Suomen Luonto 1/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

tunturipöllö. sininen niili. ont 69. o lu 8 ? jä s. luontokuvittajat. SUOMEN LUONTO 1 | 2013 siperianlehtikuusi. LUoMUS-kuvakilpailu. hanhikohtaloita. 6 e k e nk l l vi ki ret TEEMANA luontokuva SiperianLEHTIKUUSI tutuksi Luomus-valokuvakisamme parhaat piirros vei luontoon ennen valokuvaa 1 25.1.2013 Irtonumero 8,50 ? Benjam Pöntinen kuvasi ukulin vierailun Pohjanmaan lakeuksilla. tunturipöllö tuli kylään. Jonkerinjärvi. hiihtämässä leivonmäen kansallispuistossa
Aluksi valo hiipi maisemaan vaivihkaa, mutta helmikuussa hanget jo suorastaan hohtavat. sydäntalvi Valo tuli takaisin Kuva markku nikki / prolk Teksti jorma laurila Tammikuun jälkipuoliskolla kaamoksen moniviikkoinen hämärä sai häädön. Nammalakuru, Pallastunturit.
Ulkomaiset luontoaiheet jakoivat mielipiteitä: 15 prosenttia halusi niitä lisää, 14 prosenttia vähemmän. Aihepiireistä kiinnostavimpina nousivat linnut, nisäkkäät, kotimaan luontokohteet, lähiluonto ja ajankohtaiset ympäristöaiheet. Vähitenkin luettujen osastojen ja aihealueiden lukuarvot ovat ilahduttavan suuret. Keväällä avaamme uuden monipuolisen sivustomme, joka toimii lehden laajennuksena. Annoitte arvokasta palautetta lehtemme edelleen kehittämiseksi! 14 Menneen ajan kuusi Siperianlehti- kuusi tekee taas tuloa Suomeen. 16 Luomus 2012 Kuvakisamme parhaat ja näytteitä kovasta tasosta. 36 14 34 Ukulin lumoissa Benjam Pöntinen seurasi tunturipöllön talvisia touhuja Pohjanmaalla. 36 Piirretyn luonnon tenho Anto Leikolan Uusi kuusilaji tutuksi. Hyvin tai jonkin verran kiinnostavina niitäkin piti 91 prosenttia. Verkkosivujemme kävijämäärät ovat sitä vastoin vielä melko pienet. Lukijoiden yleinen tyytyväisyys on tutkimuksen mukaan poikkeuksellisen korkea: erittäin tyytyväisten osuus on 68 prosenttia ja kaikkien tyytyväisten peräti 98 prosenttia. Kustantajamme Suomen luonnonsuojeluliitto juhlii tänä vuonna 75-vuotista taivaltaan. 11/2012 4 4Suomen Suomenluonto luonto 11/2013 Jorma Laurila päätoimittaja jorma.laurila@ suomenluonto.fi Sisällys 1/2013 kuvat kirjasta norsusta nautilukseen ja kaarina huttunen/ vastavalo Tuore lukijatutkimuksemme antaa aihetta iloon. Olemme onnistuneet tekemään mieluisaa lehteä. Norsusta Nautilukseen -kirja esittelee eläinkuvituksen historiaa. Suistokrokotiili Georges Cuvierin teoksesta 1820-luvulla. vakiot 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 33 Kolumni 47 Vahtikoira. Pääkirjoitus Luomus-kuvakilpailumme parhaat! 16 Kiitos palautteesta, lukijat! sirpa pellinen P.S. Toivomme, että saamme houkuteltua sinne paljon kävijöitä. Kiitos kaikille lukijatutkimukseen vastanneille. Lehteä pidetään ammattimaisesti toimitettuna ja ajankohtaisena sekä ulkoasultaan ja luettavuudeltaan hyvänä. Tärkeimpänä lukemisen motiivina on monipuolisen luontotiedon saaminen: 92 prosenttia on tätä mieltä
Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. www.climatecalc.eu Cert. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08 210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen, 050 452 2996 (hoitovapaalla) Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Ismo Rautiainen, 046 600 6317 (vs.) Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi ?Lepotauolle? Antero Laasonen, Seinäjoki Hieno kuva isokoskeloista ei yltänyt aivan palkintosijoille. tarina hanhien koettelemuksista. 48 Sata mökkiä erämaajärvelle? Kuhmon Jonkerinjärvi on säilynyt erämaisena. Nyt Tornator-yhtiö haluaa rahastaa sen rannoilla. 50 Alussa oli suo, harju, järvi, lampi... Hiihtoretkellä Leivonmäen kansallispuistossa. 56 Sinisen Niilin lähteillä Niilin toinen Outi Sarjakoski 42 Valkoposkihanhien syysseurat Lassi Kujalan päähaara saa alkunsa Etiopian Tanajärvestä. Tenovuo on ornitologisukua ja liikkunut saaristossa 1960-luvulta alkaen. Hän asettui puolisonsa Outi Sarjakosken kanssa Utöhön 2006 vanhan luotsitorpan asukkaaksi itselleen tutuimmalta tuntuneen ulkosaaristoluonnon keskelle. Utön majakka on pienen yhdyskunnan sydän. Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL13_01/2013 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki, joka asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Suomi on mukana estämässä järven ja joen liettymistä. 82 Uusi kolumnisarja Saaristolaiselämää kertoo tapahtumista uloimmalla Saaristomerellä, tuulisen Pohjois-Itämeren reunalla. Jorma Tenovuon sarjassa liikutaan tarkkaillen luontoa, saaristoa ja saaristolaisia. CC-000026/FI kannessa Benjam Pöntinen nappasi kansikuvamme Ylihärmässä talvehtineesta tunturipöllöstä. Sivut 34?35. 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Saaristolaiselämää 11/2013 Suomen luonto 5. no. Suositun Luomuskisamme aiheena oli vesiluonto. Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 1/2013 72
Toimittanut antti halkka Luonto ja ympäristö nyt Suomenlahti saa oman teemavuotensa 2014. Sen moniin hankkeisiin toivotaan nyt myös yritysten rahoitusta. Suomenlahti kuntoon yhteistyöllä antti halkka Suomi, Viro ja Venäjä ryhtyvät pitkästä aikaa laajaan yhteistyöhön Itämeren suojelussa. 6 Suomen luonto 11/2013 Aranda, Juhani Rapo ja Suomenlahti 14.1. 2013.
Kuvien laatu ei ainakaan aluksi ole tärkeä vaan se, että osaa löytää ympäriltään kiinnostavia kohteita. Parin vuoden takaisessa mielipidetutkimuksessa merielämän vahingoittumista piti ongelmana kolme neljäsosaa suomalaisista ja virolaisista sekä peräti 90 prosenttia alueen venäläisistä. Jos kaikki menee hyvin, Juhani Rapo nostaa jatkossa yhä useammin ylös runsashappisia ja niukkaravinteisia näytteitä. johanna mehtola 7. Hei! Nyt mä keksin! Mennään retkikivelle ja sieltä jättikivelle.? Matkasuunnitelma oli valmis ja alkoi potkuttelu kohti läheistä saarta. Potkuri liukui ohuen lumikerroksenkin päällä kuin unelma. Saaren rantaan retkikivelle päästyämme selvisi, miksi reissumme oli suuntautunut juuri sinne. ?Täällä on tosi hyvä paikka ottaa näitä luontokuvia?, tytär sanoi kaivellen joulupukilta saamaansa uutta kännykkää taskustaan. Tutkimusalus Arandalta laskeutuu vesinoutimia ja sondi, joka kertoo suolapitoisuuden ja lämpötilan. Pian meren tilan perusarvot Helsingin ja Tallinnan puolivälissä ovat selvillä. Pohjalta löytyy hyvin happea, mikä ei ole itsestään selvää. Kolme rantavaltiota yhdisti voimansa lahden hyväksi, kun Venäjä pienen jännityksen jälkeen allekirjoitti syksyllä Suomenlahti-vuoden 2014 sopimuksen. Samalla harjaantuu kyky katsoa luontoa hieman toisinlaisin silmin. Naps. ?Oho! Tohon tuli sormi mukaan! Otan uuden!. Valjastimme nuoremman tyttäreni kanssa sinisen ja punaisen menopelin retkeämme varten. ?Mihin päin lähdetään. Suomessa vuosi on juuri saanut suojelijakseen presidentti Sauli Niinistön. Suomenlahti-vuoden järjestelijä Kai Myrberg Sykestä odottaa mukaan myös yrityksiä kaikista rantavaltioista. Itämerellä on nytkin 60?000 neliökilometriä elotonta pohjaa. Kun alhaalla on happea, siellä on elämää ja vain vähän rehevöittävää fosforia. Pintavesi on puolestaan vähäsuolaisempaa kuin se on usein ollut. ?Siinä on Nevan vettä?, arvelee tuoreita tuloksia Arandalla silmäilevä Suomen ympäristökeskuksen (Syke) Merien tila -yksikön vetäjä Heikki Pitkänen. Ja onhan upeaa, jos voi omalle otokselleen sanoa fantastico. ?Nyt voisin kuvata ton kaislikon.? Rannan kaislikosta Keisarinviitta napattiin kuva antaa paljon. ja matka jatkui potkureilla. 11/2013 Suomen luonto kuvat johanna mehtola (vas.) ja vilja mehtola (oik.) Antti Halkka Kiikarissa vella mehtola S ata metriä vaijeria luistaa Juhani Rapon käsien kautta Suomenlahteen kuten tuhannet vaijerikilometrit tätä ennen. Täällä 300 kilometrin päässä Nevasta näkyy Itämeren ylivoimaisesti suurimman joen vaikutus. Jokien vesileimaan tuo lisänsä sateinen vuosi. Naps. Naps. ?Nyt tuli tosi hyvä! Fantastico!? Kotona katsottiin, mitä saatiin kuvasaaliiksi. ?Wau! No toi vähän tärähti.? Luonnon tallentaminen kuvilla on tänä päivänä helppoa kuin potkurilla ajo. Kipinä harrastukseen voi syttyä jo hyvin nuorena. Fantastico! Lauhan sään jälkeen pakkanen puraisi parina päivänä ja jäälle muodostui loistavat potkukelkkakelit. Nyt voisin kuvata ton kaislikon.? En voinut kuin ihailla tyttären aitoa kuvausintoa. Retkikiven seutu oli hänen menetelmillään pian kuvattu ja hyppäsimme potkureille. Itämeren suurimman kaupungin Pietarin vaikutus taas vähenee, sillä satsaus vedenpuhdistukseen alkaa tehota. ?Pietarin fosforipäästöjen määrä on reilussa viidessä vuodessa pudonnut kolmannekseen tai neljännekseen aiemmasta?, iloitsee Pitkänen. Suomenlahti on myös poliittisessa myötätuulessa. Huoli lahdesta on yhteinen. Harras toive oli ollut, että uudessa kännykässä olisi myös kamera. ?Ahaa?, ehdin sanoa ja aloin katsella, että mitä kannattaisi kuvata, kun tytär oli jo tositoimissa. ?Ooooo! Fantastico! Tästä tuli hieno kuva, kun taustalla näkyy metsän aaltoja. Kokenut näytemies löytää pohjan tarkasti. Samassa saaressa oleva jättikivi alkoi jo häämöttää. ?Tää kannattaa kuvata täältä kauempaa.. Naps
Suosituimpia aihepiirejä ovat mielestänne linnut, nisäkkäät, lähiluonto, kotimaan luontokohteet ja ajankohtaiset ympäristöaiheet. Luontokuvaaja Olli Korhonen kuitenkin todisti Rautalammin Tyyrinvirralla 29.12.2012, kun joutsen söi sammakoita. Sammakonsyöjä on sulan vakioasukkaita jo 15 vuoden takaa. Useimmiten ne ehkä te arvoisat lukijat olette juuri valmistuneen lukijatutkimuksen mukaan tyytyväisiä Suomen Luontoon. Lisäsimme tästä numerosta alkaen lehteen aukeaman kotimaan luontokohteita ja pidämme muutkin toiveenne mielessä. Se on nykyajan uusi ennätys; tosin Itämerellä oli vuosisata sitten jopa 100?000 hallia. Norppia vaivannut ympäristömyrkyistä johtuva lisääntymiskyvyttömyys on väistymässä. Tanskan talvehtimisvesillä joutsenet syövät meren- ja järvenpohjien simpukoita. Pikkujoutsenille katkaravut ovat tärkeää kesäruokaa Siperiassa.. Suomessa ennätys on yhä WWF:n laskennoista vuodelta 2006, 10 700 harmaahyljettä. Kotimaan luontoa, ympäristöaiheita ja taivaan ilmiöitä haluttiin vielä nykyistä enemmän. Jäljellä on sata norppaa. Yhdysvaltain viranomaiset luokittelivat itämerennorpan vastikään uhanalaiseksi, kuten Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton nisäkästyöryhmä jo aiemmin. Uudeksi uhkaksi ovat nousseet leudontuvat talvet. seppo keränen antti halkka Norpan kuutti. Laulujoutsen söi sammakon LAULUJOUTSEN on kasvinsyöjä, joskin untuvikkojen tiedetään syövän hyönteisiä. valoisa aika on lehtemme ilmestyessä KUVAN MUONIOSSA lähes viisi, oulussa 2,5 tuntia ja helsingissä 1,5 tuntia pitempi kuin talvipäivänseisauksen aikaan 21.12. Ainoa iso norppakanta on Perämerellä. Päivän piteneminen kiihtyy kevätpäiväntasaukseen asti, joka on tänä vuonna 20. Suomenlahdelta norppa on lähes hävinnyt, vaikka se oli ennen Itämeren toiseksi tärkein norppaalue. Japanissa joutsenen on nähty syöneen kuolleen rotan sekä kaksi kalaverkkoihin sotkeutunutta sinisorsaa. Tuolloin puolitoistavuotiaan siipivammaisen nuoren linnun otti kiinni vuoden 1997 alussa Kauko Siikström, joka vei linnun Tyyrinvirralle. Tieto ravinnosta on Suomessa tiettävästi ensimmäinen, mutta maailman tarkin joutsentutkimusten yhteenveto, Mark Brazilin The Whooper Swan (2003), mainitsee, että sammakoita on poikkeuksellisesti löydetty joutsenen mahoista. Joskus löytöinä on ollut matoja, nilviäisiä ja vesihyönteisiä. Nyt norppia on kolmannes hallien määrästä. Islannissa kirjallisuus tietää joutsenen tappaneen haapanan poikasen sitä kuitenkaan syömättä. Tyyrinvirran tapaus voi selittyä sillä, että kasvillisuutta on korkean vedenpinnan vuoksi ulottuvilla tavallista vähemmän. Talvella hidasliikkeinen sammakko lienee helppo saalis. Kyhmyjoutsen syö sammakoita silloin tällöin ainakin Keski-Euroopassa. Tutkimuksen teki Focus Master -yhtiö. antti halkka 8 Suomen luonto 11/2013 auringon pertti koskimies vuoro. poimintoja Olli korhonen Luonto ja ympäristö nyt Sammakon räpylä näkyy savolaisjoutsenen nokassa. Harmaahylkeellä menee hyvin, norpalla heikosti HARMAAHYLKEITÄ nähtiin viime kesän laskennoissa koko Itämerellä noin 28?000. maaliskuuta. Muonion Särkitunturi tammikuun valossa. timo veijalainen / lEuku Suomen Luonnon lukijat tyytyväisiä päätyvät mahaan vesi- ja rantakasvien mukana. Tänä vuonna Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos laski noin 10?000 hallia. Itämerennorppa on ollut meren runsain hylje
kantavuus paranee kuin lumikengällä. Pulmusen ja urpiaisen tapaiset pohjoisimmat pikkulinnutkin suojautuvat talvikylmällä kieppiin. Myös pohjoisimmat tiaiset yöpyvät lumitunneleissa. Pertti Koskimies Keltasirkulla on talvella kaksi kertaa niin paljon höyheniä kuin kesällä. Keltasirkku pörhistelee höyheniään eli kohottaa ne lihasten avulla pystyasentoon. Höyhenten väleissä pikkuruisissa ilmalokeroissa seisova ilma on erinomainen lämmöneriste. 11/2013 Suomen luonto 9. Urpiaiset saattavat syödä rikkaruohojen ja heinäkasvien siemeniä pehmeän hangen kätköissä kaivelemalla lumitunneleita kuin myyrät kasvilta toiselle. Pikkulinnuilla niitä on enemmän suhteessa ruumiinpainoon kuin isoilla, koska pienen linnun lämpöä haihduttava pinta-ala on suhteellisesti suurempi. Höyhenpeite peittää jalkojakin, ja talveksi varpaiden väleihin kasvaa lisää höyheniä . Kaikkien lintujen talvi ei etene yhtä ankeasti. Silloin hippiäiset ja metsätiaiset säästävät energiaa vaipumalla hypotermiaan, jossa ruumiinlämpö laskee kymmenkunta astetta. Höyhenet kehittyivät jo pienille dinosauruksille, lintujen esi-isille, ja niitä on nykyisin vain linnuilla. Höyhenpuvun teho lämmöneristeenä on hämmästyttävää, sillä se koostuu pikkulinnulla vain noin 2000? 2500 höyhenestä ja on pörhistettynäkin alle sentin paksuinen. Talvella linnuilla on yleensä yli kaksi kertaa niin paljon höyheniä kuin kesällä. Hömö-, töyhtö- ja kuusitiaisten joukko pysyy pihalla talven yli lähes samankokoisena, eivätkä näiden pohjoisen alkuasukkaiden tappiot ole metsissäkään eteläisempää alkuperää olevien pyrstötiaisten veroisia. Lintuja tappaa talvella kylmääkin tehokkaammin nälkä. ilmiömäistä pentti sormunen / vastavalo Pörhistely auttaa talvessa PYRSTÖTIAISTEN parvi pihallani kutistui joulukuussa 15 linnusta viiteen. Vieläkin parempi keino on kehittynyt metsäkanoille. Metsot, teeret, pyyt ja riekot kaivautuvat lumionkaloon umpisukkeluuksiin, kieppiin, missä lämpötila voi olla jopa kymmeniä asteita korkeampi kuin hangen päällä. Jotta hippiäinen ei kuolisi kylmään ja nälkään seuraavana yönä, sen on syötävä lyhimpinä talvipäivinä monta ötökkää minuuttia kohti. Jatkuva ruokailu on ainoa keino, jolla hippiäinen säilyy jopa 70 astetta lämpimämpänä kuin ulkoilma. Kaikkein kovimmilla pakkasilla lintu ei ehtisi syödä tarpeeksi korvatakseen lentelyn ja hypähtelyn kuluttaman energian. Toisaalta säästöliekillä kyhjöttävä lintu on helpompi saalis pedolle kuin virkeämpänä. Tiaiset ja tikat välttävät lämmönhukkaa yöpymällä koloissa, pyrstötiaiset kylki kyljessä tuulensuojaisessa tiheikössä. Tavallisimmat talvilintumme ovat sopeutuneet hyvin kylmää vastaan, kunhan ruokaa riittää energianlähteeksi. Linnun arvokkain ase kylmältä suojautumiseen on höyhen
Ilmastomallien mukaan vuotuinen sadanta kasvaa Pohjois-Euroopassa tällä vuosisadalla laajalti jopa viidenneksellä. Veden happamuus estää kaloja haistamasta aineita, ja ne jäävät ilman tärkeitä tietoja. Oecologia-tiedesarjassa julkaistun tutkimuksen mukaan lohenpoikaset mukautuvat herkemmiksi näköaistin ärsykkeille kemiallisten viestien jäätyä paitsioon. ?Kalat havaitsevat saalistajat käyttämällä sekä kemiallisia aisteja että näköään?, kertoo uhanalaisia lohikaloja tutkiva professori Heikki Hirvonen Helsingin yliopistosta. Jos Suomessa on tuntunut sateisemmalta kuin ennen, niin näin pitääkin vähitellen olla. tammikuuta mennessä. %) ei mukana Vuosisadannan muutos prosentteina vuosista 1961?1990 vuosiin 2071?2100. 8?4 Oho! LÄHDE: EEA, ENSEMBLES-projekti, päästöt SRES A1b -mukaiset Vuoto meni kolmea reittiä (nuolet), joista yksi kulki kakkosaltaan ali (vasen katkoviiva). Sateet lisääntyvät pohjoisessa 12?8 IlmAkuva Tarkkailemme ympäristöä ja ilmastoa. ismo rautiainen 16?12 mikko maliniemi / aviation studio antti halkka ?Aistit tukevat toisiaan, joten yhden aistin varaan jääminen on heikompi tilanne kuin molempien käyttäminen.? Tutkimuksessa havaittu käyttäytymisen mukauttaminen ei Hirvosen mukaan välttämättä auta kaikissa oloissa. ?Virtaavissa vesissä käy melkoinen hajuliikenne, kun taas näköaistin antama kuva tilanteista on aina varsin rajallinen?, Hirvonen pohtii. Happamoitumisen aiheuttama hajuaistin heikkeneminen on siten kaloille haitaksi, vaikka näön terästyminen osaksi kompensoi asiaa. Olemme siis saaneet yhden hyvän syyn lisää pitää vesistöt kunnossa. 20?16 HAPPAMOITUMISELLA voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia kalojen käyttäytymiseen. Välimeren maat puolestaan kuivuvat entisestään.. Kanadalainen tutkimus osoittaa, että monien kalalajien ihosta irtoaa pedon hampaissa viestiaineita, joiden tarkoitus on varoittaa tovereita. Yhtiö ei kuitenkaan halunnut tai pystynyt jättämään selvitystä määräaikaan mennessä. Happamuus terästää lohen näköä ?V erkot ol ivat no rppa-alueill a sa ll itt ua oh ut la nk ais ta tyyppiä.? Itä-Savo naaras norpan verkkokuolemas ta 15.1.2 013. 10 Suomen luonto 11/2013 16?20 12?16 8?12 -4?4 4?8 lisääntyy (+ %) vähenee (. Jos näin olisi käynyt, järviin olisi päässyt jopa kaksi miljoonaa kuutiota liuosta eli turma olisi kasvanut kymmenkertaiseksi. Vakavan lisävuodon riski lienee yksi syy siihen, ettei journalisteja päästetty katsomaan päävuodon puolen tilannetta. Talvivaaran piti toimittaa selvitys vuodon syistä Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle 11. isoveli valvoo Kaivosteollisuus kasvaa nopeasti. Otimme alan erityistarkkailuun. Antti Koli / kuvaliiteri Luonto ja ympäristö nyt Lohenpoikasten kemiallinen petohälytys häiriintyy happamassa vedessä. Talvivaaran onnettomuudesta lisätietoa Marraskuussa sattuneesta Talvivaaran kaivosturmasta on saatu lisätietoa. Kipsisakka-altaan vuoto oli julkisuuteen kerrottua vaarallisempi, sillä vuodon yksi haara meni viereisen ison kakkosaltaan alitse ja sen pelättiin vahingoittavan tuon altaan pohjaa
Susia on maan koko eteläpuoliskossa. Karhujen kanta on runsastunut ehkä eniten maan keskiosissa. suora linja eemeli peltonen / vastavalo (kuvattu ranuan eläinpuistossa) Ilves on nykyisin melko runsas suuressa osassa eteläistä Suomea. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Suurpetojen voittajiin kuuluvat ilves ja karhu, mutta suden ja ahman tilanne on selvästi huonompi, sanoo Riista- ja ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetotutkija Ilpo Kojola. tomi setälä ?Parhaiten menee ilveksellä? Suurpetoja lasketaan nyt talvella lumijäljistä. Laumat keskittyvät Kainuun, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueelle. Tämän seudun susista osa on yhteisiä Venäjän kanssa. Ilves on runsastumisestaan huolimatta aika hyvin siedetty. Ahmoja on 170?200 ja suden kanta on talvella noin 150?170 yksilön tasolla. Karhukanta on tiheä itärajan tuntumassa; näin on yhtä hyvin Kaakkois-Suomessa kuin vaikkapa Inarijärven itäpuolella. Siellä ahma on levittäytynyt etelään päin ja nyt myös pesinyt Kittilässä. Istutusten tuloksena myös Pohjanmaalla on lisääntyvä ahmakanta. Ravintoa Lounais-Suomessa on, mutta ihmisasutuksen määrä merkitsee toistuvia kulkemisia asutuksen piirissä. Susien määrä kasvoi voimakkaasti 2000-luvun ensimmäisinä vuosina, mutta taantui jälleen vuosina 2006?2009. Ahmakanta on jatkanut kasvuaan. Miten ihmisen ja suurpetojen rinnakkaiselo on kehittymässä? Ilveksen ja karhun suhteen en näe ongelmia. Ahmat elävät pitkin itärajaa ja Lapissa pohjoisosissa. Jos karhu tulee ajetuksi päivälepopaikastaan, se on useita vuorokausia levoton ja liikkuu enemmän öisin. Paljon puhutaan Satakunnan ja Varsinais-Suomen susista: Köyliössä on seitsemän suden lauma ja Yläneellä ainakin viisi sutta. antti halkka Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. 11/2013 Suomen luonto 11. Miten levinneisyys on muuttunut? Muutos on selvin ilveksellä, jolla menee selvästi suurpedoista parhaiten. Ilves on nykyisin melko runsas koko eteläisessä Suomessa ja osassa läntistä Lappia. Ahmaan ihmiset suhtautuvat voittopuolisesti uteliaasti Ilpo Kojola ja aika myönteisesti. Susi jakaa mielipiteet voimakkaimmin. Asenteet tuntuvat muuttuneen negatiivisemmiksi, koska susia esiintyy nykyisin myös asutuilla alueilla Lounais-Suomessa. Onko susille tilaa Lounais-Suomessa? Susi on verraton sopeutuja ja oppii nopeasti elelemään myös melko tiheästi asutulla alueella, vaikka valtaosa Suomen reviireistä on takamailla. Poronhoitoalue on oma lukunsa, sillä ahman tiliin kirjautuu nyt eniten vahinkoja. Miten suurpedoilla menee, erikoistutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta? Ilves ja karhu ovat jo runsaita ja levittäytyneet suureen osaan Suomea. Ilveksiä on 2500 ja karhuja noin 1600? 1800 yksilöä. Karhua pelätään yleisesti, mutta tutkimuksen mukaan myös karhulle ihmisen kohtaaminen on kova paikka. Tilanne on omiaan voimistamaan konfliktia intressiryhmien välillä. Jasmin Awad / istockphoto Missä suurpetoja on
Kanadassa on totuttu elämään karhujen kanssa. Pedosta tulee ongelma vasta, kun ihminen on välinpitämätön. karhuvaara! E i hajustettuja shampoita tai voiteita, oli ehdoton kielto, kun yövyimme Brittiläisen Kolumbian retkeilyalueilla toukokuussa 2012. Todettiin, että ihminen aiheutti typerällä toiminnallaan kahden karhun kuoleman.. Ne ovat tarkkanäköisiä, vaikka joskus väitetään toisin. Harmaakarhu puolestaan kiskoi autoon kuolleen miehen ruumiin avatusta ikkunasta ulos ja söi sen osittain. Vie jätteet karhuilta suojattuun jätesäiliöön. Kanadan 380?000 mustakarhusta ja 26?000 harmaakarhusta puolet elää Brittiläisessä Kolumbiassa. Käyttäytymisohjeissa on tiukka sävy. Älä koskaan ruoki karhua tahallaan tai tahtomattasi. Harmaakarhu (Ursus arctos horribilis) on lihansyöjä vuoden ympäri ja siksi ihmiselle vaarallinen. Älä valmista ruokaa teltan lähellä tai säilytä ruokaa teltassa. Koska karhujen hajuaisti on parhaiten kehittynyt, ne turvautuvat ennen muuta siihen. Etenkin keväisin muutama karhu käy Kanadassa joka vuosi ihmisen päälle. Seuraavat lööpit käsittelivät näiden karhujen ampumista. Jäteastiat on pultat- 12 Suomen luonto 11/2013 tu betonijalustaan ja niissä on kansi, joka vaatii sorminäppäryyttä. Otsikoihin pääsi mustakarhu, joka hyökkäsi takaa kylpysammiossa istuneen miehen kimppuun. Ei ruoanjätteitä maahan! xxxxxxxxxxx philippe henry / skoy kanada Donna Dewhurst / Corbis /SKOY Toimittanut jorma laurila maailmalta Mustakarhu löytöretkellä Churchillin kaupungin kaatopaikalla Kanadassa. Karhut ovat älykkäitä, nopeita ja voimakkaita. Keväällä mustakarhutkin (Ursus americanus) syövät lihaa
Kuluvan vuoden tammikuussakin on jo tapettu viisi sarvikuonoa. Myös salametsästäjien pidätykset ovat lisääntyneet. Viime vuonna thaimaalainen mies tuomittiin 40 vuodeksi vankilaan yrityksestä salakuljettaa sarvikuononsarvia Aasiaan. Liiku ryhmissä. Karhun henkilöreviiri vaihtelee muutamasta metristä muutamaan sataan. Jos olet astunut karhun tilaan, olet pakottanut karhun reagoimaan. Ei tarvitse etsiä marjoja tai pyydystää lohia virrasta. Puhu, laula, pidä lapset lähellä ja koira hihnassa, huomaa jätökset, käännetyt kivet, raadellut puut, myllätyt sammalet. Poistu, jos näet korppeja raadon äärellä. Viranomaiset eivät kuitenkaan ole pysyneet koko ajan kasvavan rikollisjoukon perässä. Joissakin Aasian maissa kuten Kiinassa ja Vietnamissa sarvikuononsarvilla on kova kysyntä, minkä takia hinnat ovat nousseet. Salakaadoista 425 tehtiin maan suosituimmassa kansallispuistossa Krugerissa. uutisia Mustakarhu on tullut tutkimaan, olisiko grilliherkkuja tarjolla. Ongelmakarhuja ei ole, Kanadassa korostetaan. Toista ?ei!? monta kertaa ja katso karhua suoraan silmiin. Ota aurinkolasit pois, että saat katsekontaktin. Karhu voi pelotella, louskuttaa leukoja tai tehdä valehyökkäyksiä, juosta kohti ja pysähtyä äkisti. Karhusta tulee ongelma, kun ihminen on välinpitämätön ja huolimaton. Muovipussillinen ruoanjätteitä tarkoittaa vähällä vaivalla paljon kaloreita. ?Esittelemme kilteistä, haggisista (perinneruoka) ja muropikkuleivistä poikkeavaa näkökulmaa?, Laura Cheney sanoo. Hän vastaa turismista National Trust for Scotlandissa. Skotlanti saa noin 40 prosenttia tuloistaan matkailusta. Skotlanti eeva simola 11/2013 Suomen luonto 13. Jos karhu hyökkää, käytä mitä tahansa asetta, kiveä, keppiä, karhusuihketta. Jos se on kauempana, kierrä se. Seiso tiukasti paikoillasi. Jos näet karhun, pysähdy, pysy rauhallisena, älä mene lähelle. Jos törmäät karhuun sen alueella, puhu tyynesti ja kunnioittavasti. Anna sen ymmärtää, ettet ole vaarallinen . Se taas on johtanut siihen, että rikolliset ovat entistä paremmin varustettuja ja rahoitettuja helikoptereineen ja automaattiaseineen. Aasian maissa on yhä uskomuksia, että sarvikuonon sarvijauheella olisi sairauksia parantavia ja mieskuntoa kohentavia vaikutuksia. Älä näyttele kuollutta. Sarvikuonoja yhä vähemmän Leveähuulisarvikuono Skottiluonnon vuosi Luontomatkailijoita vetävät Skotlantiin 11?000 kilometriä rannikkoa, 800 saarta, kaksi kansallispuistoa, 500 tunturia sekä useat luonnonpuistot, järvet ja vuonot runsaine eläin- ja kasvilajeineen. Eko- ja luontomatkailua halutaan lisätä. Tänä vuonna kulttuuri-, rakennus- ja luontoperintöä vaalivat organisaatiot järjestävät luontovuoden. Älä pysäytä autoa valokuvataksesi karhua. Jos joudut karhun lähelle, älä panikoi, aivosi ovat paras suojasi. Useimmiten karhu poistuu. Pidetään ihmiset turvassa ja karhut villeinä, niissä korostetaan. Se tuskin kuitenkaan käy päälle. erityisesti, jos sillä on pentuja. Jos törmäät karhuun asutulla alueella, komenna sitä poistumaan kuin huonosti käyttäytyvää koiraa. Se joko lähtee pakoon tai puolustaa tilaansa. Marjut Helminen Salametsästäjät tappoivat viime vuonna Etelä-Afrikassa 668 sarvikuonoa, mikä on puolet enemmän kuin edellisenä vuonna. Esimerkiksi Kiinan kasvaneen keskiluokan kiinnostus sarvikuonon sarviin ja muihin statussymboleihin on suurimpia vaaroja uhanalaisille eläimille. etelä-afrikka Jorma Laurila juha valste Pidetään ihmiset turvassa ja karhut villeinä, ohjeissa korostetaan. Ohjeita jaetaan Kanadassa kaikkialla. Kun karhu on maistanut ihmisten ruokaa, se haluaa sitä uudelleen. Karhu lakkaa välttelemästä ihmisiä ja on valmis taittamaan pitkiäkin matkoja helpon aterian toivossa. Se voi murtautua autoon tai asuntoon ruoan toivossa. Karhua ei pidä yllättää
Mahdollisesti leviämässä uudelleen Suomeen. Punertava emikukinto muodostuu kävyksi, hedekukinto surkastuu pian siitepölyn varistua. älä sekoita: Muut lehtikuusilajit ja risteymät voivat harhauttaa. Paras tuntomerkki on munanmuotoinen 25?40 millin käpy, jonka käpysuomut ovat sijoittuneet kuperan lusikkamaisesti. Larix sibirica Mauri Mahlamäki / vastavalo kasvumuoto: Monivuotinen puuvartinen kasvi. Pituus: 20?30 metriä. runko: Nuorella puulla ja taimella sileäpintainen, vanhoilla paksukaarnainen. Vuosiverso oljenkeltainen. lehdet: Lyhytversoissa 30?40 11/2011 14 Suomen luonto 11/2013 KUKINTA-AIKA: lehtien puhkeamisen yhteydessä toukokuun alkupuolella. elinympäristö: Mustikkatyypin valoisat kankaat, ei siedä seisovaa vettä. Tiesitkö. Pitkäversoissa yksittäin. levinneisyys: Luontaisesti Äänisen itärannoilta pitkälle Siperiaan, meillä vain viljeltynä. KUKKA: Yksikotinen, emi- ja hedekukat samassa puussa. Kuukauden laji: siperianlehtikuusi Menneen ajan kuusi Siperianlehtikuusia kasvoi Suomessa jo ennen jääkautta. Lajin arvellaan levittäytyvän hitaasti entisille kasvualueilleen. antti autio siperianlehtikuusi lehden kimppuina, ruohonvihreitä, syysväri keltainen. Sitä haittaa muun muassa suuren Äänisjärven ylitys.
Ainoastaan Himalajalla esiintyvä laji on ilmastollisesti niin arka, ettei sitä voida viljellä meillä. Siemenetkin leviävät huonosti, sillä lenninsiipi on heikosti kehittynyt. Puun tuholaisia ovat lehtikuusipistiäiset (Pristiphora ericsonii ja P. Siperianlehtikuusta kasvaa Suomessa vain istutettuna hajallaan pieninä metsiköinä. S iperianlehtikuusi on yksi vain noin kymmenestä maapallon lehtikuusilajista. Venetsian tapauksessa lehtikuusitukkien saaminen olisi edellyttänyt Alppien ylittämistä, sillä lähimmät metsät sijaitsevat siellä. Puu muodostaa sekä puhtaita metsiköitä että kasvaa sekametsien osana. Mikään ilmastollinen este ei ole sen leviämisen tiellä, mutta puulaji on ekologisesti vaatelias ja leviämistä haittaa ainakin muiden kasvien kilpailu. Lehtikuusi on koko biologisen ikänsä runsaasti valoa vaativa puu, joka etenkin nuorena on nopeakasvuinen mutta kärsii varjostuksesta. Luontaisen alueensa laidoilla, missä esiintyminen on enää laikuttaista, siperianlehtikuusi ilmeisesti kärsii myös pölytyksen epäonnistumisesta. Tämä kanta tuottaa laadultaan ylivertaista, ilmastollisesti kestävää ja suurikasvuista taimiainesta. Tästä todisteena on useita sedimenteistä nostettuja rungon kappaleita. Sama seikka on syynä sen huonoon tai huonohkoon uudistumiseen viljellyillä alueilla, esimerkiksi Suomessa. Erilaisissa kokeissa on kuitenkin osoitettu, että ydinpuun lahonkesto-ominaisuudet ovat männyn luokkaa. Väitetään, että esimerkiksi Venetsia ja Pietari on perustettu lehtikuusipaalujen varaan. Pietarin tapauksessa lehtikuusimetsät olisivat olleet lähempänä. Puulaji on pitkäikäinen ja saattaa saavuttaa usean sadan vuoden iän. Loksunokalla lienee kuitenkin kova työ saada kupunsa täyteen meikäläisistä siperianlehtikuusi-istutuksista. Niissä on ilmeisesti huonon pölytyksen tuloksena vain vähän kehittyneitä siemeniä. Usein lehtikuusien istuttamisen jälkeen alueelle ilmestyy kellertävälakkisia, limapintaisia lehtikuusentatteja, jotka ovat kelvollisia ruokasieniä. Siperianlehtikuusi kasvaa 20?30 metrin mittaiseksi, tosin suurimmat yksilöt meillä lienevät noin 40-metrisiä. n Kirjoittaja on dendrologiaa harrastava puutarhuri Sipoosta. Siperianlehtikuusen käpyjä nuoruusvaiheessa. kaarina huttunen / vastavalo Siperianlehtikuusi on kuulunut maamme puulajistoon jo ennen jääkautta. Suomessa lehtikuusia on viljelty 1840-luvulta lähtien. Lehtikuuset kuuluvat siihen harvalukuiseen havupuusukujen ryhmään, jossa neulaset ovat kesävihantia; valtaosa havupuistahan on ainavihantia. Siperianlehtikuusen luontainen esiintymisalue on valtava: Uralvuoriston takaa Äänisen itärannan tuntumaan saakka. Euroopanlehtikuusta suuresti vaivaava kotelosieniin kuuluva lehtikuusikorokka (lehtikuusensyöpä, Lachnenulla willkommii) ei juurikaan vioita siperianlehtikuusta. Usein täyden siemenen osuus on vain viidestä kymmeneen prosenttia siemenaihioista. 11/2013 11/2011 Suomen luonto 15. Lehtikuusilajien siitepöly on raskasta eikä juurikaan leijaile. Puu on kuivattava huolellisesti vääntymien ehkäisemiseksi. Lehtikuusella on hyvät lahonkesto-ominaisuudet. On pohdittu, olisiko ydinpuulla käyttöä painekyllästetyn puun korvaajana. Lehtikuusia kasvaa Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Valtaosa nykyisistä istutuksistamme on kuitenkin nuorempia, pääasiassa 1900-luvun alkupuolelta. Siperianlehtikuusta kasvaa maassamme arvioiden mukaan noin 20?000?30?000 hehtaaria. laricis), jonka toukat saattavat syödä etenkin nuoria puita lehdettömiksi. Viljely perustuu niin sanottuun Raivolan kantaan, joka alun perin on perustettu Venäjän laivanrakennustarpeisiin 1700-luvulla. Myös Helsingin Ateneum, Kansallisteatteri ja Rautatieasema ovat puupaalutuksien varassa, kenties nämäkin monumentit turvaavat lehtikuusiperustuksiin. Siperiassa siperianlehtikuusen siemeniä käyttää ravinnokseen juuri tälle lajille erikoistunut kirjosiipikäpylintu, jota havaitaan meilläkin harvinaisena useimmiten maan itä- ja koillisosissa. Puuaines on tuoreena huonosti kelluvaa; siksi esimerkiksi Venäjällä lehtikuusitukit niputetaan yhteen paremmin kelluvien lajien kanssa
Norpan aamu Ilpo Pulliainen, Imatra Hauraan kaunis Tapio Kaisla, Lieto Aamun kauneus Mikko Pääkkönen, Perniö Vettä etsimessä Juha Kauppinen 16 Suomen luonto 11/2013
Luomus 2012 LUONTOKUVAKILPAILU Webmaster Seppo Peltonen, Turenki Kalassa Anne Hämäläinen, Gottby Suomen Luonnon Luomus-kuvakilpailuun osallistui yli 4000 vesiluontokuvaa. Kilpailun hyvä taso yllätti. Yhteistyössä: 11/2013 Suomen luonto 17
Hän voitti esimerkiksi viime vuonna Eläin ympäristössä -sarjan maailman arvostetuimmassa Veolia Environnement Wildlife Photographer of the Year -kilpailussa. ?Sommitteluun voisi moni kuvaaja kiinnittää huomiota. Harrastanut luontokuvausta pikkupojasta lähtien. 18 Suomen luonto 11/2013 ehtemme Luomus-kuvakisan voiton nappasi kotkalainen Timo Vesterinen laulujoutsenia ja tehdasta esittävällä kuvallaan. Toiseksi nousi espoolaisen Matti Putkosen kauniisti sommiteltu otos rantakäärmeestä. Ensimmäisen kisan lukemat ylitettiin roimasti: vuonna 2010 Luomuskilpailuun osallistui 1000 kuvaajaa noin 3000 kuvalla. Tällä kertaa kilpailun aiheeksi oli rajattu vesi. Tämä kertoo kenties paitsi siitä, että joutsenet ovat hurjasti yleistyneet, myös siitä, että vesiluonto tarkoittaa suurelle joukolle Suomen Luonnon kuvaajia juuri vesilintuja. Tuomareina olleet luontokuvaajat Benjam Pöntinen ja Tea Karvinen sekä minä Juha Kauppinen toimituksen edustajana olimme tiukan paikan edessä: kuvien taso todettiin heti alkumetreillä korkeaksi. ?Joukossa oli ainakin 20 sellaista kuvaa, jotka olisi todella mielellään itse ottanut?, Karvinen kiteytti tunnot ensimmäisen katselukierroksen jälkeen. Pöntinen allekirjoitti tämän lausahduksen tyytyväisenä: mistään näppäilykisasta ei ole kyse. Parin kolmen katselukierroksen myötä tuhansista kuvista päästiin sataan kuvaan. Liito-orava- kuvauksen uranuurtaja. Juha Kauppinen Suomen Luonnon toimittaja. Kuten etukäteen arveltiin, moni osallistuja oli päätynyt tallentamaan näkymiä ja tunnelmia mökkirannoilla kesäloman kauniina iltoina. Sen sijaan vesi ja luonto eivät yhdistyneet kovinkaan monissa kuvissa esimerkiksi rannoilla leikkiviin lapsiin tai lemmikkieläimiin, kuten myös odotimme. Silmiinpistävän paljon kilpailuun lähetettiin ehdolle joutsenaiheisia kuvia. Koski Kimmo Lehto, Tampere kilpailun tuomaristo Tea Karvinen Kuusamolainen luontokuvaaja, jolla on lehtikuvaajan ja journalistin tausta. Benjam Pöntinen Palkittu luontokuvaaja, kirjoja Pohjanmaan luonnosta. Sama koski kuvia, joissa on esimerkiksi turhaa tyhjää tilaa kuvan laidalla: Kierrosten mittaan katse alkaa ohjautua aina tuohon tyhjään tilaan, siis tietynlaiseen sommitteluvirheeseen, ja kuva karsiutuu armotta terävintä kärkeä etsittäessä. ?Paljon on kuvia, joiden tilanteissa olisi itse halunnut olla mukana?, Pöntinen sanoi. Eräät kuvat olisivat huolellisemmalla sommittelulla vaivatta nousseet kilpailemaan koko kisan voitosta. Tällä ja avausaukeamalla on näytteitä kilpailuun tulleiden kuvien kirjosta ja samalla kisan tasosta (joskus täpärästi) palkintojen ulkopuolellakin. Vesiluonto elää kuvissa kesää ja talvea. Samalla paljastui tukku kuvakisojen lainalaisuuksia: ?Sommittelu on kyllä älyttömän tärkeä asia kilpailukuvissa?, sanoi Pöntinen, jolla on aiempaakin kokemusta sekä tuomaroinnista että kilpailuissa pärjäämisestä. Kolmannen palkinnon sai kotkalainen Pekka Vainio graafisella kuvallaan mustakurkku-uikusta. Toista kertaa järjestetty Luomus-kuvakisa keräsi huikean suosion: 1500 kuvaajaa osallistui kilpailuumme yli 4000 kuvalla. Monessa kuvassa on hieno tilanne, mutta yleisvaikutelma on jollain lailla sekainen?, myös Karvinen pohti. Kovin imelä tunnelma ei jaksanut sytyttää paria kierrosta kauempaa
Luomus 2012 LUONTOKUVAKILPAILU Uuttu Tarja Sillanpää, Perho Kuvien taso todettiin heti alussa korkeaksi. Vesihämähäkki Joni Sundström, Vihti ja näyttäytyy läheltä ja kaukaa. Ka- Luomus 2012 1. esimerkiksi käy vaikkapa Vesa Greisin maisemallinen kuva Vantaanjoella hyppäävästä lohesta tai taimenesta. Ja kuvassa la jää helposti ensi katsomalla huomaamatta, ja kun sen lopulta huomaa, kuva nousee aivan uudelle tasolle. Arvioinnin edetessä alkoi hahmottua kolme erillistä joukkoa kuvia, jotka tuomaroinnin tuoksinassa päätettiin jakaa omiksi sarjoikseen. Ne olivat Ihminen ja vesi, Vesielämää ja Abstrakti. Kustakin sarjasta haarukoitiin kärkijoukko ja voittajat. Sinä aikana ei ole juuri ollut mahdollisuutta kalustoa uusia, joten huippurunko on tervetullut?, Vesterinen iloitsee. TImo Vesterinen 11/2013 Suomen luonto 19. Kuvassa on joutsenperhe ja taustalla Sunilan sellutehdas.? ?Kuva on mieleeni, mukavaa, että se pärjäsi.? Vesteristä miellyttää kuvan yhteiskunnallinen viesti: ?Veden käyttö on meille kaikille tärkeätä, niin laulujoutsenille kuin ihmisellekin. Kuvat vesiluonnosta kertovat paljon Suomesta. Monet kuvaajat selvästi pitävät kameraa mukanaan retkillä enemmän kuin vain dokumentoidakseen havaintojaan. Paikka on viiden kilometrin päässä kotoani. Näiden joukosta valittiin sitten kolme ykkössijaa ja samalla koko kilpailun voittaja. Sarjavoittajat muodostivat siten kärkikolmikon. Voittokuva ihastutti kerta kerralta enemmän taianomaisella valolla, vahvalla sommittelulla ja kantaaottavuudella, joka ei ole päälleliimattua. Kuvan joutsenemo puolestaan murtaa jäätä poikueelleen. Menestyneet joutsenet. Ne kestävät kulutusta, niistä huomataan uusia yksityiskohtia . Kilpailun sadosta jäi mieleen päällimmäisenä näkemisen riemu, voimakas luontosuhde, jota voisi kai kuvailla jopa rakkaudeksi luontoon. Laulujoutsenhan on runsastunut.? Nyt menestyjiin liittyi Vesterinenkin. Pääpalkinto, 4000 euron Nikon-paketti, tulee Vesterisellä suoraan käyttöön. ?Olen ollut eläkkeellä valokuvaajan ammatista muutaman vuoden. palkinto Kotkasta Karhulan torilta tavoitettu Luomusvoittaja Timo Vesterinen ilahtuu voittouutisesta. ?Ihanko totta, mahtava juttu, onpas kiva kuulla!? Rupattelun jälkeen paljastuu hämmästyttävä seikka: voittoisa laulujoutsenkuva on otettu päivälleen vuosi ennen puheluamme. ?Siis joulukuun kymmenentenä 2011. Kuvassa on selittämätöntä merkityksellisellisyyttä, niin kuin parhaissa kuvissa usein on. Timo Vesterinen: Vesi menestyksen edellytys näkyy menestystarinaa kahdella tasolla.? ?Sunilan tehdas Karhulassa on menestystarina tältä paikkakunnalta, ihmisille tärkeä. He haluavat vangita oman kokemuksensa, mitä voi pitää merkkinä pitkälle kehittyneestä luontosuhteesta. Kenties kaikkien kuvakisojen lainalaisuuksiin kuuluu, että jotkin kuvat alkavat nousta joukon seasta vasta useiden katselukertojen myötä
Luomus 2012 20 Suomen luonto 11/2013 1. palkinto Timo Vesterinen: Vesi menestyksen edellytys
11/2013 Suomen luonto 21
Onneksi oli soutajiakin mukana.? ?Lähestymisen saattoi hoitaa hallitusti, jos nyt puoliksi veneen perästä roikkumista kamera pari senttiä vedenpinnan yllä voi hallituksi sanoa. Käärme pysähtyi hetkeksi haistelemaan ja arvioimaan lähestyvää venettä, jolloin sain pari hyvää ruutua mutkalla kelluvasta käärmeestä?, Putkonen kertoo. Rantakäärmekuva on hänelle tyypillinen kuva. ?Luonnossa liikkuen voi löytää uusia kuvakulmia ja visuaalisia elämyksiä läheltäkin omaa elinpiiriä. Onnistumisen hetkiä kokee, kun sulkimen rapsahtaessa kaikki osuu kohdalleen: kohde, sommittelu, valo ja tunnelma.? Matti Putkonen 22 Suomen luonto 11/2013. ?Kuva rantakäärmeestä syntyi keväällä 2011 kesämökillä Nummi? Pusulassa, kun olimme soutaen uistelemassa koko perheen voimin?, kertoo espoolainen Matti Putkonen. Perhe huomasi käärmeen mökkirantaa lähestyessään. Se ylitti kapeahkoa lahtea uimalla. ?Mukana ei ollut kuin laajakulmaobjektiivi. Päätin käydä hakemassa rantamökistä hiukan paremmin sopivaa kalustoa, satamillisen makron ja kulmaetsimen.? Käärme löytyi kuin löytyikin uudelleen. ?Se ei ollut pitänyt kiirettä vaan oli tuskin puolivälissä lahtea
palkinto Matti Putkonen: Aaltoileva rantakäärme 11/2013 Suomen luonto 23. Luomus 2012 2
Hyviin kuviin on paremmat mahdollisuudet, kun kohde on tullut tutuksi. Yksi linnuista ui mielestäni juuri oikeaan paikkaan lammen reunalle, jossa veden pintaan piirtyivät kivasti harmaat puunrungot.? Taustasta tuli luonnostaan harmaasävyinen ja uikusta siihen Vainion silmää miellyttävä väriläiskä. ?Lintu viipyi paikalla muutaman minuutin, joten aikaa erilaisille sommitteluille jäi mukavasti.? ?Vuosikymmenten kuvausharrastus on antanut valtavasti elämyksiä. ?Vaimollani taisi olla työpäivä äitienpäivänä 2011, joten minulle tarjoutui mahdollisuus kuvausretkeen ystäväni kanssa?, kertoo kotkalainen Pekka Vainio kuvastaan Mustakurkku-uikku. ?Kuvauspaikka oli Haminan seudulla, nyt moottoritien alle jäänyt sorakuoppa-alue, jonka lammilla pesi mustakurkku-uikku. Silloin alueella oli pari erillistä lammikkoa, joiden reunamilla oli pystyyn kuolleita puita. Eräs suosikkikohteistani on Langinkoski, johon minulla on kotoa vain viiden minuutin ajomatka.? Pekka Vainio 24 Suomen luonto 11/2013. En lainkaan pidä piilokojussa odottelusta ja kojuvuorokausia ei ole liiemmälti kertynyt harrastusvuosiin nähden.? Vainio pitää vapaasta liikkumisesta luonnossa. ?Kohteiden etsiminen ja niiden elintapojen opettelu ovat antoisaa puuhaa
Luomus 2012 3. palkinto Pekka Vainio: Mustakurkku-uikku 11/2013 Suomen luonto 25
Kunniamaininnan saivat lisäksi Dominique Wendelin hienolla sateen valon tutkielmallaan sekä Hannu Laatunen, Elisa Putti ja Hannu Relanto valon leikkiä veden pinnalla tai pinnan alla (Relanto) tallentavilla kuvilla. Abstrakti-sarjan kuvissa on käytetty taitavasti kuvapintaa ja nähty rytmiä. Vesikuuro Dominique Wendelin, Helsinki Vaeltaja Elisa Putti, Hämeenlinna 26 Suomen luonto 11/2013. Kun kuvaajan ei tarvitse ajatella filmin kulutusta, vain mielikuvitus on rajana kokeiluissa. Mustavalkoinen kuva tekee hiljaista tuloaan värikylläisyyden taustalla: Luomus-kilpailuun tuli tarjolle joitain kymmeniä mustavalkoisia kuvia, joukossa myös taidokkaita abstrakteja näkemyksiä. Abstrakti / kunniamaininta Abstrakti-sarjaan tuomaristo kokosi kuvia, joissa kuvapintaa on käytetty poikkeuksellisen taitavasti ja joissa kuvaaja on nähnyt persoonallisesti rytmiä ja muotoja ja osannut tallentaa ne kamerallaan. Abstraktien näkymien kuvaaminen on yleistynyt filmikameroiden vaihduttua digitaalisiin kameroihin. Abstrakti-sarjan voittajaksi valikoitui kotkalaisen Pekka Vainion kuva mustakurkku-uikusta, joka ylsi myös koko kilpailun kolmanneksi
Luomus 2012 LUONTOKUVAKILPAILU Hiekkapohja Pasi Relanto, Turku Lautasjäät Hannu Laatunen, Hämeenlinna 11/2013 Suomen luonto 27
Sarjan ja samalla koko kisan voitti Timo Vesterisen kuva laulujoutsenista. Kunniamaininnan saivat Marko Airismeren upea ilmakuva ja Vesa Greisin Vantaanjoessa Helsingin Vanhankaupunginkoskella hyppäävä lohi tai taimen.. Ehkä tällaisen lähestymistavan katsotaan kuuluvan luontokuvaan. Lisäksi ihmisiä esittävissä kuvissa henkilöt olivat useimmiten selin tai ainakin kasvot piilossa. Hyvässä ihmiskuvassa läsnäoloa kuitenkin kaipaa. Lopulta Ihminen ja luonto -sarjan parhaat kuvat eivät esittäneet ihmisiä lähikuvissa, luontopuuhissa, vaan ihmisen rakennelmia ja luontoa. Tällaisia kuvia tulikin, mutta ei niin paljon kuin olisi luullut. ihminen ja luonto / kunniamaininta Merimiehen risti Marko Airismeri, Turku Sarjan parhaat kuvat esittävät ihmisen rakennelmia ja luontoa. pari kuvaa lisää!! Vanhankaupungin pato Vesa Helsinki 28 Greis, Suomen luonto 11/2013 Etukäteen odotimme Luomus-kilpailuun ihmisen ja luonnon kohtaamista kuvaavien kuvien vyöryä: lapsia leikkimässä rannalla, soutuveneitä, kesäloman ylistystä
Se on yksinkertainen ja selkeä kuva, jonka suvereeni sommittelu ei jätä sijaa selittelylle. Muut kunniamainitut, Arto Niemeläinen, Teemu Köppä, Pekka Tuuri ja Hannu Kontkanen edustavat kokeilevampaa näkemystä. Monista meduusakuvista Köpän otos lumosi tuomariston sommittelulla ja valolla. Molemmat kunniamainitut kalakuvat ilahduttivat tuoreudellaan. Perinteisen linjan kuvista kunniamaininnan saivat myös Niko Pekosen pikkulokki sekä Lasse Niskalan tyylikäs lummenälvikäs. Tiukasti rajattuja eläinkuvia oli odotettua vähemmän, vaikka juuri ne elävät netin ja luontokuvaajien omien kuvasivujen myötä uutta kukoistuskauttaan. Luomus 2012 LUONTOKUVAKILPAILU Norssit yöpalalla Arto Niemeläinen, Toijala veden elämää / kunniamaininta Veden elämää -sarja omistettiin eläin ja kasveja esittäville kuville, joita tuli tarjolle paljon. Pekka Tuurin särkikuva ja Hannu Kontkasen dramaattisen punainen sammakon jalka olivat lähellä nousta taistelemaan jopa koko kilpailun voiPikkulokki kehyksissä Niko Pekonen, Joensuu 11/2013 Suomen luonto 29. Ehkä kuvaajat ajattelivat, että perinteisillä kuvilla ei kilpailussa pärjää? Perinteisten kuvien joukosta valikoitui kuitenkin sarjan voittaja, Matti Putkosen rantakäärmettä esittävä otos, joka nostettiin myös kilpailun toiseksi parhaaksi
Nälvikkään alla on sentään lumme tai ulpukka ja meduusakuvassa rakkoleviä. Koko kilpailu osoitti, että tuoreita luontokuvaajanimiä on nousemassa esiin. Näillä sivuilla esiintyvien kuvaajien otoksia nähdään varmasti lehdessämme jatkossakin. 30 Suomen luonto 11/2013 Perinteisiä, tiukasti rajattuja eläinkuvia tuli tarjolle odotettua vähemmän. Help (sammakko) Hannu Kontkanen, Espoo. Valo (korvameduusa) Teemu Köppä, Hanko Lummenälvikäs Lasse Niskala, Vesilahti tosta. Sammakkokuvia tuli tarjolle muutenkin paljon, vaikka mikään niistä ei aivan kärkeen tällä kertaa yltänytkään. Kasvikuvia kilpailuun tuli yllättävän vähän, vaikka esimerkiksi rantakasvit ovat näyttävä osa vesiluontoa
Tänä vuonna järjestämme uudistuvilla nettisivuillamme pienimuotoisen kesäkilpailun, jossa myös lukijat saavat osallistua kuvien arviointiin. 11/2013 Suomen luonto 31. Kilpailun tason innoittamana Suomen Luonto jatkaa vuonna 2014 uudella suurella Luomus-kuvakisalla. Kaikki palkittujen ja lehdessä julkaistujen kuvien ottajat saavat myös lehtemme vuosikerran (kymmenen numeroa). Esittelemme seuraavassa lehtemme numerossa kilpailun voittajan Timo Vesterisen ja hänen tuotantoaan. Loput kunniamainitut palkitaan Hannu Hautalan luontokuvausoppaalla tai Luontokuvauksen käsikirjalla (Docendo). Toisena ja kolmantena palkintona annetaan Top Shotin 400 euron lahjakortti. Kunniamaininnan saaneiden kesken arvoimme kaksi 200 euron lahjakorttia, jonka saavat Vesa Greis ja Hannu Laatunen. Luomus 2012 LUONTOKUVAKILPAILU Särkisoppa Pekka Tuuri, Espoo Palkinnot: Kilpailun pääpalkinto on Nikon D800 -järjestelmäkamera ja Nikkor AF-S 24?120 mm f/4G ED VR -objektiivi (arvo noin 4000 euroa)
Siihen alistutaan oudon auliisti. julmetusti kovaa ja konkreettista kamaa. Olemme kaikki todellisia kantojuhtia, mutta jotkut katsovat oikeudekseen kipata lastinsa aika ajoin penkalle. Vähätavaraiset ovat pieni vähemmistö. n Antti Nylén on helsinkiläinen esseisti ja suomentaja. Nylén Jätteistä Y konsta leppänen, kuvauspaikka luonnontieteellinen keskusmuseo hdeksi luonnon ja ihmiskulttuurin eroksi voisi ehdottaa, että luonto ei tuota lainkaan katoamatonta jätettä, kun taas nykyinen ihmistoiminta ei paljon muuta tuotakaan. Lähes kaikilla suomalaisilla on . Tavarat lentävät roskiin heti, kun kapitalisti käskee. T oisaalta dumppaaminen, jätteiden kärrääminen metsään ja muu ympäristörikollisuus rehottavat maassamme. Vielä lapsuudessani 1980-luvun alussa oli normaalia törmätä televisioon lähiömetsässä. Kaatopaikat ovat eräänlaisia museoita, ja kuten kaikki museot, ovat nekin modernin ajan keksintö. Monet määrittelevät jätteen varsin oikoisesti: jätettä on se, mikä jätetään. Vaikka jäteongelma on vakavampi kuin koskaan, siihen suhtaudutaan yhä kuin sata vuotta sitten. Asia ilmeni raportista, jonka poliisi julkaisi viime vuoden lopulla. Todellisuudessa on vain niitä, jotka säilyttävät tavaransa komerossa, ullakolla ja autotallissa, ja niitä, jotka säilyttävät tavaransa kaatopaikoilla. Minä olen tosikkomainen moralisti ja vaadin jätteen lisäksi olevan käyttökelvotonta. Vuosien varrella olenkin poiminut satoja kiloja toisten tavaraa harteilleni. Eroa on tavaran sijainnissa, ei niinkään määrässä. Ei ole kauan siitä, kun lahoamattomat jätteet olivat harvinaisia, ja usein ne haudattiin kotipihalle tai viskottiin talon alle. Ruotsissa tilastoitiin vuodessa lähes kuusituhatta ympäristörikosta, kun taas Suomessa vain kolmesataa vietiin syyttäjälle. Se ei johdu siitä, että ruotsalaiset olisivat pahempia roskaajia vaan siitä, että Suomessa roskaajia siedetään paremmin. Toivottavasti Talvivaara opettaa. Kun alituisesti halutaan jotakin uutta, erilaista ja enemmän, täytyy vanhaa väsymättä siivota pois uuden tieltä. Vanhan ajan kiertokulkumallissa samat asiat tehtiin aina uudestaan, ja esineet olivat hyväksi havaittuja, kestäviä ja melko myrkyttömiä. Sellaiseen ei ole rauhanomaista paluu- ta. Paheksun sellaista. Ja mitähän sitä taas joutuu ottamaan vastuulleen? tuskulttuuri on Suomessa vielä uutta. Tietyistä merkeistä kuitenkin näkee, että kulu11/2013 Suomen luonto 33. Se tuntuu melkein velvollisuudelta. Kun näen kadulla roskalavan, tunnen paitsi jännitystä, myös uupumusta: Mitähän hauskaa tällä kertaa. J oskus penkoessani ullakolta tavaraa, joka on käyttökelpoisena pantu talteen, tai roskalavalta tavaraa, joka on käyttökelpoisena heitetty pois, olen pohdiskellut kuulemaani väitettä, että on kahdentyyppisiä ihmisiä: niitä, joilla on paljon tavaraa, ja niitä, joilla sitä on vähän, hamstraajia ja askeetteja. En usko väitteen pätevän, tässä maassa ainakaan. suunnattoman ekologisen selkäreppunsa lisäksi . Vauraus ja yltäkylläisyys ovat yhtä kuin jäteongelma. Modernius ylipäänsä merkitsee juuri eräänlaista hylkäämisen pakkoa. Roskalle täytyi löytää iso, kaukainen ja keskitetty loppusijoituspaikka, kun sitä alkoi tulla niin paljon
Ylihärmän Kankaankylän kuntohiihtäjien latu halkoi saman peltoalueen, missä ukuli vietti talvipäiviään. Päivisin pöllö lymyili yleensä talventörröttäjien suojassa, mutta auringon laskiessa se lensi ladon katolle ja aloitti metsästyksen. Pöllöllä oli muutaman kilometrin alueella muitakin tarkkailupaikkoja. Kohta pitkät siivet nostivat suuren pöllön äänettömään lentoon, ja pian se oli täydessä vauhdissa. Voimakkaat siiveniskut vaihtuivat välillä pitkiin liitoihin vain vaaksan verran hangen yllä. Kohtaamisia Ukulin lumoissa Luontokuvaaja Benjam Pöntinen todisti, kun tunturipöllö saalisti myyriä Pohjanmaan lakeuksilla. T Teksti ja kuvat Benjam Pöntinen unturipöllöt, joita kutsutaan myös ukuleiksi, talvehtivat Etelä-Pohjanmaalla melko säännöllisesti muutaman vuoden välein. Tunturipöllö luottaakin saalistuksessaan enemmän näköaistiinsa kuin esimerkiksi lapinpöllö, jonka saalistustekniikka perustuu lähes täysin kuuloon. Muutamina päivinä pääsin seuraamaan läheltä pöllön saalistusta. Pää pumppasi ylös, alas ja sivuille, kun se selvitti hangella vipeltävän myyrän etäisyyttä. n Benjam Pöntinen on maamme tunnetuimpia luontovalokuvaajia. Siirtyessään paikasta toiseen se lensi joskus lähes hangen pintaa viistäen ja toisinaan taas korkealla taivaalla. Avoimessa maisemassa saalistava lintu näkee pienimmänkin liikkeen hangen pinnalla satojen metrien päästä. Kun se huomasi jotakin kiinnostavaa, pää kohosi yhtäkkiä ja ryhti parani. Hän on myös yksi tässä numerossa esitellyn Luomus-kisamme tuomareista. 34 Suomen luonto 11/2013. Kuvaamani pöllö vietti sydäntalven 2010?2011 alavalla peltolakeudella, missä se jahtasi myyriä ja peltopyitä ja yritti myös jäniksen saalistusta. Iso vaalea oli hyvin luottavainen ihmisiä kohtaan. Myyrällä ei ollut mitään mahdollisuutta huomata lähestyvää petoa. On tammikuu 2013, eikä ukulia ole Etelä-Pohjanmaalla vielä tänä talvena näkynyt. Joensuussa ja Lapinjärvellä iso vaalea on kuitenkin havaittu
Tämän vuoden erityisen heikko myyräkanta Etelä- ja Keski-Suomessa vaikeuttaa niin tunturipöllöjen kuin muidenkin petojen talvehtimista. Kuluvana talvena valkeista pöllöistä on tehty vain muutama havainto. Ukuli seurasi rauhallisena kuntohiihtäjien sivakointia Kauhavan Ylihärmän Kankaankylässä. 11/2013 Suomen luonto 35
Ranskalainen luonnontieteilijä ja kirurgi Joseph Paul Gaimard teki useita tutkimusmatkoja La Recherche -aluksella (piirros vuodelta 1852). piirretyn luonnon tenho teksti Johanna mehtola / kuvitukset norsusta nautilukseen -kirjasta Varhaiset eläinpiirrokset jo 1500-luvulta lähtien ovat peräisin lukuisilta tutkimusmatkoilta. 36 Suomen luonto 11/2013
Itselläni on kirjoista kaksi: ranskalaisen Pierre Belonin 1550 ilmestynyt L?histoire de la nature des oyseaux, avec leurs descriptions, & naïfs portraicts retirez du naturel (Esitys lintujen luonnosta, kuvauksineen ja yksinkertaisine luonnonmukaisine piirroksineen) sekä hollantilaisen Pierre Lyonetin 1760 julkaistu kirja puuntuhoojaperho sen toukasta, Traité anatomique de la chenille, qui ronge le bois de saule.? Leikola on ostanut kirjansa antikvariaateista ulkomailta. Täytin nuo vaatimukset?, Leikola naurahtaa. Kirjan ideasta kului vain kaksi ja puoli vuotta siihen, kun se julkaistiin lokakuussa. ?Kaikki teoksessa käsitellyt kirjat löytyivät Suomesta Kansalliskirjastosta sekä yksityiskokoelmista. Lukijakunta oli tuolloin hyvin pieni: Se koostui Joseph Paul Gaimardin piirtämä merikrotti (1851). Anto Leikolan kirja Norsusta nautilukseen . Kirjallisuus oli ensin hengellistä, klassista ja filosofista, mutta pian kustannusala kuitenkin laajeni ja aihevalikoimakin karttui. Löytöretket avasivat ihmisille uusia maailmoja, kirjaimellisesti. Belonin kirjaa hän luonnehtii kohtalaisen kalliiksi. Jos kirjat ovat tänä päivänä arvossaan, olivat ne sitä jo ilmestyessäänkin. Niitä ikuistettiin piirroksin ajan kirjoihin. Emeritusprofessori Anto Leikola on laatinut niistä upean kokoelman kirjaansa Norsusta nautilukseen. ?John Nurmisen Säätiön kustantaman kirjan tekijäksi kaivattiin eläintieteilijää, joka osaa italiaa, saksaa, ranskaa, englantia ja latinaa sekä kirjoittaa. Vierailta mantereilta löytyi myös outoja tuttavuuksia, varsinkin eläimiä. T ämän päivän yltäkylläisessä kuvamaailmassa on hyvä muistaa, että kuvitettuja kirjoja alettiin julkaista jo 1500-luvun alussa. Löytöretkiä eläinkuvituksen historiaan (John Nurmisen Säätiö 2012) oli Tieto-Finlandia-ehdokas. Sveitsiläisen Conrad Gessnerin piirros mursusta eli merilehmästä (1560). Löytöretket avasivat ihmisille uusia maailmoja. 11/2013 Suomen luonto 37
Tässä ote Gessnerin varsin tarkoista kurkihavainnoista: ?Aristoteles sanoi kurkien alkavan poistua syyskuussa. Viides nide saatiin painetuksi vasta 1587 Gessnerin kuoleman jälkeen, ja sen aiheena olivat käärmeet ja lohikäärmeet. Hyönteisiä käsitelleen kuudennen niteen valmistuminen viivästyi aina 1600-luvun taitteeseen, jolloin se julkaistiin nimellä Theatrum insectorum (Hyönteisten teatteri). Gessner on hyvä esimerkki aikansa tiedemiehestä. Me kuulimme viime vuonna ensimmäiset muuttavat kurjet syyskuun yhdentenätoista päivänä kello yhdeltä iltapäivällä. Antiikista ja keskiajalta polveutunut tieto oli puutteellista ja osin sepitettyäkin, joten tietoja piti paikata omilla havainnoilla. Kuvat olivat mustavalkoisia, ja ne oli tehty puupiirrostekniikalla. Historia Animalium koostui kuudesta niteestä, jotka käsittelivät poikivia nelijalkaisia, munivia nelijalkaisia, lintuja sekä kaloja ja muita vesieläimiä. Lisäksi painotekniikka oli aikaa vievää ja kallista käsityötä. ?Aluksi käytettiin puupiirrostekniikkaa, sitten siirryttiin kuparipiirroksiin ja jo 1700-luvun lopulla kivipiirroksiin eli litografioihin. päivän iltana neljännellä tunnilla, ja vielä yölläkin yhdeksännellä tunnilla kuulin niiden äänen ilmasta. Sääkin oli silloin kyllä lämpimämpi.? Sarvijäärät keltapiikkiunikolla piirsi saksalainen hyönteistutkija ja tutkimusmatkailija Maria Sibylla Merian, aikansa ainoa naisluontopiirtäjä (1762). 38 Suomen luonto 11/2013. Mutta vuonna 1561 näin niiden muuttavan lokakuun 17. Hänen teoksensa Historia Animalium julkaistiin 1551?1558, ja jo tässä teoksessa oli kuvitukseen kiinnitetty erityistä huomiota. Professori Anto Leikola kädessään nautilus eli helmivene. anna hämäläinen yliopistoväestä, varakkaasta porvaristosta ja ylimystöstä. 1700-luvulla värit alkoivat olla jo ihan toista luokkaa kuin aiemmin, mutta väripainatus kehittyi vasta 1900-luvulla merkittäväksi?, Leikola kertoo. Irlantilaisen kirjailijan ja luonnontieteilijän Edward Donovanin piirros atlaskehrääjästä (1798). Tarkkoja havaintoja 1500-luvulta Kustannustoiminta alkoi jo 1500-luvulla olla niin merkittävää, että eri maiden kustantajilla oli pienoista kilpailua, joka kiritti tekijöitä entistä laajempiin aihepiireihin ja teoksiin. Sveitsiläinen Conrad Gessner (1516?1565) oli ensimmäisiä eläinkirjailijoita
E. Vanhemman naalin keitinvesi on niin hapokasta, että se hiertää rikki suun ja kielen.? Yksityiskohtien ja merihirviöiden juhlaa Jo 1700-luvun piirroksissa yksityiskohtien tarkkuus on aivan omaa luokkaansa verrattuna aiemmin ilmestyneisiin Anto Leikolan viiden kärki: Tärkeimpiä vanhoja eläinkirjoja Conrad Gessner: Historia Animalium, 5 osaa, 1551?1587. Pierre Belon du Mans: L?histoire de la nature des Oyseaux, 1555. Ulisse Aldrovandi: Ornithologia, 12 osaa, 1599?1610. Buffon: Histoire naturelle, 44 osaa, 1749?1804. Georges Cuvier: Le règne animal, 4 osaa, 1817. A. Vuonna 1829 skotlantilaisen tutkimusmatkailijan John Rossin matka tyssäsi Kanadan arktisille alueille, kun alus juuttui jäihin ja miehistö joutui olemaan jäiden vankina neljä vuotta.? Lähialueet ja sen eläimistö tulivat Rossille ja hänen sisukkaalle miehistölleen tutuksi. Brehm: Thierleben, 6 osaa, 1864?1869. Suistokrokotiili ranskalaisen luonnontutkijan Georges Cuvierin teoksesta (1827?1829).. Hän ikuisti niin maisemia, henkilöitä, eläimiä kuin kasvejakin. ?Merkittävimmät tutkimusmatkailijat ovat mielestäni koillisen meritien etsijä hollantilainen Willem Barents (1555? 1597) ja kolme Tyynenmeren tutkimusmatkaa tehnyt kartografian uranuurtaja brittiläinen James Cook (1728?1779).? Tutkimusmatkojen ainoa motiivi ei ollut uuden luonnontieteellisen materiaalin kerääminen, vaan taloudelliset intressit olivat painavia. Myös Luoteisväylän etsijät kokivat kovia. Miehistö tarkkaili naalien turkkien värin ja tiheyden muutoksia; väri vaihteli talven vitivalkoisesta kesän tuhkansävyyn.?--?Nuoren naalin liha on vaaleaa ja hyvänmakuista. Hollantilaisen hyönteistutkijan PIerre Lyonetin piirros (vas.) puuntuhoojaperhosen toukasta (1760) ja ranskalaisen eläinkirjailijan PIerre Belon du Mansin piirros, jossa verrataan ihmisen ja linnun luurankoja (1555). Tutkimusmatkailijoiden kovia kohtaloita Tietoa kirjoja varten ammennettiin myös tutkimusmatkoilta, joilla oli yleensä aina piirtäjä mukana. Matkakertomuksessaan Ross kuvaa naalia: ?Eläimistä oli seuraa ja huvia miehistön jäsenille, ja naalit kesyyntyivät helposti, tosin poikkeuksiakin löytyi. Siksi Koillisväylää ja lyhempää reittiä itään Intian, Japanin ja Alaskan aarteisiin etsittiin jo 1500-luvulla. ?He eivät voineet jäädä odottelemaan ilmaston lämpenemistä vaan lähtivät koettamaan onneaan
ovat edelleen piirroksin kuvitettuja oppaita. Vanhoissa kartoissa näkee usein merialueille piirrettyjä merihirviöitä. Hirviökuvilla saatettiin pelotella muita merenkulkijoita jäämään maihin. Ranskalaisen luonnontieteilijän Pierre Denys de Montfortin näkemys jättiläismustekalasta (1806). eläinkuvituksiin. Tuolloin tehtiin paljon kuparipiirroksia, mutta vuosisadan lopussa siirryttiin kivipiirroksiin. 1862?1873 ilmestynyt brittiläisen John Gouldin The Birds of Great Britain (IsoBritannian linnut) on piirroksiltaan jo huikea. ?Piirtäjät olivat jo omana aikanaan hyvin arvostettuja. Valokuvissa näkyy vain yksi holli kerrallaan?, Leikola sanoo. Tähän perustuu sekin seikka, että parhaat tunnistusoppaat . Leikolalla on asiasta myös käytän- Brittiläisen napatutkijan ja kontra-amiraalin John Rossin ikuistama naali (1835). Kurkista mallistoomme, tutustu hintoihin ja löydä Kuusamo-myyjämme osoitteessa: www.kuusamohirsitalot.fi Hirsitalot, loma-asunnot ja saunat aitoa pohjoisen puuta 40 Suomen luonto 11/2013 *) Rakennustutkimus RTS, loma-asuntorakentajat Osta omaksi pala Kuusamoa!. etenkin linnuista . Varsinkin luonnontieteellinen piirtäminen vaati suurta taitavuutta. Piirroksissa tulee esille sellaisia yksityiskohtia, joita ei valokuvissa pystytä jäljentämään. Niitä käsitellään myös kirjassa oman lukunsa verran
Kartta olisi ollut tylsän näköinen, jos merialueet olisivat olleet tyhjillään.? Yksi merten hirviönäkin pidetty eläin on ollut jo sukupuuttoon kuollut stellerinmerilehmä, joka oli koko pohjoisen Tyynenmeren alueella elänyt noin kahdeksan metriä pitkä ja kymmenen tonnia painava sireenieläin. Kun tutkimusmatkailijoille valkeni, että kyseessä on varsin kesy jättiläinen, se oli helppo saalis ja pian hävitetty viimeistä yksilöä myöten. Keväällä 2013 tulee rahastosta jaettavaksi 2 000 euroa. Vapaamuotoiset hakemukset kustannusarvioineen pyydetään lähettämään postitse osoitteeseen: Luonnonsuojeluapuraha Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto Hakemusten on oltava perillä viimeistään 15.2.2013. Luonnonsuojelurahan jakamisesta päätetään Symbioosi ry:n sääntömääräisessä kevätkokouksessa 26.2.2013. n Symbioosi ry julistaa haettavaksi APURAHAN LUONNONSUOJELUUN Symbioosi ry:n luonnonsuojelurahaston vuotuinen apuraha myönnetään yhdistyksen kevätkokouksen päätöksellä yhteen tai useampaan luonnonsuojelua edistävään hankkeeseen. Yksi niistä on Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseossa. Se onkin museon arvokkain näyte. ?Jos voisin herättää henkiin jonkin jo sukupuuttoon kuolleen lajin, niin se olisi stellerinmerilehmä?, Leikola sanoo. Englantilaisen ornitologin ja tiedemiehen John Gouldin patagoniannandu (1836). nöllisempi selitys: ?Merestä saatiin kuvien avulla kiinnostavampi. Stellerinmerilehmän löysi ensimmäisen kerran 1741 saksalainen luonnontieteilijä Georg Wilhelm Steller. Nyt eläimestä on jäljellä enää joitakin piirroksia sekä puolen tusinaa luurankoa. Päätös on kokouksen jälkeen nähtävillä yhdistyksen nettisivuilla osoitteessa www.symbioosi.org. Lisätietoa hakemuksesta saa Symbioosi ry:n hallitukselta osoitteesta symbioosi-h@helsinki.fi tai suoraan Symbioosi ry:n puheenjohtajalta Jani Järveltä (jani.jarvi@helsinki.fi). 11/2013 Suomen luonto 41
Hanhien aamulento oli näyttävä tapahtuma. Viime syksynä satoi lähes päivittäin, mutta muutamana aamuna pilvipeite repeili ja nouseva aurinko synnytti taivaalle kauniita sävyjä. 42 Suomen luonto 11/2013
Pahimmillaan lentävästä parvesta jopa kymmenkunta lintua osui lankoihin lähes samanaikaisesti. Törmäyksen seurauksena linnut menettivät korkeutta ja niiden suuntavaisto katosi hetkeksi. Kun terveet linnut pakenivat, huonokuntoiset jäivät pellolle tai muun joukon jälkeen ja olivat pedoille helppoja saaliita. Vammauttavat voimajohdot Isokylän peltoaukealla on kaksi muutaman kilometrin mittaista sähkölinjaa, joihin hanhet usein törmäilivät. Ne elivät pari kuukautta pelkillä hanhilla. Linnut olivat muuttomatkalla Venäjän tundralta talvehtimisalueilleen läntiseen Eurooppaan. Valkoposkihanhien valtava määrä houkutteli myös petolintuja, joista pisimpään viihtyivät kaksi merikotkaa ja nuori kanahaukka. Lokakuussa sekaan sukelsi myös nuori muuttohaukka. Eniten hanhet pelkäsivät merikotkia. Kun ne lähestyivät, kymmenettuhannet hanhet säntäsivät ilmaan siitä huolimatta, että parvi oli hajaantunut laajalle alalle ja kauimmaiset linnut laidunsivat useiden satojen metrien päässä saalistajasta. Silti yllättävän harva, ehkäpä vain yksi prosentti törmäyksistä johti lin- Valkoposkien Teksti ja kuvat Lassi Kujala syysseurat Viime syksynä Kymenlaakson pelloille kokoontui voimia keräämään ennätysmäärä muuttavia arktisia valkoposkihanhia. Kirjoittaja tarkkaili lintuja Iitin Lyöttilän Isokylässä. 11/2013 Suomen luonto 43. Pienemmät pedot aiheuttivat vain rajoitetun paniikin lähinnä siinä joukossa, johon ne iskivät. Petolinnut pystyivät yleensä vain saamaan hanhet ilmaan. Pelkästään Iitin Lyöttilän Isokylässä lepäili ja ruokaili yli 100?000 valkoposkihanhea. Merikotka ja kanahaukka eivät napanneet Lyöttilässä han- Lintumassat houkuttelivat luonnosta kiinnostuneita. hia lennosta, koska siihen ei ollut tarvetta. Pedot näyttivät huomanneen, että osa suuresta valkoposkijoukosta oli aina loukkaantuneita tai heikkoja. Viikkojen ajan niitä oleskeli Kaakkois-Suomen pelloilla arviolta lähes puoli miljoonaa yksilöä. Lumisateen jälkeen hohtavan valkea pelto heijasti voimakkaasti valoa, joka sai lentävät hanhet näyttämään hyvin vaaleilta myös alapuolelta. V iime syksynä monet kymenlaaksolaiset hieraisivat silmiään: pelto liikkui. Useimmiten ne pystyivät kuitenkin jatkamaan matkaansa. Pieni osa putosi maahan loukkaantuneena
paitsi jos jalka oli poikki. Siitä pitivät huolen kotkat, haukat, varislinnut ja ketut. Arviolta joka kymmenes törmäys aiheutti linnulle jonkinlaisen vamman. Joukko ei liioin osallistunut pellolla ruokailevien hanhien ilmaan pyrähtelyyn, vaan ne elivät omaa elämäänsä muusta parvesta sivussa.. Tästä joukosta tuli lopulta eräänlainen sairasosasto, joka liikkui ja ruokaili peltoon rajoittuvassa pienessä puutarhassa. Silloin linnulla oli jäljellä vain muutama elinpäivä. Juuri näitä päivä päivältä heikentyviä yksilöitä petolinnut etsivät lennättäessään hanhet ilmaan. Sisäiset vammat eivät näkyneet päällepäin. Siipivikaiset hävisivät nopeasti; ne jäivät yöksi pellolle ja aamulla ne olivat kadonneet. Seuraavana päivänä kuolleita ei enää löytynyt. Niitäkin varmasti oli, koska päällisin puolin ehjiä lintuja löytyi kuolleina sekä läheisen Pyhäjärven rannoilta että pellon reunoilta. Loukkaantuneet ja huonokuntoiset linnut muodostivat pellon reunalle oman ryhmänsä. Jalkavammaiset kuten ontuvat linnut selvisivät pidempään . Taivaalle ilmestyvä merikotkan silhuetti sai hanhet nousemaan siivilleen. Hanhet löysivät pellon lammikoista matoja. Merikotka oli pelottavinta, mitä valkoposkihanhet tiesivät. 44 Suomen luonto 11/2013 nun välittömään kuolemaan. Ne nyhtivät maasta kaiken syötäväksi kelpaavan ruohon, mutta jättivät koristekasvit rauhaan
Hanhipeltoon rajautui puutarha, josta etenkin loukkaantuneet linnut hakivat suojaa. Meheviä matoja Miksi hanhet jäivät oleskelemaan juuri Isokylän pellolle. Vastauksia on ainakin yksi. Päivän valjetessa ne lähtivät puintialoille syömään maahan varisseita jyviä, mutta palasivat pellolle yhä uudelleen. Siksi suuria parvia nähtiin ilmassa usein päivän mittaan. Eräs merkille pantava piirre Iittiin jääneissä hanhissa oli pelottomuus; ne eivät välittäneet ihmisistä juuri lainkaan, ja lopulta ne olivat lähes vailla pakoetäisyyttä. Vaikka suorakaiteen muotoisella kymmenen hehtaarin multa- ja savimaalla ei kasvanut mitään, se oli täynnä suuria kastematoja ja muita selkärangattomia, joita hanhet napsivat suuhunsa. Kovaääninen Kaikki eivät selvinneet. Osa linnuista törmäsi pellon halki kulkeviin voimajohtoihin. Loukkaantuneet ja huonokuntoiset linnut muodostivat pellon reunalle oman ryhmänsä. 11/2013 Suomen luonto 45. Niinpä hanhilla ei ollut tarvetta lennellä järven ja pellon väliä, kuten monien muiden kuivemmilla paikoilla oleskelevien lintujen oli pakko tehdä. Hanhet yöpyivät järvellä ja tulivat pellolle aamulla lähes pimeässä, sillä ensin paikalle ehtineet saivat eniten matoja. Linnut tepastelivat suurin joukoin tiellä ja lähitalon pihalla. Siksi linnut pitivät yli kaiken tästä mustalle mullalle tallomastaan peltoalasta. Paitsi ruokaa pelloilla oli myös vettä, sillä viime syksy oli erittäin sateinen
Saman kuun 26. Valokuvauksen työpajat, Kuusamo Talvinen maisemakuvaus Pekka Punkarin digikoulu 22.-26.2. klo 12?19, La 9.3. klo 10?17. Sisäänpääsy: 16/10 ¤. Linnut Kuusamon talvimaisemassa 18.-22.2. Maisema- ja ympäristövalokuvaus, Paanajärvi II 12.-15.9. klo 9?12. Yleisölle: Pe 8.3. Seuraavana aamuna yöpymislahden rannat olivat jäässä. Se kyyhötti lumessa eikä lähtenyt muutolle edes marraskuun alussa puhjenneen räntäsateen aikana. Hanhet ruokailivat päivisin Isokylän peltoaukealla ja viettivät yönsä lähellä olevalla Pyhäjärvellä. Videokuvauksen erikoistekniikat ja sudenkuopat 7.-10.2. Samaan aikaan samalla messulipulla: Kunto, Fillari, Golf, Retki, Metsästys, Kalastus, Ball Sports, ja Helsinki Horse Fair (vain la?su) LUONTOKUVAUSKOULUTUSTA KUUSAMOSSA 11.-13.1. Talvi oli tulossa ryminällä. Ihminen tarvitsee Ilmatieteen laitoksen supertietokoneineen sekä kännykkänsä ja radionsa voidakseen tietää mitä tapahtuu kymmenen vuorokautta eteenpäin, mutta hanhet selviävät siitä ilman apuvälineitä. Tasan vuorokausi ennen säätyypin dramaattista muuttumista jäljellä olevat valkoposkihanhet nousivat siivilleen ja suuntasivat etelään. Ajoitus oli täydellinen. Maisema- ja ympäristövalokuvaus, Paanajärvi 25.-29.6. Pelloille jäi edelleen noin 800 hanhea. Lumimyräkästä alkanut pakkaskausi kesti lähes viikon, mutta parvi ei hätääntynyt. Videokuvaus stillkameralla 11.-16.6. Maisemavalokuvaus Kuusamon ruskassa Luontokuvauksen opintokokonaisuus 6.5.-5.7.2013 Yhdeksän teemallista viikkoa .Voit valita joko yksittäisen jakson tai kaikki jaksot. Opiskelu luontokuvausakatemian modernissa koulutusympäristössä, jossa on erilliset Windows- ja Mac-luokat, ammattitasoinen kuvauskalusto, tulostimet ja ohjelmistot. Valo- ja videokuvaus Kuvankäsittely Kaikki kuvasta! Tulostus Kuvatuotteet Valokuvanäyttelyt Tietotekniikka Luennot Hanhet pysyttelivät pellolla sateesta ja lumesta huolimatta. HELSINGIN MESSUKESKUS 8.-10.3.2013 Messuilla mukana kaikki tunnetut merkit ja kevään uutuudet. Tule, tutustu, opi ja tee hankintoja. www.kuvamessut.com Mediayhteistyössä Avoinna ammattilaisille: Pe 8.3. päivän lumimyräkässä sinnitteli vielä yli 5000 lintua, joista suurin osa nousi siivilleen lumisateen loputtua. n Lassi Kujala on kymenlaaksolainen luontokuvaaja. 46 Suomen luonto 11/2013. klo 10?18, Su 10.3. Maisemakuvaus, ilta- ja yökuvaus 20.-26.5. Maisema- ja ympäristövalokuvaus, Lofootit 27.-31.5. Kuvausretkien kohteena Kuusamon ainutlaatuinen luonto. Kasvi- ja maisemavalokuvaus, Kuusamo 13.-18.8. Vain lähietäisyydeltä saattoi kuulla nuorten lintujen korkeita yhteysääniä. Marraskuun lopulla sääennuste lupasi pitkäksi aikaa kovia pakkasia ja runsaasti lunta. Kouluttajina on luontokuvauksen ja valokuvauksen asiantuntijoita. Tiedustelut: Kuusamo-opisto ja Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto, 040-5213234, anna.tyystala@kuusamo.fi Kurssikuvaukset ja ilmoittautuminen: www.kuusamo-opisto.fi/luontokuvaus Viimeinen parvi kyyhötti pitkään lumessa ja lähti muutolle juuri ennen talven tuloa. traktori tai kuorma-auto pelotti linnut lentoon, mutta henkilöauto sai ne vain juuri ja juuri väistymään tien sivuun. Muutolle oikeaan aikaan Valtaosa Iitin Lyöttilän hanhista lähti muutolle tavanomaiseen aikaan lokakuun puolivälin paikkeilla, mutta eivät kaikki. Joukossa oli useita jalkavammaisia lintuja ja muita heikentyneitä, joiden määrä väheni päivä päivältä. Heikkokuntoisten käyttäytyminen muuttui; ne liikkuivat ja ruokailivat pellolla lähes äänettömästi
Tavin, sinisorsan, jouhisorsan ja haapanan muutonaikaiset kerääntymät ovat suurimpia Suomessa. Konnunsuon peltoaukea ja Höytiönlampi kuuluvat Suomen tärkeisiin lintualueisiin ja ovat aivan hankea lueen vieressä, mutta selvitys ilmoittaa etäisyydeksi neljä kilometriä! Turpeennosto karkottaisi hanhi-, sorsaja kahlaajaparvet Höytiönlammelta. Tundrahanhen, metsähanhen rossicus-alalajin sekä valkoposkihanhen lepäilijämäärät Konnunsuon peltoaukealla Höytiönsuon vieressä kuuluvat Suomen suurimpiin. Rauhallinen Höytiönsuo houkuttelee vuosittain maakotkan, merikotkan ja kiljukotkan sekä haarahaukan tapaisia ihmisarkoja lajeja. Käsittämätöntä on vaikeneminen muutonaikaisesta suojeluarvosta. karri kuitunen Vahtikoir Konnunsuon peltoaukea ja sen vieressä oleva Höytiönsuo ovat linnustoltaan merkittäviä. Pertti Koskimies Kirjoittaja on ornitologi ja tietokirjailija. Vapo yrittää harhauttaa heppoisilla selvityksillään. Vapo vääristelee luontoarvoja ?Turveyhtiö Vapo lupaa jättää luonnontilaiset suot rauhaan?, otsikoi Helsingin Sanomat 13.12.2012. Puutun vain suoluonnon tuhoamiseen harhaanjohtavin lupa-anomuksin, en vesistöjen kuormitukseen enkä ilmastopäästöihin. Vapo hakee turvetuotantolupaa Höytiönsuolle Joutsenossa Konnunsuon itäpäässä. Ympäristöluvan edellyttämä linnustoselvitys perustuu kahteen pikavauhdilla tehtyyn maastokäyntiin, joiden ajankohdat sopivat huonosti suurelle osalle lajistosta. Turpeenotto autioittaisi koko reviirin varmasti. Vapon ympäristöjohtajan mahtipontinen väite, että yhtiö menee ?jopa pidemmälle kuin lait ja asetukset edellyttävät. Kiteellä Vapon edustaja väitti sääksenpesää autioksi, vaikka pari kasvattaa siinä poikaset joka kesä. Vapon lupaus jättää muut kuin luonnontilaltaan muuttuneet suot rauhaan vaikuttaa viherpesulta niin kauan kuin yhtiö teettää vääristeleviä ja suojeluarvoa vähätteleviä luontoselvityksiä, jotka johtavat päättäjiä harhaan. Huomaamatta jääneiden lajien esiintymistä suolla selvitys ei paljasta, vaikka julkaistuakin aineistoa niistä on vuosikymmenten ajalta, ja selvitys sen myöntääkin. Sen sijaan Metsähallitukseen viitaten todetaan, että alueella ei tavata uhanalaisia petolintuja. Se kuivattaisi viita- sammakoiden lisääntymisluhtaa, mistä selvityksessä myös vaietaan. Rääkkylässä Vapo hakee turvelupaa rämeelle, mutta ei paljasta siellä olevan kaksi asuttua kalasääsken pesää. (HS 13.12.) naurattaisi, ellei kyse olisi suoluonnon häikäilemättömästä surmaamisesta. n 11/2013 Suomen luonto 47. Kolmannelle vaihtopesälle suonreunassa jätettäisiin 200 metrin suojavyöhyke. Julkaistukin aineisto osoittaa, että suolla saalistaa hiiri-, mehiläis- ja sinisuohaukkoja, joiden reviireistä osa ylettyy sinne. Metsähallitus seuraa kuitenkin vain maakotkan, muutto- ja tunturihaukan sekä Pohjois-Suomen merikotkien reviirejä. Pelkästään pari tuoretta tapausta retkiseuduiltani todistavat, että paljon on Vapolla ympäristövastuussaan petrattavaa. Tuhatpäiset hanhiparvet lepäilevät ja yöpyvät Höytiönlammella
Vastaavan kokoiset rakentamattomat järvet ovat Kainuussakin harvassa. ?Enso aikoinaan ilmoitti, että Jonkeri pidetään erämaajärvenä?, Väisänen muistelee. Nykyään aiemmin Ensolle kuuluneet metsät omistaa Tornator-yhtiö. Sata mökkiä erämaajärvelle? Teksti sampsa oinaala / kuvat tommi taipale J Kuhmon Jonkerinjärvi on säästynyt erämaisena. Nyt Tornator-yhtiö haluaa järvelle sata mökkiä. onkerinjärven Kirkkoniemen rantamaisema saa Urho Väisäsen esittelemään innostuneena paikan historiaa. Järvelle 48 Suomen luonto 11/2013 0 50 km Vaala Oulujärvi Kajaani Sotkamo Iisalmi Kuhmo Jonkerinjärvi Nurmes © Karttakeskus, Lupa L8530 Jonkerinjärvi on Kuhmon eteläosassa lähellä sekä Suomen itärajaa että Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajaa. laadittu rantakaava toisi mökkirivistöt molemmin puolin vanhaa tsasounan paikkaa. ?Aivan tuosta vierestä kulkisi tie?, Väisänen sanoo. Laaja ja melkein rakentamaton järvi Jonkerinjärvi sijaitsee Kainuussa Kuhmon eteläosissa lähellä Pohjois-Karjalan rajaa. Iso, 15 kilometriä pitkä järvi on säilynyt harvinaisen erämaisena. Rannoilla on vain yksitoista vanhaa mökkiä, joista suurin osa on lähellä toisiaan järven läntisessä osassa. Valtakunnanraja sivuaa järven itäpäätä. Ilmeisesti 1600-luvulla vanhauskoisia pakeni tänne Venäjältä. Kirkkoniemi on ollut aikanaan tärkeä paikka. ?Täällä on ollut ortodoksinen tsasouna. Kaivauksissa on löydetty hiiltynyttä linnunluuta sekä pronssinen nappi ja hela?, Väisänen näyttää. Järvi oli yksi syy, jonka vuoksi Urho Väisänen muutti eläkepäiviksi takaisin synnyinseudulleen. ?Kyllä tämä järvi on meille jonkerilaisille sellaista sielunmaisemaa.? Nyt eläkeläismiestä painaa huoli rakkaan paikan tulevaisuudesta. Lähes kaikki Jonkerinjärven rannat kuuluvat sille.
Jonkerilla rakennuspaikkoja on enintään kaksi per kilometri.? Kyläseura vastustaa Jonkerin kyläseura on päätynyt vastustamaan kaavoitushanketta. ?Jos vaatii vain muutoksia, kaavasta ehkä poistetaan muutama tontti?, Urho Väisänen epäilee. Hän ei usko, että rakentamista pystyisi tekemään järven luonnetta muuttamatta. Hänen mielestään kaavaan on myös merkitty huomattavasti tavallista vähemmän rakennuspaikkoja. ?Kuhmossa normaali mitoitus rantaasemakaavoissa on neljä, viisi rakennuspaikkaa muunnettua rantaviivakilometriä kohti. Järvi ei siedä, jos sinne alkaa vielä valua paskavesiä.? Tornator tuo lopullisen kaavaesityksen julkisesti nähtäväksi talven aikana, jolloin siitä voi vielä laatia lausuntoja. Jonkerinjärvi oli aikoinaan ehdolla rantojensuojeluohjelmaan mutta putosi siitä pois. Myöskään Kainuun maakuntakaavassa alueelle ei ole merkitty erityisiä suojeluarvoja. Suojelukin kelpaisi kuitenkin Tornatorille. ?Jos ympäristöviranomaiset asiaa haluavat vielä tutkia ja suojelun toteuttamiseen jostakin varoja löytyy, niin toki Tornator on valmis asiasta keskustelemaan?, maankäyttöesimies Heikki Leppänen toteaa. Parhaat rannat on merkitty rakennuspaikoiksi.? Urho Väisästä huolettavat myös mökkien jätevedet. Lisäksi kaavaan on merkitty matkailutoimintaa. Järvelle laaditun ranta-asemakaavan luonnos oli nähtävänä keväällä 2012. Kaavassa on rakennuspaikat 94:lle uudelle rantamökille. Se muuttaa maiseman pysyvästi. ?Rantaviivalle tulee venevajoja, ja myös saunat rakennetaan lähelle rantaa. Se mahdollistaisi jopa hotellin rakentamisen syrjäkylälle. ?Papereissa väitetään, että järven erämaaluonne säilytetään, mutta kyllä näistä suunnitelmista on erämaa kaukana?, Väisänen parahtaa. Järvelle tulisi sata mökkiä. Samalla Tornator lupaa säilyttää erämaisuuden. Tornatorin maankäyttöesimies Heikki Leppänen sanoo, ettei järveä ole säästetty tarkoituksella rakentamiselta, vaan rakennusoikeuden määrittelemistä on pohdittu jo pitkään. ?Nyt katsottiin olevan sopiva aika tutkia Jonkerin rakentamista kaavoituksen kautta?, hän selittää. ?Päädyimme teettämään järvelle ranta-asemakaavan, jolla pystytään sovittamaan rantarakentaminen ja muu maankäyttö toisiinsa parhaiten.? Leppänen ei usko, että järvelle rakennettaisiin hotellia. n Urho Väisänen pitää Jonkerinjärvestä erämaisessa nykyasussaan. Risti rantamaisemassa kunnioittaa menehtyneen metsurin muistoa. 11/2013 Suomen luonto 49. ?Se oli jo kova isku Jonkerille, kun Enso ojitti kaikki suot
Alussa oli suo, harju, järvi, lampi... marko hämäläinen Kymmenvuotiaassa Leivonmäen kansallispuistossa näkee läpileikkauksen komeasta keskisuomalaisesta luonnosta. Luontotornista aukeaa maisema erämaiselle Haapasuolle. 50 Suomen luonto 11/2013
Minä puikahdan liikennevirrasta Leivonmäen kohdalta Selänpohjaan. Huristelen vielä reilun kuuden kilometrin matkan Harjunlahdentietä, kunnes kyltti ohjaa Kirveslammen luontopolulle. Parkkipaikalta pääsee helposti läheiselle Haapasuolle ja helmikuussa avattavalle retkiladulle. Olen ensimmäistä kertaa Leivonmäen kansallispuistossa, joten pyysin oppaakseni puiston keskellä asuvaa Lea-Elina Nikkilää. Hän on ollut perustamassa Leivonmäen kansallis- puiston ystävät -yhdistystä, joka on ollut puuhaamassa myös tänä vuonna kolmatta kertaa avattavaa retkilatua. Nikkilä tuntee puiston kuin omat taskunsa. ?Juhannuksen kieppeillä täällä parkkipaikalla voisi kuunnella kehrääjän, puiston nimikkolinnun, surinaa?, Nikkilä sanoo. Nyt maisema on kuitenkin tyystin hiljainen, kun laitamme sukset jalkaan ja sujuttelemme kohti Haapasuota. Haapasuon?Syysniemen luonnonsuojelualueelle perustettiin kansallispuisto kymmenen vuotta sitten, joten Leivonmäellä vietetäänkin tänä vuonna juhlavuotta. 30 neliökilometrin puisto on kuin koko Keski-Suomen luonto pienoiskoossa: suota, järviä, lampia ja harjumetsiä. 11/2013 Suomen luonto 51. löytöretkellä suomessa N johanna mehtola elostie imee autoja pohjoiseen ja etelään
Kesällä puistoon voi tutustua myös meloen ja soutaen, talvella hiihtäen. Ei epäilystäkään, mistä se on nimensä saanut; lampi lepää suon reunalla kuin jättiläismäinen kirves. Suon laidalla on Kirveslampi. kuvat marko hämäläinen Leivonmäen kansallispuisto . Nämä kohteet sopivat erityisesti kesäretkeilyyn. Nyt on kuitenkin pakkasta muutama aste ja lunta maassa noin 30 senttiä, joten retkelle kannattaa suunnata eteläisen Haapasuon maisemiin. Lea-Elina Nikkilä tuntee kansallispuiston vaiheet. Erämainen Haapasuo levittäytyy tornin ympärillä kuin mekon helma. 52 Suomen luonto 11/2013. Perustettu 2003, täyttää 10 vuotta 1.3. . Välineitä vuokraa esimerkiksi Maahisen muki ja mela, www.kolumbus.fi/mukijamela. Kerihanget kantavat Sukset luistavat hyvin ja suolle tullessamme huomaamme, että pääsemme hiihtämään kerihangilla, siis hankikannolla. Kun suojasää vaihtui muutaman asteen pakkaseen, se on kovettanut myös hangen pinnan. ?Enpä muista, että tällaista keliä olisi aiemmin ollut jo tammikuussa?, Nikkilä tuumii. Suolla avautuu upea maisema: pieniä tummia mäntyjä nousee valkoisesta lumesta silmänkantamattomiin. Kooltaan 30 neliökilometriä. . 28 kilometriä merkittyjä helppokulkuisia polku- ja pitkospuureittejä. . Noin 12?500 kävijää vuosittain. . Jäällä näkyy olevan kaksi pilkkijää. Pilkkireiän viereen on nakeltu saaliiksi saatuja pikkukaloja. Otamme suunnan kohti viime kesänä rakennettua luontotornia, joka nousi suolle hyvällä yhteistyöllä. ?Joutsan kunta antoi tykötarpeet, Metsähallitus piirustukset ja työnohjauksen ja Keski-Suomen ely-keskus työvoiman ja työnjohdon.? Keskellä suota kohoava torni onkin tehty lihasvoimin. Viime kesänä valmistuneella luontotornilla on jo käynyt satoja retkeilijöitä. Metsäsukset kuljettavat oivasti laduttomilla mailla. Puiston pohjoisosassa on Selänpohjan parkkipaikka, josta pääsee Soimalammen laavulle ja Lintuniemen puolikodalle ja telttapaikalle sekä Rutajärveen työntyvän noin puolitoista kilometriä pitkän Joutsniemen tulentekopaikalle. Lisäksi Rutajärven Halttusen ja Niiniluodon saarissa on laavut
Polun opastaulut ovat nyt lumen peitossa, mutta sulan ai- Laturetkelle! . tea karvinen Helmikuussa puistoon aukeaa retkilatu. ?Puiden nostossa on käytetty vinssiä, ja muutenkin kaikki on tehty käsipelillä. Eihän tänne suolle olisi mitään raskaita koneita voinut tuoda?, Nikkilä toteaa. Perustusta ei kannattanut upottaa pohjattomaan suohon, vaan tukijalkana toimii suon pintaan rakennettu hirsikehikko. Tuossa teeri on sujahtanut kieppiinsä yöksi, ja tuolla suon poikki on lompsinut hirvi. Kodalla tuoksuu hiillos Koukkaamme takaisin Kirveslammen parkkipaikan kautta kohti Harjujärven kotaa. Torni ikään kuin kelluu suolla. Maisemat kuin Lapista Kipuamme ylätasanteelle. Kodan nuotiopaikasta nousee nytkin hienoarominen hiilloksen tuoksu. Retkilatu kulkee aivan kodan vierestä. Olen samaa mieltä. Erämainen Haapasuo levittäytyy tornin ympärillä kuin mekon helma. Vaikka tornin harjakaisia vietettiin vasta viime heinäkuussa, siellä on jo nyt käynyt satoja retkeilijöitä, ulkomaisiakin tähän mennessä ainakin kahdeksasta maasta. Hiihtolomalaisille avattava retkilatu kulkee läheltä tornia, joten vierailijoita varmasti riittää jatkossakin. Kesällä tornin lähellä kulkee noin puolentoista kilometrin Kirveslammen kierros, joka on suurelta osin katettu pitkospuilla. Haapasuo on maamme merkittävimpiä luonnontilaisia avosoita. Näkymät ovat huiman kauniit, vaikka sää on pilvinen ja tammikuinen päivä vasta availee silmiään. ?Monet sanovat, että maisemahan on kuin Lapista?, Nikkilä huokaisee. Se toimii siten myös oivana latupy11/2013 Suomen luonto 53. Hiihtelemme hissun kissun nauttien suon tarjoamasta avoimesta maisemasta. Hiljainen suo on rauhoittavaa katseltavaa. Lajistokin on sen vuoksi tarkasti tutkittua. ?Suolla tavataan esimerkiksi kaikki Keski-Suomen suoperhoslajit?, Nikkilä valottaa. Laskeudumme tornista alas ja takaisin suksille. Ladulle pääsee Harjunlahden ja Kirveslammen parkkipaikoilta. . Se on Jyväskylän yliopiston kenttäkohde, joten biologian opiskelijoiden suoekologian kurssilaisille se on tuttu paikka. Helmikuun puolivälissä kansallispuistoon avautuu 10 kilometrin retkilatu, joka kulkee muun muassa puiston eteläosassa Haapasuon maisemissa. . Ladusta voi kiertää lyhyemmän lenkin, joka soveltuu myös perheen pienemmille. . Mutta onhan täällä ollut muitakin kulkijoita. Retkilatukartta on nähtävissä osoitteessa www.luontoon.fi/ retkikohteet/kansallispuistot/leivonmaki/ kartatjakulkuyhteydet/ kaan siellä käy paljon koululaisryhmiä. Harjun toisella puolella avautuu Haapasuo ja toisella puolella pian Harjujärven selkä. Maasto viettää kohti järven rannalla olevaa puolikotaa, ja saammekin suksiimme hyvät vauhdit. Ladun kuntotiedot sekä muut retki- ja tapahtumatiedot voi tarkistaa osoitteesta www.leky.suntuubi.com. . Sinne hiihdämme pitkin Haapasuonharjua, jossa kulkee myös noin kahden kilometrin pituinen Luupään geologinen luontopolku
kuvat marko hämäläinen Harjujärven puolikodalla voi pitää evästauon hiihtoretken lomassa. Leivonmäen kansallispuiston ystävät on tuonut retkille puistoon vanhainkodin asukkaita. Teeren yökortteerista jää jäljet lumeen. Kettu on pistellyt Haapasuon poikki. säkkinä, jossa voi syödä eväitä tai paistaa makkaraa. ?Viitisen vuotta sitten valmistunut kota on ahkerassa käytössä. Monipuolisesta puistosta pääsi tänä lyhyenä valoisan aikana näkemään vain pienen siivun, mutta siihenkin mahtui niin suota, harjua, järviä kuin lampiakin. Monta mielenkiintoista paikkaa jäi näkemättä: esimerkiksi Rutajärveen ojentuva Joutsniemi ja aivan puiston pohjoisosaan ulottuva kolmen ja puolen kilometrin Koskikaran kierros, joka kulkee Rutajoen koskelle. Se on rakennettu niin, että liikuntaesteisetkin pääsevät sen suojaan. Vieressä kulkevasta Luupään lenkistä osa soveltuu esimerkiksi pyörätuolilla kuljettavaksi?, Nikkilä kertoo. Leivonmäen kansallispuiston ystävät on järjestänyt lähikuntien . Toivakan, Joutsan ja Luhangan . Se on kuin Amazon pienoiskoossa?, Nikkilä vielä lisää vettä myllyyn. Kesällä nähdään! n. Rannalla on myös teltta-alue. Päivä alkaa hämärtyä kohti illan varjoja. koululaisille ja myös vanhainkodin asukkaille retkiä puistoon. ?Juhlavuoden kunniaksi olisi tarkoitus järjestää retkipäivä muille senioreille.? Puisto kestää monta käyntikertaa Kodalta avautuu hieno näkymä karulle Harjujärvelle, johon voi kesällä pulahtaa 54 Suomen luonto 11/2013 laiturilta uimaan. Ne jääkööt odottamaan ensi kesää. ?Entäs Rutajärven ja Keskisenveden yhdistävä Salmelan kanava
Tähtitaivas kruunaa kansallispuistossa vietetyn päivän. 11/2013 Suomen luonto 55
Jo vanhoissa historiankirjoituksissa Tana tunnettiin kuparinvärisenä Etiopian helmenä. Niilin ansiosta tänne on ollut vuosituhantiset yhteydet antiikin Egyptistä ja Kreikasta. Kalastajien papyruksesta punotut kanootit lipuvat laineilla kuten jo vuosisatojen ajan. Miehet ovat menossa kokemaan verkkojaan, joista nousee siian näköisiä tilapioita. Rannoilla kohoavat telemastot ja hotellit. Nämä Etiopian seudut ovat osa ihmiskunnan kulttuurin kehtoa. 56 luonto 11/2013 56 Suomen Suomen luonto 11/2013. Eteläpäässä levittäytyy Amharan osavaltion pääkaupunki Bahir Dar, jota halkoo upea palmubulevardi. Muinainen ja moderni ovat sulassa sovussa. Ongelmaan on tartuttu, ja suomalaisillakin on sormensa pelissä. A Jorma Laurila jorma laurila amu on valjennut Etiopian suurimmalla järvellä Tanalla maan keskusylängöllä. Sinisen Niilin lähteillä Sininen Niili, Niilin toinen päähaara, saa alkunsa Etiopian Tanajärvestä. Runsaat sateet ruokkivat jokea ja järveä mutta lisääntyneen eroosion takia lisäävät liettymistä
Kartta istockphoto Matkalla maailmalla etiopia Papyruksesta punottu kanootti on edelleenkin kelpo kulkupeli. 11/2013 Suomen luonto 11/2013 Suomen luonto 57 57
Sen pyhäksi julistetulla vedellä uskotaan olevan parantavia voimia. 58 Suomen luonto 11/2013 Pikku-Niilin suisto on tärkeä ravinnekaappari. Kruunukurkia ja kurkia. Tanajärvellä voi talvehtia jopa 20?000 Pohjolan kurkea.. Joen niska on Bahir Darissa. veli pohjonen jorma laurila Laavapurkaus salpasi järvialtaan Pyöreähkö, 3600 neliökilometrin laajuinen Tana sai alkunsa noin 25 miljoonaa vuotta sitten laavapurkauksessa, joka patosi sen altaan. Saaria on 37, ja monessa niistä on luostari. Syvin kohta on 14 metriä, mutta järvi on aiemmin ollut syvempi. Sitä voimistavat rankat sateet, joita kesä?lokakuussa tulee kaatamalla. jorma laurila jorma laurila Pikku-Niilin suisto työntyy Tanaan pitkänä niemenä. Järvi on kuin kattilan pohjalla, jonka ympärillä kohoavat vuoret. Järvi on pisimmillään 75 kilometriä, ja keskellä ulappaa ollaan kuin rannattomalla merellä. Myös järven säännöstelyllä voimaloiden tarpeisiin on vaikutusta. Tana lainehtii 1830 metrin korkeudella merenpinnasta. Se on mainio lintupaikka. Vasemmalla jalohaikara lähdössä lentoon. seen on liikalaidunnuksen, metsien häviämisen ja tehostuneen viljelyn kiihdyttämä eroosio, joka tuo lietettä. Osasyynä madaltumi- Tässä vajassa on Sinisen Niilin alkulähde
Kaksi kolmasosaa tunnustaa koptilaista kristinuskoa, kolmannes islamia. ? Afrikan vuoristoisinta ja korkeinta seutua. Keskiylänkö on vulkaanista aluetta, mikä näkyy kallioperässä ja topografiassa. Paljon sammuneita ja joitain aktiivisia tulivuoria. ? Sinisen Niilin nimen ?sininen. Se on runsaan sadan kilometrin päässä järven eteläpuolen vuorilla Gish Abayssa Mikaelin luostarin mailla. Yhdeksän osavaltiota. Pyhäksi julistettua vettä käytetään kirkon seremonioissa ja lääkinnällisissä tarkoituksissa. Se muuttuu vähä vähältä kapeammaksi ja kuoppaisemmaksi, kun nousemme yhä ylemmäs ja lähestymme Sekelan kylää. kenia Suurin tiiramme räyskä kuuluu Tanajärven talvivieraisiin. kasvaa vähitellen vuolaammaksi. on sudanilaista juurta. Vedellä uskotaan olevan parantavia voimia, ja papit kaatavat sitä kanistereista sairaiden päälle. (= tummana) kaistana ja sekoittuvat sitten. Itä-Afrikan hautavajoama kulkee maan halki. Sudanissa joki kohtaa Valkoisen Niilin. Idässä naapureina ovat Djibouti ja Somalia. Etiopia pähkinänkuoressa ? Sisämaavaltio Afrikan sarvessa. Ihmiset vievät vettä myös koteihinsa sairastuneille ja tautien ennaltaehkäisyyn, usein pitkienkin matkojen päähän. Vuorilta alas mentäessä Pikku-Niili 500 km veli pohjonen Aivan vielä emme kuitenkaan ole Sinisen Niilin alkulähteellä. kuivana aikana. Näemme myös meikäläisiä liroja, suokukkoja, taivaanvuohia ja rantasipejä. Viimein Pikku-Niili laskee Tanaan keskellä monen kilometrin suistoniemeä. Valkoisen Niilin vesi on aina vaaleaa. ? Sadekausi on kesä?lokakuussa. Paikoin laidoilla on laajoja kosteikkoja ja kasvillisuustiheikköjä, joissa viihtyvät haikarat, vesilinnut, kahlaajat ja kruunukurjet. Kooltaan kolme kertaa Suomi. Oppaamme saa jonkinlaisen järjestyksen aikaan. Lähde on aaltopellillä katetun pienen vajan sisällä. (=vaaleana) ja ?sinisenä. Asukkaita yli 90 miljoonaa, joista 83 prosenttia elää maaseudulla. ? Pääkaupunki Addis Abeba. saudiarabia Pu egypti nai nen me ri NI I LI Khartum eritrea sudan Tanajärvi Bahir Dar ?Gish Abay Addis Abeba Etiopia etelä-sudan uganda Osa noin tuhannen pääskykahlaajan parvesta. Pyhäksi julistettua vettä Saamme kyläläisen oppaaksi, kun etsimme reittiä lähteelle. Se on vuosisatoja toiminut tehokkaana ekologisena suodattimena, joka on kaapannut vuorten rinteiltä kulkeutuvaa ainesta. Tämä Niilin toinen päähaara kohtaa Valkoisen Niilin Khartumissa, missä niiden vedet kulkevat aluksi rinnan ?valkoisena. Rankat sateet synnyttävät latvajokiin hyökytulvia. 11/2013 Suomen luonto 59. Sieltä saa alkunsa Tanaan laskevista joista suurin, Gilgel Abay, Pikku-Niiliksikin kutsuttu. Ajamme ensin hyvää tietä, ja muutaman kymmenen kilometrin jälkeen käännymme soratielle. Ilman häntä se olisi mahdotonta, kun sadat ihmiset tulevat tungeksimaan uteliaasti meidän muukalaisten ympärille. Virallinen kieli amhara. ? Uskonnolla on vahva vaikutus yhteiskunnassa. Sademäärä vuoristoisella ylämaalla on keskimäärin 1200 mm vuodessa. Samalla suisto on kasvanut pituutta ja leveyttä. Suisto on erinomainen lintupaikka. Muutaman tunnin vierailulla mieleenpainuvimmiksi havainnoiksi jäävät yli tuhannen pääskykahlaajan parvi, lukuisat haikarat sekä meikäläiset talvivieraat: yli lentävä kalasääski, papyruskaislan latvassa tähystelevä ruskosuohaukka, liejusärkällä levähtävät räyskät ja selkälokki. Sinisestä Niilistä noin puolet virtaa Etiopiassa. Sinisen Niilin vesi on sedimentistä vaaleaa sadeaikana ja tummuu tai ?sinistyy. Alhaalla joki levenee entisestään ja virtaus hidastuu
Linnutkin viihtyvät niissä. ?Metsiköt ovat enimmäkseen pienviljelijöiden omistuksessa, ja niitä kasvatetaan aivan kuin muitakin rahakasveja. Suurin osa nykyisistä on istutettuja, hehtaarin parin eukalyptusmetsiköitä. Kirkosta kuuluu alkuvoimaista rummutusta ja rukouslaulantaa. Papeilla on sanonta, että puut ovat kirkon vaatteet. Kirkkometsät ovat vaikuttava luonnon monimuotoisuuden saaristo. Eukalyptukset ovat pumpanneet syvemmältä vettä pintaan. ainakin maaseudulla.. Luonto vaikuttaa selvästi uskonnonharjoituksessa . Istutusmetsät säästävät välillisesti myös luonnonmetsiä. Huomattavin luonnonmetsien suojelija on ortodoksinen koptilaiskirkko. Satelliittikuvista on laskettu, että sen jokaisen 33?000 kirkon ympärillä on muutaman hehtaarin luonnonmetsä. Metsän siimeksestä löytyy ympyrän muotoinen, vihreäkattoinen kirkko. Oikealla eukalyptuksia. Takana kauniisti kaartuva kirkkometsä. jorma laurila Voimakas laidunnus on vähentänyt suiston kasvillisuutta. Istutusmetsillä on suuri merkitys eroosion hillitsemisessä sekä rakennuspuun ja puuhiilen tuotannossa. Eukalyptukset katkaistaan noin seitsemän vuoden välein, jonka jälkeen ne vesovat uudestaan. Ne tekevät maisemasta mosaiikkimaisen. Kyläläiset ovat nähneet sen kaivoissaan.? Ilman istutusmetsiä maisema olisi Pohjosen mukaan paljon paljaampi. Pienuudesta johtuen metsiköt ovat valoisia eivätkä myöskään sulje maisemaa. Kaikki hyödynnetään, jopa lehdet poltetaan kotiliesissä. Puita pidetään pyhinä eikä niitä saa kaataa. Siitä kärsivät tiheiköistä pitävät linnut; hyötyjiä ovat kahlaajat sekä pääskyset, jotka singahtelevat satapäisinä parvina karjan tuomien hyönteisten perässä. Amba Giorgisin kirkkometsän holvistoa. 60 Suomen luonto 11/2013 Missä kirkko, siellä metsä Vuosikymmenten kuluessa metsät ovat huvenneet vähiin. On tapauksia, joissa on käynyt jopa päinvastoin. Monesti metsä on kukkulan laella, ja sen tunnistaa latvuston monikerroksisuudesta ja pyöreälinjaisesta muodosta. Amba Giorgisin kirkkometsä kaartuu houkuttelevasti viljelymaisemassa. Pian kirkkometsän oppiikin erottamaan maisemasta. jorma laurila Luonteenomaista keskiylängön viljelymaisemaa. Kännykät auttavat puunmyyjiä selvittämään keskenään päivän hinnan?, metsäasiantuntija Veli Pohjonen kertoo. ?Runsaista sateista johtuen pohjavesi ei myöskään laske
Tämä vain vähän yli kymmensenttinen kalastaja onkin hyönteisjahtiin erikoistunut laji. Pikkukalastajan pelottomuus johtuu sekin uskonnosta. Bahir Darissa varmin paikka kuulla ja nähdä sitä on Ghion-hotellin puutarhassa. Koptilaiskirkon oppien mukaan luonnonvaraisia lintuja ei syödä eikä pyydetä. Sen hillitsemiseksi tehdään kuitenkin koko ajan työtä rinteiden pengerryksillä ja metsänistutuksilla. Jopa muualla arat petolinnut ovat täällä melko pelottomia ja helppoja tarkkailla. Seuraavaksi odotamme munkkikuhankeittäjää, endeemistä etiopialaista. Siihen on kaksi merkittävää syytä. dick forsman jorma laurila Afrikanpikkukalastaja löytyy Amba Giorgisin kirkkometsästä. Eroosio vaikea ongelma Eroosio on Etiopian vuoristoisella keskusylängöllä valtava ongelma. Maaseudun asukkaat on saatu houkuteltua työhön mukaan. Etiopian hallitus on sitoutunut tähän voimakkaasti. Siellä on tihentymä vanhoja puita, muun muassa viikunoita.? Endeeminen munkkikuhankeittäjä viihtyy paikoissa, missä on vanhoja puita. Veli Pohjonen tutkii Mimusops kummel -puun hedelmää Amba Giorgisin kirkkometsässä. 11/2013 Suomen luonto 61. Siksi Etiopia on paitsi lintujen myös lintuharrastajien paratiisi. Kasvavan väestön ruokkimiseksi maatalouden satotasoa on saatava Kirkkometsät ovat arvokas luonnonrikkauden saaristo. jorma laurila Metsässä istuu oksalla pieni kuningaskalastaja. ?Lintu löytyy takuuvarmasti tästä kirkon metsästä, ellei se satu olemaan ruokatunnilla?, lupaa retkitoverini Veli Pohjonen. Mitä ihmettä se tekee täällä, missä ei ole vettä eikä kaloja. Kohta latvustosta kuuluukin lyhyt kuulas säe. Tällä kertaa emme kuitenkaan pääse näkemään koreaa, kellanmustaa lintua. ?Kaikkialla muuallakin, missä on suuria luonnontilaisia puita vähintään aarin verran, esimerkiksi kylän vesilähteen ympärillä, voi odottaa kuulevansa munkkikuhankeittäjän vihellyksen. Se päästää parin metrin päähän ja osoittautuu afrikanpikkukalastajaksi
Siinä kehitellään myös eroosion pysäyttämistekniikoita ja rinteiltä huuhtoutuvan sedimentin tieteellisiä mittausmenetelmiä. Maailmanpankki on antanut hankkeelle halpaa lainaa noin 35 miljoonaa dollaria. Kuivalla kaudella vettä on enää vähän. Mikaela Kruskopf, vesitutkimuksen vetäjä. Almaz Tesfaye, mittausaseman hoitaja. Kunkin mittausaseman hoitajana on paikallinen kyläläinen. Kuvasta näkyy, miten sadeajan tulvat ovat syöneet penkkaa. Etiopialla on myös massiivinen suunnitelma lisätä vesivoimaa, ja patoaltaiden liettyminen söisi pahasti sähköntuotannon tavoitetta. Vuonna 2009 alkaneen Maailmanpankin ja Suomen tukeman Tana?Beles-hankkeen yksi keskeinen tavoite on Tanajärven liettymisen pysäyttäminen ja koko Sinisen Niilin valuma-alueen suojelu. kuvat jorma laurila Tässä mitataan jokiuoman poikkileikkausta. Niistä 17 on valittu erityisseurantaan. Jokaisesta saadaan päivittäin satoja havaintoja, osin automatisoituna, osin käsityönä. Seurattavilla valuma-alueilla on tehty metsänistutuksia, pengerryksiä ja muita vesiensuojelutoimia. Kylän lapset kerääntyvät uteliaina paikalle. Sudanissa rajan länsipuolella on vastaava sisarprojekti. Projektissa on keskeisillä paikoilla kaksi suomalaista asiantuntijaa: maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Veli Pohjonen toimii tiiminjohtajana ja filosofian tohtori Mikaela Kruskopf johtaa valuma-alueiden hydrolo gisen seurantajärjestelmän kehittämistä. Projektin alueella Tanaan laskevia pienvaluma-alueita on 163, jotka kattavat noin viidenneksen koko järven valuma-alueesta. Myös Suomen antama viiden miljoonan euron lahjaraha kanavoituu Maailmanpankin kautta. Niiden. He ovat hyvin sitoutuneita työhönsä. 62 Suomen luonto 11/2013 nostetuksi
Kruskopf kehuu paikallisia asemanhoitajia vastuullisiksi ja sitoutuneiksi työhön. Yksi heistä on Almaz Tesfaye, 23-vuotias ammattikoululainen. Tiedot hän merkitsee huolellisesti vihkoon. Vesinäytteen hän ottaa tyhjään Yeslähdevesipulloon. Valuma-alueen hoitotöistä kuten pengerryksistä ja puiden istutuksesta kyläläisille ei makseta, mutta palkkioksi kylälle järjestetään aikanaan vaikkapa pulpetit kouluun, viljamylly, tarpeellinen pieni silta tai parannus terveyskeskukseen. Mikaela Kruskopf käy itsekin jokaisella asemalla muutaman kerran vuodessa tekemässä tarkempia tutkimuksia. Sameudesta, vedenkorkeudesta, virtausnopeuksista ja sademääristä on satojatuhansia mittauksia. n Jorma Laurila vieraili Etiopiassa maalis- ja marraskuussa 2012. Suomen tiedetoimittajien liitto antoi jutuntekoon apurahan. 11/2013 Suomen luonto 63. Se oli jo fyysisenä ponnistuksena kova urakka, sillä etäisyydet ovat pitkiä ja korkeuserot suuria. Hän vakuuttaa olevansa unelmatyössään, ja se näkyy myös päällepäin, kun olemme käymässä yhdellä mittausasemalla. Etenkin sadekaudella käynnit tutkimuspisteissä ovat hankalia ja aikaa vieviä. ?Usein joudumme yöpymään tutkimuspisteen hoitajan kotona makuupusseissa, koska päivän aikana ei ehditä tehdä kaikkea.? Puhtaasti Reilu Mittausaseman hoitajina kyläläisiä Kunkin mittausaseman hoitajana on paikallinen kyläläinen, joka ottaa päivittäin sovitut vesinäytteet. Se on ainutlaatuista Etiopiassa ja muuallakin kehitysmaissa?, Mikaela Kruskopf hehkuttaa. Suurena haasteena on, että projektissa hyväksi havaitut toimet ja siinä kehitetty tieteellinen seuranta saataisiin vähitellen ulotettua kaikille muille eroosion vaivaamille alueille. Näillä näkymin Tana?Beles-hanke päättyy vuoden 2013 lopulla, ja sen jälkeen jatko on paikallisissa käsissä. Amharankielen alkeetkin ovat hallussa. Nyt maastopäiviä on vähemmän kuin alussa, ja suuri osa työpäivistä kuluu laboratoriossa aineiston läpikäynnissä, varmistamisessa ja arkistoinnissa. ?Hämmästyttävää on ollut muutoksen nopeus. Hän tulee luontevasti toimeen paikallisten ihmisten kanssa ja saa heistä tarvittaessa tilapäisiä apulaisiakin. Sitten hän mittaa veden korkeuden, sademäärän ja muutamia muita perusjuttuja sekä kirjaa ylös vallitsevan säätilan. Kolmessa vuodessa tutkimusalueiden sedimentin määrä vedessä on laskenut noin puoleen, kun tuloksia, ja paljon vähäisempiä, odotettiin vasta vuosien päästä?, hän iloitsee. ?Projektin kolmen vuoden aikana on saatu kerättyä täydellinen 10?000 analysoidun sedimenttinäytteen sarja. Valkoisiin pukeutunut Almaz kauhoo joesta mittakannullisen vettä ja tarkastelee tottuneesti asteikolta sameutta. vaikutuksesta etenkin vesistöön huuhtoutuneen sedimentin määrään halutaan saada tarkkaa tutkimustietoa. Projektialueen ulkopuolelta valittiin lisäksi viisi kontrollialuetta, joilla näitä toimia ei vielä ole tehty. Tutkimusalueet valitsi ja perusti Mikaela Kruskopf apujoukkoineen
Siitä asti olen elättänyt itseni free lance -kuvaajana. Minulta on kysytty, mitä hyödyn luontokuvaajan ammattitutkinnosta; osaanhan ennestäänkin käyttää kameraa ja liikkua luonnossa. 1980-luvun puolivälissä kävin Joensuussa vuoden eräopaskurssin, minkä jälkeen työskentelin viitisen vuotta päätoimisena eräoppaana. Ilman muuta koulutuksesta kertyy ammatillista pääomaa. 1994 aloin opiskella Alaskan ja Havaijin yliopistoissa fotojournalismia ja valmistuin 1999. Vaikka monenlaisia uhkia on koko ajan päällä, pitäisi kuvata myös iloisia tapahtumia. Päätin tulla luontokuvaajaksi syksyllä 2008. Kuvien julkaisualusta on vaihtunut kiviluolista paperiksi ja yhä enemmän sähköiseen ympäristöön, mutta olennaista on aina hyvä tarina. Uskon, että omat luontokokemukset vahvistavat jokaisessa myös halua suojella luontoa. Olen haastatellut useita ulkomaalaisia luontokuvaajia, ja kaikille luonnonsuojelu tuntuu olevan yksi työn tärkeimmistä motiiveista. Istuin Lassi Rautiaisen piilokojulla Kuhmossa karhua odottelemassa, ja minulla oli aikaa suunnitella tulevaisuuttani. Seuraavana vuonna aloitin kemiöläisessä Axxellopistossa 2,5-vuotisen valmistavan koulutuksen luontovalokuvaajan tutkintoon. En lähtenyt koulutukseen pystymetsästä. Ja kun jou- Haluan herättää ihmisissä kaipuun luontoon.? teksti jarmo PASANEN kuva TEA karvinen 18/2012 64 Suomen luonto 11/2013 dun markkinoimaan töitäni ja osaamistani, tutkinto tarjoaa tietyn laatutakuun. Niitäkin luonnosta onneksi löytyy. Mutta en pidä itseäni ääriluonnonsuojelijana. Pohdin usein, sallitaanko tällainen asenne luonto-. Sitten valokuvaus vei minut. Luontokuvaajana tunnen kyllä itseni aloittelijaksi konkareiden rinnalla. Mutta yritän ottaa heiltä oppia sen, minkä pystyn. Haluan herättää ihmisissä kaipuun luontoon, josta olemme jatkuvasti pikkuhiljaa erkaantuneet. Kasvokkain kasvokkain, kotona, retkellä ja virikkeitä toimittanut johanna mehtola Lähikuvassa luontoihminen Luontokuvaaja Tea Karvinen viihtyy arktisilla seuduilla. ?Lumen, jään ja auringon yhdistelmä kiehtoo? ?Olen aina uskonut, että ihminen voi luoda elämänsä
Mietin, mitä ne puut halusivat kertoa minulle? Olen kotoisin Helsingistä. Teen kirjan, kun olen viettänyt kaikissa puistossamme yhteensä vähintään vuoden. Haluan ymmärtää konflikteissa myös toista osapuolta. Nyt kasassa on 200 päivää; olen käynyt jo jokaisessa, mutta esimerkiksi Rokualla vietin vain yhden päivän. Jotkut ihmettelevät, miksi luontokuvaajissa on niin vähän naisia. Tajusin olevani osa maailmankaikkeutta. Etelä-Suomen metsät tulivat tutuiksi vasta aikuisena. Nykyisin metsä antaa minulle turvallisuuden tunteen. Olin pari vuotta sitten maaliskuussa Kolilla, ja päätin iltapimeällä lähteä kuvaamaan tykkylunta. Olen kuvannut paljon arktisia seutuja, ja helmikuussa olen lähdössä Japaniin Hokkaidon saarelle kuvaamaan lintuja ja tarkkailemaan valkoisen eri vivahteita. Suomessa suurin projektini on valokuvateos kansallispuistoistamme. Pohjoinen on ominta ympäristöäni. n Tea Karvinen Ammattiluontokuvaaja, Kuusamo ? Tekeillä kirja Suomen kansallispuistoista. . Minusta vastaus on täysin selvä: miehet menevät ja tulevat mielensä mukaan, mutta naisten on ollut pakko jäädä huolehtimaan kodista ja perheestä.. kuvaajalle. Ulkomailla olen asunut yli 13 vuotta, joista yhdeksän Pohjois-Amerikassa. 2002 olin kuvaamassa Salt Lake Cityn talviolympialaisia ja innostuin mahakelkkailusta. Vieraillut kuvausmatkoillaan noin 70 maassa. ? Viime vuonna 268 päivää kuvausmatkoilla. ? Saa helmikuussa todistuksen luontokuvauksen erikoisammattitutkinnosta. ? Kotisivut www.teakarvinen.com. 18/2012 11/2013 Suomen luonto 65. Vaisto käski minua juoksemaan, ja sekunnin päästä selkäni takana tömähti: 12?15-metrinen kuusi oli kaatunut niin, että oksat osuivat kameralaukkuni päälle. Tähtäsin tosissani Torinon 2006 olympialaisiin, mutta jäin täpärästi ulos, koska kanssakilpailija fuskasi karsinnassa. Vuonna 2011 muutin Helsingistä Kuusamoon. Opiskelujeni jälkeen kiertelin Etelä-Amerikkaa ja vietin aikaa muun muassa Galápagos-saarilla. Olen reissannut myös urheilijana. En edes säikähtänyt, vaan minulle tuli lämmin ja luottavainen olo. Olin säätämässä kameran valotusta, kun lähellä oleva puu alkoi äännellä. Lumen, jään ja auringon yhdistelmässä on jotakin erikoisen kiehtovaa. Pohjoisessa erityisesti kullankaivu ja petopolitiikka nostattavat tunteita pintaan. Luontokipinän sain rippikoululeirillä Kiilopäällä. Myöhemmin toimin isosena, ja teimme vuosittain vaelluksia UKK-puistossa
ja ekologista asua? Puntarissa ovat kaupunki ja maaseutu. teksti pekka hänninen / kuvitus anna-kaisa jormanainen Mielikuvissa maaseutu nähdään luonnonläheisenä ja ekologisena asuinympäristönä. Sen saa selville lainaamalla kulutusmittaria esimerkiksi Ilmastoinfosta tai kirjastosta. Näin siitä huolimatta, että Junnilan tutkimusryhmän mukaan kulutuspohjaisessa hiilijalanjälkitarkastelussa suurimmat päästelijät kasaantuvat sinne, missä tulotasokin on suurin: siis kaupunkien keskustoihin. Kulutuspainotteisessa tarkastelussa päästöt lasketaan hyödykkeiden kulutuspaikalle, ei sinne, missä ne valmistetaan. Jos tietokone on päällä noin kahdeksan tuntia vuorokaudessa, kuluttaa kannettava tietokone 14 euron ja pöytäkone 50?170 euron edestä sähköä vuodessa, www.ilmastoinfo.fi. Kylät kunniaan Autioituva maaseutu kaipaa kaikkia konsteja säilyäkseen elävänä. Maaseutu tulisi pitää maaseutumaisena ja kau-. puhtaudesta tinkimättä. Muutaman kympin pää maksaa itsensä takaisin parissa kuukaudessa. Paljonkohan tietokoneesi kuluttaa kuulumisten vaihdon aikana sähköä. On mukava lämmitellä suihkun alla. Mutta suihkuttelun energiankulutus ja hiilijalanjälki saavat ihon kananlihalle: kaksi minuuttia suihkussa kuluttaa yhtä paljon energiaa kuin jääkaappi vuorokaudessa ja hiilidioksidipäästöjä syntyy suklaalevyn painon verran. Vettä säästävä suihkupää tipauttaa veden kulutusta jopa 50 prosenttia . Palveluiden keskellä kaukolämmön piirissä asuvaa kaupunkilaisserkkua puolestaan kehutaan ekotehokkaaksi. kotona Asu luontoa säästäen pienet palat Älä tuhlaa vettä! Viluttaa. Näin päästöt kohdentuvat kaupunkiin, vaikka tuotanto olisikin maalla tai vaikkapa kehitysmaissa. Yhdyskuntarakenteen tiivistämisellä ei Junnilan mukaan saavuteta ekotehokkuutta, mutta eheyttämisellä eli olemassa olevien rakenteiden ja palveluiden parantamisella kylläkin. Mutta kumpi todellisuudessa on ekologisesti kestävämpi paikka asua? Aalto yliopiston kiinteistöliiketoiminnan professorin Seppo Junnilan mukaan maaseutua ja kaupunkia ei voida aivan suoraan pistää paremmuusjärjestykseen. Tehokkain tapa säästää vettä ja leikata päästöjä on välttää turhaa lutrausta. kuvat istockphoto Pekka Hänninen Veden käytössä on helppo säästää. Tietokoneen kulutus selville Taas Facebookissa. Kylien liiketoiminta-asiamiehen titteliä käyttävä Juha Kuisma on toimittanut kirjan Asumisen vapaus (Maahenki 2012), jossa halutaan nostaa maaseutujen kylät taas niille kuuluvaan arvoonsa. Teoksen eri puheenvuorissa tulee ilmi, että ekologinen ja vapaa asuminen ovat keskeinen osa maaseudun kehittämistä. Oleellista on, millaiseen elämäntapaan yhdyskuntarakenne rohkaisee ja millaista kulutuksen helppous ja laatu on. Kirjassa esitellään myös pientalokokeiluja, kyläkaavoitusta ja teemakyliä. Kirjoittajina ovat muun muassa kirjailija Risto Isomäki, arkkitehti Viri Teppo-Pärnä, kansantieteilijä Teppo Korhonen ja professori Staffan Lodenius. 66 Suomen luonto 11/2013 Maalla vai kaupungissa? Missä ihmisen on hyvä
istockphoto ruokapöytä S-Ryhmä kantaa huolta kalakannoista punki kaupunkimaisena. ?Lisäksi kiinnitämme huomiota pyyntitapaan; esimerkiksi dynamiitti ja myrkyt ovat kiellettyjä. MSCS-Ryhmä on sertifikaatti ja Friend of the tiivistämässä Sea ovat villille kalalle, ASC yhteistyötä vastaavasti viljellylle kalalle. kotimaisten ?Vaadimme tavarantoimitkalantuottajien tajalta aina tiedon kalastuskanssa. alueesta ja -menetelmästä. Saman kalalajin kantahan voi olla hyvin erilaisessa jamassa kalastusalueesta riippuen.? S-ryhmän valikoimissa on noin 80 kalalajia. Kun tarkastellaan taloudellisuutta koko arvoketjun näkökulmasta, ne saattavat olla edullisempia kuin keskitetyt palvelut. Ekokylissä hyödynnetään lähienergiaa ja lähiruokaa. Kotimaisista kaloista eniten on tarjolla viljeltyä kirjolohta, jonka jälkeen tulevat ahven, siika, muikku, silakka ja särki. ?Haita tai rauskua meiltä on turha hakea. Kaupunkien ympärille hajaantuva asutus lisää auton tarvetta. Maaseudulla keinot vähähiilisempänä yhteiskuntaan ovat asumisen energiansäästö, sähkölämmityksen korvaaminen uusiutuvilla energiamuodoilla, vähäpäästöiset autot sekä hajautetut palvelut kuten kiertävä lääkäri, kauppa tai posti. Energiaja materiaalivirroissa pyritään paikalliseen kiertoon. Siksi Sryhmä on tiivistänyt yhteistyötä kotimaisten kalantuottajien kanssa. ?Tavoitteena on monipuolistaa kotimaisen kalan tarjontaa sekä saada kalat entistä suorempaa reittiä sekä myymälöihin että ravintoloihin.? Alice Karlsson Ahvenia voi syödä hyvällä omallatunnolla. 11/2013 Suomen luonto 67. niin kaupungeissa kuin maallakin. n pro kala Miten kaupunkilainen voisi keventää hiilikuormaansa? Kaupungissa tulisi vähentää kaksinkertaista kulutusta. ?Meillä on oma lämmitettävä keittiö, mutta silti menemme kahviloihin käyttämään toisen lämmitetyn keittiön palveluita. Yhteensä kaupunkilaisille on varattu 100 neliötä tuplatilaa erilaisten palveluiden toteuttamiseen?, Junnila sanoo. Lisäksi kaupunkilaisten keinoja kohti vähähiilisempää elämää ovat keskitetyn energiantuotannon muuttaminen vähäpäästöiseksi ja kakkosasuntojen tarpeen vähentäminen toteuttamalla sellaisia kaupunkeja, joissa on myös väljyyttä. Myös asunnon vaihtaminen perhekoon muutosten mukaan on merkittävää, sillä tyhjien huoneiden lämmitys on kallista. Kaupungin sisäistä lähimatkailua tulee edistää, julkisen ja kevyen liikenteen mahdollisuuksia parantaa ja kulutusvolyymiä kohdentaa uudelleen esimerkiksi investointeihin energiatehokkuuteen sekä kestäviin tuotteisiin ja palveluihin. ?Kulutuksen merkitys hiilidioksidipäästöistä kasvaa. Joidenkin lajien kohdalla olemme kieltäneet pohjatroolauksen.? S-ryhmä on laajentanut ympäristömerkittyjen kalatuotteiden valikoimaa. Ekokylistä olisikin asumisen malliksi . Se on laatinut itselleen ostokriteerit, jotka koskevat kaikkia kaloja. ?Ravintoloihimme ja myymälöihimme ei hyväksytä uhanalaisia kalalajeja?, Rankinen sanoo. Yhä suurempi osuus tavaroista tuotetaan halpamaissa, joissa on väljempi lainsäädäntö?, Junnila muistuttaa. Brittikokki Jamie Oliver ei ole ainoa, joka tuntee vastuunsa maapallon kalavarojen riittävyydestä. Niiden lisäksi kiellettyjä ovat muun muassa ankerias, keltaevä- ja sinievätonnikala sekä miekkakala, puna-ahven ja villi ruijanpallas.? Rankisen mukaan eksoottisissa kaloissa on aina riski, että ne on pyydetty kestämättömästä kannasta. Merkki takaa, että kala on pyydystetty ekologisesti kestävästi. Suomessa S-ryhmä teki ensimmäiset kriteerit kalatuotteiden vastuulliseen hankintaan jo 2009. ?Pyrimme varmistamaan asiakkaittemme puolesta, että he eivät köyhdytä ostoksillaan maapallon kalavaroja?, S-ryhmän vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen tiivistää. Monet kaupat ovat nostaneet profiiliaan ottamalla valikoimiinsa MSC-sertifioitua kalaa. Sen jälkeen pallo on kuluttajalla, joka tekee ostopäätöksen. S-ryhmä on mennyt askeleen edelle
Ensimmäinen, 16 metriä korkea puinen torni rakennettiin Puijon huipulle jo 1856. Puijon tornista avautuu upea maisema. Puijo kutsuu juha poutanen RETKELLÄ Lähde Savon sydämeen! Kuopion kupeessa kohoavalla Puijolla on pitkät perinteet talviurheilussa. Mäki torneineen on myös kaupungin tunnetuin matkailunähtävyys. Tukinuitto, kullankaivuu, hillastaminen sekä raja- ja metsänvartiointi liittyvät autiotupien varhaisvaiheisiin. Jos ei sitten satu kummitusten valtaamalle tuvalle. Tornin huipulla on pyörivä ravintola . Jouni Laaksosen ja Joel Aholan laatimassa oppaassa esitellään yli 400 yöpymiskelpoista kämppää ja kammia. Pohjoisen tupien lisäksi kirjassa on oma lukunsa etelän autiotuvista sekä tuvista maailmalla. Helmi-leiri on suurin talvileiri, jonka Pääkaupunkiseudun Partiolaiset on vuosikymmeniin järjestänyt. pohjoismaiden ensimmäinen. Puijolla voi retkeillä upeissa vanhoissa kuusimetsissä ja nähdä monenlaisten leh- Helmi-talvileirille Monipuolisesti kuvitettua Retkeilijän autiotuvat -opasta (Karttakeskus 2012) lukee kuin tuhtia hotelliesitettä. Johanna Mehtola Pääkaupunkiseudun Partiolaiset järjestää hiihtolomaleirin Evon nuoriso- leirialueella Hämeenlinnassa 20.?24.2. Leirille odotetaan jopa tuhatta lasta ja nuorta. Talvileirin tarkoituksena on vahvistaa talvi- retkeilyyn liittyvää osaamista ja herätellä talviretkeilyn perinteitä, www.paakaupunkiseudunpartiolaiset.fi. 68 Suomen luonto 11/2013 markus sirkka autiotupa tästä läheltä. Sellaisistakin tässä mainiossa oppaassa kerrotaan. Lisäksi kerrotaan noin 100 entisen autiotuvan kohtalosta; kuvissakin näkyvät täysin palvelleet, jo romahtaneet autiotuvat. Kirjassa on myös mielenkiintoisia artikkeleita tupien historiasta ja alkuperäisestä käytöstä. Seuraava, graniittijalkai- nen 24 metrin torni tehtiin tiilestä vuonna 1906. Nykyinen torni kurottaa 75 metrin korkeuteen ja se valmistui 1963. Talvilajien lisäksi siellä voi kävellä vanhassa metsässä ja kuulla vaikka pohjantikan pehmeän saundin. kuopion matkailu johanna mehtola Kuopion kaupungissa kohoava Puijon mäki ja luonnonsuojelualue ovat perinteisiä talviretkeilykohteita. Nyt niiden kamiinoiden lämmössä voivat lekutella retkeilijät. Autiotuvat tarjoavatkin kodin erämaassa
Se on yhteysääni, merkki metsästyksen aloittamisesta tai lauman koolle kutsumisesta. Näitä kiima-aikaan liittyviä merkkejä voi löytää aina maaliskuulle saakka. Lähempi tarkastelu voi tuoda näköpiiriin myös voimakkaasti tuoksuvia merkkausjälkiä. Lauma muodostuu alfaparista ja näiden pennuista, jotka varttuessaan oppivat saalistamaan vanhempiensa johdolla. Kun alfanaaras jälleen tulee seuraavana kevättalvena kiimaan, nuoret sudet siirtyvät etsimään omaa kumppaniaan. Toisinaan luonnon tarkkailijalla on ripaus onnea mukanaan ja hän kuulee susien ulvonnan. Lentualla vierailee vuosittain noin 5500 ja Hiiden- portissa 10?000 kävijää. uusien sisarustensa huolenpitoon. eikä suinkaan ongelmitta. Suomessa susilauman koko on keskimäärin seitsemän yksilöä. Suden äänimaailma on monipuolinen, mutta ihminen pääsee kuulemaan sitä vain harvoin. Susi on hyvin sosiaalinen ja elää perhekunnittain laumassa. Maasto-oloista riippuen ääni voi kantaa kuulaassa ja tyynessä pakkassäässä jopa kaksi?kolme kilometriä. Sari Kantinkoski esko inberg Retkeilijä Hiidenportin rotkolaakson luona. tero poukkanen / kuvaliiteri maastohiihtokilpailut mäellä sivakoitiin jo 1887, ja talvikisoja alettiin pitää säännöllisesti vuodesta 1916. Hiidenportin suosituimmat käyntikohteet ovat Hiidenportin rotkolaakso, Palolammen opastuspaikka, Porttilammen laavu ja Kovasinvaara. Ylempi jälki lumipenkassa on uroksen virtsaa, alempana verijäljet ovat merkkejä naaraan kiimasta. 11/2013 Suomen luonto 69. Sitä voi kiertää myös perheen pienimpien kanssa. Hiidenportille! Tuore tutkimus Hiidenportin kansallispuiston ja Lentuan luonnon- suojelualueen käyttäjistä kertoo, että retkeilijät ovat tyytyväisiä kokemaansa. Alueille tullaan katsomaan luontoa ja maisemia sekä rentoutumaan. Suomen ensimmäiset pujottelukisat pidettiin 1934. Laskettelurinne valmistui 1938. Puijosta ei kuitenkaan tullut kovasta yrityksestä huolimatta maamme johtavaa talviurheilukeskusta, koska se sijaitsi liian kaukana Helsingistä. Liikkeellä luonnossa Susi saa yhden pentueen vuodessa. tojen gallerian. n Kuopion latuinfo: www.kuopio.fi/web/liikunta-ja-ulkoilu/ kuntopolut-ja-latureitit. Lue tunnelmia talvisesta retkestä Puijolle Suomen Luonnosta 2/2012, www.suomenluonto.fi. Viestejä hangella Talvinen metsä suorastaan kutsuu luonnossa liikkujaa raikkaaseen pakkassäähän. Puolentoista kilometrin ensilumenlatu sopii kaikille. Arvokkaan luonnon vuoksi Puijolle perustettiin ensimmäinen luonnonsuojelualue jo 1928. Nykyään Puijon alueesta on suojeltua metsää 208 hehtaaria. Puijon kehittäminen kaikille mieluisaksi keitaaksi on jatkunut näihin päiviin saakka . Maasto on hyvin vaihtelevaa, joten ladut tarjoavat hiihtäjälle haastetta. Latuverkostoa on 30 kilometriä, ja siitä 20 kilometriä on valaistu. Esimerkiksi talvikävelypolku olisi tervetullut vaihtoehto hiihtolatujen rinnalle. Polkuja ja latuja kierrellessä voi kinoksesta osua tarkkaavaisen kulkijan silmiin tassunjälkiä, jotka muistuttavat ison koiran jälkiä. Viimeksi joulukuussa Kuopion valtuusto päätti olla laajentamatta Puijon golfkenttää lakialueen lehtometsään ja 1700-luvulta olevan Konttilan perinnemaatilan pelloille. Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys on tehnyt Puijosta oman käyttösuunnitelmansa, johon sisältyvät muun muassa luontokeskus, luontokoulu, näköalajuna sekä nykyisten reittien kohentaminen. Toisin kuin koira susi saa yhden pentueen vuodessa. Naaraan kantoaika on noin kaksi kuukautta ja pennut syntyvät toukokuulla. Susi on jättänyt käyntikorttinsa maastoon. Tammikuun alussa alfanaaras eli johtava naaras alkaa tiputella verijälkiä hangelle. Uuden katraan syntyessä voi joku edellisen vuoden pennuista jäädä vanhempiensa luo osallistuen ?lastenhoitajana. Voiton vei Lahti Salpausselkineen. Puijolla on tänä päivänä tarjolla niin hyppyrimäkiä, pujottelurinteitä kuin hiihtolatujakin, joten se soveltuu varsin hyvin retkikohteeksi aktiiviselle talviurheiluharrastajalle
Matkaan lähdetään klo 9?12 Ruunaan Matkailusta, Siikakoskentie 47, Lieksa. Kilpailuaika päättyy 30.4., www.liminganlahti.fi/uutiset/ lintukuvakilpailu. Suksikaa ladulle! Helmi- ja maaliskuussa järjestetään laturetkiä ympäri Suomea. Hiihtomatkaksi voi valita 12, 22 tai 30 kilometriä, www.ruunaanmatkailu.fi, www.pielisenlatu.fi. Hopeinen käsityö. Helsingin Kaapelitehtaalla vietetään käsityöammattilaisten Yksilöllisen käsityön päiviä 31.1.?3.2. Työ- ja muotinäytöksien teemana on kestävä käsityö. Päiville on vapaa pääsy, www.hkty.fi. Metsän kultaisuus on suurta ja pyhää, mutta myös selluloosaksi rouhittua kauppatavaraa, selviää Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon näyttelystä Kultainen metsä. Valokuvataiteilijoiden töissä metsään mennään kolmesta eri näkökulmasta: kulttuurinen, villi ja teollinen metsä. Kuvissa vieraillaan niin Shikokun saarella Japanissa, suomalaisessa aarniometsässä kuin hakkuuaukioillakin. Valokuvien lisäksi nähtävillä on kaksi lyhytelokuvaa. Näyttely on esillä Jyväskylän taidemuseossa 3.3. saakka, josta se siirtyy Hämeenlinnan taidemu seoon 14.3.?28.4. matka halki kansallispuistojen. ja Kuopion taidemuseoon 7.6.?29.9., www.jyvaskyla.fi/taidemuseo. Vuoden paras lintukuva haussa Niin Grönlannin, Botswanan ja Alaskan kuin tietysti Suomenkin kansallispuistot tulevat tutuiksi luontokuvaaja Tea Karvisen näyttelyssä Yhteinen perintömme . Se on esillä Tunturi-Lapin luontokeskuksessa 28.2.2013 saakka, www.teakarvinen.com, www.luontoon.fi.. Tällä kertaa kilpailuun voivat osallistua myös ulkomaiset kuvaajat. Kilpailussa on neljä sarjaa: Kosteikkojen linnut, Linnut vauhdissa, Lumoavat linnut sekä Nuoret, alle 18-vuotiaat, jossa lintuaihe on vapaa. Jos hiihtoreissuun haluaa yhdistää virtaavan veden katselun, on paras suunnata Ruunaan koskihiihtoon 24.2. Irma ja menetetty metsä. ritva kovalainen ja sanni seppo: irma Virikkeitä Vinkkejä moneen menoon! Metsän monet kasvot leena collection tea karvinen Kunnianosoitus kansallispuistoille Leopardi Nakurun kansallispuistossa Keniassa. Ruunaan koskien rantamilla hiihdetään 24.2. 70 Suomen luonto 11/2013 istockphoto 300-1000 KILOkaloria karisee tunnin hiihtolenkill ä! jarkko peltola Kestävä käsityö Liminganlahden ystävät järjestää nyt kolmatta kertaa lintukuvakilpailun
40 vuotta sitten lajeja oli 130. Valokeilassa Kaikkien pöllöjen kirja Dokumentin taikaa DocPoint-festivaalit Helsingissä jatkuvat vielä 25.?27.1. Ohjelmistossa on muun muassa mehiläisten kadosta kertova More Than Honey. Teos erottuu persoonallisena helmenä eräkirjallisuuden massasta. Nyt niitä on tehtailtu geneettisillä määrityksillä ja pienillä äänieroilla niin, että kirjaan oli ehdolla 250 lajia. ????? Suvi Vehmanen & Laila Nevakivi: Lapsen oma talvikirja (Minerva 2012) Talvisesta luonnosta sadun keinoin kertovassa kirjassa on paljon tietoa aina kasvien talvenvietosta eläinten talviuniin. Tekijät saivat luontokirjasarjastaan Tietopöllö-palkinnon viime vuonna. ????? 11/2013 Suomen luonto 71. Parhaiten tunnen Afrikan pöllöt käytyäni 46:ssa mantereen maassa.? ?Vaikeinta työssä oli taksonomia. Osassa Kiinaa taas mehiläiset ovat kadonneet kemikaalien vuoksi ja kirsikankukkia pölytetään ihmisvoimin. Kirja käy läpi yökyöpeleiden tuntomerkit, äänet, elintavat ja elinpaikat sekä levinneisyyden. Yli 500-sivuisessa järkäleessä esitellään kaikki planeettamme 249 pöllölajia. Tekstin ja suuren osan kuvatoimituksesta on tehnyt suomalainen pöllöguru Heimo Mikkola. Heti kirjan ilmestymisen jälkeen Filippiineiltä löytyi vielä kaksi uutta lajia, joista kirjaan saatiin valokuvat, mutta tekstikuvaukset oli jätettävä seuraavaan painokseen?, Mikkola kertoo. Suon äänimaailma ympäröi heti Seikkailu suolla -näyttelyyn tulijan. Samalla katse hakeutuu pitkän seinän täyttäviin suuriin sarjakuvaruutuihin. Niissä tutustutaan suon elämään Sammal-haltian ja Savu-muuttohaukan johdattelemina. Saksalaisessa dokumentissa vieraillaan Yhdysvalloissa valtavalla manteliviljelmällä, missä voidaan puhua mehiläisteollisuudesta. Näyttely liittyy Metsähallituksen luontopalveluiden Suoverkosto-LIFE -hankkeeseen, jossa ennallistetaan 4300 hehtaaria naturaan kuuluvia soita eri puolilla Suomea. metsähallitus / Jouni Penttnen Ritva Kupari Seikkailu suolla -näyttely on suunnattu 5?6-luokkalaisille. Näyttely on Keski-Suomen luontomuseossa Jyväskylässä 3.2.2013 saakka ja sen jälkeen Seitsemisen luontokeskuksessa Ylöjärvellä (03?05/2013) ja Ylläksen Kellokkaassa (06?07/2013). Suomen Luonnostakin tutun kirjailija Kari Kovalaisen tavaramerkki ovat omaleimaiset eräluontokertomukset. Teoksessa on vetävä tarina ja mestarillista luonnon ilmiöiden ja tunnelmien kuvausta. ????? Antti Leinonen: Ahman kintereillä (Maahenki 2012) Luontokuvaaja ja -kirjailija Antti Leinonen on viettänyt ahmojen kintereillä yli 25 vuotta. A Photographic Guide (Bloomsbury). ????? Jorma Laurila Kari Kovalainen: Mustan siiven alla (Karisto 2012) Suoseikkailu koululaisille Teeri pulisee, riekko sadattelee ja pitkospuilla kopisevat ihmisen askeleet. Linnut tulivat ohessa, kun hän työskenteli YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO:n ja Afrikan kehityspankin tehtävissä 1974?2011. ?Olen nähnyt tai kuullut noin puolet kirjan lajeista. Olen vieraillut 128 maassa ja havaitsemieni pöllölajien määrä on melko tarkkaan sama luku. Lähtökohta on osuva, sillä suo on monelle 5?6-luokkalaiselle outo paikka ja juuri he ovat näyttelyn pääkohderyhmä. Lisätiedot www.docpoint.info. more than honey / Markus Imhoof DocPointin ohjelmistossa on tärkeää asiaa mehiläisistä. Syksyllä Englannissa ilmestyi käsikirja kaikista maailman pöllöistä: Owls of the World. Yllätyksiäkin on luvassa. Huippukuvaajien ottamia kuvia on 750. Suuri brittiläinen luontokirjojen välittäjä NHBS valitsi opuksen yhdeksi syksyn parhaista luontokirjoista. Pelkästään pöllöjen perässä Mikkola ei ole maailmalla liikkunut. Omistautuminen näkyy myös tässä pitkäjänteisen työn hienossa hedelmässä. Kirja voitti WWF:n Vuoden 2012 luontokirja -palkinnon
ain v a h a j r i k to ismo ut rinoitasi! iasi ja ta v u k tä e nto.fi L äh omenluo kirja@su havainto iainen ut ra an itt Havaintokirja on lukijoiden oma luontopalsta. kuva ja tarina voidaan julkaista myös nettisivuillamme. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. toni asikain en im To Kärppänä hangessa ?Huomasin syrjäsilmällä liikettä ja menin katsomaan, mikä valkea siellä liikkui?, Iisalmella ulkoillut Toni Asikainen kertoo. Kärppä ei pelännyt miestä ollenkaan: ?Onneksi oli kamera mukana.? on en Pupun risulinna kaar ina heisk anen 72 Suomen luonto 11/2013 juha ni ko lari jäniksenpoikanen tarkkaili meitä uteliaana kuin sälekaihtimien takaa?, kommentoi Juhani Kolari Karstulan kokemustaan. Pupu käytti hakkuuaukon risukasaa majapaikkanaan parin viikon ajan, minkä jälkeen se hävisi jälkiä jättämättä. tu ul a m akk ?Parin nyrkin kokoinen Sammakko iltaa istumassa Lämpimät elokuun illat saavat liikkeelle muitakin kuin ihmisiä. ?Istuimme mieheni kanssa mökin terassilla illan hämärissä keskustellen ja luontoa kuunnellen?, muistelee joensuulainen Tuula Makkonen. Terassille ilmestyi pieni kasa, joka lähemmin tarkasteltuna osoittautui tutuksi sammakoksi. ?Harvoin jää sammakko poseeraamaan näin hyvin?, Makkonen kiittelee. Erikoisuus virran varrelta Virtavästäräkkiä ei ole ihan jokainen lintuharrastaja nähnyt, mutta Kaarina Heiskanen pääsi sellaisia seuraamaan Korkeakoskella: ?Pariskunta vei ahkerasti ruokaa pesälleen ja toi sieltä välillä ulosteita pois?, hän kertoo.
Harakka pääsi vähitellen niskan päälle ja lensi räpistelevä lintu nokassaan läheiselle sähkölangalle?, tarinoi Harri Nurminen Hauholta. Naaras oli koiraan pihtiotteessa vielä palatessani paikalle parin tunnin kuluttua?, kertoo Sanna-Maria Kivimäki. Helppo saalis luisui nokasta ?Viherpeippo lensi päin ikkunaa ja jäi hangelle istumaan. Harakka äkkäsi sen ja hyökkäsi sumeilematta peipon kimppuun. Takaa-ajoa kesti hyvän tovin. Pihan herkuttelija sanna- maria k ivimäki eveli ina py lväs Pähkinähakin näkeminen ensimmäistä kertaa ilahdutti Eveliina Pylvästä Ylivieskasta. ?Tälle kaverille kelpasivat pihapiiristä vain makedonianmännyn kävyt, vaikka tarjolla olisi ollut ison kuusen käpyjäkin?, kuvaaja huomauttaa. Osuvassa tilannekuvassa lintu nakkaa suuhunsa kävystä kaivamansa siemenen. Kun ei jaksaisi jonottaa har ri nur min en Mikkelissä ihmeteltiin kesällä tesmaperhosten parittelua: ?Kolmas perhonen teki kuin banzai-iskuja keskittyneen pariskunnan väliin, mutta turhaan. Harakka pelästyi kuvaajaa ja saalis pääsi putoamaan. Viherpeippo oli hangesta kaivettaessa jo siirtynyt autuaammille laulumaille. ?Eräänä aamuna yläkertaan kavutessani huomasin kauniita jääkukkia ikkunassa?, muistelee Juha Alanko Otavalta. ?Noin kauniin näyn ihastelu pakotti pysähtymään paikalleen.? juh a ala nko Kukkatarha ikkunalasissa 11/2013 Suomen luonto 73
Tämän olisin voinut jutussani mainita. Topi Linjama Jari Tuominen Hämeenlinna Virran viemää Pitkään aikaan ei Suomen Luonnossa ole ollut yhtä hyvää juttua. Suurin osa ei vastannut niihin kysymyksiin, joita haettiin tai ne olivat laadullisesti huonoja. Tämä pätevän tiedon puute aiheuttaa luomutuotannolle suuren riskin, joka olisi jotenkin hoidettava ennen kuin luomua kovasti lisätään. Olennaisin puute useimmissa luomututkimuksissa on, ettei niissä ole kunnollisia vertailuryhmiä. Erilaisia pitoisuuksia mitataan, mutta niitä ei verrata asianmukaisesti tavanomaiseen tuotteeseen. Kummassakin on suuria vaihteluita mm. Itse olisin veikannut vähintään 30?40 vuoden ikää. Samassa jutussa esitettiin S avo-sanan etymologiaksi viittaus kaskien savuun. Ehkäpä kannattaisi kuunnella haastattelunauha, jos hänellä sellainen on tallessa, koska kuvaus oli lievästi sanottuna epätarkka. Kiitos hyvistä huomioista. Ympäristövaikutusten arvioinnilla (YVA) pyritään ehkäisemään, vähentämään ja korjaamaan ym-. Mitään näyttöä ei ole siitä, että tästä aiheutuisi terveyshaittoja. Kolmanneksi tunnetaan pahoja epidemioita, joita on aiheuttanut sienitaudin tuottama torajyvä. Tämä on saatu pois peittaamalla vilja sienitauteja estävillä aineilla. J. Jotkut tuotteet kuten makkarat ovat tosin vaikeita tehdä turvallisesti. Toinen esitetty riski perustuu siihen, että kasvien omat myrkyt lisääntyvät, kun hyönteiset vaurioittavat niitä. Virran viemää Pehmonorpan voitti Seija Lautanala Raumalta. Lukijoilta: Katse kohti taivaanvalkeita Aina joutuu sanattomaksi nähdessään revontulien voimaa, väriä ja liikettä! Koskaan ei kuvata ja puhuta tästä ilmiöstä liikaa. Katse kohti taivaanvalkeita 2. Se pitää edelleen yllättävän hyvin paikkansa. Selvityksen perussuhtautuminen luomuun on myönteinen. Punanuttu Lapista 3. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 12.2.2013 mennessä. Osallistujien kesken arvotaan kylpypyyhe (Pentik) ja tuoksusaippua. Suomen Luonto 10/2012 1. Nutr. 2010:92:203?210). Toiseksi kannattaisi lukea Kuopion yliopiston ja Kansanterveyslaitoksen 2003 tekemä selvitys luomututkimuksista (http://urn.fi/URN:NBN:fife201204193489). Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu? Äänestä . sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi . Yksi perustuu siihen, että säilöntäaineita ei käytetä. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Suureksi ongelmaksi todettiin, että meiltä puuttuu kansainvälisesti tieteellisesti pätevää tutkimusta, joka voisi sanoa luomun vaikutuksista terveyteen suuntaan tai toiseen. Jos peittausta ei käytetä, torajyvät on ennen viljan jauhamista seulottava huolellisesti pois. Luomutuotteita voi siis turvallisesti käyttää ja käytän niitä itsekin. Tuotteesta riippuen tämä voidaan kompensoida esimerkiksi pakastamalla tai pastöroimalla, joten se ei huolellisessa luomutuotannossa ole ongelma. katsaus (Am. Hyvänä uudempana esimerkkinä tästä on Dangour ym. Asiaa on aika vaikea uskoa. Kuvan koivikko näyttää huomattavasti vanhemmalta kuin alle 20-vuotiaalta. kasvupaikan, sään, lajikkeen ja korjuuajankohdan mukaan. Siinä haettiin kirjallisuudesta 98?727 luomututkimusta, joista 12 pystyttiin käyttämään arviointiin. Yleisemmin hyväksytty näkemys kun on, että maakunnan nimi johtuu nykyisen Mikkelin seudun Savilahden kirkkopitäjästä: Savilahti -> Savolax -> Savo. Ilkka laitinen Kirjoittaja vastaa . Mutta näyttöä sen erityisestä vaikutuksesta terveyteen ei tieteellisestä kirjallisuudesta löydy. Clin. Tällainen artikkeli on mielestäni juuri luontolehdelle kuuluva juttu! Marja Repo Lieksa Punanuttu Lapista Kyllähän se säväytti, kun näki parven taviokuurnia Kanta-Hämeessä. Sen jälkeen lehden juttu tuntui entistäkin mielenkiintoisemmalta! Toimittanut Alice Karlsson @ Mitä mieltä lehdestä. Yhtään varsinaista terveystutkimusta ei liioin ole tähän päivään mennessä julkaistu. Luomun terveysriskeistä on esitetty kolmenlaisia väitteitä. Osoite on aika selvä. Tärkeämpää olisi suosia lähiruokaa ja suomalaista laatutuotantoa. Jouko Tuomisto kuopiolainen professori Ympäristöhallinnon alasajo romutti YVAn . ANNA PALAUTETTA! Lukijoilta Kasketun metsän ikä ja Savon alkuperä . Ismo Tuormaa kertoo kolum- nissaan (SL 9/2012) kuopiolaisesta professorista, joka on väittänyt luomua terveysriskiksi. Siitä välittyi todella hyvin se tunnelma mikä Tyyrillä on, ja kuinka nauru on ollut herkässä Ollin seurassa. Tarja jauhiainen Talluskylä Tykkää meistä myös facebookissa! www.facebook.com/ suomenluonto vaellusmatkoja Nepal?·?Islanti? Norja?·?Albania? Marokko Luomutuotteiden terveysvaikutuksia ei ole tutkittu . Ku- van metsän ikä varmistettiin Metsähallitukselta, josta kerrottiin sen todella olevan 1993 kaskettu kuvio. On totta, että nykyinen kielentutkimus yhdistää Savon nimen mieluummin saveen ja nimen liittäminen savuun luokitellaan pikemminkin kansanetymologiseksi selitykseksi. Tuo on kovin omaperäinen näkemys, ja sille olisin mielelläni nähnyt jotain perusteita. Viime marraskuussa ilmestyneessä Suomen Luonnossa (SL 9/2012) olevassa kaskijutussa pisti silmään kaksi hieman outoa asiaa. Sivulla 45 oli kuva puistomaisesta koivikosta, jonka kuvatekstissä kerrottiin sen olevan kas- kettu 1993
Mitä mieltä lehdestä. Viime syyskuussa lintuharrastajat laskivat yli satatuhatta muuttavaa valkoposkihanhea KeskiPäijänteen Tehinniemessä. Kaavaehdotuksen mukaan lintujen muuttoreittejä ei alueella ole nähty tarpeelliseksi tutkia. Erittäin hämmästyttävää on ollut huomata, miten Luonnosuojeluliiton Keski-Suomen piiri on lausunnossaan pahoitellut sitä, että konsulttien alun perin ehdottaman 13 tuulivoimapuiston asemasta vain 9 puistoa on kaavoitukseen otettu mukaan. Päijänne muodostaa pohjoisesta etelään muuttavien lintujen keskeisen muuttoreitin. Puhtaiden tuikkukuppien oikea kierrätyspaikka on kuitenkin pienmetallikeräys. Toimitus Paras kansi Lukijoittemme mukaan onnistunein kantemme vuonna 2012 oli numero 5, jossa oli vettä lipittävä siili (kuvaaja Risto Petäjämäki). Nyt sen varjolla ollaan tarjoamassa koti ja ulkomaisille sijoitusyhtiöille temmellyskentäksi eteläisen Suomen kauneinta järviallasta, Päijännettä. Timo Peltola ta ovat vastustaneet kaavoitustyötä, mutta byrokratia jauhaa mistään välittämättä. Suomen Luonnon 10/2012 jutussa Aaltovoima nousee kohisten oli lapsus. Suomea pidettiin ympäristönja luonnonsuojelun mallimaana vielä vuosituhannen vaihteessa. Ympäristöhallinto joutui kuitenkin median ja poliitikkojen silmätikuksi, kun EU:n Naturavelvoitteet lankesivat täytettäviksi ja maaseudulle uskoteltiin Naturan uhkaavan viljelijöiden elinkeinoja. Varsinaiset kansallismaisemat edellyttävät kulttuurin vaikutusta maisemassa, esimerkkinä Aurajokilaakso. Tuulivoima on oikeassa paikassa ja hyvin suunniteltuna tarpeellinen lisä maamme sähköntuotantoon. Ympäristökeskukset, joiden velvollisuutena oli vastata toimialueillaan Natura-verkostosta, mutta myös laitosten ympäristöluvista ja YVAsta, hajotettiin kahtia. Lupakäsittelijät siirrettiin ympäristölupavirastoihin (sittemmin aluehallintovirastoihin). Alueelliset ympäristökeskukset jätettiin valvomaan päästöjä, vastaamaan ympäristövaikutusten arvioinnista ja tekemään valtion ympäristötöitä. Kapasiteetti ei ole kilowattitunteja vaan kilowatteja. Muutaman vuoden kuluttua ne vielä liitettiin Ely-keskuksiin edistämään elinkeinoja. Kun voimalan korkeus on vähintään 150 metriä, on selvää, että tuulimyllyt näkyvät päivin ja öin koko järvialtaan alueella. ja sen yläpuolella! Asiaintilan vertaaminen EUmaiden yhteiseen tavoitteeseen osoittaa, että kansallinen ympäristöpolitiikkamme on epäonnistunut. Tuttua Lievestuoreelta 1970-luvulta. Laitosten ympäristövaikutusten arviointi ja niiden ympäristölupien käsittely lupaehtoineen vaatii monenlaista erityisasiantuntemusta. Monilla muilla hallinnonaloilla asiantuntemusta vaativien päätösten valvonta on yhä samalla viranomaisella. Alueellinen ympäristöhallinto oli käynyt läpi prosessin, joka noudatti hajota ja hallitse -periaatetta. ANNA PALAUTETTA! www.suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi litsevat toimintalinjansa työllisyyden edistämisen ja ympäristön suojelemisen välillä. Olen aina ihaillut Suomen Luonnon vahvaa kannanottoa suomalaisen luonnon puolesta. Sen vuoksi olen ollut hämmästynyt ja surullinen, ettei lehti tai mikään luonnonsuojelujärjestö ole ollut huolissaan JärviSuomen keskeisten luontomaisemien muuttumisesta tuulivoimala-alueiksi. Onko tuulivoima niin p yhä asia, että sen puolesta kannattaa uhrata esimerkiksi koko Päijänteen järvialtaan rantojen luonto- ja maisema-arvot? Eri maakuntaliitot laativat parhaillaan uusia maakuntakaavoja, joissa tuulipuistoalueet on määritelty. Voittoisa kansi sai 259 ääntä. Toiseksi ylsi 173 äänellä numero 2 töyhtötiainen (Heikki Willamo) ja kolmanneksi 148 äänellä numero 1 Urpiaiset talventörröttäjillä (Markus Varesvuo). ?Tilannekuva parhaimmillaan.? Visa Kolehmainen Espoo Paras kansi -äänestykseen osallistui 999 henkilöä, joiden kesken arvottiin Erik Bruunin Norppajuliste ja kymmenen Luonnonkalenteria 2013. Onnekkaiden nimet ovat nettisivuillamme suomenluonto.fi. Palkinnot on postitettu voittajille.. Yhteensä kaavojen mukaisten voimaloiden kokonaiskapasiteetti on moninkertainen valtioneuvoston määrittelemään 2500 megawatin tavoitteeseen verrattuna. Päijänteen vaikutusalueelle voimaloita on kaavoitettu yli 200 kappaletta. Kaavan mukaan voimalat rakennetaan yli sata metriä Päijänteen pintaa korkeammille rantavuorille. Nyt Ely-keskukset va- tu kommenteilla, jonka mukaan Päijänteen aluetta ei ole luetteloitu kansallismaisemaksi. Sitä löytyi vanhoista alueellisista ympäristökeskuksista ennen niiden hajottamista, kun eri alojen asiantuntijat panivat viisaat päänsä yhteen. Ympäristöhallinnon alennustilasta hyötyvät maaseudun luonnonvaroja käyttävät ja laajasti ympäristöä muuttavat tai tuhoavat toimialat. Yhdistettynä kansalaisten osallistumiseen ja kuulemiseen YVA-menettely toteuttaa EU:n ympäristöpolitiikkaa. Julkisuudessa on käynyt ilmi, ettei esimerkiksi Talvivaaran YVAn suhdetta lupaehtoihin, patoturvallisuuteen, veden laatuun, päästöihin ja riskitekijöihin ole asianmukaisesti selvitetty ennen lupaa. Hänen julkinen esiintymisensä paljasti, että vastuu ympäristön ja luonnon suojelusta oli ympäristöhallinnon ulkopuolella . Maiseman tuhoutuminen on tällöin lopullinen. Sadat alueen vakituiset ja vapaa-ajan asukkaat, matkailuyrittäjät ja osa alueen kunnis- Tuulivoimaloita Raahessa. Timo Melantie / Vastavalo päristön ja luonnon pilaaminen jo ennen lopullista lupapäätöstä. Työtä tehdään pitkälti tuulivoimateollisuuden konsulttien valvonnassa. Hajottamisen jälkeen tuli hallitsemisen vuoro. Mutrikun voimalan kapasiteetti on 298 kilowattia eli 0,3 megawattia. Vuosituotantoa ei vielä voida arvioida, koska voimala on vasta otettu käyttöön. Samassa numerossa artikkelissa Vähemmän kuluttavaa joulua kehotettiin laittamaan alumiinituikut energia- tai sekajätteeseen. Vain aivan vähäisiä muutoksia on saatu aikaan. Myös vetoomukset kansallismaiseman puolesta on torjut- Porvoo Tehinrannan vapaa-ajan asukas Oikaisu . Talvivaaran tilaaman ja maksaman YVAn tarkasti ja arvioi Kainuun ely-keskus, jonka johtaja on kaivosalan ammattilainen. Siltä pohjalta ympäristölainsäädäntö ja -hallinto kehittyivät merkittävästi. Taas tarvitaan riippumaton ja riittävillä valtuuksilla varustettu ympäristöhallinto vaalimaan luontoa ja sen monimuotoisuutta. Seppo Vuolanto ympäristöneuvos Tuulipuistot tuhoavat Päijänteen luonnon . Ympäristöhallintoa perustettaessa 1970-luvulla pidettiin tärkeänä sen riippumattomuutta ja riittäviä toimintavaltuuksia. Hajottamisen syyksi mainittiin se, ettei ympäristöluvan myöntäjä itse voisi valvoa omia päätöksiään ja näin peitellä mahdollisia virheitään
Onko tälle ilmiölle järjellinen selitys? . Pelkkä kuparinruskea tuohi ei riitä tuntomerkiksi . Tuohituomella on usein muutama oksa rinnakkain samalla korkeudella ikään kuin kiehkurana. Kun autenttista kuvaa ei ole, täytyy arvailla. kysy luonnosta Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT . asiantuntijat vastaavat LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit. Viime syksynä liikuin illalla otsalampun valossa Sodankylän Unarissa. Huomasin, että koivussa olevan käävän alareunaa myötäili outo valoilmiö; ikään kuin joku olisi laittanut pienoisen valopallonauhan loistamaan. Päivänvalossa kääpä oli ihan tavallisen näköinen. Tavallisin ?itkevä? kääpä on kantokääpä, joka on hyvin yleinen havupuilla mutta kasvaa joskus koivullakin. Toinen mahdollisuus on, että käävän alapinnalla on hämähäkin tai jonkin hyönteistoukan kutomaa seittiä, jonka reunaan on kertynyt kastepisaroita. Simo Sivonen / Kuvaliiteri Valaistunut kääpä tepuu, jolla on kiiltävänruskea, ohuina suikaleina irtoileva kuori. Ei puu ole sairas, se on erilainen. se ei edes kerro, onko puu koivu! Tuohituomi on Suomessa tavallisin koris- Kuparikoivua meillä ei juuri viljellä, ja keltakoivun tuohi on tavallisesti harmaampi ja rosoisempi. Ystävät sanoivat, että tuohen outo väri johtuu sairaudesta, mutta miten on asian laita? Seppo Vuokko Kirkkaan liloja meduusoja 76 Suomen luonto 11/2013 Tanja Vehmas . Kukinnallaan se ei peittoa kotoista tuomea, vaan kasvatuksen syynä on nimenomaan korea kuori. Varmuuden lajista saa keväällä, kun kiiruhtaa katsomaan, kehittyykö puuhun tuomen kukat vai koivun norkot. Viime syyskuussa Paraisilla tavallisten meduusojen rinnalla uiskenteli kirkkaan liloja yksilöitä, joilla oli myös. On toki koivun suvussakin lajeja, joilla on kupariin vivahtava tuohi: pohjoisamerikkalainen keltakoivu ja itäaasialainen kuparikoivu. Kuvan perusteella puu on tuohituomi. Seppo Vuokko Kuparinkarvainen tuohi Tammelassa hautausmaalla kasvaa koivu, jonka tuohi on kiiltävän kuparinruskea. Muutamat käävät erittävät kiivaasti kasvaessaan alapinnalleen nestepisaroita. Kun pisaroihin kohdistuu otsalampun kirkas valo, sen heijastuminen nestepisaroista voisi synnyttää tuollaisen havainnon. Koivun yleisimmistä käävistä ei mikään taida erittää nestepisaroita. Oksien kärjissä ei myöskään näy norkkojen aiheita, urpuja, jotka koivuilla kehittyvät jo syyskesällä. Tuohituomi on kotoisin Mant?uriasta, ja menestyy hyvin ainakin maan keskiosiin saakka
Intensiivinen ruokinta johtaa huonoi- Seppo Vuokko Kasvit Seppo Vuolanto Linnut Ari Seppä / Vastavalo Kantokäävän kyyneleet voivat kimallella lampun valossa kristalleina. Kauri Mikkola Selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet Varpushaukka on saanut saaliin. na myyrätalvina siihen, että petolinnut etsiytyvät rauhallisille ruokinnoille. Yksi höyhenkasa on yksi kynitty lintu. Näädän on vaikea saada kiinni eläviä lintuja, joten jättäisin sen pois laskuista. Yhden linnun höyhenmäärä on suuri, kun petolintu kynii saaliinsa. Vai voisiko ruoka olla saastunutta? neljä syheröistä rihmastoa kuvun sisäpuolella. Netti väitti, että Suomen rannikolla on vain yksi meduusalaji. Sitä voi olla kuitenkin vaikea karkottaa, jos se on asustanut paikalla pitkään. seppo vuolanto . Ilman nokkia taikka jalkoja on mahdoton saada selville tapettujen lintujen lukumäärää. Lajia tavattiin ensi kerran Suomessa 1956. Hiusmeduusoja ajautui maamme etelärannikolle runsaasti syksyllä 1978, minkä jälkeen havaintoja ei ole tehty. Suomessa havaitut yksilöt ovat kuitenkin olleet selvästi pienempiä. Kysymykseen tulevat kanahaukka, varpushaukka ja eri pöllölajit. Lajin uimakellossa on kahdeksan lohkoa, joiden sisään tiheässä sijaitsevat lonkerot ovat ryhmittyneet. Ovatko nämä ihan erinäköiset meduusat samaa lajia? . Talvellahan on viileää ja ruoka säilyy hyvin, eikä kukaan varmaankaan käy varta vasten myrkyttämässä ruokaa. Näädästä pääsee eroon esimerkiksi pelottamalla sen toistuvasti pois pesäpaikastaan. Netistä löytynyt tieto pitää paikkansa. Korvameduusan koiraalla on violetit sukuelimet. Tarmo Heinänen / Vastavalo Ainoa rannikkovesissämme vakituisesti tavattava meduusalaji on korvameduusa. Maassa oli valtavasti höyheniä ja sulkia; kuolema oli kohdannut ehkä 30?50 lintua. Halkaisijaltaan ne voivat val- 11/2013 Suomen luonto 77. Havainto viittaa petolinnun tai useiden petolintujen toistuvaan vierailuun, jos höyhenkasojen liepeillä ei ole nisäkkään jälkiä. Oliko näätä asialla, vaikka lumi oli aivan koskematon. Se on läpikuultava, hyytelömäinen ja halkaisijaltaan 5?15-senttinen polttiaiseläimiin kuuluva eläin. Ominaista lajille on, että kellossa olevat neljä korvamaista sukurauhasta muodostavat neliapilaa muistuttavan kuvion. Sukurauhasten väri riippuu sukupuolesta. Koiraalla rauhaset ovat sinipunaiset, naaraalla oranssinkeltaiset. Kysyjä lienee kiinnittänyt huomionsa juuri koiraiden lilan värisiin elimiin, joten kyseessä ei ole uusi laji. Korvameduusan ohella Suomen rannikolta on löydetty satunnaisesti myös hiusmeduusoja. Kussakin lohkossa on 70?150 lonkeroa. Toisin kuin korvameduusan hiusmeduusan lonkeroiden kosketus saattaa olla ihmiselle kivulloinen, muttei kuitenkaan hengenvaarallinen. hannu lehtonen Mikä tappoi linnut? Syötämme lintuja läpi talven Savonlinnan Liistonsaaren kylässä. Kun kävimme lisäämässä tarjottavaa helmikuussa, meitä kohtasi järkyttävä näky. En liioin usko pilaantuneeseen ruokaan. Vastaajina tässä numerossa: Matti Helminen Nisäkkäät hannu lehtonen Kalat juha valste Evoluutio ja fossiilit tamerissä olla jopa metristä kahteen
Pahoin revityn paalin kyljessä on pienehköjä reikiä, jotka vaikuttavat pikem-. Useimmilla nelijalkaisilla on toki selvästi varpaat sekä etu- että takajaloissa, mutta joukossa on hankalia tapauksia. Nykysuomen sanakirjan mukaan ihmisellä on sormet, mutta sen mukaan samaa sa- 78 Suomen luonto 11/2013 Seppo kotilainen Kengurun eturaajoissa on sormimaiset varpaat. . Esimerkkinä opus mainitsee myös lepakot, joiden ?sormet toimivat lenninräpylän levittäjinä?. Eläintieteilijänä olisi heppo sanoa, että puhumme sormista silloin, kun eturaajojen varpaissa on litteät kynnet. Vahinkojen keskittyminen vihreällä muo- naa voidaan käyttää myös eläinten ja varsinkin apinoiden ?ihmisen sormia vastaavasta eturaajan osasta?. Määritelmä on aika avoin, mutta johdonmukainen. Näin kaikilla kädellisillä (ihminen, ihmisapinat, apinat ja puoliapinat) on sormet, samoin lepakoilla. Kutsuisin sormiksi myös puolikarhujen kuten pesukarhujen eturaajojen ulokkeita. Pussieläimillä vastaavat ulokkeet vaihtelevat melko sormimaisista aivan varvasmaisiin. Missä kulkee sormen ja varpaan raja? . Oletettavaa on, että rusakot ovat nisäkkäiden enemmistön mukaisesti ainakin lähes värisokeita. kysy luonnosta TONY CAMACHO / SCIENCE PHOTO LIBRARY ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT eläin käyttää niitä sormien tavoin. Joillakin muilla eläimillä on taas selvästi sormimaisesti toimivat ja sormien näköiset teräväkyntiset etuvarpaat. Itse olen kutsunut eturaajojen varpaita sormiksi silloin, kun ne muistuttavat ihmisen sormia ulkonäöltään ja myös silloin, kun villa päällystettyihin paaleihin ei liene pelkkä sattuma, mutta värin perusteella rusakoiden käyttäytymistä on vaikea selittää. Jostakin syystä valkoiseen muoviin käärityt paalit olivat säästyneet, mutta vihreämuoviset oli hajotettu pahiten. Miksi näin? Sormet vai varpaat? Onko kengurulla eturaajoissa sormet vai varpaat? Kädellisten kohdalla puhuttaneen aina sormista, mutta miten on pussieläimillä tai vaikkapa oravilla. Sama kysymys on pyörinyt mielessä minullakin. Oletan, että kirkkaan valkoisen muovin väri perustuu muoviin sekoitettuun titaanidioksidiin, mutta vihreää väriainetta en tiedä. Kysyjän lähettämää valokuvaa katsoessa syntyy epäilys, että hyvän värinäön omaavat varislinnut ovat olleet juonessa mukana. Tämä johtaisi kuitenkin vaikeuksiin, koska eräillä apinoilla on sormissaan terväväkärkiset kynnet. Vähässä valossa aktiivisille jäniseläimille tehokas mustavalkoinen hämäränäkö on nimittäin paljon tärkeämpi kuin värien aistiminen valoisan päivän aikana. Mahdollinen selitys vihreiden paalien valintaan voi olla ero muovien laadussa, jota en kuitenkaan ole kyennyt riittävästi selvittämään. En kuitenkaan sanoisi, että esimerkiksi kenguruilla on sormet etujaloissaan. juha valste Rusakot heinäpaalien kimpusssa Iisalmen Kirmanrannalla ovat rusakot käyneet innolla muovitettujen säilörehupaalien kimppuun
Lipeäkivi on kiinteän natriumhydroksidin vanha kaupallinen nimitys. Bakteereja tappavana se on joka tapauksessa auttanut suun terveenä pitämisessä. Niitä näkee usein suurin joukoin ulkorakennuksissa kuten saunan eteisessä tai navetan ja riihen ikkunoissa. Ehkä sitä on käytetty suorastaan lääkkeenä suun tulehduksissa. Peseytymisen tavat vaihtelevat hyvin paljon eri kulttuureissa paikallisten olojen ja perittyjen tapojen mukaan. Sisätiloissa sääskille on liian kuivaa, ja ne saattavat kuolla joukoittain, jopa sihvelikaupalla. Exechiat tuntee sienisääskiksi pitkistä ja tyvestä vahvoista sääristään sekä kumarasta ryhdistään. Mikä laji on kyseessä? . Munia tuskin on käytetty pesuaineina, sillä ruokaa ei ole ollut vara haaskata. Saippuoiden tarve syntyi vaatteiden pesusta. Hyönteisten kudoksissa on ?pakkasnestettä?, joten ne eivät jäädy. Näiden hyönteisten erikoisuus on siinä, että niiden suvussa Exechia ovat ainoat aikuisina talvehtivat sienisääsket. 29.1.2012 pakkasta oli 20 astetta, ja toin taas hyttysiä sisään. Moniin uskontoihin liittyy myös rituaalisia peseytymisiä. Tiuhaan toistuva peseytyminen ja siihen liittyvien erilaisten kemikaalien runsaus on tuore markkinatalouden luomus. Seppo Vuokko Rohtosuopayrtistä tehtiin ennen saippuaa. 11/2013 Suomen luonto Pentti Alanko / Kuvaliiteri hyttysiä vaan sienisääskiä. Kuuluisa harso- ja sie- Sienisääsket kestävät hyvin pakkasta. marika eerola (Kari Kallion näyte) minkin linnun nokan tekemiltä kuin hampailla jyrsityltä. Erityisesti varislintujen tiedetään tehneen rehupaaleihin reikiä jopa niin runsaasti, että jotkut maanviljelijät ovat anoneet poikkeuslupia haitallisiksi kokemiensa lintujen ampumiseen. Selitys on siinä, että hyönteiset eivät ole nisääskien tutkijamme Risto Tuomikoski tuli joskus 1960-luvulla innoissaan kertomaan, että oli löytänyt Exechia-sääskiä talvehtimasta luonnossa, karhunputken varren sisällä. Vaikka peseydymme säntillisesti, peseytyminen ei ole ihmisen elolle ja terveydelle välttämätöntä. Joistakin aavikkokulttuureista kerrotaan, ettei ihminen peseydy itse koskaan, ja hänet pestäänkin vain kahdesti: heti syntymän jälkeen ja hautaan valmistettaessa. Aluksi varmaan käytettiin kasveja, joiden saponiinit toimivat saippuan tapaan. Ja mitä on käytetty hammastahnan sijaan? . Pelkkä vesi riittää puhtauden ylläpitoon; tukankaan pesuun ei tarvita kemikaaleja. Pihkaa on syöty purukumin tapaan jo tuhansia vuosia sitten, mutta emme tiedä, onko sillä hoidettu hygieniaa vai onko se ollut nautintoaine. Tapahtuman perinpohjainen selvittäminen vaatisikin ?rikospaikalla. Niillä ei siis edes ole veren imemiseen sopivaa välinettä, imukärsää, vaan jos ne jotakin imevät, se voisi olla kukkien mettä tai kosteutta. Täten linnut ovat toimineet kasvinsyöjänisäkkäiden kuten rusakoiden ruokinnan avustajina todennäköisesti saamatta itselleen käyttökelpoista ravintoa. 79. Alastomina elävät ihmiset eivät löyhkää, vaikkeivät peseytyisikään. tehtäviä tarkempia havaintoja. Todennäköiseltä kuitenkin vaikuttaa, että linnut ovat ravinnon toivossa puhkoneet muovipäällysteeseen reikiä, joista leviävä rehun haju on houkutellut rusakot paikalle. Pientenkin reikien reunasta on ollut helppoa tarttua hampailla muoviin, repiä reikää suuremmaksi ja päästä käyttämään jäniksille sopivaa ravintoa. Vaatteet pitävät ihon kosteana ja luovat siten hyvät kasvuolot lukuisille sienille ja bakteereille. Suomessa koivun tuhkaa on pidetty havupuiden tuhkaa parempana saippuan raaka-aineena. Puutikkuja, luusälöjä, kalanruotoja ja kovia korsia on varmaan jo ammoin käytetty hammastikkuina. Pestiinkö hiukset lintujen munilla. Sääsken toukat siis ovat eläneet siellä olevaa sientä syöden. kauri mikkola Miten ennen pysyttiin puhtaana? Kuinka esi-isämme mahtoivat hoitaa hygieniaansa. Hetken kuluttua osa niistä alkoi virota. Sisälle puiden mukana tulleet ovat pysyneet pari päivää hengissä eivätkä ole yrittäneet pistää. Joukossa näkyy muutama muita suurempi sääski, mutta ne lienevät samaa sukua. Siitä on saanut nimensä nykyisin vain koristekasvina käytetty suopayrtti. Myöhemmin opittiin valmistamaan saippuaa eläinten ja kasvien rasvoista ja tuhkasta. Veden kykyä irrottaa likaa voidaan tehostaa lisäämällä siihen pintajännitystä alentavia aineita. Useat eri uskontojen askeetit eivät liioin peseydy, koska pitävät sitä tarpeettomana maallisen tomumajan palvontana. Haju, joka yhdistetään peseytymättömyyteen, johtuu vaatetuksesta. Olen kuullut, että eläinten rasvoista, luista, suolista ja lipeäkivestä valmistettiin saippuaa. Mitä on lipeäkivi. matti helminen Halkopinon ?hyttyset? Syksyn ja talven aikana olen halkoja hakiessani kopistellut Jämsässä hyttysiä maahan. Veteen liuotettuna siitä tulee syövyttävää, emäksistä lipeää. Kulttuureissa, joissa peseytymistä on vältelty tai pidetty synnillisenä, hajujen peittämiseen on käytetty tuoksuvia kasveja voiteina ja hajuvesinä sekä huonetilaa raikastavina kimppuina tai jopa lattian katteina. Hammasharja ja -tahna ovat melko uusia keksintöjä
ESEn Mikkelin voimalaitoksessa tuottama Ekoteko-sähkö on saanut Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-merkinnän. maaliskuuta Ekoteko-sähkö on ekologisempi vaihtoehto kodin sähköksi. 2/2013 ilmestyy 1. Tutustu Ekotekoon ja tee sähkösopimus osoitteessa: www.ekoteko.fi. TERVETULOA KEVÄT! kaikki suomen keväästä ja sen muutoksista ? Käpylinnut pesimäpuuhissa ? Keitele kutsuu myös talvella 80 Suomen luonto 11/2013 antti saraja / leuku
...................................................................................................................... 7. Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. ..................................................................................................................... A B Nimi: . Missä maakunnassa sijaitsee erämainen Jonkerinjärvi? Lähettäjä Allekirjoitus: . Mikä on Anto Leikolan eläinkuvituksen historiasta kertovan kirjan nimi? . Utö. 2. 300?1000 kilokaloria. 7. Noin puoli miljoonaa hanhea jäi viime syksynä muuttomatkallaan Kymenlaakson pelloille lepäilemään ja ruokailemaan. Mistä maasta Niilin toinen päähaara Sininen Niili saa alkunsa? Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .......................................................................... Tuire Härkönen / vastavalo 10. Norsusta nautilukseen. 4. Ne ovat uhanalaisia kaloja. 11/2013 Suomen luonto 81. .................................................................................................................................. 6. 10 vuotta. 6. Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. TILAUSASIAT INTERNETISSÄ: WWW.SUOMENLUONTO.FI Voit maksaa tilauksesi e-laskulla . Mitä yhteistä on ankeriaalla, ruijanpallaksella ja puna-ahvenella? SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS 2. Mitä hanhia ne olivat? Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2013. ? Määräaikaistilaus 12 kk (73 ?) ? Määräaikaistilaus 6 kk (40 ?) 3. ................................................................................................................................... Osoite: ................................................................................................................................ Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Postinumero ja paikkakunta: . ......................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): . (09) 2280 8210 (kello 9?15) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kristina Al-Zalimi / cartina Pähkinöitä Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Irtonumero 8,5 euroa. Kainuussa. 5. ..................................................................................... YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ......................................................................... Lahjan saaja: Nimi: . ...................................................................................... 9. Lähettäkää Suomen Luonto alla ? Teen olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___?2013. 4. .......................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): . ......................................................................................... 10. Kuinka monta vuotta Leivonmäen kansallispuisto täyttää tänä vuonna? Nimi: .................................................................................................................................... Osoite: ................................................................................................................................. 8. Mikä on laulujoutsenen tavallisinta ravintoa? Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): 5. Etiopiasta. 8. Valkoposkihanhia. 1. Mitä puita on kuvissa? SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi ? Tilaan alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___?2013. Lahjatilaus on määräaikainen. Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Lahjan antaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: . Kuinka monta kilokaloria kuluu tunnin hiihtolenkillä? Postinumero ja paikkakunta: . Mikä on Suomen eteläisin asuttu saari? ? Kestotilaus 12 kk (64,50 ?) Olen SLL:n jäsen (kestotilaus 57 ?, ? määräaikainen 64,50 ?). Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. osoitteenmuutoksen. tee sopimus verkkopankissasi! 1. ................................................................................................................................... Osoite: ................................................................................................................................ Timo Nieminen / kuvaliiteri Postinumero ja paikkakunta: . A) Lehtikuusi B) Mänty 9. Vesi- ja rantakasvit. 3
Luontoharrastajalle selkeästi mitattavaa hetkeä ei tahdo löytyä. Kotisaareni Utö sijaitsee Suomen lämpimimmässä kolkassa, jos Ahvenanmaata ei lasketa. Laji on levinnyt saaristoon Maarianhaminan puistolinnuista, joilta muuttovietti on ehkä lähes kadonnut jo sukupolvia sitten. Avomeren reunalle kerääntyneille kymmenille merikotkille kuolevat joutsenet ovat tervetullutta ruokaa. Ei ole epätavallista, että täällä on vielä joulu?tammikuussa punarintoja, peukaloisia, rautiaisia, niitty- tai luoto- Talvipukuinen ruokki. 82 Suomen luonto 11/2013 kirvisiä ja kiuruja, monista vesilintulajeista puhumattakaan. Kehäkukat kukkivat joskus vuodenvaihteessa, ja 20. Kesän lämpöä itseensä varastoinut meri pitää termisen talven usein vain muutaman viikon mittaisena. Läheskään kaikkina talvina meri ei jäädy saaren ympärillä. Jorma Tenovuo Sarjassa tarkastellaan elämänmenoa saaristossa. Osa 1/10 kuvat jorma tenovuo ja Outi Sarjakoski Saaristolaiselämää Kyhmyjoutsenet viipyvät jään reunalla henkensä uhalla. Alla punarinta. Ulkosaariston viivyttelijöitä Syksyn taittuminen talveksi on vaikeasti määriteltävä luonnonilmiö. lounaisilla ulkosaarilla jäädä muutamiin viikkoihin. Vuodet ovat erilaisia ja ilmaston lämpenemisestä huolimatta jää- ja lumitalvia on täälläkin. Se on luonnon omaa kotkien ruokintaa. Täällä luonto viivyttelee talvehtimistaan. Turistit kauhistelevat kuolevia kyhmyjoutsenia, mutta ei niiden kova kohtalo mikään ihme ole. rantojen jäätyminen ei estä ensimmäisten talvimyrskyjen aaltonautintoa. Monet muuttolinnut viivyttelevät lämpimän ulkomeren reunalla ja poistuvat vasta pakon edessä. Kun ensimmäiset kevätmuuttajat palaavat viimeistään maaliskuun alkupäivinä saattaa ?lintutalvi. Lintuviivyttelijätkin epämääräistävät talven alkua. Syysmuutto jatkuu tammikuun lopulle sitä myöten, kun mantereella kasvava lumipeite ja jäätyvät sisälahdet pakottavat viimeisetkin muuttolinnut liikkeelle. Näin tänä talvenakin. Yllättävä talven tulo on erityisen kohtalokas kyhmyjoutsenille, joille rantavesien jäätyminen merkitsee usein nälkäkuolemaa. Tähtitieteilijän virallinen talvi alkaa talvipäivänseisauksesta, ja säätieteilijät mittaavat termisen talven alun vuorokauden nolla-asteen pysyvästä alituksesta. marraskuuta näin vielä rantakäärmeen liikkeellä. Joulunalusmyrskyt toivat tänne taas muutaman lainelautailijan . Kaikki linnut eivät ehdi ajoissa pois, koska muuttovietti hiipuu. n Talvista lainelautailua. Talvehtiva kangaskiuru.
Kalaverkot ovat edelleen suurin vaara, erityisesti kuuteille. Yhdessä voimme pitää norpan pinnalla ja loitolla kalaverkoista. Jouko Kuosmanen/ Kuvaliiteri Rakkaudesta luontoon jo 75 vuotta! liit y ny t! www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliitto on Suomen suurin vapaaehtoisen ympäristö- ja luonnonsuojelutyön kansalaisjärjestö. Liitto on puoluepoliittisesti sitoutumaton ja toimintaan ovat tervetulleita mukaan kaikki ympäristö- ja luontoasioista kiinnostuneet. 11/2013 Suomen luonto 83. Viime vuonna ostimme Joutenvedeltä osuuksia vesialueista keräämillämme lahjoitusvaroilla. Pian syntyvät kuutit tarvitsevat emoansa ja sinun apuasi. Suomen luonnonsuojeluliitto on auttanut norppaa jo kymmenien vuosien ajan. auta minua, olen vielä pieni! Saimaannorppia on jo yli 300, mutta se on edelleen maailman uhanalaisin hylje
Hirrestä, joka on saanut kasvaa rauhassa aikuiseksi keskellä kauneinta luontoa, hengittäen runkoonsa maailman puhtainta ilmaa. Se kestää elämän. Mammuttihirsi.fi. Pitkäikäisyys ja hirren terveelliset ominaisuudet, kuten hengittävyys ja erinomainen kosteus- ja lämmöntasaus, tekevät hirsikodista täydellisen vaihtoehdon Sinulle, joka arvostat ekologisuutta valinnoissasi. Valitse Mammuttikoti. Se on sitkeä, kuten me suomalaisetkin. Ekologinen Mammuttikoti Mammuttikodin suojissa asuu sukupolvi toisensa jälkeen, sillä hirsi on pitkäikäisyydessään materiaali vailla vertaa. Palautusviikko 2013?09 767095-1301 illa ar itt om Ek .fi i lk rsi öjä tihi t s ri ut pä mm ym a isi a M t o ss a k ttee a t i it M oso Kestää elämän Mammuttikoti rakennetaan vahvasta kotimaisesta hirrestä. Se on tottunut Pohjolan navakoihin tuuliin ja piiskaaviin tuiskuihin