H E LM IP Ö LL Ö . Pihan eläinvieraat toivott aa Aura Koivisto toivott aa Pihan eläinvieraat vieraat Pihan eläinvieraat SAIMAALLA ILVES JA KETTU TALVISET JOET TUULIVOIMAN RISKIT Pöllö pulassa. Pöllö pulassa AARO HELLAAKOSKI SAIMAALLA AARO HELLAAKOSKI S U O M E N LU O N T O 1 | 2 2 4 K E T T U JA IL V E S . TA LV IS E T JO E T. P IH A N E L Ä IN V IE R A A T. A A R O H E LL A A K O S K E N S A IM A A . L Ä H IL U O N T O S A R JA A LK A A . Aura Koivisto toivott aa myyrät ja jänikset tervetulleiksi pihamaalleen. R E T K I R Y Ö V Ä R IN LU O L A A N . T U U LI V O IM A JA LU O N T O K A T O . IRTONUMERO 10,50?€ 1/2024 Pöllö pulassa Helmipöllö on hupenevien havumetsien asukas, jolla on takana huono pesintävuosi
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I SY D Ä N TA LV I Virran uhmaaja KUVA ELMERI JUUTI TEKSTI HEIKKI VASAMIES HYINEN VESI ja kuohuva koski eivät pelota ruuan hakuun ryhtynyttä koskikaraa. Kun maha on täynnä, voi koskesta kiepsahtaa kivelle virittelemään jo kevätveisuja.. Ponteva lintu kauhoo siivillään joen pohjalle, jossa odottaa herkullinen kattaus katkoja sekä mäkäräisten, korentojen ja vesiperhosten toukkia
32 Maantieteilijä ja runoilija Rokansaarella Saari Puumalassa Saimaalla innoitti Aaro Hellaakoskea sekä tutkijana että runoilijana. 26 Virtaava vesi kannattelee elämää Virtavedet ovat talven keidas. 46 Vihreän siirtymän vaarat Tuulivoimaa tarvitaan, mutta sen sijoitteluun liittyvät luontoselvitykset ovat puutteellisia. Uuden Arkiluonnon aarteita -juttusarjan ensimmäinen osa syventyy sisälle tuleviin ötököihin. 40 Pihan vieraat Luonto on tervetullut Aura Koiviston pihalle ja puutarhaan. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Iida Turpeinen 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Jenni Räinä 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja Suomen Luonto 1/2024 Kovanakin talvena virtojen sulapaikat ovat saukoille kulkuportti ravinnon kuten sammakoiden ja kalojen ääreen. Koskikara ja monet muut luontomme eläjät ovat niiden varassa. 52 Hämähäkkien luolassa Kaarinan Ryövärinluola tarjoaa jännittäviä elämyksiä ja kahdeksanjalkaista retkiseuraa. Kovanakin talvena virtojen sulapaikat ovat saukoille kulkuportti ravinnon kuten sammakoiden ja kalojen ääreen. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Kilpailu voi äityä veriseksi Kettu ja ilves tavoittelevat samaa saalista, ja ilves myös kettuja. 38 Kohtaamisia neljän seinän sisällä. M AR KO JU N TT IL A 62 Kysy luonnosta: Mitkä otukset tässä kuhisevat hangella. 26. 16 Helmi pöllöksi Helmipöllön puputus kuuluu pian, jos vain myyriä on ravinnoksi
Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. Painotalolle on myönne. avissa osoi. Printall käy. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. isesti uusiutuvaa energiaa. laajat tutkimukset Pentti Saarikoskesta ja Joel Lehtosesta sekä muistelmateoksen Onnen Pekka. Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T ENERGY G R E E N. AA RO H EL LA AK O SK I, PE KK A TA RK AN KU VA JU SS I SÄ RK IL AH TI AN N A TU O M IN EN SE SI LJ A LI N DE LL , AU RA N KU VA RI ST O SA U SO 38 AA RO H EL LA AK O SK I, PE KK A TA RK AN KU VA JU SS I SÄ RK IL AH TI 32 40 . ää sähkönä sataprosen. Aaro Hellaakosken työtä tutkijana, taidekriitikkona ja runoilijana vuoteen 1928 käsittelee 2022 ilmestynyt Nuori Aaro (Siltala). Suomen Luonnolle Sanja kirjoittaa sarjaa Arkiluonnon aarteita, jossa etsitään luonnon ihmeitä kaupunkimaisemista. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. Hänestä parasta on metsissä kuljeskelu ja kasvimaalla hääriminen. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. Aura Koivisto, kirjailija Aura asuu Kuhmossa rintamiestalossa valokuvaajapuolisonsa Riston ja koiransa Mustin kanssa. Sanja Hakala, vapaa kirjoittaja ja ympäristöaktivisti Sveitsissä työskentelevä tutkijatohtori tutkii työkseen hyönteisten perhe-elämää, ja julkaisi vuonna 2022 niveljalkaisten monimuotoisuutta käsittelevän Pikku Myyn ötökkäkirjan (WSOY). y Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Pekka Tarkka, kriitikko, tutkija ja kirjailija Kirjallisuuskriitikko Pekka Tarkka aloitti Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajana 1958 ja jäi eläkkeelle 1999. Talvella on enemmän aikaa lukea ja kirjoittaa. vuosikerta Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Helmipöllö on metsien pöllö. ely A. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. e Kar. i. inen Laura Salonen (toimivapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski 041 313 1047 niina.tuulaskoski@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSCserti?ikaa. KANSIKUVA: HANNU RÄMÄ / VASTAVALO Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. i. unen ja Marika Eerola Toimi ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo ajat Annakaisa Vän. Viime vuonna häneltä ilmestyi Inton kustantama romaani Harhamat, joka kertoo ihmisten ja muiden eläinten suhteista, ja tänä vuonna samasta aiheesta sama kustantaja julkaisee hänen tietokirjansa Elämä eläinten kanssa. i Tilaa diginä: suomenluonto. Hän on julkaissut mm. Tutustumme pupu ajaan ja sen tutkijaan sivuilla –
Urpiaiset etsivät siemeniä puiden eminorkoista, jotka ovat lepissä käpymäisiä ja koivuissa muistuttavat tähkiä. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi KESKITALVI ON luonnossa hiljaista aikaa. Kevään tullen urpiaiset palaavat pesimäseuduilleen, ja hyvinä vuosina keskikesällä maastossa on runsaasti poikueita. BirdLife Suomen tiedottaja Jan Södersved kertoo, että kulunut muuttosyksy oli urpiaisten osalta tavanomainen. Pienet nokat eivät pysty isoihin pähkinöihin, mutta urpiaiset syövät pienikokoisia siemeniä sekä muilta linnuilta varisseita pähkinänmurusia. Muuten se on viiruisen harmaa. Ne ruokailevat myös joutomaiden rikkaruohostoissa. Sisarlaji vihervarpusen erottaa vihreästä yleisväristä. TO IM IT TA N U T A N N A TU O M IN E N. VINK KI Viime vuosina urpiaiset ovat oppineet käymään lintujen ruokintapaikoilla. Ilonpilkahduksia tuovat urpiaiset, jotka vaeltavat pohjoisesta etelään. Ääni on tasaisen helisevä, josta välillä erottuu kirkkaampi nousu. Jos puun alla on kosolti siemeniä, tietää että parvi on käynyt vierailulla. ”Lokakuussa havaittiin muutamana päivänä tuhansien urpiaisten muuttoja lähinnä länsirannikolla.” Loppuvuodesta urpiaisten liikehdintä painottui Södersvedin mukaan etelärannikolle, mutta hän kertoo, että paikallisia parvia voi löytää talven mittaan aina Rovaniemeltä asti. Huonoinakin pesimävuosina urpiaisia riittää kyllä Lapin-tuliaisiksi ainakin jonkin verran. Määrät vaihtelevat vuosittain riippuen siitä, miten hyvin pesintä on onnistunut. Urpiaiset pesivät enimmäkseen tunturikoivikoissa, ja parimäärä on vähintään useita kymmeniä tuhansia. JORMA LAURILA Kuuntele terveiset Lapista KUVITUS JUHA ILKKA Talvivaellukselle lähteneen urpiaisparven voi löytää ruokailemasta lepästä tai koivusta. Urpiaisilla on päälaella punainen laikku, ja koiraalla punaista on myös rinnassa. Siemeniä varisee paljon myös maahan. Paras tapa tarkkailla urpiaisia on silloin, kun parvi ruokailee lepässä tai koivussa. Hyvinä vuosina niitä näkee yllin kyllin
Käpylinnut ovat jo aloittaneet soidinlaulunsa, ja korpin ronkunta kiirii avoimessa maisemassa kauas. Ne aistit ovat ylivertaiset. Talvisessa luonnossa saa nautiskella rauhasta ja hiljaisuudesta, mutta täysin äänetöntä siellä ei ole. Matka metsään on aina tärkeämpi kuin vuoden luontokuva. Tuntia myöhemmin on kissa tullut sille kameralle, jonka kortit juuri olen vaihtanut. Kun kuljet metsässä, lintujen varoittelu seuraa sinua, koska kissakin seuraa sinua. Käkkärämännyt koristavat maisemaa. Tasaisessa maastossa on helppo pitää matkavauhti leppoisana. Kun sen kuulet, sieltä tulee kissa perässä. 2 LUOVU TELEOBJEKTIIVISTA, NIIN NÄET LÄHEMMÄS. Syvimmillään kaamos on talvipäivän seisauksen aikaan, juuri ennen joulua. 3 KUUNTELE ELÄIMIÄ HÄMÄRÄN LASKIESSA. Metsäkameroistani näen, mitä on tapahtunut, kun olen kuunnellut käpytikkaa ja epäillyt ilveksen olevan lähellä. Kuinka pitkälle saat seurattua metsäjäniksen loikkaa, entäpä ketun askelten helminauhaa. Kun laittaa joulukoristeen polulle ja odottaa kahdeksan vuotta, ennemmin tai myöhemmin ilves tulee siihen. Kaamos kestää kunnassa yhteensä 52 päivää. Suksi avosuolle Heitä hyvästit kaamokselle VINK KI Jos hanki ei vielä kanna, vaan kapea suksi uppoaa puuterilumeen, kokeile leveämpiä kulkupelejä. Kauriin yskäisy on varma. 17.1. Ladut eivät vie kulkijaa, vaan lumeen voi luoda omat polkunsa. Vaikka sinä et näe heitä, siellä sadan metrin päässä he katselevat ja kuuntelevat. Utsjoella aurinko kurotti horisontin yli viimeksi marraskuun lopulla. Kaamoksen aikana aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Silloin päivänpaiste vaihtuu hämäräksi napapiirillä asti. Rovaniemellä kaamoksen pituus on kuitenkin vain kaksi vuorokautta. Avosuolla kelpaa nyt hiihdellä. Kissa on utelias. Perinteinen luontokuvaus harhauttaa, kun pitäisi pystyä katsomaan yksityiskohtia – ilvesten jälkiä ja merkkauspaikkoja – ja lukea sitä kautta kissojen tarinoita. Asettaudu sen katseelle alttiiksi. Metsäsukset tai lumikengät voi kätevästi vuokrata, jos niitä tarvitsee vain silloin tällöin. 1 TEE ITSESTÄSI KIINNOSTAVA. Parasta on säilyttää unelma kissan näkemisestä. Juha Suonpään dokumenttielokuva Ilveskuiskaaja sai ensi-iltansa viime vuonna. Miten voi päästä ilveksen jäljille, Juha Suonpää?. Lumeen tallentuvat eläinten puuhien jäljet. Lumi on pyöristänyt saratuppaiden muodot, ja aukealla puhaltava tuuli viimeistellyt lumipinnan tasaiseksi. suomenluonto.fi 7 Pakkaset ovat kangistaneet hetteiköt ja jäädyttäneet suonsilmät. Kaamos päättyy tammikuun puolivälissä Suomen pohjoisimmalla laidalla
TUULIVOIMALOITA PYSTYTETÄÄNKIN paikkaan kuin paikkaan, jossa ei pikaisessa tarkastelussa tai puuttuvan tutkimustiedon vuoksi ilmene mitään erityissyytä olla rakentamatta. Tuulivoimabuumin taustalla on pyrkimys tuottaa sähköä merkittävästi yli oman tarpeen ja jatko jalostaa se sähkötuotteiksi: halpa ja päästötön energia houkuttelee esimerkiksi raskasta vetyja akkuteollisuutta. Tuulivoiman nousu on ilmaston ja huoltovarmuudenkin näkökulmasta sinällään positiivinen asia. Eläimet myös liikkuvat ja altistuvat voimaloiden lavoille ja melulle. Päätoimi. Juuri nyt asiat kuitenkin etenevät niin nopeasti, että viranomaisvalvonta ja etenkin luontoja ympäristövaikutusten arviointi eivät ehdi pysyä mukana vauhdissa. TUULIVOIMALOIDEN ELINKAARITUTKIMUSTEN mukaan ilmastohyötyjä saavutetaan jo muutama vuosi investointien jälkeen, mutta maankäytön haittavaikutukset luonnolle jäävät pysyviksi. Merituulivoimaa voitaisiin suunnitella ja säädellä tarkemmin jopa yhteispohjoismaisesti, mutta se tuskin toteutuu hankkeiden kiirehtimisen ja keskinäisen kilpailun takia. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T JA N I SE PP ÄN EN / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN Turhan kiireinen tuulivoimabuumi. 8 suomenluonto.fi Kaikki rakentaminen, myös tuulivoimalat huoltoteineen, nakertaa elintilaa tavalliselta luonnolta. JOS JOKU ei vielä ole oivaltanut, kyse ei enää ole energiaomavaraisuudesta tai pelkistä ilmastohyödyistä. Vaikka erityiset luontokohteet saataisiin turvattua, maankäyttö kaventaa tavallisen lajiston elinmahdollisuuksia. TUULIVOIMALOITA NOUSEE nyt joka niemeen ja notkelmaan. ENSIN LIIKKEELLE päässyttä maatuulivoimaa on rakennettu villin lännen tyyliin. TÄMÄN LEHDEN sivuilla 46–51 toimittaja Riikka Kaartinen kuvailee tarkemmin vihreän siirtymän riskejä. Akut, teräs, vety sekä akkumineraaleja louhiva kaivosteollisuus sekoittuvatkin kaikki samaan soppaan. Tunnetut erityistä suojelua vaativat kohteet ehkä rajataan ulos, mutta kun kartat alkavat olla täynnä suunniteltuja voimaloita, tavalliselle luonnolle jää huolestuttavan vähän tilaa
Haukka oli mukana saksalaisen Max Planck Institute for Ornithologyn tutkimuksessa, jossa selvitetään nuorten mehiläishaukkojen muuttoreittien muutoksia linnun vanhetessa. Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA VESA HUTTUNEN LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE. Yksi haukoista ehti kerran olla kateissa seitsemän kuukautta, ennen kuin se palasi gps-verkon kantavuusalueelle. Muiden kohtalo selviää ajan myötä. Mehiläishaukan vaarallinen talvi Suomalainen gps-lähetintä kantanut nuori mehiläishaukka ammuttiin Kongon demokraattisessa tasavallassa 9. Niistä 11 on ollut säännöllisesti gps-verkon kantamassa. Rengastaja Teemu Honkanen oli elokuussa Paraisilla laittanut lähettimen ja renkaan Nia-Niassa joulukuussa ammutulle haukalle. Byholm kertoo, että nuoret haukat elävät Afrikassa vuoden tai pari, ja muuttavat myös Afrikan sisällä, sadoista jopa tuhanteen kilometriin. Haukka surmattiin Nia-Nian kylän liepeillä maan itäosissa. ”Haukkoja ammutaan valitettavan paljon”, kertoo tutkija Patrik Byholm ammattikorkeakoulu Noviasta. Nyt Afrikassa talvehtii noin 30 nuorta lähetinhaukkaa. Tieto kuolleesta haukasta kiiri Suomeen vain parissa päivässä Facebookin välityksellä. joulukuuta 2023
Rajat Lapin kaivoksille, Kansalaisten kaivosvaltuuskunta ja Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys Sompion luonnonystävät valittivat neljästä luvasta Lapin hallinto-oikeuteen. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT RIIKKA KAARTINEN KUVA HEIKKI KETOLA / VASTAVALO Haetut kairausluvat käsitt ävät 59 kairauspaikkaa Natura-alueella, miltei 60 neliökilometrin alalla. Ympäristövaikutusten arviointieli yva-selostuksen mukaan kairauksella ei ole haitallisia kemiallisia vaikutuksia. Natusen mukaan kairauslupien merkittävimmät ongelmat liittyvät haitallisiin kemiallisiin vaikutuksiin pintaja pohjaveden kautta, sekä kairauksen aiheuttamaan meluun. Useat suojelujärjestöt ovat vali aneet Tukesin AA Saka i Miningille myöntämistä kairausluvista Viiankiaavalla. Yhdistysten mielestä malminetsintäluvan ympäristövaikutuksiin liittyvissä selvityksissä oli useita puutteita. Suomen Luonto -lehteä julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto. Natunen sai raportit ely-keskuksesta pyytämällä, mutta sitä ennen ne piti tilata ely-keskukseen. ”Ely-keskus ei ole ottanut asiaa vakavasti”, Natunen sanoo. Yvassa viitataan erilaisiin raportteihin, joita ei ole koskaan julkaistu ja kuulutettu. Koko Viiankiaapa malminetsintään. ”Näillä hakemuksilla koetettiin ehkä saada kaikki mahdolliset esiintymät mukaan kaivosalueeseen, ettei kilpaileva yhtiö tule siihen viereen”, Natunen sanoo. Naturaja soidensuojeluohjelmilla suojeltu Viiankiaapa on 70 neliökilometriä laaja.. Hän ihmettelee, että jos konsultin tekemässä Natura-raportissa lukee, että toiminnalla ei ole vaikutuksia, niin miksi viranomainen päättää uskoa sen. Natunen näkee viranomaisen toiminnassa hyväuskoisuutta. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi ANGLO AMERICANIN suomalainen tytäryhtiö AA Sakatti Mining sai Turvallisuusja kemikaalivirasto Tukesilta kuusi kairauslupaa Viiankiaavan suojellulle suoalueelle entistä laajempaa malminetsintää varten. ”Eli Natura-selvitykset oli tehty perehtymättä näihin raportteihin”, hän jatkaa. “Onko se tyhmyyttä, resurssien puutetta vai rakenteellista korruptiota?”, Natunen kysyy. Kairaus kutualueella voi aiheuttaa saastumista. ”Tukes ja kaivosyhtiö yrittävät junailla aloituslupia ilmeisen laittomin perustein, mutta onnistuimme torppaamaan räikeimmin virheelliset”, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Jari Natunen. AA Sakatti Mining perustelee kairauksia kaivosalueensa täsmennystarpeella. Kemiallisiin vaikutuksiin liittyvässä Metsähallituksen lausunnossa todetaan, että EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeleman viitasammakon kutualueen kairausta pitäisi harkita uudelleen. Hallinto-oikeus kumosi aloitusluvat kahdesta suurimmasta luvasta jo 22.12.2023
Syitä ovat Lapin soiden muuta maata alhaisempi ojitusaste ja se, että metsät kasvoivat selvästi hakkuita enemmän. Allekirjoittajat ovat huolissaan Suomen metsäluonnon tilasta. Toiminnan aloittamisluvan myötä kaivosyhtiö voi aloittaa kairauksen valituksista huolimatta. Suomen metsät olivat 2021 kokonaisuudessaan hiilinielu lähinnä siksi, että Lapissa metsät yhä sitoivat paljon enemmän hiiltä kuin päästivät. ANTTI HALKKA ”Emme ole tyytyväisiä yhtiön ympäristövastuullisuuteen” EU-komissio myönsi kasvimyrkky glyfosaatin myyntija käyttöluvalle jatkoa seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. JESSICA HAAPKYLÄ EE RO VI LM I / VA ST AV AL O. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . . Natura-alueella luvissa on ehto, että kairaukset pitää tehdä kun suo on jäässä. Haluamme, että maamme luonnonvarojen käyttöön suhtaudutaan vastuullisesti. Keskeinen syy lajikatoon on luonnolle jätetyn tilan kutistuminen pieniksi saarekkeiksi. Tukes on myöntänyt lupia myös joulun pyhinä. Jo nyt jää sukupuuttovelkaa lastemme kannettavaksi, mutta tilanteen paheneminen voidaan vielä estää.” Taiteilijat vaativat, että Suomen vanhojen metsien suojelussa otetaan mukaan kaikki suojelullisesti arvokkaat metsät. Maailman terveysjärjestö on luokitellut glyfosaatin ”todennäköisesti syöpää aiheuttavaksi”. ANTTI HALKKA Glyfosaatti sai jatkoaikaa Joukko taiteilijoita luovutti joulukuun puolivälissä eduskunnassa yhteensä 1623 taiteilijan metsävetoomuksen maaja metsätalousministeri Sari Essayahille (KD). Lisäksi he esittävät Luontopaneelinkin ehdottamaa maakunnallista kymmenen prosentin suojeluastetta. Katsotaan, että tämä suojelisi ympäristöä. Siitä voi seurata peruuttamattomia haittoja luontoarvoille. Viiankiaavan kaivoshankkeesta on käynnissä myös ympäristölupaprosessi. Se on Suomessakin keskeinen vaikuttava aine maatalouden käyttämissä kasvimyrkyissä, ja sitä on käytetty myös kuivausaineena. Joukossa on muusikkoja, kuvataiteilijoita, valokuvataiteilijoita, esiintyviä taiteilijoita ja kirjailijoita. Vetoomuksen mukaan he ovat: ”…huolestuneina seuranneet omana elinaikanamme elonkirjon köyhtymistä. Syynä ovat lisääntyneet hakkuut ja ojitettujen soiden huomattavat päästöt. Kaikki vaatimukset ovat tieteellisen tiedon mukaisia. Lapissa tilanne on nyt heikentynyt Kemin sellutehtaan puunhankinnan takia. Taiteilijoiden metsävetoomus keräsi nimiä Lapin ja Kainuun metsät yhä hiilinielu Suomen luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Jari Natunen Luonnonvarakeskuksen tilastot osoittavat, että Suomen metsät olivat 2021 muuttuneet valtaosin päästölähteeksi. Kaivosyhtiö haluaa mahdollisesti kairata jo tänä talvena. Hätäisessä toiminnassa ja huonossa ympäristövaikutusten huomioinnissa voisi kiinnittää huomiota yrityksen yhteiskuntavastuuseen. Kairaukset ovat osa tätä kokonaisuutta. Glyfosaatti on maailman eniten käytetty kasvimyrkky. . Myrkylle altistuminen lisää solujen dna-vaurioita, mikä voi johtaa muun muassa imukudossyöpään. Miten tällainen hanke sopii isolle monikansalliselle yhtiölle, joka esittää toimivansa vastuullisesti. EU-komissio vaatii Suomelta ensi kesään mennessä konkreettista suunnitelmaa hiilinielujen vahvistamiseksi. Kamppailu aloitusluvista osoittaa, että kairaamaan pyritään heti, ja se on mahdollisesti jo aloitettu valituksista piittaamatta
Kahlaajien hupeneminen vaikeuttaa haukkojen Maakotkalla melko hyvä pesimätulos Suomessa eli maakotkia yhteensä 404 reviirillä 2023. Tunturihaukoilla eniten poikasia vuosiin Tunturihaukka pesi 11 reviirillä, joilla varttui 34 poikasta eli noin kolme poikasta onnistunutta pesintää kohti. Muuttohaukoilla keskinkertaisesti poikasia Muuttohaukkoja asusti viime kesänä ainakin 151 reviirillä. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Maakotkalla keskimääräinen pesimävuosi, Metsähallituksen seurannat kertovat. Viiden viime vuoden kuluessa haukkoja on tavattu 307:llä ja pesinyt 249 reviirillä. Lisäksi haukkoja oleskeli kolmella muulla reviirillä. Pesintä onnistui 173 reviirillä, ja poikasia varttui 218, eli 1,3 poikasta onnistunutta pesintää kohti. Muuttohaukoilla keskinkertaisesti poikasia Muuttohaukkoja asusti viime kesänä ainakin 151 reviirillä. Kahlaajien hupeneminen vaikeuttaa haukkojen ravinnonhankintaa. REVIIRIT POIK A SE T PE SINNÄT TEKSTI PERTTI KOSKIMIES KUVA KARI ROSSINEN / VASTAVALO 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Se on vähän niukemmin kuin keskimäärin vuosina Viiden viime vuoden kuluessa haukkoja on tavattu 307:llä ja pesinyt 249 reviirillä. Näillä alueilla tiheät jäniskannat auttoivat kotkat hyvään pesimätulokseen. Muuttohaukoilla keskinkertaisesti poikasia Muuttohaukkoja asusti viime kesänä ainakin 151 reviirillä. Pesimäkantamme oli yli kaksinkertainen hyvinä riekkovuosina vajaat 20 vuotta sitten. Viiden viime vuoden kuluessa haukkoja on tavattu 307:llä ja pesinyt 249 reviirillä. Kahlaajien hupeneminen vaikeuttaa haukkojen ravinnonhankintaa. Sata paria kasvatti yhteensä 241 poikasta, eli 1,6 poikasta asuttua reviiriä kohti. 1971–2023 kotkat saivat keskimäärin 1,2 poikasta. 2000–2023 haukat saivat keskimäärin 2,6 poikasta. Sata paria kasvatti yhteensä 241 poikasta, eli 1,6 poikasta asuttua reviiriä kohti. Sata paria kasvatti yhteensä 241 poikasta, eli 1,6 poikasta asuttua reviiriä kohti. Se on vähän niukemmin kuin keskimäärin vuosina 1977–2023. Reviirejä tunnetaan 2000-luvulta 47, ja niistä tarkastettiin nyt 44. Se on vähän niukemmin kuin keskimäärin vuosina 1977–2023. Parhaiten pesinnät onnistuivat Keski-Lapissa, paikoin PohjoisLapissa ja Suomenselällä
Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen raportissa määriteltiin tieteellisiä kriteerejä suojeltavien metsien tunnistamiseksi. Ja toisaalta, onhan meillä hallitusohjelmakirjauskin vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelemiseen”, Järvinen kertoo. RI IK KA KA AR TI N EN KU VA T H EI KK I RY TK Ö N EN / VA ST AV AL O JA M AU RI M AH LA M ÄK I / VA ST AV AL O +12% Ahmojen määrä Suomessa on kasvanut 2022–2023. Kiinan tavoitt eena on lähes kolminkertaistaa aurinkoja tuulivoimaenergia 2030 mennessä. -4,6% Metsämaan hiilinielu pieneni 2021–2022. Poronhoitoalueella elää noin 180 ja sen ulkopuolella noin 260 ahmaa. Sillä ei ole virallista suomenkielistä nimeä, mutt a Mutanen nimesi sen englanninkielisen nimen mukaan savutorakaksi. EU:n komission ohje toteaa, että varovaisuusperiaatetta noudattaen jäsenvaltioiden tulisi heti asettaa suojeluun ne metsät, jotka todennäköisesti täyttävät suojelun kriteerit. Hiilinielu pieneni siitä huolima a, e ä metsänhakkuut vähenivät 1,6 prosen ia samana aikana. Päästöjen mahdollisella vähenemisellä olisi valtava merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Ahma rauhoite iin poronhoitoalueen ulkopuolella 1982, ja 1990-luvun jälkeen maamme ahmakanta on kymmenkertaistunut. EU:n biodiversiteettistrategiassa linjattiin, että kaikki jäljellä olevat vanhat metsät ja luonnontilaiset metsät on suojeltava. Suomeen se päätyi todennäköisesti tavarakuljetuksen mukana. Onko näin toimittu, maaja metsätalousministeriön metsäneuvos Erno Järvinen. ”Parhaillaan valmistelemme Metsähallituksen omistajapoliittisia linjauksia, jossa otetaan kantaa vanhoihin ja luonnontilaisiin metsiin. Nyt maan aurinkoja tuuli sähkö katt avat kolmasosan koko maailman aurinkoja tuulisähköstä. Moni maa voi ott aa Kiinasta mallia ja seurata perässä. Mikäli tahti jatkuu, kääntyvät Kiinan päästöt laskuun jo 2024, etuajassa. ”Pääsääntöisesti ne kohteet, jotka täyttävät kriteerit, ovat talouskäytön ulkopuolella”, Järvinen sanoo. Laji elää lämpimissä ihmisasumuksissa eri puolilla maailmaa. RK MUUTOK SIA ”Suomen jätevirrasta yli 75 prosenttia on peräisin kaivoksista. Uusiutuvan sähkön lisäys Kiinassa tänä vuonna vastaa Ranskan koko tämän vuoden tuotantoa. Joulukuisen raportin mukaan suurin osa maamme vanhoista ja luonnontilaisista metsistä on jo suojeltu. RK Syken ja Luken ikäkriteeri vanhalle havumetsälle on Eteläja Keski-Suomessa keskimäärin 120–160 vuott a, Lapissa 160–250 vuott a. Hiilinielun pieneneminen johtuu kivennäismaiden pienentyneestä maaperänielusta sekä ojite ujen turvemaiden metsämaan kasvaneista hiilidioksidipäästöistä. Siellä potentiaalia kiertotaloudelle vasta olisikin.“ Suomessa jätemäärä kasvaa, vaikka muualla Euroopassa se pienenee, kertoo Ylioppilaslehti 6/2023. Vanhat metsät viimein suojeluun. RK. Oulun yliopiston yli-intendentt i Marko Mutanen tunnisti sen Periplaneta fuliginosa -lajiksi. Valtion mailla niistä on suojelematta yhä 197 neliökilometriä ja yksityisillä 156 neliökilometriä. Suurimmat aurinkovoimalat sijaitsevat maan pohjoisosissa. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Kiinan päästöt kuriin Maailman suurin kasvihuonekaasujen päästäjä Kiina on panostanut voimakkaasti uusiutuvaan energiaan, erityisesti aurinkosähköön. JESSICA HAAPKYLÄ Oulussa uusi torakka Joulukuussa Oulun seudulta löytyi uusi torakkalaji
Petoeläimille on kannattavaa hankkiutua eroon Se voi löytää ilveksettömän reviirin asutuksen liepeiltä, sillä kissapeto pääsääntöisesti välttelee ihmisiä, toisin kuin urbaaniinkin elämään tottunut kettu. Siksi saalis kannattaa jättää sikseen, jos ruokaa on muuten saatavilla riittävästi. Esimerkiksi kapi voi tarttua ketusta ilvekseen. Toisen pedon saalistaminen voi olla myös riski. Sulan maan aikaan kettu syö myös marjoja ja selkärangattomia eläimiä, mutta talvella näitä vaihtoehtoja ei ole. Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä äviäkin suhteita. Samojen saaliiden perässä jolkottaa myös kettu. Talviolosuhteissa kilpailu kovenee entisestään, kun ravintoa on saatavilla vähemmän. Tästä voi päätellä, että ketun nitistämiseen on muitakin syitä kuin nälkä. S u h t e e l l i s t a 14 14 14 suomenluonto.fi suomenluonto.fi suomenluonto.fi set ilves perkaa selvästi tarkemmin. Kettu on joustava ja sopeutuvainen eläin. Kun ilves asettuu lähistölle, se usein väistää ennen yhteenottoa. Ilvesten jälkiä seuraamalla tanskalaistutkijat huomasivat, että ilves ei aina syö tappamaansa kettua, tai se voi haukata vain osan ja jättää loput. Esimerkiksi jänikset ilves perkaa selvästi tarkemmin. Tästä voi päätellä, että ketun nitistämiseen on muitakin syitä kuin nälkä. Aikuinen kauris on sille liian suuri saalis, mutta se pysähtyy kyllä muiden petojen kaatamien haaskojen äärelle, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Kett u on ilvestä mukautuvaisempi sekä ravintonsa ett ä elinympäristönsä suhteen.. Toisinaan käykin niin, että repolainen päätyy itse ruokalistalle. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT JUAN CARLOS MUNOZ / NATURE PICTURE LIBRARY JA SHUTTERSTOCK Kett u on ilvestä mukautuvaisempi sekä ravintonsa ett ä elinympäristönsä suhteen. Se voi löytää ilveksettömän reviirin asutuksen liepeiltä, sillä kissapeto pääsääntöisesti välttelee ihmisiä, toisin kuin urbaaniinkin elämään tottunut kettu. Petoeläimille on kannattavaa hankkiutua eroon reviirillään kulkevista muista petoeläimistä, sillä ne kilpailevat samasta ravinnosta. Ketulle ilveksen läheisyys on uhka. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Kilpailu voi äityä veriseksi I lves on petoeläin, jonka ruokalistalta löytyy etenkin jäniksiä ja kauriita sekä jyrsijöitä ja lintuja
suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Kilpailu voi äityä veriseksi
16 suomenluonto.fi TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT VILLE HEIKKINEN JA JARI NISKANEN / VASTAVALO, JARI PELTOMÄKI / LINTUKUVA, ARI AHLFORS, HEIKKI KETOLA, JARI KOSTET, PERTTI MALINEN TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT VILLE HEIKKINEN JA JARI NISKANEN / VASTAVALO, Helmipöllöillä on takanaan huono pesintävuosi. PÖLLÖKSI HELMI. 16 suomenluonto.fi Helmipöllöillä on takanaan huono pesintävuosi. Pitkän linjan pöllötutkija ei ole nähnyt yhtäkään helmipöllöä vuoteen
suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 Helmipöllö elää varttuneissa ja vanhoissa metsissä. VI LL E H EI KK IN EN / VA ST AV AL O
”Mutta aiemmin pohjavuosinakin on ollut sentään muutama onnistunut pesintä meidän laajalla tutkimusalueellamme. Toisaalta pöllöpari saa pohjavuosina myös vähemErkki Korpimäki rengasti Lappajärvellä vuonna 2020 helmipöllöparin. Ei ollut, vaan tuleva helmipöllöille elämänsä omistava tutkija. ”Tämä on 51 vuoteen ensimmäinen vuosi, etten ole edes nähnyt yhtään helmipöllöä”, Korpimäki harmittelee. Ei yhtäkään helmipöllöä Helmipöllöstä ei voi puhua mainitsematta myyräkantaa, sillä suurin osa pöllön vatsan täytteestä koostuu etenkin metsäja peltomyyristä – siis silloin, kun on hyvä myyrävuosi. Myyräkannat vaihtelevat kolmen vuoden syklissä, johon sisältyy pohjavuosi, nousuvuosi ja laskuvuosi. Tosi pienet lihavarastot näyttää nyt olevan.” Maamme toiseksi pienimmän pöllön, helmipöllön, pöntöt ovat puolestaan kumisseet tyhjyyttään. Hän on tutkinut helmipöllöjä jo 50 vuotta ja kirjoittanut linnusta WWF:n Vuoden luontokirja-ehdokkaaksi yltäneen kirjankin, Helmipöllö – Metsän ja ihmisen hyvinvoinnin vartija (Tammi 2023). Helmipöllön pesinnöillä on hyvä mahdollisuus onnistua nousuvuosina, koska myyräkannat nousevat nopeasti keväästä syksyyn. Ensimmäinen kohtaaminen tämän räkättirastaan kokoisen pöllön kanssa oli keväällä 1966, jolloin Korpimäki oli 14-vuotias teinipoika. Emo oli ilmeisesti hylännyt pesän ravinnon puutteen takia, sillä pöntöstä löytyi yksi kylmä, pitkälle haudottu muna. Kesällä 2023 myyräkanta oli Pohjanmaalla pohjalukemissa. ”Tutkimusalue perustettiin 1970-luvulla, ja se on vuosikymmenten saatossa laajentunut ja saanut linnunpönttöjä puihinsa helpottamaan kolopesijöiden asuntopulaa.” Nyt metsässä on 400 helmipöllön pönttöä ja 230 varpuspöllön pönttömetsikköä, joiden huoltopuuhista tavoitan Korpimäen pimeänä lopputalven iltana. Pohjaja laskuvuosina pöllöt joutuvat laventamaan ruokavaliotaan, ja pesän pohjalle ruokavarastoon päätyy enemmän esimerkiksi päästäisiä sekä pikkulintuja, kuten peippoja ja tiaisia. Naaraalla (vas.) ja koiraalla oli ikää kolme vuott a. PE RT TI M AL IN EN. Hän rapsutti helmipöllön pesäpuun runkoa, ja pian pöllöemo kurkisti pesäkolonsa suulta ja varmisti, ettei tulija ollut poikasia rosvoava näätä tai minkki. ”Tuntui hienolta nähdä pöllö ensi kertaa omin silmin. Nyt ei yhtään”, Korpimäki sanoo. Tutkimusalueelta löytyi keväällä vain yksi helmipöllön epäonnistunut pesintä. Naaraalla (vas.) ja koiraalla oli ikää kolme vuott a. Helmipöllö on tosi sympaattinen otus, jolla on iso pää, suuret silmät ja hämmästynyt ilme.” Korpimäki tunnustaakin jääneensä tuolloin pöllökoukkuun, joka on pitänyt hänet vahvassa otteessaan tähän päivään saakka. ”Tänään kiersin maamme pienimmän pöllön, varpuspöllön, pönttöjä ja tarkistin, paljonko siellä on varastosaaliita. Helmipöllökoiraat joutuvat silloin lentämään kauemmas pesästä ja useamman kerran saaliin perään, sillä yhdessä pienessä päästäisessä on vähemmän jaettavaa kuin pulleassa myyrässä. Erkki Korpimäki rengasti Lappajärvellä vuonna 2020 helmipöllöparin. 18 suomenluonto.fi T uhannen neliökilometrin metsä ja sen helmipöllöasukkaat Kauhavan, Lapuan ja Lappajärven rajamailla ovat tulleet Turun yliopiston emeritusprofessori Erkki Korpimäelle tuttuakin tutummiksi
Helmipöllöperheessä Helmipöllön poikaset tulevat lentokykyisiksi noin 30 vuorokauden iässä. Helmipöllö on tosi sympaattinen otus, jolla on iso pää, suuret silmät ja hämmästynyt ilme.” Helmipöllöperheessä koiras hoitaa saalistuksen ja naaras (kuvassa) poikasten ruokinnan pesässä. suomenluonto.fi 19 ”Tuntui hienolta nähdä pöllö ensi kertaa omin silmin. KU VA T AR I AH LF O RS suomenluonto.fi 19
20 suomenluonto.fi ”Kun metsiin tehdään avohakkuita ja vanhat metsät häviävät, ei siinä pöllölläkään ole paljon elinmahdollisuuksia.” 20 suomenluonto.fi
Silmät keltaiset. Vain naaraalla on hautomalaikku. ”Jos ravintotilanne on hyvä, ensimmäiset helmipöllöt alkavat puputtaa heti joulun jälkeen tammikuussa. LEVINNEISYYS: Tavataan Ahvenanmaalta Lappiin saakka, mutt a Etelä-Suomessa harvinaistunut. män jälkeläisiä. Naaraat ja nuoret koiraat taas ovat jo syksyllä lähteneet ruuan perässä niin sanotuille nälkävaelluksille pitkienkin taipaleiden taakse. TUNTOMERKIT: Selkäpuoli tummanruskea, jossa valkoisia helmitäpliä, hartioilla vaalea juova. Pian on taas se aika, kun vanhat koiraat houkuttelevat naaraita soidinäänellään. Se onkin helmipöllön paras tuntomerkki. UHANALAISUUS: Silmälläpidett ävä. Ruokavarasto on pöntön pohjalla hautovan naaraan ympärillä. Pesään putkahtaa neljästä viiteen munaa, kun hyvänä myyrävuonna niitä voi olla jopa kahdeksan. Pitäisi kiireesti siirtyä jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen vähintään puolella metsäalasta.” Pu-pu-pu-pu paljastaa pöllön Juuri nyt tammikuussa vanhat helmipöllökoiraat yrittävät sinnitellä valtaamillaan metsäreviireillä. Myyräsykli ja huono ravintotilanne eivät yksin selitä helmipöllön vaikeuksia: huonoa pesimätilannetta, 3000–8000 parin hupenevaa pesimäkantaa tai lajin levinneisyyden siirtymistä yhä pohjoisemmaksi. ”Jos nykyajan jaksottaiseen kasvatukseen perustuva metsätalous jatkuu samanlaisena, lajien elinolot käyvät tukaliksi ja yhä useampi lajeista joutuu uhanalaislistalle. Helmipöllö on englanniksi Boreal Owl, siis pohjoisen havumetsävyöhykkeen pöllö. Uhanalaisuusluokituksessa se on silmälläpidettävä laji. Valoisan aikaan ne vetäytyvät päivälevolle pönttöön, puunkoloon tai tiheään kuuseen. Korpimäki myöntääkin olevansa erittäin huolissaan kaikkien metsissämme elävien lajien puolesta. Soidinäänen lisäksi helmipöllöt päästävät pesän lähellä haukahtavia varoitusääniä, ja psii-psii-psii taas kertoo, että poikaset haluavat ruokaa. Suomen nykyinen pesimäkanta 3000–8000 paria. Syy, miksi vanhat koiraat eivät helposti lähde mukaan vaellukselle, on se, että niillä on suuri tarve puolustaa kerran löytämäänsä pesäkoloa. RAVINTO: Peltoja metsämyyrät pääravintoa, päästäiset ja pikkulinnut korvaavaa ravintoa. PESINTÄ: Pesii luonnonkolossa tai pöntössä. ”Ennuste on huono. Runsaat 800 metsälajia on uhanalaisia, mikä on kolmasosa kaikista uhanalaisista lajeista”, hän painottaa. rantuneeksi. VAELLUKSET: Paikkalintu, mutt a ruokatilanteen mukaan ”nälkävaelluksia” loka–marraskuussa ja maalis–huhtikuussa. Mutta kun metsiin tehdään avohakkuita ja vanhat metsät häviävät, ei siinä pöllölläkään ole paljon elinmahdollisuuksia.” HELMIPÖLLÖ Aegolius funereus Aegolius funereus JA RI PE LT O M ÄK I / LI N TU KU VA Kuuntele helmipöllö n puputusta, varoittelu a ja poikasten kerjäysään tä. Lentopoikaset suklaanruskeita. Haudonta kestää noin 30 vuorokautt a, poikaset lentokykyisiä noin 30 vuorokauden iässä. Uhanalaisuusluokituksessa se on silmälläpidettävä laji. Vaelluksen jälkeen ne alkavat etsiä itselleen sopivaa elinpiiriä pesintää varten. ”Seuraavassa luokituksessa se menee ehkä jo vaarantuneeksi. Naaras munii maalis– toukokuussa 4–8 munaa. Vatsapuoli vaaleanharmaa, jossa vaaleanruskeita täpliä. Koiraat ovatkin tässä hommassa hyviä, sillä ne voivat levätä jopa 20 tuntia vuorokaudesta, myös kiivaimpana pesimäaikana. Lisäksi ne ovat parempia saalistajia kuin suuremmat naaraat ja kokemattomat nuoret koiraat. Hienovarainen pu-pu-pu-pu paljastaa helmipöllön olevan jossakin lähettyvillä, vaikka ääntä on luultu aikoinaan myös jäniksen päästämäksi. Mutta kun metsiin tehdään avohakkuita ja vanhat metsät häviävät, ei siinä pöllölläkään ole paljon elinmahdollisuuksia.” Raskas metsämaan muokkaus hävittää myös kenttäkerroksen mustikkakasvustot, jotka taas ovat pöllön pääsaaliin, metsämyyrän, ja monen muun pikkunisäkkään ravintoa ja elinpiiriä. ELINYMPÄRISTÖ: Laajat ja vartt uneet kuusivaltaiset metsät. suomenluon to.fi/ pollot Kuuntele helmipöllö n PU-PU-PU-P U!. Vaellukset voivat ulott ua boreaaliselle vyöhykkeelle Ruotsiin, Norjaan sekä Venäjälle. ÄÄNI: Soidinääni pu-pu-pu-pu, haukahtava varoitusääni ja poikasten kerjäysääni tsiitsii-tsii. JA RI PE LT O M ÄK I / LI N TU KU VA män jälkeläisiä. Helmipöllö on englanniksi pohjoisen havumetsävyöhykkeen pöllö. Mutta tänä vuonna puputus alkaa varmaan vasta helmi– maaliskuussa. Joskus helmipöllöillä voi olla myös syyssoidinta, mutta se on yleensä aika vaisua.” HELMIPÖLLÖ Aegolius funereus KOKO: Pituus 22–27 sentt iä, siipien kärkiväli 50–60 sentt iä, koiraan paino 100– 110 grammaa ja naaraan paino 140–160 grammaa. Pesään putkahtaa neljästä viiteen munaa, kun hyvänä myyrävuonna niitä voi olla jopa kahdeksan. Siksi ne pärjäävät reviirillään huonommassakin ravintotilanteessa. litä helmipöllön vaikeuksia: huonoa pesimätilannetta, 3000–8000 parin hupenevaa pesimäkantaa tai lajin levinneisyyden siirtymistä yhä pohjoisemmaksi. Naaras sulatt aa myös jäätyneet saaliit hautomalla. suomenluonto.fi 21 pöllö oikeassa koossa
”Radiolähettimien avulla saadaan selville, miten pöllöt käyttävät elinympäristöään, mistä habitaattilaikuista ne löytävät ravintoa ja kuinka kauas pesiltään pöllöt liikkuvat.” Korpimäki ottaisi radiolähettimet avuksi myös selvittääkseen yhä salaisuutena säilyneen helmipöllöjen pariutumisvaiheen ja parinvalinnan. 22 suomenluonto.fi Noin vuoden vanhana sukukypsiksi tulevien helmipöllöjen kosiomenoihin kuuluu puputuksen lisäksi myös kosioruokintaa, jolloin koiras tuo naaraalle pönttöön häälahjaksi myyriä tai päästäisiä. ”Sain pyydystettyä pitkäikäisen, vanhan tutun yksilön, ja sain selville sen kohtalon. Naaras määrää kaapin paikan ja tekee puolisovalinnan. ”Helmipöllöt ovat mukavia käsiteltäviä. Kyseessä oli 11-vuotias koiras. ”Lähettimen avulla voitaisiin selvittää tarkemmin, mihin puolisonvalinta perustuu ja mihin siinä päädytään.” Apuvälineet ovat helmipöllöjä tutkittaessa tarpeen, sillä pöllöt liikkuvat tunnetusti vain öisin ja ovat silloinkin käänteissään äänettömiä ja piilottelevia. Helmipöllökoiraalla voi olla myös kaksi, jopa kolme naarasta (polygynia) tai helmipöllönaaraat voivat pesiä kaksi kertaa eri koiraiden kanssa yhden pesimäkauden aikana (peräkkäinen polyandria). Rengastustietojen lisäksi helmipöllöjä tutkittaessa käytetään myös radiolähetintä, joka kiinnitetään linnun pyrstön keskisulkaan. ”Ne ovat vähän niin kuin ihmisistä pidetyt kirkonkirjat, joihin on merkitty syntymät, kuolemat ja avioliitot”, Korpimäki kuvailee. Polygyniaa tavataan noin 10–20 prosentilla koiraista hyvinä myyrävuosina ja pari naarasta sadasta pesii kaksi kertaa myyräkantojen nousuvuosina. Lähetin painaa kaksi–kolme grammaa, kun helmipöllökoiras painaa 100–110 grammaa ja naaras 140–160 grammaa. Rengastustiedot ovat kuin kirkonkirjat Erkki Korpimäen käsien läpi on kulkenut yli 7400 aikuista helmipöllöä sekä lentopoikasta, kun ne ovat saaneet tunnistusrenkaan kinttuunsa. Hyvin harvoin ne kynsivät rengastajaa, toisin kuin esimerkiksi tuulihaukat. Myyräsyklien pohjavuosina moniavioisuutta ei ole havaittu. Korpimäen ikimuistoisin kohtaaminen helmipöllön kanssa liittyy rengastukseen. JA RI KO ST ET. ”Useampia naaraita ruokkivat koiraat ovat parhaita saalistajia. ”Olen rengastanut näitä pöllöjä 1970-luvun puolivälistä lähtien. Myös pesäkolon laatu voi vaikuttaa valintaan – ja tietenkin puputus”, Korpimäki sanoo. ”Mitä enemmän koiras kiikuttaa häälahjoja, sitä todennäköisemmin naaras jää pesimään. Juuri tämä helmipöllön ja saaliseläinten välinen suhde ja vuorovaikutus ovat tässä kiehtovinta.” Helmipöllö liikkuu öisin ja on silloinkin äänetön ja piilotteleva. Ne joutuvat ruokkimaan kahta perhettä , jotka voivat olla kilometrien päässä toisistaan.” Tällaiset helmipöllökoiraiden haaremit liittyvät nouseviin ja laskeviin myyräkantoihin. Se oli selvinnyt jo kolmesta myyräsyklistä ja kolmen huonon talven yli. Mutta vuosi 2023 oli ensimmäinen, etten rengastanut yhtäkään.” Pesiviä helmiöllöjä ei yksinkertaisesti ollut. Niitäkin olen rengastanut yli 13 000.” Rengastustiedot ovat tärkeitä tutkimuksen kannalta, ja niistä selviää esimerkiksi pöllöjen pariuskollisuus, moniavioisuus, levittäytyminen ja eloonjäävyys
mennessä. Vastaajie n kesken arvotaan Helmipöll ö-kirja. suomenluonto.fi 23 ” Mitä enemmän koiras kiikuttaa häälahjoja, sitä todennäköisemmin naaras jää pesimään.” Helmipöllö pesii ravintotilanteesta riippuen maalis– toukokuussa joko luonnonkoloon tai pöntt öön. suomenluonto.fi 23 Osallistu kyselyymm e 29.2. Helmipöllö pesii ravintotilanteesta riippuen maalis– toukokuussa joko luonnonkoloon tai JA RI N IS KA N EN / VA ST AV AL O. suomenluo nto.fi/ helmipoll okysely Osallistu kyselyymm e 29.2. mennessä. OLETKO NÄHNYT HELMIPÖLL ÖN
Paikalle kaivataan siis helmipöllöä pitämään jyrsijäkantaa aisoissa. ”Varpuspöllö lähtee kuin raketti.” Korpimäki tosiaan tuntee pöllöt, muutkin kuin helmipöllöt. Jos myyräkanta vahvistuu, myös esimerkiksi myyriä isäntäeläiminään pitävät puutiaiset ja niiden ihmisiin levittämät taudit lisääntyvät. Lajien monimuotoisuus jo itsessään vaikuttaa ihmisenkin terveyteen, mutta helmipöllön kohdalla asiaan liittyvät – no tietenkin myyrät. ”No sinne voi päästä, jos jotkut ehdottavat ja ansiot riittävät. Aion tehdä sitä niin kauan kuin jaksan liikkua metsässä.” Helmipöllöllä on hyvä näköaisti kullankeltaisina hehkuvissa silmissään, mutta pöllön vahvin aisti on kuulo. Suomessa on pöllömestareita kenties eniten suhteessa asukaslukuun”, Korpimäki naurahtaa. Silloin eivät saaliseläimetkään ole liikkeellä. Sen suuret korva-aukot ovat pään sivuilla epäsymmetrisesti, mikä auttaa pystysuuntaisessa suuntakuulossa ja etäisyyden arvioinnissa. Sateisuus voi olla tuhoisaa myös myyrille, sillä niiden kolot täyttyvät vedellä ja pakkasen sattuessa ne jäätyvät.” Korpimäen Helmipöllö-kirjassa kerrotaan, että helmipöllö on myös ihmisen hyvinvoinnin vartija. Ja miten se löytääkään saaliinsa yön pimeydessä! Helmipöllöllä on hyvä näköaisti kullankeltaisina hehkuvissa silmissään, mutta pöllön vahvin aisti on kuulo. ”Etenkin keväällä on mukava mennä tarkistamaan pönttöjä ja onnistuneita pesintöjä. Samalla suuri myyräkanta aiheuttaa suuria metsätuhoja. Suomesta galleriaan kuuluvat minun lisäkseni Pertti Saurola ja Heimo Mikkola. Siitä yhtenä osoituksena on kuuluminen pöllömestarien kunniagalleriaan (Owl Hall of Fame). Nyt se on huuhkajan ja piekanan jälkeen maamme kolmanneksi nopeimmin vähenevä petolintulaji. Kaukana ovat ne päivät, kun helmipöllö oli maamme runsaslukuisin petolintu. Pöllömetsässä ei kuitenkaan titteleitä kysellä, ja sinne Korpimäki astelee aina mielellään. ”Helmipöllöllä tämä korva-aukkojen epäsymmetrian aste on suurempi kuin millään muulla pöllölajilla.” Lentäjänä helmipöllö on verkkainen verrattuna vaikkapa varpuspöllöön. 24 suomenluonto.fi Ihmisen hyvinvoinnin vartija Jo nuorena pöllökoukkuun jääminen on tuonut Korpimäelle siis paljon iloa, vaikka nyt viime vuodet ovatkin olleet helmipöllön osalta alavireisiä. Avohakkuiden ja vanhojen metsien hupenemisen lisäksi ihminen lisää helmipöllön ongelmia myös muuttuvan ilmaston myötä. Hänellä ansiot kyllä riittävät, sillä hän kuuluu maamme kolmen eniten viitatun ekologin joukkoon. ”Helmipöllöt eivät pysty lentämään kovalla sateella, vaan ne kyhjöttävät sateensuojassa. H EI KK I KE TO LA. Kuumat kesät ja lisääntyvät sateet eivät tuo ainakaan helpotusta helmipöllön eloon
suomenluonto.. /artikkelit/ nain-opit-tuntemaanlumijaljet/ RI IK KA KA AR TI N EN Kutovatko hämähäkit seittiä talvella. Kuuntele jaksoja: suomenluonto.. suomenluonto.. suomenluonto.. Tähän ja moneen muuhun kysymykseen löydät vastauksen verkkosivuiltamme. /tag/luonnon-aani/ Kuuntele Luonnon ääni -podcastia • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • Hiihtovaelluksella Lemmenjoella Kuinka ensikertalaiselta onnistuu hiihtovaellus Lapissa sydäntalven aikaan. /kysyluonnosta/ L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I M AR KU S SI RK KA JU HA IL KK A. /artikkelit/ lemmenjoen-kaamoksessa/ Opi tuntemaan lumijäljet Jälkien tunnistaminen on helppo aloittaa kotipihalta. suomenluonto.fi 25 Suomen Luonnon uuden Luonnon ääni -podcastin jaksoissa perehdytään muun muassa naalin paluun taustoihin, vuoden turhakkeen valintaan sekä digitaaliseen jalanjälkeen
26 suomenluonto.fi M AR KO JU N TT IL A. 26 suomenluonto.fi Virtaava vesi kannattelee elämää TEKSTI ANNA TUOMINEN Jokien hyiset kuohut vaativat karaistumista, mutta sulana pysyvä vesi on monelle eläimelle keidas jäätyneen maiseman keskellä
Suppojäästä muodostuu muun muassa pyöreitä levyjä, joita kutsutaan kuvaavasti pannukakkutai lautasjääksi. . H AN N U LA AT U N EN / VA ST AV AL O. Tiheä turkki lämmittää saukkoa Saukko viettää pitkiä aikoja vedessä kalastaen. Saukon turkissa on jopa 80 000 karvaa neliösentillä. Kuohuihin voi kuitenkin muodostua jäätä, sillä kosketus pakkasilman kanssa saa veden alijäähtymään. Esimerkiksi majavan ja minkin turkissa neliösentille mahtuu vain puolet tästä karvamäärästä. Alijäähtynyt vesi jäätyy nopeasti Vauhdilla virtaavaan veteen ei muodostu jääkantta, vaikka järviä peittäisi jo paksu jää. Saukolla ei ole eristävää rasvakerrosta kylmyyttä vastaan, kuten hylkeillä, mutta tiheä turkki pitää sen lämpimänä. Alijäähtynyt vesi kiteytyy veden kuljettamiin hiukkasiin ja muodostunut suppojää kohoaa veden pintaan. Puhumattakaan ihmisestä – meillä hiuksia kasvaa vaivaiset 200 neliösentillä. Tästä vain reilu prosentti on päällyskarvaa, jonka tehtävä on suojata höytyväistä alusvillaa kastumiselta. Yksi sukellus voi kestää jopa minuutteja. suomenluonto.fi 27 . Turkki on tiheä jopa muihin vedessä viihtyviin nisäkkäisiin verrattuna. Suppojää voi tarrautua jäähän, kasveihin ja muihin pintoihin ja kertyä niin paksuksi kerrokseksi, että seurauksena on tulva
28 suomenluonto.fi Jää voi olla selkärangatt omalle kohtalokas Pohjaan kertyvä suppojää voi haudata alleen virtavedessä elävät selkärangatt omat eläimet ja lohikalojen mätimunat. Ne tuott avat soluihinsa glyserolia, joka laskee nesteen jäätymiseen tarvitt avaa lämpötilaa. 28 suomenluonto.fi H ÅK AN SÖ DE RH O LM / VA ST AV AL O KI RS I FO RS BE RG / VA ST AV AL O. Vedessä elävillä otuksilla sopeumat kylmää vastaan voivat olla heikompia tai puutt ua, sillä sellaisille ei ole yleensä tarvett a. Monilla selkärangatt omilla eläimillä on keinoja sietää pakkasta. Esimerkiksi ancyluskotilo (kuvassa), joka elää virtaavissa vesissä aina Kemijoessa asti, ei siedä jäätymistä. Näin jääkiteet eivät riko soluja. Laji on levitt äytynyt Euroopassa laajalle, mutt a se puutt uu virtavesistä, jotka tavallisesti jäätyvät talvisin
suomenluonto.fi 29 JA N H AM RS KY. Sula on sinnitt elijän elinehto Osa muutt olinnuista talvehtii Suomessa aivan sietokykynsä äärirajoilla. Virtaavan veden mukana verkkoon päätyy pieneliöitä, hajoavaa eloperäistä ainesta ja leviä. . Siiviläsirvikkäät kutovat verkon, jonka ne kiinnitt ävät pohjaan ja tukevat esimerkiksi kasvin osilla. Virtaaviin vesiin ovat erikoistuneet muun muassa siiviläsirvikkäät (Hydropsychidae). suomenluonto.fi 29 . Luonnontieteellisen keskusmuseon talvilintulaskennat osoitt avat, ett ä talvehtijoiden määrä on vastaavasti kasvanut vuosituhannen vaihteen jälkeen. Verkko toimii sekä toukan suojana ett ä pyyntivälineenä. Siiviläsirvikäs siivilöi ruokaa virrasta Vesiperhoset eli sirvikkäät viett ävät talvensa toukkina pinnan alla. Siiviläsirvikkäille kelpaa monenlainen ravinto. Täällä talvehtiminen voi olla kannatt ava riski, sillä kilpailua ravinnosta on vähän, ja talvehtija pääsee keväällä valtaamaan parhaan pesimäpaikan. Harmaahaikara on levitt äytynyt pohjoiseen viime vuosikymmeninä. Pitkällä tikarinokallaan haikara saalistaa kaloja ja sammakoita, joten se on täysin riippuvainen sulana pysyvästä vedestä
Tämä johtuu siitä, että leutona talvena lunta ei ehdi kertyä paljon, eivätkä kevättulvat huuhtele jokivarsia yhtä ankarasti kuin lumisina pakkastalvina. Koskikarakin muuttaa etelään Koskikara on muuttolintu, vaikka tuntuu kummalliselta niputtaa se samaan sakkiin tropiikissa talvehtivien lintujen kanssa. Etelä-Suomen koskissa sukeltelevat linnut ovat muuttaneet tänne etenkin Pohjois-Ruotsista ja -Norjasta. Lämpö aikaistaa koskikaran pesintää. Vastaavasti ne lähtevät kolme viikkoa aiemmin. Ruotsalainen tutkimus osoitti, että lämpenevät talvet ovat siirtäneet koskikaran syysmuuttoa. JU H A M ÄÄ TT Ä / VA ST AV AL O. Itä-Suomen yliopistossa valmistunut väitöskirja kuitenkin osoittaa, etteivät marras–toukokuun keskimääräiset pitoisuudet ole leutoina talvina kylmiä korkeampia. Linnut saapuvat talvehtimisalueilleen kaksi viikkoa aiemmin kuin 1970-luvulla. Jäätön aika pitenee, ja sateet tulevat vetenä. 30 suomenluonto.fi . Leuto sää nostaa ravinnekuormaa talvella Ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti arktisiin alueisiin ja näkyy muun muassa talvien leudontumisena. . Voi olla, että pesinnän varhentuminen on aikaistanut myös syysmuuttoa. Koskikaralle etelä on täällä. Talviaikaiset sateet huuhtovat jokien vietäväksi kiintoainesta ja ravinteita, jotka routa ja lumi tavallisesti sitovat maaperään
suomenluonto.fi 31 suomenluonto.fi 31 O SS I IIV O N EN / VA ST AV AL O
Tutkiessaan Saimaan historiaa hän ott i kuvan jäiden kasaamasta rantapalteesta. AA RO H EL LA AK O SK I. 32 suomenluonto.fi Maantieteilijä ja runoilija Rokansaarella Rokansaari oli Aaro Hellaakoskelle ”jäänpuristamien harjapalteiden luvatt u maa”
Sauramon mukaan Hellaakosken Suursaimaan tulos oli yksinkertaisuudessaan sekä esteettinen että tieteellisenä tuloksena luotettava. KA RI N FE IR IN G. . Seuraavan kuuden vuoden aikana hän mittasi nelisensataa rantaprofi ilia Lappeenrannasta Iisalmeen, Mikkelistä Joensuuhun ulottuvalla alueella, tuloksena 120-sivuinen tutkimus Suursaimaa. Hän olisi heti huomauttanut, että helmiä ei synny järvillä vaan simpukan asumissa joissa. Se kertoo nykyistä Saimaata edeltäneestä isosta järvestä, joka jääkauden jälkeisen maankohoamisen takia kallistui etelään ja mursi itselleen nykyisen laskujokensa Vuoksen. Nuori Aaro Hellaakoski polkupyörineen valokuvaaja Karin Feiringin ateljeessa Oulussa. Hellaakoski oli Suursaimaa-teokseensa mennessä julkaissut jo neljä runokokoelmaa. Rokansaaren tutkija, maantieteen dosentti ja runoilija Aaro Hellaakoski ei olisi sanonut noin. AA RO H EL LA AK O SK I KA RI N FE IR IN G suomenluonto.fi 33 polkupyörineen valokuvaaja Karin Feiringin ateljeessa Oulussa. Määritelmä on vuodelta 1915, jolloin maantieteen pro gradu -työtään valmisteleva nuori Hellaakoski kävi ensi kertaa Rokansaarella. Luonnontieteilijä Hellaakoskelle Rokansaari oli ”jäänpuristamien harjapalteiden luvattu maa”. Tiukka tiedemieskin äityi runolliseksi ja kuvasi Kauan ennen nykypäivän hakkuukiistoja Puumalan Rokansaarella vietti kesiään ja luonnontieteilijän uransa huippuhetkiä runoilijana tunnettu Aaro Hellaakoski. Hänen työtoverinsa, geologian professoriksi edennyt Matti Sauramo hämmästeli, miten runoilija, mielikuvien ihminen voi tiedemiehenä pysytellä eksymättä totuuden kaidalla polulla. Lempi Hellaakoski ja perheen lapset Eero ja Katri omenapuun edessä Pohjoismäen talon pihamaalla Rokansaarella. suomenluonto.fi 33 TEKSTI PEKKA TARKKA KUVAT AARO HELLAAKOSKI / SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURA, KARIN FEIRING, HEIKKI SIMOLA P uumalan Rokansaari on saanut ylistävän mainesanan Saimaan helmi, kun luonnonsuojelijat ja metsäteollisuus sotivat sinne suunnitelluista hakkuista. Siellä hän muun muassa mittasi kulkurikivien talvihypyn maailmanennätyksen
Avoimen järvenselän paine oli nostanut saaren hiekkaisina kaartuviin poukamiin puolen metrin korkuisia, teräväselkäisiä palteita. Musta kulkurikivi on työntynyt Rokansaaren rantaan. Hellaakoskea ihmetytti paikalla vaikuttaneiden voimien rajuus. 34 suomenluonto.fi Hellaakosken tulosta sanoilla ”Pohjolan maassa jättiläisvoimin kohoava kupooli”. Rokansaari oli saanut muotonsa samaan tapaan. VA LO KU VA KA RT AS TA : H EI KK I SI M O LA. ?Vedenalainen maailma kiinnosti Hellaakoskea. Rokansaari on kartassa nimellä Rokansalo. Luotsilaitoksen vanhan aineiston pohjalta hän piirrätti Saimaan syvyyskartan, jota varten luotasi itse joitakin kiinnostavia paikkoja. Paikka oli kirjeen mukaan niin maan sydämessä, että sinne ei kulkenut postikaan. Toukokuun lopulla 1932 Hellaakoski matkusti laivalla Puumalasta kohti Mikkeliä ja ilmoitti vaimolleen kirjeitse, että koko perhe siirtyy kesäksi Rokansaarelle. S aimaan vaiheet eivät jättäneet Hellaakoskea rauhaan. Saaren keskellä, sen korkeimmalla kohdalla oli pieni peltoalue ja kolme asumusta, joista yhden sen haltija Pekka Turtiainen oli vuokrannut tutkijalle. Se syntyi jääkauden lopulla yhtenä osana katkelmallista harjujonoa, jonka loi pohjoisesta Juvan suunnasta virrannut jäätikköjoki. Kun harjusoraan jääneet jäälohkareet sulivat, syntyi saaren erikoisuus, suppalampien sokkelo. Se oli ongelma, koska Aaro liikkui laajalti Saimaalla ja kaipasi kiihkeästi Lempiään. Alkuun hän pysähtyi Rokansaarelle muutamiksi viikoiksi, sillä Lietveden luoteisrannan poikkeukselliset ilmiöt kiinnostivat. Harjujen synty oli Hellaakoskelle aiemmalta tuttu. Päärakennus sentään oli asuttavassa kunnossa. Rantoja tutkiessaan hän oli kohdannut entisten vesien jälkiä, jotka eivät alkuunkaan sopineet tutkijoiden siihenastisiin käsityksiin. K esällä 1932 Hellaakoski teki laajoja kenttätöitä Saimaalla tähtäimessään tutkimus jääkauden loppuvaiheen vesistöhistoriasta. Oli syytä aloittaa uusi työ, ja sen tukikohdaksi tuli kahtena kesänä Rokansaari. Talo oli Hellaakosken mukaan joutunut gulassien käsiin ja sitten metsäyhtiölle ja päässyt rappeutumaan. Tällaiset ”talvihypyt” sai aikaan jään ”laajenemisponnistus”, mutta Hellaakoski totesi myös kevätmyrskyjen kasaamien ahtojäiden osuuden. Niissä Aaro kehittää Rokansaareen lemmekästä hohtoa kertomalla, että kymmenen vuotta aikaisemmin heidän talossaan oli asunut kaksi nättiä tyttöä, joiden luona käydessään Puumalan pojat kulkivat parin pienen ikkunan kautta sisään ja ulos. Lempi Hellaakoski ihailee suoritusta. Vaikeudet kuitenkin voitettiin, ja puolisoiden intohimoiset rakkauskirjeet ovat tallella Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa. Lämpötilojen suuren vaihtelun vuoroin supistama, vuoroin laajentama jää oli jyrännyt hajalle jopa kiinteydeltään katukiveystä muistuttavan kivikkorannan. Hänen merkittävä tutkimuksensa Vakka-Suomen Laitilasta osoitti, että sikäläisen harjun ainekset oli järjestänyt ja hionut mannerjäätikön alla sulana virrannut joki. Tuloksensa Rokansaarelta hän kirjasi Suomen maantieteellisen seuran Fennia-sarjan tutkielmaan Jäänpuristuksesta Saimaan Lietvedellä talven 1931 aikana. Rokansaaren kesinä Hellaakoski etsi entisten vesistöjen rannoille jättämiä jälkiä, ?. Vertailuaineistonsa Hellaakoski sai Kanadassa ja Mic higanin järvillä tehdyistä vastaavista tutkimuksista ja saattoi ilmoittaa, että hänen rakastamansa kulkurikivet olivat tehneet Lietvedellä maailmanennätyksiä: muuan arviolta yli tonnin painoinen järkäle oli siirtynyt yli neljän metrin matkan
Maastotöiden päätteeksi geologi Tuomas Pura asettuu vanhan tuulimyllyn kurkihirrelle tarkkailemaan maiseman kokonaiskuvaa. Riittääkö ihmiselle, että häntä ei liikuta muu kuin tosiseikkojen toteaminen ja syitä myöten selittäminen. Vasemmalta Lempi, Eero, Aaro, Katri ja perheen kotiapulainen Impi Pesari. He ovat keksineet sanan ”luonnontunne”. N ovellissa Tuomaan herätys Hellaakoski antaa omaelämäkerrallisen päähenkilönsä pohtia ihmisten suhdetta luontoon. suomenluonto.fi 35 tavoitteena kokonaiskuva jääkauden lopun vedenvaiheista. He ovat alati käsirysyssä luonnon kanssa, ja syövät sitä mahaansa, tulematta koskaan kylläisiksi.” Kaupunkilaiset ovat toista maata. Tutkijana Pura on empiristi, joka lukee kivikunnan salamerkkejä ja omistaa ne. Hellaakosken novellin tutkijahahmo ei suostu maalaisten eikä kaupunkilaisten joukkoon. Mittaustulokset olivat osin ristiriitaisia, ja kokonaisuus oli epämääräisempi kuin edeltävässä Suursaimaa-tutkimuksessa. ”Eivätkö sielu, mielikuvitus ja tunne ole yhtä lailla tosiolevaista kuin jokin kallionkylki tai savikumpare?” Pura kyselee itseltään. Maapallon vaiheiden draama on hänen maailmankuvansa. Sen karttaliite näyttää yli kaksisataa havaintopistettä Mäntyharjun ja Kerimäen väliseltä alueelta. Tuomas Pura selventää maailmankuvaansa vertaamalla sitä maalaisten ja kaupunkilaisten luontosuhteeseen. Myös Rokansaarelta löytyi muinaisrannan huuhtelun jättämä rantatörmä, selvästi jääkautista perua. Maalaisille metsä on puuvarasto, pelto leipää, järvi kalaa, hän miettii: ”Kukin heistä saalistaa tilkkuaan ikenet irvissä, kyräten kateellisena aidan yli. Kartallaan hän näkee aistikuvina jääkautisen maajään perääntymisen, postglasiaalisen meren ääriviivat, maan kallistumisliikkeen ja järvien kehityshistorian, jopa vuosimiljoonien takaa häämöttäviä tulivuorten savupatsaita. Hän kehittelee ”hengen valtiasnäkyjä”, joihin hän suhtautuu sivullisena, ”kuin olisi toiselta planeetalta tipahtanut niiden eteen”. Tuomas Pura on Hellaakosken omakuva siksikin, että hänen persoonassaan on kaksi puolta. Tuomas Pura huomaa olevansa sisäisesti sokea ja kuuro, jos maailma jää hänelle vain sarjaksi tosiasioita. Tutkijan ja runoilijan näkökulmat luontoon ovat aika lailla erilaiset. Hänen muistikeskuksiinsa on kätketty sarja maisemia, kaikki ”tutkimalla ymmärrettyjä ja omistettuja, mineraalikiteistä alkaen ja näköalaan päättyen”. Hän pakottautuu etsimään kokemusta, joka virittäisi tuulen laulamaan, järven hymyilemään, Hellaakosken perhe Saimaalla 1930-luvun lopulla. Teksti ja rantojen profiilipiirrokset kuvaavat jääjärvien useita alekkaisia rantapintoja. Teos nimeltä Die Eisstauseen des Saimaa-Gebietes, Saimaan alueen jääjärvet, valmistui 1934. AA RO H EL LA AK O SK I AA RO H EL LA AK O SK I. Hän sai selville, että pohjoiseen pakenevan jään reunalle, Mäntyharjun ja Savonlinnan väliselle alueelle oli syntynyt suurehko Saimaan jääjärvi. Ihmisellä ei ole siinä kovin merkittävää sijaa. Heillä ei ole muuta omaisuutta kuin oma persoonansa, jota he kaupittelevat kuin katutyttö ruumistaan
Hellaakosken tieteellinen työskentely Saimaalla salli myös esteettisen luontosuhteen. Matkatessaan laivalla Puumalan – Mikkelin reitillä hän näki lehtipuiden puhkeavan kukoistukseen. Vahvan symbolin aseman saa kukkivan kuusen punainen emikukinto, joka pian otti paikkansa Hellaakosken kenties kuuluisimmassa runossa Hauen laulu: nous hauki kuusen latvukseen punaista käpyä purrakseen. 36 suomenluonto.fi ilmanrannat tanssimaan. Ja haapapuu se minulle tällä kertaa suurimmat yllätykset tuotti. Kuu on Maalle kuin äiti, joka on, syystä kyllä, huolestunut sairaan poikansa houreisesta elämänmenosta. Runo Viesti kuvaa sielunmaiseman. Hellaakosken runojen sielutieteessä veden ja metsän piiloiset kerrokset ovat luo vien voimien lähde, mutta siellä asuvat myös ahdistus ja tuhoisat vaistot. Luonnontieteen kannalta outo tapaus kertoo kokemuksesta, joka on toista kuin empiirinen tieto. Runoissaan Hellaakoski nosti mielellään katseen maan tasalta ja seurasi taivaankannen ilmiöitä. Kirveeniskuja, Kaatuu ryskähtäin / puut sen mittarijoukon tieltä, joka nyt linjaa ajaa / tilusten välille, aukoen metsään väljälti selvää rajaa. Tieteellisenä työnään hän julkaisi Saimaan syvyyskartan, mutta runoissa vedenalainen maailma jää salaisuudeksi. Kun metsä on merkitty, rauha palaa seudulle: Aaro Hellaakoski 1930-luvulla. M U SE O VI RA ST O N VA LO KU VA KO KO EL M AT. Rokansaaren elokuisessa yössä syntynyt Kuu ja minä näyttää runoilijan ja hänen vanhan tuttavansa hyväntuulisen kohtaamisen. ”Elokuisen yön huumeessa matkalainen sepitti Lietvedellä dityrambin ’Kuu ja minä’ ”, Hellaakoski muisteli Runon historiassaan. Kun jäät olivat lähteneet ja lumet kaikonneet, Hellaakoski häikäistyi elämän paluusta. Hymytynnyri, tiedät kuka kultia kaas ohi hattarapilven, yli himmeän veen kun kulkuri lauloi kuu-veljelleen. Kajahtaa sanoja. U seissa Hellaakosken runoissa näkyy tiedemiehen kokemus maan ja veden rajalta, paikasta jossa aalto kohtaa rannan. Ja varsinkin liikkuvasta laivasta katsoen tämä oli järkyttävä, odottamaton ilotulitus, aurinkoisten vesien kimmellyksessä. Maalaustaiteen impressionismi inspiroi hänen havaintojaan. R okansaaren maisemassa Hellaakoski kävi kaiketi viimeisen kerran kesällä 1945. Tiedostava minä yrittää pitää kurissa psyyken pohjakerroksen voimia, aivan kuten Freud opetti. Runossa kala laulaa. Viestinä syvyyksistä hetkinen läikkymistä pinnalla vetten alan. Kuu mykkä kumottaa, tutkii, uinuuko hurja maa. Hänen runojensa sankareita on Ritari Rankki, joka tutkii tornissaan tähtitaivasta. Veden peili jakaa maailman kahtia. Tyyntyvän vetten alan posahdus pilkkoi kai! Tuntemattoman kalan syvyys takaisin sai. Hellaakoski näkee arvoituksena myös metsän, joka sekin on kerroksinen: alhaalla ”pihkainen ilma liikkumaton / päällä tuuhean sammalmaton”, ”ylhäällä kohina latvojen / lakkaamaton, läpi aikojen”. ”Maailma on niin vihreä että sähisee”, hän kirjoitti punnituskirjaansa Tynkkylän kievarissa Pihlajavedellä. Hän kuuntelee toistuvaa ääntä, kun ”nousevat laine ja laine / rantaan laakeaan”. Metsän sisimmässä asuu pukinsorkkainen sukupuolisuuden ja musiikin jumala. Kirjassaan Runon historiaa hän kertoo hedelmällisestä luomiskaudesta, jolloin hänen lyriikkansa hakeutui eri suuntiin ja eri äänilajeihin. Maininta dityrambista viittaa ylistys runoon, joka suosii riehakkaan lumoutumisen äänikertoja. Tuntisinpa sen kalan. Kirjassani Nuori Aaro olen osoittanut, että Hellaakoski tunsi jo varhain psykoanalyytikko Yrjö Kuloveden ja fi losofi Eino Kailan havainnot ihmismielen kerroksellisesta rakenteesta. Jo esikoisteoksessaan ensimmäisen maailmansodan ajalta Hellaakoski katsoo Maan tapahtumia kaukaa ja korkealta antamalla Kuulle huomattavan roolin. Mekö vanhoja. Luonnon kuuntelu häiriintyy, kun paikalle saapuu ihminen. Niinkö. Varsinkin kevätkesän kauneus hurmasi tutkijan. Tieteen hän oli jo jättänyt. Yön taikuri, kuu, me tiedämme kyllä kuka uudistuu typötyhjiin juosten ja täyttyen taas. Hellaakosken luontorunous huipentuu vähän ennen hänen kuolemaansa ilmestyneessä kokoelmassa Sarjoja, jossa ennen niin yltiöpäinen individualisti luopuu minuudestaan ja tuntee olevansa yhtä luonnon kanssa: olen hohto männikön pilarikyljissä tuolla / olen pursujen väkevä huoku aavalla suolla. ”Jokin selittämätön piilevä paljous etsiskeli ilmaisujansa”, tuloksena meikäläisen runouden suuriin saavutuksiin kuuluva kokoelma Huojuvat keulat. Eksoottisten viheriäin keskellä pilkotti väriläikkiä hopeanharmajaa kuin öljypuu, kellertävää, punaista, valkeaa kuin kukkiva omenapuu — haapoja kaikki. Ei ole jäänyt tietoa, missä asioissa hän liikkui
Rokansaari kuuluu myös Saimaa Unesco Global Geoparkiin, jonka yhtenä tavoitteena on vaalia alueen luontoa kestävän matkailun kohteena. SA M PO KI VI N IE M I / VA ST AV AL O. Ei jää epäilystä, kumman puolesta runo puhuu. Asia ratkaistaan, kun hallinto-oikeus on kuullut asianosaisia. Oikeus teki elokuussa välipäätöksen ja asetti toimenpidekiellon. ”Aikayksikköni pyrkivät väkisin olemaan kymmeniätuhansia ja miljoonia vuosia”, Hellaakoski totesi kirjassaan Runon historiaa. Meni äänet kaikki pois / Luulisi miltei, että joukkoa ollutkaan ei ois / ellei kulkisi metsän halki kuilu, linja, raja / terävän, viiltävän viivoituksen kolea kuuluttaja. Kirjoittaja Pekka Tarkka aloitti Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajana 1958 ja jäi eläkkeelle 1999. Nykyajalle on ehdotettu nimeä antroposeeni. Saat itse mitata, minkäverran. Luontoa riistettiin silläkin puolella maa palloa, metsäpalot riehuivat ja kuivuus paheni. Saari on Liet veden Natura-aluetta, jolla arvion mukaan elää 19 erittäin uhanalaista saimaannorppaa. Se viittaa maapallon kehityshistorian nuorimpaan, kaksi ja puoli miljoonaa vuotta sitten alkaneeseen kauteen, jolloin planeetta oli jo suurin piirtein nykyisessä muodossaan. Meikäläisestä tuntuu kuin luonnon hengityksestä oleellisin olisi poissa.” Vaikka ”vesi yhäti lainehti ja kimalsi, se vaikutti sittenkin jotenkuten kuolleelta”. Runoilijan monitulkintainen näky asettaa vastakkain kaukaisen ajan jättiläisliskon ja nykyistä maailmaa hallitsevat imettäväiset. Hellaakosken lyriikassa antroposeeni nousi esiin satakunta vuotta sitten, jolloin hänen ”aikalais runossaan” puhutaan sähkön ja hiilen vuosisadasta: Maapallo kuljettu navasta napaan, luonnon vapaan, jäsenet lyötynä kahleisiin. Kai sinäkin loastas ylenet kerran. A uer ja Hellaakoski käyttivät itsestään nimitystä kvartäärigeologi. Hämmästystä ja ärtymystä aiheutti aiempien hakkuiden ohella se, että metsä voidaan yhtä aikaa laskea suojelukohteeksi ja hakattavaksi. Sen loppu haastaa ihmisen, jolle se antaa vain vähän toivoa. Hän on julkaissut useita teoksia. Nykyaika ja entiset maailmankaudet asettuvat vastakkain runossa Viimeinen dinosauri, joka on kunnianosoitus 250 miljoonan vuoden takaisen mesotsooisen kauden tunnuseläimelle. Seuraavaksi tutkitaan, onko alueella ensisijaisesti suojeltavaa boreaalista luonnonmetsää. Rokansaaren mäntymetsiä on avohakattu monta kertaa, ja koneurat näkyvät maastossa edelleen. Hänen vastauskirjeensä Hellaakoskelle oli pessimistinen. Keväällä 2023 metsänkäsittelyilmoituksen mukaan UPM jälleen suunnitteli voimallista ylispuun poistoa, käytännössä avohakkuita Rokansaaren lounaisosan jopa 100-vuotiaissa metsissä. Sarjoja-kokoelman synnyn aikoihin 1951 Hellaakoski kävi kirjeenvaihtoa elinikäisen ystävänsä maantieteilijä Väinö Auerin kanssa ja valitteli tälle Saimaan silloista tilaa. Parisataa vuotta sitten alkaneen teollistumisen myötä maapallo on elänyt aikakautta, jolloin ihmisen toiminta muuttaa merkittävästi luontoa. Professori Auer oli useaan otteeseen työskennellyt Argentiinan hallituksen asiantuntijana kehittämässä toimia aavikoitumisen estämiseksi. Kesäasuntonsa ympäristössä Taipalsaaren Pakkalassa hän oli havainnut murheellisia ilmiöitä: ”Autot rumisevat joka korven tiellä”, ”Saimaan vesien rytmi on ’säännöstelyllä’ tuhottu. Runollista vapauttaan käyttäen Hellaakoski tekee dinosauruksesta ylvään yksilöllisyyden edustajan, kun taas nälkäiset nisäkkäät, kuten ihminen, saavat edustaa kierojen laumaeläinten sukukuntaa. suomenluonto.fi 37 ROKANSAARI on suosittu matkailukohde, jossa on myös yksityisiä lomapaikkoja. Luonnonsuojeluliiton Etelä-Savon piiri teki valituksen hallinto-oikeuteen ely-keskuksen päätöksestä antaa UPM:lle lupa hakata Rokansaaressa. Greenpeacen vetoomuksen Rokansaaren metsien puolesta allekirjoitti liki 21 000 henkilöä. Hänen omat tutkimuksensa koskivat nuorinta jääkautta, joka sijoittui maailmankausien mittakaavassa silmänräpäyksen mittaiseen hetkeen liki tätä päivää. Kyseessä oli paikallinen muunnelma isosta ongelmasta. Varoitukset kaikuivat kuuroille korville: ”Ei ne kuule, jotka mammonaa palvelevat, ne riehuvat kuin henki olisi lähdössä, kun rahaa ei tule kiihtyvällä määrällä, mikä nykyisen käsityksen mukaan osoittaa ’edistyvää’ yhteiskuntaa”, pettynyt Auer kirjoitti
A r k i l u o n n o n a a r t e i t a TEKSTI SANJA HAKALA 38 suomenluonto.fi AN N A TU O M IN EN. 38 suomenluonto.fi Kohtaamisia neljän seinän sisällä Sarjassa tarkastellaan jokapäiväisten ojanpientareiden ja por ikonkien luontoa
Saksiaan ne käyttävät sekä saaliseläinten nappaamiseen että ympäristönsä tunnusteluun. Ne ovat pikkiriikkisiä hämähäkkieläimiä, joiden leuat ovat venyneet pitkiksi saksiksi. Silloin omalle kukkapöydälleen voi järjestää pieniä luontosafareita ympäri vuoden. KU VA T ER KK I M AK KO N EN , TE EM U H EI N O N EN , H ÅK AN SÖ DE RH O LM JA RE IJ O SA LM IN EN / VA ST AV AL O. Jos puistatuksiltaan pystyy, voi niidenkin elintapoja pysähtyä hetkeksi tarkkailemaan ennen kuin antaa niille pikahäädön kohti biojäteastiaa. Hämähäkki rullasi sen tiukkaan pakettiin, ja olen varma että otuksen kahdeksassa silmässä loisti ilo hyvästä työstä. suomenluonto.fi 39 M odernit asunnot ovat kuivakoita elinpaikkoja. Hämähäkit kuuluvat kotiemme älykkäimpiin vieraisiin. Ne ovat talonmiehiä, jotka syövät kaikenlaista: pölyä, koirankarvoja, leivänmuruja... Jos niitä on paljon, kasvit ovat saaneet liikaa vettä. Lienee lähinnä tarkkailijasta kiinni, onko niiden havaitseminen ilon hetki vai kauhistus. Hyppyhäntäiset ovat kukkamullassa pomppivia siivettömiä pikkuotuksia, harsosääsket taas parimillisiä mustia lentelijöitä. Kun pitää silmänsä auki, voi kotiseinien sisäpuolelta vuoden mittaan havaita helposti toistakymmentä eri lajia, kukin omissa tuikitärkeissä puuhissaan. Kolmisukahäntäiset ovat siivettömiä ja kauniiden hopeanhohtoisten suomujen suojaamia. Ne tunnustelevat kulkuaan ruumistaan pettävillä karvoilla, peräpään sukasilla ja tuntosarvillaan. Juostessaan ne vipeltävät peräpäätään vispaten kuin kalat, mistä ne ovat saaneet englanninkielisen nimensäkin: hopeakalat. Niiden toukat elävät mullassa sienirihmastoa syöden, eli samoilla sapuskoilla kuin hyppyhäntäisetkin. Oman olohuoneeni nurkassa asustelee sauvaristihämähäkki, jonka verkkoa varjelemme huolella siivoamiselta. Voisi kuvitella, ettei moisesta keinotekoisesta aavikkoilmastossa juuri löytyisi elämää. Hyvinvoiva kasvi pystyy kuitenkin yleensä pitämään kasvinsyöjäpopulaatiot omien puolustusmekanismiensa avulla kurissa. Sokeritoukkien lisääntymisessäkin on jotain samaa kuin kaloilla. Sokeritoukat säilyttävät toukkamaisen ulkonäkönsä aikuisenakin. Varmin piilopaikka on kylpyhuone, sillä ne pitävät kosteasta. Aika velikultia. Jauhokoisan toukkien kutomat silkkirakennelmat ovat kiehtovia. Parimilliset pölytäit ja näkymättömän pienet pölypunkit ovat kodeissamme yleisiä, ja yleensä harmittomia – tosin esimerkiksi allekirjoittanut saa niistä allergiaoireita. Niiden elämää ei ole helppo tarkkailla, koska ne liikkuvat vikkelästi ja mieluiten öisin. Ne eivät parittele, vaan niillä on monimutkaisia kosiomenoja, joiden aikana koiras ripustaa siittiökotelon silkkirihmaan, josta naaras nappaa sen sukuaukkoonsa. Näitä hyönteisiä löytyy melkein kodista kuin kodista. Joskus jopa varta vasten ikkunalaudalle tuodut rönsyliljat nuupahtavat kuivaan huoneilmaan, ja ihmisasukkaidenkin iho kutisee talvipakkasilla. Huonekasvien, kasvinsyöjien ja niitä saalistavien petojen yhteiselo voi olla luontaisen tasapainoista kukkapöydän miniekosysteemissäkin. Eräänä kesäiltana tuskailin sisään lentäneen kärpäsen ärsyttävää pörinää, kun ääni äkisti lakkasikin – kärpänen killui verkossa. Toki ne vahingoittavat kasveja hiukan. Huonekasveihin saattaa ilmaantua kasvinsyöjiäkin: harsopunkkeja, ripsiäisiä, kirvoja... Koska niille maistuvat myös bakteerija sienikasvustot, ne ovat isona joukkona kosteusvaurion varoitusmerkki. Vanhoissa nurkissa Vanhemmissa asunnoissa, joissa ei ole kuivattavaa koneellista ilmastointia, löytyy erilaisia elinkumppaneita heti rutkasti enemmän. Joskus kotiin kulkeutuu eksoottisempiakin otuksia: läpikuultavia kierrekotiloita salaatinkerässä, villakilpikirva banaaninkuoreen likistyneenä, varastohämähäkki pahvipakkauksen rakosessa, joulukuusen tai polttopuiden mukana matkannut kaarnakuoriainen... Harsosääsket ovat lennokkaine tanssiliikkeineen hauskoja tarkkailtavia, eivätkä vahingoita kasveja. Niiden perässä koteihin tulee mielenkiintoisia peto ötököitä, kuten upeita valeskorpioneja. Suurinkaan luonnonystävä tuskin ilahtuu banaanikärpäsistä tai jauhokoisista. Kiusalliset kumppanit Kaikki kotiin pyrkivä elonkirjo ei toki ole harmitonta, vaan mukaan mahtuu myös loisia, homesienistä ruoka-aineita naposteleviin hyönteisen toukkiin. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa! Jokakodin kaveri Kotoisan elonkirjon tutuimpia edustajia ovat kolmisukahäntäiset, ja niistä etenkin sokeritoukka. Kukkapöydän ekosysteemi Huonekasviharrastajat tuntevat tämän kaksikon: hyppyhäntäinen ja harsosääski. Nimikin jo kertoo, että nämä otukset syövät huonepölyä, eli vaatteistamme ja iholtamme irronneita hitusia. Esimerkiksi banaanikärpäsillä, sekä aikuisilla että toukilla, on vilkas sosiaalinen elämä
40 suomenluonto.fi 40 suomenluonto.fi
Puolisoni Risto on ripustanut kaikkialle linnunpönttöjä, mikä on selvästi lisännyt siivekkäiden määrää. T avoittelemani runoilijan lempeys on silti joskus koetuksella. Oravat ovat saaneet pitää pesänsä talon vinttikerroksen kätköissä – emme alkaneet tukkia katon rajaan nakerreltuja reikiä – ja palleroisia risupesiä on ilmestynyt myös pihapiirin mäntyihin. Kun muutimme nykyiseen kotiimme, jälkien perusteella tontti oli monen eläimen reviiriä, joten tiesimme olevamme niiden kannalta tulokkaita, pahimmassa tapauksessa pelottavia tunkeilijoita. Tuntuukin irvokkaalta, että orava on yhä riistalajien listalla. Runoilija puolestaan kummastelee kummastelijoita ja muistuttaa heitä taajaman luonnonhistoriallisesta menneisyydestä, kuten Tero Tähtinen Avain-lehden artikkelissaan toteaa. Oravat ovat viihtyneet, ja parhaimmillaan olemme saaneet seurata ainakin seitsemän eri yksilön puuhia. Vai kummastuttaa kun jänis, hirvi, mäyrä, eksyy pihalle. Ruokinta-automaateilla on tilaa sekä oraville että linnuille. Kärttyisyyttäni ei helpottanut siemenkasvatuksessa olleiden herneiden kohtalo. Jänis ei niitä syönyt mutPIHAN VIERAAT TEKSTI AURA KOIVISTO KUVITUS SESILJA LINDELL Aura Koivisto pohtii suhtautumistamme luontoon ja toivottaa sen edustajat tervetulleeksi omalle pihalleen. Ihmiset kummastelevat, kun jokin eläin tulee heidän pihalleen. Olemme yrittäneet minimoida haittojamme, ja ehkäpä joillekin olemme olleet jopa hyödyksi. Olen innokas kotipuutarhuri ja viljelen kaikenlaista syötävää perunoista porkkanoihin. suomenluonto.fi 41 Eila Kivikk’ahon runossa Uudet pihat nousee esiin tyypillinen ilmiö. Kun viime kesänä nuori metsäjänis pisteli poskeensa kaikki kaalien ja lanttujen taimet, naamani venähti. Niiden rypymaillehan koko taajama tehtiin! Asia ei aina jää kummasteluun vaan saatetaan suorastaan raivostua, kun jokin eläin ilmestyy ihmisen omakseen katsomalleen reviirille. Pidän runoilijan ymmärtäväisestä suhtautumisesta, ja puolisoni kanssa olemme sitä tavoitelleet. Tämä tuntuu mukavalta, sillä yleisesti ottaen oravakannat ovat laskusuunnassa — metsätalous kun ei metsälajeja hemmottele. E
42 suomenluonto.fi ta nakersi varret poikki, eikä kasveille tee hyvää, jos varsi erotetaan juurista. Hätäpäissäni suojasin pensaat kietomalla niiden ympärille hallaharsoja ja kiinnittämällä harsot kivien avulla maahan. Syyskesällä katkomispuuha kohdistui mustaherukkapensaisiin, mikä yllätti, sillä voimallisesti tuoksuvat mustaherukat eivät yleensä ole jänisten mieleen. Onhan jäniksillä muutakin vihreää syötävää kuin minun vihannekseni. H ärkäpapu on kotipuutarhurille huoleton viljeltävä. Myyrillä on hämmästyttävä kyky vainuta esimerkiksi ruukkuihin kylvetyt kurkunsiemenet, joten nykyään suojaan kylvöruukut verkoilla. Elokuussa huomasin, että jokin eläin oli rikkonut kuivia palkoja ja syönyt niistä siemenet juuri tuleentumisen kynnyksellä. Toimenpide auttoi, ja kun ennen talvea otin harsot pois, jänis ei enää jatkanut hammastelujaan. Tuolloin palot kerätään vasta kuivina ja tummanpuhuvina, kun siemenet ovat kypsyneet. Syötävät palot kerätään jo vihreinä, eivätkä ne näytä eläimiä kiinnostavan. Kasvihuoneella puolestaan metsämyyrät ovat koetelleet hermojani. Viritin elävänä pyytävän loukun kyydittääkseni jyrsijän muualle, mutta yhden kyyditettyäni tilalle tuli toinen, sitten kolmas… Vihdoin älysin pudottaa jo nakerretun tomaatin maahan kasvin juurelle: myyrät keskittyivät siihen eivätkä kiipeilleet tekemässä uusia vahinkoja. Muut eläimet eivät yksinkertaisesti tiedä, että joku kasvattaa kasveja. Isosta pihvitomaatista riitti syötävää pitkäksi aikaa. Epäilin myyriä — niiden touhuja oli vaikea estää — mutta koska edellä kuvattu jänis oli yksi mahdollisuus, kiedoin jäljelle jääneiden papujen ympärille hallaharsoa. Koska metsämyyrät ovat hiirimäisen eteviä kiipeilijöitä, ruukkujen sijoittelu pöydille ei riitä.. Toisaalta jänikset eivät erottele viljelykasveja ja luonnonkasveja, joten jos lantun lehti osuu kohdalle, miksei se sitä maistaisi. Koska metsämyyrät ovat hiirimäisen eteviä kiipeilijöitä, ruukkujen sijoittelu pöydille ei riitä. Sen sijaan oman kylvösiemenen kasvatus vaatii valppautta. Koska olin aiemmin viljellyt ilman vastaavia ongelmia, olin tuudittautunut uskoon, ettei niitä tule. Niinpä ensi keväänä on syytä virittää kasvimaan ympärille jonkinlainen aita. Viime kesänä myyrät napostelivat tomaatteja
Katekiistasta huolimatta rastaat ovat aina tervetulleita pihallemme. Viherpeipot ja punatulkut ovat monena keväänä napostelleet punaherukoiden silmut niin tehokkaasti, ettei marjoja ole tullut. Ehkäpä yhä useammat suovat elämisen oikeuden pihansa ulkopuolella kohtaamilleen käärmeille, mutta pihoilla saattaa karttu vielä paukkua tai vesuri heilahtaa. Pihoilla vierailevat sudet voidaan toki tappaa ja näin välillä tehdään, mutta uusia tulee tilalle niin kauan kuin petoja houkutteleva hölmöily jatkuu. Asutuksen liepeillä liikkuvat sudet leimataan vaarallisiksi häiriköiksi. Suomi oli viimeinen EU-maa, joka rauhoitti kyykäärmeen. Jopa luonnonkasvien puolesta ollaan huolissaan, sillä etenkin saaristossa ketojen, niittyjen ja lehtojen kukkaloisto on laiduntamisen paineessa vähentynyt. Jokin niitä sinne houkuttaa, ja epäilen, että useimmissa tapauksissa houkuttimena toimivat lemmikkieläimet — niin yleisesti kissat juoksentelevat irrallaan ja koirat hoitavat pihapissansa ilman valvontaa, tai pahimmassa tapauksessa koiria pidetään yötä päivää ulkohäkeissä. Minä nostelen katteet takaisin kasvipenkkeihin — ja seuraavana päivänä ne ovat taas levällään pitkin käytäviä. Eikö osata ajatella, että tyhjä reviiri taas täyttyy. Ei ole kuitenkaan kovin vaikeaa pyydystää kyitä turvallisesti pitkävartisen koukkukepin avulla ämpäriin ja kuljettaa muualle. Siemenvaras sai vapautensa, jonka jälkeen tiukensin harsojen kiinnitystä kivien ja pyykkipoikien avulla. suomenluonto.fi 43 Yllättävä syyllinen selvisi, kun eräänä aamuna menin kasvimaalle. E teläisessä Suomessa puutarhurien suurin harmin aihe ovat tietysti valkohäntäja metsäkauriit, jotka viime vuosina ovat kovasti runsastuneet. Harson sisällä räpisteli viherpeippo! Se oli säikähtänyt minua eikä hätäännyksissään löytänyt enää harsosta ulos. Syynä voi olla myös asutuksen tuntumassa harjoitettu riistaruokinta, joka kerää petoeläimiä kiinnostavia saaliita. Eihän valkohäntiä Suomessa edes olisi, elleivät metsästäjät olisi tuoneet niitä, ja kauriiden määrää on riistaruokinnalla jatkuvasti paisutettu. Samalla kauriita saalistavia susia ja ilveksiä halutaan tappaa. M iksi tappaminen silti niin usein on ensimmäinen mieleen tuleva keino, kun keskustellaan jostakin hankalaksi koetusta eläimestä. Pitäisi kuitenkin pohtia, miksi sudet karkotusyrityksistä huolimatta kiertelevät pihoja. Viljelypuuhissani rastaista on kiusaa lähinnä siksi, että lieroja etsiessään ne lennättelevät katteeksi laittamaani ruohosilppua ympäriinsä. Suhtaudun verkkoihin varovaisuudella, sillä linnut ja siilit saattavat takertua niihin. Ilman kunnollista verkkoaitaa hedelmäpuut, koristepensaat ja muut viljelykset ovat vaarassa. S uomalaiset pitävät itseään luontokansana, mutta joskus edellytys tuntuu olevan se, että luonto pysyy kurissa. Ikään kuin ihmisellä pitäisi aina olla oikeus määrätä rajat, joita luonto ei saa ylittää. Ehkä oleellista ei aina ole ongelman ratkaiseminen vaan eläimen rankaiseminen. Usein tapahtumista Suomi oli viimeinen EU-maa, joka rauhoitti kyykäärmeen. Näin on käynyt linturuokinnan läheisille pensaille, mutta kun pensaita on muuallakin, emme ole jääneet ilman marjoja. Sopuisa yhteiselokaan ei arkojen matelijoiden kanssa ole mahdotonta, ainakin ellei pihalla liiku pikkulapsia tai lemmikkieläimiä. Kaikenlainen patio-, porrasja kivetysinnostus kertoo, että mökeilläkin luonto halutaan pitää etäisyyden päässä. Tähän ajatteluun kuuluu se, että petoeläinten on pysyttävä metsässä — tai oikeastaan näkymättömissä, sillä nykyään niiden liikkeitä kontrolloidaan myös metsiin sijoiteltujen riistakameroiden avulla. Ongelmat johtuvat yksinomaan ihmisten toimista – tekisi mieli sanoa sähläämisestä – ja siksi on väärin suhtautua vihamielisesti eläimiin, jotka vain elävät omaa elämäänsä. Tappaminen ei ole luotettava eikä pysyvä ratkaisu — ellei sitten kantoja ”säädellä” siihen malliin, että populaatiot käytännössä hävitetään, mutta sellaista tavoitetta ei ainakaan virallisesti esitetä. Kuten tiedetään, kaurisvaiva liittyy metsästysharrastukseen. Lainsuojan kyy sai vasta vuonna 2023, ja siinäkin kotipihalla tappamiseen jätettiin varaus. Lainsuojan kyy sai vasta vuonna 2023.. Entä pihapiirissämme liikkuvat eläimet, jotka jopa pelottavat. Rastaat eivät ole koskaan ahnehtineet marjoja niin paljon, että olisi tuntunut tarpeelliselta viritellä verkkoja pensaisiin. Mutta nielen ärtymykseni, niin ihana on keväinen rastaskonsertti
Olemmeko me ihmiset ihan oikeasti rationaalisia olentoja. Joskus taas voi todeta, ettei eläimen aiheuttama vahinko lopulta ollutkaan niin kuohuttava kuin miltä se ensin tuntui. 44 suomenluonto.fi kerrotaan närkästyneesti puhisten, ja eläintä sanotaan ”röyhkeäksi”, ikään kuin se olisi ymmärtänyt vahingoittavansa jonkun omaisuutta ja olisi vastuullinen teoistaan. 1995) ja Tero Tähtisen kirjoitus ”Eksyneitä eläimiä ja hitaita puita: Ympäristön politisoituminen suomalaisessa luontorunoudessa” kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehdestä Avain 3/2012, luettavissa myös netistä: https://doi.org/10.30665/av.74878) Pihapiirissämme ovat oravien ja jänisten ohella liikkuneet niin ilvekset, ahmat kuin metsäpeuratkin.. Kaikilla on vähintään yhtä suuri oikeus oleskella tontilla kuin meilläkin. Vuosien varrella pihapiirissämme ovat oravien ja jänisten ohella liikkuneet niin ilvekset, ahmat kuin metsäpeuratkin, ja kerran postilaatikolla pääsin näkemään suden. Tärkeintähän on, että niitä kaikkia on – siis muitakin eläimiä kuin meitä ihmisiä. Eila Kivikk’ahon runo ”Uudet pihat” kokoelmasta Ruusukvartsi (v. No emme ole, tiedän sen itsestänikin, mutta aina voi yrittää, ja vainon ja vihanpidon sijaan kannattaisikin miettiä, miksi eläimet toimivat niin kuin ne toimivat, ja miten niiden aiheuttamia vahinkoja voisi ehkäistä ennalta
suomenluonto.fi 45 K U V A : SO M A H EL SI N K I
46 suomenluonto.fi. 46 suomenluonto.fi VIHREÄN SIIRTYMÄN VAARAT TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVAT VILLE SUORSA, ANTTI HAATAJA JA RALF EKQVIST Tuulivoimaa tarvitaan fossiilisista polttoaineista irtautumiseen, mutta missä vaiheessa voimaloista muodostuu uhka luonnolle
Eläimet myös karttavat tuulivoima-alueita. Siinä selvitetään suunnitellun tuulivoimala-alueen vaikutukset muun muassa ympäröivään luontoon ja alueen asukkaisiin. Vaikka tuulivoimalla tuotettava sähkö on käytännössä päästötöntä, voimaloiden rakentamiseen liittyy riskejä. Avoimessa ympäristössä eläimet väistävät voimaloita kauempaa kuin metsässä. Uusia voimaloita on suunnitteilla pelkästään Pohjois-Pohjanmaalle 4000, koko maahan yli 11 000. Siksi voimaloiden välinen etäisyys on tyypillisesti yli puoli kilometriä. Se lisää rakennuspainetta syrjäseuduille, eli luontoon. Tuulivoiman tutkitusti haitallisia luontovaikutuksia ovat muun muassa rakentamisen aiheuttama maankäyttö ja elinympäristöjen pirstoutuminen. Linnut, varsinkin kaartelevat petolinnut ja lokit, saattavat törmätä voimaloihin. Voimalahankkeiden ympäristövaikutusten arvioeli yva-menettelyitä ja kaavoitusta Pohjois-Pohjanmaalla valvovan viranomaisen näkökulmasta markkinat käyvät nyt kuumana. Tuulivoimala-alueet vaativat myös paljon maata. Yksittäisiä voimaloita ei voi rakentaa tiiviisti, sillä ne heikentävät toistensa tehoa. Tuulivoiman rakentaminen on ruuhkauttanut viranomaistehtävät. Kaikille vähintään kymmenen yksittäisen voimalan tai kokonaisteholtaan vähintään 45 megawatin tuulivoimala-alueille täytyy tehdä ympäristövaikutusten arviointi. Voimaloita ei haluta meluhaittojen takia kaavoittaa liian lähelle asutusta tai kesämökkejä. suomenluonto.fi 47 T uulivoimaa rakennetaan Suomeen nyt enemmän kuin koskaan. Nykyisin rakennettavien voimaloiden napakorkeus yltää jo yli 150 metriin, joskin niitä tarvitaan saman sähkön tuottamiseen vähemmän kuin pienempiä voimaloita. suomenluonto.fi 47 Pohjois-Pohjanmaan Kalajoen tuulivoimaloita.. Jo nyt maakunnassa on eniten tuulivoimaa, peräti 564 kaikista maamme 1468 voimalasta. Kurjet, pöllöt, metsäkanalinnut ja porot kiersivät voimalat keskimäärin viiden kilometrin etäisyydeltä ja lepakot kilometrin etäisyydeltä, Biological reviews -tiedelehdessä julkaistu tutkimus kertoo. Se onkin tarpeen, sillä tuulivoima auttaa siirtymään kohti vähäpäästöistä energiaa ja vie askeleen lähemmäs ilmastotavoitteita. Lukuja voidaan pitää vähimmäisarvioina, sillä tutkimuksessa selvitettiin alle sadan metrin korkuisten tuulivoimaloiden vaikutuksia. Tuulivoimaloiden rakentaminen käy erityisen kiivaana Pohjois-Pohjanmaalla. Luonnonvarakeskuksen tuoreen yhteenvetotutkimuksen mukaan lintuja nisäkäslajeista 60–70 prosenttia väistää voimaloita. Ylikuumenneet tuulivoimamarkkinat ovat joissakin tapauksissa johtaneet myös siihen, että vaikutusarviointeja ei tehdä riittävän huolellisesti. Alueellisten elinkeino-, liikenneja ympäristökeskusten (ely) tehtävä on valvoa, että yva-menettelyt toteutuvat lakien mukaisesti. Ydinkysymys on, kuinka voimalat ja niihin liittyvät sähkölinjat sijoitetaan niin, että ne eivät kiihdytä luontokatoa. Vaikka tuulivoimarakentaminen on korkojen nousun myötä hidastunut, se ei vielä näy ely-keskuksille yva-menettelyyn tulevien hankkeiden määrässä
Linnustoselvitysten suhteen puutteellisia yva-selostuksia oli myös 13, EU:n luontoja lintudirektiivin suojaamien lajien osalta 16. Vaelluksen aikana metsäpeura ei ole yhtä arka kuin kesällä, vaan ohittaa tiet ja ihmisen rakennelmat matkallaan talvilaitumille. Voimalahankkeita on vireillä paljon, joten olemassa olevien ja suunniteltujen tuulivoimala-alueiden yhteisvaikutusten arviointi on usein hyvin ylimalkaista. Yva-selostus oli puutteellinen yhteisvaikutusten arvion osalta 13:ssa tapauksessa. Näin rakentaminen todennäköisesti kasvattaa metsäpeuran riskiä joutua suden saaliiksi. Tuulivoimaa varten rakennetaan huoltoteitä ja voimalinjoja, jotka helpottavat suden liikkumista maastossa. Luonnonvarakeskuksen metsäpeuratutkija Antt i Paasivaara päätyi samaan väistämisetäisyyteen arvioidessaan tuulivoiman vaikutuksia metsäpeuraan Keski-Suomen maakuntakaavaa varten. Vain yhdestä yva-menettelystä viranomainen ei löytänyt huomautettavaa. Metsäpeura kärsii rakentamisesta ja metsähakkuista.. Lausunnossa viranomainen arvioi vaikutusarvion laadun ja mahdolliset puutteet. Lisäksi huonosti sijoitetulla rakentamisella on epäsuoria vaikutuksia peurojen elämään, samalla kun rakentaminen vähentää ja pirstoo elinympäristöjä. ”Kun yhteisvaikutusten arviointi on epämääräistä, vedotaan joko siihen, että naapurihankkeesta ei ole riittävästi tietoa, tai että ei yksinkertaisesti ole työkaluja. Ympäristöministeriö on tehnyt yva-yhteysviranomaisille eli ely-keskuksille tukiaineiston yvien arviointia varten. Metsäpeurat todennäköisesti välttävät tuulivoimaloita, joka lisää toiminnallista luontokatoa. Silloin kokonaisvaikutusten arvio jää pintapuoliseksi”, Takalo sanoo. Porot väistävät tuulivoimaloita keskimäärin noin viiden kilometrin päässä, kertoo Biological Conservation -tiedelehdessä marraskuussa julkaistu yhteenvetotutkimus. Suomen Luonto kävi läpi Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen antamat tuulivoimaan liittyvät lausunnot yva-selostuksista, eli perustellut päätelmät, vuosilta 2021–2023. Lajilla on voimakas vaelluskäyttäytyminen, eli metsäpeura viettää kesät ja talvet eri alueilla. Oppaan mukaan yva-lausuntoa tekevän viranomaisen tulee arvioida ”onko vaikutukset ja yhteisvaikutukset tunnistettu systemaattisesti ja kattavasti”. Pohjois-Pohjanmaan liitto on laatinut luonnoksen energiaja ilmastovaihemaakuntakaavasta. Avoimessa ympäristössä, kuten avosoiden, hakkuuaukkojen ja taimikoiden läheisyydessä, poro väistää tuulivoimaloita kauempana kuin mäkisessä maastossa tai metsässä, missä näkyvyys on heikompi. Yhdeksässä tapauksessa tuulivoimaa suunniteltiin paikkaan, jonka tulisi kaavan mukaan toimia rakentamattomana ekologisena yhteytenä suojelualueiden välillä. Tuulivoiman vaikutuksia metsäpeuraan on arvioitu samaan lajiin kuuluvien porojen ja metsäkaribujen avulla. Voimala-alueiden sijoittelua, määrää ja laajuutta tulisikin ohjata laajemman mittakaavan maankäytön suunnittelulla, ERÄMAIDEN METSÄPEURA Metsäpeura on erämainen laji, joka varsinkin vasomisen aikana välttää ihmisasutusta ja teitä. Kolmen vuoden aikana Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus antoi 19 perusteltua päätelmää. Sen kanssa ristiriitaisia hankkeita oli 13. Näin on havaittu käyvän metsäkaribulle, joka on metsäpeuraa vastaava pohjois-amerikkalainen villipeuran alalaji. Sillä, millaista maisema voimaloiden ympärillä on, on myös merkitystä. Suoraa tutkimustietoa ei vielä ole, mutta tänä vuonna Luonnonvarakeskus on aloittanut viisivuotisen tutkimuksen yhdessä Suomen Tuulivoimayhdistyksen ja tuulivoimayritysten kanssa. Nykyisen tutkimustiedon perusteella voidaan olettaa, että vasomisalueet ovat herkimmät tuulivoiman häiriövaikutuksille. 48 suomenluonto.fi Puutteelliset arviot yhteisvaikutuksista Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen ylitarkastaja Minna Takalon mukaan tuulivoimabuumin suurin ongelma on puutteellinen yhteisvaikutusten arviointi
Huonosti sijoitetut tuulivoimalat lisäävät lintujen törmäyskuolleisuutt a, mutt a voivat myös pirstoa niiden elinympäristöjä. Energiaja ilmastovaihemaakuntakaava tulee viranomaisten ja kun tien kommentoitavaksi alkuvuonna 2024, ja kaavan julkinen kuuleminen on vuoden lopussa. suomenluonto.fi 49 kuten maakuntakaavalla, tässä jutussa haastatellut tutkijat ja virkahenkilöt sanovat. Kartassa vasemmalla näkyy mustalla rajatt una kaksi lähintä hankealuett a, ja samalla käy ilmi merituulivoimaalueiden kokoluokka. Selvitysten kohdentamisessa parantamisen varaa Tuulivoiman kokonaissuunnittelu laahaa hankkeiden perässä, mutta Takalon mukaan yva-menettelyssä on muitakin ongelmia. Selkälokki Rannöarnalla, jossa pesii Itämeren suurin selkälokkikolonia. Tutkimuksen yhteenveto on yhä kesken, eivätkä tiedot ole vielä julkisia. ”Nyt Pohjois-Pohjanmaalla ollaan vaihemaakuntakaavan osalta ehdo tusvaiheessa, jossa kaavan tuulivoima-alueiden sijoittumista ja kokoa on tarkennettu maisemaan, maakotkaan ja pian myös Natura-alueisiin liittyvien rajoitteiden osalta”, Takalo kertoo. Takalon mukaan ongelma on se, että yritykset selvittävät joka kohteessa luontoarvoja samantyyppisellä sapluunalla. Hän kertoo, että Pohjois-Pohjanmaalla hankkeiden vaikutusarviointien heikkous on usein se, että selvityksiä ei ole tehty riittävästi, tai että niitä ei ole osattu kohdentaa oikein. Seurantatutkimuksen tarkoitus on selvittää, minne lokit ja ruokit suuntaavat ruoanhakuun pesimäluodoltaan. Tuulivoimaloiden ympäristövaikutusten arviointeja toteuttavat konsulttiyhtiöt, joista moni toimii koko maassa. Kartassa vasemmalla näkyy mustalla rajatt una kaksi lähintä hankealuett a, ja samalla käy ilmi merituulivoimaalueiden kokoluokka.. Vaikka toimintakenttä on laaja, yritysten tulisi silti huomioida paremmin kunkin hankealueen lajiston ja luonnon erityispiirteet. OX2 Åland kuitenkin antoi Suomen Luonnolle yhden selkälokin lentoreitin. Korkeimmillaan lokki kävi kaartelemassa yli 600 metrin korkeudessa. Minna Takalon mukaan maakuntakaavaluonnokseen on merkitty tuulivoimalle potentiaalisia alueita liian löyhillä kriteereillä, eikä suojavyöhykkeitä herkkiin luontokohteisiin ole mietitty loppuun saakka. KU VA : RA LF EK Q VI ST KA RT TA : OX 2 ÅL AN D Selkälokki Rannöarnalla, jossa pesii Itämeren suurin selkälokkikolonia. Lokki yllätt i! Se lensi reilussa vuorokaudessa 357 kilometrin lenkin pohjoiseen, Porin pohjoispuolelle. ”Lopputulos on se, mihin ely-keskus ottaa kantaa”, hän lisää. Selkälokit näytt ävät ruokailevan kaukanakin Selkämerellä, jonne on suunnitt eilla paljon tuulivoimaa. Selkälokit näytt ävät ruokailevan kaukanakin Selkämerellä, jonne on suunnitt eilla paljon tuulivoimaa. SELKÄLOKKI KÄY KAUKANA KALASSA Tuulivoimayhtiö OX2 Åland valjasti kahdeksan selkälokkia satelliitt ilähett imillä Rannörarna-luodoilla Pohjois-Ahvenanmaalla. Myös ruokkien liikkeitä tutkitt iin vastaavasti
Kuntien pitäisikin Takalon mukaan suhtautua yva-menettelyyn avoimin mielin. Onko voimala-alueella tai sen lähellä esimerkiksi ekologinen yhteys tai petolinnun reviiri. Hankevastaavan tulisi yhdessä viranomaisen kanssa suunnitella, mitä yva-ohjelmavaiheessa pitäisi tehdä. Se näkyy laadun heikkenemisenä ja vaikuttaa myös viranomaisen työmäärään. Jos yva-selostus on joltakin osin puutteellinen, hanke etenee kaavaehdotusvaiheeseen, kunhan siinä korjataan yva-selostuksessa havaitut puutteet. Kuinka suunniteltu voimala-alue muuttaisi niitä, ja mikä on muutoksen merkitys. Tuulivoiman sähkönsiirtoyhteyksiä suunnitellaan nopealla tahdilla. Yleensä hankkeen ympäristövaikutusten arviointi perustuu yhden maastokauden aikana tehtyihin selvityksiin. Takalon mukaan usein näyttää käyvän myös niin, ettei riittävä tieto siirry maastossa selvityksen tehneeltä henkilöltä hankkeen pääkonsultille, joka lopulta vetää selvitysten tulokset yhteen ja kokoaa arvion hankkeen vaikutuksista. Näin oleelliset luontoarvot tulisivat kerralla kunnolla selvitetyiksi, ja hanke saadaan etenemään sujuvasti kunnan käsittelyyn. Melkein puolet yva-selvityksistä on puutteellisia. Tuulivoimahankkeita suunnitellaan samoille seuduille.. Alkuvaiheessa voimala-alue olisi Takalon mukaan tärkeää nähdä hankeaihiona, joka voi vielä muuttua. Kynnys yvan täydennyspyyntöön on korkea, sillä puutteen täytyy olla merkittävä tai puutteita täytyy olla useita. Näiden puutteiden täydentäminen ruuhkauttaa ely-keskusta, sillä samat viranomaiset joutuvat valvomaan ja paimentamaan hanketta, jotta vaaditut ehdot varmasti täyttyvät ennen kaavan hyväksymistä. Sen tarkoitus on muokata hanketta niin, että se olisi ekologisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävä. ”Eikä niin, että yva on pakollinen vaihe, jonka jälkeen hanke viedään läpi kuten alun perin suunniteltiinkin”, Takalo sanoo. Selostusvaihe, jossa esitellään yva-menettelyn tulokset ja kerrotaan kuinka vaikutusarvio on tehty, on merkittävä. Yva-menettelyn lopputuloksen perusteella esimerkiksi kunta päättää, voiko hanke edetä, ja minkä laajuisena. Ne vaativat leveitä uusia maastokäytäviä ja jäävät epämääräiselle suunnittelulle”, Takalo kertoo. Tietojen avulla hankevastaava pystyy arvioimaan mitä vaikutuksia tuulivoimalan rakentamisella olisi suhteessa alueen herkkyyteen, ja pystyy perustelemaan asian myös viranomaiselle. ”Usein hanke tulee meille yva-menettelyyn siinä vaiheessa, kun selvitykset on jo laadittu ja hankkeella on kiire”, hän kertoo. ”On ongelma, jos yhteenvedon tekijä ei ymmärrä tai saa riittävästi tietoa alueen herkkyydestä”, Takalo sanoo. Vihreään siirtymään liittyvä sujuvoittaminen tapahtuukin Takalon mukaan parhaiten niin, että hanke valmistellaan huolellisesti. Kurkien muuttoreitit kulkevat Perämeren rannikkoalueita pitkin. Hankkeiden ja voimaloiden määrät ja megawatit ovat niin suuria, että tarvitaan isoja, 400 kilovoltin voimajohtoja. Voimajohtojen viidakko Tuulivoiman kolmas ongelma on mittava sähkönsiirto. Maastoselvitysten kohdentaminen oleellisimpiin seikkoihin vaatii taustatyötä ja paikallisten luontoarvojen ja lajiston tuntemusta. Takalon mukaan riittävät ja oleelliset tiedot ovat kuitenkin vaikutusarvioinnin perusta. ”Nyt meillä on suuria voimajohtoja yva-menettelyissä erikseen tai yhdessä tuulivoimahankkeen kanssa. ”Enenevissä määrin on yva-selostuksia, joita harkitaan palautettavan täydennettäviksi", Takalo kertoo. Aikaisemmin vain valtakunnanverkon haltija Fingrid on luvittanut ja hallinnoinut niitä. 50 suomenluonto.fi ”Konsulttiyritys ei aina tiedosta minkä luontoarvojen selvittämistä tietyssä kohteessa tulisi erityisesti painottaa”, Takalo sanoo. Ylitarkastaja Minna Takalon mukaan melkein puolet viimeaikaisista yva-selvityksistä Pohjois-Pohjanmaalta on ollut eri vaikutustyyppien osalta joko puutteellisia tai liian kiireellisesti valmisteltuja. ”Se on kunnan etu, hankevastaavan etu ja ely-keskuksen etu”, Takalo sanoo
Uusi tieto on tarpeen, sillä matalikoita haluttaisiin käyttää joko hiekanja soranottoon tai merituulivoiman rakentamiseen. Laskennat kohdennettiin alle 20 metriä syville merialueille, sillä niiden ennakoitiin olevat tärkeimpiä levähdysja ruokailualueita vesilinnuille, kuten haahkoille, allille, pilkkasiiville ja mustalinnuille. ”Vihreä siirtymä on hyvä asia, mutta nyt se menee markkinat ja raha edellä.” KORSNÄSIN MATALIKKO ON MERISORSIEN MIELEEN Suomen ympäristökeskuksen tutkijat laskivat Korsnäsin edustan matalikolla 31 000 mustalintua ja miltei 3000 pilkkasiipeä keväällä 2023. Ulkomerialueiden matalikoiden merkitys linnuille on huonosti tunnettu. Suunnitelmasuma Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus on saanut ympäristöministeriöltä lisäresursseja vihreän siirtymän jouduttamiseen, mutta onko niitä saatu riittävästi. Se tekee tuulivoimasta entistä houkuttelevampaa. Lisäksi väestöntiheys on Suomessa alhainen. Siksi olikin tarpeen selvittää ulkomerialueiden merkitys linnustolle. Lisäksi tuulivoimaloiden vuokratulot maanomistajille ja kunnille ovat nousseet kolmin–nelinkertaisiksi siitä, mitä ne olivat viisi tai kuusi vuotta sitten. ”Tämä on uutta tietoa, josta emme tienneet aikaisemmin”, Mikkola-Roos sanoo. Voimalaalueiden sijoittaminen syville merialueille minimoisi haitat luonnolle.. ”Vihreän siirtymän suunnitelmia ja hankkeita on niin paljon, että resurssit eivät pysy perässä”, Takalo sanoo. Pohjanlahdelle suunnitellaan paljon merituulivoimaloita sekä Suomen että Ruotsin aluevesille. Ulkomerialueiden laajat vesilintulaskennat järjestettiin ensimmäistä kertaa lentolaskentoina, sillä veneestä lintujen laskeminen on hidasta ja työlästä. Tuulivoimaloille on helpompi löytää tilaa harvaan asutuilta seuduilta verrattuna tiheästi asutettuihin maihin. ”Tuulivoimayhtiö tekee bisnestä, saa tehdä voimajohdon ja käyttää samaa pakkolunastusmenettelyä kuin yleisen edun mukaiset valtakunnan verkon sähkölinjat”, Takalo kertoo. Suomi on ulkomaisille tuulivoimasijoittajille houkutteleva maa, sillä maassamme on selkeä lainsäädäntö, ja siten hankkeen eteneminen on riskitöntä. Keskikesällä laskijat löysivät myös yhteensä 5000 sulkivaa merihanhea pitkin Selkämerta. suomenluonto.fi 51 Se on epäreilua erityisesti maanomistajille, koska voimalinjan rakentamisessa sovelletaan lunastusmenettelyä. ”Sijoittajat olivat liikkeellä jo ennen Orpon hallitusohjelman sujuvoittamista”, Takalo sanoo. ”Meidän rooliksi viranomaisina jää toppuutella hankkeita, että mitä jos kuitenkin tehdään selvitykset kunnolla”, Takalo sanoo. ”Alue on hurjan tärkeä mustalinnulle, ja sinne Metsähallitus suunnittelee tuulivoimala-aluetta”, Suomen ympäristökeskuksen erikoissuunnittelija Markku Mikkola-Roos kertoo. Useamman kuin joka toisen Suomessa toimivan tuulivoimayhtiön osake-enemmistö on ulkomaisessa omistuksessa. Laskennat toistetaan seuraavan kerran vuonna 2026
52 suomenluonto.fi Hämähäkkien luolassa
Se tunnetaan nykyään Ryövärinluolana. Sen länsipuolella on pienempi luola. Tepastelemme kallion laella, sitä halkovaa kanjonia seuraillen. Se on ahdas, eikä sinne pääse kuin ryömimällä. Järeän petäjän juurelle kertynyt risaisten käpyjen kasa paljastaa paikan vakituiseksi tikan pajaksi. Parinkymmenen metrin päässä urakoi toinen tarmokas takoja. Närhi rääkäisee jossain lähellä, kuin varoitukseksi. Kosteasta karikkeesta uhkuu tuhti maan tuoksu. Keto-orvokki jaksaa vielä kukkia siellä täällä. Portinvartija Ilmankosteus tuntuu iholla. suomenluonto.fi 53 Hämähäkkien luolassa TEKSTI JA KUVAT JUKKA PALM S yksyisenä sunnuntaina tasaisen harmaa pilvimassa pidättelee sadetta. Sänkipeltoa halkovaa tietä körötellessämme liitää metsähanhiparvi aurana editsemme ja laskeutuu laiduntamaan. Siellä elää harvinaisia hämähäkkejä. Emme kuitenkaan vielä mene pääluolaan. Harvinainen luola-aukokki on suomalaiseksi hämähäkiksi kookas.. Kuusiston saaren läpi kulkevalta Saaristotieltä haarautuu mutkitteleva pikkutie kohti Ryövärinholmaa. Muhkeiden sammalien ja kellastuneiden lehtien peittämä kallio on liukas, ja jokaiseen askeleeseen pitää keskittyä. Kaverikseni retkelle kiven sisään on lähtenyt turkulainen luolailija Ralf Strandell. Mereltä katsottuna suuaukon peittää sankka ruovikko, joka nyt huojuu kellertävänä syysasussaan. Ja kolmas kommentoi terävästi – kik-kikkik! Lienevätkö syksyisen ennätysvilkkaan käpytikkavaelluksen myötä tänne saapuneita. TEKSTI JA KUVAT JUKKA PALM Muinainen maanjäristys on repinyt Kaarinan Kuusiston länsipuolella sijaitsevan Ryöväriholman saaren kallioperään liki satametrisen railon. Luolatamineita pukiessamme käpytikka hakkaa oksanhaaraan kiilaamaansa käpyä aivan yläpuolellamme. Ryövärinluola alkaa avoimena kanjonina lähes meren rannasta. Meren lähellä kalliomaasto on vähän avoimempaa
Luola jatkuu suorana toiset kolme metriä. Tänne he myös piilottivat aarteensa. Kiven sisään Ryövärinluola on muinaisen maanjäristyksen kallioperään lohkaisema rakoluola. Pienen kiven päällä, kuin valtaistuimella ikään, kököttää rupikonna. Ei auta kuin peräy tyä ja jättää seuraavan mutkan tutkiminen tuonnemmaksi. Sinne asti en kuitenkaan tohdi änkeytyä. Pituutta koko Ryövärinluolalla on liki sata metriä ja syvimmillään luolasto sukeltaa yhdeksän metrin syvyyteen kallion pinnasta mitattuna. Isoja holvimaisia luolia on kolme, ja niiden yhteispituus on kolmisenkymmentä metriä. Merirosvojen tyyssija Liekö mereinen sijainti kirvoittanut tarinan, jonka mukaan luola on nimetty Ryövärinluolaksi. Juopuneet ryövärit savustettiin ulos luolasta ja hirtettiin kallion laella kasvaneisiin mäntyihin. Äänimaisemaa hallitsee hiljainen aaltojen loiske eikä mekastavista ryöväreistä tai raivokkaasta lynkkausjoukosta ole tietoakaan. Entisaikoina sen uskottiin merkitsevän aarteen paikkaa. Piika johdatti kyläläiset luolalle. Alas laskeutuminen ja ylös nouseminen edellyttää jonkinlaisia kiipeilytaitoja. Ryövärinluolassa vuorott elevat avoimet kanjonit ja holvimaiset luolat. 54 suomenluonto.fi Tarun mukaan merirosvot piileskelivät luolassa satoja vuosia sitten. Kolmen metrin päässä suulta on tiukka 90 asteen käännös oikeaan. Niissä mahtuu hyvin kävelemään. Järkäleiden lomasta pääsee pujottautumaan syvemmälle luolaan. Mutkan ohi pääsee vain kyljellään. Seuraavaa mutkaa nimittäin vartioidaan. Vuosia myöhemmin piika onnistui pakenemaan rosvojen sammuttua tavallista ankarampien juominkien jälkeen. Tarun mukaan lähistölle ankkuroituneita laivoja ryöstelleet merirosvot piileskelivät luolassa satoja vuosia sitten. Satavan kylästä rosvot ryöstivät piian yhteiseksi orjakseen. Tummaraunioiset asett uvat kanjonin seinämän pieniin rakosiin. Tänään paikalla vallitsee rauha. Ryövärinluolassa vuorottelevat peräkanaa syvemmälle kiven sisään painuvat holvimaiset luolaosuudet ja avonaiset kanjonisosuudet. Kallioimarre seppelöi kanjonin ja siihen kiilautuneiden lohkareiden reunoja. Näyttää siltä, että kolmen metrin päästä luola voisi jatkua ylävasemmalle. Luolan ahdasta kapeikkoa vartioi rupikonna.. Sitä ei kukaan ole löytänyt, vaikka luolassa kasvaa pimeässä hohtavaa aarnisammalta. Ei myöskään aarteesta. Tämän portinvartijan ohi olisi mahdotonta ahtautua sitä häiritsemättä. Sen katto on muodostunut seinämistä lohjenneista ja raon ulkopuolelta luolaan pudonneista ja paikoilleen juuttuneista lohkareista. Sisäänkäynti luolaan on koivun kohdalla
Mittareita lepäilee seinällä useampikin, siivet kallionmyötäisesti aseteltuina. Liuskayökkönen ei kiiltomittarin tavoin piileskele litteänä ja suojavärin turvin. Tänne sen kelpaa asettua talvehtimaan. Perhosen elinympäristöä ovat lehdot, kosteat lehtimetsät ja erityisesti kulttuuriympäristöt, joissa on kiviaitoja, kellareita ja muita kivipintoja, joilla kasvavaa jäkälää toukat syövät. Kalliopinnalla erottuu pientä liikettä. Värikkäänä ja rotevana se erottuu helposti taustastaan. Kiiltomittari loistaa hopeankarvaisena kolmiona, kun otsalampun valokiila osuu sen siipiin tietyssä kulmassa. Samalla seinällä komeilee myös oranssinhohtoinen kyrmyniska. Erikoisen siilikkäisiin kuuluvan perhosen, kalvosiiven, toukan ravintoa ovat jäkälät.. suomenluonto.fi 55 Siivekkäitä kallion uumenissa Pian näemme ensimmäiset perhoset. Kalvosiiven toukka se siinä tutkii kosteaa seinämää. Kalvosiipi on taantunut ja se on nykyään silmälläpidettävä. Ryövärinluolasta toukka on löytänyt turvapaikan ja ravintoa tarjoavan tihkupintaisen kallionseinämän. Hädin tuskin parisenttisellä pilkullisella toukalla on pitkät, joka suuntaan sojottavat tummat karvat kuin piikkisialla. Molemmat lajit ovat tavallisia näkyjä luolissa, joissa ne myös talvehtivat. Luolan holvimaisissa tiloissa mahtuu kävelemään, mutt a niihin päästäkseen joutuu kiipeilemään ja ryömimään. Kalvosiipi on pieni harmahtava perhonen, jonka siivissä on hillittyä helmiäshohtoa
Osa palaa loppukesästä muutaman nahanluonnin jälkeen synnyinluolaansa loppuelämäkseen, mutta osa lentää seittilangan avulla maailmalle. Raajojen nivelkohtien vaaleat raidat ja selän vaalea kuviointi paljastavat nämä rauniolukeiksi. Seinällä lymyilee ryhmä lukkeja siimamaisine raajoineen. Kesän ne viettävät ulkosalla saalistaen. Tummaraunioiset kasvavat vihtamaisina kimppuina jyrkillä seinämillä kuin taivaalle kurottaen. Lamppujen valokeilat haravoivat luolan kattoa. Suomesta on tavattu 17 lukkilajia. Nämä seinällä killujat ovat jo siis elämänsä ehtoopuolella. Osapuilleen . Rauniolukeille on tyypillistä tämän kaltainen jengiytyminen. Kun olemme aikamme ihailleet luola-aukokkeja, maltamme viimein nauttia eväsleivistä. Monessa luolassa talvehtii koreita liuskayökkösiä.. Syksyisin lukkeja näkee enemmän kuin keväällä tai kesällä. Naaras kutoo munapussin tavallisesti alkukesästä ja munii sinne parisensataa munaa. Kypäröidemme otsalamppujen valokeilat haravoivat toiveikkaasti luolan kattoa. Luola-aukokkeja! Luola-aukokki löydettiin Suomesta uutena lajina Ahvenanmaalla Getabergetillä sijaitsevasta luolasta vasta vuonna 1982. Toisin kuin pimeässä viihtyviä aikuisia, valo vetää puoleensa hämähäkin poikasia. Kauaa meidän ei tarvitse tähyillä, ennen kuin yhytämme ensimmäiset yksilöt katonrajasta. Pitkään laji tunnettiin vain Ahvenanmaalta ja Turun liepeiltä, kunnes vuonna 2014 luolaaukokkeja löydettiin myös Itäisen Suomenlahden kansallispuiston bunkkereista Haminan ulkosaaristosta. Eri asentoihin kiilautuneista lohkareista muodostunut katto on täynnä koloja ja halkeamia. Olemme viettäneet luolassa koko päivän. Pian laskeudumme taas pimeyteen. Rauniolukit, kuten suurin osa muistakin lukeistamme, talvehtivat munina. ipperin kuulan kokoiset pussit tavoittelevat pisaran muotoa ja roikkuvat lyhyen säikeen varassa. Ulkoa ei enää siilaudu valonsäteitä luolaan, loppusyksyisenä päivänä pimeys tulee varhain. Ensihavainto Ahvenanmaan ulkopuolella tehtiin kellarista Paraisilla 1998. Katon sokkeloista etsimme harvinaisia ja isokokoisia hämähäkkejä, joita täällä asustaa. Tuskin havaittava ilmavirta saa ne heilumaan kuin joulupallot. Lieneekin vain ajan kysymys, milloin luola-aukokkeja löytyy Turun ja Haminan väliseltä alueelta. Ne tulevat ulos vasta ensimmäisen nahanluontinsa jälkeen. Hämähäkkiharvinaisuuksia Etenemme yhä syvemmälle luolaan. Jukka Palm on luontokuvaaja, vapaa toimittaja ja luolailija Vantaalta. Pallomainen yhtenäinen ruumis sekä suhteettoman pitkät ja ohuet koivet erottavat ne sukulaisistaan hämähäkeistä. Päivälevolle kerääntyneet rauniolukit saattavat olla niin tiheässä ryhmässä, että niiden jalat menevät lomittain. Kuusi vuotta myöhemmin tuli tunnetuksi Ryövärinluolan populaatio. Rotevien hämähäkkien lisäksi näemme katossa useita munapusseja. Syksyn ja talven taitteessa munat kuoriutuvat, mutta poikaset pysyttelevät vielä pussin sisällä. Alamme jo tehdä lähtöä, kun ohitsemme pimeyteen suhahtaa nahkasiipi: lepakko! Kun päivävuorolaisten urakka on ohi, on yövuoron aika aloittaa. suomenluonto.fi 57 Pitkäkoipia Luolan keskivaiheilla nousemme hetkeksi avonaiselle kanjoniosuudelle. Tämä selittää lajin laikuttaisen esiintymisen. Ennen pitkää ne siirtyvätkin kohti luolan suulta kajastavaa valoa, aina ulos asti. Keväällä ne kuoriutuvat, mutta aikuistuvat usean nahanluonnin jälkeen vasta syksyn kynnyksellä
Kotipaikka. 58 suomenluonto.fi Tieteen ja taiteen syleilyssä Kuka. Väitöskirjatutkija, Helsinki. Mott o. Mitä. Lao Tzu: Luonto ei kiirehdi, silti kaikki tulee tehdyksi. Väitöskirjatutkija, kirjailija. Monimuotoisuus. Helsinki. Tärkeintä luonnossa. Iida Turpeinen. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin arjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin H O M O S A P I E N S TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVA ANNA RIIKONEN Esikoiskirjailija Iida Turpeinen haluaa pysähtyä luontokadon äärelle.. Iida Turpeinen
En voi mennä kadulle ja katsoa, että hei, tuossa on sukupuutto.” Turpeinen uppoutui aiheeseen yhden lajin, jo 1700-luvulla sukupuuttoon kuolleen stellerinmerilehmän kautta. Näyttely oli suunniteltu hauskasti siten, että osa teoksista oli esillä Luonnontieteellisen keskusmuseon puolella, perusnäyttelyn joukossa. ”Harakan saari on uskomaton paikka. Jotkut niistä päätyivät kirjaan, mutta paljon jäi myös rannalle – ehkä materiaaliksi seuraaviin kaunokirjallisiin teoksiin. Sukupuuttolista oli kirjan teksteistä ainoa, jonka kirjoittaminen oli todella vaikeaa. Meidän täytyy vain tehdä lisää aatteellista työtä.” 1991 ”Perheeni hankki Mäntsälästä mökin, josta tuli kiintopiste monien muuttojen keskellä. Valmisteilla oleva väitöskirja nimittäin käsittelee kirjallisuuden ja luonnontieteiden risteymiä. Pääsin takaisin luonnontiedeaiheiden äärelle myös tutkijana.” 2025 ”Väittelen tohtoriksi ja voin ryhtyä kirjoittamaan täyspäiväisesti seuraavaa kirjaani.” ”Sukupuuttolista oli kirjan teksteistä ainoa, jonka kirjoittaminen oli todella vaikeaa.”. Kirjallisuudentutkija Iida Turpeinen teki kuitenkin täysin vastoin neuvoja. Tutkija kun olen, menin suoraan Kansalliskirjastoon ja lainasin Stellerin matkapäiväkirjat.” Rakas luonnontiede Luonto on kiinnostanut Turpeista lapsesta saakka. ”Aina sanotaan, ettei pidä puhua negatiivisesti, sillä ihmisille tulee paha mieli. Siellä opin tarkkailemaan luontoa ja luomaan siihen pitkäkestoista suhdetta.” 2006 ”Päätin lähteä opiskelemaan kirjallisuutta luonnontieteiden sijaan. Alavalintaa Turpeisen ei ole tarvinnut katua, sillä tohtoriopinnoissa hän on pystynyt kietomaan kiinnostuksen kohteet toisiinsa. Eläimiä, joista olisin voiE sikoisromaanin kirjoittamisesta haaveilevia kehotetaan usein tarttumaan tuttuun aiheeseen. suomenluonto.fi 59 seuraamaan sivusta luonnontieteen maailmaa, sillä hänen äitinsä työskenteli Helsingissä Harakan luontokeskuksessa, ja Turpeinen vietti saarella paljon aikaa. Siinä kirjoittaja kiittää lajeja, jotka määriteltiin sukupuuttoon kuolleiksi teoksen kirjoittamisen aikana. Hän valitsi aiheen, joka vaati humanistilta paitsi rohkeaa loikkaa luonnontieteen puolelle, myös lukemattomia tunteja taustatyötä, opiskelua ja lähteiden penkomista. Stellerinmerilehmän luurankokin näytti erilaiselta kuin aiemmin. ”Monituhatvuotiset perinteet eivät muutu sormia napsauttamalla. Hän on pienestä pitäen päässyt nut kirjoittaa tämän kirjan, on traagisen paljon. Pääsykoekirja ohjasi kirjallisuuden puolelle.” 2016 ”Aloitin tohtoriopinnot ja löysin esikoisromaanini aiheen. Inspiraation sykäyksen antoi taiteilija Jussi Heikkilän näyttely Helsingin Taidehallissa vuonna 2016. Sattuma puuttui peliin tässäkin, sillä kirjallisuustieteen pääsykoekirja oli sinä vuonna Turpeisen lempikirja, Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan. Tilaa surulle Elollisten kirjoittaminen oli Turpeiselle ihana seikkailu ja löytöretki, jossa pääsi uppoutumaan luonnontieteen historian ihmeellisiin anekdootteihin. ”Näyttelykäynnin jälkeen tuli tunne, että tästä on saatava tietää lisää. ”Halusin tuoda esiin sen, että lajikato on vain kiihtynyt. Heittäytyminen kannatti, sillä seitsemän vuoden urakan tuloksena syntyi huikea romaani Elolliset (S&S 2023), joka kuvaa sukupuuttoa sekä ihmisen luontosuhdetta kolmen vuosisadan aikajänteellä. Se tuntui tosi tärkeältä, mutta välttelin sitä viimeiseen asti.” Kirjaprojekti toi Turpeiselle myös rauhaa ja toiveikkuutta, sillä se muistutti, miten nuori ajatus sukupuutto on. Turpeinen kulki tutussa museossa ihmetellen, mikä on luonnontieteellinen näyte, mikä taidetta. Tieteen ja taiteen kaksoisvalotus herätti hänessä ajatuksia museossa olevista eläimistä. Se oli houkutus, jota ei voinut vastustaa. ”Minulla oli tarve pysähtyä luontokadon äärelle ja ymmärtää sitä syvällisemmin. Seikkailun ja leikittelyn ohella Turpeiselle oli tärkeää se, että kirjoittamisen avulla oli mahdollista tunnustella niitä tunteita, joita luonnon nykytila väistämättä herättää. Kadonneiden lajien määrä mykistää: niitä on lähes 400. Sukupuutto on surullinen asia, ja sitten vasta alkaakin ahdistaa, jos yritetään kieltää, ettei mikään ole pielessä.” Surun äärelle ohjaa asettumaan esimerkiksi teoksen loppujakso. Minusta tunteille pitää antaa tilaa. Tuntui, että tiesin luontokadosta paljon, mutta koska se on ilmiönä niin abstrakti, siihen on hankala luoda henkilökohtaista suhdetta. Ihminen ei pahuuttaan jatka niin kuin jatkaa, vaan nämä ovat isoja kulttuurisia kysymyksiä. Kun viettää aikaa luonnontieteilijöiden kanssa, tapa katsoa maailmaa tarttuu ihanasti.” Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Turpeinen arpoi pitkään, lähtisikö opiskelemaan maantiedettä vai kaunokirjallisuutta. Sireenieläinten lahkoon kuuluva lempeä jättiläinen uiskenteli teoksen ytimeen sattumalta, taide-elämyksen jälkimainingeissa. Siellä pääsin tutustumaan meribiolo giaan ja lintututkimukseen
Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. ORAVAN UUSI PASSIKUVA Orava poseerasi kameralle kuin olisi passikuvassa! Kuva: Leevi Halme, Kuivasjärvi, Oulu, 17.12.2023. HELMIÄISPILVET Helmiäispilviä auringonlaskun aikaan. TOIMITTANUT LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi. Kuva: Markku Pelkonen, Kiuruvesi, 17.12.2023. V I N J E T T I .
Kuva: Tuukka Pahtamaa, Kiiminki, 8.12.2023.. Parin ”tupen” alta löytyi tuskin silmin havaittava rivi huppukeltayökkösen munia. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I . . . PERHOSEN MUNAT Talven ensimmäisellä hiihtoretkellä huomio kiinnittyi järven rantapusikossa oleviin pajuihin ja hyvin harvassa oleviin pajunkissan alkuihin. Kuva: Hannu Rasiranta, Hauho, 8.12.2023. LUMILYHDYN PITSIKORISTEET On ollut muutama päivä suojakelejä, nietokset ovat painuneet ja jäälyhdyt sulaneet. JÄTTILÄISJÄÄLÄTTY Kiimingin Koitelinkoskella virtaava vesi pyöritteli suvannossa läpimitaltaan 20-25 -metristä jättiläisjäälättyä. Aurinkoinen joulukuun päivä sai jäiset pitsilyhdyt hehkumaan. Kuva: Irja Lehtinen, Lempäälä, 19.12.2023. TILHIEN LOUNAS Kyläkoulun pihalla vierailee päivittäin muutama tilhi, jotka ruokailevat marjapensaassa. Kuva: Lasse Kokko, Lappeenranta, 8.12.2023
Näin totutetut yksilöt saatt avat lehahtaa paikalle tarkastamaan mahdollisen ruokatarjoilun heti kun havaitsevat ihmisen liikett ä. Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. Ihmisen läheisyyteen tott uminen ei siis liene ongelma lajeille, joita ei metsästetä. Pidän epätodennäköisenä, ett ä ihmiseen tott uminen vähentäisi lintujen luontaisten petojen pelkoa. Lintujen ja yleensäkin eläinten poikasten syött ämistä vältt äisin, olipa se sitt en kädestä tai ei, koska silloin on vaarana, ett ä yksilö ei opi etsimään ravintoa luonnosta. Onko tämä verratt avissa siihen, ett ä ihmiset hoivaavat eläinten poikasia siten, ett ä ne tottuvat ihmiseen, eivätkä enää pärjääkään luonnossa. . Onko haitallista, ett ä jotkut ihmiset syöttävät etenkin tiaisia kädestä. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Syött ämiseen tott unut lintu voi tulla kärkkymään ruokaa ihmisen nähdessään. PÄIVI SIRKIÄ Onko kädestä ruokkiminen haitallista. Mahdollisesti huonompilaatuinenkaan ravinto ei todennäköisesti aiheuta suurempaa haitt aa täysikasvuisiksi ehtineiden yksilöiden kehitykselle. Opett avat ne kesyiksi ja tulemaan ihan ihmisen lähelle, jopa pyytämään ruokaa. Kuten kysyjä kuvailee, jotkin tiaisyksilöt voi saada totutett ua siihen, ett ä ne tulevat nappaamaan tarjotun siemenen tai pähkinän kädestä. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Olennaista on, ett ä yksilöt ovat todennäköisesti jo oppineet etsimään ravintoa luonnosta ennen kuin ovat tott uneet helppoon tapaan täyttää vatsansa. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Samoin on laita pohjoisen kuukkeleilla varsinkin suositt ujen ulkoilureitt ien taukopaikoilla. Linnut ovat näissä tapauksissa useimmiten tott uneet kädestä syött ämiseen vasta kasvett uaan täysikasvuiseksi. AN N A TU O M IN EN TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . /kysy-luonnosta tai
Vanhoissa taloissa turkiskuoriaisia voi asua myös rakenteissa, joissa on mukavasti pölyä ja kotoisan lämpimät olosuhteet kuoriaisperheiden elolle. Yhdessä kuvassa peitinsiipien vaaleanruskea väri näkyy selvästi, niin uskaltaisin sanoa näitä ruskoturkiskuoriaisiksi eli lajiksi A agenus smirnovi. Kyseessä on varmasti jokin A agenus-suvun turkiskuoriainen, joita tavataan usein ihmisten seuralaisina sisätiloista. Populaatio pienenee, kun ruoka vähenee. Ne ovat turkiskuoriaisille passeleita rauhallisia asuinpaikkoja. Laji ei esiinny Suomessa luonnonvaraisena, vaan se on vieraslaji ja esiintyy vain sisätiloissa. Mitään muuta haitt aa ihmisille näistä ei ole, mutt a jos asunnossa on eläinperäistä ainesta (paljon pölyä, turkiksia, hyönteiskokoelmia tai vastaavaa) tai luonnonkuituisia tekstiilejä, kuten villaiset ja puuvillaiset tuott eet, turkiskuoriaisten toukat saatt avat syödä niihin reikiä. Korostan kuitenkin, ett ei kyseessä ole mikään vakava tuholainen, vaan harmitt omampi ja hyvin yleinen seuralaislaji. Normaalistikin näitä näkyy runsaasti alkukesästä, kun aikuisina talvehtineet kuoriaiset aktivoituvat. Tämän alun perin afrikkalaisen lajin toukat ovat ruskeita ja karvaisia pötkylöitä, joilla on peräpäässä sympaatt inen karvatupsu. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Piilota kuoriaisen eväät Mikä ötökkä kuvassa mahtaa olla. . HELI VAINIO SH U TT ER ST O CK JA M AR I H EL M IÖ. Jos kuoriaisia näkyy usein, kannatt aa imuroida varsinkin vähällä käytöllä olleiden tilojen nurkat ja kaappien alustat tarkkaan. Joskus myös kuivat elintarvikkeet voivat kelvata näille, mutt a varsinaisia elintarvikkeiden puputt ajia nämä eivät ole. Myös esimerkiksi höyheniä sisältävät makuupussit laitt aisin ilmatiiviisiin laatikoihin kaiken varalta. Näitä on löytynyt keitt iöstä ja vähemmällä käytöllä olevasta makuuhuoneesta. Monen muun hyönteisen tapaan näiden löytyminen asunnosta ei tarkoita, että asunto pitäisi myrkytt ää
Epäilen sitä supikoiran pennuksi, mutt a sen häntä on liian pieni. Lumella ne usein popsivatkin sen pinnalla kasvavia leviä. Alkeellisuudesta kertoo myös niiden läpikäymä vähitt äinen muodonvaihdos, johon kuuluu nym. Vaikka pakkasta on viisi astett a, ne liikkuvat kuitenkin. Kaikkiruokainen opportunisti on yleinen vieras pihapiireissä. Talvikarvassa häntä näytt ää pidemmältä kuin kesällä. . Lajin erott aminen ei minulta tästä kuvasta onnistu, mutt a osa lajeista on jo nimeltäänkin vihjaavaista sortt ia, kuten lumihyppiäinen. Samaa porukkaa ne nyt kuitenkin laajemmassa systeemissä kuusijalkaisina ovat. Hyönteisten esiintyminen näin runsaina lumella ei vältt ämätt ä ole kovin harvinaista, sillä moniin eri ryhmiin kuuluvat lajit tekevät sitä. Riistakamera on kuvannut supikoiran. Hyppyhäntäisiä on maailmassa yli 6000 lajia ja Suomessakin yli 200. JAAKKO KULLBERG JA RI TA SK IN EN Hyppyhäntäiset syövät lumen pinnalla kasvavia leviä. Normaalisti ne kuitenkin etenevät juosten ja heilutellen pitkiä tuntosarviaan. Hännän päässä olevat karvat voivat saada hännän näytt ämään pitkältä, mutt a todellisuudessa hännän pituus on aikuisellakin vain 15–20 sentt iä. Ne ovat saaneet nimensä takaruumiin alla olevasta hyppyhangosta, jonka avulla ne voivat näppärästi pompautt aa itsensä kaikkosalle – tosin osalta suvuista hanko on surkastunut pois. Ne ovat tarponeet planeetalla jo yli 400 miljoonan vuoden ajan. Hyppyhäntäiset ovat pääosin karikkeessa eläviä lajeja, mutt a niitä on melkein kaikenlaisilla kosteilla pinnoilla maassa, jäkälillä ja sammalilla, puiden rungoilla, ja sisälläkin usein kukkaruukuissa. Ravinnoksi käy melkeinpä mikä orgaaninen aines tahansa, kuten siitepöly, itiöt, levät ja bakteerit. nä 3–8 nahanluontia ja aikuisenakin vielä 1–3. Leudolla kelillä ja lopputalvesta pikku pakkasellakin voi lumelle pungeta hyppimään ja pomppimaan jopa tuhansitt ain pienen pieniä hyönteisiä. Tässä kuvassa on kuitenkin ehkä yksilömääriltään runsaimman ryhmän eli hyppyhäntäisten edustajia. Hyppyhäntäiset on hyvin vanha ryhmä. HEIDI KINNUNEN PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O JA SE PP O M ET SÄ RA N TA. Hyppyhäntäisiä ei nykysystematiikan mukaan pidetä enää varsinaisina hyönteisinä. Ne temmeltävät lumikinoksissa tuhatpäisin parvin. Otuksia e ole koolla pilatt u, sillä koko vaihtelee millistä neljään. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Mitä ovat nämä pienet, noin 1,5-millimetriä pitkät hyönteiset. Hangella kuhisee Supikoira kamerassa Mikä eläin näkyy riistakameran videolla.
ANNELI VIHERÄ-AARNIO Näin aamulla viirupöllön lentävän pihan poikki. Suurten lajien, viiruja lapinpöllön, saalistusjäljet saatt aisivat olla vielä tätäkin suurempia. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Mikä puu tämä on. Viirupöllön pöntt ö läheisyydessä puhuu tämän lajin puolesta. Koralliorakasta tavataan koko maassa, vaikka se ei olekaan erityisen yleinen. Koralliorakasta näkee toisinaan venyneen pallomaisina itiöeminä. Pöllön iskujäljet lumessa Kaunis kuin koralli Pilvikirsikka on suositt u puistopuu TA RJ A SI M BE RG H EL I KI N N AR I JU KK A KA N GA S / VA ST AV AL O JA SA TU PY Ö RÄ LÄ. Mitt akaavan puutt uessa pehmeässä lumessa olevasta pöllön saalistusjäljestä on vaikea päätellä lajia. SEPPO VUOLANTO Mikähän sieni on kuvassa. Ne olivat 30–40 sentt iä leveitä ja aika syviä. Hiihdin myöhemmin pellolla ja näin tällaisia pöllön iskujälkiä siellä täällä. . Useat saalistusjäljet pienellä alueella kielivät hyvästä myyräpopulaatiosta, jota eri pöllölajit voivat hyödyntää. Lähellä metsässä on viirupöllön pöntt ö, joka ei ole ollut asutt una pariin vuoteen, mutt a ehkä nyt sinne tulee joku! . Pilvikirsikka on suositt u kaupunkien katuja puistopuuna pienen kokonsa ja runsaan, valkoisen kukintansa ansiosta – nimensä se on saanut juuri tuosta valkoisesta kukkapilvestä. Koralliorakas on syötävä, vaikka sitä ei juuri Suomessa ole syöty. Lapinpöllö ja hiiripöllö käytt ävät enemmän peltoja ja pellonreunoja ja näytt äytyvät talvisin myös päivänvalossa. Kuoressa näkyvät selvästi korkkihuokoset suurina poikitt aisina täplinä. Siihen viittaavat puikeat, kärjestään pitkäsuippuiset lehdet sekä kuoren väri, jossa on sekä harmaanruskeaa ett ä punaruskeaa. . Kuvaan on osunut myös kaksi marjaa, jotka pilvikirsikalla ovat punaisia. Se on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja menestyy meillä hyvin maan eteläja keskiosissa aina Oulun korkeudella saakka. Olisivatko ne sopivia viirupöllön tekemiksi. Kuvasta nähtävissä olevien tuntomerkkien perusteella kyseinen puu on pilvikirsikka (Prunus pensylvanica). Laji kasvaa usein pakurikäävän kanssa samalla puulla, ja sitä pidetään pakurin seuraaja lajina. Ulkomailla jopa viljellään sen lähilajeja, kuten siiliorakasta. Se kasvaa lahopuulla, usein koivulla. Pöllö on syöksynyt jalat ojossa ja siivet supussa päistikkaa lumeen. Koralliorakas voi kasvaa melko isoksi, jopa vajaan puolen metrin mitt aiseksi. LASSE KOSONEN Toisin kuin muut pöllömme, hiiripöllö on selvästi päiväaktiivinen. Koon puolesta jäljet ehkä sopisivat paremmin hiiripöllölle. Kyseessä on koralliorakas, hyvin kaunis ja toisaalta vaihtelevan näköinen sieni. Samassa puussa näkee usein pakurin mustia, hiiltyneen näköisiä kasvannaisia
Testamenttilahjoittaminen Suomen luonnonsuojeluliitolle on erinomainen keino tukea suomalaisen luonnon suojelua ja varmistaa, että myös tulevat sukupolvet saavat nauttia sen ainutlaatuisuudesta. Verkkosivumme oppaasta löydät tietoa testamenttilahjoittamisesta. Jo kahdessa lämpöasteessa kotilot kuolevat poikkeuksett a. . Joku oli ehkä laitt anut kotilon luontoon. Akaatt ikotilo pystyy vaipumaan horrokseen sekä viileässä ett ä kuumassa säässä, mutt a kylmää se ei siedä. Lisäeristämällä Termex-Selluvillalla parannat kotisi asumisviihtyisyyttä ja säästät huomattavasti energiakustannuksissa. SH U TT ER ST O CK Millaisen j äl j en sinä j ätät. 66 suomenluonto.fi Tilaa yläpohjan kuntotarkastus veloituksetta! Tarkastuksessa saat ajantasaista tietoa talosi yläpohjan kunnosta. MAIJA KARALA Leviääkö akaatt ikotilo Suomeen. Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Vastikään julkaistussa tšekkiläistutkimuksessa mallinnett iin lemmikkikotiloiden mahdollisuuksia villiintyä Euroopassa. Tilaa maksuton esitteemme: sll.fi/testamentti. Sen mukaan akaatt ikotilolle sopivaa ilmastoa ei löydy Manner-Euroopasta, vaan ainoat lajille kelvolliset kolkat sijaitsevat Madeiralla ja Kanariansaarilla. Akaatt ikotilo on kaikkiruokainen, sopeutuvainen ja eritt äin nopeasti lisääntyvä. Voiko se levitä ilmaston lämmetessä tänne. 0207 809 880 www.vintitkuntoon.fi Kun talon yläpohja eristyksineen on kunnossa, ei talvella lämpö pääse karkaamaan. Selvää säästöä Selvää säästöä energialaskuun energialaskuun K Y S Y L U O N N O S TA Löysin rämeiköstä 14-sentt isen akaatt ikotilon kuoren. Lisätietoa: puh. Luontoon hylätyt lemmikkikotilot pärjännevät kesän ajan, mutt a syksyn kylmetessä ne kokevat ikävän lopun. Pystyykö se horrostamaan kylmässä. Alkujaan Itä-Afrikasta kotoisin oleva akaatt ikotilo (Lissachatina fulica) on Suomessa tutt u lähinnä lemmikkieläimenä. Kuorenmitaltaan jopa 20-sentt iseksi kasvava laji on yksi maailman suurimmista maakotiloista. Se on levinnyt ihmisten mukana muun muassa Kiinaan, Intiaan, Brasiliaan ja Floridaan. Laji onkin joutunut maailman sadan haitallisimman vieraslajin listalle. Itä-Afrikassa laji voi horrostaa maassa, ja se on maailman sadan haitallisimman vieraslajin joukossa. Suomalaisilla ei kuitenkaan liene akaatt ikotilon suhteen syytä huoleen edes tulevina vuosikymmeninä, vaikka ilmastomme onkin lämpenemässä vauhdikkaasti
Toiseksi suosituimmassa kannessa (9/23) saimaannorpan kuutti pulahti pinnalle. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 28.1.2024. – Birgi a Strandberg-Rasmus, Uusikaarlepyy Hienoja kuvia metsien linnuista sekä kiinnostavaa tietoa esimerkiksi siitä, mitä eri lajit syövät ja miten perustaa ruokintapaikka. Katsojalle jää tunne, ett ä on päässyt salaa hienoille kutsuille. Talvimetsän pitopöytä Mika Honkalinnan kuvissa pääsee niin lähellä lintujen talvea, ett ä voi kuulla talvisen metsän hiljaisuuden, pienet lumen kahahdukset ja lintujen pyrähdykset. Osallistujien kesken arvotaan Anni Kytömäen kirjoitt ama ja Mari Tuomisen kuvitt ama Luontopäiväkirja (Tapio, 2022). Paras kansi -kisassa annettiin yli 900 ääntä. Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä numeron 10/2023 paras jutt u oli Talvimetsän pitopöytä. – Anne-Mari Saarinen, Haukipudas Mitä kuuluu silakalle. Kolmannelle sijalle yltäneessä kannessa (8/23) utsjokinen naalinpentu katsoo uteliaana kuvaaja Petri Piisilän kameraan. Hyvä tietopakett i tunteita kuumentaneesta aiheesta. Osallistuneiden kesken arvottiin kolme kappaletta vuoden 2024 Luonnonkalentereita. Hienot kuvat ja hyvä esimerkki koko perheen retkestä! – Satu Pyörälä, Joroinen Jutt ua lukiessa ja kuvia katsellessa syntyi harras tunnelma. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. Herkkä ja kesäinen kuva harakankellosta kesänumeron (6/22) kannessa keräsi ääniä viidenneksi eniten. Paljon onnea voittajille ja kiitos kaikille äänestykseen osallistuneille! Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. Tuntui melkein siltä, että oli itse kaamoksen lempeässä hämärässä ja nuotiotulen äärellä. Neljänneksi eniten ääniä sai suloinen lapintiainen (10/23) Mika Honkalinnan kuvassa. Kärkikolmikon kaikissa kuvissa katsotaan eläimiä silmästä silmään. Kiitos siitä! – Heikki Poroila, Helsinki Tunteella kirjoitett u, huippuluokan valokuvat. – Timo Antikainen, Helsinki LUMOAVA TUPSUKORVA oli lukijoiden mielestä vuoden 2023 paras kansi. Kaipuu luontoon ja pohjoiseen herää toden teolla. TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N EDELLINEN NUMERO Vuoden 2023 paras kansi -äänestys Parhaat kannet vuodelta 2023.. u. verkkosivuilla www.suomenluonto.. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Suomen luonnonsuojeluliitt o, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Toivott avasti nämä maisemat säilyvät tuleville sukupolville. Siimes-rullapyyhkeen voitt i Eira Arala Klaukkalasta. Kuutin kuvasi Mervi Kunnasranta. Kuvan ilveksestä otti Niko Pekonen, ja se löytyy tammikuussa ilmestyneen numeron 1/23 kannesta. Kalenterit voittivat Minna Mäkipää, Mikael Särkelä ja Satu Koskinen. Kuvan otti Pekka Lindblad. – Ma i Ponkamo, Naantali Jutt u oli niin hyvin kirjoitett u, ett ä oli aivan kuin itsekin olisin ollut metsässä. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Kaamoksen rauhoitt avan vaikutuksen saatt oi aistia hienojen kuvien kautt a. Sellainen vaikutelma tuli, ett ä tutkijoillakaan ei ole aivan yhtenäistä näkemystä siitä, mitä pitäisi tehdä, tai olla tekemätt ä. – Topi Jutila, Petäjävesi Kaamoksen pimeä kehto Jutt u vei ajatukset pois markkinoiden tohinasta ja tämänhetkisen maailmantilanteen levott omuudesta, se toi mieleen joulurauhaa. Hienot kuvat. – Maarit Hilden, Tornio Talvi saapuu metsään Aina kiehtova aihe, miltä näyttää ja tuntuu talven saapuminen luontoon. ÄÄNESTÄ . Hienon yleistunnelman lisäksi monet kuvat ovat upeaa valokuvataidett a
Kuvaavaa on, että arviota tietotekniikka-alan sähkönkulutuksesta tulevaisuudessa on hankalaa antaa. Asia ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen. Yksi nyrkkisääntö onkin helppo antaa saman tien. Digitaalinen kuluttaminen ei tee tästä poikkeusta. Raskaan Teams-palaveripäivän jälkeen lähdetään palauttavalle lenkille Spotify kuulokkeissa tai ahmitaan suosikkisarjaa Net. tellaan ja siitä tehdään yhä enemmän tutkimuksia ja selvityksiä. Yhteismitallisia mittareita vaikkapa videon katsomisen ympäristövaikutusten arviointiin ei ole. Digikuluttajan jäljillä merkiksi yhden verkkovideon katseluun ja mitä kaikkea taustalla tapahtuu. Tietotekniikka-alan päästöihin on viime vuosina havahduttu. VA S TUULLISINK A AN KULUT TA JA tai kissa videoiden klikkailija ei helposti pysty hahmottamaan miten paljon sähköä, laitteita ja infrastruktuuria tarvitaan esiTOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN. Jokaisen digiarkeaan pohtivan on syytä syvällisesti ymmärtää, että kaikella kuluttamisella on energiaja hiilijalanjälkensä. Suunta on silti selvä: se on nouseva. Energiaa kuluu monessa eri vaiheessa. Askelia ympäristöystävällisempään suuntaan toki otetaan, kun laitteista ja yhteyksistä kehitetään energiatehokkaampia. Netti tuntuu aineettomalta, mutta myös digikuluttaminen aiheuttaa päästöjä. Ilmastohyötyjä kuvaavan, niin sanotun hiilikädenjäljen lisäksi digitalisaatiolla on myös hiilijalanjälkensä. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi ARKEMME ON digitalisoitunut vauhdilla ja varsinkin 10–15 viime vuoden aikana tavat ja teknologiat ovat muuttuneet merkittävästi. Helppoa, vaivatonta ja koukuttavaa! Ympäristönkin kannalta digitalisaatio tuntuu äkkiseltään pelkästään hyvältä asialta; voihan esimerkiksi videokokoustamalla vähentää matkustelua. Erään arvion mukaan vuonna 2035 ITC-alan osuus olisi jopa neljännes kaikesta sähkönkulutuksesta. Koska kulutus ei välttämättä näy omassa sähkölaskussa, ongelma jää piiloon. Netti tuntuu aineettomalta, mutta myös digikuluttaminen aiheuttaa päästöjä. Tiedon hankkiminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä kysymys on monimutkainen. ixistä monta jaksoa putkeen. Datan käyttö tosin lisääntyy niin hurjaa tahtia, etteivät energiatehokkuusparannukset riitä estämään kulutuksen kasvua. Aiheesta keskusNetti tuntuu aineettomalta, mutta myös digikuluttaminen aiheuttaa päästöjä
Vinkit antoi Luonto ja arki -projektin asiantuntija Lotta Toivonen Sitrasta. Kysy, vaadi ja haasta Vaadi energiaystävällisempiä ja pitkäikäisempiä laitteita ja digitaalisia palveluja. Metsähallituksen ja UKKinstituutin tutkimuksen mukaan kansallispuistoissa ja retkeilyalueilla ulkoileminen tuotti 164 miljoonan euron arvoiset säästöt terveyshyötyinä vuonna 2022. Tarkkana laitekaupoilla Kun ostat uutta digilaitetta, kiinnitä huomiota energiankulutukseen ja huoltomahdollisuuksiin sekä siihen, miten pitkään ohjelmistopäivityksiä on saatavilla. Käytä laitteita . Kysy, vaadi vastauksia ja anna palautetta. ksusti Älä käytä montaa laitetta yhtä aikaa. 2. Pienet makupalat SH U TT ER ST O CK Miten vähentää digikulu tusta. 4. Suosi kiinteää laajakaistaa Tiedonsiirto kuluttaa valokuituverkossa huomattavasti vähemmän energiaa kuin mobiiliverkossa. Lue lisää ja katso reseptejä: vegaanihaaste.. 5. ukkinstituutti.. Lainsäädännöllä voi vaikuttaa, mutta myös kuluttajien vaatimuksilla on merkitystä. KU VA T VE GA AN IH AA ST E JA SH U TT ER ST O CK MAUKASTA LEHTIVIHREÄÄ Villikaalista kehittynyttä parsakaalia voi popsia sellaisenaan vaikka salaatissa. 3. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A Digipäästöt kuriin 1. Oxfordin yliopiston tutkimuksen mukaan vegaaninen ruokavalio on tehokkain tapa pienentää omaa ympäristöjalanjälkeä. Mieti, voisiko koko perhe kokoontua katsomaan striimattavaa sarjaa yhdessä sen sijaan, että kaikki tuijottavat omia ruutujaan. kotimaisetkasvikset.. Varmista myyjältä, voiko rikkoontunutta laitetta korjata. TERVEYTTÄ LUONNOSTA Luonto ja terveys liittyvät saumattomasti yhteen. Paahdettuna tai höyrytettynä parsakaalin maku kesyyntyy, ja se sopii hyvin vaikkapa sieniruuan kaveriksi. Keskity elokuvaan, unohda sometus. Vähennä videoliikennettä Internetin liikenteestä 80 prosenttia on videoita, ja ne kuluttavat myös eniten dataa ja sitä kautta energiaa. Wifi n käyttö lisää hiukan energiankulutusta, mutta oleellisinta on se, miten yhteys tulee kotiin. Suosi liikkuvan kuvan sijaan äänitai tekstiviestejä ja vähennä turhien videoiden katselua. Kuuntele : Spotify tai suomenluo nto.fi LUONNON ÄÄNI -PODCAST. VAIHDA VEGEEN Vielä ehdit osallistua tammikuun vegaanihaasteeseen ja kokeilla kasvisruokaa
saakka, espoo.fi. Nyt näyttelyyn! JA N N E TO RI SE VA. Näyttelyn on tuottanut Suomen käsityön museo. Hurmaavat huonekasvit – Kaukomailta koteihin -näyttely Talomuseo Glimsissä Espoossa 3.3. Mehevät juorut Espoossa Talomuseo Glimsin näyttelyssä Hurmaavat huonekasvit – Kaukomailta koteihin selviää, millaisia huonekasveja kodeissa on kasvatettu eri aikoina. LUONTO & TAIDE Värien loistoa Etelä-Pohjanmaan museon näyttely Vihreää väriä vie kauas historiaan. Vihreää väriä -näyttely Etelä-Pohjanmaan museossa Seinäjoella 24.3. saakka, luomus.fi. Korvaamattomat – näkymiä maailman avainlajeihin -näyttely Luomuksessa Helsingissä 3.3. Myös museo vaalii perinnekasveja niin sisällä kuin ulkonakin. Näyttely perustuu kuvittaja Janne Torisevan ja kirjailija Juha Kauppisen kirjaan Korvaamattomat. saakka, seinajoki.fi. Siinä esitellään luonnonväriaineilla 70 suomenluonto.fi AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA värjäystä, värjäämisen trendejä, tulevaisuutta ja kestävää kehitystä sekä erilaisia värjäystekniikoita ja niiden ympäristöystävällisyyttä. HAAPA äkämähaapsanen Harmandiolaäkämäsääski liito-orava harmaapäätikka hirvi haavankäärökärsäkäs haavanlasisiipi raidankeuhkojäkälä metsäjänis haapaperhonen K U LT T U U R I Haapa lisää metsän monimuotoisuutt a, sillä puulla elää monia lajeja, kuten vaikkapa haavankäärökärsäkäs. Korvaamaton luonto Luomuksen näyttely Korvaamattomat — näkymiä maailman avainlajeihin esittelee maapallon ekosysteemien avainlajeja ja niiden lukemattomia suhteita muihin eliölajeihin
VAELLUS HALKI SUOMEN. Erityisesti kirjan suojeluosio soveltuu ympäristöviranomaisille, maanomistajille ja muille tahoille, jotka haluavat turvata petokärpästen monimuotoisuutta maassamme. Teos sopii niin vasta-alkajille kuin pidempään kärpäsiä harrastaneille. Kirja opastaa, miten voisimme huomioida paremmin muut kanssaeläimemme. Lajiesittelyitä seuraavat laadukkaat kokoelmayksilöiden kuvataulut yhtenäisillä mittakaavoilla. Ennen kaikkea se on kaunis, tunteita herättävä puolustuspuhe luonnolle ja monimuotoisuudelle. Eläinvaltakunta 5-osaisessa Eläinvaltakunta-podcastissa puhutaan siitä, millaista valtaa käytämme eläimiin ja osaammeko kantaa siihen liittyvän vastuumme. Kustakin lajista tarjotaan kattavasti oleellista tietoa, elintavoista tuntomerkkeihin ja elinympäristöistä lentoaikoihin. Tähtieteellisen yhdistyksen Ursan vuosikirja Tähdet 2024 kertoo, missä päin taivasta on kiinnostavaa nähtävää. Onni Kojo menehtyi metsästäjän laukaukseen Urho Kekkosen kansallispuistossa kesken maastopyöräretken vuonna 2020. Aiheina ovat muun muassa eläinten jalostus, lemmikkieläimet sekä kalat. TAPIO KUJALA Kirja petokärpäsistä lunastaa odotukset KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Matkalla eläinten ja tähtien luo Puolustuspuhe luonnolle Maija Astikainen on valokuvaaja ja vapaa kirjoittaja. Lopuksi keskitytään arvioimaan lajiryhmää uhanalaisuusnäkökulmasta. Suulilla on art deco -henkiset linjat ja käävät ovat lahon lähettiläitä. Kielen vaikutusta eläinsuhteeseemme avaa Elisa Aaltola kirjassaan Puhe eläinten puolesta (Into 2023). Jaakko Pohjoismäen, Antti Haarron ja Iiro Kakon teos Suomen petokärpäset sukulaisineen (Tibiale 2023) valottaa lähes 300 sivun edestä paitsi petokärpästen, myös tikari-, ikkunaja kimalaiskärpäsheimojen mielenkiintoista elämää. TÄHDET, TÄHDET. Hänellä on vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita, mutta turvapaikka löytyy luonnosta. Spotify, elaintieto.fi suomenluonto.fi 71. Valtaosa sisällöstä keskittyy esittelemään Suomessa tai lähialueilla tavattua 133 lajia. NUOREN LUONNONTUTKIJAN PÄIVÄKIRJA on pohjoisirlantilaisen autistisen teinipojan Daran päiväkirjan muotoon kirjoitettu romaani. Alussa on syväluotaavaa tietoa petokärpäsmäisten evoluutiosta ja luokittelusta, biologiasta sekä harrastamisesta ja keräämisestä. Anu Nylundin toimittama kirja Onnin matkassa (Karttakeskus 2023) vie retkeilijä ja eräopas Onni Kojon mukaan vaellukselle halki Suomen. Lisäksi useista lajeista on valokuvia luonnossa. suomenluonto.fi 71 K I R J AT ELÄINTEN PUOLELLA. Sitä seuraavat helppolukuiset, yksityiskohtaisilla piirroksilla varustetut määrityskaavat. Kirja on sekä runsas katsaus Pohjois-Irlannin lajistoon että silmiä avaava kuvaus autismin kirjolla olevan pojan sisäisestä maailmasta. Teos seuraa Daran vahvistuvaa identiteettiä luonnonsuojeluaktivistina ja paloa taistella luonnon puolesta. TASOKKAIDEN KOTIMAISTEN pieneliöiden määritysoppaiden sarjaan on saatu taas yksi uusi opas. Kirjan ovat toimittaneet Veikko Mäkelä, Markus Hotakainen, Hannu Karttunen ja Matti Suhonen. Dara McAnulty kirjoittaa tarkkanäköisesti käyttäen mielikuvituksellista kieltä
Hiilihelppi on Suomen Luonto -lehden, ympäristöministeriön ja Sitran tuo ama palvelu, joka tarjoaa vinkkejä asumisen hiilijalanjäljen pienentämiseksi.. J O K A K O D I N I L M A S T O V I N K I T Asu ilmastoystävällisemmin ja säästä rahaa – valitse oma tapasi pienentää asumisen päästöjä Hiilihelppi-verkkopalvelu kokoaa sinulle erilaisia tapoja pienentää asumisen hiilijalanjälkeä. Säästät rahaa ja luontoa! www.hiilihelppi
Ehkä sittenkin metsämuseo ”Metsää ei voi suojella kuin rakennusta.” Jenni Räinä on kirjailija ja toimi. aja Oulusta. Ne sivistävät meitä, säilyttävät kollektiivista muistia ja katoavia asioita. Keskustelimme soista kirjallisuuspaneelissa, jossa Turtschaninoff paljasti, kuinka hän kamppaili aluksi kirjan miljöön kanssa. METSÄMUSEO EI voisi olla rakennus, sillä rakennuksessa ymmärryksemme jää vajaaksi. Tähän museot ovat vastaus. Ne säilövät sisälleen ajan. Se että meillä puuttuu käsitys luonnontilaisista metsistä, on valtavan kokoinen aukko sivistyksessämme. ”Olen taustaltani fantasiakirjailija”, hän sanoi. Opit tulivat tarpeeseen. Ilman monimuotoista vuorovaikutusta sitä uhkaa näivettyminen. Tämä inspiroi kirjailija Maria Turtschaninoffi a, jonka romaani Suomaa sijoittuu soiden keskelle menneiden vuosisatojen Keski-Pohjanmaalle. METSIEN SUOJELUA on pitkään vastustettu väittämällä, että ”metsät halutaan museoida”. Ehkä siinä on viisauden itu. Mutta kun Turtschaninoff alkoi kirjoittaa, mielessä löi tyhjää. Eli kyllä kiitos, sen lisäksi että paikallinen monimuotoisuus kaipaa suojelua, me tarvitsemme metsämuseoita. Romaanissa liikutaan Keski-Pohjanmaan koskemattomissa metsissä. Yksi metsämuseo ei myöskään kattaisi koko Suomea, sillä Keski-Pohjanmaan luonnontilaiset metsät ovat toista kuin Lounais-Suomen. Jokainen seutu tarvitsisi oman kotiseutumetsämuseonsa. Museot saavat meidät ymmärtämään mennyttä ja myös nykyisyyttä suhteessa menneeseen. suomenluonto.fi 73 J os haluaa ihailla läpi vuosisatojen säilynyttä maisemaa, voi antaa katseensa levätä ojittamattomilla soilla. Propagandaväitteet pystyyn lahoavista luonnontilaisista metsistä eivät enää menisi läpi. Sillä kuten metsämuseo valaisisi meitä: Metsää ei voi suojella kuin rakennusta. Ehkä metsiä pitäisi nimenomaan museoida. LUKUISAT METSÄMUSEOT auttaisivat niin kirjailijaa työssään kuin koululaista opinnoissa. Viime aikoina olen alkanut makustella väitettä uudella tavalla. Ne myös auttaisivat meitä ymmärtämään ekokriisin juurisyyt ja toimimaan paremmin. Sen pitäisi olla luonnontilainen metsä tai metsä, jonka annettaisiin kasvaa luonnontilaiseksi. Seudun kasvatusmetsät eivät vieneet matkalle teoksen maailmaan. Eikä museo voisi olla pieni tai eristyksissä muista vastaavista. J e n n i R ä i n ä KU VA VE SA RA N TA. Sillä aivan kuin fantasiamaailma, myös luonnontilainen keskipohjalainen metsä piti kuvitella. Metsä elää vuorovaikutuksessa ympäröivän luonnon kanssa. Samalle ne sivistäisivät meitä kaikkia
aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. Samaan aikaan on kuitenkin suru läsnä. Lisäksi tasaisesti posottavat satelliitit muistuttavat lähiavaruutemme tilasta. Ylös tiiraillessa päätä pyörryttää fakta, että verkkokalvoille osuva tähtien valo on lähtenyt liikkeelle tuhansia tai jopa miljoonia vuosia sitten jostain kaukaisuudesta ajan tuolta puolen. 74 suomenluonto.fi. Ihmiskunta on valosaasteellaan tuhonnut öiden samettisen, elämälle kallisarvoisen pimeyden ja tähtien tuikkeen lähes koko planeetalta. Ihmeitä nekin. Romusaasteen määrä on jo niin iso, että on jouduttu perustamaan taivaan roskien liikkeitä koordinoivat avaruusvalvojat osaksi maailman avaruusjärjestöjä! Näiden ajatusten päälle rauhaa valaa kuitenkin se, kuinka suloisen pieniä hippusia me maailmankaikkeuden loputtomassa kudelmassa olemme ja toisaalta kuinka äärimmäisen arvokkaita kaikki hetkemme, ihan ne pienimmätkin, ovat. Kuvi. M ö k k i p ä i v ä k i r j a TAMMIKUU YKSI ALKUVUODEN iloja on tähtitaivaan tutkailu perheen kanssa jäällä pötköttäen. Ja se käsittämätön ihme, että ihan kaikki maailmassa on tähtipölystä syntynyttä
i/digi Esittelyssä rohtotädyke ja muut talventörröttäjät. helmikuuta Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto. Siemeniä hangelle AR IPE KK A H U H TA E N S I N U M E R O S S A. suomenluonto.fi 75 • Luonnolla töissä Lapin maisemissa • Kärpän ja kanalintujen jäljillä • Tähtiharrastus www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto 2/2024 ilmestyy . i Digitilaus: www.suomenluonto. 2/2024 Esittelyssä rohtotädyke ja muut talventörröttäjät
suomenluonto.. Palautusviikko – Lumoudu kanssamme suomalaisesta luonnosta. Opi tuntemaan luonnon salat ja koe sen hyvää tekevä vaikutus. /rekisteröidy Suomen Luontoa julkaisee Luonnonsuojeluliitto, jonka työhön lehden tuotot käytetään. Hetkesi luonnossa. Muista ottaa käyttöön lehti+digi -tilaukseen kuuluva digipalvelu! Näin luettavanasi ovat näköislehdet vuodesta 1941, lehden jutut lisämateriaaleineen ja paljon vain verkossa julkaistavia artikkeleita. Pysy ajan tasalla luonnon tapahtumista ja ymmärrä ympäristöongelmien syyt, vaikutukset ja ratkaisut