z LU 6 ::) V) lrtonumero 33 mk Lapsen kanssa retkellä Koskikara ottaa kylmiä kylpyjä Uralin taikaa ja taigaa
Pihlaja, Ra unille pyhitetty, Seppo Vuokko ............. Anne Brax ........... Sallukka lähtee retkelle, Jorma luhta .................. Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu PL 169 00151 Helsinki puh. (90) 228 081 telefax: (90) 4469 14 Päätoimiuaja Jorma Laurila, 228 082 I 7 Toimitussihteeri Ritva Kupari, 228 08214 Toimittajat Anne Brax, 228 08203 Antti Halkka, 228 08203 Alice Karlsson, 228 08205 Iiris Lappalainen, 228 082 16 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Toimituksen sihteeri Ai la Maikki, 228 082 I 8 Värierouellll Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kuukausittain, paitsi kesä-heinäkuussa kaksoisnumerona. Energiaooppera, Marjukka Kulmanen .................. 4 Kuluttajan valinnat ........................................................ Lue sivulta 19. ................................................................ .48 Kirjoja ....................................................................... (90) 228 08209, 228 08210 ja 228 08224. 26 Keidas lumiaavikolla, Seppo Vuokko .................... 33 Koskikara ei pelkää kylmiä kuohuja, Jyrki Mäkelä ............................................................. 20 Luonnonsuojelun tienviittoja 2 (5) Muisteluksia, mietteitä, mielipiteitä. Heinäladossa kuhisee talvellakin, katso sivuilta 29-32. vsk.. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki. Summaries of the Main Articles ............................... 12 Rakkaudesta laulava hiljaisuus, Heikki Turunen ......................................................... 13 Tiivis yhdyskunta säästää rahaa ja luontoa, Jarmo Kalanti. 2 Suomalaisten lempijuoma kahvi aloittaa Nautintoja maailmalta -sarjan, jossa tutkailemme jokapäiväisten herkkujemme alkuperää ja elinkaarta. 10 Kysy ekoneuvoa .............................................................. 58 Turvapaikka Korkeasaaressa: Ahma ................... 59 SUOMEN LUONTO 1/94 53. Ilmoitusmyynti Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. 40 :9 Ulkomailta ................................................................ z LJ.J :) V) SUOMEN LUONTO Toimitus Runeberginkatu 15 A 23 00100 Helsinki puh. 22 Pihlajaveden suojelu etenee, Päivi Suikkanen ...... 54 Kysy luonnosta ......................................................... Säästötilaus 265 mk. (90) 2271 967 telefax: (90) 227 1 42 I lrtonumero 33 markkaa. Kotimaasta ........................................................................ 56 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. 46 g i>: Mielipiteitä, keskustelua . Kahvi kypsyy tropiikin paahteessa, Alice Karlsson ........................................................... 16 Pihlaja on dendrologien valitsema vuoden puu. Seuraamme kehitystä, ja valitsemme aina vähiten luontoa pilaavan vaihtoehdon. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan •myymälöissä. 19 Uuden ajan eläinhistoria, Pentti Linkola ................ 38 5 Suomen ja Euroopan liiton neuvottelut ympäristökysymyksistä ovat päättyneet sekaviin tunnelmiin. 14 Puheenvuoro tiiviimmän, ekologisesti kestävämmän ja vi ihtyisämmän yhdyskuntarakenteen puolesta. ........................................ 29 Mitä heinäladossa tapahtuu talvella. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 52. ............ Kansikuva: Valokuvaaja Jorma Luhdan Sallukka-tytär on ollut mukana jo monella retkellä, sivut 22-23. Ti/aushinnat Vuosikerta ( I 2 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 290 mk. Kurkistamme vastedes joka toisessa nwnerossamme johonkin kiintoisaan elinympäristöön. 52 Suomen luonnonsuojeluliiton matkat 1994 . Kuka voitti kuka sopeutui. 34 Se Iivertelee ja niiailee rantakivellä, pu lahtaa sitten veteen pakkasen paukkuessa. > ] Uralilla on Euroopan suurin aarnio, ] Jorma Mattsson ........................................................ Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosikerta 250 mk ja säästötilaus 235 mk
Mitä vähemmän vapaita rantoja on, sitä kiivaammin niitä tavoitellaan. Joulukuussa luonnonsuojelujärjestöt ja viisikymmentä muuta kansalaisjärjestöä luovuttivat ympäristöministeri Sirpa Pietikäiselle vetoomuksen, jossa kiirehdittiin rantalain säätämistä maahamme. Rikkaan eliöstön lisäksi luonnontilaisten rantojen häviämisestä kärsivät ne sadattuhannet suomalaiset, joilla ei ole kesämökkiä tai jotka eivät edes sellaista halua vaan nauttisivat mieluummin vapaista rannoista. Allekirjoittajia oli SAK:sta Suomen Hyönteistieteelliseen Seuraan. vuosikerta 1 1994 Rantaluonnon suojelun viimeiset hetket Veden ja kuivan maan kohdatessa syntyy rikkaita luonnon keitaita, joista jokaisen suomalaisen pitäisi voida vapaasti nauttia. Jorma Laurila 3. Lisää rakennetaan lähes 10 000 vuosivauhdilla. Rantaluontomme on hätää kärsimässä. Jokaisella suomalaisella pitää olla kansalaisoikeus vapaaseen rantaan. vsk. Rantojensuojeluohjelman tavoitteena on suojella merenrannoistamme alle kolme ja järvien rannoista viisi prosenttia. dittava asian hoitamiseen tarpeeksi pitkä siirtymäaika. Riittävä rantojen suojelu on varmistettava sitä ennen tai vaaSUOM EN LUONTO 1/94 53. 53. On turha kuvitella, että rantoja voidaan suojella pelkästään rahalla, ilman poliittista vastuunkantoa. Suomi valitsi kalleimman ja huonoimman tien: rantojen ostamisen suojelualueiksi markkinahintaan. Kesämökkejä oli 1960-luvulla noin 100 000, nyt niitä on neljä kertaa enemmän. Suomi on Euroopan ainut maa, jossa rantoja ei ole suojeltu lainsäädännöllä. Sen turvaamiseen voisi riittää säädös rakennuslakiin, varmimmin oikeuden kuitenkin takaisi erillinen rantalaki. Ilman tehokkaita suojelutoimia vapaat rannat kuitenkin katoavat muutamassa vuodessa. Rantojen kaavoittaminenkin pikemmin kiihdyttää kuin hillitsee rakentamista. Myös kesämökkiläisten liikkumavara vähenee, kun he saartavat toinen toisensa omille rannan pätkilleen. Ilman todella ripeitä suojelutoimia loputkin vapaat rantamme rakennetaan muutamassa vuodessa. Suomen mahdollisesti liittyessä Euroopan liittoon paine rantoihimme kasvaa entisestään. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Vetoomuksessa esitetään, että luonnontilaiset rannat tulisi suojella rakentamiselta siten, ettei 100-300 metriä lähemmäksi rantaa saa rakentaa. Nämäkin, jo sinällään hyvin vaatimattomat tavoitteet pystytään toteuttamaan rahan puutteessa vain osittain. Säkylän Pyhäjärvi
"Toisaalta, minä tiedän jopa sellaisen pariskunnan, joka osti isomman asunnon saadakseen lemmikkioravalleen oman huoneen," Ermala ketoo. D SUOMEN LUONTO 1/94 53. "Männynkin sato on hyvänlainen", sanoo johtaja Jouko Paija Metsäkeskus Tapion siemenkeskuksesta. Oraville kuusen käpy on ykkösravintoa. Hyvä siemenvuosi näkyy viljelmillä mm. oravien, käpylintujen ja likkojen runsautena. vsk.. Vuoden luontokuvien lisäksi ohjelmassa on Hannu Hautalan Oravien olympialaiset ja Kaikki liikkuu, Tapani Räsäsen Hetkiä lintujen parissa, Heikki Willamon Haukkametsä ja Erkki Santamalan Vakkasuomalainen kulttuurimaisema. Monet oravaopukset kertovat, että eläin sulkee pesänsä oviaukot tiukasti naavatupolla. "Samassa puussa saattavat olla orava, kävynkerääjä ja kolmekin käpytikkaa", Paija nauraa. Oravanmetsästyksen merkityksen vähentyessä sen kannanvaihtelusta tiedetään vain suhteelliset muutokset. Se popsii kävyllisen siemeniä muutamassa minuutissa ja siirtyy sitten seuraavaan. Lippuja saa Lippupalvelusta ja Suomen Luonnonsuojelun Tuen Tampereen myymälästä, Laukontori 4. ·.... Oravaperhe saattaa pesiä mm. Liikkuvan veneen alta syöksyvä vesi näyttää pysähtyvän ilmassa rosoiseksi jääksi. Luonnonvalokuvaajat haluavat jakaa korkeatasoisen luontoelämyksen kaikkien suomalaisten kanssa, siksi tilaisuus on Tampereella Tampere-talossa maanantaina 7. Käpyjen puutteessa orava syö kuusen silmuja, mistä merkkinä ovat maahan putoilleet kuusen versot. Ainoastaan joulukuuksi porröhäntäisestä kävynpurijasta tulee lainsuojaton. Vuodesta 1986 lähtien on saalis ollut keskimäärin 2 600 vuodessa. Se tuuppii kokoon dyynejä ja puhaltaa harjanteesta irtolumen pölynä pois. Lumi on vedenpehmeää ja jäänkovaa. Sitä voi muotoilla. Vaikka Immi Hellenin vanhassa lastemunossa tunnelmoidaan, että "oravan pesästä pienoinen pää se ikkunan reijästä pilkistää", ei tupsukorvan pesässä ole lainkaan ikkunaa. Kiteen muoto riippuu ilman lämpötilasta ja kosteudesta. Tuuli tarttuu siveltimeen ja pyyhkäisee järvenselälle kiehkuroita, pellolle se muovailee veistoksia. Orava on rauhoitettu suurimman osan vuotta. Lumi, vesi ja pilvet ovat samankaltaisia. Alice Karlsson Talvi herättää taiteilijan Tähdet putoilevat maahan ja kasautuvat kinoksiksi. talon vintillä ja koetella isäntäväen hermoja vilistämällä ympyrää niin että katto paukkuu. KOTIMAASTA Oravan talvipäivä kuluu siemeniä syödessä. Esimerkiksi Helsingin Hietaniemen hautausmaalla ja Seurasaaressa saa taatusti kaverikseen oravan, joka kerjää sitkeästi pähkinöitä takajaloillaan seisten. Tavanomaisin lumikide on kuusisakarainen tähti; lumihiutale on tähtikimppu. helmikuuta 1994 klo 19.00. Kuusen käpysato on tänä vuonna kohtalainen ainakin Etelä-Suomessa. Lumikide syntyy pölyhiukkasen ympärille. "Jotkut ovat jopa esittäneet, että oravakanta romahti 1970luvulla juuri naavan vähenemisen takia", sanoo Aslak Ermala Riistaja kalatalouden tutkimuslaitokselta. "Jos näin on, niin orava on sopeutunut uusiin rakennusaineisiin, sillä sen kanta on jälleen vahvistunut." Orava on oppinut muillekin uusille tavoille. Vuonna 1901 saatiin saaliiksi 2,5 miljoonaa oravaa ja vielä 1943-1944 yli kaksi miljoonaa. Viime vuosina oravia on ilahduttavasti näkynyt, joskin vuosisadan vaihteen vilskeeseen on vielä pitkä matka. Väli llä kanta hupeni niin vähiin, että oravanmetsästäjät joutuivat panemaan pyssynsä vitriiniin. Tilaisuuden järjestää Suomen Luonnonvalokuvaajat ry. Pesä on tiivis ja lämmin; sinne orava saattaa kylmällä ja tuiskuisella säällä linnoittautua ja olla siellä hiiskumatta päiväkausia. Orava kesyyntyy helposti. Lentokoneesta katsoen pilvet ovat kuin lumisia tuntureita. kerran, mutta ensimmäisen kerran pääkaupungin ulkopuolella. Alice Karlsson Vuoden luontokuvat Tampereella Vuoden Luontokuva valitaan 15. Nyt kun naava on vähenty4 nyt silminnähden Etelä-Suomessa, on oravan pitänyt keksiä jotakin tila] le. Makeasti oravainen ..
Tammikuussa kinokseen lumipesä. Kansalliskalaksi valitaan eniten ääniä saanut kala. Tikkoja jäi varsinkin etelärannikolle talvehtimaan niin paljon, että niiden koputtelu on tavallisimpia talviääniä. Kaloja voi äänestää 15. Todennäköisesti oli kyse häirinnästä. Ehdotukset kansallisja maakuntakaloiksi lähetetään osoitteeseen Kansalliskala/Maakuntakalat, Pl 248, 00181 Helsinki. Lisätietoja aiheesta saa Kalatalouden Keskusliiton apulaistoiminnanjohtaja Rauno Kostiaiselta tai kalastusbiologi Teemu Tastilta puhelimella (90) 640 126. On varottava luodoilla ja rannoilla olevia kinoksia, sillä niiden suojassa saattaa olla viiksekäs ystävämme. tapaus, jossa ajaja putosi kelkkoineen rantakinoksessa olevaan asuttuun norpan pesään. Valkoselkätikkoja nähtiin 150-200, ja lintuharrastajat ovat toivoneet niistä täydennystä vain 30-40 parin pesimäkantaamme. Pohjantikka marraskuussa Salon asemalla. Tulokset julkistetaan 7. Tämäkään vaellus ei auta ainakaan heti. huhtikuuta 1994. Maakuntakaloissa äänestystä käytetään valinnassa apuna, mikäli sama kala pyrkisi usean maakunnan tunnuseväkkääksi. Saimaannorpan pesä on romahtanut. Erityisen haitallinen norpalle on moottorikelkkailija, joka lentää läpi hankien mistään välittämättä. Saimaannorppa on elänyt Saimaassa tuhansia vuosia. Esimerkiksi Koloveden kansallispuistossa 19891991 kaikki poikaset kuolivat pesäänsä. Helmikuussa Nestorinpäivänä pesään poikanen... vsk. Pohjantikan tuntee helposti keltaisesta päälaesta, valkoselkätikan voi tottumaton sekoittaa käpytikkaan. Suomen kansalliseläin on karhu, linnuksi on siivitellyt laulujoutsen, kansalliskukkamme on kielo, puumme rauduskoivu ja kivemme graniitti. Suurin osa tikoista lienee lähtenyt vaellukselleen Venäjän pohjoisosista. KOTIMAASTA Suomen kansalliseläimelle kaivataan kalaa kaveriksi. Suomen maakunnat ovat niin ikään saaneet aiemmin omat kukkansa, lintunsa ja kivensä. SUOMEN LUONTO 1/94 53. Valkoselkätikat nimittäin ovat ilmeisesti miltei kaikki viime kesän poikasia. Seuraavana talvena puistossa aloitettiin päivittäinen valvonta ja poikaset selvisivät hengissä. Alice Karlsson Viime syksy oli miltei ennennäkemättömän tikkavaelluksen aikaa tuhannet käpy-, pohjan-, pikkuja valkoselkätikat vaelsivat. Maakunnissa noudatetaan historiallista maakuntajakoa, jonka mukaan Suomessa on yhdeksän maakuntaa: Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi, Uusimaa, Satakunta, Häme, Savo, Karjala, Pohjanmaa ja Lappi. Presidentin lisäksi alkuvuodesta valitaan kansalliskala ja maakunnille omat tunnuskalansa. Tiedossa on mm. Norppajäillä jättäkäämme rantakinokset rauhaan, kuuteille kodiksi, emoille imetyspesiksi." Saimaalla elävän 160-180 norpan suurin uhka ovat ihmiset, jotka häiritsevät niiden rauhaa. Kansalliskalaa äänestämään Suomalaiset pääsevät taas äänestämään. 5. Osaammeko me uudisasukkaat käyttäytyä kylässä käydessämme kunnolla. Norpparauhan noudattaminen on helppoa. Kilpailuun osallistuneiden kesken arvotaan kala-aiheisia kirjoja, julisteita ja kalanperkausvälineitä. helmikuuta saakka. Rantaräyhästä norpparauhaan Ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen heittäytyi runolliseksi julistaessaan Saimaalle norpparauhan Olavinlinnassa joulukuun ensimmäisenä päivänä 1993: "Joulukuussa jäähän hengitysaukko
KOTIMAASTA IVO: "Jatkamme ydinjätteiden vientiä Venäjälle" Hallitus näyttää yllättäneen voimayhtiöt täysin ilmoittamalla syksyisessä energiaselonteossaan, että Suomi saa vastaisuudessa hoitaa itse omat ydinjätteensä. Energiaoopperassa kuultiin alustuksia sähkön säästöstä maalämpöön. Norjalainen ympäristöjärjestö Bellona on täysin toista mieltä. Koski virta ei kerro, miten paljon kalliimpaa jätteiden loppusijoitus kotimaassa olisi verrattuna venäläisten kanssa tehtyyn sopimukseen. Oopperassa osoitettiin, että meillä on jo nyt käyttämätöntä sähköntuotantokapasiteettia ja että iso osa fossiilisesta energiantuotannosta sekä ydinvoimasta voidaan varsin nopeasti korvata uusiutuvalla kotimaisella energialla. Valtioneuvoston syksyinen tahdonilmaus on saanut aikaan, että Loviisan ydinvoimalan jätteiden käsittely Tsheljabinskissä aiotaan viimeinkin tutkia tarkkaan. Oopperan aulassa esitelti in uutta energiatekniikkaa. IVO on vienyt tähän mennessä ydinpolttoainetta Venäjälle yli 200 tonnia. Suomalaisvaluutan saanti saattaisi edesauttaa norjalaisten mielestä hyvin arvel uttavan voimalan käynnistämistä. veli saastuneiden alueiden puhdistamisen Tsheljabinskissä vaativan suomalaisvaluuttaa. Myös muiden pohjoismaiden kansanedustajat Pohjoismaiden Neuvostossa ovat kovistelleet suomalaisia asiasta. Uudet tuulet on pistettävä puhaltamaan, ja auringon on annettava paistaa. Liitto aloitti historiallisen yhteistyön sekä pienten että suurten energia-alan yritysten kanssa. IVO on kuitenkin antanut ymmärtää, että suomalaisvoimalan jätteiden käsittely ei ole aiheuttanut eikä aiheuta alueella ongelmia. Aikaisemmin kukaan ei tiennyt, millaisissa oloissa suomalaisjätteitä Venäjällä käsitellään. "Kyse on huomattavista summista", hän kuitenkin paljastaa. Jos irtisanomme sopimuksen yksipuolisesti, venäläiset lähettävät meille korvausvaatimuksen. Imatran Voima ei kuitenkaan aio ainakaan lähivuosina sanoa irti jätteiden loppusijoitusta koskevaa sopimustaan venäläisten kanssa. Ministeriön mielestä ydinjätteiden viennin lopettamisesta on annettu selvä määräys ei suositusta eikä mielipidettä. Hän sanoo pitävänsä valtioneuvoston lausumaa mielipiteenä, ei määräyksenä. IVO ei ole varautunut loppusijoitukseen Suomessa rahastoimalla varoja, kuten Teollisuuden Voima on tehnyt. "Viimeksi tarkastimme sopimuksen vuosi sitten; seuraava tarkistus on vasta neljän vuoden kuluttua. Keskustelua vauhdittivat oopperajuhlakuoro sekä Sibelius-Akatemian kansanmusiikin opiskelijoiden Kiperä-ryhmä. Sen mukaan Loviisankin käytetystä ydinpolttoaineesta erotettua plutoniumia on tarkoitus käyttää polttoaineena uudessa voimalassa, jonka rakentaminen on osaksi paikallisten ihmisten vastustuksen, osaksi rahavaikeuksien takia ollut pysähdyksissä vuodesta 1987. vsk.. "Valtioneuvoston ilmoitus oli poliittinen päätös, joka ei perustunut tutkimuksiin", sanoo ostopäällikkö Ossi Koskivirta IVO: sta. Ahlström puuvoimallaan . Valoisia näkymiä vientiin aurasivat 111111. Plutonium on toistaiseksi varastoitu odottamaan käyttöä, ja loppu korkea-aktiivinen jäte odottaa yhä sijoittamistaan. Säteilyturvakeskus heitti ennen joulua lisää vettä myllyyn raportillaan, jossa se ar6 Lehtikuva/Marja Seppiinen-Helin Käytettyä ydinpolttoainetta matkasi Loviisasta Tsheljabinskiin viimeksi marraskuussa. SUOMEN LUONTO 1/94 53. Ydinjätteiden loppusijoituksesta on tulossa suuren luokan kahnaus voimayhtiön ja valtiovallan välillä, piti IVO ministereiden tahdonilmausta miten vähäpätöisenä tahansa. Kauppaja teollisuusministeriö näet tutkii jo, miten lait ja hall innolliset päätökset tulee muuttaa Valtioneuvoston tahdon mukaiseen muotoon. Energiaooppera kohdisti yhteisen epäilyn vanhoihin energiantuotantotapoihin. Muualla maailmassa ollaan innostuneita suomalaisista uusista energiamuodoista ja keksinnöistä, miksei siis Suomessa. "Olemme tutustuneet jätteiden käsittelylaitokseen, joka on näyttänyt olevan kunnossa, emmekä ole havainneet ympäristössä radioaktiivista säteilyä. Wärtsilän Diesel kaasukombivoimallaan ja Tampella Power ja A. Tilaisuuteen osallistui kahtena päivänä noin 400 kuulijaa. "Jos käsittely ei· ole asiallista, vienti Venäjälle tietenkin lopetetaan", Koskivirta lisää. Sittemmin on selvinnyt, että Tsheljabinskissa sijaitsevan loppusijoituspaikan vesistöt ovat pahoin saastuneet jo 1950-luvulla ydinjätteiden piittaamattoman käsittelyn takia. Ympäristönsuojelijat Suomessa ja ulkomailla ovat jo pitkään vaatineet IVO:a lopettamaan ydinjätteiden viennin Venäjälle. Sen me luonnollisesti lähetämme edelleen valtioneuvostolle", vakuuttaa Ossi Koski virta. Näytteilleasettajia oli parisenkymmentä. Mitään perusteellista, järjestelmällistä tutkimusta emme kuitenkaan ole päässeet tekemään", ke1too Ossi Koski virta. IVO:n sopimuksella venäläisten kanssa oli tarkoitus hoitaa Loviisan ydinjätteiden loppusijoitus koko laitoksen eli niän ajan. Jätteen sisältämä uraani on käytetty uuden polttoaineen valmistamiseen. Anne Brax Energiaoopperassa yksiäänisesti Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämä Energiaooppera esiintyi Helsingissä Oopperatalossa joulukuun alussa
Sellaiset järjestöt, jotka ajavat elinkeinoelämää vastustavaa linjaa, on pantava boikottiin", professori ilmoittaa. Nyt pelätään, että suotuisa kehitys pysähtyy, linja-autojen ja junien matkustajat suuttuvat ja siirtyvät sankoin joukoin henkilöautojen käyttäjiksi. Halmeen puheenvuoro Kauppalehdessä joulukuun puolivälissä on tähänastisista metsäkeskusteluista ehdottomasti huvittavin. Säästöä pyritään saavuttamaan myös tehostamalla yhdys kuntasuunnittelua ja uudisrakentamista. Suomeen on perustettu Liikenneliitto, joka ryhtyy ajamaan kevyen liikenteen etuja. Kaikki paikalla olleet opposition edustajat olivat vi hreiden tekemän vastaesityksen takana. Ojala Suomen Kuntaliitosta. Liikenneliitosta antavat lisätietoja Kari M . D SUOMEN LUONTO 1/94 53. Pahimmillaan se nostaa lippujen hi ntoja viimeistään kesäkuun alussa 20 prosenttia. Eikö virtahepokin ole meillä uhanalainen?" Anne Brax Norpat kiittävät merkonomeja Malmin kauppaoppilaitoksesta Helsingistä keväällä 1993 valmistuneet matkailumerkonomit ovat lahjoittaneet Suomen luonnonsuojeluliitolle 950 markkaa saimaannorpan suojeluun. Henkilöautoilu muovaa myös yhdyskunnan rakentamista. Joka vuosi Suomenkin tieliikenteessä kuolee Valtio ja kunnat säästävät energiaa Suomen Kuntaliitto ja kauppaja teollisuusministeriö sopivat viime syksynä energiansäästöstä. noin 600 ihmistä, joista kolmasosa on pyöräilijö itä ja jalank ul kijo ita. Äänestyksestä oli poissa 42 kansanedustajaa. KOTIMAASTA Erkki Laine/Gori lla Tien ylitys vaatii tarkaavaisuutta ja ripeyttä. Kuntien osuus koko maan rakennuskannan energiankulutuksesta on 10 prosenttia ja valtion viisi prosenttia. "Suomi on Euroopan ainoa maa, jossa joukkoliikennettä tällä tavalla rangaistaan." Kymmenen viime vuoden aikana joukkoliikennelippujen hinnat ovat nousseet selvästi e~e mmän kuin henkilöauton käyttökustannu kset. Ki rjoituksessaan hän pitää hyökkäyksiä metsätaloutta ja teollisuutta kohtaan erittäin vakavina. Sen olivat kutsuneet koolle Suomen luonnonsuojeluliitto, Kuluttajat-Konsumenterna, Asukasliitto ja Enemmistö ry. "On syytä ymmärtää, että tähdätään koko metsätalouden lopettamiseen ja metsien palauttamiseen 'luonnontilaan'. Kiitos siitä! 7. vsk. Professori Seppo J. Liikenneliitto ajaa kevyemmin Päivittäin liikutaan entistä enemmän, ja matka tehdään useimmiten henkilöauto lla. Ohjelma käynnistyi vuoden vaihteessa. Ei rajoituta valtion metsiin, vaan kyseessä on pyrkimys yksityisten metsien täydelliseen käyttökieltoon." Toisaalta Halme kuitenkin leimaa keskieurooppalaisen kuluttajan aivottomaksi oluenjuojaksi, joka viis veisaa muusta kuin tuotteen hinnasta. Se puheenjohtaja on päätoimittaja Kari M. Liikenneliiton perustava kokous pidettiin marraskuussa. Ojala (90) 771 2104 tai Harri Ajomaa (90) 228 08223. Jalkamiehet, polkupyöräilijät ja yle isten kulkuneuvojen käyttäjät ovat jäämässä kumijalkojen alle. Viime vuosina henkilöautoliikenne ei enää olekaan kasvanut. Pääpaino kohdistetaan rakennusten energiansäästöön. ' Ojaniemen mukaan tähänastiset lippujen hintojen korotukset ovat silti olleet niin pieniä, että ne on vielä nielty. Suojatiekään ei aina turvaa jalankulkijaa. Tarmokkaaseen hyökkäykseen käyvä professori ehdottaa kirjoituksessaan muun muassa kaikkien elinkeinoelämaa vastustavien järjestöjen lakkauttamista, kierrätyspaperin käytön lopettamista ja koko ympäristöhallinnon purkamista, "Elinkeinojemme kimppuun hyökkaäjät on pantava maksamaan siitä. Alice Karlsson OHO! Kun tunteet pääsevät valloilleen, saattaa professoriltakin suhteellisuudentaju pettää pahan kerran. Tavoite on alentaa lämmönku lutusta 10 prosenttia ja sähkönkulutusta 15 prosenttia vuoteen 2005 mennessä vuoden 1990 tasosta. Kysymys on arvonlisäveron kohdistamisesta joukkoli ikenteeseen, jota koskeva esitys hyväksytti in eduskunnassa joulu· kuun alussa 1993 äänin 7977. Pahimmissa tapauksissa kaupungit ovat tieväyliä, siltoja ja ramppeja asukkaiden tasapainoillessa meluisilla pientare illa ja teiden väliin jäävillä kapeilla viheriöillä. Yksipuolisesti henkilöautoon perustuva liikennejäijestelmä on tuhlaava, ympäristöä vauno1ttava ja vaarallinen. Ojaniemen mukaan arvonlisävero joukkoliikenteelle on todella iso möhläys. säästösuunnitelmia ja ministeriö osallistuu rahoitukseen. Esimerkiksi Saksassa vastaavalla liitolla on toimistossaan 50 työntekijää. Samassa paketissa arvonlisäveron kanssa hallitus lupasi miljardin lisää lii kenneinvestointeihi n, joista valtaosa on tienrakennusta. Uhanalaistutkimukset eivät sähköopin professoria vakuuta: "Puhuttaessa Suomen ikimetsistä ja uhanalaisista lajeista ei muisteta, että koko maamme kasvillisuus ja eläimistö ovat muuttaneet tänne jääkauden jälkeen ja kehittyneet varsin dynaamisten vaiheiden jälkeen. Hallituspuolueista joukkoliikennettä olisivat halunneet tukea vain ruotsalaisten Jörn Donner, kristill isten Eeva-Liisa Moilanen sekä kokoomuslaiset Kaarina Dromberg, Leila Lehtinen, Hanna Markkula ja Väinö Saario. Joukkoliikennettä kurjistetaan "Väli llä tämä on taistelua tuulimyllyjä vastaan", sanoo Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan li ikenneosaston tiedottaja Kare Ojaniemi. Liikenneliiton malli otetti in Keski-Euroopasta, jossa toiminnalla on jo pitkät perinteet. Sopimuksen mukaan Kuntaliitto edistää kuntien energiansäästöä tekemällä mm
Vain hiukan talitiaista kookkaampia pikkutikkoja naputteli lahdella kolme pariskuntaa. Rannoillemme tulee joka vuosi myös 8 000-9 000 uutta loma-asuntoa. Yli 50 järjestöä kiirehtii rantoja suojelevaa lainsäädäntöä Suomeen. Liiton viime marraskuisen muistutuksen mukaan kalastuksen säätelyä pitäisi kiristää aikaisemmasta. Ruislinnun laulua Helsingin sydämessä Ruislinnun laulu ei soi vain menetetyssä maalaismaisemassa ja Eino Leinon Eleg iassa. "Nyt ovat viimeiset hetket käsillä. vsk.. Nyt ahneus uhkaa tuhota erään maamme luonnon kauneimman ja omaleimaisimman osan", järjestöt totesivat. tomme tulokas viiksitimali. Suojelualueeseen kuuluu ruovikon ohella aimo annos ympäröivää kosteikoiden ja pienten lehtojen tilkkutäkkiä. Suomen uhanalaislistoille päässeistä lajeista Vanhankaupunginlahdella pesii pikkutikka. Markku Mikkolan laatiman tutkimusraportin mukaan lahden pesimälinnusto on viime vuosina rikastunut. SUOMEN LUONTO 1/94 53. Kaksi ruislintupariskuntaa pesi viime kesänä Vanhankaupi.mginlahden suojelualueen pelloilla vain muutaman kilometrin päässä Helsingin kiviytimestä. Lahden suojeluarvo on viime vuosina noussut, joten se on niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin entistä merkittävämpi lintuparatiisi. Vanhankaupunginlahden linnustosta on juuri ilmestynyt Helsingin kaupungin ja Helsingin vesija ympäristöpiirin teettämä selvitys, jonka kenttätöitä varten osa pääkaupunkiseudun lintutieteilijöiden parhaimmistosta kompuroi kosteikon usva-aamuissa viime kesänä. Satakielipariskuntia pesii peräti 26. Laji on kotiutunut Suomeen viime vuosina. Vanhankaupungin lahden ruovikkomeren pohjakerroksessa taapertaa muun muassa useita luhtakanoja ja luhtahuitteja. "Ahneus on pohjatonta. Harmaahaikarakin ilmeisesti pesi lahdella pesää ei löydetty, mutta jostain kömpi esiin kaksi untuvapörröistä poikasta. Lahden eksoottisimpiin pesimälintuihin kuuluu linnus8 KOTIMAASTA Vanhankaupunginlahti s11aitsee Helsinginniemen kupeessa. Antti Halkka Suomesta Itämeren lohihäirikkö Maaja metsätalousministeriö lähetti viime vuoden lopulla Itämeren kalastuskomission jäsenmaille kirjeen, jossa se ilmoitti, ettei Suomi laske tämän vuoden pyyntikiintiöönsä Pohjanlahdella heinäkuun puolivälin jälkeen pyydettyjä lohia. Ruskosuohaukka yritti pesiä viime kesänä, mutta pesintä epäonnistui. Alueella pesii runsaasti elinympäristönsä suhteen tuiki nokkavia lajeja. "Jos muut maat toimivat nyt Suomen käytökseen vedoten yhtä vastuuttomasti, Itämerellä alkaa ennennäkemätön lohikantojen ryöstö", sanoo luonnonsuojelusihteeri Ilpo Kuronen Suomen luonnonsuojeluliitosta. Jos vielä vitkastellaan, ei kohta ole enää mitään suojeltavaa. Luonnonvaraiset rannat ovat uusiutumaton luonnonvara. Meidän on säästettävä niitä myös tuleville sukupolville. Vanhankaupunginlahti kuuluu maailmanlaajuisesti arvokkaisiin niin sanottuihin Ramsarin sopimuksen lintuvesiin. Vetoomuksen mukaan rannat tulisi turvata siten, että 100-300 metriä lähemmäksi rantaa ei rakenneta. Pesintää yritti myös pussitiainen, jota ei moni lintuharrastajakaan ole nähnyt. Suomen osuus Järjestöt vetosivat rantojen puolesta Suomen luonnonsuojeluliitto, Maailman Luonnon Säätiö ja Natur och Miljö vetosivat joulun alla ympäristöministeri Sirpa Pietikäiseen luonnonvaraisina säilyneiden rantojen puolesta. Lahdella pesii viitisenkymmentä timalipariskuntaa eli neljännes koko Suomen timaleista. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että ministeriö hylkää Itämerelle lohen suojelemiseksi vaivalla luodun kiintiöjärjestelmän. Ruisrääkistään voivat helsinkiläiset olla ylpeitä, sillä laji on yksi Suomessa pesivistä kolmesta maailmanlaajuisestikin uhanalaiseksi luokitellusta linnusta. "Ministeriö näyttää tämän sijaan halajavan Suomesta Itämeren kalastuspolitiikan häirikköä", sanoo Kuronen. Lahden laajoissa ruovikoissa piilottelee suuri joukko viiksitimaleita. Euroopan maista ainoastaan Suomessa saa rakentaa rannalle, joten kiinnostus ulkomailta varmasti lisääntyy. Runsaimpia pesijöitä olivat ruokokerttunen (443 paria) ja sinisorsa ( 158 paria). Luonnonsuojeluliitto on pitkään vaatinut maaja metsätalousministeriöltä vastuullista lohipolitiikkaa. Yölaulajien mestarien konserttipaikkana lahti on verraton, sillä säkeitään kaiuttelevat niin satakieli kuin viitaja luhtakerttunenkin
Rea Peltola 9. Keskeltä viuhkaa kasvaa solakka, pyöreä kukkavarsi, jonka latvassa· avautuvat oranssinpunaiset, vaalean tähden koristamat kukat. Tähän aikaan vuodesta lohta voi vielä syödä hyvällä omallatunnolla, mutta touko-kesäkuussa kutuvaelluksen aikaan joutunemme kehottamaan ympäristötietoista kuluttajaa välttämään lohen syömistä." Antti Halkka Hylkeentappaja tuomittiin Rauhoitetun hylkeen ampunut kotkalainen mies tuomittiin Kymin kihlakunnanoikeudessa marraskuun lopussa metsästysrikkomuksesta 600 markan sakkoihin ja maksamaan valtiolle hylkeen arvon, 2 000 markkaa. Itämeren lohisaaliista on viime vuosina rajusti noussut, mutta ministeriö haluaa muidenkin lohet, ja luonnonlohi kuolee siinä sivussa sukupuuttoon. hiekasta, kukkatai puutarhamullasta ja lehtikompostista tehty seos, johon lisätään hiukan sarvilastua tai luujauhoa. Maatiaisamaryllis ei kuihduta lehtiään talveksi. Rovaniemellä ja 17.2 Kemin maassa. Kukkien kaunis, liljamainen muoto, koristeelliset aaltoreunukset ja ihmeellisen läpikuultava väri tekevät vaatimattomastakin huoneesta ylellisen. Ihana maatiaisamaryllis, Hippeastrum robusta, tosin on hyvin helposti viljeltävä ja elinvoimainen kasvi. Rikos tapahtui viime kevaana Itäisen Suomenlahden kansallispuiston alueella. Talviaikaan kastellaan pelkällä vedellä ja mullan annetaan vähän kuivahtaa kastelujen välillä. Helsingin Töölönlahdella yrittää harvinainen harmaasorsa talvehtia maassamme tiettävästi ensimmäisen kerran. D Vuotos-katselmus alkaa Vuotoksen katselmuskokoukset alkavat helmikuussa, ellei vesioikeudelle esitettyyn pyyntöön lykätä katselmuksia syksyyn suostuta. Kemijärvellä, 16.2. vsk. Hyvin viihtyvä kasvi voi kukkia kaksi tai kolmekin kertaa vuodessa, ja sen kukkavarret saattavat tulla metrin korkuisiksi. Asiakirjat ovat nähtävillä katselmuskunnissa 4.1 .-17 .2. Sinisorsasta harmaasorsan erottaa valkeasta siipipeilistä. Koiraalla (kuvassa) on lisäksi musta takapää. Asettaan hän ei menettänyt valtiolle. KOTIMAASTA Maatiaisamaryllis lumoaa Monet kauniit huonekasvit ovat kauan sitten kadonneet kukkakauppojen valikoimista komeampien tai helpommin viljeltävien uutuuksien tieltä. "Lohta ehkä suojellaan parhaiten jättämällä se kaupan tiskille. Katselmuskirjan on tarkoitus valmistua huhtikuun loppuun mennessä, jonka jälkeen asia siirtyy vesioikeuden harkittavaksi. Maatiaisiamaryllis on selvästi kaupan amaryllisristeymien sukua, mutta raskasrakenteisiin serkkuihinsa verrattuna se on jalomuotoinen, ryhdikäs ja keveä. Maatiaisamaryllis kasvattaa runsaasti pieniä sivusipuleita, joihin kehittyy uusia pikku amarylliksiä. Mullaksi sopii Sulia ja sorsien ruokintapaikkoja kannattaa tutkia tarkasti. Tuttujen pullasorsien joukossa saattaa olla mielenkiintoisia vierailijoita. Amaryllis pitää hyvin tuulettuvasta saviruukusta, jonka pohja on ojitettu ruukunpalasilla tai soralla. Vihreät lehdet kaartuvat ylväänä viuhkana. Katselmuskokouksessa on puheoikeus kaikilla asiasta kiinnostuneilla, joskin katselmusmiehet vastaavat omassa lausunnossaan pääasiassa vain maata omistavien tai muuten selvästi asianosaisten kannanottoihin. Ne voi jättää kasvamaan samaan ruukkuun, jos emokasvin ruukku on suuri ; lopulta amarylliksessä voi olla samanaikaisesti kymmenenkin kukkavartta. Kierros alkaa Sallasta 7 .2., seuraava kokous on Savukoskella 9.2., seuraavana päivänä se pidetään Pelkosenniemellä, 14.2. Se viihtyy kautta vuoden aurinkoisella ikkunalla, kunhan mullan ei anneta koskaan kuivua kokonaan. Mikko Niskasaari SUOMEN LUONTO 1/94 53. Sitä ei saa kaupasta, mutta sen pikkusipuleita voi yhä vaihtaa naapurilta tai saada lahjaksi kukkia harrastavalta isotädiltä. Vaikka Kemijoki Oy on ostanut ahkerasti maata Vuotoksen alueelta, maanomistajia on tullut runsaasti lisää. Suomi saa samalla luonnonvarojen kestävälle käytölle pitkät haistattavan valtion maineen, joka aikaisemmin kuului Neuvostoliitolle." Ilpo Kuronen pohtii kuluttajien vaikutuskeinoja lohipolitiikan oikaisemiseksi. Istutettaessa sipulin yläosa jätetään näkyviin mullan pinnalle. Maatiaisamaryllistä lannoitetaan keväällä ja kesällä kukkiville kasveille tarkoitetulla lannoitteella tai vedellä, jossa on liotettu kompostia. Maatiaisamaryllis kukkii
Käytetyssä kiinnitteessä se on tiosulfaattina, joka on ympäristölle sangen vaflfaton . DustOff) ponnekaasuna. Kromia käytetään mustavalkofilmin kääntökehityksessä (mv-dia), eräissä fil min vahventeissa ja laitteistojen pesukemikaaleissa. Nyttemmin ne on lähes poikkeuksetta korvattu ilmakehän otsonikerrokselle vaarattomilla ponneaineilla. Sinkin käyttö on vähäistä ja keskittyy isompiin värilaboratorioihin, joiden jäteveden käsittely on yleensä hyvin järjestetty. Määrät ovat kuitenki n niin pieniä, ettei niillä ole käytännön merki tystä luonnon muun kadmiumkuormituksen rinnalla. Kätevä kuvaaja voi rakentaa puskurisaaviinsa mekaanisen ilmastuksen: paineilmaa ajetaan letkulla saaviin . Iso "kemikaalishokki" kerralla saattaa haitata haja-asutusalueella kuvantekijän likakaivon bakteeritoimintaa. (90)87071. Erityisen haitallisia likakaivobakteereille ovat mm. Luonnossa riskinä on se, että auringonvalo muuttaa harmittomat yhdisteet eri ttäin myrkylliseksi vapaaksi syanidiksi . fi lmin valkaisussa, mutta ne ovat kemiallisen rakenteensa takia sangen harmi ttomassa muodossa. Kiinnitettäessä filmistä tai paperista poistetaan valottumaton hopea. kehite) tai kiinnitteeseen, jolloin muodostuu vaaraton puhdistamon lietteeseen saostu va kromiyhdiste. Erilaisia syanidi-yhdisteitä syntyy jonkin verran mm . Yalokuvauskehitteiden kuvahopeaa pelkistävistä ainesosista hydrokinoni on ehkä haitallisin. On parempi lirutella kemikaalit viemäri in pienissä erissä tai laimentaa ne isossa vesisaavissa ja jättää joksikin aikaa hapettumaan ennen pois kaatamista. Käytetty, myrkyllinen elohopeavahvenne on syytä toi mittaa ongelmajätteenä kunnan jätelaitokselle. kloorivalkaisuliuokset ja muut hapettimet. Kun kuvaaja lisäksi muistaa palauttaa käytetyt raskasmetalliparistonsa asianmukaisiin palautuspisteisi in, esim . Pienkäyttäjän keinoja vähentää valokuvauskemikaalien ympäristörasitusta ovat ennen muuta kiinnitteen talteenotto hopean erottamiseksi ja suurten kertapäästöjen välttäminen. Yritysten yhteystietoja voi kysellä valokuvausliikkeestä tai kun10 siakin kemikaaleja. Valoku vien valmistus tuottaa jonkin verran myös vaarallisessa ja myrkyllisessä muodossa olevia raskasmetalleja, kuten kromia, sinkkiä, kadmiumia ja elohopeaa. valokuvausliikkeisiin, hän voi jatkaa hyvällä o mallatunnolla harrastustaan. On · kuitenkin suositeltavaa poistaa hopea kiinnitteestä. Siellä niistä voi muodostua emäksisissä oloissa (pH >8) vapaata ammoniakkia. Sen on todettu olevan myrkyll inen eräille pieneliöille alhaisinakin pitoisuuksina. SUOMEN LUONTO 1/94 53. Vedenpuhdistamojen ja luonnon vesien pieneliöstö pystyy hajottamaan valtaosan valokuvauskemikaaleista yksinkertaisempaan muotoon, mutta siihen kuluu runsaasti happea. Säästä vettä ja palauta paristot Lämpimän veden käyttö kuluttaa myös energiaa. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINN Kuvantekijän viisaat teot Ku vanvalmistaja voi vähentää vesistöjen kuormitusta ja estää vähäiset myrkylliset päästöt kehittämällä kuvat huolellisesti ja esikäsittelemällä jäteveden. Valokuvia syntyy monenlaisissa olosuhteissa: värikopioita ·,valmistavista suurlaboratorioista yksittäisen aktii viharrastajan kotipimiöön. Haitat riippuvat päästön määrästä sekä vesistön koosta, lämpötilasta ja happitilanteesta. Yhdisteiden haitallisuus estetään sekoittamalla ne ennen viemäriin laskemista emäksisiin kemikaalijätteisiin (esim . Petri Kuokka Tietolähteitä: • Disposal and Treatment of Photographic Effiuent • Disposal of Small Volumes of Photographic-Processing Solutions • B0D5 & COD of Kodak Photographic Chemicals Kirjasia voi tilata Kodakilta p. Kadmiumia on vähän eräissä mustavalkofi lmeissä. Pienkäyttäjä voi viedä käytetyn kiinnitteen hopean erottamiseen erikoistuneeseen yritykseen. Puhdasta jalometallia, jota on käytetyssä kiinnitteessä muutama gramma litrassa, röntgenfilmien kiinnitteessä huomattavasti enemmän, ei kannata haaskata viemäriin. tetään vain pieninä määrinä erityiskohteissa. Hyvin harvat valoku vauskemikaalit ovat luonnolle erityisen vaarallisia, ja niitä käynan jätehuoltolaitoksesta. Petri Kuokka Eräät ki innitteet sisältävät ammonium-ioneja (NH4+), joista osa saattaa läpäistä puhdistamon ja päätyä vesistöön. CFC-yhdisteitä (freonit) on käytetty vain eräissä kuvan jälkikäsittely lakkojen aerosoleissa ja negatiivien pölynpoistoon tarkoitetuissa paineilmapulloissa (esim . Minikokoisessa aktiivilietealtaassa happea kuluttavia biokemiallisia hajoitustoimia saadaan merkittävästi nopeutettua. vsk.. Kaikissa kunnissa kuvanvalmistuksen jäteliemiä ei saa viemäreihin edes laskeakaan. Tuloksena on vaihteleva määrä eri tavoin ympäristöä kuormittavia, vaaralliValokuvauksen ympäristökemiaa Hopea on valokuvauksen perusmetalli. Teknisesti valokuvaus perustuu yhä lähes täysin valokemiaan. On syytä välttää filmin ja kuvien tarpeetonta ylipesua sekä suosia nopeapesuisia muovipintaisia papereita vedostuksessa. Muovitetun paperin säilyvyys alkaa nykyään olla yhtä hyvä kuin perinteisen valoku vapaperinkin . Pieneliöille myrkyllistä vapaata hopeaa (Ag+ -ioni) ei valokuvatuotannossa synny, vaan aine on sitoutuneena yhdisteisiin. Niin sanottu kemiaton valokuvaus ei olekaan aivan lähitulevaisuuden asia, sillä digitaalikuvia tallentavien kameroiden suorituskyky ei yllä perinteisen filmin tasolle. natriumja kaliumdikromaatit, Elohopeaa käytetään eräissä fi lmin vahventeissa, alivalottuneen negatii vin kemiallisen tiheyden lisäämiseen. Puhdistamossa ne saostuvat hetteeseen, eikä kyseisiä aineita pääse luontoon. Pienessä, jo valmiiksi vähähappisessa vesistössä syntyy herki mmj n vahinkoa. Tämä hapettuu biologisesti ajan myötä nitraateiksi. Sitä tarvitaan kuitenki n niin vähän, ettei se aiheuta vakavaa vaaraa puhdistamalle ja vesistölle. Laboratoriot voivat vähentää syanidi-yhdisteiden päästöjä kemikaalien tuorestamisella ja uudelleenkäytöllä. Ota talteen, laimenna ja hapeta Suurissa kuvanvalmistamoissa kalliit aineet kannattaa tuorestaa ja käyttää uudelleen. Tämäkin määrä pienenee, jos kiinnite käsitellään hopean erottamjseksi
Tunkiolierot viihtyvät käyttäjien kokemusten mukaan oikein hyvin ja valmistavat haisevasta massasta tuoksuvaa multaa. UV-valo tappaa siitä vielä kolibakteerit erillisessä suodattimessa. Ensimmäinen palkinto on 20 000 markkaa ja kaksi muuta 7 500 markkaa. Iiris Lappalainen Harri Helin Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n myymälöistä voi ostaa esimerkiksi luontokirjoja, Suomen Luonto -lehtiä, kalentereita, kortteja, leluja, norppatekstiilejä, vauvan kestovaippoja, kankaisia ostoskasseja ja luontoystävällisiä pesuaineita. Puristejätteen Laiho käyttää luonnonmukaisena lannoitteena. Sade ja pölykin pysyivät loitolla. °Cäästömittarille asetetaan kaksi odotusta: mittarin valmistuskustannukset teollisessa tuotannossa ovat alhaiset, ja ratkaisu ohjaa ylläpitämään suositeltua huonelämpötilaa. Parissa viikossa laukussa oli uusi hihna ja korjaus maksoi vain 40 markkaa. Itse hän on koeviljellyt monia lajikkeita ja Kakat kastemadoille Vesivessaan mieltyneen, mutta kompostoinnista kiinnostuneen ei välttämättä tarvitsekaan muuttaa tapojaan, sillä Ruotsissa on kehitetty jo jokunen vuosi sitten biologinen vesivessa, Aquatron. Mutta Laiho suosittelee sinappia viherkesantojen kasviksi. Harmikseni valmistus oli kuitenkin lopetettu. JLUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT Y tysinappia Pöytyältä Väinö Laiho Pöytyältä uskoo sinappiin: "Olen viimeisen kasvukauden aikana käyttänyt työkoneideni polttoaineena, yhteensä 190 ajotuntia, vain kotitekoista kylmäpuristettua sinappiöljyä." "Kylmäpuristetussa öljyssä ei ole vapaata glyserolia, joten se käy sellaisenaan dieselpolttoaineeksi", hän kehui Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämän energianäyttelyn kävijöi lle oopperatalolla Helsingissä. Ku vassa äskettäin uusitun Tampereen Luontopuodin myymälänhoitaja Mirja Linnas täyttämässä asiakkaan pesuainepurkkia täyttöpakkauksesta. Perimmäisenä tavoitteena on energian säästö. kehuu erityisesti uutta kotimaista ]yty -sareptansinappia. Laihon Ytyä-sinappi on sopivaa kinkun ja makkaran mausteita suomalaiseen makuun, mutta vielä mukavammalle se maistuisi tarjottuna lasipurkista muovisen sijaan. SUOMEN LUONTO 1/94 53. Jorma Laurila 11. Biopolttoaineita öljykasveista Suomessa kehittävät eivät luota sinappiöljyyn vaan ovat keskittyneet rypsiin. Ajattelin hankkia uuden samanlaisen laukun. "Voimme kyllä lähettää laukun korjattavaksi Sulkavan tehtaallemme", ystävällinen myyjä ehdotti Marimekon Etelä-Esplanadin myymälässä. helmikuuta 1994 mennessä osoitteella Motiva, PL 462, 02151 Espoo. Aquatron on sopiva ratkaisu esimerkiksi haja-asutusalueella. Kauppaja teollisuusministeriön energiaosaston Energiansäästön palvelukeskus, Motiva, järjestää kaikille kansalaisille avoimen lämpömittarin suunnittelukilpailun. Mari kassin matka jatkuu. Väinö Laiho arvioi polttoaineena käyttämänsä kylmäpuristetun sinappiöljyn kilohinnaksi kaksi markkaa, kun hän huomioi viherkesannoinnista saadun korvauksen mutta ei laskenut viljelijälle palkkaa. Sinapsis-sukuun kuuluvasta ristikukkaisesta keltasinapista saisi Laihon mukaan erinomaista rehua. WC-istuin huuhdellaan normaaliin tapaan, mutta ulosteet ja paperi putoavat erottimesta komposti laatikkoon, johon aika ajoin lisätään kuoriketta, oksahaketta, sahanpurua tai vastaavaa kuiviketta. Sinapin siemenistä valmistetaan yleisemmin jauhetta mausteeksi ja ruokaöljyä. Vuosien mittaan puuvillainen olkahihna rispaantui , ja korjausyrityksistä huolimatta viimeinenkin säie joutui erään kerran antamaan periksi maan vetovoimalle: laukku rojahti lattialle. (928) 179 09, telefax (928) 160 72. vsk. Valtaosa huuhteluvedestä joutuu puolestaan keskipakovoiman avulla viemäriputkistoon. Harmittelin, sillä ilman hihnan herpaantumista laukku olisi kestänyt vielä pitkään. Yhden asteen pudotus kodin lämpötilassa alentaa lämmitysenergian käyttöä viisi prosenttia. Oljyn kylmäpuristus onnistuu yksinkertaisin välinein: siemenet suppiloon, ja koneen ruuvi puristamaan. Sinustako Suomen Celsius. Luontopuoteja on Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa. Mittariehdotukset on lähetettävä 28. "Sinappiöljyn sisältämä erukahappo tekee siitä erinomaisen teräketj uöljyn", Laiho vakuutti ja vauhditti vielä sanomaansa 14vuotiaan poikansa säveltämällä puhallinmusiikilla. Marikassi sai uuden hihnan Marimekon musta, nailoninen olkalaukku oli vuosikaudet kuljettanut kamerani matkoilla mukavasti ja liiaksi huomiota herättämättä. Jauheesta kehitellään myös torjunta-ainetta luonnonmukaiseen viljelyyn. °Cäästömittarilla tarkkai llaan huoneiston läm pötilaa. Tätä WC-tekniikkaa markkinoi Cinerea Miljöprodukter Ab, PB 229, 22101 Mariehamn, puh
Tarkemmat tutkimukset paljastivat, että lipeä ei ollut peräisin panimosta vaan oli laitettu pulloon jälkikäteen. WC-istuimeen kertyvä kalkki lähtee hyvin etikkaja sitruunahappopohjaisilla WC-pesuaineilla. Tuhkaa on käytetty perinteisesti maanparannusaineena. Ei ruostejuova WCistuimessa ainakaan minua haittaa. Etikkaja sitruunahappopesuaineita ovat mm. Mihin omakotitalon tulisijojen tuhkan voi laittaa. Pesuaineen ympäristöriskiä on vaikea arvioida, sillä siinä 12 tolueeni on sidottu saippuaan. Voi hyvin kysyä, miksi Teho-Tolua mainostetaan luontoystävälliseksi ja tarvitaanko kotitalouksissa ylipäätään tehokkaita liuotinpuhdistusaineita. Puun tuhkan suurehko kadmiumpitoisuus johtuu Suomen maaperän suuresta kadmiumpitoisuudesta. Kadmiu min määrä lannoitteissa pyritään pitämään hyvin pienenä, sillä kadmiumin puoliintumisaika ihmisen elimistössä on hyvin pitkä. Teho-Totu koostuu tolueenin lisäksi mäntyöljysaippuasta. ykyään vai n Teho-Tolussa on tolueenia (8,5 prosenttia). Tunnettuja "huumaavia tuotteita" ovat muun muassa liimat, maalit ja tolueenia sisältävät puhdistusaineet. Tölkkien alumiinisisus Mitä tehdä Hyla-maitoja mehutölkeille, joissa on alumiinisisus. Koska tolueeni on haihtuva hiili vety, se voi otollisissa olosuhteissa yhdessä typen oksidien ja auringon valon kanssa muodostaa valokemiallisia hapettimia, kuten otsonia. Minä ai nakin laitan tuhkan maijapensaiden ja omenapuiden juurelle. Muutama vuosi sitten Long Drink -pulloon oli joutunut lipeää ja juoman juoja sai suuhunsa todellista tulilientä. Ne taasen ovat alailmakehässä hyvin haitallisia. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 1/94 53. Mielestäni pitkiä säilytysaikoja vaati vat juomat voitaisiin mainiosti pakata esimerkiksi palautettaviin lasipulloihin. Erityisesti merieliöt ovat herkkiä tolueenille. Lasipurkkien kierteet saatai siin ehkä kestämään, jos toimittaisiin samoin kuin korkillisten limonadipullojen kanssa: kansi paikoilleen palautuksessa. Kertakäyttöiset lastenruokapurkit Miksi lasiset lastenruokapurkit ovat kertakäyttöisiä. Suurin este jälleentäytölle lienee raha: se tulisi huomattavasti kalliimmaksi kuin nykyinen kertakäyttö. Nämä aineet ovat melkoisen haitattomia vesistöihin joutuessaan. Miksi sitä saa myydä ja mainostaa vieläpä ympäristöystävälliseksi. Lasipurkkien toimittaminen lasinkeräykseen on kuitenkin ympäristöä säästävämpi vaihtoehto kuin purkkien kuskaaminen kaatopaikalle. Ihmisillä on näet tapana laittaa lasipurkkeihin milloin mitäkin, esimerkiksi ongelmajätteitä. Tolueeni voi vaurioittaa keskushermostoa pysyvästi . Nopeasti ruostetta ei saa poistettua ilman "myrkkyjä", mutta myös WC-istuimen pesuun pätee vanha sääntö: pesun tekijät ovat aika, lämpötila, mekaaninen työ ja kemia. Kokeilussa kerättiin myös alumiini sisuksisia tölkkejä. Viranomaiset valvovat monia huumeina käytettävien aineiden myyntiä, joten myös Teho-Totun myyntiä voitaisiin asetusten nojalla rajoittaa. Mutta metallikansia ei saa laittaa keräyslasin joukkoon! Ruoste ja kalkki WC-istuimessa WC-istuimeen kertyy ruostetta ja kalkkia. Alumiinia käytetään erityisesti siksi, että saumat saadaan hitsattua tiiliskivitölkeissä hyvin tii viiksi ja siksi ettei alumiini paasta läv itseen happea. Syvälle emaliin syöpynyt ruoste ei lähde oikein millään myrkyllä, mutta kyseessä on vain esteettinen haitta. Ainakin kaikki virvoitusjuomapakkauksista tehdyt elinkaarianalyysit antavat yksiselitteisen vastauksen : lasipakkausten jälleentäyttö on ympäristöystävällisempää kuin pelkkä lasin kierrätys. Tolueeni ei ole vaaraton Lapset imppaavat Tolua. Jos WC-istuimeen levittää yöksi jotakin mietoa (ei kuitenkaan hapanta) puhdistusainetta ja pesee pöntön aamulla lämpimällä vedellä ja kunnol lisella harjalla, lähtee ruostekin kohtuullisen hyvin pois. Tämä ei ole estänyt aineen väärinkäyttöä. Miksipä vastaavanlainen järjestelmä ei sopisi myös lastenruokiin. Lasten valmisruuan valmistaj at eivät kuitenkaan halua ottaa pienintäkään riskiä ruuan puhtauden suhteen. Eikö olisi ympäristöystävällisempää käyttää purkit uudelleen samaan tapaan kuin limonadija olutpullot. Alumiini sisuksisten tölkkien ainoa hävityskeino on nykyisin kaatopaikka. Toisaalta tolueeni hajoaa melko nopeasti vesistöissä ja puhdistuslaitoksilla. Lastenruokien valmistaj ien mukaan lasipurkkien kertakäyttöisyys johtuu kahdesta seikasta: purkin kierteet eivät kestäisi uudelleentäytössä ja lastenruualla on suuremmat hygieniavaatimukset kuin virvoitusjuomilla. WC-Ankka ja EKO-wc:n pesuaine. Millä myrkyllä ne lähtevät pois. Jos on epäiltävissä, että alaikäinen käyttää Totua huumeena, hänelle ei myydä sitä. Panimoteollisuus käyttää muovisten palautuspullojen puhtauden tarkastuksessa haistav ia koneita. Ruoste onkin vaikeampi poistettava. Tolueeni on todettu suhteellisen pieninä pitoisuuksina ( 10 mg/m3 maata 1/2 tunnin /ajan) myrkylliseksi porkkanoille, tomaateille ja ohralle. Kauppi aat ovat pyrkineet rajoittamaan Teho-Totun myyntiä. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00100 Helsinki. Syynä alumiinin käytölle Hyta-maitotölkeissä on laktoosittoman maidon vähäisempi menekki. Arto Kultamaa vesija ympäristöhallituksesta pitää todennäköisenä, että hartsihapo määritellään tulevaisuudessa ympäristölle vaarallisiksi kemikaaleiksi. Hartsihapot hajoavat vesistöissä hyvin hitaasti, ja ne ovat hyvin pieninäkin pitoisuuksina myrkylli siä kaloille. Alumiinisisus mahdollistaa pitkänkin säilytyksen. Koneet tunnistavat pulloista vieraat yhdisteet ja poistavat niitä sisältävät pullot pesulinjalta. Ruotsin luonnonsuojeluviraston tietopaketin mukaan kuitenkin tol ueeni on myrkyllinen vesieliöille. On olemassa pieni vaara, että purkkiin jäänyt kemikaali kulkeutuisi lastenruokaan. Purkkien jälleentäyttö olisi todennäköisesti ympäristöystävällistä. Alaikäiset lapset käyttävät monia kuluttajatuotteissa olevia liuottimia huumeina. Viime aikoina on puhuttu puun tuhkan sisältämästä kadmiumi sta, jonka määrä ylittää lannoitteille asetetun rajan. Itä-Helsingissä järjestettiin maitotölkkien keräilykokeilu, jossa saatiin talteen yli 40 prosenttia alueella käytetyistä maitotölkeistä. Matti Pankakoski Valiosta kertoi, että alumiinin j a muovin seokselle on vaikeampi keksiä hyötykäyttöä kuin tölkkien muovijakeelle. On muistettava, että etikkaja sitruunahappopesuaineilla ei saa liottaa WC-istuinta, sillä tällöin sen emalipinta kärsii . Mäntyöljysaippuassa on vaihtelevia määriä hartsihappoja. vsk.. Mihin tuhka
Moottorikelkka näyttää kiitävän kaukana järven jäällä aavemaisen äänettömästi . Tai sitten ei. Sitä aivan kuin odottaa automaattisesti jotain kaupungin melun jälkeen, ja sit onkin yhtäkkii hiiskumaton hiljaisuus, piinallisen äänetöntä ... Huvilanaapureiden kaikotessa etelään muuttolintujen mukana sinne jää meidän lisäksi kilometrien säteellä vain muutama vanheneva leppeä viljelijäpariskunta kököttämään mökkiinsä. Ei tämmöisiä pitäisi olla enää nykyään. Elämällä ja elämällä ei voi olla niin suurta eroa avaruudessa, jossa tyhjyys ja kuolema ovat keskimäärin vallitsevia. vsk. Myös ne pitävät minusta, jotenkin minä tunnen sen, kirjoittaa Heikki Turunen. Talvella saattaa mennä päivä, että vain laatikkoon lehden tuikkaavan postinkantajan auton hurina muistuttaa metropoleissa vallitsevasta vähemmän idyllisestä todellisuudesta. Juuan kirkolle on seitsemisen kilometriä. Metsäkö soitellee suojatilleen hiljaisuutensa uruilla. Eräiden tiedän ainakin olevan minun puolta. Syksy hiljentää kiusallisen lähellä sijaitsevan leirintäalueen ja sen rantaan pengerretyn retkeilysataman. Ikkunoihini näkyvien tuuheiden pitkien kuusten, rannanmaan matalahkojen vankkojen petäjien ja niiden heleiden koivusiskojen oksille on satanut päivällä untuvankevyttä vitilunta. Ne tietävät, että olen niiden veli ja elän ja kuolen niiden kanssa. Keskusteluun tulleen tauon aikana hän jäi äkkiä aivan kuin kuuntelemaan. Tunnen kuinka ne haluavat, että minun olisi täällä hyvä. Suureen maailmaan sopimatonta vävyrukkaansa jäyhällä tavallaan ymmärtävä appiukko, kesannointisopimuksen tehnyt pienviljelijä, sotaveteraani ja kova kalamies, ei ole käyttänyt moottorisahaansa sitä ympäröivässä sekametsässä pariinkymmenen vuoteen. Jumala on varmaan jollain tavoin unohtanut minut tänne. Ne eivät voisi soittaa minulle hiljaisuuden hienolla äänellä, todistaen siten että olemme verisukulaisia elämän alkusynnyn kautta, eikä toinen ole toista ylempi tai alempi kaikkeuden edessä. "Tään hiljaisuuden. Ne tietävät että muuten en voi laulaa niille. Minut tehnyt maa pitää omansa. "Minä tulisin ilman tätä hulluksi." Ehkä hän ei ihmetellyt suotta. Havunoksien sulauduttua tummuvaan metsänryteikköön vain niiden kannattelemat lumilemppareet häämöttävät alkutalvisesta hämärästä kuin yön hyvästejä huiskuttavat väkevät kömpelöt kädet. Kai sitä on vähän ressukka tässä ajassa. Tyhjilleen jääneen navetan takaa alkaa tavallinen harvaanasuttu pohjoiskarjalainen maaseutu korkein vaaratöyryin ja metsäniityin, pitkille nurkkasalvoksille rakennetut ikivanhat hirsiladot mikä minnekin päin kallellaan. Ehkä se on vain ikävää unta. Sitä vain ei tajua ilman nöyryyttä ja rakkautta. Minun on hyvä olla havupuiden luona. Mutta tunnen sen. En enää näe niitä pimeältä, joka on laskeutunut maille tätä kirjoittaessani . Heikki Turunen Rakkaudesta laulava hiljaisuus En ole pohjimmiltani läheskään niin karskia poikaa kuin ehkä päältä näytän. Täällä käy paljon lehtiväkeä kuvaamassa kovin herrautuneiden nykykirjailijoiden joukkoon sotkeutunutta maanmörköä. Sen vieritse Kajaanintietä pyyhältävän liikenteen hurina vaimentuu vaarojen taa. Hiljaisuus on niin syvä ja täydellinen, että kuunnellessa sitä ajatuksen kanssa ja ymmärryksellä se tuntuu rupeavan soimaan. En ole varma, haluanko ohjata televisiouutisten kautta majani hiljaisuuteen minua sivistyneemmäksi sanotun Euroopan sydänääniä, lapsiinsa takertuneiden äitien itkua murskaantuneen kodin rauMinun on hyvä olla havupuiden luona. En esimerkiksi kestä kaupungissa paria päivää pitempään, vaikka olen ollut siellä virallisesti kirjoilla enemmän kuin puolet elämästäni . Se sijaitsee Suomen jylhimmän järven, Pielisen, länsirannalla, Joensuusta satakunta kilometriä pohjoiseen. " Minua nauratti. Alkukantainen, raaka puoliarktinen salo nukkuu täällä kanssani, ehkä en halua tänään nähdä Bosnian nuorukaisten verta. Istuimme täällä kahdestaan hänen kanssaan. Miksi minun täytyisi sopeutua raivohulluna riehuvan maailman mielipuoliseen pauhuun. Myös ne pitävät minusta, jotenkin minä tunnen sen. Minä rakastan kohtuuttomasti näitä maita ja metsiä, jotka taitavat olla nekin tarkoitettu moderneja kaupunkejaan hellivän, kaltaisiani hiljalleen yksi toisensa perästä murhaavan kansakunnan puupelloiksi ja enemmän omat pyökkimetsänsä urbaaniin mukavuuteen vaihtaneiden eurooppalaisten kuin kaltaisteni rauhanviidaksi. Siellä naputtelen tätäkin. Jääkaapin termostaatin hurinan väliajalla mistään ei kuulu mitään. Sitä kilpailua varten minua ei ole varustettu. Muutaman kerran hän on hiihtää lönsännyt sinne kirvesnysä kainalossaan joulukuusen hakuun . Yhtenä talvena tuli nuori hyvin sympaattisen oloinen toimittajakaveri Helsingistä. röimä järvi hoivaavat minut työkuntoon jälleen suurella ja hiljaisella läsnäolollaan. iiden jörössä vartiopiirissä minä olen kirjoittanut kaikki enemmän ja vähemmän maahenkiset romaanini pohjoisen kansani taistelusta valtavan luonnon keskellä. niolla. Heitä on siellä kylliksi ja he ovat parempia, olen maalainen enkä pärjää heille. Perheen ollessa kaupungissa olen täällä yksin. Uhkaavasti edenneet pahannäköiset hiushalkeamat viidettäkymmentä lähestyvän maalaispojan sielussani eheytyvät. On kuin olisin käynyt ottamassa kylällä takkiini minulle sittenkin liian kovassa taistelussa ja palannut kotiin, joutunut perääntymään taas kerran maailmanvalloitusyrityksessäni . Minulla on siellä maja appivanhempieni asuman maatalon yhteydessä. Olen rakennuttanut sen karkeista punertaviksi honkautuneista mäntyhirsistä. 13. Metsä, niitty, sinisten vaarojen ympäSUOMEN LUO TO 1/94 53. On illansuu joulunalusviikolla. Kärsimykseni ainoaksi oikeaksi ihmisen ympäristöksi väitetyssä kaupungissa on kohtuuton. Minut se luultavasti tekisi yhdessä illassa hulluksi. Särkyisin lopullisesti ellei minulla olisi maapaikkaa minne paeta sieltä. Ja rauhoitun. Vilkuiltuaan sysimustina tuijottaviin ikkunoihin hän käänsi katseensa minuun ja kysyi silmät pyöreinä: "Miten sinä tämän kestät?" "Minkä?" minä ihmettelin. Eräs pohjoisen vuoden pisimmistä öistä on kätkenyt viittaansa ne ainoat kädet, jotka kurottavat yksinäisen kirjoittajan ikkunoille kuin kituliasta liekkiä suojaten. Ehti pimentyä hänen odottaessaan lähtöä viimeiseen iltakoneeseen
Voimanlähteenä olivat pääasiassa ihminen itse ja kotieläimet. Onko käpyläläisten kuultu valittavan asuinalueensa epäviihtyisyyttä. "Ekokylässäkin" käytetään yleensä nykytekniikkaa sekä teollisen yhteiskunnan liikenneverkkoja ja kunnallistekniikkaa. Liikenneministeriön laskelmien mukaan yhteiskuntataloudelliset säästöt ovat vähintään 440 miljoonaa markkaa vuodessa, jos pyöräilyn osuus kaikista aloitettavista matkoista kaksinkertaistuu ja vastaavat kilometrit henkilöautolla jäävät ajamatta. Mitä enemmän 14 Jos katsot Helsingin seutua ilmasta, näet kuinka taloja on heitelty pitkin metsiä ja vainioita. Nykyisten asuinalueiden täydentäminen työpaikoilla, palveluilla ja asunnoilla tulisi halvemmaksi kuin uudisrakentaminen. Tanskan asumisväljyys on lähes 45 prosenttia suurempi kuin Suomen, vaikka maan väentiheys on miltei kahdeksankertainen Suomeen verrattuna. Hän on osallistunut Suomen luonnonsuojeluliiton liikennekampanjan ja liikennestrategian valmisteluun. Mikäli automatkat vähenevät vastaavasti, säästyy tienrakennusmäärärahoja. Lisäetäisyyden aiheuttama kustannus on 1,5 miljardia eli 150 000 markkaa asukasta kohti. Tiiviissä yhdyskunnissa liikenne on halvempaa kuin hajautuneissa, myös puhelinverkon, vesijohtojen, viemäreiden, sähköverkon ja katujen rakentaminen tulee halvemmaksi; lämpöä karkaa vähemmän harakoille; jakeluja huoltokustannukset ovat alhaisempia. Suomalaisen lähiön vallitseva rakennustyyppi on kerrostalo, vaikka asukastiheys on vain 15 asukasta neliökilometrillä. Autoistuminen on huonontanut asuin ympäristöä Mellunkylää hallitsevat isot betonikerrostalot, ja suuret liikenneväylät halkaisevat alueen. Ne saavat energiansa lankojen välityksellä ulkopuolelta. Pitkät matkat ja ruuhkat vievät ihmisten aikaa, energiaa palaa ja saasteita syntyy. TäSUOMEN LUONTO 1/94 53. Suomen taajamien asukastiheys on noin 600 asukasta neliökilometrillä, mikä on sama kuin Espoon ja Vantaan asukastiheys. Tiiviissä yhdyskunnassa ihmisten on halutessaan helpompi liikkua pyörällä tai kävellä päivittäiset matkansa. Vanhoja kaupunkikeskustoja lukuunottamatta keskieurooppalaisissa kaupungeissa on puistoja, ja monilla perheillä on oma puutarha tai siirtolapuutarhapalsta. Yksityisautoilu lisääntyy, koska haja-asutukselle ei ole varaa järjestää kunnon joukkoliikennepalvelua. Monet haaveilevat sellaisella alueella joko keskusta-asumisesta tai omakoti talosta. Autoistumisen myötä palvelut ovat siirtyneet entistä kauemmas isompiin yksiköihin. Keskieurooppalainen kaupunki on tiivis, mutta talot ovat usein matalia pienkerrosUuden 10 000 ihmisen'lähiön rakentamisesta syntyvä kuuden kilometrin Iisäetäisyys aiheuttaa seuraavia lisäkustannuksia: Investoinnit Vuotuiset kulut mmk mmk Ulkoinen kunnallistekniikka 235 10 (alueen muualle yhdistävät verkot) Sisäinen kunnallistekniikka 180 7 Pal velurakennukset 40 8 Liikenne 30 Yhteensä 455 55 VTT:n laskelma perustuu rakennusten laskennalliseen 50 vuoden ikään viidellä prosentilla pääomitettuna eli nykyarvoa varten investointikustannuksiin lisätään viiden prosentin korolla vähennetyt vuosikustannukset. Autojen aiheuttamien ruuhkien perusteella rakennetaan uusia teitä. Sittemmin koteihin on tullut erilaisia teollisesti valmistettuja tavaroita ja laitteita. Liikenneonnettomuuksien väheneminen ja lisääntynyt liikunta säästävät terveydenhoitorahoja. Tiivis yhdyskunta sä PUHEENVUORO Jarmo Kalanti on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja kääntäjä. Palveluja ja kulttuuritarjontaa on ollut vähän. Uudisrakentaminen maksaa miljardeja Helsinkiläiset käyvät työssä yli 15 kunnan alueella. Suomalaisessa asunnossa oli 1988 YK:n tilastojen mukaan 33,6 neliömetriä tilaa asukasta kohti. Niiden varrelle on taas hyvä rakentaa ostoparatiiseja. Tanskan vastaava luku oli 48,6. Samalla kuluttajalle on siirtynyt suuri osa kaupan kuljetusja varastointi tehtävästä. Samalla yhteiskuntaan on syntynyt toimintoja, jotka korvaavat monia kotien tehtäviä, vaikkapa ravintola, leipomo ja vaatetehdas. Liikenteen osuus yhdyskuntarakenteen kustannuksista on Helsingin seudulla 20-30 prosenttia. välialueita, sen hajautuneempi yhdyskuntarakenne. Omakotiasuminen lisää energiankulutusta ja vaatii kallista kunnallistekniikkaa. "Korvikkeiden" ja kotitalouksien välille tarvitaan yhteysverkko: liikenne. Jotkut saattavat perustaa porukalla kaupungin ulkopuolelle "ekokylän", jossa pyritään mahdollisimman suureen omavaraisuuteen, säästöön, puhtauteen ja kierrätykseen. Rahaa ja tilaa tuhlautuu liikenneväyliin. Helsingin Eirassa ja puutalovaltaisessa Käpylässä on tiheämpi asutus kuin kerrostaloista muotoutuneessa Mellunmäessä. Nykymenolla Suomi ei pysty täyttämään ympäristövelvoitteitaan typpioksidien ja hiilidioksidin vähentämi sestä. Liikenne tuottaa neljänneksen Suomen hiilidioksidipäästöistä. Rakennamme väljästi ja asumme ahtaasti Suomessa, myös Helsingin seudulla, on keskikaupungin ja lähiöiden sekä eri lähiöiden välillä isoja rakentamattomia välialueita. Esimerkiksi Ruotsin taajamien asukastiheys on yli kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Ovatko tiiviisti rakennetut kaupungit ahdistavia. vsk.. Niistä vain harvat on varta vasten kaavoitettu ulkoilualueiksi. taloja tai rivitaloja, kuten Tanskassa, Hollannissa ja Isossa-Britanniassa. Suunnittelematon ja hajanainen kaupunkirakenne pidentää välimatkoja ja vaatii paljon liikennettä. Ennen teoll ista aikakautta kotitalous sai kaiken energiansa ympäröivästä luonnosta
Espoon Karakallioon siipirakennuksia onkin jo tehty. Seudulle on silti suunnitteilla uusia asuinalueita runsaan tusinan verran ja uusia liikekeskuksia vielä enemmän. VTT on selvittänyt myös Helsingin työssäkäyntialueen yhdyskuntakustannuksia. Kaavoitusja liikennesuunnitteluhankkeisiin voi tehdä kirjallisen muistutuksen tai valituksen. Uuden lähiön asukkaat eivät todellisuudessa maksa kuin pienen osan aiheuttamistaan lisäkustannuksista: 10 000 asukkaan uudessa lähiössä yli 45 000 markkaa kertasuorituksena ja 5 500 markkaa vuodessa asukasta kohti. tiiä rahaa ja luontoa Suomessakin osataan rakentaa viheriöivää, tiivistä kaupunkia. Aiheuttaja ei maksa Miksi uudisrakentaminen on täydennysrakentamista suositumpaa. Kuva Helsingin Käpylästä. Sijoitettaessa 10 000 asukasta uuteen lähiöön aiheuttaa kuuden kilometrin lisäetäisyys yhteiskunnalle jopa 1,5 miljardin markan lisäkustannuksen. Kerrostaloalueilla voidaan ottaa käyttöön tyhjiä kellareita ja vinttejä tai niiden osia ja vaikka säilyttää ulkoiluvälineet erillisissä piharakennuksissa. Monella muulla paikkakunnalla "rakentamisvaraa" on suhteellisesti vielä paljon enemmän. Yhd ysku n taraken tees ta kiinnostunut tavallinen kansalainen voi vaikuttaa toimimalla esimerkiksi taloyhtiössään, asukas-, kaupunginosatai luonnonsuojeluyhdistyksessä, kylätoimikunnassa tai puolueosastossa. Kunnat kilpailevat uusista veronmaksajista ja yrittävät viekotella heitä naapurikunnista omille alueilleen. Täydennysrakentaminen on edullista VTT:n tutkijan Pekka Lahden mukaan jokaisessa Suomen kaupungissa ja pienessäkin taajamassa on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia, kaavoitettuja aluei_ta ja jo valmiita kiinteistötai kunnallisverkkoja. Auton käyttömaksu sen sijaan ei hillitsisi auton käyttöä. Tämä lisäisi lähiöiden työpaikkaomavaraisuutta, mikä puolestaan vähentää liikennettä. Kunnan muut veronmaksajat kustantavat pääosan verkostoinvestoinneista, palveluiden rakentamisesta ja käyttökustannuksista; valtion veronmaksajat taas tukevat pitkiä työmatkoja verovähennysoikeuden kautta. Lisäksi tulevat yleiskaavojen varaukset. Lisäkilometreistä syntyy myös lisäsaasteita, mikäli kaikki mainitut 10 000 ihmisen matkat tehdään yksityisautolla: 4 330 tonnia hiilidioksidia, 170 tonnia häkää, 35 tonnia typen oksideja, 22 tonnia hiilivetyjä, kolme tonnia rikkidioksidia ja neljä tonnia hiukkasia. Siirretäänkö asuntoja vai työpaikkoja. VTT:n työmatka-analyysien mukaan nykyisiä asuinalueita täydennysrakentamalla voidaan seudulla päästä keskimäärin neljän kilometrin työmatkaetäisyyteen, kun se on uusissa lähiöissä vähintään 10 kilometriä. Lahden mukaan se on sitä ainakin 20-30 vuotta eteenpäin eli niin kauan kuin tekninen kulttuurimme perustuu uusiutumattomiin energialähteisiin. Onko tiivis kaupunkirakenne todella ekologisesti kestävä. Kuntien kaavoittajien ja rakennuslupaviranomaisten tulee hyväksyä vain sellaisia vaihtoehtoja, jotka hyödyntävät jo tehtyjä kalliita sijoituksia katuym. Vaikuttaa voi myös tekemällä kunnallisaloitteen pyöräilyolosuhteiden tai joukkoliikenteen parantamiseksi. Eikä pidä unohtaa yhteydenottoja kunnanvaltuutettuun ja kansanedustajaan. Työmatkojen verovähennysoikeus on poistettava. VTT:n mukaan 30 000 uudisasukkaan s1Jo1ttaminen neitseellisille alueille, kuten Espoon Histaan, tulee yhteiskuntataloudellisesti jopa 4,5 miljardia markkaa kalliimmaksi kuin valmiiden alueiden täydennysrakentaminen. Summa vastaa Suomen lähes kolmen vuoden kehitysyhteisSUOMEN LUONTO 1/94 53, vsk, työmäärärahoja. män yhtenäisen työja asuntomarkkina-alueen sisällä syntyy liikennettä osittain siksi, että työpaikat, asunnot ja palvelut eivät useinkaan sijaitse samassa kaupunginosassa tai kylässä. Täydennysrakantaminen rajaisi pihat omiksi kotoisiksi reviireikseen. Taloja voisi täydentää siipirakennuksilla, jotka voisivat aluksi toimia korjattavien talojen asukkaiden remonttihotelleina ja joista taloyhtiö voisi myöhemmin myydä tai vuokrata tiloja. verkkoihin ja palveluihin kuten Pekka Lahtikin on esittänyt. Suomen kansallisvarallisuudesta suurin osa on kiinnitettynä rakennuksiin. Myös vanhoista tehdasrakennuksista voisi saneerata asuntoja. Pekka Lahden mukaan kuntien rajat ja muut hallinnolliset rajat eivät vastaa ajan vaatimuksia. Lähiöiden väestöpohjan kasvaessa joukkoliikenteen aikataulut tihentyisivät ja muut palvelut monipuolistuisivat. Nykyistä yhdyskuntarakennetta ei voi perua. Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) selvityksen mukaan Helsingin työssäkäyntialueella on yli 20 kilometrin työmatkoja suhteessa työssäkäyvään väestöön selvästi enemmän kuin muualla maassa. Aika olisi nyt edullinen vanhojen alueiden, myös 1960ja 70lukujen lähiöiden, peruskorjaukseen ja täydennysrakentamiseen. On jäädytettävä suunnitelmat sellaisista uusista alueista, joille ei ole tehty yhdyskuntataloudellisia kannattavuuslaskelmia. Kyse on myös yleisestä puutteellisesta kustannustietoisuudesta, kun aiheuttaja maksaa -periaatetta ei sovelleta. Jotta sen lisähajoaminen estettäisiin, on polttoaineveroa korotettava. Valtioneuvosto selvittää parhaillaan asiaa. Tämä vastaa nykyisellä rakentamistahdilla alueen 10-15 vuoden rakennustuotantoa. Pääkaupunkiseudun neljän ydinkaupungin eri kaavoissa on käyttämätöntä rakennusoikeutta noin 14 miljoonaa kerrosneliötä, josta noin kuusi miljoonaa on asuntokerrosalaa. Yhteiskunnalle aiheutuu kustannuksia muun muassa seudun reunalla sijaitsevien satelliittien liikenteestä, kunnallistekniikasta ja palvelujen rakentamisesta. Selvityksen mukaan Helsingin seudun aluekeskukset eivät ole taloudellisesti omavaraisia. Jarmo Kalanti 15
Ilmeisesti syksyisen väriloistonsa vuoksi pihlaja rinnastettiin myös jumalalliseen sateenkaareen, jolloin sekä pihlaja että rauni -sanoja on käytetty sateenkaaren peitenimenä. suojelija, ja jumalan voima asui myös hänen nimikkopuussaan. Ne ovat syntyneet muutaman suvullisesti lisääntyvän kantalajin itsenäistyneistä risteymistä. Pilatun pellon sai puhdistettua kirouksesta kiertämällä pellon ympäri kolmen pihlajatertun kanssa. Sen ja saksanpihlajan risteymistä ovat syntyneet ruotsinpihlaja, suomenpihlaja sekä useita muita län16 sija keskieurooppalaisia pihlajalajeja. Voimme kuitenkin olettaa, että Rauni oli myös kotien Suomen Dendrologian seura on valinnut vuoden puuksi pihlajan, jota kutsutaan myös kotipihlajaksi erotukseksi suvun muista lajeista. Useimmat pihlajalajit ovat hedelmöityksettä lisääntyviä, apomiktisia pikkulajeja, jotka eroavat toisistaan varsin vähän. vsk.. Kotipihlajamme lisääntyy suvullisesti. Pihlajan pyhyys johtui todennäköisesti alun perin marjojen punasta, joka oli veren ja elämän väri. Seppo Vuokko Vuoden puu 1994: Pihlaja, Rau Pihlajan sukuun kuuluu toista sataa lajia, joista Euroopassa kasvaa seitsemisenkymmentä. Pelkää kuin piru pihlajaa Pihlaja oli Raunin, ylijumala Ukon puolison, nimikkopuu. Ettei vain muinaiskandinavian pihlajaa tarkoittavasta raudna-sanasta johdettu Raunikin olisi peitenimi, kun ei haluttu mainita Ukon puolison oikeata nimeä! Piru pelkäsi jumalan puuta niin, että jo pihlajan oksa ovenpielessä suojeli taloa pahalta. Erämiehet saattoivat suojata pyydyksensä tai leirinsä pihlajan oksilla, ja jos pahat henget kovin pelottivat, turvallisen yön takasivat pihlajan oksat päänalusina. Pihlaja suojasi myös salamalta, olivathan seSUOMEN LUONTO 1/94 53. Raunista ei juuri muuta tiedetä, kuin mitä Mikael Agricola kertoo jumalluettelossaan: "quin Rauni Ukon Naini härsky / jalosti Ukoi Pohiasti pärsky"
kä Rauni että Ukko ukonilman jumalia. Ei pihlajaa yleensä tarvinnut pihaan tuoda, se tuli itse. Poikkeuksellisen järeä on Hausjärven kaksihaarainen pihlaja, jonka rungon ympärys tyvestä on 447 senttiä. Se on nimenomaan nuorten kehitysvaiheiden puu, pioneeri, joka ilmaantuu myrskyn, kulon tai metsurin luomalle aukolle. Ylenpalttisesta ve17. Syksyllä marjoja piirittää oranssien lehtien tuulitanssi. Pihapuuna pihlaja on ollut suosittu aina; vain 1970-luvun yltiöpäinen nousukasmaisuus hylkäsi hetkeksi pihlajan tai kelpuutti sen vain sairaalloisena riippaoksaisena muotona. Taimena se kasvaa nopeasti, mutta kukinnan alettua kasvu hidastuu. Parikkala. Suurimmat puut ovat viisitoistametrisiä. Erityisen Kostealla ilmalla pihlajankukat ovat näin samettisen näköiset. Kukkien pölytyksestä huolehtivat etupäässä kärpäset. Taviokuurnalle maistuvat marjat siinä kuin tilhelle ja rastaillekin. Runsas kukinta • merkitsee suurta marjasatoa; marjojen ja kukkien määrä vaihtelee rajusti vuosittain. hyempi. Se ehtii kuitenkin tuottaa useammankin marjakerran ennen kuin valtapuut tukahduttavat sen vaijollaan. Usko pihlajan hyviin voimiin tunnettiin ainakin Pohjois-Venäjän suomensukuisten kansojen parissa, Suomessa ja Baltian maissa sekä Skandinaviassa ja Englannissa. Avoimella paikalla pihlaja kasvaa leveyttä. Suutarin tyttären pihalla kasvoi Pihlaja on toisen latvuskerroksen puu, parikymmentä metriä metsän valtapuita lySUOMEN LUONTO 1/94 53. Pihlajaa pidetään metsissä roskapuuna, mutta puuaines olisi kestävää ja kaunista esimerkiksi huonekaluihin. komeiksi kehittyvät metsänreunojen ja peltojen kiviraunioiden pihlajat, joilla on ravinteinen kasvualusta ja paljon tilaa. Linnut vaeltavat sinne, missä marjoja on, kauaskin etelään. Pihlaja kuuluu vaahteran ja tammen kanssa ruskan aateliin. Avoimilla paikoilla pihlajasta tulee jykevämpi, runko haaroo ja latvus levittäytyy pallomaiseksi: puu on yhtä leveä kuin korkeakin. vsk. Tällaisen puun marjasato saattaa olla jopa kolmisen sataa kiloa
paavat monenlaiset hyönteiset. Rovaniemi, kuvassa räkättirastaita. Omenassa sen toukat synnyttävät hiuksenohuita ruskeita käytäviä maitoon; iso omenatoukka taas on omenakääriäisen, ~ikä se mahdu pihlajanmarjaan. Pihlaja kutsuu linnut vieraisille Lintuparvien alituinen liike pihlajan seutuvilla herpaantuu usein vasta viimeiseen marjaan. Kuin verta niillä ois Maijat ovat kuin pieniä omenoita, ja onhan niillä yhteinen tuholainenkin, pihlajanmarjakoi . Taviokuurna ja punatulkku pudottavat mallon maahan ja murskaavat siemenet paksulla nokallaan. Pihlajanmarjoja syövät monet linnut; mehiläishaukka on yllättävin marjavieras, josta olen kuullut. Jos maa ei suo tukea, puu leviää matoksi, joka puhkeaa kukkaan. Pihlajan marjavuosina se jättää omenat rauhaan, mutta kun pihlajat pitävät väli vuotta, ryntäävät kääriäisnaaraat omenan raakileisiin munimaan. Marjojen maku vaihtelee suuresti eri puissa, ja pihlajasta on olemassa myös makeamarjainen jaloste. Museovirasto ei vain erikoisemmin rakasta muurin rakosista voimansa imeviä pihlajia, vaikka niistä kuinka sepitettäisiin balladeja. Marjovia puita hakevat lintupai·vet lentelevät kaikkiin suuntiin, myös pohjoiseen. Marjan mallon syövät linnut ovat pihlajan levittäjiä. Kypsät marjat ovat runsaiden karvasaineiden vuoksi paremminkin katkeran makuisia kuin happamia. vsk.. Päivisin kukissa vierailee kärpäsiä, mutta yöllä juhlivat kovakuoriaiset: yhdessä tertussa saattaa olla kymmeniä vieraita. SUOMEN LUONTO 1/94 53. Linnut levittävät puun uusille kasvupaikoille. Voimakkaan, "lutikkamaisen" tuoksun aiheuttaa trimetylamiini. Lintu levähtää usein muuta ympäristöä korkeammalla ja ] siihen jäävät myös linnun ter,~ veiset pihlajalta. Kökar. Marjojen kypsyessä niiden happamuus vähenee, maito pehmenee ja väri muuttuu punaiseksi. Siemen on voimallista ravintoa, sillä sen painosta yli viidennes on rasvaa. Siksipä Pihlajakareja ja Rönnskärejä on pitkin saaristoa. Vaikka marjasato kypsyy juuri lintujen muuttaessa, ei siementen virta sentään suuntaudu yksinomaan etelään. Kukat ovat avoimen maljamaisia, joten pölyttäjiksi kel18 Ulkosaaristossa pihlaja paljastaa sitkeytensä. Suurten siir1 tolohkareiden · päällä on tarpeeksi kariketta, jotta pihlaja pääsee varttumaan monimetriseksi puuksikin. Puunkolossa tai räystäskourussa itäneelle pihlajantaimelle ei yleensä voi ennustaa pitkää ikää, mutta vanhat linnoitukset, linnat ja rauniot ovat tarjonneet pihlajalle hyvän kasvualustan. Tilhi on suorastaan erikoistunut pihlajaan, ja marjasadon määrä säätelee parvien liikkeitä. Karoteenia, A-vitamiinin esiastetta, on 18 milligrammaa sadassa marjagrammassa ja C-vitamiinia 160-200 mg. Myrsky-yönä murtui Lintujen ulosteissa siemeniä joutuu monenlaisiin paikkoihin. Runsas marjasato viivästyttää myös rastaiden muuttoa. saikonto1junnasta voitaisiin siirtyä vesapuiden talteenottoon ! Seppelepäinen kuin nuori morsian Pihlaja kukkii Etelä-Suomessa kesäkuun kymmenennen päivän tienoilla; varhaisina keväinä kukat aukeavat jo toukokuun lopussa, ja viileinä kesinä kukinnan alku venyy juhannuksen tienoille. Samalla tavoin siemema joutuu oksanhankoihin, muureille ja rakennusten katoille. Muuttavat linnut kuljettavat niitä meren nuorille saarille, ja usein pihlaja (tai kataja) on luodon ensimmäinen puuvartinen kasvi
Jokainen suomalainen kuluttaa kahvia kymmenisen kiloa vuodessa meillä kaikilla viheriöi parikymmentä henkilökohtaista kahvi pensasta jossakin Kauriin ja Kravun kääntöpiirien välissä. 1700-luvulla kahvi oli Ruotsi-Suomessa useaan otteeseen kielletty, mutta sen tuloa ei pystynyt mikään estämään. "Persoonallisia ja poikkeuksellisen pehmeitä", raati kehui . Se tuo maahan kahveja, jotka ovat puhtaita sekoittamattomia laatuja. " Kun tuottajat saavat paremman korvauksen, ei heidän tarvitse riistää ympäristöä henkensä pitimiksi." Suoratuontikahvit paahdetaan Tanskassa, mutta pyrkimyksenä on, että kahvi jalostetaan tuottajamaissa. Kahvipavut ovat luuma1jan sisällä olevia siemeniä, joiden sisältämä kofeiini piristää. Kahvijuoma on lähes kokonaan vettä, jonka merkitys kahvin makuun on merkittävä. Ne as101vat kauppaorganisaatioiden kanssa." Kahvin terveyshaitoista keskustellaan. NAUTINTOJA MAAILMALTA Kahvi kypsyy tropiikin paahteessa Kahvi pensas lienee kotoisin Etiopiasta, jossa se edelleenkin kasvaa luonnonvaraisena. Eräässä laajassa makutestissä arvioitiin kaikki markkinoidemme kahvit sokkona. Liiallisesti nautittuna mm. Nykyisin kahvimakumme on kansainvälistynyt, ja monet hyväksyvät jopa murukahvin aamiaispöytäänsä. Suomalaiset alkoivat ryystää kahvia urakalla. Monien maiden kahvinviljely onkin nostanut paikallisten ihmi sten elintasoa ja parantanut elämän laatua. Siksi kahviin suhtauduttiin Suomessakin aluksi kielteisesti . Kaikkiaan Coffea-heimoon kuuluvia kasveja tunnetaan useita kymmeniä, joista kolmella neljällä on kaupallista merkitystä. "Tässä mielessä kahvi onkin varsin turvallinen tuote", kerrotaan tuli i laboratoriosta. Kahvinpavut ovat ma,jan sisällä olevia siemeniä. Suurimmat erät rahdataan Kolumbiasta, Brasiliasta, Costa Ricasta, Guatemalasta, Guineasta ja Keniasta. Yllättäen Suomen suosituimmista vi idestä kahvimerkistä mikään ei sijoittunut kärkeen. Kahvissa onkin luultavasti kyse paljosta muusta kuin makunautinnosta. Hän ei tiedä kahvinviljelyn aiheuttaneen juurikaan ympäristöongelmia. Raakakahvista paahdetaan Pauligilla, Meiralla ja Viking SUOMEN LUONTO 1/94 53. Suomi tuo raakakahvia useista maista. sensä paahtamaa ja pakkaamaa kahvia. Kahvin maailmankauppa on paaasiassa epäoikeudenmukaista, sillä kahvista hyötyvät eniten viljelijän ja vähittäiskaupan välillä olevat lukuisat portaat. "Varsinainen juju on siinä, että näistä kahveista maksetaan reilusti suoraan tuottajille" , sanoo Erkki Aunola Tampereen Kehitysmaakaupasta. Punaiset kahvimaijat kerätään yleensä käsin, ja koska maijat kypsyvät eri aikaan, jokainen pensas on käytävä läpi kolmeen neljään kertaan. Pieniä eriä tuodaan myös Aasiasta. Kahvi myös työllistää. Kahvi on kehitysmaiden tärkeimpiä vientituotteita. vsk. Coffeella suomalaisten makuun sopi vat sekoitukset. "Olisikin tärkeää, että paahtimot tuntisivat viljelyolosuhteet tuottajamaissa ja pyrkisivät ohjaamaan niitä oikeaan suuntaan. Tietty kahvimerkki on monille osa persoonallisuutta, on saludomummoja ja costaricapappoja. Alice Karlsson 19. Nykyään me olemmekin maailman hanakimpia kahvinjuojia. Kahvissa ei ole havaittu torjunta-ainejäämiä eikä mikrobeja. Ehkä jo ensi kesänä voimme ostaa Suomesta tansanialaisten itKahvi tulee meille Etelä-Amerikasta ja Afrikasta. Viljelyolosuhteet vaihtelevat kuitenkin eri maissa: suuriakin viljelmiä on, mutta esimerkiksi Tansaniassa 96 prosenttia kahvista tuotetaan perheviljelmillä. Kahvi sopi ikin hyvin pienja perheviljelyyn, ja kahviviljelmillä voi samanaikaisesti kasvattaa ruokaa; maissia; papuja ja banaaneja. Nythän paahtimoilla ei juurikaan ole elävää kosketusta kahvinviljelijöihin ja poimijoihin. maanomistusoloi sta ja kunkin yhteiskunnan kyvystä jakaa vientituloja tasapuolisesti . Kahvin vaikutukset elinoloihin riippu vat kuitenkin mm. Suomen suosituin kahvi on Juhla Mokka. Kahveissaki n on silti eroja. Erkki Aunolan mukaan kahvin ongelmat liittyvät nimenomaan kauppaan. Yhteensä kahvia tuodaan noin 60 000 tonnia vuosittain. Nykyisin kahvia viljellään laajalla alueella päiväntasaajan molemmin puolin. Sen sijaan melko tuntemattomat suoratuontikahvit, Africafe ja Nicaragua-kahvi, menestyivät testissä hienosti. Tampereen kehitysmaakauppa on Suomessa yrittänyt oikoa maailmankaupan vääryyksiä jo usean vuoden ajan. Banaanikasvit myös antavat kahvipensaille niiden kaipaamaa va1joa polttavalta auringolta. Sinänsä kahvi on ilmeisen puhdas tuote. pannukahvin epäillään edistävän sydänja verisuonitauteja
Kaiketi nuoret ikäluokat nykyisen huoltovaltion runsaissa ja korkealaatuisissa pesäpöntöissä ovat niin lukuisat, että kuolevuuden on pakko vastaavasti nousta ja vanhat pöllöt syrjäytyvät nuorten tieltä ennen aikojaan. Asianomainen esittelijä ei ollut luonnonsuojelun argumentteihin perehtynyt ja myönteli hämmentyneenä niin olevan. Mikä muuten selittää suurnisäkkäiden joltisenkin menestyksen, vaikka metsämaasto on raiskattu ja paljastettu, autoteillä ruudutettu. Tilanne on aikaisemmin kuvaamaltani 1950-luvulta kääntynyt aivan ylösalaisin: eläimistömme on vahvasti petopainotteinen, jopa niin, että luonnonsuojelija saisi tarkistaa käsityksiään. Oltiin jo kaukana niistä ajoista, jolloin Reino Kalliolan kertoman murheellisen kulttuurikaskun mukaan ilvestä ensi kerran yritettiin rauhoittaa ja lainmuutos tuli presidentin esittelyyn. Kolmas käänteentekevä muutos on petoeläimistön huikea nousu. Pentti Linkola Luonnonsuojelun tienviittoja 2(5) Muisteluksia, mietteitä, mielipiteitä Uuden ajan eläinhisto • r1a Viime katsauksessani luonnonsuojelijat ja metsästäjät päätyivät pakkorauhaan keskenään ja Suomen petoeläimet selviytyivät pahimmasta kiirastulesta. Moottorikelkatkin luetaan maakotkan ongelmakimppuun, ja se antaa aavistuksen siitä, miksi kaikistakin suureläimistä puhuttaessa on koputettava puuta: tämä hetki on hyvä, tulevaisuus pilviä täynnä. Varislintujen voimahahmo korppi oli nuoruudessani äärimmäisen harvinainen Etelä-Suomessa, syvimpien sydänmaiden ihme ja nyt yleinen koko maassa. vsk.. Ei mikään mukava tutkimustulos ikääntyvän ornitologin mielestä. Kurki muuten on aivan ainutlaatuinen esimerkki eläinlajista, joka on kyennyt vaihtamaan menettämänsä elinympäristön uuteen, korvaamaan kuivatetut suot rantaluhdilla ja jopa viljelysmailla, tai ainakin vähäisten korpinotkelmien ja alavien peltojen yhdistelmillä. Kun nuorena äidyin rengastamaan lehtopöllöjeni pesiltä en vain poikasia vaan myös emolinnut, niin seuraavana keväänä seitsemän kahdeksasta emosta oli elossa ja pesi samassa kolossa. Ajattelen tässä lähinnä taas lintujani, mutta toki karhu, ilves ja ennen kaikkea hirvi kuuluvat samaan seuraan. Nämä eläimet ovat ravintoketjujen kärkipaikoilla, eikä monia niistä vainoa muu kuin ihminen ellei sitten susi tai karhu. Merikotkan menestyksestä aivan viime vuosina saamme lukea suojelijoiden voitonriemuisia tiedotuksia joka kesä. Suureksi onnettomuudekseni elämä ei ole opettanut minulle paljonkaan niin sanotuista alemmista eläinryhmistä, selkärangattomista. Kotka ei ainakaan helposti pääse niskan päälle kurjen kanssa. Niissä on paljon merkkejä ympäristövaurioista, tuhosta ja kadotuksesta. S anoisin, että merkittävin muutos tuoreimmassa historiassa on eläinkantojen muuttuminen epävakaammiksi. Merikotkan tutkijatkin muistavat aina huomauttaa, että lomaasutuksen ryöstäytyminen saaristossa tietyn rajan yli merkitsisi alamäen alkua. Muttei sekään viime vuosien suurimpia häviäjiä ole. Näätä on nyt jännittävä esimerkki uudesta petoeläimestä vieraalla alueella. Itse olen SUOMEN LUONTO 1/94 53. Nähtävästi siis suoran surmaamisen raukeneminen johtaa hämmästyttävän äkisti suurimpien ja vahvimpien eläinten esiinmarssiin, jos vain elinympäristö antaa myöten. Kun luonnonsuojelun uranuurtaja Rolf Palmgren 1920-luvulla maalasi sukupuuton uhkakuvia silloisen kehityksen pohjalta, hirvi oli listan kä1jessä joutsenen rinnalla. Metsähanhen kannat ovat parantuneet, merihanhen vieläkin selvemmin. Tällä hetkellä näätä heiluu elinalueilla, jotka poikkeavat täysin sen entisestä historiasta suurilla saloilla ja joissa se astuu hillerin ja jopa minkin varpaille (tai oikeammin vesikon, jos pidetään kiinni vanhan hyvän ajan kuvioista). Nykyisin tuntuu pöllöemoista vaihtuvan melkeinpä puolet vuosittain. Ilomantsin Kesonsuolla katselin kerran kiikarilla, kuinka kurki hätisti maakotkan maasta lentoon ja ajoi kauan takaa yrittäen puikkia sitä nokallaan vuoroon molemmilta kyljiltä elämäni hurjimpia lintuhavaintoja. "Viekää pois", sanoi Paasikivi, ja ilve.s sai odottaa vielä monta vuotta. Kaappaako karhu sulkasatoisen hanhen tai kurjenpojan, kuka tietää. Lokkien jättiläinen merilokki on navakammassa myötätuulessa kuin mikään muu suvun laji. Mahtitekijäksi kaikkialla Suomen metsissä on noussut näätä, josta koko 1950luvun ainoat omat havaintoni ovat Kuhmon Jonkerinsalon vienalaisista aarniometsistä. Kurkikanta on hyvällä tolalla ja runsastumaan päin. Itärajan tuntumassa karhu on jo merkittävä ekologinen tekijä, paikoin Hämeessä ja Savossa vastaavasti ilves. Mutta mitä huomioita kannattaa tehdä Suomen eläimistön nykytilasta. Nyt näemme joutsenten huikean riemuku lun, niin laulujoutsenten sisämaassa kuin kyhmyjoutsenten rannikoilla. Suurpedot ovat toki vähissä yhä mutta ovat kaikki nousseet pahimmasta aallonpohjasta, paitsi kenties ahma. Aivan aina ei selitystä heti löydä ihmisen aiheutta_mista ympäristömuutoksista, useimmiten kyllä: ihmisen armoi llahan nykyajan eläimistö täydellisesti kiikkuu. Arvelen, että yksi tärkeä syy on sama joka linnustossa on päinvastoin aiheuttanut laajan kadon: metsien avohakkuille nousevat tiheät taimipöheiköt. Vielä nuoruuteeni tai ainakin lapsuuteeni saakka eläintieteilijät löysivät levinneisyyden muutosten syyt järjestään ilmaston muutoksista. "Eikös ilves ole peto?" kysyi Paasikivi epäluuloisena. Niiden viheliäisyyteen ei ihmisellä ole mitään asiaa, ei marjastajalla, sienestäjällä, metsästäjällä eikä retkeilijällä; niissä saa karhu, ilves ja susikin makailla kenenkään häiritsemättä olkoonkin, että saalistusreissut ne saavat tehdä tuottavammille maille. Merkillistä kyllä epävakaus ilmenee joskus jopa yksilötasolla. Voidaan tosin olettaa, että kurki olisi pesinyt kosteilla peltomailla ja rantaniityillä ennenkin, elleivät edellispolvien maistaan tarkat isännät olisi torjuneet vahinkolinnut kovakouraisesti ja neuvottelematta. Onneksi sentään kasvava joukko tutkijoita on perehtynyt näiden pienimpien veljiemme ja sisartemme asioihin ja on kartoittamassa ja laatimassa suojeluohjelmia pahimpaan hätään. 20 T oinen ominaispiiITe on suurikokoisten eläinten renessanssi todella tyrmistyttävä yllätys, jota vuosisadan 60 ensimmäisen vuoden aikana ei kenenkään päähän olisi pälkähtänytkään ennustaa. Oma näkökulmani on sama kuin maallikon: näen ennen muita lämminveriset eläimet. Oli petoeläin vieraista maariosista tuotettu tai näädän tavoin siirtolaisuudesta palanneita oman maan poikia, se saavuttaa ensi alkuun hirmuisen runsauden ja iskee saaliskantoihin luonnottoman syvän loven ennen kuin sen ja saaliseläimistön suhteet asettuvat jotenkin siedettäviin puitteisiin. On sekä uskomattoman äkillisiä runsastumisia että romahduksia; koskaan ei tiedä, mikä kevät on millekin lajille hiljainen kevät. Kummitusmaiset serkukset harmaahaikara ja kaulushaikara ovat linnuston viimeisimpiä uudistulokkaita ja kattohaikaraa odotellaan! Jonkinasteinen poikkeus suurlintujen sarjassa on maakotka, jolla on ongelmia sekä Pohjolan atavistisen pyssynkäytön että hupenevien saaliskantojen kanssa. Huuhkaja on suorittanut räjähdysmäisen takaisinpaluun
Kaikista elämäni lintuvalokuvista ehkä vahvimmin näen silmissäni Vår Fågelvärldin mustavalkokuvan, jossa huuhkaja laskeutuu uljaalle kalliopahdalle. Miten käy, jos uutteria pönttöjen tekijöitä ei pian enää olekaan. Loistavin voittaja on varpushaukka, hiukan näädän kaltainen tapaus. Kohtuullista asiaintilaa saadaan ilmeisesti kauan odottaa myös minkin ja supikoiran kohdalla. Tuulihaukka osaltaan antaa hyvin huonoa kuvaa suomalaisesta maataloudesta, sillä muualla Euroopassa se on säilynyt kohtuullisen hyvin. Se oli aktiivivuosinani 1950ja 1960-luvulla suurten sydänmaiden huippuharvinaisuus, mutta 1970-luvulla kanta pullahti ainakin viisinkertaiseksi, ilman järkeenkäypää syytä. Nuolihaukkaa taas on aivan väärin tarjottu uhanalaisten luetteloon; se on minun aikanani paremminkin runsastunut. Kun 20 vuoden tauon jälkeen vietin 1980-luvulla kolme elo-syyskuun viikkoa nuoruusvuosien työmaalla Signilskärin lintuasemalla, varpushaukka oli koko ajanjakson runsain lintulaji. Petolintujen joukossa suurin murheenkryynimme on muuttohaukka, jota 1950ja 1960-lukujen taitteessa ei mikään pystynyt pelastamaan; se oli nopeimpia tunnettuja laaja-alaisia sukupuuttoja. Törmään nykyvuosina varpuspöllön pesiin ja poikueisiin useammin kuin nuoruudessa, vaikka maastotunnit ovat yhden prosentin luokkaa tuolloisesta. se ei ajoittunut riistanhoitajien petovihan aikoihin vaan vasta myöhemmäksi, 1960ja 1970-luvuille. Viidessätoista pitkin ja poikin tramppaamassani Hämeen pitäjässä oli jäljellä kolme tai neljä huuhkajaa, enkä yhdelläkään reviirillä koko 1950-luvulla päässyt pesän tai poikasten makuun, vaikka olin sen ajan armottomin petolintumies. Palokärkikanta kyllä on tällä hetkellä hämmästyttävänkin vahva, mutta sekin saattaa olla perättäisten ylileutojen talvien tuoma tilapäinen ilmiö. Jos vain evoluutio olisi jatkunut eikä edessämme olisi ekokatastrofin musta tunneli; niin evoluutio kyllä ennen pitkää olisi niistänyt varpuspöllöltä sen tarpeettomat elintasovarastot. Varpuspöllöä pidän luojan erehdyksenä, enkä kestä pöntöissäni sen törkeitä varastoja, jotka säännöllisesti jäävät syömättä ja mätänevät keväällä: alla kerros punatulkkuja, sitten kaunis rivi vihervarpusia, päällimmäisenä viisi säihkyvää sinitiaista. Kun olin nuori tämä aloitus jälleen kerran huuhkaja hipoi sukupuuton rajoja. . Ne ovat aivan uusia petolajeja, jotka tavattoman runsaslukuisina lisäkuormittajina riehuvat saaliseläimistön kimpussa samalla kun vanha kantapeto kettukin on säilyttänyt asemansa. Ruskosuohaukat olivat ensimmäisinä mielessäni, kun kirjoitin ettei määrän muutoksissa ole aina ihminen taustalla. Senkin määrässä oli syvä notkahdus, kaiketi ympäristömyrkkyjen vaikutuksesta, koskapa SUOMEN LUONTO 1/94 53. Ei evoluutio ole täydellinen eikä erehtymätön. Joka tapauksessa helmi-, lehtoja viirupöllöt juhlivat maanlaajuisen pönttöverkoston ansiosta. Sellaista asetelmaa en olisi kuuna kullan päivänä odottanut kokevani. Mutta sen jälkeen seurasi kaikki entiset ylittävä kukoistus. Pikkulintujen verkkorengastus oli likimain mahdotonta, varpushaukat iskivät ne kuoliaiksi verkossa ennen kuin rengastaja ehti niihin käsiksi . Tätä sanoessani tunnen kuitenkin kylmiä väreitä; mikä on tilanne muutaman vuoden kuluttua, jos monessa yhteydessä huomattu kato nuorimmassa lintujenharrastajapolvessa jatkuu. Hämeessä ei liene monta maantieteellistä pistettä, johon ei syyskuun aamunsarastuksessa jostakin kuuluisi varpuspöllön falsettinuottista kirkumista. Pöllöjen asema on sama kuin kalasääsken, jonka käy aivan hullusti pääosassa Suomea, jos uudet luonnontutkijapolvet eivät huolia ja uusi tekopesiä. Niiden käyttäytyminen pienempiensä keskuudessa oli järkytys, ja välini jättipöllöön viilenivät alle nollapisteen. Pönttöjä on monin paikoin aivan liikaa, ja tyhjiksi tuomittujen pönttöjen puutavara olisi muussa käytössä paremmin paikallaan. "Tällä hetkellä näätä heiluu elinalueilla, jotka poikkeavat täysin sen entisestä historiasta suurilla saloilla ... Pöllösarjan toisessa ääripäässä kävi pistäväsilmäiselle penteleelle varpuspöllölle samoin. On täyttä mystiikkaa, miksi ne 1980-luvulla hylkäisivät mahtavat merenrantaruoikot Suomenlahdella ja muuttivat sisämaan järvien ja lampien mitättömiin ruokotupsuihin. " nähnyt näädän, jonka Ahteen Väinö pyydysti Längelmäveden pieneltä luodolta ja toisen, joka jäi satimeen Kartanon Juhanin pihaladossa. D 21. Kun viimeksi soutelin kotimaassa pitkiä suurjärvilenkkejäni Itäja KoillisSuomessa kesällä 1988, löysin rannoilta ja saarista I 8 petolinnun pesää, ja ne olivat kaikki nuolihaukan. ... Pöllöjen puolella eletään vielä valoisampaa aikaa, vai minkä kielikuvan tässä valitsisi. Huuhkaja pesällä oli monta vuotta mielessäni unelmien täyttymys. Se löi lukumäärässä laudalta jopa pajulinnun, siepot, leppälinnun ja metsäkirvisen, joilla oli päämuuttokausi siihen aikaan. vsk. Kun sitten syntyi räjähdysmäisen äkkiä hyvinvointi-Suomi ja sen törsäyksen vertauskuvina kunnalliset kaatopaikat tarjosivat eväät tuhansille rotille, niin huuhkajat valloittivat ensin nämä riemujen kentät ja sitten niissä siinneillä lihavilla poikueilla koko Hämeen. Selittämättömästä syystä säästyi kuitenkin merkillinen sirpalekanta Lappiin. Minä en ymmärrä sellaista hurskastelevaa luonnonihailijaa, jonka mielestä kaikki luonnossa on suurenmoista ja vastaansanomatonta. Jos me arvostelemme ihmistä ja hänen rötöksiään, me voimme arvostella muitakin luontokappaleita. Huuhkaja pesällä oli monta vuotta mielessäni unelmien täyttymys." "Varpuspöllöä pidän luojan erehdyksenä, enkä kestä pöntöissäni sen törkeitä varastoja, jotka säännöllisesti jäävät syömättä ... Sinisuohaukat ovat parantaneet suuresti asemiaan ydinalueellaan Pohjanmaalla ja vähän muuallakin. Muita alamäen kulkijoita ovatkin sitten vain ampuhaukka ja tuulihaukka. Kun Valkeakosken lintumiehet keväällä tarkastivat lehtopöllönpönttöään kapeassa rantakoivujen rivissä Vanajaveden ja suuren peltoaukean välissä, pöntöstä loikkasi ulos näätä. Eivätkä tämän seppämestarin veistelyt sitä paitsi auta muita kuin helmipöllöjä. " "Kun olin nuori tämä aloitus jälleen kerran huuhkaja hipoi sukupuuton rajoja
vsk.. Syöminen, juominen, vaipanvaihto, sadepäivän viettäminen tai yllättävä pakkasyö sujuvat kuivassa ja lämpimässä laavussa. 22 SUOME LUONTO 1/94 53. Pitkät patikkaretket onnistuvat mukavasti repussa tavaroiden päällä
Toiselle vuodelleen ehtineelle Sallukalle kaikki retket olivat yhtä riemua paitsi käveleminen. Kun polku vietti notkelmaan, Sallukka suistui nenälleen ja kieltäytyi kävelemästä. Neljä kuukautta vanha Sallukka nukkui lastenvaunujen kopassa, joka hinattiin pulkalla lähimmälle metsäkämpälle. Polku kaarteli purolaakson lounaaseen kaltevalla rinteellä; vastakkaista törmää peitti karikkeista tumma lumihanki . Rin kkapussin suu kurottiin pienemmälle ja Sallukasta jäi näkyviin pää. Kun Sallukka syntyi, äiti ajatteli syksylle tuoksuvien metsäretkien ja huhtikuisten hankiaisaamujen olevan taakse jäänyttä elämää. Talvella kokeiltiin päiväretkeä suoerämaahan. Saapasteltiin melkein puoli kilometriä. Kotikulmille kaikki vaarat näkyivät syvänsinisinä. Selässä oli ikioma reppu ja repussa villasukat sekä kangaspaloista ommeltu hiiri. Tultiin pikku tasanteelle, josta löytyi vanha nuotiopaikka ja pitkiä laavupuita nojaamassa tuuhean kuusen nmkoon. " Aidin palatessa isä kuorsasi sikiunessa ja Sallukka jokelti isän kyljessä. Kuka keksi makkaran. Sallukan mielestä piti pystyttää kota, mutta isä ja äiti loihti vat ruoteitten varaan pienen kangaslouteen. Pieni metsäntutkija katoaa hujauksessa omille teilleen, painelee uskomattoman kauas ja löytyy poikkeuksetta sellaisista askareista, mistä vähiten toivoisi. Oli toukokuun vii meinen viikko. Sieltä olikin hauska katsella tuhansin neulasin kimaltavaa metsää ja pieniä tulvapuroja, joiden yli jouduttiin harppomaan. Perässä tulivat äiti ja isä, joiden suuriin rinkkoihin oli tungettu kaikenlaista tavaraa. Kun Sallukka lähti astumaan polkua sinisille vaaroille, hän oli jo yli kaksivuotias. Isä istutti Sallukan reppu ineen omaan kantamukSUOMEN L UO 1 TO 1/94 53. Purokurun yli näkyi korkea Päätuoreen vaara, omalla puolella oli RaiskioJaaskamo, Sallukan mielestä vielä hauskempi nimi . Teksti ja kuvat: Jorma Luhta Sallukka lähtee retkelle Värikästä päälle. Äidin kanssa löydettiin etana, poutapilvi, kahvipannu ja Lenita Airiston pää. Arkielämässä haisteltiin vauvanhajuja, oli tullut kai kenlaista uutta puuhaa. seensa laav ukankaan päälle. Sallukka istui 23. Yahakantiseen vihkoon kiiteltiin eräterveisiä: mökki oli siisti ja siellä oli hyvä imettää. Kun äiti lähti hiihtolenkille, sisältä kuului isän loilotus: "Ja siellä on kultainen metsä, ja metsässä kultainen puu, ja unen sinilintu,_ja linnulla kultainen suu ... Sallukka ryömi pehmeitten makuupussien keskelle ja ihmetteli laav ukankaassa näkyviä kuvioita. vsk. Sallukka nukahti päiväunille
Laavun eteen tuli leikkinuotio, ja Sallukka paistoi hiirelle leikkimakkaraa. Oksista ja pyyheliinasta rakentui loue, johon Sallukka laittoi kangashiiren nukkumaan. Äiti teki Sallukalle käpylehmän; sammalkenttä oli täynnä varisseita käpyjä. Parikiloinen kangaskota tai täsmällisemmin unilaavu on lasten kanssa retkeiltäessä ihanteellinen tapa majoittua. vsk.. "Tee äiti poro", Sallukka pyysi. Äidin miettiessä poron mallia Sallukka nyppäsi pari mustikanvarpua ja sovitti niitä sarviksi kävylle. Isä vakuutti niiden olevan sellaisia oikeita lintuja, jotka syövät käpyjä. "Katso Sallukka, käpylintuja lentää yli." "Mutta ovathan ne aivan oikeita lintuja?" Sallukka ihmetteli. Retkellä leikittiin retkellä oloa. Hauskinta makkaranpaisto oli kodassa, jossa puolitoistavuotias Sallukka asui kesällä kokonaisen viikon. isän rinkassa kameroitten ja ruokapussien päällä ja selosti ajankohtaista tilannetta: "Äiti ja isi kävelevät nyt suolla, jossa on lätäkköjä ja äitin saappaaseen menee nyt vettä." Alun pitäen Sallukan mjeliruokaa olivat raasteet, vihannekset ja sinimailasen idut. Isä kuuli taivaalta kirkkaita linnunääniä. 24 Sallukka oli koska hyvänsä valmis vaihtamaan vanhempansa lenkinpuolikkaaseen. Sitten Sallukka keksi, että on olemassa tikun päässä nuotiolla paahdettu lenkkimakkara. Petomaisia käpylintuja Sallukka heräsi ja näki laavumajan edessä nuotion. "Syövätkö ne minun poSUOMEN LUONTO 1/94 53. Hetken päästä Sallukalle oli kasvanut kokonainen käpyporojen tokka, joille rakennettiin tikuista aitaus. Lähtö retkelle muuttui makkaranpaiston odotukseksi. Sallukka paistoi makkaraa, syötiin ja juotiin, käytiin potalla
Äiti näperteli Sallukalle käpylehmän ja Sallukka taittoi sille mustikanvarvusta porohirvaan sarvet. "Vie sinä Sallukka huomenna hoitopaikkaan", äiti ehdotti isälle. Ja reipas laulaja leiripaikan takana oli peukaSUOMEN LUONTO 1/()J" ,, loinen. Vähän ennen tietä isä tavoitti äidin, joka kantoi sylissään velttoa ja syvässä unessa tuhisevaa Sallukkaa. Sallukka lupasi kävellä tien päähän. Seuraavaksi päiväksi Sallukan poskille kohosi valtavia pahkuroita, aivan kuin isä ja äiti olisivat pieksäneet lapsensa. Sääskiarmeija hyökkää Vaikka viimeisistä hiihtokeleistä oli kulunut tuskin viikko, virkeät kirsisääsket hyökkäsivät nukkujien kasvoille. Kun 1sa myöhemmin lähti polkua äidin ja Sallukan perään, polun varrelta löytyi Sallukan reppu, ensin toinen ja sitten toinen pikku saapas ja lopuksi äidin rinkka. Isä jäi kameran ja pyypillin kanssa jahtaamaan puronotkon pyykoirasta. Laavuseipäät löysivät entisen paikkansa kuusen suojasta, vain käpyporot jätettiin sammalkotaan. 25. "Miksi isi sanoi oikeita lintuja käpylinnuiksi?" Sallukka kysyi äidiltä vielä iltasadun aikaan. Isän täytyi rakentaa kepeistä ja sammalista leikkikota, johon porot saatiin turvaan petomaisilta käpylinnuilta. Isä mietti paikkakuntalaisten maankuulun kotkavihan taustaa. D Jorma Luhta on Pudasjärvellä asuva valokuvaaja ja kirjoittaja. Sallukka katsoi pikku peukaloitaan. Isä ja äiti osasivat vetäytyä makuupussinsa sisälle, mutta Sallukka potki, kiemurteli ja valvoi melkein koko yön. Sitten tuli hetki, jolloin louteet, purkit, muovipussit, pakit ja potat tungettiin uudelleen reppuihin. Myöhemmin 1sa mm1tt1 muitakin lintuja omalaatuisilla nimiflä: heleä-äänistä viheltäjää taviokuurnaksi, joka oli melkein yhtä hassu sana kuin Raiskio-Jaaskamo ja Lenita Airisto. rot?" kysyi huolestuva Sallukka
26 Pihlajaved« SUOMEN LUONTO 1/94 53. Virtaisimmat salmet eivät jäädy kovimmillakaan pakkasilla. Teksti: Päivi Suikkanen Kuvat: Jarmo-Heikki Hirvonen Soutuvene, kanootti tai Saimaan symboli, höyrylaiva, ovat parhaat liikkumisvälineet Pihlaja vedellä. vsk.. Talven valtaa Pihlajavede/lä
Ympäristöministeri Sirpa Pietikäisen mukaan keskisellä Saimaalla sijaitsevan Pihlajaveden suojelu on edistynyt melko hyvin. Erityisen tyytyväinen ministeri on siihen, että maanhankinta on nihkeän alun jälkeen päässyt ripeään vauhtiin. 1 suojelu etenee SUOMEN LUONTO 1/94 53. Pihlajavedellä retkeilijä voi tavoittaa vielä Saimaan idyllin. Viime vuonna Mikkelin lääninhallituksen ostoneuvottelijoilla on ollut käytettävissä maanhankintaan noin 20 miljoonaa markkaa. orppakannan elvyttäminen vaatii yhteisiä ponnistuksia oli alueella kansallispuisto tai luonnonsuojelualue. Poliittisen pelin seurauksena lisäksi päätettiin, että muista suojeluohjelman kohteista poiketen Pihlajavedellä ei ole mahdollista käyttää lunastusmenettelyä maita hankittaessa. 27. Laajemman suojelukokonaisuuden syntyminen on jo näköpiirissä. Lisää maakauppoja Pihlajavedellä hierotaan koko ajan. Pienten saarten luonto on herkkää kulutukselle. Saaristosta puuttui vat suojelualueet lähes kokonaan. Ministeri Sirpa Pietikäisen mielestä on tärkeintä, että alueen luonnonja maisema-arvojen säilyminen turvataan ta vai la tai toisella. Tällä hetkellä alueelta on hankittu suojelutarkoituksessa valtion omistukseen yli 500 hehtaaria saaria ja norppaluotoja eli pinta-alaltaan Itäisen Suomenlahden kansallispuiston kokoinen alue. Kansallispuistokomitea esitti aluetta jo 1976 yhdeksi Suur-Saimaan kansallispuistoksi yhdessä Linnansaaren ja Koloveden kanssa. "Kansallispuisto ei mielestäni voi olla itsetarkoitus. Luontojä1jestöt ovat toistuvasti vedonneet kansall ispuiston perustamiseksi Pihlajavedelle. Pihlajavedellä oltiin rantojensuojeluohjelman valmistuttua kaksi vuotta sitten miltei nollatilanteessa. vsk. Täksi vuodeksi on luvassa samansuuruinen summa. Kansallispuistohan voidaan perustaa vain valtion omistamalle alueelle", Pietikäinen muistuttaa
·Hän ei kuitenkaan halua ·sulkea jensuojelun tehostamista uusia keinoja kehittämällä. "Mitä pitemmälle aika on kulunut, sitä suuremmaksi Pihlajaveden suojelutarve on tullut. Ympäristöministeri Pietikäinen pitää luonnollisena, että työryhmän selvitysten valmistuttua kaikki Pihlajavedestä tavalla tai toisella elävät ottavat myös osansa siitä suojeluvastuusta, johon tämä poikkeuksellisen arvokkaan luonnonalueen säilyttäminen velvoittaa. Pietikäinen myöntää, ettei suomalaisilla ole varaa odottaa edes 15 vuotta. Elokuun loppuun saakka työskentelyaikaa saaneessa työryhmässä ovat ympäristöministeriön lisäksi edustettuina alueen kunnat, lääninhallitus, Mikkelin läänin kuntayhtymä, Joensuun yliopisto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen WWF sekä alueen maanomistajat. Aikaa ei ole tuhlattavaksi, joten eiköhän kaikki 'rantojen hampparit' käydä töihin", Jarmo-Heikki vetoaa. Yli kymmenen vuoden työ ainutlaatuisen Pihlajaveden luonnon tallentamiseksi on kypsynyt valokuvanäyttelyksi. Kysynkin, haluammeko suojella rantojamme. Viattomaan norppaan on helppo kohdistaa suojelun vastustuksen kärki. Työryhmän toisena tehtävänä on koota yksiin kansiin koko järviallasta koskevat lukuisat maankäyttösuunnitelmat ja luontoa muuttavat rakennushankkeet." Pietikäisen mielestä tämän jälkeen pitäisi olla entistä paremmat edellytykset löytää alueelle parhaiten soveltuvat suojelukeinot ja tehdä tarvittavat päätökset. Ohjelmaan kuuluvista rannoista 40 prosenttia on valtion mailla. "Pankkien maita on hanbttu valtiolle muun muassa vaihtomaiksi. Lakeja uudistettava Suomi on toistaiseksi huonolla menestyksellä yrittänyt tarjota EL-neuvotteluissa ulkomaalaisten kesämökkihanbntoja luvanvaraiseksi. SUOMEN LUONTO 1/94 53. Jarmo-Heikki Hirvosen valokuvanäyttely Sai Maahan syntyä Pihlajavedellä oli esillä Savonlinnassa joulukuun puolivälistä tammikuun alkupäiviin. Rantojen suojelemiseksi on kehitettävä uusia keinoja Työryhmä selvittää käyttöpaineet Ympäristöministeriö on perustanut työryhmän suunnjttelemaan Pihlajaveden suojelua ja muuta maankäyttöä. Jäsenyysneuvottelujen yhteydessä tulee selvittää ja mahdollisuuksien mukaan varmjstaa rantojen suunnitteluohjelman osarahoitus EL:stä. vsk.. Siirtymäajan kuluessa meidän on selvitettävä mahdollisuudet kehittää kotimaista lainsäädäntöä siten, että maisemalliset, luonnonsuojelulliset ja virkistyskäytön tarpeet voidaan turvata. Jarmo-Heikistä sai alkunsa Pihlajavesiliike, johon sittemmin on liittynyt muitakin tarmokkaita ihmisiä. Tämä on otettava esille rakennuslakia uudistettaessa." Pietikäisen, mielestä siirtymäajan kuluessa on huolehdittava rantojen suunnittelusta siten, että suunnitelmat ohjaisivat rakentamista ongelmattomille paikoille. "Ja suunnitelmia ei Pihlajavedeltä totisesti puutu. Rantojensuo jel uoh jel masta on toteutettu reilut puolet. Ministeri Pietikäisen mielestä Suomelle on muita jäsenkandidaatteja huomattavasti tärkeämpää säilyttää mahdollisuus valvoa ulkomailla asuvien vapaa-ajankäyttöön tarkoitettujen kiinteistöjen hankintaa. Päivi Suikkanen omistajat pitävät maanvaihtoa hyvänä ratkaisuna." Ohjelmia on vauhditettu jaksottamalla suojelumäärärahojen maksatusta usealle vuodelle. Ministeri Pietikäisen mukaan työryhmän toimeksianto on poikkeuksellisen yksityiskohtainen ja tavoitteeltaan kunnianhimoinen. Vastauksen voi jokainen tykönään miettiä", Jarmo-Heikki tähdentää. Valokuvanäyttelyä voi tilata eri puolille maata ja erilaisiin tilaisuuksiin Suomen luonnonsuojeluliitosta. Upeiden luontokuvien takaa löytyy mies, joka on vuosien ajan tinkimättömästi puolustanut alueen kauneutta ja suojeluarvoja. Ruotsissa, No1jassa ja Itävallassa, niin kuin ELmaissa muutoiilin, rantojen rakentamista pystytään ohjaamaan yhteiskunnan kokonaisedun mukaisesti rantalailla. Myös valtion maaomaisuutta on tarkoitus käyttää nykyistä enemmän vaihtomaina. Pelkäänpä, että laman väistyessä ja eurooppalaisten pyrkiessä rannoille Pihlajavedelle voidaan sanoa hyvästi, jos ratkaisevia suojelutoimia ei saada aikaan." "Tarvitsemme pikaisesti oman rantalain, jolla voimme säädellä kansallisomaisuutemme, vetovoimaisten rantojen, käyttöä. "Jos Suomen toivomusta ei EL-neuvotteluissa hyväksytä, on meidän välttämättä saatava riittävän pitkä siirtymäaika. Esimerkiksi toinen kanta-asukkaiden ryhmä, saaristolaiset, tuntee itsensä täysin unohdetuiksi." Jarmo-Heikki vaatii monen muun Pihlajaveden ystävän lailla alueelle kansallispuistoa. Se on kuvissa mahdollisimman luonnontilainen, ihmisen jälkiä ei vielä näy. "Nyt on maanomistajille otollisin aika myydä maitaan tulevien sukupolvien ihailtavaksi. "Tarkoituksena on, että maankäyttömuotojen ja niitä ohjaavien suunnitelmien keskinäiset suhteet sekä njiden vaikutukset Pihlajaveden saaristomaisemaan, muuhun luontoon ja norppakannan elvyttämiseen arvioidaan mahdollisimman kattavasti", Pietikäinen kertoo. Jarmo-Heikin mielestä Pihlajaveden yhteydessä on korostettu ajoittain liikaa saimaannorpan suojelua. Yksityismaita on ostettu ja rauhoitettu noin kymmenen prosenttia. Norpan ansiosta suojelutyölle on saatu elintärkeää ymmärrystä, mutta myös vihamiehiä. Suojelua nopeutettav_a uusilla keinoilla On laskettu, että rantojensuojeluohjelman toteuttaminen kestää nykyvauhtia 50 vuotta hallituksen kaavaileman 15 vuoden sijaan. Parhaita tapoja kulkea tai kuljettaa saaristossa olisivat kanootti, soutuvene tai höyrylaiva." Suojelu on edennyt maakauppojen myötä tyydyttävästi. Järvestä puhutaan paljon, mutta harvat ovat siellä käyneet." "Haluan esitellä kuvillani Pihlajaveden maiseman herkkyyden. "Alueen monimuotoisuudesta ei ole puhuttu riittävästi; luonto on siellä paljon muutakin kuin norppa. Useat maanarvokasta saaristoa luonnossakulkijoilta. Ympäristömjnisteriö valmjstelee parhaillaan suojeluohjelmien ja erityisesti ranto28 Pienet kallioluodot antavat Pihlajavedelle merellisen tunnun. Toteutumisruuhkan purkamiseksi on myös suunniteltu varojen keruuta luonnonsuojeluobligaatioilla, jotka tasoittaisivat budjettirahoituksen tarpeen pitemmälle ajalle. Kannustavana esimerkkinä toimikoon Itä-Savon luonnonsuojeluyhdistyksen sitkeän ydinjoukon toiminta Pihlajaveden puolesta. "Suomessa maiseman, luonnonsuojelun tai virkistyskäytön kannalta tärkeiden luonnontilaisten rantojen säilyttäminen on menetetyn rakennusoikeuden korvausvelvollisuudesta johtuen kysynnän kasvaessa ylivoimaisen vaikeaa", Pietikänen sanoo. Päivi Suikkanen on savonlinnalainen toimittaja. Pietikäisen mukaan on esitetty myös valtionyhtiöiden osakkeiden käyttämistä maksuvälineinä. Sai Maahan syntyä Pihlajavedellä Savonlinnalaisen valokuvaajan Jarmo-Heikki Hirvosen suururakka on valmis. "Pihlajavesi kestää ohjatun retkeilyn. Jarmo-Heikki antaa täyden tunnustuksen Mikkelin lääninhallituksen ahkerille ostoneuvottelijoille, joiden tehtävä niukkojen määrärahojen aikana ei ole helppo
Huuhkajan iskujäljet lumella. Ongelma muodostuu siitä, että ruoka alkaa sulaa vasta suolen loppupäässä, mutta ravintoa imevä osa on taas sen 29. Karkean kuitumassan jänikset ulostavat papanoina. Siellä runsas pieneliöstö pehmentää kasvimassan: tavallaan pötsin alkueläimet ja bakteerit valmistavat raakaravinnosta AIVtä. Useimmille talvehtijoille ongelma ei ole kylmyys vaan ruoan saatavuus. Metsänreunasta mutkailee ladolle ketunjälkien helminauha. Teksti: Seppo Vuokko Piirros: Käyttökuva/Hannu Virtanen Keidas lullliaavikolla Revon maha ruokaa parkuu juoksee jänis täyttä karkuu viima hyytää kuonon päätä ympärillä lunta, jäätä ei auta, välimatka kasvaa meno syö vain vararasvaa. Ainoat elämänmerkit ovat muutamat peltomyyrän hengitysreiät, kuin sormella hankeen tökätyt. Talvehtivi ssa osissa haitta-aineita on usein vielä enemmän kuin kesäisissä versoissa. • Tarvon laajaa lumiaavikkoa: salaojitetulta pellolta ei nouse hangen pintaan ruohonkorttakaan. Hirvi rouhii ravinnon karheana pötsiinsä. Pitkät eräsuksetkin vajoavat syvälle pehmeään lumeen. Kun eri kasveilla kullakin on omat haittaaineensa, eläin voi vältellä myrkyttymistä syömällä monia eri kasveja, aina vähän kutakin. Ladon seinustoilla on erilaisia jälkiä jo tiheässä: peltopyyn piiperrykset, myyrien ja hiirien sieviä parijälkiä, jäniksen huutomerkkejä. Rusakon taival on päättynyt. Ja niin ne menettelevätkin: jänis napsii oksan sieltä, toisen täältä. Apuna alkueläimet Kasvissyöjillä on kolme erilaista tapaa ratkaista selluloosan ja solunseinien tuottama ongelma. Niillä avustava pieneliöstö elää umpisuolessa, joka on suuri, säkkimäinen suolen sivuhaara. Pureskeltu ruoka ohittaa nyt pötsin ja joutuu monimutkai< seen myllytykseen hirven erii_ laisissa mahoissa ja pitkässä .5 suolessa. Kuitenkin se vaikeuttaa ruoan SUOMEN LUONTO 1/94 53. Hyvistä ruokapaikoista muodostuu keitaita, jotka keräävät ruokavieraansa laajalti ympäristöstään. Talven tultua ravinnon laatu heikkenee entisestään: vihreät osat lakastuvat tai jäävät lumen alle, ja tarjolla on vain tikkuista risua. -~.::.. vsk. Suolen liikkeet lajittelevat ravinnon: karkea tikkupuuro ajautuu suoraan peräsuoleen, mutta hienompi aines ohjautuu umpisuoleen. Kärppä on hiipinyt myyrän jäljessä, loikannut vilistäjän niskaan ja raahannut sen pois aukea/ta. ] Myös jänikset syövät ravins "' tonsa melko karkeana rouheena. Nyt päivällä on hiljaista, peltopyytkin ovat jossain muualla. Heinälato houkuttelee niin kasvissyöjiä kuin niitä saalistavia petojakin. Talven taakan alla Lumi on talvehtimiselle keskeinen tekijä: se suojaa, lämmittää, kätkee ja estää. Pötsistä ruoka nousee takaisin suuhun märepalloina, jotka hirvi pureskelee !evätessään. Hiiripöllön siivenjäljet kertovat pikkujyrsijän kohtalon. Eläinten on tarkoin valittava ruokansa. Jos ruokaa on kylliksi, kylmänkin kyllä kestää. Huonoa ruokaa ja vähän Selluloosa, joka muodostaa kasvien solunseinät, sulaa huonosti ja estää solunsisällönkin hyväksikäyttöä. löytämistä. Kasvit puolustautuvat syöjiänsä vastaan haitta-aineilla, jotka heikentävät ruoansulatusta tai ovat suorastaan myrkyllisiä. Tayoitteenani on metsänreunan heinälato, yksi seutukunnan viimeisistä
Niistä on kuitenkin pulaa, ja niinpä rakennusten nurkkaukset ja kolot saavat kelvata. Peltomyyrä tulee latoihin vasta vihreän ruohon loppuessa. Peltopyyt eivät ainakaan yleensä rorku ladon lattialla vaan nukkuvat puolikiepissä lähekkäin toinen toisiansa lämmittäen. Lumiaavikon keidas 1. Ketun hypyn on laukaissut pe/tomyyrän rapina. 8. 9. t:: 15. 3. -~ 16. kenttämyyrä ovat luonteenomaisimpia latotalvehtijoita. Ja jos ruokaa löytyy, n11n miksei se asettuisi taloksi . 13. 6. 4. 12. Vain hedelmöitetyt nuoret kuningattaret talvehtivat seinänraoissa, halkopinoissa ja muissa koloissa. v,k. Vaivaishiiri ja 2. SUOMEN LUONTO 1/94 53. Luonnosta talvehtivia nokkosperhosia löytyy perin harvoin, mutta erilaiset rakennukset ovat yleisiä talvehtimispaikkoja ilmeisesti parempia kuin luonnonkolot. Ravintotilanteesta riippuu myös navettakissan pyyntireviiri. 7. 5. :.9 >. Hirvi välttelee paksulumisia, aukeita paikkoja. Nälkä ajaa sen tutkimaan kilometrinkin etäisyydeltä sopivat ruokamaat. Ruoansaannin vaikeutuminen syksyllä ajaa metsähiiren koluamaan myös ladot, vajat ja kesämökit. Etelässä tosin rusakko on metsäjänistä tavallisempi ladonseinustojen nuohoaja. Helmipöllökin eksyy joskus metsänreunassa oleviin /aloihin. Supikoira on tuore itäaasialainen tulokas, joka on sopeutunut erinomaisesti luontoomme. Metsäpäästäinen on jokapaikan saalistqja. Ampiaispesä on tyhjä. 14. Metsäjänis on huuhkajan ruokalistan i;:: suurimpia annoksia. Talviunen suojaksi kelpaa luola tai ladon alunen. Tiaiset yöpyvät mieluiten puun onkaloissa. Sen asukkaista vanha kuningatar ja työläiset ovat kuolleet; vainajia ovat myös syyskesällä syntyneet koiraat. JO. 11. 31. Nokkosperhonen etsii talveksi mahdollisimman pimeän /oukon. Reestä pudonneet heinät saattavat ] houkutella sen pellon reuiwakin tutkimaa!l. Kuiva heinä maistuu pupullekin. Missä hiiri, siellä kärppä
Väijymällä vai ajamalla. Lintuja tai muuta liharuokaa toki syödään, kun kiinni saadaan, mutta niin kettu, kissa, kärppä, lumikko kuin useimmat pöllötkin ovat erikoistuneet pikkunisäkäsjahtiin. Petolintujen oksennuspallot ovat täynnä tarinoita. Talviunessa ruumiin lämpötila laskee muutamia asteita, mikä säästää energiaa merkittävästi . Kesällä siitä ei juuri tule pulaa, mutta jos ne talvellakin kisaisivat samasta ravinnosta, ne eivät voisi olla niin yleisiä ja runsaita kuin ovat. Selitykseksi on osoittautunut oiva hampaisto: .ne purevat ruokansa niin hyvin, että se ehtii sulaa lyhyessäkin suolessa. Tässä on 1a1i1s puputtanut. Huolellisen pureskelun hintana on hidas ruokailu, jonka aikana ne ovat alttiina pedoille. Niinpä monet jyrsijät mie32 luusti kuljettavat ruokansa suojaisessa paikassa syötäväksi ja keräävät varastoja. Sen sijaan myyrät ovat ravinnonkäytön kummajaisia. Toki se saa ruokintapaikoilla saaliikseen nälän sokaisemia lintujakin, mutta sielläkin kissan kynsiin useimmiten joutuu karisseiden siementen houkuttelema myyrä tai päästäinen. Ne syövät suhteellisen huonolaatuista ravintoa, kuten heinää, mutta ottavat siitä energian jopa tehokkaammin kuin märehtijät ja jänikset. Talvella vain kettu saalistaa, mäyrä ja supikoira nukkuvat talviunta. Ruoan laatu ei tosin huonone, mutta saatavuus kyllä. Ei talvi ole helppo pedoillekaan. Pikkunisäkkäät ovat se perusruoka, joka pitää tavalliset petomme hengissä. Hangen alta kuuluva rapina ja hiljalleen lumen läpi tihkuva myyräntuoksu jähmettävät ketun . Kun saalis on paikallistettu, seuraa komea hyppy, jossa etujalat tunkeutuvat lumen läpi saaliin niskaan. Sen paljastavat haavan rungossa olevat hampaiden jäljet sekä pikkupapanat hangella. Pienillä eläimillä ruumiin lämpöhukka on suhteellisesti suurempi eikä talviunen tuoma energiansäästö riittäisi kevääseen asti . vsk.. Kettu etsii ruokansa kuulonsa ja hajuaistinsa avulla. Enimmät linnut ovat paenneet etelään, sammakot, matelijat ja valtaosa selkärangattomista on kätkeytynyt koloihinsa. Varpuspöllö on saalistanitt siimahäntiä. Supikoiran talviuni on yksi seikka, joka mahdollisti sen leviämisen kolmessa vuosikymmenessä koko Suomeen. Pienten nisäkkäiden on joko talvehdittava aktiivisina, lähdettävä talvea pakoon tai vajottava talvihorrokseen, jossa lämpötila laskee lähelle nollaa. Kärppä ja lumikko ovat urheiluhenkisiä takaa-ajajia, jotka saavat saaliinsa usein vasta pitkän ja monivaiheisen piirileikin jälkeen. Kaikista ratkaisuista on luonnossamme esimerkkejä: myyrät, hiiret ja päästäiset etsivät ruokaa koko talven, osa lepakoista lähtee etelään; siili, koivuhiiri , tammihiiri ja tänne jäävät lepakot vajoavat horrokseen. Väijyntätekniikka tekee kissasta oivan hiirivahdin, mutta lintujen pyydystäjänä se on amatööri. Ilves ja kissa ovat väijyjiä. Tapa toimii oikein hyvin pehmeässä pakkaslumessa, mutta hanlcikelit saavat ketun näkemään nälkää. Ne ovatkin parasta mahdollista kasvisravintoa, helposti sulavaa ja energiapitoista. Eläimet voivat herätä kesken talven ja lähteä liikkeellekin . Valveilla vai torkkuen Supikoira, mäyrä ja kettu syövät samankaltaista ravintoa. Tietysti niillekin on edullista leikin mahdollisimman nopea loppu. Peto asettuu sopivalle paikalle ja odottaa, odottaa vaikka tunteja, ja kun saalis lopulta tulee, kissapeto sieppaa sen nopealla loikalla. Ratkaisu on lievästi sanottuna erikoinen: jänikset ulostavat umpisuolessa pehmenneen ravinnon aamuisin ja syövät sen uudelleen! Hiiret suosivat siemeniä. Hyöty on molemminpuolinen: siemeniä karisee hangelle, ja ne voivat levitä kauas tuulen mukana, keväällä ne sitten itävät. SUOMEN LUONTO 1/94 53. Tiklien tärkeätä talviravintoa ovat talventörröttäjien siemenet. alkupää
KTM:n virkamiehet ja -naiset syyttivät luonnonsuojeluliittoa julkisuushakuisuudesta järjestimmehän matkan varrella useita avoimia työseminaareja ja tiedotustilaisuuksia. Ja ulkomailta. L uonnonsuojeluliiton kampanja jatkuu vaimennettuna, villasukat jalassa. Kentälle on haluttu luennoitsijoita keskimäärin kerran viikossa, ympäri maata. Maass' on hanki ja järvet jäässä, maasta tuleva lämpöputki kuljettaa nestettä, jossa lämpöä on plus neljä astetta. Lämpöpumput eivät säästä, hän väittää. Riittää, että yrittää jakaa tietoa. Aurinko kelpaa jos siitä saa sähköä, lämpökeräimet eivät oikein sytytä (luultavasti teknikkotason kuulijoiden mielestä liian alkeellista tekniikkaa). Oopperayleisöllä ei enää olisi varaa vaikkapa sähkölämmitykseen. Asetettaisiin sen mukaan tariffit ja verot. Viranomaisyhteydet sen sijaan eivät ole toimineet. Kerron Suomen energiavaroista ja niitä näppärästi käyttävistä laitteista, perinteisistä ja uusista. kalla olevan VTT:n tutkijan. Se, että alalla on yrittäjiä, on merkki kannattavuudesta. Marjukka Kulmanen Energiaooppera E nergiaoopperan aattona Evon metsäoppilaitoksen kurssilla. Nyt saksalaisprofessori . Mutta ehdottomasti, lämpöpumput eivät säästä, etenkään öljylämmityksen kylkiäisenä. Energiaoopperassa alan teollisuus sai itse esitellä, miten kotimaista energiaa hyödyntävä tai haitallista tuontienergiaa säästävä tekniikka toimii. Otettaisiin huomioon kaikki yhteiskunnalliset kustannukset. Lämpöpumppu, joka puristaa lämpötilaerosta meille lämmitysenergian, käyttää sähköä viidenneksen suoran sähkölämmityksen kulutuksesta. Voin juoda pullollisen punaviiniä joka ilta lämpimikseni, ja silti säästän. energiaoopperatapahtumaa Helsingissä joulukuussa. Liitto tarjosi omassa esityksessään Luonnonsuojeluliitto kutsui ennen ydinvoimapäätöstä saksalaisprofessorin kertomaan tutkimuksistaan, joiden mukaan näytti siltä, että ydinvoimaloiden liepeillä Saksassa esiintyy keskimääräistä enemmän lasten leukemiaa. Luonnonsuojeluliittohan valmisteli oman energiastrategiansa rinnan mitan edellä kauppaja teollisuusministeriötä, joka teki virallista energiastrategiaa. Voitimme, ja kun arvioin näin, tarkoitan, että kansalaismielipide sai ansaitsemansa arvon. (Aurinkokumous ja 50 prosentin pudotus ovat kestävän kehityksen peruspilareita.) Väitteisiin vaihtoehdottomuudesta törmää vielä 1993 Suomessa, vaikka täkäläinen kokemus ja naapurimaiden tutkimus osoittavat, että lämpöpumput toimivat ja kannattavat, ja että moni sähkölinja on jäänyt vetämättä ja moni öljylitra polttamatta aurinkosähkön ja -lämmön SUOMEN LUO TO 1/94 53. Vasta säästävän tekniikan esittely, ja silloin nimenomaan lämpöpumput, herättävät paiMarjukka Kulmanen työskentelee Suomen luonnonsuojeluliiton energianeuvojana. Lähes kaikki kysymämme asiantuntijat ovat tulleet innolla mukaan, lähes kaikki vieläpä ilmaiseksi. Energiaoopperan jälkeisenä päivänä luen Ilta-Sanomista, miten oopperassa esiteltiin energiavaihtoehtoja "oopperahinnoin". Etenkin tuulivoimaohjelma vastaa liitonkin asiantuntijoiden laskelmia. Pari viimeistä työryhmän esitystä tosin lupaa jo yhteisiäkin näkymiä. Tämän päivän työ kiertyy sekin taas erään riidan ympärille. M itään pysyvää työrauhaa aurinkolobbyn voitto ei kuitenkaan takaa. Että hake pyörittää kyliä ja kylpylöitä. Voitettavana on enää uskottavuusongelma: Kun nousen aamulla, lattia paljaiden jalkojeni alla on lämmin, ehkä 22 astetta. 33. Biopolttoaineet sama kysymys. Niinpä. Pakkasta ulkomittarissa on miinus 16 astetta. Aika ajoi valtioneuvoston energiaselonteon ohi, ja kansalaismielipide Uoka pitkin matkaa vastusti lisäydinvoiman rakentamista) heijastui yllättäen päättäjienkin kannassa. säästöä ja uusiutuvia energialähteitä, kun valtioneuvoston esityksen pääasiallinen tarkoitus oli perustella uusien suurvoimaloiden tarvetta. Meillä on vielä pitkä matka siihen, että energialle alettaisiin laskea oikea hinta. vsk. Vierailu sai Suomen säteilyviranomaiset tolaltaan, ja saksalaisprofessorin tieteellistä. Hän oli jä1jestämässä mm. Säästö syntyy siitä, että pumpun hankkija samanaikaisesti alkaa tarkkailla energiankäyttöään, tekee ehkä muitakin investointeja, eristää ja niin edelleen. Tämän voittonsa hän haluaa myös suomalaisen yleisön ja erityisesti säteilyviranomaistemme tietoon. Puu, uunit ja hakesähkökattilat hyväksyvää muminaa. Talostamme paluuputkissa virtaava vesi/pakkasneste on miinus kaksiasteista. Uskoisiko tuota ellei itse kokisi. Tuuli alkaa olla megawattiluokkaa Suomessakin, uskotaan. Jätteen ja biomassan kaasutus hyvä, mutta tehdäänkö sitä täällä. Kauppaja teollisuusministeriössä lasketaan edelleen sellaisia kasvuskenaarioita, että tavoitteemme eivät voi yhtyä. Luonnonsuojeluliitto käytti maan parhaita asiantuntijoita, ja meillä oli onnea saada kaksi oman energianeuvostomme jäsentä myös ministereinä ronkkimaan valtioneuvoston esitystä. Kestävän kehityksen toimikunnassa akateemikkoalustaja mollaa sosiologeja ja muita tulevaisuuden tutkijoita. avulla. on voittanut omassa maassaan oikeudenkäynnin sikäläistä lehdistöä vastaan. Vaihtoehtoisten lähteiden vallankumouksen varaan on turha laskea. pätevyyttä epäiltiin julkisuudessa. Yhteiskunta on kiinnostunut energiavaihtoehdoista sitä ei enää tarvitse herätellä. Hänen mukaansa energiahuolto rakentuu 2000luvulla nykyisen mallin mukaan, korkeintaan fuusiolla täydennettynä. Tämä kaupparatsun kenttä on poikkitieteellinen, ja siinä välittyy kokemus niin asiantuntijoilta kansalaisille kuin toisinpäin. Esimerki ksi Ilta-Sanomat kertoi ensin viranomaistemme kritiikistä, ja vasta saksalaisprofessorin pyynnöstä julkaisi myös tiedot tämän tieteellisestä taustasta. L uonnonsuojeluliiton energia-agenttina olen keskittynyt uusiutuvan energian ja säästävän teknologian kauppaamiseen, tekniikan ja käyttökokemuksen, tutkimustulosten ja säästön esittelyyn kansalaisille, asiantuntijoille ja päättäjille
JyrkiMäkelä Koskikara ei pel~ 34 SUOMEN LUONTO 1/94 53. vsk.
Se lensi jään reunalle, jäi si ihen niiailemaan ja aloitti kirkassointisen lavertelunsa. Hiihtomatkani katkaisi sula pikkujoki . Huomasin saukon tehneen vastarannan rinteessä pitkiä mahalaskuja. Muutamia sekunteja myöhemmin se pulahti pintaan kuin korkki ja Koskikara etsii ruokaa sukeltamalla hyisessä vedessä, josta se ponnahtaa kuin korkki jään reunalle. Välillä se pulahteli veteen, antoi virran viedä, kurkisti pinnan alle jonkun kerran ja sitten sukelsi. Se niiailee tavan takaa. Juuri nyt talven keskellä on paras mahdollisuus tutustua koskikaraan. 35. Missä virta soljuu vapaana, siellä saattaa vesipappi sukellella. Koskikara! Kirjasin tärkeimmät tuntomerkit ja käyttäytymistavat ylös: kottaraisen kokoinen, valkoinen rinta ja muuten jalkoja myöten musta otus. Samalla kun aloin tutkia saukon jälkiä tarkemmin kuulin sirahduksen ja virran päältä pyrähti ohitseni valkomusta lintu. iä kylmiä kuohuja SUOMEN LUONTO 1/94 53. Viron kielestä tuleva nimi, vesipappi, sai selityksen olihan linnulla yllään musta kaapu valkoisine lipereineen. Lassi Kujala/LKA Koskikaralla on musta höyhenpuku ja valkoinen kaulus. vsk. Muistan kuinka värisin innostuksesta kun tapasin koskikaran ensi kertaa
Pakkasta oli reipas 20 astetta, lunta vyötäisille saakka ja hyisessä virrassa uiskenteli lintu, joka oli täällä ilmiselvästi kuin kotonaan. ] Vaikka sittemmin huomasin, että Kuusamossa koskika'" suus vie yhä uudelleen samoille pesimäja talvehtimispaikoille, joita Kuusamossa ilokseni riittää. Jos vain ravintoa riittää, koskikara viihtyy pitkään saman veden äärellä. Laulukin oli ihan jotain muuta kuin tavallisten talvilintujen surumielistä ja vaatimatonta tiititystä; säkeessä oli paremminkin peippomaisen ,~ iloinen sointi. Nokassaan sillä oli jokin pieni madon tapainen, jonka se nielaisi. hyppäsi ketterästi jään reunalle. Kuin kala vedessä Talvehtimisaikana marraskuun ja maaliskuun välillä koskikara on Suomessa huomattavasti tavallisempi näky kuin pesimäaikaan. UteliaiSUOME L O TO 1/94 53. Silloin niitä tapaa laajalti myös pesimäalueen ulkopuolisilla virtapaikoilla, Etelä-Suomea myöten. Sitten se taas niiaili ja lauloi. Sama käyttäytymissarja toistui vähän väliä. ... vsrit, vsrit, vsrit ... Sen pesä on pallomainen rakennelma. _ _,,-"---"-'-----''--'-"-',:,:_-=-----=....::..,_---' ra on ympärivuotinen ja melKoskikara suosii kirkasvetisiä, suhteellisen matalia virtapaikkoja, mistä se sukeltelee ravinnokseen vesihyöteisten toukkia, pieniä äyriäisiä, kotiRengastaja koskikaran pesällä. 36 ko yleinen ilmestys, ei ihastus tähän virran eläjään ole laimentunut tippaakaan. Rengastuksen ansiosta linnun tavat tunnetaan hyvin, ja sitä voidaan suojella tehokkaasti. Pääasiasa Keski-Norjasta ja PohjoisRuotsista muuttaa meille tuhansia koskikaroja talvehtimaan. Kottaraisen kokoinen koskikara pesii pauhujen äärellä. vsk.
Kosken kohinan ansiosta poikasten kerjuuäänet eivät ainakaan kuulu kauas ja toisaalta kuohut taijoavat pedon uhatessa vielä lentokyvyttömille poikasille pakopaikan. SUOME LUONTO 1/94 53. Pesimäpaikoilla liikuttaessa tulee muistaa, että etenkin haudonta-aikana koskikara on arka. Monesti olen ihmetellyt, miksi pesä sijaitsee lähes poikkeuksetta kosken vuolaimmalla kohdalla. Etelä-Suomessa ja muualla missä sopivia pesäpaikkoja on niukalti, kara on saatu asettumaan myös sille vartavasten rakennettuun pönttöön. Tietoa rengastuksesta Koskikara on pyrstötiaisen ohella toinen laji joka 1991 otettiin uutena lajina mukaan uhanalaisten lintulajien joukkoon. Kuusamon Kiveskoski on talvehtimispaikoista tunnetuimpia; parhaimmillaan siellä on laskettu jopa 60 lintua. 37. Ravintoa etsiessään lintu sukeltaa pohjaan ja etenee vastavirtaan käyttäen siipiä apunaan kuin pingviini. Kovilla keskitalven pakkasilla pienimmät virtapaikat kuitenkin jäätyvät, ja silloin voi jäljelle jääneissä sulissa tavata jopa useita kymmeniä lintuja. Koskikara on harvalukuinen, ja sen on muualla tehtyjen havaintojen mukaan huomattu kärsivän vesien happamoitumisesta. Esimerkiksi 1991 Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa rengastettiin yhteensä yli 3 000 koskikaraa. Koski pauhaa kotiovella Toukokuussa kosken partaalta olevan kiven päälle tai kallioseinälle ilmestyy vesisammaleista rakennettu pallomainen pesä. Siitä se sukii nokallaan höyhenpukuunsa ohuen rasvakerroksen, ja näin puvusta tulee vettä hylkivä. Pesää etsiessä kannattaa kurkistaa myös sillan alle tai vanhan myllyn sisään. Suomen pesimäkanta on vain noin 300 paria, joista pääosa pesii linjan Kuusamo-Posio-Kolari pohjoispuolella. vsk. Tämän norjalaisten kansallislinnun suojelu on hyvä esimerkki maiden välisen yhteistyön merkityksestä luonnonsuojelussa. Useilta puroilta tapaa vain yhden tai muutaman koskikaran. Tästä ikävänä esimerkkinä on eräs suosittu kalastuspaikka Kuusamossa, jossa karaparin pesintä on toistuvasti epäonnistunut häirinnän vuoksi. Kiveskoskella riittää ravintoa: yhdellä neliömetrillä on laskettu olevan tuhansia vesiperhostoukkia. Rengastusten avulla tiedetään jo melko tarkoin koskikarojen vuodenaikaiset liikkeet ja monia muita elinkiertoon liittyviä seikkoja. loi ta ja pikkukaloja. Koskikaran suojelulle on onni, että laji on lintujen rengastajien parhaimmin tutkimia. D Kirjoittaja on biologi ja luonnonkuvauksen harrastaja. Pyrstön tyvessä koskikaralla on suuri rasvarauhanen. Esimerkiksi Kuusamon 45 parin kannasta huomattava osa pesii näissä rakennelmissa. Myös vahvat jalat sekä pitkät ja käyrät kynnet helpottavat pohjassa kävelyä
Suomi vetoaa ilmastoonsa Kalela pitää Suomen " ilmastoperustelun" hyväksymistä osoituksena siitä, että perustelu kelpaa erityisvaatimusten pohjaksi jatkossakin. "Yritämme saada myös liittymi sasiaki rjan johdantoosaan maininnan kylmistä ilmasto-olosuhteista. "Suomi voi EL:n jäsenenä kuitenkin aina vedota ns. " Rikkikysymys oli ympäristöneuvottelujen lippulaiva. Joissakin asioissa, erityisesti luonnonsuojelukysymyksissä, Suomi joutuu jopa tiukentamaan omaa politii kkaansa. Turvalausekkeen käytöstä SUOM EN LUONTO 1/94 53. Tulemme tekemään näin aina, jos on tarpeen", Kalela pehmentää. Kylmästä ilmastosta johtuvaa luonnon erityistä haavoittuvuutta korostettiin myös. "Suomi joutui sopeutumaan", hillitsevät ympäristönsuojelijat. Suomalaiset perusteli vat tarvetta tiukkoihin normeihin muun muassa valtioneuvoston päätöksellä vähentää rikkipäästöjä 80 prosentill a 1980 tasosta vuosituhannen vaihteeseen mennessä. "Komissio ei ole antanut sitoumusta siitä, että se muuttaa arvioinnin tulokset lainsäädäntöaloitteiksi", neuvottelupaperissa vielä varmuuden vuoksi muistutetaan. Aira Kalelan käsitys on se, että Suomi ei joudu huonontamaan niitä ympäristönormeja, jotka ovat talousyhteisön normeja tiukemmat. EL on neuvotellut kunkin jäsenmaan kanssa erikseen, ja hakijoiden ympäristötavoitteista on vuotanut niukasti tietoa julkisuuteen. Tänä aikana Euroopan liiton pitäisi tarkistaa omia rikkipitoisuusnormejaan. Suomi saikin ensimmäisenä hakijamaana ympäristöneuvottelut päätökseen. Suomen ja EL:n välisissä ympäristöneuvotteluissa on sovittu uudenlaisesta menettelytavasta, joka Kalelan mielestä takaa, ettei Suomi edes siirtymäaikojen kuluttua umpeen joudu tinkimään ympäri stönsuojelunsa tasosta. " Y dinjätekysymys on ollut oivallinen esimerkki Suomen haluttomuudesta esittää jäsenyysneuvottelui ssa tiukkoja ympäristövaatimuksia" , Tuula Varis kritisoi. Liitto tosin aikoo tiukentaa dieselölj yn rikkipitoisuusrajaa Suomen tasolle 1996 ja kevyen polttoöljyn rajaa 1999. EL mukautuukin Suomen normeihin. Lisäksi neuvottelupaperi sisältää lupauksen siitä, että EL ryhtyy sii rtymäkauden aikana tutkimaan ympäristönormiensa korottamista Suomen ja muiden jäsenehdokkaiden ympäristölainsäädännön tasolle. "Rikkikysymys oli lippulaiva" Kovin kädenvääntö käytiin siitä, saako Suomi pitää vähärikkiset dieselja polttoöljynsä. Komissio on tähän asti kuitenkin edellyttänyt, että tiukempi säädös on ollut voimassa jäsenmaassa ennen kuin asiasta on tehty päätös yhteisötasolla. Tuula Varis lisää, että siirtymäajan ja review'n jälkeen yhteisön päätökset sitovat sisällöstään riippumatta Suomea kuten muitakin jäsenmaita. autojen päästönormeista. "Olemme tyytyväisiä tulokseen; emme alun alkaenkaan olleet hakemassa pysyviä poikkeuksia", Kalela kertoo. EL:n normit polttonesteiden ri kkipitoisuudelle ovat Suomen normeja löysemmät. Kalelan mukaan periaate sinetöidään vielä antamalla asiasta erillinen j uli stus. EL:n neuvottelijoiden mielestä asia ei koko aikana ole ollut mikään ongelma, koska jäsenmailla on liiton lainsäädännön perusteell a oikeus tapauskohtaisesti kieltää ydinjätteiden tuonti rajojensa sisäpuolelle, kunhan kaikkia tarjoaj ia kohdellaan samanarvoisjna. Tavoitteena ilmeisesti oli , että Suomi saisi vastaavasti tiukempia vaatimuksia läpi tärkeämmäksi katsomissaan asioissa, kuten maatalousneuvotteluissa", Suomen luonnonsuojeluliiton kansainvälisten asiain sihteeri Tuula Varis toteaa. Ruotsi 38 Joulun alla selvisi, miten Suomen ympäristötavoitteille kävi Euroopan liiton jäsenyysneuvotteluissa. Vasta tällöin Suomikin kiinnostui ydinjätekannan saamisesta myös kirjallisena", Varis selvittää. turvalausekkeeseen eli korkeamman ympäristönsuojelun tason tarpeeseen erityisolosuhteisiinsa viitaten. vielä jatkaa painia EL: n kanssa mm. Lakiesitys viedään jäsenmaiden päätettäväksi normaaliin tapaan. Neuvottelutulos sisältää kuitenkin vain siirtymäaikoja Suomen tiukemmille normeille, ei ympäristönsuojelijoiden kaipaami a pysyviä poikkeuksia. "Mikäli tämä käytäntö jatkuu, Suomi tulee rajoittaneeksi vapauttaan säätää tulevaisuudessa aivan niin tiukkoja ympäristölakeja kuin tarpeelliseksi katsoo", Varis muistuttaa. Suomi on neuvottelujen aikana ilmoittanut kieltävänsä kaiken ydinjätteiden maahantuonnin. Nämä ovat pyytäneet lukuisia pysyviä ja väliaikaisia poikkeuksia EL:n säädöksiin vedoten haluunsa säilyttää korkeampi kansallinen ympäristönsuojelun taso. Myös Aira Kalela myöntää, ettei menettely ole vedenpitävä. vsk. Saimme kysy myksessä työvoiton. Arvion perusteella komissio harkitsee, tekeekö se asiasta lakiesityksen. "Suomi ei halunnut nostaa ympäristöasioita keskeiseksi neuvottelukysymykseksi. Riita pantiin lopulta puoliksi: Suomi saa pitää korkeammat norminsa, mutta vain kolmen vuoden ajan vaatimansa viiden vuoden sijasta. "Työvoitto!" riemuitsivat neuvottelevat virkamiehet. Anne Brax Suomen ja Euroopan liiton ympäristöneuvottelut päätökseen Kuka voitti kuka sopeutui. Sitten selvisi, että Itävalta ja Ruotsi oli vat onnistuneet neuvottelemaan samasta asiasta liittymi sasiakirjoihinsa kirjallisen julistuksen. Mahdollisuudet tiukempaan kansalliseen lainsäädäntöön ovat lähes olemattomat. Tämä on Tuula Variksen mukaan turvalausekkeen ongelma. " Neuvottelijamme eivät halunneet tehdä ydinjätteistä suurta numeroa, koska komj ssiosta oli suullisesti useaan kertaan vakuutettu, ettei Suomea voida velvoittaa ottamaan vastaan ul komaisia ydinjätteitä. Euroslangissa review-nimen saanut menettely tarkoittaa, että Euroopan liitto ja hakijamaan asiantuntijat tekevät yhdessä "tieteellisen arvion" tiukemman normin tarpeesta. Menettely ei kuitenkaan takaa, että lopputuloksena olisi EL:n normien tiukentu minen. Neuvottelut Suomen EL-jäsenyyteen liittyvistä ympäristöasioista oli käyty loppuun. Tulos on osoitus siitä, että ympäristönäkökohdat voidaan ottaa huomioon sisämarkkinoilla", sanoo Aira Kalela. Varis viittaa Europarlamentin ympäristökomitean työpaperiin, jonka mukaan Suomi on esittänyt vähän vaatimuksia verrattuna Itävaltaan, Norjaan ja Ruotsiin. Ympäristöministeriön virkamies Aira Kalela saattoi aloittaa jouluvalmi stelunsa tyytyväisenä. Sitä voidaan käyttää hyväksi, kun haluamme säätää tuotteille EL:n normeja korkeampia normeja." Eniten julkisuudessa huomiota herättänyt ympäristökysymys on ollut Suomen vaatimus saada kieltää ydinjätteiden tuonti . EL puolestaan puolusti periaatetta, jonka mukaan valtioiden omat, tuotteille asetetut ympäristömääräykset ovat vapaan kaupan esteitä
Jos Suomi liittyy EL:n jäseneksi esimerkiksi 1995 alusta, sen on jo puolen vuoden kuluttua tästä pystyttävä lähettämään Brysseliin luettelo direktiivien perusteella suojeltavista alueista. Lintudirektiivissä kummallisuuksia Luonnonsuojeluliitto ei ole aivan vakuuttunut viranomaistemme suojelu innosta ja vastuuntunnosta, sillä tulokset Suomen ja EL:n lintudirektiivineuvotteluista paljastavat joitakin kummallisuuksia. Li stalla ovat mustalintu, pilkkasiipi , naakka ja kalalokki . Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi susi, karhu ja ilves. Elinympäristödirektii vi tähtää lisäksi erilaisten luontotyyppien suojeluun niiden itsensä vuoksi eikä pelkästään eläinja kasvilajien elinympäristönä. Ehdotuksessaan Suomen on esimerkiksi voitava osoittaa, miten saimaannorppa saadaan säilymään Pihlajavedellä. Esko Joutsamo ihmettelee neuvottelijoiden menettelyä: "Laj it ovat päässeet tapettavien listalle, vaikka ne juuri Suomen uuden metsästyslain ja -asetuksen käsittelyn yhteydessä jätettiin sieltä pois". Norpalle suoja EL:ssa Suomi joutuu myös tiukenta. Onneksi EL ei tähän suostunut." Neuvottelijoidemme esityksen mukaan susi, karhu ja ilves olisi Suomessa pitänyt vapauttaa di rekti ivin edellyttämän rauhoituksen piiristä ja Jos Suomi liittyy EL:on, saamme pitää polttoöljyjen rikkimäärät pienempinä kuin EL: ssa, mutta neuvottelijoidemme haluamaa lupaa metsästää karhuja ei myönnetty. EL on neuvottelijoidemme vaatimuksesta suostunut lisäämään lintudirektiiviinsä listan Suomessa metsästettävistä lajeista. Suomi sai EL:ltä myös luvan joidenkin lintulajien kaupalliseen levitykseen kotimaassa. Vastauksessaan Suomelle EL nimittäin viittaa direktiivin säännökseen, jonka mukaan kansalliset viranomaiset voivat antaa luvan myös rauhoitettujen lajien metsästykseen. Eurotuomioistuimessa käsiteltyjen rntoJen pohjalta on vielä mahdotonta päätellä, onko se toiminut johdonmukaisesti kaupan vapauden vai ympäristönsuojelun eduksi. EL hyväksyi kuitenkin vain suden jäämisen rauhoituksen ulkopuolelle Suomen poronhoi toal uei I la. "Vastuuntuntoa tarvitaankin", sanoo Suomen luonnonsuojelu! i iton pääsihteeri Esko Joutsamo. "Suomalaisten olisi tarkistettava käsityksiään siitä, miten hyviä me oikein olemme ympäristönsuojelussa", Kalela toteaa. Kalelan mukaan EL:n normit velvoittavat viranomaiset tiheään näytteenottoon, koska uimavedet ovat etelämpänä lämpimämp1a, ja yleiset rannat usein lähellä suuria teollisuuslaitoksia. sallia niiden "hallittu" metsästys. Luvista pitää vain ilmoittaa komissioon. "Suomi joutuu myöntämään vastuunsa näiden lajien suojelussa", Kalela toteaa. harmaahylkeen Suomen kannan elinympäristöt jätettäisiin direktiivin edellyttämän suojelualuevelvoitteen ulkopuolelle. vsk. Luonnonsuojeluliiton mukaan näiden lajien kohtalo on kuitenkin viime kädessä Suomen päättäjien vastuulla. Luonno nsuoje l udirekti i vi t tulevat hyvin nopeasti Suomea sitoviksi. Elinympäristöja lintudirektii vit puolestaan velvoittavat Suomea säilyttämään meillä elävät, EL:n alueella harvinaiset eläinlajit ja niiden elinympäristöt. "Suomihan esitti EL:lle, että mm . Suojeltavien elinympäristöjen joukkoon lisätään boreaalinen metsävyöhyke, joka on sieltä aikaisemmin puuttunut. Joutsamon mukaan joukossa ovat nykyisin kokonaan rauhoitettu mustalintu sekä metso, jonka myyminen on nykyisen metsästysasetuksen mukaan kielletty. D 39. maan omaa ympäristönja luonnonsuojelun tasoaan, mikäli meistä tulee Euroopan liiton jäseniä. SUOMEN LUONTO 1/94 53. Suomalaiset joutuvat esimerkiksi myöntymään perusteellisempaan uimavesien laadun valvontaan kuin meillä nykyään on tapana. "Suomen neuvottelijat ovat tässäkin onnistuneet saamaan listalle sinne kuulumattomia lajeja, kuten naakan ja Suomessa kokonaan rauhoitetun kalalokin", Joutsamo kertoo. ja tulkinnasta on tällä hetkellä vähän ennakkotapauksia ja -päåtöksiä. Suomen vaatimuksesta EL myöntyi myös lintudirektiivin poikkeussäännön nojalla siihen, että Suomen viranomaiset voivat sallia joidenkin lajien kevätmetsästyksen tai ympäri vuotisen metsästyksen
40 Vuorten ja metsien Ural Euroopan suurin Taiga ja tundra lyövät kättä Maanosarajana tunnettu Uralvuoristo ei ole todellinen raja eliökunnalle. Niistä voi päätellä, että maanosamme suurin, yli 10 000 neliökilometrin laajuinen aarnio sijaitsee Siperian metsien jatkeena Pohjois-Uralilla ja sen läntisessä etumaastossa. Himottuja mineraaleja on tosin senkin edestä. SUOMEN LUONTO 1/94 53. Ja siellä "Toorumin hopeavyö" nyt lumihuippuineen on. · Jorma Mattsson Taigan metsätodellisuus näkyy parhaiten satelliittikuvista. Aasian pohjoisrannikon käsittämättömän laaja ja monin tavoin suljettu, ikiroutainen Euroopan koillisnurkan metsät näyttävät tutuilta, sillä puulajit ovat pääsosin samoja kuin meillä. jälkeen. Täällä vuoret ovat tunturimaisia saaria metsämeressä, joka lentokoneestakin katsottuna avautuu taivaanrantaan asti. Se on vain eurooppalaisten mielikuva. Ikimetsissä ja alueen alkuasukkaissa on osa omasta menneisyydestämme. Maanosamme syrjäkolkka Ylä-Ural avautui läntisille tutkijoille ja retkeilijöille vasta 1989. Muinainen Jugra, ugrien maa, on suomalaiselle kiehtova seutu. Monta Uralia Ural-Vuoriston pohjoisosa on itse asiassa monta omaleimaista Uralia: Jäämeren rannikon karu Napa-Ural (Poljarnyi Ural), vuoristovyön mutkassa olevat jylhät Petshoran Alpit (Pripoljarnyi Ural) sekä sieltä etelään erämainen Pohjois-Ural (Severnyi Ural). Länsikulkijoita ei ole liikkunut näissä erämaissa yli 70 vuoteen ugrien tutkijoiden Sireliuksen, Castrenin, Ahlqvistin, Donnerin, Karjalaisen ym. Mutta miten selittää itäpuolen metsäkansan mansien muinaistarun osuvuus. Sen mukaan uusi luotu maa ei pysynyt aluksi paikallaan, jolloin Taivaanjumala antoi vyönsä. Sillä maa sidottiin lopullisesti sijoilleen. Ural sai alkunsa jo permikaudella 250-290 miljoonaa vuotta sitten, kun jättimäisen Pangaian johon kuuluivat kaikki nykyiset mantereet Euramerikan ja Angaramaan (nykyisin Siperiaa ja Kiinaa) mannerlohkot törmäsivät toisiinsa. Eroosio on jauhanut ja myllertänyt pitkään ja vuoristo on saanut tunturien pyöreyttä. vsk.. Sauma hitsaantui kiinni vähitellen, eikä alueella enää ole edes tuliperäistä toimintaa
Huiput ovat vuoriston korkeimmat, korkeimpana kvartsiittia oleva oksankohta Narodnaja (1 895 metriä). Vuoret ovat tunturimaisen pyöreitä. Pohjoinen Ylä-Ural nousee sinertävänä, lumihuippuisena muurina metsän yläpuolelle kuin ukkospilvi. fruticosa) tiheikköjä sekä alhaalla iätöntä, koskematonta taigaa. Vanhan Maailman suurpiirteisintä maisemaa ja eliöyhteisöä ovat käsi kädessä, sormet sormien lomassa. tundra ujuttautuu koillisesta Uralin lakimaita pitkin etelämmäs. Samaten maapallomme laajin metsä, kaksi kertaa Amazonasin kokoinen Euraasian taiga työntyy vuoristolaaksoihin. Maisema muistuttaisi Ruotsin kuulua Sarekia, ellei laaksoissa olisi ylimpänä itäisyydestä kieliviä siperianlehtikuusimetsiä, niiden yläpuolella pensaskoivun ja pensaslepän (Alnus viridis subsp. vsk. Uralin jonon suuressa pohjoisessa mutkassa vuoriston karttasävyt tummenevat. Tämä merkitsee jokiin iltapäivien helletulvia. Metsät väistyvät jo napapiiriltä alkaen. Muutoinkin ylärinteistä on lyhyen, kuuman kesän aikana yli kolmannes lumikenttien peitossa. Siperiankärhö on havumetsän liaani. Yksiselitteistä poimuvuoristoa tämä Uralin osa ei kuitenkaan ole. ' 41. Etelässä sen poikki voi matkata junalla tietämättä koko vuoristosta oikeastaan mitään. Napa-Uralilla pakkasen valta näkyy maisemassakin. On teräviä hrujanteita, keiloja ja tasalakisia platoohuippuja ja kuutisenkymmentä pientä vuoristojäätikköä itärinteiden komerolaaksoissaan. Jyrkkien rinteiden vyörykivikot ovat tavallisia. Täällä taigan ja tundran kirjo on upeimmillaan juuri YläUralin tunturistoissa. Se kiipeilee niin kuusikoissa kuin alapaljakoiden katajilla. Alue tunnetaan Venäjän eräretkeilypiire1ssa Petshoran Alppeina. Juhlava taiga hallitsee SUOMEN LUONTO 1/94 53. Paikallista korkeuseroa on helposti yli kilometri. Hitaasti roudan päällä alas valuvat maakielekkeet, kivivirrat ja lajittuneet kuviomaat ovat yleisiä. • larn10 Ugrien Kivivyö Ural on parintuhannen kilometrin mittainen vuorijono, joka erottaa Aasian Euroopasta. Kaksi Pohjois-Uralilla tundra jää lakimaiden kivisille iz-saarekkeille. Metsätundran takana on vain kosteaa saratundraa ja tuhatlampista suota silmänkantamattomiin. Nimitys on sikälikin osuva, että tämä korkein Uralin osa sai lopulliset muotonsa vasta alpiinisessa vuorenpoimutuksessa 2-50 miljoonaa vuotta sitten. Eurooppa tarjoaa enää koillisnurkassaan tämän näyn: luonnonmetsää silmänkantamattomiin
1989 alkanut lohen täysrauhoitus on Petshora-Ilytshin luonnonpuiston kalabiologin Valeri Korolevin mukaan selvästi lisännyt joen latvaosien poikasmääriä. Piekanan naukaisut seuraavat sy1jälaaksoissa kulkijaa. On yli kiloisia harjuksia, omulja peledsiikoja sekä sammen sukua Ob-joen puolella. Täällä näiden sulavesien tihkuniittyjen kukinta ajoittuu melkeinpä sydänkesään. vsk.. Eläimiä näkee metsissä harvoin. Atlanninlohen itäisin kutujoki Kara on aivan Uralin pohjoispäässä. Soopeleita, lohia ja lintuja Metsän kunjnkaana täälläkin on karhu. Pyiden vihellyksiä kuulee jatkuvasti. Taigametsä on melko matalaa, vain 1418 metrin korkuista, ja puutakin on yllättävän vähän: vain 200-350 kuutiometriä hehtaarilla. Tunturiniittyjä suomalaisen on etsittävä Ruotsin ja Norjan ylätuntureilta tai Uralilta. Suurimpien petäjien palokorot hiilipinnan suomujäkälineen kertovat kulon tulevan · vääjäämättä joskus. Metso rymistelee pakoon hyvin usein. Tuulenkaadon kohdalla metsän sukupolvenvaihdos sujuu omaan verkkaiseen ja viehättävään tahtiinsa. Kumiseva jäkäläja puolukkakangas on toista maata. Sembran jykeviä runkoja kohoaa harvakseltaan ylispuiksi. Syksyllä metsissä olisi hfäenhiljaista, elleivät käpylinnut ja tikat (pohjan-, pikkuja käpytikka sekä palokärki) antaisi lisäeloa. Tundra on kahlaajien ja vesilintujen kesäparatiisia. Outoja lajeja on runsaasti : keltaohdake, SUOMEN LUONTO 1/94 53. Aarnio jatkuu paksusammalkuusikkoina vuoriston länsiedustan vaaramaille asti . Pohjois-Uralin aukkoiset jelan-rinnemetsät ovat nyt soopelin läntisintä asuinaluetta 1930-luvun palautusistutusten jälkeen. Euroopan tuottoisin lohijoki on ilman muuta Petshora. Yli kolmannes kuusten, sembrojen ja siperianpihtojen synkästä tummuudesta paljastuu muuksi: on haapakloonien punaa ja oranssia, pihlajain karmiinia, koivujen ja pajujen keltaa, lehtikuusen oljenväriä. Muita pöllöjä on pienestä varpuspöllöstä huuhkajaan ja lapinpöllöön, ja ylhiömailla tunturipöllö, tuo " iso vaalee". Lehtoukonhattu ja -ängelmä estävät näkemästä edes saappaitaan. Pyrstötai lapintiainen ihmettelee koivunoksalla, purokivillä juoksee virtavästäräklci. Raidankeuhkojäkälä peittää kuusenrunkoj akin metrien korkeudelle. Puurajan alapuolella niityt saavuttavat lehtomaisen rehevyyden. YläUralilla kasvaa noin 30 pajulajia ja niiden risteymiä tutkimaton joukko. Toista on tundran lintujen kevätrieha. Latvusto vaihtelee korpien tiiviistä katosta rinteiden ja vaaranlalcien avoimeen puistometsään. Järeytynyt hongikko peittää näkyvyyden jo sadassa metrissä. Vasta taigalla tulevat varpuslinnut näkyviin taikka paremminkin kuuluviin. Kanta on kuitenkin taantunut jokivarren öljylähteiden päästöjen sekä salaja kutupyynnin vuoksi. Vaaroilla vallitsevat sammalkuusikot. Myös Aasian tundran lajeja löytää: taimyrinkastilja, pohjanpellava, "napaneilikka" (Minuarta arctica), tunturiunikko ym. Ve! näläisten "seetri" (kedr) sembra tuo laaksojen äänimaiseman hallitsevaksi osaksi pähkinähalcin (kedrovkan) rääkäisyt. Siperianpihtaa voi olla aaritolkulla myös matalana, lumien painamana pensaikkona. Oravia on tavallisesta kurresta pelottomaan siperianmaaoravaan ja täällä niin yleisten sekametsien liito-oravaan. päivittäin. Meillä ei kalastoa mielletä erämaan osaksi, ei edes suojelualueilla. Meikäläisten jänisten lisäksi Uralilla elää myös vuoripiiskujänis. Taigan taikaa Syyskuun lopun ruska ko1jaa ensimmäisen taigaa koskevan yleisen harhan. Runkopuuta voi olla enemmän maassa kuin pystyssä. Niityn kosteussuhteet määräävät, mikä laji vallitsee: metrinen valkopärskäjuuri, konnantatar tai "sarjavuokko" (Anemone biarmiensis). Otson jälkiä tapaa 42 Kulkijan eteen tulee siellä täällä pienoinen aukko tuuli on uudistanut metsän. Metsät ovatkin kirjavia sekametsiä. Jokin jättivillakko (Senecio sagittatus) ylittää miehen. Kesän tumma vihreys on muuttunut dramaattisesti . Joukossa on pullotyvisiä, oksattomja kelopylväitäkin . Monet Suomen suurharvinaisuudet pesivät Uralilla ja sieltä itään: tundra-, taigaja mustakurkkurautiainen, rubii nisatakieli, taigauunilintu, sinipyrstö, idänkälci, ja sitruunavästäräkki , mustapäätasku, mustakaularastas, tundrakirvinen. Keloja ja liekoja on paljon. Keloja, konkeloita, lieko ja ja suostoja on runsaasti . Puroäyräiden kuivat kedot ovat karjalanruusun peitossa. Sen vuotuinen lohisaalis oli 1970-1988 keskimäärin 150200 tonnia. Muita tyypillisiä petoja ovat ahma, ilves, susi, näätä ja kettu, tundralla myös naali. Pohjolan aito liaani siperiankärhö kiipeilee näreissä. Syyskuun pime111a oma kuuluva aavemainen haukahtelu on alueen nimikkopöllön viirupöllön (Strix uralensis) varoitusääni. Jokien uomarinteiden ylätaitteissa on lehtikuusen pikkumetsiköitä. Kotkan ja merikotkan näkeminenkin onnistuu, sillä täällä njitä ei ahdistella. Siellä asustelevat pulmunen, riekko ja kiiruna. Tuo isokorvainen turkisaarre on esimerkki siitä, miten kyllin arvokas laji kyettiin metsästämään sukupuuttoon ensin Fennoskandiasta ja lopulta 17001800 -luvuilla muualtakin Uralin länsipuolelta. Nämä arvokalat ovat elinehto erämaan asukkaille. [lytsh-joella elää jopa 20-kiloiseksi varttuva lohikala nelma ja yli 30-kiloisia jokinieriöitä. Näätäeläinten suku on edustava: näätä itse, soopeli , vesikko, lum ikko, kärppä, ahma, hilleri, saukko ja mäyrä sekä paikoin minkki karkulaisena. Jokimutkien niemissä suojuottien takana yltävät pihtaja kuusikorvet reheviksi ja vaikeakulkuisiksi. Nyt Uralilla on tavattu myös näädän ja soopelin risteymiä. Sellaisen muistaa, kun kerran istahtaa ... Joet saavat tulvia Pajut ovat taigan ja tundran puuvartisia menestyjiä. Tuuli saa temmeltää ja joki tulvia laaksojen ilmettä. Ikihaavat ovat vihreinä päällyskasveista. Puhekin kantautuu runkoseinämästä kaikuna takaisin
SUOMEN LUO TO 1/94 53. Uralin kupeiden isojen jokien tulvat ovat tulvasammalien ja hiekkahyllyjen mukaan helposti neljä-kuusi metrisiä. Särkillä kukkivat pensashanhikki, pulskaneilikka, idänkattara ja punaluppio. Ural-vuoristo erottaa Aasian ja Euroopan. Paikoin on korkeita, laen puineen jokeen sortuvia hiekkatörmiä, paikoin kivitalon kokoisia rantakallioita. Luonnonpuisto on Euroopan havumetsä luonnon suurin säästynyt saareke. asiaticus). Se on uhanalainen tundran laji. Vorkutassa on levottomuuksistaan kuuluisa, valtaisa hiilikaivosalue. BARENTSIN MERI -. vsk. Taiga katoaa Valtavat eri-ikäiset hakkuuaukeat kirjavoivat maisemia 43. Suomessa on jokia padottu siinä määrin, että jokisärkkiä ja tulvaniittyjä on yhä harvempi näkemässä. Ob-joen puolella etelämpänä tuovat poppelit aivan oman ilmeen sikäläisiin laajoihin tulvametsiin. Taimyrinkastiljan voi tavoittaa Petshoran Alpeilla. Purokivillä kukkivat upeasti alppilemmikki ja "uralinhorsma" (Epilobium uralense). Valtavirtana on vuoriston pohjoisosan itäpuolella Ob ja länsipuolella Petshora, jonka mutkan Petshora-llytshin luonnonpuisto on merkitty vihreällä. Pohjanruttojuuri muodostaa lehteviä pioneerikasvustoja. Pajulajitkin ovat vyöhykkeittäin. Eurooppa loppuu siperianlehtikuusivyöhön puu on metsänrajan valtalaji. siperianasteri, isokukkainen, punertava kullerolaji (Trollius altaicus tai T
Hanteille, manseille, nenetseille ja osalle komeistakin porotalous ja vapaat, puhtaat laidunmaat ovat elinehto. Porotalous on järjestetty kolhooseihin, joissa on noin 30 000 lukuporoa. Vuorten takana Aasia Komienja mansien poronpaimennusleirin ympäristössä laidunsi 1 500 poroa, joita miesväki vuoroissa paimensi. Pituutta Euroopan tuottoisimmalla lohijoella on tuhatkunta kilometriä. Komin ja Karjalan tasavaltojen sekä Permin, Vjatkan, Vologdan ja Arkangelin läänien metsävarat ovat vielä runsaat mihin tahansa LänsiEuroopan maahan verrattuna. Suunnattomat suoja kuloalat laikuttavat metsiä muutoinkin. Luonnontuntemusta ei ole eikä sen käytön perinteitäkään. Juonnot tehdään järein telavaunuin ja vaijerein kuin tropiikissa. Shamanismi on näillä pienillä alkuperäiskansoilla voimissaan. 1989 heitä oli alueellaan 29 800 (koko maassa 35 000). Tällaisen "tikkojen toivemetsän" runkotuholaisten, kuolemankellon lähisukulaisten (Anobiidae) naputus kuuluu kaikkialta. Ylä-Uralin länsipuoli on komien (syrjäänien) aluetta, koko maassa komeja on noin 430 000. prikaatissaan. Lentomatka tällaisen maiseman yllä ei voi unohtua: Vjatkan (Kirovin) ja Permin lääneissä keskikesän pyörretuulet saavat paahtavan kuumilta, jättimäisiltä hakkuuaukeilta lisäenergiaa ja myrsky kaataa metsää kaukana taigalla ja Uralin edustavaarojen lakikuusikoissa. Tätä pientä kansaa on koko maassakin vain yhteensä 8 000 (1989 väestönlaskun mukaan). Erityisen suuria erot ovat suhtautumisessa luontoäitiin. Aluksi maisemaan tulevat lehtivesaikot. Joessa elää myös suuri nelma-lohikala, jolla ei ole kutuvaellusta. Venäläisille tundra ja taiga ovat vihamielinen ympäristö, jossa ei selviä ilman huoltoa ja tekniikkaa. 1 500-2 000 eläimen tokkia paimentaa kahdesta neljään perhettä omassa ns. Vuotuisen laidunkierron pituudeksi tulee helposti 600-800 kilometriä. vsk.. Pieni osa heistä paimentaa myös poroja Uralin kesälaitumilla hevosilla ratsastaen. Karjalan ja Baltian sekä Uralin välillä aina pohjoiselle metsätundralle asti. Sitten tulevat metsätuholaiset joukolla. Kauempana idässä Ob-joen keskijuoksun äärettömillä suomailla asustaa hajallaan ja uusien kaasulöytöjen poikirnjen kaupunkien ahdistamina 11 600 hantia (ostjakkia). Vain komit ovat ortodoksikristittyjä ja muita enemmän venäläistyneitä, eikä heillä ole pienen alkuperäiskansan muodollistakaan asemaa. Vaikka lapsia venäläistetään kouluissa täyttä päätä, ovat kielija kulttuurierot vielä suuria. Koko maassa heitäkin on vain 23 000. Satoja vuosia menee (joidenkin tutkijoiden mukaan yli tuhatkin vuotta), kunnes metsät ovat jälleen ajattomia taigan korpimaita maannoksineen kaikkineen. Kolhoosikeskuksissa, talvikylissä, on tavallisimmin koulu, kauppa, kanala, turkistarha, nautojakin ja käsityöverstas. D SUOMEN LUONTO 1/94 53. Petshora on yksi Jäämeren suurista virroista. Uralilla on pyhiä vuoria ja kivipaasia, taigalla pyhiä järviä ja vainajien lehtoja. He paimentavat porojaan kiitäen tundralla neljän viiden poron vetämillä saneillaan Vienanmeren suulta lännessä Taimyrin niemimaalle idässä. Suomen hoitometsissä moinen nakutus saisi metsänomistajan epätoivoiseksi. Uralin pohjoisosan länsipuoli kuuluu Komin alueeseen. Satelliittikuvien ja niistä tehtyjen karttojen avulla on kuitenkin jo pääteltävissä, että tiSukulaiskansojen aluetta Suomalainen kohtaa itäkairoilla juuriaan. Näistä kielisukulaisistarnme etäisimpiä ovat kuitenkin "arktisen Euroopan eskimot" nenetsit (sarnojedit), tuo surisevan "paarrnapillin" eli suuharpun kansa. Venäläinen savotta jättää jälkeensä avohakkuualoja, 44 joita ei istuteta eikä kylvetä. Jos runkojen siirrosta tilapäisen rautatien tai joen varteen huolehtiva työprikaati ei hoida osuuttaan, suuret puukasat lahoavat hakkuualoilla. Pohjoinen taiga ei onneksi jää puuttomaksi tropiikissa yleiseen tapaan vaan metsittyy joskus. Pohjois-Uralin ja Petshoran Alppien itäpuolen lähimmässä erämaalaaksossa Sosva-joella elää 6 400 mansia (vogulia). Koirien meteliltä ei välty paitsi tshumeli kotakylissä, joissa koira elämöi vain poromiehen ohjeista
Arkangeli on jo nyt maailman suurimpia metsäteollisuuden keskittymiä, Komin Uhta toinen. Sotilaiden jäljet alkavat pohjoisalueilla muutoinkin pelottaa yhä enemmän myös ympäristönsuojelijoita. Erityisesti öljyja kaasuteollisuus muodostaa suuren uhkan metsillekin. Öljypitoisia vesiä päästetään surutta pohjaja pintavesiin; putkisto vuotaa yleisesti. Arktikumiin jätettyjen ydinjätteiden suuri määrä alkaa paljastua. ressa työleirejä näkee junasta edelleenkin. Sillä testattiin Petshoran latvavesien tuolloin ajankohtaista kääntämistä Volgan vesistöön . Alkuasukkaiden omaisuutta suorastaan tuhotaan, porolaitumia ei säästetä edes suunnitelmissa. Pohjoinen erämaa muuttuu pikavauhtia. Leirit kokenut sukupolvi elää vielä. Novaja Zemlja ("Uusimaa") ei kuulu minkään siviilineuvoston alaisuuteen. Tuloksia ei ole julkistettu. Kun kaasu aikanaan loppuu, jäävät kaupungit täysin tyhjän päälle: autioituvat saman tien. Uhtan radanvarSUOMEN LUONTO 1/94 53. Se olisi heidän kulttuurinsa menoa. Niissä vankileirien pöly on tuskin laskeutunut. Alkuperäiskansat ovat jääneet rumasti jalkoihin. Venäläisten tapa hakata metsää on suurpiirteisempi kuin skandinaavien. Suuria öljyja kaasukenttiä on ympärillä Petshoran van-essa ja Obin puolen erämaissa. Kaamoksen ankean taivaanrannan täplittävät kaasulieskat. Uralin suuri, yli 7200 neliökilometrin Petshora-Ilytshin luonnonpuisto on toisenlaisten lentävien esineiden kohteena. D FL Jorma Mattsson tutustui Uralin metsiin kesällä ja syksyllä 1992 yli kuukauden ajan. Romut jätetään maastoon, vaikka kaikenlaisista varaosista on puutetta. Hakkuul/e jää paljon nuoria puita ja järeääkin lahopuustoa. Vorkutan puolella, aivan Ylä-Uralin etumaastossa, on suuria hiilikaivoksia. Venäläisten tundran ja taigan uusien kaupunkien laatikkoken-ostalot ovat samaan kaavaan rakennettuja vaikka paikallinen arkkitehti ja johto mitä väittäisi. Mikään läntinen kartta ei ole pysynyt uusien kaupunkien ja teiden vauhdissa mukana. Arkangelin tasalla lännessä olevien Plesetshkin ja Nenokshan kosmodromien käytetyt kantoraketit ohjataan alas puiston alueelle. Dumppaus jatkuu koko ajan. Nenetsit on siin-etty mantereelle ja sotilaat hallitsevat kaksoissaaria Arkangelin lääninhallinnon yltyväksi harmiksi. Talojen väliset hyytävän kylmjen tuulten pyyhkimät kadut ovat leveitä ja viivasuoria. Petshoran ja Kaman välisellä Zepovskoen vedenjakajasuolla, aivan lääninrajalla, räjäytettiin ydinpommi 1972. Viiden räjäytyksen sarjasta toteutui vain yksi. Tundran kaupunkien lentohuollon jyly kantautuu Uralillakin päivittäin syrjäisimpäänkin etälaaksoon. Vorkutan tusinan kaivoksen tundralla elää yli 200 000 mainaria, Intassa 70 000. Gazovikien (maakaasumiesten) tundralla oleva uskomaton kaupunki Novyi Urengoi on kasvanut parissakymmenessä vuodessa nollasta 90 000 asukkaaseen. Kalastoa ja riistaa ryöstöpyydetään. Siitä jäi läpimitaltaan 200-metrinen pyöreä suolampi muistoksi. Juuri nyt on koillinen tundra Jamalin ja Tazin niemimailla myllen-yksen kourissa. Öljyja kaasumiesten jäljissä ja tieverkon avulla tulevat viimein aina metsänkaatajatkin. Idässä luontoon kohdistuva painekin on suurvallan järeyttä. Kun niistä on nähnyt yhden, tuntee muutkin. 45. Ne alkavat laitakaupungin soilta ja sellaiseen ne myös päättyvät. Ydinkokeet halutaan mahdollisimman kauas. Tähän ei ole edes puiston johtaja Corneli Megalinski voinut vaikuttaa. Kunhan rataverkko vääjäämättä etenee Uralin itäpuolellakin, ovat mansienkin ikisembrat vaarassa shamaanilaaksossaan. Tällä kertaa yritettiin saada Permin pohjoisosassa olevat maaöljytaskut "liikkeelle" poraajien ulottuville. vsk. YläUral on vielä autio saari Venäjän vuoriteollisuuden kartoilla. Poliitikkojen suunnittelema pohjoisten jokivesien kääntö etelään sai kuitenkin vastaansa sekä luonnontutkijat että koko silloisen Neuvostoliiton kansat. Erämaan virroilla on kesäisin huoltoruuhkaa. lanne on ryöstäytymässä. Huhtikuussa 1987 räjäytettiin edellisen paikan eteläpuolella kaksi 20 kilotonnin pommia lisää. Geologien myyräntyötä ja ydinpommeja Lukuisat geologipartiot ennustavat Ylä-Uralin idyllin muuttuvan nopeasti EteläUralin kuumaisemiksi
vsk.. Määrä täyttyi syyskuussa, kun Mongoliasta tuli 30. Monimuotoisuudella tarkoitetaan niin eliölajistoa, erilaisia elinympäristötyyppejä kuin perintötekijöiden kirjoa. 46 Ruotsin ojituskielto taannee osaltaan; ettei maan uusi metsälainsäädäntö jää sanahelinäksi. Rio de Janeirossa solmitun sopimuksen allekirjoittivat 157 valtiota ja Euroopan yhteisö kesäkuussa 1992. Kosteat rantaniityt ja suot on nykyään ojitettu Ruotsin eteläosien rannikoilla jopa 90-prosenttisesti. ULKOMAILTA Ojituskielto ehkä pysäyttää Ruotsin eteläosien kosteikkoluonnon köyhtymisen. joulukuuta. Antti Halkka Latvian metsiä yksityistetään Latviasta noin 40 prosenttia eli 27 000 neliökilometriä on metsän peitossa. Suometsiä on paljon. Kuvassa kosteaa lehtoa Gotlannissa. Allekirjoitus merkinnee kritiikistä huolimatta, että Yhdysvallat myöntää sopimuksen periaatteet oikeiksi. Puolan ja Slovakian metsäinventointeja. Ojituskielto sisältyy Ruotsin hallituksen esitykseen biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä. Lääninhallituksille annettiin tuolloin oikeus kieltää arvokkaiden luontokohteiden ojitus; maanomistajalle ei kiellon takia tarvitse maksaa mitään korvausta. Sekametsät ovat vallitsevia, vaikka laajoja alueita on myös istutettu männylle ja kuuselle. Ruotsissa on metsäojituksissa oltu huomattavasti maltillisempia kuin meillä, ja soista on yhä valtaosa luonnontilassa: metsäisistäkin soista on ojitettu vain noin viidennes. Yhdysvaltain asenteen muuttumiseen vaikutti se, että eräät Etelä-Amerikan maat ilmoittivat aikovansa rajoittaa pohjoisamerikkalaisten biotekniikan yritysten toimintaa alueellaan. Monet Länsi-Euroopassa vähiin käyneet lajit viihtyvät Latviassa: esimerkiksi valkoselkätikkoja on useita satoja pareja. Ratifiointi jatkuu muissa valtioissa sopimus astuu voimaan aina 90 päivää kunkin ratifioinnin jälkeen. Metsäojituksia on yhteensäkin Ruotsissa tehty ainoastaan suunnilleen 10 000 neliökilometrin alalla, kun Suomen soista on ojitettu yli 50 000 neliökilometriä. SUOMEN LUONTO 1/94 53. Sopimus velvoittaa sen ratifioineet valtiot huolehtimaan luontonsa monimuotoisuuden säilyttämisestä. ratifioija. Metsäojituksiin lääninhallitukset eivät sanottavasti puuttuneet, mutta niitä vähensi valtion tuen lopettaminen 1990. Ojituskielto on suunnattu suojelemaan muutakin kuin metsien soita: kosteilla rantaniityillä kasvaa esimerkiksi monia uhanalaisia kämmekkälajeja. Rahasto tukee kaikkia kyllin köyhiä maita, ja se onkin rahoittamassa mm. Yhteensä rahastolla on lähivuosina käytössään yli 10 miljardia markkaa. Ruotsissa astui vuoden 1994 alusta voimaan metsänhoitolaki, jonka ensimmäisen pykälän mukaan metsien hoidossa on turvattava niiden biologinen monimuotoisuus. Suomi ratifioinee alkuvuodesta. Sopimuksen tärkein käytännön anti näyttää aluksi olevan erilaisten biodiversiteetin suojeluhankkeiden rahoitus Maailman ympäristörahaston GEF:n välityksellä. Kosteissa metsissä pesiviä mustahaikaroita on noin Rion monimuotoisuussopimus voimaan Sopimus luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä astui voimaan 29. Sopimus kuitenkin astui voimaan vasta 90 päivän kuluttua siitä kun 30 valtiota oli sen virallisesti vahvistanut eli ratifioinut. Luonnonsuojelijat toivovat, että ojitusten kieltäminen ja kosteikkojen ennallistaminen palauttaisivat Ruotsin luontoon myös mustahaikaran, jonka skandinaavit tuntevat muinaistarustossaan "Odinin pääskynä". Vielä 1980luvulla metsätalouden nimissä ojitettiin noin 300 neliökilometriä vuodessa. Antti Halkka Maatalous on pirstonut Latvian metsät saaristoksi, joka kuitenkin peittää yli 40 prosenttia maan pinta-alasta. Sopimuksen mukaan biologinen monimuotoisuus on kunkin valtion omaisuutta ja esimerkiksi jonkin valtion alueen lääkekasvien käytöstä täytyy maksaa korvaus. Ensivaiheen ratifioijina pääsivät historiaan lisäksi Mauritius, Seychellit, Marshallin saaret, Malediivit, Monaco, Kanada, Kiina, Saint Kitts ja Nevis, Equador, Fiji, Antigua ja Barbuda, Meksiko, Papua-Uusi Guinea, Vanuatu, Cookin saaret, Guinea, Armenia, Japani, Sambia, Peru, Australia, Norja, Tunisia, Saint Lucia, Bahama, Burkina Faso, Valko-Venäjä, Uganda ja Uusi-Seelanti. Puoli Ruotsia ojituskieltoon Ojitus ja muu maan kuivatus aiotaan eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta kieltää Eteläja Keski-Ruotsissa. Yhdysvallat ei Rio de Janeirossa tullut mukaan edes allekirjoitusvaiheeseen. Ojituksen haittoihin havahduttiin 1980-luvulla, ja se on ollut luvanvaraista vuodesta 1986. Ympäristöjärjestöt ovat voimakkaasti kritisoineet tulkintaa, jonka virallinen versio tosin saadaan vasta maan ratifioidessa. Viime vuonna Yhdysvallat tulkitsi sopimusta niin, ettei korvausvelvollisuus ole ehdoton, ja liittyi kesäkuussa 1993 allekirjoittajien joukkoon. Se halusi varmistaa, ettei sopimuksesta seuraa merkittäviä tulonsiirtoja Yhdysvalloista kehitysmaihin. Ruotsin luonnonsuojelujärjestöt ja luonnonhoitovirasto ovat ajaneet sitä jo yli kymmenen vuotta
Norsunluutikaksi aikaisemmin kutsuttu rämetulikärki eli alun perin myös Yhdysvaltain eteläosissa. Tikkaa ei ollut nähty vuosiin ja päätelmänä onkin, että laj i on miltei varmasti kuollut sukupuuttoon. Rämetulikärjen ilmeisen sukupuuton tärkeimpänä syynä pidetään metsänhakkuita. Jos lihaa jää yli, se viedään kylmävarastoon uudelleen jäätymään. Mikäli viljan hinta ei nouse, viljelijän ei kannata enää kylvää uutta toukoa. Todellisuudessa lihaja viljavakat yli äyräiden tuottava maatalous vie ongelmia Afrikkaan, kertoo kaksi englantilaisten kansalaisjärjestöjen julkaisua. Rämetulikärki hävisi maailmasta Lintutieteilijät etsivät Kuubassa vuosi sitten kolme kuukautta turhaan rämetulikärkeä ( Campephilus principalis bairdii). (Taiga News) SUOMEN LUONTO 1/94 53. Kaupustelituhat paria ja pikkukiljukotkia 500 paria. Länsi-Afrikan valtioiden omat toimet eurooppalaisen lihan tuontia vastaan eivät ole purreet. janaiset tuovat aamulla lihan kadun van·en myyntikojuihinsa. Somaliassa työskentelevät avustusvirkailijat varoittivat, että mikäli ruoka-apua jatketaan, hinnat laskevat huomattavasti alle paikallisten tuotantokustannusten. Sahelin alueen köyhien maiden karjankasvattajat kuljettivat vielä 1980-luvun puolivälissä karjansa päivien kävelymatkan takaa markkinoille, joilta eteläisempien maiden välittäjät ostivat nautoja. Vielä 1970-luvun puolivälissä Norsunluurannikon markkinoille tulleesta lihasta kaksi kolmasosaa oli peräisin Sahelin alueelta, nyt vain neljännes. Kuuban viimeiset tikat nähtiin maan itäosan vuoristojen mäntymetsissä vuosia sitten. Nyt välittäjiä ei enää ole, sillä Euroopan liiton maista pääosin Ranskasta ja Hollannista tuodaan alueelle pakastettua naudanlihaa. Kun ankara nälänhätä koettelee maata, peruselintarvikkeiden hinnan pudottaminen on toivottavaa. Hieman palokärkeä suurempi laji oli tikkojen heimon kolmanneksi kookkain ennen kuin sitäkin suurempi keisaritulikärki kuoli sukupuuttoon. Antti Halkka 47. Ilveksiä ja susia on useita satoja. Pakasteliha voi aiheuttaa ~ ~ terveysongelmia. YK-sotilaiden sijaan maassa olisi_ tarvittu lääkäreitä, lääkkeitä ja muuta terveydenhoitoapua. Eräs viljelijä valitti, että sadan maissikilon tuottaminen maksaa hänelle 194 000 Somalian shillinkiä, mutta hän saa siitä vain 55 000 shillinkiä. African Rights -ryhmän raportti ehdottaakin, että viljan tuomisen sijasta avustusjärjestöt ostaisivat viljaa paikallisilta viljelijöiltä. Tämä maatalouden nykymyytti on syvälle juurtunut myös Suomessa. vsk. Varoituksia ei kuunneltu. Iiris Lappalainen Puolimetrisen rämetulikärjen saattoi sekoittaa vain melko samannäköiseen amerikanpalokärkeen. Linnun ääni oli helposti tunnettava, nasaalinen "jank". African Rights -ihmisoikeusryhmän raportti väittää, että elintarvikeapua sodasta ja nälänhädästä kärsivään Somaliaan on jatkettu liian kauan eikä paikallista elintarvikkeiden tuotantoa ole otettu huomioon suunnittelussa. Niinpä myös pilaantunutta lihaa joutuu myytäväksi. EL maksaa rasvaisesta lihasta oikein vientitukea, joka on korkein juuri Länsi-Afrikkaan suuntautuvalle viennille. Tikka tarvitsi elinympäristökseen laajoja vanhoja joenvarsimetsiä, joita ei enää ole. Ensivaiheen ratkaisuna näyttä~ olevan se, että noin lO 000 neliökilometriä maatalousalueiden yhteydessä olevia metsiä joko palautetaan entisille omistajilleen tai myydään. Mutta jos hinta laskee liikaa ja avustukset jatkuvat, vaarantuu paikallisten viljelijöiden toimeentulo viljelyksillään ja maa tulee entistä riippuvaisemmaksi ruoka-avusta. Latvian hallitus on parhaillaan yksityistämässä metsiä. Eurooppalainen pakasteliha vastaan Sahelin naudanliha Christian Aid -järjestön raportti paljastaa, miten läntinen maatalouspolitiikka voi aiheuttaa afrikkalaisille maataloustuottajille vaikeuksia normaaleinakin aikoina. ULKOMAILTA Maataloustuella viedään ongelmia Länsimaissa pidetään mie1 uusti yllä käsitystä, että täkäläinen verovaroin vahvasti tuettu ylituotanto on tarpeen nälkäänäkevälle Afrikalle. Vuonna 1991 Norsunluurannikko määräsi tuontitullin pakastelihalJe ja eurooppalaiset viejät sulattivat lihan juuri ennen lastin purkua satamassa. Tällöin useimpien nykyisten suojelualueiden suojelu uhkaa purkautua. Neljältä miljoonalta ihmiseltä on viety mahdollisuus ainoaan rahatuloonsa. Maaliskuussa durran, vehnän ja maissin hinnat olivat pudonneet pohjalukemiin. Tehtävä on osoittautunut vaikeaksi, koska 70 prosentissa metsistä omistussuhteet ovat epäselvät
Kaupunkimetsänhoidon tavoitteena on luoda viihtyisiä ja monipuolisia virkistysalueita, joilla käydessään ihminen saa positiivisia elämyksiä. Luonnollisessa, eläintäyteisessä, rehevässä lehdossa, joskus myös karussa korvessa. Helsinki-Tampere: juna, joskus henkilöauto. Myös erilaiset termit ja käsitteet tarvitsevat yhteistä määrittelyä ennen kuin ne voidaan soveltaa käytäntöön. Vuonna 1994 käynnistämme Helsingin alueen metsien hoidon suunnittelun seuraavaa 10 vuotta varten. Kemira-politiikka, turvenuijuus: metsien ja soiden väärinkäyttö, maanja metsänomistajien ylimielisyys ja ahneus. Kaupungin metsien hoidon fi losofiaa on kehitetty suunnitelmallisesti viitisenkymmentä vuotta. Kaupunki on viime vuosina alkanut kerätä järjestelmällisesti tietoa eri eliölajien levinneisyydestä, mistä mainiona esimerkkinä ovat Arto Kurton kasvillisuusinventoinnit. Maanomistajien ja -raiskaajien kuriin saattaminen olisi EL:ssa helpompaa. Parantaisiko vai huonontaisiko Euroopan liittoon liittyminen mielestänne ympäristön tilaa. Helsinki on vihreä ja luonnonläheinen kaupunki . Mikä/mitkä asiat uhkaavat eniten ympäristöä lähitulevaisuudessa. Enää ei ehkä haluta ihan niin paljon siistejä nurmikoita ja "pusikoiden raivaamista" kuin aikaisemmin. Toimitus Elävästä metsästä Marraskuun numerossa (SL 11/93) Terhi ja Veikko Salovaara kirjoittivat Helsingin kaupungin metsänhoitajalle avoimen kirjeen, jossa toivoivat mm. Olemme siitä aidosti ylpeitä, koska se on osin työmme tulosta. Eeva Kuuluvainen Helsingin kaupunginmetsänhoitaja Hakkuuaukot eläinten koti ja ruokamaa Yliopistoihmiset ovat olleet jo monia vuosia huolissaan siitä, että nykyään on vaikeata löytää maastotutkijoita. puuntuotannollisesta metsätaloudesta. Se mitä tänään teemme vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Heillekään eivät tällaiset ilmaiset mainospaikat aina auenneet. Julkaisijamme Suomen luonnonsuojeluliitto järjesti 15.12. Kun omatekoiset ekologit antavat mahtiSUOMEN LUONTO 1/94 53. Kaiken lisäksi Veltto tarjoaa vanhalle luutuneelle järjestelmälle sellaista vaihtoehtoa, joka hyvinkin saattaa houkutella monia luonnonystäviä. Huoli elinympäristöstämme ja kansainvälinen luonnonsuojelukeskustelu kuvastuvat saamassamme palautteessa. Koska toimin kaupunginmetsänhoitajana Helsingissä, haluan esittää muutamia ajatuksia kirjeen johdosta. Miksi. Joudumme myös paikoin tunnustamaan, että annamme vain tekohengitystä rakentamisesta ylijäänei lle, kuluneille metsäkaistaleille ja ympäristökuormituksen uhreille. 6. Kaupunkilaisten arvostukset niin luonnonsuojelussa kuin metsien hoidossa ovat mitä erilaisimmat ja muuttuvat koko ajan. Pitäisikö Vuotoksen allas mielestänne rakentaa. muille viestimille tiedotustilaisuuden ympäristöasennej utustamme, ja sitä varten hankimme myös ehdokas Virtasen vastaukset. Kansalaiskeskustelua Salovaaratkin ymmärtääkseni toivovat. Olen viime vuosina iloinnut siitä, että Helsingin asukkaita sekä päättäjiä kiinnostavat yhä enemmän kotikaupunkinsa ympäristöja luontokysymykset. Minusta on absurdia, että ekologiasta puhuvat eniten sellaiset, jotka eivät ole siihen tutustuneet käytännössä ja tuskin paljon teoriassakaan. Myös asukkaita ja asiantuntijoita kuullaan tämän työn aikana. Entä Helsingistä Ouluun. En osaa sanoa. 4. 9. Jos ei, paljonko siihen pitäisi käyttää. Eihän sitä opi, kun haeskelee harvinaisia ulkomaitten lintuja rannoilta, pihoilta ja tienvieriltä. Pitääkö mielestänne luonnonsuojelualueiden lunastamiseen käyttää a) yhtä paljon, b) enemmän, c) vähemmän rahaa kuin kotimaisten alkoholijuomien valmistuksen tukeen vuodessa (140 milj. Enemmän. On tärkeää, että kaikki asiasta kiinnostuneet vaikuttavat asukasjärjestöissään ja ottavat kantaa ehdotuksiimme. Sitäkö Suomen Luonto hai uaa tukea. 8. Syyksi ei kelpaa se, että juttu ehkä on tehty joskus alkusyksystä, jolloin lopullisia ehdokkaita ei vielä tiedetty. Osaltaan, mutta pientä joustonvaraa on aina oltava. Helsingin seudulla asioiminen on henkilöautolla helpompaa. 10. Täällä on erittäin monipuolinen virkistysja luonnonsuojelualueverkosto sekä rikas eläimistö ja kasvillisuus. 48 3. 7. Metsistä ei harvinaisuuksia juuri löydä, niinpä siellä eivät käy kuin jotkut spesialistit, jotka ovat lähinnä kiinnostuneita omasta erikoisalastaan eivätkä koko ekosysteemistä. Kaupungin päättäjät eivät ole edes tänä vaikeana aikana vaatineet puumyyntitulojen nostamista. Keijo Luoto vapaa toimittaja Valitettavasti Veltto Virtasen ehdokkuus ei ollut varmistunut joulukuun numeromme kii nnimenovaiheessa marraskuun lopussa. Veltto Virtasen asenteet Suomen Luonto 12/93 tutkaili presidenttiehdokkaiden ympäristöasenteita. Kaikilla luonnonsuojelualueilla pitäisi kuitenkin olla oikeus marjastaa ja sienestää. elävä metsä -käsitteen kehittämistä Helsingin metsissä. Meitä on nelisenkymmentä ihmistä hoitamassa helsinkiläisten yhteisiä metsiä. Ei. Montako prosenttia Suomen pinta-alasta tulisi mielestänne suojella luonnonsuojelulain nojalla. Onnistumisemme tässä työssä riippuu olosuhteista ja ammattitaidostamme. Täällä on myös laaja ja innokas luontoharrastajien joukko, jolta saamme arvokasta tietoa. Asiassa kismittää se, että varmastikin pienemmällä budjetilla vaaleihin lähtevä Veltto Virtanen jäi ilman tätä ilmaista mainostilaa, jonka mukana olleet saivat. Bongarisukupolvi ei enää tiedä, kuinka luonto toimii. Kyllä. Yhteistyötä ja koulutusta tarvitaan kovasti lisää. Minäkin olen huolestunut nyt, kun tietämättömät henkilöt ryhtyvät suuriksi asiantuntijoiksi ja yrittävät mullistaa koko Suomen talouselämän ulkomaisten kilpailijoitten avulla. vsk.. Onko Suomen kansainväliseen ympäristönsuojeluun antama taloudellinen panos mielestänne riittävä. Parantaisi, jos olisi kunnon reunaehdot. Metsien hoitosuunnitelman tavoitteet määritetään yhdessä kiinteistöja ympäristölautakuntien kanssa. Salovaarojen esittämä elävä metsä on käsittääkseni hyvin lähellä sydäntämme ja niitä tavoitteita, joita meillä on työssämme. Mutta mitkä ovat Velton ympäristöasenteet. Ei. Jostakin syystä mukaan eivät ole kelvanneet kaikki ehdokkaat. 2. Kuukausittain ilmestyvä lehti on joskus armotta liian hidas väline ajan kiihkeässä virrassa vaalien ensimmäinen kierros on jo takana tämän numeron ilmestyessä, mutta tässä ne tulevat: Presidenttiehdokas Pertti Virtasen vastaukset Suomen Luonnon kysymyksiin 1. mk). Energiametsiä, aurinkoja tuulivoimaa, maakaasusopimus Norjan kanssa tehtävä mahdollisimman pian, ihmisen "ydinvoimaa; vähentäisin teollisuuden energian kulutusta. Miten turvaisitte Suomen energiahuollon vuoteen 2010 mennessä. Kymmenen prosenttia. 5. Monipuolisen ja elinvoimaisen metsän aikaansaaminen perustuu luonnon kehityksen ohjailuun ja laajasti sen suojeluun. Tilanne on tuttu vihreän liikkeen syntyajoilta, jolloin monet ympäristöaktivistitkin yrittivät mukaan politiikkaan ilman puolueita ja tukirahoja. Helsinki-Oulu: yleensä juna. Nyt ovat puolueet imaisseet monet hyvät ihmiset kitaansa, ja politiikka tuntuu vuosi vuodelta yhä vaihtoehdottomammalta. Työmme tulos on osin tietysti makuasia. Liikutteko mielellänne luonnossa. Minkä kulkuvälineen valitsette matkustaessanne Helsingistä Tampereelle. Toivon, että nämä metsäasiat kiiinostavat juuri tänä alkaneena vuonna laajalti myös asukkaita. Millaisessa. Pitäisikö Suomeen säätää laki, joka säästäisi jäljellä olevat vapaat rannat rakentamiselta (säätämällä pakolliseksi 100-200 metrin suojavyöhyke). Miksi. Koko ajan on etäännytty ns
Kysymys ei nyt kuitenkaan ole oikeaksi todistamisesta vaan siitä, mikä on riski. Paras selitys on toistaiseksi makean veden vapautuminen sulavista napajäätiköistä. pontisia julistuksia maailmalle, niin silloin ei kertakaikkiaan voi välttää vakavia virheitä. "Nicht nur in den Tropen stirbt . Kuinka moni saksalainen tietää tämän. Samppanjalasien kohottamisen aika ydinvoimalaratkaisun jälkeen on nyt ohi, ja seuraa kysymys: entä sitten. Mihinkäs kanalintu tekee pesänsä ja jänis poikasensa jos kaikki latvukset ja oksat poistetaan. Voin kertoa SUOMEN LUONTO 1/94 53. On vaikea olla muistamatta Axel Oxenstieman opastusta pojalleen: "Kunpa tietäisit, poikani, kuinka vähällä järjellä maailmaa hallitaan." Toistuva vastaväite kasvihuoneilmiölle on, ettei sitä ole vielä todistettu oikeaksi. Sen sijaan Suomen luonnossa hakkuuaukko alkaa työntää uutta metsää. Metsä ei kuole vaan nuorentuu. vsk. Se on jänisten, hirvien ja peuraeläinten laidun sekä kesällä että talvella. Sillä niin on asia, että hakkuutähteet JÄLKEEN 1 Etsimme luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Tällainen jakso tarkoittaisi koko Suomen muuttumista Labradoria muistuttavaksi tundraja jääalueeksi ja käytännössä koko väestön lähtemistä maanpakoon. Vasemmalla näkyvä pökkelöpesäkin sai mennä. Monille pikkulinnuille, matelijoille ja selkärangattomille aukko on paratiisi, niiden elämän edellytys. Missäs laululintu istuu jos yhtään "rumaa kräkiä" ei saa jäädä pystyyn. der Wald" (der Spiegel). Käynnissä on jokseenkin mieletön kampanja aukkohakkuuta (avoeli paljaaksihakkuuta) vastaan. Aukoissa ruokailevat niin saksanhirvet, kuusipeurat, metsäkauriit kuin linnut ja perhosetkin. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA IEN N EN Risto Ovaskainen kuvasi metsänhakkuuta Tervon pitäjän Talluskylässä kesällä 1993. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi selityksineen toimitukseen. Se ei ole tietenkään heti ikimetsä, mutta ei missään nimessä autiomaata. Luonnonsuojelukiihkoilijat ovat kyselleet, onko saksalaiselle der Spiegel-lehdelle muka annettu vääriä tietoja suomalaisesta metsänhoidosta. Ydinvoimaonnettomuuden osalta pelataan länsimaissa riskeissä, joiden todennäköisyys on yksi miljoonasta (0,0001 prosenttia), luultavasti vielä pie49. Kyllä niitä on annettu. Aukosta löytyvät jäniksen, metson, teeren ja riekon pesät ja poikueet kesällä, siellä saalistavat pöllöt ja haukat, aukon laitojen vitikoissa viihtyvät pyyt monien muiden lajien ohella. Nopeat, hyvin dramaattiset jäähtymisjaksot ovat toistuneet; muutos on ollut jopa lähes kymmenen astetta muutamissa vuosikymmenissä. television luonto-ohjelmista. Tämä on väärää tietoa jos mikään. Metsänhoidossa on tietenkin tehty virheitä; niistä on kuitenkin monessa suhteessa viisastuttu. Der Spiegel lainaa suomalaista Greenpeacen jäsentä Sari Kuvajaa: "Samalla kun koko maailma kantaa huolta trooppisista sademetsistä, kaadetaan täällä pohjoisessa summassa monisatavuotisia metsiä seurauksin, jotka ovat jokseenkin yhtä vakavia ympäristöllemme". Sekä teollisuus että kauppaja teollisuusministeriö ovat jo viitanneet Meri-Pori II -vaihtoehtoon. Amazonasin sademetsien hävittämisen ja suomalaisen metsänhoidon rinnastaminen on törkeätä demagogiaa sillä totuus on aivan toisenlainen. Vasta kun on nähty, mihin päätös johtaa, tiedämme, oliko se onneksi vai tappioksi Suomen luonnolle. Tietävätkö edes kaikki suomalaiset. Tilastollinen "todistetun raja" on alle viiden prosentin erehtymisen mahdollisuus. Kun Brasilian sademetsä kaadetaan, se on iäksi menetetty. Eivät luonnonsuojelijatkaan ole virheettömiä, miten lienee viisastumisen laita. Grönlannissa tehtyjen jääkairausten tuloksena on selvinnyt, että pohjoisen pallonpuoliskon ilmasto on paljon alttiimpi nopeille heilahduksille kuin Etelämantereelta mitattu lähinnä koko maapallon keskiarvoa kuvaava ilmasto. Heikki Kangasperko Oulu Mitkä ovat todelliset energiavaihtoehdot. antavat ravinnon marjoille ja sienille ja sitä paitsi luvuttomalle määrälle metsän pieneliöstöä, loppujen lopuksi myös selkärankaisille eläimille ja niille puille, joita kasvaa kaadettujen tilalle. Parastaikaa vaaditaan aukkojen ja koko metsän siivoamista puistoksi, "että siellä olisi helpompi kävellä". bongarisukupolvelle, ettei hakkuuaukko ole kuolinisku luonnolle. Mistä marjat ja sienet kerätään, jos niiden ravinto poistetaan. Ilman aukkoja monet lajit harvinaistuisivat tai häviäisivät tyystin. Hankkeen estäminen ei ole yhtä helppoa kuin ydinvoiman. Pitkin syksyä Nature ja Science -lehdissä julkaistut tuoreimmat tutkimustulokset ovat käsitelleet pohjoisen pallonpuoliskon nopeita ilmastonheilahteluita viimeisen parinsadantuhannen vuoden aikana. Suunnattomat makean veden massat muuttavat Golf-virran suuntaa, ja jos näin käy, on kyllä ihan samantekevää, millaisiin maataloustukiaisiin EL suostuu. Metsä kuolee, sanoo saksalainen hänelle annettujen tietojen perusteella. Jäljelle jää autio maa, jossa ei kasva enää koskaan mitään, koska ilmasto muuttuu ja maaperä on hedelmätöntä. Kummallista näissä muutoksissa on se, että ne liittyvät maapallon ilmaston lämpenemiseen. Jos se on tulos, edessä on paljon pahempi krapulan aika kuin on ymmärretty. Siihen loppuu myös eräiden maatalouden asiantuntijoiden ihastelu, että kasvihuoneilmiöstä on vain hyötyä Suomen maataloudelle. Vaadimmeko me siis, että ilmastonmuutoksen riskin pitää olla yli 95 prosenttia ennen kuin otamme sen todesta. Näin on asia myös Saksassa, mikä on tavattoman pienellä vaivalla tarkistettavissa esim. Mihin pupujussi menee pyryllä ja nöyrällä ilmalla jos ei ole aukkoja ja niissä "rumia röykkiöitä"
Rukiin viljelyn ,,El PALJOt-J t1rrj;Ä1-J .. 1930-luvulla oli joka mökissä ruista vähintään 15-25 aaria, isommissa taloissa hehtaareittain. ~ ~-------~------, .---------.. Jos nyt ei löydy realistisia ehdotuksia, ei etsikkoaikaa ole tajuttu silloin, kun Suomi on joutumassa ihmisen historian suurimman ympäristöriskin kouriin. d d 1-c:::r-r'..L~ ~ r:.=--r.l::i.:tci;..c.'ftl'f: Peltopyyn palautus ei onnistu Peltopyy palautetaan Suomeen luontoon jälleen, niin kuin se oli kolmekymmentäluvulla satapäisinä parvina. Ihmisen evoluutiosta Suomen Luonnossa 11/93 oli mielenkiintoinen artikkeli, jossa Juha Valste selvitti ihmisen asemaa muiden kädellisten joukossa. Energiantuotannon rakentaminen kivihiilen varaan maailmassa on siis katastrofin kerjäämistä. Heinänteon aikaistaminen ja avoojien katoaminen vainioilta ovat osasyyllisiä. MtTh MÄ TEKISIN. Hirsiset heinäladot olivat myös peltopyyn ruokailuja oleskelupaikkoja; naapurin poika sai katiskalla 30 peltopyytä pihaladosta. Mukaan tulevat DDT ja muut rikkakasvien myrkyt. merikrokotiilit, merilinnut), miksi ihminen alkoi puhua (vrt. virtahepo), miksi ihminen alkoi vuodattaa suolaisia kyyneleitä (vrt. Pystyyhän se selittämään monia sellaisia eroja meidän ja simpanssien välillä, jotka ennen ovat tuntuneet käsittämättömiltä, kuten miksi ihminen alkoi kävellä kahdella jalalla (vrt. Toisin sanoen olen liikkunut silmät auki luonnossa 1920-luvulta lähtien, ja puran nämä lohduttomat havainnot paperille. 50 Ärn ... Ei, niiltä loppui ruoka. i/UMl3E! HAMAHA.KKI /.'/1 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA väheneminen hävitti rusakon Pohjois-Pohjanmaalta, samoin kävi peltopyyn. Jouko Tuomista = ,. Syystalven ruoka, öljypitoiset rikkaruohon siemenet, hävisivät pelloilta. vesiapinateoriasta on kiistelty paljon, mutta sen suosio on jatkuvasti kasvanut. Hyvä ajatus palauttaa joku eläin luontoon, mutta katsottakoon elääkö se. Salaojituksen lisääntyminen on peltoeläinten tuho. nempi, koska laskuperusteena on "pahin vaihtoehto". Sitä, milloin tuollainen jyrkkä ilmastonhyppäys tulisi, emme tietenkään tiedä. ,, -~ ~J / ,, [ ' KUULe:5NYT" KUN HL,41-IHI..-I OLI PIENI , PUKKI TOI VAIN 1-Jl5UPULLAN KULLE K IN .' ,.VOI HYVÄ IHHE-, ETT"Ä 5E VASTÄ OLI OLEVII-JAAN 1-t'N.AÄ.~ 1 vielä epäselvä, ja luetteli mautamia niistä lukuisista teorioista, joilla sitä on yritetty selittää. Kehittyneiden maiden olisi ajettava fossiilinen energiantuotanto kokonaan alas, koska kehitysmaat turvautuvat siihen joka tapauksessa oman elintasonsa nostamiseksi. Mahdoton ajatus, ei tule onnistumaan. Tästä ns. Fossiilisen vaihtoehdon aiheuttaman kasvihuoneilmiön osalta 95 prosentin varmuus toteutuu ennen vuosisadan vaihdetta. Hän totesi, että syy ihmisen huimaan evoluutioon on 1 ::_ . Aimo Pitkäkangas Kärsämäki ~.:;;~ ...;_;:-:="";~-=---=-~-·-. pingviinit), miksi ihminen menetti karvapeitteensä ja alkoi kerätä rasvaa ihonsa alle (vrt. valaat), miksi ihminen on muihin kädellisiin verrattuna ylivoimaiie5S5AHAN 5ULLA ON KAKKUA~ PULLAA POYTÄ VÄÅR.ÄLLÄÅN JOS K E RTA H IE.L-E"S ~ K.E.E..' SUOMEN LUONTO 1/94 53. Vielä energiakomiteassa tälle varoitukselle naurettiin, ettei kehitysmaiden merkittävää teollistumista ole odotettavissa vuosikymmeniin, ehkä ei vuosisatoihin. Nyt näyttää täysin selvältä, että Kiina teollistuu ennakoimatonta vauhtia jo tällä vuosikymmenellä. Asia on näin ruohonj uuritasolta katsottuna. vsk.. valaat, virtahepo, sika), miksi ihminen kehitti vettä ja suoloja tuhlaavan hikoilujärjestelmän (vrt. .• ??. Nyt varmaan joku sanoo, että linnut tuhottiin joukkopyynnillä. Tunnetuista ihmisen esihistorian tutkijoista ainakin Björn Kurten lukeutui tämän teorian kannattajiin. Vakava kysymys on siis: mitä konkreettista luonnonsuojeluliike tekee energiapolitiikassa. Lisäisin listaan vielä yhden varteenotettavan teorian: ihmiset ja simpanssit saattoivat eriytyä toisistaan siksi, että ihmisten kantalaji joutui merenpinnan noustessa eristyksiin Afrikan koillisrannikolle muodostuneelle saarelle ja alkoi sopeutua osittaiseen vesielämään. Esittämäni asiat olen pannut merkille kymmenien vuosien kuluessa sitä mukaa kuin ne ovat tapahtuneet. Suomen vainioilta on loppunut peltopyyn luontainen ruoka, rukiin oras ja siemenrikkakasvit. Avo-ojat olivat peltopyyn luonnollinen suoja pakkasella
Onko yhteiskunnalla varaa menettää varovaisen, varattoman tai kitsaan kukaties kuinkakin nokkelat, suuriakin asioita koskevat valitukset. Asiakumppaneitanikin asia ällistytti: ei tällaista ennen. Nimemme olivat olleet kirjelmän alla kirjoitusjärjestyksessä, minun ensimmäisenä. Kedon raivaus pokasahalla ja vesurilla on mitä parhainta ulkotyötä, jossa saa tarvittaessa hien pintaan. Ketokohteiden hoidon jatkuvuus on pyritty järjestämään siten, että maanomistaja tai muu paikkakuntalainen ottaa peruskunnostetun alueen laiduntai niittokäyttöön. Sitähän olimme toivoneet. vsk. Peruskunnostuksen jälkeen hoitoon käytetään viikatetta, niittokonetta ja laiduneläimiä. Kirjeen avattuani aihe ja syyt selvisivät: kauan sitten olin allekirjoittanut pikkuryhmän tekemän valituksen, jossa paheksuttiin kunnanhallituksen päätöstä myöntää lupa miljoonan sorakuution ottoon ainutlaatuiselta alueelta. Vielä muutama lukukerta; sitten asiaa koskeva sanomalehtiuutinen sai minut lopulta vakuuttuneeksi, että lääninhallitus todellakin oli kumonnut soranottoluvan. Ehkä eivät välittäneet kertoa. En heti keksinyt syytä. Laajojen peruskunnostusten tekeminen lihasvoimin on kokemustemme mukaan poikkeuksellista ja hankalasti järjestettävissä. Jos tästä päätöksestä olisi vielä ollut valitettavaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle, olisi 1.9.1993 voimaan tulleen lain mukaan varauduttava lunastamaan päätös ( 1 000 mk, ellei myönnetä vapautusta) tai maksamaan oikeudenkäyntimaksu (500 mk), mikäli valituslupaa ei myönnetäkään. Arkena ryhdyin kyselemään niiltä, joihin luotan, jotka yleensä tietävät. Aikaa SUOMEN LUONTO 1/94 53. Niinpä ki1je ja sen sisältämä päätös olivat osoitetut minulle. Koska ristiriitaisista tiedoista huolimatta vakuutuin siitä, että tuollainen maksu kuuluu osalleni, en kehdannut ruveta selvittämään kuka ja missä maksun oli määritellyt ja millä perustein, vaikka asia kovin kiinnostikin. Mutta miksi suoritemaksu. Lääninhallitus näkyi noin minua lähestyvän. Asia on täysin kiinni asennoitumisesta. Ketoja pitää elvyttää käyttämällä ihmistyövoimaa, jota nykyhetkellä pitäisi olla yllinkyllin. Olli Elo ketokärpäsen puraisema Olli Elolle Ketojen hoidon käynnistämisessä on harkittu eri vaihtoehtoja. Jopa viisivuotias Samuli-poikani sahasi pokalla ranteenvahvuisia puita nurin kymmenittäin. Ei sitä tuntunut tietävän va. Hänkin oli aluksi ihmeissään tuollaisesta maksusta; arveli vain tapahtuneen virheen tai sitten asia saattoi hänen mielestään jollakin tapaa liittyä siihen, että 1.9. Mäntsälässä raivasimme noin 3,5 hehtaarin alueen ja pottimme hakkuutähteen ka)1den päivän aikana syksyllä. Häneltä taas kuulin että maa-aineslain mukaiset valitukset (olinkin ennen valittanut kaavoitusasioista) ovat aina olleet maksullisia. Joku tietenkin väittää, ettei työ onnistu käsivehkeillä. lähtien ovat käytössä maksutaulukot. Monessa tapauksessa tässä onnistuttiinkin. Kysymykseni herätti ihmetystä eri tavoin. Ketoja ei saa elvyttää lyhytnäköisellä, maksimaalista tehokkuutta vaativalla tavalla. oli tullut muutoksia leimaveroihin ja määrättyihin maksuihin, että jos tässä oli nyt jotenkin niitä ymmärretty väärin. Näistä asioista oli kirjeessä suorat sanat. tähän kului muutama myöhäissyksyinen päivä. Työllisyystöinä teettäminen kuuluu ketoprojektin ohjelmaan, mutta nykyajan työllistettävät kysyvät ensimmäiseksi raivaussahaa ja moottorisahaa, eikä asiaan vihkiytyminen ole samanlaista kuin alan harrastajilla. Luin tuon vaikeaselkoisen muutaman liuskan ja muutaman liitteen (yksi etulehdellä mainittu liite, nimenomaan minua ja viittä asiakumppaniani koskeva, oli jäänyt pois, kait vain epähuomiossa, arveli virkamies rauhoittavasti myöhemmin) nipun nopsasti. Lunastin kirjeen; sattui olemaan rahaa, kiinnostusta ja pyrkyä olla kunnollinen, pelotteluja kunnioittava kansalainen. Räikeänvärisiin suojavarusteisiin pukeutuneet moottorimiehet eivät kuulu kedolle! Ketoaatteen pitäisi edistää myös kokonaisvaltaista, kestävaan kehitykseen tähtäävää luontokäsitystä. Lisäksi keskustelu talkoolaisten kesken on työn lomassa täysin mahdollista. Tuli ilmi sekin, kuinka eri virkamiehet, tavallaan kumminkin asianosaiset, eivät tiedä määrätynlaisten maksujen perusteita tai arvelevat ne erilaisiksi. Kedonraivaaja, joka on pukeutunut suojavarusteisiin, ei saa kontaktia luontoon, sillä elämykselliset luonnon äänet ja tuoksut hukkuvat moottorin meluun ja bensan katkuun. toimistopäällikölle lääninhallitukseen. Ketoprojekti valitsi sen linjan, että hoidettavia kohteita on eri puolilla maata. Kyseisessa kuvassa on kaksi miestä (?) pukeutuneena haalareihin, turvakenkiin, kypärään ja kuulosuojaimiin kädessään bensaa polttavat päristimet. Lopulta hän katsoi parhaaksi kääntyä niin ikään päätöksen allekirjoittaneen ylitarkastajan puoleen. Tietysti ajattelin ymmärtäneeni väärin, kun päättelin lääninhallituksen olleen kanssamme samaa mieltä, vaikka kunta oli esittänyt asiaa koskevat valitukset aiheettomina hylättäviksi. Selvisihän, että jos maksuja pelkää, ei kannata valittaa. Myös Olli Elon johtaman niityn kunnostustyön yhteydessä käytettiin konevoimaa, jonka kustannukset ketoprojekti maksoi. Maksumieheksi joutuu oli valitus lopulta aiheell inen tai aiheeton. nen uiman Ja sukeltaja sekä miksi ihminen voi saada ruokaa väärään kurkkuun. Ketoprojekti näyttää myönteisiä esimerkkejä auttamalla peruskunnostuksessa ja järjestelemällä ketojen perinteistä käyttöä. maksut ovat ulosottokelpoisia jos lähetystä ei lunasteta: Valtion maksuperustelaki 150/92". Samoin olen raivannut lähes yksin noin 0,6 hehtaarin voimalinja-alueen, joka kasvoi läpitunkematonta viisi-kahdeksanmetristä leppää, haapaa ja koivua. Ketojen elvyttämisessähän on kyse paitsi kedon eläinten ja kasvien elinolosuhteiden turvaamisesta myös vanhan kulttuuriperinteen säilyttämisestä. Kaiken kaikkiaan asiasta jäi paljon pohdittavaa. On se kumma, jos kedolla pörisee muita kuin ampiaisia ja hepokatteja. Jokaisessa hoitokohteessa selvitettiin etukäteen mahdollisuus saada paikallisia harrastajia suorittamaan kunnostustyö. Kumminkin kuulin myös niitten ennen olleen maksuttomia, kuitenkin toisaalta tuo suoritemaksu ei ole muuttunut, se on maksettu ennenkin, mutta 1.9. Pekka Borg Suomen luonnonsuojeluliiton ketoprojekti Köyhä ei voi valittaa Syksyisen mökkiviikonlopun yllätys oli kyläkaupan asiamiespostissa odottava pakkolunastettava kirje. Ei tullut selvyyttä. Luonnon äänet ja muut vaikutteet ovat tällöin täysin siemauksin nautittavissa. Näin suuren määrän peruskunnostus oli mahdollista vain erikoisryhmän avulla konevoimin. toimistopäällikkö eikä ylitarkastajakaan. Pitkän tähtäyksen tavoitteena on saada maaseudun ihmiset itse kunnostamaan ja käyttämään ketoniittyjä kuten aikaisemminkin: laiduntamalla ja niittämällä. Soitin päätöskirjelmän allekirjoittaneelle va. Asiat eivät tuntuneet olevan selvillä virkamiehilläkään. Talkootyönä hoito olisi mielekästä, mutta talkootapahtumien järjestäminen ei ole ihan yksinkertaista eikä halpaa. Epäselvää mikä epäselvää. Kovin täytyy näemmä pelotella. Markku Tanttu 51. Samaten selvitettiin, että ellen viipymättä ilmoita saamastani päätöksestä muille kirjelmämme allekirjoittaneille, olen velvollinen korvaamaan tuosta laiminlyönnistä aiheutuneen vahingon(!?). Nykyisistä apinoista ainakin kaksi lajia ihmisen ohella kahlaa ja ui säännöllisesti, nimittäin japanilainen makaki ja nenäapina, ja molemmat ovat osittain omaksuneet ihmismäisen pystykäynnin. Olinhan ennenkin tehnyt valituksia, aina ilman mitään maksuja. Kuoressa seisoi: "Suoritemaksu; 400:Em. Hanna Tuomista Biologian laitos Turun yliopisto Kypärät pois kedoilta ET-lehden 9/93 ketojutun kuva laukaisi lopulta tarpeen ottaa kantaa Suomen luonnonsuojeluliiton ketoprojektin imagoon. Jotkut pitivät maksua käsittämättömänä, jotkut aivan luonnollisena Se valittaa, jolla on varaa -käytännön mukaisena. Kesällä 1993 hoitokohteita oli noin 30. Ketovalistusta ja myönteisiä hoitoesimerkkejä haluttiin mahdollisimman paljon
Viherpeukaloiden kasvattajille KIRJOJA Riitta Nykänen ja Juha Kinnunen: Taivaan merkit. Vl __:: C. E C l/') C ...... Kuuren kuvien mukaan se elää edelleen suurin piirtein sotaa edeltävää aikaa. Kirja herkistää kaipaamaan menetettyjä kotiseutu ja sellaisenkin, joka ei ole Kannaksella koskaan asunutkaan. Mistä johtuu, ettei uutuuskirjaa löytynyt kirjakaupasta. Liikumme vain poluilla ja teillä mieluiten valaistuilla. Yhden painosivun hinta saadaan suhteellisen edulliseksi, vaikka ulkoasuun sijoitetaan paljon aikaa, vaivaa ja rahaa. _J z UJ :) CJ) SUOMEN LUONNON PALVELU KORTTI :t:: ;;;;;: :::J z Q) vi ·o .... Kuuren kirjan lähes jokaiseen maisemaan voi astua kuin maagisessa teatterissa ikään. O Tilaan Suomen Luonto -lehden kaks itoista seuraavaa numeroa hintaan 250 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 290 mk (ei-jäsenet) Haluan säästöti laajaksi, jolloin tilaush inta on 235 mk (jäsenet)/(265 mk (ei-jäsenet) Haluan liittyä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi (jäsenmaksu v. Tove Rosenberg: Pienestä pitäen. Iiris Lappalainen Pienille luonnontutkijoille Judith Hann (suom. Kuitenkin vuosi sitten on ilmestynyt suomennettuna englantilainen Kiehtova( luonnontieteet. Lämpimät villavaatteet ovat unohtuneet helposti koneessa pestävien keinokuituisten vaatteiden vuoksi; vilu hiipii pakkasella toppahaalarin muoviseen sisustaan. Isäni syntyi Salmissa ja isoisäni oli Käkisalmessa nimismiehenä. Tove Rosenbergin Pienestä pitäen on konkreettinen opas esimerkiksi kumisaappaiden, villavaatteiden ja kurahousujen käytöstä, luonnollisista leluista, majan rakentamisesta, lumen, tuulen, sateen, auringon ja veden kokemisesta, kierrätyksestä, uudelleen käytöstä ja ympä--------------------------, fC ,l z {1 o ·.;::; :) M • N Q. Valitettavasti kirjan suomennoksessa on virheitä ja epätarkkuuksia, esimerkiksi känsätuhkelosta on tullut maamuna, kivikonalvejuuri on outo koirassaniainen, leijonia asuu vain Afrikassa, vaikka meillä on viime aikoina paljonkin puhuttu uhanalaisesta aasianleijonasta. Valitettavasti Rosenberg ei ole tyylitaituri, sanomasta tulee sen vuoksi vähän yksioikoisen osoitteleva, jopa moralisoiva. Ainakaan julkaisijat eivät usko katteetonta myyttiä suomalaisen elämäntavan luonnonläheisyydestä. David Burnie (suom. Jokainen nelivärinen, A4-kokoinen, runsaasti kuvitettu sivu maksaa vähän päälle markan, mutta koska kirjassa on lähes kaksisataa sivua, koko komeus maksaa yli 200 markkaa. Minäkin pääsin kuvien kautta käymään Kannaksella. Eivätköhän vain hiekkarannat kohise kohta turisteja ja moottoritie jySUOME LUONTO 1/94 53. Ullan Arkki Oy): Elävä luonto, Tutki ja tee -sarja, WSOY 1993, 191 s. Lapsetkin oppivat aikuisten varovaisen, melkein teknisen suhteen ympäristöön. Neuvostoliitto "ei ilmeisesti ehtinyt pilata Terijoen hienoja hiekkarantoja eikä Kannaksen reheviä metsiä. Samassa Tutki ja tee -sarjassa on myöhemmin ilmestynyt elollisesta luonnosta kertova Elävä luonto. Minua pelottaa, että Kuuren ikuistamia maisemia ei pian enää ole. On ajan merkki, että Mannerheimin lastensuojeluliitto sekä Rakennusalan Kustantajat ja Suomen luonnonsuojeluliitto ovat julkaisseet kirjat pienten lasten ympäristökasvatuksesta. 1994 100 mk) Muutan osoitettani Peruutan tilaukseni TILAAJA(rAI VANHA OSOITE SUKU· JA ETUNIMI JAKELUOSOITE POSTINUM ERO JA •TOIM IPAIKKA 1 PUH. Mutta suhde ympäristöön rakentuu jo aivan vauvaiästä saakka. Maisema on lehtipuiden heleää vihreyttä siellä kukkuu varmasti käki. Jos ulkona paleltaa ja luonnonoliot ja -ilmiöt ovat aikuisille tuntemattomia ja jopa pelottavia, lapsi oppii jo pikkuruisena saman vieraantuneisuuden. Olen itse innostunut kaikenlaisesta näpertelystä, kokeista ja kasvattamisesta, ja puuhailen varmasti lasteni kanssa näiden kirjojen opastamana. __________________________ J ristöystävällisistä pesuaineista. Onneksi se puute on helppo sivuuttaa, sillä kirjan esimerkit tuoksuvat mullalle, madoille, kukille, maakellarille sekä pienille tuulen ja tuiverruksen ahavoimille viherpeukaloille. Syy saattaa olla kirjan komea ulkoasu ja varsin kallis hinta. Se on oivallettu, kun kouluopetuksen yhteydessä on ryhdytty puhumaan ympäristökasvatuksesta. Meillä on toppahaalareita, kuravaatteita, hyviä kumisaappaita; lapset viettävätkin pitkiä aikoja ulkona jopa huonoilla säillä. vsk . Kokeet ja tehtävät on molemmissa teoksissa kuvattu perusteellisesti ja kauniisti , lisäksi ne näyttävät olevan oikein toteutettuja. ............................. :::J L.U <.r, ::c: C C Q) "' ... Eroja on, mutta kuitenkin olemme peruuttamattomasti kaupungistuneet ja elämme maaseudullakin melkein kuin porsaat karsinassa. Tapio Tuomi): Kiehtovat luonnontieteet, Tutkija tee -sarja, WSOY 1992, 192 s. Kannas on vieläkin hieno. :::J .... Iiris Lappalainen Tuli haikea olo Kimmo Kuure: Kaunis Karjalan maa, maisemia Kannakselta, omakustanne 1993, 96 s., 195 mk. Kuvateoksella on tehtävänsä. Ainakin toisen niistä hankin sukulaispojalle. Samoille kuvafilmeille voidaan melko helposti työstää erikieliset tekstit, ja kokonaispainosmäärät ovat niin ollen suuria. Yhdeksänvuotias sukulaispoika kyseli kesällä sitkeästi, mistä radioaallot tulevat ja miten television kuva ilmestyy vastaanottimiin. Mahdanko sinne koskaan muuten mennäkään. Nykyaikainen painosivujen valmistus mahdollistaa kirjojen nopean kansainvälisen levityksen. Se kertoo kouriintuntuvan selkeästi aineista, energiasta, voimasta, valosta, äänestä, ilmasta, vedestä, sähköstä, magnetismista, elektroniikasta ja tietokoneista sekä antaa ohjeita pienistä kotikonstein toteutettavista luonnontieteellisistä ja teknisistä kokeista. Kimmo Kuure on ollut retkillään vähintäänkin kahtiajakoinen: proosapätkissä kolisee arki, ja kuvissa kukkii idylli. Valokuvaaja Kimmo Kuure, "toisen polven evakko", teki kesällä 1992 kymmenen kuvausmatkaa eri puolille Kannasta. . Katseleekohan metsäteollisuuden ahnas silmä jo Kannaksen koivikoita. Miten hienoja paikkoja, ja "kaik män" ! Tällaisia ajatuksia Kuuren kuvateos herätti ensiksi, ovathan minunkin juureni siellä. Suomalaisten pikkulasten arkitodellisuus eroaa keskieurooppalaisesta. JAKELUOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA PUH. Viipurin Uuraan saaresta kotoisin olevan äidin kertomukset. Ehkäpä oululaisessa kirjakaupassa on ajateltu niin kalliin lasten kirjan jäävän "hyllyn lämmikkeeksi". Ympäristökasvatus ja päivähoidon ekologinen arki, RAK ja Suomen luonnonsuojeluliitto 1993, 92 s. Riitta Nykäsen ja Juha Kinnusen Taivaan merkit opastaa alle kouluikäisten kasvattajia teoreettisesti siihen, miten lapset kokevat luonnon ja muun ympäristönsä ja mikä on aikuisen osuus ja merkitys siinä. Kyllä Kannaksella on kaunista ja niin suomalaista. UUSI OSOITE Tilaajanumero osoitelipukkeesta .......... Otoksissa ei näy purkkaa kerjääviä lapsia, ei maantierosvoja eikä saastunutta Suomenlahtea. Pienten lasten ympäristökasvatus, Mannerheimin lastensuojeluliitto 1992, 80 s. Matkaan siivittivät mm. .. Ajattelin hankkia pojalle jonkin havainnollisen perusteoksen luonnonilmiöistä, mutta oululaisesta kirjakaupasta ei löytynyt yhtään etsimääni
Mutta kirjasta käy ilmi, ettei kanojen pito silti ihan helppoa ole. "Jäännösbiotoopit" ovat itse asiassa teoksessa sivuosassa. KIRJOJA olla liian monta. Miten he elävät ja millä. Ja millään en onnistu pitämään kaikkia Suomen lakeja näissä asioissa viimeiseen asti harkittuina. Luvussa selostetaan mm. Lukuun sisältyy myös yhteenveto suosituksista, joita eri Pohjoismaissa on esitetty metsätalouden menetelmien muuttamiseksi. Alusta lähtien oli kuitenkin ilmeistä, että osaprojektien taustalla oli monia yhteisiä ongelmanasetteluja, jotka ovat lähellä luonnonsuojelun ekologista perustaa. Se sanoo, että kanalla, kuten muillakin eläimillä, on oikeus hyvään elämään. Alice Karlsson Pohjoisen luonnon suojeluekologiaa Lennart Hansson (toim.): Ecological Principles of Nature Conservation, Elsevier Applied Science 1992. On yhteinen onnemme, että tutkimusryhmän Ua sitä rahoittaneiden viranomaisten) pitkäjänteisyys ylti tuottamaan Lennart Hanssonin toimittaman yhteenvetoteoksen. Vapaa Kana ei arvostele häkkikanaloita. Kanalla on piirteitä. On kyettävä ymmärtämään, miten inhimilliset toimet muuttavat pohjoista luontoa sekä ennakoimaan esimerkiksi ilmaston muutoksen seurauksia. Tietysti ainakin meidän asiakkaiden, että osaamme vaatia yrittäjiltä ekotekoja. Se on sekava, ja taitto on vinksin vonksin. Vapaa kana -kirjanen on sellainen kuin itse tehty monesti on. Luvut eivät muodosta yhtenäistä kokonaisuutta, mutta toisto on onnistuttu välttämään. Vihreän Agentin amerikkalaisesta alkuteoksesta kääntämä ja Suomen oloihin sovittama teos ei pyri olemaan systemaattinen ympäristökäsikirja, vaan tarjoaa kevyessä, luettavassa muodossa 50 vinkkiä ympäristön huomioimiseksi. suomeksi): Yrityksen 50 yksinkertaista keinoa pelastaa Maapallo, Vihreä Agentti 1993, 1 JO s. Etusijalle on noussut lukuja, joissa annetaan yleiskuva luonnonsuojeluekologian kannalta tärkeistä pohjoisen luonnon piirteistä. Kumppaniaan sureva kana on liikuttavan avuton ja poikasiaan hoitava emo tarmokas kuin mikä. Se, miksi jotkut vinkit eivät toimi, johtuu osaksi Suomen ja USAn lainsäädännön eroista. Kaakattajat tarvitsevat monipuolista ravintoa, vitamiineja ja lääkkeitä. rise leppeiden lehtojen halki Pietariin asti . Lähes joka vinkkiin on liitetty menestystarinoita, jotka ovat seuranneet ympäristöasioiden huomioimisesta. Vapaa Kana pyrkii neuvomaan kanan hoitoa kädestä pitäen ja antaa mm. Alice Karlsson Avaruus sisällämme ja ympärillämme Jouni Issakainen: Saaren kirja, WSOY 1993. Useassa luvussa on ansiokas yhteenveto Fennoskandiaa koskevasta tietämyksestä. Perinteinen luonnontutkimus on ollut pääpainoisesti kuvailevaa. Se puhuu selkeästi vain kanan puolesta. Ehkäpä seuraavana saamme jo kokonaan suomalaisten yritysten kokemuksiin pohjaavan kirjan. Viime kädessä yrittäjän ympäristöystävällisyys riippuu aina asiakkaan valinnoista. Mutta elävä se on silti! Se ihan pursuaa rakkautta kanoihin, maahan ja siihen elämään, jota kirjoittajat viettävät. Esipuhe vakuuttelee mukavasti, että kolesterolilla ei ole mitään tekemistä vapaan kanan kanssa ja että munavuoret ovat ihmisen omaa hölmöyttä. Saaren kirjan päähenkilö hylkää Melujen Maassa vaikuttavien Tiedon Vartijoiden tarjoaman totuuden ja tiedon; hän ryhtyy aistimaan osana luontoa ja kirjoittaa aution saaren hiekkaan : "Millaista maailmaa havainnot alkavat minulle rakentaa?" Jouni Issakaisen filosofoivaa kirjaa tekisi mieli suositella ihmiselle, jonka elämänkäsitys on kovin varma ja pysähtynyt. Tämän selittää 1700-luvun "hyödyn aikakauteen" saakka ulottuva luonnontutkimuksen perinne, joka sai Suomessa erityistä voimaa 1800-luvun lopun kansallisesta herätyksestä: monet tutkijat kokivat isänmaalliseksi velvollisuudekseen kartoittaa kotomaansa luonnon koko kuva. Joskus kanoista tulee "barbaareja ja kannibaaleja" ja ne on eristettävä muista linnuista jonkinlaiseen kanojen vankilaan. Kenen tätä kirjaa pitäisi lukea. Mutta Maapallo voittaa aina. Suosittelen vastuullisille kuluttajille ja tuottajille. tuloksia ruotsalaisista itiökasvien sammalten ja jäkälien ekologiaa selvittäneistä tutkimuksista. Siihen sisältyy seikkaperäinen yhteenveto siitä, mitä tiedetään metsätalouden vaikutuksista Fennoskandian havumetsien eliöstöön. Mielenkiintoisia väitteitä, mutta ne jäivät kirjassa todistamatta. Suuressa maassa ympäristöongelmatkin ovat olleet suuria jo aikoja sitten, joten asioita on ehditty ajatella pitemmälle. Yrjö Haila Vinkkejä pallomme hyväksi Markku Ahtola (toim. Kirjan voi tilata tekijöiltä puh. Kirja on perin amerikkalainen, joten useimpien lukujen loppuun liitetyt vihjeet Suomen oloihin soveltamisesta ovat tarpeen. Teos on niin ollen myös kartoitus ongelmista, jotka tunnetaan puutteellisesti ja joista tarvitaan lisää tutkimusta. Eipä ihme, että häkkikanan ikä on vain murto-osa vapaan kanan iästä. Kanat kaipaavat kukkoa, mutta niitäkään ei saa SUOMEN LUONTO 1/94 53. Ajattelua ovat harrastaneet myös amerikkalaiset yrittäjät. Lähes poikkeuksetta yritykset ovat netonneet puhtaita dollareita tai ainakin hyvän imagon. Tätä varten tulee tuntea luontoa ylläpitävät ekologiset prosessit. Metsäluku on teoksen laajin ja antoisin. Fennoskandia on kasvistoltaan ja eläimistöltään maailman parhaiten tunnettuja alueita. Sieltä täältä voi löytää kiehtovia ajatuksenjuoksuja, kuten "Niistä avaruuden osista, jotka hänen nahkansa erotti toisistaan, vain suurempi oli hänen aisteilleen salJittu: se, jossa oli harvemmassa verta ja tiheämmässä tähtiä." Ritva Kupari Kana pistää kaakattamaan Miriam Soledad Ramirez, Kaarina Valoaalto ja Anne Streng: Vapaa Kana, omakustanne 1993, 64 s. Siihen perustuvat monet menestystarinat, joten kyllä yrittäjätkin sitten aikanaan kirjan hankkivat. No, ehkä saamme jatko-osan Vapaalle Kanalle. Kuvaileva tieto ei kuitenkaan enää riitä luonnonsuojelun haasteiden edessä. Osa vinkeistä ei Suomessa toimi, jotkut ovat tarpeettomia, mutta useimpia voi pitää hyvinä sellaisinaan. Osa valokuvista on tärähtäneitä, ja kappaleiden otsikot ovat pysähtyneitä. Keijo Luoto 53. (941) 871 606. Kirja on parhaimmillaan pieninä paloina mutusteltuna. Kokonaisuus on silti yhtä iloista hullunmyllyä. Tutkimukseen sisältyi alunperin melko hajanainen joukko osaprojekteja, joissa selvitettiin erilaisten ihmistointen muuttamien maisematyyppien lomaan jäävien "jäännösbiotooppien" ekologista merkitystä. Keitä kirjoittajat ovat. vsk. Tällainen kirja on tarpeellinen, mutta kirjan lisäksi me tarvitsemme uutta yrityskulttuuria, joka toki on hyvää vauhtia syntymässä Suomeenkin. Ne ovat kiinnostavia, sillä monet itiökasvilajit tulevat toimeen ainoastaan vanhoissa metsissä. Uppsalan maatalousyliopiston professorin Lennart Hanssonin johtaman ruotsalaisen ekologiryhmän tuottama artikkelikokoelma Ecological Principles of Nature Conservation on arvokas yhteenveto Fennoskandian luonnonsuojeluekologisesta tutkimuksesta. Kanoilla voi olla nuhakin, ja silloin niiden nokka vuotaa! Niitä on hoidettava yksilöllisesti ja herkeämättä. orsien ja munintapesien mitat sentilleen. Seikkaperäisesti käsiteltyjä aiheita ovat: maiseman heterogeenisuuden merkitys, yksittäisten kasvija eläinpopulaatioiden suojelu, kasvien perinnöllinen muuntelu, paikalta toiselle leviämiskyvyn ekologinen merkitys, saaristot ja saarekemaisten ympäristöjen teoria, boreaalinen metsä, suot, jokivarsiekosysteemit, boreaalisen vyöhyökkeen eteläinen vaihettuma sekä maatalousympäristön biotooppisaarekkeet. Ehkäpä kirjasta kuitenkin pitää enemmän etsijä, sisimmältään avoin ihminen. Sen tulisi siis olla jokaisen Fennoskandian luonnon suojelusta kiinnostuneen ekologin peruslukemistoa. Kirjoittajaryhmä muodostui 1980-luvun kuluessa ytimenään Ruotsin luonnonsuojeluviranomaisten rahoittama tutkimushanke Restbiotopernas betydelse i produktionslandskap. Yrittäjiä on viime aikoina muistettu useallakin ympäristöoppaalla. Merkittävä osa ympäristömme biologista monipuolisuutta on itse asiassa "jäännösbiotooppien" varassa. Osa voitoista tulee säästäväisyydestä ja rationalisoinnista, osa muun muassa verohelpotusten ansiosta. Teos nojautuu pohjoiseurooppalaisiin tutkimuksiin, vaikkakaan yleisten teorioiden ja hypoteesien sekä pohjoismaisten tulosten esittelyn välinen tasapaino ei ole kaikissa luvuissa yhtä onnistunut. Vahinko vain, että ihmiset jäivät tyystin kanojen varjoon
jännittävä autiomaan ylitys beduiinisaattueessa. Salametsästys uhkaa Intian tiikereitä. Valas II 13.-20.03. Myös man-askuussa tehtävälle Galapagoksen matkalle on vielä muutama paikka jäljellä. Kamtsatkan niemimaa avautuu ensimmäistä kertaa suomalaisi lle. 9 500 mk. Valokuva on jo muokannut koko länsimaisen maailmankuvan, nyt se muokkaa tajunnan kuvia, se viettelee ja viiltää, painostaa ja puhuttelee. Perehdymme puistojen monimuotoiseen elämään ja tiikereiden suojeluun . Tukikohtana toimii Playa de las Americas, josta tehdään retkiä merelle. (931) 214 5715 OULU Kajaaninkatu 13 puh. u.. Teemme heinä-elokuussa lisämatkan, jos et mahdu kesäkuun lähtöön. Olemme su unnitelleet tutustumismatkan Intian tärkeimpiin kansallispuistoihin yhteistyössä intialaisen luontoaktivistin Hars Vardhanin kanssa. Kuljemme laivalla pitkin järveä tutustuen koillisosassa sijaitsevaan kansallispuistoon ja Barguzinin luonnonpuistoon. Mikäli olet kiinnostunut matkasta ensi vuonna Seppo Vuokon johdolla, ota yhteys Projekti matkoihin. 54 Baikal 30.06.-12.07. Tule mukaan "" KEVAAN LINTURETKELLE ISRAELIIN! Asiantuntijana Eero Hakamies. Tiesitkö, että voit tarkkai lla valaita Kanariansaarten eteläpuolisilla vesillä. .c N VALOKUVA-LEHTI 8 KERTAA VUODESSA kestotilaus 225 mk, vuoden 1994 alusta 230 mk vuositilaus 245 mk, vuoden 1994 alusta 250 mk opiskelijatilaus 180 mk .. pallopäävalaita, pullokuonodelfiinejä, juoksiaisia ja ehkä jopa hetulavalaita. ·.;::; c:~MN ..C: Q) C:: -dN Q) ,,_ · M -ct 1 O~t0N co::::::ia>te<.O oppilaitos nimi osoite :i:: C) Q) C") C) 0..::.:: -et . (90) 406 262 TURKU Aurakatu 8 puh. Hinta-arvio 14 500 mk. Perinteinen Seppo Vuokon räätälöimä luontomatka vihreälle Korfun saarelle, joka ei ole niinkään tunnettu arkeologisesta menneisyydestään ku in pursuavasta luonnonkauneudestaan. Ohjelmassa mm. M .. Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Projektimatkojen Harrastematkaosasto. Kuljemme pohjoisesta etelään maastoautoilla. Hinta n. Erämaaolosuhteista johtuen joudumme liikkumaan paikasta toiseen pääasiassa helikoptereilla ja veneillä, ja siksi ryhmien koko on rajoitettu. Kamtsatka 30.07 .-12.08. Maailman syvin ja vanhin järvi Baikal on valittu Unescon suojelukohteeksi. Maahan ovat tervetulleita ihmiset, joilla on ymmärtämystä maan erikoisluonteesta. Hinta-arvio 15 000--16 000 mk. 15.03. Käymme myös katsomassa Girin kansal li spuistossa eläviä harvinaisia Aasian leijonia. Maastoretkillä yövymme teltoissa ja hirsimajoissa. Matkan runkona käytämme Finnmatkojen valmismatkaohjelmaa. Intian tiikerit 19.11.-03.12. (921) 327 001 KUOPIO Kauppakatu 32 TAMPERE Laukontori 4 puh. Historiaa ja luontoa, matkan varrella uinti Kuolleessameressä. Matkan hinta 3.995 mk+ vero 200 mk. Jemen tarjoaa puhdasta luontoa, hienoa ympäristöön sovitettua arkkitehtuuria ja vuosisatoja vanhaa alkuperäiskulttuu1ia. (90) 694 6455 tai 694 6635 Kaikki halukkaat eivät mahtLmeet tänä vuonna Azorien matkalle. Näemme alueella mm. Ohjelma on rakennettu yhteistyössä Baikalin alueen tuntijan ja luontoharrastajan Lasse Koivusen sekä irkutskilaisen Anatolij Karpenkon kanssa. Matkan hinta alkaen 2 680 mk. • 24.03.1994 (10 päivää/9 yötä) JERUSALEM 3 vrk + EILAT 6 vrk. Perushinta ilman retkiä Valas I 3 450 mk, Valas II 3 750 mk. Ota pian yhteyttä Projektimatkoihin! SUOMEN LUONTO 1/94 53. Oppaana antropologi Susanne Dahlgren. Ajattele se uudestaan. (981 ) 370 279 Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa puh. Ryhmään mahtuu 10 henkeä. Korfu 23.-30.04. C") ,,_ ....C. Tule luontopuotiin! HELSINKl Nervanderinkatu 11 puh. Matkan kesto noin kaksi viikkoa, ja hinta-arvio on 13 200 mk. Kysymyksiisi vastaa Rauni Tirri, joka on yhteistyössä Suomen Luonnonsuojeluliiton kanssa räätälöinyt luontomatkoja jo vuodesta 1987. Matkanjohtajana toimii biologian ja historian opettaja Vesa Heinonen. Oppaana on biologi Veli-Risto Cajander. Pinta-alaltaan Italian VALO ON KUVAT MUUTTUVAT Valokuva muuttuu nopeammin kuin koskaan ennen. Mahdollisuus muihinkin retki in VeliRiston johdolla. Puh. (90) 876 9100 Luontomatkat 1994 Valasmatkat Kanariansaarille Valas I 16.-23.01. (97 1) 263 1778 POSTIMYYNTI puh. Oppaina ovat Sesse Koivisto ja Pirkko Lehtiö. Valokuva on taide, dokumentti, teko, mikä tahansa. vsk.. Asiantuntijoiden mukaan Intian tiikeri on kuolemassa sukupuuttoon vuoteen 2000 mennessä. Retket Korfulla suoritamme omassa seurassa ja omaan laskuun. .. N ..... X >~g ~2 maksaja (jos eri kuin lehden saaja): nimi osoite kokoinen erämaa sijaitsee Koillis-Aasiassa Beringinmeren ja Ohotanmeren välissä. Jemen Saahan kuningattaren maa Syyskuussa Jemenin matkailupolitiikka ei salli massaturismia
Lähettäkää minulle Jatkuvan SuperEuron liittymisaineisto sekä vakuutusehdot mahdollisimman pian. Kuulun _________ liittoon/järjestöön. Niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. H yvinkin suunnitellulla matkalla saattaa tapahtua mitä tahansa. KUN KOHTALO PUUTTUU PELIIN. Täytä ja postita oheinen yhteyskortti. Nimi ________________ _ Osoite ________________ _ Postitoimipaikka ____________ _ Puhelin työ _____ _ koti ______ _ POHJOLA-YHTIÖT Eurooppalainen maksaa postimaksun . • • Käytä jäsenetusi hyödyksesi ja turvaa tulevat matkasi jo tänään! 11fl'1 1 t"':-.ir{;'.1 1 EURO-matkavakuutus 1) POHJOIA-YHTiär Turvaa matkasi ja postita yhteyskorttisi jo tänään/ Jgj Haluan käyttää jäsenetuni hyödykseni. Miksi et varautuisi etukäteen. Se on voimassa kaikkialla maailmassa. J ärjestömarkkinointi/ Katja Moilanen Lapinmäentie 1 VASTAUSLÄHE1YS Sopimus 00300/ 5 00003 HELSINKI. Lähetämme sinulle Jatkuvan SuperEuron liittymismateriaalin sekä vakuutusehdot. Käytä jäsenetusi ja liity ryhmäsi neuvottelemaan edulliseen Jatkuvaan SuperEuroon
Silloin on tyytyminen lähisukuiseen lajiin, jos sen pariutumaton yksilö on saatavilla kumppaniksi. Eri kasvien siemenet kuitenkin sietävät eri tavoin kuivana säilyttämistä. Aivan tuota pikaa tämä ei kuitenkaan tapahdu vaan emo jää tunneiksi, joskus jopa vuorokausiksi poikasen luo. Keväällä kylvin siemenet, mutta ne eivät itäneet. Hirven perinnöllisi in käyttäytymiskaavohin eli vaistotoimintoihin ei kuulu poikasen niskaan tarttumista ja kantamista, vaikka ilmeisesti hirvi voisi sekä leukojen rakenteen että poskija niskalihasten suorituskyvyn puolesta aivan hyvin sen tehdä. Sienen määrityksessä minua auttoi Helsingin yliopiston kasvimuseossa työskentelevä Harri Harmaja. Leväsieni-nimitys viittaa aiemmin oletettuun sukulaisuuteen niiden ja )evien välillä. Parinmuodostukseen liittyy liikkeitä ja ääniä sekä höyhenpuvun yksityiskohtaisten värikuvioiden esittelyä. Emoa ei näkynyt lähistöllä, ja niin vasa toimitettiin lopulta Korkeasaareen. Spinellusta tutumpi leväsieni on perunarutto. Myös parittelun täytyy siihen kuuluvien liikkeiden puolesta onnistua; koiraan ja naaraan täytyy "ymmärtää" toisiaan. Eikö hirviemo voi mitenkään auttaa suohon juuttunutta vasaansa. Tarhaoloissa on saatu aikaan muunkinlaisia risteytymiä. Niillä loisii leväsieni Spinellus fusiger, jonka rihmastoa piikkikruunu on. Missä vika. Lisäksi lintujen solujen on oltava riittävän samanlaisia kromosomistojensa puolesta, jotta alkion ja yksilön kehitys lähtisi alkuun. sienen kiusana Löysin Joensuun Kuhasalosta lahoavalta lepältä sieniä, joista toisilla oli lasikuitumaisten piikkien muodostama kruunu ja toiset olivat piikittömiä. En muista lukeneeni mistään pohdintaa, miksi noiden eläinryhmien emoilla tällainen käyttäytyminen puuttuu, vaikka siitä luulisi olevan etua ja olisikin juuri mainitunlaisissa tapauksissa. Kullakin linnulla on laj ityypilliset ominaisuudet, joiden perusteella se poikkeaa lähisukuisista linnuista. Hirviemo on täysin keinoton, jos sen vasa juuttuu suon silmäkkeeseen tai joutuu muuhun vastaavaan ahdinkoon. Luonnossa talvehtineet siemenet kyllä itivät keväällä. Luonnossa on tavattu lisäksi sorsalintujen, peippolintujen, tiaisten ja pääskysten risteytymiä. Kuitenkin tiedämme, että silloin tällöin risteytymiä syntyy. Spinellus on melko yleinen sienten loinen koko maassa, joskaan siihen yleensä ei kiinnitä sen kummempaa huomiota: sieni on homeinen ja si is pilaantunut! Leväsienet ovat alkeellisia siema, joiden parveiluitiöt liikkuvat siimojen avulla. Lajin kokonaisedun kannalta on ilmeisesti parempi, ettei emo ryhdy roikottamaan sitä . pesästä toiseen. mukanaan, jolloin se itse altistuisi vaaroille, vaan jättää sen. Mikä estää samalla paikalla asustavia lähisukuisia lintulajeja, esimerkiksi lokkeja, risteytymästä. Kaikki siemenet eivät säily Keräsin syksyllä ison laatikollisen kurjenmiekan siemeniä ja säilytin ne talven yli. Risteytyminen on eräänlaista luonnon tuhlausta, sillä risteytymät ovat lisääntymiskyvyttömiä. Nostavathan monet nisäkkäät poikasiaan niskasta ja kuljettavat niitä pitkiäkin matkoja. Joskus sattuu, etteivät linnut löydä oman lajinsa pariutumiskumppaneita. Piikit olivat enimmillään noin kahden sentin mittaisia. Uudempien tutkimusten mukaan kasvit erkaantuivat yhteisestä kehityslinjasta ensin, ja vasta myöhemmin erkaantuivat eläimet ja sienet omiksi haaroikseen. Sienet ovat siis sittenkin läheisempää sukua eläimille kuin kasveille. Pökkelöllä kasvavat hiipat ovat saaneet lakkeihinsa piikkikruunun, joka on leväsienen rihmastoa. Niinpä niistä suurin osa elääkin maan sisässä tai vedessä; osa lajeista on sienten, eläinten tai kasvien loisia. Mistä ilmiöstä tässä on kysymys. Kenties tässä on jälleen esimerkki luonnon valinnasta kaikessa ankaruudessaan. likka Koivisto SUOMEN LUONTO 1/94 53. Monet petoeläimet ja jyrsijät kuljettavat poikasiaan suussaan. Pökkelöllä kasvaneet sienet ovat joitakin hiippoja. Seppo Vuokko Mikseivät lokit risteydy. Seppo Vuokko Hirviemolta loppuivat keinot Pelastin kauan sitten hirvenvasan suon silmäkkeestä. Sama koskee kaikkia sorkkaja kavioeläimiä. Noiden eläinten poikaset seuraavat emoaan syntymästä alkaen. Ne tarvitsevat tätä keinoa varsin usein, etenkin silloin, kun ne joutuvat siirtämään poikasens?. Koiraalla on omat liikkeensä ja naaraalla omansa, ja niiden täytyy seurata toisiaan määrätyssä järjestyksessä. Talven aikana ehtii myös suuri osa väinönputken siemenistä kuolla. Lisääntymisessä käyttäytymisellä on erityisen suuri merkitys. Seppo Vuolanto Sieni . En ole kuullut, että lokit risteytyisivät. Tunnetuimpia ovat teeren ja metson risteytymät, korpimetsot. Kysymys on avainärsyk56 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat keisiin vastaamisesta toisilla ärsykkeillä. Luonto siis pyrkii kaikin tavoin varmistamaan sen, etteivät laj it risteytyisi keskenään. Yioittunut tai sairastunut poikanen ei yhtäkkiä tähän kykenekään. Näinhän on lähes kaikkien yleisesti viljeltyjen kasvien laita. Pajujen ja haavan siemenet eivät kestä kuivana säilyttämistä, eivätkä kiurunkannuksenkaan siemenet. Olemme tottuneet siihen, että kasvien siemeniä voi säilyttää kuivina huoneen lämmössä ilman, että niiden itävyys vuoden tai kahden kuluessa olennaisesti laskisi. Ne saattavat ainoastaan "tökkiä" päällään kehottavasti ja ehkä rohkaisevastikin, jotta maassa makaava pienokainen lähtisi liikkeelle. Kädelliset taas kuljettavat lapsiaan aina mukana, ja tässäkin erikoistuneet eturaajat palvelevat erinomaisesti. vsk.. Useimpien vesikasvien siemenet tuhoutuvat varsin nopeasti kuivuessaan, ja jos niitä on tarpeen säilyttää, ne voi pitää liejussa tai märässä sammalessa jääkaapissa
Poikaset eli toukat eroavat aikuisista varsin paljon, sillä aikuistuakseen niiden on käytävä läpi melkoinen muodonvaihdos. Kysymyksiin. Niinhän se on luonto jo keksinyt kaikki ihmisen työkalut, porankin! Kauri Mikkola 57. Kerättyään niitä sopivan määrän se muni kammion kattoon ja muurasi reiän umpeen. Kavaltajapistiäinen käyttää pitkää, piikkimäistä munanasetintaan paran tavoin ujuttaakseen munansa suotuisaan koloon. Toinen kävijä taas oli jokin kavaltajapistiäislaji, loispistiäinen. Homma kesti minuutteja ja saatoin koskettaakin eläintä. Sitten tuli paikalle parisenttinen hoikka pistiäinen, jolla oli pari kertaa itsensä pituinen piikki perässään. tapaa kutuaikana purojen ja pikkujokien vuolaimmin virtaavilla ja kivikkopohjaisilla alueilla. Pikkunahkiainen viettää varsin piilottelevaa elämää. Poikasia on runsaasti liotettavien pellavien joukossa. Kavaltajapistiäisillä on aivan toinen tekniikka: kuten kysyjä kuvaili, naaras juoksee munanasettimensa ympäri, jolloin asetin painuu puuhun. Aikuisvaihe alHarri Dahlström Kavaltaja itse teossa Puolitoistasenttinen keltamusta pistiäinen kantoi jotakin tavaraa tervatuissa puhelinpylväissä oleviin pieniin koloihin ja muurasi sitten kolot kiinni. Aikuisia pikkunahkiaisia aan perhostoukkia tai muita toukkia. pikkuleviä ja pohjalla olevia tai veden SUOMEN LUONTO 1/94 53. Ne eivät varsinaisesti piileskele, mutta kutuaikaan vettäkin on paljon, ja kutuvalmiit tai kutevat pikkunahkiaiset ovat saattaneet jäädä havaitsematta. Suku Ephialtes on saanut tieteellisen nimensä soturista, joka aikanaan petti kreikkalaisten Leonidaan Thermopylain solassa niin, että tämä hävisi persialaisten Xerxeelle. Toukkien suu on hevosenkengän muotoinen ja silmien päällä on ohut ihokerros. Selitys on, että asettimen liuskat sahaavat tavattoman taajasti toisiaan vasten. kaa syksyllä muodonvaihdoksesta ja päättyy touko-kesäkuun kutuvaiheen jälkeen noin kuukauden kuluttua kuolemaan. Munista kuoriutuvat toukat olisivat voineet käyttää hyväkseen emonsa varaamaa tuoremuonaa, jollei ... Nahkiaislajien levinneisyystiedot eivät ole Suomessa kovin tarkat. vsk. lehdessä, ei siis kirjeitse. vastataan vain. Sen löytyminen on usein yllätys. Missä aikuiset piileskelevät. Kuvan pikkunahkiaisia huojuttaa kutuajan keväthuuma. Ensimmäinen hyönteinen oli jokin erakkoampiainen, joka kantoi koloihin lamauttamiKavaltaja poraa saviluukkuun reiän ja munii koloon, jolloin sen toukalla on käytettävissään sekä perhosettä ampiaistoukat. Tällä kertaa kavalletuksi tuli erakkoampiaisnaaras. Aikuiset pikkunahkiaiset eivät syö muodonvaihdoksen jälkeen vaan elävät toukka-aikana kertyneen vararavinnon turvin. Pikkunahkiaisen aikuiselo kestää vain syksystä seuraavaan kesään. Niitä on mahdoton erottaa ulkoisten tuntomerkkien perusteella. Ruotsalainen nimi linål (pellava-ankerias) viittaa samaan. Luontoillassa on kysytty, miten jättiläispuupistiäisen munanasetin voi painua puuhun kuin voihin ilman että mitään liikettä näkyy. vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00/00 HELSINKI. Kysyjä lienee tunnistanut nahkiaisen poikaset niille tyypillisestä ulkonäöstä: silmän takana ovat nv1ssa kidusaukot, parilliset evät puuttuvat jne. Vuoksen vesistöalueella ja Haukiveden äärellä sijaitsevasta kunnasta on pieni mahdollisuus löytää sellainen pikkujoki, jossa on sekä nahkiaisen järvimuodon eli järvinahkiaisen että pikkunahkiaisen toukkia. Nahkiaiset piilossa Täällä Joroisissa on pieni joki, jossa on nahkiaisen poikasia, mutta kukaan ei ole koskaan nähnyt siinä aikuisia. Pikkunahkiaisen toukat käyttävät ravinnokseen kasviainesta, piiyms. Mikä oli kaiken takana. Siinä on näet viistoja pitkittäisharjanteita. Elämänkierto kestää kuusi vuotta, mistä pääosa on toukka-aikaa. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan. Se porasi piikkinsä savikannen läpi kiertäen itseään pitkillä jaloillaan piikin ympäri. Pellavan liotuspaikalla ravintoa on runsaasti tarjolla, ja nahkiaistoukkien kansanomaisen nimityksen likomato katsotaankin olevan tästä peräisin. Olen kuitenkin lähes varma siitä, että kysymyksessä ovat pikkunahkiaisen toukat. mukana kulkeutuvia pieneliöitä. Se voi myös porata munanasettimensa puuhun tavoittaakseen kovakuoriaistai puupistiäistoukkia. asian.tuntijoiden
Pert little dipper enlivens winter scene by Jyrki Mäkelä Suomen Luonto 53( 1 ):3437 A person visiting a stretch of open water in midwinter may encounter an intriguing little SUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association fo r Nature Consen,ation Address: Runebergink. A 7 000 sq.km nature reserve, the Petshora-Ilytsh forms the hub of this unscathed region. 1 1 A, 00150 Helsinki puh. (90) 228 08206 Satu Hentula-Nieminen SUOME LUONNO · SUOJELU SÄÄTIÖ Asiamies Ritva Pietiläinen, puh. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-UITTO ry. sibirica of the arolla pine, and the Siberian larch extend beyond the western tlank of the range. Wherever a stretch of tlowing open water can be found, the aptly dubbed "water vicar" dives for aquatic insect larvae, small crustaceans and molluscs living on the bottom, as well as for small fi sh. (90) 228 081 telefax (90) 228 08200 Ma-pe klo 8.30-16. Conservationists have for long been calling for the establishment of a national park at Pihlajavesi, but Pietikäinen feels it most important to safeguard the area's natural values by ali available means. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Satu H11tt11nen (pj.), (981) 553 1527, Veikko Aalo, Leena Franssila-Karvinen, Vesa Heinonen, Matti Ikonen, Kimmo Kaakinen, Teuvo Niemelä, Marja Me11ra, Heli Saarikoski, Ari Tarjanne ALUESIHTEERJT Varsinais-Suomi Läntinen Rantakatu 49-51 , 20100 Turku puh. vsk.. The area is occupied by a substantial part of the endangered Saimaa ringed seal population and its fauna and flora is also highly diversified. (90) 694 7899 58 SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Europe's largest forested wilderness area is in the northern Urals by Jorma Mattsson Suomen Luonto 53( 1 ):40-45 Satellite images and other sources indicate that the forests in the north of Europe are almost ali affected by clearcutting. To balance, as it were, its virgin biotopes, Pihlajavesi also has archipelago settlements and cultural landscapes. Observations elsewhere indicate that it is affected by lowering of the pH, which reduces the amount of small live food available from running water. (931) 2131 317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. This lively black and white character seems completely at home in freezing cold water, diving, curtsying at the edge of the ice, or singing. 1 D 5. 15 A 23 00/00 Helsinki, Finland Fax: +358 446 914 bird, the dipper. 7 C 36, 28 100 Pori puh·. Extensive clearcuts of different ages mark the northern parts of the entire European part of Russia. Protection of Pihlajavesi moves up a notch by Päivi Suikkanen Suomen Luonto 53( 1 ):2628 The shores and wildlife of Pihlajavesi, part of the Saimaa waterway, have been threatened by large-scale summer house construction, but the State has now managed to procure over 500 hectares of islands and islets in conjunction with Finland's shore protection programme. Finland has no law serving to protect shores against building. In winter dippers can be seen in many places outside their normal breeding areas, even way down in southern Finland. The river is one of north Europe's largest rivers over which there is still no tlood control and a unique tlora adapted to the special conditions inhabits the seasonally tlooded land around the watercourse. Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 1 1 A 8 00150 Helsinki puh. This waterway is also inhabited by a species of large river fish, the salmonid Stenodus leucichthys, which grows to a size of 20 kg. Uusimaa Perämiehenk. (939) 632 6163 Maija T Ulmmi Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13,90100 Oulu puh. The future of Pihlajavesi is also being considered by a working group appointed by the Ministry of the Environment. Minister of the Environment Sirpa Pietikäinen is satisfied with the way the land acquisition has been expedited. Fortunately the species is being intensively studied by bird ringers. (92 1) 301 141 Anne Raunio Satakunta Valtak. (90) 228 08221, Perämiehenk. For example, the ranges of subsp. The typical fauna includes brown bear, wolf, lynx, pine marten, and European mink. fruticosa of the green alder, subsp. 11 A 8, 00150 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY H i i rakkotie 6, 01 200 Vantaa puh. krs., 00180 Helsinki puh. The main river in the area is the Petshora, Europe's largest salmon river, producing 150-200 ton catches a year. (98 1) 3115 828 Merja Ylö11e11 Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4, 33200 Tampere puh. During the winter period the population swells severalfold, however, as thousands of dippers move into Finland from central Norway and northern Sweden. (960) 311 550 Liisa Kantola, vs. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan LUO NONKUV A-ARKJSTO Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki puh. There are many woodpeckers and owls. 15, kesällä klo 8.30-15.30 Tiina Aalto, toimistoapulainen Ulla Ahonen, toimittaja Harri Ajamaa, liikennesihteeri Pirkko Elomaa-Vahteristo, koulutussihteeri Susanna Huhtala, toimistosihteeri Esko l olltsamo, pääsihteeri Mirja Jumppanen, tallentaja Inna Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tarja Ketola, järjestösihteeri Eija Koski, kierrätysneuvoja Marjukka Klllmanen, energianeuvoja Ilpo Kllronen, luonnonsuojelusihteeri Pirjo-Riitta Oinaala, lakiasiain sihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Po11tane11, tiedotussihteeri Heli Saarikoski, kompostointisihteeri Mervi Taskinen, tallentaja TL1L1ia Varis, kansainvälisten asiain sihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OKopintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. The shore protection programme of a couple of years back includes some valuable shore a.reas. For instance, in Norway, Sweden and Finland more than 3000 individuals were ringed in 1991. The only large tract that has been spared is an intact 10,000 sq.km area in the extreme northeastern part of the European continent, in the Ural mountains. Lappi Maakuntakatu 18, 96200 Rovaniemi puh. (953) 411 7358 Raija Aura, vs. Unfortunately the programme is threatening to stretch from the envisaged 15 years to 50 years, mainly owing to lack of funds. As a result of this activity, data on the movements and biology of dippers has increased dramatically and conservation has become more effective. The dipper is a species that also needs 'watching' in the conservation sense. The Urals do not form a particularly sharp biogeographical barrier. Tallbergink. Translated by Leigh Plester SUOMEN LUONTO 1/94 53. The scenery is variable, with large tracts of open water and small island groups, lush herb-rich forests and barren islets. There are only some 300 nesting dipper pairs in Finland, most of them north of the Kuusamo-Posio-Kolari line. Protection for Pihlajavesi, located in the centre of SuurSaimaa, has been on the agenda since the 1970s
Ahman olemus on hämäävä. Ei ole sitten ihme, että ahma elää laajalla alueella: Euraasian ja Pohjois-Amerikan havumetsävyöhykkeillä sekä pohjoisessa näihin rajoittuvan tundran reuna-alueilla. Ne syntyivät niin ikään Skansenilla 19441945. Ahman nimi juontaa sen tavasta tappaa ja varastoida saalista yli hetkellisen tarpeen. Myöskään salomaiden asukkaiden ruokavarastot eivät aina saaneet olla ahmoilta rauhassa. Ahmoille rakennettiin Korkeasaareen omat tilat 1970luvun puolivälissä. Se on sille elämisen ehto turhaanhan ei moista käyttäytymissopeutumaa olisi kehittynyt. vsk. Kunnon kiukun entisaikojen pyyntimiehissä herätti se, että ahmat ehtivät usein käydä kokemassa ansat ennen heitä. Ahmojen vainoaminen alkoi tietysti jo kauan sitten, ei vain Suomessa vaan koko sen levinneisyysalueella. Synnyttäjä oli pyydystetty luonnosta, ja se oli eläintarhaan tullessaan jo "siunatussa tilassa". Lähiaikoina ahma liitetään myös Euroopan eläintarhojen suojeluohjelmaan (EEP). Ahma on saanut ahmatin leiman leveään otsaansa. Kun tulin 1968 Korkeasaareen, siirsin ahmat varsin pienestä tarhasta suurempaan puumilta vapaaksi jääneeseen tarhaan. Ne auttavat ahmaa liikkumaan hankalissakin lumioloissa. Tämän jälkeen niitä on syntynyt myös Höörissä ja Kolmårdenissa yhteensä 16. Tietyissä lumioloissa, kun poro uppoaa syvälle, ahma kykenee tappamaan monta poroa yhteen menoon, etenkin jos nämä ovat heikkokuntoisia. Kantakirj a perustettiin hiljattain, ja sitä pitää Korkeasaaren assistentti Leif Blomqvist. Myös Ruotsissa ja Norjassa ahmoja on niukasti, samoin itärajamme takana. Kaikkiaan Skandinavian eläintarhoissa on ollut tähän mennessä 3 1 ahmapentuetta, muualla maailmassa kahdeksan. Seuraavaksi ahma synnytti Colorado Springsissä Yhdysvalloissa 1960-luvulla. Kanta on pieni, arviot liikkuvat muutamissa kymmenissä. Ahma on jo pitkään ollut Skandinavian eläintarhojen yhteinen projektilaj i. Pari vuotta myöhemmin naaras synnytti , mutta paikka osoittautui kaikista varotoimista huolimatta liian levottomaksi. Ravinnonkäytössään se on monipuolinen sopeutuja. Ranualla on syntynyt kaksi pentua. Ahma on kuitenkin ennen muuta kestävä pitkänmatkan jolkuttelija. Vuonna 1983 syntyneet pennut eivät jääneet eloon ja vasta 1987 lisääntyminen onnistui odotusten mukaisesti . Ilkka Koivisto 59. Ihmisillä on kuitenkin taipumus arvioida ja arvostella eläimiä omien arvoasetelmiensa pohjalta. Eläintarhoissa ahmoja ei koskaan ole ollut runsaasti, ja lisääntyminen on ollut ongelmallista. Sen erikoisuuksia ovat kokoon nähden valtavat tassut. Tosin ensimmäiset pentueet syntyivät jo vuosina SUOMEN LUONTO 1/94 53. Tällainen herkkyys on tuttua muistakin näätäeläimistä. Pahin ristiriita syntyi kuitenkin poronhoitajien kanssa. Ruotsissakin Skansenin 40luvun jälkeen seuraavat ahmalapset syntyivät vasta 1972 Boråsissa. Se vaikuttaa kömpelöltä ja hitaalta, mutta tosi paikan tullen se on kuin "tuli ja leimaus". Emo hävitti poikasensa. Ähtärissä ensimmäiset pennut syntyivät jo 1982 ja jäivät eloon. Ahma on tunnettu myös kiipeilytaidostaan, ja uintikin siltä sujuu. Sittemmin on Korkeasaaressa ja Ähtärissä syntynyt ahmoja ei aivan vuosittain mutta melko säännöllisesti kuitenkin, kummassakin tähän mennessä 15. Nykyisin ahma nauttii Suomessa lain suojaa. TURVAPAIKKA KORKEASAARESSA Ahma 1915-19 17 Kööpenhaminan eläintarhassa sekä 19 17 Skansenilla Tukholmassa, mutta seuraavien odotus kesti kauan
.. Nykii usein pyrstöään." * Suomen luonnonsuojeluliitto toimii vanhojen metsiemme säilyttämiseksi. .......... Puhelinnro: ............................ . Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00150 /1 00003 HELSINKI --------------------------------------------------------------------------------J Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaa voit tukea myös lahjoitustilin PSP 800016-98850 kautta.. ........ Suomen luonnonsuojeluliitto on Luonnon ääni. . Pikkusieppo kohtalotovereineen tarvitsee aarnimetsänsä tulevanakin keväänä. jäsenmaksustani puolet menee paikalliseen ja alueelliseen luonnonsuojelutyöhön. ................ ................. ........................ .. O En halua vastaanottaa suoramarkkinointipostia. ..... r--------------------------------------------------------------------------------, SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO PALVELUKORTTI 1994 \ . ............................... . Jos haluat kuulua johonkin toiseen paikallisyhdistykseen, merkitse toivomus tästä osoitetietojen yhteyteen. ........ .......................... ........ ... Vanhan koiraan kurkku oranssi. Nimi: ............................. .... ....... Laita rasti ruutuun, jos et halua vastaanottaa tällaista postia.) Suomen luonnonsuojeluliitto ry maksaa postimaksun. ...................... Toimiaksemme tarvitsemme Sinunkin tukesi. silmiinpistävä valkea kirjailu pyrstössä. (Luonnonsuojeluliiton jäsenrekisteriä voidaan käyttää Liiton omaan varainhankintaan liittyvään markkinointiin. Postinumero ja -toimipaikka: ... Osoite: .... .................... ...... Muutoin meillä on tulevaisuudessa vain haikea lajinkuvaus vanhassa lajinmääritysoppaassa: " ... ............. ........... Pikkusiepon puheenvuoro i L0 218626 KESTO KE YN~S KALEVI ELÄINTI ETEELL INE SL AS "Tsi' sibb-sibb-sibb tsi-ju tsi-ju ts 1090 HANKO Jäljellä olevat vanhat metsät on suojeltava nyt. ............................................... O Haluan lisätietoja Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnasta. .. Naaras ja nuori koiras alta vaalean kellanvalkeita. Mahdollinen toivomus paikallisyhdistyksestä: ................................................ Syntymävuosi: ... . ................. .. ..... Liittyessäsi Luonnonsuojeluliiton jäseneksi Sinut liitetään samalla automaattisesti asuinseudullasi toimivan paikallisyhdistyksen jäseneksi. ...... .......... Allekirjoitus: ...... . ....... Liityn Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi vuodeksi 1994! Saan Luonnonsuojelijalehden vuosikerran sekä muihin jäsenetuihin oikeuttavan jäsenkortin maksettuani jäsenmaksun 100 mk minulle pian lähetettävällä pankkisiirtolomakkeella