Vapaaseen oman auton käyttöön puuttuminen onkin tietysti aivan uutta Suomessa. Kannattaa kuitenkin pohtia, kumpi on tärkeämpää: liikkumisen rajaton vapaus vai meidän kaikkien, niin oman auton kuin julkisten välineiden käyttäjienkin, terveys. Pienhiukkasten vahingollisuus on viime vuosina noussut esiin, sillä niiden on todettu tunkeutuvan syvälle keuhkorakkuloihin. Se on hieman erinäköinen kuin aiemmat numerot. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. Suomen luonnonsuojelul iiton jäsenille vuoden määräaikaisti laus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Uusimpiin dieselbusseihin on kehitetty hiukkasloukkuja, muttei henkilöja pakettidieselautoihin. (09) 228 08 1 telefax: (09) 228 08200 Päätoimirraja Jorma Laurila, 228 082 17 Toimitussihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari , 228 08214 Toimirrajat Anni Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Tannu (ulkoasu) Värierorrelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jiisen ISSN 0356-0678 Suomen L110 1110 ilmestyy kerran kuussa. (09) 228 082 10 ja 228 08224. Synkkä tosiasia on kuitenkin se, että Euroopassa arvioidaan jopa useiden kymmenientuhansien ihmisten menehtyvän joka vuosi ilmansaasteiden synnyttämiin sairauksiin. z L.L..J 6 :) V) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Tilaushinnar Vuoden määräaikaistilaus ( 12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 300 mk. Jostain syystä ihmiset kuitenkin suostuvat helpommin hengittämään likaista ilmaa kuin juomaan huonoa vettä, vaikka puhdas ilma ja vesi ovat meille yhtä elintärkeitä. Puolen vuoden määräaikaistilaus 170 mk. Ilmoitusmyynti Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. Kestotilaus 270 mk. Asia on ehkä helppo työntää mielestä, koska likaisen hengitysilman turmiolliset vaikutukset näkyvät usein vasta jopa vuosikymmenien päästä syöpinä, sydänja verisuonitauteina sekä hengityselinsairauksina. Ehdotuksesta syntyi odotetusti kohua. T erveydellemme haitallisimpia liikenteen saasteita ovat typen oksidit ja pienhiukkaset. Jorma Laurila Uusi vuosi Suomen Luonnossa Käs issäsi on vuoden ensimmäinen Suomen Luonto. Riski kasvaa sitä mukaa kuin altistuskin. Se vaatii myös voimakasta muutosta sekä kuntien päättäjien että asukkaiden asenteissa. Uusi ilmansuojelulaki antaa kuitenkin mahdollisuuden vähentää jopa pakkotoimin päästöjä tietyissä tilanteissa. Keinoina voisivat olla kuntien voimakkaasti subventoima tai jopa ilmainen julkinen liikenne sekä vuorotiheyksien ja matkustusmukavuuden parantaminen. lrtonume ro 33 markkaa. Mukana on myös uusia osastoja. Suomessakaan tilanne ei ole hyvä. Tehokkain tapa vähentää taajamien saastetaakkaa olisi kehittää määrätietoisesti julkista liikennettä erityisesti suurissa kaupungeissa ja houkutella ihmiset siirtymään joukoittain sen käyttöön. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Käy11ämällemme painopaperille on myönnelly pohjoismainen ympäristömerkki. vsk.. Helsingissä koetellaan si lloin tällöin jopa ilmanlaadun raja-arvoja, jotka eivät saisi ylittyä lainkaan. Ongelmallista on myös dieselautojen määrän lisääntyminen, sillä juuri ne syytävät eniten pienhiukkasia. Suomen luonnonsuojelul iitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovullaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Myös autokannan ripeämpi uusiminen vähentäisi päästöjä, mutta vain silloin jos vanhat autot poistetaan käytöstä esimerkiksi romutusmaksun av ulla. (09) 227 1 967 telefax: (09) 227 1 42 1 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. Suomen Luonto toivottaa lukijoilleen oikein hyvää alkanutta vuotta! SUOMEN LUONTO 1/97 56. Kehnointa ilmaa hengittävät pääkaupungin ja muiden suurten kaupunkiemme asukkaat. Olemme kehittäneet lehden ulkoista olemusta ja muuttaneet rakennetta. Jos juomavetemme olisi laadultaan yhtä kehnoa kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudun asukkaiden päivittäin hengittämä ilma, asiasta nousisi suuri häly. Olemme myös si irtyneet käyttämään kasviöljypohjaisia painovärejä lehtemme painatuksessa, niin sanottuja ekovärejä. Toivottavasti lehti on entistä kiinnostavampi. Helsingin kaupungin asettama toimikunta ehdotti viime syksynä, että yksityisautoilua olisi rajoitettava tai kiellettävä se jopa kokonaan silloin, jos tiettyjen saasteiden raja-arvot ovat ylittymässä. Lisääntyvä liikenne vain kärjistää ongelmaa. Annamme vastaisuudessa näyttäville luontokuville enemmän tilaa. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoillain automaa11isesti kunnes haluat keskey11ää sen. Liikenteen päästöjen saaminen kuriin vaatii uudenlaista ajattelua ja liikennepolitiikkaa. Kun voimaloiden ja teollisuuden päästöt ovat pienentymässä, liikenteen saasteiden vähentäminen on yhä alkutekijöissään. Ilmatieteen laitoksen tutkimuksessa ilmanlaadun ohjearvot ylittyivät ajoittain joka toisessa tutkituista 42 taajamasta. 2 Liikenteen saasteet vakava vaara terveydellemme Liikenteen saasteja hiukkaspäästöt ovat ilmansuojelumme suurimpia ongelmia. Ja harvahan uskoo, että joku tilastojen sairaustapauksista osuu omalle kohdalle. Samalla tavalla kuin radioaktiivisella säteilyllä, pienhiukkasilla ei ole turvallista alarajaa ollenkaan. Katalysaattoreilla pakokaas uja voidaan vähentää, mutta nekään eivät tepsi pienhiukkasiin. Palaamme asiaan lähemmin seuraavassa numerossamme. V apaaehtoisuus on aina pakkoa parempi
Joen vaiheista kerrotaan sivuilla 32-36. Vakiot: Pääki,joitus 2 Ajankohtaista 10 Maailmalta 42 Mielipiteitä, keskustelua 46 Ki,joja 50 Markku Tanon kuvaamalla tähtitaivaalla näkyy maapallon liike. Kalervo Ojutkangas ja aarniometsän elonkehä 29 Kuvakulmia-sarjamme esittelee suomalaisia valokuvaajia ja heidän töitään. Sääprofeetta Hannes Oikaraisen ennusmerkkejä sivuilla 24-25. vuosikerta 1 1997 Jorma Laurila Tällä mittausasemalla Helsingin Töölön Nordenskiöldinaukiolla mitataan maan suurimmat kaupunki-ilman saastepitoisuudet. 37 Näkökulma ympäristönsuojeluun. 56. Herrasmiesten rauhansopimus 28 Aura Koivisto pohtii metsärauhaa. Käpylinnut syntyvät talven keskelle 4 Kuukauden kuluttua keikkuu uusi sukupolvi kuusissamme. Vantaanjoki heräsi eloon 32 Tiedettä vai turhuutta. Liikenne likaa keuhkot 16 Vaarallisinta kaupunki-ilmassa ovat typpidioksidi ja pölyn pienhiukkaset. Jukka Mikkola Pääkaupunkiseudun elämänsuoni Vantaanjoki on taas lohijoki. Katukuiluissa ilma on vielä likaisempaa. Lisää Tanon vangitsemaa talviyön taikaa sivuilla 20-23. Kansikuva: LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Arto Komulainen Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Kysy ekoneuvoa 52 Multasormet 53 Kysy luonnosta 54 Kuukauden Ilkka 56 lhmejuttu 59 Summaries of the Main Articles 58 SUOMEN LUONTO 1/97 56. vsk. Kuutamokeikka 20 Sääprofeetta Hannes Oikarainen ennustaa lumista talvea 24 Muuttolintuja päivälliseksi 26 Kiurut saattavat lennähtää verkkoon Ranskassa ja peipot häkkiansaan Belgiassa. 3. Tuolla puolen Limpopon 38 Retki Afrikan suosituimmalle suojelualueelle. Kuvassa Vanhankaupunginkosken kalaporras
Käpylinnut rakentavat pesänsä havupuihin. vsk.. Kuvassa pikkukäpylintukoiras ruokkii poikasia siemenpuurolla. Teksti ja kuvat: Antti Leinonen Käpylinnut syntyvä 4 SUOMEN LUONTO 1/97 56
talven keskelle 1 SUOMEN LUONTOl /97 56. Tämä nuoren pikkukäpylintupari n aikaansaannos oli tavallista huterampi. Yleensä pesä on tukeva ja lämmin. vsk. Emot ruokkivat poikasia pesässä kolmisen viikkoa. Lopulta pesä saattaa hajota kasvavien poikasten painosta. 5. Samaan aikaan kun muut lintumme kamppailevat eloonjäämisestään pakkasen kourissa, käpylinnut pyöräyttävät munat ja ruokkivat poikasensa aikuisiksi
lsokäpylintu suosii männyn käpyjä, mutta ellei niitä ole riittävästi, kuusen kävytkin kelpaavat. Käpysuomujen auetessa kevätpuolella käpylinnut yltävät siemeniin pitkällä kielellään käpyä irrottamatta. Käpyä käsitellessään lintu painaa sen rintaansa ja oksaa vasten. vsk.. Ennen käpysuomujen aukeamista käpylinnut joutuvat irrottamaan kävyn ja halkaisemaan käpysuomut päästäkseen käsiksi siemeniin. Usein rintahöyhenissä näkyy pihkan sottaama tumma alue. Käpylinnut käyvät sulan puron partaalla juomassa vettä tai syömässä lunta. SUOME LUONTOl/97 56. Laulu alkaa helistä pian vuodenvaihteen jälkeen. Lyhyt talvipäivä kuluu tarkkaan käpyjen käsittelyssä ja jauhinkivien etsinnässä. lsokäpylinnun nokka on vankempi kuin pikkukäpylinnulla. Käpylinnuilla on outo tapa nakerrella lahoa puuta. Kuvassa kirjosiipikäpylintunaaras. Joskus ne tulevat hakemaan sitä vanhoista hirsirakennuksista. Myös eläinten, ja ihmistenkin, virtsausjäljet kiinnostavat niitä, luultavasti virtsan sisältämien suolojen takia
Joillakin paikoin Kainuussa jopa enemmistö talvisista käpylinnuista oli kirjosiipiä. Kirjosiipiä oli ilmeisesti eniten vuosikymmeniin. Viime talvi oli kaikkien aikojen parhaita käpylintutalvia. Käpylinnut tuntuvat aloittavan päivänsä aamuhämärässä kivien etsimisellä. Valtaosa kuolleina löytyneistä oli koiraita. Parvet vaelsivat todennäköisesti idästä, ja kun samaan aikaan sattui olemaan mainio kuusen siemenvuosi, asettuivat käpylinnut talosille. Kevättalvella ristinokat pesivät uudestaan. Naaraat olivat jo silloin pesillä. Havaintojeni mukaan osa kevättalvella pesivistä Iinnuista oli edellisenä syksynä syntyneitä! Käpylintuja jäi autojen alle alkuvuodesta lähtien massoittain niiden etsiessä teiltä jauhinkiviä kupuunsa. Tykkykuusien latvoissa näki hartaasti laulavia, punaisina hohtavia lintuja, kuin koruja karussa talviluonnossa. Jo syksyllä loka-marraskuussa nuorten lintujen ruuankerjäysäänet kertoivat, että uusi sukupolvi oli nähnyt päivänvalon. kohta ympärilleni lauma hysteerisesti varoittavia käpylintuja. Vuodenvaihteen jälkeen käpylintukoiraat herkesivät herkiksi. Maalis-huhtikuussa alkoi näkyä helmikuussa syntyneitä lintuja, jotka jo itse irrottelivat käpyjä. D SUOMEN LUONTO 1/97 56. Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla oli käpylintuja talvella 199596 enemmän kuin miesmuistiin. Toinen surma käpy1 innui lle oli varpuspöllö. Arvatenkin pöllöllä oli kohta kynsissään joku onneton kävynpurija. Se koituu monen ristinokan surmaksi, sillä talvella kivet löytyvät helpoiten teiltä. Vieraat olivat pikkukäpylintuja ja kirjosiipikäpylintuja. 8 Kun viimeisetkin hälisevät parvet poistuivat pesimäseudultaan heinä-elokuussa, Kainuu muuttui suorastaan oudon hiljaiseksi, niin olennainen osa maisemaa käpylinnut olivat vuoden ajan olleet. Sen sijaan isokäpylintuja oli hyvin vähän, mutta nehän ymmärtävätkin enemmän männyn siementen päälle. Käpylinnut ehtivät talven aikana pesiä kahdesti. Välillä koiraat ponnistelivat lentoon erikoisella tavalla siivillään soutaen ja koko ajan laulaen. Ristinokat valtasivat maamme metsäisten maakuntien kuusikot, pesivät, kuorivat kävyt ja katosivat. Seuraamani varpuspöllön katseeseen tuli heti päättäväinen kiilto, kun se näki käpylintuparven lentävän ohi ja laskeutuvat lähelle. Toisaalta, jos matkin missä tahansa metsänreunassa varpuspöllön ääntä, kerääntyi Eipä taida mikään muu suomalainen laululintu erottua ympäristöstään niin selkeästi kuin talvinen käpylintukoiras. vsk.. Niillä oli taas kevättä rinnassa. Autoilijat varokaa! Karkean siemenmassan hienontamiseen käpylinnut tarvitsevat pieniä jauhinkiviä mahaansa
Joulukuun alkupuolella sateet tulivat Kirkkonummella vetenä ja maa pysyi sulana. Tilaustöitä hän tekee vain poikkeustapauksessa, jollainen Suomen Luonnon luontopäiväkirjakin lienee! Autottomana kuvaajana Reijo Juuriselle on tärkeää, että kuvauskohteet ovat lähellä, mieluiten heti ikkunan takana. Juho paneutuu luonnonkuvaukseen huolellisesti. Varpuspöllö täräytti ikkunaan tiaisjahdissa mutta jäi henkiin. Isältään hän sai ensimmäisen kameransakin jolla 14-vuotiaana nappasi kuvan koivun latvuksista. Rauhallisesti virtaava Oulankajoki oli osittain sula, ja joessa oli vettä tavallista enemmän. Joulukuun alku oli Kuusamossa pilvinen, sateinen ja lämmin. Kolme Suomeni maisemaa Suomen Luonto lähtee luontopäiväkirjan kolmannelle kierrokselle uusin voimin. Tänä vuonna oman kotiseutunsa luonnosta kertovat meille Paavo Hamunen Kuusamosta, Juho Rahkonen Jyväskylästä ja Reijo Juurinen Kirkkonummelta. Lunta oli noin 30 senttiä. Reijo Juurinen (s. vsk.. Juhoa innoittavat erityisesti kotiseudun näkymät sekä lähikuvat kasveista ja hyönteisistä. Hieman eloa joulukuiseen luontoon toivat sirisevät pyrstötiaisparvet. Esimerkiksi metson soidinpaikalle on kotiovelta vain muutama kilometri. Rahkonen kiipesi kotipihan puuhun. Tänä vuonna ilmestyy yhteistyössä kolmen muun kuvaajan kanssa Kitkajärveä ja Kitka jokea käsittelevä teos. 1978). Pieni joki virtasi rauhallisen, lumen juuri valkaiseman maiseman halki Jyväskylässä. SUOMEN LUONTO 1/97 56. Reijo asuukin Nuuksion kansallispuiston vieressä, missä kuvauskohteita riittää. Paavon mieluisimpia kuvauskohteita ovat maisema, kasvit ja linnut. Hän aloitti luontokuvauksen 1993. Kymmenkunta pähkinähakkia (kuvassa) viihtyi lintulaudalla pähkinätarjonnan ansiosta. 1944) on luontokuvauksen veteraani ja on kuvannut ammatikseen 15 vuoden ajan. Luontokuvaaja Paavo Hamunen on syntynyt 1958. Hänen mielestään kohteen tunteminen on välttämätöntä hyvälle kuvalle. Reijo kuvaa luontoa monipuolisesti ja pyrkii säilyttämään kuvaajan vapauden. Linnut turvautuivat jo ruokintapaikkojen antimiin. Kuvaajakolmikkomme kuopus on lukiolainen Juho Rahkonen (s. Alice Karlsson Paavo Hamunen Oulangan kansallispuistossa. Paavo on kuvaaja jo kolmannessa polvessa. Reijo Juurinen teki lumiveistoksen. Ilmojen lämpeneminen toi kuitenkin syksyn harmauden pian takaisin ja teki päivistä synkkiä
Metsissä törröttävät kultapiiskut, kanervat ja talvikit. Sen päätä ei palele vaikka lämpötila laskisi reippaasti pakkasen puolelle. Se kestää kylmää selvästi monia lähisukulaisiaan paremmin ja voi aloittaa pesinnän aikaisemmin. Suopursun kota avautuu tyvestään ja tuulenpuuska sieppaa siemenet mukaansa. Tervolasta löydetty merikeiju leijuu nyt täytettynä Oulun eläinmuseossa. Suuri osa talventörröttäjistä on tuttuja. Lapintiaisen levinneisyys ulottuu Skandinaviasta Siperian läpi, ja asustaapa se vielä Alaskassa ja Luoteis-Kanadassakin. Se on tottunut elämään pohjoisissa havumetsissä ja metsänrajalla. Pohjoisessa pesirnäkausi alkaa vasta, kun illat pimenevät riittävästi elo-syyskuun vaihteessa. Timo Nieminen Lapintiainen saattaa kadota lajistostamme Lapintiainen on karaistunut lintu. Asemanhoitaja Antero Järvisen mukaan kyse voi vielä olla sattumasta, mutta yksi syy saattaa olla ilmaston lämpeneminen. Lumen keskeltä löytää yllättävän runsaasti talventörröttäjiä, joiden siemeniä tuuli ravistelee irti ja kuljettaa hangella uusille kasvupaikoille. N oitalintu eksyi Tervolaan Tervolasta löytyi erään talon pihalta marraskuun puolivälissä merikeiju. Merikeijut uskaltautuvat pesimässaarille vain täydellisessä pimeydessä. Talventörröttäjien siemenet ovat monille talvilinnuille tärkeätä ravintoa. Lähes parisataa kasvilajiamme on talvisiementäjiä, joista noin puolet levittää siemenensä lähes yksinomaan talvella. Rauno Yrjölä Antero Järvinen on tutkinut yli kaksikymmentä vuotta Kilpisjärven lapintiaisia. Tervolaan merikeijun toivat todennäköisesti voimakkaat länsi tuulet. AJANKOHTAISTA Talvinen kasvimaailma on yllättävän runsas Talvellakin voi lähteä kasviretkelle. Pursun lehdillä on erityinen pakkasasento: mitä kylmempää on, sitä tiiviimmin lehdet painautuvat vartta vasten. Pesintäkausi kestää lähes neljä kuukautta ja myöhäisimmillään ainoa poikanen lähtee pesästä vasta vuodenvaihteessa ja aloittaa muuttomatkan Afrikkaan. Raimo Virkkalan tutkimusten mukaan voimakkaasti hakatuissa metsissä lapintiaisen pesinnöistä onnistuu vain hieman yli puolet, ja pesistä pyrähtää maailmalle vähemmän poikasia kuin tavallisesti. Molemmat linnut olivat löydettäessä huonossa kunnossa ja menehtyivät myöhemmin. Ehkäpä tärkeämpi syy on kuitenkin lapintiaisen voimakas taantuminen Metsä-Lapissa, mikä heijastuu myös Kilpisjärvelle, jonne sieltä ei enää vaella nuoria lapintiaisia asuttamaan koivikoita. Runsaimmillaan merikeijukanta on Brittein saarilla ja Välimeren alueella, missä pesintäkausi alkaa huhti-toukokuussa. Monien rannoilla kasvavien törröttäjien siemenet viilettävät pitkin järvenselkää uusille rannoille. Merikeiju jen pesirnäbiologia alkoi selvitä vasta kymmenisen vuotta sitten. Jouni Klinga 11. muita lajeja kuten kirjosieppo kilpailemaan pesäkoloista. Viime vuosina Kilpisjärven lapintiaiskanta on hiipunut ja 1990-luvulla on jo muutamia vuosia, jolloin lapintiainen ei ole lainkaan pesinyt Kilpisjärven biologisen aseman tutkimuspöntöissä. Räystäspääskyn kokoinen merikeiju on aito valtamerilintu, jota tavataan päiväsaikaan kaukaisilla ulapoilla, usein kevyesti poukkoilemassa veden pinnalla. Etelästä tulee SUOMEN LUONTOl/97 56. kasvejamme eikä tarvitse edes lumen antamaa suojaa. Keijun ravintoa ovat pienet äyriäiset. Suolla seisoo suopursu ylväänä. Löytö on PohjoisSuomen merkittävimpiä lintuhavaintoja. Etenkin punatuikut ja urpiaiset viipyvät törröttäjillä, mutta siemenet maistuvat myös viherpeipoille, keltasirkuille ja tikleille. Tämä Euroopan pienin merilintu on tavattu Suomessa vain kerran aiemmin, viime vuoden tammikuussa Tuusulassa. Meitä lähimmät merikeijut pesivät Norjan Lofooteilla, missä niitä kutsutaan noitalinnuiksi. Linnut voivat lykätä pesälle saapumista jopa liian kirkkaiden revontulien ja kuutamon takia seuraavaan yöhön. Rannoilla huiskivat rantakukkien vaaleanruskeat tähkäpäät, järviruokojen röyhytupsut, kotapäiset kurjenjalat ja osmankäämien jykevät pamput. Se on karaistuneimpia Timo Nieminen Rantakukkia Keurusselän luodolla. Esimerkiksi Kilpisjärvellä lapintiaiset ryhtyvät pesimäpuuhiin jo aikaisin toukokuussa, kun maassa on vielä lunta ja järvissä paksu jääpeite. Niityiltä löytää nokkosia, mesiangervoja sekä karhunja koiranputkia, pietaryrttejä ja siankärsämöjä. vsk. Nimityksen taustalla ovat kalastajien havainnot lintujen oudoista soidinlennoista pimeinä syysöinä. Rauno Ytjölä Jouni Klinga Merikeiju on valtamerilintu, joka uskaltautuu mantereelle vain pes1maan. Kylmistä öistä lapintiainen selviää vaipumalla hypotermiaan
" .-" ___ _·-~•·· _ _ ~-_: __ • C o . 3. "Käyrät olivat aika maltillisia nykypäiviin asti, mutta siinä missä tilastot loppuivat, käyrät kääntyivätkin jyrkkään nousuun", Pesola selvittää. Vuosaaren satamasta on toistaiseksi hyväksytty vasta perustamissuunnitelma. ASKELEN ED Mikko Pesola on Vuosaaren sankari Tapaan Mikko Pesolan Helsingin Vuosaaren uudessa kauppakeskus Columbuksessa. Kansalaisliike on myös tehnyt vaihtoehtoisia suunnitelmia Vuosaaren kehittämiseksi, mutta niitä ei ole otettu tosissaan. Riina Jokiranta/LKA Jouni Klinga/LKA 2. Mistä supikoira on kotoisin. : .. Mikko Pesola liittyi mukaan 12 AJANKOHTAISTA Hanna Hentinen Satamaan johtavat liikenneväylät katkaisisivat Mikko Pesolan takana aukeavan Porvarinlahden pohjukan. Vastaukset sivulla 58 SUOMEN LUONTO 1/97 56. Tarkkaa insinööriä ärsytti, kun satamalaitos esitteli käyriä satamaliikenteen kasvusta. Miksi käpylinnut pesivät talvella. 6. S. Kauppakeskus on laivan malliin rakennettu kolossi, uuden ajan airut. Hänen mukaansa hanke on tuottamaton; suunnitteluun ja rakentamiseen uppoaisi neljästä viiteen miljardiin markkaa rahaa, mutta sataman liikevaihto olisi vain 360 miljoonaa vuodessa. Osa kantakaupungin Länsisatamasta ja Sörnäisten satamasta puretaan, ja tilalle rakennetaan kerrostaloja. Mikä on suurin Suomessa pesivä lintu. ~;t}-~ ., Jarkko Mäkineva/LKA _B.,,, \ft. Tunnistatko seuraavat puut: A '1 ·, {~ .J, . "Ei tule mitään", Pesola epäilee. 1 . "Tunneli pitäisi louhia ainakin kolmekymmentä metriä merenpinnan alapuolelle." Kuljemme Porvarinlahden rantaa. Sataman suunnittelu jatkuu, vaikka sataman ja sen yhteyksien tielle on tallautumassa kappale kauneinta ja luonnoltaan monipuolisinta EteläSuomea. "Kun rupesin kyselemään siihen selitystä, ei mitään perusteluja ollutkaan." Hihasta vedettyjen liikenne-ennusteiden lisäksi Pesolaa ihmetyttävät sataman kustannukset. . Komeilevathan alueella muun muassa Mustavuoren lehtojensuojelualue ja Porvarinlahden linnustonsuojelualue. Jonakin päivänä ihan oikeat kauppalaivat ankkuroituvat Vuosaaren satamaan ja tavaraa rullaa sisään ja ulos kontti kontin perään mikäli kaupungin suunnittelukoneisto saa tahtonsa läpi. -·_•.· ~--. Missä sammakot talvehtivat. 4. Pian lahdenpohja on viiksitimaleiden seurusteluääniä täynnä. Suunnitelmien mukaan Helsingin Vuosaaren nykyiselle telakka-alueelle ja sen ympäristöön nousee 159 hehtaarin laajuinen satama, josta rakennetaan tie Kehä III:lle ja rautatie Helsingin-Riihimäen radalle. Maantie kaivettaisiin puolestaan syvälle lahden alle. Muistavatko ne kätköjensä sijainnin. vuotta myöhemmin. "Ellei olisi tällaista vakavaraista tukijaa kuin me veronmaksajat!" Satamalaitoksen tilaisuudesta lähtien Mikko Pesola on kirjoittanut noin 200 lehtijuttua, lähettänyt satakunta kirjettä viranomaisille, esitelmöinyt ja tehnyt kymmeniä valituksia. ,/, ... "Konkurssihan siitä tulisi", hän sanoo. Sen pohjalta satamaa ruvetaan tekemään, jos löytyy rahaa ja jos saadaan ympäristöministeriö ja ympäristökeskukset vakuuttuneiksi siitä, että näin voidaan tehdä tuottamatta ympäristölle vahinkoa. · ~ ' \_ . p _.,,, . Keväällä palaavat luhtahuitit ja kirjokertut tutuille pesimäpaikoilleen ja Mustavuori läikehtii keltavuokkomerenä. Pelastetaan Vuosaari! -kansalaisliike syntyi 1990 pitämään vuosaarelaisten puolta muun muassa kaavoituksessa. 7. Vuosaaren liki kokopäiväinen puolustaja tuntuu nauttivan vuosaarelaisten luottamusta. Mitkä seuraavi~ta eläimistä nukkuvat talviunta: a) mäyrä, b) siili, c) karhu, d) kyy, e) lepakot. "En tiedä mitä Pesola on sinulle puhunut", eräs ohikulkija huikkaa, "mutta minä kuittaan sen." Alice Karlsson 1. Satamaan johtavat tie ja rautatie on piirretty kartalle moneen kertaan. vsk.. . Eräässä vaihtoehdossa kiskot sukeltavat Mustavuoren alitse ja Porvarinlahden yli. Meikäläisistä linnuista keräävät talven varalle ruokavarastoja esimerkiksi tiaiset, närhi ja pähkinähakki. Korkea kaislikko kahisee hiljaa joulukuisessa tuulessa
Ennen Lieksassa halutaan järvilohi takaisin Järvilohen pelastamiseen tähtäävä hanke sai uutta potkua Lieksassa, kun Pielisen kalastusalue laajensi Lieksanjoen rauhoitusta Enso Oy:n voimalan alapuolella sadasta metristä puoleen kilometriin viime syksynä. "Voimalan ohijuoksutuksen toteuttamiseen tarvittaisiin reilu 10 miljoonaa markkaa. Tämä näkyy kalastossa: särkeä ja lahnaa nousee yhä enemmän ja muikun koko kasvaa. "Viisi vuotta sen jälkeen Pielisestä alettiin saada merkittyjä järvi lohia. Kimmo Repo Järvi/ohi elää meillä alkuperäisenä vain Vuoksen vesistössä, ja kutualueet ovat olleet Pielisjoessa, Ala-Koitajoessa ja Lieksanjoessa. Kesällä pyydetään verkoilla ja rysillä. ta pyydetään 20-30 emokalaa, joiden mädistä saadaan yli 100 000 järvilohen poikasta istutuksia varten. Pohjasedimenttinäytteiden ja mädin haudontakokeiden avulla selvitetään, onko kunnostus tehonnut ja voiko muikkukanta vahvistua joko luontaisesti tai istuttamalla. Pyyntiteho onkin laskenut viime vuosina selvästi. Järven pohja liettyi ja muikkukanta pieneni niin, että nykyisin vuosisaalis on vain muutamia kymmeniä kiloja. "Päästöjen vähentämiseksi tehtiin yksityiskohtainen suunnitelma, jonka tärkein osa ovat suojavyöhykkeet", kertoo limnologi Tarmo Tossavainen Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksesta. Lieksankoskeen rakennettiin 1963 voimala, joka sulki joen ja vei veden uomasta. Ennen vetoalueena oli koko järvi, nyt vain pieni suikale länsirannikolta", nuottamiehet harmittelevat. Kala ei lisäänny enää luontaisesti. Rakennettujen vyöhykkeiden yläpuolelle kaivettiin poikittaisojia. "Täällä on ainakin kaksi tonnia puhdasta muikkua", kuuluttaa Tuomola tähystysavannolta. "Rupukalaa vedetään ihan vain rakkaudesta tähän järveen", miehet huokaavat. Sinilevä on avoveden aikaan yhä yleisempi tuttavuus. Jukka Turusen ja muiden innokkaiden kalamiesten haaveena on kahlitun Lieksanjoen lopullinen vapauttaminen. Tien viimeisille kutualueille sulki Pielisjokeen 1971 rakennettu K uurnan voimala. Vuoden 1995 aikana Kuohattijärveen tulleesta runsaan 700 kilon fosforikuormasta yli 40 prosenttia oli peräisin metsätaloudesta. Rauhoituspäätös on merkittävä, sillä Pielisestä syksyisin nousevat järvilohet pakkautuvat juuri voimalan alapuolelle, josta niitä on ollut suhteellisen helppoa kalastaa. "Jos arvolajit vähenevät, myös pyynti vähenee. Suuntaa antavia tuloksia saadaan ensi keväänä. Se merkitsee sitä, että kalat ovat leimautuneet Pieliseen, eivätkä enää vaella Saimaalle." Rauhoitusalueen laajentaminen helpottaa myös poikastuotantoon tarvittavien emokalojen pyyntiä. vsk. Seurauksia voidaan vain arvailla", Kaskinen sanoo vakavana. Kuohattijärven ympäristön suurimmat maanomistajat ovat Metsähallitus ja Enso. Aamun sarastaessa viiden miehen nuottaporukka, Juha Kaskinen, Jouni Aaltonen, Jari Tuomola, Marko Tuomola ja Tarmo Nurmi, on uittanut pyydykset jään alle ja puolilta päivin niitä päästään nostamaan hiljalleen ylös. Muikkuporukat ovat tehostaneet myös vähäarvoisten kaJari Salonen lojen pyyntiä, mutta talkoovoimin urakka on liian suuri. Järveen laskevien purojen ranta-aluetta käytetään eräänlaisena pintavalutuskenttänä, jonka kasvillisuus pidättää osan yläpuolisen metsätalousalueen kuormituksesta. Työn tavoitteina ovat metsätalouden kuormituksen vähentäminen ja muikkukannan elvyttäminen. Sitten järven valuma-alueella alettiin ojittaa metsiä ja lannoittaa soita. Sllkylän nuottamiehet Tarmo Nurmi, Juha Kaskinen, Jouni Aaltonen, Marko Tuomola ja Jari Tuomola. Kesällä tilipussia yritetään lihottaa kalaa jalostamalla. Poikasia lähetetään niin ikään muutamiin kalanviljelylaitoksiin. Ammattikalastajilla on kuitenkin huoli huomisesta. Aloitteen rauhoituksesta teki Lieksan kalastuskunta. kiloon mahtui jopa 109 hopeakylkeä, nyt enää 30. Suojavyöhykkeet ovat vesistöjen varteen ojittamatta jätettäviä 5-20 metrin kaistaleita. Palkkapussia ei suurikaan särkiapaja lihota, siitä pitää viiden pennin kilohinta huolen. Sillä summalla Lieksanjoesta tulisi taas yksi maan merkittävistä lohijoista", Turunen haaveilee. Jarmo Pasanen 13. "Kalastajia kiusaa esimerkiksi tiukka lupapolitiikka. Pyhäjärven jäällä ahkeroi nykyään puolenkymmentä nuottaporukkaa. Kuohattijärvellä vanhat ojat ulottuivat vesirajaan, joten kesä-heinäkuussa niihin rakennettiin miestyönä lähes 60 suojavyöhykettä kivistä, turpeesta, pajupistokkaista sekä puusta paaluttamalla. Syksyisin LieksanjoesSUOMEN LUONTO 1/97 56. AJANKOHTAISTA Rakkaudesta Säkylän muikkuun Tammikuun pakkanen paukkuu Säkylän Pyhäjärven jäälakeudella. "Tämän porukan kaikkien aikojen saalis, 2530 kiloa muikkua ja 1400 kiloa muuta kalaa, enimmäkseen siikaa", ynnäilee Kaskinen illalla punnituksen jälkeen. Tämän vuoden alussa Kuohattijärveä ryhdyttiin kunnostamaan Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen johdolla. Talvella kala menee tuoreena eteenpäin. "Kahdeksan vuotta sitten tänne tuotiin ensimmäiset järvilohet Enonkoskelta", kalastuskunnan esimies Jukka Turunen kertoo. Eloperäisen jätteen liettämiä muikun kutualueita on kunnostettu järvenpohjan raivausnuottauksella. Jari Salonen Kuohatista taas muikkujärvi Nurmeksen pohjoisosassa sijaitsevasta reilun kymmenen neliökilometrin kokoisesta Kuohattijärvestä nousi 1960-luvun alkuun asti muikkua 5000-6000 kiloa vuosittain. Jo vuodesta 1988 lähtien Pielisen lähes kadonnutta järvilohikantaa on pyritty elvyttämään LiekS<\SSa. Pielisen lisäksi poikaset vahvistavat myöhemmin myös Saimaan vesistön järvilohikantaa
Osa puusta meni Lieksaan VapoTimberin sahalle, osa tuntemattomaan määränpäähän. Museon pesula-saunarakennuksen nurkalta avautuvat hyvät kiikarointivedet. . Eri puolilla maata tehtävä työ on Lähiluontoprojektin kivijalka. Kanadanhanhia voi talvehtia kokonainen parvi. Lintujen katselun voi aloittaa Imatran keskusliikenneasemalta. Marraskuun lopulla seurasin puutavaravirtaa Kuhmon Rajakankaalla, erämaassa hieman Ulvinsalon luonnonpuiston eteläpuolella. Liittovaltuusto täydensi myös liittohallitusta. Siksi virta ei jäädy kovimmillakaan pakkasilla. Suomen vuolain virta vie vettä 500 kuutiometriä joka sekunti kohti Laatokkaa. Lajinmääritykset voi tarkistaa valtatie 6:n sillan alla olevasta isosta kuvataulusta. Puuta kuitenkin tulee edelleen yli rajan, mieluiten häveliäästi tuntemattomien syrjäisten / .Minun retkipaikkani -rajanylityspaikkojen kautta. Imatran alapuolelta löytyy ainakin isokoskeloita ja alleja. Karjalassa on lähinnä Suomen rajalla eurooppalaisittain poikkeuksellisen laajoja metsäalueita, joita ihminen ei ole ilmeisesti milloinkaan hakannut tai kaskennut. "Puut tulevat Kolvasjärveltä Kostamuksen seudulta. Seudut, jolta Rajakankaan puut tulevat, ovat vihreän vyöhykkeen ydintä." "Puukauppa Karjalassa on muuttunut yhä enemmän ryöstöksi", Pyykkö sanoo. Kovillakin pakkasilla kymmenet venekunnat soutavat edestakaisin Vuoksea ja ajavat vesilinnut lentoon. Suomen puolella tosin metsät oli suurimmaksi osaksi hakattu suojelualueita lukuunottamatta, mutta Karjalassa oli hakkaamaton vyöhyke rajaan saakka." "Pääosin suomalaisten hakkuut ovat nakertaneet tätä rajantakaista vyöhykettä koko ajan. Vuoksen länsirantaa pitkin pääsee aivan vesirajaa seurailevaa kevyen liikenteen väylää etelään Imatralle. Täällä Vuoksen rantaan pääsy ei ole aivan vaivatonta. Vapo-Timberin hankintapäällikkö Mauri Koskela myöntää, että Kuhmosta vyöryvät puut tulevat heille. Peruslintujen joukosta on jännittävä etsiä talvea uhmaamaan jättäytyneitä harvinaisuuksia. Harvinaisimpia talvivieraita ovat olleet punapäänarsku ja harmaasorsa. Yksittäisellä ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa ainakin oman pihan hoitoon ja lasten käsitykseen luonnosta. Alue on tietääksemme talousmetsää. vsk.. Erovuoroisten tilalle tulivat filosofian kandidaatti Janne Lampolahti Eurajoelta, ympäristönsuojeluneuvos Ilkka Sten Mikkelistä ja filosofian tohtori Thomas Wallgren Helsingistä. .. Pikku-uikut löytyvät useimmiten aivan läheltä tai vastapäätä Neitsytniemen puolelta. Talven yli on sinnitellyt monasti alli, harvemmin mustalintu tai tukkakoskelo, joskus punaja lapasotka, allihaahka ja moni muu. Suomen puolella 13 kilometrin matkan virtaava Vuoksi on sisämaan merkittävin vesilintujen talvehtimispaikka. Sinisorsaparvea seurailevat telkät ja tukkasotka jäävät veteen. Kun kävelee lähimpään Vuoksen rantaan, saa seuraansa jopa parisataa ruokaa kärkkyvää sinisorsaa. LOYDA LUONTO LAHELTA Suomen luonnonsuojeluliiton teema 1997-98 on lähiluonnon monimuotoisuus, jota vaalitaan muun muassa järjestämällä retkiä, kursseja, vaikuttamalla kaavoitukseen, tehostamalla luontotietouden hyödyntämistä kuntien suunnittelussa sekä tekemällä omia viheralue-, luontoja opetuskohdeselvityksiä esimerkiksi ennen kaavauhkaa. Kaikki rajan lähellä tehtävät hakkuut ovat luonnonmetsissä. Meillä oli aikaisemmin hakkuutyömaa myös rajavyöhykkeellä, vain parin kilometrin päässä Suomen rajalta, mutta siellä keskeytettiin työt jo aiemmin syksyllä." Asian näkee toisin metsäaktivisti Jarmo Pyykkö, joka on ollut inventoimassa WWF:lle Karjalan metsiä ja neuvottelemassa niiden kohtalosta. Samantapaisen ilmoituksen antoi UPMKymmene. Jos vastarannan linnut Itä-Siitolassa ja Linnankoskella jonne matkaa on puolisen kilometriä jäävät vedestä pakka"Ennen hakkaamattomien luonnonmetsien vyöhyke noudatteli rajaa. Valinnan teki luonnonsuojeluliiton liittovaltuusto marraskuussa Orivedellä. .. Saimaa purkautuu Imatralla Vuokseen. Mansikkalasta pohjoiseen päin kannattaa kävellä Ritikanrantaa Teollisuustyöväen museolle. Antti Halk.ka Timo Helle jatkaa Filosofian tohtori, Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija Timo Helle valittiin uudelle kaksivuotiskaudelle 1997-1998 Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajaksi. Päätöksen p1t1 rauhoittaa Karjalan arvokkaimmissa metsissä villiksi käynyt puukauppa, jota harrastivat suuryhtiöiden lisäksi erilaiset enemmän tai vähemmän epämääräiset jobbarit. Vihreä vyöhyke pirstotaan, ja Suomen puoleiset alueet kuten Ulvinsalo hakataan siitä irti. Jos syksyisistä alliparvista on joitakin lintuja jäljellä, ne yhyttää varmimmin siitä telkkäjoukosta, joka ruokailee Tainionkosken alapuolisessa SUOMEN LUONTO 1/97 56. Tullimiesten mukaan tukkeja ajettiin puomin ohi kymmenisen kuormaa, noin 500 kuutiota päivässä. Hän vakuuttaa, ettei Vapo hakkaa mahdollisilla suojelualueilla. Varapuheenjohtajaksi valittiin opettaja Helena Kolu Ikaalisista. D 14 AJANKOHTAISTA Karjalan luonnonmetsiä hakataan yhä Karjalan ikimetsien kaatamisen piti tauota ainakin hetkeksi, kun Enso Oy päätti lokakuussa lopettaa puun ostot Karjalan ja Muurmanskin alueilta, kunnes niiden luonnonmetsien luontoarvot on inventoitu. Samaan aikaan monet alueen asukkaista kärsivät kylmyydestä ja polttopuupulasta." Mikko Niskasaari sella nousevan usvan, talvella äkkiä laskeutuvan hämärän tai vaikkapa kaukoputken puutteen vuoksi määrittämättä, kannattaa käydä yli Imatran ja palata itärantaa kulkevaa Vuoksentietä takaisin. Sinisorsien lisäksi Vuoksella viettää talvensa toista sataa telkkää ja kymmeniä isokoskeloita. Luonnonsuojeluyhdistyksessä voi tavata muita luonnosta kiinnostuneita ja olla mukana vaikuttamassa lähiympäristön asioihin. Liittovaltuuston puheenjohtajaksi heinäkuussa siirtyneen Vesa Heinosen tilalle valittiin kaavoitusinsinööri Seija Nerg Lahdesta ja Helena Kolun tilalle varatuomari Jorma Viljanen Nurmosta. "Meillä on todisteita, että tukkipuut luonnonmetsistä tuodaan Suomeen, mutta halvempi kuitupuu jää maahan tai poltetaan rovioissa
Soijasta saadaan isoflavonoideja ja kokojyvätuotteista lingnaaneja. Orava säilöi sen sinne syksyllä pahan päivän varalle. Sienen tuoksu tuo hämärästi mieleen jotakin. Aamuhämärä valostuu hitaasti päiväksi. Alice Karlsson 15. Tainionkosken yläpuolinen Vuoksi avautuu Riippueli Tomansillalta. Hapatuksessa fytiinihappo hajoaa viljan entsyymien vaikutuksesta ja suomalaisissa ruisleivissä lähes kaikki fytiinihappo onkin hajonnut vaikka ravintokuitupitoisuudet ovat korkeita. Koskikaroja voi etsiä voimalaitoksen yläkanavan betoniseinämää kiertävältä jäähyllyltä. Orava säksättää huolissaan; silmumuona tietää kunnon heikkenemistä, vähemmän voimia ruoanhankinnassa ja lopulta kuolemaa, jos talvi jatkuu ankarana. Edessä on ankara urakka: lyhyt talvipäivä täytyy käyttää kokonaan hyödyksi, jotta ruoka riittäisi lämmön ylläpitämiseen. Muun muassa nämä asiat. tin mittaisiin versoihin, joista orava on napsinut silmut. Maa kuusen alla peittyy katkaistuihin, muutaman senvuolaassa virrassa. AJANKOHTAISTA Harri Pulli/LKA Sienen tuoksu tuo oravalle hämärästi mieleen jotakin ... Kun aurinko sytyttää kuusten latvat liekkeihin, kurrekin on liikkeellä. Niinpä pörröhäntä joutuu turvautumaan männyn käpyihin. Eipähän päässyt metsässä elelevä kanahaukkapari tänäkään päivänä yllättämään. Terho Poutanen SUOMEN LUONTO 1/97 56. Tutkijan mukaan syy on ilmeisesti se, että käytämme runsaasti hapatettua ruisleipää. vsk. Aamiaisviljatuotteissa fytiinihappopitoisuus sen sijaan korreloi ravintokuidun kanssa. Ulkona on niin kylmä, että pesän lukemattomat kirputkin kävelevät hyppimisen sijasta. Orava söisi kaikkein mieluimmin siemeniä kuusen kävyistä, mutta tänä talvena niitä on vähän jos lainkaan. Palokärki on ahertanut lumen alta esiin lahokannon ja etsinyt siitä toukkia ja muurahaisia. Orava alkaa kaivaa kannon tyveltä lähoa puuta ja maata, joita se sitten pureskelee tyytyväisen näköisenä. Ensimmäiset tähdet tuikkivat jo kirkkaina, kun orava kiertyy kerälle lämpimään pesäänsä. Vuolaassa virrassa on aina muutama kymmenen telkkää. Vuoksen niskalle pääsee länsirantaa seurailevia pikkuteitä. Vatsa on vihdoinkin täynnä, kun orava hyppelee kotipuulle ja pujahtaa pesäänsä. Täältä yli Vuoksen Tainionkosken tehtaille puhdasta käyttövettä vievän putken yläpuolelta löytää varmimmin merimetsot. Orava istahtaa hetkeksi pystyyn pöllähtänyt katse pikisilmissään ja loikkii sitten läheisen koivun juurelle. Harmaalokit voivat pistäytyä Imatralla keskitalvellakin, sillä lähin avoinna pidettävä merisatama Viipurissa on vain 45 kilometrin päässä. Siemenateriaansa se täydentää syömällä kuusen oksaja kukintosilmuja. Juha Valste "Jokin siellä estää sen kehitystä. Orava työntää kuononsa ulos. Huolimatta pakkasesta kannosta uhkuu myös vahva sienen haju. Koko metsä on itse asiassa täynnä sen kätköjä, mutta se muisti, se muisti ... Viitteitä siitä, että kuidut suojaavat meitä sydänja verisuonitaudeilta, eturauhasja rintasyövältä sekä paksunsuolensyövältä, on saatu useissa tutkimuksissa. Hämärää valoa siivilöityy sisään, jostakin kaukaa kuuluu korpin ronkunta. "Tämä on ehkä tärkeimpiä asioita, joka on muuttunut sodan jälkeen." Kun syömme ruista, suolistossa olevat bakteerit muuttavat jyvien sisältämät glykosidit lievästi estrogeenisiksi hormoneiksi. Kokojyvätuotteet suojaavat syöviltä Ravintokuidulla, jyvässä olevalla fytiinihapolla ja sen hajoamistuotteilla on tärkeä osa erilaisten sairauksien ehkäisyssä. Neljän metrin korkeudella syvässä haikeamassa on kokonainen kuivunut sienen lakki. painottuivat Maatalouden tutkimuskeskuksen joulukuisessa seminaarissa, jossa pohdittiin kotimaisten elintarvikkeiden kilpailukykyä, turvallisuutta ja ravitsemuksellista laatua. "Japanilaisilla miehillä on esimerkiksi yhtä paljon eturauhassyöpää kuin länsimaisilla, mutta syöpä pysyy piilevänä", Adlercreutz totesi. Orava tutkii kannon jäännökset huolella ja löytääkin jonsyöpä, ovat lisääntyneet", professori Herman Adlercreutz totesi. Kurre kököttää koivun oksalla ja järsii tyytyväisesti sientään. Niissä on sienirihmastoa, josta oravainen saa proteiineja ja hiilihydraatteja valitettavasti vain kovin vähän. Olemme päätyneet siihen, että juuri isoflavonoidit ja lignaanit pitävät syövän kurissa estämällä tiettyjen entsyymien eritystä eturauhasessa." Maatalouden tutkimuskeskuksen tutkijan Sirkka Plaamin mukaan suomalaiset syövät runsaasti viljatuotteita, mutta silti fytiinihapon saanti on yllättävän alhainen. "Kun tiedetään, että Japanissa on huomattavan vähän rinta-, eturauhasja paksunsuolensyöpää, niin on tullut mieleen olisiko ravinnossa selittävä tekijä", Adlercreutz pohti. Japanissa yleisesti käytetty soija sisältää samankaltaisia aineita kuin ruiskuitu. Pakkanen nipistää oitis nenännipukkaa, ja orava vetää sen salamana takaisin. Tainionkosken voimalaitoksen alakanavaan on kerääntynyt muutama kymmenen telkkää, jotka ovat saaneet kalastajien häirinnästä tarpeekseen. "Viljakuidun määrä on vähentynyt suomalaisten ruokavaliossa vuosi vuodelta ja samanaikaisesti kolme tärkeintä syöpätautia, eturauhassyöpä, rintasyöpä ja paksunsuolenIlta alkaa hämärtyä, kun orava palailee hangella loikkien kohti pesäänsä. kin hyönteiskotelon mussutettavaksi. Päivä ellii Si_~_ni_pelasti pazvan Orava herää lämpimässä pesässään
Ei tuullut, joten autojen pakokaasut pakkautuivat patjak16 si pääkaupunkiseudun ylle. Näin syntyivät otolliset olot i lmansuojel uviranomaisten eniten kavahtaman säätilanteen muodostumiselle: kylmä ilma jäi vangiksi lämpimämmän ilmamassan alle. Uusi ilmansuojelulaki antaa mahdollisuuden myös pakkotoimiin päästöjen vähentämiseksi. Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa osa valvonta-asemista mittasi niin korkeita typpidioksidipitoisuuksia, ettei sellaisia oltu todettu milloinkaan aikaisemmin. Entäpä jos ilmansaastetilanne toistuu entistä pahempana. Ilmatieteen laitoksen Jokioisissa taivaalle lähettämä kaasupalloluotain viestitti lämpötilan nousevan 18 astetta 120 metrin matkalla. Helsinki asetti huhtikuussa 1996 työryhmän laatimaan ehdotuksen tarvittavista toimista. Kaupunki tekee valmiussuunnitelmaa Ilmanlaadun ohjearvojen ylityksiä sattuu ilmatieteen laitoksen mukaan noin puolessa Suomen taajamista. Ilmanlaatuindeksin mukaan ilmanlaatu oli huono torstaina 28. Ilmansaasteiden terveyshaitat on osoitettu selvästi. Antti H alkka Liikenne likaa keuJ Vuosi sitten Helsingin, Espoon ja Vantaan asukkaat joutuivat hengittämään hyvin huonoa ilmaa. Kun kaupunki-ilma on tavallista tukalampaa, jäädään pois töistä ja tarhasta, jonot terveyskeskuksissa kasvavat, sydänpotilaita joutuu entistä enemSUOMEN LUONTO 1/97 56. Helsingin likainen ilma koetteli vuosi sitten kuitenkin vielä ohjearvoja korkeampia niin sanottuja ilmanlaadun raja-arvoja. Se valmistui viime syyskuun lopulla ja herätti kohua, sillä työryhmä ehdottaa autoilun rajoittamista sakon uhalla. Joulun välipäivinä Suomeen virtasi erityisen kuivaa ilmaa, eikä pilvien muodostumiselle ollut edellytyksiä. Pahimmassa tilanteessa yksityisautoilu kiellettäisiin kokonaan. Ehdotus koskee lähinnä typpipäästöjen raJolttamista. Perjantai-iltana tilanne purkautui, ja väki saattoi ottaa uuden vuoden vastaan vähemmän saastuneessa ilmassa. ja perjantaina 29. Nähtäväksi jää muuttaako kaupunki sen perusteella järjestyssääntöään. joulukuuta 1995. Ehdotukset vaikuttavat rajuilta, mutta niiden tarkoituksena on varjella kaupunkilaisten, myös autoilijoiden, terveyttä. vsk.
Niinpä kansalaisjärjestö Natural Resources Defense Council, NRDC, saattoi viime toukokuussa julkistaa karkeat laskelmat hiukkasten aiheuttamasta lisäkuolleisuudesta 239 kaupungissa. Ympäristöterveyspäällikkö. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan Töölön mittausasemalla mitataan kor17. vsk. "Räkäkin oli siellä aivan mustaa", kuulin erään Töölön kaupunginosasta pois muuttaneen kuvaavan seutua raitiovaunussa ystävälleen. män sairaalaan, ja esimerkiksi astmalääkkeiden kysyntä kasvaa. "Niillä on selvä yhteys sydänja verisuonitautikuolleisuuteen", sanoo Jantunen. Ilmansaasteiden taustapitoisuudet ovat tärkeämpiä." Pienhiukkaset isoin ongelma Suomen kaupunki-ilman saasteista ovat terveydelle vaarallisimpia typpidioksidi ja leijuva pöly. "Ne muistuttavat tässä mielessä terveysriskiltään säteilyä." Harvardin yliopisto ja Yhdysvaltain syöpä yhdistys osoittivat ensimmäisinä hengitettävien hiukkasten yhteyden kuolleisuuteen. Arviona oli, että 64 000 ihmistä menehtyy joka vuosi ennenaikaisesti pienten hiukkasten aiheuttamiin sydänja keuhkosairauksiin. Vastaava arvio Euroopan ylimääräisestä kuolleisuudesta on useita kymmeniätuhansia ihmisiä vuodessa. "Lyijyn ja rikkidioksidin suhteen parannus on ollut Helsingissä dramaattinen", hän korostaa. Suurin osa hiukkasista tarttuu suojaavaan limaan, joka kulkeutuu ylös nieluun ja niellään. Hengitettävien hiukkasten ja typpidioksidin pitoisuudet ovat laskeneet Helsingissä ja yleensäkin Suomessa hyvin hitaasti. Puhutaan hiukkasista, joiden halkaisija on alle 30-osa hiuksen paksuudesta. Yhdysvalloissa mitataan hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia kuitenkin useimmissa kaupungissa. Ilmansaasteista pahimpia ovat pienhiukkaset ja typpidioksidi, sillä ne tunkeutuvat kaikkein syvimmälle keuhkoihin. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksessa valmistuu vielä tässä kuussa selvitys vuoden takaisen saastepiikin vaikutuksista kaupunkilaisten terveyteen. 1990-luvun teemaksi ovat nousemassa leijuvaan pölyyn kuuluvat pienet, niin sanotut hengitettävät hiukkaset ja niistäkin pienimmät eli pienhiukkaset. Helsingin keskustan Töölön mittausasemalla hengitettävien hiukkasten pitoisuuden vuosikeskiarvo oli toissa vuonna suunnilleen sama kuin koko Chicagon ja Pittsburghin kaupunkialueen, joille NRDC laski noin 50 ylimääräistä kuolemantapausta 100 000 asukasta kohden. Mikään torjuntatoimi tuskin tuo lopullista ratkaisua hengitettävien hiukkasten ongelmaan. "Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan hengitettäville hiukkasille ei voi lainkaan määrittää turvallista pitoisuutta", sanoo suurta EU:n kaupunkihiukkastutkimusta koordinoiva Matti Jantunen Kansanterveyslaitokselta. Töölöläiset tuntevat huonon ilmansa Helsinkiläiset tietävät, ettei heidän hengittämänsä ilma ole parasta mahdollista. Chicagon ja Pittsburghin keskustoissa pitoisuudet olivat toki suuremmat kuin Töölössä. dosentti Antti Pönkä ei halunnut vielä joulukuussa kertoa alustavista tuloksista, mutta hänen mielestään episodien merkitystä on ehkä liikaa painotettu taustapitoisuuksi in verrattuna: "Episodit eivät välttämättä vaikuta ratkaisevasti, kun tarkastellaan koko vuoden tilanSUOMEN LUONTOl/97 56. "Niidenkin pitoisuudet ovat kuitenkin taittuneet laskuun", sanoo Antti Pönkä. "Tulokseen on päädytty vieläpä kahdella eri menetelmällä." Alkuperäinen tutkimus tehtiin kuudessa kaupungissa. Jorma Laurila netta
Asiantuntijoiden mukaan kuitenkin juuri pienet eli haitallisimmat hiukkaset siirtyvät sisätiloihin kaikkein parhaiten. Vanha uskomus ylimpien kerrosten paremmasta ilmastakaan ei ole niin pitävä kuin moni haluaisi. Yhdysvaltain ympäristöviraston EPA:n tarkoitus on antaa uusi ohjearvo pienhiukkasille vielä tänä Seppo Lammi/LKA vuonna. Normeja ollaan tiukantamassa. Töölöläisiä jututtamalla huomaa, että kaupunki-ilmasta ollaan huolissaan. Ison-Britannian on tarkoitus vähentää vuoteen 2010 mennessä hengitettävien hiukkasten päästöjä puoleen nykyisestä. "Olen alkanut miettiä ilmansaasteiden vaikutusta enemmän nyt, kun kävelen lapsen kanssa paljon ulkona", Elina Malkamäki sanoo. "Olemme kuitenkin mitanneet esimerkiksi Helsingin Vallilassa hyvin korkeita pitoisuuksia 50 metrin päässä tiestä", kertoo Ruuskanen. Ne menevät läpi sisäilman ilmanoton suodattimista, vaikka autossa sellaiset olisikin. Uusia normeja annetaan Hengitettävien hiukkasten terveyshaittojen lopullinen paljastuminen on saanut viranomaiset jo toimimaan useissa maissa. tuille riskiryhmille eli lapsille, iäkkäille, sydänsairaille ja astmaatikoille. "Ei tiedetä, miten hyvin pienhiukkaset siirtyvät ulkoa sisätiloihin", sanoo hiukkasten alkuperää tutkinut professori Juhani Ruuskanen Kuopion yliopiston ympäristötieteiden laitokselta. SUOMEN LUONTO 1/97 56. "Ehkä aikaisemmassa välinpitämättömyydessä on ollut halua työntää asia ajatuksissa taka-alalle, koska perheemme on lähiaikoina muuttamassa pois keskustasta." "Lapsen kanssa liikkuessa huomaa, miten autojen pakokaasut purkautuvat juuri vaunujen korkeudella." Pienhiukkaset ja typpidioksidi ovat vaarallisia niin sano18 Ilmanlaadun ohjearvot ylittyvät joka toisessa Suomen tutkituista taajamista. Töölön kahta vilkasta läpiajokatua yhdistävän Caloniuksenkadun jalkakäytävällä nuori äiti Elina Malkamäki työntää lastenvaunuja, joissa pieni Otsopoika nukkuu tyytyväisen oloisena. vsk.. Sikäläisen asiantuntijaselvityksen mukaan liikenteen hiukkaspäästöjä on vähennettävä jopa 80 prosentilla, jos halutaan välttää joulukuussa 1991 Lontoossa sattuneen kaltainen paha saastetilanne. Hiukkasaltistuksen välttäminen on hankalaa, koska hiukkaset leijuvat ilman mukana joka paikkaan. Ensirekisteröintien määrä on noussut 20 prosenttiin, kun nykyinen dieselautokanta on kuusi prosenttia. Joulukuisena maanantaina kadulla jyrää melkoinen liikenne; tänään ilmanlaatu on kuitenkin Töölön mittarin mukaan tyydyttävä. Sisätiloihinkin hiukkasia tulee ilman mukana. Liikenneliitto on kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen etujärjestö. "Tapanani on sulkea ulkoilman puhallus liikennevaloissa", sanoo Matti Jantunen pienenä vinkkinä altistuksen vähentämisestä. "Dieselajoneuvojen osuuden lisääntymistä kaupunkiemme kaduilla on pidettävä hyvin huolestuttavana, ellei typen oksideihin ja hiukkaspäästöihin puututa tehokkaasti", totesi dieselongelmaa Britanniassa pohtinut työryhmä. keimmat kaupunki-ilman saastepitoisuudet koko Suomessa. Kaukana päästölähteistä on toki parempi olla kuin aivan pakoputkien korkeudella. "Pölyä on ainakin katukuilukaduilla yllättävästi ylös asti", sanoo Antti Pönkä. "Suomessakin pitäisi harkita uudestaan, kannattaako suosia dieselajoneuvoja", sanoo Liikenneliiton toiminnanjohtaja Sisko Kangas. Esimerkiksi auton peltikuori ei suojaa hiukkasilta. Brittiviranomaiset ovat huolissaan dieselautojen yleistymisestä. Kuva Vaasasta, jossa ilmanlaatu on pysynyt toistaiseksi melko hyvänä. Kadunvarsi on vaarallisin
Jonna Laurila Maskistako apu hiukkasvaaraan. Hengitettävä! hiukkaset ovat peräisin ajoneuvojen (etenkin dieselajoneuvojen) sekä energiantuotannon päästöistä. 19. vsk. Hiukkasten muodostuminen on hyvin monipuolista; pienimpiä hiukkasia syntyy esimerkiksi typpidioksidista sen muuttuessa kiinteäksi kemialliseksi yhdisteeksi. Energiantuotannon päästöt ovat Suomessa vähentyneet, kun energiantuotannon päästönormeja on kiristetty lähinnä metsien suojelun nimissä. Näyttäisi siis siltä, että pienhiukkasongelman päihittäminen vaatii toimia sekä kaukana että lähellä, puuttumista niin viereisen kadun liikenteeseen kuin Suomen ja lähialueen energiantuotantoon ja teollisuuteen. "Näin tullaan tekemään muun muassa Espoon uusissa busseissa." Hengitettäviä hiukkasia ja etenkin pienhiukkasia syntyy myös teollisuudessa ja energiantuotannossa, jonka päästöt leviävät kauas valtioiden rajojen ylikin. Otsoni Otsonin pitoisuudet ovat yleensä suurimmillaan kaupunkien ympäristössä, sillä kaupunki-ilman saasteet sekä tuottavat että varsinkin syövät otsonia. Joulukuun 1995 korkeat pitoisuudet syntyivät pääkaupunkiseudulla, vaikka piiput johtivat energiantuotannon päästöt inversiorajan yli. Hengitettävät hiukkaset Leijuvan pölyn ja muiden hiukkasten pitoisuus on Suomen taajamissa usein suurimmillaan keväällä ja toisaalta marras -joulukuussa, sillä tällöin hiekoitushiekka pölyää voimakkaasti. "Kaukokulkeutuneiden hiukkasten aiheuttamat riskit eivät välttämättä ole niin suuret kuin paikallisten lähteiden, koska vain murto-osa kaukokulkeutuneista hiukkasista jää hengitettäessä keuhkoihin. Häkä Häkäpäästöt ovat peräisin lähes kokonaan liikenteestä. Rikkidioksidi Rikkidioksidi vaikuttaa hengityselininfektioihin. Typen oksidit vaivaavat Lontoota kuitenkin hiukan pahemmin kuin Helsinkiä. Typen oksidit Liikenne päästää lähinnä typpimonoksidia, joka hapettuu nopeasti typpidioksidiksi. ''Talvella Kuopiossa jopa 20 prosenttia ajasta vallitseva ilmanlaatutilanne aiheutuu todennäköisesti Pietarin hiukkaspäästöistä", hän toteaa. "Muualla Euroopassa suositaan yleensäkin ympäristöystävällisiä ajoneuvoja, mutta Suomessa niiden käytöstä jopa rangaistaan." Antti Pönkä on sitä mieltä, että autokannan uusiutuminen tehoaisi päästöihin: "Mikään yksittäinen toimenpide ei tehoa niin nopeasti." Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan autokannan uusiutuminen ei auta, elleivät vanhat autot poistu riittävän nopeasti liikenteestä. Toisaalta Kangas muistuttaa, että dieselbussitkin voidaan varustaa hiukkasloukuilla. "Pääkaupunkiseudun poikittaislinja eli niin sanottu Jokeri tulisi toteuttaa raidevaihtoehtona. "Ranskassakin on tällainen maksu", sanoo Pönkä. Ne myös aiheuttavat seitsemästä kymmeneen prosenttia lasten hengityselinten sairastapauksista, kolmesta seitsemään prosenttia uusista vakavista kroonisista keuhkosairauksista ja kolmesta viiteen prosenttia uusista astmatapauksista. Lontoossa (kuva) pyöräilijöiden hengitysmaskit ovat yleinen näky, mutta suojainten tehokkuudesta ei olla aivan vakuuttuneita. Kankaan mukaan Suomen liikennepolitiikka suosii tällä hetkellä diesel vaihtoehtoa, mutta esimerkiksi Ruotsin ei. "Esimerkiksi Norjassa maksetaan erityistä romutusmaksua", tietää Kangas. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuden vuosikeskiarvo on Helsingin keskustassa suunnilleen sama kuin Lontoossa. Maailman terveysjärjestön arvion mukaan hengitettävät hiukkaset ovat syynä yhdestä kahteen prosentissa kaikista kuolemista eli 27 000--48 000 kuolemaa vuosittain. Sisko Kankaan mielestä varmistuneet tiedot hengitettävien hiukkasten terveysvaikutuksista ovat suora kehotus suosia raideliikennettä. Sen päästöihin energiantuotannossa on puututtu sangen tehokkaasti, ja rikkidioksidin pitoisuudet ovat esimerkiksi pääkaupunki-ilmassa pudonneet noin puoleen. Otsoni aiheuttaa monipuolisia oireita, joihin kuuluvat muun muassa silmien ärsytys ja rintakipu, pääsärky ja huonovointisuus. Tämä johtuu niiden erilaisesta kokojakaumasta." Osa energiantuotannon pienhiukkasista tulee Suomeen hyvin kaukaa. "Liikenne on selvästi tärkein pienhiukkasten altistuksen aiheuttaja kaupungeissa", sanoo Juhani Ruuskanen. D Kaupunki-ilman saasteita Kaupunki-ilman saasteet ovat yleensä peräisin energiantuotannosta ja liikenteestä. Pienhiukkasten alkuperää tutkineen Ruuskasen mukaan esimerkiksi Kuopiossa nähdään selvästi Pietarin alueen energiantuotannon pienhiukkaspäästöjen vaikutus. Energiantuotannon päästöt hajaantuvat pitkistä piipuista laajalle, joten ihmisen hengityskorkeudella suurin saastuttaja on yleensä liikenne. Espoon metronkin luulisi saavan vauhtia." SUOMEN LUONTOl/97 56. Varsinkin suurempia hengitettäviä hiukkasia nousee myös tien pinnasta autojen tai tuulen aiheuttaman virtauksen muassa. Häkä syrjäyttää tehokkaasti hapen elimistössä, ja korkeat pitoisuudet ovat haitaksi esimerkiksi sepelvaltimopotilaille. Typpidioksidin korkeat pitoisuudet vaikuttavat haitallisesti etenkin keuhkojen toimintoihin
Kuvat ja teksti: Markku Tano 20 SUOMEN LUONTO 1/97 56. vsk.
Silloin on kuuhullujen oma päivä ja aika lähteä kuutamokeikalle. Nousen suksille ja lähden tutkimaan talvista erämaata. D KÄÄ NÄ 21. Samalla kuuluu jostain kaukaa helmipöllön puputus. Täydenkuun aika on merkitty allakkaan pienellä valkoisella ympyrällä. Yläpuolella kaartuu valtava avaruus, jossa näen tähdenlennon. Vasta kun mieli rauhoittuu kiireeltä ehkä toisena tai kolmantena päivänä voi herkistyä kokemaan niitä hetkiä, joista muistot syntyvät. Ensimmäinen merkki kevään lähestymisestä. SUOMEN LUONTO 1/97 56. Hyvälläkin kelillä sinne on useamman tunnin hiihtomatka onneksi. Täydenkuun valaisema maisema näyttää kovin oudolta ja ehkä pelottavaltakin. Luonnon mahtavuus ja ylivoimaisuus mykistävät. vsk. Avosuon laidassa satavuotiaat kuuraiset kelot ojentelevat oksiaan kohti taivasta kuin maailmankaikkeutta syleillen. Pakkasessa paukahtelevat puut muistuttavat erämaan elämän ankaruudesta. Talvella on päästävä erämaan hiljaisuuteen, pois kaupungin valoista ja hälinästä. Vanhan metsän salaperäisissä varjostoissa lumiset puut muodostavat kuun valaisemia satuolentoja. Haluan metsäkämpän lämpöön, kynttilän tai öljylampun punertavaan hämyyn, kuuntelemaan hiljaisuuden ääniä, kaminan vaimeaa napsahtelua ja tulen ritinää puussa. On päästävä sinne, missä kuukkeli lehahtaa äänettömin siivin tervehtimään. Uteliaisuus kuitenkin voittaa
Tarkemmat talven säätiedot Oikarainen poimii vasta lokamarraskuulla. 24 Sääprofeetta Hannes Oikarainen ennustaa lumista talvea Hannes Oikaraisella on yli 40 vuoden kokemus säiden ennustamisessa luonnonmerkkien mukaan. Hannes Oikaraiselle luonnon tapahtumat ovat selviä viestejä tulevien säiden suunnasta. Siinä ei auta muu kuin kokemus. Vanha tietämys kun on, että pihlaja ei kanna kahta kuormaa, vain marjatai lumikuorman. Sen hän kuitenkin tiesi varmasti, että Jaakko heittääkin kuuman kiven veteen. Oikarainen ei pidä merkkeJaan ammattisalaisuutena. "Jos syksyllä näkyy sumulauttoja, joiden alla mies eli hallaukko sopii kävelemään, se tietää puolen vuoden pääTästä talvesta on tulossa lumisempi kuin vuosiin. Jos mätäkuulla tippuu lehtiä koivuista, se tietää lauhaa talvea ja etenkin maaliskuulle kunnon suvikeliä. "Jos heti pysyvän lumen alkuun ajoittuu tihkusateita, joista hangelle tulee ohut ja kova kuori, se tietää kuuden kuukauden päähän kevättalvelle hevosen kantavia hankia", Oikarainen sanoo, mutta suhtautuu kuitenkin tähän tietoonsa hiukan varauksellisesti. Muuten talvea leimaavat lumisateet. Viisi vuotta sitten asema lakkautettiin, ja sen myötä Oikaraisesta tuli päätoiminen luonnon tarkkailija. Pihlaja puolestaan kertoo, onko tuleva talvi runsasluminen. Joskus ennustuksen tekeminen selvistä merkeistä on hänelle helppoa, toisinaan ristiriitaisista tiedoista voi päätellä vain epävakaita kelejä. Uimakelejä riittikin pitkälle elokuulle. Heikko terveys tosin rajoittaa liikkumisen enimmäkseen pihapiiriin. Tai elokuussa lehtiä pudottavista koivuista. Teksti ja kuvat: Arto Komulainen Voiko loppukesästä pihapiiriin ilmaantuneista rastaista päätellä tulevaa säätä. Varsinkin eri merkkien yhdistelmät olivat arvokasta tietoa. Vaikka jokainen pystyisikin tulkitsemaan yksittäisiä ilmiöitä, vaikeudeksi jää vielä eri ennusmerkeistä tehtävä yhteenveto. Tammi-helmikuulle onkin odotettavissa lämpimästä marraskuusta johtuen pakkasjaksoja, joissa elohopea laskee 30 asteeseen. heinäkuuta, vai vasta elokuulta. Kesän merkkejä Menneen kesän Oikarainen ennusti oikein. Suuremmin ei pihlaja viime syksynä marjoista punertunut, joten lunta on tänä talvena tiedossa runsaanlaisesti. SUOMEN LUONTO 1/97 56. Ainakin Oikaraisen Hanneksen mukaan. Häntä vain harmittaa, kun tärkeitä asioita ei enää jaksa muistaa. Pihlaja kertoo hänelle, tuleeko talvesta runsasvai vähäluminen. Ennusmerkkien lukemiseen luonnosta 81-vuotiaalla Oikaraisella on yli 40 vuoden kokemus. Muistikirja katosi, kaiketi poltettavien lehtien mukana savuna taivaalle, ja mukana meni paljon havaintoja 40 vuoden ajalta. Säätieteilijöiden supertietokoneilla tekemät ennustejaksot ulottuvat tavallisesti vain viiden vuorokauden päähän, mutta Hannes Oikaraisen tietämys yltää jopa puoli vuotta eteenpäin. Kylmä marraskuu on normaalisti lauhan keskitalven enne. vsk.. Elämäntyönsä hän teki maanviljelijänä, mutta toimi siinä sivussa Ilmatieteen laitoksen Perä-Posion sääaseman havainnoitsijana. Samoin kylmä ja sateinen kesä tietää viipyvää syksyä. Viime elokuulla ei lehtiä tippunut, joten ainakaan suvikeliä ei ole talveksi tiedossa. Pitkä syksy, luminen talvi Varmana pitkän syksyn merkkinä Oikarainen pitää rastaiden ilmaantumista kesällä ihmisasumusten läheisyyteen. Entä uuden kuun synnystä tai revontulista. Jälkimmäinen oli se oikea. "Elokuun lämpimät viime kesältä eivät lyhennä syksyä, ja niinpä talvi tulee loka-marraskuun vaihteessa", oli sääprofeetan ennustus syyskuulla. Tosin epävarmuutta oli siitä, alkavatko lämpimät vanhalta juhannukselta, joka on 7
Taivaankannen yli idästä länteen palavat tai etelätaivaalla olevat loimut tietävät lauhtuvia säitä. sästä. Oikaraisen mukaan Auringon ympärillä näkyvä kehä tietää seuraavaksi päiväksi tuulia ja sateita. "Revontulista voi nähdä säiden muutoksen. Mutta auringon sääriminen, jossa punertava kiila kohoaa auringosta ylöspäin, on myrskyn merkki. Taivaankannen viestejä Taivaankannen ilmiöt olivat ennen varmin tietolähde, jolla tulevia säitä ennustettiin. Tarkasti myrskyn paikkaa ei voi määrittää, mutta jossakin täällä Pohjolassa on myräkkä parin päivän kuluessa. vsk. "Jos lumi tuiskuaa liiterin hatarasta ovesta sisäpuolelle pieneksi kinokseksi , on se pysyvän lumen merkki. Lähiajan säitä voi katsella vaikkapa ensilumesta. Aamurusko taas "tuulen tuopi ja kaulan kastaa" eli illalla sataa. Myös ensimmäiset mehiläiset kertovat ennustajalle keSUOMEN LUONTO 1/97 56. Jos taivas on rastaan rinnalla, on se hyvän sään takeena. Kuura oli puissa marraskuun 5. Lämpimän kesän voi unohtaa myös silloin, jos käki kukkuu jo jäitten aikaan tai vain keskipäivällä. Saman näkee kivien päältä: jos lumi ei sula niiltä pois, ei se sula maastakaan." Myös järvien jäätyminen kiviin kiinni kertoo pysyvistä jäistä. hän pakkasöitä. Rakennusten lähelle kinostuva lumi on merkki tulevasta sateisesta ja huonosta kesästä. Uuden kuun syntyminen näyttää seuraavien kahden viikon tuulen suunnan. Korkeintaan tuuli käväisee muualla, mutta se palaa sinne missä se on ollutkin. päivänä, joten lehti alkaa vihottamaan koivuissa kesäkuun viidentenä." Oikaraiselle talven pituus on seitsemän ja kesä viisi kuukautta. Yhden ennustuksen hän haluaa vielä kertoa, vaikkei sen merkkejä ilmaissutkaan: "Ne jotka vielä kymmenen vuoden kuluttua ovat voimissaan, näkevät kuinka muuttovirta suuntautuu kaupungeista maaseudulle." 25. Isot mehiläiset tuovat hyvän kesän, pienet taas huonon. Oikarainen on sitä mieltä, että iltarusko lupaa hyvää säätä seuraavaksi päiväksi. Pohjoistaivaan revontulet taas ovat pakastuvan sään merkki", ennustaja kertoo. Samoin kun puut ovat ensimmäisen kerran komeassa kuurassa, tulevat kesän ensimmäiset lämpimät tästä seitsemän kuukauden kuluttua. Martin suvi, Kaisan kaljamat ja Liisan liukkaat alkutalvella tietävät ensi kesälle hyviä lomailmoja
artikla sallii "pienien määrien pyydystämisen, hallussapitämisen tai muuten asiallisen hyötykäytön". artiklaa on sovellettu. artikla sallii jäsenvaltion poiketa siitä, mitä edeltävissä artikloissa juuri on säädetty. Myös italialaiset samoin kuin kreikkalaiset ovat ilmoittautuneet kiurunsyöjien joukkoon. Esimerkiksi Ranska käyttää kiurujen pyyntiin verkkoja "tarkasti valvotuissa oloissa, valikoivasti ja rajoitetusti" ja vain "pienessä määrin". Näin kiuru on saatu lailliseksi riistaksi Ranskassa. Ranskalaismetsästäjiä ei tyydytä rastaiden yksinomainen ampuminen. Lintudirektiivin 8. Siellä pyydystettiin verkoilla jokunen sata keltahemppoa, viherpeippoa, tikliä, hemppoa ja vihervarpusta. Kottaraiset verkkoon, lokeille myrkkyä EU:ssa täysin rauhoitettuja kottaraisia ja mustakottaraisia pyydystettiin 1994 Espanjassa "viljelmille koituvan vakavan vaaran estämiseksi" verkoilla yhteensä 25 000. Lintudirektiivin 9. Lintudirektiivin 9. Näin suurimittaisella pyynnillä oli "toimivaltaisen viranomaisen valvoma vaikutus" kyseisten lintulajien kantoihin, mikä se sitten lieneekin. Espanjassa oli 1994 voimassa lähes kymmenentuhatta pienten peippolintujen pyyntilupaa. EU:n jäsenvaltioiden on vuosittain raportoitava komissiolle, kuinka lintudirektiivin 9. Miten muutoin ansalanka ja lintuliima voivat olla valikoivia pyyntivälineitä. Italiassa sallitaan rastaiden pyynti myös verkoilla. Ranskan ympäristöviranomaisten mielestä 623 560 kiurua vuodessa on "pieni määrä", sillä "pyytäminen vastaa alle yhtä prosenttia kyseisen kannan kokonaiskuolleisuudesta". Ranskalaiset ovat taitavia metsästäjiä. vsk.. Vuonna 1994 Ranskassa myönnettiin noin kuusituhatta lupaa kiurujen verkkopyyntiin. Rastaat lankaan tai Himaan Kiurujen lailla rastaatkin ovat Ranskassa metsästettävää riistaa. Tässä tapauksessa "pieni määrä" oli 17 000 lintua. Belgiassa pyydystettiin 1994 häkkiansalla peippoja. Euroopan unionin lintudirektiivin on tarkoitus suojella kiuru ja ja kaikkia muita luonnonvaraisia lintu ja. artiklassa määrätään jäsenvaltiot kieltämään metsästyksessä, pyydystämisessä ja tappamisessa sellaisten "välineiden, laitteiden ja menetelmien käyttö, joilla laajamittaisesti tai valikoimattomasti pyydystetään tai tapetaan lintuja". Viranomaisten mukaan pyynnillä oli lintukantoihin "merkityksetön vaikutus". Portugalissa häkkilintujen pyynti oli 1994 sentään joissakin rajoissa. Direktiivin seitsemäs artikla antaa kuitenkin jäsenmaille mahdollisuuden luetella direktiivin liitteessä 11 ne lintulajit, joita "kantojen koon, maantieteellisen levinneisyyden ja lisääntymisnopeuden takia koko yhteisössä" saa metsästää kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Peipot häkkiin Iberian niemimaalla Täysin rauhoitettujakin lintulajeja pyydystetään eri puolilla EU:ta. Samoista syistä sallittiin kapustarintojen ja täyhtöhyyppien pyynti poikkeukselsuoMEN LUONTO 1/97 56. Kesäkuussa 1994 lintudirektiivin liitettä II muutettiin niin, että vastaisuudessa Espanja, Portugali, Ranska ja Kreikka voivat sallia entistä vapaamman kottaraisten vähentämisen; vain poikkeavista tappoja pyyntivälineistä ja -menetelmistä tulee raportoida. 26 Muuttolintuja päivälliseksi Lehtiku va Verkkopyynnissä saalis on valikoimatonta. Suomalaisia rastaita tapetaan eniten juuri Ranskassa, vaikka rastaita metsästetään kaikissa eteläisissä EU-maissa eli Italiassa, Portugalissa, Espanjassa ja Kreikassa. Siellä lintu on tuossa tuokiossa Alouette des champs sikäläisellä ruokalistalla. Kansanterveyden, lentoturvallisuuden tai muun erityisen tärkeän yleisen edun edistämisen takia Irlannissa sallittiin rauhoitettujen nauruja kalalokkien samoin kuin tarkemmin määrittämättömien kyyhkyjen myrkkypyynti 1994. Terho Poutanen Suomalaisten kiurujen ei olisi pitänyt muuttaa talveksi Ranskaan. Sitä, kuinka monta kiurua ammuttiin, ei tarvitse raportoida. Poikkeuksille on useita EU:n hyväksymiä perusteita. Verkkosaalis oli 623 560 kiurua. Miten voidaan varmistua siitä, ettei verkkoon lennä jokin muu kuin töyhtöhyyppä, kiuru tai jokin rastas, joiden verkkopyyntiin Italiassa saa lupia. Niinpä 1994 Ranskan ympäristöministeriö myönsikin satoja lupia ansalangoille ja lintuliimoille, joilla pyydettiin yli 40 000 rastasta. Direktiivin liitteen mukaan kiellettyjä ovat muun muassa verkot, ansalangat ja liimat. Espanjan esimerkki osoittaa, kuinka pikkulintujen pyynti luonnosta ja vangitseminen häkkeihin on täysin hyväksyttyä EU-käytäntöä. Verkoilla ja häkeillä pyydetty keltahemppo-, viherpeippo-, tiklija hempposaalis oli yhteensä 275 144 lintua
27. Irlannissa oli samana vuonna voimassa 27 lupaa, joilla sai ottaa varpus-, tuulija muuttohaukan pesästä munia tai poikasia kasvatettavaksi metsästyshaukoiksi. Iso-Britanniassa ja Pohjois-Irlannissa oli 1994 voimassa 49 lupaa niittykirvisten "tahalliseen tappamiseen" metsästyshaukkojen kasvatuksen varjolla. Metsästyshaukkaharrastus uhkaa muitakin kuin petolintuja. Verkkopyyntiä kuitenkin ha,joitetaan Espanjassa, Ranskassa ja ltaliassa,josta kuva. lisesti myös ansoilla. Muuttohaukkoja pesinee Irlannissa 200-300 paria, joiden jälkeläisistä viisi joutui EU:n turvin ihmisten leikkeihin. "Viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille koituvan vakavan vahingon estämiseksi" Portugalissa ammuttiin 74 mehiläissyöjää 1994. Mehiläissyöjä on EU :ssa täysin rauhoitettu. Haukkoja ihmisten leikkeihin Metsästyshaukkojen kasvatus riittää EU :ssa perusteeksi rauhoitettujen lintujen pyydystämiselle. Vuonna 1994 Ranska myönsi 20 lupaa kanahaukkojen ja kolme lupaa varpushaukkojen munien tai poikasten pesästä ottoon. vsk. Ne perustuvat raporttiin Euroopan yhteisön kertomus vuodelta 1994 Bernin yleissopimuksen pysyvälle komitealle Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä elinympäristön suojelusta. Tanska myönsi yhteensä 150 kanahaukkojen, varpushaukkojen ja hiirihaukkojen vähentämislupaa. Perusteena oli maailmanlaajuisesti uhanalaisen siperiankuovin suojeleminen, koska "ne saatetaan helposti sekoittaa tähän lajiin elintapojensa ja ulkonäkönsä samankaltaisuuden vuoksi". Luvista osa jäi käyttämättä. SUOMEN LUONTO l/97 56. D Artikkelin tiedot ovat tuoreimmat käytössä olevat. Muutoin EU:ssajatkuu entinen meno. EU:n lintudirektiiviä muutettiin 1994 niin, että mustapyrstökuiri, punakuiri ja isokuovi oli poistettava 30.9.1995 mennessä Italiassa metsästettävien lajien luettelosta. Lisäksi seitsemän hiirihaukan tappolupaa oli ilmeisesti myönnetty lentoturvallisuuden edistämiseksi. Lintudirektiivi määrää EU:n jäsenvaltiot kieltämään verkkojen käytön lintujen metsästyksessä. Ainakin 22 niittykirvistä pääsikin hengestään
Hakkuutoiminta pyritäänkin perustelemaan ekologisesti kestäväksi. Sen imagolle on ja tulee olemaan ongelma, että Suomen valtio omilla maillaan hakkaa arvokkaita luonnonmetsiä, tai ni iden sirpaleita, vielä 1990luvun lopulla. vsk.. Lopullisten suojelurajausten tekeminen saattaakin jäädä metsäteollisuuden vastuulle. Hiipumaisillaan ollut aarniometsäkartoitus saatiin näin elvytettyä, ja seuraavien vuosien aikana luontoliittolaiset hankkivat vankan asiantuntemuksen metsäluonnon inventoinnissa. Tätä ongelmaa ei poisteta, vaikka kuinka Saksassa puhuttaisiin suomalaisesta "perhemetsätaloudesta". Suojelijat vaativat asioiden uudelleen arviointia. Olin nimittäin ti kahtua ällistykseeni ja närkästykseeni , kun kyseinen virkamies ei katsastanut Porkkasalosta muuta kuin juuri silvotun hakkuuaukon. Näissä metsissä esitetään yhä edelleen vastaavia performansseja kuin Porkkasalossa: hakkuista nousee häly, viranomaiset tulevat ja tekevät pika-arvionsa metsätalousväen yksityisellä opastuksella ja suojelijat sysätään syrjään. Metsätaloudelle vihreä imago on tärkeä. Ristiriita on räikeimmillään valtion mailla, Itäja Pohjois-Suomessa, missä Suomen viimeiset merkittävät luonnonmetsät ovat. Tuolloinhan koko aarniometsäkartoitus ja sitä myötä aarniometsien suojelu oli nutistua alkuunsa. Tietysti voidaan sanoa: asiat on hoidettava virallisia teitä. V anhojen metsien suojeluohjelma jäi torsoksi. Sitä ei voi tulla niin kauan kun metsäsodan toista osapuolta ei tahdota kuulla, eikä varsinkaan kelpuuttaa sitä neuvottelupöytään. On turha kuvitella suojelijoiden ajattelevan: kaikki on hyvin, kun viranomaiset niin sanovat; arvokas luonnonmetsä ei olekaan arvokas luonnonmetsä, koska se on virkamiesten piirtämän suojelurajauksen ulkopuolella. Suojeluväki oli paikalla vain kiusallisen kuokkavieraan statuksessa. Tämän jälkeen hän metsähallituslaisten johdatuksessa marssi suoraan viereiseen kansallispuistoon, missä metsähallituslaiset näyttivät hänelle hienon paikan todistaakseen, että tällaista on jo suojeltu ja että luonnon arvot on näin muodoin turvattu sitten marssittiin takaisin hakkiolle ja lähdettiin pois. Yksittäiset jättöRisto Sauso puut ja kuusiriekaleet ovat metsää yhtä vähän kuin kaupunkien puistot. Metsät saivat tietysti hakkuutuomion ja sirkusta jatkui niin kauan kuin palstoilla hakattavaa riitti . Silti arvokkaita luonnonmetsiä yhä hakataan. Metsärauhaa julistetaan taman tästä mutta turhaan näillä eväillä, Aura Koivisto aprikoi. Paikalle lähetettiin ympäristöministeriön virkamies tarkastamaan metsät ja antamaan tuomionsa. Kun metsätyömaa-putka -sirkusta oli aikansa kestänyt, herrat hermostuivat ja päättivät, että nyt on tultava loppu. Ja taas viranomaiset vakuuttavat tiedotusvälineille, kuinka hakkuista "on sovittu". Tosiasiassa vanhoille metsille ei edelleenkään tarjota sen pehmeämpää käsittelyä kuin avohakkuu. Olin tuolloin lapsellisen sinisilmäinen. Mieleeni tulee viiden vuoden takainen Porkkasalon kahakka. Ehkä koneet taas möyrivät Porkkasalossa, ja silloin tuttu sirkus varmasti jatkuu . S en verran viranomaiset kuitenkin pelästyivät, että loput Porkkasalosta jätettiin rauhaan, uusia arviointeja odottamaan. Ympäristöministeriössä ja Metsähallituksessa oli kaikessa hiljaisuudesa tehty "herrasmiessopimus", jonka mukaan Kainuun viimeiset suojelemattomat luonnnonmetsät jouti hakata. Siksi metsärauhaa ei tule. Kansalaisjärjestöille (varsinkin jos sen edustajat ovat alle 50-vuotiaita) ei kuulu oikeutta osallistua päätöksentekoon (olipa järjestöissä minkalainen asiantuntemus tahansa). Aura Koivisto Herrasmiesten rauhansopimus M iksi paljon puhuttua metsärauhaa ei vain tahdo tulla. Ei auttanut, vaikka suojelijat näyttivät kartalta toista reittiä ja piipittivät, että Porkkasalon aarniot olisivat vain viiden minuutin kävelymatkan päässä ... Totta kai! Totta kai hakkuista on aina sovittu mutta ketkä ovat sopineet. Ne, joilla on tapana tehdä "herrasmiessopimuksia". Ne, jotka keskinäisten "herrasmiessopimustensa" päätteeksi julistavat metsärauhan ... Niin voidaan sanoa, ja niin ki istat jatkuvat. Oppaiksi tulivat ketkäpäs muut kuin Metsähallituksen miehet. Tänä päivänä metsätalousväki ei voi suhtautua suojeluun enää avoimen vähättelevästi. Typistämistä perusteltiin uusilla, "pehmeämmillä" hakkuumenetelmillä ja alue-ekologisella suunnittelulla. Porkkasalon upeat aarniot, joita monitoimikonei lla avohakattiin, antoivat vaaleille vakuuttavan pohjan. 28 SUOMEN LUONTO 1/97 56
Hakkuut pysähtyivät vasta pitkän kamppailun jälkeen. Iso koko tuo kuviin pieniä yksityiskohtia, joista kinofilmikuvaaja voi vain uneksia. Se oli tärkeä valtiollinen oikeus, jonka kunniaksi presidentin valitsijamiehet yhä Suomessa kokoontuvat juuri helmikuun puolivälissä. Suojelusta on periaatteessa nyt päästy sopuun, mutta korvaavat maanvaihdot ovat vielä osin avoinna. 2. Teollisuuskuvaus toi leivän vielä pitkään senkin jälkeen, kun maisemat ja ihmiset alkoivat yhä useammin löytää tiensä filmille. Suojelusuunnitelman takuumiehenä on maaja metsätalousministe-~ riö. Sarjan aloittaa oululainen Kalervo Ojutkangas kuvallaan Kuusamon suojeltavista pienoiserämaista. :~ Antti Halkka ·;:; 29. Karhuviidan vanhimmat ylispuut ovat 640 vuotta vanhoja. Filmikoko on iso 4x5 tuumaa tai 9x 12 senttiä. Luonto onkin vain yksi tämän 15-vuotista taiteilija-apurahaa nauttivan monipuolisen miehen kuvauskohde. Puut olivat nuoria, kun Suomi sai 15. Kun Ojutkangas mene aarniometsään, siellä on mies, jonka kuvaustyyliäkin leimaa metsän oma arvokkuus ja verkkaisuus. Filmit ovat kaseteissa yksin kappalein; kun muutama aihe on kuvattu, ne on vaihdettava mustasta kankaasta tehdyssä vaihtopussissa, johon kädet työnnetään. Maisemista syntyi 1980-luvulla näyttely Amos Andersonin taidemuseoon. Ojutkankaan tie metsään lähti tehtaalta; hän aloitti Typpi Oy:n tehdaskuvaajana 1970-luvun alussa. Ei olla totuttu siihen, että joudutaan arvostelun kohteeksi", Ojutkangas luonnehtii yhteismetsän suhtautumista. Se lienee edelleen ainoa maamme maisemia esittelevä isolla filmikoolla toteutettu värijulkaisu. Kuvausvälineitä on rinkassuOMEN LUONTOl /97 56. Sitä seuraKuusamon Romevaaran hakattua osaa syksyllä 1996. "Siellä vallitsee linnanherramainen asenne. "Mistäs tuollaista kuulit?" hän tiukkaa ennen kuin antaa lisäselvityksen: "Se tarkoittaa että pysyvästi nielty rautakanki vähän notkahtelee." Kalervo Ojutkangas on poikkeus luontokuvaajien joukossa oikeastaan hän ei pidä itseään luontokuvaajana. 1362 oikeuden osallistua Ruotsin kuninkaanvaaliin. si kirja Jälkiä maassa (Suomen Luonnonsuojelun Tuki 1988). Kuusamon metsäongelmiin Ojutkangas viittasi jo kirjassaan, ja pitemmiksi ajoiksi Kuusamon metsiin Ojutkankaan heitti 1980-luvulla herännyt kiinnostus alkuperäisen luonnon vaalimiseen. "Pitkät jaksot maisemakuvaajana opettivat, millainen on kirveen koskematon metsä", hän sanoo. sa 15-20 kiloa. "Olen Pohjanmaalla syntynyt mutta joutunut savolaisten kasvattamaksi, mikä on parasta mitä pohjalaiselle voi tapahtua." Tämä on erään ystävän mukaan Kalervo Ojutkankaan luonnehdinta itsestään. vsk. Presidentti Ahtisaaren aikana kuitenkin puut uhkasivat joutua hakkeeksi, sillä Kuusamon yhteismetsän hakkuut etenivät Romevaarassa. Kuvaaja kaivaa sieltä esiin vanhan haitarikameran ja astuu mustan kankaan alle katsomaan tähyslasia. "Sellaisia on lopulta kovin vähän." Sellainen on Etelä-Kuusamossa sijaitseva Romevaaran Karhuviita, jossa Ojutkangas otti seuraavan aukeaman kuvan heinäkuussa 1995. KUVAKULMIA Kalervo Ojutkangas ja aamiometsän elonkehä Esittelemme tänä vuonna joka toisen numeromme keskiaukeamalla suomalaisten valokuvaajien tuotantoa
vsk.. 32 SUOMEN LUONTO 1/97 56
Joen tila oli heikoimmillaan 1960ja 1970-lukujen vaihteessa. Pahoin likaantunut vesistö alkoi elpyä suojelun myötä parikymmentä vuotta sitten. Voimakkaimmin joki muuttui 1950-luvun loppupuolella, jolloin Helsingin vesijohtovesi ensi kertaa maistui kamalalle. Vielä 1982 alussa Vantaanjoen vettä käytti talousvetenään 600 000 pääkaupunkiseudun asukasta. Siihen aikaan kun helsinkiläiset vielä joivat Vantaanjoen vettä, joki taisteli elämästään. Vantaanjoki lienee aina ollut taimenjoki, vaikka saaliskalat on merkitty lohiksi. Nyt sinne ovat palanneet lohikalatkin. Vantaanjoella viihtyvätkin niin kalastajat, lintuharrastajat, retkeilijät kuin melojatkin. Neljä vuotta myöhemmin jokeen molskautettiin myös lohenpoikasia. 1980-luvun :Ilussa testattiin meritaimenia istuttamalla, onko Vantaanjoen vesi tarpeeksi hyvää lohikaloille. 33. Vantaanjoki virtaa halki Suomen tiheimmin asutun seudun; joen ympärillä asuu yli miljoona ihmistä. Ensimmäinen lohi Vesiensuojelu alkoi vähitellen kohentaa joen tilaa ja vedenotto Vantaan joesta loppui , kun tunneli Päijänteellä valmistui 1982. Helsinki on ainutlaatuinen kaupunki Euroopassa: keskustan tuntumassa on kansainvälisesti merkittävä linnustonsuojelualue, Vanhankaupunginlahti, johon laskee upea meritaimenja lohijoki, Vantaanjoki. Helsingin vedentarve oli niin suuri, että kuivina kesinä joki imettiin alajuoksulla liki kuiviin. Vuosikymmeniä viemärinä Vantaan joen ja sen sivuhaarojen veden laadusta on tietoja 1910 lähtien. Pikkukuvassa noin kymmenkiloinen lohi ponnistelee kutukiihkossaan vasten kuohuja. Koekalastuksissa 1984 Vanhankaupunginkosken paVantaanjoen Pitkäkoski on suosittu retkikohde. Synkimpinä aikoina happikadot olivat tavallisia ja paikoin joki oli eloton
Onkijoita riittää. Kuvassa Ruutinkoski, joka on Kehä III:n eteläpuolella, noin kilometrin Pitkäkosken alapuolella. --km 10 Vantaanjoki sivujokineen ja tärkeimpine koskineen. SUOMEN LUONTO 1/97 56. Tässä narrataan kaloja Tuusulantien alapuolella. 34 Jokea reunustavat pensaat tekevät joen paikoin hyvin erämaiseksi. Vantaanjoen lohenkalastusoikeudet kuuluivat muznozn kruunulle, nyt ne kuuluvat koko kansalle. vsk.
Monet käyttivät Yantaanjokea kaatopaikkana. Joesta löytyi kaikkea mahdollista törkyä kiviin ja rantapusikkoon takertuneena. Vuonna 1986 Yanhankaupunginkosken itähaaraan rakennettiin lohiporras. vsk. Jänis löytää ravintoa ja suojaa jokivarren rantapöheiköistä. don alapuolelta saatiin kossilohi eli vuoden meressä olon jälkeen kudulle pyrkivä koiras. Kuturauha lohikaloille Istutusten myötä lohet ja meritaimenet sekä 1980-luvun puolivälin jälkeen myös vaellussiiat alkoivat ruuhkaantua Vantaanjoen suulle. Tulokset näkyivät nopeasti, ja vain joen yli kul35. Jokeen päässeet lohet ja meritaimenet ovat erittäin onnekkaita, sillä yli 95 prosenttia niistä pyydetään merellä. SUOMEN LUONTOl /97 56. Jokeen päässeillä kaloilla on kuitenkin vielä vaaroja, kuten laista piittaamattomat salakalastajat. Samoihin aikoihin alettiin Vantaan jokea raivata ja siistiä talkoilla. Tästä syystä lihan koostumus, väri sekä maku muuttuvat. Oli kulunut yli sata vuotta siitä kun Vantaanjoen läntiseen suukoskeen rakennettu vesijohtolaitoksen pato lopetti meritaimenen nousun. Ehkä pysähdyttävin hetki koettiin kymmenisen vuotta sitten, kun Yanhankaupunginlahden länsihaaran suulla lipui yli kaksimetrinen kaappikello koeverkkojen ohitse. Kala oli ilmiselvästi leimautunut jokeen ja palasi takaisin istutuspaikkaansa. Joki ei ole kaatopaikka Vantaan joen vesistöalueen koskista noin 14 hehtaaria soveltuu lohen ja meritaimenen poikastuotantoon, mutta varsinkin 1980-luvun alussa kosket olivat masentavassa kunnossa. Kudulle pyrkiviä kaloja ei siis kannattaisi rosvota, sillä "nahkajaakoista" ei ole juurikaan ruuaksi. Kutuvaelluksellaan lohet ja taimenet lakkaavat nimittäin syömästä jo alkukesällä ja käyttävät lihaksistoonsa kertynyttä vararavintoa
Keväällä ja alkukesällä satakielten näppäily kantautuu kilometrien päähän. Vantaanjoen kalastoa on koeteltu viime vuosina useasti. Joesta ongitaan edelleen silloin tällöin muun muassa polkupyöriä. Lähes läpitunkemattomat viidakot kummankin puolen jokea tarjoavat linnuille suojaa, pesimäpaikkoja ja ravintoa. Takaiskut jatkuivat, kun Helsingin keskuspuhdistamon jätevesiviemäri tukkeutui viime talvena ja Vanhankaupunginlahteen laskettiin jätevesiä kymmenen vuoden tauon jälkeen. Siinä missä koskikara löytää apetta joen pinnan alta, tarjoaa rantavyöhyke murkinaa myös uimataidottomille. Pääkaupunkiseutulaisilla on jatkossakin harvinainen mahdollisuus nähdä, miten lohikalat ponnistelevat ylävirtaan melkein kaupungin sydämessä. Joko olet itse nähnyt. Talven yllättämät pikkulinnut, kuten punarinnat, hakeutuvat virtavesien äärelle. Sinnikkäimpiä olivat purotaimenet, jotka uhmasivat vaahtokylpyä ja jäivät puolustamaan reviirejään. Kalaportaan valmistuttua löydettiin 1989 Ruutinkoskesta ja Pitkäkoskesta ensimmäiset lohen luonnonpoikaset. Myöhäinen harmaahaikara seisoskelee keskellä Ruutinkoskea ja odottaa. Talvella 1992 Keravanjoella tehty perkaus hävitti kivisimput alapuolisesta koskesta, eivätkä ne ole vieläkään sinne palanneet. Muita koskilajeja ovat ahven, hauki, kiiski, kivisimppu ja made. Jätevedet vaikuttavat myös lajistoon. Rastaat, tiaiset, punarinnat, pajulinnut ja rautiaiset kuhisevat pensaikossa. Luonnonpoikasiakin alkanut syntyä Kalojen luontainen lisääntyminen on selvä merkki veden laadun parantumisesta. Syksyllä Vantaanjoen suulla alkavat myös aikamoiset pidot, kun nahkiaiset palaavat mereltä suurin joukoin jokeen kutemaan. Viime kesänä ja syksynä jokeen nousi runsaasti meritaimenia ja lohia, joita saatiin myös saaliiksi. Ensimmäisiä varmoja merkkejä talven taittumisesta kevääksi on koskikarojen lämminsävyinen laulu jään ja lumen keskellä. Vantaanjoen linturetki on luontevinta aloittaa Viikistä, jossa pienellä alueella asuu tuhansia lintuja. Nähtävää ja kuultavaa riittää läpi vuoden. Luhtakerttusen pulputusta voi ihastella kesäkuun alkupäivistä lähtien. Siellä mis36 sä jätevesien vaikutus on suurin, kaloja on vähiten. Seuraavana vuonna ilmeni, että merilohi oli lisääntynyt muun muassa Tikkurilankoskessa. Pitkäkoskella näitä sympaattisia sukeltelijoita voi nähdä useitakin. Peltoaukean yllä pyörivät kottaraisparvet varpushaukan pelottamina. Nurmijärven Myllykosken padon purku ja alapuolisen kosken sekä Nukarinkosken kunnostus avaavat lähes koko joen nousukaloille. Takaiskuja Vantaanjoen vesistöalueelta on löydetty 34 kalalajia sekä nahkiainen, pikkunahkiainen, rapu ja täplärapu. Ennemmin tai myöhemmin pahaa aavistamaton eväkäs erehtyy liian lähelle. Vastoinkäymisistä huolimatta Vantaanjoen tulevaisuus näyttää lupaavalta. Lohi ja meritaimen eivät juuri lisääntyneet Vantaan joessa luontaisesti ennen vuotta 1986. Esimerkiksi kivisimppu välttää visusti vähähappisia alueita. Ylempänä jokivarressa harjukset, purotaimenet ja kirjolohet tarjosivat kalastuselämyksiä. Jos joen arvon mittapuuksi nostetaan sen ympäristössä asuvien ihmisten määrä, Vantaanjoki on Suomen merkittävin joki. Tikkurilankosken kalaporrasta myöten kalat pääsevät Vantaanjoen tärkeimmän sivujoen, Keravanjoen, latvoille. Talvi on otollisin aika tutustua jokivarren eläimistöön, sillä kevään yltäkylläisyys saattaa hämmentää kokenuttakin kulkijaa. Lisääntyminen on vielä varsin vaatimatonta eikä riitä korvaamaan istutuksia. Pitkäkoskenniskasta on löytynyt esimerkiksi lasti vanhoja kodinkoneita ja kuorma-auton romu. Yantaanjoen reunamien lehdot ja pensaikot ovat täynnä elämää. Hieman myöhemmin joukkoon liittyy toinen mestarilaulaja, viitakerttunen, jonka vuolas laulu voi jatkua taukoamatta tuntikausia. Innokkaat perhokalastajat keksivät konsteja myös vaellussiikojen päänmenoksi. vsk.. Purotaimenet eivät pitäneet kokemastaan. Kevääseen on vain muutama kuukausi, elämykset odottavat. Myös eräät sinisorsat ovat päässeet nahkiaisen makuun. Tiaisten sekaparvet ahkeroivat rantapensaikossa ja viherpeippojen ja punatulkkujen tirskunnan joukosta voi erottaa hippiäisen vaimean ääntelyn. Lintutomit helpottavat tarkkailua, ja hyvällä tuurilla aamuvirkut voivat yhyttää opastetun linturetken. D Jukka Mikkola on Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija. Joen suurimmissa koskissa avovesi on näkyvissä koko talven, ja virtapaikat houkuttelevat koskikaroja. Syksyllä jokivarsi on oivallinen ruokailuja levähdyspaikka muuttolinnuille. Lohi ja meritaimen näyttävät lisääntyvän luontaisesti vain nousuesteiden alapuolisissa koskissa, kehä III:n alapuolella. Lyhyen talvipäivän kääntyessä illaksi fasaanit ja harakat lennähtävät pärisevin siivin yöpuulle tummien puiden kätköihin. Ruutinkosken tienoon pelloilta korva erottaa ruisrääkän narinan ja pensassirkkalinnun sirinän, joka tuo mieleen ison heinäsirkan. Elämä kuhisee jokivarren viidakoissa Alkukesällä Vantaanjoella retkeilevä voi nauttia pensassirkkalinnun ohella lukemattomista muistakin laulajista. Myös jokeen istutetut harjukset ja purotaimenet tuottavat nykyään vuosittain jälkeläisiä, ja onpa kirjolohenkin todettu lisääntyneen Vantaanjoen latvoilla. Ainoastaan 1985 havaltlnn Vanhankaupunginkoskesta meritaimenen kesänvanhoja poikasia. Jukka Mikkola SUOMEN LUONTO 1/97 56. Yantaanjoen lintuparatiisin kruunaavat Vanhankaupunginlahti ja Viikin koetilan pellot. Luhta joen Kuhakoskeen kotiutettu purotaimenkanta ui hetken silkassa viinassa, kun Alkolla pääsi veteen etanolia. kevien siltojen tienoot aiheuttavat edelleen murheita. Kalat kuolivat vahinkoalueen välittömästä läheisyydestä, ja haitat ulottuivat jokisuulle asti. Lentävien varisten ja lokkien profiilit muuttuvat hullunkurisiksi nahkiaisten kääriytyessä niiden nokan ja kaulan ympärille. Koskissa viihtyviä lajeja ovat muun muassa törö, salakka, särki ja turpa. Vapakalastusalueille istutetut kirjolohet katosivat, harjukset, kivisimput ja nahkiaiset jättivät normaalit asuinsijansa ja vaelsivat alavirtaan. Oma lukunsa ovat Havin pesuainepäästön seuraamukset
Kiinassa vesien rehevöitymistä ei pidetä ongelmana kuten Suomessa. Saatuja tuloksia voidaan tarkistaa ja tarkastella tilastotieteen tarjoamin avuin. Nuortevan ohjauksessa laitoksella keskityttiin vuosien ajan lähinnä luonnontieteelliseen tutkimukseen. Kun kerron asiasta tuttavilleni ja sukulaisilleni, saan usein osakseni hyvin hämmästyneitä katseita ja hieman ihmetteleviä kysymyksiä tyyliin: "Ympäristönsuojelu. Mitä se oikein on. Lähdekirjallisuus on monissa tutkimuksissa avainasemassa. Miten "oikea tiede" määritellään. Ympäristönsuojelulla on: ympäristönsuojelu tai ympäristötiede, jota termiä ympäristönsuojelusta tieteenä käyttäisin tutkii ympäristöä ja erityisesti ihmisen vaikutusta ympäristöönsä. Voidakseni suojella tärkeäksi kokemaani ympäristöä uhkaaviksi kokemiltani tekijöiltä, minun on ensin määriteltävä nämä "tärkeät" ja "uhkaavat" tekijät. Tällaisesta summittaisesta rajauksesta huolimatta ympäristönsuojelun tutkimuskenttä on uskomattoman laaja, vakiintumaton. Yhteiskuntatieteet alkoivat voittaa alaa luonnontieteiltä. Vähitellen tilanne kuitenkin muuttui. Ympäristötutkimuksen vakiintumattomuudelle on löydettävissä hyvin yksinkertainen selitys: ympäristönsuojelu omana tieteenalanaan on vielä hyvin nuori. Miljardikansalle jokainen rehevöitynyt vesistö tarjoaa tarpeelliset mahdollisuudet kasvavaan kalantuotantoon ja ylimääräistä ruokaa kalankasvattajan pöytään. Jos minulta kysytään, määrittelen oman oppialani tuota pikaa oikeaksi tieteeksi. Saara Vitikainen Tiedettä vai turhuutta. Määritteleminen nostaa väistämättä esiin erilaisia arvoja. Ja kuka sen määrittelee. Uskon tieteen ja yleensäkin järjenkäytön mukanaan tuomaan ymmärtämykseen, jonka avulla voimme tasapainottaa ja saattaa sopusointuun alussa mainitsemani neljä erilaista ympäristöä: ekologisen, teknologisen, psyykkisen ja sosiaalisen. Ympäristönsuojelu, ympäristötiede auttakoon meitä tehtävässä! 37. Termillä "ympäristö" voidaan laajasti ottaen tarkoittaa paitsi ihmisen fyysistä, myös psyykkistä tai sosiaalista ympäristöä. Kemiläinen viljelijä saattaa odotella mahdollisesti voimistuvaa kasvihuoneilmiötä salaa mielissään: ehkäpä Kemissäkin pian viljellään päärynöitä! Arvoja arvostuskysymykset määräävät tehokkaasti opintojani ja suuntautumistani ympäristötieteen valtaisalla temmellyskentällä. Tieteellisen tutkimustuloksen näen hyvin perusteltuna, oikeana uskomuksena jonkin asian olotilasta. Tehtiin hypoteeseja, jotka testattiin kokein, ja vastaukseksi saatiin numeroita tai muita helposti käsiteltäviä suureita. Tässä eri tieteillä, ympäristönsuojelutiede etunenässä, on mielestäni yhä kohtalaisesti mahdollisuuksia. Tähän on Suomessa ollut hyvät mahdollisuudet etenkin kuluvan vuosikymmenen aikana: esimerkiksi valtion opintotukijärjestelmä, kirjastot ja kansanopistot palvelevat tätä tarkoitusta. Y mpäristötieteessä kokonaisuudet nousevat usein tarkastelun keskipisteeseen. Fyysinen ympäristö puolestaan voidaan pilkkoa vaikkapa kahteen osaan: ekologiseen ja teknologiseen. Monimutkaisten ja moniulotteisten ympäristökonfliktien maailmassa nippelitieto ei enää riitä. Uusien tuulien myötä myös tieteen objektiivisuutta ryhdyttiin voimakkaasti kritisoimaan. Tämä uskomus voi säilyä oikeana, kunnes toisin todistetaan. Alan tutkija voi tehdä haastatteluja tai kyselyitä, kemiallisia analyyseja, bioindikaattoritutkimuksia. On otettava huomioon asiayhteyksiä, aikatekijöitä ja muita muuttujia, joita mahdollisesti emme edes tunne. On tyydyttävä toiseksi parhaaseen ratkaisuun: yksinkertaistettuun malliin, jossa tutkimusten ja muiden saavutettujen kokemusten avulla pyritään välttämään ympäristöämme uhkaavat katastrofit. Ensimmäinen vakituinen SUOMEN LUONTO 1/97 56. Mitä minä sitten opiskelen, jos en "oikeaa tiedettä". Lähden liikkeelle siitä, että tieteellä tulee olla jokin tutkimuskohde. Asiantuntija en voi, enkä haluakaan olla kuin toivottavasti oman pääaineeni alalla, mutta tiedän tiedon piilot, ja voin aina palata lähteilleni. Tutkimusmenetelmät saatiin lainaksi biologiasta ja lähitieteistä. Opiskelen intohimoisesti sekä luonnonettä yhteiskuntatieteitä, ja vannon laitoksemme taikasanan, poikkitieteellisyyden, nimeen. Yritän parhaani mukaan muodostaa kokonaiskuvaa kaikesta lukemastani ja kokemastani. Ei ainakaan mitään oikeaa tiedettä?!" Tuomio on kova. Se voi periaatteessa liikkua kahteen suuntaan: kohti yhä pienempiä, yhä eriytyneempiä tiedonsirpaleita tai kohti yhä suurempia, yhä vaikeammin hallittavissa olevia kokonaisuuksia. Luen yhteiskuntatieteitä, koska koen ympäristöni jollakin tavalla uhatuksi ja haluan löytää ne yhteiskunnalliset keinot, joilla voin asiain tilaan vaikuttaa. Koen itseni melko puhdasveriseksi "uuden suunnan" edustajaksi. vsk. Ympäristönsuojelu yhdistelee näitä erilaisia ympäristöjä toisiinsa: varsinaisena tutkimuskohteena on ekologinen ympäristö, johon teknologinen, psyykkinen ja sosiaalinen ympäristö vaikuttavat. Ei ole olemassa absoluuttisesti "tärkeää" tai "hyvää" asiaa, vaan asian hyvyys syntyy ajattelijan aivoissa. Myös ympäristönsuojelun tutkimusmenetelmät ovat monenkirjavia. Tiede on minulle jatkuvaa mielenkiintoa, uteliaisuutta uusiin asioihin. Sari Kemppainen Ympäristönsuojelun opiskelija Saara Vitikainen pohtii ympäristötieteen paikkaa tiedemaailmassa ja tehtävää yhteiskunnassa. Luen luonnontieteitä, koska arvostan luontoa ja elämää siinä. Tietokoneita, murrosikäisiä nuoria tai suomalais-ugrilaista kulttuuria tutkiva tiede ei näin ollen ole minun mielestäni ympäristönsuojelua, kun taas tietokoneiden ympäristövaikutuksia, murrosikäisten kulutustottumuksia tai suomalais-ugrilaista luontokokemusta tutkiva tiede voi sitä ollakin. Pääaineeni yliopistossa on ympäristönsuojelu. Tiede on siis jatkuvassa liikkeessä. Ympäristönsuojelun, kuten muidenkin tieteiden, tutkimustuloksia julkaistaan jatkuvasti alan lehdissä ja muussa kirjallisuudessa: näin altistetaan tutkimusta avoimelle keskustelulle ja toteutetaan ihailtavaa periaatetta tieteen julkisuudesta. Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun laitos perustettiin 1971. On vain pestävä kätensä taloudellisesta ja hallinnollisestakin ohjauksesta sikäli kuin talousmahdit siihen vaikuttavat. professori Pekka Nuorteva astui virkaansa 1975. Tiedeihanteeni, jonka epäilemättä olen perinyt antiikin Kreikasta, on siis ulkonaisista seikoista vapaa, itsenäinen tiede. Tiede oli, tai oli ainakin olevinaan, täysin riippumatonta kulloisestakin tutkijasta, siis puhtaasti objektiivista. Se menee usein päällekkäin muiden tieteiden tutkimuskenttien kanssa: kasvija eläintieteen, kemian, limnologian, sosiologian, valtio-opin, oikeustieteen esimerkkejä voisi luetella kyllästymiseen asti. Uskoakseni ihmisen onkin mahdotonta saavuttaa täydellistä kokonaiskuvaa maailmasta tai pilkkoa näkemäänsä täydellisesti ymmärrettäviin osiin. Tieteen, oikean tiedon, tulisi vaikuttaa päätöksiimme, ei lyhytnäköisen ahneuden tai piittaamattomuuden. P oikkitieteellisyyden ja kokonaisuuksien painottamisen lisäksi ympäristönsuojelun kolmas erityispiirre minun silmissäni on alan arvosidonnaisuus. Itsenäisyyden en silti toivoisi tarkoittavan elitismiä, vaan mielestäni jokaisella ihmisellä taustoihinsa katsomatta tulisi olla oikeus pääsyyn tiedon tyyssijoille
Sepät ovat tikkojen sukulaisia, ja niiden äänet ovat olennainen osa afrikkalaista luontoa. Yksi niistä on Krugerin kansallispuisto Etelä-Afrikassa. Siitä huolimatta jokiuomat pysyvät vielä joitakin viikkoja kuivina urina ja ruska-aika jatkuu mopanemetsässä. Kirjoseppä etsii sopivaa pesäkoloa. Täysikasvuisen uroksen pää ja kaula muuttuvat lisääntymiskaudella kirkkaan sinivihreiksi. vsk. Lähdimme Suomen pilvisestä ja viileästä syksystä, tulimme Johannesburgin helteeseen: lämpöä oli lähes 40 astetta. Kruger on Afrikan toiseksi kuuluisin kansallispuisto Serengetin jälkeen. Afrikka on kuin malarialoisio: Se saattaa livahtaa jo ensikäynnillä salaa vereen Aika ajoin se lisääntyy elimistössä ja aiheuttaa kuumeen: nyt on päästävä Afrikkaan! Niinhän siinä taas kävi. Puisto mainitaan vanhoissa Afrikkaa käsittelevissä matkakirjoissa ainakin se tulee vahvasti esiin Yalentinin mainiossa, Etelä-Afrikkaa hauskasti ja terävästi ruotivassa kirjassa Tuolla puolen Limpopon. Seuraaviksi tunnettuudessa nousevat sellaiset alueet kuin Masai Mara (Serengetin Kenian puolella oleva osa), Amboseli, Etosha, Okavango ja muutamat muut. Monet lajit ovat myös silmiinpistävän värisiä. SUOMEN LUONTO 1/97 56. Siellä käy myös enemmän matkailijoita kuin millään muulla suurella suojelualueella. Punainen maa hehkui kuumuutta ja väsyneet heinät nuokkuivat kulottuneina. Se rajoittuu pohjoisessa Zimbabween ja idässä Mosambikiin. En tiedä, mistä sen kuulin tai luin ensimmäisen kerran. :.1: iii ::1 ::1. Kuuluisa Kruger Krugerin kansallispuiston nimi on ollut minulle tuttu jo lapsesta. Ensimmäiset sateet herättävät luonnon pitkästä levosta. Teksti ja kuvat: Juha Valste Tuolla puolen Limpopon Afrikassa on suojelualueita, joiden maine nousee yli muiden. Suomen syksy on eteläisessä Afrikassa kevättä: kuiva kausi päättyy ja monet kasvit 38 kukkivat. Kruger eroaa monella tavalla BOTSWANA ETELÄ-AFRIKKA Krugerin kansallispuisto on Etelä-Afrikan koillisnurkassa. Elokuussa kyselimme jo halvimpia lentomatkoja ja edullisimpia filmitarjouksia, pakkasimme telttaa, makuualustoja, makuupusseja sekä retkikeitintä ja tarkastimme rokotusten voimassaoloa, lääkevarastoja ja malarian ehkäisylääkitystä. Kaunis puuagama kasvaa noin 40 sentin mittaiseksi. Kaksi kertaa Uudenmaan läänin kokoista puistoa ympäröi joka puolelta aita
Leirin ympärillä maasto oli kuivan ja harvan mopanemetsän peitossa, siellä täällä kohosi suuri, lehdetön apinanleipäpuu eli baobab. Makkarapuun pölyttävät lepakot, ja kukkien koko on sen mukainen. Makkarapuut kukkivat Pystytimme telttamme Punda Marian leirin aidan viereen metsään, missä maata peittivät ruskeat, perhosenmuotoiset mopanenlehdet. Tieltä näkyi vähän eläimiä, vain muutama aroseepra, puna-antilooppi, kudu ja impala. Öihin toivat oman säväyk. Aivan puiston pohjoispäässä, Limpopoon laskevan Luvuvhujoen rannoilla luonto muuttui. Lähimmät teltat taisivat olla muutaman 39. Lvuvhun pinnan yläpuolelle kaareutui virtahepojen selkiä, rantakaistaleella paistattelivat päivää niilinkrokotiilit kita ammollaan. edukseen useimmista afrikkalaisista suojelualueista: tiet ovat hyviä, edullisia kauppoja ja ravintoloita on joka leirissä ja majoittuminen leirintäalueille on halpaa. Turvallisuus ei ole EteläSUOMEN LUONTOl/97 56. Joki reunametsineen elättää monia eläimiä, jotka joutuisivat muuten siirtymään muualle. Lentomatkat ovat halventuneet ja Etelä-Afrikan hinnat ovat suomalaiselle varsin edullisia. Aidan ulkopuolelle ei saanut mennä; silti siellä oli paljon kuljettu polku. Mopanemetsän värit toivat mieleen alkavan ruskan. Leijonat karjuivat usein ja kerran ne pitivät uskomattoman voimakkaan konsertin aivan leirin aidan vieressä. Sen salaisuus selvisi pimeän tultua: muutama täplähyeena kiersi polkua pitkin leiriä. Aamulla leirintäalueella näkyi useita pahkasikoja liikkumassa pelotta telttojen välissä. Erilaista on kuitenkin myös leirintäalueiden vilkas elämä, ajoittain jopa melske. Afrikassa ongelma, jos käyttää tervettä järkeä Krugerin puistossa ei tarvitse edes sitä. Näimme njala-antilooppeja, impaloita, sukeltaja-antilooppeja, paviaaneja, vihermarakatteja ja töyhtöhelmikanoja. Puiston keskiosissa on Olifantjoki, jossa virtaa melkoisesti vettä kuivan kauden lopullakin. Esimerkiksi Keniaan verrattuna puistoja majoitusmaksut ovat olemattomia ja autonkin saa vuokratuksi halvemmalla. vsk. Teillä tunnelma on pahimmillaan kuin ruuhkaliikenteessä Helsingin ykköskehällä. Rauhallista paikkaa saa hakea eikä aina löydä. Jokea reunusti kaistale vihreää, ryteikköistä metsää, jossa oli valtavasti liaaneja, pensaita ja monenlaisia saniaisia ja ruohoja. sensä hyeenoiden luikkaukset ja leirin ympäristöä omanaan pitävä leijonalauma. Ihmisten välinpitämättömyys luonnosta ja puiston sääntöjen jatkuva rikkominen roskaamalla ja eläimiä ruokkimalla tai kiusaamalla harmittavat. Makkarapuut kukkivat leirissä; valtavat, torvimaiset ja tummanpunaiset kukat verhosivat maan puiden alla
Puna-antilooppiuros tähyää kahta kosteikkofrankoliinia, jotka ovat asettuneet poseeraamaan puunrungolle. Ihmisen kimppuun mamba käy kuitenkin vain puolustautuakseen. Luulin käärmeen paenneen, mutta vielä mitä: mamba oli kääntynyt ja odotti tien varren heinikossa pää ja eturuumis kohollaan ilmeestä päätellen se odotti 40 Etelänkalkkunasarvekkaiden ketju haravoi savanniheinikkoa. Käärmeitä paratiisissa Paratiisiin kuuluvat tietysti käärmeet. Puisto on täynnä erilaisia eläimiä -Ja matkailijoita kymmenen metrin päässä eläimistä niissä ei sinä yönä paljoa nukuttu. minua. Mustamamba ylitti tien aivan auton nokan edestä: pitkä, harmaa käärme näytti suorastaan lentävän. Eräs leirinaapuri kertoi, miten lintujentarkkailumajan ruokokatosta oli päivällä töSUOMEN LUONTO 1/97 56. Tarinoista huolimatta se ei liiku yhtä nopeasti kuin laukkaava hevonen jalan sitä olisi kyllä vaikea paeta. Sarvekas heittää sisiliskot, käärmeet, kookkaat hyönteiset ja muut niveljalkaiset ilmaan, sieppaa ne nokkaansa ja nielaisee. Jarrutin renkaat ulvoen ja peruutin. Näimme tämän Etelä-Afrikan matkan aikana enemmän käärmeitä kuin yhdeksällä aikaisemmalla Afrikan matkalla yhteensä. En mennyt. vsk.. Jopa nelimetriseksi kasvavan mustamamban purema on erittäin vaarallinen, muttei suinkaan välttämättä tappava. Impalanliljan ( Adenium obesum) kauneus pettää: kasvin juurista on saatu kalastukseen käytettyä myrkkyä ja siemenistä nuolimyrkkyä
Niitä vähennetään ampumalla tai pyydystämällä ja kuljettamalla muualle. Kun vuosia sitten manasin Sambiassa asioiden rempallaanoloa en olisi uskonut, että joskus vielä valittaisin asioiden jossakin päin Afrikkaa olevan liian hyvässä kunnossa. Kerran pysähdyimme auringon laskiessa kuvaamaan tien varressa leikkiviä hyeenanpoikasia. vain matkailijoiden maaraa myös monia eläimiä olisi liikaa, jos ne saisivat lisääntyä rauhassa. Neljä leveähuulisarvikuonoa täyttää tien tehokkaasti. Luettelo perustuu kuulemma eläinten vaarallisuuteen ihmiselle. Viidessä minuutissa paikalla oli liikenneruuhka autot tukkivat koko ajoväylän. Krugerin kansallispuisto on upea ja unohtumaton kokemus. Hölmistynyt käärme vilkaisi hätäisesti ympärilleen ja ampaisi ajatusta nopeammin takaisin ruokokaton turviin. Muutama vuosi sitten eläimiä oli seuraavasti: leijona yli 2000 leopardi yli 900 gepardi 200 hyeenakoira 350--400 täplähyeena 2000 norsu 7000-7500 leveähuulisarvikuono yli 2000 suippohuulisarvikuono yli 250 virtahepo 2500 pahkasika 2000 kafferipuhveli 25 000 impala yli 100 000 juovagnu yli 14 000 isokudu 4000 ellipsi vesiantilooppi yli 2000 mustahevosantilooppi 1200 tsessebe 450 hirviantilooppi 550 aroseepra 31 000 kirahvi 4700 41. Me lähdimme. Viiden ison lisäksi Krugerissa riittää muitakin eläimiä katseltavaksi. Mitä etelämmäksi tulimme, sitä vilkkaampaa oli liikenne ja sitä täydempiä olivat leirintäalueet. Siirryimme puiston "harvaanasutuista" pohjoisosista kohti etelää. Pienessä majassa oli kahdeksan ihmistä, joista yksi sai hysteerisen kohtauksen ja pakeni kirkuen, seitsemän jähmettyi kauhuissaan paikalleen. Eläimiä mähtänyt keskelle lattiaa mustamamba. Krugerissa näiden eläinten näkeminen on mahdollista ja jopa melko helppoa. Se on ensimmäinen Afrikassa näkemämme kansallispuisto, jossa asiat toimivat kitkattomasti. Nämä isot ovat leijona, norsu, puhveli, sarvikuono ja leopardi. Nisäkkäiden lisäksi Krugerin kansallispuistossa on runsaasti mielenkiintoisia lintuja, matelijoita ja sammakkoeläimiä, hyönteisistä ja muista selkärangattomista puhumattakaan. Vai onko se ennen muuta alue, jossa suojellaan eteläisen Afrikan luontoa. Kasvilajien runsaus on viileästä ilmastosta saapuvalle tyrmäysisku pelkästään eri puulajeja on Krugerin puiston alueella yli 300. Puistoa ympäröi joka puolelta norsunkestävä aita, joka estää eläimiä lähtemästä. Kookkaat ja näkyvät otukset lasketaan muutaman vuoden välein lentokoneista, ja maalaskentoja tehdään jatkuvasti. Takana pilkottava auto yritti ensin ajaa sarvikuonojen välistä mutta joutui lopulta peruuttamaan järkähtämättömän lihamuurin edetessä. Etelä-Afrikan viranomaisten ja päättäjien täytyy valita: Onko Kruger ensisijaisesti leipää ja sirkushuveja massoille tarjoava, tavallista Jaa-_ jempi eläinja huvipuisto a la Kolmården. Suojelua vai matkailua. Puiston suurimmat ongelmat ovat samoja kuin monilla suosituilla Yhdysvaltojen suojelualueilla: liikaa vierailijoita, liikaa kehitystä, liian hyvä infrastruktuuri. puuttuu kuitenkin ylivoimainen ykkönen: krokotiilit tappavat Afrikassa enemmän ihmisiä kuin viisi isoa yhteensä. vsk. Puistossa ei jouduta raJOJttamaari . seurataan Krugerin puiston eläinkantojen muutoksia seurataan tarkasti. Joukosta SUOMEN LUONTOl/97 56. Viisi isoa ja muita eläimiä Matkailuyrittäjät markkinoivat Afrikan suojelualueille tulijoille "viiden ison" näkemistä. Ristiriita näkyy jo selvästi. Lisäksi matkaajan kohtaamat sarvikuonot ovat luultavasti sitä säyseämpää lajia eli leveähuulisarvikuonoja. Vaikein on leopardi, jonka takuuvarma näkeminen edellyttää syöttiä
Pääkaupunki Windhoek saa vetensä patoaltaista, jotka uhkaavat kuivua. Tulevaisuudessa muutkin maat saattavat haluta "pienen osan" vedestä. Se ilmoittaa toimineensa mallikelpoisesti ja täysin Ecuadorin lakien mukaisesti. Sääskiä! Ääretön määrä sääskiä! Ajoimme aaltoilevan sääskipilven alle. Koskaan ennen ei yhdysvaltalainen yhtiö ole joutunut Yhdysvalloissa oikeuteen vastaamaan jossakin muussa maassa tekemistään rikoksista. Se selvisi heti kun pääsimme yhden pilven viereen. Kaikilla näkemillämVedenotto uhkaa taas Okavangon suistoa Luonnonsuojelijat, matkanjärjestäjät, viranomaiset ja paikalliset asukkaat Botswanassa ovat huolestuneita, sillä Namibia suunnittelee veden ottamista Okavangojoesta. Jo matkalla kiinnitimme huomiota suurten lehtipuiden latvuksissa näkyviin, oudoilta vaikuttaviin savupilviin. Se muodostaa Kalaharin keskelle valtavan keitaan, jossa elää satoja lintuja nisäkäslajeja. vsk.. "Savu" muodostuu miljoonista sääskistä. Isoimmat olivat yli kaksi kertaa pienimpien kokoisia. Jos näin käy, Okavangon suisto on vaarassa. Mutta mitä tuo savu oli. Erkki Makkonen 42 MAAILMALTA Mauri Leivo Latvuston ylle iltaruskoa vasten näyttää nousevan savukiehkuroita. Veden johtamista Okavangojoesta pidetään toteuttamiskelpoisimpana ratkaisuna. Silmin nähtäviä eroja oli sekä koossa että ulkonäössä. Jos suunnitelma toteutuu, sen pelätään vahingoittavan "Eedenin puutarhaksi" kutsuttua Okavangon suistoa. Lähempi tarkastelu paljasti, että pilveilyyn osallistui useiIntiaanit haastoivat öljy jätin oikeuteen Yhdysvaltalaista Texacoa uhkaavat oikeudenkäynti ja miljardien markkojen vahingonkorvaukset Ecuadorin sademetsien saastuttamisesta. Ne siis olivat koiraita. Texaco kiistää väitteet. Percy Mashaire SUOMEN LUONTO 1/97 56. Texacon väitetään laskeneen yli 20 vuoden ajan joka päivä yli 15 000 litraa puhdistamattomia myrkyllisiä jätevesiä altaisiin. Namibia aikoo kuitenkin toteuttaa hankkeensa perustellen tätä sillä, että se ottaa vedestä vain pienen osan. Okavangojoen valtiot Angola, Namibia ja Botswana ovat perustaneet työryhmän nimeltä OKACOM, joka selvittää joen hyödyntämistä ja hoitoa. Mauri Leivo Jorma Laurila Okavangon suisto on Botswanan suosituin luontomatkakohde. Näkymä oli häkellyttävä: jokaisesta metsäsaarekkeesta ja puurykelmästä nousi paksuja, harmaita savupilviä kuin alkuasukaskylästä. Syytteen ovat nostaneet tuhoalueilla elävät intiaaniheimot. Namibiaa on koetellut ankara kuivuus. Jos syytteet johtavat oikeuteen, kyse on ennakkotapauksesta. Vaikka sääskipilvet näyttivät häipyvän savun lailla tuuleen, todellisuudessa yksittäiset sääsket lensivät jatkuvasti ylös alas ja siirtyivät vain vähän sivusuunnassa. kean elintason maissa kampanjan teemalla "Timantit ovat kuolemaksi". Ulkona vastassa oli suorastaan korvia huumaava ininä. Muutama vuosi sitten Botswanan hallitus kertoi haluavansa suistoalueella enemmän vettä timanttikaivoksille, joihin maan talous nojaa. Päästöt lopetettiin 1992. Okavangojoki saa alkunsa Angolasta, kulkee läpi Namibian kapean Caprivin alueen ja katoaa Botswanassa laajalle haaroittuvana suistona Kalaharin aavikon hiekkaan. Meteli kuului jo auton sisälle. Altaista myrkyt ovat päässeet valumaan ympäröiviin metsiin. Eräänä elokuun iltana suunnistimme läheiselle valtavalle peltoaukealle. Botswana joutui painostettuna unohtamaan hankkeen ainakin toistaiseksi. ta lajeja. Hanketta vastustivat sekä paikallisväestö että Greenpeace, joka uhkasi käynnistää korme sääskillä oli kampamaiset, tuuheat tuntosarvet. Savupilvet olivatkin sääskiä! Menneenä suvena retkeilin kaverieni kanssa Viron kaakkoiskulmassa Räpinan seudulla
YK rahoitti Fatiman toimintaa 1995 loppuun saakka, ja keskusta ovat tukeneet muiden muassa Ruotsi ja Espanja kehitysapurahoillaan. Sen vuoksi Norjalla on näiden suojelemisessa erityinen vastuu, aivan kuten Suomella saimaannorpasta", kertoo Knut-Erik Helle Natur og Samfunn -lehdessä. Jo kolmannes mangrovemetsistä on muutettu katkarapujen kasvatusaltaiksi, ja Andien länsipuolen kosteista trooppisista metsistä on jäljellä enää alle kymmenen prosenttia. "Metsätaloudella on suuri vastuu boreaalisista sademetsistä. Jan Kunnas Sen alaisena toimiva OPIP eli Pastazan alueen alkuperäiskansojen järjestö on perustanut Amazoniaan suojeluja tiedotuskeskus Fatiman. Metsiä tuhotaan yli kahden prosentin vuosivauhdilla. Suuri sademäärä, kosteus ja leudot talvet luovat sopivat elinolot useille harvinaisille jäkälille ja sammalille. Vain pari sataa pientä sademetsäaluetta on välttynyt metsäkoneilta, ja useimmat niistä ovat alle sadan hehtaarin kokoisia. Ecuadorin hallitus ei ole erityisen ihastunut hankkeeseen; se kannattaa alueen säilyttämistä laitumena karjankasvatuksesta saatavien tulojen vuoksi. Pitkään kadonneeksi luultu Erioderma pedicellatum -jäkälä löytyi uudestaan. Aivan äskettäin Norjan Metsäntutkimuslaitoksen biologit havaitsivat, että metsäyhtiö Norske Skog on hakannut 1994-1996 neljä arvokasta vanhan metsän aluetta. Metsäongelmien taustalla ovat köyhyys ja väestöpaine metsiä hakataan viljelyyn ja laitumiksi. Norjan sademetsät ovat alueella, joka ulottuu Trondheimin vuonosta Vevelstadiin Nordlandin kunnassa. Alueelle on palautettu siellä eläneitä matelijoita, lintuja ja nisäkkäitä kuten kuvan tapiirit. Boreaalisella havumetsävyöhykkeellä metsiä, joissa on samanlainen kostea ja leuto ilmasto, on Kanadan länsirannikolla, Venäjän Tyynenmeren rannikolla ja pienillä alueilla Pohjois-Japanissa. Ecuadorista on suojeltu lähes 15 prosenttia ongelma ei ole niinkään suojelualueiden määrä kuin se, mitä tapahtuu suojelualueiden ulkosuoMEN LUONTO 1/97 56. Henna Haapala 43. puolella. Kaksi näistä on merenrannikon sademetsiä ja kaksi muita vanhoja metsiä. Ryöstö hakkuita Norjan sademetsissä "Norjan merenrannikon sademetsät kuuluvat maailman uhatuimpiin ekosysteemeihin. MAAILMALTA Knul-Erik Helle Havumetsävyöhykkeen rannikkosademetsille on tyypillistä suuri kosteus ja leveysasteeseen nähden leuto talvi. Tässä on onnistuttu, samoin eläinpuiston perustamisessa alueelle. Mutta metsiä tuhotaan myös maaöljyn ja kaivannaisten saamiseksi sekä öljypalmuviljelmien tieltä. Fatiman näyttävin toimi on ollut pienehkön, laitumeksi 50 vuotta sitten raivatun alueen metsittäminen uudelleen. Siellä voi tutustua seudulta hävinneisiin eläimiin, kuten tapiireihin, pekareihin, kaimaaneihin, kilpikonniin ja moniin lintuihin. Norja on ainoa Euroopan maa, jossa on vielä sademetsiä. Heidän kattojärjestönsä on CONAIE (Confederaci6n de Nacionalidades Indfgenas de Ecuador). Luonnon monimuotoisuutta on Galapagossaarilta rannikon puoliaavikoiden yli Andien rinteille ja lumipeitteisistä vuoristoista pilvimetsien läpi alas Amazonian sademetsiin. Lisätietoja Norjan sademetsistä löytyy Natur og Ungdom -järjestön internet-kotisivuilta http://www.aksess.no/nu Natur og Ungdom on norjalainen nuorten luontojärjestö. Henna Haapala Suojeluja tiedotuskeskus Fatima on metsittänyt uudelleen entisen laitumen. "Heidän ei olisi pitänyt tehdä tätä", sanoo biologi Reidar Haugan, joka kuuluu metsäinventointeja tekevään Last Chance -ryhmään. Hakkaamalla niitä he ovat laiminlyöneet velvollisuuttaan", sanoo Arnodd Hapnes. tä lajia esiintyy ainoastaan Kanadan länsirannikolla. vsk. Alkuperäiskansat ovat järjestäytyneet puolustamaan oikeuksiaan. Muutoin täMetsiä hävitetään ja suojellaan Hieman Suomea pienempi Ecuador on joissakin suhteissa luontomatkailijan toivemaa. Biologi Hapnes työskentelee Maailman Luonnon Säätiölle ja on tehnyt inventointeja Norjan rannikon sademetsissä. Hän lisää, että näissä metsissä elää useita uhanalaisia lajeja. Hänen mukaansa Norjan maatalousministeriö ei tee juuri mitään biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi. Norjassa on jäljellä enää pieniä sademetsän sirpaleita
Yritykset ovat samoja, jotka ovat vastuussa myös valtavien metsäalueiden kaatamisesta Sarawakin osavaltiossa ltä-Malesiassa", sanoo Suomessa hiljattain vieraillut malesialaisen ympäristökeskuksen Cetdemin johtaja Gurmit Singh. Sen ovat suunnitelleet arkkitehdit Kai Wartiainen ja Nicolas Favotin sekä insinööri Joel Majurinen. JuhaniArtto SUOMEN LUONTO 1/97 56. Viimeisten 150 vuoden aikana merenpinta on noussut kaksi millimetriä vuodessa. Surinamissa sopiminen on ollut vaivalloisempaa, koska paikallinen ympäristöliike on kamppaillut näkyvästi hakkuulupia vastaan. Alue on laajuudeltaan viidesosa koko Suomen pintaalasta. Pekka Hänninen Claytonin mielestä turvauduttava järkevämmän kaavoituksen lisäksi "luonnonmukaisiin keinoihin". Clayton sanoo, että parisataa vuotta sitten kukaan ei rakentanut taloa rantatörmälle ne olivat alttiita myrskyille ja jättiläisaalloille. Rannikkokaupunkien suojelussa englantilaisten on töluvista. East Anglian yliopiston ympäristötieteiden emeritusprofessori Keith Clayton syyttää sortumista myös harhateille lähtenyttä kaavoitusta. virtailuja lähellä rantaa sekä veden kuljettaman hiekan, saven ja soran liikkeitä. Yksittäisiä ekotaloja voidaan myös liittää verkostoksi. Viraston ohjeet kehottavat rakentamaan suojavallit nyt siten, että niitä on helppo korottaa kajoamatta perusrakenteisiin. Jotkut asiantuntijat arvelevat pinnan nousevan selvästi nopeammin: he puhuvat 30 sentistä seuraavien 40 vuoden aikana. vsk.. Hän kehottaa ottamaan mallia hollantilaisista. Asialla on eteläkorealainen, kaksi kiinalaista, indonesialainen ja useita malesialaisia yrityksiä. Kun grynderit ovat päässeet "kehittämään" rantoja, taloja on rakennettu aivan liian vaarallisille paikoille. Raskaat betoniset suojavallit ja muut rakennelmat häiritsevät veden Aasialaiset kaatavat tropiikin metsiä Zimbabwe lndependentissä kerrottiin hiljattain, että malesialainen puutavarayhtiö Hasedat on saamassa luvan kaataa 50 000 hehtaaria eli lähes kolmanneksen Zimbabwen luonnonmetsistä. Hasedatin johtaja Hassan Ali on kertonut lehdelle allekirjoittaneensa aiesopimuksen Zimbabwen varapresidentin Joshua Nkomon kanssa. Talo on avoin järjestelmä, johon voidaan vaihtaa ekologisempia laiteratkaisuja tekniikan kehittyessä. Tekniikka on sijoitettu rakennuksen pohjoisseinään, ja sitä voidaan huoltaa ulkopuolelta. Tämä on johtanut siihen, että kun yksi kaistale rantaa on suojeltu, hiukan edempänä rantatörmät ovat alkaneet sortua mereen ja hiekkarannat huveta. "Malesiassa metsäyhtiöiden kriitikoiden on harkittava erittäin tarkasti sanansa", Singh toteaa. Pariisin talo on yleisön ihmeteltävänä kahden vuoden ajan. Nyt olisi paljon halvempaa lunastaa sortumisvaarassa olevat talot kuin jatkuvasti korottaa ja paikata suojavalleja. Yli 80 prosenttia Guayanan valtionmetsistä on luovutettu leasingsopimuksella aasialaisyhtiöiden hyödynnettäväksi. Ilmaston lämpeneminen nostaa merenpintaa, mikä lisää varmasti rannikkojen sortumisvaaraa. Luonnon sijasta syy voi kuitenkin olla liian suuria riskejä ottaneessa kaavoituksessa ja suojavalleissa, jotka ratkaisun sijasta siirtävät ongelmaa. Clayton toteaa, että tällailä on hakkuulupia laajoille alueille ja hakkuusuunnitelmia Brasiliassa, Guayanassa ja Surinamissa. Uutistoimisto IPS:n mukaan Aasian kehitysmaiden metsäyhtiöt ovat liikkeellä myös Etelä-Amerikassa. Hiekkaja somerikkorantoja voidaan vahvistaa avomereltä ruopatulla maa-aineksella. Suvi Arapkirli Singh kertoo, että Malesian ympäristöjärjestöjen painostus on jokin aika sitten taivuttanut viranomaiset sisällyttämaan ympäristövaikutusten arvioinnin Sarawakin metsänkäyttösuunnitelmiin. "Emme halua metsäyhtiöittemme tuhoavan sen enempää Malesian kuin muidenkaan maiden ympäristöä." La Villetten puistoon Pariisissa on noussut kansainvälisen suunnittelukilpailun voittanut, kierrätysmateriaaleista tehty ekotalo. Vastapuoli ei ole kuitenkaan hellittänyt, vaan yrittää tukahduttaa arvostelun muun muassa vaatimalla eräiltä lehdiltä miljoonien markkojen korvauksia kunnianloukkauksista. Ekotalo Pariisissa Meri nakertaa Englantia Englantilaiset näyttävät hyväksyvän luonnollisena sen, että rantatörmät taloineen sortuvat mereen aina vain useammin ja useammin. Malesialaisilla on ollut keskeinen rooli myös KaakkoisAasiassa sijaitsevan Kambodshan metsien kaatamisessa. Englannin ja Walesin ympäristönsuojelusta vastaava Environment Agency (EA) on joutunut julkisesti tunnustamaan erehtyneensä rannikkojen suojelussa. Yritysten hakkuista ulkomailla on raportoitu Malesian tiedotusvälineissä niukasti. Brasiliassa kaksi malesialaista puutavarayhtiötä odottaa sopimuksia laajojen metsäalueiden käytnen kaavoittaminen on tullut kalliiksi. Jos rakenneyksiköitä voidaan monistaa, yksittäisen rakennuksen kustannukset ja mukavuus tulevat kilpailukykyisiksi. "Olemme hyvin huolestuneita malesialaisten yritysten toiminnasta muissa kehitysmaissa. Ainoana kaltaisenaan talo on kallis. Nyt vauhti on lisääntynyt neljään millimetriin, mikä merkitsee yli 20 sentin nousua vuoteen 2050 mennessä. Claytonin mukaan vain näin voidaan korvata maa-aines, joka olisi murentunut mereen suojaamattomilta rannoilta ja huuhtoutunut rannoille virtausten mukana. Niil44 MAAILMALTA Pariisiin pystytetty ekotalo. Environment Agency on ottanut huomioon merenpinnan nousun omissa suunnitelmissaan
(017) 263 1778 LAHTI Trio Aleksanteri Aleksanterinkatu 18 puh. vsk. -----------------7 1 1 1 1 t 1 1 1 1 """ z N< ::i < ..., ,..._, ~< .5 E:O E~ C1l r--.....l CO 45. (03) 214 5715 TURKU KOP-kolmio, Aurakatu 8 puh. (02) 232 7001 Myös postimyyntiä tilaa talven tuotekuvasto Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, puh. Apurahaa voivat hakea yksityishenkilöt, työryhmät ja -yhteisöt. Poikkea luontopuotiin! HELSINKI Nervanderinkatu 11 puh. Niiden on oltava perillä 1.2.1 997 mennessä. (01 4) 372 1022 KUOPIO H-talo, Kauppakatu 32 puh. (03) 783 4373 TAMPERE Laukontori 4 puh. (09) 2280 8333, fax (09) 2280 8248, intemet: http://www.sl.fi/tuki/ TILAA SUOMEN AINUT Luontokuvauksen erikoislehti Luonnonkuvaaja • 4 numeroa / vuosi • Koko A4 •· Uusinta tietoa luontokuvauksest:a • Lukijakilpailu • Kirjoittajina ja kuvaajina Suomen parhaat luontokuvaajat • 36-40 sivua, nro 1 n. Hakemus voi koskea mitä tahansa sääksen tutkimusja/tai suojelutyötä palvelevaa hanketta. l_uo111101zkuvaaja -·--·--:.=----Tuemme luonnonsuojelua Transfennica Nykypäivä SÄÄKSISÄÄTIÖN APURAHAT 1997 Sääksisäätiön 15 000 markan apuraha on haettavissa. 50 sivua • Noin puolet värisivuja SUOMEN LUONTO 1/97 56. (09) 406 262 JYVÄSKYLÄ Kauppatori, Yäinönkatu 13 puh. Jaettava summa myönnetään joko yhtenä tai useampana pienenä apurahana hakemuksista riippuen. Säätiön hallitukselle osoitetut vapaamuotoiset hakemukset on lähetettävä osoitteella: Sääksisäätiö, PL 7 1, 132 11 Hämeenlinna
Kaiken lisäksi maatalouden tukea valui myös harhateille, kuten nostamaan maatalousmaan hintaa ja tietenkin teollisuudelle, esimerkiksi lihanjalostajille, jota puliveivasivat jatkuvasti erilaisten tukien kanssa ja taisivat lopulta hukata rahansa ylikapasiteetin rakentamiseen ja kasinopeliin. Joku taisi hyötyä sen sotkuisuudesta. Viljavuoret sentään hävisivät itsestään katovuosina, mikä samalla myös muistutti jonkinlaisen ylituotannon ja varmuusvarastoinnin tarpellisuudesta. Hän totesi, että puhuminen halventavaan sävyyn "tukiaisista" osoittaa tietojen puutetta tai haluttomuutta käyttää niitä. Puheet vihreästä mafiasta eivät varmaankaan olleet aiheettomia, eivätkä monet muutkaan jutut tiedotusvälineissä voineet olla pelkkä pahansuopuutta. Lihaa oli milloin liikaa, milloin liian vähän ja tuntui, että joka kerta pulma hoidettiin valtion rahalla. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. vsk.. Kaupunkilainen kuitenkin mielellään korosti sosiaalista puolta tällaisissakin tulonsiirroissa. Ensinnäkin tukiviidakosta oli ulkopuolisen mahdoton saada minkäänlaista tolkkua. olematonta verotusta. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Oli tietenkin luonnollista, ettei maanviljelijä missään tapauksessa halunnut tukeaan rinnastettavan sosiaaliapuun. Samoin oli kaupunkilaisten mielestä käsittämätöntä, että tukien avulla pidettiin yllä esimerkiksi kananmunien suurta ylituotantoa. Hyvä homma, mutta jätkät pilas Ilkka Koivisto kirjoitti (SL 10/96) maataloustuesta. Siksi hänen oli vaikea hyväksyä sitä, että tuen sitominen tuontantomääriin antoi etelän suurille hyvinvoiville tiloille paljon enemmän kuin syrjäkylien pientiloille. Samoin vertailtiin metsurintöitä tekevien pientilallisten korkeita palkkaveroja ja suurten tilojen lähes 46 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA IEN N EN JÄLKEEN 1 Porkkalan Stormossen Kirkkonummella menetti pitkään säilyneen erämaisuutensa lopullisesti helmikuussa 1996, kun metsään nousi matkapuhelinverkon linkkimasto, kertoo kuvaparin lähettänyt Juha Höykinpuro. Liittyminen EU:hun teki tukimekanismista (tosin vain oman maan osalta) ikään kuin läpinäkyvämmän, ja EU :n SUOMEN LUONTO 1/97 56. Elintarvikeomavaraisuuttahan ei vastustettu. Maataloustuloneuvotteluissakin näytti molemmin puolin pöytää istuvan saman puolen väkeä. Nurja asenne rukiin johtuu paljolti tavasta, jolla maatalouspolitiikkaa on hoidettu. Erityisen kiukuttava yksityiskohta olivat ne suurfirmojen pääjohtajien harrastusmaatilat, joiden avu lla he nollasivast veronsa ja saivat vielä lisäksi tukea kasvattamalleen ylituotannolle. Olihan koko hallinnonala vuosikymmeniä yhden puolueen hallussa. Olihan hölmöä, että valtio ensin salli suurkanaloiden perustamisen (valtion tuella?) ja sitten yritti vähentää ylituotantoa kanantappokorvauksilla ja muilla. Tällaisen rämettyneen tukipolitiikan seurauksena ei maanvi ljelijällä oikein ollut muuta keinoa pärjätä ja lisäta tulojaan kuin tuotannon kasvattaminen. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Niinpä maatalous joutui tämän vuosikymmenen murrokseen varsin valmistautumattomana, kun aiemmin ei ollut houkuttimia pohtia uusia tuotantosuuntia ja sivuelinkeinoja, joista nyt on pakko hakea pelastusta. Lisäksi näytti siltä, että asioita hoidettiin ikään kuin suljetussa piirissä
Miksi sitten pitäisi hyväksyä kalojen käsitteleminen yllä kuvatulla tavalla. Kysymys pyydä ja päästä -kalastuksesta on pohjimmiltaan eettinen. Arto Leino Helsinki Pyydä ja päästä on julmaa huvia Taimeninstituutti vastasi viime numerossa kirjoitukseeni (SL 11/96), jossa kritisoitiin pyydä ja päästä -kalastusta. Saalis on yleensä syötäväksi kelpaamatonta, tuskin koukkua suuremmat kalat odottavat henkeaan haukkoen kuolemaansa aavistamatta tärkeyttään punnituksessa ja palkintojen jaossa. Perheemme maatilaan Hämeessä kuuluu rakentamaton, luonnonkaunis niemi , joka siis tietysti on vapaassa käytössä uintiin, kalastukseen, auringonottoon, telttailuun ... Mutta se on sangen huono peruste sille, että samanlaista toimintaa harjoitetaan huvikseen. Hurja väite, jonka perusteella myös eläinsuojeluasetuksen kielto kalan elävänä suomustamisesta ja perkaamisesta on tarpeeton. Pyynnin yhteydessä hoituisi samalla salametsästyksen valvonta. Ne on viipymättä laskettava takaisin veteen. nia haluttuja ja arvostettuja riistalajeja, joiden verotusta on jouduttu rajoittamaan. Hän mainitsee Keski-Euroopan ja PohjoisAmerikan kalojen esineellistäjinä. Olen ulkomailla käydessäni nähnyt pidettävän ainakin täällä Saksassa kiellettyjä onkikilpailuja. Kalastuslain velvoite alamittaisten kalojen vapauttamisesta koskee suoraan lakia lai naten vain kaloja, jotka eivät ole sanottavasti vahingoittuneita. Jos rahat käytettäisiin moottoritien rakentamisen asemesta vanhan tien parantamiseen ja muun tiestön kunnossapitoon, niistä saataisiin paljon enemmän hyötyä. On hyvin vaikea käsittää, miksi kalastusta pitäisi harrastaa, jos kalakanta ei sitä kestä. Entä jos nykyistä Turuntietä parannettaisiin esimerkiksi rakentamalla sille huomattava määrä lisää noin kilometrin pituisia ohituskaistakohtia. Minulle Nummella asuvana uusi moottoritie merkitsisi työmatkan nopeutumista ehkä viidellä minuutilla. Mihin perustuu oletus, että eurooppatiestä E 18 tulee valmistuttuaan jonkinlainen tavaraliikenteen läpikulkureitti Pietariin ja Venäjälle. Entistä useampi kaupunkilainen on aiheestakin huolissaan maaseudun tulevaisuudesta. Jos metso vahingoittuisi pyynnissä, ei se mitään, koska useimmat kuitenkin toipuisivat vammoisJuha Valste taan. Meillähän on moSUOMEN LUONTO 1/97 56. Miksipä ei v01ta1s1 alkaa pyydystää metsoja elävänä, niin että metsästäjät voisivat ihailla niitä läheltä ja pidellä niitä käsissään, punnita ja valokuvata ja sitten taas päästää vapaaksi. Emmehän sitä paitsi hyväksy myöskään matelijoiden tai lintujen rääkkäämistä. Mitkä ovat moottoritien vaikutukset työllisyyteen. Baltian läpi matka on lyhyempi, nopeampi eikä sillä tarvitse käyttää laivoja. Montako työpaikkaa menetetään, kun esimerkiksi vanhan tien varressa tai lähellä olevat kaupat, huoltoasemat, kahviot ja muut palvelut muuttuvat kannattamattomiksi. Kuten kirjoittajat toteavat, pykälää kuitenkin tarvitaan. Lisäksi on kaadettu maisemallisesti arvokkaita puita ja sytytetty nuotioita sopimattomaan aikaan ja sopimattomille paikoille. Tuskin tämän lehden lukijat osaavat selittää, millainen se hyvänolon tunne (?) on, 47. Tiehanke herättää monia kysymyksiä. Vapautusvelvoite voi joskus olla eläinsuojelullisesti ongelmallinen. Jos kanta on heikko, se elpyy parhaiten, kun sitä ei pyydetä ollenkaan. Voitaisiin pitää kilpailuja siitä, kuka on vanginnut isoimman metson. Pyydä ja päästä -menetelmän vastustaminen ei ole vain yksityinen mielipiteeni, vaan Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen näkemys. Vanhan Turuntien liikenteen väheneminen rauhoittaisi asuinympäristöäni huomattavasti. Tällä linjauksella moottoritie tärvää kauniita maisemia ja hienoja luontokohteita. Vastaavasti niillä alueilla, joille karhunpyyntilupia ei saada, voitaisiin pyydystää karhuja loukkuihin elävinä ja päästää menemään, kun on aikansa ihailtu niiden vi lliä voimaa ja ryskytystä loukussa. Kirjoittajat väittävät, että kalalla ei ole samanlaista tuntoaistia kuin nisäkkäillä. Metsästyksessä asiaa pidetään itsestäänselvyytenä, vaikka moni intohimoinen pyytäjä joutuu rauhoituksen tullen ripustamaan pyssynsä naulaan. Vanhojen teiden parantaminen ei toisi kenellekään sulkaa hattuun, kukaan ei pääsisi leikkaamaan silkkinauhaa poikki uuden tien avajaisissa. Kyse on siitä, ovatko eläimet vain välikappaleita huvin tai hyödyn saamiseksi vai onko niillä muutakin arvoa. Kaupassa pitäisi ilmeisesti alkaa käydä Lohjalla tai oikeammin Lohjan liittymään kaavaillussa jättiläissuperautomarketissa; Lohjan kaupungissa ainakin osa kaupoista kuolisi. Vertaukset vaikuttavat mauttornilta ja ovatkin sitä. Montako uutta pysyvää työpaikkaa syntyy kuntiin, joiden läpi tie kulkee. Toivottavasti oma etujärjestö ei liioittelevalla synkistelyllään täysin masenna isäntiä ja emäntiä, eikä uutta tukijärjestelmää tärvätä, ettei si itäkin taas jouduta toteamaan, että hyvä homma, mutta ... Jokainen gramma kun on tärkeä! Olen muutama numero sitten tassä lehdessä vaatinut, että pahat "ulkomaat" on mainittava nimeltä. Olen seuraillut uljaan ja uuden Lohja-Salo -tienpätkän kiehtovia vaiheita milloin ihastuneena, milloin vihastuneena. Eikö tämä riittäisi poistamaan tai ainakin olennaisesti vähentämään kasvavan liikenteen aiheuttamia pulmia. Minun tarkoittamani ulkomaa on Suomi. kautta kiertävien rahojen suhteen olemme kaikki suomalaiset tavallaan samalla puolella, vaikka esimerkiksi ympäristötuet taitavat ainakin näin aluksi mennä mihin sattuu. En taaskaan tiedä, mita Keski-Euroopan maita Tiina Notko moittii, mutta en halua syyllistya samanlaisiin yleistyksiin. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi EU :lta saatava raha-apu, viranomaisten tarve työllistää itseään ja erilaisia alihankkijoita, vuosikymmeniä (ellei -satoja) hellityn "iso on kaunista" -ajattelun jatkaminen sekä poliitikkojen, virkamiesten ja asiantuntijoiden itsepäinen hal u näyttää, että muut puhuvat mutta mehän teemme mitä haluamme. Todellinen riski on myös pohjavesien pilaantuminen. Jos kalan suussa ei olisi tuntoaistia, ei ravinnon valitseminen ja erotteleminen syötäväksi kelpaamattomista aineksista voisi onnistua. Se myös maksaisi paljon vähemmän kuin aivan uuden moottoritien rakentaminen. Tervetuloa moottoritie, tervemenoa luonto ja rahat. Asia onkin tärkeä. Kun kiistattomia ja järkeviä perusteita moottoritiehankkeelle on vaikea löytää, mieleen hiipii kauhea epäilys: onko sen takana ehkä muitakin kuin järkisyitä. Tällainen on esimerkiksi metso. vsk. Nykyiset rauhalliset sienija retkimaastot kutistuisivat tai jopa tuhoutuisivat. Pyydä ja päästä -menetelmä ei elpymistä ainakaan edistä. Ihmettelemme vain, kuinka retkeilijat voivat jättää niin levälleen tyhjät pullonsa, purkkinsa, paperijätteensa, hylkäämänsä kalat ja muut. Mutta EU ei antaisi rahaa muun kuin uuden valtaväylän rakentamiseen. Vahingoittuneet kalat on lopetettava, siihen velvoittaa eläinsuojelulaki. Hän manaa maanomistajien "pyhää omistusoikeutta". Eikä kukaan voisi tokaista kavereilleen yökerhon baarissa, että pantiin tosta saatana risupartaradikaalit kumoon, miljardit pyörimään ja kupattiin vielä EU:lta lisää. Vielä kommentti Esa Aallaksen kirjoitukseen samassa numerossa. SEY ei voi hyväksyä eläinten tahallista kiusaamista, kaikkein viimeksi vapaa-ajan huvin saamiseksi. Miksi moottoritien Lohjan ja Salon välinen osuus täytyy viedä alueen rauhallisina säilyneiden maaja metsätalousmaiden läpi. Tiina Notko Suomen Eläinsuojeluyhdistys Kiellettyjä leikkejä Numerossa 11/96 Tiina Notko Suomen Eläinsuojeluyhdistyksestä vaatii myos kaloille mahdollisimman kivutonta kohtelua moittien "ulkomaiden villityksiä". Itse asianosaisena eli Nummella asuvana asia kiinnostaa minua kovasti . Metsästykseen siirrettynä pyydä ja päästä -menetelmän komius tuleekin välittömästi ilmiselväksi
marraskuuta iltakävelyllä havaitsin lehtokurpan Jyväskylässä keskustan piha-alueella porraskäytävän edessä kai etsimässä ruokaa. 48 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Raakunpyyntiä UKK-puistossa V eikko V asama Avattuja jokihelmisimpukoita Urho Kekkosen kansallispuistossa. Ympäristöministeriön vahvistama raakun ohjeellinen korvausarvo on 3500 markkaa. Sain hetken katsoa aivan läheltä näitä kahta poikasta, jotka pelästyneinä lähtivät siivet levällään etenemään rinnettä ylöspäin . Sateenkaaren loisteessa on menneitten polvien kimallusta. Meillä on suuri rikkaus vesivaroissamme. Kaksi noin rastaan kokoista poikasta vastasi emonsa kutsuun. Emme kunnioita edes itseämme, kun pidämme vettä vain palvelijana. Poliisi kaipaa tietoja raakkujen pyytäjästä. Tosin lyhyitä "nostoapuja" tehnevät useimmat lintuemot, mutta ottaa poikanen mukaansa tuollaisellekin matkalle lienee hyvin harvinaista. Vielä marraskuussa voi tavata sorsalintujen poikueissa lähes untuvikkoja tai aivan pieniä poikasia. Suurin saaliiksi joutunut simpukka oli 127 milliä pitkä, mikä Ilmari Valovirran aluella tekemien tutkimusten perusteella merkitsee yli sadan vuoden ikää. Veikko Vasama ~LUONTG Tietysti on vieläkin eläimiä, joiden luonnonvaraisista yksilöistä ei ole hyviä kuvia, mutta silloinkin olisi mielestämme kohteliasta lukijaa kohtaan ja lehden uskottavuuden säilymiseksi tarpeen, että kuvan alkuperä kerrotaan. Yksi totuus on, että elämme veden varassa. Lahjan arvoa ei voi mitata markalla; sen arvon tuntee janoinen, joka polvistuu juomaan puron vettä. Poistuin paikalta välittömästi, ettei niille pääsisi minun takiani tapahtumaan vahinkoa. Se hetki , jolloin sielumme jättää saastuneen olemuksemme, on ylösnousun aikaa, siirrymme takaisin luonnon suureen kiertokulkuun. Pisaramme puhdistuvat. Maassa oli lunta noin 10 senttiä ja pakkasta neljä astetta. Periaatteessa voitaisiin tietysti aina mainita, että kysymyksessä on tarhassa kuSUOMEN LUONTO 1/97 56. Luojan lahja Suomen luonnolle. Lienee ollut muuttomatkallaan suhteellisen myöhään. Ovatko petoeläimet syynä tähän. Hän, joka tämän täysin tajuaa, on viisaampi kuin minä. Se uudistuu, muuttaa muotoaan sopeutuen aina vallitsevaan olotilaan. Muun muassa numeron 1/96 kannessa oli eläintarhasaukko ja numerossa 11 /96 susikuva. Ihminen on melkein vesipisara, vain hiukkasen muita aineita höysteenä. Vesi on ikuista. Ollessani 11. Mainituista esimerkeistä, saukosta ja sudesta, on monilla kuvaajillamme käyttökelpoista kuvamateriaalia. Mielestämme se on lukijan pettämistä, sillä lukija odottaa kuvissa olevan villejä luonnonvaraisia eläimiä, ellei toisin mainita. Se on kaikkialla kehdosta hautaan. Sodankylän poliisi ja kansallispuiston henkilökunta ovat ki innostuneita jokivarsilla tehdyistä epäilyttävistä havainnoista. Esimerkiksi sinisorsien poikueita on jo lähes täysikokoisia ja vain muutaman viikon ikäisiä. Törkeä luonnonsuojelurikos paljastui kuluneen syksyn aikana Urho Kekkosen kansallispuistossa. päivänä keraamassa sieniä Muuramen Tikkamäessä ja nousemassa rinnettä ylöspäin, kun yhtäkkiä edestäni noin metrin päästä ponnahti maasta lentoon lehtokurppaemo nokassaan yksi poikanen. Olenkin hyvin iloinen ja tyytyväinen näkemääni! Muuratjärvellä havaitsemissani eri vesilintulajien poikueissa on tavattoman suuria kasvuja kokoeroja. Se herättää kasvun, puhdistaa kaiken; se on pyhä ame. Ne olivat samassa mustikkavarpumättäässä, josta niiden emo yhden poikasensa kanssa nousi lentoon. Poikueiden poikasmäärät vähenevät vähän kerrallaan. Martti Korpi Tarhassa kuvattu ei ole villin . Sitten lintu alkoi äännellä voimakkaasti kutsuen muita poikasiaan. Voi hyvin ajatella, että elämä veden ikuisessa liikkeessä on loppumaton. Pekka Helo luontokuvaaja Antti Leinonen luontokuvaaja On totta, että Suomen Luonnossa on silloin tällöin julkaistu eläintarhassa asustavien eläinten kuvia ilman mainintaa alkuperästä. Joskus pelottaa se, mitä tapahtuu, jos tämä hieno kiertosysteemi häiriintyy; silloin ollaan viimeisellä jakajalla. Samoin on laita telkkäja tukkakoskeloiden poikueissa. Se ei ole sen kummemmin tietoinen linjavalinta kuin vahinkokaan . Asiantuntijoiden mukaan todennäköisyys löytää simpukasta helmi on paljon pienempi kuin todennäköisyys joutua käräji lle vastaamaan teoistaan. Vesi on luonnon arvokkain osa; se on suuressa viisaudessa annettu meil le säilytettäväksi. Emolintu lensi oikealle noin 70 metriä ja laskeutui sitten maahan. Sen vaikutus luontoon, mukanaolo elämänkierron hienossa järjestelmässä on pienien pisaroitten ikuista leikkiä. Liisa Brugger Kurppaemo yllätti Saksa Olin elokuun 5. Paikallinen metsästäjä löysi koiransa ansiosta lähes 400 äskettäin avattua raakun eli jokihelmisimpukan kuorta. Kysymmekin päätoimittaja Lauri lalta, onko tämä lehden tietoinen linjavalinta, vahinko vai oletteko kenties olleet tietämättömiä kuvien alkuperästä. Olen seurannut lintujen elintoimintoja jo noin 55 vuotta, enkä ole koskaan nähnyt, että mikään lintulaji sieppaisi pelästyessään poikasta nokkaansa ja lentäisi sen kanssa kauemmas yllätetyltä paikaltaan. Vesipisarassa on elämän alkuvoima. Lintu nousi siivilleen ja häipyi Harjun suuntaan matalalla lentäen. Suomen Luonnolla on lehtenä erikoisstatus; sen odotetaan olevan Suomen alkuperäisluonnon puolestapuhuja ja kertovan myös kuvillaan aidosti alkuperäisestä luonnostamme. veroinen Olemme viime vuosina havainneet eläintarhassa kuvattuja kuvia käytetyn Suomen Luonnossa ilman mainintaa alkuperästä. Kysymyksiä, pohdintaa, arveluita, ajatuksia. Esko Hurskainen Jyväskylä Elävän veden varassa Mitä me olemme, m1sta tulemme, minne menemme. vsk.. Se on sitä ikiaikaista vettä, joka ei vanhene. joka syntyy, kun pilaa kaunista maisemaa ja teettää siivoustyön muilla. Huomisessa on tulevaisuus, toivossa uuden alku, vedessä kasvun juuri
Vastedes olemme valppaampia. Meressä on jotain turvallista. Kaikki aika on ympärillä. Se on ainoa tie yhteisymmärrykseen. Maatalousyrittäjän on yhtä vaikea jäädä työttämäksi kuin muunkin yrittäjän, sillä työttömyysturva ei kata yrittäjäriskiä. Jotain paikallaan pysyvää, paljon liikettä. Aivan ensiksi voisi todeta, että suomalaisessa maanomistuksessahan on toteutunut joidenkin vielä ihannoima unelma siitä, että tuotannontekijät ovat työntekijöiden omistuksessa. vsk. Se, että se ei onnistu ilman byrokraattista tukiaisviidakkoa ja kemianteollisuutta (missään länsimaassa) onkin taas poliitikkojen ja kone-raha -ketjun aikaansaannosta, ei viljelijöiden syytä. Ymmärrän Antti Leinosen ja Pekka Helon huolen luonnonkuvien aitoudesta. Voinko puhua merestä, tai luonnosta. Kokemukseni mukaan yksityinen maanviljelijämetsänomistaja kohtelee metsäänsä säästeliäästi, toisin kuin valtio tai teollisuustyöhön maalta ajetut metsänomistajat. On olemassa kaksi tuulta: maatuuli ja merituuli. Mitä kaikkea suomalainen maalainen on saanutkaan näinä päivinä kestää! Jos haluamme nousta jotain vastaan, hyvä kohde olisivat poliitikot ja kasvava byrokratia. Meri Olen lähtenyt merelle. Jos tarjolla olisi ollut luonnossa kuvattu lähikuva saukosta, olisimme toki käyttäneet sen. Suurin osa koneista suoltaa turhaa tuotantoa ja raha kiertää niin vikkelästi , että se mielemme lumoten ikään kuin nostaa meidän elintasoamme. Metsätyö ja puutavaran myynti teollisuudelle sopii silloin aika luontevasti viljelijälle talvikaudeksi. Ja mielestäni se osoittaa myös sen, että ruoka on meillä aivan liian keinotekoisen halpaa. Harhaan emme halua johtaa. vattu eläin. kana olisi eläintarhakuvia, varmasti mainitsisimme alkuperän. Rannalla väistelen pitkiä aaltoja, katson lintujen eloa ja tunnen, kuinka vähän ymmärrän luontoa. Jos julkaisisimme laajan susien elämaa käsittelevän artikkelin, käyttäisimme luonnossa kuvattujen eläinten kuvia, tai jos muSUOMEN LUONTO 1/97 56. Mikään omistaminen ei ole pyhää, mutta maamiehen työtä voisi sanoa pyhäksi siinä mielessä, että alkutuotanto on suoraan tekemisissä luonnon ja elämänvoimien kanssa. Koska viljelijöiden katsotaan hankkivan vuoden leipänsä kasvukauden aikana, ei heitä huolita talveksi työttömyyskortistoon. Mielestäni riippuu kuitenkin asiayhteydestä, onko sillä merkitystä. Ovathan haaskan avulla houkuteltujen eläintenkin kuvat jossain määrin lavastettuja. Joten ei pidä ihmetellä jos maanviljelijät haluavat työllään saada vastaavan elintason. Sen sijaan kaikki teollisuus on elämää tuhoavaa, koska se tappaa luonnosta saamansa elävät raaka-aineet ja muokkaa ne mahdollisimman kauaksi alkuperäisestä tuhoten niiden bioenergian. Mutta leikki sikseen. Jos huomaamme, sille on annettava nimi, jotta pääsisi käsiksi. Suuri aalto, kuin maapallon sydämen lyönti. Polkuni vievät kaislikon läpi. Ihminen syö sen minkä syö, ja maa kasvaa sen minkä kasvaa, siinä ei suhdanteilla kovin paljon keikutella. Suuret sanatkin rajoittavat. Viime marraskuun numeromme Natura 2000 -artikkelissa käytetty susikuva oli kuvattu eläintarhassa ja sen tiesimmekin. Heikki Juutilainen maalla asuva kääntäjä, freelance-toimittaja Janakkala 49. Miten suuri ero sillä on, kuvataanko tiukka muotokuva sudesta tai karhusta haaskalla vai tarhassa. Molemmat näkevät paljon vaivaa aitojen luonnonkuvien saamiseksi. Näin ollen jos viljelijä menettää työnsä, on se politiikan tulosta. Sen sijaan suhdanteilta leikittelevästä teollisuudesta työttömäksi jääminen vain todistaa, että se työ on ollut tarpeetonta. Merellä tunnen selvästi; aika ei virtaa, ei ole perättäinen. Mutta ennen kaikkea toivon puolin ja toisin negatiivisten asenteiden karsimista. Arvostan sitä. On surullista, että monet luonnonsuojelijat ja maanviljelijät ovat ajautuneet napit vastakkain turhanpäiten, vaikka tilanteen aiheuttaja on aivan muualla. Kiitos kommentista. Ne epäkohdat, joita Aallas kirjoituksessaan kasaa maalla asuvien niskaan, ovat seurausta yhteiskunnan teollistumisesta. Pidän jälkimmäisestä. Jorma Laurila päätoimittaja Ruokamme kasvaa maalla En voi olla tarttumatta näppikseen luettuani toimittaja Esa Teksti: Timo Pauli Karjalainen Kuva: Petri Karttimo Aallaksen kaunanpurkauksen maanviljelijä-maanomistajia kohtaan (SL 11/96), niin paljon kirjoituksesta paistoi toimittajan henkilökohtainen negatiivisuus ja poliittinen kauna. Me suomalaiset olemme tavallaan Euroopan viimeisiä intiaaneja, sillä suurimmalla osalla meistä on juuret lujasti kiinni synnyinmaassaan ja metsässään. Se oli kuitenkin yksi tiivisti rajattu kuva useiden lajikuvien joukossa, joten senkään alkuperällä ei ole merkitystä. Viime vuoden tammikuun numeromme kannen potretti saukosta kuvastaa sen viiksekkään viehättävää olemusta mielestäni aivan yhtä mainiosti kuin jos kuva olisi otettu luonnossa. Ehdotonta rajankäyntiä on mielestäni kuitenkin mahdotonta tehdä. Emme ehkä huomaa sitä, jolle ei ole nimeä. Myönnän että olisimme tässä tapauksessa, kun käyttö oli niin näyttävää, voineet aivan hyvin mainita saukon kuvauspaikan. En tiedä yhtään ruokalajia, joka ei olisi maalta lähtöisin
Nämä jaksot heijastelevat myös voimakkaimmin kirjoittajien henkilökohtaisia näkemyksiä. Kirjassa on käytetty hyväksi alan harrastajien tietämystä. Kirja kertoo pienen Suomenlahden luodon luonnosta, meren voimasta ja kahden taiteilijan yhteiselosta. Sisäsivujen kuvitus koostuu graafikko Tuulikki Pietilän tunnelmallisista Klovharu-kuvista. · l , 7C.. Se on myös tarina ajankulusta ja luopumisesta. Kirjailija on kiinnostunut eritoten kielestä. Tuulikki Pietilän kuva Kvällsfåglar kirjasta Haru, eräs saari. Nimi Suomen kiitäjät ja kehrääjät (nirkot, villakkat ja siilikkäät mainitaan kannessa pienellä) on harhanjohtava, sillä 17 kiitäjälajin ja 18 kehrääjälajin lisäksi teoksessa esitellään 24 nirkkoa, 11 villakasta, 38 siilikästä sekä omaan alaheimoonsa kuuluva sinihuppu. Lauseet ovat lyhyitä ja toisinaan niistä puuttuu verbi. Maatilan paikalla ei kuitenkaan ole enää edes kivijalkaa. Toven ja Tootin saarella Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä (suom. nostetuksi ... Alice Karlsson Nirkot, villakkaat, kiitäjät ja kehrääjät Olli Marttila, Kimmo Saarinen, Tari Haahtela ja Mika Pajari: Suomen kiitäjät ja kehrääjät, Ki,jayhtymä 1996, 384 s. Tavallisen luontoharrastajan teksti tempaa monin paikoin mukaansa. Lukijasta riippuu kumpi on kiinnostavampi. Englannin kielen ylivalta on Niklanderista vastenmielistä, eikä kanadansuomalaisten puhuma fingliska saa juurikaan parempia arvosanoja. Tove Jansson kuvasi aikanaan englantilaiselle W. Vapaamuotoisen osuuden teksti on usein miellyttävää luettavaa, mutta sen anti on perhosharrastajalle melko niukka. : ... Ranskankieltä taitavana Niklander onkin vilpittömän ihastunut Kanadan ranskankieliseen vähemmistöön ja kirjallisuuteen. Tarkkaileehan Niklander kaiken aikaa lintuja, kasveja ja luonnonilmiöitä. SUOMEN LUONTO 1/97 56. Siinä kirjassa niin olennaisen, kuvitteellisen majakan koordinaatit ovat muutama meripeninkulma etelään Klovharun saaresta ja talosta. Jos lajimääriä ajatellaan, nimen pitäisi siis olla pikemminkin Suomen siilikkäät ja nirkot. Näiltä matkoilta syntyi romaani Vaahteranlehti ja vaakunalilja. Kirjan teksti noudattaa päiväperhoskirjasta tuttua kaavaa. Teksti on asiallista ja valtaosin paikkansa pitävää. "Enpä muistanut olevani näin suuri lakeuden ystävä", Niklander tuumii , kun juna sukeltaa pitkän metsätaipaleen jälkeen Manitoban viljavainioille. Muutan vielä pienemmälle saarelle yhä lähemmäs Suomenlahden ulappaa, koska pidän merestä yhä enemmän ja siksi että asioista tulee niin melankolisia, kun ne ovat täysin valmiita. Liisa Ryömä): Haru, eräs saari, WSOY 1996, 102 s., 150 mk. Kirjassa esitellään 109 maastamme tavattua lajia sekä lisänä 26 Suomen lähialueiden meiltäkin mahdollisesti jossain vaiheessa löytyvää perhoslajia. Ja tietenkin tällöin myös poikkeavan näkemyksen omaavien alan harrastajien intohimot heräävät. Suurimmat ongelmat ovat lähinnä runsautta ja elintapoja koskevissa tekstiosioissa. Antti Halkka Kaukana kotoa Hannu Niklander: Vaahteran/ehti ja vaakunalilja, Pohjoinen 1996, 274 s., 172 mk. Niklanderia kantavat matkoillaan paitsi isän kertomukset myös lapsena ahmitut kirjat, kuten Ernest Thompson Setonin eläintarinat ja Lucy-Maud Montgomeryn nuortenromaanit. Faktaosuus saa alan harrastajalta enemmän huomiota. Päällimmäiseksi jää outo olo ja koti-ikävä. Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä ovat tehneet nautittavan kirjan Klovharun saaresta, jolla he viettivät kolmisenkymmentä kesää. Ja Ham kirjoittaa paljon pihlajasta." Vuonna 1970 kuollut Signe Hammarsten-Jansson on piirtänyt myös Klovharun kartan kirjan kannessa; kaunis kunnianosoitus paljon kirjankansia tehneelle taiteilijalle. Pääosa Niklanderin muistiinpanoista on Quebecistä, mutta hän vie lukijansa tavalla tai toisella lukuisiin muihinkin paikkoihin, kuten Mulvihilliin, Kamouraskaan ja Timminsiin, muutamia eksoottisimpia mainitakseni. On tärkeä olla perillä tuulensuunnasta, lämpötilasta sekä veden korkeudesta, kasvillisuuden tyynestä toistosta syntymässä ja kuolemassa, ja ennen kaikkea käsittämättömistä kasveista jotka jonakin kesänä jäävät kokonaan pois vallatakseen seuraavana koko rantaniityn. vsk.. Ja viimeisenä kesänä tapahtui jotakin anteeksiantamatonta; minä aloin pelätä merta. Tuo pelko tuntui petokselta omalta petokseltani." Kirja loppuu lähtöön saaresta; lähtö on valoisa ja elämän pelkistämä, kuten koko kirja. Kirjailijoiden tapaan Niklanderkin luuhaa kahviloissa, kirjakaupoissa ja kirjastoissa, mutta ehtiipä hän matkustaa Ontarion halki Manitobaankin, jonne junalla on Quebecistä hyvinkin kolme tuhatta kilometriä. Niklanderin tyyli on erikoinen. Täyttymyksen melankolia, tiedättehän." Kirjan lopussa koittaa luopumisen aika: "Tuli kesä, jolloin oli äkkiä vaikea saada verkkoja 50 KIRJOJA --, ... Vaahteranlehti ja vaakunalilja on kuitenkin paljon muutakin kuin nostalgisia muistoja. Ensin on joustavasti etenevä vapaamuotoinen osuus, sen jälkeen yhdeksänkohtaiseen jaotteluun puristettu "faktaosuus". Viimeisenä osana ilmestynyt Suomen kiitäjät ja kehrääjät on edeltäjänsä Suomen päiväperhosien tapaan runsaasti kuvitettu, näyttävä teos. Kerronta on jokseenkin toteavaa, mutta paikoin niin huvittavaa, että se heruttaa makeat naurut. Se oli epäoikeudenmukaista jopa painajaisunissa meri oli aina ollut pettämätön pelastus; vaara vaanii mutta kun hyppää veteen ja ui pois on turvassa eikä palaa enää koskaan. Glyn Jonesille suhdettaan saariin näin: " ... Tärkeä osa kirjaa ovat Brunströmin muistiinpanot mökin rakentamisesta. Hauska ajatella, että kyse on tavallaan myös Muumipappa ja Meri -kirjan tapahtumien maisemista. Lapsuuden tarinat ovat pysyviä. Kirjailija Hannu Niklander asui perheineen Kanadassa 1991 ja 1993. Niklander seurailee 1sanså jälkiä isosetänsä luo Mulvihilliin . Saaren tarinaan liittyvät kalastaja-mökinrakentaja-fi losofi Brunström ja myös Tove Janssonin äiti Signe HammarstenJansson, Ham. Isosedän hauta sentään löytyy. Suomen perhoset -kirjasarja on saatu päätökseen. Ham on kiinnostunut merestä ja luonnosta: "Ham merkitsee muistiin oudot linnut jotka käväisevät syyspuolella; suokukat, noenmustien rastaiden invaasion, jokusen variksen, suuren linnun joka melkein saattoi olla kotka, ja pienen pöllön. Se on kuvaus quebeciläisten itsenäisyyspyrkimyksistä, liittovaltion historiasta, suomalaisista siirtolaisista ja luonnostakin. Suuret aallot eivät enää merkinneetkään seikkailua, vaan pelkkää pelkoa ja huolta veneen takia ja kaikkien muidenkin veneiden jotka liikkuvat vesillä huonolla säällä
Entisistä siilikehrääjistä on luovuttu, lajit ovat nyt siilikkäitä. Ajantasaista tietoa kaupunki-ilmasta ei ole Suomessa saatavilla. Rantasen sujuvasti kirjoitettu kertomus on omalaatuisella tavalla myönteinen ja toiveikas. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuskunta YTY suunnittelee tiedottamisen aloittamista nyt alkuvuodesta. Kun K. Päivö Somerma Antologia tulevaisuuden uhkakuvista Taija Kallio-Tamminen ja Riitta Vaismaa (toim.): Viisaita visioita, kauheita kuvia. Minne maailma on menossa. Enemmistö kirjoittajista on naisia, iältään pääosin 20--40 -vuotiaita. Kirj oittajat ovat lähes poikkeuksetta suurelle yleisölle tuntemattomia. Vallen 1930--40 -luvuilla tekemän neliosaisen kirjasarjan Suurperhoset kanssa. Asiaproosaksi luokiteltavat puheenvuorot ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että nykyisenkaltainen taloudellinen kasv u johtaa jonkinkaltaiseen romahdukKUUKAUDEN INTERNET-VINKKI 500 4&1 400 NeV1Cast le 3SJ Bi rm ingram 300 ugl 3 2&1 200 1 !i) 100 50 23112194 Tracklng .the progress or an eplsode across the country Iso-Britannian ilmanlaadusta on internetissä hyvinkin yksityiskohtaista tietoa. Kirjan kuvataulut sen sijaan ovat erinomaisia. Munan, toukan ja kotelon kuvaukset ovat näissä vanhoissa kirjoissa suomalaisittain edelleen lyömättömät. Antologian science fi ction -novellit pohjautuvat paljolti ekokatastrofiajatteluun. Kirjaan on koottu parhaimmisto Vihreän Sivistyskeskuksen järjestämästä ympäristöaiheisesta kirjoituskilpailusta. Viimevuotinen pääkaupunkiseudun ilmanlaaturaportti on noudettavissa osoitteesta http://www.ytv.fi Suomalaisia tietoja odottaessa voi tarkastella esimerkiksi Lontoon ja Los Angelesin tämänpäiväistä saastetilannetta. Valle käytti ki rjassaan 1930-luvulla jo tuolloin pitkälti vakiintuneita nimiä, kuten pyökkikehrääjä, haavan posliinikehrääjä, haarukkakehrääjä, kärsäkehrääjä, täpläkehrääjä ja karhukehrääjä, ovat samaiset lajit nyt noitanirkko, haapaposliinikas, isohangokas, kärsänirkko, täpläsiilikäs ja karhusiilikäs. KIRJOJA Kuitenkin havainnot ovat yleensä aina osittain vertailukelvottomia. J. Ilmanlaatua internetissä Ilmanlaadusta tiedottaminen sopii hyvin internetiin, sillä asiasta on Suomessakin ajankohtaista tietoa hyvin verkkoon sopivassa muodossa. vttjilykilyki6/ liisa/paastot.htm). Mitään uutta kirjoittajat eivät juurikaan ole kyenneet löytämään tämän monimutkaisen, arki kokemuksen ulottumattomissa olevan ongelmakokonaisuuden hahmottamiseksi. Mieleen tu lee, kuinka vähän kaunokirjallisuutemme on käsitellyt inhimillisenkin kulttuurin kannalta keskeiseen asemaan nousseita ympäristökysymyksiä. Näiden kuvastolle on ominaista tietty kaavamaisuus: likaiset saastepilvet, otsonikadon myötä ryöpsähtänyt uv-sätei ly, kuolleet metsät, saastuneet vedet, epähumaani väestöpolitiikka ja inhimillisyyden korvannut virtuaalitodellisuus. Taustalla lienee halu jo nimien avulla luoda selkeitä systemaattisia ryhmiä ja toisaalta lyhentää moniosaisia yhdysnim1a. Kuvassa 1994 sattuneen pahan hiukkasaastetilanteen kehitys viidessä kaupungissa. Niihin on kuitenkin syytä suhtautua kriittisesti. Mikko Hovila 51. Muutenkin erilaiset kehrääjä-päätteiset nimet ovat saaneet väistyä, jos laji ei todella kuulu varsinaisiin kehrääjiin. Novellien aihepiiri liittyy yllättävänkin usein työttömien valintoihin ja elämänolosuhteisiin. Ri vakasti eteenpäin ja sitten hallittuja perääntymisaskeleita. tarjottavanaan tieliikenteen pakokaasupäästöjen ennusteita (http:// www. Suurin osa kirjoittajista näkee asenteiden muutoksen ainoana ratkaisuna, osa ei muutokseen enää usko. Se antaa yhtä lailla alan harrastajalle kuin yleisemminkin luontoa harrastavalle runsaan tietopaketin. Esimerkiksi Ilmatieteen laitos (wwwfmiji) tiedottaa ilmanlaadun kehityksestä. Vaikka lajin nimi olisikin epälooginen, ei sen muuttaminen aina käy päinsä mahtikäskyllä. Ne kuvaavat jo kauan sitten esitettyä sosiologista käsitystä, jonka mukaan yksittäinen ihminen on monin sitein kietoutunut yhteiskunnalliseen verkostoon. Kokoelman muut novellit etsivät arkielämän näkökulmasta vastauksia ympäristökysymyksiin. VTT:llä on SUOMEN LUONTO 1/97 56. Lajityypin edustaja, Pi,jo Rantasen Olipa kerran metsä, sai kirjoituskilpailun ensimmäisen palkinnon. Molemmat löytyvät osoitteen http:// sun/ .bham.ac .uk/deacona kautta. Nyt kun Suomen perhoset -kirjasarja on suurperhosten osalta saatu valmiiksi, tulee mieleen asettaa se rinnakkain jo mainitsemani K. Syynä vinoutuneeseen kehitykseen nähdään rahan valta-asema, ahneus, kyltymätön markkinatalous, mainosmiesten luomat illuusiot ja muut tämän kaltaiset ilmiöt. Parhaimmat novellit ovat nautittavaa luettavaa. Kontrolloitu tiedonkeruu valtakunnallisessa yöperhosseurannassa on tuottanut mahdollisimman vertailukelpoista aineistoa perhoslajiemme runsauden vaihteluista. Antti Halkka seen. Hiukkaspitoisuus ei saisi ylittää 50 mikrogrammaa, joka kuvan mukaan ylittyi kuitenkin Belfastissa moninkertaisesti. Tutkimuksen kestoaika ei valitettavasti vielä anna mahdollisuuksia kunnollisiin johtopäätöksiin. Antologia antaa mielenkiintoisen läpileikkauksen ympäristökysymyksistä kiinnostuneiden kansalaisten tulevaisuudenkuvista. Kirjassa näin saatu tietämys on asiallisesti lajeittain esitetty. Fiktiivisistä teksteistä kymmenkunta voidaan luokitella antiutopioiksi. Tavallisten palkansaajien, yrittäjien ja maanviljelijöiden elämänpiiriä kirjoittajat eivät juurikaan käsittele. J. Ovat eri maai lmojen teoksia! Vielä nykyäänkin silti selailen Vallen kirjoja. Lajeista on esitetty myös levinneisyyskartat. On vain me, joilla elämän näytelmässä on kov in erilaisia rooleja. Kirjassa käytetään monin osin uutta suomalaista nimistöä. Nimiä lukiessa tulee vain väkisinkin ajatuksiin muutamien vuosien takainen lintujen nimien uudistustyö. Parhaimmat asiatekstit ovat korkeatasoisia ympäristöesseitä, joista koskettavin on ehkä Jaakko Luoman "Still Ali ve!" Isän kuoleman myötä Luoma ymmärsi, ettei luonnonsuojelija voi jakaa ihmisiä hyviin ja huonoihin. vsk. Suomen kiitäjät ja kehrääjät on hyvä kirja. Runsas kolmannes kirjoituksista on asiaproosaa, loput fi ktiivistä proosaa. Väkivaltaista kumousta tai tekn iikan kehitystä kukaan heistä ei näe pelastuksena. Ei ole helppo irtautua ympäristöä kuluttavien elämäntapojen vanki lasta. Visioiden ki,joituskilpailun antologia, Vihreä Sivistysliitto ry 1996, 214 s
KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat /äheltää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. Noin tuhannen kilometrin matkalla ovat dieselbussin ja katalysaattorilla varustetun henkilöauton monien aineiden päästöt henkeä kohden miltei samat, jos henkilöautossa on vähintään kaksi matkustajaa. Suomessa vierastetaan kalanmakuisia kananmunia, mutta näin ei ole kaikkialla. Sen sijaan histamiiniallergikoille voi aiheutua kalajauhon ja kalaöljyn käytöstä yliherkkyysreaktioita. Näitä pellavaöljymunia on ryhdyttykin markkinoimaan "terveysmunina". Ovatko tällaiset munat kala-allergikolle vaarallisia. A-muna on tehnyt eräiden tuottajien kanssa sopimuksia pellavaöljyn sekoittamisesta rehuihin. Soitto patologille ei ainakaan vahvistanut legendaa. Kalaöljy vaikuttaa edullisesti 52 munien rasvahappokoostumukseen. Voi tosin olla, että aiemmin käytetyt tensidit olivat sen verran huonommin huuhtoutuvia ja tensidimäärät suurempia kuin nykyiset, että ruoansulatukseenkin joutui jonkinlainen määrä konetiskiaineissa käytettäviä yhdisteitä. Ympäristöä eniten kuormittava kulkuneuvo on lentokone. Koneella astioitaan pesevän ympäristönsuojelijan kannattaa käyttää joko pohjoismaisen ympäristömerkin saaneita koneastianpesuaineita tai ekokaupoissa myytäviä aineita. Näillä on kuitenkin sama ongelma kuin kalaöljylläkin. Tutkimuksissa selvisi, että käsinpesu kuluttaa vähemmän vettä ja energiaa kuin koneellinen pesu, jos käytetään säästäviä pesutapoja. Kolesteroliongelmista kärsiville näitäkään munia ei voine suositella, sillä pellavaöljyn lisäys ei vaikuta munien kolesterolin määrään. Joutsenrnerkin saaneiden koneastianpesuaineiden pesuteho perustuu muun muassa entsyymeihin. Liiallinen kalajauhon käyttö vaikuttaa myös munien säilyvyyteen. Konetiskiaineista ei jää haitallisia määriä yhdistejäämiä astioihin. Kalenojan laskelmassa bussin keskimääräiseksi täyttöasteeksi on laskettu nykyinen täyttöaste (2 1 prosenttia). Pekka Heikuraan voi o//aa yhteyllä myös suoraan joko faxilla (03) 335 42 12 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ sllfi Piirrokset: Markku Tanttu Kanamnunasta allergiaa. Kokeissa on todettu, että jos rehuseokseen lisätään viisi prosenttia pellavaöljyä, lisääntyy edullisten rasvahappojen määrä munissa 19-kertaiseksi. Nyt kalajauheen käyttöä on vähennetty puoleen tai se on lopetettu kokonaan. Vaikka kananmuniin päätyvät allergeenimäärät ovat hyvin pieniä, on riski kuitenkin olemassa. Pellavaöljyn käyttö muuttaa kananmunien rasvahappokoostumuksen selvästi edullisemmaksi. Olen myös kuullut, että astianpesuaineista jää astioihin haitallisia pitoisuuksia jäämiä. Kalanrnakua ei munissa kuitenkaan enää juuri tapaa. Henkilöauto vai dieselbussi Jos perhe matkustaa katalysaattoriautolla Oulusta Helsinkiin, kuormittaako tämä enemmän ympäristöä kuin matkustaminen tavallisella diesel bussilla. Ympäristömerkittyjä käsiastianpesuaineita ei Suomessa vielä ole tarjolla. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 1/97 56. Japanilaiset pyrki vät saamaan muniin enemmän kalan makua. Johtopäätös kaikesta tästä numeroiden pyörittelystä huolimatta on kuitenkin, että ympäristönystävän kannattaa aina käyttää junaa tai bussia, mikäli vain mahdollista. Jos lasketaan henkeä kohti tuleva kuormitus jakamalla se tasan liikennevälineessä olevien matkustajien välillä, ympäristöystävällisyyden mittaaminen on monimutkaisempaa. Seija Mäkinen Helsingin yliopiston soveltavan kemian ja mikrobiologian laitokselta kertoi, että kaloista aiheutuvaa allergiaa on kahden tyyppistä: valkuaisallergiaa ja histamiiniallergiaa. Koneastianpesuaineissa myös käytetään yleisesti klooriyhdisteitä. Koneastianpesuaineiden tensidit ovat vaikeammin hajoavia kuin käsitiskiaineet. Pitääkö tämä paikkaansa. Kirjoituksessa Kuluttajat voisivat vapauttaa kanat (SL 11/96) suositeltiin kalaöljyn syöttämistä kanoille. Näiden öljyjen sijaan on aivan viime aikoina ryhdytty käyttämään pellavaöljyä. Hanna Kalenoja Tampereen teknillisestä korkeakoulusta on tehnyt laskelmia miltei vastaavalle matkalle. Näitä munia myydään "hyvän olon munina". Nyt ystäväni väittää, että käsinpesu onkin ympäristöä enemmän kuormittavaa kuin koneellinen astianpesu. Kalenojan laskelmista selviää myös, että tuhannen kilometrin matkalla selvästi ympäristöystävällisin kulkuneuvo on sähköjuna. Henkilöauton käytöstä aiheutuu kuitenkin enemmän ilmaston lämpiämistä edistäviä hiilidioksidipäästöjä. Koneastianpesuaineet ovat yleensä haitallisempia ympäristölle kuin käsiastianpesuaineet. Miten on. Erään urbaanin legendan mukaan patologit tunnistaisivat ihmiset, jotka ovat syöneet ruokansa konetiskatuilta astioilta. Tosin jotkut kananrnunantuottajat lisäävät itse kalajauhoa rehuseoksiin. Käsin vai koneella Kannoin uudesta asunnostani astianpesukoneen ulos, koska en halua kuormittaa turhaan ympäristöä. (Laskelmassa huomioitiin myös sähkön tuotannon päästöt). vsk.. Lentäessä esimerkiksi hiilidioksidipäästöt ovat yli kaksinkertaiset henkilöautoon verrattuna. Työtehoseura on tutkinut eri pesutapojen energian ja veden kulutusta. Kysyjä kuitenkin tarkoittanee teoreettista tilannetta, joka esitetään usein eräänlaisena totuutena henkilöauton ympäristöystävällisyydestä. Mikäli astiat huuhdellaan käsipesussa juoksevan veden alla, käs intiskaus syö energiaa ja vettä selvästi konepesua enemmän. Erityisesti uusimmat energiaa säästävät koneastianpesukoneet pärjäsivät testissä hyvin käsinpesulle. En myöskään löytänyt mitään kirjallisuutta aiheesta. Tämä aiheutti kananmuniin makuvirheitä munat maistuivat kalalle. Samantyyppinen vaikutus syntyy rypsija rapsiöljyn käytöllä. Julkisen liikenteen suosimista voidaan perustella aina sillä, että bussi kulkee reitin joka tapauksessa, joten kokonaiskuormitus pienenee julkisia käytettäessä. Niissä ei myöskään saa käyttää klooriyhdisteitä. Ero koneelliseen astianpesuun ei kuitenkaan ollut suuri. Toivotaan, että Suomessakin julkisen liikenteen käyttö lisääntyy, kuten se on lisääntynyt monissa muissa EU-maissa. Valkuaisaineallergiasta kärsiville ei pitäisi tulla kalaöljyn käytöstä mitään allergisia reaktioita. Tällaiset munat pilaantuvat herkemmin kuin kalajauhottomat munat. Joutsenella merkittyjä koneastianpesuaineita ovat Flinkja Mini Risk -konetiskiaine sekä vain kotimyynnissä myytävä Golden Automatic Dishwashing Powder. Seija Mäkisen mukaan esimerkiksi japanilaiset rakastavat kalan makuisia kananmunia. Kanoille syötettävä kalaöljy voi saada aikaan samant~!'ppisiä makumuutoksia mumm. Kananrehuihin lisättiin vielä 1980-luvulla paljon kalajauhetta. Jos siis perheessä ja katalysaattoriautossa on enemmän kuin kaksi henkeä, on kat-auto tässä teoreettisessa tilanteessa ympäristöä säästävämpi
Miksi joulukaktuksen lehdet punertuvat ja jotkut niistä nahistuvat ja pehmenevät. Multasormipähkinät voi lähettää pureske/taviksi myös suoraan osoitteella Rea Peltola, Ojala, 19920 Pappinen. Ristipölytteisenä kasvina papu ei tuota palkoja lainkaan, jos pölytys on jäänyt tekemättä. Kärsiikö joulukaktus. Juurten kasvua auttaa, jos kasvin voi sijoittaa vaikka jääkaapin päälle. Parhaiten kuparilehti viihtyy lämpimässä huoneessa, varjossa ja kosteassa ilmassa. Episcia cupreata, kuparilehti . vsk. Jos ne ovat ruskettuneet, lahoavat tai kovin heikon näköiset, on hyvä leikata lahoavat osat pois ja istuttaa kasvi uuteen , kuohkeaan ja reilusti hiekansekaiseen multaan, hengittävään saviruukkuun. Joulukaktus menee lepotilaan syys-lokakuussa, kun kastelua vähennetään ja kasvia pidetään yli I O:n mutta alle 17 asteen lämmössä. Multaa on vaihdettu ja kasteltu kohtuullisesti. Kuparilehtiä hoidetaan jokVesa Koivu seenkin samalla tavalla kuin niiden sukulaista, erittäin suosittua paavalinkukkaa. MULTASORMET Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi /äheltää osoilleeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 JO Helsinki. Minkälaista hoitoa se tarvitsisi. Siellä pavut itivät, kasvoivat komeasti ja kukkivat, mutta yhtään palkoa ei muodostunut. Jos tätä joulukaktusta on kasteltu samalla tavalla kautta vuoden, epäilisin, että kaktuksen juuret ovat saattaneet vaurioitua turhan kylmänä pysyvän mullan, vedon tai liian märkyyden vuoksi. Ruukun pohja salaojitetaan ruukunpalasilla tai soralla. Voisi olla hyvä idea kopauttaa kaktus ruukusta ja vilkaista, miltä sen juuret näyttävät. Jos on kylmää, harsot laitetaan öiksi takaisin. Jos kesä on hyvin viileä, harson voi antaa olla paikoillaan kukinnan alkuun asti. Kaunotarta kastellaan aluslautasen kautta, mullaksi sopii rahkasammalesta, turvemullasta ja hiilenpaloista tai hiekasta sekoitettu kuohkea kasvualusta. Kuparilehti juurtuu helposti varrestaan. Yksikään ei itänyt. Jos juuristoa joudutaan typistämään, latvusta kannattaa saman tien harventaa, ettei kasvi haihduta liikaa. SUOM EN LUONTO 1/97 56. Markku Tanuu Kärsivä joulukaktus. Muutaman päivän päästä taimet ovat ehtineet tottua ulkoilmaan ja tuuleen ja harsot voi jättää kokonaan pois. Sadon varmistamiseksi kannattaa itse ryhtyä kimalaisten hommiin. Ruusupapu tarvitsee lämpöä itääkseen ja kasvaakseen hyvin. Oikuttelevat ruusupavut Kesällä 1995 kylvin ruusupapuja talon lämpimälle eteläseinustalle. Keväällä nuoret taimet alkavat jälleen kukkia ahkerasti; hyvissä oloissa ne jatkavat kukintaansa syksyyn asti . Viime kesänä vahingosta viisastuneena kylvin osan pavuista kausikasvihuoneeseen. Viime kesät olivat alkukesästä viileitä ja sateisia, ja monin paikoin sekä ruusupavut että pensaspavut mätänivät maahan. Kasvihuoneessa pölytys voi aiheuttaa ongelmia. Kun kastelua parin kuukauden kuluttua lisätään, lehdet siliävät jälleen. Loppukesällä on hyvä juurruttaa muutamia rönsyjä tai jakaa vanha kasvi ja istuttaa se entistä syvempään. Pienen vesivärisiveltimen avulla voi käydä läpi kaikki täysin kehittyneet kukat aina muutaman päivän välein ja sutia siitepölyä kasv ista toiseen. Taimet täytyy totuttaa ulkoilmaan vähitellen esimerkiksi levittämällä taimien ylle kolminkertainen harso, josta kuoritaan joka päivä yksi kerros pois. Kasvi on Episcia cupreata, kuparilehti. Joulukaktus viihtyy valoisalla mutta auringonpaisteelta suojatulla ikkunalla. Outo kaunotar Mikähän mahtaa olla kuvan ihastuttavasti kukkiva kasvi. Kasvi on kotoisin trooppisesta Kolumbiasta, missä se kasvaa puiden rungoilla päällyskasvina. Rea Peltola 5_;. Silloin lehtimäiset varret usein hieman kurtistuvat kuivuudessa ja samalla ne valmistautuvat kukintaan. Oma kokemukseni on, että jos vain jotain muuta on tarjolla, pölyttäjät jättävät ruusupavun kukat oman onnensa nojaan. Kuparilehti täytyy myytäessä pakata huolellisesti: versot ovat hauraita ja katkeilevat kuljetettaessa helposti. Kun lämpimässä paikassa versot pyrkivät kuivumaan liiaksi, kasvin voi pakata läpinäkyvään muovipussiin, jonka kulmiin leikataan reiät ilmanvaihtoa varten. Kylmänpuoleisena kesänä on varmempaa kylvää ruusupavut pieniin turveruukkuihin ja istuttaa taimet ruukkuineen päivineen ulos vasta sitten, kun ensimmäiset kasvulehdet ovat kunnolla kehittyneet. Huonojuurista kasvia kastellaan hyvin varovaisesti , sen sijaan versoja voi suihkutella päivittäin haalealla vedellä. Silloin suuria, meheviä palkoja kehittyy varmasti. Monet kuparilehtilajikkeet ovat nimensä mukaisesti lehdiltään metallinhohtoiset tai kuparinsävyiset, mutta voivat ne olla vihreän ja hopeisen kirjavatkin kuten näytteen kasvilla. Amppelissa kuparilehti kasvattaa riippuvia rönsyjä, joita koristavat kirkkaanpunaiset pienet kukat
Aloin ihmetellä miksi kasvitieteilijä L. Vain harvoin männyn käyttö näyttää olevan täysin välttämätöntä, kuten silloin, kun jäniskanta on poikkeuksellisen tiheä. Ritariyökkösistä, vastasin. Vedimme sen esiin, mutta seuraavana päivänä se oli taas haudattu. Hän ihmetteli, mistä sen arvasin. Matti Helminen SUOMEN LUONTO 1/97 56. Se jää huolehtimaan pienistä toukistaan antamalla niiden syödä suustaan puoleksi sulanutta sapuskaa. Mitä nämä pienet vapaamatkustajat ovat, ja mitä ne tekevät kuoriaisen pinnalla. Mänty puolustautunee niin hyvin, että esimerkiksi maan eteläpuoliskon jänisten ei kannata jyrsiä mäntyjä, koska niille on tarjolla sydäntalvellakin riittävän monipuolista ravintoa, vaikkapa mustikan versoja ja heiniä jollakin vähälumisella paikalla tavanomaisen lehtipuuravinnon lisäksi. Vanhan männyn runkoa suojaa kilpikaarna, jonka poistaminen lienee metsäjäniksellekin turhan työlästä. Seuraavan päivänä joku oli kaivanut kyyn maahan, vain tuuma hännänpäätä näkyi. Osoittautui, että punkkilaji oli aikaisemmin vain alkuperäiskuvauksesta tunnettu ja epävarmana pidetty. Kysyin Fageströmiltä, oliko heidän pihallaan ehkä jokin vanha mahlakoivu. Varmaankin sittiäisillä ja kultakuoriaisilla on omat punkkinsa, jotka pyrkivät lantaan, lahopuuhun tai muurahaispesiin. Turkkiloiden nerokkaasta käyttäytymisestä on kirjoittanut kuuluisa ranskalainen hyönteistieteilijä Jean Henri Fabre ( 1823-1915) kirjassaan Muistelmia hyönteismaailmasta. Kysymyksestä ei selviä, mikä kovakuoriainen oli kyseessä, luultavasti turkkilo, sittiäinen tai kultakuoriainen. Tämän turkkilot usein tekevät joukkotyönä. Tämä punkkilaji siis pääsee imukärsissä matkustamalla 54 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Penni Alaj a/LKA Turkkilo pienine punkkeineen on varmaan matkalla herkuttelemaan maahan haudatulla raadolla. Oletettavasti metsäjänikselle kelpaavissa männyn osissa on keskimääräistä vähemmän niitä samoja puolustusaineita, jotka petun valmistuksessakin yritetään poistaa. Nämä vahvat musta-punaraitaiset kuoriaiset kaivavat maata kuolleen eläimen alta, kunnes eläin vajoaa maahan. Vain niiden suuri määrä voi haitata kuoriaista, ja ne ovat matkalla sinne minne koppiainenkin, nimittäin sen ravintoalustalle. Neljännesvuosisata sitten innostuin tutkimaan, mitä kaikkea perhoset kuljettavat imukärsässään. Ruoka-ajoista se ilmoittaa rummuttamalla, johon toukat vastaavat kohottautumalla pystyyn. K auri Mikkola Yölliset haudankaivajat Parikymmentä vuotta sitten ollessani turvepehkusuolla töissä tapoin kesäpäivänä kyyn, joka jäi lojumaan paljaalle turvekentälle. vsk.. Tämä on sopeutuma nopeasti pilaantuvan ravinnon käyttöön. Ilmiötä nimitetään foresiaksi, suomeksi ehkä yksinkertaisesti kuljetukseksi. Yksinkertaisin mahdollinen vastaus on: saadakseen ravintoa. Raadon alle naaras kaivaa pystykäytävän, jonka seinämien lokeroihin se munii. Punkit ovat varsinaisia vapaamatkustajia. uusille mahlapaikoille. Keskeinen biologinen ongelma ei siis ole, miksi metsäjänis erityisesti Suomen pohjoispuoliskossa jyrsii männyn kuorta vaan miksi kaikki männyt eivät jänikselle kelpaa ja miksi etelän jänikset eivät juurikaan mäntyyn koske. Siksi jänis keskittyy jyrsimään ohutkaarnaisia runkoja tai mieluiten hilsekaarnaisia latvuksia tai latvaoksia, jos vaikkapa lumi on niitä hangelle pudotellut. Kookkaan kuoriaisen toukat kehittyvätkin uskomattoman nopeasti , runsaassa viikossa koteloitumiskuntoon. Silloisen punkki-innostukseni tulokset on julkaistu amerikkalaisen Asher Treatin punkkikäsikirjassa. Parittelun jälkeen raato jää naaraan käsittelyyn ja se "pakkaa" raadon tiiviisti maahan. Nälkävuosien pahamaineinen pettu valmistettiin juuri varsinaisen kuoren alla olevasta nilasta, josta kuitenkin piti poistaa ruuansulatusta häiritsevät fenoli yhdisteet mahdollisimman tarkkaan kuivattamalla ja kuumentamalla. Kasvithan puolustautuvat käyttäjiään vastaan muodostamalla puolustusaineita, jotka haittaavat eläimen ruuansulatusta tai ovat suorastaan myrkyllisiä. Turkkilon punkit pääsevät siis sille kuolleelle eläimelle, jonka kuoriaiset hautaavat maahan. Punkit vapaamatkustajina Jäteastian ympärillä pörräsi kovakuoriainen, joka kuhisi pieniä, oranssinvärisiä pikkuotuksia. Myöhemminkin se ruokkii toukkiaan, jos niiden leuat ovat nahanluonnista pehmeät. Fagerströmin Vehkalahdelta tallettamista ritariyökkösistä noin 40 prosentissa oli punkkeja, mutta tavallisessa museoaineistossa vain 15 prosentissa. Tshekkiläinen tutkija Samsinak julkaisi siitä uudelleenkuvauksen. Melkoisten taistelujen jälkeen raato kuitenkin jää yhden turkkiloparin omaisuudeksi. Punkkeja löytyi varsinkin ritariyökkösten imukärsistä. Pohjoisessa männyt saattavat olla mainavampia eli vähemmän puolustusaineita sisältäviä, tai sitten jänisten talvinen ravitsemus jäisi siellä ilman männyn nilaa yksipuoliseksi. Nuorista männyntaimista näyttävät parhaiten kelpaavan tiheässä kasvaneet, kituvat yksilöt. Suolla ei näkynyt mitään liikettä siksi, että turkkilot toimivat öisin. On oletettu, että punkit parantavat turkkilotoukkien aterian laatua, jolloin kyseessä olisi symbioosi, toistensa hyödyttäminen yhteiselossa. Kyseessä oli turkkilon eli haudankaivajan työ. Nuo pikku otukset ovat punkkeja, vieläpä punkin nymfejä, siis eivät vielä sukukypsiä yksilöitä. Kauri Mikkola Pettu maistuu pohjoisen jäniksille Miksi jänikset syövät pohjoisessa männyn kuorta. Näyttää siltä, että pohjoisen jänikset monipuolistavat talvista ravitsemustaan syömällä säännöllisesti lehtipuun vesojen ja kuoren ohella myös männyn kuorta. Kuka kyyn hautasi, kun paikalla ei näkynyt mitään eläimiä. Naaras valmistelee syöntialustaa puremalla raatoa auki ja erittämällä siihen ruoansulatusentsyymejä
Onko pakkasella kylpeminen tavanomaista. Useimmiten keltanoiden siemenet kehittyvät hedelmöityksettä, jolloin jälkeläiset ovat emonsa kopioita. Talitiainen, ja moni muukin lintu, oppii lisäksi matkimalla muita. Lajirajauksen ja tunnistamisen tekee hankalaksi keltanoiden lisääntymistapa. Seppo Vuokko 55. Ja tietenkin talvehtivat sorsat kylpevät tosi innokkaasti . Mitään muuta ääntä en kuullut. Oranssia tien ohessa Tintit pakkaskylvyissä Pellonojassa on siellä täällä pieniä sulapaikkoja. kasvaa alkuperäisinä luonnonkasveina myös muissa pohjoismaissa, enty1sesti Norjassa. Terve lintu ei myöskään vilustu, vaikka tiedetäänkin lintujen sairastuvan ja kantavan influenssaa aiheuttavia viruksia. Reino Hänninen/LKA sijaan tavanomaista talitiaisen laulua ei kuulunut lainkaan. Keltanon suku on määrittäjän kannalta hankalimpia, mutta tämä kasvi on helppo nimetä: se on oranssikeltano. Näin keltanon suvusta voidaan erotella ehkä tuhansia vähäisin, mutta pysyvin tuntomerkein toisistaan poikkeavia populaatioita, "pikkulajeja". Ehkä punaisen värin aiheuttava geeni piilee myös niittykeltanossa, jota monimykeröinen oranssikeltano muistuttaa enemmän kuin yksimykeröistä huopakeltanoa. Tällaiset yksilöt ovat oppineet kasvattivanhempansa laulun niiden munan jouduttua jostakin syystä väärään pesään. Talitiaiset kävivät kylpemässä niissä viiden asteen pakkasellakin. Toisaalta kaksi erilaista keltanokantaa voi joskus myös risteytyä, jolloin syntyy taas uusi tuntomerkkien yhdistelmä, joka sellaisenaan siirtyy kaikille jälkeläisille. Eivätkö linnut vilustu. Luonnonvaraisena sen voi löytää keskieurooppalaiselta vuoristoniityltä. Juuri ei len näin talitiaisen, joka matki erehdyttävän hienosti pyrstötiaista. Oranssikukkaisia keltanoita Timo Patomeri/LKA Oranssikeltanoita kasvaa Suomessa koristekasveina. Onko mikään niistä sama kuin Keski-Euroopan vuoristojen oranssikeltano, onkin jo toinen juttu. Pakkasella kylpemistä ei voi pitää tavanomaisena, sillä sulaa vettä on vaikea löytää. Todennäköisempää kuitenkin on, että talitiainen matki kanarialinnun kutsuääniä, joiden muunnelmaa laulukin on. Kysyjän esimerkissä jää kuitenkin askarruttamaan, onko mahdollista, että talitiainen olisi käynyt munimassa kanarialintujen pesään ja olisiko tässä tapauksessa kysymys siitä, että tiaisella ei olisi mi tään muuta laulumallia. Asia on selvitetty tutkittaessa monen lajin niin sanottujen laulurotujen muodostumista. Seppo Vuolanto Matkiva tiainen Isossa kasvihuoneessa pidetään kanarialintuja. Itse olen nähnyt maantiesuolauksen jälkeen muodostuneessa sulavesilätäkössä kylpeviä lintuja. SUOMEN LUONTO 1/97 56. Nämä varpuset ovat löytäneet ylellisen suihkun. Sen Löysin ojanpenkalta Loimaan Hirvikoskelta oransseja kukkia, jotka väriä lukuunottamatta muistuttivat suuresti huopakeltanoa. Vastaus on yksinkertainen: kyllä oppivat. Pikku pakkanen ei pelota normaaleja maalintujakaan. vsk. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että löydöt ovat usein syrjäisiltä seuduilta, joille ei luulisi oranssikeltanoa kulkeutuneen. Ovatko ne luonnonoikkuja vai jotakin harvinaisempaa keltanolajia. Oranssikeltano on keskieurooppalainen vuoristoniittyjen kasvi, jota meillä on jonkin verran viljelty loistavan kukanvärinsä vuoksi koristekasvina. Monella lintuharrastajalla on kuitenkin havaintoja talvisista kylpijöistä. Näyttääkin siltä, että sopiva paikka laukaisee kylpemistoiminnot myös talvella. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähe11ää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastallaviksi osoilleeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki1jeitse. Suomen pohjoisosista kuvattuja punakukkaisia keltanoita on pidetty oranssikeltanon ja jonkin meikäläisen, alkuperäisen keltanon risteytyminä. Tien varteen se on voinut päätyä puutarhasta tai tulla tieluiskien nurmetukseen käytetyn heinänsiemenen mukana. Seppo Vuolanto Linnut kylpevät talvellakin, jos sulaa vettä löytyy. Tämä voi myös selittää, miksi joskus peippo laulaa järripeipon säettä tai pajulintu tiltaltin laulua. Oppivatko linnut laulunsa kuuntelemalla toisia. Paikkaan oli kotiutunut talitiainen, joka jo talvella lauloi kanarialintujen tavoin. Poikaset oppivat laulun jo pesässä ollessaan reviirillä laulavalta urokselta. Seppo Vuokko kertoi kasvitieteen laitoksen sadevesikourun alla kylpeneen lyhyenä aikana varpusen, mustarastaan ja talitiaisen juuri viiden asteen pakkasella tammikuussa
Ja tunnettua on sekin, että koskikara voi heretä laulamaan mihin aikaan talvesta tahansa kertoakseen lajikumppaneille yksioikeudestaan puronpätkään. vsk.. Teksti ja kuva: Ilkka Koivisto SUOMEN LUONTO 1/97 56. Saamani opit vakuuttivat, että meillä vuodet ympäri elävien lintujen lisääntymistoimintojen aikataulu noudattaa päivän pituuden muutoksia eikä päivän ollessa lyhimmillään harakan uskoisi voivan innostua moiseen aherteluun. Ihan maalaisjärjellä ajatellen tuntui siltä, että pesänrakentelu lähtee liikkeelle vasta kun linnun hormonitoiminnan vilkkaustaso on ehtinyt kiivetä huomattavasti korkeammalle kuin mitä ensimmäisi in lauleluihin tarvitaan. Sen otteiden määrätietoisuus kertoi minulle heti , ettei kyse ollut varislinnuille niin tyypillisestä leikkimisestä. Niinpä sitten erään leutona lepsutellen alkaneena talvena oltiin joulun ja uudenvuoden välipäivissä. Aleksis Kiven luonnontuntemusta koskevat epäilyni saivat kunnon näpäyksen. Joitakin vuosia myöhemmin aloin ammennella yliopistossa pääkoppaani biologista tietoa, josta osaan suhtauduin yhtä innottomasti kuin useimmat luokkatoverini Seitsemään veljekseen. Lieventäväksi asianhaaraksi ei tuntunut kel( -------56 paavan edes Aleksis Kiven maininta Impivaaran jouluillan säästä: "ilma on suoja, harmaat pilvet peittää taivaan ja vastatullut lumi peittää vuoret ja laaksot". Se oli koskettanut pojanmieltäni, ja osasin joitakin kohtia ulkoakin. Tämä kaikki oli tiedossani , mutta epäilin yhä Aleksis Kiven tietoja harakan edesottamuksista. Jatkoksi harakka lensi suoraa päätä risu nokassaan rantavyöhykkeellä kasvavan terijoensalavan oksistoon, jossa oli jo muutama varpu ennestään "vastaisen pesän perusteeksi". Tähän osaan ei kuulunut lintujen biologia. Yksi osoitus valon määrän ratkaisevasta merkityksestä on se, että kaupunkien talitiaiset aloittavat titityynsä tai tästä lyhemmät versionsa aikaisemmin kuin niiden maalaisserkut, jotka eivät saa luonnonvaloannoksiin lisiä keinovalaistuksesta. KUUKAUDEN ILKKA Kaikkea ei pidä estoitta epäillä S eitsemän veljestä kuului keskikoulua käydessäni äidinkielen pakollisiin kuvioihin. Tällaisiin aatoksiin minut johdatteli lause Impivaaran joulun herkästä luonnonkuvauksesta: "harakka, männistön kärkäs neito, kantaa varpuja vastaisen pesänsä perusteeksi". Tutkimuksissa oli todettu, että silmän kautta tulevat valoärsykkeet vaikuttavat aivolisäkkeen hormonitoimintaan. Talitiaiset voivat aloittaa laulunsa jo vuodenvaihteen tienoilla, jos säät ovat leudot. Lauhaa oli edelleenkin ja silloin näin harakan, joka sovitteli nokkaansa lehtikerppukuormasta pudonnutta risunpätkää. Kun valon päiväannos on vilkastuttanut sitä riittävästi, alkaa laulu kirvota lintujen kurkusta. Kun tietoni ja omat havaintoni lintujen lisääntymisestä karttuivat, aloin epäillä ettei Aleksis Kivi ollutkaan niin erinomainen luonnontuntija, millaisena olin häntä pitänyt tai sitten hän käytti tietoisesti taitelijan vapautta. Niiden käyttäytymistä oli helppo seurata. Se kertoo, ettei noiden vilkkaiden keltavatsojen hormonitoiminta ole nollatasossa edes vuoden pimeimpänä aikana. P ari vuosikymmentä sitten alkoivat merkit harakoiden rynnistyksestä kaupunkeihin näkyä myös Korkeasaaressa. Olin kuitenkin ehtinyt lukea tuon suomenkielisen kirjallisuuden ykkösromaanin jo ennen tätä
.. 15 Susanna Kirkkola, koulutussihteeri Esko Joursamo, pääsihteeri Mirja Jumpponen, puhelinvaihteen hoitaja Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Päivi Karvinen, YVA-yhteyshenkilö Taija Kerola, järjestösihteeri Johanna Kotimäki, toimistosihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussiht., päätoimitt. . (02) 2301 141 , Hannu Klemola vs. (05) 4 11 7358, Kaarina Tiainen Satakunta Otavankatu 1 1, 28 100 Pori puh. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. O Määräaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. (0 14) 2 11 11 5, Taija Lumme Lappi Korkalonkatu 12, 96 100 Rovaniemi puh. Lammi Uusimaa Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. Postinumero ja -toimipaikka Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: Nimi: Osoite: ......... Perämiehenk. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä . Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 r r 57. (02) 632 6163, Maija T. vsk. Nimi: .. (09) 228 08333 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUV A-ARK ISTO Nervanderinkatu 11, 00 100 Helsinki puh. (0 16) 3 1 1 550, T1111/a Leskelä Pirkanmaa Laukontori 4, 33200 Tampere puh. . Vaasan lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh. SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Ritva Pietiläinen puh. Leena Sjöblom, jäteprojektisihteeri Mervi Taskinen, toimituksen sihteeri Salla Tynys, toimittaja vs. 11 A 17, 00 150 Helsinki puh. (0 13) 138 28 1, //ari Uotila Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90100 Oulu puh. Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. (09) 176 633 LIITTOHALLITUS Timo Helle (pj.), (0 16) 3364 302, Helena Koh, , Tuovi Kurttio, Janne Lampola/ui, Hanna Matinpuro, Seija Nerg, Pertti Siilahri, likka Sten, Thomas Wallgren, Jorma Viljanen ALUES IHTEERIT Keski-Suomi Keskustie 23 B 22, 40100 Jyväskylä puh. Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Postinumero ja -toimipaikka Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. (09) 228 08221 Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. (08) 3 11 5 828, Me,ja Ylänen Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Lähettäjä Allekirjoitus: . (03) 213 1 3 17, Harri Helin Pohjois-Karjala Penttilänkatu 7-9, 80220 Joensuu puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. Tuula Varis, kansainvälisten asiain sihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri , O K-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. Osoite: Suomen Luonto/Tilaajapalvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __J_ 19_. (09) 228 081 , telefax (09) 228 08200 Ma-pe klo 8.3~ 16. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahjakortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_. (09) 228 08206, Päivi Saarinen vs. (06) 3 12 7577, Tiina Seikku/a Varsinais-Suomi Läntinen Rantakatu 49-5 1, 20 100 Turku puh. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __J_ 19_. Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotila us 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. (09) 630 300, telefax (09) 630 414 SUOMEN LUONTO 1/97 56. Postinumero ja -toimipa ikka:. (09) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-UITTO ry. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: .... (09) 228 08 210, 228 08 224, telafax (09) 228 08 200. Osoite: ...............................................
A river recovers by l ukka Mikkola Suomen Luonto 56( 1 ):32-35 The River Vantaanjoki fl ows through the most densely populated part of Finland into the Gulf of Finland at Helsinki . Horroksessa eläimen ruumiinlämpö laskee lähelle jäätymispistettä, kun ympäristö kylmenee. Although travel agencies market "The Big Five" (lion, leopard, elephant, buffa lo and rhinoceros), ' Kruger' has a lot more to offer. A Special problem is that of 'street dust' due to grit and sait being spread on the streets in winter. ' Kruger' possesses some of the problems associated with the USA 's most popular national parks. Kyllä ja ei. Lajia istutettiin maailmansotien välisenä aikana Pietarin lähistölle turkiseläimeksi. The writer spent over a fortnight in the national park in SeptemberOctober. ln Finland the crossbill and parrat crossbill breed regularly, whereas the two-barred crossbill is a rare inhabitant of the eastern and northea tern border areas. ln 1982, with the opening of the tunnel from Lake Päijänne, the Helsinki Metropolitan Area stopped pumping water out of the ri ver. Roughly every fifth year there is a good crop. ln late winter the thickets provide food and shelter for species that have remained here over the winter. 7. SUOM EN LUONTO 1/97 56. The first sea trout (Salmo trutta m. SUOMEN LUONTO (Nature af Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Kotkankatu 9 005 10 Helsinki, Finland Fax: +358 9 228 08 200 At that time the City of Helsinki was still extracting its raw water from the Vantaanjoki, a fact that was only too apparent to those drinking tap water! Water pollution control gradually began to make its infl uence fe lt. The 58 Suomen Luonto ilmestyy seuraavan kerran 6. helmikuuta. Especially in late winter the level of airborne particles of inhalable size exceeds the guidelines. The main roads can be annoyingly jam-packed during pub lie holidays. Eläintä on vaikea herättää ja herääminen kestää pitemmän aikaa. Most hazardous to health are airborne particles entering the air in particular from traffic. Translated by Leigh Plester Vastaukset sivun 12 pähkinöihin: 1. Supikoira on kotoisin Kaukoidästä ja elää muun mua sa Mantshuriassa, Pohjois-Kiinassa, Koreassa ja Japanissa. Now people are going there in increasing numbers. Esimerkiksi pähkinähakki ja närhi muistavat varsin tarkkaan kätköpaikkansa ja kaivavat kätköjään esiin jopa lumen alta. Here the biology of crossbills is closely associated with the annual crop of spruce and Scots pine cones, which varies from one year to the next. Jos mitataan siipien kärkivälin mukaan, suurin meillä pesivä lintu on merikotka, jonka "syli" voi olla 2,5 metriä. Due to apartheid onl y a handful of Finns have previously visited the park. 4. c) Tervalepän, Alnus glutinosan, käpymäiset norkot ovat perällisiä ja lehdet leveän vastapuikeita. For one thing, it is an excellent place in which to get to know African birds and reptiles. ln urban centres the nitrogen oxide guidelines are also exceeded. Osa sammakoista talvehtii myös vedessä: lähteissä, kaivoissa, hiekkakuoppien pohjalla olevissa lammikoissa tai lampien ja järvien rantavedessä; vedessä ne hengittävät ihollaan. There are too many visitors; almost a million people a year visit the park. Nitrogen dioxide (NO 2) concentrations increased in Helsinki in December 1995 to a higher level than ever previously recorded. Cro sbill nesting coincides with the ripening of the seeds they eat in other words, in the middle of winter. Talvehtimispaikka ei saa jäätyä, ja sen tulee olla riittävän kostea. Useimmat sammakot talvehti vat sammalkerroksen tai lehtien alla kui valla maalla. Se on levinnyt koko metsää kasvavaan Suomeen, suurimpaan osaan Ruotsia ja lännessä Norjaan saakka. 5. Siili, kyy ja lepakot sen sijaan vajoavat talvihorrokseen. However, due to the many dams and other obstacles, the fi sh cannot at present ascend the ri ver fo r more than a fe w dozen kilometres. Anni Leinonen Suden laulu lumoaa Vuoden puu tuo luontoomme keskieurooppalaisen tuulahduksen Nymfit tanssivat kun koski kieputtaa crossbill is the only wild Finnish bird that begins nesting as earl y as February. Tiaiset taas ilmeisesti etsivät talvella kaikki sopivan tuntuiset kolot ja raot näin ne löytävät sekä omia että muiden tekemiä ruokakätköjä. 3. Thickets fringing the Vantaanjoki are highl y popular with ornfrhologists. lf food is scarce, crossbills begin to move around into areas where the crop is more plentiful. Northern photographer by Anui Halkka Suomen Luonto 56( 1 ):29-31 This month 's centrefold features a picture by Kalervo Ojutkangas, who lives in Oulu. Käpylinnut syövät pääasiassa havupuiden siemeniä, ja kävyt siemenineen kypsyvät talvella. Talviunessa eläimen ruumiinlämpö pysyy lähes samana kuin sen ollessa valveilla, ja se voi herätä nopeasti . Käpylinnun kannattaa lisääntyä silloin, sillä ruokaa riittää poikasillekin. This waterway represents the wilds for over a million people and the river's recreational value increases year by year. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Cross-billed survivors by Antti Leinonen Suomen Luonto 56( 1 ):4-9 The crossbill 's literally crossed bill is adapted to opening cones and extracting the seeds from them. On the other side of the Limpopo by Juha Valste Suomen Luonto 56( 1 ):38-41 The Kruger National Park is one of Africa's most famous wildlife reserves. lt is easy to ee many of Africa's large and well-known animals in ' Kruger'. Suomen kansallispuun erottaa hieskoivusta kahteen kertaan sahalaitaisista lehdistään. ' Kruger' fig uratively stands at a crossroads: should it be an animal and fun park or a preserve for the indigenous wildlife of southern Africa. Dirty old town by Anui Halkka Suomen Luonto 56( 1 ):16-1 9 ln Finnish towns and cities the air quality is poorest in winter, when there are windless period and other conditions favo uring smog forrnation. 6. Now the aim is to dismantle the barriers and let the fi sh migrate upstream to breed naturally. vsk.. The ri ver's condition was at its worst in the late 1960s to early 1970s period, when oxygen depletion was a common phenomenon and the ri ver was completely lifeless in places. A good spruce cone year is generally followed by a good pine cone year. Ojutkangas is famous for his landscape pictures, being one of Finland 's rare breed of photographers using large forrnat cameras. 2. b) Rauduskoivu, Betula pendula. Dippers catch food in the rapids and in spring bird song rings out right around the clock. a) Vaahtera, Acer platanoides. The park 's services and enti re infrastructure are incompatible with wildlife. The picture shows part of the Romevaara old-growth forest, where some of the trees are 500 years old. trutta) were stocked at this time. The Vantaanjoki has been got into such good condition that salmonid fish are returning to its waters every year to spawn. A decision in principle has been taken to protect this fo rest. Vaahteran tuntee "nenistään" ja kourasuonisista lehdistään. Talviunta nukkuvat mäyrä ja karhu
Kuulaana pakkasyönä jääkenttä voi yltyä konsertoimaan lähes yhtäjaksoisesti. Kun tuuli tyyntyi , syntyi ominaisheilahtelu tasapainon molemmin puolin. Sen on pakko murtua valliksi tai työntyä rannalle. Mitään ääntä ei kuulunut. Itsekseen lumi ei sitä vastoin juuri ääntele ellei oteta huomioon oksalta tai katolta putoavan lumimöykyn humpsahdusta. Jäällä liikkuja havaitsee halkeaman synnyn helposti . fodenn/Jköisesti jokaisen taitekaton alla vedessä on kivi. Esko Kuusisto 59. Kuuluu risahdus, napsahdus tai paukahdus ja jään liike havahduttaa. Myös Jaan laajeneminen saattaa olla äänekästä. Pystytin jalustan vallin viereen ja kuvasin. Yli 30 senttiä paksu jää on taipunut .in hitaasti, ettei siinä näkynyt edes murtumia. Aivan äänetön ei ole sen kiinteäkään olomuoto. Veden ääniä on koko orkesterillinen. Kokenut luistelija kuulee jo syysjään sävelkorkeudesta, onko matkanteko turvallista. Usein halkeama alkaa jostakin niemenkä1jestä ja mutkittelee loivasti. Omista jääkokemuksistani vaikuttavin liittyy äänten sijasta äänettömyyteen. Sitten se lähti taas painumaan umpeen. Kutistuminen luo jääpeitteeseen tavallisesti suuren joukon pienia halkeamia. Ohutkin lumipeite hillitsee tehokkaasti jään lämpötilavaihteluita ja samalla halkeamien ja vallien syntyä. Kuka oli hionut sauman täysin äänettömäksi. Majesteettisesti halkeama alkoi avautua ja muutaman minuutin kuluttua se oli kymmensenttinen. Veteen välittyviä ääniä vaimentaa tehokkaasti vesi itse. Aavemaisen hiljaisuuden vallitsessa koko parikilometrinen jääkenttä painautui rantajäätä vasten. Jos jäällä ei ole lunta, kymmenen asteen lämpötilan lasku supistaa jäätä noin puoli metriä kilometriä kohti. Toisinaan jään jännitys purkautuu yhteen suureen halkeamaan. Tosin kalojen kuulemien äänten taajuusalue on rajoittunut, joten osa nautinnosta tai kärsimyksestä jää kokematta. Lumen äänistä tutuin syntyy pakkaspäivänä kengän alla. Jään voi sen sijaan vaikka ärsyttää ääntelemään. IIToitin vallin päältä nyrkinkokoisen jääpalan. Pyhäjärven jääkentän liike on tieteellisesti selitettävissä, vaikka äänettömyys ihmetyttää. Peninkulmaisen ulapan jääpeite kuroutuisi siis kokoon viitisen metriä. Olin leutona talvipäivänä valokuvaamassa Tammelan Pyhäjärvellä. Rannan tuntumaan oli syntynyt liki metrin korkuinen ja sata metriä pitkä jäävalli. Kun pakkanen kiristyy, jää kutistuu. KäytänSUOMEN LUONTO l/97 56. vsk. Lumi myös vaimentaa jään ääniä jos kuulija on jääkannen yläpuolella. Lirinä, litinä, pulina, solina, kohina, pauhu... A vovesi oli hävinnyt! Jäin tuijottamaan. Tämän selvittivät venäläiset tutkijat tieteellisen tarkasti jo 1950-luvulla. Mitä kylmempää on , sitä kimeämmin lumi narskuu. Edellispäivän tuuli oli kallistanut Jarven pintaa muutaman sentin. Tuhannet jäätonnit vaelsivat edestakaisin. Jään omat äänet liittyvät järvillä lämpötilan muutoksiin . Tämä ilmeni jääkentän liikkeenä. Jään pakkaskonsertilta kala ei ainakaan matalassa Jarvessä pääse pakoon. Se voi kulkea kymmenien senttien, jopa metrin levyisenä halki järvenselän. Pyhäselkii, tammikuu 1989. Kun lämpötila sitten kääntyy nousuun , jääpeite ei enaa mahdu järveen. nössä muutos ei ole näin suuri, koska alapuolisen veden lämpö hillitsee jään lämmönvaihteluita. Jos halkeamat ulottuvat läpi jääkannen, ne täy ttyvät vedellä ja pakkanen jäädyttää ne. Samoin voi rannalle työntyvä jää kirskua pahaäänisesti. Jos leveään railoon on ehtinyt syntyä vain ohut jää, se murtuu meluisasti . Hetken kulutEsko Kuusisto tua tulin vilkaisseeksi vallin sisälle. Silti kala voi kuulla pilkkimiehen kairankirskeen kymmenien metrien päähän. IHME JUTTU Jää ulvoo ja vaikeroi sijasta lämpölaajeneminen luo joskus taitekaton kal~;JiiJimuodostumia. Sen alla päilyi mustaa avovettä puolen vaaksan leveydeltä. Kokemattoman on syytä hypätä heti rannan tuntumassa tasajalkaa ja palata takaisin, jos pahasti ritisee. Seuraavien minuuttien aikana se jauhautui sohjoksi iloisesti rupatellen. Kun halkeama oli avoimmillaan, sulloin kimpaleen sinne
Halutessasi voit tukea Luonnonsuojeluliittoa maksamalla itse postimaksun. l~ 1 1 1 1 1. Jäsenyytesi antaa luonnonsuojeluliitolle arvovaltaa toimia luontoa säästävän maankäytön puolesta. Olen kiinnostunut Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestön Luonto-Liiton toiminnasta. 1997 on 130 mk, jolla liityn myös paikallisyhdistyksen jäseneksi. Luonto alkaa kotipihalta. Syntymävuosi: Osoite: Postinro ja -toimipaikka: . Pyydän lähettämään lisätietoja. Luonnonsuojelu Ii iton talkoissa, kursseilla ja retkillä Sinulla on mahdollisuus käytännön toimintaan ja luonnontuntemuksesi parantamiseen. Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 1 1 1 voit tukea myös /ahjoitustilin PSP 8000 16-98850 kautta. ....... . Vuosi 1997 on Suomen luonnon• suo jeluliitossa lähiluonnon vuosi. (09) 228 08 1. . Liity jäseneksi lähde löytöretkelle lähiluontoon ! r.---------------------, Lisätietoja saat Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimistosta, puh. Puhelinnro: .......... Jäsenmaksu v. Laita rasti ruutuun, jos et halua vastaanorraa tällaista postia.) L------Postimaksu maksettu. Hoidetut viheriöt ovat niihin verrattuna autiomaita. Jäsenmaksustani 60 mk menee paikal liseen ja alueelliseen luonnonsuojelutyöhön. Liian tiivis ja tehokas rakentaminen sekä intomielinen saneeraaminen köyhdyttävät luontoa ja tekevät ympäristöstä epäviihtyisän. Allekirjoitus: Nimi: ......... (Luonnonsuojeluliiton jäsenrekisteriä voidaan käyttää liiton omaan varainhankintaan liittyvään markkinointiin. ... O En halua vastaanottaa suoramarkkinointipostia. Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaa SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO D D PALVELUKORTTI Ilmoittaudun Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi! Saan Luonnonsuojelija-lehden vuosikerran sekä muihin jäsenetuihin oikeuttavan jäsenkortin maksettuani jäsenmaksun minulle pian lähetettävällä pankkisiirtolomakkeella. Puistot, puutarhat ja pientareet kuhisevat elämää luonnonvaraisia lajeja ja ihmisen seuralaisia kunhan tarjolla on riittävän vaihtelevia elinympäristöjä. Lähiluonto vaatii hoitajaltaan malttia: Vi 11 iytyneissä pöhei köissä ja "joutomailla" on runsas ja kiehtova eliöstö