SUOMEN LUONTO 1 | 2014 Metsäjänis. arktiset kasvit. 69. luonto televisiossa. käpytikka. lohijoet. lämmin talvi. lintujen lumikiepit. lauri tähkä. v s u ok a a, t on lk lu lu a u ko teemana talvi ja energia metsäjänis hyötyisi kunnon talvista LOHen nousun tieltä raivataan nyt esteitä kuutamoretki Pyhä-Häkkiin 1 17.1.2014 Irtonumero 8,50 € lämpöä lumesta Metsolle ja muille kanalinnuille lumi on paras suoja pakkaselta ja pedoilta.. sau . valosaaste. kuutamoretki pyhä-häkkiin
69).. Tästä numerosta alkaen voit osallistua Hamusen Luontokuvauskouluun, jossa nämä ja muut termit tulevat tutuiksi (s. sydäntalvi Riekon kiire kuva paavo hamunen Teksti Johanna mehtola riekon askelluksen hienosti vangitsevalla Juoksuaika-kuvallaan Paavo Hamunen tuli toiseksi Vuoden luontokuva 2013 -kilpailun Linnut-sarjassa. Eläväinen lintu rauhoittui selvästi pesimäkauden alettua.” Kuva on otettu automaattivalotuksella voimakkaalla laajakulmalla: polttoväli 15 mm, valotusaika 1/3200, aukko 13. ”Viime keväänä Kuusamossa asusteli riekko, jonka elämää seurailin muutaman kuukauden. Lintuparka joutui koirankin hampaisiin, mutta onneksi se selvisi siitä ehjin höyhenin
Näitä yläilmakehän otsonikilpeä tuhoavia kemikaaleja käytettiin laajasti ponnekaasuina, kylmälaitteissa ja vaahtomuoveissa. Otsonikerroksen oheneminen lisäsi eliöille ja ekosysteemeille haitallisen ultraviolettisäteilyn määrää. 26 Tikan paja Syökö käpytikka omia höyheniään. Niin sanottu Montrealin pöytäkirja vuonna 1987 aloitti prosessin, jolla kiellettiin cfc-yhdisteiden eli freonien valmistus. Tervetuloa uudet lukijat! Sisällys 1/2014 Leudot talvet ovat metsäjänikselle pahaksi ja ehkä myös risteytyminen rusakon kanssa. 32 Kiepissä pakkasta paossa vakiot 1/2014 14 Oma jänis ahtaalla 16 Lohen matikka Katso minkälaisia Matti Koutonen / Vastavalo Vuoden ensimmäinen hyvä uutinen saatiin heti tammikuun alussa: yläilmakehän otsonikerroksen tuhoutuminen näyttää kääntyneen kohti hidasta toipumista. Muita vastaavia ovat suotuisa ilmasto ja puhtaan veden tuotanto. Mikrohiukkasia arvioidaan olevan jo erittäin laajasti valtamerissä ja määrä kasvaa koko ajan. Myös muovit ovat suuri kysymysmerkki. Metsäjänisten korvat ovat tärkeässä osassa parhaillaan käynnissä olevassa risteymätutkimuksessa. Tämä osoittaa, että muutoksia saadaan aikaan, jos on tahtoa. mutta sitten kylmeni. talvia meillä on ollut vuodesta 1848 lähtien. Otsonikilpi on hyvä esimerkki ihmiskunnan luonnolta saamista ilmaisista palveluista. Näkyvän muovijätteen ongelmat tunnetaan, mutta juuri mitään ei tiedetä niistä vaaroista, joita aiheutuu terveydelle ja ekosysteemeille muovien hajotessa mikroskooppisiksi hiukkasiksi. Freonit ovat vain yksi esimerkki suurista ympäristöongelmista. Niitä ei saa pitää itsestäänselvyyksinä, vaan niiden toimintakyky on aktiivisesti taattava. 14 Kanalinnuilla ja etenkin teerellä on lumiosaamista. Pääkirjoitus Toivoa on, jos toimitaan sirpa pellinen Jorma Laurila päätoimittaja 4 Suomen luonto jorma.laurila@suomenluonto.fi PS. Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan otsonikilpi olisi palautunut ennalleen noin vuonna 2050. Ihminen päästää ympäristöön koko ajan lisää kemiallisia yhdisteitä, joiden pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole riittävästi tietoa. 28 Puoli talvea lämmintä Alkutalvi oli lämmin, Pelastavatko kalatiet luonnonlohen. 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 31 Nylén 51 Nikkanen
CC-000026/FI kansikuva Metso suojautuu kiepissä pakkaselta muiden metsäkanalintujen tapaan. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. 52 Karuuteen mieltyneet Monet arktisen seudun kasvit voivat joutua pulaan, kun pajut ja männyt kiipeävät tunturiin ilmaston lämmetessä. 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Länsirannikolla 11/2014 Suomen luonto 5. markus sirkka Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 1/2014 73. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. 58 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045?117?3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559?2245, 040?544?4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Pyhä-Häkin ikimetsä ja Kuu-ukko tarjoavat rauhaa ja hiljaisuutta. Ensimmäiseksi etsimessä ovat ruokintalautojen linnut. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL14_01/2014 luontokuvauskoulu Opi kuvaamaan! Paavo Hamusen luontokuvaus 69 koulu alkaa. Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Kaunotarta voi vielä ihastella tunturipaljakoilla. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228?08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280?8217, 040?351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280?8214, 050?308?2795 AD Marika Eerola, 050?542?4491 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280?8205, 044?333?5036 Johanna Mehtola, (09) 2280?8274, 050?308?2186 Jouni Tikkanen, 050?523?9631 Mirva Uotila (harjoittelija) 046 600 6317 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400?359?787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280?8201, 050?452?2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Kuutamo ja lumi valaisevat hiihtäjän matkaa Pyhä-Häkin kansallispuistossa. Aarre Leskinen 46 Valon vallassa Lamppu on hieno Vanhassa vara parempi. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. no. Sivut 32–39. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. 52 marika eerola 40 Ruudun takaa Muurahaisista leijoniin. keksintö, mutta liiallinen valaistus häiritsee luonnon ja ihmisen rytmiä. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. 58 Kuu kurkistaa ikimetsään Kuukausi television luonto-ohjelmien parissa. www.climatecalc.eu Cert. Piskuinen kurjenkanerva kohoaa vain 10–15 senttiä alustastaan. Ukkometson kuvasi Jari Peltomäki
veijo vilska L Taimen hyppää Kangaskosken voimalan alla. Laatokanlohen mierontie päättymässä Teksti ismo tuormaa Lohen kutureitti Hiitolanjoella voi aueta sadan vuoden tauon jälkeen. Kaakkois-Suomen ely-keskuksen kalastusbiologi Kauko Poikola ja Hiitolanjoki-yhdistyksen puheenjohtaja Mikko Europaeus ovat helpottuneita Vantaan Energian kanssa käytyjen oikeusriitojen päättymisestä. Ohitusuomat toisivat uhanalaisille kaloille lisääntymiseen soveltuvia koskialueita 40–50 aaria voimalaa kohti. Hiitolanjoki-yhdistyksen lausunnoissa korostetaan lisäksi smolttiohjureiden tarvetta joessa alaspäin vaeltavien vaelluspoikasten. Lahnasenkosken omistava Vantaan Energia on nyt siis toimittanut viranomaisille esityksensä kalatie- ja ohitusuomaratkaisuista. Kalojen lisääntymistä Laatokkaan laskevassa Hiitolanjoessa ovat jo yli sata v uotta vakavasti haitanneet kolme vesivoimalaa, jotka sijaitsevat Simpeleellä Lahnasenkoskessa, Kangaskoskessa ja Ritakoskessa. Kalaviranomaiset ja vapaaehtoiset toivovat joen voimaloiden ohi rakennettavaksi mieluummin luonnonmukaiset ohitusuomat kuin perinteiset kalatiet. Hiitolanjoki on ainoa virtavesi Suomessa, jossa luonnonvarainen järvilohi lisääntyy. 6 Suomen luonto 11/2014 aatokanlohen sadan vuoden alennustila Simpeleen Hiitolanjoella saattaa olla päättymässä. Vantaan E nergia antoi joulun alla esityksen omistamansa Lahnasenkosken voimalan kalatie- ja ohitusuomavaihtoehdoista. Joen kalakantojen elpymisellä on kuitenkin vielä monta estettä. Vantaan Energian esittämiin kahteen vaihtoehtoon heillä on kuitenkin kommentoitavaa. Hiitolajoen Voiman esityksiä Rita- ja Kangaskosken kalateistä ei sen sijaan ollut vielä toimitettu viranomaisille lehden mennessä painoon. Toimittanut jouni tikkanen Luonto ja ympäristö nyt TIESITKÖ. Joen arvokalastoon kuuluu myös järvitaimen. Hiitolanjoessa on nyt kolme vesivoimalaitosta: yksi Lahnasenkoskessa, toinen Kangaskoskessa ja kolmas Ritakoskessa. Lisäksi Hiitolanjoessa elää viisi muuta EU:n erityissuojelua edellyttävää kalalajia: toutain, kivisimppu, nahkiainen, pikkunahkiainen ja rantanuoliainen
Lunta tai ei – aina löytyy hyviä syitä lähteä ulos luontoon. Ilman ohjureita osa kaloista uhkaa silpoutua turbiineihin. Kiikarissa aapo niininen mirva uotila Talvitouhuja mustassa maassa Vaikka talvi on jo pitkällä, Etelä-Suomessa on viime päiviin asti näkynyt lähinnä leutoja päiviä ja sadetta. Äkkiä ajateltuna alkutalven hiljainen, lumeton, pimeä ja kylmä luonto ei tunnu tarjoavan paljoa elämyksiä. Mutta rehellisesti: kadehtivat terveiset pohjoisempien seutujen lukijoille. Erottaakseen jälkiä lumettomasta ja routaisesta maasta pitää olla melkoinen intiaani. Suomen Luonnon tietojen mukaan ajatuksella on vankka tuki Etelä-Karjalan maakunnassa, ja idea saattaa hyvinkin toteutua. ”Tähtitaivas elää omaa elämäänsä kesät talvet.” turvaksi. riitta weijola / vastavalo turbiinien ohi kalateihin tai ohitusuomaan ohjattavan veden määrä Vantaan Energian suunnitelmissa on Hiitolanjoki-yhdistyksen mielestä myös liian pieni ja ajallisesti liian suppea. Pimeänä vuodenaikana siihen voi tutustua, kunhan pääsee valosaastetta karkuun. Parikymmentä kilometriä kaupungista korpeen, niin johan tähdet näkyvät. Aikaisin laskeutuvassa hämärässä on se hyvä puoli, että tähtiä voi ihailla useita tunteja, ja vielä ehtii illaksi kotiin. Mutta tähtitaivas elää omaa elämäänsä kesät talvet. 11/2014 Suomen luonto 7. Sekä kalatalousviranomaiset että joen puolesta kamppailleet vapaaehtoisjärjestöt ja luonnonsuojelijat ovat toivoneet Kangaskosken voimalan vapauttamista voimatuotannosta, ennallistamista ja kosken ostamista kalastus- ja virkistyskäyttöön. Kun järvet ja meri jäätyvät myöhemmin, kannattaa avovesi ottaa hyötykäyttöön. Pilvisen lämpimällä talvisäällä voi lähteä pimeälle melonta- tai souturetkelle. Villahousut jalkaan, otsalamppu päähän ja vene synkkiin virtoihin! Seikkailusta voi tehdä jännittävämmän hankkimalla vedenkestävän lampun ja kurkkaamalla välillä pinnan alle. n Kun vesi on vapaa, sukset voi vaihtaa kanoottiin. Tämä etelän alkutalvi ei tosiaan ollut kummoinen. Hiihtoretket saa mustassa maassa korvata suunnistuksen iltarasteilla tai pyörälenkeillä. Pääkaupunkiseudulla vaikkapa Porkkalanniemi on tähän tarkoitukseen sopivan pimeä. Ei ole ollut syytä kaivaa suksia ja pulkkaa esiin. Metsä terävöittää aistit ja liikkuminen raikkaassa ilmassa tuntuu hyvältä. Kauko Poikola arvelee, että Hiitolanjoen arvokalojen sadan vuoden mierontie voisi päättyä jopa jo kevättalvella 2014, jos kaikki etenisi vauhdikkaasti. Onhan hangenkin peittämä maa hiljainen, mutta sen hohdosta pystyy ihmettelemään eläinten jälkisigneerauksia ja tuntemaan niiden läsnäolon. Kalateistä lisää lehden sivuilla 16–25
Yli 40-vuotiaistakin 72,5 prosenttia hyväksyy salametsästyksen. Vaikka kanadanmajavia tuotiin Suomeen euroopanmajavia vähemmän, laji on nyt huomattavasti runsaslukuisempi. Sen voi ladata ilmaiseksi osoitteesta http://bit.ly/1dFEndr. tehtiin yllättävä havainto, kun kisaajat huomasivat Hangon tiilitehtaalla jääkuikan. Jääkuikka pesii Jäämerellä mutta talvehtii Pohjois-Norjan rannikolla ja joskus harvoin Itämerellä. joulukuuta. Majavat metsästettäisiin pois sieltä, missä kaksi maassamme esiintyvää lajia elää päällekkäin. Suomen riistakeskus, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (Rktl) sekä Helsingin yliopisto kaavailevat Suomeen majavista vapaata vyöhykettä euroopanmajavan suojelemiseksi. Suomessa alunperin asuneet euroopanmajavat metsästettiin loppuun 1860-luvulla. marraskuuta tavalliseen nähden moninkertaisesti vettä Pohjois-Karjalan Koitereesta Ala-Koitajokeen. Kala-aktiivien synnyttämä Vattenfallin vastainen nettikampanja ei jäänyt kuitenkaan yhtiöltä huomaamatta. Kanadanmajava lisääntyy tehokkaammin kuin euroopanmajava.. lassi rautiainen TRINGAN eli Helsingin lintutieteellisen yhdistyksen talvirallissa 6.12. Ennen käytännön toimia lajien levinneisyys on selvitettävä. Se lupasi pian korvata aiheuttamaansa vahinkoa osallistumalla järvilohen kutualueiden kunnostukseen yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa. markus varesvuo Jääkuikka Jääkuikkia rannikolla Suomeen majavista vapaa vyöhyke. Lahopuutarhureille näppärä opas lahopuut ovat metsäteollisuuden mielestä vihattavia tuhonlähteitä, mutta luonnolle ne ovat korvaamattomia monimuotoisuuden synnyttäjiä. ?Sitten annettaisiin euroopanmajavan levittäytyä alueelle ja estettäisiin kanadanmajavan leviäminen?, kertoo tutkija Kaarina Kauhala Rktl:stä. Amerikkalaisperäiset majavat tulevat sukukypsiksi nuorempina ja saavat suurempia poikueita. Pelkkien kanadanmajavien poistaminen alueelta olisi hankalaa, sillä lajeja on luonnossa hyvin vaikea erottaa toisistaan. Sama lintu on voinut lentää pitkin rannikkoa, sillä Birdl ife Suomen Tiira-havaintojärjestelmään on merkitty havainto jääkuikasta Turun läheltä Jurmosta 17. Päivää myöhemmin tehtiin myös kaksi havaintoa yhdestä linnusta, joka uiskenteli Kokkolan lähellä Mustasaaressa, mutta tuo lienee eri yksilö. tiin vahingossa kaksi keskenään kilpailevaa lajia. Juoksutus tuhosi äärimmäisen uhanalaisen järvilohen kutupesiä. Virhe paljastui vasta 1970-luvulla, kun hyvin samannäköiset lajit erotettiin toisistaan. pertti harstela / vastavalo Luonto ja ympäristö nyt poimintoja Vattenfall korvaa järvilohen kutupesien tuhoutumisen voimayhtiö vattenfall sai kalaaktiivien vihat niskaansa juoksuttamalla yllättäen 21. Vuoden ikäinen naarassusi. Kantaa alettiin elvyttää 1930-luvulla Yhdysvalloista ja Norjasta saaduilla majavapariskunnilla, mutta tilalle istutet- 75 % 8 Suomen luonto 11/2014 mirva uotila Kolme neljästä eli 75 Prosenttia alle 40-vuotiaista metsästäjistä pitää Helsingin Yliopiston ruralia-instituutin gallupin mukaan susien salakaatoja hyväksyttävinä. Elinpiirejä kartoitetaan majavalaskennoilla sekä keräämällä metsästäjiltä kallonäytteitä euroopanmajavan esiintymisalueelta Satakunnasta, Pirkanmaalta ja Etelä-Pohjanmaalta sekä Länsi-Lapista, jonne euroopanmajavia voi vaeltaa Ruotsista. Suomen luonnonsuojeluliitto tahtookin lisätä tietoisuutta lahopuiden merkityksestä ja on julkaissut näppärän oppaan Lahopuusta elämää
Kansanedustaja Hannu Hoskonen (kesk.) esitti asiasta eduskunnassa tuoreeltaan kirjallisen kysymyksen: ”Mihin toimiin asianomainen ministeri aikoo ryhtyä, että Kontiolahden Jouhtenisen saaren metsätuhoalueen puunkorjuu aloitetaan viipymättä ja siten pelastetaan myrskyn jäljiltä se, mikä vielä on pelastettavissa, ja että estetään enempien, jopa laajempien tuhojen sekä tapaturmien syntyminen?” Hoskonen pelkäsi hyönteis- ja sienituhoja. ”Niin kuin muuallakin vastaavissa tilanteissa, ytimennävertäjiä eli kaarnakuoriaisia esiintyi vain muutaman vuoden ja vain alueen reunoilla. jouni tikkanen 11/2014 Suomen luonto 9. elokuussa 2004 trombi eli pyörremyrsky teki pienen käytännön pilan ja pyyhkäisi Pohjois-Karjalassa lainehtivan Höytiäisen yli. Päinvastoin, Metsähallitus oli jo aiemmin suunnitellut kaatavansa saaresta puita myrskytuhojen jäljittelemiseksi, mutta luonto ehti ensin. Mäntymetsää lakosi 25 hehtaaria. ilmiömäistä ?Männiköissä isotkaan tuoreen kuolleen puun keskittymät eivät näytä lisäävän tuhoriskejä.” hannu vallas / lehtikuva Jouhtenisen pila Trombin jälkiä Höytiäisen Jouhtenisessa pian myrskyn laannuttua 2004. Koska Jouhteninen on sattumalta Natura 2000 -alue ja kuuluu sekä harjujen- että rantojensuojeluohjelmaan, ei puita tietenkään korjattu. Itä-Suomen yliopiston tutkijat ottivat alueen seurantaan, ja nyt alkaa olla tietoa siitä, millaista tuhoa lahoava puu ympärilleen levitti. ”Männiköissä isotkaan tuoreen kuolleen puun keskittymät eivät näytä lisäävän tuhoriskejä.” Sen sijaan Jouhteniselle jääneet rydöt ja lahopuukeskittymät ovat suojanneet etenkin lehtipuun taimia hirven laidunnukselta. Sen jälkeen niiden kanta hupeni”, kertoo metsäekologian professori Jari Kouki. Aueelle on kehittymässä entistä monipuolisempi puusto. Järven selällä se osui Jouhtenisen saareen ja kaatoi puita kuin tulitikkuja
Kiinassa ja Intiassa lihansyönti on lisääntynyt 7,4 % vuodesta 1961. Se on paljon rahaa. 10 Suomen luonto 11/2014 nä 1300 lintua ja Siuntion Pikkalahdessa 1285. TROFIATASO ERI MAISSA. Samalla tutkijat korjasivat sitkeän väärinkäsityksen, että pisara olisi pisaran muotoinen. Oho! ”Epäon nis tu nu t ym pä ris tö ns uoje lu la ki uh ka kotim aisill e työpaikoill e .” Bioenergia ry, jon ka suurin jäsen on turpeenn ostaja Vapo, kommento i tuoreeltaan 19.12 .2013 esitystä uudeksi ympäristönsuojel ulaiksi. Entä ne suorat. Tarkkailemme ympäristöä. Suomen teollisuudelle on työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2012 arvion mukaan myönnetty kieroja verotukia noin seitsemän miljardin edestä. Länsimaissa, kuten Yhdysvalloissa, lihansyönti on hiipunut vuodesta PNAS / Bonhommeau & Co. Tukkasotkien on aiemmin huomattu alkaneen hengailla muun muassa Tukholman satamassa. Mittalaitteet rekisteröivät 0,3–5 millin kokoisia pisaroita. Birdlife:n Tiira-havaintojärjestelmästä käy ilmi, että Ahvenanmaan lisäksi tukkasotkia on nähty tämän vuoden tammikuussa entistä enemmän myös manner-Suomen rannoilla. Saharan eteläpuolella selvitään lähinnä kasviksilla. Poikkeuksellisen leuto talvi on saanut sukeltajat kuhnailemaan maan etelärannikolla. 2 Tukkasotkat viivyttelevät. Laki rajaisi turpee nnoston luonnonarvoiltaa n muuttuneille so ille. Se lienee siis kieroa. Yrittäjä haluaa yhdistää Purnunlahdessa olevan hotellin keskeneräiseen kylpylärakennukseen lasisella sillalla ja valaista julkisivun ulkoa. Pietarinen on laskenut, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä tuettiin kierosti energiaverotuen kautta vuonna 2011 peräti 320 miljoonalla eurolla. Robert Churchill / istockphoto isoveli valvoo Luonto ja ympäristö nyt Suuret lihansyöjät tulevat Skandinaviassa ja Mongoliassa on syöty perinteisesti liharuokaa, mutta sen osuus on vähentynyt. Tukimuksessa huomattiin, että pieniä vesipisaroita voi olla kymmenessä kuutiossa sadeilmaa jopa 5000, kun suuria, kahden millin kokoisia, on vain yksi. PNAS-tiedelehdessä julkaistu tutkimus kertoo nyt tämän lukeman ihmisellekin. Muun muassa Eero Järnefeltin tallentama Ukko-Kolin maisema voi rikkoutua, jos ranta-asemakaavan muutos Lieksassa menee läpi. Ne olivat pääasiassa erilaisia kehitystukia. Suomen Luonnonsuojeluliiton mukaan Suomessa on ympäristölle haitallisia tukia noin 4,9 miljardin euron edestä. Kasvit yhteyttävät itse ja ovat ykköstasolla, lehmä syö kasveja ja on tasolla 2, mutta jääkarhu syö lähes pelkkiä lihansyöjiä, ja sen trofiataso on 5,5. Kehysriihessä, joka on kamala sana, mietitään keväällä, mistä valtiolle saataisiin rahaa. Ilmatieteenlaitos ja Helsingin yliopiston fyysikot mittasivat viiden vuoden ajan vesipisaroita parantaakseen säätutkien tarkkuutta. MOT-ohjelma selvitti vuonna 2012, että pelkästään Talvivaaran kaivosta oli tuettu vuoteen 2011 mennessä seitsemällä miljoonalla eurolla. teuvo juvonen Suora ja kiero tuki pinnalla Tämä maisema muuttuisi. Raportin kirjoittaja teollisuusneuvos Matti Pietarinen suosittelee kaikkien niiden perkaamista ja turhien tukien poistamista. Ympäristölle haitallisia tukia on tarkoitus hallitusohjelman mukaan poistaa. 1 Kolilla kaavaillaan rakentamista. Eliöiden paikkaa ravintoketjussa kuvataan trofiatason avulla. Myös Ylä-kolin hotellia ollaan laajentamassa. Oma lukunsa ovat rakennemuutosta hidastavat tuet. Espoon Nuottalahdessa laskettiin uudenvuodenpäivä- maailmankuva 1990 lähtien. Valtionvarainministeriön finanssineuvos Outi Honkatukia pitikin 4.12. Se on keskimäärin 2,21, mutta eri maiden välillä on merkittäviä, vauraudesta ja kulttuurista johtuvia eroja.. aiheesta esitelmän, mutta siinä lukee: ”Ympäristön kannalta haitallisia suoria tukia ei Suomessa ole.” Vitsi on siinä, ettei valtionvarainministeriö pidä verotusta suorana tukemisena. 3 Vesipisarat eivät ole pisaran muotoisia. Pieniin, kaikkein yleisimpiin pisaroihin ei muodostu ”häntää” vaan ne muistuttavat lähinnä pihvitomaattia
lassi rautiainen Nuori susi kerjää ruokaa Perseenpurijaksi kutsutulta urokselta. Se ei ole Metsästäjäliiton vaan Suomen riistakeskuksen. Sillä tavalla minä erotan nämä. Onko tapporaha metsästäjien idea. Tämä on vielä julkaisematonta tietoa, mutta väittelen aiheesta keväällä ja voin kertoa, että ahman, karhun ja ilveksen kohdalla tapporaha on lisännyt intoa lähteä pedon perään mutta suden kohdalla ei ole ollut mitään vaikutusta. Näin salakaatajista tulee yhteisönsä pahantekijöitä. Vihreä Lanka kertoi (18.12.), että ympäristö- ja luontojärjestöjen edustajat pääsivät vain yhteen ns. Pelkään, että yhteiselo suden kanssa ei koskaan onnistu, jos sille ei rakenneta arvoa. Arvioinnissa esitetään, että enää ei tavoiteltaisi ekologisesti kestävää susikantaa, vaan ”sosiaalisesti kestävää kannan kokoa”. Mitä järkeä siinä olisi, raportin kirjoittaja Mari Pohja-Mykrä. Kun susi on nähty, se on poistettu. Mari Pohja-Mykrä mari pohja-mykrä Eikö historiassa ole esimerkkejä lähinnä siitä, että tapporaha on johtanut susien hävittämiseen. Sen sijaan metsästäjien edustajia oli joka kokouksessa. suora linja Miten tapporaha suojelisi sutta. Me lisättiin sinne sanktiopykälä, että salakaato on pois seuraavasta laillisesti tapetusta sudesta. Maa- ja metsätalousministeriön tilaamassa arvioinnissa esitetään sudelle ja ahmalle tapporahaa. Tämä oli Reijo Oravan ehdotus. 11/2014 Suomen luonto 11. Jos yhteisön olisi mahdollista saada sudesta ihan selkeää rahaa ja jakaa se parhaalla mahdollisella katsomallaan tavalla, asetelma voisi muuttua. Mutta en henkilökohtaisesti usko, että suden kohdalla saavutetaan ekologista kestävyyttä ilman sosiaalista kestävyyttä. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. No se ei pidä itse asiassa ihan paikkaansa. Tämähän tarkoittaa suden suojelusta luopumista. Jasmin Awad / istockphoto Maa- ja metsätalousministeriön tilaama ”suurpetopolitiikan kehittämisarviointi” suosittelee, että poikkeusluvan ehtojen mukaan ammutusta sudesta maksettaisiin ”suuruudeltaan huomattava tapporaha”. Logiikka tulee siitä, että sudesta ei ole susialueilla eläville ihmisille mitään hyötyä, ja sitä kautta syntyy vääryyskokemus. jouni tikkanen Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Ei, ei. Projektipäällikkö Mari Pohja-Mykrä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista vastaa Suomen Luonnon kysymyksiin. ”riskiverstaista”, joissa arviointia valmisteltiin
Jokaisen pesun tai hoitokerran yhteydessä säikeitä ja rakeita päätyy vesistöihin puhdistamojen ohi suuret määrät. Samoin kosmeettisissa ihonkuorinta-aineissa on muovisia rakeita tehoa parantamassa. Kun raemainen, kuitumainen tai kappaleiksi hajonnut materiaali jatkaa kulkuaan ulapalle, se varastoituu rantojen tai merenpohjan maa-ainekseen. Uusimmat tutkimustulokset koskevat hietamatoa, joka syö paljon mutaa ja hiekkaa. Mikromuovien vaikutuksista näihin ketjuihin ja niiden eliöstöön on tähän asti ollut vain hyvin vähän tietoa. Elintilaansa ravinnoksi pöyhiessään se M 12 Suomen luonto 11/2014 wikimedia Commons Toimittanut jorma laurila Erkki Siirilä muovihiukkaset maailmalta Hietamatojen ravinnokseen siivilöimää sedimenttiä Pohjanmeren rannikolla.. Keinokuituvaatteissa kuten nailonissa ja polyesterissä on lähes näkymättömiä muovisäikeitä. Sedimenteissä on kuitenkin monen ravintoketjun perusta. Tiedot tulivat esille Current Biology -tiedelehdessä vuoden 2013 lopussa. Suomalaista kastematoa ulkonäöltään muistuttava eliö on yleinen Atlantilla sekä Itämeren eteläosissa. Näiden pienten hiukkasten pitoisuus on monilla suurkaupunkien läheisillä rannoilla yllättävän suuri: kolme sadasosaa maa-aineksen painosta. Kaksi julkaisun artikkelia kertoo, mitä alle millimetrin läpimittaiset muovinkappaleet saavat aikaan jouduttuaan eliöiden sisälle. Tähän asti on tiedetty isokokoisen jätteen haitat esimerkiksi merikilpikonnille: ne voivat menehtyä syötyään meduusoiksi luulemiaan läpinäkyviä pusseja. muovijäte valtaa meriä Uraauurtavat brittitutkimukset ovat osoittaneet, että meriin päätyvän muovijätteen vaikutukset ovat vakavampia kuin on luultu. Muoviroskaa Hondurasissa Karibianmerellä. uoveja on ollut merissä vasta noin puoli vuosisataa, eikä niiden vaikutuksia juuri tunneta. Mikroskooppisen roskaantumisen lähteet ovat lukuisammat kuin yleensä muistetaan
Parannusta on jo tulossa kosmetiikkavalmisteisiin, sillä päivittäistavaroita valmistava Unilever-yhtiö on ilmoittanut lopettavansa haitallisten rakeiden käytön maailmanlaajuisesti vuoteen 2015 mennessä. Tapaus on merkittävä, sillä edellisen kerran uusi tapiiri löytyi 1865. Englannin kanaalissa mikromuoveja on löydetty kymmenestä kalalajista. Tapiireja elää Kaakkois-Aasiassa sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa. aiemmissa näytteissä, jotka Mark Browne otti 18 merenrannan sedimenteistä ympäri maailmaa, ei löytynyt yhtään paikkaa, jossa mikromuoveja ei olisi ollut. Jorma Laurila 11/2014 Suomen luonto 13. Juuri suuret yksilöt ovat erityisen merkittäviä kannan vahvistumiselle. Turska voi hävitä Kattegatista Kiintiöt EU:n kalastusministerit sopivat viime joulukuussa Koillis-Atlantin pyyntikiintiöistä vuodeksi 2014. Vaikka kyseinen tapiiri nimettiin nyt ensimmäisen kerran tieteellisesti, paikalliset asukkaat ovat pitkään tienneet sen olemassaolosta. Uutta lajia pidettiin pitkään amerikantapiirin (kuvassa) alalajina. Amazonia Nisäkkäät tunnetaan jo niin hyvin, että uusia lajeja löydetään hyvin harvoin. Työ keskittyi muovien joukkoon lisättyjen ainesosien sekä pienten palasten pintaan takertuneiden muiden yhdisteiden haittoihin. Jälkimmäisiä, muovikappaleisiin ympäristössä tarttuvia ja niiden mukanaan kuljettamia yhdisteitä ovat pesuaineet sekä hyönteismyrkyt. Kattegatin tilanne Pohjanmeren suulla on huonoin, ja on vaara, että turska häviää sieltä kokonaan. Kalakannoista lähes puolta pyydetään selvästi liikaa, järjestö kritisoi. uutisia Uusi tapiirilaji löytyi viidakosta erkki siirilä Vähitellen mikroskooppiseksi pilkkoutuva ja ravintoketjuihin kerääntyvä muovijäte on jo maailmanlaajuinen ongelma. Tutkimustulokset merkitsevät uusia haasteita jätehuollolle, jätevesien puhdistamiselle sekä teollisuuden materiaalivalinnoille. Jo yhden sadasosan muovipitoisuus ravinnossa riittää vähentämään madon kasvuun, lisääntymiseen ja ruuanhankintaan käytettävissä olevaa energiaa 30 prosenttia. Koska meritähdillä ja merimakkaroilla on samanlaiset ateriointitavat, on syytä olettaa, että niidenkin elintoiminnot voivat likaantuneilla pohjilla häiriintyä. Tuolloin se luokiteltiin kuitenkin toisen lajin, amerikantapiirin (Tapirus terrestris), alalajiksi. Löydön myötä lajeja on nyt viisi. EU:n sitoumusten mukaan kalastuksen tulee olla unionin alueella kestävää vuoteen 2015 mennessä. Ruotsissa käytetään jo pääosin valikoivia pyydyksiä, joista suuretkin turskat pääsevät uimaan pois. Tanskassa tilanne on Oceanan mukaan yhä huono: sikäläisiin hummerinpyydyksiiin päätyy erityisen paljon suuria turskia. Toista Current Biologyssä julkaistua tutkimusta johti Mark Browne Plymouthin yliopistossa. On siis mahdollista, että muovinkappaleet heikentävät meressä ja rannikoilla jo nykyisin ekosysteemien elinvoimaisuutta. Edellisiin kuuluvat värit, hiilivedyt, palonestoaineet ja antimikrobiset kemikaalit. Kansainvälinen meriensuojelujärjestö Oceana toteaa, että tieteellisten suositusten ja pyyntikiintiöiden välillä ero on edelleen huomattava. Uusi laji on sukunsa pienin, vain vähän yli metrin pituinen ja alle metrin korkuinen. Stephanie Wrightin johtamassa laboratoriotutkimuksessa Exeterin yliopistossa todettiin, että pvc-muovia sisältävää sedimenttiä syövien hietamatojen paino nousee selvästi hitaammin kuin puhtaassa ympäristössä elävien lajitoverien. Myös eräs metsästäjä, muuan Theodore Roosevelt, josta tuli myöhemmin Yhdysvaltain presidentti, lähetti jo sata vuotta sitten näytteen ampumastaan yksilöstä New Yorkin luonnontieteelliseen museoon. Erkki Siirilä Jorma Laurila Mary Evans Picture Library / Lehtikuva pitää matalanmeren pohjan ja rannat kuohkeina sekä hapekkaina muille pikkueläimille. Tutkijat käyttivät määritykseen eläimen ulkoisia ominaisuuksia ja dna-tutkimusta. Kaikki tapiirit on luokiteltu uhanalaisiksi. Hummerinpyynnissä turskia joutuu runsaasti sivusaaliiksi. Hiljattain tutkijat määrittivät uudeksi tapiirilajiksi (Tapirus kabomani) eläimen, joka elää sademetsissä osissa Brasiliaa ja Kolumbiaa. Niiden kasvu, lisääntyminen sekä toimintakyky ovat vaarassa. Turskan kalastus ei ole Kattegatissa sallittua, mutta sivusaaliiksi joutuville turskille on kiintiö. Tapiirilöydöstä kertoi tiedelehti Journal of Mammalogy (6/2013). Ne kärsivät liikametsästyksestä ja elinympäristön tuhoutumisesta. Kun Brownen hypoteeseja testattiin, työ osoitti, että muovihiukkasten kuljettamat muut aineet siirtyvät ruuansulatuksessa hietamatoihin. Hietamadon hyvinvointi vaikuttaa myös kaloihin ja kahlaajalintuihin, sillä se on niiden tärkeää ravintoa. Tutkijat pyrkivät nyt kiireesti selvittämään uuden lajin suojelutilanteen, levinneisyyden ja elinpaikkavaatimukset, jotta voidaan ymmärtää, miten ihmistoimet vaikuttavat siihen
Risteymätutkimus on jo täydessä vauhdissa. Eniten metsäjäniksiä asustaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lumijälkilaskentojen mukaan Pohjois-Savossa ja KaakkoisSuomessa. Myös rusakolla voi olla osuutta metsäjänisten vähenemiseen. Rusakko saapui Suomeen kaakosta Venäjältä vasta runsaat sata vuotta sitten ja levittäytyy edelleen kohti pohjoista. Etelä-Ruotsista metsäjänis on hävinnyt kokonaan, ja sama kohtalo saattaa olla Etelä-Suomen metsäjäniksillä. ”Ensin katsomme, kuinka paljon metsäjänis ja rusakko risteytyvät Suomessa.” Seuraavaksi on tarkoitus tutkia lajien elinympäristöihin ja kanssakäymiseen liittyviä kysymyksiä sekä niiden luontaista taudinsietokykyä. Tätä mieltä on Itä-Suomen yliopiston tutkija Jaakko Pohjoismäki, joka tutkii parhaillaan kahden jänislajin suhdetta. Lajia tavataan vielä koko maassa, mutta määrä on vähentynyt etenkin Länsi- ja Etelä-Suomessa, missä lumentuloa on nykyisin hyvin hankalaa ennustaa. 11/2011 14 Suomen luonto 11/2014 ”Työryhmämme haluaa selvittää kolme asiaa”, Pohjoismäki sanoo. Rusakko kilpailee metsäjäniksen kanssa ravinnosta, mutta heikentää kantaa myös risteytymällä sen kanssa. Saattaakin olla, että lauhojen talvien ja ravintovesakoiden vähenemisen lisäksi myös rusakolla on osuutensa metsäjäniksen heikkoon menestykseen. Kuukauden laji: Metsäjänis Teksti Mirva Uotila Kuva Marko Junttila / Vastavalo Kun lumipeitteen tulo viipyy, valkea metsäjänis on pulassa. Pohjoismäki kerää parhaillaan metsästäjiltä rusakoiden ja metsäjänisten korvia lajien geneettisen ja ekologisen vuorovaikutuksen selvittämiseksi. oma jänis ahtaalla M etsäjäniskanta on kolmenkymmenen viime vuoden aikana taantunut. Siellä missä metsäjänis on taantunut, rusakko on puolestaan runsastunut. Metsäjäniksen väistyessä uuteen ilmastoon sopeutuneempi laji pomppi Eurooppaan Aasian aroilta. Metsäjänis asutti koko Eurooppaa vielä 12 000 vuotta sitten, mutta ilmaston lämmetessä elinolot muuttuivat suopeammiksi rusakolle. Met-
Poikueet: Naaraalla on kesän aikana yhdestä kolmeen poikuetta, joissa kussakin on kahdesta kuuteen jänöä. Ne viettävät päivät lepäillen piiloissaan ja ruokailevat yöaikaan. Metsästys: Metsästysaika koko maassa syyskuun alusta helmikuun loppuun. 11/2014 11/2011 Suomen luonto 15. määrä on vähentynyt. Ravinto: Kesällä ruohokasvit ja pensaat. Tämä olisi linjassa vastaavien ruotsalaisten tutkimusten kanssa. Nykyisen aineiston perusteella risteymiä esiintyy erityisesti Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Aineisto on vielä suppea, mutta vaikuttaa siltä, että jopa kymmenen prosenttia Etelä-Suomen rusakoista olisi risteytynyt metsäjäniksen kanssa. Ulkoisista piirteistä risteymiä on hankala erottaa alkuperäisistä lajeista. ”Oletettavasti risteymiä esiintyy eniten alueilla, joilla lajit kohtaavat useimmin, eli missä metsäjäniskanta on vahva ja rusakkoja tavataan ainakin alueellisesti”, Pohjoismäki sanoo. Ikä: Voi elää jopa 13-vuotiaaksi. Siksi talvipuku voi olla yllä jo ennen lumentuloa, jolloin Metsäjänistä tavataan suojaväri on kääntynyt päälaelleen, vielä koko maassa, mutta huomioväriksi pedoille. Talvella puiden ja pensaiden kuori, versot, silmut ja urvut. Jänöjen korvia on kerätty helmikuusta 2013 asti ja näytteitä on analysoitu runsaat sata kappaletta. Kylmillä säillä metsäjänis voi kaivaa pehmeään lumeen kiepin tapaisen suojan ja vetäytyä lämmittelemään. säjänis ja rusakko risteytyvät keskenään, ja niiden poikaset puolestaan voivat risteytyä takaisin kumpaan lajiin tahansa. Metsäjäniksen talviturkin vaihto ei ala sään kylmetessä vaan päivien lyhentyessä, kun eläimen melatoniinin tuotanto vähenee. tiesitkö. Metsäjänisnaaraiden kiima-aika alkaa vähän rusakkonaaraita aiemmin, mutta rusakkokoiraille kelpaa kumpi tahansa naaras ja koska vain. Koiraat käyvät naaraista koviakin taisteluita. Suomen jäniseläimet: Metsäjänis, rusakko ja ihmisen tuoma kaniini. Metsäjäniksen ensimmäiset kiiman merkit näkyvät Etelä-Suomessa jo helmi–maaliskuussa ja Lappiin päin mentäessä myöhemmin huhtikuussa. n Metsäjänis Lepus timidus Koko: Ruumiin pituus 50–60 cm, paino 2,5–5 kg. Tutkimuksen edetessä nähdään, miten rusakoiden ja metsäjänisten risteytymisalttius jakautuu maantieteellisesti. Nyt jänöt ovat vielä talvitunnelmissa. Kiiman alkaessa metsäjänisten liikkuminen lisääntyy ja ne alkavat muodostaa pieniä ryhmiä. Ne pelmuuttavat toisiaan niin, että karvatupot sinkoilevat. Nyt Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen on tarkoitus selvittää, kuinka yleistä risteytyminen Suomessa on
teksti jouni tikkanen Lohi voi palata jokeen kalatien avulla, mutta helppoa se ei ole. Lohenpoikaset ovat juuri aloittaneet elämänsä joessa. Suomessa on merkittävä lohijoki, jolla tempun voi laskea onnistuvan, ja toinen, jolla se on vähintäänkin erittäin vaikeaa. Lohen m 16 Suomen luonto 11/2014
pekka tuuri matikka 111/2014 1/2014 Suomen luonto 17
@_PolarFox tätä se on jatkuvalla syötöllä tuossa Uumajan portaassa. Ehkä suomalaistenkin tuottama vesivoima olisi jonain päivänä vihreää. Lohen haluavat ottaa sekä meren ammattikalastajat että kotitarvekalastajat, ja vielä jokivarren vapakalastajatkin, ne sellaiset kuin Jasper Pääkkönen.. Ruuhkaista. Lohen vaellus on tuhansia kilometrejä pitkä, ja siihen se tarvitsee isot lihaksensa, joiden takia se on niin arvostettu saalis. syyskuuta – 16?143 kalaa! äyttelijä Jasper Pääkkönen eli nimimerkki PolarFox tweettasi viime kesänä kuvan, joka oli kaapattu Ruotsissa Stornorrforsin kalaportaassa olevasta nettikamerasta. Sen jäsenet levittivät kesällä nettikameran linkkiä sosiaalisessa mediassa, kadehtivat ruotsalaisia ja lukivat kuvan alla nakuttavaa laskuria epäuskoisena: 30. kesäkuuta – 310 kalaa noussut 20. Yleensä kolmen merivuoden jälkeen lohi on sukukypsä ja valmis palaamaan kotijokeensa kudulle. Lohi kuoriutuu suuresta, joen pohjasoraan haudatusta mätimunasta kevääl- lä ja luikahtaa vapaaseen veteen muutaman viikon kuluttua, kun ruskuaispussin ravinto on loppunut. Pääkkönen kuuluu Nopean toiminnan joukko -nimiseen kala-aktiivien ryhmään. Kesän kuluessa se valtaa itselleen joesta reviirin, jolla viettää ensimmäiset kaksi–kolme vuotta napsien pieniä äyriäisiä, vesiperhosia ja päivänkorentoja. Jos Suomen padottuihin jokiin saataisiin yhtä hyvät kalaportaat, ehkä niihinkin alkaisi nousta tällaista kalaa: säärenmittaista, leveäpyrstöistä ja koukkuleukaista. Kevättulvilla vaelluspoikasten parvi lähtee kohti merta, jossa lohet viettävät seuraavat pari vuotta, ahmivat silakkaa ja kilohailia ja kasvavat kamalalla tavalla. panu Orell Nollikas eli ensimmäisen kesän jokipoikanen valtaa joesta pienen reviirin. Kyljen läiskät katoavat, väri muuttuu hopeiseksi ja aiemmin erakkoluontoinen poikanen liittyy jengiin. pic.twitter.com/lvNZ92p4kC 18 Suomen luonto 11/2014 Ruotsalaiset näyttivät keksineen jotain niin nerokasta, että sitä kannattaisi käydä vähän vakoilemassa. Pääkkönen on selvästi varsin hyvin perillä siitä, että lohi on elintapojensa vanki. elokuuta – 12?716 kalaa noussut 16. Sitten koittaa se kevät, jona lohi tulee murrosikään. Kuvassa kolme lohta ui ylävirtaan
Kumpikin niistä suosittelee, että istutuksista luovutaan mahdollisuuksien mukaan ja lohen luonnollinen elinkierto palautetaan. Forssén vastaa töikseen Vattenfallin kalankasvattamosta ja kalaportaan toiminnasta, joten hän on sopiva mies selittämään kalaportaan teknisiä yksityiskohtia. Ajamme ensin pimeän kaupungin läpi, sitten 10 kilometriä Uumajajokea ylävirtaan, Stornorrforsin kalaportaalle, jonka luona Forssén pysäyttää auton. Åke Forssén esitteli smolttiohjurin. Ilmeisesti viljeltyjen lohien perimä on köyhtynyt, kalat ovat saavimaisissa kasvatusaltaissaan typeröityneet ja istutuksia on tehty liian varhain keväällä. On selvää, että Suomeen tarvitaan tulevina vuosina aika paljon sellaisia kalateitä kuin Uumajassa on. Saan tietää, että samalla paikalla oli ensimmäinen kalaporras jo 1930-luvulla. Että enin osa joen vedestä ohjataan tietysti kauemmas vesivoimalaitokseen, mutta myös täällä kalaportaalla suurin 11/2014 Suomen luonto 19. Että portaan suulle virtaa kesällä jopa 50 kuutiota vettä sekunnissa ja vie- jouni tikkanen Kaikkien kalastajien pitäisi olla yhtä huolissaan siitä, että vesivoimapato katkaisee lohen elinkierron kahdesta kohdasta: pienten vaelluspoikasten pyrkiessä kohti merta ja aikuisten lohien yrittäessä takaisin kudulle. Se ei ole ihan helppo homma. Että nykyinen voimalaitos rakennettiin 1958 ja uusi kalaporras vähän myöhemmin. åke forssén Stornorrforsin kalatien suulle johdetaan houkutusvirtaus vedellä, joka on ensin kulkenut vasemmalla näkyvän pienvoimalan kautta. Että entisessä kalaportaassa oli allasmaisia levähdyspaikkoja, kun taas nykyinen on amerikkalaistyylinen, lähes suora betoniporras. Suomen maa- ja metsätalousministeriö onkin asettanut kaksi työryhmää, jotka ovat tuottaneet kaksi hienoa paperia, kalatiestrategian ja vastikään valmistuneen lohistrategian. Siksi on paras lähteä katsomaan, mihin Uumajan ihme perustuu. Tuulee ja vihmoo jääkylmää vettä. Niitä on paljon. ON syyskuun loppu, kun Vattenfallin työntekijä Åke Forssén tulee hakemaan laivalta pommacin värisellä Volkswagenilla. Että kolme vuotta sitten tuota uudem- paa kalaporrasta alettiin parannella, mutta työt ovat yhä kesken. Merikalastajien kannalta huoli on alkanut tulla kuitenkin ajankohtaiseksi vasta, kun on käynyt ilmi, että ongelman lääkitseminen ei enää toimi, vaan voimayhtiöiden mereen laskemien poikasten eloonjäänti on romahtanut 1980-luvun jälkeen. lä syyskuun loppuun saakka 10 kuutiota, mutta sitten sitä oltiin panemassa kiinni. Olimme tulleet yhdennellätoista hetkellä
Suomen ensimmäinen sähköä antava vesivoimala rakennettiin samoihin aikoihin Tampereelle. Mutta se on vain pintaa. Entä kalatiet?. Että kalaportaassa on islantilainen skanneri, joka kuvaa jokaisen kalan ja mittaa sen korkeuden. Sen takana virtaa vesi. Niitä isompia myllyjä on vain 60. Ei saa joutua sellaiseen harhauskoon, että Ruotsi olisi jotenkin merkittävästi pyhimyksellisempi vesivoima-asioissa kuin Suomi. ”Okei”, minä sanon. Että korkeudesta voidaan arvioida pituus. Ja niin edelleen. Eikä siinä kaikki: Kun ehditään takaisin ylös, Forssén esittelee siivousrobotit ja hydraulisen emokalaloukun ja punnitushuoneen ja säätöportit ja smolttiohjurin. Näyttää siltä, että ruotsalaiset ovat suunnanneet merkittävän osan kansantaloutensa tuotosta vaelluskalojen suo- Käy ilmi, että Uumajassa on ongelmia. Vertailun vuoksi: Meillä vesivoimalaitoksia on 221 ja patoja 331, tai kymmenen kertaa enemmän, riippuen siitä, kysyykö Energiateollisuus ry:ltä, maa- ja metsätalousministeriöltä vai Virtavesien hoitoyhdistykseltä. Että kesän pisin lohi oli ollut 149-senttinen. Ei ole vuoria, joten ei myöskään yhtä paljon alaspäin virtaavaa vettä. jeluun. Ruotsissa on nyt vähintään 12?200 patoa ja yhteensä 30?000 ihmisen rakentamaa estettä vaelluskalojen tiellä. Forssén pudottautuu edeltä rämiseviä metalliportaita pitkin kaksi kerrosta alaspäin, ovelle, jonka edessä on pimennysverho. pekka tuuri Tenojoen kaksivuotias jokipoikanen on vielä pilkukas ja läikikäs. Oven pie- 20 Suomen luonto 11/2014 lessä on palleatyrän muotoinen kamera ja seinällä uutuuttaan kiiltävä kosketusnäyttö, jolla voi selata videolle tallentuneita kaloja. Johan Kling Ruotsin meri- ja vesivirastosta (HaV) kertoo, että Ruotsissa rakennettiin paljon patoja jo keskiajalla. Että tässä uudessa keksinnössä voittavat sekä lohet että ihminen. Ruotsalaisten historia on samanlainen kuin meidän, mutta Ruotsissa on ollut teollisuutta pi- dempään ja jokia on valjastettu aiemmin. osa vedestä kulkee uuden pienoisvoimalaitoksen kautta. EU:kin on auttanut, ja Vattenfall ja lähialueen kunnat. Maamme on tasaisempi. Toinen buumi tuli sekä Ruotsissa että Suomessa 1930-luvulla ja kolmas 1960-luvulla. Että vasta suuaukolla pienvoimalaitoksen vedet yhtyvät takaisin kalaportaan veteen, ja näin saadaan aikaan niin sanottu houkutusvirtaus mutta otetaan siitä samalla energiaa. Sanalla sanoen kaikessa haisee raha. ”Eihän tämä nyt ole se huone, jossa teidän nettikamera on?” ”Jåå-å.” Forssén astuu verhon raosta hämärään huoneeseen, jonka yksi seinä on lasia. Juttua näköjään riittäisi, mutta tässä kohden Forssén lopulta huomaa katsahtaa kysyäkseen, onko asia selvä. Vesivoimalaitoksia on 2100, ja 206 niistä tuottaa vähintään kymmenen megawattia sähkötehoa. Ensimmäinen sähköä tuottava voimalaitos pystytettiin kuitenkin vasta 1882, ja siitä alkoi buumi, jonka aikana, vuonna 1898, myös Stornorrforsiin tehtiin sähköä tuottava voimalaitos
åke forssÉn 0 50 Tu rbi ini tu nn eli 100 m Säännöstelypato Risteyskohta Kalatien suu Umeälven Smolttiohjuri Kalaporras Nettikamera Kalatien suuaukolla käy kesällä kuhina. Harmi vain, että pelkkä kalatie ei riitä. Toimivia kalateitä ei kuitenkaan osattu rakentaa, joten tuo kohta jäi kuolleeksi kirjaimeksi. Voimalaitos on täältä katsoen puolimatkassa kalatielle päin. Lohitutkija Peter Rivinoja vie a amulla uudelleen Uumajajoen rantaan. (Tätä on vähän vaikea selittää, joten graafikko piirsi tuohon tuommoisen kartan.) Peter Rivinoja joka tapauksessa sylkäisee. Vapaita jokia on 20. Tässä joen haarakohdassa lohien pitäisi älytä valita heikompi vanhan jokiuoman virta, joka johtaa kalaportaalle. Toisin kuin Forssén, hän kääntyy jokirantaan jo kahdeksan kilometriä kalaportaan alapuolella, paikassa, jossa joen kaksi haaraa yhtyy. Se vaatisi ainoastaan aluehallintoviraston päätöksen. Emokalalaitos Merelle Pienoisvoimala rahat voitaisiin panna kalateihinkin. ”Kato tässähän se on se varsinainen ongelmapaikka”, hän sanoo. Ässä sihahtaa. Eksakt. Illalla pimeässä on jäänyt käsittämättä, et- tä voimalaitos ja pato ovatkin eri paikassa. ”Kun täällä on niin pirun typerästi rakennettu tämä koko homma vaan sähköntuotantoa ajatellen”, hän manaa. Lo11/2014 Suomen luonto 21. 1970-luvulla voimayhtiöille määrättiin sen sijaan niin sanotut kalatalousvelvoitteet, mikä tarkoitti lähinnä poikasistutuksia. Siksi Peter puhuu vähän hassusti leveää Kainuun murretta ja sanoo välillä sievästi jonkin ruotsinkielisen sanan. Niihin kuluvat UUMAJA Peter Rivinoja Juuri nousureitin hankaluus tekee Stornorrforsista mielenkiintoisen tutkimuskohteen. infografiikka vesa pynnöniemi Vindelälvenille Stornorrforsin voimala ja kalatie Uumaja Säännöstelypato Kalaporras Pienoisvoimala jouni tikkanen Vanha jokiuoma 92 Stornorrforsin voimalaitos 0 1 2 km Jokainen kala tallentuu videolle. Tuon lain mukaan vaelluskaloille olisi pitänyt rakentaa kalatie tai kalahissi. Kalaportaita on noin 200, ja moni niistäkään ei toimi kovin kummoisesti. Suomessa tilanne on surullisempi. Entä laki. åke forssÉn Nousulohia Uumajan nettikamerahuoneesta katsottuna. Seisomme matalassa männikössä joen törmällä. Oikealta liruu hitaasti vanhan jokiuoman vesi, jonka päässä kalatie on, vasemmalta syöksyy toinen, väkevä virta. Käy ilmi, että Uumajassa on ongelmia. jouni tikkanen Klingin mukaan Ruotsissa on 200 kalatietä, mutta tuoreiden tutkimusten mukaan vain puolet niistä toimii mitenkuten. Ainoa rajoitus oli, että valtio saa käyttää viisi prosenttia voimalan tuotosta haittojen korvaamiseen, ja paikoin se viisi prosenttia on nyt ohjattu kalateihin. Suomessa suurin osa voimaloista toimii vanhemman, vuoden 1902 vesioi keuslain turvin, joka kumottiin 1961. Sen vedet ovat kulkeneet voimalaitoksen läpi ja tulleet sitten neljä kilometriä maan alla turbiinitunnelia pitkin. Rivinoja ei ole Vattenfallilla töissä, joten hän voi esiintyä vapaammin. Tuon lain tarkoituksena oli varsin yksiselitteisesti helpottaa voimaloiden rakentamista. Rivinoja on pyydystänyt lohia jokisuulla, syöttänyt niille radiolähettimiä ja sitten ripotellut antenneja pitkin jokirantaa. Peräti 93 prosenttia Ruotsin vesivoimalaitoksista toimii vuodelta 1918 peräisin olevan vesilain nojalla. Vapaita Itämereen laskevia lohijokia on enää kaksi: Tornion- ja Simojoki. Hänen vanhempansa ovat suomalaisia mutta asuivat Peterin syntyessä jo Ruotsissa
Nämä kalat ovat noin kolmasosa Uumajajokeen alunperin nousseista lohista, ja ne ovat ne, joiden paljoutta Pääkkönen ja kumppanit ovat nettikamerasta ihmetelleet. Neljässä noista voimalaitoksista ei ole vielä lainkaan kalatietä, mutta aika moni haluaisi rakentaa sellaiset. Siinä Vanhaan uomaan on rakennettu pohjapatoja. Niitä on nyt korjailtu rakentamalla pohjapatoja ja ohjaamalla vettä kapeampaan uomaan. Tässä hävijjää 50 prosenttia lohesta”, Rivinoja sanoo. pekka tuuri kuvat jouni tikkanen Kutuvalmis uroslohi eli kojamo. aika iso osa vielä jää empimään, mutta noin 60 prosenttia sinne asti selvinneistä kaloista pääsee lopulta padon yläpuoliseen suvantoon. Siinä virtaa enimmilläänkin enää kymmenesosa joen vedestä, minkä takia on syntynyt pahoja vesiputouksia. ”Eksakt.” Seuraava este lohien reitillä on vanhan Joen risteyskohta alavirralta. Siellä lohi pääsisi jopa kahden tuhannen hehtaarin kutualueille, jos kalat vain saataisiin keploteltua viiden Kemijoessa olevan voimalan ohi. Näyttää siltä, että työ on myös tuottanut tulosta. Tuo kolmannes löytää tiensä Uumajajoen luonnontilaiseen sivuhaaraan, Vindelälveniin, jossa on oivallisia kutusorakoita peräti tuhat hehtaaria. hen aivot on kuitenkin vuosituhantisen evoluution kuluessa ohjelmoitu valitsemaan juuri päinvastoin. Se lähtee uimmaan tuota vasenta haarraa. 22 Suomen luonto 11/2014 jokiuoman kuivuus. Mutta puolet kaloista sentään jatkaa matkaansa. Rivinoja on saanut selville, että 45 päivässä suurin osa lohien onnekkaammasta puoliskosta löytää kahdeksan kilometriä ylöspäin kalatien suulle. Muutamaa viikkoa myöhemmin selviää, ettei siinä olisi paljon järkeä.. ”Lohi tullee mereltä tähän haarraan äkkiä, mutta jää tässä junkkaammaan. Vaan Suomessapa on vielä parempi joki – luonnontilainen Ounasjoki
Hän kertoo ensin, että kalatiet tarvitaan jo EU:n vesipuitedirektiivin takia ja kuvailee tutkimuksiaan yleisesti. Se on silti aika paljon. Vähän oikoen niiden sisällön voi tiivistää näin: Saa olla jo hyvä kalatie, että 90 prosenttia ylöspäin nousevista kaloista löytää sen suun ja osaa uida läpi asti. Parin vuoden päästä Ounasjoelle olisi silti syntynyt lohen vaelluspoikasia. Siinä hän on ottanut huomioon, että kalat todennäköisesti oppivat löytämään nousureitin porras portaalta paremmin. Lisäksi saa laskea, että suo- malaisten voimalaitosten Kaplan-turbiinit silpovat noin kymmenesosan poikasista. Yhteensä 69 lohta sadasta pääsisi jatkamaan kutuvaellustaan Ounasjoelle, jossa niillä olisi luonnontilaisia kutualueita. (Onneksi Suomessa ei ole sentään sellaisia voimaloita kuin Stornorrforsissa, jossa pelkät yhden voimalan rakenteet tappavat poikasista 25 prosenttia. Merelle pyrkiessään niillä olisi nyt e dessään samat padot kuin vanhemmillaan. Sadasta poikasesta siis 50 selviäisi merelle asti, kun jokainen pato leikkaisi kaloista vain 13 prosenttia. Sitten hän pitää sulkeiset lohen matikasta. Tämän Mäki-Petäys on saanut laskemalla 0,87 x 0,87 x 0,87 x 0,87 x 0,87 joka on todellakin aika tarkkaan 0,5 eli 50 prosenttia. Silloin merelle asti voisi selvitä puolet vaelluspoikasista. Mäki-Pe- täys on laskenut, että Kemijoella viisi peräkkäistä kalatietä leikkaisi 31 prosenttia nousukaloista. Ne 31 matkan varrelle jäänyttä kalaa ovat aika inhottavan iso hävikki. Yhden tutkimuksen mukaan voimalaitoksen luona poikasten vaellus hidastuu, ja hauet napsivat niistä jopa 15 prosenttia. Silloin voisi laskea, että kalateiden läpäisevyys on 0,9 x 0,92 x 0,93 x 0,94 x 0,95, eli 0,69. (Uumajan kalatie on toistaiseksi huonompi.) Jopa tuollainen 90 prosentin teholla toimiva kalatie leikkaa kymmenesosan mahdollisista kutukaloista pois, ja kun kalateitä joudutaan rakentamaan monta peräkkäin, tappio kertautuu. Tapahtumassa kuullaan tutkijoiden esityksiä, ja yksi heistä on jäyhänpuoleinen herra, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ohjelmapäällikkö Aki Mäki-Petäys. Uumajalaiset ovat yrittäneet ratkoa ongelmaa rakentamalla omatekoisen ohjurin, mutta se ei toimi.) 11/2014 Suomen luonto 23. Tilannetta voidaan kuitenkin helpottaa hyvin toimivilla ohjureilla, jotka kaitsevat poikasia kulkemaan kalatien kautta. Pari sataa kalateistä kiinnostunutta kalamiestä, tutkijaa, virkamiestä ja voimayhtiöiden edustajaa on tullut lokakuussa Rovaniemelle suureen kalatiesymposioon
Myös ikävät asiat. 24 Suomen luonto 11/2014 ”Kyllä se aika synkältä tuntuu… Niinkö vain tänne jokivarteen ennää kala noussee… Että pittäiskö teijän tutkijoitten tämmösiä puhua, kun se tunttuu, että se mennee ihan mahottomaksi tämä homma…” Mäki-Petäys punehtuu hiukan mutta vastaa jämäkästi, että kyllä asiat on sanottava niin kuin ne ovat. Kalateiden tekniset ongelmat voidaan aina ratkaista, mutta on hyvin harvinaista, että millään joella on yhden kalatien päässä sellainen suojeltu kutualue kuin Ruotsin kansallisjoki Vindelälven. Tiedämme, että Uumajan ennätyksellistä lohennousua selittää lähinnä kolme asiaa: 1) Luonnonkuolleisuuden pieneneminen syystä, jota ei tiedetä. Se on Kotkan kaupungin läpi virtaava Kymijoki. Hetken on hiljaista, sitten jokivarressa asuva eläkeläinen pyytää puheenvuoroa ja alkaa mouruta kuin kissa, jonka hännälle on juuri tallottu: Kymijoen Koivukosken kalateistä toinen toimii kohtuullisesti. Myös tuki-istutuksia täytyy jatkaa. On meillä kuitenkin yksi vähän Vindelälvenin tapainen joki. Uumajan uusi kalatie on sekin hieno, mutta nettikameroineen se on myös loistava markkinointitempaus Vattenfal- lilta. Pyynti on valikoivampaa ja kalaa pääsee enemmän läpi, varsinkin luonnonkalaa. Mutta kuitenkin.. Aivan helposti emme siis pärjää ruotsalaisille. Tähän ajatukseen Aki Mäki-Petäys päättää esityksensä. Ensimmäisten voimaloiden alapuolella on jo 20 hehtaaria koskea ja nivaa, jossa lohi lisääntyy. Ennen kaikkea Uumaja on kuitenkin erityistapaus juuri Vindelälvenin takia. Kemi–Ounasjoella tilanne on joka tapauksessa hankala. Vaikka kalatien yläpuolisella Vin delälvenillä kuhisee villejä lohia, tuki-istutuksia on koko ajan jatkettu. Kalatie ei tuo takaisin hävitettyjä koskia. Kymijoella lohi voisi uida nykyisellään noin 105 hehtaarin laajuisille lisääntymisalueille, kunhan Korkeakosken patoon rakennettaisiin kalatie. Kunnostuksilla kutualuetta voitaisiin kasvattaa, mutta sitä olisi enimmilläänkin 760 hehtaaria vähemmän kuin Vindelälvenillä, eikä lohi ehkä koskaan selviäisi ilman tuki-istutuksia. aukeaman kuvat timo vesterinen Kymijoen Korkeakosken voimala on vihdoin saamassa kalatien. 2) EU:n pikkuhiljaa leikkaamat merikalastuskiintiöt ja 3) Ruotsin itse asettamat kalastusrajoitukset merellä. Ruotsi on parissa vuodessa lopettanut lohen ammattikalastuksen avomerellä ja suunnannut pyyntiä jokisuulle. Siksi on selvää, että pelkästään kalateitä rakentamalla lohi ei palaa, vaan on vähennettävä kalastusta niin merellä, rannikolla, jokisuulla kuin joessakin. Vapaana virtaavat koskivedet ovat ehdoton edellytys sille, että lohen luontainen elinkierto voi palautua, mutta sellaisia vesiä ei enää yksinkertaisesti paljon ole. Kun merikalastus ja luontokin korjaavat kaloista ison osan, vaelluspoikasista kovin harva ehtisi koskaan siihen ikään, että ne olisivat valmiita nousemaan takaisin kudulle
”Sitä ihan mietti, että tämäkö lohijoki. Ehkä ei olekaan järkeä miettiä, onko kalateiden rakentamisessa järkeä. Kun puhutaan lohesta, on kyse koko joesta. Parhaimmat luonnonmu kaiset ohitusuomat korvaavat hävitet tyjä kutualueitakin, ja niistä hyötyy myös muu vesiluonto, niin kuin oikein onkin. Muutenkin nyt on mahtava tekemisen meininki, ja ympäristöministeri Ville Niinistö on kiertänyt kravatti lepattaen kertomassa, että Kymijoesta tulee Pohjois-Euroopan merkittävin lohijoki. Kotkalainen valokuvaaja Timo Vesterinen muistaa, miltä paikkakuntalaisesta tuntui 1980-luvulla, kun lohi alkoi saada vähän jalansijaa Kymijoelta. Syksyllä Korkeakosken padon alla ongitaan siikaa. Jokirannan pusikkoon ilmestyi salamyhkäisiä ukkoja vapoineen. Yhteensä haaroja on peräti viisi, mutta pahin tulppa on juuri Korkeakoski, jonne ohjataan suurin osa joen vedestä. Korkeakosken yläpuoliset vedet suojeltiin Anjalankoskelle asti koskiensuojelulailla 1987, ja jokisuun kahteen muuhun haaraan kalatiet on jo tehty. Lo- hen paluussa oli kuitenkin kyse paljon muustakin kuin elinkeinoelämän virkistymisestä, tai siitä, että ukoille saatiin harrastuspaikkoja. Lohi sai paikalliset katsomaan tuttuja kulmia jotenkin arvostavammin. Sen tulpan tahtoo hävittää nyt myös maa- ja metsätalousministeriö, jonka valtiosihteeri Risto Artjoki runnoi kalatielle miljoonan euron tuen valtion kuluvan vuoden budjetista. Pitää kokeilla, sitten parannella, ja tarvittaessa jatkaa istutuksia. Ei ole toista lohijokea, joka olisi kutakuinkin yhtä kaukana Helsingistä kuin Pietarista. Uumajan Stornorrforsin kaltaiset tekniset kalatiet ovat joskus välttämättömiä, mutta oikeastaan ne ovat jo pois muodista. n 11/2014 Suomen luonto 25. Siis merkittävämpi kuin Teno ja Tornionjoki, tai Norjan Alta! Se voi olla tottakin. Tämä...” Rantatonttien hinta tietysti nousi. Mitähän tästä nyt sitten ajattelisi. Kalatiet tarvitaan joka tapauksessa. Kymijoen lähellä asuu hirvittävä määrä Jasper Pääkkösen kaltaisia elämyskalastajia, jotka olisivat valmiita kantamaan Kotkaan rahansa ja kaiken lisäksi vielä vapauttamaan kalansa, kunhan olisivat ensin ottaneet siitä kuvan ja tweetanneet. Paineet ovat kovat. Sitä paitsi Kymijoki on ennakkotapaus: jos homma ei siellä onnistu, se ei onnistu muuallakaan Suomessa. Sitten vesi pikkuhiljaa puhdistui, sukupuuttoon kuollutta lohta alettiin palauttaa Nevajoen kannalla, ja pian se jo alkoi lisääntyä voimaloiden alapuolella. Se vain nyt sattuu olemaan niin, että ihminen sitoo tohkeissaan lohiperhoa siiman päähän, samalla, kun majava ja lahna lipuvat selän takaa aivan huomaamatta. Lohi saisi elää. Tämä on sivumennen sanoen hatunnoston paikka. Jokivarren raskas teollisuus oli päästä- ”Sitä ihan mietti, että tämäkö lohijoki. Taidan tietää, mitä Vesterinen tarkoittaa – lohen paluu tuntuu varmaankin siltä kuin kotikylän puulaakijoukkue nousisi liigaan. Tämä?” nyt jokeen vuosikymmenten ajan myrkkyjä, niin ettei siinä pikkupoikana annettu uidakaan
Kohtaaminen Käpytikka asettaa uuden kävyn hakkaamaansa koloon, niin sanottuun pajaan. teksti ja kuva heikki willamo Miksi käpytikka ei poista resuksi hakattua käpyä lähtiessään, vaan vasta takaisin tullessaan. Tikan paja 17/2013 26 Suomen luonto 11/2014
Kahden kävyn kanssa pelaaminen näyttää hankalalta, mutta tikka osaa hommansa. Virallista selitystä en tiedä, mutta loogisen kyllä. Tikka pistää pajalla uuden kävyn rinnan ja puun väliin... Palaan hämärissä omia jälkiäni, tikka on yhä pajallaan. Se nakkaa vanhan kävyn pois, kiilaa uuden kelon kylkeen hakattuun uraan, iskee suomut auki, syö siemenet, kääntää kävyn ja toistaa kaiken. Sitten se lentää hakemaan uutta käpyä. Se kuuluu tasaisena, taukoaa sitten hetkeksi, mutta jatkuu kohta yhtä energisenä kuin aiemmin. Jatkan matkaani ja pian lumiset puut vaientavat tikan äänet. Se pudottautuu siivilleen, koukkaa männyn latvukseen, irrottaa kävyn ja palaa pajalleen. Mäen syrjään tultuani kuulen ensimmäisen äänen. Sydäntalven lyhyt päivä on vasta valkenemassa, on hämärää, varjotonta, talvista. n ... Teen kunnon lenkin lähes autiossa metsässä. Jään miettimään, miksi tikka tekee näin. Päivä on lyhyt ja pieniä männynsiemeniä on syötävä kunnon annos, jotta Paikalleen jäävä käpy pitää suurella työllä hakatun kolon auki. Jään paikoilleni ja annan hengityksen tasaantua. Seuraan hetken tikan touhua. Se vilahtaa oksien lomassa, pari muuta tervehtii korkeilla äänillään jostain näkymättömistä. Korppi ronkaisee jossain kauempana, metsäjänis on ruokaillut pienen suopainanteen laidassa. Pikkuinen yksityiskohta, joka on aikojen kuluessa erottanut menestyjät muista ja valikoitunut käpytikan käytökseksi. Näin jokainen ateria voi olla päivän viimeinen juuri tässä paikassa. Tämä on kirvoittanut uskomuksen, jonka mukaan tikka syö välillä omia höyheniään. energiaa riittää koko pitkän yön tarpeisiin. Pienet linnut menevät menojaan ja käpytikan naputus kaikuu taas lumen vaimentaman metsän ainoana äänenä. 110/2013 11/2014 Suomen Suomenluonto luonto 27 27. Suksille ei ole pehmeässä hötössä käyttöä, joten kahlaan hitaasti syvemmälle hiljaiseen maailmaan. Tuiskun tai räntäsateen sattuessa suurella työllä hakattu ura voi tukkeutua ja jäätyä, mutta paikallaan oleva käpy estää sen. Kop, kop, kop-kop-kop, kop, kop… Sitten sirahtaa hippiäinen. Kohtaan pienen tiaisparven ja toisen käpytikan. Kolo antaa suojan tuulta vastaan, mutta pakkanen ryömii aukosta sisään. Se ei koskaan poista resuksi hakattua käpyä lähtiessään, vaan vasta takaisin tullessaan. Linnulla on useampi paja, joita se vaihtelee sen mukaan, mistä käpyjä hakee. Kirkasvärinen koiras uurastaa pajallaan komean kelon latvassa. ... ja nakkaa sen menemään. Itsekin olen keskustellut ihmisen kanssa, joka oli niin vakuuttunut näkemästään, ettei uskonut selitystäni. tarttuu vanhaan kaluttuun käpyyn... Tahti on kova: käpy parissa minuutissa eikä mainittavia taukoja. On hiljaista, vain konkelo valittaa lumitaakkansa alla vaimealla narinallaan. Käpytikan naputusta. Kiipeän varovasti rinnettä ylemmäs ja saan tikan näkyviini. Kuuntelen. L uminen metsä sulkee minut sisäänsä. Sen uurastukseen kiteytyy koko talvisen päivän tarina: selviytyäkseen on tehtävä töitä hämärästä hämärään. Se painaa uuden rintansa ja kelon väliin, nakkaa vanhan menemään ja ottaa tuomansa kävyn rintahöyhenten alta
Talvien suuri tilasto Nyt alkanut kylmä jakso vie koko talvelta (joulu–helmikuu) mahdollisuuden päätyä historian lämpimimpien joukkoon. Tammikuun ja joulukuun pakkasten takia tänä talvena ei esimerkiksi Helsingissä nähdä sellaista ihmettä, että koko talven kylmimmän talvipäivän keskilämpötila on -5,8 astetta kuten oli 2007–2008 (eli talvena 2008). Ja niin lehteemme lähettiin kuvia uudenvuodenpäivän sienistä. Sen jälkeen tammikuu jatkoi lämpöaaltoa, kunnes vuoden toisen viikon matalapaine oli riittävän laaja laukaisemaan 28 Suomen luonto 11/2014 lukkiutuneen säätilanteen ja muuttamaan seuraavienkin matalapaineiden reittejä. Sitä ennen joulukuun alun pikkupakkaset eivät riittäneet aloittamaan termistä talvea Ahvenanmaalla ja aivan etelärannikolla. teksti antti halkka Kantarelli toi uutena vuotena 2014 väriä Päijänteen rantametsään. Niin päättyi pitkä lännen puoleisten tuulten jakso pohjoisessa Euroopassa. Sienet kielivät lumettomuudesta ja pakkasten puutteesta. Puoli talvea lämmintä E teläisen Suomen vuosi 2014 alkoi laajasti hyvin lämpimänä. marja aho Kantarelleja Padasjoella 1.1.2014. Kuvamme kantarellin löysi Marja Aho Padasjoelta Päijänteen rannalta. ”Samassa paikassa kantarellit olivat kuin kesällä, mutta nyt ei tullut sienikoria mukaan”, hän sanoo. Pyydän Ilmatieteen laitokselta koko Suomen talvitilastot, ja laitoksen ilmastopalvelu ne ystävällisesti toimittaa. Talvi alkaa, kun lämpötila on pysyvästi miinuksella eikä lämpösummaa enää kerry. Helsingissä se oli vuoden 1900 jälkeen kahdeksanneksi leudoin ja meitä etelämpänä vielä erikoisempi, esimerkiksi Tanskassa toiseksi leudoin. Varmistuu, että talvi 2008 oli mittaushistorian lämpi-. Joulukuu meni etelässä mittaushistorian lämpimien talvien joukkoon. Tilastossa ei ole mitä tahansa tietoa, vaan näkyvillä ovat valtavasti työtä vaatineen koko Suomen 1848–2013 ruutu-aineiston keskiarvot. Helsingissä lämpötila kohosi uudenvuodenpäivänä yli viiden asteen ja Jyväskylässäkin 3,5 asteeseen. Vuoden 2014 ensimmäisestä kantarellisadosta kertyi Suomen Luonnon Facebookiin tietoja myös Porvoosta, Parolasta, Lohjalta ja Utista. Miten Suomen talvet vaihtelevat
2000 2010 Vuosi 11/2014 Suomen luonto 29 lähde ilmatieteen laitos, infografiikka marika eerola -2,6 -3 -3,6 -4 -4,6 -5 -5,6 -6 -6,6 -7 -7,6 -8 -8,6 -9 -9,6 -10 -10,6 -11 -11,6 -12 -12,6 -13 -13,6 -14 -14,6 -15 -15,6 -16 -16,6 -17 -17,6 -18 1924–1925 oli pitkään leutojen talvien ykkönen. lämpimimmät. Täti muistaa vieläkin ”äidin sanoneen, että syntyessäni oli ihmeen lämmin talvi”. kylmin. Silti luonnonystävä jännittää lämpiminä talvina itämerennorpan Suomen talvien keskilämpötilat 1848–2013 Joulu–helmikuun keskilämpötila 1929–1930, 3. Graafissa alla on koko Suomen talven keskilämpötila ja sen poikkeama talvina 1848–2013. ja 9. Näemme, miten talvi 1924–1925 piti yli 80 vuotta lämpövaltikkaa, kunnes talvi 2007–2008 sen syrjäytti. Keskiarvo ei aina kerro talvien järjestystä maan eri osissa; esimerkiksi kova talvi 1966 oli Helsingissä talvia 1985, 1987 ja 1979 hieman leudompi, kun se koko maassa on 50 viime vuoden ankarin. Talvien ankaruus ja leutous pysyvät ihmisen mielessä. 1920 1930 1940 Talvi 1966 on koko sarjan 5. sija. marika eerola antti halkka Sipoonkorven kansallispuisto joulupäivänä 2013. Muistan ennätyslämpimien talvien sijoittumisen helposti, sillä tyttäreni syntyi talven 2008 jälkeen ja tätini tammikuussa 1925. min, kun ennätys lasketaan koko maan lämpötilan keskiarvosta. 1900 1910 Sotatalvi 1942 oli 1900-luvun kylmin talvi ja koko tilaston 4. 1950 1960 Talvet 1985 ja 1987 olivat hyvin kylmiä (8. VUOSIEN 1848–2013 talvilämpötiloissa näkyy ilmaston lämpeneminen. ja 7. 1865–1866 oli viidenneksi lämpimin. Viime vuosina on koettu myös pakkastalvia. Luonnolle talvien vaihtelu voi olla elämän ja kuoleman kysymys. 1880 1890 Talvi 1893 on sarjan toiseksi kylmin. Talvet 1973 ja 1975 ovat 8. Talvet 1992, 1993 ja 1995 ovat kymmenen lämpimimmän joukossa. Vuosien 2010 ja 2011 joulu– helmikuun keskilämpötilaa kylmempää täytyy hakea 1980-luvun hyytävien talvien ryppäästä 1985–1987, joista kaksi reunimmaista sijoittuu pitkän 166 vuoden aikasarjan kärkikymmenikköön. Keskiarvoa leudommat talvet pitävät nyt valtaa. 2007–2008 oli mittaushistorian lämpimin talvi. Norppa tarvitsee jäätä Enää lämpimät talvet eivät johda ryöstömetsästykseen. sija. 1850 1860 1870 Talvi 1877, 3. Pajunkissoja joulukuussa. Tätini syntymätalvi ja mittaushistorian kolmonen eli talvi 1929–1930 olivat kohtalokkaita itämerennorpalle, sillä vähäisiltä jäiltä saatiin saaliiksi yli 10?000 norppaa ja kanta romahti. Kokonaisuutena tilasto kertoo talvien lämpenemisestä. 1970 1980 1990 Talvet 2010 ja 2011 olivat melko kylmiä. Talvi 1871 on sarjan ylivoimaisesti kylmin. sija)
3.2014 MESSUKESKUS HELSINKI www.kuvamessut.com OIKEITA KOHTAAMISIA. Pohjanmaalla talvitulvat olivat suurimpia kymmeniin vuosiin. Saimaannorpalle riittää, että jäätä ja lunta tulee ja tuuli puhaltaa lumen rantaan pesimäkinokseksi. Maalle synnyttäviä norppakantoja ei ole maailmassa. Kun talvien vaihtelu kuitenkin säilyy, lämmin talvi on tulevaisuudessa yhä useammin jotain, mitä ei vielä ole nähty. Talvi rehevöittää merta Leuto alkutalvi toi Itämereen valtavasti ainesta pelloilta ja metsistä. SAARISTOMEREN ÄÄRELLE! Yhteishaku alkaa 24.2. Se näkyi myös vuodenvaihteen luontoretkilläni. Ilmaston lämpeneminen tekee sekä lämpimistä talvista että kylmistä talvista hiukan entistä lämpimämpiä. Luonnon takia toivon, että voisin vielä vuosia sanoa tyttärelleni tämän syntyneen Suomen mittaushistorian lämpimimmän talven jälkeen. Samalla jäällä pomppi yli 50 merikotkaa, jotka arvattavasti saalistivat kuutteja. Ilmastomallien mukaan keskimääräinen joulukuu voi olla jo reilun 50 vuoden kuluttua yhtä lämmin kuin kulunut joulukuu oli etelässä. n. KAIKKI KUVASTA! VALO- JA VIDEOKUVAUS KUVA KUVATUOTTEET TULOSTUS KUVANKÄSITTELY VALOKUVANÄYTTELYT TIETOTEKNIIKKA LUENNOT 7.– 9. Etelärannikolla on ollut epätavallisen paljon monia vesilintuja. Tähän asti Etelä-Suomen aivan erityisen lämmin talvi on vastannut suunnilleen pohjoisen Saksan keskimääräistä talvea. Sipoonkorven kansallispuiston purot virtasivat ruskeina, ja Inkoon Kopparnäsissä sateiden tuoma savi ja muu aines värjäsivät merenrannan maitokahvin oloiseksi. Nyt iloitsemme pakkasen paluusta. ja päättyy 14.3. Saimaalla saatiin vuonna 2008 sopivasti jäätä ja lunta kuin ihmeen kaupalla juuri ennen kuuttien syntymää, eikä talvi muodostunut saimaannorpalle yhtä huonoksi kuin edelliset kaksi, joina lumikinokset jäivät heikoiksi. Ennätystalvena 2007–2008 Itämeren jäät jäivät 294 vuoden tilaston toistaiseksi vähäisimmiksi. AITOJA ELÄMYKSIÄ. Tukkasotkia oli havaintojärjestelmä Tiiran mukaan Suomenlahdella tuhansia noina lämpöjakson loppupäivinä. Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto Kalatalousalan perustutkinto Tutustu koulutuksiin www.livia.fi ja hae paikkasi! Kalatalous- ja ympäristöopisto Kalakouluntie 72, 21610 KIRJALA Puhelin 02588 5500 www.livia.fi 100 % Biokaasusähköä, Ainoa Suomessa! Forssan Energialta. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Näin on suurimpien päästökehitysten toteutuessa. Loppiaisretkellämme Hankoniemellä näkyi kymmeniä joutsenia ja satoja tukkasotkia. Metsähallituksen mukaan esimerkiksi 2008 helmikuun lumet ja vielä maaliskuun lopulla tullut lumipyry varmistivat pesien säilymisen niin pitkään, että kuutit olivat valmiit lähtemään pesän suojasta. Leutoina talvina paljon on kiinni tuurista. Olin tuon vuoden kevättalvella Virossa Pärnunlahdella toteamassa, miten noin viisikymmentä norppaa sinnitteli rannassa kilometrin levyisellä jääkaistaleella. Rajoitettu erä! www.fore24.fi sahkonmyynti@fore24.fi, p. ja saimaannorpan puolesta. Joka tapauksessa keskilämpötila nousee selvästi. Vetenä paljaaseen maahan tuleva sade vei jokien mukana paljon ravinteita Itämereen. Ilmaston lämpeneminen tuo jatkossa leutoja talvia yhä useammin. 029 70200 120 30 Suomen luonto 11/2014 Talvella 2007–2008 saimaannorpalla oli tuuria
Ei niitä. Tutut fraasit ovat sietämätöntä roskaa, mutta ne vaikuttavat silti, aistimusten tavoin, ikään kuin järkemme ohi. Eräs itsepetoksen malli mietityttää minua erityisesti. Niin sitkeässä oli mielikuva ”hyvästä” tuotteesta. ”Lihan pitäisi olla juhlaruokaa”, sanoo valveutunut lihansyöjä ja juhlii näemmä maanantaista sunnuntaihin. Kaikenlaisissa arvostuksissa ja mieltymyksissä vaikutelmalla, mielikuvalla, on tärkeä sija. ”Pitäisi pystyä itse tappamaan eläin, jonka syö”, sanoo toinen lihansyöjä veistäessään pihviä. Tuotteen kuvaus on sen ominaisuus. Kenties leijona osaa tappaa kunnioittaen, mutta ihminen on kiero ja tekopyhä, huono peto. Vain hänellä on pokkaa pyytää anteeksi ja katua jotain, minkä on vakaasti päättänyt tehdä uudestaan heti huomenna. Nylén Miedosti tapettu ville juurikkala, kuvauspaikka luonnontieteellinen keskusmuseo Aina vallankäyttäjä ja vallan kohde eivät kuitenkaan ole eri henkilöitä. Hän jatkaa: ”Ja minä kyllä pystyisin, ei ongelmia.” Kuitenkaan en ole varma, kumpi kaksintaistelussa ensin heittäisi henkensä, wannabe-metsästäjä-keräilijä vai täysikasvuinen lehmä. Ihminen kykenee pettämään itseään, näkemään koko maailman oman tunteensa valossa. n Antti Nylén on helsinkiläinen esseisti ja suomentaja. Ne vain tapetaan. Esimerkiksi maku nimeltä ”rapea sammakko” sisältää oikeita, Irakista tuotuja pikkusammakoita, jotka on valeltu lähdevedellä ja ”miedosti tapettu”. Huippumodernin lihateollisuuden asiakasta kuuntelen aina mielelläni. Se juuri Monty Pythonin klassikkosketsissä naurattaa. Pari vuotta sitten monet älykkäät ihmiset olivat yllättyneitä ja surullisia, jopa hivenen epäuskoisia, kun kävi ilmi, että Applen kulutuselektroniikassa on paitsi samoja myrkkyjä kuin muissakin laitteissa myös verta ja kyyneliä. Se tehdään, koska se huvittaa meitä. Ruoan kunnioittaminen ylensyöntikulttuurissamme on vain irvokasta sievistelyä. 11/2014 Suomen luonto 31. Lautaselle päätyneen eläimen ”kunnioittaminen” on selvästikin vain osa makunautintoa, tietyn tapahtumasarjan kulinaarinen päätösrituaali. Suuri valta on sillä, joka saa asiat näyttämään miltä tahtoo. Perusmenettelynä on siunata jollakin pitäisi-lauseella se, mitä oikeasti tapahtuu. Samat keinot tosin ovat käytössä, vaikka tuote olisi arkinenkin: liukuhihnaeinekset ovat ”äitien tekemiä”, huoltoasemalta saa ”kotiruokaa”, leipä on leivottu ”rakkaudella”. Eläimet eivät uhraudu meidän vuoksemme. Niitä ei edes ”uhrata”. Kuinka hellävaraista tappaminen oikeastaan voi olla. E räässä Monty Pythonin sketsissä suklaatehtailija ylpeilee sillä, ettei hänen konvehdeissaan käytetä lainkaan keinotekoisia valmistusaineita. Sketsissä irvaillaan kielelle, jolla luksustuotteet kuorrutetaan. Fiilis ei ole pinnallinen asia. Suosikkini lihansyöjän pitäisi-lauseista on tämä: ”Pitäisi kunnioittaa eläimiä, jotka kuolevat meidän puolestamme.” Argumentin typeryys on vivahteikasta, mutta pääasia on lyhyesti sanottu. Epäilen, ettei rahalla tappaminen (kulutuspäätös) kuitenkaan tunnu samalta kuin nyrkkien, puukkojen tai edes pyssyjen kanssa peuhaaminen. Se ei käy helposti, koska ihmiset eivät ole tyhmiä, mutta kun illuusio kerran on luotu, sillä voi tehdä rahaa minkä ehtii
Etenkin teeret tietävät sen. teksti Alice Karlsson Lumi suojaa kylmältä ja pedoilta. Kiepissä pakkasta 32 Suomen luonto 11/2014
Kieppi on pikku potero, kolo, jonka lintu kaivaa lumen alle. Se oli ainutlaatuinen kokemus, joka johti 20 vuotta myöhemmin väitöskirjaan teeren kieppikäyttäytymisestä. 11/2014 Suomen luonto 33. Minimivaatimus poterolle on tutkimuksen mukaan 27 senttiä lunta. Yhtäkkiä 30 teeren parvi pölähti ilmaan jalkojen juuresta kuin tyhjästä. ”Linnut pudottautuvat lumeen ja ilman kummempia kävelyjä ne alkavat kaivautua. Useimmiten ne etenevät hangen alla puolesta metristä kolmeen metriin.” paossa Teeri pyrkii kieppiin, vaikka lunta ei olisi tarpeeksi. Tyypillisimmin kieppiin sukeltavat metsäkanalinnut ja niistä varsinainen kieppivirtuoosi on teeri. janne heimonen / prolk P ikkupoikana ylivieskalainen Arto Marjakangas kulki isänsä kanssa metsällä. Oli marraskuun loppu ja tienoota peitti pakkaslumi. ”Jos tässä olisi puoli metriä lunta ja siellä olisi teeri kaivautuneena, me näkisimme vain pienen painauman”, Marjakangas havainnollistaa metsäaukealla
”Kun välillä pakastaa ja välillä lauhtuu, kieppien kaivaminen vaikeutuu.” Tulevaisuus ei silti välttämättä ole synkkä. Arto Marjakangas havainnollistaa teeren kiepin kokoa. Muutos tulee vasta kevättalvella, useimmiten maaliskuussa, kun sää lauhtuu ja lumet kovettuvat. Kaiken muun ajan, 94 prosenttia vuorokaudesta, ne ovat lumen alla.” Jos pakkanen jatkuu, teeri käyttäytyy samalla tavalla koko talven. Kaivautuessaan se potkii lunta peräänsä, jolloin käytävä tukkeutuu takana. Sitten se kököttää. Viime vuosina on ollut myös hyviä talvia. Nykyisin Barentsinmeri on sula aiempaa laajemmalta alueelta. ”Vaihteluväli oli tutkimuksissani 42 minuutista 3,05 tuntiin. ”Yllättäen talvemme voivatkin ilmaston lämmetessä myös kylmentyä.” Marjakankaan mukaan esimerkiksi 2009–2010 ja 2010–2011 olivat teerille hyviä talvia. Kun vaara uhkaa, teeri ponkaisee kiepistä suoraan ilmaan. Sen vuoksi navalta pääsee valumaan kylmää ilmaa Luoteis-Venäjälle ja edelleen meille. ”Kun lunta on tarpeeksi kieppiä varten, teeret ovat näkösällä keskimäärin vain puolitoista tuntia vuorokaudessa”, Marjakangas kertoo. Teeri on kieppivirtuoosi. Sateinen talvi on metsäkanalinnuille paha. sivun kuvat harri nurminen Tyypillinen kieppipaikka metsäkanalinnuille on pieni aukko varttuneessa metsässä. Talvet ovat selvästi niistä ajoista lyhentyneet. Ja vaikka lunta on, sen laatu on muuttunut. ”Väitöskirjani aikaan 1980-luvun loppupuolella kieppikausi oli vähintään 2,5 kuukautta ja enimmillään neljä kuukautta ja viikko. 34 Suomen luonto 11/2014 Teeren kieppikäytävä on kaareva tai joskus jopa silmukka, jonka perälle lintu kiepauttaa kieppinsä. Se on lumen alla lähes koko vuorokauden.
35 Jari Peltomäki 11/2014 Suomen luonto. Toni Mikkola / Vastavalo Ukkometso tarvitsee kieppiinsä puoli metriä lunta
”Silloin arvelin, että teeren kieppikausi kesti kolme kuukautta, kun se useimmiten 1990- ja 2000-luvuilla on kestänyt kuukauden tai korkeintaan puolitoista.” petri jauhiainen / kuvaliiteri Teeri syö vain aamulla Marjakangas alkoi seurata teeren vuorokausirytmiä jo opiskeluaikanaan. ”Jos lauhaa on pitkään ja etenkin jos välillä sataa, lumi kostuu. Silloin lintu voi jäätyä kieppiin kiinni.” Näin on käynyt muun muassa 1983 Etelä-Pohjanmaan Kauhavalla. Peltopyy kaivaa ruokansa maan pinnalta lumen alta. Muut metsäkanalintumme ovat sen sijaan aktiivisimmillaan iltapäivällä lähellä auringonlaskua. ”Menin piilokojuun teerien ruokintapaikalle noin tunti ennen auringon- Teeren kieppi. Jos lunta on vaikkapa vain kymmenen senttiä, ne kaapaisevat itselleen jonkinlaisen poteron. Se menee kieppiin myös hyvin lauhalla säällä, jopa nollakelillä. markus varesvuo Peltopyyt elävät talvisin parvina. Ne olivat huonossa kunnossa; osa vuosi verta. Minimivaatimus teeren kiepille on 27 senttiä lunta, pyylle noin 20, riekolle 25, koppelolle 40 ja ukkometsolle 50 senttiä. Kun lunta ei ole, teeret oleskelevat puissa ja yöpyvät havupuiden oksilla. Silloin löytyi neljä selällään makaavaa, lumeen juuttunutta teertä. Ulosteiden määrä kertoo lumen alla vietetyn ajan pituuden. Sunnuntaihiihtäjät löysivät aamulla 40 teeren parven lumeen juuttuneena. Päälaet pilkistävät kaivuukuopista. Ja pianhan linnut tulivatkin.” Teeret täyttävät kupunsa yhdellä ruokailukerralla ja nimenomaan aamulla. ”Tosin pyy ja riekkokin ruokailevat aamuhämärissä, mutta myös illansuussa ja kevättalvella kolmannen kerran päivän mittaan.” Teeri sen sijaan elää säästöliekillä. Se pärjää parhaiten ohutlumisella rannikolla Pohjanmaalta Itä-Uudellemaalle.. 36 Suomen luonto 11/2014 nousua ja odotin. ”Siinä tuli paikalliseen teeripopulaatioon iso lovi.” Toinen tapaus oli samalla suunnalla ja samana keväänä. Sitä sen ei välttämättä pitäisi tehdä. Pintalumi oli yöllä jäätynyt, eivätkä linnut päässeet pois. Ne olivat yrittäneet raapia kiepin kattoa rikki
Peltopyyt elävät talven lähinnä edelliskesän poikueesta koostuvissa parvissa, jokainen omalla elinpiirillään. Peltopyillä on lumiosaamista: linnut vaihtavat ruokailupaikkojaan lumitilanteen mukaan ja hakeutuvat mieluiten ojanpenkoille, pientareille ja ladonnurkille, joilla lunta on alle 20 senttiä. Höyhenpuku ei ole yhtä lämmin, joten peltopyy ei voi paastota päiväkausia. markus varesvuo Peltopyy pärjää lumessa Peltopyylle lumi ei tuo yhtä suurta iloa kuin hangessa lämmitteleville metsäkanoille. Mutta on peltopyylläkin keinonsa pärjätä lumisilla aukeilla, onhan se kotoisin Euraasian kylmiltä aroilta. Tuhdin ravinnon turvin lintu pystyy kasaamaan ihonalaista rasvaa kylmimpien kausien varalle. Pertti Koskimies 11/2014 Suomen luonto 37. Tuon turkinpyyksi sanotun alkuperäisen alalajimme kohtaloksi koitui kuitenkin maatalouden tehostuminen. Ne pienentävät lämmönhukkaa hakeutumalla myös yöksi vieri viereen tuulelta suojaisiin tiheikköihin, lumikuoppiin ja maaonkaloihin. Nämä tanskanpyiksikin kutsutut tarhakasvatit ovat lisäksi liian hölmöjä paetakseen ajoissa kissoja ja kanahaukkoja. Siemenissä on enemmän energiaa ja proteiineja kuin metsäkanojen syömissä silmuissa, neulasissa, urvuissa ja oksanpätkissä. Peltopyy pärjäisi nyky-Suomessakin, kunhan pelloille jätettäisiin rikkaruohostoja ja suojapaikkoja. Peltopyy selviytyy Venäjällä kuivassa ilmastossa (lumi pysyy pehmeänä), vaikka hankea olisi paikoin yli puoli metriä viisikin kuukautta ja tammikuun keskilämpö 15– 20 pakkasastetta. Peltopyy pärjää kuitenkin lumi-Suomessakin, onhan se levittäytynyt tänne Laatokan Karjalasta kolme vuosisataa sitten omin siivin ja elänyt Etelä-Lappia myöten. Varpaat ovat ohuemmat ja uppoavat syvemmälle kuin metsäkanoilla. Peltopyy syö rikkaruohojen lisäksi viljanjyviä. Kadonneita lintuja korvatakseen metsästäjät ja kanakoirakasvattajat ovat päästäneet luontoon tuhansia tarhoissa kasvatettuja peltopyitä, jotka polveutuivat pahaksi onneksi lounaisesta, lumeen huonosti sopeutuneesta alalajista. Kylmimmillä asuinseuduillaan Venäjällä peltopyyt osaavat yöpyä myös lumikiepeissä, kuten Pohjois-Amerikassakin, minne ihminen on lintuja siirtänyt. Linnut kaivautuvat lumen läpi maan pinnalle ja kokoontuvat välillä vierekkäin lepäämään ja toistensa lämmöstä nauttimaan. Avomaiden peltokanalinnuilla levinneisyys rajoittuu keskimäärin eteläisemmille alueille kuin paksumpaan lumeen sopeutuneiden metsäkanojen. Lumi peittää peltopyyn ruokailupaikat ja hidastaa liikkumista. Kun rikkaruohostot riihien, latojen, aittojen ja kivikasojen kupeilta katosivat, peltopyiden parhaat ruoka- ja suojapaikat hävisivät. Lumisimpaan aikaan ne hakeutuvat korkeampaan kasvustoon yltääkseen rikkakasvien siemeniin ja versoihin vähimmällä työllä ja saadakseen kasveistakin suojaa tuulelta
Pökäleiden koostumuksesta voi varmistaa lajin. Teerellä vauhti on 5,3 pötköä tunnissa ja muilla metsäkanalinnulla koko lailla sama. Kesällä eläimiä näkee harvoin, mutta talvella hanki alkaa kertoa tarinoita. Marjakangas esittelee metsäpäästäisen jo romahtaneita käytäviä. Lähes täydellinen suoja Kieppikäyttäytyminen on kehittynyt teerillä huippuunsa. Se kokeilee, mistä löytyisi riittävästi lunta. Lintu saattaa kävellä kymmeniä metrejä ja tehdä sillä matkalla parikymmentä koekuoppaa. Ulostepökäleistä voi sitten laskea, miten kauan lintu on ollut kiepissä. Lumen suojaan pyrkivät monet muutkin eläimet. Koulijana on ollut kanahaukka.. Huonoissakin lumioloissa ne yrittävät kaivautua vimmaisesti. 38 Suomen luonto 11/2014 Teerelle näkösuojaan pääsy on hyvin tärkeää. Urpo Karppinen harri nurminen Metso syöksähtää kiepistä kuin raketti
Lintujen lisäksi jotkin nisäkkäät käyttävät lunta hyväkseen. Mitä lähemmäksi lumen pintaa poterossa mennään, sitä kylmempää on. Rusakolla onkin metsäjänistä kehnompi asema, sillä sen turkki pysyy talvellakin ruskeana. Pyyllä noin 15 senttiä. Vapaa ilmatila on tärkeä, koska liikkumaton ilma eristää. ”Siellä missä metsänhoito antaa myöten, suosittelemme erirakenteista eli jatkuvapeitteistä metsää, mahdollisimman kevyttä muokkausta ja kuusikoiden uudistusaloilla kantojen jättämistä maahan. Siksi eläin erottuu räikeästi valkeasta maastosta. Jänis pujahtaa koloon, jos uhka leijuu taivaalla. ”Mustikka on kasvi numero yksi kaikille metsäkanalinnuille ihan pikkupoikasesta asti. Parvi tuottaa hajuja, ja siksi lintujen on oltava koko ajan kuulolla. ”Metsänhoidon ongelmat suhteessa kanalintuihin liittyvät usein pensas- ja kenttäkerrokseen”, hän sanoo. Nyt kynsissä on peltopyy. Teeren kieppi on 15–20 senttiä leveä. Hän on viime aikoina ollut mukana laatimassa muun muassa riistapainotteisia metsänhoitosuosituksia. Markus varesvuo Lumi turvaa muitakin Varsinaiseen kieppiin voivat mennä myös urpiaiset, pulmuset, varpuset, talitiaiset ja punatulkut. n 11/2014 Suomen luonto 39. Kun lumipeite paksunee ja linnut alkavat päästä piiloon, ne panostavat ensin kiepin korkeuteen. Marjakangas uskoo, että useimmat talvehtivat linnut pyrkivät ankarissa oloissa suojautumaan kaikenlaisiin koloihin. Se on sopeutuma siihen, että lumen alle pitää kuulla, mitä ulkopuolella tapahtuu ja sieltä pitää päästä pois vaaran uhatessa. Jänis tekee lumiluolan, mutta se ei yövy siinä, vaan on ikään kuin verannalla taivasalla. Ku, ku, ku, ne ääntelevät kaivautuessaan lumeen. ”Metsoistakin on alkanut taas pitkän tauon jälkeen näkyä merkkejä kuten kieppejä, höyheniä ja ulostepökäleitä.” Lumi siis paitsi peittää myös paljastaa. Ne pitävät yhteyttä toisiinsa ja rekisteröivät naapurin sijainnin. n Kanalintujen suurin pelko on kanahaukka. Tässä tundraurpiainen. ”Olen nähnyt jäljistä muutamia kertoja, kuinka kettu epäonnistuu yrityksissään. Olli korhonen ”Se on erittäin tehokas saalistaja”, Marjakangas sanoo. Siltä jää helposti huomaamatta vieressä oleva lintu, joka lähteekin lentoon ja nostaa koko parven ilmaan. Erirakenteinen metsä sopii kanalinnuille Arto Marjakangas työskentelee Suomen riistakeskuksessa projektipäällikkönä. Suomessa vastaavia havaintoja on keltasirkuista. Jos naapuri lähtee lentoon, on seurattava perässä. ”Linnuthan nousevat siitä suoraan ilmaan samaan tapaan kuin helikopterit.” Kiepin leveys on tärkeä mitta. Kiepin katon paksuus on normaalisti noin 10 senttiä. Helppoa saalista kieppiasukkaat eivät ole. Jotkin pikkulinnutkin tekevät kiepin. Varotoimi on petolintujen varalta. Sieltä pitää löytyä ilmatila. Rusakko sen sijaan kaivautuu poteroon siten, että sen pää ja kuono pistävät ulos. Brittein saarilla on nähty esimerkiksi kiuruja lumen painamista heinistä muodostuneissa onkaloissa. Jos ulkona on 20 astetta pakkasta, kiepin ilmatilassa on 3–5 astetta lämmintä. Monet muutkin linnut käyttävät hyväkseen erilaisia lumen muotoilemia onkaloita. Teeret toimivat hienosti ryhmänä.” Kiepissä lintu on lämpimässä. Lintu on kiepissä ikään kuin lumilinnassa. Ne löytävät siitä ravintoa ja suojaa.” Varpujen ja alikasvuston säästäminen onkin hyväksi kaikille metsien lajeille. Kesällä eläimiä on vaikea havaita, mutta talven tullen hankijäljet alkavat kertoa tarinoita. Kantojen repiminen rikkoo varpujen maavarret, ja menee kymmeniä vuosia ennen kuin ne elpyvät entiselleen.” Suomen metsäkanalinnut voivat Marjakankaan mukaan hyvin. Siitä voi päätellä, minkä linnun talvipiilo on kyseessä. Metsolla 25–30 senttiä. ”Mutta kiepin suoja on sataprosenttinen.” Teeret ovat silti peloissaan. Tämä on varotoimi petonisäkkäiden varalle. Tiaisten yöpyminen linnunpöntöissä on tuttu esimerkki
Kaikkia tarinoita hallitsee kuitenkin laji nimeltä ihminen. Ykköspaikkaa pitävät apinat, joita seuraavat karhu, leijona ja käärme. Kertoja kuvailee kuningattaren elämän haasteita, mutta en erota kuhinasta päähenkilömuurahaista. Eniten ohjelmia tehdään nisäkkäistä ja linnuista sekä erityyppisistä eliöyhteisöistä. Siinä missä muut ovat syöneet eväitä rantakalliolla, olen tyytyväisenä vedellyt voileipiä olohuoneen sohvalla. Ja mikä palvelisikaan draaman kaarta paremmin kuin hurja ajojahti, jossa heiveröinen saaliseläin jää vahvemman saaliiksi. Sen huomaa. Kädelliset ovat myös monien eläintarhojen suosikkeja. Hän tekee ja katsoo fantastisia kuvauksia, joista pitää sekä myy ja ostaa sitä, mistä kuvittelee muiden pitävän. Tunnen Merten salaisuuksien esittelemiä syvänmeren kaloja paremmin kuin Suomen sorsia. Olen varttunut luontoihmiseksi enemmän töllöttimen ääressä kuin viikonloppuretkillä. Isojen eläinten joukossa ei kuitenkaan ole ilvestä, huuhkajaa saati sutta. Dokumentti mesi- 40 Suomen luonto 11/2014 muurahaisista ei ole hyvä alku, mutta onneksi jatkoa seuraa. Tällä taustalla homman pitäisi olla helppoa: Olen päättänyt katsoa läpi suomalaisen luonto-ohjelmatarjonnan kuukauden ajalta. Apinoiden lumon ymmärtää, sillä niiden käytös muistuttaa paljon omaamme. Televisioruudulla vilistää muurahaisia. Tylsää. Linnuista kiinnostavimpia ovat kotkat ja pingviinit. Siis melkein yhtä kauan kuin itse muistan televisiosta mitään. Vähiten lauantai-iltojen paraatipaikalla kerrotaan hyönteisistä ja muista selkärangattomista. Isot yleisöt Luonto-ohjelmia katsotaan paljon. Kahdenkymmenen vuoden aikana niistä on näytetty vain 19 ohjelmaa. Vai väittääkö joku, ettei olisi koskaan nähnyt, miten gepardi saalistaa gasellin. Luonto-ohjelmakuurilla tutustun Alaskan punalohiin, Itämeren korvameduusoihin ja huikeisiin Pohjanmeren lintuyhdyskuntiin. Oppaanani ovat olleet Jacques Cousteau ja David Attenborough. teksti Hanna Kaisa Hellsten / kuvitukset klaus welp Ruudun takaa Luontoelokuvissa alligaattori vaanii vuodesta toiseen juomapaikalla ja leijona ajaa yhä uudelleen takaa seepraa. Tai mangustit! Avaran luonnon toimituksen laati- ma eläinten top 10 -lista yllättää. Näitä kohtauksia on seurattu vuosien varrella kymmeniä ellei satoja kertoja. Petoja ja apinoita Suomessa esitettävistä luonto-ohjelmista yksi on ylitse muiden. Avaran luonnon katsojamäärät liikkuvat sadoissatuhansissa, ja parhaimmillaan ohjelma kerää ruudun ääreen lähes puoli miljoonaa suomalaista. Avaraa luontoa on esitetty lauantai-iltaisin 30 vuoden ajan. Siihen on syynsä. Karhu sentään löytyy kakkossijalta. Pedot ovat kiinnostaneet ihmisiä aina, onhan niillä ollut uskonnollistakin merkitystä. Eikä se nyt ehkä ole ihme, sillä lantakuoriainen tai se mesimuurahainen eivät herätä rivikatsojassa samanlaisia tunteita kuin jännittävät pedot tai suloiset pingviinivauvat. Ansiokasta dokumenttia Arizonan mesimuurahaisyhdyskunnasta on kuvattu useiden vuosien ajan, ja vaikka hyönteiset seikkailevat, taistelevat ja lähtevät häälennolle, ei kuusikoipisten sielunelämä jaksa kiinnostaa kauan. Tuntuu, että olen nähnyt tämän ennenkin. Pingviinien saaresta kertovaa jaksoa
11/2014 Suomen luonto 41
Välillä ohi kirii uusi tulokas, toiminnallinen Ulos luontoon. Perinteisen luonto-ohjelman kuvaaminen on hidasta. Suomen 20 katsotuimman asiaohjelman joukkoon kuului lokakuussa 2013 kuusi luonto-ohjelmaa sekä dokumenttiprojektin Kaivos ja kunta -jakso. Siinä keskenään naljailevat Minna Pyykkö ja Kimmo Ohtonen vievät katsojan sohvalta naakkoja hätyyttämään ja lepakoita etsimään. Onko tämä todella se sama maa, jossa autobahnit halkovat metsätöntä maisemaa. seurasi kanssani 425?000 katsojaa. Sohvanpohjalla on harras tunnelma. Olisinpa siellä. Maisemat ovat hätkähdyttävän kauniita, katsoja tuntee lentävänsä romanttisessa luontomaalauksessa. Jos ruudussa näytetään eläinvauvoja, katsojat liikuttuvat. Suurin tekijä on brittiläinen BBC, jonka tuotantoja näen ruudullani jatkuvasti. Se on kuitenkin poikkeuksellista BBC:n suurtuotannolle. Sen vuoksi Jäinen planeetta -sarjassa esitettiin eläintarhassa kuvattua materiaalia. Vilkaisu ulos palauttaa todellisuuteen. Silloin sohvanpohjakriitikko ei välttämättä edes huomaa, missä eläimet on tallennettu. Suomi on kuitenkin pieni alue globaaleilla luonto-ohjelmamarkkinoilla. Jääkarhun pesän kuvaaminen on luonnonoloissa käytännössä mahdotonta. Leikkaukset, kerronta ja tarkasti valitut kuvakulmat takaavat, että huomio pysyy eläinten liikkeissä ja eleissä. 42 Suomen luonto 11/2014 Toteutuksessa täytyy huomioida kulttuurieroja ja erilaisia mieltymyksiä. Yksi laadun merkki on se, ettei eläimiä kuvata vankeudessa, mutta joskus se on välttämätöntä. Siellä on pimeää ja märkää, ja jännittä-. Ankean alkutalven keskelle toimitetaan myös väläyksiä Evolta, missä kaupunkilainen harjoittelee eräelämää. Suurin osa työstä on odottelua ja luonnon tapahtumien seuraamista. Isot talot tekevät myös luontodokumentteja isosti: ne ovat työläitä ja kalliita, ja vastaavasti ne täytyy myydä moniin maihin. Laadukasta fantasiaa Saksan rannikon luonnosta kertovassa elokuvassa lennetään rannikkoa pitkin, ja kohtausta säestää klassinen elokuvamusiikki. Tanssii tähtien kanssa -kilpailua seurasi yli miljoona katsojaa, ja Vain elämää keräsi 920?000 katsojaa. Dokumentit eivät saa ärsyttää ketään. Viihdeohjelmia katsotaan keskimäärin enemmän
Ne ovat hyönteisiä! Luonto-ohjelmien inhimillisiä eläimiä ei tule television ulkopuolella vastaan: niillä on aikomuksia, ne tulkitsevat maailmaa ja kokevat ihmiselle tuttuja tunteita. Joissakin ohjelmissa on mukana animaatioita, joilla kerrotaan lajien levinneisyydestä tai väännetään rautalankaa opetusohjelmamaiseen tapaan. olisi. Tuominen saa työkseen katsoa melkoisen määrän tarjokkaita, josta suomalaisiin koteihin lähetetään vain pieni osa. Könyän ylös sohvalta ja lähden Pasilan Isoon pajaan tapaamaan Ylen hankintavastaavaa N ina Tuomista. Monien ohjelmien selostuksessa on enemmän draamaa kuin kuvassa: paikallaan olevaa neidonkorentoa ”jännittää”, Monen ohjelman selostuksessa on enemmän draamaa kuin kuvassa. ”Meille tarjotaan paljon kevyitä, juontajavetoisia juttuja. Puolituntinen tarina muurahaiskävystä on hämmentävä, sillä taustalla soi vuorotellen diskopoppi ja aasialainen kansanmusiikki. Se ei sulje pois kantaa otta11/2014 Suomen luonto 43. ”Mukana täytyy olla tunnetta ja tietoa, mutta hyvän ohjelman pitää myös olla viihdyttävä. Hän valitsee ulkomaiset luontodokumentit, joita kanavalla näytetään. Mikä lastenohjelma tämä on. Ilman kertojan sepittämää tarinaa näin ei Tunnetta ja tietoa En onneksi ole ainoa, joka ei aina saa nauttia pelkästä priimasta. Sellainen ei ole hyvän mielen feelgood-ohjelmaa, jota esimerkiksi Avaraan luontoon halutaan. vin näky on se, kun omenapuun oksat heiluvat rännänsekaisessa sateessa. Meidät katsojat on totutettu viihteellisiin, kevyisiin tarinoihin. Äänimaailma saattaa olla aika raju, efektejä käytetään paljon, ja kerrontaa pilkotaan mainostaukoihin sopiviksi”, Tuominen sanoo. Vedän verhot ikkunaan ja keitän toisen kupillisen teetä. enkä nyt menisi vannomaan, että mesimuurahaisellakaan olisi kovin monimutkaista tunne-elämää. Sen kerrotaan karanneen eläintarhasta, ja ohjemassa kuvataan, kun se kohtaa matkallaan muita eläimiä ja palaa sitten takaisin. Kaikki luonto-ohjelmat eivät pysty tarjoamaan pakopaikkaa ankeaan syksyyn. Korvasiilin seikkailuista kertovassa ohjelmassa eläin oli luultavasti kesy
”Yksi ero on siinä, että luonto-ohjelmassa ei tapeta mitään”, Jalonen sanoo. Siitä kertoo se, että Riitta Jalonen ei ottaisi Luontoiltaa enää ohjelmistoon. Niissäkin on asennetta, mutta se tulee esille lempeästi, vähän kuin piilotettuna. Tylsyys on kuitenkin katsojan silmässä. Jalosen oma tausta on opetusohjelmissa, jotka on siirretty ruudusta verkkoon. Jos kerronta ei kulje, katsoja pitkästyy. Alalle ei ole tunkua, vaikka monet AV-alan oppilaitokset tuottavat päteviä elokuvaihmisiä.. ”Ympäristötietoinen ohjelma on nyt hajonnut läpäisyperiaatteella eri ohjel mien sisälle. Nyt Ekoisti-ympäristömakasiinia kotikutoisine ekomiehineen näkee enää Retrolissun ysäripätkissä. Erityisesti fanitin Ilkka Koivistoa, joka osasi piirtää kameralle minkä tahansa eläimen. Totta. ”Kotimaista luontoa näkyy televisiossa vähän, sillä hyvät tekijät ovat harvassa”, Jalonen kertoo. ”Ennen nettiaikaa kilpailu mediatilasta oli kovempaa ja ympäristöasioille tarvittiin omat ohjelmansa. Jalosen mukaan perinteisiä luontoja eräohjelmia tehdään eri yleisöille ja eri tarkoituksiin. Mitä enemmän luontoaiheisia ohjelmia katsoo, sitä enemmän ne alkavat muistuttaa toisiaan. Yle on erityisasemassa myös kotimaisten luonto-ohjelmien tuottajana. Minua ei tappaminen kiinnostakaan. Useimmat suomalaiset luontoelokuvan konkarit ovat yli viidenkymmenen ikäisiä. Hiukan myöhemmin aloin seurata ympäristöohjelmia, kuten Ympäristöuutisia ja Ekoistia. Luontomatkailusta kertovilla ohjelmilla on myös oma paikkansa. Nautin esimerkiksi Ulos luontoon -ohjelman meduusoista, vaikka Itämeressä ajelehtivat lölleröt eivät elä kovin draamallista elämää. Hiljaista asennetta Petteri Saario työskenteli 1990-luvun lopulla Ylen ympäristötietoyksikössä. vuutta. Loppu tuputukselle Televisio on muuttunut viime vuosikymmenten aikana. Aika ja kiinnostus eivät riitä aivan kaiken seuraamiseen. Nykyisin Saario tekee dokumentteja ja ohjelmasarjoja, joissa käsitellään luonnon ja ihmisen suhdetta. Minulle niistä tulee nostalginen olo. Myös reissuohjelmat ovat tylsiä, sillä olisin mielummin itse paikan päällä kuin seuraamassa, miten Norjassa voi kiipeillä Suomessa ei tehdä hulppeita pilvenpiirtäjiä vaan sympaattisia savusaunoja. Ohjelmakuuri kasvattaa vastustuskykyä. Yhtiö rahoittaa sekä ohjelmia että yksittäisiä televisiodokumentteja. Minua niiden seuraaminen rentouttaa. Ympäristötoimittajat bloggaavat ja ampuvat Twitterissä alas ilmastoskeptikkojen esittämiä väitteitä. Nyt ne ovat arkipäivää”, Saario sanoo. Löytyy matkailuohjelmia ja eläinsairaala-realitya, jotka käsittelevät luontoa ja eläimiä. Raadin a siantuntijat ovat myös auttaneet Suomen Luonnon lukijoita luontokysymyksissä vuosikymmenten ajan. Ruutuajalla ei ole enää monipoliasemaa. Klassiselle luontodokumentille ei kaupallisilta kanavilta löydy kuitenkaan kilpailijoita. Tiedettä ja turismia Ylen kanavat ovat selvästi luonto-ohjelmien ykköstarjoajia, mutta yritän seurata myös kaupallisten kanavien tarjontaa. Täytyy myöntää, että itsekin olen äänestänyt kaukosäätimellä, vaikka käytössä olisi reippaasti tallennustilaa. Tästä suunnilleen kymmenen vuoden päästä sain ympäristönsuojelutieteen opiskelupaikan, tukkakin oli luonnonmukaisesti hennattu. Erä- ja kalastusohjelmia katsovat lähinnä miehet, mutta muut luonto-ohjelmat uppoavat kaikille ikäryhmille sukupuoleen katsomatta. Hän ei haikaile vanhojen aikojen perään. Samoin kävi tukan punavärille. kauniilla jyrkänteillä. Tämä on hyvää kehitystä. Ei meillä ole erikseen maahanmuuttajaohjelmaakaan”, Jalonen sanoo. Jälkimmäisessä neuvottiin välttämään kemikaaleja leikkaamalla tukka värjäämisen sijaan. Sukankutimen ja päiväkirjan lisäksi otan katsomoon kännykän ja muita oheistoimintoja. ”Yleisöhän rakasti Luontoiltaa! Tällä hetkellä se kuitenkin toimii parhaiten radiossa ja verkossa”, Jalonen sanoo. Usein lajien ja ympäristön tilaan viitataan ohjelman lopussa.” Kahdenkymmenen viime vuoden aikana luonto-ohjelmien tahti on nopeutunut ja tarinoista on tullut entistä tärkeämpiä. Minäkin rakastin ohjelmaa 11-vuoti- aana. Sittemmin valistavat ohjelmat katosivat. Pohjoisten luon- 44 Suomen luonto 11/2014 tokeskusten kävijät tietävät tarkkaan, mitä Peltsi on Lapissa tehnyt, ja missä päin pohjoiskalottia MTV3:n Kenraali Pancho & Pojat ovat käyneet kalassa. Aikanaan hän kiersi ulkomaita myöten kertomassa Ylen edistyksellisestä ympäristösuuntautumisesta. Television lisäksi sohvalle tulvii tietoa Facebookista, verkkouutisista ja olohuoneen pöydälle levinneestä sanomalehdestä. Hän tuo ruutuun sekä erätulia että perinteisempää luontoasiaa. Niistä tietää Riitta Jalonen, joka vastaa kotimaisten luonto-ohjelmien tilaamisesta. Ohjelma siirtyi kokonaan radioon 2000-luvun lopussa. Hän ei halua, että myöskään luonto-ohjelmissa valistetaan. Ylen syyskaudella esittämä Veden saartamat kertoo Suomen saaristoista, Rajankäyntiä ihmisistä Suomen ja Venäjän rajan tuntumassa
Vaikka suomalainen tuotantoryhmä on usein vaatimaton kansainvälisiin jätteihin verrattuna, rahaa palaa huomattavasti enemmän kuin ulkomaisen luontodokumentin ostamiseen. Hän nosti esimerkiksi Ruotsin SVT:n ja Englannin BBC:n, jotka panostavat edelleen erilliseen luontoyksikköön. Parhaillaan Saario tekee Erämaan lumo -ohjelmasarjaa Suomen kansallispuistoista. Se näkyisi kotisohvillekin upeina kuvina metsistä, soilta ja rannoilta. Kotimaisella luontodokumentilla on paljon ystäviä. Televisiosta kuitenkin puuttuu tuoksu. Oikeassa luonnossa voi olla kylmää ja märkää, ja eläimet karttelevat. Erikssonin mielestä lisärahaa kotimaisiin luonto-ohjelmiin tarvittaisiin ainakin puoli miljoonaa euroa vuodessa. Televisiotuotantoja rahoittaa lähinnä Yle. Maastossa työtunteja ei aina lasketa, vaikka määrärahat olisivat loppuneet. ”Tässä ammatissa täytyy viihtyä itsensä kanssa ja ulkona huonollakin säällä”, Saario sanoo. Jos elokuva tulee myös teatterijakeluun, sitä voivat rahoittaa lisäksi Suomen elokuvasäätiö ja audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK. n 11/2014 Suomen luonto 45. T elevision luonto on yhtä aistien ilotulitusta. Sitä ei vielä hetkeen nähdä kotisohvalla, sillä tuotanto kestää vuosia. Viime vuoden hitin, Ville Suhosen ja Kim Saarniluodon ohjaaman Metsän Tarinan on nähnyt elokuvissa lähes 85?000 ihmistä. Saarion dokumentit ovat tavoittaneet yhteensä miljoonia katsojia. Luonnon puolesta puhuminen on omistautuneen porukan heiniä. Jos haluaa tietää, mikä jokin kasvi tai lintu on, se täytyy itse tarkistaa kirjasta. Jotain hän on jäänyt silti vaille. Sympaattisia savusaunoja Suomalaisen luontodokumentin vahvuudet ovat tekijöiden osaamisessa: luontosuhteessa, luovuudessa ja hyvissä tarinoissa – ei mittavassa kalustossa tai massiivisissa tuotantoryhmissä. Käytännössä Yle päättää paljosta, ja Ylessä päättää Jalonen. Hän joutuu hylkäämään noin neljä viidestä ideasta. Kamera päättää puolestasi, mitä haluat katsoa. Toistaiseksi erämaahan täytyy mennä itse. Rantahietikon sijaan jalat uppoavat sohvatyynyjen väliin, selkä jäykistyy istumisesta ja kaikkitietävä kertojakin alkaa ärsyttää. Kun siirtyy sohvalta oikeaan luontoon, sen tylsyys typerryttää. ”Kollegani Juha Taskinen on joskus sanonut, ettemme me tee hulppeita pilvenpiirtäjiä vaan sympaattisia savusaunoja”, Saario kertoo. ”Kaipaisin kotimaista dokumenttia ilveksestä, jos joku osaava tekijä vain lähtisi sellaiseen.” Ylessä pitkään työskennellyt Irjalee- na Eriksson kaipasi Suomen Luonnon numerossa 2/2012 muutosta yhtiön ohjelmapolitiikkaan. Olisihan se mukavaa vaihtelua iänikuisiin savanneihin. Se on enemmän kuin Prix Europa -palkinnon saaneen Kovasikajutun noin 20?000 elokuvakatsojaa
46 Suomen luonto 11/2014. teksti johanna mehtola Kun Thomas Edison keksi 1879 käyttää hehkulampussa hiililankaa, sähkövalaistus alkoi levitä kulovalkean tavoin. Valo on välttämätöntä, mutta liika on aina liikaa
Koostettu satelliittikuva paljastaa, miltä maapallo näyttää yövalaistuksessa. 47. Valosaaste on melun ohella uusimpia ihmisen aiheuttamia ympäristöongelmia. Hän on kirjoittanut syksyllä ilmestyneen kirjan Valon varjopuolet (Gaudeamus 2013) yhdessä tutkija Janne Rinteen kanssa. ”Valosaasteeksi voidaan sanoa kaikkea keinovaloa, joka aiheuttaa muutoksia luonnossa”, sanoo vanhempi tutkija Jari Lyytimäki Suomen ympäristökeskuksesta. 11/2014 Suomen luonto maapallon kuva: nasa earth observatory K ukaan ei varmasti haikaile paluusta päreen valoon, mutta ylenpalttinen valaistuksen lisääntyminen runsaan sadan viime vuoden aikana on pannut ihmisen ja muiden lajien biologisen rytmin koetukselle
”Aluksi meluakin vähäteltiin. ”Keinovalon keksimisestä ja yleistymistä on niin lyhyt aika, että kaikki muutokset eivät ole vielä edes nähtävillä”, Lyytimäki valaisee. ”Olisi hyvä jättää pihan perälle valaisemattomia pimeyden taskuja vaikkapa yöhyönteisiä varten.” Vanhempi tutkija Jari Lyytimäki kaupungin valoissa. Ne toimivat luonnonvalon pimeän ja valoisan vaihtelun mukaan. ”Liiallisella valoaltistuksella on todettu osaltaan olevan yhteys syöpäriskien kasvuun, unettomuuteen, mielenterveyshäiriöihin ja ylipainoon. Tärkeät pimeyden taskut Valon vaikutukset luontoon riippuvat siitä, miten laji on sopeutunut valoon ja pimeyteen.. Se voi aiheuttaa myös ärtymystä.” Valon fysiologiset, terveyteen vaikuttavat tekijät laukeavat jo hyvinkin pienellä valomäärällä. ”Nyt valon vaikutusten vähäinenkin tutkimus on keskittynyt yksilötason tutkimukseen. Vaarana on, että valo ulottaa pian säteensä monimuotoisuuden hotspotteihinkin, erityisen uhanalaisiin ympäristöihin. Nyt meluhaittoja on tutkittu – ja mikä tärkeintä – ongelma otetaan tosissaan.” Melunkin kohdalla terveyshaitat herättivät mielenkiinnon haittojen vähentämiseen. Ajateltiin, että toiset ovat vain herkempiä melulle ja siihen kyllä tottuu. ”Veikkaan, että täydenkuun valo olisi ihmisellä ja muilla lajeilla huippu, jonka ylittävä yöllinen altistus aiheuttaa terveyshaittoja.” Ihminen on sopeutunut valon lisääntymiseen, mutta elimistön vasteet eivät. Hän näkee, että valosaasteen tutkimuksella on hyvin samanlainen kehityskaari kuin melun tutkimuksella. Katso Lyytimäen haastattelu: www.suomenluonto.fi. Silloin vaikutuksetkin voivat alkaa näkyä nopeasti. kuvat tomi setälä VIDEO 48 Suomen luonto 11/2014 Valon vaikutuksista ympäristöön ja lajeihin ei tiedetä vielä kovin paljon. Ekosysteemitason muutoksista pitäisi saada lisää tietoa: esimerkiksi vievätkö päivälajit elintilaa hämärälajeilta ja hämärälajit puolestaan yölajeilta”, Lyytimäki pohtii
Kaikki valosaaste ei ole keinovaloa; myös luonnonvalosta voi tulla erilaisten heijastusten muodossa valosaastetta. Mutta olisi hyvä jättää esimerkiksi pihan perälle valaisemattomia pimeyden taskuja vaikkapa yöaktiivisia hyönteisiä varten.” Valoa on käytetty muun muassa virtavesissä ohjaamaan tiettyjä kalalajeja kalaportaisiin. 11/2014 Suomen luonto 49. Ja suomalaiset kyllä käyttävät aika paljon valoa asukaslukuun nähden.” Valon lisääntyminen voi helpottaa esimerkiksi lajien saalistusta. Suomalaisia vaivaavaa kaamosväsymystä hoidetaan hyvin tuloksin kirkasvalolampuilla. Monet vesieliöt varmasti kärsivät näistä muutoksista.” Valon määrää taivaalla voidaan mitata erilaisilla valoisuusmittareilla ja sitä pystytään kuvantamaan myös satelliiteilla, mutta tärkeää olisi saada lukemia myös maan pinnalta. ”Jollekin lajille tai yksilölle voi taskulampun välähdys väärään aikaan väärässä paikassa olla kohtalokas”, Lyytimäki sanoo. ”Se on puhtaasti määrittelykysymys. Näkymä Helsingin Kruununhaasta. Talvella monet lajit ovat lepovaiheessa. Myös kalastusaluksien pyydysten valaisua on kokeiltu sivusaaliin vähentämiseksi. ”Valaistukseen käytetään noin viidennes maapallolla tuotetusta sähköstä. Ihmissilmälle näkymätön valon polarisaatio voi heijastuessaan rakennetuista pinnoista vaikuttaa esimerkiksi lintujen suunnistuskykyyn. ”Kun valoa tarvitaan, sitä pitää tietysti käyttää. Ja auttaahan valo ihmistäkin. Suomessa tilanne on parempi kuin maapallolla keskimäärin melko harvan asutuksemme ja niukan lajistomme takia. Veteen heijastuessaan valo kertautuu. Ja lasketaanko ihmisen toimesta aiheutuva vesistön tummuusasteen muutos – ojitusten seurauksena tummuminen ja happamoitumisessa kirkastuminen – myös valosaasteeksi, kun valaistusolot veden alla muuttuvat
Lisäksi ta keksintöä. • Muista kohtuullisuus myös valon käytössä.. oitu, että Intiassa ja Kiinassa valais”Vertaisin valoa hiilidioksidiin, jotu ala kasvoi 160 prosenttia vuosien ka on liiallisena haitallista ilmastolle, 1992–2009 välillä. teho lisääntyy. tomi setälä Kun valoa on liikaa väärään aikaan, alkaa ilmaantua haittoja. Se on mahdollistanut monta muutaa ja huomion herättämistä. Hänen pihamaataan koristavat nyt kilpailija.” vuoden pimeimpään aikaan ledvalot. Ei tutkija itsekään elä kynttilän valos”Hong Kong on nykyään sille hyvä sa. Pahimpina valosaasteen tuottajina ”Ne ovat valkoiset, ei mitään värikäsLyytimäki mainitseekin valomainos- tä ja vilkkuvaa”, Lyytimäki nauraa. Valossakin on kyse siitä, että kalla nyt vielä pimeää mannerta, Afrik- kun sitä on liikaa väärään aikaan, alkaa, aletaan valaista”, Lyytimäki sanoo. 50 Suomen luonto 11/2014 • Käytä vain tarkoituksenmukaista valaistusta. Enää ei tarvitse peovia uusille valaistusmahdollisuuksil- lätä mörköjä ja menninkäisiä, joiden le. • Jos rakennat uutta tai korjaat vanhaa, mieti valon tarve tarkkaan. Silloin valoa ei heijastu niin palHyvä puoli on valaistuksen vähentä- jon taivaalle ja tähdet näkyvät selvemmisen mahdollisuus esimerkiksi liike- min. blue marble / nasa Valo leviää maapallolla Vaikka jotkut tutkijat pitävät valoa Vähiten valosaastetta on vuoristoissa, vaarallisena ja ovat verranneet sitä jopa raskasmetalleihin, ei Lyytimäki jäätiköillä ja alikehittyneillä alueilla. lainen maapallo olisi, jos keinovaloa ei ”Valomainos ei ole luonteeltaan in- olisi tähän päivään mennessä keksitformatiivista. Kaikkien elimassa. Valot kuuluvat joulun tunnelmaan ”Ihmisten voi olla vaikea pidättäy- – ja varmasti yhä enemmän ihmisten tyä esimerkiksi kesämökkinsä ja sen pihoillekin, jos ja kun ilmastonmuuympäristön valaisemisesta, kun ledien tos pimentää talvemme lumettomakmyötä sähkönkulutus vähenee ja valo- si mustaksi ajanjaksoksi. taulut, jotka ovat nopeasti tulleet Suo”En pysty kuvittelemaankaan, milmenkin katukuvaan. On mielenkiintois- mutta jota ilman luonto ei pystyisi toita nähdä, missä ajassa ja millä teknii- mimaan. • Säästä valoa samoin kuin energiaa: sammuta turhat valot, suuntaa valot oikein. ”Satelliittikuvien perusteella on arvi- menisi ihan näin pitkälle. Kyse on rahasta ja ihmisten tot- öiden elimistöt kun ovat sopeutuneet tumuksiin liittyvistä kysymyksistä.” tähän vaihteluun. Nopeasti syttyvät ledlamput mahdollistaisivat liiketunnistimet katuvaloissakin. Niissä tutkija näkee sekä hyvää et- pelko on joskus ollut todellista.” tä huonoa. Se on mielikuvamainon- ty. Vuosimiljoonia maapalloltoimia liiketunnistimen avulla”, Lyyti- la vallinnut valoisan ja pimeän vuomäki visioi. Toisaalta pilvipeite voi lisääntyä tunnistinten ja ajastinten avulla. Ledeissä on paljon ly”Periaatteessa tähtiharrastajat voihytaaltoista sinistä valoa, joka on hai- vat olla tyytyväisiä lumettomista taltallisinta esimerkiksi hyönteisille.” vista. kaa haittoja ilmaantua.” Eniten valosaastetta on mainosvalossa kylpevässä Las Vegasissa Yhdys- Pimeys lisää valoa valloissa. Kulttuurisesti ajateltuvalomainostauluihin totutaan pelotta- na ihmisten todellisuuskäsityskin on van nopeasti.” muuttunut paljon, kun pystytään näLedvalon keksiminen on avannut kemään yölläkin. le muillekin pimeys on evolutiivises”Katuvalot voisivat hiljaisilla alueilla ti tärkeää. Niitä ja pilvistä keinovalokin heijastuu voion helppo käyttää ledvaloille, sillä va- makkaasti maan pinnalle.” lo syttyy nopeasti ja on kirkas heti sytNiin tähtiharrastajille kuin meiltyessään. ”Tekniikka tähän on jo ole- roleikki tulisi säilyttää. n Valosaaste seis! Suomikin loistaa yövalaistuksessa
kauppapolitiikaSSA palveltava yksikkö ei ole kotimaan kansalainen vaan kotimainen yritys. Kaikesta muustakin voi kannella: elintarviketurvallisuudesta, sairaanhoidon kilpailuttamissäännöistä, tupakka-askien varoituksista, torjunta-aineiden kielloista. Matkailuyrityksiä menee konkurssiin. Ympäristölle ja demokratialle se olisi aivan erityisen huono diili. Vaikka kanne hylättäisiin, prosessi on valtiolle hidas, kallis ja arvaamaton. Se ei olisi hyvä asia – ei suomalaisille veronmaksajille, eikä niille kotimaisille yrityksille, jotka jäävät kaivosten jalkoihin. n 11/2014 Suomen luonto 51 Suomen Luonto / aviation studio / mikko maliniemi Hanna Nikkanen on helsinkiläinen tutkiva toimittaja. Se voi olla hyvä juttu korruptoituneessa maassa, jossa lupaviranomaiset kiristävät yrityksiltä lahjuksia. Suomen hallitus asettaa menetelmää käyttävät kaivokset toimintakieltoon ja ryhtyy paikkaamaan kaivoslain porsaanreikiä, joiden avulla turmakaivos oli saanut toimintaluvan puutteellisin selvityksin. Nykylait asettavat niille vähänlaisesti rajoitteita. Talvivaaran kaivoksen jätevesiä kesäkuussa 2013.. Sopimuksen kiistanalaisin kohta koskee yritysten investointisuojaa. Se voi myös olla kuolinisku politiikalle. Yritys, joka kokee että sen toimintaa on rajoitettu epäreilusti, voi vaatia menettämiään rahoja ja jopa tulevia voittojaan korvattaviksi Washingtonin välimieselimen kautta. Siihen ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb vetoaa puolustaessaan TTIP:tä: sopimus on Suomelle hyvä, kun se on Suomen yrityksille hyvä. Nikkane anna hämäläinen Tappaako uusi diili politiikan. Ympäristö- ja kuluttajalainsäädäntö rampautuu, jos valtiot eivät kalliiden kanteiden pelossa pysty reagoimaan uuteen tietoon ja uusiin uhkakuviin. Toisaalta Suomi voi löytää itsensä Ecuadorin saappaista. Niillehän on aiheutunut harmia. ”Miten kukaan poliitikko missään maassa tai puolueessa haluaisi antaa valtansa pois”, tuttava ihmetteli epäuskoisena. Maamme pohjoisosa alkaa olla täynnä kansainvälisten kaivosyhtiöiden hankkeita. Jos investointisuoja viedään pitkälle ja eduskunta yrittää rajoittaa yhtiöiden toimintaa uusilla säädöksillä, tulossa voi olla kallis käräjäkutsu Washingtoniin. VUONNA 2020 kanadalaisen yhtiön kaivokselta hulahtaa valtava määrä myrkkykemikaaleja luontoon Lapissa. Esimerkiksi suomalaisten paperiyhtiöiden, metsä- ja energia-alan konsulttien sekä kaivosteknologiaa vievien yritysten investoinnit herättävät vastalauseita kohdemaissa. Vuonna 2012 Ecuador tuomittiin maksamaan yhdysvaltalaiselle öljy-yhtiö Occidentalille 1,8 miljardin dollarin korvaus, kun maa purki sopimusrikkomuksesta syytetyn yhtiön porausluvan. Työ on kallista, ja osa ekosysteemin vaurioista näyttää jäävän pysyviksi. Ideana on suojella yrityksiä ailahtelevilta valtioilta. Hän vuorottelee tällä palstalla Juha Kauppisen kanssa; molemmat saivat viime vuonna Bonnierin suuren jounalistipalkinnon. Silloin ympäristöpolitiikasta tulee mahdotonta. Pohjoisessa armeija ja vapaaehtoiset huhkivat pelastaakseen vesistöjä. Isoja alkuinvestointeja vaativat alat, kuten kaivostoiminta sekä ydin-, öljy- ja hiilivoima, tehtaile- vat valituksia, joissa on kyse miljoonista, joskus miljardeista euroista. EU:n, yhdysvaltojen ja Kanadan välisen kauppaja investointisopimus TTIP:n odotetaan valmistuvan vuoden 2015 aikana. Hirveän hyvä kysymys. Vuosia myöhemmin yritysjuristipaneeli Yhdysvalloissa päättää, että Suomen on maksettava miljardin euron korvaukset kaivosyhtiöille, joihin toimintakielto ja lainmuutokset vaikuttivat. Investointisuoja on kirjattu Ecuadorin ja Yhdysvaltain sopimukseen
Kämmeköihin kuuluvat lumilehdokit kukoistavat hyisessä ympäristössä kuten Grönlannissa. 52 Suomen luonto 11/2014
Karuuteen mieltyneet teksti riitta angervuo / Kuvat aarre leskinen ja riitta angervuo Arktisen alueen kasvit ovat miljoonien vuosien aikana sopeutuneet ankariin oloihin. 11/2014 Suomen luonto 53. Nopea ilmaston lämpeneminen voi viedä niiltä kasvupaikat
Tunturivalkokämmekkää tapaa monin paikoin varsinkin Kilpisjärveltä Nordkappiin ulottuvalla alueella, missä on kalkkipitoista maaperää. Suomessa arktisen alueen tutkimus onkin otettu lähes kolmenkymmenen yliopiston tai tutkimuslaitoksen ohjelmaan. K ova tuuli puhaltaa pohjoisessa lähes vaakasuoraan. Puuttomalla tundralla ei ole minkäänlaista suojaa tuulelta ja sateelta. ”Joka tapauksessa osa Suomen omaleimaisimmasta perhoslajistosta häviää tai ainakin taantuu voimakkaasti, jos ilmasto lämpenee nykyisellä vauhdilla.” Välimäen mukaan muun muassa lapinsiilikäs ja kupariyökkönen ovat siirtyneet yksinomaan tunturivyöhykkeelle. Nyt kun arktiselle alueelle ovat ryntäämässä sekä kaivosyhtiöt että öljynporaajat, selvitettävää on paljon. Tunturikasveille ennusteet ovat tylyjä. ”Sinirinnan, riekon ja kiirunan kannat ovat heikentyneet”, Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoinen sanoo. Jopa muutama orkidealaji kuten pussikämmekkä, valkokämmekkä ja harajuuri sinnittelevät kivikkoisella ja tuulen pieksämällä paljakalla. Asemamme Arktiksen tuntijana vahvistuu vielä keväällä, kun Suomen Akatemia saa käyntiin uuden tutkimusohjelmansa. Korkeudesta ja ankarista oloista huolimatta useimmat arktisella seudulla elävät kasvit ovat sopeutuneet elinoloihinsa hyvin. Maailman pohjoisin kukkakasvi sinirikko kestää myrskyt ja tuiskut, mutta rehevöityvä ympäristö ajaa sen ahtaalle. ”Alustavien tulosten perusteella noin. Perhostutkimus on niin hajanaista, että tulosten tulkitseminen ilmaston muutoksista johtuvaksi on vaikeaa”, tutkija Panu Välimäki Oulun yliopistosta kertoo. Tuulen tuoma tihkusade lyö kasvoihin ja kastelee hetkessä luonnossa kulkijan läpimäräksi. Pikku-Malla, Kilpisjärvi. Pusikoituminen kiihtyy Ensimmäiseksi lämpötilan muutokset heijastuvat perhosiin ja lintuihin, joista osa on jo taantunut. ”Eteläisiä lajeja levittäytyy kohti pohjoista samalla kun pohjoiset vetäytyvät.” ”Perhosilla kehitys ei ole yhtä selvä kuin linnuilla. Aikaisemmin niitä on tavattu etelämpänä. Arktinen sää näyttää luonteensa Norjan Nordkappissa. Kesäkuun ilta on jo pitkällä ja näkyvyyttä on vain muutama metri, vaikka Euroopan pohjoisimmassa kolkassa on yöttömän yön aika. 54 Suomen luonto 11/2014 Pussikämmekkä pinnistelee jopa Nordkappin kallioiden ohuessa mullassa
Qeqertarsuaq, Grönlanti. kolmannes tunturikasveista vähenee voimakkaasti vaikka päästöjä kyettäisiin leikkaamaan”, Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professori Miska Luoto sanoo. Jääleinikki on Euroopassa korkeimmalla kasvava kukkakasvi. Herkimpiä lämpenemisen vaikutuksille ovat ylä- ja keskipaljakan lajit kuten rikot, leinikit, piipot ja vihvilät. Saana, Kilpisjärvi. ”Ilmaston lämpenemisen vaikutukset näkyvät jo nyt pusikoitumisena ja pen- Sammalvarpion kukat kohoavat tunturipaljakasta vain parin sentin korkeuteen. 11/2014 Suomen luonto 55. Sitä uhkaa lumenviipymien väheneminen. ”Puut ja pensaat saattavat tukahduttaa pohjoisen pienet kasvit.” Luodon mukaan sukupuuton vaara kasvaa noin 40 prosentilla arktisen alueen tunturilajeista
56 Suomen luonto 11/2014. Pajut siirtyvät maastossa ylemmäksi ilmaston lämmetessä. Erityisesti tämä on huomattu Grönlannissa. Harva vaivaispajun päälle tunturilla tallaava huomaa, miten kaunis kasvi on. Ilmaston lämpeneminen ei ole ainoa uhka tunturikasvillisuudelle. Saana, Kilpisjärvi. Porot kuluttavat herkkää luontoa huomattavasti. Lumileinikki puhkeaa nopeasti kukkaan lumenviipymärinteillä. Monessa paikassa pajukot muodostavat jo lähes läpipääsemättömiä pensaikkoja. Saana, Kilpisjärvi
Tuntureiden kainalossa näkyviä lumenviipymäalueita on myös entistä vähemmän. Muutokset kasveissa näkyvät hitaasti, aikaa saattaa kulua jopa satoja vuosia. Luodon mukaan niistä näkyy kuinka puuraja on noussut puuttomalle alueelle yhtä matkaa ilmaston lämpenemisen kanssa. Saana, Kilpisjärvi. Joitakin tietoja Käsivarren Lapin kasveista on jo 1930-luvulta ja sen jälkeen- kin. Pienet kasvit sinnittelevät pajujen juurilla saadakseen valoa kasvamiseen ja suvun jatkamiseen. Alaskasta on puolestaan saatu tutkimuskäyttöön vanhoja valokuvia. ”Ylilaidunnus on ilmastoa pahempi tekijä ainakin lyhyellä aikavälillä”, Järvinen sanoo. n Kirjoittaja on luonto- ja ympäristöaiheisiin erikoistunut toimittaja. Silloin valoa vaativat kasvit joutuisivat väistymään.” Uhanalaisimpina Seppä pitää alpiinisia lajeja, joita Suomessa kasvaa ainoastaan Kilpisjärven ja Haltin tunturialueilla. ”Männyn taimia voi alkaa ilmestyä sopiviin paikkoihin muutaman kymmenen vuoden sisällä, mutta metsän nousemiseen saattaa mennä satakin vuotta. ”Porot ovat tuhonneet Mallan luonnonpuiston jääleinikit syömällä ne suuhunsa tai polkemalla jalkoihinsa.” Kasvuston uusiutuminen herkillä, puuttomilla tunturipaljakoilla on hyvin hidasta. Vuosikymmeniä jyrkillä, kivikkoisilla tuntureilla kasvaneet pajukot hallitsevat entistä voimakkaammin kallion rinteillä olevia kosteikkoja ja puron varsia. Vertailuaineisto puuttuu Arktisia kasveja on menneinä vuosikymmeninä tutkittu niukasti ja vertailuaineistoa nykyiseen tilanteeseen tarvittaisiin kipeästi. ”Tällaisia kasveja taitaa olla muutamia kymmeniä, joista yksi on jääleinikki.” Miska Luodon mallien avulla on ennakoitu, että jääleinikki voi kuolla Käsivarresta sukupuuttoon tämän vuosisadan kuluessa. ”Viiden asteen lämpeneminen Lapissa riittäisi teoriassa siihen, että mänty voisi peittää melkein koko tunturialueen”, professori Heikki Seppä Helsingin yliopistosta arvioi. Grönlannissa vuosikymmeniä luontoa seuranneet ovat huomanneet pajujen val- lanneen lähes puuttoman saaren. sastundran leviämisenä pohjoiseen sekä ylemmäksi vuorten rinteille.” Mänty kiipeää tunturiin Suomessa taimia syövät porot vaikeuttavat kasvien leviämistä, mutta odotettavissa on, että metsä työntyy tundralle. Puut ja pensaat saattavat tukahduttaa pohjoisen pienet kasvit. 11/2014 Suomen luonto 57. Kultarikko kerää tehokkaasti auringon energiaa kääntymällä kiivaana kasvukautenaan valon suuntaan. Lumisten laikkujen katoaminen kuivattaa maaperää ja monet lajit joutuvat ennen kokemattomaan kilpailutilanteeseen. Puurajan nousu tukahduttaa herkän luonnon heikoimmat lajit. Esimerkiksi Helsingin yliopiston kasvimuseon yli-intendentti Henry Väre ei ole toistaiseksi havainnut ilmaston lämpenemisestä johtuvia muutoksia Käsivarren tuntureiden kasveissa ja Kilpisjärven biologisen tutkimusaseman johtajan professori Antero Järvisen jääleinikkitutkimuksia häiritsevät lähinnä porot. Myös mattomainen kasvutapa säilyttää lämpöä. Nippu karttoja, vihkoja ja muistiinpanoja odottaa asiasta innostunutta tutkijaa. Lähinnä harrastepohjalla tehty luettelointi jäi kesken myös tutkimusmatkailijana tunnetun Heikki Roivaisen jäljiltä
Kuu on niin hyvä valonlähde, että lamppu on tarpeen vain kameraa näprätessä. Mutta riittää kuutamoretkelle vähempikin sivakointi; puiston näyttävimmät vanhat metsät humisevat Mastomäen tienoilla, vain lyhyen survaisun päässä parkkipaikalta. Yhtenä tai kahtena kuutamoyönä ehtii hyvin hiihtää sen kaikki 13 neliökilometriä ristiin rastiin, käväistä joka kolkalla. Täysikuu valaisee Pyhä-Häkkiä. Runsas neljäsataa vuotta myöhemmin, vuonna 1956, perustettiin Pyhä-Häkin kansallispuisto. Meret erottuvat Kuun pinnalta, varsinkin kun kaivaa repusta kiikarin. Ajatukset pääsevät lentoon, minne kullakin, kenties vuosisatojen tai valovuosien päähän – kunnes jäseniin hiipivä vilu pakottaa jälleen liikkeelle. Ikimetsälle oli osattu antaa arvoa jo vuosikymmenet aiemmin, sillä Metsähallitus rauhoitti alueet kai-. On riemastuttavaa laskea mäkeä Mastomäen aihkien pitkien varjojen lomassa, ihastella valon ja varjon leikkiä sekä jyrkkiä kontrasteja hangella ja puiden rungoilla. Katselunautinto paranee entisestään, kun kiikarin tukee oksanhankaan tai sauvoihin. Monisatavuotisten petäjien vahvat ja monihaaraiset oksat kurottelevat taivaankantta, johon on pistelty tuhansia tuikkivia reikiä. Tuon tuostakin on pakko jäädä nojaamaan sauvoihin ja ihailemaan yötaivasta ja sitä vasten piir- 58 Suomen luonto 11/2014 tyviä puiden siluetteja. P yhä-Häkin kansallispuisto Saarijärvellä ei ole suuren suuri. Sen sirkkataimi nosti päänsä karikkeesta lähes puoli vuosituhatta sitten, vuonna 1518 ja muutama vuosikymmen myöhemmin, 1554, seudulle asettui Savosta tullut Mauno Häkkinen, saloille sukunimensä antanut uudis asukas. Otsalamppu saa jäädä taskuun. Jykevien kilpikaarnapetäjien lomassa hiihtely on nautinnollista. Hiihtelen Mastomäeltä Pyhä-Häkin ehkä kuuluisimmalle nähtävyydelle, nyt jo keloutuneelle Vanhalle Isolle Puulle
löytöretkellä suomessa Teksti ja kuvat Markus Sirkka Kuutamohiihdolla Pyhä-Häkissä kuuluu vain vanhojen metsien huminaa. Kuu kurkistaa ikimetsään 11/2014 Suomen luonto 59
Tänä yönä ei kuulu soidintavia pöllöjä toiveista huolimatta; ei vaikka myyräkannat ovat kääntyneet nousuun muutaman hiljaisen vuoden jälkeen. Retkeilijän latu Kotajärven jäällä. On helppo arvata, mistä sanonta paukkupakkanen juontuu. Hiihdellessä merkkejä paloista näkee kaikkialla, jo parkkipaikalla voi tutustua hiiltyneisiin palokoroihin. Vanhaa Pyhä-Häkin metsä on muutoinkin, keskimäärin 250-vuotiasta. Se on kuuselle paljon. Usein tuli karkasi kaskitulista. Hiljainen ikimetsä Puiden pauke tervehtii kuuretkeilijää. Kosteampien notkojen iäkkäimmät kellarikuusikotkin ovat olleet kanahaukan kotina jo kaksi vuosisataa. Sen huomaa jo, kun kulkee puiston läpi vievää pikitietä, jota reunustavat komeat vanhan metsän puut. Kun Aurinko katoaa horisonttiin, lämpötila alkaa laskea ja metsä yltyy soimaan. Nousevan Kuun valo on jo saavuttanut vastarannan metsän. Muuten ikimetsä on hiljainen. Ehkä pakkanen on hyydyttänyt pöllöjen lauluinnon. Raja on selvä edelleen, ainakin jos sillä tarkoittaa kansallispuiston ja sitä ympäröivien talousmetsien rajaa. 60 Suomen luonto 11/2014. Pakkanen kiristyy, puun ulkokerros kutistuu sisäkerroksia nopeammin ja puu halkeaa paukahtaen. kelta maan- ja metsänkäytöltä jo 1912. Pyhällä on alkujaan tarkoitettu rajaa, kuten eränkäyntialueiden rajoja. Metsän tunnelmassa on jotakin pyhää, vaikkei kansallispuiston nimi siihen viittaakaan. Harmaissa kelohongissa on viisisataavuotiaita ja vielä vanhempiakin. Metsän tunnelmassa on jotakin pyhää. Keski-Suomen sydänmailla sijaitseva kansallispuisto on ikimetsän valtakuntaa. Lihavina myyrävuosina täällä pesivät muun muassa viirupöllö, helmipöllö ja lapinpöllö. Iso Puu ehti kasvaa ja elää kolmessa valtakunnassa: Ruotsissa, Venäjällä ja viimeiset, lähes 90 vuotta Suomessa. Jos kirves ei ole Pyhä-Häkkiin juuri koskenut, on tuli raivannut ja uudistanut metsää senkin edestä. Kuutamoretkeilijä odottaa Kuun nousua Kotanevalla, kansallispuiston länsilaidalla. Kansallispuiston alueella roihusi siis usein, keskimäärin yhdeksän vuoden välein. Kuloja on laskettu olleen 1500-luvulta 1900-luvulle 44, viimeisin vuonna 1921
Omiin kuukuvauksiin kirjasta löytää monta hyödyllistä vinkkiä. Kuu pilkistää Mastomäen ikihonkien lomasta. Näyttävien kuukuvien lisäksi kirjassa on tarinaa kuvien jahtaamisesta, onnenhetkistä ja pettymyksistä. Vauhtia on kuin elokuvissa, kun ajetaan kilpaa ajan, Kuun ja valon kanssa ja etsitään parasta kuvauspaikkaa tai pilvetöntä taivasta. Kuuhullun päiväkirja Kuutamon puraisemille on tarjolla mielenkiintoinen Tommi Laurinsalon ja Markus Hotakaisen kirja Kuu taivaalta (Docendo 2012). Sen perustana on Laurinsalon sata unetonta yötä, jotka kuluivat aineistoa kuvatessa. 11/2014 Suomen luonto 61. Tietokirjailija Markus Hotakainen vastaa teoksen kuutiedosta: Kuun näkymisestä, liikkeistä ja taruista
Vaihda kameran valotusautomatiikka manuaaliasetuksiin. 9. Toisesta kireää pakkasta kuvaavasta sanasta huolimatta on tarkoitus vain tulistella Metsähallituksen tarjoamilla nuotiopuilla. Latu avataan tammikuun puolivälissä lumitilanteen mukaan. Onnistuneita kuukuvia! 62 Suomen luonto 11/2014 Viitasaaren ja Saarijärven välisen tien varrella on myös kansallispuiston pääopastuspaikka ja retkipolkujen lähtöpiste. Autuutta. 8. Leudompina aikoina viereisen Kotapuron ylittävältä sillalta on helppo koukata kahvivesi pakkiin. cambridgeincolour.com/tutorials/moon-night-calculator.htm. Kansallispuistoon on helppo saapua, sillä tie pidetään auki ympäri vuoden, toisin kuin vaikkapa Poika-ahon kruununmetsänvartijatilalle vievä tie. Lämpimät vaatteet. Katso http:// www.timeanddate.com/astronomy/moon/ ja http://www. Jalustan on hyvä olla tukeva ja pitkäjalkainen. Jos käytössä on järjestelmäkamera ja useampia objektiiveja tai zoom-objektiivi, käytä polttovälejä monipuolisesti: laajakulmalla Kuun valaisemia maisemia ja tähtitaivasta, telellä lähikuvia Kuusta tai silueteista Kuuta vasten. Tänä talvena on otolliset olot revontuliretkillekin. Myös termoksesta hörpätty kuuma on paikallaan. Kirves kopsahtaa kuivan mäntypöllin päähän ja pölkky halkeaa isku iskulta nuotiopuuksi sopivaan kokoon. Enkeli ilmestyi Pyhä-Häkin ylle. Tieto Kuun nousu- ja laskuajoista ja suunnasta auttaa kuvan suunnittelussa ja sommittelussa. Hiihtokunnossa sen pitäisi pysyä huhtikuulle. Yöpyminen on mahdollista talvisaikaan ainoastaan laavulla, kesällä myös Poika-ahon vuokratuvalla. 7. Poika-ahossa on vuokratupana toimiva metsänvartijan tila, mutta se ei ole talvikäytössä. 6. 2. Kansallispuistossa ja sen ympäristössä on neljä rengasreittiä sekä kansallispuiston läpi kulkeva Keski-Suomen maakuntaura. Latuun on hyvä tukeutua ja suunnata siltä syvemmälle metsän siimekseen. Nuotio lämmittää Kotajärven rannalla on keittokatos. Säilytä kameran akut lämpimässä, vaikkapa ison rukkasen sisällä tai välipuseron taskussa. Laukaisimia on monenlaisia; lankamallista ei lopu virta. Suuntaan sinne, tulipalopakkasessa on mukava evästellä nuotion lämmössä. Kun Kuu on sopivasti horisontin yläpuolella aamu- tai iltahämärässä, valotus voi onnistua yhdelläkin kertaa. Kauhon kahvipannun täyteen lunta ja kaivan repusta pannukarkeaa kahvia. 10. 4. Muista myös vara-akut. Alivalota ja haarukoi valotusta. Ihailen öistä metsää. Kuutamoyö on täynnä elämyksiä ja löytämisen iloa. Hätäapuna voi käyttää vaikkapa kantoa tai sopivaa oksanhankaa. Tukea tarvitaan syvässä lumessa ja pitkissä aikavalotuksissa. Saarijärven kaupunki ja Kannonkosken kunta ylläpitävät retkilatua, joka mutkittelee Saarijärveltä Pyhä-Häkin kautta Keski-Suomen maakuntauraa myöten Kannonkoskelle. Pitkien valotuksien aikana vilu hiipii puseroon, jos ei ole varustautunut. Merkityt polut kiertävät kansallispuistoa ja Kotajärven keittokatos tarjoaa suojaa ja lämmittelymahdollisuuden. Saarijärven suunnasta latu avataan vähintään joka toinen viikko, tehostetusti viikonloppuisin ja lomasesonkien aikaan. 3. Mikäli riittävän pitkää objektiivia ei ole, täytyy tyytyä rajaamaan kuvaa kuvankäsittelyohjelmassa. Ota esiin vasta, kun otat kuvia. 5. Pyhä-Häkissä ei ole paljon retkeilyrakenteita, eikä niitä enempää tarvitakaan. Lanka- tai kaukolaukaisin on välttämätön pitkissä aikavalotuksissa. Hätäapuratkaisu on kiertää vahva kuminauha kameran ympärille ja asettaa tikku laukaisimen ja kuminauhan väliin. Tasku- tai otsalampulla on kätevä tutkia kameran asetuksia ja vaikkapa tarkentaa johonkin etualan kohteeseen, jos Kuusta ei ole apua. Kuvausvinkit kuutamolle 1. Nuotiopaikka löytyy Kotajärven keittokatokselta ja kansallispuiston ulkopuolella sijaitsevalta Tulijärven laavulta. Kuun ja ilta- tai yömaiseman saamiseen samaan kuvaan oikein valottuneina tarvitaan usein kaksi valotusta, jotka yhdistetään kuvankäsittelyohjelmassa. Valaisimet, jossa on myös punainen tai himmeämpi valo, eivät vie pimeänäköä. On luksusta hakea polttopuita liiteristä. Kuu on ympäröivää yötä huomattavasti kirkkaampi ja vaatii lyhyen valotusajan, ettei se ylivalotu kirkkaaksi läiskäksi. n Lisätietoa: www.luontoon.fi/pyha-hakki www.saarijarvi.fi/palvelut/ladut-seka-ulkoilu-ja-luontoreitit
11/2014 Suomen luonto 63. Kahvitauko Kotajärven keittokatoksen nuotiopaikalla, takana kuutamon valaisemaa metsää
Kun linnut tulevat saaristoon, alkavat pönttökierrokseni. Lintujen seuraaminen on yksinkertaista puuhaa, oikeaa tositelevisiota. Telkkien lisäksi niissä asustaa isokoskeloita ja tukkakoskeloita. Kun linnut tottuvat pähkinöihin, muu ruoka ei enää kelpaa. En ole harrastuksessani hifistelijä. Kasvokkain kasvokkain, kotona, retkellä ja virikkeitä toimittanut johanna mehtola Laulava lintumies Lauri Tähkä, lauluntekijä, Turun Paattinen, 40 ”Lintujen seuraaminen on oikeaa tositelevisiota” Lauluntekijä Lauri Tähkä odottaa lintulaudalleen punatulkkuja. Tarjoan siivekkäille auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä, jotka ovat kyllä vähän liian hyviä niille. Niiden kanssa on helppo olla. Se heittää vanhat moskat pöntöstä pihalle. Kirjaan ja kuvaan havaintoja kännykkääni, mutta en ole hurah-. ”talviruokinta on mukavaa – ja tärkeää. Talviruokinnallani käyvät kaikki tavalliset lajit, mutta punatulkkuja ei ole näkynyt. Mökillä minulla on toistakymmentä linnunpönttöä. Olen kotoisin Pohjanmaalta, mutta asun Turussa ja vietän paljon vapaa-aikaani Turun saaristossa. Kävelen aina saman reitin ja tarkistan, että pöntöissä on kaikki hyvin. Ne kopistelevat kyllä naapurissa, mutta eivät minun laudoillani. Eniten minulla on telkän pönttöjä. Huollan pöntöt, mutta esimerkiksi kirjosieppo hoitaa siivouksen itse. teksti Johanna Mehtola kuva tomi setälä 19/2013 64 Suomen luonto 11/2014 Lintuharrastukseni alkoi viitisentoista vuotta sitten
Menestyksestä en ajattele niin kuin muut ympärilläni. Onhan se kova juttu! Joskus ei tyhmyyttänsä muista, kuinka hyvässä asemassa itte on. Takapihaltani pääsen suoraan metsäpoluille ja rauhaan. Yksi fanituotteeni on mustaksi maalattu linnunpönttö. Musiikissanikin luonto vilahtelee siellä täällä. Pohjanmaalla Ala-Härmän ja Ilmajoen suunnalla on aakeeta laakeeta. Ne ovat asioita, joista nautin eniten ja joista olen aina haaveillut. Mitä enemmän yksityisyyteni on kaventunut, sitä enemmän olen luonnon kanssa sinut.” 19/2013 11/2014 Suomen luonto 65. Oli kunnia-asia, kun minua pyydettiin Metsähallituksen kansallispuistokummiksi pari vuotta sitten. Polte ilmestyi 2011 ja se on myynyt tuplaplatinaa, syyskuussa ilmestynyt Hurmaan-levykin myi jo platinaa. Toivon vain, että saisin tehdä lauluja ja keikkailla. Harvinaisempia näkemiäni lajeja ovat pilkkasiipi ja räyskä, jotka tulivat vastaan Satakunnan saaristossa. Mitä enemmän yksityisyyteni on kaventunut, sitä enemmän olen luonnon kanssa sinut. Teksteissä on lintuja ja luontotematiikkaa: linnun lapaluita, paratiisin kyyhkysiä, myrskynsilmiä ja tähtitaivaita. Se on tosi mukavaa. Niissä on samaa henkeä kuin meressä. Pönttöjä on myyty jo satoja. Asun ihan mettässä. Siellä hengähdän syvään: täältä se mun verisukuni on. n Tähkän mieleiset: Mielipaikka: Saaristo Retkikohde: Kilpisjärvi Luontokirja: Linnut äänessä Luontopuuha: Linnunpönttöjen tarkastelu Vuodenaika: Kevät Lintu: Korppi Nisäkäs: Karhu Hyönteinen: Sudenkorento Sieni: Suppilovahvero Marja: Mustikka. Lähellä on myös erämainen Kurjenrahkan kansallispuisto, jonka maisemat vetävät vertoja Lapille. Voisi sanoa, että työ ja julkisuus ovat ajaneet minut hyvällä tavalla mettään ja luontoon. Siinä on mystiikkaa, josta tykkään. Ensimmäisen soololevyni Poltteen kannessa oli korppilogo, sillä korppi on tyylikäs lintu. Ihmisten olisi hyvä oppia näkemään luontomme eksotiikka ja omintakeinen kauneus. Puistomme ovat hienoja, ja ihan siinä lähipuistossakin kannattaisi käydä ennen kuin lähtee merta edemmäs kalaan. tanut esimerkiksi mihinkään piippailuun ja bongausmatkailuun. Se näkymä rauhoittaa. Tein aluksi myyntiin menevät pöntöt itse, mutta suuren kysynnän vuoksi ne valmistaa nyt eräs taivassalolainen puuseppä. Ihmiset lähettävät minulle Facebookissa kuvia pöntöistä ja niiden asukeista, kertovat miten pesintä on onnistunut. Tiedän, että se on klisee, mutta niin totta: lakeudet ovat puhuttelevia ja koskettavia
Haitattomampia muovipusseja Eurooppalaisessa Ecoflexobag-projektissa kehitetään teollisuudelle uusia valmistusmenetelmiä muovikassien ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Kosmetiikkaa itse tekemällä vältyt ylimääräisiltä kemikaaleilta ja säästät rahaa. Esimerkiksi työväenopistot järjestävät tee-se-itse-kosmetiikan tekoon kursseja, ja ohjeita löytyy myös netistä. Tähdelounaasta tuli hitti Vaajakummun koulu Jyväskylässä tarjoilee tähteeksi jäänyttä ruokaa 1,50 eurolla annos. Esimerkiksi luomulihavalmisteissa raja on 80 milligrammaa kiloa kohden, kun se tavanomaisessa tuotteessa voi olla 150 milligrammaa. 66 Suomen luonto 11/2014 Lehtisalaatti kannattaa ostaa luomuna. Ruokajuoma ja leipä kuuluvat myös lounaaseen, jonka kruunaa jälkiruoka: kuningatarkiisseli. Olen Jyväskylän Vaajakummun koululla maistelemassa, miltä oppilailta jäänyt tähderuoka maistuu. Vesipohjaisten painovärien yhdistäminen kierrätettyyn polyeteenimuoviin osoittautui tutkimuksissa hyväksi vaihtoehdoksi perinteisten muovikassien valmistuksessa. Työvälineet löytyvät omasta keittiöstä ja ainekset ovat melko helposti saatavilla esimerkiksi eko- tai luontaistuotekaupoista. Nitraatti muuttuu elimistössä nitriitiksi, joka taas muuttuu syöpää aiheuttavaksi nitrosoamiiniksi. Puuhaan kannattaa ryhtyä yhdessä ystävän kanssa, sillä voidetta on helpompi valmistaa kerralla useampi purkillinen. Suomessa kierrätysmateriaalien osuus marketketjujen kasseissa on merkittävä, koska ketjun tukkuportaasta on saatavissa tasalaatuista materiaalia. Vihreät lehtivihannekset sisältävät runsaasti nitraattia. Syömättä jäänyttä päivän ruokaa myydään ulkopuolisille puolen tunnin ajan koululaisten ruokatunnin päätyttyä.. pienet palat Käsin tehtyä voidetta Tiesitkö, että voiteita voi tehdä helposti itse. teksti ja kuvat ritva kupari täytän lautaseni kiinankaali–persikkasalaatilla, täysjyväriisillä ja kalkkuna–kasviskastikkeella. Myös luomujalosteissa nitraattimäärät ovat alhaisemmat. Biohajoavien pussien osuus on EU:n alueella vain parin prosentin luokkaa. Elina Juva Mehiläisvahapohjaista kasvovoidetta on helppo tehdä itse. Tarvitset sopivia öljyjä, kosmetiikkakäyttöön tarkoitettua mehiläisvahaa ja mieleisiäsi eteerisiä öljyjä. Purkit voit ostaa uutena tai vaikka kierrättää aiemmin tyhjenneitä kosmetiikkapurnukoita. elina juva kotona Tähteet talteen! Seija Puuronen (vas.) ja Anja Hantunen käyvät lähes joka arkipäivä ruokailemassa Vaajakummun koululla. Luomutuotteissa vähän nitraattia marika eerola Eloperäinen lannoitus alentaa luomukasvisten nitraattimäärää
Johanna Mehtola tuula roos / vastavalo Vaajakummun koulun ruokapalveluesimies Riitta Kuukka tähdentää, että kokeilussa toimitaan Eviran ohjeiden mukaan: ruokaa ei myydä mukaan, ja sen tarjoilu päättyy neljän tunnin kuluessa ruuan valmistumisesta. Meitä oli ulkona ennen ruokasalin takaoven avautumista pieneksi jonoksi saakka, yli 20 henkeä, naisia ja miehiä. Pöytäseurueeni rouvat ovat täällä jo tuttuja kävijöitä ja kehuvat kilvan tähderuuan myyntiä. Ruokailun hinta on 1,50 euroa. Enää ei tarvitsisi luottaa pelkästään parasta ennen -merkintöihin tai aistinvaraiseen tarkasteluun”, Grönman toteaa. Biojätteeseen joutuu entistä vähemmän ruokaa. Pakkauksiin voi liittää indikaattoreita, jotka reagoivat lämpötilan vaihteluihin, happeen, haihtuviin aineisiin ja kosteuteen. Varsinkin Tähderuokaa aletaan myydä kahdella muullakin Jyväskylän koululla. istockphoto jääkaappi Elintarvikkeiden pakkauksilla on merkitystä ruokahävikin määrään. ”Tekniikka mahdollistaa tietysti vaikka syötävien pakkausten kehittelyä.” Myös erilaiset älyteknologiaan liitettävät ratkaisut voivat auttaa ruokahävikin vähentämisessä. ”Ruokia pyritään tekemään oppilaille riittävästi ja hukkaruoka minimoiden, mutta ihan täsmällisesti ei voi tietää päivän menekkiä”, Kuukka sanoo. tava ja mahdollistaa tuotteen käytön kokonaisuudessaan. ”Minä santsaan”, sanoo Seija Puuronen. Syömässä käy päivittäin 17–25 henkeä. Jo pienellä ruokahävikkimäärällä aiheutetaan suuremmat ympäristövaikutukset kuin pakkaus itsessään tuottaa elintarvikkeen koko elinkaarta tarkasteltaessa. Kaikesta syömäkelpoisesta ruuasta se on 10–15 prosenttia. Hänen joulukuussa tarkistettu väitöskirjansa pureutuu pakkausten suunnitteluun hävikin pienentämiseksi. Kokeilu liittyy Jyväskylän Resurssiviisas kaupunki -hankkeeseen, joka toteutetaan yhteistyössä Sitran kanssa. Ruoka näyttää raikkaalta ja värikkäältä ja maistuu hyvältä. Luvut ovat suuria ja kaikki konstit ruokahävikin pienentämiseksi ovat tervetulleita. oikein pakatun ”Hyvä elintarvikepakkaus suotuotteen jaa ja säilyttää tuotetta oikein, voi käyttää on mielellään uudelleen suljetkokonaan. Koulun työyhteisö on tyytyväinen syyskuussa alkaneeseen tähderuuan myyntikokeiluun, eikä haittapuolia ole ilmaantunut. ”Näiden indikaattoreiden avulla voitaisiin lisätä tuotteiden hyllyikää. Esimerkki huonosta pakkauksesta ovat isot jugurttitölkit, joita on hankala tyhjentää”, Grönman kertoo. Eniten ruokaa haaskataan kotitalouksissa, sitten teollisuudessa, ravitsemuspalveluissa ja kaupoissa. Hän kertoo, että tähderuokaa ryhdytään tammikuussa myymään kahdella muullakin jyväskyläläisellä Vihreän lipun koululla. aanantaisin ruokaa ei jää myytäväksi. Etenkään yksineläjät eivät usein jaksa valmistaa itselleen ateriaa. Tähderuokaidean äiti on kaupungin ruokapalveluista vastaavan Kylän kattauksen palvelupäällikkö Paula Puikkonen. 11/2014 Suomen luonto 67. Uusia pakkausmateriaaleja ei tutkijan mukaan ole näköpiirissä, mutta perinteisiä materiaaleja yhdistämällä ja käyttämällä esimerkiksi kosteutta sitovia materiaaleja voidaan parantaa pakkauksen toimintakykyä ja pidentää tuotteen hyllyikää. Rouvat asuvat lähistöllä Jyväskylän Vaajakoskella ja käyvät täällä melkein joka päivä, kun ruokaa on tarjolla. n www.sitra.fi/blogi/resurssiviisaus/ ruokaa-jai-tervetuloa-syomaan www.saasyoda.fi Tähderuokana kalkkuna– kasviskastiketta, täysjyväriisiä ja kiinankaalisalaattia. Kehumme kilvan nykyisen kouluruoan laatua. Useimmat lounasvieraat ovat lähellä asuvia eläkeläisiä, joille halpa lounas takaa ainakin yhden ravitsevan aterian päivässä. Hinnalla katetaan leivän, maidon ja levitteen sekä ylimääräisestä työstä kertyviä kustannuksia. Oppilaat ovat viikonlom pun jälkeen nälkäisempiä kuin muina päivinä. Hankkeessa on haettu ideoita luonnonvarojen säästämiseen sekä kestävien elämäntapojen ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Pakkauksen osuus elintarvikkeen kokonaisympäristövaikutuksista on vain 1–12 prosenttia. Nuorempi tutkija Kaisa Grönman Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta on ottanut hävikkihärkää sarvista. Vaajakummun koulu valikoitui kokeiluun ympäristömyönteisyytensä perusteella; koululla on Vihreä lippu ja kestävän kehityksen sertifikaatti. Ja vielä marjakiisseliä jälkiruoaksi! Ruokahävikki kuriin pakkauksilla Ruokaa heitetään roskiin Suomessa 120–160 miljoonaa kiloa vuosittain, 20–30 kiloa asukasta kohden
Muuramenjoella vuosien saatossa käyneitä lintuharvinaisuuksia ovat kuningaskalastaja ja nokkavarpunen. www.suomenlatu.fi 68 Suomen luonto 11/2014 suomen latu Muuramenjoen luontopolulle on helppo löytää. Kuka on Suomen oivin lumikenkäilijä?. Lumikenkäilystä mittaa Leuto ja sateinen talvi on taannut sen, että lumitilanteen sijaan on saatu seurata vesitilannetta. Kiilopään retkeilykeskuksessa Urho Kekkosen kansallispuistossa Saariselällä. Puolentoista kilometrin luontopolku seurailee joen rantoja. Joulun tienoilla useiden Suomen länsirannikon jokien vedenpinnat ja virtaamat käväisivät kevättulvien lukemissa. Lumikenkäjuoksussa kilpaillaan sekä 400 metrin sprinttimatkoilla että kuuden kilometrin crosscountry-kisassa. RETKELLÄ Sulan veden vieraat Kun luontopolulle voi poiketa vaikka ostosreissun yhteydessä, polku on silloin niin sanotusti paikallaan. Talviretkelle varusteita miettiessä onkin syytä tarkistaa retkikohteen vesitilanne. Kesällä luonto on tietysti kukkeimmillaan ja joen rantavitikot pursuavat viitakerttusia, satakieliä ja mustapääkerttuja. Suomen paras lumikenkäilijä selviää, kun lajin SM-kilpailut talsitaan 22.2. Tänä talvena joen tuntumassa on nähty myös pikkutikka ja pyrstötiaisia. Joella talvehtii joka vuosi myös muutamia sinisorsia. Polulta voi nousta joen ylittävälle sillalle ja istahtaa ihailemaan pientä koskea. Esimerkiksi Pohjois-Savon, Kainuun ja Keski-Suomen suurimmissa järvissä veden odotetaan nousevan vielä tammikuussa ja esimerkiksi Saimaalla helmikuulle saakka. Jokilaakson luonnosta kertovat 15 opastaulua. Alueellisen vesitilanteen voi katsoa osoitteesta www.ymparisto.fi/vesitilanne. Joki pysyy talvellakin sulana, joten se on myös monen linnun talvikoti. Lumikengät voi vuokrata paikan päältä. Kylmäpäisiä koskikaroja näkee takuuvarmasti. Naisten, miesten ja alle 16-vuotiaiden kilpasarjojen lisäksi järjestetään kaikille avoin retkisarja. Vesiretkelle. Lintujen lisäksi joella näkee usein kalamiehiä, sillä vesistöön istutetaan muun Luontopolku keskellä kylää teksti johanna mehtola / kuvat Marko hämäläinen Sillan kupeessa virtaa kalatie. Muuramen kirkonkylän asvalttiraitilta vain kivenheiton päässä avautuu Muuramenjoen luontopolku. Joki laskee Muuratjärvestä Päijänteeseen ja pudotuskorkeutta järvien välillä on noin 12 metriä
Valitse valaistukseen sopiva ISO- eli herkkyysarvo, jos haluat pysäyttää kuvaasi linnun nopean liikkeen. Sini-, hömö- ja lapintiaiset tottuvat var- Punatulkku ja talitiainen, aika 1/4000, aukko 7.1, 340 mm, ISO 2000. Töyhtötiainen, aika 1/1250, aukko 5.6, 350 mm, ISO 400. Tien päässä on terveyskeskuksen parkkipaikka, josta voi astella luontopolulle. n Talven linnut etsimessä • Muuramen keskustasta Muuramentieltä käännytään Virastotielle. marika eerola muassa kirjolohia ja harjuksia. Luontokuvaaja Paavo Hamusen luontokuvauskoulu Osa 1: Liikkeen pysäyttäminen susanna aarnio Vaikka talvinen luonto on muuten hiljainen, kosken vaimea pauhu ja kohina antavat retkelle mukavan äänimaiseman. Talviruokinnalla saa monet lintulajit viihtymään pihapiirissä. Piilokojua ei ihmisen lähipiirissä elävien lintujen kuvaamiseen välttämättä tarvitse, vaikka esimerkiksi varislinnut ovat kuvaajalle varsin haastavia lajeja ilman piilosta kuvaamista. Kevättä kohti vauhti kiihtyy ja kevätpäiväntasauksen aikaan 20.3. Opittuasi enemmän kameratekniikasta voit miettiä kuvatessa muutakin kuin vain aihetta. Siksi minuutti minuutilta pitenevä päivä on kevättä odottavalle kuin oljenkorsi. Liikkeen pysäyttäminen ei kuitenkaan tarvitse olla päämääränä, vaan linnun liikkeen näkyminen voi toimia yhtenä kuvan elementtinä. • www.muurame.fi/fi/muuramenjoki muuramen kunta i njok rame Muu Päivä pitenee Kotoisat lajit tarjoavat luontoharrastajalle kiitollisen tavan aloittaa lintuvalokuvauksen harjoittelu. Joen alakoskella on kalatie. Joki on myös hauen, ahvenen, kivisimpun ja mateen kotivesi, mutta siellä on vieraillut lisäksi siikoja, puronieriöitä ja järvilohia. Seuraamalla lintujen keskinäistä viestintää ja elämää saa mahdollisten valokuvien ohella paljon lajituntemusta. Myös paloaseman pihasta pääsee näppärästi polulle. Tutki omasta kamerastasi suurin ISOarvolukema, jota voit käyttää ilman selvää kuvan laadun huononemista (kohina). ISO-arvoa nostamalla saat valaistukseen sopivan ja nopean suljinajan. 11/2014 Suomen luonto 69. Tammikuun aikana päivä on pidentynyt Helsingissä noin kaksi tuntia, Oulussa melkein kolme ja Utsjoella lähes viisi tuntia. Pakkasesta ja kylmyydestä kuulaaseen veteen sukeltaa kuitenkin koskikara. Tällaisella objektiivilla voidaan kuvata kohteita kauempaa. Talvi on lintukuvaajalle valon aikaa, koska lumi heijastaa taivaan valoa myös lumen pinnasta. sin helposti tuttuun ruokintapaikan hoitajaan ja tulevat jopa kädelle tai olkapäälle. Myös virtaavan veden liikettä jää helposti pitkäksikin aikaa seuraamaan. Huomaat, että kuvan taustalla on tunnelman luomisessa oma merkityksensä. n lintukuvat paavo hamunen Edes lumi ei ole tuonut valoa tämän talven pimeyteen suuressa osassa maatamme. Auringonkukansiemenillä, kauralla ja ohralla saadaan pihapiirissä viihtymään tiaisten lisäksi muun muassa keltasirkku, varpunen, pikkuvarpunen, vihervarpunen, viherpeippo, punatulkku, närhi ja harakka sekä nisäkkäistä metsäjänis ja orava. Tiais en siiven liikkeen pysäyttämiseen tarvitaan todella nopea suljinaika eli noin 1/2000 sekuntia tai vieläkin lyhyempi tilanteesta riippuen. Tikat ja tiaiset pitävät rasvasta. Hömötiainen, aika 1/640, aukko 13, 700 mm, ISO 800. Jäljistä päätellen Muuramenjoen rannat luontopolkuineen ovat kuntalaisten ahkerassa käytössä. Parhaisiin kuvaustuloksiin päästään järjestelmäkameralla ja pidemmän polttovälin peruszoomilla (esimerkiksi 70–300 mm) tai kiinteäpolttovälisellä valovoimaisemmalla objektiivilla. Tuo mustavalkoinen veikistelijä on kyllä Suomen talviluonnon urhein piristys. Kesällä täällä voi pulahtaa uimaankin, jos tohtii. Pidemmällä zoomilla varustetulla peruspokkarilla voi myös kokeilla kesympien lajien kuvaamista. Leikittele aamun ja illan valoilla ja kokeile kuvaamista vaikka lumisateella. päivä pitenee Suomessa keskimäärin 6–7 minuuttia vuorokaudessa. Harjoittelemalla sommittelua ja miettimällä elementtien sijoittelua kuva-alalle saat kuvasi mielenkiintoisemmaksi. Nyt talvella pelkkä ajatuskin hytisyttää
Ohjeet osallistumiseen: . Se ei ole kilpailu, joten havaittujen lintujen määrä ei ole ratkaisevaa. Ydinvoimaseminaari järjestetään lauantaina 1.2. Tunnista tunnin aikana havaitsemasi lintulajit. Kilpailun teemana on Meri-Lappi – Lapin meri. Osallistumismaksua ei ole eikä ilmoittautumista tarvita. Lasipalatsin Bio Rexissä. 70 Suomen luonto 21/2014 istockphoto Kemin keskustan ja Jäälinnan valtaavat veistokset, kun lumenveiston ja jäänveiston Suomen mestaruudet ratkotaan 31.1.–2.2. Tänä vuonna festivaalin yhtenä pääteemana on ydinvoima. ? Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan. pekka nurminen / birdlife SM-KISAT Virikkeitä metamorphosen heikki kokkonen / kuvaliiteri Vinkkejä moneen menoon!. Lisätietoja seminaarista, elokuvista, muusta oheisohjelmasta sekä lipuista: docpoint.info. www.pihabongaus.fi Käpytikkakin voi vierailla pihalla. Ydinvoiman puolesta puhuu yhdysvaltalainen Pandora´s Promise. visitkemi.fi Metamorphosen kertoo Etelä-Uralilla radioaktiivisen järven ympäristössä asuvista ihmisistä. Horses of fukushima istockphoto Tositarinoita ydinvoimasta Myös hevoset kärsivät Fukushiman onnettomuudesta. Sveitsiläinen Journey to the Safest Place on Earth kertoo ydinjätteen loppusijoituksesta ja saksalainen Metamorphosen EteläUralilla radioaktiivisen järven ympäristössä asuvista ihmisistä. Bongaukseen voi osallistua kuka tahansa. Johanna Mehtola Katso elokuvien trailerit www.suomenluonto.fi. Birdlifeen. tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla. Horses of Fukushima kertoo 23 hevosesta, jotka jäivät heitteille, kun ihmiset pakenivat Fukushiman ydinonnettomuuden takia. Bongaa pihalla Pihabongauksessa 25.–26.1. Se tuo Helsingin valkokankaille parhaat dokumentit niin Suomesta kuin ulkomailtakin 28.1.–2.2.2014. ? Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät viimeistään 31.1. Elokuvien lisäksi festivaaliohjelmassa on seminaareja, keskustelutilaisuuksia ja klubeja. Dokumenttifestivaali DocPoint täyttää jo 13 vuotta. Ohjelmistossa on monena vuonna ollut ilahduttavasti myös luontoon ja ympäristöön liittyviä dokumentteja
Teksti on paikoin päiväkirjamaista. Mikä oikeastaan on luontoa ja luonnollista. Talouskasvun rajat alkavat nyt tulla vastaan. www.amosandersson.fi Jussi Mäntysen pronssiveistos Nuori uroshirvi vuodelta 1949. Sekä luonto että luonne ovat muinaisen luoda-verbin johdoksia. Luonnollinen tarkoittaa aitoa, luonnonmukaista ja luontoon kuuluvaa. Laajin opas keinopesien nikkarointiin on Juha Laaksosen viime WWF:n Vuoden luontokirjana palkittu Pihan linnut & pöntöt (Paasilinna 2013). Vesa Heikkinen Suomen kielen dosentti ja tietokirjailija hannu tikkanen Saamelaisten maisemissa Aittaa kannatteleva jalka Suomujoen kolttakentällä. (JM) ????. Kirjan tekstistä näkyy, että valokuvaaja ja kirjailija Luhta viettää paljon aikaa luonnossa kuvaten mutta myös sitä kuunnellen ja kokien. Esimerkiksi lintujen munien kuvat ovat luonnollisessa koossa: onko sinitiaisen muna tosiaan noin pieni. Sumu hälvenee ja asiat asettuvat paikoilleen. Luominen on alkujaan heittämistä: vieläkin luodaan lunta ja käärme luo nahkansa. Se laajentaa useimpien, oikeastaan kaikkien, pönttötietämystä, sillä mukana on kymmeniä vähemmän tunnettuja lintuja, joita voi auttaa pesärakenteilla. Myös puhe luonnosta perustuu tekemiimme valintoihin. saakka. Sitten vuorossa ovat tiaiset ja aikaisin saapuvat talvilinnut kuten kottarainen. Se on kirjassa esiintyvän erikoispönttömestari Urpo Koposen mukaan syytä laittaa ulkorakennuksen varjoisalle seinälle. Luonto on kielellinen luomus, ihmisen puhetta ihmiselle. Antti halkka Ville Lähde: Niukkuuden maailmassa (Niin & näin 2013) Hyvän kirjan lukemisesta tulee usein rauhallinen olo, vaikka se käsittelisi pelottaviakin asioita. Jäin kaipaamaan myös kuvaajatietoja. Hyvä myyrävuosi ja lämmin talvi tuovat pian pöllöt pesäkolojen äärelle. Valokeilassa taru rantala / vastavalo Luonnollisesti Sarjassa tutustutaan luontoon liittyvien sanojen syntyperään. ????. Nyt kuville on haettava selitykset leipätekstistä. Näyttelyyn on rakennettu myös kertomuslaavu, jossa voi kuunnella paikkoihin liittyviä tarinoita eri puolilta Saamenmaata. 11/2014 Suomen luonto 71. Tekstiä on liikaa ja se kaartelee turhan kaukana, on Gogolia, Wagneria, Gallen-Kallelaa, uskomuksia ja tarinoita liki 250 sivun verran. (AK) ????. Kirja antaa aina myös tuiki tärkeät sijoitusohjeet ja paljon tietoa kymmenistä kolopesijöistä. Lapsille ja lapsiperheille suunnatussa näyttelyssä voi taidetta kokea myös äänen, valojen ja kosketuksen avulla, Veistoksia, maalauksia ja grafiikkaa on yhteensä lähes 90 teosta. Kirjan raskautta lisää väliotsikoiden ja kuvatekstien puuttuminen. Se, minkä väitämme olevan luonnollista, voi olla jotain aivan muuta, joskus suorastaan luonnotonta. LIsäksi museossa Pöntöt tuovat eloa pihapiiriin On aika tehdä pönttöjä, sillä ensimmäiset pönttölinnut alkavat pian pesiä. Saamelaismuseo Siidan Ealli Biras – Elävä ympäristö -näyttely esittelee saamelaista kulttuuriympäristöä arkeologian, rakennusperinnön ja maisemaan liittyvän muistitiedon kautta 25.5.2014 saakka. RAUNO TRÄSKELIN koskematonta luontoa, metsäpolkuja ja ihmisen jälkiä metsässä voi katsella Amos Anderssonin taidemuseon Metsäretki-näyttelyssä 10.3. www.siida.fi Metsäretki keskellä kaupunkia järjestetään erilaisia työpajoja. Lähde onnistuu selventämään ajatuksia siitä, mitä kaikkea luonnonvarojen hupeneminen merkitsee. Mielestäni pohjoinen luonto olisi ollut yksinään riittävän kiinnostava. Kuvitus on hieno ja oivaltava. Hannu Hautala, Lauri Kettunen, Petteri Törmänen (kuvat) & Markku Turunen (teksti): Pohjoisen taivaan alla (Maahenki 2013) Komeat kuvat ja hyvä painojälki eivät pelasta tätä kirjaa kritiikin säilältä. Kielentutkija tutkii luonnollisia kieliä, mutta ei ole luonnontutkija. Jorma Luhta: Taivas tulessa (Otava 2013) Loistava valokuvaaja ja huikea luonnonilmiö; tästä yhdistelmästä on syntynyt upea kuva- ja tietoteos revontulista. Saavatpa pesänteko-ohjeensa myös monien syrjimä räkättirastas ja samalla punakylkirastas. Saamelaisten kansallispäivää vietetään 6.2. Luonto taas voi viitata niin luomakuntaan kasveineen ja eläimineen kuin ihmisluonteeseenkin. Tällaiselle etelän ihmiselle pohjoisen tähtitaivas ja revontulien valokirjo ovat elämys myös kirjan sivuilta katsottuna. Sellainen on pian huilunsa virittävä mustarastas. Mustarastas hyväksyy laatikon, josta naaras voi hautoessaan tarkkailla ympäristöään. Näin vaikuttaa myös filosofi Ville Lähteen kirja Niukkuuden maailmassa. Näyttelyn taustalla soivan äänimaiseman on tehnyt muusikko Wimme Saari. Missä on pihvi. (JT) ????
Vaan pieni on niin sitkeä, ettei kylmyys ja lumi helpolla nujerra!” Minna Tuomisto-Lehtinen kuvasi sitkeän orvokin marraskuun lopussa Lusissa Heinolan kupeessa. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Metsähiiren ruokahetki Sitkeä kukkija ”Pieni ja ujo metsähiiri ruokailee lintulaudan alla ja nauttii laudalta putoilevista herkuista. Tällä kertaa hiiri jäi hetkeksi näkyville, ja sain otettua siitä tämmöisen vierailijakuvan lokakuun lopussa.” ”pieni keto-orvokki on kukkinut kivenkolossa koko syksyn. Hiirellä oli valtava urakka, kun se raahasi kokoonsa nähden suuren suurta talipalloa havujen alle suojaan. Nyt kun lunta satoi ja oli pakkasta, olin varma, että sitä ei enää ole. Järripeippo talviaterialla ”Järripeippo on jokatalvinen vieras talviruokintapaikallani Merikarvialla”, kertoo linnun kuvannut Sakari Sipilä. Hiirellä on ollut myös onnea herkunhakureissuilla, sillä kerran orava pudotti ryöstämänsä talipallon. ”Yleensä hiiri vie herkut suojaan havujen alle ja nakertelee ne siellä rauhassa ja turvassa. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Kuukauden ajan olen ikkunasta katsellut, kun hiiri varovasti hiipii havujen suojasta hakemaan herkkupalaa”, kertoo tamperelainen Tarja Porkkala. havaintokirja Toimittanut annakaisa vänttinen lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Suurin osa järripeipoista muuttaa etelään talveksi, mutta etenkin lauhoina talvina niitä jää myös Suomeen. 72 Suomen luonto 11/2014. Siitä riitti nakerrettavaa kyllä koko perheelle. Joka päivä on tullut tarkastettua, onko se jo luovuttanut
”Hetken päästä päätimme käväistä vielä Kopparnäsin lintutornin lähellä. Puron jäätaidetta ”Lähdin seuraamaan puroa, jonka joskus sienireissulla löysin. Näätä talivarkaissa ”Puuhailin keittiössä aamuaskareita ja katsoin tavanomaiseen tapaani ikkunasta ulos, että mitäköhän lintuja on ruokailemassa. Läheiselle parkkipaikalle saavuttuamme havaitsimme jotakin P-merkin päällä... Pöllöparkki ”Olimme 4.12.2013 kaverini kanssa Inkoon ympäristössä katselemassa, jos joitakin lintuja olisi vielä liikkeellä. En ollut koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa ja huutelin miestäni nopeasti katsomaan mikä luumupuussamme syö talipötköä”, kertoo nälkäisen näädän joulukuun lopussa kuvannut Tarja Porkkala. ”Eipä ole näätä ennen vieraillut pihamaallamme, ainakaan emme ole sitä onnistuneet näkemään. Hiiripöllöhän se siinä! Pöllö oli ottanut P-merkin ihan tosissaan ja pysähtynyt siihen. Lähempää tarkasteluna löytyi tällainen hauskan näköinen kerroksittainen kääpärypäs.” Muodostelman kuvasi vuoden ensimmäisenä päivänä espoolainen Leena Sarell-Kankaanpää. Harmi vain, että koomisesta kuvasta tuli hieman epätarkka, mutta hieno kokemus jälleen.” Haltianhiukset ”Padasjoelta löytyi jääpartaa eli haltianhiuksia 23.11. Yhdentoista aikoihin aamupäivällä huomasimme hiiripöllön istuvan sähkölinjoilla ja sain siitä elämäni ensimmäiset pöllökuvat”, iloitsee Toni Limnell. 11/2014 Suomen luonto 73. Ilman lämpötila oli suunnilleen nollassa. Viikon päästä esiintymä oli sulanut pois. Tuon käynnin jälkeen näätä on käynyt ruokailemassa useasti, sillä talipötköä on syöty ahmimalla niin, että kehikon sisältä roikkuu talipötkön jäänteistä vain naru. Näkemästäni hämmästyin melkoisesti ja kyllä siinä sai muutaman kerran hieroa silmiään, että onkohan sitä hereillä. Siitä sain jo toiset pöllökuvat. Havaitsimme retkitoverini Seppo Martinsaaren kanssa tämän esiintymän kuivuneessa pihlajan varvussa. Metsään oli hakattu aukko ja viimeisin kova myrsky oli kaatanut puroa reunustavat isot kuuset kokonaan kumolleen. Taitaa olla kyseessä lähes citynäätä, sillä Tampereen keskustaan on muutama kilometri.” Luonnon muodostelma ”Kurkijärveä Espoossa kiertävältä metsäpolulta näin jotain punaista pilkottavan puiden välistä. Luulin, että joku oli kietonut narua tai muuta värillistä vanhan puun ympärille, niin kovin punaiselta se polulle saakka näytti. Puro solisi edelleen ja pakkanen oli tehnyt upeita veistoksia sen reunamille ja puron yli kurottaville oksille”, kertoo luonnon taideteoksen Jämsän Juokslahdella kameraansa tallentanut Minna Jakosuo. Havainto on ilmeisesti Suomessa harvinainen.” Haltianhiukset kuvasi Alpo Pajulahti
ANNA PALAUTETTA! Osallistu Paras juttu -kisaan! palaute@suomenluonto.fi Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Eläinlajeilla luonnossa on yleensä ihannebiotooppi – ympäristö, johon laji on sopeutunut. Karvanaamojen talvi 2. Teoksesta ilmestyi uusi, pääasiassa molekyylibiologian myötä huomattavasti muuttunut painos 2005. Heikommat saavat heikommat reviirit, kunnes joillekin ei jää muuta mahdollisuutta kuin asettua kaupunkiin. Ajatus kai kulkee jotensakin näin: Koska kaupunki on niin erilainen ympäristö kuin eläimen luonnollinen elinympäristö, kaupungissa elävien eläinten on oltava poikkeuksellisen kyvykkäitä tullakseen toimeen ja lisääntyäkseen menestyksekkäästi. Korjattu ehdotus on tulossa Luomuksen kotisivuille (www.luomus.fi). Mustavaris on levinnyt Suomeen ihmisen seuralaisena, joten sitä tämä sääntö ei koske. Äänestä . Luonnottomiin olosuhteisiin ajetut varislinnut eivät siis ole lajinsa nokkelimpia, vaan päinvastoin penaalin tylsimpiä kyniä. Tämä ajatus kuultaa läpi Karlssoninkin mielenkiintoisessa ja elävästi kirjoitetussa jutussa. Reijo Ruottunen Pori Vastaus nisäkkäiden nimistä (SL 10/2013) Aluksi hieman taustaa nisäkäsnimistötyöryhmästä. Ehdotus valmistui 2008. Suomen Luonto 10/2013 1. Kirsi Valonen Nastola Kauniit kuvat ja mielenkiintoista tietoa kotoisten karvanaamojemme talvenviettotavoista. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 6.2.2014 mennessä. Satu Hytönen Klaukkala Ihan pihkassa Taas tuli paljon uutta tietoa. Osallistujien kesken arvotaan Norppa-kylpypyyhe. Ritva Haajanen, Helsinki Päin pakkasta Tykkäsin jutusta, ja se antoi kipinän lähteä taas suksien ja ahkion kanssa pitkästä aikaa maastoon. Ihan pihkassa 3. Päin pakkasta Tonttujen muistipelin voitti Aune Röynä Turenkista. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Useilla eläinlajeilla on reviiri, jonka ne tästä biotoopista varaavat omaan ja perheyhteisönsä käyttöön. Sari Laakso Lempäälä Kotoisasti ja samaan aikaan asiantuntevasti kirjoitettu juttu ihanilla kuvilla. Tosin olen lapsuudesta asti kuullut puhuttavan kuusenpihkan parantavista voimista, mutta nyt asia on tieteellisesti todettu. Harakka tarvitsee ihmistä, mutta pystyy elämään melko pienissäkin ihmiskylissä ainakin kesät, osa talvetkin. Suomen Luonnossa 9/2013 mainostettiin jo kannessa Alice Karlssonin Vuoroaskelin kaupunkiin -juttua kaupunkiemme varislinnuista. Toimittanut mirva uotila Lukijoilta @ Mitä mieltä lehdestä. Päätimme kuitenkin jatkaa ensimmäisen nimistöehdotuksemme loppuun alkuperäisen suunnitelman mukaan. Reviireistä syntyy kilpailu. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 0510 Helsinki. Jaakko Viitala, Tampere 74 Suomen luonto 11/2014 Nokkelat kaupunkilaiset. Eläinlajien populaation kokoa rajoittaa elämiseen riittävien reviirien lukumäärä, vaihtelevat ympäristön olosuhteet sekä saalistajat, taudit ja loiset. Naakka taas on pariuskollisuudessaan liikuttava kaupunkilainen, ihmisen seuralainen sekin. Työn alkaessa 1990-luvun alkupuolella käytimme taksonomisena pohjana Wilson & Reeder, Mammal Species of the World -teoksen toista painosta vuodelta 1993, silloista nisäkästaksonomian raamattua. Oli mukavaa keskustella jutusta tiedonhaluisen nelivuotiaan kanssa. Olemme perillä nisäkästaksonomian muutoksista myös Wilson & Reeder 2005 -teoksen jälkeen ja olemme päättäneet, että nyt korjattu ehdotus muokataan vielä kerran uusimman taksonomian mukaisesti. Hirvieläinten nimissä ryhmä päätti, että perinteiset suomalaiset hirvieläinlajien nimet ovat hirvi ja peura. sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi . Tämä ei ole kannanotto lajien asemaan ryhmän taksono-. Parhaimmat, siis nokkelimmat ja vahvimmat yksilöt, valtaavat parhaat reviirit. Vaikka ajatuksessa sinänsä on jo aimo annos antropomorfismia, pyrin vastaamaan siihen sen omilla argumenteillani. Eeva Puustinen, Inkeroinen Todella mielenkiintoinen artikkeli luonnon parantavista aineista. Olen päinvastaista mieltä kaikkien kanssa, jotka puhuvat kaupungeissa yleistyneiden villien eläinten nokkeluudesta tai kyvykkyydestä. Koska hirvieläintenkin taksonomia on urakkamme aikana muuttunut, emme vastaa suoraan Jaakko Kullbergin taksonomiseen katsaukseen. Nimistöryhmä on viime syksynä ja tänä talvena käynyt läpi vuosien mittaan Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) kotisivuille ja meille suoraan tullutta palautetta, korjannut selviä erehdyksiä ja pohtinut monia yleisön esittämiä ehdotuksia. Olen ennenkin kiinnittänyt huomioni kaupunkilaista elämänmuotoa ja siinä selviytymistä ihannoivaan kirjoitteluun. Jostain syystä, joka ei liity Karlssoniin eikä hänen ansiokkaaseen toimittajan työhönsä, haluan nyt ilmaista erimielisyyteni. Muita lajeja päätettiin kutsua metsäkauriin esimerkin mukaan kauriiksi. Lukijoilta: Karvanaamojen talvi Siitä tuli ihan uutta tietoa näinkin vanhalle ihmiselle. Mutta mustavarista, naakkaa ja jossain määrin myös harakkaa lukuun ottamatta kaupunkeihin asettuneet varislinnut ovat kaukana nokkelasta voittajasta. Kannattaa tosiaan kokeilla. Pärjää hyvin myös pienemmissä kaupungeissa
”Hyvin kuvattu, rauhoittava, ihastuttava ja sympaattinen!” Veli-Matti Ollila, Saarenkylä Toiseksi parhaaksi kanneksi äänestettiin joulukuun lehden maisema. Arvonnan voittajat ja kaikki viime vuoden kannet ovat esillä verkkosivuillamme suomenluonto.fi/paraskansi. Lukijamme Jouni Salonen huomasi virheen sivun 39 kuvatekstissä. Nisäkkäiden nimiä on muutettu ilman suuria ongelmia. Kauriiksi muuttuivat esimerkiksi entiset myski- ja piikkohirvet, jotka eivät muistuta hirveä. Mauri Leivon kuvaamassa voittajakannessa kuikat uivat kesäisen usvaisella järvellä. Linnuilla ja nisäkkäillä nimen vaihtumiseen kuluu vain muutama vuosikymmen. Nisäkäsnimistöryhmä Heikki Henttonen Ilpo Hanski Ulla-Maija Liukko Seppo Lahti Paras kansi miassa. Lumijälkikuvassa ei ole jäniksen jälkiä, vaan pikemminkin jonkin koiraeläimen laukkajäljet. LisätietoaOy Termex-Selluvillasta: www.termex.fi Termex-Eriste PL 34, 43101 Saarijärvi Puh. Kiitämme Kullbergia mielenkiinnosta aiheeseen. Valkohäntäkauriskin oli ensin laukonpeura, mutta tätä nimeä 2013 Lukijoidemme mukaan vuoden 2013 onnistunein kantemme oli kesäkuun lehdessä. Kaikkien äänestäneiden kesken arvottiin Metsän tarina -kirja ja -elokuvan dvd sekä viisi Suomen Luonnon puolivuotiskertaa. Aloittaessamme työtämme nisäkäslajeja tunnettiin yli 4600. Voittajille ilmoitetaan myös henkilökohtaisesti. Kiitos osallistujille! Luonnollisesti lämmin koti... Nyt nisäkkäitä tunnetaan reilusti yli 5500. Kolmanneksi sijoittui Jorma Luhdan kuvaama upea Linnunrata lokakuun lehden kannessa. Näihin muutoksiin verrattuna työryhmämme ehdottama neljän suomalaisen lajin nimenmuutos tuntuu vähältä. ”Niin puhtaan valkoista.” Teuvo Antero Ilonen, Tampere Juhani Lokki Petri Nummi Juha Valste Oikaisuja Edellisessä Suomen Luonnossa (10/2013) oli muutama sekaannus. Tea Karvisen talvinen kuva Paha-Kolilta keräsi 217 ääntä. On ollut jopa hieman yllättävää, että vaikkei työ kokonaisuutena ole juuri intohimoja herättänyt, muutaman lajin ja ryhmän nimistä nousseet erimielisyydet ovat peittäneet kokonaisuuden. Voittajakansi sai 223 ääntä. Aiheesta varmaan keskustellaan tulevaisuudessakin. Vain hieman yli tuhannella lajilla oli suomenkielinen nimi, ja nimissä vallitsi sekasotku. Näistä kolme ei ole alkuperäisiä, vaan ihmisen riistae läimiksi tuomia lajeja; neljäs taas on harvinainen satunnaisvieras. Magnusson myös muistuttaa, että rasvaan kertyvät ympäristömyrkyt ovat karhuille ongelma. Sivun 80 pienessä lumisessa lintukuvassa on naarasmetso, ei naarasteeri. …kuluttaa vähemmän energiaa ja ympäristöä. Muun maailman nisäkkäiden kaikkiaan yli tuhannesta aikaisemmasta suomalaisesta nimestä monet ovat muuttuneet jopa useaan kertaan, minkä osoittaa jo lyhyt perehtyminen vanhoihin eläinkirjoihin. Ääniä tuli yhteensä 1319. Huippuvuorten luontoa tutkinut Aarno Magnusson löysi korjattavaa lehden jääkarhujutusta. Ehdotamme vain neljän kotimaisen nisäkäslajin nimen muuttamista. Näiden eläinten nimet eivät ole ”vanhoja ja vakiintuneita”. Termex-Selluvillalla eristetty talo on lämmin talvella ja viileä kesällä. Teoksessa Suomen luurankoiset vuodelta 1909 on 64 nisäkäslajia, joista 31:llä on eri nimi kuin nykyisin tai outo rinnakkaisnimi. Kolmas sija irtosi 172 äänellä. 0207 809 880 11/2014 Suomen luonto Termex_Luontolehti_ilmo_90x133mm.indd 1 75 2.1.2014 13.26. ei ole käytetty vuosikymmeniin – puhumattakaan alkuun käytetyistä virginian- tai minnesotanpeurasta. Jos pidetään kiinni vakiintuneisuudesta, voidaan aloittaa Agricolasta, jalopeurasta ja leijonasta. Toimitus Lisätietoa: www.termex.fi Hengittävässä kodissa on miellyttävä asua.Vedoton, tasainen huonelämpö sekä erinomainen sisäilma takaavat ainutlaatuisen asumismukavuuden. Toisin kuin jutussa sanotaan, jääkarhu ei käytä takajalkojaan uimiseen, vaan kauhoo vettä räpylämäisillä etutassuillaan ja ohjailee takajaloillaan uinnin suuntaa. Myös joidenkin kauriiksi kutsuttujen, mutta todellisuudessa vuohelle läheistä sukua olevien ja vuohta muistuttavien lajien nimi muutettiin vuoheksi. Valtaosa työstämme on siis kohdistunut lajeihin, joilla ei ole ollut suomalaista nimeä tai joiden suomalaisissa nimissä ei ole ollut päätä eikä häntää
Pyrstötiaiset ovat oppineet tulemaan lintulaudoille vasta noin kymmenen viime vuoden aikana. Uskolliset pyrstötiaiset Miksi ruokintapaikallani käy jatkuvasti 8–10 pyrstötiaista. Lähistöllä on muitakin ruokintoja, mutta linnut käyvät vain meillä. 76 Suomen luonto 11/2014 Männyn kilpikaarna ei kuulu nisäkkäiden muutoin monipuoliseen ravintovalikoimaan, mikä lienee männyn tavoitekin. Ruokimme oravia ja lintuja maapähkinöillä ja auringonkukansiemenillä. Kysyjän tekemä havainto on todella yllättävä ja juuri siksi mielenkiintoinen. Tonttini on noin kahden hehtaarin kokoinen, pieneltä osaltaan hieman soistunut koivikko. fi, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Miksi siis ainakin yksi oravayksilö nakertelee kaarnakilpien reunoja. Ilman kuvia olisin tuskin uskonut havaintoa todeksi. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio. Onkohan kyseessä jonkin hivenaineen puutos. jari niskanen / kuvaliiteri Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT – asiantuntijat vastaavat Pyrstötiaiset ovat oppineet ruokinnalle 10 viime vuoden aikana. Tiedän, että oravat ovat jollakin alueella erikoistuneet hyväkasvuisten mäntyjen latvaosien hilsekaarnan kuorintaan voidakseen iskeä hampaansa kuoren alla oleviin nila- ja jälsikerroksiin. Puun tyvelle pudonneista kaarnankappaleista päätellen orava ei näytä käyttävän kaarnaa pesän pehmikkeinä – tuskin edes ravintonaan!. . Oppiminen on tapahtunut muita tiaisia seuraamalla. Tämä ruokinta lienee pyrstötiaisille turvallisin paikka, ja soistunut koivikko vastaa lajin elinympäristövaatimuksia. Myöhemmin keväällä pyrstötiaiset saattavat tulla tontille juomaan mahlaa vaahteroista, jos niitä siellä kasvaa. . Puhelimitse saamieni lisätietojen mukaan kyseessä on helposti tunnettava, jollain tavoin vammautunut yksilö, jonka kiipeilykin on vaivalloista. Silloinkaan oravien ei havaittu syöneen itse kuorta. Kilpikaarna ei tietääkseni sisällä mitään ravinteita, jotka saattaisivat houkutella eläimiä. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. seppo vuolanto Miksi orava jyrsii männyn kaarnaa. kysy luonnosta LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta www.suomenluonto.fi/kysyluonnosta/, sähköpostilla kysyluonnosta@suomenluonto. Mistä johtuu, että orava jyrsii männyn kaarnaa ja vain yhdestä puusta, vaikka piha on täynnä mäntyvaltaista puustoa. Se kun käyttää osan elinvoimastaan paksun kilpikaarnan tuottamiseen
. Jorma Rauvola matti helminen hannu lehtonen Kalat Kauri Mikkola Selkärangattomat juha valste Nisäkkäät, evoluutio Riitta korhonen Vastaajina tässä numerossa: Seppo Vuokko Kasvit Seppo Vuolanto Linnut koko perimässä olla pahkojen syntyä helpottava vika. Itämeressä elää vain yksi säännöllisesti lisääntyvä valaslaji, pyöriäinen. Matti Helminen Nisäkkäät Koska kyseisen oravayksilön käyttäytyminen on lajille epätyypillistä, voimme olettaa, että siihen on vaikuttamassa ainakin kaksi tekijää. Kihokki on hieno hyttyspyydys, ihan yhtä tehokas kuin kaupan kalliit nestekaasulla toimivat hyttysansatkin. Mikä hyttyspyydys. Se on kovasti vähentynyt ja esimerkiksi Suomen vesillä pyöriäisiä nähdään useimpina vuosina vain muutamia. Lisäksi kihokit ovat erittäin kauniita. Samalla sydämessä ollut aukko sulkeutuu, sydän alkaa pumpata verta keuhkojen kautta ja napaverenkierto päättyy. seppo vuokko Mukuramänty on kauttaaltaan pahkainen. 11/2014 Suomen luonto 77. Tämä on saanut oman nimenkin, mukuramänty, Pinus sylvestris f. Ehkäpä maapähkinät ja auringonkukansiemenet ovat niin energiapitoista ravintoa, että kaarnanpureskelu on jyrsijän epätoivoinen yritys tasapainottaa r uuansulatuskanavansa sisältöä tai kuluttaa jatkuvasti kasvavia etuhampaitaan. Valas on nisäkäs, mutta missä niiden napa on. maria nieminen kihokki. Ensinnäkin orava on syystä tai toisesta vammautunut ja sen liikkuminen on vaivalloista. Entä onko Itämerellä havaittu joskus valaslajeja. seppo vuokko Pahkoja kerrakseen Kohtasin Kuusankosken pohjoisosissa todellisen pahkamännyn. gibberosa. Kuvan perusteella kasvi on pyöreälehti- . Napanuora katkeaa ja sen poikasen puoleinen osa hajoaa vähitellen. Syntymähetkellä emo nostaa poikasensa pintaan, jolloin se vetää ensimmäiset hengenvetonsa. Mukuramäntyjä on tavattu siellä täällä eri puolilla maata. Toisaalta se lienee tullut toimeen lähinnä piharuokinnan ansiosta. Valaat ovat istukallisia nisäkkäitä ja kehittyvä sikiö saa ravinnon ja hapen emon istukan kautta. Ne ovat siis puun omaa kudosta, kasvaimia, joista ei kuitenkaan yleensä ole puun kasvulle ja elinkyvylle merkittävää haittaa. Mökkimme lähteisen lammen reunamilla kasvaa kihokkeja, mutta mitä kihokkeja. Onko valailla napa. Pikkukihokin lehtilavan tyvi kapenee vähitellen ruodiksi, joten lehti on kokonaisuutena lusikkamainen. Kun yksittäinen pahka syntyy yhdessä jälsisolussa tapahtuneesta perimän muutoksesta, täytyy tällaisen mukuramännyn Pyöreälehtikihokki pyydystää hyönteisiä. Pahkat Oravan järsimää kaarnapurua puun alla. Mistä johtuu, että yksi puu on saanut tällaisen määrän pahkoja, vaikkei lähiseudun puista löydy ainoatakaan pahkaa. Näistä suurin on Kotkan mänty, jonka ympärysmitta on 352 senttiä. Arvoitukseksi jää, miksi vain yhden männyn kaarna kelpaa pureskeltavaksi. ovat puun kasvuhäiriöitä, joissa paksuuskasvu on paikallisesti karannut kasvin seurannasta. Männyllä pahkat ovat melko harvinaisia verrattuna esimerkiksi koivuun. Männyllä on kuitenkin muoto, jonka rungon tyviosaan syntyy kauttaaltaan runsaasti pahkamaisia muodostumia. . Siitä jää muistoksi huonosti erottuva napa. Kuusankosken puu on kuvien perusteella vielä nuorehko ja hyväkasvuinen. Komeimmat mukuramännyt on erikoisuuksina rauhoitettu, kuten Kotkan Kuutsalossa, Suonenjoen Tyyrinmäellä, Hattulan Sattulassa ja Helsingin Laajasalossa. Etelä-Itämerellä pyöriäinen on yleisempi
Varpuspöllön ruokavarasto linnunpöntössä. Varastopöntöt ovat usein pihapiireissä ja muissa sellaisissa paikoissa, joita varpuspöllö ei kelpuuta pesäpaikaksi. Yllätys linnunpöntössä Tyhjentäessäni linnunpönttöä viime lokakuussa löysin sieltä viisi hiirtä. Kuvan pikkunisäkkäät ovat todennäköisesti metsämyyriä. Niiden tunnistaminen lajilleen on usein hyvin vaikeaa. Yksi on mahdollisesti peltohiiri tai koivuhiiri, mikäli otuksen selässä oleva raita on todellisuudessa tummempi kuin muu turkki. juha valste Hämähäkkien alkuperä Mistä hämähäkit ovat tulleet. Hämähäkit hengittävät sekä hyönteisten tavoin ilmaputkilla että omalaatuisilla kirjakeuhkoilla. . Kookkaista hetulavalaista on Suomen vesillä tavattu satunnaisina ainakin lahtivalas ja ryhävalas (viimeksi 2006). Meressä elää edelleen ihmeellisiä molukkirapuja, jotka hengittävät samantapaisilla kirjakiduksilla. Onko tämä jonkin pedon talvikätkö. Kimmo keltamäki VICTOR HABBICK VISIONS / SCIENCE PHOTO LIBRARY Suomessa on kuitenkin nähty satunnaisesti monia muitakin valaslajeja. Hämähäkit ovat tulleet merestä, mutta erinäköisinä kuin ne ovat nykyään. Tästä syystä pöntöt on tarpeen tyhjentää vielä keväällä ennen kottaraisten paluuta. . Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kaikissa tarkistamissani lähdeteoksissa oli eroja Suomessa tavattujen valaiden luettelossa. 78 Suomen luonto 11/2014. Pöntössä on varpuspöllön talvea varten keräämä saalisvarasto, johon se voi kantaa kymmenittäin pikkujyrsijöitä ja lintuja. juha valste Maitovalaita on tavattu Suomenkin aluevesillä. Keräämiensä varastojen avulla pöllö elää yli talven, jos myyräkannat sattuisivat romahtamaan tai pyydystäminen paksun hangen alta osoittautuisi liian vaikeaksi. Pöllö varastoi pönttöihin, joiden lentoaukko on noin viisi senttiä. Yksi syy tähän on nykyisen Suomen erilaiset merialueet verrattuina sotia edeltäneeseen Suomeen. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Pienistä hammasvalaista meillä on tavattu pyöriäisen lisäksi ainakin maitovalas (viimeksi 1986), pullokuonodelfiini (1953), valkokuonodelfiini (1935, Karjalankannas) ja delfiini (viimeksi 2006). Varastostaan huolimatta varpuspöllö saattaa löytää myöhemmin vielä paremman talvipaikan ja saaliit voivat jäädä käyttämättä
Umbossa on 8–10 aaltomaista harjannetta, jotka risteävät kuoren kasvurenkaiden kanssa. Sen huomaa kun pitää simpukkaa peukalon ja etusormen välissä ja vetää sormia eteenpäin. Tietääkseni geenimanipulaatiota – siis sitä, että jokin geeni vieraasta eliöstä olisi ympätty hedelmäkasviin – ei ole vielä käytetty siemenettömien hedelmien tuottamiseen. Kuoren väri on tavallisimmin keltainen vihertävin sävytyksin. Ensimmäiset maalla eläneet hämähäkkieläimet ovat olleet skorpionien tapaisia ja kehittyneet vähitellen nykyisenlaisiksi. Näin on saattanut syntyä siemenetön viinirypäle. Mistä erotan, mikä simpukka on kyseessä. Tavallisesti hedelmän kehitys edellyttää sekä pölytystä että hedelmöitystä, joiden välinen aika voi olla pitkäkin. Myös hormonikäsittely voi estää martojen raakileiden karisemisen. Kuoren ylä- ja alareuna ovat usein samansuuntaisia. Onko se geenimuuntelun tulosta. Mitä simpukoita. Umbon harjanteet seuraavat kasvulinjoja ja osuvat osittain yksiin niiden kanssa. Triploidin kasvin kromosomisto ei jakaudu enää tasan sukusoluihin (kolme jaettuna kahdella ei ole kokonaisluku!), eikä kelvolli- marika eerola muistuttavaa järvisimpukkaa: isojärvisimpukka (Anodonta cygnaea), litteäjärvisimpukka (Pseudanodonta complanatum) ja pikkujärvisimpukka (Anodonta anatina). Suomessa elää kolme toisiaan suuresti Isojärvisimpukka Kulma lähempänä umboa kuin terävää kärkeä Kulma lähempänä terävää kärkeä kuin umboa Umbo Kuori sivuilta hyvin litteä Kuori särmikkäästi munanmuotoinen Pikkujärvisimpukan kuori on särmikkään munanmuotoinen. Kuoren yläreunassa oleva kulma sijaitsee lähempänä umboa kuin terävää kärkeä. Joskus kasvin oma perimä voi muuttua niin, että hedelmä kehittyy siemenettömäksi. Diploidin kasvin sukusoluissa kromosomisto on yksinkertaisena ja tetraploidin kaksinkertaisena, ja näiden yhtyessä syntyvällä jälkeläisellä kromosomisto on kolminkertaisena (kasvi on triploidi). Hauholla on rehevässä ja hiekkapohjaisessa lammessa paljon tummanruskeakuorisia simpukoita. Pikkujärvisimpukka Litteäjärvisimpukka piirros hannu lehtonen Niistä on helposti voinut muuntua rannoilla eläviä muotoja ja näistä puolestaan varsinaisia maaeläimiä. hannu lehtonen Hedelmä ilman siemeniä Eräs vieraani ihmetteli siemenettömiä rypäleitä. Kasvissa täytyy olla mutaatio, joka ei karista hedelmöityksessään epäonnistuneita kukkia. Sen pinnalla on 3–5 epäsäännöllistä kohoumaa vinottain kasvurenkaisiin nähden. Etuosa on takaosaa matalampi ja paljon lyhyempi (usein vain neljäsosa pituudesta). Kuorenpuolikkaiden etuosan paksuus kasvaa alaspäin. Jotta saataisiin siemenettömiä hedelmiä, normaalikehitykseen on puututtava jollakin tavalla. Isojärvisimpukan kuori on pitkänomaisesti munanmuotoinen. 11/2014 Suomen luonto 79. Raajojen määrä on supistunut neljään pariin, ja takaruumiin jaokkeet sekä pää ja keskiruumis ovat sulautuneet yhteen. Yksi tapa saada aikaan siemenettömiä hedelmiä on risteyttää kromosomistoltaan kaksi riittävän erilaista lajia tai kantaa siten, että risteytys kyllä onnistuu, mutta risteymän sukusolut ovat kelvottomia. Geenien kanssa tässä kyllä on pelattu, mutta perinteisemmällä tavalla. Kuoren alaosa on usein hieman kovera. Hämähäkit kuuluvat hämähäkkieläimiin. Tämähän on kasvin kannalta varsin mielekäs reaktio. Miten ne on saatu aikaan. Kilven alaosa usein hieman kovera veilla hedelmän kehitys alkaa pölytyksestä, mutta hedelmät karisevat keskenkasvuisina raakileina, ellei hedelmöitys ole onnistunut. Kuoren paksuus on samanlainen sekä ylä- että alaosassa. Kuinka siemenettömät kasvit lisääntyvät. Viljelty ananas ja kasvihuonekurkku tuottavat siemenettömiä hedelmiä, kunhan pölytys estetään. kauri mikkola minna kääriäinen Isorantahämähäkki poikasineen. Kuoren väritys on kellanvihreästä oliivinvihreänruskeaan. Kuoren väri on tavallisimmin kellertävän oliivinruskea. Kaikki yli 8–10-senttiset ovat melko varmasti isojärvisimpukoita. Litteäjärvisimpukka on nimensä mukaisesti selvästi litistynyt sivuilta. Tätä pienempien yksilöiden kohdalla kannattaa kiinnittää huomiota kuoren rakenteeseen ja muotoon. Jos toisen lajin kromosomisto on normaaliin tapaan kaksinkertainen (kasvi on diploidi) ja toisen nelinkertainen (kasvi on tetraploidi), risteytys usein onnistuu. Ryhmän muita tunnettuja lahkoja ovat punkit, lukit, valeskorpionit sekä skorpionit. . Useilla kasSiemenettömät hedelmät syntyvät jalostamalla. Kuoren yläosan kulma sijaitsee lähempänä terävää kärkeä kuin umboa. . Kuoren yläosassa saranan puolella on vanhin ja samalla vahvin osa, umbo
Jotta saataisiin siemenettömiä meloneja, joudutaan jatkuvasti tekemään diploidin ja tetraploidin kasvin risteytyksiä ja kylvämään näin saatua siementä. Olen yrittänyt saada metsälehmusta kesämökin pihapuuksi lähistöllä kasvavien puiden siemenistä. Päätös on kokouksen jälkeen nähtävillä yhdistyksen nettisivuilla osoitteessa www.symbioosi.org. Pitää muistaa, että monirunkoinenkin lehmusryhmä voi olla saman yksilön vesoista syntynyt! Lisäksi varhain kesällä maahan karisseet siemenet saattavat olla sienten tai hyönteisten turmelemia. . Voi olla, ettei lehmuksen siemen ennätä tuleentua viileinä kesinä, sellaisina kuin vaikkapa 2012 oli. Rafael Kuusakosken muistorahastosta jaetaan apurahoja Itämeren linnustoa ja saariston eliöstöä, meren ekologiaa, ilmastoa ja maisemansuojelua käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen. Millaisia vaatimuksia metsälehmuksen siemenen itämiselle on. Suomen Luonnonsuojelun Säätiö Hallitus Symbioosi ry julistaa haettavaksi APURAHAN LUONNONSUOJELUUN Symbioosi ry:n luonnonsuojelurahaston vuotuinen apuraha myönnetään yhdistyksen kevätkokouksen päätöksellä yhteen tai useampaan luonnonsuojelua edistävään hankkeeseen. Lehmuksen siemen on kova, eikä välttämättä idä seuraavana keväänä, ei ehkä vielä toisenakaan. Vapaamuotoiset hakemukset kustannusarvioineen pyydetään lähettämään postitse osoitteeseen: sia sukusoluja synny. Hakemuksia ei voi lähettää faksilla tai sähköpostilla. Metsälehmus leviää uusille kasvupaikoille siementen avulla, vaikka tunnetumpi on sen tapa sitkeästi säilyttää vanhat kasvupaikkansa vesomalla aina, kun vanha runko tuhoutuu. Myös yksinäisen lehmuksen itsepölytyksen tuloksena syntyneen siemenen itävyys voi olla heikko. Hakulomake ja tarkemmat hakuohjeet löytyvät säätiön verkkosivuilta hakuajan alkaessa. Lisätietoa hakemuksesta saa Symbioosi ry:n hallitukselta osoitteesta symbioosi-h@helsinki.fi tai suoraan Symbioosi ry:n puheenjohtajalta Julia Palorinteeltä (julia.palorinne@helsinki.fi). kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA luonnon- ja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Tarkkaile laatikkoa ainakin kolmena keväänä, ja kouli taimet ruukkuihin. Hakuaika on 20.1.–21.3.2014. Itämerirahastosta jaetaan apurahoja Itämeren valuma-alueen ekosysteemien suojeluun liittyvään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen Itämeri-yhteistyöhön. Säätiön hallitukselle osoitetut hakemukset toimitetaan Suomen Luonnonsuojelun Säätiön asiamiehelle, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, viimeistään perjantaina 21.3.2014 klo 16.00 (postileiman päiväys riittää). Saukkorahastosta (perustettu vuonna 2010 yhdessä Susamuru Oy:n kanssa) jaetaan yksi apuraha saukon suojelututkimukseen ja suojelun edistämiseen. Luultavin selitys on kuitenkin idättäjän malttamattomuus. seppo vuokko Miksi metsälehmus ei idä. Hakumenettely: Hakeminen tapahtuu hakulomakkeella, johon tulee liittää tutkimus/työsuunnitelma, ansioluettelo tai vapaamuotoinen kuvas aikaisemmasta toiminnasta sekä selvitys muista haettavista apurahoista. Keräämäni maahan pudonneet siemenet eivät ole itäneet sen enempää maahan laitettuna kuin ruukussakaan. Mahdollisia syitä idätyksen epäonnistumiseen on useita. Rafael Kuusakosken muistorahastosta jaetaan yksi puolen vuoden työskentelyapuraha väitöskirjatyöhön. Monivuotisia siemenettömiä kasveja lisätään kasvullisesti pistokkaista tai tyviversoista. 80 Suomen luonto 11/2014 Lehmuksen idättäminen kysyy kärsivällisyyttä.. Lisätiedot: asiamies Tarja Ketola, 040 527 5212, tarja.ketola@sll.fi ja www.luonnonsuojelunsaatio.fi. Lisäksi kaikista rahastoista ja säätiön käyttövaroista jaetaan pienempiä apurahoja. Kylvä siemenet puulaatikkoon hiekka–multaseokseen, peitä parin sentin maakerroksella ja laita laatikko sellaiseen paikkaan, jossa lumi peittää sen talvella ja aurinko pääsee kesällä kunnolla paahtamaan. Näin ovat syntyneet muun muassa banaani, useat sitrushedelmät sekä siemenetön vesimeloni. Vesimeloni on yksivuotinen. Lehmuksen taimi on hämäävän näköinen: ensimmäiset lehdet muistuttavat enemmän vaahteraa kuin lehmusta! seppo vuokko Hannu Eskonen / Kuvaliiteri Luonnonsuojeluapuraha Symbioosi ry c/o Julia Palorinne Tilanhoitajankaari 6 A 22 00790 Helsinki Hakemusten on oltava perillä viimeistään 14.2.2014. Luonnonsuojelurahan jakamisesta päätetään Symbioosi ry:n sääntömääräisessä kevätkokouksessa 25.2.2014. Keväällä 2014 tulee rahastosta jaettavaksi 1500 euroa. Keväällä laatikko kannattaa pitää kosteana, mutta kesällä ei haittaa, vaikka se välillä kuivahtaisikin
6) Lauri Tähkä. Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. 4) Kuinka monta Itämereen vapaana virtaavaa lohijokea Suomessa on. 4) Kaksi: Tornionjoki ja Simojoki. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Olen määräaikainen 64,50 €). Osoite: ................................................................................................................................ Määräaikaistilaus 12 kk (73 €) . . osoitteenmuutoksen. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. Suomen luonnonsuojeluliitto Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: vastauslähetys Nimi: ..................................................................................................................................... (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2014. 10) 20–30 kiloa. Osoite: ................................................................................................................................ (09) 386 7856 Tilaushinnat Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. 11/2014 Suomen luonto 81. Kirjan ovat kustantaneet Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. 6) Kuka tunnettu muusikko on yksi kuudesta Metsähallituksen kansallispuistokummista. 8) Mikä on tammikuun lopussa järjestettävä Pihabongaus. VUOTTA 1913–2013 SUOMEN RENGASTUSATLAS I NYT SÄ! YYNNIS M (Toimituskulut 11,10) Pertti Saurola, Jari Valkama & WilliamVelmala Aiemmin julkaisematonta tietoa pursuava kirja vastaa moniin mielenkiintoisiin kysymyksiin, kuten miten pitkään lintumme elävät, minne muuttolintumme matkaavat ja mitkä tekijät niitä matkoillaan uhkaavat. Lähettäkää Suomen Luonto alla . vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ....................................................................................................................... 8) Birdlife Suomen järjestämä lintujen tarkkailuviikonloppu kotipihalla. Kestotilaus 12 kk (64,50 €) SLL:n jäsen (kestotilaus 57 €, . 2) Mikä on kieppi. Määräaikaistilaus 6 kk (40 €) . 9) Hiililangalla toimivan hehkulampun. Kirjan juuri ilmestyneessä ensimmäisessä osassa esitellään sorsalinnut, kanalinnut, kuikat ja uikut, haikarat, päiväpetolinnut, kurkilinnut, kahlaajat ja kihut. l l l l l l l l Koko 230x305mm 552 sivua 125 lajia (kyhmyjoutsen – tunturikihu) Kattava osuus rengastuksen historiasta 505 karttaa 438 diagrammia ja kaaviota Dick Forsmanin lajipiirrokset 119 valokuvaa Koetilantie 1 B 3, 00790 Helsinki • Avoinna ma 11–17.00, ti–pe 11–17.30 www.lintuvaruste.fi • lintuvaruste@birdlife.fi • Puh. Myynti Lehtipisteissä. Nimi: ..................................................................................................................................... 5) Mikä kansallispuisto sijaitsee Saarijärven kaupungissa. 1) Mikä on tikan paja. 10) Kuinka paljon Suomessa heitetään ruokaa roskiin vuosittain henkeä kohti. 9) Minkä keksijä ja tiedemies Thomas Edison kehitti vuonna 1879. Tila a leh ti help www osti: .suo m enlu o n to.fi/ leht itila us Irtonumero 8,5 euroa. 7) Vähän yli sata vuotta. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. Kirjassa kerrotaan myös rengastuksen historiasta, rengastus- ja löytömäärien kehityksestä ja muista lintujen merkintämenetelmistä. 5) PyhäHäkin kansallispuisto. Tilaajatunnus (jäljennä Suomen Luonto maksaa postimaksun. 7) Kauanko Suomessa on ollut rusakoita. Tietojen perustana on yli 10 miljoonaa rengastusta ja yli miljoona rengaslöytöä. Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... 3) Minkä ikäisenä lohi muuttuu vaelluspoikaseksi ja lähtee merelle. Tilaajapalvelu SLL jäsennumero / YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ....................................... 3) 2–3 vuoden vanhana. Kristina Al-Zalimi / cartina Pähkinöitä Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. Teen olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___?2014. 2) Potero lumessa, missä esimerkiksi metsäkanalinnut ovat piilossa saalistajilta ja suojassa kylmältä. 1) Puussa tai tolpassa oleva kolo, johon tikka kiinnittää kävyn siementen syömistä varten
n. Saarelta saarelle Aura Koiviston ja Risto Sauson koti on nyt Pohjanmaan Vuoden 2013 kylässä, jonka maisemiin kuuluvat lammaslaitumet ja tyrnit. 82 Suomen luonto 11/2014 koti löytyy Bergöstä, 50 kilometriä Vaasasta etelään. Olemme tulokkaita ja vähemmistöläisiä – 95 prosenttia saarelaisista puhuu äidinkielenään ruotsia – mutta ihmiset tervehtivät iloisesti ja ovat muutenkin ystävällisiä. Kolme 20 litran sangollista risuja ja kepakoita! Onneksi tämä tapahtuu myöhään syksyllä, joten nuohous ei ole poikasille surmaksi. He ovat asuneet metsäkylässä Pohjois-Karjalan Valtimolla ja Virossa Vormsin saarella. Ja naapurin autiotalon taatusti savuttomista piipuista linnut saavat uudet pesäpaikat. Ehkä tärkeintä on yhteisymmärryksen yrittäminen. Viron jälkeen maisemassa on ankaraa karuutta: rehevien lehtojen sijaan sammaleista ja kivikkoista korpea. Naakat ovat tosiaan lisääntyneet, sen huomaamme, kun pitkän poissaolon jälkeen palaamme Suomeen. Aura Koivisto ja Risto Sauso viihtyvät syrjässä metropoleista. Aluksi haku on laaja, mutta pian meri vetää puoleensa – taas hakeudumme kivikkoisten rantojen äärelle. Silmiinpistävin on kuitenkin tyrni, jonka pehkot loistavat oranssinpunaisina myöhäissyksyn tummassa, siniharmaassa maisemassa. Takana on yksitoista vuotta Virossa Vormsin saarella, ja nyt etsimme uutta asuinsijaa. Syrjäseutuihin tottuneelle vaarana on suorastaan kulttuurishokki: tarjolla on asfalttia ja katuvaloja, kaksi kyläkauppaa ja kirjasto. Kuten vaikkapa vanamo ja variksenmarja. bergössä on asukkaita peräti viitisensataa. Täytyyhän sitä vähintään yhden lauttamatkan takana asua. Syksyllä 2013 he muuttivat Merenkurkun saaristoon. Ja heti navetan takaa alkaa metsä, jonne voi vetäytyä yhteisymmärrykseen hömötiaisten, puukiipijöiden ja luppopartaisten kuusten kanssa. Ihmisnaapureitakin meillä on – ei siis vain naakkoja – ja pihalta näkyvät kirkontorni ja lammaslaitumet. Mutta vaikka pohjoiseen mentäessä elinolot karskiintuvat ja monimuotoisuus vähenee, on sellaisiakin lajeja, jotka Vormsin saarella olivat niukkoja tai puuttuivat kokonaan ja joita Bergössä taas tapaamme. Länsirannikolla teksti aura koivisto / kuvat risto sauso Bergön kylän venesatamaa. Ja saareen. Vaikka ammoinen kouluruotsini on pahasti kivettynyt, asiat hoituvat. Puiden olemuksista näkee, että ne kasvavat hitaasti kitkutellen. Yhteisessä huushollissa Aura hoitelee kirjoittamiset ja puuron keittelyt, Risto valokuvaa ja tekee polttopuut. Osa 1/10 Enpä olisi arvannut, että vielä joskus kotini savupiippua tyhjennetään naakkojen pesäaineksista
mika honkalinna uta y 21. Lassi Kuja a t läheltä koto kuvauskohtee aan pöllöt m te n tu i p O . ppukin . fi/kysy-luonnosta/ Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi 11/2014 Suomen luonto 83. Lähetä oma kysymys ja lue vastauksia! www.suomenluonto. Härkäsim on ruokakala POHJOISen tykkymetsät kutsuvat reTkelle suomenluonto.fi Videoita netissä Suomenluonto.fi-sivuilta löydät mielenkiintoisia videoita: haastatteluja, upeita ilmakuvavideoita ja lisää sisältöä lehden artikkeleihin liittyen! www.suomenluonto.fi/videot/ www.facebook.com/suomenluonto Arkiston aarteita Julkaisemme netissä ajankohtaisia pitkiä artikkeleita menneiden vuosien varrelta. Luonto on aina ajankohtainen! www.suomenluonto.fi/tag/ arkiston-aarteita/ www.twitter.com/suomenluonto Kysy luonnosta! Suomen Luonnon asiantuntijat vastaavat lukijoiden kysymyksiin. helmiku ty s e m il 14 2/20 teemana LUONTOKUVA kee la ha
Luontokohteena Islanti on Euroopan eksoottisin. Matkan ajankohta Matkan hinta 25.–30.4.2014 1.385 €/hlö BORNEO Sabah on pieni ihme. Eläimistö on kiinnostava ja saaren rannoilla voi nähdä niin hylkeitä ja delfiinejä kuin valtavia valaita. Palautusviikko 2014–08 767095-1401 ISLANTI Harvaan asuttu, karun kaunis Islanti on vastakohtien maa. Nähtävää löytyy niin luonnon kuin kulttuurin ystäville. Trooppinen Borneo on luontomatkailijan paratiisi. Matkan ajankohta Matkan hinta 27.11.–7.12.2014 3.490 €/hlö Ilmoittautumiset ja lisätietoja: 14.2.2014 mennessä teppo.viiperi@kontiki.fi / 040 534 5595 Hintaan sisältyy: lennot Helsingistä veroineen, majoitus jaetussa kahden hengen huoneessa (yhden hengen huone lisämaksusta), matkaohjelmassa mainitut kuljetukset, retket, ateriat ja sisäänpääsymaksut, suomenkielisen oppaan ja paikallisoppaan palvelut. Maisemat matkallamme ovat yhtä smaragdinvihreää värileikkiä. Matkan ajankohta Matkan hinta 23.10–1.11.2014 2.290 €/hlö COSTA RICA Costa Rica pitää hyvää huolta arvokkaasta luonnostaan. Kahden valtameren väliseen kumpuilevaan Väli-Amerikan kaistaleeseen on luonto sullonut yltäkylläisen määrän nähtävää; palmujen varjostamista hiekkarannoista viidakkoon ja tulivuoriin. Borneo on täynnä viidakon peittämiä vuoria ja reheviä sademetsiä. Uhanalaiset orangit ovat monelle matkan kohokohta. Vuosisatoja maailman kolmanneksi suurin saari säilyi salaperäisenä, mystisenä ja kartoittamattomana. Vastuullinen matkanjärjestäjä Blue SkyTravel / Kon-Tiki Tours Katso matkaohjelma www.kontiki.fi