LU M IJ Ä LK IÄ T U N T E M A A N . T U H A T L A JI A V U O D E S S A . TUHAT LAJIA VUODESSA Tiaisten talvi Susi, koira vai ilves. IRTONUMERO 9,70?€ S U O M E N LU O N T O 1 | 2 2 2 R E T K I S U O N TA LV E E N . Töyhtötiainen varastoi saaliitaan, sinitiainen tulee ruokinnalle. Tietopakett i metsäja pihatiaisista. Opastamme lumijälkien tuntemiseen. Suuri jälkikoulu. Minkki vai saukko. TUHAT LAJIA VUODESSA HIRVIKÄRPÄSEN LÄMMIN TALVI VESAKKOMYRKKYJEN JÄLJILLÄ metsäja pihatiaisista. U U S IN T IE T O T IA IS IS TA . Opastamme lumijälkien tuntemiseen. S U O M E N L A JI K IR JO N V A LT IA A T. H IR V IK Ä R P Ä N E N . Susi, koira vai ilves. M U R H IS A LO . V E S A K K O M Y R K K YJ E N JÄ L JE T. Minkki vai saukko
SY D Ä N TA LV I. Kirkkaan tähtitaivaan alla leimuavat revontulet saattelevat yöhiihtäjää Enontekiöllä Käsivarressa. Ilmassa on sähköä. 2 suomenluonto.fi 2 suomenluonto.fi Yöladulla KUVA MIKKO KARJALAINEN / VASTAVALO TEKSTI HEIKKI VASAMIES YLÄ-LAPISSA TALVIYÖ on usein päivää valoisampi
suomenluonto.fi 3 suomenluonto.fi 3
42 Murhisalo pelastui Petri Karttimo retkeili Suomussalmen Murhisalolla, jota hän oli pelastamassa hakkuilta yli 30 vuotta sitten. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Suhteellista: Talveksi lämpöön Uusi juttusarja käsittelee lajien suhteita luonnossa. 62 Kysy luonnosta: Onko tavallista että oravalla on näin upeat värit?. 26 Tiaisten talvi Hömötiainen varastoi, talitiainen käy ihmisen ruokinnalla – ja ehkä hömötiaisen kätköllä. Onnistuiko hän yrityksessään. 32 Monimuotoinen luontomme Millaisista eliöistä Suomen 41 000 lajin luonnon kirjo koostuu. 34 Opi tuntemaan lumijäljet Jänis vai rusakko, susi vai koira. Jäljet näkyvät yhä luonnossa. 44 Myrkyn kylväjät Vesakkomyrkkyjä levitettiin metsiin lentokoneistakin. . H EI KK I ER IK SS O N Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Jasmin Inkinen 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Johannes Enroth 74 Luonnoksia: Paula Humberg 16 Suomen Luonto 1/2022 16 Suoretkemme vie vuodenaikojen kiertoon, vuosien kerrostumien äärelle ja suon eläjien luo. Hirvikärpäsen ja hirven suhde on lämmin. Opastamme lumijälkiin. 54 Tuhat lajia vuodessa Luontoharrastaja Topi Linjama asetti kovan tavoitteen. 16 Suon ajassa Uusmaalainen suo on palanen aitoa, säästynyttä Suomea, jolla teerikin vielä asustaa
oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo. unen ja Marika Eerola Toimi. Eläimistä ja kasveista löytyy paljon mielenkiintoisia muotoja, värejä ja elementtejä, jotka inspiroivat häntä kuvittajana. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) JU H O KU VA JU H O KU VA. Alkoi selvitys, jonka aikana paljastui vuosikymmeniä jatkunut määrätietoinen metsien myrkytys. Esteetikko viihtyy valokuvauksen ja nikkaroimisen parissa sekä kesämökillä, jonne häntä vetävät luomupuutarha ja metsän antimet. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. nen suunnittelija Tero on taittanut lehteä AD:n apuna jo usean vuoden ajan. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. Kansikuvassa ketun tammikuiset jäljet Enontekiöllä. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. Rakkaus luontoon tekee työstä erityisen merkityksellistä. Lisätietoa saat syö. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. ely A. 68 44 Lähdemme lumijälkien ääreen sivuilla – . Syksyllä 2019 hän sai tietää, että Lappiin kylvettiin aikanaan kasvimyrkky Agent Orangea vesakkomyrkkynä. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. KUVA: MIKKO KARJALAINEN / VASTAVALO 81. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Jukka Nortio, vapaa journalisti Jukka on luontoharrastaja, joka on kiinnostunut varsinkin metsistä, linnuista, sienistä ja luontokirjoista. ämällä tuo. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tar. Perheen kanssa sienimetsään voi vaikka vähän eksyäkin. y Pohjoismainen ympäristömerkki. avissa osoi. o Kroonpressille on myönne. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. Jenni Salminen, graa. kko, kuvittaja, tiedottaja ja muusikko Jos Jennin pitäisi valita vain yksi aihealue, josta tehdä kuvituksia, olisi se luonto. i. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. Tero Jämsä, graa. Vapaa-ajallaan hän katsoo paljon luontodokkareita, joista suosikkeja ovat etenkin meri-aiheiset dokumentit. ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. i Tilaa diginä: suomenluonto. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. e Kar. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt
Ylönen kertoo, että ne voi tunnistaa, kunhan tietää, mitkä ovat mahdollisia vaihtoehtoja. Talvella, kun vaihtoehtoja on vähän, se nakertelee esimerkiksi nuorten havupuiden silmuja. ”Paksun lumipeitteen alle mustikanja puolukanvarpujen väliin muodostuu yhtenäinen ilmatila. Ravinto sen yleensä lumen päälle houkutteleekin. Suuren helpotuksen tuo lumi, joka suojaa sekä purevilta pakkasilta että saalistajilta. Metsämyyrälle kelpaa monenlainen kasviravinto. Myyrän voi huomata myös sen syömäjälkien perusteella. Myyrän jäljiltä voikin löytää poikki jyrsityn latvan. Koko talvea se ei kuitenkaan uppeluksissa pysy, vaikka vältteleekin lumen pinnalla käymistä. Seuraa myyrän puuhia TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Metsämyyrä joutuu piiloutumaan kylmältä ja pedoilta, mu a sen arkiaskareista jää jälkiä. Hiiren jäljet erottaa hännän piirtämästä pitkästä viirusta, kun myyrän hännästä jää vain lyhyitä jälkiä. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi TALVI ON pienille nisäkkäille ankara ja usein kohtalokas. VINK KI Syksyn aikana myyrätiheys oli huipussaan Pohjanmaalla, ja samalla hiiripöllöillä oli voimakas vaellus. Saalistava kettu voi kuulla ripinän hangen läpi, mutta ihmisen aisteilta myyrä on lumen alla piilossa. ”Metsämyyrä kiipeää hyvin puihin, kuten kuuseen. Metsäympäristössä yleisimpiä ovat metsämyyrä, metsäpäästäinen ja metsähiiri. Metsämyyrän käytävän löytää seuraamalla pienten tassujen jättämiä parijälkiä. Siellä myyrät voivat risteillä ilman turhaa energiankulutusta”, kertoo emeritusprofessori Hannu Ylönen. Ne päättyvät usein kiven tai puun juureen, josta suuaukko löytyy. Ravinto houkutteli lintuja asettumaan seudulle, joten hiiripöllön voi nyt löytää tavallista helpommin.. Pienten nisäkkäiden lumijäljet muistuttavat suuresti toisiaan. Päästäisen loikka taas on lyhyempi ja vartalostakin jää usein jälki. ”Sen askel on niin kuin telaketju olisi mennyt yli”, kuvailee Ylönen. Se pudottelee ruoakseen jäkäläpalleroita, joita voi nähdä puun alla”, Ylönen kertoo
Niitä voi nähdä lumella jopa kymmenessä pakkasasteessa, jolloin ne liikkuvat kuin hidastetusti. Suoja pehmittää lumen, eikä narinaa synny. 2 HYPPYHÄNTÄISIÄ. Talvi tarjoaa lunta koko sanaston laajuudelta, joten nyt on paras hetki ottaa termit haltuun käytännössä. Montako lumityyppiä ehdit kokea talven aikana. Ne ovat mielenkiintoisia otuksia, joiden yksityiskohdat näkyvät vasta lähikuvassa. Pipot, huput ja lämpimimmät rukkaset esiin! Sydäntalvi kiristää pakkasen ja saa hengityksen kosteuden huurtumaan ripsiin. Suomen kielessä on runsaasti erilaisia sanoja lumelle. Hyviä paikkoja talvihyönteisten havainnointiin ovat metsäteiden reunat ja rantaniityt. Kylmyyteen hyytynyt hämähäkki jatkaa usein kelin lämmittyä taivallustaan. Uusi lumi helpottaa niiden löytämistä hangelta, sillä etenkin lumikorennot muistuttavat roskaa lumella. Kun pakkanen jälleen kiristyy, lumen pinnalle voi muodostua hyvä hankiainen. Jos leuto keli jatkuu, vetinen loska testaa talvisaappaiden säänkestävyyttä. Pöllyävän kevyt puuteri on etenkin vapaalaskijoiden suosiossa. Talvella liikkuvat hyönteiset ja hämähäkkieläimet kehittävät omia pakkasnesteitä, jotka estävät niiden jäätymisen pienillä pakkasilla. Pieniä yhdestä neljään millimetrin kokoisia hyppyhäntäisiä voi auringoiselta hangelta havaita jopa satapäisinä joukkoina. 3 ti. Äkkiseltään hämähäkiltä voi näyttää myös lumikirsikäs eli lumivaaksiainen. Parhaimmillaan lumen kuori kantaa sivakoijan ja lumikenkäilijän. Ilmatieteen laitoksen meteorologi Pauli Jokinen kertoo, että pitkän ajan tilastoissa kylmin päivä Suomessa on tyypillisimmin tammikuun viimeinen. suomenluonto.fi 7 1 LUMIKORENTOJA. Kylmyys kasvattaa ja vahvistaa kiderakennetta, jolloin kengän alla murenevista kiteistä syntyy ääni. Kittilän mittausasemalla 28.1.1999 rekisteröitiin kipakka –51,5 asteen pakkanen. Kylmyyteen hyytynyt hämähäkki jatkaa usein kelin lämmittyä taivallustaan. Niillä on takaruumiissa pieni hyppyhanko, jolla ne sinkoavat itsensä häirittyinä pakoon. Kertaa erilaiset lumityypit Vuoden hyytävin päivä VINK KI Rapsakalla pakkasella satava lumi narskuu askelen alla. Suomen virallinen pakkasennätyskin on tehty tammikuun lopun tuntumassa. Kameran kanssa liikkujat taas rakastavat huurretykyn painon alla notkuvia puita. Eikä suotta – onhan ihan eri asia, leijuuko maahan kimaltavaa pakkaslunta vai litimärkää räntää. Suojasään pehmentämästä nuoskasta saa rutistettua parhaat lumipallot. Niitä löytää helpoiten nollakelissä ja muutamassa pakkasasteessa. Aluksi en tahtonut löytää niitä, mutta silmien tottuessa niitä alkoi huomata yhä enemmän. Äkkiseltään hämähäkiltä voi näyttää myös lumikirsikäs eli lumivaaksiainen. Talvella liikkuvat hyönteiset ja hämähäkkieläimet kehittävät omia pakkasnesteitä, jotka estävät niiden jäätymisen pienillä pakkasilla. Mitä hyönteisiä voi nähdä keskellä talvea, Juhani Harkas. 31.1.. Luontokuvaajaa innostavat monimuotoisen luonnon pienet ihmeet, kuten ötökät. 3 H Ä M Ä H Ä K K E JÄ
Töyhtötiaisen suosimia vanhoja männiköitä on jäljellä vähän. Kuten luontokuvaaja Heikki Willamo kirjoittaa jutussa Metsä minussa (SL8/2020): ”Muutos on salakavala...Kaikki näyttäisi olevan kunnossa, mutta onko sittenkään?...Onko lahopuiden sisuksissa elämää?…Kätkeytyykö vanhojen puiden rosokaarnan uurteisiin rikas ja monipuolinen selkärangattomien lajisto?” MITÄ MAHTAAKAAN olla tapahtunut siellä kuusen tai käkkärämännyn oksan keskiosien havuilla, joilta töyhtötiainen kerää talviravintonsa. He eivät enää asu täällä Päätoimitt aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T SA AR IN EN UA / M U SE O VI RA ST O -F IN N A JA AN N A RI IK O N EN Töyhtötiaista ei taida löytyä Mäntyniemen lintulaudan lajilistalta?. Töyhtötiainen oli Helsingin Seurasaaressa aikoinaan jopa runsas, niin kirjasi vihkoonsa muun muassa 13-vuotias tuleva metsätutkija Erkki K. Puita ja niillä kasvavia jäkäliä ovat kurittaneet ilmansaasteet, happosateet ja ilmastonmuutoksen myötä myös kuivuusjaksot sekä äärevät lämpötilat. Ehkäpä ravintoja kolokilpailukin runsastuneiden sinija talitiaisen kanssa vaikuttaa taustalla. Sukupuutot eivät yleensä tapahdu salamaniskusta, vaan ne ovat summa pienistä paikallisista sukupuutoista. Kalela vuonna 1923. Syitä on luultavasti monia. Vähemmälle huomiolle jää kädeltä ruokaa hakeva lintu, töyhtötiainen. LISÄÄ TIAISISTA jutussa Tiaisten talvi sivulla 26. 8 suomenluonto.fi VANHASSA MUSTAVALKOKUVASSA vuodelta 1956 katse kiinnittyy Helsingin Seurasaaren sillalla lintuja ruokkivaan presidentti Urho Kekkoseen. Onneksi tiaisia vielä elää metsissämme, mutta kantojen hiipumisen kanssa täytyy aina olla tarkkana. Viime vuosilta lajista on Seurasaaresta hyvin vähän havaintoja, viimeisin tiira.fi :n mukaan vuodelta 2015. TÖYHTÖTIAINEN on hömötiaisen tapaan vähentynyt huomattavasti viime vuosina, ja moni näennäisesti sopiva pesimäpaikka on hiljentynyt töyhtötiaisen pontevan trillimäisistä äänistä. Pelottavimpia ovat kuitenkin silmin vaikeasti havaittavat ympäristömuutokset, jotka toistaiseksi tunnetaan varsin huonosti. Kielteinen kehitys olisi hyvä saada kääntymään ajoissa. Onko hyönteisravintoa enää tarjolla yhtä paljon kuin ennen. Nuoret talousmetsät eivät tarjoa töyhtötiaiselle riittävästi ravintoa saati pesäkoloja
V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Vieläkö saamme jäätalvia. Kovalla pakkasella jäätyminen on nopeampaa, koska silloin on usein myös tyyntä. Nollakelit ja varsinkin tuuli hidastavat jääkannen muodostumista. Merijää laajenee kuitenkin äkkiä, kun vesi on kerran jäähtynyt. Pitkän ajan ennuste povaa meille hieman tavanomaista lauhempaa talvisäätä, mikä voi merkitä joko tasaista ”ikuista marraskuuta”, tai kunnon pakkasjaksojen ja leutojen jaksojen vaihtelua. Välillä pakkasjaksot muodostavat laajoille alueille uutta ohutta jäätä, jota tuulet rikkovat ja kasaavat sään lauhtuessa. jäätalvia. VESI ALKAA jäätyä, kun se on ensin jäähtynyt nolla-asteiseksi, ja sitten ilma pakastuu. Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA MIKKO SUONIO / VASTAVALO. Itsenäisyyspäivän jälkeen jään laajuus Itämerellä hipoi alkutalven 2011 ennätystä, kertoo Ilmatieteen laitoksen merijääasiantuntija Jouni Vainio. Siksi pitkän ajan ennusteiden perusteella on vaikea povata millainen jäätalvesta lopulta tulee. Mutta sitten sää lauhtui. Vainio kertoo, että keskitalvella jään määrä harvoin vähenee, mutta sen laajuus vaihtelee. Sama määrä jäätä asettuu paljon pienemmälle alueelle. Alkutalvi oli tavallista kylmempi
Tavoi eet on, nyt toimintaa! OECD:n rapor i kiri ää Suomen ympäristöpolii isia toimia. Kari näkee luonnonsuojelussa samanlaista yhteiskunnallista heräämistä, mikä ilmastopuolella tapahtui muutama vuosi sitten. Emma Kari on parhaillaan nimittämässä työryhmää EU:n biodiversiteettistrategian mukaisten toimien suunnittelemiseksi ja toteuttamiseksi Suomessa. ”Kun edellinen hallitus aloitti toimintansa, luonnonsuojelun määrärahoista katosi 70 prosenttia”, hän sanoo. Hän korostaa, että nykyisen rahoituksen tulisi jatkossa olla perustaso. Järjestön mukaan ympäristöpolitiikan kehitys on ollut maassamme myönteistä, mutta puheet ja teot eivät kohtaa. OECD:n raportti listaa 36 suositusta, joihin Suomen tulisi erityisesti kiinnittää huomiota. Tällä hallituskaudella luonnonsuojelun määrärahat on tuplattu, mutta Kari näkee ne edelleen riittämättöminä. Ministeri toivoo, että luonnonsuojelun määrärahat olisivat bruttokansantuotteeseen sidotut, samaan tapaan kuin esimerkiksi tutkimuksen, kehityksen ja innovaatioiden määrärahat. Suomen pitää antaa sitoumuksensa strategian toteuttamisesta EU:n komissiolle vuoden 2022 loppuun mennessä. Luontokadon pysäyttäminen tarvitsisi puitelain, joka ilmastolain tapaan sisältää selkeät ja mitattavat tavoitteet eri sektoreille. Ne koskevat muun muassa monimuotoisuuden seurantaa ja luontokadon pysäyttämistä 2030 mennessä, turpeen käytön lopettamista, yksityisautoilun suosimisen vähentämistä ja julkisen liikenteen parantamista. Työryhmän tehtäviin kuuluu määritellä, kuinka Suomi pääsisi 30 prosentin suojelutavoitteeseen sekä saisi suojeltua jäljellä olevat vanhat metsänsä. Edelleen kuitenkin Suomen valtion rahoista käytetään alle promille luonnonsuojeluun. Jo alkaneista ja tulevista toimista ympäristöja ilmastoministeri Emma Kari nostaa esiin luontokadon pysäyttämisen. ”Olemme sitoutuneet luontokadon pysäyttämiseen 2030 mennessä, mutta käytössä ei ole samanlaista lainsäädäntövälinettä, kuten esimerkiksi ilmastokriisin torjumisessa ja toimien vaikuttavuuden seurannassa”, hän sanoo. Se on riippumaton ja näyttöön perustuva. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT RIIKKA KAARTINEN KUVAT EERO SAARELA/VASTAVALO JA YMPÄRISTÖMINISTERIÖ. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi SUOMI EI OLE PÄÄSEMÄSSÄ asettamiinsa ympäristöpoliittisiin tavoitteisiin nykytoimilla, kertoo joulukuussa julkaistu talou dellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n arvio
Hiilen kysyntää kasvattaa maakaasun hinnan nousu. äminen on kohtuuton vastuu yksi. Sen pysäy ämiseen tarvitaan samanlainen suunnitelma kun ilmastonkriisin torjumiseenkin. Yhtiö sulkee voimalaitoksensa Hanasaaressa 2023, jolloin kivihiilen käyttö puolittuu. Kyselyssä tärkeimmäksi nousivat selvästi arkiset luontokokemukset, lähiluonnossa oleminen ja sen tarkkailu, sekä kiinnostava luontotieto ja vaikuttavat luontokuvat. ä yrite. Kysely myös paljasti, että vastaajilla on valmiutta suosia kulutuspäätöksissään luontoa säästäviä tuotteita ja palveluja, ja että he ymmärsivät, että teoilla, kuten kulutustottumuksilla, on vaikutuksia luontoon. Viime kesänä sitoudu iin maatalouden päästöjen 30 prosentin leikkaukseen. Hiilen poltto on suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen lähde. Osallistumisohjeet löytyvät verkosta: lintuatlas.fi Suomen neljäs lintuatlas, eli maanlaajuinen pesimälinnuston kartoitus, alkaa tänä vuonna. Ei ole salaisuus, e. ä luontoja ilmastotyöhön lii. ää 2020 mennessä, mu. uu. Samaan aikaan kun sitoumus oli tehty, luontokato kiihtyi. Aja. Luonto ei siis ole suomalaisille paikka, jonne erikseen matkustetaan, vaan tärkeintä on luonto, joka ympäröi meitä. yy isoja vääntöjä. Silloin lopputulos ei aina ole se, mitä Vihreä ympäristöministeri on tuonut pöytään. Niin kauan kuin edetään parlamentarismissa ja monipuoluejärjestelmässä, hallitusyhteistyö on aina neuvo elujen tulos. iinkö tätä edes oikeasti. . äiselle ihmiselle.” Suomalaisten moninainen luontosuhde Neljäs lintuatlas käynnistyy Kivihiilen käyttö huipputasolle 2022 HIILIN EUTR A ALI H ELSINKI 2030 Helsingin kaupungin omistama energiayhtiö Helen tähtää hiilineutraaliksi 2030 mennessä. Lintuatlaskartoituksia koordinoivat Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus sekä BirdLife Suomi. elu kuitenkin muu. Luontokato piti Suomessa pysäy. Tänä vuonna hiilen käytön ennustetaan saavuttavan kaikkien aikojen huipputason, ja käytön odotetaan pysyvän samalla tasolla 2024 saakka. Ei voida odo aa, e ä ihminen, jonka omaisuus on kiinni elinkeinossa, investoisi luontokadon ja ilmastokriisin pysäy ämiseen niin, e ä se olisi hänelle aina tappiollista. Aikaisempiin lintuatlaksiin vertaamalla tuoreet tiedot paljastavat lintujen levinneisyyksissä tapahtuneet muutokset. Hiilen käytön kasvaminen hidastaa entisestään pyrkimyksiä päästä hiilineutraaliin energiantuotantoon ja kohti nollapäästöjä. Salmisaaren voimala sulkeutuu 2024. a nyt voidaan kysyä, e. On poliitikkojen vastuulla muu aa järjestelmä sellaiseksi, e ä luontoja ilmastotyötä tuetaan. ”Luontokadon pysäy. . RK Lähes 90 prosenttia suomalaisista pitää luontoa erittäin tai melko tärkeänä omassa elämässään ja arjessaan, kertoo Sitran teettämä kyselytutkimus. Ympäristöja ilmastoministeri Emma Kari Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n laskelma kertoo, että hiilen kulutus nousi pandemian aiheuttamasta taantumasta yhdeksän prosenttia 2021. Aloite siihen tuli ruoantuo ajilta itseltään, ei pää äjiltä tai viranomaisilta. ”Sitra käyttää kyselyn tuloksia taustatietona, kun etsimme laajasti hyväksyttyjä keinoja luontokadon hillitsemiseen”, kertoo ilmastoja luontoratkaisujen johtava asiantuntija Lasse Miettinen. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Kartoituksen avulla selvitetään pesivien lintulajien nykyistä levinneisyyttä. RK Atlaskartoitukset pohjautuvat pitkälti vapaaehtoisten lintuharrastajien tekemiin havaintoihin. RK PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O. Mutta mitä on se luonto, jota suomalaiset arvostavat
Ylä-Lapissa elää 35-45 ja etelämpänä noin 355 yksilöä suuressa osassa havumetsävyöhykettämme. Useimmat vieraslajit levittäytyvät tehokkaasti, mikä uhkaa alkuperäistä lajistoa ja johtaa ihmistäkin vaivaavien tautien levittäytymiseen. Kanta on kasvanut rauhoituksen ja suojelun ansiosta, nopeimmin viimeiset 20 vuotta. Metsästys myöhentää suden lisääntymisikää Susinaaraiden mediaani-ikä ensimmäisen pentueen synnytykseen on 40 viime vuoden aikana ollut Skandinaviassa kolme vuotta. Ihminen muovaa nisäkkäiden levinneisyyksiä ja kantoja kaikkialla Euroopassa. Ahmakanta kasvaa Kevättalvella 2021 Suomessa eli 390?400 ahmaa eli kymmenkertainen joukko 1990-luvun alkuun verrattuna. Poronhoitoalueella on viime vuosina pyydetty luvallisesti 4?8 yksilöä vuodessa, Luonnonvarakeskus tiedottaa. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Vieraat nisäkäslajit valtaavat Eurooppaa Euroopan nisäkäslajistoon kotiutui 36 vieraslajia vuosina 1981–2020, pääosa luontoon karanneita lemmikkieläimiä ja eniten Ranskaan, Saksaan, Italiaan ja Venäjälle. Naaraat alkavat poikia vanhempina, kun kanta pienenee luontaisten syiden tai metsästyksen tähden, sillä lisääntymiskumppanit kuolevat useammin ja uutta on vaikeampi löytää. Vähintään 27 maahan ovat asettuneet piisami, minkki ja supikoira. VIER A SL AJIT ME TSÄ S T YS SUOJELU 12 suomenluonto.fi TEKSTI PERTTI KOSKIMIES KUVA NIKO PEKONEN / VASTAVALO. Uroksilla mediaani-ikä on kaksi vuotta
Myöhemmin 26 000 hehtaaria uudisojituksista osoittautui kunnostusojituksiksi. Lisäksi ministeriö antoi asetuksen ennen kuin Luonnonvarakeskuksen arvio suden suotuisasta suojelutasosta ja sen saavuttamisesta ehti valmistua. Lähes puolet ojitetuista soista kuuluu ohutturpeisiin korpiin, jotka ovat erittäin uhanalaisia luontotyypejä. Suuri osa sopivista pesäpaikoista sijaitsee suojelualueilla, mu a merki ävä määrä niiden ulkopuolellakin, joskin tehometsätalouden tähden yhä uhatumpina kiihtyvään tahtiin. ES A ER VA ST I / VA ST AV AL O BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y Jokainen kadonnut pai kallispopulaatio vähentää myös geneettistä monimuotoi suutta, joka on lajin resilienssin elinehto. Ojituksia on tehty vuosikymmenessä 580 000 hehtaaria, josta uudisojituksiksi kirjattiin 46 000 hehtaaria. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T SOITA UUDISOJITETAAN edelleen, paljasti joulukuussa valmistunut analyysi Valtakunnan metsien inventoinnista (VMI12). PERTTI KOSKIMIES Luhta ja Willamo palki. Pesäpaikkojen tuntomerkit täy äviä metsiä on etsittävissä näistä aineistoista murto-osalla niistä kustannuksista, joita koituisi maastoinventoinneista. Näin he ovat edistäneet luonnonsuojelutyötä ja asennemuutoksia. Näissä tapauksissa ojituksesta oli kulunut niin kauan, ettei ojia havaittu. Twi erissä HS:n mielipidekirjoitusta lajien uhanalaisuudesta kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.. Ympäristöministeriön tutkimusjohtaja Tanja Suni kommentoi 4.1. Haukat ja tikat paljastavat arvokkaita metsiä Vaateliaat indikaa orilajit ilmentävät metsäalueiden yleistä suojeluarvoa. iin Suomen Luonnonsuojeluliiton ansiomitalit myönne iin valokuvaaja Jorma Luhdalle ja kuvataiteilija Heikki Willamolle. RK Uudisojitukset jatkuvat 10 vuoden aikana luonnontilaisia soita uudisojitettin 20 000 hehtaaria ja jo ojitettuja soita ennallistettiin 14 000 hehtaaria. Tulokset herättivät huomiota, sillä soiden uudisojitusten on kuviteltu loppuneen jo 1990-luvulla. He ovat olleet Suomen Luonto -lehden yhteistyökumppaneina jo vuosikymmenten ajan kuvaten suomalaisen luonnon rikkau a ja ahdinkoa. Yliopistotutkija Teemu Tahvanainen Itä-Suomen yliopistosta kommentoi viestipalvelu Twitterissä, että jos ojat ovat niin umpeenkasvaneita, että niitä ei huomaa, suo on luonnontilaiseen verrattava. RK SUSI Canis lupus Luonto-Liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF kantelivat EU-komissiolle maaja metsätalousministeriön asetuksesta, joka sallii 20 suden kannanhoidollisen metsästyksen. Luontojärjestöt näkivät ministeriön päätöksen rikkovan EU:n luontodirektiiviä. RK POLIIT TINEN ELIÖ Luonnontilaisia korpia on jäljellä vain vähän. Tutkijat selvi ivät rengastusaineiston avulla, millaisissa metsäympäristöissä mehiläis-, hiirija kanahaukka sekä valkoselkä-, pikkuja pohjantikka pesivät Suomessa, ja miten nämä pesämetsät näkyvät satellii ikuvissa ja muissa kaukokartoitusaineistoissa
TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT HEIKKI MUSTONEN / VASTAVALO JA TAPIO KUJALA. Hirvi on täyden palvelun majatalo, jossa loinen elelee verta imien. 14 suomenluonto.fi Talveksi lämpöön H yönteiset odottavat kevättä talven armoilla, piiloihinsa jähmettyneinä. Turkin suojissa hirvikärpänen etsii parittelukumppanin ja alkaa kasvattaa seuraavaa sukupolvea. Vain harvat lähtevät liikkeelle leutoinakaan päivinä, ja pakkasen kiristyessä viimeisetkin kitiinipintaiset jalat pysähtyvät. Kun ilma kesän korvalla lämpenee tarpeeksi, koteloiden sisällä alkaa muodonmuutos aikuiseksi hirvikärpäseksi. Kun monet lajit satsaavat munien määrään ja jättävät jälkikasvun oman onnensa nojaan, hirvikärpäsnaaras ei muni vaan kasvattaa jälkeläisensä yksi kerrallaan ruumiinsa sisällä. Se synnyttää toukan, joka on heti valmis koteloitumaan. Taivasalla kotelot voivat joutua pikkulintujen suihin tai paleltua kuoliaaksi, mutta uusi lumi peittelee ne suojaan vaaroilta. S u h t e e l l i s t a Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä äviäkin suhteita. Hyönteiselle talvi on poikkeuksellinen aika lisääntyä, ja tämän lajin kohdalla tapa kasvattaa jälkeläisiä on sekin erikoinen. Kiiltävänmustat kotelot kokevat melkoisen ilmaston vaihdoksen, kun ne varisevat matkan varrelle. Uusi sukupolvi hajaantuu hirven kyydissä uusille elinalueille. Hirvikärpästä kylmä ei kuitenkaan hetkauta, sillä se elää metsän suurimman lämpöpatterin turkissa. 14 suomenluonto.fi V I N J E T T I XX XX XX XX XX XX XX Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä äviäkin suhteita. Hirvikärpänen on etsiytynyt isäntäeläimensä iholle syksyn aikana, pudottanut siipensä ja asettunut taloksi
suomenluonto.fi 15 V I N J E T T I suomenluonto.fi 15 Hirven turkissa voi elää satoja, joskus tuhansiakin hirvikärpäsiä.
16 suomenluonto.fi SUON AJASSA TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT HEIKKI ERIKSSON Vierailimme säästyneellä suoluonnon sirpaleella, teerien, tiaisten ja tikkojen tyyssijassa. 16 suomenluonto.fi Mustikka ja muut varpukasvit talvehtivat parhaiten hangen sisällä.
suomenluonto.fi 17 SUON AJASSA TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT HEIKKI ERIKSSON suomenluonto.fi 17 Jää on vanginnut ilmakuplat sisäänsä.
Yhtäälle se rakentaa vuoria, toisaalle tasamaita. Koko paikan historia on läsnä, kunhan osaa nähdä ajan jättämät merkit, joihin silmämme ovat tottuneet. Vain tietyt kasvit sietävät sellaista jatkuvasti märkää kasvupaikkaa. Etelän vähälumisena alkutalTammikuun alussa ohut lumipeite verhosi itäuusmaalaisen keidassuon.. Tämä pieni suo lienee näyttänyt samalta ainakin satoja vuosia, sillä suurin osa siitä on säästynyt ojitukselta. Hiljaisena talvipäivänä aika näyttää seisahtuneen, vaikka se tekeekin työtään taukoamatta. Täällä aika käytti työkalunaan ensin mannerjäätä, joka painoi maankuoren alas, jyräsi sen tasaiseksi ja jätti jälkeensä vain vähäisiä kuoppia ja painanteita. Ilmasto oli jään väistyttyä viileä ja kostea, ja vettä satoi enemmän kuin sitä haihtui. Jokainen vuosi on muokannut tätä paikkaa, joskus enemmän, toisinaan vähemmän. Olen Porvoonjoen latvoilla itäisellä Uudellamaalla. Aika unohti veden seisomaan. 18 suomenluonto.fi H ämärä on juuri väistynyt, kun saapastelen suon luoteislaitaan. Hän kertoi ajan töistä Escudilla-vuorella Arizonassa, mutta aika on arvaamaton ja oikukas tekijä. Ajan töitä Juuri tässä kohtaa Uuttamaata ollaan tasamaalla. Niin syntyi ajan toinen saavutus: suokasvien yhteisö. Tulin tänne paitsi tutkimaan merkkejä talvisesta elämästä suolla, myös pohtimaan niukan lumipeitteen merkitystä eläimille ja kasveille. Kesäisin vesi kimmelsi auringossa ja talvisin se jäätyi. ”Aika rakensi tänne kolme asiaa”, kirjoitti amerikkalainen ekologi, kirjailija ja metsänhoitaja Aldo Leopold. Näissä paikoissa kukoistavat rahkasammalet vihreän ja punaisen sävyissä
Sammalista kerrostui tämän paikan perusta. Se saa suon laidan koivikot hohtamaan hillityn hopeanvalkoisina vasten tummanvihreitä kuusia. Raatt een edelliskesäiset kukkavarret Täällä aika käytti työkalunaan ensin mannerjäätä, joka painoi maankuoren alas ja jyräsi sen tasaiseksi.. Aika synnytti enemmän ja enemmän turvetta ja unohti sen pohjimmaiseksi. Linnuilla on kiire hakea ravintoa lyhyen talvipäivän aikana. Ihmispolvet jättivät jälkensä suohon, ja nämä jäljet ovat nähtävissä sekä luonnossa että eri aikakausien kartoilla. suomenluonto.fi 19 vena punaiset sammalet pilkahtavat esiin jalanjäljissä. Niin aika toi pyytäjät keihäineen ja katiskoineen, uudisraivaajat kuokkineen, ojankaivajat koneineen ja lopulta retkeilijät ja luonnonsuojelijat kiikareineen ja termospulloineen. Se toi rahkasammalten, allikoiden ja turvejänteiden valtakuntaan suokirjosiipiä, rahkahopeatäpliä, mustapäämuurahaisia, rämeloviniskoja ja taigatytönkorentoja. Pakkasta on alle kymmenen astetta ja taivasta peittää paksu pilvikerros. Se toi kettuja, kärppiä, hirviä, jäniksiä ja myyriä, ja lopulta ihmisiä. Täällä itäisellä Uudellamaalla lunta on nyt ehkä nelisen senttiä. Lumi toimii kasvien suojapeittona pakkaselta ja se tuo soille kevättulvan. Ohuen lumikerroksen läpi työntyy Suopursukasvuston läpi kävellessä kasveista irtoaa tuoksua talvellakin. Vähitellen aika synnytti kolmannen asian, turvematon päälle sopeutuneen eliöyhteisön. Kului tuhansia vuosia. Aamurusko ei näyttäydy pilvien läpi, mutta on harmaudessa hyvääkin, eräänlaista lempeyttä. Tänä vuonna joulu oli valkea koko maassa, vaikka rannikolla lunta oli paikoin hyvin vähän. Ne kasvoivat hitaasti ja niiden kuoleva tyviosa ei hapettomassa vetisessä maassa päässyt maatumaan. Kylmä ja vähäluminen alkutalvi Kuusikosta kuuluva hippiäisten ja tiaisten sipatus palauttaa minut tähän hetkeen. Se toi liroja, metsähanhia, riekkoja, kurkia ja laulujoutsenia
Kartat kertovat Vanhin kartta jonka löydän, on vuodelta 1855. Jää on vanginnut sisäänsä ilmakuplien rykelmiä, jotka näyttävät planeetoilta avaruuden tyhjyydessä. Tutkin suota kännykän kartalta ja ilmakuvista. Jää on kirkasta, mutta vesi tummaa. KalmReunametsä avautuu rämeeksi, jolla kasvaa harvakseltaan kitukasvuisia mäntyjä.. Tässä olisi kurkistusaukko suon sisuksiin, mutta valoa riittää vain rantojen lähellä. Lumipenkalle on unohtunut lätkäkiekko. Itsetehty luistinrata! Kolaajat ovat paljastaneet lumen alta jäänalaisen maailman. Yli puolet maamme soista on tällaisia rämeitä. Ajatukseni palaavat eri aikakausien karttoihin. Railoista päättelen jää on kymmenestä pariinkymmeneen senttiin paksua. Ilmatieteen laitoksen mukaan alkutalvi onkin ollut normaalia kylmempi. 20 suomenluonto.fi tupasvillan rihmamaisia lehtiä, mutta varhain kukkivat tähkät odottelevat jo tulevaa kevättä lumen alla. Jään alle jääneellä rantapenkalla sarojen heilimöinti on seisahtunut kuin pysäytetyssä kuvassa. Jäisellä ja vähälumisella suolla kulkeminen on helppoa, mutta allikoiden kohdalla täytyy varoa liukastumista. Keskellä lampea saa seistä kuin mustan aukon päällä. Suon keskellä puita on tiheämmin, mikä onkin keidassuolle tyypillistä, koska suon keskiosa on kuivempi kuin sen reunat. Saavun pienen lammen rantaan, jonka jää onkin yllättäen kolattu lumesta puhtaaksi. Se on alle kilometrin päässä. Suuntaan kohti läheistä lampea. Jatkan matkaani kohti suon etelälaitaa. Se on osa Gustaf Adolf Kalmbergin kartastoa. Reunametsä avautuu rämeeksi, jolla kasvaa harvakseltaan kitukasvuisia mäntyjä. Suksilla täällä ei tekisi vielä mitään, sillä lunta on liian vähän. Länsipuolella on pieniä avosuon kaistaleita, itäosaa peittää harva männikkö. Siihen loppuu suojelualue ja alkaa ojitettu suo, jonne ei huvita lähteä rämpimään. Lehdet ovat kuuran peitossa, kuten oranssinkeltaiset saranlehdet, suokukan varret ja variksenmarjat. Pieni seisovavetinen lampi jäätyy muutenkin nopeasti. Mitä ne paljastavat tästä suosta. Jossain ronkkuu korppi
Suurin osa tästä suosta säästyi ojitukselta, ja nykyisestä kartasta selviää, että se on suojeltu. Jo silloin suon pohjoislaitaa halkoi ura, joka yhdistää Mustijoen ja Porvoonjoen varren kylät. Sadassa vuodessa moni ympäröivä suo on raivattu pelloksi, mutta tämä suo on säästynyt. Suokukan varvut nousevat tupasvillan rihmamaisten lehtien lomasta.. Kappsby tunnetaan nyt nimellä Kupsenkylä, Stigsböleträsk Tiiläänjärvenä. Sen nimistä paikkaa ei nykykartalta löydy, ja muidenkin paikkojen nimet ovat kadonneet tai muuttuneet. Seuraavien 15 vuoden aikana Kalmbergin aikainen kärrypolku on levennetty tieksi, jonka varteen ilmaantuu seitsemän taloa. Syrjäinen sijainti lienee pelastanut sen, mutta vain vähäksi aikaa. 1974 kartassa suon pohjoisin ja eteläisin nurkka on ojitettu. suomenluonto.fi 21 berg oli venäläinen eversti ja sotilastopografi, joka johti Suomen kartoitusta vuosina 1855–1856. Kieppi suojelee kylmältä Jostain edestä pölähtää teeriä lentoon, mutta en ehdi nähdä mistä ne tulivat. Ehkä jostakin varvikosta tai Räme on Suomen yleisin suotyyppi. Nyt uudisojituksista ollaan viimein pääsemässä eroon, joskin äsken paljastuneiden tietojen mukaan täydennysojituksissa onkin viime vuosina menetetty soita enemmän kuin niitä on ennallistettu. Kaikki itäpuolen suolämpäreet ojitetaan. Kalmbergin kartan mukaan retkeni alkoi paikasta, jonka nimi on Riihisaari. Seuraava karttani on vuodelta 1956
Teeri osaa tehdä kiepin kahdella tapaa: joko syöksymällä hankeen suoraan lennosta tai kaivautumalla lumen sisään kävellen. Löytyy kelo, mutta ei käpyjen perkuutähteitä. Mustikka, kuten lähes kaikki muutkin luonnonkasvimme, selviää talven yli parhaimmin hangen suojaamana. Teeri etenee lumen alla puolesta metristä metriin, mutta ei suoraviivaisesti. Kop kop kop… Käpytikka. Ainoastaan tuntureiden lumettomilla tuulenKiertelen avosuon ja rämeen rajalla ja tarkistan mäntyjen alustoja, mättäiden reunoja ja varvikoita. Ehkä sieltä voisi löytyä niiden lumijälkiä. Lunta pitää olla vähintään parikymmentä senttiä. Huomaan puiden lomassa linnun, joka kiitää nopeasti männikön läpi ja sitten katoaa. Reunamännikkö vaihettuu ensin koivikoksi, sitten kuusikoksi. Käytävän lintu sulkee perässään potkimalla tukkeeksi lunta. Riidenlieot kiemurtelevat mustikoiden lomassa. Kieppi suojaa siis paitsi kylmältä, myös pedoilta. Teeren jälkiä ei löydy. Sitten tikka lähtee. Kop kop. Hangen läpi törröttää kanervan ja suopursun varsia. Metsän suojassa ikivihreät mustikanvarvut nousevat ohuen hangen päälle. Puiden takana vilahtelee viitisentoista lintua, kunnes ne laskeutuvat isojen mäntyjen latvuksiin, suurin osa piiloon. Lumipeitto ja talviturkki Pian tavoitan suon etelälaidan. Ensin näen viisi lintua, sitten lisää. Kun lähestyn koputusta, ääni lakkaa. Tikan on hankittava muuta syötävää. Jatkan suuntaan, mistä teeret tulivat. Luonnonvarakeskuksen tiedoista selviää, että kuusen siemensato jäi viime vuonna heikoksi, vaikka käpyjä oli paljon. Jää on seisauttanut tuhannet pienet ilmakuplat, jotka nousivat suolammen uumenista.. Siemeniä verottivat niitä syövät hyönteiset sekä kesän kuivuus. Oliko se jokin rastas. En ehtinyt nähdä mihin lintu laskeutui. Ehkä ne istuivat puissa, tai tulivat sittenkin jostakin kauempaa. Teeren jälkiä ei löydy. 22 suomenluonto.fi rämemäntyjen latvoista. Ei tässä ollutkaan pajaa, vaan tikka lienee hakenut muuta syötävää kuolleen puun sisältä. Mutta hetken päästä se ilmiantaa itsensä: Kop-kopkop. Pienen mutkan ansiosta peto ei helposti pysty paikallistamaan missä teeri on. Tämä lumikerros ei riittäisi kiepin tekemiseen. Ehkä tikalla on lähistöllä paja, eli vakikolo käpyjen perkaamiseen. Saavun suon lounaiskulmalle, jossa sukellan metsäsaarekkeen suojiin. Kieppi on hieman teertä suurempi lumionkalo, jonka se tekee käytävän päähän. Kiertelen avosuon ja rämeen rajalla ja tarkistan mäntyjen alustoja, mättäiden reunoja ja varvikoita. Näin kylmä ilma ei pääse sisään
Rusakollakin talvikarva on usein selvästi kesäistä vaaleampi, mutta se ei koskaan ole puhtaanvalkoinen kuten metsäjäniksellä. Jos lumipeite puuttuu, maan pintalämpötila vaihtelee voimakkaasti ja routa ulottuu syvemmälle kuin lumen peittämässä maassa. Tutkijat lapioivat lumet pois yhdeksän neliömetrin alalta. Vaikka rusakko on enimmäkseen liikkeellä hämärän ja pimeän aikaan, sekin varmasti hyötyy vaaleammasta talviturkista, jossa pedot eivät sitä yhtä helposti havaitse. suomenluonto.fi 23 pieksämilla kasvavat lajit, kuten sielikkö, uuvana ja riekonmarja, ovat sopeutuneet selviämään ilman lumen antamaa suojaa. Oikein pehmeässä ja upottavassa hangessa metsäjänis levittää käpälänsä kuin lumikengiksi, mihin rusakko ei pysty. Tästä loikki metsäjänis tai rusakko. Mustikka ja muut varpukasvit ovat erityisen herkkiä pakkaskuivuudelle. Perinteisesti metsäiset suomaisemat ovat metsäjänikselle tyypillistä elinympäristöä, mutta eteläisessä Suomessa rusakosta on tullut valtalaji. Uumajan lähellä tehty ruotsalaistutkimus paljastaa kuinka dramaattisesti lumipeite vaikuttaa maaperän kosteuteen. Pelkistä jäljistä lajit pystyy kuitenkin erottamaan vain harvoin. Tämän talven alku oli Etelä-Suomessa lumeton, ja samaan aikaan koettiin kovia ja pitkäaikaisia pakkasia. Hangen alla lämpötila putosi alimmillaan vain karvan verran nollan alapuolelle ja maaperän kosteus pysytteli 71 prosentissa. Suota ympäröivät peltoja kulttuurimaisemat ovat rusakolle tyypillisiä. Mustikoiden ja riidenliekojen vihreyttä ihasteltuani palailen kohti pohjoista. Lumettomalla alalla talven minimilämpötila putosi kolmeen pakkasasteeseen ja maaperän kosteus 13 prosenttiin. Rusakko tai metsäjänis on loikkinut suolta metsän suojaan. Metsäjänistä auttaa talvella suojaväri, joka toimii ohuessakin lumipeitteessä. Keidassuon keskusta on koholla, ja se on usein harvan männikön peittämä.. Melkoinen ero talvehtivien kasvien kannalta. Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre kertoo, että kasveille suurin ongelma ei niinkään ole kylmyys, vaan pakkasen tuoma kuivuus. Sitten he mittasivat maaperän kosteutta ja lämpötilaa 25 sentin syvyydessä, ja vertasivat tuloksia samankokoiselta alueelta, jolla oli luonnollinen lumipeite
Ehkä teeretkin pääsevät vielä yöksi kieppiin ennen helmikuun paukkupakkasia. Kun olen tutkinut varvikon, saavun pienten rimpien äärelle. Sitten otan repusta voipaperikäärön, josta löytyy äidin leipomaa taatelikakkua. Joulusta on vasta muutama päivä. Ne kertovat, että teeri on viettänyt tässä pidemmän ajan. Tänä harmaana tiistaiaamuna täällä ei kuitenkaan ole ketään. Lumi eristää lintua sentään alapuolelta. Kaivan esiin termospullon ja kaadan kahvia kuppiin. Lisälumi onkin kasveille tervetullutta. Niitä reunustavat kihokkien kuivat kukkavarret, jotka nousevat pontevina hangesta. Saavun taas luistinratalammelle ja pidän pienen evästauon. Täällä ne teeret ovat olleet, ilmeisesti koko parvi. Sitten löydän ne: kolmihaaraiset varpaanjäljet varvikossa. Metsässä tiaisia, suolla ylilentäviä korppeja. Edellisenä yönä pakkasta oli melkein kaksikymmentä astetta, mutta lumikiepissä lämpötila voi olla lähellä nollaa, kun teeren oma ruumiinlämpö nostaa suojaavan onkalon lämpötilaa. Taivaalta putoilee harvakseltaan lumihiutaleita. Uskaltaakohan se yöpyä maassa ilman lumikerroksen tarjoamaa suojaa. Siemenet lienevät jo karisseen hangen alle ja odottelevat siellä kevättä ja uutta kasvukautta. Matalan varputuppaan kyljestä löytyy myös joku kiepintapainen: ovaalinmuotoinen painauma ohuessa lumikerroksessa, jonka pohjalla on kolme kakkapötkylää. Suolla yksinäisen kauriin jälkijono, etelälaidassa jänis tai rusakko. Jossakin kaukana huutaa palokärki ja tuo erämaan tuntua Ruuhka-Suomeen. Ehkä lumisessa maassa on kuitenkin vähemmän kylmä kuin puun oksalla. Teeriparvi lehahti isojen mäntyjen latvoihin.. 24 suomenluonto.fi Suuntaan itään ja seurailen suon laitaa. Emalikupissa kahvi jäähtyy äkkiä, joten ryystän sumpin kiireesti. Matalan varputuppaan kyljestä löytyy joku kiepintapainen: ovaalinmuotoinen painauma. Pian on keskipäivä, mutta päivä pysyy tasaisen harmaana. Viimeinen tilkka on kuitenkin kylmä. Vuoden lyhin päivä oli tasan viikko sitten, päivä on pidentynyt vasta kahdella minuutilla. Talvipäivä on ollut hiljainen, lintujen ääniä kuuluu vähän. Jos kettu pääsisi tarpeeksi lähelle, teeri voisi olla helppo saalis. Eläinten lumijälkiä on näkynyt yllättävän niukasti. Metsässä jokunen myyrä oli pujahtanut kolosta toiseen. Reittini kulkee rämeellä mäntyjen lomassa. Useat jälkijonot kiemurtelevat mättäältä toiselle. Ehkä ne ovat hakeneet täältä jotakin syötävää. Säpsähdän joulumietteistä, kun lampeen pamahtaa railo. Sitten ihmisten ja heidän parhaan ystävänsä ristiin rastiin poukkoilevia jälkiä. Teeret ovat vaiti, niiden pulputus alkaa vasta kun valo lisääntyy. Pakkanen on lauhtunut lumisateen tieltä
suomenluonto.. / muotka Karvanaamojen talvi Millaiset keinot eläimillä on selvitä Pohjolan talvioloista. suomenluonto.. / retkipaikat. Kuuntele tiaisten ääniä sivuiltamme! suomenluonto.fi/tiaisten-talvi Maahisten maassa Hiihtovaellus Muotkatunturilla on sekä vaativa että antoisa. /tag/ karvanaamojen-talvi/ Ideoita talviretkille Selaa retkijuttuja kartalta ja inspiroidu talvisista seikkailuista! suomenluonto.. suomenluonto.fi 25 L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • Opi tuntema an maamme tiaiset ! suomenl uonto.f i/ tiaisko ulu Opi tuntema an maamme tiaiset ! suomenl uonto.f i/ tiaisko ulu DIGITIL AAJILLE SA M U LI H A A PA SA LO M A RK U S SI RK K A TO M BJ Ö RK LU N D suomenl uonto.f i/ tiaisko ulu Talitiaisen laulu on kaikille tuttu, mutta miltä kuulostaa kuvan kuusitiainen. Tiaisilla on laulun lisäksi erilaisia kutsuja muita ääniä, joista ne voi opetella tunnistamaan
TIAISTEN TALVI TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT SAMULI HAAPASALO Talitiainen ja sinitiainen vie. 26 suomenluonto.fi V I N J E T T I 26 suomenluonto.fi Töyhtötiainen on vähentynyt nopeasti ja laji on vaarantunut. ävät talvella kiertolaiselämää, toisin kuin havumetsien tiaiset.
Kävin maastossa katsomassa tiaisparvia, niiden lajisuhteita ja määriä. Kuinka paljon muuta siellä tapahtuu, mitä emme ole vielä havainneet?” Avohakkuiden lisäksi myös hienovaraisemmilla harvennushakkuilla näyttää olevan selvä vaikutus hömötiaisen taantumiseen. ”Tänä syksynä palasin samaan hommaan. Hänellä on rutkasti kokemusta tiaisparvista ja niiden koostumuksista jo 1990-luvulta lähtien. Yksi tulee ikkunan taakse kurkistelemaan sisään tupaan kuin tiedustelija konsanaan. ”Talitiainen on tiaisista voimakkain ja isoin, joten sillä on varaa siellä vähän elvistelläkin”, sanoo yliopistonlehtori Seppo Rytkönen Oulun yliopistosta. Hei, lisää ruokaa lintulaudalle! Talitiainen on myös samassa talviparvessa viihtyvän sinitiaisen puolestapuhuja. ”Se pistää miettimään nykyistä luonnon tilaa aika paljon.” Etenkin hömötiainen on vähentynyt voimakkaasti. suomenluonto.fi 27 V I N J E T T I K iristyvä pakkanen on saanut talitiaiset liikkeelle. Yksi keskeinen syy laajoja metsäalueita suosivan hömötiaisen ahdinkoon löytyy metsänkäsittelystä ja metsän rakenteen muutoksista. Emeritusprofessori Markku Orellin kanssa olemme penkoneet vuosien saatossa kertyneitä vanhoja aineistoja. Se huolestuttaa Rytköstä erityisesti.. Monta vihkoa on kuitenkin vielä katsomatta.” Jo tässä vaiheessa tutkimusta on nähtävissä, että tiaisten talviparvet ja lajikoostumukset ovat muuttuneet. Niitä selvitetään parhaillaan Satu Kumpulan tekeillä olevassa väitöskirjassa. ”Talviparviaineistojemme mukaan hömötiaisella on 2010 jälkeen nähtävissä selvä notkahdus, joka on jatkunut aina näihin päiviin asti. Kartta on täynnä erilaisia toimenpidekuvioita. ”Kun katselee netistä metsänkäyttöilmoituskarttaa, havahtuu kyllä siihen, että mitähän metsissämme oikein tapahtuu. Mutta missä ovat metsätiaiset. Perinteiset hömötiaismaastot ovat täällä Oulun seudulla täynnä talitiaisia”, Rytkönen sanoo. Hömötiainen ja muut tiaiset ovat vain yksi osa tätä luontoa
”Pahoin pelkään, että sieltä löytyy muutakin ruokaa. Varastoille täytyy tietenkin olla sopivia kätköpaikkoja. Ilmaston lämmetessä ja talvien lauhtuessa talija sinitiaiset saattavat viettää yhä enemmän aikaa hömötiaismetsissä. Aihetodisteita on, että talitiaiset ja sinitiaiset pystyvät käyttämään myös havumetsätiaisten varastoimaa ravintoa. Niiden nokat osoittavat aina sinne, missä on ruokaresurssejakin. Nuoressa metsässä nämä tiaislajit eivät juuri viihdykään.” Talitiaiset ja sinitiaiset voivat alkusyksystä liikkua metsissä sekaparvissa esimerkiksi hömötiaisten kanssa. Se on tietenkin ikävää havumetsätiaisille, jos niiden talven varalle täytetty jääkaappi tyhjennetään”, Rytkönen harmittelee. Talitiainen on tiaisten kunkku niin kokonsa kuin määränsäkin puolesta.. ”Sen täytyy olla vähintään varttunutta metsää, jossa on tarpeeksi jäkälää ja naavaa sekä rungon rakoja kätköjä varten. Kun sää kylmenee ja tulee lunta, talija sinitiaiset siirtyvät kiertelemään eri ruokintapaikoille ja elävät siellä pulskasti. ”Todennäköisimmin ne varastoivat kätköihinsä hämähäkkejä, hyönteisiä ja siemeniä silloin, kun ketään ei ole siinä lähellä katsomassa.” Hömötiaisten ruokailumaita voi kuitenkin olla kiertelemässä parinkymmenenkin talitiaisen parvia, joten siellä on kyllä silmäpareja tarkkailemassa niiden puuhia. Sitäkin on tutkittu, miten hömötiaiset suhtautuvat lajikumppaneihinsa tai muihin lajeihin ruokavarastoja kätkiessään. 28 suomenluonto.fi V I N J E T T I Kiertolaiselämää ja varastoja Talviruokinnoilla viihtyvät niin sanonut lehtimetsätiaiset, talitiainen ja sinitiainen ovat kierteleviä tiaislajeja, sillä niillä ei ole vakiintunutta talvireviiriä. Kelin lauhduttua ne lähtevät metsiin katsomaan, mitä kotikonnuille kuuluu. Niille oleellista on jo loppukesästä lähtien varastoida ravintoa niin paljon, että ne pystyvät sen turvin olemaan talviajan metsässä”, Rytkönen kertoo. ”Tämä on yksi mahdollinen ihmistoiminnan ja ilmastonmuutoksen aiheuttama epäsuora yhteisön rakenteen kautta Hömötiainen on eritt äin uhanalainen havumetsien laji. Hömötiainen, töyhtötiainen, kuusitiainen ja lapintiainen ovat puolestaan niin sanottuja havumetsätiaisia, joilla on kiinteä reviiri. Ne elävät koko elämänsä muutaman hehtaarin alueella. Linnut löytävät metsistä silloin myös ruokaa, kun hyönteiset virkistyvät lämmöstä ja lähtevät liikkeelle piiloistaan. ”Havumetsätiaisilla on ihan erilainen tapa viettää talvi
Myös tiaislajien määrällä on vaikutusta eko lokeroihin. Tässä on taustalla myös geneettistä erilaistumista.” Jos kuusitiainen voi Gotlannissa paksusti, niin tekevät myös talitiainen ja sinitiainen täällä Suomessa. ”Kun aloin tutkia tiaisia 1990-luvulla, täällä Oulun seudulla ei vielä ollut sini tiaisia lainkaan. Havumetsätiaisista siellä elää vain kuusitiainen. Muutos on ollut valtavan voimakas, ja sen taustalla on ilmaston lämpeneminen ja talviruokinnan lisääntyminen.” Talitiaisella pyyhkii siis hyvin ja sen olot vain paranevat koko ajan. Talitiainen valitsee puusta lähimpänä runkoa olevan ekolokeron, sinitiainen taas kauempaa oksan kärjestä, hömötiainen on siinä keskellä ja pienikokoinen kuusitiainen oksien kärjessä. Sen taustalla on lajien välinen dominanssi ja resurssien jakaminen”, Rytkönen selventää. ”Laji on siellä morfologisesti [muodoltaan] erilainen kuin Manner-Ruotsissa, jossa kuusitiainen jakaa ravintolokerikon hömöja töyhtötiai sen kanssa. Ne ovat tiaisista hyötyneet talviruokinnasta ylivoimaisesti eniten. ”Vaikka niilläkin on siellä oma paikkansa. Tästä löytyy hyvä esimerkki Ruotsista Gotlannista. ”Vuosikymmeniä sitten talitiaistutkimusten alkuvaiheessa ajateltiin, että se ei pärjää täällä, poikastuottokin oli aivan surkea ja elämä sinnittelyä. Tiaisen koko siis määrää paikan. Etelässä oli kuitenkin niin paljon poikastuotantoa, että linnut joutuivat siirtymään pohjoisem”Talitiainen pärjää pohjoisessa erinomaisesti.”. Ensimmäiset sinitiaiset tulivat tänne pönttöpopulaatioksi vuona 1998. Gotlannissa kuusitiaisella ei ole kilpailijoita, joten se herrastelee siellä koko oksan matkalla, rungosta oksan kärkeen. Talitiainen on puolestaan lennähtänyt Pohjois-Suomeen 1950-luvulla, nythän se kolkuttelee jo Jäämeren rajoja. suomenluonto.fi 29 V I N J E T T I tullut uhkatekijä perinteisille havumetsätiaisille”, Rytkönen summaa ja viittaa talitiaisen runsastumiseen ja levittäytymiseen koko Suomeen. Havumetsien tiaislajit ahtaalla Talitiainen ja sinitiainen eivät Rytkösen mukaan kuulu varsinaiseen havumetsälintujen talviparvidynamiikkaan. Mantereella se joutuu tyytymään oksiston kärkeen, kaikista vaarallisimpaan paikkaan
30 suomenluonto.fi V I N J E T T I maksi. Tähän mennessä ravinnon koostumusta on voitu määrittää vain perinteisillä ja epätarkoilla menetelmillä, kuten kiikaroimalla tai videokameroilla. ”Dna monistetaan ja siitä sekvensoidaan tietyn geenialueen pätkä. Näitä tuntemattomia kakasta eristettyjä dnapätkiä verrataan sitten dnakirjastossa jo olevien, tunnettujen lajien vastaaviin dnapätkiin ja näin saalislajit pystytään tunnistamaan”, Rytkönen valottaa. Homma menee näin: Pesäpoikasilta kerätään kakkaa ja kakasta eristetään ravintokohteiden, kuten hyönteisten ja hämähäkkien dna:ta. ”Päätös siitä pitää tehdä kuukautta aikaisemmin. Lämpenevät keväät voivat kuitenkin tuottaa ongelmia hyönteisiä syöville tiaisille, sillä lämpeneminen siirtää hyönteisten lisääntymisaikaa aikaisemmaksi. a tietoa ravinnosta Tuttuakin tutumpien tiaisten elämässä on vielä paljon sellaista, mitä me ihmiset emme tiedä. Ne taas syövät vaikkapa koivunlehteä, kasvavat sitten tiettyyn kokoon ja tippuvat maahan koteloitumaan, täysin pois lintujen saatavilta.” Linnuille, kuten tiaisille muodostuu täten hyvin terävä ravintohuippu, johon niiden pitäisi ajoittaa sekä pesintä että hyönteisravinnolla varttuvien poikasten syntymä. Nyt talitiainen pärjää täällä pohjoisessa erinomaisesti.” Toisin on havumetsien tiaislajeilla. ”Dna-menetelmä on jo nyt paljastanut, että siellä on käsittämätön määrä dna:ta ja lajistoa, satoja perhosia ja muita lajeja. Tämäkin todistaa sen, että ekosysteemi on laaja verkosto, jossa kasvit, hyönteiset, linnut, tiai set ja pedot kytkeytyvät toisiinsa.” Ilman monia kasveja syöviä hyönteisiä ei olisi tiaisparviakaan. Silloin ei toukista vielä ole mitään tietoa. Eteläiset lajit siirtyvät pohjoiseen, ja pohjoiset lajit – ne eivät voi siirtyä mihinkään. Kun ilmasto lämpenee, lajien painopiste siirtyy pohjoisemmaksi. ”Lintujen ravinnon esiintymishuippua kutsutaan toukkahuipuksi, jonka muodostavat suurimmaksi osaksi perhostoukat. ”Se on ihan mullistanut käsityksemme niiden ravinnosta”, Rytkönen innostuu. Juuri nyt tutkitaan muun muassa niiden ravintoa dna-viivakoodausmenetelmällä. Pitkien aikojen kuluessa linPohjois-Suomen metsien lapintiainen on silmälläpidett ävä. Uu. Etelä-Lappia myöten pesivä sinitiainen on elinvoimainen laji.
”Suurin osa metsien tiaisista ei hyödy talviruokinnasta, mutta sinija talitiaisten määrää metsissä se lisää. ”Linnut ovat kuitenkin pysyneet täällä pohjoisessa suhteellisen hyvin mukana. suomenluonto.fi 31 V I N J E T T I nuille on kehittynyt kyky ennustaa ajoitus oikein. Siitä olisi hyvä saada lisää tutkittua tietoa”, Rytkönen sanoo. Nyt ilmasto on lämmennyt ja toukkahuippu on siirtynyt huomattavasti aikaisemmaksi. Parvissa viihtyvä pyrstötiainen kuuluu tiaisille varsin etäiseen pyrstötiaisten Aegithalidae heimoon.. ”Onkohan niiden jakautuminen luonnossa sellainen, että ainoa sopeuma pyrstötiaiselle on lentää päättömällä vauhdilla paikasta toiseen?” Rytkönen naurahtaa. Talitiainen tulee uudestaan tuvan ikkunalle ja kopauttaa siihen kevyesti. ”Sillä on laajempi search radius eli etsintäsäde, joten se pystyy skannaamaan ravinnon paljon kauempaa kuin esimerkiksi sinitiainen. aa ikkunaan. Hömötiaisen pesinnän ajoitus on meidän mallin mukaan jopa parantanut. Talitiainen kopau. Samalla lajien yhteisörakenne muuttuu totaalisesti. Sinitiainen taas on luonteeltaan ärhäkämpi, mutta sekään ei mahda fyysisesti mitään isommilleen.” Talitiaisen kanta olisi huomattavasti pienempi ilman ihmisen tarjoamaa talviruokaa, havumetsätiaisten reviireillä sydänmailla ei taas juurikaan edes ole ruokintoja. On tämä ihmeellinen maailma”, Rytkönen puistelee päätään. Niiden seurassa ei pysty mikään muu lintulaji olemaan, koska ne ovat alati liikkeessä. Parven nopeus vain tehostuu, kun jokainen lintu lentää vuorotellen ja koko parvi ikään kuin vyöryy vauhdikkaasti eteenpäin.” Pyrstötiaiset syövät muun muassa kirvojen talvimunia. ”Ne pysyvät omassa porukassaan, mutta eivät paikallaan. Ruokaa! Ruokintapaikalla isokokoinen talitiainen dominoi pienempiään. Suuri paradoksi on kuitenkin se, että niiden populaatiot ovat romahtaneet.” Talviruokinnan vaikutukset esiin Tiaisista oman heimonsa muodostavat parvissa viihtyvät pyrstötiaiset. Siellä voi olla erilaisia vuorovaikutustekijöitä, jotka sitten vaikuttavat myös lajien väliseen tasapainoon
V I N J E T T I L U O N T O T I L A S T O I N A Monimuotoinen luontomme TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT ISTOCKPHOTO JA SHUTTERSTOCK GRAFIIKKA ANNA TUOMINEN JA MARIKA EEROLA 32 suomenluonto.fi KAKSISIIPISET 7376 LAJIA KOTELOSIEN ET 4227 LAJIA KOVA KUORIAISET 3847 LAJIA K A NTASIEN ET 3757 LAJIA PISTIÄISET 7675 LAJIA 1 kuva = 100 lajia
Yli puolet kokonaismäärästä on hyönteisiä, kuten pistiäisiä ja perhosia. Suuri osa muutoksista tarkoittaa tiedon lisääntymistä ja tarkentumista. Esimerkiksi mikrobit haastavat pohtimaan, mitä laji tarkalleen tarkoittaa. Nisäkkäitä listalla on vain 76, ihminen mukaan luettuna. Monet lajiryhmät tunnetaan yhä hyvin puutteellisesti, ja Suomesta löytyy jopa tieteelle uusia lajeja. Muutokset lajiluettelossa eivät kuitenkaan aina tarkoita, että maahan olisi tullut lisää lajeja. Tällä aukeamalla esittelemme runsaimpia lajiryhmiä. Jaottelu antaa silti hyvän kuvan siitä, millaiset eliöt maatamme kansoittavat. Lista elää ja muovautuu, joten siitä julkaistaan joka vuoden alussa versio, jossa esitellään vuoden aikana tapahtuneet muutokset. Dna:n tutkimusmenetelmien kehittyessä lajeja myös jaetaan useaksi lajiksi tai niputetaan yhteen. Lajitietokeskuksen luettelossa lajit on käytännön syistä jaoteltu hiukan perinteisestä tieteellisestä luokittelusta poikkeavalla tavalla. suomenluonto.fi 33 Lajeilla jäsennetään luon toa. Niistäkin monet mikroskooppisten lajien ryhmät on jätetty pois. Uuteen vuotta 2021 koskevaan luetteloon päätyi 41 301 lajia, pari sataa enemmän kuin vuosi aiemmin. V I N J E T T I SUOMEN LAJITIETOKESKUS pitää yllä luetteloa maamme eliölajeista. Listatut lajit ovat lähinnä monisoluisia. PUTKILOK ASVIT 3288 LAJIA PERHOSET 2646 LAJIA NIV ELK Ä RSÄISET 1635 LAJIA PU NKIT 1114 LAJIA LEHTISA M M ALET 693 LAJIA H Ä M Ä H Ä KIT 645 LAJIA LINN UT 482 LAJIA LÄ H DE LU O N N O N TI ET EE LL IN EN KE SK U SM U SE O. Suomeen tulee uusia lajeja sekä omin avuin että ihmisen kuljettamina vieraslajeina. Käsite on kuitenkin keinotekoinen, sillä lajiutuminen on jatkuva prosessi
lumijäljet lumijäljet. Täällä Pohjois-Karjalassa on nyt pehmoista pulveria kaksikymmentä senttiä, siinä uppoaa kevytkin otus syvälle”, Sulkava sanoo. ”Kotipihan nurkalta voi löytää vaikkapa myyrän ja kissan, ja mitä siinä nyt sattuukaan olemaan. Terassilla hiippailleen metsähiiren kaikkien tassujen jäljet voivat erottua varpaan tarkkuudella, jolloin askel on kuin oravan pienikokoinen painos. Pöllyävän upottavassa lumessa hiiri joutuu vaihtamaan pariloikkaan, jossa takatassut astuvat etutassujen jälkiin. Säikähtäneenä se pystyy singahtamaan pakoon jopa metrin mittaisella loikalla. Jos saatavilla ei ole viivoitinta tai mittanauhaa, apuna voi käyttää vaikkapa tulitikkuaskia tai muuta esinettä, jonka koko on tiedossa. 34 suomenluonto.fi lumijäljet J älkien tutkiskelu on hauskaa puuhaa. Jäljet saattavat olla osittain päällekkäin, jolloin tunnistaja saa olla tarkkana, että arvioi eläimen koon oikein. Jälkien tunnistaminen on helppo aloittaa kotipihalta. Jälkien lomassa saattaa näkyä hännän vetämiä viiruja, tai ehkä kyseessä onkin lunta viistävä jalka. Jäljen kokoa on hankala arvioida pelkällä silmällä. Tunnistamiseen harvoin riittää yksi tassunjälki. Kotipihan elämää seuraamalla jälkien vaihtelu tulee tutuksi. Jos malttia riittää, ne voi oppia tuntemaan hyvinkin tarkasti. Biologi Risto Sulkava sanoo, että kaikki jäljet ovat tunnistettavissa. Niin se lähtee hiljalleen.” Eläinten jälkiä kannattaa tarkkailla ja mittailla rauhassa. ”Alusta asti kannattaa opetella katsomaan lumen rakennetta. Siihen tarvitaan kuitenkin reippaasti perehtymistä, joten vasta-alkajan on syytä olla itselleen armollinen, vaikka sormi menisi suuhun. Onko takajalka astunut etujalan ohi, sen taakse vai suoraan samaan painaumaan. Opi tuntemaan TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Talvipakkasilla eläimet liikkuvat säästeliäästi, mutta lumi tallentaa niiden arkiset puuhat. Niiden muodostama jono kertoo, miten eläin on liikkunut. Sulkavan mukaan aloittelevan tunnistajan ei tarvitse lähteä pihapiiriä edemmäs oppiin
Jos eläin on kakannut, tuotoksesta voi arvailla aiempaakin ruokalistaa – oliko saaliseläimillä turkki vai höyhenpeite. Silloin kaikki eläimet ovat jo ehtineet liikuskella ja jättää jälkiä, mutta eivät vielä sotkea niitä ramppaamalla edestakaisin. Jälkiä seurailemalla voi tutustua lajien tapoihin. suomenluonto.fi 35 Joskus eläimen paino ratkaisee tunnistuksen. Se pitää hyvin paikkansa, ne ovat hirveän kovia juoksemaan edestakaisin”, Sulkava sanoo. ”Ahma pissii reviirimerkin ja raapii vähän kaarnaakin siitä kohtaa”, Sulkava kertoo. Näätäeläimiin erikoistunut biologi tuntee erityisen hyvin saukkojen metkut. ”Vaikkapa näädän ja saukon jäljet ovat joskus ihan saman kokoiset, mutta näätä kulkee lumen pintaa pitkin ja saukko uppoaa pohjaan saakka, ero on selkeä.” Paras hetki lumijälkien tarkkailuun on päivän verran pienen lumisateen jälkeen. Esimerkiksi poikueen yksilöt voi laskea pissijäljistä. ”On vanhan kansan sanonta, että kärppä tekee yössä enemmän jälkiä kuin tamma varsoineen kesässä. Lumi on parhaimmillaan kuin riistakamera, josta näkee, mitä eläimet ovat puuhanneet arkisissa touhuissaan. ”Lumeltahan voi nähdä ihan kaiken. Lumijälkien tunnistusvinkeissä seuraavilla sivuilla lähteenä muun muassa luontoportti.fi ja Marcus Wikmanin Lumijälkien maasto-opas (Metsäkustannus 2018).. Peto kantaa pyydystämänsä myyrät koloon lumen alle, ja silloin saaliistakin jää lumeen jälki. Jos ketun jäljet päättyvät kuoppaan, jonka vieressä on pisara verta, repolaista on onnistanut myyräjahdissa. Se on kuin ihmisillä, kun yksi menee pissille, niin toisillekin tulee hätä.” Sulkava haastaa lumijäljistä innostuvia kärpän jäljille. Siitä voi lukea sen elämää vaikka kuinka pitkälle.” Sulkava muistuttaa, että jalanjälkien lisäksi eläimiltä jää muitakin merkkejä. Mitä eläin on tehnyt, missä se on käynyt, miten se on saalistanut. Eläin löytyy suomalaisesta maaseutuympäristöstä melko helposti, ja ajan kanssa sen reviirin rajat voi selvittää lumijälkien perusteella. Kun koiraan ja naaraan jäljet risteävät jään reunalla ja yltyivät pian painiotteluksi, saattaa arvata, että niillä oli kevättä rinnassa. Myyrän häntä osuu lumeen tassujen toisella puolella, tylppä kuono toisella. Suurpetojen virtsajäljistä taas saa selville, missä reviirien rajat kulkevat. ”Kaikkia hauskoja asioita voi oppia niiden elämästä. Monta tarinaa Eläimet tuppaavat väistämään ihmistä, ja monet ovat hämäräja yöaktiivisia. Kärpän jäljet paljastavat myös metsästysonnen
Kantavalla alustalla takajalka astuu etujalan ohi ja molemmat jätt ävät oman jälkensä. Jos tassun jälki on piirtynyt selvästi, ilves on melko helppo erott aa koiraeläimistä. Etenkin ison koiran ja suden jäljet ovat lähisukulaisuuden vuoksi hyvin yhdennä köiset. Onko tästä mennyt koira, vai sitt enkin susi. • Seuraile jälkiä nähdäksesi, mitä eläin on tehnyt. Näin tunnistat lumijäljen L U M I J Ä L J E T. TASSUN KOKO SUSI 9–11 cm KOIRA Jopa yli 10 cm ILVES 7–9 cm Suurikokoiset tassunjäljet löytyvät oudosta paikasta, pi hapiirin liepeiltä tai syrjäiseltä metsätieltä. • Nappaa mukaan lumijälkiopas. Poissulkutaktiikalla on hyvä aloitt aa. Koi ran jälki on usein pyöreämpi ja sen polkuanturat ovat tii viimmin lähellä toisiaan. Sudella anturoiden väliin jää eri tyisesti upott avassa lumessa isompi aukko. Koiran jäljet erott aa useimmiten poukkoilevamman etenemisen perusteella, sillä sen ei juuri tarvitse säästellä energiaa. Kysymys on yleinen, mutt a usein varmaa vastausta ei voi antaa valokuvien perusteella. Toisaalta määrätietoisesti etenevä metsästys koira voi joskus jätt ää suden tapaiset jäljet. Suuren koiran tassu voi olla yhtä suuri kuin suden. Suden raviaskeleen pituus vaihtelee metristä jopa kahteen, mutt a ilveksen askelpituus on pisimmilläänkin vain puolitoista metriä. Susi, koira vai ilves. 36 suomenluonto.fi • Mitt aa jälki ja askeleen pituus. Tai vielä joku muu. Joskus tassujen paksu karva saa jäljet näytt ämään tassun kokoa suu remmilta. Syvässä lumessa susi ja ilves astuvat takajaloillaan tar kasti etujalkojensa jälkiin. Sudet saatt avat seurata lauma toveriaan jälkiä pitkin. • Muista tarkistaa lajien levinneisyydet. Myös ilveksen jäljet ovat lähes samaa kokoluokkaa ja voivat siksi mennä edellisten kanssa sekaisin. • Katso yksitt äisen jalanjäljen lisäksi jälkijonosta, miten eläin on kulkenut. Suden tavallisin kulkutapa on ravi, ilveksen taas käyn ti. Pomminvar moja nämä tuntomerkit eivät kuitenkaan ole. Sen polkuanturat ovat pie nemmät ja pyöreämmät, eikä se työnnä kynsiään ulos kuin syvässä hangessa kahlatessaan
Metsäkauriin sorkan jälki on siro ja nelikon pienin. Syvässä lumessa ne kuitenkin säästävät voimiaan ja askeltavat takajaloillaan etujalkojen jälkiin. Hirven jäljille voi osua koko maassa, mutt a metsä kauris on harvinainen maan pohjoisemmalla puoliskolla. Vastaavasti täysikasvuisen hirven jäljet on helppo erot taa suuren kokonsa vuoksi. Villisika taas on harvinainen, itärajan takaa saapunut laji. Villisian tunnistaa suhteelli sen leveästä sorkasta sekä kauriisiin verratt una lyhyes tä askeleesta. Jos niiden täytyy kiriä juoksuun, taka jalka menee jo etujalan ohi. Hirvieläinten ja villisian mieluisin askellaji on käynti, jossa takajalka astuu etujalan taakse. Valkohäntäkauriin levinneisyys painott uu sitäkin enem män LounaisSuomeen, vaikka sitä tavataankin jo Ou lussa saakka. Eri lajit voi tunnistaa sorkan koosta, mut ta keväällä syntyneet vasat ovat talvella vielä kasvuiässä, ja etenkin alkutalvella sorkat saatt avat kokonsa puoles ta mennä sekaisin. suomenluonto.fi 37 suomenluonto.fi SORKAN KOKO (ilman lisäsorkkaa): HIRVI 12–16 cm VALKOHÄNTÄKAURIS 7–12 cm METSÄKAURIS 4–6 cm VILLISIKA 5–7 cm Sorkkaeläinten jäljissä näkyy sekä kaksiosainen sorkka ett ä tavallisesti pienet lisäsorkat, jotka osuvat lumeen sorkan takana. Hirvieläimet etenevät melko suoraviivaisesti, ja niihin verratt una villisikalauman kulku on poukkoilevampaa. Sorkkia kerrakseen L U M I J Ä L J E T
Minkin etujalka on suunnilleen sa maa kokoa saukon takajalan kanssa. Siksi lajit usein sekoitetaankin keskenään. Saukko on minkkiä huomatt avasti painavampi. Upott avassa hangessa minkki ja saukko kulkevat tyy pillisesti loikkien. Muiden näätäeläin ten tapaan lajiparin etu ja takajaloissa on viisi varvasta. Kun saukon kannaksi ar vioidaan jokunen tuhat, minkkejä jo metsästetäänkin kymmeniä tuhansia vuositt ain. Kaksikosta selvästi yleisempi on vieraslaji minkki, vaik ka saukkokin on runsastunut. Ro tevinkin minkki on vain parikiloinen, kun saukkonaaraan paino alkaa muutamasta kilosta ja koiras voi hyvin olla yli kymmenkiloinen. Saukko taas saatt aa vaihtaa raviin. Varpaanjälkiä laskeskellessa saa olla tarkkana, sillä sisim mästä ei aina jää jälkeä. Jos lumihanki antaa hieman periksi, ero lyhytjalkaisten eläinten välillä on selvä: kun minkki vielä loikkii pintaa pitkin, saukko kahlaa jo syvällä. Etujalan jälki on molemmilla parisen sentt iä pidem pi kuin takajalan jälki. Näätäeläimet vesirajassa L U M I J Ä L J E T. Saukon tunnis tett avin jälki on mahaliuku, jolla se taitt aa etenkin alamäet. Kantavammalla alustalla minkin parijäljet asett uvat hieman vinott ain tai kaikki neljä jalkaa näkyvät erillään. 38 suomenluonto.fi TASSUN KOKO (etukäpälä) SAUKKO 7–9 cm MINKKI 4–6 cm Saukko ja minkki ovat molemmat koko maassa eläviä kes kikokoisia näätäeläimiä, joiden elinpiiri keskitt yy veden äärelle
Tämä on sopeuma lumiseen maastoon, jossa isot käpälät toimivat lumikenkien tavoin. Kaiken kukkuraksi metsäjänis ja rusakko voivat risteytyä keskenään. Pakoon pinkoessa yksi loikkaaskel voi olla jopa monta metriä pitkä, mutta silloin kuviokin on erilainen. Vaikka metsäjänis on rusakkoa pienempi, sen tassut ovat silti isommat ja leveämmät kuin rusakon. Peräkkäiset jäljet tulevat etutassuista. Jos eteläisessä Suomessa törmää pieniin, mutta muu toin kovasti samannäköisiin jälkiin, kyseessä voi olla ka ni. Mitä kovem paa vauhtia eläin on pitänyt, sitä venyneempi on myös kuvio. Metsäjäniksen tassuista jää pyö reämpikärkinen jälki myös kantavammalla lumipinnalla. Monesti var ma vastaus jää saamatta, sillä jälkien ulkomuoto voi vaih della muun muassa lumen syvyyden ja etenemisvauhdin mukaan. Kanin käpälänjäljet ovat vain 3–5 senttiä pitkät ja loi kan pituus jää alle puoleen metriin. Paetes sa myös etutassut voivat tulla maahan suunnilleen rin nakkain. Takakäpälät kurkottavat niiden ohi ja ponnistavat tasa jalkaa pitkään loikkaan. Mitä syvempi hanki on, sitä leveäm mälle metsäjänis oikoo varpaitaan kantopinnan lisäämi seksi, jolloin jäljistä tulee leveät. Kaksi peräkkäin, kaksi rinnakkain L U M I J Ä L J E T. Ensimmäisen vihjeen saa jälkien löytöpaikasta. Pohjoisimmas sa Suomessa vastaus on melko varmasti metsäjänis, sillä Kemin pohjoispuolella rusakoita vilistää vain harvakseltaan. Jos tuttuihin jälkiin haluaa lisätä haastetta, voi yrittää vielä selvittää, mikä jäniseläin ne on jättänyt. Rusakon jäljet ovat soi keat ja teräväkärkiset. Rusa kon ja metsäjäniksen elinpiirit menevät osin päällekkäin, mutta rusakko ei viihdy metsien siimeksessä, eikä met säjänis taas mielellään tule asuinalueelle. suomenluonto.fi 39 TASSUN KOKO (takakäpälä) RUSAKKO 7–9 cm METSÄJÄNIS 7–10 cm Kahden peräkkäisen ja kahden vähän niitä suuremman rinnakkaisen jäljen muodostama kuvio on useimmille tut tu jo lapsuudesta. Rusakon ja metsäjäniksen erottaa parhaiten tassunjäl jistä, jos ne vain ovat piirtyneet tarpeeksi selvästi näkyviin. Molemmilla lajeilla tyyli on sama ja askel yhtä pitkä – vajaasta puolesta metristä reiluun metriin. Jos jäljet ovat selkeät, niiden jättä jän voi saada selville
Kokonsa puolesta rotan jäljen voi sekoitt aa esimerkiksi vesimyyrään, joka elää vesistöjen läheisyydessä. Rotan erott aa samaan tapaan liikkuvasta metsähii restä parhaiten jälkien koon perusteella, mutt a muihin lajeihin sekoitt aminen on mahdollista. 40 suomenluonto.fi Tassun koko (takakäpälä) Ro. Pienimmät parijäljet muistutt avat kovasti toisiaan. Nämä hyönteissyöjät erott aa jyrsijöis tä usein siitä, ett ä ne työntävät lumeen kehollaan uran, kun ne pyrkivät kulkemaan lumen pinnan alla. Pienimpien päästäisten parihyppyjälki on vain pik kusormen levyinen. Metsähiiren levinneisyys ulott uu suunnilleen Vaasan leveyksille. Vaikka paksune va lumipeite ei vielä haitt aisi rotan menoa, metsähiiri jou tuu jo askeltamaan takatassunsa tarkasti etutassujen jäl kiin. La jin tarkkuudella tunnistaminen haastaa jo asiantuntijatkin, mutt a muutamilla periaatt eilla voi usein arvioida, onko pihassa hiippaillut myyrä, hiiri vai päästäinen. Metsähiiri on Suomen kookkain hiiri, mutt a silti se pai naa vain kymmenesosan rotan painosta. Rott a taas vaihtaa raviin tai käyn tiin herkemmin kuin hiiri. Oravan jälki on kuitenkin jopa kaksi kertaa rotan jäljen kokoinen ja kulku hyvin säännöllistä. Pikkunisäkkäiden jäljillä L U M I J Ä L J E T. Osa elää etenkin talvisin ihmisen seuralaisena, joten kauas ei tarvitse lähteä etsimään. Myy rillä on selvästi lyhyempi häntä kuin hiirillä, joten hännän jätt ämät jäljet ovat lyhyempiä ja satunnaisempia. Myyrä ja päästäislajeja elää koko Suomessa. Pienimmät otukset joutuvat loikkimaan jo ohuessakin lumessa. Päästäiset ja vaivaishiiri ovat Suomen pienimpiä nisäk käitä. Ne ponnistavat takatassuillaan etutassujen jäl jistä, jolloin lumeen jää takatassujen jälkien parijono. Silloin jälkijono alkaa muistutt aa pienimpien jyrsijöi den tyypillistä menoa. Lumeen jää usein pitkiä hännän viisteitä, mutt a eläimet voivat pitää häntäänsä kohollakin. Rott aa tavataan jonkin verran aina Lappia myöten. Koko vaikutt aa eläinten liikkumiseen. Samaten loikan pituus on rotalla selvästi pidempi. Loikkaaskeleen kuvio on hyvin samankaltainen kuin vaikkapa oravalla. a: noin 3 cm Metsähiiri: noin 2 cm Vaivaishiiri: 1 cm tai hieman yli Pikkiriikkisiä jälkijonoja voi nähdä missä vain, sillä monet lajeista lukeutuvat Suomen runsaimpiin nisäkkäisiin
n Ilmoita havaintosi BirdLife Suomelle viimeistään 4.2. tai su 30.1. Tapahtuman avulla on Näin osallistut Pihabongauksee n: n Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla kotipihalla tai muussa sopivassa paikassa la 29.1. Se on www.pihabongaus.fi järjestetään vuosittain tammikuun viimeisenä viikonloppuna. ILMOITUS Pihabongaus järjestetään vuosittain tammikuun viimeisenä viikonloppuna. n Tunnista havaitsemasi lintulajit. Osallistu sinäkin! Pihabongaus on tapahtuma kaikille linnuista kiinnostuneille. Siihen osallistuu vuosittain yli 20 000 ihmistä. n Tunnista havaitsemasi lintulajit. Se on Suomen suurin lintutapahtuma. – ja siihen kuluu vain tunti! Näin osallistut Pihabongauksee n: n Tarkkaile tunnin ajan lintuja omalla kotipihalla tai muussa sopivassa paikassa la 29.1. Postikorttiin on merkittävä myös havainnoijan ja havaintopaikan osoitteet, havainnointiajan kohta ja osallistujien määrä. Se on www.pihabongaus.fi 29.–30.1.2022 Pihabongauksessa tarkkaillaan lintuja tunnin ajan omalla pihalla tai muulla paikalla ja ilmoitetaan havainnot BirdLife Suomelle. n Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan. Kaikki havainnot ovat arvokkaita! Osallistujien kesken arvotaan palkintoja. tai su 30.1. Tapahtuman avulla on jo vuodesta 2006 kerätty arvokasta tietoa maamme talvisesta linnustosta. www.pihabongaus.fi järjestetään vuosittain tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Se on järjestetään vuosittain tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Se on www.pihabongaus.fi järjestetään vuosittain tammikuun viimeisenä viikonloppuna. verkkolomakkeella: www.pihabonga us.fi n Havainnot voi ilmoittaa myös postikortilla: BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki. www.pihabongaus.fi järjestetään vuosittain tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Siihen osallistuu vuosittain yli 20 000 ihmistä. Se on Suomen suurin lintutapahtuma. n Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä sapihabongaus_BirdLife_2022_SL.indd 1 1.12.2021 12.23. PIHA Hauskaa, helppoa, hyödyllistä Opettaja! Osallistu Pihabongaukseen luokkasi kanssa 24.–28.1.! havainnot BirdLife Suomelle
Hiihto jatkuu kilometrejä ja alan lähestyä Kuusikkovaaraa. Puukiipijä piipittää vaimeasti jostain lumisten puunrunkojen takaa. Laitan sukset jalkaan ja lähden pihasta suoraan maastoon. Nyt retkeilykäytössä olevalla alueella voi pitkospuilta katsella maisemaa tai hiihdellä monimuotoisessa metsien ja soiden mosaiikissa. Mökki näkyy vielä selkäni takana, kun kuulen jo ensimmäiset tiaisten äänet. Vastakkain olivat Metsähallitus sekä luonnonsuojelijat, kulttuuriväki ja paikallisten vienalaiskylien, Kuivaja Hietajärven, asukkaat. Murhisalo pelastui TEKSTI JA KUVAT PETRI KARTTIMO Petri Karttimo kertoo Suomussalmen Murhisalon tarinan. Salomaan rauhaa. Erämaa säästyi yli 30 vuotta sitten hakkuilta. Kevättalvisella hiihtoretkellä Pentti Linkolan kanssa keräsimme kaikki punaiset hakkuunauhat metsän ympäriltä ja hiihdimme lopulta juhlallisen värikkäissä nauhahanskoissa pitkin Lososuon reunoja. Kalevalaseura ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura tukivat Murhisalon suojelua vienankarjalaisen eräkulttuurin muistomerkiksi. Mitä Suomi olisi hyötynyt, jos alue olisi aikanaan hakattu ja puut rahdattu kiireellä tehtaan loputtomaan kitaan – tielinjat vedetty ja pilattu luonnontilainen maisema. Rajanpinnan kulttuurierämaa säästyi.. Pihasta lintujen ruokintapaikalta lähteneet ahmanjäljet mutkittelevat edessäni juuri oikeaan suuntaan, kohti pohjoista. Se oli aikoinaan merkitty punaisilla hakkuunauhoilla ja tielinjakin ehdittiin hakata, mutta tietä metsään ei onneksi koskaan tehty. Luontoliittolaiset opiskelijat Oulusta olivat mukana kansanliikkeessä. Kotini on erämaan reunalla. 42 suomenluonto.fi S uomussalmen itäosan Murhisalo joutui 1980-luvun lopulla keskelle metsäkiistaa. Salomaa säästyi kuin ihmeen kaupalla ja on nykyisin osa Kalevalapuistoa
Päivä on ohittanut aikaa sitten kirkkaimman hetkensä, mutta Tausahosta kuuluu lintujen ääniä. Mur hisalo on Suomen ainoiden vienankarja laiskylien, Kuivajärven ja Hietajärven, ikiai kaista nautintaaluetta. Petri Karttimo on kuvannut pitkään Suomen vienalaiskylien elämää ja luontoa. Murhisalo soveltuu hyvin päiväretkeilyyn.. Soiden ja metsien salomaa Murhijärven erämaa on itäkainuulaista sa lomaata, joka koostuu Lososuon ja Saari järven soidensuojelualueesta ja sitä ympä röivistä vanhojen metsien suojeluohjelman alueista. Suo rajautuu reunoiltaan vanhaan hakkuualueeseen. Huojentuneena hiihtelen Lososuon tasaisen valkoista pintaa. Timo soitti lankapuhelimella eduskuntaan kansanedustaja Erkki Pulliaiselle ja kertoi toivottomasta tilanteesta. Miksi ahma on kiertänyt tuon lumisen kumpareen. Loppumetreillä latu on tallattu ja valtavat ahman jäljet johtavat pihaan. Erämaisen ja hienon järvimaiseman jälkeen sukset vievät kohti Losolehtoa, josta henkii talvinen rauha ja hiljaisuus. Ihme tapahtui, ja tien teko loppui seuraavana päivänä. Salon ulkopuolella olevia pieniä metsäsaarekkeita liitettiin vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Ympyrä sulkeutuu. Sukset vievät pitkin Saarisuon rämeitä. Runonlaulaja Domna Huovinen kalasti täällä aikanaan ja leiriytyi omassa majassaan. K adotetut ahman jäljet ovat edessäni ällistyttävän tuoreina. Minulle lupasi aikanaan jämerä metsäherra, että Murhijärveä emme hakkaa. Hyvä ajatuskin on antamista. Koneiden ryske lakkasi kuulumasta ja alkuperäinen metsän rauha palasi. Kun päättäjät aikanaan kyselivät Murhisalon rajoja, piirsin repaleiseen maastokarttaan punaisella tussilla rajat, jotka faksattiin eri tahoille. Seison melkein päällä. Tintit paenneet pönttöihin. Valtava kuu nousee itäisen metsämaiseman ylle. Teeren hyppy kiepistä säikäyttää liikkujan. Näkyykö hengitysaukkoa, ehdin ajatella. Tausahon kuuset alkavat hahmottua vastarannalla. Hömötiaisia, töyhtötiaisia, palokärkiä ja pyitä asuu tässä hienossa metsässä. Murhijärven saaressa ovat vieläkin nähtävissä vanhat vienalaiset kalamajat, jotka olivat tukikohtia kalareissuilla liikkuville kyläläisille. Vanha viisaus sanoo: kun otat erämaalta, mieti mitä annat sille. Päätän muina hiihtäjinä livahtaa vaivihkaa paikalta taakseni pälyillen. Nyt Losolehdossa natisevat valtavat aihkipetäjät lumen painosta. Näädän parijälki halkoo mutkitellen metsää. Tulen ladulle, josta olin aamulla hiihtänyt. Kun Murhijärven metsäkiista oli asemasotavaiheessa, yritti hakkuita suorittanut taho, Metsähallitus, tehdä toiselta puolelta saloa tietä Murhijärvelle. Kuulas alkuillan pakkanen kiristyy. Myöhemmin alueen pohjoisosaan tuli suojelualueen laajennus, josta kukaan ei osannut edes haaveilla. suomenluonto.fi 43 O hitan samoja metsänreunoja seuraten erämaisen Hoikanahon itäpuolelta ja alan lähestyä Murhijärveä. Eihän vain mesikämmen nuku siellä. Sattumaa oli, että hiihdimme Timo Karjalaisen kanssa Losolehdossa ja kuulimme koneiden lamaannuttavaa ryskettä Lahnavaarasta, salon länsireunalta. Lintujen ruokinta-automaatin naru on purtu poikki ja talipallojen kanssa on leikitty. Alue on osa Kalevalapuistoa
44 suomenluonto.fi SU O M EN M ET SÄ M U SE O LU ST O/ M ET SÄ H AL LI TU KS EN LI EK SA N H O IT O AL U EE N KO KO EL M A MYRKYN KYLVÄJÄT 44 suomenluonto.fi
suomenluonto.fi 45 TEKSTI JUKKA NORTIO KUVAT JUHO KUVA JA METSÄMUSEO LUSTO JUHO KUVA JA METSÄMUSEO LUSTO Luontoamme myrkytettiin tarmokkaasti 1950-luvulta 1980-luvulle. MYRKYN KYLVÄJÄT suomenluonto.fi 45 Vuosikymmeniä jatkuneet vesakkomyrkytykset aiheutt ivat Suomen luontoon vaurioita, jotka näkyvät edelleen. Laaja levitys pysähtyi kansanliikkeeseen. JU H O KU VA
Lentäjä kertoi lentoaikatauluista, jotka Ilkka sitten välitti meille.” Oikeudessa luonnonsuojelijat tuomittiin sakkorangaistuksiin. Kyläläiset toivat suojelijoille muikkuja, maitoa ja kananmunia.. ”Suomen maaseudun puolue maksoi sakot. Kyläläiset toivat heille tuoreita muikkuja, maitoa ja kananmunia ja kerran aamulla keskioluttakin. ”Männyn luontaiseen kasvuun ei kuulu muuntelu niin, että se kasvattaa kaksi rinnakkaista runkoa. ”Tätä kautta olen löytänyt vaimoni ja saanut perheen.” Reittu oli yksi reilusta kolmestakymmenestä ihmisestä, jotka asettuivat vastustamaan vesakoiden lentoruiskutuksia Hattuvaarassa elokuussa 1980. Männyissä on poikkeuksellisen paljon tukevia oksia aivan alas saakka. ”On ollut hienoa olla mukana jossakin, jolla on merkitystä, joka on haastanut monella tasolla ajattelemaan ja ottamaan asioista selvää”, Asko Reittu pohtii omaa luontoaktivismiaan Ilomantsin Hattuvaaran metsätiellä. Paikallisten arvokas tuki Luonnonsuojelijat saivat hattuvaaralaisilta vahvaa sivustatukea. SMP nojasi maaseudun heikompiosaiseen väestönosaan ja halusi osoittaa heille sympatiaansa.” Hattuvaaran vuoden 1980 paikallinen aktivismi ei ollut uutta, vaan johdonmukaisen vesakonmyrkytysten vastustamisen kohokohta. Nelikymmenvuotiaista männyistä ei kasva sahatavaraa, vaan ne menevät joko selluksi tai hakkeena polttoon. 46 suomenluonto.fi S uomen luontoon kylvettiin 1950-luvulta alkaen satoja tuhansia kiloja vesakkomyrkkyjä, joista osa sisälsi erittäin vaarallista dioksiinia. Joku vieras asia sen on aiPuutarhurin töistä eläkkeelle jäänyt Asko Reitt u ihmett elee puissa näkyviä poikkeavuuksia Hatt uvaaran myrkytysalueella. Kyläläiset rakensivat ruiskutusalueelle oljista ja kankaista ihmistä muistuttavia hahmoja, jotta ruiskutuslentäjä ei kylväisi myrkkyä sinne. Vioittuneet männyt Ruiskutusalueella kasvaa nyt lähes pelkästään mäntyjä, joista silmiinpistävän moni on haaroittunut liki samasta kohdin. Luonnonsuojelijoilla oli tiedustelija, joka kertoi, milloin ruiskutukset tehdään. Luonnonsuojelu on tuonut hänelle elämän tärkeimmät asiat. Luonnonsuojelijoiden aktiivisuus, yleisen mielipiteen herääminen ja lainsäädännön kiristäminen pakottivat lopettamaan myrkytyslennot 1980-luvun lopulla. ”Lentäjä asui Joensuun hotelli Kimmelissä. Ilta-Sanomien Ilkka Malmberg asui samassa hotellissa ja hankkiutui lentäjän seuraan. Runkovaurioita näkyy paljon. Marttojen heille avaamaan tiliin sai kyläkaupasta ruokaa. Jopa paikalliset poliisit suhtautuivat ymmärtäväisesti luonnonsuojelijoihin. Tällä ympäristösodalla on veteraaninsa. Reittu toimi Joensuun kaupungin puisto-osastolla puutarhurina. Myrkytysten tarkoituksena oli lehtipuiden hävittäminen, jotta ne eivät haittaisi havupuiden kasvua. Jo vuonna 1974 asukkaat vastustivat myrkkylentoja muun muassa sulkemalla lentokoneen tilapäisen kiitotien
Outoja puita piisaa Löydämme syvemmältä metsästä muutamia tukevia koivun kantoja, joissa puu on ensin kuollut, ja sitten juurakosta on alkanut uusi monihaarainen kasvu. Hän viittasi muun muassa edellisvuotisiin Ruotsin tapahtumiin, jossa 600 poron tokasta kuoli 200 eläintä ja noin 40 vasaa syntyi kuolleina. ”Talon rouva oli ollut ruiskutusten aikana raskaana. Kuolleita poroja Suomen luonnonsuojeluliiton monivuotinen puheenjohtaja Pekka Nuorteva kirjelmöi vuonna 1970 myrkkyasiain neuvottelukunnalle vesakkomyrkyistä pahimman eli 2,4,5-T:n kieltämisen puolesta. suomenluonto.fi 47 heuttanut. Myös alueen kuusien poikkeava kasvu häiritsee paljon metsissä kulkeneen Reitun silmää. Onko se vesakkomyrkky, puiden kilpailutilanteen muutos vai joku muu, sitä emme varmasti tiedä”, Reittu sanoo puutarhurin varovaisuudella. Kun lapsi syntyi, hänen jalkansa olivat surkastuneet.” ”Kun olimme talossa, lapsi oli myöhäisteini. Joku lehmistä kuoli.” Pahin oli kuitenkin edessä. Kun kilpaileva puusto myrkytettiin pois ja sen kasvu estettiin, mikään ei rajoittanut männyn oksien kasvua. Erään pientilan asukkaat kertoivat, miten 1970-luvun alun lentoruiskutukset olivat vaikuttaneet heidän elämäänsä. Koivu on lähtenyt kasvamaan juurakosta uudelleen monirunkoisena sen jälkeen, kun vesakkomyrkky tuhosi alkuperäisen puun.. Mäntyjen poikkeava oksittuminen on välillisesti vesakontorjunnan syy. Kun uusi kasvu on alkanut, juuristosta on lähtenyt useita vesoja. Huhtikuussa 1969 porojen ravintona olleissa kuolleissa lehdissä Hatt uvaarassa elokuussa 1980 myrkytetyn alueen männikkö on oksaista maahan saakka. Latvassa ei ole kuuselle ominaista selkeää johteisuutta.” Vammainen lapsi Vuonna 1983 Reittu palasi Hattuvaaraan yhdessä valokuvaaja Pekka Turusen kanssa keräämään aineistoa Metsä huutaa -kirjaa varten. Haaroittuminen on tapahtunut Reitun arvion mukaan vesakontorjunnan jälkeen. Koivujen päärungot ovat kuolleet vesakontorjunnassa ja niiden juurakot ovat vioittuneet. ”Myrkkyä oli ruiskutettu lähimetsään ja ne levisivät epätarkan ruiskutuksen vuoksi pelloille, joilla oli karjaa. ”Oksien pituuskasvussa on ollut häiriöitä, kun välillä on pitkiä ja välillä lyhyitä oksia. Porot olivat laiduntaneet alueella, jotka oli käsitelty kesällä 1968 vesakkomyrkyillä. Kyseessä on Reitun mukaan aihetodiste myrkkyjen samankaltaisista vaikutuksista kuin mitä vietnamilaiset kokivat saatuaan samaa myrkkyä niskaansa vuosina 1962–1969. Terveessä koivussa yksi vesa voittaa muut, mutta näissä on käynyt toisin. Hän istui lattialla ja raahasi itseään käsillä eteenpäin, kun ei pystynyt kävelemään”, Reittu muistelee silmin nähden järkyttyneenä
Tahvanaisen johtama laaja tutkimusohjelma selvitti vuosina 1976–1980 MCPA-myrkyn vaikutuksia ekosysteemiin. Hitaasti heräävä Suomi Ympäristömyrkyt kyseenalaistettiin varhain 1960-luvulla. Tulojen menetys osui usein samoihin perheisiin, joiden isät olivat aiemmin saaneet tuloja maassa tehdystä vesakontorjunnasta, jonka lentoruiskutukset korvasivat. Ehkä nämä ruiskutukset olivat samanlaisia kokeita kuin täällä tehdyt raskaat auraukset ja laajat avohakkuut”, Aikio pohtii. Aikion pökkelöiksi kutsumat rungot tököttävät pystyssä kuin hautakivet variksenmarjojen ja puolukanvarpujen kirjomassa maastossa. Tämä vaikutti muun muassa sienisatoon, joka oli kahden vuoden päästä ruiskuttamattomilla alueilla kolme kertaa suurempi kuin ruiskutetuilla. Neljän vuoden taiston jälkeen Lyytinen voitti oikeudessa ja sai korvauksena 8000 markkaa. Puolukkasato oli vielä kolmen vuoden jälkeen vain 10 prosenttia ruiskuttamattomien alueiden sadosta. ”Joka aamu hän lähti lentämään. ”Tänne Lapin erämaahan kylvettiin Metsähallituksen käskystä samaa Agent Orangea kuin amerikkalaiset käyttivät Vietnamissa. Vesakontorjunta johtaa Tahvanaisen mukaan keinotekoiseen metsänhoitoon kuten kemialliseen lannoitukseen ja hyönteistorjuntaan, ”joiden taloudellinen kannattavuus ja luonnontaloudellinen tarkoituksenmukaisuus ovat varsin kyseenalaisia”. SUOMEN METSÄMUSEO LUSTO/ ENSON KOKOELMA/ SAIMAAN HANKINTA-ALUEEN KOKOELMA. Hänen kaivonsa saastui myrkytysten seurauksena ja Lyytisen maksa vaurioitui. Agent Orangeksi nimeäminen on perusteltua, koska tuolloin Suomessa käytetty vesakkomyrkky sisälsi tehoaineena 2,4,5-T:tä, ja Yhdysvallat käytti samaa ainetta vuosina 1961–1971 tuhotakseen vietnamilaisten sissien suojana olleen viidakon. Kansallista näkyvyyttä vesakkomyrkkyjen vaikutukset saivat vuodesta 1969 alkaen, jolloin YLE:n toimittaja Leo Lehdistö alkoi seurata nilsiäläisen ompelijan Hilja Lyytisen myrkytystapausta. Mutta palataan luontoon, Lapin metsätielle, parinkymmen kilometrin päähän Vuotson keskustasta. Kauaa ei mennyt, kun myrkkytankit tyhjenivät. ”Tässä oli kiitorata ja tuossa oli myrkkytynnyreitä vino pino. Kun ajamme syvemmälle niukkakasvuiseen metsään, löydämme myrkytysalueen ja viimeiset 60 vuotta sitten kuolleista koivuista. 48 suomenluonto.fi havaittiin erittäin korkeita eli jopa 35 ppm:n 2,4,5-T ja 2,4-D-pitoisuuksia. Johtopäätöksenä Nuorteva pyysi, ”että Myrkkyasiain neuvottelukunta perehtyisi 2,4,5-T:n haittavaikutuksista julkaistuihin selvityksiin ja harkitsisi tämän pohjalta aineen käytön kieltämistä maassamme”. Olin usein serkkuni kanssa katsomassa lentoja”, Aikio kertoo 1960-luvun alkuvuosien myrkytyslennoista. Tähän vaikutti ennen kaikkea Rachel Carsonin vuonna 1962 Suomessakin tuoreeltaan julkaistu kirja Äänetön kevät. Linnusto väheni puoleen entisestä, ja kanervikosta tuhoutui puolet. Elokuun viimeisenä päivänä on aavistus syksyn tuloa, vaikka ruska on vielä haaleaa. Nuorteva valisti Myrkkyasiain neuvottelukuntaa yhdysvaltalaisista tutkimuksista, joissa oli todettu, että 2,4,5-T ja sen tuotannossa syntyvä dioksiini aiheuttavat koe-eläinten sikiöissä epämuodostumia. Hoppu oli niin kova, että toiset miehet täyttivät tynnyreistä tankkeja, kun kone kävi maassa”, Aikio muistelee. MCPA oli yleisesti käytetty niin sanottu fenoksiherbisidi, jonka vaikutuksista muihin kuin korkeampiin eläimiin oli vain vähän tietoa. Alueet oli merkitty maastoon varoituskylteillä, joilla kerrottiin varoajat. Kun vuosikymmenen lopulla selvisi, että Suomessa käytettiin samaa myrkkyä, jota Yhdysvallat oli kylvänyt Vietnamissa Agent Orange -nimellä vuodesta 1962 alkaen, sai myrkkyjen vastustus uutta voimaa taakseen. Satojen pienenemisen ohella myrkytykset vaikuttivat niin, ettei lentoruiskutetuilla alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä voinut ruiskutusvuonna marjastaa tai sienestää. Samoihin tuloksiin päästiin myös laboratoriossa tehdyissä tarkistuskokeissa. Ruiskutuslentojen lentäjä tuli Aikiolle tutuksi, koska hän asui myrkytysten ajan Aikion lapsuuskodin kammarissa. Ppm merkitsee yhtä miljoonasosaa painoyksikköä kohden. Sitä havaittiin karikkeessa kahden vuoden jälkeen korkeana viiden ppm:n pitoisuutena. Karikkeen määrä nousi ensin, kun lehtipuut kuolivat, mutta seuraavina vuosina se väheni jyrkästi. MCPA myös säilyi luonnossa pitkään. Karikkeen köyhtyminen näkyi myös puuston ravinteissa, joka oli ruiskutetuilla aloilla puolet tai neljäsosa verrattuna ruiskuttamattomiin. Havaittiin, että myrkky tappoi välittömästi kaksi kolmasosaa männyntaimissa elävistä kirvoista ja hämähäkeistä. Tunnettu myrkky Suomessa Agent Orangen kaltainen myrkky tunnettiin monilla tuotenimillä kuten ”Tässä oli kiitorata ja tuossa oli myrkkytynnyreitä vino pino.” Myrkytettyjen alueiden marjastusja sienestyskiellot harmittivat ihmisiä, jotka saivat metsistä osan ravinnostaan ja ansioistaan. Lappi koealueena. Kohtalokasta koko ekosysteemille Joensuun yliopiston professori Jorma Tahvanainen esitti vuoden 1977 vesakontorjuntasymposiumin johtopäätöksissään, että vesakontorjunnalla saavutettu monokulttuurinen metsä tuottaa vähemmän kuin sekametsä ja on alttiimpi tuholaisille. Biologi ja saamelais aktiivi Pekka Aikio seisoo siellä pitkän suoran alussa. Tämä aiheutti myrkytysten vastustusta, sillä marjastus ja sienestys olivat merkittävä ravinnonhankintakeino ja tärkeä tulonlähde monille pientilallisille
Sen sijaan havupuut ja heinät kestävät myrkkyä paremmin varsinkin kasvukauden lopulla. Kun myrkkyä annetaan kasville yliannos, sen kasvu häiriintyy monin tavoin. Kasvit eivät kykene säätelemään ruiskutetun myrkyn määrää toisin kuin kasvin itsensä tuott aman auksiinin määrää. Lääkintöhallituksen raportin mukaan heillä on havaitt u muun muassa pahoinvointia, ripulia, kuumett a, lihasheikkoutt a ja sydämen lyöntitiheyden kiihtymistä. suomenluonto.fi 49 Lentoruiskutuksiin käytett iin tavallisia pienlentokoneita. Vesakkomyrkyt tehoavat parhaiten kaksisirkkaisiin ruohokasveihin kuten metsämarjoihin sekä lehtipuihin. Lääkintöhallitus totesi vuonna 1980 2,4,5-T:stä, ett ä se ”suurina pitoisuuksina saatt aa vaurioitt aa korkeimpien eliöiden geneett istä materiaalia.” Muut fenoksihapot voivat olla samoin suurina annoksina ”heikosti mutageenisiä (syöpää aiheutt ava) ja klastogeenisia (kromosomikatkoksia aiheutt ava)”. suomenluonto.fi 49 SU O M EN M ET SÄ M U SE O LU ST O/ M ET SÄ TE O LL IS U U S RY :N KO KO EL M A. Työntekijät saatt oivat altistua suurille myrkkymäärille erityisesti mekaanisessa vesakontorjunnassa. Fenoksihapot aiheutt avat nisäkkäille muun muassa lamaantumista, lihasheikkoutt a sekä tunto-, koordinaatioja ääreishermostohäiriöitä. Vakavia seurauksia kasveille ja eläimille Vesakkomyrkyt toimivat kasvien luontaisen kasvuhormoni auksiinin tapaan. Kasvi, tai ainakin suurin osa siitä, kuolee nopeasti
Vaikka akateemisissa tutkimuksissa nousi kriittisiä äänenpainoja lentoruiskutuksia kohtaan, ne eivät päässeet julkisuuteen. Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Ukko Rummukainen totesi vuonna 1977 torjunta-ainesymposiumissa fenoksihappomyrkyistä eli 2,4-D:stä, 2,4,5-T:stä ja MCPA:sta, että niiden ”terveydellisiä haittoja koskeva tietoisuus on osittain puutteellista siitä huolimatta, että aineita on käytetty laajamittaisesti eri puolilla maailmaa jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan”. Rummukainen kirjoitti vuonna 1972 Metsä ja puu -lehdessä, että myrkkyjen vaarallisuuden esiin nostamisessa kyse oli asiantuntemattomuudesta ja hätävarjelun liioittelusta. Asia oli kuuma, koska lentoruiskutukset oli kielletty valtion metsissä vuosina 1970–1974. Tehdaspuun aluemetsänhoitaja Pekka Tiililä kirjoitti vuonna 1980 Karjalainen-lehdessä näin: ”Perusteita kemiallisten vesakontorjunta-aineiden kieltämiselle ihmisen terveydelle vaarallisina ei kuitenkaan voida pitää riittävinä niin kauan, kun silmää räpäyttämättä hyväksytään, että monikymmenkertaisia määriä samoja aineita ja lisäksi vielä suurempi määrä muita torjunta-aineita levitetään jokapäiväisiin elintarvikkeisiimme maataloudessa.” Metsäalan vaikutusvaltainen yhteisrintama eli metsäyhtiöiden johto, Metsähallituksen virkamiehet, Metsäntutkimuslaitoksen johto ja osa tutkijoista sekä osa mediasta tukivat voimalla vesakoiden lentoruiskutusten jatkamista. Sitä havaittiin joissakin 2,4,5-T-tuotteissa jopa 30 ppm:ää. Vahvat voimat ruiskutusten puolella Metsäteollisuus ja osa metsäalan tutkijoista kävi 1980-luvulle saakka viivytystaistelua lentoruiskutusten rajoituksia ja kieltoa vastaan. 2,4,5-T:n aiheuttamaan uhkaan herättiin 1960-luvun lopulla ja TCDD:n määrää alettiin tutkimaan. Yhtä korkea TCDD-pitoisuus oli myös Yhdysvaltojen Vietnamissa käyttämissä myrkyissä. Suomessa 2,4,5-T:n käyttö loppui vuonna 1980, kun rekisteröinti peruttiin. Hänen mukaansa myrkkyjen käyttöä oli rajoitettu Suomessa enemmän kuin missään muualla. Enso-Gutzeitin metsänhoitopäällikkö Tauno Turunen laski, että mekaaninen vesakontorjunta oli 4–6 kertaa lentoruiskutuksia kalliimpaa, ja myrkkylennoista luopuminen merkitsisi metsänomistajille 420 miljoonan markan tappiota vuodessa. 50 suomenluonto.fi 245-TH, Brushkiller, Hormoslyr, Tributon, U 46, Vesakontuho Special. ”Jos ei alalla puhaltanut samaan hiileen, joutui vaikeuksiin.”. ”Jos alalla ei puhaltanut samaan hiileen, joutui vaikeuksiin”, Metsäntutkimuslaitoksen pitkäaikainen professori ja metsäKuuden vuosikymmenen takainen myrkkyruiskutuskoneen kiitorata näkyy edelleen metsätien levennyksenä Vuotson länsipuolella
Kesäkuussa 1972 Vesihallitus otti yhteyden metsäyhtiöiden omistamaan Tehdaspuuhun kirjeellä, jossa todettiin, että ”Tutkimustulokset osoittavat vesistöön joutuneiden torjunta-ainemäärien (2,4,5-T) olleen paikoitellen merkittäviä.” Syksyllä 1972 Vesihallitus lähetti vesipiireille kirjeen, jossa ilmaistiin huoli vesakkomyrkkyjen kulkeutumisesta vesistöihin. Hän oli jotakin kautta saanut tiedon siitä”, Lyly muistelee. ”Warraksen puhelinsoitto riitti siihen, ettei työtäni julkaistu. Siksi lentoruiskutukset usein epäonnistuivat.” Kuriton tutkimus kuriin Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Olavi Lyly sai kokea vuonna 1984, ettei valtavirrasta poikkeavaa vesakkomyrkkytutkimusta sovi tehdä. Tutkimuksen piti tuottaa sellaisia tuloksia kuin haluttiin.” Voisiko samanlaista tutkimuksen ohjausta tapahtua tänä päivänä. Hyllyttämisen taustalla vaikutti Suomen Metsäyhdistyksen pääsihteeri Teppo Warras. Lyly toteaa tiiviisti, että ”tuloksia kemiallisen vesakontorjunnan positiivisista vaikutuksista ei juurikaan ole.” Metsäntutkimuslaitoksen johdossa ollut Olavi Huikari hyllytti työn, joka julkaistiin myöhemmin Ruotsissa. ”Ei Metsäntutkimuslaitos tuolloin vapaata tiedettä tehnyt. suomenluonto.fi 51 alan tunnettu toisinajattelija Erkki Lähde sanoo. Keväällä 1973 Vesihallitus raportoi maaja metsätalousministeriölle vesakkomyrkytysten haitoista kuten vesistöjen korkeista Noin 60 vuott a sitt en myrkytett yjen koivujen pökkelöt todistavat hiljaisina keskellä Lapin luontoa. ”Ei siinä surtu, vaikka samalla meni mäntyjä. Alan ammattilaisia viehättivät Lähteen mukaan rajut menetelmät, joista syntyy selvä jälki metsään. Se koski myös vesakkomyrkkyjä. Hän kirjoitti laajaan kotimaiseen tutkimuskirjallisuuteen perustuvan katsauksen, jonka johtopäätös oli, että vesakkomyrkyt vaikuttavat haitallisesti koko metsäekosysteemiin. Varoaika, jolloin lehtipuun lehdet vioittuvat, mutta havupuun neulaset ovat jo riittävän vahvoja kestämään myrkyn, on hirvittävän lyhyt. Vesistöjen saastuminen toi haitat esiin Viranomaiset heräsivät vesakkomyrkkyjen vaaroihin 1970-luvun alussa. ”Ei tällainen vaikuttaminen ole mihinkään muuttunut”, Helsingin kaupungin ympäristötarkastajana pitkään toiminut metsänhoitaja Lyly sanoo. Vesipiirejä kehotettiin keräämään omalta alueeltaan tiedot vahingoista. Biologi Pekka Aikio näki nuorena miehenä lentoruiskutukset läheltä.
Vuonna 1976 julkaistussa tutkimuksessa ilmenee, että 2,4-D:n ja 2,4,5-T:n pitoisuudet olivat 6–8 mikrogrammaa litrassa muun muassa Auraja Kymijoessa. Helikopteriruiskutukset yleistyivät vuosikymmenen lopulla, mikä paransi jonkin verran myrkytysten tarkkuutta. Suurin osa myrkyistä levitettiin maasta käsipelillä, jolloin niiden vaikutus kohdistui tapettaviin lehtipuihin tarkasti. Siksi ne keskeytettiin valtion metsissä vuosina 1970–1974. Johtopäätöksenä Vesihallitus esitti 2,4,5-T:n käytön rajoittamista ”vesiensuojelun –kuten myös muun ympäristönsuojelun – edellyttämällä tavalla”. Syyskuussa 1975 Pohjois-Karjalan vesipiirin vesitoimisto kirjelmöi TVL:n Pohjois-Karjalan tiepiirin piiritoimistoon, että kantatie 74 varrella ”vaara torjunta-aineiden vesistöön pääsylle on ollut ilmeinen” ja ”torjunta-ainetta on joutunut mm. 1970-luvulla myrkytyksiä tehtiin eniten valtion ja suurten metsäyhtiöiden omistamissa metsissä, mutta myös yksityiset metsänomistajat alkoivat käyttää lentoruiskutuksia vesakontorjunnassa. Pohjois-Karjalassa myrkkyjä joutui 210 hehtaarin alalle, joka ei kuulunut ruiskutussuunnitelmiin. Vesakkomyrkkyjen lentolevitykset kiellett iin valtion metsissä vuosina 1970-1974.. 1970-luvun puolivälistä vuosikymmenen loppua kohden lentoruiskutusten vastustus kasvoi. Lentoruiskutusten vastustus huomattiin 1980luvun alussa eduskunnassa. Kaksi vuosikymmentä myrkkyjä ilmasta Lentoruiskutukset alkoivat vuonna 1959 ja kasvoivat voimakkaasti vuoteen 1967 saakka. Lukemat olivat tutkijoiden mukaan yllättävän korkeita, koska näytteet oli otettu vasta lokakuussa, jolloin osa elokuussa lasketuista myrkyistä oli jo ehtinyt huuhtoutua. Koivu ja muut lehtipuut on tuhott u männyn ja kuusen tieltä, kun metsäteollisuus on halunnut taata raaka-aineen saannin sellutehtailleen ja sahoilleen. Vietnamin sodasta kantautuneet tiedot myrkkyjen vaikutuksista vaikuttivat siihen, että lentoruiskutusten vastustus lisääntyi 1970-luvulle tultaessa. Vuosina 1953–1987 metsätalous käytti heinikon ja vesakoiden torjuntaan kaikkiaan 2 073 052 kiloa fenoksiherbisidejä: 909 055 kiloa 2,4-D:tä, 684 887 kiloa 2,4,5-T:tä sekä 479 119 kiloa MCPA:ta. Vesakontorjunnassa siirryttiin jälleen maasta tehtäviin ruiskutuksiin. Kun lentoruiskutus otettiin jälleen käyttöön vuonna 1975, saavutettiin kaikkien aikojen huippukohta, jolloin ilmasta ruiskutettiin 33 000 hehtaaria. 52 suomenluonto.fi myrkkypitoisuuksista, myrkytysten lähellä olleiden puutarhojen tuhoista, kuolleista kaloista sekä epäonnistuneista ruiskutuksista. yhteen juomavesilähteeseen”
Tähän on käytetty pääasiassa MCPA-pohjaisia myrkkyjä. Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö Jokes myönsi artikkelin kirjoitajalle ja kuvaajalle apurahat. Kemppainen tuntee laajat metsäalueet hyvin. suomenluonto.fi 53 Vain havupuulla oli arvoa Kainuun Ristijärven Pyhännänaholla on 1980luvun alussa istutett u mäntymetsä. Eduskunta sääti 1985 lain, joka salli lentoruiskutuksilla tehtävät vesakkomyrkytykset vain poikkeustapauksissa. Nykyään vesakontorjuntaan käytetään kantokäsittelynä, taskuttamalla tai maanpäällisinä lehvästöruiskutuksina pääasiassa glyfosaattipohjaisia myrkkyjä kuten Roundupia. ”Vain mänty ja kuusi kelpasivat, koska lehtipuulla ei ollut mitään arvoa”, Kemppainen sanoo. Laaja luonnonsuojeluliikkeen herääminen ja lentoruiskutusten vastustus useilla paikkakunnilla huomattiin 1980-luvulle tultaessa eduskunnassa. Ne käytännössä loppuivat vuosikymmenen loppuun mennessä. Metsähallituksen kentt äpäällikön työssä vuodesta 1979 alkaen hänen tehtäviinsä kuului hoitaa valtion maita Ristijärvellä ja Hyrynsalmella yhteensä 75 000 hehtaarilla. Sitt en maa auratt iin ja tilalle istutett iin mäntyjä. Koivu vahvimpana valtasi alaa. Vuonna 1979 lentoruiskutuksia tehtiin enää 14 000 hehtaarilla ja maasta tehtäviä 44 000 hehtaarilla. Suomen ympäristökeskuksen tutkija Katri Siimes on antanut artikkeliin asiantuntija-apua. Kuudella vuosikymmenellä monipuolisesti metsätöihin osallistunut Juho Kemppainen tuntee Kainuun metsät ja niiden käsitt elytavat. ”Ei vesakkomyrkytyksiä ilkeyksissään tehty, vaan kustannussyistä”, Kemppainen sanoo. ”Viisimetriset lehtipuut ruiskutett iin ja lyötiin sitt en nurin. Samana vuonna kunnat kielsivät ruiskutuksia 10 000 hehtaarilla. Sen seassa kasvaa joitakin koivuja. Maa on täynnä kulkua haitt aavia syviä vakoja, sillä 40 vuoden takaiset syväaurauksen jäljet näkyvät edelleen hyvin. Täällä metsää täydennett iin myös siperian lehtikuusella”, vuodesta 1962 alkaen elantonsa valtion metsästä tienannut Juho Kemppainen kertoo. Lentoruiskutusten rinnalle oli jo kehitetty raivaussahan käyttöön perustuvia menetelmiä, jossa raivauksen yhteydessä ruiskutetaan pieni annos myrkkyä leikattuun vesaan. MAA AURATTIIN JA TILALLE ISTUTETTIIN MÄNTYJÄ.”. Metsä oli hakatt u ennen ruiskutuksia edelliskerran 1950luvun alussa niin tehokkaasti, ett ei edes siemenpuita jätett y. ”VIISIMETRISET LEHTIPUUT RUISKUTETTIIN JA LYÖTIIN NURIN. ”Kun tulin tänne 1979, oli alueella selvät raidat siellä, missä ruiskutus oli tehonnut ja välissä oli vihreitä lehvästöjä.” Ruiskutukset tehtiin Kemppaisen mukaan vuonna 1978 tiett ömillä metsäalueilla, minne ei kannatt anut lähteä vesakontorjuntaan miesvoimin
54 suomenluonto.fi
Kauris tai hirvenvasa, oli ensimmäinen ajatus. Hain kirjastosta kasan määritysoppaita. En pyri systemaattisuuteen, vaan katson, mitä tulee vastaan. Pyöräilin hiekkatietä Keski-Suomessa, kun näin mutkan takaa tiellä jolkottelevan korkeajalkaisen eläimen. laji: virnapunatäplän väritys varoitt aa saalistajia sen myrkyllisyydestä. Kirjoitin vasemmalle sivulle lajeja, oikealle kommentteja. Suursieniä tunnistan ehkä 200. Jos onnistun, hyvä niin, mutta jos en onnistu, hyvä niinkin. Halusin tietää, millaista on se monimuotoisuus, jonka häviämisestä ollaan huolissaan. Kuinka haaste onnistui ja miten se muutti hänen luontosuhdettaan. Etsin ison ruutuvihkon. Ensinnäkin ajattelin etsiä lajeja pääasiassa lähialueilta. Ilves oli eliölajihaasteen 665. Jos käyn reissussa, kirjaan muistiin siellä havaitut lajit, mutta bongausmatkoja teen korkeintaan polkupyörällä. Vuoden mittaan yllätyin useaan kertaan, kuinka laadukkaita ja monipuolisia määritysoppaita suomen kielellä on kirjoitettu. Sen ymmärsin, ettei nisäkkäistä, kaloista, sammakkoeläimistä ja matelijoista saa kokoon montaakaan lajia. Mistä lajimäärän voisi saada kokoon. Eläin vilkaisi minuun ja sitten tupsukorva hyppäsi kiireettömästi pusikkoon. TO PI LI N JA M A. Käytän aikaa vain sen verran kuin huvittaa. Teoriassa pelkästään niillä voisi kuitata tämän haasteen. Vuodenvaihteessa 2020–2021 keksin, että otan vuoden 2021 aikana lähialueen eliölajistoa haltuun. Pullonkaulana lajien määrittäminen Tammikuun alussa kuvasin jäkäliä puiden rungoilta. Suomessa on noin 1500 jäkälälajia. suomenluonto.fi 55 I ltapäivä heinäkuun lopulla. Mitä eliöitä luonnossa edes on. Hyvin nopeasti puut alkoivat näyttää uudenlaisilta: se, mikä vielä edellisenä päivänä oli harmaata jäkälämassaa, alkoi saada nimiä. Niinpä suuri määrä lajistoa jää ulottumattomiin, mutta en olekaan kouluttautumassa biologiksi. Selkärangattomien lajimäärä oli täysi mysteeri: arvioin aluksi, että saisin sata lajia kokoon. Toiseksi: otan mukaan vain luonnonvaraiset, villinä elävät eliöt. Puutarhakasvit jäävät ulkopuolelle. Lintulajeja näen vuodessa yleensä noin 150. Kasveista tiesin vain sen, että niistä kertyisi suuri osa haasteen lajeista. Tunnen aika hyvin lintuja ja sieniä, mutta muu eliölajisto on heikommin hallussa. Mitä haaste vaatii ja opettaa. Tuhat lajia vuodessa TEKSTI TOPI LINJAMA KUVAT TOPI LINJAMA, ANNA TUOMINEN, JOHANNA MEHTOLA, MARIKA EEROLA JA HEIKKI VASAMIES SI VU N KU VA T AN N A TU O M IN EN , JO H AN N A M EH TO LA , M AR IK A EE RO LA JA H EI KK I VA SA M IE S Mitä eliölajeja elää lähiluonnossa. laji. Lähialueen luonnonvaraiset eliöt mukaan Rajasin haastetta muutamin periaattein. Neljänneksi: haasteesta ei saa tulla pakkomiellettä. 566. Topi Linjama pyrki löytämään ja määrittämään vuoden aikana tuhat eliölajia. Kolmanneksi: en hanki mikroskooppia. Haasteen loppupuolella huomasin, etten ollut hankkinut edes hyönteishaavia tai luuppia. Suurennuslasina oli toiminut kännykkäkuvien zoomaus. Oli sormipaisukarve, raidanisokarve, valkohankajäkälä, harmaaröyhelö. Tuhat lajia vuoden aikana, se on sopivan pyöreä luku. Voisinko löytää ja määrittää vuoden aikana näin monta eliölajia
Kitkin peltoemäkkiä, kiertotatarta ja peltohatikkaa, ihailin palstalle levinnyttä iltahelokkia ja opin erottamaan peltoja keto-orvokin toisistaan. Kosteikolta löytynyt täplälampikorento ja harjualueen hietaneilikat jättivät vahvemman muistijäljen kuin lintubongarin vinkkaama pikkuhuitti. Yksityiskohdat ja tunnelmat unohtuvat helposti, ellei niitä kirjaa muistiin. Puistokiitäjäinen tai aito jokikorento ovat kuin koruja. Puutarhapalstan rikkakasvit saivat nimiä. Sienilöydöistä kivoimpia oli kultavahakas. Pihatähtimöä, jauhosavikkaa ja vuohenputkea keräsin salaattiin. 311. Kuvia voi kyllä ottaa, mutta lajinmääritys on se, mihin aika kuluu. Elokuun illassa suuren perhosen silmät hehkuivat hopeaisina taskulampun valossa. Tästä harvinaisesta sienestä en kylläkään saanut lajipinnaa, sillä sitä pidetään hallavahakkaan värimuunnoksena. Lähiympäristön kasvilajisto avautuu Kasveja pyrin ottamaan haltuun sitä mukaa, kun ne alkoivat kukkia. Lintutornille mennessä toukokuussa löysin heiniä, joiden arvelin olevan harvinaisia, koska en ollut niitä ennen nähnyt. Kirjojen lisäksi Ötökkätieto-sivustosta, laji.fi-tietokannasta ja monista muista nettisivuista oli apua määrittämisessä. 328. • Jos mahdollista, käy opastetuilla retkillä ja liiku luonnossa kokeneempien luonnontuntijoiden kanssa. laji: kukkaravukki on saanut saaliikseen pihasurrin.. Sen avulla pääsin kiinni lajiin tai lajiryhmään, mistä jatkoin kirjojen kanssa tarkempiin määrityksiin. • Ota kuvia ja tee muistiinpanoja. Mökin portaiden alla piileskellyt metsähiiri, pihan yli loikkinut lumikko ja Pielisjoella jäänreunalta kalastaneet saukot tekivät vaikutuksen. Pyörän selästä näkee ja kuulee lajeja paremmin kuin autosta. Kasvit ovat yleisesti ottaen melko helppoja määritettäviä, mutta heinien ja sammalien opiskelussa jäin telineisiin. Ihastuin karhunputkeen ja ruusuruohoon, koska ne houkuttelevat hyvin pölyttäjiä. Pätevät ja avuliaat ihmiset määrittivät sieniä, hämähäkkejä, sudenkorentoja ja muita elollisia. Yllätyin, miten paljon kukkivia kasveja tunnistin yleistiedon pohjalta. Vinkkejä eliölajibongaukseen • Mitoita haaste siten, että se on riittävän haastava, mutta ei mahdoton. Moni pieni hyönteinen jäi kuvaamatta vain, koska en ollut riittävän kiinnostunut selvittämään lajia tai lajiryhmää. Spontaanit havainnot säväyttivät Harvinaisemmat lajit säväyttivät etenkin, jos ne löytyivät spontaanisti. ja 332. 56 suomenluonto.fi Selasin Suomen jäkälät -kirjaa ja tajusin, että tämän haasteen pullonkaula on määrittäminen. Sain apua myös erilaisista facebook-ryhmistä, joihin postasin kuvia. • Liiku erilaisissa maastoissa ja samoissa paikoissa eri aikoina. Siten saat kuvan eri biotooppien lajistosta ja vuodenkierrosta. Siksi kohtaamiset jäivät mieleen. laji: metsäetana matelemassa pyörätien yli sateen jälkeen. PlantNet-sovelluksen lataaminen kännykkään edisti kasvien tunnistamista. Toiseksi pullonkaulaksi muodostui uteliaisuus. Keväällä ja kesällä pyöräilin paljon samoja reittejä – kauppaan, lintutornille, puutarhapalstalle – ja huomasin, että aivan lähellä kasvaa esimerkiksi suo-orvokkia, lehtomaitikkaa ja silmäruohoa. Sain lajin määritettyä: jokapaikansara. Hyönteishavainnoista mieleenpainuvin oli siniritariyökkönen, joka tuli naapurin pihalle syötin houkuttelemana. Nisäkkäisiin törmää yllättävän harvoin. Näin pidät parhaiten motivaatiota yllä. En ollut tajunnut, kuinka kauniita hyönteiset ovat
Lajimäärät 5.10.2021 Eläimet Selkärankaiset: 171, joista Linnut: 144 Nisäkkäät: 13 Kalat: 8 Sammakkoeläimet ja matelijat: 6 Selkärangatt omat: 215 Kasvit Puuvartiset: 27 Eipuuvartiset: 214 Sammalet: 19 Sienet Sienet: 311 Jäkälät: 35 Muut (limasienet, bakteerit): 8. Hyönteislajiston runsaus ja niiden elintapojen moninaisuus häkellyttävät. Entä pääsinkö tavoitteeseeni. suomenluonto.fi 57 Haasteen hyvä puoli on siinä, ettei tarvitse lähteä lintutornille sitruunavästäräkkiä katsomaan, koska se on yhtä arvokas kuin pihasta määritetty laakamaljakas tai kukkaravukki. Nyt lentävät koivutyttöperhoset, nyt ruskoturilaat, nyt elokorennot. Vaikkapa puistokiitäjäinen, kultakuoriainen tai aitojokikorento ovat kuin koruja. Aloin nähdä erilaisia biotooppeja: tässä on keto ja tuolla lehto, tuossa korpi ja tuolla luhta. Ruutuvihkossa on huhti–syyskuussa merkintöjä lähes jokaiselta päivältä. Ulkoilin enemmän kuin aiempina vuosina ja kävin paikoissa, joissa en ollut aiemmin käynyt. Mitä eliölajihaaste antoi. Eliölajihaasteen ansiosta jäsennän vuoden muidenkin kiintopisteiden kuin lintujen kevätmuuton ja sienikauden kautta. Toukokuussa näin voikukassa kukkaravukkinaaraan, joka oli saanut saaliiksi kukkakärpäsen. Kuten uusia sanoja. Ellei niistä löytynyt lajia, saatoin postata kuvan facebookin Suomen ötökät -ryhmään, missä joku asiantuntija määritti sen suvulleen tai lajilleen. Kurkistus selkärangattomien maailmaan Kukkaravukki muuten on melkoinen hämähäkki. En tiennyt, että yli puolet Suomen yli 40 000 eliölajista on selkärangattomia, enkä tiennyt, että loisiminen on hyönteismaailmassa tavattoman yleistä. Pääsin, mutta vaivalloisesti. Ennen tätä vuotta en ollut tajunnut, kuinka kauniita hyönteiset ovat. Tietokoneen Excel-taulukosta löytyy tasan tuhannen lajin tiedot. Lokakuun alussa ruutuvihkossani lajeja oli 1005. 452. 508. 967. Se kykenee vaihtamaan väriä sen mukaan, millä kukalla se kyttää saalistaan. Tyypillinen määrityskuvio kulki tähän tapaan: ensin otin ötökästä kuvan kännykällä ja sitten selailin kirjoja ja Ötökkätieto-sivustoa. 548. En tiennyt, että kaislakorentoja lenteli täällä yli 250 miljoonaa vuotta sitten. Viitasammakon erottaa ruskosammakosta takajalan sisimmän varpaan metatarsaalikyhmyn koon perusteella. Nyt kukkii kevätpiippo, nyt idänkeulankärki, nyt orvontädyke, nyt ojakärsämö. laji: hoikkakukkajäärä viihtyy päivänkakkaroiden ja kärsämöiden kukissa. laji: pörhösuomuhelokka kasvoi rantapuiston pajussa. 287. Mutta suurin osa lähialueiden maa-alasta on lajiköyhää puupeltoa. laji: huoneyökkönen löytyy usein sisätiloista. Voin vain aavistella, kuinka ummessa silmäni yhä ovat. Toisaalta vietin satoja tunteja kirjojen ja nettisivujen äärellä sekä erilaisissa sosiaalisen median ryhmissä. Ihmettelen, etten ole aiemmin huomannut paimenmataraa, korpikaislaa, lehtotesmaa tai talvikkeja. Jotkut kasvit, kuten kevätleinikit, ovat apomiktisia eli ne lisääntyvät ilman hedelmöitystä. Opin tunnistamaan uusia lajeja, mutta opin myös paljon muuta. laji: täplälampikorento on harvinainen Joensuun korkeuksilla. Sillä on edessä kaksi pitkää jalkaparia, jotka se iskee kuin rapu vaikka ampiaiseen. laji: hietaneilikka on luokiteltu eritt äin uhanalaiseksi lajiksi. Tarkemmin sanottuna pihasurrin, se määritettiin ötökkäryhmässä
Kuluta harkiten. Kenttäbiologin työ Turun saaristossa on mieluisa pesti – talvellakin. TEKSTI RIITTA VAURAS KUVA VESA-MATTI VÄÄRÄ Pesti Seilissä Kuka. Helsinki ja Seili Turun saaristossa. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Jasmin Inkinen. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Jasmin Inkinen ei pelkää kylmää, pimeää eikä yksinäisyyttä. Niitä on vaali ava. o. Kotipaikka. Suomen luonnolle ominaiset piirteet lajeineen ja ympäristöineen. Mitä. Tärkeintä luonnossa. Mo. Biologi, projektitutkija
Tutkin niitä jo lapsena.” Saarella on kasvillisuuden tutkimusruutuja, jotka Inkinen käy säännöllisesti läpi. ”Massiainen on pieni äyriäinen, joka on keskeinen murtovesiekosysteemin laji. Oma pro gradu -työ massiaisista innosti Inkistä ja hän iloitsee siitä, että tutkimushanke sai lisärahoitusta. Hän toimittaa tutkijoille materiaalia, niin valorysän hyönteiset kuin lepakkodetektorien äänitallenteet. Turhia riskejä ei oteta,” painottaa Inkinen ja kertoo, että usein hylje ui kummastelemaan heidän työtään. Muinoin tänne Seiliin karkotettiin leprasairaat, myöhemmin saarelle eristettiin eri syistä naisia. ”Vastaan koululaisvierailuista. Itse en tahdo tutkijaksi. ”Hylkeitä köllöttelee lähiluodoillakin.” Saaristomeren tutkimuslaitos on mitannut meren lämpötilaa ja suolapitoisuutta yhtäjaksoisesti 1960-luvulta alkaen yhdestä ja samasta paikasta. On jo hämärää, kun ihailemme Seilin Y hteysalus irtoaa Paraisten Nauvon satamasta ja kolahtaa vajaan puolen tunnin kuluttua kuuranvalkeaan laituriin. Mäen päällä on vanha, viluinen huvila, Inkisen majapaikka. Sieltä on otettu yli 50 vuoden ajan myös planktonnäytteet. Hymyillen hän lisää vielä, että saa käyttää työssään myös pedagogin taitojaan. En ollut koskaan nähnyt niin kirkasta vettä, rakkohaurua, merimetsoja ja hylkeitä.” 2019 ”Työ Seilissä ja sen ohessa filosofian maisteriksi valmistuminen.” 2052 ”En voi tietää miten asiat silloin ovat. ”Yleensä lähden kotiin vain viikonlopuiksi. Tavoitteena on rakentaa Saaristomeren oma eläinplanktonin viivakoodikirjasto. Airiston selän takana on Turku. Meren suolapitoisuus on laskenut runsaamman sadannan myötä ja lämpötila on noussut. 1990-luku ”Lapsuuden luontoretket.” 2015 ”Ensimmäistä kertaa Seilissä ja saaristomerellä. ”Titteli ei kyllä kerro työni luonteesta mitään,” hän naurahtaa ja lähtee esittelemään saarta, jossa on monenlaisia luontotyyppejä ja rikas eliöstö. Suhtaudun uteliaana tulevaisuuteen, mutta myös huolestuneena.” ”Massiainen on pieni äyriäinen, joka on keskeinen murtovesi ekosysteemin laji.”. Mahtava mielisairaala jäi viratta 1960-luvun alussa. Massiaisten mahat Inkinen huolehtii Seilissä kaiken tutkimustekniikan toimivuudesta. Yhteysaluksen valo paljastaa usvan hunnuttaman tyynen meren. ”Ahopukinjuuri kukkii kesällä kirkon helmoissa. Suurempien merellisten plankton eliöiden tilalle on tullut pienempiä murtovesilajeja. suomenluonto.fi 59 ”Välillä voimakkaat tuulet estävät meitä pääsemästä mittauspisteelle tuonne ruotsinlaivojen reitin tuntumaan. Työ on haastavaa ja uutta”, Inkinen hehkuttaa. Merelläkin Inkisen on käytävä säännöllisesti. ”On hienoa olla viemässä eteenpäin monenlaisia tutkimuksia. Se kätkee lepraan kuolleiden haudat. Sitä selvitetään tutkimalla suolen sisällön dna:ta.” Valtakunnallinen FinBOL-hanke kokoaa dna-tietoa maamme eliölajeista. punamultaista kirkkoa. Merikotka lentää matalalla yli saaren vanhan venevajan. ”En pidä uimisesta. Hän kävi lukion ja opiskeli pari vuotta matematiikkaa ja kemiaa Helsingissä ennen biologian opintoja Turun yliopistossa. Erityisesti hän seuraa uhanalaisen peltomaitikan menestymistä saaren kedoilla. ”Vertailuaineistoa tarvitaan, jotta esimerkiksi juuri massiaisen suolen kokonaisdna:ta voidaan tulkita. ” Hyvästelemme yönpimeässä. Kuljemme takaisin sairaalalle ja Inkisen kotihuvilalle. Seilistäkin lähetetään tutkijoille planktonnäytteitä. Muutokset vaikuttavat myös silakkaan, jonka ekologiaa on Seilissä tutkittu myös vuosikymmenet. ”Ne ovat rakas harrastus. Meri on luonnontutkijalle vieras. Haluamme tietää, mitä planktonlajeja se syö. Se on kuin pitsiä”, Inkinen huokaa ja nyökkää niityn suuntaan. Nautin työstäni ulkona luonnossa, mutta haluan kyllä aina asua Helsingissä. Merelle menen aina laitoksen huoltomies Petri Kinnusen kanssa. Sairaalan ympäristö on ikivanhaa kulttuurimaisemaa, jossa laiduntavat lampaat ja naudat. Seilin yllä on himmeä kajo. Suuri osa saaresta on luonnonsuojelualuetta. Siitä asti Seilissä on toiminut Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos. Jasmin Inkinen on laitoksen projektitutkija. Toki sielläkin hakeudun luontoon.” Inkinen varttui Nurmijärvellä. Se on rakennettu 1730-luvulla. Myös se työ on kiinnostavaa. Haluan tehdä fyysistä työtä ja liikkua luonnossa”, projektitutkija tähdentää. ”Olen havainnut saarelle uuden lintulajin, valkoselkätikan”, Inkinen mainitsee ja kertoo tuntevansa paremmin kasvit. Hän on luvannut, etten huku!” Meri muuttuu Palokärki huutaa peltoaukean takana ja urpiaiset sirkuttavat rannan tervalepikossa. Sää on tyyni ja aurinkoinen
Vantaan Tolkinkylässä. Tyytyväinen Smirre löytyi makuulta aurinkoiselta paikalta, hieman muuta maastoa korkeammalta”, Mikko Siikavesi kertoo kaunisturkkisen ketun kohtaamisesta 27.12. /havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi TILHEN HERKKUHETKI ”Vuoden ensimäinen päivä toi valtavat tilhiparvet syömään puistojen ja teiden varsien runsaita pihlajanmarjavarastoja.” Tilhien ruokailua kuvasi Irja Lehtinen Tampereella.. KETTU REPOLAINEN ”Seurasin ketun lumijälkiä. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä e ä netissä.
Urjalassa. Nokialla. AKROBATIAA ”Orava keksii aina keinot lintulaudalta syömiseen”, kirjoi aa Ma. . . Vaajakoskella Jyväskylässä.. suomenluonto.fi 61 JÄÄTYNYT PARATIISI Talvinen auringonnousu Helsingin Lau asaaressa tallentui Oscar Kesercin kameraan joulupäivänä. KOSKIEN TAITURI Koskikara taituroi virrasta itselleen saalista 28.12. . Hän kuvasi vaaksiaiset uudenvuodenaa ona Hauholla. Hän taltioi kurren temppuja 18.12. . Hän kohtasi saukkoja 27.12. LUMIVAAKSIAISET ”Kun pakkanen laskee nollan pintaan, lähtevät lumivaaksiaiset liikkeelle”, kertoo Hannu Rasinranta. Kuvan Havaintokirjaan lähe i Ari Branthin. i Manninen. SAUKON PAKKASPÄIVÄ Vikkelät saukot keski yivät kalastukseen niin keski yneesti, e ä Olavi Kangas sai kuvata niitä aivan rauhassa
Ne menehtyivät nopeasti kylmässä. Onko rastas petolintu. /kysyluonnosta tai . kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Höyhenet kasvavat muuta massa viikossa. Orava on syypää pesäauk kojen jyrsintään talven aikana. Ne eivät myös kään pesi pöntössä. Käenpiian ei tiedetä käytt ävän heitt ä miään tiaisten munia taikka pieniä poikasia ravinnokseen. Vaaleanpunaiset möykyt olivat parin sentin kokoisia, höyhene. i kolmesti vaaleanpunaisen möykyn suuaukosta ulos, ja samalla kaksi pikkulintua tar. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Ainoa ruskea lintu, jo ka pöntt öön voisi pyrkiä, on käenpiika. Keväällä muutt omatkalta palatt uaan käenpiika etsii puolisolleen sopivan pesäko lon, johon aikoo pesiä. ui sen siipiin visertäen kovasti. Se heitt ää edellisvuoden pesätarvik keet pois. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. y isommiksi talven aikana. Pesänsä menett äneet tiaiset tekevät uusintapesyeen kesän aikana. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. öjen suojaksi metalliset suuaukon suojat. i yhden pöntön suuaukkoa ja meni lopulta sisään. VE SA H U TT U N EN TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Käenpiika valitsee lopulta mieleisensä kolon, johon pari sitt en asett uu pesimään. Keväällä ruskea lintu, ehkä rastas, naku. öjen suuaukot oli jyrsi. Se on pienen rastaan kokoinen muutt olintu, joka talvehtii Afrikassa. Rastaat syövät matoja, pieneliöitä tai mar joja, eivätkä ole petolintuja. Kaikkien varpuslintujen, ja myös monien muiden pesäviipyisten lajien pojat kuoriu tuvat paljaina. Käenpiika ei myöskään pysty jyrsimään pöntön aukkoa suuremmaksi pie nellä nokallaan. SEPPO VUOLANTO Poikaset yli laidan Käenpiika siivoaa mieleisensä kolon itselleen, vaikka siellä olisi jo pesintä käynnissä. Sekään ei ole petolintu, vaan elää pääasiassa muurahaisia syömällä. yi maassa, kun rastas pääsi pikkulinnuista eroon. Suositt elen ripustamaan lisää pöntt öjä, kun niillä näyt tää olevan kysyntää. Ostimme pön. U UTTA! Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaaji lle osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Kuoriutuvatko poikaset ilman höyheniä vai oliko rastas rikkonut munat. Se siivoaa pöntön tai useitakin koloja valmiiksi omaa pesintäänsä varten. ömiä poikasia. Linnunpön. Kamppailu pää. . Se hei. Useinkin tiaiset ovat jo ehtineet aloitt aa pesinnän, ja silloin pesä munineen ja pienine poikasineen saatt aa saada kyytiä
Jos polku ja rakennelma tuott aa pett ymyksen, naa ras saatt aa jatkaa matkaansa. Ne etsivät maan pinnalta pieniä selkäran gatt omia ja hyönteisten munia ravinnok seen. Lisääntyminen tapahtuu mielenkiintoi sella tavalla. TA PI O KU JA LA JA SA TU H EL M I. t ovat petoja. aa kasveille. Samett ipunkeilla onkin poikkeavan vähän luonnollisia saalistajia. Onko tästä hai. TAPIO KUJALA Samett ipunkki on nimett y sen samett imaisen pinnan mukaan. Se käveli kukkamaassa tuoreessa mullassa. Voiko tämä ollakin joku punkki. Kuvan kävelevä punainen pikkumansik ka ei ole hämähäkki, vaikka se hämähäkki eläimiin kuuluukin. Ihmiselle samett ipunkit ovat täysin har mitt omia, kuten valtaosa muistakin punk kilajeistamme. Ehkä juuri siksi ne uskaltautuvat liikkumaan päivisin ja viett ä vät yöt maaperään kaivautuneina. . Puutarhassa lajista on vain hyötyä, sillä ruokalistalle osuu myös kasvituholai sia. Vä rin tarkoituksena on varoitt aa punkkien myrkyllisyydestä tai pahanmakuisuudesta. ia Mikä on tämä noin 3–4 milliä pitkä hämähäkki. Mikäli polul le osuu toinen koiras, tuhoaa se löytämänsä siitt iöpake tin ja vaihtaa tilalle omansa. Punkit myös levitt äytyvät isäntiensä matkassa uusille alueille. Toukkaasteiset samett ipunkit elävät hyönteisten ja hämähäkkien loisina. Nimensä samett ipunkit ovat saaneet niitä peitt ävästä tiheästä, samett imaises ta karvoituksesta. Isännilleen ne eivät aiheuta suurta vahinkoa, ellei useampi yksilö tarraudu samaan ravin nonlähteeseen. Kyseessä on Trombidiidaeheimon samett ipunkki, joita Suomessa esiintyy muutamia eri lajeja. Kirkkaanpunainen väri syntyy porkka noistakin tutt ujen karoteenien avulla. Yleinen ja täs säkin tapauksessa mahdollinen vaihtoehto on Trombidium holosericeum. Aikuiset samett ipun kit ja keskenkasvuiset nym. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Punaista same. Koiraat laskevat siitt iöpaket tinsa ruohonkorsille ja tekevät sen luokse johtavan silkkipolun, jota naaraat pystyvät seuraamaan ja hedelmöitt ämään munan sa tässä ”rakkauspuutarhassa”. Näitä kirkkaanpunaisia palluroita näkee kiinnitt y neinä hyönteisissä, hämähäkeissä ja lukeissa
Lepakon häiritseminen kulut taa sen elintärkeää energia varastoa ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa eläimen kuolemaan. Juuri tällä lajille on tyypillistä, ett ä turkki on pitkähkö ja selkäkarvat ovat kellertäviä kärjestään. Varmasti lajit voi erott aa toisis taan vain katsomalla kolmannen poskiham paan muotoa. Luonnon eläintä ei sovi kos ketella ilman tutkimuslupaa. Lepakon suuhun kurkistaminen tai valoku van ott aminen sen hampaista on kuitenkin jä tett ävä tutkijoille. Lepakkojen tärkeimmät tuntomerkit ovat korvissa sekä takaraajassa ja häntä poimussa. Otin kuvan, pyydystin pusakalla ja päästin ulos. Korvankansi puolestaan on lyhyt ja päästään pyöristynyt. Lepakon asennosta riippuen mitan voi laitt aa eri kohtiin. Vanhemmilla eläimillä nivelet pyöristyvät. Lepakkojen kuvaaminen tunnistamista varten on yllätt ävän hankalaa. Edellisenä yönäkin kuului jotain epämääräistä räpätystä, kuin lintu lähtisi lentoon. Korvat, kuono ja siivet ovat hyvin tumman ruskeita. Horrok sen aikana korvat tosin ovat piilossa kylki räpylän alla. a H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O. Syksyllä liikkuu myös kimolepakoita, jot ka muistutt avat hieman pohjanlepakkoa. Tämä kannat taa huomata erityisesti horrostavien eläin ten osalta. Näiden selkäkarvat ovat kuitenkin hopean hohteisia ja selkäkarvoitus on tasaisempi. Lepakkohan se oli, mu. Vesisiipan ja viiksisiipan sekä Suomessa harvinaisten lampisiipan ja ripsisiipan erot tamiseksi toisistaan kannatt aa valokuvata häntäräpylän ja kylkiräpylän kiinnitt ymistä takajalkaan. Vaikka väritykseen liitt yvät tuntomerkit eivät ole koskaan varmoja, on tavanomaista, ett ä vesisiipalla on vaaleanpunertava nenä. Nuorilla, kuten täs sä, väri ei ole vielä täysin lajityypillinen. Siipoilla kor vankansi on suippo ja suorastaan terävä. Nämäkin voi hyvällä on nella erott aa kuvasta. Lajien tunnistamista valokuvasta autt aa monesti myös viivain, joka on asetett u le pakon vierelle. Sen kor vat ovat suorastaan hämmentävän suu ret ja tyveltään yhteen kasvaneet. Ai kuisilla pohjanlepakoilla syntyy vaikutelma lämpimän vaaleasta, jopa kullan värisestä selästä. a mikä. Jos siivet ovat auki, voi sorminivelten pit kulaisesta muodosta päätellä eläimen ole van samankesäinen. Esi merkiksi isolepakko erott uisi helposti mui ta lajeja suurempana. Kuvassa on mitä todennäköisimmin poh janlepakko. Mitan avulla voi ar vioida eläimen kokoa ja mitt asuhteita. Viiksisiipan ja isoviiksisiipan erott ami nen toisistaan kuvasta jää yleensä arvailu jen varaan. HEIDI KINNUNEN KE IJ O KU O PP AL A Korvan ja korvankannen muoto ovat lepakoiden tärkeitä tuntomerkkejä. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Tämmöisen kaverin tapasin elokuussa mökillä Urjalassa. Tässä kuvassa viivoitin olisi löytänyt paikkansa helpoiten kyynärvarren vierelle. Korvayök kö on helpoimmin tunnistett ava. Korvan ja sen sisällä olevan kor vankannen muoto ovat hyviä tuntomerkke jä. Se häipyi nopeasti. Pohjanlepakon korvat ovat melko pyö reät ja leveät. . Kun häntäräpylä on ojennet tuna suoraksi, valokuvassa voivat erott ua myös häntäräpylässä olevat karvat. Lepakon tunnistus vaatii tarkkuu. Niitä ei pidä myöskään herätt ää salamavalolla
Se on usein mainitt u mesisienen näköislajiksi, mutt a lakki ja jalka ovat selvästi pörrösuomui set. Täysin mustia ja valkoisiakin oravia tavataan. Torniossa ja Vantaalla. Sen tapaa usein myös kuusien tyviltä, mutt a harvoin muilla havupuilla. Jos on, niin pitääkö siitä ilmoi. . aa, ja minne. Havainnosta on hyvä ilmoitt aa Vieras lajiportaaliin (vieraslajit. Jalokuusen tyvellä kasvava sieni on pör hösuomuhelokka. Se kasvaa usein lop pusyksyllä erityisesti lehtipuiden tyvil lä isoina ryhminä. Ilmiö on perinnöllinen ja johtuu melanii nipigmentin poikkeavasta tuotannosta. Usein sitä löytyy puistoista ja hautaus mailta ja muilta vastaavilta paikoilta. . Haju on heikko, tunkkainen ja siinä voi olla valkosipulimainen vivahde. . Vii me vuosina laikukkaita oravia on tavatt u mm. Välillä oravat ovat harmaan ja valkoisen laikukkai ta, joskus väreinä ovat ruskea ja valkoinen. Se löytyi pihassa kasvavan jalokuusen tyveltä. Oranssimusta anturan helma paljas taa, ett ä kuvassa on jokin Suomessa vieraslajeina esiintyvistä siruetanoista. Sekä lakki e. Vasta 2000luvulla tie teelle kuvatt u puistohelokka on kuin pie ni pörhösuomuhelokka. Tällaiset ilmoite tut havainnot ovat tärkeä väline lajien levinneisyyk sien ja niiden muutosten seuraamiseen. ä jalka olivat silmiinpistävän suomuiset. MAIJA KARALA Pörrösuomuinen sieni Kaikenkirjavia tupsukorvia Ilmoita havainto vieraslajista H EN RY GR AH N U LL A H YN Ö N EN. Toi sinaan lajia löytää kesälläkin. ). Joidenkin tietojen mukaan se on lievästi myrkyllinen, erityisesti alkoholin kanssa nautitt una. Itiöpöly on ruskeaa, kun taas mesisie nillä valkoista. Niistä espanjansiruetana on ylivoimai sesti yleisin ja useimmin väriltään rus kea, joten kyseessä on todennäköises ti juuri se. Se ei vaikuta kovinkaan harvi naiselta, vaikka on yhden näköisyyden turvin pysy nyt julkisuudelta piilossa. Se kasvaa usein teiden sorapinnalla, mutt a myös havupui den tyvillä. Sen haju muis tutt aa pöydälle unohtunutt a appelsiini mehupurkkia. /ilmoita) tai La jitietokeskukseen (laji. Sitä suuresti muistutt ava laji on aarni helokka, jota kasvaa enimmäkseen van hojen metsien lehtipuissa. Tuoksu oli normaalin sienimäinen. Pörhösuomuhelokkaa ei pidetä ruoka sienenä. iä korkea. Kuvan oravan kaltaisia erikoisia värimuun noksia tavataan Suomessa vuositt ain. Sieni on kookas, maanpäällinenkin osa ehkä noin 10–15 sen. Ilmiön etu on, ett ä ihmiset voivat tunnis taa oravat yksilöllisesti. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA SA TU LA AK SO N EN Onko yleistä, että oravalla on näin upeat värit. LASSE KOSONEN Onko kuvassa espanjansiruetana. Tällai sia persoonallisuuspiirteitä on hauska tarkkailla vaikka lintu laudalla! HEIDI KINNUNEN Mikä tämä sieni on
Kyllä nyt näytt ää siltä, ett ä banaanin sie menten sekaan on joutunut sinne kuuluma tonta tavaraa. Kuvan kasvi on mitä ilmeisim min viherrevonhäntä (Amaranthus retroexus), joka on kotoisin PohjoisAmerikas ta ja levinnyt sieltä ihmisen mukana lähes kaikkialle: EteläAmerikkaan, Eurooppaan, Aasiaan, Afrikkaan ja Oseaniaan. Ilmaston lämmetessä tilanne saatt aa muutt ua ja viherrevonhännästä voi tulla kiu sallinen peltorikkakasvi meil läkin. Säätiön käyttövaroista jaetaan apurahoja luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. Laji on meillä jo tunnis tett u mahdollisesti haitalli seksi vieraslajiksi. Sähköiset hakemukset liitteineen toimitetaan Suomen Luonnonsuojelun Säätiön sähköiseen apurahajärjestelmään viimeistään torstaina 31.3.2022. ja www.luonnonsuojelunsaatio.?. Hakuaika on 24.1.–31.3.2022 Itämeri-rahastosta jaetaan yksi tai kaksi puolen vuoden työskentelyapurahaa väitöskirjatyöhön (Wärtsilä Oyj:n nimikkoapuraha) ja pienempiä apurahoja Itämeren valuma-alueen ekosysteemien suojeluun liittyvään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen Itämeri-yhteistyöhön. Luonnonsuojelurahastosta jaetaan apurahoja uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojeluun liittyvään tutkimukseen ja suojelua edistäviin hankkeisiin. ajalla mennyt rikkakasvin siemeniä ostamaani erään. Maailmalla viherrevonhäntä tun netaan harmillisena viljelysten rikkakasvina. OutdoorExposta löydät vinkit ja varusteet luonnossa liikkumiseen. 66 suomenluonto.fi goexpo kuva &ÄÄNI G O e x p o 4 . Hakulomake ja tarkemmat hakuohjeet löytyvät säätiön www-sivuilta hakuajan alkaessa. Yksivuotinen kasvi ei meillä vielä näytä lisääntyvän, ja havainnot ovat jääneet sa tunnaisiksi. Noin 25 siemenestä lähti kasvuun kolme hentoa kasvia, joista kaksi kuoli melkein heti, ja viimeinen kasvoi noin puolen metrin mi. Suomessakin lajista on tehty jo yli 300 havaintoa lähinnä erilaisilta joutomailta, kaatopaikoilta, viljavarastojen lähett yvil tä, lastauspaikoilta, ratapihoilta ja taimi myymälöiden komposteista. Liput edullisemmin ennakkoon, aikuisten liput alkaen 17 €! Katso kaikki hinnat: shop.messukeskus.com. Kuva&Ääni-tapahtumasta saat neuvot ja välineet parempiin luontokuviin ja -videoihin. tutkimustai työsuunnitelma, ansioluettelo tai vapaamuotoinen kuvaus aikaisemmasta toiminnasta sekä selvitys muista haettavista apurahoista. 2 2 k u va & ä ä n i • o u t d o o r • f i l l a r i • g o l f goexpo Outdoor GoExpo 4.–6.3. Kasvi saat taa löytyä myös lintujen ruokintapaikoilta, jonne se päätyy auringonkukan siementen mukana. Rafael Kuusakosken muistorahastosta jaetaan yksi puolen vuoden työskentelyapuraha väitöskirjatyöhön ja pienempiä apurahoja Itämeren linnustoa ja saariston eliöstöä, meren ekologiaa, ilmastoa ja maisemansuojelua käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen. Onkohan toimi. Lisäksi jaetaan yksi tai kaksi apurahaa nuorelle tutkijalle soiden tai metsien suojelututkimukseen (Tapio Lindholmin muistoapuraha). aiseksi. Tilasin netistä minibanaanipuun siemeniä. Painoalueena on edellisten vuosien tapaan Itämeren ja sen valuma-alueen ekosysteemien suojelua edistävät tutkimukset ja hankkeet. TERHI RYTTÄRI Ketunhäntä siementilauksessa SH U TT ER ST O CK JU H A TU RU N EN Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa 60-vuotisjuhlavuoden APURAHOJA luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen toimintaan. goexpo.fi Mikä kasvi mahtaa olla kysymyksessä. . Kukinto on tähkämäinen ja vihreä, eikä muita värejä ole näkynyt. Lisätiedot: pääsihteeri Tarja Ketola, 040 527 5212, tarja.ketola@sll.. Hakumenettely: Hakeminen tapahtuu sähköisellä hakulomakkeella, johon tulee liittää mm. 6 . 3 . Helsingin Messukeskuksessa! Avoinna: pe klo 10–19 (Kuva&Ääni klo 9–17), la klo 10–19, su klo 10–17
Essi Keskinen, Metsähallitus Oikaisuja Numerossa 10/2021 käytettiin Poliittinen eliö -palstalla rotasta tieteellistä nimeä Rattus rattus. – Hanna Hirvonen, Palokka Lähiluonnon kosketus Jutt u oli vaan niin hyvä, ett ä voi kuvitella itsensä siihen sisään. Jutussa oli aivan oikein sanottu, että luonnonsuojelualueella tulen saa sytyttää vain merkityillä nuotiopaikoilla. Se on Suomesta hävinneen mustarotan nimi. – Rii a Mielonen, Parikkala Turhake puhutti somessa ja palautteessa Suomen Luonnon toimitus valitsi lihan liikakulutuksen vuoden 2021 turhakkeeksi. – Mika Nykänen, Imatra Kaiva. Suomessakin nähtiin nälkää vielä 50-60 vuotta sitten, yleensä vähävaraisissa suurperheissä. Kotipiirissäni pääsen siitä nautt imaan. Anna palaute. Kesyrotissa on molemmista tulevia kantoja; isorotta on tavallisempi. Jutun kertoma video varislin nusta, joka nostaa kivillä veden pintaa [ravintoon ulott uakseen] on kiehtonut minua jo vuosia. Toisin kuin jutussa kerrotaan, tulenteko ei ole jokamiehenoikeus. a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä viime nume ron paras jutt u oli Viisas kuin varis. Abstrakteja ja monitahoisia asioita, kuten lihansyöntiä, käsitellään mediassa muutenkin. Monesti määrite ”liika-” ohitettiin, vaikka liha itsessään ei ollut valitsemamme turhake. Metsästämällä saan lähiruokaa, joka ei ympäristöä juuri rasita. Tilalle valitussa kuvassa oli hedekukinto. Ei minusta toiminta voi olla turhake. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. Elsa Ahlfors Twitterissä Liha on kai se, joka on turhake Pikkuisen haluaisin niuhottaa sanavalintaa. Yleensäkin elintarvikkeen nimeäminen turhakkeeksi on moraalisesti alhaisinta mitä voi tehdä, kun ottaa huomioon että maailmassa kuolee nälkään joka päivä ihmisiä. Toimitus painotti valinnassa ilmastoja terveyssyitä. Isorotta on Rattus norvegicus. Toimitus Osallistu Paras ju. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. Satu Pyörälä Metsästämällä saa lähiruokaa Lihan tuotanto aiheuttaa paljon harmeja, mutta ei lihaa tarvitsisi tuottaa mallilla: kaadetaan sademetsä, istutetaan soijaa, raahataan se pohjolaan ja syötetään tuotantoeläimille. Tämä herätti paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa, ja myös toimitus sai palautetta laidasta laitaan. Pikemminkin kyse on siitä, miten ruokaa tuotetaan ylipäätään. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 31.1.2022. Moraalin rappion todella aistii, valitettavasti. Turhakkeen valinta menetti kiinnostavuuttaan ja iskevyyttään. Osallistujien kesken arvotaan Heidi Kalmarin kirja Lumen jäljillä (Docendo 2021). Oli mukava verrata ajatusta jatku vasti maisemassa oleviin lajeihin. – Ilona Niskanen, Kiukainen Tosi kiinnostavaa tietoa älyk käistä lintuystävistämme. – Petri Parrukoski, Helsinki Oli hienoa oppia uutt a varislin nuista. u, kamala pimeys Rakastan pimeytt ä ja hiljaisuut ta. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Toimitus Turhakkeen pitäisi olla konkreettinen tuote Asia on tärkeä, mutta minusta turhakkeen pitäisi olla konkreettinen tuote. Tulen tekemiseen täytyy aina olla maanomistajan lupa. Joka todella on turhaa. Mika Mikkola Oikea osoite No nyt meni vuoden turhake oikeaan osoitteeseen! Liiallinen lihankulutus on vahingollista niin luonnolle, ilmastolle, ihmisten terveydelle kuin tuotantoeläinten hyvinvoinnille. Pinnan alla ekologiset kes totiskirätit voitt i Marjukka Ahonen Lohjalta. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . En toivo teille mitään hyvää, päinvastoin. Mikael Fogelholm Twitterissä Tulenteko vaatii luvan Lehdessä oli upea juttu Tuntsassa vaeltamisesta. – Tuulianna Tuohimaa, Pudasjärvi Koko perhett ämme kiinnostaa linnut ja niiden käytt äytyminen. Saman numeron sivulla 65 Kysy luonnosta -palstalla oli virheellinen kuva kuusen kukinnosta. Liha kai on se, joka on turhake. ÄÄNESTÄ . EDELLINEN NUMERO TO IM IT TA N U T A N T TI H A LK K A. Ville Turunen Suomessakin nähtiin nälkää Vai on liha vuoden turhake! Eikö tulisi vaikka mieleen lomalento Eurooppaan tai kaukomaille. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Luontokysymykseen liittyvä kuva emikukinnosta oli liian heikkolaatuinen julkaistavaksi
Yksi niistä on lisätä lautaselle kala-aterioita. Jo yhden kala-annoksen lisäys viikossa pienentää ruokavalion hiilijalanjälkeä keskimäärin viisi–kuusi prosenttia. Luonnonvarakeskus on selvittänyt Yle.fi -sivuston uutisen mukaan erilaisten luonnonkalojen pyyntitapojen ja kalatuotteiden hiilijalanjälkiä, jotka ovat enimmilläänkin vain puolet vaikkapa sianlihan jäljestä. Mmm.fi K O T O N A TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA. Nyt kalaa syödään 1,7 annosta viikossa. Ahvenfi leen hiilijalanjälki on puolestaan 2,5 ja kuhaK ALA N SYÖNTI K A NNATTA A! Kotimaisen kalan edistämisohjelma on laadittu maaja metsätalousministeriön johdolla yhteistyössä muun muassa Luonnonvarakeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Tämä on huomioitu aina maamme hallituksessa asti, jonka laatiman Kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoite on, että vuonna 2027 suomalaiset söisivät kalaa kaksi–kolme kertaa viikossa. Kalasaaliin mukana vesistöistä poistuu sinne joutuneita ravinteita ja rehevöityminen vähenee. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi LIHAPAINOTTEISTA RUOKAVALIOTA on syytä reivata ilmastoystävällisemmäksi monipuolisin keinoin. Kalastuksen tulee olla kestävää. Kala-ateriat ovat paitsi ilmastoystävällisiä myös terveellisiä. Kala-ateriat ovat paitsi ilmastoystävällisiä myös terveellisiä. Suomalaisten ostamasta kalasta vain alle 20 prosenttia on kotimaista, ja siksi myös kotimaisuusasteen halutaan kaksinkertaistuvan. Kotimaisen kalan edistämisohjelman mukaan kalankulutuksen kasvu lisäisi laskennallisia terveyshyötyjä yhdellä–kahdella miljardilla eurolla. Silakkafi leen hiilijalanjälki on 1,3 hiilidioksidiekvivalenttia kiloa kohden, kun kala on pyydystetty troolilla. Luonnonkaloista suurimmat odotukset kohdistuvat silakkaan, jonka elintarvikekäyttö pyritään viisinkertaistamaan ja muiden luonnonkalojen, kuten kilohailin, Kala-ateriat ovat paitsi ilmastoystävällisiä myös terveellisiä. Kala kunniaan fi leen 2,0, kun pyyntitapana on verkkokalastus. Vastaavasti rysäsaaliin hiilijalanjälki on 0,4. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVITUS JENNI SALMINEN kuoreen sekä särkikalojen kaksinkertaistamaan nykyisestä vuoteen 2027 mennessä. Muikun kohdalla luvut ovat troolipyynnillä 2,0 ja nuotalla 0,8
EVÄSTÄ RETKELLE Pirteän talviretken kruunaavat parhaiten repusta löytyvät maistuvat eväät. Viime vuoden kysytyimpiä aiheita olivat erilaiset lämpöpumppuihin, aurinkopaneeleihin ja tukiin liittyvät asiat. 2. Laita aamutai välipalaleivän päälle juuston tai leikkeleen sijasta kalaa: graavattu tai kylmäsavustettu kala sopivat mainiosti leivän päälle. Kokeile silakkaa Silakka on edullista ja sitä on hyvin saatavilla. Martat.. Vaihda leivänpäällinen kalaan Kalaa voi syödä muutenkin kuin lounaaksi tai päivälliseksi. Tee kalatacoja! Pizzan päälle voi laittaa vaikkapa särkisäilykettä, ja kalapastojen reseptejä löytyy joka lähtöön. Ovatko tacot lempiruokaasi. 3. Muista kala myös ulkona syödessä Kaikkia kala-aterioita ei tarvitse syödä kotona tai valmistaa itse. Lämminsavustettu kala on valmista syötäväksi sellaisenaan, tai kokeile vaikkapa järvikalapuikkoa tai luonnonkalasäilykettä! 4. Pidä kalavaihtoehdot mielessä myös ulkona syödessäsi, oli kyseessä sitten arkilounas työpaikan ruokalassa tai illallinen ravintolassa. Aiheina muun muassa ruokahävikki ja ekologiset vaatevalinnat. Valmisteet avuksi Jos kalan kokkaaminen tai käsittely tuntuu hankalalta, ota avuksi valmistuotteet. /tag/retkiruoka/ VINKKINURKK A Pienet makupalat KESTÄVÄÄ ARKEA Marttaliiton podcastsarjassa Pienet makupalat Maistele villiä kalaa 1. Suomenluonto.. /podcast/ NEUVOJA ENERGIASTA Asiaa energiasta on valtakunnallisen kuluttajien energianeuvonnan palvelu, josta saa tietoa ja ideoita energiaa, ympäristöä ja ilmastoa säästävään arkeen. 5. Hyviä vinkkejä retkieväistä – sekä retkipaikoista – löytyy Suomen Luonnon nettisivuilta. Silakan kalastus poistaa Itämerestä ravinteita, joten silakan – kuten muunkin kalan – syönti on todellinen ekoteko! Kokeile vaikkapa silakkapihvejä. K O T O N A Vinkit antoi Pro Kala -yhdistyksen toiminnanjohtaja Katriina Partanen.. Kalaisa versio omista bravuureista Monista tutuista ruoista voi tehdä kalaisan version. Motiva.. suomenluonto.fi 69 K O T O N A KU VA T M AR KU S SI RK KA JA SH U TT ER ST O CK KU VA PR O KA LA KESTÄVÄÄ ARKEA Marttaliiton podcastsarjassa Kestävästi arjessa annetaan käytännöllisiä vinkkejä siitä, miten hyvästä arjesta syntyy parempi maailma
Takaisin kotiin Suomen kansallismuseo palautti kokoelmissaan olleet runsaat 2000 saamelaisesinettä saamelaisyhteisölle, Saamelaismuseo Siidan haltuun. saakka, Kansallismuseo.fi. K U LT T U U R I M AI JA BR U M M ER : YL TÄ KY LL ÄI SY YS (A BU N DA N CE ). saakka, Craftmuseum.fi. Katastrofien keskellä Tiedekeskus Heurekassa Vantaalla syyskuuhun 2023 saakka, Heureka.fi. Luontoaiheisissa kirjontatöissä puut, oksat, lehdet, kukat ja köynnökset loistavat syksyisissä ja talvisissa väreissä, mutta mukaan on mahtunut myös tuulahdus kesää. Talvipuutarha – Maija Brummer Suomen käsityön museossa Jyväskylässä 6.3. n ainekset Tiedekeskus Heurekan näyttelyssä Katastrofi en keskellä kävijät kulkevat suurtuhojen eri vaiheiden läpi. Mäccmõš, maccâm, máhccan – kotiinpaluu -näyttely Suomen kansallismuseossa Helsingissä 27.2. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA 70 suomenluonto.fi Kirjottu puutarha Tekstiilitaiteilija Maija Brummerin Talvipuutarha herää eloon Suomen käsityön museon Aulagalleriassa. Katastro. Maija Brummerin tekstiilien inspiraationa ovat vaihtuvat vuodenajat ja värit.. Kansallismuseon näyttely Mäccmõš, maccâm, máhccan – kotiinpaluu juhlistaa tätä merkittävää esinepalautusta. Aluksi tutkitaan kriisinkestävyystaitoja, jonka jälkeen tulva, myrsky, maastopalo ja maanjäristys kohdataan audiovisuaalisina videotaideteoksina
Talvilinnut tutuiksi BirdLifen Pihabongausviikonloppua vietetään jälleen 29.–30.1. suomenluonto.fi 71 K I R J AT ÄL Ä ANNA MINUN UNOHTA A . Apua lajintunnistukseen voi hakea vaikkapa Suomen linnut -sovelluksesta. Puiden lehdet ja neulaset kätkevät suojiinsa metsien vilkkaita taajamia. Eri henkilöiden herääminen luonnonsuojelun ideaan näytetään useista tulokulmista, jotka ovat kaukana uskoon tulemisesta – tärkeintä on tietoisuus, tiedostaminen. Jonna Saaren toimittama Kansallispuistojen kultainen opas (Karttakeskus 2021) antaa selkeitä vinkkejä niin ensikertalaiselle kuin pikapiipahtajallekin. Mikäpä muukaan. Silloin katse käännetään omalle pihalle tai lähiluontoon ja tarkkaillaan talvisia lintujamme. Isokokoinen kirja alkaa sanoin: ”Luonnon valokuvaaminen on nykyään suositumpaa kuin koskaan aikaisemmin.” Samat sanat olisivat ajankohtaisia yhä ja uskon, että myös tulevaisuudessa. Teoksessa mietitään motiiveja ja virikkeitä kysymykseen siitä, kuinka eri henkilöistä tuli luonnonsuojelijoita – ja lisäksi riittävän rohkeita toimimaan. Myös liikuntaesteiset on huomioitu kirjan vinkeissä. MINULLE MERKITTÄVIÄ luontoaiheisia kirjoja on monta, mutta niiden joukosta päädyin Veikko Rinteen toimittamaan esimerkilliseen Luonnonvalokuvauksen käsikirjaan (Weilin & Göös 1981). Tämän osoittaa Petri Keto-Tokoin ja Juha Siitosen Puiden asukkaat – Suomen puiden seuralaislajit (Gaudeamus 2021), joka on kiinnostava opas puiden kätkemään monipuoliseen lajikirjoon. Alan varsinaisen perus teoksen muita tekijöitä ovat Hannu Hautala, Jorma Luhta, Arno Rautavaara, Kari Soveri ja Teuvo Suominen. SUJUVATEKSTINEN ja mukaansatempaava ovat ensimmäiset ajatukset Juha Kauppisen uudesta tietokirjasta Heräämisiä (Siltala 2021). Ja vilkas elämä jatkuu vielä lahopuussakin. Tekstin kulku perustuu 80 henkilöhaastatteluun emeritus professori Rauno Ruuhijärvestä ilmastoakti visti Ellen Ojalaan. Kirja on samalla henkilökohtainen matkakirja sekä haastava tietokirja tämän ajan suurista luonnonsuojelukysymyksistä, aina ilmastoaiheesta lajikatoon. VESA LUHTA Suojeluvietin pitkä oppimäärä KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI SOVELLUS Hetkiä runoille ja retkille Luontokuvauksen lähteillä Jussi Helimäki on vapaa toimittaja Espoosta. M I E L E S S Ä L I U S KAPIELUS. RETKIVINKKEJÄ MONEEN MAKUUN. Tämä voi olla kynnys myös sille, miksi harva tunnustaa itsensä luonnonsuojelijaksi. Klassikko, sanoisin. Minulle kirja oli hyvin tärkeä etenkin 1980-luvun loppupuolella, kun imin tietoa luontokuvauksen saloista eri lähteistä. Syksyllä edesmenneen Viron suuren runoilijan Jaan Kaplinskin teos Ilta tuo takaisin kaiken (Parkko 2021) kokoaa yksien kansien väliin runoja kuudelta vuosikymmeneltä. Tekstistä käy ilmi, etteivät luonnonsuojelun vapaaehtoiset edistäjät välttämättä kylve maineessa, pikemminkin vastuksissa. viikonloppua vietetään netään omalle pihalle suomenluonto.fi 71. Heräämisiä on samalla radikaalimman luonnonsuojelun aikakauden kattava historiikki 1970-luvulta tähän päivään. Luonnonsuojelua on tietoisesti ohjattu näyttäytymään oudossa valossa, eikä työtä palkitse kuin tuholta säästyneet kohteet
www.suomenluonto.. 21.-27.7.2022 ja 9.-15.9.2022. Talvimaisemissa ollaan myös sekä kolmannen sijan saavuttaneessa Mika Honkalinnan kuvassa kuunvalossa hohtavalta Sallatunturilta (2/21) että neljänneksi tulleessa Markus Sirkan ikuistamassa näkymässä Sorsatunturilta (10/21). 72 suomenluonto.fi Vuoden 2021 paras kansi -äänestys KESÄN VÄRIT KIRIVÄT VOITTOON LUONNON VÄRIT viehättivät vuoden 2021 kansikisassa, sillä kahdessa suosituimmassa kannessa loistavat niin kesän kukat ja hyönteiset kuin talvinen linnun höyhenpuku. Eniten ääniä sai 80-vuotisjuhlanumeromme kansi (5/21), jossa Paula Humbergin kuvaamana koreilevat harakankello ja leppäkerttu. Toiseksi tulleessa, Mic ha Fagerin ottamassa kansikuvassa (1/21) säihkyy kuningaskalastaja. + Arola ym! 770,Solovetsk 9.-17.7.2022 1220,Vienan Karjala 16.21.8.2022 ja 28.6.-4.7.2022. Termex Green täyttää M1-päästöluokituksen, se on tehokas ja turvallinen puhallusselluvilla, joka on täysin kierrätettävissä elinkaarensa lopussa. Paras kansi -kisassa äänestettiin yli 2300 kertaa, ja jokainen kansi sai ääniä. 620,ja 695,Georgia 9.-15.5.2022 . Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. Viidenneksi ylsi Eija Kujansuun kevätauringossa silmiään siristelevä metsäjänis (3/21). Tutustu selluvillaeristämisen etuihin! www.termex.fi reen Ekologiseen rakentamiseen Termex Green -Selluvillaeriste Ekologiseen rakentamiseen SO IL I JU SS IL A / VA ST AV AL O www.hiilihelppi.?i Paanajärvi kp. 045-1374757 Kurkista matkoihimme: Polkuja seikkailuun. Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille! Ilmoita Suomen Luonnossa! Lehden painettu ja digitaalinen versio tavoittavat 198 000 luonnonystävää ja suomenluonto.. Osallistuneiden kesken arvotut vuoden 2022 Luonnonkalenterit saavat Outi Nokelainen, Sirpa Ojajärvi ja Pirjo Paajanen. 1355,KIVAKKA! niikonmatkat.. -sivustolla käy yli 140 000 vierailijaa kuukausittain. / mediatiedot/ Rakennat uutta tai peruskorjaat vanhaa, Termex Green on vähäpäästöinen lämmöneristevalinta. H
Minua kiinnostaa, miksi ylipäänsä mitään on olemassa.” Kuin salamanisku päähän! Miksi on jotain, mitään. Tietää ei voi, mutta ehkä aavistan arvoitukseen jonkinlaisen vastauksen, ehkä en. Olen ihmetellyt hampaitani suu ammollaan, norsua niska kenossa, särkevin silmin Aurinkoa. OLEN PERSOONALLISELLE professorille kiitoksen velkaa. Me istumme kyninemme ja kansioinemme epämukavilla puupenkeillä ja olemme ainakin yhtä hämmentyneitä. Sitten hän kääntyy hitaasti meitä kohti, hämmentyneen näköisenä. Tai Aku Ankan taskukirjoista, niistähän lapsena löytyy mitä vaan. Suurimpia ilojani on tuijotella mökkimme edessä lilluvaa pientä kirkasta järvellistä divetymonoksidia, josta heijastuu laskevan auringon valo. Aivoissani, joiden tuotetta tämäkin teksti on, on toista litraa divetymonoksidia. Joo, sieltähän se löytyy. ”Oikeastaan tämä ei kiinnosta minua yhtään. Onkohan kukaan muu miettinyt tällaisia. Ehkä kyseenalainen neronleimaukseni löytyy jonkun hämärän filosofin opuksesta, jota en ole lukenut. Sitten tulee hetki, jonka jälkeen pääni ei ole ollut entisellään. SE EHKÄ-VASTAUS professorin hetkeksi raiteiltaan suistaneeseen arvoitukseen. Soluissamme on ikiaikainen perintö sieltä, missä elämä alkoi. Äkkiä liitu pysähtyy ja professori jähmettyy paikoilleen hetkeksi. Yksi hämmästyttävimmistä asioista on yksi arkipäiväisimmistä. Yleisestä kaiken ihmettelystä voi siirtyä erityiseen ihmettelyyn. Jotta mitään voisi olla olematta, pitäisi olla joku paikka, joku ulottuvuus, joku joku, jossa mitään olisi olematta. Tai ontologian peruskurssien aineistoista, joihin en ole perehtynyt. E n r o t h KU VA IL KK A SA AS TA M O IN EN. Lapseksi taas ”Miksi on jotain, mitään. Professori ei pähkäillyt mitä varten asiat ovat olemassa, vaan miten minkään olemassaolo on edes mahdollista. Päästäni putosivat heti trilobiitit ja kambrikaudet, ehkä suorastaan sekosin hetkeksi, mutta sittemmin lienen toennut. Palataan siihen. Professori tuijottaa kaukaisuuteen lasittunein silmin ja avaa suunsa. Proffa piirustelee jotakin liitutaululle. Ilman divetymonoksidia täällä ei olisi ketään ihmettelemässä mitään. Minä siirryin. Olemme vesieliöitä, vesi kuljettaa elämää läpi vuosimiljardien. Siksi jotain on pakko olla olemassa. Olenko sittenkään toennut sekoamisestani. Hm. Hän pullautti sisältäni esiin sen maailmaa kirkkain silmin ihmettelevän lapsen, joka oli ollut kateissa aivan liian kauan. Miksi ei vain ole olematta?” Johannes Enroth on elämään rauhoittunut kasvitieteilijä Helsingistä. Minun sisälläni on saavillinen samaa ainetta. suomenluonto.fi 73 P aleontologian professori luennoi kambrikaudesta ja trilobiiteista, kynämme viuhuvat kaukaista historiaa paperille. Miksi ei vain ole olematta
Tästä lähtökohdasta on syntynyt esimerkiksi kiinnostavia dokumenttielokuvia, kuten Anu Kuivalaisen hidastempoisesti eteenpäin keinuva Aranda vuodelta 2013. Sen aikana kuvaan piirtyvät maiseman lisäksi auringon kulkuradat. Merentutkimus tuntuu kiehtovan tutkijoiden lisäksi taiteilijoita. akameroita. Alus seilaa enimmäkseen Itämerellä, mutta sillä on tutkittu myös muita merialueita Antarktista myöten. Minä en päässyt Arandan matkaan itse, mutta sain luvan kiinnittää aluksen kannelle solarigra. L u o n n o k s i a 74 suomenluonto.fi Kolme kuukautta merentutkimusaluksella Aranda on Suomen ympäristökeskuksen omistama tutkimusalus, jolta tehdään monialaista merentutkimusta ympäri vuoden. Ideana on, että valotusaika kestää monta kuukautta. Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa. Kuvan perusteella voi arvailla, milloin merenkäynti on ollut voimakasta; silloin auringon rata on ikuistunut aikamoisena siksakkina.
suomenluonto.fi 75 Taru Rantala tavoittelee kuviinsa luonnon sielua. Mikä on lumen merkitys Suomen talvessa. Mustarastas tuo kevään Suomen metsien historia www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto TA RU R A N TA LA Taru Rantala tavoittelee kuviinsa luonnon sielua. Kuvan taika / ilmestyy 16. helmikuuta E N S I N U M E R O S S A Digitilaus alkaen vain , €/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi
Toimittaja Juha Kauppinen keskustelee monimuotoisuuden tutkijoiden kanssa. V I N J E T T I Palautusviikko 2022–07 767095-2201 Suomen Luonto ja #muutos kouluttavat jälleen luontoja ympäristöaiheiden tutkijoita journalistien ajatteluun ja työtapoihin. journalistien ajatteluun ja työtapoihin. m u u t o s l e h t i . Pysy kuulolla! M U U T O S P Ä Ä S I S I S Ä L L Ä P U H E T T A M O N I M U O T O I S U U D E S T A w w w . Lue lisää: suomenluonto.. f i. /muutos VE SA H U TT U N EN #muutos-verkkolehden podcast-sarja alkaa lokakuussa