Suomen Luonto 1/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Ikkunaan törmännyt helmipöllö ja muita kovia kokeneita yksilöitä. H IL L E R I. L O IS E T . K U L H A N V U O R I. D R O N E JA P E IL IT Ö N K A M E R A L U O N N O S S A . K U L H A N V U O R I. S A L A M E T S Ä S T Y S . 1 S U O M E N L U O N T O 1 | 2 19 R E V O N T U L E T . LINNUT MUOTO KUVASSA SALAMETSÄSTYS paljastuu yhä liian harvoin Salaperäinen näätäeläin HILLERI LOISTEN kiehtova elämä Näin syntyvät REVONTULIEN VÄRIT Ikkunaan törmännyt helmipöllö ja muita kovia kokeneita yksilöitä. K U M M IT U S E L Ä IN . H IL L E R I. S A L A M E T S Ä S T Y S . L O IS E T . LINNUT MUOTO KUVASSA SALAMETSÄSTYS paljastuu yhä liian harvoin Salaperäinen näätäeläin HILLERI LOISTEN kiehtova elämä Näin syntyvät REVONTULIEN VÄRIT 24.1.2019 Irtonumero 9,50 €. D R O N E JA P E IL IT Ö N K A M E R A L U O N N O S S A . 1 S U O M E N L U O N T O 1 | 2 19 R E V O N T U L E T . K U M M IT U S E L Ä IN . M E R IJ Ä Ä N E L Ä M Ä Ä . H O IT O L IN N U T L Ä H IK U V A S S A . M E R IJ Ä Ä N E L Ä M Ä Ä . H O IT O L IN N U T L Ä H IK U V A S S A
Luonto on liikkumaton ja äänetön.. S Y D Ä N T A LV I Talviyössä KUVA TIINA TÖRMÄNEN / TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUUTAMO VALAISEE lumista metsää pakkas yönä niin kirkkaasti, että puut kirjailevat hangen varjokuvillaan
A N N A RI IK O N EN. 36 Kevyt ja nopea Peilittömällä kameralla on luontokuvauksessa etunsa. 4 SUOMEN LUONTO 1/2019 4 SUOMEN LUONTO 1/2019 Sisällys 1/2019 Sisällys 46 51 52 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 13 Maailmalta: Meriruohoniityt 51 Kolumni: Joel Haahtela 65 Vahtikoira 66 Homo sapiens: Taru Rantala 68 Kotona 70 Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Kysy luonnosta 80 Lukijoilta 81 Suomenluonto.fi 82 Luonnoskirja Hymni luonnolle Kirjailija Joel Haahtela aloittaa Suomen Luonnon kolumnistina luonnon kiittämisen äärellä. 52 Loisiminen on luonnollista Loiset ovat kehittyneet yhdessä isäntiensä kanssa. Kiehtovat loiset Kiduksissa viihtyvä kaksoiseläin on yksi lukemattomista loisista. Jään onkalot ovat levien ja pieneliöiden elinpaikka. KI M M O RÄ IS Ä N EN 34 Voiko dronea lennättää suojelualueella. 46 Merijää elää Merijää on elinympäristö, joka läpäisee valoa ja kasvattaa leviä. SA N N A PE LL IC CI O N I V ES AM AT TI VÄ Ä R Ä = kannessa mainittu 14 Aurinkotuulen tuomaa Näin Auringossa tapahtuvat purkaukset värittävät taivaan. 62 Herkkä kummitus Metsänhakkuut uhkaavat kummituseläimiä. 34 Kuvia yläilmoista Luonnon kuvaamiseen dronella tarvitaan säännöt. 28 Katso lintua Kovia kokeneet hoitolinnut muotokuvissa. 40 Julkinen salaisuus Salametsästys on yleistä, jos siitä ei jää kiinni. 58 Vuori metsän keskellä Kulhanvuori kiinnosti jo kivikauden ihmisiä. 24 Unohdettu Kävimme etsimässä Suomessa harvinaiseksi käynyttä hilleriä
www.climatecalc.eu Cert. www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto @SuomenLuonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi JO U N I JU SS IL A 14 14 Revontulet tuovat terveiset Auringosta, mutta miten niiden värit syntyvät. 78. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI. vuosikerta Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. CC-000026/FI Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 520 8366 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Taittoapuna Tero Jämsä ja Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Anna Tuominen (vs.) 040 565 2635 Jouni Tikkanen (toimivapaalla) Verkkotuottajat Laura Salonen 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietsuojaseloste. 1/2019 SUOMEN LUONTO 5 Ari-Pekka Auvinen kuvasi helmipöllön ikkunaan törmäämisestä jo toipuneena. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. no. Hoitolan linnut kuvissa sivuilla 28–33. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki
Kuusen käpysatokin on ollut vaatimaton ja pikkukäpylin nut ovat jossain taigan toisessa kolkassa paremmilla ruoka mailla. Myyrät ovat olleet nousussa laajoilla alueilla, ja huip pu koettaneen tänä vuonna Etelä ja ItäSuomessa, Poh joisPohjanmaalla ja TunturiLapissa. Aistit olivat herkkinä, sillä en kaupun gissa ollut kuullut lintujen ääniä päiväkausiin. 6 SUOMEN LUONTO 1/2019 H EI KK I KE TO LA / VA ST AV A LO H EI KK I KE TO LA / VA ST AV A LO Lapinpöllön myyräjahdista piirtyy hangelle kauniit jäljet. Niin pä sirkutusta ja vilinää on metsissä ollut niukasti. Pik kupedot löytävät helposti ravin toa jälkikasvulleen, ja kana ja rantalintuihin kohdistunut saa listuspaine hellittää hetkeksi. Myyrävuosi tuo metsään ja tunturiin piristysruiskeen. Elämän merkkejä voivat tuoda vahvistuvat myyräkan nat. Luonto on ollut hiljainen tänä talvena. Joulun tienoilla saatiin lunta melkein koko maahan, ja mikäli lämpötila ei kevättalvella sahaa villisti plusasteiden ja kovien pakkasten välillä, lumipeite saattaa edesauttaa myyrien selviytymistä talven yli. Tikkoja tai muitakaan vaeltajia ei jäänyt syksyn jäl keen elävöittämään talvea, ja ruokintojen väheneminen on etenkin kaupungeissa karsinut pikkulintujen määrää. Vaik ka lumikon ja kärpän kannat ovat heikkojen myyrävuosien jäljiltä alhaalla, ketut, näädät ja supikoirat pitävät huolen siitä, että näkyvillä vilistäminen on aina riski. 6 SUOMEN LUONTO 1/2019 HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Joku oli herättänyt sen uniltaan, ja se teki saman minulle. Pöllöt, hiiri, tuuli ja suohau kat saavat paremmat mahdolli suudet onnistua pesinnöissään, samoin YläLapin piekanat ja tunturikihut. Toivotankin lukijoille hyvää myyrävuotta 2019! . PÄÄKIRJOITUS Elämän merkkejä HERÄSIN PUOLI KAHDELTA YÖLLÄ siihen kun varis lensi raakkuen talon yli. Heikki Henttonen Luon nonvarakeskuksesta kertoo että metsämyyriä on jo monin paikoin paljon ja peltomyyräkin runsastuu kesään mennes sä, jos talvi ja kevätsäät ovat niille suotuisia. ANN A RIIK ON EN. Pakka nen koettelee, ja suojapäivinä sulamisvesi peittää ruoka maat ja tukkii kolot, jotka sitten jäätyvät pakkasilla. Muualla Pohjanmaal la koettiin huippu jo syksyllä, siellä myyriä on nyt paljon. Ilman suojaavaa hankea talvi on myyrälle karu. Jopa tunturisopulei ta saattaa taas näkyä retkipoluilla. Heikon pihlajan marjasadon myötä tilhet ja räkättirastaat ovat tipotiessään
Töyhtötiainen taas viihtyy oksan keskivaiheilla ja sen alla. T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Tarkkaile tiaisten sijaintia TÄHÄN AIKAAN VUODESTA made kutee matalissa lahdissa ja karhunpennut syntyvät talvipesään. Talitiainen ja sinitiainen ovat lehtipuiden lajeja, jotka eivät tee varastoja. ”Tällä hetkellä näyttää siltä, että ainakin Etelä-Suomeen olisi tulossa hyvin runsas käpysato”, kertoo tutkija Tatu Hokkanen Luonnonvarakeskuksesta. Ala kirjata myös lumen syvyys ja sen laatu. 1/2019 SUOMEN LUONTO 77 Luonnonkalenteri K un kuulee metsässä tiaisten hiljaisen piiskutuksen, kannattaa kohottaa kiikarit ja katsoa, missä mikäkin laji liikkuu. Kylmin kuukausi taas on ollut tammikuu eli talven tammi, talven sydän. helmi kuuta. Toisin kuin hömötiaisella, sillä on tapana liiskata syksyllä hyönteiset oksan alapuolelle talteen. Vie ruokintapaikalle pähkinöitä, auringonkukansiemeniä tai kauraa.. Kevyt kuusitiainen on tehnyt usein varastonsa oksankärkiin. VINKKI Auta orava vielä tämän talven yli. Voit tutustua erilaisiin ääniin osoitteessa www.xeno-canto.org. 2000-luvulla kylmimpien päivien mediaani, eli keskimmäinen päivä määrä, on ollut kuitenkin Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan 6. VINKKI Eri tiaisten yhteysäänet ovat samantapaista piiskutusta. Se muuttaa myös keskitalven lumioloja. Anna oravalle pähkinöitä KUUSEN SIEMENSATO on ollut heikko monta vuotta peräkkäin, mikä on rasittanut kävyistä riippuvaista oravaa. Sydäntalvesta alkaen on kuitenkin hyvä aloittaa myös lintujen äänten opettelu, koska äänessä olevia lajeja on vielä hyvin vähän. Siellä sen seurana saattaa keikkua 20 sentin kolikon painoinen hippiäinen, joka ei kuulu tiaisiin, mutta hilluu remmin mukana. Tiaisparvi on tehnyt syksyllä varastonsa commons-lisenssillä, ja niiden käyttökin perustuu jakamistalouteen: mikään ei ole yhden linnun omaa, vaan kaikki pääsevät osille. Niitä varten kannattaa pitää ruokintapaikka kunnossa. Ensi vuonna loppukesästä pitäisi kuitenkin helpottaa. JOS LUNTA ON PIHALLASI VÄHÄN, PEITTELE ARAT PUUTARHA KASVIT HARSOKANKAALLA TAI KOLAA NIIDEN PÄÄLLE PAKSUMMIN LUNTA. Rotevampi hömötiainen ruokailee oksan tyvipuolella, yleensä oksan päällä. KYLMÄ MUTTA PALJAS SYDÄNTALVI VOI AIHEUTTAA VAURIOITA. Kun ilmasto lämpenee, eniten muuttuu pohjoisten alueiden talvi. Lajien välille voisi kuitenkin tulla turhaa kilpailua, elleivät ne ruokailisi vähän eri kohdissa kuusta. Edellisen kerran käpyjä kehittyi hyvin vuonna 2014 Etelä-Suomessa ja 2012 Pohjois-Suomessa. TAMMIJA HELMIKUUSSA LUMI SUOJAA KASVEJA JÄÄTYMISELTÄ JA KUIVUMISELTA. 2. koittaa keskimäärin vuoden kylmin päivä. VINKKI Pidätkö sääpäiväkirjaa. Tiaisten mukana voi kulkea myös puukiipijä, jolla on oma ekolokeronsa puun rungolla. Se lennähtää rungon tyvelle ja lähtee ylöspäin kiertämällä tutkimaan, mitä kaarnan raoista löytyy. 2
Viimeisen vuoden aikana kanta vahvistui jopa viidenneksellä. Maaja metsätalousministeriö on kahden edellisvuoden tapaan antamassa luvan enintään kahdeksan ahman tappamiseen pohjoisella ja itäisellä poronhoitoalueella. Voimakkaimmin ahmat ovat lisääntyneet Itä-Suomessa, mutta laji on levittäytymässä myös muualle maahamme. Runsaasti ahmahavaintoja tehdään Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla ja Suomenselällä. Ahmoja on nähty Etelä-Suomen rannikkoseutuja myöten, ja lajin odotetaan vakiintuvan sinnekin lähitulevaisuudessa. Ahmakanta on runsastunut, koska sopivia elinympäristöjä on tarjolla ja ravintoa on saatavilla runsaasti. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVA ANTTI LEINONEN 8 SUOMEN LUONTO 1/2019. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT TUOREEN Luonnonvarakeskuksen tekemän arvion mukaan Suomessa elää 270–300 ahmaa. Poronhoitoalueella ahmoja alettiin vuonna 2017 ampua poikkeusluvalla. Ahma levittäytyy etelään T O IM IT TA N E E T R II K K A K A A R T IN E N & A N T T I H A L K K A Suomalaisahmat laajentavat elinpiiriään uusille alueille. Ahma synnyttää poikaset pesäänsä keskitalvella helmi–maaliskuussa. Petoviha on vähentynyt viime vuosikymmenien aikana, ja ahmojen määrä on moninkertaistunut. TIESITKÖ. . Ahman kanta-arvio perustuu riistakolmiolaskentoihin, erillisiin ahmalaskentoihin sekä petoyhdyshenkilöiden Tassu-tietojärjestelmään kirjaamiin ahmahavaintoihin. Poronhoitoalueella kannan kasvu on kuitenkin ollut muuta maata selvästi hitaampaa. Siellä arvioidaan liikkuvan tänä talvena 120–140 ahmaa, siis miltei puolet koko Suomen ahmoista. Ahma syö monipuolisesti erilaista ravintoa, kuten haaskoja, metsästäjien saalistähteitä ja hirvieläimiä. Luonnonsuojeluliitto ja WWF eivät hyväksy erittäin uhanalaiseksi luokitellun ahman pyyntiä
Kuvassa kotimainen tiskiharja. Yhdyskuntajätteeksi luetaan kotitalouksien, yritysten ja laitosten tuottama jäte. Paras kierrätysaste, 62 prosenttia, oli Kuopion seudulla, heikoin se oli Riihimäen ja Hyvinkään seudulla, 42 prosenttia. Mukana olivat Hyvinkää, Jyväskylä, Joen suu, Kuopio, Lappeenranta, Porvoo ja Riihimäki. 1/2019 SUOMEN LUONTO 9 SIN IT U O TE prosentti yksilön verran. RIIKKA KAARTINEN Ahmanpennut leikkivät uudella jäällä. Vuotta aikaisemmin kotitalousjätettä syntyi hieman enemmän, 344 kiloa asukasta kohti. Kuvassa kotimainen tiskiharja.. Lisäksi tutkittiin yhdyskuntajätteiden, eli kotitalouksien, yritysten ja laitosten tuottamien jätteiden määrää Forssassa, Iissä, Lahdessa, Rovaniemellä, Turussa ja Vaasassa. 51 PROSENTTIA kotitalouksien jätteestä lajiteltiin ja kierrätettiin vuonna 2017. RIIKKA KAARTINEN Kierrätysmuoviset tuotteet ovat harvinaisia. Loput 49 prosenttia jätteestä meni poltettavaksi. 1/2019 SUOMEN LUONTO 9 SH U TT ER ST O CK SIN IT U O TE Ahman odotetaan vakiintuvan myös eteläisimpään Suomeen. 342 KILOA on jätemäärä, joka keskimäärin syntyi suomalaiskodeissa henkeä kohti vuonna 2017. KIERTOTALOUTTA SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS selvitti, kuinka paljon 13 kuntaseudun asukkaat synnyttivät kotitalousjätettä vuonna 2017. Loput 49 prosenttia jätteestä meni yhdyskuntajätteestä siis kierrätetään. EU on asettanut tavoitteeksi, että yhdyskuntien jätteiden kierrätysaste nousee 55 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä ja 65 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä. Yhdyskuntajätteeksi luetaan kotitalouksien, yritysten ja laitosten tuottama jäte. Kierrätysmuoviset tuotteet ovat harvinaisia. 42 PROSENTTIA yhdyskuntajätteestä siis kierrätetään. Tekstiilijäte odottaa paalattuna uutta elämää. Edellisestä vuodesta kierrätysaste parani prosentti yksilön verran. Selvityksessä mukana olleista kunnista eniten jätettä syntyi Kuopion seudulla, noin 420 kiloa vuodessa, ja vähiten Joensuussa, noin 300 kiloa vuodessa. EU on asettanut tavoitteeksi, että yhdyskuntien jätteiden kierrätysaste nousee 55 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä ja 65 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä
Lapissa tulisivat vallitsemaan Baltiasta tutut lämpöolot. Paikallisia ennätyksiä tuli pohjoista Lappia lukuun ottamatta. (RK) Yhteishanke ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi EUROOPAN KOMISSIO myönsi Suomelle 9,1 miljoonaa euroa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Tavoitteena on edistää vähä hiilistä liikkumista, parantaa rakennusten energiatehokkuutta ja lisätä hajautettua uusiutuvan energian tuotantoa. ANTTI HALKKA GR A A FI : AT TE K A RT TU N EN , LÄ H D E: M IK A R A N TA N EN , KU VA : RI IT TA W EI JO LA / VA ST AV A LO Kasvukauden lämpösumma nousi 2018 ”lähes käsittämättömiin” lukuihin Taimen nousee Imatran kaupunkipuroon VUOKSEN VOIMALAITOKSEN ohittavasta kaupunkipurosta tuli taimenten kutupaikka. Videoseurannassa havaittiin 21 taimenta lokakuussa 2018 niiden matkatessa kutemaan. Lämpösummaan liittyi viime vuonna viljasatoja pahoin notkahduttanut kuivuus. Seurantaa jatketaan keväällä 2019, jotta selviää, osaavatko poikaset laskeutua vesistöön kasvamaan. ”On mietitty, ovatko pariin tuhanteen nousevat lämpösumman arvot jo maanviljelyksen kannalta Suomessa liian korkeita, eli onko tultu sellaisen kääntöpisteen yli, jossa näin suuret arvot syntyvät vain äärimmäisen kuivuuden seurauksena”, sanoo Jari Tuovinen. Suomessa keinouomia on rakennettu vain vähän. JYVÄSKYLÄN ja Kuopion lämpösumma oli viime vuonna yli 1600, mikä vastaa pohjoisen Saksan ja Puolan keskimääräistä lämpösummaa vuosina 1971–2000. Se oli ensimmäinen lähettimellä varmistettu lepakon muuttomatka Suomesta ulkomaille. (RK) VIIME VUOTEEN mahtuu eräs vähän puhuttu sääennätys: lämpösumma ylitti ensi kertaa Suomen tunnetussa säähistoriassa 1900 astepäivän rajan. Talvehtimis alueille kertyy jopa 2000 kilometrin muuttomatka. Erittäin voimakkaan ilmastonmuutoksen toteutuessa Etelä-Suomessa päädytään Ranskan, Unkarin tai Ukrainan perinteisen ilmaston tasolle. Esimerkiksi Sodankylä ei ylittänyt vuoden 1937 aikaisempaa 1208 asteen ennätystä vaan jäi tasan 1200 asteeseen. Hankkeessa on mukana kuntia, yrityksiä, ympäristöministeriö, maaja metsätalousministeriö sekä tutkimus laitoksia. Lämpösumma muodostetaan laskemalla kasvukauden viiden asteen ylittävät vuorokauden keskilämpötilat yhteen; esimerkiksi 15 asteen keskilämpö lisää siten lämpösummaa kymmenellä. (RK) SA KK E YR JÖ LÄ VUOSITTAINEN LÄMPÖSUMMA VANTAALLA 1960–2018 2000 1000 1200 1400 1600 1800 1960 1970 1980 1990 2000 2010 2020. Myös maaja metsä talouden siirtyminen vähäpäästöisiin maa perän hoito menetelmiin erityisesti turvemailla kuuluu toimiin. 10 SUOMEN LUONTO 1/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Pikkulepakko muutti Merenkurkun yli VALASSAARILLA Merenkurkussa radiolähettimellä varustettu pikkulepakko lensi meren yli Ruotsiin. Ilmastonmuutoksen voimakkuus tietysti riippuu kasvihuonekaasujen päästöistä – jatkuvatko ne suurina vai onnistutaanko niitä rajoittamaan.” JOS ILMASTO lämpenee melko maltillisesti, keskimääräinenkin kasvukausi on tämän vuosisadan lopulla koettua huippuvuotta lämpimämpi. Imatran kaupungin rakennuttama kaupunkipuro valmistui 2014. Maltillisemmassa vaihtoehdossa eteläinen Lappi kerää nykyisen eteläisimmän Suomen lämpösumman vuosina 2071–2100. Rovaniemi sen sijaan kuului jo ennätysvyöhykkeeseen. Pikku lepakot talvehtivat Länsija Keski-Euroopassa. Hankkeessa tavoitellaan myös kestävää kaupunki rakennetta sekä vähäpäästöistä tuotantoa ja kulutusta. Rovaniemi puolestaan kurotti eteläisen Suomen perinteisiin lukuihin. Hellekesät veisivät huiput aivan uusiin lukemiin. Helsingin ja Turun yli 1900 asteen lukemat vastaavat eteläisen Saksan oloja. ”Ilmastonmuutoksen edetessä näin lämpimät kasvukaudet saattavat olla vuosisadan loppuvuosikymmeninä jo aivan tavallisia. Tutkimus tehtiin osana Metsähallituksen johtamaa Kvarken flada -hanketta. ”Turun Artukaisissa summaa kertyi 1974, Helsingin Kaisaniemessä 1966 ja Helsinki-Vantaan lentoasemalla 1944 astepäivää”, kertoo meteorologi Jari Tuovinen Ilmatieteen laitokselta. ”Toukokuu 2018 oli Etelä-Suomessa ylivoimaisen lämmin, heinäkuu kolmanneksi lämpimin koko maassa, eloja syyskuukin hyvin lämpimiä ja vielä lokakuuhun sattui lämpöjakso.” Lämpöputki kertoo Ruosteenojan mukaan osaltaan ilmaston lämpenemisestä. Sen jälkeen Suomen ympäristökeskus ja Kaakkois-Suomen Ely-keskus ovat seuranneet puron eliöstön kehittymistä. ”Jos katsotaan 1900-luvun lopun ilmastoa, niin viime vuoden kasvukauden lukemat ovat lähes käsittämättömiä”, sanoo kasvukautta tutkinut tutkija Kimmo Ruosteenoja Ilmatieteen laitokselta. Muuttoreittien tuntemus auttaa lepakoiden elinympäristöjen ja reittien huomioimisessa esimerkiksi tuulivoimarakentamisessa
TU O M A S H EIN O N EN TALVEN HILJENTÄMÄSSÄ metsässä alkaa helmikuussa tapahtua. Hämärässä ja öisin liikkuvaa repolaista pääsevät kuitenkin kuuntelemaan vain ne, jotka uskaltautuvat retkelle pimeän aikaan. ANNA TUOMINEN IL M IÖ M ÄI ST Ä Repolaisen riiuu 1/2019 SUOMEN LUONTO 11. Toukokuussa kettupariskunnan pesäkuopasta alkaa kuulua pientä ininää. Pentueessa on tavallisesti kolmesta kahdeksaan poikasta, joiden kimeä haukku vahvistuu päivä päivältä vaativammaksi ja pitää vanhemmat kiireisinä. Ketulla on talvipakkasesta huolimatta jo kevättä rinnassa, ja uros hakee haukkumalla naaraiden huomiota. Kutsuhaukun lisäksi ketun repertuaariin kuuluu monenlaista ääntelyä urahtelusta vikinään. Ketunpennut ovat sukukypsiä jo syntymäänsä seuraavana keväänä ja alkavat silloin itsekin tapailla kosiolaulun karheita säveliä. Talvella kettu valmistautuu kevääseen. Ketun levinneisyys kattaa koko Suomen, ja se hakeutuu yhä lähemmäs ihmisasumuksia, joten haukun voi kuulla lähes missä vain. Iltapimeällä kulkevan korviin kaikuu outoa haukahtelua ja välillä kimeitä ulahduksia. Helmikuussa kiima-ajan alkaessa se intoutuu kovaääniseksi, joten haukku lienee luonnossa kulkijalle äänistä tutuin
Komein palsa oli peräti 4,5 metriä korkea ja yksi lähes sata metriä pitkä. Global Change Biology -sarjassa julkaistussa tutkimuksessa seurattiin 44 lintulajin runsauden muutoksia Fennoskandian, Britannian, Alppien ja Iberian vuoristoja tunturialueilla. PERTTI KOSKIMIES Näin palsat sulavat PROFESSORI emeritus Rauno Ruuhijärvi tutki loppukesästä 1958 väitöskirjaansa varten muun muassa Peerrumámmirjängän eli Pieran Marin jängän palsoja. Niiden arvioitiin vähentyneen jopa yli 50 prosentilla verrattuna 1960-lukuun. Rauno Ruuhijärvi arvioi alueen palsojen syntyneen viimeistään pienen jääkauden aikana 1450–1850, jolloin keskilämpötila oli pari astetta nykyistä kylmempi. Ruuhijärven pro. Syy on selvä – ilmastonmuutos. Syy lintujen vähenemiseen on ilmastonmuutos. Kuvamme Sundin Finbystä on otettu vajaa viikko myrskyn jälkeen talvilintulaskennan ohessa. Palsat ovat romahtaneet muuallakin, kuten läheisellä Kiesvaaranjängällä. Laji katosi Sisiliasta jo 1920ja Portugalista 1970-luvulla. Määrän ennakoidaan supistuvan edelleen alle puoleen nykyisestä. Viiriäispyyjuoksija muistuttaa viiriäistä, mutta kuuluu omaan pyyjuoksijoiden heimoonsa. Alue sijaitsee vain kilometrin päässä Kaamasesta Utsjoelle vievästä tiestä. Tuuli oli jo tyyntynyt, ja laskennoissa havaittiin ennätysmäärä muun muassa pähkinänakkeleita. Palsa oli kapea ja sulamassa. VESA LUHTA 12 SUOMEN LUONTO 1/2019 Rauno Ruuhijärvi kuvasi saman palsan ja koivun 60 vuoden välein.. Ne vuoristo lajit, jotka eivät elä missään muissa elinympäristöissä, taantuivat jopa 10 prosenttia 13 vuoden tutkimusjakson aikana. Varmoja havaintoja lajista ei ole mistään yli 20 vuoteen. Käydessäni 1997 paikalla jäljellä oli enää neljä palsaa rivissä. Palsat ovat ikiroutaisia kumpuja. Metsää kaatui Ahvenanmaalla laajalti. (RK) Ensimmäinen lintu suku puutto Euroopassa 170 vuoteen VIIRIÄISPYYJUOKSIJA on ensimmäinen virallisesti Euroopasta kadonneeksi julistettu lintulaji sitten 1844 koko maailmasta hävinneen siivettömänruokin. Palsat sulavat varsin nopeasti erityisesti märillä jängillä, joiden pintavesi on kesällä lämmintä. Palsat eli palsarämeet määriteltiin tuoreessa luontotyyppien arvioinnissa erittäin uhanalaisiksi. Koko maailmasta ja samalla Euroopasta kadonneeksi lajiksi julistettaneen kohta siperialainen kaitanokkakuovi, joka talvehti aiemmin Lounais-Euroopassa ja Luoteis-Afrikassa. Väheneminen oli voimakkainta Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Espanjassa ja Portugalissa. 12 SUOMEN LUONTO 1/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT H EI KK I ER IK SS O N Myrsky koetteli Oolantia SUURIMMAT Suomessa koskaan mitatut keskituulet rekisteröitiin Bogskärin (32,5 m/s) ja Märketin majakalla (32,4 m/s) tammikuun toisena päivänä. Kesällä 2018 Ruuhijärvi kävi tutkimassa palsojen tilaa löytäen enää vain yhden, niukasti kaksimetrisen palsan. Pyyjuoksijaa ei ole tehoetsinnöistä huolimatta löydetty 38 vuoteen ainoilta eurooppalaisilta asuinsijoiltaan Etelä-Espanjasta. Laji pesii edelleen laajalti Afrikassa ja Aasiassa. Mittasin korkeimman kummun reilusti yli kolmemetriseksi. ilikartasta voi päätellä, että korkein palsoista oli tuolloin jo hajonnut kahdeksi pitkänomaiseksi palsaksi. Jängältä löytyi tuolloin 25 hehtaarin alueelta noin 50 palsaa, joista 40 mahtui puolen kilometrin pituiseen kaistaleeseen, jonka Ruuhijärvi mittasi ja piirsi. Valtaosa palsoista oli yli kaksimetrisiä. Euroopan vuoristolinnut taantuvat TUORE tutkimus paljastaa, että Euroopan vuoristolinnut ovat taantuneet 2000-luvulla keskimäärin seitsemän prosenttia. Läheinen vesiallikko kertoi senkin palsan juuri sulavan
Muita uhkia meriruohoille ovat muun muassa ruoppaus, pohjatroolaus ja torjunta-aineet. Ruotsin massiiviset hävikit ovat suojaisemmissa paikoissa, joissa rehevöityminen pääsee vaikuttamaan. Meriruohoniityjen kalat muodostavat tärkeän osan ihmisten ravinnosta monessa osassa Indonesiaa. Ne kattavat mangrovemetsien ja marskimaiden kanssa vain 0,5 prosenttia merenpohjan pinta-alasta, mutta alue varastoi yli puolet sedimentteihin sitoutuvasta hiilestä. 1/2019 SUOMEN LUONTO 13 1/2019 SUOMEN LUONTO 13 Tutkijat ovat huolissaan niittyjen vähenemisestä. Ne ovat lajirikkauden keitaita, kalojen kutu alueita ja tärkeitä hiilinieluja. Lisäksi ne torjuvat eroosiota ja puhdistavat meri vettä. Maailman lajirikkaimmat meriruohoniityt sijaitsevat Kaakkois-Aasiassa. TEKSTI JA KUVAT JESSICA HAAPKYLÄ JA RIKU CAJANDER Maailmalta MERIRUOHONIITTYJÄ tavataan kaikilla mantereilla Antarktista lukuun ottamatta. Myös Itämeren meriruohoniittyjä uhkaa rehevöityminen. Meriruohoniityt ovat Indonesiassakin kalojen lastenkamareita. Itämerellä meriruohoista esiintyy meriajokasta. Mutta vedenalaiset niityt tuhoutuvat jopa seitsemän prosentin vuosivauhdilla. Niillä tavataan yli 400 kalalajia, jotka käyttävät elinalueinaan meriruohoja, mangrovemetsiä ja koralliriuttoja. 13 SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO 13 13 13 13 Meriajokas tarvitsee viihtyäkseen valoa. Pikkukalat syövät rihmalevillä ruokailevia äyriäisiä. Huono vedenlaatu on siellä suurin meriruohoja uhkaava tekijä. Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla tutkijatohtorina työskentelevän Camilla Gustafssonin mukaan niityt voivat aluksi hyötyä ravinteiden määrän kasvusta ja rehevöitymisestä, mutta sameassa vedessä kasvit eivät enää saa valoa yhteyttämiseen. Åbo Akademin apulaisprofessori Christo. er Boströmin mukaan meriajokas on taantunut eteläisellä Itämerellä, mutta Ahvenanmaan, Saaristomeren ja Suomenlahden meriajokkaat voivat paremmin. ”Ravinteiden ja pikkukalojen runsastuminen lisää meriruohoja tukahduttavien rihmalevien määrää”, sanoo Gustafsson. Meriruohoniityillä on tärkeä rooli hiilinieluina. . Meriajokas tarvitsee viihtyäkseen valoa. Boströmin mukaan niittyjen pelastus on voinut olla se, että täällä ne kasvavat avoimilla hiekkapohjilla. Camilla Gustafsso n Meriruohoniityt – merten uhatut aarreaitat CA M IL LA GU ST A FS SO N. ”Voidaan ehkä olettaa, että niityt olivat Suomessakin laajempia 1900-luvun alussa, jolloin ne kasvoivat syvemmällä kuin nykyään”, sanoo Boström
14 SUOMEN LUONTO 1/2019 Sytykkeen se saa Maan ilmakehästä. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT TIMO VEIJALAINEN / LEUKU, JORMA LUHTA / LEUKU, MARKUS SIRKKA, JOUNI JUSSILA JA VILLE HEIKKINEN AURINKOTUULEN TUOMAA TI M O VE IJA LA IN EN / LE U KU 14 SUOMEN LUONTO 1/2019 Revontulien kipinä on peräisin Auringosta, 150 miljoonan kilometrin takaa.
1/2019 SUOMEN LUONTO 15 1/2019 SUOMEN LUONTO 15
16 SUOMEN LUONTO 1/2019 I ltataivaan peittää paksu pilvikerros. Revontulet voivat näkyä päivällä vain pimeimmän kaamoksen seuduilla. Revontulet leiskuvat 80–600 kilometrin korkeudessa ilmakehässämme. Suurimmillaan puuskat voivat puhaltaa 1000 kilometrin sekuntivauhtia. Ja tuulihan kuljettaa aina mukanaan jotakin. Kun aurinkotuuli osuu Maan kohdalle, se törmää planeettamme magneettikenttään, joka toimii suojakilven tavoin torjuen hiukkasten pääsyn ilmakehäämme. Matala nopeus tarkoittaa noin 300 kilometrin sekuntivauhtia. Ilman magneettikenttäämme aurinkotuuli olisi jo ehtinyt viedä Maan ilmakehän mennessään. Vain kaksi prosenttia maapallon väestöstä asuu revontulivyöhykkeillä, jotka ovat noin 2000 kilometrin päässä magneettisilta navoilta. Revontulet leimuavat napa-alueilla öin ja päivin, päivänvalo vain estää niiden havaitsemisen. Se on kuin esirippu, joka kätkee tänäkin iltana taivaallisen näytöksen. Eniten taivaan tulia loimottaa Suomen alueella Pohjois-Lapissa Kilpisjärven korkeudella, jossa selkeinä pimeinä öinä revontulia havaitaan noin kolmena yönä neljästä. Aurinkotuuli tuo tullessaan sähköisesti varautuneita hiukkasia, positiivisia protoneita ja negatiivisia elektroneja, tuliaisia Auringon magneettikentästä. TI M O VE IJA LA IN EN / LE U KU. Aurinkotuulen matka Maahan kestää kahdesta neljään vuorokautta, mutta jos kyseessä on voimakas Auringon koronan massapurkaus, niin sanottu aurinkomyrsky, tuuli pyyhältää paikalle vuorokaudessa. Myrskyt ovat peräisin Auringosta, josta käy aurinkotuuli koko ajan myös Maata kohti. Oulun leveysasteilla revontulia esiintyy keskimäärin joka neljäs yö. Vyöhyke leviää myös Pohjoismaiden eteläosien ylle avaruusmyrskyn aikana. Oikein voimakkaan myrskyn seurauksena revontulia voi näkyä Keskija Etelä-Euroopassa saakka
1/2019 SUOMEN LUONTO 17 Valon väri riippuu siitä, kuinka paljon energiaa vapautuu. Se vapautuu valona: vihreänä, punaisena, sinisenä ja purppurana, siis revontulina. Pian atomit ja molekyylit kuitenkin luovuttavat saamansa ylimääräisen energian pois. Auri nko tuul i puha ltaa 300 –100 kilom etriä seku nnis sa ja muo toile e Maa n mag neet tiken ttää . Sieltä hiukkaset kulkeutuvat magneettisia kenttäviivoja pitkin pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon revontulivyöhykkeille. Siellä on sekä neutraaleja että sähköisesti varautuneita ionisoituneita happija typpiatomeja ja molekyylejä, jotAurinkotuuli kuljettaa mukanaan sähköisesti varautuneita hiukkasia 300– 1000 kilo metrin sekunti vauhtia. Silloin varattu hiukkanen voi syöksyä lähemmäs Maata ja törmätä ilmakehämme happitai typpiatomiin ja -molekyyliin ja antaa niille tujauksen lisäenergiaa samalla virittäen ne. N AS A Myrsky ja muut voimakkaat tuulenpuuskat Auringosta näkyvät täällä maan päällä revontulina. Osa aurinkotuulen varatuista hiukkasista pääsee kulkeutumaan aurinkotuulen mukana magnetosfäärin sisäpuolelle. Tätä aluetta avaruudessa kutsutaan Maan magnetosfääriksi eli magneettikehäksi. Erilaiset sähkömagneettiset ilmiöt voivat kuitenkin suistaa hiukkasia radaltaan tai antaa niille lisää liike-energiaa. Revontulet syttyvät taivaalle kuin neonlamppu, jota niiden syntymekanismi muistuttaa. Niitä törmää myös maa pallon magneetti kenttään, joka päivä puolella puristuu aurinko tuulen paineesta litteäksi ja venyy yö puolelta pyrstöksi. Magneettikenttä ohjaa varatut hiukkaset kohti napojen ympärillä olevia alueita, joihin syntyy revontulia.. 300–1000 kilometriä sekunnissa puhaltava aurinkotuuli muotoilee Maan magneettikenttää päiväpuolelta litteäksi ja yöpuolelta pitkäksi pyrstöksi. Hitaita ja nopeita hiukkasia Revontulet loimottavat matalimmillaan noin 80 kilometrin korkeudessa maanpinnasta, ja korkeimmillaan ihmissilmä voi havaita niitä 500–600 kilometrin korkeudessa ilmakehässämme. Maan magneettikenttä on muodoltaan dipoli, eli sillä on kaksi napaa. Valon väri eli aallonpituus riippuu siitä, kuinka paljon energiaa vapautuu, sillä hiukkaset ovat energiatasoltaan erilaisia
18 SUOMEN LUONTO 1/2019 VINKKEJÄ REVONTULIKUVAAJALLE · Ota mukaan hyvä jalusta. TI M O V EI JA LA IN EN / LE U KU Kruunumainen revontulikorona näkyy katselijan yläpuolella. 18 SUOMEN LUONTO 1/2019. · Kuvaa manuaalisesti säädettävällä kameralla. · Opettele kameran käyttöä valoisalla. · Paras aika nähdä revontulia on klo 21–02. · Fokusoi kuva äärettömyyteen, muuten taustan tähtitaivaasta tulee epätarkka. · Valitse mahdollisimman avoin kuvauspaikka, jossa on kuitenkin myös sommittelun kannalta hyviä elementtejä, kuten puita, kiviä tai ihmisiä. · Käytä laajakulmaista linssiä. Se on väriltään usein vihreä. · Koeta löytää mahdollisimman pimeä paikka, jolloin revontulet erottuvat paremmin
Siksi sininen väRevontulikaari ennustaa, että tulossa on mainio revontuliyö. Ne näkyvät yleensä yli 200 kilometrin korkeudessa, sillä Auringosta peräisin olevien matalaenergisten elektronien energia ei riitä siihen, että ne tunkeutuisivat alemmas ilmakehään. Sininen on harvemmin näkyvä revontulisävy. Yleisimmin revontulissa nähdään vihreää valoa. Viritystila purkautuu vain sekunnin murto-osissa, joten väri syntyy törmäyskohdassa ja luo teräviä purppuran värisiä muotoja. Se taas syntyy ilmakehän typpimolekyylin virittyessä suurienergisen elektronin törmättyä siihen. Tämän johdosta vihreät revontulimuodot ovat usein selvärajaisia ja erottuvia. Revontulien helmassa, 80–100 kilometrin korkeudella voi nähdä myös kaunista purppuranpunaa. 1/2019 SUOMEN LUONTO 19 ka määrittävät, minkä värisenä taivas kunakin revontuliyönä loimottaa. Sen synnyttävät matalaenergiset elektronit, joiden aiheuttama happiatomin viritystila kestää tuolloin peräti kaksi minuuttia, joten atomi ehtii kulkeutua jo pitkän matkan ennen energian luovuttamista ja valon välähdystä. Virittyneestä happiatomista syntyy revontulien väripalettiin vihreän lisäksi myös harvinaisempaa punaista. 500 km 400 km 300 km 200 km 100 km VÄRI VAIHTELEE AT TE K A RT TU N EN , LÄ H D E: JO U N I JU SS IL A : AU R O R A , W SO Y 20 02 . Tämä viritystila kestää vain noin yhden sekunnin, joten valo syntyy samassa kohdassa, jossa elektroni ja atomi törmäävät. Se syntyy ionisoituneista typpimolekyyleistä, joita on ilmakehässä vähän. Sen vuoksi punaiset revontulet ovat pilvimäisen pehmeitä. Ne hehkuvat 100– 300 kilometrin korkeudessa. Se syntyy aurinkotuulen korkeaenergisten elektronien virittämistä happiatomeista. Revontulien väri riippuu siitä, mihin atomiin tai molekyyliin ilmakehään syöksyvä elektroni törmää, millä korkeudella atomit esiintyvät ja mikä on elektronin oma energia.
Se ennustaa, että tulossa on mainio revontuliyö. Kaari voi myös kiivetä korkeammalle taivaalla tai siellä voi olla useita samanaikaisia kaaria. Musta revontuli syntyy silloin, kun ylöspäin kulkevien revontulihiukkasten energia on liian alhainen virittääkseen kohtaamiaan ilmakehän hiukkasia. Revontulikaari muuttaa muotoaan revontulivyöksi. Sinistä näkee taivaalla tavallisimmin aikaisin syksyllä tai myöhään keväällä. Korona on usein väriltään vihreä tai harvemmin punainen. Kun kaaren valot alkavat voimistua ja sen liikkeet nopeutuvat, kaari muuttaa muotoaan ja siihen syntyy poimuja. Revontulimuotoja on kuitenkin luokiteltu myös tieteellisesti ja yleisin niistä on revontulikaari, joka piirtyy alareunastaan tasaisena taivaalle horisontin suuntaisesti. Poimut syntyvät Maan magneettikehän hiukkasliikenteestä sekä eri pituuspiirien sähkökenttäviivojen aaltoilusta. Kiertyminen johtuu voimakkaista yläilmakehään kulkeutuneista varautuneista hiukkasista, jotka vaikuttavat magneettikenttään. Revontuliverho taas muistuttaa nimensä mukaisesti värikästä valoverhoa, joka koostuu jopa satojen kilometrien pituisista säteistä. Vöitä, verhoja ja spiraaleja Taivaan valojuovissa, kiemuroissa ja laikuissa voi nähdä mitä mielikuvituksellisimpia muotoja: lintuja, kasvoja, siipiä ja kierteitä. Silloin sitä kutsutaan revontulivyöksi. Kaarimainen muoto ennustaa mainiota revontuliyötä. Alareunastaan tasainen, horisontin suuntainen revontulikaari on yleisin muoto. Valon kohdalla elektronit kulkevat ylöspäin ja niiden kuljettama sähkövirta alaspäin. Spiraalit voivat liikkua, aueta ja kiertyä jälleen sykkyrälle. Ne noudattelevat Maan magneettikentän kenttäviivojen suuntia. Vihreän, punaisen, purppuran ja sinisen lisäksi revontulien värivalikoimaan kuuluu myös musta. Yksi revontulimuodoista on nimittäin musta revontuli. Revontulen vyömäinen rakenne voi kiertyä spiraaliksi. Niin ne tekevätkin, sillä happija typpiatomien ja -molekyylien viritystilat ovat eri pituisia ja sen vuoksi yksittäinen revontulimuoto voi vaihdella väriä. Jos revontulikaari tai -vyö avautuu suoraan yläpuolella peittäen koko taivaankannen, sitä kutsutaan revontulikoronaksi. Silloin revontulen valoon muodostuu mustia, valottomia kohtia, jotka kuitenkin käyttäytyvät samalla tavalla kuin valoa synnyttävät kohdat. Joskus revontulivyössä voi olla useiden spiraalien ketjuja. Upeana revontuliyönä valot näyttävät elävän ja muuttavan väriä. JO RM A LU H TA / LE U KU TI M O V EI JA LA IN EN / LE U KU. 20 SUOMEN LUONTO 1/2019 ri jääkin usein muiden värien taakse piiloon ja näkyy usein vain korkealla revontulien yläreunoissa, korkeudella, jota Aurinko edelleen valaisee
MAGNEETTINEN MYRSKY: Useita päiviä kestävä magneettinen häiriö, joka johtuu Auringossa tapahtuneesta purkauksesta ja jonka aikana havaitaan voimakkaita ja laajalle levinneitä revontulia. REVONTULIOVAALI: Molempien napojen ympärillä oleva soikea alue, jossa revontulet esiintyvät. Pohjoisen pallonpuoliskon revontulia kutsutaan nimellä aurora borealis ja eteläisen pallonpuoliskon nimellä aurora australis. MAAN MAGNEETTIKENTTÄ: Maan sisällä sulassa magmassa vaikuttavien sähkövirtojen synnyttämä magneettikenttä, suojaa Maata aurinko tuulelta. VIRITTYMINEN: Tapahtuma, jossa atomi tai molekyyli saa lisäenergiaa joko siihen törmäävältä hiukkaselta tai kemiallisessa prosessissa ja siirtyy korkeampaan energiatilaan. Revontulissa usein vallitseva vihreä väri syntyy yksiatomisesta virittyneestä hapesta. 1/2019 SUOMEN LUONTO 21 REVONTULISANASTO AURINKOTUULI: Auringosta lähtöisin oleva virtaus, joka puhaltaa varattuja hiukkasia avaruuteen. AVARUUSSÄÄ: Auringonpurkausten aiheuttamat muutokset Maan lähiavaruudessa, ilmakehässä ja teknologisissa järjestelmissä. IONOSFÄÄRI: Maan ilmakehän kerros 80–1000 kilometrin korkeudessa. M A RK U S SIR KK A 1/2019 SUOMEN LUONTO 21
Lähiajan ennusteita vuorokaudesta kolmeen vuorokauteen voidaan tehdä seuraamalla Auringon kaasukehän eli koronan purkauksia ja mallintamalla aurinkotuulen nopeutta, joka vikkelimmillään saavuttaa Maan magneettikentän yhdessä vuorokaudessa. Ennustaminen on tärkeää, sillä erittäin voimakas aurinkomyrsky voi aiheuttaa magneettikentässämme nopeita muutoksia. Sähkövirroista voi seurata laajoja sähkökatkoja ja muuntajien rikkoutumisia. Aktiivisen huipun aikana sen pinnalla havaitaan paljon auringonpilkkuja ja isoja purkauksia. V IL LE H EI KK IN EN N A SA Revontulien loistoa Kanadan yllä kansainväliseltä avaruusasemalta katsottuna. 22 SUOMEN LUONTO 1/2019. Näin kävi vuonna 1859, kun niin sanottu Carringtonin aurinkomyrsky osui maapalloon. Karhu tassuttelee verhomaisten revontulien valossa. Nyt vaarassa olisi koko tekniikkaan perustuva tietoliikenteemme sekä Maata kiertävät satelliitit, jotka saisivat osakVoimakas aurinkomyrsky voi lamaannuttaa sähköverkon päiviksi. Revontulien ennustaminen on tärkeää Revontulia pystytään pitkällä aikavälillä ennustamaan Auringon aktiivisuudesta, joka vaihtelee 11 vuoden sykleissä. Kun revontulinäytöksen voimakkain aika alkaa olla ohi, voi taivaalla nähdä vuorotellen syttyvät ja sammuvat, niin sanotut sykkivät revontulet. Ne puolestaan synnyttävät sähkövirtoja johdinverkkoihin, kuten sähköjohtoihin ja kaasuputkiin. Tuolloin revontulia näkyi Karibialla saakka ja silloiset teknologiset laitteet, kuten lennättimet, hajosivat laajoilta alueilta. Niiden liike taas johtuu Maan sähkömagneettisen kentän aalloista. 22 SUOMEN LUONTO 1/2019 Mustia revontulia voi nähdä etenkin vihreiden revontulivalojen keskellä
Tutka mahdollistaa avaruussään entistä tarkemman ennustamisen ja revontulitutkimuksenkin. Edelleen revontulia tutkitaan ja mitataan aktiivisesti useilla tutkimusasemilla eri puolella Suomea, kuten Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatoriossa, joka on perustettu 1914. Artikkelia varten on haastateltu avaruusfysiikan professori Anita Aikiota Oulun yliopistosta sekä revontuliasiantuntija Jouni Jussilaa. Suomalaisen tutkimuksen uranuurtajia olivat muun muassa Johan Nervander ja Karl Selim Lemström, joka yritti luoda revontulia myös keinotekoisesti sähkövirran avulla. Lisäksi lähteenä on käytetty Revontulibongarin opasta (Minna Palmroth, Jouni Jussila & Markus Hotakainen, Into 2018). . Siksi uusia tutkimusmenetelmiä ja -laitteita kehitetään koko ajan. seen varsinaisen hiukkaspommituksen. Parhaat kuvat palkitaan uutuuskirjalla: Jorma Luhdan ja Seija Paasosen Revontulet (Maahenki 2018) tai Minna Palmrothin, Jouni Jussilan ja Markus Hotakaisen Revontulibongarin opas (Into 2018). Observatoriolla on mittalaitteita yli 20 paikkakunnalla niin Suomessa kuin Norjan Huippuvuorillakin. Osallistu revontulikuvallasi kuvakisaamme osoitteessa suomenluonto.fi/ revontulet 17.2. Voimakas aurinkomyrsky voisi lamaannuttaa sähköön perustuvat toimintomme useiksi vuorokausiksi. 1/2019 SUOMEN LUONTO 23. Vaikka Auringossa on säännönmukaisuutta, se on kuitenkin arvaamaton. Samalla ne ovat tärkeitä merkkejä avaruus sään muutoksista, kuin indikaattorivärejä taivaan laboratoriossa. mennessä. Taivaan salat paljastuvat ihmiskunnalle vähitellen. OSALLISTU KUVAKISAAN! Oletko ikuistanut upean taivaallisen värileikin. Sähkömagneettinen yhteys keksittiin jo 1700-luvulla, mutta revontulien esiintymiskorkeus vasta 1900-luvun alussa, kun norjalainen tutkija Carl Størmer löysi vastauksen kolmiomittausten ja revontulikuvien avulla. Suomi on mukana kansainvälisessä EISCAT 3D -tutkajärjestelmässä yhdessä Norjan ja Ruotsin kanssa. 1/2019 SUOMEN LUONTO 23 REVONTULITUTKIMUSTA JO 1700-LUVULTA ALUKSI TUTKIJOITA askarrutti revontulissa niiden alkuperä. ODOTETTAVISSA REVONTULIA! REVONTULIENNUSTEET: www.aurorasnow.fmi.fi, spaceweather.com, Spaceweather-sovellus, jemma.mobi/mittarit HARRASTAJIEN HAVAINNOT JA TILANNE PÄIVITYKSET: facebook.fi/revontulikyttaajat JO U N I JU SS IL A Revontulien vyömäinen rakenne voi kiertyä myös spiraaliksi. Esimerkiksi revontulien sähkövirtauksista voi tutkan avulla ottaa kolmiulotteisia kuvia. Revontulet tekevät näkyväksi lähiavaruudessamme tapahtuvat hiukkaspurkaukset ja sähkövirrat. 10 000 antennin tutkakenttä rakennetaan Karesuvantoon, Norjassa vastaava kenttä tulee Skibotniin ja Ruotsissa lähelle Kiirunaa. Taivaalle ilmestyvien värien arveltiin syntyneen esimerkiksi Islannin tulivuorien purkauksista
LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO 24 SUOMEN LUONTO 1/2019. Hilleri on monin paikoin erikoistunut syömään pikkujyr sijöitä, ja erityisen sopivaa saalista sille ovat rotat. TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI / KUVAT JOHANNA KOKKOLA Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. Hellstedt antaa neuvon: Löytääkseni hillerin minun kannattaa olla yhteydessä sellaisiin met sästäjiin, jotka pyytävät minkkejä elävänäpyytävillä lou kuilla. Nykyisin hilleri on monin paikoin hävinnyt kokonaan. 24 SUOMEN LUONTO 11/2019 E tsintäurakka käynnistyy kirjoituspöydän ää restä. Hillerin harvinaistuminen kiihtyi Hell stedtin mukaan nopeasti 1970–1980 luvuilla, samaan ai kaan kun minkki yleistyi. kokonaan. Tutkimattomat ovat hillerin tiet Puhelin osoittautuu etsinnän tärkeimmäksi välineeksi. Ennen niitä tapasi koko maassa Oulun korkeudelle asti. Rotan myrkyn tiedetään aiheuttavan nisäkkäille keskenmenoja. Hilleri on käynyt niin vähiin, ettei sen näkeminen tu le olemaan helppoa. ”Hilleriä esiintyy vielä jonkin verran ItäSuomessa, eri toten PohjoisKarjalassa, jossa kanta on vahvin”, Hell stedt kertoo. Ikonen on Hellstedtin kanssa samoilla linjoilla hillerien nykyisestä esiintymisestä: Sii UNOHDETTU Hillerin löytäminen ei ole helppoa. Tutkija Paavo Hellstedt keräsi kymmenisen vuotta sitten metsästäjien havaintoja yhteistyössä Metsäs täjäliiton ja Eläinlääketieteellisen korkeakoulun kanssa. Kävimme etsimässä hilleriä Ruunaan jokimaisemissa. ”Se on käytännössä hävinnyt Uudeltamaalta, Poh joisPohjanmaalta ja Hämeestä. Vaikka saaliseläimistä hilleriin kertynyt myrkky ei eläintä tappaisikaan, se ei välttämättä enää pysty lisään tymään entiseen malliin. Toinen uhka lajille on rotanmyrkky. Heikompana kilpailijana hilleri väistyy minkin tieltä. Maatilojen pihapiireissä asuste levana ja jyrsijöiden syöntiin erikoistuneena petona hil leri altistuu monia muita lajeja pahemmin rotanmyrkyn vaikutuksille. Tosin Uudellamaalla ja PohjoisPohjanmaalla saattaa vielä joku yksinäinen par ka samoilla.” Hilleri todettiin vuoden 2010 uhan alaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi. Hillerin nykyisestä esiintymisestä tie detään vain vähän, eikä sitä tutki Suomessa enää kukaan. Kävimme etsimässä hilleriä Ruunaan jokimaisemissa. Alan jäljittää tuoreita havaintoja. Soi tan ensimmäiseksi seurantaasiantuntija Katja Ikoselle Luonnonvarakeskukseen
Ruunaan Neitikoski. 1/2019 SUOMEN LUONTO 25. 11/2019 SUOMEN LUONTO 25 Vesistöjen ranta niityt ovat aiemmin olleet hillerin suosimia elin ympäristöjä
Joulukuun alkupuolella etelässä on vielä mustaa, mutta täällä tiet ovat lumiset. Lukuisien keskustelujen, pohdintojen ja neuvojen jälkeen saan langan päähän riistasuunnittelija Jouni Tolvasen Kaakkois-Suomesta. Salonen kertoo tarinan retkeilykeskuksen viimeisestä hilleristä. Keskuksen entisen isännän mukaan alueella havaittiin hilleri viimeksi seitsemisen vuotta sitten. Ruunaan viimeinen hilleri Minä lähden Pohjois-Karjalaan. Vähäiset vinkit osoittavat kaikki samaan suuntaan. Esimerkiksi Joensuun kupeessa on Keskijärven kalanviljelylaitos, hän neuvoo. Aion noudattaa Ikosen vinkkiä ja suunnata ensimmäiseksi Ruunaalle. Molemmat jäljet sukeltavat lumen alle, joten takaa-ajon lopputulos jää arvoitukseksi. ”Kyllä niitä havaintoja löytyy”, Tolvanen toteaa. Soitan Saloselle, joka harmittelee ettei pysty auttamaan minua. On palattava tyhjin käsin takaisin. Elävänä pyytävän minkkiloukun suosiminen auttaa säästämään hillereitä. Palveluun on tältä syys–talvikaudelta ilmoitettu Suomesta viitisenkymmentä hilleriä. Minkki on pulahtanut jäältä veteen Ruunaan Neitikoskella.. Polun vieressä näkyy piipertäneen myyrä, ja perässä on loikkinut lumikko. Päivä on tähän aikaan vuodesta lyhyt, ja pimeä tulee aikaisin. Hillereistä löytyy juuri niin vähän tietoa kuin olin aavistellutkin. Seuraavaksi otan yhteyttä Suomen Riistakeskukseen. Paikallinen metsästäjä, Jorma Salonen, voisi tietää Ruunaan hillereistä. Vaikka hilleriä ei tietoisesti metsästetä, niitä tulee minkinpyynnin sivusaaliina. Metsästäjät ilmoittavat Ikoselle välillä loukkuun jääneistä yksilöistä, ja hän muistelee, että tänä vuonna Lieksan–Ilomantsin seudulta olisi tullut muutama havainto. Ilmoituksista parisenkymmentä on Kymenlaaksosta ja suurin piirtein saman verran Pohjois-Karjalasta. Viimeiseksi puhun Tolvasen pohjoiskarjalalaisen kollegan Reijo Kotilaisen kanssa. Tuoreessa lumessa on monenlaisia jälkiä. ”Täällä Kymenlaaksossa on tuntuma, että havaintojen määrä olisi muutaman viime vuoden aikana jopa vähän lisääntynyt”, lisää Tolvanen. Pullea saukko on laskenut metsäisessä rinteessä mäkeä. Metsästäjät ilmoittavat saaliinsa Oma riista-palveluun. Hän ei ole enää nähnyt hillereitä Ruunaalla. Koiraeläimen jälkijono tulee jäältä ja jatkaa metsään. Iltapäivän jo hämärtyessä näen edessäni lähes kämmeneni kokoiset tassunpainallukset. Ehkäpä Ruunaan jokimaisemissa asuisi kuitenkin vielä jokunen. Järvet ovat jo jäässä, mutta joki virtaa osittain vapaana. 26 SUOMEN LUONTO 11/2019 tä ei paljoa tiedetä, mutta vahvinta esiintymisaluetta lienee Pohjois-Karjala. ”Jos itse lähtisin etsimään, lähtisin Ruunaalle. Sitten minkki yleistyi, ja hilleri väistyi kokonaan pihapiirien lajiksi. Auringon noustessa lähden kulkemaan rantoja pitkin. Illalla saan uuden vinkin. Alun perin hillereitä on elellyt kulttuurimaisemien ja pihapiirien lisäksi rantaniityillä ja vesien lähistöillä. Kotilainen on kuullut, että kalanviljelylaitoksilla saattaisi vierailla hillereitä. Se herättää toivoa. Se on oleellista esiintymisaluetta, ja onhan siellä kauniit maisematkin”, Ikonen vinkkaa. Se on ylittänyt järvenselän suoraviivaisesti pitkin askelin. Majoitun mökkiin Ruunaan retkeilykeskukselle. Ensimmäinen vastaaja neuvoo minut avuliaasti toisen pakeille, tämä seuraavan ja hän taas sitä seuraavan. Koon perusteella jolkottelija on ollut todennäköisesti susi
Sivusaaliiksi saatujen hillerien määrä tulee kuitenkin entistä paremmin viranomaisten tietoon. ESIINTYMINEN: Esiintyy koko Euroopassa Irlantia, Islantia, Skandinavian pohjoisosia ja suurta osaa Balkanin alueesta lukuunottamatta. Alueella liikkuu säännöllisesti hilleri. Hän näyttää meille jäljet kala-altaan reunamilla. JÄLJET: Hillerin ja minkin jälkiä on lähes mahdotonta erottaa toisistaan. Kalaaltailla tärppää Kaikki, joilta hillereistä kyselen, kertovat samaa. TIESITKÖ. Ei niitä ole enää näkynyt. Kalanviljelylaitoksen hillerillä on kuitenkin hyvät oltavat. Keskijärven kalanviljelylaitoksella on vastassa Jarno Saukkonen, joka kertoo ilahduttavan tiedon. Talvella Saukkonen ruokkii sitä. Hän käyttää elävänä pyytävää minkkiloukkua, koska siitä voi päästää hillerin vahingoittumattomana pois. Suomen lajiston päivitetty uhanalaisuusarviointi julkaistaan vuonna 2019. On aika katsoa viimeinen kortti. Se kuuluu Suomen luontoon,” Saukkonen sanoo. Jarno Saukkonen esittelee hillerin jälkiä. Tummien peitinkarvojen alla vaalea aluskarva. Tämäkin kaveri on välillä lyllertänyt niin, että maha on viistänyt lunta. Hillerin kesymuodon, fretin, polveutumisesta kiistellään. Vesikon viitoittamalla tiellä Etsinnän kuluessa on tullut selväksi, että hillerin tulevaisuus ei näytä valoisalta. Noin kerran talvessa se tulee minkkiloukkuun. Kotiin palattuani soitan arvioinnista vastaavan työryhmän puheenjohtajalle Ulla-Maija Liukolle kysyäkseni, onko hillerin tilanteesta selvinnyt jotain uutta. Nisäkkäiden edellinen uhanalaisuusarviointi tehtiin vain muutama vuosi sitten, joten suurta muutosta hillerin statukseen ei ole odotettavissa. ”Tuolla risukasassa on sen päiväpiilo”, Saukkonen osoittaa. Viimeksi Saukkonen löysi sen loukusta lokakuussa ja päästi jatkamaan tärkeää jyrsijänpyyntihommaansa. . Liukko vahvistaa, että koska systemaattista seurantaa lajista ei ole, on tietoakin vähän. Kokenut tarkkailija voi erottaa lajien jälkijonoissa käyttäytymisestä ja ruumiinrakenteesta johtuvia eroja. 11/2019 SUOMEN LUONTO 27 ”Silloin oli pikkujoulut tuolla päärakennuksessa. UHANALAISUUS: Maailmanlaajuisesti kanta on elinvoimainen mutta laskussa. Täällä hillerin on vielä hyvä elää. RAVINTO: Suomessa pikkujyrsijät. Voiko hilleri kadota lähisukulaisensa vesikon tavoin Suomesta kokonaan. ”En halua ehdoin tahdoin pyytää hilleriä. Hilleri tuli ikkunan taakse kurkkimaan, että mitä ne ukot täällä puuhaavat”, Salonen nauraa. ULKONÄKÖ: Keskikokoinen näätäeläin. HILLERI ( Mustela putorius) Hilleri näyttää harvinaistuneen Pohjois-Karjalassakin. Joidenkin lähteiden mukaan se ei loiki lumessa yhtä ketterästi kuin minkki ja tekee harvoin samanlaisia parijälkiä. Sinne otus näyttää jälkien perusteella nytkin kipittäneen. Hyvästä jyrsijänpyytäjästä kannattaa pitää huolta. Saukkosen näppituntuma on sama kuin monilla muillakin: hilleri näyttää harvinaistuneen Pohjois-Karjalassakin. Hilleri on liikkunut lumessa ihan omalla tyylillään. ”Kävin äsken katsomassa, ja kyllä tuolla nytkin näkyy hillerin jälkiä”, Saukkonen sanoo. Voimakkaat päänkuviot, jotka nuorilla yksilöillä eivät ole yhtä selvät kuin vanhoilla. Ei ole varmaa polveutuuko fretti meikäläisestä hilleristä vai sen itäisestä serkusta arohilleristä. Hilleri ei myöskään mielellään ui, vaikka rannoilla viihtyykin. A RI TE RV O. Suomessa vaarantunut. ”Talveksi se muuttaa tuonne sisälle”, Saukkonen osoittaa vanhaa ulkorakennusta. Tanskassa hillerin on todettu erikoistuneen sammakkoeläimiin. ”Pahoin pelkään”, sanoo Paavo Hellstedt
Vapautettiin talvireviirilleen, kun siipien nirhaumat olivat parantuneet. Lintu sai nimensä oululaisen jalkapalloilijan Janne ”Hietsu” Hietasen mukaan. 28 SUOMEN LUONTO 1/2019. 28 SUOMEN LUONTO 1/2019 Hietsu | tammikuu 2018 Nuori huuhkaja oli lentänyt Oulun Heinäpään palloilukeskuksessa jalkapallomaalin takana olevaan korkeaan verkkoon, joka estää palloja karkaamasta kauas
TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT ARIPEKKA AUVINEN KATSO LINTUA 1/2019 SUOMEN LUONTO 29. 1/2019 SUOMEN LUONTO 29 Ari-Pekka Auvisen kuvissa kovia kokeneet linnut muuttuvat yksilöiksi
Samalla hän kuitenkin haki taidekouluihin ja vaihtoi heti ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen englantilaiseen Surreyn taidekorkeakouluun. Auvinen piti valokuvaamisesta, mutta ei viihtynyt tuossa työssä kauaa. Tällaisia luontokuvia näkee Suomessa harvoin. Kaksi intohimoa kohtasi Lintuhoitoringin perustaminen ei Auviselle ollut minkään pitkällisen harkinnan tulos. Yhtäkkiä ikkunaan törmänneitä, nälkiintyneitä, sairastuneita tai johonkin takertuneita lintuja alkoi tupsahdella, ja niille piti löytää paikka. 30 SUOMEN LUONTO 1/2019 A ri-Pekka Auvisen lintukuvat ovat yllättäviä. ”Minulla oli kaksi haavetta. Perinteinen suomalainen lintukuva on otettu matkalla lintutornille luonnonvalossa, niin että pitkospuut, läheiset talot ja voimalinjat jäävät kuva-alan ulkopuolelle. Syvemmän sisällön kaipuu oli lopulta niin vahva, että Auvinen palasi yliopisMalá | elokuu 2015 Löytyi Oulun yli opistollisen sairaalan katolta rinnassaan ruhje. Oli ilmeisesti len tänyt kännykkä maston vaijeriin. Pikkukuo vi vapautettiin lyhyen hoidon jälkeen suolle. Valo ja tausta ovat niin tasaisia, ettei katsojalla ole oikein muuta katsottavaa kuin itse linnut. Hän ja hänen entinen vaimonsa Pauliina Rautio ovat jatkaneet toimintaa samassa paikassa, vaikka Auvisen koti on nykyisin jo muualla. Auvinen ei keksinyt muuta kuin rakentaa hoitohuone tuolloiseen kotiinsa Oulun Huonesuolle. Metsän puita ja ruovikkoa kuvassa saa sen sijaan olla. Auvisen oma suuntautuminen lintuihin ja valokuvaukseen alkoi varhain, jo seiskaluokalla. ”Se oli liian kaupallista”, hän sanoo. Niissä olemme tottuneet näkemään viitteitä lajin elinympäristöstä, ehkä pedoista tai ravinnosta. Auvinen on tehnyt toisin. Hänen kuvissaan eläin on ihmisen rakentamassa tilassa, ja ihmisen läsnäolon aavistaa myös salamoiden tasaisesta valosta. Nimetön | kevät 2005 Hangon lintu asemalla rengastettu puna rinta ei ollut hoito lintu, mutta se oli ensimmäisiä lintuja, joilla Auvinen harjoitteli eläinten kuvaamista studio maisissa olo suhteissa. Hän rakensi kuvaamista varten pienen kuljetettavan laatikon.. Paino putosi niin kuin usein kahlaajilla, joiden on vaikea rauhoit tua rajoitetussa tilassa. Työpaikkakin löytyi 2000-luvun alussa valokuvaajana A-lehtien studiolta Helsingistä. Lukion jälkeen Auvinen teki kesätöinään lintulaskentoja ja lähti opiskelemaan ympäristönsuojelutiedettä Helsingin yliopistoon. Kuvissa on kyllä lintuja, mutta epätavallisten olojen takia niitä katsoo eri tavalla. Nimi tarkoittaa tšekiksi pientä. Siksi Auvinen sopi Pohjois-Pohjanmaan lin tutieteellisen yhdistyksen puolesta vuonna 2009, että poliisi soittaisi ensin hänelle. Ne ovat tarkkoja ja pysähtyneitä. Halusin olla tutkija ja valokuvaaja”, hän kertoo. Hoitohuone on laajentunut Pihalinnun hoitolaksi, ja mukana on muitakin vapaaehtoisia. Oulussa oli siihen aikaan tapana, että poliisi ampui val taosan loukkaantuneista linnuista
1/2019 SUOMEN LUONTO 31
Oli hoidossa pari päivää, kunnes kunto oli kohentunut niin, että saattoi jatkaa matkaa. 32 SUOMEN LUONTO 1/2019 Nimetön | toukokuu 2013 Sepelkyyhky löytyi oululaisen vanhain kodin seinustalta ilmeisesti ikkunaan törmänneenä. Joutui hoitoon, koska ei pystynyt vapauttamisen jälkeen lentämään. Kaarlo | elokuu 2013 Korppi oli takertunut Oulun Ruskon kaatopaikalla biojäteaumojen päälle asennettuun lintuverkkoon Suomen luonnon päivänä. Kun Kaarlo muutaman päivän kuluttua toipui, Oulun kaupungineläinlääkäri oli käskenyt jo poistaa verkon.
Mieleen tulevat Sanna Kanniston tropiikin eläimistä ja rengastetuista linnuista ottamat kuvat. ”Tunnen kyllä Sanna Kanniston työt, mutta silloin kun aloin ottaa omia lintupotrettejani, en ollut nähnyt kenenkään muun tehneen samanlaista.” Kannisto on jäljitellyt kuvissaan tieteellisen metodin tarkkuutta. ”A-lehtien studiolla näitä sanottiin ’mummovaloiksi’. Kun kuvataan ihmistä studiossa, ei siinä kuvata ihmislajia vaan yritetään saada persoonasta jotain esille.” Ehkä juuri yksilöllisyys yllättää Auvisen kuvissa. Jo Helsingissä asuessaan hän alkoi kokeilla studiossa oppimiaan jippoja luontokuvaukseen. 1/2019 SUOMEN LUONTO 33 toon tekemään ympäristönsuojelutieteen opintonsa loppuun ja hakeutui Suomen ympäristökeskuksen tutkijaksi. Hän kuvasi Hangon lintuasemalla rengastettuja lintuja pieneen laatikkoon rakennetussa ministudiossa. Ari-Pekka Auvisen mietteissä on paljon samaa. ”Olen yrittänyt hallita valoja niin, että voisin kuvata suunnilleen samalla lailla kuin ihmistä studiossa”, Auvinen sanoo. Samaa touhua hän sitten jatkoi Oulussa, kun lintujen hoitorinki aloitettiin. Samoin Perttu Saksan ja Esko Männikön taidekuvat luonnontieteellisten museoiden ja eläintarhojen eläimistä. Eiväthän kaikki ihmisetkään ole... Tasainen valo pelkistää ja luo lintukuviin oman erityisen estetiikkansa, joka muistuttaa klassisten muotokuvien tyylistä ja muutaman suomalaisen taidevalokuvaajan teoksista. Auviselle taas valokuvaus ja tutkimus ovat paljolti sama asia. onko sillä niin hirveästi väliä?” hän vastaa. Kuvatessaankin hän on halunnut tarkkailla lintuja läheltä, jotta saisi niistä esiin yksilön. ”Ovathan ne kuvia luonnosta.” ?. Pehmeille studiovaloille on oma terminsä. Pantiin soft boxit kameran kummallekin puolelle, jotta rypyt häipyivät.” Laji muuttuu yksilöiksi Rypyt todella häipyvät. Lintujen kanssa pitää olla toki omat konstinsa, koska niitä ei voi ohjata puhumalla sopivaan asentoon eikä saada rauhoittumaan mukavia juttelemalla. Mutta ovatko hänen otoksensa luontokuvia. Kaikki korpit eivät ole keskenään samanlaisia. Auvinen on luonut sellaiset olot, että linnut eivät näe kuvaajaa mutta istuvat mielellään juuri siihen kohtaan, johon pehmennetyt valot on rakennettu. Kaikki helmipöllöt eivät ole keskenään samanlaisia. Kaikki kolme ovat tunnettuja taiteilijoina, joille luonto on enemmän ajattelun aihe kuin dokumentoinnin kohde. Hän on pannut valkoselkätikoille lukurenkaita ja arosuohaukoille gps-lähettimiä. ”No... ”Minua kiinnostaa se hetki, kun laji muuttuu yksilöiksi. Kovia kokeneet linnut on kuvattu hoitohuoneessa
Raukeasti ruovikon yllä leijaileva ruskosuohaukka ja kalasteleva sääksikin ilahduttavat luonnonharrastajia, jotka laskeskelevat lietteellä ruokailevia satoja töyhtöhyyppiä, kymmeniä suosirrejä ja suokukkoja. Idylli särkyy, kun joku lähettää tornista kuvauskopterin eli dronen taivaalle. Tulkitsen tässä tapauksessa luonnonsuojelulain pykälää eläinten häiritsemisestä ja alueen liikkumiskieltoon nojautuen, että dronea ei saa lennättää”, sanoo aluepäällikkö Mikael Nordström Metsähallituksesta. ”Kun suojelualue perustettiin, droneista ei ollut tietoa. 34 SUOMEN LUONTO 1/2019 Kuvauskopterit ovat helppoja lennättää, mutta missä niitä voi käyttää häiritsemättä eläimiä tai muita luonnossa liikkujia. Sen takia asiaa on jouduttu jälkeenpäin tulkitsemaan. Myös tornissa reagoidaan kopteriin. TEKSTI PETRI PUROMIES KUVAT KIMMO RÄISÄNEN R auhallinen iltapäivä hyvällä lintupaikalla, Espoon Laajalahdella, paljon muuttomatkallaan levähtäviä kahlaajia ja vesilintuja. Harmaahaikarat, tavit, haapanat sekä lietteellä istuksivat räyskätkin katselevat yllään liikkuvaa rauhanhäiritsijää. Periaatteessa kuka hyvänsä voi huomauttaa asiasta tekijälle ja meillekin, jotta saamme paremman kuvan lintuharrastajien toiminnasta alueillamme.” Villa Elfvikin luontotalon johtaja Riitta Pulkkinen on samoilla linjoilla. ”Ilmailuturvallisuuden takia dronen lennättämistä ei ole alueella kielletty”, vastaa tarkastaja Henri Hohtari. ”Luonnonsuojelulakiin tutustumisen jälkeen näyttäisi siltä, että alueen järjestyssääntö on se dokumentti, jossa voidaan kieltää alueella lennättäminen, mutta Laajalahden järjestyssäännössä ei ole kielletty droneja.” Luonnonsuojelualueen ylläpitäjä on Metsähallitus. Kysytään asiaa suoraan kuvauskoptereidenkin lentosäännöistä vastaavalta viranomaiselta, Liikenneja viestintävirasto Tra. Heti 50–100 pientä kahlaajaa lähtee lentoon. ”Dronet ovat meillekin uusi asia, ja Metsähallituksen olisikin syytä tarkentaa opastusta siitä mitä luonnonsuojeKUVIA YLÄILMOISTA. Tarkkasilmäisimmät löytävät joukosta pikkusirrinkin. ”Luonnonsuojelualueilla saa lennättää dronea pois lukien alueet, joilla liikkuminen on rajoitettu. Mielipiteet lennättämisen oikeutuksesta vaihtelevat: Nyt se kopteri alas – Kun ei ole kiellettyä, saa lennättää -väliltä. com:ista
· Ihmisjoukkojen ja massatapahtumien yläpuolella lennättäminen on kielletty. DRONE-ETIKETTI · Kopterin on oltava koko ajan lennättäjän näköetäisyydellä. Dronea saa lennättää luonnonsuojelualueilla, joilla ei ole liikkumis rajoituksia. WWF:n merikotkatyöryhmä on antanut droneja avuksi jäsenilleen oikean rengastusajankohdan määrittämistä varten sekä helpottamaan pesäpoikaslaskentoja. · Lennättämisen maksimikorkeus on 150 metriä. Kuvauskoptereita on käytetty menestyksellä eläinlaskennoissa ja kasvikartoituksissa perinteisten laskentamenetelmien rinnalla. · Kotirauhaa ja yksityisyyttä on kunnioitettava. Tällaiseen lähietäisyydeltä kuvaamiseen ja tarkkailuun dronet ovat omiaan. Lähde: Liikenneja viestintävirasto Traficom Kuvauskopteria saa lennättää enintään 150 metrin korkeudessa. Toistaiseksi kuitenkin henkilötunteja kuluttavat menetelmät ovat tarkempia ja tuottavat luotettavamman lopputuloksen. Kuvaaja voi turvallisesti kurkistaa kallionkielekkeeltä pelkäämättä putoamista. Ne eivät kuitenkaan aina näy eläimen käyttäytymisessä. · Alle viiden kiometrin päässä kiitoteistä ei saa lennättää ilman lupaa, ja kauempanakin maksimikorkeus on 50 metriä. Oli sitten kyseessä harrastelennokki tai työkäytössä oleva miehittämätön ilma-alus, kuljettaja vastaa aiheuttamistaan vahingoista aina itse. Kirjoittaja on kuvajournalisti ja lintuharrastaja Helsingistä. Drone onkin se amerikkalaisen luontomaalari ja kirjailija E. Kotivakuutus ei kata useimmiten kuin lennokille aiheutuneet vahingot jos niitäkään. Lähestyvän dronen havaittiin aiheuttavan eläimelle kiihtyvää sydämen lyöntitiheyttä ja muita pelkoon liittyviä muutoksia elintoiminnoissa. T. 1/2019 SUOMEN LUONTO 35 lualueella voi tehdä. Luontokuvaajalle se merkitsee usein kameran viemistä mahdollisiman lähelle kohdetta, lintuja tai nisäkkäitä. Siksi vastuuvakuutuksen ottaminen on suositeltavaa. DRONEN LENNÄTTÄMINEN Tutustu huolellisesti Traficom:in sivustoon Droneinfo.fi tai lataa puhelinsovellus Droneinfo. Otamme tämän varmasti esille tavatessamme seuraavan kerran heidän edustajiaan.” Häirintää ja tutkimusta Kuvauskoptereiden vaikutusta villieläimiin on tutkittu muun muassa luonnonvaraisilla karhuilla, joiden kehossa olevien antureiden tietoa on voitu radiokaulapannan välityksellä tallentaa. Dronen näennäisesti vapaalta tuntuva käyttö houkuttelee kokeilemaan mielikuvituksen rajoja. Näistä näet ajan kohtaisimmat muutokset esimerkiksi lento kielto alueisiin.. . Setonin tarinasta tuttu kivi, joka ei tapa
Hangessa kahlatessa kamerakaluston keveyttä osaa arvostaa.” 36 SUOMEN LUONTO 1/2019. TEKSTI JARI PELTOMÄKI / KUVAT JARI PELTOMÄKI JA KAISA PELTOMÄKI Kevyt ja nopea ”Kuvaan paljon maastossa. 36 SUOMEN LUONTO 1/2019 36 SUOMEN LUONTO 1/2019 Ammattiluontokuvaaja Jari Peltomäki käyttää peilitöntä digikameraa. Peilittömällä on luontokuvauksessa etunsa ja rajoitteensa
lmikameratekniikan. lmikameratekniikkaan. Kun Nikonin kameralaukkuni painoi lähemmäs 20 kiloa, Olympuksen kameralaukun paino on alle 10 kiloa. Kamerassa on elektroninen etsin, jonka käyttö vaatii totuttelua. Useimmat luontokuvaajat haluavat kuitenkin kameran, joissa on vaihdettava objektiivi. Peilittömässä kamerassa on sekä mekaaninen että nopeampi sähköinen suljin. Nyrkkisääntö on, että mitä pienempi kenno kamerassa on, sitä pienikokoisempi on kamera ja myös sen objektiivit. Jotain on kuitenkin jäänyt: digijärjestelmäkameroiden rakenne on perustunut pitkälti vanhaan . Peilittömissä digikameroissa käytetään eri kokoisia kennoja, jotka lukevat kuva informaation muistikortille. Nykyään vain harvat valokuvaajat kuvaavat . Etsin toistaa kuvan juuri sellaisena kuin se kennolle tallentuu. Parhaillaan on käynnissä uusi suuri askel valokuvaustekniikan kehityksessä, kun niin sanotut peilittömät digikamerat ovat valtaamassa markkinoita peilillisiltä digijärjestelmäkameroilta. Käytin kameran ProCapturetoimintoa, jonka avulla sain tallennettua juuri lentoon lähteneen palokärjen kameran kennolle täyden resoluution raakakuvana 60 kuvaa sekunnissa kuvausnopeudella.” Olympus OM-D E-M1 Mark II + Zuiko 300 mm f4, suljinaika 1/2500 s, aukko 4.5, ISO 1600.. Ja silloin laukussani on käytännössä kaikki mitä tarvitsen pidemmällä kuvauskeikalla: kolme OM-D E-M1 Mark II kameraa, 300 mm f4, 40–150 mm f2.8, 12– 1/2019 1/2019 1/2019 SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONTO 37 37 37 ”Palokärjen kuvasin piilokojusta Kuusamon Oulangalla. Silloin puhutaan peilittömistä järjestelmäkameroista, ja niitä valmistavat muun muassa Olympus, Sony ja Panasonic. Esimerkiksi Olympuksen tämänhetkisen lippulaivan (OM-D E-M1 Mark II) kameran rungon hinta on noin 1500 euroa, ja siihen esimerkiksi 300 mm f4 teleobjektiivin hinta on noin 2200 euroa. lmille. Peilitön kamera on mahdollista rakentaa paljon nopeammaksi, pienemmäksi ja kevyemmäksi kuin perinteinen järkkäri, koska kameran päällä ei enää tarvita suurta prismaja peilikoteloa. Se on myös täysin äänetön, joten sillä voi kuvata arkoja lintuja ja eläimiä lähietäisyydeltä. Kevyt kamera kulkee paljon helpommin mukana niin maastossa kuin lentokoneessakin maailmalle. Esimerkiksi petolintujen tai suden kuvaaminen onnistuu paremmin äänettömällä peilittömällä kameralla. Superzoom-kompaktikameran saa 500–1500 eurolla, mutta laadukkaaseen peilittömään digijärjestelmäkameraan joutuu sijoittamaan selvästi enemmän. Siitä on kuitenkin paljon hyötyä kuvaajalle. Etsin mahdollistaa täysin pimeässä kuvaamisen, ja siitä näkee heti kuvaustilanteessa, onko kuva oikein valottunut. Canon ja Nikon havahtuivat peilittömien kameroiden kehittämiseen hieman jälkijunassa ja ovat vasta äskettäin tuoneet ensimmäiset omat mallinsa markkinoille. Luontokuvaajan kameralaukku Aikaisemmin kuvasin luontoa järeällä Nikonin ammattikalustolla, mutta pari viimeistä vuotta olen kuvannut pelkästään Olympuksen kevyellä peilittömällä kamerakalustolla. Markkinoilla on pienikennoisia niin sanottuja superzoom-kameroita, joiden zoom-objektiivi ulottuu laajakulmasta teleobjektiiviin. 1/2019 SUOMEN LUONTO 37 1/2019 SUOMEN LUONTO 37 V uosituhannen vaihteessa digikameratekniikka yleistyi nopeasti ja syrjäytti nopeasti vanhan
Kun Nikonilla kuvasin ISO 12800:aan asti, olen Olympuksen peilittömässä asettanut ylärajaksi ISO 3200. Joillakin merkeillä, kuten Olympuksella ja Panasonicilla objektiiveja voidaan käyttää ristiin. Kahlasin lumessa etsimässä lapinpöllöä, kun yllättäen huomasin sen pääni yläpuolella männyssä. Tallensin nopeasti ohimenneen tilanteen käsivaralta.” Olympus OM-D E-M1 Mark II + Zuiko 40-150 mm f2.8 + 1,4 x telejatke, suljinaika 1/500 s, aukko 9, ISO 800. ProCapturen avulla on mahdollista saada kuvia lentoon lähtevistä linnuista ja muista nopeista tilanteista. Pienen kennon ansiosta objektiivien millimetrit voi käytännössä kertoa kahdella eli 300 mm f4 vastaa kuvakulmaltaan 600 mm f4 objektiivia niin sanotun täyden kennon kameroissa. Peilitön tulevaisuus Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että peilittömät digijärjestelmäkamerat valtaavat markkinat, ja varmaa on, ettei kameratekniikan kehitys pysähdy PEILITÖN KAMERA LUONTOKUVAUKSESSA + Kaluston keveys + Kuvausnopeus + Äänettömyys + Elektroninen etsin – näet etsimestä mitä saat – Akun kesto – Pienempi ISO-herkkyyden kesto (kennon koosta riippuen) – Vähemmän objektiiveja tarjolla ”Kevyt kamerakalusto kulkee retkillä helposti mukana, eikä jalustaa tarvita. Tällainen on esimerkiksi Olympuksen ProCapture-toiminto, jossa kamera tallentaa täyden resoluution raakakuvan jopa lähes kahden sekunnin takaa eli esimerkiksi kuvan juuri lentoon lähteneestä palokärjestä. Kameran peilittömyys ja sähköinen suljin mahdollistavat monipuolisten ominaisuuksien rakentamisen kameraan. Oikeastaan ainoa asia, mitä olen jäänyt kaipaamaan aikaisemmasta kamerakalustostani ovat suuremmat ISO-herkkyydet. Lisäksi akkujen kesto oli parempi Nikonilla, mutta kun tämän tiedostaa, se ei ole ongelma. Pöllö soi minulle raukean katseen ja jatkoi päivätorkkujaan. 38 SUOMEN LUONTO 1/2019. 38 SUOMEN LUONTO 1/2019 100 mm f4, 7–14 mm f2.8, 1,4 x telejatke ja vara-akut. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Nikonilla pystyin kuvaamaan pimeämmissä olosuhteissa. Sitä suuremmilla herkkyyksillä kohina nousee etenkin kuvan tummilla alueilla melko suureksi. Peilittömiin kameroihin on varta vasten niihin suunniteltuja objektiiveja ja uusia tulee koko ajan, mutta myös vanhat objektiivit sopivat uusiin kameroihin sovittimen avulla
Selluvillaeristys on todellinen ekoteko. PELTOMÄEN TÄYSI KAMERALAUKKU PAINAA ALLE KYMMENEN KILOA · 3 kpl peilittömiä digikamerarunkoja · 7–14 mm, 12–100 mm, 40–150 mm ja 300 mm objektiivit · 1,4x telejatke ja vara-akut Selluvillaeristys on todellinen ekoteko termex.fi Termex-Selluvilla on ekologisesti keräyspaperista valmistettu paloja kosteusturvallinen puhalluslämmöneriste energiatehokkaampaan ja viihtyisään asumiseen.Termex-Selluvilla on lämmin talvella ja viileä kesällä. Kirjoittaja on ammattiluontokuvaaja Oulusta. Toivottavasti myös kuvankäsittelyohjelmien tekoäly kehittyy siten, että ohjelma osaa poimia valtavasta kuvamäärästä ne terävimmät ruudut, joissa linnun siivet ovat juuri oikeassa asennossa. Lopulta ne hautautuvat kovalevyjen kätköihin. www.kuvamessut.com FILLARI GOLF OUTDOOR KUVA &KAMERA SPORT HELSINKI HORSE FAIR 15.–17.3.2019 Messukeskus Helsinki kuva& kamera Pienen kennon ansiosta objektiivien millimetrit voi kertoa kahdella. Voi olla, että jossakin vaiheessa myös still-kuvaaja tulee ottamaan pelkästään videota, jonka yksittäisistä ruuduista saadaan painettua tarvittavat kuvat kirjoihin ja lehtiin. 1/2019 SUOMEN LUONTO 39 VALOJA VIDEOKUVAUS | LUENNOT | TIETOTEKNIIKKA | VALOKUVANÄYTTELYT | KUVATUOTTEET JA -PALVELUT | TULOSTUs | KUVANKÄSITTELY | TUBETUS | SOME | MOBIILIKUVAUS Avoinna: Pe klo 12–17* (GoExpo klo 12–20), la klo 10–18, su klo 10–17, *ammattilaisille pe klo 9–12. . siihen. Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. Liput edullisemmin, kun ostat ne viimeistään 14.3., katso hinnat shop.messukeskus.com. Jo nyt on riittävän työlästä käydä läpi kaikki päivän aikana otetut kuvat. Alle 12-vuotiaat vain huoltajan seurassa. Jos taas jää odottamaan sitä päivää, kun on paremmin aikaa käsitellä kuvia, kuvamassat alkavat ruuhkautua
40 SUOMEN LUONTO 1/2019 Hirvien salametsästykseen ei puututtu ajoissa PohjoisKarjalassa. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT HANNU HUTTU / KUVANKÄSITTELY ATTE KARTTUNEN Harvempi kuin joka kymmenes metsästysrikos tulee poliisin tietoon. Paikallisia on vaiennettu uhkailemalla. 40 SUOMEN LUONTO 1/2019. Kaikki jutun kuvat on otettu laillisen hirvenmetsästyksen yhteydessä
Saaliin saaminen pihoilta on helpompaa kuin metsästä. Salametsästäjät eivät kuunnelleet kehotuksia käynnistää metsästys kauempana talosta. 1/2019 SUOMEN LUONTO 41 L ietelantaa kaadetaan juomavesikaivoon, ikkunat rikotaan. ”Mentiin paikkaan kuin paikkaan, ja sanottiin vaan että pidä sinä turpas kiinni, me mennään metsälle”, hän sanoo. Tapahtumat vahvistettiin Suomen Luonnolle riippumattomasta lähteestä. Koiria tapetaan myrkyttämällä. Laiton metsästys on jatkunut Raunin kotiseudulla jo parikymmentä vuotta. Rauni tuntee paikalliset metsästäjät. Jänikset viihtyvät maatalojen pihapiireissä, mistä ne löytävät paremmin ruokaa. Salakaadoilla pitkät perinteet Rauni kertoo esimerkin tuttavien maatilalta. Ilman maanomistajan lupaa ei saa metsästää tai ampua 150 metriä lähempänä asuintaloa eikä etsiä riistaeläimiä pihasta. Metsästäjät olivat käyneet luvatta toisellakin pihalla jänispassissa. Rauni sanoo nyt, että paikallisten olisi pitänyt puuttua laittomuuksiin voimakkaammin jo kauan sitten. Tilanne on vuosien saatossa karannut käsistä. 1/2019 SUOMEN LUONTO 41. Jäniksen suolia kipataan postilaatikoihin ja uhkaillaan väkivallalla. ”Täällä laittomuudet lähtivät siitä, että metsästys aloitettiin kenen tahansa pihalta ja päästettiin siinä koirat irti”, kertoo pohjoiskarjalalainen Rauni (nimi muutettu). Näin ammattimaiset hirven salametsästäjät hiljentävät rikostensa todistajat Pohjois-Karjalassa. ”Mies oli tullut jänismetsälle pihamaalle ja nuokkunut siellä koko päivän viinapullon kanssa.” Iäkkäät tuttavat eivät uskaltaneet puuttua juopuneen touhuihin. Myös ne, jotka eivät noudata lakia
Valvontaa kaipaa tehostusta Pohjois-Karjalassa metsästyksen valvonta on pääasiassa paikallisten riistanhoitoyhdistysten kontolla. Esimerkiksi Kiteen yhdistyksen budjetista se vastaa alle prosenttia, tosin suuri osa valvonnasta tehdään talkootyönä. Niskasella oli pelko, että luvan mukaisessa saalismäärässä pysymisessä oli epäselvyyksiä, kun viikkoja kestäneessä susijahdissa lau kauksia saattoi kuulua paljon, vaikka Riistakeskus oli myöntänyt kaatoluvan vain yhdelle sudelle. Kynnys siihen on korkea. Usein se tarkoittaa sitä, että jos rikkomus tai rikos tapahtuu vahingossa tai tahallaan, valvojan pitäisi tehdä rikosilmoitus kaveristaan. Jotta valvonta on uskottavaa, rajamiesten metsästyksen tulee olla moitteetonta eivätkä he voi kulkea porukoissa, joista on edes epäilyjä, että metsästyslakia ei noudateta. Lupia hirvien metsästykseen voivat hakea paitsi metsästysseurat, myös useampi seura yhdessä. Johtaja huolestui, että hirviä kaadetaan enemmän kuin oli lupia. Niskanen valvoi metsästystä jo virassaan rajavartiostossa, josta hän jäi eläkkeelle 11 vuotta sitten. ”Kun rajavartiolaki astui voimaan 2005 ja rajavartiolaitos sai osin samoja oikeuksia kuin poliisilla, olisi asennekasvatuksella pitänyt muuttaa myös henkilökunnan metsästyskulttuuria ainakin karhun, suden ja ilveksen metsästyksen kohdalla”, Niskanen sanoo. Syksyllä 2015 Pohjois-Karjalan riistanhoitoyhdistykset Tuupovaaraa lukuun ottamatta kokeilivat valvonnan tehostamista. Hirvimiehet olivat syksyn mittaan törmänneet saalistähteisiin paikoissa, joista kaatoa ei ollut ilmoitettu. Rauni kertoo myös eräästä hirvestyksen yhteislupa-alueen johtajasta. Silloin kun metsästäjä on yksin liikkeellä, silminnäkijöitä ei ole. Silloin ruokahuoltoa täydennettiin riistalla. Veli-Matti Niskasen. Ne palkkasivat yhteiseksi metsästyksenvalvojaksi metsästäjä, rajakapteeni evp. Myös useita seurueita oli samaan aikaan metsällä Lieksan–Nurmeksen alueella, jolloin vahingossa voi tulla ammutuksi useampi susi. Kun hän aloitti rajamiehenä 1976, partiointi tapahtui erämaaoloissa. 42 SUOMEN LUONTO 1/2019 ”Tälläkin kylällä ihmiset sanovat, että paljon tiedän juttuja, mutta en uskalla kertoa, kun pian on tuli nurkan alla”, hän sanoo. Kyseisen alueen johtaja vaati, että jokainen hirvikaato ilmoitetaan hänelle heti tarkkoine koordinaatteineen. Lakimuutoksen myötä rajavartiolaitoksen tehtäviin lisättiin erävalvonnan rikostutkinnat, myös esitutkintaan kuuluva paikkatutkinta. Palvelukseen valikoitui pääasiassa erätaitoisia metsästäjiä, kuten Niskanen itsekin. Tällöin tietty määrä kaatolupia annetaan laajemmalle alueelle, ja kaatojen määrää valvoo alueen johtaja. Raunin mukaan ilmoituksen penäämisen tuloksena alueen johtajan juomavesikaivo pilattiin ja kotitaloa vahingoitettiin. Yksikään kyseisen alueen rajamies ei ole ollut tutkinnassa metsästysrikosepäilyyn liittyen, mutta jos tapahtuu rikos, virassa. Suomen Luonto kysyi Pohjois-Karjalan riistanhoitoyhdistyksiltä kuinka paljon ne käyttävät rahaa valvontaan. 14 yhdistyksestä kyselyyn vastasi kolme: Tuupovaara, Ilomantsi ja Kitee. Virassa ollessaan Niskanen pani merkille innokkaimpien rajamiesten osallistumisen harmaalla alueella häilyvään metsästykseen ja sen että paikallisia metsästäjiä valvottiin puutteellisesti. Niskasen vastuulla oli erämaa-alueiden metsästys-, kalastusja maastoliikennerikkomuksiin liittyvä rikostutkinta. Ne ilmoittivat käyttävänsä 200–500 euroa vuodessa metsästyksen valvontaan
Kaikista tapauksista noin puolet oli vähäisiä rikkomuksia, kuten koiran irtipitoa ilman maanomistajan lupaa tai metsästysaseen huolimatonta kuljettamista. Eläkkeelle jäätyään Niskanen jatkoi metsästykseen liittyvän valvonnan parissa. Poliisin tiedossa vähän rikoksia Poliisin tietoon tulee vuosittain noin puoli miljoonaa rikosta. Niistä kirjattiin viiden viime vuoden aikana koko maassa vuosittain 376– 565 ilmoitusta. Pohjois-Karjalan rajavartioston silloinen komentaja, eversti evp. ”Riistanhoitoyhdistyksillä ei ollut halua jatkaa valvontaa. Kun hän aloitti Pohjois-Karjalan riistanhoitoyhdistysten metsästyksenvalvojana syksyllä 2015, kokeilun piti olla viisivuotinen. Vaikka poliisikin toivoi, että olisimme ottaneet enemmän vastuuta”, Niskanen sanoo. Niskasen mielestä niiden avulla olisi voitu harjoitella vakavampien rikosten tutkimista. Se olisi vaatinut pitkäjänteisempää työtä ja yhteistyötä poliisin kanssa. Niskanen yritti saada aikaan ryhtiliikettä silloisen Rajavartioston komentajan ja esikunnan kautta. ”Tällaista linjausta ei ole annettu ainakaan minun toimestani. Rajavartiosto ei halunnut rikkoa välejään paikallisiin sakottamalla heitä pienistä rikkeistä. Vakavampien metsästysrikosten jäljille Niskanen ei koskaan päässyt. ”Emme saaneet enää tutkia niitä rikkomuksia ja rikoksia, vaan ne siirrettiin poliisille. Rajavartiolaitosta koskevan lainsäädännön muuttumisen myötä rajavartioston kyky erävalvontaan ja siihen liittyvään rikostutkintaan parani entisestään”, hän sanoo. Erävalvontaa tehtiin raja-alueella yhteistyössä poliisin ja Metsähallituksen kanssa. Se ei johtanut mihinkään. Tero Kaakinen kiistää asian. Niskasella on valvonnan tyssäämisen syistä omat epäilynsä. Tammikuusta 2011 lokakuuhun 2018 hirven salametsästykseen liittyviä rikosilmoituksia tehtiin 39. Tietyillä alueilla päivystää ajankohdasta riippuen vain yksi tai kaksi poliisipartiota.. Se jäi kuitenkin yhteen syksyyn. 1/2019 SUOMEN LUONTO 43 ”Ihmiset sanovat, että paljon tietäisin juttuja, mutta en uskalla kertoa.” oleva rajamies ei voi vapaa-ajallakaan sulkea silmiään. ”Komentaja oli vanhanaikainen eikä halunnut, että metsästykseen ja kalastukseen liittyvät rikostutkimukset koskevat paikallisia”, Niskanen kertoo. ”Panin liian selkeästi näkyviin, että riistanhoitoyhdistysten henkilöt tietävät ketkä tekevät laittomuuksia.” Kuitenkin yhdistysten henkilöt itse toivoivat apua puuttumisessa rikkomuksiin. Pohjois-Karjalan riistaneuvoston puheenjohtaja Pentti Pulkkinen oli mukana käynnistämässä yhteistä valvontaa. Poliisilla on vain vähän mahdollisuuksia osallistua valvontaan, edes partiota voi olla tarvittaessa vaikea saada paikalle harvaan asutuilla seuduilla, kuten esimerkiksi Pohjois-Karjalassa. Ne vetosivat myös rahapulaan”, Pulkkinen sanoo. Muihin rikoksiin verrattuna metsästysrikoksia tapahtuu poliisin tilastojen mukaan vähän
Pohjoismaisen tutkimuksen mukaan – jossa myös Suomi oli mukana – alle kymmenen prosenttia metsästysrikoksista tulee viranomaisten tietoon. Hirviä kaadetaan laittomasti yhtä paljon niin metsästyskaudella kuin sen ulkopuolellakin. Poliisilta saatujen tietojen valossa haastattelemamme Raunin kuvailema ammattimainen hirvien salametsästys on Suomessa harvinaista. Sitten Antikaisen kotona kävi kutsumattomia vieraita hänen ollessaan yövuorossa. ”Rikoksien määrä vähenee, koska tekijöiden joukko pienenee ja vaikenemisen kulttuuri murenee”, hän sanoo. Poliisin tekemä metsästyksenvalvonta sisältää etukäteen tiedotettua yleisvalvontaa, jolla on myös valistuksellinen tarkoitus. ”Koko kesän se koira juoksi irti, mitä lie he metsästivät.” Koiralla oli tutkapannan lisäksi kuonokoppa, mikä esti sitä haukkumasta äänekkäästi, jolloin se ei herätä liikaa huomiota. Nyt eläkkeelle jäänyt pohjoissavolainen poliisi Pekka Antikainen kertoo, että virassa ollessaan häntä uhkailtiin. Äänenvaimentimen avulla laukaus ei kuulu Hirven ja karhun salakaatojen motiivi on taloudellinen hyöty.. Pohjolaisen mukaan kuitenkin suurin osa metsästäjistä noudattaa lakia. Salakaadoista on myös muita merkkejä kuin maastosta löytyneet ylimääräiset hirvien saalistähteet. He muun muassa tappoivat Antikaisen kaksi pystykorvaa, kaksi muuta selvisi hengissä. Keskusrikospoliisi sai koirantappajat kiinni vihjeiden avulla. ”Salametsästykseen suhtaudutaan Suomessa koko ajan yhä kielteisemmin.” Kirjattujen rikosilmoitusten perusteella hirviä ja suurpetoja salakaadetaan Itä-Suomessa yhtä paljon. Karttasovelluksen avulla salametsästäjän on helppo ajaa autolla tien varteen hirven eteen passiin ja kaataa se. Edellisen kerran laaja suomalainen salametsästysrinki jäi kiinni 2000-luvun alussa. Rikosten motiivit ovat tosin erilaiset. Koira auttaa salakaadossa Kesällä Rauni törmäsi useamman kerran koiraan, joka vaikutti olevan saaliin perässä. ”Samalla tavalla ne ovat varmasti pelotelleet muitakin poliiseja.” Hän jatkoi metsästysrikosten tutkimista uhkailusta huolimatta. Suurin osa valvonnasta on kohdennettu tiettyihin henkilöihin, eläinlajeihin tai aluei siin, joista ei etukäteen tiedoteta. Hirven ja karhun salakaatojen motiivi on taloudellinen hyöty. 44 SUOMEN LUONTO 1/2019 Resurssipulan ja näytön puutteen takia poliisi keskittää voimavaransa niihin tapauksiin, joista näyttöä löytyy. Kesäaikaan saa laillisesti metsästää ainoastaan hilleriä, minkkiä ja supikoiraa, mutta ei naaraita, joilla on pentuja. Suden salametsästyksessä kyse on petovihasta. Nyt tapauk sesta on kulunut jo 19 vuotta. Tutkapannan avulla metsästäjä näkee reaaliajassa kännykän tai tabletin karttasovelluksella, milloin koira ajaa saalista ja koska se haukkuu. Myös paikkoja rikottiin. ”Salametsästys on suurilta osin piilorikollisuutta”, sanoo erävalvonnan parissa työskentelevä ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen Itä-Suomen poliisista
Koska oikeudessa pitävää näyttöä salametsästyksestä ja lihakaupasta ei ole, asiaa on mahdoton viedä poliisille. Metsähallituksen erätarkastajilla ja Veli-Matti Niskasella on samanlaisia havaintoja. ”Poliisille pitää saada lisää resursseja ja Metsähallitukselle puolet enemmän erävalvojia”, Rauni sanoo. Rauni sanoo, että viimeinen laillinen hirvi hänen kotipaikkakuntansa metsästysalueelta oli ammuttu lokakuun lopussa. Sanomalehti Karjalainen raportoi syksyllä 2015, että kanalintujen metsästys tieltä on kasvava ongelma. Koiran käyttö hirvien metsästyksessä yleistyi Suomessa 1990-luvun taitteessa. Tien varresta saalis voidaan nostaa kokonaisena pakettiautoon. ”Hän joutui maksamaan pienet korvaukset, mutta sillä ei ole vaikutusta.” Kyseinen porukka saa hirvien salakaadoista merkittävät lihamäärät ja taloudellisen hyödyn. Yhä harvempi nykymetsästäjä liikkuu maastossa pitkiä matkoja jalan. Metsästys koiran ja tutkapannan avulla on tietysti laillista, mutta salakaatajat eivät noudata metsästysaikoja tai kiintiöitä. Se on myös tavanomainen selitys salametsästäjille, jotka hakevat saalista. Liikenne kasvaa metsäautoteillä Auton ja koiran käyttö on laillisessakin metsästyksessä yleistynyt nopeasti. ”Salametsästäjille ei pysty tekemään mitään, ellei heitä saada itse teosta kiinni”, hän sanoo. Tilanne on nopeasti ohi eikä jälkiä ei jää. Paras lähtökohta tiedotukselle olisi se, että törkeimmät salametsästäjät saataisiin ensin kiinni. Viime syksynä lintumetsästysaikaan Raunin huomion kiinnitti auto, joka ajoi vastaan kolmatta kertaa saman päivän aikana. Kylällä ajelee pakettiauto, jonka epäillään myyvän lihat eteenpäin. Nykyään hirveä ajaa useimmiten koira. Alkuvuodesta 2015 Karjalaisen haastattelema poliisi totesi, että vain salametsästys selittää kasvaneen liikenteen erityisesti susireviireiden metsäautoteillä. ”Se ei enää mene mistään tiskinaluskaupasta”, Rauni väittää. Vain niin metsästys säilyy hyväksyttävänä yhteiskunnassa. ”Reino-aamutossuissa se mies nousi autosta”, Rauni sanoo. Eräs salametsästäjistä sai tuomion hirven salakaadosta. ”Autot kiertävät tuolla saloilla määrättyjä lenkkejä päiväkausia”, Rauni kertoo. Koirametsästys mahdollistaa hirvien salakaadot pienellä porukalla. ”Suomalainen on niin tyhmä, että jos pikkuisenkaan halvemmalla saa, niin lihan alkuperää ei kysellä”, Rauni sanoo. ”Se muistuttaisi kaikkia metsästäjiä siitä, mitä varten valvontaa tarvitaan”, Rauni sanoo. Hän kertoo, että purkitetut lihat säilötään autoklaavilla. Siihen on vaikuttanut metsästyskulttuurin muutos, helppous sekä metsästäjäporukoiden pienentyminen ja ikääntyminen. Kuljettajakin tuli näkyville. n. Osa liikenteestä metsäautoteillä selittyy lumijälkien laskennoilla, joiden avulla selvitetään metsästyksen jälkeistä hirvikannan kokoa. Se on laitonta. Hänen havaintojensa mukaan teitä käydään ajelemassa läpi talven. 1/2019 SUOMEN LUONTO 45 kauas. Välillä metsästäjän kuskina on vaimo, jotta mies pääsee nopeammin ulos autosta ampumaan. Enemmän valvontaa Kaikki Suomen Luonnon haastattelemat metsästäjät sanovat, että metsästäjäyhteisön pitää itse aloittaa rikosten kitkeminen. Niskasen mukaan tiedotusta ja asennekasvatusta tarvittaisiin Metsähallitukselta sekä Riistakeskukselta koko valtakunnan tasolla, varsinkin metsästyskauden aikana
Huokoisen merijään läpi kulkeutuu erilaisia kaasuja ja kiinteitä aineita niin veteen kuin ilmaankin.. 46 SUOMEN LUONTO 1/2019 46 SUOMEN LUONTO 1/2019 MERIJÄÄ ELÄÄ 46 SUOMEN LUONTO 1/2019 Tutkimuskaira näytteenotossa
Jääeliöstön tuottamat yhdisteet kiinnostavat myös bio teollisuutta. TEKSTI RIITTA VAURAS / KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ MERIJÄÄ ELÄÄ 1/2019 SUOMEN LUONTO 47. 1/2019 SUOMEN LUONTO 47 1/2019 SUOMEN LUONTO 47 Elämää kihisevä jää on meri luonnolle arvokas asia
Järvet eivät juuri kiinnosta jääbiologeja, sillä makean veden jää on tiivistä. Ja siellä missä on kylliksi suolaa, vesi ei voi jäätyä. Täällä Hankoniemen helmoissa on maaliskuun lopulla enää vähän jäätä. ”Kerran muodostunut jää ei ole vakaa ympäristö. Itämerellä tämä jään sisässä vellova suolaliuos voi olla yhtä väkevää kuin valtamerivesi, ja se kihisee elämää. 48 SUOMEN LUONTO 1/2019 I tämeri on maailman mitassa ainutlaatuinen paikka. Levät saattavat värjätä jäälauttojen alapinnat ruskeiksi. Mutta vasta sata vuotta myöhemmin, 1980-luvulla alettiin syvemmin ymmärtää, että merijäässä elää aivan omanlaisensa eliöyhteisö. Perämerellä jää viipyy toukokuulle asti. Lawrencen lahti ovat tästä poikkeus. Ne ovat yhteydessä alapuoliseen veteen. Itämeri ja Kanadan St. Valtameren jää on suurihuokoisempaa kuin Itämeren jää: mitä suolaisempi vesi, sen suuremmat suolataskut. Näin jään kiteiden väleihin syntyy onkaloita ja kanavistoja. Odottelemme kyytiä, jonka on määrä viedä meidät avoveden tuntumaan. Vain suolainen meri – vähäsuolainenkin – synnyttää huokoista jäätä. ”Täällä on helppo tehdä jäätutkimusta, ja tutkimustulokset pätevät suurelta osin myös napa-alueilla,” sanoo jääbiologi Hermanni Kaartokallio Suomen ympäristökeskuksesta. Kun jää alkaa jäätyä kiteiksi, se puskee tieltään suolan. Yleensä siellä missä on merijäätä, ei juuri ole asutusta. Fram-laivalla liikkunut Fridtjof Nansenin retkikunta huomasi saman vuosisadan lopulla, että ne ovat tavallinen ilmiö muuallakin ja muulloinkin kuin keväisin. Niihin sopii enemmän ja suurempia eliöitä. Merijään leviin oli kiinnitetty huomiota Grönlannin länsirannikolla jo 1800-luvun puolivälissä. Kaartokallio muistuttaa, että valtameHermanni Kaartokallio on tutkinut 20 vuotta merijään bakteereita. Siinä on tilaa elämälle. Jään eliöt ovat sopeutumisen mestareita”, Kaartokallio ylistää. 48 SUOMEN LUONTO 1/2019. Polaarialueiden merijään lajisto on monimuotoista, ja jään sisässä mahtuu elämään jopa suuria planktonäyriäisiä ja matoja. Tähyilemme jääkentälle Helsingin yliopiston Tvärminnen tutkimusaseman laiturilla Hangossa. Ilmatyynyalus vie tutkijan avoveden tuntumaan. Rannat ovat tutut: täällä suomalaiset tutkijat ovat selvittäneet jään saloja jo 25 vuotta. Itämerta on vuosittain jääkannen alla keskimäärin 190 000 neliökilometriä. Hän valmistautuu noutamaan talven viimeisiä jäänäytteitä. ”Merijää on maapallon laajuudeltaan suurin vuodenaikaisesti muuttuva ekosysteemi”, selittää Kaartokallio ja kiskoo ylleen pelastautumispuvun. Vastasatanut lumi häikäisee. Täällä eletään jään tuntumassa. Jääeliöstön lajikirjo on suuri ja se vaihtelee muun muassa sen mukaan, minkälaista jää on ja millaiset lumiolot ovat. Kaartokallio vetää raskaan reen laiturin sivusta alas jäälle ja lampsii yli rantalätäköiden. Tuottoisa jää Ulapoilla ja napa-alueilla jää tarjoaa tarttumapinnan leville ja suojaa niiden laiduntajille
Hajottajabakteerit huolehtivat jään ravinnekierrosta, mutta jäästä on löydetty sieniäkin. Pohjaeliöstö vastaanottaa tuoretta biomassaa, kun raskaskuoriset piilevät vaipuvat vähitellen pohjaan jään sulaessa. Jäässä elävät eliöt tuottavat orgaanisia yhdisteitä, muun muassa sellaisia, jotka ovat pilvien muodostumisessa tärkeitä. ”Jos ei ole lunta, jään valo-olot ovat hyvät. ”Myös heti jään alla olevassa vedessä kuhisee, mutta jään puolella elämää on enemmän, ruuhkaksi asti.” Jää ruokkii simpukoita Talven aikana pintaveteen nousseita ja kertyneitä ravinteita hyödyntävät kaikkein nopeimmin jäähän ankkuroituneet piilevät. Jään biomassasta niitä voi silloin olla jopa lähes kolmannes. Tutkimusteknikko Göran Lundberg tarjoaa mylvivän kyydin kauemmas tutkimusaseman rannasta. Jää on myös merkittävä hiilen varasto. Jää tarjoaa mikroskooppisille eliöille tarttumapintaa, suojaa ja ravintoa. rijään ekosysteemi on silti rakenteeltaan hyvin samanlainen kuin Itämerellä, samoin pieneliöiden peruslajisto. Näissä äärioloissa osa eliöistä muodostaa tarvittaessa lepovaiheita, joiden avulla ne selviytyvät pahimman yli. Siinä on paljon pitkittäisviiruja ja pikkuruisia kuplia. Etenkin eräät piilevälajit ovat erikoistuneet jääoloihin, ja niitä onkin jäässä kaikkein eniten. Pääosa jäästä on täysin elotonta. Ne sopeutuvat siihen, että jäätaskuissa ja -kanavistoissa on hyvin suolaista vettä. Jäässä on myös tungosta verrattuna vapaaseen veteen. Jään alla näitä jääeliöitä kyttäävät äyriäiset, jotka taas ovat kalojen ruokaa. Jäättömyys saattaakin heikentää kalakantoja, mikä heijastuu edelleen merinisäkkäiden hyvinvointiin. Kohti ulappaa Puhuminen on mahdotonta, kun ilmatyynyalus syöksyy meitä kohti. Kiteet kimaltavat tähtinä auringossa. Lumi pöllyää, kun alus pyyhältää kohti avovettä. Varta vasten jäätutkimukseen suunniteltu erikoiskaira porautuu nelikymmensenttiseen kevätjäähän. 1/2019 SUOMEN LUONTO 49 Jään eliöt ovat sopeutumisen mestareita. Ne yhtä lailla lähes 10 000 täydellistä pimeyttä kuin jään läpi tunkeutuvaa voimakasta ultra violettisäteilyä. Jäänäytteitä porataan paksuun jäähän tehoavalla erikoiskairalla.. Vasta tämän jälkeen seuraa avoimen veden levien ”kevätkukinta”. ”Jääpeitteisillä merialueilla jään alla ja reunoilla kasvava levämassa voi muodostaa yli puolet meren vuotuisesta perustuotannosta.” Merijään kanavistoissa elää monenlaisia piileviä, siimaeliöitä, ratasja ripsieläimiä sekä äyriäistoukkia. Jääbiologia kiinnostaa lähinnä jään alin osa, jonne eliöstö on pakkautunut. Silloin levät voivat riehaantua niin voimakkaaseen kasvuun, että jään alapinta värjäytyy rusehtavaksi.” Ruuhkaa äärioloissa Kun meri alkaa jäätyä, jäähän hakeutuvien planktoneliöiden elämä muuttuu täysin. Siitä huolimatta, että ravinteista, varsinkin fosforista on pulaa. ”Vaikka Itämeressä on vain yksi jäästä riippuvainen nisäkäs, norppa, koko meriekosysteemissä voi tapahtua suuria muutoksia, jos jäätä ei ole.” Kaartokallio vetää kairan sisältä varovasti jääsylinterin ja tarkastelee jään alapintaa. Mistään itiölaskeumista ei ole kyse”, Kaartokallio selventää. Kun paksu lumi peittää jään ja on pimeää, pikkuruiset rataseläimet voivat äkkiä runsastua. Pian raivokas alus vaikenee, Kaartokallio kömpii ulos ja nostaa kelkan ja tutkimusvälineet jäälle. ”Molekyylibiologisin tutkimuksin on osoitettu, että nämä hajottajasienet myös elävät jäässä. Ne mukautuvat äkillisiinkin valon ja suolapitoisuuden muutoksiin. ”Mutta 0,2 milliä suurempia eliöitä ei mahdu Itämeren jään kanavistoihin”, Kaartokallio muistuttaa ja alkaa sahata nostamaansa jääsylinteriä
Kaartokallio pelkää, että panssarisiimaeliöt lisääntyvät ilmastonmuutoksen ja jäättömyyden myötä. Ilmastonmuutos ja jäättömyys muuttavat vesistöjen ekosysteemejä. Jään kanavistot aukeavat jään alapuoliseen veteen. n Kirjoittaja on vapaa toimittaja Turusta. Niiden avulla biohajoavien muovien tuotantokustannuksia voisi alentaa tuntuvastikin. Päivä on ollut mitä otollisin jäätutkijalle. Ryhmä on kiinnostunut erityisesti bakteereista, joiden soluihin kertyy suuret määrät polyestereitä. Sitä tarvitaan, kun jää keväällä sulaa. · Rataseläimiä 1–30 prosenttia, Keratella, Synchaeta. ”Jääbakteerit kasvavat alle nollan lämpötiloissa ja sietävät korkeita suolapitoisuuksia. ITÄMEREN JÄÄN BIOMASSA · Mikroskooppisia leviä 85 prosenttia, joista pääosa on piileviä – sukuina muun muassa Nitzschia, Pauliella. Itämerellä kevätkukinnan muodostavat joko piilevät tai panssarisiimalevät. Kaartokallio on oivaltanut, että jääbakteerit saattaisivat olla mitä mainioimpia tuotantoeliöitä. Elämä on pakkautunut jään alimpaan osaan. · Äyriäistoukkia yksi prosentti, Acartia bifilosa. Suomen Akatemia rahoittaa Kaartokallion tutkimusryhmää. Näiden yhdisteiden ekologista merkitystä ei vielä tunneta. · Ripsieläimiä 5–15 prosenttia, Strombidium, Bursaria. 50 SUOMEN LUONTO 1/2019 ”Tällaista tuoreen ravinnon pulssia ei muina vuodenaikoina tule”, Kaartokallio huomauttaa. Tutkijat selvittävät, mitkä tekijät vaikuttavat siihen kumpi kukinta muodostuu. ”Nämä muovintuotannon kannalta lupaavat bakteerit on eristetty Etelämantereen merijäästä. 50 SUOMEN LUONTO 1/2019. Potkurin kierrokset kiihtyvät, ja laituriranta on pian taas edessämme. Yhdisteet saattavat myös lisätä bakteerien stressinsietokykyä. Nämä yhdisteet sopivat biohajoavien muovien raaka-aineeksi. Simpukat ja pohjan madot saattavat jäädä vähemmälle ravinnolle, sillä panssarisiimalevät eivät vajoa pohjaan.” Bakteereista tuotantoeliöiksi Kaartokallio kokoaa kalustonsa kevätjäältä ja pakkaa sen takaisin ilmatyynyalukseen. Ne ovat hajottajabakteereita, jotka keräävät erityisen tehokkaasti solunsa täyteen tietynlaisia polyestereitä silloin, kun jäässä on tarjolla paljon ruokaa eli hajotettavia eliöitä. ”Tämän muutoksen vaikutukset kertautuvat ekosysteemin muissa osissa. Mutta yhtä lailla oivallisia bakteerikantoja saattaa löytyä Itämerestä”, Kaartokallio sanoo. · Yhteyttäviä siimaeliöitä 5–35 prosenttia. Ehkä ne ovat vararavintoa, jonka avulla bakteerit selviävät yli ankeiden aikojen. · Muita siimaeliöitä 5–15 prosenttia · Bakteereita 5–10 prosenttia. Niiden kasvatustankkeja ei tarvitse lämmittää, ja ravinnoksi voidaan tarjota vaikeasti hyödynnettäviä, suolaisia teollisuusjätteitä.” Tutkimusryhmä testaa jo lupaavia bakteerikantoja
Mutta rakastamiseen kuuluu aina myös vapaus, ja tuo vapaus tekee ihmisistä vaarallisia. Olemmepa uskonnollisia tai uskonnottomia, rikkaita tai köyhiä, murheellisia tai onnellisia, uskommepa kohtaloon tai sattumaan, me kaikki rakastamme kauneutta, ja tämä maapallo on kaunis. Kiitos, että saamme joka päivä nauttia sinun kauneudestasi. Kuinka hyvä on olla luonasi maan päällä, ilo olla vieraanasi. He eivät avaa laukkujaan ja ryhdy pakkaamaan kivoja esineitä itselleen, ruuvaamaan lamppuja irti katosta. Jos ihminen kykeni olemaan kylmä ja tarkoituksella julma, luonto oli kaikista diktaattoreista vapaa valtakunta. Ja kun vieraat tulevat kylään, he riisuvat takkinsa, jättävät kenkänsä eteiseen, tervehtivät isäntiä ja kunnioittavat heidän kotiaan. Mutta omasta itsestä tarkoitus ei löydy, koska me emme elä maailmassa yksinäisinä saarina ja erillään muista, vaan yhteydessä kaikkiin ja kaikkeen. Ja kauneus yhdistää meidät, tuo meille harmoniaa. A N N A RII KO N EN 1/2019 SUOMEN LUONTO 51 H A A H T EL A K eskellä Josif Stalinin pahimpia vainoja venäläinen pappi Trifon kirjoitti ihmeellisen kauniin hymnin luomakunnalle. Kiitos, että saamme suojella ja varjella sinua kaikelta pahalta. Suuren inhimillisen kärsimyksen keskellä nämä kaksi pappia ajattelivat luontoa ympärillään ja löysivät siitä armoa, lohtua, kauneutta ja iloa. Hymni löytyi myöhemmin Siperiassa vankileirillä kuolleen toisen papin Grigori Petrovin jäämistöstä ja alkoi levitä Neuvostoliitossa käsin kirjoitettuna kopiona. Kiitos, että saamme levätä hetken sinun sylissäsi niin kuin lapsi lepää äitinsä sylissä. Kiitos kesän valosta ja lämmöstä, mutta myös syksyn sateesta ja tuulesta. 51 SUOMEN LUONTO 1/2019 Joel Haahtela on perhosten keskellä kasvanut kirjailija ja psykiatri Kirkkonummelta. Jokaisen illan voi päättää miettimällä minkälainen virtaus minussa oli tänään, mitä minusta jäi tänään lähimmäisilleni ja ympäristööni. He eivät hylkää isäntiään pimeään, vaan ihailevat kaunista sisustusta, jättävät tavarat paikoilleen ja kiittävät lopuksi vieraanvaraisuudesta. Olemme nähneet sinisen taivaan, joka soi lintujen laulusta, olemme kuunnelleet metsän rauhoittavaa huminaa ja vesien suloista solinaa, olemme maistaneet makeita tuoksuvia hedelmiä ja täyteläistä hunajaa. Me olemme välittäjiä, joiden kautta maailma virtaa läpi ja tulee ulos joko parempana tai pahempana. Meidän huonot vapaat valintamme ovat usein rakkauden vastakohta. Siksi jokainen meistä voi aloittaa jokaisen aamunsa hymnillä luonnolle, ja se voisi mennä vaikkapa jotenkin näin: Kiitos, että olet antanut meille tämän lyhyen elämän. Ja seuraavana päivänä he muistavat vielä kiittää toistamiseen. n Hymni luonnolle. Kun aloitamme aamun sinnikkäästi kiitoksella, uskon, että maapallon tuhoaminen käy kiittäjälle päivä päivältä vaikeammaksi. MONI MIETTII elämän tarkoitusta ja etsii sitä itsestään. Tässä pieni katkelma isä Trifonin kiitosakatistoksesta: Sinä toit minut tähän maailmaan kuin ihastuttavaan paratiisiin. Me olemme siis täällä vain vieraina
52 SUOMEN LUONTO 1/2019
Kävelyretken jälkeen on hyvä tarkastaa iho, ettei yksikään puutiainen ole jäänyt kiinni. Selkärankaisten kuten myyrien tai teerien kiusana olevat sisäloiset heikentävät yksilöiden kuntoa ja voivat lisätä kuolleisuutta. Usea suolistomato tai lukematon määrä yksisoluisia loisia voi elää hirven ruuansulatuskanavan tasaisessa lämmössä. Tämä tietenkin tarkoittaa, että loiset ovat merkittäviä metsäekosysteemin toiminnan kannalta. Voitokas ratkaisu Loisten suunnaton määrä on osoitus siitä, että muiden lajien hyväksikäyttäminen on hyödyllistä, ja evoluutio on suosinut loisimista elintapana. Maitikat rajoittavat kasvien tuotantoa ja muokkaavat siten lajistoa. Tehokas lisääntyminen on loisten elin ehto, mutta lisääntymiskumppaLoisiminen on luonnollista. TEKSTI TUOMAS AIVELO / KUVITUS SANNA PELLICCIONI L oisten läsnäololta ei voi välttyä alkukesän suomalaisessa metsässä. Metsän pohjaa peittää metsämaitikoiden matto. Moni ulkoloinen hamuaa selkärankaisen verta ravinnokseen. Iso kuusi tuottaa satoja grammoja sokeria vuorokaudessa ja voi elättää monia sieniä tai kirvoja. Etenkin isoimmat eliöt tarjoavat paljon resursseja loisilleen. Maitikat ovat muiden kasvien puoliloisia. Hirven suoliston pituus on kymmenen metriä, ja se on täynnä ravintoa. Loisten lajimäärä maailmassa on huima ja monet loislajit, kuten maitikat ja hyttyset, ovat myös yksilömäärältään runsaita. Jos pysähtyy paikalleen hetkeksikin, hyttysparvi kasvaa sietämättömän kokoiseksi. Käki, pikkulintujen pesäloinen, kukkuu puun latvassa. Harvassa paikassa tämä näkyy yhtä selvästi kuin suomalaisessa metsässä. 1/2019 SUOMEN LUONTO 53 Suurin osa maailman eliölajeista on loisia
Yksittäinen heisimato on käytännössä merkityksetön hirvelle. Punainen kuningatar on Liisan seikkailut peilimaassa -kirjan hahmo, joka selittää peilimaan luonnetta Liisalle: siellä pitää juosta niin kovaa kuin pääsee, jotta vain pysyisi paikallaan. Paremman kumppanin puutteessa loinen voi tällöin lisääntyä itsekseen. Loisten ja isäntien välillä on jatkuva evolutiivinen kilpajuoksu. Isännille loisista on tietenkin haittaa, mutta määrällä on väliä. Kaksoiseläimellä on lisääntymisongelmaan äärimmäinen ratkaisu: kun lajin toukat löytävät toisensa, niiden sukujohtimet kasvavat pysyvästi yhteen. Tällöin isäntäyksilölle voi olla helpointa vain sietää loisia. Kasveilla ei ole varsinaista immuunipuolustusta, mutta ne voivat tuottaa aineita, jotka tekevät niistä myrkyllisiä tai vähemmän ravitsevia. 54 SUOMEN LUONTO 1/2019 nin löytäminen on usein vaikeaa. Siksi useat loiset ovat hermafrodiitteja, eli niillä on sekä koirasettä naaraspuoliset sukurauhaset. Selkärankaisilla onkin keinoja hankkiutua eroon loisista: niillä on tehokas immuunipuolustus, joka voi hyökätä loisten kimppuun. Biologit kutsuvat tällaista ilmiötä punaisen kuningattaren hypoteesiksi. Riittävän monta suoliston seinämään tarttuvaa matoa tulee kalliiksi. Loisten määrä voi kuitenkin kasvaa niin korkeaksi, että se vaikuttaa isäntäeliön terveyteen. Tässä kilvassa ei vain kumpikaan koskaan tunnu pääsevän niskan päälle. Pistiäisen toukka syö perhostoukkaa sisältä, kunnes on itse valmis kuoriutumaan. Pistiäinen löytää paikalle ja iskee mittaritoukan kimppuun. Vastaava valinta kohdistuu myös loisiin: ne loiset menestyvät parhaiten, jotka osaavat parhaiten hyödyntää isäntiään ja levittäytyvät tehokkaasti seuraavaan isäntäyksilöön. ViiHeisimadot tarttuvat ensimmäisen jaokkeensa väkäsillä kiinni isäntäeläimen suoliston seinämään.. Puolustautuminen ei ole pelkästään eläinten keino sopeutua loisiin. Kasvit voivat myös käyttää loisia, kuten parasitoideja hyödykseen apujoukkoina kasvinsyöjiä vastaan. Paremmin loisia sietävät tai torjuvat yksilöt lisääntyvät todennäköisesti enemmän, joten tulevissa sukupolvissa loisten vastustuskyky on yhä paremmalla tasolla. Suomen ensimmäinen eläintieteen professori Alexander von Nordmann kuvasi särkikaloilla elävän kaksoiseläimen Diplo zoon para doxum tieteelle uudeksi lajiksi vuonna 1832. Parasitoidit ovat pistiäisiä, jotka munivat toukkien sisään. Loiset muokkaavat ekosysteemejä, mutta ne myös ohjaavat evoluutiota. Jos mittaritoukka syö kasvin lehteä, kasvi voi alkaa erittää haihtuvia aineita
Monelle ensimmäinen mieleen tuleva ajatus loisista on suolistomato, mutta loisia on muunlaisiakin. Loisten ja isäntien välillä on jatkuva evolutiivinen kilpajuoksu. Kahden aikuisen suku johtimet kasvavat pysyvästi yhteen. Laajemmassa merkityksessä loisia on muunlaisiakin. Oululaiset tutkijat ovat puhuneet myös informaatioloisinnasta. Sosiaalisessa parasitismissa loiset käyttävät hyödyksi sosiaalisia yhteisöjä. Esimerkiksi käki käy munimassa pikkulintujen pesiin, jolloin nämä kasvattavat käen poikaset ominaan. Keväällä kirjosiepot kiertelevät katsastamasKaksoiseläin on tiettävästi ainoa täysin monogaminen eläin laji. Isännästä monenlaista hyötyä Loisimista on monenlaista, ja siksi loisimisen määrittely onkin vaikeaa. Joillain viholais-muurahaisilla tavataan kahta erikokoista kuningatarta, joista pienempi voi olla loinen isomman kokomuodon kuningattaren pesässä. Pesäloisinnassa puolestaan loiset munivat muiden lajien pesiin. Tämän määritelmän mukaan loiset jaetaan kolmeen kastiin: ulkoloisiin, kuten puutiainen tai hyttynen, suolistoloisiin, kuten heisimato, ja sisäloisiin, kuten verenkierrossa kiertävä malarialoisio. meistään pistiäisen kuoriutuessa hyönteistoukka kuolee. Esimerkiksi tunturikihut kiusaavat muita merilintuja niin kauan kunnes ne oksentavat syömänsä ruuan. Kleptoparasitismiksi kutsutaan sitä, kun ravintoa varastetaan toisen yksilön suusta. Esimerkiksi suomalainen paperimuurahainen perustaa pesänsä tunkeutumalla mauriaisen pesään, jossa se tappaa kuningattaren ja saa oman pesänsä alkuun toisen lajin työläisillä. Ekologiassa viholliseni vihollinen on ystäväni. Loistutkijat määrittelevät yleensä loiseksi eliön, joka on läheisessä vuorovaikutuksessa isäntänsä kanssa ja aiheuttaa tälle haittaa omaksi hyödykseen. 1/2019 SUOMEN LUONTO 55
Tarkkailemalla munamäärää kirjosieppo hyötyy, sillä se saa arvokasta tietoa. Hyvällä onnella Suomessa voi nähdä tiehytmatoihin kuuluvan Leucochloridium paradoxum -loisen. Yleensä suurikokoisin isäntälaji on pää isäntä, mutta aina se ei pidä paikkaansa. On esimerkiksi arveltu, että puutiaisten määrä oli aiemmin paljon suurempi, kun Leuchochloridium paradoxum -tiehytmato tunkeutuu kotilon sarviin, jossa se toukkaa matkimalla houkuttelee linnun haukkaisemaan kotilon pään matoineen suuhunsa.. Kirjosiepot tulkitsevat suuren munamäärän merkiksi siitä, että lähistöllä on paljon ruokaa ja perustavat pesänsä yleensä talitiaisilta saamansa informaation perusteella. Leucochloridiumilla on innovatiivinen tapa päästä kotilosta lintuun: se tunkeutuu kotilon silmiin ja matkii hyönteistoukkaa. Lisäksi loiset voivat väli-isännissään lisääntyä suvuttomasti lisäten kierron onnistumisen mahdollisuuksia. Tämän ansiosta kotilon silmät muistuttavat hyönteistoukkaa. Toki talitiainenkaan ei ole aseeton: se yrittää piilotella muniaan esimerkiksi karvojen ja korsien alle. Loislajisto muuttuu Elinympäristöjen ja ilmaston muuttuessa myös loislajisto muuttuu. Yksi vakuuttavan oloinen selitys on, että tämä mahdollistaa loisille suuremman yksilömäärän. Toukkavaiheessa Leucochloridium tunkeutuu kotilon ruuansulatus järjestelmästä elimistöön ja matkaa kotilon silmiin eli ”sarviin”. Suomalainen luonto on kohdannut suuren muutoksen maatalousyhteiskunnasta nykypäivään. Lisäksi kotilon käytös muuttuu: kotilo alkaa liikkuessaan suosia valoisia ja avoimia alueita. Se tarkoittaa, että loisella on useita isäntälajeja. Miksi evoluution saatossa on syntynyt hyvin moni mutkaisia elinkiertoja, joissa loisen pitää lisääntyäkseen kulkea monen eri lajin läpi. Monimutkaisten elinkiertojen hyödyt ovat vielä hämärän peitossa. Esimerkiksi malarian pääisäntä on hyttynen ja ihminen toimii vain väli-isäntänä. Koska kotilon pää on paisunut, se ei pysty vetämään sitä kuorensa sisälle. Talitiainen puolestaan kärsii, koska se joutuu kohtaamaan enemmän kilpailua, kun alueelle tulee toinen lintulaji. Leuco chloridium pääsee määränpäähänsä. Lajista toiseen Monilla loisilla on epäsuora elinkierto. Jos loislaji elää linnun lisäksi myös kotilossa, mahdollisten isäntien määrä on paljon isompi. Kaikki tämä mahdollistaa sen, että lintu tulee paikalle, luulee kotilon päätä toukaksi ja napsaisee sen ruoakseen. Tämän loisen väli-isäntä on kotilo ja pääisäntä hyönteisiä syövä lintu. Siellä loinen muodostaa värillisen ja sykkivän pussin. Isäntää, jossa loinen lisääntyy suvullisesti, kutsutaan pääisännäksi ja muut isännät ovat väli-isäntiä. 56 SUOMEN LUONTO 1/2019 sa talitiaisten pesiä ja laskemassa talitiaisen munien määrää
Ilmastonmuutoksen pelätään tuovan maahamme monia uusia loisia. Ilmaston lämpeneminen voi kuitenkin pienentää myyrien kannanvaihtelua. Tällöin ihmisellä on huomattavasti suurempi riski saada tartunta. Puutiaisen kyydissä loiset pääsevät yksilöstä toiseen. Kun myyräpopulaa tiot ovat pienimmillään, väli-isäntiä on niin vähän, ettei myyräekinokokki selviydy. Myyräekinokki muodostaa väli-isäntänsä maksaan kystan, joka kasvaa. Myyräekinokikin tulosta Suomeen on peloteltu, että sen jälkeen luonnosta ei enää uskaltaisi syödä marjoja. Monien ihmisten autoimmuunitautien syyksi on epäilty loisten puutetta. Jos lintu napsaisee irti vain kotilon sarven, kotilo voi kasvattaa uuden sarven, johon kasvaa uusi pussi. Toiseen maailmansotaan asti malariaepidemiat olivat yleisiä talvella. Kehittyvät toukat siirtyvät lähemmäs pussin päätä. Kun ihmisen immuunipuolustuksella ei ole enää vihollista, se hyökkääkin ihmistä vastaan. Tutkimus tuleekin lähivuosina varmasti paljastamaan vielä paljon sisäisen maailmamme merkityksestä terveydellemme. Jos lemmikkikoira on saanut tartunnan esimerkiksi metsästämällä myyrän, se alkaa levittää ekinokokin munia ulosteensa mukana. Vasta kun asumisväljyys kasvoi, malaria katosi Suomesta. Vanhojen ystävien hypoteesi esittää, että eläimet ovat evoluutiohistoriansa aikana sopeutuneet loisiinsa. Eräs todennäköisimmistä tulokkaista on myyräekinokokki Echinococcus multilocu laris. Se vaikuttaa vähentävän riskiä sairastua allergioihin ja muihin autoimmuunitauteihin. Tällöin ihmisen maksassa alkaa kasvaa hengenvaarallinen kysta, joka voi levitä muihinkin elimiin. 1/2019 Suomen luonto 57. Toiseen maailmansotaan asti malariaepidemiat olivat Suomessa yleisiä. Todennäköisesti myyräekinokokkia ei ole Suomessa, koska myyräsyklit pitävät loisen kurissa. Kuten ketut, myös koirat voivat olla pääisäntiä ekinokokille. Viimeaikainen suomalainen tutkimus on vielä laajentanut tätä näkemystä: monipuolinen bakteerilajisto on suolistomme terveyden ja toiminnan kannalta keskeisessä roolissa. n Kirjoittaja on ekologian ja evoluutiobiologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Puutiaisen merkitys ja kohtalo maailmassa on loppujen lopuksi hyvin samanlainen kuin ihmisenkin: olemme todella monimuotoisen loislajiston kasvualustoja. Puutiainen puolestaan on hyvä isäntä monille taudinaiheuttajille, koska se imee verta useasta eläimestä elämänsä aikana. Tämä johtui siitä, että ihmiset ja eläimet asuivat tiiviisti samoissa tuvissa, joissa hyttyset selvisivät talven yli. Loiset ovat olennainen osa luonnon ekosysteemejä. Tällöin myyriä olisi aina niin paljon, että myyräekinokokki selviäisi suomalaisessa luonnossa. On kuitenkin selvää, että ne ovat elimellinen osa paitsi luonnon monimuotoisuutta, myös luonnon toimintaa. leucochloridium loisen lisääntymis pussi syntyy toukasta, joka lisääntyy suvuttomasti. Ihminen on isona, pitkäikäisenä ja yksilömäärältään yleisenä eläimenä oivallinen kohde loisille ja vaarattomillekin pien eliöille. Tarjoamme kodin hyvin monille eliöille. Marjojen syöminen ei kuitenkaan vaikuta olevan erityinen riski, vaan suurin riski on koiran pito lemmikkinä. Yhteisellä historialla on seurauksensa, kun loisia ei yhtäkkiä enää olekaan. Jos ihminen vahingossa nielee ekinokokin munia, loinen käyttäytyy kuin olisi väli-isännässään. mihin loisia tarvitaan. Jyrsijät ovat loisen väli-isäntiä ja pääisäntä on lihansyöjä, kuten kissa tai kettu. Samalla malaria levisi ihmiseltä toiselle. Ajatus on, että kettujen ulosteessa leviävät munat päätyvät ihmisten elimistöön marjojen pinnalta. Niillä ei ole sen suurempaa tai pienempää merkitystä kuin muillakaan eliöillä. Malaria on nykyään Suomessa historiaa. 8/2017 SUOMEN LUONTO 4 1/2019 Suomen luonto 57 niille oli tarjolla metsissä ja rantaniityillä laiduntavia lehmiä
58 SUOMEN LUONTO 1/2019 58 SUOMEN LUONTO 1/2019 RETKELLÄ! IS TO CK PH O TO
1/2019 SUOMEN LUONTO 59 Kulhanvuori on yksi KeskiSuomen korkeimmista kohdista. TEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA Vuori metsän keskellä 1/2019 SUOMEN LUONTO 59
Myllyltä reitti on paljon mielenkiintoisempi. Ajankohtainen latutilanne kannattaa kysyä Konttimäen kylä yhdistyksestä. Ne ovat tehneet palveluksen luonnon monimuotoisuudelle – ja ketulle – kaatamalla puita. Vaikka Kulhan laki ei nouse 260 metriä korkeammalle, se on yksi Keski-Suomen korkeimpia mäkiä ja monipuolinen retkikohde. Paikallinen Konttimäen kyläyhdistys pitää 1800-luvulla rakennettua myllyä kunnossa, kuten myös 18 kilometriä pitkää hiihtolatua, joka kiertää lenkin Konttimäen koululta myllyn kautta Kulhanvuoren suojelualueen ympäri. Haavan runkoa pitkin kettu on päässyt kuivin käpälin joen yli. KULHANVUOREN MÄKISISSÄ maisemissa lumi kengät, lyhyet liukulumikengät tai karvapohjasukset ovat parhaimmillaan. Auton voi jättää myös luonnonsuojelualueen parkkipaikalle vievän tien risteykseen. MITÄ MUKAAN RETKELLE. Joka vuosi latua ei ole saatu tehtyä. Polttopuut ja käymälä löytyvät paikan päältä. Latusuksilla voi sivakoida kylä yhdistyksen tekemää latua pitkin. Se kiertää alueen parhaat nähtävyydet. Yleensä latu on hiihdettävissä helmi–maaliskuun, kertoo Marjatta Suomäki kyläyhdistyksestä. Pientareen kyltti sanoo: ”Tie päättyy”, mutta siitä jatketaan vielä muutama sata metriä eteenpäin. Kivikauden elämään voi onneksi tutustua Saarijärvellä kesäaikaan auki olevassa Kivikauden kylässä. Reitti nousee jyrkkärinteiselle Kangaslammenharjulle ja kaartaa lumen peittämän parkkipaikan ohitse Iso-Mustan rannalla olevalle tulipaikalle. Hanki on koskematon, mitään ei kuulu, ladun varrelle osuu vain ketun helminauha. Sivakkani ovat modernit, mutta niiden karvapohjat ovat nekin lainaa kaukaa esihistoriasta. Kulhanvuoren jyrkkä laki näkyy kauas kumpuilevassa metsämaisemassa. Eräällä retkellä pystytin telttani rannalle kuunnellakseni esiisien viestejä, mutta kuulinkin majavan läpsytyksiä. Pieni-Mustan rannalla on kaksikin majavanpesää, joista toinen on aivan reitin varrella. Kulhanvuoren maisemat ovat kauniisti kumpuilevia. Hiihtoreitti jatkaa suojelualueen loivempia maita, mutta minä suuntaan reilun kolmen kilometrin luontopolulle. 60 SUOMEN LUONTO 1/2019. Kun tien oikealla puolella näkyy viitta Pirttipuron myllylle, ollaan perillä. 60 SUOMEN LUONTO 1/2019 S aarijärven ja Multian rajalla kohoavan Kulhanvuoren kutsuminen vuoreksi ei ole liioittelua. Lyhyet sukset ovat paikoin jyrkkäpiirteisessä ja kivisessä maastossa elementissään. Istuinalusta ja tauko takki tekevät Iso Mustan nuotiopaikalla tulistelusta miellyttävää. Keltainen kyltti varoittaa jyrkänteesJos tohtii, isoimpien jäälippojen alle voi pujahtaa. Kivikautista havinaa Ladun ja luontopolun risteyksessä, Iso-Mustan rannalla, on kivikautinen asuinpaikka. Keski-Suomen korkein kohta, Multian Kiiskilänmäki, ei sekään ole kaukana. Seutu on keskisuomalaisittain melkoista vuorimaata, missä 200-metrisiä mäkiä on vieri vieressä. Pistoa ei aurata, mutta 1,7 kilometrin matka on helppo hiihtää. Hyvinä lumitalvina pitemmätkin laturetket ovat mahdollisia, sillä silloin Kulhalle voi sivakoida Saarijärveltä tai kauempaakin. Myös lumikengät ovat hyvä valinta. Majavat viettävät pesässään hiljaiseloa, odottavat kevättä
Lamminkankaan laidassa sijainnutta torppaa asutti 1900-luvun taitteessa kaksikin eri aikaan erakkona metsässä asunutta naista. Luontopolun kyltit kertovat alueen luonnosta ja historiasta. Rotkon jäätyä taakse vastaan tulee metsän keskelle raivattu pieni niitty. MAJOITUS: Kyläyhdistys vuokraa Kontti mäen koulun tiloja, lisäksi yksityistä mökkivuokrausta. 1/2019 SUOMEN LUONTO 61 tä. Se ei olisi ihme, sillä kesäyön aurinko on täällä mahtava elämys. Aluetta kiertävä latu kulkee myllyn kautta. MUUTA: Kohteelle ei ole julkista liikennettä. Onkin mahdollista, että kyseessä on palvontapaikka”, Kotilainen pohtii. PALVELUT: 3,2 kilometrin luontopolku, nuotiopaikka, invakäymälä. Seutu on innoittanut myös monia taiteilijoita, kuten Akseli Gallen-Kallelaa 1900-luvun alussa. Jyrkkärinteinen vuori oli kuin linnoitus, jota oli hyvä puolustaa. KOKO: 515 hehtaaria. AT TE K A RT TU N EN WC 1 km P Mul tia 23 km Pirttipuron mylly Syvänojanrotko Kangaslammenharju Kivikautinen asuinpaikka Kulhanvuori Luontopolku Luonnonsuojelualue Saa rijär vi 26 km Iso-Musta Kangaslampi Pieni-Musta 1/2019 SUOMEN LUONTO 61. Laella on myös kivikautinen asuinpaikka. LISÄTIETOJA: · www.luontoon.fi/kulhanvuori · http://konttimaki.suntuubi.com · Minna Torppa: Kylillä kummittelee – Saarijärveläisiä uskomustarinoita. Saarijärvi Seura ry 2011. Täällä humisevat Kulhan vanhimmat metsät, joissa kuuluu vielä kuukkelikin viihtyvän. Mäki on varsinainen toimeliaisuuden ilmentymä: huipulla on poltettu merkkitulia, tehty torneista mittauksia ja kartoituksia, suunnistettu, retkeilty, metsästetty, pidetty kirkonmenoja. Mäen toinen nimi onkin Kulhanlinna. Pirttipuron mylly on 1800-luvulta. KÄVIJÖITÄ: 3500 henkeä vuodessa. ”Kaukana rannasta sijaitseva asuinpaikka ei täytä normaaleja kivikautisen asuinpaikan kriteerejä. n Kirjoittaja on vapaa luontoja retkeilytoimittaja ja Suomen Luonnon vakituinen avustaja. Kylillä kummittelee -kirja kertoo, että vuoren nimi saattaa juontua Kulha-nimisestä miehestä, joka miehineen pakeni ruotsalaisia valloittajia vuorelle vuonna 1156. Ensi kesäksi Konttimäen kyläyhdistys suunnittelee alueelle polkujuoksutapahtumaa. ”Se on todella harvinainen, vastaavia ei juuri tunneta”, sanoo museonjohtaja Kari Kotilainen Saarijärven museosta. Syvänojanrotkosta on haettu turvaa muun muassa seutua Suomen sodan aikana hävittäneiltä venäläisjoukoilta. KULHANVUORI MISSÄ: Multian ja Saarijärven rajalla Keski Suomessa. Kallionkupeet ovat täynnä jään muodostamia urkupillistöjä. Nyt heistä muistuttavat enää avoimien kasvupaikkojen kesäaikaan kukoistavat kasvit, särmäkuisma ja poimulehti. Vuori kuin linna Edessä on Kulhanvuori. Kallion kupeet ja puiden oksat ovat jään peittämiä. Jyrkänteiden varjoissa jäätä voi olla vielä alkukesästä. Alue on Metsähallituksen hoidossa. Isoimpien jäälippojen alle voi pujahtaa, jos tohtii; pitkät urkupillit ovat kuin tikareita
Sen olemassaoloa uhkaavat metsänhakkuut ja laiton eläinkauppa. lippiinienkummittelija kuuluu maailman pienimpiin kädellisiin. 62 SUOMEN LUONTO 1/2019 Harvinainen . TEKSTI RIITTA SAARINEN / KUVAT PETTERI KOKKONEN Herkkä kummitus 62 SUOMEN LUONTO 1/2019
Erityisesti Bohol tunnetaan kummittelijoiden tyyssijana, eikä vähiten lajia suojelleen Carlito Pizarrasin ansiosta, jonka kunniaksi . Saalistaessaan kummittelija ei liiku omalta reviiriltään 1,5 kilometriä kauemmas. Philippine Tarsier Foundation -säätiön ylläpitämä keskus Corellassa Boholin saarella on harvoja paikkoja maailmassa, missä voi tutustua näihin harvinaisiksi käyneisiin eläimiin niiden luontaisessa ympäristössä. Monet uskoivat, että ne söivät hiiltä, koska niiden nähtiin liikkuvan poltetuilla kaskiaukeilla.” Pizarras seurasi kummittelijoita ja tutki niiden elintapoja, jotta pystyisi ruokkimaan niitä. Vain yksi poikanen vuodessa Carlito Pizarras alkoi kasvattaa kumKummittelija voi kääntää päätään 180 astetta. Arat eläimet karttavat ihmistä, joten niiden kokonaismäärää ei tiedetä tarkasti. Niiden määrä väheni koko ajan, ja ymmärsin, että niiden metsästys pitää lopettaa. lippiinienkummittelijan tieteellinen nimi on Carlito syrichta. Hänet tunnetaan kotimaassaan ja ympäri maailmaa lajin suojelijana. ”Jo varhain huomasin, että kummittelijoita oli yhä vaikeampi löytää. Kiinnostuneet pääsevät tutustumaan kummittelijoihin Boholin keskuksen esittelyalueella.. Saalistamisessa se hyödyntää pitkiä sormiaan ja varpaitaan. Se kääntää päänsä, ja valtavat silmät tarkastelevat häiritsijää. ”Kummittelijat tulivat minulle tutuiksi jo lapsena, sillä isäni ansaitsi elantonsa eläinten täyttäjänä. Hän metsästi apinoita, sivettikissoja, lintuja – sekä kummittelijoita – myydäkseen niitä täytettyinä. ”Huomasin kiikareilla katsoessani, että ne eivät todellakaan syöneet hiiltä, vaan vasta nousseella nurmella hyppiviä heinäsirkkoja.” Kummittelijat ovat ainoita lihansyöntiin erikoistuneita kädellisiä. Mutta pian se jatkaa uniaan kiireisen yön jälkeen. ”Tämän paikan lisäksi meillä on erillinen seitsemän hehtaarin suojelualue. Yön aikana se voi syödä jopa kymmenesosan verran omasta painostaan. 1/2019 SUOMEN LUONTO 63 E läimestä näkyvät ensin vain kädet sormineen ja jalat varpaineen, kun se puristaa tiukasti bambun runkoa. Merkillisen näköinen otus on kummittelija, vanhalta nimeltään kummituseläin. Carlito Pizarras on seurannut kummitteiijoita koko ikänsä. Kaikkiaan säätiön alueella elää nykyään noin sata kummittelijaa. Olemme onnistuneet kasvattamaan niiden määrää kolmessa vuosikymmenessä. ”Meillä on hehtaarin alue, jossa opastamme vierailijoita päivisin, ja näytämme heille, missä kummittelijat lepäävät. Tänään löysimme kuusi kahdeksasta kummittelijasta”, kertoo Pizarras, joka vastaa keskuksen toiminnasta käytännön tasolla. ”Tst-tst!”, suhahtaa Carlito Pizarras, ja kutsuu kummittelijaa kuin emo poikastaan, kunnes otus suuntaa katseensa häneen. Ajattelin, että niitä voisi kasvattaa häkissä, mutta isäni sanoi, että se ei tule onnistumaan.” ”Siihen aikaan kummittelijoista tiedettiin varsin vähän, ei edes sitä, mitä ne söivät. Sillä on tiivis lyhyt turkki, lepakkomaiset korvat ja pitkä häntä ja se on vain miehen kämmenen kokoinen. Kummittelijoille sopivaa metsää on vain vähän jäljellä. Filippiiniläinen Pizarras on ollut tekemisissä kummittelijoiden kanssa lapsesta saakka, ja tietää näistä salaperäisistä yöeläimistä luultavasti enemmän kuin kukaan muu. Minä olin isän mukana kahdeksanvuotiaasta lähtien ja metsästin eläimiä hänen kanssaan”, kertoo Pizarras. Se muistuttaa pientä apinaa, mutta apina se ei ole vaikka kuuluukin kädellisiin. Ne syövät pääasiassa hyönteisiä, mutta myös pieniä sammakoita, liskoja tai jopa lintuja. Kun keskus perustettiin vuonna 1997, alueella oli alle kymmenen eläintä.” Pää kääntyy kuin pöllöllä Kummittelijoita katsotaan olevan kolmessa suvussa yhteensä viitisentoista lajia, mutta niitä elää tänä päivänä enää vain muutamilla saarilla Indonesiassa, Malesiassa ja Filippiineillä. Sillä on äärimmäisen hyvä kuulo, ja se pystyy kääntämään päätään 180 astetta kuin pöllö. Niille sopivien metsien määrä on vähentynyt, ja kummittelijat ovat harvinaistuneet viime vuosikymmeninä. Ne liikkuvat alueella vapaasti, joten meidän täytyy etsiä ne joka aamu uudestaan
”Kasvatukseen tarvitaan suuri tarha ja metsäiset olot kasveineen ja puineen, jotta eläimet saa pidettyä hengissä”, Pizarras kertoo. 64 SUOMEN LUONTO 1/2019 mittelijoiden poikasia 1980-luvulla. ESIINTYMINEN: 12–14 lajia elää Indonesiassa. ”Suojelualue kummittelijoille oli minun pitkäaikainen unelmani, ja se on nyt toteutunut. lippiineillä ollut laskussa jo 1960-luvulta saakka. Aivan pienet saavat maitoa kostutetun vanun avulla. Kummittelijoita on eniten neitseellisissä sademetsissä, mutta osa lajeista pärjää ihmisen läheisyydessäkin.. Näin hän pystyi lisäämään alueen luontaista kummittelijakantaa. Työ on tuottanut tulosta.” Boholilla on kaksi muutakin keskusta, joissa voi nähdä kummittelijoita, mutta niissä eläimet suljetaan öisin häkkeihin eivätkä ne voi liikkua muutenkaan vapaasti. Näiden emo on voinut joutua saaliiksi tai hylätä poikasensa metsänhakkuiden takia. Philippine Tarsier Foundation -järjestön suojelumetsä on tässä suhteessa poikkeus. Lisääntyminen on hidasta, sillä naaras on kantavana puoli vuotta ja saa vain yhden poikasen kerrallaan. Lajeja on nykykäsityksen mukaan 13–15. Kummittelijoilla ei ole tiettyä lisääntymisaikaa, vaan ne voivat saada poikasia mihin aikaan vuodesta tahansa. Yhden lajin epäillään jo kuolleen suku puuttoon. Boholin keskuksen tarkoituksena on kertoa ihmisille kummittelijoista ja niiden elintavoista, mutta siten, että siitä ei koidu haittaa herkille eläimille. Se saattaa jopa tappaa itsensä lopettamalla hengittämisen tai hakkaamalla päätään häkin reunoihin, jos se stressaantuu liikaa.” Nykyään keskuksen kummittelijat lisääntuvät jo luontaisesti, mutta Pizarras ottaa edelleen hoiviinsa ihmisten hänelle toimittamia orpoja poikasia. Poikanen itsenäistyy puolen vuoden iässä. Kenelläkään ei ole varmaa tietoa siitä, kuinka paljon Filippiineillä tällä hetkellä elää kummittelijoita. ”Luonnossa kummittelijoita saalistavat kotikissat, toisinaan käärmeet, ja linnuista erityisesti pöllöt. Eläinten kasvattaminen on vaikeaa, sillä poikaskuolleisuus on suurta niin luonnossa kuin vankeudessakin. ”Kummittelija on äärimmäisen herkkä ja stressialtis eläin, joka kuolee helposti vankeudessa. ”Kaikki vieraat eivät tosin siitä tykkää, kun joudun neuvomaan heitä tilanteissa, missä he menevät liian lähelle nukkuvaa eläintä ja yrittävät jopa koskettaa sitä. Useimmat ovat eristyneillä saarilla asuvien pienten populaatioiden varassa. TIESITKÖ. Naaraat ja urokset elävät luonnossa omilla reviireillään ja kohtaavat toisensa vain pariutumisvaiheessa. Kun hän oli saanut kasvatettua poikaset tarpeeksi vanhoiksi, hän vapautti ne keskuksen omistamalle suojelualueelle. Pizarras arvelee, että niitä olisi Boholin saarella luonnossa muutamia satoja, mutta määrä on FiKUMMITTELIJAT (Tarsiidae) LAJIT: Kummittelijat tunnetaan edelleen huonosti, ja DNA:n tutkiminen on muuttanut lajien ja alalajien asemaa. Filippiinien eteläosissa elää yksi laji Samarin, Leyten, Mindanaon, Dinagatin ja Boholin saarilla. Kummittelijoita uhkaavat erityisesti metsän hakkuut, mutta myös laiton lemmikkikauppa, jääminen koirien ja kissojen saaliiksi sekä altistuminen maatalouden hyönteis myrkyille. Kummittelijat käyttävät ravintonaan eläviä hyönteisiä, ja vesi annetaan niille kasvien lehdille suihkutettuna. UHANALAISUUS: Kaikki lajit on luokiteltu uhanalaisiksi tai vaarantuneiksi. Ihan alussa meillä oli suuria ongelmia juuri kissojen kanssa, ennen kuin ne saatiin pois suojelualueelta”, Pizarras kertoo. Emo imettää poikasta kaksi kuukautta ja opettaa sitä vähitellen saalistamaan itselleen ruokaa. n Kirjoittaja on vapaa toimittaja Helsingistä. Näistä yhden lajin levinneisyys ulottuu myös Malesiaan ja Bruneihin. Täällä täytyy liikkua hiljaa eikä eläimiä saa häiritä salamavaloilla”, korostaa Pizarras
VIIME SYKSYNÄ Metsähallituksen Eräluvat asetti myyntiin noin 10 000 kanalintuja riekkolupaa Inarin Lappiin. Riekkokannat ovat olleet ennätyksellisessä alamäessä viime vuosien aikana, aikuisten lintujen kannat ovat pohjamudissa. Samaa kuulee kaikkialla pohjoisessa. Saalista saa helpolla. TILANNE ON JO ABSURDI. 2000-luvulla on Inarissa ollut jo viidesti useamman päivän ajan musta lumeton maa vielä marraskuun puolella. Juuri mustan maan jaksot ovat olleet suosittua riekon pyyntiaikaa. Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin ympäristöaiheisiin.. Vähälumisena talvena riekon valkoinen puku loistaa kuin huutomerkki. Jaksolla 1991–2020 keskiarvo on asettumassa lokakuun 26. 1930-LUVUN LÄMPIMINÄ VUOSINA eräs tammikuukin oli vielä lumeton. Sen rinnalla tunturihaukat saavat kuolla rauhassa nälkään. lokakuuta. Riekon värin vaihto ei ole sidoksissa lämpötiloihin, vaan pimeän ajan pituuteen. n Vähälumisena talvena riekon valkoinen puku loistaa kuin huutomerkki. Vuosien 1960– 1990 välillä Inariin lankesi pysyvä lumi 10. Lintutiede ei ole löytänyt tapahtumalle mitään selitystä, mutta yleinen oletus on ilmaston hetkellisessä lämpenemisessä. Talvella sitä saa metsästää maaliskuun loppuun saakka. Metsästys on varusteineen satojen miljoonien bisnestä. päivän tietämille. Silloin on suuri intohimo vetää laskentojen tuloksia kotiin päin. Niiden tulokset ovat joka vuosi huomattavasti suurempia kuin riekkohavainnot metsästyksen aikana ovat olleet. Kuten tilaisuus tekee varkaan, niin lukkarinrakkaus väärentää tilastot. Lumet myös sulavat nykyään parisen viikkoa entistä aikaisemmin. Valkea riekko loistaa satojen metrien päähän kuin puhdas styroxpakkaus. Kanakoiramiesten tekemien linjalaskentojen mukaan riekkokannat olivat palautuneet normaaleiksi. Samaan aikaan lähes pelkästään riekkoa ja kiirunaa pesimäaikana ravinnoksi käyttävän tunturihaukan kanta on kitumispisteessä. marraskuuta. Riekon esiintymisen eteläraja hyppäsi samoihin aikoihin Hyvinkäältä Ruovedelle saakka. Kun virallisissa papereissa riekkotiheys on jopa kuusi lintua neliökilometrille, niin samaan aikaan Metsähallituksen uhanalaistarkastaja kohtaa 500 kilometrin matkalla vain yhden ainoan poikueen. A N TT I SA R A JA / LE U KU VESA LUHTA Kirjoittaja on vapaa toimittaja Inarista. Samoihin aikoihin se muuttuu pelottomaksi luullen ilmeisesti suojavärinsä pitävän sen piilossa. Lupamäärien pohjana olleiden kanakoiralaskentojen tuloksia ovat ihmetelleet lähes kaikki luonnossa kulkevat tahot siitä lähtien, kun niitä vuodesta 2008 alettiin tehdä. Virka miesten mukaan kaikki on hyvin, vaikka alueen omat riistamiehetkin ovat kauhuissaan. Mikäli riekkoja ei löydykään, on vaarana, että metsästys kielletään. Riekko saa Inarissa täysvalkean talvipukunsa yleensä lokakuun puolivälissä. Kuluneena syksynä pysyvä lumi tuli ennätysmyöhään, 23. 11/2019 SUOMEN LUONTO 65 V a h tik o ira Ilmastonmuutoksen vai metsästyspolitiikan uhri. Vähälumisessa talvessa riekon valkoinen puku on kuin huutomerkki kanahaukalle. Sama ilmiö toistuu nyt myös pohjoisessa. Asia ei koske vain riekkoa. Aallonpohjassa olevalle riekkokannalle myydään metsästyslupia ennätyksellisiä määriä. Laskentoja suorittavat kanakoiramiehet saavat palkinnoiksi ilmaiset kanalintuluvat pohjoiseen. Kuluneen vuoden neljä onnistunutta pesintää tuotti vain seitsemän poikasta
H o m o sa p ie n s TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT MIKKO LEHTIMÄKI Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. 66 SUOMEN LUONTO 1/2019 Valon kuvaaja Vuoden luontokuvan 2018 ottanut Taru Rantala tahtoo tallentaa kuviinsa tunnetta. 66 SUOMEN LUONTO 1/2019
”Silloinhan kaikki näyttää hyvältä, kun vain löytyy joku kohde”, hän sanoo. Tämä kuva on hänelle rakas. ”Silloin minun kuvaamisestani ei tule mitään. Rantala menetti kauneimmat aamuvalot. Keväällä he kuitenkin myivät lehmät ja ottivat poikkeuksellisesti lomaa. Tällaisilla sisustuselementeillä Rantala tuo luonnon tupaan. ”Kesällä tuli ajeltua pitkin ja poikin”, Rantala sanoo. Niitä tuomaristo aivan erikseen kiitteli. V iime kesänä Taru Rantala ei kuvannut luontoa kovinkaan paljon. Kauniina kesäiltoina hän on noussut pyöränsä selkään ja tehnyt kodin lähellä pienen kierroksen. ”Kaikkihan voitosta haaveilevat, jotka kilpailuun osallistuvat, mutta en minä osannut yhtään ajatella että voittaisin, ensimmäisenä naisena.” Hän sanoo osallistuneensa kilpailuun mielenkiinnosta, nähdäkseen miten omat lapset maailmalla pärjäävät. ”Kun olen tässä jo monta vuotta pyörinyt, tiedän, mihin aikaan valo osuu minnekin parhaiten.” Esikuvina naisia Rantalan varhaiset esikuvat olivat pääasiassa naisia. Aivan ensimmäinen sytyke valokuvaukseen tuli kummitädiltä, joka oli ammattivalokuvaaja. Voitto toi valokuvaukseen uutta virtaa. Siellä tien laidalla on niitty, jolla kasvaa kissankelloja. Ja tosiaan, kun katsoo Bartochan kuvia, huomaa, että niissä on paljon samaa kuin Rantalan kuvissa: samat näennäisen vähäpätöiset aiheet, uskomattoman kaunis valo ja hieno bokeh, pienen syväterävän alan ulkopuolelle jäävä pehmeä alue. Jo hyvin pienenä leikin myös kuvaavani metsiköissä meidän perheen rikkinäisillä laatikkopokkareilla, joissa oli poksahtava salama.” Valtaosa suomalaisista luontokuvaajista on miehiä, ja toki Rantalalla on heidänkin joukossaan suosikkinsa. Kohteiksi hänelle ovat kelvanneet tavalliset kasvit kuten kissankellot, harakankellot, ojakärsämöt ja kanervat, mutta myös jään pintarakenne tai hämähäkinseitit. Ylipäätään kuva-aiheet ovat olleet näennäisen vähäpätöisiä yksityiskohtia. Edellisenä vuonna Rantala voitti jo yleisöäänestyksen. Osittain syy oli myös elämänvaiheessa: Rantala asuu maaseudulla Seinäjoen Ojajärvenkylässä, ja viime kevääseen saakka hän piti miehensä kanssa 30 lehmän maitotilaa. Nyt Rantala on taas innostunut ja puhuu varovasti näyttelystäkin. ”Olen minä joskus pannut lypsimet jollekin eläimelle, joka lypsää pitkään, ja häipynyt ulos kuvaamaan. Erityisen valon etsijä Rantalan kuvissa olennaista on kaunis valo. ”Olen ihastunut niihin, koska niillä pystyy luomaan kuvaan jännää tunnelmaa.” n H O M O S A P IE N S , K O T O N A , R E T K E LL Ä JA V IR IK K E IT Ä T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A ”Olen minä joskus pannut lypsimet lehmälle ja häipynyt ulos kuvaamaan.” RANTALAN PUOLISO löysi syksyllä vanhan pikkulinnun pesän puuvajasta ja toi sen sisään, koska Rantala oli toivonut sellaista. Siellä hän tutustui saksalaisen Sandra Bartochan tyyliin. Tuon pehmeän alueen Rantala hallitsee suvereenisti. Aiemmat heikommatkin sijoitukset olivat lämmittäneet jo mieltä. ”Pienenä tyttönä ihailin aina hänen järkkäriään. 1/2019 SUOMEN LUONTO 67. Kun Rantala aloitteli luontokuvausta vakavammin noin kymmenen vuotta sitten, hän haki paljon vaikutteita myös netistä. ”Joskus katson sukujuhlissakin ikkunasta, että vitsi, onpa hieno valo”, hän kertoo. PIHATUVAN PÖYDÄLLE on asetettu Rantalan vuonna 1995 ottama kuva, jossa on perheen kolme poikaa sekä koira. Maitotilan pitäminen rajoitti aiemmin valon kalastelua, koska lehmät piti lypsää ensimmäisen kerran aamulla seitsemältä. Päävoitto heltisi lopulta kuvalla, jonka Rantala otti poikkeuksellisen kaukana kotoaan, parin kilometrin päässä. Kuvaa ottaessaan Rantala laskeutui makuulle ja tähtäsi vastavaloon 300 millin putkella, niin että kellon ympärille syntyi kauniita valohelmiä. Hän oli jo vähän kyllästynyt koko touhuun, aina samoihin paikkoihin ja samoihin kasveihin. Muodot, sommittelu ja hyvä valo ovat hänen juttunsa. Pitkällä putkella ja isolla aukolla hän loihtii kohteen eteen ja taustalle pehmeyttä, ja kääntämällä kameransa vastavaloon hän hakee sen taakse pyöreitä valohelmiä. Se oli hänelle jopa pieni järkytys. Usein jätän kameran suosiolla kotiin, koska kuvaaminen vaatii keskittymistä ja aikaa.” Syksy toi mukanaan yllätyksen, kun Rantala voitti Vuoden luontokuva -kilpailun pääpalkinnon 2018. Kotamäki, samoin kuin Rantala, keksii aina kuviinsa dokumentoinnin lisäksi jonkin muun jujun. Mutta pian tulee mieleen taas nainen: ”Tykkään Jaana Kotamäen kuvista tosi paljon”, hän sanoo. Kauaksi en ole voinut mennä, mutta on ollut pakko kuvata vaikka kasteista nurmikkoa.” Silti lehmien takia suurin osa Rantalan kuvista on otettu illalla auringonlaskun aikaan
Kotimaiseen tomaattikiloon on käytetty 13 litraa vettä, ja espanjalaisen tuonti tomaatti kilon vesijalanjälki on 53 litraa. Makea vesi on yksi tärkeimmistä luonnonvaroistamme, ja sitä tulisikin käyttää sen mukaisesti. Vuositasolla maamme kokonaiskulutus on noin 7000 miljardia litraa vettä, josta noin 80 prosenttia muodostuu maataloustuotteiden tuotannosta ja kulutuksesta. Kotitalouksien osuus on noin kolme prosenttia ja teollisuuden noin 15 prosenttia. KU V IT U K SE T: JO H A N N A IL A N D ER VESITEHOKASTA ARKEA! IS TO CK PH O TO Kotona! Tällä palstalla annamme luonnonystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa veden kulutuksesta. Esimerkiksi nyhtökauran vesijalanjälki on 1370 litraa kiloa kohden ja kikherneen 3196 litraa kilolta. VAIKKA SUOMESSA vesitilanne onkin hyvä, makeaa vettä ei riitä kaikkialla maapallolla. Suomalainen kuluttaa kotitalouskäytössä keskimäärin 150 litraa vettä vuorokaudessa peseytymiseen, ruuanlaittoon ja vessanpöntön huuhteluun. Esimerkiksi nyhtökauran vesijalanjälki on 1370 litraa kiloa kohden ja kikherneen 3196 litraa kilolta. Kestävää kulutusta voidaan havainnollistaa vedenkulutuksen mittarilla, eli vesijalanjäljellä. VAIKKA SUOMESSA vesitilanne onkin hyvä, makeaa vettä ei riitä kaikkialla maapallolla. Vesijalanjälki voidaan laskea niin yksittäiselle vedenkuluttajalle kuin tuotteelle, yritykselle, kaupungille tai valtiollekin. n JOHANNA MEHTOLA Lue lisää vesijalanjäljestä wwf.fi. Porsaanlihan ja naudanlihan vastaavat luvut ovat 5366 ja 14 964 litraa. Porsaanlihan ja naudanlihan vastaavat luvut ovat 5366 ja 14 964 litraa. 2. Vastaavasti kahvikupillisen tuottamiseen hulahtaa vettä 140 litraa. Suomalainen hulauttaa tuon 50 litraa pöntöstä alas päivittäin. Vedenkulutustaan voikin alkaa tarkkailla ja suosia kasvispainotteista ruokavaliota. Yhden teekupillisen tuottaminen kuluttaa noin 35 litraa vettä. VESIJALANJÄLKI PIENEMMÄKSI KU V IT U K SE T: JO H A N N A IL A N D ER 35 litraa vettä. Veden vähimmäistarpeeksi on määritelty 50 litraa puhdasta vettä päivässä, ja jopa 780 miljoonaa ihmistä elää ilman tätä mahdollisuutta. Veden riittävyys on kaikkia koskettava globaali ongelma. Kun mukaan lasketaan ruuan, juoman, vaatteiden ja muiden kulutustuotteiden tuotantoon kuluva niin sanottu piilovesi, päivittäinen vesijalanjälki nousee peräti noin 3800 litraan per henkilö. 5. Perunakilon vesijalanjälki on 900 litraa ja soijapapukilon vastaava luku on 1800 litraa. n JOHANNA MEHTOLA Lue lisää vesijalanjäljestä wwf.fi. Veden vähimmäistarpeeksi on määritelty 50 litraa puhdasta vettä päivässä, ja jopa 780 miljoonaa ihmistä elää ilman tätä mahdollisuutta. Vastaavasti kahvikupillisen tuottamiseen hulahtaa vettä 140 litraa. 3. Suomalaisen vesijalanjälki on 3800 litraa vuorokaudessa. Vedenkulutustaan voikin alkaa tarkkailla ja suosia kasvispainotteista ruokavaliota. Se tarkoittaa käyttämiemme tuotteiden ja palveluiden koko elinkaaren kokonaisvedenkulutusta. T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A kulutuksesta. Lähes puolet siitä on peräisin ulkomailla valmistetuista tuotteista. 68 SUOMEN LUONTO 1/2019 K O T O N A ILMAN VETTÄ ei olisi elämää. Suomalainen hulauttaa tuon 50 litraa pöntöstä alas päivittäin. 4. Kilo maissia jättää 900 litran vesijalanjäljen, ja sama jälki jää ruiskilosta. K O T O N A VESIJALANJÄLKI PIENEMMÄKSI 1. Kotitalouksien osuus on noin kolme prosenttia ja teollisuuden noin 15 prosenttia
”Ei yksinään, mutta se voi olla isona osana ratkaisussa, sillä proteiini mahdollistaa elintarviketuotannon kuivuudesta kärsivillä alueilla. 1/2019 SUOMEN LUONTO 69 IS TO CK PH O TO LIEDELLÄ TUTKIJAT KEHITTÄVÄT parhaillaan prosessia, jonka avulla hiilidioksidista ja uusiutuvasta sähköstä tuotetaan ravinnoksi sopivia proteiineja. Soseuta palat sauvasekoittimella ja lisää joukkoon sulatejuusto nokareina. Kuumenna seosta sekoitellen, kunnes se on tasaista. ”Emme ole siinä vielä erityistä makua havainneet, joten se maistuu melko neutraalilta. Jos tuotanto on Suomessa, kokonais vedenkulutus on noin 20 litraa per kilo.” Miltä proteiini maistuu ja kuinka hyvin se säilyy. Kilo hinta tulisi olemaan noin kuusi euroa. Itse olen toiveikas asian suhteen.” n JOHANNA MEHTOLA TULOSSA Ruokaa ilmasta ja sähköstä SO LA R FO O D S Talvi kuuluu kaaleille VIHANNESOSASTON kaunotar on tähän aikaan vuodesta koristeellinen romanescokaali. Milloin proteiinia voi ostaa kaupasta. waterscarcityatlas.org 1 ?C VÄHEMMÄN kodin lämpömittarissa tarkoittaa viiden prosentin säästöä lämmityskuluissa. Kysymyksiin vastaa tutkimusjohtaja Juha-Pekka Pitkänen Solar Foods -yrityksestä, joka kehittää myös järjestelmää proteiinien tuottamiseksi Mars-lentoja varten. Kyse on hera jauheen tai vehnä jauhon kaltaisesta raakaaineesta, joten lopulliset ruokatuotteet kehitetään vielä erikseen, mutta niillä tavoite on sama, vuoden 2022 aikana. Lisää joukkoon myös ruohosipuli sekä muut mausteet. (JM) VERKKO SOVELLUS Water Scarcity Atlas antaa interaktiivisten maailman karttojen avulla tietoa maailman vesitilanteesta. Nauti leipäkrutonkien kera. Tämä täysin symmetrinen kolmionmuotoinen kaali on muunnos kukkakaalista, jota se muistuttaa myös maultaan. LEMPEÄÄ KAALIKEITTOA 700 g romanescokaalia 1 litra vettä 1 pkt sulatejuustoa 1 tl suolaa 0,5 dl ruohosipulia Huuhdo ja paloittele kaali, keitä kypsäksi. Tällöin ruokaa ei tarvitsisi tuoda muualta. Kasvatukseen ei tarvita maaperää lainkaan. Lue lisää: ilmasto-opas.fi. ”Tavoitteena on, että noin vuoden 2022 aikana. Lopulta tietysti nälänhädän ratkaisu on kiinni maailman rikkaiden tahdosta. Koska kyseessä on kuivattu jauhe, oletus on, että se säilyy kuukausia ellei vuosia, mutta sitä pitää tietysti vielä testata.” Ratkaiseeko tämä uusi proteiini maapallon nälänhädän. Sovelluksella voi myös tarkastella, miten esimerkiksi ruokavalion muutokset tai ruokahävikin määrä voivat vaikuttaa veden riittävyyteen
Monet ohjeet kuulosta vat herkullisilta ja kekseliäiltä, joskin kasvis reseptejä olisi voinut ottaa mukaan useammankin. Tämän muutoksen puolesta puhuu Lymbery, joka matkaa kirjassa ympäri maailmaa tarkastelemas sa, mistä kauppojen hyllyille päätyvä ruoka tulee ja mikä sen hinta on niin eläimille, ihmisille kuin ympäristöllekin. Haataja kirjoittaa jämäkästi ihmisen luontosuhteesta ja vaikutuksesta eliöyhteisöihin sekä elinkeinojen muutospaineista. Sydämestä pulppuava innostus kiihtyy koukeroisiksi ilmauksiksi, mutta paneutuvan lukijan kirjoittaja palkitsee punnituilla näkökannoillaan ja laajojen tietojensa oivallisella yhdistelyllä. Vaikka . Yhä sydän vavahtaa, kun luen Maa emosen viimeiset sanat Jäähiidelle: ”Valo, lämpö ja elämä ovat voittaneet. Kirjan 84 reseptiä on jaettu kätevästi valmistus aikojen pituuden mukaan, mikä helpottaa ruokien suunnittelua. Alussa ker rotaan varsin yksityiskohtaisesti myös eri laisten raakaaineiden painosta ja energia tiheydestä. LAURA SALONEN Philip Lymbery ja Isabel Oakeshott: Farmageddon. Vähentämällä tehotuotantoa ja järkevöittä mällä maataloutta suurempi määrä ihmisiä pystyttäisiin ruokkimaan, luontoa kuormitettaisiin vähemmän ja eläinten kärsimys vähenisi. Sadut jatkavat elämäänsä. 70 SUOMEN LUONTO 1/2019 IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Ainutlaatuinen on satu Jäähiidestä ja Maaemosesta. Kirjan saduissa seikkaillaan maailmassa, jossa ihminen on pieni, metsät ja vuoret suuria. Kirjan alku puolella käydään läpi retkiruokien suunnittelu, kui vaaminen, pakkaaminen, erilaiset retki keittimet ja tarvittavat välineet. HANNU TOIVONEN Puhutteleva puolustus Saamenmaalle LUONTOKUVAAJA Antti Haataja on hiihtänyt ja vaeltanut väsymättä Pohjois-Lapin ja Ruijan tuntureilla ja merenrannoilla. Vuosikymmenen retkiltä eri vuodenaikoina on kertynyt vaikuttavan hienot valokuvat sekä innoitus kirjoittamallakin puolustaa ylänköjen ja rannikkoseutujen uhatuimpia eläimiä, kuten naaleja, tunturipöllöjä, suurpetoja, lohia ja valaita. PERTTI KOSKIMIES T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A KIRJAT Sadut elävät MARJATTA KURENNIEMEN (1918– 2004) satukokoelma Seitsemän meren tuolla puolen on päätynyt elämäntoverikseni. Väisty siis, sillä nyt hallitsen minä maailmaa.” Ilmastonmuutoksen aikoina ei ole enää selvää, kumpi edustaa hyvää. Halvan lihan todellinen hinta (Into 2018) MAAILMASSA tuotetaan vuosittain 70 miljardia tuotantoeläintä, ja ne kulutta vat noin kolmasosan maailman vilja sadosta. ktion kieli on erilainen kuin tieteen, sadun kautta aloin oppia, mikä on jääkausi. Tuorein Antti Haatajan teos Pohjoinen – Jälkemme maailman laidalla (Tammi 2018) osoittaa, että hän on perehtynyt myös kiitettävään määrään tutkimusja muuta tietoa Saamenmaan ekosysteemeistä ja eliöyhteisöistä, joiden elinympäristöt, lajisto, vuorovaikutukset sekä ilmasto-, sääja valo-olot poikkeavat eteläisemmistä alueista. Kivet liittoutuvat kuningasta vastaan, hämähäkinseitti osoittautuu aarteeksi, kuningatar tavoittaa ikuisen elämän mutta luopuu siitä: vain rajallisessa ajassa on mahdollista saavuttaa elämän ”ilot ja surut, sen kauneus ja tuska”. IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Eric Tornblad: Vaellusruokaa (Calazo 2018) VAELLUSRUOKAA on toimiva perusopas retkiruokien maailmaan. n LUONTOKIRJASUOSIKKINI Marjatta Kurenniemi: Seitsemän meren tuolla puolen (WSOY 1980) ANNI KYTÖMÄKI Kirjailija IS TO CK PH O TO A N N A RI IKO N EN
Minulla oli vuosi sitten hiihtolomalla onni piipahtaa siellä jälleen. www.turuntaidemuseo.fi LUKIJAN RETKIVINKKI Mistä retkipaikasta sinä haluaisit antaa vinkin muillekin. Vuokatin vaarat VUOKATIN VAARAT ovat helposti saavutettavissa, kun ajaa Vuokatin vaaran parkki paikalle ylös. 1/2019 SUOMEN LUONTO 71 MINNE MENNÄ YÖSSÄ TEO S, KU VA : M IK A FR IM AN MINÄ JA MU N PU U, H EL I SA A RI UU SIM ÄK I LAAK SO L4 47, JO H AN N A KE TO LA Luonnosta taidetta ”Materiaalien löytöpaikka tai alkuperä, ajan jäljet, tuntu ja herkkyys merkitsevät minulle paljon.” Helena Kaikkosen näyttely Kaipuun horisontti, Oulun taidemuseo, 2.2.–2.6.2019 www.ouka.fi Mun puu Valokuvanäyttelyssä Minä ja mun puu esitellään suomalaisten rakkaimpia puita. Näyttely on Yle Luonnon kampanjan satoa. Lähes sadan teoksen joukossa on niin vanhojen kuin nuorienkin mestareiden teoksia. www.lusto.fi Neljä elementtiä Maa, ilma, tuli ja vesi ovat pääosassa Turun taidemuseon kokoelmanäyttelyssä Neljä elementtiä. Siitä vaan huussin ohi lumikenkäilijöiden tallaamaa polkua tykky lumi metsään. Suomen Metsämuseo Lusto, Punkaharju, 2.9.2019 saakka. Vaikka lähellä on laskettelurinne sekä radio ja televisiomasto, ne voi tietoisesti väistää ja kuvitella olevansa syvemmälläkin erämaassa, jollei muita satu tulemaan vastaan. Luonto itsessään on Vuokatissa minulle tärkein, ei palvelu varustukset, joita toki riittää hyvin hoidettujen latujen varrella muutaman kilometrin välein. KAARINA HEISKANEN, KUOPIO K A A RIN A H EIS K A N EN. Jos on enemmän aikaa, voi hiihdellä monenlaisia lenkkejä valintansa mukaan. Turun taidemuseo, toistaiseksi. Lähetä ehdotuksesi kuvan kera www.suomenluonto.fi/retkivinkki. Ei tarvitse montaa kymmentä metriä kävellä, kun on kuin satu metsässä
Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Hämähäkki hangella ”NIITTYSUSIKKI, niin kuin muutkin hämähäkit, liikkuvat vielä muutaman asteen pakkasilla. Niillä hämähäkit pyydystävät hangelta pieniä hyppyhäntäisiä. Välillä saalis putoaa veteen, mutta lintu nappaa sen uudelleen, ja hakkaaminen jatkuu. Ilmeisesti kara käyttää ravinnokseen myös kaloja.” Markku Paananen seurasi koskikaran kalastusta Viitasaaren Huopanankoskella toissa talvena 6. Kuvan karhunputkesta otti Leena Rissanen tammikuun alussa Valtimolla. /havaintokirja TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Uudenvuoden säteitä KUURAN KORISTAMAT talventörröttäjät sädehtivät kilpaa ilotulitteiden kanssa. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Osa kutoo jopa verkon hangesta pistävien korsien juureen. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Koskikaran saalis ”JOSKUS KOSKIKARA nousee koskesta nokassaan kivisimppu, jota se hakkaa kiveä vasten ilmeisenä tarkoituksenaan saada kala hengiltä. helmikuuta. Tämä hämähäkki liikkui niin kankeasti, että se taisi vain etsiä parempaa talvehtimispaikkaa.” Hannu Rasiranta tarkkaili lumen pinnan elämää Hauholla 2. 72 SUOMEN LUONTO 1/2019 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. joulukuuta.
Reijo Juurinen kuvasi sinisorsien vilinää tammikuussa. HELSINGIN Tokoinrannassa melkein kaikilla ruokintapaikan sorsilla on kiire syömään. 1/2019 SUOMEN LUONTO 73 Utelias minkki ”OLIN KUVAAMASSA koskikaroja, kun minkki yllättäen ilmestyi jään reunalle kurkistelemaan. joulukuuta. joulukuuta.. Rannan kultaiset värit ILTA-AURINKO kimmelsi jään reunassa Lahden Vesi järvellä 7. Anja Hanhineva valokuvasi kansallislinnut 28. Miksi kiirehtiä. Tunnelmallisen maisema kuvan nappasi Arja Valtonen. joulukuuta. Jäiden keskellä SEITSEMÄN poikasen laulujoutsenperhe sinnitteli vuodenvaihteessa Pietarsaaren edustalla. Kameran sulkimen napsahdukset selvästi kiinnostivat sitä.” Hannu Rämä onnistui kuvaamaan vikkelän minkin Langinkoskella Kotkassa 27
Koetin paikantaa ääntä mutta en nähnyt mitään eläintä. n Äänet ovat usein erittäin vaikeita kuvi tella, ja niin tässäkin tapauksessa, vaikka kuvaus on hyvä. Luonto alkoi jo hiljentyä ja ilta hämärtyä. Höyhenpuvun väri vaihtelee suuresti koi raiden, naaraiden ja nuorten lintujen kes ken. Ääni tuli luultavasti puusta. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Syk syisin vaeltavia hakkeja tavataan sellaisil lakin seuduilla, joilla ne eivät pesi. Vanha koiraslintu on kauniin vihertä vä ja nuori naaras tummanharmaan–rus kea. Mikä lintu on kyseessä. Hedelmän oranssinpunaista maltoa jää herkästi nokkaan. M A RK U S VA RE SV U O Punanokkainen viherpeippo Lintulaudallamme kävi rengastettu lintu, joka oli vähän viherpeipon näköinen mutta jonka nokka oli punainen. Vi herpeipon erikoisherkkua ovat kurtturuu sun kiulukat tai oikeammin siemenet kiu lukan sisällä. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Kehrääjä ei tavallisesti ole enää äänes sä elokuun alkupuolen jälkeen, eikä silloin kaan ennen auringonlaskua. 74 SUOMEN LUONTO 11/2019 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Vastaajina tässä numerossa: LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. SEPPO VUOLANTO Punertavat nokat kielivät edellisestä ateriasta. Matalahko ääni kuului jaksoissa: ensin 5–7 sekunnin hyrinä, sitten 10–12 sekunnin tauko ja taas hyrinä. Olen joutunut monta kertaa etsimään matalien äänten lähdettä metsästä, ja luontevin mieleeni tuleva äänilähde tässä tapauksessa on kahden puunrungon tai ok san hankaaminen toisiaan vasten tuulessa. n Vähän viherpeipon näköinen lintu, joka tulee lintulaudalle, on todennäköisesti vi herpeippo. Eri sukupuolet ja ikäluokat muodosta vat tälle välille liukuvan värisarjan. Etsiskelin netistä vastaavaa ääntä, mutta kehrääjä se ei ollut. Vaellus vuosina pähkinähakit voivat ajoittain olla jopa aika tavallisia. Parhai ten viherpeipon tuntee isosta nokasta se kä vaalean kellertävästä pitkänomaisesta kolmiokuviosta siiven alareunassa. Metsästä vajaan sadan metrin päästä kuului tasainen kehräys, joka muistutti kissan hyrinää. SEPPO VUOLANTO Kissan kehräystä syksyisessä metsässä Istuin 21. Jos kyse on lin nusta, se voisi ehkä olla pähkinähakki. Syksyllä viherpeipon ja muidenkin lin tujen punaiset tai punertavat nokat kieli vät edellisestä ateriasta. syyskuuta puoli seitsemän aikaan illalla rappusella, maaseudulla. Pihlajanmarjois ta ja ehkä muistakin punaisista marjoista voi jäädä väriä siemensyöjien nokkaan. ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT
Rummukki, rummmuttava hämähäkki.. Laji on saanut nimensä uroksen tavasta rummuttaa takaruumiillaan esi merkiksi lehteä ja houkutella syntyvällä ”surinalla” naarasta paritteluun. n Kuvassa on tuore ryhmä keltavinokkai ta. Mikä sieni on kyseessä. Omaan nenääni sillä on hyvin mieto, jo pa miellyttävän hedelmäinen tuoksu, jos sa on kyllä jotain epämiellyttävää kompo nenttia. Sitä on jopa syöty kantarellina. Mikä laji on kyseessä. Yllättävän monet kokevat hajun kuitenkin vastenmielisenä, jopa löyhkäävä nä. TAPIO KUJALA Keltaiset sienet keskellä talvea Lumikenkäillessäni tammikuun alussa Joensuun seudulla törmäsin koivuun, jonka rungolla kasvoi kirkkaan oransseja, noin 3–8 senttiä leveitä sieniä. Keltavinokas on melko yleinen ja näyt tää viime vuosina yleistyneen, tai sitten ihmiset ovat vain oppineet huomaamaan sen. Useimmista sienikirjoista lajin esittely on puuttunut näihin päiviin asti. Sientä on useasti epäilty ”puulla kasvavaksi kantarel liksi”, koska keltavinokkaassa on paljon sa moja värisävyjä kuin monille tutussa kan tarellissa. Koivu on tyypillinen keltavinok kaan kasvualusta. Vähän samannäköisen tal vivinokkaan lakki olisi sileä ja kiiltävä (li mainen). Hämähäk kejä päätyy usein sisätiloihin, kun ne etsi vät talvehtimissuojaa. 11/2019 SUOMEN LUONTO 75 Hämähäkki ikkunassa tammikuussa Tammikuun alku oli aika leuto, ja ulkoikkunaamme ilmestyi hämähäkki. Keltavinokkaan tuoksu jakaa mielipitei tä. Lajia ei pidetä ruokasienenä, mutta näiden erehdyssyöntien perusteella se ei ilmeises ti ole myrkyllinenkään. Kyseessä on tyypillinen loppusyksyn sie ni, joka jatkaa kasvuaan alkutalvella ja leu toina talvina myös keskitalvella. Se näkyi sitten samassa paikassa muutamana päivänä. Erään kylmän yön jälkeen otus näytti olevan liikkumaton, ja kun varovasti kokeilin sitä paperilla, se tipahti kuolleena ikkunalaudalle. Kuvakulma on hankala, mutta alem missa lakeissa näkyy lakin pinnan nukka karvaisuutta, joka vie määrityksen kelta vinokkaaseen. n Kyseessä on rummukki, Anyphaena accentuata. LASSE KOSONEN SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset LASSE KOSONEN Sienet HEIKKI NEVANLINNA Ilmakehän ilmiöt HANNU LEHTONEN Kalat TAPIO KUJALA Hämähäkit TERHI RYTTÄRI Kasvit TIM O V IIT A N EN / VA ST AV A LO TA PI O KU JA LA Keltavinokas kestää hyvin pakkasta ja säilyy usein kevääseen
Mikä logiikka tässä on. Nämä ominaisuudet lisää vät koiraan havaittavuutta myös pedoille, ei vät pelkästään puolisoehdokkaalle. Lintujen parinmuodostuksessa koiras kosiskelee naarasta, joka puolestaan va litsee kyvykkäimmäksi arvioimansa kosis kelijan lisääntymiskumppaniksi. n Kyse on evoluution tuloksesta, johon myös sattuma on vuosimiljoonien kulues sa voinut merkittävästi vaikuttaa. Harakalla, variksella, närhellä, tiaisilla, joutsenilla ja lokeilla sukupuolet ovat taas samannäköiset. Tämä pe rusasetelma johtaa siihen, että koiraan on osoitettava paremmuutensa kilpailijoihin nähden. Lajin siis ”kannattaa” panostaa koiraan ominaisuuksiin, esimerkiksi väreihin, mut ta myös muihin ominaisuuksiin, esimerkiksi lauluun, soidinliikkeisiin ja eleisiin tai pesän naamioimiseen. Evoluutio tuottaa eri lajeille erilaisia sel viytymisen strategioita, kun yksilöiden on toisaalta tarve olla näkyviä ja tehokkaita li sääntyjiä mutta toisaalta mahdollisimman huomaamattomia. 76 SUOMEN LUONTO 11/2019 Komeat ja valjut lintukoiraat Miksi joidenkin lintujen koirasyksilöt ovat huomattavan näyttäviä väritykseltään ja kooltaan naaraisiin verrattuina. Lähisu kuisetkin lajit voivat poiketa sukupuolten värien suhteen toisistaan. Haarapääskykoiras osoittaa kelpoisuu tensa naaraalle pyrstöjouhiensa pituuden perusteella. Esimerkkejä: fasaani, metso, teeri, kirjosieppo, peippo, punatulkku. Esimerkiksi har maasiepon sukupuolet ovat täysin saman näköiset vaikka kirjosieppopuolisot ovat erivärisiä. Hauto vien ja poikasia hoitavien naaraiden on taas tarpeen pysyä visusti piilossa saalistajilta. ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA M A RK U S VA RE SV U O. Pitkät pyrstöjouhet kuitenkin heikentävät jonkin verran lentotaitoa, jol Fasaanikoiras on paljon naarasta koreampi
Sokeritoukat syövät nimensä mukaan erilaisia hiilihydraatti ja keratiinipitoisia aineita, tapettiliisteriä, liimattuja pintoja, kuolleita hyönteisiä, villaa, hiuksia ja niin edelleen. Sokeritoukkien erikoisuutena on nii den kyky luoda nahkansa myös aikuistut tuaan, mikä on harvinaista muiden hyön teisten parissa. Luonnonvalinta ei silloin helposti johda nä kyviin sukupuolten välisiin eroihin. Niillä on pitkät tuntosar vet ja takaruumiin kärjessä selvästi erottu vat kolme pitkää sukasta, joista lahko on saanut suomenkielisen nimensä. 11/2019 SUOMEN LUONTO 77 loin riski esimerkiksi nuolihaukan saaliik si joutumiselle kasvaa. Nahanluonteja on sokeri toukan elinaikana havaittu olevan 17–66. HANNU LEHTONEN Harmaa ötökkä ämpärin kannella Mikä harmaa ötökkä tämä mahtaa olla. Sorsalintukoirailla on pariutumisaika na erityisen koreat värit, mutta sulkasa don myötä ne vaihtavat pukunsa hyvin kin maaston väriksi ja muistuttavat tällöin naaraita. SEPPO VUOLANTO Tumma, pieni pohjakala joessa Onko kuvan kala monni. Monni taas on tavattu sisävesistämme viimeksi 1860luvulla ja rannikoltakin sen jälkeen vain hyvin harvoin. Se on hinta, jonka koiraspuolinen haarapääsky maksaa te hokkaasta lisääntymiskyvystään. Laajempi runsas esiintyminen voi olla merkki vesivahingosta. n Kuvassa on kotiemme pikkueläimiin kuu luva sokeritoukka. Kävelimme kaksi kilometriä. Ehkäpä logiikkaa löytyy siitä, että suku puolet ovat usein samanväriset silloin kun koiras ja naaras ovat elintavoiltaan sa manlaiset ja molemmat sukupuolet osal listuvat haudontaan ja poikasten hoitoon. Osaan ei kasvanut mitään. Aikuistuminen kestää yleen sä kolmesta kuukaudesta kolmeen vuoteen, ja kuoriutuneet nymfit ovat aluksi valkoi sia. Entä ketunleivän siemen. Ensisilmäyksella kala näytti monnilta, mutta aloin epäillä itseäni, koska en ole kuullut, että monneja kasvaisi Suomen joissa. Sillä on pitkät viikset ja selkä ja rintaevien tyvessä piikit. Sokeritoukat ovat varsin yleisiä, yöak tiivisia, 13–25 millin pituisia, litteitä ja sii vettömiä otuksia, joita peittää hopeanhar maa suomupeite. Ainoa nykyisin vesissämme uiva monnikala, PohjoisAme rikasta kotoisin oleva piikkimonni, on toki tumma pohjakala kivisimpun tapaan, mut ta aivan erinäköinen. Sen pituus oli 2,5–3 senttiä, ja se juoksenteli liimaämpärin kannella pimeässä kaapissa, sisätiloissa. Niitä voi löytää myös kirjojen lii mauksia popsimasta, ja kosteissa olosuh teissa ne voivat tehdä tuhoa vanhoissa kir jastoissa ja seinätapeteissa. Kivisimppu kasvaa yleen sä vain vähän yli kymmensenttiseksi mut ta on tavallisimmin alle kahdeksan sentin mittainen. n Kuvaa ei ole otettu parhaasta mahdol lisesta kulmasta, mutta laji on tunnistet tavissa. Harvinaisemman suku laisensa uunitoukan kanssa se kuuluu hyvin vanhaan, jo kivihiilikaudella syntyneeseen kolmisukahäntäisten lahkoon, joka on yksi alkeellisimpia hyönteisryhmiä. Sokeritoukka on nykylevinneisyydeltään kosmopoliitti ja sitä voi löytää monenlai sista rakennuksista, mutta erityisesti ves soista, kellareista, putkistoista, viemäreis tä tai muista kosteista ja lämpimistä tilois ta. JAAKKO KULLBERG Tähtimön siemeniä villasukissa Millainen on pihatähtimön siemen. Se on hapek kaiden virtavesien ja kivikkopohjaisten jär venrantojen tavallisimpia kaloja miltei ko ko Suomessa. Tästä huoli matta niistä on harvoin todellista haittaa, varsinkaan moderneissa kerrostaloissa. Kävelimme esikoulussa sukkasillaan ulkona elokuun viimeisellä viikolla, käänsimme sukat ympäri ja täytimme ne kostealla mullalla. Sukkiin kasvoi pihatähtimöitä, muutamaan ketunleipä ja yhteen pieni orvokin lehti. Sokeritoukan takaruumiissa on kolme sukasta.. Naaraat munivat noin sata munaa elä mänsä aikana. Tästä on paljon hyötyä, koska sokeritou kan suomupeite vaurioituu helposti kos ketettaessa. n Niin pihatähtimön kuin ketunleivänkin siemenet ovat pieniä, alle kahden milli LE IL A A LA H U H TA LA K A RI KIE RIK K A Kivisimppu on tavallinen koko maassa. Nahanluontien myötä ne saavat myö hemmin aikuisille tyypillisen hopeanhar maan värityksen. Kala on kivisimppu
Tässä tapauksessa halo on laajuudeltaan vajavainen. Myös eläi met syövät sitä, ja pihatähtimön siemeniä on löydetty varpusten, harakoiden ja hevosten ulosteista. Hakuaika on 14.1.–15.3.2019 Rafael Kuusakosken muistorahastosta jaetaan apurahoja Itämeren linnustoa ja saariston eliöstöä, meren ekologiaa, ilmastoa ja maisemansuojelua käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen. HEIKKI NEVANLINNA K A J LI N D H Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Kuvan tapauksessa Au rinko pääsee paistamaan vain pilvien raoista, joten syntynyt haloku vio on kooltaan vähäinen. Orvokkikin käyttää eläinapulaisia: sen siemenessä on pieni, elaio somiksi kutsuttu herkkupala, joka houkuttaa muurahaisia ottamaan siemenen mukaansa. TERHI RYTTÄRI Sateenkaaren värit lentokoneen vanassa Mikä on tämän ”sateenkaaren” syynä. n Kuvan ottamishetkellä aurinko oli Salossa jokseenkin tasan kaa kossa ja noin 23 astetta horisontin yläpuolella. syyskuuta 2018 puoli kymmeneltä aamupäivällä. Kuvassa on ilmeisesti lentokoneen jättämä vana, ja se on kuvattu kaakkoon päin Salossa 14. Ilmeisesti kyseessä on Auringon valon taittuminen pilvestä tai lentokoneen jättämäs tä vanasta ja siitä aiheutuva sateenkaarimuodostelma pilvien jää kiteissä. Säätiön hallitukselle osoitetut hakemukset toimitetaan Suomen Luonnonsuojelun Säätiön asiamiehelle, Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki, viimeistään perjantaina 15.3.2019 klo 16.15 (postileiman päiväys riittää). Hakemuksia ei voi lähettää faxilla tai sähköpostilla. Alusasut naisille ja miehille, pyydä esite : Linnox Silk Oy Lehdesniityntie 3 i 141 Lehdesniityntie 3 i 141 00281 Helsinki puh: 040 550 6243 vain 118€ + toimitusmaksu Miesten tai naisten KERRASTO Halo syntyy, kun Auringon valo taittuu ilmakehän jääkiteistä.. Kasvit käyttävät eläimiä hyväk seen enemmän kuin eläin osaa aavistaakaan. Haloilmiöitä tavataan eniten talvella, mutta myös muina vuodenaikoina sopivissa pilviolo suhteissa. Säätiön käyttövaroista jaetaan apurahoja luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Hakulomake ja tarkemmat hakuohjeet löytyvät säätiön verkkosivuilta hakuajan alkaessa. Tällainen valoilmiö tunnetaan nimellä halo. Lisätiedot: asiamies Tarja Ketola, 040 527 5212, tarja.ketola@sll. Ketunleivän siementen tarttumista sukkiin en ihmettele ollen kaan. Hakumenettely: Hakeminen tapahtuu hakulomakkeella, johon tulee liittää tutkimustai työsuunnitelma, ansioluettelo tai vapaamuotoinen kuvaus aikaisemmasta toiminnasta sekä selvitys muista haettavista apurahoista. Ta vallisesti se on laajempi Auringon ympärillä. Itämerirahastosta jaetaan yksi tai kaksi puolen vuoden työskentelyapurahaa väitöskirjatyöhön (Wärtsilä Oyj:n nimikkoapuraha) ja pienempiä apurahoja Itämeren valuma-alueen ekosysteemien suojeluun liittyvään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen Itämeri-yhteistyöhön. Pihatähtimö on yksi maailman laajimmalle levin neistä kasveista – se on kulkeutunut ympäri maapallon ihmisen mu kana rikkaruohona, ja onpa sitä käytetty ravinnoksikin. ja www.luonnonsuojelunsaatio. Painoalueena on edellisten vuosien tapaan Itämeren ja sen valuma-alueen ekosysteemien suojelua edistävät tutkimukset ja hankkeet. Siemenet säilyvät elinkelpoise na maassa jopa kymmeniä vuosia. 78 SUOMEN LUONTO 11/2019 KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT metrin mittaisia. Sen siemenillä on ovela keino päästä kulkemaan pitkiäkin mat koja uusille kasvupaikoille. Tilaa netistä: www.linnox.com e-mail: linnox@linnox.fi Vaella silkeissä ! Silkki pysyy raikkaana ja on miellyttävä iholla sekä kylmässä lämmin kuumassa viileä. Siemenen pinta on nimittäin tahmea ja tarttuu siksi helposti ohi tassuttelevan eläimen, kuten ketun tai vil lasukissa kulkevan eskarilaisen mukaan. Muurahainen napostelee herkkupalan ja jättää orvokin kasvamaan uudelle paikalle
Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Puhelin: .............................................................................................................................. Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. 11/2019 SUOMEN LUONTO 79 Tilaajapalvelu • Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki • (09) 2280 8210 (kello 9–15) • tilaajapalvelu@sll.fi • www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Se kierteli etsimässä makupaloja ja kurkisti, jos puustakin löytyisi jotakin makoisaa. . Irtonumero 9,50 euroa. Paras kansi -kisassa annettiin yli 2300 ääntä, ja jokainen kansi sai suosiota. Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. 775,Laatokan kierros 4.-8.8. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2019. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. 045-1374757 Paanajärven kansallispuisto! Kivakkakoski ja -tunturi, naavat, Mäntykoski, Ruskeakallio ym. Energia tuli tarpeeseen, sillä pian edessä oli pitkä paasto, talviuni”, kansikuvan ottanut Markus Sirkka kertoo kuvaustilanteesta. . 920,Paanajärvi + paljon muuta! LAMMASPAIMENEKSI SAARISTOON www.houtskarinlammastila.fi houtskarinlammastila@gmail.com Ilmoita Suomen Luonnossa! Meillä on 141 000 lukijaa.. Tämä Lunak oli yksi kuvauspaikalle palanneista karhuista. Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 euroa ja muut maanosat 30 euroa vuodessa. Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. Kesäkuun matkalla Arolan tila ja karhut! 12.-18.6. Nimi: .................................................................................................................................... Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . Teen osoitteenmuutoksen. ja 8.-14.9. Palkinnon voitti Anne Pulliainen Oulusta. TILAA LEHTI HELPOSTI: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Piileskelevä karhu voitti kansikisan ”NIIN HAUSKA JA HELLYTTÄVÄ! Leikkiköhän karhu kuurupiiloa kuvaajan kanssa?” Puun takana piilosilla olevaan karhuun ihastui yli 540 äänestäjää Paras kansi -kisassamme. Osoite: ............................................................................................................................... Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistuneille! ”Silmiähivelevän kaunis ja herkkä yksinkertaisuudessaan.” ”Niin suloinen ja kesäinen kuva!” ”Upea Linnunrata!” ”Mahtava kuva, ei niin ollenkaan tavanomainen.” ”Huuhkaja tietysti, huhuilee täällä Sipoonkorvessa aamuin illoin!” niikonmatkat.. Karhu (3/2018) nousikin äänestyksessä viime vuoden parhaaksi kanneksi. Toiseksi suosituin kansi oli Tiina Törmäsen ikuistama kevättalven tuulinen näkymä Kevolta (2/2018). Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Kolmanneksi kisassa kipusi Nina Mönkkösen kesänumeroon kuvaama nuuhkiva nuori mäyrä (5/2018). Osoite: ............................................................................................................................... Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen _______. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Myynti Lehtipisteissä. ”Kuva on otettu lokakuussa 2016 Kuhmon Lentiirassa, Taiga Spirit -yrityksen karhunkuvauspaikalla piilo kojusta. Äänestäjien kesken arvottiin norppamuki ja luomuteetä. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . ym
Milloin ryhdytään toimiin. Turun yliopiston emeritusprofessori Petter Portin kertoo, että albinismin ilmenemiseen tarvitaan sitä aiheuttava geenimuoto molem milta vanhemmilta. Osallistujien kesken arvotaan Antti Haatajan kirja Pohjoinen: Jälkemme maailman laidalla (Tammi 2018). Siinä puhuttiin osittaises ta albinismista. Kainuun vanhat metsät on lähes kokonaan tuhottu ja säily neet ovat pieniä ja eristyneitä saarekkeita. Kirjassani Pohjoinen (Tammi 2018) osoitan, että esimerkiksi YläLa pissa ahman tappamiksi merkittyjen po rojen määrä ei vastaa ahmakannan ko koa – ahman tappamaksi merkitään enemmän poroja kuin alueen ahmat to dellisuudessa voivat tappaa. Aitoja on pa liskuntien välillä ja sisällä mukaan lukien ne, joilla poroja ohjataan alueilta toisel le. JYRKI NORMAJA Olet oikeassa, sama koskee myös ora via ja muita nisäkkäitä. JUHANI LEHTO, TURKU. Lauman eliniäksi jäi yksi syksy. Äänestä . Jälki on palokär jellä leveämpi kuin valkoselkätikalla. Siten ei ole mahdol lista, että osassa yksilön soluista ilmenisi jo kin toinen muoto, vaan koko yksilö on al biino. Harvinaista herkkua nykyisin! VIRPI BASTMAN, TURKU Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Vuoden 2018 turhake Aina yhtä tärkeä aihe. Sitä ennen metsäpeu ra oli tullut toimeen suurpetojen kanssa Jääkaudesta saakka eli 10 000 vuotta. Oravan värivirheen aiheuttaa muu kudosten pigmenttien tuotannon häiriö, kuten leukismi, jota Juha Valste kirjoi tuksessaan albinismin ohella ehdotti. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Joulua kohti. Minusta kuvassa on kuitenkin aivan selvät palokärjen tai valkoselkätikan ruokailujäljet. Tuollainen lastu lastulta puun vuoleminen on tyypillistä nimen omaan noille kahdelle tikkalajille. 1900luvun alkuun mennessä ihminen metsästi metsäpeuran sukupuuttoon Pohjoismaista. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 6.2.2019. Ina rinLapissa tapettiin juuri neljä sutta lu villa. Olen tutustunut asiaan lähinnä lintunäkökulmasta, mutta saa mani käsityksen mukaan osittaista albi nismia ei ole olemassa. MARTTI SALMINEN, KORPILAHTI Kalatkin merestä Monipuolinen näkemys rannikkokalastuksen saalismääriin vaikuttavista tekijöistä. Metsien hakkuut ja metsäautoteiden rakentaminen ovat metsäpeurojen pa hin uhka. Muru murun shampoo & suihkugeelin ja hoitoaineen voitti Tiina Kuvaja. TOIMITUS Ihminen tuhoaa metsäpeuran, eivät pedot Vastaus Jussi Haapaniemen Vahti koirakirjoitustani koskevaan mielipitee seen (SL 10/2018): Suomessa arvioidaan olevan yli 10 000 kilometriä poroaitaa eli lähes 200 km paliskuntaa kohti. 80 SUOMEN LUONTO 1/2019 Osittaista albinismia ei ole olemassa Kiinnitin huomiota uusimman numeron sivulla 80 oravan värivirheestä kerto vaan tekstiin. Kainuun metsäpeurakannan tuhoaa ihminen. Pelkkä jatkuva hylkeiden ja merimetsojen syyttely ei kerro kaikkea. Muovipohjaisten vaatteiden valmistamiseen käytetään 3 triljoonan muovipullon verran muovia joka vuosi, ei joka päivä. Juha Valste pohtii vas tauksessa hirveä mahdollisena tekijänä. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. TOIMITUS T O IM IT TA N U T A N N A T U O M IN E N @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. Muutosten pohtiminen ja niihin vaikuttaminen tulevat yhä tärkeämmiksi. Vanhojen metsien tuhoaminen hävittää niiden laidunmaat, sillä jäkälä maat katoavat metsien käsittelyssä ja luppo kasvaa vanhoissa puissa. Kainuussa talvella 2017–2018 liiken ne tappoi enemmän metsäpeuroja kuin suurpedot, joten väite siitä, että pe dot vähentävät eniten peurakantaa Kai nuussa on väärä jo tästä syystä. Kuollut ja kuoleva raita vaikuttaa olevan valkoselkätikan tärkeimpiä ruokailupuita. Sinänsä kuvan tarina on hyvä esi merkki siitä, kuinka tärkeintä puumaiset pajut ovat luonnossa. Samalla häviävät myös yhtenäiset ja suojaisat va somisalueet. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Tekemistä tilalla riittää, mutta työn lomassa on kuitenkin aikaa pohtia, tarkkailla ja ihmetellä. JANNE LEPPÄNEN Oikaisu Suomen Luonnossa 10/2018 sivulla 54 oli virhe Vuoden 2018 turhake artikkelin grafiikassa. Susia ei ole poronhoitoalueella, koska ne kaikki tapetaan luvalla tai salaa. Hyvissä oloissa lajin voi päätellä lyöntijäljen leveydestä. Suurpedoista ahma tappaa eni ten poroja. Tunnelmoiva kertomus tarjosi hengähdyshetken arjen kiireiden keskellä. Se oli ensimmäinen lauma Lapissa vuosiin. VILMA VESTELIN, TAMPERE Lauhan talven menestyjät Isot muutokset maapallon luonnossa voivat olla monella tapaa dramaattisia. Pistää miettimään omiakin kulutustottumuksia ja valintoja. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Vain seitsemän prosenttia petova hinkoina ilmoitetuista poroista tarkis tetaan. ANTTI HAATAJA Puunrungon hakkaaja onkin tikka Suomen Luonnossa 10/2018 sivulla 79 lu kija ihmettelee pureskeltua puunrunkoa, ilmeisesti raitaa
VUOSI LUONNOSSA @suomenluonto TURHAKE LINTULAUDALLA INSTAGRAM Älyttömin vaateheräteostokseni – yli 130 ihmistä kertoo: ”Sovittamatta ostetut farkut – jotka eivät mahdukaan päälle.” ”Näytti AIVAN järkyttävältä makkarankuorelta päällä!” ”Mikä paahteisen auringon alla tuntuu hyvältä idealta, ei koti-Suomessa enää toimikaan.” ”Karvaliivi: Ei mahdu kunnolla takki päälle ja sisällä todella hiostava.” SA M U LI H A A PA SA LO IR M A KO RT EK A LL IO / H AV A IN TO KIR JA N A N N A SÄ RK K Ä 1/2019 SUOMEN LUONTO 81. Liity yli 52 000 seuraajan joukkoon nauttimaan upeista luontokuvista! Lähde luontoon blogien matkassa! Ketkä käyvät lintulaudalla. Vuosi(a) pohjoisessa Krista Ylisen kanssa retkeillään kamera kaulassa ja ihaillaan upeita luontokuvia. Lintulaudalla-sarja esittelee 25 talviruokinnalla vierailevaa siivekästä. Repullinen retkiä Sanna-Mari Kuntun matkassa lähdetään reissuun niin maalle kuin merelle. LUONTO RETKEILY KOTONA YMPÄRISTÖ BLOGIT www.suomenluonto.. Kainuun mailta Auran ja Riston blogissa liikutaan metsissä, soilla ja pihalla sekä tutkaillaan niiden eläjiä. Suomen Luonto on Instagramissa maamme seuratuin aikakauslehti. 1/2019 SUOMEN LUONTO 81 Luontoharrastaja ja valokuvaaja Samuli Haapasalon blogi ilmestyy tänä vuonna joka päivä ja pitää lukijan ajan tasalla siitä, mitä luonnossa milloinkin tapahtuu. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSSAITTI Mennään metsään! Markus Sirkka jakaa hyödyllisiä retkija luontovinkkejä joka lähtöön
Piekanaa yleisemmillä hiirihaukoilla on muutolla tapana kerääntyä parviksi nouseviin ilmavirtauksiin kaartelemaan. Ne eroavat silloin yksivärisen ruskeista hiirihaukoista isomman kokonsa ja värikkäämmän höyhenpukunsa ansiosta. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E PIEKANALLA on mukavan graafinen höyhenpuku. n 82 SUOMEN LUONTO 11/2019. Esimerkiksi Porvoon lähi ympäristön ja Porvoonjokivarren pellot ovat olleet piekanoiden suosiossa. Usein joukossa on myös muutama piekana. Selkäpuoli ja siivet ovat kirjavat, ja vaalea pyrstö tummakärkinen. Linnun näkee useimmiten istuvan puun latvassa, sähkötolpalla tai katulamppujen päällä myyriä kyttäämässä. Leutoina talvina ja varsinkin hyvinä myyrävuosina piekanoita jää talvehtimaan etelä rannikon peltoalueille. Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Vaalea pää, rinnan yläosa ja housut rajautuvat selvärajaisesti tummanruskeaan vatsaan
helmikuuta. Luonnonystävän parhaat latuvinkit. . KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto ILMAINEN @suomenluonto UHATTU ARKTIS Ilmastonmuutos, muovijäte ja muut ihmisen aikaan saannokset koettelevat arktisen alueen luontoa. . Tuntureiden kasvillisuus on muuttumassa. PA U LA H U M BE R G. . . 2/2019 ilmestyy 21. Ihmisen jäljet luonnossa lukijoiden kuvissa. Naali yrittää palata Suomeen
Tehdäänkö kaupat. Tutustu myös muihin norppatuotteisiin: Unisex norppa -college 57,90 € Lasten norppa paita 27,90 € V IL LE LE H VO N EN. Palautusviikko 2019–08 767095-1901 Ostamalla luomupuuvillasta valmistetun norppapaidan tuet luonnonsuojelutyötä ja autat pelastamaan uhanalaisia saimaannorppia