SUOMEN 1 • 1988 Saarni on vuoden puu Valkean ketun valtakunnassa Murhijärven erämaa hakkuuvuorossa?
K un tulin luonnonsuojeluliikkeeseen, Sompion väistämätöntä menetystä surtiin. Sarjan kirjoittaa Helsingin yliopiston eläintieteen professori Olli Järvinen ja kuvittaa taiteilija Inari Krohn . Tärkeämpää on silti, että väestössä on paljon enemmän luonnonsuojelijoita kuin aikaisemmin. Silti kumarran syvään näille liikkeille. Luonnon tuhoamiseen löytyy kuntoa, tarmoa ja taitoa. Uuden ajan airuita ovat Koijärvi, Hattuvaara, Ounasjoki ja Kessi. Uutta lakia odotamme edelleen. Taloudelliset intressit kävivät ilman muuta luonnon etujen ohitse hyvinvointiaan rakentavassa Suomessa. Tällaisia liikkeitä ei ole ollut kauan, mutta niitä on pitkään tulevaisuuteen. Kärsivällinen minäni sanoo: paljon on menty eteenpäin. Löytyykö rohkeita sydämiä, jotka sanovat ei lyhyen tähtäyksen eduille, kyllä luonnon puolesta. Yhden asian liikkeistä voi kirjoittaa helposti pahaa, sillä elämä on monisyinen kokopaisuus eikä latistu yhteen piikkiin pistettäväksi, ei vaikka piikki olisi niinkin komea kuin Koijärvi tai Kessi. Suomen luonnon puolustus lähtee siitä, että jaksetaan ja uskalletaan asettaa kyseenalaiseksi luonnon tuhoaminen. "Luonnonsuojelujenkassa" pohditaan Numminenhan ei laula -vesien pilaantumista ja ilman saasteita. "Jotta voimme ihailla luonnon lumousta, tarvitsemme asenteiden vallankumousta", runoilivat Nuorteva ja Numminen parikymmentä vuotta sitten. Levystäni ei löydy levytysvuotta, mutta 1960-luvun loppua tai 1970-luvun alkua se oli. Tällaista yhteistyötä ei alkuaikojen luonnonsuojelussa voinut kuvitellakaan. LUONNONSUOJELUN VOITTOJA Teksti: Olli Järvinen Kuvitus: Inari Krohn M. DDT:stä kannetaan huolta ja luonnonsuojelulain uudistamisen hitautta ivaillaan. Kärsimätön minäni kysyy: kuinka eteenpäin voitaisiin mennä nopeammin. 2 Kessi olisi 25 tai 50 vuotta sitten surutta hakattu mukana liiton puheenjohtajasta Rauno Ruuhijärvestä alkaen, mutta huoli ympäristöstä ei ole enää vain luonnossa ammatikseen työskentelevien asia. Optimismi ihmiskunnan puolesta voi nykyaikana perustua vain siihen, että luonto säilyy elinkelpoisena. Nykyään monen riiminikkarin omat tiedot riittävät siihen, mihin Numminen parikymmentä vuotta sitten tarvitsi ammattimiehen apua. Ympäristöongelmat ovat pahentuneet, mutta samalla on laajentunut myös ympäristötietoisten joukko. Aivan oikein: jos Kessi olisi haluttu hakata 25 tai 50 vuotta sitten, se olisi surutta hakattu, juuri kenenkään inahtamatta. Nummisen ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen silloisen puheenjohtajan, sittemmin ympanstönsuojelun professorin Pekka Nuortevan yhteistuotantoa on "Luonnonsuojelujenkka". vsk.. Yhä useammat silmät avautuvat. Biologeissa luonnonsuojelijoita on luullakseni aina oleva enemmän kuin väestössä kesk imäärin. V anhoja Suomen Luontoja selatessa pistää silmään luonnon uo · elemisesta kiinnostuneiden suppea' piiri. SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Viimeisen kymmenen vuoden aikana asenteiden muutos on ollut erityisen suuri. Retkellämme Sompion viimeisenä kesänä 1967 Urpo Häyrinen raivosi sitä, että Sompio annettiin Kemijoen säännöstelyihin ilmaiseksi. Joukossa on paljon ammattibiologeja ja metsäntutkijoita, jonkin verran muita luonnonystäviä. Nyt typeryyttä uskalletaan vastustaa, ymmärretään vastustaa, voitetaankin. Loistavia voittoja on asenteiden muuttuminen. Jotenkin "Luonnonsuojelujenkka" viehättää minua: tutkija julistaa rahvaanlaulajan kanssa, että "järjestelmä palkitsee saas_tuttamista" ja että "ihminenhän ei luontoa hallitse, mutta sen antimia tarvitsee". Luonnonsuojelu ei ollut niin tärkeä asia, että Georg Malmsten olisi pyytänyt Kaarlo Linkolalta valssitekstiä tai että Olavi Virta olisi kajauttanut Reino Rinteen sanoittaman tangon Kuusamon koskien puolesta. S uomen luonnonsuojeluliike on kirjannut monta voittoa. Biologeja on nykyäänkin paljon Luonnonsuojelun voittoja -sarja esittelee luonnonsuojeluliikkeen 50-vuotisjuhlavuoden merkeissä luonnonsuojelun saavutuksia. Koijärvellä puolustettiin ihmistoiminnan tuloksena syntynyttä mainiota lintujärveä, Ounasjoki oli joutua säännöstelyn kahleisiin, Hattuvaaran taisteluissa vihollinen uhkasi ilmahyökkäyksin ja myrkyin, Kessissä pyritään säästämään erämaittemme rippeitä. Ennen luontoa hävittävät suurhankkeet olisi toteutettu silmää räpäyttämättä. Tekijät esittäytyvät sivulla 6. A
Jos luonnonsuojelutyö voidaan saada kansanomaisemmille linjoille, sellaisiin muotoihin, että se tulee todella lähelle jokaista kansalaista, aikaansaannokset tulevat valtavasti kasvamaan. Luonnonsuojeluaate oli nyt voittanut ensimmäisen suuren voittonsa. Vasta v. Mutta se ei ole kyennyt antamaan oikeata pistosta suurten joukkojen sydämiin. Aatetta on kyllä ajettu suurella lämmöllä ja kaikkea arvostelua kestävällä asiallisuudella. 1938 saimme kauan kaivatut suuret luonnonsuojelualueemme, kuusi luonnonpuistoa ja neljä kansallispuistoa. Se oli aatteemme toinen suurvoitto. Kaarlo Linkola Suomen Luonnossa 111941 (tiivistäen): "Yksimielisesti eduskuntamme hyväksyi luonnonsuojelulain, joka tuli voimaan 1 p:nä heinäkuuta 1923. Tällaiset demokraatcisuuden tuulet puhaltavat nykyisin luonnonsuoje/uaatteen alalla n11ssa maissa, missä suuren yleisön mukanaolo työssä on ollut yleistä ja saavutukset suuret." 3. Yleisön myötämielisyys aatetta kohtaan on kyllä vuosi vuodelta kasvanut, mutta tekoja on tehty vain vähän. SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Pitkäaikainen vastatuuli luonnonja kansallispuistokysymyksen ratkaisussa on vaikuttanut lamaannuttavasti yleiseen luonnonsuojelutyöhömme. vsk
. . Markku Tanttu: Roskajoukkoa............... (90) 642 881 / säätiön asiamies SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6 01200 Vantaa puh. .. ... Esko Männikkö: Metson kuolema.................... . . . Irtonumero 27 mk, myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. 6 Keskustelutuokio Inari Krohnin ja Olli Järvisen seurassa. . . . JO. Terho Poutanen: Peltopyyn talvea................ . vsk.. 19 Peltopyyt suojautuvat joukolla pakkaselta, mutta elinympäristön muutoksilta ja liikenteen vaaroilta ne eivät välty. 47 Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh . . (90) 655 377 llpo Kuronen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ puh. 23 Naalien eli napakettujen määrä vaihtelee yleensä myyrien määrää seuraten. 4. . Petri Sipola: Vienalaiskulttuuri vaarassa.......... . . . (960) 311 550 Liisa Viitala Uusimaa Perämiehenk. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille 160 mk/ 140 mk (kestotil.). . vuosikerta 1•1988 011i Järvinen: Kessi olisi 25 tai 50 vuotta sitten surutta hakattu .. . 9. (981) 15 828 Matli Tynjälä Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4 33200 Tampere puh. ISSN 0356-0678 Ilmoitusmyynti FaktaMedia Oy Hakaniemenranta 26 00530 Helsinki puhelin 90-701 7037 Värierottelut Forssan Kustannus Ky Painopaikka FORSSAN~IR.JAPf>JNO OY llmestymisaikataulu Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 2 25. 43 Kysy luonnosta............................................ Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13 90100 Oulu puh. Tilausmaksun voi maksaa myös ps-tilille 608 21-1. . . . Kansikuva: Kannen napaketun kuvasi Seppo Keränen. Kotimaasta ........................................... . .......... Tilaushinnat 1. (90) 171 250 SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Mielipiteitä, keskustelua................................. Naali on yksi uhanalaisimmista nisäkkäistämme. . . . . . . . . Tuomas Taavitsainen: Yellowstone kansallispuistojen nestori........................................... . toimittaja Antti Halkka Taittaja Markku Tanttu Toimitusneuvosto Veli-Risto Cajander, Olli Järvinen, Lassi Karivalo, Antti Karlin, Juhani Lokki, Taisto Rantala, Heikki Toivonen, Ritva Veijonen. .... Martti Linkola: Luonnonsuojelun arvomaailma yksi uhanalaisista...................................... Uhanalaisia naaleja elää eniten Suomen käsivarren Yliperän tuntureilla. 3. .... . ............................ 34 Maailman ensimmäisessä kansallispuistossa kävijä voi ihastella kuumia lähteitä, geysireitä, kanjonia, biisoneita, karhuja ... (931) 131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6 53900 Lappeenranta puh. (90) 176 633 • LIITTOHALLITUS Rauno Ruuhijärvi (puheenjohtaja), 90-191 2010, Kaj Granberg, Timo Hokkanen, Markku Kuortti, Tapio Lahti, Timo Lehtonen, Seija Marjamäki, Marjaana Närhi, Tuomo Ollila, Pekka Peura, Hannu Rautanen, Esko Saari, Jari Ylänne ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 49-51 20100 Turku puh. . 4. 7 Rauno Ruuhijärvi: Suomen Luonnon uusille lukijoille . 4 15. 45 Luontoillan asiantuntijat vastaavat Summaries of the Main Articles....................... ....... 12 Dendrologian seura on valinnut saamen vuoden 1988 puuksi. (90) 642 881 Maanantaista perjantaihin klo 8.30-16.15, kesäkuukausina klo 8.30-15.30 Hannu Hakala, toimistopäällikkö Esko Joutsamo, pääsihteeri Atso Juote, järjestösihteeri Terho Poucanen, tiedotussihteeri Pirkko Holappa, taloussihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tiina Toivanen-Taikka, kanslisti Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh . Suomen viimeisien vienankarjalaiskylien elämää varjostavat metsähallituksen hakkuut. 11 A 17 00150 Helsinki puh. 1988 Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. 2 Ritva Kupari: Joukkoliikkeille löytyi sydän...... Perämiehenkatu 11 A 17, 00150 Helsinki puh . (921) 301 141 Veijo Peltola, vs. . 8. 3. . . . (90) 642 881 Tilaukset, osoitteenmuutokset j~ peruutukset Suomen luonnonsuojeluliiton toimisto, Irma Kaitosaari. 47. . Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. Millainen esiintymä on ja mitkä ovat kaivostyön seuraukset. . 5. .. . . ........ 14 Sopivatko metsot ja elintaso samaan maailmaan. . SUOMEN LUONTO Vs. . ............................ 38 Ulkomailta........................ päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Vs. 28 Krääsästä rakennettuja kuvia. 198730. . 40 Kirjoja ........................ 16 Hakkuuvuorossa Murhijärven erämaa. 22. . 11 Seppo Vuokko: Sitkas saarni.......................... . . (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LI ITTO ry. (953) 17 358 Perui Siilahci Lappi Rovakatu 26 96200 Rovaniemi puh . . .... . . 30 Päätös fosforimalmiesiintymän kaivamisesta Soklista on tehty. 4 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. . Seppo Vuokko: Sokli kaivos erämaahan........ . . Vuosikerta Suomeen ja Pohjoismaihin 190/ 170 mk (kestotil.), muualle 210 mk. 25. . Esko Männikkö on jututtanut Metson kuolema -kirjan kirjoittajaa Jorma Luhtaa. . 3 7. .. Osoitteenmuutokset kirjallisesti. 22 Asko Kaikusalo: Naatin ahdinko ..................... . 1. Toimitus Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki postiosoite: PL 169, 00151 Helsinki puh. 46 Liikettä lakin alla: Superlatiivi........................ . .......................
On nimittäin mitä ilmeisintä, että Ingarskila on vesilain tarkoittama joki eikä puro, jolloin ruoppaushanke olisi pitänyt käsitellä vesioikeudessa. 5. Joen luonnonarvojen perusteellisen selvittämisen ohella olisi pitänyt tutkia uudelleen myös asian vesioikeudellinen puoli. Outoa touhua Ingarskilanjoella Piirros: Dick Forsman SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. toiminnan sijasta ruoppaajat valitsivat ruletin. Kaikki meritaimenen luonnonkannat on luokiteltu erittäin uhanalaisiksi. Metsästystä ei voida perustella myöskään tutkimuksellisilla syillä, sillä tutkimuksen tarpeisiin norppia kuolee riittävästi jo muutenkin. Minkäänlaisia erivapauksia niiden tappamiseksi ei tule antaa, ei esimerkiksi silloin kun norppa tavataan elävänä kalanpyydyksestä tai se oleilee pyydysten välittömässä läheisyydessä. Näin jäi varmistamatta, että palautusistutuksia varten olisi kalanviljelylaitoksessa geneettisesti riittävän monipuolinen kanta, mikäli joessa elävät taimenet kuolevat ruoppauksissa kuten on pelättävissä. Tällainen tappolupamenettely oli jonkin aikaa Ruotsissa voimassa, mutta siitä on sittemmin viisaasti luovuttu. Helsingin vesija ympäristöpiiri aloitti tammikuun puolivälissä vastoin kalatutkijoiden varoituksia kiistellyt ruoppaukset Inkoon Ingarskilan meritaimenjoella. Valitettavinta asiassa on jälleen se, että ihmisen typeryydestä kärsii viaton luontokappale tällä kertaa meritaimen. Norppa on pikimmiten rauhoitettava ympärivuotisesti. Vesija ympäristöpiiri käynnisti malttamattomana ruoppaukset, vaikka vasta mitättömän pieni osa tarvittavasta emokalaja poikasmäärästä oli ennätetty saada talteen. Niinä vuosina kun metsästys onnistuu hyvin, kuten viime keväänä, tapettavien määrä lähentelee kymmenesosaa Pohjanlahden kannasta. Ingarskilanjoen ruoppaus on muutenkin hölmöläisten touhua: toisesta päästä peittoa lyhennetään, toisesta jatketaan. SUOMEN ltämerennorppa rauhoitettava Suomessakin Ku~ ... Norppien ilmiselvästä hädästä huolimatta niitä saa yhä metsästää tosin vain Suomessa. Kysymys ei ole vähäisestä asiasta: Ingarskila on meritaimenen ainoita kutujokia maassamme. vsk. Kenenkään elinkeino se ei ole ollut aikoihin. Esimerkiksi toksafeenia on kaloissa jo yhtä paljon kuin PCB:tä. Vaikka DDT:n ja PCB:n määrät ovatkin hiljalleen laskussa, Itämeressä on tavattu uusia hylkeille vaarallisia ympäristömyrkkyjä, kuten klordaania ja toksafeenia. Vielä vuosisadan alkupuolella murtovesialtaassamme pulahteli noin 100 000 norppaa, mutta nykyisin kanta on enää alle kymmenesosa tästä, arviolta 6 000-9 000 eläintä. Norppia tapetaan meillä maaliskuun loppupuolelta kesäkuun alkupäiviin jatkuvana metsästysaikana vuodesta riippuen muutamista kymmenistä pariin sataan yksilöön, enimmäkseen Perämerellä. Kaiken lisäksi norpanmetsästys on puhdasta huvia. Myrkyt ovat häirinneet vakavasti norppien suvunjatkamista: nykyisin vain joka toinen tai kolmas aikuinen norppanaaras on lisääntymiskykyinen. Täydellisellä metsästyskiellolla kannan supistumista voidaan välittömästi jarruttaa. Ympäristömyrkkyjen vaikutus vaimenee vasta vuosien ja vuosikymmenten saatossa jos silloinkaan. Harkitun Kun norppien asiat ovat näinkin huonosti, metsästys on edesvastuutonta uhkapeliä uhanalaisen eläimen tulevaisuudella. Asiahan käsiteltiin aikoinaan läpihuutojuttuna ojitustoimituksena. Norppien murhenäytelmä on seurausta liiallisesta pyynnistä ja 1960-luvulta lähtien etenkin Itämeren ravintoverkostoihin kertyneistä ympäristömyrkyistä. Äkkiseltään määrä saattaa tuntua pieneltä, mutta kun sitä verrataan päämetsästysalueen Pohjanlahden norppakannan kokoon, joka on vain parisen tuhatta eläintä, luku on erittäin suuri. : Seppo Keränen Itämeren norppakanta on tällä vuosisadalla pienentynyt romahdusmaisesti. Tammikuussa valtioneuvosto nimittäin päätti 70 000 peltohehtaarin kesannoimisesta samaan aikaan Ingarskilan ruoppauksilla luodaan lisää viljelykelpoista alaa. Muut Itämeren rantavaltiot ovat norpan jo rauhoittaneet. Tämä on kuin kylmä tuulahdus 1970-luvulta, jolloin silloinen vesihallitus isännöi Pohjanmaalla ruoppasi ja rakensi joen toisensa jälkeen miten tahtoi
Rakkainta maisemaa Inarille on meri ja saaristo. Teen siellä paljon työtänikin", Inari kertoo. Hän on kuvittanut mm. Pelkillä tosiasioilla ei aina vaikuteta ihmisiin", purkaa tiedemies ideaansa yhteistyöstä kuvataiteilijan kanssa. Itseasiassa heidän yhteistyönsäkään ei ole uutta: Ollin "joulusaarna" Suomen Luonnossa 1982 on kuvitettu Inarin grafiikalla. Inarin onnistui maalata näkyä tauluksi muutamana kesäpäivänä. Pidän metsästä ja teen metsästä paljon kuvia. Eihän sitä kenen tahansa asiatekstejä eikä vieraita asioita pysty kuvittamaan. "Luulen ymmärtäväni Ollin tekstejä aika hyvin. "" "Saaristoluonto on minulle ehkä tärkein asia. Pitää nähdä kauas Inari kertoo maalanneensa itsensä jo irti Nummelan metsistä ja maalaismaisemasta. Talo on uhkeaa suomalaista puuarkkitehtuuria. Tuumaillaan, katsellaan grafiikan vedoksia ja diakuvia maalauksista. Pitää olla tietty sisältö, jonka kuvittamiseen lähtee mukaan", Inari sanoo. Sen kesäasunnon alla Kustavissa asui pari kyytä, joiden oli tapana ottaa aurinkoa korkeissa, ikkunan alla kasvavissa -:Jotkut kalat PY_Styvät murskaamaan kotiloiden kuoria ja syövät sisuksen, selittää Olli Järvinen nk_ko_utu~utta kot1lon kattoa Inari Krohnille. 6 ruusupensaissa. Tieteen ja taiteen summa "Tavoitteena on, että teksti ja kuvat muodostavat kokonaisuuden ja ettei vaikutettaisi pelkästään faktoilla vaan luotaisiin myös mielikuvia. Ruutuikkunoista avautuu rauhallinen maalaismaisema. Taiteilijan kotina vanha kansakoulu on ollut 12 vuoden ajan. Hän on asunut useana vuotena uhatussa Suvannon kylässä Pelkosenniemellä. Kun suomalaista luonnonsuojelutyötä käynnistettiin 50 vuotta sitten, oli tässä talossa kasvatettu jo muutaman vuosikymmenen ajan lapsia ahkeruuteen ja kuuliaisuuteen. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kylän säilyttämiseksi ovat monet kantaneet huolta ja tehneet työtä vuosikaudet. Saaristo.i. Luonnonsuojeluliikkeen voimakkaan kasvun päiviä symboloimaan sop1s1 hyvinkin Ollin ehdottama joukkoliikekuva. Olli muistaa Kustavissa maalatun taulun ruusupensaan piikikkäillä oksilla loikoilevasta kyykäärmeestä. Taulu ei ole mielikuvituksen tuotetta. vsk.. Inari Krohnin ja hänen työnsä Olli tuntee entuudestaan. Minua kiehtoo metsän monipuolisuus, mutta paikka missä tulee hyvä olo on meri ja saaristo. suot ja tunturit ovat minun Suomessani kolme sellaista paikkaa, Joissa on paljon rauhallisempi tunne kuin metsässä ollessa", Olli erittelee. Puheeksi tulevat Inarin yhteydet Lappiin. Ritva Kupari SUOMEN LUONTO 1/ 88 47 . Hän on viettänyt kesänsä Kustavissa ensin vanhempien ja sittemmin oman perheen kanssa. Istumme kahvipöydässä Inari Krohnin kodissa Vihdin Nummelassa. Sellaisen, joka jää mieleen. Ihan toista tarkoitusta varten maalatut kaksi erilaista, toisella silmät kiinni, toisella auki. Tunturit ja suotkin ovat minulle ehkä vieraampia", arvioi Inari suhdettaan maisemiin. Sen tekstin, joka aloittaa luonnonsuojelun voitoista kertovan sarjan tämän numeromme toisella sivulla. sisarensa Leena Krohnin kaunokirjallisia teoksia maalauksen ja grafiikan teon ohessa. Juuri on päädytty siihen, että Inari suunnittelee kuvituksen valmiiden tekstien pohjalta ja hetken ajan tilanne uhkaa luisua päinvastaiseksi: valmiit kuvat muokkaavat tekstiaiheita! Sitten se löytyi: sydän. Löytö Entä se tekstin kuvitus. Meidät toi tähän eläintieteen professori Olli Järvisen ja taiteilija Inari Krohnin alkava yhteistyö: tämän vuoden kaikissa Suomen Luonnon numeroissa esitellään luonnonsuojelutyön voittoja Ollin tekstein ja Inarin kuvin . Säännöstelyallas nielaisee osan kylästä. J oukkoliikkeille löytyi sydän "Parhaiten siihen sop1s1 varmaan jokin joukkoliikekuva", ideoi Olli Järvinen esiteltyään juuri Inari Krohnille tekstin. Lähdemme Inarin luota sydän kainalossa. Koristeelliset kotilot Inari on tuonut Uusilta Hebride1lta toiselta puolelta maapalloa ja käyttänyt niistä jotakuta mallina työssäänkin. Nyt on Kemijoki Oy pääsemässä päämääräänsä: tilakaupat ovat loppusuoralla. "On hauskinta olla paikoissa, joista näkee kauas. . Menemme ateljeen puolelle ja Inari nostelee esiin suurikokoisia 70-luvun maalauksiaan. Asuinympäristö luo kuitenkin rauhaa työlle. Tietenkin sieltä saattaa saada yksityiskohtia töihinsä, vaikkapa kuutamoisena tähti kirkkaana talviyönä loikkivan jäniksen. Näistä kuvistahan syntyisi vaikka mitä! Ihana karhu pitäisikö ottaa karhu yhdeksi aiheeksi sarjaan ... "Niin minustakin
Toinen on Kajaaniin rakenteilla oleva turvevoimala ja toinen suunnittelupöydällä valmistuva Pohjan Sellu. Hintaansa, 150 miljoonaa markkaa, nähden sitä pidettiin liian pienenä. Oulu järven ylitystietä pohti vuosina 1983-85 TVH:n asettama laajapohjainen työryhmä, joka, ihme ja kumma, päätyi yksimieliseen mietintöön. Pohjois-Pohjanmaan puureserveille on kuitenkin jo ottajansa. Kannanoton pääsisältö oli, ettei kantaa vieläkään otettu. Jos tehdas rakennettaisiin Kainuuseen, sen tärkein hankinta-alue olisi tosiasiassa Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala. KOTIMAASTA Kiista Oulujärven ylitystiestä jatkuu Liikenneministeriö sai joulukuun alussa, kahden ja puolen vuoden miettimisen jälkeen, valmiiksi kannanottonsa Oulujärven ylitystiestä. paikallisten ja valtakunnallisten luonnonsuojelujärjestöjen kanssa. Siis päinvastaisella suunnalla, kuin Oulun ja Kajaanin väliin rakennettava ylitystie. Vierailun yhteydessä sovittiin lehtien yhteistyöstä: Eesti Loodus ja Suomen Luonto julkaisevat yhteisiä artikkeleita, joiden aiheet liittyvät Suomenlahden suojelutyöhön. Suomen luonnonsuojeluliiton, Uudenmaan läänin luonnonsuojeluvalvojan ja Riistaja Kalatalouden tutkimuslaitoksen veLisäksi jokaisen joen kanta on ainutlaatuinen. Toisin kävi. Eteläpuolen, KajaaniKestilä-Oulu, vaihtoehdon varrella olisivat myös turvevoimalan varaukset. Yksimielisyyden syy ainakin merkittävä syy oli, että työryhmä kokosi olemassaolevan tiedon, eikä tehnyt suosituksia. Ministeriö totesi, että ylitystien liikennemäärä, noin 630 autoa vuorokaudessa, on vähäinen. Pohjan Sellun raaka-ainealueiden on sanottu olevan Kainuussa ja varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla. Edelleen ministeriö haluaa vielä kerran perusteellisen selvityksen ympäristövaikutuksista. Liikenneministeriö haluaa myös selvitettäväksi Oulujärven eteläpuolisen linjauksen vaihtoehdon, TVL:n Kainuun piiri ei ole koskaan halunnut tuota vaihtoehtoa tosissaan tutkia. Eesti Loodus (Eestin Luonto) lehden päätoimittaja Ants Paju vieraili joulukuussa Suomessa, mm. SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Suomen Luonnon toimituksessa. Kalantutkijoiden ja perinnöllisyystieteilijöiden mukaan ennen perkauksen aloittamista talteen saadut emokalat eivät missään tapauksessa riitä edustavan viljelykannan perustamiseen. Suunnitelmia voidaan tietysti muuttaa. TVL:n Kainuun piiri on ilmoittanut haluavansa tehdä selvityksen itse, ilman että luonnonsuojelijat enaa siihen näppejänsä pääsevät sotkemaan. Lupaansa piiri ei saanut. Perkaus uhkaa joen luonnonvaraista meritaimenkantaa. Voimalan turvesuovaraukset ovat nyt alueilla, joihin ylitystie ei vaikuta. Siitä olisi mahdollista viljellä istukkaita nyt taimenista tyhjinä oleviin jokiin jos kanta säilyy. Tämä riitti heidän mielestään tekemään laittomaksi joen perkauksen, sillä vesilain mukaan vain puron voi perata ilman vesioikeuden lupaa. Mikko Niskasaari Meritaimenten lngarskila on joki! Joulukuun alussa uusmaalaiset luonnonsuojelijat osoittivat, että Inkoon lngarskilanjoki on vesilain mukainen joki eikä puro, koska siinä voidaan "vähävetistä aikaa lukuunottamatta kulkea soutamalla". Jngarskilanjoen kanta on erityisen arvokas, koska se on sopeutunut Suomenlahden pohjoisrannan savisameisiin jokiin. vsk. TVL:n Kainuun piiri, joka kuten arvata saattaa, ylitystietä kannattaa, toivoi ministeriöltä lupaa tien jatkosuunnitteluun. Käykö näin, on vielä täydelleen auki. toomuksista huolimatta joella aloitettiin perkaus tammikuun puolessa välissä. Luonnonvarainen meritaimen kutee Suomessa säännöllisesti lngarskilan lisäksi enää viidessä joessa. Koska ympäristöselvitystä ei asiallisesti voida tehdä tutkimatta myös Pohjan Sellun vaikutuksia, ainakin sen liikennevirtoja, luonnonsuojelujärjestöjen pitäisi päästä mukaan myös selvityksen tekemiseen. Ministeriö haluaa kuitenkin nyt lisäselvityksiä, joissa nimenomaan tutkitaan näiden kahden tehdashankkeen vaikutus tien kannattavuuteen ja, asiallisesti, toisinpäin. Liikenneministeriön kannanotto oli viimeinen jota on odotettu. Näin ministeriön lausunto oli selvä voitto tien vastustajille. 18 vuotta jatkunut tappelu jatkuu siis iloisesti edelleen. Aikakauslehteä julkaisevat Eestin tiedeakatemia sekä metsätalousja luonnonsuojeluministeriö. Eesti Loodus ilmestyy kerran kuukaudessa 49 000 painoksena. Suomen ja Neuvostoliiton välisen Suomenlahden suojeluyhteistyön 20-vuotisjuhlaa vietetään tämän vuoden elo-syyskuussa. Tämä pitäisi tehdä yhteistyössä mm. Vähintään perkauksen suorittajan, Helsingin vesija ympäristöpiirin, olisi pitänyt teettää lisäselvityksiä ennen perkaukseen ryhtymistä. Kainuussa kummittelee , kuitenkin kaksi suurta hanketta, joilla voi olla merkitystä tuleville ratkaisuille tiestä. 7
Nyt saavutettua ratkaisua voi pitää olosuhteisiin nähden vähintään kohtuullisena. Luonnonsuojeluväkeä huolettaa kuitenkin tieto, jonka mukaan järven pinnannosto aiotaan toteuttaa Turun vesipiirissä laaditun insinöörisuunnitelman pohjalta järven pohjoispuolitse kaivettavine ojitusojineen. Paikalliset luonnonsuojelijat olisivat halunneet järveä kunnostettavan luonnon kannalta pehmeämmin ja yhteiskuntaa taloudellisesti vähemmän rasittavin menetelmin. Koskeija Vaaljärven kuivausosakeyhtiö, joka omistaa valtaosan tämän erämaisen Iintujärven rannoista, on syksyisessä ylimääräisessä yhtiökokouksessa päättänyt myydä ranta-alueensa valtiolle 7,5 miljoonan markan hintaan. Hanke kariutui rahan puutteeseen ja paikkakuntalaisten sekä luonnonsuojeluviranomaisten vastustukseen. Matti Osara ympäristöministeriöstä. Lintuvesien suojeluohjelman tavoitteeksi asetettiin yksiselitteisesti koko Koskeljärven hankkiminen valtiolle suojelutarkoituksiin. luhankkeen eteenpäin viemisessä olivat Maailman Luonnon Säätiön Suomen rahasto, Turun ja Porin lääninhallitus, monet euralaiset yksityishenkilöt, sekä ennen kaikkea Euran kun.ta. Samalla kun valtio ostaa rannat, se myös sitoutuu huolehtimaan järven kunnostuksesta. Tämä on sinänsä erinomainen ratkaisu. Samaan aikaan kun Turun vesipiirissä laadittiin Koskeljärven säännöstelysuunnitelmaa, myös järven Iuonnonsuojelullisia tavoitteita alettiin järjestellä selkeäksi kokonaisuudeksi. Onhan järven luonnonrauha kaikesta päättäen turvattu ja isännät saavat miljoonansa. Useimmat näistä ovat siirtokivijärkäleitä, joita mannerjäätikkö tai siitä poikineet jäävuoret kuljettivat mukanaan ja jättivät nykyisille paikoilleen. Missään muussa kunnassa ei toistaiseksi liene luonnonsuojelun etu näin selkeästi astunut yksityisen eduntavoittelun edelle. Euran kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen enemmistön ja erityisesti kunnan johtavien virkamiesten päättäväinen ja määrätietoinen työskentely Koskeijärven suojelun hyväksi on merkittävä luku suomalaisen alkuperäisluonnonsuojelun historiaa. Valtion mailla sijaitseva kivi, kallio tai kallioseinämä rauhoitetaan tavallisesti SUOMEN LUONTO 1/ 88 47 . Silloin oli vireillä laaja säännöstelysuunnitelma, joka toteutuessaan ·olisi nostanut järven vedenpintaa runsaan metrin. Euran Honkilahdella sijaitsevan Koskeljärven suojeluarvo tiedostettiin 1960luvun lopulla. Kaupan myötä Koskeijärven ranta-alueet rauhoitetaan Iuonnonsuojelulain nojalla. Koskeljärven kysymys herätti aikanaan Euran Honkilahdella voimakkaita ristiriitoja luonnonsuojeluväen ja maanomistajien kesken. Tuomo Hurme Kivenkin voi suojella Kiviä on rauhoitettu maassamme pari kolme sataa. Liittyyhän moneen siirtolohkareeseen vanhoja taruja ja uskomuksia; aikoinaan niillä on pidetty pakanallisia rituaaleja. Monet etelärannikon siirtolohkareet ovat saaneet väistyä sivistyksen tieltä. vsk .. Kiviä voidaan suojella aivan samalla tavalla kuin yksittäisiä puita tai puuryhmiä, kertoo apulaistutkija . KOTIMAASTA Valtio ostaa Koskeljärven rannat Euran Koskeljärven suojelussa on viimein edetty ratkaisun hetkiin. Kunnan päätettyä laatia Koskeljärvelle rantarakentamisen kokonaan kieltävän osayleiskaavan tilanne oli jo oikeastaan täysin hallinnassa. Kyseessä on melkoinen sijoitus valtion vähistä suojelumäärärahoista, mutta kohde on toki sen arvoinen: suojelu varmistaa Koskeljärven pysymisen parhaimpien lintuvesiemme joukossa ja samalla turvaa yhden isohkon Iounaissuomalaisen Jarven erämaisen luonteen säilymisen. Todelliseksi kuoliniskuksi järven luonnolle oli kuitenkin koitua tämän vuosikymmenen alussa laadittu uusi säännöstelysuunnitelma, jonka toteuttaminen aiottiin rahoittaa mökkitonttien myynnillä. Myönteistä on joka tapauksessa se, että alkuvaiheessa keskiveden pintaa nostetaan varovaiset 30 senttiä ja noston vaikutuksia asetetaan tarkkailemaan erityinen seurantaryhmä. Onneksi joitakin jättejä on rakentaja kunnioittanut tai ne ovat saaneet jäädä sijoilleen paikallisten asukkaiden vetoomuksesta. Maaja metsätalousministeriön (sittemmin ympäristöministeriön) apuna suoje8 Koske/järven erämaiset rannat säästyvät kesämökeiltä
Muunlaisia kiviä on suojeltu hyvin vähän. Turvallisinta on, jos luonnontilaiset alueet ovat laajahkoja eivätkä liian erillisiä saarekkeita. Pelkästään yksittäisten alueiden varaan nojaava suojelu ei siis riitä, vaan välialueilla olisi harjoitettava mahdollisimman luonnonmukaista, pienipiirteistä metsätaloutta. Kimmo Kaakinen 9. Aikion mielestä on välttämätöntä löytää muita lähestymistapoja. Valtion keskusvirastot kuten esimerkiksi postija telelaitos, maatilahallitus ja metsähallitus ovat . Pitäisi tuntea ainakin eri lajien minimivaatimukset, mutta niukoinkin tiedoin voidaan esittää suojelun suuntaviivoja. Tässä suhteessa hän pani toivonsa nykyiseen teoreettisesti vahvaan luonnonsuojeluliikkeeseen. Selvimmän suojan antaa Osaran mukaan luonnonsuojelulaki. Pohjoisimmat erämaat ovat vanhastaan olleet lapinkylien saamelaisten yhteisomaisuutta. Paula Raivio & Jouko Parviainen maaluonne turvataan. asetusteitse. KOTIMAASTA Erämetsäpäivä etsi monikäyttöajattelua Uusia näkökohtia erämetsien käyttöön ja hoitoon etsittiin ja hiukan löydettiinkin Lapin luonnonsuojelupiirin tilaisuudessa Rovaniemellä marraskuun lopulla. Tähänastinen turhauttava kamppailu alue alueelta ei voi jatkua. Myös muissa Erämetsäpa1van puheenvuoroissa korostettiin uudenlaisen monikäyttöajattelun tarvetta Lapin erämaissa. Seitsemisen kansallispuistossa. Naskalin mielestä on vaikea osoittaa, että § erämaita olisi suojeltu liikaa. vsk. dentää, että myös luonnonsuojelujärjestöt voivat panna vireille kivien rauhoitushankkeita ja hankkia niille maanomistajan suostumuksen. Yksityisellä maalla makaavan kiven suojelee lääninhallitus maanomistajan hakemuksesta. Yhtä lailla tärkeää on, mitä ym, päristön metsätalousalueilla tapahtuu. Luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Lasse Tuominen ihmetteli erämetsistä nostatettua meteliä, joka on kiertynyt kohtuuttomasti Inarin Kessin metsien ympärille. Tutkija Pekka Aikio Pohjois-Suomen tutkimuslaitoksesta valotti erämaiden ongelmia pohjoisen luontaiselinkeinojen ja saamelaisten kannalta. Osara tähSUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Siinä olisi esimerkiksi valtakunnan ja läänin suunnitteluviranomaisilla ja poliitikoilla näytön paikka. Koko kysymystä on tarkasteltava laajasti, ei yksipuolisesti puuntuotannon kannalta. tämätöntä, jotta viimeisiä erämaita voidaan kehittää monikäyttöalueina. Taloustieteilijän tarkastelukulman aiheeseen avasi Arto Naskali Metsäntutkimuslaitokselta. Ongelmana on muunlaisen tutkimustiedon vähyys. Ympäröivien metsien kovakourainen käsittely muuttaa itse suojelualueen lajistoa, esimerkiksi linnustoa, kuten Oulangan kansallispuistossa on todettu. Aikio pelkäsi myös tilannetta, jossa alueen alkuperäiskulttuurin vaatimukset jäävät kahden äärilinjan luonnon tehokäyttäjien ja täysrauhoittamisen vaatijoiden jalkoihin. Tutkija Yrjö Haila selvitteli erämetsien biologista merkitystä, jota on tutkittu mm. Lapin loppuja luonnontilaisia kairoja ei ole toki tarvis muodostaa luonnonsuojelualueiksi, kunhan niiden eräKiven voi suojella luonnonmuistomerkkinä samoin kuin yksittäisen puun tai puuryhmän. Näillä alueilla tarvittaisiin uudenlaista oikeudellista tarkastelutapaa: valtion ylivalta luonnonsuojel.uasioissa ei saa olla itsestään selvä. Erämaista voidaan kokemusperäisestikin osoittaa olevan hyvin erilaisia hyötyjä erilaisille ihmisille, mutta myös sosiaalisesti ja kansallisesti, kulttuurielämää myöten. Niiden suojelu ei ole suinkaan yksinkertaista. Ympäristötaloustieteen keinoin olisi kyettävä pääsemään kiinni luonnonympäristön ennen "arvottomiin" arvoihin ja ihmisten tarpeisiin. Näin saadaan paras lopputulos ajatellen koko metsäluontomme ekologista monipuolisuutta. Vanhoista metsistä riippuvaisia eliölajeja on pieni vähemmistö kaikista metsien lajeista. Tieto on vältEramaasta voi löytää monenlaisia arvoja kuva Inarista. Erämaiden suojelua ei ole ymmärretty aluepolitiikan osaksi, jolla voitaisiin osaltaan luoda myönteistä Lappi-kuvaa. Tämä vaatii ympäristöpolitiikan ja aluepolitiikan nivomista yhteen uudella tavalla. omilla päätöksillään rauhoittaneet maillaan sijaitsevia luonnonmuistomerkkejä. Esitellessään piirin tuoreinta kannanottoa hän vaati, että asetettavan erämaakomitean selvitystyö laajennetaan Lapista myöhemmin maan eteläosien erämaaluonteisiin alueisiin. Osara mainitsee erityisesti Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksen, joka on aktiivisesti osallistunut useiden alueensa luonnonmuistomerkkien rauhoittarniseen. Luonnonvarakysymysten tutkimiseen eivät nykymuotoisen hyvinvointitaloustieteen eväät riitä. Useimmat Suomessa suojellut kivet ovat siirtolohkareita
SambiaMalawi vaelluksia Afrikan sydämessä, teemana luonnonsuojelu. Kilpailuun voi osallistua sekä väridioilla että mustavalkokuvilla. Diakehyksen vasempaan alanurkkaan kuvan ollessa oikein päin merkitään peukalomerkki. 7. Kilpailun tuomaristoon kuuluvat Kaija Keskinen Luonnon kuva-arkistosta, toimittaja Teuvo Suominen, Ju ha Suonpää Suomen Luonnonvalokuvaajista sekä Jorma Laurila Suomen luonnonsuojeluliitosta. 90-408 546, 636 406. Kuvat tai niiden rinnakkaisruudut eivät saa olla aikaisemmin palkittuja eivätkä samaan aikaan mukana muissa kilpailuissa. 1989: Tammi-helmik. Sutta saa metsästää Kymen, Pohjois-Karjalan, Oulun ja Lapin lääneissä 1. Diat voivat olla rajattuja, mutta niiden on oltava lasikehyksissä (kinodiat) . juhlavuoden 1988 valokuvauskilpailu Vuosi 1988 on suomalaisen luonnonsuojelutyön juhlavuosi. Lisäksi voidaan antaa kunniapalki ntoja. palkinto 2 500 mk, 2. Kumpaankin sarjaan voi osallistua samanaikaisesti. Järjestäjät sitoutuvat käsittelemään kuvia huolellisesti, mutta eivät vastaa niille mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Nykyisen metsästyslain mukaan suurpetojen metsästyksessä ei vaadita metsästysoikeutta eikä voimassaolevaa metsästyskorttia. 6. 9.-15. käyttää illan tuoton suomalaisen luonnonkuvauksen ja luonnonsuojelun tukemiseen. Vuodenvaihteessa Suomen luonnonsuojeluliiton Gorillaretki Ruandaan, Kenian kautta. Kummassakin sarjassa jaetaan seuraavat palkinnot: 1. Asetuksen mukaan karhua ei saa ampua pellolta. Sekä Suomen luonnonsuojeluliiton edeltäjän Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen että ensimmäisten kansallispuistojemme perustamisesta tulee kuluneeksi 50 vuotta. palkinto 1 000 markkaa. Liimalappujen käyttö on kielletty. Lisäksi järjestäjillä on oikeus lunastaa käyttöönsä käypään hintaan myös muita kilpailuun lähetettyjä kuvia. 3. Soita, pyydä esite! D SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. 1988 klo 19 alkaen. 1988 osoitteella Suomen luonnonsuojeluliitto, PL 169, 00151 Helsinki. 6. Erämaaja kamelisafari Keniassa, ja maaliskuussa Serengeti-Kilimanjaro suurriistaa jäljittämässä ja vuoristovaelluksia. 10. Luontomatkoja Afrikkaan Tutustumme Afrikan eri luonnontyyppeihin ja niiden eläimistöön, mutta meitä kiinnostaa myös ihminen ja hänen ympäristönsä. Ohjelmassa on vuoden luontokuvan ja vuosikilpailun parhaiden kuvien julkistaminen. Dioissa voidaan käyttää erillistä paperia tietojen selvittämiseksi. Karbunmetsästäjiltä tulisi vaatia vuosittain hirvenmetsästysammuntakoe karhun metsästykseen kelpuuttavilla välineillä. 8. Heinä-elok. Tänä vuonna voimassa olevassa asetuksessa karhun metsästysajat ovat kuitenkin 1. Kaikki merkinnät on tehtävä vedenkestävällä tussikynällä (permanent). sen metsistä", Lassi Kujala oy "Kurkien matkassa", Lasse Mårtenson luo ''Tunnelmia kuvan ja musiikin keinoin" ja Teuvo Suominen valottaa teemaa "Ihminen ja luonto" . Järjestöjen mielestä karhun kevätmetsästysaika tulee poistaa. päivään mennessä on maksettava myös 20 markan osallistumismaksu postikulujen peittämiseksi Suomen luonnonsuojeluliiton ps-tilille 608 21-1. Ennakkomyynnistä huolehtivat Lippupalvelu ja Luonnonsuojelun Tuki Oy. Kilpailussa on kaksi sarjaa: yksittäiskuvat, joita saa lähettää enintään kolme sekä lisäksi enintään kolmen ku• van sarja, joka on tekstitettävä kokonaisuudeksi. Em. Mustavalkoisten kuvien on oltava mieluimmin 18 x 24 cm:n koossa ja niiden on oltava pohjustamattomia. 6. Lähetyskuoreen ja maksukuittiin on merkittävä tunnus "Valokuva luonnon puolesta". Tuomaristo voi palkita myös sarjan yksittäisen kuvan. 11.-28. 5.-15. Kuviin merkitään kuvaajan nimimerkki, kuvan numero, aihe ja mahdollisimman tarkka selostus kohteesta. Lääninhallitusten tulee määrätä saaliskiintiöt riistanhoitopiireittäin samaan tapaan kuin hirvieläinten metsästyksessä nykyisin. Postitusta varten kuvat on pakattava huolellisesti, diat mieluimmin muovirasioissa. Puh. 2. 1988: Kesä-heinäk. Valokuva luonnon puolesta Luonnonsuojelun. Myös ravintohoukuttimen käyttö on kiellettyä. Palkitsematta jääneet kuvat palautetaan elokuun 1988 loppuun mennessä. poronhoitoalueella ja 1. 5. Suurpetojen pyyntiluvat vo,taisnn myöntää vain henkilökohtaisina henkilöille, joilla on voimassaoleva metsästyskortti. Matkat kestävät noin 3 viikkoa ja ryhmiin mahtuu 12 henkilöä. Hinnat vaihtelevat 9 000-14 000 mk:n välillä. 4. KOTIMAASTA Luonnonsuojelujärjestöt: Suurpetojen metsästys luvanvaraiseksi Suurpetojen metsästys on tehtävä luvanvaraiseksi, luonnonsuojelujärjestöt Suomen luonnonsuojeluliitto, Natur och Miljö ja Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahasto esittävät maaja metsätalousministeriölle tekemässään aloitteessa. Matkustamme Iuonnonläheisesti: pystytämme teltat savannille ja sademetsiin, keitämme ruokamme nuotiolla ja liikumme autoilla, kameleilla, veneillä ja jaloin. Järjestäjillä on oikeus käyttää palkittuja kuvia maksutta kilpailun tulosten julkistamisen yhteydessä ja teettää niistä tarvittaessa näyttelyvedokset. Kilpailu on avoin kaikille luonnosta ja valokuvauksesta kiinnostuneille. 1. D Vuoden luontokuvat -ilta Vuoden luontokuva! 1988 tilaisuus pidetään Finlandiatalolla maanantaina 8. Tavoitteena on saada uusia kuvia luonnonja ympäristönsuojelu työn käyttöön. Kuvat on postitettava viimeistään 30. Juhlavuoden kunniaksi Suomen luonnonsuojeluliitto järjestää yhteistyössä Suomen Luonnonvalokuvaajien kanssa valokuvauskilpailun "Valokuva luonnon puolesta" . Liput maksavat 65 tai 50 markkaa istuinpaikan mukaan. vsk.. Matkanvetäjä Benedict von Wright, Neitsytpolku 4 A 2, 00140 Helsinki. 2. Erämaamatka Kalahari-Okavango, vähän pitempi ja vaativampi retki. Tilaisuuden järjestäjä Suomen Luonnonvalokuvaajat ry. Palkinnot jaetaan juhlavuoden päätapahtumassa maailman ympäristöpäivänä 5. Lisäksi Eero Kemilä esittää "Kuvia pohjoi. poronhoitoalueella sekä Kuhmon, Nurmeksen, Valtimon, Lieksan, Ilomantsin, Tuupovaaran, Tohmajärven, Värtsilän, Kiteen ja Kesälahden kunnissa. palkinto 1 500 mk, 3. Luonnonsuojelujärjestöjen mielestä marraskuun puolivälissä alkava metsästysmahdollisuus Oulun ja Lapin lääneissä riittäisi. Oheen on liitettävä nimimerkillä varustettu kirjekuori, josta ilmenee kuvaajan henkilöllisyys ja osoite. Tarpeen vaatiessa tuo10 maristo voi jakaa palkinnot myös muulla tavoin . 1988. 4. 2
Näin ei toki ole. Edellä kerrottu osoittaa myös, että luonnonsuojelutyö vaatii tekijöiltään kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, kesken ei saa luovuttaa. Me olemme edelleen ympäristönsuojelun etujärjestö, huutavan aam korvessa, · tulevaisuuden vahtikoira, asiantuntija, valistaja, kansanliikkeen ydin miten milloinkin tarvitaan. Suomen Luonnon lukijoiden joukossa on toivottavasti uusien yhdistysten perustajia. Vain osa lehtemme lukijoista on jonkin paikallisyhdistyksemme jäseniä. Tässäkin työssä on luonnonsuojeluliitolla ylpeyden aihetta. Sisältöä elämään voi saada tietojen ja arvojen löytäessä toisensa luonnonharrastuksen parissa, retkillä, opintopiireissä, omakohtaisessa opiskelussa tai kansalaistoiminnassa. Toivon myös, että olette tyytyväisiä valintaanne ja pysytte jatkossakin mukana. Silloin maassa ei ollut järjestäytynyttä luonnonsuojeluliikettä. Luonnon-ja kansallispuistoverkon kehittäminen meni valtionmaiden osalta kohtuullisen nopeasti, vaikkei suinkaan helposti. Kun ilmansuojelulaki vihdoin saatiin 1982 on sen toteuttajia ollut liian vähän; sama koskee jätehuoltoa. Varsin pienellä lisäuhrauksella on mahdollista tulla vaikuttamaan luonnon ja oman elinympäristön puolesta, osallistua luonnonharrastustoimintaan, löytää uusia ystäv1a, saada järjestölehtemme Luonnonsuojeluväen ja luontokauppojemme jäsenedut. Luonnollisesti toivomme, että myös järjestötoimintamme tavoittaa Teidät ennen pitkää. Koskien suojelusta puhuttiin 30 vuotta, kunnes saatiin koskiensuojelulaki. Tapoihini kuuluu jokaisen lehden säilyttäminen; niiden pariin on hauska palata; ne ovat jo suomalaisen luonnonsuojelutyön historiaa. Luonnonsuojelutyöhön kuuluu myös oman elämäntavan ja mielenrauhan etsiminen. Joku on erehtynyt luulemaan, että luonnonsuojeluyhdistyksiä ei enää tarvittaisi, kun kunnallinen ympäristöhallinto lautakuntineen järjestäytyy. monia kauniita voittoja. Sillä sektorilla on ollut työntekijöitä. Tarvetta on vielä monissa kunnissa. vsk. Kaikissa elämäntilanteissa ei ole mahdollisuutta aktiiviseen osallistumiseen. Alkaneena 50-vuotisjuhlavuonna niitä syntyy varmasti lisää. Asenteiden on usein muututtava, joskus sukupolvenkin väistyttävä ennenkuin jokin suuri suojeluhanke toteutuu. Luonnonsuojeluasiamiesten saaminen kaikkiin kuntiin oli ensimmäisiä tavoitteita jo Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen perustamisvaiheessa 50 vuotta sitten. On ilo toivottaa Teidät tervetulleiksi luonnonystävien joukkoon. Ympäristöministeriötä puuhattiin 10 vuotta. Minulle Suomen Luonto -lehti on ollut tärkeä jo lähes 40 vuotta. Vesiensuojelussa on vajaassa kahdessa vuosikymmenessä tehty suuri työ. Pienin askelin on edetty myös uhanalaisten eläinlajien suojelussa. Luonnonsuojeluliike on 50-vuotisen toimintansa aikana saanut SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Valitettavan monissa kunnissa kuitenkin halutaan yhä ummistaa silmät ympäristökysymyksiltä ja suorastaan estää lain toteutuminen. Luonnonsuojelulain uudistaminen on ollut vielä pitempään vireillä. Suomen luonnonsuoje/uliiron puheenjohtaja 11. Kansallispuistoidean syntysanoista ensimmäisiin puistoihin kului aikanaan liki 60 vuotta. Vahva järjestö on ympäristöasioiden ajamisessa tärkeä. Soidensuojelun liikkeellelähdöstä on yli 20 vuotta, eikä edes kaikkia valtionmaiden suojelualueita ole saatu perustettua. Olemme ensimmäisen kerran käyttäneet nykyajan markkinointikeinoja. Luonnonsuojelutyön perusta on paikallisyhdistyksissä, joita on jo 185. Lehden painos on nyt noin 50 000. Suomen Luonnon uusille lukijoille Viime vuoden aikana on Suomen Luonnon tilaajaja lukijamäärä moninkertaistunut. Sanomamme tavoittaa paljon useampia kuin ennen; toisaalta myös entistä suurempi joukko on tukemassa työtämme ja mahdollistamassa entistä paremman lehden tekemisen. Laki kuntien ympäristöhallinnosta on saatu vasta ympäristöministeriön aikana. Luonnonsuojelutyökin vaatii varoja ja sitä voi tehdä myös kukkaroaan avaamalla. Eräät ympäristönsuojelukysymykset ovat edistyneet myös suhteellisen hyvin. Mitä useamman nimissä voimme puhua, sen paremmin ääni kuuluu
vsk.. Seppo Vuokko Sitkas "Korkea puu vehmaisissa metsissä, kylätienoilla, nurmilla, isoilla mustilla silmikoilla ja tuumanpituisilla siemenkodilla; kukat lehden-edellisiä, ponnet mustia. Lisätään vielä jokunen sana tästä dendrologien, puiden ystävien, vuoden 1988 puuksi nimeämästä lajista. Saarni )ehtii puistamme viimeisenä, tammeakin selvästi myöhemmin vasta kesäkuussa, ja ensimmäisenä puistamme se karistaa lehtensä usein jo syyskuussa. SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Saarni kasvaa hyvin hyötyisästi sekä vesoista että siemenistä, jotka lokakuussa ovat valmiita." Noin Elias Lönnrot sanoo lähes kaiken olennaisen saarnesta muutamalla rivillä yli satavuotiaassa Suomen kasvistossaan. Muist. Talviasussaan saarni ei Saamen tuntee kesällä heleänvihreästä lehvästöstään. Puiden ystävien yhdistys Dendrologian seura on valinnut saamen vuoden 1988 puuksi. Lehtien mehua saksanviinan kanssa kiitetään hyväksi käärmeenpistossa. Lehdet ovat kuin pihlaja/Ja, mutta pitempiä: noin JO-senttisiä. Yleinen se on ainoastaan Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Lehdet ovat vähän ulostavia. 12 • saarm Saarni, kylmänarka jalopuu, menestyy vain aivan maamme eteläisimmissä osissa. Suurimman osan vuodesta, hyvinkin kaksi kolmasosaa, saarni seisoo lehdettömänä, kolkonnäköisenä, niukkahaaraiset oksat jäykästi harittaen. Puu lehdetön ... Kuori lääkkeenä vatsan asetuttava, matoja vasten, vilutaudeissa ulostusaineen jälkeen. Puun lastuista keitetään saarnentervaa, josta on apua ollut hengenahdistajassa, ähkyssä, vilutaudissa. Puuaine on valkeaa, kovaa ja sitkeää, kaikenlaisiksi veistinkaluiksi kaunis ja sopiva. Helppo se on talviasussaankin tuntea harvasta latvuksestaan ja kärkipuoleltakin paksuista oksistaan
Latvotuista puista tulee ainakin toispaikkakuntalaisten mielestä kummitusmaisen näköisiä, mutta nuo rujot, harittavat ja kyhmyiset, mutta silti tuuhealatvaiset saarni tollot kuuluvat hoidetun lehtoniityn ilmeeseen. ole seutunsa koriste, mutta toista on kesällä: suuret pihlajanlehtiä muistuttavat, mutta monin verroin kookkaammat lehdet tuuhettavat niukkaoksaisen latvuksen läpinäkymättömäksi. Kukkiva puu Saarni kukkii ennen !ehtimistään. Kylmänarkuutensa vuoksi saarni on rajoittunut vain eteläisimpään Suomeen, ja yleinen se on vain lounaisessa saaristossa ja Ahvenanmaalla. Siemenen sisällä alkio ei ole vielä valmis, vaan siemenen kehitys jatkuu yhä maassa ja vasta seuraavana kesänä siemen itää. kesänä se on hajonnut mullaksi. Niinpä saarnilehtojen aluskasvillisuus on hyvin rehevää ja monilajista. Lehtojen puu Suomalaisella ydinalueellaan saarni on erilaisten, usein melko kuivienkin lehtojen puu. Karike taas on hyvää: jo seuraavana SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Taimet pysyvät hengissä syvässäkin varjossa, mutta kasvu on hidasta. Tuuli toimittaa pölyttäjän virkaa, ja hedelmät kasvavat kokoa varsin nopeasti. Liekö siemenen hidas kehitys yhä merkki heimon eteläisestä alkuperästä: onhan saarni öljypuukasvien heimon ainoa luonnonvarainen edustaja luonnossamme. Myöhäinen !ehtiminen ja varhainen lehtien karistaminen lienevätkin sopeutumia, joilla saarni pyrkii välttämään niin kesähallat kuin syyspakkasetkin . Saamen lehdet paleltuvat pienessäkin pakkasessa. Mutta annapa olla kun joku ylispuu kaatuu tai kuolee pystyyn, niin alla juroneet saamen taimet ryntäävät kasvuun: versolle kertyy lisämittaa parhailla paikoilla metrikin kesässä. Saamen kotisuutta, tuossa vanhassa koulukasvitieteessä niin tärkeää ominaisuutta, on hiukan hankala määritellä: hede-ja emikukat voivat olla eri yksilöissä, mutta tavallisempaa on, että puussa on kaksineuvoisia kukintoja, sekä erillisiä hedeja emikukintoja. Erilaisten "veistinkalujen" lisäksi saarneå voidaan käyttää mm. Ehkä hintana hallojen välttämisestä saarni karistaa lehtensä vihreinä, jolloin suuri osa myös arvokkaimmista aineista joutuu karikkeeseen. Tiheänä taimikkona saarni kasvattaa nopeasti pitkän, suoran rungon. Ahvenanmaalla saarni on lehtoniittyjen luonteenoma1sm puulaji yhdessä pähkinäpensaan kanssa. Kalkista se hyötyy, ja runsaskalkkisilla saarilla saarnilehdot ulottuvat rannan tervaleppävyöstä sisäosan kallioihin. Kulttuuri puu Skandinaavisessa kansanperinteessä saarni on samassa asemassa kuin tammi kalevalassamme. Tuumanmittaiset, siipipalteiset hedelmät jäävät talveksi puuhun roikkumaan, ja ainakin punatulkku ja orava niitä mielellään syövät. Myös vanhojen saamien kuorella elää hyvin monilajinen sammal-, jäkäläja leväyhteisö, ja saamen puuta ja kuorta nakertavista pienistä otuksista varsin moni on saamen tavoin meillä levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Sienirihmastot muodostavat metsäpuittemme juurten pinnalle paksun huopamaisen nukan, ja ravinteiden vaihto sienen ja juuren välillä tapahtuu "rauhanomaisesti" juuren pintaosissa. Yggdrasil, valtava maailmansaarni, oli ylijumala Torille omistettu puu, jonka varjossa jumalat pitivät päivittäiset palaverinsa päättäen maailman kohtaloista. Saarni pystyy hyvin uudistumaan toisten puiden, ei kuitenkaan kuusen, varjostuksessa. Saamea nimenomaan suosittiin, sillä siitä saatiin laadukas ja runsas lehdessato, ja se kestää hyvin leikkaamista. Suhde on lähempänä Ioisimista kuin männyn tai kuusen sienijuuri. paneeleihin, parketteihin, ja huonekaluihin. Saamen mahdollinen sienitoveri kasvattaa rihmastonsa juurten soluihin, joissa saarni puolestaan sulattaa sienirihmojen kärkiä omaksi ravinnokseen. Meillä saamea viljellään valitettavan vähän metsäpuuna. Orava ja närhi levittävätkin niitä, vaikka myrskytuulen ajamana ne voivat kulkeutua pitkiä matkoja myös hankia pitkin. Lehdetön saarni on helppo tuntea ylöspäin sojottavista vankoista oksistaan. Saamen kaunis, vaalea puuaines on kovaa kuin tammi. Saarnen metsäpuuviljely myös turvaisi osan uhanalaista saarnen seuralaislajistoa, vaikkakin kiertoajat viljelysaarnikoissa jäävät useimpien lajien kannalta turhan lyhyiksi. Lounais-Suomen hyvillä kalkkipitoisilla lehtomailla saarni voisi olla arvokas ja tuottoisa puu entisten lehtoniittyjen saarnet eivät käy esimerkiksi saamen kasvusta, sillä niiden huono runkomuoto on latvomisen seurausta. Jos saarnella on sienijuuri, mykoritsa, niin se on vallan toisenlainen kuin tavallisilla metsäpuillamme. vsk. Pohjoisimmat saamen esiintymät ovat lähteikköisiä korpia, joissa maan alta pulppuava lähdevesi pitää roudan loitolla. Saarni on lehdettömänä puistamme pisimpään: syyskuulta kesäkuun alkuun, jolloin lehdet vasta puhkeavat. Ilmeisesti osa siemenistä voi uinua maassa useammankin vuoden ennen itämistään. D 13. Niinpä saarnilehtojen suojeluarvo on paljon suurempi kuin niiden osuus maa-alasta edellyttäisi
Kokonaisen kesäpäivän hän saattoi seurata muurahaisen touhuja tai kontata karhunpesään tutkimaan kontion asunto}., .. Torjua kaiken ulkopuolelta tulevan polttamalla valokuvaajan piilon ja hävittämällä metsäautotien linjauskepit. Kaikki elollinen kelpasi haulikon ruoaksi. Leevin suhde luontoon on kaksijakoinen toisaalta lapsimaisen utelias, toisaalta karkean häikäilemätön. Retkillä törmäsi yhä useammin muihin liikkujiin. Esko Männikkö Kirjaa tehdessään Jopille kävi niin kuin monelle muulle aikaisemmin alkuperäinen idea muuttui loppujen lopuksi aivan päinvastaiseksi. Häikäilemättömyys kohdistui viattomiin luontokappaleisiin. SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Hän halusi pystyttää teltankin ainuttakaan vanamon kukkaa litistämättä. Hänen elämänsä sisällön voisi kuvata yhdellä sanalla metsä. Metsästyslait ja -asetukset eivät häntä sitoneet hirven lihaa syötiin vuodet ympäriinsä, luvallista aluetta oli se, missä kulloinkin sattui pyssyn kanssa liikkumaan. Viime syksynä ilmestyneen Metson kuolema -kirjan ohella hän on julkaissut Kurkimaa -kuvateoksen (1980) ja Aapaa -kuvasalkun (1987). Keskellä kesää Leevin sai valtaansa hillitön tappamisen vimma. . Ammuin sen ruoakseni heti.'' Osan eläimistä Leevi ampui äkillisestä päähänpistosta, aivan huvikseen. Talvisilla hiihtoretkillään hän yöpyi metsässä ja pohdiskeli kirkkaan tähtitaivaan alla ihmisenä olemisen mysteeriä. Väsynyt hyyppä laskeutui sen mättään eteen, jolla minä !epäsin. Kairoihin työntyvät metsäautotiet ja aukkohakkuut särkivät kuitenkin mielissä eläneen satumaailman pikku hiljaa pirstaleiksi. Metsissä liikkuneen häirikön toimet saivat hänet lopullisesti havahtumaan pelkkään todelliseen maailmaan. 14 Metson kuoleina Sopivatko metsot ja elintaso samaan maailmaan. Maailma tuntui yksinäisyyteen vetäytyvästä ihmisestä ahtaalta ja liian valmiilta. Kanadassa ja Puolassa. Metsästyksessä kaikki on tarkkaan määrätty. Eräänä keskikesän päivänä Jopi Luhta löysi huvikseen ammutun majavan raadon. Mallin tällaiseen käyttäytymiseen Leevi sai juopolta isäukoltaan, jolle elämä oli pelkkää eränkäyntiä. \ .. Tappamisen oikeus Naisellisia arvoja kirjassa puolustaa Oulussa biologiaa opiskeleva Leevin sisko. Asiaa kuvannee hyvin pätkä keväisen retken kuvauksesta. Tällöin hän sai lopullisesti virikkeen kirjaansa Metson kuolema . ... ~~;':f~: oloja. vsk.. Valitettavasti hänen elämäntyylinsä on sata vuotta aikaansa jäljessä. Luhdan Kuukkelin metsä -näyttely (1982) on kiertänyt myös ulkomailla, mm. "Kyllä siinä rupesi ihmisen luontosuhdetta väkiselläkin miettimään, kun näki tämän paikallisen asukkaan kätten töitä." "Ilmeisesti hän halusi Jorma Luhta on tunnetuimpia luonnonvalokuvaajiamme. Sama mies sitten tappoi huvikseen majavan." Leevi Juntunen ja metsä Kirjan päähenkilö on Leevi Juntunen, nuorimies Suomussalmen perukoilta. omistaa metsän. ''Töyhtöhyypässä asui kevätaamun hulluus ja ilo. Alunperin Jopin tarkoituksena oli nimittäin tehdä satukirja metsän sinipiioista, tontuista ja muista menninkäisistä. ' Jossa pohditaan ihmisen suhdetta metsään ja sen eläimiin
Onneksi ei tullut. Päivänä muutamana hän muisti kuvaustilanteen vuode! ta 1967. Ja hupsista heijaa! Juuri sinä päivänä, kun pitkällisen vetkuttelun jälkeen rupesin tätä juttua väsäämään, paikallinen sanomalehti kertoi suurin otsikoin laajoista hakkuista, jotka oli tarkoitus aloittaa viimeisellä laajalla metsäalueella Leevi Juntusen maisemissa. Bruttokansantuote nousee ja pian Suomessa on niin hyvä elintaso, että jokaisella kansalaisella on varaa päästellä omalla mersulla Lappiin ihastelemaan koskemattoman luonnon reservaatteja. Nykyistä tilannetta uskallan epäillä ääneen, sillä kirjan tekijä on itsekin innokas metsästäjä. "Kyllä se on niin, että lohi ja sähkö, elintaso ja metsot eivät mahdu samaan maailmaan." Luonnonvalokuvauksen ensimmäinen dopingtapaus. Akat töihin ja niille kaksinkertainen palkka. Ainakin minun luontosuhteeni on aivan siskomainen, puhtaan naisellinen." Aikaisemmat Jopin hengentuotteet tukevat tätä lausumaa. "Hyvillä pyssyillä varustautuneet metsästäjät eivät koskaan näe eläimiä elollisina, tuntevina olentoina, päinvastoin kuin esimerkiksi hiiviskelevä tai piiloutunut valokuvaaja tai entisajan ansapyytäjä. Tänäkin syksynä ampui pienempien siivekkäiden lisäksi metsähanhen. Kirja on ehdottomasti totta. "Kuvaus meni vähän pöryksi, sillä lintu otti ja kuoli kesken kaiken. "Ei ihminen tarvitse muuta kuin maaja vesilintuja, hirvieläimiä, sipulia, valkosipulia, marjoja ja oikein vähän porkkanaa", sanoo mies joka puhuessaan samalla santsaa laittamaani korvasienimuhennosta ja rappaa kattilan pohjalta viimeiset kukkakaalin rippeet. Tätä tekoahan pidetään metsästäjien keskuudessa täällä päin miehen mittana. Vaikka kirjassa käsitellään paljon eränkäyntiä, ei kirja vähimmässäkään määrin ole tekijän mukaan mikään eräkirja. "Eiväthän asiat ole aivan yksioikoisia. Tehometsätalousmiehet vain toitottavat juuri päinvastaista hakkuut tuovat työtä ja elintasoa. Vaikkakin se jännyys häipyy äkisti, kun jumalattoman paukahduksen jälkeen pitelee kuollutta lintua käsissään. Metsästäminen vain sattuu olemaan se tapa, jolla perukan ihminen lähestyy metsän sisintä. vsk. Tarkoitukseni oli silloin esittää kuva aitona lähikuvana villistä metsosta. Kuvan syntyhistoria on hiukan huvittava sattumus. He pystyvät tarkkailemaan eläinten omaa maailmaa tuottamatta kovinkaan paljon häiriötä." On vain niin, että riistanliha on hänen mielestään kaikkein parasta syötävää. "Eläkä vain kysy mikä se metsän sisin on. Kurkimaa -kirja ja viime syksynä ilmestynyt Aapaa -kuvasalkku ovat naisellisen herkkiä luontotulkintoja. Jopilla oli kuvia kirjan tekemistä varten yllin kyllin. Niinpä hän pitääkin kameralla metsästämistä paljon parempana vaihtoehtona pyyntiviettinsä tyydyttämisessä. Tukkoisiin korpirääseiköihin saadaan uudet metsäautotiet, joita pitkin rekka-autot rahtaavat perukoiden puut sellunkeittolaitaksiin. Jos pystyisin sen tässä selittämään, koko kirjan tekeminen olisi ollut aivan turhaa." Elintaso nousee ja elämisen taso laskee Kirjalla on nykykäsityksen mukaan onnellinen loppu. Leevi haaveksi ampuvansa samaisen jäniksen nopealla heittolaukauksella kesken loikan. Jos ajattelee esimerkiksi tätä Leeviä, SUOMEN LUONTO 1/ 8'8 47 . J opin mielestä perukoissa eläminen olisi tosi mukavaa, jos vain ympäriltä löytyisi laajoja metsäalueita. "Laita siihen, että olemme tämän jutun tekijän kanssa Suomen kiihkeimmät feministit. Silloin hän näppäsi kuvan metsosta, jota oli ammuttu. Kirjan otsikko kuvapari esittää kuolevaa metsoa. Ei niin, että tapahtumat ja nimet olisivat prikulleen, vaan siten että tällaista elämä on." Jopin mielestä pyytäminen on sitä paitsi jännää puuhaa. Sen lisäksi, että tekstin synnyttämiseksi tarvittiin epäinhimmillisiä ponnistuksia, satoja litroja kahvia ja erilaisia kolajuomia, tupakkia ja muita laillisia huumeita, kuolleesta metsosta ei löytynyt yhtään kuvaa. niin kyllä hänen luontosuhteensa on paljon kiinteämpi kuin jonkun naisturistin, joka ihastelee auton ikkunasta teiden varsien kulissimetsiä." "Eikä tätä kirjaa olisi pystynyt oikein tekemään, jos ei olisi hommannut omakohtaisia kokemuksia metsästämisestä ja tappamisesta. Hän ihasteli jäniksen kauneutta ja sanoi metsästäjien käyvän yksipuolista sotaa aseetonta ja puolustuskyvytöntä kansaa vastaan. Tämä tapaus lienee ensimma1sia dopingtapauksia suomalaisessa luonnonvalokuvauksessa." 15. Jopi oli lopulta melkein itse valmis ampumaan linnun, mikäli tilanne siihen vain tulisi. Paitsi, että ympäröivät raiskiot tekevät elämän sietämättömäksi
Myös harvinaista metsäpeuraa, joka vuosikymmenien ajan oli Suomesta täysin kadoksissa, tavataan Murhijärven selkosilla. Murhijärven selkosilla pesivät linnustomme arvokkaimpina pitämämme lajit: metsähanhi, kuikka, joutsen, hiiripöllö, varpuspöllö, lapinpöllö, kalasääski ja maakotka. Karjalaa tutkinut suomen kielen professori Pertti Virtaranta kirjoitti vienalaiskylistä kirjan Polku Sammui Suomen puolella lähdeaineistona olivat juuri Kuivajärven ja Hietajärven kylät. Meillä oli mukana muuan lapukkalainen, kelpo laulaja hänkin, mutta ei isävainajani veroinen. Neuvostoliiton puoleisiin metsiin kiinteästi liittyvänä Murhijärven selkonen on tarjonnnut riittävän rauhallisen ympäristön kaikille suurpedoillemme. Soidinpaikkojen puuttuessa lajin lisääntyminen estyisi. Ortodoksiseen uskontokuntaan kuuluvat parikymmentä kyläläistä muodostavat omaperäisen kulttuuri-ilmapiirin uskonnollisine juhlineen ja tapoineen. metsolle. Tämä Suomen ja Neuvostoliiton rajan tuntumassa oleva kyläyhteisö edustaa maassamme ainoana sitä vienalaista elämäntapaa, josta Elias Lönnrot kokosi Kalevalan, Suomen kansan luoman myytin, olennaisimmat osat. Vilkas liikenne Murhijärven kalamajojen ja kylän välillä kävi paikoin puolimetrisiksi kuluneita kinttupolkuja pitkin . Maanviljelyksen ohella tärkeää osaa on näytellyt metsästys ja kalastus. Murhijärven sydänmaahan suunnitellut hakkuut tulisivat tuhoamaan sen täydellisesti. Polkuja pitkin kulkivat järvelle keväisin jäiden lähdettyä käyttöönotetut nuotat, joita järvellä oli parhaimmillaan kolme. 25 metriä leveän runkotien rakentaminen aloitettiin viime syksynä. Kalevalan pohjana olleista 40 000:stä säkeestä .puolet oli Vienankarjalasta. Kylien sukulaisja kulttuurisiteet kulkeutuvat raja·n taakse Kontokin ja Vuokkijärven kyliin ja sieltä yhä syvemmäs Vienankarjalaan. VienalaiskulttuufJ Alueen asukkaat ovat aina eläneet kiinteässä yhteydessä luonnon kanssa. Kotka ja kalasääski vaativat pesimiselleen riittävän suuria, rauhallisia metsäreviirejä sekä pesäpuikseen suuria, tukevia mäntyjä. Metsäpeura on vasomisaikanaan erittäin arka ja rauhaa vaativa laji. Silloin pienenä heitä kuunnellessani opin parhaan laulutaitoni" Uhka erämaan eläimille Murhijärven noin 3 600 hehtaarin sydänmaa on tiettömänä ja rauhallisena erämaa-alueena säilyttänyt ennen kaikkialla Suomessa tavatun taigan lajiston. Nykyisen Murhijärven rannoilla ei kalapirttejä lukuunottamatta ole asutusta. Siteet erämaihin Kuivajärvelle 1700-luvun 16 on tultu alkupuolella. Erikoisen kohsuoMEN LUONTO 1/ 88 47. Teksti: Petri Sipola Kuvat: Petri Karttimo Suomen ainoat vienankarjalaiskylät, Kuivajärvi ja Hietajärvi Kainuun itärajalla Suomussalmen kunnassa, odottavat läheisen Murhijärven erämaan hakkuita kuin kuoliniskuja sydämeensä. Murhijärvi sijaitsee Kuivajärveltä noin viisi kilometriä pohjoiseen. Myös karhu vaatii pesimisilleen korven rikkumattoman rauhan. Ympäröiviin metsäerämaihin sitoutuivat heidän kulttuurinsa ja elinkeinonsa. Runsassassoinen metsien ja rämeitten muodostama mosaiikkimainen kokonaisuus luo ihanteelliset olot mm. Teitä risteilevä nuori mäntytaimikko ei näitä ehtoja luonnollisestikaan täytä. vsk.. Kuivajärven ja Hietajärven kylät ovat karjalaiskulttuurin kansallisesti merkittäviä tutkimuskohteita. dän olisi pitänyt olla. Vienalaisessa kulttuurissa kalapirtit ovat olleet todellisia runosampoja. Yökaudet he lauloivat käsitysten, eikä samaa laulua kahdesti laulettu. Kuivajärveläisten ja hietajärveläisten Huovisten suvun kantaäidin, Toari Huovisen veli Arhippa Perttunen, joka oli kalevalan tärkeimpiä runomestareita, kertoi Lönnrotille: "Kun silloin ennen Lapukan rannalla nuotalla ollessamme lepäsimme nuotion ääressä, kas siinä teiMetsäautotie tunkeutuu jo Murhijärven selkosille. Tuhansien hehtaarien mäntytaimikon muodostama yksipuolinen elinympäristö ei m1ssaan tapauksessa pystyisi elättämään tällä hetkellä kohtalaisen runsasta metsokantaa. Karhu ja ilves ovat metsien vakituisia asukkeja, mutta myös ahmaa ja sutta tavataan säännöllisesti. Kalastuksen tärkein kohde on ollut, ja on edelleenkin, Murhijärvi. Metsähallitus on kaavaillut aloittavansa Murhijärven hakkuut parin vuoden päästä metsäautotien valmistuttua
"Olin Leo Karttimon kaverina viemässä vetoomusta ministerille ja kävin siloin ensimmäistä kertaa elämässäni eduskunnassa. Suomussalmen kunnanhallitus on esittänyt, että alue liitettäisiin seutukaavaan muinaismuistokohteena. Metsähallitus suojautuu paksuun byrokratian turkkiinsa, kääntääpä vielä kauluksenkin pystyyn ja metsää kaatuu. Murhijärven selkosella tulisi ehdottomasti olla paikka tässä hienossa suunnitelmassa. vaarassa Hakkuuvuorossa Murhijärven erämaa. Pohjala kuunteli meitä vain minuutin ja lähKarhut kisailevat vielä Murhijärven sydänmailla. Korpipuro virtaa erämaan hiljaisuudessa. 7 prosenttia pinta-alasta rauhoitettu metsätoiminnalta, ei tämä pyyntö liene kohtuuton. vsk. Näki selvästi, että me olimme ministereille vain kiusa, josta he halusivat päästä eroon. Särkyykö rauha metsäkoneiden metelöintiin . talokkaaksi Murhijärven metsien hakkuun tekisi se, että alueella ei ole enää muita vanhoja metsiä. Näin ystävyyden puisto saisi syvyyttä myös kulttuurillisten tekijöiden myötä. Muutoin kansallismuseo saa kyllä aloittaa tiloihinsa uuden lasikaapin suunnittelun, johon on sijoittamisvuorossa niin rikas, mutta, ah, niin valitettavalla tavalla menetetty vieRaiaiskulttuuri. Kun Oulun läänissä on tällä hetkellä 0. Murhijärven sydänmaasta vain 15 km etelään sijaitseva Juortanansalo. Kainuun ja Pohjois-Karjalan seutukaavaliitot ovat valmistelleet ehdotusta itäisten karjalaiskylien kehittämistoimiksi ja esittäneet, että "kyliä ympäröivissä metsähallituksen metsissä pidättäydyttäisiin raskaista metsänkäsittelytavoista ja korostetaan moninaiskäyttöä esimerkiksi muodostamalla alueille luonnonhoitometsiä." Murhijärvi osaksi ystävyydenpuistoa Kainuun itäosiin suunnitellaan ainutlaatuista ystävyydenpuistoa Suomen ja Neuvostoliiton välille. Tällä voi olla laajojakin ekologisia vaikutuksia. Hakkuut tuhoaisivat suurten petoeläinten, metsäpeurojen ja muiden erämaan asukkaiden elinehdot. Huolestuneet kansalaiset, vienankarjalaisuuden ystävät, kulttuuriviranomaiset ja tutkijat ovat ottaneet yhteyttä metsähallitukseen tai kirjoittaneet !~htiin tuhoisan tienteon lopettamiseksi tai ainakin keskeyttämiseksi siksi, kunnes hämmennystä ja huolta aiheuttaneet hakkuusuunnitelmat ja niiden kannattavuus saadaan tutkittua. Siellä koin, kuinka vähän herroilla on aikaa tavallisesten ihmisten asioille. Sitähän puoltavat arvokkaan metsäluonnon ohella myös valtakunnan rajasta piittaamaton vienalainen kulttuuri-ilmasto. Pohjalalle ja ympäristöministeri Kaj Bärlundille. sätalousministeri Toivo T. ''Kyläläisten puolustamaan alueeseen liittyy monia sellaisia elementtejä, jotka puoltavat sen käsittelemistä uudenlaisesta, kokonaisvaltaisemmasta kulttuurin vaalimisen näkökulmasta kuin meillä on aikaisemmin totuttu" sanoo Kainuun Museon johtaja Heikki Rytkolä. Metsähallitus on vastannut elinympäristöstään huolestuneiden kansalaisten liikkeisiin raivokkaalla tienteolla. ti matkoihinsa." kertoo 63vuotias Jussi Huovinen Hietajärveltä. Kyläläiset liikkeellä Kyläläiset keräsivät hakkuiden vastustamiseksi syksyllä nimiadressin ja lokakuun lopulla kyläläisten edustajat lähtivät viemään sitä eduskuntaan, maaja metsuoM EN LUONTO 1/ 88 47. D 17. Kuivajärven ja Hietajärven vienalaisen kulttuurin ja Murhijärven sydänmaan suojelu vaatii yhteiskunnalta kuitenkin ripeitä toimenpiteitä. Ystävyydenpuistoon on suunniteltu liitettäväksi mm
18 SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. vsk.
Sanakirjoissa se suomennetaan peltopyypoikueeksi, vaikka talvinen rypäs koostuu aikuisista linnuista. Laihian peltopyiden talvesta Peltola kertoo Suomenselän Linnut -lehdessä (4/ 87) mm: "Itselleni yllätykseksi laskenta-alueen peltopyyt selvisivät tammikuun -87 ennätyspakkasista miltei tappioitta, jopa nekin parvet, jotka eivät käyneet asutuksen vähillä ruokintapaikoilla.'' Kaikki eivät talvesta toki selvinneet: Autojen yliajamiksi jäi neljä lintua, jotka olivat nousseet tielle soran19. Näin lintujen ulkoilmaan . Teksti: Terho Poutanen Kuvat: Tapio Pakarinen Peltopyyn talvea Talven kylmyyttä peltopyyt yrittävät voittaa kerääntymällä yhteen toistensa lämpöön. Ruokailujen välillä ja öisin linnut ryppääntyvät yhteen kasaan. "Ruuan puutteen ahdistamina tulevat peltopyyt talvisin ihmisasunnoille, koettaen saada latojen ja riihien edustoilta sinne mahdollisesti karisseita jyviä ruuakseen. Peltopyykanta romahti jo saman vuosikymmenen päättyessä. Ilkeät, ehkä yhtä nälkäiset talonpojat pyydystävät niitä tällöin luvattomasti rysillä, jonne ovat panneet kourallisen jyviä. Koko parvi sinne menee ja joutuu näin häviöön." Näin kuvaili peltopyyn talvea lehtori E.W. Peltopyyrypäs tunnetaan englannissa termillä covey. Suomalainen Maapallon eläimistö -kirjassa 1913. Leutojen ja vähälumisten talvien ansiosta kanta elpyi vielä 1930-luvun alkupuoliskolla, mutta siitä lähtien on menty alamäkeä. Pohjanmaalla vankin kanta Nyky-Suomessa peltopyyn jäljille pääsee varmimmin Pohjanmaalla. Peltopyykantojen romahdus Suomessa ei kuitenkaan johdu talven vaikeuksista vaan maatalouden muutoksista, jotka veivät mukanaan peltopyylle sopivan kulttuuriympäristön. Kylmällä säällä peltopyyt hakevat lämpöä toistensa läheisyydestä. Peltopyitä oli tavattu Tornionjokilaaksossa napapunn pohjoispuolellakin. Martti Peltola seurasi peltopyitä Laihialla talvella 1986-87. kaikkiaan 51 parvea ja 430 lintua, vaikkei kaikilla pelloilla käytykään. Toisin kuitenkin kävi. Silti talvi on monille peltopyille kohtalokas. Vaikka peltopyy oli 75 vuotta sitten "yleinen melkein vain maan eteläosissa", sen odotettiin pian kotiutuvan Pohjois-Suomeenkin. vsk. Hänen 10 neliökilometrin suuruisella tutkimusalueellaan oli vuodenvaihteessa 20 peltopyyparvea, joissa oli yhteensä 206 peltopyytä. Peltopyyt painautuvat talvella yhteen kuten pingviinit. Laihialta löytyi . SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. lämpöä haihduttava pinta kutistuu mahdollisimman pieneksi. Pyrstöt yhdessä ja pääpuoli ulospäin kylki kyljessä kyy1höttävät linnut eivät kovimmilla pakkasilla lähde edes ruuanhakuun
Peltopyiden tärkeän ravintokasvin , syysrukiin, viljelyala on pienentynyt. Ojien, aitojen, tilusteiden ja joutomaalaikkujen kirjavoittamasta viljelymaisemasta on 20 tullut kulttuuriaroa, yhden ja saman kasvilajin rannatonta viljelykuviota. vsk.. kolmella peltopyyllä. Liikenne tuntuu olevan peltopyille paljon suurempi uhka kuin konsanaan pedot , sillä tutkimusalueensa ulkopuolelta Peltola löysi tieltä autoilijan jäljiltä neljä yhdellä kertaa yliajettua peltopyytä. Kantaa on kuitenkin jo varhain totuttu vahvistaSUOME LUONTO 1/ 88 47. Maahan varisseet jyvätkin kynnetään puintijätteiden kanssa syvälle peltoon lintujen ulottumattomiin. Yksi lintu joutui minkin saaliiksi. Tullut omin siivin. Suomeen peltopyyn otaksutaan levinneen 1700luvulla kaakosta, ainakin aluksi aivan omin siivin. Tehomaatalous ei sovi peltopyylle Syyt peltopyykatoon eivät ole talven kylmyydessä eivätkä edes vahvassa hangessa, joka estää lintuja pääsemästä nokatusten oraaseen, vaan maataloutemme muutoksissa. Yksi tehokas käytännön suojelutoimi onkin taata peltopyille turvallinen jauhinkivien saanti. Kanahaukka selvisi talvesta ravitsemalla itseään mm. syöntiin. Tehomaatalous ei suosi avoojia, pellonreunapensaikkoja, latoja, rikkaruohoja eikä ylipäätään mitään muutakaan, mikä olisi peltopyyn mieleen. Laji tiedetään tuodun Ruotsiin joskus Kustaa Vaasan aikoihin. Peltopyyt pysyttelevät yleensä pellolla, kuten tässä, mutta ne joutuvat toisinaan hakemaan maantieltä hiekkaa jauhinkiviksi, jolloin ne jäävät helposti auton alle. Peltoviljelyksen yleistyminen ja viljelyaukeiden laajeneminen ovat olleet sille eduksi. Peltopyy on alun perin arojen asukas. Ihminen on nopeuttanut peltopyyn luontaista leviämistä siirtämällä sitä riistaksi "kulttuuriaroilleen" . Pelloille ilmestyneet tehopuimurit korjaavat jyvät talteen entistä tarkemmin
vs k. D 21. Peltopyy pystyy kaivamaan arasta jopa puolimetrisen lumen alta. Lumikuoppa suojaa peltopyyparvea tuulelta ja ne ovat myös petojen silmiltä piilossa. Siksi peltopyymme ovatkin jonkinlaista sekakantaa, vaikka tarkkasilmäisimmät ovatkin näkevinään kaakosta tulleet ja tuodut linnut "harmaina" ja läntistä alkuperää olevat peltopyyt "punaisina". Peltopyitä pesinee maassamme nykyisin noin 5 000 paria. maan siirtoistutuksin. Lisäksi toimikunta esittää seurannan tehostamista esimerkiksi talvilintulaskentojen avulla. SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Turkinpyitä, niin kuin vierasta tulokasta kutsuttiin, on tuotu meille eri puolilta lajin eurooppalaista levinneisyysaluetta. Koiraan tuntee tummasta rintalaikusta, joka on naaraalla epäselvä tai puuttuu täysin. Kovan keväthangen läpi ne eivät kuitenkaan pääse, vaan siirtyvät syömään mm . Taantunut silmälläpidettävä Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta luokitteli 1986 peltopyyn silmälläpidettäväksi: laji on taantunut Suomessa suuresti, mutta kanta ei ole tällä hetkellä vaarantunut. talventörröttäjien siemeniä. Uheks-toimikunnan ehdottamat peltopyyn suojelutoimet ovat riistanhoitoa: talviruokinnan lisääminen, suojapaikkojen rakentaminen, tarhaus, istutukset ja metsästyksen mahdollinen rajoittaminen. Kissa melkein yllätti! Lentoon lähtevät peltopyyt kirahtelevat metallisesti kri-kri-kri
Onko selitykseksi tarjottava tuota vanhaa tuttua viittausta poliittisiin ja taloudellisiin valtarakennelmiin ja niiden edustajien intresseihin ja arvomaailmaan. Toivon, että pian kootaan yhteen tiivistettynä ja kriittisesti toimitettuna kaikki se inhimillinen elämänviisaus, jota jo pelkästään Suomen Luonto lehteen on kymmenen viimeksi kulu. Arvomaailmaani on sittemmin toki kuulunut paljon muitakin kuin luonnonsuojelullisia premissejä: maailmanrauha, Suomen itsenäisyys, eurooppalaisen sivistysperinteen säilyminen ja säilyttäminen, humanistinen tiedeja taidekulttuuri, ihmisten yleinen Ua oma) viihtyvyys luetteloa voisi jatkaa. Nyt 1980-luvulla on Suomessa Ua laajemminkin) eletty luonnonsuojelun keskeisten arvojen ja vieläpä ihmiskeskeisen ("itsekkään") ympäristönsuojelun alalla ilmiselvien takaiskujen, romahdusten ja luopumisten aikaa. Yksittäistapauksia lukuunottamatta en ole enää huippuinnokas luonnonsuojeluaktivisti, vaikka kyllä aikoinani mm. Kokonaiskehityksen suunta on kuitenkin ollut luonnon ja luonnonsuojelun kannalta ratkaisevasti negatiivista, tappiollista. Vähintääkin se hidastaisi kahden viimeksi mainitun ilmiselvää vähenemistä! Rohkenen väittää, että ihmisissä yksilöinä on paljonkin viisautta. Kiinnostavinkin ammattiasia ja syvinkin yhteiskunnallinen huoli haihtuu kurkien ja valkoposkihanhien muuttaessa, uuden vielä hakkaamattoman metsäpalstan tai haukan pesän löytyessä, maisemien tarjotessa huikaisevia sävyjä ja tunnelmia. Niissä kaikissa on kiintoisaa alueellista erilaisuutta, rikasta historiallista ja luonnonhistoriallista kerroksellisuutta. Maatalousmaisemamme tällaisten "vanhanaikaisten" arvojen kunnioittaminen ja vaaliminen ei nykyään todellakaan ole muodikasta eikä yhteiskuntamme tämän hetken kehittäjien ja päättäjien suosimaa. ringin "Luonnonsuojelun käsikirja" ilmestyi vasta muutamaa vuotta myöhemmin. SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. 1960-luvulla ei esimerkiksi Kessistä olisi noussut sellaista toki aiheellista hälyä kuin nyt, silloinhan oli Lapissa vielä metsäerämaata laajalti muuallakin ... Luetellut arvot ovat nähdäkseni verrattain samansuuntaisia luonnonsuojelun perusarvojen kanssa ja samalla niistä enimmät ovat uhanalaisia talouselämän ja teknostruktuurien nykyisen kumuloituvan hyökkäysvaiheen vallitessa. luonnonsuojelumyönteisyys pelkästään tavalliselle ihmiselle, "opetetulle apinalle" opetettu uusi asennefraasi, jota käytetään vain "huulten tunnuksena". Käsittääkseni yksin siitä saataisiin runko kattavalle yhteiskunnallisen ajattelun järjestelmälle. Jälkimmäistä päämäärää ruokkii ainakin tehokkaasti nykyisen markkinataloutemme rakenne ja siihen liittyvä kaupallinen mainonnan taitavasti ohjelmoitu psykologinen voima. Kuinka moni vaikuttaja ja jokamies onkaan syvällinen, suhteellisuudentajuinen ''filosofi'' kesämökin kuistilla saunailtana, pubissa kaljalasin ääressä tai Oulangan suojeltua erämaaluontoa ihastellessaan. On siis vallalla ilmeinen ristiriita; miten se on mahdollista. Hän on mm. Luonnonsuojelu nousi keskeiseksi osaksi maailmankatsomustani jo paljon ennen nykyisen kaltaisen ympäristönsuojelun problematiikan olemassaoloa. Mutta arkija työelämässä tämä hänen "filosofisuutensa" tyyten unhoittuu ja suorastaan päinvastaistuu. aikaan, ollessaan saumattomana osana järjestelmää, joka perussuunnassaan tähtää niiden päämäärille vastakkaisiin arvoihin. Luonnossa käyttäytyminenkin on monin osin parantunut, esimerkiksi linnunpesien tarkoituksellinen hävittäminen on ratkaisevasti vähentynyt. Konkreettisiksi toimenpiteiksi saatettuna tämä ajattelun järjestelmä ei suinkaan johtaisi maamme (tai laajemmankin maailman osan) talousjärjestelmän romahtamiseen ja elintason haitalliseen laskuun. Toiminta on suoraviivaista, raakaa, perusteluja kyselemätöntä. Epäilemättä voidaan luetella viime vuosilta luonnonsuojelun ja ympäristönsuojelun konkreettisia suuria voittojakin: uudet kansallispuistot, soidensuojelualueet, uudet eliölajien ja pienten luonnonkohteiden rauhoitukset, edistyminen erityisesti ympäristönsuojelulainsäädännössä. Olen huolestunut siitä miten vähän uudet luonnonja ympäristönsuojelua tukevat ja edistävät hallintokoneistot tehokkuudessaankin 22 Martti Linkola Luonnonsuojelun arvomaailma yksi -'7uhanalaisista voivat nykyään saada . Kuitenkin juuri tällä alalla yhtyvät ympäristön, luonnon ja kulttuuriperinnön suojelun tavoitteet ja arvot suurena velvoittavana kokonaisuutena. Mutta heidän työnsä tuloksena rakentunut nyky-Suomen yhteiskunta on siihen nähden ällistyttävän tasapainoton, toimissaan poukkoileva, inhimillisesti tyhmä. Maamme perinteinen maatalous on perustarkoituksensa ravinnon ja puiden tuotteiden ja toimeentulon tuottamisen lisäksi ja ohella tuottanut (useinkin tahtomattaan) myös merkittäviä luonnonsuojeluja kulttuuriarvoja: viljeltyjen ja hoidettujen näkymien kauneutta, sopusuhtaista rakennuskantaa, laidunmaiden viehkeitä pienmaisemia ja kaskimetsien soreita koivikoita sekä paljon muuta. toimitin Suomen Luonto -lehteä, olin Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksessa, taktikoin kansallispuistojen perustamiseksi ja myöhemmin pyrin vaikuttamaan kulttuurimaiseman suojelun hyväksi komiteatyöskentelyä myöten siinäkin paljolti juuri luonnonsuojelullisista syistä. vsk.. Perinteisen maatalousmaiseman eliöyhteisöt ovat monipuolisia ja vaihtelevia ja sen biotooppivalikoima on laaja. Tähtääkö ihmisyksilön psyyke syvyyksissään sittenkin aina ja vain oman aineellisen edun lisäämiseen. Tänä samana aikana on kuitenkin keskivertoihmisen ajattelu kehittynyt yhä myönteisemmäksi luonnonsuojelua kohtaan. Tähän viimeksi mainittuun luonnonsuojelun huolenaiheeseen laajempien huolestuttavien näkymien osana ja niiden varjossakin! toivon luonnonsuojeluväen kiinnittävän entistä voimakkaampaa huomiota. Luin 13-vuotiaana antikvariaatista hankitun Rolf Palmgrenin teoksen "Luonnonsuojelu ja kulttuuri" (vuodelta 1922); Niilo SöyMartti Linkola on Museoviraston kansatieteen toimiston intendentti. Pikemminkin se johtaisi paitsi ehkä varallisuuserojen kohtuulliseen tasoittumiseen, myös luonnon rikkauden ja ihmisen viihtyvyyden lisääntymiseen. Vai onko tuo ns. kirjoittanut ensimmäisen kirjan Suomen luonnonja kansaJJispuistoista: teos Viimeiset erämaat ilmestyi 1966. Luonnonsuojelijat ovat tunneja elämysihmisiä. neen vuoden aikana koostunut eri kirjoittajien ajattelun ja kynän jäljistä
Valkean ketun ahdisti sukupuuton partaalle silmitön turkismetsästys. rastus saatteli lajin sukupuuton partaalle. Menneenä kesänä myyriä riitti ja naatin pesiminen onnistui pitkästä aikaa hyvin naalikantamme on nyt rpnsaampi kuin vuosiin. Hetkellisen runsastumiNaaliemo ja poikanen pesäkummulla.. Nykyisin lajin levinneisyys maassamme rajoittuu Enontekiön ja Utsjoen paljakkavyöhykkeille, ja otollisin alue levittyy Käsivarren Yliperälle. Kirjoittajamme, tunnettu naaliasiantuntija, arvelee, että yhVielä viime vuosisadalla naali oli varsin yleinen Suomenkin tuntureissa. Kanta ei ole toipunut pohjalukemistaan, vaikka tämä viehättävä peto on nauttinut lain suojaa jo lähes viisikymmentä vuotta. Silloin satoja, kenties tuhansia yksilöitä käsittänyt kanta levittäytyi laajalti MetsäLappiin, ja yksittäisiä eläimiä saattoi vaeltaa aina Suomenlahden äärille. Suomessa naali rauhoitettiin vuonna 1940, mutta tästä I huolimatta kannat eivät ole elpyneet. A sko Kaikusalo Kuvat: .Seppo Keränen N aalin ahdinko Naali eli napakettu on yksi uhanalaisimmista nisäkkäistämme. Naalien määrä vaihtelee myös myyräkantojen mukaan. Vuosisadan loppuvaiheessa naalista tuli muotiturkis, ja lyhyessä aj assa hillitön teutenä syynä tähän saattavat olla muutokset poronhoidossa naalille ei enää talvisin jää yhtä paljon poronhaaskoja ja tähteitä kuin ennen
Poronhaaskat ovat naalin tärkeää talviravintoa sen seurauksena yksittäisiä vaeltajia voi kulkeutua jopa napapiirin tuntumaan mutta sen etel/ipuolella havaitut liehuhännät ovat tarhakarkulaisia. Runsaasti täySUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Tarkistin vuosittain tilanteen tiedossa olevilla pesillä ja arvuuttelin yksilömääriä talvijälkien perusteella. vsk.. Kannanvaihtelun koukeroita 1960-luvulla ryhdyin seurailemaan naali kannan vaihteluita Yliperällä, lähinnä Kilpisjärven ja Haitin välisellä suurtunturivyöhykkeellä
Kaikesta selväpiirteisyydestään huolimatta tilanne herätti aimo joukon kysymyksiä: Mihin naalit hävisivät ravinnon niukentuessa. . Ravintoeläinkantojen romahtaessa myös naalien luku väheni jyrkästi. Näin kuvittelin, kunnes .. Ja ennen kaikkea: miksei naalikannan elpyminen ollut pysyvää. /.. Kun tutkimusalueen pikkujyrsijät runsastuivat huippuunsa, naalikanta kasvoi muutamasta yksilöstä muutamaan kymmeneen. Lähtökohtana oli, että myös Ruotsissa ja Norjassa naalikannat ovat rauhoituksista huolimatta kulkeneet yhdensuuntaista alamäkeä. Skandinavian yhteinen ongelma Syksyllä 1983 kokoontui joukko pohjoismaisia naalitutkijoita ja -harrastajia Ruotsiin jahkailemaan syvällisiä. Mistä ne tulivat seuraavaa myyrähuippua hyödyntämään. Tuon palaverin tärkein anti oli päätös kiinteässä yhteistyössä toteutettavasta tutkimuksesta. Ainoa poikkeus muuten niin kauniissa kuviossa koettiin vuonna 1978. Ennen kuin mihinkään käytännön suojelutoimiin voitaisiin ryhtyä, on selvitettävä syyt Naali talvisen ateriansa ääressä.: lumesta pilkottaa pari tunturiin menehtynyttä poroa. Valitettavasti oitis itärajamme takana levittyvän lähialueen naalitilanteesta on melko niukasti tietoutta. rät tunturisopulia myöten kohosivat huippuunsa, naalit eivät jostain syystä lisääntyneet. vsk. Mielekkäimmältä tuntunut selitys pe/, rustui naalien vaeltamiseen . Vaikka myySUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Ehkäpä eläimet viettävät välivuodet Ruotsin tunturissa tai herkuttelevat Jäämeren antimilla Ruijan rannoilla. Vaikka yksilömäärät näissä maissa ovat hieman suuremmat, ei ole kovinkaan perusteltua olettaa, että Suomen naalikanta saisi jatkuvaa täydennystä läntisiltä naapureilta. dentävää tietoutta karttui paikallisilta asukkailta, poroja rajamiehiltä sekä retkeilijöiltä, Saatujen tulosten perusteella tilanne näytti selkeältä: naalien lisääntyminen myötäili varsin tarkoin myyräkantojen vaihtelua. Tokihan myyräkannat vaihtelivat 1800-luvullakin, ja silloin tunturissa menestyivät verrattomasti sankemmat naalijoukot
Vaikka pikkujyrsijät edustavat hyvin tärkeää osaa naalien ravinnosta, tämäisen huipun taustalla on muutakin. Sanalla sanoen tarvitaan todenperäistä aineistoa sekä naalien nykytilasta että ekologiasta. Hyvän ravintotilanteen turvin myös naalin suvunjatkaminen onnistui poikkeuksellisen hyvin. Havainto vahvistaa niitä otaksumia, joilla näin jälkikäteen on selitetty runsaiden naalimäärien menestymistä takavuosina. ainakin naali tilan· Kuten jo 1960-luvulta lähtien, naalien lisääntyminen myötäilee edelleen melko tarkoin myyrien kannanvaihtelua. Varmaan maastossa on vielä löytymättömiäkin, eikä edes kaikkia kartalle päässeitä pesiä ole kyetty tarkastamaan joka vuosi. Jostain syystä Enontekiöllä porojen laiduntaminen on lähivuosina painottunut tärkeimmille naalialueille voimakkaammin kuin esimerkiksi 1970luvulla. Myös toinen ja vähintäinkin yhtä luontevalta tuntuva selitys liittyy pororavinnon parempaan saatavuuteen: ilme1s1mmin entisaikojen naatit viettivät kissanpäiviään herkuttelemalla silloin niin ruhtinaallisten suurpetojen jättämillä haaskanretaleilla. Uusia kujeita Jotta saataisiin luotettavaa tietoa poikasten selviytymisestä ja myöhemmistä vaiSUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Myyrävuosina naalejakin on tavallista enemman Menneenä kesänä tuntureilla vilisteli kosolti myyriä. Silloin poronhoito oli toisenlaista ja luultavimmin tunturiin jäi paljon enemmän lähteitä kuin nykyisin. Yhteistyöhankkeen innostamana ja Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston tukemana käynnistettiin keväällä 1985 maamme naalikantojen kiinteä seuranta, jota jatkettaisiin vähintäin v11s1 vuotta eli yhden myyräsyklin verran. Paikallisten asukkaiden, Rajavartioston sekä Metsäntutkimuslaitoksen lisäksi kukkaset kuuluvat eritoten Raimo Hytöselle, Ari Lel)tiselle ja Seppo Keräselle. Niinpä kesällä 1985 kirjattiin tämänkertainen pohjanoteeraus. kannan pahoinvointiin. Talven 1986/ 87 jäijiltä maastossa oli ylen ko solto haaskoja, niin talvella menehtyneitä aikuisia kuin kevään vasojakin. Poikaspesintää ei ole todettu, ja ilmeisimmin Utsjoen naalien yhteismäärä jää tällä hetkellä alle kymmenen yksilön. vsk.. Utsjoella on vuosina 1985-1987 havaittu vain yksittäisiä aikuisia. Sovitun työnjaon ~ukaisesti Utsjoen naaleja seurattaisiin Erkki Pulliaisen johdolla, kun taas allekirjoittanut kirmai26 lisi Enontekiön pesillä. Myös kaikki täydennystai siirtoistutukset ovat vailla pohjaa niin kauan, kun ei tunneta eläinten liikkumiseen tai vaellukseen liittyviä tekijöitä. Enontekiöllä poikasia syntyi ainakin yhdeksällä pesällä, ja vähintäinkin leikki-ikäisiksi niistä kehittyi yhteensä 34. Jo tässä vaiheessa kiitoksin todettakoon, ettei puuhasta olisi tullut mitään ilman ulkopuolisia apureita. Esimerkiksi eräiden muiden uhanalaisten lajien hyväk_si toteutettu keinoruokinta tuntuu naatin kohdalla arveluttavalta, sillä väärin suoritettuna sillä kenties vain edistetään kilpailijoiden kuten kettujen -lisääntymistä. Hyvä naalikesä 1987 Tällä haavaa naalityöryhmän kartoissa on yli puolensataa täplää merkkinä pesistä, joissa naalien tiedetään tai ainakin muistellaan pesineen viime vuosikymmeninä. Viime suvena koettiin varsinainen nousu. Maailmaan putkahti runsaat kolmekymmentä pikkunaalia. Ja alustavien ulosteanalyysien perusteella naalien talviravinto koostui pääosin poronhaaskoista. Enontekiön naalien yhteismääräksi syksyllä 1987 arvioin 50-60 yksilöä. Yhtä kaikki vajavaisuudestaan huolimatta tarkkailutulokset kertonevat ol~ellisimman teestamme
Eräitä radioseurantaan eli telemetriaan liittyviä temppusia on jo kaavailtukin pohjoismaisen naalityöryhmän ohjelmassa. Seuraavien öiden hivainnointi osoitti, etteivät eläimet näyttäneet mitenkään häiriytyneen seremoniasta. Samanaikaisesti kun Suomessa keskitytään lähinnä naaliemme kokonaistilanteen seurantaan, Ruo·tsissa pyritään kaikin voimin ratkomaan myös ns. heista sekä naalien liikkumisesta ylimalkaan, eläimiä on kyettävä seuraamaan yksilöllisesti. Taulukossa näkyy kolmen viime vuoden aikana tarkastet,tujen pesien määrä, arvioitu poikasluku sekä naalitilanne syksyllä. Esimerkiksi Neuvostoliitossa muudaan merkityn yksilön todettiin hilputelleen noin kaksituhatta kilometriä. Kahden poikasen pyynti ja merl<intä onnistui loistavasti, mutta sitten meille tuli erimielisyyksiä liian tuttavalliseksi käyvän emon kanssa. Mutta jo tätä ennen eritoten ruotsalaiset kollegat ovat kunnostautuneet merkitsemällä pesiltä pyydystettyjä poikasia muovisin korvamerkein. Parhaat naaliseudut ovat käsivarren Yliperän tuntureilla. Kuten lintujen rengastuksessa, myös naalien kohdalla varsinainen merkintä muodostaa vain puolet puuhasta. Kuitenkin intoani hitusen himmentää tieto naalien vaellusten mittavuudesta. Ruotsalaisen esimerkin innostamana ja ympäristöministeriön luvalla kokeilin viime kesänä poikasten elävänäpyyntiä ja merkintää myös Enontekiöllä. vs k. D 27. Tarkoitus on kuitenkin jatkaa merkintää tulevana suvena isommin etukäteisvalmisteluihin. Tuoreet kaivuut, ulosteet ja saalistähteet paljastavat pesän asutuksi. Kun joku pennuista vihdoin tajusi, mistä päästä pyytimeen marssitaan, säntäsin salamana paikalle, punnitsin veitikan ja nipistettyäni muoviläpykän korvalehteen vapautin sen välittömästi . SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. populaatioekologisia kysymyksiä. Perimmäisenä ajatuksenamme on yhteisvoimin koota Skandinavian naalien elämästä ja kuolemasta tietoa, jonka perusteella toivottavasti jo lähivuosina voidaan turvallisesti suorittaa mandollisia ja tarvittavia käytännön suojelutoimia. Kartassa erottuu tummennettuna naalin nykyinen asuinalue. Pyynti tapahtui visun tarkkailun alaisena, toisin sanoen kiikaroin lähietäisyydeltä koko yön, miten nelipäinen pentukatras pisteli piiriheipakkaa häkkyrän ympärillä. Haaveena on linturengastuksen tavoin myöhempien havaintojen avulla seurata otusten _elämänkaarta. Raahasin heinäkuussa tievain taa metalliverkkoisen häkkiloukun. 1985 1986 1987 Pesiä tarkastettu yhteensä: 31 36 38 Täysin autioita pesiä 24 21 25 pesiä, joissa hetkittäin asuttu, ei poikasia 6 10 4 Poikaspesiä 1 5 9 Pesillä näht y poikasia yhteensä 1 8 34 Arvioitu yksilömäärä syksyllä 5-10 20-30 5060 Myyrien saalisprosentti koepyynneissä 6.2 14.6 37.4 Tulokset naali n pesien in ventoinneista Enontekiön a-lueella 1985-/987. Huomattavasti tärkeämpään vaiheeseen sisältyy sitten mahdollisten kontrollihavaintojen haaliminen. Jottei naaliäiti vahingoittaisi itseään inhoamaansa pyyntiloukkua nujuuttaessaan, pidin parempana pyynnin keskeyttämistä. Naalin lämmin, Iumivalkea talviturkki on vaihtunut kevyempään kesaasuun. Taulukosta käy ilmi miten selvästi myyrien määrä vaikuttaa jäi keläistuottoon. Tietysti ykköshaaveenani on, että yhyttäisin kenties jo ensi kesänä jollakin pesällä merkityn yksilön omissa lisääntymispuuhissaan
Korkeus 55 sm. Korkeus 20 sm. Vanha puhelinluettelo (tekopaikkakunnaffa ei ole järjestettyä paperinkeruuta); ikivanhaa tapettifiisteriä. Markku Tanttu Roskajoukkoa TULILINNUN LINNA. Korkeus 36 sm. MIELETÖN NUMEROJA NIMIMUISTI. vsk.. KALAN RANKA. Kierrelehtiöitten ja kalenterien sidoksia; ajopuu; löytöruuveja. SUOMEN LUO TO 1/ 88 47 . Leveys 52 sm. Ajopuita; löydettyjä nauloja ja vanha oven haka. Pussinsulkijoita; ruostunutta rautalankaa; tarpeettomia dialaatikoita; vanhojen liimaputkiloitten loppuja. 28 STRUTSIKURKI
190 x 125 sm. Kierrätyksestä kiinnostunut saituri kärsii kaikenlaisen siistin roinan tuhlaamisesta, kunnon kaman kaatopaikalle kärräämisestä. Vanha verho; erilaisia housuja. SUOMEN L UONTO 1/ 88 47 . 29. Jos siitä ei aivan taiKALAPARVI. Ompeleet Lilli Unkari. 208 x 136 sm. AJOPUUKALA. Miksipä ei rakentaisi kuvia krääsästä, jolle ei järkevämpää käyttöä keksi . Lanka uutta. Leveys 108 sm. Vanhoja /akanoita ja samettivaa tteita. detta synny, niin ehkä jonkinmoista visuaalista viihdettä kumminkin. Ajopuu (kuvan tekijällä ei ole mahdollisuutta hyödyntää keräämäänsä puutavaraa järkevästi polttamalla); löydettyjä nauloja. Niin edes jätevirran pisara saisi levähtää kuvan muodossa kuin suvannossa ennen jälleen turhaksi tavaraksi joutumista. Ompeleet Lilli Unkari. Lanka uutta. VARIS (OMENAN PUDOTESSA}. vsk
Rapautumisen tulos Malmi on syntynyt rapautumalla kalkkikivestä vuosimiljoonia sitten nykyistä lämpimämmässä, ehkä suorastaan trooppisessa ilmastossa. Soklia on ehditty jo kutsua tulivuoreksikin. Valtava enemmistö maapallon kalkkikivistä on syntynyt aivan toisella tavoin: kerrostumalla miljoonien ja taas miljoonien kalkkikuoristen merieläinten ja -kasvien kuorista. Aivan tutkimusten alkuvaiheessa geologit eivät kiinnittäneet siihen mitään huomiota. Malmi on multamaista, ruskeaa. Niin Soklissakin. Soklin karbonatiitit ovat siten Suomen nuorimpia kiviä. Fosforikin liukeni .osaksi, mutta kiteytyi uudelleen sakaivos erämaahan ·, J ( \ \ \ I 1 1 \ \ ) ' 1 I ok,li 1 I I I I I I osenniemi ' ' \ ' \ \ ' \ \ \ \ \: ,,.. vsk.. Maailman suurin ja Suomen nuorin Magmasyntyisellä kalkkikivellä on oma nimityksensä: sitä kutsutaan karbonatiitiksi. Soklin karbonatiitti tunkeutui Savukosken kahden miljardin vuoden ikäisten graniittien ja gneissien keskelle noin 360 miljoonaa vuotta sitten. 1 100 km\ I '-1 Soklin kaivoksen vesi otettaneen Nuorwjoesta, mutta jätevedet johdetaan Kemijokeen, sillä Nuortissa ne virtaisivat Nuorttijärveen ja edelleen Murmanskiin . Kalkki liukeni pois. Vuorte11. manaikaisesti saostuvien ja kiteytyvien rautayhdisteiden kanssa. Niissä on usein runsaasti mm . Kaivoksesta koituu ympäristöongelmia ja lisäksi herää kysymys: kannattaako parin kymmenen vuorten aikana louhia pois ja myydä ulkomaille malmi, joka voi olla ensi vuosituhannella kullanarvoista myös Suomelle. Yksi tutkimusten yllättävistä käänteistä olikin, kun tuota syrjäänpotkittua "okraa" arialysoitiin: siinähän oli fosforia viisi-seitsemän kertaa enemmän kuin. vasti", kuten sanoo aluetta perinpohjaisesti tutkinut geologi Heikki Vartiainen. vuosia Soklia vanhempia. Yleensä esiintymät ovat läpimitaltaan alle kolmen kilometrin, kun Soklin läpimitta on viitisen kilometriä ja pinta-ala noin 18 30 neliökilometriä. Seppo Vuokko Sokli on ainutlaatuinen geologinen muodostuma Suomessa: peruskaHioon syntyneestä repeämästä pilkistää syvälle maan uumeniin ulottuva kalkkikivikeila. poimutusten yhteydessä ne ovat voineet muuttua kiteisiksi, kuten Lohjan, Paraisten ja Lappeenrannan kalkkikivet ja tuolloin niistä ovat kaikki fossiilit tuhoutuneet. Kaivokselle vedetään voimalinja joko Por:ttipahdasta tai Pelkosenniemeltä ja fosforimalmirikaste virrannee läpimitaltaan 25-senttisessä putkessa Kemiin tai Ouluun. Tuolloin Suomi oli jossakin päiväntasaajan tienoilla ja merissämme eleli koralleja, trilobiittejä, mustekaloja ja 'merililjoja. Magmasyntyiset kalkkikivet poikkeavat kemialtaan monin "tavoin eloperäisistä kalkkikivistä. harvinaisia maametalleja ja muita harvinaisia alkuaineita. Maapallolla on vain muutama tulivuori, joista purkautuu kalkkikivilaavaa. Uraani, torium ja tantaali karkasivat valuvesien myötä, "valitetta. Fosforipitoisesta kalkkikivestä rikastuneesta malmista voidaan jalostaa fosforilannoitetta, ja siksi Kemira suunnittelee valtavaa louhosta erämaassa sijaitsevaan Sokliin. Posforin, niobin, tantaalin, uraanin ja toriumin pitoisuudet ovat moninkertaiset kerrostuneisiin kalkkikiviin verrattuna. Siilinjärven malmissa, parhaimmillaan SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Sokli on maailman suurimpia karbonatiittiesiintym1a. Soklissa purkaus ei kuitenkaan liene koskaan ulottunut pintaan saakka, vaan kfvisula pysähtyi jonnekin neljän-viiden kilometrin syvyyteen silloisesta maanpinnasta. Jäänteitä näistä on säilynyt Selkämeren pohjan kalkkikivissä, jotka ovat vain muutamia kymmema miljoonia . Soklin magma oli melko poikkeuksellista: sulaa kalkkikiveä
Kaivoksen toteutuessa, cämä koelouhos laajenee 25 neliökilometrin alalle Porvoon kaupunkia suuremmaksi. Soklin malmi näyttää lähinnä soraltå tai mullalta. vsk. Paikoin hieskoivut ovat antaneet tilaa pikkuserkul31. Malmipatjan paksuus vaihtelee yhdestä seitsemäänkymmeneen metriin. Poikkeava kasvillisuus Jo Soklin löytymiseen vuonna 1967 liittyvät tiedot sen erikoisesta kasvillisuudesta: kun lentokoneen mittarit tikuttivat poikkeavia arvoja, tivasi tutkimusta johtava geologi Heikki Paarma puhelimessa heti lentäjiltä, minkälaista oli alueen kasvillisuus. Sen fosforipitoisuus on jopa 10-15 prosenttia. Malmia on kahdessa eri kohdassa yhteensä noin kolmen neliökilometrin alueella. Toinen silmiinpistävä piirre on katajan ylenpalttinen runsaus. Nyt sen alle jää yksi joki. Lentokoneesta tai ympäröiviltä vaaroilta Soklin alue erottuu heleänä koivikkona keskellä havumetsien tummuutta. Tavallisia metsävarpuja on niukasti Ja sen sijaan heiniä ja ruohoja, ennenkaikkea mesimarjaa, on runsaasti. 10-15 prosenttia! Soklin syrjäinen s1Jamti on ollut malmin säilymisen edellytys: jos tälläinen malmi olisi ollut Etelä-Suomessa, jääkausi olisi jo levittänyt sen Viron ja Venäjän maiden lannoitteeksi. Ruskea massa on fosforimalmia. Vain kaikkein rehevimmissä paikoissa on selviä kalkinosoittajia kuten punaherukkaa, maarianheinää ja tesmaa. Onnekseen Sokli on vielä kattilamaisen laakson pohjalla, jossa pohjimmaiset jääkerrokset lienevät maanneet kutakuinkin liikkumattomina. SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Osa malmista on kuitenkin hävinnyt, sillä malmi ei enää kata koko karbonatiittialuetta. Savukoski s1Ja1ts1 kuitenkin jäänjakaja-alueella, jossa jääpatja tosin on ollut paksuimmillaan, mutta kulutus varsin vähäistä. Koivikot eivät ole erikoisen reheviä: puut ovat harvassa, kymmenmetrisiä, hiukan käkkyräisiä. Kuultuaan lehtevistä koivikoista määräsi Paarma silloin Tuntsalla työskennelleen tutkimusryhmän heti siirtymään Soklille. Louhokselta syncyy niin paljon jätekiveä, että se levitetään 35 neliökilometrin alalle eli kivellä voitaisiin peittää koko Kouvolan kaupunki
32 Graniitti ' Jääkauden tuoma maapeite Rapautumalla syntynyt fosforimalmi Kalkkikivi (karbonatiitti) --. On Soklin alueella soitakin, ja niillä kalkkivaikutus näkyy tavanomaisimpana. leen vaivaiskoivulle: hehtaareittain kovapohjaista ja melko karuilmeistä vaivaiskoivu-karhunsammalnummea. Kaikki niityt, tai "ahot", kuten niitä on täällä vanhastaan kutsuttu, ovat laaksojen pohjilla, joihin pakkaskausina syntyy "kylmän ilman järviä". Erikoisinta kasvillisuutta ovat niityt, jollaisia ei meillä muualla metsävyöhykkeessämme ole. vsk.. Vuosimiljoonac söivät suojaa.van kallion Soklin kalkkikivikeilan päältä ja sen yläosa paljastui säiden armoille. ... -·· .,~ .. 360 miljoonaa vuotta sitten purkautui useiden kilometrien syvyydestä sulaa kalkkikiveä lähelle silloista maanpintaa . Jos malmin alla olevaa kalkkikiveä aletaan louhia, sen fosforin lisäksi sisältämät aineet voivat aiheuttaa ympäristöongelmia. Lajisto sinänsä ei ole merkillinen: kultapiiskua, metsäkurjenpolvea, huopaohdaketta, kissankäpälää, tuppisaraa, metsälauhaa, tuoksusimaketta. Soklin alueen korkea kalkkipitoisuus näkyy myös kasvillisuudessa; alueella on heleitä koivikkoja sekä aromaista kasvillisuutta, jollaista ei ole missään muualla Suomessa ja kaivoksen toteutuessa ei missään. Savukoskella puuttomien nummien synnyn syynä lienee ankara talvi-ilmasto. Mutta ilmastossamme metsät ja suot eivät jätä tilaa niityille, ja Soklin niittyjen lähimmät vertailukohdat löytyvätkin aroista. Kalkkikivi liukeni pois ja sen sisältämä fosfori kerrostui fosforimalmiksi, jonka hyödyntämistä Kemira nyt havittelee. Sammalia tarkkailemalla voi päätellä, milloin kulkee kalkkikiven päällä, milloin karumpien kivien alueella. ·Graniitti -· ----.. -SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Sula kalkkikivi muutti ympäröiviä graniitteja vielä satojen metrien päässä
Rikastuksessa pyritään ensisijaisesti poistamaan haitalliset rautamineraalit. Juuri tämän ja muiden ankarasta talvesta johtuven vaikeuksien välttämiseksi onkin Soklilla suunniteltu erikoista ratkaisua: vaikka malmi on maanpinnassa, viedään malmin esikäsittely maan alle! Terveeseen karbonatiittikiveen louhitaan murskaamo, jauhimo sekä pitkä tunneli, joka johtaa kalkkikivialueen ulkopuolelle Kyörtesselkään, jonne rakennetaan rikastamo. Kadmiumin maaraa lannoitteessa on toki mahdollista vähentää, mutta sen poistaminen ulkomaisista malmeista Soklin ja Siilinjärven tasolle on tavattoman kallista ja nykyisin käytännössä mahdotonta. vsk. Tällöin voidaan harkita osan malmista myyntiä ulkomaille, jos kotimainen kysyntä ei riitä tekemään kaivoksen avaamista kannattavaksi. Samoin mennyttä on hiljaisuus laajalta alueelta kaivoksen ympäristöstä. Ensin malmi jauhetaan hienoksi. Valtionyhtiö myy valtion lannoiteomavaraisuuden Lappilaiset ovat oikeassa siinä, että malmin vieminen ulkomaille jalostettavaksi voi olla Kemiralle edullisempaa kuin Suomelle. Kolmen joen järjestelyt Eniten haittaa Soklista on kuitenkin alueen vesistöille. Soklin rapautumamalmi on myyty ulkomaille jo 20 vuoden kuluttua kaivoksen avaamisesta. Itse malmin louhinta on helppoa. Jos halutaan toimia kanSoklin malmi on varsin rikasta: siinä on jo itsessään samanverran fosforia kuin monissa seoslannoitteissa. Soklin ja Siilinjärven malmissa ei käytännössä ole kadmiumia. enemmän ympäristöongelmia kuin se lannoiteomavaraisuutemmekin kannalta mielekkäin vaihtoehto, jossa käytettäisiin ensin Siilinjärven malmi ja vasta sitten käytäisiin käsiksi Sokliin. eivät ole valtavat, mutta ne riittänevät viemään Ylä-Kemijoen luonnontilaisuuden. Molemmat vaihtoehdot tuovat mukanaan pahoja ympäristöongelmia. Jos tätä kiveä aletaan hyödyntää, ympäristöongelmat ovat aivan toista luokkaa kuin Soklin rapautumaa kaivettaessa. Päätettäessä Soklin avaamisesta tehdään seuraavien sukupolvien puolesta heidän elinympäristölleen ja taloudelleen vahingollinen päätös. Sieltä se laivataan edelleen jalostettavaksi Kemiran Keski-Euroopasta parin viime vuoden aikana hankkimiin tuotantolaitoksiin. Soklin rapautuman alla olevassa malmikivessä puolestaan on tallella haitallisia aineita, jotka itse rapautumasta ovat huuhtouneleita ei tarvita. Vettä ei käytön jälkeen ohjata takaisin Nuorttiin, vaan jätevedet käännetään Ylä-Kemijo·keen Kemijoen puhtaana ja rakentamattomana säilyneeseen haaraan. Malmi on aivan pinnassa, korkeintaan parikymmenmetrisen maapeitteen alla, ~ ten kaivo\ unsantaloudellisin perustein, kaivosta ei kuitenkaan tulisi avata lainkaan. Antti Halkka det aiheuttavat ongelmia. Malmissa niukasti raskasmetalleja Fosfori on tarkoitus myydä ulkomaille. Kaivoksen tuote, fosforiittimalmi viedään suunnitelmien mukaan Nuortin veteen sekoitettuna putkessa rannikolle. Lappilaiset halusivat ja haluavat edelleen jatkojalostusta Lappiin, vaikka jatko jalostustehtaan ympäristöhaitat olisivat kaivosta huomattavasti vaikeammat. Tämän jälkeen Suomi on tuontilannoitteiden varassa. Kaivoksen jätevesipäästöt Letoillakin putkilokasvilajisto on melko tavanomainen. Malmi on valmiiksi pehmeää: räjäytyksiä ei tarvita. Arktisia ongelmia Kaivoksia on paljon arktisemmissakin ympäristöissä kuin Sokli, mutta Soklin malmin erikoisominaisuutuneet pois. Siihen puhalletaan ilmaa, ja fosforipitoiset hiukkaset nousevat vaahdon mukana pintaan, muun aineksen jäädessä lietteeseen. Myös itse kaivosalueen jokiin Yli-Nuorttiin ja Sokliojaan on kajottava viimeistään kaivoksen toisella toimintavuosikymmenellä. Toiminnan kannattavuus riippuu suuresti fosforin maailmanhinnoista ja dollarin kurssikehityksestä. Kokonaan lopetettavan joen nimi on Sotajoki. 33. SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Myyntiä helpottaa malmin alhainen raskasmetallipitoisuus: KeskiEuroopassa on vuosikymmeniä käytetty kadmiumia sisältäviä fosforilannoitteita, mikä on nostanut peltomaiden kadmiumpitoisuuden hälyttävän korkeaksi. Kumpi huonoista vaihtoehdoista. Sen rikkaat osat ehtyvät ensi vuosisadalla. Sen sijaan metsänlannoituksessa hidasliukoisuus ei ole samanlainen haitta, ja Soklin malmi soveltuisi sellaisenaankin metsälannoitteeksi. Pohjaveden pinnan alla oleva malmi on läpeensä märkää, ja talvella malmikuorma nopeasti jäätyisi. Kotimainen vähäinen kysyntä ei kata suuria investointija käyttökustannuksia. Lisäksi se on niin löyhää, että se voidaan kuormata suoraan kauhakuormaajiUa autojen lavalle ja ajaa rikastettavaksi. Soklin lisäksi Suomella on vain yksi fosforimalmio, Siilinjärvi. Nuortissa ne virtaisivat Neuvostoliiton puolelle. Näin koko malmin alkukä~ sittely kaivamista ja kuormausta lukuunottamatta tapahtuu sisätiloissa. Jauhe lietetään veteen, johon on lisätty vaahtoavia kemikaaleja. Soklin ympäristövaikutukset Kaivoksen ja sen vaatiman tiestön, raakavesialtaan ja voimalinjan alta on raivattava yli 70 neliökilometriä maata; pelkästään kaivosmontun koko on 25 ja jäteliejun levitysalueen 35 neliökilometriä! Vastaava maara Savukosken erämaata häviää satojen vuosien ajaksi. Soklin mukana myydään sataprosenttisesti Suomen helposti hyödynnettävän ja myrkyttämän fosforimalmin omavaraisuus. Pelloilla tarvitaan helppoliukoista fosforia ja maassa jo muutoinkin oleva rauta pyrkii sitomaan lannoitteen fosforin vaikealiukoiseen muo·toon . Kemiralle ei ole annettu muita perusteita'' . Kuristettava joki on Nuorttijoki; viidenneksellä sen keskivirtaamasta tyydytetään kaivoksen monenlaiset vedentarpeet. Nuortin vesi ohjataan perustettavaan 5-7 neliökilometrin laajuiseen tekoaltaaseen etenkin kevätja syystulvien aikana. Ongelmana on malmin sisältämä rauta, joka on kiusana niin rikastuksessa kuin lannoitteiden valmistuksessakin. Lappi janoaa työtä, ja se vaatii valtiota edellyttämään Kemiralta jatkojalostustehtaan rakentamista Lappiin kansantaloudellisin perustein. Hallituksen nykyinenkanta Sokliin käy ilmi valtionvarainministeri Ilkka Suomisen toteamuksesta: "Ellei valtiovalta osoita muita perusteita, investoinnit tehdään liiketaloudellisen kannattavuuden mukaan. Toinen vaihtoehto on ryhtyä kalliisti louhimaan Soklin rapautuman alla olevaa varsin köyhää malmikiveä. Yhden joen virtaamasta viedään kaivoksen käyttöön viidennes, toista saastutetaan ja kolmas joki lopetetaan kokonaan se padotaan. Tämä Nuortin sivujoki jää jäteliejun alle. Kumpikin vaihtoehto tulee ensi vuosituhannella aiheuttamaan selvästi . Tuontilannoitteissa on kadmiumia, joka munuaisiin kertyessään aiheuttaa vakavia vaurioita niin ihmiselle kuin eläimillekin
Jokaisella on oma tyylinsä purkautua, yksi tekee sen hitaasti ja pitkään, toinen taas nopeast~ nostattaen vesipatsaan korkealle taivaan sineen. Tätä rytmiä se on noudattanut niin kauan kuin geysirin purkautumista on kellon kanssa mitattu, eli yli sata vuotta. Hän oli ollut kauppamatkalla hieromassa ystävyyttä mt1aanien kanssa, mutta eksynyt seudulle joka nykyisin tunnetaan Yellowstonen kansallispuistona. Liekö geysir silloin ammentanut kaikki varastonsa, sillä vuoden 1955 jälkeen se on ollut hiljaa. Vain alueella liikkuneet intiaaniheimot olivat nähneet Yellowstonen ihmeitä metsästysretkillään valtavien biisonilaumojen perässä. Kerrassaan merkillistä! Old Faithful aloittaa näytelmänsä tärisyttämällä maata, josta kuuluu matalaa murinaa. Nimensä mukaisesti mahtavin geysireistä on Grand Geysir. Eniten vettä yhdellä purkauksella on arvioitu syösseen Giant Geysirin, peräti 3 785 000 litraa. Tosin osa niistä purkautuu hyvin epäsäännöllisesti ja harvoin. Muutama vuosikymmen Colterin matkan jälkeen, vuonna 1872, Yellowstone rauhoitettiin maailman ensimmäiseksi kansallispuistoksi. Kooltaan se on yhä maansa suurin. Se on ollut esikuvana lukuisille myöhemmin perustetuille kansallispuistoille. Vähitellen vesivirta muuttuu yhä korkeammaksi ja korkeammaksi, parhaimmillaan 40-60-metriseksi suihkuksi. Purkauksen kestoaika voi hieman vaihdella, mutta seuraava tulee aina kellon tarkkuudella. Eniten kuuluisuutta saanut geysir on nimeltään Old Faithful (=Vanha Uskollinen). Kauppamatkustaja Colterin jutut kiirivät nopeasti eteenpäin. Yhdysvaltain kongressikin kl}tsoi tarpeelliseksi lähettää oman virallisen tutkimusretkikuntansa seudulle, minkä tuloksena Yellowstone rauhoitettiin kansallispuistoksi 1872. Sitten · purkauskartion huipulta alkaa valua vettä. Muualla geysireitä voi ihailla vain Islannissa, Uudessa Seelannissa, Japanissa, Meksikossa, Kamtsatkan niemimaalla ja Bismarkin saaristossa. Jälkimmäisissä poreilee lieju ja muta koreasti kuin mummon puuropadassa. SUOMEN LUONTO 1/ 88 47 . Sen purkaus tuKansallispuiston tuhansista geysireistä Old Faithful on säntillisin: se purkautuu kellon tarkkuudella runsaan tunnin välein. Jee aina säännöllisesti, tarkalleen joka 64 minuutin ja 50 sekunnin väliajoin. Teksti ja kuvat: Tuomas Taavitsainen "Maa poltti ja tärisi jalkojen alla kuin helvetissä. John Colter vaelsi talvella 1807-1808 Kalliovuorten lumisissa metsissä. Sen pintaala on vain hieman pienempi kuin koko Uudenmaan läänin. Näytös loppuu kun geysir syöksee sisuksistaan korkean höyrypatsaan. Tämä suorakaiteen muotoinen, noin 100 km pitkä ja 90 km leveä, runsasmetsäinen alue sijaitsee 2 400 metrin korkeudessa Kalliovuorilla. Kansallispuiston alueella suihkuttaa noin 3 000 geysiriä kuumaa vettä sisuksistaan. Geysireiden lisäksi pulppuaa Yellowstonessa tuhansia kuumia lähteitä ja mutavulkaaneja. 34 Yellowstone kansallispuistojen nestori Wyomingin osavaltiossa Luoteis-Yhdysvalloissa sijaitsevasta Yellowstonesta tuli sekä Yhdysvaltain että koko maapallon ensimmäinen kansallispuisto. Se onkin samalla maailmanennätys . Pian moni retkikunta ratsasti ihmettelemään geysireitä, kuumia lähteitä ja Yellowstonejoen suurta kanjonia. Tuhansia geysireitä Yellowstone lienee kuuluisin geysireistään ja kuumista lähteistään. vsk.. Korkeusennätystä pitää kuitenkin hallussaan Service Steamboat Geysir, joka 1960-luvulla suihkutteli vettä 115 metrin korkeuteen. Kuului kauheaa jyrinää, sitten ilmaan purskahti kuumia vesipatsaita. Se saattaa ruiskauttaa vesipatsaan jopa 85 metrin korkeuteen ja näytös voi kestää tunnin ajan. Kiehuvia lähteitä pulppusi jäätyneistä järvistä, taimeniakin sai pyydystettyä ja keitettyä samoilta jalansijoilta", kuvaili vaikutelmiaan kauppamatkustaja John Colter, ensimmäinen Y ellowstonen erämaihin osunut valkoihoinen. Eikä syyttä, sillä täällä niitä on eniten maailmassa. Old Faithfulin on laskettu pumppaavan maan uumenista noin miljoona litraa vettä vuorokaudessa. Aikaa on kulunut muutama minuutti ja geysirin ympärille kokoontunut turistijoukko voi tyytyväisenä jatkaa matkaansa
geysirit. Osa niistä on kiehuvan kuumia, toiset hieman viileämpiä, riippuen maanalaisesta yhteydestä hehkuvaan pätsiin. vsk. tulinen maanalainen alue, joka nyt on saavuttanut nykyisen Wyomingin. Yhdysvaltain länsirannikolla esiintyy kyllä runsaasti tuliperäistä toimintaa, mutta se ilmenee tulivuorenpurkauksina. Vaalean kartion sisällä kirkasvetisen Yellowstone-järven rannalla poreilee kuuma lähde. Mannerlaatta vaeltaa edelleen hitaasti kohti koillista ja magmatasku maan pinnan alla seuraa mukana. Se saattaa häiriintyä helposti 35. Aikanaan paikalta lähti mannerlaatan mukana liikkumaan Kävelytie halkoo kuumien lähteiden tasankoa. Yellowstone-järvi on maailman suurimpia vuoristojärviä. Kaikille niille on yhteistä, myös geysireille, hyvin herkkä nestetasapaino. Hehkuvan kuuma kivisula, magma, nousee Yellowstonessa kohti maan kamaraa ja synnyttää mm. Magmatasku maan alla Yellowstonen poikkeuksellinen tuliperäinen toiminta SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Siellä törmäävät toisiinsa pohjois-etelä -suunnassa Amerikan ja Tyynen valtameren mannerlaatat. Lähteissä herkkä tasapaino Yellowstonen alueella on lukemattomia kuumia ja kirkasvetisiä lähteitä. sai alkunsa 50 miljoonaa vuotta sitten paikasta, missä nykyisin sijaitsee San Fransiscon kaupunki . Muualla Pohjois-Amerikassa ei ole tällaista yksittäistä kuumaa aluetta
Biisoneista saatiin ruokaa, tuoretta ja säilöttyä. Intiaanien kulttuuri perustui paljolti biisonien metsästykseen ja kaikki sujui hyvin, kunnes valkoinen mies ilmestyi seudulle. Ne saivat lisääntyä kansallispuistossa turvassa ja nykyään Pohjois-Amerikan tasangoilla elää taas biisonilaumoja. Puisto on täysin luonnontilassa: havumetsissä lojuu sikin sokin kaatuneita puunrunkoja. Yksi Yellowstonen ihme ovat kivettyneet ikivanhat metsät. Niiden nahasta tehtiin vaatteita, jalkineita, telttoja ja veneitä. Miljoonia kävijöitä vuodessa Kansallispuiston alueella voi liikkua autolla. Kovin poikkeuksellista onnea ei tarvita karhunkaan tapaamiseen. Usein värivivahteita vielä lisäävät pienet, eri väriset levät, jotka ovat kiinnittyneet lähteen seinämiin. Majoituskin puistossa on hyvin järjestetty. Alunperin noin 100 miljoonan yksilön biisonikannasta oli vuonna 1902 jäljellä enää muutama kymmen. Ehkäpä Yellowstonen valtaisan suosion salaisuus onkin tässä: erinomaiset palvelut, jotka luonnonihmeiden ohella houkuttelevat miljoonia ihmisiä vuodessa. Kansallispuisto pelasti bösonin, majavan ja trumpettijoutsenen ja vähäpätöisestäkin syystä, mutta aina rajuin seurauksin. Se on suuri maara verrattuna siihen, että koko Suomen alueella tavataan "vain" vähän yli 60. 36 Yellowstonen kansallispuiston ansiosta puhvele1ta vaeltelee taas Pohjois-Amerikan tasangoilla. Niinpä pelikaanit ja muut vesilinnut viihtyvät hyvin seudulla. Suomessakaan, suurten metsien maassa, ei tällaisia ikimetsiköitä enää ole. Saippua oli järkyttänyt sen herkkää vesitasapainoa. Kansallispuiston suosituimmille geysireille ja lähteille on rakennettu polkuja pitkospuuverkosto. Lähellä joen suurimpia putouksia näyttäytyy kanjoni mahtavimmillaan, 800 metriä leveänä. Kaupunkilainenkin huomaa, että tämä on erilainen kuin "hoidettu metsä". Lähteet voivat olla hyvin poikkeuksellisen vansia. Heti saavuttaessa puiston alueelle näkee sen selvästi eroavan ympäröivistä seuduista. Biisonin pelastus Kansallispuiston erikoisessa luonnossa viihtyy yli 70 nisäkäslajia. Parhaiten veden mukana kulkeutuvien mineraalien vaikutus on nähtävissä Mammoth Hot Springs -nimisessä lähteessä. Amerikkalaisia biisoneja vaelsi Pohjois-Amerikan preerialla aikoinaan kymmema miljoonia. Veden mukana kulkeutuu maan alta kaikenlaisia mineraaleja, muun muassa rikkiä, kalkkia ja piitä, jotka värjäävät kuumavesialtaiden reunustoja ja pohjaa. Ei yhtä suuria kuin aikaisemmin, mutta uhanalainen se ei enää ole. Siitä osoituksena makaa erään kuuman lähteen pohjalla pari biisonin luurankoa; eläimet joutuivat elävältä keitetyksi kun eivät piitanneet varoitustauluista. Hän heitti pyykin lähteeseen ja lisäsi veteen saippuaa. Korkealta rantapenkereeltä erottaa järven pohjan yksityiskohdat vielä yli sadan metrin päästä. Yllämainitun kaltaisten, mahdollisesti hyvin kohtalokkaiden, tapahtumien estämiseksi kielletään lähteisiin heittämästä vieraita esineitä. Samalla tavoin ovat muodostuneet geysireiden suuret purkauskartiot. Kansallispuiston halki virtaa vuolaana kaunis joki , joka on nimeltään kuinkas muuten Yellowstone sekin. Poikkeuksia saannöstä ei suvaita, ei edes pieniä kolikoita. 1800-luvulla alkoi biisonien armoton joukkoteurastus, joka miltei tappoi ne ja intiaanit sukupuuttoon. Kevätja syysiltoina tunnelmaa luo kojoottien mystinen ulvonta. Veteen liuennut kalsiumkarbonaatti on vähitellen kivettyessaan muodostanut sille mahtavat, kymmenien metrien kokoiset, valkoiset penkereet. Siksipä Yellowstonesta voi löytää väriltään valkoisia, keltaisia, sinisiä ja vihreitä lähteitä. Ne ovat hyvin tarkoituksenmukaisia, monipuolisia ja tarjoavat runsaasti palveluja sekä informaatiota. Puiston päätie johtaa halki kauniin kumpuilevan metsän Yellowstone-järvelle. Se on uskomattoman kirkasvetinen, kuten puiston muutkin järvet ja kuumat lähteet. Niitä seuraamalla pääsee turvallisesti lähelle tutustumiskohteita. Ja kuten Colter kertoi, siellä temmeltää runsaasti lohikaloja. Puunrungot ovat ajan myöt muuttuneet koviksi kuin kivi ja säilyneet lahoamatta meidän pa1viimme saakka. Samaiselta paikalta näkyy joen kahlitsemattomina pauhaavat putoukset, 94 metriä korkea Lower Falls ja 33-metrinen Upper Falls. Sen seinämät kohoavat 400 metriä miltei pystysuoraan koskena virtaavasta vesi uomasta. Mies sai päähänsä lähteä liottamaan pyykkiä kansallispuiston kuumaan lähteeseen, säästyisihän suna polttopuita. Joissakin kohdin kivisiä metsiä on kerrostunut useita päällekkäin. vsk.. Poikkeaminen polulta saattaa olla kohtalokasta, sillä maaperä tuliperäisillä alueilla on pettävää. Se saattaisi tuoda huonoa onnea, vaikka tarkoitus olisikin päinvastainen. Tarina kertoo kekseliäästä kiinalaisesta pyykkäristä, joka työskenteli läheisen hotellin pesulassa vuosisadan alkupuolella. Käsittämättömän nopeasti tuhottiin miltei täydellisesti intiaanien kulttuuri ja yksi eläinlaji. Pyykkärin kohtalosta ei ole tietoa, mutta lähde sai nimekseen Chinese Pool, eikä kukaan ole sen jälkeen yrittänyt mitään vastaavaa. Teitä ei ole liiaksi, jotta luonto säilyisi koskemattomana, mutta niitä pitkin pääsee lähelle kaikkia tunnetuimpia nähtävyyksiä. Yellowstone tarjosi suojapaikan muutamille eloon jääneille biisoneille. Vierailijoiden suos1m1en kohteiden lähelle on rakennettu yhteensä viisi opastuskeskusta. Puistossa näkee miltei väkisinkin suuren joukon eläimiä, mm. Joki on kuluttanut keskelle puistoa 40 km pitkän ja todella upean kanjonin. Maiseman kauneuden kruunaa kanjonin epätavallinen keltainen, paikoitellen myös punainen ja ruskea, värisävy. Keskuksissa on näyttelytiloja, luentosaleja, filmija diaesityksiä. Meni pieni tovi ja sitten lähde yht'äkkiä syöksi valtavalla ryminällä kaikki vetensä onnettoman pyykkärin niskaan. Suojapaikan suuresta kansallispuistosta löysivät itselleen myös kanadanmasuoMEN LUONTO 1/ 88 47. peuroja ja hirviä. Intiaaneille niillä oli aivan ratkaiseva merkitys . Järkyttävintä oli, että biisonit jätettiin usein mätänemään tasangoille, sillä valkoiset uudisasukkaat eivät metsästäneet elannokseen, vaan pääasiassa huvin ja urheilun vuoksi
37. Meidän hirvemme lähisukulaisen, amerikanhirven, voi täällä myös kohdata. Kansallispuiston alueella on 30 järveä, 165 jokea ja puroa sekä 25 koskea. Onnettomuuksia on sattunut, ja siksi kaikkein sivilisoituneimmat yksilöt siirretään muualle. java sekä trumpettijoutsen. Mustakarhuja tapaa usein etsimässä roskatynnyreistä ruoanjätteitä, eivätkä ne pahemmin karta ihmisen läheisyyttä. Susiakin puistossa jolkuttaa. Kissaeläinten ystävä voi suunnata Yellowstoneen tarkkailemaan puumia, ilveksiä ja punailveksiä. huja. Yleensä se haistaa ihmisen jo kaukaa ja välttää tapaamisen suuntaamalla muualle. Laji on harvinainen, eikä Yellowstonessa vierailevan tarvitse henkikultansa vuoksi pelätä. Puistossa asustaa sekä mustakarhuja että suurempikokoisia ja hurjamaineisia harmaakarhuja, jotka ovat kotoisten kontioidemme sukulaisia. Siksi ne aiheuttavat myös ongelmia. Nämä veikot pitävät huolen siitä, että niitä häirinneet haisevat todella pitkään ja pahalle. Riittävän laajat rauhoitetut luontoalueet pelastivat kuitenkin myös nämä eläinlajit häviämästä maapallolta ikiajoiksi. Harmaakarhu ei kuitenkaan ole yhtä paha kuin kuvitellaan. Tavaramerkkinä karhut Yellowstonessa on poikkeuksellisen runsaasti karsuoMEN LUONTO 1/ 88 47. vs k. Vaikka mustakarhu ei ole kovin hyökkäävä, löytyy siltä pelottavan tehokkaat aseet puolustautumiseen. Syytä niiden runsauteen ei ole vaikea arvata: suojelualueella karhut ovat saaneet olla rauhassa ihmisen vainolta. Kukaan ei toivo törmäävänsä suurempaan karhuun, harmaakarhuun, jota kutsutaan myös grizzlyksi. Puiston viehättävimpiä eläimiä ovat isokorvaiset muulipeurat, jotka kesällä kuljeskelevat metsäisillä rinteillä ja aukioilla. Vuolas Yellowstonejoki komeine kanjoneineen ja pauhaavine putouksineen virtaa puiston halki. Se edellyttää muutakin. Monet turistit tulevat tänne katsomaan mustakarhuja, sillä ne ovat luonteeltaan uteliaita, seurallisia ja hauskoja eläimiä. Se on erakko, joka karttaa ihmistä. Karhu on puiston kuuluisin eläin, tunnettu sarjakuvahahmonakin, jonka kotipaikka on juuri Yellowstone. Kansallispuistot, Yellowstone hyvänä esimerkkinä, voivat tarjota unohtumattomia kokemuksia monille sukupolville vielä meidänkin jälkeemme. Luontoa on helppo tuhota, mutta usein sitä on mahdotonta palauttaa entiseen tilaansa. Sillä on pelottavan ja äkäisen tappajan maine. Ja jos jotain oikein erikoista haluaa kokea, voi mennä hämäämään yöllä liikkuvia mustavalkoraitaisia haisunäätiä. Puistossa elää paljon hirvieläimiä. Vastaan saattaa käyskennellä satapäisiä vapitieli kanadanhirvilaumoja. Mesikämmenet saattavat murtautua autoihin vainutessaan herkullisen eväskorin ja tällöin saattaa syntyä myös vaaratilanteita. Niitä uhkasi sama kohtalo kuin biisoneita. Luonto, eläimet ja kasvit eivät kuitenkaan säily pelkästään kansallispuistoja ja rauhoitusalueita · perustamalla. Mutta kiistatta jokunen ihminen on sen voimakkaassa syleilyssä menehtynyt, joten on syytä olla varuillaan sen kohdatessaan
"Monilla luonnonsuojelualueiden talousmetsätaustaisilla nuorilla tai nuorehkoilla metsillä ei ole kovin suurta luonnonsuojeluarvoa metsinä. Siinä niitä oli katko ttuna iso pino, kantta ja pohjaa vailla olevia linnunpönttöaihioita. Polttamalla näitä puustoltaan keinotekoisia metsiköitä saataisiin ne luonnonsuojelualueen arvoa vastaavaan tilaan". Nuotiot paikalle oli (26. 4. l. Menestyäkseen se vaatii puhdasta vettä ja häiriintymätöntä elinympäristöä. 8. Siellä vasta moottoriveneitä onkin, suuria ja nopeita, yötä päivää. Keskustelun ytimenä on ollut tuli: hyväksyäkö vai ei se luonnonsuojelualueitten hoidon välineenä. Isojärven kansallispuisto alkaa olla pitkälle "toteutettu". Reissujen varrelta on jäänyt mieleen muutamia epäkohtia ja korjausehdotuksia, koskien lähinnä muutamia kansallispuistoja. Toisin sanoen, jos rannan omistaja ei omista kalavettä, ei metsää saa käsitellä niin, että kalojen viihtyminen vaarantuu. 3. Sinivuorella pyllähti nurin melkein puolet koko suojelualueesta. Kanoottimies saa olla kaiken aikaa hieman varuillaan. Ymmärrettävistä syistä, sillä jo muutama retki näihin kotiseudun hakkuuaukkojen ja hoitometsien risukoihin, ojikoihin ja kynnöksiin kypsyttää mielen retkelle vähän kauemmaksi (läheltä ei suojelualueita löydy). Puuston suojelemiseksi ei tarvittaisi kuin muutaman kymmenen metrin levyinen loivennus, mutta sellaista ei kai sitten vieläkään osata tehdä (tai ei haluta?). Päävastuu säännösten noudattamisesta on metsätalouden organisaatiolla, mutta myös ympäristöja kalatalousviranomaisten on syytä palauttaa mieleensä tämä unhossa ollut suojametsälain määräys. Niitä löytyy sieltä paljon enemmän, ja ne uusiutuvat nopeammin. Luonnonsuojelualueita suojelemaan Olen viime aikojen retkilläni aika usein päätynyt kansallispuistoihin ja vastaaviin. Suojametsälain ekologinen, kalatalouden huomioon ottava pykälä on voimassa koko maassa ja sitä on sovellettava myös käytännössä. Aukolta puhaltava tuuli törmää kuin seinään, ja puuta kaatuu . vsk.. Mutta yksi oleellinen asia oli ym.g märretty ihan väärin. Jos polttopuut välttämättä täytyy ottaa puiston sisältä, käytettäköön siihen nuoria terveitä mäntyjä. Unholaan jäänyt pykälä nousi esiin Pohjois-Karjalassa suunnitellun puronvarsihakkuun yhteydessä . Todella hieno retki, joka sai lisäsyvyyttä alueella vuosikymmeniä liikkuneen kalastaja-vartija Eino Heiskasen pitkistä tarinoista. Tammukka eli purotaimen on taimenen ekologinen muoto, joka viettää koko elinkiertonsa pienissä puroissa. Muun muassa Elimyssalon ja Sinivuoren luonnonpuistojen laidalla olen katsellut ikävännäköisiä puutuhoja, jotka aivan ilmeisesti johtuvat siitä, että alueen rajalle on hakattu iso aukko, ja reuna on täysin äkkijyrkkä. Pertti Sulkava Suojametsälaki pien vesien kalakantojen turvaksi "Sellaisten kalavesien rannoilla, jotka eivät yksinomaan kuulu rannan omistajille älköön metsää, jos se edistää kalan viihtymistä, siten hakattaka, että se tulee sanottuun tarkoitukseen hyödyttömäksi. Käydyn keskustelun kannalta siinä on seuraava oleellinen kappale. Asiasta on keskusteltu moneen otteeseen aiemminkin, mutta tällä kertaa sen käynnistäjänä näytän olleen minä. " Näin kuuluu suojametsälain (1922) 6. Kuorretjoki, Puolanka. Antti Ylitalo Aarnio metsät eivät tarvitse tulta, mutta aarniometsiä ei tule ilman tulta Ympäristöministeriön apulaisosastopäällikkö Pertti Seiskari aloitti Suomen Luonnossa keskustelun luonnonsuojelualueitten metsien hoidosta. momentti. Esimerkiksi pääosa Puolangan tammukkapuroista Kiiminkijoen latvoilla on tutkimuksen mukaan osittain tai kokonaan menettänyt luonnontilansa tehometsätalouden seurauksena. Vaikka Tapion ja metsähallituksen suositukset ja ohjeet kehottavat säästämään vesistöjen varret, niin käytännössä ohjeita ei läheskään aina ole noudatettu. Käytännössä säännöksille viitataan kintaalla. Lapin kansallispuistoissa on tolkuttomasti poroja, jotka syövät ja tallaavat maan "vereslihalle". 2. 4. Mutta jos joku ainaiseen moottorinpärinään kyllästynyt luulee löytävänsä Haukivedeltä "ihanaa luonnonrauhaa", hän erehtyy. Tällaisten metsien suuri osuus luonnonsuojelualueitten pinta-alasta näkyy selvästi metsähallituksen luonnonsuoSUOMEN LUONTO 1188 47 . Olisi todella mielenkiintoista nähdä, millaiseksi luonto erilaisissa biotoopeissa kehittyisi ilman ylisuurta porokarjaa. Mutta eivätkö juuri lahovikaiset haavat ole koko puiston 38 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA arvokkainta ainesta. Mitä pienempi vesistö sitä enemmän ympäröivän alueen maankäyttö vaikuttaa sen tilaan ja kalojen menestymisedellytyksiin. Seiskari nimittäin viittaa 15 . varret säästettävä hakkuilta, ojituksilta ja aurauksilta, jotta liettyminen estyisi ja rantapuuston katve sekä taimenelle tärkeä lehvästöstä veteen tippuva hyönteisravinto säilyisivät. Lainsäätäjä on 1920-luvulla ollut avarakatseisempi kuin nykyiset metsien käsittelijät. Arvokalakantojen suojaamiseksi olisi purojen ja jokien Suojametsälaki kieltää rantametsien käsittelyn siten, että kalojen viihtyminen vaarantuu. Edes puolet pois nykyisistä huippunopeuksista, niin homma rauhoittuisi jo ihan kivasti. No, moottoriliikennettä ei Linnansaaresta varmaankaan voida lopettaa, mutta miten olisi nopeusrajoituksen kanssa. Esimerkiksi Yhdysvaltain kansallispuistoissa tietääkseni suojavyöhykkeet ovat jopa kymmeniä kilometrejä leveitä. pykälän 1. Hienot polut, pitkospuut, opastuskeskukset, opastaulut, nuotioja leirintäpaikat. Suurimmat ympäristömuutokset monissa vesistöissä ovat tapahtuneet latvapuroissa. Rangaistukseksi säännöksen rikkomisesta on säädetty sakkoa tai enintään vuosi vankeutta (suojametsälaki 10 §). Esimerkiksi pääosa Puolangan tammukkapuroista Kiiminkijoen latvoilla on menettänyt luonnontilansa tehometsätalouden seurauksena. Linnansaaren kansallispuistossa soutelimme kanootilla. Niitä ei sieltä tietenkään saada pois, mutta eikö jokaiseen puistoon voitaisi aidata muutamia esimerkiksi hehtaarin laajuisia alueita, joille porot eivät pääse. 1986 Suomen Metsätieteellisen Seuran ja Suomen Biologian Seura Vanamon järjestämässä "Metsä tutkimuskohteena: ekosysteemi ja luonnonvara" -seminaarissa pitämääni alustukseen, jonka pohjalta on Luonnon Tutkija -lehdessä 1/87 julkaistu artikkeli. 1987) lähei:i:: sestä metsästä kaadettu useita onttoja, lahovikaisia haapoja
Jutussa oli kyse ensinmainittujen "säteiden" synnystä. Teksti nojautui hänen tietoonsa, jonka mukaan "säteet" ovat silmän optisia ilmiöitä. Mielenkiintoisia tosin myös varmistamatt~mia havaintoja on pari itäisen Suomenlahden rannikkoseudulta. Ilmakehän kerroksethan vääristävät tähden optista sijaintia jopa kuun leveyden verran, eikä tämä väärään paikkaan heittyvä tähdenkuva ole aivan paikallaan. Pakinassa tämä yhdistelmä lienee aiheuttanut K.J. On erittäin hyvä, että paikalliset harrastajat kartoittavat alueensa uhanalaisia eliöitä, kuten esimerkiksi tammihiirtä. En tiedä, liittyvätkö tähden näennäisen aseman (ilmakehästä johtuvat) vaihtelut tuikkeen vaikutelmaan jo paljaalla silmällä katsottaessa. Tilanne ei ehkä vielä liene näin toivoton. vsk. Rautatiek. ' Olisin kiitollinen, mikäli toimitus tai pakinoitsija suuressa viisaudessaan vo1s1 selvittää asiaa ja mahdollisesti kommentoida sitä myös Suomen Luonnon palstoilla. Kyseisessä artikkelissa epäiltiin vahvasti tammihiiren kuolleen Suomesta sukupuuttoon. Uutta on se, että viimeisimmät havainnot eivät ole aivan vanhoilta ydinalueilta, joskin lähiseuduilta. Luonnollinen metsien sukkessiosarja kuuluu luonnonsuojelun piiriin. havainnotkin on mainittu. Tällä hetkellä se on erittäin uhanalainen. Erään valokuvaajan mukaan pienet valolähteet voi tehokeinona tehdä "säteisiksi" pitämällä obj·ektiivin edessä ristikkolinssiä tai vaikkapa kreppisukkaa, joiden säännölliset kuviot hajottavat pisteen filmille säteiseksi. Mahdollisesti kuolleena löydetyt yksilöt tulisi lähettää em. Tämä ilmiö on tallennettu esimerkiksi suurvaltojen lippuihin. Tammihiiri siis kaipaa jatkuvaa tarkkailua. Luonnontilaisten metsien puute ei ole niiden perustamisen este. Pakinassahan käytin tästä tietoisen epätarkkaa sanontaa "taittuminen silmäpallon pinnassa". Korostamme kuitenkin, että tämän vuosikymmenen havaintoja ei kukaan asiantuntija ole tarkistanut eikä kuolleena löydetyistä eläimistä ole saatu näytteitä. Eri asia on, että säteinen valopiste voi lisäksi tuikkia. Tietoa voi tukea useammanlaisin havainnoin: Kun tähtiä kuvataan (ilmakehän läpi!) kameralla, joka on maan pyörimisliikkeen neutraloimiseksi kiinnitetty liikkuvaan jalustaan, ne näkyvät yleensä pyöreinä, sakarattomina valokiekkoina tai -pisteinä. ~ässä keskustelussa on hyvät ainekset olla eri mieltä asioista, joista itse asiassa ollaan samaa mieltä, eli metsäluonnon suojelun tärkeydestä. Tapio Lindholm ikimetsätutkija Suomen Luonnon päätoimittaja (virasta vapaa) Vielä sananen tammihiirestä Suomen Luonnon numerossa 8/ 87 oli raportti heinolalaisten luonnonharrastajien tammihiiritutkimuksista viime kesältä. Näin ollen esimerkiksi kulotukseen, jota Esko Joutsamo suosittaa, ei kannata asettaa suuria toiveita. Mutta oleellisempaa on, että nämä edustavat myös nuorimpia luonnontilaisia metsiä. Luonnonsuojelualueilla olevat nuoret metsät eivät yleensä ole luonnonmetsiä. 13, 00100 Hki). Olen ainakin ollut siinä käsityksessä, että tähtien (siis taivaallisten) tuikkiminen johtuu ilmakehän valonsäteitä sirottavasta vaikutuksesta, eikä suinkaan silmämunan taitto-ominaisuuksista. Tosin en ole käynyt avaruudessa asiaa tarkistamassa (kuten en ole koskaan nähnyt maatähtiäkään), mutta olen ymmärtänyt sekä "asiallisesta" avaruuskirjallisuudesta että science fictionista Uonka suuri harrastaja olen), että avaruudesta nähtyinä tähdet eivät tuiki, vaan ovat ainoastaan kirkkaita kaukaisia pisteitä. Tämän vuoksi on oma arvonsa vanhoilla metsillä joissa on runsaasti lahopuut~ ja olisi myös palaneilla metsillä, jos niitä olisi luonnonsuojelualueilla. Tähän olisi hauska kuulla tähtitieteilijän kommentti. Toinen ilmiö on tähden näennäisen kirkkauden edestakainen vaihtelu, jota kutsutaan tuikkimiseksi. Sekä Timo Tanninen että Yrjö Haila osoittivat omissa kirjoituksissaan miten tärkeätä lahopuu ja myöskin palanut puu on metsäluonnon suojelussa. Menneen vuoden aktiivinen yritys on arvokasta tietoa, mikäli tammihiirestä ei enää sen vanhoilta ydinpaikoiltakaan kerry havaintoja. Veikeitä pallukoita nämä silmät. Jouni Issakainen 39. Tulen käytössä eivät kuitenkaan, Seiskaria siteeraten ''minkäänlaiset metsätaloudel: liset tavoitteet saa tulla kysymykseen". Eräiden havainnontekijöiden kanssa käymiemme keskustelujen perusteella kuvaukset kuitenkin viittaavat tammihiireen. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Tämän vuoksi olen itse sitä mieltä, että kulojen järjestäminen luonnonsuojelualueilla on hyvä ajatus. museoon. Tuli on boreaalisen havumetsän hyvä renki ja sen avulla voisi luonnontilaistaa luonnonsuojelualueiden täydennysaloja. Toiseksi haluan kommentoida numerossa 6/ 87 ollutta Jouni Issakaisen sienipakinaa "Taivutusmuodot". Mahdollisista havainnoista tulisi ilmoittaa sekä paikallisille asianharrastajille että Helsingin yliopiston eläinmuseoon (P. Pysyn kuitenkin toistaiseksi kannassani, sillä puhumme kahdesta eri asiasta: Ensimmäinen ilmiö on tähden näennäinen "säteisyys" eli se, että tähti nähdään "sakaraisena". Tulen avulla niitä voidaan järjestää, kuten professori Viljo Kujala Suomen Luonnon ensimmäisessä numerossa vuonna 1941 jo ehdotti. En ole ehdottanut luonnonsuojelualueiden aarniometsien polttamista, vaikkakin oman, Suomen Akatemian ja ympäristöministeriön rahoittaman, vanhojen metsien ekologian tutkimusprojektini puitteissa on ilmennyt, että 100-150 vuoden ikäiset "vanhat metsät" ovat mitä ilmeisimmin voimakkaasti yksipuolistumassa. Kirjoituksissa on tullut ilmi metsänsuojelualueiden pienuus ja niukkuus EteläSuomessa. Toinen seikka, josta kuulisin mielelläni asiantuntijan sanan, on säteiden tarkempi syntymekanismi silmän rakenteissa. jelualuetoimiston tilastoissa, jotka perustuvat metsätalouden tarkastuksiin. Viimeinen Helsingin yliopiston eläinmuseoon tullut tammihiirinäyte tosin on vuodelta 1978, mutta sen jälkeen tietoomme on tullut useampiakin havaintoja 1980luvulta. Viimeisin tiivis katsaus tammihiirestä on Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietinnössä, jossa em. Mutta tuskin olen Yrjö Hailan kanssa eri mieltä siitä mitä tulisi suojella. Myös ilman välineitä nähtyjen valopisteiden säteisyyttä voi ratkaisevasti muutella esimerkiksi silmiä siristelemällä. Summa summarum: Mikään ei ole sellainen miltä näyttää eikä sijaitse siinä missä näkyy'. Niitä kuitenkin tarvittaisiin. Aluksi haluan kiittää siitä että olette aktiivisen tilaushan: kintakampanjanne yhteydessä "keksineet" minutkin, on mukavaa saada lehti vuosien (kaiketi yli kymmenen) tauon jälkeen, en olisi saanut tilausta aikaan omin päin. Olen hyvin kiinnostunut tietämään olenko ehkä vuosikausia täy: sin aiheettomasti kuvitellut tähtien tuiketta maapallon erikoisoikeudeksi. Olin tietoinen, että tuikkiminen johtuu ilmakehän väreilystä, mutta "säteiden" näkymisen syystä en ollut varma ja kysyin asiaa eräältä optiikkaan perehtyneeltä laboratorioinsinööriltä. SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Tämä luonnontilaistaminen olisi vain pitänyt tehdä myös vuoden 1956 uusien luonnonsuojelualueiden kohdalla ja vastaavasti myöhemmin. Heikki Henttonen ja Asko Kaikusalo Tuikkivatko tähdet. En hetkeäkään epäile hänen kuvaustaan maatähtien taipuilemisesta, mutta taivaan tähtien säteistä en olekaan aivan samaa mieltä. Se on tulen käyttöä muun metsätaloudellisen toiminnan yhteydessä, eikä siksi sovi luonnonsuojelualueille. Esimerkiksi yhdennetyn seurannan kohteeksi valitulla Kotisten aarnialueella ovat tuoreimmat palojäljet 130 vuotta vanhat. Tähden optinen kuva on toki vielä useamman ilmiön kuin kirkkausvaihtelun ja säteiden summa. Kati Juva Kati J uvalle Hauska nähdä, että joku on tuikauttanut tarkat silmänsä pakinani puoleen. Pyöreäkin valolähde voi tuikkia. :n sekaannuksen
J ätteestä kymmenesosa muuttuu öljyksi, puolet haihtuu vetenä ja loput 40 SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Edelläkävijöitä on eräs pohjoissaksalainen seurakunta (Die Evangelische Nordelbische Kirche), joka jo pari vuotta sitten sääti luonnonmukaisen hoito-ohjeiston hautausmailleen. Kovaa trooppista arvopuuta mahonkia, irokoa, merantia, tiikkiä virtaa myös Suomeen päätyen huonekaluiksi, arvota varan pakkauslaatikoiksi, oviksi, ikkunalistoiksi, parketeiksi ym. Esimerkiksi Berliinissä ei ole missään muualla niin rikasta kasvistoa ja eläimistöä kuin hautausmailla. Mitä tehokkaammin puutarhurit käyttävät ruohonleikkureita ja mitä tiuhemmin tarttuvat myrkkyruiskuun, sitä niukemmaksi elämä kuihtuu. Eniten trooppista puutavaraa tuovat nykyisin Japani, USA, Ranska, Englanti ja Länsi-Saksa. Kaupungin keskuspuistoon on pystytetty ympäristötilateos sademetsien puiden rungosta. Eivät toki kaikki hautuumaat ole elämän tyyssijoja ja uhanalaisten eliöiden turvapaikkoja. tuholaismyrkyistä on luovuttava (rikkaruohot kitketään käsin), asvaltoimista on vältettävä, puita ei saa heppoisin perustein kaataa, tiesuolaa ei ole lupa heitellä käytäville ja hautausmaiden pintaalasta kolmannes on varattava yksinomaan puille ja pensaille. Ha~ausmaat ovat usein kaupunkien vihreitten keuhkojen viimeisiä riekaleita. Myös viimeinen tervehdys voi olla ympäristöongelma. Kyseinen Rockling-yritys on eräs maan suurimmista trooppisen puutavaran välittäjistä. Bremenissä sademetsien ainutlaatuisuus on huomioitu myös pysyvällä tavalla. vsk.. (Lähde: Adreas Roth: Der Friedhof /ebt, Natur 1111987). Pienehkö saksalainen hautuumaa tuottaa ' keskimäärin tonnin muovijätettä vuodessa. "Jäljittelemme vain luonnon omaa öljynsyntytapahtumaa' ', professori Bayer toteaa vaatimattomasti. Se tuo 150 000 tonnia jättimäisiä sademetsien puiden runkoja vuosittain. Kun jätteet ovat hautuneet konvertterin uunissa kolme tuntia, voidaan hanasta juoksuttaa tummaa, notkeaa öljyä. Borneon alkuperäiskansoihin kuuluvan Puma-heimon jäsenet ovat muodostaneet ihmisketjuja estääkseen oman alueensa sademetsien hakkuita. Erityisesti on arvosteltu trooppisen raakapuun tuontia Eurooppaan, sekä teollisuusmaitten metsänhakkuuyhtiöiden toimintatapoja kehitysmaitten sademetsäal uei lla. Linnuston runsauteen vaikuttavat mm. Saksalaisprofessorin huima keksintö: jätteistä öljyä Kuulostaa satumaiselta: sadasta kilosta tavallista kotitalousjätettä saadaan kymmenen kiloa erittäin hyvälaatuista raakaöljyä. ylellisyystuotteiksi . Länsi-Saksassa on noussut voimakas kampanjointi sademetsien suojelun puolesta. Miljoonakaupungin kalmistoista on löydetty yhteensä 690 sanikkaisja putkilokasvilajia. Hampurin ympäristöviranomaiset ovat ensimmäisinä Länsi-Saksassa kieltäneet muovin käytön seppeleissä ja kukkalaitteissa. Vastedes on hansakaupungin hautausmailla myös viimeisen tervehdyksen oltava ympäristölle ystävällinen. Avainsana prosessissa ovat alifaattiset hiilivedyt, jotka ovat raakaöljyn tärkeimpiä ainesosia. Viime syyskuussa järjesti Robin Wood -liike Bremenissä tempauksen erästä länsisaksalaista puutavaran maahantuontiyhtiötä vastaan. Jorma Laurila Sademetsien arvopuuhakkuita arvostellaan Länsi-Saksassa Maapallon eliölajistoltaan ja hyötytuotteiltaan rikkaimpien ekosysteemien ala vähenee vuosittain yhdestä kolmeen prosenttiin. Lisäksi jaetun kaupungin hautuumailla elää vakituisesti v11t1senkymmentä lintulajia. Robin Wood -järjestö halusi tempauksellaan herättää keskustelua siitä, onko trooppisen puutavaran tuonti teollisuusmaihin ylipäätänsä tarpeellista. Kaikkiaan trooppisen puutavaran hakkuut ovat kiistanalainen kysymys. Myös puhdistamoliete voidaan muuntaa öljyksi. Ohjeitten mukaan mm. Pienelläkin hautausmaalla asustaa usein lukuisampi joukko kasvija eläinlajeja kuin suurella viheralueella. Tosiasiassa kalmistot ovat kukkeita elämän puutarhoja. Teos symbolisoi sademetsän puitten mahtavaa kokoa ja uhanalaista asemaa. Eivät myöskään monet modernit siviilihautausmaat, joita hoidetaan kuin kaupunkinurmikoita, ole biologiselta arvoltaan juuri golfkenttää kummempia. Jätteiden hajotessa professorin kehittämässä konvertterissa ilmattomassa tilassa syntyy runsaasti näitä aineita. Mutta onneksi luonnonmukaiset periaatteet ovat yleistymässä myös hautausmailla. Monet ruuhka-Euroopan ahdingossa elävät sammalet, sienet, putkilokasvit, hyönteiset, linnut, lepakot ja monet muut eliöt ovat löytäneet viimeisen turvapaikan kirkkomaalta. Näin kuitenkin jätteille käy länsisaksalaisen kemian professorin Ernst Bayerin kehittämässä laitteistossa, jota esitellään Natur-lehdessä 12/ 1987 (Reiner Wember: Die Ölque/le in der Miilltonne). " Isku" yhtiötä vastaan toteutettiin tiedotusvälineitten läsnäollessa aamuyöllä Bremenin satamaalueella; runkoihin maalatut iskulauseet antoivat aivan uuden ilmeen sademetsien puille. Sen ovat huomanneet myös kaupunkilaiset, jotka sankoin joukoin tulvehtivat niille virkistäytymään 1a nauttimaan luonnonrauhasta. Näin on ainakin Länsi-Saksassa. vanhojen puiden tarjoamat pesäkolot ja lukuisten komposti kasojen elättämä runsas hyöntei-skanta, josta siivekkäät saavat syötävää. Niitä pidetään pelottavina paikkoina, kolkkoina kuolleiden kaupunkeina. · Esimerkiksi brittiläisellä sotilashautausmaalla Berlii40 nin Charlottenburgissa, yksitoikkoisella ruohoaavikolla, tutkijat eivät havainneet ainuttakaan harvinaista kasvia. Nykyiset hakkuumenetelmät ovat tuhlailevia ja ympäristölle tuhoisia, ja saatavasta taloudellisesta hyödystä suuri osa virtaa pois kehitysmaista. Paitsi hautojen välissä myös ·hautakivillä on elämää: niiden viileänkosteassa siimeksessä kukoistavat sammalet ja jäkälät. Länsi-Saksa tuottaa arvopuuta. Seppeleissä ja kukkalaitteissa on nimittäin yhä useammin muovisia osia ja monesti myös itse kukat ovat muovia. ULKOMAILTA Elämä tanssö haudoilla Hautausmaat ovat synkässä maineessa. Raaka-aineeksi soveltuvat kaikki kasvija eläinperäiset jätteet, mutta myös eräät muovilajit, kuten polyamiini, polyuretaani ja polyesteri. Eniten sademetsiä tuhoavat viljelymaaksi raivaaminen ja kaski viljely, mutta lisäksi kaupalliset puutavarahakkuut. Jätehuollon kannalta katsottuna kuolematon materiaali kasautuu jätevuoreksi muovia ei voi kompostoida. Samalla järjestö osoitti tukeaan malesialaiselle Puma-heimolle, jonka alueilta mm. Omaisiaan surevat ovat usein vähemmistönä
Hiilen polton antamalla lämmöllä jäte voidaan kuivata ja hiilestä saadaan myös tarvittava prosessilämpö. Hiilijauhe voidaan käyttää edelleen hyödyksi, sillä sen polttoarvo on yhtä suuri kuin ruskohiilen. "Meidän ei tarvinnut lisätä mitään", Bayer riemuitsee. Vaarana on myös lisääntyvä eroosio. Jätteen esilajittelulla näitä ongelmia voidaan kuitenkin vähentää. Ensimmäinen suurehko koelaitos on juuri käynnistymässä. Viitisenkymmentä saksalaista kuntaa on jo ilmaissut kiinnostuksensa laitteistoa kohtaan. Professori Bayer uskoo vakaasti keksintöönsä. Koska arvokkaiksi luokiteltuja puulajeja kasvaa trooppisissa metsissä melko harvakseltaan, ovat hakkuut poimintaluonteisia. Bayerin kehittämä prosessi toimii alle 400 asteen lämpötilassa, jolloin ei synny mm. Tämä muuttaa alueen valaistusja pienilmasto-olosuhteita, mikä vaikuttaa sademetsien kasvija eläinlajistoon. vsk . Samalla pitäisi myös harkita, että teollisuusmaissa trooppisesta puutavarasta valmistetuille tuotteille asetettaisiin reilu ylellisyysvero, jonka tuotto käytettäisiin vaikkapa trooppisten alueiden maatalouden tehostamiseen. Teollisuusmaat ovat hankkineet arvopuuta laitokset lakkauttaa. Mutta vaikka hakattavia puita on vain 10-30 hehtaaria kohti, kuten Kaakkois-Aasiassa, ovat vahingot muulle puustolle ja kasvillisuudelle melkoiset. ULKOMAILTA Bremenin kaupungin keskuspuistoon pystytetty ympäristötilateos symboloi sademetsän mahtavaa kokoa ja uhanalaista asemaa. Kun trooppista puuta hakataan, huolehditaan vain aniharvoin jälkiseurauksista ja uusien puuntaimien istuttamisesta tilalle. Se riittäisi pienen kaupungin tarpeisiin. Isompia laitteistoja ei_ Bayerin mukaan ole syytä rakentaa, koska tällöin jätteiden kuljetusmatka kasvaisi ja kuluttaisi tarpeettomasti energiaa. Lisäksi hiilijauheen poltosta syntyvä tuhka voidaan käyttää hyväksi rakennusteollisuudessa ja tienpohjiksi. Jorma Laurila 41. Malesiasta, Filippiineiltä, Norsunluurannikolta, Gabonista, Thaimaasta ja Nigeriasta niin voimallisesti, että jo aivan lähivuosina ovat näiden maiden sademetsät Ua samalla vientitulot) lähes kokonaan menetetty. Esimerkiksi Malesiassa normaalissa hakprosenttia hiiltyy mustaksi hiilijauheeksi. Jotta verraten matalissa lämpötiloissa syntyisi öljyä, kuten tapahtui eräillä alueilla maapallolla 500-600 miljoonaa vuotta sitten, tarvitaan sopiva katalyytti aine joka käynnistää prosessin mutta säilyy reaktiossa itse muuttumattomana. Tämä vähentäisi paineita jäljellä olevia sademetsiä kohtaan, anta1s1 mahdolli·suuksia myös niiden suojeluun ja muuhunkin kuin hakkuisiin perustuvaan hyötykäyttöön. raskasmetallit ja PVC-muovin aineosat). Lopputuotteena saatava öljy on lisäksi niukkarikkistä. Tärkeää olisi lisäksi, että jo tuottajamaissa arvopuutavara jalostettaisiin pitemmälle ja raaka-ainetta tuhlailevista puun käsittelytavoista luovuttaisiin. "Meillä on autokatalyyttinen prosessi, joka toimii erinomaisesti''. Katalyytiksi osoittautui silikaatti, piihapon suola, jota kaikeksi onneksi on runsaasti tavallisessa talousjätteessä. Tiettyjä ongelmia hiilituhkakin aiheuttaa, sillä siinä on mukana samat haitalliset aineet kuin jätteessäkin (mm. mm. pahamaineisia PAH-aineita (polyaromaattiset hiilivedyt), dioksiineja eikä muita syöpävaarallisia aineita. Saksalaiset ympäristöjärjestöt korostavat, että olisi monia mahdollisuuksia katkaista täinä sademetsiä hävittävä kierre. Puutavarahakkuiden jälkeen sademetsäalueiden lopullisen tuhoutumisen varmistaa kuljetuksia varten rakennettu tiestö, jota pitkin saapuvat paikalle kaskiviljelijät ja metsänrai vaaj at. Järjestön mukaan hakkuiden seurauksena tuhoutuu sademetsän latvuskerroksesta 10-55 prosenttia. Myös FAQ on selvitellyt arvopuuhakkuiden vaikutuksia aineen tislattuaan öljyliuskeesta öljyn pois. Esimerkiksi vo1tais11n istuttaa ja kunnostaa jo hakattuja sademetsiä polttopuun ja arvopuutavaran saannin turvaamiseksi. Hän arvioi, että länsimaat voisivat tulevaisuudessa tyydyttää jopa viisi prosenttia raakaöljyntarpeestaan jätteitä hyödyntämällä ja ympäristöä säästäen. Muistomerkkiin on käytetty sademetsäpuiden rungonosia. Veli-Risto Cajander Bayerin työryhmän tavoitteena on saada patentoitua laitteisto, joka voisi käsitellä 50-100 tonnia jätettä vuorokaudessa. Mikäli keksintö selviytyy tulikokeesta ja osoittautuu todella toimintakelpoiseksi myös arkikäytössä, se avaa monia myönteisiä ympäristönsuojelullisia näkymiä: Kaatopaikkojen tarve vähenee, jätteet voidaan käyttää hyödyksi ja ympäristönsuojelullisesti arveluttavat jätteenpolttosademetsien olemukseen. Öljyn syntyprosessin jäljittäminen vaati Bayerin tutkijaryhmältä vuosien työn. kuussa poistetaan kaupalfisiin tarkoituksiin alle viisi prosenttia sademetsän puustosta, mutta hakkuiden yhteydessä sekä tiestön, varastoinnin ja lastauksen seurauksena tuhoutuu muusta puustosta puolet. Tutkijat löysivät tällaisen SUOMEN LUONTO 1/ 88 47
T-paitoja munkkihylkeille Vielä lintuserenadia paremmin onnistui tempaus kolmen Sardinian saaren munkkihyljeyhdyskunnan puolesta. Osa ruokkilinnuistamme jää koko talveksi itämerelle. (New Scientist 3 Dee 1987) Merellä joukko jakoi muille matkustajille hylkeitä puolustavia t-paitoja ja koristeli laivan WWF:n lipuin. kiosaa kohti vaihtamaan höyhenpukunsa. Lentokenttälaajennus ulottuisi toteutuessaan vain seitsemän kilometrin päähän Mai Pon suojelualueesta ja laaja kaatopaikka tulisi juuri sen lahden rannalle, jolla suojelualuekin sijaitsee. Italialaiset ovat elämäniloisia ja rakastavat tempauksia. Erittäin uhanalaista munkkihyljettä uhkasivat tietämättömät ja 42 piittaamattomat turistijoukot ja hylkeeltä puuttui lain suoja. (WWF-News Nov-Dec 1987) ················· ······················ ·································· ················ Tilaan D Vihreä Lanka -lehden, vuosikerta 110 mk, ½ vuotta 60 mk, kestotilaus 100 mk (allevllvaa haluamasi vaihtoehto) D Vihreitä kirjeitä -lehden hintaan 100 mk/10 numeroa Nimeni ___________ _ Lähiosoite __________ _ Postinumero ja -toimipaikka, ___ _ Päiväys ja allekirjoitus (maksan laskun saatuani) TEKSTATEN! Vastauslähetys HKI 10 lupa 4798 VIHREÄ LANKA OY Eerikinkatu 7 C 10 00003 HELSINKI Vlhrd unkaOy maksaa postimaksun -····················································· ·········· ····-················ ····· SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Suurimmassa öljyyntymisvaarassa ovat ruokkilinnut, kuten ruokki, kiislat ja Juoni. Suuri osa ruokkilinnuista siirtyy pesimäkauden jälkeen Pohjanmeren kesItämerellä tarvittaisiin vastaavaa tutkimusta, sillä merellä talvehtivien vesilintujen määrät ja pesimäkauden ulkopuoliset keskittymät ovat huonosti tiedossa. Tanassa on kitaraa soittavan laululiimun kuva ja siinä lukee "Lasciateci cantare Stop alla caccia.'' eli '' Antakaa meidän laulaa, lopettakaa metsästys.'' Kampanja löi itsensä loistavasti läpi Italian kaikissa valtalehdissä ja siitä tehtyä televisio-ohjelmaa myytiin kahdeksaan maahan. Sulkasadon aikana linnut ovat erityisen herkkiä öljyyntymiselle, koska ne ovat lentokyvyttömiä. vsk.. Suurin keskittymä löydettiin Morayvuonon suun ympäristössä Skotlannissa, mistä laskettiin yli miljoona kiislaa. Vain seitsemän ja puolen tunnin kuluttua tästä ystävällismielisestä laivanvaltauksesta Italian ympäristöministeri otti yhteyttä ja tarjoutui allekirjoittamaan asetuksen munkkihylkeiden suojelemisesta. Silti WWF:n viralliset vetoomukset hylkeiden puolesta eivät olleet tuottaneet tulosta. Mai Possa myös talvehtii kymmeniätuhansia muuttolintuja, joiden joukossa on useita uhanalaisia lajeja. ULKOMAILTA Elämäniloa Italian linnuille ja munkkihylkeille Pohjanmeren merilinnut laskettiin Englannin luonnonsuojeluneuvoston (NCC) tutkijat ovat saaneet valmiiksi merilintujen laskentaurakkansa. Jaetut lentolehtiset ja megafonitiedotus saivat matkustajat ja mukaan kutsutun runsaslukuisen Kosteikko vaarassa Honkongissa lehdistön vakuuttuneiksi munkkihylkeiden hätätilasta. Kymmenen vuotta kestäneen tutkimuksen ansiosta tiedetään nyt tarkalleen, missä suurimmat merilintuparvet eri vuodenaikoina oleskelevat ja siten torjuntatoimet esimerkiksi öljyonnettomuuden jälkeen voidaan heti keskittää tärkeimmille alueille. Näillä keinoilla metsästys keskeytyi jäätelönsyönnin ajaksi ja mikä vielä parempaa osa metsästäjistä tuli iloisten kampanjoijien puolelle siinä määrin, että aamuun mennessä monen metsästyspuseron hihassa kiilteli metsästystä vastustava WWF:n tarra. Uhatulla kosteikkoalueella kasvaa suurin osa Honkongin jäljellä olevista kääpiömangrovekasvustoista. Ja Mai Polla elää yksi vain siellä tavattava eläinlaji, Mai Pon rapu jos se häviää tältä kosteikkoalueelta, se häviää koko maailmasta. WWF päätti toimia maassa maan tavalla ja onnistui mainiosti kahdessa syksyllä järjestämässään suorastaan sirkusmaisessa tapahtumassa. Osa aktivisteista oli hajaantunut metsiin soittamaan erilaisilla instrumenteillä serenadia lintujen puolesta, osa tarjosi metsästäjille ja lehdistölle kahvia ja jäätelöä: vastustamattoman italialaisen aamiaisen. (WWF-News Nov-Dec 1987) Antti Halkka Lentokenttärakentaminen ja jätteet uhkaavat yhtä Aasian tärkeimmistä kosteikkoalueista Honkongissa. Musiikkia linnuille, jäätelöä metsästäjille Kun metsästyskausi syksyllä alkoi, 9000 Italian WWF:n kannattajaa oli valmiina ottamaan vastaan maan 1.6 miljoonaa metsästäjää. WWF päätti turvautua vähemmän tavanomaiseen taktiikkaan. Ja lintuja ammuttiin ensimmäisenä metsästyspäivänä taatusti kymmeniä tuhansia vähemmän. Italian WWF:n johto ja joukko kannattajia nousi turisteja Sardiniaan kuljettavaan laivaan
Onko punakylkirastaalla todella ruosteenpunainen siipijuova. Terho Poutanen Se kuudes supikoiran poikanen Edellisen numeromme (8/ 87) sivulla 19 asetimme lukijoiden huomiokyvyn kohtuuttomalle koetukselle. Esimerkinomaisesti voidaan tarkastella vaikkapa purojen perkaamisen sattumanvaraista ottamista vanhan eli vuoden 1902 vesioikeuslain piiriin ja saman asian toista SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Niiden aineenvaihdunnan lopputuote on virtsahappoa (ei virtsa-aine kuten nisäkkäillä). Laji ei ole yksi roduista, tornipöllön rotuja on enemmän kuin kaksi (36!), kylminä vuosina järripeipot eivät ole siirtyneet (vaan jättäytyneet) tavallista etelämmäksi pes1maan, vihervarpusen syysmuutto ei suuntaudu aina (!) Välimeren maihin saakka, pähkinähäkki ei ole ainoastaan LounaisSuomen ja Ahvenanmaan maakunnan siivekäs jne. Painovirheitä ei ole paljon, mutta ne ovat aina ikäviä. Juridinen säännösanalyysi ei voi eikä saa nousta julistukseksi paremmasta taikka huonommasta huomisesta. Sivulla 126 kerrotaan, että muuttohaukka rauhoitettiin 1959, mutta jo seuraavalla sivulla rauhoitusvuodeksi ilmoitetaan 1926. Satunnaisvieraita on tietenkin vielä enemmän. Pekka Reinikainen Uusvanha lintukirja Felix Jiri ja Kvetoslav Hisek: Koko perheen suuri lintukirja, Oy Kirjalito Ab, Östersundom 1987, 319 s. Ruotsiksi se ilmestyi 1980 ja englanniksi 1983. Viimeksi sanottu määrittely on, kuten Vihervuori osoittaa, tulos epäonnistuneesta käännöslainasta, jota ei ole onnistuttu selkeästi lakitekstissä paikkaamaan. Yksityiskohtien runsas tarjonta ei ole katkaissut kuitenkaan yksittäisten tietojen yhteyttä taustaansa. Kirjan kauneimpia oikeinkirjoitusvirheitä on Pohjois-Amerikkalainen, joka komeilee näkyvästi parissakin paikassa. Kestääkö idänsinilinnun säe tauotta jopa 40 minuuttia, vai toistuuko säe 40 kertaa minuutissa. Minulle tuli niistä mieleen kahvipakettien pahvilaput katoavaa perinnettä nekin. Vesioikeutta Pekka Vihervuori: Vesistön järjestelyn ja ojituksen oikeuskysymykset, Lakimiesliiton kustannus, 1987. Sellaisiakin lajeja, joita meillä pesii vähintään tuhansia pareja, puuttuu 29. Kirjasta löytyy myös aikaan sopiva kokonaisnäkemys. Moni lintu on liian sinisenä kuin väärävärikuvassa. vsk. 43. Kirja lupaa perehdyttää ensin lukijansa helppotajuisesti lintujen anatomiaan: "Linnuilla on joukko yhteisiä toiminnallisia ominaisuuksia matelijoiden kanssa. Lajivalikoima on tyrmäävä. Vastavuoroisesti mukana on 23 sellaista lintulajia, joita Suomessa ei ole koskaan tavattu. Supikoirapentuekuvan kuvatekstissä kysytään toiveikkaasti: löydätkö kuvasta kuusi poikasta. Niillä on tumalliset punasolut, mikä piirre puuttuu nisäkkäiltä kamelia lukuunottamatta. Kun pidetään mielessä Vihervuoren teoksen käsikirjaluonne, voidaan sen suurena ansiona pitää tarkkuutta ja järjestelmällisyyttä. Osa virheistä on syntynyt, kun on valittu väärä sana tai jätetty jotakin kertomatta. Suomalaisen laitoksen ovat kirjoittaneet Risto Palokangas ja Ismo Nuuja. Koko perheen suuri lintukirja syntyi Prahassa 1978. Haittana tuskin voidaan pitää sitäkään, jos tutkimuksella selvitetään normin tarkoitus ja "järki" (ratio). Samaan pötköön saavat heti ensimma1sessä luvussa yhtä töksähtävän esityksen ns. Oloihimme vieras lajivalikoima ei ehkä häiritsisi, jos kirjaa ei mainostettaisi koko perheen lintukirjana. Amerikka on muutoinkin luku sinänsä: tavataanko baltimorentrupiaalia lähes koko Yhdysvaltain alueella ja vaelteleeko siniharakka pesintäkauden ulkopuolella Yhdysvaltain länsirannikkoa myöten. Sitten päästäänkin yhteissuoleen. Onko metsäkirvisellä valkea silmänkulmanjuova, kun se ruokokerttusellakin on vain vaalea. Niiltä puuttuvat ihorauhaset perärauhasta lukuunottamatta''. Onneksi pyrkimyksessä on jääty puolitiehen. Kirjan lajikuvauksiin on suojakannen kertoman mukaan pyritty ottamaan mukaan myös vanhan ajan lintukirjojen ja kansanperinteen sisältämiä tietoja linnuista. Ja sitten ne kuvat. Kun kysymyksenasettelut koskevat vesistön järjestelyä, tulvasuojelua jo hyvin laajoine vaikutuksineen, on julkisen edun merkitys tietenkin vielä suurempi. On ilman muuta hyvä huomata ja tuoda esille mm. Vai kaipaako kukaan tietoa esim. Tämä näköala ei saisi jäädä käyttämättä myöskään niiltä lukuisilta teknisen koulutuksen saaneilta virkamiehiltä, joiden toimien ja vastuun varassa vesistöjen tilaan kajotaan. Julkaisemme lohdutukseksi epätoivoisille etsijöille poisleikatun nappisilmän kuvan. Tohtori Felixin alkuperäisteksti on vuosien mittaan varmasti muokkautunut suuresti, mutta Hisekin piirrokset lienevät entisellään. Tekijältä ei jää huomiotta vesiasioissa melkeinpä automaattisesti tapahtuva näkökulman laajeneminen rajatulta kohdealueelta suurempiin sekä tutkimusettä sovellutuskokonaisuuksiin, joita yhdessä hyvin voidaan nimittää ympäristöoikeudeksi. Pekka Vihervuoren kirja osoittaa kuitenkin hyvin sen, että työskentelyn analyyttinen ote ei estä oikeustieteellistä tarkastelua varten pilkottujen asiakokonaisuuksien sijoittamista laajempiin asiayhteyksiin. Ruotsinkielisten linnunnimi.l;!n selvittely on saanut suhteettoman paljon tilaa. Alkusanoissaan tekijä viittaa ensisijaisesti kirjansa käyttötarpeisiin ja luonnehtii jonkinlaiseksi väistämättömäksi seurausilmiöksi sen, että teos samalla on myös vesioikeudellista perustutkimusta. Oikeustieteen tohtori Pekka Vihervuori on keskittynyt oikeustieteen alueelle, jonka kytkennät ympäristöasioihin ovat sekä hyvässä että pahassa kiinteät. KIRJOJA niinikään puutteellisesti harkittua säännöstämisvaihettå, eli puro-käsitteen määrittelyä nykyisen vesilain tekstissä. Lintuharrastusta ja kirjan käyttöä tuskin edistää, kun mustakaulauikku korvaa härkälinnun ja mustakurkku-uikun, minervanpöllö hiiri-, viiru-, lapinja helmipöllön, vihertikka harmaapäätikan, viitatiainen lapintiaisen, harmaasirkku pelto-, pohjanja pikkusirkun. Olen joskus ollut huomaavinani, että oikeustieteelliset esitykset eivät oikein hyväksyisi omaa luonnettaan; tuskinpa kuitenkaan tutkimuksen ja käytännön yhteenosuminen oikeustieteen piirissä tarkoittaa konfliktia käsitteiden välillä. kaikkia vesiasioita koskevan intressipainotuksen muuttuminen: kun vesiasiat, ojitus tietysti mukaan luettuna, aikaisemmin leimattiin oikeudellisesti yksityisistä eduista lähteviksi, on julkinen ympäristöintressi tämänhetkisissä konstellaatioissa varmasti tärkeämpi painotuskohde. En tunne tekijän omia arvotai ohjelma-asetteluja, mutta oikeustieteessä lienee va_in hyväksi, jos normeja tutkittaessa päällimmäisinä tutkimuselementteinä ovat normien käyttö ja "toimivuus" (funktio). Kirja vilisee virheitä. Siitähän se koko perheen lintuharrastus varmasti viriää! Yleislukujen jälkeen kirja esittelee 256 lintulajia, yhden sivullaan. viuhkalisäke, vilkkukalvo, kuorihammas ja nokkakynsi. siitä, montako pulmusta menee ateriaan. Vihreiden oksien takaa kurkisteleva kuudes poikanen rajautui kuitenkin pois kuvan oikeasta reunasta kirjapainossa. Kirjoittajat varmaan tietävät, että partatiainen ei ole asettunut Kaakkois-Suomeen, pensassirkkalintu ei talvehdi Välimeren maissa ja Vähä-Aasiassa, pajulinnun paluu pesimäpaikoille ei tapahdu maalis-huhtikuun aikana, puukiipijän selkä ei ole musta yms ., mutta niin he vain väittävät. Myös kunkin linnun munasta on värikuva, pikkulinnun munat suurina ja ison linnun munat pieninä ihanassa sekamelskassa. Tulkinnanvaraisia sanontoja tulisi välttää. Puhtaasti käytännölliseen juridiseen työskentelyyn keskittynyt lukija ja käyttäjä poimii varsin helposti kulloinkin käsiteltävänä olevan normin kytkennän esimerkiksi aikaisempiin lainsäädäntövaiheisiin
Toiseksi rokottamattoman väestön keskuudessa tartunnan saaneiden kuolleisuus on jopa 20-30 prosenttia. Neljännesvuosisadan aikana taudista on kaksi kertaa aiheutunut käsivarsien halvaus, mutta ainuttakaan varmasti juuri tämän viruksen aiheuttamaa kuolemantapausta ei tunneta maastamme. Ne saattavat vaatia usein viikon hoidon ja olla hyvinkin hankalia. 519 061 Punkki levittää Kumlingen tautia Minkälainen punkkilaji aiheuttaa Kumlingen taudin. Vasta-aineista on arvioitu, että Kumlingessa noin neljännes väestöstä on sairastanut viroosin. Sillä ei ole mitään nimenomaista tekemistä lepikoiden kanssa, kuten usein kuulee väitettävän, vaan se elää ruohostossa alle polven korkeudella. Siksi kaikkien niiden, jotka joutuvat liikkumaan alkutai sydänkesällä rehevissä ympäristöissä Venäjällä tai Siperiassa tulee hankkia rokotussuoja. SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Venäläinen kevätkuume on paljon Kumlingen tautia vakavampi. 805 1707 Lauttasaarentie 11 puh. Ensinnäkin puutiaisista sanotaan peräti joka kymmenennen olevan viruksen kantajan. vsk.. Kyseessä ei edes ole mikään eksoottinen vitsaus, vaan kevätkuumeen viruksen kantajaa, siperianpuutiaista, Ixodes persulcatus, tavataan aivan raJOJemme tuntumassa, sekä Neuvosto-Karjalassa että Virossa. Puutiaista tavataan Eteläja Keski-Suomessa; yleisimmillään se on rehevissä, lehtevissä ympäristöissä. arboviruksista tunnetuin on Kumlingen taudiksi nimetyn aivokalvontulehduksen aiheuttaja. Puh. 679150 VALOKUVAUSKOJEIDEN JA AV-LAITTEIDEN HUOLTO * HUOLTO KAIKILLE KAMERAMERKEILLE AMMATTITAIDOLLA JA HUOLELLA 'ftrl ~ t \ ·. Lammaspollcu 14 01710 Vantaa 71. Missä tätä punkkilajia esiintyy. ' --= '. 90-844 860 Luontaistuotekauppa llanit Galleria Leppävaara puh. Puutaisvirusta vastaan on olemassa rokotteita; hyvän suojan saamiseksi rokotus pitää ottaa kolme kertaa suunnilleen yhden vuoden aikana. Maassamme tavatuista niveljalkaisten siirtämistä, ns. venäläisen kevätkuumeen kohdalla. 44 Ilmoita palveluhakemistossamme vaihtoehtoisia tuotteita -jatkuvasti tarjouksia hyvä palvelu Espoon Kruska-Puoti Luonnontuote Espoon tori, puh. Virusta puutiaisissa on varsinkin Saaristomerellä, eniten Kumlingessa, dosentti Markus BrummerKorvenkontion arvion mukaan yhdessä puutiaisessa paristasadasta yksilöstä sekä ilmeisesti tätä vähemmän kaakkoisrajamme tuntumassa. .A.. Tätä virusta kantaa sekä siirtää ihmiseen meidän tavallinen puutiaisemme, Ixodes ricinus, yksi yli tuhannesta punkkilajistamme . Puutiainen levittää Kumlingen tautia, mutta paljon vakavampi ongelma on sen levittämä bakteeritauti, joka voi aiheuttaa pahoja hermostovaurioita . Kirjoittajaa on Suomenlahden eteläpuolella kehotettu pitämään housunpuntit tiukasti saappaissa, mutta onneksi myös rokotusuoja oli olemassa Siperian matkojen tähden. Onko tautia vastaan rokotetta tai muuta suojakeinoa. Ky Kauko PA LVEL EVA • TANNER PUHELIN HÄMEENTIE 157, PL 17, 00561 HELSINKI 799 633 FotoPllhkinä Päldcinärinne. Sitä se ei ole Kumlingen taudin itäisen serkun, ns. Viruksen saamisen todennäköisyys on kuitenkin niin vähäinen ja tauti useimmiten niin lievä, että rokotuksen ottaminen Kumlingen tautia vastaan tuntuu hätävarjelun liioittelulta. Vuosittain sairaaloissamme diagnosoidaan keskimäärin neljä Kumlingen tautia. Muualta maastamme on todettu vain joitakin yksittäisiä tautitapauksia. Tapauksista kaksi kolmannesta on ollut oireettomia tai lieviä
vsk. Sitä tavataan järvien ja jokien kivikkopohjaisilla ranta-alueilla Etelä-Suomesta aina Oulujoen vesistöalueelle asti. Se kasvaa myös tienvarsipuilla, jos ilma ei ole liian pölyistä tai muuten saastunutta. Sen vaaleanharmaat, liuskaiset sekovarret muodostavat kämmenen kokoisia ja suurempiakin laikkuja lehtipuiden rungoille ja kivipinnoille. Jos tavallinen valo, esimerkiksi taskulamppu, riittää saamaan aikaan "majakkailmiön", kysymyksessä on heijastus, joka sekin voi olla hyvin näyttävä kuten jalankulkijoiden turvaheijastimissa. Sen suun ympärillä on kolme paria lähes puolisenttisiä viiksisäikeitä, jotka toimivat tuntoja hajuaistimina. Portin pielessä on yksi haapa, joka toimii kotiin tullessa majakkana. Kivennuoliainen on paikoitellen tuttu kala, jota on pyydetty rantakivien alta täkykalaksi. Todennäköisimmin "majakkajäkälä" on raidanisokarve (Parmelia sulcata). Ovatko haavan jäkälät jotenkin erikoisia. Kauri Mikkola Loistava jäkälä Haavan rungolla kasvaa harmaata jäkälää, joka loistaa pimeässä, kun siihen osuu vähänkin valoa. Brummer-Korven kontion mukaan Suomesta on diagnosoitu neljä varmaa Borrelia-tapausta, mutta todellinen määrä lienee ainakin kymmeniä. Kivennuoliainen, niin muistelen omia pyyntikokemuksiani, luotti liikaa suojaväriinsä ja paikalla oloonsa ja sen sai haarukoitua haarukkakepillä pohjaa vasten ja toisinaan myös napattua paljain käsin. Sen levinneisyys voi kuitenkin olla laikuttaista. Seppo Vuokko Piileskelevä kivennuoliainen Muikunkudun aikaan löytyi kuollut kivennuoliainen Suonteenselän rantakivien välistä. Monet jäkälät heijastavat hyvin voimakkaasti näkyvää valoa siitähän niiden vaalea väri johtuukin. Sopivilla kivikkorannoilla kivennuoliaisia voi elää useita yksilöitä neliömetriä kohden. Jos erythemaa ei hoideta, tauti saattaa siirtyä toiseen vaiheeseensa ja aiheuttaa vakavia hermostovaurioita. Monet yksilöt kyllä livahtivat kiveä siirrettäessä uuteen suojapaikkaan. Kysymyksiin \ '8Stataan \·ain lehdessä, ei siis kirjeitse. erythema chronicum migrans, joka sinänsä on täysin vaaraton. Koska kyseessä on bakteeri, se on helposti hoidettavissa antibiootein. Kivennuoliainen on sopivassa järvenrantakivikossa verrattain yleinen kala, mutta yöllä liikkuvana se jää huomaamatta. Puuua1sen pureman ympärille saattaa nimittäin muodostua laajeneva punainen rengas, ns. Sen aiheuttaja on Borrelia-spirokeetta, kuppataudin aiheuttajan lähisukulainen . Muilla puilla ei ole näkynyt vastaavaa. Kivennuoliainen on aktiivinen hämärissä, jolloin se lähtee liikkeelle päiväpiilostaan kivien alta, laiturin kolosta yms. 45. Kuumina kesäpäivinä veden happipitoisuuden vähetessä kivennuoliaiset käyvät haukkaamassa ilmaa suolistoonsa, sillä suoIen takaosassa on hengityksen mahdollistavaa kudosta. Kivennuoliaisen kaltaisista taloudellisen käytön ulkopuolelle jäävistä kalalajeista on hyvä tehdä havaintoja ja myös ilmoittaa niistä edelleen. Missä tällainen kala voi piileskellä. Tavallisissa haavan runkojäkälissä • ei ole UV-valossa voimakkaasti f1 uoresoivia lajeja. Harri Dahlström Jälleen kerran radiossa vastatessa jäi soittajalta kysymättä jokin olennainen asia; tällä kertaa se, minkälaisista lampuista tuleva valo saa jäkälät loistamaan. etsimään ravinnokseen pohjaeläimiä. PL 169, 00/5/ H EL SIN KI. Ruotsista ilmoitetaan satoja tapauksia. Suomessa on syytä esittää varoitus kolmannenkin puutiaismikrobin aiheuttaman taudin suhteen . Jos lamput ovat sekavalo-tai UV-lamppuja, voi niiden ultravioletti säteily muuttua näkyväksi valoksi jäkälän sisältämien jäkäläaineiden vaikutuksesta. Rautalammin re1tm Konnevedessä on tätä kalalajia ja oheisen havainnon mukaan siis reitin yläjuoksulla Suonteenselässäkin. Se oli hoidettu antibiootein, minkä näkee siitäkin, että asianomainen vastailee varsin järkevästi Luontoillan kysymyksiin. Borrelia saattaa osoittautua mutkikkaaksikin ongelmaksi: toisaalta erythema ei aina välttämättä ole varoittamassa tartunasta ja toisaalta Borrelia saattaa kytkeytyä Kumlingen tautiin. Jos kysymykseen liiuyy materiaalia, jonka haluat palautenm·aksi, liitä m ukaan \'almiiksi kirjoitelt u palauwskuori poscimerkkeineen. Kesäöinä voi kivikkorannoilla nähdä kivennuoliaisen nappaavan ravinnokseen myös pinnalla olevia hyönteisiä. Tätä pohjoisempana sitä on Pohjanlahteen laskevien jokien alajuoksuilla Kemijoelle saakka. Useat jäkälät fluoresoivat voimakkaasti ultravioletissa valossa tunnusomaisen värisinä ja tätä ominaisuutta käytetään hyväksi myös jäkälien määrittämisessä. Raidanisokarve on yleinen koko Suomessa. Selvitysten mukaan sitä on runsaastikin esimerkiksi Pälkänevedessä, mutta ei siitä itään olevassa Hauhonreitin Kuohijärvessä. Kivennuoliainen on pienikokoinen suurin tiedossa oleva Suomesta saatu yksilö on 193 mm pitkä ja 65 g painava piileskelevää elämää viettävä kala. Kivennuoliainen elää varsin matalassa vedessä tai virtaavassa vedessä, missä on runsas happipitoisuus. Kun kerroin oireista Luontoillassa, heti yksi asiantuntijoista ilmoitti saaneensa puutiaisen puremasta erytheman. Ei kysyjä eikä hänen isänsäkään ole koskaan aikaisemmin sellaista nähnyt. SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Näistä pinnalla vilahteluistaan huolimatta laji on monille kalastajillekin outo tai tuntematon . KYSY LUONNOSTA Lukl]ar \·oh ·at läheuää kysym_vksiään tälle pa/s1al/e Luomoillan asianrunujoiden ,·asraua ,·iksi osoiueeseen Suomen L uol){o
3. A fossil found in southern Finland is estimated to be 10000 years old. Phosphorous mine planned for untouched area by Seppo Vuokko & Antti Halkka Suomen Luonto 47(1):30 The State-owned chemical manufacturing company Kemira is planning to establish a phosphorus mine at Sokli, in eastern Lapland. .. In winter some fall prey to traffic as they fill their crops with gravel on the roads . At sometime in the recent future phosphorus-depleted Finland would be forced to import its fertilizer from abroad, and to pay the high price entailed in removing the cadmium from it. Environmentalists have also pointed out the short-sightedness of the Government's fertilizer policy. ..................... SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. vsk .. Although the species has been protected since 1940, it has never really recovered. Haluan kestotilaajaksi, jolloin tilaushinta on 140 mk Uäsenet)/ 170 mk (ei-jäsenet) Haluan liittyä kotiseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi Muutan osoitettani Tilaaja/tai vanha osoite SUKUNIMI ETUNIMI JAKELUOSOITE POSTI NUMERO POSTITOIMIPAIKKA Uusi osoite TILAAJANUMERO (OSOITELIPUKKEESTA) ........ Clearcuts threaten eastern wilderness by Petri Sipo/a Suomen Luonto 47(1):16 Clearfellings are threatening to destroy the Murhijärvi wilderness in eastern Finland. At the turn of the century it started to decline, a process that has continued ever since. • Ensimmäiset kansallispuistomme 50-vuotiaita • Ilma puhdistuu, jäkälät palaavat Suomen Luonto 2/ 88 ilmestyy 8. Concentrate would be transported to plants acquired by Kemira in Central Europe for further refining. The Sokli project would have radical effects on the region 's waterways. Changes in agricultural methods are considered to be the main reason for the decline of the partridge. While a large part of Murhijärvi wilderness !ies over the border in the Soviet Union, 3600 hectares of it are in Finnish territory. 27) In 1985 the WWF funded a survey of Arctic fox numbers. The partridge by Terho Poutanen Suomen Luonto 47(1):18 As recently as last century, the partridge was common in Finland and very popular with hunters. Sokli phosphorous ore has a distinct advantage, its low cadmium content. ... . JAKELUOSOITE POSTI NUMERO POSTITOIMIPAIKKA Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 Vastauslähetys Sopimus 00150/1 00003 Helsinki ----------------------------~ 46 SU0MENLLJONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nawre Conservation Address: Box 169 00151 Helsinki, Finland OJo of Europe's demand for phosphoric acid. The end product, phosphoric acid, would be sold in Central Europe, the mine being capable of satisfying something Iike 10 ,------------------------------,, Suomen Luonnon palvelukortti Tilaan Suomen Luonto -lehden kahdeksan seuraavaa numeroa hintaan 160 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 190 mk (ei-jäsenet). Analyses of droppings showed that dead reindeer meat then constituted the animals' staple diet. The inhabitants of these villages were closely tied to the wilds that may now suffer from the attentions of mechanised logging. There are no longer any open ditches, fallow ground or weeds to speak of in the fields. Aside from its value as a wildlife sanctuary, the Murhijärvi area embraces the last surviving villages of the karelians of the White Sea region, whose cultural peculiarities are reflected in Finland's famous folk epic, The Kalevala. With warmer conditions the species moved to the northern part of the country, where in the 1800s several thousand individuals are believed to have existed. Brown bears and lynxes are among its permanent residents, and its birdlife includes the great grey owl, pygmy owl, hawk owl, golden eagle, bean goose and black throated di ver. ............ SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Plight of the Arctic fox by Asko Kaikusalo Suomen Luonto 47(1):23 The Arctic fox was one of Finland's first post-glacial inhabitants. The Finnish winter is unsuitable for the species, despite the latter's habit of forming coveys in order to keep warm, and many of the birds succumb to stiff frosts. .. Last summer populations were larger than they had been for a long time, with at !east 40 youngsters surviving ali in the western sector of the animal's range (Enontekiö). The entire Arctic fox population following the unusually high nativity is estimated to be 60-70 individuals (autumn 1987). If it comes about, this will be located right in the middle of the wilderness. .. Toxic cadmium introduced into the environment along with fertiliz-:. Arctic foxes are nowadays found only in the northermost parts of Lapland (see map p. Trans/ated by Leigh Plester Seuraavassa numerossa: • Kirjosiipikäpylinnut pesimäpuuhissa • Kuristaako maatalous 2000 -ohjelma harrastajaviljelijöitä. ers has been an acute problem in Central Europe. Highly efficient combine harvesters leave few grains for birds. Sokli ore concentrate would be shipped to Central Europe for 25 years, after which Finland would possess just one minable phosphorous deposit and this will dry up during the next century in any case. The mine's projected dimensions are formidible: at !east 70 square kilometres of land will be eaten up by it. It is believed that the abundance of reindeer carcasses following the severe 1986/ 87 winter was at !east partly responsible. Towards the end of the nineteenth century Arctic fox fur coats became fashionable and within a short time uncontrolled hunting reduced the species to the edge of extinction. There are now probably around 5000 pairs in Finland
Ruokasienen perinteinen tunnus, maito, virtaa tästä sienestä poikkeuksellisen vuolaasti. "sienestäjän ranteelle", valmiit: käsi alkaa tehdä harovia ja nykiviä liikkeitä, hartiat nytkähtelevät kuvitellun korin painosta ja selväjärkinenkin ihmineo.~ potkii unissaan kumisaappaita jalkaansa. SUOMEN LUONTO 1/ 88 47. Suuri, himmeän oranss1pintainen, runsasma1toinen rousku. LIIKETTÄ LAKIN ALLA Kultarousku (Lactarius volemus). vsk. Näky herättää kerääjässä ylipoimimisrefleksin ja sylkirauhaset alkavat nesteenerityksessä raivoisan kamppailun valkeana pisaroivaa lakinreunaa vastaan. Harvinainen /ehtometsien ja rehevien kuusikoiden sieni. Jötikkä tuntuu käteen melkein kiloiselta; pois mielestä kaikkoavat löpsåhtäneet lehmäntatit ja kanttarellinruippanat! Kun vielä kirjasta luetaan, että tästä jalosukuisesta rouskusta ei tarvitse poistaa myrkkyjä tai kirpeyksiä keittämällä, ovat edellytykset vakavalle oireyhtymälle, ns. f Tauti iskee usein pahimmoillee'n kevättalven koleina iltoina; silloin, kun mennyt ja fuleva sienisyksy ovat molemmat yhtä etäällä. Sopii sellaisenaan paistettavaksi. Jouni Issakainen Seuraavassa numerossa: Oikosulku 47. Heltat tulevat ruskeatäpläisiksi. Superlatiivi Joskus tuntuu, että toisiin luontokappaleisiin kasaantuu kaikki hyvä aivan ansiotta. Sienimaailmassakin on "Hannu Hanhensa", kultarousku. Sieni on lihaisa ja kiinteä kuin savukinkku ja haju muistuttaa keitetyn ravun tai suolakalan vienoa tuoksua
Sid. Palkittu asiantuntijateos. Mv-kuvat. 196.149.-_ Saimaannorppa* Komea lahjakirja. 75.39.-_ Kai-Veikko Vuoristo Hankien kimallus Asiaviihdettä tunturien ja keväthankien hiihtäjille ja talvilomailijoille. SLT84. 160 s. Sid. 1985 160 s. Yli 160 ·värikuvaa. 167 s. WSOY -84 231 s. Nid. 96.56._ Yrjö Kokko Pessi ja Illusia Kuuluisa satu keijukaisesta ja peikosta, satumetsästä... Sid. 178.Tutustumishinta 155._ Urpo Häyrinen, Rauno Ruuhijärvi Ympäristönsuojelu 1 ja 2 Alan perusteokset. 287 s. Sid. Sid. VUODEN KIRJA-ALE. 190.99.-_ Ulla Lehtonen Ullan mullat Opas luonnonmuk. SL T. Värivalok. Hyvä lahjakirja. Rantakatu 21 (921 ) 327 001 Tilaan kpl Hannu Hautala Jukka Parkkinen Joutsen lampi Palkittu! Kertoo joutsenperheen elämästä ja erälammen kesästä. 152.78.-_ Tilaus lähetetään Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:lle Hiirakkotie 6, 01200 VANTAA tai puhelimitse (90) 876 9100 Kirjat saat myös Luonnonsuojelukeskuksista: Helsinki Nervanderinkatu 11 (90) 406 262 Oulu Kajaaninkatu 13 (981 ) 220 279 Tampere Laukontori 4 (931 ) 115 715 Turku L. 270 s. 198 s. 46.20._ 2 värikästä ensikirjaa Lemmikkieläimistä Yht. 24 s. Sid. TILAA 1 IL I le Suomalaista luontoa parhaimmillaan -sarja: Tilaan kpl Suomen kansallispuistot* Hieno värikuvateos koko perheen tietoteos kansallispuistoistamme. teos ruotsinkielisenä Svandammen 69._ Yrjö Kokko Lau I u joutsen Ultima Thulen lintu. 85.59._ Karhu* Ensimmäinen kuvateos, yli 100 kuvaa kansalliseläimestämme karhusta! SL T-86. 224 s. Sid. Korkeatas., eloisasti kuvitettu. lapsiperheelle. 136 s. Sid. 110.56.-_ Martti Haavio Iloinen eläinkirja Maailman tunnetuimmat eläinsadut. WSOY -84. "Vuoden luontokirja"! SLT. Sid. 118.69.-_ Kololinnut ja muut pökkelöpesijät* Hannu Hautalan upeat n. Sid. 68.-lautasella kemikaaleja Tärkeää tietoa jokaiselle 45.Vesiopas Paljon asiaa yksissä kansissa. 138.28.-_ Tilaan kpl Kukkien kieli Kukkien salaiset viestit! Kaunis lahjakirja. 176.147._ Saariston elämää* Ainutlaatuinen kuvaja tietoteos merellisestä saaristoluonnostamme_. Sid. 300 mv-valokuvaa! 160 s. 1984 Sid. Valokuvia. 16 s. Tärkeästä aiheesta! Runsas mv-kuvitus 272 s. WSOY. Ihastuttava luontokirjaklassikko, menestysteos ulkomaita myöten. 39.Suojele ilmaa liman saasteiden vaikutus ihmiseen. Runsaasti muita ale-kirjoja!. Yht. Sid. A4-koko. 160 s. 48 s. 47 s. 8.5.-_ Tilaukset nopeimmin puhelimitse: 90-876 9100. 208.149._ Kosteikko* Monipuolinen värivalokuvateos monipuolisesta kosteikkoluonnostamme. 45.Tämä vihreän kullan maa Tietopaketti metsistä 42.Suojele harjuja Kuvitettu toimintaopas 88 s. 35.*Kaikki yhteishintaan 272.99.-_ Muita kirjoja: Olli Järvinen, Kaarina Miettinen Sammuuko suuri suku Mielenkiintoinen, runsain esimerkein havainnollistettu. Sid. 139.85._ Kurki maa* Kertomus kurjen kesästä. Tietoja lahjateos. . Upea vesivärikuvitus. sid. 44.25._ Barbara Haynes, John Astrop Nallekarhun iltasatuja Ikioma satu vuoden jokaiselle päivälle. 136 s. SLT. Mvvalokuvat. 152.74.-_ Valter Keltikangas Koskilta ja erämaista Lapin mestari kuvaajan matkassa Jäämeren mainingeille. Sid. Upeat värivalokuvat! 76 s. Juha Taskinen päävalokuvaajana. 14 s. 208.179._ *koko sarja yhteishintaan! yhteishinta 1 140.nyt vain 595._ Ympäristönsuojelun perusteokser Tilaan kpl Uhatut ~asvimme Tiivistä tietoa. 168 s. Valokuvakuvitus 223 s. HYVIÄ KIRJOJA TOSI EDULLISESTI. 40.19.-_ Markku Tanttu Marjasuon talviparvi Kuvakertomus korpista ja sen ystävistä. 460.a 129._ Bjärnvall Ullström Suuri nisäkäskirja Euroopan nisäkäslajit. 1984. 240 s. Uutuus! Nid. 73.29._ Venla Sainio Reska rusakko Utelias jäniksenpoika, haluaa nähdä maailman. 96 s. 832 s. 160 s. Tilaa myös esite. 20.14.-_ Miten Pikkis pelasti kurjan kosteikon Kertomus perheen pienimmille. 100.49.-_ Tiina Kai la, Inari Krohn Saari joka nousi merestä Kesäinen tarina salaperäisestä saaresta. Sid. Sid. 64 s. 120.69._ Em. Sid. Kuvitus. asumiseen ja kasvisten viljelyyn