Jo tälle vuosisadalle tultaessa sirkan siritys oli tauonnut useimmissa pirteissä ja viisikymmenluvulta lienevät tuoreimmat tiedot asuntojen sirkoista. Siirtyminen keskuslämmitykseen teki asunnot liian kuiviksi ja ehkä ravinnostakin rupesi olemaan tiukkaa. Seppo Vuokko SUOMEN LUONTO 1/ 86 45. Biologinen evoluutio ei pysy kulttuurievoluution tahdissa. Ihminen on kuitenkin epäluotettava tukipylväs. vsk.. Ehkä monikin Korkeasaaren apinalinnassa käynyt on ihmetellyt jatkuvaa korkeata sirinää, mutta vielä helpommin kotisirkat ovat nähtävissä saaren hämärähallissa, jonne kotisirkoille on sisustettu oma luukku pienoisine pirtin kalustoineen. Jonkun aikaa sirkka eli Kuopion kaatopaikan hautovassa lämmössä, mutta kovat talvet lienevät vaientaneet sen jo sieltäkin. Mikään laji ei tule yksin toimeen, ainakaan jatkuvasti: toisia lajeja tarvitaan ravinnoksi, hajottajiksi, hapen kehittäjiksi, suojan antajiksi ja moneen muuhun. Jo varhain se levisi ihmisen mukana myös tänne kaukaiseen pohjolaan ja ehkä satoja vuosia se asusti esiisiemme pimeissä pirteissä: siritteli uunin Joukossa ja haeskeli permannolta ruokansa. kehittyneen, kaupunkimaisen asumisen myötä ovat meiltä häviämässä myös paljon kotisir kkaa ki usallisemmat luteet, torakat, täit, koit ja kirput. 2 Jo sanassa kotisirkka on romanttinen kaiku. Ihminenkin, pyrkii sitten pitämään asuntonsa ja ympäristönsä kuinka siistinä hyvänsä, saa aina kutsumattomia vieraita. Kun "neitseellisessä luonnossa" eri lajien suhteet solmitaan sadoiksi tuhansiksi, ehkä miljooniksi vuosiksi, niin ihmisen seuralainen voi olla "out" jo muutamien vuosisatojen kuluttua, joskus paljonkin nopeammin. Uunin loukon sirittäjä Tänä vuonna tutustutamme tällä sivulla lehtemme lukijat erilaisiin ötököihin, pieninä ja mitättöminä pidettyihin, mutta tosiasiassa tuiki mielenkiintoisiin ja huomionarvoisiin pikkueläimiin. Ötökät esittelee Seppo Vuokko ja kuvittaa Jari Kostet. Eri lajit hakeutuvat tai joutuvat toistensa seuraan. Kaatopaikalle sirkkakin lopulta joutui monien muiden kulttuuriperinteiden tavoin. Uusimpia suomalaiseen seurapiiriin pyrkijöitä ovat olleet mm. Sirkka on ihmisen seuralaisista viehättävimpiä ja aikoinaan sirkkojen tasainen siritys kuului pirtin, kodin, öiseen tunnelmaan. Mutta aina on uusia yrittäjiä tulossa. turkiskuoriaiset ja riesakuorianen, jotka ovat jo tukevasti saaneet jalkansa ovenrakoon. Kotisirkka on kotoisin länsimaisen kulttuurin kehdosta: Välimeren itäpään kuivilta seuduilta. Muutamia esiintymiä on teollisuuslaitoksissa, mutta on sirkalla tällä hetkelläkin koti, jossa kuka hyvänsä voi kuulla sitä
....... 12 Marja-Liisa Koljonen ja Markku Vickholm: Kalakantojamme uhkaa yksipuolistuminen ...... ..... 38 Mielipiteitä, keskustelua .... Tuulenkaatojen korjuu on estettävä UKK-puiston luonnonmukaisuuden säilyttämisen nimissä. .......... ....... Metsähallitus on ilmoittanut korkeaksi nousevan puunarvon ilman korjuuja kuljetuskustannuksia. Sen ehkä tärkein metsäekologinen erityisarvo on juuri lahoavassa puuaineessa, keloissa, pökkelöissä ja liekopuissa. Tämän vuoksi on outoa, että pääjohtaja Piironen etsii tuekseen poliittista ratkaisua ympäristöministeriöltä. 30 Jupp Braun ja Jorma Laurila: DDR: ssä ympäristönsuojelu jää talouskasvun varjoon .. .. ........ 42 Kirjoja ... . ... ...... .. ....... Kuitenkin on muistettava, että myrsky ei ole tuonut alueelle mitään sellaisia taloudellisia arvoja, joita siellä ei ole ennestään ollut. vsk. Rajanveto on tehtävä puhtaasti ekologisin kriteerein, ei poliittisin ja taloudellisin. ....... . .. 40 Luontoilta ......... Tapio Lindholm 3. ... Suojeluhankkeen etenemisestä kerrotaan sivuilla 89. .. Mutta kaikkein oleellisinta asiassa on se, että päätös niin taloudellisista kuin työllisyyspoliittisista asioista on tehty puiston perustamisen yhteydessä. .... ..... .. . ........ ... .. Liekopuut ovat esteettisesti tärkeitä, mutta ne ovat myös perusta luonnonmetsän kasvillisuuden ja pieneliöstön monimuotoisuµdelle. Tämä sen pitäisi ymmärtää itsekin. Metsähallituksella ei puiden korjaamiseen ole valtuuksia, koska kansallispuistoissa maapuutkin ovat rauhoitettuja. .... Yksi myrsky ei ole muuttanut asetelmaa missään määrin. Näitähän muodostui puistoon runsaasti syysmyrskyjen ansiosta. 8 Rauno Ruuhijärvi: Sopimus Kitkanniemen suojelusta .. 44 Summaries o f the Main Articles .... Näitten luonnonsuojelullinen arvo on suuri jo yksinään, ja niiden arvo vain korostuu metsän kokonaisuudessa. SISÄLTÖ Kotimaasta .... ........... ... . Jos puistoasetusta lähdetään purkamaan, niin mihin lopulta vedetään raja luonnonsuojelun ja normaalin taloustoiminnan välille. .......... .............. ..... 34 Tapio Lindholm: Ruotsalai nen luonnonsuojelu toimii ja etenee .. Juuri myrskyt tuovat tuulenkaatoineen luonnonmetsään liekopuita. Päinvastoin myrskyn kaatamien puiden korjuu on paljon kalliimpaa kuin pystypuuleimikon. ..... Asia on laajemminkin periaatteellinen. ........ .... Näin metsähallitus on lähtenyt etsimään poliittista tukea ympäristöministeriöstä. ... ..... ... ...... Kitkanniemen kuukkelit, kuvassa niistä yksi, lennähtävät joen yli luonnon_valokuvaaja Hannu Hautalan ylläpitämä/le ruokincapaika/le ja palaavat taas ky/läisinä kotimetsään Kitkannieme/le. Lisäksi ne ovat tärkeitä luonnonmetsän taimettumisalustoina. On myös vedottu työllisyyteen. ... .. ........ 10 Ritva Kupari ja Tapio Lindholm: Valter Keltikangas, metsämies erämaitten puolella ...... 46 Tiedot julkaisijasta ja toimituksesta .. vsk lrtonumero 18 mk Näpit irti UKK-puiston tuulenkaadoista Metsähallituksen tuore pääjohtaja on ehdottanut UKK-puiston tuulenkaatojen korjaamista pois. Hämmästyttävän lisäpiirteen UKK-puiston puunkorjuusuunnitelma saa siitä, että pahin tuulenkaatoalue on Jaurujoen laaksossa, joka juuri on tarkoitus säilyttää luonnontilaisimmillaan. On vedottu asian taloudellisiin arvoihin. Vuoden puu esittäytyy ......... 16 Tapio Lindholm: Tunnemmeko tammemme. ...... .. Ympäristönsuojelun aikakauslehti 1 • 1986 45 . Edes metsätutkijat eivät tunne liekopuiden merkitystä metsäluonnossamme, koska lähes koko metsätieteemme on keskittynyt pystypuuston tutkimiseen. Myrskypuiden korjuusuunnitelmat voivat kummuta vain sellaisten mielistä, jotka eivät ole sisäistäneet luonnonsuojeluajattelua ja joilla ei ole ekologista tietämystä siitä, millainen luonnonmetsä oikein on. .... Siellä taas kansliapäällikkö Tarasti on tuntenut myötätuntoa hanketta kohtaan siihen liittyvien taloudellisten arvojen vuoksi. ... Kansallispuiston tuulenkaatojen korjuulle jyrkkä ei. Luonto ei kestä tuhotaanei tuhotatuhotaan -pompottelua. ...... .. Kaikki tällaiset hankkeet ovat ehdottoman vastustettavia. .... .... .............. Kuitenkin, jotta koko luonnonsuojelualuejärjestelmän luomisessa olisi mitään tolkkua, olisi aiemmat päätökset pidettävä. 4 Kitkanniemestä sittenkin kansallispuisto. Ku va: Hannu Hautala. 24 Leigh Plester: Suoperhoset vailla kotia .......... ... Jos metsähallituksen johdon asenne on tämä, ei kansallispuistojen asiantuntemus saa sille kuuluvaa merkitystä muuten kuin voimistamalla metsähallituksen luonnonsuojelualuetoimiston asemaa ja arvovaltaa viraston sisällä. . 46 Kannen ku va on Kuusamon Kitkanniemeltä, jonka suojelu on voimakkaassa myötätuulessa. 39 Ilkka Teräs: Peltojen eläinja kasvilajit ovat muuttuneet. ...... ........ Ajatuksenakin tuulenkaatojen korjaaminen luonnonsuojelualueilta on kammottava ja osoittaa, että edes korkeat virkamiehet eivät ole sisäistäneet luonnonsuojelualueiden merkitystä luonnonmukaisten olosuhteiden säilyttäjänä. SUOMEN L UONTO 1/ 86 45. .... ........ " ......... ... Kansallispuiston luonnontilaisuutta ei metsähallituksella ole oikeutta lähteä peukaloimaan, eikä sille sitä oikeutta pidä antaakaan. .. Tämäkin argumentti kumisee onttouttaan, onhan tähän asti puhuttu työvoimapulasta, koska Lapin talousmetsissäkin on runsaasti tuulenkaatoja. 9 Taisto Rantala: Sanoista tekoihin jätehuollon teemavuoden alkaessa ............... Luonnonsuojelualueet ovat pääsääntöisesti metsähallituksen valvonnassa, mutta edelleenkin tuntuu siltä, että ne ovat vain " kuivia oksia ·terveessä puussa, jotka pitäisi hakata pois". 20 Seppo Saari: " Mettä liikkuu .. ..... ...
Nimiä olisi todennäköisesti saatu tarvittaessa enemmänkin, mutta Ympäristöja luontoryhmä tähtäsi vain enemmistöön eduskunnan jäsenistä, mikä saatiinkin helposti. Keskustapuolueen ministerit haluavat pudottaa Kollajan alueen pois koskiensuojeluohjelmasta. etenee eduskuntaan, se ehdittäneen käsitellä vielä vuoden 1986 aikana. Ismo Tuormaa Vesioikeus tyrmäsi Pernoonkoskien rakennushankkeen Itä-Suomen vesioikeus aiheutti joulukuussa jymy-yllätyksen päättäessään olla myöntämättä voimalaitoksen rakennuslupaa Kymijoessa sijaitseville Pernoonkoskille. Ns. Vesioikeuden päätöksistä on valitusmahdollisuus korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lisäksi nimiä kertyi kymmenkunta keskustasta ja neljä ruotsalaisilta. Ympäristöministeriö katsoi vusaimmaksi suostua tähän muutokseen, sillä koskiensuojelulakia olisi muuten uhannut säätäminen perustuslain säätämisjärjestyksessä. Ajavathan jotkut niistä ministereistä, jotka olivat mukana tekemässä päätöstä Vuotoksen altaasta luopumisesta, jälleen altaan rakentamista. Ministereiden riidellessä kello käy: Mm. Jotta koskiensuojelusotku olisi täydellinen, oli jo valtioneuvostotasolla kiistaa myös suojeltavien koskien luettelosta. Keskusta perusteli kantaansa rahansäästöllä. Päätös on ainutlaatuinen, sillä ensimmäisen kerran suuri vesivoimalaitoshanke tyrmättiin jo vesioikeudessa ympäristönsuojelusyistä. Lisäksi korvausten kokonaissummasta, noin 100-150 miljoonasta markasta, vähintään puolet on pakollisia Ounasjokikorvauksia. Mini-Siuruasta eli Iijokeen suunnitellusta Kollajan altaasta on tehty pitkään odotetun koskiensuojelulain läpimenon kynnyskysymys. Ympäristöministeri Matti Ahde ihmetteli julkisuudessa säästöperusteita, sillä ohjelman suurimmat ja kalleimmat kohteet, kuten lijoki, Lieksanjoki ja Kymijoki, ovat joka tapauksessa todellisen rakennusuhan alaisia ja niistä on siis pakko maksaa korvaukset. Tämä olisi kaiken todennäköisyyden mukaan estänyt koko lain synnyn tai ainakin viivästyttänyt sitä vuosilla. Lieksanjoen rakennusluparatkaisua, odoteltaessa. Kollajasta koskiensuojelulain kynnyskysymys. eduskunnan käsittelyyn vasta silloin kun sitä uhkaa "todellinen" rakentaminen. Ministereiden ajatukset tuntuvat ajelehtivan kuin ajopuut koskien kuohuissa. nimellistehon eli luonnonmukaisen virtaaman mukaan. Molemmat vihreiden edustajat sekä Liisa Kulhia olivat myös allekirjoittaneiden joukossa. Koko syksyn ympäristöministeriön esitystä odotettiin valtioneuvoston käsittelyyn, jonne se ei kuitenkaan ehtinyt. koskienkorvauslain. Vesioikeuden mukaan voimalaitoksen ympäristölle aiheuttamat haitat olisivat merkittäviä, eikä voimalaitoksesta saatavalla energialla toisaalta' olisi valtakunnallista merkitystä. Keskusta ei haluaisi myöskään suojata koskia lailla vaan tehdä ainoastaan asiaa koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen. Esitys ei tee koskista luonnonsuojelualueita vaan estää ainoastaan virtojen patoamisen. Tietenkin päätös on merkittävä myös periaatteelliselta kannalta ja tulevia päätöksiä, mm. vsk.. Itä-Suomen vesioikeuden perustelut päätökselleen noudattelivat kuta kuinkin luonnonsuojeluliiton ja paikallisten ympäristönsuojelijoiden kantoja. Jos rakennuslupa olisi myönnetty olisivat Pernoonkosket pudonneet kaikella todennäköisyydellä pois koskiensuojeluohjelmasta, jota ei ole vielä vahvistettu. Periaatepäätökseen ei voi luottaa Korvausepisodin jälkeen kaiken piti olla selvää, kunnes keskustapuolue ilmoitti yllättäen, ettei se halua lainkaan koskilistan liittämistä lakiin vaan ainoastaan valtioneuvoston periaatepäätöksen suojeltavista koskista ja ns. Ruunaan koskien alajuoksun rakennuslupa saattaa tulla vesioikeudesta koska tahansa. Ympäristöministeriö esitti kesällä 1985 yhteensä 53 vesistön tai kosken suojelemista pysyvästi lailla voimalaitosrakentamiselta. Kyselyn oli laatinut Eduskunnan Ympäristöja luontoryhmä ja sen allekirjoittivat parin päivän aikana lähes kaikki SKDL:n, sosialidemokraattien ja SMP:n edustajat sekä noin puolet kokoomuslaisista. Jokainen suojelulistalla oleva koski joutuisi erikseen valtioneuvoston ja 4 KOTIMAASTA Koskiensuojelulakia on turhaan odotettu valtioneuvoston käsittelyyn koko syksyn ajan. Jo joulukuun alussa 114 kansanedustajaa lähes kaikista eduskuntaryhmistä kiirehti lain tuomista eduskuntaan alkuperäisessä ympäristöministeriön esittämässä muodossa. Oikeuskansleri Kai Kortteen antaman lausunnon jälkeen korvausperusteita muutettiinkin niin, että suojelukoskien omistajille esitetään korvausta ns. Kiihkeimmin on vaadittu Iijokeen kaavaillun Kollajan altaan alueen pudottamista pois ohjelmasta. Ahde arvelikin keskustan puheiden taustalla olevan vain halun rakentaa joitain koskia. Ympäristönsuojelijat pitävät Pernoonkoski-päätöstä tärkeänä. Eduskunnan enemmistö lain takana Jos laki. Ismo Tuormaa Tilaa Suomen Luonto SUOMEN LUONTO 1/ 86 45 . Syynä viivytykseen oli aluksi lakiesityksen korvauspykälä, jota muut hallitusryhmät eivät suostuneet nielemään. Ahde lienee pelottavan oikeassa puhuessaan valtioneuvoston periaatepäätösten huteruudesta
Kiitämme vaivannäöstäsi ja tilauksestasi ! D Suomen Luonnon erikoispalkinto luontokuva -kilpailussa Vuoden 1986 luontokuvat palkitaan helmikuussa Finlandia-talolla. Kuvaajia on mukaIJa kilpailussa noin 150. Tehtaiden ympäristön puut ovat vaurioituneet ja stressautumisen merkit näkyvät kenttäkerroksenkin kasvillisuudessa: ruohomainen kasvillisuus on vallannut alaa varvuilta. Kemiran tehtaat ovat Oulun pahimpia ilman pilaajia. KOTIMAASTA Suomen luonnonsuojeluliitto on käynnistänyt kampanjan, jolla kerätään varoja luontotiedon julkaisemiseen. Mikäli kuulut tähän joukkoon, toivomme että olet täyttänyt ja palauttanut vastauslipukkeen tai teet sen mahdollisimman pian. D Valokuvakilpailu Savitaipaleen kunta järjestää yhdessä Taideteollisen korkeakoulun ja Suomen Luonnonkuvaajat ry:n kanssa valokuvakilpailun, jonka teemana on suomalainen luonto. Hyvä tilaaja Osa Suomen Luonnon tilaajista maksoi tilausmaksunsa tilillepanokortilla, johon emme olleet merkinneet riittävän selviä vaihtoehtoja kestotilaus/vuositilaus. Lisätietoja antaa Savitaipaleen kulttuurisihteeri Helena Hjerppe, p. Ehkäpä yhtiö haluaa selvitä ikävästä ilmansuojelumahdollisuudesta kepillä jäätä koetellen. Suomen Luonnonvalokuvajaat ry. D SUOMEN LUONTO 1/ 86 45. Saari 5. Ensimmäinen vedos luovutettiin joulukuussa kampanjan avajaisiksi rouva Tellervo Koivistolle ja loput tarjotaan talouselämämme terävimpien huippujen ostettaviksi. Tehtaat sijaitsevat vain kolmen kilometrin päässä kaupungin keskustasta. vsk. 3. Työtä rouva Koivistolle luovuttamassa Heljä Liukko-Sundström ja Rauno Ruuhijärvi. Kilpailun pääpalkinto on 15 000 mk ja lisäksi jaetaan kolme 2 500 mk:n tunnustuspalkintoa. Ammoniakkija rikkihappotehtaan yhteisiä päästöjä on mahdotonta arvioida annettujen, vajaaseen kapasiteettiin perustuvien lukujen pohjalta. Salpietaritehtaan ammoniakkipäästöt puuttuvat kokonaan ja ureapölypäästöt ovat liian alhaiset. 1986 mennessä ja kilpailun tulokset julkistetaan toukokuussa. Kampanjavälineenä on taiteilija Heljä Liukko-Sundströmin suunnittelema keramiikkagrafiikkatyö "Uusi kevät". Esko J. Kilpailun tavoitteena on koota suomalaista luontoa esittelevä valokuvanäyttely. Luonnonvalokuvaajien hallituksen nimeämä asiantuntijaraati tekee valintansa tänä vuonna lähes 800 valokuvan joukosta. Kilpailussa on neljä sarjaa, lajikuvat, maisemakuvat, tilanneja toimintakuvat sekä ihmiskäden jälki luonnossa. Raati myöntää myös kolme tunnustuspalkintoa. Oulun luonnonsuojeluyhdistys hämmästelee Kemiran ilmoituslinjaa, sillä tehtaan palOulun luonnonsuojelijat ovat tehneet muistutuksen Kemiran tehtaiden ylimalkaisesta ilmansuojeluilmoituksesta. Nämä tilaajat ovat saaneet kirjeen, jossa pyydettiin varmistamaan tilauksen laatu vastauslipukkeella. 953360 051. Tehtaiden päästöt ovat vaurioittaneet pahoin ympäristön luontoa. järjestää Vuoden luontokuva -kilpailun nyt jo kuudetta kertaa omille jäsenilleen. veluksessa on pätevää ilmansuojeluasiantuntemusta. Ehkäpä Kemira luo linjaa muillekin epäorgaanisen kemian perusteollisuuden ilmansuojeluilmoituksille. Asiantuntijaraati valitsee kustakin sarjasta voittajan ja nimeää sarjavoittajien joukosta vuoden luontokuvan. Oulun Kemira väheksyy päästöjään Kemiran Oulun tehtaiden ilmansuojeluilmoitus on ylimalkainen, Oulun luonnonsuojeluyhdistys sanoo lääninhallitukselle tekemässään muistutuksessa. Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen mukaan tehtaiden prosessikaaviot, tiedot erotuslaitteista ja päästökohteista on esitetty puutteellisesti Kemiran ilmoituksessa. Kilpailutyöt tulee jättää 27. Tänä vuonna Vuoden luontokuva -kilpailussa myönnetään myös Suomen Luonnon erikoispalkinto. Taiteilijan luonnonsuojeluliitolle lahjoittamaa työtä on vedostettu 200 kappaletta. Kunkin teollisuudenalan ilmoituksethan pyrkivät asettumaan samalle tasolle
Kalliokielojen lisäksi Vaarun jyrkällä viihtyvät monet harvinaiset kasvit. Tapiolaisen organisaation tavaramerkkinä maamme yksityismetsissä ovat olleet ojitettu suo, istutettu männyntaimikko ja maita halkova metsäautotie. Suunnitellun pumppuvoimaJan näkyvin osa olisi vuoren laelle rakennettava yli 200 hehtaarin suuruinen järviallas. Järvialtaan ympärille rakennettaisiin paikoin 30 metrin korkuiset maavallit, sillä veden korkeus vaihtelisi altaassa jopa 20 metriä. Jo nyt tapiolaisten korviin on kantautunut syytöksiä "pehmoilusta" , ts. Pumppulaitteet sijoitettaisiin kallion sisään. IVO ei ole vielä tehnyt virallista voimalan rakentamispäätöstä. Näkymä Vaarunvuorelta Korospohjanlahdelle Päijänteelle. Metsätalouden tehostamisen ympäristövaikutukset, metsien merkityksen laajentuminen ja kansalaisten arvostuksissa tapahtuneet muutokset ovat aikaansaaneet metsäkeskustelun, jonka sävy on ollut metsätalouden organisaatioita kohtaan varsin kriittinen. Voimala niveltyy kiinteästi valtakunnallisiin energiaratkaisuihin: se käyttäisi ydinvoimalla tuotettua liikaenergiaa eli toimisi sähköntuotannon säätelijänä. Keskusmetsälautakunta Tapio on tunnettu varsin suoraviivaisena puuntuotannon edistämisjärjestönä. Nyt Tapio on julkaissut opasvihkosen "Metsäluonnon hoito ja suojelu yksityismetsissä. Ryhmä on vedonnut ympäristöministeriöön, jotta vuoren arimmat alueet määrättäisiin toimenpidekieltoon ja jotta valtio käynnistäisi neuvottelut koko alueen lunastamiseksi. liian pitkälle menneistä myönnytyksistä luonnonsuojelun ja metsien moninaiskäytön näkökohtien suuntaan . Oppaan sisältö on sellainen, että sen voi kuka hyvänsä luonnonsuojeluaktiivi hyväksyä talousmetsissä noudatettavaksi. KOTIMAASTA Tapio kääntää kurssia. Ohjeissa esitellään pähkinänkuoressa miten metsätaloudessa pitäisi ottaa huomioon maisemanhoito, luonnonsuojelu, metsien virkistyskäyttö, riistanhoito ja metsien muut sivutuotteet jne. Työtä 1990-luvulla ei pidä enää tehdä 1950-luvun asenteilla. Esko Joutsamo Ydinvoimalan kylkiäiseksi pumppuvoimala Vaarunvuorelle. IVO:n suunnitelmiin on kuulunut jo yli kymmenen vuoden ajan rakentaa pumppuvoimala tälle luonnonoloiltaan harvinaiselle alueelle. 6 Korospohjanlahteen laskevalla Vaarunvuoren rinteellä kasvaa useita kasviharvinaisuuksia. Keski-Suomen Seutukaavaliitto pitää Vaarunvuoren rinnettä kansainvälisesti merkittävänä kohteena, jonka käyttöä on harkittava erityisen tarkkaan . Jos erilaisten inetsätaloustoimenpiteiden suunnitteluvaiheessa luonnonsuojeluja metsien moninaiskäytön näkökohdat unohdetaan, asiaa on enää vaikea korjata käytännön toimien yhteydessä ja ristiriitatilanne on valmis. SUOMEN LUONTO 1/ 86 45 . Metsien merkitys tulee olemaan Suomelle aina suuri, mutta merkityksen sisältö muuttuu ajan mukana. Tässä asennemuokkauksessa ja muutoksen aikaansaamisessa Tapion koulutusja neuvontaorganisaatioilta kuluu vielä pitkä tovi. Metsätalouden hyvän suunnittelun merkitystä on korostettu. Korospohjanlahteen pumpattava poistovesi pitäisi lahden sulana ympäri vuoden. Tietoa eikä ehkä taitoakaan siis puutu siitä miten saataisiin syntymään parempi sopusointu metsätalouden ja metsien muiden käyttömuotojen välillä. vsk.. Voimalan rakentamisen yhteydessä uhanalaisten kasvilajien, alueen vanhojen ikikuusien samoin kuin suojelualueen kasvuolojen säilyttäminen olisi vaikeaa. Se on jatkoa Y mpäristövuonna 1980 julkaistulle suositukselle "Yksityismetsien ympäristönsuojelu" . Altaan suuri vesimassa ja jyrkänteen juurella oleva avovesi muuttaisivat luonnonsuojelijoiden mukaan alueen mikroilmastoa niin, että kasviharvinaisuudet menettäisivät elinehtonsa. Se pyrkii laajentamaan Tapion toimenkuvaa "koko metsäluonnon hoitajana" . Ongelmat piilevät asenteiden puolella. Hankkeelle on kuitenkin vesioikeuden lupa. Luonnonsuojelijat pelkäävät, että 10 hehtaarin aukkohakkuu on alkua pumppuvoimalan rakentamiselle. Imatran Voima on hankkinut omistukseensa Päijänteen itärannalla kohoavan Vaarunvuoren laen sekä rinnettä neljän hehtaarin suuruisen luonnonsuojelualueen ympäriltä. Valittu suunnanmuutos on kuitenkin oikea. Voimala tuottaisi sähköä noin 540 megawattia, mutta kuluttaisi sitä neljänneksen enemmän. Vaarunvuori-ryhmä on huolestunut Imatran Voiman teettämistä avohakkuista Korpilahden Vaarunvuorella, luonnonsuojelualueen tuntumassa. 1980-luvulle tultaessa on kuitenkin havaittu, että puuntuotantotoimenpiteiden yksipuolinen korostaminen ei ole ollut järjestön imagolle eduksi. Myös valkoselkätikan elinpiiri, huuhkajan pesäpaikka ja metsojen perinteiset soidinpaikat voimala vaarantaisi
Taulukossa näkyvien etujen lisäksi uusiopaperi suojelee ilmaa (jätteenpoltto vähenee) ja säästää kaatopaikkakustannuksia. Uskallamme nyt luopua siitä uskoen, että uusiopaperin menestystä ei enää voi estää mikään. ja painokoneessa Suomessa uusiopaperia käyttäneet kirjapainot ovat olleet Hiokkeeton Hiokkeellinen paperi paperi Puuta/ kg 2.385 1.710 Puhdasta vettä/ ! ::;;440.000 ::;;280.000 Energiaa/ kWh 7.600 4.750 Jäteveden hapenkulutus kemiallinen -250 100 biologinen 6070 (sulfaatti) biologinen 300-580 (sulfiitti) tyytyväisiä sen ajoja painoominaisuuksiin: paperi on ryhdikästä eikä pölyä, sen pinta on tasainen ja se toistaa värin hyvin sekä pitää mittansa. Kansalliseläin julisteena TL Taiteilija Erik Bruun piirsi karhusta komean julisteen kansalliseläinkilpailun voiton kunniaksi . KTA:n mukaan pölystä ei ole ollut haittaa. Suomessa on keräyspaperia käytetty lämmöneristeen , kartongin, sanomalehtipaperin ja pehmopapereiden tuotantoon jo kauan, mutta paperiteollisuus on vasta hiljattain uskaltanut mainostaa asiaa. (8 000 kopiota kuukaudessa), joka käyttää hiokkeetonta paperia uusiopaperin sijasta, tuhlaa vuodessa 1 000 henkilön päivittäisen puhtaan veden tarpeen (100 !/ henkilö), noin 330 kWh energiaa ja yli 100 kg happea, oli KT A laskenut. Suomessa uusiopaperille on tehty paljon sekä mustavalkoisia että väripainotöitä: tuttuja luontolehtiämme, erilaisia ammattilehtiä ja mainosesitteitä. Staattista sähköäkään ei esiinny enempää kuin muissa kopiopapereissa. ... Kuitenkin Suomen Luonto on pakotettu luopumaan uusiopaperin käytöstä lehdessä säännöllisesti. 100 x 54 cm:n kokoisia julisteita on myytävänä 35 mk:n hintaan Luonnonsuojelun Tuki Oy:n myymälöissä. KTA:n mukaan uusiopaperi tulee Suomessa viidestä jopa 60 prosenttiin halvemmaksi kuin vastaava uusi painotai kopiopaperi. Lisäksi uusipaperin loiva harmaa sävy hävittää kopiokoneen värituhruja. vsk. Saksan Liittotasavallassa sille on painettu mm. Siksi kansalaisjärjestöjen Kierrätysliike, johon Luonnonsuojeluliittokin kuuluu, vaatii adressikampanjalla suomalaista uusiopaperia. Keräyskelpoisesta paperista (652 000 tn/ v) reilusti yli puolet joutuu yhä hukkateille, ja tämä riittäisi työllistämään isommankin paperikoneen. Taulukko on kirjasta Der Schatz in der Miilltonne, johon luvut on koottu viranomaisilta ja paperintuottajilta. (Wolfgang Helm, Gerd Roeles, Angelika Fohmann-Ritter: Der Schatz in der Miilltonne, Kölner Volksblatt Verlags GmbH, 1985) 7. Paperinsa KTA ostaa suurimmalta saksalaiselta uusiopaperitehtaalta Steinbeisilta. Paperiteollisuus on epäillyt, että Suomesta puuttuisi markkinoiden lisäksi uusiopaperin tuotantoon tarvittavaa jätepaperia. Sieltä ovat peräisin myös Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n myymät kirjepaperit, kuoret ja vihkot. KOTIMAASTA Kotimaisen uusiopaperin puolesta Uusiopaperia on koetettu tyrmätä erilaisin teknisin ja taloudellisin perustein. Uusiopaperin käyttö Suomen Luonnossa ei kuitenkaan lopu, vaan pyrimme käyttämään sitä esimerkiksi liitteissä. D SUOMEN LUONTO 1/ 86 45. Vaikka kotimaiseen uusiopaperiin ei heti päästäisikään, on kampanjoinnista hyötyä. jatkolomakkeita, veroilmoituslomakkeita ja kaupunkikarttoja. Auli Kilpeläinen Siistaamaton Siistattu uusiopaperi uusiopaperi s 1.800 20.000 s2.750 800 12 ei tietoja Yhden paperitonnin valmistuksen ympäristövaikutukset vertailussa erilaiset "tavalliset" ja kokonaan jätepaperista tehdyt "uusiopaperit" . Hiljattain Kirjateollisuusasioimisto esitteli uusiopaperia Konttorirationalisoinnin instituutin (KRI) seminaarissa "Uusiopaperit konttoripapereina". Kopioja painotarkoituksiin tehtyä uusiopaperia tuodaan Suomeen Saksan Liittotasavallasta. Uusiopaperi kulkee kopiokoneessa ... Rank Xerox Oy myy harmaata A4-uusiopaperia kopiokoneisiin, ja täysin siistaamatonta, "alkuperäistä" uusiopaperia eri muodoissa tuo maahan Ruohonjuuri Oy. Ympäristöväki on esitellyt Suomessa 100 fT/o kierrätetyn saksalaisen uusiopaperin . Siellä sitä tekee ainakin yhdeksän tehdasta-, yhteensä 300 000 tonnia vuodessa. Yksi kopiokone . Suomen Luonto on tehnyt pioneerityötä uusiopaperin käytön edistämiseksi. Bruun on nyt lahjoittanut työn luonnonsuojeluliiton käyttöön. Suomen metsäteollisuus ei usko uusiopaperin menevän kaupaksi Suomen konttoreihin ja koteihin ("kuka nyt harmaata ostaa jos valkoistakin saa?"). Tämän jätepaperista tehdyn paperin ainut eittämätön ·haitta lienee kuitenkin ulkomaisuus. Uusiopaperi on käytännössä ja tutkimuksissa todettu hyväksi kopiopaperiksi, vaikka jotkut ovat epäilleet sitä pölyämisestä ja juuttumisesta koneisiin. Syynä tähän ovat usean eri paperilaadun käytön aiheuttamat painotekniset hankaluudet. Jätehuollon neuvottelukunnan selvityksestä (Selvitys jätteiden hyödyntämisestä, Ympäristöministeriön Ympäristönja Iuonnonsuojeluosaston julkaisu A:36, 1985) ilmenee, että keräyspaperista ei tule pula, kun keräys vain organisoidaan. Toisaalta tehtaiden nurkissa lojuu käyttämättöminä pienempiä paperikoneita, joiden tuotanto olisi ehkä Suomen omaan kulutukseen nähden sopivamman laajuinen. Tiedon leviäminen hyvästä ympäristönsuojelupaperista vähentää ennakkoluuloja paperin · uuskäyttöä kohtaan yleensäkin. Suurin maahantuoja on Kirjateollisuusasioimisto (KT A). Tarkoitus on ollut luoda sille markkinoita Suomessa, niin että saisimme pian kopioida, painaa ja kirjoittaa kirjeitä myös kotimaiselle uusiopaperille. Mistä uusiopaperia saa. Se tuo konttorija painokäyttöön yhdeksää eri väristä uu~ siopaperia vahvuudeltaan 60100 g/ m' . Suomessa asiakkaan on pyydettävä uusiopaperin käyttöä kirjapainolta, sitä ei yleensä tarjota oma-aloitteisesti. Uusiopaperi ja Suomen Luonto Olemme pari vuotta kokeilleet uusiopaperia Suomen Luonnon sivuilla. Siksi adressikampanja. Riittäisikö raaka-aine kotimaiseen uusiopaperiin. Kokemukset paperin käyttökelpoisuudesta ovat olleet pelkästään myönteisiä
Muu toimikunta ei kuitenkaan ollut dynamiikan kannalla vaan esitti pysyvän kansallispuiston perustamista. Lisäksi yhteismetsä saa erityistä "kulukorvausta" noin 700 000 markkaa. Kitkanniemen suojelua pohtinut toimikunta esittää tämän arvokkaan erämaan suojelua 5 800 hehtaarin laajuisena ja liittämistä Oulangan kansallispuistoon. Kitkanniemi-toimikunnan esitys oli yksimielinen lukuunottamatta valtionvarainministeriön ja metsähallituksen edustajien kantoja. Ympäristöministeri Matti Ahteelle mietintönsä jättäneen toimikunnan mukaan esitetty kansallispuiston rajaus suojelee tärkeimmät maisematekijät sekä uhanalaisten ja harvinaisten kasvien ja eläinten tarvitsemat alueet. Kuusamon Kitkanniemen kansallispuistohanke on askeleen lähempänä toteutumistaan. vsk.. Esityksen mukaan Kitkanniemen kansallispuisto perustetaan luovuttamalla Kuusamossa ja Suomussalmella sijaitsevia valtionmaita yhteensä noin 7000 hehtaaria Kuusamon yhteismetsälle korvauksena puiston maiden menetyksestä. il C: .c: :.< C: :J " f·. Näin asia olisi selvä ennen reilun vuoden päästä pidettäviä eduskuntavaaleja. Tosin rajaus 8 nuoleskelee länsilaidallaan parhaimpia seudun kasvillisuusalueita, toimikunnan puheenjohtaja, osastopäällikkö Olli Ojala totesi. Osastopäällikkö Ojala piti aikataulua tiukanpuoleisena, mutta arveli urakasta selvittävän. Esitys on voitto luonnonsuojelulle, sillä vielä vuosi sitten pelättiin koko alueen hakkaamista tai puiston perustamista pari tuhatta hehtaaria pienempänä. Ympäristöministeri Matti Ahde kiitti mietinnön luovutustilaisuudessa toimikunnan enemmistön kantaa ja sanoi, että ainutlaatuiset luonnonarvot voidaan paremmin turvata lailla myös sellaisten tilanteiden varalta, Joissa yleinen mielipide kääntyisi jostain syystä Kitkanniemeä ja muita kansallispuistoja vastaan. Ahde lupasi kiirehtiä Kitkanniemi-lakiesityksen valmistelua valtioneuvostossa ja saattaa asian eduskunnan käsittelyyn jo ensi kevään aikana. " .,. Kuvassa näkymä Päähkänänkalliolta Kitkajokilaaksoon. Kitkanniemestä sittenkin kansallispuisto. Kuusamon yhteismetsän omistama alue vaihdetaan Kuusamossa ja Suomussalmella oleviin valtionmaihin. Suomen luonnonsuojeluliitto on kerännyt Kitkanniemen puiston puolesta noin 40 000 nimen adressin, joka luovutetaan lain tullessa eduskunnan käsittelyyn. Tehdyt hakkuut ja muut ongelmat estivät vieläkin laajemmat puistoesitykset. Ismo Tuormaa SUOMEN LUONTO 1/ 86 45. Ympäristöministeriön asettama toimikunta esitti joulukuussa puiston perustamista noin 5800 hehtaarin suuruisena ja alueen liittämistä Oulangan kansallispuistoon. Metsähallitus olisi halunnut perustaa puiston vain maanvuokrausperiaatteella, joka viraston edustajan, metsäneuvos Pentti Roiko-Jokelan mielestä olisi ollut "dynaamisempi" ratkaisu. Myös luonnonsuojeluliiton edustajana toimikunnassa ollut apulaisprofessori Rauno Ruuhijärvi uli toimikunnan työhön suhteellisen tyytyväinen
Ympäristöministeriön keväällä asettama Kitkanniemi-toimikunta sai osastopäällikkö Olli Ojalan johdolla puolessa vuodessa mietintönsä valmiiksi. 9. Yksimielisiä olimme jokilaaksojen ja vuomien mahtavuudesta, kasvillisuuden monimuotoisuudesta ja luonnonsuojeluarvosta sekä siitä peruuttamattomasta muutoksesta, jonka alueella harjoitettava tehometsätalous aiheuttaisi. T oimikuntatyön kuluessa syntyi luottamus suojeluväen ja kuusamolaisten välille. Kantorahatulot menevät nyt pääosin Kuusamoon sen sijaan, että ne aikaisemmin joutuivat valtion pussiin. esillä. Tulos vastaa asettamiamme tavoitteita. Maakuntien ja kuntien välinen kauna ja kateus ei saa estää suojelun toteutumista vaihtomaiden avulla. Myös koskien säilyttämisen tärkeys, jopa Myllykosken "tippavoimalan" purkaminen Kuusinkijoesta oli keskusteluissa SUOMEN LUONTO 1/ 86 45. Lähes 40 000 Kitkaniemen ystävää on jo nimellään tahtonsa ilmoittanut. Sopimus Kitkanniemen suojelusta Vuosi on umpeutunut Suomen luonnonsuojeluliiton Kitkanniemikampanjassa. Vapaa metsästysoikeus on ainoa, jonka suomussalmelaiset menettävät vaihtomailla. vsk . Jo työn alkuvaiheessa kävi ilmi, että Kuusamon valtionmaat eivät ole yhteismetsän talouden kannalta kestävä vaihtoehto, eikä kauppaa synny niiden avulla. Metsähallituksen ja valtiovarainministeriön edustajat olivat kuitenkin erimielisiä, eivät Kitkanniemen arvosta, vaan joistakin menettelyn yksityiskohdista. Kyseessähän on vain omistajan vaihdos, muutamille metsureille myös työnantajan vaihdos. Kitkanniemi Kuusamon matalimpana ja rehevimpänä alueena on myös metsämaana poikkeus seudulla. Viime vuoden ensimmäinen Suomen Luonto levitti kansalaisadressia luonnonsuojeluväelle. Niistä tosin vain pieni osa on enää hakkaamatta, myöskään suunnitellut vaihtomaat eivät olisi jääneet hakkaamatta. Myös eduskunta on kehottanut vaihtomaamenettelyyn jo parin budjetin yhteydessä. Kuusamossa on opittu näkemään luonnon arvo pitäjän kuvan ja yhä tärkeämmäksi tulleen matkailuelinkeinon kannalta. Työvoiman tarpeeseen ei vaihto siis Suomussalmella vaikuta, eikä työntekijöitä tule Suomussalmelle Kuusamosta. Varsinainen yllätys syntyi siitä jyrkästä ja tunteenomaisesta vastustuksesta, joka Suomussalmella ja Kainuun maakuntaja seutukaavaliitoissakin nousi. Reino Rinteen suojelusaarnat eivät ole langenneet huonoon maahan. Kitkanniemen muita arvoja korvattaisiin myös Kuusamosta annettavilla 2 000 hehtaarin valtionmailla. Kaiken näimme omin silmin. Toimikunta ehdottaa 5 800 hehtaarin liittämistä Kitkanniemeltä ja Kitkajoen eteläreunalta Oulangan kansallispuistoon. T oimikuntatyössä mukana olleelle jäi muutamia asioita päällimmäisenä mieleen. Kävimme luonnollisesti kauppaa, mutta toistemme tavoitteet ymmärtäen ja niitä kunnioittaen. Suomussalmen valtionmaista siirtyy ehdotuksen mukaan noin 5 500 hehtaaria yhteismetsälle, jäljelle jää vielä noin 300 000 hehtaaria. Kuusamon yhteismetsä saisi korvausmaiden varsinaiset metsätalousalueet pääosin Suomussalmen valtionmaista. Yleisemminkin on syytä pohtia, milloin on kyseessä vain paikallinen itsekkyys, joka pyrkii sivuuttamaan yleisen edun ympäristökysymyksissä. Pohjoisempana, jossa yhä vaahdotaan kansallispuistoja ja Ounasjokea vastaan sekä Vuotoksen rakentamisen puolesta, olisi tästä asenteesta paljon opittavaa. Enää ei mikään saa mennä vikaan. Seuraavat vaiheet Kitkanniemen kohtaloissa ovat: poliittinen päätös valtioneuvostossa, metsätili maanvaihtoa varten, laki maanvaihdosta ja lopuksi laki Oulangan kansallispuiston laajentamisesta. Suojelun kannalta tärkeät suot ja harjut jäävät alueella edelleen valtion haltuun. Teimme kaksi retkeä Kitkanniemelle, jonka monet meistä toki ennestäänkin tunsivat. Ympäristöministeri Matti Ahde asettui mietintöä vastaanottaessaan toimikunnan enemmistön kannalle. Tästä syystä jouduimme etsimään vaihtomaat Suomussalmen eteläosista. Vaihtomaiden käyttö luonnonsuojelualueita perustettaessa on ollut pitkään luonnonsuojeluliiton ajama periaate
PUHEENVUORO Sanoista tekoihin jätehuollon teemavuoden alkaessa 11 NIINPA NIIN!' ML%A ().OKO HOMMA ON -n.JH LA U k 5 EN v,el.Ä RAKENtvETTU VARAAN ... Ympäristöstään kiinnostuneiden ihmisten tulee vaatia ja esittää konkreettisia toimenpiteitä ongelmajätehuoltoon, jätteiden hyötykäyttöön ja kaatopaikkojen ympäristönhoitoon. J ätehuollossa ei ole ollut pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta, vaan asiat on hoidettu melkeinpä päivä kerrallaan. Jäteasioihin on havahduttu vasta sitten, kun ongelmia on ilmaantunut. Lähes kaikki tavara, mitä kulutamme, muuttuu jossakin vaiheessa jätteeksi. Tällä hetkellä useissa kunnissa on ongelmajätteen vastaanotto kokonaan järjestämättä tai sitten on vain vaatimaton astia kaatopaikan yhteydessä. Kaikkien kaupunkien ja kuntien jätehuollossa on parantamisen varaa. vsk.. Kunnan tulisi neuvotella alueensa huoltoasemien ja apteekkien kanssa tietynlaisten ongelmajätteiden vastaanotosta. Jätehuoltolaki edellyttää ongelmajätteen vastaanottopaikkoja. Suomessa jätettä on tähän asti kärrätty kaatopaikalle eikä tehokasta jätteen erottelua eli hyötykäyttöä ole toteutettu. Kansalaisilla on oikeus edellyttää viranomaisilta esimerkillistä toimintaa myös jätehuollossa. Erottelemalla jätteestä sen sisältämän raakaaineen, voidaan jäteongelmia pienentää; jätekasojen täyttyminen hidastuu ja luonnonvarat säästyvät. t'AL_:PN 11 TEHDA 1HMl'STSN 1Ä.u1N 5ti.5TEEM1r M 11 PITAA f_NNf..N MUlhTUU. Koska kunnan virkamiehet ovat avainasemassa kehittämistyössä, joudumme ehkä tahattomasti ärsyttämään monta hyvää virkamiestä. Jätehuoltoviranomainen toimii usein leipäpapin tavoin kehoittaen kuntalaisia jätteiden hyötykäyttöön, mutta kunnan tai kaupungin omissa kiinteistöissä ja laitoksissa ei ole järjestetty ongelmajätteen-, paperintai muun hyötyjätteen keräilyä. Tavoitteena on ympäristölle ystävällinen ja jäteraaka-aineen hyödyntävä jätehuolto, mihin vuonna 1979 voimaan astunut jätehuoltolaki myös velvoittaa. Kaupungit ja kunnat ovat todella avainasemassa jätehuoltoviranomaisina ja isoina jätteitä tuottavina yksikköinä. Nämä hämmästyttävän terävästi ajattelevat veijarit seikkailevat KIERRÄ TYSNÄ YTTEL YSSÄ, joka koostuu kahdeksasta seikkaperäisestä ja selkeästä näyttelyjulisteesca. Tavaroiden tuottamiseen _tarvitaan raaka-aineita, luonnonvaroja. Roskapussit ja jätesäiliöt täyttyvät nopeasti nykyisen kulutuksen ja kertakäyttöteollisuuden vallitessa. Raaka-aineita, joita teollisuus voi 10 käyttää hyödyksi, on myös siinä jätteessä, jonka heitämme roskapusseissa menemään. Jätevuoden aineistoksi sopivan näyttelyn voi tilata 50 mk:n hintaan Uudenmaan ympäristönsuojelupiiristä. Mikäli haluamme jätehuollon kehittyvän ympäristöystävälliseen ja taloudelliseen suuntaan, joudumme kaikki tekemään paljon työtä sen eteen. Jätehuollon parantamisesta on puhuttu jo riittävän kauan. Hoitamattomien kaatopaikkojen aiheuttamat haitat ja jätteenpolton ympäristöpäästöt ovat saaneet kansalaiset huolestuneiksi. HuoltoaseSUOM EN LUONTO 1/ 86 45 . Ongelmajätteille vastaanotto paikat Kaupunkien ja kuntien olisi järjestettävä tehokas ongelmajätteen keruuverkosto alueellaan
. Opettajan lemmikit voisivat nuuhkaista sianruoka-astiaa, katsoa mitä paperiastioihin on kerääntynyt ja tarkastaa käytettyjen loisteputkien varaston. Kunnan olisi järjestettävä vastaanottoastiasto, ongelmajätteiden keruu k~räilypisteistä sekä huolehdittava ongelmajätteiden toimittamisesta jatkokäsittelyyn. Jos asiat eivät ole kunnossa, niin soitto jätehuoltoviranomaiselle, ympäristölautakuntaan tai luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykseeh saattaa tuoda parannusta kaatopaikan hoitoon. lJlJSII .U-: TILAAJILI.E ;'l,i lJ MEROT 3/ 85 JA 4/ 85 ILMAISEKSI! Lintuharrastuksen suosio kasvaa jatkuvasti. Ennen metsään suunnistamista voisitte tarkastaa koulun jätehuollon toimivuuden. \ uorikatu H .-\ 3. 11. Sinä, joka olet vuosikaudet tuskaillut paperin paljoutta työpaikallasi, tee aloite työpaikkasi paperinkeräystä varten. .. mat ottaisivat vastaan esim. Mikäli itselläsi ei ole tarvittavaa tietoa, niin ainakin Uudenmaan ympäristönsuojelupiirissä autetaan sinua ilomielin. Mikäli astiat eivät ole kunnossa, niin oppilaat yhteistyössä opettajan kanssa voivat kirjoittaa kirjeen kunnanhallitukselle. Tilaul.,et: Tutkijaliitto. Lintumies-lehti ilmestyy 1986 kuusi kertaa. LYL, PL 617, 20101 Turku Tilaan Lintumies-lehden vuodeksi 1986. Luonnonsuojelija, joka vuosikausia olet kironnut pihamaasi karuutta eli hyvän ruokamullan puutetta, ryhdistäydy ja tilaa lähimmästä luonnonsuojeluyhdistyksestä paikkakunnalle kompostointikurssit. Poispäin tullessanne voisitte poiketa hyötyjätteen vastaanottoasemalla ja huoltoasemalla tarkastamassa, millaista jätettä on palautunut akkuja jäteöljyastioihin. KYMMENEN V OTTA ASEITA AIVOILLE . \ uo,il.erta 90 ml.. opi,l.l'lijahinta 70 ml. Laadi keruualoitteen liitteeksi opasvihkonen ja selvityksiä jätteiden hyötykäytöstä. . . Yhdyskuntajätteen joukossa on useita jätejakeita, joiden keräily on jopa kannattavaa kuten esim. Tietenkin hyödynnät saamasi opetuksen ja alat kompostoida kotitalousjätteesi. joka keväisin johdat katraasi katsomaan kaunoista lehtoa, voit tehdä pienen muutokseen ohjelmaan. D Haluan lisätietoja L YL:n toiminnasta. jäteöljyä, akkuja, paristoj_a ja liuotinjätteitä. vs k. Olen varma, että jokainen meistä on käsittänyt jätteiden hyötykäytön merkityksen ja on valmis kykyjensä mukaan edesauttamaan sen aikaansaamista. Apteek1t ottaisivat vastaan lääkejätteet. Nimi: ........... ................ Hyötykäyttö kannattaa Yleistäen voidaan todeta, että kansalaisilla on halukkuutta jätteen hyötykäyttöön, mutta jätteen keruu ja uudelleenkäyttö ovat järjestämättä. L YL:n jäsenyhdistysten jäsenille tilaushinta on 60 mk, muille 80 mk. Näistä ja monesta muusta kertoo smulle Lintumies, alan ykköslehti . paperiliikkeessä. . Taisto Rantala Kirjoittaja on Uudenmaan ympäriscönsuoje/upiirin puheenjohtaja ja toimii aktiivisesti mm. Osoite: .......................................................... Lähetetään os. Sinä biologian maikka, SUOMEN LUONTO 1/ 86 45 . Jätteiden hyödyntäminen ei toteudu yhdellä hyvin suoritetulla tempulla, vaan mikäli aiotaan saada kaatopaikoille vietävän jätteen määrä todella pienemmäksi, tarvitaan useita toimenpiteitä. luonnosta, yhteiskunnasta, modernista maailmasta, emansipaatiosta ja kr!_ittisten intellektuellien strategiasta. ... tHlltHI Hel,inki tai puhelimit,t• 90-<,33 23'>. Lintutieteellisten Yhdistysten Liiton (L YL) 28 jäsenyhdistyksissä on jo 6500 lintuharrastajaa. Puh ..... -....... Vihjeitä kevättoimiksi Kun ensi keväänä lintumiehet kaatopaikkojen liepeillä suorittavat jokakeväistä tarkkailuaan, voivat he laskea hetkeksi katseensa ja tarkastaa, onko kaatopaikka hyvin hoidettu, onko ongelmajätteen vastaanottoasema asiallinen, onko kaatopaikalla vastaanottoasema metalliromuille, puutavarajätteelle ja romurenkaille. Monitieteellisiä tekstejä mm. ......................... Euroatlas ja kuikkatut~imus jatkuu. metallit, pahvi ja paperi, ruokajäte sekä puutavarajäte. tiede&edistys Neljästi vuodessa analyyseja ja erittelyjä, joita et li>ydä muista kotimaisista lehdistä. Vuonna 1986 alkaa koko Eurooppaa käsittävää hntuatlas-laskenta, ns. .. ................................................ Jos kunnan jätehuoltoviranomainen käy inttämään lupa-anomusta kompostin perustamista varten (kunnan j äteh uoltomääräy ksissä saattaa sellainen vaade olla), laadi kompostointianomus ja tee samalla kunnallisaloite määräyksen poistamiseksi. D Haluan lisätietoja Euroatlaksesta. Ilman alan ykköslehteä Lintumiestä ei_ tule toimeen. Viranomaiselle on toki yksinkertaisempaa ohjata kaikki jäte kaatopaikoille kuin jätehuollon uudistaminen ja hyötykäyttöön perehtyminen. Yleensä ei ole kyse kustannuksista, sillä hyötykäyttö ja hyötyjätteen keräys on usein taloudellisesti kannattavaa
Siinä kirjoittaja vie lukijat puolen vuosisadan takaisiin Lapin maisemiin ja tunnelmiin. Ritva Kupari ja Tapio Lindholm Valter Keltikangas metsämies eräIDaitten puolella Valter Keltinkangas toimi 25 vuotta metsätalouden liiketieteen professorina Helsingin yliopistossa, laitoksen perustamisesta 1947 lähtien. Ounasjoki edustaa monipuolisia koskityyppejä ja hakee Euroopassa vertaistaan kanoottiurheilujokea. · Kirja Seitsemän tuntia erämaata ilmestyi vuonna 1977. Siellä ei synny Kemijoen pääväylän kaltaisia koskiketjuja. Meillä olisi velvollisuus rauhoittaa viimeiset vapaat jokemme, olemme ainoa maa maailmassa Kanadassa voi tosin olla vielä koskia jolla on jäänteitä jokiluonnosta, sivujokia ja muutamat Pohjois-Pohjanmaan kosketkin vangitsemattomia. Pahinta on, että monet on houkuteltu rahalla ja tilapäisillä eduilla rakentamisen puolelle. Sen kahlitseminen veisi samalla Kemijoen latvat, joita sanotaan Kemin haaroiksi. vsk.. Toisessa, 1984 ilmestyneessä kirjassaan Koskilta ja erämaista Keltikangas palaa erämaihin, mutta myös laskettelemaan hurjia Kemijoen ja Paatsjoen koskia. Rauhoitettu Ounasjoki tarvitsisi vielä täydennykseksi Vuotoksen. Valjastaminen on väärä sana Professori Keltikangas haluaa julistaa pannaan valsuoMEN LUONTO 1/ 86 45. Professori Valter Keltikangas on keskittyny t eläkepäivinään kirjoitustyöhön. Jäätyään eläkkeelle professorin virastaan Valter Keltikangas on keskittynyt kirjoittamiseen. johon on uponnut Juukoski ja Juujärvi rantakylineen", Keltikangas kirjoittaa kuvattuaan ensin upeasti vapaiden koskien elämää. "Olisin varmasti kieltäytynyt uskomasta, jos joku olisi väittänyt, ettei noita koskia muutaman vuosikymmenen kuluttua ole enää lainkaan olemassa, että tälla samalla paikalla olisi Seitakorvan voimalaitos ja sen alapuolella patoallas, 12 Mikä on koskistamme pois, on pois Euroopalta. Viime vuosina hän on saanut tunnustusta kirjailijana, joka kertoo rakkaudestaan erämaihin. Koskityypeiltään Kemijoki oli valtavan monipuolinen. { Alpeilla on puronsa ja suurivetisiä allasmaisia jokia. Voisi kysyä, onko maailmassa toista valtiota, jolla on ollut sellaiset kosket kuin Suomella oli kun Kemijoki oli vielä vapaa. Se edustaisi viimeistä virtaa, siinä on niin paljon vettä, että voidaan puhua virrasta. Hän välittää kirjoissaan rikkaita kokemuksiaan erämaista jotka on jo pirstottu, ihmisistä joita ei enää ole, koskista, jotka on jo kahlehdittu. Vuotoksen asiahan näyttää jälleen muuttuneen epäselväksi, jokin aika sitten näytti hyvältä. Viisikymmentäluvun lopulla ja koko kuusikymmentäluvun ajan hän oli näkyvä hahmo Suomen luonnonsuojeluyhdistyksessä toimien varapuheenjohtajana ja johtokunnan jäsenenä. Ruotsinkin jokiin syntyy suhteellisen jyrkkä lasku alaspäin, mutta ne ovat lyhyitä Kemijoen pääväylä oli viisi ja puoli sataa kilometriä pitkä. Keltikangas painottaa Ounasjoen rauhoituksen merkitystä. Hän tutustuttaa lukijat erämiehiin ja helmenpyytäjiin sekä kuvaa tarkoin jokihelmiä ja niiden pyyntiä. Mikä on soistamme pois, on pois koko maapallolta. Keltikangas oli terävä metsätieteilijä ja samanaikaisesti koskiin, soihin ja erämaihin kiintynyt luonnonsuojelija ulottuvuuksia, jotka voivat mennä ristikkäin, mutta myös täydentää toisiaan. Nyt sitten ei ole jäljellä kuin Vuotos ja siitä ylöspäin oleva osa pääväylästä. Neuvostoliiton Euroopan ! puoleisissa osissa virtaavat vedet, esimerkiksi Volga, hitaasti, koska maa on tasaista. Haarat menettäisivät ensinnäkin lohikalansa ja minulla on se vahva usko, että siellä on vielä helmisimpukkaakin. Kosket vailla vertaa Keskustelu koskista aloittaa myös haastattelumme Valter Keltikankaan kotona Helsingissä. Näin kiteyttää näkemyksensä maamme luonnon ainutlaatuisista arvoista professori Valter Keltikangas. Hän on poikkeuksellisen laajan elämäntyön tehnyt tiedemies ja luonnonsuojelija. Hän on koonnut kahdeksi kirjaksi kokemuksiaan suomalaisen luonnon tutkijana. Valter Keltikangas palaa koskiemme ainutkertaisuuteen ja muistuttaa, ettei muissa pohjoismaissa sen paremmin kuin etelämpänäkään ole kunnon koskia
Vuotos on siis sekä virtojen että soitten puolesta hyvin merkittävä. Suot säästettävä Suomi on pinta-alaltaan yhä maailman soisin valtio. Sanan käyttö on laajentunut, mutta alunperinhän se liittyy hevoseen tai muuhun vetojuhtaan. Koskesta puhuttaessa valjastaminen on ihan väärä termi. vsk . Soihin nähden olemme hiukan samassa asemassa kuin koskiin nähden, KeltikanOlisikohan asia ehkä niin, metsän estetiikan tajuaminen vaatii oman asiantuntemuksensa ja viisautensa, jota ei ole kaikille annettu. Sen puolesta pitäisi käyttää kaikki keinot. Sopikaamme siitä, että "puupeltomies" retkeilee mieluummin puupellolla ja esteettisesti älykäs mies aarniometsässä niin kauan ja silloin kuin tähän on vielä tilaisuutta. Se on hyvin taitava propagandatermi, joka on teollisuuden keksimä. jastaa -verbin käytön joesta puhuttaessa. Näin meillä säilyisi jotakin Posoaapaa muistuttavaa. Kirjoitin kyllä Suo13. Kenties vain Neuvostoliitossa on tällai sia tulvan alle jääviä soita kuin Posoaapa oli . SUOMEN LUONTO 1/ 86 45 . Esimerkiksi Lokan altaan alle jäänyt Posoaapa oli mahtava. Ståhlberg antaessaan lausuntonsa Kemijoen koskien tuhoamisesta. Oikeata sanaa on käyttänyt Keltikankaan mukaan esimerkiksi Rovaniemen hovioikeuden presidentti Kaarlo J. Posoaavan suokasvillisuus oli todella eurooppalainen nähtävyys. Valter Keltikangas: Luonnonsuojelu ja metsäekonominen tutkimus, Suomen Luonnon 30-vuotisjuhlajulkaisu 1968 gas muistuttaa. Vuotos pitäisi säilyttää senkin vuoksi, että sen yläpuoliset suot voitaisiin rauhoittaa. Hän puhuu kahlehtimisesta. Ei ole kauniimpaa kuin ne suoniityt. Keltikangas muistelee toimintaansa luonnonsuojeluyhdistyksen johtokunnassa ja arvioi, ettei silloinen johtokunta ymmärtänyt soidensuojelun kiireellisyyttä. Kun kosken muoto otetaan pois, se tapetaan, kahlitaan. Veljelläni oli kaunis juoksijaori ja kun sen valjasti, niin se oli ylpeä näistä valjaistaan. Rauno Ruuhijärvi on hyvin tarkasti kuvannut ja kartoittanut ne maisemat
Hain turhaan kahta samanlaista ja taas kun lähdin kävelemään, ne sulautuivat yhteen. Eläimet eivät ole yksilöitä, niissä on kokoeroja muttei rakenne-eroja. vsk.. Mutta jos aarniometsä jaetaan osiin eli ns. yksilö. Pysähdyin sitten katsomaan kahta vierekkäistä puuta: ne olivat aivan erilaiset, löytyi yksityiskohtia paljaalla silmällä. Se on vanhalle esineelle ominainen piirre. Aarnio metsän kellokäyrässä ei olekaan eniten puita keskimmäisessä puuluokassa. Aarniometsä on harmooninen kokonaisuus men Luonnossakin siitä, että Etelä-Suomen rehevimpien suotyyppien rauhoittamista pitäisi kiirehtiä. Nämä säännönmukaisuudet muodostavat Keltikankaan mukaan aarniometsässä vallitsevan harmonian. Nykyiselle soidensuojelujärjestelmälle haastateltava antaa täyden tunnustuksen: Ruuhijärven ajatus on hieno. Soita pääsi silti menemään liian nopeassa tahdissa. Kävelin kerran kauniina kesäpäivänä lähellä juhannusta Saarikahlehenmaalla, siinä missä Pihtijoki yhtyy Kemijokeen, pitkin hyvin kaunista jäkälämännikköä. Tämä on tyypillistä juuri aarniometsille, jotka vaativat pitkän ajan varttuakseen hakkuukypsän metsän mittaan. Jakauma on aarniometsässä pidempi ja loivempi järeitten puiden puolella. Keltikangas kehottaa kirjoittamaan myös kartanopuitten puolesta. Yläkuvassa vapaa Taivalkoski, alakuvassa kahlehdittu Valajaskoski. Etelä-SuosuoMEN LUONTO 1/ 86 45. Se on tarjonnut tutkimuskohteen ja elämyksiä, jotka eivät unohdu. Suomalainen erämaa, aarniometsä on lähellä hänen sydäntään. Puut olivat järeitä mutta terveitä. Aarniometsän puu on 14 Onko maailmassa toista valtiota, jolla on ollut sellaiset kosket kuin Suomella oli, kun Kemijoki oli vielä vapaa, Valter Keltikangas muistuttaa. Laittamalla puut luokkiin joko pituuden tai läpimitan mukaan ne muodostavat jakaumia. Tällaista ilmiötä ei ole löydettävissä kukista, niissä ei ole selviä rakenne-eroja. Kävellessä ei huomannut mitään selviä yksilöllisiä eroja, se oli hyvä harmooninen kokonaisuus ja kun pysähdyin, ne olivat aivan erilaisia. Aarniometsän harmoonisuutta voidaan selvittää myös mittauksin. Yksilöllisyys tulee esiin vanhassa puussa. Aarniometsän puu ja ihminen, siinä ovat luomakunnan yksilöt. Kukat eivät ole yksilöitä niinkuin aarniometsän puut. Hänen tieteellinen uransahan liittyy metsiin. Yleensä luonnossa jakaumat noudattavat kellokäyriä. Ihminen on yksilö. Rupesin kävellessäni ihmettelemään, että metsä vaikutti yksitoikkoiselta. puustoluokkiin niin että siitä erotetaan alistetut puut, välipuut, lisävaltapuut ja valtapuut, muodostavat nämä erikseen tarkasteltuna kellokäyrän. Kun meillä ei ole enää mahdollisuutta rauhoittaa isoja alueita ainakaan Etelä-Suomessa, niin sitten rauhoitetaan pieniä alueita ja luodaan verkostoa. Aarniometsän puu on yksilö Koskien ja soiden lisäksi Valter Keltikangas on kirjoittanut paljon metsistä ja tutkinut metsiä
ojitettujen soiden luokittelusta. Juuri niihin ovat kasvaneet taimet ja nyt kun tulee kiistaa Lapin metsien kasvusta, viedään ihmiset näille mäntykankaille katsomaan. Mänty vaatii valoa ja lämpöä. Tietysti tuli, se on selvää. TeValter Keltikangas täyttää helmikuussa 81 vuotta ja jatkaa yhä kirjoitustyötään. Kalliiden monitoimikoneiden käyttö on turhaa, niistä vain menevät rahat ulkomaille. Tuomarniemen hoitoalueella Ähtärissä Metsäkoulun johtaja Arvid Borg käytti aikanaan kulotusta karuilla mutta kosteilla, ilmastollisesti kylmillä, varjoisilla paikoilla. ''Minulle sattui vaikea ala'' Valter Keltikangas on tehnyt uraa uurtavaa työtä metsätalouden liiketieteen professorina. Cajanderin ollessa metsähallituksen pääjohtajana Pohjois-Suomen metsiä käsiteltiin tyypeittäin: paksusammalkuusikon käsittely oli erilaista kuin jäkälätyypin ja puolukkatyypin männikköjen käsitteleminen. Pitäisi antaa myös enemmän luonnon valita puut, koivua ei pitäisi moittia eikä hakata kuusta liikaa pois. Metsäekonomia on hyvin vaikea ala. Borg muutti kuusta kasvavat alueet kulotuksen jälkeen männiköiksi. Ku vassa Posoaapa 1958. D 15. Mänty on armotta maassa. Hän haluaa puhua pehmeämmän metsätalouden, kulotuksen ja ihmistyövoiman käytön puolesta. Pian 81 vuotta täyttävä professori valmistelee nyt kolmatta kirjaansa, jonka aihe liittyy muuttolintujen suunnistamiseen. Nyt näkee, miten kauniita männiköitä on syntynyt vanhoille kulotusalueille. vsk. Koska metsä kasvaa niin hitaasti, siihen eivät sovi mitkään talouselämän lait sellaisenaan . Tulin siihen tulokseen, että kaikki ovat vähän oikeassa ja kaikki olivat tyytyväisiä. Ei voi olla sen hankalampaa aihetta, kuin minulle sattui lankeamaan . Maanviljelijät voisivat itse hankkia puutavaran kevyillä maataloustraktoreilla. Arvokas elämäntyö jatkuu. Metsätaloudesta Keltikangas poikkesi kuitenkin välillä metsäbiologian puolelle ja teki laajoja, ansiokkaita tutkimuksia paksusammalkuusikoiden lisäksi mm. Professori Gustav Sirenin johdolla sitten paksusammalkuusikoitakin ryhdyttiin hakkaamaan paljaaksi. Häntä seuranneen Osaran aikana tyyli muuttui. Entä syntyikö koskaan ristiriitaa metsätalouden intressien, leipätyön ja luonnonsuojelullisen ajattelun välille. Jotta meillä säilyisi jotain Posoaapaa muistutta via soita, olisi Vuotos ja sen yläpuoliset suot rauhoitettava, Keltikangas vaatii. Kuusikoita hakattaessa laajoina alueina meni paljaaksi myös kuivien kankaitten männiköitä. kijä, joka yksin riittää estämään männyn menestymisen, on tykky. Se oli ero metsähallituksen hommista välittömästi ja Cajanderilla oli pitkä muisti... Nythän metsähallitus on yrittänyt sinne jatkuvasti. Hän oli myös aikoinaan leimaamassa alueen terveitä SUOMEN LUONTO 1/ 86 45 . Hän väitti, että niistä tulee mustikkatyypin männiköitä. Kulotus kunniaan Professori Keltikangas pahoittelee talousmetsiemme muuttumista yksitoikkoisemmiksi ja metsän käsittelyn liiallista koneellistumista. Hän kiitti siitä kirjoittamalla käyntikorttinsa toiselle puolelie "ihmettelen tulostasi". K. Hän hoiti virkaa laitoksen perustamisesta lähtien. Lapin kuuset ovat kolmiomaisia, kehittyneet sellaisiksi, että ne kestävät tykyn. Niillä on taimia, paksusammalkuusikoiden paikalla sen sijaan ei ole. Cajanderin linjaa jatkoi vielä seuraava metsähallituksen pääjohtaja Mauno Pekkala. Cajanderin käc sitys oli, että tietystä suotyypistä tulee tietty metsätyyppi ja ruotsalaiset olivat sitä mieltä, että niistä kaikista tulee mustikkatyyppejä. Cajanderin ollessa metsähallituksen pääjohtajana ei totisesti ollut suojametsäalueelle menemistä. Näitä metsiä on sittemmin kohdeltu kaltoin. Oli muodostunut kiistakysymys siitä, miksi metsätyypiksi suo muuttuu kun se ojitetaan. Hän kylvi siemenet talvella hangelle ja tuloksena on kaunis männikkö. Osara ei ollut selvillä pohjoisten metsien luonteesta, vaikka minullakin oli asiasta tuore, laaja tutkimus, jonka lähetin hänellekin. Työ jatkuu Kirjojen kirjoittaminen on täyttänyt Valter Keltikankaan vapaa-ajat eläkepa1vma. Uusi pääjohtaja Piironen on tosin juhlallisesti luvannut muuttaa kolmen edeltäjänsä linjaa ja jättää suojametsäalueet rauhaan. puita. Kuusi oli niillä kilpailukykyisempi kuin mänty, saman kankaan eteläisellä rinteellä vallitsi männikkö. Ennenkaikkea en pidä liian ronskista metsän käsittelystä. Vaikka istutukset tykyn puolesta onnistuisivatkin, ne ovat liian kylmiä kasvupaikkoja männylle. Minä sanoin, ettei ikäpäivänä tule. A. messa ne ovat miltei ainoita aarniopuita, säilyttämisen ja rauhoittamisen arvoisia puita, joilla on usein sukupolvesta toiseen siirtyvää tunnearvoa. Ei tarvittaisi metsäyhtiöiden ja urakoitsijoiden jättiläiskoneita, jotka vievät myös työt ihmisiltä. Paksusammalkuusikoiden asema Keltikangas on tehnyt tutkimuksen Lapin paksusammalkuusikoiden luokittelusta. Cajanderin pitkä muisti Paksusammalkuusikolle on ominaista kasvaminen korkeilla mailla
Monien harjusja etenkin nieriäkantojen taantumisen yhtenä syynä on ollut liiallinen kutupyynti. Kutuvaelluksen estävien voimalaitospatojen rakentaminen on ollut tärkein uhanalaisten kalalajien vähenemisen syy. Pohjanmaan jokikutuisten harjuskantojen sekä Vuoksen vesistön nieriän taantumiseen. kunnostamalla kutualueita, mutta ennenmuuta viljelemällä. Lohen kalastus ja suojelu ovat paitsi taloudellisia myös kansainvälisiä kysymyksiä. Tämä edellyttäisi kantojen vaelluskäyttäytymisen erojen tarkkaa tuntemista. Kalakantojen vähenemiseen on vaikuttanut myös vesien pilaantuminen ja rehevöityminen, joka jokivesissämme jatkui vielä 1970luvulla. Nykyisin näitä kaloja pyydetään tehokkaasti merellä ja jokisuissa, minkä seurauksena emokaloja ei pääse kutemaan jokiin riittävästi. Tunnetuimpia uhanalaisista kaloistamme on varmasti järvilohi, jota on esiintynyt Vuoksen vesistössä kaksi erillistä kantaa, toinen Pielisessä ja toinen Saimaassa. Ongelma voisi helpottua, jos luonnonja viljelykantojen kalastusta voitaisiin säädellä erikseen. Laaja lohenviljely kahden ja puolen miljoonan vaelluspoikasen vuosittaisine istutuksineen ei ole toistaiseksi juurikaan helpottanut Tornionja Simojoen lohen asemaa. Nykyään lohi nousee enää Tornionja Simojokeen, mutta liiallisen pyynnin vuoksi niidenkin vaelluspoikastuotanto on enintään kolmannes alkuperäisestä. Puhdasta ja hapekasta vettä vaativat lohikalat ovat erityisen herkkiä veden laadun heikkenemiselle, joka on ollut tärkeä syy-mm. Liikakalastus uhkaa merilohen ja meritaimenen viimeisia luonnonkantoja. Nieriän kutupaikat ovat olleet tunnettuja, usein perinteellisiä kalastuspaikkoja, joista kalojen pyynti verkoilla on ollut helppoa. Lisäksi vesien pilaantuminen aiheutti ilmeisesti toutaimen häviämisen Kymijoen vesistöstä. Vasta perustetun Itä-Suomen keskuskalanvilsuoMEN LUONTO 1/ 86 45 . Tornionjoen lohen viljely lisääntyy lähivuosina, ja Simojoen lohen viljely tulee olemaan Perämeren alueelle suunnitellun valtion kalanviljely-yksikön tärkein tehtävä. Vapaana virtaavan Kiiminkijoen lohen lisääntyminen päättyi 1970-801 ukujen vaihteessa, todennäköisesti liiallisen pyynnin seurauksena. Särkikaloista toutain ja vimpa tarvitsevat suojelua. Se on lisääntynyt ainakin 18 Itämeren laskevassa joessamme. Kalastusta nykyistä tehokkaammin säätelevän yhteisen sopimuksen aikaansaaminen Itämeren lohta kalastavien valtioiden välillä on osoittautunut toistaiseksi ylivoimaiseksi. Istutuksia tehtäessä 16 ei yleensä ole kiinnitetty riittävästi huomiota kantojen alkuperään, minkä seurauksena kannat ovat päässeet sekoittumaan ja risteytymään keskenään. Luonnossa lisääntyvän kannan aikaansaamiseksi on vuodesta 1982 lähtien istutettu pikkupoikasia Lieksanjokeen ja Koitajokeen. Tornionjoella ja Simojoella on kunnostettu uittoa varten perattuja koskia poikastuotantoalueiksi sekä istutettu pikkupoikasia tyhjiin koskiin. Kalojen keinollinen lisääminen on helppoa, mutta vaikeampaa. Vesissämme on noin 250 voimalaitospatoa ja 1 500 pienempää estettä, lähinnä sahaja myllypatoja. Uhanalaisia lajeja suojellaan mm. Kiistely kansallisista lohisaaliista uhkaa viimeisten luonnonkantojen lisäksi myös lohenviljelyä, joka sekin on riippuvainen kudulle Uhanalaiset kalalajit Hävinneet monni Erittäin uhanalaiset merilohi järvilohi meri taimen järvitaimen planktonsiika toutain Vaarantuneet nieriä Silmälläpidettävät vaellussiika pohjasiika harjus vimpa palaavien emojen määrästä. Lohi viljelyn varassa Uhanalaisista kalalajeistamme merilohi on taloudellisesti merkittävin. on säilyttää kalakantojen monimuotoisuus. Lähivuosina järvilohta yritetään lisäksi kotiuttaa sen entisille lisääntymisalueille Pielisjokeen. Päinvastoin, suuret istutukset ovat välillisesti lisänneet myös näiden kantojen kalastusta ja vähentäneet siten kutevien kalojen määrää. vsk.. Jokivesistöjä on perattu ja rakennettu vesiliikennettä varten noin 6 000 km ja uittoa varten 40 000 km. Eniten ovat sekoittuneet siian ja järvitaimenen kannat. Marja-Liisa Koljonen Markku Vickholm Kalakantojamme uhkaa yksipuolistuminen Kutuvesien rakentaminen, perkaaminen ja säännöstely sekä vesien pilaaminen ovat hävittäneet useimmat Suomen lohikalat sukupuuton partaalle. Suomea lähinnä järvilohta tavataan Äänisessä ja Laatokassa. Monia kalalajeja ja -kantoja on istutettu uusiin vesistöihin pitkään, ja viime vuosikymmeninä tämä toiminta on entisestään vilkastunut. Nykyisin järvilohi ei enää lisäänny meillä luonnossa lainkaan, vaan se on ollut jo muutamia sukupolvia laitosviljelyn varassa. Pahimmin jokivesistöjen muutoksista ovat kärsineet virtakutuiset vaelluskalat, sisävesissä järvilohi ja järvitaimen, rannikolla merilohi, menta1men, vaellussiika ja harjus. Kutualueiden tuhoutumiseen ovat lisäksi vaikuttaneet vesien säännöstely, ruoppaukset ja uittoperkaukset
Tällä hetkellä meritaimenkanta on vahvin Isojoessa. Viisi meritaimenjokea Meritaimen muistuttaa elintavoiltaan monessa suhteessa merilohta. Siiat mukautuvat helposti erilaisiin ympäristöoloihin, ja siksi melkein jokaisen järven tai vesistön kannalla on omat erityispiirteensä. Harjuksen suojelu on ollut toistaiseksi vähäistä. taneet huomattavasti Iso-ja Lestijoen meritaimenkantojen säilymiseen nykyisellä tasollaan. Ennen meritaimen lisääntyi ainakin 47 Itämereen laskevassa joessa, nyt enää viidessä. Tornionjoella meritaimenen elinoloja on parannettu entisöimällä uittoa varten aikoinaan perattuja sivujokia. Nieriä on Suomessa jaettu perinteisesti kahteen tyyppiin, pikkunieriään ja isonieriään, joista jälkimmäinen on uhanalainen. Viileiden, hapekkaiden ja karujen vesien harjusta esiintyy Suomessa luontaisesti kolmella alueella: Vuoksen vesistössä, Pohjanlahdella ja monissa siihen laskevissa joissa sekä Pohjois-Suomessa. Harjuksen tiedetään lisääntyneen esimerkiksi noin 50 Pohjanlahteen laskevassa joessa, mutta nykyisin suurin osa näistä kannoista on heikkoja tai kokonaan tuhoutuneita. Tärkeimpiä meritaimenkantojen hoitokeinoja ovat olleet poikasten viljely ja istutukset, jotka ovat vaikutsuoMEN LUONTO 1/ 86 45. Vuoksen nieriät vähissä Nieriä eli rautu on lähes lohen ja taimenen veroinen punalihainen "jalokala". Järvitaimen liikkuu syönnöksellä järvessä, mutta kutee virtaavassa vedessä. Kuvassa meritaimenia. Kolme uhanalaista siikalajia Siika on yhteisnimitys joukolle läheisiä lajeja ja niiden paikallismuotoja. Lohikalojen luontaisia lisääntymisjokia on yhä vähemmän. Lohi nousi ennen 18 Itämereen laskevaan jokeen, nyt enää kahteen. Se on lisääntynyt ainakin 47 Itämereen laskevassa joessamme, mutta nykyään meritaimenjokia on vain viisi: Tornionjoki, Lestijoki, Lapväärtin Isojoki sekä Suomenlahden perukkaan laskevat Summanja Urpalanjoki. Selvä osoitus kannan nykyisestä heikkoudesta on, että tehokkaasta kutupyynnistä huolimatta vuosina 1982-84 Saimaalta onnistuttiin saamaan yhteensä vain kymmenen sukukypsää nieriää. Harjuskannoista uhanalaisia ovat Vuoksen vesistön järvikutuiset sekä Pohjanlahden merikutuiset ja vaellusmai sesti käyttäytyvät jokikutuiset kannat. Runsaiden istutusten ansiosta järvitaimenta on vesistöissämme tällä hetkellä varsin paljon, mutta osittain istutusten aiheuttaman kantojen sekoittumisen vuoksi alkuperäisiä luonnonkantoja on jäljellä erittäin vähän, varmasti vain Kuusamossa Koutajoen vesistöön kuuluvissa Kitka-, Kuusinkija Oulankajoessa. Keskimäärin kolme-neljäkiloiseksi kasvavaa isomenaa tavataan eräissä Lapin suurissa järvissä sekä Vuoksen vesistössä. Pikkunieriä on melko yleinen Lapin tunturijärvissä ja -puroissa. Tornionjoessa meritaimen on nykyisin lohtakin uhanalaisempi. jelylaitoksen yhtenä tehtävänä on Saimaan alueen uhanalaisten kalakantojen hoito, ja järvilohen viljely ja istutukset lisääntyvätkin lähivuosina. vsk. Vesien rakentamisen vuoksi luontainen lisääntyminen on kuitenkin useimmissa joissa vähentynyt tai loppunut kokonaan. Helpoimmin harjuksen eli harrin tuntee isosta korkeasta selkäevästä. Lisäksi monissa vesissä esiintyy siellä elävien siikamuo17. Sitä on esiintynyt aiemmin jokseenkin koko Suomessa suurissa ja syvissä järvissä sekä niiden sivuvesistöissä. Vuoksen vesistön nieriän viljely on aloitettu Itä-Suomen keskuskalanviljelylaitoksella
Kantojen suojelu on tärkeää Vesistöjen rajat ovat tehokkaita kalojen leviämisesteitä, ja kalakantojen perinnöllinen eristäytyminen on siten huomattavasti todennäköisempää kuin linnuilla tai nisäkkäillä. Kantojen heikkenemiseen on vaikuttanut vesien rakentaminen sekä paikoin myös vesien pilaantuminen ja rehevöityminen. Pienistä yksilömääristä perustetuissa viljelykannoissa on vähemmän perinnöllistä muuntelua kuin luonnonkannoissa; poikasia voi olla paljon, mutta ne muistuttavat toisiaan keskimäärin enemmän kuin luonnonkantojen poikaset. Vimpakannat ovat kuitenkin vesien likaantumisen myötä heikentyneet suuresti ja osa niistä on hävinnyt kokonaan. Vaellussiika elää pääosan vuotta meressä, mutta nousee jokien alajuoksulle kudulle. Suomessa vimpa elää suurimman osan vuotta meressä, mutta kutee jokien alajuoksuilla. Väheneminen on ollut selvää myös parhaissa vimpajoissamme, Porvoon.ja Paimionjoessa, joissa vimman kutupyynnillä oli vielä sotavuosina väestölle huomattavaa paikallista merkitystä. Suomessa se on lisääntynyt kautta koko rannikon. Vimpa on särkeä ja säynbettä muistuttava, yleensä puolen kilon painoiseksi kasvava lahnan sukuinen kala. On kuitenkin muistettava, ettei viljelyllä tuotetuissa suurissa kalamäärissä voi olla sen enempää perinnöllistä muuntelua kuin käytetyissä emokaloissa on ollut. Vielä 1900-luvun alussa toutain oli runsas Kymijoessa ja sen alajuoksun järvissä, joista se on sittemmin hävinnyt. Jos kantoja viljellään laitoksessa useita sukupolvia, ne sopeutuvat laitosoloihin. Näistä kolme viimeistä ovat uhanalaisia. Toutain viihtyy virtaavissa vesissä, mutta sitä tavataan myös rannikkovesissä, joista se nousee jokiin kudulle. Varmuudella sitä tavataan ainakin Inarijärvessä, Kuusamon Oivangissa ja Kallungissa sekä Muonion Jerisjärvessä. vsk.. Monia siikakantoja ylläpidetään tai tuetaan kalanviljelyn ja istutusten avulla. Kalojen keinollinen lisääminen on muihin selkärankaisiin eläimiin verrattuna helppoa, sillä jo muutamasta kalasta voidaan viljelemällä tuottaa tuhansia poikasia. Istutusten aiheuttaman kantojen sekoittumisen takia alkuperäisiä luonnonvaraisia siikakantoja on jäljellä vähän. Huonosti tunnetut toutain ja vimpa Toutain on särkikalojen jättiläinen, joka kasvaa usein yli puolimetriseksi. Nykyään kannat ovat vahvimmat Perämereen laskevissa joissa. Planktonsiika on sisävesiemme siioista nopeakasvuisin, mikä on taannut sen suosion istutuskalana. Varsin suuri osa kalojen perinnöllisestä muuntelusta on kantojen välistä muuntelua. Kuitenkin merilohen ja meritaimenen viimeiset luonnonkannat ovat erittäin uhanalaisia! Kalanviljely on usein uhanalaisten kalakantojen viimeinen suojelukeino, mutta toisaalta se on aiheettomasti vähentänyt huolta viimeisten luonnonvaraisten kantojen säilymisestä. Suomessa tavataan alkupera1senä v11s1 siikalajia: järvisiika, karisiika, planktonsiika, pohjasiika ja vaellussiika. Toutaimen viljely ja istutukset aloitettiin vuonna 1984. Planktonsiikaa on esiintynyt luontaisesti varmasti vain Vuoksen vesistössä, mutta sitä on istutettu moniin muihinkin vesistöihin ympäri maata. taimen tavoin rauhoittamaton eikä sen suojelemiseksi ole tehty toistaiseksi mitään. Pohjois-Suomen kylmissä vesissä elävän pohjasiian kannan muutokset tunnetaan huonosti. Nykyisin se lisääntyy ainakin 22 joessa. Vimpa on lisääntynyt varhemmin useimmissa joissa Suomenlahden perukasta Kaskisten korkeudelle saakka. Jos kantojen välinen erilaistuneisuus hävitetään, niiden kyky selviytyä alkuperäisessä ympäristössä todennäköisesti heikkenee. Kuten vapaaajan kalastajat ovat ilokseen huomanneet, lohta ja meritaimenta on nykyään merialueella runsaasti . Useimmiten on seurauksena luontoon alkuperäistä huonommin sopeutuneita kantoja. Viljelykannat voivat poiketa perinnöllisesti suuresti vastaavasta luonnonkannasta. 18 Toutain on hyvänmakuinen ja etelämpänä Euroopassa se on etenkin urheilukalastajien suosiossa. Vaelluskalakannoilla on voimakas taipumus sopeutua perinnöllisesti omaan kutujokeensa. Kalakantojemme perinnöllinen rikkaus on turvattava tojen risteytymiä. Laitostumiskehitys ei haittaa, mikäli kyseessä on kanta tai laji, kuten kirjolohi, jonka ei SUOMEN LUONTO 1/ 86 45. Aiemmin toutaimia tavattiin myös rannikolla, jossa se on kuitenkin ollut viime vuosikymmeninä harvinaisuus. Kalojen uhanalaisuudessa ei useinkaan ole kyse lajinsa viimeisten edustajien häviämisestä, vaan siitä, että varsin suuristakin yksilömääristä huolimatta lajin alkuperäinen perinnöllinen aines ja alkuperäiset ominaisqudet ovat vakavasti uhattuina. Vimpa on touSuomen viidestä siikalajista kolme on uhanalaisia. Nykyisin toutainta esiintyy vain Kokemäenjoen vesistössä, mutta sielläkin kannat ovat heikentyneet. Kalalajien ja varsinkin lohikalojen suojelussa olisikin puhuttava lajien suojelun asemesta pikemminkin erilaisten kantojen suojelusta. Vaellussiikakannat ovat kuitenkin taantuneet suuresti, ja monet Suomenlahteen, Saaristomereen ja Selkämereen laskevien jokien kannat ovat tuhoutuneet
Kasvattamalla kanta nopeasti viljelemällä ja istutuksin voidaan vähentää pieneen yksilömäärään liittyviä perinnöllisen muuntelun vähenemisen ja sukusiitoksen Toutain, särkikalojemme jättiläinen, lienee uhanalaisin kalamme. sääntymismahdollisuudet ja kalastusrajoitusten tehokkuus vaikuttavat siihen, pystyykö kanta elvytyksen jälkeen ylläpitämään itsensä vai tarvitaanko jatkossakin istutuksia. Särkeä ja säynettä muistuttava vimpa on kovasti vähentynyt. Viljely usein välttämätöntä Kantojen tila sekä Iisääntymisalueiden määrä ja kunto vaikuttavat kantojen suojelun keinoihin. Kalakantojen suojelun tehostaminen edellyttääkin aluksi niiden perusteellista kartoitusta. vsk. kasvija eläinlajien suojelua selvittäneen toimikunnan sihteerinä. Näin voitaisiin estää kannan laitostumista ja säilyttää kannan perinnöllinen pohja laajempana kuin pelkällä Iaitosviljelyllä. Kuvassa vasemmalta: vimpa, säyne ja särki. haittoja. Luonnollisten ominaisuuksien säilymiseksi olisi tällöin tärkeää pyrkiä aikaansaamaan viljelykannasta luonnossa elävä osakanta, johon Iuonnonvalinta jatkuvasti vaikuttaisi. Viljely muuttaa jossain määrin kannan perinnöllistä rakennetta, mutta tästä aiheutuva haitta on pienempi kuin jos kanta eläisi useita sukupolvia pienten yksilömäärien varassa tai tuhoutuisi kokonaan. Suojelussa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota huonosti tunnettuihin tai muuten vähälle huomiolle jääneisiin lajeihin ja kantoihin. Kutualueiden kunnostus ja kalastusrajoitukset riittävät vain, jos kanta on niin elinvoimainen, että se parantuneessa tilanteessa pystyy lisäämään poikastuotantoaan ja levittäytymään uusille kutualueille. Sitä tavataan kuitenkin vielä eräissä Lapin suurissa järvissä ja Vuoksen vesistössä. enää tarvitse selviytyä luonnossa. Sitä esiintyy enää Kokemäenjoen vesistössä ja sielläkin niukentuneena. Jos esimerkiksi alkuperäiset lisääntymisalueet ovat peruuttamattomasti tuhoutuneet, viljely on ainoa vaihtoehto. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalantutkimusosastossa on vastikään aloitettu kalakantarekisterin kokoaminen, minkä yhtenä tavoitteena on selvittää uhanalaisten kalakantojen esiintyminen. Muussa tapauksessa viljely ja istutukset ovat tarpeen. Olisi tietenkin ihanteellista, jos kalakannat voitaisiin elvyttää ilman viljelyä. FK Marja-Liisa Koljonen työskentelee tutkijana Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen kalantutkimusosastolla. Esimerkiksi lohen tai taimenen kykyä lisääntyä luonnossa ei kuitenkaan ole varaa vaarantaa. Yksilömäärän voimakas lisäys auttaa säilyttämään ainakin osan niistä geenimuodoista, jotka muuten menetettäisiin. Läheskään aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Kannan IiSUOMEN LUONTO 1/ 86 45. Esimerkiksi harjus, toutain ja vimpa rikastuttavat suomalaista kalastoa, ja niillä on ollut ja on osin edelleen merkitystä kotitarvekalana tai virkistyskalastuksen kohteena. FL Markku Vickholm työskenteli Suomen uhanalaisten. 19. Tunturijärvissä elävällä pikkunieriällä ei ole hätää, mutta isonieriä (kuvassa) on uhanalainen. Kannan hävittyä kokonaan sen lisääntymisalueet voidaan usein ottaa käyttöön siirtämällä alueelle palautusistutuksin uusi kanta. Monien kalalajien ja -kantojen asema on Suomessa niin heikko, että niiden pelastamiseksi on käytettävä kaikkia mahdollisia keinoja. Palautusistutukset ovat onnistuneet vaihtelevasti, sillä lisääntyvien kantojen luominen luontoon on varsin vaikeaa. -~ ::; ·.:E§~,F;i i t;;.;=;..;..::.....,...;;.;,;,;ii;:aiiii.~ :!lliil.. Kartoituksen jälkeen suojeltaville kannoille olisi laadittava yksityiskohtaiset suojelusuunnitelmat. Jos luonnosta emokalastojen perustamista varten saatavat yksilömäärät jäävät pieniksi kuten Saimaan nieriällä ja järvilohella, maidin pakastus on suositeltava menetelmä perintöaineksen pitkäaikaiseksi säilyttämiseksi. Suojelulla on kiire Monista uhanalaisista kalalajeistamme tiedetään yllättävän vähän. Kalalajien asema toisaalta luonnonvaraisina eläiminä ja toisaalta monien ihmisten elinkeinon perustana aiheuttaa niiden sekä herkän haavoittuvuuden että suojelun monimutkaisuuden
Tammi ja tammimetsät vaativat erityissuojelua, ja osittain oman suojelufilosofian. Tapio Lindholm Tunnemmeko tammemme. SUOMEN LUONTO 1/ 86 45 . vsk.. Tammea uhkaavat ankaran ilmaston lisäksi asutus ja erilaiset ihmisen toimet. Vuoden puu esittäytyy 20 Suomen dendrologian seura on nimennyt Tammen, voiman ja pitkäikäisyyden symbolin vuoden 1986 puuksi. Tammi menestyy vain leudoimmassa ilmastossamme
Korkkitammen kuorta, korkkia, on ikimuistoiset ajat käytetty pullojen sulkemiseen. Tammesta pullonkorkitkin Puistoistamme saattaa tarkkanäköinen puitten ihailija yhdyttää vieraannäköisen tammen, jonka parihalkoiset lehdet ovat teräMetsätammi on helppo tuntea lehdistään. Osin tammen levinneisyyskuvaa voidaan tulkita niin leviämisbiologian kuin le21. Näin on lammenkin kohdalla. kasvumaalla. Ja jotta koko systeemi saisi puuharrastajan lopullisesti sekaisin, risteytyvät useat lähilajit mokomat keskenään. Erilaisia tammilajeja on hyvän matkaa yli kolmensadan, eikä monimuotoisuus edes tähän pääty. talvitammi. TänTammi kasvafi luonnonvaraisena maamme louneiskolkassa ja Ahvenanmaalla. Useimmat tammi lajit ovat niin eteläisiä, että niitä ei voida kasvattaa Suomen ilmastossa edes puutarhakasveina, joten suurin osa puistojen ja pihojen tammista on kotoista metsätammea. Meillä tammi esiintyy vain lounaisimmassa maankolkassa. Kyse on punatammesta. mioita viinin valmistamiseen eikä korkkia viinipulloihin. Tammella on suuri suku, puusuvuista suurimpia. SUOMEN LUONTO 1/ 86 45. väkärkiset ja sen katselija voi sekoittaa jopa vaahteraan. Tammemme on keskieurooppalainen laji, jonka levinneisyysalue vain vaivoin ulottuu maahamme. Tärkeä pensaikkojen tammilaji on rautatammi, joka on joskus muodostanut suurkokoisempana metsiäkin. Tammia on suurempina puina kyllä kasvanut aikoinaan noissa hävinneissäkin metsissä. Tosin tämähän on vain ominaisuus, jonka ei tarvitse olla talvitammesta peräisin. Nimensä talvitammi on saanut siitä, että sen lehdet eivät syysruskan jälkeen putoakaan pois, vaan jäävät ruskeina roikkumaan oksista. Rautatammi on tunnettu, ja saanut nimensäkin, erinomaisen kovasta ja painavasta puuaineestaan, mikä onkin paljon, sillä tammet ovat sinälläänkin tunnettuja kovasta ja tii viistä puuaineestaan. Monista maailmalla runsaslajisina esiintyvistä kasviheimoista meiltä löytyy joku hassu edustaja, jos aina sitäkään. ne Ultima Thuleen eivät tavallisesti ole ulottautuneet kuin muutamat karaistuneimmat lajit. Keski-Euroopassa metsätammi on tärkeä luonnonvara. Ilmastomme on siis tammen esiintymistä rajoittava tekijä, ainakin suurelta osin. Emikukinnosta kehittyy terho, pähkinähedelmä, jonka tyvessä on koristeellinen kehto. Amerikassa tammia on paljon ja juuri punatammen muotoryhmä on tunnettu sekavista risteymäsuhteistaan. Meillä turkintammi ei menesty, mutta jo Etelä-Ruotsin joissakin puistoissa sitä on. Useista lajeista on lukuisia alueellisia tai kasvupaikkarotuja. Useilla näistä on suuri merkitys Välimeren ilmastoalueen pensaikkokasvillisuudessa, joka on vuosituhansien aikana kehittynyt seuduille, joista ihminen on hävittänyt alkuperäiset metsät ja metsämaan. Ruotsalaiset kutsuvat tätä lajiparia talvitammeksi ja kesätammeksi . Välimeren ilmastoalueella, länsiosissa kasvaa pienenä puuna korkkitammi, joka osoittaa, että puussa voi olla muutakin tärkeää kuin runkopuu. vsk. Nimensä se on saanut komeasta punaisesta ruskastaan, joka ei valitettavasti oikein Suomen olosuhteissa kehity näyttäväksi. Näin tammen suku muodostaa asiantuntijallekin vaikean pähkinän vai pitäisikö sanoa terhon. Tällainen on esimerkiksi turkintammi, joka kasvaa niin Välimeren alueella kuin Vähässä-Aasiassa. Satoja tammilajeja Suomen kasvisto antaa usein väärän kuvan kasvilajien moninaisuudesta. Punatammi on metsätammen etäisempi sukulainen. Tammella on ollut suuri merkitys kansanperinteessä ja kuttuurihistoriassamme. Jalo-nimityksellä kuvataan tavallisesti meillä eteläisiä tai peräti Suomea etelämpää kotoisin olevia kasvilajeja. Suuriakin tammia EteläEuroopassa on. Etelä-Baltiasta ja Etelä-Skandinaviasta alkaen metsätammen rinnalla kasvaa toinenkin tammilaji, ns. Tammesta on laulettu Kalevalan laulumaillakin ja laulut ovat ulottuneet seuduille, joissa tamm·i ei kasva eikä sitä ole nähty. Ehkä meidän omassa metsätammessammekin on häivä talvitammea. Nimitys jalo on kuitenkin epäonnistunut ja kuuluu paremmin sääty-yhteiskunnan aikaan muiden aatelisten sekaan kuin kasviekologiseksi käsitteeksi. Sensijaan jo Baltian maissa ja Etelä-Ruotsissa tammi on merkittävä metsäpuu. Mitähän maailmasta olisi tullutkaan jos etelä-eurooppalaisilla ei olisi ollut käytettävissä tammisia sam. Yhteisellä esiintymisalueellaan metsätammi ja talvitammi risteytyvät usein, ja usein erillisissä tammimetsiköissä on geenejä lähilajista. On tammia Euroopassakin useita lajeja. jalona lehtipuuna. Appalakien vuoriston tärkeimpiä lehtipuita. Eikä siro jalous sovi muutenkaan krouvin tammen luonteeseen. Metsä tammen elinvaatimukset Metsä tammea pidetään usein ns. Jalous antaa myös ymmärtää, että nämä kasvit menestyvät vain vertaistensa seurassa hyvällä ja harvinaisella . Ajatus tulee mieleen kun katselee niitä tammia, joissa vielä keväälläkin on edelliskesäisiä lehtiä. Kotoisin se on Pohjois-Amerikasta ja se on mm. Erityisesti Etelä-Euroopassa kasvaa monia ikivihreitä tammilajeja
80-vuotiaat tammet nököttivät lähes juhannukseen asti lehdettöminä. Kohtalokkaimpia kasvupaikkoja tammille ovatkin sellaiset avoimet notkelmat, · joissa toukokuiset yölämpötilat putoavat alas. Kuusi kestää ja sinnittelee vallitseSUOMEN LUONTO 1/ 86 45. Niukentuen tammea tavataan rannikolla aina Helsingin itäpuolelle saakka. vsk.. Tästä päätelleen luulisi tammea esiintyvän paljon enemmän. Tammi siis esiintyy Suomessa leudoimmassa ja mereisimmässä Lounais-Suomessa sangen pienellä alueella. Runsaimmin meillä on tammea Ahvenanmaalla, Turun saaristossa, VakkaSuomessa ja läntisen Uudenmaan rannikolla. Vaikka tammea toisaalta voidaan pitää ilmastollisesti arkana, on silla toisaalta voimakas toipumiskyky. Mutta muistettakaan, että kotoinen kuusemme on yhtä avuton vastaavissa paikoissa. Voidaan olettaa, että kuusi on ilmaston viiletessä saanut kasvupaikkaekologisen yliotteen. Eikä Etelä-Suomessa pitäisi olla pulaa tammelle sopivista kasvu paikoistakaan. Tuoreet ja lehtomaiset paikat ovat tulleet kosteammiksi ja vaikka tammi niillä yksinään menestyisikin, ei se kestä kilpailua metsän uudistumisessa kuusen kanssa. Kuitenkin karut kankaat ovat sille liian huonoja, eikä se niillä menesty. Porvoon seudulla ja siitä itään tammea ei ole, mutta aivan Virolahden tuntumaan yltää tammen esiintymisalue Karjalan kannaksen puolelta, jossa tammea on taas runsaammin. Tammi on levittäytynyt Suomeen rantoja myötäillen sekä idästä että lännestä. Uhanalaisimpia ovat hennot kärkiversot ja nuoret puut, joissa lämpötilan vaihtelut ovat voimakkaimmat. Lämpökaudesta on jo muutama tuhat vuotta, ja sen jälkeen Suomen luonto on kokenut kaksi syvällekäypää muutosta. Tämän vuoksi vankat puut eivät yleensä pakkasta säikähdä. Ravinteisuusvaatimuksiltaan se ei ole juuri rauduskoivua vaateliaampi. Toinen on ollut kuusen vakaa marssi idästä. Pakkanen katkoo näet kapillaariset yhteydet ja versot kuivuvat. Sellaisissa tammi ei menesty edes luontaisella levinneisyysalueellaan. Ilmastollisestikaan sillä ei pitäisi olla vaikeuksia Hämeeseen saakka. Maallikko näkee tammen laajat putkilot esimerkiksi tammiparketin voimakkaana syisyytenä. Pois, pois kuusen tieltä Tammi kasvaa parhaiten lehtomaalla, mikäs ettei, mutta olisi väärin pitää lajia erityisen vaateliaana tässäkään suhteessa. Ja viherkasvina tammi osoittaa ainakin ilmastollisesta kestävyydestään aivan toista mitä levinneisyyden nojalla voisi päätellä. Esimerkiksi Etelä-Hämeessä Lammin biologisen aseman pihalla istutetut jo 22 Tammen raskaat terhot eivät lennä tuulten mukana, vaan kopsahtavat emopuunsa juurelle. Koristeja symboliarvonsa vuoksi metsätammea on paljon kasvatettu viherkasvina pihoissa ja puistoissa. Ja toinen kuokkaa kantavan maata viljelevän ihmisen marssi jostain etelästäpäin. Tammi on siis arempi kasvukauden alun pakkasöille kuin ankarille talvipuhureille. Tammi on arimmillaan alkukeväästä, jolloin elintoiminnot puussa alkavat ja mahla alkaa nousta. Tammi on niitä puulajeja, jotka ovat joutuneet väistämään kuusta. Tämä nähtiin ennätyskovan talven 1984/ 85 jälkeen, jolloin monet tammet näyttivät tuhoutuneen pakkasessa. Karkeasti ottaen voisi sanoa, että metsätammi menestyisi kaikkialla siellä, missä valkovuokkokin kukkii runsaana. Nämä yhteisen eurooppalaisen levinneisyysalueen kaksi pohjoista lonkeroa eivät ole koskaan ehtineet kohdata. Istutuksia Rovaniemellä saakka Vaikka tammen luontainen esiintyminen maassamme rajoittuukin vain äärimma1seen lounaiskolkkaan, ei puu .ole suinkaan niin kranttu kuin tästä voisi päätellä. Kyllä tammelle lehtomainenkin kangas kelpaa ja pärjää se vielä tuoreellakin kankaalla. Ne nuorentuvat muun puuston alle. Tyydyttävää vastausta asiaan ei ole saatu. Mutta meidän olosuhteissamme kuusi on tammea moninverroin vahvempi. Miksi näin ei ole, vaan tammi on rajoittunut vain kapealle meren läheiselle vyöhykkeelle Lounais-Suomeen. Metsät eivät olleet entisiään kuusen tulon jälkeen. Tällöin tammen laajat putkilot, joissa nesteet nousevat, osoittautuvat aroiksi. Vaikka tammi ei tietenkään menesty parhaalla mahdollisella tavalla tuolla Lapin porteilla, varttuu se kuitenkin selvästi puuksi ja menestyy kovienkin talvien yli. Orava ja linnut, etenkin närhi, nappaavat kuitenkin terhoja mukaansa, ja suotuisissa oloissa niiltä pudonneesta terhosta alkaa varttua uusi tammi. Vuoden puu vinneisyyshistorian avulla. Tammen levinneisyys lienee ollut jääkauden jälkeisenä lämpökautena nykyistä laajempi ja ainakin tammimetsät ovat olleet runsaampia. Metsän sukkessiossa kuusella ja tammella on samantapainen asema. Osin kyse on sittenkin tammen ilmastollisesta heikkoudesta, mutta ei niinkään suoranaisesta kylmänarkuudesta, vaan ehkä siemenvuosien vähyydestä ja kilpailuekologisesta heikkoudesta muuhun metsäkasvillisuuteen nähden. Pohjoisimmat istutetut tammet löytyvät Rovaniemeltä saakka. Ne eivät kuitenkaan kuolleet, vaan jäljelle jääneistä silmuista kasvoi vesaversoja, joiden suuret ja reikäiset epämuodostuneet lehdet vihersivät puut keskisuveen mentäessä. Niiden paksu kaarna eristää riittävästi, eivätkä keväiset pakkasyöt haittaa
Tämä tavallaan suosii tammen etsiytymistä sopiville kasvupaikoille, sillä näin vältetään kosteat notkot, pellot ja tiheät tasaiset metsät. Samalla rajallista tammipopulaatiotamme on rajusti valikoitu. Suomen vanhimmat tammet ovat "vain" 400-vuotiaita. Lisäksi lukuisia yksittäisiä komeita tammia on jopa rauhoitettu 1 uonnonm uistomer kkeinä. Muista vanhoista puistamme tiedämme, että vanhimmiksi varttuvat hitaasti kasvaneet ja pienikokoisiksi jääneet, eivät nopeasti kasvaneet .J -;, suurpuut. Suuret tammet voivatkin muodostua rakkaiksi muistopuiksi, jotka yhdistävät monta ihmissukupolvea. Tästä ei yleensä ole tammelle suurta hyötyä. :.;;; i Suojelkaamme tammea Tammi ansaitsee suojelunsa. Ainakin Robert Rainio on otaksunut, että tämä liittyisi Kalevalan taruun suuresta tammesta. Erityisesti närhi kunnostautuu tammen levittäjänä. Puun ikäarviota vaikeuttaa sekin, että eri puuyksilöt ovat voineet kasvaa vallan eri nopeudella. Erityisesti niitä joutuu paikkoihin, joihin linnut kerääntyvät, metsäsaarekkeisiin ja kukkuloille. Mutta närhi saattaa kuljettaa tammen terhoja jopa kilometrien päähän. Maatalous etsiytyi alunalkuaan lehtomaisille kuivahkoille maille, juuri sellaisille missä tammi viihtyy. Emopuu vie itse kasvutilan ja nuorta väkeä ei juuri kaivata ennenkuin vanha väistyy. Yllättävää kyllä ovat olosuhteet kuuselle epäedullisimmillaan juuri Lounais-Suomen rannikkokaistaleella. Terhot leviävät linnun siivin Tammi poikkeaa useista muista puulajeistamme siinä, että sen hedelmiä ei levitäkään tuuli, vaan linnut ja oravat. Pienempialaisia komeita tammimetsiä on toki muitakin. Tammi on antanut tälle eteläiselle kasvillisuusvyöhykkeelle nimensä, mutta sitä ei ole nimetty vain tammen takia. Lenninsiivelliset kuusen, männyn ja koivun siemenet leviävät säännöllisesti emopuun ympäristöön. Tämän vuoksi ne ovat keskeltä onttoja. Niinpä vuonna 1647 säädettiin laki, jonka mukaan kaikki tammet kuuluvat valtiolle eli kuninkaalle. Kun suojellaan tammen kasvupaikkoja, suojellaan myös tätä suomalaisen luonnon enkoista ja harvinaista elementtiä. 23. Suuret tammet ovat tosin saattaneet olla pronssikirveillään kaskea raivanneille viljelijöille kova pala. Tammelle olisi taattava mahdollisuus elää, lisääntyä ja varttua siellä missä se ilmastollisesti kuuluu luontoomme eli etelärannikon vyöhykkeellä, jota kasvimaantieteellisessa jaottelussa kutsutaan hemiboreaaliseksi vyöhykkeeksi eli tammivyöhykkeeksi. Tietysti suurin osa terhoista putoaa aivan tammen juurelle, sillä onhan terho kuin omena. Hyvät, suorat rungot ovat menneet laivanrakennustarpeiksi. Niinpä puun juurelle putoavista terhoista valtaosa sietää joutua oravien talvivarastoihin. Huo:nekaluteollisuuden ja parkettien valmistajien tarvitsema raaka-aine tuodaan Keski-Euroopasta, eikä tammea Suomen metsissä tarvita. Puut joutuivatkin valtiovallan erityisomaisuudeksi. Tuulija lintulevitteisillä puilla on erilainen leviämistapa. Tälle vyöhykkeelle ovat ominaisia monet eteläiset piirteet niin kasvillisuudessa kuin eläimistössä, maaperässä ja ilmastossa. Tämä nostaa tammen luonnonsuojelullisen arvon monikertaiseksi. Eikä varsinkaan uusia tammistoja perusteta. Yksityismetsälakia kaavamaisesti sovellettaessa uhkaa tammistoja uudistaminen kuuselle. Runsaimmin lähelle ja harveten kauemmaksi, niin että kauimmat siemenet yltävät normaalioloissa vain muutaman sadan metrin päähän. Ei sekään kauaksi puusta putoa. Todellisia tammimetsiä meillä on vähän, Ruissalon tammisto Turussa on tunnetuin ja myös merkittävin. SUOMEN LUONTO 1/ 86 45 . Sittemmin tammesta tuli tärkeä tarvepuu, sillä siitä tehtiin laivoja. Tästä taas seuraa se, että ikämääritystä ei voida tehdä ja puun ikä helposti arvuutellessa kasvaa ja todellinen, biologinen, ikä onkin paljon alhaisempi kuin mitä kerrotaan. Tammen kova puuaines ja runkojen suuri koko tekisi puunkaadosta kovan urakan vielä nykyaikanakin, jos puuhaan pitäisi kirveellä ryhtyä. Tammen terhot eivät siis leviä tasaisesti , vaan vähän sinne ja tänne. Tammien suojelu ei saisi olla pelkkää suurten yksittäisten puuyksilöiden suojelua. Keski-Euroopassa tammet ylittävät tuhannen vuoden iän. Tällaisesta valtiollistamisesta oli tietenkin tammen kannalta vain huonoja seurauksia. Suomen vanhimmat 400-vuotiaita Vainovuosisatojen jälkeen tammi ansaitsee suojelua ja arvostusta. Tärkeä tarvepuu Kirvestä kantava suomalainen on myös ratkaisevasti vaikuttanut tammen esiintymiseen. Tammi edellyttää kehittyäkseen enemmän valoa ja tilaa. Hyvää tammipuuta hupeni sotimiseen ja kaiken lisäksi talonpojat oppivat vihaamaan tammea. Ruotsissa vanhimmat tammet ovat 900-vuotiaita. Vuodesta 1347 lähtien sai sakkoja laivanrakennuspuuksi kelpaavan tammen kaatamisesta. Siispä ekologisesti tammen nykylevinneisyyttä selittävät paitsi leutous, myös soistumiselle vastakkaiset kasvupaikkaolosuhteet. Vanhemmiten tosin kaikki tammet saavat lahovian. Niinpä voidaan olettaa, että pellonraivauksen alkaminen Lounais-Suomessa pronssikaudella on vähentänyt suuresti tammen merkitystä luonnossamme. van puuston alla. Se on talousmetsissä pelkkä rikkapuu. Se on komea puu, jolle ei Suomen metsäluonnossa tahdo löytyä tilaa. Siitä oli heille omilla mailla vain haittaa. Laivoilla taas käytiin kauppaa ja sotaa. Vanhemmiten tammen oksista tulee vankkoja ja rungosta paksu ja voimakkaan uurteinen. Näin tammimetsämme hupenivat. Siellä meren läheisyys aiheuttaa kesällä kuivia kausia, joista korpien kuusi ei pidä. vsk. Kun terholla ei ole omia siipiä, käyttää se siis hyväkseen muita siivekkäitä. Jäljelle ovat jääneet muhkuraiset paksuoksaiset yksilöt, jollaisiksi tavallisesti suuret tammet ymmärrämme. Kun Ruotsista tuli suurvalta ja Itämeren herruudesta taisteltiin, tammen sotatarvikearvo senkuin kasvoi. Tammen julistaminen vuoden 1986 nimikkopuuksi merkitsee toivottavasti sitä, että tammen suojeluun, sen kasvattamiseen liittyvät asiat menevät eteenpäin ja että ihmiset oppisivat huomaamaan tammen ja arvostamaan sitä. Tätä edesauttaa tammen saavuttama korkea ikä. Ei kannattanut antaa tammien varttua laivanrakennuskelpoisiksi. Palkinnoksi levittäjät saavat ravinnokseen osan terhosadosta
vsk.. '' •• 24 SUOMEN LUONTO 1/ 86 45. Teksti ja kuvat Seppo Saari ''Mettä liikkuu
Etutassut ovat lyhyet ja kynnet taas hyvin pitkät. Se antaa ihmisen elää rauhassa, jos ihminen suo rauhan sille. Metsäinen elinympäristö on kehittänyt otsan aisteja kuulaa ja haistamista suosivaan suuntaan. Sen liikkeet ovat verkkaisia ja käynti löntystävää ruumiin keinahdellessa puolelta toiselle astumisen tahdissa. Se on ollut pohjoisille kansoille hurjien tarinoiden lähde ja voiman sekä rohkeuden vertauskuva. Karhulla on mainio kyky erotella luonnolliset äänet luonnottomista. Korvat näyttävät lyhyiltä ja pyöreiltä. LöntysViimeistään ensilumen aikoihin karhu alkaa kunnostella talviasuntoaan. Seistessään pystyasennossa takakonteillaan näyttää otso tavattoman korkealta ja näkymä muistuttaa seisovaa ihmistä. Tavallinen luonnonmukainen metsä on alaosaltaan hyvin peitteinen ja suhteellisen matalana eläimenä ei karhu voi nähdä muutamaa kymmentä metriä pidemmälle. Kansalliseläimemme on levittäytynyt lähes koSUOMEN LUONTO 1/ 86 45 . Karhun pää on jykevän oloinen. Se hyväksyy sellaiset metsän äänet kuin lintujen ääntelyn ja lentoonlähtöryminät, tuulen suhinat varvikoissa, 25. Karhujen on monissa tilanteissa myös varottava ja väistettävä toisiaan pienien isompiaan, saaliin kätkeneen voimakkaampiaan ja emokarhun pentuineen kaikkia muita karhuja. Kulkiessaan se on alle metrin korkuinen ja metsässä sadan metrin päässä oleva karhu peittyy näkyvistä pelkästään puiden taimien jå pensaiden vuoksi. Karhu on Euroopan suurin maapetonisäkäs. Karhun olemus muuttuu aivan toisenlaiseksi sen paetessa vaikkapa ihmistä. Urokset ovat naaraita isompia ja saattavat painaa pitkälti yli 200 kg. Etutassuista puuttuu takimmaisille ominainen kantapää. Silmät näyttävät pieniltä, mutta niitten pienuus korostuu pitkien poskikarvojen levittäessä päätä. Otso kuulee tarkasti Karhulla on erinomainen kuuloja hajuaisti, mutta näkö on heikko tai korkeintaan keskinkertainen. Karhun raajat ovat pitkät. Karhun turkki on hyvin tuuhea ja pitkäkarvainen. Kuona on kapea ja posket leveät. Mukana pysyäkseen pitäisi ihmisen hölkätä koko ajan. vsk . Hyvä kuulo on erinomainen puolustusväline vaaran uhatessa. Otso, mesikämmen, metsän kuningas karhulla on monta nimeä, jopa itse metsäksi on kontiota kutsuttu. Ne ovat suurimmalta osalta piilossa pitkän karvan sisässä ja niistä näkyy vain kärkiosa. tely vaihtuu salamannopeasti kiivaaksi laukaksi ja juoksevan karhun nopeus voi olla jopa 60 km tunnissa. Karhu itse katselee nousemalla tarvittaessa tuokioksi pystyyn. Karhu vaikuttaa ulkoiselta olemukseltaan varsin kömpelöltä. Sen normaali elämä metsässä ei aiheuta juuri mitään ääntä. Sekä etuettä takaraajat ovat yhtä pitkät kuin keskimittaisen ihmisen jalat. Nykyisin niitäkin suurempi vaara on julma ihminen ylivoimaisine aseineen. Karhun jäsenet ovat hyvin notkeat. ko Suomen alueelle. Aikuiset karhut ovat aina ihmistä kookkaampia ja painavat noin 80 150 kg. Sen takatassut ovat pitkät ja niitten kynnet lyhyet. Suuresta koostaan huolimatta karhu näkyy maastossa varsin huonosti. Karhun vihollisia ovat ennen olleet susilaumat. Kuonossa karva on ihon myötäinen, mutta poskilla se sojottaa pystyssä. Karvan pituus on paikoin jopa 20 cm. Karva kasvaa pystyasennossa ja sen vuoksi karhu näyttää lihavammalta kuin onkaan. Se voi levittää etujalat sivuille kuten ihminen ja voi sen ansiosta kiivetä vaikkapa puuhun tai ottaa syliinsä tavaraa. Voimme tavata sen jälkiä ja jätöksiä marjametsissämme, mutta itse äijä pysyttelee mieluimmin näkymättömissä, omissa oloissaan. Karhu elää hiljaisessa maailmassa. Pitkien raajojen ansiosta karhun kävely on joutuisaa
Pikkukarhut syntyvät talvipesään puiden huminat ja havinat sekä konkeloiden kitinät. Ääni varoittaa etäältä jo ennenkuin lähestyvän vaaran haju yltää karhun sieraimiin. Väijyksiin asettunut ihminen paljastuu armotta karhun kiertäessä tuulen alle ennen lähestymistä. Joskus onkin sattunut niin, että ihmi26 nen on yllättäen joutunut aivan lähelle karhua ja karhu on käyttäytynyt välinpitämättömästi kuin ihminen ei olisikaan paikalla. Vetäessään vainua näin kiivaasti saattavat karhun nenäontelot soida vinkuvasti karhu viheltää. Verraton vainuaja Erinomaisesta hajuaistista on karhulle monenlaista hyötyä. Myöskin kivipaasien tai lohkaresortumien muodostamat luolat ovat suosittuja. Toisaalta karhun on nähty laukkaavan hirmu vauhtia kivikkoisessa vaaran rinteessä kompastelematta. Ukkosen jyrähdyskään ei sitä järkytä, mutta vähänkin luonnosta poikkeava ääni valpastuttaa sen heti. Syvä talviuni Karhu on sopeutunut pohjolan ääriolosuhteisiin elelemällä aktiivista elämää keväästä syksyyn ja nukkumalla talvikauden mukavasti pesän lämmössä. Luultavasti karhuilla on kohtalainen terävänäkö, mutta koska sen muut aistit soveltuvat käytännön tilanteisiin paremmin, on näkemisen arvo sille vähäisempi. Karhu kaivaa talvipesän usein vanhaan maatuneeseen muurahaiskekoon, joskus myös hiekkaiseen harjuun tai jokitörmään. Hiihtäjän äänet keväthangella, suksien yhtämittainen sihahtelu ja sauvojen kirskunta, saa karhun jo kaukaa levottomaksi. Se löytää ruuakseen kuolleita eläimiä ja haaskoja. Epäilyttävissä tapauksissa, kun karhu on saanut jo muulla tavalla vähäisen vihjeen, se vetää ilmaa sieraimillaan voimakkaasti koko keuhkojen voimalla yhä uudestaan ja uudestaan. Karhulla saattaakin olla parempi näkö hämärässä kuin valoisassa eli silmän pohjassa on runsaammin heikkoa valoa vastaanottavia sauvoja. On epäilty karhun näkevän maailman hämäränä ja utuisena jolloin ainoastaan liikkeen näkeminen saisi sen reagoimaan. Niiden pohjalle kantaa SUOMEN LUONTO 1/ 86 45 . vs k.. On katsellut kohti ja ollut korkeintaan hieman ymmällä. Silloin luulisi tarvittavan nopeasti reagoivaa tarkkaa näköä. Liikkeelle se lähtee vapun tienoilla. Sen vuoksi emme näe juuri milloinkaan karhua metsässä. Jos ääni on ihmisen aiheuttama, vaikkapa risun katkeaminen jalan alla, katajan kahahtaminen saappaissa tai rinkanpäällisen sähähdys kuusenlehvän taittuessa sitä vasten, karhu lähtee 01t1s pakolaukalla kauemmaksi. Karhun näkemisen tasoa ja terävyyttä ei aivan varmasti osata arvioida. Se kertoo lähestyjän kulkusuunnan ja karhu ehtii väistyä syrjään kaikessa rauhassa. Talvilevolle se asettuu aikaisintaan syyskuun puolivälissä ja viimeistään lokakuun lopulla. Ääni ei ole kova ja kuuluu parhaallakin ilmalla korkeintaan kaksikolmesataa metriä. Kiima-aikana karhut löytävät toisensa pariutuakseen. Erityisesti silloin hyvä hajuaisti on korvaamaton, kun karhu ei kuule aama
Elpyminen vaatii runsaasti eläinvalkuaista ja karhu yrittääkin ensi toimikseen saalistaa hirvieläimiä. Pennut syntyvät jo tammikuussa kovin pieninä, tuskin oravan kokoisina ja painavatkin alle puoli kiloa. Se ei vaivu horrokseen kuten mäyrä tai siili. Pentuja on tavallisesti kaksi, joskus kolme, neloset vain aniharvoin. vet sekä porot saavat palkia rauhassa. Kun liikkeellelähtö toukokuulla koittaa, ovat ne jo pienen koiran kokoisia, terhakoita ja suhteellisen voimakkaita. Suolen alkaessa toimia tulee karhulle kova nälkä. Joskus karhu oppii marjastamaan vattuja siististi niinkuin Naruskan vattunalle. Oli pesä sitten uunilinnun tai metsähanhen, karhu sen tyhjentää munista tai poikasista, jos vain pesän hoksii. Ne vasta ovat karhulle mieleen. Se riipii nuoria koivunja pihlajanlehtiä ja ahtaa niitä kitaan; sa kilokaupalla tietämättä, että saa niistä runsaasti Cvitamiinia. Karhu vetää vainua korvat käännettynä torvelle äänen suuntaan. Keväällä liikkeelle lähtenyt karhu saattaa elellä syömättömänä viikonkin, koska sen suolen toiminta on vielä pysähdyksissä. Se on tasalaatuista harmaata massaa joka on muodostunut pitkän talven aikana elimistön käyttämän ravintorasvan jätteenä. Nallen talvilepo on nukkumista syvässä unessa. vsk . Palo27. Karhun tuuhea turkki on lämmin ja pesä peittyy eristävään_ lumivaippaan. Hirvet ovat pitkäkoipisia ja nopeita. Ne säästävät talvehtimiseen varattua energiaa. ja antavat tuiskujen peittää makuuksen. Pinnassa olevat muurahaiset ensin kämmenillä kitaan ja sitten kasaa penkomaan. karhu pehmikkeiksi havuja sekä rahkamättäitä. Talven aikana pennut varttuvat pesässä kolme kuukautta emon ravitsevan maidon kasvattamina. Paljon SUOMEN LUONTO 1/ 86 45 . Karhu köntystelee hillasuolla marjoja imeskellen väliin keskellä kirkasta päivääkin ja joutuu ihmisten kanssa yhteen. Lahokannot ja pökkelöt repäistään rusahtaen hajalle ja halkeamista pursuaa toukkien lisäksi joskus myös valtavan kokoisia isohevosmuurahaisia. Sikeästi nukkuvan karhun ruumiinlämpö laskee noin viisi astetta. Mustikat ja vadelmat kypsyvät samaan aikaan. Karhu kumminkin enemmän pötkiessään pakoon niin, että mättäät sinkoilevat. Jokainen karhu muuttuu niinä päivinä marjakarhuksi ja pystyy sellaisena seuraavat kuusi-kahdeksan viikkoa. Kesäaikainen ravinto sensijaan on sitä, mitä kesä kullakin hetkellä kasvattaa. säästyy myös sillä, että karhun verenkierto hidastuu talviunessa. Molemmat siinä pelästyvät. Pesässä on lämmintä. Eläimet se löytää helposti, mutta niiden saaliiksi saaminen on vaikeaa. Pennut syntyvät tammikuussa Karhu synnyttää talvipesassa. Karhu vierailee kesäytyneillä haaskoilla, maistelee kypsynyttä lihaa ja hotkii raatokärpästen toukat suuresti nauttien. Alkupalaksi kelpaa lämmössä kuhiseva muurahaispesä. Sileään petäjään ne kiipeävät nopeasti ja luontevasti. Ensin kypsyvät mehukkaat keltaiset hillat. Karhun sattuessa kypsään vatukkoon se aluksi rymistelee pensaissa niin, että marjat varisevat ja ne on syötävä maasta. Sydämen lyöntitiheys laskee vähitellen alle neljänneksen normaalista ja verenkierto rajoittuu vain tärkeimpien elinten (sydämen, keuhkojen ja aivojen) toiminnan turvaamiseen. Talvehtimisesta elpyminen vaatii nopeasti ja paljon ravintoa. Hillastus muuttuu vuorotyöksi ihmiset päivällä ja karhu yöllä. Kesän herkut Kesämailla kulkiessaan karhu kääntelee maaliekoja ja nuolaisee paljastuneet toukat suihinsa. Karhu tarvitsee liharuokaa myös syksyllä valmistautuessaan talven viettoon. Karhun onkin useimmiten tyydyttävä haaskoihin. Lapissa kuolee talvella poroja metsiin ja haaskoja löytyy muutenkin. Sellaisen nujertaminen on karhullekin onnenkauppaa. Suoli toimii taas ja ulos työntyy harmaa ulostepötky joka hajoaa useiksi tapeiksi. Karhu asettuu monesti tällaisella ravintolähteelle pitkäksi aikaa ja hirEpäilyttävä ääni saa valppaaksi. Karhun kulkureitille sattuvat linnunpesät ovat vaarassa. Esimerkiksi luonnonkuvaajat raahaavat niitä karhuille varta.vasten. Mutta sitten, klrn marjat heinäkuulla kypsyvät, jää karhulta kaikki muu rauhaan. Toukat ja hunajakennot ovat mesikämmenen herkkua ja ne pistellään poskeen pörräävistä isännistä piittaamatta. Syvemmältä löytyvät pesän herkut muurahaisenmunat eli toukkakotelot. Karhu ulostaa "pihkatapin" . Samoin käy mehiläispesienkin. Laiskuuttaan tai muuten huonouttaan jotkut karhut asettuvat talveksi tiheän kuusen helmaan
Aikaisemmin karhu oli helpommin kaadettavissa Karhun ulostekasa on suuri ja tumma. Kaikkina muina aikoina häkki on vain "jonkun". Taljat ja lihat myydään hyvällä hinnalla ja pyytäjä kuittaa taskuunsa toistakymmentä tuhatta markkaa. Viime vuosina metsästäjät ovat saaneet noin 30 karhua saaliikseen joka vuosi. Kelkkapyynti tapahtuu usein erämaissa, jotka ovat kaukana itärajalta ja joitten karhukanta on ylipäätänsä vähäinen. Häkit tietysti hävitetään löydettäessä. 28 kun lähes minkälaiset keinot tahansa olivat sallittuja. Jäljen päästä löytyy sitten teurasjätteinä karhun maha ja suolisto. Karhu marjastaa variksenmarjaa usein ylhäällä tunturissa ja siellä sen liikkumisesta jää merkiksi suuria marjaulosteita. karhunkaato on tuonut tekijälleen kunniaa ja ihailua metsästäjien keskuudessa moniksi vuosiksi. Luvaton pyynti lisääntynyt Karhuja tapetaan myös luvattomasti ja laittomilla keinoilla useissa Lapin kunnissa. Häkkipyynnistä kiinni joutumisen vaara on olematon. Joka kevät todetaan karhua ajatetun moottorikelkalla huhtikuussa, jolloin metsästys ei muutenkaan ole vielä alkanut. Ostajista ei ole pulaa, sillä SUOMEN LUONTO 1/ 86 45. Kelkkapyyntiä huomattavasti tuhoisampaa on karhuhäkeillä tapahtuva pyynti. Talja ja lihat rahoiksi Suomalaisen erämiehen suurin haave on aina ollut saada karhu kaadettua. vsk.. Viritettyjä, luvattomia pyyntihäkkejä on viime vuosina löydetty eri puolilta Lappia, eniten kuitenkin Etelä-Sallan ja Savukosken välisiltä erämailta. Onneksi järkevät ihmiset havahtuivat ja metsästystä rajoittamalla saatiin huono kehitys pysäytettyä. Pyytäjän voi saada syytteeseen vain olemalla paikan päällä, kun karhu tapetaan häkkiin. Karhujen salametsästys on suurelta osin taloudellisen voiton tavoittelua. Se johti karhukantamme jyrkkään vähenemiseen. Haaskan avulla pyynti on kielletty, samoin ampuminen pesältä vaikka metsästysaika olisi jo alkanutkin. Mustikkaa on yleensä kaikkialla ja marjastusrauha säilyy sekä karhuilla että ihmisillä. päivänä ilmaantuu häkkeihin eläinten raatoja, teurasjätteitä ja auton alle jääneitä poroja. Karhuemo ja sen alle vuoden ikäiset pennut ovat kokonaan rauhoitettuja. Nykyisin karhua saa metsästää vain tiettyinä aikoina keväällä ja syksyllä. Nämä karhut ovat nuoria uudisasukkeja ja ovat aikaisin liikkeelllä siksi, etteivät ole syksyllä riittävästi varautuneet talvenviettoon. Häkin luukku on viritetty ja passiivinen pyydys on jätetty pyyntiin. Mustikka on karhulle kaikkein tärkein marja. Pyytäjät tunnetaan, mutta toimenpiteisiin ei voi ryhtyä, koska syytteeseen johtava näyttö puuttuu. Karhu syö niitä täysiä mahallisia päivittäin. Karpalot ja variksenmarjat talvehtivat hyvin ja karhu saa niistä vitamiinejä ensitarpeeseensa keväällä. Laittomasti pyynmssa oleva karhuhäkki Etelä-Sallassa heinäkuun lopulla 1985. Kelkkapyyntiä on mahdoton valvoa eikä kai voi muuta kuin toivoa Sisä-Lapin karhuille pitkiä kevätunia. Metsissämme tallustelee 450 kontiota alueen laajassa vatukossa vieraili päivittäin karhu ja sen nähtiin syövän marjoja istumalla takamuksillaan kivellä tai maapuulla ja poimimalla kynsillään siististi vatun kerrallaan suuhunsa. Sen ravintosisältö on vähäinen, mutta sitä kasvaa kaikkialla ja lisäksi joka vuosi. Karhun metsästyksen päätyttyä kesäkuun 15. Syksymmällä on vuorossa variksenmarja
Viranomaiset tuskin voivat luovuttaa valvontaan vähäistä väkeään. Esteet eivät hidasta karhun vauhtia. Pakolaukka on tuulennopea. Kanta kasvamassa Mikäli nykyinen metsästyslainsäädäntö karhun kohdalla säilyy ja mikäli lisääntyvään salametsästykseen puututaan tosissaan, karhukantamme kasvaa seuraavan 10 vuoden aikana muutamalla sadalla yksilölsuoMEN LUONTO 1/ 86 45 . Ne on uudistettu paaasiassa viime vuosikymmeninä ja muokattu maa työntää nyt uutta puustoa esille. Niistä muodostuu reheviä ja tiheitä metsiä niin tiheitä, että ihmiset pysyvät niistä poissa kymmenen vuoden ajan, ehkä enemmänkin. Salapyynnin kohteena ovat juuri nuoret karhut, jotka etsivät omaa elinaluettaan ja liikkuvat siksi paljon. vsk . Jos karhunmetsästys rajattaisiin tapahtuvaksi vain kunkin riistanhoitopiirin alueella, metsästäjien määrä vähenisi parhaiten tuottavilla alueilla. Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin metsät ovat kehityksen välivaiheessa. 29. lä. D Seppo Saari on kemijärveläinen luonnonvalokuvaaja. Pienemmillä alueilla metsästäjät valvoisivat toisiaan. Saattaisi olla jopa kunnia-asia, että piirin alueella on karhuja. Olisiko ratkaisu metsästysasetuksen muutoksessa. Hän voitti karhukuvallaan Suomen Luonnonvalokuvaajien vuosikilpailun vuonna 1983. Niitä tuskin hakataan lähivuosikymmeninä paitsi pieninä uudisaloina. Kannan lisääntyminen edellyttää tarkempaa puuttumista salametsästykseen. Nuoret metsät ruokkivat runsastuvaa hirvikantaa ja karhu saa niistä suojan lisäksi ehkä joskus ravintoakin. Kanta lisääntyy koko maan alueella, ehkä kuitenkin enemmän maan pohjoisosissa, missä luontaista rauhallista erämaata on runsaasti varsin harvojen karhujen hallussa. Karhu vaatii elääkseen, paitsi ravintoa, myös metsän suojaa. tavallinen kauppias voi välittää karhunlihaa kunhan se vain on eläinlääkärin tarkastamaa. Eläinlääkäri tekee trikinitarkastuksen välittämättä miten ja koska eläin on pyydetty. Etelä-Suomen metsät ovat vanhoja kuusikoita ja soveltuvat karhulle oikein hyvin
Suohyönteinen tarvitsee oman ravintokasvinsa. Leigh Plester Kuvat: Majuri & Plester Suoperhoset vailla kotia Kehitykseltään kaksivuotiset perhoslajit, kuten suonokiperho, ovat erityisen arkoja soiden kuivatukselle. Olisi kiinnostavaa tietää, miten kotelosta juuri kuoriutuneet aikuiset reagoivat, kun männyt olivat kadonneet. Tuottivatko ne muuallakin hedelmöittyneitä munia vai katosivatko ne kokonaan. vsK .. Aloin tutkia siellä muurainhopeatäplän elämänkiertoa vuonna 1973. Rämekylmänperho, joka tavallisesti lenteli käkkärämäntyjen ympärillä, katosi heti. Suo oli ojitettu kolme vuotta aikaisemmin. 30 Yli 80 OJo Etelä-Suomen soista on ojitettu metsittämistarkoituksessa tai kuorittu Vapon turvetuotantoalueiksi. Tämä laji, kuten muurainhopeatäpläkin tarvitsee asuinpaikakseen kostean suon. Sen sijaan näin luultavasti viimeisen suokirjosiiven siellä vuonna 1968. Näitä ovat muurain muurainhopeatäplälle, suokirjosiivelle ja rahkahopeatäplälle, SUOMEN LUONTO 1/ 86 45 . Yksi näistä on Rautasuo, jolta männyt kaadettiin vuonna 1972. Vai eivätkö ne osanneetkaan jättää paikkaa, jonka vaisto sanoi oikeaksi elinympäristöksi. Viimeinen havaintoni olivat kolme yksilöä kesäkuun kolmantena 1973. Nykyään pursuhopeatäplä yleinen metsälaji on vallannut sukulaisensa muurainhopean entisen asuinpaikan. Kun suon pinta puhdistetaan ja jäljelle jää pelkkä turvekerros, suo ei tarjoa suoperhosillekaan elinmahdollisuuksia. Lähtivätkö ne vaeltamaan ja etsimään uusia soita. Näin ensimmäisen tällaisen tapauksen Pentinmaalla, Yläjärven lähellä. Haminan ja Virojoen välisellä alueella on monia pikkusoita, joilla 70-luvulla oli rämekylmänperhoa. Rämekylmänperhoa on tällä suolla edelleen suhteellisen paljon
Rahkahopeatäplä. Se tulee toimeen siellä missä sen toukkien ravintokasvi juolukkakin. vsk. SUOMEN LUONTO 1/ 86 45. 31. Suoperhoset ovat sopeutuneet elämään suon erityisoloissa. Suokeltaperho ei ole yhtä herkkä soiden kuivatukselle kuin monet muut suoperhoset. Suo tarjoaa niille sopivan kosteuden ja lämpötilan, riittävästi auringonvaloa ja sopivaa ravintoa niiden toukille
Lajit, joilla on kaksivuoRämekylmänperhon muna saran karrella ... Lisäksi siinä vallitsee sopiva tasapaino hyönteisten sekä niiden petojen, loisten ja taudinaiheuttajien välillä. Etelä-Suomen suo perhoset ovat vaarassa juolukka juolukkasinisiivelle, suokeltaperholle ja rämehopeatäplälle sekä karpalo suohopeatäplälle. Kylmä ja märkä kesä vähentää niiden säilymismahdollisuuksia. Ihmisenkään mielestä ei ole järkevää jäädä asumaan paikkaan jossa olosuhteet muuttuvat sietämättömiksi. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden kuluessa kaikki Etelä-Suomen suoperhoslajit tulevat harvinaisiksi, ja jotkut katoavat kokonaan. Näillä lajeilla ei luultavasti ole vaikeuksia etsiä uusia asuinpaikkoja. Mutta on joukko lajeja, jotka ovat niin erikoistuneita elämään soilla, että ne eivät selviydy m1ssaan muussa ympäristössä vaikka niiden ravintokasvia sieltä löytyisikin. Tuuli voi kuljettaa hedelmöittyneitä naaraita, uusien kantojen mahdollisia perustajia uusille asuinsijoille. Kun jokin laji on kerran sopeutunut rahkasuon erityisolosuhteisiin, se ei pysty mukautumaan suoluonnon muutoksiin. Mutta aktiivisesti ne eivät hakeudu pois synnyinsijaltaan, jonka niiden vaisto kertoo ainoaksi oikeaksi. Esimerkiksi suokeltaperho esiintyy Lapissa kaikkialla siellä, missä sen ravintokasvi juolukkakin. Sarat tuskin katoavat, mutta muutoin rämeiden ojitus saattaa muuttaa munan, toukan tai kotelon kehitykselle suotuisia olosuhteita, kuten maan kosteutta. Leigh Plester on biologi, luonnonvalokuvaaja ja luontoelokuvien tekijä. Sekä rämekylmänperho että suonokiperho syövät toukkavaiheessa saraa. Mutta tarvitaan monia muitakin menestymisen edellytyksiä, joita kaikkia ei edes tarkasti tunneta. Näin käy, vaikka suo alkaisi kuivua ojituksen seurauksena. ja toukka täysikasvuisena. Jotkut suohyönteisetkin toimivat niin. Miksi ei voisi etsiä uutta asuinsijaa. Tällaiset kannat ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon. tinen kehitys esimerkiksi rämekylmänperho, suonokiperho ja suokirjosiipi ovat erityisen arkoja kuivatukselle. vsk.. SUOMEN LUONTO 1/ 86 45. 32 .. . Rämeellä on sopiva turpeen ja ilman kosteus, lämpötila sekä riittävästi auringonvaloa. Myös Etelä-Suomessa tavataan suohopeatäplää, karhukehrääjää ja juolukkasinisiipeä yleisesti soiden ulkopuolelta. Energian ja puun himo vääristää luonnon tasapainon ..
Se on aikaa odotuksen ja täyttymyksen rajapinnassa. Kiitävä juna visualisoi äärimmäisen havainnolliseksi käsityksen ajasta, joka koostuu ohimenevistä hetkistä ja juoksee eteenpäin (kursoorinen aika). Tunnelma on hyvin vahva. Meidän valintamme vuoro on tänään. Sillä on vakiintunut symbolinsa: kello joka näyttää hetkeä viisi minuuttia ennen puoliyötä. On sekä "jo nyt" että "ei vielä". Voisiko aika kulumisen, pysähtymisen tai kiertämisen asemesta myös täyttyä. On aika luopua harhakuvasta, jonka -mukaan olisi alkuperäinen "luonnon ihannetila" kadotetMartti Lindqvist on Helsingin yliopiston sosiaalietiikan apulaisprofessori. Kaikki on syntynyt katoavaksi. Ehkä tuholla ei pitäisi pelotella. Tärkeintä on, että elämä tulee nähdyksi ja eletyksi. Mytologisella tasolla sitä vastaa kuva helvetin ikuisesta tulesta. Kuolema on näennäinen mutta niin on elämäkin. Kyseessä on joko valloitusretki tai pako. Täyttyvä aika voisi olla myös elämän symboli aika, joka on täynnä sisältöä: mieltä, tunnetta ja tahtoa. Millään ei ole alkua eikä loppua. Loputon nykyisyys, johon ei kuulu menneisyyttä eikä tulevaisuutta. Myös täyttyvän ajan idea on meille tuttu. syöksyy eteenpäin kiskoja pitkin kohti seikkailuja ja Tuntematonta. Martti Lindqvist " Kun aika täyttyy Hämmästyttävän monet elokuvat non aika kiertää kehää. Nykyhetkessä on läsnä kaikki se, mikä on koskaan ollut, ja kaikki se, mikä voi tulla todeksi. Maailman kello on pysähtynyt. Se kiertää kehää (syklinen aika). Vihan Päivä viimeisine tuomioineen lähestyy. Tavallisesti kyseessä on kauhukuva: pitkitetty kuolema, kylmä sota, kauhun tasapaino, terrorin taikapiiri. Tuttu kuva jännitysfilmeistä, myöhemmin myös rauhanliikkeen käyttämä tuhovisio . Kursoorinen aikakäsitys on Edistyksen uskonnon filosofinen perusta. Ei katoavuutta pidä pelätä ei luonnon katoavuutta eikä omaamme. Minun aikana juoksee. Jos luontoa ei ole meille tässä ja nyt, sitä ei ole milloinkaan kenellekään. Luonnonsuojelu ei onnistu vain järkeilemällä tulevien sukupolvien oikeuksista. Luonnossa aika ei juokse eikä pysähdy. Ajan kulumisen rinnalle on nousemassa käsitys pysähtyneestä ajasta. Ajan ainoa ominaisuus on kuluminen. 33. Siksi olen alkavat kohtauksella, missä juna irti kaikesta. Se on pakoa tästä hetkestä. Ilman sitä todellisuuden kahtiarepeytyneisyys ei ole poistettavissa. Ei ole muuta kuin meidän aikamme ja meidän maailmamme. LuonSUOMEN LUONTO 1/ 86 45. Siinä ajassa realiteetit ja unelmat ovat yhtä tosia. vsk. On sääli ihmistä, joka syntyy ja kuolee koskaan elämättä ja kohtaamatta kaikkialla aistittavissa olevaa täyttyvän ajan värinää. Luonnonsuojelulla ei ole tulevaisuutta, ellemme saa yhdistetyksi toisiinsa ihmisen aikaa (historiaa) ja luonnon aikaa. tu paratiisi, johon johtava tie olisi löydettävä. Voiko määrällinen aikakäsitys muuttua laadulliseksi. Luonto ymmärretään meidän kulttuurissamme historian kulissiksi. Kaikki toistuu rytmillisesti. Aika ei muodosta tapahtumia, vaan tapahtumat ajan
Ainakin itäsaksalainen ilma pystyy tähän: Taannoin Tsekkoslovakiaan johtava päätie jouduttiin vähäksi aikaa sulkemaan, kun ilmansaasteiden haurastuttaman huokoisen hiekkakivivuoren seinämä sortui tien päälle. Suomeen verrattuna DDR:n päästöt ovat yli kymmenkertaiset. Vuodesta 1970 vuoteen 1980 vesistöjen fosforija typpipitoisuus kohosi 5-10-kertaiseksi. Koivut ja poppelit 34 ovat kuolleet jo aikaa sitten, persiljakaan ei enää menesty ja juomavesi täytyy tuoda seudulle muualta. Myös saasteita paremmin sietäviä puuyksilöitä yritetään etsiä. Tämä käy siten, että taimia kaasutetaan rikkidioksidilla. Ne joko tukehtuvat saaste1s11n tai liettyvät umpeen. Näillä alueilla tuotetaan puolet maan teollisuustuotteista. Kokonaisten jokien vesi kulkee moneen kertaan tehtaiden putkistojen läpi ennenkuin päätyy mereen. Virallisestikin on todettu, että Thi.iringer Waldin virkistysarvo on pudonnut lähelle nollaa: se soveltuu enää talviurheiluun. Kaasutuksesta ilman vaurioita selviytyneet taimet katsotaan saasteita sietäviksi ja valitaan jatkokasvatukseen. Seuraava kirjoitus perustuu tähän Spiegelin numeroissa 28-30/85 julkaistuun raporttiin. Järvet, lammet ja joet, joissa voi ilman terveydellistä vaaraa uida, vähenevät koko ajan. Ja seuraukset näkyvät: metsät kuolevat ja ihmiset sairastuvat. Myös ihmiset ovat sairastuneet: lapset kärsivät keuhkoputkiastmasta, aikuiset potevat hengenahdistusta ja kärsivät verenkiertohäiriöistä sekä masennuksesta. Leipzigin lähellä Mölbisissä puut varistavat lehtensä jo toukokuun lopulla. Jupp Braun Jorma Laurila Sosialismikaan ei säästä saasteilta DDR:ssä ylllpäristönsuojelu jää talouskasvun • varJoon Luonto voi sosialistisessa suunnitelmataloudessa yhtä huonosti kuin lännen markkinatalousmaissa. DDR:n voimalat ja teollisuus syytävät ilmaan kaksi kertaa enemmän rikkidioksidia kuin kaksi kertaa suurempi Liittotasavalta. Suurin osa metsistä on kasvanut kuusta ja mäntyä. Myös asutus pilaa vesiä. Raskaasti kuormitettu Saale ei jäätynyt edes ennätyskylmänä talvena 1984 joen lämpötila oli paikoin lähellä pariakymmentä astetta. Terve puu on harvinaisuus Kolmella miljoonalla metsähehtaarillaali DDR on ollut Euroopan metsäisimpiä maita. Vain kolme neljästä kotitaloudesta on viemäröinnin piirissä, ja viemäröidyistäkin vesistä vain puolet päätyy puhdistamoihin, ja niissäkin vain melko harvoissa on monivaiheinen kemiallis-biologinen puhdistus . Uskomattomin esimerkki on Templiner See, joka on alkujaan ollut 52 metrin syvyinen: nyt siinä on neljä metriä vettä ja 48 metriä lietettä. Nyt niiden tilalle istutetaan kovaa kyytiä saasteita paremmin kestäviä puita: koivuja, haapoja, pihlajia, vaahteroita ja pyökkejä. Vuonna 1984 luvut olivat lähes samat, mutta vain toisinpäin: ainoastaan 14 prosenttia puista oli vailla näkyviä sairauden merkkejä. Mitä alemmas jokea mennään sitä tuhdimmin vesi on maustettu erilaisilla kemikaaleilla. Vuonna 1978 dresdeniläinen metsäprofessori HansGi.inther Dässler arvioi, että kymmenesosa metsistä olisi vaurioitunut, loput terveitä. Seitsemän kalalajia on hävinnyt kokonaan ja 26 on vaarassa kadota. Erzgebirgeltä ja suositulta retkeilyseudulta Thi.iringer Waldista metsät ovat jo kuolleet. Kalat ja muut vesielävät elävät totisesti synkkää aikaa. SUOMEN LUONTO 1/ 86 45. DDR:n omien tutkimusten mukaan ilmansaasteiden määrät näillä seuduilla ovat kaksi kertaa suuremmat kuin Chicagossa, Tokiossa ja Di.isseldorfissa Ruhrin alueella. Sanotaan, että usko voi siirtää vuoria. Reaalisosialismin maissakin taloutta on kasvatettu ympäristöstä piittaamatta. Jotkut joet ovat jo pitkään olleet biologisesti täysin kuolleita. Havainnollinen esimerkki on DDR, missä ympäristöongelmat ovat todella vaikeita. DDR:n teollisuus ottaa 75 % käyttövedestään joista ja järvistä. DDR:n ympäristöongelmat kärjistyvät Hallen, Leipzigin, Karl-Marx-Stadtin ja Itä-Berliinin massiivisten teollisuuskeskusten ympäristössä. Vesistöt likaviemäreitä Väkilukuun nähden DDR :llä on erittäin niukat vesivarat, joten luulisi niitä vaalittavan huolella. Ne vedet, jotka säästyvät teollisuudelta ja asutukselta, rehevöittää maatalouden raskas lannoitus. 9000 järveä on kuolemaisillaan. vsk.. Kriittinen länsisaksalainen viikkolehti Der Spiegel, joka on kotimaassaan paljastanut monta ympäristöskandaalia, julkaisi viime syksynä laajan raportin ympäristönsuojelusta DDR:ssä. Myrkyttymisen lisäksi joet myös lämpenevät kun ne moneen kertaan pumpataan tehtaisiin . Mutta myös sosialistinen teollisuus tarvitsee runsaasti vettä
Yhteiskunnallisista eroistaan huolimatta molemmat Saksat ovat soveltaneet samaa lääkettä ilmansaasteisiin: saasteongelmien pahetessa voimaloihin ja tehtaisiin on rakrnnettu yhä korkeampia piippuja. Monen joen vesi käytetään useaan kertaan ennen päätymistään mereen. 35. vsk. Elbe on maailman kauneimpia lika viemäreitä. Mitä alemmas jokea mennään sitä tuhdimmin vesi on maustettu erilaisi/la kemikaaleilla . SUOMEN LUONTO 1/ 86 45
Peltojen tuoton alkaessa heikentyä ovat myös viranomaiset joutuneet tarkistamaan kurssia. Pahimpia ovat kuitenkin elimistössä nitraateista syntyvät nitriitit ja syöpää aiheuttavat nitrosoamiinit. Suurimmat peltoaukeat ovat jopa 200 hehtaarin laajuisia, mutta optimikooksi maatalousasiantuntijat suosittelevat 72 hehtaaria. Pintavesien lisäksi pohjavedet ovat monin paikoin saastuneet. ''Ei metsä kuole, metsä . Peltomaa on vakavasti vaurioitunut jopa 30 sentin syvyydeltä, ja humusmäärä on monin paikoin äärimmäisen vähäinen. Pohjavesiin tihkuu myrkyllisiä aineita 5 000 villiltä, valvomattomalta kaatopaikalta, jonne ihmiset vievät kaikenlaisia jätteitään. Leipzigin terveydenhoitovirasto neuvookin äitejä antamaan lapsilleen vain mineraalivettä. ''Sosialismin voitto maaseudulla" Itäsaksalainen viljelymaisema on muuttunut rajusti. muuttohaukan katsotaan hävinneen DDR:stä pääasiassa elohopean takia. Tehomaatalous tuottaa eniten ongelmia maan pohjoisosassa ja Magdeburgin seudulla. Pohjoismaissa elohopean käytöstä peittausaineena luovuttiin sen vaarallisuuden takia jo kauan sitten. DDT ja DDR Kemianteollisuus voi esittää voimakkaita kasvulukuja myös rikkakasvija hyönteismyrkyille. Viljelyksille sumutetaan nykyisin 50 000 tonnia torjuntamyrkkyjä vuodessa. Tätä on sanottu sosialismin voitoksi maaseudulla. Eroosion vähentämiseksi viljelyaukeille on alettu istuttaa pensaita ja puurivejä tuulensuoja-aidoiksi ja orgaanisten lannoitteiden käyttöä on lisätty. vsk.. Tämä pahamaineinen myrkky on useimmissa maissa kielletty jo vuosia sitten. Eräs tutkija väittää, että jopa 75 % valtakunnan pohjavesivaroista olisi saastunut. DDT:tä käytetään DDR:ssä myös metsissä kaarnakuoriaisten ja nunnaperhosten torjuntaan. Koneet ovat DDR:ssä noin viidennestä raskaampia kuin lännessä. petolintuihin, ja esim. DDT:n käyttömääriä ei tiedetä, sillä tiedot ovat olleet salaisia vuodesta 1982. Teollisessa mitassa harjoitettava, paljon keinolannoitteita ja myrkkyjä käyttävä maatalous on tehnyt pahaa jälkeä. Humusta on lähes kaikkialla liian vähän . Nykyisin itäsaksalaiset saavat juomassaan ja ravinnossaan kaksi kertaa enemmän nitraattia (150 mg) kuin länsisaksalaiset. Niinikään DDR:ssä käytetään vielä elohopeaa siementen peittaukseen. vam muuttuu ... Näin laaja lannoitus onnistuu vain lentokoneilla. Tämä näkyy myös satojen pienenemisenä. '' Parissakymmenessä vuodessa juomaveden nitraattipitoisuus on viisinkertaistunut. Pikkulapsissa vähäisetkin nitraattimäärät voivat aiheuttaa hapenpuutetta, kun nitriitti sitoutuu hemoglobiiniin estäen sen hapensitomiskyvyn. Erityisen paljon nitraattia saavat maan pohjoisosan asukkaat, samoin asukkaat niillä seuduilla, missä maataloutta harjoitetaan huomattavan laajasti, kuten Magdeburgin seudulla. Mecklenburgin alueella maan pohjoisosassa vesilaitokset eivät enää voi nitraattivaaran takia ottaa lainkaan raakavettä joista ja järvistä. Torjunta-aineiden joukossa on myös myrkky nimeltä Bercema-Becosal, jonka tärkein tehoaine tunnetaan paremmin nimellä DDT. Mutta myös sadalta viralliselta kaatopaikalta ja 160 erikoiskaatopaikalta karkaa pohjavesiin myrkyllisiä aineita. Maaperän tiivistyminen on ongelma puolella pelto-alasta. Kemiaan tartutaan yhä vain tukevammin: vuonna 1960 tuotettiin 152 eri myrkkyvalmistetta, jotka sekoitettiin 36 tehoaineesta, vuonna 1970 valmisteita oli 235 ja tehoaineita 80 ja vuonna 1980 174 tehoaineesta sekoitettiin jo 272 cocktailia. Suuret peltoaukeat vaativat myös suuria koneita. 36 DDR:n ympäristöongelmat kärjistyvät suurimpien teollisuuskeskusten Berliinin, Hallen, Leipzigin, Karl-Marx-Stadtin ja Dresdenin ympäristössä. Luonnonvaraiset kasvit ja eläimet unohtuvat viisivuotissuoMEN LUONTO 1/ 86 45. Pienimuotoinen, muutaman hehtaarin pelloista koostunut viljelymaisema on vähä vähältä raivattu suuremmiksi, yhtenäisiksi peltoaukeiksi. Yli 80 prosentille DDR:n pelloista ja metsistä levitetään keinolannoitteita. Raskaat koneet linttaavat maaperän kasaan, jolloin kasvien on vaikea ottaa ravinteita ja vettä. Oman veronsa kantavat vesien saastuminen ja ympäristömyrkyt. Virallisesti Hylotox luokitellaan ''vähän tai ei lainkaan terveydelle vaaralliseksi''. Enimmäkseen turvaudutaan typpeen ja sitä levitetään yhä vain enemmän: vuonna 1960 peltohehtaarille levitettiin 33 kg typpilannoitetta, 1980-luvun alussa jo 145 kg ja vuonna 1985 arviolta 160 kg. Suuret nitraattimäärät aiheuttavat pahoinvointia ja ripulia. Jyvistä elohopea rikastuu ravintoverkossa mm. Jos ostaa kaupasta Hylotox-nimistä puunsuoja-ainetta, kantaa kotiinsa DDT:tä ja lisäksi supermyrkky PCP:tä (pentakloorifenoli), josta voi aiheutua dioksiinimyrkytys. Alkuperäinen luonto ahtaalla Luonnonvaraisten kasvien ja eläinten elinmahdollisuudet supistuvat, kun laajenevan viljelyksen tarpeisiin kuivataan soita, raivataan luonnonniittyjä ja juuritaan pensaikoita ja puuryhmiä. Laajat, yhtenäiset peltoaukeat ovat alttiita tuulen kulutukselle: tuuli vie hedelmällistä maaperää mukanaan
Puolet paperiteollisuuden raaka-aineesta on keräyspaperia. Ehkä tämä johtuu siitä, että sosialististen maitten on yleensäkin vaikea myöntää ongelmiaan. Viime vuonna teollisuuden raaka-ainetarpeesta tyydytettiin jätteillä 12 OJo. Myös ruokajätteet hyödynnetään tehokkaasti sikaloissa. Vuosituhannen loppuun mennessä luku tulee huomattavasti kasvamaan. Perussyihin puuttumisen sijaan idässäkin lääkitään oireita. vaatineet virallisia ympäristön tilasta kertovia tietoja julkisiksi ja katselevat läntisiltä TV-kanavilta kaihoisasti Greenpeacen ja Robin Woodin kaltaisten suoran toiminnan ryhmien tempauksia, jollaiset eivät DDR:ssä olisi mahdollisia. Vallitsevassa ilmapiinssa kansalaismielipiteillä on kuitenkin vielä kova seinä vastassa. Esimerkiksi raskaasti kuormitetun Saale-joen varrella tehtaiden on ollut pakko tehostaa jätevesiensä puhdistusta, kun yläjuoksulla olevat tehtaat ovat pilanneet veden niin pahoin, etteivät alajuoksulla olevat tehtaat ole voineet sitä käyttää. Petolintujen vähenemisen myötä hiiret ja myyrät ovat runsastuneet huomattavasti huolimatta laajoista myrkytyksistä. Hävinneiden ja uhanalaisten eliölajien luettelo onkin pitkä: 83 kasvilajia 1800 lajista on kokonaan hävinnyt ja joka kolmas kukkakasvilaji on uhanalainen. Kansalaisten tietoisuus ympäristökysymyksistä ja ennen kaikkea huoli omasta ja lastensa terveydestä on lisääntymässä. DDR on omaksunut tehomaatalouden aatteet: pienet pellot on yhdistetty kymmenien hehtaarien laajuisiksi viljelyaukeiksi, ja väkilannoitteita ja myrkkyjä käytetään runsaasti. huuhkajaa, pyytä, törmäpääskyä, harmaahaikaraa, kurkea, saukkoa, metsäjänistä ja sisiliskoa. Tavaratalojen edustoilla on säiliöt muovijätteille. Kansalaisten huoli ympäristöstä kasvaa Viranomaisten vielä vähätellessä asioita kasvaa kansalaisten huoli ympäristöstään. Metsäkuoleman käsitettä on väitetty epätieteelliseksi ja läntisen lehdistön keinotekoiseksi luomukseksi tarkoituksena herättää levottomuutta Itä-Euroopan maiden kansalaisissa. Jos suunta jatkuu on vuosisadan vaihteessa jäljellä enää parisataa kukkakasvilajia. Myös villisikaja saksanhirvikannat ovat paisuneet ennennäkemättömiin mittoihin metsästäjien iloksi, mutta metsänhoitajien harmiksi, sillä eläimet pureksivat jo muutenkin vähiin käyneitä puuntaimia. Jätteet käytetään hyväksi Kaikkien masentavien esimerkkien jälkeen mainittakoon sentään myönteistäSUOMEN LUONTO 1/ 86 45. Tämä muuttanee ennen pitkää myös virallista ympäristöpolitiikkaa parempaan suuntaan. Jätteiden hyötykäytön perusteena ovat tosin taloudelliset näkökohdat, mutta sen ympäristönsuojelullinen merkitys ei tästä vähene. Myös eroosio on voimakasta: humusta on lähes kaikilla pelloilla liian vähän. D 37. DDR:n toiseksi korkein metsäviranomainen on todennut metsäkuolemista: ''Ei metsä kuole, metsä vain muuttuu" . Sosialistinen teollisuuskaan ei toimi sen ihanteellisemmin kuin läntiset yritykset. Usein yritysjohto katsoo edullisemmaksi rikkoa määräyksiä ja maksaa sakot kuin investoida niukkoja pääomia ympäristönsuojeluun. Jätepaperin käyttäjänä DDR on Euroopan kärjessä. Vihreät ovat mm. Ongelmia verhotaan kaunistelevilla sanakäänteillä. Raskaat maatalouskoneec painavat maaperän kasaan, jolloin kasveilla on vaikeuksia veden ja ravinteiden saannissa. kin DDR:n ympäristönsuojelusta: jätteiden korkea hyötykäyttöaste. Samaan tapaan kuin Liittotasavallassa ''ratkaistaan'' itäpuolellakin ilmansuojeluongelmia rakentamalla jopa 300 metrin korkuisia piippuja, jotka laimentavat saasteita ja työntävät niitä omien rajojen ulkopuolelle. vsk. Muuttohaukka on jo kokonaan hävinnyt ja sama uhkaa lukuisia muita lajeja, mm. DDR:ssä on lukuisia ym: päristöryhmiä, jotka toimivat joko kirkon piirissä tai valtiollisten elinten kanssa yhteistyössä. Myös jonkinlaisia vihreitä on. Lasijätteestä ei tule ongelmaa, koska kertakäyttöpulloja eikä -purkkeja käytetä. Virallisesti ongelmia vähätellään DDR:n virallista ympäristöpolitiikkaa leimaa salamyhkäisyys ja ongelmien vähättely. Mutta kun tilanne ajautuu tarpeeksi pahaksi, on pakko havahtua. suunnitelmista. Eläinten tilanne ei ole yhtään lohdullisempi
Järjestön itsensä kehittämistä pidetään tärkeänä ja tehokkaan luonnonsuojelutyön edellytyksenä . Silloin tarvitaan asiantuntevaa, vahvaa ja riippumatonta luonnonsuojeluliikettä. Tässä joitain ehdotuksia, miten oma jätepoistomme on ratkaistu . Luonnonsuojelussakaan asiat eivät toteudu itsestään. budjetista ja luonnonsuojelutyön painopisteistä. Ruotsalainen luonnonsuojelu toimii ja etenee Esittelimme Suomen Luonnossa 8/ 1985 käyrän, joka kertoi ruotsalaisen sisarjärjestömme Svenska Naturskyddsföreningenin huimaavasta jäsenmäärän kasvusta. Komposti on hyvää puutarhan lannoitetta. Keittiössä on kaksi jäteämpäriä. Myyntitoiminta on suoraan järjestön yhteydessä, ei siis erillisenä yhtiönä. Tällä hetkellä on jo 110 000 jäsenen raja mennyt rikki. SNF:n keskustoimisto toimii Tukholmassa. Tapio Lindholm Kesämökin jätehuoltoa Jätteiden käsittely on tullut niin tärkeäksi, että se olisi otettava huomioon jo mökkiä suunniteltaessa. Asiantuntijat ovat eri alojen riippumattomia spesialisteja. Joukossa on hyvin runsaasti yliopistotutkijoita. Asiantuntijaelin ei ole pysyvä, vaan sitä uudistetaan vuosittain kulloisenkin tarpeen mukaan. Hallituksen jäsenten valinnassa painotetaan luonnonsuojelullista ja 38 yhteiskunnallista asiantuntemusta. Jäsenmaksuaan vastaan jäsenet saavat myös vuosikirjan . 15 x 30 cm savukanava. Tämä tyhjennetään muovisäkkeihin, jotka toimitetaan paikkakunnan kaatopaikalle. Liittokokous on ylin päättävä elin . Kuitenkin myyntityössä ovat selkeästi esillä toisaalta luonnonsuojelutavoitteet ja toisaalta luonnonsuojelullinen varainhankintaluonne. Lehden toimittajana on järjestön vuosikirjan toimittaja. Maitotölkit, käärepaperi! ja kesäiset paperilautaset ovat itsestään selvät. Tällöin sen yhdennäköisyys Suomen Luonnon kanssa kasvoi. Puhtaan järjestökoulutuksen lisäksi SNF:n toimintateemat pohjustetaan voimakkaalla koko järjestörungon läpi menevällä koulutuksella ennen teeman toteutusta. Näitä varten tulisi joka mökissä olla avotakka. Tällaista toimintaa tarvitaan yhteiskunnassa, jossa on mieslukuinen virallinenkin ympäristöhallinto. SNF:n jäsenlehti on Sveriges Natur, joka on Suomen Luonnon tapainen aikakauslehti. Toiseen pannaan lahoavat elimelliset jätteet, perunankuoret ym. Järjestöinformaation levityskanavana on yhdistyslehti, jota ei jaeta koko jäsenistölle, 1 vaan ainoastaan yhdistysten vetäjien käyttöön. On aivan ilmeistä, että ruotsalaisen luonnonsuojeluliikkeen menestys perustuu muuhunkin kuin suotuisampaan mielipideilmastoon ja vakavampiin ympäristöongelmiin. Tämä tapahtuu kerran tai kaksi kertaa SUOMEN LUONTO 1/ 86 45 . Samalla SNF saa käyttöönsä parhaan mahdollisen asiantuntemuksen. Ovathan ympäristöongelmat ja luonnonsuojelukysymykset riittävän ilmeisiä Suomessakin ja onhan erilaisten mielipidemittausten mukaan ilmapiiri luonnonsuojelulle Suomessa mitä suopein. Vastaavasti jäsenmaksu on korkeampi kuin Suomessa. Yltääkseen ruotsalaiselle tasolle Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenmäärän pitäisi olla yli 50 000. Ainoastaan Skånessa on piiritason luonnonsuojelutyöntekijä, jonka palkan maksavat skånelaiset itse. Ruotsalaisia on noin kaksi kertaa enemmän kuin meitä suomalaisia. SNF:n organisaatiossa on prja tiedotustoiminta, varainhankinta ja jäsenhankinta yhdistetty omaksi kokonaisuudekseen. Toisaalta se antaa ihmisille toimintamahdollisuuksia, kullekin kykyjensä ja taitojensa mukaan . Lahosuojattu puu on täysin kielletty polttoaine. Se ei vaadi ihmiseltä pelkästään rahaa ja suoritteita. Vuonna 1985 teemana oli metsäluonnon suojelu. Nämä kaikki hävitetään avaamatta. Kaupungissa voidaan kaikki jätteet (toistaiseksi) lajittelematta panna samaan säiliöön, mutta tämä paisuttaisi kesämökin kasat valtaviksi. Asiantuntijat apuna Svenska Naturskyddsföreningen rakentuu paikallisyhdistyksistä, joita on lähes joka kunnassa. Mutta näin ei ole, vaan Jasenmaara kieppuu 30 000 tuntumissa, eikä ole viimeaikoina edes kasvanut. Näin erilaisille spesialisteille tarjoutuu mahdollisuus tehdä luonnonsuojelutyötä omalla erityisalallaan. Toiseen ämpäriin kootaan muovit, lasit, säilyketölkit ym. He organisoivat järjestön luonnonsuojelullisen t01mmnan. vsk .. Niinpä toiminta on tavoitehakuista ja selkeätä, konkreettista. Kellä puutarhaa ei ole, löytää varmaan naapurin, joka suostuu kärräämään mullan omille mailleen. Asiassa on vain yksi mutta: Ruotsissa kasvu on ollut tasaisen kiihtyvää jo pitkän aikaa, kuten jäsenkertymäkäyrästä voidaan päätellä. Asiantuntijat ovat heidän tukenaan ja apunaan. SNF:n talous on ruotsalaiseen tyyliin hyvässä mallissa, mutta siihen ei pelkästään pidä tuijottaa, vaan hyvässä mallissa on järjestön toimintakin. Todettakoon, että me vanhukset asumme mökillä lähes viisi kuukautta, ja kesän kuluessa viisi lasta tulee mökille vuoron perään omine pienokaisineen (kaikkiaan 11, joista täl'ä hetkellä kuusi vähän yli vuoden) . Kuivina aikoina sitä tulisi kastella. Ruotsalainen luonnonsuojeluliike on siis oivassa myötätuulessa ja jos vanha väittämä pitää paikkansa seuraamme me ruotsalaisten esimerkkiä muutaman vuoden päästä. Tähän ratkaisuun vaikuttavat lainsäädäntökysymykset. Hallitus päättää mm. Sveriges Natur uudistui vuoden 1985 alussa. Järjestösihteeri johtaa tätä toimintaa. Se kouluttaa ihmisiä luonnontuntemuksessa ja luonnonsuojelukysymyksissä. Luonnonsuojelutyön organisoinnista vastaa keskustoimisto. Vain se kykenee valvomaan konsulina, miten luonnonsuojeluasioita maassa hoidetaan . Vahva järjestökoulutus Järjestösihteeri vastaa yksin järjestösektorista. Sen lisäksi tulevat ne lukemattomat kehoitukset osallistua milloin mihinkin arpaJa1s11n, Joissa luvataan 50 000,tai 100 000,markkaa puhtaana käteen. Liittokokousedustajat tulevat yhdistyksistä ja äänimäärä perustuu jäsenmäärään. Takat jaetaan tunnetusti kahteen luokkaan: a, jotka savuttavat ulos ja b, jotka savuttavat sisälle. Luonnonsuojeluasiantuntijoina järjestöllä on myös luonnonsuojelusihteereitä. Takka kuuluu yleensä a-ryhmään, jos siinä on suora ja poikkileikkaukseltaan n. Nämä toimitetaan vähän sivummalla olevaan laudoista lyötyyn kehikkoon, jolloin ne muodostavat vähitellen kompostimultaa. Se kokoaa eri tasoilla ihmisiä aktiiviseen luonnonsuojelutyöhön. Suuren jäsenmäärän ja sen voimakkaan kasvun vuoksi suunnataan jäsenistöön ja ennenkaikkea aktiiveihin ja yhdistysten hallituksen jäseniin voimakasta koulutusta. Ainakin mitä jäsenkehitykseen tulee, tämä näyttää toimivan. Vanhat sanomalehdet viemme tietysti paperikeräykseen. Piirisihteerijärjestelmää ei ole. Liittokokous valitsee hallituksen. häviämätön tavara. Nämä muodostavat luonnonsuojelupiirejä. Vältämme yleensä muovien polttamista . Hallituksen ja keskustoimiston tukena on yli satapäinen asiantuntijaneuvosto . Tuli voi palaa yhtäaikaa koko jätekasassa, jolloin savunmuodostus on niin suuri, ettei pienempi savukanava pysty nielemään kaikkea, jolloin takka putoaa b-luokkaan. Puuttumatta tarkemmin suomalaisen luonnonsuojeluliikkeen toimintatapaan esittelen ohessa luonnonsuojelujärjestön toimintastrategian Itämeren länsirannalla. Sen johdossa on intendentti, toiminnanjohtaja, joka johtaa järjestöä toimitusjohtajamaisesti. Toisaalta hänellä on vahva asiantuntemus biologisissa luonnonsuojelukysymyksissä
Siellähän happamat sateet ovat voineet huuhtoa maaperästä puiden kasvulle ja mekaaniselle lujuudelle välttämättömät mineraaliravinteet vähiin tai hapantunut maaperä estää niiden saantia. Olemme käyttäneet viimemainittuun tarkoitukseen rannoilta kerättyä aaltojen tuomaa lehtikariketta. Rantasaunan tai ramamökin viemärivesiä ei saa missään tapauksessa johtaa järveen. Kesävieraina olleiden lastenlasten muovipintaiset vaipat vaativat aivan oman ratkaisunsa. Keskinkertaisen henkilöauton typpioksidipäästöksi lasketaan Länsi-Saksassa 3 ,6 grammaa kilometriltä. Kun havupuut sieppaavat hyvin tehokkaasti ilmansaasteiden kaasumaisetkin osat, niin väärään aikaan tapahtuva typpilannoitus voi heikentää myös puiden talvehtimista ja tehdä ne pakkasherkiksi. Lajittelemattomat jätteet saisi kukin itse toimittaa kaatopaikalle. WC ei yleensä kuulu kesämökin varusteisiin, se kun jäätyy SUO\I EN LUONTO 1 86 -15. Viime vuoden lopulla ruotsalaiset korjasivat arvonsa saksalaiselle tasolle (2,5-4,5 g/ km). , sk. Em. Aaro Alestalo · Imatra 39. Ne kootaan paperilautaselle ja viedään jonkun matkan päähän (100 m) syrjäiseen paikkaan . kesän kuluessa. Seuraavana yönä on ystävämme Mäyrä tehnyt niistä selvän. Se lienee peräisin Ruotsista. talvella. 1985. Ne olisi tietysti voitu kerätä muovisäkkiin, mutta pitkäaikainen säilytys ei voinut tulla kysymykseen. Vaikka otetaan vielä huomioon sulfaattijätelipeän, puun ja maakaasun polton päästöt, niin yhteensäkään ne tuskin yltävät henkilöautoliikenteen päästöjen tasolle. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Kesämökkien jätehuoltoon olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, kirjoittaja vaatii. Ilmansaasteiden typpilannoituksen lisähaittana on se, että sitä tulee varsinkin pakoja savukaasujen typpioksideina sellaisenakin vuodenaikana, jolloin puut eivät tarvitse sitä. Jos käymälää säännöllisesti hoidetaan kuivikkeilla, on sen sisältö keväällä tyhjennettäessä täysin maatunut ja hajuton. Vuodessa määrä on kilometrin matkalla typeksi laskettuna 610 kg. Maataloudessa typpilannoituksen annostus voi olla monta sataa kiloa/ ha/ vuosi. Henkilöautokantamme vuosipäästöt olisivat 104 000 tonnia (1,6 milj. Etelä-Suomen pääteillä voi automäärä kilometrillä olla 10 000 henkilöautoyksikköä päivässä. Huusi eli käymälä rakennetaan jonnekin palstan rajalle (vähintään viisi metriä rajasta) . Ne voivat tuhota tai vaurioittaa neulasten vahakerrosta. Vastaavasti vuotuiset typpipäästöt hehtaarin tiealueella ovat 610 kg. Syynä suureen eroon on silloin käytetty pieni päästöarvo kilometriltä. Siten suomalaisen henkilöauton vuosipäästöt olisivat 65 kg typpioksidia (18 000 km x 3,6 g = 65 kg). Kansalaiset voitaisiin opettaa tässä suhteessa tarkoiksi. h-autoa x 65 kg = 104 000 tonnia). (Ambio Voi. Dieselkäyttöisen moottoriliikenteen ja nopeasti kasvavan lentoliikenteen päästöt mukaan lukien moottoriliikenteemme osuus typpioksidipäästöistä lienee Ruotsin ja LänsiSaksan lukujen välillä. Mielestäni ei ole mikään ihme, että autoliikenteen pakokaasupäästöt alkavat vaikuttaa karuilla kasvupaikoilla, joilla ilmansaasteiden haitat tuntuvat ensinnä metsissä. Pari pro~ senttia näin suurista päästöistä riittää 30 kg:n rajan ylittämiseen. Typpioksidipäästöjen lannoitusvaikutukset Tuhannen henkilöauton päivässä tuottama typpioksidimäärä on kilometrin tiepätkällä 3 600 g eli 3,6 kg. s. Vuosia ja vuosikymmeniä jatkuvassa ilmateitse tapahrnvassa typpilannoituksessa Länsi-Saksassa ja Ruotsissa pidetään 30 kg:n vuotuisen annostuksen ylittämistä vaarallisena . limasta tulevan vahvan typpilannoituksen ansiosta puiden neulasmassa voi kasvaa tuuheaksi ja siten puut tulevat alttiiksi sekä tuuliettä lumikuormitukselle. Äskeinen Manta-myrsky kaatoikin ainakin täällä Imatran seudulla juuri tuuhealatvaisia mäntyjä, kun sensijaan lähistöllä olevat kuuset säilyivät. annostusraja ylitetään. laskelman mukaan ei esimerkiksi 300 kg/ ha typpiannostuksesta tarvitse kovin monta prosenttia haihtua ilmaan, kun se on jo vaaraksi läheiselle pellonvierusmetsälle. Se toimii lannoitteena metsässä, mutta liiallinen ja yksipuolinen typpilannoitus voi olla haitaksi metsille varsinkin karuilla kasvupaikoilla. Pari vuotta sitten esitetty arvio oli vain 22 000 tonnia. 14 No I. Tutkimusten mukaan urealannoitteen typestä voi haihtua ilmaan ammoniakkina noin 5-55 % ilman lämpötilasta ja pH:sta riippuen. Metsäisellä tiellä pakokaasujen suora leviäminen sivuttaissuunnassa ulottuu noin 50 metrin päähän tiestä. Ammoniakkiin verrattuna typenoksideilla on se lisähaitta, että ne toimivat lähtöaineena yhdessä hiilivetyjen kanssa otsonin ja muiden foto-oksidanttien muodostumisessa. Tapani Aspiala Typpipäästöjen haitoista Antti Hovi otti SL:ssa 7 / 85 esille tärkeän asian : maatalouden typpilannoituksen sekä lannan ja virtsan aiheuttamat typpipäästöt ilmaan. Lopputuloksena oli maakuoppa, jonne ne peitettiin mullan alle . Vielä on ruuanjätteitä, joita ei mielellään panna kompostiin (kalanperkeet, kanan paisti n jäännökset ym.) . Moottoriliikenteen osuus suurin Länsi-Saksassa moottoriliikenteen osuus typpioksiidipäästöistä on noin 55 % ja Ruotsissa 70 fJ/o. Metsätuhojen kannalta näitä typpipäästöjä ei voi mielestäni verrata aivan tasa-arvoisesti pakoja savukaasujen typpioksideihin, koska maatalouden päästöt ovat lähinnä ammoniakkia. Kivihiilen, öljyn ja turpeen poltosta syntyvä typpioksidimäärä on maassamme VTT:n tutkimuksen mukaan noin 60 000 t/ vuosi. Tosin naapurin Kissa sekä lähellä pesivä Varis ovat myös hyvin kiinnostuneita. Tuhannen henkilöauton typpipäästöistä tarvitsee vain noin 20 % levitä tien lähistölle, kun em. Tämäntapainen jätteiden lajittelu tulisi aikaansaada kaupungeissakin. Autoliikenteen päästöistä henkilöautojen osuus on Länsi-Saksassa arviolta 2/ 3 ja loput on dieselajoneuvojen aiheuttamaa. Jätevesille varataan kuoppa, joka vuorataan kivillä ja katetaan vaikka betonikannella. Kilometrin matkalla sivuttaisen vaikutuksen alue on siten 10 ha eli vuotuiset typpipäästöt hehtaarin tiealueella ovat 61 kg. Jos kesämökki on vain vähän aikaa käytössä, voidaan lahoavat jätteet tyhjentää käymälään. Siksi typenoksiidit ovat ammoniakkia pahempia ilmansaasteita. Mutta kanan luut ja kalojen selkäruodot eivät niille kelpaa. 2-8). Se varustetaan tilavalla betonisäiliöllä, joka on tyhjennettävissä , sekä kuivikelaatikolla. Avoimen paikan märkä typpilaskeuma Imatran seudulla oli 80-luvun alussa noin 17 kg/ ha/ vuosi. Valitettavasti on tämä ystä~ämme liikkeellä vain öisin, Joten emme ole koskaan nähneet häntä. Mutta Mäyrä, toiselta nimeltään Metsäsika, se nuolee vielä lautasetkin , ja paperilautasen liikkeistä voidaan arvata, että syöminen on tapahrunut keskinäisen kinastelun vallitessa
Peltolinnustotutkimukset virittäneen Pentti Linkolan artikkelisarjan esimerkkinä ollut pensastasku ei näyttänyt vähentyneen, vaikka vuosittaiset heilahtelut olivat melkoisia. Symposion päätti vireä keskustelu, jossa pohdittiin maatalouden tuotantomenetelmien vaatimusten ja pellon eliöstön hyvinvoinnin välistä ristiriitaa. Symposion esitelmät julkaistaan Memoranda Societatis pro Fauna et Flora Fennica -sarjassa. Rikkakasvilajien kohtalot olivat molemmissa maissa yhdensuuntaiset: pellavan ja rukiin rikkaruohot ovat taantuneet, osin jo hävinneetkin kyseisten hyötykasvien viljelyn vähetessä, siementarkastuksen tehostuessa ja torjuntaaineiden käytön lisääntyessä. Hoitotoimissa avo-ojat on korvattu salaojilla, luonnonlannasta on siirrytty väkilannoitteisiin, heinänkorjuu on aikaistunut ja viljankorjuu lykkääntynyt runsaalla viikolla. Viljelykasvien merkittäviä muutoksia ovat olleet rukiin korvautuminen ohralla ja vehnällä, perunan tulo 1720-luvulla, mittavan öljykasviviljelyn alkaminen 1940-luvulla ja apilan viljelypinta-alan jyrkkä väheneminen viime vuosikymmeninä. Peltojen paketoinnin seurannaisvaikutuksista esitelmöinyt biol.yo Silja Pullinen kertoi pioneerilajien, mm. Leskenlehden ja peltovalvatin yllättävä menestyminen johtunee siitä, että nämä lajit sietävät muokkausta muita paremmm. (Ks. Muutokset näkyvät myös eliöstössä, mm. Apulaisprofessori Veikko Huhta totesi rikkaruohojen lisäävän peltojen kovakuoriaislajistoa, mutta yleensä peltojen salaojitus ja rikkaruohojen torjunta vähentävät selkärangattomien määriä. Vanhimmilla pelloilla vallitsivat heinien (varsinkin juolavehnän) ohella korkeat ruohot, poimulehdet ja puuvartiset kasvit. Ilkka Teräs SUOMEN LUONTO 1/ 86 45. Pakettipelloilla selkärangattomien yksilömäärät lisääntyivät tohtori Timo Törmälän mukaan kymmenessä vuodessa nelinkertaisiksi, pikkunisäkkäiden määrät vaihtelivat pelloittain ja metsälintujen havaittiin nopeasti siirtyvän pakettipelloille. Toisaalta apilat, niittyjen ja hyvin vanhojen nurmien l5asvit, MCPA:lle herkät rikkaruohot sekä rukiin ja heinien kylvösiemenen mukaan esiintyneet lajit ovat selvästi niukentuneet. Esitelmöijiksi kutsutut ·14 tutkijaa selvittivät lähinnä viime vuosikymmenien muutoksia peltojemme eliöstössä. Vuoden 1985 tilaston mukaan jo 124 000 ha pelloistamme on hukkakauran saastuttamia. Peltojen eläinja kasvilajit ovat muuttuneet Societas pro Fauna et Flora Fennica järjesti marraskuussa Säätytalossa Helsingissä symposion peltojen eläinja kasvimaailman muutoksista. pillikkeiden ja peltovalvatin osuuden ensin nousseen, mutta jo parin vuoden kuluttua heinät ja monivuotiset ruohot tukahduttivat yksija kaksivuotiset kasvit. dosentti Juha Tiainen. Peltoympäristömme on viime vuosikymmeninä muuttunut: avo-ojat on korvattu salaojilla, luonnonlannasta on siirrytty väkilannoitteisiin, rikkakasvija tuholaismyrkkyjen käyttö on tehostunut, heinänkorjuu on aikaistunut ja viljakorjuu lykkääntynyt. Sen sijaan aikoinaan jo hävinneenä pidetty hukkakaura aloitti 1940-luvulla uuden nousun . apila! ovat vähentyneet. Yksittäisten kasvilajien muutossuuntia esittelivät dosentti Juha Suominen Suomesta ja tohtori Roger Svensson Ruotsista. Heinät menestyvät FM Terttu Raatikaisen mukaan 1950-lukuun verrattuna heinänurmissa ovat huomattavasti runsastuneet useimmat heinät, avoviljelysten rikkaruohot, avoviljelyksille ja nurmille yhteiset kasvit sekä lannoituksesta hyötyneet nurmien lajit. Myös siementarkastus ja kasvinsuojelu ovat tehostuneet. Lammilla 33 OJo peltolintulajeista oli vähentynyt ja 36 OJo runsastunut 50 vuoden tutkimusjakson aikana. Vähentyneistä lajeista mainittakoon tuulihaukka, kottarainen, kivitasku ja pääskyt, runsastuneista töyhtöhyyppä, kiuru, peltosirkku ja pensaskerttu. Yhteenvetoesitelmässään professori Erkki Haukioja totesi, että peltojen eläinja kasvilajeja on hävinnyt vähän, mutta lajisuhteet ovat muuttuneet paljon. vsk.. Viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana karhukärpäsen ja apilakärsäkkäiden aiheuttamat tuhot ovat vähentyneet viljelytapojen muutosten takia. FK Kaija KallioMannilan mukaan myös kevätviljapelloilla heinät ovat yleistyneet ja nurmien rikkakasvit vähentyneet pääasiassa torjunta-aineiden käytön takia. Tarkemmin peltolinnuston muutoksista kertoi . Huomattavimmat taantujat ovat olleet aurankukka, pellavanvieras, unikot ja ruiskaunokki. Hukkakaurasta esitelmöinyt MMK Britt Pessala piti runsastumisen tärkeimpinä syinä siementuontia, nurmien ja kesantojen vähentymistä sekä sitä, että hukkakauran siemenet ehtivät pudota peltoon viljankorjuun siirryttyä myöhäisemmäksi leikkuupuimureiden käytön myötä. 40 Selkärangattomat viihtyvät pakettipelloilla Professori Martti Markkula totesi, että viime vuosisadan pahin viljelytuholainen oli niitty-yökkönen, jonka tuhot jäivät kuitenkin mitättömiksi 1910-luvu n jälkeen nurmilauhan merkityksen vähetessä; toisaalta sinappikuoriaiset käytännöllisesti katsoen lopettivat turnipsin viljelyn 1920-luvulla. Paikalliset syyt voivat selittää kasvistossa ja pieneläimistössä tapahtuneet muutokset, mutta esimerkiksi lintujen kohdalla syitä on etsittävä myös kaukaa peltojen ulkopuolelta. Kymmenen ensimmäisen paketointivuoden aikana heinien osuus kasvoi, mutta myös kärsämöt ja voikukka menestyivät. tarkemmin Suomen Luonto 7 / 85)
JAKELUOSOITE POSTI NUMERO POSTITOIMIPAIKKA 1:60 postimerkki Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 00151 HELSINKI 41. Myös vanhoja, B5-kokoisia säilytyskansioita on vielä saatavana vihreänä, hinta 18 mk. vsk . ..... SUOMEN LUONTO 1/ 86 45. ...... ....... .... TALLENNA VUOSIKERTA KANSIOON! Suomen Luonnon numerot tallentuvat kätevästi ja kestävästi lehden omaan säilytyskansioon. Tiedustelut Aapo-Matti Salmi, Mäkiranta 19-21 A 3, 96400 Rovaniemi, puh . Pertti Saunamäki, Kuohukuja 6 E 80, 01600 Vantaa. 960-10 144. .. .... .......... Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen En ole jäsen Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi Muutan osoitettani Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI ETUNIMI JAKELUOSOITE POSTI NUMERO POSTITOIMIPAIKKA Uusi osoite TILAAJANUMERO (OSOITELIPUKKEESTA) ... Luokitukset ladomme tarpeenne mukaan: Palvelukseen halutaan, Ostetaan, Myydään, Kuntatiedotuksia, Halutaan vuokrata jne. r---------------------------suomen Luonnon palvelukortti Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 105 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 130 mk (ei-jäsenet). .... ..... A4-kokoinen kansio on muovia, värivaihtoehdot ovat vihreä ja harmaa, hinta 22 mk. Myydään Myytävänä Suomen Luonto -lehden vuosikerrat 1973-1985. . 'ö Tällä palstalla Suomen Luonto julkaisee luokiteltuja pikku-ilmoituksia, joiden hinta on 8 mk / palstamillimetri. Kansiossa lehdet säilyvät! Huomio! Q) ..... Puhelin kotiin 566 2162, toimeen 525 5639. 1956-1969. Voit tilata Suomen Luonnon säilytyskansioita luonnonsuojeluliitosta oheisella tilauskortilla. Olkaa hyvät, palsta on käytettävissänne! Tilaa Suomen Luonto Ostetaan Ostan Suomen Luonto -lehtiä vv
Kotka siis pystyy kantamaan täysikasvuisen jäniksen, mutta jo suurimmat jänikset ja esimerkiksi ukkometsot jäävät kantamatta. Ehkä viime vuosina on sitä koskevia havaintoja kertynyt tavallista runsaammin . Itse olen nähnyt poikkeuksellisen paljon valkoisia kanervia Pohjois-Savukoskella, mutta en tiedä, onko ero vain kuljetuissa päivämatkoissa vai onko se todella pohjoisessa yleisempi. Itse pistimen rakenne on kaikilla myrkkypistiäisillä samantapainen: siinä on kaksi piikkimäistä, reunoiltaan sahalaitaista tai väkäsekästä osaa, jotka ovat vierekkäin painautuneina parittoman kourumaisen osan päällä. Pistin lihaksineen ja myrkkysäiliöineen irtoaa mehiläisestä jääden iholle ja pistimensä meAmpiainen pistää puolustautuakseen. Ensimmäinen havainto tästä lajista on vesiltämme vuodelta 1933. Maakotkan pesiltä on löydetty poronvasojen jäänteitä, ja pitkään on keskusteltu, miten nämä ovat joutuneet pesille, elävinä vai kuolleina. Tässä tapauksessa, joka edustaa lintumaailman ennätyssuorituksia, saaliin paino on ylittänyt saalistajan painon . Se on samanlaista vaihtelua kuin esimerkiksi silmiemme väri, joka ei yleensä vaikuta elämässä menestymiseen. Petolintujen saaliinkantokyvyn yläraja on suurin piirtein linnun oman painon suuruinen. Antti Pekkarinen Kotkan voimat Kuinka suuren taakan maakotka pystyy lentäen kantamaan. Useimmilla myrkkypistiäisillä pistin toimii lähinnä saalistuselimenä, mutta ampiaisilla ja mesipistiäisillä (mehiläinen sukulaisineen) pistin on yksinomaan puolustuselin. Kotkan on nähty iskevän jänikseen ja kantavan sen mennessään. Pistohetkellä väkäsekkäät piikkimäiset osat liikkuvat vuorotellen eteenpäin, tunkeutuvat pistokohteeseen ja vetävät myös kourumaisen osan kärjen mukanaan. Ne eivät tietojeni mukaan lisäänny näillä vesillä. Näköhavainnot tukevat tätä. Villasaksirapu on taskurapu, jonka tunnistaa melkein pyöreästä selkäkilvestä ja saksien karvaisuudesta. Joissa villasaksiravut vaeltavat satoja kilometrejä ylävirtaan ja tietysti taas aikanaan alaspäin lisäntymisalueilleen. Vastaavia värimuotoja on mm. Villasaksirapu on kotoisin Kiinan ja Japanin vesiltä. Nämä yksilöt lienevät suunnanneet vaelluksensa pohjoisemmaksi vähäsuolaisempaan murtoveteen. Näin myös elinkelvottomat poronvasat, jotka eivät ole selvinneet hengissä syntymän jälkeisistä ajoista, joutuvat kotkan ruokapöytään. Kiinassa se on myös ruokapöydän herkku. kissankellolla ja maitohorsmalla, ja samaan kategoriaan kuuluvat myöskin keltainen vadelma, valkea mustikka ja valkea puolukka. vs k.. Villasaksirapu on rannikkovesillämme satunnainen vierailija, jonka esiintyminen vaihtelee vuosittain. Lähes kaikilla tämän ryhmän naarasyksilöillä on myrkkypistin, joka on alunperin kehittynyt munanasettimesta. Toista mehiläistä tai muuta hyönteistä pistänyt mehiläinen kykenee yleensä vetämään pistimensä pois pistokohdasta ja säilyy näin hengissä. Samanlaisia havaintoja on metsosta saaliina. Ne vaeltavat vedessä, mutta ohittavat padot ja muut esteet maitse . Poronvasa, joka syntyessään painaa yli viisi kiloa, tuskin nousee kotkan kynsissä pesälle. Itäisellä Suomenlahdella ja muuallakin rannikoillamme tavatut villasaksiravut ovat siis peräisin eteläisemmiltä lisääntymisalueilta. Kimalaiset ja ampiaiset eivät menetä pistintään yleensä ihmisenkään ihoon pistettyään. Harri Dahlström Miten harvinainen on valko kukkain en kanerva. Kuinka käy pistäville hyönteisille ampiaiselle, kimalaiselle tai mehiläiselle jos ne pistävät ihmistä. Mainitut pistiäiset kuuluvat myrkkypistiäisten (Aculeata) suureen alalahkoon, jonka edustajia on Suomestakin tavattu yli 600 lajia. Kutsumaton pesälletunkeutuja voi saada äkkilähdön. Ne saavuttavat sukukypsyyden muutamassa vuodessa. Nämä ovat ilmeisesti vain yhden perintötekijän, geenin, suurms1a muutoksia kasvin perimässä. Kotka on saanut poronhoitoalueella kovasti kärsiä tavastaan kuljettaa kuolleita poronvasoja ja niiden osia pesilleen. Täysikasvuinen kotka painaa kolme-neljä kiloa, naaras petolintujen tapaan koirasta enemmän. Villasaksirapu lisääntyy rannikon ja jokisuiden murtovedessä. Kotkahan on tunnettu haaskansyöjä, joka käyttää tarkasti kaikki elinpiiriltään löytyvät kuolleet eläimet hyödykseen. Pistimeen tuleva myrkky syntyy takaruumiissa olevissa rihmamaisissa rauhasissa, joista se kulkeutuu rakkomaiseen myrkkysäiliöön . 42 LUONTOILTA nettänyt mehiläinen kuolee melko pian. Poikaset nousevat sitten jokiin. Kotkan saaliin kantokyvyn yläraja on samoilla lukemilla. Euroopassa lajia pidetään vahinkoeläimenä, joka kaivaa koloja valleihin ja patoihin, rikkoo kalanpyydyksiä ja syö niihin tarttuneita kaloja. Tällä vuosisadalla se on kotiutunut Pohjanmeren ja Eteläisen Itämeren alueelle laskeviin jokiin ja jokisuihin, m1ssa vesien suolapitoisuus on vähintään 15 promillea. Säiliöstä tuleva myrkky virtaa piikkimäisten osien peittämässä kourussa . Poron vasojen löytyminen kotkan pesältä selittyy sillä, että kotka on löytänyt vasan kuolleena ja kantanut sen pesälleen paloittain. Kuoleeko ampiainen pistettyään. Täältä tavatut yksilöt ovat yleensä olleet selkäkilven leveyden (5-7 cm) mukaan kolme-neljä vuot1a1ta, joten matkaa ne ovat ehtineet tehdä. Pistin onkin syytä poistaa iholta mahdollisimman pian kynnellä tai veitsellä myrkkysäiliön alta työntäen. Monista sinisistä, sm1puna1s1sta tai punaisista kukista näkee silloin tällöin valkokukkaisia muotoja. Pistimen lihaksisto toimii vielä tämän jälkeenkin ja myrkkyä valuu säiliöstä koko ajan lisää. Eläinmaailman numerossa 10/ 85 oli tarinaa räkättirastasta kantavasta varpuspöllöstä. Mistä ne sitten tulevat. Havaintojen mukaan vähäsuolaisemmissa vesissä eivät villasaksiravun munat kehity . Mehiläistyöläisen pistimen väkäset ovat sangen vahvat ja ihmisen ihoon tunkeutunut pistin tarttuu tiukasti kiinni. Valkokukkainen kanerva ei ole erityisen harvinainen, mutta kyllä välillä saa päivätolkulla vaeltaa kanervikoissa ensimmäistäkään valkoista kanervaa näkemättä, toisinaan niitä tuntuu olevan vähän väliä. Karvapeite on koiraalla tuuheampi kuin naaraalla. Mistä asti, sitä ei tarkasti ole kerrottavissa. Sama ampiaisyksilö kykenee pistämään ihmistä melko pian toistamiseenkin, eräiden havaintojen mukaan jo minuutin kuluttua edellisestä pistosta. Seppo Vuo/anto Villasaksiravut vierailulla Itäiseltä Suomelahdelta on jatkuvasti saatu kalaverkoista villasaksirapuja. Seppo Vuokko Pieni muutos perimässä synnyttää valkokukkaisen kanervan. Kuolevatko ne. SUOMEN LUONTO 1/ 86 45. Muutos aiheuttaa vain sen, ettei kasvi pysty valmistamaan kukan sinistä tai punaista väriainetta. Laji on kotoisin Kiinasta ja Japanista
"' "' ...J "' E 43. vsk. SUOMEN LUONTO 1/ 86 45
Hakuteoksista ja muista lähdeteoksista ei vastaavaa tietoa helpolla löytyisikään. Ja kansa kyseli ja kyselee vieläkin. Perhosten tutkijat ja keräilijät iloitsevat myös selkeistä genitaalikuvista, vaikka niihin ei juuri tekstissä viitata. Yökköset 1 ilmestyi vuonna 1977 ja Yökköset 2 vuonna 1979; kirjojen suosiota kuvannee se, että Yökköset 1 on jo loppuunmyyty. Lisäksi kuvatauluun XXV on koottu joukko Baltian mittareita sekä itäisiä ja pohjoisia värimuotoja. Mittarit 1. Kirjan ehdottoman hyvänä puolena voi pitää sitä, että moni luonnonilmiö saa näin vaivattomasti selityksensä. Kirjassa on uusittu ja yhdenmukaistettu mittareiden suomenkielinen nimistö. Tapio Lindholm Mittarit 1 Kauri Mikkola, Ilkka Jalas ja Osmo Peltonen: Suomen perhoset. Levinneisyystiedoissa ja elinympäristökuvauksissa SUOMEN LUONTO 1/ 86 45 . Itse asiassa Luontoillankin voima on siinä, että akateeminen biologinen asiantuntemus ja ihmisten luonnonharrastus ja tiedonhalu ovat siinä löytäneet toisensa. Luontoiltaan soittavat kansalaiset eivät ole väärässä, vaan osoittavat "tavallisten" ihmisten luonnonharrastuksen suunnan. Luontosedät ovat ratkaisseet monet ongelmat. Mittarit vielä puuttuivat, mutta nyt kuuden vuoden tauon jälkeen sarja on saanut entistä ehompaa jatkoa, kun rakenteeltaan edellisiä osia noudatteleva Mittarit 1 on ilmestynyt. Pääpaino tuntuu olevan varmaan tunnistamiseen liittyvillä seikoilla, joihin ulkonäön ohella kuuluvat olennaisesti lentoaika, elinympäristö ja levinneisyys. Veikko Neuvosen, luontoillan isän ja juontajan kokoamassa teoksessa asiantuntijat vastaavat Luontoilloissa esille tulleisiin kysymyksiin. Kyseessä ei ole täsmällisiin määrityskaavoihin perustuva opas, vaan tarkoitus on ensin löytää väritauluista mahdollisimman hyvin tutkittavaa lajia muistuttava kuva ja tarkistaa sitten tekstistä, sopiiko kuvaus tarkasteltavaan yksilöön. Toisaalta Luontoiltaa ei täysin voi käyttää hakuteoksena, vaikka kysymykset onkin ryhmitelty aihekokonaisuuksiksi. Monet luontoillan kysymykset sensijaan ovat syntyneet "työn äärestä", luontoa lähellä olevan ihmisen havainnoista. Tämän parempaa luontokasvatuksen materiaalia meillä ei taida olla itse luontoa tietysti lukuunottamatta. Usein samoihin asioihin kannattaa kernaasti palata. Varsinaisten mittareiden ohella esitellään nyt ilmestyneen osan alussa sirppisiivet ja villaselät, mittareista on mukana vajaat puolet ja loput kuvataan myöhemmin ilmestyvässä toisessa osassa. Sen tarkoitus on kerrata ja täydentää sitä mitä luontoillassa on tullut esille. Vastauksia on koottu yhteen liki kaksi sataa. Erityisesti on syytä mainita Sakari Nenye, jonka ottamat valokuvat ovat erinomaisia. Tämän vuoksi rohkenen suositella kirjaa paitsi kaikille luonnosta kiinnostuneille myös koko luonnonsuojeluliiton aktiiviporukalle. Lopullisessa tunnistamisessa auttavat melkein jokaisesta lajista piirretyt yksityiskohtaiset siipikuvat, joissa olennaiset tuntomerkit on osoitettu viivoilla. Ja tietoa sivuille mahtuu jos jonkin laista. Luontoillan luontosetien (naisia ei joukkoon ole mahtunut) tutut äänet eetterissä ovat saavuttaneet saman ajattomuuden kuin itse ohjelman aihepiiri, luonto ja ihmisen ikuinen mielenkiinto luonnonilmiöihin. Päiväperhosia sekä kiitäjiä ja kehrääjiä esitteleviä määrityskirjoja on viime vuosikymmeninä ilmestynyt suomeksi useitakin, mutta yökkösten osalta ajankohtaisen tiedon odotus jatkui 1970-luvun loppuun, jolloin Kauri Mikkola ja Ilkka Jalas aloittivat kirjasarjan Suomen perhoset. Luontoillan asiantuntijat ovat kehittyneet uskomattoman taitaviksi tunnistamaan kysymyksestä kuin kysymyksestä sen biologisen sisällön. Jokaisesta lajista on kuvattu sekä koiras että naaras, usein vielä poikkeavat värimuodot ja eri sukupolvet. Luonnossa tulee kaikille tilanteita joissa joutuu ymmälle. Eli luonnonsuojeluyhdistysten on hallituksissaan mietittävä vaikka tämä kirja kädessä millä tavoin luonnonharrastustoimintaa olisi voimistettava. Tästä syystä avasimme Suomen Luonnossa viime vuonna Luontoilta-palstan, jossa samaiset luontoillan asiantuntijat selvittelevät luontokysymyksiä kirjallisesti. Nyt luontoilloissa esille tulleista asioista on koottu myös kirja. Ohjelmasta tuli alusta alkaen tavattoman suosittu ja suosio on säilynyt. 260 s. Heiltä on useimmiten löytynyt vastaus kiperiinkin kysymyksiin. Eikä tätä pidä hylätä. vsk.. Yökköskirjoja moititaan syystä heikosti painetuista kuvista, jotka ovat mustavalkoisia, osin liian tummia, osin epäteräviä eikä asemointikaan ole aina kohdallaan. Esimerkiksi muutosta kaksoisaaltoisesta jäkälämittarista ruskoruusumittariksi voidaan pitää aiheellisena. Ohjelma ei koskaan ole pyrkinyt ratkaisemaan suuria ongelmia, silti se on tehnyt tärkeää työtä. Radioistunnot ovat ohimeneviä, eikä niistä jää mitään aineistoa. luontoilta Luontosetien kootut vastaukset Veikko Neuvonen (toimittanut): Luontoilta (asiantuntijat: Harri Dahlström, Matti Helminen, Kauri Mikkola, Pertti Uotila, Seppo Vuokko ja Seppo Vuo/anto) 195 s. Ohjelmaa ovat tehneet koko ajan suurinpiirtein samat ihmiset. Toki nykynimetkin vaativat totuttelua, sillä esimerkiksi silkkivillaselän tai metsäkenttämittarin kohdalla saattaa takertua aiheesta poikkeaviin kummasteluihin. Kansalliset instituutiot syntyvät vaivihkaa. Maallikko taas olisi ilahtunut, jos näissä kuvissa olisi lisämerkinnöin ilmoitettu, onko kyseessä koiras vai naaras ja onko koiraasta todella piirretty vain oikea sivulämssä (kuten alkuesittelyssä todetaan) vai molemmat lämssät (kuten yli kolmanneksessa kuvista). Päätekijöiden joukkoon on liittynyt Osmo Peltonen, ja hänen mukanaan toukkatietojen osuus on kasvanut yökköskirjoihin verrattuna. Moneen kertaan valikoituneena ja toimitettunakin Luontoilta kertoo jotain siitä miten ja mistä ihmiset ovat luonnossa kiinostuneita. Nyt ei moitteilla ole sijaa, sillä mittarit esitellään hehkeinä värikuvina, joiden painatus on onnistunut hyvin (kuvataulun IV hienoista sameutta lukuunottamatta). Munien, toukkien ja koteloiden ulkonäköä tarkastellessa täytyy kuitenkin edelleen turvautua Vallen antamiin kuvauksiin. Kaipaamaan jää vain värillistä kuvakavalkadia mittareiden toukista; toivottavasti joskus ilmestyy kirja Suomen perhostoukist_akin. Toki mukana on edelleen yökköskirjoista tuttu avustajajoukko, joka on tarjonnut oinan asiantuntemuksensa yhteiseksi hyväksi. Mittarit 1 noudattelee yökköskirjoissa aloitettua tiukan asiallista sananvalintaa, josta tekstiä keventävät sivujuonet on karsittu pois. Teosta voikin hyödyllisesta sisällöstään huolimatta pitää positiivisena luontoviihteenä, joka hankitaan luettavaksi mielenkiinnosta ja harrastuksesta enemmänkin kuin varsinaisesta tarpeesta. Yhteistyö tanskalaisten kanssa on koho,ttanut esiteltävien mittarilajien määrän Suomessa tavatuista 301 :stä lähelle neljääsataa, mutta tämähän vain lisää kirjan käyttöarvoa, kun yhteistyön tuloksena edullisesti saaduisssa väritauluissa esiintyvät myös nämä meiltä löytämättömät lajit. Nimikin on sama kuin instituutiolla: Luontoilta. Suomen Perhostutkijain Seura, 1985. Luontoillasta on tullut instituutio ja asiantuntijoista koko kansan tuntemia radionimiä. Radiossa aloitettiin kymmenen vuotta sitten ohjelma, jossa kuuntelijat saivat soittaa radiotaloon ja kysellä siellä istuvalta asiantuntijaraadilta luonnossa havaitsemistaan ja mieltä askarruttamaan jääneistä asioista. Luontoilta-kirja kertoo siitä Suomen kansan luontosuhteesta, josta koko luonnonsuojelutyö kumpuaa. Vaikka kunnollisten käsitteiden puute saa kysymyksen joskus 44 KIRJOJA tuntumaan oudolta, on taustalla usein terävä havainto luonnossa ilmenevästä asiasta. Tammi 1985
Nehän tuskin enää ovat päävaara; paljon suurempi uhka metsillemme on väärä metsien käsittely, jota metsäviranomaiset (Tapio) puunjalostusteollisuuden lyhytnäköisten etujen vuoksi tarmokkaasti harjoittavat. Aina voidaan olla eri mieltä valinnasta. Yleensä luonnontieteelliset alat on huomattavasti paremmin ja asiallisemmin esitelty kuin humanistiset. "Marjasuon talviparvi" on mukava pieni tarina. "Biodynaarnisessa viljelyssä rytrnitetään edellisten toimenpiteiden lisäksi sadon kylvöä ja käsittelyä antroposofiseen näkemykseen sisältyvien kosmisten ja maaperässä vaikuttavien vetovoimatekijöiden oletettuun yhteisvaikutukseen mukautuen". Taistelusta juoksevan veden puhtauden puolesta on mainittu Alattionjoki ja Koijärvi olisi voinut kertoa myös valtameren puhtaudesta ja elistön uhanalaisuudesta margariiniteollisuuden ja ryöstökalastuksen uhrina. Teoksen rakenne on entinen: lyhyesti vähän joka alalta. Hämmästyttävän paljon tietoa kirjaan on saatu mahtumaan. vsk. Miksi me annamme ulkonaisten seikkojen häiritä tärkeämpiä asioita, kun varislinnutkin sen ovat turhaksi havainneet: "Viisaat linnut eivät antaneet toistensa asun värin, pienten kokoerojen tai puhetapojen todellakaan rajoittaa vilpitöntä tutustumisen halua". KIRJOJA peräkkäin, taitavastikin, mutta jotenkin hengettömästi. Selostus vesiensuojelusta on valaiseva, vaikkei siinä juuri puhutakaan muusta kuin öljysaasteista ja puunjalostusteollisuuden jätteistä. Parkkisen päästessä vauhtiin. Suomi). Uhanalaisten kasvien luettelo on tarpeen, mutta se ei riitä estämään rauhoitettujen kasvien poimintaa. Kirjoitukset varsinkin historiasta ja henkisen sivistyksen eri aloilta kuvastavat vanhoja luutuneita asenteita, joihin eivät ole vaikuttaneet yhteiskuntatieteiden uudet tutkimustulokset. Muutenkin jää selostus melko suppeaksi: tilaa olisi saatu hiukan lisää jättämällä pois tarpeeton ympäristönhallinnon esittely. Miksi Pariisiin lähdetään. Se ei kuitenkaan vie mukanaan niin kuin elukkatarinat parhaimmillaan, esim. Ei ole kirjoittajan vika, että yleiskuva jää hajanaiseksi. Tämä hämärä sanonta sisältää itse asiassa, että biodynaamiseen viljelyyn kuuluu lisäksi taikauskoa ja tähdistälukemista olisihan tuon voinut sanoa suoraankin. Luettelot ja kuvat tekevät artikkeleista selkeitä-. Korppi tietenkin vanha ja viisas kokoaa sukulaisensa Marjasuolle kokoukseen. Ympäristönhuollosta on kerrottu joitakin esimerkkejä. Selostus luonnonsuojelujärjestöistä on osunut oikeaan ja se saattaa auttaa lisäämään järjestövoimaakin. Kunnon faabelin tapaan kirjailijalla on sanottavaa ohi kertomuksen tapahtumien. Kyllä ne maineenpuhdistusta vielä nykyaikanakin tarvitsevat. Ne ovatkin jääneet pääasiassa seinien koristeiksi. Parinkymmenen viime vuoden ajan on ollut muotia julkaista toinen toistaan moniosaisempia tietosanakirjoja, jotka ovat perin kalliita ja laajuutensa takia hankalia käyttää. 310:Pikku Jättiläinen on herätetty henkiin. myös luonnonsuojelullisten näkökohtien olisi toivonut vilahtavan esitettyä useammin, joskin esimerkiksi laukkumittarin todetaan harvinaistuneen peltojen paketoinnin seurauksena. Entäpä itse tarina. Mittarit 1 on ollut odotettu kirja ja odotus on kannattanut. Tantun sanat kulkevat väliin oikein mukavastikin, mutta itse kertomus ei sytytä. Hyvä on myös tiivis mutta hauska tietopaketti varislinnuista. Matkailu ja retkeily, tavallinen turismikin, saavat yhtä paljon tilaa kuin luonto. Ympäristön parantamistoimista ei sen sijaan ole paljonkaan kerrottu. Sopii jokamiehen tietokeskukseksi. 1136 sivua. Tuholaismyrkkyjen vaikutusta on selvitelty ottamalla esimerkiksi puuvillan valkokärpäsen sopeutuminen myrkkyihin ja yleensä osoittamalla myrkkyjen ajan mittaan tuottavan paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä hävittämällä myös suotuisat eliöt (ihmisen kannalta!) ja sekoittamalla luonnon tasapainon. Siitä kiitos Markku Tantulle. Siitä on kirjoittanut Seppo Lahti, joka on saanut melko pieneen tilaan (18 sivua) sopimaan kohtalaisen maaran asiatietoa eräiltä ympäristönsuojelun osa-alueilta. Kahdeksan varislintulajimme sekaparvi Pariisin taivaalla hykerryttänee enemmänkin ornitologian harrastajaa kuin lasta. Näiksi kirjoittaja on valinnut alkuperäisen luonnon suojelun ja ympäristönhuollon. Kenties valintakin olisi voinut osua muuhun kuin vesakkomyrkkyihin. Pääasia kuitenkin on, että teksti on tarkkaa, tietoa on runsain mitoin ja värikuvat innostavat pelkän lajinmäärityksen ohella myös poikkeavien muotojen tutkimiseen. Kertomuksen kantava idea jää johonkin peittoon. Niihin on mukava sukeltaa vaeltelemaan hohtavan syysvärisessä maisemassa. Ei ole esimerkiksi mainittu kansainvälistä suositusta 30 prosentin vähennyksestä ilmansaaste1s11n, valaidensuojelusopimusta tai Itämeren suojelusopimuksia, öljyntorjunnan kehitystä ja metsänistutusta aavikoitumisen pysäyttämiseksi. Metsien suojelusta Suomessa kirjoittaja ei ole saanut tilanpuutteen takia juuri kerrotuksi. Luonnontieteelliset ja yhteiskunnalliset näkökohdat yhdistyvät ympäristönsuojelussa. 20:Markku Tantun uusimman kirjan suuret piirroskuvat ovat hienoja. Luontoa tosin kuvataan teoksessa muuallakin (ots. Tällaisia tuhoja vastustavista voimista on myös kerrottu. Varislinnut ovat aina olleet turhia räähkälintuja, saastaisia raadonsyöjiä ja kuolemanennustajia. Kirjoituksen tyyli on ikävä kyllä virallista ja tieteellisen näköistä kapulakieltä, jonka ymmärtäminen on tavalliselle lukijalle vaikeata. Meillä Suomessa ainaisena uhkana oleva rikas voimalateollisuus, joka kylmästi pilaa viimeisetkin joet rahaa saadakseen, olisi voitu sekin mainita. Miksei ihmisten yhteiselämä suju kuin Marjasuon lintujen. Juha Juutinen Jokamiehen tietokeskus Pikku Jättiläinen. Tuntuu kuin kirjailija olisi päättänyt tehdä lastenkirjan ja laitellut sitten sanoja SUOMEN LUONTO 1/86 45. Sen selvittäminen puuttuu. Esimerkkejä olisi voinut saada kotimaistakin. Pikku Jättiläinen on toista tyyppiä: tiivistä tietoa, yksiosaisena kätevä ja hinnaltaan halpa. Niin ikään on jäänyt kertomatta niistä tuhoista, joita tieja vesirakennushallitus on kulkulaitoksen ("infrastruktuurin") tuottoja varrnistellessaan luonnolle aiheuttanut ja joita se edelleen suunnittelee (Hailuoto, Oulujärvi, Pernajanlahti, Saaristomeri). Ilkka Teräs Marjasuon TalvipaNi Räähkälinnut kunniaan Markku Tanttu: Marjasuon talviparvi Suomen luonnonsuojelun tuki 1985, 16 s. Luonnonsuojelun selostusta havainnollistavat hyvät kuvat (Luonnonkuva-arkistosta) ja suojelualueiden kartake. Mitä koukeroinen julistus todella sisältää. Vanhassa Pikku Jättiläisessä sentään oli rauhoitettujen kasvien luettelo, joka uudesta puuttuu. Pääsyy on kirjan toimituksen; jonka arvojen järjestyksessä uskonto on kaksi kertaa arvokkaampi asia kuin luonto ja ympäristö. Kuullaan kuulumisia, neuvotellaan ja laaditaan julkilausumakin, arvokkaasti, tottakai, onhan "samalla kertaa yhdessä paikassa ennen näkemätön määrä älyä, hienoja asuja, seurallisuutta ja leikkimieltä". Poroa 1985 WSOY. Helge Rontu 45
(90) 642 881 / säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Nervanderinkatu 11 00100 Helsinki puh. From the landscape aspect the tree is important both in the wild and in cultivated districts. (981) 15 828 Pirkanmaan Luonnonsuojelukeskus ltsenäisyydenkatu 1 33100 Tampere puh. (921) 19 909 Veijo Pelcola, piirisihteeri Pohjois-Pohjanmaan Luonnonsuojelukeskus Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. This makes the species highly popular in parks and gardens. 3. In Finland the oak grows wild at the northern limit of its range, cultivated specimens thriving, however, beyond this limit. 4. --tion is expected to increase over Translated by Leigh Plester SUOM EN LUONTO 1/ 86 45. Oak stands are rare in the country and the species is not these days considered an economic proposition in forestry. 5. (952) 11 759 Pirjo Taimisto, piirisihteeri SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh . The absolute northern limit beyond which the tree will not grow lies in northern Finland . Botanically speaking the oak is also very useful, as its presence marks the so-called hemiboreal vegetation zone. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 105 mk. Large, ancient specimens are particularly valuable in this respect. Endangered fishes by Marja-Liisa Koljonen Markku Vickholm Suomen Luonto 45 (/): /6 and This article reviews Finland ' s endangered fishes, describing the reasons for their decline and the action which can be taken to revive stocks. Even Socialist systems suffer from pollution by Jupp Braun and Jorma Laurila Suomen Luonto 45 (/):34 This article, which deals with environmental problems in the German Democratic Republic, is based on a report published recently in Der Spiegel (Der Spiegel 28-30/ 85). Many of them are already under official protection as natural monuments . Fish are easy to breed by artificial means using various modern techniques. He has been documenting both the animal ' s habits and the effect of Mankind on it. The brown bear, king of the forest by Seppo Saari Suomen Luonto 45 (/):24 Saari is specialized in the photography of Finland ' s recently elected national animal, the brown bear. 46. 4. lrtonumero 18 mk ISSN 0356-0678 llmoitusmyynti pxomark-Exomedia Oy Hietalahdenkatu 8 A 21 00180 Helsinki puhelin 90-646 306 Värierottelut Oy Lito-Scan Ab Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy, Forssa Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry Aikataulu Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 2 14. Keltikangas has written two books in which he recalls his trips into the Nordic wilderness and to rapids. An inhabitant of forests over practically the entire country, the bear merely wishes to live in peace. This campaign is being organised by the Finnish Dendrological Society. The only fish that has completely disappeared from Finland is the wels, or sheat-fish. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (Puheenjohtaja), 90-191 2010, Pentti Forsten, Kaj Granberg, Marianne Hemgård, Timo Hokkanen, Tapani Hyytinen, Raimo Kantola, Risto Hamari, Tapio Lahti, Hannu Luotonen, Tarmo Niemenmaa, Pentti Rauhala, Vesa Tanskanen LUONNONSUOJELUKESKUKSET Varsinais-Suomen Luonnonsuojelu keskus Läntinen Rantakatu 21 20100 Turku puh. Suomen luonnonsuojeluliitto ry , TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. The urge to be regarded as a bear hunter of repute emerges in the form of poaching as currently practised in Lapland. Since his retirement Prof. (9693) II 738 Anna-Liisa Sippola, piirisihteeri Uudenmaan Luonnonsuojclukeskus Perämiehenk. Endangered fish of the roach tribe are the asp (Aspius aspius) and vimba (Vimba vimba). 6. Interview with Valter Keltikangas by Ritva Kupari and Tapio Lindholm Suomen Luonto 45 (1):12 Valter Keltikangas was professor of forestry at the University of Helsinki from 1947 to 1972. 1. Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. Despite its southern affinities, the oak has been important in Finnish history. (90) 655 377 Ilpo Kuronen, piirisihteeri Kymenlaakson Luonnonsuojelu keskus Keskuskatu 9 48100 Kotka puh . 11 A 17 00150 Helsinki puh. Bear hunters are traditiona! heroes. 2. The Atlantic salmon, landlocked salmon, sea trout, brown trout and plankton white-fish are extremely endangered. He considers our rapids unique throughout Europe and our bogs and mires unique throughout the world. He has also been active in the Finnish nature protection movement. (90) 406 262 Postimyyntiä koko maahan Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto Summaries of the Main Articles Suomen Luonto (Nature of Finland) Published by the Finnish A ssociation for Nacure Proceccion Address: Perämiehenkacu 11 A 8 00150 Helsinki 15, Finland The oak, tree of the year 1986 by Tapio Lindholm Suomen Luonto 45 (/):20 The oak (Quercus robur) occurs naturally only along the extreme southwestern coastal strip of Finland . During the year it will be publicised, its protection promoted, and its use as a decorative tree species encouraged. (90) 642 881 Maanantaista perjantaihin klo 8.30-16.15, kesäkuukausina klo 8.30-15 .30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joucsamo, pääsihteeri Terho Poucanen, järjestösihteeri Ismo Tuormaa, tiedotussihteeri Kyllikki Jokela, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Taikka, kanslisti Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu I 2, 00170 Helsinki, puh . Finland' s bear populathe next decade by a few hundred individuals provided, that is, thai poaching is kept in check and the environment continues to favour the animal. (953) 17 358 Percti Siilahci, piirisihteeri Lapin Luonnonsuojclukeskus Koulu keskus 99600 Sodankylä puh. 22. In this interview, Prof. Keltikangas emphasises the uniqueness of Finnish rapids, wetlands and primaeval forests. toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittaja Jorma Laurila Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Anne Brax, Veli-Risto Cajander, Olli Järvinen, Antti Karlin, Auli Kilpeläinen, Ulla Kokko, Ilpo Kuronen, Pekka Peura Tilauksec, osoitteenmuutokset ja peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. There is a risk, however, of losing the genetic variability of different stocks, making it difficult for the offspring to re-adapt to a natural environment. Even one of the stories in the Finnish folk epic, the Kalevala tells of a magnificent oak. Several species of Finnish salmonids are now endangered . vs k. (931) 115 715 klo 9-13 Anne Brax, piirisihteeri Saimaan Luonnonsuojelukeskus Linnoitus Rak 18 53900 Lappeenranta puh. 26. SU0MENLLJONTO Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki Päätoimittaja Tapio Lindholm Vs. Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tili 608 21-1 Tilaushinnat 1986 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin 130 mk, muualle 150 mk . 4 2. 3 26. In Finland the oak has been designated the tree of the year 1986. Osoitteenmuutokset kirjallisesti. Now in his eighties, he is currently working on his third book. This provides a pleasant contrast to the boreal coni ferous forest that otherwise clothes most of Finland. The tree has also been associated with Baltic seafaring, its hard wood having been used for shipbuilding several centuries ago
E8~~~c Ammattitaito palnaa-paUon.. · Toinen toistaan vaativammat lehdet, yli O 000 erilaista sivua ja yli 8 miU. Kysymys on yhden erikoisalueen kokonaisuuden hallitsemisesta ja poikkeuksellisesta joustavuudesta. Me olemme erikoistuneet ammatti-, harsteja järjestölehtien valmistamiseen. :! ! g i kahdeksasta -----menestä ' ammattilehdestä voit lukea meidän osaamisestamme ikissa ammateissa erikoistuminen merkite tehokuutta, laatua ja taloudellisuutta. postituspahtumaa vuodessa ovat saavutuksia,joiin ei päästä sattumalta
Lit~ Scon Oy Lito-Scan Ab Komeetankuja 4 02210 ESPOO 90-803 6311