Suomen Luonto 1/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

M U O T K A T U N T U R IN TA LV I. K U N IN G A S K A L A S TA JA . T U T K IM U S M A T K A A R K T IK S E E N . Runsastunut kuningaskalastaja kuuluu säihkylintuihin. Pärjääkö se Suomen talvessa. Runsastunut kuningaskalastaja kuuluu säihkylintuihin. Pärjääkö se Suomen talvessa. Loistava kalastaja SUOMEN LUONTO ON OLLUT JO 80 VUOTTA LUONNON ÄÄNENÄ KOKO SUOMEN KETTU S U O M E N LU O N T O 1 | 2 2 1 K E T U N E L Ä M Ä Ä . S U O M E N LU O N N O N V U O S IK Y M M E N E T. IRTONUMERO 9?€ 1/2021 TALVIRETKI MUOTKAN ERÄMAAHAN. TA LV IL IN N U T. K R IS TA M IK K O N E N
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I SY D Ä N TA LV I Jääkellot KUVA TIMO VIITANEN TEKSTI HEIKKI VASAMIES REHEVÄSSÄ NOTKELMASSA solisevan puron ylle kaartuvat saniaiset vangitsevat lehdillään ohi virtaavaa vettä kauniiksi jääkelloiksi Nuuksion kansallispuistossa. Jäiset tiu'ut heijas tavat vihreän metsän kuvajaisen.
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
24 Luonnon ääni Suomen Luonto on ilmestynyt jo 80 vuotta. 50 Maahisten maassa Markus Sirkka lähti talviretkelle Muotkatunturin erämaahan, jossa kulkijalle on tilaa. Osa linnuista jäi Suomeen talveksi, vaikka se voi koitua niiden kohtaloksi. Lehden numerot vuosien varrelta piirtävät kuvan suomalaisen luonnon sodanjälkeisestä historiasta. 44 Jäälinnun vuosi Kuningaskalastajilla oli kaikkien aikojen pesimäkesä ja moni lintu sai useita poikueita. Esittelyssä kahdeksan lintulajin esiintymisrytmi syksystä kevääseen. Menestyjä on asuttanut koko Suomen.. Millaista oli elo laivalla ja mitä saatiin aikaan. KU VA M AR KU S VA RE SV U O Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 58 Homo sapiens: Krista Mikkonen 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Johannes Enroth 74 Luonnoksia: Paula Humberg 14 Suomen Luonto 1/2021 14 Kettu pärjää monenlaisissa oloissa. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Citykettu ja salonvetäjä Ketusta on monen ympäristön eläjäksi. Mikä selittää sen sopeutumisen niin kaupunkiin kuin tunturiin. 34 Suomen talviset lintuvieraat Koskikarat, merisirrit ja urpiaiset viipyvät talvessamme eri pituisen ajan. 36 Tutkimusmatka Arktiksen sydämeen Ilmatieteen laitoksen väkeä oli mukana Polarstern-laivan ainutlaatuisella Arktiksen tutkimusmatkalla
ajat Annakaisa Vän inen Laura Salonen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö timo.lepisto@saarsalo. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Paula Humberg, kuvataiteilija Paula Humberg on valokuvaja biotaiteilija, joka kokeilee jatkuvasti uusia tekniikoita. Hän hyödyntää usein työskentelyssään biologiasta lainattuja menetelmiä ja ideoita. Hän on tehnyt elämäntyönsä sammaltutkimuksessa ja kirjoittanut esseitä mm. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar o Kroonpressille on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki. Itsekin meribiologina maailmaa kiertänyttä Haapkylää kiehtoo ainutlaatuinen MOSAiC-tutkimusmatka pohjoiselle Jäämerelle. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll. aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Hanna Kahranaho Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimi. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. Asiaa kunkusta sivuilla – . Greenline Print -merkki kertoo painotuo een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Hänen uusin kirjansa Meren tarina kertoo ilmastonmuutoksen vaikutuksista arktisissa merissä. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. ajat Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo. i/tietosuojaseloste. Jutussaan hän selvittää, millaista oli tehdä tutkimusta jäiden armoilla, eristyksissä ulkomaailmasta. Painolla on myös ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. i Päätoimi. Jessica Haapkylä, meribiologi Jessica työskentelee tietokirjailijana ja vapaana toimittajana. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. Tänä vuonna Paula on luvannut esitellä kokeilujaan lehden Luonnoksia-palstalla (s.74). klo ), tilaajapalvelu@sll. Ensimmäisenä kameran eteen ryömii erikoinen limasieni, joka osaa suunnistaa. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll. i Tilaa diginä: suomenluonto. Motto: Luontoa ei voita mikään, ja evoluutio on maailman ihmeellisin ja kiinnostavin asia! KU VA T AV I / LE O N AR D M AG ER I, IL KK A SA AS TA M O IN EN JA PA U LA H U M BE RG 36 73 ja ideoita. Lisätietoa saat syö ämällä tuo een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com. KUVA: MICHA FAGER 80. i palaute@suomenluonto. Yliopistolehteen. Johannes Enroth, kasvitieteilijä Johannes aloittaa Suomen Luonnon kolumnistina tässä numerossa. Tänä vuonna Paula on luvan74 Kuningaskalastaja pystyy talvehtimaan meillä Suomessa, jos sen kalavesi pysyy avoimena
Arviossaan hän hienosti hahmotti ja puki sanoiksi lehtemme tarkoituksen: ”Suomen Luonto -vuosikirjan tehtävänä on mielestäni lähinnä luonnonsuojeluaatteen levittäminen mahdollisimman laajoihin piireihin. HELSINGIN YLIOPISTON eläintieteen professori Paavo Suomalainen kirjoitti aikoinaan Luonnon Ystävä –lehteen arvion Suomen Luonnon ihka ensimmäisestä numerosta, vuosikirjasta 1941. Olen huolissani talon alapohjasta, mutta myös siellä aikuisina talvehtivista perhosista. Me Suomen Luonnossa teemme sitä julkaisemalla lehteä, ja olemme tehneet jo kauan: tällä numerolla saa alkunsa 80. Kastepisaroiden kauttaaltaan verhoamat horrostajat tulevat olemaan kovilla, kun seuraava pakkasjakso alkaa. Etelärannikon kosteassa talvessa levät, homeet ja sienet voivat paksusti. Mutta ei näihin ole pakko vain tottua – ilmastonmuutosta ja muita luontoa ja ihmistä uhkaavia ilmiöitä vastaan voi taistella. vuosikerta. Sellaisia näistä etelän talvista nyt on tullut. 80 VUOTTA sitten, jolloin Suomen Luonto alkoi ilmestyä, edeltävä talvi 1940–41 oli kylmä mutta vähäluminen: Helsingin Kaisaniemessä talven keskilämpötila oli -8,4 °C. Katse on päättäväisesti tulevaisuudessa. Se puolustaa luontoa ja ympäristöä yhdessä suomalaisten kanssa, ja tarjoaa samalla tutkittua tietoa, luontoelämyksiä ja koskettavia lukukokemuksia. Ei hyvä. Pikkupakkasessa kosteusmittarin lukema talon alla putoaa 33 prosenttiin. Kaksi päivää myöhemmin iltapäivällä maahan sataa ensi lumi. Sen on jaettava lukijoilleen pätevää luonnonsuojelutietoa ja tuoreita uutisia, mutta sen on myös pystyttävä vetoamaan herättävästi suureen yleisöön.” OSUVASTI SANOTTU. Nykyvaihtelua ja vanhaa vakautta Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN Elokuussa kotelosta kuoriutunut liuskayökkönen viettää pitkän talven kellarissa tai luolassa lentääkseen taas alkukesästä.. Viime talvena se oli +2,3 °C. 80 vuotta myöhemmin Suomen Luonto pysyy yhä linjassaan. Tuisku peittelee puut ja pihanurmen kauniiseen lumiharsoon. 6 suomenluonto.fi JOULUKUUN LOPULLA sysipimeänä sadepäivänä talomme alla oleva kosteusmittari näyttää lukua 65 %
Munarakkula erittää poikasille happea ja ravintoa, esimerkiksi rasvoja ja proteiinia. Kun ravinto loppuu, poikaset kuoriutuvat ja purevat leukansa kiinni munarakkulan suulle. Tämä on poikasille eduksi, sillä ne voivat joutua lajikumppaneidensa tai jopa emonsa syömiksi. Tammi–helmikuussa poikaset ovat varttuneet riittävästi syntymään ja aloittamaan itsenäisen elämän. Kivinilkat parittelevat jo loppukesällä. Pohjanmeren suulla Skagerrakissa tehdyn tutkimuksen mukaan kutu kestää vain pari kolme päivää. Sitten hedelmöittyneet mätimunat kehittyvät hiljalleen naaraan munarakkuloissa eli mätipusseissa. Kivinilkkaemo siis ikään kuin imettää poikasiaan! Poikasten syntyminen tapahtuu yhtenä rysäyksenä kuten kutukin. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Kivinilkka synnyttää TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA PE KK A TU U RI Kivinilkka synnyttää KESKITALVEN HÄMÄRÄSSÄ, pimeimmissäkin syvänteissä, syntyy uutta elämää. Parvi tuo poikasille suojaa, kunnes ne pääsevät hakeutumaan turvaan pohjan pieniin koloihin. Kivinilkka on ainoa suomalainen kala, joka synnyttää eläviä poikasia. Poikaset käyttävät ensin energiakseen ruskuaispussin tarjoaman ravinnon, aivan kuten muutkin kalanpoikaset. Nyt suomenluonto.fi 7
Laji on levinnyt Suomessa kaikkialle, minne johtaa rautatie. Tuulen mukana kieriminen ei ole vain yhden lajin erityisominaisuus. Tumbleweed oli tuolloin seudulla yhtä uusi kuin Colt-revolveri tai höyryjuna. Jos tahdot nähdä tumbleweedin, mene siis tuulisella säällä jonkin kaupungin avoimelle joutomaalle tai hiekkarannalle. a kuvaa maiseman halki pyörivä kasvi, tumbleweed. Suomessa yleisempi arokierijä on unkarinpernaruoho (Sisymbrium altissimum), sekin idänotakilokin tapaan viljakuljetuksissa saapunut tulokas. Monet arokasvit levittäytyvät samalla tavalla: Ne kuivuvat pystyyn, katkeavat tuulella juuren niskasta ja pyörivät avoimen maiseman halki niin, että siemenet sinkoilevat ympäriinsä. Sitä pitkin pyörii tumbleweed eli arokierijä. Nimikin kertoo, että se ei varsinaisesti kuulu länteen. Laji levisi Venäjältä Etelä-Dakotaan pellavansiementen mukana 1870-luvulla, samaan aikaan, kun uudisasukkaat valtasivat Amerikan alkuperäiskansojen viimeisiä asuinalueita. Etsi tumbleweed Suomesta TEKSTIT JOUNI TIKKANEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Lännenelokuvissa autiomaan autiu. Kotimaastakin voi löytää sellaisen. 8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 8 suomenluonto.fi KUN LÄNNENELOKUVASSA halutaan kertoa, että pikkukaupunkia uhkaavat vaarat, tuuli nousee ja sankarin kasvoista siirrytään pääkadun näkymään. Yhdysvaltain lännessä yleisin ja tunnetuin arokierijä on idänotakilokki (Kali tragus/Salsola tragus). Kasviasiantuntija Terhi Ryttäri epäilee myös kotimaisen, hiekkarannoilla kasvavan meriotakilokin (Salsola kali) leviävän samalla tavalla. VINK KI Joutomaat ovat keskitalvella hyvä retkikohde myös monien lintujen tarkkailuun. Näin ilmaistaan, että sankarin on selvittävä vaaroista yksin. Eniten kasvia on löydetty takavuosikymmeninä, mutta onpa sitä nähty 2000-luvullakin. Urpiaiset, tiklit ja vuorihempot viihtyvät talventörröttäjien kimpussa.. Helsingissä unkarinpernaruoho on levittäytynyt myös jäätä pitkin meren luodoille. Luontoharrastajan voi yllättää tieto, että idänotakilokkia löytyy myös Suomesta: Laji.fi -tietokannassa on useita havaintoja Etelä-Suomesta, ja yksittäiset havainnot Vaasan, Oulun ja Rovaniemen seudulta
Se kertoo luonnon antimien varassa elävien ihmisten elämästä muuttuvan ilmaston keskellä. Helmikuun 14. Nyt on ehtinyt kerääntyä vaje hyvälle metsähiihtolenkille. 14.2.. Opettele erottamaan isokäpylintu, pikkukäpylintu ja kirjosiipikäpylintu laulusta. Männyn kävyssä on vähemmän siemeniä kuin kuusen kävyssä, ja sen suomut ovat tiukemmassa. Toivon kuulevani myös helmipöllöjä. Monesti käy niin, ettei pöllöjä kuulekaan silloin, kun lähtee varta vasten pöllöretkelle. Onneksi näyttely jatkuu vielä keväälle saakka. 3 sinne jo tämän vuoden puolella, mutta jäi käymättä. Oli tarkoitus mennä sinne jo tämän vuoden puolella, mutta jäi käymättä. Huuhkaja on aina hieno löytää, mutta niitä ei kuule niin usein. Viime keväänä Luonnonvarakeskus kertoi, että männyille on kehittymässä koko maassa erittäin paljon käpyjä. Niiden siemenet varisevat maahan tänä keväänä, joten nyt mäntyjen latvoissa riittää vilskettä. Parhaat paikat ovat vähän metsäisempiä, monesti kesämökillä tai vähän Helsingin ulkopuolella, esimerkiksi Sipoon suunnalla. Päivä on nyky-Suomen oloissa sikäli osuva, että helmikuussa viherpeippojen ja korppien soidinlento alkaa, talvehtivat peipot virittelevät lauluaan ja käpylinnut rakentavat jo pesää. Kun kerrankin lunta on riittävästi, tilaisuus pitää hyödyntää. Jos on tyyni yö, vähän pakkasta ja kuutamo, kävelylenkki on tunnelmallinen joka tapauksessa. Ainakin Eteläja Keski-Suomessa pitäisi olla nyt hyvä mahdollisuus sen näkemiseen. Metsässä linnun usein kuulee ennen kuin näkee. Onneksi näyttely jatkuu vielä keväälle saakka. Olen kotoisin Hyvinkäältä, ja siellä Usmin maastoissa on hyviä hiihtoreittejä, joista haaveilen. Onneksi on tullut kunnolla lunta. Ainakin, jos on hyvät eväät mukana. Nyt on ehtinyt kerääntyä vaje hyvälle metsähiihtolenkille. 2 HIIHDÄN. päivänä, jolloin linnut vanhan uskomuksen mukaan valitsevat puolisonsa. Mielessä on ollut Veden varassa -näyttely Helinä Rautavaaran museossa Espoossa. Kun kerrankin lunta on riittävästi, tilaisuus pitää hyödyntää. 3 KÄYN MUSEOISSA. Varpuspöllöjä voi kuulla vaikka iltakävelyllä Seurasaaressa. Olen kotoisin Hyvinkäältä, ja siellä Usmin maastoissa on hyviä hiihtoreittejä, joista haaveilen. Tarkkaile männynlatvoja Linnut valitsevat puolisonsa VINK KI Tammi–maaliskuu on käpylintujen pesimäaikaa. suomenluonto.fi 9 1 MENEN PÖLLÖRETKELLE. Onneksi sitä on runsaasti. Asuin monta vuotta Skånessa, eikä siellä ollut oikein hiihtokelejä tai kunnollisia metsiäkään. Eri käpylintulajit ovat sopeutuneet erilaisten käpyjen aukomiseen, ja isokäpylintu vahvoine nokkineen on mäntyspesialisti. Valentinuksen muistoa on vaalittu helmikuun 14. Mitä teet helmikuussa, Hanna Laakkonen. päivänä vietetään ystävänpäivää, alun perin pyhän Valentinuksen päivää. 2 kunnollisia metsiäkään. Hanna Laakkonen on Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmakoordinaattori. Myös ensimmäiset muuttolinnut, kuten pulmuset, saapuvat. Valentinuksesta on niukasti tietoa, mutta hän oli ilmeisesti 200-luvulla elänyt marttyyri, jota pidetään lintujen suojelupyhimyksenä. Se kertoo luonnon antimien varassa elävien ihmisten elämästä muuttuvan ilmaston keskellä. Viime keväänä eteläisen Suomen oravat saivat nauttia runsaasta kuusen käpysadosta, mutta nyt ne voivat joutua turvautumaan tähän kakkosluokan ravintoon
Leudon joulukuun jälkeen lämpötila putosi Etelä-Suomessa pakkaselle joulupäivän ja tapaninpäivän aikana. Viime syksyn lauhan sään myötä nuoria lintuja jäikin Suomeen runsaasti (lue lisää s. Nyt äkisti alkanut talvi on linnuille kova paikka. Myös joutsenia, kanadanhanhia, mustapääkerttuja, puna rintoja, peukaloisia ja västäräkkejä viivytteli. Lyhyen suojajakson jälkeen kylmyys jatkui 3. ”Hippiäisellä ja puukiipijällä on selkeä yhteys lämpötilaan – mitä lämpimämpää, sitä paremmin ne säilyvät hengissä. TE KS TI JO U N I TI KK AN EN KU VA PE TR I PI ET IL ÄI N EN Harmaahaikaroita vuoden 2021 alussa Helsingin Vuosaaressa. Pesimävuosi 2020 oli ollut poikkeuksellisen hyvä kuningaskalastajalle, kun linnut selvisivät hengissä talven 2019/2020. tammikuuta 2021, ja maa sai pysyvän lumipeitteen. 44). Luonnontieteellisen keskusmuseon linnustonseurantaa johtava tutkija Aleksi Lehikoinen kertoo, että kylmäpulssi käynnistää usein vesilintujen muuton. Hömötiaisella ja töyhtötiaisella sopivan metsän määrä vaikuttaa enemmän." Lehikoisen mukaan ratkaiseva raja riippuu lajista. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Kylmyys myös lisää etenkin osittaismuuttajien kuolleisuutta. Kylmä yllätt i viivytt elijät Etelä-Suomen talvi oli vuodenvaihteeseen saakka toista kertaa peräjälkeen lumeton ja leuto. Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen paljasti Twitterissä, että Suomessa vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin, ja vuoden 2015 aiempi ennätys ylitettiin selvästi, 0,6 asteella. Maailmanlaajuisesti vuosi 2020 oli jo 1,25 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi. Kriittisenä pidetty 1,5 asteen raja lähenee nopeasti. ”Usein linnut ovat jääneet valmiiksi ruokintapaikoille. Sen jälkeen kuolleisuus kasvaa voimakkaasti. Suomessa talvehtivien lintujen kannalta olennaista on, että joulukuun 2020 loppuun asti elettiin toista leutoa talvea peräkkäin. Tämä näkyy siten, että vuodenvaihteen talvilaskennan ja helmi–maaliskuun kevätlaskennan välillä yksilömäärät putoavat. Tammikuu teki monelle linnulle tepposet. Harmaahaikaroita jäi etelärannikolle ennätysmäärä. Pikkulinnuilla ja rastailla selviytyminen ei jää sen vuoksi ravinnon määrästä kiinni”, kertoi eläintenhoitaja Laura Tulli. 10 suomenluonto.fi 10 suomenluonto.fi TALVI YLLÄTTI Suomen linnut vuodenvaihteessa. Helsingissä, Korkeasaaren eläintarhan luonnonvaraishoitolassa nopea talven tulo ei kuitenkaan vielä lehden painoon mennessä näkynyt. Lämpenemisen taustalla on ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos. Juhani Karvosen väitöstutkimuksesta tiedetään, että talitiainen pärjää ruokinnalla hyvin –15 asteeseen saakka
Niiden talvehtimisalueetkin voivat siirtyä pohjoisemmaksi. Tiedot perustuvat tuhansien eurooppalaisten lintuharrastajien keräämään aineistoon Venäjää ja Turkkia myöten. Monet vesilinnut muutt avat aiempaa myöhemmin, koska vedet eivät jäädy. Kaikki lepakkomme ovat rauhoitettuja ja kuuluvat EU:n luontodirektiivin tiukan suojelun lajeihin. Ilmastonmuutoksen takia taantuvia lajeja on aika vähän – pohjoisista lajeista ehkä riekolla lämpenemisen vaikutus näkyy selkeimmin. Tämä johtuu ehkä siitä, ett ei lintujen kannata reagoida lämpenemiseen heti, koska väliin voi vielä tulla kylmä vuosi. lintuatlakseen vuodelta 1997. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Valtion suojelemattomia arvometsiä kartoitettiin Suomessa tavataan viittä lepakkolajia yleisesti, ja muita harvalukuisina tai satunnaisina. Korkein hallinto-oikeus antoi viime vuoden lopulla vuosikirjapäätöksessään lisäsuojaa lepakoille. Jos hakkuut toteutuvat, EU:n ja YK:n biodiversiteettisopimuksien pian 30 prosenttiin nouseva suojelutavoite karkaa kauemmas. Siinä on huomioitava on myös reitit, koska keskeisempien siirtymäreittien hävittäminen voi johtaa myös lisääntymisja levähdyspaikkojen häviämiseen. lintuatlas esittelee maanosamme 625 lintulajin nykyiset levinneisyysalueet ja niiden muutokset verrattuna 1. Ratkaisu velvoittaa kaavoittajat selvittämään lepakkoalueet perusteellisesti ja luotettavasti. RK Lepakkoalue suojeltiin korkeimmassa oikeudessa Euroopan toinen lintuatlas ilmestyi Tuore Euroopan 2. Raportoitujen kohteiden ala on yli 5600 hehtaaria. Linnuston muutokset ovat pienempiä kuin lämpötilan nousu antaisi olett aa. Kartoitukset tehtiin luontojärjestöjen ja sää tiöiden tuella. MIKKO NISKASAARI Valtion talousmetsissä piilee runsaasti monimuotoisuudeltaan rikkaita metsiä, jotka suojelemalla Suomi pääsisi lähemmäksi YK:n biodiversiteettisopimuksien suojelutavoitteita. . ”Talvilinnusto runsastuu lämpimien talvien myötä” KU VA M AR I PI H LA JA N IE M I, VE SA H U TT U N EN JA AK U KA N KA AN PÄ Ä, VA ST AV AL O Aleksi Lehikoinen on intendentti Luonnontieteellisessä keskusmuseossa.. Kartoittajat nostivat esiin 55 luontoarvoiltaa rikasta kohdetta eri puolilta Suomea, mutta he törmäsivät työssään muihinkin suojelua vaativiin metsiin. Tyypillisesti Suomessa viivytt elijät ovat loppukauden syysmuutt ajia. Jo 20 vuodessa on tapahtunut suuria muutoksia. Näiden alueiden suojelulla on kiire, sillä suurelle osalle niistä on tehty tuoreita hakkuusuunnitelmia. Metsähallitus ei ole selvittänyt talousmetsien suojeluarvoja, vaan työn teki joukko vapaaehtoisia kartoittajia. . Yleisesti ott aen Suomen talvilinnusto runsastuu lämpimämpien talvien myötä. WILLIAM VELMALA Tilhen pesimäalue on laajentunut selvästi etelään ja lounaaseen, ilmeisesti toistuvien runsaiden pihlajanmarjasatojen ansiosta kasvaneen pesimäkannan myötä. Etelä-Suomen metsistä on suojeltu 2,5, koko maan metsistä 5,9 prosenttia. Se poisti Helsingin Laajasaloon hyväksytystä asemakaavasta kaksi korttelia, koska ne olisivat sulkeneet lepakoiden siirtymäreitin saalistusalueeltaan lisääntymisja levähdyspaikoilleen. Monilla lajeilla pesimäalue on siirtynyt pohjoiseen ja supistunut. Varpuslinnuilla ero syysmuuton ajankohdassa on vähäinen, mutt a kerran pesivät lajit voivat jopa aikaistaa syysmuutt oaan, koska kevät on aikaistunut ja ne ovat ehtineet hoitaa pesinnän entistä aiemmin. . Lämpeneminen hyödytt ää eteläisiä lajeja, joita on enemmän
Kuvista voidaan esimerkiksi tarkistaa, että hakkuista on tehty pakollinen metsänkäyttöilmoitus ja että hakkuut on rajattu oikein metsälain suojaamien suojelukohteiden ympärillä. Kaukokartoitukset autt avat monessa: hakkuiden valvonnassa ja lajiston sekä luontoarvojen tunnistamisessa SUOJELU MONIMUOTOISUUS YMPÄRIS TÖ TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA O LL I AA LT O / VA ST AV AL O. Näin syntyi muun muassa kartta puulajiyhteisöistä Perun Amazoniassa, joka levittäytyy 780 000 neliökilometrin alalle. Turun yliopistossa tarkastettu väitöstutkimus pyrki tunnistamaan monimuotoisuudelle arvokkaita alueita. Tarkastusta vaativat kohteet tutkitaan tarkemmin paikan päällä dronen avulla otetuilla ilmakuvilla. Puulajien kartoitusta satelliittikuvista Perun Amazonian tuntematonta puulajistoa on kartoitettu satelliittikuvien, koneoppimisen ja maastokartoitusten avulla. Metsähakkuut näkyvät ilmakuvissa Suomen metsäkeskus aloittaa tehtyjen metsähakkuiden valvomisen satelliittikuvien avulla. Kuvasarjojen avulla voidaan valvoa ihmistoiminnan ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia alueen rikkaisiin koralliriuttoihin ja meriruohostoihin, Remote Sensing in Ecology & Conservation -lehdessä julkaistu tutkimus kertoo. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Suojelualueen valvonta automatisoitiin Euroopan avaruusjärjestö ESAn Sentinel-2-satelliitin ottamia kuvia käytetään suojeltujen rannikkovesien automatisoituun valvontaan Mosambikissa
Kaupunki myönsi hankkeelle rahoituksen, mutt a ennen rakentamisen alkua kuullaan vielä sidosryhmiä ja hankitaan aluehallintoviraston lupa. Rakentaminen alkaa aikaisintaan tänä vuonna. Nuorena metsänhoitajana olin osaltani päättämässä vanhojen metsien hakkuista, myöhemmin rippeiden suojelusta. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Katsoin juuri hienon, juhlavan #Ikimetsät -dokumentin. Siipien synty on askarrutt anut tutkijoita yli 130 vuott a. Yöllä liikkuvien jyrsijöiden aktiivista aikaa keinovalo sen sijaan lyhentää normaalista. Asia paljastui, kun tutkijat vertasivat geenejä, jotka säätelevät jalkojen kehitystä hyönteisillä ja toisella niveljalkaisryhmällä, äyriäisillä. RK LETTORIKKO Saxifraga hirculus Lettorikko kasvaa Viiankiaavan Natura-alueella, ja se on yksi alueen suojeluperusteista. Myös Kankaan alueen ja Palokkajärven välinen uoma kunnostetaan, ja siihen luodaan kutusoraikkoja ja poikasalueita. En ymmärrä osan metsäammattilaisten ja -vaikuttajien tuohtumusta dokumenttiin. Analyysissä selvisi, että luonnolle on haittaa heikostakin yöllisestä valosta. #metsä Metsänhoitaja Seppo Manninen kommentoi Twi erissä joulun aikaan esite yä ikimetsädokumen ia 30.12.2020 KEINOTEKOINEN YÖVALAISTUS haittaa monella tavalla eläimiä ja kasveja, osoittaa Nature Ecology & Evolution -tiedelehdessä julkaistu tutkimus. Uudet koskija jokiuomat tehdään luonnonkivistä. Exeterin yliopiston johtamassa tutkimuksessa koottiin tilastolliseen analyysiin toista sataa keinovalon vaikutuksia käsittelevää aiempaa tutkimusta. Kunnostustyöt keskitt yvät käytöstä poistuneen Kankaan voimalaitoksen kanavaja patorakenteiden purkamiseen ja ohitt amiseen luonnonmukaisella kalatiellä. Etenkin vaikutukset eläinten hormonituotantoon ja elinkierron piirteisiin, kuten jälkeläisten määrään, sekä päiväaktiivisten lajien liikkeelläoloaikoihin, ovat suuria. Kasvi on vaarantuneeksi luokiteltu, rauhoitettu laji, jonka suojelussa maallamme on erityinen EU:n asettama vastuu. Vääräksi osoitt autunut kilpaileva teoria ehdott i, ett ä siivet olisivat kehitt yneet ruumista suojaavista peitinkilvistä, kertoo Nature Ecology & Evolution -tiedelehdessä julkaistu tutkimus. Tutkijoiden mukaan keinovalo tulisi ymmärtää saasteeksi ja sen käyttö pitäisi rajoittaa vain välttämättömään. Tourujoki kunnostetaan Jyväskylän kaupungin läpi virtaavan Tourujoen uoma kunnostetaan, jotta kalat pääsevät vaeltamaan ja kutemaan. Vaatelias laji kasvaa erityisesti ravinteisilla letoilla. RK POLIIT TINEN ELIÖ KU VA T VI LL E KA N GA S / VA ST AV AL O , JO H AN N GE O RG ST U RM 17 96 / W IK IM ED IA CO M M O N S POLIIT TINEN ELIÖ. PIIA AHONEN Yöllinen valo häiritsee eläimiä ja kasveja Yövalaistus saa päivä aktiiviset linnut aloittamaan laulamisen ja ravinnon etsinnän tavallista aikaisemmin. RK Hyönteisen siivet kehitt yivät jaloista Hyönteisten siivet ovat syntyneet evoluution myötä jalkojen jaokkeista. Sakatin kaivoshanke vaarantaa lettorikon säilymisen, sillä kasvupaikan vedenpinnan tason tai vedenlaadun muutokset uhkaavat lajin säilymistä
14 suomenluonto.fi Citykettu ja salonvetäjä TEKSTI JOUNI TIKKANEN KU VA T AR I KU U SE LA JA TI M O M AN N IN EN / VA ST AV AL O Ovelalla ketulla on monta nimeä. Laji on sopeutunut sekä tuntureille että laaksoihin, maalle ja kaupunkiin. Luiden dna kertookin, että sopeutuneisuus on pitänyt Euroopan kettukannan hyvin vakaana jopa kymmeniä tuhansia vuosia. 14 suomenluonto.fi
suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Ketut kulkevat asutuksen keskellä jopa kirkkaassa päivänvalossa.
Talon alle johtava kolokin tukittiin. Jos paikalla ei ollut muita, pennut tulivat metrin päähän tillittämään hänen kameransa linssiä. Ei näytä olevan enää sellaista suomalaista kaupunkia, jossa ketut eivät eläisi ihmisen rinnalla. Havaintoja tuli Lohjalta, Riihimäeltä, Kotkasta, Kouvolasta, Imatralta, Tikkakoskelta, Kajaanista, Tampereelta, Järvenpäästä, Porista, Kittilästä – oikeastaan kaikkialta mistä kuvitella saattaa. Talo oli tarkemmin ottaen tehdasrakennus, ja sitä kiersi tiuha metallinen verkkoaita. Hän ei oikein pidä villien kettujen ruokkimisesta. . Kuusela lähti käymään paikalla. Jarkko Korpua kertoi kettujen pesineen viime kesänä Oulun ratapihalla, keskellä kaupunkia. Kuusela ei ruokkinut kettuja, vaikka joskus aiemmin hän myöntää tehneensä niin. Helsingistä havaintoja tuli paljon. Jukka Laitisen mukaan kettuja on jolkotellut jo useamman vuoden Mikkelin Lähemäellä. Nuoret ketut voivat olla kaupungissa hyvin luott avaisia. ”Siinä ne leikki ja temmelsi niin kuin ei mitään”, Kuusela sanoo. Eivät tosin kaikki – yksi pennuista oli pieni, laiha ja muita arempi. Runsaan viikon ajan Kuusela kävi kuvaamassa kettuja aidan läpi. Aikuista kettua hän ei nähnyt, mutta pennut löytyivät, ja ne olivat hämmästyttävän kesyjä. Merja Tina sanoi, että Espoon Matinkylässä liikkuu säännöllisesti kettu, joka ei pelkää ihmistä. Kuuselan muistikortille jäi epätavallisen kauniita kuvia, mutta itse tapaus on tavallinen: Kun pyysimme Suomen Luonnon lukijoilta havaintoja ketusta, hyvin moni kertoi nimenomaan kesyistä kaupunkiketuista. 16 suomenluonto.fi K ESÄLLÄ 2018 luontokuvaaja Ari Kuusela sai vihjeen ketuista, jotka pesivät Turussa talon alla. Että annettaisiin koiranraksuja tai lihapullia… Ei siihen olisi ollut mitään tarvetta. Näin arkinen asia cityketusta on tullut. Vähän yli kuukauden ikäiset olennot eivät välittäneet ollenkaan, vaikka ihmiset kulkivat aidan takana kadulla. Lopulta kettuemo siirsi pennut jonnekin muualle. Kett ujen päiväpiilo tai pesä voi olla rakennuksen alla.. Inkeri Korhonen kertoi katselleensa kettua kotipihallaan Kulosaaressa kahden metrin päästä. Eräs asukas oli nähnyt saman tuuheaturkkisen yksilön virtsaavan lyhtypylvääseen kuin koiran
Eläin saatiin kiinni kolmannesta kerroksesta ja otettiin elätiksi. Myös jätehuolto oli alkeellinen, joten kaikkiruokaiselle ketulle riitti ravintoa. He alkoivat ketjussa lähestyä eläintä, joka perääntyi, kunnes pujahti pääovesta kasarmin sisälle. AU KE AM AN KU VA T TU O M AS H EI N O N EN. Vanhoja kettujuttuja lukiessa kannattaa pitää mielessä, että kyse ei välttämättä olekaan kettujen kaupunkilaistumisesta, vaan joskus siitä, että kettuja on otettu pentuina lemmikeiksi. suomenluonto.fi 17 Kaupunkilaistumisen kolme vaihetta Usein ajatellaan, että kettujen kaupunkilaistuminen alkoi Englannissa 1900-luvun alkupuolella. Biologi Timo Vuorisalon mukaan ajatus myöhäisyydestä ei pidä paikkaansa. Sieltä ilmiön on arveltu levinneen muualle, tai kehittyneen muualla itsenäisesti – myöhemmin. 1800-luvun kaupungissa ihmisten ääniin sekoittuivat joka tapauksessa lehmien ammunta, kanojen kotkotus, sikojen röhkinä ja lampaiden määkynä. Ja haju. Mutta aina ne eivät pelänneet. Kaupungeissa oli kuitenkin rakennuksia, ihmisiä ja ihmisten hajuja, joita kettujen olisi pitänyt pelätä. Kettu on ollut meillä tavallinen kaupunkivieras jo 1800-luvulla. Tärkein liikenneväline oli hevonen, ja rehuvarastojen luona vilisi myyriä. Ennen 1700-luvun puoliväliä Turun tuomiokirkon pappi Samuel Wacklin tappoi 56 kettua aivan kaupungin tuntumasta, Kakolanmäeltä. Hän kävi yhdessä muiden tutkijoiden kanssa läpi Suomen arkeologisia näytteitä, arkistoja ja vanhoja lehtijuttuja, ja sai selville, että kettu on ollut meillä aivan tavallinen kaupunkivieras jo 1800-luvulla. Ne ovat voineet tottua ihmiseen silläkin tavalla. Kaipa se oli pitänyt kasan alla päiväpiiloa, aivan lähellä kaupungin keskustaa. Kaikkiruokainen laji osaa käytt ää hyväkseen ihmisen jätt eitä. Totta kai se tuli ottamaan osansa. Uusi Suometar -lehti kertoi puolestaan alkutalvesta 1900, että Helsingin Sörnäisissä ammuttiin nuori naaraskettu, joka luikahti esiin lankkukasan alta. Tuon ajan kaupungit olivat toki pieniä: Helsingissä oli vuonna 1880 noin 43 000 asukasta, Turussa 23 000, Viipurissa 14 700 ja Tampereella 13 750. Hassummin kävi vuonna 1921 Turussa, kun sotilaat huomasivat Vähä-Heikkilän kasarmilla ketun
Sillä tavalla syntyi vähitellen koira. Eläimet olivat vielä aika villejä. Ketut ovat tottuneita ihmisen läsnäoloon ja pesivät kaupungin sisällä. 18 suomenluonto.fi Eläinten kaupunkilaistuminen jaetaan joskus kolmeen vaiheeseen: Ensin ne käyvät vain esikaupunkialueella saalistamassa mutta pysyvä reviiri on vielä kaupungin ulkopuolella. AR I KU U SE LA. Venäläinen geneetikko Dmitri Beljajev aloitti vuonna 1959 Siperiassa kokeen, jossa hän selvitti asiaa. Sitten eläimet siirtävät reviirinsä kaupunkiin, ja lopulta niille syntyy lisääntyvä kaupunkipopulaatio. Alkuhärällä tai sudella turkki ei ole laikukas, mutta niistä polveutuvilla lehmällä ja Muutamassa sukupolvessa Beljajev sai aikaan Darwinin kuvaileman ilmiön. Kuinka kettu sopeutuu Suden kesyttämisen epäillään alkaneen näin: Ensin jotkut sudet tulivat kiertelemään ihmisasutuksen lähelle ja penkomaan tunkioita. Ari Kuuselan ja Suomen Luonnon lukijoiden tuoreemmat havainnot kertovat, että nyt ne ovat siirtyneet useissa Suomen kaupungeissa jo kolmanteen vaiheeseen. Ketut kerjäsivät ihmisen huomiota. Kettujen käytös muuttui nopeasti: Ne kesyyntyivät sukupolvi sukupolvelta, ja jo neljännessä polvessa ne alkoivat heiluttaa ihmiselle häntää. Etenkin eteläisen Suomen kaupungeissa ketuista näyttää tulleen jo hyvin tuttavallisia. Samalla ketuille alkoi kertyä piirteitä, joita on monilla kotieläinlajeilla: luppakorvaa, lyhyttä kuonoa ja laikukasta turkkia. Ketun kaupunkilaistumisessa on niin paljon samaa, että sopii kysyä, voisiko sama tapahtua niillä. Beljajev kokeili, miten ketut reagoivat ihmiskäden kosketukseen ja valitsi vähiten säikyt yksilöt jatkojalostukseen. Kettu kuulee myyrän liikkeet hangen alla ja hyppää sen niskaan korkealla loikalla. 1900-luvun alkupuolella Suomen ketut saattoivat vielä olla kaupunkilaistumisen toisessa vaiheessa. Koetta varten hän hankki virolaiselta turkistarhalta 130 hopeakettua, eli meille tutun punaketun mustaa värimuotoa. Muut lahdattiin. Sitten ihminen otti kesyimpiä yksilöitä elätikseen ja alkoi parittaa niitä keskenään
Joitain muita merkkejä evoluutiosta jo on. Kriitikot ovat huomauttaneet, että Beljajevin ”virolaiset” ketut olivat tarkemmin ottaen alun perin Kanadasta ja että niillä oli kesyeläimen piirteitä jo ennestään. TU O M AS H EI N O N EN. Supikoira syö myyriä, päästäisiä, viljaa ja raatoja, joita etenkin naaraskettu käyttää mielellään. Kauhala tuntee tapauksen hyvin, koska hän julkaisi siitä tutkimuksen paleontologi Suvi Virannan kanssa. Tähän myöhemmin domestikaatiosyndroomaksi nimettyyn ilmiöön kiinnitti huomiota jo evoluutioteorian isä Charles Darwin. Toinen mahdollisuus on, että kaupungissa ketut tarvitsevat roskapussien avaamiseen vahvempia leukoja, eivätkä niinkään nopeasti napsaavaa pitkää kuonoa, josta on hyötyä maaseudulla myyräjahdissa. Emon lisäksi pennuista voi huolehtia sisko edellisen vuoden pentueesta. Se levittäytyi meille kaakosta ja Kuolan niemimaalta 1950-luvulta alkaen. Citykettujen kesyssä käytöksessä voi joka tapauksessa olla silkan tottumisen lisäksi kyse myös evoluutiosta. Nyt Beljajev näytti saaneen aikaan Darwinin kuvaileman ilmiön muutamassa sukupolvessa, vain suosimalla kettujen jalostuksessa kesyä käytöstä. Kettu ja supikoira ovat suunnilleen samankokoisia koiraeläimiä, supikoira on vain Suomen alkuperäisluontoon kuulumaton vieraslaji. suomenluonto.fi 19 koiralla usein on. Englannissa kaupunkikettujen kallojen on huomattu lyhentyneen maalaiskettuihin nähden. ”Kun kilpailija supikoira tuli, sekin näkyi jo ketun hampaistossa”, Kauhala huomauttaa. Kuono voi lyhentyä siis siksi, että kaupunkiketun ravinto ei juokse pakoon. Ketut voivat kehittyä vähitellen eri suuntiin eri osissa Suomea. Sitä on pidetty yhtenä domestikaatiosyndrooman piirteistä. Biologi Kaarina Kauhala ei pidä mahdottomana, että ketut olisivat kehittymässä vähitellen eri suuntiin myös eri osissa Suomea. Tämä voi kertoa siitä, että kaupunkiketut todellakin sopeutuvat ihmisen läsnäoloon ja niille kehittyy vähitellen lyhyempi, pentumainen pää. Piirteet korkeintaan korostuivat
20 suomenluonto.fi
Jotain tällaista kettujen kaupunkilaistuminenkin voi aiheuttaa. KU VA TU O M AS H EI N O N EN. Kaikkein kylmin tunturipaljakka oli ennen pohjoisiin olosuhteisiin sopeutuneen naalin valtakuntaa. Myös vieraslajina Australiassa. Pentuja 3–8. LISÄÄNTYMINEN Sukukypsä alle vuoden ikäisenä. Ilmaston lämmetessä kettu on vallannut sen pesiä. LEVINNEISYYS Laajasti pohjoisella pallonpuoliskolla. Nimettömänä pysyttelevä lukija kertoi Suomen Luonnolle, että ketun jälkiä näkyy Utsjoellakin "kaikkialla tunturissa". Evoluutio on siis tehnyt ketuista aavistuksen petomaisempia jo muutamassa vuosikymmenessä. Se on ongelma. suomenluonto.fi 21 Viranta ja Kauhala huomasivatkin, että naaraskettujen poskihampaat ovat suurentuneet Etelä-Suomessa supikoiran saapumisen jälkeen. Siro tuuhean turkin alla. Pienjyrsijät, jänikset, linnut, kalat, raadot, kauriiden poikaset, metsäkanalinnut, marjat. Jos naalin halutaan vielä joskus pesivän Suomessa, Ylä-Lapin kettuja on pakko harventaa – ja niin tehdään. Pesä luolassa, joskus rakennuksen alla. Tämä on naalille ikävä lisäharmi, koska myyräsyklien lässähtäminen ja poronhaaskojen väheneminenkin haittaavat sitä. Tunturi-Lapin kasvavat kylät ja retkeilijöiden jälkeensä jättämä ruokajäte auttavat kettua selviytymään silloin, kun myyriä on vähän. Kettua esiintyy lähes kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla Tunisiasta Pohjois-Intian kautta Pohjois-Amerikkaan. Suomessa kettu asuttaa koko maata. Paritt elu tammi– helmikuussa, kantoaika 50 vuorokautt a. TUNTOMERKIT Useimpia koiria lyhyempijalkainen, pitkähäntäinen, keskikokoinen koiraeläin. Tunturi on hyvin erilainen koti ketulle kuin kaupunki, mutta syy lajin menestykseen voi olla osittain sama kummassakin paikassa, se, että kettu on hyvä hakemaan ruokaa ihmisasutuksen läheltä. Muuten kettu ei jättäisi vahvempana kilpailijana naalille mitään mahdollisuuksia. Brittiläiset siirtomaaisännät veivät kettuja metsästysharrastuksensa takia 1830-luvulla myös Australiaan. KETTU Vulpes vulpes KOKO Pituus 60–85 sentt iä, häntä 35–55 sentt iä, paino 5–10 kg. Nyt kettu on maassa haitallinen vieraslaji, joka menestyy aivan liian hyvin. RAVINTO Kaikkiruokainen. Naali jää pienempänä ja arempana vaille apua. Se on ongelma. Kettuja metsästetään tammi–maaliskuussa ennen pesintää Enontekiön ja Utsjoen tunturialueilla, poikkeusluvalla. Liian menestynyt laji Harvasta eläinlajista voi sanoa, että sillä ei ole erityisiä elinympäristövaatimuksia, mutta kettu on sellainen. Utsjoellakin ketun jälkiä näkyy ”kaikkialla tunturissa”
Jääkauden jälkeiseltä lämpökaudelta ketusta onkin sitten jo ylivoimaisesti eniten löytöjä. Se on suuri menestyjä. Kettu näyttää juoksennelleen pitkin poikin jääkauden puutonta aroa. Olivatko viime jääkauden aikana, noin 40 000–9500 vuotta sitten, Euroopassa eläneet ketut erilaisia kuin meidän aikamme ketut. Se kertoo lajista paljon. Kettu näyttää selviytyvän lähes missä tahansa oloissa. 22 suomenluonto.fi Pehmeässä lumessa ketun jälki on ohutt a helminauhaa. Este voisi syntyä esimerkiksi sen takia, että kaupungissa ravintoa on paljon ja kettujen reviirit kutistuvat hyvin pieniksi. Jääkauden kettujen perimä ei paljasta kannanromahduksia eikä toisistaan erkaantuneita kettupopulaatioita. Yksi uros lähti jopa 136 kilometrin päähän, mutta sekään ei ole ennätys. Monet muut lajit jääkausi pakotti vetäytymään toisistaan eristyneisiin turvasatamiin Italiassa, Balkanilla tai Iberian niemimaalla, mutta kettu näyttää juoksennelleen pitkin poikin jääkauden puutonta aroa, aivan muina kettuina. He haalivat vanhoja ketun luita eri puolilta Eurooppaa ja vertasivat niistä saatua mitokondrion dna:ta nykyisin elävien kettujen dna:han. Tutkijat olivat kiinnostuneita sitä, onko ketuissa tapahtunut evoluutiota. AN DE RS KO PO N EN / VA ST AV AL O. Sen kanta on pysynyt kymmeniä tuhansia vuosia hämmästyttävän vakaana. Englantilaisen Hollowayn yliopiston tutkijat ovatkin tehneet ketusta yllättävän havainnon. Samaa kertoo jo silkka arkeologien keräämä luiden määrä: Kettu ja susi ovat ne koiraeläimet, joista on jäänyt Euroopassa eniten jäänteitä viime jääkauden aikana. Geenit ovat virranneet idästä länteen. Kettu on kuitenkin hyvin jalkava eläin. Tunturissa elävät ketut eivät vaikkapa kohtaisi enää kaupunkikettuja. Tiuha reviirien vyö esikaupunkialueella voisi saada uusien kettujen virran kaupunkiin tyrehtymään. Ne olivat hämmästyttävän samanlaisia. Ja vastaus: Eivät olleet. 22 suomenluonto.fi 22 suomenluonto.fi Jalkava peto jääkauden arolla Kettujen kehittyminen eri suuntiin eri puolilla Suomea vaatisi, että kahden populaation osan välille nousisi lisääntymiseste. Kaarina Kauhala sai selville, että kun eteläsuomalaiset urosketut erkanevat emostaan, ne lähtevät keskimäärin 29 kilometrin päähän perustamaan oman reviirinsä. Yhdysvaltain Pohjois-Dakotassa eräs nuori kettu löydettiin nimittäin uudelleen 300 kilometrin päästä lähtöpaikastaan
Tämä on luonnollista, koska teimme kyselyn, ja ihmisten havainnoivia silmäpareja on eniten juuri kaupungeissa. Kiitos havainnosta muiden muassa sosiaalija terveysministeri Aino-Kaisa Pekoselle, joka kertoi nähneensä ketun aamulenkillään Riihimäellä viime keväänä. Suuri osa kaupunkiketuista nähtiin puistossa, tai omassa pihassa kaupungin ydinkeskustan ulkopuolella. Lukijoiden havainnot ovat samansuuntaisia. suomenluonto.fi 23 Kettuja koko maassa Pyysimme lehden verkkosivuilla lukijoiden havaintoja ketusta. Vaikuttaa joka tapauksessa siltä, että kettukanta on paikoin hyvin tiheä asutuskeskuksissa, etenkin eteläisessä Suomessa. Monella lukijalla on oma pihakettunsa. Kettua esiintyy havaintojen perusteella koko maassa, myös suurimmissa kaupungeissa ja tunturialueilla. Kun kaikki havainnot pannaan yhteen, ne antavat kattavan kuvan ketun levinneisyydestä Suomessa. Saimme yli kahdeksansataa täplää kartalle, ja paljon havainnollisia kuvia sekä kertomuksia. A M AR KU S VA RE SV U O TU O M AS H EI N O N EN. Kaupungeissa pesivistä ketuista tuli paljon havaintoja. Sama seikka on käynyt ilmi myös Luonnonvarakeskuksen riistakolmiolaskennoista. Riistakolmioiden perustella tunnetaan useita kettutihentymiä, muun muassa Suomi-Neidon olkapäällä, Länsi-Lapissa sekä Etelä-Pohjanmaalla ja Kymenlaaksossa. Kettu on vallannut naalin elintilaa avotunturista. Turussa vuosina 2006–2010 tehty tutkimus kertoo, että useimmin kettuja havaitaan puutarhoissa esikaupunkialueella, 2,5–5 kilometrin päässä keskustasta. Suomen Luonnolle tuli eniten havaintoja kaupunkien liepeiltä
kko Urpo Huhtanen suunnitt eli vuoden 1970 ensi numeron kannen.. 24 suomenluonto.fi S U O M E N L U O N T O V U O T TA L U O N N O N Ä Ä N E N Ä Graa
suomenluonto.fi 25 S U O M E N L U O N T O – 8 V U O T TA L U O N N O N Ä Ä N E N Ä Suomen Luonnon entinen toimittaja Juha Kauppinen ilmestyi viime vuonna toimitukseen selaamaan lehden vanhoja vuosikertoja luonnonsuojelun historiasta kertovaa kirjaansa varten. Kauppisen ja toimituspäällikkö Antti Halkan välillä sukeutui keskustelu nyt 80-vuotiaan lehden merkityksestä. TEKSTI ANTTI HALKKA JA JUHA KAUPPINEN KUVAT SUOMEN LUONNON ARKISTO Luonnon ääni
Pitkien ja repivien sotavuosien päättymistä enteillen eversti odottaa ja ihailee kevättä, jonka hän sanoo olevan ”kuin satua”. Viimeisimmässä rauhassa menetettiin myös Petsamon tarunhohtoiset Heinäsaaret ja Porkkalan kansallispuisto Neuvostoliitolle. Vain vimman aste vaihtelee. Luonto maksaa jälleenrakennuksen Antti: Mielestäni avain suomalaisen luonnon ja samalla Suomen Luonnon tuleviin vuosikymmeniin on tuon 1944 vuosikirjan pääkirjoitus. Juha: Siihen vaikutti ainakin se, että paikallisille ihmisille suorastaan valehdeltiin siitä, miten padot vaikuttaisivat. Oli rauhan aika. ”Nyt tuntuu siltä, ett ä emme asukaan enää omassa maassamme.”. 1944 Suomen Luonnon vuosikirjassa julkaistiin Yrjö Kokon novelli. Kari Alaniskan ja Outi Autin Kemijoki-väitöskirjat 2010-luvulta kertovat tästä. Nyt tuntuu siltä, että emme asukaan enää omassa maassamme…”. Silti minua kummastuttaa, miten kosket, jotka äsken olivat olleet paikkakuntiensa identiteetin ytimessä, matkailukuvaston tähtiä, ylpeiden lohenpyytäjien joet, miten niiden annettiin mennä ilman isoa julkista vastarintaa. Kaikkien aikojen ensimmäisen Suomen Luonnon pääkirjoitus alkaa näin: ”Viime vuodet ovat olleet kansallemme raskaiden koettelemusten aikaa ja edessämme on edelleen monia vaikeuksia.” Pian Suomen Luonto raportoi kuinka sota riepotteli paitsi Suomea myös luontoa. Jokien menetys oli vähän kuin toinen alueluovutus. Kirjailija Annikki Kariniemi tiivisti tunnot Suomen Luonnossa 1980 näin: ”Sota-aikaan saakka ja vielä senkin jälkeen tämä Ounasjoen maa niinkuin Kemijoenkin maa oli meidän. Sodat olivat Suomen kohtalo, ja niistä tuli Suomen luonnon kohtalo juuri kuten tuossa pääkirjoituksessa lukee, jälleenrakentamisen välttämättömyyden pakon takia. Herrasmiesten aika oli päättynyt. Ja vesi ja kosket. Mutta siellä ja Kuusamon Jyrävällä totaalinen vesirakentaminen kohtasi viimein vastavoimia. Antti: Sehän oli luonnoltaan aika nätti Suomi joka tuli läpi sodasta. Ensimmäisistä vuosikirjoista huokuu uskomaton luontoja yhteiskuntasivistys. Suomen Luonnon pääkirjoituksessa 1960 ja vielä 1961 professori Niilo Söyrinki harmittelee, että tällainen outo riippuvuus oli esitetty totena ja estänyt Kitkajoen Jyrävän suojelun. Varhaisia lehtiä varjostaa melankolia, joka läpäisi tavallaan koko luonnonsuojelua: se oli akateemisten piirien toimintaa, eräällä tavalla tuhoon tuomittua jupinaa. Kokko, jonka laulujoutsenkirja Ne tulevat takaisin ja satukirja Pessi ja Illusia ovat luontokirjallisuuden klassikoita, kirjoitti novellissaan eläinlääkäristä, everstistä ja vahingoittuneen perhosen pelastamisesta. Ei se minua yllätä, että tämän voi lukea Suomen Luonnon silloisesta pääkirjoituksesta. Jättijokien varsilla moni ei uskonut, että ihminen voisi oikeasti taltuttaa joen. Vesivoimainnossa haluttiin valjastaa Tornionjokikin, eikä vain valjastaa, vaan joen yläosa olisi käännetty virtaamaan Ruotsiin. Esimerkiksi isoista koskista monet olivat valjastamatta. Se näkee että luonnonvaroja tullaan käyttämään uuden Suomen rakentamiseen, jolloin on vaarana, että ”luontomme kauneudesta ja rikkaudesta” suuri osa tuhoutuu vaikka säilyminen olisi lopulta ”talouselämänkin edun mukaista”. Pian Suomi anoi Neuvostoliitolta suurten tiirojen, räyskien, asuttaman saaren rauhoitusta Porkkalassa, mihin Neuvostoliitto nopeasti suostuikin. Antti: Joo. 26 suomenluonto.fi S U O M E N L U O N T O V U O T TA L U O N N O N Ä Ä N E N Ä S U O M E N LU O NTO oli perustettu 1941 kahden sodan välissä. Mutta jotkut tajusivat sen jo etukäteen. Tarvittiin sähköä. Samat luonnonpuistot vuoroin saatiin takaisin ja menetettiin taas: Sallan Kutsa, Petsamon Pummanki, Laatokan-Karjalan Hiisjärvi. Juha: Joo, se on suorastaan visionäärinen kirjoitus! Kun tutustuu Suomen luonnon historiaan täältä 2000-luvulta katsoen, on helppoa nähdä se järkyttävän kova hinta, jonka meidän luontomme maksoi, kun Suomi rakennettiin uudelleen. Tosin oli selitetty, että Kuusamon koskien rakentaminen oli ”välttämätön edellytys” Kemijoen rakentamiseksi
Siitä eteenpäin se oli Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti, kunnes muutt ui tilatt avaksi aikakauslehdeksi 1971. Näissä kansissa komeilevet kotka ja harmaahylje. Kuusamon Kitkajoen Jyrävä kuohuu vapaana. KA LE RV O O JU TK AN GA S / LE U KU M AT TI PI ET IN EN / M U SE O VI RA ST O. Lehden logo on heijastanut aikaansa. Kosken rakentamista yritett iin 1950-luvulla läpi ”vältt ämätt ömänä”. Petsamon menetys vei Suomesta myös tärkeitä luonnonsuojelualueita. Koko ilmestymisensä ajan lehti on esitellyt lukijoilleen luonnon asukkeja ja vaikutt anut suomalaisen luonnon puolesta. suomenluonto.fi 27 S U O M E N L U O N T O V U O T TA L U O N N O N Ä Ä N E N Ä Suomen Luonto ilmestyi vuoteen 1956 vuosikirjana
saamelaisen väestön parissa.” Metsänumero kritisoi myös kuusen hävitt ämistä sekä soiden ojien ja lannoitteiden riistavaikutusta ”...vieläkö kauan on Metsähallitus valtio valtiossa.” Pentt i Linkolan ja ylimetsänhoitaja Väinö Koiviston vuoropuhelu 1966 osoitt i ristiriitoja. JA AK KO JU LK U N EN / M U SE O VI RA ST O. Metsänumero arvosteli Metsähallituksen päätöstä ott aa suojametsät hakkuisiin Lapissa: ”...epätoivoista kauhua mm. Metsänumero (SL 3/1970) soitt eli myös kuvituksessaan hälytyskelloja luonnon puolesta. 28 suomenluonto.fi S U O M E N L U O N T O V U O T TA L U O N N O N Ä Ä N E N Ä Historiallisesti merkitt ävä metsänumero 1970 oli metsä-alalle shokki. Metsäaktivistit vastustavat hakkuita Talaskankaalla 7.11.1988. Siinä oli ensimmäinen värikuvakansi
Luonnonsuojeluekologia oli kehittymässä, mikä näkyi monin tavoin lehdessä. Luen tuota niin, että Linkolan mielestä kansan riveissä lymysi voimakkaana intuitiivinen ajatus luonnon säästämisen tärkeydestä, mutta se ei päässyt esille, koska sodasta nousun ja jälleenrakentamisen eetos hallitsivat. Seuraavalla vuosikymmenellä lehden toimitusneuvostossakin pitkään vaikuttanut eläintieteen professori Olli Järvinen toisti 1940ja 1950-luvulla tehdyt lintujen linjalaskennat, ja huomasi nuoren metsän lajien runsastumisen sekä vanhan metsän lintulajien kuten pohjantikan ja metson vähenemisen. Mutta oleellinen oli olemassa jo 1966, ja se näkyy Linkolan teksteistä. ajattelijat sekä suuri osa varsinaista kansaa”. Jo toisessa vuosikirjassa todetaan, että ”toimenpiteet luonnonmetsien suojelemiseksi ovat hävitysuhan takia kiireellisiä”. Antti: Merkittävintä metsänsuojelua olivat pitkään kansallispuistot, kuten Urho Kekkosen puisto (1983). Juha: Joo, kun Suomi huomasi sodan jälkeen metsäinventointien perusteella, että sodan ajan rouhinta oli verottanut metsiämme vähemmän kuin oli pelätty, sitten mentiin kaasu pohjassa. Jos halutaan, että metsäekosysteemit säilyvät, tarvitaan metsiä. Tutkimustieto näytti, että jotain on tehtävä. Sitten 1980-luvun lopulla nuoret metsäaktivistit menivät estämään Metsähallituksen hakkuita. Tämä asia on muuttumassa vasta nyt meneillään olevan rytinän myötä, ja se tarkoittaa kipua ja tappeluita, kuten on nähty. Antti: Kun luin lehden vuosikymmeniä läpi, metsäasioissa Pentti Linkolan merkitys lehden terävimpien avausten tekijänä yllätti minut. Juha: Kyllä. ”Linkolan tekstissä näkyy suru kaadetuista metsistä.”. Ja se, miksi noiden asioiden havaitseminen ja toteaminen on ollut vaikeaa, on johtunut muualta kuin luonnontutkijoiden piiristä tulleesta tiedosta, jolla on haluttu sekoittaa. Urpo Häyrinen kirjoittaa Suomen Luonnossa jo 1968 että ilman isojen pinta-alojen suojelua pulassa ovat metsälajeista esimerkiksi monet tiaiset ja kaikki tikat. Sen Linkolakin myönsi kirjoittaessaan, että ”Koivistolla on tämän hetken länsimaisessa yhteiskuntasuunnittelussa epäilemättä yliote”. Jo 1950–60-luvuilla alettiin huomata, että nyt metsiä käytetään enemmän kuin ne kasvavat. Kyllä 1960-luvun Linkola oli käsittämättömän paljon aikaansa edellä. Juha: Hyvä huomio. Antti: Samassa vuoden 1966 numerossa biologi Antti Haapanen vaatii luonnonsuojelututkimusta ja toteaa riistanhoidon päässeen ”selville vesille”, kun alan tutkimus toden teolla alkoi. Suomen valtiota täytyy arvostaa siinä, että yksittäisten kohteiden kiistat johtivat kartoituksiin ja sitä kautta monien muidenkin alueiden suojelemiseen. Näitä olivat esimerkiksi biologikirjailija-luontokuvaaja-virkamies Urpo Häyrisen kirjoitus Metsäammattimies – panssaroitu tuhooja Jukka Pakkasen toimittamassa Minne kukat kadonneet -kirjassa (1969), ja Suomen Luonnon metsänumero (1970), jolla luonnonsuojelijat panivat välit poikki metsänhoitajiin. Linkola vaatii metsäyhtiöiltä ”aivan toisenlaista pieteettiä paikallisten asukkaiden ja luonnonystävien intressiä kohtaan kuin nykyisin”. Metsäkoneita vastassa oli vielä uudempi keksintö, NMT-puhelin, jolla media saatiin paikalle. Kyse ei ole vaikeista asioista, mutta kyse on asioista, joita aktiivisesti on pyritty, osin hyvällä menestyksellä, hämmentämään. Ja olen Linkolan linjoilla siinä, että tuo suru luonnon puolesta on aina ollut Suomessa laajaa. Vuoden 1966 ensimmäisen numeron jutussa Sydänmaa ja sen kohtalo Linkola raportoi, miten tehometsätalous oli tullut hämäläisille takamaille, ja kuinka järjestelmällisesti: kaikki suot ojitetaan, haukkojen pesäpuut kaadetaan. Niistä nuo myöhemmät tekstitkin syntyivät. Villin näköinen aktivismi tuotti tulokseksi järjestelmällistä suojelua. Siinä näkyvät kaikki ne ainekset, joista sitten syntyivät varsinaiset metsätaistelun merkkipaalut myöhemmin. Suomen Luonto seurasi sitten läheltä metsäaktivismin nousua 1990-luvulla. suomenluonto.fi 29 S U O M E N L U O N T O – 8 V U O T TA L U O N N O N Ä Ä N E N Ä Metsien kohtalo puhutti Antti: Yli puolet Suomen pinta-alasta on metsää eikä ihme, että metsä kulkee lehdessä mukana suunnilleen joka numerossa. Ylimetsänhoitaja Koivisto on väittelyssä niskan päällä, hänen edustamansa niin sanottu viileä järki, siis reaalimaailma. Ojitusten ja muiden toimien avulla tähän saatiin käänne 1970-luvulla, mutta metsäalalle on jäänyt taakka: kestävyys tarkoittaa alalla yhä nimenomaan puuntuotannon kestävyyttä, ei kestävyyttä luonnon monimuotoisuuden tai ilmaston näkökulmasta. Siis katkeruus ja suru kaadetuista metsistä. Vieremän Talaskangas, Sotkamon Porkkasalo, Kuusamon yhteismetsän vanhat metsät ja muut metsäkiistat tuottivat lopulta satoja suojelualueita. Tämä siis 55 vuotta sitten. Hän kirjoittaa, että ”päättymätöntä aineellisen elintason nostamista vastustavat – – lähes kaikki merkittävät ns. Tuo löytämäsi kirjoitus, kirjeenvaihto Linkolan ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n ylimetsänhoitajan Väinö Koiviston välillä on oikeastaan 1900-luvun luonnonsuojelukeskustelu pähkinänkuoressa
Kun esimerkiksi Antti Leinonen alkoi 1980-luvulla kuvata karhuja, hän ei ensimmäiseen kolmeen vuoteen edes nähnyt yhtään karhua. Luonnonsuojeluliiton pitkäaikaisen puheenjohtajan Rauno Ruuhijärven tapaiset hahmot tulevat ensiksi mieleen. Antti: Vuonna 1975 lehdessä julkaistiin ensimmäinen uhanalaislista. Muistan, kun uudet digijärjestelmäkameroiden rungot tulivat joskus 2005–2010 paikkeilla, ja kuinka se mullisti luontokuvan, myös Suomen Luonnon sivuilla: mehän olimme aivan pähkinöinä siitä, että joku pikkulintu saatiin pysäytettyä ilmassa niin teräväksi, että sen silmän iiris näkyi, ja jokainen sulka erottui veitsenterävänä. 30 suomenluonto.fi S U O M E N L U O N T O – 8 V U O T TA L U O N N O N Ä Ä N E N Ä Luonto on lajeista tehty Antti: Lajit kuuluvat luontolehden sivuille. Lehti pyrki saamaan parhaat luontokuvaajat jotenkin lehden yhteyteen. Kyse on Kivirikon haarapääskystä ja kärpäsestä, mutta samalla siitä, mitä kaikkea se edustaa: elollista luontoa, elämää, joka on syntynyt miljoonien vuosien evoluution myötä. Tällaisia kuvia saadakseen on vietettävä niin kauan metsässä, että se on jo kokonaisen elämäntavan valinta. Sen merkitys oli aivan käänteentekevä vaikkapa noille mainitsemillesi toisiaan seuranneille metsäkiistoille, varsinkin Talaskankaalle. Siinä haarapääsky oppii hakemaan kärpäsiä lattialta. Luonnonsuojeluhan oli aluksi erikoisuuksien suojelemista. Liito-orava on sekin kaikkien vuosikymmenten julkkis. Jo ensi numerossa olikin mukana pohdintaa suden, karhun, ahman ja ilveksen määristä, sekä K.E. Esimerkiksi Nuuksion kansallispuisto mainitaan jo 1960-luvulla, ja Urho Kekkosen kansallispuiston perustaminen Itäkairaan eli Koilliskairaan on vuosikymmenten jännitysnäytelmä. Kehityksenhän näkee lehdessä aitiopaikalta. Ja toisaal”Suomen Luonnolla on ollut iso vaikutus luontokuvaan.”. Antti: Vuosikymmenien varrella erityisessä suosiossa ovat olleet petolinnut, kuten maakotka ja merikotka. Mutta niiden ulkopuolella luonto vasta onkin loputon seikkailu. Lajit ovat tavallaan vain väline käsittää hahmottoman isoja kokonaisuuksia. Ja mitä paremmin sisäistää esimerkiksi populaatioiden ja ekosysteemien luonteen, sitä paremmin ymmärtää mistä koko luonnonsuojelussa on kyse. Esimerkiksi Vuotoksen altaan uhkaaman luonnon säilyminen oli paljon kiinni Helena Tiihosesta, kemijärveläisestä lääkäristä sekä Luonnonsuojeluliiton ympäristöjuristi Pirjo-Riitta Oinaalasta. Erikoiset luonnonmuodostumat, erikoiset kivet, kalliot, erikoisen suuret ja vanhat puut. Jos ajattelee vaikka niitä vuosia, jotka kollegoina yhdessä tehtiin lehtiä, 2002–2013, niin kyllähän me keskenämme puhuttiin paljon luonnosta, sen monista tasoista, mutta kirjoitimme usein lajeista, koska niiden kautta voi tavoittaa ymmärrettäviä ja merkityksellisen tuntuisia juttuja. Juha: Isot ja näyttävät lajit ovat portti luontoon, helppoja ymmärtää. Luontokuva toi luonnon ja harvinaiset hetket kaikkien ulottuville Antti: Luontokuva lehdessä oli aika sivuosassa 1960-luvulle asti. Luontokohteista kansallispuistot ovat lehden sivuilla jo paljon ennen perustamistaan. Suomen Luonnolla on ollut varmasti isokin ohjaava vaikutus luontokuvaukseen. Mutta kai sen voi ihan objektiivisestikin sanoa, että Suomen Luonnon ja luontokuvan yhteys on valtavan vahva. Kun mukaan tulivat lajit, ne olivat erikoisia ja näyttäviä lajeja, naalia, kangasvuokkoa, isoapolloa. Siellä mentiin ikään kuin jo äärimmäisyydestä toiseen. Tämä siis ennen kaupallisia kojuja. Iso juttu oli värin tulo lehden kansiin 1970-luvulla ja sitten sen keskiaukeamille, jotka saattoi irrottaa pienoisjulisteiksi seinille. Onneksi luonnolla on myös voimakkaita puolustajia. WWF:n kokoama lista on vähän liikuttava vain parin sadan lajin joukollaan, joskin tärkeä avaus. Urpo Häyrinen taas on sellainen voimahahmo, että jokin kansallispuisto tulisi nimetä hänen mukaansa. Juha: No, tekisi heti mieli sanoa että suuri merkitys! Olen tässä melkein jäävi, koska oma työnkuvani lehdessä oli pitkään pitää yhteyttä luontokuvaajiin, joiden parhaat kuvat haluttiin juuri meidän lehteemme. Kivirikon juttu kesämökin lintumaailmasta. Mukana on tuttuja lajeja kuten naali, vesikko, liito-orava, kiljuhanhi ja merikotka. Mitä ajattelet Suomen Luonnon merkityksestä luontokuvaukselle. Niitä kuvia julkaistiin aika paljon. Samalla toki metsäadressi keräsi kansalta huimat 200 000 nimeä. Ja Leinosen myöhemmät ahmakuvat on otettu ilman piilokojua, eli ahmat ovat hyväksyneet hänet täysin. Tajusin oikeastaan vasta Suomen Luontoon tullessani ja tutustuessani luontokuvaajiin, miten totaalista heittäytymistä huippuluontokuvien ottaminen vaatii. Kasveista mukana ovat muun muassa kangasvuokko ja kynäjalava, hyönteisistä isoapollo ja muurahaissinisiipi. Juuri Suomen Luonto julkaisi pitkään raportit siitä, miten niillä menee. Useimmilla oli voimakkaita vastustajia. Lehteä on myyty paljolti Suomen upeimmilla luontokuvilla, jotka ovat tehneet luontoa tutuksi lukijoille. Juha: Näkyisikö tuossa 1900-luvun alkupuolen henki. Merikotkan suojelutyössä pioneereja olivat Luonnonsuojeluliiton pääsihteeri Esko Joutsamo ja nuori WWF Suomi. Ja vasta 1985 ilmestynyt ensimmäinen uhanalaisten lajien raportti, Punainen kirja, räjäytti tajunnan tässä suhteessa. Suuri yleisö ei ehkä enää ymmärtänyt, vaan heistä tuntui irralliselta, että Eduskuntatalon portailla puhuttiin yhdestä sienilajista
Sivukoko kasvoi 1984. Hannu Hautalan valppaat maakotkat keskiaukeamalla 1974. Mikko Pölläsen kuvia Etelä-Karjalasta 1987. S U O M E N L U O N T O V U O T TA L U O N N O N Ä Ä N E N Ä suomenluonto.fi 31 RI TV A KO VA LA IN EN Jorma Peiposen kuvaama saukko päätyi kanteen, kun laji rauhoitett iin 1996 alussa. Kuusamon kiistan säilytt ämä Näränkävaara avaa Ritva Kovalaisen jutun 2019.. Kuvakisa keräsi suosiota. Teuvo Suominen sai ennennäkemättömän otoksen kohdatt uaan Kuhmossa satt umalta karhun. Lehden ulkosasu ja logo uudistettiin 2011 Marika Eerolan tultua AD:ksi
Hannu Hautala esitt i näkemyksiään Teuvo Suomisen jutussa 1979. Lehti kuvautt i kaivoksen ilmasta kolme kertaa. M IK KO M AL IN IE M I / SU O M EN LU O N TO. Tässä kipsisakka-allas. 32 suomenluonto.fi S U O M E N L U O N T O V U O T TA L U O N N O N Ä Ä N E N Ä Kyösti Variksen (maapallot), Erik Bruunin (merikotka) ja Jukka Veistolan (ddt) klassikkojulisteita mainostett iin 1970. Historian kuudes Turhake vuodelta 2007. Markku Tantt u vastasi pitkään lehden ulkoasusta ja vei sen myös värikauteen. Suomen Luonnolle Talvivaara oli iso satsaus
Kuvista ja tiedosta ei ole puutetta, ja journalismilla on paikkansa. Sen on vasta jälkikäteen huomannut, että Talvivaara ja koko 2010-luvun kaivoskeskustelu, jonka käynnistymisessä Suomen Luonnolla oli suuri rooli, olivat osa tuota vuosikymmenten ympäristöasioiden jatkumoa, ja siinä on ollut upeaa saada olla mukana. Kun edistämme luonnonrakkautta, saamme ehkä sitä takaisinkin. Luontoja ympäristötieto on Tiedebarometrin mukaan suomalaisten suurempi kiinnostuksen kohde kuin talous ja politiikka. Antti: Valokuvaajista esimerkiksi Heikki Willamo ja Ritva Kovalainen ovat luoneet lehdessä käsitystä siitä, mikä on suomalainen metsä ja millainen on metsäsuhteemme. ”Lehti joutui raportoimaan saastumisesta ja myrkyistä.”. Luonnon äänenä oleminen on lopulta yhteistyötä. Äkkiä lehti joutuu raportoimaan saastumisesta ja myrkyistä, kun niitä rajoittavat säädökset ja ympäristöhallinto puuttuvat. Tämä kaikki, PCB, DDT ja Pekka Nuortevan johdolla esille nostettu elohopea, nämähän olivat Suomen Luonnon perussisältöä 1960-luvun lopulta alkaen, ja niistä on sittemmin tullut meidän biologiankirjojemme perussisältöä. Kiinnostuksen olemme kyllä huomanneet esimerkiksi lähes puolet lehden iästä jatkuneen luontokysymyspalstan riemastuttavana suosiona. Sitten haen kahvia ja alan miettiä lehden kansitekstejä. Paljon on keskusteltu siitä, näytämmekö luonnon liian koskemattomana. Ympäristöasiaa ja somesuosiota Antti: On mielenkiintoista seurata, miten ympäristömyrkyt nousevat esiin 1960-luvulla ja huomataan, että ne ovat romauttaneet meidänkin petolintujemme lisääntymiskyvyn. Suomen Luonto on jo 80-vuotias. Oli aikaa ja laaja toimitus, päätoimittaja Jorma Laurilan sallivan johtamistyylin alla, jossa oli työmyyriä, kuten Alice Karlsson, Ritva Kupari ja Johanna Mehtola, joiden ansiosta lehdessä oli laadukasta sisältöä koko ajan, vaikka esimerkiksi me molemmat ajauduimme välillä pitkäksikin aikaa penkomaan joitain kaivosjuttuja. Nyt sama näkyy yleisönä myös netissä, ja sosiaalisessa mediassa lehdellä on yli 200 000 seuraajaa. Tällä vuosituhannella lehti perusti turhaa kulutusta esiin tuovan Turhakkeen, se on jo 20-vuotias – siis neljänneksen lehden iästä! Ja täytyy Juha muistaa esimerkiksi sinun Talvivaara-juttusi, jotka vaikuttivat skarppaukseen suhtautumisessa koko kaivossektoriin ympäristöriskinä. Juha: Talvivaara-jutut syntyivät vahvasti yhteisöllisessä Suomen Luonnon toimituksessa, jossa pystyi panostamaan aikaa vievään tutkivaan työhön. Kun 1962 ilmestyi ensimmäinen artikkeli Englannissa kuoriutumatta jääneistä muuttohaukan munista joista löytyi jäämiä klooratuista hiilivedyistä, niin tuossa jutussa mainittiin Suomi yhtenä harvoista maista, joissa muuttohaukan katoaminen oli havaittu. On vaikea erottaa Suomen Luontoa ja luontokuvaa toisistaan, niin samaa tahtia ne ovat kehittyneet, molemmat toisiaan ruokkien. Jo 40 vuotta sitten päätoimittaja Teuvo Suominen haastatteli Hannu Hautalaa, joka paljasti kuvissaan miltä lintujen kuvauspaikat Kuusamossa todella näyttivät: kun kameraa hiukan käännettiin, se osoitti avohakkuuta. Kotimainen luontokuva ja luontotieto näyttävät pysyvän kysyttyinä, ja suomalaiset luontokansana. Helminen oli tutkijana ja Suominen journalistina yhteydessä ulkomaille, he seurasivat sormi pulssilla kansainvälistä myrkkykeskustelua. Vilkas keskustelu hyrrää siellä juuri nytkin. Mutta tästä tulee mieleen tulevaisuus. Antti: Lehden lukijamäärä on nousussa ja lukijathan tulevaisuuden päättävät. Oli opettavaista kahlata läpi vanhoja numeroita ja nähdä millaisessa jatkumossa lehteä tehdään. Linkolan ensimmäisissä kirjoituksissahan ei myrkkyjä mainittu, ne olivat vain dokumentti kadosta. Matka jatkuu niin, että annan tämän jutun graafikko Hanna Kahranaholle, kun toimittaja Jouni Tikkanen on karsinut tekstin sivupolkuja, ja vielä päätoimittaja Heikki Vasamies antanut kommenttinsa. Antti: Ympäristöaiheet eivät jääneet siihen. Pentti Linkolan 1950-luvun lopun pitkät ja seikkaperäiset jutut jalohaukan, nykyisen muuttohaukan, katoamisesta Suomen soilta ja kallionjyrkänteiltä olivat koko maailman ensimmäisiä dokumentoituja muuttohaukan tuhoja. Mietin sitä, että jos luonnon tila nykyisestä tulevina vuosikymmeninä kohenee, monimuotoisuus alkaa elpyä, tarvitaanko luonnon puolesta puhuvaa, näyttävää aikakauslehteä vielä yhtä paljon. Harva tulee ajatelleeksi, että kirjatiedon taustalla on monen henkilön vuosien uurastus. Muuttohaukan kadon dokumentointi on mielestäni Linkolan merkittävin yksittäinen saavutus luonnonsuojelijana, vaikka häntä ei siitä muistetakaan. Juha: Joo, tässä taas yksi yhteiskunnallinen aihe, jossa Suomen Luonnolla on ollut aivan huiman suuri merkitys. Se viittasi Linkolan polkemiin tuhansiin kilometreihin, satojen paikallisten lintuharrastajien ja kylänmiesten havaintojen keräämiseen ja dokumentointiin Suomen Luonnossa. suomenluonto.fi 33 S U O M E N L U O N T O – 8 V U O T TA L U O N N O N Ä Ä N E N Ä ta digikuvaus toi tietynlaisen taiteellisuuden luontokuviin, etten sanoisi ruotsalaisen tuulahduksen, koska yhtäkkiä ei ollut kallista filmiä rajoittamassa yritysten määrää. Myöhemmin myrkkyteemaa pitivät esillä Suomen Luonnossa riistabiologi Matti Helminen ja Teuvo Suominen
H a v a i n t o j e n k e s k i a r v o 2 1 –2 1 9, l o g a r i t m i n e n SY YS LOKA MARRAS JOULU TAMMI L U O N T O T I L A S T O I N A Suomen talviset lintuvieraat 34 suomenluonto.fi TEKSTI JOUNI TIKKANEN KUVAT ISTOCKPHOTO GRAFIIKKA HANNA KAHRANAHO
Puhtaina numeroina erottaisimme siis vuorihemposta vain suoran viivan. Nyt kunkin lajin kuukausittainen vaihtelu erottuu. Havainnot ovat vuosilta 2010–2019. Tähän kuvaajaan on koottu eräiden talvilin tujemme havaintomäärät kuukausittain Birdlife Suomen Tiira-havaintopalvelusta. Lajien havaintomäärät nimittäin poikkeavat toisistaan niin paljon, ettei niiden esittäminen absoluuttisina lukuina olisi mielekästä. Lokakuussa on allin, urpiaisen, tilhen sekä lapasotkan havaintohuippu, kun taas koskikarahavainnot nousevat huippuunsa vasta joulukuussa. Eteläisessä Suomessa asuvan luonnontarkkailijan kiikariin useat lajit ilmestyvät myös vaeltajina, tilhi pihlajanmarjojen, urpiainen lepän ja koivun siementen perässä. Allien määrät lasketaan usein vähintään kymmenissä tuhansissa, kun vuorihemppoja havaitaan korkeintaan tuhatkunta. Maalis–huhtikuussa havainnot koskikarasta jo vähenevät, kun kevätmuutto Suomen, Ruotsin ja Norjan Lappiin alkaa.. Kuvan asteikko on logaritminen. Joillekin lajeille, kuten koskikaralle ja merisirrille, Suomi on kuitenkin se etelä, jonne linnut saapuvat talvehtimaan. HELMI MA ALIS HUHTI alli lapasotka urpiainen koskikara tukkasotka merisirri tilhi vuorihemppo suomenluonto.fi 35 VALTAOSA SUOMESSA pesivistä linnuista suuntaa talveksi etelään
AW I / ST EF FE N GR AU PN ER. 36 suomenluonto.fi Tutkimusmatka Arktiksen sydämeen TEKSTI JESSICA HAAPKYLÄ KUVAT ALFRED-WEGENER-INSTITUTE / AWI Millaista on elää ja työskennellä sysipimeällä pohjoisella Jäämerellä, eristyksissä ulkomaailmasta
Nansenilla oli tuolloin vastassaan huomattavasti enemmän jäätä. Jää oli pohjoisempana kuin ajattelimme. Olimme kyllä jo nähneet satelliittikuvista, että jäälautat Laptevinmerellä olivat hauraita. Arktiksen tutkimiseen satsataan, sillä jään sulamisella on kauaskantoiset ja osittain tuntemattomat vaikutukset ympäri maailmaa. Matka oli kunnianosoitus norjalaiselle tutkimusmatkailija Fridtjof Nansenille, joka ajelehti Fram-aluksellaan saman jäisen reitin vuosien 1893 ja 1896 välillä. AW I / ST EF AN H EN DR IC KS. Haapalan tutkimusalaa ovat jääkentän dynaamiset muutokset. lokakuuta 2020, kun tutkimusalus Polarstern palasi kotisatamaansa Saksan Bremerhaveniin. Jääkarhut saalistavat jäältä muun muassa norppia. Jään sulaminen uhkaa jääkarhuja, sillä niiden kaikki elämänvaiheet riippuvat jäästä. suomenluonto.fi 37 K aamoksen saartamalla Jäämerellä ainoat valot hohtavat jäiden keskellä ajelehtivassa saksalaisessa tutkimusalus Polarsternissa. MOSAiC:in tavoitteena oli auttaa ymmärtämään paremmin meren, jään, ilmakehän ja eliöiden välistä vuorovaikutusta, jotta ilmastonmuutosta ennustavista malleista saataisiin tarkempia. Kyseessä oli ensimmäinen talven yli kestänyt mittava tutkimusmatka pohjoiselle Jäämerelle. Alusta ympäröivällä jäälautalla tutkijat keräävät kuumeisesti tietoa ilmastonmuutoksesta. ”Saavutimme Laptevinmeren 85. Arktinen jää hupenee huolestuttavaa vauhtia. Matka pimeyteen Tutkimusprofessori Jari Haapala Ilmatieteen laitokselta osallistui matkan ensimmäiselle legille syyskuusta 2019 tammikuuhun 2020. Saavutettuaan lokakuussa 2019 kaukaisen Siperian rannikon Polarstern oli ajelehtinut tuulten ja jäiden armoilla Jäämeren ja Pohjoisnavan halki Grönlannin itärannikolle. Tätä tarkoitusta varten Polarsterniä ympäröivälle jäälle perustettiin sadoista tutkimuslaitteista koostuva näytteenottoverkosto. Uteliaat jääkarhut tulevat nuuhkimaan tutkimuslaitteistoa. leveyspiirin lokakuun puolessavälissä. Ankara viima pyyhkii hangen pintaa ja kohmettaa tutkijoiden sormet. Tutkimusmatkalle osallistui yhteensä 442 tutkijaa 37 maasta. Kansainvälinen voimannäytös Yhteensä 389 päivää kestänyt tutkimusmatka, MOSAiC (Multidisciplinary drifting Observatory for the Study of Arctic Climate), päättyi 12. Ilmastonmuutos etenee Arktiksella yli kaksinkertaisella vauhdilla muuhun maailmaan verrattuna. Se oli seurausta hyvin lämpimästä kesästä 2019”, kertoo Haapala
Lämpötila laski kylmimmillään 25 pakkasasteeseen, ja kova tuuli lisäsi pakkasen purevuutta. Tämä on tärkeää , sillä tämän mallin avulla voidaan kehittää jään liikkeitä ennustavia seuraavan sukupolven matemaattisia malleja. Aurinko laski horisontin taakse lokakuun 9. ”Tavoitteena on ymmärtää jään pienen skaalan liikkeitä ja sitä, miten liikkeitä voidaan mallintaa. ”Havaintomme ovat täyMOSAiC on ensimmäinen talven yli kestänyt arktinen tutkimusmatka. Tapasin paljon mielenkiintoisia ihmisiä monesta eri maasta, kuten Chilestä ja Brasiliasta. Onko tutkimuslaiva vankila vai huippuhotelli. Ikähaitari vaihteli 23:n ja 64:n välillä”, hän kertoo. Kaamos ja pureva pakkanen teki vät olosuhteista hyvin haastavat. Mutta Haapala kehuu kokemustaan. AW I / SA GA SV AV AR SD OT TI R. Jääkentän eri osien nopeuserot synnyttävät railoja. ”Parasta matkassa oli kansainvälinen yhteistyö. Droonilla vaikeissa oloissa MOSAiC:in heinäkuusta lokakuuhun 2020 kestäneellä viimeisellä legillä olivat mukana Ilmatieteen laitoksen tutkijat Henna-Reetta Hannula ja Roberta Pirazzini, jotka molemmat työskentelivät jääryhmässä. Railoinen jääkenttä sen sijaan voimistaa lämmön, kosteuden ja aineksien siirtymistä merestä ilmakehään. En syönyt D-vitamiinipillereitä, sillä laivalla oli tarjolla savukalaa ja kananmunia monta kertaa viikossa”, kertoo Haapala. Ilmaston lämpeneminen tekee jäästä hauraampaa, jolloin se rikkoutuu helpommin ja poistuu Jäämereltä Pohjois-Atlantille”, hän sanoo. ”Polarsterniä voisi kuvailla kelluvaksi neljän tähden hotelliksi, jos vertaa siellä olemista esimerkiksi napamatkoihin, joilla hiihdetään Pohjoisnavalle”, sanoo Haapala. 38 suomenluonto.fi Lokakuun lopussa 2019 Polarstern aloitti ajelehtimisensa jäiden halki. Legille osallistui yhteensä 100 ihmistä, joista 60 tutkijaa ja 40 miehistön jäsentä. ”Päähavaintoni matkalta oli se, että jää liikkuu aiempaa enemmän. ”Haastavinta oli jatkuva pimeys. He lennättivät drooneja merijään heijastuvuuden eli albedon sekä lumen ja jään pintatyyppien ja pinnanmuotojen mittauksissa. Voisi kuvitella että eläminen säkkipimeässä ja eristyksissä muusta maailmasta olisi henkisesti hyvin raskasta. He olivat ensimmäistä kertaa Pohjoisella jäämerellä. ”Outoa oli se, ettei uutisista tiennyt mitään”. Haapala tutki jääkenttien liikettä ja asensi tutkalaitteistoja ja jääpoijuja. Haapalan mukaan jääkenttä on huonokuntoisempaa kuin ennen, jää halkeaa tai pirstoutuu helpommin ja siihen muodostuu enemmän railoja. Olosuhteet olivat kuitenkin rajut keskellä synkintä kaamosta. Sitä on Haapalan mukaan eniten jäljellä Koillis-Kanadan saaristossa. päivänä eikä enää näyttäytynyt koko matkan aikana. Tiivistäen voidaan sanoa, että monivuotinen jää on vähentynyt kaikilla alueilla Arktiksella”, hän selittää. Yhtenäinen jääpeite estää tehokkaasti meren ja ilmakehän välistä vuorovaikutusta
“Keräämämme data on tärkeää, sillä albedoa on mitattu hyvin harvoin kesän ja talven taitteessa 87.–90. "Meillä oli paljon ongelmia propelleihin jäätyvän kosteuden kanssa. Hannulan mukaan sen lennättämiselle oli haastavaa löytää pienestä jääleiristä turvallinen alue. Olen niistä todella innoissani”, sanoo Hannula. Sekä Hannula että Pirazzini toteavat, etteivät olosuhteet droonien osalta olisi voineet olla haastavammat. ”Sijaintimme lähellä maantieteellistä Pohjoisnapaa teki navigointijärjestelmistä epäluotettavia ja pakotti meidät operoimaan isompaa droonia pääosin käsin. ”Elämä laivalla oli miellyttävää. Hannula kertoo, että laivalla vallitsi hyvä yhteishenki ja kaikki auttoivat toisiaan. Pubi ja painonvahtiklubi Kuten Jari Haapala, myös Hannula ja Pirazzini ovat hyvin tyytyväisiä kokemukseensa Polarsternillä. ”Minulle haastavinta oli jättää perheeni ja erityisesti 10-vuotias tyttäreni, kun tiesin, etten voinut nähdä häntä seuraavaan kolmeen kuukauteen”, sanoo Pirazzini. Jäätikön reunan edustalla kumpuaa pintaan ravinteita, mikä ylläpitää rikasta meriekosysteemiä planktonista valaisiin. Ei siinä ehtinyt murehtimaan ylimääräisiä”, sanoo Hannula. Kallis tutkimuslaitt eisto suojatt iin teltoilla. He lennättivät droonia ensimmäisen kerran tällä matkalla, mutta epäonnistuminen ei ollut vaihtoehto. En juurikaan kaivannut mitään – paitsi ehkä loppuajasta tuoreita vihanneksia. suomenluonto.fi 39 sin uniikkeja aineistoja. Heille molemmille matkan pelottavin hetki oli isomman droonin lennättäminen. leveyspiireillä. AW I / M IC H AE L GU TS CH E AW I / ES TH ER H O RV AT H AW I / ES TH ER H O RV AT H. Jääleirissä työskentely vaati huolellista logistiikkaa ja pitkää pinnaa. Samalla täytyi pystyä kompensoimaan tuulen ja merijään liikkeen vaikutus droonin sijaintiin. Vapaa-ajasta laivalla Hannula kertoo, ettei sitä ollut paljon. Myös valon määrä, joka on edellytys heijastavuuden mittauksille, väheni nopeasti”, selittää Hannula. Jäänäytt eitä tutkimalla voidaan vastata muun muassa siihen, millainen ilmasto ennen vallitsi. ”Onneksi saimme paljon tukea kollegoiltamme ja jääkarhuvahdeilta, joiden avulla pystyimme tekemään mittauksiamme hieman erillään muista”, lisää Pirazzini. Päivät olivat työntäyteisiä. Joinakin iltoina aluksella sai katsoa elokuvia”, sanoo Hannula. Käsinohjattu lennättäminen vaatii hienoisia liikkeitä, jotka eivät onnistu, mikäli sormenpäät ovat jäässä." Yksi epäonnistunut laskeutuminen voisi tuhota koko loppukampanjan. ”Jouduimme valmistelemaan kenttätyötämme huolellisesti, ettemme unohtaisi mitään tärkeää jäälle laivalle palatessamme”, sanoo Hannula. ”Siirtymämatkoilla Polarsternille kävin kuntosalilla ja joogatunnilla. Lähtö pitkälle reissulle on hankalaa perheelliselle. Minulle matkan parasta antia oli toimiminen monialaisessa tutkimusryhmässä”, Pirazzini toteaa. ”Laivaelämän hierarkkisuus, sekä Polarsternillä että venäläisellä jäänmurtajalla, oli varmasti suurimmalle osalle aluksi hieman outoa”, kertoo Hannula. Miehiä ja naisia kohdeltiin kuitenkin tasapuolisesti
Pirazzinin mukaan elämä aluksella ei todellakaan ole sosiaalisesti eristäytynyttä, pikemminkin se on elämää ilman yksityisyyttä. Heidän ainoa yhteytensä ulkomaailmaan oli tiedottajan päivittäin julkaisema uutiskirje. Tutkija poraa jääkairalla jäänäytett ä. ”Vihanneksista, myös pakastetuista, oli pulaa. Laivan kupla oli kuin toinen elämä. ”Jaoimme hytin Henna-Reetan kanssa. Lukeminen jäi molemmilla vähiin väsymyksestä johtuen. Jos oli arvannut väärin, joutui maksamaan pienen korvauksen, joka sekin sitten kampanjan lopussa lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen”, sanoo Hannula. Tutkijoilla oli käytössä laivan sähköposti sekä WhatsApp tekstiviestit. Toivoisin, että tutkimusmatkoillakin voitaisiin syödä kestävämmin”, sanoo Hannula, joka on itse kasvissyöjä. Lisäksi he saattoivat ostaa puhelinkortteja soittaakseen satelliittipuhelimella kotiin. Tunsin itseni paljon vähemmän stressaantuneeksi kuin normaalissa elämässä, vaikka päivät venyivät pitkiksi eikä vapaapäiviä ollut”, sanoo Pirazzini. Paluu ihmisten ilmoille oli kova paikka joillekin tutkijoille. AW I / ES TH ER H O RV AT H AW I / ES TH ER H O RV AT H AW I / LI AN N A N IX O N. Omassa kuplassa Elämä monta kuukautta samojen ihmisten kanssa ahtaissa tiloissa vaatii pitkää pinnaa. Ruoka laivalla oli melko raskasta ja lihapainotteista. Laivalla oli paljon porukkaa, ja tapasin hienoja ihmisiä, jotka tekivät matkastani erittäin miellyttävän ja ikimuistoisen”, hän sanoo. Ilmatieteen laitoksen tutkijat Henna-Reett a Hannula (vas.) ja Roberta Pirazzini harjoitt elemassa droonin käytt öä. ”Laivalla tuntui, kuin olisin elänyt erillistä elämää, toisten ihmisten kanssa, toisessa talossa, toisessa työssä, erilaisilla velvollisuuksilla ja hyvin erityisellä päivittäisellä ohjelmalla”, selittää Pirazzini. Jäät pitivät kovaa mekkalaa kolistessaan laivaa vasten. 40 suomenluonto.fi Pirazzini puolestaan osallistui erilaisiin peleihin. ”Nukuin matkan aikana paremmin kuin vuosiin”, kertoo vuorostaan Hannula. Pirazzini on samoilla linjoilla: ”Pidin paljon siitä, että saatoin laittaa sivuun jokapäiväiset työt ja keskittyä yhteen asiaan. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta jää oli monessa paikassa oletett ua paljon heikompaa. Hannulan mukaan elämä eristyksissä oli ihanaa: ”Pystyin olemaan yhteydessä ihmisiin, joihin halusin, mutta kaikki ylimääräinen informaatiotulva jäi pois. Alkoholijuomilla oli pieni nimellinen hinta, joka maksettiin matkan lopussa ja lahjoitettiin hyväntekeväisyyteen. ”Sitä pyörittivät aina vapaaehtoiset tutkijat itse. ”Ideana oli arvata, pysyykö paino samassa, tippuuko vai nouseeko. Lisäksi laivan kioskista pystyi tiettyinä päivinä halutessaan ostamaan alkoholijuomia”, Pirazzini kertoo. Tätä olisin voinut jatkaa pidempäänkin.” Hannulan mielestä oli miellyttävää keskittyä vain pariin työtehtävään. Ajoitt ain Polarstern juutt ui tiheään jääkenttään. Painon tarkkailemiseksi Polarsternillä oli sunnuntaisin painonvahtiklubi, jossa kukin sai mennä vanhanaikaiseen vaakaan istumaan punnittavaksi. Polarsternillä oli pubi 2–3 kertaa viikossa
Saksalaisen Alfred Wegener -tutkimuslaitoksen Polarstern on maailman parhaiten varustelluimpia arktisia tutkimusaluksia. suomenluonto.fi 41 AW I / JA N RO H DE. Se oli seilannut vuoteen 2019 mennessä noin 3,2 miljoonaa kilometriä
Niiden pelott eluun käytett iin valorakett eja. Jääkarhu oli ehkä kahdenkymmenen metrin päässä, kun viimeiset heistä kävelivät ylös ramppia, joka sitten nostettiin karhun ulottumattomiin.” Jääkarhuja pyrittiin häiritsemään mahdollisimman vähän. ”Näin suurempia ja pienempiä jääkarhuja, jopa äidin poikasensa kanssa. ”Yksi reissun pelottavimmista hetkistä koettiin, kun kaikkien jäällä olevien piti palata laivaan leiriä lähestyvän jääkarhun vuoksi. Jäällä oli aseistetut vahdit, joilla oli myös valoraketit karhujen pelotteluun. Uteliaat jääkarhut Jääkarhut liikuskelivat usein laivan ympärillä, jonne niitä ehkä houkutteli laivalta leijaillut ruoan tuoksu. Halusin nähdä, miten tyttäreni oli kasvanut kolmessa kuukaudessa ja kuulla kaiken, mitä hänen elämässään oli tuona aikana tapahtunut!”, kertoo Pirazzini. Minä puolestani iloitsin siitä, että pääsisin takaisin kotiin. Aina, kun teimme tutkimusta ja karhut tulivat lähelle, meidät evakuoitiin takaisin laivaan, josta käsin tarkkailimme, koska karhut lähtivät", Pirazzini kertoo. Jotkut karhut pelästyivät laivan torven ääntä, jota töräytettiin, kun otukset tulivat liian lähelle kallista tutkimuslaitteistoa. "Tunsimme olomme turvalliseksi koko ajan”, sanoo Pirazzini. Vain neljä kalaa Elämää jään alla, tarkemmin kaloja ja mikrobeja, Polarsternillä tutki meriekologian professori Pauline Snoeijs Leijonmalm Tukholman yliopistosta, joka osallistui MOSAiC:in ensimmäiselle legille. Jari Haapalan mukaan uteliaiden jääkarhujen valvonta sitoi paljon resursseja: ”Tarvittiin seitsemän vahtia vastaamaan tutkijoiden turvallisuudesta. Mikäli halusi mennä kauemmas, siitä piti ilmoittaa komentosillalle, josta myönnettiin lupa, mikäli karhuja ei näkynyt. ”Olin ECO-ryhmässä, jossa oli 6–8 biologia per legi”, hän sanoo. Ne olivat hyvin leikkisiä ja uteliaita. Joitakin karhuja ääni ei pelottanut lainkaan. Laivan toisella puolella veneessä olevalla tiimillä kesti pitkään päästä takaisin jäänreunaan ja sieltä laivaan. 42 suomenluonto.fi ”Moni kollegani oli surullinen ja masentunut paluumatkallamme Bremerhaveniin. AW I / ES TH ER H O RV AT H. Laivan edessä ja takana oli vahdit. Ne haistelivat ja maistelivat tutkimuslaitteistoamme kuin suuret kissat. Kalatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voitaisiinko Jäämeren pohjoisella ulappa-alueella kalasUteliaat jääkarhut lähestyivät usein tutkijoiden jääleirejä ja leikkivät tutkimuslaitt eistolla. Jääkarhujen lisäksi Hannula ja Pirazzini näkivät hylkeitä ja lintuja. Hannula kertoo, että he joutuivat muutaman kerran keskeyttämään työt ja palaamaan laivaan jääkarhuvaaran vuoksi. Myös naalit pureskelivat mielellään tutkimuslaitteiden kaapeleita”, kertoo Haapala. Jääkarhuvahtisysteemi toimi hyvin
”Tavoitteenamme oli kartoittaa, mitä kalalajeja alueelta löytyy. Tunnissa laivan alla ui keskimäärin vain kaksi 40-senttimetristä ja muutama alle 15-senttistä kalaa. Tutkimuksella on poliittinen ulottuvuus, sillä seuraavat 16 vuotta alueella on voimassa oleva kalastuskieltosopimus, jonka ovat hyväksyneet tällä hetkellä EU ja yhdeksän valtiota. Ruokavir_SuomLuonto_01_21_ASF.indd 1 5.1.2021 16.03.20. ”Kuulosti siltä, että joku ensin karjui ja sitten huusi kimeällä äänellä. Emme edes tienneet, onko siellä kaloja”, sanoo Snoeijs Leijonmalm. Onnistuimme pyydystämään ainoastaan 4 kalaa ensimmäisellä ja toisella kalastuskerralla. Näytteenotto tehtiin pitkälläsiimalla 200–500 metrin syvyydessä. Se oli kiehtovaa ja pelottavaa”, hän sanoo. Suuri osa alueesta ei kuulu millekään valtiolle. Sen jälkeen emme saaneet yhtään kalaa kahdeksaan kuukauteen! Matkan lopulla saimme jälleen muutaman kalan Huippuvuorten vesiltä”, huudahtaa Snoeijs Leijonmalm. Kalanäytteiden lisäksi he ottivat tuhat vesinäytettä, joista selvitetään kalaston rakennetta DNA-tutkimuksen avulla. Kaikuluotaintutkimus paljasti, että kalabiomassa oli erittäin vähäinen. Snoeijs Leijonmalm ei pelännyt matkalla mitään, mutta kertoo, että jäätyvä jää piti kovaa mekkalaa. Kutsun sitä aikasarjadatamme korona-aukoksi”, harmittelee Snoeijs Leijonmalm. ”Kalat olivat turskakaloja. Ensimmäisen kalan pyydystäminen oli matkani ehdoton kohokohta”, hän lisää ja kertoo suudelleensa ensimmäistä kalaa. Hän ei pysy kauaa pois Arktikselta, sillä tulevana kesänä Snoeijs Leijonmalm osallistuu keskiselle Jäämerelle suuntautuvalle tutkimusmatkalle ruotsalaisella jäänmurtaja Odenilla. Korona sotki myös Polarsternin suunnitelmia, sillä 3. Kalojen vähyys paljastaa, ettei kalastus ole taloudellisesti kannattavaa pohjoisimmalla Jäämerellä: ”Kyseessä on erittäin ravinneköyhä alue, joka pysyy sellaisena myös tulevaisuudessa. legillä alus joutui ajamaan Huippuvuorille, kun miehistön vaihto merellä ei onnistunut. Oli mielenkiintoista nähdä, että ne voivat elää niin pohjoisessa. ”Tästä syystä meillä jäi biologisesti hyvin tärkeä keväinen näytteenotto väliin. taa kestävästi alueen vapautuessa kesäjäästä. Tehokalastus näin hauraassa ekosysteemissä tuhoaisi kalakannat välittömästi”, muistuttaa Snoeijs Leijonmalm. ”Tiedämme tämän Intian kokoisen, Pohjoisnapaa ympäröivän alueen biologiasta hyvin vähän
44 suomenluonto.fi Suomen talvi on kuningaskalastajalle usein vaikea koitos.
Olin jo pitkään halunnut nähdä lajin, enkä ole ainut. suomenluonto.fi 45 JÄÄ~ LINNUN VUOSI TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT MICHA FAGER JA TERO NIEMI T oissa talvena sain vinkin pääkaupunkiseudulla sinnittelevästä kuningaskalastajasta. Tästä talvesta riippuu, saako se jatkoa. Lintu elää maan eteläosissa aivan levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Talvehtiva kuningaskalastaja on luontokuvaajalle otollinen kohde, sillä sen täytyy pysyä pienenkin sulapaikan äärellä saalistamassa henkensä pitimiksi. Tasainen kuvavirta päättyi tammikuun puoliväliin. Kuvaajien ylenpalttinen huomio voi tällöin koitua linnun kohtaloksi. M IC H A FA GE R. Jätin kiikarit ja kameran kaappiin ja tyydyin katselemaan kuvia somesta. Olin Facebookin lintuja luontopalstoilla nähnyt jo lukuisia kuvia samasta lintuyksilöstä ja tiesin, että paikalla kävi kuhina. Sympaattisen töpäkän linnun höyhenet säihkyvät jäänsinisinä ja ruosteenpunaisina, eikä olekaan ihme, että juuri tämä laji on harrastajien haaveissa. Suomen Luonnon (4/2018) kyselyssä kuningaskalastaja oli lukijoiden useimmin mainitsema haavelaji. Mielessäni pakkasin jo kiikareita reppuun, mutta sitten aloin empiä. Päättynyt vuosi oli kuningaskalastajalle ennätyksellisen hyvä. Hieman aiemmin oli julkaistu kuva aivan puronvarteen tamppaantuneesta polusta. Sitten pakkanen kiristyi ja puro alkoi jäätyä. Kuningaskalastaja on Suomessa hyvin harvalukuinen pesijä ja luokiteltu sillä perusteella äärimmäisen uhanalaiseksi
Lajiin Ruotsissa perehtynyt rengastaja Juhani Vuorinen kertoo, että näin pohjoisessa talvehtimista yrittää vain harva. Samalla se pysäyttää sukelluksen avaamalla siipensä veden alla. Näkösyvyyttä ei tarvita paljon. Saalista tähytessään kuningaskalastaja saattaa myös räpytellä hetken paikoillaan ilmassa kuin tiira. M IC H A FA GE R. Viime talvena kova onni kuitenkin kääntyi. ”Linnut ovat usein jätevedenpuhdistamon tai voimalaitoksen tuntumassa, sillä niiden laskemat vedet ovat usein lämpimämpiä kuin luonnonvedet. 46 suomenluonto.fi Oliko lähellä toinen sulapaikka, jossa lintu olisi sinnitellyt helmikuussa koittaneisiin suojasäihin. Yksilö löytyi Latviasta kuolleena helmikuussa 1993. Suuri osa Suomeen talveksi jäävistä kuningaskalastajista tuupertuu nälkään ja kylmään, ja samoin lienee käynyt myös tälle säiden uhmaajalle. Se sopi mainiosti kuningaskalastajille, joita jäikin talvehtimaan poikkeuksellisen monta. Useimmat muuttavat syksyn viiletessä etelämmäs. Sopivia paikkoja ei talvehtijoille ole paljon tarjolla, sillä veden täytyy pysyä sulana läpi talven, mutta virtaus ei myöskään saa olla liian kova. Talvi jäi väliin Syksy 2019 ei tahtonut millään kääntyä talveksi, vaan Etelä-Suomessa lämpötilat pysyivät enimmäkseen nollan yläpuolella. Kun saalis on nokassa, lintu lehahtaa takaisin oksalle ja tainnuttaa kalan kopauttamalla sen muutaman kerran napakasti oksaa vasten. Kolmas paikka ovat pienet, melkein kuin likaojat, joissa on pehmeä pohja.” Vuorinen selittää, että hajotustoiminta pitää liejuiset ojat lämpiminä. Se heittelee saaViime talvena kova onni vihdoin kääntyi. Luultavasti harrastajat olisivat löytäneet sen uudelleen. Toisin kuin koskikara, kuningaskalastaja ei pärjää vuolaissa virroissa. Hän arvelee Suomessa pesivien lintujen muuttavan Baltian kautta, mitä tukee myös ainokainen ulkomailla tehty rengaslöytö Suomessa merkitystä kuningaskalastajasta. Siitä se pudottautuu veteen nokka edellä ja nappaa saaliin. Kuningaskalastaja pystyy saalistamaan myös sameassa vedessä, sillä se ei koskaan sukella kovin syvälle, vaan nappaa kalat pinnan tuntumasta. Kuningaskalastaja kyttää saalista tavallisesti matalalla veden ylle kaartuvalla oksalla
Suuntasimme pian havaintopaikalle, joka osoittautui hienoksi, pesimäkelpoiseksi paikaksi. Pirkanmaalla kirjattiin maakunnan ensimmäinen varma pesintä, ja jopa Pohjois-Pohjanmaalla havaittiin lupaava pariskunta. Komea mehiläishaukka leijui termiikissä yllämme, mutta joella ei näkynyt lintuja. Seuraavana päivänä saimme tiedon toisesta reviiristä, tai oikeammin sillasta, jolta voisi päästä näkemään lähistöllä pesivän kuningaskalastajan. TE RO N IE M I. Vastaavaa menestystä saa hakea kaukaa. Kuningaskalastaja sukeltaa saaliin perään nokka edellä. Olivatko kuningaskalastajat jättäneet reviirin. Kesän loppupuolella lähdin kyläilemään Poriin hänen luokseen toiveikkuutta puhkuen. Yli tunnin hätkähdimme jokaista sudenkorentoa, pikkulintua ja putoavaa lehteä, mutta lopulta annoimme periksi. Yksi onnekkaista näkijöistä oli siskoni. BirdLife Suomi arvioi, että maassa pesi jopa 40 kuningaskalastajaparia, kun tavallisesti pesimäkanta keikkuu kymmenen parin kieppeillä. Vuorisen mukaan kuningaskalastajat kaivavat hiekkatörmään jopa metrin syvyisen käytävän ja sen päähän leveämmän pesäkammion. Kesällä kuningaskalastajia havaittiinkin paljon – todennäköisesti enemmän kuin koskaan, BirdLife kertoo. Kun saavuimme paikalle löysimme kuvankauniin jokimaiseman ja hääkuvauksissa poseeraavan nuorenparin. Oli ollut kylmä yö ja ilmeisesti ravinnon puute, eikä kroppa ollut kestänyt sitä.” Viime talvena lintujen uhkapeli kannatti, ja talvehtijat pääsivät varaamaan parhaat pesäpaikat muiden nokan edestä. Palasimme paikalle myöhemmin uudelleen ja vedimme toisen vesiperän. Vuorinen kertoo löytäneensä menehtyneen kuningaskalastajan kaksikin kertaa erään tehtaan rakenteista, virtaavan veden ääreltä. Vastaavaa menestystä saa hakea lähes puolen vuosisadan takaa. Lisäksi rannalle oli rakennettu laavu, johon saattoi istahtaa tähyilemään. Kaikkien aikojen kesä Kevät siivitti sekin tavallista enemmän kuningaskalastajia Suomenlahden yli jatkamaan sukua. Pimeässä kuningaskalastaja ei voi saalistaa, vaan sen on lyhyen talvipäivän aikana onnistuttava keräämään tarpeeksi ravintoa selvitäkseen seuraavan yön yli. Vastarannalla näkyi sopivan oloinen rinne sekä veden päälle taipuvia oksia kalojen tähystelypaikaksi. suomenluonto.fi 47 lista näppärästi, kunnes saa sen käännettyä pitkittäin nielaistavaksi. Hiippailimme kaksikon ohi sillalle ja aloimme jälleen tähytä korentoja ja tuulenvireen heilauttamia lehtiä. ”Ne olivat kuolleet yöpyessään pienellä hyllyllä
Välillä koiras käy uudella pesällä, jotta naaras pääsee vuorostaan kalastamaan. Kahden poikueen hoivaaminen onnistuu hyvällä työnjaolla. Viimeinen oljenkorsi Porista kotiin lähtiessä selasin lajihavaintoja tiira.fitietokannasta. Vuorinen kertoo, että nuoret linnut hajaantuvat syksyn tullen kaikkiin ilmansuuntiin. Kuningaskalastajat voivat tuolloin seikkailla pitkin poikin kaukana vesistöistä, ja niillä on paha taipumus kolaroida erilaisten heijastavien pintojen kanssa. Pesimäpaikkoja sieltä ei pääse etsimään, mutta omillaan seikkailevat linnut näkyivät kartassa. 48 suomenluonto.fi Kahden pesäkolon taktiikka Vaikka kesä oli ehtinyt jo pitkälle eikä lintuja näkynyt, pesintä saattoi silti olla kesken. Sukupuolet erottaa nokan värityksestä: naaraan alanokka on oranssi. Päätin yrittää vielä kerran. ”Kun ensimmäisen pesueen poikaset ovat vasta pariviikkoisia, naaras alkaa munia uusia munia. Koiras jää ensimmäisen pesän luo ruokkimaan poikasia, kun naaras alkaa taas hautoa. IS TO CK PH OT O. Vuorinen kertoo, että tällä tavalla pariskunta voi levinneisyyden pohjoisrajallakin ehtiä kasvattamaan kolme pesuetta kesässä, vaikka poikasten muniminen ja haudonta vievät kuukauden. Yksi lintu oli nähty jo muutamana päivänä samassa paikassa, lähes kotimatkan varrella. Samassa hötäkässä puolisokin saattaa vaihtua, jos viereinen reviiri on lähellä. Kakkospesue on usein samassa törmässä, mutta se voi olla jopa kilometrien päässä jossain toisessa paikassa.” Kahden poikueen hoivaaminen onnistuu hyvällä työnjaolla. Suomessa kuoriutuneet linnut palaavat pääsääntöisesti pesimään Suomeen, joten ne katselevat jo pesän paikkaa seuraavalle kesälle tai katsastavat, missä tulevan talven voisi pärjätä. ”Kun sitten kakkospesueen poikaset ovat pariviikkoisia, naaras alkaa munia jo kolmatta siihen samaan koloon, jossa ykköspesue oli”, Vuorinen jatkaa. Suomessa niin tuskin käy, mutta jo Etelä-Ruotsissa ilmiö aiheuttaa lintuja rengastavalle Vuoriselle päänvaivaa. Ensimmäinen poikue on jo ehtinyt nousta siivilleen. Juhani Vuorinen kertoo, että kuningaskalastaja pesii poikkeuksellisella taktiikalla monta kertaa kesässä. ”Suklaatehtaan sisältä, autofirmoista, tavaratalosta”, Vuorinen luettelee paikkoja, joista hänen rengasKoiras hurmaa naaraan kalalahjalla
Lajin nimi on käännetty suoraan ruotsista, mutta vanhastaan sitä kutsuttiin väriin viittaavalla nimellä jäälintu. ÄÄNI Terävä ja korkea yksitai kaksiosainen vihellys. Kohtalokkaita kolareita on tullut tänäkin vuonna. Jätä talvehtija bongaamatta Viime syksyn aikana kuningaskalastajia nähtiin poikkeuksellisen paljon, ja luultavasti sama koskee talvehtimis yrityksiä. Hohtavan sininen selkä ja ruosteenpunainen vatsa. Munii törmään kaivettuun syvään koloon lähes poikkeuksetta seitsemän munaa. Huomion herpaantuminen lähelle tulevan ihmisen takia voi pahimmillaan tarkoittaa, ettei kuningaskalastaja selviä seuraavaan päivään. RAVINTO Enimmäkseen pienet kalat, mutta syö myös jonkin verran vesiliskoja ja selkärangattomia eläimiä. Ei kestänyt kuin viisi minuuttia, kun ilmaa halkoi terävä ääni. Aidattu tasanne oli kuin lintutorni, josta oli hyvä näkymä, mutta riittävä välimatka joelle. Pieni, säihkyvän värikäs lintu kiisi esiin voimalan takaa veden pintaa myötäillen. suomenluonto.fi 49 tamiaan lintuja on myöhemmin löytynyt. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Pesimäkanta Suomessa vaihtelee, tavallisesti 1–15 paria. KUNINGASKALASTAJA Alcedo atthis TUNTOMERKIT Talitiaisen kokoinen töpäkkä lintu. ”Lentoonlähtö on selvä merkki”, sanoo Juhani Vuorinen. Se tarkoittaa kovia aikoja kuningaskalastajille. M IC H A FA GE R. Markkanen kertoo, että Uudellamaalla paikalliset ovat joskus joutuneet puuttumaan kuvaajien aiheuttamaan häirintään. Naaras aloittaa seuraavan pesueen munimisen, kun koiras vielä ruokkii edellisiä poikasia. Niin lähelle ei pitäisi ikinä mennä. TIESITKÖ. Tiira-tietokantaan ilmoitettu kuningaskalastaja oli nähty joen patoavan voimalan luona. Kun linnun eloonjääminen on pienestä kiinni, sen täytyy rauhassa saada keskittyä kalastamiseen. Kalastusrauha talvella voi tarkoittaa, että seuraavana syksynä on kolme pesueellista nuoria lintuja lisää luontoharrasta jien ihailtavana. LISÄÄNTYMINEN Pesimäkausi alkaa toukokuussa. Alkutalvi on kuitenkin ollut vuoden takaista kylmempi, ja lisää pakkassäätä on luvassa. Kamera roikkui valmiina olallani, mutta siihen se jäi. ”Keskellä talvea ne eivät voi enää lähteä muuttamaan”, sanoo kuningaskalastajia seurannut luontoharrastaja Jarmo Markkanen. En tarvinnut kiikareita tietääkseni, löysinkö etsimäni. Varminta on olla menemättä ollenkaan kalastajan talvehtimispaikalle. Olin liian kaukana saadakseni hyvän kuvan, ja muistaisin tämän hetken varmasti ilman todisteitakin. ”Yksi törmäsi tehtaaseen, toinen paloasemaan.” Rengastustoimiston museomestari Ina Tirri kertoo, että lajin harvalukuisuuteen nähden ikkunaan törmänneitä lintuja löytyy Suomessakin merkillisen paljon. Haudonta kestää noin 20 päivää, ja poikaset lähtevät pesästä 23–25 päivän ikäisinä. Myös BirdLife Suomi kehottaa antamaan linnuille kalastusrauhan. Suomen harvat talvehtijat herättävät paljon huomiota. Punaiset jalat, lyhyt pyrstö ja kookas tikarinokka. Se pysähtyi hetkeksi kiviselle rannalle ja pinkaisi taas vilkkaasti matkaan. Jokea pengertävä rinne oli jyrkkä, ja voimalan sisäänkäynti melko korkealla sen syrjässä. Vaikka lintu vaikuttaisi jatkavan kalastustaan, sen päiväsaalis voi jäädä pienemmäksi, jos samalla täytyy pitää silmällä myös ihmisiä
50 suomenluonto.fi 50 suomenluonto.fi Karigasniemen ja Inarin välille levitt äytyvä Muotkatunturin erämaa on mainio retkikohde jo jonkin verran kokemusta keränneille vaeltajille.
Tervapohja pitää pakkaslumella muovia paremmin, joten ahkio nousee ylämäkeen vähän kevyemmin. Päivän lyhyys ei haittaa, sillä retki on ajoitettu täydenkuun aikaan. Värit ja sävyt ovat samasta paletista: hempeän punaista, violettia, keltaista. Jätin huopakumisaappaat tällä kertaa kotiin ja sujautin Arton vinkistä sisäkengättömään nahkamoTEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA Kaamos päättyy, täysikuu valaisee ja erämaan autiotupa lämpenee suojaksi paukkuvalta pakkaselta. suomenluonto.fi 51 Maahisten maassa TEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA M aisema Karigasniemen ja Inarin väliin levittäytyvällä Muotkatunturin erämaa-alueella on kuin luonnon maisemamaalarin suurella siveltimellä vedetty: pyöreitä, lempeitä tuntureita reunustavat matalat, kuuran kuorruttamat tunturikoivikot. Joustava kärki kuitenkin nousee hangelle, kuten metsäsuksessa pitääkin. On suksissa muitakin erikoisuuksia: teräskantti ja tiimalasimuoto keväthankia varten. Olen saanut retkikaveriltani Arto Komulaiselta lainaksi yli kolmemetriset puusukset – Arton toiveiden mukaan Ylösen suksitehtaassa Hankasalmella tehdyt. Ja aaltoilevaa tunturimerta riittää niin kauaksi kuin silmä siintää. Neljän päivän retken aikana päivän pituus venyy reilusta kolmesta tunnista neljään, kolme varttia. Sukseni ovat päivää pidemmät. Aurinko tarjoilee säteitä vielä kitsaasti, mutta päivä päivältä enemmän. Siteet poikkeavat umpihankihiihtäjän tyypillisistä eräsiteistä, sillä suksissa on Rottefellan kärkisiteet, vanhoihin nahkamonoihini sopivat. suomenluonto.fi 51. Tammikuun puolivälin jälkeen kaamos on juuri jäänyt taakse. Hiihtovaellus Muotkatunturilla on sekä vaativa että antoisa
Sitä kiela tarkoittaa, suopungin kielasta, minkä läpi nuora kulkee. Tuulen tuivertamassa avotunturissa ei sitäkään, ja se mitä on, kantaa hyvin. Olemme varautuneet yöpymään louteella, jos tukevia seiniä ei syystä tai toisesta löydy yösijaksi, mutta Riekonpyytäjän kammiksi ristitty turveasumus löytyy vanhasta muistista koivikosta Nirvajoen laskupuron varresta. 52 suomenluonto.fi noon alpakkavillasekoitesukat. Kylmä painuu alas, ylhäällä tunturissa pakkasta on kymmenen astetta vähemmän, mutta tilalle on tullut tuuli, mikä kirii pakkasen purevuuden jotakuinkin tasoihin. Sieltä löytyy komeita tunturimaisemia, suuri jokikuru ja keskitalven vaelluksella tervetulleita majapaikkoja. Tarkoituksena on tutkia laajan erämaa-alueen luoteisosia, Kaamasjokeen laskevan Kielajoen latvavesien muodostamaa silmukkaa. Tervapohjaiset puusukset pitävät hyvin pakkaslumessa.. Yllätyn, sillä jalkateriä ei palele kovassakaan pakkasessa. Yöksi Riekonpyytäjän kammiin Lyhyemmilläkin suksilla pärjäisi, sillä lunta ei ole suksien perusteelliseen kuntotestiin, puoli metriä enimmillään. Yli 30 asteen pakkasessa on syytä pysyä rivakassa liikkeessä. Liki kolmenkymmenen asteen pakkasessa hengityshöyry jäätyy helmiksi naamakarvoihin, viiksiin ja partaan. Jyrkkä nousu tunturikoivikkoa kasvavasta jokivarresta ylös paljakkaan laittaa hiihtäjän puuskuttamaan
Etenkin luoteisnurkan tuntureilta avautuu avara näkymä pitkälle kuun valaisemaan, paikoin jyrkkärinteiseen kuruun, jonka pohjalla välkkyy lumisten lampien helminauha. Autiotuvilta löytyy polttopuuta, ulkohuussit, keskitalvella kaikin puolin lokoisat oltavat. Mutta ensin on ylitettävä tunturit. Metsähallituksen autiotupiin tukeutuva retkikansa on tottunut nauttimaan verovaroista mitä parhaimmalla tavalla. Mukana on aina remonttitarpeita: nippusiteitä, teippiä ja rautalankaa, millä pienet korjaukset voi tehdä. suomenluonto.fi 53 Ulospäin pieni ja ympäristöön maastoutuva asumus on mitä miellyttävin yösija, kun kamiina hehkuu paksujen turveseinien sisälle suloista lämpöä. Kuutamolla tunturimaisema on erityisen vaikuttava, mystinen staalon ja maahisten maa. Heti alkumatkasta ahkio tekee tenän, vetovyö rikkoutuu. Erämaassa ollaan omillaan, joten Arto kaivaa monitoimiveitsen esille ja korjailee pulkkansa vetokuntoon. Keräsimme polttopuuksi oksia ja risuja ahkion päälliset kukkuralleen tulomatkalla, sillä tiedossa oli, että kammi on yksityisen tahon rakentama ja ylläpitämä, joten jos polttopuuta olisi valmiina, jäisi se omistajan tai suuremmassa tarpeessa olevien käytettäväksi. Ensimmäinen yö nukutaan Riekonpyytäjän kammissa. Usealta tuvalta löytyvä kaasuliesi säästää kalliisti erämaihin kuljetettavaa polttopuuta. Peninkulmainen Stuorraávži on ylhäältä tunturista mahtava näky. Kamiinan lämmössä on mukava levätä seuraavaa päivää varten.. Staalon ja maahisten maa Seuraava yösijamme tulisi olemaan valtion omatoimihotellissa, yhden alueen tunnetuimman nähtävyyden, Stuorraávžin jokikurun länsipäässä sijaitsevassa samannimisessä autiotuvassa. Taivas ehtii tummua hempeän sinisestä violetin kautta yön mustaan, ja kuu nousta korkealle, ennen kuin eräänlainen ”pikkukevo” avautuu parhaimmilleen
54 suomenluonto.fi Yksi Muotkatuntureiden luonnonnähtävyyksistä, Stuorraávžin jokikuru on näyttävimmillään tammikuisessa kuunvalossa.
Kyllä, sillä sieltä löytyy Muotkatunturin paliskunnan porokämppä, Kiellaroaivi.. Tutkimaton Muotkatunturi Alun perin Muotkatuntureiksi kutsuttiin alueen luoteisnurkkaa, juuri tätä Kielajoen seutua, mutta nykyisin koko 1570 neliökilometrin laajuista asumatonta kiveliötä, Muotkatunturin erämaa-aluetta. Jyrkkä rinne kämpälle on laskettava monen mutkan kautta, tiheässä tunturikoivikossa ei halua kokea mahdollisesti kivuliasta ja varusteita rikkovaa äkkipysäystä. Tunnelma ja näkyvyys muuttuvat, kun idästä ilmestyy maiseman peittävä pilvimatto. Se ehto useimmiten täyttyy, sillä virallisia tulipaikkoja on vain Metsähallituksen kahden kämpän yhteydessä. Kun kaukomaisema on täynnä pyöreitä muotoja, ei kartan korkeuskäyriä ota aina vakavasti, ainakaan ennen kuin huomaa päätyneensä suksen menemättömään paikkaan, keskelle rakan peittämää jyrkännettä, missä ei enää ole varma, onko parempi jatkaa vai kääntyä takaisin etsimään helpompaa kulkureittiä. Se vuoroin avautuu ja sulkeutuu kuun edessä. Erämaata Muotkatunturit ilman muuta ovat. Sanotaanpa aluetta jopa erämaista erämaisimmaksi, sillä retkeilyä helpottavia kämppiä ja huollettuja tulipaikkoja on vain muutama. Virallisia, merkittyjä reittejä ei ole lainkaan, ainoastaan moottorikelkkareitti alueen itäreunalla. Ehtona on, että tulia ei virittele alle puolen kilometrin päässä huolletusta tulipaikasta. Peruserätaidot, suunnistuksen, maastoyöpymisen ja tulenteon taitavalle on tarjolla yllin kyllin somia leiripaikkoja jokivarsilla ja lampien rannoilla. Muotka antaa itsestään lempeän vaikutelman. suomenluonto.fi 55 Sivakointi puurajan yläpuolella ylhäällä tunturissa on antoisaa, katse yltää tähtitaivaan alle kaartuvaan horisonttiin. Polttopuuksi sopivaa ja luvallista oksaa ja risuakin on useimmiten helppo löytää. Alun Aarre revontulikaaren päässä. Luvallista siksi, että Metsähallitus on antanut Ylä-Lappiin yleisen tulentekoluvan maasta löytyvästä vähäarvoisesta puusta. Lempeydestä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, monen tunturin kuve yllättää jyrkkyydellään. Isompien maapuiden keräämistä varten voi lunastaa erillisen maapuuluvan. Kiepistään havahtuvat riekot kiroavat ankarasti. Pienen etsiskelyn jälkeen kämpän seinä erottuu tievan, hiekkakumpareen, päältä. Ahman jäljillä Metsähallituksen kämppien lisäksi erämaassa on muutamia muita, osin karttaan merkitsemättömiä avoimia asumuksia, kammeja ja kämppiä. Alkaa sataa lunta
Kielajoen jäällä pääsemmekin näkemään jäljet. Vilkkailla seuduilla sivut täyttyvät monen vihkon vuosivauhtia. Sama koskee meitä, kolmenkympin pakkasessa ei kauan tarkene istuskella ihmettelemässä, vaan liike pitää jäsenet lämpiminä. Evästelyksi riittävät termoskahvit, voileivät ja pähkinärusinasuklaasekoitus. Lapintiainen on täällä kirjaimellisesti kotonaan. Arto Komulainen ikuistaa hiihtovaelluksen maisemia.. Kaunis, ruskeakupeinen lintu on nimensä mukaisesti pohjoisen lintu. Ei siis ihme, ettemme näe retkellä muita ihmisiä, emme edes poromiehiä. Jää pamahtaa ja humahtaa, korviin kantautuu virtaavan veden juoksu, se ei jäädy kovallakaan pakkasella. Muotkatunturin erämaa-alue kuuluu kokonaisuudessaan saamelaisten kotiseutualueeseen ja alueella laiduntavat kahden paliskunnan porot, Muotkatunturin ja Paistunturin. Monelle suurpedot ovat erämaan mitta. Kaukomailta saapuneiden revontulibongareiden toiveet täyttyvät, kun taivas leimuaa kauttaaltaan vihreänä. Ravintolassa paikalliset poromiehet ja turistit istuvat iltaa sulassa sovussa. Poroja sen sijaan näkyi Utsjoen puolella. Kuinka ollakaan, pari päivää aikaisemmin kiersimme ahman mukaan nimettyä tunturia, yli puoli kilometriä korkeaa Geatkebassia, Ahmapyhää. Eteläisimmät tunnetut pesinnät lienevät Kainuun pohjoisosissa. Hanki kämpän edustalla on koskematon, mutta ilmatilassa on liikettä. Joen mukaan nimetyn matkailuyrityksen, Giellajohkan, pihamaalla hihkutaan innostuksesta. Sujautin edellisellä kämpällä kotona kuivatun hernekeiton ruokatermariin ja kuumaa vettä päälle. 56 suomenluonto.fi alkaen rajavartioston kämppänä tunnettu tupa on kartalla, mutta karttaa pitää tutkia tarkasti jos mielii löytää rakennuksen maastokartalta. Ympyrä alkaa sulkeutua, kun sivakoimme Kielajokea takaisin tielle päin. Nykyisin tupa on Muotkatunturin paliskunnan poromiesten paimennustupa, mutta ovi on pysynyt avoinna. Hän retkeili Muotkatunturilla toissa talvena. Pakkanen pistää liikkeelle Kun kamiinaan on saatu tulet, on aika kaivaa soppakupit esille. Siinäkin mielessä Muotkatunturit täyttää vaatimukset, eritoten ahman jotos ei ole tavaton havainto. Kahdeksan tunnin hiihdon ajan muhinut, lämmin keitto maistuu makealle. Markus Sirkka on valokuvaaja ja vapaa kirjoittaja Porvoosta. Erämaassa ei tosiaan ole paljon kävijöitä, sillä löydän vieraskirjasta oman nimeni parinkymmenen vuoden takaa. Peloton lapintiainen, parikin, tulee katsomaan, kuka kumma tänne tunturien kupeeseen on saapunut
Ruokavir_SuomLuonto_0120_Luonnvar.indd 1 5.1.2021 16.11.35 Muotkatunturin erämaa-alueella laiduntavat Muotkatunturin ja Paistunturin paliskunnan porot. Lapintiainen on Muotkalla kotonaan.
Kotipaikka. Joensuu. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Krista Mikkonen. TEKSTI ISMO TUORMAA KUVA JOHANNA KOKKOLA Luonnon puolustaja Kuka. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Ympäristöministeri Krista Mikkonen koki ympäristöherätyksen lukioikäisenä kuullessaan happosateista. Mitä. Think globally, act locally. Tärkeintä luonnossa. Luonto itse ja sen monimuotoisuus. Mott o. Ympäristöja ilmastoministeri
Happosateet olivat silloin isosti esillä. Maailman ja Suomen luonnolla on hätätila ja sukupuuttoaallot vyöryvät päälle. Samalla unohdetaan monimuotoisuusvelka, joka kasvaa koko ajan. Samalla on kasvatettava hiilinieluja. He näkevät ilmastotoimissa mahdollisuuden, joka kannattaa hyödyntää.” 1990 Minussa heräsi huoli maailman ja luonnon tilasta, aktivoiduin ympäristöasioissa. Opintojen ohella toimin aktiivisesti ainejärjestö Mikrovilluksessa, ylioppilaskunnan ympäristöryhmässä ja metsäryhmässä. Krista Mikkonen on iloinen myös Kunta-Helmi -ohjelman hyvin alkaneesta startista. Liityin luonnonsuojeluyhdistykseen, järjestin lukiossa ympäristöpäiviä ja päätin lähteä opiskelemaan biologiaa. ”Tärkeintä on päästä nopeasti eroon fossiilisista polttoaineista energiantuotannossa ja liikenteessä. Uskon, että uusi laki saadaan hallituksessa ja eduskunnassa läpi, sillä se on hallitusohjelmassa.” Mikkosella riittää uskoa myös paljon porua herättäneiden ilmastotavoitteiden toteutumiseen. En tiedä, onko tämä tarkoituksellista vai kyvyttömyyttä nähdä uusia riskejä.” Mikkonen nojaa tässäkin asiassa hallitusohjelmaan, jossa on sitouduttu Suomen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja parantamiseen. ”Luonnon monimuotoisuus uhkaa unohtua keskustelussa, jossa esillä on hiilen sitominen.”. 1992 Aloitin biologian opinnot Joensuun yliopistossa. ”Aktiivisena partiolaisena luonto oli tullut tutuksi, mutta jonkinlaisen ympäristöherätyksen koin lukioikäisenä. ”Vuoden 2023 loppuun mennessä suojelemme Helmissä avosoita 20 000 hehtaaria, ennallistamme soita 12 000 hehtaaria, kunnostamme perinnebiotooppeja 15 000 hehtaaria ja lintuvesiä 80 kappa”Uudessa laissa pitää rajata luonnonsuojelualueet pois, ja samalla on ratkaistava myös kuntien ja maanomistajien vaikutusmahdollisuudet. ”On totta, että luonnon monimuotoisuus uhkaa unohtua keskustelussa, jossa esillä on vain hiilen sitominen. T apaan ympäristöministeri Krista Mikkosen hänen perheineen omistamassa kodikkaassa puutalossa pari kilometriä Joensuun keskustasta. Kyse on myös siitä, miten valtion tukia ohjataan pois ympäristöhaittojen aiheuttamisesta luonnon tilan parantamiseen.” Hyvin epäoikeudenmukaiseksi koetun kaivoslain uudistaminen on kiireellisimpiä nykyhallituksen tehtäviä. Mikkonen kertoo olevansa varsin toiveikas luontoasioiden edistymiseen nykyisen hallituskauden aikana. ”Lisäksi on pyritty ohjaamaan Metsähallitusta luonnonhoitotöihin talousmetsissä sekä lisätty jatkuvaa kasvatusta valtion mailla.” Myös vesiensuojelun rahoitusta on nostettu ja aloitettu esimerkiksi kipsin levitys Saaristomeren valuma-alueella ravinnepäästöjen vähentämiseksi. 2021 Meidän on noustava koronakriisistä kestävästi kohti vähäiilistä ja luonnon monimuotoisuudesta huolehtivaa maailmaa. Syynä tähän ovat ennen kaikkea koko hallitusta sitovat hallitusohjelman linjaukset, kuten luonnonsuojelumäärärahojen sadan miljoonan euron vuosittainen korotus. ”Kun viime hallitusneuvotteluiden jälkeen vihreille tuli ympäristöministerin paikka, niin totta kai ilmoitin olevani siihen halukas. Valinta oli tiukka ja päätös syntyi yhden äänen erolla.” Lisää suojeltuja alueita Tuore ympäristöministeri kehuu alkanutta arvokkaiden elinympäristöjen suojeluun ja ennallistamiseen keskittyvää Helmi-ohjelmaa. ”Luonnonsuojelu ansaitsisi ja tarvitsisi vielä huomattavasti enemmän, mutta jo tämä lisäys on poikkeuksellisen suuri saavutus luonnonsuojelun historiassa.” Mutta mikä herätti nuoren Krista Mikkosen aikoinaan luonnonsuojeluun. Opiskeluvuosina luonnonsuojeluaktiivisuus kasvoi, osallistuin muun muassa vapaaehtoisena vanhojen metsien luontokartoituksiin ja kunnallispolitiikkaan.” Kunnallispolitiikasta tie vei ensin eduskuntaan ja sieltä ympäristöministeriksi. Ilmastoasioissa olen ilokseni huomannut elinkeinoelämän vahvan roolin. ”Helmi-ohjelmasta tehdään vuoden 2021 aikana valtioneuvoston periaatepäätös, jossa määritellään määrälliset tavoitteet vuoteen 2030 asti.” Monimuotoisuusvelka unohtuu Näiden mukavien uutisten jälkeen keskustelemme ikävämmistä aiheista. Tämä ei hoidu vain suojelualueiden lisäämisellä. Suuren suosion vuoksi kunnille suunnattua rahoitusta jatketaan. suomenluonto.fi 59 letta, hoidamme metsäisiä elinympäristöjä 600 kohteessa ja kunnostamme pienvesiä ja rantaluontopaikkoja 200 kohteessa.” Luonnonsuojelurahoilla on suojeltu jo 5000 hehtaaria soita, lisätty Metso-ohjelman rahoitusta, suunnattu metsiensuojelua myös pohjoiseen, laajennettu kansallispuistoja ja korjattu retkeilyinfraa. 2015 Tulin valituksi kansanedustajaksi toimittuani jo parikymmentä vuotta kuntapolitiikassa ja puolueaktiivina. ”Muutos tarvitaan kaikilla aloilla maaja metsätaloudesta lähtien. Kertakäyttökulttuurin Yhdysvalloissa vietetty vaihto-oppilasvuosi lisäsi ympäristöahdistusta
joulukuuta.. Susanna Hellén otti kuvan lumijäljistä 28. . Harmi, että näitä näkee aina vain harvemmin.” Maarit Siitonen kohtasi linnun metsäretkellä 12. REIPPAHASTI KÄYPI ASKELEET Rupikonna oli lähtenyt liikkeelle, vaikka maassa oli jo muutama sentti lunta. Ari Kaarakainen ihmetteli konnan taivallusta metsätiellä Lapinjärvellä 17. joulukuuta Muuramessa . Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi . PUNKKARIKSIKIN KUTSUTTU ”Töyhtötiainen laulaa lurittelee suloisia säveliään. LIUKUMÄKI LUMESSA Saukko on laskenut mäkeä merenrannalla Uusikaarlepyyssä. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. joulukuuta. TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä
suomenluonto.fi 61 SINNITTELIJÄ Syysmuutolta jättäytynyt mustapääkerttu käy ahkerasti ruokintapaikalla Hämeenlinnassa. TALVIKARVA KUNNOSSA ”Nyt voivat talven tuiskut ja pakkaset tulla.” Kari Rossinen kuvasi suden Kuhmossa 4. . Jyrki Varjonen kuvasi linnun joulupäivänä. . joulukuuta Lempäälässä.. suomenluonto.fi 61 YÖPAKKASEN TAIDETTA ”Aamun valossa jäämuodostelmat lainasivat värejä ympäristöstään.” Pakkasen tekemän veistoksen ikuisti Irja Lehtinen 8. joulukuuta. joulukuuta Uudessakaupungissa. SUOJAVÄRI Fasaaninaaras luotti maastopukuunsa, mutta Asko Heikkinen äkkäsi sen silti sänkipellosta 13
kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Kookkaaseen pilkkuleokkiin voi törmätä esimerkiksi marjatai sienimetsässä. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Se ei ole savannien kuningas, mutt a kuivahkojen ja valoisien kangasmetsien hämähäkkikuninkaaksi tai -kuningatt areksi sitä voisi hyvin kutsua. KU VA T TA PI O KU JA LA JA PE TE TOIMITTANUT JOUNI TIKKANEN Lähetä oma kysymyksesi . Sukuun kuuluvia lajeja on tavatt u maastamme kymmenen lajia, Euroopassa esiintyy ainakin 17 ja maailmanlaajuisesti noin 150 lajia. Naaraiden ruumiin pituus, 17–18 milliä, herättää helposti huomion. Mikä hämähäkki kuvassa. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Hämähäkit myös altistavat muna pussiaan säännöllisesti päivänvalolle. TAPIO KUJALA Kookas juoksuhämähäkki Leijonahämähäkkeihin kuuluva pikkuleokki kasvaa lähes kaksisentt iseksi.. Leijonahämähäkkien naaraat kaivavat paritt elun jälkeen maahan tunnelin, jonka suulla ne oleskelevat munapussiensa kanssa. . /kysy-luonnosta tai . Kirkkonummella on tepastellut yksi kookkaimmista juoksuhämähäkeistämme, leijonahämähäkkien sukuun kuuluva pilkkuleokki (Alopecosa inquilina). Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Havaitsin eläimen Kirkkonummen Långvikin lähistöllä syyskuun puolivälissä. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT
Näitä tuli lokakuun alkupuolella sisään tuuletus ikkunasta useita yksilöitä. Laji istuu jännästi etupää kohotett una pitkien etujalkojen varaan, jolloin otus on olemukseltaan tikkumainen. JUHA VALSTE Outo jätös auton konepellillä Viirupöllö poistaa ravintonsa huonosti sulavat osat oksennuspalloina. Valkeakosken tienoilla todennäköisin oksennuspallon jätt äjä olisi viirupöllö, ja seuraavina mutt a epätodennäköisempinä mahdollisuuksina huuhkaja, lapinpöllö ja ehkä jopa pienempi lehtopöllö. Kuvien oksennuspallot poikkeavat kuitenkin tavanomaisista sikäli, ett ä saaliina ollut myyrä näytt ää säilyneen poikkeuksellisen hyvin: Siitä erott aa pään ja hampaat, raajoja ja ruumistakin. Pöllöt, haukat, lokit, varislinnut ja eräät muutkin linnut poistavat sulamatt omat tai huonosti sulavat osat ruoastaan yläkautt a oksennuspalloina. Niissä näkyy esimerkiksi saaliseläinten kalloja, leukoja, karvoja, kalojen suomuja ja hyönteisten peitinsiipiä. Koosta päätellen kyseessä on todennäköisesti jokin suurempi pöllömme. Yön aikana konepellillemme oli ilmestynyt uloste, jossa näkyi selkeästi pienen jyrsijän tai jyrsijöiden osia. Pehmytkudosten ositt ainen säilyminen on poikkeuksellista – tavallisesti oksennuspalloissa on vain karvaa, luita, leukoja ja kalloja. KU VA T VE SA H U TT U N EN , PE TR I SU VA N TO JA JA N I KE PP O LA. Tämä pieni pujon lehtiä toukkana sisältä päin miinaava pujokovertajakoi talvehtii aikuisena ja voi siksi tunkea itseään suojaisiin viileisiin paikkoihin, kuten ulkorakennuksiin, ulkovessoihin, linnunpöntt öihin ja ontt oihin puihin. . JAAKKO KULLBERG Olimme Valkeakoskella hiukan keskustan ulkopuolella Aatt otiellä. . Se on tavatt u Suomelle uutena 2001, jonka jälkeen se on varsin nopeasti levitt äytynyt laajalti maan eteläosiin. Laji on meillä varsin uusi tulokas. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Viileiden paikkojen vieras Mikähän ötökkä tämä mahtaa olla. Myyrän syöjälle näytt ää tulleen kiire saaliin poistamisessa – ehkä se on ollut liian suuri tai lintua on ahdisteltu. Kuvien kastuneet ja osaksi hajonneet pökäleet eivät ole ulosteita vaan jonkin linnun oksentamia saalisjätt eitä eli oksennuspalloja. Ne ovat erikoisia myös 15 sentin pituutensa puolesta, sillä isojenkin pöllöjen oksennuspallot ovat tavallisesti 6–8 sentin pituisia ja harvoin yli kymmensentt isiä. Kuvan jätös on noin 15 senttiä pitkä ja pari sentt iä paksu. Kuvissa olevien oksennuspallojen jätt äjän lajia on vaikea määritt ää kuvien perusteella varmasti
Kun maisemat ovat avartuneet ja alkavat vesoitt ua, pensastoissa viihtyviä kertt uja ja kertt usia voi saapua jopa aikaisempaa runsaammin. Palaavatko linnut. Meillä on iso tontt i, jolla on kolmisenkymmentä linnunpöntt öä, jotka olivat likipitäen kaikki asutt uja. Vuosikymmenien kuluessa voi kasvavaan metsään palautua vähitellen metsälintulajeja. ?Kuvatt u tapahtuma ei ole suinkaan ainutkertainen, sillä valtaosaa metsistämme käytetään nykyisin talousmetsinä, eikä mikään laki estä hakkuita edes lintujen pesimäaikaan. Ehkäpä tarve maaperän hiilivaraston säilytt ämiseen ja kartutt amiseen tuo muutoksen perinteiseen ajatt elutapaamme. SEPPO VUOLANTO KU VA AN TT I PA RT AN EN / VA ST AV AL O Lajiston palautuminen ennalleen avohakkuun jälkeen kestää kauan. Palaavatko linnut. Alueella oli runsas linnusto, olihan järvikin aivan vieressä ja teki paikan vehmaaksi. Puun kuljetus pois metsistä onnistui parhaiten luistavan lumen ja kantavan roudan ansiosta. Kuusikossa pesivät hömö-, töyhtösekä kuusitiaiset olivat talvella vakituisia kävijöitä ruokintapaikalla. Linnut katosivat hakkuun myötä, vain pari mustarastasta on pihallamme kesällä nähty, puissa ei ole laulanut mikään laji sitt en toukokuun alun. Vanhaa metsää suosivat lintulajit, kuten kysymyksessä mainitut metsätiaiset, eivät hakkuuaukolta löydä ravintoa eivätkä pesäpuita. Aiemmin hakkuut keskitett iin talviaikaan. Eivät linnut kokonaan katoa. Meidän ihmisten enemmistön mielissä taloutemme kasvun jatkuminen sanelee monenlaiset toimenpiteet, vaikka tiedetäänkin, ett ei luontomme rikkaus säily pelkästään suojelualueiden varassa. Muutt olinnut ja kotoiset lintulajit viihtyivät pihassa, sillä tontillamme on paljon erilaisia puita, pensaita ja puutarha. Sen sijaan alueelle hakeutuu aukean maan ja aukkopaikkojen lintulajeja, esimerkiksi metsäkirvinen ja keltasirkku. Onko vastaavanlaisista ta pauksista kokemusta. Rannalla sijaitsevan tontin pihapöntt öihin tulee taas tänä keväänä tutt uja lintuja, ainakin kirjosieppoja, sinija talitiaisia, ja puutarhaan ilmaantuu kertt uja tai kertt usia ja rastaita. Nyt kesäpuolen hakkuut aiheutt avat lintujen pesinnän tuhoutumisen lisäksi myös tuhohyönteisen leviämisen vaaran. Palaavatko linnut avohakkuun jälkeen?. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Asuintontt imme vierestä kaadett iin viime vuonna toukokuun alussa avohakkuussa vanha metsä, joka oli pääasiassa kuusikkoa. Linnusto alueella tulee muutt umaan ositt ain toisenlaiseksi kun naapurustoon muutt aa aluksi avonaisilla alueilla viihtyviä lajeja
suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Nämä sukset olivat kesän varastossa kotonamme Vaalassa lähellä katt oa pohja ylöspäin. Peiteltyjen oksien kaluaja on luultavasti jokin myyrä, ja todennäköisimmin kyseessä on metsämyyrä. Lepakoiden hyönteisten kitiinikuorista koostuvat ulosteet eivät myöskään yleensä ole näin säännöllisen muotoisia ja tasakokoisia. Simpukan iän voi määritt ää pinnassa olevista mustista vuosirenkaista, samaan tapaan kuin puiden ikä on laskettavissa vuosilustoista. Toinen mahdollinen suksenpohjien tärvääjä olisi kett erästi kiipeilevä metsämyyrä, mutt a sen papanat ovat isompia ja tavallisesti myös tummempia. Suurimmaksi näistä kasvaa isojärvisimpukka, joka on samalla ainoa yli 20 sentin pituuden saavutt ava simpukka Suomessa. JUHA VALSTE KU VA T H EI KK I PU LK KA JA TU O M AS H O N KA N EN Ruoppauksen nostamat simpukat olivat suuria. Kovin on pientä, olisikohan mahdollista, ett ä jätökset ovat lepakon. Sen asuinalue Suomessa ulott uu etelästä juuri Oulujoen pohjoispuolelle, joten näitä pienimpiä jyrsijöitämme vilistelee varmasti myös Vaalassa. Lajeista seitsemän kuuluu niin sanott uihin suursimpukoihin: isojärvisimpukka, pikkujärvisimpukka, litt eäjärvisimpukka, vuollejokisimpukka, sysijokisimpukka, soukkojokisimpukka ja jokihelmisimpukka. . . JUHA VALSTE Löysin Kangasalta ruoppausmaiden joukosta kymmeniä suuria tyhjiä simpukan kuoria. Mikä laji on kyseessä, kuinka vanhaksi se elää, ja voiko ”vuosirenkaista” laskea simpukan iän. Todennäköisin suksillekakkija on mielestäni ulosteiden pienen koon perusteella vaivaishiiri, joka satt umoisin on myös mestarikiipeilijä. Suomessa on tavatt u 35 eri simpukkalajia, joista 28 lajia sisävesissä. Kakkaa suksien pohjassa. Muiden lajien suurimmat yksilöt ovat lajista riippuen enintään 10–15-sentt isiä. Suomen suurin simpukka Mikä kalusi koivun oksia. Etelä-Suomessa pensaiden ja puiden kuorta jyrsivät talviravinnokseen lähinnä metsäja peltomyyrä, joskus myös vesimyyrä. HANNU LEHTONEN Mikä eläin voi kaluta kaadetun koivun oksat ihan valkoisiksi. Yhtään kuorta ei ole jäljellä. Ikää isojärvisimpukalle voi kertyä noin 20 vuott a ja pituutt a parhaimmillaan 22– 23 cm. Espoon Lippajärvestä on tavatt u 650 gramman painoinen yksilö, jolla oli pituutt a 22 sentt iä. Myyrät jyrsivät talttamaisilla etuhampaillaan puiden kuorta päästäkseen käsiksi ulkokuoren alla olevaan nilaja jälsikerrokseen. Papanat ovat todella aika pieniä mutt a ne ovat myös vaaleita, mikä sulkee lepakot pois epäiltyjen listalta. Nyt lumien tultua havaitsin kuvassa olevaa ulostett a niiden pohjassa. Oulujoen tasalla varastoissa kiipeileviä pikkunisäkkäitä ei ole kovinkaan montaa lajia. Jyrsityssä pinnassa pitäisi näkyä myyrän parillisten etuhampaiden jätt ämät jäljet: metsäja peltomyyrällä ne ovat paljon kapeammat kuin vesimyyrällä. . Suurimmat olivat yli 20 sentin pituisia, kuvassa 21-sentt inen. Ne oli kerätty pressun alle, puualustan päälle
Hakuaika on 25.1.–26.3.2021 Itämeri-rahastosta jaetaan yksi tai kaksi puolen vuoden työskentelyapurahaa väitöskirjatyöhön (Wärtsilä Oyj:n nimikkoapuraha) ja pienempiä apurahoja Itämeren valuma-alueen ekosysteemien suojeluun liittyvään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen Itämeri-yhteistyöhön. 0207 809 880 www.vintitkuntoon.fi Kun talon yläpohja on kunnossa, ei lämpö pääse karkaamaan. K Y S Y L U O N N O S TA L A P S E N K Y S Y M Y S L U O N N O S TA Voiko kukassa olla monta emiä. Hakulomake ja tarkemmat hakuohjeet löytyvät säätiön www-sivuilta hakuajan alkaessa. Lisäeristämällä TermexSelluvillalla parannat kotisi asumisviihtyisyyttä ja säästät huomattavasti lämmityskustannuksissa. Voikukille on tyypillistä, ett ä ne pystyvät lisääntymään ilman hedelmöitystä. Ja mitkä ovat voikukan tyyppisissä kasveissa heteitä ja mitkä emejä. Yksitt äisessä voikukan kukassa on vain yksi emi. Vivi Sippala, 3 lk. Lisätietoa: puh. Voikukkalajeja onkin satoja, ja niiden tunnistaminen on vaikeaa myös kasvitutkijoille. Lisätiedot: asiamies Tarja Ketola, 040 527 5212, tarja.ketola@sll.. Teriö 6. Painoalueena on edellisten vuosien tapaan Itämeren ja sen valuma-alueen ekosysteemien suojelua edistävät tutkimukset ja hankkeet. . Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. Heteen ponsi 4. ja www.luonnonsuojelunsaatio.. Näkeekö esimerkiksi saunioista heteet ja emin paljaalla silmällä. Pidetään kylmyys ulkona!. Heteiden ponnet ympäröivät emin vartaloa ja niitä on vaikeampi havaita. Hakumenettely: Hakeminen tapahtuu sähköisellä hakulomakkeella, johon tulee liittää mm. Tilaa yläpohjan kuntotarkastus veloituksetta! Tarkastuksessa saat ajantasaista tietoa talosi yläpohjan kunnosta. Sähköiset hakemukset liitteineen toimitetaan Suomen Luonnonsuojelun Säätiön sähköiseen apurahajärjestelmään viimeistään perjantaina 26.3.2021. Emin luotin pinnalla saatt aa jopa paljain silmin erott aa siitepölyä, mutt a kaikki voikukat eivät tuota siitepölyä. Voikukan kukintoa lähemmin tarkasteltaessa sieltä erott uvat kielimäisten terälehtien ohella selkeimmin emikukkien kaksihaaraiset luotit. Luonnonsuojelurahastosta jaetaan apurahoja uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojeluun liittyvään tutkimukseen ja suojelua edistäviin hankkeisiin. Lenninhaivenet 5. Emin vartalo 3. Voikukan, kuten monien muidenkin kasvien ”kukka” on tarkalleen ott aen kukinto, joka muodostuu lukuisista yksitt äisistä kukista. Rafael Kuusakosken muistorahastosta jaetaan apurahoja Itämeren linnustoa ja saariston eliöstöä, meren ekologiaa, ilmastoa ja maisemansuojelua käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen. Säätiön käyttövaroista jaetaan apurahoja luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. KU VA TE RH I RY TT ÄR I U UTTA! Lähetä lapsen kysymys osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysyluonnosta/ 1. Näin on myös vaikkapa päivänkakkaran, saunioiden ja ohdakkeiden kohdalla. Sikiäin, josta kehitt yy siemen 1 2 3 4 5 6 Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Lisäksi vuonna 2021 jaetaan 2000 euron apuraha soidensuojelua edistävään tutkimukseen tai hankkeeseen (emeritusprofessori Rauno Ruuhijärven 90-vuotisjuhla-apuraha). Olipa sen verran mielenkiintoinen kysymys itsellenikin, ett ä piti oikein lähteä ulos etsimään syystalven viimeisissä lämmöissä kukkivia voikukkia. tutkimustai työsuunnitelma, ansioluettelo tai vapaamuotoinen kuvaus aikaisemmasta toiminnasta sekä selvitys muista haettavista apurahoista. Emin luott i 2. TERHI RYTTÄRI Voiko kukassa olla monta emiä. Tarkkasilmäinen ihminen voi erott aa voikukan heteet ja emit paljaallakin silmällä, kun tietää mitä katsoo
– Juha Nurmi, Jyskä Paljon hätkähdytt ävää tietoa useilta alan asiantuntijoilta, mahtavat kuvat. Metsänsä suojelleen Eeva Kota-ahon toteamus, ettei hän voi ymmärtää maanomistajaa, joka ”ensin ottaa rahat väliaikaisesta suojelusta ja sitten panee metsänsä sileäksi” iski minuun liiankin kipeästi. Useimmilla meistä on varmaan ollut hyvin rajoitt unut ja virheellinen käsitys tästä veijarista. (mol. – Jukka Heino, Merikarvia Ahmasta on vähän ”yleistä” tietoa ja jutt u toi sitä monipuolisesti. – Päivi Tiiva, Jokihaara Miten metsä suojellaan Suojeltu, pienikin metsä antaa hyvän mielen avohakkuiden täytt ämässä eteläisessä Suomessa. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Jouni Tikkasen kirjoitus Miten metsää suojellaan oli sekin ansiokas. Toivon jutun jäävän ihmisten mieleen, ja myös lukijoiden suojelevan omia metsiään. – Hanne Tyynelä-Vilhunen, Syvänniemi Aarnion kutsu Kauppinen on monimuotoisuuden vankka asiantuntija ja Willamo meidän paras luonnonmetsien valokuvaaja. Tuomo Hurme, luonnonvalokuvaaja, Eura, Honkilahti Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. Oiva muistutus luonnontilaisten aarniometsien tärkeydestä etenkin Etelä-Suomessa ja samalla niiden lohdutt omasta tilanteesta. Olisi tärkeää viestiä, että kaikki oliot ja elottomatkin muodot ovat ”luontoa”. Kun tuhoamme luontoa ja supistamme muiden olioiden elintilaa, teemme itsemurhaa. Ihminen mukaan luettuna. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Nyt paikalla on hakkuuraiskio. – Tarja Kemppainen, Kotka Biologia peruskoulun pääaineeksi Aika on käymässä vähiin, joten olisi tärkeää että Suomen Luonto – sille kuuluvalla painoarvolla – vielä terävämmin ottaisi kantaa planeetan ykköskysymyksiin. Parin vuoden kuluttua hän hakkautti ison osan alueesta aukoksi. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA TO IM IT TA N U T JO U N I TI KK AN EN Mitä mieltä olet lehdestä. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Samaan hengenvetoon kiitos ja kunnia Heikki Willamolle maailman upeimpiin lukeutuvasta kuvateoksesta Metsä minussa (Parvs 2020). Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 3.2.2021. Suomen Luonnonkin teksteissä esitetään usein ”luontoa” erillisenä elementtinä, jota ihminen tarkastelee, ihmettelee, rakastaa tai ”pelastaa”. Muutt i mielipidett äni ahmasta vieläkin suvaitsevampaan suuntaan. Biologian opetukseen saa erittäin helposti mukaan kaikki muut tarvittavat elämän aspektit. Osallistujien kesken arvotaan Minna Pyykön maalauspäiväkirja Kuulin allien laulavan (Docendo 2020).. Pepe Forsbergin ja Mikko Sorsan kirjan Kansallispuistot tutuiksi (Karttakeskus 2020) voitt i arvonnassa Sini Kirkelä Kajaanista. Ehdotan, että alamme hyvin perustein esittää, että biologia olisi peruskoulun pääaine ja että perustettaisiin (luonnon)tiedeministeriö, jonka ministerillä pitäisi olla alan koulutus. Tiede koetaan teoreettisena rakennelmana ja tieteellinen tieto saavuttaa päätöksentekijöitä aivan liian harvoin. Mathias Bergman, FT, dos. biol.) Viimeisten ikimetsien äärellä Lämmin kiitos Juha Kauppiselle itkettävän koskettavasta kirjoituksesta eteläisen Suomen aarniometsistä (SL 10/2020). Tulos on hieno artikkeli lähes menetetystä osasta luontoamme. Kun jakso täyttyi viime keväänä, alkoi metsän perkaus heti. Yllätt ävää tietoa hienosta eläimestä. Jo vuosia sitten Luonnonperintösäätiö teki 40 hehtaarin metsäalueesta ostotarjouksen, jonka metsänomistaja hylkäsi, koska olisi joutunut maksamaan kauppahinnasta veron. Me olemme luontoa ja luonto on meissä tai meitä. Biologiset tosiasiat ovat elämämme perusta. Kotiseudullani oli upea kymmenien hehtaarien laajuinen ikikuusikko. Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Edellinen numero Lukijoiden mielestä paras jutt u oli ahmasta kertonut Havumetsän hyeena palaa. Pelkään, että emme voi oikaista ongelmaa ennen kuin lapsille opetetaan pienestä pitäen planeetan perusasiat. Vielä jäi kuitenkin iso kaistale todellista aarnikuusikkoa, joka meni kymmenvuotiseen väliaikaissuojeluun. ÄÄNESTÄ
Eikö tällaisena poikkeus aikana pitäisi pyrkiä tuhoamaan kaikki kotona esiintyvä lika, ei lisäämään sitä. Probioottiset puhdistusaineet toimivat, jos aineet ovat oikeat. Maailman terveysjärjestön WHO:n määritelmän mukaan probiootti tarkoittaa elävää mikrobivalmistetta, joka tuottaa terveydelle hyötyä. Bakteerien jatkuvan tuhoamisen pesuaineilla on arveltu edesauttavan huolestuttavien superbakteerien syntyä. Probioottisiin puhdistusaineisiin sisältyy kaunis ajatus, sillä tuhoamisen sijaan ne tukevat ihmiselle ja ympäristölle hyödyllistä bakteeritasapainoa kodin pinnoilla. Kodin puhdistamiseen tarkoitettujen probioottivalmisteiden pakkauksissa ilmoitetaan vain harvoin niiden sisältämät probiootit. Tuotetietoja varjellaan liikesalaisuuksina, joiden säilyttämistä yritykset perustelevat vuosia jatkuneella kehitystyöllä. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi OSTIMME SIIVOUSKAAPPIIMME probioottisen yleispuhdistusaineen ja pesuaineet. Yllätyksellisesti huomattiin, että haitallisten bakteerien, kuten streptokokin, esiintyminen pinnoilla oli merkittävästi laskenut probioottisten pesuaineiden käyttöönoton jälkeen. Toivottua vastetta ei saatu, pinnoilta löydettyjen bakteerien vastustuskyky antibiooteille ei ollut vähentynyt. Muutamaa tuttavaa tämä kauhistutti. Lue ohje: suomenluonto.fi.. Puhdasta bakteereilla paikallisten hammasklinikoiden siivousaineet vaihdettiin kolmeksi viikoksi probioottisiin vaihtoehtoihin. Pesuaineen ohjeissa ei myöskään huomioida sitä, että useimmat bakteerit eivät kestä 60 asteen pesulämpötilaa. Hyvät bakteerit syrjäyttävät huonot saadessaan ylivoiman. Tavallisimmat tunnetut probiootit ovat maitohappobakteereja ja bifi dobakteereja. Probioottiset puhdistusaineet toimivat, jos aineet ovat oikeat. Vuonna 2018 Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa toteutetussa tutkimuksessa TEE ITSE PESUAIN ETTA! Probioottinen pesuaine syntyy hapansäilötyistä sitruunoista! Valmiiseen liuokseen voi lisätä viinietikkaa ja jotakin tuoksua. TEKSTI JENNA PARMALA KUVITUS MARIKA MAIJALA Probioottituotteet ovat kuitenkin ongelmallisia. Kyseessä on siis ekologinen tapa puhdistaa pintoja ja vaatteita lisäämättä kodin ja ympäristön kemikaalikuormaa
Keitä, kunnes suurin osa liemestä on haihtunut. Lisää mausteet ja anna paistua. Kuullota pannulla öljyssä sipulisilppu ja perunakuutiot. Lisää suolaa ja mustapippuria sekä sitruunan mehu. Uudenvuodenlupaus voisikin olla sokeritaakan keventäminen. – 21.3.2021 suomen metsästysmuseo riihimäki LÄMPÖÄ VILLAFLEECESTÄ Mikromuovittomat luomumerinovillaiset fleecetakit ja -asusteet pitävät koko perheen lämpimänä www.ruskovilla.. Lue lisää: syohyvaa.fi/sokeripommit/ JOS JOULUNA TULI VEDETTYÄ karkkiöverit, on nyt hyvä aika pitää sokeripaastoa. suomenluonto.fi 69 K O T O N A ELÄIMEN HAHMOSSA Näyttely kuvanveistäjä Jussi Mäntysen veistoksista 26.1. Sokerin maksimisuositus on miehillä noin 26 palaa päivässä ja naisilla 22 palaa päivässä. Niistä saa myös terveyshyötyjä, kuten kuituja ja vitamiineja. Lisää valkosipulisilppu ja kypsät herneet liemineen. Kokeile hernecurrya! S O K E R I L L A VAI I L M A N . Nauti keitetyn kauran tai ohran kanssa. TÄYSMEHUT KANNATTAAKIN VAIHTAA hedelmiin ja marjoihin. Hedelmät ja marjat saavat olon kylläiseksi ja ovat parempi vaihtoehto myös painonhallintaan. SUUPAL A. Esimerkiksi kahdessa desissä täysmehua on jo 8 sokeripalaa. Lisäksi niistä saa kuitua sekä Kja Cvitamiinia. JOKO TAI Hernecurry 2 dl kuivia herneitä (yön yli liotettuja) 3 kypsää perunaa 2 sipulia 3 valkosipulinkynttä 1 sitruunan mehu 1 rkl kurkumaa 1 rkl curryjauhetta suolaa, mustapippuria, öljyä KEITÄ herneitä tunti. TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA KU VA T IS TO CK PH OT O Kuivasta herneestä herkuksi Kuivatut herneet ovat oiva raaka-aine, josta saa hernekeiton lisäksi monia maistuvia arkiruokia. Herneissä on paljon proteiinia mutta vähän energiaa
Back to Nature / Takaisin luontoon, Varkauden museoissa 14.2. www.varkaus.fi Martti Matilaiteemana kupolvien ajan asutut tilat aulen takaisin luontoon. www.arktikum.fi Luonnon synnystä Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE -näyttelyssä on esilSusanna Lenjat johdatetaan luontokuvien, maalauksien ja äänimaailmojen avulla matkalle myyttisiin Nyt näyttelyyn! Nyt näyttelyyn! Autiot tuvat Kuvataiteilija Martti Matilaisen näyttelyn Back to Nature / Takaisin luontoon teemana on tyhjenevä maaseutu. Matilailuontoon, Varkauden museoissa Käsin tehtyä Kuvanveistäjä Inka Niemisen näyttelyn Sea-changes veistos installaatioissa yhdistyvät käsin tekemisen ikiaikainen lumous, maanläheiset ekologiset materiaalit, kuten lampaanvilla, puunjuuret ja polttamaton savi sekä innovatiivinen lähestymistapa materiaaleihin. saakka. TI KA N KO N TT IK U VA SU SA N N A LE N DI ER A, TA U ST AK U VA PA AV O H AM U N EN Luonnon synnystä Tiedekeskus Arktikumin Unen aika -näyttelyssä on esillä kuvataiteilija Susanna Lendieran ja valokuvaaja Paavo Hamusen teoksia. Unen aika – Kuvakertomuksia luonnon syntymyyteistä, Tiedekeskus Arktikumissa 14.2. www.ouka.fi 70 suomenluonto.fi. saakka. saakka. Sea-changes, Oulun taidemuseossa 21.2. Sukupolvien ajan asutut tilat autioituvat ja katoavat vähitellen takaisin luontoon. K U LT T U U R I Arktikumin näytt ely Unen aika kuljett aa kuvillaan luonnon syntymyytt eihin. Katsojat johdatetaan luontokuvien, maalauksien ja äänimaailmojen avulla matkalle myyttisiin kuvatarinoihin ja tunnelmiin luonnon synnystä. Matilainen haluaa muistaa Suomea rakentanutta sukupolvea
KUN TALVET KATOAVAT. Jukka Laineen, Tapani Sallantauksen, Kimmo Syrjäsen ja Harri Vasanderin Sammalten kirjassa (Metsäkustannus 2020) esitellään liki 200 lajia. Kirja on itsessään kuin taideteos – suurikokoinen ja näyttävin mustavalkoisin tussipiirroksin kuvitettu. Anni Kytömäki esitellään nykyisin kirjailijana, mutta minulle hän on ensisijaisesti ympäristökasvattaja. Aino Järvisen kanssa kirjoitettu teksti on täynnä oivaltavia faktoja. Luonnosta kiinnostuneelle tärkeimmäksi teemaksi Margaritassa nousee kuvaus siitä, miten rikki ihmiskunnan suhde meitä ympäröivään luontoon on, ja miten kivuliasta sen ymmärtäminen voi ihmiselle olla. Pertti Koskimiehen teksti on tulvillaan kiinnostavia yksityiskohtia, ja laadukkaat kuvat ovat Ville Heikkisen, Jarmo Mannisen ja Markus Varesvuon ottamia. Kautta mantereiden vallasväen hiuksia, korvia ja kaulaa koristavat helmet, yksittäiset ja nauhaan pujotetut. KUVATAITEILIJA JA kuvittaja Laura Merzin upea Tuhat ja yksi otusta -eläintietokirja (Etana Editions 2016) lumosi perheemme ensi lukemalta. Miten käy pohjoisten lajiemme, kun ilmasto lämpenee. Kuvituksissaan Merz on käyttänyt mitä hauskimpia apuvälineitä – puun palasia, harjoja ja tikkuja. K AU N O K I R JA LLI S U U D E N Finlandia-palkinnon saanut Anni Kytömäen Margarita (Gummerus 2020) kertoo sotien jälkeisen ajan Suomesta pääosin yhden nuoren naisen tarinan avulla. Jos uudenvuodenlupaus on elää ekologisemmin, voi vinkkejä siihen ammentaa Karita Sainion ihastuttavasta oppaasta Pieni kirja paremmista valinnoista (Cozy Publishing 2020). PANU HALME Hauras kuin jokihelmisimpukan kuori KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Valintoja luonnon puolesta Tuhat ja yksi elävää kuvaa AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA Anna Riikonen on valokuvaaja Helsingistä. K I R J AT PAREMPIA VALINTOJA . Jokihelmisimpukka, jos joku, ei vaadi meiltä muuta kuin rauhaa, mutta siihenkään emme pysty. S A M M A LT E N M A A ! Sammaleita on helppo löytää ja nyt myös opetellä tunnistamaan. Soundcloud, Acast Marinelsuomenluonto.fi 71. Sitä tarjoavat Eva Kiviranta ja Marinella Himari. Vertaisretkeilyä Eräloki-podcast lupaa puhetta retkeilystä ja mimmienergiasta. Kirja osoittaa, että lopulta kerskailevat elämäntavat ovat luontotuhon suurin syy, ei elämä sinänsä: Juuri tällaisten salonkien vuoksi simpukkajoet ovat tyhjät. Joenrantaa kävelevän kulkijan jalan alla rutisevat rikkirevittyjen raakkujen kuorikasat ovat luontosuhteemme irvikuva. Niin pysyviä oppimisja tunnekokemuksia hänen kirjojensa luontokuvaukset ihmisissä synnyttävät. Kuvat ovat eläviä ja antavat tilaa mielikuvituksen lentää. Kytömäki kertoo tarinansa samalla kauniita tunnelmia maalailevalla kielellä, jota hän käytti jo aiemmissa teoksissaan Kultarinta ja Kivitasku. Tiedonjanoiseen viisivuotiaaseen teki vaikutuksen muun muassa se, että mustekalalla on kolme sydäntä, sekä se, että jääkarhun iho on pikimusta ja karvat läpikuultavia! Täytyy myöntää että uutta tietoa sai myös aikuinen lukija. Tähän ajankohtaiseen aiheeseen pureutuu Katoava talvi (Otava 2020). Aiheina muun muassa Koronaescape, pariskuntaretkeily, vaelluskrapula ja retkeilyn raivoaiheet
1 2 3 4 5. Arpaonnekkaita olivat Satu Helenius, Selma Mäkinen sekä Olli Nurmilo. Joutsenja jalohaikarakannet (2 ja 9/20) ovat Vesa Hutt usen käsialaa; äänestäjät näkivät vasta Suomeen pesimälajiksi asett uneessa jalohaikarassa kauneutt a siinä kuin kansallislinnussammekin. Marko Haapalehdon kuvassa (1/20) Patvinsuon männystä revontulien hohteessa on luonnon omaa ikiaikaista voimaa, ja Antt i Leinosen (10/20) ahma katsoo kuvaajaansa tasavertaisena lunta turkissaan. V I N J E T T I KU VA T: SA M U LI H A A PA SA LO , JO RM A LU H TA , JU H A IL KK A Tunnetko lehtipuut talviasussa. Talvisia retkivinkkejä Ideoita talvisille seikkailuille lähelle tai kauas, yksin tai porukassa. ”Upea sommi elu ja hieno ahmakuva.” ”Ylväs kohde ja hieno taustaväri.” ”Taiteellinen otos kiinni ää huomion.” ”Tunnelmallinen kuva vangitsee.” Paras kansi -kisassa annettiin noin 1800 ääntä, ja jokainen kansi sai suosiota. Äänestäjien kesken arvott iin 3 kpl vuoden 2021 Luonnonkalentereita. Onnea voitt ajille, ja kiitos kaikille osallistuneille! L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I L U O N T O R E T K E I L Y K O T O N A Y M P Ä R I S T Ö B L O G I T # M U U T O S Vuosi luonnossa -blogi Samuli Haapasalon blogi jatkaa tänä vuonna ilmestymällä joka tiistai. Viidenneksi ylsi Esko Pitkäsen (6/20) hailuotolainen kurki. Testaa tästä tunnetko Suomen tavallisimmat puulajit ilman lehtiä! suomenluonto.fi/artikkelit/tee-testitunnetko-puut-talviasussa/ Talvimaisema kiri parhaaksi TALVI KIEHTOO. Niin voi sanoa vuoden 2020 kansikisamme tuloksista, sillä kaksi eniten ääniä saanutt a kantt a huokuu kylmää vuodenaikaa parhaimmillaan
Kuuntelin luentojasi ja tajusin, että kasvithan ovat aika hienoja loppujen lopuksi.” Hämmennyin hetkeksi, sitten ymmärsin, kiitin lämpimästi ja näytin iloni. Yritä kuvitella maailmamme, nähdä elämää sykkivä planeetta, ilman eläimiä. Piti päntätä kemiaa, fysiikkaa, ekologiaa ja niin edelleen. Elämä on tyhjän täyttämistä; jotakin pitää tehdä. E n r o t h KU VA IL KK A SA AS TA M O IN EN. Ei taida onnistua. NOUSIN TUOLISTA ja lähdin kostuttamaan luentokuivaa kurkkua. Avasin hänelle oven, hän pysähtyi ehkä vähän epäröiden kohdalleni, päätti ylittää rajan ja sanoi: ”Kuule. Biologia kiinnosti pikkuisen, koska harhakuvittelin opiskelevani pelastamaan maailman. Pidämmekö kasveja niin tärkeinä, siitäkö se johtuu. Tärkeät asiat opin paljon myöhemmin, kun sain setvittyä ryteiköt ja ylitin tiedon ja ymmärryksen välisen vaikean rajan, pääsin johonkin. Pyyhi kuva pois ja yritä kuvitella elämää sykkivä planeetta ilman kasveja. Lajien tieteelliset nimet kompastelivat toisiinsa ja rojahtelivat ympärilleni läpipääsemättömäksi ryteiköksi. Jotain rajaa. Rajanylityksiä ”Tiedon sirpaleet voivat ymmärtämisen kautta jalostua viisaudeksi.” Johannes Enroth on elämään rauhoittunut kasvitieteilijä Helsingistä. Kaiken opiskelun tärkein päämäärä on, että ymmärrys ja viisaus lakaisevat itsestäänselvyyksien harmaan, tukahduttavan pölyn taivaan tuuliin. Tiedon sirpaleet voivat ymmärtämisen kautta jalostua viisaudeksi. Pidämme niitä itsestäänselvyyksinä, rekvisiittana oikealle elämälle. IHMISEN SUURIN ongelma ja perimmäinen vitsaus on se, että me pidämme elintärkeitä asioita itsestäänselvyyksinä. Aika helppoa vai mitä. Mutta koko iloani en näyttänyt, olenhan sentään suomalainen mies. Vaikka elämän väri on vihreä. Sen sijaan istuin työtuolissani, tuijotin ikkunasta kuvajaiseni läpi autioita rappuja ja tyhjiä hissejä ja ihmettelin miltä minusta tuntui. Hyvin pian kävi selväksi, ettei maailman pelastaminen ollut biologian opinnoissa kovin keskeinen juttu. Takana 35 vuotta luentoja ja mitä kaikkea, hienoja aikoja ja huonoja aikoja. suomenluonto.fi 73 L opetin viimeisen luentoni sammuttamalla tallennuksen ja katkaisemalla videoyhteyden. Ei. Pieni ajatusleikki. Jokainenhan tuon nyt tietää, mutta harva ymmärtää. Minusta tuli biologi sattumalta, kun haahuilin enkä keksinyt muutakaan. Olisin halunnut ylittää rajan olemalla yhdessä, katsomalla ihmisiä silmiin, mutta en voinut. Käytävällä vastaani tuli isoa laatikkoa kantaen entinen opiskelija, jonka kanssa en vuosiin ollut puhunut sanaakaan. Tiedon sirpaleita pään täytteeksi. Sinä olit se syy, jonka takia minä aloin opiskella kasvitiedettä. Tieto ilman ymmärrystä on tyhjää kohinaa eikä merkitse mitään. Kasvit pitävät auringonvalon avulla meidät ja muut eläimet hengissä
Kun limasieni saavutti hiutaleet, väri lähti leviämään kauniisti etenkin limakon aktiivisimpiin osiin. L u o n n o k s i a 74 suomenluonto.fi Suunnistava solmunen. Solmusiin kuuluva limasieni Physarum polycephalum kiinnostaa sekä tutkijoita että taiteilijoita erikoispiirteittensä takia. Minua kiinnosti nähdä tämä virtaus käytännössä. polycephalum jo ryömi kohti lempiruokaansa, kaurahiutaleita, tai oikeammin niissä kasvavia bakteereja. Värjäsin hiutaleet fluoresoivalla aineella ja panin ne lasinpalan päälle, jottei väri vuoda paperiin. Seuraavana aamuna P. Limakko liikkuu sisällään virtaavan soluliman avulla. Se osaa esimerkiksi navigoida labyrintissa ravinnonlähteen luokse. Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa. Ripottelin limakonmurusia kostealla paperilla vuoratulle petrimaljalle. Sain oman limasieneni kuivattuna, ja se heräsi helposti sopivissa olosuhteissa
www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto KU VA M IK A H O N KA LI N N A Mika Honkalinna tutustui tulevan kansallispuiston luontoon. Suomen Luonto nyt myös diginä! Lue lisää: suomenluonto.?i Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.?i Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Jorma Luhta ja luontokuvan vuosikymmenet. suomenluonto.fi 75 suomenluonto.fi 75 Mika Honkalinna tutustui tulevan kansallispuiston luontoon. Opi tuntemaan Suomen tikat. Sallan aarre 2/2021 ilmestyy 18. helmikuuta E N S I N U M E R O S S A Anni Kytömäen essee soiden kohtalosta.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. TUNNE LUONTOSI. SUOMEN LUONTOA JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO Palautusviikko 2021–07 767095-2101. Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle. TUNNE LUONTOSI. Koe Suomen Luonto! Tilaa nyt: www.suomenluonto.fi TUNNE LUONTOSI