M IT E N E N N A LL IS TA A LU O N T O A . S Ä Ä N Ä Ä R IIL M IÖ T. E L Ä IN T E N JÄ L JE T. M E T S Ä S O P U LI . Sanginjoki Kävimme Oulun uudella upealla retkikohteella.. IRTONUMERO 9,90?€ 1/2023 Jäljet paljastavat eläinten läsnäolon – jos tietää mistä etsiä. ILVEKSEN JÄLJILLÄ METSÄSOPULI ÄÄREVÖITYYKÖ SÄÄ. S Ä Ä E N N Ä T Y K S E T. ENNALLISTAMINEN PALKOKASVIT S U O M E N LU O N T O 1 | 2 2 3 S O P U LI P U U TA R H U R IN A . P A LK O K A S V IE N K IR JO . O U LU N S A N G IN JO E N S U O JE LU A LU E
SY D Ä N TA LV I. 2 suomenluonto.fi Yhdessä KUVA MARTTI RIKKONEN TEKSTI HEIKKI VASAMIES VALON LISÄÄNTYMINEN kaamoksen päätyttyä saa maakotkapariskunnankin vähitellen kevätmielelle. Vielä on aikaa rauhallisiin yhteisiin hetkiin ennen kuin pesintäkiireet alkavat
suomenluonto.fi 3
38 Luonto lääkärissä Ennallistaminen auttaa, jos luonto on pilattu. 44 Salaperäinen metsäsopuli Tutustumme havumetsien eläjään, josta tietoa on vielä vähän. Sen erikoisuus on naaraiden suuri enemmistö. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Hanna Halmeenpää 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Jenni Räinä 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 44 Suomen Luonto 1/2023 Harva tuntee korpikuusikoiden metsäsopulia. 24 Säiden huippuhetkiä Suomen pakkasennätys on yli 50 astetta. 16 Luvassa äärisäätä Ilmastonmuutos äärevöittää säätä, mutta ei sen joka piirrettä. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Sopulin talvipuutarha Tunturisopuli on kasvinsyöjä. 26 Palkojen pauloissa Palkokasvien viljelymahdollisuuksia tutkitaan Turussa. Sen laidunnus näyttää olevan hyödyksi monille kasveille. Millaisia ovat maamme säiden ääriluvut. H AN N U H U TT U 62 Kysy luonnosta: Miksi kookosrasva ei kelvannut linnuille?. Yksinkertaista se ei ole, ja ympäristöjen säilyttäminen onkin paras ratkaisu. Eläinten tapojen tunteminen auttaa jäljille ja niitä tuntemaan. Lumijäljet kertovat, mitä nisäkkäitä ja lintujakin seudulla asustaa. 32 Missä eläimet ovat. 52 Sanginjoen mastometsässä Retkellä Oulun itäpuolen uudella isolla retkeilyja suojelualueella. Papujen ja herneiden monimuotoisuus häkellyttää
Tämän numeron juttu Sanginjoen suojelualueesta perustuu lukuisin käynteihin Oulun seudun uudessa hienossa suojeluja retkeilykohteessa. i Päätoimi. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll. Lisätietoa saat syö ämällä tuo een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Oona Himanen, kuvittaja ja graa. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo. Lempipaikkoihin lukeutuvat pienten jokien varret. KUVA: NIKO PEKONEN / VASTAVALO 82. Hän on innokas sienestäjä. i/tietosuojaseloste. Opastamme ilveksen ja muiden eläinten jälkien löytämisen taitoon sivuilla – . i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll. klo ), tilaajapalvelu@sll. KI M M O RA M PA N EN / VA ST AV AL O , JE N N I RÄ IN ÄN KU VA VE SA RA N TA O O N A H IM AN EN M IK A H O N KA LI N N A, M IK A H O N KA LI N N AN KU VA TI M O PA KA RI N EN O O N A H IM AN EN 68 52 73 Ilveksestä näkyy yleensä vain jäljet. Mika Honkalinna, luontokuvaaja Mika tunnetaan monista kirjoistaan, joista Korppiretki (2015) valittiin vuoden luontokirjaksi. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu). aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Marika Eerola Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen ja Marika Eerola Toimi. Näin on syntynyt muun muassa työryhmässä tehty Metsä meidän jälkeemme, Kulkijat sekä esikoisromaani Suo muistaa. Greenline Print -merkki kertoo painotuo een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. ajat Laura Salonen Annakaisa Vän inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö timo.lepisto@saarsalo. Painolla on myös ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. i palaute@suomenluonto. i Tilaa diginä: suomenluonto. vuosikerta Jenni Räinä, kirjailija ja toimittaja Kirjoittaminen on lehtemme kolumnistina aloittavalle Jennille tärkeä keino jäsennellä ekokriisiin liittyviä huolia – ja myös kertoa elinympäristömme hienoudesta. 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tar o Kroonpressille on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki. nen suunnittelija Oonan kuvituksiin on voinut törmätä lehdissä, mainoksissa ja postimerkeissä. i Markus Molenius markus.molenius@saarsalo. Työpäivän jälkeen Oona suuntaa Espoon keskuspuiston metsiin, sillä se on paras tapa rauhoittua. Hän asuu Limingassa. Nyt hän alkaa kuvittaa Suomen Luonnon Kotona -aukeamaa, ja hänen käsialaansa ovat myös Luontokaupan Uhanalaiset -juomapullosarjan kuvitukset
Lintujen keväiseen hyörinään on vielä aikaa, ja lahtien yli kurottaa jää. Esimerkiksi sinisorsat pärjäävät talven yli sulassa. Helle kertoo, että parhaita hetkiä lintujen havaitsemiseen ovat auringon nousut ja laskut, sillä linnut ovat tyypillisesti liikkeellä hämärän aikaan. Monelle talvehtimista yrittävälle linnulle sulat ovat ainoita paikkoja, joista ne voivat löytää ravintoa. ”Jos linnut joskus talvella pitävät ääntä, ne ovat ilman muuta nämä hetket. Jos pakkanen kiristyy ja sula jäätyy, niiden on löydettävä uusi. Kameran kanssa houkutus lähestyä lintuja voi kasvaa, siispä mukaan kannattaa mieluummin ottaa kiikari.. Ensi vilkaisulla lintulahti saattaa näyttää tyhjältä, mutta tarkemmin katsomalla ruovikon kätköistä voi löytää monenlaisia lintuja. Niiden täytyy käyttää aika ravinnon etsimiseen, joten siinä ei paljon meteliä itsestä pidetä.” Etsi sulaa vettä TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Talviset sinni. elijät sorsista sirkkuihin löytävät ravintoa ja suojaa lämmön läheltä. Pitkään sulana pysyvät myös rehevien purojen laskupaikat, joita mikrobien hajotustoiminta lämmittää. Hän kertoo, että sulaa vettä löytyy usein teollisuusja voimalaitosten edustalta, sillä niiden lauhdevedet pitävät jäitä loitolla. ”Parhaita ja tunnettuja talvisia lintupaikkoja ovat sellaiset, jotka pysyvät sulana”, kertoo BirdLife Suomen lintuvesiasiantuntija Heikki Helle. Vielä alkutalvesta ruokojen kimpusta saattaa löytää tutun sinitiaisen tai pikkutikan, sillä ne osaavat etsiä ruo’onkorsien sisällä talvehtivia ötököitä. Nämä talviharvinaisuudet piilottelevat rantary teikön tai ruovikon suojissa. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi LINTUTORNEISSA ON HILJAISTA. ”Sulassa voi myös olla taivaanvuohen, luhtakanan tai kaulushaikaran tyyppisiä viivyttelijöitä.” Helle kertoo törmänneensä myös pajusirkkuun nimenomaan sulapaikkojen liepeillä. Ne kurkottavat vedestä kasvinosia ja selkärangattomia eläimiä. VINK KI Havainnoi huomaavaisesti! Talvi on linnuille aina haastava, joten varo häiritsemästä ravinnon etsintää
3 SEITSEMINEN. Valokuvaamisen kannalta se on aivan ihana paikka. Silloin ne saattavat hakeutua metsistä pihojen lähelle saaliseläinten perässä. Siellä on valmiita reittejä, mutta voi mennä myös puhtaalle hangelle. Siellä on myös valmis talvireitti ja pääsee menemään liukulumikengillä. Koli on eteläisen Suomen ainoita paikkoja, jossa tulee joka vuosi tykkylunta puihin. Talvi on hyvää aikaa vierailla luonnossa, koska paksu lumi suojaa maastoa kulumiselta. Kynttilänpäivä on osa kristillistä perinnettä, mutta aikojen saatossa siihen on yhdistetty talven selän taittuminen ja kevään ensi merkit. Luonnonvarakeskus seuraa myyrien määrää eri puolella Suomea. Kynttilänpäivänä alettiin odottaa myös leutoja säitä, sillä ensimmäisestä suojasta sanottiin olevan yhdeksän viikkoa jäiden lähtöön ja kymmenen viikkoa kylvöön. suomenluonto.fi 7 Myyrien määrä vaihtelee usein sykleissä, joissa säännölliset nousuja laskuvaiheet seuraavat toisiaan. Seitsemisen kansallispuisto on vanhojen metsiensä takia ihana. U LL A KE IT U RI / M ET SÄ H AL LI TU S Mitä talvisia kansallispuistoja suosittelet, Tiina Hakkarainen?. Seuraa myyrien runsautta Kuulostele variksen raakuntaa VINK KI Metsämyyrä on Suomen runsaslukuisin nisäkäs. Seuraavaksi myyrähuippua ennustetaan Turun ja Jyväskylän väliselle alueelle. 1 KOLI. 2 RIISITUNTURI. Parhaillaan myyriä vipeltää runsain määrin Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Karjalan alueella. Olen itse käynyt Riisitunturilla juuri talviretkeilemässä. Jos myyriä on vähän, kuten tällä erää Metsä-Lapissa, pöllöillä voi olla vaikeuksia löytää riittävästi ruokaa. 2.2. Jos tarvitsee lumikengät, ne voi vuokrata luontokeskuksesta. Tiina Hakkarainen on Metsähallituksen luontopalvelujen viestintäpäällikkö. En ole valmiiden latujen tyyppi, vaan pidän lumikenkäilystä ja liukulumikenkäilystä. Siellä on Multiharjun aarnimetsä, jonka polku on yleensä tamppaantunut hyvin, koska siellä on paljon kävijöitä. Riisitunturin kansallispuistossa erityisen hienoja ovat tykkylumiset puut ja niiden muodostamat hahmot. Talvella myyrähuipun voi huomata esimerkiksi pienten hampaiden nakertamista puiden taimista. Myyräsykli vaikuttaa hiukan viiveellä niitä syövien petojen määrään. Olen metsänhoitaja, ja metsät ovat minulle tärkeitä. Yksi sykli kestää muutaman vuoden. Multiharjussa näkee helposti oravia, ja talvisin voi löytää myös niiden jälkiä ja syötyjä käpyjä. Toisesta yleisestä myyrästämme, peltomyyrästä, sen erottaa punaruskea selkä sekä häntä, joka on myyräksi melko pitkä: noin puolet ruumiin pituudesta. Asuin aiemmin Kolilla, ja se on lumikenkäilijän paratiisi. Vanha kansanuskomus kertoo, että kun kynttilänpäivän jälkeen varis huutaa ensimmäistä kertaa, kuukauden päästä huutaa jo vasikka laitumella
Tienviittoja Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA AN N A RI IK O N EN , IN FO GR AF IIK KA SI TR A Tulevaisuuden mahdollisuudet / Sitra Megatrendit 2023. näyttäisi siltä, että ihmiskunta rakentaa määrätietoisesti tulevaisuutta, jossa ihmisten ei tarvitsisi lainkaan kohdata toisiaan eikä muuta elollista luontoa. Milloin me sovimme tällaisesta. Trendien keskiössä on luontokato, asia, jossa jo lupaavasti edistyttiin joulukuussa Montrealin kokouksessa. Voimme aina muuttaa pinttyneimpiäkin tapojamme, emme ole tuomittuja niihin. Yhteiskunnat ovat viime vuosina natisseet liitoksissaan megatrendien muutosvoimien jyllätessä. S ITR A J U LK AIS I vuoden alkajaisiksi Mega trendit-katsauksen, joka hahmottelee haasteita joihin pitäisi vastata, jos mielimme maailman kehittyvän myönteisempään ja kestävämpään suuntaan. Kaikki tapahtunut rouhii asioiden järjestystä kuin maantiehöylä, pysähtyneisyyden aika on ohi. Reilu some, demokratian puolustaminen, sote, ekologinen jälleenrakennus ja luontokadon torjunta, kestävät elämäntavat sekä korjaava ja uusintava talous vaativat elämäntapojemme päivittämistä. Se luo otollista pohjaa yhteiskuntien uudelleen järjestäytymiselle ja uusien tavoitteiden asettelulle. Sekin luo toivoa. 8 suomenluonto.fi Kiertotalous Datatalouden pelisäännöt Digivihreä siirtymä Digitaalinen sivistys Ylisukupolvisuus Kestävät elämäntavat Uudet vaikuttamisen tavat Hyvinvointi investointina Kokonaisvaltainen hyvinvointi HM SET Vahva luottamus ja osallisuus VALTA Reilu digimaailma TEKNOLOG A Ekologinen jälleenrakennus LUONTO Korjaava ja uusintava talous TALOUS VASTEN MAAILMAN valtavia haasteita vuoden 2023 alussa ilmassa väreilee jotain oudon myönteistä ja toiveikasta. yhteiskunnan suhde metsiin on vain metsätaloutta, mainostajien ehdoilla kehitetty digimaailma syö aikaa oikeilta kohtaamisilta ja voimistaa vastakkainasetteluja, asiakkaiden ei enää haluta kohtaavan oikeita ihmisiä vaan pelkkiä älykkäitä tai älyttömiä botteja... TIINA RAEVAARA kirjoitti Helsingin Sanomien vuodenvaihteen kirjailijapuheenvuorossa: ”Kaikkein tärkeintä olisi päivittää ihannekuva ihmisyydestä ja tavoiteltavasta elämästä... Voimme vielä valita tulevaisuutemme. Kuka sen päätti?” TOIVEIKKUUTTA LUO SE , että keskustelemme vihdoinkin oikeista asioista. Tuntuu innostavalta nähdä edes joskus kokonaisvaltainen esitys ja tavoitteet sille, miltä parempi maailma voisi näyttää. Asioihin vaikuttaminen on helpompaa kun joku kertoo, mitkä muutosvoimat kaipaavat huomiotamme. VUODEN ALUN mietintäharjoituksena meistä kukin voi pohtia mitä itse voi tehdä, jotta asiat kehittyisivät myönteiseen suuntaan
V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Sinileväkukinnat värjäsivät jäätä Suomenlahdella LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt suomenluonto.fi 9 LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt Nyt Nyt N Y T IT T O IM IT TA N U T R IIK K A K A A R T IN E N Sinilevät värjäsivät jäätä Loviisan Pernajanlahdella 31.12.2018. Vaikka Aphanizomenon -suvun sinilevät voivat muodostaa massakukintoja jäässäkin, esiintyvät runsaimmat kukinnat silti kesäisin, kun valoa on paljon. Fykosyaniini värjää vettä ja rantoja turkoosiksi sinileväkukinnan jälkeen myös loppukesällä. Ajankohtaan nähden lämpimät vedet edesauttavat sinileväkukintojen muodostumista. Sinilevät erittävät muun muassa hermoja maksamyrkkyjä, ja myrkyllisten yhdisteiden lisäksi levät tuottavat silmiä ja ihoa ärsyttäviä yhdisteitä. Aphanizomenon tuottaa myrkyllisiä kantoja järvissä, mutta ei Itämeressä. JOULUKUUN ALUSSA havaittiin Helsingissä ja Virolahdella turkoosia ja sinistä merijäätä. Syyskuussa 2022 sinilevää esiintyi runsaasti sekä merillä että järvillä. Levien kuollessa sitä vapautuu veteen. Hyväkuntoiset sinilevät ovat väriltään vihreitä tai kellertäviä. Väri johtuu sinilevien sisältämästä fykosyaniinista, joka on yhteyttämisen väriaine. Suomenlahdella JOULUKUUN ALUSSA havaittiin Helsingissä ja TEKSTI JESSICA HAAPKYLÄ KUVA PIRJO PAJARINEN. Luonnossa liikkujien on silti syytä suhtautua varoen sinilevien värjäämään jäähän
Kevään hallitusneuvotteluihin von Weissenbergillä on kolme toivomusta. Suomen pääneuvo. Ensinnäkin Suomeen tarvitaan kaiken kattava laki luonnon monimuotoisuuden elvyttämisestä ja säilyttämisestä. Sopimusta ollaankin viilattu pitkään, yli kolme vuotta. Nyt tarvitaan johtajuutta ja kova poliittinen tahtotila.” Monimuotoisuus keskiöön YK:n luontokokous linjasi toimet luontokadon taltu. Marina von Weissenbergin mukaan suojeluasioissa Suomi on kokoaan suurempi. Ne koskevat muun muassa ekosysteemien toimintakyvyn turvaamista ja luonnon hyödyntämisen laskemista kestävälle tasolle. ”Emmehän me halua, että paperilla suojellaan mitä tahansa tarvittavat 30 prosenttia”, hän linjaa. ”Olemme olleet EU:ssa aktiivisesti mukana tekemässä sopimusta ja vaikuttaneet sen linjauksiin”, hän kertoo. Sopimuksessa linjattiin pitkän aikavälin päämäärät, jotka toteutetaan 2050 mennessä. Esimerkiksi sekä maaettä merialueista 30 prosenttia tulee suojella ja 30 prosenttia ennallistaa. amiseksi. Pandemia viivästytti ja muutti prosessia. Toiseksi hän toivoo metsälain uudistamista ripeällä aikataululla. Suomen pääneuvottelija, ympäristöneuvos Marina von Weissenberg ympäristöministeriöstä sanoo, että tulevien suojelualueiden tulee olla luontoarvoiltaan keskeisimmät alueet. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT KIMMO RAMPANEN / VASTAVALO JA JANI LAUKKANEN Luonnolle haitallisiin tukiin kuuluu muun muassa teollisuuden ja kasvihuoneiden alempi sähköverokanta.. elijan mukaan toimien tulee läpäistä koko yhteiskunta. ”Meillä on faktat. Muutenkin von Weissenberg odottaa, että sopimuksen toimet otetaan päätöksenteon keskiöön ja niiden huomioimisesta tehdään valtavirtaa – kaivostoiminnasta kalatalouteen ja metsäteollisuuteen. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi YK:N LUONTOKOKOUS Kanadan Montrealissa päättyi jouluviikolla. ”Luonnonsuojelulaki ei yksin riitä valtavirtaistamisen osalta”, hän sanoo. ”Ne uudistukset, jotka aikaisemmin tehtiin, eivät tuottaneet luonnon monimuotoisuuden kannalta toivottuja tuloksia.” Kolmas seikka on, että luontosopimuksen tavoitteet tulee kirjata läpäisevästi hallitusohjelmaan. Päämäärien lisäksi linjattiin 23 tavoitetta, joista osa on tuttuja EU:n biodiversiteettistrategiasta
”Kiertoaikaa pitäisi siis pidentää, jotta saavutettaisiin hiilen sidonnan optimi”, tutkija Matthias Peichl toteaa. Alueen metsät kuitenkin hakataan jo 80–120-vuotiaina. Jalkanaruun jäänyt eläin oli hakenut suojaa kuusen alta, minne metsästäjä ampui sen. Hän pitää tapausta metsästäjälle yllätyksellisenä. Hän lopetti haavoitetun eläimen ja ilmoitti siitä poliisille. Jos metsät hakattaisiin nykyistä vanhempina, ne ehtisivät sitoa hiiltä entistä pidempään. Suomen pääneuvottelija YK:n luontokokouksessa, ympäristöneuvos Marina von Weissenberg, ympäristöministeriö Metsähakkuiden lykkääminen vahvistaisi hiilinielua. Kuusisen mukaan työn laajuutta ei heti alussa hahmotettu. Kultasakaali on rauhoitettu laji. Sopimuksen tavoitteet tulee toteuttaa läpäisevästi. . Sen mukaan metsät pitäisi hakata Ruotsissa Uumajan seudun tutkimusalueella keskimäärin 138-vuotiaina, jos halutaan maksimoida hiilen sidonta. ”Tätä sopimusta pitää alkaa panemaan toimeen NYT.” Sodankylän sakaalin ampuikin metsästäjä Metsät tulisi hakata vasta 138-vuotiaina HIILINIELU KUTISTUI Suomen metsien hiilinielu kutistui 2021 niukimmilleen sitten vuoden 1990. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Tapaus osoittaa ongelmat jalkanarupyynnissä, sillä se ei valikoi saaliseläintä. Yhteiskunnassa täytyy saada aikaan systeeminen muutos. RK Suomen Luonnossa 10/2023 uutisoitiin Sodankylässä ammutusta kultasakaalista. Haitallisten tukien määrä tulee selvittää. AH Suomi myöhästyi sitoumusten laatimisessa EU:n biodiversiteettistrategian sitoumuksissa kukin jäsenvaltio määrittelee, millä keinoilla se aikoo osallistua luontokadon pysäyttämiseen 2030 mennessä. Metsien hoidon hiilioptimoinnista julkaistiin tutkimus Global Change Biology -lehdessä. Tämä on vakavaa ilmastolle: päästöt eivät ole kokonaisuutena laskeneet, vaan ovat samalla tasolla kuin 30 vuotta sitten. Poliisi katsoi, että tapaus oli vahinko, eikä nähnyt syytä epäillä luonnonsuojelurikosta. Valtioneuvosto hyväksyy sitoumukset ennen kuin ne luovutetaan komissiolle syksyllä 2023. Jotta luontokato saadaan pysäytettyä, pitää ymmärtää, että se edellyttää mittakaavan nousua sekä Suomessa että maailmalla. . YK:n luontosopimuksella pitää olla vaikutuksia lainsäädäntömuutoksiin, kuten metsälain uudistamiseen, hiilinielupolitiikkaan ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Tapaus selvisi, kun luontokuvaaja Antti Haataja teki tapauksesta poliisille tietopyynnön. Ympäristöneuvos Mikko Kuusinen ympäristöministeriöstä kertoo, että sitoumuksia ei saada valmiiksi tällä hallituskaudella. Haitallisista tuista saadaan lisäresursseja luonnon monimuotoisuuden elvyttämiseen ja saadaan toimintaa muutettua siten, että luontokato vähenee. Toisin kuin jutussa kerrottiin, kultasakaalin ampuikin metsästäjä itse, ei poliisi. ”Kyseessä oli tulokaslaji, jota ei ole ennen näin pohjoisessa tavattu”, perustelee rikoskomisario Iikka Rantahalvari Lapin poliisista. Edellisen selvityksen mukaan haitallisia tukia maksettiin yli kolme miljardia euroa. Suomen oli määrä päättää EU:n biodiversiteettistrategiaan liittyvät sitoumukset vuoden 2022 loppuun mennessä. RK. Ensimmäinen laukaus ei tappanut eläintä, minkä jälkeen metsästäjä tajusi, että eläin ei ehkä olekaan kettu. Luonnon monimuotoisuuden pitää olla päätöksenteon keskiössä. Se tarkoittaa, että luonnon ja luontopääoman arvostus pitää nostaa uudelle tasolle
12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA PASI PARKKINEN / VASTAVALO L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Marjat houkuttavat taviokuurnia Taviokuurnat vaeltavat Etelä-Suomeen hyvinä pihlajanmarjavuosina. MARJALINNUT VE SILINNUT VARPUSLINNUT 12 suomenluonto.fi. Allit vähenevät Itämerellä Itämerellä talvehtivien allien määrä väheni 65 prosentilla vain 14 vuoden aikana. Talvilintujen tutkimus paljastaa ympäristössä tapahtuneita muutoksia. Aikaisemmin luultiin, että kuurnat saapuvat etelään vasta, kun ruoka pohjoisesta on loppu. Linnut hakeutuvat kaupunkiin talviruokintojen sekä marjapuiden ja -pensaiden perässä. Linnut hakeutuvat talvella kaupunkiin Kaupunkialue vetää lintuja puoleensa talvella, Lahdessa tehty tutkimus paljasti. Tuore Journal of Ornithology -lehdessä julkaistu tutkimus paljasti, että kuurnat saapuvat etelään, vaikka niillä olisi ruokaa tarjolla pohjoisessakin. Nuorten lintujen kato johtuu allin heikosta pesimämenestyksestä harvenevien sopulivuosien seurauksena. Vanhoja lintuja verottaa metsästys talvehtimisalueilla. Vasta kun etelän marjat on syöty, taviokuurnat palaavat pohjoiseen. Ornis Fennica -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan taantuminen johtuu sekä nuorten että vanhojen lintujen vähenemisestä. Runsaimmat lajit olivat sinija talitiainen sekä pikkuvarpunen. Lintumäärä on kaupunkialueella keskimäärin jopa nelinkertainen verrattuna metsäisiin alueisiin, Journal of Urban Ecology -lehden tutkimus kertoo
”Mitään peruutt amatonta ei tehdä”, Sääksjärvi vakuutt aa. Biodiversiteett iyksikön johtaja Ilari E. Seilin ja Kevon seurannat jatkuvat Turun Sanomat uutisoi 27.12., ett ä Turun yliopisto ajaa alas Saaristomeren tutkimusaseman Seilissä, ja ett ä toiminta Kevon tutkimusasemalla supistetaan minimiin. Asemien käytt öä mahdollisesti tehostetaan ja yhteistyötä lisätään, mutt a niin, ett ei tieteellisesti arvokkaista pitkäaikaisseurannoista jouduta luopumaan. Hän toteaa luonnon siirtyneen politiikan pehmeistä aiheista koviin. tammikuuta. Taigametsähanhi luetaan vaarantuneeksi, sillä sen kanta on pienentynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä. RK POLIIT TINEN ELIÖ BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y AN DE RS AL BR EC H T ”Jos asiaa pysähtyy ajattelemaan, ei oikeastaan voi päätyä muuhun johtopäätökseen kuin että ympäristönmuutos on puhtaasti fyysisenä ilmiönä ”kovempi” kuin iso osa talouskeskustelujen kysymyksistä.” Toimi aja Petja Pelli analysoi Sitran megatrendit -rapor ia Helsingin Sanomissa 2. RK Muurahaisristeymät auttavat ennustamaan evoluutiota Risteymän tuloksena syntynyt kekomuurahaislaji kehittyi Hangossa noin 125 vuotta eli 50 muurahaispolvea sitten. Sääksjärven mukaan tutkimusryhmät käytt ävät asemia lyhyen ajan kesällä, ja ylläpitoja remontt ikulut ovat korkeat. RK TAIGAMETSÄHANHI Anser fabalis fabalis Riistakeskuksen tietojen mukaan viime syksyn metsästyskaudella Suomessa ammuttiin noin 50 taigametsähanhea. Miltei puolet suomalaisten pienhiukkasaltistuksesta aiheutuu kuitenkin puun pienpoltosta. Yliopistolla käydään muutosneuvott eluja, joissa myös tutkimusasemien käyttöä tarkastellaan. Helsingin yliopiston tutkijat tekivät tutkimuksen kansainvälisenä yhteistyönä ja se julkaistiin PloS Biology -tiedelehdessä. Tutkijat myös havaitsivat, että risteymänä syntyneestä uudesta lajista karsiutui pois alkuperäislajien haitallisia mutaatiota. Metsästys kohdistui Suomen pesimäkantaan. Vuorokauden vaihdutt ua pienhiukkasmäärät nousivat esimerkiksi Kotkan keskustassa ja Vantaan Tikkurilassa liikenteen ruuhka-aikoja vastaavalle tasolle. Pienhiukkaset tunkeutuvat keuhkorakkuloihin ja ovat siksi vaarallisia. RK Ilotuli. Metsästyksen ollessa käynnissä Luonnonvarakeskus tiedotti, että taigametsähanhen pesinnät kesällä onnistuivat edellisvuotta heikommin, ja että kotimainen pesimäkanta on harva. eet lisäävät pienhiukkaspäästöjä Ilotulitt eiden pienhiukkaspäästöt näkyivät selvänä piikkinä uuden vuoden yönä Ilmatieteen laitoksen mitt auksissa. Uusi laji syntyi kahden yleisen muurahaisen, tupsuja kaljukekomuurahaisen, risteymänä. Tupsukekomuurahaisia.. Geneettiset erot eri populaatioiden välillä olivat melko pieniä, mutta tieteellisesti uusi löydös oli se, että populaatioiden evoluution ennustettavuus oli suurta. Sääksjärvi kertoo, ett ei tilanne ole näin yksioikoinen. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T KAHDEN MUURAHAISLAJIN risteymän tuloksena syntyneet erilliset populaatiot kehittyvät samaan suuntaan, tuore tutkimus paljastaa. Risteymälajeissa geneettinen materiaali yhdistyy uudella tavalla, mikä voi auttaa niitä sopeutumaan muuttuvaan ympäristöön
Henkensä pitimiksi ne syövät etenkin ainavihantia sammalia. Tunturisopulien määrä vaihtelee muiden myyrien tavoin sykleissä. Pohjoismaisessa tutkimuksessa laskettiin, että huipputalvena tunturisopulit söivät yli puolet ympäristönsä sammalista. Pitkä historia sopulien hampaissa on saanut kasvit sopeutumaan tuhoihin. Tunturisopulit ovat kaivaneet luolastonsa paksuimpien hankien suojiin, mihin paukkupakkaset eivät yllä. Sen seurauksena tihentyneeseen kasvillisuuteen iskivät ensin perhoset ja sen jälkeen sienitauti. Ne korvaavat katkotut varret pian uusilla versoilla. Eräässä tutkimuksessa sopulit suljettiin ulos koealueelta. S u h t e e l l i s t a. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT ANTJE NEUMANN JA ANJA VEST / VASTAVALO Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä. Erot huipun ja aallonpohjan välillä voivat olla jopa satakertaiset. Loppujen lopuksi sopulihuippu ei ole katastrofi edes jyrsijöiden suosimille ravintokasveille. Sopuleille talvi ei ole lepokausi, vaan ne lisääntyvät vuoden ympäri. äviäkin suhteita. Ne verottivat myös ruohovartisia kasveja. Ne siis pitävät huolta kasvillisuuden monimuotoisuudesta. Luonnonvarakeskus ennustaa Ylä-Lappiin myyrähuippua tälle vuodelle. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Sopulin talvipuutarha N ietosten alla käy vipinä. Äkkiseltään sopulit voisi mieltää tuholaisiksi, mutta seurantatutkimuksissa huomattiin, että ne ovatkin tunturiluonnon puutarhureita. Sopulit syövät tukahduttavan tiheään sammalikkoon aukkoja, joissa kasvien siemenet pääsevät itämään myyrähuipun hiipuessa
Vain parin sentin korkuinen vaivaispaju kasvaa tunturisopuleiden suosimissa paikoissa, joilla. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Vain parin sentin korkuinen vaivaispaju kasvaa tunturisopuleiden suosimissa paikoissa, joilla lumi säilyy pitkälle kevääseen
16 suomenluonto.fi Monet sään ääri-ilmiöt voivat voimistua ja näyttäytyä useammin ilmastonmuutoksen myötä. LUVASSA TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT VESA HUTTUNEN 16 suomenluonto.fi ÄÄRISÄÄTÄ LUVASSA ÄÄRISÄÄTÄ LUVASSA
suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 ÄÄRISÄÄTÄ
”Sään ääri-ilmiö voi olla harvinainen tai aiheuttaa vahinkoa. Väitöstutkimuksessani tein eri ajankohdilta ennusteita myrskyn reitistä ja saapumisajankohdasta. Se sai nimekseen Debby. 18 suomenluonto.fi yyskuun 22. Toinen niistä sai alkunsa 13. päivänä 1982 Perämeren rannikolle oli sääennusteen mukaan luvassa navakkaa etelän ja lounaan välistä tuulta. syyskuuta se aloitti etenemisen Atlantin yli itään kohti Englantia. ”Lähellä oli toinen matalapaine, joka antoi voimaa tälle Debby-hurrikaanin jäänteelle. 18 suomenluonto.fi ”Lapissa taisi yksi tuulimittarikin mennä rikki siinä myrskyssä.”. Sen seurauksena kuoli kaksi ihmistä. Eri sääilmiöiden kohdalla poikkeussäitä käsitellään hieman eri tavalla. Se nimettiin nimipäiväsankarin mukaan Mauriksi. ”Mauri-myrskyn elinkaari oli monimutkainen ja siksi myös hankala ennustaa. Siihen sisältyi kuusi trooppista myrskyä, joista kaksi oli hurrikaaneja eli trooppisia hirmumyrskyjä. Matkalla se heikkeni, kunnes äkillisesti alkoi taas voimistua myrskyksi Englannin yllä. Puita kaatui miljoonia kuutioita ja merivesi nousi kaksi metriä. Sään ääri-ilmiöllä ei kuitenkaan ole yksiselitteistä määritelmää. Esimerkiksi tuhoa aiheuttavaa ukkosta voi kutsua ääri-ilmiöiksi, vaikka ukkosia esiintyykin meillä paljon, eli sääilmiönä se ei ole harvinainen.” Yleisesti sään ääri-ilmiöt yhdistetään ilmastonmuutokseen, mutta ne eivät kuitenkaan johdu siitä. Tulos oli, että myrskyn saapuminen Suomeen voitiin ennustaa vasta kaksi päivää ennen sen iskemistä”, Laurila kertoo. Hurrikaani tarvitsee syntyäkseen lämmintä merivettä, josta se saa voimansa. Väitöskirjassani tutkin nykyajan säämallin avulla myrskyn kehitystä ja ennustettavuutta.” Perämeren rannikolle 40 vuotta sitten puhaltaneet myrskytuulet olivat kaikuja vuoden 1982 Atlantin hurrikaanikaudesta. Seuraavana päivänä se oli jo kehittynyt hurrikaaniksi eli trooppiseksi hirmumyrskyksi, ja 19. Korkein mitattu lukema oli 23 metriä sekunnissa, vaikka jossain oli varmasti kovempaakin tuulta”, sanoo tutkija Terhi Laurila Ilmatieteen laitoksen Sään ääri-ilmiöt ja ilmastonmuutos -ryhmästä. Muistelen kuulleeni, että Lapissa taisi yksi tuulimittarikin mennä rikki siinä myrskyssä, joten kattavia tuulilukemia ei saatu. syyskuuta Dominikaanisen tasavallan pohjoisrannikon trooppisesta matalapaineesta. Kun hurrikaani liikkuu pohjoisemmaksi kylmemmille vesille, sen rakenne muuttuu. ”Tuolloin sääasemia oli vähän ja ne ottivat mittaustuloksia harvoin. ”Suomeen tulee jonkin verran hurrikaanin jäänteitä, jotka ovat laantuneet meille tutuiksi keskileveysasteiden matalapaineiksi, mutta Mauri voimistui yllättäen myrskyksi asti.” Odotettavissa lämpeneviä talvia Mauri-myrsky on vain yksi esimerkki maapallon säähistorian ääri-ilmiöistä ja siitä, kuinka monet eri asiat ja tekijät niihin vaikuttavat. Niinpä Tornion ja Kemin seudulla ei oltu varauduttu siihen, että iltapäivällä mereltä nousi nopeasti myrskymatalapaine. Myrsky riehui kaksi päivää. Hän tuntee Mauri-myrskyn ja sen syntymekanismin kuin omat taskunsa, sillä hän väitteli aiheesta tohtoriksi kesäkuussa. ”Osa sään ääri-ilmiöistä on äkillisiä, kuten myrskyt ja ukkoset, ja osa taas hitaasti kehittyviä, kuten hellejaksot ja pakkasjaksot”, Laurila sanoo
RAJUILMA Paikallinen säätila, missä esiintyy voimakasta ukkosta, salamoita, tuulenpuuskia ja sadetta sekä mahdollisesti rakeita tai trombeja. Suomessa se on 21 m/s (noin 76 km/h), mutta kansainvälisesti käytetään arvoa 25 m/s (90 km/h). SÄÄRINTAMA Kahden ominaisuuksiltaan erilaisen ilmamassan rajapinta. Käytännössä myrskytuulia esiintyy voimakkaiden matalapaineiden yhteydessä. suomenluonto.fi 19 Pieni sääsanasto SÄÄ Säämuuttujien, kuten lämpötilan, sademäärän, tuulen nopeuden ja suunnan ja ilman kosteuden tila määrätyssä paikassa tiettynä hetkenä. ILMASTO Jonkin paikan säämuuttujista laskettu pitkän ajan keskiarvo. Lähde: Tieteentermipankki.fi suomenluonto.fi 19. RANKKASADE Hetkellinen runsas vesisade, esimerkiksi 2,5 mm 5 minuutissa tai 20 mm 24 tunnissa. MATALAPAINE Ympäristöään alemman ilmanpaineen alue. MYRSKY Tuulen nopeus ylittää 10 minuutin keskiarvona tietyn kynnysarvon. Rajuilmoja esiintyy kesällä. KORKEAPAINE Ympäristöään korkeamman ilmanpaineen alue
Esimerkiksi Suomessa kylmiin lämpötiloihin liittyvät, hyvin äärevät lämpötilat ja pitkät pakkasjaksot tulevat vähentymään.” Yleisesti Suomen säähän vaikuttavat suursäätila sekä matalaja korkeapaineiden sijainnit ja reitit. Esimerkiksi nopeasti kehittyvän yksittäisen ukkoskuuron syntypaikkaa ei pystytä ennustamaan.” Pitkän tähtäimen ilmastoennusteita pystytään kuitenkin tekemään ja ne kertovat, että esimerkiksi Poh20 suomenluonto.fi ”Lämpenevän sään myötä jotkut sään ääri-ilmiöt voivat myös vähentyä.” LÄ H DE : IL M AT IE TE EN LA IT O S Helteet lisääntyvät, pakkasjaksot lyhentyvät Kartassa (vas.) kuvataan maksimilämpötilaltaan yli +25 asteen hellepäivien lukumäärän muutosta verraten havaintoja ajanjaksoilta 1961–1990 ja 1991–2020. 20 suomenluonto.fi ”Ääreviä tilanteita on kaikissa ilmastoissa. ”Ilmakehä on kaoottinen, ja sään ennustettavuus riippuu sääilmiön koosta ja eliniästä. Hellepäivät ovat lisääntyneet etenkin Etelä-Suomessa. Talvet ovat lämmenneet 2–3 astetta ja kesät runsaan asteen. Suomen vuosikeskilämpötila on noussut 1880-luvulta nykypäivään noin kaksi astetta. Eniten se näkyy helleaalloissa. Ilmaston lämpeneminen voi kuitenkin vaikuttaa nykyilmaston ääri-ilmiöiden esiintyvyyteen tai voimakkuuteen”, Laurila selventää. Meitä ihmisiä tietenkin kiinnostaa muuttuvan sään ennustettavuus. Samoin sateisuudessa ja sen lisääntymisessä nähdään ilmastonmuutoksen osuus selvemmin.” Myrskyjen ja ukkosten osalta ilmastonmuutoksen vaikutus Suomessa on epävarmaa, eikä niiden esiintyvyydessä tai voimakkuudessa ole ainakaan lähivuosikymmeninä näkyvissä suuria muutoksia. ”Niistä pystytään tunnistamaan, että ne ovat ilmastonmuutoksen voimistamia. Täydellistä sääennustetta ei kuitenkaan voida tehdä, vaikka nykypäivän ennusteet ovat jo varsin hyviä. ”Lämpenevän ilmaston myötä jotkut sään ääri-ilmiöt voivat myös vähentyä. Ilmastonmuutos näkyykin jo nyt lämpötilaan liittyvissä ääri-ilmiöissä. Talvimyrskyt ovat myös keskimäärin laajempia ja voimakkaampia, joten niitä on helpompi ennustaa kuin kesämyrskyjä, jotka ovat pienempikokoisia ja heikompia”, Laurila perustelee. Esimerkiksi myrskyt ovat yleisesti paremmin ennustettavia kylmänä kuin lämpimänä vuodenaikana. ”Talvella on selvästi enemmän myrskypäiviä kuin kesällä ja siten niistä on olemassa myös isompi mittausaineisto. 6 4 2 1 -1 -2 -4 -6 20 15 10 5 -5 -10 -15 -20. Maksimilämpötilaltaan alle asteen eli niin sanott ujen jääpäivien lukumäärä (oik.) on samoilla ajanjaksoilla vähentynyt etelässä yli 15 vuorokautt a ja pohjoisessakin yli viisi vuorokautt a
• Kesällä rankkasateet voimistunevat enemmän kuin keskimääräiset sateet. LUMIPEITE JA ROUTA • Lumipeiteaika lyhenee. SATEET • Etenkin talvipuolella vuott a sateet lisääntyvät ja tulevat yhä useammin vetenä. • Kesällä pilvisyys säilyy suurin piirtein entisellään tai hiukan vähenee. • Kaikkein korkeimmat lämpötilat todennäköisesti kohoavat. • Suomen maa-alueilla tuulet mahdollisesti hieman heikkenevät kesäkuukausina, kun taas Itämerellä keskimääräiset tuulet mahdollisesti hieman voimistuvat tammi–huhtikuussa. ITÄMEREN PINNANKORKEUS JA JÄÄPEITE • Suomenlahdella vedenkorkeus saatt aa kääntyä nousuun, ja Perämerellä meri vetäytyy entistä hitaammin. • Lämpeneminen on nopeinta Pohjois-Suomessa. • Talvella ja keväällä pisimmät sateett omat jaksot lyhenevät jonkin verran. Lähde: Ilmasto-opas.fi suomenluonto.fi 21 Enemmän muutoksia talvella kuin kesällä. PILVISYYS JA AURINGONPAISTE • Talvista tulee entistäkin pilvisempiä, ja aurinko paistaa harvemmin. • Hyvin alhaiset lämpötilat näytt ävät harvinaistuvan. • Lauhojen ja sateisten talvien aikana maaperä on usein märkä ja kantavuus on huono. • Itämeren jääpeite supistuu ja ohenee. TUULET • Keskimääräisissä tuulennopeuksissa ei ole yleisesti odotett avissa suuria muutoksia, joskin eri mallien tulokset poikkeavat paljon toisistaan. suomenluonto.fi 21 LÄMPÖTILA • Etenkin talvilämpötilat kohoavat. • Lumen vesiarvo ja paksuus vähenevät. • Hellejaksot yleistyvät ja pidentyvät. • Routaa on nykyistä vähemmän. • Kasvukausi pidentyy ja muutt uu lämpimämmäksi
Laurila kollegoineen perehtyy parhaillaan uuteen tutkimusteemaan, niin sanottuun attribuutiotutkimukseen, jossa selvitetään mikä osuus ilmastonmuutoksella on yksittäiseen sääilmiöön. ”Toivottavasti pystymme tulevaisuudessa kehittämään tällaisen palvelun myös Suomeen.” Äärituuli, äärihelle, ääripakkanen ja äärisade voivat tulevaisuudessa olla yhä tutumpia sään ääri-ilmiöitä niin tutkijoille kuin tavalliselle kansalaisellekin. Laurilalla on jo suosikkinsa sään ääri-ilmiöiden joukossa. Jokainen pystyy varmasti löytämään asiat, joita voi muuttaa. Aina on, mitä seurata.” Laurila ei siis kuulu niihin ihmisiin, jotka pelkäävät ukkosta. Ne aiheuttivat paljon tuhoa ja metsää kaatui. Niissä luonnonvoimat kyllä näkyvät. Kaikesta ei tarvitse luopua.” ”Kaikilla alueilla ei ole kohta enää elinkelpoisia olosuhteita.”. Kun muistaa muutamat turvallisuussäännöt, niin tätä luonnonnäytelmää voi ihailla turvallisesti.” Jokainen voi vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen pienentämällä omaa hiilijalanjälkeään. Tällaista tutkimusta tehdään jo muualla maailmassa. ”No, pakko uskoa muutokseen tai muuten ei jaksa nousta aamulla tekemään tätä työtä”, Laurila naurahtaa. 22 suomenluonto.fi 22 suomenluonto.fi jois-Euroopan talvien odotetaan lämpenevän 2–7 astetta 2060-luvulle tultaessa. Sinänsä ne ovat myös hyvä yhdistelmä, sillä kesällä seuraan ukkosia ja talvella myrskyjä. ”Koska olen myrskyja ukkostutkija, minua kiehtovat tietenkin myrskyt ja ukkoset. Silloin heinä–elokuussa hyvin lyhyen ajan sisällä iskivät Asta-, Lahja-, Sylvija Veera-rajuilmat. Kaikilla alueilla ei ole kohta enää elinkelpoisia olosuhteita. Luonnossa taas äärevät helletilanteet voivat aiheuttaa ongelmia kasveille ja eläimille kuivuutena ja veden saannin ongelmina.” Laurila seuraa työssään ilmaston lämpenemisen vaikutuksia erilaisiin sääilmiöihin, ja tutkijankin mieleen nousee usein huoli nykytilanteesta. ”Kuivuus ja hyvin äärevät helteet maailmalla ovat ihan omaa luokkaansa. Jos ilmastonmuutos jatkuu näin, niin kyllä se huolestuttaa, mihin tilanne voi globaalilla tasolla mennä. Mutta toki en mene keskelle peltoa, kun ukkostaa. ”Suosin kasvisruokavaliota ja tykkään pyöräillä läpi vuoden. Ukkonen on vaarallinen ääri-ilmiö Sään ääri-ilmiöt aiheuttavat usein tuhoa, kuten esimerkiksi vuoden 2010 rajuilmojen sarja osoitti. Harvinainen sään ääri-ilmiö on taas talvi 2019–2020, joka oli ennätyslauha. ”En pelkää. Eteläja Länsi-Suomessa koko talvi oli lumeton. Nyt todella tarvitaan pitkäjänteisiä ilmastopäätöksiä, jotta tämä kehityskulku saadaan pysäytettyä.” Tutkijakaan ei saa menettää toivoaan. Niin Laurilakin tekee ja kantaa kortensa kekoon. Suomessa keskimäärin joka toinen vuosi kuolee yksi ihminen salamaniskuun. ”Jos miettii vaarallisinta äärevää sääilmiötä, niin ukkonen on sellainen. Yleensä myös lomailen Suomessa kaukomaiden sijaan. Ne ovat omassa arjessa isoja ilmastotekoja. Toisaalta esimerkiksi pitkät hellejaksot aiheuttavat ennenaikaisia kuolemia varsinkin riskiryhmäläisille
suomenluonto.fi 23 suomenluonto.fi 23
Nyt vuonna 2023 energian riittävyys sekä hinta asettavat ennätyspakkasetkin uuteen valoon. Se on edelleen Suomessa alin koskaan mitattu lämpötila. Säiden huippuhetkiä TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT SHUTTERSTOCK INFOGRAFIIKKA MARIKA EEROLA TUULI Suurin Suomessa mitattu 10 minuutin keskituulen nopeus merellä 32,5 m/s 2.1.2019, Kökarin Bogskär Hirmumyrskyn raja (10 minuutin keskituulen nopeus) 33,0 m/s ei ole ikinä mitattu Suomessa (paitsi tuntureilla) 24 suomenluonto.fi L U O N T O T I L A S T O I N A. tammikuuta 1999 mittari näytti –51 astetta pakkasta. 27. Suomessa alin kuukausikeskilämpötila on vuodelta 1985, jolloin Kuusamossa tammikuun keskilämpötila oli –29, 7 astetta. Kilpisjärven kylässä 19. V I N J E T T I MILTEI PÄIVÄLLEEN 24 vuotta sitten Kittilässä Pokan kylässä seurattiin pakkasmittarin lukemia erityisen tarkasti. Koko maapallon alin lämpötila taas on peräisin Etelämantereelta tutkimusasema Vostokilta 21. Kittilässä tästä saatiin esimakua 1999, kun pakkasen laskiessa alle 50 asteeseen oli sähkökatkoja. heinäkuuta 1983. Tulevaisuudessa tällaisten hyvin alhaisten lämpötilojen ennustetaan kuitenkin harvinaistuvan. Seuraavana päivänä se asettui lukemaan –51,5. Lumisateita sen sijaan on luvassa enemmän ja runsaammin. huhtikuuta vuonna 1997 mitattu ennätys, 190 sentin lumensyvyys, voi hyvinkin paukahtaa rikki tulevina vuosina. Tuolloin pakkasta oli peräti –89,2 astetta. Miten hirmupakkasten kanssa selvitään
V I N J E T T I SADE LÄMPÖTILA Ylin lämpötila 37,2 °C 29.7.2010 Liperi, Joensuun lentoasema Ylin kuukausikeskilämpötila 23,0 °C Heinäkuu 2010 Puumala kirkonkylä Alin lämpötila -51,5 °C 28.1.1999 Kittilä, Pokka Alin kuukausikeskilämpötila -29,7 °C Tammikuu 1985 Kuusamo Lumensyvyyden ennätys 190 cm 19.4.1997 Käsivarren Lappi, Enontekiön Kilpisjärven kylä Suurin vuorokausisademäärä 198,4 mm 21.7.1944 Espoo, Lahnus Suurin kuukausisademäärä 301,9 mm Heinäkuu 1934 Laukaa suomenluonto.fi 25 LÄ H DE : IL M AT IE TE EN LA IT O S
Turussa selvitetään, mitä lajikkeita maassamme pystyttäisiin viljelemään. 26 suomenluonto.fi Palkojen pauloissa Palkokasvit ovat terveellinen kasviproteiinin lähde, ja niiden viljelyä voisi Suomessa monipuolistaa. TEKSTI JA KUVAT MIA RÖNKÄ Kuivattujen keittopapujen värikirjoa.
”Niitä on kaikenvärisiä, -muotoisia ja -makuisia eri käyttötarpeisiin”, Weijola kertoo ja availee säilytyspusseja, joista paljastuu vihreiden, keltaisten, punertavien ja violettien sävyjen kirjo. Itävaltalainen talviherne on mahdollisesti ainoa hernelajike, jota pystyy kylvämään syksyllä. ”Sain idean testata eri lajikkeita”, Weijola kertoo. Papuja sieltä missä pippuri kasvaa ”Ei voi olla, etteikö papuja voisi viljellä Suomessa”, Weijola pohti kolme vuotta sitten ostaessaan kuivattuja luomupapuja, jotka oli tuotettu Kiinassa. ”Perhe ja lapset ovat tehneet nämä istutuspenkit”, toteaa Vahtera ja peittelee herneensiemeniä multaan. Ajatus omavaraisuudesta heräsi jo tutkimusmatkoilla Indonesiassa ja Uudessa-Guineassa. Viimeisten kymmenen vuoItäeurooppalainen leikkopapu ”Jimenez” kasvaa pään korkeudelle. Aiheesta ei löytynyt tutkimuksia. ”Vuodesta 2008 alkaen vietin siellä pitkiä jaksoja yhteisöissä, joissa saatiin kaikki tarvittava puutarhoista ja luonnosta”, Weijola kertoo. Syyskuisena aamuna Ruissalossa Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijoiden Varpu Vahteran ja Valter Weijolan koepuutarha leiskuu värejä. Kesällä 2022 alkanut pilottihanke itää nyt talven yli uusia ideoita ensi kesäksi. Pian Weijola lumoutui herneiden monimuotoisuudesta, joka oli kuivattuihin vihreisiin herneisiin tottuneelle häkellyttävää. On aika korjata sato talteen ja kylvää talviherneet. Viljelymenetelmät olivat tuttuja Weijolalle, joka oli aiemmin kasvattanut vihanneksia kotitarpeeksi ja myyntiinkin. suomenluonto.fi 27 P unavihreitä leikkopapujen palkoja, vihreiden pavunvarsien viidakko, syksyn kellastamia versoja... On vielä kesäisen lämmintä, mutta yöt ovat jo viilenemässä. ”Uskomatonta, että näitä kutsutaan harmaaherneiksi”, Vahtera naurahtaa. Weijola ja Vahtera tutkivat palkokasvilajikkeiden soveltumista Suomen olosuhteisiin. Myöhäisiä keittopapuja kuivatettiin kasvihuoneessa.. Omakustanteisessa hankkeessa viljelytyöt hoidetaan omin voimin. Hän alkoi selvittää, mitä lajikkeita voisi viljellä Suomessa
Yksipuoliset viljelmät ovat alttiita myös kasvitaudeille ja tuholaisille. Mukana on lajikkeita myös Madagaskarilta ja Keniasta. Geenipankin lisäksi siemeniä on saatu keräilijöiltä ja siemenkaupoista. Vahtera ja Weijola pyrkivät nostamaan esiin perinValter Weijolan ja Varpu Vahteran koepuutarha kukoistaa Ruissalossa Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Hankkeen koeala perustettiin Turun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. Vahtera ja Weijola etsivät lajikkeita, jotka olivat peräisin Suomea vastaavista ilmasto-oloista ympäri maailman. ”Se on aarrearkku, josta saa siemeniä eri puolilta maailmaa, kuten Bhutanista ja Nepalista”, Vahtera toteaa. Niissä ei ole tyydyttyneitä rasvoja eikä kolesterolia. Tutkijat ovat tehneet yhteistyötä etenkin kanadalaisten ja yhdysvaltalaisten tutkijoiden kanssa. Viljelykasvien monimuotoisuuden säilyttäminen on tärkeää ilmastonmuutoksen edetessä ja sään ääri-ilmiöiden voimistuessa ja yleistyessä. Aikaisin tuleentuvat lajikkeet saattavat sopia tänne.. ”Seuraavan kauden siemenet saatiin vain neliömetrin viljelmältä”, Vahtera kertoo. Ei kaikkia papuja samaan koriin Osana monipuolista ruokavaliota palkokasveilla voi korvata eläinperäisiä valkuaisaineita. 28 suomenluonto.fi den ajan hän on harrastanut kotitalousviljelyä ja laajentanut sitä vihanneksista ja perunasta palkokasveihin. Suurin osa siemenistä on saatu pohjoismaisesta geenipankista, josta siemeniä luovutetaan tutkimustarkoituksiin. ”Olemme kokeilleet 80 keittopapulajiketta, 30 hernelajiketta sekä härkäpapuja”, Vahtera kertoo. ”Mitä monimuotoisempia viljelykasvit ovat, sitä todennäköisemmin jokin lajike pärjää ja sato onnistuu”, Weijola toteaa. Esimerkiksi viileissä vuoristo-oloissa käytetyt aikaisin tuleentuvat lajikkeet saattavat sopia tänne. Suomessa lajikkeiden on oltava aikaisia, jotta ne ehtivät valmistua. ”Tehomaataloudessa kaikki munat ovat samassa korissa”, Weijola summaa. Palkokasvit tuottavat typpeä maaperään, joten viljelmällä ei tarvita typpilannoitteita, mikä säästää sekä viljelijän kukkaroa että vesistöjä. Haastetta tuo myös keväiden märkyys. Ympäristön kannalta suuri etu on, että ravintoa pystyy tuottamaan pienelläkin pinta-alalla. ”Pavut ovat yksi laajimmin viljellyistä kasviryhmistä; ne menestyvät esimerkiksi Etelä-Argentiinasta Kanadan keskiosiin ja koko Euroopassa”, Weijola toteaa. ”Viime vuosien kuivat ja kuumat kesät ovat olleet haastavia esimerkiksi härkäpavuille ja tarhapavuille, joiden sadoista valtaosa on Turun seudulla epäonnistunut”, Weijola kertoo. ”Siellä on suuret kaupalliset viljelmät”, Weijola kertoo
Sen sijaan osa keittopavuista ei ole kypsynyt kunnolla. WeijoValter Weijola perkaa ruotsalaisia ja virolaisia maatiaiskeitt opapuja. Koettelemuksista huolimatta pavuistakin kymmenisen lajiketta on tuottanut hyvin satoa. ”Papujen pitäisi kasvaa suhteellisen viileässä ja saada tuleentua – pavun eli siemenen on ehdittävä kuivua”, Weijola toteaa. Pohjoisessa kaikki kukkii nopeasti Weijolan ja Vahteran viljelmällä ovat menestyneet parhaiten varhaiset lajikkeet. Nykyiset matalat lajikkeet eivät puolestaan pysty kilpailemaan rikkakasvien kanssa, joita on häädettävä torjunta-aineilla. ”Suomesta vanhat lajikkeet ovat pitkälti hävinneet ja unohtuneet, vaikka ne muodostivat Pohjolassa ravinnon perustan satoja vuosia”, Vahtera harmittelee. ”Näiden lajikkeiden kanssa eivät rikkakasvit menesty”, Vahtera osoittaa vahvoja, pään ylle kohoavia varsia. Weijola avaa kuivuneita pavunpalkoja, joista paljastuu okranvärisiä siemeniä. Härkäpapulajikkeita on säilynyt Suomessakin. Harmaaherneet katosivat maatalouden koneellistuessa, koska ne ovat korkeakasvuisina vaikeita puida. Sieltä on edelleen saatavissa vanhoja hernelajikkeita ja paikallisia keittopapulajikkeita. Ruotsissa säilyi perinne omien papujen viljelemisestä. Etenkin herneet ovat tuottaneet hyvin. Maatiaiskeitt opapuja.. suomenluonto.fi 29 nelajikkeita ja viljelykasvien monimuotoisuutta sekä elvyttämään perinteistä tietotaitoa
Salkopapujen varret kasvavat käytäväksi pään yläpuolelle, ja parikymmensenttiset palot täyttävät tutkijoiden sylit nopeasti. Sadon hyödyntäminen on helppoa. 30 suomenluonto.fi la haluaakin kyseenalaistaa yleisen käsityksen, että Suomen leveysasteilla mitkään pavut eivät ehtisi kypsyä. Papua pataan Weijola ja Vahtera kannustavat kokeilemaan palkokasvien viljelyä kotipuutarhoissa. Maatiaisherneet säihkyvät värejä.. Kiinnostuneita onkin jo löytynyt. Etelämpänä menestyy myös papupiilokas, joka on tarhapapujen riesa. Härkäpavulla elävä härkäpapupiilokas on levinnyt Varsinais-Suomessa. ”Perinteiset palkokasvit voivat auttaa viljelijöitä löytämään markkinoilta oman lokeronsa, ettei tarvitse kilpailla massatuottajien kanssa”, Weijola pohtii. Herneet sopivat hyvin patoihin ja hummukseen kikherneen tapaan, ja joistakin lajeista tulee erinomaista hernekeittoa. Weijolaa kiehtoo myös ajatus kerätyn tiedon viemisestä käytäntöön eli viljelijöiden käyttöön. Ilmaston lämpeneminen saattaa jatkossa tuoda uusia murheita myös papujen viljelyyn. Tuottoisat lajikkeet auttavat myös saamaan lisäarvoa pienistä peltoaloista. ”Haluaisin kehittää työtä alhaalta ylöspäin, eli löytää viljelijöitä, jotka ovat kiinnostuneet kokeilemaan lajikkeita, ja miettiä markkinointia”, Weijola suunnittelee. Se leviää huolestuttavasti”, Weijola pohtii. Silloin lajikkeita voisi testata laajemmilla peltoaloilla. Herneistä pienisiemenisiä voi jauhaa jauhoksi ja isosiemenisistä valmistaa ruokaa sellaisenaan. Tutkijat ovat yhä saaneet geenipankeista lisää lajikkeita ensi kesän kylvökokeiluihin. Pavuilla ei ollut tuholaisia, joten niistä valmiiksi ehtineet tuottivat enemmän kuin herneet. ”Tänä kesänä kaikki herneet ehtivät valmiiksi ja tuottivat hyvin, mutta niitä vaivasivat hernekääriäisen toukat”, Vahtera toteaa. ”Keittopapuja voi käyttää mihin vain. Kotona kokeilen keittää punakirjavia leikkopavun palkoja, jotka käyvät voin kera ja perunan seurana ateriaksi sellaisenaan. Muutama ruotsalaisyritys kuitenkin myy siellä tuotettuja paikallisten perinnelajikkeiden siemeniä. Keittopapuja eivät nakertele kuin satunnaiset etanat. ”Keittopapujen ja harmaaherneiden siemeniä on ainakin vielä aika huonosti saatavilla Suomessa”, Weijola harmittelee. Tutkijat ovat todenneet etenkin luomuviljelijät kokeilunhaluisiksi. Herneet ovat yleensä kiinteämaltoisia, joten ne eivät mene mössöksi salaateissakaan. ”Viime kesänä kokeiltiin kaikkea mahdollista viljeltävää”, hymyilee Vahtera. Herneitä myös kuivattiin ja säästettiin talven varalle. Myös papujen ja herneiden välillä on eroa. Käyttövinkkejä palkokasveille saa myös perinteestä ja menneiltä ajoilta. Ensi kesänä seulotaan jyvät akanoista Weijolan ja Vahteran hanke jatkuu kesällä 2023, jolloin työtä kohdennetaan lupaavimpiin lajikkeisiin. Uusien lajikkeiden kartoitus jatkuu sekin, sillä yhden kesän perusteella ei vielä voi vetää lopullisia johtopäätöksiä. Tuottavuus sekä alttius tuholaisille ja sairauksille vaihtelevat lajikkeesta toiseen. Suuri osa maailman väestöstä elää keittopavuilla. Kourallinen viininpunaisen, mustan, okran, valkoisen ja violetin sävyissä hehkuvia keittopapuja odottaa vielä keittämistä. ”Aiemmin herneitä käytettiin enimmäkseen jauhona, jota sekoitettiin ohraan tai muuhun viljaan, ja leivottiin rieskan tyyppistä tunnbrödiä”, Weijola kertoo. Suuri osa maailman väestöstä elää niillä ja valmistaa niitä hyvin monin eri tavoin”, toteaa Weijola. Viljeltävät lajikkeet kannattaa kuitenkin valita tarkkaan. ”Kun härkäpapujen viljelyaloja suurennetaan, piilokas voi aiheuttaa ongelmia. Maatiaiskeittopapuja
Testaa, tunnetko Suomen tavallisimmat puulajit ilman niiden lehtiä! suomenluonto.. suomenluonto.. /tag/ lintulaudalla Tunnetko puut talviasussa. /artikkelit/teetesti-tunnetko-puut-talviasussa/ JO RM A LU H TA IR M A KO RT EK A LL IO OPI TUNTEMAAN LUMIJÄLJET. Lintulaudan vierailijat Lintulaudalla -sarjassa tutustutaan talviruokintapaikan vierailijoihin. suomenluonto.fi 31 L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • JA N I SE PP Ä N EN / VA ST AV A LO Talvipakkasilla eläimet liikkuvat säästeliäästi, mutta lumi tallentaa niiden arkiset puuhat. suomenluonto.. Suomen Luonnon sivuilta löydät vinkit eri lajien lumijälkien tunnistamiseen. /tag/lumijaljet Varustevinkit talviretkeilyyn Millainen makuupussi, entä alusta. Loue vai teltta. Jälkien tunnistaminen on helppo aloittaa kotipihalta. Nappaa Jorma Luhdan vinkit talviretkeilyyn
Lajien elämään tutustuminen autt aa oikeaan suuntaan. Opi tunnistamaan lumijälkiä osoitteessa: suomenluonto.fi/ lumijaljet DIGITILAAJILLE 32 suomenluonto.fi. 32 suomenluonto.fi MISSÄ ELÄIMET OVAT. MIKÄ TÄSTÄ ON MENNYT. TEKSTI ANNA TUOMINEN Lumijälkiä voi olla vaikea löytää vaikka lunta olisikin
suomenluonto.fi 33 suomenluonto.fi 33 TU O M AS H EI N O N EN Hirvi viihtyy ryteiköissä, joissa ihmisen on vaikea kulkea.
PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O. Jänis, kettu, jänis, jänis, orava… Pihapiirissä ja luontopoluilla nämä jäljet tulevat nopeasti tutuiksi. Satuimme hiihtämään aika lailla keskelle aluett a, joten joka puolelta ympäriltämme lähti teeriä. Joskus oravan jäljet, harvemmin näädän jäljet. Talvella ravintoa on hankalampi löytää kuin kesällä, mutta tasalämpöinen eläin tarvitsee paljon energiaa pysyäkseen lämpimänä. Ravinnon etsiminen määrääkin tavallisesti sen, missä eläin talvella liikkuu. Monien muiden eläinten jälkiä on kuitenkin paljon vaikeampi päästä näkemään. Oli kaunis talviaamu, ja hiihdimme suon reunaa, kun yllätt äen suksieni välistä lähti teeri lentoon. Siellä eläin, missä ruoka Kylmyys ja lumi koettelevat eläinten kestävyyttä. Lapset olivat aivan ällistyksissään, ett ä mitä tässä tapahtuu. Pienikin lumisade peitt ää jäljet nopeasti.” PIRKKO SIIKAMÄKI Metsähallituksen Luontopalvelujen Pohjanmaan–Kainuun aluejohtaja AN TT I H AA TA JA Kiirunan kieppi löytyy jälkijonon päästä, sillä se ei sukella lumeen lennosta, vaan kaivaa kuopan. Ihmisten ladut ja luontopolut kulkevat usein maisemissa, joista ravintoa ei löydy, eikä jälkiäkään siksi näy. Kasvinsyöjät joutuvat muuttamaan ruokavaliotaan selvästi vuodenaikojen mukaan. ”Sudet ovat siellä, missä hirvieläimet ovat, ja kaukana ihmisistä”, kertoo Riku Lumiaro. ”Vanhoista metsistä löytyy todella vähän jälkiä. Eläin säästää energiaa pysyttelemällä mahdollisimman paljon paikallaan. ”Olin lasteni kanssa hiihtämässä alkutalvesta, se taisi olla Pöppösuo tuolla Kuusamossa. Toisin kuin hirvillä, niillä ei ole varaa jäädä aloilleen energiaa säästääkseen, vaan ne saattavat joutua vaeltamaan pitkiä matkoja ravinnon haussa. Paras hetki lumijälkien tutkiskeluun on silloin, kun uusi lumi on tasoittanut hangen pinnan, ja eläimet ovat ehtineet liikuskella päivän verran sen jälkeen. Suurpedoilla ruokavalion muutos kesästä talveen on pienempi. ”Hirvi suosii taimipöpelikköjä, missä ei taas itse kovin mieluusti liiku kesäisinkään, ja talvisin saisi vielä pään ja niskat näyteen lunta”, sanoo kirjailija ja luonnonsuojelija Aura Koivisto. Kun pysähdyimme, teeriä alkoi singahdella lumikiepeistään joka puolelta. Missä ne oikein luuraavat. Jäljille pääsee, kun tietää, mitä mikäkin otus talvisaikaan syö. Kokemus oli jännitt ävä. Esimerkiksi hirven lehtevä ruokavalio vaihtuu nuorten mäntyjen ja lehtipuiden risuihin. Kuhmossa hänen kotiseudullaan hirvet ovat kuitenkin harventuneet niin, ettei jälkiä kovin usein tule vastaan. Kun teeret menevät kieppiin parvena, niitä on laajalla alueella. Hän kertoo törmäävänsä hirvien jälkiin myös kohdissa, joissa eläinten reitit ylittävät tien. Kanalinnut viett ävät talvella suuren osan ajasta lumen suojissa. Lumella ei ollenkaan näkynyt aukkoja, joista ne olivat menneet kieppiin. 34 suomenluonto.fi K un taivaalta tupruttaa lunta, on aika suunnitella tulevaa lumijälkiretkeä. Ei siellä ole paljon syötävää, paitsi oravalle käpyjä”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen asiantuntija Riku Lumiaro
Aura Koivisto kertoo, että ahma käy toisinaan jopa pihapiirissä. Kurssilla seurasimme kolmen suden laumaa paksussa lumessa, lunta oli yli puoli metriä. Varpaita harittamalla eläimet saavat kasvatettua askeltensa kantopintaa. Kun tulimme tielle, huomasimme kääntyneemme poron jäljille. Ilves kasvattaa talviturkin ohella pitkät karvat tassuihin. Myös kurssin vetäjät olivat sekoitt aneet kolmen suden lauman poroon. Siinä missä susi jahtaa saalistaan, ilves luottaa väijytykseen. ”Ilves on äärettömän hyvin sopeutunut tällaiseen suomalaiseen talveen, niin kuin nyt on. suomenluonto.fi 35 Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan susien reviirejä on tiheässä erityisesti Lounais-Suomessa, sillä niillä seuduilla on paljon kauriita saalistettavaksi. Aina pitää katsoa, miten eläin on liikkunut, se on tärkeimpiä tapoja tunnistaa jälkiä.” RIKU LUMIARO Suomen ympäristökeskuksen biodiversitee. Mäkisessä maastossa kissapeto saa etulyöntiaseman. Pehmeässä hangessa ihminen ei pysty kuulemaan liikkeitä millään tavalla, eläin on täysin elementissään.” Ahmaa Haataja kuvailee jokapaikanhöyläksi. Lumikengät kuuluvat myös riekon valkoiseen talvipukuun. Ahma on syrjäseutujen ja erämaiden eläin, muttei välttämättä väistä ihmistä kovinkaan kauas, vaan saattaa pian palata tutkimaan ihmisen jälkiä. ”Meillä on linturuokinta, ja kerran näimme ikkunasta, kun ahma kävi siinä syömässä. Luontokuvaaja Antti Haataja sanoo, että tupsukorvan jäljet löytyvät usein paikoista, jotka sopivat sen saalistustapaan. ”Ilves suosii esimerkiksi paikkoja, joissa on kalliota tai muuta korkeuseroa, mistä pystyy loikkaamaan.” Hän huomauttaa, että ilvesten reviirit voivat olla jopa tuhansien neliökilometrien laajuisia, joten saalistusmaiden välillä kulkiessaan ne jättävät jälkensä monenlaisiin maastoihin. Sudet lähtivät niiden perään ja yritt ivät saalistaa, mutt a porotokka lähti kovaan vauhtiin. Eivät ne kovin arkoja ole, enää ainakaan.” Maasto ohjaa kulkijoita Kullakin eläimellä on omat sopeumansa talviseen keliin ja kasvaviin nietoksiin, mutta pehmeässä lumessa kulkeminen käy silti raskaaksi. Ahma syö monenlaista ravintoa raadoista kauriisiin ja marjoista sammakoihin, joten se on myös kotonaan monenlaisissa maastoissa. Kaikki sudet astuivat samaan reikään niin, että näytt i, kuin vain yksi susi olisi kulkenut. Olosuhteet ohjaavat eläimiä samoille “Kävin 1990-luvulla opiskelemassa jäljittämistä ja jälkien tunnistamista. Jatkoimme jälkien seuraamista, kun sudet lopett ivat porojen jahtaamisen. M IK A KI M M O / VA ST AV AL O Ilves hakeutuu paikkoihin, joissa se voi väijyä saalista. ija viestintäasiantuntija Paksussa hangessa ilves on elementissään. Tulimme suolle, missä oli porotokka. Paksussa hangessa lumi sortuu jälkeen, eikä kukaan ollut huomannut liikkumistavasta, ett ä jälki oli vaihtunut. AN TT I H AA TA JA Susipari on jätt änyt jälkensä lumeen.
En tiedä, mitä tämä ahma ajatt eli. ”Ne ruokailevat mahdollisimman tehokkaasti, ja jos vain lunta on, ne viettävät suurimman osan ajasta piilossa lumikiepissä.” Kanalintujen harittavia varpaanjälkiä voi ”Yksi ahma kulki jäljissäni aina seuraavana päivänä, kun kävin laitt amassa riistakameroita. Silloin, kun siellä on heinää, siellä on peltotai metsämyyrälle ravintoa.” Silloin tällöin jyrsijät käyvät lumen pinnalla, ja pienistä loikista jää lumeen tassujen parijälki, joka johtaa lumitunnelin suulle. Hän kävi tarkistamassa riistakamerani ja kuvautt i itsensä niissä, mutt a ei jäänyt sitten enempää pyörimään.” ANTTI HAATAJA Tietokirjailija ja luontokuvaaja Susi käytt ää teitä aika paljonkin. Toisaalta talvi myös helpottaa eläinten liikkumista, sillä suot ja järvenselät jäätyvät. Jos olin hiihtänyt, hän oli juossut suksen jälkiä pitkin ja seurannut minua joka paikkaan. Niillä onkin täysin toinen taktiikka: kaivautuminen lumen alle. Lumen suojaan pyrkivät myös kanalinnut. Myyrien perässä samoihin maisemiin hakeutuu niitä saalistavia petoeläimiä, kuten kärppiä ja kettuja. Luonnonsuojeluekologi Pirkko Siikamäki kertoo, että ne pyrkivät minimoimaan energiankulutustaan kaivautumalla lumen alle kieppiin. Riku Lumiaron mukaan sudet voivat kyllä ylittää kapeikkoja myös uiden, mutta jäästä on silti selvä apu. Lumipeite tarjoaa suojaa kylmältä ja petojen silmiltä. Ahma on suurpedoista paras kulkemaan upottavassa lumessa, joten sitten kun ahman jälkiä alkaa näkyä teillä, tietää, että nyt on lunta metsässä todella paljon”, Haataja naurahtaa. 36 suomenluonto.fi väylille. Sen sijaan tupsukorvat ovat tallentuneet susien reiteillä oleviin kameroihin. Jos lumi on todella upottavaa, niin totta kai he kulkevat sellaisista paikoista, missä sitä on vähän vähemmän tai se on kovempaa.” Talven edetessä metsäteistä tulee yhä houkuttelevampia kulkuväyliä. AN TT I H AA TA JA Ahma on sopeutunut liikkumaan paksussakin lumessa. ”Siihen voi olla moniakin syitä, mutta yleensä he kulkevat helpoimpia mahdollisia reittejä. Haataja kertoo, että on saanut kuvia ilveksistä, vaikkei ole koskaan virittänyt riistakameraansa juuri niitä varten. ”Susi käyttää teitä aika paljonkin. ”Ne ovat hyviä, koska niissä kasvaa yleensä heinää. Lakastuneet kasvit ja varvut kannattelevat lunta, joten kasvien lomaan jää tilaa, jossa jyrsijät voivat vipeltää. SA M I M AJ O IN EN / VA ST AV AL O Kärpän löytää sieltä, missä myyriä on paljon.. Lumiaro kertoo, että jyrsijöitä löytyy etenkin pelloilta ja metsänreunoista sekä hakkuuaukoilta. Ihmisten jäljiltä löytyy haaskoja älytt ömät määrät, joten ehkä hän kuvitt eli, että ihminen liitt yy haaskaan. Ahmat tietävät, ett ä hirvenmetsästäjiltä jää perkeitä, ja norjalaisessa tutkimuksessa saatiin selville, ett ä kaadett ujen hirvien perkeet ovat heille merkitt ävä osa ravintoa tiettyyn vuodenaikaan. ”Varsinkin sitten, kun tulee hankikantoa, ne saattavat liikkua jäällä aika paljonkin.” Lumen alle Pienimmät eläimet eivät mielellään yritä kamppailla hankia vastaan
suomenluonto.fi 37 löytää monenlaisista maastoista, sillä kullakin lajilla on omat suosikkinsa, jotka määräytyvät niiden talviravinnon mukaan. Niissä neulasten haitta-aineet ovat vähäisiä”, hän kertoo. Suomi on yksi sen kolmesta tärkeästä pesimämaasta ja Itämeri koko maailman pilkkasiipien lähes ainoa talvehtimisalue.. Luontokadon kasvot -sarja kertoo esimerkkilajien kautta siitä, mitkä ihmisen toimet aiheuttavat luontokatoa eri elinympäristöissä. Myös ahma on aika monesti töpsyttänyt pitkät matkat lumikenkäratoja pitkin. Pyy taas valitsee lepän. Kerran Suomussalmen Martinselkosessa yksi ketturessu ei meinannut millään uskaltaa ylittää meidän edellisenä päivänä hiihtämäämme latua. ”Tallomme Risto Sauson kanssa talvella lumikengillä polun, sillä meillä on keskikokoinen koira, joka muuten uppoaisi hankeen päälakeaan myöten. Olemmeko valmiita pelastamaan luontomme ja samalla itsemme. Siikamäki neuvoo valitsemaan lumijälkiretken kohteen lintulajin mukaan. Monen elinympäristön ja sille ominaisen lajiston ahdinkoa olisi mahdollista helpottaa melko yksinkertaisillakin toimintatavoilla. Ruokailun jälkeen riekko ja tunturipaljakoiden kiiruna kaivavat joutuisasti kiepin lumeen. Olemme huomanneet, että jänikset käyttävät näitä polkuja. On ollut myös toisenlainen tapaus, se oli puolestaan kettu. Kovaksi tamppaantuneilla poluilla se pärjää ja voi sitten juosta. Ahma on hyvä liikkumaan lumessa, mutta siitä huolimatta tuntuu, että ne käyttävät mielellään polkuja. suomenluonto.fi/luontokadonkasvot Tiesitkö, että pilkkasiipi on koko maailmassa uhanalainen lintu. Jotkin lajien elinympäristöt kuitenkin vaatisivat säilyäkseen meiltä ihmisiltä varsin perustavanlaatuisia asenneja elämäntapamuutoksia. ”Metso käyttää talviravintonaan mäntyä ja männyn neulasia. Se oli tassutellut pitkät matkat ladun vieressä ennen kuin lopulta oli rohkaistunut ja kipaissut ladun yli. Teeri ja metso taas mieluiten sukeltavat suoraan ilmasta hangen suojiin, eikä kieppiä välttämättä huomaa ennen kuin lintu on ponnahtanut taas siivilleen. Teeren löytää koivikosta urpuja syömästä, riekko etsii pajujen silmuja soiden laidoilta. Varmaan ne ovat vähän niiden jänistenkin perässä. Teimme riistakolmiolaskentoja Kainuun suojelualueille. Niin sanotut hakomamännyt, eli puut, joissa metsot ruokailevat, ovat monesti suon reunan tai kallion vajaakasvuisia puita. Oli oikein vanhan ajan erämaakettu – nyt on sitten myös Helsingin keskustassa pyöriviä kettuja!” AURA KOIVISTO Kirjailija ja luonnonsuojelija Luontokadon TO M I M U U KK O N EN IIK KA M ER IA LA / VA ST AV AL O Kettu pärjää monenlaisissa elinympäristöissä. Näiden lajien kieppi löytyy siis usein jälkijonon päästä
Vaikka ennallistaminen on nyt noussut otsikoihin, kyse ei kuitenkaan ole uudesta toiminnasta. Ennallistamalla palautetaan luonnonympäristöjen harvinaiseksi käyneita piirteitä ja edetään pikakelauksella kohti luonnontilaa. TO M M I TA IP AL E LUONTO. Mutta toipuminen on niin hidasta, että herkimmät lajit saattavat odotellessa taantua tai jopa kadota. Mistä ennallistamisessa oikeastaan on kyse. Ennallistamisesta tunnutaan toivottavan myös ratkaisua luonnonsuojelukiistoihin. Kun tutkijat oivalsivat metsäpalojen välttämättömyyden tietyille lajeille, metsien polttoa kokeiltiin pienessä mitassa suojelualueilla. Ne tehtiin 1989. Pohjois-Karjalan Patvinsuon kaksi hehtaarin kokoista polttoalaa olivat Euroopan ensimmäiset ennallistamispoltot. 38 suomenluonto.fi E nnallistaminen on noussut yhdeksi alkutalven suurista puheenaiheista ja se on kuohuttanut niin metsänomistajia kuin poliitikoita. Tilaan, johon eri lajit ovat omissa elinympäristöissään vuosituhansien aikana sopeutuneet. Tätä ennallistaminen on: niittyjen umpeenkasvun estämistä, lahopuun viemistä takaisin metsiin, purojen mutkien palauttamista ja virtavesien patojen purkua. Ihmisen toiminnan seurauksena tietyt elin ympäristöjen piirteet uhkaavat kadota luonnosta. Luonto toipuisi kyllä itsestäänkin, jos se saa olla rauhassa. Elinkeinoelämää puolustavissa etujärjestöissä nähdään, että vapaaehtoisuuteen perustuva ennallistaminen voisi vähentää paineita suojella luontoa siellä, missä monimuotoisuuden säilyttäminen ja taloudellinen hyöty ovat eturistiriidassa. Ennallistamisen tavoitteena on lajien ja luontotyyppien uhanalaistumisen pysäyttäminen. Eri elinympäristöissä ennallistaminen tarkoittaa eri asioita, mutta tavoitteena on palauttaa luonto lähemmäksi luonnon itse muovaamaa tilaa. lääkärissä Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirin talkooleirillä 2011 ennallistett iin lähdett ä Seitsemisen kansallispuistossa. Ennallistamista voidaan kutsua kunnostamiseksi, hoidoksi tai parantamiseksi, mutta kyse on pohjimmiltaan samasta ilmiöstä: jäljitellään luonnon omia voimia. Virtavesiä on kunnostettu, eli ennallistettu, jo 40 vuotta. Kulotukset jäljittelevät luonnossa syttynyttä paloa
”Fokus on liikaa ennallistamisessa.” LUONTO. Lähteen kunnostamiseksi ei todennäköisesti riitä yhden ojan tukkiminen, vaan tarvitaan laajempaa lähteiden ja pohjaveden hydrogeologista ymmärrystä. Siirtäisin osan ennallistamisbudjetista olemassa olevien alueiden suojelemiseen ja kehittäisin lainsäädäntöä siihen suuntaan, että turvataan se, mikä meillä vielä on olemassa”, hän jatkaa. Toinen arvokkaiden elinympäristöjen suojelun puolesta puhuva argumentti on se, että ennallistaminen ei myöskään ole helppoa. ”Luonnonsuojelua tehdään Suomessa tällä hetkellä äärimmäisen kalliilla tavalla. Näillä kaikilla tarkoitetaan elinympäristöjen tilan viemistä lähemmäs luonnon itse muovaamaa tilaa. Suuri into ennallistamiseen onkin herättänyt asiantuntijoiden keskuudessa myös pelkoja. Elinympäristöjen ennallistaminen, kunnostaminen, parantaminen ja hoito. ”Suurin puute ennallistamisessa on se, että fokus on liikaa ennallistamisesta”, sanoo luonnonsuojelubiologian tutkija Panu Halme Jyväskylän yliopistolta. ”Lähteiden ennallistamista on pidetty yksinkertaisena toimenpiteenä”, kertoo ylitarkastaja Riikka Juutinen Lapin Ely-keskuksesta. ”Se on väärä käsitys”, hän tyrmää. suomenluonto.fi 39 lääkärissä TEKSTI RIIKKA KAARTINEN Ennallistamisen tarkoitus ei kuitenkaan ole korvata jäljellä olevien arvokkaiden luonnonympäristöjen suojelua. Jutun lopussa esittelemme kuvaparien avulla esimerkkejä ennallistamisesta ja sen vaikutuksista. Koska luonnonsuojeluun käytettävät varat ovat niukat, mikä olisi tehokkain tapa käyttää rahaa. Halme sanoo, että on edullisempaa säilyttää olemassa olevaa luonnon monimuotoisuutta, kuin ensin hävittää sitä, ja sitten yrittää palauttaa se. Seuraavalla aukeamalla kolme ennallistamisen asiantuntijaa, virkahenkilö, tutkija ja ennallistamistyötä suunnitellut lajiasiantuntija, kertovat ennallistamisesta Suomessa ja siitä, mihin toimilla pyritään. Hän sanoo, että lähteet muodostuvat monimutkaisten prosessien tuloksena ja ne ovat aina riippuvaisia laajoista alueista, joilla pohjavesi muodostuu. Luonnonlajit tarvitsevat elääkseen tilaa
40 suomenluonto.fi Mikä on Helmi-ohjelma. Resurssien suhteen on epävarmuutta, sillä valtion taloudessa on suuret sopeuttamispaineet. Helmin tavoitteita voi olla tarpeen päivittää ja kasvattaa, jotta se vastaa paremmin EU:n biodiversiteettistrategian vaatimuksiin. Mitkä ovat ennallistamisen suurimmat puutteet. Mikä on Helmi-ohjelman paras saavutus. Helmi ei tietenkään yksin riitä, mutta samalla kun keskustelemme ennallistamisen lisätavoitteista, työ jo etenee. Soilla työ jo etenee. Helmi-ohjelmassa kunnostetaan luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita elin ympäristöjä, kuten soita, metsiä, perinneympäristöjä, rantoja, pienvesiä ja lintukosteikoita. Keskeisintä on se, että ennallistamisella on positiivia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, ja että kunnostuksen tulokset pystytään turvaamaan ja esimerkiksi perinnebiotooppien hoito saadaan jatkuvaksi. Miksi juuri nämä elinympäristöt on valittu mukaan. Minkä ympäristöjen ennallistaminen on kiireellisintä. Toisaalta purojen ja lähteiden ennallistamisessa on enemmän opettelua. Omalle pihalle voi istuttaa puun ja jättää puun ympärille niittylaikun. Miltä Helmi-ohjelman tulevaisuus näyttää. Esimerkiksi soiden ennallistamista pystytään tekemään enemmän Helmi-ohjelman lisärahoituksen myötä. Metsähallitus ja ELY-keskukset priorisoivat suojelualueiden kunnostusja hoitotarpeita. Sitä on vaikea määritellä. Kaikkia ennallistamistoimia pyritään viemään yhtä lailla eteenpäin. Se mihin yleensä verrataan, on tila, missä luontotyypille ominainen lajisto on palautunut. Toisena sanoisin virtavedet, joissa elää paljon uhanalaisia lajeja, ja niiden tilaa pystytään nopeasti parantamaan. Luonnontila palautuu itsestäänkin, mutta ennallistamisella sitä pystytään nopeuttamaan. Ne valittiin lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarviointien perusteella, ja niistä juuri sellaiset, joita voidaan auttaa kunnostustoimien avulla. Ei esimerkiksi tiedetä sitä, mikä luonnon tila olisi, jos ihminen ei olisi tehnyt yhtään mitään. Metsissä tärkein työkalu on suojelu. 40 suomenluonto.fi SO IL I JU SS IL A / VA ST AV AL O PE TT ER I KI VI M ÄK I / JY U YM PÄ RI ST Ö M IN IS TE RI Ö Ympäristöneuvos Päivi GummerusRautiainen, Helmi-ohjelman päällikkö, ympäristöministeriö. Jos kaupunki rakentaa paikalle, missä luontoarvoja on olemassa, aiheutuneet haitat pitäisi hyvittää joko suojelemalla tai ennallistamalla luontoa muualla. Ennallistamisen pitäisi kohdistua suuriin luontotyyppien kokonaisuuksiin, esimerkiksi lähteeseen ja siitä alkunsa saaviin virtavesiin. Miltä tavoite kuulostaa. Tämä on välillä aika vaikea kysymys. Ihmisen toiminta on heikentänyt luontoarvoja niin paljon, että uhanalainen lajisto ei pysty elämään läheskään kaikkialla suojellussakaan luonnossa. Mistä tiedetään, että ennallistamistoimet ovat riittäviä. EU:n ennallistamisasetuksen mukaan kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat elinympäristöt tulisi kunnostaa 2050 mennessä. Periaatepäätös Helmi-ohjelmasta on 2030 saakka, mutta jokainen hallitus tekee tietysti omat päätöksensä Helmin jatkosta. Tekisi mieli sanoa perinnebiotoopit. Miten koko yhteiskunta saadaan mukaan ennallistamiseen. Jos mietitään vaikka Suomen ojitettuja soita, niin onhan se aikamoinen tavoite. Teemme jo sitä, mistä EU:ssa nyt puhutaan. Millä perusteilla ennallistamiskohteet valitaan. Olen erityisen iloinen siitä, että meillä ylipäänsä on elinympäristöjen ennallistamiseen keskittyvä ohjelma. Kaupunkien ennallistamisessa lopullinen maksaja voisi olla rakennusyritys tai ihminen, joka rakentaa luonnoltaan arvokkaalle alueelle. Niissä uhanalaisten lajien määrä on valtava ja pinta-alat pieniä. Toivottavasti ennallistamisasetus Suomessa tarkoittaisi sitä, että uhanalaisten luontotyyppien määrä kääntyisi laskuun. Tutkija Panu Halme, Jyväskylän yliopisto Miksi uusien suojelualueiden perustaminen ei riitä, vaan tarvitaan myös ennallistamista. Ennallistamisessa mietityttää se, että yksittäisiä luontokohteita ennallistetaan sirpaleisesti. Pienemmässä mittakaavassa ajattelen, että meidän pitäisi saada ennallistaminen toimimaan ihan joka tasolla. Eri toimissa on kuitenkin erilaisia valmiuksia. Siellä tärkein toimenpide on se, että lopetetaan uusien ojien kaivaminen. Onko toimille tai elinympäristöille kiireellisyysjärjestys. Se olisi yhden ihmisen aarin ennallistamistoimenpide. Se vaihtelee paljon eri elinympäristöissä
suomenluonto.fi 41 KU VA T AN TT I BE LO W / M ET SÄ H AL LI TU S Alkutilanne: Bruksvikenin suojelualue Helsingin Östersundomissa juuri ennallistamisniiton alkaessa. Sen myötä levähtävien muutt olintujen määrä on räjähtänyt. Bruksviken kuukausi niiton jälkeen. Rantaniitt yä on hoidett u kaksi vuott a. 2023 aikana ojien varsilta poistetaan koivut, jott a varikset eivät pääse tähystämään niilssä istuen pesivien lintujen munia ja poikasia.. Rantaniityn hoito jatkuu tulevinakin vuosina
Silloin keskustelemme maanomistajan tai lähteen käyttäjän kanssa ja etsimme kompromissin. Siellä oli vaikeuksia löytää sopivia kohteita, koska lähteet ovat niin pitkälle muuttuneita. Kyllä, Helmi-ohjelmassa on asetettu tavoitteet sekä yksityisille että valtion maille. Kuinka nopeasti ennallistaminen auttaa luontoa elpymään. Emme tiedä lähteiden ennallistamisen vaikuttavuudesta. Lähteiden toipumisesta ei ole tehty tutkimusta. Olin vähän toista vuotta Pohjois-Savon Ely-keskuksessa tekemässä lähteiden ennallistamista. Ennallistamisessa huomioidaan lähteen käyttäjät, mutta työtä ei toteuteta ihmisen lähtökohdista. Lähteen vaikutuspiiriin kaivettu oja voi olla niin syvä, että pohjavesi on alkanut purkautua siihen. Metsähallituksella on ennallistettujen soiden seurantaverkosto, mutta lähteille ei ole valtakunnallista seurantaa. Tässä ajassa suo elpyy hydrologisesti, mutta lajistossa se ei vielä näy. Hyvä ennallistamiskohde on monipuolinen ja laaja kokonaisuus. Hyvän kohteen tunnistaminen liittyy tietenkin paljolti lähdelajiston tunnistamiseen, joka on tavalliselle ihmiselle vaikeaa. Onko lähteiden ennallistamiseen asetettu tavoitteita. Se ei ole ekologisesti hyvä toimenpide. Seitsemisessä on tehty soiden ennallistamista kymmenen vuotta sitten. Tämä on hävittänyt Suomessa suuren määrän lähteitä. Lähteet ovat monille ihmisille tärkeitä paikkoja. Oletus on, että lähde on vakaan elinympäristön yhteisö, jolloin ennallistamisen vaikutukset ovat hitaita. En usko että tilanne ainakaan paranee mitä etelämmäksi Suomessa mennään. Meillä on havaintoja, että elpymistä voidaan nähdä 10–20 vuoden päästä. Lähteessä pitää olla riittävän voimakas pohjavesivaikutus. Se, mitä jokainen voi arvioida, on kuinka kylmää lähteen vesi on, ja kuinka paljon sitä pulppuaa maasta. Tällä hetkellä niistä ollaan kaukana. 42 suomenluonto.fi IIN A ES KE LI N EN Mitä seikkoja ennallistamisen suunnittelussa otetaan huomioon. Lähteiden eliöstölle kaikista olennaisin asia on pohjavesi. Siinä on useita lähteensilmiä, tihkupintaa ja jokunen purokin. Usein toivotaan, että lähde pitäisi kaivaa syvemmäksi ja poistaa sammalia. Helmi-ohjelmassa on linjattu, että seurantaa pitää olla, mutta sitä ei ole vielä järjestetty keskitetysti. Ennallistamisella tulee saada aikaan ekologista hyötyä, kuten pohjaveden purkautumisen voimistamista. Ylitarkastaja Riikka Juutinen, Lapin Ely-keskus 42 suomenluonto.fi. Mistä maanomistaja tunnistaa ennallistamiseen sopivan lähteen. Miten ennallistettuja kohteita seurataan
Alkutilanne: allikkolähteen vedenpinta on laskenut lähteestä kaivetun ojan vuoksi. Ennallistamisessa puro ohjatt iin takaisin vanhaan uomaansa. Kuva on otett u heti uudelleenohjauksen jälkeen. Kestää joitakin vuosia, ennen kuin puronvarren sammalet ja muut lajit palaavat. suomenluonto.fi 43 KU VA T RI IK KA JU U TI N EN KU VA T M AA RI T SI M IL Ä / M ET SÄ H AL LI TU S Alkutilanne: korpinotkelman puro on ohjatt u pois alkuperäisestä uomastaan. Ennallistamisessa lähteestä kaivett u oja tukitt iin. Lisäksi tukitt iin alueen muitakin ojia, jott a lähteen vedenpinta saatiin nousemaan alkuperäiselle tasolle.
Risto Sulkava ja Olavi Eskelinen ovat seuranneet lajia jo pitkään. TEKSTI RISTO SULKAVA JA OLAVI ESKELINEN KUVAT RAIMO HOLAPPA, MARKUS VARESVUO, HANNU HUTTU, OLAVI ESKELINEN PIIRROSKUVAT JUHA ILKKA. 44 suomenluonto.fi Salaperäinen metsäsopuli Aniharva on nähnyt sammalkuusikoissa piileskelevän metsäsopulin
Sopulin polulle taiten aseteltu kuoppapyydys kyllä toimisi, mutta kaikin puolin harmiton metsäsopuli on rauhoitettu, ja sen tarkoituksellisesta tappamisesta saisi pulittaa 34 euroa. Vastaus löytyy sammalista. Varastointi tuntuu äkkiseltään hullun hommalta, sammalta kun on sopulin kotimetsässä kaikkialla. Se katkoo sammalten latvat järjestelmällisesti kuin ruohonleikkuri. Mutta jos talvi alkaa räntäsateella ja metsänpohja jäätyy koppuraksi, jonka sisälle sammalet jäävät, suojaisen kolon sammalvarastot muuttuvatkin äkkiä tärkeiksi. Liito-oravakartoittajan on hyvä tunnistaa myös metsäsopulin papanat. Metsäsopulin kaunis harmaus erottaa sen muista myyristä. Tällaisia ”normaalivuosia” ovat useimmat vuodet, eli tarkkana saa etsijä olla. Tarkemmin katsoen sammalista on jäljellä vain ruskea tyvi, ja etenkin talvisten syömälaikkujen päällä on sammalsilpun seassa paljon kellertäviä papanoita. Niinpä se viihtyy kesäisin parhaiten kosteissa korpimaisissa metsissä, mutta siirtyy talveksi kuiMetsäsopuli oli piilotellut jopa kuuluisalta Carl von Linnéltä. suomenluonto.fi 45 RA IM O H O LA PP A M etsäsopuli (Myopus schisticolor) kuvattiin tieteelle vasta vuonna 1843 Norjassa. Idässä metsäsopulin levinneisyysalue jatkuu havumetsävyöhykkeen kattaen Venäjän itäosiin saakka. Laji oli piilotellut jopa kuuluisalta ruotsalaiselta luonnontieteilijältä Carl von Linne’ltä, vaikka nyt tiedämme, että metsäsopulin levinneisyys kattaa pääosan Ruotsin havumetsävyöhykettä. Etenkin keväisin syömälaikku erottuu ympäröivästä vihreästä sammalikosta selkeärajaisena ruskeana laikkuna, josta johtaa mutkitteleva käytävä kannonkoloon tai puunrungon alle. Papanan päät ovat puolipallon muotoiset. Liito-oravankin papanan väri vaihtelee ravinnon laadun mukaan – kirkkaankeltaisia papanoita syntyy vain talvella koivunnorkkoja syödessä. Kynsisammal on metsäsopulin halutuinta sapuskaa, sillä siinä on muita sammalia enemmän proteiinia. Suomessa metsäsopulin voi löytää Pohjanlahden rannikkoa ja Tunturi-Lappia lukuun ottamatta vaellusvuosina mistä tahansa, ja muulloin vanhasta paksusammaleisesta metsästä. Kaikki kuitenkin muuttuvat kuivuessaan kellertäviksi. Sen sijaan Norjan rannikolla metsäsopulia ei esiinny. Jos sopuleita on metsässä vain muutamia, papanoita löytyy kolojen suulta, vaikka syönnöslaikkuja ei ole. Selän takaosan ruskea laikku erottuu selvästi.. Kesäisin metsäsopuli syö myös heiniä, saroja ja mustikanvarpuja, mutta silloinkin eniten sammalia. Liito-oravan jykevämmissä papanoissa on vaihtelua ja usein toinen pää on hieman toista suipompi. Miten siis löytää metsäsopuli, joka ei tutkijan juustotai leipäsyöttiin koske. Elävää metsäsopulia pääsee näkemään aniharvoin. Papanoiden väri riippuu syödystä sammallajista; seinäja karhunsammalesta tulee tummanruskeita, kynsisammalesta tummanvihreitä ja sulkasammalesta vaaleankellanvihreitä papanoita. Korven kasvatti Metsäsopuli tarvitsee sammalravintonsa sulatteluun runsaasti vettä. Syksyisin metsäsopuli myös varastoi sammalia pieniksi kasoiksi kivenkoloon, juurakon tyvelle tai muuhun suojaiseen paikkaan. Tasapaksuja, noin neljän millin pituisia papanoita on myös sopulien käytävillä ja kolojen suilla. Siksi edellisen talven laikut ovat jo syksyllä hieman hankalammin huomattavissa. Näiden lajien kellertävänsävyisiä jätöksiä voi löytää samojen puiden alta. Rahkasammalet eivät sille kelpaa. Metsäsopulin papanat ovat kuitenkin liito-oravan vastaavia pienempiä, ohuempia ja aivan tasapaksuja. Sammalet maistuvat Luonnontutkijoilta pitkään piilotelleen metsäsopulin löytäminen on vaikeaa, ellei tiedä mitä etsiä. Metsäsopuli ei juuri erehdy hiirenloukkuun tai muuhun syöttipyydykseen, sillä sen ravinto koostuu pääosin sammalista, etenkin kynsi-, seinä-, karhunja sulkasammalista. Sammalen syöntilaikut paljastavat metsäsopulin helposti. Laajassakin syömälaikussa sammalet myös alkavat jo ensimmäisenä kesänä kasvattaa uutta vihreää versoa
Tämä sopulivainaja on kuvatt u Heinävedellä, rautatiesillan alitt avan maantien penkalta. Hieman suuremmat vaellukset ovat Itä-Suomessa toistuneet myyräsyklien tahdissa 3–4 vuoden välein. Suuria metsäsopulivaelluksia tunnetaan vuosilta 1906, 1910, 1957–58 ja 1963. O LA VI ES KE LI N EN Vaeltavat metsäsopulit kulkevat rautatiekiskon viertä ja sillan tullen putoavat. Heinäveden kanssa samaan aikaan 1982–83 dokumentoitiin suuri metsäsopulivaellus myös PohPohjoisen ja idän puoleiset rinteet ovat kesälläkin kosteita ja sopulille suotuisia. 46 suomenluonto.fi O LA VI ES KE LI N EN O LA VI ES KE LI N EN O LA VI ES KE LI N EN Metsäsopulin syömälaikut erott uvat ruskeina ja muuta sammalikkoa matalampina laikkuina. Lisääntyminen ja vaellukset Tunturisopulien vaellukset ovat kaikille tuttuja, mutta metsäsopulien vaellukset eivät ole yleisesti tunnettuja. Metsäsopulikannan nopean kasvun taustalla on hyvin poikkeuksellinen sukupuolijakauma. Mistä siis hillitön lisääntymisteho. Talvehtinut naaras voi kesässä saada kolme poikuetta, ja keväällä syntynyt nuori naaras vähintään yhden poikueen. Vähempikin urospuolisten joukko riittää, kunhan synnyttäjiä on paljon. Kevättalvella syntyneet poikaset ovat sukukypsiä noin kuukautta myöhemmin. vemmille alueille, mäntykankaillekin. Jos talvi on paksuluminen ja sammalet jäävät sulana lumikerroksen ja maanpinnan väliseen lämpimään juoksutilaan, sopulit lisääntyvät jo kevättalvella. Nuoressa avohakkuun jälkeisessä talousmetsässä ei ole sopulille riittävästi ruokaa, suojapaikkojen puute altistaa saalistajille, ja lannoituksen tuottama heinä elättää äkäisiä peltomyyriä kilpailemassa koloista. Pohjoisen ja idän puoleiset rinteet ovat usein kesälläkin kosteita, ja paksun sammalpeitteen vuoksi metsäsopulille suotuisia ympäri vuoden. Nisäkkäillä naaraita ja uroksia syntyy yleensä suunnilleen yhtä paljon, mutta metsäsopulilla tyttöpuoleisia poikasia on jälkeläisistä kolme neljännestä. Toisinaan vaellus kuitenkin äityy laajemmaksi ja voi jatkua useamman vuoden. Se taas tarkoittaa erittäin nopeaa lisääntymistehoa, sillä metsäsopulit eivät – kuten eivät muutkaan myyrät – ole pariuskollisia. Metsäsopulin vaellukset ovat yleensä paikallisia ja lyhyitä. Pientä vaellusta voi esiintyä vuosittain, siirryttäessä syksyllä talvehtimisalueille ja keväällä kosteammille kesäpaikoille. Tyypillinen lähes jatkuvasti asuttuna pysyvä metsäsopulimetsä on suosta tai korpinotkelmasta nouseva varjoinen, vanhan kuusimetsän luonnehtima rinne, joka vaihtuu ylempänä hiljalleen mäntyvaltaisemmaksi kankaaksi. a ku va av a in de ks ilu ku Metsäsopulin runsaus Heinävedellä ja Keuruulla 1980-2021 RI ST O SU LK AV A JA O LA VI ES KE LI N EN. Taimikkoon metsäsopuli lähtee vain silloin kun kanta kasvaa vaellusmittoihin. Metsäsopulin poikueet ovat kuitenkin suhteellisen pieniä, keskimäärin vain 4–5 poikasta ja keväällä syntyneillä naarailla ensimmäisen kesän poikueissa on vain 2–3 poikasta. Toisinaan metsäsopulit kuitenkin vaeltavat. Siinä metsäsopulilla on kaksi erityispiirrettä. Kun kanta on hyvin runsas, laikku voi olla neliömetrien laajuinen. Harva yksilö elää yli vuoden ikäiseksi. Heinäveden suuret vaellukset 1982 ja 1989, sekä Keski-Suomen sikäläisittäin jättivaellus 1988, ovat jo tämän kirjoittajien dokumentoimia, samoin Pudasjärven – Taivalkosken invaasio 1985. Ensimmäinen on talvilisääntyminen. Paksusammaleisten kuusivaltaisten vanhojen metsien vähetessä hupenevat myös niissä tyypilliset runsaat lahokantojen kolot ja sammaleiset louhikot sekä kaatuneiden puiden alla kulkemaan kutsuvat suojaisat polunpaikat. Tällaisia vanhoja metsiä on vuosi vuodelta vähemmän. Vaellus voi alkaa, kun sopulikanta kasvaa suureksi. Ru ns au
suomenluonto.fi 47 suomenluonto.fi 47 Lapinpöllö pesii tyypillisimmin juuri metsäsopulimetsässä. Saalistajalle sopuli on myyrä muiden joukossa. M AR KU S VA RE SV U O
Etelän runsaslajisessa ympäristössä useampi saalistaja, kilpailija ja loinen estää pohjoisen vähälajisessa ympäristössä esiintyviä suuria heilahduksia. Näin on tehty Heinävedellä ja Keuruulla lähes nelVaelluksen tarkoitus on asuttaa uusia asuinalueita. Seuraavana vuonna sopulit olivat hävinneet Perhon seudulta, mutta hieman etelämpää, Saarijärveltä, Multialta ja Keuruulta löytyi paljon vaeltajia pitkin kyläteitä. 48 suomenluonto.fi. Paksun lumen alaisessa lämmössä lisäännytään. Ylitiheäksi kasvaneen paikallisen sopulikannan aikaansaaman vaelluksen tarkoitus on asuttaa uusia asuinalueita. Tuloksena on pohjoisten alueiden myyrille tyypillinen 3–4 vuoden pituinen sykli, jossa siis muutaman vuoden välein myyrien runsaus on huipussaan, ja sitä seuraa lähes täydellinen katovuosi. Kannanvaihtelun taustalla vaikuttaa monta yksityiskohtaa. Kun ruoka alkaa vähentyä, eivät lumikot voi muuttaa muualle, vaan syövät myyräkansan yhä harvemmaksi. Jokusia vaeltajia oli myös Virroilla ja Vilppulassa, mutta sitä ei tiedetä, jatkuiko vaellus seuraavana vuonna vielä etelämmäs, tai oliko jo 2013 Perhon pohjoispuolella ollut vaellusta. Vaikka kesäravinnosta tuskin tulee pulaa, talvi on tyystin toisenlainen. Metsäsopulin kannanvaihtelun taustalla on petojen lisäksi muitakin tekijöitä, etenkin talvilisääntymisen mahdollistuminen. 48 suomenluonto.fi jois-Savossa, mm. Yhtä varmasti kuin ylitiheä populaatio aiheuttaa liikehdintää, ylisuuri sopulikanta myös romahtaa aikanaan. Vaelluksen jälkeen kaikki alueella olevat hyvät laikut ovat varmasti jälleen asuttuja. Syksyn vaellusta seuraa tappotalvi. Kannanvaihtelut Myyrien kannanvaihtelun taustalla on nykykäsityksen mukaan erityisesti lumikon ja muiden paikallaan pysyvien spesialistipetojen saalistus. Strategia myös toimii, sillä osa vanhojen kuusimetsärinteiden pienistä paikallispopulaatioista häviää luonnostaankin. Etelämpänä ei pohjoisen syklejä vastaavaa kannanvaihtelua esiinny. Lumikko ei lisäänny talvella lumen alla. Jos lunta on vain vähän, ja maa on lähes paljaana pakkasten tullessa, metsäsopulit kuolevat. H AN N U H U TT U Hangella metsäsopuli ei etene hyppimällä vaan kipittämällä. Ruokakin voi vähetä ja sen laatu heikentyä. Sonkajärvellä ja Vesannolla. Talvilisääntyminen on myös tunturisopulin jättivaellusten keskeisiä mahdollistajia. Tämä johtunee monipuolisemmasta petokannasta ja etenkin siitä, että lintupedot voivat pääosin lumettomassa maastossa hyödyntää myyräpaisteja ympäri vuoden. Paikallinen spesialistipeto lisääntyy, kun ravinnon määrä kasvaa. Kannan kasvaessa vaellusmittoihin kevään ja kesän aikana, lumikkopoikueetkin ovat suuria, mutta paikalliset pedot eivät ehdi estää naarasvoittoisen metsäsopulikannan paisumista vaellusmittoihin. Vaeltavia metsäsopuleita ja runsaasti kuolleita yksilöitä löytyi Perhosta, Soinista ja Kyyjärveltä 2014, mutta Keuruun seuranta-alueella oli katovuosi. Yleensä vaelluksen jälkeisenä talvena sopulikanta romahtaa ja metsäsopulit katoavat kaikkialta muualta paitsi parhaista vanhoista rinnekuusikoista – niistä leviämiskeskuksista, jotka ylläpitävät kantaa jatkuvasti. Kannan ylitiheys stressaa sekin myyräyksilöitä, ja myös taudit yleistyvät tiheässä populaatiossa harvaa helpommin. Esimerkiksi pelkkä lumikon haju saa myyrät vähentämään lisääntymistään, koska poikueen selviäminen olisi joka tapauksessa hyvin epävarmaa lumikkoreviirillä. Monimuotoisuus luo vakautta. Tutkimusta Kannan kokoa voi arvioida syömälaikkujen ja papanoiden määrän perusteella, sekä kuolleita yksilöitä etsimällä. Vaellukset eivät ajoitu koko maassa samaan vuoteen – kuten eivät myyräsyklien huippuvuodetkaan. Esimerkki useampivuotisesta ja alueellisesti etenevästä vaelluksesta on Keuruun tutkimushistorian toinen vaellus 2015
Heinävedellä taas suotuisalta laikulta on pitkä matka seuraavaan sammalpohjaiseen metsään. Sittemmin ne ovat rajusti vähentyneet. Nyt jäljellä on enää pieniä vanhan metsän rippeitä ja runsaasti taimikoita sekä nuoria metsiä. Säännöllinen ja yhtäaikainen kannanvaihtelu muiden myyrien kanssa oli tieteelle uutta. Keuruun 1970–80-luvun aukot hakataan seuraavan kerran lähivuosikymmeninä, ja Heinäveden taimikot muuttuvat sammalpohjaisiksi varttuneiksi metsiksi seuraavien neljänkymmenen vuoden kuluessa. Tyypillinen jatkuvasti asutt u metsäsopulimetsä on kuusivaltainen, paksusammaleinen, usein hieman louhikkoinen idän tai pohjoisen puolinen rinne, jossa on myös kaatuneita puita. O LA VI ES KE LI N EN. Tutkijat ovat todenneet, että myyrähuiput katosivat laajasti 1990-luvulla, mutta ovat ainakin Länsi-Suomessa 2000-luvulla jälleen palautuneet. Muutos voisi selittää metsäsopulin kannanvaihtelun huippuvuosien katoamisen Heinävedeltä ja paluun Keuruulle. Miksi näin. Entinen peltomyyriä suosinut heinittynyt aukko on nyt ainakin metsämyyrälle sovelias, myös havupuiden siemeniä tuottava metsäinen ympäristö. Keuruulla tilanne oli toinen. Kivenkyljen kynsisammalet ovat lähteneet metsäsopulin varastoon ennen seinäsammalia. Metsäsopuli siis pitäköön osan salaisuuksistaan. Yleensä vaelluksen jälkeisenä talvena sopulikanta romahtaa. Sen jälkeen kanta ei romahtanutkaan, vaan pysyi runsaana vielä 2011 ja romahti vasta sitten. Keuruun seudulta vanhat metsät hävisivät suurelta osin jo 1970–80-luvuilla. Tämä seurantatutkimus ei sinne saakka yllä. Lumisen talven lyheneminen ja muuttuminen nollan tienoilla sahaavaksi sohjokeliksi voisi tehdä talvista myyrille mahdottomia ilman petokannan muuttumistakin. Viimeinen kannan huippuvuosi vaelluksineen oli 2009. Kannanvaihtelun huippuvuodet osuivat myyräsyklin huippuihin, jotka nekin palasivat Keuruun seudulle samaan aikaan, oltuaan sitä ennen pitkään kadoksissa. Nyt silloiset avohakkuualueet ovat kasvaneet varttuneiksi metsiksi, joissa puut alkavat tuottaa käpyjä. O LA VI ES KE LI N EN Kivenkyljen kynsisammalet ovat lähteneet metsäsopulin varastoon ennen seinäsammalia. Metsäsopuli oli hyvin vähälukuinen, eikä kannanvaihteluja tai vaelluksia tavattu 1980–2002 kuin yksi – sitäkin huomiota herättävämpi jättivaellus 1988. Monet metsäsopulin salat ovat paljastuneet, mutta onneksi kiehtovia salaperäisyyksiä on edelleen myös jäljellä. Ehkä kannanvaihtelut palaavat silloin taas entiseen asentoonsa. suomenluonto.fi 49 jänkymmenen vuoden ajan. Kaikki näytti selvältä, mutta kuinkas sitten kävikään. Syytä on etsitty muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Ikävään lopputulokseen johtava kiskon aiheuttama johdinlinja muodostaa tutkijalle otoksen, jota seuraamalla alueen vaellukset paljastuvat armotta. Sillalle tultuaan ne usein putoavat ja kuolevat. Nelikymmenvuotinen tutkimus on metsäympäristön mittakaavassa liian lyhyt. Kannanvaihtelukuviot Keuruulla ja Heinävedellä ovat kuin toinen toistensa peilikuvia. Tyypillinen jatkuvasti asutt u metsäsopulimetsä on kuusivaltainen, paksusammaleinen, usein hieman louhikkoinen idän tai pohjoisen puolinen rinne, jossa on myös kaatuneita puita. Varttuneissa metsissä myös sammalta on jälleen tarjolla. Voisiko lämpeneminen muuttaa boreaalisen vyöhykkeen eliöyhteisön toimintaa näin nopeasti. Uutta huippua ei sen jälkeen ole tullut. Esimerkiksi kohdatessaan rautatien, sopulit lähtevät kulkemaan kiskojen vieressä – koska eivät pääse kiskon yli tai ali. Keuruulla metsäsopulien lisääntyminen onnistuu kannan nousuvuosina nyt laajemmalla pinta-alalla kuin muutama vuosikymmen sitten, vaikka suotuisimpia paksusammalkuusikoita ei enempää olekaan. Yksi selitys voi löytyä metsien muutoksesta. Mikä säätelee sopulihuippuja ja katovuosia Myyrien kannanvaihtelua on tutkittu Suomessa enemmän kuin missään muualla. Vuodesta 2003 alkaen metsäsopulikannassa alkoi kuitenkin esiintyä vaihtelua, ja toinen vaelluskin koettiin 2015. Heinävedellä metsäsopulikanta vaihteli 1982–2013 säännöllisesti kolmen vuoden jaksoissa. Heinävedellä oli 1980-luvulta aina 2000-luvulle saakka runsaasti metsäsopulin suosimia vanhoja kuusimetsiä. Avohakkuussa rajusti runsastuvat heinät häviävät kasvavien puiden varjostuksen lisääntyessä ja sammal valtaa hiljalleen metsänpohjaa. Huiput osuivat samaan vuoteen myyrien huippuvuosien kanssa. Kannan ollessa huipussaan elotai syyskuussa voi kuolleita sopuleita löytyä maanteiltä, kalliojyrkänteiden ja rautatiesiltojen alta, kanavista ja muista ihmisen rakennelmista. Varmuutta metsäsopulikannan vaihtelun muutosten syistä tuskin saadaan tällä seurantatutkimuksella. Ajatus sopisi metsäsopulinkin kannanvaihtelun syyksi Heinävedellä, mutta ei lainkaan Keuruulla
Keskellä alhaalla mustia metsämyyrän toisesta päästään suippoja papanoita, joita näkee myös metsäsopulin koloilla sekä liito-oravahaavankin tyvellä.. LISÄÄNTYMINEN Useita pesueita huhti– lokakuussa. Syö talvella havuntaimien latvasilmuja. Kolon suulla (oik.) on metsäsopulin pieniä, tasapaksuja ja säännöllisen muotoisia papanoita. Kokoaa syksyisin maaja puunkoloihin sekä kesämökkien kumisaappaisiin ja patjojen väliin siemen-, pähkinäja marjavarastoja. Suosii tiheää aluskasvillisuutta. Liito-oravan papanat (vas.) ovat isompia. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Elää erilaisissa metsissä lähes koko Suomessa Tunturi-Lappia lukuun ottamatta. JÄLJET LUONNOSSA Syö maahan pudonneen kävyn sileäksi rangaksi. TIESITKÖ. Sopulit tutuiksi Sopulien sukuryhmä kuuluu myyrien alaheimoon. Sopuleilla ja myyrillä on siis paljon yhteistä, mutta myös toisistaan poikkeavia piirteitä ja elintapoja. Ruokailee usein puissakin. RAVINTO Ruohot, lehdet, norkot, marjat, silmut, jäkälät, siemenet ja sienet. ÄÄNI Kiivaiden tilanteiden vinkaisuja lukuun ottamatta ei juuri ääntele ihmiskorvin kuultavasti. Niitä löytää yleensä kasvavan puun tyveltä. Metsämyyrä kantaa ja levittää jätöksillään myyräkuumetta. 50 suomenluonto.fi METSÄMYYRÄ Myodes glareolus TUNTOMERKIT Turkki selkäpuolelta punaruskea, kupeet harmaat ja vatsa selvärajaisesti vaalea. Selvästi erottuvat korvat ja pitkähkö kaksivärinen häntä
LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Laikuttaisesti lähes koko maassa. Esiintymistä rajoittavat tarkat elinympäristövaatimukset. Tämän seurauksena osa yksilöistä on perimältään koiraita mutta luonteeltaan ja elintoiminnoiltaan lisääntyviä naaraita. RAVINTO Ruohot, sammalet, varvut. Turkki sinertävänharmaa, ja selän takaosassa on punaruskea laikku. Ensimmäisen pesueen naaraspoikaset ehtivät lisääntyä saman kesän aikana. suomenluonto.fi 51 METSÄSOPULI Myopus schisticolor TUNTOMERKIT Metsämyyrän kokoinen, mutta lyhythäntäinen. LEVINNEISYYS JA RUNSAUS Tunturi-Lappi, josta levittäytyy sopulivuosina jopa havumetsävyöhykkeelle. Naaraalla on kromosomit XX ja uroksella XY, joista kumpikin periyttää jälkeläisilleen toisen. Ensimmäiset poikaset touko–kesäkuussa, sen jälkeen pesueita syntyy vielä 2–4. ÄÄNI Ei juuri ääntele ihmiskorvin kuultavasti. RAVINTO Sammalet. TIESITKÖ. TIESITKÖ. Lopputulos periytymisen eri vaihtoehdoista on, että jälkeläisiä syntyy lukusuhteessa 3:1 naaraiden voitoksi. ÄÄNI Äänekäs etenkin hyvinä sopulivuosina. Tuloksena on noin puolet naaraita ja puolet uroksia. Vatsa vaalea. JÄLJET LUONNOSSA Järsii syömälaikuiltaan sammalikon tasapitkäksi, tekee sammalvarastoja kivenja maakoloihin. Poikasia syntyy kerralla vain 2–6. Paksusammalisten vanhojen kuusimetsien spesialisti. Suosii metsiä, joissa on piilopaikkoja tarjoavia kaatuneita puita tai oksaryteikköjä sekä kosteampia painanteita kesäravinnon tarjoajiksi. Naaraspainotteisen sukupuolijakauman aiheuttaa mutaatio X-kromosomissa. Metsäsopulin perimässä esiintyy kuitenkin myös X-kromosomin mutaatio, joka tekee kantajastaan naaraan, vaikka kromosomiparin toinen puoli olisikin Y. Nousuvaiheessa voivat lisääntyä talvellakin, jos lumiolosuhteet ovat suotuisat. TUNTURISOPULI Lemmus lemmus TUNTOMERKIT Helppo tuntea kellanja oranssinruskeasta turkistaan, joka on selvärajaisten mustien värikuvioiden kirjoma. suomenluonto.fi 51 Kuten ihmisillä, metsäsopulillakin jälkeläisten sukupuoli määräytyy Xja Y-kromosomien perusteella. Piipittää ja sähisee kiukkuisesti ja kuuluvasti vaelluksellaan. JÄLJET LUONNOSSA Kun lumi sulaa tunturikivikosta tai pensaiden juurelta paljastuvat lajin heinistä ja sammalista rakennetut talvipesät ja papanat. Vähempikin urospuolisten joukko riittää, kunhan synnyttäjiä on paljon. Se taas tarkoittaa erittäin nopeaa lisääntymistehoa, sillä metsäsopulit eivät – kuten muutkaan myyrät – ole pariuskollisia. Huippuvuosina kannan tiheys laukaisee joukkovaelluksen, jolloin tunturisopuleita tavataan jopa 200 kilometrin päässä tunturialueilta. Mutaation takia valtaosa metsäsopuleista on naaraita. Nämä XxY-naaraat synnyttävät vain naaraita. Pienet korvat. LISÄÄNTYMINEN Poikueita kesä–elokuussa, nousuvaiheessa voivat lisääntyä talvellakin, jos ravintoja lumiolosuhteet ovat suotuisat. Mutaatio peittää Y-kromosomissa olevan koirastekijän toiminnan. LISÄÄNTYMINEN Kannat vaihtelevat vuodesta toiseen
52 suomenluonto.fi Pohjantikka on Sanginjoen luonnonsuojelualueen tunnuslaji.
Viimeinen musta kukko kuikuilee vielä tienvarsikoivikossa lajitovereidensa perään. Sekin karkaa siivilleen kun hidastan vauhtia. Sanginjoen Sadinkoski jäätyy.. Alueen historia ulottuu varsin kauas menneisyyteen, aina Oulun kaupungin perustamisvuoteen 1605, jolloin Ruotsin Oulusta hieman itään on syntymässä laaja metsäinen luonnonsuojelualue. suomenluonto.fi 53 Sanginjoen mastometsässä TEKSTI JA KUVAT MIKA HONKALINNA S ydäntalven aamuhämärä vaalenee sitkaasti. Tien vieressä virtaava Sanginjoki on muutamia virtaja koskipaikkoja lukuun ottamatta umpijäässä kylmäksi ja lumiseksi äityneen alkutalven jäljiltä. Kuninkaan lahjoittama mastoja hirsipuumetsä Sanginjoen Ulkometsä, jolla nimellä perusteilla oleva luonnonsuojelualue on näihin päiviin asti tunnettu, on jo pitkään ollut Oulun alueen helposti saavutettava metsäinen lähiluontoja retkeilykohde. Yöllä on tullut uutta lunta, joka pöllyää auton perässä pakkaspuuteripilvenä. Jatkan matkaa vielä useamman kilometrin eteenpäin pitkin jokivartta. Päivän ensimmäinen eläinhavainto on tien yli säntäävä teeriparvi; linnut sinkoutuvat näkymättömistä yhtenä nauhana yksi tai kaksi kerrallaan, yhteensä kymmeniä lintuja. Remontin alla olevan vanhan metsänvartijatilan, Loppulan hirsitalon kohdalta käännyn metsätielle ja ajan aamun ensimmäiset jäljet koskemattomaan lumeen
Nimi Sanginjoen Ulkometsä viittasi alueen sijaintiin kaupungin silloisten rajojen ulkopuolella. Toukokuussa 2020 asiassa tapahtui seuraava nytkähdys eteenpäin kun Oulun kaupungin omistama Isokankaan yksityinen luonnonsuojelualue laajeni 1 124 hehtaarin kokoiseksi. Luonnonsuojelijat ja Koneen säätiö ratkaisivat alueen säilymisen Sanginjoen luonnonsuojelualueen suojelutarinan katsotaan alkaneen 1960-luvun jälkipuoliskolla, jolloin alueelle ehdotettiin laajaa retkeilyaluetta. Nämä alueet huomioiden suojelualuekokonaisuuden pinta-ala on 2634 hehtaaria. 54 suomenluonto.fi kuningas Kaarle IX lahjoitti alueen kaupungille ”mastoja hirsipuumetsäksi”. Vielä pitkään tämän jälkeen alueen tärkeimmät käyttömuodot olivat retkeily ja ulkoilu sekä puuntuotanto normaalin talousmetsän tapaan. Tämän lisäksi alueeseen liittyvät Luonnonperintösäätiön omistama Kuovisuon luonnonsuojelualue sekä alueen länsireunalla oleva yksityinen Harakkasuon luonnonsuojelualue. Sanginjoki, joka saa alkunsa Utajärven puolella sijaitsevasta Sanginjärvestä ja sen itäTeeri on runsaslukuinen kanalintu Sanginjoen alueella.. Näiden toimien tuloksena alueelle tullaan lähivuosina perustamaan pinta-alaltaan noin 2565 hehtaarin laajuinen yhtenäinen valtion maiden luonnonsuojelualue. Suurempaa uutista, joka viimein ratkaisi alueen tulevaisuuden, saatiin odottaa vielä maaliskuuhun 2021. Vuonna 2004 Sanginjoen suojeluasia nousi näkyvimmin esille, kun Oulun seudun luonnonsuojelujärjestöt jättivät kaupungille aloitteen koko Ulkometsän suojelemisesta kansallispuistotasoisena luonnonsuojelualueena tai peräti kansallispuistona. Huhtikuussa 2021 Oulun kaupunki myi Isokankaan ja Asmonkorven luonnonsuojelualueet Metsähallituksen Luontopalveluille nimellisellä yhdellä eurolla. Satavuotiasta metsää säästynyt kolmannes Tuleva Sanginjoen luonnonsuojelualue sijaitsee Sanginjoen pohjoispuolella rajautuen joen pohjoisrantaa myötäilevään paikallismaantiehen ja 11,5 kilometrin matkalta itse Sanginjokeen. Vain 51 hehtaarin aarniosa jätettiin kokonaan metsienkäsittelyn ulkopuolelle. Tammikuussa 1987 Oulun kaupunki perusti Asmonkorven 2,5 hehtaarin kokoisen yksityisen suojelualueen ja saman vuoden joulukuussa Isokankaan 331 hehtaarin kokoisen luonnonsuojelualueen, josta tosin suurin osa oli keveämmät metsätaloustoimet sallivaa luonnonhoitometsää. Sanginjoki-liikkeessä vaikuttaneiden aktiivien ratkaisevalla myötävaikutuksella Koneen Säätiö osti 1 440 hehtaarin suojelemattoman osan Sanginjoen Ulkometsää Oulun kaupungilta ja lahjoitti sen samalla valtion omistukseen ja Metsähallituksen Luontopalvelujen hallintaan. Näitä selvästi nuorempaa kulttuuriperintöä edustavat maastossa usein selvästi erottuvat tervahaudat. Vieläkin kauempaa historiasta, noin 4000 vuoden takaa, ovat peräisin Sanginjoen suojelualueen tunnetut muinaisjäännökset: tuolloisen Litorinameren ranta-alueiden hautaröykkiöt ja pyyntikuopat. Siitä alkoi vuosikausien vilkas ja ajoin räväkkäkin keskustelu alueen suojelun puolesta ja vastaan, samalla kun kaupungin eritasoiset päättävät elimet tekivät lukuisia asiaan liittyviä, usein suojeluun kielteisesti suhtautuneita päätöksiä
Kuitenkin yli satavuotiasta metsää on yli 700 hehtaaria, lähes kolmasosa tulevan suojelualueen pinta-alasta, mikä yhdessä vuosille 2022–2030 suunniteltujen ennallistamistoimien kanssa luo hyvän pohjan luonnon monimuotoisuuden palautumiselle. Kaivan kameran esiin. Kuljemme Lupe-setterin kanssa retkeilypolkua vajaan kilometrin matkan Asmonkorven kuusikkoon. suomenluonto.fi 55 puolisilta soilta, laskee Oulujokeen Sanginsuussa. Ennallistaminen onkin jo aloitettu alueen länsireunalla Taivalkoskensuolla. Uuden lumen polun ylle painamat oksat ravistavat lumikuormansa päällemme ja kuusikkoon saavuttuamme muistutamme enemmän tai vähemmän kahta lumiukkoa. Suojelualueen pohjoisosassa virtaa oman vesistöalueensa muodostava 35 kilometrin pituinen joki, Kalimeenoja, joka laskee Perämereen Oulun pohjoispuolella. Alkuperäinen suoluonto ja purovesistöt ovat suurelta osin hävinneet soiden ojitusten ja purojen perkausten vuoksi. Sanginjoen alue on pitkään ollut intensiivisessä metsätalouskäytössä, joten monimuotoisuuden kannalta luonto on päässyt yksipuolistumaan. Kuusikon keskellä on vielä hämärää, mutta aukkopaikkoihin alkaa jo langeta kauniin puhdasta valoa lähes selKuukkeli asuu metsissä. Harakkasuo edustaa lisäksi arvokasta, Lapin eteläpuolella hyvin harvinaiseksi käynyttä rehevää lettosuota. Lumen hämärää Asmonkorvessa Jätän auton metsätien varteen raivatulle laajalle, kasvavia retkeilijämääriä odottavalle uudelle parkkipaikalle. Isonkankaanjärven taukopaikka on suosittu retkikohde.. Asmonkorven aarnialue alkutalven hämärissä. Luonnontilaista suota suojelualueella on hyvin vähän, joten läheiset Kuovija Harakkasuon suojelualueet täydentävät hyvin kokonaisuutta. Suurin niistä on yhdeksän hehtaarin kokoinen Isonkankaanjärvi sekä pienemmät Korpija Suolampi. Ollaan jo aamupäivän puolella, mutta olemme paikalla juuri sopivaan aikaan. Asmonkorven ja Isokankaan aarnialueet sekä Iso-Polvikankaan komea vanha sammalkuusikko ovat saaneet kehittyä omaan tahtiinsa jo varsin pitkään. Pitkäaikaiset linnustolaskennat osoittavat, että vanhan metsän lintulajien esiintyvyys on merkittävästi korkeampi Sanginjoen luonnonsuojelualueella kuin ympäröivissä metsissä. Oulun ympäristössä on hyvin niukalti vanhan metsän alueita, joten Sanginjoen metsäinen suojelualue ja etenkin sen vanhan metsän saarekkeet ovat näillä seuduin merkittäviä metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta. Oulun seudulla harvinainen kuukkeli asuu alueella, ja viime vuosina Sanginjoen metsistä on löydetty muun muassa useita sinipyrstöreviirejä. Alueen pohjoisrajalla olevasta Kalimeenlammesta neljäsosa sisältyy suojelualueeseen. Myös vesistöjä suojelualueella on niukalti. Muista kulkijoista on merkkejä niukalti: polun varren korpivitikossa oli pyyn jäljet, kuusten tyvillä on käpyroskaa oravien aamupalan jäljiltä ja Lupe upottaa tohkeissaan kirsunsa syvälle lumeen tuoreisiin ketunjälkiin. Viime vuosina myös sinipyrstöjen reviirejä on löydetty. Sinipyrstö on itäinen ja Suomessa harvinainen vanhojen havuja aarniometsien tunnuslaji
Tällä hetkellä on meneillään vilkas Sanginjoen alueen retkeilyrakenteita ja yleisiä virkistyskäytön pelisääntöjä koskeva suunnittelu. Alueen kävijämäärät tulevat kasvamaan reilusti. Alueella on nykyisellään kolme retkeilyreittiä: kymmenen kilometrin pituinen Isokankaan kierros, KaliMetsän seinä kohoaa talvi-illassa lumipuvussaan. Kesällä 2023 Metsähallitus aloittaa laajan taukopaikkojen ja retkeilyreittien rakentamisen ja uudistamisen pääosin jo olemassa olevien reittien pohjalta. 56 suomenluonto.fi keältä pakkastaivaalta. Vuonna 2021 Loppulan Ystävät ry osti kiinteistöt kaupungilta ja parhaillaan päärakennusta remontoidaan Koneen Säätiön apurahan turvin. Alkutalven pakkaset ovat kuroneet Kalimeenojan Myllykosken jääkannen alle. Pari vuotta myöhemmin oululaiset luontojärjestöt vuokrasivat Loppulan tilan Oulun kaupungilta. Sen jälkeen paikalla on järjestetty tapahtumia ja pidetty luontokahvilaa vapaaehtoisvoimin. On hiljaista, paksu kuusiturkki imee ulkopuoliset äänet. Yksittäisiä lumikiteitä leijailee hiljalleen alas ja ohuen pilviharson suodattamat auringonsäteet käyvät pehmeinä kuusten lumisiin latvoihin. Sanginjoella on jo ennestään ollut retkeilyreittejä ja taukopaikkoja eri puolilla aluetta. Tunnelma on herttaisen juhlallinen, kuin suoraan Aleksis Kiven runosta: ”Mikä elo onnellinen / keinuvassa kehtolinnas’! / Siellä kiikkuu oravainen / armaan kuusen äitinrinnas’: Metsolan kantele soi!”. Suunnittelua ja sovittelua Sanginjoen maantien varrella on Loppulan tila, jonka hirsitalossa asui kaupungin metsänvartija perheineen vuoteen 2014 asti. Retkeilyn näkökul masta kaupungin läheisyys tulee olemaan Sanginjoen luonnonsuojelualueen tärkeimpiä vetovoimatekijöitä. Retkeilyn ja ennallistamisen lisäksi myös ympäristökasvatus on tärkeä osa Sanginjoen käytön suunnittelua. Isokankaan laajat männiköt ovat vaihtelevan ikäisiä.. Metsän sisällä värimaailma pelkistyy lumenvalkean ja uurteisten runkojen ruskeanharmaan vuorotteluksi, joiden harmoniaa leikkaavat paikoin kuolleista kuusista irti repeytyneiden kaarnalaattojen paljastama lämmin keltainen sekä jäkälärosoisten koivujen tuohen hento punerrus
Valo hupenee, mutta arvelen vielä ehtiväni Kalimeen ojan varrelle Myllykosken taukopaikalle. Ku va : Re tk ip ai kk a RETKILAUANTAI RETKILAUANTAI Suomen luontokeskus Haltia Nuuksiontie 84, Espoo I haltia.com, shop.haltia.com Tule oppimaan talviretkeilyn taitoja Nuuksioon Suomen luontokeskus Haltian Retkilauantaihin 4.2.2023. Lue lisää: haltia.com. www.hiilihelppi.. Vähälukuiset ovat eläinmaailman edustajat. TALVEN RETKILLE MIKROMUOVITON 100 % MERINOVILLAFLEECE Valitse oma tapasi pienentää asumisen hiilijalanjälkeä – säästät rahaa ja luontoa. Pyy viihtyy Sanginjoen korpivitikoissa. Viimein pörröhäntä vilahtaa tienlaitaan männyn rungolle ja käy auton ikkunan korkeudelta tohkeissaan moittimaan minua. Tähän aikaan vuodesta hyvää kuvausvaloa on muutama tunti keskipäivällä jos aina sitäkään. Seison hetken hiljaa tieltä metsään erkanevan polku-uran risteyksessä. Katson syvälle tummuvaan metsään, joka nielee maastoa mukailevan polun näkymättömiin, jonnekin, missä mielikuvittelu jatkaa matkaa toiseen maailmaan, toisenlaiseen tilaan. Metsän seinä kohoaa tien laidalta lumipuvussaan hämärtyvässä talvi-illassa. Uutena on suunnitteilla neljän kilometrin mittainen Loppulan reitti, josta osa on tarkoitus tehdä esteettömäksi. Orava jököttää aloillaan eikä väistä ennen kuin pysähdyn parin metrin päähän. suomenluonto.fi 57 Haltia meenkierros, joka on viiden kilometrin rengasreitti sekä kahden kilometrin pituinen Korpilammen kierros. Jääkannessa on enää vain pieniä avovesireikiä, joiden äärellä touhuan muutaman tovin kamera jalustalla. www.ruskovilla.. Siirryn toiselle metsätielle ja sitä pitkin Isokankaan laajojen männiköiden äärelle. Teen lyhyen lenkin Isokankaan valoisassa männikössä ja poimin kameralla talteen pari kuvakulmaa, jotka edellisillä käyntikerroilla piti luovuttaa iltapäivän hämärälle. J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T Valitse oma tapasi J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T. Metsän yllä viuhtoo korppi, ronkkuu mennessään, päivän kolmas eläinpinna. Keskellä tietä istuu orava pää ja korvat touhukkaasti pakkaslumen puuteroimina. Myllykoski sijaitsee varjoisassa jokinotkossa kuusikon keskellä, jossa koski solisee ja pulputtaa alkutalven pakkasten tuottaman jääkannen alla. Myllykosken jäät ja korpin ronkuntaa Kiirehdin Asmonkorvesta takaisin autolle. Astelen kuoppaista tienpohjaa hissukseen takaisin autolle päin, kunnes Iso-Polvikankaan vanha kuusikko pakottaa pysähtymään. Kurre on vasta päivän toinen näkötai kuulopinna eläinmaailman edustajasta. Kiinnostaako talviretkeily
Syntynyt Oulussa 1976. Kotipaikka. Ilman elinympäristöä elämä sammuu. Tärkeintä luonnossa. Toimi niiden asioiden puolesta, joihin voit vaikutt aa. Elämän perusta. Työurallaan tutkija, biologian ja maantiedon opett aja, kansanedustaja ja ympäristöasiantuntija. o. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Elämän puolustaja Kuka. TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA TIINA LÄMSÄ. Mitä. Mo. Kalajoki. H O M O S A P I E N S Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin puolustaja Luonnonsuojeluliiton uusi puheenjohtaja Hanna Halmeenpää pitää kohtuutalouteen siirtymistä välttämättömänä. Hanna Halmeenpää
Isä syntyy.” 1948 ”Isohaaran voimalaitos rakennetaan. Eduskunnassa Halmeenpää oli aktiivinen ympäristöhallinnon puolustaja. Täyttä elämää, ei makuuhaavoja.” ”Jatkuvan kasvun ideologia on mahdottomuus.” vihreiden kansanedustajana. Kemijokivarren elämä muuttuu peruuttamattomalla tavalla. Itsenäinen, riippumaton ja yleistä etua edistävä ympäristöhallinto on syytä säilyttää Suomessa”, hän sanoo. Nykyiseen eduskuntaan hän ei lähtenyt lähinnä perhesyistä ehdolle, ja hän sanoo luopuvansa kauden jälkeen myös kunnanvaltuustosta. ”Metsähallituksen tärkein merkitys ei voi olla, miten paljon se tuottaa rahaa valtion kassaan”, hän sanoo. ”Pieneneville jälkipolville ei tule jättää entistä isompia ongelmia ratkaistaviksi. Lähiluonto on tärkeä Halmeenpää asuu Kalajoen Rahjassa keskellä parasta pohjoispohjalaista luontoa. Halmeenpää ehdotti kansanedustajana ollessaan Metsähallituksen tulostavoitteen pienentämistä, joka auttaisi säästämään metsiä luonnolle. Eduskunnassa hän oli 2015–2019 1945 ”Rauhan aika Suomessa alkaa. Parinsadan metrin päässä kotitalosta avautuu Perämeren maankohoamisrannikko ja kansallispuistoksikin ehdotettu Rahjan saaristo. Myös Luonnonsuojeluliiton linjana on, että valtion maita tulisi hoitaa luonto edellä, kun nyt talous on pääosassa. Kohtuutaloutta metsiin Metsähallitukselle ja Suomen valtiolle Halmeenpää pohtii linjaksi kohtuutaloutta: ”Siihen kaikki kiteytyy. ”Sen olemus… Ja ääni on taivaallinen.” Luontokadon ja ilmastokriisin ratkaisemisessa edessä ovat tärkeät vuodet, ja 2023–2025 Hanna Halmeenpää on Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana yksi vaikuttajista. ”Yleensä silloin mukana on jokin kotieläin.” Siis koira tai poni, joiden ohella perheeseen kuuluvat kaksi kissaa ja joukko kanoja. Halmeenpää viittaa pyrkimyksiin poistaa esimerkiksi viranomaisten valitusoikeuksia ympäristöasioissa. Läheisin lintu on kurki. ”Hallintoa heikennettiin jo, kun alueelliset ympäristökeskukset lakkautettiin.” Asiassa riittää vahtimista jatkossakin. ”Olen kasvanut ympäristössä jossa luonnon kunnioitus oli sisäsyntyistä”, hän sanoo oivaltaneensa jälkeenpäin. EU voisi hänen mielestään edellyttää tuotteilta pitkäikäisyyttä ja korjattavuutta. Halmeenpäälle ovat erityisen tärkeitä virtavedet (”lempilapseni”) ja suot, sillä rakkaus suoluontoon syttyi jo lapsuudessa. Kalajoella hän myös toimi opettajana yhteensä kahdeksan vuoden ajan. ”Olen valmis siihen, koska olen pitkäjänteinen sinnittelijä”, Halmeenpää sanoo. ”Sipilän hallituksen aikana oli tavoitteena tehdä ympäristöhallinnosta hampaaton ja muille alisteinen. Lähiluonnossa hän ja perhe liikkuvat myös merellä, avovesiaikaan lähinnä soutuveneellä ja näin talvella hiihtäen, potkukelkalla tai kävellen. Nyt kuluttamisessa tarvittaisiin iso muutos. Hän näkee luonnosta vieraantumisen ylikulutuksen yhtenä syynä, ehkä juurisyynäkin. Kulutuksen pohdinta nousee nuoruudesta, sillä Vihreän kuluttajan opas (WSOY, 1992) sai 16-vuotiaan Halmeenpään katsomaan hiuslakan ponnekaasupulloa uudella tavalla ja havahtumaan valintojen merkitykseen. Kotieläimet ovat tärkeitä myös neljälle lapselle ja biologi–restauroijamiehelle Riku Halmeenpäälle. Ratkaisujen etsiminen vaatii kärsivällisyyttä. Jatkuvan kasvun ideologia on mahdottomuus.” Samalla hän sanoo olevansa itsekin ylikuluttaja ja tarvitsevansa jatkuvasti autoa, sillä Kalajoella ei ole julkista liikennettä koulukuljetuksia lukuun ottamatta. Tärkeä innoittaja oli myös Oulun Kastellin lukion biologian ja maantiedon opettaja Esa Borén. suomenluonto.fi 59 K un haastattelen vuodenvaihteessa Luonnonsuojeluliiton uutta puheenjohtajaa Hanna Halmeenpäätä, hän tiivistää halunsa puolustaa luontoa ajatukseksi, joka sopisi laajemminkin luonnonystävien motoksi: ”Se missä eletään, on tärkeintä mitä läheisten ihmisten lisäksi on.” Halmeenpään tie on vienyt maantieteilijä–biologiksi, ympäristöhallinnon asiantuntijaksi, opettajaksi, kansalaisaktiiviksi, kansanedustajaksi ja nyt maan vanhimman ympäristöjärjestön johtoon. ”On tehtävä pala kerrallaan, ettei vaivu toivottomuuden tunteeseen.” Tarvitaan sinnikkyyttä, joka on pohjoispohjalaisuuteen liitetty ominaisuus. Rantoja ja rantametsiä riittää käveltäväksi. Pakkasta on enimmillään –42.” 2015 ”Kansanedustajaksi.” 2023 ”Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajaksi. Naapurikuntaan Pyhäjoelle suunnitellun Fennovoiman ydinvoimalan vastustus johdatti Halmeenpään 15 vuotta sitten Pro Hanhikivi -liikkeen aktiiviksi ja yleisemminkin ympäristövaikuttajaksi. Halmeenpää odottaa toiveikkaana, että ”krääsän keskellä” tuskastuvat ihmiset ovat valmiita muutokseen. Äiti syntyy Sodankylässä.” 2003 ”Tuleva puoliso Riku löytyy hiihtovaelluksella UKKpuistossa. Hän vietti jo lapsena ja nuorena paljon aikaa luonnossa, usein vanhempien kanssa äidin suvun kotiseudulla Koillis-Lapissa. Tehdään parhaamme.”
On meidän luonto kyllä niin upea!” Katri Niskanen tallensi joulun tunnelmia Muoniossa. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi. V I N J E T T I KAAMOKSEN VALO ”Joulupäivänä meitä hellittiin pakkasella ja kaamoksen väreillä. Kävimme tunturisuksilla hiihtelemässä Muonion Sammaltunturilla upeiden tykkytyyppien seurassa. . marraskuuta. Hannu Rasiranta ihaili kauniita siemenkotia Hauholla 30. TOIMITTANUT LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Sekä nuo mainiot tykkypuut hahmoineen. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Huikeat värit taivaalla ja suksen alla pehmeää pakkaslunta. METSÄTÄHDEN SIEMENKOTA Keijukaisten jalkapallot ovat säilyneet talvelle asti pienen kuusen oksien suojassa
Kamera ei ollut mukana, enkä ikinä ole kameran kanssa juossut niin lujaa, kun lähdin sitä kotoa hakemaan. . LAPINPÖLLÖN KATSE ”Havaitsin tien vierustaa kävellessäni lapinpöllön istuvan lähipuussa. Sirpa Jyske ikuisti talven väriläiskän 26. KÄRPPÄNÄ PAIKALLA ”Jo toisen kerran bongasin kärpän samalta ulkoilureitiltä. . TARKKAILEVA KURRE ”Kun menin lintujen ruokintapaikalle minulle tuli tunne, ett ä jokin katselee minua. Läheisestä puusta löysin uteliaan oravan, joka hetken tutkailtuaan jatkoi matkaansa.” Laura Lehtola kohtasi pörröhännän Keravalla 29. . Onnistuin kuitenkin saamaan kuvan kaunokaisesta!” Satu Välimaa kiiruhti Kangasalla kuvaamaan pöllöä. joulukuuta Virroilla.. marraskuuta. Hyvin tämä vikkelä kaveri pääsee maastoutumaan.” Helena Sytelä bongasi kärpän Alavudella 27. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I . SINITIAINEN KUURA-AAMUSSA Sinitiaisen upeat sävyt erott uvat hienosti valkeaa taustaa vasten. marraskuuta
Tein pikkulinnuille rasvapötkön. TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . /kysy-luonnosta tai . 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Jos käytt ää kookosrasvaa, voisi pötköä pehmentää lisäämällä seokseen tekovaiheessa muuta kasvirasvaa. Laitoin kookosrasvaan kuori. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. . Naapurin pihasta voi löytyä tutumman makuista einestä. uja auringonkukansiemeniä, murska. ä kaupasta ostamani pötkö kelpaa paremmin. Onko sekoituksessani joitain vääriä aineita. Mistä johtuu, e. Kookosrasva kovett uu pakkasessa todennäköisesti liian kovaksi. SEPPO VUOLANTO Hylätt y rasvapötkö Kovalla pakkasella rasva voi jähmett yä kivikovaksi. Seuraavana päivänä talitiaiset olivat tuhkassa ja ajoivat välillä toisiaan pois siitä. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Oliko kova pakkanen. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Miksi. Jos aurinko tartt uu tuhkaan ja sulatt aa hankea, saatt aa maaperästä ilmaantua hyppyhäntäisiä, joita tintit napsivat. ua pähkinää, kaurahiutaleita, omenaa ja rusinoita. Talitiaiset saatt avat etsiä tuhkasta mineraaleja ja jopa kivipiiraansa pieniä ”kiviä”, etenkin jos hiekoitushiekkaa ei ole saatavilla. Tuhkaa nokkivat tiaiset Levitimme takan tuhkat hangelle. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. SEPPO VUOLANTO M AU RI M AH LA M ÄK I / VA ST AV AL O IS TO CK PH OT O Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaaji lle osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. . Lisäksi kookosrasva maistuu erilaiselta kuin mihin linnut ovat tott uneet
TA PI O KU JA LA SUVI TUOMELA. Ne eivät siis ole varsinaisia hämähäkkejä. TAPIO KUJALA Lukit osaavat pilkkoa ravintonsa, toisin kuin hämähäkit. Hämähäkit ruiskutt avat koukkumaisilla leuoillaan saaliiseen entsyymejä, jotka käynnistävät ruoansulatusprosessin saalis eläimen sisällä. Kuinka tavallista moinen siemensyönti on hämähäkkien maailmassa. Pääsääntöisesti ruoansulatus kuitenkin tapahtuu lukin omassa ruumiissa. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Syökö lukki siemeniä. Lukkien rakenne ja ravinnonhankinta eroaa hämähäkeistä. i syövän ase. Kyse voi siis olla myös siitä, ett ä lukki tutkii, pystyykö löytynyttä siemenhippua hyödyntämään ravinnoksi. amiani kuori. Tämän jälkeen hämähäkki imee nestemäiseksi muutt uneen ravinnon suuhunsa. Siemen oli selvästi lukin käsi. Kiinteää ravintoa hämähäkit eivät siis pysty nautt imaan. Lukkien suuosien rakenne on aivan toisenlainen, ja sen vuoksi ne pystyvät hyödyntämään kiinteää ravintoa. Tämä voi olla tarpeen erityisesti myöhään syksyllä, kun selkärangatt omia saaliseläimiä on vaikeampi löytää. elyssä ja se heilui lukin o. Havaitsin ulkoikkunalaudallani jonkinlaisen lukin, joka näy. Lukit suosivat eläinperäistä ravintoa, mutt a suurin osa pystyy turvautumaan myös esimerkiksi kasveihin, hedelmiin tai sieniin. . eessa. Niillä on saksimaiset purevat leuat, joilla ravinto revitään pienemmiksi kappaleiksi. uja auringonkukansiemeniä. Lukkien alkeellisten pistesilmien näkökyky on olematon ja ne saavatkin merkittävimmän informaation ympäristöstään raajoissa sijaitsevien tuntoaistimien avulla. Joissain tapauksissa lukitkin imeskelevät nesteitä ravinnostaan ja sulatt avat sitä itsensä ulkopuolella hämähäkkien tapaan. Lukit kuuluvat hämähäkkieläimiin, mutta muodostavat sen sisällä oman lahkonsa
a tämä ei näytä omenalta. Seuraavaksi yleisimpiä olivat juoksuhämähäkit. Kyseessä ovat todennäköisesti hämähäkinseitit, mutt a niiden syntymisen ajankohdasta ei voi olla varma. Se löytää lumesta jotakin kuononsa avulla, ott aa lumisen klöntin suuhunsa ja katoaa jonnekin saaliinsa kanssa. Niitä oli myös poluilla paikoissa, joissa oli kävelty päivän aikana, eli seitit eivät voineet olla jääneitä syksystä, vaan ne oli tehty saman päivän aikana. Olen kaatanut siihen omenoita ja rehukauraa, mu. Tutkimusaineisto kerätt iin pääosin Kiimingin ja Kuusamon alueilta, ja siellä lajisto lienee suppeampaa kuin Etelä-Suomessa. Kett u saalistaa talvella lumen alta pikkunisäkkäitä, kuten myyriä ja hiiriä. Hauska video ketusta ruokaa hakemassa. Pakkasta oli noin kaksi aste. Talven kutojat Mitä kett u löysi. He raportoivat vuonna 1979 julkaisemassaan tutkimuksessa keränneensä lumen päältä peräti 102 eri hämähäkkilajia, mikä on lähes kuusitoista prosentt ia Suomen nykyisin tunnetusta lajimäärästä. Tämä mahdollistaa liikkumisen muutamassa pakkasasteessakin. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Mikä otus mahtaa tehdä sei. a, ja lumisia sei. Ketut syövät mielellään myös omenoita ja muutakin kasviperäistä ravintoa. Jotkin hämähäkit ovat aktiivisia myös talvisin. ejä oli kaikkialla. Seitit ovat voineet olla paikoillaan jo pidempään, esimerkiksi edeltäneeltä suojajaksolta asti, mutt a olosuhteiden aiheutt ama huurtuminen on tehnyt huomaamatt omat rihmat helpommin havaitt avaksi. u nappaa lumen alta Pohjois-Karjalassa otetulla videolla. Lämpötilojen laskiessa niiden elimistö alkaa tuott aa glyserolia, mikä hämähäkkien elimistössä olevaan veteen sekoitt uessaan estää soluja jäätymästä. Kuvasta selviää ainakin se, ett ei kett u ole myyräjahdissa. . Suuhun siepattu lumikokkare voisi ehkä olla omena, mutt a asia ei selviä K Y S Y L U O N N O S TA M AR IK A EE RI KÄ IN EN / VA ST AV AL O Monet hämähäkit voivat liikkua pienellä pakkasellakin.. Mitä ke. Aiempina päivinä oli ollut vielä enemmän pakkasta. Hämähäkkien talviaktiivisuutt a ovat tutkineet Suomessa Veikko Huhta ja Juha Viramo. ejä puiden väliin talvella. Lopputalvea kohden lajimäärät vähenivät, mutt a joidenkin lajien yksilömäärät myös runsastuivat. Suurin osa löydetyistä lajeista kuului laajaan riippuhämähäkkien heimoon. . Kaikki hämähäkit eivät selviä talvesta, ja esimerkiksi suuret ristihämähäkit kuolevat talven tultua. Yhdellä noin tunnin mitt aisellakin etsintäkierroksella saatt oi löytyi kolmekymmentä eri lajia. Se kuulee käytävässään liikkuvan pikkuotuksen aiheutt amat äänet, paikallistaa saaliin ja hyppää ilmaan pudoten tassut edellä myyrän kimppuun (Pohjois-Karjalassa on vain vähän luonnonvaraisia hiirilajeja). TAPIO KUJALA SA M I H AA RA N EN Kuvateksti xxxxx xxxxxx xxxxxxx xx xxxxxx xxxxxxxxx
Pikkunisäkkäät viett ävät talven mieluiten hangen alla piilossa pedoilta ja huonolta säältä. Hankilumi on heijastamalla vielä voinut tehostaa värien vaikutusta. Metsähiiren parijäljet ovat yleensä jo 15–30 sentin päässä toisistaan. Kuvaa katsomalla arvaisin, ett ä jäljet nurmikolle olisi jätt änyt peltomyyrä. Vähäiseksi jäänyt pölytys tuskin on ilmiön syynä, sillä siinäkin tapauksessa, ett ä vaahteran siemen olisi tyhjä, se kyllä normaalisti varisee puusta. Eivätkö ne kypsyneet, kun keväällä oli todella vähän pöly. Kamerakin saatt aa korostaa iltahämyn valoja hieman eri tavalla kuin ihmissilmä. Viime kesän pitkä kuivuusjakso on todennäköisesti osunut kriitt iseen kohtaan siemenen kypsymistä siten, ett ä lohkohedelmän irtoamiseen johtavat muutokset ovat jääneen puutt eellisiksi. Almanakkatietojen mukaan kuvauspaikan Iisalmen taivaalla aurinko oli laskenut kuvanott ohetkestä noin puoli tuntia aikaisemmin, mutt a iltahämärä ei ollut vielä täysin laskeutunut. Kiemurtelevia jälkiä hangella Vaahteran taakka Ilta värjäsi ilman violetiksi H AN N EL E LE PP ÄN EN TI M O TA LO N PO IK A PI RK KO LA IT IN EN. ANNELI VIHERÄ-AARNIO Tunneleissa pikkunisäkkäät ovat petojen silmiltä suojassa. äjiä, vai pol. Päästäiset mahtuvat halkaisijaltaan pienimpiin, 8–15 millimetrin tunneleihin. Peltomyyrille ominaisimpia paikkoja ovat avoimet ympäristöt, joissa on heinää ja ruohoa. Niiden loikat jäävät tavallisesti alle 10 sentin. iko kuuma heinäkuu ne kiinni. Myyrien tunnelit ovat hieman suurempia, ehkä 15–25 milliä. Vaikka aurinko on jo horisontin alapuolella, sen säteet voivat valaista alakautt a pilviä ja tuott aa punertavaa ja violetin sävyistä iltaruskon heijastumaa pilvistä. Kuvassa olevan lumitunnelin katt o näytt ää sortuneen, joten tunneliverkosto on tuskin enää käytössä. Myyrillä on enemmän ponnistusvoimaa ja hypyn pituus ylitt ää helposti 10 cm. Kysyjän ehdott amista selityksistä kallistuisin jälkimmäisen kannalle. Jos lumesta voi erott aa jälkiä, niitä kannatt aa tutkia tarkemmin. Tunnelin leveys antaa osviitt aa käytt äjän koosta. HEIDI KINNUNEN Vaahteraan jäi tänä vuonna siemenet kiinni. Erityisesti päästäiset ja myyrät tekevät lumeen tunneleita, joissa liikkuminen on turvallisempaa kuin valkoisella hangella. . Se on yleinen laji, joka tekee mielellään lumenalaisia käytäviä ja vierailee harvoin lumen pinnalla. . . Viime kesän jäljiltä tällaisia vaahteroita saatt oi nähdä siellä täällä. HEIKKI NEVANLINNA Mikä eläin on tehnyt jäljet lumeen. Pienimpiä hyppyjä tekevät päästäiset. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Mistä valon väri johtuu. Kun ilma on ollut vielä utuinen, nämä valot jakautuvat tasaisesti koko maisemaan hennon ja katt avan valoverhon muodossa. Kaikki värjäytyi liilaksi
Lisäeristämällä Termex-Selluvillalla parannat kotisi asumisviihtyisyyttä ja säästät huomattavasti energiakustannuksissa. Itämeri-rahastosta jaetaan apurahoja Itämeren valuma-alueen ekosysteemien suojeluun liittyvään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen Itämeri-yhteistyöhön. Selvää säästöä energialaskuun. Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Rafael Kuusakosken muistorahastosta jaetaan apurahoja Itämeren linnustoa ja saariston eliöstöä, meren ekologiaa, ilmastoa ja maisemansuojelua käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen. Säätiön käyttövaroista jaetaan apurahoja luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen ja kansalaisjärjestöjen toimintaan. Nykyisin ilveksiä tavataan jokseenkin kaikkialla metsää kasvavassa Suomessa. . ja www.luonnonsuojelunsaatio.. Supi näytt ää silloin kaksi kertaa todellista suuremmalta ja kuulostaa todella pelott avalta. Hakuaika on 16.1.–31.3.2023 Luonnonsuojelurahastosta jaetaan apurahoja uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojeluun liittyvään tutkimukseen ja suojelua edistäviin hankkeisiin (Osuuskunta Tradekan nimikkoapurahat). Erityisen runsas ilves on Etelä-Suomessa, missä myös sen luontaista riistaa, eli metsäkauriita, jäniksiä ja valkohäntäkauriita, on eniten. JUHA VALSTE Sähisi kuin kissa EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV AL O Ihmisen kohdatessaan ilves yleensä poistuu vähin äänin. Lisätiedot: pääsihteeri Tarja Ketola, 040 527 5212, tarja.ketola@sll.. Jaossa on yksi tai kaksi puolen vuoden työskentelyapurahaa väitöskirjatyöhön sekä pienempiä kohdeapurahoja. Lisätietoa: puh. Hakulomake ja tarkemmat hakuohjeet löytyvät säätiön www-sivuilta hakuajan alkaessa. Ihmisen kohdatessaan ilves ei yleensä sähise tai ääntele muutenkaan, vaan katoaa paikalta. Apurahoja jaetaan kolmen erityisrahaston kautta ja Säätiön yleisistä käyttövaroista. Koiria on monen kokoisia, ja aikuinen ilves painaa noin 18–25 kiloa, eli keskikokoisen koiran verran. Sähköiset hakemukset liitteineen toimitetaan Suomen Luonnonsuojelun Säätiön sähköiseen apurahajärjestelmään viimeistään perjantaina 31.3.2023. Kohtaamasi eläin on saatt anut hyvinkin olla supikoira. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Voisiko Lounais-Suomen Hirvensalossa esiintyä ilveksiä. Kuvauksesi mukaan eläin oli koiraa isompi ja sähisi kuin kissa. Eläin oli koiraa isompi ja sähisi kuin kissa. Hakumenettely: Hakeminen tapahtuu sähköisellä hakulomakkeella, johon tulee liittää mm. Jaossa on yksi tai kaksi puolen vuoden työskentelyapurahaa väitöskirjatyöhön (Wärtsilä Oyj Abp nimikkoapurahat) sekä pienempiä kohdeapurahoja. . Tilaa yläpohjan kuntotarkastus veloituksetta! Tarkastuksessa saat ajantasaista tietoa talosi yläpohjan kunnosta. 0207 809 880 www.vintitkuntoon.fi Kun talon yläpohja eristyksineen on kunnossa, ei talvella lämpö pääse karkaamaan. Lisäksi jaetaan useita apurahoja soiden tai metsien suojelututkimukseen tai suojelua edistäviin hankkeisiin (emeritusprofessori Rauno Ruuhijärven muistoapurahat). Lisäksi jaetaan yksi tai kaksi apurahaa soiden tai metsien suojelututkimukseen tai suojelua edistäviin hankkeisiin (emeritusprofessori Rauno Ruuhijärven muistoapurahat). Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen tutkimukseen, koulutukseen, taiteeseen, kirjallisuuteen ja kansalaisjärjestöjen käytännön suojelutyöhön. tutkimustai työsuunnitelma, ansioluettelo tai vapaamuotoinen kuvaus aikaisemmasta toiminnasta sekä selvitys muista haettavista apurahoista. Yllätett ynä se nostaa pitkät karvansa pystyyn ja sähisee voimakkaasti
Tummasävyinen ja salaperäinen kuva hirvestä (8/22) keräsi ääniä viidenneksi eniten. Toiseksi suosituimmassa kannessa (7/22) patikoitiin Kilpisjärvellä parhaaseen ruska-aikaan. Kuvan pörheästä kurresta otti Tiina Kilpijärvi, ja se löytyy marraskuussa ilmestyneen numeron 9/22 kannesta. Selitys on ensimmäinen uskott ava, jonka olen lukenut. Osallistujien kesken arvotaan Tuomo Kesäläisen Suomen upeimmat patikointipolut (Kartt akeskus 2022). Anna palaute. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . uli Karonen, Espoo Vihdoin saadaan tietoa mystisestä ja epäilyksenalaisesta ilmiöstä. – Mikko Karppinen, Paltamo Muotkatunturin erämaassa Mukava matkakertomus ilman liikaa hehkutusta. – Sirkka Leino, Kajaani Uskomatonta, miten monta eri lajia kävyt elätt ää. Se myös muistutt i luonnon monimuotoisuuden säilytt ämisen tärkeydestä: en enää haluakaan kaataa leppiä mökkimme takaa. Tästä lähtien tarkastelen käpyjä täysin eri näkökulmasta kuin ennen. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. Paras kansi -kisassa annettiin yli 1300 ääntä. Hykerrytt ävän hyvä artikkeli. Reissu, jossa olisin itse voinut olla mukana. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. En silloin valitett avasti ajatellut, ett ä siinä meni pyiltä ruokailupaikkoja. – Ker. Osallistuneiden kesken arvottiin kolme kappaletta vuoden 2023 Luonnonkalentereita. Paljon onnea voittajille ja kiitos kaikille äänestykseen osallistuneille! Osallistu Paras ju. Jouduin kaadatt amaan muutaman lepän, ett eivät kaadu tielle. TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N EDELLINEN NUMERO Vuoden 2022 paras kansi -äänestys teen ti toimistolla Parhaat kannet vuodelta 2022.. Oikein mielenkiintoinen artikkeli. unen, Lehmo Tontt ini nurkalla asustelee pyy. – Jukka Heino, Merikarvia LUMINEN ORAVA oli lukijoiden mielestä vuoden 2022 paras kansi. Artikkeli oli kirjoitett u selkeästi ”kansan kielellä”, ja antoi myös arvostavan kuvan tutkijasta, joka sinnikkäästi tutkii itseään kiinnostavaa asiaa. – Kirsi Aaltonen, Forssa Mitäs me käpyilijät Hämmästytt i todella, ett ä pelkän kuusenkävyn ylläpitämä hyönteislajien määrä todella voi olla liki 30. Kannen kuvasi Merja Paakkanen. Kolmannelle sijalle yltäneessä kannessa (10/22) retkiluistellaan revontulien loisteessa Harri Tarvaisen kuvassa. – Sonja Kar. Tutkija on lisäksi hauska mies, jonka mukana tulee hauskoja vetoja ja oivalluksia. Houkutt eleva lähtöpiste: kangistunut tiede ja ennakkoluuloton tutkija. Kalenterit voittivat Leena Lehtonen, Tuomo Karhu ja Laura Tolvanen. Kuvan otti Heikki Willamo. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. Neljänneksi eniten ääniä sai maalauksellinen kansikuva suppilovahveroista (6/22) Henri Koskisen kuvaamana. i. Siinä sivussa ikuisesti kiehtovasta revontulet ja äänet -ott elusta kerrotaan oletukset ja tosiasiat. Luontopäiväkirjan voitt i Heli Ala-Olla Laitilasta. Jos olisin lukenut jutun aiemmin, pari leppää olisi säästynyt. Koko jutt u valtavan hieno evästyksineen. verkkosivuilla www.suomenluonto.. a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä numeron 10/2022 paras jutt u oli Repojen konser. Kärkikolmikon kahdessa muussa kannessa ollaan retkellä. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 31.1.2023. ÄÄNESTÄ . – Ritva Haajanen, Helsinki Harmaaleppä on pyyn elämänpuu Jutt u palautt i kivasti mieleen kohtaamiset pyyn kanssa mökkimme pihassa. – Juhani Nurmi, Jyskä Artikkeli antoi uutt a tietoa paljon puhutusta revontulien äänistä
Trendiä vauhditti etenkin japanilaisen siivousguru Marie Kondon kirja KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika (Bazar 2015). Kodin tavaroiden läpikäynti muuttaa ajattelua ja suhdetta tavaraan. Aallon havaintojen mukaan kulutuskriittisyys kasvaa ja suhde tavaraan muuttuu. Turha tavara kiertoon tuspäivien ja kirpputorien tavararöykkiöt alkavat ahdistaa: kuka tässä tavaratulvassa vielä tarvitsee tuota kaikkea?” Järjestämisen jälkeen tietää mitä omistaa ja mistä sen löytää, jolloin monta turhaa ostosta jää tekemättä. HalpuuTEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A. Kodinraivaajan onkin lajiteltava ja kierrätettävä poistettu tavara asianmukaisesti. tamasta uutta. Jos ajatus uuvuttaa, kannattaa muistaa, että projektin aikana kerrytetty kierrätystietous hyödyttää myöhemminkin. Kodin tavaroiden läpikäynti muuttaa ajattelua ja suhdetta tavaraan. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi KODIN RAIVAAMISESTA muodostui joitakin vuosia sitten suoranainen muoti-ilmiö. ”Kun ottaa haltuun vuosia kerrostuneen kaaoksen, ei enää halua samaan tilanteeseen. Konmarittaminen alkoi nopeasti tarkoittaa kaikkea tavarakaaoksen kesyttämiseen tähtäävää puuhaa. Uuden ostamisen kynnys nousee, ja jo olemassa olevista tavaroista aletaan pitää parempaa huolta. Tästä kaikesta kiittää sekä kukkaro että planeetta. Ammattijärjestäjä ja tietokirjailija Ilana Aallon mukaan tavaroiden karsiminen on myös ekoteko. Jatkossa poistot sujahtavat vaivattomammin oikeaan osoitteeseen. Tilantarvekin voi muuttua. Raivausvimmaa kritisoivat epäilevät, että kaappien tyhjennys johtaa ainoastaan hyllyjen täyttymiseen uusista ostoksista. Aalto on toista mieltä. Ilmiö on pysynyt hyvin pinnalla, eikä ihme: kaappien läpikäynti ja tarpeettomasta luopuminen on vapauttavaa, ja siivouskin sujuu näppärämmin, kun esimerkiksi tasot eivät notku kippoja ja kuppeja. ”Kun tavara vähenee, vähenee myös tarve uusille säilytyskalusteille, asuinneliöille tai lämmitetyille varastoille”, muistuttaa Aalto. Myös esimerkiksi vanhaan elektroniikkaan sitoutuneet raaka-aineet kannattaa päästää kierrätykseen, näin säästetään uusista”, Aalto toteaa Paikka kaikelle -bloginsa kirjoituksessa. ”Turhat tavarat kannattaa vapauttaa toisten käyttöön, jolloin he välttyvät osKodin tavaroiden läpikäynti muuttaa ajattelua ja suhdetta tavaraan. Kodin raivaaminen on urakka, joka muuttaa myös ajattelua
Facebook .com/asiaaenergiasta Instagram.com/asiaaenergiasta POISTOTEKSTIILIT KERÄYKSEEN Poistotekstiilin erilliskeräys laajenee vuoden alusta kuntien jätelaitosten johdolla koko Suomeen. Osta vain todelliseen tarpeeseen. Mitä vähemmän omistat, sitä vähemmän huollat. ASTETTA PAREMPAA Asiaa energiasta on Facebookissa ja Instagramissa toimiva valtakunnallisen kuluttajien energianeuvonnan palvelu, josta saa ideoita energiaa, ympäristöä ja ilmastoa säästävään arkeen. Harjoittele karsimista tavaroilla, joihin ei ole tunnesidettä, ja laita kierrätys kuntoon. Ne ovat suomalaisten kestosuosikkeja: edullisia, maukkaita ja terveellisiä. 2. Sijoita usein käytetyt esineet eteen ja alas, harvemmin tarvittavat taakse ja ylös. Vaali järjestystä yhdessä Koti ei pysy järjestyksessä, jos kaikki asukkaat eivät palauta tavaroita käytön jälkeen paikoilleen. Valinnan vuoden vihanneksesta tekivät Puutarhaliitto ja Kotimaiset Kasvikset. Puutarhaliitto.. ksusti Kun tavarat on käyty läpi, luo niille säilytyspaikat. IS TO CK PH OT O LO U N AI SSU O M EN JÄ TE H U O LT O IS TO CK PH OT O Pienet makupalat IS TO CK PH OT O. Säilytyspaikkojen onkin oltava jokaisen perheenjäsenen tiedossa. Tavara kulkeutuu paikoilleen sitä todennäköisemmin, mitä helpompi paikka on. Säilytä . 3. VUODEN VALINTA ON PORKKANA Vuoden 2023 vihanneksiksi on valittu porkkanat. 4. Karsi ensin helpot Raivaaminen on hyvä aloittaa helposta kohteesta, esimerkiksi roskista ja pulloista. Jätä silti paukkuja myös viimeistelyyn ja huolehdi, että turhat tavarat lähtevät eteenpäin. Patoa tavaravirta Tutki mistä tavaraa kulkeutuu kotiin ja laita stoppi mainoslehtisille, kaupan kylkiäisille ja heräteostoksille. 5. Suomalaisten vanhoista vaatteista ja kodintekstiileistä tehdään kierrätysraaka-ainetta, josta jalostettu luonnonkuitu kiertää villalangaksi sekä raakaaineeksi uusiin vaatteisiin. Vie poistot pois Karsimisvaiheeseen sisältyy paljon päätöksentekoa ja keskeneräisyyden sietämistä, joka vie paljon energiaa. Tähän auttaa sekä kommunikointi että nimikointi. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A Vaiheittain kohti järjestystä 1. Tarkista lähin poistotekstiilin keräyspiste: Kierratys.info Pienet makupalat VINKKINURKK A Vinkit antoi Suomen ammattijärjestäjät -yhdistyksen puheenjohtaja Heidi Finni
K U LT T U U R I Erik Bruunin luoma juliste Olen saimaannorppa on vuodelta 1974. Luonnon vuodenkierto sääteli elämää. ER IK BR U U N / M AL VA N JU LI ST EK O KO EL M A Luonnollisesti Bruun Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvassa on esillä näyttely Erik Bruun, luonnollisesti, jossa esitellään tämän muun muassa saimaannorppajulisteen luoneen graafikkomestarin töitä. Erik Bruun, luonnollisesti -näyttely Malvassa Lahdessa 29.4. Näyttelyn teemoja ovat luontoliikunta, rakennukset, kentille kulkeminen sekä arjen teot yksilöistä yhdistyksiin ja yrityksiin. saakka, sarestoniemimuseo.com. Tilanpidon lisäksi metsätyöt ja uitto olivat tärkeitä rahanlähteitä. saakka, tahto.com. Bruunin laajaan tuotantoon kuuluu niin postimerkkejä, etikettejä kuin muutakin käyttögrafiikkaa, jotka ovat kulkeneet lähes kaikkien suomalaisten käsiin. Menneen talven lumet Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahto esittelee näyttelyssään Menneen talven lumet urheilun roolia ilmastonmuutoksessa ja kestävässä kehityksessä. Menneen talven lumet -näyttely Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus Tahdossa Helsingissä 27.8. 70 suomenluonto.fi AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE. saakka, malvamuseo.fi. Elämää omavaraisessa Särestössä -näyttely Särestöniemen museossa 28.2. Omavaraista elämää Särestöniemi-museon näyttelyssä Elämää omavaraisessa Särestössä kurkistetaan taiteilija Reidar Särestöniemen lapsuudenkotiin Särestön tilalle, jossa elanto saatiin monesta lähteestä
Hellaakosken kiinnostus kuvataiteeseen näkyy runojen kuvallisuutena. Onko tästä tilanteesta enää tietä eteenpäin. Luonto on usein niin kuin on. Kasvitieteellisin termein määriteltynä talventörröttäjät ovat kasveja, joiden siemenistä osa varisee talvella. KASVIEN TUNNISTAMINEN onnistuu varsin hyvin keskellä talveakin. Talventörröttäjät ovat varmasti kaikille tuttuja, mutta tarkasti määriteltynä ne ovat ruohovartisia kasveja, joiden kuolleet osat säilyvät pystyssä pitkälle talveen, joskus jopa seuraavaan kasvukauteen saakka. Kirjan on suomentanut Antti Immonen. Sen ei tarvitse muuttua miksikään, mutta runoilija ja lukija muuttuvat osaksi luontoa – kuten vaikkapa puron heijastelevaksi kuplaksi tai satakieleksi. Suhde luontoon Rakas puu, kaadettu puu -podcastsarja on syväluotaus suomalaiseen ja länsimaalaiseen luontosuhteeseen ja sen kehitykseen. Maailmankuulun luonnontutkijan Jane Goodallin, kirjailija Douglas Abramsin ja kirjailija Gail Hudsonin ajankohtaisessa teoksessa Kirja toivosta (Docendo 2022) pohditaan ihmisluonnon kaivattua ja heikoimmin ymmärrettyä osaa – toivoa. Tämäkin asia selviää Kalle Taipaleen oppaasta Kivet ja mineraalit Suomen luonnossa (Otava 2022), josta on ilmestynyt jo neljäs painos. Lisäksi hän liikkui runsaasti luonnossa varsinkin nuorena. Huhdalta on jo aiemmin ilmestynyt kirja Talventörröttäjät (Vastapaino 2015), mutta uutukainen Talvikasvio on helposti reppuun sujahtava pehmeäkantinen maasto-opas. Talvikasviretkelle suuntaavalle on nyt tarjolla kättä pidempää tunnistusoppaan muodossa, kun Oulun yliopiston kasvimuseon museomestari ja talvikasvidosentti Ari-Pekka Huhdalta on ilmestynyt mainio opas Talvikasvio – Kuinka tunnistaa 175 talventörröttäjää. Kasvien siemenkodat ja siementen rakenteet ovat tärkeitä tuntomerkkejä, ja niitä on hyvä tarkastella kirjan avulla, joka opastaa kiinnittämään huomiota törröttäjien yksityiskohtiin. Kasvin talviasun rinnalla on kustakin lajista myös kesäinen kuva. Talviasuiset ruohot, heinät ja varvut on järjestetty kasvupaikan mukaan. Satakieli-runot ohjaavat lukijansa valtavalle luontoretkelle vain muutamalla sanalla. Areena.yle.fi Onko tästä tilanteessuomenluonto.fi 71. Hellaakoski oli myös tutkija ja opettaja, joten hän tiesi runojensa aiheista paljon. Välillä runoilija suorastaan katoaa luontoon ja antaa sen soida itsensä kautta. suomenluonto.fi 71 K I R J AT KIVIÄ KERRAKSEEN. TOIVOA TULEVILLE POLVILLE. Maria Katajavuoren kiehtova teos Valas lasimaljassa (Atena 2022) kertoo ympäristökriisin paradokseista ja avaa meitä ylikulutukseen ohjaavia biologisia ja kulttuurisia malleja. Nyt kasviharrastaja voi jatkaa harrastustaan ympäri vuoden – ja Huhdan sanoin: ”Ei kannata ikävöidä kesää.” JOHANNA MEHTOLA Opi tunnistamaan kasveja talviasussaan KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Kivi, toivo ja ympäristökriisi Satakielen laulua Antti Koli on luontokuvaaja Helsingistä. Tiesitkö, että Suomessakin on ollut toimivia tulivuoria. IHMINEN ON KUIN VALAS. AARO HELLAAKOSKEN (1893–1952) Satakieli-runot ovat osa vuonna 1952 ilmestynyttä Sarjoja-kirjaa, joka on keskeinen teos runoilijan jälkimmäiseltä luomiskaudelta. Sarjan ovat käsikirjoittaneet Veikka Heinonen ja Juha Haavisto
Tule mukaan! Opi tuntemaan Suomen monimuotoinen luonto, sen lajit ja parhaat luontopaikat. Suomen Luonto on lukijoilleen merkittävä luontotiedon lähde ja heille on erittäin tärkeää, että tilaamalla tukee luonnonsuojelua. Tuet samalla luonnonsuojelutyötä. SUOMEN LUONTOA JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY ›› 10 upeaa numeroa vuodessa ›› Painettuna ja diginä ›› Lue lisää: suomenluonto.. 99 prosenttia on lehteen tyytyväisiä ja 98 prosenttia suosittelisi tilausta ystävälle. TILAA NYT: suomenluonto.. SUOMEN LUONTOA JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY LUONNONYSTÄVIEN KOHTAUSPAIKKA M ER JA PA AK KA N EN Meitä on jo yli puoli miljoonaa! Suomen Luonnon painetulla lehdellä ja digillä on 193 000 lukijaa, sosiaalisessa mediassa seuraajia on 230 000, ja verkkosivuilla vierailee 150 000 kuukausittaista kävijää. /tilaa Tietolähteet: KMT 2022 (lukijamäärä), Lukijatutkimus 2022
Reissaamisen ajatus on kytkeytynyt luonnossa liikkumiseenkin. Muinaismuistokartta puolestaan piirtää kuvaa maisemasta, jossa ihminen on elänyt pitkään. VAIHTELU ON YLIARVOSTETTUA. Katsoo tarkemmin lähellä.” Muutaman viikon päästä teen päin vastoin kuin isä neuvoi. Välillä tuntuu, että lähestyn jonkin ydintä. Ihan kuin kulkisin ympyrää sisemmäs ja sisemmäs ja siellä keskellä on jokin sielunmaisema, jota haen: jokivarsi, juuri tietynlaiset känkkyrät merenrannan männyt ja laakeat kalliot, vanha suolämpäreiden tilkuttama metsä. Aloimme nähdä yksityiskohtia, piirteitä, löysimme haukanpesän ja pienen suon. Niin paikat tekevät. Myöhään syksyllä retkeilimme siskoni kanssa juuri suojellussa lähimetsässä. Aiemmin ajattelin, että uteliaana pitää katsoa kauas – miltei parempaa on katsoa uteliaana lähelle. Uusia pieniä suojelualueita pompsahtelee sovellukseen. Nykyihminen vaihtaa vähällä vaivalla sijaintiaan. Välillä se unohtuu lähelläkin. Pyyhällämme pitkin merkittyjä reittejä reippaalla vauhdilla, hiki selässä. Ihailen puiden väriloistoa. J e n n i R ä i n ä KU VA VE SA RA N TA. Ja kulkemaan pienen jokivarren, jonka latvalle paettiin isonvihan aikana. Mitä jos lähelle näkeekin parhaiten katsomalla lähelle. Palasimme takaisin. Isä muisteli, kuinka punaisena hehkuvia pihlajia ei aiemmin juuri ollut. Odotan, että pääsen näkemään jättimäisen männyn isäni metsässä. suomenluonto.fi 73 J oki virtaa ohi isän lapsuuskodin, jossa hän asui koko elämänsä, kahdeksankymmentäseitsemän vuotta. Mitä enemmän retkiä lähelle teen, sitä enemmän tulee kohteita. Mielessäni soi isän ajatus. Välillä olen huvittunut nostalgiahuumastani. Syksyllä katselimme yhdessä jokivarren ruskaa. Perillä petyimme: metsä näytti tavalliselta. Harhailimme viereiselle palstalle. Meidän pitää mennä kauas ”nähdäksemme paremmin lähelle”. Hän arveli, että kylän metsissä laiduntavat lehmät ja hevoset söivät ne. Ajattelemme että tarvitsemme uusia virikkeitä. Lennämme maapallon toiselle puolelle tai ajamme halki maan. ”Joo. Ei niitä kannata lähtä kauemmas katsomaan. Katse lähelle ”Nykyihminen vaihtaa vähällä vaivalla sijaintiaan.” Jenni Räinä on kirjailija ja toimitt aja Oulusta. JOLLAKIN TAVOIN LIIKE ja matkaaminen vie kauemmas tästä ytimestä, jonka löytäminen vaatii haahuilua ja toistoja. Viime aikojen harrastukseni on ollut tutkailla lähiseudun karttoja. Ne vaativat hetken. Etsin jälkiä menneistä sukupolvista, menneistä metsistä, menneistä luontosuhteista. Ne vaativat katsomista tarkemmin lähelle. Matkustan ystävien kanssa Kuusamoon ruskaretkelle. Oma reviirini on yhä menneiden sukupolvien näkökulmasta laaja, mutta se rajautuu koko ajan pienemmäksi
Kuvitt aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. Täällä eteläisimmässä Suomessa meri saa jääpeitteensä yleensä tammikuun alussa, jos silloinkaan. Napakassa pakkassäässä jäällä tarpominen helmiäisenä hohtavan taivaan alla on kuin sadusta, kun hieno pakkassumu peittelee maan pehmeään peittoonsa.. Taivaankansi kaartuu alkuvuodesta erityisen kirkkaana ja korkeana kaiken ylle. Välillä korpin yksinäinen raakunta kaikuu mökkilahdella ja tiaisparvi pyrähtelee lunta puitten latvuksilta. M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi TAMMIKUU TAMMIKUUSSA LUONTO ja mökit vielä nukkuvat. Päivät ovat vielä lyhyitä, mutta ajan rullaamisen kevättä kohden tuntee jo
Nyt tikalle kuuluu enimmäkseen hyvää. ää luonnon Eläinten persoonat Ekologiset yhteydet www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto 2/2023 ilmestyy 16. suomenluonto.fi 75 Valo palaa ja herä. Valkoselkätikka oli hävitä Suomesta. Nyt tikalle kuuluu Yhä täällä A RI A H LF O RS E N S I N U M E R O S S A. helmikuuta Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! www.suomenluonto.?i www.suomenluonto.?i Digitilaus: Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi www.suomenluonto.?i/digi www.suomenluonto.?i/digi Valkoselkätikka oli hävitä Suomesta
Suomen Luonto on vuodesta 6 koulu. Pysy kuulolla! M U U T O S P Ä Ä S I S I S Ä L L Ä P U H E T T A M O N I M U O T O I S U U D E S T A w w w . u tieto kuuluu kaikille. Ilmoi. V I N J E T T I Palautusviikko 2023–07 767095-2301 VE SA H U TT U N EN #muutos-verkkolehden podcast-sarja alkaa lokakuussa. Toimittaja Juha Kauppinen keskustelee monimuotoisuuden tutkijoiden kanssa. i/muutoslehti. amaa #muutos-artikkelia tai podcastia verkkosivuillamme ja lehdessä. f i Tutki. Olemme julkaisseet noin tutkijoiden kirjoi. m u u t o s l e h t i . anut Koneen Säätiön tuella tutkijoita kertomaan tieteestä yleistajuisesti. Suomen Luonto koulu. aa tänäkin vuonna luontoja ympäristöaiheiden tutkijoita journalistien aja. audu nyt #muutos-koulutukseen! Voit myös lukea #muutos-artikkeleita verkkosivuillamme: suomenluonto. eluun ja työtapoihin