Suomen Luonto 1/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

K E S T Ä V Ä L IIK K U M IN E N . E N E R G IA N P Ä Ä S T Ö T . K A A M O S O H I L A P IS S A . Talvi suolla. V IID A K K O K U K K O . S U O M E N L U O N T O 1 | 2 2 T U N T U R IP Ö L L Ö N P E S Ä . Vierailimme Pohjois-Karjalan Patvinsuolla. T A LV E N Y H T E IS M A JO IT U S . KAAMOS VÄISTYY Lapissa LUMEN JA JÄÄN SULAMISEN ilmastovaikutus Kajaanin KAUPUNKISAUKOT Miten LIIKUMME VUONNA 2050. P A T V IN S U O . 1 23.1.2020 Irtonumero 9,00 € Ison suon erämaan rauha on rikkumaton. K A U P U N K IS A U K O T . M IK Ä O N A L B E D O
Käpylintujen kaikuvien plit-plit-kutsuäänten lomassa kuulee kevättalvella myös kaunista surisevista ja kirkkaista äänistä koostuvaa laulua. Koiraat laulavat usein lentäessäänkin.. Niiden pesintäkausi alkaa olla käsillä. S Y D Ä N T A LV I Kuusenlatvan ristinokat KUVA MARKUS VARESVUO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUUSEN hyvän käpysadon myötä eteläisessä Suomessa näkee nyt pikkukäpylintuja
36 Näin liikumme 2050 Jos ilmasto halutaan pelastaa, liikkumisen täytyy muuttua. Sula meri on arktisella alueella nykyisin aiempaa tavallisempi näky.. 24 Talvi kommuunissa Mäyrä voi saada pesävieraakseen supikoiran ja pikkunisäkkäitä. 29 Himmenevä peili Kun lumi ja jää sulavat, paljastuva maa imee lisää Auringon energiaa. IS TO CK PH O TO 29 24 Lumi ja jää vähenevät ilmaston lämmetessä. 42 Valon paluu Kun kaamos on ohi, valo tervehtii lumisia tuntureita. TO M BJ Ö RK LU N D TE PP O H EL O 14 Paluu pesäpaikalle Jorma Luhta kävi katsomassa, miten vuosien takainen tunturipöllön pesintä näkyy maastossa. 47 Viidakkokukkojuttu Höyhenten salakauppa vei suomalaisia oikeuteen ja yllätti toimittajan. 52 Suon rauhaa Matkasimme Pohjois-Karjalaan Patvinsuolle. 4 SUOMEN LUONTO 1/2020 4 SUOMEN LUONTO 1/2020 Sisällys 1/2020 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 35 Vahtikoira 41 Kolumni: Joel Haahtela 58 Homo sapiens: Otso Ovaskainen 60 Kotona 62 Virikkeitä 64 Havaintokirja 66 Kysy luonnosta 72 Lukijoilta 74 Luonnoskirja 16 Välillä vähiin käynyt saukko on taas näkyvillä. 16 Saukko tuli kaupunkiin Taajamien saukot kertovat ihmisen luontosuhteen muutoksesta. Pohjanlepakko ja liuskayökkönen käyttävät talvehtiessaan samanlaisia koloja. 56 Kestävämpää energiaa Ilmaston kannalta on todella väliä, millä energia tuotetaan. Mikä vaikutus tällä on maapallon ilmastoon
79. 1/2020 SUOMEN LUONTO 5 Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi M ER JA PA A KK A N EN 52 Patvinsuon kansallispuisto tarjoaa talven iloa ja rauhaa. vuosikerta LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Patvinsuon revontulet kuvasi Marko Haapalehto. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (painettu) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tartto Kroonpressille on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Lisätietoa saat syöttämällä tuotteen IDnumeron verkkosivulle: greenlineprint.com. Retkeilemme erämaisessa kansallispuistossa sivuilla 52–55. Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 71 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Hanna Kahranaho Taittoapuna Tero Jämsä Kuvankäsittely Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti: Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Greenline Print -merkki kertoo painotuotteen koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti
Pohjois-Suomen luonto sen sijaan saattaa hyötyä lumisesta talvesta. Linnuista esimerkiksi täällä talvehtivat mustarastaat, hippiäiset ja peipot hyötyvät kyllä suojakeleistä, mutta ovat tiukilla kovissa pakkasissa. Positiivisen NAO:n seurauksena länsivirtaukset ovat vallitsevia ja talvi on nyt koetun kaltainen: sateinen, tuulinen ja lauha. HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. KU VA M AU RI M A H LA M Ä KI / VA ST AV A LO Mustikalle suuret lämpötilan vaihtelut ovat haastavia. Suomalainen luonto on sopeutunut kylmiin lumisiin talviin. Yllättäen paljastuu, että lauha sää helpottaa vain harvan Pohjolan oloihin tottuneen eliön talven viettoa, etenkin jos välillä on pakkasjaksoja. Ehkä. Islannin alueella vallitsee keskimääräistä matalampi ja Azoreilla keskimääräistä korkeampi ilmanpaine. Professori Heikki Henttonen toteaa, että myös myyrät, etenkin peltomyyrät, voivat olla tiukilla kosteassa, vuoroin sulavassa ja jäätyvässä maastossa. Pohjois-Atlantin oskillaatio eli NAO, Euroopan säitä säätelevä ilmastoilmiö, on ollut vaiheessa, jota kutsutaan positiiviseksi NAO:ksi. PÄÄKIRJOITUS Lauha talvi ja luonto IKIVANHA tammi-sana viittaa ytimeen tai sydämeen, ja tammikuun puoliväli onkin sydäntalvea. Talvi näytti alkavan jo marraskuun alussa, mutta kylmä vaihe kesti Etelä-Suomessa vain muutaman päivän. . Vanhempi tutkija Terhi Ryttäri SYKE:stä kertoo, että lumettomuus on monille kasveille ongelma. Pian nähdään, miten talvi etenee, ja syntyykö lumettoman etelän ja lumisen pohjoisen välille kesälläkin näkyviä runsauseroja vaikkapa mustikoiden määrässä. Esimerkiksi mustikka ja kanerva tarvitsevat lumen suojaa kovilla pakkasilla. Edes maahan kaivautunut puutiaisen toukka ei hyödy lauhasta talvesta, jos välillä paukkuu kova pakkanen. Ja voinhan tässä samalla tehdä kansanmiehen ennustuksen: ensi kesänä EteläSuomessa on vähän mustikoita, myyriä ja perhosia. Minkälaisia vaikutuksia tällaisella talvella on luontoon. Perhosharrastaja Kimmo Silvosen mukaan lauha talvi ailahtelevine lämpötiloineen ei suosi oikein mitään perhoslajia: eteläisille lajeille on välillä liian kylmänkosteaa, ja pohjoisille taas lumettomuus tuottaa vaikeuksia. Mahtaako lämmin kostea talvi hyödyttää täkäläisiä lajeja mitenkään. Pohjois-Suomessa taas paljon. Tehdäänpä niin. Ajateltiin että tammikuussa oli hyvä hetki katsoa sekä menneeseen että tulevaan, alkavaan vuoteen. Lumipeite tarjoaa suojan pakkasilta ja tasaa lämpötilojen vaihtelua. Muiden kielten sana januari(us) taas tulee roomalaisten kaksikasvoisesta jumalasta Januksesta. 6 SUOMEN LUONTO 1/2020 A N N A RI IK ON EN
Käpytikan jäljiltä yhden puun juurelle voi kertyä talven aikana sadoittain pörröisiä kävynrankoja. Pientä sekaannusta aiheuttavat myyrät, jotka syövät maahan pudonneita käpyjä samaan tapaan. Käpylinnun maahan pudottama käpy onkin päällepäin ehjän oloinen, suomut ovat vain keskeltä halki. POHJOISJA ITÄ-SUOMEN VAARAMETSISSÄ KERTYY USEIN HUURRETYKKYÄ, KUN PILVIJA SUMUPISARAT JÄÄTYVÄT SUORAAN PUIDEN PINNOILLE. Supikoiran jalat ovat kävellessä enemmän harallaan, joten jälkijono on harvempi.. 2.2. Jo tipahtaneita, syötyjä käpyjä löytää joka tapauksessa, koska ne ovat monelle eläimelle talvikauden turva. Supikoiran käpälä on pieni, ja jäljen pituus vaihtelee neljästä viiteen senttiin. Bongaa talviunilta herännyt supikoira VIERASLAJI SUPIKOIRA on Suomen ainoa koiraeläin, joka voi vaipua talviuneen. 1/2020 SUOMEN LUONTO 7 1/2020 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri T alvella voi osua puun juurelle, kun latvasta tippuu maahan käpyjä. Orava talttaa siemeniä irti etuhampaillaan ja jättää jäljelle kävyn siemenettömän rangan. Tikka perustaa näet puuhun pajan ja takoo siemeniä irti terävällä nokallaan. VIIME TALVENA ETELÄ-SUOMESSAKIN OLI RUNSAASTI NUOSKALUMESTA KERTYNYTTÄ LUMITYKKYÄ. ”Paja” voi olla joko valmis kolo puussa, tai tikan itsensä varta vasten puuhun hakkaama kolo, johon käpy sopii käsiteltäväksi. Supikoiran uni ei kuitenkaan ole rikkumatonta, vaan lauhoina talvipäivinä se voi havahtua ja käydä pienellä kävelylenkillä. Se on hyvin pyöreä, pyöreämpi kuin ketun jälki. Käpytikan takomat kävyt ovat tunnusomaisen pörheitä. VINKKI Voit selvittää kotiseutusi käpytilannetta Luonnonvarakeskuksen siemensatoennusteista. Kukin laji syö niitä omalla tavallaan. on kynttilänpäivä, josta vanha kansa on ennustanut tulevaa säätä, esimerkiksi tähän tapaan: ”Jos ei kylmä kynttelinä eikä pauku Paavalina, ei ole kelpoa keseä”, tai ”Ensimmäisestä suojasta kynttilän jälkeen on yhdeksän viikkoa sulaan veteen, jäiden lähtöön.” VINKKI Tieteellisempi tapa jäiden lähdön ennustamiseen on Suomen ympäristökeskuksella (Syke), joka julkaisee netissä jään paksuuden ennustekarttaa: wwwi2.ymparisto.fi/i2/90/hice2/vesitilanne.html T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Tutkaile tippuvia käpyjä TÄHÄN AIKAAN VUODESTA Suomen ilmasto on kylmimmillään, vaikka valo lisääntyy jo päivä päivältä. Kuusi kukki hyvin 2019 eteläisessä Suomessa, ja nyt Vaasa– Jyväskylä-linjan eteläpuolella on paljon käpyjä, Pohjois-Suomessa sen sijaan heikosti. VINKKI Löysitkö pelkän jäljen. Sitten ne vääntävät suomun auki ristinokallaan ja sipaisevat siemenen kielelleen. Ne kiertävät kävyn irti nokallaan ja pitelevät sitä jalkojensa välissä. Silloin on hyvä tilaisuus saada siitä havainto. Käpylintujen tekniikka on toinen. TAMMI-HELMIKUUSSA ON PARAS AIKA IHASTELLA TYKKYMETSIÄ. Männyn käpysato on tasainen koko maassa
TEKSTI ANTTI HALKKA / KUVA HANNU RÄMÄ / VASTAVALO 8 SUOMEN LUONTO 1/2020. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT SATA PEIPPOA Kymijoen rantaniityllä ja Lappeenrannassa, parikymmentä peippoa ruokinnoilla Hailuodossa. Joukoittain isokoskeloita avoimilla järvillä ja virroilla, telkkien paljoutta rannikolla Haminasta Porin pohjoispuolelle ja paikoin Ouluun asti. Mustarastas runsastuu T O IM IT TA N E E T R II K K A K A A R T IN E N JA A N T T I H A L K K A Lämmin talvi tuo talvilinnuston voittajat esiin. Keskitalven leutous näkyy talvilintulaskennoissa varsinkin rannikkoseudulla. Niin eletään tammikuuta 2020 Suomessa. Yksittäisiä västäräkkejä, peukaloisia, rantasipi, kymmeniä punakylkirastaita, mustarastaiden runsautta
Muuton huippu ajoittuu nykyään huhtikuun alkuun, kun 40 vuotta sitten se nähtiin paria viikkoa myöhemmin. Viiden runsaimman syyslajin joukkoon kuuluivat myös peippo, metsäkirvinen ja järripeippo. Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoinen laati Suomen Luonnolle listan lintuaseman runsaslukuisimmista muuttolinnuista keväällä ja syksyllä 2019. Keskitalven mustarastaiden määrän kehitys on huimaa. Hömöja töyhtötiaisia oli silloin monilla reiteillä jopa kymmeniä, ja nyt ne ovat vähissä.” Jo 1950-luvulta lähtien tehdyissä talvilintulaskennoissa on muutamana viime vuonna näkynyt myös peipon runsastuminen. Haahka on kevään runsaslukuisin muuttolintu. . Sinitiaisesta on tullut pohjoisenkin Suomen laji. ”Leutoihin talviin sopeutuneet lajit ovat yhä yleisempiä.”. Tämä talvi on vielä arvoitus. 1/2020 SUOMEN LUONTO 9 M A RK U S VA RE SV U O ”Kaikilla neljällä reitilläni läntisellä Uudellamaalla syntyi lintulajien määrässä uusi ennätys tai vanhaa sivuttiin”, sanoo Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. 109 367 VIHERVARPUSTA ohitti syksyn aikana Hankoniemen kärjen. ”Niitä on laskentareiteillä nykyisin yhteensä yli 10 000, ja levinneisyys on laajennut Lappiin asti”, sanoo Lehikoinen. 55 946 SINITIAISTA kiiruh ti länteen syysmuutolla. Se on noin kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa ja peräti kymmenkertaistunut 1970-luvulta. 40 vuoden aikana lintuasemalla on laskettu vakioidusti miljoonia muuttolintuja, jonka ansiosta tutkijat arvioivat linnustossa tapahtuneita muutoksia. RUNSAIMMAT MUUTTAJAT HANGON LINTUASEMA sijaitsee Manner-Suomen eteläisimmässä kärjessä. Talviruokinta vaikuttaa paljon talvilinnustoon. 21 368 VALKOPOSKIHANHEA laskettiin muuttaneen kevään aikana. ”Leutoihin talviin sopeutuneet lajit ovat yhä yleisempiä”, toteaa Lehikoinen. ETELÄISET talvilajit etenevät pohjoiseen. Sitäkin enemmän on runsastunut pikkuvarpunen. Suomessa noin kahden miljoonan parin voimin pesivä vihervarpunen on lintuaseman runsaslukuisin syysmuuttaja. Lajin muutto huipentui lokakuun puolivälissä. Talitiaisia on Suomessa ehkä viisi miljoonaa, eli yhtä paljon kuin ihmisiä. Sinitiaiselle koko laskenta-aika on ollut voittokulkua, joka on viime vuosina tasaantunut. RIIKKA KAARTINEN Hangon lintuaseman parhaana haahkamuuttopäivänä nähtiin 25830 lintua. Muuton huippu nähdään yleensä toukokuun puolivälissä. Viiden runsaimman kevätmuuttajan listalle ylsivät myös kurki, mustalintu ja peippo. 53 467 HAAHKAA muutti keväällä Hangon lintuaseman kautta. Mustarastaita talvehtii nyt myös lumensa säilyttäneessä sisämaassa ja Perämeren rannikkoseudulla. Leudoimpia jäätalvia Itämerellä ovat ainakin 150 vuoteen olleet talvet 2007–2008 ja 2014–2015. ILMASTON lämpeneminen tuo yhä useammin leutoutta rannikkoseutujen keskitalveen. Talvilinnustolle kuluvan talven lämpimyys kuuluu luonnolliseen vaihteluun, mutta samalla se on jälleen värähdys suuremmassa muutoksessa, jossa esimerkiksi mustarastas, pikkuvarpunen ja sinitiainen runsastuvat ja metsätiaiset vähenevät. ”Vielä 1960-luvulla pikkuvarpusia ei nähty joinakin vuosina yhtäkään. Se sopii mustarastaalle ja on tehnyt talitiaisesta Suomen runsaimman talvilinnun. Lintuasemalla nähdään muuttolintuja enemmän syksyllä, sillä silloin niemi kerää siivekkäitä suppilon lailla. Jos meri olisi jäässä, vesilinnut väistäisivät, ja lumi estäisi peippoparvien ruokailun
(RK) Metsätalous kuormittaa vesistöjä Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tuoreen arvion mukaan metsätalouden osuus ravinnekuormituksesta onkin luultua suurempi. Tiedot perustuvat yli 11 000 havaintoon 150 vuoden ajalta. Suurin osa pohjanlepakoista, kuten maamme muistakin lepakoista, elää Varsinais-Suomen, Satakunnan, Uudenmaan, Etelä-Hämeen, Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon alueella. Seitsemiseen vapautettu lauma koostuu seitsemästä yksilöstä, jotka vahvistivat alueen kannan 11 yksilöön. Lisää tiedot lajista, paikasta ja ajankohdasta Laji.fitietokantaan. Erityisesti metsäojitukset lisäävät ravinteiden huuhtoutumista ja Itämeren rehevöitymistä. Nämä lajit ovat pohjanlepakko, isoviiksisiippa, vesisiippa, viiksisiippa ja korvayökkö, joista pohjanlepakko on ylivoimaisesti useimmin havaittu sekä laajimmalle levinnyt. Hän toivoo, että esimerkiksi paljon luontoselvityksiä tekevät kunnat veisivät lepakkohavaintonsa Laji.fi-tietokantaan, jotta tieto lajeista karttuisi. Typen kuormitus, 7300 tonnia vuodessa, on aiempaan arvioon verrattuna yli kaksinkertainen ja fosforikuormitus, 440 tonnia vuodessa, nousi aiemmasta arviosta lähes yhtä paljon. Mukaan kannattaa liittää kuva: yleisnäkymä selkäpuolelta, ja jos mahdollista, toinen kuva sivusta korvanseudusta ja kuonosta. Luontainen typpihuuhtouma on voimakkainta Etelä-Suomessa. Nature Ecology & Evolution -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan yöperhosmäärät ensin kasvoivat 1967–1982, jonka jälkeen ne ovat olleet laskussa. (RK) MARRASKUUSSA julkaistu lepakkoatlas kokoaa tiedot Suomen 13 lepakkolajin levinneisyydestä ja elinympäristöistä. Metsäpeurat viettivät tarhoissa pari vuotta, jotta ne leimautuisivat uuteen reviiriinsä. ”Ongelma on myös se, että tiedot, jotka lajien levinneisyydestä kertyvät, eivät välity havaintoja kokoaville tutkijoille”, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon suunnittelija, lepakkotutkija Eeva-Maria Tidenberg. RIIKKA KAARTINEN Uusia lepakkolajeja odotellaan Löysitkö lepakon. Suomen lajeista neljä on löytynyt 2000-luvulla, ja uusiakin lajeja odotetaan saapuvan. Passiivitallentimen avulla voi kerätä lepakoiden äänihavaintoja pidemmiltä aikajaksoilta vaikka omalta pihalta tai kesämökiltä. Viisi Suomessa elävistä lepakkolajeista on yleisiä, ja ne myös lisääntyvät säännöllisesti maassamme. Tutkijoiden mukaan suurimmat muutokset kaupunkien ja maatalousmaiden yöperhosissa ovat todennäköisesti jo ajalta ennen seurannan alkua. Metsien ja niittyjen yöperhosmäärät ovat vähentyneet enemmän kuin kaupunkija viljelyalueitten, mutta ne ovat yhä suuremmat kuin 1960-luvulla. Atlas on luettavissa Annales Zoologici Fennicitiedelehdessä. Lauhavuorelle vapautettiin seitsemän yksilöä, joten nyt alueella elää yhteensä 17 peuraa. (RK) Luonnonympäristöjen yöperhoset vähenevät Eri yöperhosryhmien kannat vaihtelivat paljon 50 vuoden aikana tehdyssä brittiläisessä seurannassa. ”Monet lepakot tuntuvat levittäytyvän ja runsastuvan, mutta aktiivinen harrastaminen ja tutkimus vaikuttavat eniten havaintojen kertymiseen”, Tidenberg sanoo. H Å K A N SÖ D ER H O LM / VA ST AV A LO. Esimerkiksi muutoksia lepakkolajien runsaudessa ei ole pystytty vähäisten tietojen takia arvioimaan lainkaan. Ruotsissa jo vakiintuneet mopsija metsälepakko sekä pikkuviiksisiippa saattavat lähivuosina levitä Suomeen. Pohjanlepakko on kuitenkin tiettävästi ainut laji, jota on havaittu useita kertoja pohjoisinta Lappia myöten. Talven aikana vapautetaan vielä viisi lisää. Tidenbergin mukaan mahdollisuudet lepakkohavainnointiin paranevat koko ajan, sillä edulliset ja hyvälaatuiset detektorit ja passiivitallentimet ovat yleistyneet. Ilmoita myös onko kyse aktiivisesta vai talvehtivasta yksilöstä. 10 SUOMEN LUONTO 1/2020 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Metsä peurakantaa vahvistetaan istutuksin Ensimmäiset metsäpeurat vapautettiin totutustarhoista Lauhavuoren ja Seitsemisen kansallispuistoihin, tiedottaa Metsähallitus. Metsätalouden aiheuttama typpikuormituksen lisäys on suurinta Pohjanmaalla, Kainuussa ja Etelä-Lapissa. Metsäpeurojen vapauttaminen on osa hanketta, jossa peura yritetään palauttaa entiselle levinneisyysalueelleen Länsi-Suomeen. Yöperhosten biomassa oli metsissä ja niityillä suurempi kuin kaupungeissa ja viljelyalueilla. Käsitys Suomen lepakkolajeista alkoi tarkentua 1990-luvulla, kun lepakkodetektorit, eli laitteet, jotka tekevät lepakoiden ultraäänet ihmiskorvin kuuluviksi, alkoivat yleistyä. Lepakkoharrastajia on yhä melko vähän, joten moni laji ja alue tunnetaan yhä puutteellisesti
Jos pilvessä on paljon rikkija typpihappoa, se hohtaa hailakan sävyttömänä.. SA TU JU VO N EN TALVI VIHMOO tuuliaan Atlantin ulapalta Skandien yli pohjoiseen Lappiin. Siellä, kaukana meidän sääilmiöidemme yläpuolella, viuhuu napapyörre jopa satojen kilometrien tuntivauhdilla. Talven kuukausina yläilmakehä voi viiletä yli 85 pakkasasteeseen. Helmiäispilvet syntyvät vielä monin verroin talvimyrskyä ankarammissa oloissa, mutta nimenomaan tuulien ansiosta. ANNA TUOMINEN IL M IÖ M ÄI ST Ä Taivaan korut 1/2020 SUOMEN LUONTO 11 Kun helmiäispilvi on vain tai lähinnä jäätynyttä vettä, se loistaa pastellinsävyisenä. Otollisten olosuhteiden lisäksi auringon täytyy paistaa oikeasta kulmasta, yleensä horisontin takaa. Niin kylmässä kosteus tiivistyy pieniksi jäähelmiksi, joista valo taipuu kuin veden pinnalla päilyvästä öljykalvosta ja paljastaa kauniit sävyt. Ei siis ihme, että ilmiö on harvinainen. Länsi-Lapissa pastellin sävyjä ihaillaan muutaman kerran talvessa, ja Suomen eteläosissa niiden bongaaminen vaatii jo huomattavaa onnekkuutta. Kun ilma kiitää ylös vuoren rinnettä, vettä pöllyää rutikuivaan yläilmakehään asti. Kun myrsky vihdoin raukeaa ja kaamospäivän valo täyttää tunturin, taivaalla läikkyvät helmiäisen sävyt repaleisena harsona
Lapissa sekä yksityisettä yhteismetsät ovat PEFC-sertifi kaatin piirissä. Eläimet hukkuvat ajoverkkoihin erityisesti pienimuotoisen paikallisen kalastuksen sivusaaliina. Inergia Oy:n varastopinoissa näkyy runsaasti halkaisijaltaan lähes puolimetrisiä runkoja, joiden ikä vaihtelee 250–500 vuoden välillä. Dosentti Heikki Simola leikkasi jokunen vuosi sitten kiekon polttopuuksi menossa olleesta maapuupinon järeästä kelosta. Koralleista uutisoi tiedelehti Nature. 12 SUOMEN LUONTO 1/2020 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT A RI A A LT O N IK O PE KO N EN / VA ST AV A LO Susien laiton metsästys kuriin EUROOPAN UNIONIN rahoittama SusiLife-hanke mahdollisti luonnonvararikoksia selvittävän partion perustamisen Itä-Suomeen. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on avainasemassa. Ympäristöjärjestöt ovat pitäneet PEFC:tä luonnonsuojelun kannalta heppoisena. Inarin metsien erikoisuus on lähes monokulttuurinen mäntyvaltaisuus, joka on omintakeisuudessaan ainutlaatuista. Päästöt nostavat merten lämpötilaa ja happamoittavat niitä. Energiapuuksi menossa olevaa metsää Inarissa.. Maailmalta tunnetaan 47 pyöriäisja delfiinilajia. Ne on raakattu polttopuuksi sahatalouden raameihin kelpaamattomina. Poliisi ja erätarkastaja partioivat Pohjois-Karjalassa sekä Pohjoisja Etelä-Savossa. Tarkoituksena on ylläpitää lajien runsautta niin, että ne voivat lisääntyä luonnollisesti. (RK) Inarin ikivanhoja metsiä energiaksi INARIN YHTEISMETSÄN vanhoista ikimetsistä tuotetaan edelleen merkittävä osa Inarin käyttämästä energiapuusta, jolla lämmitetään myös Saariselän matkailukeskusta. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä pelastamaan koralliriuttoja. Yhä useampi merinisäkäs altistuu hukkumiselle, kun ne oppivat syömään kaloja verkoista. Tutkijat ovat kuitenkin löytäneet lajeja, jotka sietävät sekä lämpötilan nousua että merten happamoitumista. PEFC:n mukaan myös uhanalaislajien suojelu lain suojaamia lajeja lukuun ottamatta jää maanomistajan harkinnan varaan. (RK) Ajoverkot uhkaavat merinisäkkäitä Journal of Mammalogy -tiedelehden mukaan satoja tuhansia delfiinejä ja pyöriäisiä kuolee vuosittain kalastuksen takia. Metsän hiilivarastot ovat Inarissa pitkäikäisiä. Se ei suojaa ikimetsiä hakkuilta, sillä tulkinnan mukaan inarilaismetsissä ei ole tarpeeksi vanhoja lehtipuita. ”Totesin puun syntyneeksi 1331, ja se oli kuollut 1691. Toiminta keskittyy susien laittoman tappamisen ehkäisyyn ja auttaa paikallisia selvittämään susien aiheuttamia ongelmia. Tämän jälkeenkin se oli seisonut kelona 300 vuotta ja oli maapuunakin täysin kova.” . Metsähehtaarilla on jopa 50 kuutiota lahopuuta. Verkkoihin takertuneet yksilöt voivat myös joutua kalastajien tappamiksi. Tutkijat istuttavat tiettyjä lajeja takaisin riutoille ja auttavat niitä lisääntymään. Merinisäkkäiden konfliktit kalastuksen kanssa vaarantavat erityisesti pienten populaatioiden säilymisen. Ajoverkkokalastus uhkaa 13 delfiinija pyöriäislajia, joista kalifornianpyöriäinen ja afrikankyttyrädelfiini ovat sukupuuton partaalla. Alueen kääväkkäitä tutkineen Ari Aallon mukaan kiistelty alue on lajistoltaan hieno, sieltä on muun muassa lutikkakääpälöydöksiä. (RK) Osa koralleista kestää lämpenemisen Puolet merien koralliriutoista on tuhoutunut, mutta vielä niiden pelastaminen on mahdollista
Suurtuhojen alasinpilvet puskivat savua 15 kilometrin korkeuteen statosfääriin, jossa se kiertää maapalloa. Vuosi 2019 oli Australiassa mittaushistorian lämpimin, ja myös kuivuusennätys rikottiin suurimmassa osassa maata. Palometsissä elää paljon muun muassa pussiliito-oraviin kuuluvia mahlapussikiitäjiä ja kettukusuja (alla).. Palanut ala on noin 100 000 neliökilometriä, eli vastaa lähes kolmannesta Suomen maapinta-alasta. SYDNEYN yliopiston professori Chris Dickman tuntee palaneen luonnon eläimistön ja osaa arvioida tuhoja. ”Niissä elinympäristöä on jäänyt laikkuina jäljelle.” GLOBAL Change Biology -tiedelehden artikkelin mukaan palot ovat hävittäneet enemmän lauhkean vyöhykkeen metsää kuin mikään palo Australian historiassa. TEKSTI ANTTI HALKKA / KUVA SAEED KHAN / LEHTIKUVA AUSTRALIAN metsäja pensaspalojen tuhoisuus ja niiden nielemä pinta-ala hakevat vertaistaan. ”Eläimet kuolevat suoraan liekkeihin tai siksi ettei niillä ole ruokaa, suojaa, vettä tai säilynyttä elinympäristöä.” EIVÄTKÖ eläimet siis pääse paloa karkuun, kuten Dickmanin kriitikot väittävät. Chris Dickmanin mukaan metsissä menehtyy etenkin matelijoita, mutta myös lintuja ja nisäkkäitä. 1/2020 SUOMEN LUONTO 13 Palot ovat ennätykselliset, ja sitä ovat niiden luonnolle aiheuttamat tuhotkin. Australian metsäpalojen järkyttävä hinta Koala hoidossa Sydneyn pohjoispuolella Port Macquarien koalahoitolassa marraskuussa 2019 tulen tuhottua sen elinpaikan. Rajuudesta kertoo, että palot loivat ylleen kymmeniä pyrocumulonimbus-pilviä. Tulelle herkät ekosysteemit menettävät toimintakykyään.” . ”Nisäkäsuhreista noin 40 prosenttia on puissa eläviä pussieläimiä.” Sukupuutoilta ei ilmeisesti vältytä. ”Ainakin miljardi maanisäkästä, lintua ja matelijaa on kuollut sen jälkeen kun palokausi alkoi viime syyskuussa”, hän toteaa Suomen Luonnolle. ”Se on mahdollista, mutta selviäminen on palojen laajuuden, rajuuden ja nopeuden takia todennäköisesti heikompaa kuin aiemmissa paloissa”, hän selittää. m a a i l m a l t a IS TO CK PH O TO W IK IM ED IA CO M M O N S. ”Ne ovat todennäköisiä ja voivat koskea 20–100 uhanalaista selkärankaista eläinja kasvilajia, joilla suurin osa yksilöistä ja elinalueesta on hävinnyt
Paluu pesäpaikalle pesäpaikalle Jorma Luhta etsi vuonna 2011 kuvaamansa tunturipöllöjen pesäpaikan. Se todisti vieläkin ison vaalean läsnäolosta. 14 SUOMEN LUONTO 1/2020 1. TEKSTI JA KUVAT JORMA LUHTA KOHTAAMISIA. ison vaalean läsnäolosta
Pohdin sopulin rohkeutta, kunnes teen päinvastaisen johtopäätöksen. En ruksannut paikkoja karttaan eikä minulla ollut gepsiä, mutta kokemus oli intensiivinen. Vuonna 2011 tein ensimmäiset pesimähavainnot hiihtoretkellä. Pöllö rapsuttaa hiukan kevätpälven tai tuulenpieksemän maapohjaa ja aloittaa pari viikkoa kestävän muninnan. Ja juuri lumi tuo turvan sekä vilulta että pedoilta ja tarjoaa tässä tapauksessa vieläpä mainion ruokapöydän. Koska pesäpohja on vähän kuopalla suhteessa ympäristöönsä, siihen kertyy lunta jo alkutalvesta. Kasvittomaksi kuovittuun, tallattuun ja sopivasti lannoitettuun pesäpohjaan alkaa kasvaa juuri sellaisia syvänvihreitä sirppisammalia, joita sopulit syövät mieluisimpana talviravintona. Vuonna 2011 sopuleita lennätettin pesälle. 3. 1. 3. Elin syksyyn asti pöllöjen naapurina. VANHAN PESÄPAIKAN tunnistaa pikkunisäkkäiden ja muiden saaliseläinten luunsiruista. Kesällä tunturi sopuli syö monia kasveja, mutta syysmyöhällä turvaudutaan sammaliin. 4.. Niinpä onnistun nyt, vuonna 2019, löytämään Utsjoelta viisi kesän 2011 pesäpohjaa. 4. Luiden seassa näkyy sopulin papanoita. 2. Kuljen tunturiylängöllä, jossa asia oli mahdollista tarkistaa. 1/2020 SUOMEN LUONTO 15 1/2020 SUOMEN LUONTO 15 MILTÄ NÄYTTÄÄ tunturipöllön pesä kahdeksan vuotta pesinnän jälkeen. . Muutakin on ilmaantunut. Seuraavina vuosina oksennuspallot hajoavat ja häviävät, ilmeisen koville leukaluille ei tapahdu mitään. Pari sopulinpapanaa näkyy alhaalla vasemmalla. Jokainen myyrä ja sopuli on ensin nielty ja sulateltu, myöhemmin luut ja karvat puklataan oksennuspalloina tallattavaksi pesäpohjalle. SOPULI ON valinnut hirveimmän perivihollisensa vanhan kodin ja esi-isiensä hautuumaan loppusyksyn ja talven olinpaikaksi ja ruokamaaksi. 2. Lumen alla jatkuu sama ruokavalio. Selkeästi parhaiten ovat säilyneet tunturisopulin leukaluut. Pesimävuoden onnea. Joillain pesäpohjilla papanoita lojuu enemmän kuin luusilppua. Parhaiten ovat säilyneet tunturisopulin leukaluut. Tunturipöllö on lähes kotkan kokoinen, mutta niiden pesien ero on suuri. Kahdeksan vuotta pesinnän jälkeen pesästä kertoo yhä kolmikymmensenttinen ala luunsiruja
Joskus se kuitenkin nousi hetkeksi haistelemaan ja katselemaan ihmisiä, jotka sitä tarkkailivat.. 16 SUOMEN LUONTO 1/2020 Saukko nähtiin vain harvoin seisomassa
Luontokuvaaja Teppo Helo seurasi uskaliaan eläimen touhuja Kajaaninjoella. Taustalla Kajaanin linna.. TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT TEPPO HELO Saukko tuli kaupunkiin Talven aikana saukoista kehittyi nähtävyys jokivarren arkkitehtuurin rinnalle. 1/2020 SUOMEN LUONTO 17 Aiemmin harvinainen saukko on kaupunkilaistunut
Työpaikkakin oli yhtä lähellä, Kainuun ELY-keskuksessa. Samaan aikaan kun nuo kaksi muuta petoa runsastuivat 1990-luvulla, myös saukkonaaSaukko on veden varassa elävä huippupeto, johon kertyvät koko ravintoketjun myrkyt. Helo alkoi käydä joella päivittäin kameransa kanssa, joskus aamulla, joskus kesken lounastunnin, joskus kahvitunnillakin. Yksi heistä oli luontokuvaaja Teppo Helo, joka asui kilometrin päässä Kajaaninjoelta. Saukko on täysin sopeutunut elämään vedessä ja viettääkin siellä suuren osan ajasta.. Koska saukko on puolittain veden varassa elävä huippupeto, johon kertyvät koko ravintoketjun myrkyt, sen paluuta on pidetty usein ympäristömyrkkyjen vähenemisen seurauksena. Saukko tuotti kaupunkilaisille iloa. Saukkoja oli nähty joella aikaisemminkin, mutta nyt toinen pesueen poikasista oli niin kesy, että eläinten katselusta kehittyi ilmiö. Romahdus ja uusi nousu Saukkoa esiintyy koko Euraasiassa Japania lukuunottamatta, ja lähes koko levinneisyysalueellaan se on kokenut saman kohtalon: jyrkän pudotuksen 1950-luvulta alkaen ja muutaman viime vuosikymmenen aikana uuden nousun. Kesy saukko alkoi houkutella luontokuvaajia myös kauempaa, ja tavalliset kansalaiset tähtäilivät rannassa kännyköillä. 18 SUOMEN LUONTO 1/2020 J oulukuun alussa 2009 kajaanilaiset huomasivat kaupungin keskustassa saukkoja. Niiden reviirin ydin oli selvästi Kajaanin keskustassa. Ruotsalaiset tutkijat saivat selville, että DDT ja PCB vähenivät saukkojen ruhoissa samaa tahtia kuin harmaahylkeiden ja merikotkien ruhoissa. Joskus joen sulapaikoilla liikkui yksinäinen urossaukko, useammin kuitenkin naaras ja kaksi poikasta. ”Kun käveli rantapuistoa pitkin ja pysähtyi juttelemaan sattumanvaraisten ihmisten kanssa, kyllähän siinä puhe meni siihen, että ’Ootko nähny saukkoa tännään?’” Helo sanoo
Usein se myös sukelsi pitkiä matkoja lumen alla.. Kajaaninjoen sulat sopivat poikkeuksellisen hyvin naaraan ja poikasten talvireviirin paikaksi. Risto Sulkava, joka väitteli saukon ekologiasta vuonna 2006, huomasi, että eniten poikasia lähti maailmalle sellaisilta saukkoreviireiltä, joilla oli suurten järvien laskujokia. Kajaaninlinnan raunioiden luona niitä näki usein. Sen kalastoa ruokkivat suuret järvet kahdelta puolelta, ja kovan virran vuoksi saalistuspaikat pysyvät talvella sulina. Saukko ei tullut Kajaaninjoelle kuitenkaan pelkästään myrkkyjen vähenemisen takia. Huonompia, pienten virtapaikkojen verkostoihin perustettuja elinpiirejä täyteltiin sitä mukaa kuin saukkojen määrä eneni. 1/2020 SUOMEN LUONTO 19 raat pystyivät yhä useammin lisääntymään. Eteläisemmässä Euroopassa saukosta on tullut luonnonja ympäristönsuojelun maskotti, samaan tapaan kuin merisaukosta Yhdysvalloissa. Saukko sopiikin tähän rooliin hyvin, koska se on suurisilmäinen, pitkäselkäinen, töpöjalkainen ja eloisa, kuin karikatyyri ihmisestä. Kuolleena löydettyjen eläinten kohduista löytyi entistä enemmän raskauden merkkejä. Sulkava seurasi saukkojen runsastumista Keski-Suomessa vuodesta 1984 aina 2000-luvun alkupuolelle ja huomasi, että parhaat elinpiirit täyttyivät ensin. Sen touhuja on hauska seurata. Tuollaisessa paikassa sauk ko emolla on talvella paljon saalistettavaa. Kajaaninjoen sulat sopivat poikkeuksellisen hyvin naaraan ja poikasten talvireviirin paikaksi. Rehjasta Oulu järveä kohti laskeva muutaman kilometrin mittainen Kajaaninjoki on juuri sellainen. Kaupunkilaistumisen tausta Teppo Helon mukaan Kajaanin saukot liikkuivat usein Koivukosken ja Ämmäkosken voimaloiden alapuolisissa virtapaikoissa ja niiden välisessä sulapaikassa. Saukonpoikanen viihdytti itseään liukumalla vauhdilla pehmeää puuterilunta pitkin
Pienikokoiset saaliit saukko söi yleensä vedessä, mutta suuremman kanssa se nousi rannalle ruokailemaan.. 20 SUOMEN LUONTO 1/2020 Saukot pysyttelivät aina avoimen veden äärellä. Usein ne käyttivät liikkuessaan railoja ja jäänalaisia tunneleita
1/2020 SUOMEN LUONTO 21 Sama havainto on tehty muuallakin, ja samalla on huomattu, että saukko on kaupunkilaistunut. ”Kun metsästys loppui, saukkokanta alkoi lisääntyä 1970–80-lukujen vaihteen tienoilla”, Risto Sulkava kertoo. Jo 1980-luvulla Joensuussa oli kaupunkisaukkoja, mutta se, että saukkoja putkahtelee nyt kaupunkeihin siellä sun täällä, on ollut tämän vuosituhannen juttu. Suurin syy kaupunkilaistumiseen on siis saukkojen määrän kasvu. Saukkoja on kuitenkin edelleen vähiten siellä, missä ihmisiä on paljon. Saukko oppii hänen mukaansa nopeasti sietämään ohikulkijoita, koska talvisia sulapaikkoja on vähän. Aiemmin metsästys oli romahduttanut saukkojen määrän kahdesti, ensin 1900-luvun alussa ja pian uudelleen lyhyeksi jääneen ensimmäisen rauhoituksen päätyttyä 1950-luvulla. Suurelta osin ilmiö johtuu siitä, että saukko on levittäytynyt takaisin länsija etelärannikolle, jossa on paljon kaupunkeja ja kyliä. Tutkimukset Etelä-Koreasta, Espanjasta, Italiasta ja Puolasta kertovat saukkojen levittäytyneen lähemmäs ihmisasutusta sitä mukaa kun ne ovat runsastuneet. Emon jään reunalle tuoma suuri ahven vastasi painoltaan kymmeniä pienempiä kaloja.. Metsästys vaikuttaa saukkoon paljon, koska se on hyvin hidas lisääntymään: naaras elää tavallisesti vain nelivuotiaaksi, lisääntyy Saukko oppii nopeasti sietämään ohikulkijoita. Saukko rauhoitettiin Suomessa vuonna 1974, ja sen paluu alkoi Kymen, Etelä-Savon ja Keski-Suomen alueelta
Helo kertoo, että lähes kaikki hänen saukkokuvansa ovat samasta poikasesta. Siitä poikanen haki sen. Se habituoitui. Sitten joku keksi heittää jäälle ostokalan, ja pian kalaa ei enää edes heitetty, vaan se asetettiin metrin päähän kuvaajasta. Aurinkoisina päivinä saukot liikkuivat vähemmän keskipäivällä, pilvisellä säällä taas tasaisemmin pitkin päivää.. Siksi luonnonvalinta on alkanut suosia perimältään rohkeampia eläinyksilöitä, uskaliasta käytöstä ja liikkumista kirkkaassa päivänvalossa. ”Toinen poikanen kävi kuvattavana satunnaisesti mutta oli paljon arempi. Tammi–helmikuussa 2010 Helo kuvasi laajakulmalla. Kun poikasia ruokittiin, uskaliaampi niistä tottui nopeasti kuvaajiin. Tämä oli niin kesy, että tuli viereen.” Kahden saukonpoikasen rohkeudessa oli ilmeisesti perinnöllinen ero. Ilmiön nimi on ekologinen uudelleenvilliintyminen, ecological rewilding. Se, että kannan nousu viimeisimmän rauhoituksen jälkeen oli hidas, johtuu kuitenkin ilmeisesti ympäristömyrkyistä. 22 SUOMEN LUONTO 1/2020 vain joka toinen vuosi, ja saa elämänsä aikana jalkeille vain yhden poikueen, jossa on yhdestä kolmeen poikasta. Viime vuosina aiemmin arkoja villisikoja on alkanut näkyä eurooppalaisten Monen lajin vaino on hellittänyt, kun laki ja asenteet ovat muuttuneet. Ihmisillä hyvä tahto Joulukuun alussa 2009 Teppo Helo kuvasi saukonpoikasta vielä pitkällä 300 millin objektiivilla. Espanjalaiset tutkijat julkaisivat hiljattain kiinnostavan tutkimuksen aiheesta Animal Conservation -tiedelehdessä. He pitivät saukkoa vain yhtenä esimerkkinä ilmiöstä, joka on tapahtumassa monelle luonnonvaraiselle eläinlajille. ”Meni ainakin kymmenen vuotta ennen kuin runsastuminen pääsi alkuun”, Sulkava sanoo. Taustalla on se, että monen eläinlajin vaino on hellittänyt, kun ne ovat saaneet lain suojan ja asenteet ovat muuttuneet
Saukko palasi SUOMEN LUONTO pyysi netissä lukijoilta havaintoja saukosta parin viime vuoden ajalta. 1/2020 SUOMEN LUONTO 23 kaupunkien, kuten Berliinin, Toulousen ja Barcelonan liepeillä. Havaintokartasta näkyy hyvin, miten laajalti saukkoa nykyisin esiintyy. Se tuli siksi, että ihmisen luontosuhde on muuttunut. Iberian niemimaalla maakotkat ovat siirtäneet pesänsä vaikeakulkuisilta kallioilta puiden latvoihin, ja alas laaksoihin, joissa on tiheämmässä ihmisiä. Pakkasella vesi jäätyi saukon viiksiin pieniksi pisaroiksi ja ohut puuterilumi kuorrutti eläimen sen temmeltäessä hangessa. Kaupunkien saukot ovatkin vain yksi lenkki pitkässä eläinten ketjussa. Kettu on täysin kaupunkilaistunut, ja huuhkaja on tullut Helsinkiin. Kyselyyn perustuvan levinneisyyskartan heikkous on toki se, että havaintoja tulee helpommin sieltä, missä näkeviä silmäpareja on paljon. Samalla kanta vahvistui erityisesti EteläHämeessä, Lapissa ja maan länsirannikolla.. . Tunnemme tapauksia Suomestakin: Arka sepelkyyhky on ilmaantunut kaupunkeihin ja pesii pihapuissa, samoin aiemmin vanhojen kuusimetsien lajina pidetty kanahaukka. Luke arvioi, että Suomen saukkokanta kaksinkertaistui vuosina 1990–2015. Lapissa saukkokanta ei ole niin harva kuin kartan perusteella vaikuttaisi. Myös pitkään kallioluolissa eläneet Välimeren munkkihylkeet ovat palanneet hiekkarannoille, joilta ne pysyivät vuosisatojen ajan poissa. Päinvastoin, Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan etenkin Ylä-Lapissa se on paikoin hyvin tiheä. Teppo Helon kuvaama poikanen ei tullut Kajaanin keskustaan sattumalta. Vastauksia saapui ennen lehden painoonmenoa 186
TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVITUS TOM BJÖRKLUND Mäyrän nukkuessa talviunta sen luolastoon voi hiippailla vaikkapa supikoira. Talvipesät ja Talvi kommuunissa. Talvipesät ja muut talvehtimispaikat voivat koota useita eri lajeja yhteiseen talven viettoon. 24 SUOMEN LUONTO 1/2020 Mäyrän nukkuessa talviunta sen luolastoon voi hiippailla vaikkapa supikoira. muut talvehtimispaikat voivat koota useita eri lajeja yhteiseen talven viettoon
Mäyrä nukkuu pääosan talvesta kevyttä talviunta, mutta se saattaa myös herätä välillä ja tassutella ulkona haeskelemassa ruokaa. Jos luolastossa on paljon sivukäytäviä, kettu saattaa hyödyntää mäyrän pesää myös kesällä ja pyöräyttää sinne pentunsa. Kun mäyräisäntä perheineen on autuaasti unten mailla pehkuilla vuoratuissa kammioissaan, voi jonnekin luolaston muihin osiin hipsiä kettu vaikkapa kovia pakkasia tai häiriöitä, kuten uudenvuoden rakettipauketta, pakoon. Arvellaan, että tämä yhteistyö on edistänyt supikoirien talvesta selviytymistä ja levittäytymistä koko maahan. Mäyrät valitsevat tietysti parhaat paikat, kun ne vetäytyvät talven viettoon lokakuun kieppeillä. Myös supikoira nuk. Kaivuutyöt jatkuvat samalla paikalla jopa vuosikymmenien ajan. Supikoirat voivat paremmin, jos niiden elinalueella on mäyriä”, Pihlström sanoo. Ne on kuitenkin syytä pitää visusti poissa isäntäväen tieltä, sillä mäyrä voi syödä pennun suihinsa. Sinne mahtuu hyvin myös isompia kuokkavieraita, jotka pääsevät näin hyödyntämään mäyrien ahkeruutta. 1/2020 SUOMEN LUONTO 25 M äyrät elävät kesät talvet luolastossa, jonka ne kaivavat usein koko mäyräperheen voimin pitkillä kaivuukynsillä. Mäyrä on talvikunnossa melko kookas otus, joten sen maaperään puhkomat käytävätkin ovat reilua kokoluokkaa. ”Ne ovat Suomen eläimistössä ihan omaa luokkaansa”, sanoo tutkija Henry Pihlström Helsingin yliopiston Biotieteiden laitokselta. Toinen mäyrän pesällä viihtyvä karvaturkki on supikoira, ja myös näätä saattaa joskus vipeltää mäyrän tassujen taidonnäytteen suojaan. Jos pesäpaikaksi on valikoitunut ihanteellinen kuiva viettävä rinne, saattaa maan alle syntyä mäyrävoimin hyvinkin laaja monikammioinen luolaverkosto lukuisine käytävineen ja hätäuloskäynteineen. ”Supikoirat käyvät säännönmukaisesti mäyrän koloissa
Se käy viemässä ulosteensakin aina samaan paikkaan ulos. Voisi kuvitella, että mäyrä ei tykkää sottaisista alivuokralaisistaan”, Pihlström arvelee. ”Kettu ja supikoira tallustelevat paikalle omin luvin.” Mäyrä ei siis hyödy kutsumattomista vieraistaan kuin ehkä pesän lämpötaloudessa. On siis mahdollista, että karvaturkit ovat luolastossa hereillä samaan aikaan. Silloin mäyrät ovat aktiivisia ja häätävät alivuokralaiset enemmän tai vähemmän sopuisasti matkoihinsa.” Ketun, supikoiran ja näädän lisäksi mäyrän pesään saattaa mennä myös pienempiä nisäkkäitä, kuten metsähiiriä ja metsämyyriä. ”Yhteiselo on kuitenkin ilmeisesti aika rauhanomaista. 26 SUOMEN LUONTO 1/2020 kuu osan talvesta. Talvehtimispaikan lämpötila saa laskea vain pari astetta miinuksen puolelle, jotta käärmeet selviävät kevääseen. Mäyrä on kaiken kaikkiaan suhteellisen leppoisa isäntä, joka ei kuitenkaan harjoita mitään hyväntekeväisyyttä majoittaessaan muita lajeja. Niinpä kyyt alkavat kerääntyä talvipesän liepeille jo syyskuussa, mutta jos auringonpaistetta riittää, ne saattavat paistatella pesän tuntumassa vielä marraskuussakin. Sama talvehtimispaikka palvelee majoittujia vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.. K yyt ovat vaihtolämpöisiä, joten niiden ruumiinlämpö vaihtelee ympäristön lämpötilan mukaan. Kun koolla on useampia tasalämpöisiä eläimiä, niiden fyysinen läheisyys tuottaa lämpöä ja auttaa näin selviämään talvesta. Mäyrät eivät tee majailijoille talvella mitään, mutta keväällä on eri tilanne. ”Ne ovat kuitenkin mäyrän ruokalistalla, joten niiden on syytä pysyä poissa tieltä”, Pihlström sanoo. Sopivia talvehtimispaikkoja on kuitenkin tarjolla vähän, joten jopa useita satoja kyitä saattaa kerääntyä yhteen kivikkoon tai maakoloon. ”Mäyrälle voi olla ketusta jopa haittaa. Käypiä horrostuspaikkoja ovat esimerkiksi kivikot, maakolot, kalliohalkeamat ja puiden juurakot, joissa käärmeet pääsevät tarpeeksi syvälle suojaan. Koiraeläimet kun ovat sottaisempia ja kuin mäyrä, joka taas puolestaan on hyvin siisti
Parhaimmillaan on löydetty 300 lepakkoa yhdestä suuresta luolasta. Kesäisin kuitenkin näemme, että lepakkoja on moninkertaisesti liikenteessä. Myös rantakäärmeillä, vaskitsoilla ja sisiliskoilla on samanlaiset talvehtimispaikkavaatimukset kuin kyillä. Sammakot loikkivat ja rupikonnat astelevat kylmää pakoon vesistöihin, kuten lampiin, puroihin tai lähteisiin, mutta ne talvehtivat usein myös maakoloissa. Horroksen aikana lepakko ei pysty nukkumaan lainkaan. 1/2020 SUOMEN LUONTO 27 Talvehtimispaikassa lajien välillä vallitsee aselepo. Sammakot kömpivät horrostamaan yleensä vasta kyiden jälkeen. Mihin ne oikein menevät talvella?” Nyt tutkitaankin, millaisiin luonnonpiiloihin ne saattavat talveksi lennähtää. Lepakolle yksi suuri uhka talvella on kuivuminen. Kosteissa maakellareissa voi nahkasiipien lisäksi majailla esimerkiksi ukkoetanoita, siiroja, tuhatjalkaisia ja juoksujalkaisia. Tiedossa olevat lepakoiden horrostuspaikat, kuten luolat ja kellarit vetävät puoleensa myös muita samanlaisia oloja kaipaavia pienempiä, syvään horrostilaan eli diapaussiin vaipuvia hyönteistalvehtijoita, kuten esimerkiksi tarhaviuhkasta, liuskayökköstä, kiiltomittaria sekä taantunutta loimuyökköstä. Klassinen näkemys on, että lepakot viettävät talvensa luolissa isoissa ryhmissä. ”Se kärsii neurologisista vaurioista. Hämähäkeistä muun muassa kaunopallohämähäkki ja luolahämähäkki ovat usein lepakoiden talvinaapureita. ”Yhteismajoitus on olosuhteiden aikaansaama tilanne. Nämä lajit eivät tietoisesti hakeudu toistensa seuraan, koska ne eivät lämmitä toisiaan. ”Suomessa ei ole kauheasti luolia. Tarpeeksi kuiva ja suojaisa paikka talvenviettoon on niille oleellisin asia.” Kevään koittaessa sammakot ehtivät jo loikkia tiehensä ennen kuin kyyt ovat täydessä saalistusiskussaan. Jos talvehtimispaikka ei miellytä, se voi vaihtaa sitä ja lentää keskellä talveakin ulkosalla”, Lilley sanoo. Siksi se monien hyönteisten tavoin etsiytyy esimerkiksi kellarin tai kalliorailon kosteuteen. Mutta missä. Ja silloin vieruskaverina saattaa olla kyy. Aikuisena talvehtivista päiväperhosista nokkosja neitoperhosia on myös tavattu lepakkoluolista. T asalämpöiset lepakot roikkuvat parhaillaankin pää alaspäin talvihorroksessa. ”Olemme vasta pääsemässä käsiksi siihen tietoon”, sanoo intendentti Thomas Lilley Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Nämä pari tuntia kerrallaan kestävät virkoamiset vievät lepakolta paljon energiaa. Virotessaan se myös juo, virtsaa, parittelee ja käynnistää immuniteettijärjestelmänsä uudestaan. ”Kun kyyt ja sammakot vetäytyvät samaan talvehtimispaikkaan, siellä vallitsee aselepo”, Pihlström sanoo. Näitä matelijoita voikin löytää käärmeenpesästä viettämässä kylmänhorrosta. ”Kyyllä menee noin vuorokausi ennen kuin se on lämmennyt niin paljon, että se voisi sulattaa ruokaa. Lepakko saattaa virota talven aikana jopa 16 kertaa. Lepakon on pakko välillä nostaa ruumiinlämpöään, jotta se voi vaikkapa nukkua. Siksi se paistattelee ja lämmittelee ensitöikseen herättyään horroksesta.” Silloin sammakko on jo kaukana. Ne eivät myöskään. Niinpä monet kivikot, kalliorailot, pirunpellot ja kellarit on varustettu lepakoiden ääniä vangitsevilla detektoreilla
Talviuni Eläin nukkuu tavallista syvempää unta. Nämä lattahännät ovat aktiivisia koko talven, mutta viettävät kuitenkin paljon aikaa jään alla ja pesässä. ”Ne keräävät ruokavarastonsa veden alle, josta ne sitten hakevat syötävää pitkin talvea”, Pihlström sanoo. Eläin menettää aktiivisuuttaan ja reaktiot hidastuvat. Piisami on tosin nykyään melko harvinainen Suomessa.” Majavan pesä kammioineen tarjoaa siis suojaa muillekin lajeille, mutta täälläkin alivuokralaisten tulee kunnioittaa isäntäväkeä. Majavat rakentavat pesäänsä useamman vuoden ajan, ja se voi parhaimmillaan kohota parin metrin korkeuteen. Keskimäärin kahdeksan grammaa painava lepakko kerryttää talven varalle kahden gramman rasvavaraston, ja lähistön hyönteisistä se saa tervetullutta energiatäydennystä keskellä horrostakin. Yleinen talvehtimistapa hyönteisillä. Kulkuaukkoja on kaksi, ja ne ovat veden pinnan alapuolella, jotta pedot eivät pääse helposti vieraisille. 28 SUOMEN LUONTO 1/2020 tiedä hyvää läheisyydessä talvehtiville pikkuotuksille. Siellä on kammioita erilaisiin tarkoituksiin, kuten ruokailuun ja nukkumiseen. Sen pituus vaihtelee paljon eri lajeilla. Vesipäästäinen ja vaivaishiiri voivat vierailla majavan pesässä. M ajavat ovat taitavia rakentajia ja tekevät pesänsä puunrungoista, oksista, kivistä ja kasvien osista veden päälle. Eläin pystyy liikkumaan aktiivisesti herättyään. Eläimen ruumiinlämpö laskee lähelle nollaa, ja aineenvaihdunta hidastuu. Kudosten aineenvaihdunta laskee 30–50 prosenttia, ja ruumiinlämpö laskee noin viisi astetta. Diapaussi Horrosta syvempi, geneettisesti määräytyvä lepovaihe. Esimerkiksi vesipäästäinen sekä pienet jyrsijät, kuten vaivaishiiri ja myyrät livahtavat mielellään pesän turvaan. . Pesä on talvella lämmin, sillä syksyn tullen asukkaat vuoraavat sen ulkopintaa mudalla ja savella. ”Myös piisami saattaa mennä majavan pesään viettämään talvea. Koska kyseessä on mäyrän tavoin melko isokokoinen nisäkäs, on pesälläkin kokoa. Lepakko voi hereillä ollessaan lennellä ja napsia hyönteisnaapureita kitaansa. Karhu, mäyrä ja supikoira nukkuvat talviunta.. Ulkovuoraus on myös varotoimenpide saalistajia vastaan. Talvihorros Siilin ja lepakon tapa viettää talvea. Pesässä elelee yleensä useampia majavasukupolvia yhdessä. Kylmänhorros Vaihtolämpöisten eläinten horrostila, joka alkaa lämpötilan laskiessa alle nollan. Majavat näkevät kaiken tämän vaivan tietysti itseään varten, mutta vankka ja tilava rakennelma houkuttelee suojiinsa muitakin talven kulkijoita
TEKSTI VELI-RISTO CAJANDER / KUVAT ISTOCKPHOTO, SEPPO ALATALO JA VELI-RISTO CAJANDER HIMMENEVÄ PEILI SE PP O A LA TA LO / VA ST AV A LO. 1/2020 SUOMEN LUONTO 29 Kun lumen ja jään auringonsäteitä heijastava vaikutus poistuu, ilmaan kertyy entistä enemmän lämpöä
Ne näyttävät osin levää kasvavilta sulamisvesilammikoilta. Vuoristoalueiden ikilumen ja jään peittämillä rinteillä näkyy runsaasti tummiksi, osin vihertäviksi värjäytyneitä pyöreähköjä alueita. Siellä täällä kelluu jäävuorten kappaleita. Lammikot lisäävät lämpövaikutusta, ja edistävät sulamista ympäristössään. Albedolla on se piirre, että lumen ja jään sulaessa vähenevä albedo lisää auringon valon lämpöenergian imeytymistä, joka kiihdyttää sulamista ja alentaa albedoa entisestään (niin sanottu takaisinkytkentä). RI KU CA JA N D ER. Ympärillä liihottelee vaaleita isolokkeja, grönlanninlokkeja ja myrskylintuja, jotka nappailevat maasta kalojen perkausjätteitä. Haluan nähdä ja kuulla omin silmin ja korvin, miltä tilanne näyttää tässä arktisen jääympäristön viimeisessä linnakkeessa. 30 SUOMEN LUONTO 1/2020 I stun lentokoneessa matkalla Kööpenhaminasta Grönlantiin. Meri, jonka pitäisi loppukesälläkin olla osaksi jääpeitteen alla, lainehtii laajalti avoimena. Tuuli on kuljettanut jäälohkareet etäälle rannasta, ja meressä kelluu vain yksittäisiä pienehköjä ”jäävuoria”. Mutta esillä on myös merkkejä, jotka voivat kertoa lämpenemisestä ja albedon kasvavasta vaikutuksesta. Maisemassa on yksi ero tulopäivääni verrattuna. Kun lumi väistyy, auringon lämmittävä vaikutus tehostuu. Yhtenä syynä kiihtyvään lämpenemiseen ovat lumen ja jään sulamisen myötä tapahtuvat muutokset albedossa. Tulo perille Nuukiin tarjoaa raikasta ilmaa ja avoimen tundramaisia, loivan vuoristoisia näkymiä. Tällä mannerjäätiköllä on ratkaiseva rooli ilmastonmuutoksen edetessä, sillä sen sulaessa kokonaan meren pinta nousisi kuudella tai seitsemällä metrillä. Jäät vähenevät – auringon säteilyn heijastuvuus määrää Grönlannin keskilämpötila on kivunnut kahdeksan viime vuoden aikana kolme astetta. Lento lähestyy saaren lounaisosassa sijaitsevaa pääkaupunkia Nuukia, ja ikkunanäkymät muuttuvat. Vaaleilta jääja lumipinnoilta auringon säteiden tuoma lämpö heijastuu takaisin avaruuteen (korkea albedo), tummille pinnoille säteily sen sijaan imeytyy vettä ja maaperää lämmittämään (matala albedo). Seuraavana päivänä menen aamusella Nuukin vilkkaaseen satamaan, missä leijuu voimakas kalatehtaan tuoksu. Matka jatkuu rosoisten vuorten ja asumattomien, valkoisten maisemien yllä. Auringon lämmittävän säteilyn kokonaisheijastavuuden eli albedon valtava vaikutus ilmastonmuutoksen etenemisessä on kiivaan tutkimuksen kohteena. Osa niistä ei näytä kirkkailta tai valkoisilta, vaan hieman rusehtavilta. Grönlannissa havaitut muutokset ovat vain osa lumija merijääpeitteen muutoksista, jotka vaikuttavat voimakkaasti koko maapallon energiataseeseen ja siten ilmastoon. Saalista lajitellaan suuriin muoviämpäreihin, makrillia, turskaa, kirkkaanpunaista katkarapua. Albedon muutokset ovat nousseet ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousun rinnalle toiseksi tärkeäksi Arktista lämmittäväksi tekijäksi. ”Eritoten mannerjäätikön länsireunoilla laajat alueet ovat tummentuneet”, sanoo Riihelä. Kun vastassa on puhtaan lumen peittämä maa tai jää, säteilystä 80–90 prosenttia heijastuu pois, sulamassa olevasta tai rosoisesta lumesta ja jäästä enää 30–60 prosenttia, mutta merestä tai paljon epäpuhtauksia sisältävästä lumesta vain kymmenisen prosenttia. ”Tiettyjen mallien mukaan mannerjäätikön ja kausilumipeitteen sulamisvesistä vapautuva makean veden suuri määrä voi vaikuttaa syvänja pintaTummaa ja valkoista. Äkkiä näkymä vaihtuu valtaisiksi jäätiköiksi, kun kone saapuu Grönlannin itärannikolle. Rannoille on ajautunut runsaasti keinahtelevia, eri kokoisia, kolmen kilometrin paksuisista ikijäävuorista lohjenneita kappaleita. Ja kun lisääntynyt sadanta tulee alas vetenä eikä kirkkaana lumena, se pienentää albedoa edelleen ja kiihdyttää sulamista.” Grönlannin jäätilanne vaikuttaa koko ilmastojärjestelmään. ”Kun vettä haihtuu enemmän Jäämeren pidemmän ja laajemman jäättömän kauden myötä, se lisää sadannan määrää. Keskustan satamassa näyttää siltä, että kymmenet alukset ovat miltei paitsiossa rantavyöhykkeen jäiden takia. Alla siintää rauhoittava tummansininen meri. Meret tummenevat Arktisen alueen lumen ja jään heijastuskykyä satelliittimittauksista selvitellyt tutkimusprofessori Aku Riihelä kertoo, että 30 viime vuoden aikana Grönlannin maisema on jo tutkitusti muuttunut. Täällä näkyy hyvin se, että kalastus muodostaa maan taloudellisen selkärangan, peräti 95 prosenttia Grönlannin viennistä. Yhtenäisemmiltä lumijään alueilta on kulkeutumassa laajoja, raidallisia ja rosoisia lumimassoja kohti rannikkoa, osin vetisessä muodossa. ”Ne keräävät enemmän auringon lämpöä, ja sulaminen vain kiihtyy. Uusia sulamismerkkejä Grönlannissa Lentoni kaartaa sisämaahan ennen laskeutumista. Vaikutukset näkyvät laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla.” Aluksi jäät kirkastavat merialuetta, mutta alkavat nopeasti sulaa ja tulevat osaksi tummaa merta. Kymmenien erikokoisten pyyntiveneiden lähistöllä istuskelee ja häärii kalastajia. Myös muualla pohjoisilla alueilla, kuten Suomessa, keskilämpö on noussut noin kaksi astetta, kaksi kertaa niin nopeasti kuin eteläisillä leveyspiireillä. Grönlannin, maailman suurimman saaren, pinta-alasta 80 prosenttia on jään peitossa. Jäälohkareiden seassa puikkelehtii pieniä kalastusaluksia ja veneitä
1/2020 SUOMEN LUONTO 31 ”Grönlannin länsiosa on tummentunut muutaman vuosikymmenen aikana.” IS TO CK PH O TO
32 SUOMEN LUONTO 1/2020 ”Jääpeitteen kutistumisella on iso vaikutus. Otetaan kirkasta pois ja pannaan tummaa tilalle.” IS TO CK PH O TO
Voisiko metsän käsittelyllä vaikuttaa albedoon. Lämpeneminen on kiihtynyt: 1990-lukuun asti 0,3 astetta vuosikymmenessä, ja sen jälkeen 0,6 astetta kymmentä vuotta kohti. ”Otetaan kirkasta pois ja pannaan tummaa tilalle.” Metsät keskeisessä asemassa ilmastonmuutoksessa Metsillä on monitahoinen vaikutus auringon säteilyn heijastumiseen. Lumitilanteiden muutoksilla, joissa albedolla on keskeinen rooli, on merkittävä vaikutus maapallon energiataseeseen ja siten ilmastoon. 1/2020 SUOMEN LUONTO 33 veden kiertoon meressä, ja merivirtojen, kuten tärkeän Golfvirran voimakkuuteen Pohjois-Atlantilla, ja sitä kautta Suomenkin talvisäihin”, Aku Riihelä kertoo. ”Yleinen suuntaus kuitenkin on, että merivesi lämpenee. ”Mikäli havupuissa on lunta, metsän albedo on viilentävä. ”Grönlanninvalaat joutuvat siirtymään pohjoisemmaksi. Aihetta on selvitellyt vanhempi tutIsolokki on pohjoinen laji, jonka elinalueet kokevat suuria muutoksia ilmaston lämmetessä. ”Ilmastonmuutos on lämmittänyt vesiä, laskenut meren suolaisuutta, ja jäätiköiden ulosvirtausvuonoissa sulamisvedet ovat työntäneet pintaan ravinteita.” Nygaardin mukaan vaikutukset ulottuvat laajalle, sillä peräti 250 metrin syvyydessä vesi on lämmennyt yhden asteen vuosikymmenessä. Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Etelä-Lapissa lumen sulaminen on käynnistynyt keskimäärin 5–6 vuorokautta aikaisemmin. ”Talvisin, kun lehtipuut ovat paljaita, lumen sulaminen niiden alta nopeutuu. ”Toistaiseksi Grönlannin jäämassojen menetys on vastannut yhden senttimetrin merenpinnan noususta 15 vuoden aikana. Tämä on lisännyt turskaja makrillikantoja, millä on vaikutuksensa muihin ravintoketjun jäseniin. Toisaalta havupuut vetävät neulasiinsa lämpöä, kuuset enemmän kuin männyt. Saaristomerellä veden lämpö on viiden metrin syvyydessä noussut kolme astetta reilun sadan vuoden aikana. Myös pysyvän lumikauden pituus on lyhentynyt 1–4 vuorokaudella vuosikymmenessä. Sittemmin pintavedet ovat tietyillä Länsi-Grönlannin alueilla väliaikaisesti viilenneet, mikä liittyy merivirtojen liikkeisiin. IS TO CK PH O TO. Entä lehtipuiden osuuden nostaminen, lisäisikö se viilentävää albedoa. Miten vaikuttaisi esimerkiksi siirtyminen metsien jatkuvaan kasvatukseen. Jääpeitteen kutistumisella on iso vaikutus”, Aku Riihelä toteaa. Suomen eteläja länsiosissa suurimmat lumensyvyydet ovat pienentyneet 1961– 2014 keskimäärin 2–4 senttimetriä vuosikymmenessä, eli 10–20 senttiä koko ajanjakson aikana. Viime 35 vuoden aikaan vauhti on vain kiihtynyt, etenkin maamme pohjoisella puoliskolla. Itämeressäkin on havaittu muutoksia jääsuhteissa. Samoin norpat, sarvivalaat ja jääkarhut, joiden elämälle ja lisääntymiselle jää on tärkeää. Ne ovat merkittävästi vaikuttamassa siihen, päästäänkö ilmastotavoitteisiin. Ne ovat kuitenkin vähenemässä. Grönlannin lämmenneisiin vesiin saapuu Atlantilta ja kauempaakin yhä enemmän vieraita kalalajeja ja muita meren eliöitä, toistaiseksi ilman havaittuja haittavaikutuksia.” Albedon muutokset antavat kyytiä lumelle Suomessakin Jää ja lumi pitävät ilman ja maan viileinä. Myös jääpeitteinen aika tulee lyhenemään. Onko oletettavissa, että lämmittävä albedo voi kasvaa avohakkuualueilla tai soiden täydennysojituksissa, mikäli niissä suoritetaan maantai turvepinnan käsittelyä. Laitoksen kalaosaston tutkijan Rasmus Nygaardin mukaan jäätiköiden merkitys arktiselle merelle ja sen ekosysteemeille on suuri. Myös ryhäja lahtivalaita on runsaasti.” Merien jäätilanne ja lämpökehitys ovat vaikuttaneet myös nisäkkäisiin. Tämäkin lisää albedon lämmittävää vaikutusta. Musta hiili kiihdyttää lämmittävää vaikutusta Keskeinen kysymys albedon lämmittävän vaikutuksen osalta ovat myös pienhiukkaset, etenkin niin sanottu musta hiili. Siihen vaikuttavat puulajit, metsän rakenne, ikä sekä aluskasvillisuus. Antarktiksen mannerjäätiköt ovat jatkossa yhä suurempi tekijä ilmastonmuutoksessa.” Meren lämpeneminen vaikuttaa kalojen elämään ja runsauteen Grönlannin ympäristön tilaa seurataan Nuukin Luonnonvarakeskuksessa. ”Itämeren merijään albedoarvo on luokkaa 60–80 prosenttia ja paljaan meren 6–7 prosenttia, joten ero on suuri. Kaikkina vuodenaikoina edullisimpia auringon lämpövaikutuksen hillitsemisessä ovat koivut”, toteaa Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Terhikki Manninen. ”Nuo ovat tulevien tutkimuksien aiheita. Lehtimetsät heijastavat kasvukaudella lehtiensä pinnoilta lämpösäteilyä enemmän kuin havupuut. Lumitilanne heijastuu myös kasvillisuuden ja eläimistön ekologiaan. Tällöin hiiltä sitova aluskasvillisuus vähenee, ja samalla tummempaa kivennäis–turvemaata vapautuu auringon säteilyenergialle.” Ilmaston lämpenemisen myötä metsän kasvu on nopeutunut, ja metsänraja siirtynyt pohjoisemmaksi. Ja kuten Grönlannissa, myös meillä yhä suurempi osuus sadannasta tulee vetenä. Kasvava taimikko vähentää nopeasti aukean paikan lämpösäteilyn heijastumista, mutta puuston kasvaessa edelleen vaikutus albedoon vähitellen pienenee.” ”Metsää tulisi hoitaa niin, että hiilensidonta olisi mahdollisimman suuri, ja samalla albedon lämmittävä vaikutus pysyisi mahdollisimman pienenä”, Manninen lisää
Sen seurauksena pöly leviää tuulen mukana näiltä aavikoilta Grönlantiin asti lumia sulattamaan”, hän kertoo Hiilen ja pölyn vaikutusta ovat voimistaneet lumija jäätikkölevien runsastuminen. Huutavat lokit istuvat keinuen pikkujäävuorillaan. Tilanteeseen on matkaa vain vuosikymmeniä, elleivät ilmaston lämpenemistä hidastavat toimet tehostu meillä ja maailmalla. Ilta lähenee, ja näkymät alkavat peittyä sumuun. . ”Kyllä, albedon pieneneminen kiihdyttää osaltaan ilmastonmuutosta kaksinkertaiseksi pohjoisilla alueilla”, professori Aku Riihelä toteaa. Arktisille alueille sitä kantautuu Venäjältä ja Itä-Aasiasta. Maahan sitä päätyy laskeumana suurelta osin lumen ja veden mukana. IS TO CK PH O TO. Vaikutukset heijastuvat moneen asiaan maapallollamme. Lumen päällä hiilen takaisin heijastavuus on miltei nollatasoa. ”Musta hiili voi huomattavasti pienentää viilentävää albedoa laskeutuessaan lumen ja jään pinnalle. Grönlannin matkan viimeisenä päivänä kävelen auringonlaskun aikaan Jäämeren rannalle. Näenkö pienoiskoossa enteen arktisesta tulevaisuudesta. Mustaa hiiltä on havaittu myös Pohjois-Suomessa, lähteenään Kuolan alueen teollisuus.” Musta hiili sitoo voimakkaasti auringon säteilyenergiaa, ja lämmittää jo taivaalla ilmakehää. Pohjoisella pallonpuoliskolla on myös luonnollisia pölynlähteitä. ”Islannista ajautuu arktisille alueille vulkaanista pölyä, joka on väriltään melko samanlaista kuin musta hiili, osin taas keltaisempaa, jolloin valon ja lämmön takaisin heijastumistakin tapahtuu. Kyse on arctic amplification -ilmiöstä eli arktisesta voimistumisesta: lämpötilan nousu Arktisella alueella on ollut noin kaksinkertainen maapallon keskimääräiseen lämpenemiseen verrattuna. Viikingit katkoivat aikoinaan puut. Hiilen lähteitä ovat teollisuus, energiantuotanto ja liikenne. Albedo ja ilmastonmuutos Arktisen alueen tiedetään lämpenevän paljon nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Edessä voi olla niukkalumisia talvia, laajalti jäätön Itämeri ja suurilta alueilta sulava Grönlanti. Kuulaassa, puhtaassa maisemassa oranssi valo heijastuu jääkappaleiden osin peittämästä merestä taivaalle. Ne eivät poistu sulamisveden mukana, vaan sulattavat lunta ja jäätä entistä tehokkaammin.” Outi Meinanderin mukaan laajalle leviävällä Islannin vulkaanisella pölyllä on kytkös viikinkeihin! ”Se on peräisin autioituneesta, paljaasta maa-aineksesta. Syynä on osin albedon pieneneminen . Sekä mustassa hiilessä että vulkaanisessa pölyssä on hiukkasia, jotka eivät ole vesiliukoisia, vaan jäävät sulavan lumen pintaan. Tummat hiukkaset luovat levien ja mikrobien kasvulle suotuisat olosuhteet sulattamalla lunta ja jäätä, ja tarjoamalla niille myös ravinteita kasvuun. 34 SUOMEN LUONTO 1/2020 kija Outi Meinander Ilmatieteen laitoksella. Kirjoittaja on biologi, vapaa ympäristötoimittaja ja tietokirjailija. Arktinen alue lämpenee nopeasti. Mustan hiilen vähentäminen on ehkä nopeimmin vaikuttava toimi, jolla albedon lämmittävää vaikutusta ja ilmastonmuutosta ja voidaan hillitä
Niiden avulla maa voi kattaa osan päästöjen vähentämisestä rahoittamalla toimia kumppanuusmaassa. Kuluttajat synnyttävät tavaroiden tuonnin kautta valtavasti päästöjä, ja EU-maista juuri Ruotsilla ja Suomella on henkeä kohden maailman suurimpiin kuuluvat tuonnin päästöt. Markkinamekanismit on nähty keinona vähentää päästöjä ja kasvattaa hiilinieluja siellä, missä se on halvinta. EU on tarttumassa myös tuotteiden mukana siirtyvien elinkaaripäästöjen ongelmaan. Maiden odotetaan sitoutuvan Glasgow’n ilmastokokouksessa paljon nykyistä parempiin tavoitteisiin, ja EU:n uudet avaukset ovat tässä avainasemassa. Neuvottelut jatkuvat vuoden päästä Glasgow’ssa. IS TO CK PH O TO OTTO BRUUN Kirjoittaja on Ruotsin luonnonsuojeluliiton (SNF) ilmastoasiantuntija. Toistaiseksi Pohjoismaissa on kuitenkin lähinnä kauhisteltu hiilitulliehdotukseen sisältyvää vapaakaupan uhmaamista. MADRIDIN ilmastokokous joulukuussa oli pettymys. Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin ympäristöaiheisiin.. Suomessa pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman ilmastotavoitteet edellyttävät luopumista turpeen erivapauksista, ilmastolle haitallisista tuista ja Juha Sipilän hallituksen metsälinjasta, jonka mukaan uudet sellutehtaat pyhittävät keinot. Junnaava ilmastopolitiikka ja globaalit ennätyspäästöt vuonna 2019 ovat tietenkin kylmäävä yhdistelmä. SUOMEA ja Ruotsia koskee Euroopan yhteinen ilmastopoliittinen ongelma, jonka EU-komission väistynyt puheenjohtaja Jean-Claude Juncker tiivisti näin: ”Tiedämme kaikki mitä olisi tehtävä, mutta emme tiedä miten sen jälkeen varmistaisimme uudelleenvalintamme.” Junckerin ajatuksen mukaan tuntematon muutos pelottaa kansalaisia ja ruokkii laitaoikeiston nousua. Ilmastokeskustelu näyttää johtaneen siihen, että osa väestöstä pelkää enemmän siirtymää vähäpäästöiseen talouteen kuin ilmastokriisin haittavaikutuksia. EU:ssa ajetaan nyt vakavissaan hiilitulleja. Marinin ja Ruotsin Stefan Löfvenin hallitusten ohjelmissa mainitaan oikeudenmukainen siirtymä vähäpäästöiseen yhteiskuntaan. Kulutuksessa syntyy aina päästöjä, usein toisissa maissa. Se johtuu muun muassa siitä, että me Pohjoismaissa kulutamme valtavasti kivihiilellä ja öljyllä tuotettuja tuontitavaroita. Marinin hallitus voi onnistua Junckerin haasteessa vain, jos vähäpäästöiseen yhteiskuntaan siirtyminen on samanaikaisesti reilua, kunnianhimoista ja hallittua. Madridista toivottiin sopua kansainvälisestä markkinamekanismista ilmastohankkeille. 1,5 asteen lämpenemiseen johtavat päästöt saavutetaan nykytahdilla yhdeksässä vuodessa. . JOS Madridissa neuvoteltu luonnos olisi hyväksytty, edessä olisi todennäköisesti ollut vuosikausia riitelyä huonoista säännöistä ja kumppanuushankkeiden ongelmista. Se on helpotus. Pienen lapsen vanhempana Marin lienee nyt tarvittavan positiivisen kieltämisen, myönteisen ein, mestari. Tarjolla oli huono, vuotava sopu, ja sille sanottiin EU-puheenjohtajamaa Suomen ja EU:n vahvalla myötävaikutuksella ei. Tarvitaan myönteistä ei:tä, joka ottaa myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden huomioon. Kriitikot ovat varoittaneet hankkeiden synnyttävän porsaanreiän Pariisin sopimukseen, koska esimerkiksi kehitysmaiden metsityshankkeiden hyötyä ilmastolle on vaikea varmistaa, samalla kun ne vaarantavat alkuperäiskansojen maaoikeudet. 11/2020 SUOMEN LUONTO 35 V a h tik o ira Ilmastomyönteinen ei Kulutuksessa syntyy aina päästöjä, usein toisissa maissa. Vai oliko sittenkään
Esimerkiksi kaupunkipyörät olisivat tervetulleita. ”On outoa, että Turussa on kaupunkipyörät, mutta täällä ei.” Päästötön tulevaisuus Vuonna 2018 asiantuntijat eri yliopistoista, ministeriöistä, valtion virastoista, yrityksistä ja edunvalvontajärjestöistä istuivat liikenneja viestintäministeriön johdolla pohtimaan, miten liikenteen päästöt saataisiin. Loppuvuoden aamu valkenee vaivalloisesti harmaan sävy kerrallaan. Noin kymmenen minuutin päästä lähdöstään Takalo parkkeeraa pyöränsä Arvo-rakennuksen ovilla pyöräkatokseen ja suuntaa yliopiston kahvilaan. Mona Takalo, 23, lähtee kodistaan Tampereen Tammelasta yleensä hieman ennen kymmentä. ”Totta kai myös terveyttä tulee mietittyä”, tuleva lääkäri sanoo. Matkaa kotoa Tammelasta luennolle Tampereen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Arvo-rakennukselle tulee reilu kolme kilometriä. Päiväkausia jatkunut tihkusade on sentään vaihtunut rapsakkaan pikkupakkaseen. Liikennöinti sinne alkaa vuonna 2021. Liikennevalot pysäyttävät kahteen otteeseen odottamaan autoliikennettä. Crescent-polkupyörässä on leveät kuvioidut renkaat, joiden alla hiekoitussora rapisee. Takalo vetäytyy suojaan kaulahuivin taakse. Takalo toivoo, että pyöräilyä Tampereella kehitettäisiin viimeistään kaupungin isojen remonttien jälkeen. Kevyen liikenteen väylän rinnalla kulkevat vastavalmistuneet raitiotien kiskot, joiden pääteasema on Tampereen yliopistollisen sairaalan alueella, lääkiksen kampuksen vieressä. Hän toteaa kulkevansa pääasiassa pyörällä, koska se on ekologista, halpaa ja kätevää. 36 SUOMEN LUONTO 1/2020 NÄIN LIIKUMME L uento alkaa kymmeneltä, eli oikeasti vartin yli, kuten yliopistolla on tapana
Noin 94 prosenttia Suomen liikenteen suorista päästöistä muodostuu tieliikenteestä. 2050 Vuonna 2045 Suomen liikenteen tulisi olla päästötöntä, kun se tällä hetkellä muodostaa viidenneksen Suomen ilmastopäästöistä. Ihmisten olisi erityisesti kaupungeissa vaihdettava busseihin, juniin, pyöräilyyn ja kävelyyn: niillä kuljettujen kilometrien pitäisi ainakin kaksinkertaistua nykyisestä vuoteen 2050 mennessä. TEKSTI ESA KESKINEN / KUVAT ISTOCKPHOTO Suomessa nollaan. Suomen tavoite on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Jos päästöjen vähennystavoite halutaan saavuttaa, edessä on melkoinen loikka. Ei ole yhtä ratkaisua, vaan monta Liikenteen uudistaminen ei käy käden käänteessä. Niistä noin 54 prosenttia syntyi henkilöautoista, noin 32 prosenttia kuormaautoista, 8 prosenttia pakettiautoista, 5 prosenttia linja autoista ja noin prosentti moottoripyöristä, mopoista ja mopoautoista. ILMO45-työryhmän pohdinnan mukaan tehokkaimpia liikennesektorin päästövähennyskeinoja ovat yksityis autoilun vähentäminen, liikenteen sähköistäminen ja biopolttoaineet. ”Toimia tarvitaan kaikilla liikenteen sektoreilla”, korostaa liikenneneuvos Saara Jääskeläinen Liikenneja viestintäministeriöstä. Liikenteen ei ole pakko olla täysin päästötöntä vielä tuolloin, mikäli hiilinieluja on riittävästi. Pelkästään lentoliikenne kasvaa noin kolme prosenttia vuodessa, ja henkilöautojen määrä sekä niillä ajetut kilometrit ovat jatkaneet kasvuaan 1990-luvulta asti. Tämä niin sanottu ILMO45-työryhmä asetti toimeksiantonsa mukaisesti aikarajan reilun parin vuosikymmenen päähän, vuoteen 2045. Miten loikkaaminen päästöttömyyteen onnistuu. Henkilöautoilua tulisi vähentää siellä, missä se on mahdollista. Pyörä–auto -vastakkain asetteluun 1/2020 SUOMEN LUONTO 37. LIPASTO-laskentajärjestelmän mukaan tieliikenteen hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2018 noin 10,9 miljoonaa tonnia. Tavoite ei välttämättä ole realistinen
”Kun on läppärit ja kaikki, niin junassa voi tehdä töitä matkan ajan. 2035 paikkeilla.. Syrjäseuduilla yksityisautoilu sen sijaan on usein ainoa käytettävissä oleva liikkumismuoto. Toki pyöräilyn ja kävelyn lisäämiseen on mahdollisuuksia maaseudullakin. Uusiin vaihtoehtoihin paimentaisi esimerkiksi polttoaineveron korottamiUusien bensaja die selautojen myynti loppuisi v. Itse ainakin arvostan sitä tällä hetkellä enemmän.” Pyöräilyä ja yhteiskäyttöautoja Suuri osa kaupunkien pinta-alasta palvelee autoilua, ja tämän alan vapauttaminen joukkoliikenteelle tai pyöräilylle olisi suuri edistysaskel etenkin suurissa asutuskeskuksissa. Takalo toteaa, että hänellä oli ajokortin saatuaan intoa ajella muuten vain, mutta nyt ei tulisi mieleenkään tehdä niin. ”Maaseudulla ei ole tarkoituksenmukaista pyrkiä samaan kuin kaupungissa”, Jääskeläinen toteaa. Ei tarvitse keskittyä ajamiseen. Saa nähdä, onko se heti ensimmäinen auto.” Sähköauto voikin pian olla yhä useamman ensiauto. Yksityisautoilu pitäisi saada minimoitua nimenomaan kaupungeissa, ja kompensoida kestävän liikkumisen tai autoilun kustannuksia niille, joilla ei aidosti ole muuta vaihtoehtoa. Taajama-ajoon sopivan pienen sähköauton saa noin 16 000 eurolla, mikä auton edulliset käyttökustannukset huomioiden tulee jo halvemmaksi kuin samankokoisen bensiiniauton hankinta ja käyttö. Takalon opiskelu, harrastukset ja työt ovat pääasiassa asutuskeskuksien ympäristössä, joten maantieajoa tulee vähän. Jos olisi pakko hankkia auto, niin se olisi sähköauto. Urakka on iso, sillä Suomessa on lähes kolme miljoonaa perinteistä bensiinija dieselkäyttöistä autoa. Ajatus koko autokannan vaihtamisesta uusiin sähköautoihin herättää kysymyksen valmistuksen hiilijalanjäljestä. Tai jos ei jaksa tehdä hommia niin lukee kirjaa tai kuuntelee jotain. Eräs kiireellisimmistä tavoitteista on fossiilisilla polttoaineilla kulkevasta henkilöliikenteestä luopuminen ja uusiin käyttövoimiin siirtyminen. ”Harvemmin joutuu menemään mihinkään, mihin ei junalla pääsisi.” Välillä Takalo on työskennellyt myös terveyskeskuksessa esimerkiksi Äänekoskella. 38 SUOMEN LUONTO 1/2020 Mona Takalolla on käytännöllinen näkemys, ja hän pitää todennäköisenä auton hankintaa joskus tulevaisuudessa. ”Ympäristöystävällisyys on tosi tärkeä arvo. Mahdollisimman monen olisi siis vaihdettava polttomoottoriauto sähköautoon, ja suuren osan olisi siirryttävä fossiilisista biopolttoaineisiin. Silloin hän on lainannut vanhemmiltaan auton. Isoissa kaupungeissa autoa ei enää tarvitsisi omistaa, jos tilalla olisi toimiva yhteiskäyttö autojen verkosto. ”Autoteollisuus on sekin matkalla kohti nollapäästöisen energian käyttöä, ja muutenkin vanhan auton vaihtamineen uuteen energiatehokkaampaan on ympäristönäkökulmasta lähes aina järkevää”, Jääskeläinen sanoo
Samoin hän aikoo kulkea junalla. ”Biopolttoaineitakaan ei kuitenkaan voi olla määräänsä enempää, jos hiilinielut halutaan pitää ennallaan”, Jääskeläinen toteaa. Totta kai hän toivoo, että lentoliikenne tulisi päästöttömämmäksi. Vuonna 2020 EUja ETA-markkinoille toimitettujen ajoneuvojen keskimääräinen hiilidioksidipäästö saa olla korkeintaan 95 grammaa kilometrillä. Suomi on ”etäällä”. Istuvan hallituksen suunnitelmissa onkin korottaa fossiilisten polttoaineiden verotusta 250 miljoonalla eurolla, kompensoida korotusta pienituloisille ja tukea sähkölatausinfran kehittämistä. Liikennepäästöjen leikkaaminen ei onneksi kokonaan pysähdy huonoihin poliittisiin päätöksiin: kansainväliset sopimukset ja markkinat vievät liikennejärjestelmää joka tapauksessa kohti päästöttömyyttä. Junassa ei tarvitse keskittyä ajamiseen. Radalle Rataliikenne on vähäpäästöisimpiä ja energiatehokkaimpia tapoja liikkua, mutta VR joutuu vielä toistaiseksi liikennöimään sähköistämättömiä rataosuuksia dieselvetureilla. Vaikka viikonloppulomalennot vähenisivätkin tulevaisuudessa, on kansainvälinen ura Takalon sukupolvelle varteenotettava vaihtoehto, ja kansainvälisyys joillakin aloilla jopa vaatimus. Uusien bensaja dieselautojen myynti loppuisi jo noin 15 vuoden päästä, vuoden 2035 paikkeilla. Poliittisen päätöksenteon tulee olla johdonmukaista. Valmistajien on suunniteltava päästöttömämpiä autoja tai tuntuvat sakot uhkaavat. Reilata voi, jos menee ensin laivalla Tukholmaan. Näkyvimpiä hankkeita ovat Tampereen ratikka, Itärata, tunnin junat Helsingistä Tampereelle ja Turkuun sekä Espoon kaupunkirata. Rataliikenteen kehittäminen onkin tapetilla. LVM:n Jääskeläisen mukaan suurin osa liikenteen päästövähennysten aiheuttamista kustannuksista, kuten julkisen liikenteen tukeminen ja erilaiset kansalaisille suunnatut tuet, saataisiin katettua vaikkapa haittaveroista saaduilla tuotoilla. Mona Takalo ”joutuu lentelemään” tulevan vuoden aikana, kun hän toimii suomalaisten lääketieteen opiskelijoiden kansainvälisen komitean FiMSIC-järjestön puheenjohtajana. Mutta muitakin linjoja tulisi kehittää niin, että liikennöinti toimisi tulevaisuudessa paremmin myös pienempiin paikkoihin.” Kenelle lasku. ”Tällä hetkellä ehkä kaikkein vaikuttavin toimenpide, mikä itse asiassa on jo toteutettu, on EU:n autonvalmistajia koskeva lainsäädäntö”, Jääskeläinen pohtii. Päästöttömyys ottaa takapakkia, jos 2020-luvulla ja 2030-luvun alussa on hallituksia, jotka kääntävät suuntaa takaisin fossiilisiin polttoaineisiin tai karsivat joukkoliikenteen infraan tehtyjä satsauksia. Kansalaisten halu vähentää omaa lentämistä on lisännyt kiinnostusta junamatkailuun. Se onkin mahdollista esimerkiksi jätepohjaisten tai muiden biopolttoaineiden avulla, mutta asiantuntija-arvioiden mukaan teknologia kehittyy tällä hetkellä hitaanlaisesti. ”Tunnin raiteita pidän tosi järkevänä, vaikka ne maksavatkin. Lopulta vuonna 2045 Suomi kieltäisi fossiilisten polttoaineiden myynnin ILMO45-työryhmän raporttia mukaillen. Lentäminen on probleema. Kuitenkin Tampere–Helsinki–Turku-välejä ravaavat niin monet. Ehkä se Itämeren alittava tunneliratkaisu voisi olla hyvä.” Takalo arvelee, että pyöräily tulee kuulumaan hänen liikkumispalettiinsa niin kauan kuin jalat pelaavat. 1/2020 SUOMEN LUONTO 39 nen. Jääskeläinen arvioi, että tavoite on kova, mutta päästöttömyys on mahdollista saavuttaa, jos askelmerkkejä noudatetaan. Liikenteen sähköistäminen ja biopohjaisten polttoaineiden käytön lisääminen edellyttäisivät myös laajaa jakelupisteiden verkostoa ja biopolttoaineiden kehittämistä. Hän matkustaa kansainvälisiin kokouksiin edustamaan Suomea. Kaikki raiteet tulisikin sähköistää. Ei siinä tietysti lyhyemmällä reissulla ole järkeä. ”Moni haluaisi mennä raiteita pitkin. Voi tehdä töitä tai lukea.
Mona painaa start-nappia. . Mittarin mukaan Takalon latauksen pitäisi riittää lähes loppumatkaksi, mutta onneksi reitillä on useita kylmäasemia. Sen käyttöä voidaan lisätä tehokkaasti kaavoituksella ja kaupunkisuunnittelulla. Tarkoitus on juhlia vuosikymmenen vaihtumista, edessä on 2050-luku. Lentämisen verotus muutettiin jo 2030-luvulla. Lentäen olisi päässyt hieman lähemmäs lomakeskusta, mutta viikon aktiiviloman varusteiden kuljettaminen on helpompaa juna–auto -yhdistelmällä. Lisäksi paikallisliikenteen junaseisake löytyy kaikilta vähänkin isommilta radanvarren paikkakunnilta. Kaupunkien infrastruktuuri ja ympärivuotiset väylät, jotka tukevat joukkoliikenteen lisäksi kävelyä ja pyöräilyä, ovat avainasemassa. Sähköpyörän hän hankki jokunen vuosi sitten, vaikka kaupunkipyörillä ja sähköskoottereillakin pärjäisi. Äänijärjestelmä toistaa uutiset, joissa kerrotaan, että juhlapyhien ja välipäivien liikenne on sujunut rauhallisesti. Mona irrottaa piu han. · Turhaa matkustamista voidaan vähentää satsaamalla digitaalisiin palveluihin ja etätyöhön. 40 SUOMEN LUONTO 1/2020 Epilogi 2049 Puhelin, joksi monet älylaitetta yhä kutsuvat, piippaa pöydällä. · Henkilöautoilun pitää vähetä huomattavasti, ja julkisen liikenteen käytön, kävelyn sekä pyöräilyn ainakin kaksinkertaistua 2050-luvulle mentäessä. Huoltoasema, tai virkistysasema, kuten yritys itseään kutsuu, toimii omavaraisesti aurinkokennoilla ja biokaasulla. · Joukkoliikenteen lisääminen vaatii koordinoitua julkista tukea. Rautatietunneli Helsingistä TallinMITEN LIIKENTEESTÄ TULEE PÄÄSTÖTÖN. naan on sekin jälleen puheissa. · Asennemuutos: junalla, bussilla ja kävellen tapahtuvaa työmatkaliikennettä tukevat myös terveysja turvallisuusseikat. Siirtymä fossiilisista polttoaineista on ollut haastava, ja myös lentoliikenne on lailla velvoitettu käyttämään uusiutuvia polttoaineita. · Fossiilisista polttoaineista tulee siirtyä uusiutuviin käyttövoimiin. Auto pakittaa ruudusta pois automaattisesti. Lähteet: Heikki Sorasahi / Sitran tulevaisuuden liikenne -hanke ja muut Sitran materiaalit, Liikenteen tutkimuskeskus Vernen Tenure track -professorin Heikki Liimataisen haastattelu, Lipasto-tietokanta, Liikennefakta-sivusto, Työja elinkeinoministeriön julkaisu Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energiaja ilmastostrategiasta vuoteen 2030, Liikenneja viestintäministeriön Toimenpideohjelma hiilettömään liikenteeseen 2045 – Liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän loppuraportti sekä BIOS-tutkimusyksikön Ekologinen jälleenrakennus -verkkojulkaisu. · Tehokkaimpia liikennesektorin päästövähennyskeinoja ovat yksityisautoilun vähentäminen ja liikenteen sähköistäminen sekä biopolttoaineet. Takalon pitää perillä hoitaa vielä muutama työasia, niitä hän tekee muutenkin huomattavan määrän etänä. Lapissa on ollut aikainen ja luminen talvi. Vuonna 2049 Tukholmasta ja Tallinnasta liikennöi jo suurnopeus junia Eurooppaan.. Mona käynnistää navigaattorin ja kiihdyttää äänettömästi takaisin valtatielle. Sama ilmoitus on saapunut Mona Takalon, 52, kelloon. Tauon jälkeen Monan matka jatkuu kohti pohjoista. Sinne pääsee kätevästi junalla etelästä: Helsingistä kolmessa, Tampereelta parissa tunnissa. Näin sesonkina paikalle on tuotu siirrettäviä konttiakkuja lataajia varten. Auto on latautunut sillä välin, kun Takalo on istunut kahvilan pöydän ääressä. · Raideliikenne on vähäpäästöisimpiä liikkumismuotoja. Lentoliput olisivat tulleet kalliimmiksikin, sillä uusiutuvien polttoaineiden saatavuus on heilautellut lentojen hintoja jo vuosia. Latautunut auto odottaa parkkipaikalla lataustolpan edessä. Auto on vuokrattu Oulusta. Esa Keskinen on toimittaja, joka on työskennellyt muun muassa Alma Medialle ja ollut mukana perustamassa Hyvän sään aikana -verkkomediaa. Lentäminen onkin vähentynyt Takalon nuoruudesta 2010-luvulta, myös siksi että Tukholmasta ja Tallinnasta liikennöivät suur nopeusjunat ovat lyhentäneet matka-aikoja muualle Eurooppaan. Tunnin junat vievät etelän asutuskeskuksista toiseen, itään menee oikorata. Pidemmät matkat liikutaan pääasiassa raiteita pitkin. Perillä vuokra-auto jää vuokrafirman pihaan ja ajopeli vaihtuu mökkiryppään yhteiskäyttöautoihin. Takalolla ei, kuten ei monella muullakaan, ole ollut omaa autoa aikoihin, sillä yhteiskäyttöautojen ja julkisen liikenteen käyttäminen on sujuvampaa ja halvempaa. Lyhyet matkat liikennöidään akkukäyttöisillä koneilla. Sitten hän vaihtaa vapaalle
He oppivat kuinka jokainen saari vaikutti aaltojen suuntaan, heidän ruumiinsa oppi lukemaan vettä. He laativat taivutetuista bambusäleistä kauniita mattangeja eli karttoja, joiden avulla kuvattiin aaltojen liike. 41 SUOMEN LUONTO 1/2020 Joel Haahtela on perhosten keskellä kasvanut kirjailija ja psykiatri Kirkkonummelta. Älä tee mitään, keskity vain tuntemaan meri ympärillä, sen suuruus ja veden kauneus. Ihminen on nähnyt myös kovasti vaivaa erottaakseen itsensä toisista ihmisistä, ja niinpä meitä kaikkia vaivaa kuvitelma yksilöllisyydestä, länsimaisen ihmisen materialistinen harha. Aikoinaan, kenties vieläkin, polynesialaiset osasivat suunnistaa aaltojen perusteella. Kuvittele itsesi lämpimään ja suloiseen veteen, auringon ja sinisen taivaan alle. Tunnen kaipuun sulautua ympäristöön, kokea luonto ruumiissa, tulla sen osaksi. Kuulostaa suurelta, ehdottomalta ja pienelle ihmisille varsin mahdottomalta, mutta Zosima ymmärsi syvällisellä tavalla, että me olemme kaikki samoja, ja me olemme kaikki samaa, emmekä voi erottaa itseämme toisistamme, emmekä maailmasta, ja vieraalta tuntuvan ihmisen teko on meidän oma tekomme, ja jokainen meidän oma tekomme vaikuttaa muiden ihmisten tekoihin. Sulje silmäsi ja tunne veden hidas liike paljaassa kehossa. Me puhumme samoja kieliä, tunnemme samoja tunteita, ajattelemme samoja ajatuksia, kannatamme samoja ideologioita ja uskomuksia, täytämme mielemme samalla historialla, juomme samaa vettä, hengitämme samaa ilmaa, ja meidän ihomme ja kehomme sisusta on vuorattu samalla bakteeriflooralla. He meloivat kanooteillaan, laskeutuivat valtamereen ja tunsivat ruumiissaan aaltojen suunnan, tulivat osaksi merta, hengittivät sen tahtiin, osasivat suunnistaa perille kaukaisille saarille. ME OLEMME KIINNI samassa rungossa, vaikka ihmiskunta näyttää tekevän kaikkensa katkaistakseen itsensä irti rungon vallasta, päästäkseen luonnon yläpuolelle, irrotakseen luonnon kahleista, ottaakseen kuoleman omakseen, hallitakseen maailmaa. Kuvitelman perusteeksi riittää oma keho ja sen rajat, illuusio omista ajatuksista, vaikka todellisuudessa emme ole niin ainutlaatuisia kuin kuvittelemme olevamme. Tämä kolumni saattaa aiheuttaa aluksi outoa ja eskapistista kaukokaipuuta ja lopuksi lievää ahdistusta. . Fjodor Dostojevski kirjoitti Karamazovin veljeksissä viisaasta munkkivanhus Zosimasta, joka opetti meitä tarttumaan itseemme ja panemaan itsemme vastuuseen kaikista maailman synneistä. A N N A RII KO N EN 1/2020 SUOMEN LUONTO 41 H A A H T EL A V aroitus. Kun ajattelen varhaisia polynesialaisia tunnen sisälläni veden kaipuun. Kenties suomalaisessa metsässä me kaikki voimme kokea jotain samaa. Olemme yksittäisen näköisiä puita, mutta kuitenkin samaa metsää, maan alla samaa juuristoa, samaa geneettistä materiaalia, esiäitiemme ja -isiemme kooste. MUTTA IHMINEN on nähnyt kovasti vaivaa erottaakseen itsensä luonnosta. Me olemme kaikki samoja
42 SUOMEN LUONTO 1/2020 Vierailimme Lapissa heti kaamoksen jälkeen, auringon jälleennäkemisen tunnelmissa. auringon jälleennäkemisen tunnelmissa. TEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA Vierailimme Lapissa heti kaamoksen jälkeen, VALON PALUU
Päivä pitenee nopeasti. Kaamoksen pituudessa ero on suuri: Sorsatunturin kaamos kestää vain kolme vuorokautta, kun Nuorgamissa aurinko ei nouse 52 vuorokauteen. Tammikuun puolivälissä, kun kaamos päättyy Nuorgamissa, on Sorsatunturin päivällä pituutta neljä tuntia. 1/2020 SUOMEN LUONTO 43 T ammikuun puolivälin jälkeen kaamos on ohi pohjoisinta Lappia myöten ja päivä pitenee pitkin askelin. Tältä näyttää auringon paluu Lapin retkikohteissa. Lappi on suuri alue, jutun Sallan Sorsatunturilta – eli kaamoksen etelärajalta – on Suomen pohjoisimpaan pisteeseen, Utsjoen Nuorgamiin, matkaa 300 kilometriä. Aurinko tervehtii Sorsatunturilla, joka on Sallan korkein tunturi.
– 30.12. Sorsatunturi Salla Kaamos 21.12. 3 t 33 min TAMMIKUUN PUOLIVÄLISSÄ aurinko viipyy Kiilopäällä horisontin yläpuolella kolmen ja puolen tunnin ajan, mutta syvät kurut ja pohjoisrinteet jäävät vielä ilman auringonsäteitä. Salskeiden kuusien keskellä seisovassa, ajan ja arktisten olosuhteiden patinoimassa kämpässä on hyvä oikaista. Sorsatunturi sijaitsee vain pari kilometriä kaamoksen etelärajan pohjoispuolella, joten kaamosaika on lyhyt, vain kolme päivää kestävä jakso. 3 t 51 min SUOMEN YLLÄ vallitseva korkeapaine tietää helmikuun kynnyksellä kireitä pakkasia. Ei hassumpi maku. Aakenustunturin rinteessä sijaitsevan Moloslehdon Porokämpän mittarissa on auringonlaskun aikaan –25 °C. Leppoisasta talvilomasta haaveileva suuntaa Saariselän tai Kiilopään tunturikeskuksien lähireiteille, laduille tai omille urille, mutta talvivaeltajalle tunturikeskus tarjoaa hyvän lähtöpaikan pitkille vaelluksille. – 6.1. Kaikkiin ilmansuuntiin avautuvat näkymät ovat satumaisia, ja tunnelmalliset, paksun tykyn peittämät kynttiläkuusikot luovat upeat kehykset. Keskitalven maisemassa vallitsevat pehmeät pastellin sävyt. 44 SUOMEN LUONTO 1/2020 1. TIM O V EIJ A LA IN EN / LE U KU. 3. Viereisen Takkaselkätunturin kupeesta löytyy Metsähallituksen varaustupa. Sokosti, Luiro järvi, Niilanpään porokämppä Kiilopään lähellä sopii päiväkäyttöön. Päivän pituus 18.1. Päivän pituus 18.1. Aamukahviin antavat aromia hangelle varisseet kuusenneulaset. – 23.12. 2. Sakean sumun peittämä tammikuun aurinko ei häikäise, mutta taikoo taivaalle hienon haloilmiön, jääkiteistä heijastuu auringosta nouseva auringonpilari. Virittelen kankaan oven eteen eristeeksi, mutta aamulla kämpässä on silti kymmenen astetta pakkasta. Tunturiin voi vaeltaa alueen läpi kulkevaa UKK-reittiä pitkin ja aloittaa taivallus vaikkapa Karhunkierrokselta Kuusamon ja Sallan rajalta. 4 t 2 min SORSATUNTURIN 629 metriä korkea laki on kivinen kavuttava, mutta avarat maisemat maksavat vaivan. Kiilopää Urho Kekkosen kansallispuisto, Inari, Sodankylä Kaamos 6.12. Sallan korkeimmalla tunturilla tuo hetki on jo jouluaattona, tunturin laella jopa aikaisemmin, sillä sieltä lähellä taivaanrantaa kaartava aurinko on näkyvissä ennen alavampia maita. Päivän pituus 18.1. Aakennuksella taivaanranta lupailee jo valoa. Tunturin juurella on Metsähallituksen kota tauon pitoon ja miksei yöpymiseenkin, ja tunturin länsipäässä on paikallisen yrityksen vuokraama kämppä. En kuitenkaan näe kuin kaksi muuta hiihtäjää. Aakenus Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, Kittilä Kaamos 14.12. Etelän suunnalla aurinko kurkistaa horisontin takaa, kaamos on päättynyt. Tuulen tuivertaman tunturin laella kiiruna kuopsuttelee hangen alta laihaa apetta. Kuusikossa risteilee liukulumikengillä tampattuja polkuja, Ylläksen ja Levin matkailukeskusten välissä sijaitsevaan tunturiin on helppo saapua. Vajaan 15 kilometrin sivakoinnilla pääsee, kun lähtee reitille Naruskantieltä ja suuntaa Sorsajoen vartta suoraan tunturiin
– 13.1. Päivän pituus 18.1. Ajantasaista jäätilannetta voi tiedustella vaikkapa Njurkulahden matkailuyrittäjiltä. 1/2020 SUOMEN LUONTO 45 Paratiisikuru ja monet muut tarunhohtoiset paikannimet nostavat perinteistä kiinnostuneen retkeilijän vaelluskuumetta. Lemmenjoki Inari Kaamos 3.12. luontoon.fi/urhokekkosenkansallispuisto raja.fi/ohjeita/rajavyohyke 4. Muutamia virtapaikkoja on syytä varoa. Muotkatunturin erämaa Utsjoki & Inari Kaamos 30.11. Maastossa voi tulla vastaan poromies, mutta ei juuri muita. Ja hyvä on retkeilijän hiihdellä, sillä Koilliskaira tarjoaa tammikuiselle vaellukselle upeat puitteet: kymmenien autiotupien lisäksi varaustupia ja tulipaikkoja. 2 t 21 min MUOTKATUNTURIN ERÄMAA on lumoa va yhdistelmä puuttomia tuntureita, mäntyä kasvavia laaksoja, jään peittämiä ja virtapaikoissa sulana solisevia jokia, tunturikoivikoita. Kevätpäiväntasauksen aikaan maaliskuussa keväthanget kutsuvat jo pitemmillekin retkille kansallispuistoon, mutta näin sydäntalvella on hyvä liikkua Lemmenjoen jäätä pitkin ja kavuta Kultahaminasta Hengenahdistuksenmäkeä ylös Morgamojan Kultalaan ja edelleen yksittäisten mäntyjen täplittämään tunturiin. Päivän pituus 18.1. Näkymä Ravadaspäältä lounaaseen.. Jyrkkärinteisen Lemmenjokilaakson pohjalle auringon säteet eivät juuri yllä, mutta päivä pitenee parikymmentä minuuttia vuorokaudessa, joten ei aikaakaan kun valo voittaa. Aurinko tekee horisontissa matalan kaaren ja punaa hetken maisemaa, ennen kuin väri hiipuu vähitellen sinisen kautta takaisin Lemmenjoki virtaa syvässä laaksossa. Talvivaellus Lemmenjokea pitkin sopii myös aloittelevalle retkeilijälle, sillä jyrkkärinteisessä jokilaaksossa ei hevin eksy, ja suojaa tarjoavia autioja varaus tupia sekä tulipaikkoja on tiheässä. 3 t 16 min SUOMEN suurimmassa kansallispuistossa on keskitalvella tilaa vaeltajan hiihdellä. (Njurkulahti). Kaamasmukassa, Kaamasen ja Karigasniemen puolivälissä, aamu valkenee syvänsinisenä. Vaeltajan päiväohjelma on joka päivä sama: hiihtoa auringonnoususta auringonlaskuun. – 9.1. luontoon.fi/lemmenjoki 5. Tammikuun kuutamossa Stuorraávžin joki kuru halkaisee tunturimaan tummine rinteineen, jonka pohjalla mutkittelee pienten lampien ketju. Poromiesten kelkan jälki avittaa alkumatkan ylös tunturiin ja puurajan yläpuolelle
Liikkeelle voi lähteä myös entisen meren vuonon, Pulmankijärven, eteläpäästä. Maisemat tunturiylängön poikki kulkevalta tieltä ovat varmasti Suomen kauneimpia. 1 t 16 min AHMAN JOTOS johdattaa kohti Tsuomasvarrin lakea Kaldoaivin erämaassa, Utsjoella, Suomen katolla. Aivan Nuorgamin kylän pinnassa on lyhyitä retkireittejä, muun muassa Skaidi järvi kotineen, mutta vaeltajan Eldorado avautuu, kun nousee kylästä tunturiylängölle ja suuntaa etelään. Muotkatunturin Nirvejohka tammikuun pakkasilla. Kaamos on päättynyt Suomen pohjoisimmalla seudulla. Tulipunainen valo kurkistelee viereisen tunturiselänteen takaa, mutta ei vielä jaksa nousta kokonaan sen yläpuolelle, kauan siihen ei kuitenkaan enää mene. Päivän pituus 18.1. Rehevä jokilaakso vaihtuu tunturikoivikoiden ja somien vesistöjen täplittämään tunturimaahan kuin salamaniskusta. Tuulen tuivertama laki on mahtava paikka ihailla kaamoksen päättymistä. luontoon.fi/kaldoaivi luontoon.fi/sevettijarvi-pulmanki Kirjoittaja on vapaa luontoja retkeilytoimittaja Porvoosta. – 17.1. . Tsuomasjärven autiotupa Kaldoaivin erämaassa. Tähdet ja revontulet tuikkivat taivaalla ja kuu valaisee ja raidoittaa varjoilla maisemaa, tunturikoivujen oksien lumikiteet kimmeltävät. Kaldoaivin erämaata, Suomen suurinta, riittää etelässä melkein Inarijärvelle saakka. luontoon.fi/muotkatunturi 6. Lapintiainen ilahduttaa Muotkalla.. Nuorgam & Kaldoaivin erämaa Utsjoki Kaamos 25.11. Lännessä pilviverhon raosta kajastaa auringon valo, ensimmäistä kertaa 52 vuorokauteen. 46 SUOMEN LUONTO 1/2020 yönmustaan
1/2020 SUOMEN LUONTO 47 Vuonna 2009 joukko suomalaisia perhonsidontatarvikkeiden kauppiaita tuomittiin oikeusjutussa höyhenten laittomasta myynnistä. Tapausta penkoessaan toimittaja Jouni Tikkanen yllättyi. TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT ISTOCKPHOTO VIIDAKKOKUKKOJUTTU
On vähän epäselvää, mistä niin sanotut fantasiaperhot saivat alkunsa, mutta osasyy voi olla, että aikuinen merilohi ei jokeen kudulle noustuaan syö mitään. Kyse on kauppanimestä, jolla viitataan harmaaviidakkokanan kukkoihin. Perhoihin tarvitsin materiaaleja, jotka jäivät kassin pohjalle, kun harrastus lukioaikana hiipui. Äidin sukkahousuista olin ottanut palasia, joiden mutkaan sujautin styrox-pallon pienen pintaperhon kohoksi. Teini-iässä harrastin metsästystäkin ja otin talteen kaiken, mitä saatoin käyttää sidonnassa. Sen munat ovat tavallisten kananmunien tapaan pilkuttomia, valkoisia, roosanvärisiä tai ruskeita. Kuten punaviidakkokana, myös harmaaviidakkokana tekee pesänsä maahan, puun tai pensaan juurelle. Tehtaat likasivat jokia, mutta siellä missä lohikala vielä viihtyi, hyvät kosket alkoivat päätyä kalastusklubien hallintaan. Nyt löysin kassista asioita, jotka olin unohtanut. Intian Madhyan provinssissa, koillisessa Andhran provinssissa ja Länsi-Ghattien vuoriston pohjoisosassa lajien esiintymis alueet kohtaavat, ja linnut voivat risteytyä keskenään. Jos koiras tuohon aikaan tapetaan ja sen niska kuivataan asiallisesti, sillä on noin sadan euron kauppa-arvo. Perhonsitojia kiinnostavat harmaaviidakkokanassa lajin koiraiden kauniit niskahäkilät. Olin kai pyörittänyt karvaa sidontalangan ympärille ja kiertänyt toukkajäljitelmien rungoiksi. Perhonsidontaan liittyy se hassu juttu, että siinä käytetään usein yhden eläinlajin höyheniä tai karvoja, jotta voitaisiin jäljitellä toista lajia, jotta saataisiin koukkuun kolmas laji, lohikala. 48 SUOMEN LUONTO 1/2020 V iime marraskuussa hain kotini vintiltä sinisen urheilukassin ja tein kiusallisen löydön. Olin tarvinnut myös riikinkukon pyrstöhöyhenen siikasia, kultafasaanin kruunuhöyheniä ja kaninkarvan suikaleita. Jäljittelyn takia perho-onginta vaati luonnontuntemusta ja aikaa. Sen puijaamiseksi on turha jäljitellä hyönteisiä. Ravinnokseen linnut syövät bambun siemeniä, intianjujuban, tulikruunujen ja mulperipuiden hedelmiä, tai nokkivat norsujen ja karjan kakkaa. Tehtaanjohtajat, insinöörit ja koko teollistumisen laajentama herrasmiesten luokka alkoi kuluttaa vapaa-aikaansa sielua ja ruumista jalostavissa harrastuksissa. Rugby, hevospoolo, kriketti ja perhokalastus olivat tuon ajan hipstereiden ajanvietteitä. Harmaaviidakkokana on etenkin tiikkija bambumetsien laji, ja asuttaa usein vanhoja kahvi-, teetai kumipuuplantaaseja, varsinkin jos ne ovat tulikruunujen valtaamia. Olin säilönyt kassiin perhonsidontatarvikkeet, jotka keräsin 12– 16 -vuotiaana, kun asuin Pohjois-Pohjanmaalla Lamujoen rannalla. Löysin pussillisen karvaa, jossa luki ”rämemajava vaaleanharmaa”. Nuo Amerikan tropiikista tuodut vieraslajit antavat aralle linnulle suojaa. Sitä ei ole aivan helppo selittää. Tämä on oleellinen ero, koska juuri ajan tarpeen takia perhokalastus alkoi jo varhain erkaantua joutilaan yläluokan huviksi. Koukut, silkit, lakkapullot ja tinselit, kaikki olivat hyvässä järjestyksessä, niin kuin olisin lopettanut sitomisen eilen. Löysin kimaltavaa flashabouta, tärkeää suurten kalajäljitelmien teossa. Löysin oravan hännän – sen hennoista karvoista saa hyviä siipiä perhoihin, koska karva taipuu kovassa virrassa, mutta ei liikaa. Mutta miksi. Löysin ostamani naarasfasaanin pyrstön – hyvää nymfijäljitelmien jalkaja runkomateriaalia. Pitkään puhuttiin perho-onginnasta, eikä se eronnut mato-onginnasta muuten kuin niin, että syöttinä oli tekoperho eikä elävä mato. Löysin pyyn höyheniä, koppelon sulkia ja teeren sulkia, ehkä linnuista jotka olin ampunut itse. Kalkkunan pyrstösulkia olin tarvinnut kai klassisten uppoperhojen siipiin. Koiras saa kunnolla kuvioidut häkilähöyhenensä vasta toisen elinvuoden aikana, ja kaikkein kirkkaimmillaan ne ovat lisääntymisaikaan helmi–huhtikuussa. Kahden onginnan alalajin jakautuminen nopeutui 1800-luvulla, kun Englanti teollistui. Perho-onginta oli taimenten onkimista jokivarren hyönteisiä jäljittelemällä. Laji elää vain kuivemmissa metsissä. Melko harvinaista se silti on. Harmaaviidakkokanat nimittäin haluavat piiloutua heti, jos ne yllätetään. Nykyiseen muotoonsa harrastus kehittyi kuitenkin Englannissa 1500-luvun jälkeen. Toisin kuin punaviidakkokanalla, häkilähöyhenet ovat pyöreäpäisiä. Kalastin silloin perholla harjusta ja jokeen istutettua kirjolohta. Yllättäen kassissa oli kuitenkin myös peukalon kokoinen pala viidakkokukon niskaa. Viidakkokukkoa minullakin! Nolo löytö. Ohutta lateksia muistan leikanneeni hyönteisten toukkajäljitelmien selkiin. Viidakkokukkoa minullakin! Nolo löytö.. Lohi pitää ärsyttää iskemään. Harmaaviidakkokana (Gallus sonneratii) on alkujaan intialainen laji, ja hyvin läheistä sukua punaviidakkokanalle (Gallus gallus), josta tavalliset kotikanamme polveutuvat. Perhokalastuksessa sivistykselliset, urheilulliset ja esteettiset intohimot yhtyivät. KIINASSA PERHOKALASTUKSEN juuret yltävät kolmen tuhannen vuoden taa, ja Välimeren alueellakin oli oma perhokalastuskulttuurinsa jo ennen ajanlaskun alkua. Sen nimistä lajia ei nimittän ole olemassa. Kauemmas ne näyttävät vain kirjavilta, mutta läheltä on mahdollista huomata, että jokaisessa höyhenessä on mustalla pohjalla kaksi tai kolme kellanvalkeaa helmeä. Tavallinen mato-onginta, joka oli helpompaa, jäi rahvaan harrastukseksi. LINTUHARRASTAJA SAATTAA kohottaa kulmiaan sanalle ”viidakkokukko”
1/2020 SUOMEN LUONTO 49 Harmaaviidakkokanan kukko on selvästi kanaa näyttävämpi. Kauppaa käydään kauniilla niskahöyhenillä.
Mitä erikoisempi perho, sitä hienompi lordi. Kelsonia, joka julkaisi vuonna 1895 kirjan The Salmon Fly. Tärkeä saalis 15-vuotiaalle pojalle. Sillä sain elämäni ainoan lohen, kahden kilon painoisen titin. MINÄ KALASTIN lähinnä kotijokeni harjusta ja kirjolohta ja sidoin hyvin vaatimattomia perhoja. Ei minulla ollut rahaa matkustaa Tenollekaan. George M. Klassisten lohiperhojen kanonisoinnista voi kuitenkin suurelta osin syyttää yhtä miestä, englantilaista George M. Perhon kurkkuun tarvitaan helmikanan (Numida meleagris) höyhen. Purppurakurkkukotinga on lähtöisin Etelä-Amerikan pohjoisosista. Perhon pyrstöön tarvitaan yksi kultafasaanin (Chrysolophus pictus) kruunuhöyhen ja variskotingan (Pyroderus scutatus) rintahöyhen. Perhon sivuille asetetaan harmaaviidakkokanan kukon häkilähöyhenet ja poskille kotingan, ehkä purppurakurkkukotingan (Cotinga cotinga) rintahöyhenet. Helmikana on alkujaan afrikkalainen laji, jota on tarhattu eri puolilla maailmaa. Kelsonin reseptissä on kokonainen parvi eksoottisia lintulajeja. Kelsonin mukaan Jock Scott aloitetaan kiertämällä koukun mutkan kohdalle muutama kierros hopeista kierrelankaa ja keltaista silkkiä (silkkiperhosen, Bombyx mori, koteloista). Jos johonkin, siihen olisin saattanut käyttää kaksi viidakkokukon häkilähöyhentä. Kultafasaani on Keskija Etelä-Kiinan vuoristometsistä kotoisin oleva, hyvin näyttävä lintulaji, jota on istutettu Englantiinkin. Kelsonista en tiennyt tuolloin mitään, ja valtaosan hänen mainitsemistaan materiaaleista jätin perhosta taan elää Etelä-Amerikassa, jossa se on harvinaistunut. Sidoin silti toisenkin Kelsonin mainitseman perhon, Jock Scottin. Kirja on täynnä sittemmin klassikoiksi kivettyneitä lohiperhoja, eikä joukossa ole montaakaan, johon ei tarvittaisi harmaaviidakkokanan koiraan häkilähöyheniä. Riikinkukko on alkujaan intialainen laji, jota on tuotu puolivilliksi eri puolille maailmaa. 50 SUOMEN LUONTO 1/2020 pois, ehkä osittain sen takia, että rahani eivät olisi mitenkään riittäneet niiden hankintaan. Kukko polveutuu, kuten sanottua, punaviidakkokanasta, joka elää luonnonvaraisena muun muassa Intiassa. Punarintainen variskotinga puolesKelsonin Tips-kirjassa mainostettiin perhokalastajan asusteita.. Todella riisuttu tuostakin perhosta täytyi tosin tulla, koska Kelsonin kuvailemassa Siksi, tai silkan esteettisen briljeerauksen takia, nimenomaan lohiperhoista kehittyi 1800-luvun aikana yhä näyttävämpiä. Perhon siivessä on mustan kalkkunan (Meleagris gallopavo) siipisulkaa, kultafasaanin pyrstöä, trappia eli todennäköisimmin isotrappia (Otis tarda), heinäsorsaa (Anas platyrhynchos), riikinkukkoa, muutama puna-aran (Ara macao) sulan siikanen sekä katteena kookas kultafasaanin kruunuhöyhen. Kalkkuna on alkujaan Pohjois-Amerikasta, isotrappi Kaakkois-Euroopasta ja puna-ara Etelä-Amerikasta. Näin Jock Scott -perho on valmis pääteltäväksi ja sidottavaksi siiman päähän. Rungon etupuoliskon pohjalla on musta silkki, jonka yli kierretään hopeatinseli ja musta kukon häkilähöyhen. George M. Enää tarvitaan hyasinttiaran (Anodorhynchus hyacinthinus) höyhenen siikaset perhon ”sarviksi” ja pää riikinkukon silmähöyhenestä. Rikkitukaani on erityisesti Väli-Amerikassa esiintyvä, toistaiseksi elivoimainen mutta harvinaistuva lintulaji. Mutta 1990-luvun lopussa kävin kerran Tenolla, ja sitä varten sidoin pari lohiperhoa, ainakin Green Higlanderin. Perhon vyö kierretään mustasta riikinkukon (Pavo cristatus) silmähöyhenen siikasesta. Hienojen perhojen käytöstä tuli englantilaisen yläluokan tapa korostaa luokka-asemaansa. Rungon ensimmäiseen puolikkaaseen kierretään keltaista silkkiä ja hopeakierrettä, sitten pannaan yläja alapuolelle rikkitukaanin (Ramphastos sulfuratus) rintahöyhenet ja tehdään toinen vyö riikinkukon silmähöyhenen siikasesta. Isotrappi on vaarantunut, eikä yksikään sen nykyisistä kannoista kestä metsästystä. Kelson kanonisoi eksoottisia materiaaleja vaativat lohiperhot. Hyasinttiara on vaarantunut, Brasilian kosteiden alankometsien reunoilla elävä laji. Reissu oli rippi lahja kummisedältä. reseptissä on kokonainen parvi eksoottisia lintujeja
Viidakkokukkojutusta tuli valtakunnallinen uutinen ja iso kohu perhonsitojien kesken. Peukalonkokoista palaa huonoja höyheniä ei voisi myydäkään. Vaikea selittää. Toisin sanoen lajin osien myyminen olisi vaatinut sekä viejämaan että tuojamaan myöntämät CITES-luvat, joita perhonsidontakaupoilla ei ollut esittää. Äläkä lahjoita.”. Tällaisia tapauksia Stella From työkseen käsittelee. Todennäköisemmin halusin kuitenkin vain, että perhoni näyttäisivät oikeilta lohiperhoilta. Osa nykyisistä perhonsitojista jäljittelee yhä Kelsonin perhoja, ja globalisaatio on tehnyt 1800-luvun englantilaisten herrasmiesten harrastuksesta suositun ympäri maailmaa. Viidakkokukkojutun tuomioiden jälkeen kaupat joutuivat muuttamaan tapojaan. Harmaaviidakkokana kuuluu CITESlainsäädännön luokkaan II. Nyt harvinaisia höyheniä havitteleva harrastaja törmää kuitenkin luonnonvaraisten lajien kauppaa säänteleviin lakeihin. Intialainen mies oli myynyt luonnonvaraisen harmaaviidakkokanan kukkojen niskoja perhonsidontamateriaaliksi peräti pariinkymmeneen maahan. Materiaalin vähäisyyttä From piti huojentavana. Hän oli ollut yhteydessä myös kokkolalaiseen yritykseen nimeltä Finnish Fur Fly. Tietysti ne ulottuivat Intiaan, jossa eli harmaaviidakkokanoja. Se kärsii laittoman pyynnin lisäksi metsien raivaamisesta ja polttopuiden keruusta. Suurin osa CITES-listatusta lajeista on Fromin mukaan kasveja, lähinnä orkideoita. Naisten hattumuoti oli luonut 1800-luvun lopulla kokonaisen sulkakauppiaiden ammattikunnan, ja tapettuja eksoottisia lintuja virtasi Lontooseen kaikkialta, minne maan kauppasuhteet tai siirtomaavallan lonkerot ulottuivat. Ja miksi minä halusin teini-iässä palan viidakkokukon niskaa. From huomautti, että viidakkokukko on kuitenkin sikäli erityinen tapaus, että minun teinivuosinani valtaosa siitä oli laittomasti Intiasta maahan tuotua. Olin nuori, isätön poika ja halusin kuulua joukkoon. Tai anakondannahkaiset bootsit, täytettyjä ulkomaisia lintuja, linnun munia, turkiksia, kiinalaisia luonnonrohtoja, tai kaviaaria. ESITUTKINTAPÖYTÄKIRJASSA Finnish Fur Flyn omistaja sanoo tienneensä, että viidakkokukon myyminen ilman lupaa oli kiellettyä, mutta ottaneensa tietoisen riskin, ”koska oli kysyntää”. Suomessa tavallisin ulkomailta tuotava CITES-lajin osa on vähän yllättäen kellon rannekkeisiin käytettävä alligaattorin nahka. Vuonna 2009 Suomen Tulli sai yhteydenoton Intian Interpolilta, joka kertoi selvittelevänsä laitonta viidakko kukon niskahöyhenten kauppaa. En muista enää, mistä sain peukalon kokoisen palan viidakkokukon niskaa, mutta olen aika varma, ettei myyjällä olisi ollut esittää CITES-todistusta. Että kun seisoisin aikuisten miesten joukossa Tenojoen rannalla ja avaisin perhorasiani, porukasta kuuluisi hyväksyvää mutinaa. Soitin Syke:n CITES-asiantuntijalle Stella Fromille ja kysyin, mitä minun vanhaa, laitonta tavaraa omistavana perhonsitojana pitäisi tehdä. Kukin suomalainen yritys sai pian sakkotuomion. Vuonna 2009 olin itse jo lopettanut perhonsidonnan, mutta noloa kyllä, vielä kymmentä vuotta aiemmin näytän olleen osa tuota kysyntää. 1/2020 SUOMEN LUONTO 51 GEORGE M. Intia ei myönnä lupia harmaaviidakkokanan vientiin, koska laji on harvinaistunut. Lontoossa päämajaansa pitänyt Itä-In tian kauppakomppania oli alistanut Intian mughal-imperiumin valtansa alle vuonna 1765. Kakkosliitteen lajien kauppa on mahdollista, jos luvat ovat kunnossa. Mutta mihin joku tarvitsee alligaattorinnahkaisen kellonrannekkeen. Tuota mutinaa ajattelin saavani aikaan harmaaviidakkokanan kukon höyhenillä, koska harrastin viktoriaanisessa Englannissa kehittynyttä ajanvietettä, jossa näkyvät yhä siirtomaa-ajan outoudet. Nyt perhonsidontatarvikkeiden myyjät sanovat hankkivansa tarhattua viidakkokukkoa Englannista. Viranomaiselle asia on periaatteellinen. ”Jos sinulla on vanhaa tavaraa omassa työpakissa, josta itse sidot itsellesi, en näe siinä ongelmaa” hän sanoi hetken mietittyään. Naiiviuttani ja tietämättömyyttäni. KELSON sai materiaalit perhoihinsa aika helposti, koska hän eli 1800-luvun siirtomaa-Britanniassa, eikä hänen aikanaan tunnettu vielä kovin suurta huolta harvinaisten lintulajien puolesta. Hän pani asialle verkkorikostutkijan, joka selvitti, että puolenkymmentä suomalaista yritystä myi viidakkokukkoa verkkokaupassaan ilman lupaa. Äläkä lahjoita. ”Mutta jos et tiedä etkä pysty osoittamaan, mistä materiaali on peräisin, älä myy sitä. Jos et tiedä, mistä materiaali on peräisin, älä myy sitä. Eläimiä listalla on kuutisen tuhatta lajia, niistä lintuja noin 1500. Sen tuontiin ja jälleenvientiin haetaan Suomen ympäristökeskuksesta eniten lupia. . Ihminen on niin pieni. Valtaosa linnuista kuuluu samaan kakkosliitteeseen kuin viidakkokukkokin. Kaikki verkkokaupoissa asioivat eivät nimittäin hanki lupaa. Ostokuitin sanotaan kelpaavan alkuperätodistuksesta, jos höyhenet pidetään EU:n rajojen sisällä. Tällaiset asiat liikuttelevat lajien kohtaloita, joskus toisella puolella maailmaa. Alligaattorinnahan kysyntä näkyy selvästi myös Tullin takavarikkotilastoissa. From piti asiaa selvästi kiusallisena. Niin sanotun ”viidakkokukkojutun” tutkinnanjohtajaksi Suomessa nimettiin Seppo Mäkitalo Vaasan Tullista. Voi olla, että jokin pieni osa minusta kuvitteli, että harmaaviidakkokanan kukon niskahäkilän kellanvaalea helmi olisi todella se ratkaiseva iskupiste, joka lohen ärsyttämiseen tarvitaan
52 SUOMEN LUONTO 1/2020 Luontokuvaaja Merja Paakkanen ammensi mielenrauhaa alkavaan vuoteen Patvinsuolta. TEKSTI JA KUVAT MERJA PAAKKANEN SUON RAUHAA
Tuntuu etuoikeutetulta elää juuri tätä hetkeä. Lähdemme hiihtämään muutaman kilometrin taivalta kohti Teretinniemen laavua. Ilta pimenee ja tähdet tuikkivat esiin. Onneksi sitä on pian tiedossa. Eilen mielen täyttänyt levollisuus on läsnä heti uuden päivän alkaessa.. Taivas ja hanki hohtavat pastellin sävyissä. Lämpötila on yöllä laskenut lähelle jopa kahtakymmentä pakkasastetta. Lämmin ja pehmeä makuupussi sekä kiireetön aamu tuntuvat sitäkin paremmilta, kun vielä aurinkokin kipuaa selkeälle taivaalle. Aurinko laskee vauhdilla, ja laavulle saapuessa alkaa jo hämärtää. Hanki kantaa hyvin, ja suksiminen tuntuu mukavalta. Tähtitaivas, horisontissa siintävä himmeä revontulikaari ja suon päällä leijaileva sumu luovat taianomaisen tunnelman. Talveen kääriytynyt luonto henkii rauhaa ja hiljaisuutta. Erämaasta nauttiessa voi aistia myös pakkasen kiristyvän. Yöstä on tulossa kylmä! HERÄÄMME KIRPEÄÄN pakkasaamuun. 1/2020 SUOMEN LUONTO 53 J oulun ja vuodenvaihteen juhlaputki kiireineen ja aikatauluineen saa mielen kaipaamaan rauhaa ja hiljaisuutta. Lunta on kertynyt suolle mukavasti. Seison keskellä jäätynyttä suota ja kuuntelen hiljaisuutta. Pian ahkio täyttyy parin yön retkelle varatuista tarvikkeista. Lumi on kuorruttanut pinnat, eikä maisemasta voi olla lumoutumatta. Vähitellen suon ylle alkaa kerääntyä jäistä sumua. Taivas on selkeä, ja pakkasta on jo kymmenen astetta, kun ajamme Patvinsuon kansallispuiston Kurkilahden lähtöpaikalle. Taivaalla kimmeltää Linnunrata. On vielä valoisaa, mutta aurinko paistaa matalalta ja luo pitkät varjot hangelle. Laavulle ei saavu muita, joten teltta jää ahkioon ja pian ruoka valmistuu nuotiolla
Patvinsuolla on useita merkittyjä reittejä peräti 80 kilometrin verran. Pian perille saavuttuamme taivas kuitenkin peittyy pilviin, ja ilta pimenee. Liekit lämmittävät, ja kipinät luovat valonäytelmän pimeyttä vasten samalla, kun illallinen valmistuu. Kauempana horisontissa alkaa näkyä tummia pilviä ja sääennuste onkin luvannut tuulta ja lumisadetta. Paluumatkalla suurin osa taivaasta on vielä selkeä ja hehkuu jälleen hempeissä sävyissä. Ilma on lauhtunut. Vaikka ei ole vielä myöhä, on jo aivan pimeää. Olen edelleen haltioissani upeasta hiihtopäivästä. ILTAPALAN JÄLKEEN rakennamme pienen suojan laavun eteen, jotta yölle luvattu tuuli ja lumituisku eivät yltäisi sisälle. On taas aika sytyttää nuotio. Suosituin niistä on Suomenjärven ympäri kulkeva Suomunkierto. Leveät metsäsukset kantavat hyvin hangella. Evästauon jälkeen suksien suunta on takaisin kohti Teretinniemeä. Tasaisella suolla on helppo hiihtää.. On ihana kömpiä makuupussiin ja jäädä kuuntelemaan Laavu tarjoaa suojaisan yöpaikan retkeilijälle. Rauhoitun kuuntelemaan tulen rätinää. Sääennusteen lupaama lumisade on alkanut, vaikkakin lunta tulee vielä hiljalleen. 54 SUOMEN LUONTO 1/2020 Aamupalan jälkeen suuntaamme suksilla kohti kansallispuiston läpi kulkevaa Nälmänjokea. Tulen loimua katsellessa on ihana kerrata mennyttä vuotta ja luoda haaveita tulevaan
Lintujen tarkkailuun hyviä paikkoja ovat Teretinniemen lintutorni tai Surkansuon ja Lahnasuon lintulavat. · Lintujen muuttoaikana Patvinsuo on hyvä retkikohde. Mieli on vaipunut lepotilaan kuten ympäröivä talvinen luontokin. Lisäksi Hietajärven ympäristön tutkimusalueella on liikkuminen kiellettyä 1.1. Kevättalven hiihtoretkillä on kuitenkin otettava huomioon isojen soiden rajoitusosat, joilla liikkuminen on sallittua vain merkityillä reiteillä maaliskuun alusta heinäkuun loppuun. Kesällä Suomunjärvi upeine hiekkarantoineen on hyvä vaihtoehto esimerkiksi melontaretkelle. 1/2020 SUOMEN LUONTO 55 PATVINSUON KANSALLISPUISTO · Sijaitsee Pohjois-Karjalassa Lieksan ja Ilomantsin rajalla. Aamulla herätessä edellisen päivän jäljet ovat peittyneet puhtaaseen, uuteen lumeen. Lieksasta on Suomun luontotuvalle matkaa 55 kilometriä, ja Joensuusta matkaa tulee noin 90 kilometriä. · Alueella on vahva karhukanta, ja niinpä kansalliseläimemme on myös Patvinsuon kansallispuiston tunnuksessa. – 10.7. hiljaisuutta. Aamupalan ja kahvin jälkeen on aika pakata tavarat takaisin ahkioon. Rajoitusosien tarkoitus on taata linnuille pesimärauha. Sydän on täynnä kiitollisuutta ja mieli levollisuutta. · Talvella avarat aapasuot luovat upeat puitteet hiihtämiselle. Vaihdamme hieman nukkumapaikkaa ja jatkamme unia. Tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi. ja 1.8.–31.12. Mieli on vaipunut lepotilaan kuten ympäröivä talvinen luontokin. . · Monipuoliset maisemat, joissa hienot metsät ja laajat suoalueet vaihtelevat. Kirjoittaja on valokuvaaja Kuopiosta. Illallinen valmistuu nuotiolla tähtitaivaan alla.. Valmiita latuja alueella ei ole. Hieman ennen puolta yötä havahdumme hereille, kun tuuli on tuiskuttanut lunta laavuun
Kaukolämmön keskipäästöt ovat laskeneet sähköä hitaammin: kymmenessä vuodessa ne ovat tippuneet 219 grammasta 147 grammaan tuotettua kilowattituntia kohden. ”Fossiilisista luopuminen ei ole kovinkaan hankalaa energiantuotannossa, mutta liikenteessä ja materiaalien valmistuksessa fossiilienergian korvaaminen on vaikeampaa”, Rinne sanoo. Nyt metsät sitovat reilun neljänneksen päästöistämme. Mutta miten temppu tehdään. ”Paikalliset olosuhteet vaikuttavat huomattavasti hiilijalanjälkeen ja myös energian hintaan”, selventää professori Jero Ahola LUT-yliopistosta. 56 SUOMEN LUONTO 1/2020 ENERGIA ILMASTOVIISAS IHMINEN Osa 5/6 LIIKENNE ELÄMÄNTAVAT ASUMINEN RUOKA & KULUTUS HIILINIELUT Jotta Suomi olisi hiilineutraali vuonna 2035, fossiilisista energiamuodoista on päästävä eroon. Nykyisenkaltaista ydinvoimaa ei Aholan mukaan kannata rakentaa, koska se on kallista. Yksin Helsingissä on yli seitsemän miljoonaa kattoneliötä, jotka soveltuisivat aurinkoKestävämpää energiaa TEKSTI PEKKA HÄNNINEN / KUVITUS ANNE STOLT Kaavoituksessa tulisi huomioida vähähiilinen energiantuotanto.. Käytännössä tuulisähkön lisäys merkitsisi 4000 uutta neljän megawatin tuulivoimalaa”, Rinne arvio. Hankkeen tavoitteena on edistää kaupunkien vähähiilisyystavoitteita. Tästä siivusta on päästävä eroon. Fossiilisten polttoaineiden eli öljyn, kivihiilen ja turpeen osuus Suomen energian kokonaiskulutuksesta on vielä 40 prosenttia. Samalla Suomen energiaomavaraisuus paranisi. Paljonko tuulivoimaa tarvitaan. Aurinkosähkölle löytyy tilaa esimerkiksi kaupunkien talojen katoilta. Saksaan, joka on Suomen kokoinen, mutta huomattavasti tiuhempaan asuttu maa, on tuulivoimaa jo nyt saatu sopimaan vajaan 60 000 megavatin edestä. Osittain tämä johtuu uusiutuvien energiamuotojen lisääntymisestä. Sähköautot ja lämpöä tuottavat lämpöpumput lisäävät sähkönkulutusta, joten sähköntuotantoa olisi lisättävä 40 prosenttia”, laskee Oulun Making-City-EUhankkeen projektipäällikkö Samuli Rinne. Kaukolämmön tuotannossa on isoja kuntakohtaisia eroja. ”Fossiilienergioista luopuminen merkitsee yhteiskunnan sähköistymistä. Puhtain energiajärjestelmä Mikään energiamuoto ei ole vielä täysin hiilidioksidipäästötöntä. ”Puolustusvoimat vastustaa tuulivoimaloiden rakentamista Itä-Suomeen, jossa tuulivoiman rakentaminen olisi edullista”, harmittelee Ahola. Aholan mukaan tuulella voisi olla päävastuu Suomen energiantuotannossa auringon avittamana. H iilineutraaliuden saavuttamiseksi Suomen päästöjen tulee olla pienemmät kuin hiilinielujen eli käytännössä metsien hiilensidonnan. Sähköntuotannon keskipäästöt ovat kuluneen vuosikymmenen aikana jo pienentyneet 280 grammasta 106 grammaan tuotettua kilowattituntia kohden. Vesi, tuuli ja aurinko ovat uusiutuvista energialähteistä vähäpäästöisimmät. Niiden päästöt liikkuvat 10–60 hiilidioksidigramman välillä tuotettua kilowattituntia kohden. ”Fossiilienergioiden korvaamiseen tarvitaan likimain 16 000 megavattia tuulija 4000 megavattia aurinkosähköä. Ydinvoiman elinkaaren hiilidioksidipäästöt ovat samaa suuruusluokkaa. ”Ydinvoimasta luopuminen olisi jo haasteellista, mutta ei sekään mahdotonta ole”, hän jatkaa. Kulutushuippuja voisi tasata pohjoismaisella vesivoimalla. Esimerkiksi laitteiden ja infrastruktuurin rakentamisesta sekä polttoaineiden valmistuksesta ja käytöstä syntyy päästöjä. Tuuli ja sähkö rulettavat Tuoreen Turun ammattikorkeakoulussa tehdyn laajan tutkimuksen mukaan tuulivoiman läheisyydellä ei ole havaittavia vaikutuksia ihmisten terveyteen – toisin kuin autoteiden läheisyydellä
Tuuli on jo Rinteen mukaan edullisin energiantuotantomuoto Suomessa, ja on vain ajan kysymys, milloin aurinkosähkö seuraa perässä. Silti Suomessa tuotetaan yhä sähköä hiilestä ja turpeesta. Ne edellyttävät käytön joustoa. Hiilineutraaliuden jälkeen maapallolla olisi elettävä hiilinegatiivisesti eli päästöjen tulisi olla nieluja huomattavasti pienemmät – ilmakehässä kun liihottelevat myös menneiden vuosikymmenten ylimääräiset hiilidioksidit. 1/2020 SUOMEN LUONTO 57 energian tuotantoon. Katoilla paneelit eivät häiritse maisemaa. Kesällä jäähdytyksessä rakennuksista poistettua lämpöä voidaan kausivarastoida maaperään tai maanalaisiin vesisäiliöihin, ja hyödyntää sitä lämpöpumppujen avulla talvella. Saastuttavinta on kivihiilisähkö, jonka tuottaminen syytää 800–1000 g hiilidioksidia ilmakehään. Älykäs energiaverkko on kaksisuuntainen. ”Nyt kaavoituksessa on tähän vain vähän ohjauskeinoja, eikä tilanne näytä paranevan maankäyttöja rakennuslain uudistuksen myötä”, Rautio murehtii. Älykkäät sähköja lämpöverkot tasaavat vaihtelua. Vaaleanvihreä kuvaa vaihteluväliä. ”Valitettavasti hukkalämpöä tuottavat laitokset sijoitetaan usein kauas asutuksesta, jolloin lämpöä ei voida hyödyntää”, toteaa suunnittelupäällikkö Kaarina Rautio Uudenmaan liitosta. ”Merkittävin ja helpoimmin toteutettava jousto liittyy lämmön varastointiin”, Rinne sanoo. Bioenergia on ilmastolle usein huonompi vaihtoehto kuin tuulivoima tai aurinkosähkö.. Kirjoittaja on arkkitehti ja vapaa toimittaja Helsingistä. Teollisuuslaitosten hukkalämmöllä voisi korvata fossiilisin polttoainein tuotettua kaukolämpöä. . SÄHKÖNTUOTANNON HIILIJALANJÄLKI PÄÄSTÖT g CO2e/kWh EN ER G IA M U O TO TUULIVOIMA VESIVOIMA, VANHA BIOENERGIA AURINKOSÄHKÖ YDINVOIMA MAAKAASUVOIMALA (YHTEISTUOTANTO) KIVIHIILI (YHTEISTUOTANTO) KIVIHIILI (PELKKÄ SÄHKÖ) GEOTERMINEN ENERGIA 200 300 400 100 500 600 700 800 900 1000 Eri sähköntuotantomuotojen ilmastokuorma vaihtelee. Laitteet, jotka eivät tarvitse jatkuvasti virtaa, käynnistyvät tuotantohuippujen aikana. Sekä tuuliettä aurinkosähköntuotanto kehittyy huimin loikkauksin, ja hyötysuhteet paranevat. Sinne voi tuupata yksittäisten rakennusten ylimääräistä aurinkosähköä tai rakennusten hukkalämpöä. Kattopinta-ala riittäisi HSY:n arvion mukaan kattamaan 20 prosenttia Helsingin sähkönkulutuksesta. LÄ H D E: GI BO N A, AR VE SE N A, H ER TW IC H : LI FE CY CL E AS SE SS M EN T D EM O N ST RA TE S EN VI RO N M EN TA L CO -B EN EF IT S AN D TR AD EO FF S O F LO W -C AR BO N EL EC TR IC IT Y SU PP LY O PT IO N S, RE N EW AB LE AN D SU ST AI N AB LE EN ER GY RE VI EW S VO LU M E 76 , SE PT EM BE R 20 17 JA LU T Vinkit · Käytä kotonasi vihreää sähköä: www.ekoenergy.org · Hyödynnä lähienergiaa! www.motiva.fi/koti_ja_asuminen ja www.lahienergia.org · Niin pienkuin asuinkerrostalossakin voidaan tuottaa omaa aurinkosähköä: https://aurinkosahkoakotiin.fi · Hanki osuus aurinkotai tuulivoimalasta, jota useat energiayhtiöt tarjoavat. · Painosta päättäjiä siirtymään keskitetyssä energian tuotannossa uusiutuviin energialähteisiin. Kuvassa ovat mukana tuotannon elinkaaren päästöt kilowattituntia kohden. Hiilineutraalia kaavoitusta Kaavoituksen yhtenä lähtökohtana tulisi olla vähähiilinen energiantuotanto, jonka päästöjä hiilinielut kompensoivat. Lämpöä varastoon Aurinkoja tuulienergian yleistyminen tekevät energiantuotannosta epätasaisempaa
Professori Otso Ovaskainen selvittää ekologisia kysymyksiä matemaattisten mallien avulla. HOMO SAPIENS Professori Otso Ovaskainen Luonnon laskija 58 SUOMEN LUONTO 1/2020. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT ANNA RIIKONEN Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. matemaattisten mallien avulla
”Insinöörisovellukset eivät kuitenkaan millään tavalla kiehtoneet minua. ”Hiihtelin Suomen armeijan kuteissa Venäjän puolella ja kiikaroin, miten Suomen metsäteollisuus käsittelee Venäjän metsiä, esimerkiksi nykyisen Kalevala-puiston alueella”, Ovaskainen kertoo. Lisätietoa: www.helsinki.fi/en/projects/lifeplan ”Lajit tunnistetaan tietokonealgoritmien avulla.” METSÄSUKSET. Jo lapsena Ovaskainen haaveili eläintutkijan ammatista. Ovaskainen, kuten koko matemaattisen ekologian ala, on kehittänyt menetelmiä entistä suurempien ja monimutkaisempien aineistojen mallintamiseen. ”Jossain vaiheessa sain itseäni niskasta kiinni”, hän sanoo. Sittemmin Ovaskaisen haaveet ovat käyneet toteen, mutta eivät aivan sellaisina kuin hän lapsena ajatteli. 1/2020 SUOMEN LUONTO 59 Vasta vuonna 2007 perustettiin 740 neliökilometrin laajuinen Kalevalan kansallispuisto. Lajit tunnistetaan tietokone algoritmien avulla. Väitöstutkimus pohjautui elastisuusteoriaan ja käsitteli osittaisdifferentiaaliyhtälöitä. Samaan aikaan sitä nakerrettiin hakkuilla. Tutkimuskohteena oli Ahvenanmaan ketolaikuilla elävä täpläverkkoperhonen. Aineistoa tulee kertymään niin paljon, ettei kaiken läpikäyminen ihmisvoimin olisi mahdollista. Sittemmin moni ekologi ja evoluutiobiologi on hyötynyt Ovaskaisen matemaattisesta osaamisesta. Siellä sijaitsevat laajimmat yhtenäiset vanhat metsät Fennoskandiassa. ”Tietenkään meidän kiinnostuksemme ei kohdistunut vain tähän yhteen perhoseen, vaan yleisempään kysymykseen siitä, miten elinympäristöjen pirstoutuminen vaikuttaa lajien säilymiseen”, Ovaskainen kertoo. Ovaskainen viihtyi luonnossa retkeilemällä. Ja juuri sellaisen tehtävän äärellä hän on nytkin. Ovaskainen koordinoi metsien kartoituksia Venäjällä ja teki niitä itsekin. Malli kertoo säilyykö laji Ovaskaisen ja Hanskin yhteistyö alkoi metapopulaatiomalleista. Tiedot hakkuista ja luonnontilaisista metsistä koottiin raporttiin. Hän kirjasi tekemiään havaintoja muistivihkoi hinsa, mutta ei koskaan innostunut lajien opettelusta. He aikovat tehdä ennennäkemättömän laajan selvityksen maailman luonnon monimuotoisuudesta. Montako lajia maapallolla on. Ihmisen täytyy kuitenkin opettaa koneelle lajit. Tuntui, ettei niillä tehdä mitään hyödyllistä, vaan ehkä mieluumminkin päinvastoin.” Luonnonmetsien kartoittaja Samaan aikaan luonnonsuojelu alkoi vetää Ovaskaista puoleensa. Väitöskirjan valmistuttua Ovaskainen löysi matemaattisen ekologian. Kirjoitusten jälkeen Ovaskainen aloitti fysiikan opinnot Teknillisessä korkeakoulussa. Siihen tehtävään Ovaskainen kutsuu avuksi maailman luontoharrastajat. Hän on kehittänyt menetelmiä, joiden avulla pystytään mallintamaan muun muassa lajien leviämistä ja liikkumista, evolutiivisen valinnan vaikutuksia, populaatioita ja lajiyhteisöjä. Kalevala-puisto oli silloin perusteilla oleva luonnonsuojelualue. ”Näillä suksilla olen avannut 25 viime vuoden aikana tuhansia kilometrejä latua umpihankeen niin Lapin kuin Venäjän erämaissa.”. Suomalaiset metsäyhtiöt lupasivat jättää tietyt arvokkaat luonnonmetsät rauhaan. Tutkimusta varten he aikovat kerätä valtavasti lajihavaintoja: dna:ta, äänitallenteita ja riistakamerakuvia. ”Jos vaikka teräspalkkia taivutellaan, niin näillä yhtälöillä voidaan selvittää minkälaisia jännitteitä palkin sisälle muodostuu”, Ovaskainen selittää. Luonnonsuojeluun keskittyneen Ovaskaisen motivaatio väitöskirjan viimeistelyyn oli hiipunut, mutta ei kuitenkaan matematiikkaan. Ovaskainen kollegoineen aikoo selvittää automatisoidun näytteenoton avulla maailman lajien monimuotoisuuden, erityisesti sienten, hyönteisten, lintujen ja nisäkkäiden osalta. Järjestettiin mielenosoituksia, ja tieto ikimetsistä hakatusta puusta levisi. Niiden avulla voidaan ennustaa, kuinka suurina pirstaleina tietty laji tarvitsee luonnollista elinympäristöä, jotta sen kanta säilyy. Työn yksi päätarkoitus on mallintaa, mitkä tekijät vaikuttavat lajistoon eri puolilla maapalloa. Väitöskirja jäi jäähylle, kun hän suoritti siviilipalveluksensa Luonto-Liiton metsäryhmässä. Se oli tieteenala, josta hän ei aiemmin tiennyt. Helsingin yliopistolla aiheen parissa työskenteli nyt jo edesmennyt ekologi, professori Ilkka Hanski. M eillä on tosi innostunut ilmapiiri”, Helsingin yliopiston professori Otso Ovaskainen kertoo. . Lokakuussa 2019 hän sai yhdessä professori Tomas Roslinin ja professori David Dunsonin kanssa 12,6 miljoonaa euroa Euroopan tutkimusneuvostolta
Ympäristöasiantuntija Maija Palomäen mukaan harva ymmärtää, että arkiset käyttötavaratkin sisältävät haitallisia kemikaaleja. ”Koska kosmetiikkatuotteita laitetaan iholle, hiuksiin ja kynsiin, voi olla vaikea hahmottaa, että ne ovat tarpeettomina vaarallista jätettä.” OMAN KODIN haitalliset kemikaalit kannattaa kartoittaa, ja katkaista niiden kiertokulku luontoon. Esimerkiksi useissa juuri ostetuissa vaatteissa ja tekstiileissä on niitä suojaavia haitallisia aineita, jotka päätyvät pesussa jätevesiin ja sitä kautta vesistöihin”, Palomäki sanoo. Palauta vanhat lääkkeet apteekkiin, kierrätä erityisen tarkasti kosmetiikka sekä maalit, lakat, liuottimet ja öljyt. 2. 5. . Seuraava askel kotitalouksissa on pyrkiä tunnistamaan kodin haitalliset kemikaalit, ja korvaamaan korvattavissa olevat tuotteet ympäristöystävällisemmillä. ”Monet arjen kemikaaleista ovat haitallisia eliöille jo pieninä pitoisuuksina. Imuroi kodissasi säännöllisesti, jotta haitalliset kemikaalit eivät kerry asuntoon tai päädy likaveden mukana viemäriin. T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A K O T O N A 60 SUOMEN LUONTO 1/2020 TIEDÄTKÖ , mitkä asiat kodissasi ovat myrkyllisiä. JENNA PARMALA sisältävät urheiluvaatteet, joissa on näiden. Suosittelenkin mieluummin imuroimaan kotia säännöllisesti.” PALOMÄEN mukaan ainakaan pääkaupunkiseudulla ympäristön ja kodin kemikalisoitumiseen liittyviä riskejä ei ARJEN KEMIKAALIT 1. Kun suosit Suomessa ja EU:ssa valmistettuja tuotteita tiedät, että ne sisältävät vain direktiivien mukaisia kemikaaleja. ”Jo ostetut tuotteet kannattaa kuitenkin aina käyttää loppuun, ettei jätettä tule entistä enemmän”, Palomäki huomauttaa. Monissa kotitalouksissa on läsnä myrkkyjä, jotka ovat sekä meille että ympäristölle vaarallisia. Käytä niitä vain tarpeen mukaan ja ohjeen mukaisesti. 3. VÄHENNÄ KEMIKAALIKUORMAA KU V IT U K SE T: M A RI K A M A IJ A LA tunnisteta. ”Desinfioivat pesuaineet voi tavallisessa kotitaloudessa hyvin korvata esimerkiksi etikalla ja ruokasoodalla sekä hyvällä mekaanisella puhdistuksella.” Suomalaisia on yritetty rohkaista kierrättämään vaaralliset jätteet tekemällä kierrätyksestä maksutonta. Ympäristölle hyvin haitallisia ovat esimerkiksi hopeaa ja triklosaania sisältävät urheiluvaatteet, joissa on näiden kemikaalien ansiosta antibakteerisia ominaisuuksia. Käytetyissä tekstiileissä ja huonekaluissa kemikaalikuormitus on huomattavasti pienempi. Helsingin seudun ympäristöpalvelujen teettämän kyselyn mukaan vain harva tunnisti vaaralliseksi jätteeksi esimerkiksi hajuveden, kynsilakan tai desinfi ointiainetta sisältävän siivoustuotteen. Vesistöissä aineet voivat häiritä eliöiden hormonitoimintaa ja lisääntymistä. Mieti mitä kemikaaleja sinun on pakko käyttää. Valitse vain tuotteita, joissa on ympäristömerkki. 4. Kotona! Tällä palstalla annamme luonnonystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa kodin kemikaaleista. ”Kun kodin lattiaa moppaa tai huonekaluja pyyhkii rätillä, haitalliset aineet päätyvät jätevesien kautta luontoon. Myös kodin huonekalut ja elektroniikka on usein pinnoitettu palonestoaineilla, jotka siirtyvät huonekaluista huoneilmaan ja pölyyn. Monelle se tarkoittaa luopumista pienistä mukavuuksista, kuten vessanraikastimista, pyykkien huuhteluaineesta ja tekstiilien suoja-aineista
Nyt kehitettyinä on jo sieppareita muun muassa jalometallien, kullan, palladiumin ja platinan talteenottoon.” TULOSSA Sieppari metalliromussa KU VA T IS TO CK PH O TO EL M ER I LA H TI N EN SÄHKÖVAI KAASUAUTO. Laskurilla voi vertailla eri käyttövoimilla toimivien POPSI PAPRIKAA. ”3D-tulostettujen metallisiepparien etuja ovat niiden muokattavuus ja tehokkuus sekä nopeus. www.kasvikset.fi LIEDELLÄ SÄHKÖROMU ja elektroniikkaromu sisältävät runsaasti arvokkaita metalleja, jotka halutaan saada mahdollisimman tarkasti talteen. Mitä metalleja siepparit tunnistavat romun seasta. Autokalkulaattori-laskuri auttaa. www.autokalkulaattori.fi Pieni kuin ruusukaali RUNSAASTI kuitua sekä C-vitamiinia sisältävistä kaaleista saa oivaa talviruokaa. ”Menetelmä ei rajoitu vain arvokkaiden metallien erotteluun, vaan sillä voidaan myös poistaa esimerkiksi haitallisia tai myrkyllisiä metalleja, kuten elohopeaa, lyijyä, arseenia tai uraania.” JOHANNA MEHTOLA KAASUAUTO. Me suomalaiset syömme paprikaa henkilöä kohti noin kolme kiloa vuodessa. Laskurilla voi vertailla eri käyttövoimilla toimivien henkilöautojen koko elinkaaren hiilidioksidiipäästöjä sekä hintaa. Autokalkulaattori-laskuri auttaa. Siepparit täydentävät perinteisiä metallinerottelumenetelmiä, jotka taas soveltuvat hyvin esimerkiksi kuparin talteenottoon, jota on metalliromussa paljon.” Sieppareita tulostetaam 3D-tulostimella. ”Tulostettujen sieppareiden ominaisuuksia voidaan muokata sitomaan haluttuja metalleja. Kuinka paljon yksi sieppari maksaa. (JM) Mitä etua sieppareista on verrattuna nykytekniikkaan. Suosikkinsa voi valita useista eri lajeista ja väreistä. Nauti valkosipulimajoneesin kera. Esimerkiksi pikkuruista kuitupommia, ruusukaalia on saatavilla myös kauniin violettina. ”Hintaan vaikuttavat useat tekijät, kuten koko, rakenne ja käytetty materiaali. 1/2020 SUOMEN LUONTO 61 POPSI PAPRIKAA Paprikat ovat Vuoden 2020 vihanneksia, vaikka ne ovatkin kasvitieteellisesti katsottuna marjoja. Ripottele päälle rouhitut pähkinät ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Paahda 200 asteessa noin 10 minuuttia. Hinta on kuitenkin kilpailukykyinen monien muiden metallintalteenottojärjestelmien kanssa.” Mihin siepparia voitaisiin tulevaisuudessa käyttää. Jyväskylän yliopiston kemian laitoksella joulukuussa tarkistetussa Elmeri Lahtisen väitöstutkimuksessa suunniteltiin ja valmisteltiin 3D-metallisieppareita, jotka erittelevät metallit romusta. PÄHKINÄÄ & RUUSUKAALIA 500 g ruusukaaleja 3 rkl oliiviöljy 2 rkl balsamicoa 50 g saksanpähkinöitä suolaa ja mustapippuria myllystä Poista ruusukaaleista kannat ja puolita kaalit. Pyörittele paloja öljybalsamicoseoksessa ja asettele ne pellille tai uunivuokaan
Luultavasti hyvin alkeellinen elämä. Tämä maamielisyys voi aiheuttaa meissä esimerkiksi metsäsurua, mutta myös myönteisiä tunteita, kuten suojelukiitollisuutta. Kirja selittää seikkaperäisesti Maan elämän edellytyksiä, jotta lukija ymmärtää, mitä avaruudesta kannattaa odotella. Kirjan lopulla pohditaan Maan tulevaisuutta. Samaan aikaan tapahtuu se sama mikä kaikkialla – kanahaukkametsä toisensa perään kaatuu, muuttamaan houkutellut luonto muokataan kannokoksi ja vitikoksi, kuikkien äänimaisemaa säestää moottorisaha. Olisiko muualla aivan erilaista. ASTROBIOLOGIA tutkii elämää muilla taivaankappaleilla. Muinaisessa Kreikassa oltiin älyllisiä, muttei saatu aikaan edes polkupyörää. Monasti katselen metsässä ja tulilla Suomen peuran silmin. Myös salon viimeiset asukkaat kohdataan. Montonen viipyi Elimyssalolla tiipiissä kuukausiakin ja kulki peurojen matkassa. VESA LUHTA Panu Pihkala: Mieli maassa. Hän käsittelee aihettaan äärimmäisen kiehtovasti myös kielija kansatieteen, vanhojen erätarinoiden ja nimestämisen kautta. Sen taitto ja typografi a on Urpo Huhtasen. Muun muassa tätä selvittää ympäristötunteiden tulkki Panu Pihkala uutuuskirjassaan. Teos on Murtomäkeä parhaimmillaan, ikääntynyt kynä ei ole pehmennyt hitustakaan, ja runsas kuvitus kirjoo todistusvoimaisena ajatuksia synnyttävää tekstiä, tarjoten ohessa luonnontieteelle hämmentäviä yksityiskohtia. Vaikka mustavalkoisten kuvien painojälki voisi olla hieman parempi kuin kustantajan ratkaisut suovat, Montosen kuvista välittyy suurten salojen syvä tunnelma, nuotion savut sekä luonnollisina oikeassa ympäristössään kuvatut eläimet ja linnut. Kirsi Lehdon teos Astrobiologia. HANNU NIKLANDER KIRJAT Martti Montonen: Suomen peura (WSOY 1974) IS TO CK PH O TO SAMULI HAAPASALO Vapaa toimittaja H AN NU HA A PA SAL O VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Evoluutio ei pyri pidemmälle kuin vastaamaan välittömään tarpeeseen. Kirjan tunnelma, tarina ja kieli ovat pitäneet matkassaan vuosikymmenet. Hän pukee sanoiksi niitä tunteita, joita syntyy siitä, että ihmisen mieli on yhteydessä maahan. Mallina on vain Maan elämä. Älyllistä elämää voi olla, mutta onko sentään teknologista. Koska alkuaineet ja kemia ovat samat koko maailmankaikkeudessa, lienee myös yhdistäviä piirteitä, jotka muistuttavat Maan elämän edellytyksiä, kuten vesiliukoisuus ja nestemäisen veden tarve, siis lämpötila nollasta sataan astetta. Elämän edellytyksiä etsimässä (Ursa 2019) pitää elämän olennaisina piirteinä aineenvaihduntaa ja kopioituvuutta. . Toisaalta, kun otantaa ja aikaa riittää, epätodennäköisyydetkin toteutuvat. Keskiössä ovat kluuvijärven kuikat, jotka sisukkaasti yrittävät pesintää. T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A V IR IK K E IT Ä. Mikä on elämän määritelmä. Hyviä kysymyksiä, kun miettii avaruuselämän mahdollisia ominaisuuksia. 62 SUOMEN LUONTO 1/2020 LUONTOKIRJASUOSIKKINI MARTTI MONTOSEN Suomen peura (1974) on suuri ja laajalle katsova teos. Jo matojen tasolle kehittymiseen vaaditaan monta onnellista sattumaa. Kirja koostuu 15 kaunokirjallisesta esseestä, joiden näkökulmat ja tarinat nousevat isoihin ulottuvuuksiin. Peuran mailla Eero Murtomäki: Kuikanhuudon kuulumalta (OSK Lumimuutos 2019) POHJANMAAN rannikon luonto piirtyy syväelämyksellisesti päiväkirjamaisena havaintojen sarjana tässä Eero Murtomäen teoksessa. (Kirjapaja 2019) MILTÄ lähimetsän hakkuut tuntuvat. Suomen peuran, metsäpeuran, tarina kasvaa jääkauden jälkeisiltä ajoilta, kalevalaisista vanhoista metsistä peuran katoamiseen – ” Kaitui peura pois” – ja sen paluuseen ja suojelemiseen. Elämä voi olla maailmankaikkeudessa melko yleinen ilmiö, jopa lainalaisuus. JOHANNA MEHTOLA Onko siellä ketään
Taulut ovat peräisin Porvoon kuurojenkoulusta. Hakamaiden, kangasmetsien, kallioiden ja komeiden vanhojen jalopuiden lisäksi siellä voi kivuta myös lintutorniin tähyilemään merelle. JUSSI HELIMÄKI, ESPOO Jos lunta on vähän, voi katsella etenkin näyttävien vanhojen puiden JU SS I H EL IM Ä KI. Suomen maatalousmuseo Sarka, Loimaa, 25.1.–20.12. saakka. 1/2020 SUOMEN LUONTO 63 MINNE MENNÄ TROC HIL IDA E-T AU LU / KU U R O JE N M US EO Nostalgian nälkään Pohjanmaan museon näyttely Kauneimmat koulutaulut tarjoaa lähes sadan taulun aikamatkan menneisyyteen. www.haltia.com MAATA LOU SM US EO SA RK A Sää ja maatalous Suomen maatalousmuseon näyttely Hyvän sään aikana tarkastelee sään ja ilmaston vaikutuksia suomalaiseen maatalouteen ennen, nyt ja tulevaisuudessa. vaasankaupunginmuseot.fi FRÉD ÉRIC LA RR EY Tiibetin lumileopardit Suomen luontokeskus Haltian näyttely Lumileopardin mailla vie ranskalaisen luontokuvaajan Frédéric Larreyn matkaan Tiibetin karulle ylängölle. Vanhojen puiden valtakunta PARAISILLA Saariston Rengastien varrelta voi poiketa Lenholmin luonnonsuojelualueelle ja kiertää parin kilometrin luontopolun. Jos lunta on vähän, voi katsella etenkin näyttävien vanhojen puiden yksityiskohtia kuten oksistoa, joka tulee upeasti esille. Pohjanmaan museo, Vaasa, 29.3. Lähetä ehdotuksesi kuvan kera www.suomenluonto.fi/retkivinkki. www.sarka.fi LUKIJAN RETKIVINKKI Mistä retkipaikasta sinä haluaisit antaa vinkin muillekin. saakka. Suomen luontokeskus Haltia, Espoo, 29.3. Talvella alueella voi kulkea vapaasti toisin kuin loppukeväästä ja alkukesästä, jolloin on pysyttävä luontopolulla
Pirkko ei ole kovin nirso talvehtimispaikastaan. Ehkä vesi on suojapäivänä ajanut sen pakoon lehtien alta maasta tai sitten tuuli on sen tiputtanut oksalta. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Leppäpirkko hangella ”LEPPÄPIRKKO on joutunut hangelle kesken talvehtimisen. Poistuin samaa reittiä ja viirupöllö jäi odottamaan saalistaan.” Irma Mikkola kuvasi pöllön jouluaattona Ruovedellä. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Kuljin pellolla edestakaisin siihen vilkaisematta kunnes käännyin ja sain napattua kuvan. 64 SUOMEN LUONTO 1/2020 HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Rauhallinen odottaja ”VIIRUPÖLLÖ oli löytänyt vanhan riihirakennuksen raosta hyvän paikan, josta se kyttäsi viereistä aukiota. Jäihin jäätynyt kettu ”KANAALIN VARTTA kävellessäni huomasin keskellä jäätä ketun tupsukorvat jään päällä ja vartalon jään alla.” Surullisen näyn ikuisti Robert Silvendoin Raumalla loppiaisena. /havaintokirja. Se kyllä pärjää!” Pirkon kuvasi Hannu Rasiranta Hauholla 1.1
Onkohan ilmastonmuutoksella vaikutusta poikkeavaan esiintymisaikaan?” Asiaa pohti kuvan lähettänyt Antti Junninen. Tuulen ja pakkasen yhteistyötä KOVA TUULI ja pakkanen loivat Näsijärven rantaan taidetta vuoden ensimmäisinä päivinä. Pituutta kuviolla oli ehkä noin 40 cm.” Toimituksen mielestä jokin varislintu oli jättänyt jäljen ehkä saalistaessaan tai lintujen kiistellessä. 1/2020 SUOMEN LUONTO 65 Valeskorpioni ”ILMOJEN VIILENTYESSÄ sisätiloista alkaa löytyä kaikennäköistä mielenkiintoista kuvattavaa.” Hämähäkkieläimen kuvan lähetti lappeenrantalainen Antti Toivanen. Huomasimme erään lätäkön jäällä lintukuvion. Tampereelta kuvan lähetti Anne Patana. Samalla ruokinnalla pörräsivät myös tali-, sini-, hömö-, töyhtöja pyrstötiainen. Linnun pyrähdys lätäkön jäällä ”METSÄTIEN LÄTÄKÖIDEN jäät ritisivät kenkien alla. Tämä kuva on otettu 31.12.2019 Naantalissa. Talven hytymaljakas ”HYTYMALJAKAS on varhaisen kevään harvinainen sieni. Kuusitiainen auringossa Anne Tuovinen otti kuvan auringossa paistattelevasta kuusitiaisesta 28.12.2019 Valtimolla. Kuviot ikuisti Hauhon Vihavuodella Teija Halonen.
Miksi hömötiainen on kesyin ja talitiainen arin. Poikaset saavat opin sen mukaan, miten varttumassa olevien poikueiden emot suhtautuvat erilaisiin tilanteisiin. Sinitiaiset tulevat puolen metrin päähän ja talitiaiset parin metrin päähän. Esimerkiksi Helsingin Seurasaaressa tällainen perinne on elänyt vuosikymmeniä, ja siellä talitiaisetkin ovat rohkeita. Miksi tiaiset ovat erilaisia tässä asiassa. . Näyttääkin olevan niin, että mitä useammin tiaisemot ovat kohdanneet ihmisiä, sitä epäluuloisempia ne ovat. Eri lintulajien luontainen arkuus vaihtelee. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. SEPPO VUOLANTO LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Liikkuva suurikokoinen ihminen edustaa mahdollista vaaratilannetta. Hömötiainen hakeutuu pesimään kauimmaksi ihmisten asuinsijoilta ja on luottavaisin, sen sijaan talija sinitiainen pesivät yleisesti pihapiireissä. Ennen pitkää kaikki tiaiset tulevat hakemaan kädestä. Kaikki tiaislajimme oppivat hakemaan ravintoa kädestä, jos ne totuttaa siihen. Hömötiainen hakeutuu pesimään kauimmaksi ihmisestä ja on luottavaisin. Myös tällä saattaa olla vaikutusta uskaliaisuuden määrään. Töyhtöja kuusitiaiset voivat tulla ihan viereen, mutta eivät ole uskaltautuneet kädelleni ainakaan vielä. Ne tulevat kädelleni syömään siemeniä. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. 66 SUOMEN LUONTO 11/2020 Miksi hömötiainen on tiaisista kesyin. Oppimista voisi kokeilla jättämällä lintulaudan tyhjäksi ja tarjoamalla herkkuja kämmeneltä aivan liikkumatta. Lintulaudallani käy kaikenlaisia tiaisia, kuten talitiaisia, sinitiaisia, hömötiaisia, töyhtötiaisia ja kuusitiaisia. Niillä on siis hieman toisistaan poikkeava luontainen ravinnonhakumalli. T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA. Hömötiaiset ovat kaikkein kesyimpiä. Oppiminen voi siis muuttaa lajityypillisen käyttäytymisen. Ne jakavat ravintoa etsiessään puunlatvan ja oksiston lajityypilliseen tapaan siten, että eri lajit etsivät ravintoa eri kohdista. Talvisin kaikki tiaislajit saattavat liikkua samassa parvessa. Kuusitiainenkin on tuttu, hieman harvalukuisempi pihapesijä, ja töyhtötiainen taas viihtyy kauempana pihoilta
Onko kyseinen alue peltojen keskellä vai metsän reunassa ja kuinka monimuotoista luonto lähialueella muutoin on. Heinäkuussa ulkoilutin Kalajoella koiraa kauniilla säällä. Silti mitään yksiselitteistä syytä kimalaiskadolle ei voi antaa. Tässä tapauksessa pitäisi tietää paremmin myös maaston rakenteesta. Toisin kuin usein luullaan, kimalaiset itsessään eivät ole kovin arkoja niin sanotulle huonolle säälle. Alueella viljellään paljon perunaa, joten mietin, olisivatko perunanviljelyssä käytettävät torjunta-aineet osasyynä pölyttäjäkatoon. Kimalaisille kevään kukinta on startti kesään, ja erilaisilla pajuilla ja leskenlehdellä on peltomaisemassa suuri merkitys. Tämä on paikoin voinut johtaa alkukesällä 2018 kimalaispesien nälkiintymiseen yksipuolisissa elinympäristöissä, joita pellot ovat. Kalajoella on toki suuret siemenperunan tuotantoalueet ja pelloilla todennäköisesti torjutaan viruksia levittäviä kirvoja esimerkiksi pyretriineillä. Olen tehnyt kymmeniä pölyttäjien keinopesiä koivupökkelöihin poraamalla niihin neljän, kuuden ja kahdeksan millin reikiä, ja ripustellut pökkelöitä pitkin tonttiani. Lämmintä oli noin 22 astetta. Ne pölyttävät viileässä ja varsinkin aurinkoisessa säässä oikein hyvin, eikä kylmässä kulu vaihtolämpöisellä lajilla energiaa, ellei se liiku. Entä minkälaisia pesimäpaikkoja kimalaisille on tarjolla. Juuri pesinnän alku on ratkaiseva, koska talvehtinut kuningatar joutuu alussa tekemään kaikki hommat ennen kuin ensimmäiset työläiset ottavat ohjat. Etelämpänä Euroopassa perunaa myrkytetään myös koloradonkuoriaisen takia, minkä tiedetään romahduttaneen koisokasveilla elävän pääkallokiitäjän Euroopassa lisääntyneet vaelluskannat. Miten voisin vielä auttaa kimalaisia. JAAKKO KULLBERG M A RK U S VA RE SV U O / LIN TU KU VA Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset LASSE KOSONEN Sienet TAPANI TERVO Geologia TAPIO KUJALA Hämähäkit TERHI RYTTÄRI Kasvit. Onko alueella keväisin tulvia. Perunaviljelmät houkuttavat näet suurimman osan vaeltavista naaraista munimaan juuri niille. Erityisesti näin on, jos metsämaat ovat kaukana, eikä puolukan, mustikan, juolukan ja muiden massana kukkivien kasvien tuotoksia ole saatavilla. Vuoden 2019 tilannetta ymmärtääkseen pitää vilkaista sitä edeltävän vuoden säähän. 11/2020 SUOMEN LUONTO 67 H A N N U LA AT U N EN / VA ST AV A LO Johtuiko kimalaiskato perunapelloista. Vuosi 2018 oli monin paikoin ennätyslämmin, ja edellä mainittuja pitkiä lämpimiä ajanjaksoja oli keväästä lähtien useita. Tästä voi seurata kimalaisten kato paikallisesti myös seuraavana vuonna. Pyretriinit, joihin kuuluu esimerkiksi mykerökukkaisten luontaisia puolustusaineita hyönteisiä vastaan, ovat myrkyllisiä monille hyönteisille. . Kauniissa maalaismaisemassa kasvoi tien varrella tuhansia kukkia, mutta yhtä ainoaa kimalaista ei näkynyt koko kuuden kilometrin matkalla, vaikka ilma oli suotuisa ja mesikasveja oli riittämiin. Kysymys on kinkkinen, koska hyönteiskantoihin voivat paikallisesti vaikuttaa hyvin monet luontaiset asiat ja ennen kaikkea hyönteisten pahin vihollinen eli huono sää. Itse asiassa erittäin lämpimät ja kuivat jaksot ovat pohjoiseen luontoon sopeutuneille kimalaisille hankalia. Kukkaniityt tienvarressa keskellä peltoja voivat olla monimuotoisia ja runsaslajisia, mutta ovatko ne sitä koko kauden
. Verkko oli hentoa, mutta siinä oli paikoin ristilukkimaista kuviota. Jyväskylän Aittovuorelta kuvattu kivi kiteytyi 1 890 miljoonaa vuotta sitten muiSA KU TA PI O KU JA LA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA. TAPIO KUJALA Jäähtyneen magman molekyylejä kalliossa Huomasin Jyväskylän Aittovuorella pieniä, halkaisijaltaan noin viiden sentin kokoisia pyöreitä painaumia. Heimosta tunnetaan Suomesta toinenkin laji, Ahvenanmaalla elävä sektorihämähäkki. Se on löytänyt itselleen sopivan lämpimän ja kostean elinympäristön kasvihuoneista, joissa se onkin jo hyvin tavallinen asukki. Se kutoo ratasmaisen vaakaverkon, jonka vakauttajina toimivat vahvemmat sykkyräjuosteet. Lamaannuttamisen sijasta hämähäkit kieputtavat saaliinsa liikuntakyvyttömiksi silkkimäiseen seittiin ennen kuin syövät ne. Tämäkin yksilö on todennäköisesti siirtynyt huonekasvin kyydissä kotiin. Kuvassa on ansarikolmikki (Uloborus plumipes), joka kuuluu pykäläverkkohämähäkkien heimoon. Useimmat näkevät metsän puilta, harvemmat maiseman perustan elolliselta luonnolta. . Syvimmillään ne ovat alle sentin, ja niitä on koko matala kallio täynnä, suurin osa sammalen alla. Hieno luontohavainto. Ne ovat ainoat Suomessa tavattavat myrkyttömät hämähäkkilajit, koska heimon edustajilta puuttuvat myrkkyrauhaset kokonaan. Ansarikolmikki on levinnyt pohjoiseen Eurooppaan Välimeren kuumemmilta alueilta, eikä siksi selviä talven yli kuin sisätiloissa. Eliö asusteli vanhempieni sisäkasvissa, johon se oli kutonut verkon. Ovatko ne jääkauden tekosia. Silmien sijainti on heimolle tyypillinen, ja laji on tunnistettavissa helposti myös kolmiomaisesta takaruumiista ja etujalkojen höyhenmäisistä karvatupsuista. 68 SUOMEN LUONTO 11/2020 Hämähäkki huonekasvissa Mikähän lie tämä hämähäkki
Värimuutos liittyy osittain kaarnan ikään. Se on nähnyt jo vuosikymmenten tuulet ja tuiskut ja kokenut paahtavan auringon poltteen. Erään teorian mukaan ne ovat syntyneet niukasti kiteytymiskeskuksia sisältäneestä sulasta magmasta sen ollessa alijäähtyneessä tilassa. Vuoriston juuriosissa velloi korkeassa paineessa hitaasti jäähtyvää kivisulaa. Tyviosassa kaarna on paksua ja vanhaa. Ymmärtääkseni paksu kaarna suojaa puuta maastopaloilta, mutta mistä väriero johtuu. Niitä ympäröi koostumukseltaan muuttunut kivisula. Kokonaisen kuusen juurruttaminen menee todennäköisesti pieleen, mutta kotioloissa voi kokeilla pistokaslisäystä. Onnistumisen edellytys on, että puu on nuori ja elinvoimainen. Vuonna 1964 löydetty Tiituspohjan pallokivikallio sijaitsee seitsemän kilometrin päässä Aittovuoresta. Kyllähän siinä jo mäntypuukin harmaantuu. TAPANI TERVO Kun joulukuusi jatkoi kasvuaan Joulukuuseemme kasvoi kahdeksansenttisiä kerkkiä. Suomesta tunnetaan 31 pallokivikalliota ja 62 lohkarehavaintoa, mikä on puolet maailman tunnetuista esiintymistä (vuoden 2005 tilanne). Lämpötilan laskiessa magman molekyylit (SiO 2 ja Al 2 O 3 sekä muut metallien oksidit) alkoivat kiteytyä erilaisiksi mineraaleiksi. . Joulukuuset ovatkin yleensä nuoria, mutta palvelun päätyttyä harvoin yhtä elinvoimaisia kuin kysyjällä. Se on esiaste varsinaiselle pallokivelle, jossa kehärakenne kertautuu ja voi muodostaa puun vuosilustoja muistuttavia rengaskuvioita. TERHI RYTTÄRI YR JÖ H U U SK O / VA ST AV A LO LA SS E YL IS A A RI PA SI LIN N A Protopallokivet ovat pieniä renkaita kallion pinnassa. Aittovuorelta voisi siis löytyä myös protopallokiven pallokiveksi asti kehittyneitä muotoja. Miksi männyn yläosan kuori on punertavaa ja alaosan kaarna harmaata. Aittovuoren tapauksessa kehien kasvu jäi kesken ja tuloksena syntyi niin sanottu protopallokivi. Jos joku kiinnostui, rakenteen tunnistamisessa auttaa netin kuvahaku sanalla ”pallokivi”. Männyn kaarna on vanhinta puun tyvellä.. Vanhemmiten puun paksuuskasvu alkaa hidastua, eivätkä kaarnan pintaosat hilseile pois samalla tavalla kuin nuoremmissa, nopeammin kasvavissa yläosissa. Kiven matkan Aittovuoren käkkyrämäntyjen kasvualustaksi sivuutamme, sillä tärkeämpiä ovat kuvassa näkyvät pyöreät muodot. Pallokivet ovat harvinaisia luonnonoikkuja, joiden syntytapaa ei tunneta. Aina voi kuitenkin kokeilla! TERHI RYTTÄRI Miksi männyn runko on yläosasta punertava. Tällainen lisäystapa on hyödyllinen silloin, kun kysymyksessä on vaikkapa jokin harvinainen erikoismuoto ja jälkeläisistä halutaan tismalleen emokasvin näköisiä. Syntyi massaa, jossa oli ensimmäisenä kiteytyneistä mineraaleista koostuvia kiinteitä osia. Kotimaista metsäkuusta voi todellakin hieman yllättäen lisätä myös kasvullisesti. Jostakin syystä jähmettyneet osat kasvoivat pallomaisiksi kiteytymiskeskuksiksi, ja niiden ympärille alkoi muodostua kehärakenteita. . Kasvullisen lisäämisen menetelmiä ovat esimerkiksi pistokkaista lisääminen, omenapuista tuttu varttaminen tai laboratorio-olosuhteita vaativa solukkolisäys. 11/2020 SUOMEN LUONTO 69 naisvuoriston juuriosissa nykyistä Egyptiä vastaavalla leveysasteella. Pallokiviesiintymien koko vaihtelee metreistä muutamiin kymmeniin metreihin. Vanhan kaarnan pinnalla kasvaa paljon jäkäliä ja mikroskooppisia leviä. Voisiko se onnistua. Siinä sormen mittainen versonkärki pistetään turve/perliittiseoksesta tehtyyn kasvualustaan juurtumaan. Samoissa paljastumissa on usein protopallokiviä. Leikittelimme jo ajatuksella puun uudelleenistuttamisesta. Juurtumista edistävät tasainen kosteus ja lämpötila sekä erityisellä juurrutushormonilla käsittely. Hyvin vanhojen mäntyjen paksu kilpikaarna on todellakin myös tehokas suoja metsäpaloja vastaan. Sitäkin lähempänä ovat Vaajakosken kaksi pallokivilohkarekohdetta, Kanavuori ja Vähäpuro. Ne osoittavat, että kiteytymisen aikana tapahtui jotain poikkeavaa
Kukkakaalin oloinen sieni Onko tämä löytämäni sieni kurttusieni. LASSE KOSONEN LA SS E A N SA H A R JU / VA ST AV A LO KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Tuoksu on tuoreen nahkamainen (kenkäkaupan haju). . Ruotsalaiset nimittävät kurttusientä kukkakaalisieneksi, blomkålsvamp, mikä kuvaa oivallisesti sen ulkonäköä. Kurttusieni kasvaa mäntyjen tyvillä ja toimii sekä loisena että lahottajana. Ainoastaan neulasia ja muita roskia voi joutua sen poimujen väliin, joten sitä on syytä huuhdella. Se kasvaa usein hyvin isoksi, jopa usean kilon painoiseksi. Kurttusienen itiöemästä voi mainiosti tehdä keittoja, muhennoksia ja kastikkeita. Lajia esiintyy Eteläja Keski-Suomessa, mutta pohjoisin löytö on tehty Rovaniemen maalaiskunnasta. Kurttusienihän se! Aina voi onnitella hyvästä löydöstä, koska kurttusieni on melko harvalukuinen sieni, jota monet eivät löydä kuin kerran elämässään. Se on herkullinen ruoka sieni, joka usein on varsin puhdas. En ole tällaiseen sieneen ennen törmännyt. Kurttusienellä on todettu olevan myös lääkinnällisiä ominaisuuksia, muun muassa anemiaa, leukemiaa ja kasvaimia vastaan
Äänestäjien kesken arvottiin 3 kpl vuoden 2020 Luonnonkalentereita. Tilaamalla lehden tuet ainutlaatuisen luontomme suojelua.. Se sai 304 ääntä, ja teerikansi vain kuusi vähemmän, joten valinta oli tiukka, kun naalikin sai yli 210 ääntä. Arpaonnekkaita olivat Maria Miettunen, Pentti Kilpi sekä Mirja Komonen. Irtonumero 9,00 euroa. Teen osoitteenmuutoksen. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Kettukuva liittyy juttuun kaupungistuneen kettuperheen elämästä autokaupan alle tehdyn pesän ympäristössä. ”Sommittelu, avaruus. Markus Varesvuon talviset teeret (10/19) ovat hieman varuillaan, ja tulivat äänestyksessä toiseksi. . Seuraavaksi tullut Ari-Pekka Auvisen hoitolassa toipuva helmipöllö (1/19) on tarkkana, ja Lars Holst Hansenin arktinen naali (2/19) suorastaan uteliaan oloinen. Ihastuttavan talvinen.” ”Hurmaavan herkkää ja heleän vihreää.” ”Pöllö nousee hienosti esiin yksilönä.” ”Naali täyttää kuvan ja sen katse vangitsee.” 2 3 4 5 1 Paras kansi -kisassa annettiin yli 1800 ääntä, ja jokainen kansi sai suosiota. Osoite: ............................................................................................................................... Osoite: ............................................................................................................................... Määräaikaistilaus 6 kk (44,50 €) . ja 10.-16.9. Lukijoiden suurimman suosion vei kuitenkin Tuomas Heinosen kuvaama kettu (9/19). Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 euroa ja muut maanosat 30 euroa vuodessa. Määräaikaistilaus 12 kk (80,90 €) . Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. 890,Vienan Karjala 25.-30.8. 610,Kaupunkikettu voitti kansikisan! LUONNON KASVOT VIEHÄTTÄVÄT. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Vain 780,Paanajärvi niikonmatkat.. Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 16,90 euroa. Kestotilaus 12 kk (70,90 €) . Kolmanneksi päätynyt Taru Rantalan sanikkainen (4/19) kiertyy auki kohti kesän valoa. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... 045-1374757 Kizhin lumous 28.7-2.8. Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 80,90 euroa, kestotilaus 70,90 euroa. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... . TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Kivakkatunturi ja -koski, naavat, Tikankontti, Ruskeakallio ym! Kesäkuussa Arolan tila ja karhut 11.-17.6. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 70,50 euroa ja kestotilaus 62,00 euroa. Myynti Lehtipisteissä. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 44,50 euroa. Onnea voittajille, ja kiitos kaikille osallistuneille! Suomen Luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto. Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 62,00 €, määräaikainen 70,50 €). Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen _______. Nimi: .................................................................................................................................... Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2020. Niin voi sanoa vuoden 2019 kansikisamme tuloksista, sillä eniten ääniä saaneista kansista kuvataan kaikissa kohdetta niin, että elämän voima näkyy. Puhelin: .............................................................................................................................. 11/2020 SUOMEN LUONTO 71 Tilaajapalvelu • Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki • (09) 2280 8210 (kello 9–15) • tilaajapalvelu@sll.fi • www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun
Jos osut Rautalammille mihin tahansa vuodenaikaan, kiipeäpä vielä Tyyrinvuorelle ja ehkä myös Kokkovuorelle! Kirkkaana päivänä Tyyrinvuorelta näkyy supisuomalainen maisema: järviä, metsiä, peltoja ja taloja. Tutustuimme kirkkoon, keitimme kahvit, ja jälkiruoaksi söin suomuuraimia suoraan määttältä. Hakumenettely: Hakeminen tapahtuu sähköisellä hakulomakkeella, johon tulee liittää tutkimustai työsuunnitelma, ansioluettelo tai vapaamuotoinen kuvaus aikaisemmasta toiminnasta sekä selvitys muista haettavista apu rahoista. Osa reiteistä soveltuu liikuntaesteisille avustajan kanssa, mutta osa vaatii varsin hyvää kuntoa. Jutussa mainitun perintökaksion entinen omistaja oli mieheni täti. HEIDI LIHAVAINEN, HÄMEENLINNA Koivikoiden lyyrapyrstö Tuhti tietopaketti teeristä, historiasta ja metsästyksestä. 72 SUOMEN LUONTO 1/2020 T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N Laajennusta retkivinkkiin Johanna Mehtola vinkkasi Rautalammin Tyyrinvirrasta, joka onkin uljas. Oli todella hauska saada tietää, mitä asunnolla on saatu aikaan. LEHDEN LUKIJA @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. Rastunsuon käynti on paras tehdä keväällä toukokuussa perinteisenä lintujen tarkkailupäivänä. ANTTI TUITTILA, RAUMA Kauniit kuvat sekä toteuttamisen arvoinen matkakohde rauhoittumiseen. Lisätiedot: asiamies Tarja Ketola, 040 527 5212, tarja.ketola@sll. ja www.luonnonsuojelunsaatio. Hakuaika on 3.2.–31.3.2020 Rafael Kuusakosken muistorahastosta jaetaan apurahoja Itämeren linnustoa ja saariston eliöstöä, meren ekologiaa, ilmastoa ja maiseman suojelua käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen. Itämerirahastosta jaetaan yksi tai kaksi puolen vuoden työskentelyapu rahaa väitöskirjatyöhön (Wärtsilä Oyj:n nimikkoapuraha) ja pienempiä apurahoja Itämeren valuma-alueen ekosysteemien suojeluun liittyvään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen Itämeriyhteistyöhön. Osallistujien kesken arvotaan Mádaran organic skincare -hiustenhoitoaine ja natural haircare -shampoo. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Suomen ainoa erämaakirkko. OUTI AROMIES, KEMPELE Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Joulu saaristossa Jutusta välittyi rauha ja yksinkertaisen kaunis joulutarina. Äänestä . Painoalueena on edellisten vuosien tapaan Itämeren ja sen valuma-alueen ekosysteemien suojelua edistävät tutkimukset ja hankkeet. Luonnonsuojelurahastosta jaetaan apurahoja Suomelle omaleimaisten lajien ja ekosysteemien suojelututkimukseen ja suojelun edistämiseen. Hakulomake ja tarkemmat hakuohjeet löytyvät säätiön verkko sivuilta hakuajan alkaessa. Luontoihmisten houkuttimena on myös monipuolinen Etelä-Konneveden kansallispuisto. Lukemattomat kerrat mieheni ja myöhemmin koko perheemme kävi kylässä Vänrikki Stoolin kadulla. Täysin vailla hömppää. Tervetuloa Sisä-Savoon! HELVI HEINONEN-TANSKI Kiitos kun kerroitte Hildi Paanasen perinnön kohtalosta Olen tilannut Suomen Luontoa jo vuosikaudet, ja nyt numerossa 8/19 oli perhettämme koskeva ja kiinnostava juttu Onnekkaiden sattumien suo. Sulan maan aikaan jatka retkeä Tyyrinvirralta muutama kilometri Rastunsuon lintujärvelle, josta linnut käyvät kalastamassa muun muassa Tyyrinvirralla. Lisänä Markus Varesvuon upeat talviset teerikuvat. Rastunsuo on puolestaan Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin satavuotislahja isänmaallemme. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 3.2.2020. Kathy Willisin ja Katie Scottin Kasvikunta-postikortit voitti Minna Lemponen Raahesta. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Mielenkiinnolla olemme suvun kesken jakaneet juttua. Kävin siellä pari vuotta sitten elokuussa reissukaverien kanssa. Mukava palata muistoihin kirjoituksen myötä. Koska Hilditäti oli perheetön, tiesimme, että asunto tulisi Hildin ja hänen ystävänsä poismenon jälkeen päätymään johonkin yleishyödylliseen tarkoitukseen, mutta millaiseen, siitä meillä ei ollut mitään aavistusta. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Tyyrinvuori ja Kokkovuori ovat Kuopion luonnon ystäväin yhdistyksen lahja satavuo tiaalle Suomelle. Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Talvella osaan kansallispuistosta voi tutustua hiihtämällä ja kesällä veneellä ja jalkaisin. HEIDI RIKALA, SISÄTTÖ. Uskon, että Hildi-tätikin myhäilee tyytyväisenä pilven reunalla. Säätiön käyttövaroista jaetaan apurahoja luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. MARITA PEKKARINEN-AHLFORS, KERAVA Itsekin pääsin tunnelmaan, että olisin yksin retkellä, vaikka hyvin harvoin oikeasti retkeilen. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Sähköiset hakemukset liitteineen toimitetaan Suomen Luonnonsuojelun Säätiön sähköiseen apurahajärjestelmään viimeistään tiistaina 31.3.2020
0207 809 880 www.termex.fi Viipurintie 50 • 49980 Ravijoki • puh. LUONTO RETKEILY KOTONA YMPÄRISTÖ BLOGIT www.suomenluonto.. 05 229 5500 HAE opiskelemaan! LUONTOJA YMPÄRISTÖALA Luontoja ympäristöalan perustutkinto METSÄALA Metsäalan perustutkinto PUUTARHA-ALA Puutarha-alan perustutkinto Puutarha-alan ammattitutkinto MAATALOUSALA Maatalousalan perustutkinto HEVOSALA Hevostalouden perustutkinto Hevostalouden ammattitutkinto Hevosurheilulukio Monipuolista koulutusta upeassa ympäristössä ja jatkuva haku! harjunopk.fi Uusi blogi!. Lisäeristämällä Termex-Selluvillalla parannat kotisi asumisviihtyisyyttä ja säästät huomattavasti lämmityskustannuksissa. Samuli Haapasalon Vuosi luonnossa -blogi julkaistaan tänä vuonna joka toinen arkipäivä, maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Vuosi luonnossa on luontopäiväkirja kaikkein ajankohtaisimmista ja kiinnostavimmista asioista luonnossa. Onhan vintillä kaikki kunnossa. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSSAITTI Pesueen retket Emilia Pippolan uudessa blogissa tehdään sunnuntairetkiä, telttaillaan kesäisin, matkustellaan julkisilla, pyöräillään, kokataan ja syödään eväitä yhdessä perheen kanssa. VUOSI LUONNOSSA SA M U LI H A A PA SA LO Ammattilaisen suorittamassa tarkistuksessa saat ajantasaista tietoa talosi yläpohjan kunnosta. Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. Tilaa nyt talosi yläpohjan kuntotarkastus veloituksetta! Kysy lisätietoa: puh
Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E. Tikan lähdettyä isolepinkäinen siirtyy sähkölangalle, jolloin pääsen tutkiskelemaan myös sen selkäpuolta. Hyvinä myyrävuosina alueen pelloilla näkee muun muassa hiirihaukkoja ja piekanoita, usein myös isolepinkäisiä. Huomaan sen istumassa kuusen latvassa. Tikka laskeutuu viereisen puun latvaan ja varoittelee tovin aikaa kimeästi lepinkäisen takia. 74 SUOMEN LUONTO 11/2020 AJELEN Sipoon peltoteitä etsimässä luonnosteltavaa. Isolepinkäisen näkeekin useimmiten pensaan tai puun latvassa taikka sähkölangoilla tähystelemässä. Haukkoja ei nyt löydy, mutta isolepinkäinen ilahduttaa minua. Luonnostelen molempia. Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Ravintona talvella ovat pääosin pikkujyrsijät, mutta isolepinkäinen pyydystää saalikseen myös pikkulintuja. Käpytikka lentelee kiihtyneenä sen ympärillä
www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto KU VA TU O M A S PY H TI LÄ. . Juha Kauppinen kohtasi suden. Kuinka älykkäitä eläimet ovat. Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi LUMIHIUTALEEN ARVOITUS Miten kauniit hiutaleet syntyvät. KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Suomen Luonto nyt myös diginä! Lue lisää: suomenluonto.. Puut tuntee talvellakin. . 2/2020 ilmestyy 20. helmikuuta. Neljä erilaista luontokuvaajaa. .
M U U T O S P Ä Ä S I S I S Ä L L Ä P U H E T T A M O N I M U O T O I S U U D E S T A w w w . f i / p o d c a s t i t #muutos-verkkolehden podcast-sarjan löydät muun muassa Spotifysta, iTunesista sekä SoundCloudista. m u u t o s l e h t i . Toimittaja Juha Kauppinen keskustelee monimuotoisuuden tutkijoiden kanssa. Pysy kuulolla! Palautusviikko 2020–08 767095-2001