Suomen Luonto 1/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

nilviäisharrastaja kotilot edistävät lehtojen suojelua retkiluistelu kunnon talvi pistää liikkeelle kari väänänen "luonnon kauneus saa läkähtymään." 1 Irtonumero 7,50 29.1.2010 Lumipuvulle on taas käyttöä Metsäjänis on paksussa hangessa kuin kotonaan.
Kun sää lämpenee, lumi alkaa putoilla puista vaimeasti tömähdellen. kUva mikko raaTikainEn · TEksTi alicE karlsson. LUMITALvI Valkeaa, hiljaista lumi pehmentää äänet. Saatiin kunnon talvi. Etelä-Suomessakin lunta on peräti 40 senttiä jopa enemmän kuin Lapissa. Viimeksi näin hienoista hangista iloittiin etelässä 2003. Valkea vaippa leikkaa hälyäänet ja rauhoittaa mielen. Luontokin lepää
Päivystäjä ottaa aikamoisen riskin etelänlomillaan. Joulukuussa, Päivystäjän poissa ollessa, Leinonen kuhmo huomasi, että sen reviirillä maleksii nuori kotka, joka teki tuttavuutsalamajärvi ta yksinäiseen naaraaseen. Siitä pitäen kotkaa on nähty sekä Savitaipaleella että läheisen Puumalan haaskalla. Lappeenrannan seudun lintuharrastajat huomasivat Leinosen kuvaamassa, tuoreessa Kotkamailla-kirjassa tukuittain kuvia Päivystäjän näköisestä kotkasta. Vain 2007 Päivystäjää ei nähty lainkaan Kaakkois-Suomessa. joulukuuta 2007, kuhmolainen luontokuvaaja antti leinonen istui erämaasaunansa rapuilla ja katsoi kotkan pesälle. "Koiras on aina häipynyt maisemista marrasjoulukuuksi." Tarinat löysivät toisensa viime syksynä. LUMITALvI Päivystäjän salaisuus vanha kotkakoiras lomailee etelässä naaras jää kainuuseen. Kotka sai nimen Päivystäjä: sen rinnassa on vaalea kuvio, kuin varuskunnan päivystävän upseerin kaulalaatta. Miksi se lomailee Kaakkois-Suomessa. "Se ilmestyy tänne marraskuun puolivälissä ja häviää uudenvuoden aaton tienoilla", Nurkka kertoo. "Ehkä se auttaa näin naarasta selviämään niukasta talvesta", Nurkka tuumaa. Lemiläinen luontokuvaaja Timo nurkka havaitsi Päivystäjän ensi kerran Savitaipaleella haaskaruokinnalla 2003. Vastaus tuli saman tien: "Ihme juttu: sama kotka!" Leinonen kirjoitti. Pian 19-vuotias Päivystäjä on rengastettu pesäpoikasena 1991 Perhon Salamajärvellä. Jäämme odottamaan, kumpi koiras naaraan kanssa pesii. kUva jUHa Haikola · TEksTi jUHa kaUPPinEn. Sekä koiras että naaras pyörivät pesän lähistöllä." Muina vuosina näkösällä on ollut vain naaras. "Ihmettelin, kun kotkia on kaksi. "Soittelin Antille ja lähetin hänelle pari kuvaa sekä linnun rengastustiedot", Nurkka kertoo. "Seuraavana päivänä PäivysPuumala täjä palasi ja sillä näytti kyllä sujuvan mukavasti puolisonsa savitaipale kanssa", Leinonen raportoi. Juuri silloin, 22. Ruokaa kuten kanalintuja ja jäniksiä on pohjoisessa vähän
Talven iloista mahtavimpia on retkiluistelu. T 44 ARVOKAS LÖYTÖ. Kyseinen sertifikaatti ottaa luontoarvot selvästi paremmin huomioon kuin Suomessa nyt vallitseva PEFC (ks. PÄÄKIRJOITUS LUMITALVI SUOMEN LUONNOSSA Monimuotoinen luonto on ihmiselle elintärkeä N yt vietetään YK:n luonnon monimuotoisuuden teemavuotta. Suomessa tämä esimerkiksi tarkoittaa sitä, että meidän on suojeltava jäljellä olevat suomme ja vanhat metsämme. s. Suojelualueet ovat nimittäin erinomaisia hiilinieluja. Mielenkiintoisimpia niistä on matkustaa takkuna turkissa. 50 Yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimituspäällikkö Juha Honkonen Toimittajat Antti Halkka, Alice Karlsson, Juha Kauppinen, Johanna Mehtola Toimituksen assistentti Elina Juva (äitiyslomalla), Jenni Hänninen Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto, www.sll.fi 6 SUOMEN LUONTO 1 | 2010 JORMA PEIPONEN MIKKO KÄKELÄ. Edellinen massiivinen sukupuutto koettiin liitukaudella noin 70 miljoonaa vuotta sitten. s. Tuoreen kansainvälisen raportin (ks. Aikamme kulutuskulttuuri hämärtää tuota yhteyttä, mutta se on yhä olemassa yhtä vahvana kuin ennenkin. Lajistoltaan ja elinympäristöiltään monipuolinen luonto pystyy paremmin sopeutumaan muutoksiin. Hannu Ormio vauhdittaa nilviäisharrastuksellaan lehtojen suojelua. Isosulkukotilolla on vain yksi elinpaikka Suomessa. 15) mukaan suojelualueiden lisääminen on tärkeimpiä keinoja ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. TAKKU. Häviämisvauhti on niin kova, että puhutaan kuudennesta sukupuuttoaallosta. Monimuotoisuuden säilyttäminen kytkeytyy saumattomasti aikamme toiseen jättihaasteeseen, ilmaston lämpenemisen torjuntaan. Elääksemme ja voidaksemme hyvin tarvitsemme rikasta luontoa, josta olemme tuhansia vuosia saaneet kaiken tarvitsemamme. Silloin hävisivät muun muassa dinosaurukset. Näin haluamme olla mukana edistämässä luonnon monimuotoisuuden säilymistä. JORMA LAURILA PÄÄTOIMITTAJA jorma.laurila@sll.fi 16 RAJATONTA RIEMUA. Kasveilla on monia tapoja levittäytyä. 71). ästä lähtien lehtemme painetaan kantta lukuun ottamatta FSC-sertifioidulle paperille. Lajeja kuolee sukupuuttoon kaikkialla maapallolla, ja myös erilaiset elinympäristöt yksipuolistuvat tai katoavat. Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on ihmiskunnan suurimpia haasteita
Tuli jäniksen talvi Siellä minne aurinko ei yllä. Ilmastokokous vesittyi. Tiede ja tutkimus JUHA HONKONEN 12 Uudet taudit piinaavat puitamme 12 Ilvesten määrä kestävällä tasolla Retkeily ja matkailu 16 Jään päällä. Made. W W W.SUOM E N LUO NTO.FI SUOMEN LUONTO 1 | 2010 7. Lue sivuilta 2835. vuosikerta Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Eläimet ja kasvit 26 28 36 50 Se olikin Ossian! Suuri kuvahuijaus. Puntista kiinni! Kasvit tarraavat eläimiin ja ihmisiin. Luonto ja ympäristö 8 Maan myynti suojeluun verovapaaksi. PEKKA KETTUNEN Suomen Luonto 1 | 2010 69. 42 Toivo Meksikoon. Monimuotoisuuden teemavuosi alkoi. Retkiluistelun huumaa. 58 Juuremme rajan takana. Kuva: Hannu Huttu. 26 KESY HUKKA. Maailman arvostetuimman luontokuvakisan voittaja hylättiin. EU:n tukipolitiikka edistää alppiniittyjen häviämistä. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Suomen Luonto. Paanajärven maisemissa; rajan takana on paljon henkistä perintöämme. Ihmiset ja elämäntapa 44 Nilviäisten herra 64 "Havukka-ahon ajattelija lievitti pohjoisen kaipuuta." Kasvokkain Kari Väänäsen kanssa. 10 Turveväki kaivaisi valtavasti lisää suota 14 Lehmät kiipeävät yhä ylemmäksi. 70 Taistelu kaivosyhtiötä vastaan. Suuria toiveita herättänyt Kööpenhaminan ilmastokokous oli pettymys. Vakiot 8 14 41 56 64 72 73 76 80 82 83 Luonto ja ympäristö nyt Maailmalta Kolumni Vahtikoira Oma reviiri Lukijoilta Paras juttu Kysy luonnosta Pähkinät ja palvelukortti Jälkikirjoitus Luontosatu KANNESSA Metsäjäniksen talvipuvusta on tänä vuonna ollut hyötyä. Muutoin alkuperäinen jäniksemme on saanut antaa periksi rusakolle. Kalastaja Pentti Alasalmi vastaan Mondo Minerals. 42 JOSÉ LUIS RODRÍGUEZ/ VEOLIA ENVIRONNEMENT WILDLIFE PHOTOGRAPHER OF THE YEAR 2009 SAVUNA ILMAAN
Taustalla on Luonnonsuojeluliiton aloite ja sinnikkyys. "Nämä saavutukset valitettavasti peittyvät yleiskehityksen alle." Uudeksi huolenaiheeksi hän nostaa rantaluonnon uhanalaisen tilan. Suomen Luonto kertoo keväällä tarkemmin raidan ja pajujen merkityksestä luonnolle. anTTi Halkka Kerro yllättävästä havainnosta osoitteella luontohavainto@sll.fi. 8 sUomEn lUonTo 1 | 2010. Se ei alkanut hyvissä merkeissä, kun ilmastonmuutosta torjuva sopimus lykkääntyi joulukuussa Kööpenhaminassa. Vain punatulkun kokoista pöllöä itseäänkin pakkanen kuitenkin koettelee ankarasti. anTTi Halkka yllättävä havainto aimo malinen Saukko olohuoneessa Täysikasvuinen saukko tunkeutui väkisin sisään asuinrakennukseen Savonlinnassa joulupäivän iltana. "Ei ole pysähtynyt", sanoo Suomen ympäristökeskuksen luontoympäristöyksikön johtaja, professori Heikki Toivonen. "Myös suojelualueet hoidetaan Suomessa hyvin. Saukkotutkija risto sulkava arvelee eläimen olleen nälkiintynyt. "Syynä ovat esimerkiksi umpeenkasvu ja rakentaminen ja jatkossa myös ilmastonmuutos." Rannat nousivat esiin, kun Suomen luontotyyppien uhanalaisuutta arvioitiin vähän aikaa sitten. Luonnon rikkaus voi jo ennestään heikosti. Luonto ja yMpäRiStö nyt ToimiTTanEET anTTi Halkka ja alicE karlsson LUONNON KIRJO nyt luontoon! varPUsPÖllÖ Maan myynti suojeluun verovapaaksi Monimuotoisuuden vähenemistä ei ole saatu pysähtymään. "Ilahduttavaa on myös, että ihmiset suhtautuvat myönteisesti luonnon suojelemiseen ja miettivät, mitä voisivat itse tehdä", Toivonen sanoo. Luonnon monimuotoisuus viettää tänä vuonna YK:n julistamaa teemavuotta. Valoa luonnon teemavuoteen tuo onnistuminen monien lajien suojelussa. Metsähallituksen Luontopalvelut on onnistunut tehtävässään." Suomen luonnonsuojeluliitto valitsi vuoden lajiksi raidan, joka on muullekin luonnolle tärkeä. Esimerkiksi ilves ja karhu ovat palanneet koko maan asukeiksi ja linnuista vaikkapa meri- ja maakotka runsastuneet. Se lysähti nukkumaan keskelle lattiaa sen näköisenä, etteivät asiat olleet kunnossa. Keväällä raita kukkii aikaisin ja ruokkii medellä perhosia, mehiläisiä, kimalaisia ja muita mesipistiäisiä. "Luonnon monimuotoisuuden väheneminen jatkuu kaikkialla." "Esimerkiksi meillä Suomessa on tehty paljon hyvää tarkoittavia toimia, mutta samaan aikaan luonnon käyttö muuttuu jatkuvasti yhä intensiivisemmäksi." ToivonEn mainiTsEE esimerkkinä peltoluonnon, jossa on säilytetty pientareita ja perinnemaisemia. Tästä on hyötyä kuvan varpuspöllölle, jonka pääravintoa pikkulinnut ovat. Ilmastonmuutos on paha monimuotoisuuden uhkaaja. "Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan paljon myös alkuperäiseen pohjoiseen luontoomme", Toivonen arvioi. Ympäristöministeriö lupaa vuoden kunniaksi perustaa Selkämeren kansallispuiston. anTTi Halkka Kylmä koettelee lintuja Pakkasessa linnut ovat usein tavallista pelottomampia, sillä paikallaan olo säästää energiaa. Saukko saalistaa vedessä eli ei saa ruokaa, jos se ei pääse avoveteen." Poliisit veivätkin sitten vironneen saukon sulapaikkaan. maria malinEn markus varesvuo Raita on monen muun lajin äitipuu Monimuotoisuuden vuoden lajiksi valittu raita elättää monia hyönteisiä, nilviäisiä ja sieniä. Vuonna 2010 maan myyntiä suojeluun rohkaistaan poistamalla verot. Luontoväki sai vuoden alkuun mieluisan muutoksen, kun maaomaisuuden myynti luonnonsuojelualueeksi tuli verovapaaksi. Muutos voi lisätä tarjontaa selvästi. Euroopan unioni asetti 2001 vaatimuksen pysyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen 2010 mennessä. Se on ravintokasvi esimerkiksi noin 200 suurperhoselle. "Pakkaset yhdessä matalalla olevien vesien kanssa ovat voineet jäädyttää vedet umpeen
Sadassa vuodessa Kjenndalin jäätiköt ovat vetäytyneet yhdestä kolmeen kilometriä. anTTi Halkka Kylmää vaan ei ennätyskylmää Suomessa oli miltei kuukauden ajan hyvin kylmää. Esimerkiksi Kjenndal-jäätikkö on vetäytynyt 600 metriä vuoden 2000 jälkeen. raita on halavan ohella ainoa kunnon puuksi kasvava meikäläinen paju, mutta isoja raitoja on harvassa. sUomEn lUonTo 1 | 2010 9. Viime kesänä majakka maalattiin Erkon säätiön tuella. "Kokeilimme, voisiko majakan pitää miehitettynä ympäri vuoden eli saako sen pysymään lämpimänä talvella", sanoo Suomen majakkaseuran puheenjohtaja Pekka väisänen. Kylmintä oli kymmenen vuotta sitten Kittilän Pokassa 28.1. Kylmyys ei kuitenkaan ulottunut Lappiin. Siten aikaisemmat kylmyysennätykset jäivät voimaan. Luonto ja yMpäRiStö nyt jarmo saarinen / kuvaliiteri ILMASTO JA SÄÄ kuvaaja norjan jäätiköt vetäytyvät Norjassa 22 yhteensä 27 mitatusta jäätiköstä taantui vuonna 2009. Hylkeet tulivat läheltä katsomaan, kun selja raudas soitti rannalla saksofonilla joulutervehdyksen. Ruotsin ennätyspakkanen oli 2.2. Nyt talvella kirkkaita värejä ihmettelivät majakkaseuralaisten ohella jokunen lokki, suuri merisirriparvi ja harmaahylkeet. Majakkaseuralaiset arvelivat, että soitto muistutti hylkeiden laulua. anTTi Halkka vanHa raiTa. Samana päivänä mitattiin Norjan Karasjoella 51,2 asetta. Norjan ennätys 51,4 miinusastetta on Karasjoelta uudenvuodenpäivältä 1886. Selviää, että vene on hakemassa väkeä pois Märketin majakalta Ruotsin rajalta. 1999, jolloin pakkasta oli 51,5 astetta. "Myöhemmin peruslämpö on tarkoitus hoitaa tuulivoimalla, minkä jälkeen sisätilat voidaan kunnostaa." Väisänen oli Märketillä joulua viettämässä; uudeksi vuodeksi vaihdettiin uusi miehistö tai enimmäkseen naisisto. Vielä 1990-luvulla osa Norjan rannikon läheisistä jäätiköistä laajeni, mutta kymmenen viime vuoden aikana jäätiköt ovat taantuneet muun maailman jäätiköiden lailla. 1966 Vuoggatjålmessa, 52,6 astetta. anTTi Halkka sari nuotio mÄrkETin TalviloisToa Märketin majakalla kokeiltiin talvilämmitystä Kummeksun tammikuun alussa Eckerössä, miksi meripelastusseuran vene on poissa venevajastaan
Työryhmän varsinainen toimeksianto on ratkaista jäljellä olevien soiden kohtalo, erityisesti luonnon monimuotoisuutta vaalien. Nykyään tur- miElEnilmaUs. Luonto ja yMpäRiStö nyt KANALINNUT eNeRgIA peltopyy voidaan pelastaa Peltopyyn kanta romahti 19501970-luvuilla monissa Euroopan maissa. Vielä kovempia vaatimuksia työryhmässä on esittänyt Energiateollisuus ry:n johtaja jari kostamo: turpeen osuus Suomen energiatuotannossa on nostettava 20 prosenttiin. Kuuden tynkäviraston johtopaikat jaettiin puoliksi ympäristö- ja TE-keskusten johtajien kesken. Suomen soista on ojitettu jo yli puolet. Palautusistutuksissa olisi käytettävä pohjoiseen sopeutunutta kaakkoista alalajia nykyisen lounaisen sijaan. PErTTi koskimiEs markus varesvuo / kuvaliiteri turveväki kaivaisi val Jos kasvava määrä suota poltettaisiin energiaksi, soiden monimuotoisuus kärsisi ja syntyisi kivihiiltä pahemmat kasvihuonepäästöt. Turveteollisuusliitto vaatii käyttöönsä lisää soita noin 200 000 hehtaaria, joista liki 60 000 hehtaaria melko nopeasti, vuoteen 2020 mennessä. Suomessa vahvinta peltopyyaluetta on Pohjanmaa, mutta myös maan lounaisosissa ja Lahden itäpuolella on kohtalaisesti peltopyitä. Vaatimuksiaan Turveteollisuusliitto ajaa maa- ja metsätalousministeriön asettamassa, kansallista suostrategiaa pohtivassa työryhmässä. Loput alueesta se haluaisi poltettavakseen kolmena seuraavana vuosikymmenenä. Tanssija reijo kelan performanssi turvesuolla ilomantsissa 1998. yMpÄRISTÖpOLITIIKKA ympäristöjohtajat sivuutettiin uusien läänivirastojen nimityksissä Valtioneuvosto nimitti joulukuussa ylijohtajat alueellisiin elinkeino- ja ympäristövirastoihin (ELY). "Nimitystenkin perusteella vaikuttaa siltä, että ympäristöhallinto on tarkoitus nitistää", sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton varapuheenjohtaja Tuire laurinolli. "Hallituksen linja vaikuttaa pelottavan johdonmukaiselta: samalla kun ympäristöhallintoa ajetaan alas, vireillä on lukuisia säädösmuutoksia, joilla muun muassa ympäristölupaprosesseja kevennetään", toteaa Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Heikki simola. mikko niskasaari 10 sUomEn lUonTo 1 | 2010 jorma luhta / leuku PElToPYYT viiHTYvÄT Parvissa. Täyden palvelun johtoon kelpuutettiin vain yksi entisistä ympäristöjohtajista. Ensi vaiheessa tavoittelemansa suot turveteollisuus on määritellyt maakunnittain, ja useita lupahakemuksia on jo vireillä. Tuoreen tutkimuksen mukaan kanta elpyisi vähentämällä torjunta-aineiden käyttöä ja palauttamalla hyönteisiä kuhisevia rikkaruoholaikkuja pellonreunoihin ja sarkojen lomaan. Korkealla ovat tavoitteet myös Keski-Suomessa, 6 000 hehtaaria. Riittävän paksuturpeisia soita ei edes löydy EteläSuomesta tuollaisia määriä", arvioi Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja risto sulkava. Viiden johtoon nimitettiin TE-keskuksen johtaja ja kolmeen liikennejohtaja. Eniten teollisuus hamuaa soita Pohjois-Pohjanmaalla, noin 13 000 hehtaaria, ja raskaasti ojitetulla Etelä-Pohjanmaallakin liki 10 000 hehtaaria. Virastoja on 15, mutta vain yhdeksän on täyden palvelun laitoksia; loput toimivat yhdellä tai kahdella hallinnon alalla. Pääsyy jopa 90 prosentin pudotukseen oli untuvikkojen nälkiintyminen, koska torjunta-aineet hävittivät ravintohyönteiset. Myrkkykielloista huolimatta kanta väheni yli kolmanneksella 1970-luvun jälkeenkin, kun pelloilta katosivat pesä- ja suojapaikat. "Epärealistisia vaatimuksia
Korvautuminen on kuitenkin toistaiseksi estetty turvetta suosivalla verotuksella. anTTi Halkka EGYPTinkUlkUsirkka jättisirkka piili klementiinien joukossa Suomesta löytyi joulukuun alussa hurjankokoinen, siipineen seitsensenttinen heinäsirkka. "Päästötavoitteista ei jäisi mitään jäljelle, jos turpeen käyttöä paisutettaisiin", puheenjohtaja risto sulkava toteaa. Niitä tavattiin ainakin Joensuussa, Turussa, Kokkolassa ja Keravalla. Turpeen polton kolminkertaistaminen lisäisi energia-alan hiilidioksidipäästöjä neljänneksellä. Sen avulla vedestä erotettaisiin happea ja vetyä. Sitä testataan Suomessakin Suomenlahdella mutta helpommin kuin Väyrysen ehdotuksessa. Turveteollisuusliiton jäseninä ovat lähes kaikki Suomen kaupalliset energiantuottajat, mutta ei ole varmaa, että turpeen polton raju lisääminen olisi koko alan tavoite. Happi pumpattaisiin merenpohjaan ja vety säilöttäisiin vetyautojen polttoaineeksi", Väyrynen visioi. Toista kulkusirkkaa, tunnettua viljelysten tuholaista idänkulkusirkkaa (Locusta migratoria), tavataan täällä harvinaisena vaeltajana. Edellisenä talvena Suomeen salamatkusti useita egyptinkulkusirkkoja elin- ja rakennustarvikkeiden mukana. Tästä syystä turpeen korvaaminen puulla energiantuotannossa vähentäisi nopeasti Suomen kasvihuonekaasupäästöjä. Esimerkiksi Fortumista ei löytynyt henkilöä, jolle liiton vaatimus olisi tuttu. Egyptinkulkusirkaksi (Anacridium aegyptium) määritetty naarasyksilö saapui Suomeen klementiinien mukana Kroatiasta. Ensimmäinen kirjallisuustieto lajin löytymisestä Suomesta on sadan vuoden takaa. Laji on löydetty Suomesta viimeksi kesällä 2007. sami karjalainEn sUomEn lUonTo 1 | 2010 11 sami karjalainen KULKUSIRKAN hARhAReTKI. Luku on hurja: Suomen vuotuiset kokonaispäästöt ovat 7080 miljoonaa tonnia. Helsingin Kauppatorilta vihannesten joukosta vuonna 1906 löytyneen yksilön alkuperäseuduksi arveltiin Algeria tai Etelä-Eurooppa. Luonto ja yMpäRiStö nyt ITÄMeRI tavasti lisää soita peella tuotetaan energiasta keskimäärin kuusi, seitsemän prosenttia, mutta energiateollisuuden taivaalle tupruttamista hiilidioksiditonneista peräti 15 prosenttia tulee turpeesta. "Hapetusta tehtäisiin aluksilta, joissa olisi tuulimyllyjä tuottamassa sähköä. "Sen sijaan tavoitteiden toteutumista helpottaa olennaisesti, jos turvetta korvataan puuenergialla." mikko niskasaari itämeren syvänteitä yritetään elvyttää hapettamalla Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo väyrynen (kesk.) ehdotti viime vuoden lopulla, että Itämeren rehevöitymistä ehkäistäisiin hapettamalla meren syvänteitä. "Ekosysteemin manipuloinnissa on myös riskinsä ja hapetuksessakin on tärkeää, että vaikutuksia seurataan monipuolisin tutkimuksin." jUHa HonkonEn · anTTi Halkka turpeenpoltosta jopa 500 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt Jos turvetta poltettaisiin lisää 200 000 hehtaarilta, tästä aiheutuisi yli 500 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt. Tutkijat korostavat, että jätevesistä ja pelloilta tulevan fosforin poisto on tarpeen edelleen, vaikka hapetus toimisi. Hapetus ei ole uusi idea. Laji esiintyy Välimeren alueella eikä pysty lisääntymään Suomessa. Se nostaisi Suomen kokonaispäästöjä saman verran kuin Suomi on sitoutunut vähentämään päästöjä vuoteen 2020 mennessä, viidenneksen. "Menetelmien vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden kokeilut kannattaa aloittaa pienimuotoisesti rannikon hapettomuudesta kärsivillä alueilla", sanoo Suomen kokeilua vetävä Heikki Pitkänen Suomen ympäristökeskuksesta. Tuotettua energiamäärää kohden turpeen päästöt ovat noin kymmenyksen korkeammat kuin kivihiilen
Vanha vitsaus juurikääpä ryömii pohjoisemmaksi. Parin viime vuoden aikana meille on ilmaantunut uusia kasveja vaivaavia sieniä kuten saarnensurma, männyn punavyökariste ja tammen äkkikuolema. Saarnensurma (Chalara fraxinea) on erikoistunut saarniin. Metsiimme se ei vielä ole levinnyt, mutta maailmalta on vakavia esimerkkejä sienen tuhovoimasta. Hulevesiä merkittävämpi rehevöittäjä oli myös fosforin vapautuminen järven pohjasedimentistä. alicE karlsson antti koli ilvesten määrä kestävällä Ilveksiä arvioidaan olevan maassamme noin 2000. Rannalla värikäskin voi piileskellä kasvillisuuden ja pohjakivien suojissa. "Kaikki tieto, mitä ilveksistä saadaan, on uutta", tutkija katja Holmala sanoo. 12 sUomEn lUonTo 1 | 2010. Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa punavyökaristeen kotiseudulla on havaittu taudin ja voimakkaiden kesäsateiden välinen korrelaatio; epidemia oli voimakkainta siellä, missä sateet olivat runsaimmat." Tammen äkkikuolemalla on satakunta isäntäkasvia ja se on merkittävimpiä taimituotantoa ja yleisemminkin ekosysteemejä uhkaava mikrobi. Ilvekset aiheuttavat Suomessa vahinkoa lähinnä poronhoitoalueella, missä niistä elää vain noin 67 prosenttia. Suomeen se rantautui viime vuonna. Luonto ja yMpäRiStö nyt eLOONJÄÄMISeN KeINOT MeTSÄpUIdeN vITSAUKSIA Veden läpinäkyvyys säätelee ahvenen väriä Ahven on ulapalla hailakampi kuin rantavedessä. Sieni tappaa puun kuoren jälsi- ja nilasolukkoa lopulta puu kuolee. "Kolmen uuden tuhoisan kasvitaudin ilmaantuminen näin lyhyessä ajassa on poikkeuksellista", metsäpatologian lehtori risto kasanen Helsingin yliopistosta sanoo. "Laskelmiemme perusteella kanta kestäisi noin 200 ilveksen pyynnin, mutta lupia on myönnetty yli 300. Sittemmin sientä on löydetty muiltakin kasveilta, ja se on vakiintunut meille. "Sitä, mistä äkkikuolema maailmaan tupsahti, ei tiedetä. Kaikeksi onneksi meikäläinen mänty on osoittautunut taudille melko kestäväksi. Mitä läpinäkyvämpää vesi on, sen selkeämpi on ero. Hänen mukaansa ilveskanta on nyt elinvoimainen, mutta samaan aikaan, kun ilveksien määrä on lisääntynyt, metsästyshalut ovat kasvaneet. Punavyökariste näyttääkin vaivaavan ennen kaikkea puuviljelmiä kuten ete- PaljasTava vÄri. Vatsan väri kertoo myös koiraan kunnosta, ja yleensä kirkkaat värit ovat elinvoiman merkki. Nykyisin rakennettua ympäristöä piiskaava sade ja lumen sulamisvesi kuormittavat kaupunkivesiä melko vähän. Epidemia on voimistunut Baltiassa nopeasti. Oireet ovat tosin melko epämääräisiä, ja saarnensurma pystyttiin osoittamaan niiden aiheuttajaksi vasta äskettäin." Männyn punavyökariste on yleinen pohjoisella pallonpuoliskolla, ja sitäkin osattiin odottaa meille. Tammen äkkikuolema (Phytophthora ramorum) taas tappaa paitsi tammia myös muita kasveja. Ulappa-ahven on kuitenkin sitä paremmassa kunnossa, mitä himmeämpi sen vatsan valkeus on. "Saarnensurma näkyy puussa muun muassa latvuksen lakastumisena. Ensimmäiset havainnot Suomesta tammen äkkikuolemaa aiheuttavasta sienestä tulivat 2005 taimitarhoilta, joissa se oli iskenyt alppiruusuihin. "Saamme tämän talven luvun vasta keväällä", tutkija ilpo kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta sanoo. Luku perustuu 1600 petoyhdyshenkilön havaintoihin ilvespentueista, ja se on vuoden takainen. Tulosten mukaan noin 90 prosenttia ravinnekuormituksesta ja 80 prosenttia kiintoaineesta tuli Tourujoesta. Muualla ongelmaksi koetaan se, että ilvekset tappavat kissoja ja saalistavat ruokintapaikoilla pieniä hirvieläimiä kuten kauriita. Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitos tutki Jyväsjärven kuormitusta vertaamalla keskenään hulevesiä ja kaupungin halki virtaavaa Tourujokea. Laji kuvattiin tieteelle vasta 1990-luvun puolivälissä ja löydettiin lähes yhtä aikaa Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta." saarnEnsUrmaa osaTTiin meille odottaa, sillä tautia on ollut jo pitkään Puolassa, Baltiassa, Tanskassa ja EteläRuotsissa. Se leviää sairaita kasveja siirreltäessä. "Ilmaston lämpenemisellä voi olla vaikutusta, mutta lajien levinneisyys muuttuu myös luontaisesti ja ihminen kuljettaa tuholaislajeja kasvien mukana. rantavesissä elävien ahventen vatsa on kirkkaanvalkea. ILMASTO MUUTTUU Hulevesien merkitys rehevöittäjänä vielä pieni Taajamista pintoja pitkin valuvan veden, niin sanotun huleveden, merkitys vesistöjen kuormittajana kasvaa ilmaston lämmetessä, kun rankkasateet ja tulvat lisääntyvät. Rantavesissä taas kovakuntoisimman ahvenen vatsa loistaa kirkkaanvalkoisena. PErTTi koskimiEs uudet taudit piinaavat Saarnensurma ja tammen äkkikuolema ovat levinneet maahamme. Punavyökariste (Dothistroma septosporum) iskee nuoriin mäntyihin, joiden neulaset se ruskettaa ja varistaa. Avovedessä ei ole piilopaikkoja, joten kirkasvärinen kala osuisi siellä varmimmin petokalan silmiin. "Nyt sitä on Tammisaaressa ja Ahvenanmaalla, siellä missä saarniakin", Kasanen kertoo. Suomessa on pannoitettu 18 ilvestä kolmella alueella: Uudellamaalla, Pohjois-Hämeessä ja Pohjois-Savossa. Australiassa samaan munasienten sukuun kuuluva laji on tuhonnut kokonaisia metsäekosysteemejä, eikä millään kasvilajilla näytä olevan sitä vastaan kunnollista vastustuskykyä
Pantahirviä on maassamme nyt 137. Laji havaittiin Suomessa jo 1970-luvulla. "Ilves pysyttelee aloillaan lähinnä vain silloin, kun sillä on saalista." alicE karlsson markus sirkka Lisää pantahirviä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos pannoitti joulukuussa 2009 lisää hirviä. Aikuisten varastohämähäkkien ruumiin pituus on 1518 milliä, ja suurimmilla konkareilla koipienväli voi olla lähellä kymmentä senttiä. Pohjoisten hirvien seurannalla halutaan selvittää petojen merkitystä niille sekä hirvien ja porojen keskinäisiä suhteita. Luonto ja yMpäRiStö nyt RAKeNNUKSISSA eLÄvÄ puitamme läisellä pallonpuoliskolla olevia radiatamäntyjen plantaaseja. Vanhoja kasvitauteja Suomessa on koko joukko, joista tunnetuimpia ja tuhoisimpia on juurikääpä. Kosteissa oloissa ja tiheissä kasvustoissa suvuttomasti lisääntyvä sieni leviää nopeasti. Juurikääpä lahottaa puuta sisältäpäin ja tuho paljastuu usein vasta hakkuissa. Viime vuosina juurikääpä on laajentanut elinaluettaan, ja sitä tavataan Kalajokilaaksoon ja Pohjois-Karjalaan saakka. Pahin uusista tulokkaista on saarnensurma. Juurikääpä on metsätalouden seuralainen, ja sen paras torjuntakeino on kesähakkuista pidättäytyminen. Holmalan mukaan ilvesten keskimääräiset vuorokausimatkat vaihtelevat sadoista metreistä jopa yli 10 kilometriin. Ureavalmisteita tai harmaaorvakkaa vain kannoille aina, kun hakataan sulan maan aikana", Kasanen suosittelee. alicE karlsson HoikkasÄÄri. Baltiassa väijyy vielä mahdollisia taudinaiheuttajia. Näitä ovat esimerkiksi punavyökaristeen lähisukulainen ruskovyökariste sekä suomenkielistä nimeä vailla oleva Sphaeropsis sapinea, joka iskee etenkin stressaantuneisiin kuten kuivuuden vaivaamiin männynversoihin. Kemijärvellä ja Sallassa pannan sai kaulaansa seitsemän urosta ja kuusi naarasta, Kuusamossa neljä urosta ja yksi naaras. Lapissa ja Kuusamossa mielenkiinnon kohteena on myös runsaslumisten talvien ja pakkasten vaikutus hirvien liikkumiseen ja selviytymiseen. kuvan saarni riutuu ahvenanmaalla. tasolla "Yllättävää on, että ilveksillä on niinkin iso elinpiiri kuin mitä olemme havainneet. Suuresta koostaan huolimatta hämähäkki ei ole hyökkäävä. Se voi purra, jos sen jalkoihin tarttuu tai jos se joutuu puristuksiin, mutta hämähäkin ei ole havaittu olevan ihmisille myrkyllinen. Nyt hämähäkki on levittäytynyt suurimpiin kaupunkeihimme, joissa se elelee talojen kellareissa ja varastorakennuksissa. Se vaihtelee noin 200 neliökilometristä jopa yli tuhanteen." Alustavasti näyttää myös siltä, että urokset vaeltelevat pitempiä matkoja kuin naaraat. "Torjuntatoimia pitäisi tehdä erityisesti siellä, missä ongelmaa ei vielä ole. Pureman aiheuttama kipu vastannee neulan pistoa. jaakko kUllBErG pANNOITUS anna rytkÖnen rUnTElEva ja TaPPava. varastohämähäkki ei pärjää luonnossamme. iso hämähäkki lymyää varastoissamme Tavallisen huonehämähäkin (Tegenaria domestica) suurempi serkku varastohämähäkki (T. atrica) on Keski- ja Pohjois-Euroopan suurimpia hämähäkkejä. sUomEn lUonTo 1 | 2010 Petri timonen jonna katajisto 13. Säikähtäessään otus voi hilpaista sekunnissa lähes puolen metrin matkan
Karjatalous on tehostunut EU:n tukien myötä ja lehmät laiduntavat yhä ylempänä vuorilla. Alarinteillä aikaisemmin vallinneet luonnonniityt on muutettu pelloiksi, joilta heinä korjataan eläinten talvirehuksi joko niittämällä tai erikoiskoneilla. Tiikereitä on jäljellä enää 3200 yksilöä. MaaiLMaLta ToimiTTanUT jorma laUrila INdONeSIA SveITSI thomas & Pat leeson / Photo researChers / skoy Lehmät kiipeävät Alppimaan idylli on muuttumassa. Sumatrantiikereitä on luonnossa jäljellä enää noin 400. "Tästä talvesta voi tulla pahin luonnonvaraisten eläinten tappaja alkaneella vuosituhannella", sanoo yhdistyksen suojelujohtaja mark avery. Kovassa talvessa on myös hyötyjiä: pedoille ja raadonsyöjille on katettu yltäkylläinen pöytä. jorma laUrila kUkkiEnsYÖjiÄ. Niitä uhkaavat salametsästys ja sademetsien raivaaminen. Karjankasvattajat saavat nykyään erilaisia tukiaisia joko EU:lta tai omilta hallituksilta. Kirkkaana solisevat vuoristopurot ja idyllisen kauniit karjamajat kukkaniittyjen keskellä elävät voimakkaina mielikuvissa. Muistissa on talvi 196263, joka verotti linnustoa kovalla kädellä. Kun katson rinnettä ylös, en ole uskoa silmiäni jyrkällä ja kivisellä rinteellä kiipeilee ja laiduntaa monikymmenpäinen karjalauma. Alalajeja on ollut kahdeksan, mutta kolme niistä on jo kuollut sukupuuttoon. jorma laUrila BRITANNIA Linnuille suonenisku ankarasta talvesta Kuninkaallinen lintujensuojeluyhdistys RSPB on vedonnut britteihin, että he ruokkisivat pihoillaan lintuja, jotka kamppailevat saarivaltioon iskeneessä ankarassa talvessa. Suuret lehmälaumat laiduntavat sUmaTranTiikEri tiikerin vuonna tukea tiikereille Kiinalaisen kalenterin mukaan 14. Erityisesti lehmien lukumäärä on kasvanut rajusti. Toiminta oli ennen pienimuotoista ja perinteistä. Video on nähtävissä WWF:n internetsivuilla www.panda.org. laiduntaminen korkealla vuoristossa kuluttaa rinteitä ja hävittää alppiniittyjen kukkaloistoa. 14 sUomEn lUonTo 1 | 2010. Samana päivänä Indonesian WWF käynnistää Sumatran saarella kampanjansa äärimmäisen uhanalaisen sumatrantiikerin (Panthera tigris sumatrae) pelastamiseksi. Syvälle viidakkoon kätketyt kamerat onnistuivat tammikuussa vihdoin saamaan videokuvaa tiikeriemosta ja sen kahdesta pennusta. Kukkaniityt ovat vaihtumassa heinikoiksi. Serpentiinitie puskee mutka mutkan jälkeen ylös alppirinnettä. Tilanne on kuitenkin muuttunut tehomaatalouden kehityksen mukana. Tuet houkuttavat nostamaan tuotantoa ja suurentamaan laumakokoja. helmikuuta alkaa tiikerin vuosi. Alarinteillä on pidetty lehmiä, ylhäältä karummilta alueilta ovat löytyneet lampaiden ja vuohien laitumet. Lehmiä yli kahden kilometrin korkeudella! Karjatalous on vuosisatoja kuulunut luonnollisena osana Alppien elinkeinoihin. Ne kävivät nuuhkimassa kamerakalustoa ja jatkoivat sitten matkaansa. Metsä väistyy, ja tilalle tulevat avoimet niittymaisemat. Pihoille on ilmestynyt lukuisasti harvinaisempia ruokavieraita tiaisten, punarintojen ja mustarastaiden seuraan, esimerkiksi Britanniassa talvehtivia räkätti- ja punakylkirastaita. Kaukana alhaalla näkyvät laaksojen viljelyalueet maalauksellisine pikkukylineen. Sademetsiä hakataan etenkin paperitehtaiden raaka-aineeksi ja öljypalmuplantaaseiksi. TÄmÄn sEUraUksEna kaikki mahdolliset rinnealueet pyritään ottamaan käyttöön. Nälkään nääntyvien lintujen lisäksi siivekkäitä kuolee liikenteessä, kun teille kerääntyneet linnut törmäävät autoihin. "Ankara talvi voi vaikuttaa linnustoon vuosia eteenpäin", yhdistys varoittaa
Yritys toimii Vesisaaressa (Vadsøssa) Varanginvuonolla, missä on muun muassa mahtavia lintuvuoria. Lyhytjalkaiset "alppilehmät" ovat uskomattoman ketteriä ja taitavia kiipeilijöitä. Karuihin oloihin sopeutuneet perinteiset alppiruohot ja varpukasvit kärsivät. Tilanne on samanlainen Sveitsin ja Itävallan Alpeilla, Ranskan ja Espanjan Pyreneillä sekä Italian Dolomiiteilla. Karjan liikkuminen ja ravinnonhaku kuluttavat rinteitä ja hävittävät arkoja vuoristolajeja. Luontoretkeilijääkään muutos ei ilahduta. Jatkan matkaa yli vuorenharjanteen toiselle puolelle. Suuren vuoristohotellin pihapiirissä ei näy ihmisiä: hotelli on suljettu kesän ajaksi. Esimerkiksi monet perhoslajit, jotka ovat riippuvaisia yhdestä ja ainoasta toukan ravintokasvista, kärsivät ja ovat vaarassa hävitä. nYkYÄÄn TUnnElma voi olla aivan toisenlainen. Kulku-ura on täynnä sorkkien jälkiä ja lantakasoja, jotka sade tai märkä sumu ovat sotkeneet ja levittäneet poluille. Niiden vierelle saattoi istahtaa hetkeksi levähtämään ja nauttimaan maisemista sekä kukkien väreistä ja tuoksuista. Raportin takana ovat muun muassa Maailman luonnonsuojeluliitto, WWF, Maailmanpankki ja YK:n kehitysohjelma UNDP. Korkeimmalta kohdalta lähtee useita laskettelurinteitä vastapuolen laaksoihin. Amazonasin suojelualueissa on kaksin verroin tuo määrä. jorma laUrila NORJA ekkerØy Feriehus Vesisaareen ekomatkailuyritys Suomalaisten luonnonystävien suosimassa Finnmarkissa eli Ruijassa sertifioitiin marraskuussa ensimmäinen kestävän matkailun yritys, Ekkerøy Feriehus. Suojelualueiden lisääminen ja niiden elinvoimaisina säilyttäminen ovat raportin mukaan tärkeimpiä keinoja ilmastokriisin ratkaisemisessa. Pientareet on kaluttu lähes paljaiksi. Suomen päästöt ovat noin 80 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa. Kasvilajiston muutokset heijastuvat myös hyönteislajistoon. MaaiLMaLta ILMASTO yhä ylemmäs ylempänä rinteillä lampaiden ja vuohien seurana. Tämä käy ilmi loppuvuodesta 2009 julkistetusta raportista Protected Areas Helping People Cope with Climate Change. Aikaisemmin vuorelle nousevan vaelluspolun varrella sai ihailla mitä kauneimpia alppikukkia. Kanadan puistoihin on siis varastoitunut määrä, joka vastaa Suomen 50 vuoden nykyisiä hiilidioksidipäästöjä. Lehmiin törmää kaikkialla. Vain kaikkein pahimmat kivirakkaalueet säästyvät niiltä. Karjanjalostuksen yhtenä tavoitteena tuntuu olevan yhä jyrkemmillä ja vaikeakulkuisemmilla rinteillä pärjäävien nautojen kehittäminen. Jopa 15 prosenttia maapallon maanpäällisestä hiilestä on varastoituneena suojelualueiden kasvillisuuteen ja maaperään. Lanta ja virtsa lannoittavat maaperää ja muuttavat sen alkuperäistä ravinnetasoa. "Perustamme toimintamme paikalliseen luontoon ja kulttuuriin ja suhtaudumme ympäristöön aina varovaisuusperiaatetta noudattaen", toimitusjohtaja ingjerd Tjelle linjaa. Vesisaareen pääsee kesällä kätevästi myös Eskelisen vuorobussilla Rovaniemeltä. jorma laUrila sUomEn lUonTo 1 | 2010 15. Satapäinen lehmälauma laiduntaa täälläkin kellot iloisesti kilkattaen. HannU aarnio kuvat hannu aarnio Suojelualueet ovat erinomaisia hiilinieluja Suojelualueet pitävät huolta paitsi luonnon monimuotoisuudesta myös ilmastosta. Mutta pihapiirin tuntumasta alkavilla vihreillä laskettelu-urilla näkyy liikettä. Seuraukset näkyvät sekä maisemassa että lajistossa. Aikaisemmin kirjavina kukkineet rinneniityt muuttuvat vihertäviksi heinikoiksi. Esimerkiksi Kanadan 39 kansallispuiston maaperään ja kasvillisuuteen on varastoitunut neljä miljardia tonnia hiilidioksidia ja Brasilian Amazonasin suojelualueisiin kahdeksan miljardia tonnia. Erilaiset heinät hyötyvät ja valtaavat alaa
Pekka kettunen 16 sUomEn lUonTo 1 | 2010
jää näyttää ja tuntuu aina erilaiselta. Riitta Malve sUomEn lUonTo 1 | 2010 17. Jään päällä retkiluistelun hurma on painottomuudessa ja vaihtelevissa oloissa
Jää rajaa maiseman pääosaan luodot, kuuran pörröttämät kaislat ja valtavan taivaan, jossa valkoiset pilvet vyöryvät hitaasti. Monet jäävalokuvat otetaan auringonpaisteella, mutta sää vaihtelee paljon. "Jäällä korostuvat taivas ja pilvet, joista olen ollut kiinnostunut pienestä pitäen. He luistelevat kilometreittäin ympäri Suomea säiden salliessa. Painoton tunne riemastuttaa; seisonhan veden päällä ja näen jään läpi auringon valaisemat kivet ja vesikasvit. Yhtenä päivänä alla on röpöläistä appelsiinipintaa, seuraavaksi liikutaan tahmealla toffeejäällä", Alku kuvailee. Jää voi myös puristua aallon muotoon. Se syntyi jäiden törmättyä ja reunojen kohottua ylös toisiaan vasten. Pakkanen on jähmettänyt meren levottoman liikehdinnän. Sitä ei tarvitse kuitenkaan pelätä", Haapomaa selvittää. kaikilla täytyy olla asianmukainen varustus. Jäänlukutaidossa suomalaiset talvikalastajat, saaristolaiset ja kokeneet retkiluistelijat ovat maailman huippua, mutta ilmastonmuutos tuo tullessaan uudet lukuohjeet. SÄÄN vAIhTeLUT KOROSTUvAT JÄÄKeLeISSÄ Luonnonolojen ainutlaatuisuus jokaisella luisteluretkellä kiehtoo Helena alkua ja Erkki Haapomaata. Jyrkän rantakallion koloja saa tutkailla kerrankin rauhassa. Mutta niiden kohdalla on syytä olla varovainen, koska jyrkänne lämmittää vettä ja jää on ohuempaa kuin muualla. taina kinnunen jäätyneitä lahtia ja selkiä. Ensin vesi höyryää, sitten syntyy toisiinsa liittyviä kiteitä roskien ja kuplien ympärille. Bernt Blomin mieleenpainuvin retki suuntautui 1990-luvulla Hangosta Jurmoon. Täydellisen sileä jäänpinta lupaa vaivatonta kiitoa retkiluistelijajoukollemme Helsingin edustan lahtien ja saarten sokkeloihin reitillä Jollaksesta Villinkiin. Se on otettava huomioon retken suunnittelussa." Herkkäaistisena Blom kertoo kiinnittävänsä huomiota myös tuuleen, jonka suunnan hän erottaa tuoksusta ja kosteudesta. "Jää näyttää ja tuntuu aina erilaiselta. jÄÄn PÄÄllÄ L uistinterät kenkiin, muutama potku sivulle ja olen Suomenlahden säkenöivässä jäämaisemassa. Hän hengittää mielellään jääkenttien ilmaa, joka tuntuu melkein yhtä raikkaalta kuin Lapin tuntureilla. JÄÄN pAUKeTTA, MARMORIJÄITÄ JA SvINgIÄ PorUkalla. Sanotaan, että se laulaa terien alla, mikä kertoo myös sen vahvuudesta. Veistokselliset, jäätyneet kalliopaadet ja ahtojäät kohtaa todennäköisimmin itäisellä Suomenlahdella, missä Itämeren vaikutus vähenee ja talvi on ankarampi. Kun maisema on tyhjä, jäällä huomaa valon vaihtelun herkemmin kuin muualla. Kummankin päällä on mahdollista surffata luistimin. Blomille luistelu on kokonaisvaltainen kokemus, johon yhdistyvät luonto, sää ja hallittu seikkailu. Retkiluistelijat ovat kuitenkin osanneet odottaa sitä. Oikeastaan oltiin matkalla Ahvenanmaalle, mutta tuulet pyyhkäisijatkuu sivulla 24 uu 18 sUomEn lUonTo 1 | 2010. Teräsjäässä voi olla muun muassa marmori- tai savukuvioita. Erikoisin jäämuodostelma, jonka Blom on kohdannut, oli satoja metrejä pitkä, yli metrin korkuinen harjanne. Jos sää on suosiollinen, tuloksena on tasaisiksi "Jää kuulostaa mukavalta. "Jää tähtitaivaan alla on oma upea maailmansa, mutta yöllä tulee olla erityisen varovainen", konkarit muistuttavat. Silloin on pidettävä kiirettä, koska ennen pitkää lumi pysäyttää kiidon. Pakkanen on tullut idästä joka vuosi ennemmin tai myöhemmin. Kun pakastuu, jää kutistuu ja silloin halkeamien syntyessä kuuluu kaikuvaa pauketta. Svingi taas tarkoittaa ohuen, sitkeän jään keinuntaa aalloilla. Jos odottaisin, jalkojeni alla vilahtaisi todennäköisesti särki tai ahven. Jotkut puhuvat varisjäistä, koska linnut osaavat käyttää hetkeä hyväkseen ja lämmittelevät meren luovuttamassa lämmössä. Jopa kaupungin edustalla on yhtäkkiä hiljainen, arktinen erämaa. Valloitamme kesäisin luoksepääsemättömiä rantoja kuten tervalepikon, jonne kohonnut vesi on tehnyt labyrinttimaisen luistinradan. Blomin tarkoitus oli kiivetä harjanteen yli, kun koko rakennelma romahti jyrinällä. ARvIOINTIKyKy peRUSTUU KOKeMUKSeeN Jääunelma toteutuu joulukuussa, kun kylmä yllättää sääennustajankin. Uusi teräsjää kestää luistelijan viisi senttiä paksuna. Espoolainen Bernt Blom, jolla on kokemusta jäillä liikkumisesta ja luistelusta 1950-luvulta saakka, on seurannut Siperian korkeapaineen ja kylmän kehittymistä internetistä. Oma lukunsa on luistelu jäällä, jonka päällä on vettä. retkiluistelijat liikkuvat usein ryhmissä. Liikkuminen on silloin erityisen kevyttä, koska vesi pienentää kitkaa
Pekka kettunen "Jäätä voi oppia ymmärtämään vain seuraamalla useita vuosia jäätymistä ja jäänlähtöä." sUomEn lUonTo 1 | 2010 19
valleiksi ahtautunutta ajojäätä Torra lövön lähellä Espoon edustalla. jÄÄn PÄÄllÄ Pekka kettunen rajaPinnalla. lintu irrotettiin jäästä lämpimällä mehulla ja annettiin hoitoon vietäväksi rannan asukkaalle Haminan lähellä. ajojÄÄTÄ. kiintojää pysyy paikallaan rannikolla ja saaristossa, ajojääkentät taas liikkuvat ulompana merellä. ilkka salmi 20 sUomEn lUonTo 1 | 2010 erkki haaPomaa. veden olomuoto muuttuu jääksi selkämerellä rauman edustalla. kaakkUri PinTEEssÄ
sUomEn lUonTo 1 | 2010 21
jÄÄn PÄÄllÄ lUonnon TaiDETTa. luisteluretkillä kannattaa pysähtyä ihmettelemään luonnon taideteoksia. 22 sUomEn lUonTo 1 | 2010 Pekka kettunen
sUomEn lUonTo 1 | 2010 23 Petri koskinen
Siinä on auttanut kyky, jota luistelijat kutsuvat jääsilmäksi. Virheitä ei voinut tehdä, koska apu oli kaukana. Näimme matkalla, surullista kyllä, useita jäätyneitä nuoria joutsenia, jotka eivät olleet ymmärtäneet lähteä ajoissa liikkeelle", Blom kertoo. Seuraavien polvien jääntuntemus katoaa, ja jäät muuttuvat vaarallisemmiksi", Blom huolehtii. Luottaminen omaan arviointikykyyn ja intuitioon on haaste, joka ulkopuolisesta voi kyllä vaikuttaa tyhmyydeltä", Blom tiivistää kokemuksiaan, joita on vaikeaa opettaa toisille. Blom ei ole pudonnut koskaan jäihin, vaikka jääinnostus vei nuoruudessa uhkarohkeillekin retkille. "Huolestuttavaa on, että nuoret liikkuvat nykyään jäällä pääasiassa moottorikelkoilla. Hän itse tutustui jäihin pelatessaan lapsena kavereidensa kanssa jääkiekkoa suolammella luonnonjäällä kuten ennen tekojääratoja oli tapana. LUISTeLIJAT SIIRTyvÄT pIeNILLe JÄRvILLe Pysähdymme saaren rantaan hörppimään kuumaa juomaa ja ihailemme lasipintaista näkymää kohti Viroa. Mieleen hiipii kysymys, miten kauan jäämaisemia vielä riittää. "Jäätä voi oppia ymmärtämään vain seuraamalla useita vuosia jäätymistä ja jäänlähtöä. Jää oli tasaista, mutta tielle osui myös kovassa pakkasessa umpeutuneita railoja. Huoli on suuremmistakin asioista kuin retkiluistelijan nautinnosta. 24 sUomEn lUonTo 1 | 2010. Jää tarjoaa enemmän haasteita kuin navigoiminen vapaassa vedessä, koska karttoja ei laadita tuuliavannoista, railoista tai liikkuvista jääkentistä. jÄÄn PÄÄllÄ jatkoa sivulta 18 uu vät jäät pois luistelijoiden edestä Jurmossa. "Tyhjyys jääkentällä Hiittisten ja Jurmon välissä oli mykistävä kokemus
Teräsjään ja sisäsaaristoon ankkuroituneen kiintojään osuus tulee lauhoina talvina yhä vähenemään", kertoo tutkija jouni vainio Ilmatieteen laitoksen jääpalvelusta. "Suurin huoli jäällä liikkujille aiheutuu lämpötilan vaihtelusta talvella, koska silloin vesistöt jäätyvät ja sulavat useaan kertaan." Tutkija hiljentää ääntään vaistomaisesti puhuessaan jääolojen muuttumisen syistä ja selittää sen johtuvan siitä, että aihe on hyvin kiistanalainen tiedemaailmassa. Retkiluistelijan varustelista jäänaskalit ja pilli kaulatelineessä jääsauvat heittoköysi niin pakattuna, että sen saa käteen irrottamatta reppua selästä lantiovyöllä (ja mieluiten haarahihnalla) varustettu reppu (noin 40 l) repussa täydellinen vaihtovaatekerta vesitiivisti pakattuna eväät ja kuumaa juotavaa työkalut ja varaosia omien luistimien siteiden säätöä ja korjausta varten lisätietoja: www.skrinnari.fi "Jäät tulevat vuosi vuodelta myöhemmin, mutta suurin huoli jäällä liikkujille aiheutuu lämpötilan vaihtelusta talvella, koska silloin vesistöt jäätyvät ja sulavat useaan kertaan. "Leutoja talvia oli paljon myös 1930-luvulla. Hän lupaa jäiden säilyvän kaikesta huolimatta vielä monen sukupolven ajan Perämerellä ja Suomenlahden perukassa. Räps. Perinteisesti pysyvä jää on kuitenkin tullut merialueille Kokkolasta ylöspäin jo marraskuun puolivälissä, mutta nyt on ollut pitkään toisin", Vainio sanoo. Ennen keppi kolahti syksyllä kestävään teräsjäähän, nyt myös haperaan kohvajäähän, jota on totuttu pitämään kevätjäänä. Tallennan kännykkäkameralla ainakin tämän taianomaisen talvimaiseman Villingin ulkopuolella perhealbumiimme ennen kuin on liian myöhäistä. sUomEn lUonTo 1 | 2010 25 ilkka salmi. Niinpä niin. Luistelun hän ennustaa keskittyvän Etelä-Suomessa jatkossa enemmän pienille järville, joiden luisteluolot paranevat lumipeitteen huvetessa
Kunnia oli langennut espanjalaiselle José Luis Rodríguezille. Hurja huhu: juuri 45 vuotta täyttäneen kuvakisan maine on sellainen, että voittaja (joka valittiin tällä kertaa 43 000 kuvan joukosta) singahtaa hetkessä koko luontokuvausta seuraavan maailman supertähdeksi. Niin kuin koulutettu eläin." Päätimme, että juttu on julkaistava. Kuva ei esittäisikään villiä sutta, kuten espanjalainen kuvaaja on antanut ymmärtää, vaan tarhasutta. "Sama susi", arveli Kojola. Asiaa tutkitaan parhaillaan. Sitten tärppäsi. He halusivat "totuuden esille". Rivituomareista tavoitin kaksi: kumpikin kiisti tietävänsä asiasta mitään. Paineet tavoittaa joku kilpailun johdosta kasvoivat; kello läheni iltayhdeksää. Todisteet lähettänyt kuvaaja on Espanjan arvostetuimpia, ammattilainen yli 10 vuoden ajalta, palkittu ja puhuu aktiivisesti kuvausetiikasta. "Tiedän mistä puhut. Se olikin Suomen Luonnon internetsivujen artikkeli epäillystä kuvahuijauksesta levisi maailmalle. Kummastelin, kuinka he ovat niin varmoja huijauksesta. Voisiko kyseessä kuitenkin olla kateellisten ajojahti. Kuvaajaryhmän puhemies sanoi lähettäneensä samat todisteet kilpailun johdolle jo marraskuussa. Espanjalainen luontokuvaaja lähetti sähköpostia: liitteenä oli kuvavertailuita ja muita todisteita. Todisteet vaikuttivat niin kiistattomilta, että asia tulisi vuorenvarmasti esille jotain kautta pikapuoliin. harkinnan jälkeen tuomaristo päätti hylätä kuvan. JUHA KAUPPINEN Netissä kahlailu paljasti uskomattoman seikan: mikään media ei ollut vielä kertonut huijausepäilyistä. Espanjalaiset kuvaajat vastasivat viesteihin ja puheluihin vähin erin. Lopulta eräs tuomareista, Rosamund Kidman Cox, kokenut englantilainen luontotoimittaja, BBC Wildlife Magazinen entinen päätoimittaja, vastasi. Odotamme erästä pientä todistetta vielä", hän sanoi. ikiMUiStOiNEN JOUlUkUUN 22. Lähetimme kuvavertailut myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvostetun susitutkijan Ilpo Kojolan nähtäviksi. He toistivat: kuva on huijaus, mutta todisteita heillä ei ole. Niiden mukaan voittajakuvassa esiintyisi kesy Ossian-susi, joka elää Madridin ulkopuolella Ähtäriä tai Ranuaa vastaavassa Cañada Real -eläinpuistossa. joulukuuta. Laitoin kellon tuntia tavallista aiemmin soimaan ja koetin saada unenpäästä kiinni. HaPUilUa Ja ONNEkaS SattUMa J oululoman odotus meni pipariksi: sähköposti ilmoitti saapuneesta viestistä iltayhdeltätoista 14. Puhelut kääntyivät vastaajaan. Kaikkiaan 11 espanjalaista kuvaajaa oli kerännyt todisteet. Kilpailun säännöissä sanotaan, että kuvaajan on kerrottava, mikäli kuva esittää vankeudessa elävää eläintä ja että tuomaristo arvostaa korkeimmalle villejä eläimiä esittävät kuvat. Aamulla soitin ensimmäiseksi tuomariston puheenjohtajalle sekä kilpailun toimistoon Lontoon luonnonhistorialliseen museoon. Tapaus vaikutti klassiselta: kuvaaja on tehnyt vilppiä saadak- 26 SUOMEn LUOnTO 1 | 2010. Lisäksi häntä epäilytti voittajakuvan suden käytös: "Miksi se hyppää aidan yli, kun voisi mennä poikkipuiden välistä. Se oli vihjeviesti suomalaiselta luontokuvaajalta: maailman arvostetuimman luontokuvakilpailun, BBC Wildlife Magazinen ja Lontoon luonnonhistoriallisen museon järjestämän Veolia Wildlife Photographer of the Yearin voittajaa epäillään huijauksesta
Kivikasojen muoto on erilainen, mutta käyrä puu taustalla osoittaa, että voittokuva on otettu Cañada Realissa. Siellä, kuten Yhdysvalloissakin, hyväksytään mieluummin kesyjen eläinten, jopa kokonaisten vuokrattavien susilaumojen kuvaaminen kuin haaskakuvaus, jota Suomessa suositaan. suomenluonto.fi. Susi auttoi nettisivumme ennätykseen Suomen Luonnon nettisivuilla vieraili vuodenvaihteessa yli satatuhatta kävijää. Saimme joulukuun lopussa käsiimme sähköpostilausunnon, jonka Cañada Real -eläinpuiston johtaja oli lähettänyt kilpailun johdolle: "Luulemme, että kuvassa on Ossian-susi", lausunnossa sanottiin. Ainakin, jos haluaa maineeseen menestymällä kilpailuissa. Se on surullinen tarina. päivä: tuomaristo ilmoitti "surulla", että heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin hylätä Rodríguez. Huijaus vaikutti silkalta uhkapeliltä. Ossianin tarina lienee luontokuvauksen historian merkittävin huijausyritys. Olisihan noloa, jos kävisi ilmi, että kuvaaja ei olekaan huijannut. Tai jos kisaorganisaatio ei uskaltaisikaan hylätä häntä. Tunnin välein soittivat toimittajat BBC:n uutisista ja Espanjan suurimmasta sanomalehdestä El Mundosta, jonka internetsivuilla on 24 miljoonaa lukijaa. Lisää kuvia osoitteessa www. Kilpailun pääpalkinto, 10 000 puntaa, on vasta alkusoittoa; taitavasti toimivalle kuvaajalle voitto on rahasampo. Moraaleja on erilaisia. Juttu julkaistiin internetsivuillamme 16. Kidman Cox ei ollut kuullut asiasta mitään kilpailun johtajalta yli viikkoon. Vuoden turhake kiinnosti netissäkin, mutta ylivoimaisesti suosituin aihe oli luontokuvakisan voittajakuvaa käsittelevä kirjoitus. Rodríguez kävi omaa kampanjaansa ja kertoi englantilaiselle Daily Mail -lehdelle, että väitteiden tarkoitus on vain mustamaalata hänet. Painetun lehden lukijamäärä saavutettiin ensi kertaa verkossa. TODISTEITA. Ossian! seen mainetta ja mammonaa. joulukuuta: arvostettu brittilehti Guardian siteerasi artikkelia kannessaan. Ne siteerasivat artikkeliamme samana päivänä. Toimitukseen kantautui tietoja, joiden mukaan tuomaristo kannattaisi yksimielisesti kuvan hylkäämistä. Suteen liittyy erityinen lataus. Iso pyörä pyörähti 22. Huhujen mukaan kilpailun sisällä oli kiistaa: jotkut olivat halunneet asian julki, toiset eivät. ErilaiSia EtiikOita Koitti odottelua ja jännitystä. Uutisen väärtin asiasta teki myös se, että tuomaristo vaikutti olevan jonkinlaisen lamaannuksen kourissa. Mielessä risteilivät sekavat tunteet. Juttu ja kuvatodisteet herättivät valtavaa kiinnostusta myös ulkomailla. Suomen Luontoon viitattiin lehdistössä ja valokuvausalan tärkeimmissä blogeissa ja keskustelupalstoilla. Suomesta tunnetaan tapaus, jossa eturivin luontokuvaaja kuvasi täytettyä sutta ja jäi huijauksestaan kiinni. Onnitteluja sateli, mutta samaan aikaan mielessä takoi tieto siitä, että Espanjassa on tällä hetkellä ehkäpä maailman yksinäisin luontokuvaaja, maineensa menettänyt sankari. "Rodríguez on kuvannut Cañada Realissa vuosia ja lähes kaikkia puiston eläimiä." Mutta lopullinen päätös vain viipyi. Kisakoneistoon tuli vauhtia: BBC:n mukaan tuomaristo kokousti jo samana iltana. "Museolla ollaan hyvin varovaisia. Se on kesyttömän luonnon symboli ja äärimmäisen vaikea kuvata luonnossa. joulukuuta suomeksi ja päivää myöhemmin englanniksi. Rodríguez kiistää yhä huijanneensa. Espanjan luontokuvauksen perinne on erilainen kuin Suomessa. Ehkä kuvaaja kuitenkin käy varoittavasta esimerkistä: valokuvaus on illuusioiden peliä, mutta silläkin pelillä on sääntönsä. Se tuli tammikuun 20. Tilalle ei valittu uutta voittajaa. Nettisivujemme kävijöistä lähes puolet tuli ulkomailta. AnTTI hALKKA SUOMEn LUOnTO 1 | 2010 27. Varovaisempia kuin minä esimerkiksi olisin", hän sanoi. Toisaalta kuvaaja oli huijannut tietoisesti: hän tiesi, että kesyä sutta esittävällä kuvalla voittoa ei irtoaisi
28 sUomEn lUonTo 1 | 2010
Tuli jäniksen talvi metsäjänis on saanut suomessa kilpailijan rusakosta, joka on vallannut aukeat maat. lumitalvesta 2010 voi olla jänikselle apua. antti halkka sUomEn lUonTo 1 | 2010 29 jorma PeiPonen. jäniskanta on romahtanut eteläisessä suomessa
Jänisten liikkumisen salat ovat selvinneet vasta viime vuosina, kun niitä on voinut seurata radiolähettimillä. Jänisten on todettu hamuavan mustikkaa lumen alta vielä tammikuussakin. On lisääntymisen aika. M ikä voisi olla parempaa kuin oma paikka maailmassa ja Suomessa. Jäniksen veri vetää omilta tiluksilta pois lähinnä kevätkiiman aikaan, jolloin urokset tekevät lyhyitä kosioretkiä. Jänis on metsäläinen ennen kaikkea lumettomaan aikaan, jolloin aluskasvillisuus on käytettävissä. Valkean talviturkin värikin johtuu osin siitä, että karvat ovat onttoja eli ilmatäytteisiä. 30 sUomEn lUonTo 1 | 2010. Paikallistuntemuksen merkitys petojen välttämisessä on tutkijoiden mukaan jäniksen tietyille paikoille vakiintumisen ehkä tärkein syy. Vuodenkierto tuo suosioon aina uudet ravintokasvit. Muutaman sadan loikan läpimittaiseen elinpiiriin viittaisivat jo aikaisemmat tiedot, joita oli saatu 1950-luvulla napsimalla jäniksiltä varpaita ja seuraamalla mihin ne jättivät jälkiään. Jänis pystyy myös levittämään tassunsa kunnon lumikengiksi, mistä rusakko voi vain uneksia. Se tietää talven herkullisimpien oksien sijat ja sen, mihin vihreä ruoho ensiksi versoaa. Suomessa tiedot keräsivät kaarina kauhala, Pekka Helle ja matti Hiltunen. Näin suuri rakkaus omaan alueeseen on keskikokoisten ja isojen nisäkkäiden parissa harvinaista. Sellainen on metsäjäniksellä, joka ei elämänsä aikana juuri poistu parin sadan hehtaarin eli parin neliökilometrin läänityksiltään. Kesällä elinpiiri myös supistuu, sillä ravinto on löydettävissä melko pieneltä alalta. Se on arktinen eläin, joka pärjää pitkin Siperian rannikkoa. Vihreänä talvehtiva mustikka on keväällä ja syksyllä tärkeää ravintoa. TUli jÄniksEn Talvi Keväällä jänis luopuu valkeasta turkistaan. Jänis pystyy ottamaan ravintonsa sijoiltaan, eikä sen tarvitse vaeltaa erillisten talvi- ja kesälaitumien välillä. pAKKANeN SOpII JÄNIKSeLLe Elinpiiri sentään siirtyy tyypillisesti hiukan vuodenajan mukaan lähinnä ravinnon sijoittumista seuraillen. Jänis on yllättävän hyvin kylmään sopeutunut hyppelijä. Täl- lainen nurkkakuntaisuus osoittaa samalla hienoa sopeutumista vuodenkiertoon. Se sopii jänikselle, jonka valkoinen turkki suojaa lumella. Nyt mustikat jäävät tammikuussa lumen alle, sillä kunnon talvi tuli Suomeen pitkästä aikaa. Jänis tietää joka vuodenajan otollisimmat suojapaikat ja kekseliäimmät pakoreitit, sillä kettu on aina liikkeellä. Omalla alueellaan jänis tuntee joka sopukan
Suomessa on vielä vähintään usean sadantusUomEn lUonTo 1 | 2010 31 jarmo manninen. Lumi myös taivuttaa meheviä oksia luokille eli tuokin ylhäältäkin ruokaa jäniksen ulottuville. Lumesta on metsäjänikselle apua ravinnon hankinnassa. Onhan jopa spesialisteilla kuten ketulla alalla vaikeuksia, vaikka kyseessä on elämäntehtävä. Sitä vaarallisemmaksi vastustajaksi on tullut iso kilpailija, rusakko. RUSAKKO ON OTTANUT AUKeAT hALTUUNSA viHrEYDEn kUTsU. "Ohut lumipeitekin on haitta, sillä paksussa lumessa jänis ei uppoa lumeen ja saa kettua vastaan etumatkaa. On hauska ajatella, millainen piilokuva suomalainen talvipäivä oikeastaan onkaan. Näin metsäjäniksen valtakunnaksi Euroopassa on jäänyt Fennoskandia, Venäjän pohjoisosa ja Baltia sekä pari erillistä esiintymää Puolassa. kasvun alussa kasvit ovat parhaimmillaan, todellista salaattia. Rusakko on jo vallannut miltei koko Euroopan jänikseltä, jolle maanosa jääkauden jälkeen kuului. Ruumiinlämpö ei nimittäin noussut tavanomaisesta 38,5 asteesta edes yli 40 asteen pakkasissa. Ketun kanssa jänis on kuitenkin tottunut elämään. Kettu on jäniksen pääsaalistaja. Kun venäläistutkijat ottivat muutama vuosi sitten Siperian Verhojanskin vuorilta kiinni jäniksiä ja mittasivat niiden ruumiinlämmön, he yllättyivät. "Kun on hyvä paksuluminen talvi, jänis pääsee lumen karttuessa käsiksi aina entistä korkeammalla olevaan ravintoon", sanoo Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kannanarviointipäällikkö Pekka Helle. Talviravinto on usein kitkerää, koska kasvit suojautuvat monenlaisilla haitta-aineilla. Karvapeite eristää melkein kuin naalilla. Tällaista tavaraa se tarvitsee puoli kiloa päivässä. Britanniassa metsäjänikset pakenivat Skotlannin ylämaille ja Euroopassa Alpeille, sillä äärioloissa rusakko ei pärjää. Näin olisi käynyt turkin eristyskyvyn rajojen tullessa vastaan. MeTSÄJÄNIS ON pOhJOLAN eRIKOISUUS Kylmyyden sijaan jäniksen suurin ongelma talvella on ravinnon hankinta. Ketulla on paksussa lumessa vaikeaa." Jänis on liikkeellä lähinnä hämärän ja pimeän aikaan ruokaillessaan, päivät se on piilossa. Jänis syö pieniä oksia, ja etenkin haapa, raita ja pajut ovat sen suosiossa. Eipä silti ihme, ettemme näitä miljoonia suojautujia huomaa. Lumettomassa maisemassa valkoturkkinen jänis on pedoille kuin huutomerkki, kuten Pekka Helle sanoo. Jos ketut ovat runsaita, ne vauhdittavat usein jäniskannan alamäkeä. Me siellä hiihtelemme autuaan tietämättöminä lumikuopissaan kyhjöttävistä jäniksistä tai kieppeihin kokonaan lumen suojaan sujahtaneista teeristä
Talviravinnon hankinta ei onnistuisi ilman kunnon purukalustoa. ruuansulatusta avittaa iso umpisuoli, jonka mehukkaita papanoita jänis syö uudemman kerran. Tavallisia kuituisia papanoita syntyy vuorokaudessa noin 500. hannu hautala 32 sUomEn lUonTo 1 | 2010 jorma PeiPonen. TUli jÄniksEn Talvi vaHvaT HamPaaT
Haavan runko hohtaa kaluttuna talven jäljiltä. 33 sUomEn lUonTo 1 | 2010
Pohjola jäi jäniksen onnelaksi. 34 sUomEn lUonTo 1 | 2010. Väheneminen rajoittuu eteläiseen ja keskiseen Suomeen. metsäjänis (levinneisyys yllä) on vähitellen vetäytynyt rusakon tieltä. Rusakko oli muutenkin karkottanut ne pelto- ja kyläalueilta. 60 40 20 LAPPI 1990 60 40 20 2000 POHJANMAA 1990 jÄnisTEn EUrooPPa. Savitaipaleella oli 50 vuotta sitten tutkimuksen kannalta herkullinen jakso, jolloin rusakko oli ensin paikalla ja sitten poissa. Siitä kanta on vähentynyt Kaarina Kauhalan ja Pekka Helteen mukaan yli 40 prosenttia. Viime aikojen huipussaan kanta oli parikymmentä vuotta sitten ainakin miljoonan verran. Joka tapauksessa jäniksiä on Suomessa vähimmilläänkin saman verran kuin espoolaisia. Pohjoissuomessa kanta on vakaampi. Rusakko valtasi Euroopan samalla, kun metsien peittämä maanosa raivattiin viljelyyn. Pohjanmaalla. "Aika paljon jää avoimeksi. Metsäjäniksen ja rusakon yhteydessä kansainvälisessä kirjallisuudessa viitataan yhä Esko lindin Suomen Riistassa vuonna 1963 julkaistuun tutkimuksen. rusakko (alla) on elänyt suomessa ja ruotsissa vasta reilut sata vuotta. 2000 mETsÄjÄniksET vÄHissÄ. jälkitiheys on vähentynyt 20 viime vuoden aikana selvästi mm. TUli jÄniksEn Talvi hannen metsäjäniksen kansa. syitä voi olla monia", hän pohtii. Sekin tiedetään, jänikset pyrkivät vetäytymään metsiin rusakoiden ilmaantuessa. Tarkkaa määrää ei tiedä kannanarviointipäällikkö Hellekään. "Ohutlumiset talvet, hyvien ravintopusikoiden mahdollinen vähentyminen... Pekka Helteen mukaan kilpakumppani rusakko on vain yksi syy metsäjäniksen vähenemiseen. Vasta rusakon poistuessa Savitaipaleen jänikset ottivat käyttöönsä peltomakuupaikkoja. Koko Suomen pudotuksella metsäjänis kolkuttelee silti jo erilaisten uhanalaisarviointien kynnyksiä. Talvet ovat olleet metsäjänikselle vähälumisia samalla alueella kuin on rusakoitakin, joten esimerkiksi lumiolojen ja rusakon vaikutusta on vaikea erottaa." Se on selvinnyt maailmalla, että kaksi jänislajia ei pitkään viihdy samalla alueella
sUomEn lUonTo 1 | 2010 35 jarmo manninen. Jotain symboliikkaa on ehkä siinä, että rusakko näytteli metsäjänistä elokuvassa Jäniksen vuosi, kun Korkeasaaresta ei löytynyt jänistä pääosaan. Tämä talvi haittaa varmasti rusakon voittokulkua; siltä onnettomalta kun puuttuvat kunnon lumikengät. Uusi tuleminen koitti viime vuosisadan lopulla, ja rusakko saavutti Pohjois-KarjalaTornio-linjan. Muualla peltoaukeiden osuus on sen verran pieni, että metsäjänis on vielä pitänyt pintansa. Tällöin jänisnaaraan lisääntyminen menee hukkaan, mikä näkyy vähitellen myös jänisten runsaudessa. JÄNISNAARAS vOI KANTAA RUSAKON peNTUJA jari Peltomäki jarmo manninen Metsäjänis Paino 2,54 kiloa lyhyemmät korvat kuin rusakolla, Rusakko Paino 45 kiloa korvat ulottuvat kuononkärkeen, saa valkean talviturkin elää myös syvällä metsässä ensimmäinen kiima päältä musta häntä elää viljelysmailla ja asutuksen liepeillä kiima jänistä aikaisemmin, huhtikuussa, toinen kesällä kanta useita satojatuhansia, jo maaliskuussa syö oksaravintoa vähemmän huippuvuosina miljoonia kuin jänis, vaikeina talvina etsii hätäravintoa puutarhoista Rusakkokoiraalla on tapana vartioida kiimaan tulevaa naarasta, on se omaa lajia tai alkuperäiskansaa. Sen ensimmäinen rynnistys alkoi 1910-luvulla ja saavutti huippunsa 1930-luvun lämmössä. Vielä on kuitenkin Suomessa ainakin kaksi kertaa niin paljon jäniksiä kuin rusakoita. Kaivaa se osaa ehkä jänistä paremmin, mutta maan antimien ääreen on nyt pitkä matka. Suomen eteläisimmissä ja lounaisimmissa osissa rusakko on nykyisin metsäjänistä runsaampi. Osansa jäniksen väistymiseen rusakon tieltä lienee sillä, että rusakko on metsäjänistä painavampi, usein nelikiloinen. Rusakko-uros myös pariutuu metsäjänisten kanssa. Rusakko on ollut kunnolla läsnä Suomessa vasta sata vuotta. Sitten rusakko hiipui kylmiin talviin. Rusakoiden kuuluisat nyrkkitappelut käydään usein naaraan ja liian innokkaan koiraan kesken
Siellä minne made lymyää pimeässä vesistöjen syvänteissä. vain kutuaikana viiksekäs nousee ihmisten ilmoille. eeRo haapanen 36 sUomEn lUonTo 1 | 2010
Kalevalassa made on mainittu ohimennen kerran Manalan kalana. Se on puolensataa lajia käsittävästä turskakalojen heimosta ainoa laji, joka on sopeutunut elämään makeassa vedessä. Sellainen made on pitänyt naulata puuhun varoitukseksi. Ei sen nimeäkään ole väännelty kummemmin, mae, mares, matikka... aurinko ei yllä H aukeen, loheen tai vaikkapa ankeriaaseen verrattuna mateesta on jutusteltu niukasti. Made on yleisimpiä kalojamme hauen ja ahvenen jälkeen ja kilpailee kolmannesta sijasta särjen kanssa. Maapallonkin mitassa mateella on erikoisen laaja esiintymisalue; hauen tapaan se elää koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Made on näköpiirissämme talvella, ja muina aikoina tuo kalojen mörkö ei saisi edes näyttäytyä. Loppasuuksi sitä on nimitetty oletetun ahneuden takia. MILJOONAN pOIKASeNALUN ÄITI Made on sukua turskalle. Erikoisinta on tietysti kuteminen talven keskellä. Sitä on tunturijärviltä rannikkovesiin. Syksyiseen nuottaan eksyneen mateen on ajateltu ennen muinoin tuovan huonoa onnea, pilaavaan koko nuotan. Talvella lisääntyviä kalojamme on joukko sUomEn lUonTo 1 | 2010 37 reijo juurinen / Cartina
Ensimmäisen kesän aikana matikanpoikasista tulee yöaktiivisia. Mateet kutevat sydäntalvella, pääosin helmikuussa. siEllÄ minnE aUrinko Ei YllÄ muitakin kuten kivinilkka, teisti, elaska ja härkäsimppu, jotka ovat kaikki outoja pieniä pohjakaloja. Sitkeisiin uskomuksiin Mateet kutevat sydäntalvella, pääosin helmikuussa. 38 sUomEn lUonTo 1 | 2010. Sitten se menee syvälle pimeään pakoon kesäaurinkoa ja lämpöä. Tornionjoen kukkolankoskella mateita pyydetään vanhaan tapaan. saaliin säilytykseen käytetään maitotonkasta tehtyä sumppua. Made on ainoa kala, jota pyydetään vain jäältä. Pyyntimenetelmään kuuluu pato, jonka aukkoon merta asetellaan. "Uusi keho, jos niin saa sanoa, tuntui pahuksen voimakkaalta ja notkealta. Made onkin ainoa kokoluokkansa eläjä syvänteissä, joihin ei eri vuodenaikoina vaihteleva lämpö ja valo ulotu. Aikuinen made elää pimeydessä, jossa sokeuskaan ei haittaa. Keväällä ja syksyllä made ahmii innokkaasti muiden kalojen mätiä, ja sillä onkin huono maine mätirosvona. Siinä made tekee kirkkaan ennätyksen, johon muut järvikalamme eivät yllä. Kylmä vesi siveli miellyttävästi limaista nahkaa ja rukkasen kokoista pyrstöevää. Loisen pääisäntinä ovat kalaa syövät linnut. Aktiivisimmin made etsii ravintoa syystalvella, ja sille maistuvat myös kuolleet kalat. Kovin isoja saaliita made ei pysty ottamaan, ja hammaskalustokin on sillä vaatimaton. Sen suuntimavälineet pimeässä maailmassa ovat haju- ja tuntoaisti. Silloin kutupaikalle kerääntyy isoja parvia ja parit muodostuvat. Syynä on imumadon (Diplostomum spathaceum) aiheuttama loiskaihi. Muikkukin kutee talvella joissakin järvissä, mutta isokokoinen made on silti ehdottomasti huomiota herättävin talvilisääntyjä. Parhaan sesongin sanotaan olevan Heikinpäivästä (19.1.) Mattiin (24.2.). Ihmiselle otuksesta ei ole haittaa. Made mataa pohjaa pitkin. Lähestyvät ja etääntyvät kalat saattoi aistia ja vainuta, vaikka synkkä pimeys vallitsikin", luonnehti tuntojaan Leevi Sytky, sielunvaelluksellaan matikankin eloa kokeillut veikko Huovisen novellihenkilö. pAhANILMAN KALA maTikanPYYnnissÄ. Nuori made elää parisen vuotta matalissa rantavesissä. Mätimateella on muiden turskakalojen tapaan valtavasti mätimunia; yhdessä ainoassa kilon kokoisessa naaraassa niitä on miljoona. Tuntoelimenä sillä on leuan alla viiksisäie. Aivan pienissä järvissä mateet eivät viihdy, koska vedet lämpenevät liikaa kesällä. Ensimmäiseen talveen tultaessa poikasilla on mittaa vajaan vaaksan verran. Monella matikalla silmä tai silmät ovat sokeat, vaalean sameat. Parimilliset poikaset kuoriutuvat jäiden lähdön aikaan, jolloin niitä ajelehtii hujan hajan aaltojen mukana rannoille
Sylkäs Piru ookeen ison räkäsyljen ja rupes sitä kalloo hankaamaan. Sitte ihael Piru kallaasa ja arvel, että oeshan tuo siistimmän näkönen, jos ees näkys nuo sormen jäljet. Mutta pirun räkähän on sitkeetä, ja kun se hankas siihen kallaan ee se suonu poes sitä itekkää. Siitä lähtien on matikka rymynny pohjassa ja sukusakkii se lissee mitä hirveempinä tuiskuöenä." (lauri koli, Suomen kalat) sUomEn lUonTo 1 | 2010 39 kuvat: jaakko heikkilä. pirun tekemä Pohjakala on tietysti pohjan värinen. mutta kun Pirulla oli nokiset koprat, tulj siihen kallaan hirveesti mustia sorme jälkiä. Savolainen on kertonut mateesta, että se on tehty jätteistä, jotka jäivät Luojalta, kun aaltojen välkkeen väriset, kirkkaat kalat oli tehty: "Tähteistä rupes Piru kalloo tekemään... (...) Pirun tekemä kala häpes Luojan kirkkaita kaloja ja paino piensä kiven kolloon
Kalan voi myös kolkata jään läpi kuten pälkäneläinen olli klemola tekee. "Made on kalamyyjän talvihitti. Tosin mataliin rantavesiin nousevat alkutalven kolkkamateet ovat yleensä pieniä, harvoin kilon kokoisia. Mätiäkin myydään, ja kilohinta on kolminumeroinen." Made on todellista lähiruokaa, varma eettinen valinta niin kuin järvikalamme aina. "Kalanmyynti on talvella aivan turhaa, jos madetta ei ole saatavilla", kertoo jan sallinen Helsingin Hakaniemen torin kojustaan. Sillä tavalla Klemola on saanut elämässään kymmeniä kaloja. Mätimateen hinta nousee aina 25 euroon kilolta, ylemmäksikin, siis reilusti yli kuhan hinnan. Madetta pilkitään öisin ja hirmuisten lumimyräköiden aikana. Verestettynä ja tuoreena syötynä made on kesällä yhtä maukas kuin talvella. "Tornionjoessa matikka on puhas, maksa on puhas eikä ole sokea. Erikoissuuret yksilöt ovat naaraita, mutta kokoero sukupuolten välillä ei ole niin iso kuin hauella. Pyydyksen lyhyt aita makaa pohjassa, ja mateet nousevat sitä pitkin ylös rysään. Tornionjoella madeaika alkaa varhain joulukuussa, jos vain jokeen tulee jäätä. MAde ON LÄhIRUOKAA Photo researChers / skoy Joinain syksyinä rannoille tulee peilijäätä, jonka läpi voi katsella kaloja. Tämän perinteen on sanottu sopineen erityisen hyvin muutaman vuosikymmenen takaisiin aikoihin, jolloin pilkkiminen ei vielä kuulunut jokamiehenoikeuksiin. Tornionjoen Kukkolankoskella mateita pyydetään merroilla. "Siinä homman hienous." Avannosta laskettavat, pystyasennossa seisovat pienet rysät tai madesuppilot ovat myös tehokkaita. Made nousee kutemaan myös virtaaviin vesiin. Hänen suurin saamansa made on kolmikiloinen.. Haitta on esteettinen. Amerikasta näet ilmoitetaan, että Manitoba-järvestä olisi saatu 1994 maailmanennätysmade, joka oli vain kymmenkiloinen. Uhanalaisempi voikin olla mateen kalastaja. Hänen mielestään kolkkakalastus on kalastustavoista hienoin. Jokaiselle on aikansa. Madepilkki ei tarvitse välttämättä erillistä syöttiä, sillä jo pelkkä liike houkuttelee kutumateita. Nyt saaliit ovat miljoonan kilon tuntumassa, mutta viime vuosina kun jäätä ei ole juuri ollut, saalis on jäänyt reilusti vähäisemmäksi. Pyry peitti sopivasti jäljet. juhani Hannun madesaalis on joitain satoja kiloja talvessa. Suomen ennätykseksi mainitaan kalakirjoissakin Oulankajärvestä sata vuotta sitten saatu 15-kiloinen made. Isku aiheuttaa paineaallon, joka pökerryttää kalan. Made on kokenut paljon arvonnousua vuosikymmenien mittaan. Lapamatoa made voi kantaa, niin kuin kaikki järvien petokalat, mikä on otettava mädin syömisessä huomioon. Made on keskitalvella ainoa saaliskala", hän luettelee. Mateen suuntimavälineet pimeässä maailmassa ovat haju- ja tuntoaisti. Jää ei saa rikkoutua. Madekantamme on hiljattain luokiteltu elinvoimaisiksi. "Lohi keväällä, siian lippoaminen kesällä, nahkiaismerrat syksyllä ja made talvella. Huhut eivät pidä paikkaansa. Nuija, jolla jäähän lyödään, tulee olla läpimitaltaan riittävän leveä pölkky. Yli seitsemänkiloisia mateita ilmoitetaan suurkalarekisteriin lähes vuosittain. Kuten keittokirjat sanovat, maksa ja maitipussit tulee myös käyttää. Paikoin kalat ovat kärsineet vesistöjen happamoitumisesta. Ruotsin suurin dokumentoitu made on 8,5 kiloa. Mateen voi nylkeä tuppeen sovinnaiseen tapaan, mutta kokemuksesta tiedän, että nahka on mateen maukkain osa. Maamme vuosittaiset madesaaliit olivat joitain vuosikymmeniä sitten kahdesta kolmeen miljoonaa kiloa. Se on arvossa." Monissa vesistöissä mateen maksassa on valkeita pilkkuja, jotka aiheuttaa haukimato-loinen. Siellä made syö ja on aktiivinen pidempään, kun vesistöt ovat kylmiä suurimman osan vuodesta. MATeeN vOI KOLKATA JÄÄN LÄpI Kun kala on hetken tainnuksissa, jäähän tehdään nopeasti reikä, josta kala otetaan pois. Isoimmat kalat tulevat pohjoisesta. "Missään muussa kalastustavassa kala ja kalastaja eivät ole niin lähellä toisiaan", Klemola sanoo. Suomen 2000-luvun suurin vonkale, 8,05 kiloa, nousi tammikuussa 2008 Pulkkilasta pilkillä. Saattaa olla, etteivät suurimmatkaan mateet juuri ylitä kymmentä kiloa. Se olisi myös maailmanennätys. Tuntoelimenä sillä on leuan alla viiksisäie. 40 sUomEn lUonTo 1 | 2010 Kirjoittaja on vapaa-ajan talviverkkokalastaja Helsingin Vanhankaupunginlahdelta. Paineaalto syntyy vain riittävän matalassa vedessä. Ilmaston lämpenemisen vuoksi mateet voivat hävitä pienistä järvistä, joista ei enää löydy kesällä tarpeeksi kylmää vettä. Yhdeksän kymmenestä ruokapöytään kannetusta mateesta on vapaa-ajankalastajien ottamia. Talvien lauhtuminen vaarantaa jääkalastuksen ja koko madekulttuurin. siEllÄ minnE aUrinko Ei YllÄ kuuluu, että kesällä made maistuu pahalta tai että siinä olisi kesällä "matoja". Madetta otetaan myös letkalla koukkuja, madeharalla, johon kala tarttuu kyljestään
Paliskunta ulottuu Sallan rajalta Saariselän tuntureille ja itälänsisuunnassa Luirolta ja Lokan altaalta Nuortille, Korvatunturiin ja Talkkunapäähän. "Ei Mosku ollut sen suurempi rosvo kuin muutkaan, ja muista ajaa parta erotuspäiväksi." K K Timo Helle un mönkijällä tai kelkalla ajo kammottavissa kivikoissa tai jokien ylityksissä ei ole vahvinta osaamisaluettani, päädyin pian helikopterin bensa-autonkuljettajaksi, joka saa radiopuhelimella komennon seuraavasta tankkauspaikasta. On aikaa tuijottaa tulta, puolitoista tuntia tällä erää. "Palkkasi on sitä parempi, mitä enemmän syöt", neuvoi antero Ylilokka. Helikopteria on käytetty apuna porojen kokoamisessa alkutalvella jo 15 vuotta monissa pohjoisen Lapin suurissa paliskunnissa: jos hyvin käy, tarpeet 10002000 poron erotuksiin syntyvät muutamassa päivässä. Epyktissäkin oli ennen paljon suuria tietäjiä, ja täällä Riestossa Polvari-jaako kuolheet ovat kaikki ..." samuli Paulaharju ehti tallentaa katoavaa tietoa ja elämäntapaa 1939 ilmestyneen Sompiokirjan lisäksi lukuisissa muissa teoksissaan eri puolilta Suomea. Siispä kamerat poronhoitotöihin mukaan selkäreppuun, "R missä ne kestävät parhaiten mönkijän tai moottorikelkan höykkyytystä. un jäin syyskuussa Metsäntutkimuslaitokselta vuorotteluvapaalle, vaihdoin Erätien tuhannen neliömetrin koti- ja kuvausreviirini Rovaniemellä 5600 neliökilometrin laajuiseen Kemin-Sompion poropaliskuntaan. Mikä näyttää tällä hetkellä poronhoidossa itsestään selvältä ja muuttumattomalta, on kohta jo historiaa, joka elää aikansa poromiesten omassa suullisessa perinteessä ja lopulta häviää, ellei sitä tarkoituksella tallenneta. Tulee puolipäivä, mutta aurinko ei nouse enää Jänesvaaran takaa; lumi ja kuura peittävät mäntyjen oksat ja rungot. Pororengin pestini Lokan kylän ettoroikassa oli sovittu jo etukäteen palkkaa myöten: majoitus paliskunnan porokämpällä, aamulla poronkäristys ja illalla porokeitto. Teurasporot saadaan myyntiin, kun niiden painot ovat huipussaan, ja samalla säästyy talvilaidunta, kun teurasporot, kolmannes koko poromäärästä, eivät ole sitä kuluttamassa. kolUmni Tuijotin tulehen kauan ohveettain kautta on kirjoitettu, että tieto kattoo maailmasta, ja on nyt jo kaonnut. Tankattuaan neljäntienristeyksessä kopteri nousee ilmaan lunta pöllyttäen ja sen ääni häviää Kairijoen suuntaan. Keruutyö oli kilpajuoksua samaan aikaan syrjäseutujen kyliä kiertävien Kansanvalistusseuran lähettämien valkolakkisten ylioppilaiden kanssa, joille Paulaharjun muistiin merkitsemä tieto oli pois juurittavaa tietämättömyyttä ja taikauskoa. Hiljaisuuden rikkovat yli lentävien korppien äänet ja lapintiaiset, jotka käyvät ihmettelemässä nuotiolla istujaa. Historiallista syvyyttä pororengin elämään sain 97-vuotiaalta mutta uskomattoman hyvämuistiselta ja vireältä Eelis raasakalta, jonka oma poromiehen ura oli alkanut itsensä Moskun, aleksi Hihnavaaran, renkinä jo 1930-luvulla. Hiljaisuuden rikkovat yli lentävien korppien äänet ja lapintiaiset, jotka käyvät ihmettelemässä nuotiolla istujaa. kaija kiuru Kirjoittaja on rovaniemeläinen erikoistutkija. sUomEn lUonTo 1 | 2010 41. Teen juurakkotulet ja mietin, keittäisinkö kahvit nyt vai vasta seuraavalla tankkauspaikalla
Tärkeimmät alustavat neuvottelut käydäänkin kesäkuussa Saksan Bonnissa ja syksyllä eri maaryhmien välillä. Todennäköisesti ne eivät juuri eroa Kööpenhaminan kokouksessa ilmoitetuista. 42 sUomEn lUonTo 1 | 2010. Kioton pöytäkirjaa jatkavan sopimuksen teolle tulee kiire, sillä sen pitäisi olla voimassa jo kolmen vuoden päästä. teksti ja kuvat juha honkonen I lmastonmuutoksesta huolestuneiden toivo elää nyt Meksikossa joulukuussa pidettävässä seuraavassa suuressa ilmastokokouksessa COP16:ssa. Neuvotteluissa kuljetaan yhä kahdella eri raiteella, kehitysmaita ja Yhdysvaltoja koskevalla LCA-väylällä sekä Kioton pöytäkirjassa mukana olevien teollisuusmaiden COP-väylällä. Tässä epäonnistuttiin. Suomelle tärkeästä metsien hiilinielukysymyksestä ei päästy sopuun edes EU:n sisällä. Köyhät maat ovat tästä hyvin skeptisiä, sillä aikaisempiakaan rahoituslupauksia ei ole lunastettu. "Paperissa ei sanota edes kaksi vuotta sitten Balin kokouksen päätökseen kirjattua asiaa, että vuoteen 2020 mennessä teollisuusmaiden pitää vähentää päästöjään 2540 prosenttia", europarlamentaarikko satu Hassi (vihr.) kommentoi. miElEnosoiTUs kokoUsPaikalla miElEnosoiTUs Torilla TUvalUn TaUkiEi kiTara EU:n josÉ manUEl Barroso Ilmastoratkaisu siirtyi vuodella Toivo Meksikoon Kööpenhamina oli luontoväelle suuri pettymys. Sopimaan pystyttiin oikeastaan vain kehitysmaille myönnettävästä ilmastoavusta, joka on kolmena ensimmäisenä vuotena 10 miljardia dollaria ja myöhemmin 100 miljardia dollaria vuodessa. Virallisesti Copenhagen Accord -nimeä kantavassa lopputuloksessa on kauniita julistuksia, tärkeimpänä toivomus maailman lämpötilan nousun jäämisestä alle kahteen asteeseen. Sitä ennen, jo näinä päivinä, maailman maiden on määrä ilmoittaa päästöjensä vähennystavoitteet. Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan Petteri Taalaksen mukaan se on nyt täyttä utopiaa. Joidenkin mielestä Kööpenhaminassa jopa otettiin takapakkia. Kööpenhaminassa oli tavoitteena saada myös ensin mainittu ryhmä sitoutumaan päästövähennyksiin
44 sUomEn lUonTo 1 | 2010
kotilonkuoret säilytetään lasiputkissa, jotka varastoidaan läpinäkyviin koteloihin. Metsähallituksessa Ormio tunnettiin hyvin taidoistaan rakentaa kaikenlaisia retkeilyssä tarvittavia rakenteita ja kyvystään yöpyä taivasalla kuusen juurella vuodenajoista välittämättä. sUomEn lUonTo 1 | 2010 45. Kolmas osa identiteettiä on vihreä armeijan villapaita, muhkea parta ja karvareuhka sekä hyvä, mukavalla tavalla asuun sopiva, vanhanaikainen ja leppoisa huumori. Helsingin Munkkiniemestä syntyisin olevalla miehellä on lapsesta asti ollut aina mukanaan puukko, jonka avulla hän nytkin kaivaa puunkoloista jotain outoa eli intohimoaan nilviäisiä. Menninkäiseltä näyttävän biologin työura on kulkenut vuosien aikana reino kalliolan piskuisesta toimistosta Metsähallituksen luontopalveluihin, josta hän juuri hiljan pääsi eläkkeelle. niin hyvin mies tuntee nämä hiljaiset eliöt. teksti isMo tuoRMaa · kuvat Mikko käkelä H nonsuojelun legenda. Mies on kuin karannut 1930-luvun suomalaiselta pientilalta. Yhtä monitaitoinenkin hän on, ellei taitavampikin. Tämä ei silti tarkoita Helsingin Tapanilassa asuvalle Ormiolle luonnonsuojelun lopettamista. annu ormio on suomalaisen luon- "Ne OvAT NIIN KAUNIITA" kokoElmalaaTikko. Hänen toinen tunnusmerkkinsä on metsään sopiva rönttöpuku, jota tosin käytetään sujuvasti myös toimistossa ja juhlissa. Niin kauan ja niin monessa hän on ollut mukana. aikanaan näytteet liitetään luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmiin. Ormio on helppo tunnistaa hänen kavutessaan tulevan Sipoonkorven kansallispuiston reheviä rinteitä Hindsbyssä. Nilviäisten herra Hannu ormiota, 64, voi kutsua kunnioittavasti nimellä nilviäisten herra. kuorettomat etanat säilyvät spriissä
"Katso nyt, miten kaunis poimusulkukotilo", mies lepertää ja kaivaa puun kolosta lempeästi hiiren kikkareelta näyttävää otusta. Kaikilta vaimoilta tällaisen turismin katselu ei pitkään onnistuisi, mutta onneksi mies on kaapannut jo vuosikymmeniä sitten kumppanikseen Eira ormion, pitkämielisen luonnonystävän. Monien nilviäisten uhanalaisuudesta ei ole ollut tähän asti paljonkaan tietoa, mutta uusi uhanalaisuusluokitus on valmistumassa." Nilviäiset eivät amatöörin mielestä ehkä ole niin söpöjä kuin liito-oravat. Otukset ovat hyvin hiljaisia ja sympaattisia, ellei sitten tarkoiteta tulokaslajeja kuten pelättyä espanjansiruetanaa, puutarhureiden kammoamaa lehtokotiloa tai Itämerta ehkä uhkaavaa ja Yhdysvaltain suuret järvet jo saastuttanutta vaeltajasimpukkaa. Nilviäisiä on myös 2000 putkellista tallessa", Hannu Ormio sanoo. Vesinilviäisiä niistä on 76 ja maanilviäisiä 90", Ormio kertoo. "Minulla on 2000 nilviäishavaintoa Hatikassa eli Luonnontieteellisen keskusmuseon havaintotietokannassa. Parhaita nilviäispaikkoja ovat rehevät lehdot, sillä monet lajit ovat kalkkipitoisten, emäksisten alueiden tunnuslajeja. Tämä kokoelma ei ole syntynyt tyhjästä. Ormion nilviäisharrastus lähti alkuun jo 1960-luvulla eläintieteen professori olavi kalelan johdatuksesta. "Nilviäisiä kuten simpukoita, kotiloita ja etanoita tunnetaan Suomesta 166 lajia. Useimmat maanilviäiset ovat hajottajia, jotka syövät maaperän kariketta sekä leviä ja sienirihmoja. Vaikeaa tosin var- 46 sUomEn lUonTo 1 | 2010 Nilviäiset viihtyvät hienoissa luontokohteissa ja kertovat alueen arvosta kuten liito-oravatkin.. Pienimpien lajien tunnistamiseen mikroskooppi on välttämätön. Ormiolla lienee koossa eräs Suomen suurimmista yksityisistä nilviäiskokoelmista, joka on hienosti lajiteltu siisteihin arkistolaatikoihin. Olen sanaton. Useimmat kotilot ovat alle puolisenttisiä. Päiväperhosten ohella tällainen lajiryhmä ovat nilviäiset. "Nilviäiset ovat mielenkiintoisia eliöitä: ne viihtyvät hienoissa luontokohteissa ja kertovat alueen arvosta kuten liito-oravatkin. Myönteisempi esimerkki suurikokoisesta suomalaisnilviäisestä on sukupuuton uhkaama jokihelmisimpukka. TUhANSIeN yKSILÖIdeN KOKOeLMA Tarkkana on olTava. nilviÄisTEn HErra Erätaitonsa mies hankki aikoinaan partiossa, ja taitoja on sittemmin tullut lisättyä muun muassa WWF:n talkooleireillä. Ormio on aina halunnut tutkia perusteellisesti pieniä lajiryhmiä, jotka on mahdollista opetella tuntemaan läpikotaisin. Ormio muun muassa suunnittelee ja toteuttaa lomamatkansa nilviäisten tonkimismahdollisuuksien mukaan
sikarinmuotoiset, ikihaapojen rungoilla kiipeilevät sulkukotilot ovat nilviäisten aatelia. Hannu ormio esittelee niistä komeinta, isosulkukotiloa, joka löydettiin suomelle uutena lajina kolme vuotta sitten hollolalaisesta lehdosta. se on edelleen lajin ainoa tunnettu elinpaikka. sUomEn lUonTo 1 | 2010 47. HUiPPUlÖYTÖ
Tämäkin unelma on nyt todella lähellä toteutumistaan. "Vesinilviäisten luku on selvillä, mutta levinneisyys ja uhanalaisuus ovat arvailujen varassa." Maanilviäisten uhanalaisuutta arvioidaan parhaillaan. Tämä on nähty esimerkiksi perhosten ja sudenkorentojen harrastuksen kasvussa. nilviÄisTEn HErra Maan hiljaiset Piikkikotilo (Acanthinula aculeata) on Suomen kaunein nilviäinen ja Hannu ormiolle myös rakkain. Vain muutama isompi kotilo mahtuu joukkoon. Nilviäisissä on myös jokunen vihreitä kasveja syövä laji kuten lehtokotilo (Arianta arbostorum) ja espanjansiruetana (Arion lusitanicus), mutta ne ovat lähinnä puutarhojen vitsauksia. sUomEn kaUnEin. Toisin on vedessä elävien nilviäisten laita. "Hollolan Tiirismaalta löytyi 2006 isosulkukotilo (Macrocastra ventricosa), ja 2007 tutkija anne koivusen seulaan sattui soukkasulkukotilo (Ruthenica filograna) ensin Saaristomereltä ja heti perään Porvoon saaristosta." alicE karlsson jari kostet karikETTa. "Tappioista huolimatta suomalaisen luonnonsuojelualueverkon kehittäminen on ollut valtava menestystarina, joka on saanut paljon kiitosta ja ylistystä myös maailmalla. Eräs miehen kuningasajatuksia on ollut yhdistää pääkaupunkia kiertävät luonnonsuojelu- ja virkistysalueet yhtenäiseksi kehäkansallispuistoksi aina Sipoonkorvesta Vestra-Petikon ja Nuuksion kautta Meikoon ja Porkkalaan ja sieltä Helsingin ja Sipoon edustan saariin. "Esimerkiksi lehtokotiloita ei villissä luonnossa tapaa juuri muualla kuin merenrannoilla." Maanilviäiset tunnetaan jo melko hyvin. Harrastajia ei sillä puolella ole juuri lainkaan. Parimillinen "pikkusiili" on silmälläpidettävä. "Vain Ulvinsalo on käymättä." 48 sUomEn lUonTo 1 | 2010. "Se on kuin pieni kerälle kiertynyt siili", hän sanoo. Ormion mukaan viime vuosina Suomi on saanut kaksi uutta nilviäislajia. Tosin Muuramen paikka on jo jäänyt laskettelurinteen alle ja Jyväskylässäkin osa esiintymästä runnottiin yliopiston rakennustyömailla." Uhanalaisiksi päätynee muitakin hienoja sikarinmuotoisia sukukotiloita. Ensi kerran hän tapasi sen Nuuksion lehdoissa 1988, paljon ennen kansallispuiston perustamista. Työnsä ja harrastuksensa myötä Ormio on kiertänyt liki kaikki suomalaiset luonnonsuojelualueet tai ainakin kansallispuistot ja luonnonpuistot. "Luetteloon tulee todennäköisesti yksi kriittisesti uhanalainen laji, hienouurresulkukotilo (Clausilia dubia)", Ormio kertoo. "Suurimmat yksilöt ovat nelimillisiä, ja niiden kauneus paljastuu vasta mikroskoopissa." Harvinainen, silmälläpidettävä piikkikotilo on Ormiolle tuttu jo vuosien takaa. Härmäläistä nilviäisopusta odotellessa Ormio käyttää englannin- ja saksankielisiä julkaisuja. Parhaitten lehtojen maaperässä voi neliömetrillä olla tuhansia nilviäisiä. masti sanoa, sillä suurin on näistä rakastettavista, yleensä kiekon tai sukkulan muotoisista möykyistä on millistä viiteen milliin pitkiä. "Vain Ulvinsalo on käymättä." Ormio on työurallaan ollut mukana myös monessa luonnonsuojelutaistossa. "Se on tavattu Suomessa vain Muuramessa ja Jyväskylässä. Nilviäiset ovat hajottajia, jotka elävät lehdoissa ja lehtimetsissä raastaen lehtikariketta tai sitä hajottavia sienirihmastoja suuhunsa karhealla kielellään. Iloisiakin yllätyksiä sentään on. Suurin este unelman tiellä taitaa olla enää ympäristöministeriö, joka suhtautuu nihkeästi uusien kansallispuistojen perustamiseen. Meillä on hieno jokamiesretkeilyn verkosto ja palvelutaso", Ormio sanoo ja myöntää samalla olevansa hyvin huolissaan Metsähallituksen yhtiöittämisaikeista. Parhaillakin elinpaikoilla piikkikotiloita saattaa olla vain muutama neliömetrillä parinkymmenen muun lajin ja yli 2000 yksilön joukossa. Kotilon löytyminen oli onnenkantamoinen. Ormio harmittelee sitä, ettei nilviäisistä ole tarjolla kunnollista suomenkielistä opasta. Oppaat ovat aina avain minkä tahansa lajiryhmän laajempaan harrastukseen. Etenkin eteläisimmästä Suomesta on jo kertynyt kohtuullisesti tietoa
Edessä on vielä kevät: joka toinen kuutti hukkuu kalastajan verkkoihin. Luonnonsuojeluliiton jäsenyys on kannanotto luonnon puolesta. Kannatusyritysten jäsenmaksut käytetään ajankohtaiseen toimintaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja kestävien kulutus- ja tuotantotapojen edistämiseksi. Lämmin kiitos antamastanne tuesta vuonna 2009! Toivotamme myös uudet tukijat tervetulleiksi joukkoomme. Tervetuloa luonnon puolelle! Suomen luonnonsuojeluliiton kannatusyritykset 2009 Aalto Oy Arkkitehtiyhtymä A6 Oy Cafe Engel Oy Dementiahoitokoti Dagmaaria Oy Ekogen Oy EuroNet Trading Footprinte Oy Genencor International Oy Hangon tehdas Hagson - Provitek Oy Hiskinmäen Eläinsairaala Oy InDomo Oy Innato Oy Ltd Jyväskylän messut Oy Kesko Oyj Kielotien Hammaslääkäriasema Oy Kon-Tiki Tours Oy Kotka Maretarium Oy Kuusakoski Oy Lassila & Tikanoja Oyj Lindström Oy Länsi-Helsingin Kirjanpito Oy Macpine Oy Mainostoimisto Media M1 Metsäpalvelu Päivinen Mikebon Oy NorppaArt Oy Gardenia-Helsinki Ab Pertinax Oy Ab Raisio Yhtymä Riihimäen Messut Oy Sirkka Experience Sissy Oy SOK Stora Enso Oyj Stratec Medical Oy Suomen Lähikauppa Oy Suomen Palautuspakkaus Oy Synthes Oy Tampereen Kalastusväline Oy Tapiola-ryhmä Teo-Pal Oy Ab Turotim Oy Uulatuote Oy Vari Oy Venealan Keskusliitto Finnboat Ry Väritukku Oy Waterix Oy YAP Oy Kuvan kuutti on menettänyt suojan talvipesän romahdettua. Kymmenet ovat jo liittyneet Suomen luonnonsuojeluliiton kannatusyrityksiksi. (09) 228 08 207 tai heini.jalava@sll.fi sekä osoitteesta www.sll.fi/yrityksille. Kannatusyritys saa: f Suomen Luonto- ja Luonnonsuojelija -lehtien vuosikerrat f Kannatusyritysilmoituksen molempiin lehtiin f Yrityksen yhteystiedot SLL:n verkkosivuille ja linkin yrityksen omille verkkosivuille Lisätietoja saa järjestösihteeri Heini Jalavalta, p. Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää kaikkia niitä suomalaisia, jotka ovat tukeneet saimaannorpansuojelutyötä.. Kiitos tuesta! Yhä useammassa yrityksessä päätöksiä ohjaa vastuu luonnosta ja elinympäristöstä
50 sUomEn lUonTo 1 | 2010
Etelämpänä takertujia on runsaammin. sUomEn lUonTo 1 | 2010 51. ne tarttuvat kiinni ohikulkijaan. okainen luonnossa liikkunut on saanut nyppiä housuistaan tai sukanvarsistaan rusokkien siemeniä. Siellä onkin hyvä olla: kakkara on pieni ja kilpailijoita, eläviä siemeniä, on vain muutama. Tummarusokki on varmistanut siementensä leviämisen pitkillä sukasilla. Kun kasvi ei pysty liikkumaan, sen täytyy varmistaa muilla keinoin, etteivät jälkeläiset jää emonsa juurelle. Takertuminen ohikulkijaan on rusokin leviämistapa samaa konstia käyttävät monet muutkin lajit. Olennaista eläinten mukana leviämisessä onkin, ettei juutu liian tiukasti kiinni, sillä vasta maahan jouduttuaan siemen voi itää. Mykerösuomut päättyvät pieneen koukkuun, joka takertuu villaan lujasti mutta irtoaa siitä nykäisemällä. Tarranauhojen keksijä on voinut saada aatteensa tutkiessaan nukkautuneeseen villapaitaan tarttunutta takiaisen mykeröä. Kasvit käyttävät hyväkseen tuulta, veden virtausta, maan vetovoimaa, jousia, linkoja ja vietereitä sekä tietenkin eläimiä kärpäsistä ihmiseen. puntista kiinni! Talvi on monille kasveille tärkeää levittäytymisen aikaa. Tutuimpia on pihlajansiementen matkustaminen tilhien suolessa. Meillä turkkiin takertuvia kasveja on aika vähän, ja niistäkin suurin osa on saapunut Suomeen ihmisen mukana vasta maanviljelyn aloittamisen jälkeen. Norsunkokoisen eläimen kymmenkiloisessa läjässä itävät tuhannet marjakasvien taimet kilpailisivat toisensa hengiltä. Vaikka rusokin siemen tarraa vaatteiden punottuun, verkkomaiseen rakenteeseen kiusallisen tiukasti, ote eläimen turkista ei ole yhtä pitävä. Työhön ne ovat valjastaneet myös eläimet. teksti seppo vuokko · kuvat joRMa peiponen J valmiina maTkaan. Eläimet ovat kasvien palveluksessa monella muullakin tavalla
Takertumalla leviävät myös muun muassa peltomatara, verijuuri ja apilat. Ojakellukka on yleinen metsissä mutta suosii avoimia kasvupaikkoja ja kukkii runsaimmin niityillä ja pientareilla. Metsissä takertujia on vähän. Useimmat Suomen takertujista tapaa pientareilta, niityiltä tai pelloilta. Se on siis pikemminkin avomaan kuin metsän kasvi. Harvinainen kalliosirkunjyvä on puolestaan mieltynyt petolintujen pesimäpahtoihin. Kasvin tärkeimpiä levittäjiä ovat todennäköisesti pienet nisäkkäät, mutta lintujen matkassa pääsee kauemmas. leviämisen tehokkuudesta kertovat tiheät kasvustot polkujen varsilla. Takertujien siemenet kypsyvät sekä leviävät syksyllä ja talvella, jolloin eläimet liikkuvat pitkiä matkoja. 52 sUomEn lUonTo 1 | 2010. Sama koskee sarjakukkaiskasvejamme kuten koiranputkea. Toinen metsissä yleinen takertuja on ojakellukka, jonka hedelmän kärki pitenee jäykkäkarvaiseksi koukuksi. PUnTisTa kiinni Esimerkiksi heiniemme tähkylät ovat melko sileitä, mutta etelässä useilla heinillä on tähkylässä pitkiä vihneitä ja jäykkiä alaspäisiä sukasia. Toisin on avoimilla ruohostomailla. koUkkUja. Pahdan linnut kuljettanevat siemeniä harvemmin; useammin siemenet lähtevät maailmalle pahdan alla saalisjätteitä tutkivien kettujen, naalien ja mäyrien matkassa. AROJeN peRUA Syy takertujien niukkuuteen metsissä on selvä: siellä on vain vähän kookkaita kasvinsyöjiä, joiden turkissa kasvit voisivat levitä. Pelto-, hieta- ja mäkilemmikin verhiötä peittävät koukkupäiset karvat, joiden avulla hedelmystöt tai kokonainen kasvikin voi napata kiinni ohikulkijaan. Vanamon kaksittain olevissa hedelmissä on sentään koukku- päinen karvoitus. Sillä tavoin vanamo lienee päätynyt Tanskan istutettuihin havumetsiin. Erityisen tiukasti hedelmykset takertuvat lampaan pitkään villaan. kyläkellukan pähkylän siemenet ovat koukkupäisiä
Kevään ja alkukesän kukkien on turvauduttava toisiin keinoihin. hyÖNTeISeT ApUReINA Harva kasvi panee leviämistään yhden kortin varaan. kun takiaispalloja irrottaa vaatteistaan, sinkoilevat siemenet ympäriinsä uusille kasvupaikoille. sUomEn lUonTo 1 | 2010 53. Mutta koko jääkausiajan, viitisen miljoonaa viime vuotta, mantereitten sisäosissa on ollut laajoja ruohostomaita, aroja. Haisusienen itiömalto on tahmeaa, ja sen haju läpitunkevan voimakas sieni suorastaan löyhkää, mutta raatokärpäsistä tuoksu on ihana. Esimerkiksi voikukan tai kultapiiskun siemenet lentelevät ensisijaisesti tuulen mukana, mutta sateella haivenet takkuuntuvat ja liimautuvat siemenineen helposti eläimen karvoitukseen tai höyhenykseen. Tarttumista helpottaa, että voikukan siemenien pinnassa on koukkuja ja okia. Tuore ja lihaisa ison eläimen raato ei ole kovin hyvä alusta, mutta loppuun kalutut luut tai pöllöjen oksennuspallot kelpaavat paremmin. Tavallisin Tarraaja. Ohdakkeet leviävät myös ensisijaisesti tuulen mukana mutta myös eläinten turkissa. Sienen pinnalla kömpivät kärpäset tahriutuvat itiöihin ja kantavat ne mukanaan raatoihin, joihin ne munivat. Tätä kasvien leviämistapaa on voitu tutkia pitkissä karjanajoissa. Villapaaleissa Australian, Uuden-Seelannin ja EteläAmerikan kasveja kulkeutui runsaasti Euroopan kehräämöpaikkakunnille. Takertujien siemenet kypsyvät ja leviävät syksyllä ja talvella, jolloin eläimet liikkuvat pitkiä matkoja. seittitakiaisen pähkylät ovat jokaiselle tuttuja. Vihervarpuset saavat helposti pinnalleen kostuneita voikukan siemeniä, jotka karisevat kuivuttuaan. Esimerkik- Vapaakyydillä matkaaminen on tavallista myös sienillä ja sammalilla, joilla kantajina ovat useimmiten hyönteiset. Haisevat itiöpesäkkeet houkuttelevat kärpäsiä ja kovakuoriaisia. Voi hyvin kuvitella, että takiaiset, verijuuret, mesikät, apilat ja kellukat ovat kehittyneet jääkautisella arolla, missä suuret mammutti-, biisoni-, hevos- ja peuralaumat vaelsivat satoja ja jopa tuhansia kilometrejä ruokaa etsien. MONIA KeINOJA si pelto- tai piikkiohdakkeen piikkiset mykeröt tai verson latva kaikkine siemenineen voivat lähteä takkuisen, karvaansa vaihtavan biisonin tai peuran matkaan. Ihminen on pitänyt karjaa vasta 10 000 vuotta, ja se on liian lyhyt aika uusien sopeutumien syntyyn. Samanlainen on raatosammalten leviämistapa. Kähärässä lampaan villassa siemenet saattoivat roikkua kuukausia ennen kuin takkuuntunut karva irtosi. Niiden matkassa itiöt päätyvät haaskoille. Lännen lehmipaimenten mukana suurten kaupunkien teurastamoille kulkeutui preerioiden kasveja kaukaakin. Siementen leviämistapa on sidoksissa kasvin elämäntapaan ja kasvurytmiin. Sade huuhtoo itiöt maahan, missä sieni aloittaa rihmastonsa kasvattamisen osittain raadon typpipitoisten yhdisteiden turvin
vaPaamaTkUsTajia kEnGÄllÄ. lampaannadan, tuiki tavallisen heinämme, siemenet saattavat karista vasta myöhään syksyllä ja juurtua uuteen multaan seuraavana keväänä. 54 sUomEn lUonTo 1 | 2010
Haisusieni vetää puoleensa hyönteisiä raadon hajullaan, keltasompasammal kukkaa jäljittelevällä tuoksahtavalla kauluksellaan. Rantaluhdalta lentoon lähtevä otus todennäköisesti myös laskeutuu rantaluhdalle, samoin pysyttelevät omissa elinympäristöissään metsien, soiden, merenrantojen ja kallioiden lajit. Sehän sopii tietysti erinomaisesti niiden matkaan lähteville kasveille ja sienille. PUnTisTa kiinni vasTUsTamaTTomia. Ja tällaisen sammalen verson poimuissa voi kulkeutua myös sarojen ja muiden suokasvien siemeniä, sellaisiakin, jotka eivät ehkä muutoin linnun kyydissä kestäisi. Kantajien houkuttelu erityisten rakenteiden ja tuoksujen avulla on verraten harvinaista. Rehevissä rantavesissä pulikoivat sorsat ja uikut voivat lentoon pyrähtäessään saada kannettavak- Kun kasvi ei pysty liikkumaan, sen täytyy varmistaa muilla keinoin, etteivät jälkeläiset jää emonsa juurelle. sUomEn lUonTo 1 | 2010 55. Useimmat sammalet ja sienet todennäköisesti hyödyntävät elinympäristössään muutoinkin liikkuvia lajeja. itiöt tarttuvat harhautuneisiin hyönteisiin, jotka kuljettavat niitä ympäriinsä. Niiden pinnalle kasvaa itiöistä ensin ohut vihreä huntu, josta pystyt sammalen versot nousevat seuraavana kesänä. Kesän helteisinäkin päivinä vesikasvien versot kestävät kuivumatta muutaman kilometrin lentomatkan, mutta kosteilla sadesäillä kasvi voi matkata räpyläntaipeessa kymmeniä tai jopa satoja kilometrejä Samalla tavoin pääsevät kurkien, vesilintujen ja kahlaajien matkaan soiden rimmissä ja allikoissa elävät vesiherneet ja sammalet. Ja ovatko sienisääsketkään pelkästään itiöemiä tuhoava riesa? RÄpyLÄSSÄ ROIKKUeN seen kasveja: limaskoita, vitojen, vesiherneiden, vesiruton, kuiri- ja sirppisammalten versoja, versonpätkiä sekä ranta- ja vesikasvien siemeniä. Itiöpesäkkeen alaosaan kasvaa kukkamaisen värikäs kaulus, jolle hyönteiset voivat laskeutua. Todennäköisesti näistäkin löytyisi melko kiinteitä yksittäisten lajien välisiä suhteita. Eläinten matkassa kulkeutuu sienten ja sammalten itiöitä, sammalten itusilmuja ja lehdenkappaleita, sienten rihmastopätkiä ja jäkälien murusia. Hiukan pitemmälle ovat menneet eräät sompasammalet. Esimerkiksi lukuisat käävät, jotka kasvavat maata vasten painuneen rungon alapinnalla, eivät voi levitä tuulen matkassa, vaan niiden täytyy matkata lahopuussa mönkivien hyönteisten mukana. Kaikki ajoittain elinpaikkaansa vaihtavat hyönteiset, linnut ja nisäkkäät ovat mahdollisia itiöiden, siementen ja muiden leviäinten kantajia. Voisi kuvitella raato- ja sompasammaltenkin kehittyneen mammuttiarolla, missä eläimiä ja siten myös lantaa, raatoja ja lahoavia luita oli paljon tiheämmässä eikä puusto haitannut itiöiden leviämistä. Lantapaakut, luut ja raadot ovat metsäympäristössä todella pieniä ja kaukana toisistaan, joten umpimähkäinen leviäminen tuulen mukana ei takaisi elämän jatkumista. Vedessä aikansa kelluneiden siementen pinnalle kertyy leväkasvustoa, joka liiman tavoin sitoo siemenen linnun höyhenykseen. Sompasammalten tuoksu houkuttelee erityisesti lantakärpäsiä
Samassa velkaveneessä keikumme kaikki. Eikä ole syytäkään. Pöllöretket alkoivat pihalta, ja nykyisen Itäkeskuksen paikalla laidunsi tulvapelloilla satakunta lehmää. Nurmeksen ja Vantaan välillä olevat 520 kilometriä paitsi puuduttavat matkojen aikana myös antavat mahdollisuuden vertailla nyky-Suomen maaseutua ja kaupunkia asumismuotoina. Myös ammatit ovat monipuolistuneet ja muuttuneet. Myös maisemat ovat yksipuolistuneet. Kun lapsena lähdin Helsingin Herttoniemestä uimaan Laajasaloon, poljin pyörällä mutkaista hiekkatietä läpi kartanon laidunten ja sinisinä ruiskaunokeista kukkivien ruispeltojen. Nykyisinkin maalais- ja kaupunkimaisemat muistuttavat toisiaan. Ihmiset ovat muuttuneet "tuotannontekijöiksi", elleivät peräti "kassavirraksi". Viikonloput yövyimme usein teltoissa Sipoon erämaissa. Ei kannata suomalaisen lehmän tai lampaan kasvatus, kun Uusi-Seelanti ja Brasiliakin on keksitty. Nurmeksessa lähin metsäsirpale sijaitsee kymmenien kilometrien päästä Mujejärvellä tai Lieksan Ruunaalla. Juntteja löytyy myös kaupungista ja toisin päin. Maakuntalehtien päätoimittajista nyt puhumattakaan. Ismo Tuormaa Lehmää sarvista len asunut muutaman vuoden vuorotellen maalla ja kaupungissa. Sama toistui sukulaisissa Nurmeksessa, Ilomantsissa ja Liperissä. Harvassa ovat enää vain maanviljelyksellä elävät ihmiset ja yhtä harvassa entisajan kaupunkien taitavat käsityöläiset. No, kuluttajiksi ainakin. O kävellä kivikaduilla ja syljeksiä seiniin. Itä-Helsingin lähiöitä ei ollut. Tekohengitetty katkeruus mallia "Helsingin herrat", "betonikaupunkilaiset" tai "ökyviljelijät" se ei hyödytä ketään. Itäkeskuksessa kohoaa laidunten sijaan Pohjoismaiden suurin kauppakeskus, ja maaseudun eläimet ovat kadonneet navetoihin tai autuaammille laidunmaille. Juoksimme marjametsässä laiduntavia lehmiä karkuun ja löimme veljeni kanssa maalaisserkkumme kalastuksessa ja tulenteossa 160. Siksi käyn lähellä raivokohtausta, kun näen jonkun ay-, maaseutu- tai cityaktiivin nostavan esille kaupunkilaisten ja maalaisten intressien kuvitellut erot. Olen helsinkiläissyntyinen karjalaissiirtolaisten perillinen. O H öperöiden ja mukavien ihmistenkin välinen suhde on vakio asuinpaikasta riippumatta. udointa on, että nykyisin pääsen Vantaalla helpommin "oikeaan" metsään kuin Nurmeksessa. Kotieläimiä joka puolella. kolUmni Vahtikoira. Paitsi niitä, joiden rahavirrat nokittelu turvaa: suuryhtiöt, ay-änkyrät, puolueet sekä suuret tukku- ja keskusliikkeet. En ole koskaan ymmärtänyt kaupunkilais- ja maalaisuhoa ja vastakkainasettelua. Uskon, mutta ihmettelen maailmantalouden kiemuroita. Kuhmosta ja Kolilta löytyisi hienoja kohteita, mutta matkaa on lähes 100 kilometriä, niin kuin Vantaalta Tammelan Liesjärvelle. Metsän talouskäyttö toki ymmärretään mutta tapaa yleensä ei. Onneksi tätä kansalaissodan aikaista typeryyttä ei enää pahemmin esiinnykään. Se siitä city-elämästä, vaikka stadin slangin hallitsinkin. Meitä huvitti, kun he luulivat meidän osaavan vain Kirjoittaja on ympäristötoimittaja.. Kummastakaan ei löydä laiduntavia eläimiä. Nurmeksessakin toki yhä pääsee metsään, mutta harvassa ja kaukana ovat nykyisin hyvät mustikkamaat ja metsometsät mitä paikallisetkin usein surevat. Viherkehän Sipoonkorpi on vain viiden minuutin matkan päässä, ja hieman kauempaa löytyvät Nuuksio, Porkkala, Meiko ja muut pienemmät suojelualueet saaristosta puhumattakaan
BHUTAN HIMALAJAN HELMI 28.3.11.4. Kuningaskunta on syrjäinen, pieni, köyhä ja huonosti tunnettu valtio, joka sijaitsee Himalajan eteläreunalla Tiibetin ja Intian välissä. Matka onnistui yli odotusten; tällä matkalla keskitymmekin siksi vain Bhutanin lintuihin. SRI LANKA Ympärivuotinen kohde. Oppaana Anneli Kivelä, hinta 1540 euroa. vaihtoehdon. Oppaana: Anneli Kivelä. Maisema Bhutanissa on vuoristoinen: laaksoja, jokia, tammi-, pyökki- ja havumetsää sekä paljon eksoottisia kukkia, kasveja, eläimiä ja lintuja. Muutama paikka jäljellä. AZORIT. Tarjoamme vuosittain asiakkaillemme opastettuja ja omatoimimatkoja Keski-Intian parhaisiin tiikeripuistoihin. Monipuolisista ohjelmista löydät varmasti kohteissamme. Vedä henkeä. omalle tasollesi Tee elämäsi vallellusreissu ensi kesänä Alpeille. 1 vk alk. Ole mukana elämysmatkallamme Intian tiikereiden puolesta. Ensimmäinen erikoisesti lintuharrastajille suunniteltu matka Bhutaniin ja Nepaliin toteutettiin 2008 huhtikuussa. Mahdollisuus lisäviikkoon Gardajärvellä Malcesinessa tai Rivassa. VAELLUSVIIKOT ITÄVALLASSA Söll, lähdöt 20.6.11.7., vaellusohjelma 120 Zell am See, lähdöt 25.7.15.8., vaellusohjelma 135 Varaa 4 päivän vaellusohjelma matkavarauksen yhteydessä. VAELLUSVIIKOT SVEITSISSÄ Davos, lähdöt 4.7.1.8., vaellusohjelma 100 Varaa 4 päivän vaellusohjelma matkavarauksen yhteydessä. Kysy lisää puhelinmyynnistämme 010 446 446, matkatoimistostasi tai katso Aurinkomatkojen Lomaopas kesä 2010 tai www.aurinkomatkat.fi Suositellaan lämpimästi. INTIAN TIIKERIT 6.17.3. Oppaana Tuomas Seimola, hinta 4260 euroa. (09) 621 2525 kontiki@kontiki.fi www.kontiki.fi sUomEn lUonTo 1 | 2010 57. Järjestämme vuosittain kattavan kierroksen maan tärkeimpiin kohteisiin. Pääkohteemme on Azorien pääsaari Sao Miguel, mutta houkuttelevan lähellä sijaitsee kaunis Santa Marian saari. Suosittelemme pienryhmille ja omatoimimatkaajille. Vuoristoinen, smaragdinvihreä, riisipeltojen, Himalajan huippujen ja hienojen luostareiden Bhutan on eksoottinen kuningaskunta monella tavalla. 860 4 päivän vaellusohjelma sisältyy matkan hintaan. Oppaana Anu Ruohomäki, hinta 3080 euroa. JA 6.14.10. Vuoden 2010 ulkoilumatkoja säväyttää ja rikastuttaa patikkaohjelman päätteeksi meriretki Santa Marian saarelle, jossa viivymme pari päivää. Purjehdimme sinne moottoroidulla purjealuksella päättääksemme ulkoiluohjelmamme viinitarhojen peittämällä saarella, missä sanotaan olevan Azorien parhaat hiekkarannat. Ulkoilua vihreissä maisemissa, pittoreskeja kyliä, hyvää ruokaa ja vanhaa kulttuuria. PATIKOINTIA JA PURJEHDUSTA 26.4.3.5. Lisäksi puistot tarjoavat valtavan lajimäärän eksoottisia lintuja. Oppaana Markus Laine, hinta 4130 euroa. Alpit. Huhti toukokuussa sinivalaat liikkuvat Sri Lankan eteläkärjen tuntumassa. Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Oy Kon-Tiki Tours Puh. Kymmenen päivän safaripaketti takaa matkan pituutensa vuoksi paremmat edellytykset tavata tiikeri tai leopardi luonnontilassa. Aktiivilomasi onnistumisen varmistavat kokeneet suomalaisoppaat kaikissa sopivan VAELLUSVIIKOT DOLOMIITEILLA Madonna di Campiglio, lähdöt 6.6.25.7. BHUTAN LINTUHARRASTAJAN UNELMAMATKA 3.19.4. MONTENEGRO. UUTUUSKOHDE 3.11.6. Syvänsinisen Adrianmeren rannalla Balkanin vuorten sydämessä sijaitseva Montenegro tarjoaa pienestä koostaan huolimatta kävijälleen luonnonkauneutta kerrakseen
Paanajärven raitti on tuulahdus yli sadan vuoden takaa, jolloin maamme kansallistaiteilijat kävivät Vienassa luomassa suomalaisuutta. Se nostaisi veden kylän tuhoksi. Kylässä asuu vielä kourallinen karjalaa puhuvia mummoja. Nykyäänkin kylään pääsee vain erittäin huteranoloisella puisella vaijerilossilla. Perunaa muassa suuret pellot", Paanajärven vanhassa karjalaiskylässä asuva valentina Dementjeva haastaa hirsipirttinsä ovella. Kaloja joesta pyyväm verkol. Kieltä ja idylliä uhkaa näillä näkymin vain aika, sillä lähistölle suunniteltu vesivoimala ei tunnu edistyvän. Se sijaitsee suurin piirtein Oulun korkeudella. Ruokua on, lihua ympäri vuuet. Sitä teh- 58 sUomEn lUonTo 1 | 2010. kylä ja kansallispuisto ovat suomalaisaarteita venäjällä. teksti ja kuvat juha honkonen Paanajärvi syntyi kaksi miljardia "K aikkee meillä riittää, paitti tervehyttä. Syksyllä alamme keruammaan lammahia. Juuremme rajan lönnrot keräsi, inha valokuvasi ja Gallen-kallela maalasi kansakunnan muistoja Paanajärvien maisemissa. Paanajärvi, venäjäksi Panozero, on Vienan vanhin ja parhaiten säilynyt karjalaiskylä
Sisarukset maria, 12, ja roman, 14, Borishenko kirmaavat myymään lakkahilloa ja ämpärinkuljetukseen tarkoitettuja "ämmänlänkiä". Pystykorvat räksyttävät. Kauppa käy ja nuoret suut leviävät maireaan hymyyn. Tien poskessa törröttää uudenkarhea puhelinkioski, "Putin-puhelin". Toissa vuosisadalla rakennetun kirkon kohdalla oppaamme santeri lesonen kertoo naama peruslukemilla, että yksi papeista eli 160-vuotiaaksi. Kun paanajärveläiset vähän noloina selittivät, ettei koko kylässä ole puhelinta, sellainen kylään vedettiin. Usealla pihalla käyskentelee lehmä tai joitakin lampaita. molemmat Paanajärvet sijaitsevat karjalassa lähellä suomen rajaa. Kortesalmi Suoperä Kantalahti paanajärven kansallispuisto sijaitsee karjalan tasavallan Napapiiri luoteisosassa, louhen piirissä perustettiin 1992 ja on 1044 km2 laajuinen saanut WWF:n Pan Parks -sertifikaatin Paanajärven kansallispuisto en Vi a nn me r i paanajärven kylä asukkaita noin sata, lähinnä Kalevala karjalaa puhuvia mummoja Paanajärven kylä Kemi yksi arvokkaimpia vienan runokyliä kylää uhkaava valkeakosken Vartius Lutta 100 km Kostamus voimalasuunnitelma on jäissä 60 sUomEn lUonTo 1 | 2010. Ei ihme, sillä hillopurkin hinta vastaa muutamaa paikallista kuukausieläkettä. Venäjän johtaja oli luvannut, että mistä tahansa maan kolkasta saa soittaa hänelle. "Nykyäänkin iäkkäistä sanotaan, että vanha kuin Paanajärven pappi." kUUsamon korkEUDElla. jUUrEmmE rajan Takana set ovat pitäneet vieressä virtaavaa Kemijokea tietä tärkeämpänä kulkuväylänä
rakennusten seinillä näkyy merkkejä historian eri vaiheilta. sUomEn lUonTo 1 | 2010 61. Paanajärven arkkitehtuuri edustaa perinteistä karjalaista kädenjälkeä. maria ja roman Borishenko kauppaavat matkailijoille lakkahilloa ja sangonkantotelineitä, "ämmänlänkiä". viEnan TYYliÄ. valentina Dementjevan (vas.) talo kunnostettiin suomalaistuella. kYlÄn vÄkEÄ
Se on suora jatke Oulangan kansallispuistolle: kummankin halki virtaa Oulankajoki. Itse Paanajärveä pitkin voi kulkea kansallispuiston järjestämällä venekuljetuksella. Paanajärvi tarjoaa retkeilijälle neljä luontopolkua, joista kaksi johtaa noin 500 metriä korkeiden tunturien huipuille. Gallen-Kallela maalasi maisemissa kuuluisat työnsä Paimenpoika, Palokärki ja Mäntykoski. Viimeksi mainittu PaanajÄrvEn laUTTUri. Puiston työntekijä sergei Borodkin kuljettaa matkailijoita komealla puisella aluksellaan. 62 sUomEn lUonTo 1 | 2010. Itse Paanajärvi kimmeltelee syvässä rotkossa, joka on syntynyt peräti kaksi miljardia vuotta sitten maanjäristyksen seurauksena. Varsinkin Kivakan päältä avautuvat upeat järvimaisemat. Järvessä on runsaasti taimenta, nieriää ja harjusta sekä metsässä metsäpeuroja, karhuja ja ahmoja. Hallitseva puu on kynttiläkuusi. Paanajärvi oli jo 1800-luvulla suosittu matkakohde, jossa taiteilijat kävivät tekemässä kansallisromanttisia teoksiaan. Korkeamman Nuorusen laella taas komeilee suuri kiviseita. Korkeuseroa järven pohjan ja viereisen Mäntytunturin välillä on yli puoli kilometriä. Kalkkikallioiden ja emäksisten kivilajien ansiosta kasvillisuus on paikoin erityisen rehevää. Hidalgo-niminen hevonen osoittaa olevansa paikan herra. Turhankin lämminverinen ratsu tahtoo näykkiä ihmisiä ja seuraa heitä rakennusten oville. pAIMeNpOJAN MAISeMISSA Hieman lähempänä Suomen rajaa sijaitsee toinen Paanajärvi, Paanajärven kansallispuisto. Taivaalla voi nähdä maakotkan, puussa lapinpöllön ja vedessä kuikan tai kaakkurin. Etelään viettävissä lehdoissa voi ihailla muun muassa tikankontteja, neidon- kenkiä ja punakonnanmarjoja. jUUrEmmE rajan Takana Kävelyreissun lopulla vastaan jolkottelee yllätys. Kansallispuistoon pääsee Pääjärvi-nimisen pikkukaupungin kautta
akseli Gallen-kallela ikuisti Paanajärven mäntykosken vuonna 1892. sUomEn lUonTo 1 | 2010 63. kansallismaisEmaa. Tutkijoita alettiinkin kutsua "ruoho- ja räkkäherroiksi". Seudulla kävi toissa vuosisadalla paljon myös luonnontieteilijöitä. He olivat paikallisten mielestä luonnottoman kiinnostuneita kaiken maailman risuista ja öttiäisistä. Nykyään tieteestä vastaavat Petroskoissa päämajaansa pitävä Karjalan tiedeakatemia sekä Oulun yliopiston Oulangan tutkimusasema. Luonnontieteilijöitä kutsuttiin ruohoja räkkäherroiksi. koski sijaitsee venekuljetuksen päätepisteessä
mUUTin kEmijÄrvEllE perheeni kanssa muutama vuosi sitten. Nyt ymmärrän, että kirja tarjosi minulle lääkettä pohjoisen kaipuuseeni. Yöjunilla pääsee, ne kulkevat taas, kun asian puolesta taisteltiin. Kävin tuolloin tapaamassa sukulaisiani siellä ja huomasin, kuinka kylällä oli apea tunnelma. Ohjaamani Taivaan tulet -televisiosarjan kuvaukset toivat kylälle kaivattua vipinää. Työtilanteeni on hyvä; en ole hautautunut Lapin erämaahan. Vaikka Stora Ensoa vastaan taistelu hävittiinkin ja Kemijärven tehdas suljettiin, saimme voittona taistelumielen. ToimiTTanUT joHanna mEHTola kasvokkain "Havukka-ahon ajat Olen lukenut veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijan yli 50 kertaa. Monet nuoret ovat sanoneet, että eivät haluaisi lähteä Näytä että välität Sähkön ostaminen VihreäKymppi-sopimuksella on ekoteko oman ympäristösi hyväksi. Kuukausimaksu sisältää vihreän euron, jonka me tuplaamme ja lahjoitamme paikallisen ympäristöä suojelevan teon tai kohteen tukemiseen. Mietin, mitä minä voisin tehdä. Kuolinviesti tuli lokakuussa. Tämä toive toteutuikin elokuvaa tehdessä. Huovinen luki käsikirjoituksen ja hyväksyi sen, mutta valmista elokuvaa hän ei valitettavasti ehtinyt nähdä. Se vastaa hyvin sitä, mitä olen vuosien aikana visioinut ja kehitellyt. 0800 90110 www.sssoy.fi 64 sUomEn lUonTo 1 | 2010. Parempaan en pysty. Nyt tuntuu, että aika oli kypsä tehdä kirjasta elokuva. Olen syntynyt Ivalossa ja asuin Kemijärvellä 515-vuotiaana. Tunnistan Havukka-ahon ajattelijasta itseni, sen uteliaisuuden ja villin mielikuvituksen. Haluan minimoida työmatkatkin etelään. Sydän huutaa riemua, kun saan olla näissä maisemissa. Töihin kysellään koko ajan; esimerkiksi Taivaan tulet -televisiosarjaan on tulossa 12 uutta osaa. Hän vieraili kuvauspaikalla vielä elokuussa ja oli melko pirteässä kunnossa. Tutustu ja tee VihreäKymppi-sähkösopimus osoitteessa www.sssoy.fi kun Havukka-ahon ajattelija -elokuva valmistui, toteutui ohjaaja kari väänäsen pitkäaikainen unelma. johanna Mehtola Puh. Miksi tartuin samaan kirjaan uudelleen ja uudelleen. Haaveilin myös, että joskus tapaisin kirjailija Huovisen. Nyt tunnen olevani kotona. Elämä vei minut etelään ja siellä ollessani luin joka vuosi, kerran tai kaksi, Havukka-ahon ajattelijan. Ja lopulta meidätkin kemijärveläisiksi. Olen tyytyväinen elokuvaan. Muutto tänne oli elämämme paras päätös. Tuntuu, että paikkakuntalaiset katsovat kirkkain mielin yhdessä tulevaisuuteen. Luonnon kauneus saa minut läkähtymään. Tarjosin siitä elokuvaideaani jo parikymmentä vuotta sitten televisioon, mutta se ei mennyt läpi onneksi
Hän oli kova kalamies ja vei minuakin pikkupoikana mukaansa kalareissuille aina Norjan tuntureille asti. Nyt on hyvät hiihtokelit, ja pilkillä on tullut käytyä. oma rEviiri Oma reviiri -osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen ja kulttuuriin. täältä työn perässä mihinkään. Käyn jänismetsälläkin, tosin en ole saanut vielä yhtäkään jänistä. Kun katson ikkunasta ulos, näen auringon tuikkaavan vaaran takaa. Saalis ei olekaan niin tärkeää kuin se, että tehdään asioita yhdessä. Onhan täälläkin tehty hurjia avohakkuita ja revitty hienot maisemat hajalle. Siksi työpaikkoja on koetettava luoda tänne. Niin käy, jos ihminen revitään irti luontaisesta elinympäristöstään. Muistan kovat pakkaset, märät jalat ja rakovalkean. Täällä talvi on niin kuin pitää. Ei tänne mitään reservaattia tarvitse perustaa, mutta luonnon säilyttäminen on erittäin tärkeää. Silloin on pyhittynyt olo. Ympäristövastuullista matkailua täällä kannattaisi kehittää ja luoda siltä alalta työpaikkoja nuorille. Täällä on hyvä olla." Seuraavalla sivulla Havukka-ahon ajattelija -elokuvan arvostelu. kari vÄÄnÄnEn 56, ohjaaja-näyttelijä, kemijärvi sUomEn lUonTo 1 | 2010 65 Piia arnould / kuvaryhmä / skoy telija lievitti pohjoisen kaipuuta". Pakkasta on 30 astetta. Ja rapia pakkanen tekee vain hyvää luonnolle. Etelän vuosinani kaipasin metsää, nuotiolla oloa, kunnon talvia. Kaamos on hienoa ja pehmeää aikaa. Asioita voi hoitaa niin monella eri tavalla. Metsässä olo on syvällä minussa ja siitä kiitän isääni. jos on koTisEUDUlla tottunut käymään kalassa, metsässä ja tulilla, voi kaupungin lähiössä elellessä alkaa kulmakapakka kiinnostaa liikaakin. Reissut jättivät lähtemättömiä muistoja mieleeni. Elämä täällä pohjoisessa kiertää vahvasti vuodenaikojen mukaan
Olisin odottanut näyttävämpää lopetusta, sillä se jää yksinkertaiseksi ja tunnelmakin hieman laskee. kuvio: Karkeahko kuvio tarjoaa vakaan ajotuntuman myös epätasaisella ja lumisella alustalla. Kevlar-pistosuojaus suojaa "tappajasepeliltä". tammikuuta. sara koivUranTa Kirjoittaja oli TET-harjoittelijana Suomen Luonnon toimituksessa. Pito riittää työmatkaajossa, mutta irtolumessa ja jäällä rengas ei ole parhaimmillaan. Elokuva perustuu juuri ennen sen valmistumista kuolleen kirjailija veikko Huovisen romaaniin. Elokuva on sekoitus karua elämää ja leikkimielisyyttä. Kuvaus hyvin erilaisten maailmojen kohtaamisesta on onnistunutta. Eri eläin- ja kasvilajeja näytetään runsaasti. Ei parhaimmillaan asvaltilla. nokian HakkaPEliiTTa W106 nastat: 106 nastaa 2 rivissä. kuvio: Isot nappulat pitävät hyvin. Testin edullisin rengas sopii satunnaiseen käyttöön. MAKASIINI Havukka-ahon ajattelija on kertomus omalaatuisesta Konsta Pylkkäsestä, joka mietiskelee Kainuun lumoavassa luonnossa. oma rEviiri tavaRat puntaRissa pitoa talvipyöräilyyn nastat testissä Jyväskylän Pyöräilyseuran aktiivien muodostama testiryhmä koeajoi puheenjohtajansa Teemu Tenhusen johdolla jyväskyläläisliikkeiden myymät polkupyörien nastarenkaat vahvistettuna muutamilla Suomi Tyresin talvirenkailla. Puuton erämaa ja tiheä korpimetsä vaihtuvat hetkessä suuren järven kauniiksi rantamaisemaksi ja usvaiseksi rämesuoksi. Paino: 900950 g Hinta: 59 valmistusmaa: Indonesia Huomioita: Toimiva yleisrengas rullaa hyvin korkeilla rengaspaineilla. Oman viehätyksensä elokuvaan tuo luonnon monipuolinen ja taidokas kuvaus. Huomioita: Testin pisimmät nastat pitivät hyvin uutena lumella ja karhealla jäällä, mutta teräsnastojen kulutuskestävyys voisi olla parempi. Luontoa kuvataan kaikkina vuorokaudenaikoina ja monissa sääoloissa. Nastat tuovat pitoa ja turvallisuutta talvipyöräilyyn, mutta miten pärjäsi testin mustalammas, Nokian Rollspeed W-kitkarengas? markUs sirkka PYÖrÄT PiTÄvÄT. Testin pitävimmällä renkaalla "kiipeää vaikka puuhun". Havukka-ahon ajattelija sai ensi-iltansa 15. Paino: 900 g Hinta: 24,90 valmistusmaa: Tietoa ei anneta. Heijastinnauha lisää turvallisuutta. nokia Hakka sW300 nastat: 4 rivissä 300 alumiininastaa, terävä kovametallipiikki. kuvio: Karkea kuvio rullaa lumella ja jäällä hyvin. Edellisellä sivulla Kari Väänäsen haastattelu. nÄYTTElijÄT ilkka HEiskanEn ja kai lEHTinEn. 66 sUomEn lUonTo 1 | 2010 marja-leena hukkanen / mrP matila rÖhr ProduCtions Loputon ajatusvyyhti luonnonhelmassa. Paino: 820890 g Hinta: 39 valmistusmaa: Suomi Huomioita: Rullaa kohtuullisesti, mutta sivuttaispito ei ole paras kantatessa. Paino: 795g Hinta: 80 valmistusmaa: Suomi Huomioita: Karkeakuvioinen ja vahvasti nastoitettu rengas vaativiin talvioloihin. Siksi soveltuu parhaiten takarenkaaksi. kuvio: Matala, rullaava kuvio. Ei rullaa kovin hyvin. BilTEma nastat: 144 suurikokoista teräsnastaa 2 rivissä. Paino: 880910 g Hinta: 59 valmistusmaa: Suomi Huomioita: Hybridi- ja retkipyöriin tarkoitettu kestävä yleisrengas pitää hyvin, mutta pehmeässä lumessa ajotuntuma on epävakaa. Hintalaatusuhteeltaan toimiva ja kestävä: "kaikki nastat tallella 2 vuoden työmatkapyöräilyn jälkeen". nokian HakkaPEliiTTa W240 nastat: 240 kovametallipiikkistä teräsnastaa 4 rivissä. Upea luonto, huumori sekä päähenkilön luonteen hyvyys pehmittävät välillä synkkääkin tunnelmaa. Teemu Tenhuselle talvipyöräily on tuttua. scHWalBE maraTHon WinTEr nastat: 200240 kpl kovametallikärkistä, matalaa nastaa 4 rivissä. Elokuvan loppu ei kuitenkaan pilaa kokonaisuutta. kuvio: Hyvin korkea kuvio ei rullaa kovin kevyesti, mutta leikkaa pehmeää lunta. Turvallinen valinta
"Ei ole tärkeää, kuinka monta lintulajia näen tai kuinka aikaisin ne keväällä tulevat. "Töyhtötiainen on mieluisin. kuvio: Karkeahko kuvio rullaa melko hyvin. Lasten ja nuorten luontokuvakisan satoa Luonto-Liiton lasten ja nuorten luontokuvakilpailun voitti katri Tenhola Helsingistä 1930-vuotiaiden sarjassa kuvalla Pulu in Danger. "Nurmimatossa on nyt tarpeeksi ilmastointireikiä." Vaikka ruokintatarjonnasta on käynyt nauttimassa kolmekymmentä eri lintulakatja kuorinki nokian rollsPEED W nastat: Kitkarengas, ei nastoja. Itse tehdyt tai kaupasta ostetut ruokinta-automaatit, joissa linnut eivät pääse talsimaan ruuan sekaan, ovat parhaita." Ruokintapaikka on syytä pitää puhtaana. Minua kiinnostaa, minä päivänä tutut linnut vuodesta toiseen tulevat ja kuinka tarkasti ne noudattavat aikatauluaan. Luonto-Liiton nuorten luontoleirillä viime elokuussa suunniteltu kahden ja puolen kilometrin pituinen Viiden aistin luontopolku sijaitsee suurimmalta osin suojelemattomalla Inarin retkeilyalueella. Rastit etsitään gps-laitteen avulla. Kilpailun tuomareina toimivat luontokuvaaja juha Höykinpuro, vuoden 2008 kilpailun voittajat laura Weckman ja Teemu saloriutta sekä Luonto-Liiton luonnonharrastusvastaava inka Plit. "Tarjoan vuodesta toiseen samaa ruokaa. Rasteihin liittyy elämyksellisiä tehtäviä kuten suon tunnustelu paljain jaloin tai puron löytäminen äänen perusteella. Polun tiedot ja esite: www. Paino: 800900 g Hinta: 35 valmistusmaa: Suomi Huomioita: Testin ainoa kitkarengas sopii ympärivuotiseen käyttöön lumelle ja asvaltille. Tosin saattaa mennä pitkiä aikoja, ettei niitä näe." Lintujen talviruokinnan voi aloittaa vaikka keskellä talvea, mutta tärkeää on jatkaa kerran aloitettua ruokintaa. oma rEviiri luontoFRiikin tähtihetki kuvat markus sirkka pähkinähakit tekevät reikiä nurmikkoon Espoolaisen Erkki Tietäväisen lintujen talviruokintapaikat ovat perinteisiä, pikkulinnuille tarkoitettuja tankkauspisteitä, mutta joskus niillä näkee yllätysvieraitakin. Linnut ovat kuin vanhoja tuttuja, joita on aina vuosi vuoden jälkeen mukava nähdä." joHanna mEHTola www.birdlife.fi Tunnetko intohimoisen lajiharrastajan. Isolepinkäisen tapa saalistaa täysin pelottomasti tekee vaikutuksen." Tietäväisen innostus lintujen talviruokintaan syveni, kun hän liittyi 1998 Eläinmuseon talviruokintapaikkatutkimukseen. Siten vuosittaiset lintulaji- ja yksilömäärien muutokset ovat verrannollisia." Tietäväisen Karjaan ruokintapaikalla käy säännöllisesti myös viitisentoista pähkinähakkia, jotka varastoivat pähkinänpaloja lähimetsään ja nurmikkoon. Talvessa häviää 250 kiloa murskattuja pähkinöitä, 50 kiloa auringonkukansiemeniä, 30 kiloa rasvasiemenseoksia ja jonkin verran kauraa parempiin nokkiin. kaTri TEnHola: PUlU in DanGEr sUomEn lUonTo 1 | 2010 67. Pehmeä kumiseos antaa hyvän pidon pakkaslumella, mutta jäisellä tiellä nastoja kaipaa. Se nappaa talitiaisen ja jää usein aivan silmieni eteen sitä syömään. Se on hauskan näköinen, ja sen käyttäytymistä on mielenkiintoista seurata. Sateen jälkeen ruokinta-automaatit pitää tyhjentää ja putsata. luontoliitto.fi/metsa/vaikuta/Retkeile/Rovavaara sekä www.luontoon.fi. "Perinteiset lintulaudat ovat nättejä, mutta niitä ei saisi tautiriskin vuoksi käyttää. Myös muutokset määrissä ovat kiinnostavia." Tietäväinen ruokkii lintuja sekä Espoon kotinsa pihalla että Karjaalla vapaa-ajan asunnolla. "Isolepinkäinen on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. 1318-vuotiaiden sarjassa voiton vei martti rajamäki Riihimäeltä tunnelmallisella kuvalla pyrstötiaisesta. Voittajakuvat ovat nähtävissä osoitteessa www.luontoliitto.fi/kuvakilpailu.html. Alle 13-vuotiaiden sarjan voitti 11-vuotias juho Pajanen Laihialta kuvallaan koskikarasta. Vaivattomalla renkaalla on vuoden puhkeamattomuustakuu. jia, yksi on ylitse muiden. "Lintujen ruokinta tuo valtavasti iloa. Jäätyään eläkkeelle pankkimaailmasta linnuillekin on jäänyt enemmän aikaa. Lähetä juttuvinkki johanna.mehtola@sll.fi. Lähde GpS-polulle Suomen ensimmäinen gpskoordinaatteihin perustuva luontopolku on avattu Inarissa
Luonnosta löytyneet hauraat materiaalit vaativat herkkää käsittelyä ja luovaa mieltä. "Metsissä oli ennen käveltäviä ja pyöräiltäviä polkuja. Lumikenkäily on tavallista kävelyä tehokkaampaa, ja kengillä pääsee liikkumaan myös haastavammissa maastoissa. Oittaan ulkoilukeskuksessa Espoossa, missä myös Suomen lumikenkäilijät esittelevät toimintaansa. Kun lumi on salvannut yöllä ulko-oven, tutkija lähtee töihin "lennokkaasti ikkunasta hypäten". Mutta ei se niin mene, että luonto kuuluu minulle, vaan että minä kuulun luontoon." "Palaute on ollut sitä positiivisempaa, mitä isompaan paikkaan mennään. Metsien hoitaminen olisi tullut tehdä kannattavaksi ja houkuttelevaksi metsänomistajille niin, että omistajat voisivat olla ylpeitä hyvinvoivista metsistään." "Mikä on maiseman hinta, jos hehtaarin avohakkuu pilaa samalla yhdeksän hehtaaria maisemaa?" raPinojan jÄrvirUokoTUrkiT, pajÄrvirUokoTUrkiT junkissalaukut ja puolukanlehtikengät ovat herättäneet suurta kiinnostusta kaikkialla maailmassa, missä ne ovat olleet näytteillä: Euroopassa, Aasiassa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja jopa Etelämantereella. Siellä hän kulkee rannoilla ja metsissä ja kerää töihinsä materiaaleja kuten järviruokoa, luhtavillaa tai lepän käpyjä. oma rEviiri taiteilija puolukanlehtikengissä Laatikollinen voikukanpalloja! Kuinka ihmeessä untuvankeveät hahtuvapallot on saatu laatikkoon. Se herättää luonnon nälän." New Yorkissa, San Franciscossa tai Pekingissä Rapinoja ei voi laittaa töitä esiin suojattomana, vaan niiden on oltava vitriinissä. Lumikenkäilyn SM-kisat pidetään 7.2. Lisätietoja: www.snowshoe. Toinen oli jo laittamassa päälleen järviruokoturkkia ennen kuin alkoi itsekin ihmetellä, mikä häneen oikein meni ja pyydellä anteeksi. HaUrasTa ja kaUnisTa. sporttisaitti.com. Taiteilija anni rapinojan, 60, kodin työtila on täynnä mitä hämmästyttävimpiä luomuksia. Ihmisillä on siellä suurempi katkos luontoon. Erikoisilta tilanteilta ei ole silti vältytty. "Nämä puolukanlehtikengät ovat minun osaltani valmiit, mutta luonto voi jatkaa useita vuosia omaa väriprosessiaan", selittää Rapinoja näyttäen kenkälaatikosta ottamiaan siroja naisten korkokenkiä. Harakoissa ( lämpöä, joka pistää kirjoittajan tulvimaan. "Täällä on horisontti, taivas ja meri. Lämpöä harakoille on mutkaton ja maanläheinen. Lämpöä harakoille Picalogin vuosikirja on ni(Pica pica) on mensä väärti. Suomessa tätä ikivanhaa taitoa harrastaa jo noin 80 000 kenkäilijää. Luonnon garderobi -näyttely sai erään naisen kiipeämään suojaköyden yli Katowicessa Puolassa ja sovittamaan jalkaansa juolukanlehtikenkiä. Nykyään saari on täynnä avohakkuualueita ja kivisiä, vain rekka-autoille tarkoitettuja metsäautoteitä. "Ihmiset ovat halunneet myös koskettaa ja jopa sovittaa töitä: minulle laukku, takki ja kengät. anni rapinojan taideteokset syntyvät luonnon materiaaleista kuten puolukasta ja alppiruusun lehdistä (alh.). MAKASIINI Mutkattomasti Kolumnistimme, Metsäntutkimuslaitoksen erikoistutkija Timo Helle kokosi kirjan havainnoistaan rovaniemeläiseltä kotipihalta. Kenkien muoto on ihmisten maailmasta mutta materiaali luonnosta; puolukanlehtien alla on vain silkkipaperista ja ruispuurosta tehty muotti. Timo Helle: Lämpöä harakoille Picalogin vuosikirja. Lapsuudenmaisema yksi Suomen kansallismaisemista on kokenut rajun muutoksen viime vuosina. Täältä on hyvä lähteä, mutta myös hyvä tulla takaisin." Toisinaan mukana matkustaa elämänkumppani, luontokuvaaja Esko Pitkänen. Lumikenkäily ei ole mikään nykyajan keksintö, sillä sen historia ylettyy ainakin 6000 vuoden taakse. Entä tuomenkehrääjäkoin silkinohuet seitit, jotka on ripustettu narulle kuivumaan kuin keijukaisen pyykit. Aikuinen tytär asuu Ranskassa. Monimuotoinen piha ja "piilokojussaan" keittiössä pysyttelevä tarkkailija tarjoilee meille kerta kaikkiaan verrattoman luku- ja katseluelämyksen. Myös tarve koskettaa on sitä syvempi, mitä isompi paikka. Kustannus-Puntsi 2009. alicE karlsson Lumikenkiä kokeilemaan Jos suksi ei luista, kokeile lumikenkiä. 68 sUomEn lUonTo 1 | 2010 ismo Pekkarinen / kuvaliiteri .. Kasvien lehdet, siemenet, kävyt, pajunkissat ja puolukanlehdet ovat kaikille tuttuja, mutta tapa käsitellä niitä on jotain uutta ja ennennäkemätöntä. Rapinoja asuu Hailuodossa, missä hänen sukunsa on elänyt jo satoja vuosia
"Koen luonnonmateriaaleista valmistamani työt kantaaottavina. Kutsun näitä töitä kamera- ja videomaalauksiksi. äkkijyrkän villi luonto Taiteilija miina Äkkijyrkästä kertova kuvakirja Miina esittelee taitelijan monissa rooleissa. Tekstien toimittajalle jaakko Heinimäelle hän on avannut vanhat päiväkirjansa ja tunnustanut uskonsa. Toisen julkisen roolin hän on saanut itäsuomalaisen alkuperäiskarjan suojelijana. Herkkyys katoaa helposti. kUvanvEisToa, valokuvausta ja ympäristötaidetta Rapinoja on tehnyt ja opiskellut lähes koko ikänsä. Bongaus järjestetään nyt neljättä kertaa. Luonnossa liikkuminen ja teosten työstäminen vievät paljon aikaa. Äkkijyrkkä ja Heinimäki tutustuivat 1996, jolloin taiteilija pyysi pappia siunaamaan Skatan tilan. Taiteen keskustoimikunta myönsi hänelle viime vuonna viisivuotisen taiteilija-apurahan. Työskentelykaudet ja näyttelyt ulkomailla tuovat uusia tuulia, joten Rapinoja jakaa aikansa näiden kaikkien kesken. Johnny Kniga 2009. liisa vÄHÄkYlÄ sUomEn lUonTo 1 | 2010 69. Pihabongauksen tarkoituksena on saada ihmiset havainnoimaan talvisia lintulaudan ja kotipihan lintuja ja kiinnostumaan lähiluonnosta. fi/pihabongaus. Ne muistuttavat meitä siitä, että olemme hyvin pieni osa luontoa." riiTTa saarinEn kUvaT anTTi saraja Anni Rapinojan Kameramaalauksia-kiertonäyttely Komppalinnan kirjastossa Siikajoella helmikuun ajan. Pekka nurminen Bongaa lintu! Birdlife Suomen järjestämää Pihabongaustapahtumaa vietetään 30. 31.1., jolloin lintuja tarkkaillaan omalla pihalla tunnin ajan. Kirja esittelee hänet myös äitinä. Samalla syntyy myös videoteoksia. "Haluan saada olennaisen esiin. Mitättömän näköisetkin asiat voivat olla hyvin tärkeitä." Taiteilija on myös valokuvannut paljon kasveja, luontoa ja maisemaa ja ikuistanut esimerkiksi pajun kasvun vaiheet. Pihabongauksen suojelijana on tasavallan presidentti Tarja Halonen. Lisätietoja: www.birdlife. Kirja on kunnianosoitus kyyttöjen kaitsijalle ja elinvoimaiselle taiteilijalle. oma rEviiri "Haluan nostaa töissäni esiin pienuuden suuruuden; kuinka hienosti pienet asiat on luonnossa tehty. Viime vuonna osallistujia oli 15 000. Vaikka viime aikoina Äkkijyrkän vasikat ovat näkyneet Marimekon kankaissa, taiteilija Äkkijyrkkä on kuvanveistäjä, joka katsoo vastaantulevia autoja lehmien vatsoina. juha metson kuvissa Äkkijyrkkä nähdään ronskin raakana ja kauniin vahvana naisena. Nostan esiin luonnosta pieniä tapahtumia, jotka ovat kuin väläyksiä." "En pystyisi tekemään näitä töitä, jos en olisi opiskellut kasvitiedettä ja maantiedettä", toteaa Rapinoja, joka on valmistunut filosofian maisteriksi Oulun ylipistosta
Suurimmat järvestä mitatut pitoisuudet olivat 35 mikrogrammaa. Se ei paljoa todista. Yhtiön edustajat korostivat, että lupaehtojen rikkomisen vaihtoehto olisi ollut kaivoksen pysäyttäminen kuukausien ajaksi. Pikkumuikku puuttui tyystin. Nikkelin tehokkaammaksi rikastamiseksi yhtiö aloitti syksyllä 1997 kokeilun natriumsyanidilla, jonka uskottiin hajoavan prosessissa täysin. "Ostajat eivät huolineet Nuasjärven kalaa. Vuonna 1989 hän hankki Nuasjärvelle troolialuksen. Viranomainen vakuutti, ettei päästöistä harri nurminen YmPÄrisTÖrikos vEi kalaT. Yhtäkkiä näytti, ettei päästöistä ole kukaan vastuussa. YmPÄrisTÖkEskUs Ei ryhtynyt muihin toimiin kuin kielsi syanidin käytön. Suurin osa kuolleista kaloista painui pohjaan, ja lokit ja korpit söivät loput." Myös kalaviranomaiset vahvistivat Nuaksen vuoden 1999 huonot kalansaaliit, mutta kadon syihin ei otettu kantaa. Vuosi 1998 oli käännekohta. Ensin kotitarpeiksi, sitten sivutoimenaan ja lopulta ammatikseen. Sitten siirsin troolin Oulujärvelle, mutta asiakkaat epäilivät, että tarjoan edelleen syanidikalaa", Alasalmi kertoo. "Syksyllä muikun kutu oli täysi katastrofi, ja seuraavan kesän muikkusaaliit jäivät olemattomiksi. Korkeimmillaan kaivoksen jätevesissä oli noin sata mikrogrammaa syanidia, kaksi kertaa enemmän kuin juomavedessä sallitaan. Alasalmi on kalastanut Kainuun suurjärvillä yli 30 vuotta. Pentti alasalmen kalastukset loppuivat kainuun nuasjärvellä, kun kaivosyhtiön syanidit valuivat vesistöön. Mondo Mineralsilla ei ollut lupaa laskea syanidia Kainuun toiseksi suurimpaan järveen. Toisin kävi: osa syanidista valui Nuasjärveen alusta lähtien. Tieto syanidipäästöistä säikäytti asukkaat, kun Kainuun ympäristökeskus kertoi niistä huhtikuussa 1998. "Yhtiö ja viranomaiset mainostivat, ettei järvellä havaittu kalakuolemia. "Parhaimmillaan perkasimme siikaa 140 kiloa. Nikkeliä se sai päästää vesistöön 800 kiloa vuodessa, mutta lupaa rikottiin 1998 reilusti: nikkeliä meni vesistöön 1250 kiloa. Muikun huippusaalis oli yli 800 kiloa päivässä", Alasalmi muistelee; silloin Kainuussa kannatti olla kalastaja. Myös taimen hävisi melkein kokonaan." kaivosYHTiÖ monDo minErals kaivaa Sotkamossa Nuasjärven rannalla talkkia ja sivutuotteena nikkeliä. Siksi Alasalmi ja eräs toinen Nuaksen kalastaja vaativat syyskuussa 2000 poliisia tutkimaan, onko yhtiö syyllistynyt ympäristörikokseen ja ovatko valvovat 70 sUomEn lUonTo 1 | 2010. Lupaehtoja rikottiin myös kahtena seuraavana vuonna. Sen jälkeen, toukokuusta syyskuulle 1998, yhtiö päästi kaivoksen louhosvesiä suoraan järveen, jolloin nikkelipäästöt karkasivat käsistä. ole vaaraa, mutta kaikki tietävät syanidin vaaralliseksi myrkyksi. Kainuun ympäristökeskus kielsi maaliskuun 1998 lopulla syanidin käytön. oma rEviiri vaikuttaja taistelu kaivosyhtiötä vastaan Kainuulainen kalastaja Pentti Alasalmi on taistellut vuosia kalavedet pilannutta ja hänen elinkeinonsa vienyttä yhtiötä vastaan. "Järveen lasketaan myrkkyjä ilman lupaa, valvovat viranomaiset seisovat tumput suorina eikä kukaan muka ole vastuussa mistään. Kyllä jonkun täytyy vastata, ja se joku on yhtiön johto." Tätä teesiä entinen rajavartiolaitoksen upseeri, kalastaja Pentti alasalmi on seurannut kymmenen viime vuotta. Syanidi laskettiin suurimmaksi osaksi jään alle
Kansi on vielä "vain" joutsenmerkittyä. Mondo Minerals laski ainakin vuoden ajan veteen myrkkyjä laittomasti. Hän nosti yhtiötä vastaan vahingonkorvauskanteen, joka hylättiin Helsingin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa 2004. Paperimme (Nova Press Silk) valmistaa Stora Enson Veitsiluodon-tehdas. Alasalmi, jonka kalastuselinkeino oli loppunut ja trooli seisoi pihalla, etsi nyt vastuullisia nostamalla itse rikossyytteet Mondo Mineralsin kolmea johtajaa vastaan. Gummerus siirtyi viime vuonna käyttämään FSC-paperia kirjoissaan. Ne tuovat Joutsenmerkille lisäarvoa samoin kuin ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmälle. jorma laUrila Lähteinä ovat esitutkintapöytäkirja liitteineen sekä oikeusasteiden päätökset. Ympäristörikoksista nostetaan syytteitä aivan liian vähän. sUomEn lUonTo 1 | 2010 71. Tuomio perustui tuolloiseen vesilakiin. Kaikki merkittävät luontojärjestöt Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF, Greenpeace, Natur och Miljö, Birdlife ja LuontoLiitto kannattavat FSC-järjestelmää. Hän toimi noina vuosina Sotkamon kaivoksen laatu- ja ympäristöpäällikkönä. oma rEviiri yMpäRistÖMeRkit viranomaiset rikkoneet velvollisuutensa, kun yhtiön luvattomiin päästöihin ei heti puututtu eikä niitä viety poliisitutkintaan. Yhtä vakavaa on, että puolet tutkintapyynnöstä, virkamiesten toimet, jätettiin tutkimatta noin vain. mikko niskasaari 31-136 Kestäv metsätal än o edistäm uden iseksi PEFC/02- ISO 14001 FSC-sertifikaatti on luontojärjestöjen mieleen Suomen Luonto käyttää tästä numerosta lähtien FSC-sertifioitua paperia sisäsivuillaan. Heti alkajaisiksi valtionsyyttäjä matti nissinen päätti, ettei virkamiesten epäiltyjä rikoksia tutkita; virkamiehet kuultiin esitutkinnassa todistajina. mETsÄTEollisUUDEn miElEsTÄ sertifiointijärjestelmien erot ovat pieniä. Päästöihin ympäristökeskus ei antanut lupaa, eikä olisi voinutkaan. Suomessa PEFC on vallitseva, Ruotsissa ja Keski-Euroopassa taas FSC, mutta sen suosio kasvaa myös meillä. PEnTTi alasalmEllE syyttäjän logiikka ei kelvannut. Tammikuussa 2003 valtionsyyttäjä Nissinen päätti olla syyttämättä myös yhtiön johtajia. Syyttäjä nosti syytteen yhtiön kahta johtajaa vastaan. "Meillä oli ympäristökeskuksen lupa kokeilla syanidia, mutta sitten kävi kuten kävi", toteaa jouko olkkonen. Lain mukaan tämä ei kuitenkaan oikeuta lupaehtojen rikkomiseen. Nyt sen joutui tekemään yksityinen kansalainen, omalla kuluriskillään. "Sertifikaattien on tuotava lisäarvoa lainsäädännölle sekä hyvän metsänhoidon suositusten mukaisen metsätalouden harjoittamiselle." Luontojärjestöillä on FSC-järjestelmässä selkeä virallistettu asema, kun PEFC on metsäteollisuuden hallinnoima. Maailmalla on käytössä kaksi laajaa metsien sertifiointijärjestelmää: FSC (Forest Stewardship Council) ja PEFC (Programme for the Endorsement of Forest Certification Schemes). "Ero on myös siinä, että FSC-järjestelmässä metsänomistaja itse hakee aktiivisesti merkkiä ja sitoutuu siihen toisin kuin PEFC:ssä", Sulkava luonnehtii. Johto tiesi toimineensa ilman lupaa. Se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta päästää ympäristöön ainetta ilman laissa edellytettyä lupaa tai lupaehtojen vastaisesti siten, että teko on omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista, on tuomittava ympäristön turmelemisesta, säätää rikoslain 48. Syyttäjä perusteli päästöjä myös kaivoksen toiminnan jatkumisella, ilman korjaustaukoja. luvun 1. Vesiylioikeus korosti lupaehtojen rikkomisen olevan rangaistavaa riippumatta siitä, onko ympäristön tila huonontunut vai ei. Vaatimuksia on myös puun alkuperälle. Viime joulukuussa Kajaanin käräjä- oikeus hylkäsi syytteet ja määräsi Alasalmen maksamaan 33 000 euroa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja. Aiemmin samanlainen tapaus onkin ratkaistu toisin; sattumoisin sekin tapahtui Kainuussa. Ympäristörikoksia ilmoitetaan, tutkitaan ja niistä nostetaan syytteitä aivan liian vähän, valittaa valtakunnansyyttäjänvirasto. Juttua tutkittiin keskusrikospoliisin pohjoisella osastolla ympäristön turmelemisena. YmPÄrisTÖn TUrmElEminEn on vaarantamisrikos, joka on rangaistavaa, vaikkei teosta olisi näkyviä seurauksia. Myös nikkelivesien juoksutus oli tietoinen valinta. Lisäksi sen kehittämiseen pääsee vaikuttamaan, toisin kuin PEFC:n", sanoo Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja risto sulkava. Pohjois-Suomen vesioikeus tuomitsi heille sakkoja lupaehtojen rikkomisesta ja yhtiön maksamaan valtiolle rikoksella saatu hyöty, seitsemän miljoonaa markkaa. Siinä käytettävä FSC-kuitu on peräisin Baltian metsistä. pykälä. Käräjäoikeuden mielestä ei ollut näyttöä, että vesistöön laskettu syanidi ja nikkeli olisivat aiheuttaneet ympäristön pilaantumista. Metsäsertifikaatit antavat kuitenkin hyvälle metsänhoidolle Joutsenmerkkiä vahvemmat takuut. PoHjoismainEn YmPÄrisTÖmErkki eli Joutsenmerkki kattaa kirjapainoissa kaikki tuotantovaiheet alusta loppuun. Esitutkinnassa selvisi, että yhtiön johto tiesi koko kokeilun ajan syanidia valuvan vesistöön. "Erot eivät kaikilta osin ole enää mahdottomia, mutta FSC on selvästi parempi etenkin arvokkaiden luontokohteiden, suojavyöhykkeiden ja virkistysalueiden huomioon ottamisen kannalta. Nämä perustelut korkein oikeus hyväksyi 1995. Sen rangaistussäädökset siirrettiin 1995 rikoslakiin, periaatteiltaan samanlaisina, joten korkeimman oikeuden päätöksellä on edelleen merkitystä ennakkopäätöksenä. Hänen mielestään kaikki johtui syanidikokeilun epäonnistumisesta, jätevesipäästöt eivät olleet tahallisia eivätkä ne johtuneet myöskään törkeästä huolimattomuudesta. Nissisen mukaan ei ollut näyttöä rikoksesta, koska ympäristölle ei ollut aiheutettu vahinkoa. Se on oppikirjaesimerkki tapauksesta, joka syyttäjän on vietävä tuomioistuimen arvioitavaksi. Havainto on oikea, mutta olisikohan syy samassa virastossa. Kajaani Oy rikkoi vuosina 198588 lupaehtojaan laskemalla Oulujärveen fosforia ja puukuitua reilusti liikaa, kun paperitehtaiden uusi jätevedenpuhdistamo ei toiminut odotetusti. FSC:ssä teollisuudella, metsänomistajilla ja luontojärjestöillä on kullakin sama painoarvo, kun kriteereitä määritellään. Alasalmi ei syytettään kadu ja juttu jatkuu Itä-Suomen hovioikeudessa
Että pääskynen, tuo ylivertainen lentäjä,/ ei muuttaisikaan syksyllä Egyptiin/ vaan talvehtisi järvenpohjassa/ voi ensi alkuun kuulostaa hämmästyttävältä,/ vaikka luotettavat kirjoittajat kuten/ Carl von Linne ja August Strindberg/ ovat asettuneet tukemaan teoriaa/ ja rehelliset pohjalaiset järvikalastajat/ myöntävät saaneensa talvinuotalla pääskysiä. Virhe syntyi toimituksessa. valitse tämän lehden paras juttu ja voita upea, kierrätysmateriaalista tehty Globe Hope -kassi! paras kansi -kisan voitti naali Naali vei ylivoimaisen voiton, kun Suomen Luonnon lukijat valitsivat viime vuoden parhaan kannen. Evoluutio kiinnostaa, vaikka itsen tutkin rna-viruksia, jotka muuttuvat todella nopeasti varsinaisiin eläviin organismeihin verrattuna. Artikkelissa todettiin talviruokinnan lisääntyneen suuresti viime vuosikymmenien aikana. En ole koskaan pitänyt ilotulituksesta uutta vuotta voisi sään salliessa juhlistaa vaikkapa heittelemällä ilmaan lumipalloja! Ja itse alta pois... Kymppinumeron naali sai peräti 416 ääntä, siis kolmasosan koko äänimäärästä, joka oli 1235. Kirjan sai marja-leena Tankka Tervajoelta. "Tuttu vieras lintulaudalta" perusteli espoolainen Pirkko linnamo tiaiskuvan valintaa. nen kuvaus, alkukielellä Utförlig beskrivelse av en bärplockares väg (2006). Kalenteri lähtee Elina Hänniselle Kiviniemelle, mirjam rissaselle Lahteen, mikael seinille Tampereelle, annika Paanaselle Espooseen ja sonja salokoskelle Kokkolaan. TUovi korTEniiTTY, TamPErE Pitkä matka Korvatunturille on ehdottomasti paras. Pelaan tennistä ja mailakäteni (oikea) on kyynärpäästä keskisormenpäähän 1,5 cm pitempi kuin vasen käsi. Tintti sai 141 ääntä, mikä on vain kaksi ääntä enemmän kuin seiskanumeron sienet. "Siinä on jotain viileän kaunista ja herkkää. On maailmassa nähty suurempiakin ihmeitä/ kuin se että pääskynen ehkä vain laiskuuttaan menee järveen nukkumaan talven yli. Sen eräässä kuvassa on harmaapääkalastaja eikä sinirintakalastaja. "Naali on täysi kymppi!" kiteyttää jaakko lindeman Turusta. Vastausten tulee olla perillä viimeistään 17.2. Toiseksi sijoittui numeron kahdeksan kannessa keimaillut sinitiainen, jonka kuvasi jari Peltomäki. Äänestäneiden kesken arvottiin Laulujoutsenen perintö -kirja ja viisi Luonnonkalenteria 2010. Hyvää uutta vuotta kaikille! HEli kanGas Porvoo osallistu paras juttu -kisaan! mikä tämän numeron jutuista on mielestäsi paras. Naalikuvan otti norjalainen asgeir Helgstad. vuoden turhake on ilotulite 2. Onnea! lukijoiden kommentteja: Vuoden turhake on ilotulite oli paras juttu. Lehden nimi on Suomen Luonto, joten on paikallaan, että se esittelee nimenomaan kotimaamme luontoa. joUko TaPanila, PoHja oikaisu Viime numeron Gambia-jutussa oli virhe. Pitkä matka korvatunturille 3. naalin paluu suomeen norjan ja ruotsin varassa Kisaan osallistuneiden kesken arvottiin pellavainen esiliina. Voisiko ruoansaannin helpottumisella ja lentomatkojen lyhenemisellä olla vaikutusta havaittuun siipien lyhenemiseen. Kyseinen eläin on jotenkin aina saanut sympatiani. kaisa laHTi-nUUTTila, jYvÄskYlÄ sUomEn lUonTo 1 | 2010 73. Naalikin näyttää, kuin toivottaisi lehden lukijoille rauhaa ja rakkautta ensi vuodeksi", lausuu arja kinnunen Porista. Onnea voittajille ja lämpimät kiitokset kaikille osallistuneille! parhaat jutut Suomen Luonto 10/2009 Lyhentääkö siipiä harjoituksen puute? Luin mielenkiintoisen artikkelin (8/09) sinitiaisten siipien lyhenemisestä. Voisikohan tinttien siipien pituudessa kuitenkin syynä olla harjoituksen puute. Pahoittelemme. ToimiTUs Tykkäsin Naalin paluu -jutusta. Onko kukaan verrannut eläintarhan isoissa häkeissä lentävien ja villien samanlajisten lintujen siipien pituutta? maTTi Waris TUrkU 1. Sienet ovat aina kiehtovia, kauniita, hyödyllisiä meille ja luonnolle." Kaikki kannet saivat ääniä. Sen voitti marja repo Lieksasta. Tämä on tyypillistä tennispelaajille. En tiedä käykö samoin pöytätenniksen pelaajille, joilla maila on paljon kevyempi, eikä aiheuta siinä mielessä samaa rasitusta, mutta käsien epätasainen käyttö heilahdusliikkeissä ja kurotuksissa on samankaltaista. Mutta luonto on muodonmuutoksia täynnä./ Eikö muka perhonen ole ollut toukka?/ Eikö katajapensas ole ollut ahven?/ Eikö karhu makaa horroksessa talvisin. Äänestä sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai postitse: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. ritva niskanenleino Porista analysoi vesa Greisin ottamaa sienikuvaa näin: "Valoisa, värikäs, eloisa
Varpuspöllöjä oli saarella nähty ja kuultu paljon. Kyllä se pehmein loikin kulkee ja jättää jälkeensä pyöreitä, suuria käpälän jälkiä. jEnni laUTakaTTo viHTi varPUsPÖllÖ. Viirupöllöjä oli saaressa kaksi tai kolme. lUkijoilTa palaute@suomenluonto.fi LUKIJOIdeN LUONTOKUvAT Tällä palstalla julkaistaan lukijoiden lähettämiä luontokuvia ja tarinoita. Harvinaisen osuvasti on käpy pudonnut maahan mustikan kohdalle. Pöllöistä pienin on ahkera myyrien varastoija. HiiriPÖllÖ. Lintuparka joutui lopulta ruokailemaan pää maata vasten painettuna saadakseen murua nokkaansa. anja ja PEkka PaavilainEn PiEksÄmÄki pöllöjen saari Pääsin kuvaamaan kolmea eri pöllölajia Helsingin Santahaminassa marrasjoulukuussa. Ehdimme jo siitä havainnosta hihkua innoissamme toisillemme, mutta päästyämme lähes kotipihaan, 20 kilometrin päähän Saukkolasta, tapahtui sama uudelleen, vain muutama sata metriä pihatieltämme! Ohjasimme auton tien sivuun ja menimme tarkastelemaan jälkiä. lukijaposti on tervetullutta joko sähköpostilla suomenluonto@sll.fi tai osoitteeseen lukijoiden luontokuvat/suomen luonto, kotkankatu 9, 00510 Helsinki. anja ja Pekka Paavilainen talitiaisen kurja kohtalo Lintujen ruokintapaikalla Haukivuorella jouduimme seuraamaan talitiaisen ylänokan kasvua marraskuun lopulta 2008 huhtikuun alkuun 2009. Hiiripöllön löysin saaren eteläpuolelta mäntymetsästä. Tuima katse ei auttanut pöllö jäi ilman myyrää. 74 sUomEn lUonTo 1 | 2010 jouni nygård jouni nygård Mustikka kävyn "suussa". Se syöksyi muutaman kerran mutta ei saanut saalista. Hetken kuluttua 30 metrin päähän tien reunaan ilmestyi kiiluva silmäpari, joka aikansa tarkkailtuaan loikki tien yli sinne mistä oli tullutkin. On tullut sade, ja kävyn suomut ovat supistuneet. Löysin yhden Likolammen läheltä. Silloin mustikka on jäänyt kävyn "suuhun". kaarina rajala Parkano jenni lautakatto Kissojen yö Ajelimme valjakkotreeneistä kotiin NummiPusulasta Nummelaan vanhaa ykköstietä, kun Saukkolan kohdalla auton edestä tien ylitse loikki ilves. Ne viihtyivät ampuma-alueen tiheissä reunametsissä, missä ihmiset eivät saa liikkua. Onneksi ne tulivat saalistamaan metsän reunaan ja kuvia syntyi. joUni nYGårD HElsinki kaarina rajala 70 vuoden mustikkareissujen ainutkertainen löytö: kävyllä mustikka "suussa". Sillä kävi parempi tuuri: saaliiksi tuli kaksi myyrää neljässä tunnissa. Kaksi ilvestä samana iltana melkoinen saalis! Pihapiirissä iso kissa vierailee säännöllisesti muttei ole ennen näyttäytynyt. Ensimmäisen se säilöi korkealle männyn oksanhankaan ja toisen erään männyn koloon
ampumaradan kyltti oli sopivan korkuinen tähystyspaikka. www.lao.fi IlmoIta Suomen luonnoSSa! Sitä lukee 105 000 luonnonyStävää! (kMt 2008) tIlaa Suomen luonto lahjakSI! SuoMenluonto.fi (09) 228 08210 irMa.kaitoSaari@Sll.fi sUomEn lUonTo 1 | 2010 75. Tule opiskelemaan Rovaniemelle! puutarha - luonto - porot ympäristö - maaseutu jouni nygård viirUPÖllÖ
Talvella sateenkaari näkyy keskipäivällä. Sumusateenkaari on himmeä eikä värejä erotu. Kesällä sateenkaaria näkee useammin iltapäivällä tai illansuussa, jolloin ne ovat koillis- tai itätaivaalla. kun valo taittuu jääkiteissä, syntyy haaleanvärinen sateenkaari. Kysy osta luonn ee laajen uoren k maan alta alle taiva kysy luonnosta -asiantuntijoita värvätään sitä mukaa kuin kysymyksiä karttuu. Kysy luonnosta -palstallamme lukijoiden kysymyksiin ovat vastanneet Harri Dahlström, matti Helminen, ilkka koivisto, kauri mikkola, seppo vuolanto ja seppo vuokko jo yli 20 vuotta. Halot sotketaan toisinaan sateenkaariin. Aamupäivällä on myös sateenkaaria. Lentokoneesta voi silloin tällöin havaita gloorian, jolloin lentokoneen varjon ympärillä on värikkäitä renkaita. kuinka iso on suurin suomessa koskaan mitattu kääpä. Yleensä sateenkaari syntyy auringon valon taittuessa vesipisaroissa. Halomuotoja on yli 50 erilaista. Halot ovat yleensä auringon ympärillä, mutta joskus harvoin myös kuun ympärillä. Suomessa haloja esiintyy läpi vuoden, mutta maalishuhtikuu on parasta aikaa. Sateenkaari on vastakkaisella puolella kuin aurinko. Kuvassa on sateenkaari. Sadekuurojen aikaan niitä näkyy paremmin, ja sadekuurot ovat yleisempiä iltapäivisin. Tästä numerosta alkaen asiantuntijoita tulee vähitellen lisää ja uusia aihealueita otetaan mukaan. Halot muistuttavat sateenkaaria, jotka ovat kaikille tuttuja toisin kuin halot. Myös sumussa voi nähdä sateenkaaren. Suuri koko, litteä muoto, yläpinnan tasaisen harmaa väri ja alapinnan valkoinen pillistö riittävät määritykseen, vaikka kasvualustan laatu ei kuvasta paljastukaan: lattakääpä. Itsekin olen nähnyt lähes puolimetrisiä lattakäävän itiöemiä muutaman kerran. lÄHETÄ oma kYsYmYksEsi! Lähetä kysymyksesi osoitteeseen suomen luonto, kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostitse kysyluonnosta@suomenluonto.fi Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. 76 sUomEn lUonTo 1 | 2010 Pekka Parviainen. Tuomo niemelän kirjassa Käävät puiden sienet sen mainitaan voivan kasvaa jopa 80 sentin levyiseksi. Tällä käävällä oli leveyttä 54 senttiä, joten se varmaan kuuluu suurimpien joukkoon. värejä siinä ei juuri ollut, mutta muoto täsmäsi. kYsY lUonnosTa asianTUnTijaT vasTaavaT ToimiTTanUT alicE karlsson TalvinEn ilmiÖ. Ensimmäisenä uutena asiantuntijana marssitamme esiin ilmakehän ja sään tuntijan sari Hartosen, joka on toiminut meteorologina ja ylimeteorologina Ilmatieteen laitoksella vuodesta 1990 lähtien. Halo syntyy, kun valo heijastuu tai taittuu jääkiteissä. mistä ilmiössä on kyse. En muista sellaista koskaan havainneeni. Yleisimmät ovat Suomessa 22 asteen rengas, auringonpilari, sivuaurinko eli vanhalta nimeltään auringon sappi sekä 22 asteen rengasta sivuavat kaaret. sari HarTonEn ilmakehän ilmiöt iso kääpä kuvasin kookkaan käävän Tenholan sillbölessä, mikä kääpä se on. 40-vuotias Hartonen on julkaissut kirjan Sää ympäri vuoden (Kirjapaja 2008). alicE karlsson Sateenkaari talvella näin keskellä talvea taivaalla sateenkaaren. Sen värit ovat haaleat verrattuna kesän sateenkaariin, ja siihen ei niin helposti kiinnitä huomiota. Vaikka en suoranaisia ennätystietoja löytänytkään, lattakääpä varmaan pitää hallussaan Suomen suurimman käävän titteliä. Talvella voidaan havaita sateenkaaria, jotka syntyvät, kun valo taittuu jääkiteissä kuten tässä tapauksessa. Nyt voi kysyä vanhojen tuttujen aiheiden hyönteisten, lintujen, kalojen, kasvien ja nisäkkäiden lisäksi esimerkiksi geologiasta, ilmakehän ilmiöistä ja säästä, tähtitaivaasta, evoluutiosta ja fossiileista, vesieliöistä, mikrobiologiasta sekä kaupunkiluonnosta. Haloja näkyy parhaiten cirrostratus- eli harsopilvissä. Suomi on otollinen paikka niiden katseluun. Haloja on erityisesti sadealueiden edellä, jolloin cirrostratuspilvi peittää taivaan
kalastaja voi toimillaan edistää vapautettavan kalan mahdollisuuksia jäädä henkiin. sUomEn lUonTo 1 | 2010 77. Kalojen vapauttaminen takaisin veteen eli niin sanottu pyydä ja päästä -kalastus on nykyisin osalle kalastajista selkeä valinta. kYsY lUonnosTa asianTUnTijaT vasTaavaT isoksi kasvava. Kysymyksessä mainittuun ystävän kannanottoon kaikkien menehtymisestä ei kuitenkaan ole perusteita. Kun se itiöi, koko käävän lähiympäristö voi olla kanelinruskea miljoonista itiöistä. jos kaloja tulee hyvin, lasken takaisin myös osan mitan täyttävistä. Jos koskikalastajan koukku on väkäsetön eikä kalaa liiemmälti väsytellä ja se voidaan vapauttaa nopeasti vedestä nostamatta, saaliskalan selviytymismahdollisuudet ovat melko hyvät. Lisäksi kalan käsittely kuten puristelu pitkittyy ja kuolleisuus kasvaa. Kiduksista kiinni olevan ja verta vuotavan yksilö on kyllä luokiteltava minun mielestä ryhmään "sanottavasti vahingoittunut". Kuolleisuusprosentti vaihtelee eri selvityksissä hyvinkin runsaasti. Se kasvaa lehtipuiden kannoissa usein lähellä maan rajaa. Jos kalaa joutuu käsittelemään pitemmän aikaa vedessä tai sen joutuu nostamaan vedestä ylös, kuolleisuus kasvaa. Hänen mukaansa ne kuolevat joka tapauksessa. Tenholasta löytyi halkaisijaltaan 54-senttinen lattakääpä. Lattakääpä on melko yleinen. Kirjallisissa aineistoissa on sellaisia, joissa todetaan, että kuolleisuutta ei ilmene ja sellaisia, joissa se on kymmenien prosenttien luokkaa. Ystäväni väittää, että kalojen irrottaminen koukuista ja palauttaminen veteen on turhaa. Ensinnä lienee selvää, että alamittaiset kalat on palautettava veteen. Keskustelua asiasta käydään alan lehdissä ja erityisesti netissä jatkuvasti, ja sieltä löytyy aiheesta monenlaista tietoa ja uskomustakin. Suomessakin asiaa on tutkittu muun muassa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa. Määräyksistä on paikallisia sovelluksia, mutta koskivesillä näin on tehtävä kaikissa tapauksissa. Saaliskalan elvyttäminen esimerkiksi liikuttelemalla sitä edes takaisin vedessä en- kari aaltonen antti koli Takaisin aHDin valTakUnTaan. Pitääkö tämä paikkansa. Kuolleisuutta on selvitelty runsaasti vuosikymmenten aikana ennen kaikkea Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Itiöiden väri voi silloin peittää itse lakinkin. sEPPo vUokko kasvit ja sienet onko pyydä ja päästä -kalastuksessa mieltä? Harrastan perho-ongintaa ja päästän alamittaiset kalat takaisin veteen. Koukusta vapautettujen kalojen kuolleisuus riippuu paljon siitä, mikä kalan kunto on vapautushetkellä. Pyydä ja päästä -kalastus on yleistynyt. Joku vapauttaa kaikki kalat ja toinen ottaa talteen vain osan saaliista. Kalastuslainsäädännön mukaan alamittainen kala on laskettavaksi viipymättä takaisin veteen, ellei se ole sanottavasti vahingoittunut. Kun saaliskala punnitaan, mitataan ja jopa valokuvataan, pitenee kalan vedestä poissaoloaika
Jokainen kalastuksenharrastaja toivottavasti pohtii kysyjän lailla vapauttamiensa saaliskalojen kohtaloa ja tulevaisuutta. Hömötiainen on havuja sekametsien laji, viitatiainen puolestaan lehtimetsän asukas. Ylinnä tyypillinen pohjankeltavästäräkki lapista, keskimmäisenä eteläisen alalajin edustaja ja alinna vaalassa pesivänä kuvattu lintu, jonka väritys poikkeaa molemmista edellisistä.. Kun laji halutaan pilkkoa pienempiin yksiköihin, puhutaan alalajeista. Jos jostakin syystä nämä lajit sattuisivat kuitenkin yrittämään lisääntymistä, mahdolliset risteytymät ovat lisääntymiskyvyttömiä, tai niiden lisääntymiskyky on alentunut eivätkä hybridit muodosta lisääntyvää kantaa. lintukirjan kuvat ovat melkein samanlaiset. Tosin vielä oma- 78 sUomEn lUonTo 1 | 2010 markus varesvuo / lintukuva sama laji. kYsY lUonnosTa asianTUnTijaT vasTaavaT markus varesvuo / lintukuva nen vapauttamista lisää veden vaihtumista kiduksissa ja parantaa kalan selviytymismahdollisuuksia jonkin verran. Hömötiainen ja viitatiainen ovat selvästikin eri lajeja; ne eivät tiettävästi risteydy luonnossa keskenään, vaikka levinneisyysalueet menevät päällekkäin. Pyydä ja päästä -kalastusta harrastava voi kehittää välineistöään, menetelmiään ja saaliskalan käsittelyä; taitojen kasvaessa varmasti myös vapautettujen kalojen kuolleisuus pienenee. Välittömästi vapautettu kala katoaa yleensä nopeasti kalastajan silmistä ja antaa vaikutelman hyvästä selviytymisestä. keltavästäräkkejä jokainen. mistä tiedetään, että esimerkiksi hömötiainen ja viitatiainen ovat eri lajeja. Varsinkin lämpimien kesävesien aikaan voi myös jättää koskipaikat rauhaan ja kalastella muualla sekä muilla tavoilla. Harri DaHlsTrÖm kalat ja äyriäiset jari Peltomäki / lintukuva Mikä on lajin ja rodun ero? on paljon lintuja, jotka muistuttavat toisiaan mutta kuuluvat eri lajeihin. Kala saattaa silti kuolla myöhemmin kunnon heiketessä esimerkiksi ihotautien seurauksena lämpimissä kesävesissä
Se saattaa olla evoluution luoma turvatoimi, sillä todennäköisin suunta viholliselle on alapuolelta, koska hyönteiset, myös pedot, kiipeävät ruuduilla ylöspäin. kaUri mikkola selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet sUomEn lUonTo 1 | 2010 79. Kärpänen seuraa huoneesta toiseen ilmeisesti, koska se on valonhakuinen. saimaannorpan siirrosta pohjoisempiin vesiin keskustellaan, mutta toistaiseksi lajia on järkevää suojella sen omalla elinalueellaan. Aivoina toimii pitkittäisen hermorungon etummainen parillinen hermosolmuke, ganglio, jonka ulkopuolella ovat suuret verkkosilmät. Säännöllisesti sisätiloissa tavattavia ovat isokokoiset ja tummat ullakkokärpäset, mutta Oskari on ollut eri maata. seuraamme "oskari"-kärpäsemme touhuja tarkkaan ja se tuo paljon hupia elämäämme. siitä se pitää mutta kurkkusalaatista ei lainkaan. kYsY lUonnosTa asianTUnTijaT vasTaavaT juha taskinen Siirto uuteen vesistöön saa jäädä äärimmäiseksi keinoksi, johon voitaneen turvautua siinä epätoivoisessa tilanteessa, jossa alalajilla ei enää ole ollenkaan elämisen edellytyksiä Saimaalla. se seuraa huoneen puolelta keittiöön ja takaisin. Kun valoja sytytellään ja sammutellaan, se vaihtaa paikkaa, mutta ei sosiaalisista syistä. Meillä esiintyy harvinaisena tiltaltin ohella idäntiltaltti. Lajin ja alalajin ero on lopulta sopimuskysymys. Perinteisesti sekä lajit että alalajit poikkeavat toisistaan ulkoisilta tuntomerkeiltään: lajit ovat selvemmin erilaisia kuin alalajit. Tuleeko se iholle vain lämmön vuoksi vai tunteeko se meidät hajun perusteella. Tummapäinen koiras pesi pohjoisessa soilla ja vaaleapäinen etelässä niityillä, mutta koko Etelä-Suomi kuului alalajien keskeiseen vaihettumisvyöhykkeeseen. voisiko lajin pelastaa esimerkiksi siirtämällä norppia pohjoisempiin vesistöihin. onko kärpäsiä tutkittu. Samalla rantaniityllä Kirkkonummella saattoi pesiä kaikenvärisiä keltavästäräkkejä. Opiskeluaikanani etsin keltavästäräkin pesiä tohtori lasse sammalistolle, joka pyrki selvittämään tämän lajin eteläisen ja pohjoisen alalajin risteytymistä. Lämmölläkin voi olla vaikutusta. Alalajit siis risteytyvät keskenään. Talvien leudontuminen ei ainakaan vielä tee norppakannan säilymistä mahdottomaksi, siirtoon sisältyy suuria riskejä, ja kalastuksen aiheuttamaa kuolleisuutta voidaan Saimaan vesistössä edelleen vähentää. meille jäi viime syksynä sisälle yksi pienehkö kaunis kärpänen. Viimeaikainen suuntaus onkin ollut, että entisiä alalajeja on muodostettu erillisiksi lajeiksi. Elinolojen muuttumisen vuoksi saimaannorpalla lienee olemattomat mahdollisuudet selviytyä luontaisella elinalueellaan. annamme sille täplän hilloa lautaselle. Etikka on aivan liian hapanta kärpäselle, siksi kurkkusalaatti ei kelpaa. ilmaston lämpenemistä voi pitää tosiasiana, ja oletettavasti tulevinakin vuosina koemme leutoja ja vähälumisia talvia. na opiskeluaikanani rotu-käsite oli synonyymi alalajille, mutta nykyisin rotu liitetään yksinomaan jalostukseen; puhutaan esimerkiksi kanaroduista. Kaikki tiltaltin alalajit eivät kuitenkaan saaneet lajin asemaa. Saimaan vesistössä on päästy yhteistyössä kalastusta harjoittavien kanssa hyvään alkuun tämän kuolleisuustekijän vähentämiseksi. Mitä pidemmälle olemme edenneet eri lajien perimän selvittelyssä, sitä vaikeammaksi on tullut määrittää lajin ja alalajin eroa. minkälaiset keuhkot ja sydän niillä on, aivoja niillä ei liene; entä haju- ja kuuloaisti. Iholta se saa kosteutta ja suoloja. Sen lisäksi on huomattava, että kysyjän ehdottamat Lapin tekojärvet olisivat ilmeisesti norpalle sopimattomia vedenkorkeuden voimakkaan säätelyn vuoksi. Aikuisena talvehtivia kärpäsiä on aika vähän, joten laji olisi voinut selvitä. Sitä kuitenkin pidetään edelleenkin tiltaltin alalajina, vaikka sen äänet ja höyhenpuku ovat erilaiset kuin tiltaltin, aivan samoin kuin edellä mainittujen tuoreiden tiltalttilajien. sEPPo vUolanTo linnut Voisiko saimaannorpan pelastaa siirtämällä? saimaannorppien pesinnät ovat epäonnistuneet viime vuosina. Kärpäsillä on joka jaokkeessa hengitysreikä, joka johtaa ruumiin ilmaputkistoon. Etäällä toisistaan pesivät alalajit eivät risteydy keskenään, koska niiden levinneisyysalueet ovat erillään; jääkausien aiheuttamat ilmaston ja elinympäristöjen muutokset selittävät niiden nykyisen levinneisyyden. Myös hillojen, punaviinin tai muun sellaisen hajut houkuttelevat kärpäsen samoille paikoille, missä ihmiset oleskelevat. Ulkoisten tuntomerkkien ohella erottelussa käytetään dna:n eroja, mitkä samalla selittävät lajien ja alalajien keskeisiä sukulaisuussuhteita. miksi kärpänen on usein esimerkiksi verhossa pää alaspäin. välillä se tulee istumaan paljaalle iholle ja puserolle. voisiko saimaannorppa ollakin inarijärven-, porttipahdan- tai lokannorppa. Hyljekantaa uhkaavat Saimaan vesistössä kysyjän korostaman talvien lämpenemisen lisäksi ennen kaikkea ihmisen toimet. Esimerkiksi tiltaltti lukuisine alalajeineen jaettiin hiljattain iberiantiltalttiin, kanariantiltalttiin, vuoritiltalttiin ja tiltalttiin. Monet kärpäset istuvat ikkunaruudulla tavallisesti pää alaspäin. Lisääntyvä liikkuminen kuuttipesien alueella norpan lisääntymisaikana on jo sinänsä ongelmallista, mutta todellisen vaaraan nuorille hylkeille aiheuttavat kiinteät kalanpyydykset, erityisesti verkot, joiden on todettu aiheuttavan merkittävää kuolleisuutta. Sitten saamme nähdä, onko muuallakaan. maTTi HElminEn nisäkkäät Seurallinen kärpänen inarinnorPPa. Oskarista olisi ollut hyvä saada kuva tai edes tuntomerkkejä. kärpäsemme on kesy ja seurallinen. Hajuaistia on varsinkin eturaajoissa, mutta kuuloaistia ei ole muutoin kuin alustan tärinän kautta. Jos ottaisimme sen riskin, että siirto uuteen vesistöön onnistuisi norpan elintavat huomioon ottaen, olisivat edessä varmaankin samat kalastuksen aiheuttamat ongelmat. Saimaannorpan siirtoa on varmasti jo ennätetty harkita, mutta harkinta on johtanut siihen, että varminta on sittenkin pyrkiä suojelemaan "hylettä" sen alkuperäisessä elinympäristössä
PÄHkinÖiTÄ Symbioosi ry julistaa haettavaksi APURAHAN LUONNONSUOJELUUN Symbioosi ry:n luonnonsuojelurahaston vuotuinen avustus myönnetään yhdistyksen kevätkokouksen päätöksellä yhteen tai useampaan luonnonsuojelua edistävään hankkeeseen. Huom! Hakemuksia ei voi lähettää faksilla tai sähköpostitse. Minkä kasvin Luonnonsuojeluliitto valitsi vuoden 2010 lajiksi. Rusakko. 3. Mikä haluttu kala kutee parasta aikaa. Luonnonsuojelurahan jakamisesta päätetään Symbioosi ry:n sääntömääräisessä kevätkokouksessa 24. 2. 1. 7. Jos metsäjänis ja rusakko pariutuvat, uroksena on a) rusakko b) metsäjänis c) kumpi tahansa. Noin 2000. Mikä eläin on jättänyt hangelle jälkensä? timo nieminen / kuvaliiteri Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa käyttörahastosta apurahoja luonnon- ja ympäristönsuojelua edistävään tutkimustyöhön, julkaisutoimintaan, luonnonharrastustoimintaan, luontoa lähellä olevaan taiteelliseen ja kirjalliseen toimintaan sekä luonnonkuvaukseen. 2. Lisätietoja saa Symbioosi ry:n hallitukselta osoitteesta symbioosi-h@helsinki.fi tai hallituksen puheenjohtajalta Anna Norbergilta, anna.norberg@helsinki.fi, p. Lisätiedot: asiamies Tarja Ketola, puh. Missä on seuraava vastaava kokous. Oulangan kansallispuiston naapurissa Karjalan tasavallassa Venäjällä. (09) 228 08 211, 040 527 5212, tarja.ketola@sll.fi ja www.luonnonsuojelunsaatio.fi. 9. helmikuuta 2010. Opastinsilta 1 B 28, 00520 Helsinki Hakemusten on oltava perillä viimeistään 15. 9. 4. Arvio on vuoden takainen ja perustuu nähtyihin poikueihin. Missä sijaitsee Paanajärven kansallispuisto. 6. 8. Rafael Kuusakosken muistorahastosta ja Itämerirahastosta jaetaan apurahoja Itämeren suojelua ja Suomenlahden saariston lintujen suojelua edistäviin hankkeisiin, tieteellisiin tutkimuksiin, koulutukseen, vahinkojen torjuntaan sekä kansalaisjärjestöjen Itämeri-yhteistyöhön. Myös kivinilkka, teisti, elaska ja härkäsimppu kutevat jään alla, mutta vain madetta pyydetään. 3. 4. 7. Mitä tarkoitetaan pihabongauksella. YK:n ilmastokokous pidettiin Kööpenhaminassa joulukuussa. Päätös on kokouksen jälkeen nähtävillä yhdistyksen Internet-sivuilla (http://www.symbioosi.org). Keväällä 2010 tulee rahastosta jaettavaksi 1500 euroa. Kuinka paljon ilveksiä Suomessa elää. 5. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö Hallitus vastaukset: 10. Made. Tapahtuma on 30.31.1. Mistä Veikko Huovisen kirjasta Kari Väänänen on ohjannut elokuvan. Meksikossa tämän vuoden joulukuussa. 80 sUomEn lUonTo 1 | 2010. helmikuuta 2010. Millä perusteella maailman arvostetuimman luontokuvakisan voittajaa epäillään huijaukseksi. 8. Havukka-ahon ajattelijasta. Hakemukseen tulee liittää tutkimussuunnitelma, suunnitelma taiteellisesta työstä tai hankkeen toteuttamisesta, varojen käyttösuunnitelma, hakijan ansioluettelo tai vapaamuotoinen kuvaus aikaisemmasta toiminnasta ja selvitys muista haettavista apurahoista. 040 8258768. 1. Vapaamuotoiset hakemukset kustannusarvioineen pyydetään lähettämään postitse osoitteeseen Symbioosi ry, c/o Anna Norberg. 6. Birdlife Suomen järjestämä kisa, jossa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla. 5. Jaettava summa on noin 24 000 euroa, josta pääosa jaetaan Rafael Kuusakosken muistorahastosta ja Itämerirahastosta Itämeren suojelua edistäviin hankkeisiin. Kirjalliset hakemukset lähetetään osoitteella: Suomen Luonnonsuojelun Säätiön asiamies, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki ja niiden tulee olla perillä perjantaina 19.3.2010 klo 16.00 mennessä. Uroksena on tiettävästi aina rusakko. 10. Apurahoja haetaan Säätiön hallitukselle osoitetulla vapaamuotoisella hakemuksella, josta käy ilmi anottavan apurahan suuruus ja käyttökohde. Raidan (Salix caprea). Kuvassa epäillään olevan kesy susi
Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): ............................................................................................... (09) 4550 2245 (18.2.2010 lähtien) Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki p. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: pohjoismaat 8, muu Eurooppa 13 ja muut maanosat 23 euroa. Tarjous 56 on voimassa 15.1.2010 asti (norm. Kaikki tuotantokemikaalit ja -prosessit täyttävät Joutsenmerkin kriteerit. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 35 euroa. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2010. (09) 7738 2221 BF Media, p. Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puhelin (09) 228 081 faksi (09) 2280 8232 sähköposti: etunimi.sukunimi@sll.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi Päätoimittaja Jorma Laurila, 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Juha Honkonen, 2280 8214, 044 0775 117 Toimittajat Antti Halkka, 2280 8203, 050 308 2795 Alice Karlsson, 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen, 2280 8234, 050 592 2808 Johanna Mehtola, 2280 8274, 050 308 2186 Toimituksen assistentti Elina Juva (äitiyslomalla) Jenni Hänninen 2280 8201 Markkinointivastaava Liisa Vähäkylä, 050 568 7385 Ilmoitusmyynti Julkaisu Bookers p. (09) 622 1440 Painopaikka Hansaprint Turku/SL10_01/2010 SUOMeN LUONNON LAhJATILAUS Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. Osoite: ..................................................................................................................................... (09) 228 081, sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 56 euroa ja kestotilaus 49 euroa. Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... sUomEn lUonTo 1 | 2010 81. Nimi: ........................................................................................................................................ Vaatimuksia on asetettu muun muassa puun alkuperälle, kemikaalien ympäristömyönteisyydelle, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. Suomen Luonnon painopaperilla on Joutsenmerkki. (09) 2280 8210, 2280 8209, irma.kaitosaari@sll.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 63 euroa, kestotilaus 56 euroa. Osoite: ..................................................................................................................................... Hansaprintillä on käytössä ISO 14001 -sertifikaatin mukainen ympäristöjohtamisjärjestelmä. YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .................................................................................. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 HELSINKI Lahjan saaja: Nimi: ........................................................................................................................................ Irtonumero 7,5 euroa. Osoite: ..................................................................................................................................... Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): ...................................................................................................................................... Lähettäjä Allekirjoitus: ............................................................................................................................. YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .................................................................................. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 HELSINKI Tilaan suomen luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___ 2010. Postinumero ja paikkakunta: ................................................................................................... Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Ulkoasu Illusia/Heikki Laurila, p. Sisäsivujen painopaperissa (Nova Press Silk) käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. Nimi: ...................................................................................................................................... Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. TILAUSASIAT INTeRNeTISSÄ: WWW:SUOMeNUONTO.FI SUOMeN LUONNON TILAUS/OSOITTeeNMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2010. Määräaikaistilaus 12 kk (63 euroa) Määräaikaistilaus 6 kk (35 euroa) Kestotilaus 12 kk (56 euroa) Olen SLL:n jäsen (hinta 56 tai 49 , katso tarkemmin ohesta). Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Teen osoitteenmuutoksen. Lahjatilaus on määräaikainen. Puhelin (myös suuntanumero): ............................................................................................... 63 ). Lahjan antaja (laskutusosoite): Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. FSC-sertifikaatti on puolueeton, Joutsenmerkkiä vahvempi takuu luonnonmukaisesta metsänhoidosta. Allekirjoitus: ............................................................................................................................
jÄlkikirjoiTUs YK, G2, G3... sEUraavassa sUomEn lUonnossa: M aailmanpolitiikan näyttämönä ollut Yhdistyneet kansakunnat vaihtuu kahden suurvallan G2:ksi. Tiukempia päästövähennyksiä ajanut Euroopan unioni olisi aluksi pettynyt mutta alkaisi luultavasti itsekin periä "hiilitullia", koska se on tyhjää parempi. maaliskuuta 82 sUomEn lUonTo 1 | 2010 lassi rautiainen aailmanhistoriasta saattoi kääntyä uusi lehti Kööpenhaminan ilmastokokouksessa. Miljoonat ihmiset joutuvat muuttamaan nousevan merenpinnan tieltä ja tuhannet eläin- ja kasvilajit kuolevat sukupuuttoon. Maiden johtajat Barack obama ja Hu jintao lunastavat kyllä lupauksensa päästöjensä vähentämisestä, mutta he saavat kotimaistaan luvan tehdä sen vain teollisuuttaan vaarantamatta. Ilmastotalkoissa unilateralismi nosti rumaa päätään. Idea on sama kuin päästöoikeuksissa, mutta maksuista voitaisiin sopia kahden maan kesken. Jotkut maat onnistuivat jopa sabotoimaan sopimuksen solmimista. Pannukakkua muistuttava lopputulos saattaa tarkoittaa ismi-kielellä multilateralismin kääntymistä kohti protektionismia. Kilpailijat saadaan mukaan lätkäisemällä eniten kasvihuonekaasuja tuottaville tavaroille ja palveluille tullimaksu, jonka voisi nimetä vaikka hiilitulliksi. Yhteisymmärrystä ei näinkään syntynyt, mutta veikkaan, että tänä vuonna jatketaan samalla kaavalla.. Juuri siksi seuraukset voivat olla erittäin merkittävät. Kaikki muutkin merkittävät saastuttajavaltiot olisivat mukana, koska ne ovat riippuvaisia G2maiden kanssa käytävästä kaupasta. millaisen työn takana ovat kuvat vapaana luonnossa elävistä susista. EU pyrkii varmasti muissakin asioissa samalle hiekkalaatikolle G2:n kanssa, joten jatkossa saatetaan puhua G3:sta. M Tarunhohtoinen erämaan asukki villin suden näkeminen on luontoharrastajalle todellinen onnenpotku. Siksi toiveikas Hopenhagen oli lopulta floppi, Flopenhagen. jUHa HonkonEn ToimiTUsPÄÄllikkÖ 2/2010 ilmestyy 5. Isoimmat saastuttajat, Yhdysvallat ja Kiina, taas vetäytyivät kahdestaan neuvottelemaan maailman tulevaisuudesta. Näin siitä huolimatta, ettei 193 valtion ylisuureksi paisuneessa tapahtumassa saatu oikeastaan mitään aikaan. Suomeksi sanottuna monien, jopa kaikkien, valtioiden välinen yhteistyö uhkaa vaihtua pieniin piireihin käpertymiseksi kauppatullien keinoin. Kolikon kääntöpuolena on monta astetta kuumeneva ilmasto. Niinpä USA ja Kiina määrittelevät omat päästörajansa. raportti erämaasta. K uvion päätteeksi nykyjohtajat säilyttävät ainakin näennäisesti kasvonsa, YK kuihtuu pikku hiljaa ja maailmasta tulee kolminapainen
"Ihmettelen vain. Olisi HULLUIN mahdollinen teko lähteä talveksi etelään! huudahti Ukri mielessään. Se oli asettunut lumiluolaansa puolen päivän jälkeen. Se puuhaili hiljaa ja keskittyneesti. Ukri laskeutui hangelle ja kaivautui taas kieppiin. Havunneulasilta tuprahtava lumi säkenöi vastavalossa, Ukri unohtui katsomaan sitä, ja samassa viereiselle oksalle hypähti orava. Rastas oli kertonut, että muuttomatkalla saattoi tapahtua hirveitä. Jos minulla olisi siivet, lentäisin heti etelään. Kaksikymmentä tuntia vuorokaudesta hankeen kaivautuneena! mä! Pitää syödä tolkuttomasti ihan vain lämpimänä pysyäkseen!" orava jatkoi ja katsoi Ukria pilkallisesti. "Olen jästipää, kun jään talveksi tänne", Ukri manasi. Se oli yhä harmissaan. "Sinä vain kärvistelet täällä etkä lähde minnekään, vaikka sinulla on siivet. Sillä ei ollut mitään hätää. Nälkä kurni vatsassa, ja orava suunnitteli vaellukselle lähtöä. Pakkasta oli yli kaksikymmentä astetta, mutta lumivällyjen alla Ukri pääsi lähes plussan puolelle. Mutta tylsää se oli! Kököttää kiepin uumenissa, ainoana puuhana aamulla syötyjen männynneulasten sulattelu, ainoana seurana omat ajatukset. Se oli nähnyt, kuinka jotkut linnut olivat joutuneet onnettomuuden uhreiksi. "Terve!" sanoi orava. "Ei tarvitse istua jäätyneillä oksilla eikä tarpoa lumihangessa! Syötävääkin löytyy helposti." Rastas oli muistellut, kuinka se oli Italiassa herkutellut aprikooseilla ja kuinka leppeästi aurinko oli paistanut. Kupu oli täynnä, joten kauemmin ei kannattanut ulkoilmassa toikkaroida. "Siellä ei ole kirskuvan kylmiä pakkasia", rastas kehui. Ihmiset pyydystivät lintuja julmilla tavoilla. "Minullahan on siivet, miksi en lennä etelään?" Ukri muisti, kuinka se syksyllä oli jutellut laulurastaan kanssa. Niin meni tunti ja toinenkin. "Ja minä vanha hölmö kyhjään täällä", Ukri ähisi. Sinne lähtivät vain ne, joiden oli PAKKO lähteä. lUonTosaTU Jäiset neulaset P imeätä ja pakkasta jatkui loputtomiin. Kyllä on nuoriso nykyään röyhkeää! Häivy siitä, senkin karvaretale!" Orava ei metson kiukkua säikähtänyt. Rastas oli juuri ollut muutolle lähdössä. Metsästäjien pyssyt paukkuivat, ja missä tahansa saattoi olla ansa: verkko, loukku tai salakavala liimatikku, johon takertui kiinni. Olet kyllä varsinainen jästipää!" Ukri katsoi oravaa tuohtuneen näköisenä. "Minäkö jästipää. Eikä vaaraton. "Äijä aamuaterialla vai?" Vastausta odottamatta orava alkoi valittaa, kuinka kuusen käpyjä oli heikosti. "Ja niin karmivan kyl- kri tiesi, ettei lähtö etelään ollut helppo ratkaisu. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, mutta pakkanen ei hellittänyt. Metsokukko Ukri kyyhötti hankeen kaivamassaan kiepissä ja huokaili. Mutta Ukri pärjäsi mainiosti. Eikä etelä mikään onnela ollut. "Sitä paitsi jäiset neulaset ovat paremman makuisia kuin jotkut lössöt aprikoosit", Ukri huokasi tyytyväisenä. Siellä kuulemma kasvaa aprikoosipuita!" Sen sanottuaan orava hyppäsi toiseen puuhun ja jätti Ukrin yksin. Ja meren ylittäminen oli rankka ponnistus, jota kaikki eivät jaksaneet vaan uupuivat kesken kaiken... Oli siis viisaampaa painua levolle ja odottaa uutta päivää. Etelään. Kuvittajana on kuvataiteilija Kati Kinnunen. sUomEn lUonTo 1 | 2010 83. Jotka eivät kestäneet pakkasia eivätkä löytäneet ruokaa talvisesta luonnosta. Kaikki oli jähmeätä: neulaset, Ukrin nokka ja varpaat ja mieliala. aUra koivisTo ja kaTi kinnUnEn Luontosadun kertojina vuorottelevat lastenkirjailijat Aura Koivisto ja Anne Petäinen. "Olipa nenäkäs orava! Kun ei tiedä mistään mitään, voi päästellä tyhmyyksiä suustaan." U A uringon noustua Ukri lennähti männyn latvaan ja alkoi syödä
Edullinen kestotilaus nyt 56 . Tee tilaus osoitteessa www.suomenluonto.fi tai käytä palvelukorttiamme sivulla 81. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Norppa/Ykkösbonus-kortilla 49 . Myös upea kuvitus saa paljon kiitosta. Tilaamalla lehden tuet luonnonsuojelutyötä. *Lukijatutkimus 2008, Taloustutkimus antti saraja / leuku. Palautusviikko 201009 767095-1001 Luonto on kauneimmillaan 10 kertaa vuodessa Anna lahjaksi tai tilaa itsellesi aitiopaikka luonnon vuodenkiertoon! Suomen Luonto on lukijoiden mukaan* paras luontotiedon lähde