämä metsät olivat lähes koskemattomat. Tänä aikana taloudellista tukea on annettu noin 1 600 luonnonsuojeluprojektille yli 80 maahan. J os emme tule järkiimme ja suojefe niitä, menetämme mittaamattoman arvokkaan luonnonvaran, joka on lääkkeiden, hedelmien ja muiden tuotteiden lähde ja tieteelle elävä kehityksen laboratorio. Niillä tutkitaan ja perustetaan riittävän suuria suojelualueita kaikille eri metsätyy• peille, estetään rikkaan eläimistön ja kasviston köyhtyminen ja sukupuutto, ja edistetään tämän luonnonvaran hyvää hoitoa. dollaria ko. maankäytön vaikutukset. Mitä paremmat taloudelliset resurssimme ovat, sitä paremmin voimme suunnitella ja laajentaa maapallomme tulevaisuudelle tärkeitä operaatioitamme. Sademetsät ympäröivät maailmaa vihreänä vyönä ja sisältävät 10 % kaikista tunnetuista eläinja kasvilajeista. Jos uskomme luonnonsuojeluun, meidän täytyy ruokkia sitä ja siksi WWF pitää niin tärkeänä kasvatusja nuorisotoiSUOMEN LUONTO 1/77. Ensimmäinen näistä oli Nakurun upean flamingojärven pelastaminen nelinkertaistamalla maaostoin kansallispuiston pinta-ala, jotta estettäisiin järven ympäristön tuhoisan 52 Maailman Luonnon Säätiön neljännen maailmankokouksen osanottajina oli runsaasti tunnettuja henkilöitä. Metsien tärkeys johtaakin luontevasti seuraavaan suurkampanjaamme, joka on ollut käynnissä kahden viime vuoden aikana. 1961 Maailman Luonnon Säätiön eli World Wildlife Fundin (WWF) havahduttamaan yleisöä ja keräämään varoja luonnonsuojelutyöhön. Kuusi niistä toimii Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaissa. Kymmenennen vuosipäivänsä jälkeen Maailman Luonnon Säätiö on järjestänyt suuria keräyskampanjoita luonnonsuojeluprojektien hyväksi. Samalla saatiin suojelluksi myös arvokas nisäkäsfauna. En voi painottaa liiaksi Maailman Luonnon Säätiön kasvatustyötä. Nykyään kansallisia rahastoja on joka manterella, yhteensä 26. Nykyään maailman väestöstä yli kolmannes on alle 15-vuotiaita ja osuus on paljon suurempi monissa kehitysmaissa. Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto Maailman Luonnon Säätiön neljännessä maailmankongressissa San Franciscossa marraskuu[) lopulla 1976 Säätiön pääjohtaja Fritz Vollmar käsitteli puheessaan Säätiön 15-vuotista toimintaa. Sitten asetettiin tavoitteeksi miljoonan dollarin kerääminen tiikerin ·pelastamiseksi, sillä sitä uhkasi pikainen sukupuutto. Nuorten parissa elänyt tuntee heidän vaistomaisen luonnonkunnioituksensa. 24 maata on julkaissut yhtenäisen kultaisten ja hopeisten kolikoiden sarjan, jonka aiheina ovat harvinaiset ja uhanalaiset lajit. Seuraavassa Riitta Jokirannan kääntämä lyhennelmä puheesta. Maailman tunnetuimpiin ja ihailluimpiin kuuluvan villieläimen pelastamiskampanja levitti tietoa luonnonsuojelusta paitsi niissä maissa, joissa varat kerättiin, myös sellaisissa maissa kuin Intiassa, jossa hallitus luovutti neljä milj. dollaria kuusivuotiseen tiikerinsuojelukampanjaan. Nämä lapset tulevat perimään maapallomme ja huolehtimaan siitä tulevina vuosina. Ne osallistuvat aktiivisesti oman maansa luonnonsuojeluun ja tukevat kansainvälistä luonnonsuojelua. Samaan aikaan on ollut mahdollista järjestää Luonnonsuojelurahakeräys, joka hyödyttää suoranaisesti hallitusten luonnonsuojeluohjelmia. Olemme tietenkin mielissämme siitä, että yksityiset ihmiset ja hallitukset osoittavat näin luottamustaan järjestöllemme. Varat kanavoidaan monenlaisiin projekteihin. Monet kasvattavat nuoria rakentaakseen kestävän perustan luonnonsuojelun tulevaisuudelle. Liian usein moderni, yhä kaupungistuva maailmamme antaa sen kuitenkin kuolla. Ensimmäiset kansalliset rahastot perustettiin Englantiin, Alankomaihin, Sveitsiin ja Yhdysvaltoihin. Nyt tästä on kulunut 15 vuotta. maille käytettäväksi luonnonsuojeluun. Kuvassa keskellä Nepalin ja Norjan prinssit ja Ruotsin kuningas. Nykyään niitä tuhotaan enemmän kuin 20 ha minuutissa. Se on kerännyt rahaa kosteiden trooppisten metsien hyväksi. Tähän mennessä Maailman Luonnon Säätiö on kerännyt kaksi milj . Esimerkki yksittäisen maan hallituksen vastauksesta luonnonsuojeluhaas teeseen saatiin viime vuonna, kun Venezuelan hallitus ilmoitti päättäneensä antaa 20 vuodeksi noin neljän miljoonan dollarin korottoman lainan tukeakseen Maailman Luonnon Säätiön kansallisen rahaston FUDEMAn kehitysja luonnonsuo jelutoimintaa
RAHASTOJEN VUOSIKOKOUS Ennen kongressia eri maiden rahastot pitivät viisi päivää kestävän vuosikokouksensa, johon osallistui 62 henkeä 22 maasta. Aasiassa WWF:n apua on tarjottu Indonesian Udjung Kulonin ja Leuserin reservaateille, Jordanian Azraqin kansallispuistolle ja Pakistanin Lal Suhanran kansallispuistolle. dollaria. Nepalin prinssi on ollut perustamassa mm. Näistä kansainvälisen filmipalkinnon saaneet "The Year of Wildebeest the Great Migration" ja "The Magnificent Monsters of the Deep" (gnuantiloopista ja valaista) saadaan myös Suomen Rahaston käyttöön. Ohjelmaan kuuluvat myös erityiset tunnusmerkit, joissa partiosymboli on yhdistetty WWF:n jättiläispandaan. Säätiön tähän asti suurin kansainvälinen suojeluprojekti merten elämän suojelu (The Seas Must Live) esiteltiin myös kongressissa. Tonavan suistoalueen suojelu Romaniassa. partiolaista kaikkialla maailmassa oppimaan ja huolehtimaan luonnonympäristöstään. seuraavia asioita: Tulokset vuosien 1975-76 suojelukohteista Sademetsä-kampanjan arvostelu Vuosien 1977-78 tärkeimmät suojelu hankkeet Päåprojekti 1977-78 "The Seas must live" Koulutus ja nuorisotoiminta Tiedotusja julkaisutoiminta Varainhankinnan eri menetelmät Yhteistyö varainhankinnassa Eri maiden edustajat esittelivät lyhyesti joko suojelukohteita, varainhankinnan eri muotoja, organisaatiota, nuorisotoimintaa tms. Kongressin yhteydessä Yhdysvaltain eri liitot ja yhdistykset esittelivät toimintaansa näyttelyssä. Osallistujia oli 35 maasta yli 700, mukana tunnettu_ja tiedemiehiä, tutkijoita ja luonnonsuojelijoita, kuten Jacques Piccard, Thor Heyerdahl, Maurice Strong ja Kai Curry-Lindahl. Puheen jälkeen Omanin sulttaani ojensi hänelle 100 000 dollarin shekin ja Costa Rican presidentti ilmoitti maahansa perustettavasta laa_jasta luonnonsuoielualueesta. Maailman Luonnon Säätiön keskeisintä työtä on varojen jakaminen luonnonsuojelutyöhön. jolla katsottiin olevan yleistä mielenkiintoa muiden rahastojen toimintaa ajatellen. Suomen Rahasto esitteli Oy Nooan Arkki Ab:n kaupallista toi53. Ne ovat menneet n. Kummassakin tapauksessa myös isäntämaan lapsia tuli mukaan safarille. Espanjan Donanan kansallispuiston laajennus, Angolan suojelualueiden ja uhanalaisten eläinlajien turvaaminen, Kenian Nakuru-järven saastumisen estäminen, Papuan sademetsien suojelu, Amazon-jokea ympäröivien alueiden suojelu, Afrikan metsänhakkuiden tervehdyttäminen, Itä-Afrikassa lisääntyneen salametsästyksen estäminen, Kalifornian kondorin suojelun tehostaminen, valaiden pyynnin rajoittaminen ja delfiinien pyynnin kieltäminen, Washingtonin sopimuksen tehokkaampi valvonta, nuorison luonnonsuojeluvalistuksen, -koulutuksen ja -tuen lisääminen, energian säästäminen sekä ehdotus Saudi-Arabialle osan öljytuloista luovuttamiseksi luonnonsuojelulle. Aiheina olivat mm. Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa, Norjan prinssi Harald, Nepalin prinssi Gyanendra ja Caracasin kuvernööri Diego Arria olivat myös läsnä, samoin useita suurlähettiläitä, kansallisten rahastojen hallintoneuvostojen jäseniä ja I 00 ]-kerhon jäseniä. Kenian ja Intian hallitukset kutsuivat kampanjoita eniten edistäneet lapset maahansa katsomaan, minkä hyväksi he ovat tehneet työtä. Esimerkiksi Englannissa niissä on n. Yhtenä iltana esitettiin uusia elokuvia. tiikerin, leopardin, krokotiilien ja monien muiden uhanalaisten eläinten turvaksi. Yli sadan taloudellista tukea saaneen luonnonsuojelualueen joukossa ovat mm.: Amerikoissa Bolivian Ulla Ullan reservaatti, Costa Rican Corcovadon kansallispuisto, Perun Manun kansallispuisto, Paracasin rauhoitusalue ja Yhdysvaltain New Jerseyn kosteikot. Kongressi lähetti hänelle kiitossähkeen 15 toimintavuoden ansiokkaasta ja uhrautuvasta työstä. 15 milj. Euroopassa ovat Itävallan, Italian ja Englannin tärkeät kosteikot, Islannin Skaftafellin kansallispuisto ja Espanjan Donanan kansallispuisto. Kongressi antoi useita julkilausumia ajankohtaisista luonnonsuojeluongelmista maapallon eri puolilla. s. Säätiön pääjohtaja tri Fritz Vollmar tarkasteli puheessaan Säätiön saavutuksia ja tavoitteita (ks. SUOMEN LUONTO 1/77 E 'I Ä, ,.--_,,.• ~VÄ IV.ftv e LEVANDE !!, 1,,rY THE SEAS MLJ:,• MAAILMAN LUONNON SÄÄTIÖN KANSAINVÄLINEN KONGRESSI Maailman Luonnon Säätiön (World Wildlife Fund) neljäs maailmankongressi pidettiin marraskuussa 1976 San Franciscossa. Projektia on valmisteltu yhdessä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) ja YK :n ympäristöohjelman (UNEP) kanssa. Toistaiseksi Säätiölle ei valittu uutta presidenttiä jatkosta kieltäytyneen prinssi Bernhardin tilalle. Suomen Rahastoa edusti pääsihteeri Mauri Rautkari. Säätiön huomattavimmat tunnustuspalkinnot saivat mm. Kaksi suurta kohderyhmää ovat uhattujen lajien pelastamistoimet sekä luonnonsuojelualueiden, kuten kansallispuistojen ja reservaattien, perustaminen ja hoito. mk merten eläimistön ja kasviston se~ä uhanalaisten rannikoiden suojeluun. Varmaankin heidän solmimansa ystävyyssuhteet elävät kauan ja lujittavat heidän yhteistä omistautumistaan maapallomme suojeluun. Vuonna 1973 sovittiin yhteisestä toimintaohjelmasta, _johon oli määrä saada mukaan n. Kongressia luonnehti hyvin sen yleisteema, Fragile Earth, jonka mukaan käsiteltiin luonnon herkän tasapainon rikkoontumisen estämistä. Singh on taistellut 20 vuotta eräiden Intian viimeisten luonnonalueiden säilymisen puolesta ja saanut lopulta aikaan Dudhwan kansallispuiston perustamisen mm. N uorisotyösarkamme tärkeimpiä osia on yhteistyö maailman partioliikkeen kanssa. Maailman Luonnon Säätiön eurooppalaisilla rahastoilla on nuorisojärjestöjä. 400 000 nuorta, ei vain suojelutyössä, vaan myös keräämässä 200 000 puntaa erityisohjelmaan AIO eli Animals in Danger (Uhatut eläimet). 40 milj. Säätiön hallituksen puheenjohtajana toimii edelleen Sir Peter Scott. Nakurujärven ja tiikerinsuojelun erityiskampanjat tarjosivat myös mahdollisuudet saada mukaan nuoria ja luoda siltoja kansojen välille. mintaa. Kokouksessa käsiteltiin mm. Everestin kansallispuistoa. Ne oli kohdistettu sekä päätöksentekijöille että viranomaisille ja yleisölle. intialainen maanviljelijä Arjan Singh ja Nepalin prinssi Gyanendra Sir Bickram Shah. Mt. 1 600 projektiin yli 80 maahan, erityisesti Itä-Afrikkaan, Eteläja Kaakkois-Aasiaan ja äskettäin Latinalaiseen Ameri'kkaan. Säätiö aikoo kerätä kahden vuoden aikana n. Afrikan moniin avustuskohteisiin kuuluvat Tsadin Ouadi-Rime/Ouadi Achim -eläinsuojelualue, Etiopian Simienin vuorten kansallispuisto ja Etelä-Afrikan Karrun kansallispuisto. Vuodesta 1961 lähtien on jaettu jo lähes 25 milj. 52)
Muita viime vuonna rauhoitettuja suoalueita olivat Järvi keitaan osa Kankaanpäässä ja Laamionpuronsuo Puumalassa sekä Bläsnäsin saarnikorpi Paraisilla. Muut perustetut luonnonsuojelualueet ovat lähinnä pieniä lehtoja. Kuitenkin yli sata mahdollista pesimäsuota tarkastettiin. Munitustoimintaan ryhtyminen vaatii vielä lisätietoja, mutta senkin aloittamista valmistellaan. Euroopan muuttolintujen suojelua käsittelevään kokoukseen, Skandinavian rahastojen kokoukseen sekä rahastojen kaupallisten yhtiöiden yhteiskokoukseen. Yksi mieleenpainuvimmista tilaisuuksista oli allekirjoittaneelle yksityisluontoinen kokous Ruotsin kuninkaan Kaarle XVI Kustaan, Norjan prinssi Haraldin sekä pohjoismaisten rahastojen hallintoneuvoston eräiden jäsenten kanssa. Puistomainen tammimetsikkö. Ruotsiin on perustettu muuttohaukkatarhoja, joihin kerätään siitoslintuja eri Pohjoismaista. Ruokintaa hoitaa neljä työryhmää, jotka ilman korvauksia keskimäärin kerran viikossa myöhäissyksystä maalis-huhtikuuhun täydentävät ruokintapaikkojen lihavarastoja. Lihan (sian ruhoja) lahjoittavat teurastamot ja yksityiset sikalat. Pesiviä pareja löytyi 19 _ja lisäksi 8 paria, joista ainakin osa pesi, vaikka pesiä ei löytynytkään. Suomen Rahastolle saapuu jatkuvasti ulkomailta asti tiedusteluja ja ihmettelyjä Suomen susien kohtalosta. Lh :n päätös 31. TÄSMENNYS Viimekertaiseen tekstiin, joka koski Suomen Rahaston päämajan käyttöön lähettämiä varoja, oli tullut painovirhe. Maanomistaja Tapio Amberla. Tamminiemen tammimetsikkö ( l ,7 ha). 1976. Lh:n päätös 26. Vehmaa, Maarijärvi, lsoluoto RN:o / 43 . Maanomistaja Eino Kiiski. Muuttohaukan ravintotutkimuksen suorittamista pidetään tärkeänä ja sen rahoittamista selvitellään. Pekka Borg Virallinen luonnonsuojelu UUS IA RAUHOITUKSIA Vuonna 1976 muodostettiin lääninhallituksen päätöksellä 15 luonnonsuojelualuetta. Kirkkonummi, Medvrutö, Tamminiemi RN:o / 217. SUOMEN LUONTO 1/77. Maa nomistaja Suomen Kir_jatyöntekijäin Liitto r.y. Niistä kolme vietiin kesällä 1976. Yksinäisiä lintuja löytyi 13. Uudenmaan lääni Nu111111i, Tavola, Tattarmäki RN:o 7 2 1• Tattarmäen lehto (0,4 ha). 1976. Poikastuotto jaetaan kuhunkin maahan saatujen emolintujen suhteessa. J ärvikeilaan osa (82 ha). 29 (Länsi-Uusimaa ja Dragsfjärd, Saaristomeri, Ahvenanmaa ja Merenkurkku ). Lh :n päätös 26. 10. Perustettujen suojelualueiden yhteispinta-ala on 1 895 hehtaaria, josta suurin osa lankeaa soidensuojeluvuoden merkittävimpien rauhoitusten Ilomantsin Kesonsuon _ja RuovedenOriveden Siikanevan osalle. 10. Niillä kävi 56 merikotkaa sekä 31 maakotkaa. Se tarjoutuu välittämään neljä nuorta susiyksilöä Suomesta Ruotsiin. tiikerija sademetsäkampanjan varat. Luvaton liikkuminen kielletty. Turun ja Porin lääni Kankaanpää, Korva/uoma, Mäkelä RN:o / 33 . Käytännön toteuttamisesta vastaa Maailman Luonnon Säätiön Suomen Ra hasto, joka myös rahoittaa suurimman osan ruokintakuluista. Suomesta o n viety neljä siitoslintua Ruotsin tarhoihin. lsoluoto ( 1,5 ha). Hiekkaharjun _ja suo n rajalla sijaitseva lähde. Talvella 197 5/76 ruokintapaikkoja oli yht. RUOTSI TARJOAA TURVAPAIKAN NELJÄLLE SUOMALAISSUDELLE Maailman Luonnon Säätiön Ruotsin Rahasto on todennut Suomen susien uhanalaisen tilanteen ja Suomessa myönnettyjen tappolupien suuren määrän. Auton saaminen Uudenmaankin ruokintaryhmälle järjestyy Wihuri -Yhtymän avulla. Rinnelehto, jossa kasvaa saarnea, pähkinäpensasta sekä vaahteraa _ja useita vaativia istutettuja puula_jeja. Talviruokinnalla houkutellaan merikotkia myöskin jäämään Suomeen ja estämään muutto etelään, missä ne saisivat lisää myrkkyjä kudoksiinsa tai missä ne ehkä ammuttaisiin. Lääninhalli tuksen päätös 29. Maanomistaja Alpo Mäki-Korvala. Samanaikaisesti pyritään selvittämään suden muita suojelumahdollisuuksia sekä lisäämään asiallista tiedottamista sudesta ja sen ekologiasta. 1976. Järvikeidas on osa laajempaa rannikko-Suomen kermikeidaskokonaisuutta ja edustaa samalla hyvi n harvinaista kulon_jälkeisessä kehitysvaiheessa olevaa keidassuota. Kolmena iltana eri maat esittelivät tuottamiaan filmejä. POHJOISMAISTA YHTEISTOIMINTAA MUUTTOHAUKAN HYVÄKSI Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston _ja Suomen muiden luonnonsuojelujärjestöjen yhteinen muuttohaukkatyöryhmä on yhteistoiminnassa muiden Pohjoismaiden kanssa uhanalaisen muuttohaukan pelastamiseksi. Poikasten yhteismäärä oli 28. Metsästäjäin Keskusjärjestö on myöntänyt avustusta merikotkien talvi ruokintaan talvikaudeksi 197 7. Turkulainen rakennusliike Ruola o n antanut Saaristomeren ruokintaryhmän käyttöön auton viikonlopuiksi. Sudet otetaan Ruotsiin la54 jin perintöaineksen säilyttämistä ja turvapaikan antamista varten. Laajoja kansainvälisiä vastalauseita on valmisteilla Suomen hallitukselle. 3. Mauri Rautkari MERIKOTKAN TALVIRUOKINTA JATKUU YHTEISTYÖNÄ Nyt merikotkille tarjotaan jo viidentenä perättäisenä tafvena myrkytöntä lihaa saaristamme eri puolilla, jotta ne olisivat pesiessään hyvässä kunnossa. 11 . Täsmennettäköön tässä asia viimeistä suoritusta myöten: vuonna 1973 lähetettiin 23 778 mk, 19742441l mkja 197531228mkeli yhteensä 80 417 mk. mintaa ja eri varainhankintamuoto_ja sekä Lounais-Suomen saariston ottamista pääprojektiin kansainvälisenä suojelukohteena. Käytännön pelastustoimista jatketaan siitosyksilöiden pyydystä mistä ja viemistä Ruotsiin tarhattaviksi. Vuoden 1976 osuus lähtee tämän vuoden aikana. Suomen Rahasto selvittelee parhaillaan mahdollisuuksia pyydystää susia elävinä turvasäilöön kuljettamista varten. Pesimätulos oli siten edellisvuotista heikompi. Tänä talvena paikkoja on 30. 11. Kulttaanharjun lähde ( 1,5 ha). Näihin lukuihin sisältyvät mm. Suomen muuttohaukkatilanne on jatkuvasti hälyttävä : kesällä 1976 vain 14 paria tuotti poikasia. Kaikki varat on lähetetty kansainvälistä projektitoimintaa varten (ei yleiskuluihin) uhanalaisen luonnon suojelemiseksi. Vuosikokouksen ja kongressin väliin _jäänyt vähäinen aika käytettiin mm. Kankaanpää, jämiänkeidru, Haa /1aniemi ja Peltomaa RN:ot 7 14 ja 7 29 . Kaksi perustetuista suojelualueista on hehtaaria pienempiä alueita. Aluskasvillisuus käsittää vaateliaita harvinaisia lehtokasveja. 19 7 6. Lh :n päätös 29
7. Vaasan lääni Maalahti , Petolahti, Mamrelund RN:o /6 98 . D Maaja mestätalowministeriö Luonnonvarainhoitotoimisto Veikko Marttila Kauvatsanjoen rannalta valtio osti Korkeasuon reunametsikön. lyhytkortisia, suursara-, kalvakkaja rimpinevoja _ja suo onkin poikkeuksel1 isen arvokas keidasja eteläisten aapasoiden muodostama kokonaisuus. u 7 TP II A H 3 Ky 12 M 2 PK Ku 3 KS 2 V 4 L Luonnonmuistomerkit jakautuivat tyypeittäin seuraavasti: Mäntyjä 15 kpl, kuusia 6, puuryhmiä 5, siinolohkareita 5, katajia 4, käärmekuusia 3, koivuja 2, lehmuksia 2, lammia 2, sekä kaksi puukujannetta, joista toinen katajakujanne, yksi tervaleppä ja yksi piilipuuryhmä. Maanomistaja Taavi H eikkilä. 4.15. Suunnitellun Koloveden kansallispuiston alueelta Heinäveden Mäntysalosta ostettiin valtion maiden ympäröimä hyvin keskeinen 110 hehtaarin alue. Pähkinälehto. 1976. VALTIO OSTI SUOJELTAVAA MAATA V. Luvaton maihinno usu kielletty Kallioja Sikasaareen, Selkäsaareen 15. 12. Taulukosta ilmenee rauhoitustcn jakautuminen lääneittäin. 7. I ha). Blämäsin saamikorpi (7 ha). Lh:n päätös 31. Lisäksi ostettiin osa läheisestä Kiettareensuosta sekä pieniä Puurijärven ranta -alueita. Luonnonkaunis, järeätä puustoa, mm. Maanomistaja Paraisten kaupunki. 8. Lh:n päätös 2 1. 12. Maanomistajat Ida ja Hannes Linna. Tärkeä lintusuo. 7. 11. H ooperinvuoren lehto ( 1,6 ha). Mikkelin lääni Puumala, Kietävälä, Sorvajärvi RN:o / 34 . Täksi vuodeksi ( 1977 ) on varattu 3.8 miljoonaa markkaa, _josta 0.2 miljoonaa voidaan nyt ensimmäistä kertaa käyttää m yös korvauksiin käyttöoikeuden ra_joituksista sellaisissa tapauksissa, joissa luonnonsuojelualue jää yksityisen omistukseen. Valitus on käsiteltävänä maaja metsätalousministeriössä. Keso nsuo on Koitajoen kainaloon _jäävä, maan arvokkaimpiin luonnonalueisiin kuuluva eksentrinen keidassuo, jonka suotyypit käsittävät kalvakkanevoja, karuja rämeitä sekä Koita_joen puoleisella osalla laa joja suursaraja tulvanevo_ja. Kolme saarta, joista ka ksi käsittää kalliometsiä ja yksi tuoreempia kangasmetsiä. 1976. Maanomistajat Risto ja Elsie Ketola. 4.-15. Yksi alueen keskeisimmistä keidassoista, Korkeasuo, ostettiin lähes kokonaan viidellä eri kaupalla. Kun otetaan huomioon valtion ennestään omistamat alueet Rnnkansuolla _ja Kiettareensuolla (.524 ha), kansallispuiston siementä on nyt koossa 966 ha. 1976. Kustavi, Salmniittu, M arjaniemija Kivilä RN :ol 1 27 ja / 29 . 5. Mamrrlundin purolaak.10 (1 , 5 ha) . Lh:n päätös 20. Kuivahko rinnelehto, jossa kasvaa mm. Luvaton liikkuminen kielletty !. Edelliseltä vuodelta oli kuitenkin siirtynyt runsas miljoona. Maanomista_ja Helvi Laurila. 1976. Lh :n päätös 9. Hannu Ormio 55. Asikkala, Keltaniemi, Hietamäki RN:o 1 105 • Hietamäen lehto (n. Siikaneva (J60 ha). Luvaton liikkuminen tien ulkopuo lella kielletty. 19 7 6. Korppoon ulkosaaristosta ostettiin kahdella kaupalla maata 42 ha, joten Saaristomeren kansallispuistoa varten tähän mennessä ostettujen maaalueiden kokonaismäärä on 321 ha r'li 10 % tavoitteesta. 1976. 1976 Kireä rahatilanne oli laihduttanut valtion tuloja menoarviossa vuodelle 19 7 6 varattua luonnonsuojelualueiden ostomäärärahaa edellisvuodesta miljoonalla markalla eli kolmeksi miljoonaksi markaksi. 5.3 l. Nuoria saarneja kasvava korpi. Maanomistaja Maire Wallden, Lea-Liisa ja Torsten Lahti. Lehmusta _ja vaahteraa sekä vaateliasta aluskasvillisuutta kasvava lehto. 18 omistajaa. Luhtaista ja rimpistä saranevaa käsittävä puronvarsisuo. 12. Luonnon muistomerkkejä rauhoitettiin vuonna I 976 lääninhallitusten päätöksillä ( 1 TVH :n) yhteensä 46 kpl. Parainen, Bläsnäs, Blämäs-Östergård RN :o I 186 ja Bläsnäs-Vestergård RN:o ! 212 . 2. Laamionpuronsuo (/8 ha). Kesonsuo ( I J8J ha). Purolaakso. Lh :n päätös 30. Suon keskiosassa vuorottelevat suuret allikot ja kermit. Hämeen lääni Ruovesi; Pekkala, Pohja, Kekkonen ;a Orive.1i; Orivesi ja Onnistaipale. Lh:n päätös 30. Hai/ula, Retula, Laurila RN:o (/.2) 1". 1976. 1976. 1976. Rauhoitettu alue liittyy _jo aikaisemmin valtion mailla rauhoitettuun suon osaan, joten Hämeen edustavimpiin ja monipuolisimpiin kuuluva suoalue on nyt kokonaan suo_jelun alaisena. 4. Lh :n päätös 4. Alueen pohjoisosassa on myös luonnontilaisia rämeitä . suuria haapoja kasvava saari. Mynämäki, Tursunperä, Franttila RN:o 2 9 . 4.30. Maanomistaja Mynämäen kunta. Maksalan saaret (5 ha). 11. 1976. Lh :n päätös 23. Yli sata maanomista_jaa. 12. Litorinameren aikainen rantakivikko. 1976. pähkinäpensasta ja sinivuokon punakukkaista muunnosta. Lh:n päätös 22. Pääosa Siikanevasta on eri tyyppisiä puuttomia nevoja, mm. Luvaton liikkuminen kielletty l. MaanSUOMEN LUONTO 1/ 77 omistaja Paavo Karkiainen. Lh :n päätös 17. Näiden lisäksi on vireillä eräitä varsin laajojen suoalueiden kauppoja, joihin lähes kaikki vielä käytettävissä o lleet rahat on sidottu. Pohjois-Karjalan lääni Ilomantsi; Tokrajärvi, Sonkaja, Ryökkylä, !lomant.1i, Mrkrijärvi, Tyrjänsaari, Kivilahti. Keski-Suomen lääni Saarijärvi, Pyhäjärvi, Makwla RN:o JJ 226 . Tununperän muinaisranta (0,4 ha). Viime vuonna metsähallitus osti kaikkiaan 10 vapaaehtoisella kaupalla yhteensä 604 hehtaaria maata. ldunkärjen lehto (8 ha). Nyt rauhoitettu alue sisältää suoalueen parhaiten kehittyneitä kermikeitaita. Alueella esiintyy harvinaista punakämmekkää ja ruskeaa piirtoheinää. Lääninhallituksen päätöksestä valitettu Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Laideja keskialueen välisessä rämevyöhykkeessä kasvaa vankkaa puustoa . Maihinnousu kielletty 15. 12. Tämä alue kuuluu kansallispuistoverkon täydennyssuunnitelman lisäksi kansainväliseen soidensuo_jeluoh_jelmaan (project Telma), kansainväliseen kosteikkojensuojeluoh_jelmaan (project Mar) ja pohjoismaiseen lintuves1luetteloon. · Viime vuoden ostoista tärkeimmät tehtiin suunnitellun PuurijärvenIsosuon kansallispuiston alueel ta Kokemäellä
Molemmat alueet ovat palaneet v. Sää.tiön rahoittamien monivuotisten tutkimushankkeiden jatkorahoitukseen osoitettiin 400 000 mk. Kasvija eläinmaailma on runsasla jinen, mm. Kaloja viedään vuositta in tuhansia tonneja akvaariokaloiksi erityisesti Yhdysvalto ihin, missä trooppisilla kaloilla käytävä kauppa on suuren .. 197273. 10. Vahingollisia muutoksia luonnollisiin ekosysteemeihin voi aiheuttaa myös vieraiden lajien istuttaminen, esimerkiksi filippiiniläistei:i. Kaksi kohdetta on palanut v. Toisen valtion ympäristönsaastuttajalta voidaan vaatia myös vahingonkorvausta. Räjähdepyyntiin liittyy oleellisesti myös kalojen valtava tuhlaus. 12. 1976. EI ENÄÄ DDT :TÄ Maaja metsätalousministeriö päätti 15. COSTA RICA on saanut uuden monipuolisen luonnonsuojelualueen. Uutisia YHTEISPOHJOISMAINEN YMPÄRISTÖNSUOJELUSOPIM US Norjan, Ruo tsin, Suomen ja Tanskan välinen ympäristönsuojelusopimus tuli voimaan 5. Yksi kohde on kulotettu v. Tyyneenmereen työntyvällä Osan niemellä sijaitsevaan Corcovadon kansallispuistoon kuuluu 293 km 2 alankoa sekä trooppista sademetsää, j ota suurimmalta osaltaan ei ole koskaan hakattu. Sopimuksen mukaan yksityinen kansalaine.n voi vaatia oikeuskäsittelyä naapurimaan tuomioistuimessa, mikäli naapurimaan ympäristöä saastuttavas.ta toiminnasta aiheutuu hänelle haittaa. Kauppaa käyvien yritysten hinnastoissa o n lue.tteloitu yli 250 kalalajia mm. Ympäristösuojelusopimus o n syntynyt Pohjoismaiden ne~voston v. kalojen päästäminen Ffondan ves11n (Oryx, J uly 1976). Myös perustettaessa ympäristölle haitallista t?.imintaa o n o tettava huom10on tallaisen toiminnan mahdolliset haittavaikutukset naapurimaassa. 139 nisäkäs-, 62 matelijaja 5 1 sammakkoeläinlajia. FILIPPIINEILLÄ on maan mets1sta ja luonnonpuistoista vastaava valtionelin päättänyt supistaa apinansyöjäkotkia varten jo perustamansa suojelualueen 7 30 km 2 :sta 130 km 2 :iin ja luovuttaa loput metsätalouden ja asutu~sen kä_yttöön. Hava1J1lta, Etiopiasta, Filippiineiltä, Keniasta ja Indonesiasta. 1972 tekemän aloitteen ans10sta. Vuonna 1967 alkaneen kåyttökiellon jälkeen DDT :tä on saanut käyttää vain puuntaimien tuholaistorj unnassa . kan bisnes.t~. 1973. 1976 torjunta-ainelain (annettu 1969) nojalla, että DDT :tä eli 1, 1, I-trikloori-2,2-di-(4-kloorife56 nyyli)etaania sisältävää torjunta-ainetta ei saa myydä eikä käyttää 31. Sopimus on ratifioitu ko. 1976 jälkeen. Tämä yllättävä to1menp1de vaarantaa suuresti tämän erittäin uhanalaisen ko tkan säilymistä, koska typ istetty suojelualue ei täytä linnun elintilavaatimuksia. ilman ja veden saa~tui:nis~ ja muita ympäristömuutoksia ilmaisevien indikaattorilajien käy.ttö, biologiset ja muunlaiset puhd1stus~enetelmät, ympäristön kartoittammen, luonnon kuormituskeston tutkiminen, jätteiden hyväksikäyttö ja "ekologinen asuminen". Kaksi koealuetta on Pohjanmaan piirikunnassa Kuhmon ja KeskiPo hjan hoitoalueella. I 97 5 ja yksi kulotetaan tänä vuonna. Asukkeja ·ovat esimerkiksi jaguaari, oselottt, puuma, margay, jättiläismuurahaiskarhu, tapiiri, laiskiainen, kierteishäntäkarhu (Cercoleptes caudivolvulus), krokotiileja sekä neljä meri kilpikonnalajia. 6. lu. Suurin osa varoista (600 000 mk) annettiin valtakunnalliseen hulevesitutkimukseen (hulevedet = taajamaalueelta vesistöön pintavaluntana joutuvat sadeja sulamisvedet). WWF ja USA avustavat puiston ylläp itokustann uksissa, mutta välttämätöntä lisätu loa odotetaan mm. alueelle suuntautuvasta kansainvälisestä matkailusta (Oryx, J uly 1976). Vai kka alue ei ole erityisen sopivaa vil.jelysmaaksi, uud isasutus oli jo vakavasti uhkaamassa sen luonnonulaa, ja alueen varaaminen "vain villielä1mille" oli hallitukselle vai kea tehtävä. Kalo jen pyydystam1seen kayt~t~an rä jä hteiltä, jotta tuhoavat koralh.nut~ toja ja voivat hävittää täydellisesti paikallisia kalakantoja. Uusien tutkimushankkeiden osuus on myös 400 000 mk. neljässä maassa. Koealueista neljä on PeräPohjolan piirikunnassa Inari~, Sodankylän, Länsi-Lapin ja Yhkemm hoitoalueella ja niiden yhteispintaala o n 22 ha. Niiden yhteispinta-ala on 5,5 ha. YLI MILJOONA MK YMPÄRISTÖNSUOJELUTUTKIMUKSIIN Maj ja Tor Nässlingin säätiö myönsi 28 .' i2. Sopimuksen allekirjoittivat pohjoismaiset ympäristönsuojelusta va~taavat ministerit 19. 1976 1.4 miljoonaa markkaa ympäristönsuojelua edistävään tutkimustoimintaan vuodeksi 197 7. 1974. Pinta-alaa niillä on lähes 18 ha, ja suurin on 9 ha. Sopimus on kans~invälises~ä ympär!stönsuojelussa amoalaatumen yhteistyön muoto. Yksi kohde on palanut jo V. Sopimuksessa määritellään ympäristölle haitalliseksi toiminnaksi "kiinteän tai nestemäisen jätteen, kaasun tai muun aineen päästäminen vesistöön, järveen tai mereen maalta, rakennuksesta tai laitteesta, sekä maan, merenpohjan, rakennuksen tai laitteen muu sellainen käyttö, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa ·haittaa ympäristölle." Kukin sopimusvaltio määrää myös erityisen valvontaviranomaisen, jonka tehtävänä on valvoa oman maan ympäristönsuojeluetuja toisessa sopimusvaltiossa tapahtuvan ympäristölle haitallisen toiminnan osalta. Koealueiden yh teispinta-ala on yli 45 haja ne perustetaan maaja metsätalo usministeriön luo nno nvarainhoitotoimiston aloitteesta. Tästä saattaa seurata leväpeitteen lisääntyminen ja siitä edelleen korallin peruuttamaton vaurioituminen. Tutkimusaiheina on mm. KORALLIRIUTTAKALOILLA käytävä kansainvälinen kauppa on lisääntynyt huimasti viimeisen kymmenen vuoden ai kana. pioneeripuusto on valtaosaltaan hävinnyt. Alueet ovat palaneet vuosina 197073 . 2. Supistuspäätös uhkaa myös erään SUOMEN LU ONTO 1/77. METSÄ SAA PALATA LUONTAISESTI MUUTAMILLE PALOALUEILLE Metsähallitus on perustanut metsäeloyhteisön luonnonmukaisen uudistumisen turvaamiseksi metsäpaloalueille 11 koealuetta, joiden annetaan palon jälkeen luonnon~ukais~s~! kehittyä noin 50 vuoden aJan eh s11hen asti kunnes nk. Etelä-Suomen piirikunnan v11s1 koealuetta ovat Hämeenlinnan, Nurmeksen, Rautavaaran ja Lieksan hoitoalueella. Naapurimaiden luonnonsuojelu rinnastetaan oman maan vastaavaan suojeluun, koska ympäristönsuojelun.ormit eri pohjoismaissa ovat suurin piirtein vastaavia. 1944, mutta sen jälkeen siellä ei ole tehty metsänh01totöitä
TIEDOTUS YMPÄRISTÖNTUTKIJOILLE Ympäristönsuojelua sekä luonnonvaroja ja ympäristöä säästävien menetelmien ja tuotteiden kehittämistä koskeva tutkimus tarvitsee valtion tiedeneuvoston mukaan erityistä tukea. Tämän painoalueen tutkimustoimintaa on Suomen Akatemiassa kehittänyt ympäristöntutkimusten jaosto. Edellisiä paljon tieteellisempää tasoa edustaa Suomen Biologian Seura Vanamon julkaisema Luonnon Tutkija. Luettelo ei ole täydellinen, mutta ehkäpä sen ärsyttämänä osattomaksi jääneiden julkaisujen toimittajat muistuttavat tämänpuhujaa, jotta pääsisivät mukaan seuraaviin numeroihin. MAANI JA KANSANI Iisalmen Kamera ry kutsuu kaikkia valokuvaajia osallistumaan Suomen itsenäisyyden 60-vuotisjuhlavuoden valokuvanäyttelyyn ja siitä koottavaan 6. 19 7 7 mennessä. Paraikaa käsissämme nuhraantuvan Suomen Luo nnon ja sen pikkusiskolehden, Molekyylin, palstoilla tarjoillaan tuon tuosta myös puhtaasti eläintieteellisiä artikkeleita. J a näillä ensi riveillä yritän muistella, mistä se pipopäinen harrastaja voi etsiä lisätietoja havaintojensa tueksi tai päinvastoin. 3. 1977 ilmestyvään kirjaan. Tämän mukaisesti siis parturoidaan nyt KeskiKanadan metsiä ( Wildlife, Aug. Puhelinkin välittää: 914-40 356. Teksti on suomenkielistä, mutta sanoma on osoitettu jo tosi tutkijalle (tilaushinta 25 mk ja ps-tili 70 25, osoite: A. Ne perustuvat juuri edellämainittujen julkaisujen seurantaan. Harrastajan poluilta Suomessa ilmestyy säännöllisesti is~ja ja pieniä julkaisuja kotimaan luonnosta. Lisätietoja saa tutkimusjo htaja Elisabeth Helanderilta tai siht. Tutkimuksessa todettiin, että muutamien metsästäyksen kannalta tärkeiden suurten nisäkkäiden, esimerkiksi hirven kannat olivat hakatuilla alueilla 2-7 kenaisia hakkaamattomiin verrattuna. Rautatiek. MISTÄ TIETOA LUONNOSTA Tällä haavaa Suomessa ei ilmesty ainuttakaan pelkästään nisäkkäisiin erikoistunutta julkaisua eritasoiset käsikirjat jätämme tällä erää rauhaan. 6. 19 7 3 asetusta, jolla olisi määrätty avohakkuualueen enimmäiskooksi 300 eekkeriä ( 121 heh taaria ). Kohteena tulevat olemaan lähinnä selkärankaiset, niin neli_jalkaiset kuin siivekkäätkin. Tasoltaan jälkimmäinen soveltuu ennen kaikkea uraansa aloitteleville luonnonharrastajille (kymmenisen numeroa kuluvana vuonna maksaa 10 mk, Luonto-Liitto, ps-tili n :o 9086-1). KANADAN Saskatchewanin osavaltion hallitus ehdo tti v. Monen levikki on suppea, vaikka asiasta kiinnostuneita on laajalti. Näyttely pidetään Iisalmessa 13.19. Iisalmen Kamera ry, Ulla Halkola,, Karjalank. Jotta epätäydelliset tiedot täydentyisivät, julkaisujen toimittajia pyydetään pitämään r,hteyttä palstanpitäjään: Asko Ka1kusalo, Ojajoen koeasema, 12700 Loppi. Viimeisin ympäristöntutkimuksen keskipitkän aikavälin kehittämissuunnitelma on laadittu vuosille 1977-81 ja siinä on määritelty 13 eri ongelma-aluetta, joilla tutkimusta erityisesti tarvitaan. Tässä numerossa esitellään vain julkaisut; seuraavissa jo selostetaan niiden antamia tuoreimpia tietoja. Lisätietoja saa os. Niiden parissa aion äheltää ja pyrkimyksenä on valottaa vaikutelmia sekä tutkimusmahdollisuuksista että tulo ksista, joista toivon mukaan on eniten iloa sille tasavaltamme tasalatvaiselle harrastajalle, joka äärimmilleen vietyä tietokonetiedettä uhmaten edelleen virittää pipon korvilleen, ripustaa sivakat taka jalkoihin ja säntää lumiseen luomakuntaan yksinkertaisia perushavaintoja havaitsemaan. laitos, P. Sitä vastoin monissa yleissar_joissa käsitellään melko tasapuolisesti kaikkia eläinryhmiä. Vielä 57. Onhan niin, että juuri hänen aktiivisuutensa varaan koko luo nnontuntemuksemme rakentuu. Seuraavassa _j oukko julkaisuja, joita asiaansa vihkiytyneet painokoneet kaiken aikaa suoltavat maailmalle. VALOKUVATAPAHTUMA TURUSSA 2.-3. 97 7-23 33 1/23. 12. Nämä alueet ovat: 1) Ilmansuojelututkimus 2) Meluntorjuntatutkimus 3 a) Yhdyskuntien jätevesien tutki3 mus b) Jätehuolto ja jätteiden hyväksikäyttö 4) Energian käytön ympäristövaikutuksiin kohdistuva tutkimus 5) Vaihtoehtoiset teknologiat ja niiden vaikutukset 6 6 a) Ympäristönsuojelun keinot b) Ympäristöhaittojen arviointimenetelmien kehitystyö 7) Yhdyskuntarakenteen vaihtoehdot valtakunnan tasolla 8) Ekologisen tiedon käyttäminen maankäytön suunnittelussa 9) Rakennetun ympäristön suojelu _ja saneeraus: olemassaolevan rakennuskannan käyttö ja kohennus SUOMEN L UONTO 1/77 10) Maaja metsätalouden ympäristövaikutukset 11 ) Torjunta-aineiden ja myrkkyjen tutkimus 12) Luonnonvarojen ko konaiskäyttöä kartoittava tutkimus 13) Itämeren tutkimus Suomen Akatemia on vuosittain myöntänyt ympäristöntutkimuksiin vajaa miljoona markkaa. 14, 74100 Iisalmi, puh. 1976). 90-141 6 1 1. kanadalaisen lintutieteilijän suunnitelmia kasvattaa kotkanpoikia vankeudessa, koska tarhassa tuotetuille _jälkeläisille ei täten voitaisi tarjota turvallista kasvuympäristöä ( Wildlife, J uly 1976). 197 7 järjestetään Turun ko nsertti talolla Kamera & Kuva 7 7 -näyttely, _j ossa esitellään sekä paikallisten että pohjoismaisten harrastajien kuvia, muutamien tunnettujen kuvaajien dioja ja uusinta välineistöä. Eräs suuri puutavarayhtiö vaati kuitenkin ensin tehtäväksi tutkimuksen avohakkuiden vaikutuksista eläimistöön. Tämä yksipuolinen riistaninventointi, _jossa ei edes pyritty ekologisen kokonaistil_anteen tai pitkäaikaisten vaikutusten selvittämiseen, johdatti hallituksen suurentamaan avohakkuualueen enimmäiskoon 960 eekkeriin (390 hehtaariin). Näillä riveillä allekirjoittanut avaa to ivo ttavasti tulevaisuudessa toistuvan palstan, jonka tarkoituksena on tarita nimenomaan käytännön kuulumisia tavallisen luonnonharrastajan tarpeisiin. 13, 00100 HKI 10). 1977. Artimo, Efäintiet. Tämän vuotisia tutkimusmäärärahoja on haettava 31. 4. Anita AhlforsFrimanilta p. Yhteyksien solmimiseksi ja tiedon levittämiseksi Suomen Luonnossa aukeaa nyt Asko Kaikusalon palsta, jossa kerrotaan etenkin nisäkäsja lintukuulumisia
syvällisempää etsivä löytää omansa varsinaisista tieteellisistä sarjoista, joiden artikkelit ovat jo kansainvälisemmällä kielellä (useimmiten englanniksi). Vuosisadan lopussa niitä alettiin nähdä Kaakkois-Suomessa : hilleri saapui Kannaksen kautta. Zool. Melkoisen taakan maamme lintutietouden julkistamisesta kantavat yhdistykset eri puolilla isänmaata. Tilaushinta on 25 mk, postisiirtotili 7689-8 ja osoite Nuijapolku 2 C, 01650 Vantaa 65 . Tavan takaa ilmestyviä irtonumeroita voi ostaa mm. Pelkästään luonnontieteellinen aikakauslehti on Savon Luonto, joka ilmestyi viime vuonna neljästi 14 markan tilaushinnalla (pstili KU 505659-6). Kuten sanottu, taatusti maassamme ilmestyy muitakin luontoamme valaisevia sarjoja, mutta niistä lisää kunhan tietoa on karttunut. 45 B, 00170 HKI 17. Suomen luonnonsuojelun lähes ainoana todella varteenotettavana taiteilijana Rinne on niin yksinäinen ja outo ilmiö, että hänen on pakko esimerkillään osoittaa taiteilijan tehtävä luonnonsuojelussa. H :gin Akateemisesta kirjakaupasta (postitsekin), mutta jatkuvan tilauksen voi osoittaa myös: PL 46, 30101 Forssa 10. Eteläja Keski-Suo messa kovasti yleistynyt minkki o n tunkeutunut koko sen elinalueelle. Tarkistamattoman tiedon mukaan julkaisu seilaa nykyisin markkinoilla Satakunnan Linnut -nimisenä jäsenlehtenä. sarjaa, jonka voi tilata yliopiston eläintiet. Muutakin kuin Yyterin siivekäskuulumisia paljastuu Porin Lintutieteellisen yhdistyksen vuosikirjoista. Oulun Luonnonystäväin Yhdistys julkaisee omaa Aquilo Ser. Kesäisinhän nämä kolme näätäeläintä kilpailevat samasta ravinnosta mutta talvella hilleri hakeutuu maatilojen liepeille. Vielä viime vuonna tilaushinta oli viheriäisen kympin verran (KOP-Lahti-Mukkula 13964-372-5). Arvellaan, että kannat ovat yhä heikot. Lukemisen aikana kirjan osat liittyvät yhteen, eikä taiteilija Rinnettä voi enää erottaa luonnonsuojelija Rinteestä. Lintumies ilmestyy nel_jänä numerona vuodessa, tilaus .58 maksaa 20 mk ja onnistuu osoitteella: ps-tili 3985 7-6/Heikki Lokki, Santavuorentie 3 C 40, 00400 HKI 40. Vaikka kannen kuva Jyrävästä osoittaa aihepiirin tutuksi, kokemus on osoittanut Rinteen oivallukset ja ilmaisut aina uusiksi. Huomattavasti nuorempi tuottaja on Pohjois-Karjalan Luonnonystävät, jonka P-Karjalan Luonto -julkaisun saa omakseen ainakin yhdistykseen liittymällä. Oman laamannikuntansa linnustosta kertoilee myös Päijät-Hämeen linnut. Näytteeksi näistä mainittakoon Annales Zoologici Fennici, joka ilmestyy neljästi vuodessa, tarvittaessa tiuhemminkin. Minkin arvellaan vaikuttaneen vesikon vähenemiseen; uhanneeko sama kohtalo myös hilleriä . Sarjan kokoomajulkaisut tupsahtavat markkinoille keskimäärin kerran vuodessa. Vaan olivatpa tyystin unhottua eräät maakunnalliset tuotteet, joista ainakin seuraavat ovat päätyneet kirjoittajankin hyllyyn: Vankkana ja varhaisena luonnonsuojelumme tukipylväänä muistettakoon LounaisHämeen Luonto, jota L-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys _julkaisee. PELKÄSTÄÄN LINNUISTA kertovaa tekstiä maamme turuille ja toreille saatellaan satojentuhansien rivien voimalla vuosittain. Hillerin vaiheita viime sotiemme jälkeen ei ole selvitetty. Tilaus onnistunee osoitteella: Suomen Riistanhoito-Säätiö, Unionink. Ornis Karelica. laitokselta (90100 Oulu 10). Tuoreimpiin tulokkaisiin kuuluu mm. Tämän palstan tarkoituksena on palvella käytännön harrastajaa ja niinpä kirjoittajan kehittymiseen tarvitaan jatkossa myös lukijan mielipiteitä. Tämän vuoden tilausmaksu on 15 mk ja se tulee osoittaa Etelä-Karjalan lintutieteellisen yhdistyksen tilille n :o 562 074 4000 1449, Lappeenrannan osuuspankki, Vainikkala. "En ole vaiennut" jakautuu kahteen jaksoon. Hillerihavaintojen yhteydessä olisi syytä kertoa paikkakunnan minkkitarhoista ja villiminkeistä. ykkösluokan tutkimuksia (yleensä englannintai saksankielisinä). Vanamon jäsenet saavat julkaisun puolirahalla, muilta velotetaan 50 :(tilaus onnistuu esim. Toinen, "Elämänkentän irtolainen", pohdiskelee luonnon _ja ihmisen suhteita. Hiukkasen kansantajuisemmin ja selvällä suomenkiele11ä kertoelee Suomen Riista kohteistaan, niin linnuista kuin nisäkkäistäkin. Allekirjoittanut pyytää harrastajilta tietoja näistä eläimistä. Astetta kansantajuisempi ja silkalti äidinkielinen on Lintumies. Akateemisen Kirjakaupan tai muiden lehtiagenttien avulla). Leinoselle, Harjuk. Asko Kaikusalo Hilleri tiedustelu Suomessa ei ollut lainkaan hillereitä 1800-luvun puolivälissä. Täysi tusina vuosikertoja on takanaan Suomenselän Lintumiesten ikiomalla lehdellä. Tasoltaan tieteellisin on Ornis Fennica, jossa julkaistaan ns. Sen hinta _oli kymmenen markkaa plus postikulut, ja kaiken järjen mukaan jatkotilauksetkin tärppäävät, jos ne osoittaa esim . Aiheessa olisi muuten pohtimista useampaankin taidepaneeliin ja kulttuuSUOMEN LUONTO 1/77. 20, 87150 Kajaani 15. Kertovathan asiakirjat, että Suomessa oli hillereitä myös 1500-luvun lämpökaudella, jonka päättyessä hilleritkin katosivat. A. Yleisluontoisten artikkelien ja tutkimusten ohella lehdessä julkaistavat yksittäiset havainnot ja tiedonannot lisännevät sen tavallisen harrastelijankin lukuintoa. Reino Rinteen uusimman avaa aina yhtä kiinnostuneena. Joten antaahan kuulua kommentteja, ellei muuta niin terveisiä laduilta poluille ja päinvastoin. Vuoteen 1940 mennessä se oli jo valloittanut koko Etelä-Suomen ja osia Keski-Suomesta aina Merenkurkkua myöten. Syynä ei liene ollut metsästys vaan kovat talvet. Jäsenmaksu 1977 on 10:-. Kannat heikkenivät romahdusmaisesti 1940-luvu lla. Uolevi Slwren 74300 Sonkajärvi Kirjallisuutta EIPÄ OLE, ONNEKSI rairn Reino Rinne: En ole vaiennut, Alea-kirja 1976, 119 5. Ensimmäinen, "Taiteilijan vapaudesta" tuntuu aluksi olevan väärässä paikassa, kuin tilapäisen kansipulan vuoksi toiseen kirjaan ajautuneena. Koska jälkien tunteminen on epävarmaa, arvoa on vain luotettavilla näköhavainnoilla sekä tiedoilla kuolleista yksilöistä. (ps-tilin numero on KU 12481-8). Muutaman vuosikerran verran on edennyt myös Kainuun Linnut, jonka tiettävästi viimeisin kokoomanumero ( 112 sivua) on vuodelta 19 7 5. Kuluvana vuonna Suomenselän Linnut heltiää neljän numeron voimalla viidellätoista markalla (ps-tili TA 427100-0, Risto Saarinen, 63610 Tuuri)
Tällä linjalla toimii myös kirjasen kustantaja, äskettäin perustettu Bios ry. Lukijakunnan velvollisuutena on pitää huoli siitä, että Rinne ei ole turhaan tehnyt työtä, kokenut ja ajatellut asioita. Bios 1976, 44 s. Tämän osoittaa myös kuvasato, jonka lähes jokaisessa kuvassa on ihminen, ihmisiä tai hänen käteensä 'jälkiä'. Professori Toivo Rautavaara o n jo useiden kymmenien vuosien ajan puhunut ja kirjoittanut terveellisestä ravinnosta ja sen järkevistä tuotantotavoista. Rationalisoinnin, mukavuudenhalun ja väärän tiedon vuoksi kasveja yritetään nykyisin kasvattaa lähes elottomalla alustalla, vaikka niiden hyvinvo inti edellyttäisi vuorovaikutusta maaperäekosysteemin, "elomullan", kanssa. Rinteen esimerkit ovat enimmäkseen aivan vierestä, metsän, maan ja veden lyhytnäkö isestä käyttämisestä. (Suomen valokuvataiteen museon säätiö 1976), 150 s, 40 mk. Muutama lause tekijästä on paikallaa n. Äskettäin otettiin uusi P.ainos hä nen pula-ajan kirjastaan ' Mihin kasvimme kelpaavat' (ks. 3 7 1 ). Hämmennystä aiheuttavat etenkin eräät biodynaamiseen viljelyyn liittyvät, noituudelta kuulostavat toimenpiteet. YMPÄRISTÖN DOKUMENTOINTI Teuvo Suominen Valokuvauksen vuosikirja 1976, toim. Viime aikojen kemiallis-tekniset menetelmät ovat paljolti perustuneet halpaan öljyrn, nousukauteen ja viljelysten ' vanhan voiman" loppuunkäyttämiseen. Miten Maaemoa ruokitaan . Kotiku millaan kynäilevä ja kuvaileva, vähäisen kielialueen ihminen paljastuu näin maailmankansalaiseksi, jonka juuret ovat syvällä Kitkajärvessä ja Suonnansaaressa. Koskisodan melskeet, välittäjänä toimiminen kuusamolaisten, Helsingin herrojen ja joskus voimayhtiöidenkin keskellä lienee havainnollistanut Rinteelle nykyaikaisen luonnonsuojelun tehtävät sekä käytännössä että teoriassa. Ympäristönsuojelijat ovat kauan kiinnittäneet huomiota epäkohtiin, jotka seuraavat siitä, että pelloista satona poistetut ravinteet päätyvät kaatopaikoille tai vesistöihin. Hänen suuruu,tensa ilmenee, paitsi Kuusamon koskien ja Kitkajärven vapautena, myös sellaisena ajatuksen kirkkautena, joka ei kaipaa mutkikasta ilmaisua. Samannimiseen radioesitelmäsarjaan perustuva kirjanen antaa rautaisannoksen käytännön tietoa viljelytavoista ja maabiologiasta. Yhäkö tuonaikaiset rasitteet ovat ta iteilijain suita sulkemassa. Ilmiöt on meitä ennen havaittu mm. ripäivään: kun taide tiedetään uudistusten edelläkävijäksi ja kun tiedetää n luo nnonsuojelun välttämättömyys maailman tulevaisuudelle, niin miten voidaan selittää suomalaisen taiteili_jakunnan tavaton jälkijättöisyys. Kuvissa on rikkihappotehtaa n putkistoa, lumihiutaleita, juhannuksen kasvoja, luonnonja kulttuurimaisemaa, arkkitehtuurin pikkupiirteitä, työympäristöä ja asuinympäristöä, mikä antaa vihjeen siitä, miten monipuolinen valoku59. Suomessakin jo kourallinen viljelr,ksiä tuottaa 'luonnonmukaisia" , ' biologisia" ja "biodynaamisia" tuotteita. Ruotsissa ja Keski-Euroopassa. Luonno nsuojelun suuret kysymykset havainnollistetaan lukijalle aivan jalko jen ·l·uuressa näkyvin esimerkein. Teuvo Suominen MAAEMON TERVEELLINEN RUOKA Toivo Rautavaara: Luonnonmukainen vilj'ely. Merkillisen kauaksi on silloin etäännytty Suomen klassisista taideperinteistä. Kun miehellä vielä on paljon muuta kokemusta, kirkasta ajattelua ja osuvaa ilmaisua, häntä voidaan hyvin pitää Suomen luonnonsuojelun pääideologina. Kiintoisa vihje sisältyy myös kuvau kseen Kuusamon koskisodan alkuvaiheista : vaikka tavoitteet olivat täsmälleen sitä, mitä sanalla " luonnonsuojelu" nyt tarkoitetaan, tuota sanaa ei uskallettu lausua, koska "kehitykseen" uskovat ihmiset eivät halunneet sitä kuulla. Ennakkoluulottomuudessaan ja ajankohtaisuudessaan hän kelpaa esimerkiksi myös kaikkien muiden alo jen ympäristönsuojelijoille. Menneiltä aikakausilta Rinne löytää suuria suomalaisia taiteilijoita, ja Neuvostoliiton viimekeväisessä Moldavian kirjailijasymposiumissa, jonka teemana oli "luonto ja kirjailija" on nähty suuren kansan luonnonsuojelullisen heräämisen ensisoitto, mutta mikä on tukkinut suomalaisen nykytaiteilijan suun. Suuremmalla kielialueella Rinne olisi epäilemättä tunnustettu taiteilija ja suuri vaikuttaja. Nämä seikat tekevät ne myös taloudellisesti (etenkin kansan) edullisemmiksi, joskin ehkä suuritöisemmiksi, koska ·menetelmät vaativat suurempaa huolta ja " luovempaa" asennetta kuin totutut kaavat. Tekijän selostamien lukuisten tutkimusten ja koetulosten mukaa n hyvin ruokittu Maaemo kastematoineen, sienineen ja bakteereineen tuottaa jatkuvasti suuria sato ja, jo tka ovat selvästi maukkaampia, ravitsevampia ja tuholaisia kestävämpiä kuin pelkillä väkilannoitteilla tuotetut. Pelto ei pode vain ravinnevajausta ja ravinteiden epätasapai noa, vaan kemiallis-tekninen viljely on sen tappanut. Nyt peltoihin jo joudutaan panemaan enemmän lannoitekemikaaleja kuin niistä saadaan satona pois, ja lannoitemäärien lisäykset alkavat noudattaa vähenevän tuoton lakia: ylimääräiset huuhtoutuvat pois tai sitoutuvat lähtemättömästi elotto maan maaperään. Utopiaako, kehityksen pyoran kää ntämistä taaksepäin. Ritva KeikiKorhonen, Anlli Hassi, Topi Ikäläinen, Marlli Lintunen, Tapio Periäinm ja (taitto) Markku Tanttu. Rautavaara tuntuu herpaantumattomasti seuraavan kotija ulkomaista koeja tutkimustoimintaa ja ehdo ttaa tulosten perusteella ratkaisuja Suomen kulloisiinkin ongelmiin. Rinteen selitysmahdollisuuksiin sisältyvät kilpailu apurahoista, yhtyminen elintasokilpaan sekä sitoutuminen puolueitten ahtaisiin ohjelmiin. Ihmisen ympäristöä ei ole olemassa ilman sen keskipistettä ihmistä" , toteaa Antti Hassi vuoden 1976 Valokuvauksen vuosikirjassa. Jo samoissa lauseissa hän voi kuitenkin rakentaa siltoja koko maata ja maapalloa koetteleviin ongelmiin. Tuntuu kuin hän täällä kuluisi jotenkin hukkaan, pienessä maassa ja ymmärtämättömässä ilmapiirissä. Rautavaara korostaa kuitenkin maan pinnalla tukevasti pysyviä, kokeellisesti todistettuja seikkoja, joiden perusteella luonnonmukaisesti viljeltyjä tuotteita tulisi ennen muuta pitää laatuja takuutuotteina. Hän on ollut luonnonvaraisten marJ0Jemme ja sieniemme väsymätön puolestapuhuja. Niiden kysyntä kasvaa, mutta on herännyt myös epäluulo: ovatko ne itse asiassa sen kummempia . Nyt suuntaus käy siellä kohti terveempiä viljelytapoja. " Ympäristö on kuitenkin myös muuta kuin puhdasta tai tärveltyä ulkoista luontoa. SL 6/1976, s. Aforismien kirjoittaja näkyy tässäkin esseeko koelmassa: muutaman sivun matkalle mahtuu uskomaton määrä oivalluksia ja niistä lähtee liikkeelle SUOMEN LUONTO 1/77 monta ajatusta ja mielleyhtymää. Rautavaara käsittelee pellon ongelmia syvemmälti. Orgaa ninen jäte o n kierrätettävä, ainakin osa ekologisesta hajotustapahtumasta on palautettava pellolle, helppoliukoiset väkilannoitteet on korvattava kestolannoitteilla, karjanlannalla, kompostilla, viherlannoituksella _ja typensitojakasveilla, huomio ta o n kiinnitettävä viljelyvuorotteluun ja kasvien erilaisiin "naapuruussuhteisiin"
SUOMEN LUONTOA TIETOSANAKIRJANA Lasse Kosonen Suomen luonnon tietosanakirja (Valitut Palat 19 7 7) on yritys tuputtaa yleispätevää tietoa mahdollisimman monille. Kun Eteläja Keski-Suomessa siirtyminen entistä huonommille suotyypeille on väistämättä edessä metsånkasvun kannalta parempien tyyppien loppuessa, metsäojitustoiminta perustuu entistä enemmän maanomistajien ja päätöksentekijöiden toiveajatteluun sekä vuosisataisen raivaajaperinteen ja suoluontoa kohtaan menneinä aikoina tunnetun vastenmielisyyden taitavaan hyväksikäyttöön. Niin, mo emmathan ovat kuitenkin ympäristön kuvaajia. Vastineessaan osastopäällikkö Raitasuo esittää useita puolitotuuksia ja olettamuksia tosiasioina. Tämä myönnetään kenttämiestenkin keskuudessa, mutta asiasta ei ole suurempaa hälyä nostettu, koska oma leipä ja virkaura ovat sidoksissa ojitushehtaareihin. Kirjan suurinta valttia ei ole käytetty hyväksi niin kuin pitäisi. Osastopäällikkö Raitasuon vastine Pekka Mustakalliolle Suomen Luonnossa n :o 6/1976 onkin nähtävä juuri tätä taustaa vasten. Niinpä Keskusmetsälautakunta Tapion ja metsähallituksen ojitusten johdosta kuivuu tällä hetkellä vaikeasti ennustettava mutta joka tapauksessa huomattava määrä ojittamattomiakin soita reunoilla ja osittain soiden keskustassakin suoritettujen toimenpiteiden seurauksena. Kirjan kuva-anti on mainio. Tämä kirja opettaa konkreettisesti vielä sen, ettei kunnon kirjaa saada aikaan ilman huolellista toimitustyötä. Kuvagalleria on myös mielenkiintoinen, ja se osoittaa myös selkeästi ympäristön monipuolisuuden. Kommentoin seuraavassa niistä muutamia. Se osa, jonka säilymisestä voidaan olla todella varmoja, on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen alueiden sekä kansallisja luonnonpuistojen sisällä olevat suot. Porkkalan luovutus sekä eri kuvaajilta pyydetyt kuvanäytteet ympäristöstä muodostavat kiintoisan annoksen hyviä kuvia. Valtion metsänparannusvarojen helppo saanti avaa mahdolSUOMEN LUONTO 1/77. Yleinen käytäntöhän on, että Tapion miehet kiertelevät talosta taloon suostuttelemassa vastahakoisia maanomistajia mukaan ojitushankkeisiin. 2. Tätä halua lisätään vielä Tapion miesten omalla aktiivisuudelle. On heidän työnsä halveksimista, sekä kirjoittajien että kuvaajien, työntää markkinoille tällainen pakko-ostokirja, jota ei ole toimitettu ja painettu kunnolla. Maanomistajat haluavat useinkin ojittaa suonsa, maksoi mitä maksoi, suotyypistä riippumatta. Luettavuuden lisäämiseksi ja houkuttimeksi on käytetty paljon kuvia. Suurelle yleisölle tuntemattomampien aiheiden käsittelyssä on sanavalinta toisin paikoin varsin omituista. Huono ulkoasu saa asiantunte60 mattoman lukijan epäilemään myös ekstiosan luotettavuutta. Nämä kuten kirjassa olevat pari muuta artikkelia herättävät runsaasti ajatuksia siitä, miten paljon mahdollisuuksia valokuvauksella on. Soita ojittavat toki monet muutkin, kuten yksityiset maanomistajat omalla kustannuksellaan, yhtiö t, kunnat, seurakunnat ja erilaiset yhteisöt. Tähän tuskin uskoo itse kirjoittajakaan, joka varsin hyvin tietää, että metsänparannustoiminta on vain valtion ja Keskusmetsälautakunta Tapion toimenpiteiden osalta edes jollain tavoin säädeltävissä. Lisäksi hakusanasivujen taitto on ällistyttävän epäloogista. Suomessa tiedetään melko paljon luonnostamme, mutta valitettavasti tieto on keskittynyt muutamille ihmisille, jotka miltei nääntyvät kaikenlaisten artikkelipyyntöjen alle. On puhdas uskon asia, että Suomeen jäisi 4 miljoonaa hehtaaria luonnontilaisia soita metsänparannusohjelmien toteuduttua. Mikä ympäristö on, miten kuvaa_jat sen tallentamisen kokevat, ja miltä tallennukset näyttävät, hahmottuu kirjaa selatessa. Ojitusvanteella ympäröidyn avosuokaistaleen vesitalous ja sen mukana eliöstö muuttuu kuitenkin niin r,aljon, että tällainen suo edustaa ' luonnontilaista suota" yhtä vähän kuin voimalaitospadolla katkaistu joki edustaa alkuperäistä jokiluontoa. Tämän lehden sivuilla on aikaisemminkin todettu, kuinka huono painoja taittotyö pilaa hyvänkin tekstin. Sekä artikkelit että kirjan ulkoinen asu taitto innostavat. Tapio Periäisen esitys ympäristöstä on sopiva avausartikkeli, kun aihetta sen jälkeen käsittelevät myös luonnonkuvaa_,·a ja ympäristön kuvaaja. On kummallista, että näin huono nelivärityö on ylipäätänsä päästetty markkinoille. Raitasuon selostus ojitustöiden nelinkertaisesta kontrollista on vähintään hämäävä: 1. Toisiin asioihin on syvennytty yllättävän seikkaperäisesti ja jotkin hyvin oleelliset asiat on mainittu vain sivumennen. Teemakirjan toteuttaminen on onnistunut mielestäni hyvin. Piirrostenkin värisävyt ovat monessa tapauksessa vähän miten sattuu. Valokuvan merkitys kasvaa jatkuvasti. Metsäammattimiesten keskuudessa vallistee myös hämmästyttävän yleisenä käsitys, että kaikki ojittamatta jääneet avosuoalat, jotka on ympäröity reunaosat kattavilla ojituksilla, on laskettava mukaan luonnontilaan jäävään suoalaan. Selitykseksi ojituskelvottomien soiden tärvelemisestä tarjotaan useimmiten ojitusteknisiä ja koneiden taloudelliseen käyttöön liittyviä seikkoja sekä lähinnä talonrakennusalalta tunnettua selitrsmallia "aina roiskuu kun rapataan'. Monet valokuvat näyttävät ylivalottuneilta, vaikka alkuperäisotos ei sitä taatusti ole. Huutoja korvesta Kaija Keskinen RAITASUON "TOTUUDET" Ei ehkä ole kummallistakaan, että johtava metsänparannusmies koettaa vältellä katsomasta totuutta silmiin metsänojitustoiminnan ja luonnonsuojelun suhteissa. vaaja ympäristönsä tallentajana on. Asioiden tärkeysjärjestys jää epäselväksi; hakuteoksen lisäksihän oli kuitenkin tarkoitus saada erityisartikkeleiden avulla luettava kirja. Lopputulos vastaa Valittujen Palojen, kirjan kustantajan, aikaisempia aikaansaannoksia. Tällä hetkellä kukaan ei pysty ehdottomasti sanomaan, paljonko Suomessa jää soita metsäojitustoiminnalta luonnontilaan. Kuvan tehokkuus ympäristön tallennuksessa ja siitä saatava hyöty tulee esiin kirjan sivuilta. Suunnittelijat ovat saamastaan erikoiskurssituksesta huolimatta liittäneet syystä tai toisesta ojitussuunnitelmiin runsain mitoin metsäojituskelvottomia soita. Maanomistajan kontrolli on tavallisesti olematon. Aakkosellinen hakusanasto ja aiheartikkelit yrittävät antaa monipuolisen kuvan luonnosta ja ihmisen toiminnasta siinä
Esimerkiksi v. Luonnonsuojelujärjestöiltä on esim. ha) Seitsemän milj. Eteläja KeskiSuomessa soiden uudisojitustoiminta on kuitenkin johtamassa tilanteeseen, jossa juuri mitään suojeltavaa ei enää ole jäljellä, vaikka soidensuo_jelun taloudelliset ja hallinnolliset edellytykset saataisiinkin kuntoon. Väitän kokemuksesta, että Tapio ei estele järjetöntäkään suon ojitusta, jos maanomistajat painostavat. suotyyppien virheelliset määritykset, enää poistu ilman uutta maastotarkastusta. Ketkä hoitavat kuntoon nämä ojikkomiljoonat. Miksi suo-o_/·at vedettiin luonnonpuiston raja le saakka, vaikka tyhmempikin asiantuntija näkee jo kartalta niiden tuhoisan vaikutuksen. Näitä tehdään vähän. Raitasuo unohtaa kirjoituksessaan kokonaan mainita, että hänen johtamassaan Keskusmetsälautakunta Tapion metsänparannusosastossa suunnitellaan jatkuvasti ojitettavaksi luonnonsuojelun kannalta arvokkaita soita. Osastopäällikkö Raitasuo esmaa vastineessaan, että "Soidensuojelun toteutumisen pahin jarru on ollut riittävien selvitysten ja asiallisten tarvearvioiden puuttuminen eikä suinkaan metsäojitustoiminta" . rahat tuottaisivat riittävän koron . soiden merkitys luonnonsuojelulle on seutusuunnittelun yhteydessä selvästi osoitettu. Summa summarum: metsäojituksessa tehdyt virheet ovat todellisia eivätkä kuviteltuja ja maastosta löytyy päivä päivältä valitettavasti pysyviä tod istuskappaleita näistä virheistä. Soidensuojelun pahin jarru on ollut taloudellisten edellytysten riiUämäUömyys, valtion ostomäärärahojen vähyp sekä korvausmäärärahojen puuttuminen. Jos väite, että avoletto ja ei ole ojitettu eikä ojiteta, pitäisi paikkansa, miksi sitten on olemassa uhanalaisten suo kasvien luettelo (SL l/1974ja 2/1975). "Suoprofessori" Rauno Ruuhijärven mukaan Lappiin jää 2.5 milj. ja muualle 0.5 milj. Jo pitkään Keskusmetsälautakunta Tapion organisaation toiminta on ollut yksityismaiden soidensuojelun pahin haittatekijä. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on tähän mennessä ojitettu suuri määrä ns. 3. Nyt hän väittää, että ojitusohjelmista karsitaan rahkarämeet, avonevat ja -letol. Missään muussa kohteessa ei tällainen rahojen haaskaus tulisi kysymykseen taloudellisen laman aikana! 61. Näinhän ei tapahdu. R. virallista lausuntoa pyydetty ensimmäistä kertaa vasta nyt parhaillaan maaja metsätalousministeriössä valmisteilla olevasta metsänparannuslain 2 § :n muuttamisesta. Metsänparannusorganisaatioilla on luonnollisesti ollut keskeinen asema ja vaikutusmahdollisuudet lakija asetusuudistuksia valmisteltaessa. Raitasuohon kohdistamani arvostelu lähti siitä tosiasiasta, että hänen esittämänsä väitteet voidaan osoittaa kokemusperäisesti vääriksi. Ja tämä valtava pinta-alako (70 000 km 2 eli 20 % Suomesta) kasvaisi siinä määrin metsää, että siihen uhratut veroym . Eihän suomalainen paperi mene nytkään kaupaksi! Suoluontomme tuhoa seuraava tutkija tulee pakostakin siihen tulokseen, että pääasia onkin se, että suo ojitetaan muulla ei ole väliä! Pieni päättäjäklikki polkee räikeästi kansan enemmistön etua käyttäen siltä saamiaan verorahoja heikosti tuottaviin tai peräti tuottamattomiin investointeihin. Näin tehdään siitä huolimatta, että ko. Etsimällä puutteita soidensuojelun suunnittelusta Raitasuo koettaa hämätä yleisöä. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. ha (siis yhteensä 3 milj. Nythän yleisesti selitetään, että metsänparannusorganisaatioiden on pakko ryhtyä toimiin mm. Raitasuon mukaan Pohjanmaallakaan ei siis ole ojitettu yhtään avonevaa eikä tulla ojittamaankaan ! Miksi Suomenselän Lintumiehet ry. Muiden on tehtävä juuri niin kuin Hän sanoo. Raitasuoko. lisuuden päästä näissä haaveissa hyvään alkuun. ha soita ojittamatta. esittää kovin vakuuttavalta näyttävän luettelon muka nelinkertaisesta ojituksen taloudellisuuskontrollista. Työn puutettahan tällä alalla ei ole. 1967 annettua metsänparannuslakia tai sen toimeenpanoasetusta on muutettu yhtä mittaa (1968, 1969, 1970, 1974 ja 1975 ) mutta yhtään luonnonsuojelun kannalta myönteistä muutosta ei ole saatu aikaan. Esko joutsamo metsänhoitaja Sll:n toiminnanjohtaja VIELÄ RAITASUOLLE Raitasuo hermostui, kun totuus paljastuu. väittää, että Suomeen jää yli 4 milj. Keskusmetsälautakunta Tapiossa tehdyssä tarkastuksessa eivät maastossa tehdyt virheet, kuten esim. R. Siten ainoa ulospääsytie on uudisojituksen raju supistaminen nykyisestä tasosta ja metsänparannusmiehistön työpanoksen suuntaaminen muualle. Päinvastoin kuin Raitasuo väittää, seutukaavoituksen yhteydessä ainaSUOMEN L UONTO 1/77 kin kaikki arvokkaimmat valtakunnalliset suojelukohteet on yleensä suunniteltu yksityiskohtaisesti ja niiden ekologinen edustavuus on kontrolloitu vähintäänkin samalla tarkkuudella kuin tavallisten metsäojitushankkeiden tarkoituksenmukaisuus. Metsähallitus ei tee maastossa ojitussuunnitelmia koskevia tarkastuksia kuin ani harvoin. 370) on tyypillinen sellaisen ihmisen tunteenpurkaus, joka pitää itseään Suurena Auktoriteettina eikä salli minkäänlaisia vastaväitteitä. Näin ollen Raitasuon nelinkertainen kontrolli osoittautuukin käytännössä isoreikäiseksi seulaksi, josta paljon asiaankuulumatonta menee läpi. suojeltaviksi ehdotettujen soiden ojittamiseksi, kun maanomistajat sitä vaativat. Mihin se valtava selluloosaja paperimäärä myydään, joka niistä pitäisi tulla . Jos lakiin olisi jo aikaisemmin saatu määräykset siitä, että valtion metsänparannusvaroja ei myönnetä hankkeisiin, jotka vaarantavat jonkin merkittävän luonnonsuojeluhankkeen toteutumisen, myös metsänparannusmiehistö olisi turvannut selustansa maanomistajien kohtuuttomilta vaatimuksilta. ha siis ojitetaan mukana runsaasti avonevoja, myös allikkoisia kermikeitaita ja vetisiä rimpinevo_ja. Eräässä tapauksessa suo oli avoneva, johon ojituskone upposi pakoputkea myöten. Metsähallituksessa tehdyssä tarkastuksessa eivät kentällä tehdyt virheet enää löydy. ojituskelvottomia soita. Tiedän tapauksia, jolloin Tapion omat miehet ovat sanoneet jälkeenpäin oj ituksen olleen turhan. Mielipiteitä ja kannanottoja on toki aikaisemminkin voinut esittää, mutta kuten tunnettua, vain virallisen pyynnön kautta saadut lausunnot otetaan huomioon, muut päätyvät "mappiin". (Samalla tuhoutui kurjen ja kalasääsken pesintä ja menetettiin hyvä karpalosuo.) Edelleen voisi kysyä, kuka hyväksyi Vaskijärven luonnonpuiston tärvelyojitukset Yläneellä. 4. esitti Suomenselän Linnuissa 4/1976 järkyttävän vetoomuksen Pohjanmaan soiden puolesta (Vaasan läänin soista o n 4 % jäljellä! ). Pekka Mustakallion mainitsema tappioluettelo on erilaisina versiona esitettävissä mistä osasta Eteläja Keski-Suomea hyvänsä Keskusmetsälautakunta Tapion metsänparannuspiirien toiminnan seurauksena. Raitasuon primitiivireaktio SL:n viime numerossa (s. Näiden puutteiden korjaamiseksi Keskusmetsälautakunta Tapio ei ole huomattavista vaikutusmahdollisuuksistaan huolimatta toiminut läheskään riittävässä määrin. Suomen luonnonsuojeluliiton taholta on useissa yhteyksissä todettu, että liitto ei vastusta järkevää metsänparannustoimintaa. Tästä huolimatta soidensuojelun nykytilanne on taloudellisten edellytysten puuttuessa kaikkea muuta kuin erinomainen
Kesonsuo on jo nyt kulkukiellossa. Jos hän on ne lukenut, voi vain todeta, että mitään hän ei ole niistä ymmärtänyt tai jos onkin ymmärtänyt, ei ole kuitenkaan niistä mitään oppinut. Näin ei kuitenkaan viimemainitun kohdalla tunnu olevan. Raitasuon vauhkoa vuodatusta lukiessa tulee mieleen epäilys, onko hän lukenut lainkaan kirjoitukseni kahta viimeistä kappaletta. Alueita toisensa jälkeen suunnitellaan kulkukieltoon. 62 Tässä alkaa tavallinen retkeilijä/luo nnonkuvaaja pikkuhiljaa närkästyä, kun osalla soista möyrivät turvekoneet, osalla tapahtuu ojituksia ja parhaille soille julistaa luonnonsuojeluliitto kulkukieltoja. J ospa etsisit syytä luo nnonsuojelun vähäisistä voimavaroista, metsänpara nnustoiminnan elefanttitaudista, Vapon mielivallasta, lainsäädännön puutteista jne. Olen suorastaan masentunut. Kuinka suuren ''paineen" le arvioille kohdistuvan näille alueille., Viime kesänä retkeilin viikon verran kaverini kanssa Patvinsuolla. Teuvo Suominen Summaries of the Main Articles Swmien Luonto (NaLure of Finland) PulJlishtd by tht Finnish AJJociaLion Jor NaJure Protect1on (Suomen luonnonsuojeluliitto) A ddre.1.1: Fredrikinkatu J 5 D 00120 Hel<inki 12, Finland Editor: Teuvo Suomirun Threat to Fishing Rights of the Lapps Editorial Page l Recently, the Government of Finland suggesced that the badly managed fishing waters of Arctic Lapland should be saved by reorganising the ownership of the lakes and che rights to fi sh in them. Relkeilijän ainoaksi pelastukseksi jää mahdollisimman monen suon ojitusrauhoilus." Niinkuin huomasit, Parvilla ei vielä ole tungosta, mutta paremmin tunnettu Keso tuskin enää kestäisi vapaata retkeilyä. Eivät myöskään tulentekoja leiriytymiskielto vaikuta kovin mielekkäiltä. Martimoaavan ja Patvinsuon huippualueille on myös ehdoteltu samanlaisia toimenpiteitä. 24 7). Miten voivat tavalliset .ihmiset oppia ymmärtämään Suomen luonnon rikkautta, jollei heillä ole oikeutta tutustua sen edustavimpiin alueisiin . Luulenpa, että näin ainakin tahattomat häiriö t vähenisivät kovasti. According to the proposal, the ownership of che majoricy of the lakes as well as the rights over amenities should be given to che local landowners. että luonnonsuojeluliitto toimittaisi jo nkinlaisen kirjasen : "Ohjeita soilla liikkujille" . Traditionally, more than cwo centuries ago, the Lapps had full SUOMEN LUONTO 1/77. Ehdottaisin, ellä asiasta suoritettaisiin luonnonsuojeluliikkeen sisällä äänestys. Tai aiheuttaisivatko esim. Sll :n kannanottoon). This issue, now discussed in Parliament, would be a final step in a centuries old process of depriving the Lapps of their rights to the natural resources of their native land. Mitään seurausvaikutuksia ei ajatella eikä halutakaan ajatella. Ovatko kurjet, joutsenet ja hanhet todella niin arkoja, että ne hylkäävät pesänsä muutamien kävijöiden aiheuttaman häiriön vuoksi. Niiden keskuslampareikkojen linnusto ei kesiä yhä kasvavia retkeilijämääriä: soitahan on yhä vähemmän, relkeilijöitä enemmän .. Lainaan hänen viimeisiä lauseitaan, kun hän ensin on kuvannut Perä-Pohjolan suurenmoista suoluontoa, josta paljon on vielä jäljellä ja retkeilijän ulottuvilla: "Peräti toisenlainen on tilanne eteläisen Suomen harvoilla ja kuuluilla soilla. Tuskinpa teltan alla litistyvä t kanervat ja muutamien oksien palaminen horjuttavat ekosys teemiä. Löytäisit hedelmällisempää työkenttää kuin Kesonsuon lintuparatiisin avaamisesta vapaalle retkeilylle ja sitä tietä tuholle. Myönnettäköön, että muutamien pesien menetyksiä saattaisi tapahtua. I n practice this would mean that the original inhabitants of the regions, the Lapps, would loose most of their traditiona! rights and an important part of their income. Ottakaa huomioon, että jos kaikki Suomen suot olisivat "vapaita", niin varmasti ei millekään suolle kohdistuisi liiallista painetta. Kysyn Raitasuolta, kuka o n tutkinut, mitä vaikutuksia on 7 mil_j. Suunnitelluissa suokansallispuistoissa on soiden lintualueet kaavailtu luonnonpuislomaisiksi. hehtaarin kuivatuksella pelkästään pohjavesiin ja sadevesien virtailuun. Ainoa ma hdollinen ko mpromissi lienee se, että eläimet ja kasvit saavat pitää muut alueet ja retkeilijät pysyvät poluilla tai pitkospuilla. Eikö voitaisi m_yös a jatella. On vain ajan kysymys, koska retkeilypaine kasvaa ylivoimaiseksi muille lintusoille. Kunhan onnistuttaisiin estämään ojitukset riittävän monilla soilla, tilaa alkaisi riittää retkeilijöillekin. Jokamiehenoikeuksien perusteella jo kai nen suomalainen saa liikkua vapaasti melkein missä vain. Näinhän on tehty jo Karkalin ja Mallan luonnonpuistoissa ja nyt Kesonsuolla (nämä rajoitukset perustuvat Suomen lakiin ja/tai lääninhallituksen päätöksiin eivätkä esim . Keitä tai mitä varten nämä kulkukielloalueet ovat olemassa.' Vainko luontoa itseään. Luitko muuten Jorma Luhdan kirjoitusta "Suoretkeilijän epätoivo" (SL 5/19 76, s. Pääsemmekin tässä perimma1sten kysymysten äärelle. Kesolla muutamien luonnonharrastajien vierailut edes yhtä suurta haittaa kuin paikallisten asukkaiden metsästys( !), kalastusja marjastusoikeudet nyt aiheuttavat. Emme nähneet ainoatakaan ihmistä koko aikana, vaikka oli "sesonkiaika". YSTÄVÄ HYVÄ! Seppo Lehtonen Rulalahli Huoleesi retkeilymahdollisuuksien kaventumisesta yhtyy moni muukin luonnon ja retkeilyn ystävä. Pekka Mustakallio biologian maisteri KYSYMYKSIÄ SOIDEN SUOJELUN TAVOITTEISTA Kun liityin Luonto-Liittoon ja tilasin Suomen Luonnon, kuvittelin, että luonnonsuojeluliikkeen tehtävänä olisi lähinnä estää luontomme arvokkaimpiin kohteisiin kohdistuvia tuhoamishankkeita, jotta jälkipolville jäisi edustava kokonaisuus suomalaista luontoa ja että luonnonharrastajilla ja retkeilijöillä olisi paikkoja, missä retkeillä. Keson ja Siikanevan rauhoiluksiin liillyy myös kielto liikkua ilman lupaa. Kun tätä oikeutta rajoitetaan, siihen on painavat syyt. Mutta onko se riittävä perustelu estää luonnonharrastajia retkeilemästä alueilla, jotka juuri ovat kaikkein a,1toisimpia huippualueilla niin sanoaksemme. Raitasuohan ne peräti kiistää. Joutsenet, kurjet ja hanhet ovat todellakin arkoja, ja aukealla suolla liikkuva ihminen aiheuttaa häiriötä laajalti (metsästäjät ja marjastajat onneksi liikkuvat vasta arimman pesimävaiheen jälkeen). On hämmästyttävää, miten välinpitämättömästi suhtaudutaan jo nkin suuren suoalueen ojitukseen. Jos et enää löydä maan eteläpuoliskosta luo nnontilaisia retkeilysoita, et kai syytä luonnonsuojelijoita siitä, että he ovat laki in turvaten onnistuneet pelastamaan koneiden kynsistä linnuille edes muutaman arvokkaan suon
A few universities are olfering general courses on environmental conservation or some particular fields of it. The total area under some k.ind of protection is 7 794 hectares or 0.41 96 of the area. is at present badly paralyzed by the controversy berween rwo separate and independent local organizations, apparently reflecting some bitter political controversis not directly related to environmental conservation. lt secures legal protection for a number of plant and animal species but generally does not control the exploitation of their habitats. A number of valuable Finnish habitats belong to the international projects (Aqua, Telma, Mar, etc.) Until now, only preparations have been made to save them. A simple V-shaped "box" made of rwo short pieces of board, provided with roof and bottom, and attached against a tree (see photos on page 17), is readily accepted by the tree creepers. control over their area, and played a decisive role in the management of their natural resources. Northernmost areas, too, have been relatively well studied, but the regions immediately south of the Arctic Circle are poorly k.nown. The author urges bird watchers to mak.e systematic observations and to report them to the Atlas Project. These organizations play an active role in distributing information about nature conservation. The species does not normally occur in Finland. ( 1 03 1 hectares) and one strict nature reserve ( 1 270 hectares). The authors estimate that approximately 2 000 Siberian nuthatches have been seen in dilferent parts of Finland since Sept. At present there are plans to create three or four new national park.s and a number of other smaller reserves in the district. However, Finnish legislation has respected certain immemorial rights of the Lapps, and this has made it possible for them to continue reindeer herding, hunting, and fishing. One representative of the District is an environmental inspector who is vested with great responsibilities but little power to redirecr unfavourable trends in environmental management. Finland's white-tailed eagles and their eggs, young, and nests have been given fu ll legal protection since 1924. Lehtonen and Risto Palokangas Page; 9-10 This article decribes the practice of conservation in a typical administrative district of Finland. The Nature Conservation Act was enacted in 1923. Until now, the application of this system in Finland has been experimental. The National Board of Forestry has issued special instructions for foresrry activities on state-owned land in the territories of the eagles and other large raptors. nly 2 695 hectares (0.14 96) of the area of the district have been set aside as natural reserves under the Conservation Act. Modern forestry usually removes such trees. However, none of the present territories of the white-tailed eagle occur on state-owned land. or trecs damaged by storms and lightning. !n addition, unti l now many endangered species are not given adequate protection. Basic Facts about Nature Conservation in Finland by Pekka Borg Page;J-8 The legislation and administration of environmental conservation in Finland is obsolete and inelfective. The Finnish Appea! of 63. outside the classroom. So far their management is inelfective. This would mean spending one or more week.s in another part of the country, with more or less modified schedule of instruction. Finns gradually occupied the area and usurped control of thc land and its management. The Foresrry Department has created 24 reserves, totalling 2 699 hectares. Th is was back.ed by gradua! changes in the l"egislation. Under the same Act 9 National Park.s and 15 strict nature reserves have been created. 1976. Nuthatch Migration from Siberia by Mikko Ojanen; Arvo Ohtonen, and Matti Ty71Jiilä Page; 141 5 On occasions the Siberian race of nuthatch is k.nown to migrate towards the west. Other matters related to environmental conservation are administered by the Ministery of the I nterior. SUOMEN LUONTO l /77 Conservation in the Administrative District of Central Finland by Timo j. of suitable nesting si tes. The present migration appears to be unusually vigorous. The reasons for such migrations are not fully understood, but an overpopulation and/or a shortage of food in their natural habitat can be suspected to constitute to th is wesrward migration of Siberian nuthatches. An Atlas of Finnish Birds by Kalevi Hyytiä Page; 1819 Since 1974 amateur ornithologists have been collecting observations about birds breeding in Finland in order to obtain a reliable picture of the distribution of the birds breeding within Finnish territory. Field Studies and Environmental Conservation by Malli Leinonen Page; J 113 During this century, the educational systems of many European countries have shown increasing interest in arranging special periods of regular schoolwork. The population separates into three mutually exclusive groups during the breeding season: the southwestern archipelago, the Q..uark.en area of the Gulf of Bothnia, and Lapland. This area includes one national park. Experiments have shown that the provision of nesting boxes easily increases the population of tree creepers. Until now, more than 700 ornithologists have participated in the Finnish project, and observations have been made in about 1800 squares, mainly in the southern Finland. lf the rights to fish were redistributed according to the ownership of the land, as suggested by the Government, the consequenses would be disasterous to the Lappish culture. The central organization of the Swedish speak.ing population of Finland is Naturoch miljövård. The experiences are most encouraging, and the author stresses the particular values of such periods in teaching the theory and practice of environmental conservation. They are generally using crevices of loose bark. A larger number of smaller reserves have been created on public and private land. The voluntary bodies of nature conservation in Finland include the following: The Finnish Association for Nature Protection whose member organisations are work.ing at commune and district levels, and its affiliated youth organisation, Luonto-Liitto. Unfortunately, such work. !n addition, there are a number of smaller organizations and a Finnish Appea! of the World Wildlife Fund. Earlier this century, such observations have been made in Finland in 1900/1 , 195 1/2, 1956/7, and 1962/3 1963/4. The Lapps now own very little land. lt would also confirm Finland's international reputation for not respecting the urquestionable rights of her ethnic minorities. The administration of nature reserves, land use, protection of plant and animal species, etc. The members have remained relatively unchanged during the 70's although the reproductive production has been very low. ln addition to the increased opportunities to learn more about the country and the life in other regions, it has many social advantages. 57, 1976, pages 21-26). The role of these authorities in promoting conservation, however, is far from satisfactory a situation mainly caused by obsolete legistation. The country is divided into approximately 3700 plots by a grid of 10 x 10 k.m. White-tailed Eagle in Finland in 1970-76 by E;kojoutsamo andjuhani Koivusaari Pages 20-22 The present population of the whitetai led eagle in Finland consists of approximately 70 adult birds and about 35 occupied territories. ln addition, nineteen small reserves (total 43 hectares) forbidding exploitation have been created on private land. A more detailed translation of this aniele has been published in LounaisHämeen Luonto (Nr. However, thcir populations may be sulfering from a lack. Nesting Boxes for Tree Creepers by Pekka Moilanen and Markku Kuitunen Page; 16-1 7 Tree creepers normally range over most of Finland's forested regions. The present project is a preparation for a European Atlas Project to be launched in 1985-88 which will use a grid of 50 x 50 km. The voluntary conservation movement could play an active role in promoting the objecrives of conservarion and attempt to change the attitudes of the public. belongs to dilferent departments and divisions of the Ministry of Agriculrure and Foresrry
Tiedustelut: WWF, Hanuripolku 4, 00420 Helsinki 42, puh. They would be of only local, if any, economic importance. Conspicious birds, such as cranes and cuckoos, often have only one name which is used everywhere. Until now, 34 states have deposited their instrument of ratification or accession, and 64 states have signed it. Red Book of Soviet Plants byjari Oksanen Pages 44-46 !n 1975 the Red Book, or Krasnaja kniga, of the rare and endangered plants of the Soviet Union was published by academician Tahtadzjan. mnemosyne Corudalis) are still available, and the habitats are not particularly threatened. WWF has a project for protecting the eagles, which includes providing healthy food. Birds are an essential element in traditiona! Finnish folksong. Berezina zapovednik covers more than 700 km' of forests, lakes and wetlands along Berezina River in Byelorussia, east of Minsk. The role of the Berezina reserve is to promote the conservation of such native rarities as the European beaver and the European bison. Berezina Reserve of Byelorussia by Asko Kaikwalo and Teuvo Suominen Pages 39-43 Thebasic unit of the network of the Soviet nature reserves is wpovednik. The third species, Eupatorium cannabinum, is apparently stilt doing well. Disturbances through forestry activities, boating, and recreation have been recently increased. Robert E. The aim of legal protection is to save these butterflies from unnecessary collecting. They prefer semicultural areas grazed by cattle. Therefore, conspicious, easily _ recogn izable, and economically important species are given priority in the list to less consp1c1ous and less valuable ones. Ali three species were known to have a limited distribution in Finland, and they could be suspected to be vulnerable to human activity. The present book is a preliminary one; its rurpose is to encourage botanists in al parts of the country to gather more information and to impliment immediate and firm measures to conserve the natural abundance and diversity of the plants of the Sovi et Union. They have long been threatened by plans to consrruct a hydroelectric power plant. The authors point out, among other aspects, that Finnish goshawks are physiologically, ecologically, and ethologically adapted to the northern latitudes and may not be the best choice of birds for vitalising the British populations. The status of many species of plants is unknown. Altogether 6 I different names have been used for the great tit. However, different names are often used in different parts of the country. SUOMEN LUONTO t/77. 192) in order to obtain information about the present distribution of three plants, Salsola kali, Carlina vulgaris, and Eupatorium cannabinum. They were the first insects protected by Finnish legislation. These plans have recently been officially approved, and consequently opposed by a number of authorities and voluntary groups. apollo Sedum; P. About 600 species are listed. Kenward wrote about the fa te of 208 Finnish goshawks imponed into Britain for use in scientific research, falconry and reintroduction of the species into the British Islands. 90-563 4116/Borg. The Fate of Huopanankoski Rapids byjorma Laurila PagesJ 1-34 Huopanankoski rapids are the only remairiing unharnessed rapids in Central Finland. The most important reason for the decline in the Finnish population of Finnish white-tailed eagles is the contamination of the Baltic Sea by heavy metals and other toxic chemicals (DDT, PCB). The food plants of the monophagous caterpillars (P. The article explains how the convention is operating in practice, especially in Finland. During the early 1970's the Soviet scientists and authorities started to pay attention to the need of saving wild plant species From extinction. Matkakulut ja päiväraha 38 mk/vrk maksetaan. The staff includes 13 scientists and some 120 techicians. !n addition, some species included in the appendices are described. !n addition to this and other purely biological aspects, they question the morality of taking wild representatives of Finnish wildlife for recreational use in another count D Kesätyötä: KESONSUON LUONNONSUOJELUALUEEN VALVOJA Tehtävänä linnuston inventointi, pesimärauhan valvonta ja kävijöiden ohjaus. The two subspecies of Carlina vulgaris (ssp. The vast area involved and the very different conditions in different parts of the country pose special problems. The populations of both species have drastically declined during the past few decades, but the definite reasons for this remain obscure. 'Finland and CITES by Riitta jokiranta and Kaija Keskinen Pages 26-30 The Convention on International Trade in Endangered Species ofWild Fauna and Flora was established in Washington in 1973, and came into force in 1975. Each Soviet reserve serves some special purpose. The raven, for instance, is a symbol of death and sorrow, long-tailed duck, an Arctic bird with a melancholic call, is a symbol of desperation, whereas the cuckoo is a bird of optimism. The rapids could well be, if properly maintained and managed, of much greater economic importance to the local people as a tourist attraction 64 than as an energy producer of negligible importance. No Finnish Goshawks to Britain! by J uhani Koivusaari, Heimo Mikkola, Ismo Nuuja, and Risto Palokangas Page 50 !n the previous issue of Suomen Luonto, 6/1976, Dr. The present knowledge, including the results of the questionnaire, are published on page 24 (maps). vulgaris and ssp. This is shown by the fact that about two th irds ofbird species have been given names. mnemosyne, were officially protected in Finland. Birds in Finnish Folklore by Anterojärvinen Pages 47-49 Early Finns have shown great interest in bird life. The losses would be far more extensive. Special attention is paid to species which are endangered everywhere in the Soviet Union or the world. Climatic factors, parasites, and microbial or virat diseases can be suspected, but none of the existing theories is supported by convincing evidence. The scenic and cultural values are of nationwide interest. Distribution of Three Plant Species by Seppo Vuokko and Juha Suominen Pages 23-25 Last year, a questionnaire was published in Suomen Luonto (3-4/1976, p. This species is a spiny plant growing on sandy beaches, and it is deliberately destroyed by recreationists. Frequently they are only used metaphorically, but cenain species have a deeper symbolical significance. Both species are unusually conspicious and they often occur in small, isolated populations which are, consequently, panicularly vulnerable. Second on the list is mallard, called by 55 different names. !n addition, timber-felling and the building of roads and summer cottages have reduced their habitat. by Kauri Mikkola and Sirkka-Liisa Häkkinen Pages 35-38 Last May, two species of butterflies, Parnassiw apollo and P. !n addition to more natural habitats, it includes some 25 villages with 2 500 inhabitants and 1 000 hectares of cultivated land. Thef are listed in the UN List of Nationa Parks and Equivalent Reserves, but they are not open to the public since they are primarily devoted to research. At present, the rapids are an important spawning area for trout, salmon, and whitefish. What -Happened to the Parnassius Butterflies. According to the construction pian, there would be two separate uni ts, each of one Mw. The trend in the Finnish population of Salsola kali is alarming. !n addition, special attention is paid to studying and increasing the populations of important game animals such as moose, red deer, and wild boars. longi.Jolia) still appear to be safe although their best habitats are slowly sidappearing. They are now 106, extending over more than 5 million hectares of different ecosystems in ali parts of the country
TARUJ EN TUNTURIT on kiehtova kuvallinen ja sanallinen kertomus Yliperän Lapista. 263 s., 50 mk, LAPINMAA on Urpo Häyrisen ja Martti Linkolan kuvateos Lapista. Huomattava osa liiton toiminnasta rahoitetaan tuloilla, jotka kertyvät näillä sivuilla esitettyjen artikkelien myynnistä. Opaskirjat SATA SIENTÄ on Mauri Korhosen erinomainen sieniopas, jossa on värikuvin esitetty sata sientä. Se on vihko, josta voit repiä 9 huippuluokan postikorttia Suomen kauneimmista ja uhanalaisimmista orkidealajeista. Erityisesti se pyrkii huolehtimaan siitä, että asiallista ja pätevää luonnonsuojelutietoa on saatavilla kohtuuhintaan koulujen, kerhojen, kurssien ja yksityisten käyttöön. 4, 00120 HKI 12, puh. Levittämällä alan kirjallisuutta levität tietoa. 48 s., 4 mk. Kämmekät on kuvannut Mauri Korhonen. Hieno kuvitus. Luonnon ystävä! Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme vapaaehtoisen luonnonsuojelutyön keskusjärjestö. 360 s., 60 mk. Tekijät Asko Kaikusalo ja Yrjö Metsälä, 45 mk. Tekijät ovat alan parhaita asiantuntijoita (H . 52 s., 15 mk. Korttiki~jan hinta on 10 mk. Kun käytät kirjeenvaihdossasi luonnonsuojeluaiheisia postikortteja ja lc.irjeensulkijamerkkejä, kun muistat ystäviäsi luonnonsuojeluaiheisilla julisteilla, tuot luonnonsuojelun aatetta yhä useampien ihmisten ulottuville. Ruotsalaisen alkuperäisteoksen on kirjoittanut Per-Arvid Skoog. ELINYMPÄRISTÖMME TUU:VAISUUS käsittelee maapallomme engelmia. 250 s., sid. Kirjoittaja Erkki Pulliainen. Suomen Luonnonsuojelun Slllltiö tukee monipuolisesti luontomme suojelutyötä. 180 s., 30 mk.. Suomen Sieniseuran SUURSIENIOPAS auttaa sienien lajinmäärityksessä vaateliastakin harrastajaa. Samalla tuet taloudellisesti maamme vapaaehtoista luonnonsuojelutyötä. Luonto-Liitto on Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö. Toinen uudistettu painos. 75 mk, nid. Se levittää luonnonsuojelusta tietoa kaikenikäisille. 117 s., 50 mk. SUOAAPINEN on tiivis esitys Suomen suotyypeistll, niiden luonnosta ja soidensuojelusta. SUOMEN SUURP EDOT esittelee uusimmat tiedot suurista petonisäkkäistllmme. MYRKKYSIENET JA SIENIMYRKYfYKSET perehdyttU vaarallisiin sieniimme. 60 mk. Harmaja, M. Luontokirja lahjaksi SUOM EN PEURA on Martti Montosen palkittu esitys metsäpeurasta. 168 s., 32 mk. Kaikkea tässä esiteltyä voit tilata oheisella tilauslomakkeella. EKOLOG IA on lyhyt ja helppotajuinen esitys luonnossa vallitsevista riippuvuussuhteista. Åkerblom). 160 s., 15 mk. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, Punavuorenk. Tekijä Kai Curry-Lindahl. Luonnonsuojelun peruskirjat METSÄAAPINEN on Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton julkaisema tietopakkaus metsän ekologiasta, toiminnasta ja rakenteesta, metsän hyväksikäytöstä ja ekonomiasta. Korhonen, H. Jokaista tilausta kohden veloitetaan 2 mk pakkauskuluina. 72 s., 5 mk. 187 s., 120 mk. Itsellesi jää korttisarjan kantaosa, jossa samat kuvat ovat pienempinä. 631 405 Uusia kortteja KÄMM EKKÄKORTTIKIRJA on uudenlainen korttisarja. EUROOPAN VARPUSLINNUT, sukupuolen ja iän mUritys, on Lars Svenssonin lintuharrastajille tekemä mUrityski~ja, n. Sen ovat kirjoittaneet Pekka Kauppi, Seppo Kellomäki ja Olli Saastamoinen
-1: ';•· 1 f :; 1, lt H [ i 1 [ ,~ '11 . tf p \/ " '.!! lr f j1 q I! Ii .._1,,,-,lj q ,. " g1 ff =·. 'I fj ,.,.f ,, i ----., ' : . •-,,,' "i • i ·\ SUOMEN SUOJELTAVIA KASVEJA (Sirkka Linnamies) 91 x 62 cm, neli värinen, I 2 mk. !i:J~,~ 11 -~~-~![ I! r t "·· 1 :r 11 ', 'I H 11 !! t • 11 ._~,~~ ' •'o :1 . I! • 11 ,.,., i' . SUOKASVEJA (Sirkka Linnamies) 70 x 50 cm, nelivärinen, 10 mk. ' .. f"" t·~~~:t\,'t ,•· .. VAARALLISIA MYRKKYKASVEJA (Sirkka Linnamies) 91 x62 cm, nelivärinen, 12 mk. 1· 11r ~~-:. , .I!' ~ --· -,t .. •'-te"', :;r,·• \ .. --: .. · / 11[ ' } • 11 , ..,., ,,..~ j ··~ ..:... •' '. ' '· \li t ·" C ., LAPIN SUOJELTAVIA KASVEJA (Sirkka Linnamies) 70 x 44 cm, nelivärinen, 10 mk. _. :' ,Ii 11t r llt • Ii ! ' 1 1 ,; 11t .. 11; .,. ~IJJJ Ii ; ~~ii .:~,, .
KASVITAULUTon piirtänyt Sirkka Linnamies. SÄÄSTÄKÄÄ SUOMENLAHTI (Kimmo Kaivanto) 60 x 42 cm, nelivärinen, 5 mk. Aiheina ovat sinirikko, neidonkenkä, lapinvuokko, kielo, esikko, tähtirikko, sinivuokko ja kataja. -; 12 pientä, värillistä julistetta suunnitelluista kansallispuistoistamme. KOTKANPESÄ (Hannu Hautala) 60 x 84 cm, mustavalkoinen, 10 mk. l00x40 cm, 10 mk. MERIKOTKA (Erik Bruun) 100x40 cm, 10 mk. SAIMAANNORPPA KALASÄÄKSI (Erik Bruun) (Erik Bruun) 100x40 cm, 10 mk. Hinta 10 mk/kpl. Niiden koko on 25 x 30 cm. ELÄMÄN OIKEUS (Erik Bruun) 100 x 70 cm, värillinen, 12 mk. Samat kuvat nyt myös palapeleinä. 33 x 38 cm. HARVINAISIA LINTUJA (Säästöpankit) 50 x 60 cm, nelivärinen, piirretty, 5 mk. LOHI (Erik Bruun) 100x40 cm, 10 mk.. viimeisiä merikotkia två av de sista havsömama Muita julisteita KANSALLISPUISTO-SARJA. Hopeareunaisten taulujen hinta on 5 mk/kpl. Sarjan hinta 12 mk, kappaleittain ä 2 mk
Luonnonsuojelu julisteita Luonnonsuojeluhenkiset MUUMIJULISTEET on Lars Jansson piinllnyt. Niitll on 4 erilaista: roskaantumis-, öljyvahinko-, pesuaineja ilmansaastumisaiheinen. Paidat ovat puuvillan (85 %) ja viskoosin (15 %) sekoitetta ja paksua lämmintä neulosta. Väri on valkoinen ja koot S-L.. Rinnassa saimaan norpan kuva ja teksti Suomen luonnonsuojeluliitto. Kaikki ovat nelivllrisill. Koot 90 cm 140 cm maksavat 45 mk ja 150 cm 160 cm sekll XS XL 50 mk. Vllreinll ovat sininen, punainen tai vihreä. Norppa-collegepaita A on sopiva jokaisen luontomielisen ylle. iiden kappalehinta on 12 mk, sarjana 40 mk. Norppapaitoja on myös lyhythihaisina T-paitoina. Isoille ja pienille
Suomen luonnonsuojeluliiton värilliset julisteet esittelevät suomalaista luonnonmaisemaa. Suomessa voit tukea soidensuojelua tällä 4-värisellä julisteella, joka esittää PeräPohjolanjänteistä RIMPINEVAA.Julisteen koko on 60 x 86 cm, hinta 12 mk. Teksti on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Koko sarjan hinta on 40 mk, kappalehinta 12 mk/juliste. Kansioiden hinnat: 1 kpl tarroineen 9 mk, seuraavat 7 mk/kpl ilman tarranauhaa. Anna lahjaksi lahjakortti Nyt on Euroopassa soidensuojeluvuosi. Kansio on hieman lehteä isompi. Suomen Luonnon kansiot Nyt voit säilyttää Suomen Luonnon vuosikerrat siisteissä muovikansioissaan. Kansioihin kuuluvat myös vuosilukutarrat 10 vuoden jaksolle (1969-1978). Aiheina ovat metsä, suo, saaristo ja tunturimaa. Yhteen kansioon sopii kuusi lehteä eli koko vuosikerta. Jokainen juliste on kooltaan 60 x 86 cm. Lahjakortteja voit ostaa Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy :n myymälästä tai tilata postiennakolla. sillä lahjansaaja voi valita itse lahjansa : julisteen, paidan yms. Lahjasumman enimmäismäärä on 200 mk.. Niitä on kahta vllriä: tummanvihreä ja vaaleanharmaa
Kortteihin on painettu joulutervehdys, mutta voit tilata myös tekstittömiä kortteja. Suomen luonnonsuojeluliitto, fredrikink. Sarjan hinta on 3 mk. Korttien kappalehinta on 80 p. FINLANDS NATUR on ruotsinkielirien luonnonsuojelulehti,jota julkaisee Naturoch Miljövård. 4. 127 s., 3 mk. .5. 1972 konferenssista ja sen rinnakkaiskokouksista. 5 mk. Uusi painos. Vuosikerran tilaushinta on 30 mk. Sarjaan kuuluu kaksi värivalokuvaa (tilhi ja punatulkku) ja kaksi väripiirrosta (ilves ja huuhkaja). 14 s.,3 mk . 4. Mukana ovat merikotka, helmipöllö, kurki, liito-orava, valk,-,selkä, räyskä, karhu, metsäpeura, jllttiläiskilpihnna, turkishylje, vikunja ja gepardi. 2. UHANALAISEN LUONNON PUOLESTA -korttei hin kuuluu myös Talvisarja, jonka korteissa eläimet esiintyvät tdvisessa ympäristössä. Siinä on 8 eläintä : kettu, mäyrä, orava, siili, jänis, hirvi, majava ja näätä. 24 s .• . Muita TUKHOLMAN YMPÄRISTÖKONFERENSSIN VARJOSTA on AnnaRiitta Wallinin toimittama katsaus Tukholman v. Molempia on saatavissa tavallisina postikortteina (80 p/kpl) sekä taitettuina kirjekuoressa postitettavina kortteina (2 mk/kpl). Luonnonsuojelulehdet SUOMEN LUONTO on maan johtava luonnonsuojelulehti. LUONNONTIEDON ALKEET on lapsille ja aikuisille tarkoitettu ekologian alkeet opettava kirjanen. 1977 kuutena numerona, jotka ovat keskimäärin 64-sivuisia. Sarjan hinta on 5 mk. Kirjeensulkijat Suomen luonnonsuojeluliiton perinteisten värikkäiden kirjeensulkijamerkkien kappalehinta on JO penniä. Niiden kappalehinta on 80 penniä. MOLEKYYLI on nuorten oma luonnonsu~jelulehti, jota julkaisee LuontoLiitto. JOULUKORTIT esittävät töyhtötiaista ja metsllpeuraa. YMPÄRISTÖNSUOJELUN YDIN on Luonto-Liiton julkaisema peruskirjanen, _jonka ovat kirjoittaneet Yrjö Haila ja Olli Järvinen. Siinä käsitellään lyhyesti ympllristöongelmia ja niiden ratkaisumalleja. Luonnonsuojelun perusteita nuorille LUONNONHA RRASTUKSEN PERUS TEET on Luonto-Liiton 1973 julkaisema opintoja harrastustoimintaan tarkoitettu peruskirjanen. 1. 77 A 11, 00100 HKI JO, puh. Viidellä markalla saat sarjan, jossa on kymmenen joka lajia (helmipöllö, kotka, karhu, ilves ja kangasvuokko). 58 s., 5 mk. KASVIAIHEISET kortit on maalannut Sirkka Linnamies. Kahdentoista kortin sarja (kaksi kutakin lajia) maksaa 8 mk. PERINTEELLISET postikortit esittllvllt suojeltavia eläimiä ja kasveja. SÄILYTÄ LUONNON KASVOT. .5 . I. Aiheina on kuusi rohdosja myrkkykasvia : kallioimarre, ukon tulikukka, kamomillasaunio, myrkkykeiso, sormustinkukka ja oopiumunikko. Postikortit 2. 3. Uutta TAVALLISIA ELÄIMIÄ on uudessa korttisarjassa, jonka hinta on 6 mk. Kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvän lehden tilaushinta sisllhyy Liiton jäsenmaksuun, joka on JO mk. Se ilmestyy v. 3. Korttien kappalehinta on 80 p. UHANALA ISEN LUONNON PUOLESTA -vllriposlikortit esittävllt uhanalaisia elllinlajeja, joista l<ahdeksan on kotimaista ja neljll ulkomaista. Se on LuontoLiiton julkaisema kllännös ruotsalaisesta teoksesta "första naturläran". Lehden tilaushinta sisältyy tämän yhdistyksen jllsenmaksuun. Tilaukset postisiirtotilille 608 21-1 tai os. Kahdeksalla markalla saat koko sarjan, johon kuuluu kaksitoista korttia: neljll lintua, neljä nisllkästä ja neljll kasvia. ,..,. 90-498 159
. koko ... . kpl 6,...... . .... Norppa T-paita (valk.) S M L 25,...... .... . kpl 5,. . kpl . sarjaa Kappalehin ta Tilattu määrä Tilaan pelkästään sulkijaa ( 10 p/kpl), jonka aiheena on . kpl Perinteellinen sulkijasarja (50 kpl) 5,. kpl 12,. ... kpl 40,.. . .. kpl 12,... . .. . ... .... . .. .. .... .. . . kpl 8 sarjaa 8,. kpl 12,.. kpl . sin. . . 90 cm-130 cm koko . kpl .. kpl Susipaita, lasten pun. . . sarjaa 3,...... kpl Mantonen : Suomen peura Pulliainen : Suomen suurpedot CurryLindahl : Elinympärissid. . . . kpl 5,...... . . . . .. 50,kpl tömme tulevaisuus sid. kpl 0,80 ······ kpl 0.80 ...... .... vihr. kpl 2,.. . kpl 12,...... kpl 9,80 ...... kpl pun. ..... .... sarjaa 2,. . kpl 6,..... kpl 12,... . . . . kpl . ... ... kpl 7,80 .. ... .... . kpl Kirjallisuus 50,. ...... . ..... Julisteet Rimpi neva Muumijulistesarja (4 kpl) Roskaantuminen Öljy Pesuaine liman saastuminen Ma isema-julistesarja (4 kpl) Metsä Suo Saaristo Tuntu rimaa Kotkanpesä Myrkkykasveja Suomen uhanalaisia kasveja Lapin uhanalaisia kasveja Suokasveja Elämän oikeus Merikotka Saimaannorppa Kalasääksi Lohi Säästäkää Suomenlahti Viimeiset merikotkat Kansallispuistosarja Laulujoutsenet Kasvitaulu, jonka aihe on Postikortit Perinteellinen korttisarja ( 12 kpl) Kasviaiheinen korttisarja ( 12 kpl) " Uhanalaisen Luonnon Puolesta" -korttisarja ( 12 kpl) ULP:n talvisarja (4 kpl) Ilves, taitettu + kuori Huuhkaja, taitettu + kuori Töyhtötiainen Metsäpeura Töyhtötiainen, taitettu + kuori M etsäpeura, taitettu + kuori Eläinkorttisarja (8 kpl) Kämmekkäkorttikirja (9 kpl) Apolloperhonen Kirjeensulkijat KappaleTilattu hinta määrä 12,...... ... kpl 10,...... kpl . . kpl 2,.. kpl 12,. . .... .. . .... . kpl 12,. kpl englanninkielinen 30,.. 60,. kpl 10,... ..... 20,.... . ..... . ....... kpl ..... . . ... . . .. kpl 2,60 ...... . . kpl 7,...... . . . . vihr. kpl 10,... . .... .. . . Postikulut ja 2 mk pakkauskuluja peritään vastaanottajalta. .. kpl 9,...... . kpl 10,... kpl ...... . .... . kpl .. kpl HäyrinenLinkola: Lapinmaa Kaikusalo Metsälä : Tarujen tunturit HarmajaKorhonenÅkerblom : Myrkkysienet ja sienimyrkytykset Korhonen : 100 sientä Sieniseura : Suursieniopas Metsäaapinen Svensson : Euroopan varpuslinnut Energiantuotanto ja ympäristö Ekologia Suoaapinen Tukholman ympäristökonferenssin varjosta Luonnonharrastuksen perusteet Ympäristönsuojelun ydin Luonnontiedon alkeet Kerhotyön opas Kololintujemme suojelu Muuta Suomen Luonnon kansiot 1 kpl seuraavat harmaana vihreänä Suomen luonnonsuojeluliiton Norppa-collegepa ita 120,. . Panda-kirjeensulkijat 9 kpl/arkki pun. ... kpl 10,...... . kpl 12,... kpl nid. .... ... kpl 40,...... kpl 10,. . . .. . . kpl ..... kpl 12,...... kpl 1-'anda-tarrat r/J 120 mm pun. .. .. kpl 12,... vihr. kpl 90140 cm 45,... . .. kpl 10,...... .. ........... kpl 45,. .. . ... kelt. sarjaa 5,...... ..... . kpl ...... kpl 12,.. kelt. . . . Tilaukset toimitetaan saapumisjärjestyksessä postiennakolla. . kpl 10,...... kpl ...... Muista kirjoittaa nimesi ja osoitteesi selvästi kääntöpuolelle! Tilauslomake NÄILLÄ TUET LUONNONSUOJELUA Tämän tilauslomakkeen avulla voit tilata tämän lehtisen esittelemää aineistoa. . kpl . Niiden avulla levität luonnonsuojelun sanomaa ja tuet taloudellisesti suomalaista luonnonsuojelutyötä. ..... . 75,...... kpl 15,32,60,15,30,15,4,5,3,5'.5,3,3,1,.. kpl 0,80 ...... kpl. kelt. . WWF-hihamerkki Panda-rintaneula Muita toivomuksia: 3,. kpl .... kpl 10,...... kpl 12,...... . . kpl Luonnonkalenteri 1977 ruot.;;inkielinen 30,...... .. kpl 2,.....
Kirjemaksu. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy PL 167 Läh. 10 mk. nimi ____________________ _ PUNAVUORENKATU 4 osoite 00121 HELSINKI 12 lrroita tämä lehti oikealla olevaa viivoitusta myöten, taita tästä, kiinnitä nitojalla tai kirjeensulkijalla, liimaa postimerkki ja postita. LAULUJOUTSENET (Hannu Hautala), nelivllrinen, 41 x 58 cm
9. FORSSAN KIRJAPAINO OY den pohjalta kirjoittaja(t) esitellään artikkelin yhteydessä. Niiden tehtävänä on auttaa lukijaa oikeille . Hyvät kaaviot ja piirrokset voivat selventää asiaasi , mutta esitä niilläkin vain o lennaisin. Aihena erityisen laajalti käsittelevä kat saus voi olla niin sovittaessa jopa 10 liuskaa. Toimitus liinää artikkeliisi otsikon ja _johdantokappaleen. Merkitse ne käsikirjoitukseen alleviivauks111. Tähän ulkomaisia lukijo ita palvelevaan "summaryyn" o n tan,ittaessa liitenävä sellaista taustatietoa, jo1a Suomen oloja tuntematon voi tarvita . sivut, jo llo in samoista lehdistä saadaan " erip.ainoksia" monille kirjoittajille. Tärkeintä on se, mikä liittyy ko. Vältä kuitenkin lähtöaineiston ja menetelmien laajaa esittelyä; keskity tuloksiin ja niiden käytännölliseen merkitykseen. Ota kuitenkin etukäteen yhteyttä toimitukseen tai toimituskunnan jäseneen. Jätä vasemmalle n. 14. Anna erillisellä arkilla tietoja, joiUseat erilaisten alojen järjestöt ovat valinneet tuotantolaitoksemme julkaisujensa painopaikaksi. 10. Tehkää Tekin samoin. kapiteelilla). Sopiva tiheys on esim. 11 . Soittakaa 916-11550 (Suonpää) jutellaan!. puolen konekirjoitusliuskan pituinen suomentai englanninkielinen tiivistelmä. Seuraavassa o hjeita yhteistyön helpo ttamiseksi: 1. Liitä artikkeliisi VALIOTSIKOT (isoin kirjaimin). Yhtä paljon vaihtelevat heidän taustatietonsa. Kuvat , kuvitusehdocukset ja kuvatekstiluo nnokset ovat hyvin tervetulleita . Liitä artikkeliisi n. jäljille ja antaa taustatietoa . Kirjoita koneella, vain paperin toiselle puolelle ja suurinta rivinväliä käynäen. 12. 5. Jos tekijä haluaa lahjoittaa työnsä luonnonsuojelulle, se kirjataan rahalahjoituksena Suomen I,,uo nnolle, ellei lahj'oittaja toisin toivo. väliotsikko/konekirjoitusliuska. artikkelin syntymiseen (harrastus, opinnot, tutkimus, työ, matkat tms. Tarjo nnan runsaus on tosin olgelmal lisempi kuin aineiston puute, mutta hyvä artikkeli on aina tervetullut. 4 cm marginaa li. 16. 13. Ota itsellesi kopio. Suomen Luonnossa julkaistaan myös alkuperäistä tieteellistä aineistoa, jos se on yleistajuista. 4. .. I 7. Suomen Luontoon ei hyväksytä artikkelia, joka olennaisilta osiltaan samanlaisena ilmesryy muualla. Eripainostoivomukset on eistettävä artikkelin jättämisen yhteydessä . 2 000 lyöntiä/liuska). 15. Kirjoituspalkkio voidaan kuitenkin vaihtaa muutamiin kymmeniin lehden irconumeroihin. Poikkeuksena ova t suppeiden erikoisalojen julkaisut, jo iden levikkirakenne on selvästi toinen. Jos niitä on vähän, vo it sijoinaa ne tekstin sisään. Erityisen edullista on irroittaa valmi ista lehdestä ko. ). 8. Kerro asiasi lyhyesti , luo ntevasti, kansantajuisesti ja vierai ta termejä välttäen. Painomenete män (offset) vuoksi Suomen Luonnon eripainokset ovat kalliita , eikä alle 500 kpl painoksia juuri kannata o ttaa. Kirjallisuusviittaukset on rajoitet1ava k<'skeisimpiin. Lyhyt luetaan varmemmin ja muistetaan paremmin. Lukijoitasi ovat kaikenikäiset, koulu laisesta eläkeläiseen. erityisen painokkaat asiat painetaan kursiivilla. 7. Kirjoitatko Suomen Luontoon. Kirjoituksesi saa palstatilaa sitä varmemmin, mitä kiinteämmin se liitryy valtakunnalliseen luonnonja ympäristönsuojeluun. 6. Sovittuna aikana jätetyn artikkelin korjausvedos lähetetään kirjoittajan tarkastettavaksi. 2. Artikkeleista ja kuvista maksetaan vaatimaton julkaisupalkkio. Henki löiden nimet kirjoitetaan tavallisin kirjaimin (ei iso illa_ eikä ns. Ehdotuksesi ja tausta-aineistosi ovat tervetulleita. Suositeltavin pituus on 3-7 konekirjoitusliuskaa (n. Tieteelliset nimet, vieraskieliset käsitteet, suorat lainaukset sekä . 3
Omaksi iloksi ja lahjaksi ystävälle. Hinta 10 mk. Julisteen koko on 58 x 42 cm. Tilaa Suomen Luonnonsuojelun Tuen myymälästä, Punavuorenkatu 4, 00120 Helsinki 12, 90/631 405. SUOMEN KAUNEIN JULISTE HANNU HAUTALAN LAULUJOUTSENET Nuorison luonnonharrastusja -suojelutoiminnan tukemiseksi myydään uutta nelivärijulistetta, joka esittää laulujoutsenpariskuntaa pesällään takatalven räntäsateessa. Suomen Luonto/Irtonumero 7 mk. Kotiin, mökille, työpaikalle. Kaunistaa yhtä lailla suurta kuin pientäkin seinää