Suomen Luonto 1/2025 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

2025 S U O M E N LU O N T O 1 | 2 2 5 M U IS TA A K O E L Ä IN K Ä T K Ö J Ä Ä N . Suomen talvi on pullollaan eläinten talvivarastoja, mutta muistavatko eläimet kätköjensä paikat. M E T S Ä H IIR I. metsälle Talvi vuonna 2075 Uusin tieto lumitalvien tulevaisuudesta Suomessa. S U O M E N TA LV IE N T U LE V A IS U U S . METSÄHIIRI VALLOITTAA POHJOLAA LAPSEN KANSSA TALVILUONNOSSA metsälle Kävimme Kainuun parhaissa hömötiaismetsissä pohtimassa syitä tiaisen ahdinkoon. Laulu. Merenpohjien rauha järkkyy Itämerenkin pohja kiinnostaa kaivosteollisuutta. L A P S E N K A N S S A TA LV IL U O N N O S S A . M E R E N P O H J A N K A IV O K S E T . 1 IRTONUMERO 10,90 € KANNATTAAKO LINTUJA RUOKKIA. LI N T U J E N R U O K IN TA . ME KÄTKIJÄT. H Ö M Ö T IA IS E N M E T S Ä S S Ä
TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUVA VESA HUTTUNEN. Rannat ovat jo jäätyneet, mutta avoimilta vesialueilta nousee vielä kosteutta, joka muodostaa jäätyvän meren ylle usvaa. 2 suomenluonto.fi V I N J E T T I Samettihuntu Samettihuntu TAIVAALTA SATANEET lumitähdet ovat verhoilleet rannikon rantakivet samettiseen lumihuntuun. Eletään vuosisataa, jolloin talven valta on murtumassa: talvella 2019–2020 jäätä oli Itämeren alueella lähinnä vain Perämerellä, laajimmillaan vain 37 000 neliökilometrin alalla, kun enimmillään talvella 2010– 2011 jääkansi kattoi yli 300 000 neliökilometriä
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
Tavoite tuntuu kovalta, mutta ei kannata lamaantua. Kuten Syken erikoistutkija Eija Ferreira toteaa: ”Erityisesti hyväja keskituloisten kotitalouksien, joilla on tyypillisesti suurempi hiilijalanjälki, tulisi tarttua toimeen ja toimia esimerkkinä kohti kestävämpää arkea.” PÄÄKIRJOITUS Päätoimittaja Heikki Vasamies heikki.vasamies@suomenluonto.fi Uuden vuoden lupaus Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.fi Tilaa diginä: suomenluonto.fi/digi www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T youtube.com/@suomen0luonto Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (arkisin klo 9–15), tilaajapalvelu@sll.fi Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Kuvankäsittely ja taitto Atte Karttunen, Tero Jämsä ja Marika Eerola Toimittajat Johanna Mehtola, Mari Pihlajaniemi, Anna Tuominen, Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, 041 313 1047, niina.tuulaskoski@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto, www.sll.fi, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. On myös hyvä pitää mielessä, että kulutusvalintamme ohjaavat toimintaa ja vähentävät päästöjä myös tuottajamaissa. Liikkumisen jälki on pienentynyt –43 %, tavaroiden ja palveluiden kulutuksen –32 % ja ruoan –17 %. ASUMISEN JA LIIKENTEEN, jopa ruuan kulutusta ja valintoja on melko helppoa säädellä viranomaistoimin. Uudistu sinäkin, ja tee tavallista mullistavampi uuden vuoden lupaus: Pienennä hiilijalanjälkeäsi. Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. vuosikerta ENERGY G R E E N hiilihelppi.fi J O LA N D A J O K IN E N. 4 suomenluonto.fi SUOMEN LUONTO on uudistunut. SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS Syke tiedotti viime vuonna, että kotitalouksien hiilijalanjälki on 2000-luvulla liki puolittunut. Aikakausmedia ry:n jäsen, ISSN 0356-0678 (painettu), ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®-sertifikaatti. OLLAAN TILANTEESSA, jossa kirittävää olisi vielä paljon. 84. Jatkossakin myös yritysten ja yhteiskunnan toimet auttavat ja kirittävät kotitalouksia hiilijalanjäljen pienentämisessä. On jopa niin, että kulutuksen kasvu ja suuntautuminen enemmän päästöjä aiheuttaviin ja pitkien kuljetusmatkojen takaa saapuviin tuotteisiin on osin syönyt tuotannossa saavutettujen päästövähennysten vaikutusta. Meidän pitäisi pystyä laskemaan kokonaisjalanjälkemme noin neljännekseen vuosikymmenen loppuun mennessä. TÄRKEINTÄ ON vähittäinen arvostusten ja elämäntapojen muutos joka etenee luonnollisimmin yksilöiden, perheiden ja työyhteisöjen kautta esimerkkien, keskustelujen ja edelläkävijöiden myötä. Eniten ovat 2000-2021 pudonneet asumisen ja siihen liittyvän energiankulutuksen päästöt, –60 prosenttia. Painotalolle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti. Printall käyttää sähkönä sataprosenttisesti uusiutuvaa energiaa. Tavaroiden ja palveluiden osalta se on kuitenkin vaikeampaa. Uudistuminen on tärkeää ja virkistävää. OLEMME SIIS päässeet eteenpäin, mutta: Kotitalouksien hiilijalanjäljen pieneneminen ei juurikaan ole talouksien oman toiminnan tulosta, vaan sitä selittää suurelta osin päästöjen väheneminen kuluttamiemme hyödykkeiden tuotantoketjuissa. Kun Syke tutki puolikestäviin ja kestokulutustavaroihin kuuluvien hyödykeryhmien päästökehitystä kävi ilmi, että tavaroiden osuus suomalaisten hiilijalanjäljestä on kasvanut kymmenestä kuuteentoista prosenttiin vuosina 2000–2021
Hanne Valtari käy retkellä asiantuntija Susanna Ylisen kanssa ja käy läpi omia kokemuksiaan. 32 Hömötiaisen mailla Kävimme Kainuussa luontokuvaaja Antti Leinosen hömötiaispaikoilla etsimässä vastausta metsien tiaisten uhanalaisuuden syihin. suomenluonto.fi 5 Hömötiainen on suomalaisen metsän asukki. 22 Talvi vuonna 2075 Uunituore tieto lumitalven muutoksista. KANSIKUVA ANTTI LEINONEN 22 22 Lumimyräkät ja ailahteleva talvisää koettelevat tulevina talvina myös mustarastasta. Ainutlaatuiset tiaiskuvat ja katsaus linnun tilanteeseen sivuilla 32–37. 48 Talviretkellä lasten kanssa Mitä talviretkellä kannattaa ottaa huomioon, kun mukana on pieniä lapsia. Kaivaminen on sotkuista puuhaa, jossa laajan alueen luonto on koetuksella. 44 Metsähiiri levittäytyy pohjoiseen Salaperäinen metsähiiri on jo vahvasti Pohjanmaalla ja sen sisarlajit tuloillaan Suomeen. 30 Tästä puhutaan: Kannattaako lintuja ruokkia Kolme asiantuntijaa kertoo näkemyksensä. 38 Mineraalinnälkä Kaivannaisia hamutaan nyt merenpohjasta valtameriltä ja myös Itämereltä. J A R I K O S T E T. Suomen Luonto 1/2025 Vakiot 4 Pääkirjoitus 6 Havaintokirja 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 54 Homo sapiens: Marko Röhr 56 Kysy luonnosta 60 Kotona 62 Luupin alla: Luonto, taide & kulttuuri 65 Lukijoilta 66 Kolumni: Emmi Itäranta 62 K YSY LUONNOSTA Miksi mehiläiset sortuvat talvihangelle. 14 Muistin varassa Linnun, nisäkkään ja kimalaisen muisti on yllättävän hyvä – ja muistuttaa omaamme
Yleensä ne tulevat vasta tammikuussa. Kuva: Hannu Rasiranta, Hauho 10.12.2024.. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! suomenluonto.fi/havaintokirja Havaintokirja TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN 6 suomenluonto.fi Pyrstötiaisen piipahdus . 6 suomenluonto.fi Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Nyt poikkesivat vain ja jatkoivat matkaansa johonkin. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Pyrstötiaiset ilmestyivät tänne nyt vähän tavallista aikaisemmin
Hiusjäätä hämärissä . suomenluonto.fi 7 Pakkaspoika koristelee luonnon kauniiksi . Talventörröttäjä aamuauringossa . Kuva: Hannu Tikkanen, Kajaani, 11.12.2024. Kävin vielä pimeällä kuvaamassa hiusjäätä, kun tiedossa oli seuraavana päivänä tuleva myrsky. Upeita pakkaspojan kukkasia Lehmilammen rannalla puron jääpeitteen päällä. Kirkas aamu ja kello lähestyy kymmentä. Kuva: Satu Kuningas, Luumäki 19.11.2024. suomenluonto.fi 7. Pieni peto saalistamassa . Kuva: Markku Saarinen, Paimela 10.12.2024. Kuva: Tuomo Salminen, Helsinki 19.11.2024. Täältä tullaan! . Sinitiainen tuli vauhdikkaasti ruokintapaikalle. Kuva: Maija Savolainen, Nurmes 15.12.2024. Kasvia en osannut määrittää näin talvisessa asussa. Kuvauskohde oli utelias mutta toisaalta hyvin vikkeläliikkeinen. Tämä lumikko oli saalistamassa Helsingin Seurasaaressa päivää ennen ensilumia. Valo on kaunis, vaikka onkin vain muutaman tunnin näkyvissä
Tällainen ennätys toistuu harvemmin kuin kerran sadassa vuodessa. MIKA RANTANEN ”Nykytahdilla luonnon monimuotoisuuden vähenemistä ei saada pysäytettyä vuoteen 2030 mennessä.” EU ON jäämässä tavoitteestaan pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä. Kumpikin laji on erittäin suuressa vaarassa kadota Suomesta. ”Myös isojen lokkien jo tovin jatkunut alamäki näyttää varsin synkältä”, kertoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Kim Jaatinen Luonnonvarakeskuksen tiedotteessa. Samaan aikaan etelärannikolla vedenkorkeus oli selvästi tavanomaista korkeammalla, ja Haminassa mitattiin ylimmäksi vedenkorkeudeksi +125 cm. 8 suomenluonto.fi Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE +25 % 8 suomenluonto.fi Äärimmäisiä vedenkorkeusvaihteluja Suomen rannikolla JARI-MYRSKY PUHALSI torstaina 21. Alamäkeä on jyrkentänyt jätteiden peittäminen kaatopaikoilla. AT Nuoren merilokin puku on kontrastikas. 8 suomenluonto.fi Haahka, tukkasotka ja isot lokit taantuvat saaristossa SAARISTOLINTULASKENTOJEN tulokset osoittavat, että haahka ja tukkasotka ovat taantuneet vesilinnuista jyrkimmin 1980-luvun lopulta alkaen. Marraskuista Jari-lumimyrskyä seuranneet rankkasateet nostivat poikkeuksellisen ankaria tulvia etenkin Satakunnassa. Itämeren vesipinta oli kirjaimellisesti vinossa: Haminasta Kemiin oli lähes kolmen metrin alamäki merenpintaa pitkin. Niiden määrää verottaa vieraspetojen ja merikotkien saalistuspaine. Merenpinnan epätasapainon taustalla olivat myrskyn aiheuttamat vastakkaiset tuuliolosuhteet Suomenlahdella ja Pohjanlahdella. BirdLife Suomen mukaan tulosta heikentää riittämätön rahoitus. Kemissä tehtiin uusi vedenkorkeuden minimiennätys, –161 cm suhteessa teoreettiseen keskiveteen. Ne ovat myös riistalajeja. Voimakkaimmin runsastuneita lajeja ovat hanhet ja kyhmyjoutsen. M A R K K U A LA -K O R P EL A / V A S TA V A LO J U H A S U LI N / V A S TA V A LO TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN BirdLife Suomen toiminnanjohtaja Aki Arkiomaa kommentoi kansainvälisen kattojärjestön tekemää selvitystä mediatiedotteessa.. Näin suurta vaihtelua kalenterikuukauden aikana ei luultavasti ole aiemmin mitattu Suomen rannikolla. Ilmastonmuutos kasvattaa talvitulvien todennäköisyyttä. marraskuuta vettä pois Pohjanlahdesta kohti etelää. Jaatisen mukaan etenkin merilokin vähenemiseen on vaikuttanut se, että merilokki on harmaalokin tavoin rauhoittamaton pesimäajan ulkopuolella. Seuraavana maanantaina lännestä saapunut Bert-myrsky työnsi vettä Perämerellä niin, että nousua ennätysminimistä tuli 276 cm. Harmaalokin ja selkälokin kannat ovat vähentyneet noin kolmanneksen ja merilokin kanta on puolittunut. TALV EN SA DEMÄ Ä R Ä on kasvanut noin neljänneksellä 1960-lukuun verrattuna, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen
Pikkukäpylinnun pesä on pehmustettu kuppi lähellä havupuun latvaa. Lajeilla on kuitenkin hieman erilaiset äänet, eivätkä sekapesinnät ole yleisiä. Pikkukäpylinnun löytää useimmiten metallisen lentoäänen ”plit” perusteella. Pikkukäpylinnun löytää useimmiten metallisen lentoäänen ”plit” perusteella. KUUKAUDEN LAJI suomenluonto.fi 9. Myös muut kävyt, kuten kuvan lehtikuusi, maistuvat. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA TEEMAR VAINO Pikkukäpylinnun soidin alkaa heti vuodenvaihteen jälkeen. Sen laulu on vaihtelevaa ja kaunista visertelyä. Pikkukäpylintu suosii kuusen siemeniä. Huonoina käpyvuosina linnut vaeltavat etsimään ruokaa muualta. Pikkukäpylintu LOXIA CURVIROSTR A Naaraan höyhenpuku on kellanvihreä, koiraan punainen. Laji elää havumetsissä koko Suomessa. Tällaisella nokalla on kätevä avata kävyn suomuja, jolloin lintu ulottuu siemeneen kielellään. Laji elää havumetsissä koko Suomessa. Naaras alkaa hautoa keskellä talven kylmintä aikaa, ja koiras tuo sille ruokaa pesälle. suomenluonto.fi 9 YKSI VAI K AKSI LA JIA. Yläja alanokka kaartuvat kärjestä ristiin. 2007 julkaistu brittitutkimus ei löytänyt niiden dna:sta riittävää eroa, jotta niitä voisi geneettisesti kutsua eri lajeiksi. Suomessa elää kaksi hyvin samannäköistä käpylintua: pikkukäpylintu sekä vankkanokkaisempi isokäpylintu
”Kyllä se palkinto reflektoi laajemminkin Suomen mainetta näissä piireissä. Sovittu 300 miljardin summa on heidän mukaansa täysin riittämätön. TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVAT HANNA HÖIJER JA MATTI SUOPAJÄRVI/VASTAVALO TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt. ”Asteikolla 1–10 turhautumisen aste olisi vähintään yksitoista, todennäköisesti kaksitoista. Joka tapauksessa yli asteikon menisi”, Regelin sanoo, ja jatkaa: ”Kuilu keskustelussa nuorten ja seniorineuvottelijoiden välillä näkyy esimerkiksi siinä, että kun vanhemmat puhuvat ilmastotoimien kalleudesta, meidän nuorten mielestä se pitäisi suhteuttaa siihen, miten massiivisia voittoja fossiiliyhtiöt repivät.” Hän vertaa 300 miljardin ilmastorahastoa siihen, että yksi öljy-yhtiö voi vuodessa tehdä useiden kymmenien miljardien voitot. Moitteita tuli etenkin ilmastorahoituksen leikkaamisesta ja hiilinielujen romauttamisesta. Hanna Höijer ja Antti Regelin edustivat kokouksessa Suomen nuoria. Nuoret ovat turhautuneita vanhempiin sukupolviin. Myös kokouksen toinen suuri päätös, ilmastorahoitus, oli Höijerille ja Regelinille valtava pettymys. ”Siitä tultiin aika paljon kyselemään ja huomauttelemaan. Fossiilisten polttoaineiden alasajosta saatiin sovittua viime vuoden kokouksessa Dubaissa, mutta toimenpiteistä päättäminen jäi tuonnemmaksi. Lasku Suomen maineeseen on aiheutunut hallituksen toimista”, Höijer sanoo. Aivan kokouksen lopussa, kun rahoituspäätös oli nuijittu kasaan, ja EU-komissaari Wopke Hoekstra ”Bakussa nolotti edustaa EU:n toimettomuutta” Suomi ja EU eivät enää ole ilmastoasioissa hyviksiä – päinvastoin. Ylipäätään eurooppalaiset valtiot eivät tässä kokouksessa olleet mitään hyviksiä ihmisten mielessä”, Regelin jatkaa. Kansainväinen ilmastojärjestö Climate Action Network jakoi kokouksessa Suomelle Päivän fossiili -epäkunniamaininnan. Kaikki osallistujat lähtivät kokouksesta pettyneinä. Suomella on historiallisesti ollut tosi hyvä maine, mutta se on mennyt. Yksi tämän vuoden suuri pettymys olikin se, että alasajon konkreettisesta toimeenpanosta ei edelleenkään ole tietoakaan. 10 suomenluonto.fi suomenluonto.fi ”VAIKKA ON SUPERTÄRKEÄÄ, että kokouksessa saatiin lopulta päätöksiä tehtyä, niin olivathan ne todella surkeita”, Suomen nuorten ilmastodelegaatit Hanna Höijer ja Antti Regelin kommentoivat ilmastokokouksen jälkeen videopuhelun välityksellä Bakusta
MP piti päätöksen hienoutta hehkuttavaa puheenvuoroa, salissa alkoi kollektiivinen yskänpuuska. MP "Olivathan ne päätökset todella surkeita." M IK A K IM M O / V A S TA V A LO Hallinto-oikeudet kumosivat kaikki ilvesten tappoluvat Tulvavedet syöksivät valtavan fosforikuorman Saaristomereen. ”Tilanne olisi toinen, jos vastaava tulvapiikki koettaisiin keväällä. Kaikkia yhdisti sama turhautuminen. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus teki marraskuun lopussa viimeisen päätöksen, jossa se kumosi Kemin, Keminmaan ja Tornion luvat. Kokoushuoneissa näkyvä jaottelu valtioiden välillä ei Höijerin ja Regelinin mukaan näy nuorten keskuudessa. ”Ensimmäistä kertaa ilmastodelegaatin urallani hävetti olla EU:n jäsenvaltion kansalainen”, Höijer sanoo. Nuoret ovat yhtenäisempiä: globaalin etelän nuoret haluavat päästövähennyksiä, globaalin pohjoisen nuoret haluavat että pohjoinen maksaa, ja öljyvaltioiden nuoret haluavat että fossiilisista luovutaan. Bakun kokouspaikan ympärillä nuoret ympäri maailmaa protestoivat joka ikinen kokouspäivä, aamusta iltaan. Esimerkiksi Turun hallinto-oikeus perusteli lupien kumoamisen näin: ”Riistakeskuksen päätöksistä ei käynyt ilmi, että poikkeus lupa-alueilla olisi ollut olemassa jokin puuttumista vaativa erityinen ongelma tai tilanne, joka koskisi paikallisyhteisön sitouttamista ilveksen suojeluun ja joka olisi ratkaistavissa poikkeusluvalla sallitulla kannanhoidollisella metsästyksellä.” Hallinto-oikeuksien päätösten perusteella näyttää siltä, että tiukasti suojellun lajin metsästykselle pitää olla annettuja selkeämmät ja pätevämmät perusteet. Edellisen kerran vastaava tilanne koettiin vuoden 2020 talvella, jolloin pitkään jatkuneet rankkasateet johtivat vieläkin suurempaan kuormitukseen. On mielenosoituksia, aktivismia ja kannanottoja, niin paljon liikehdintää ja toimia”, Höijer kuvailee. JESSICA HAAPKYLÄ HALLINTO-OIKEUDE T ovat kumonneet kaikki Riistakeskuksen syksyllä 2023 ilveksen kannanhoidolliseen metsästykseen myöntämät luvat. Toivo piilee siinä, että ehkä nämä nuoret ihmiset ovat tulevaisuudessa päättämässä asioista. ”En tiedä johtaako se muutokseen, mutta vaikuttaa siltä että ympäri maailmaa nuoria otetaan nyt laajemmin mukaan ja osallistetaan tähän,” Regelin jatkaa. suomenluonto.fi 11 MARRASKUUN lopun Jarimyrskyn seurauksena Varsinais-Suomen suurimmat joet, eli Paimionjoki, Uskelanjoki ja Aurajoki, syöksivät päivässä Saaristomereen valtavan liki 38 000 kilon fosforikuorman. Riistakeskus määritteli metsästyksen tavoitteeksi ”paikallisyhteisön sitouttamisen ilveskannan suotuisan suojelun tason säilyttämiseen”. Riistakeskus oli myöntänyt kaiken kaikkiaan 167 kannanhoidollista ilveslupaa, joka olisi mahdollistanut yhteensä 296 ilveksen tappamisen. Tällöin korkeat fosfaattimäärät voisivat suoraan vaikuttaa kesän sinileväkukintoihin.” Saaristomeren alueella suurin rehevöittäjä on maataloudesta tuleva hajakuormitus. Vaikka väsyneet nuoret ilmastodelegaatit tunnustavat olevansa pessimistisissä tunnelmissa, yksi pieni valonsäde Bakussa pilkahti. ”Poliittinen pelleily on ollut raskasta seurattavaa, mutta kun lähtee kokoushuoneesta ja kulkee kokouspaikalla, löytää muut nuoret ja kansalaisyhteiskunnan. ”(Tulevan) kesän mahdollisiin sinileväkukintoihin tämä tulvahuippu ei merkittävästi vaikuta, sillä kevääseen mennessä ravinteikas vesi on kulkeutunut jo kauemmas ja sekoittunut Itämerellä, eikä vaikuta kevätkukintaan”, sanoo Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ylitarkastaja Anna Soirinsuo. ”Saaristomeren tilan parantamiseksi tarvittaisiin tehokkaita vesiensuojelutoimia sekä niiden toteuttamiseen riittävä rahoitus”, toteaa Soirinsuo. Fosforia on pelloissa liikaa johtuen vuosikymmeniä jatkuneesta ylilannoituksesta
Tutkijat seurasivat yksivuotiaiden suomalaishanhien matkaa GPS-lähettimin ja osoittivat, että niiden kannattaa lyöttäytyä kokeneempien joukkoon. Sen sijaan kolme alkuperäisestä parvestaan tarhavankeuden vuoksi myöhästynyttä hanhea asettui sulkasatoajaksi paikallisten pesimäparien kanssa 30 kilometrin säteelle pyyntija vapautuspaikasta. Kaksi niistä ei tavannut muita hanhia ja jäi yhdessä Lounais-Suomeen, kolme asettui aikansa yksin kierreltyään sulkimaan paikallisten pesivien aikuisten kanssa 150–329 kilometrin päähän vapautuspaikoiltaan. Nämä yksivuotiaat lensivät aluksi vaihteleviin suuntiin. TEKSTI PERTTI KOSKIMIES KUVA EERO VILMI / VASTAVALO 12 suomenluonto.fi Nuoret metsähanhet muuttavat kokeneempien mukana Turun ja Saskatchewanin yliopistojen tutkijat selvittivät nuorten metsähanhien muuttoa. Kaksi yksivuotiasta lensi Novaja Zemljalle ja kolmas Kaninin niemimaalle. Lisäksi tarhassa pidettyjä yksivuotiaita vapautettiin kahden yksilön ryhminä 180–610 kilometriä pyydystyspaikoilta ja 50–300 kilometriä pesimäalueen etelärajoilta etelään, jotta ne eivät kohtaisi muita metsähanhia. Tämän varmistamiseksi lintuja tarkkailtiin myös maastossa. Ne lensivät Novaja Zemljalle. 12 suomenluonto.fi Nyt LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE PESIVÄT FABALIS-ALALAJIN taigametsähanhet pysyvät sulkasadon ajan pesäpaikoillaan, mutta 1–3-vuotiaat ja pesinnässään epäonnistuneet aikuiset muuttavat alkukesällä pääosin Novaja Zemljan saarelle. TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI. Vanhempien ja kokeneempien yksilöiden opastuksella yksivuotiaat säästyivät siis turhilta mutkilta lentomatkallaan. Ilman aikuisia nuorten lentomatkat vapautusja sulkimisalueen välillä olivat selvästi pidempiä kuin alkuperäiseen parveensa vapautettujen nuorten. Neljä nuorta yksilöä vapautettiin pyydystyspaikoilla saman tien. Tutkijat merkitsivät metsähanhia Sallassa ja Vaalassa
Sen sijaan, että suojavyöhykettä olisi levennetty, palautettiinkin koko kohde metsätalouden piiriin. Uudessa tulkintatavassa kriteerit suojeltavalle puronvarsimetsälle ovat entistä tiukemmat, minkä myötä osa aiemmin suojelluista metsistä on tippunut suojelun ulkopuolelle. Pennun turkki on syvän tummanruskea. NOIN KOLMIVIIKKOISENA menehtynyt pentu kuuluu Homotherium latidens -lajiin ja eli radiohiiliajoituksen mukaan noin 36 000 vuotta sitten. Löytö todistaa, että Euraasiassa eli yhä sapelihammaskissoja viime jääkaudella. Odottamattoman värin arvasi jo vuosikymmeniä sitten suomalainen paleontologi Björn Kurtén. Tutkimuksen mukaan vauva-aika maatilalla ja siellä saatu kosketus monimuotoiseen mikrobilajistoon vähensi muun muassa allergisen nuhan ja allergisen sidekalvontulehduksen esiintyvyyttä. Anna Haarala Oulun yliopistosta tutki väitöskirjassaan maaseudulla vietetyn varhaislapsuuden vaikutuksia atooppisten sairauksien puhkeamiseen. Tulos on linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa joissa on selvitetty monimuotoisuuden kytköstä allergioihin ja muihin autoimmuunisairauksiin. Aiemmin ainoa todiste oli Pohjanmerestä naarattu leukaluu, jonka ajoitusta on epäilty virheelliseksi. Homotherium oli parisataakiloinen kissapeto, joka eli avoimissa ja puoliavoimissa ympäristöissä Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Atooppiset sairaudet ovat yleistyneet viimeisten vuosikymmenien aikana ympäri maailmaa samaan aikaan, kun luonnon monimuotoisuus hupenee ja ihmiset altistuvat yksipuolisemmalle mikrobilajistolle. MP Lapsena kannattaa laittaa kädet multaan.. Hakkaamalla luvattomasti suojellulla alueella saattoi siis saada koko alueen pois suojelusta. MAIJA KARALA M A IJ A K A R A LA M A R IK A EE R O LA S H U T T ER S TO C K suomenluonto.fi 13 Siperian jäästä löytyi sapelihammaskissa Purometsien suojelu heikkeni Vauva-aika maalla vähentää allergioita VAUVANA SAATU kosketus monipuoliseen mikrobilajistoon ehkäisee allergioita, ja vaikutus jatkuu keski-ikään asti. Jos vuosituhannet ikiroudassa ovat haalistaneet sitä, se on voinut elossa ollessaan olla musta. suomenluonto.fi 13 -27 % METSÄ PUROJA POISTETTIIN metsälain muuttuneen tulkinnan vuoksi suojelusta vuosien 2018 ja 2021 välillä yhteensä 14 518 kappaletta. Tutkittavat henkilöt ovat vuonna 1966 Pohjois-Suomessa syntyneitä, ja he ovat osallistuneet pitkäaikaisseurantaan, johon kuuluu kyselytutkimuksia ja terveystarkastuksia. Kurténin ansiosta Luonnontieteellisen keskusmuseon Muutosta ilmassa -näyttelyssä komeilee yhä musta sapelihammaskissan rekonstruktio, joka nyt osoittautui realistiseksi. MP SUOJELLUT PUROMETSÄT vähenevät, ja se on seurausta siitä, miten metsälakia tulkitaan, vahvistaa Jyväskylän yliopiston tutkimus, joka julkaistiin Scandinavian Journal of Forest Science -tiedelehdessä. On hyvin mahdollista, että se kuului ajoittain Suomenkin alueen lajistoon. Tämä on 27 % kaikista metsälakikohteena suojelluista purometsistä. Nykyihmiset ja sapelihammaskissat kohtasivat jääkauden Euraasiassa. Puolet suojelun piiristä pudotetuista kohteista poistettiin liian kapean suojavyöhykkeen takia. Nykyinen metsälaki on vuodelta 2014, mutta sitä alettiin tulkita uudella tavalla vuonna 2018. Muita syitä poistoille olivat muun muassa hakkuut suojavyöhykkeen sisällä. Suussaan sillä oli vielä maitohampaat, mutta lajin paljastavat leveät nenäluut, pitkä ja voimakas kaula, vahvat etujalat ja järeä leuka
14 suomenluonto.fi TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT VESA HUTTUNEN JA SHUTTERSTOCK Hömötiainen kaivaa tapahtumamuististaan tiedon siitä, missä yksi sen lukuisista ruokakätköistä on. MUISTIN VARASSA 14 suomenluonto.fi VARASSA. Eläinten muistia tutkitaan yhä enemmän
DIGITILA AJILLE Meijerin kellarin tuoksu. suomenluonto.fi 15 Katso videolta, miten kimalaisten, tiaisten ja närhien muistia tutkitaan: suomenluonto.fi. Hän on tutkinut niiden kognitiivisia taitoja, kuten esimerkiksi kykyä oppia uusia asioita. ”Se tuoksui hyvälle”, hän muistelee ja miettii samalla, mitä muisti oikeastaan on. M V ES A H U T T U N EN . ”Ehdotin ohjaajalleni Lars Chittkalle, että haluaisin kokeilla, miten kimalaiset oppisivat käyttämään työkaluja – siis superälyn indikaattoria. On ihmeellistä, miten asioita varastoituu aivoihin ja niitä voi pitkän ajan päästäkin nähdä mielessään kuvana tai haistaa tuoksuna.” Ihmisen muistia on suhteellisen helppo tutkia, mutta millainen muisti mahtaa olla oravalla, närhellä, hömötiaisella tai vaikkapa kimalaisella. Pitkään ajateltiin, että eläimillä ei ole kognitiivisia kykyjä, vaan ne toimivat robottimaisesti vaistojensa varassa. Aivojen koko vaikuttaa siihen, millaista muistia ne pystyvät ylläpitämään. Se, että hän päätyi opettamaan niitä pelaamaan jalkapalloa oli sattumaa. Hömötiainen muistaa pitkänkin ajan päästä talviruokakätköjensä paikat. Ja oppimiseen tarvitaan muistia.” Kimalaisella on 850 000 aivosolua Kimalaisen nuppineulan pään kokoiset aivot ovat toista luokkaa kuin vaikkapa kuusi kiloa painavat norsun aivot. ”Tästä ajattelusta on onneksi päästy jo eteenpäin. ”Ne alkoivat siis leikkiä.” Kun palloiluun yhdistettiin sokerivesipalkinto, kimalainen kuljetti pallon haluttuun pisteeseen – ja teki maalin. ”Kimalaiset oppivat myös vetämään narusta ja siirtämään legopalikkaa yhdessä kaverin kanssa. Lars nauroi ja sanoi, että kuulostaa sopivan kreisiltä.” Niinpä Loukola alkoi koluta lontoolaisia askarteluliikkeitä, joista hän löysi monenlaisia miniatyyrityökaluja. Ilmapiiri oli vapaa ajatella asioita kimalaispesälaatikon ulkopuoleltakin. ”Mutta kimalaisen aivoissakin on 850 000 aivosolua, kun ihmisen noin kilon painoisissa aivoissa niitä on yli 80 miljardia”, Loukola sanoo. ”Onko se aivojen hermokimppujen muutos vai aivosolujen verkostojen tihentymä, sitä ei tarkkaan tiedetä. ”Minua kiinnosti se, miten kimalaisen päätöksenteko etenee.” Hän pääsi tekemään post doc -tutkimusta Lontooseen Queen Maryn yliopistoon monitieteelliseen ryhmään, jossa oli psykologeja, biologeja, matemaatikkoja, fi losofeja, näytelmäkirjailijoita – ja kimalaisia. Lopulta hän päätyi ostamaan pieniä styroksisia, puisia ja muovisia palloja. Mutta edelleen ajatellaan, että isot nisäkkäät, kuten vaikkapa norsu ja delfi ini ovat pyramidin huipun älykköjä ja selkärangattomat, kuten kimalaiset, pyramidin pohjimmaisina eivät niin älykkäitä.” Kimalaiset ovat Loukolalle vähän kuin työkavereita. Kun pallot päätyivät kimalaisten jalkoihin, ne alkoivat pyöritellä niitä huvikseen. Se on jäänyt vahvana lapsuuden muistija tuoksukuvana mieleen Oulun yliopiston dosentti Olli Loukolalle. Siihen tarvitaan yhteistyötaitoja. S H U T T ER S TO C K M
”Tarvitsemme muistia sopeutuaksemme muuttuvaan ympäristöön. O LL I LO U KO LA . ”Esimerkiksi varislinnuilla ja tiaisilla on jo tehty samanlaisia tutkimuksia kuin kimalaisilla. . 16 suomenluonto.fi ”Jos eliöllä on hyvin pienet aivot, se ei kerta kaikkiaan pysty muistamaan asioita pitkään. Kimalaisetkin muistavat niille opetettuja asioita vain joitakin päiviä.” Muisti on yksinkertaistettuna tapahtumasarja, jossa palautetaan mieleen jo koettuja ja opittuja asioita sekä opitaan uutta. Mutta miksi me muistamme. K U V A T S H U T T ER S TO C K V ES A H U T T U N EN. Mutta sitten jos halutaan tutkia ei-sosiaalisia hyönteisiä, vaikkapa perhosen muistia, siinä voi tulla motivaatio vastaan. Kimalainen oppii laboratorio-oloissa pyörittämään palloa. Siinä on haastetta.” Muisti kuin mustekalalla Ennen päätymistä kimalaisten maailmaan Loukola tutki väitöskirjassaan varpuslintujen sosiaalisen informaation käyttöä. Se muistaa kätköpaikat tapahtumamuistinsa avulla. Silläkin on 300 aivosolua. Siihen tarvittiin vain kopio sukkulamadon 12 hermosolusta sekä tekoälyä. Wienin teknillisen yliopiston ja MIT-yliopiston tutkimuksissa (2018) selvisi, että sukkulamadon aivojen tehoilla pystyisi parkkeeraamaan auton – ja vielä taskuparkkiin. NÄRHI piilottaa maahan tammenterhoja, siemeniä ja marjoja talven varalle. Näitä ruokakätköjä lintu saattaa ahkeroida jopa sata päivässä. Siksi se on evoluution myötä kehittynyt kaikille eliöille”, Loukola sanoo ja miettii, millainen muisti sukkulamadolla mahtaa olla. Loukola toteaa, että vaikka kimalaiset ovat pieniä hyönteisiä ja yhteiskuntaeläjiä, voi niiden kognitiivisten taitojen tutkimuksesta saatuja tuloksia hyvin soveltaa myös muihin eliölajeihin. Perhonen saadaan kyllä oppimaan, mutta miten se saadaan motivoitumaan koulutukseen. Oulun yliopiston dosentti Olli Loukola on tutkinut kimalaisten kognitiivisia taitoja
Tieto säilyy siellä pisimmillään joitakin kymmeniä sekunteja. Tapahtumamuisti Kyky tallentaa ja palauttaa mieleen henkilökohtaisia kokemuksia, jotka ovat tapahtuneet tiettynä aikana tietyssä paikassa. LÄHDE: TERVEYSKYLA.FI NÄRHI TIETÄÄ, MILLOIN RUOKAKÄTKÖ ON PILALLA. MUISTI PITKÄKESTOINEN MUISTI LYHYTKESTOINEN MUISTI Aistimuistit Työmuisti Tietomuisti Asiamuisti Tapahtumamuisti Taitomuisti . Asiamuisti Sisältää yleistä tietoa maailmasta: ympäröivää maailmaa ja yhteiskuntaa koskevaa tietoa, kielellistä käsitteistöä ja sanavaraston. Taitomuisti Tallentaa tiedostamatonta ja sanallisesti tavoittamatonta ainesta. Työmuisti Työmuistiin tallentuu asioita lyhytkestoisesti. Se jaotellaan tapahtumamuistiin eli episodiseen muistiin ja asiamuistiin eli semanttiseen muistiin. suomenluonto.fi 17 Pieni muistisanasto LYHYTKESTOINEN MUISTI Aistimuisti Aistitieto säilyy sensorisessa muistissa vain hetken ja häviää, ellei se valikoidu tarkempaan käsittelyyn työmuistiin. Näitä muistin muotoja ilmennetään tekemällä, näyttämällä ja kehon reaktioilla – ei kielellisesti selittämällä. PITKÄKESTOINEN MUISTI Tietomuisti Tietomuistiin kuuluvat asiat voidaan tavoittaa tietoisesti ja kuvailla sanallisesti tai kuvallisesti. Taitomuistiin tallentuvat motoriset taidot, omaksutut tavat ja tilannekohtaiset reaktiomallit. Muisti koostuu erilaisista lyhytkestoisen ja pitkäkestoisen muistin toiminnoista.
Kirjosieppo käyttää lyhytkestoista työmuistia sopivan pesäpaikan valinnassa.” Ja ottaa samalla aikamoisen riskin, sillä talitiainen voi jopa tappaa kirjosiepon, jos se tapaa sen pesältään. Se kuulostaisi perin inhimilliseltä. Osaako kirjosieppo laskea, sitä ei tiedetä. Tapahtumamuistia ajateltiin pitkään olevan vain ihmisillä, ja vasta parikymmentä vuotta sitten sitä on alettu tutkia myös muilta lajeilta. Muuten vaikkapa närhi voisi joutua toteamaan, että mihin mä ne tammenterhot nyt oikein laitoin. Tätä närhien satunnaisten yksityiskohtien muistamista on tutkittu Iso-Britanniassa kätkemällä ruokaa kupin alle, sitten merkityn kupin alle ja sitten eri paikkaan, mutta merkityn kupin alle. ”Odotan innolla, että tekniikan kehittyessä voidaan kuvantaa elävän kimalaisen aivoja vahingoittamatta eläintä. Asiamuisti taas käsittelee koko maailmaa koskevaa yleistietoa. V ES A H U T T U N EN. Ne oppivat testitilanteissa muistamaan missä ja milloin ovat saaneet auringonkukansiemeniä tai maapähkinää. ”Tapahtumamuisti vastaa kysymyksiin mitä, missä ja milloin. Jos on, kätkö on pilalla.” Suomen rankka talvi vaatii eläimiltä paljon, ja muistinkin on syytä olla silloin terässä. Susilla taas laumaeläiminä on pitkäkestoista ei-deklaratiivista muistia eli taitomuistia. Nyt en voi edes ajatella, että elävien kimalaisten aivoihin kajottai. ”Kirjosiepponaaras menee talitiaisen pesään ja hinkkaa haudontalaikkuaan talitiaisen muniin, kenties tunnustellen niiden määrää. ”Sopivan paikan löytäminen vaatii karhuilta pitkäkestoista muistia. Äh, ruokakätkö on pilalla Talvikätköjä ja muita ruokavarastoja tekevillä lajeilla täytyy ainakin olla hyvä paikkamuisti. Niiden on todettu tietävän, milloin ruokakätkö on jo pilaantunut – avaamatta kätköä lainkaan”, Loukola paljastaa ja kertoo, kuinka närhet ovat myös tarkkoja kätköreissuillaan. Juuri nyt karhut nukkuvat talviunta, mutta nekin tarvitsevat muistia köllähtääkseen hyvään nukkumapaikkaan. Loukolan lapsuusmuisto meijerin kellarin hajusta on esimerkki tapahtumamuistista, sillä se sisältää henkilökohtaisesti koetun tapahtuman ja tunteisiin liittyvän muistiaineksen. Kirjosiepon voi siksi olla kannattavaa pesiä lähellä tiaista ja jäljitellä tämän valintoja. Ne voivat tosin kärsiä kätköhävikistä, sillä muut eläimet ovat voineet pölliä ruokaa. Närhellä on siis todistetusti tapahtumamuistia – tai ainakin sen kaltaista muistia. Jos taas tiaisella on vähän munia, kirjosiepon kannattaa välttää tekemästä samoja valintoja ka mahdollisesti jopa toimia vastakkaisesti. Se vaatii tietoisuutta, että pystyy menemään menneisyyteen”, Loukola vahvistaa. ”Monien talvikätköjä tekevien lajien, kuten hömötiaisen ja oravan muistia ja kykyä löytää kätkönsä on tutkittu ja todettu, että niillä on tapahtumamuistia. Närhet muistivat ruokakupin merkinnän ja löysivät ruokakätkön sen perusteella. ”Ne vilkuilevat olkansa yli, että onko joku näkösällä. Pitkäkestoinen muisti voidaan jakaa episodiseen eli tapahtumamuistiin ja semanttiseen eli asiamuistiin. Ne siis muistavat vielä pitkän ajan päästäkin, minne ovat kätkönsä piilottaneet. Karhu muistaa hyvät ruokaja talviunipaikat. Hitaalla oppijalla on huonompi muisti ja siten pienemmät mahdollisuudet selvitä. Jos talitiaisella on paljon munia, se on todennäköisesti tehnyt hyviä päätöksiä pesän valinnassa. ”Närhihän pystyy matkustamaan mentaalisessa aika-avaruudessa. Tapahtumamuistia on löydetty esimerkiksi mustekaloihin kuuluvalta seepialta, jolla ei kuitenkaan ole pitkäkestoiselle muistille olennaisena pidettyä hippokampusta aivoissaan. Eläimetkin kamppailevat muistamisen kanssa. Mutta kätköpaikan ne löytävät.” Tuore englantilainen tutkimus paljastaa, että myös sinija talitiaisilla on tapahtumamuistia. Sudet tunnistavat tuon muistin perusteella lauman hierarkian sen tarkemmin sitä miettimättä – kuten ihmiset vaikkapa polkupyörällä ajon.” Kimalaisten ahaa-elämyksiä Tutkimalla muiden eliölajien kognitiivisia taitoja opimme ymmärtämään myös itseämme sekä toisiamme paremmin. Riski mitä ilmeisimmin kannattaa ottaa, sillä muuttolinnun pesimäikkuna ei ole kauan auki. Meidän kotoinen lajimme närhi muistaa sellaisia asioita, joilla ei juuri sillä hetkellä ole linnulle merkitystä. Tutkimuksen mukaan lintujen ruokinnan arvellaan edistävän näiden tiaisten muistipiirteiden kehittymistä. Yhdysvalloissa Sierra Nevadassa selvitettiin, että oppimisnopeus sekä muisti vaikuttavat vuoritiaisten (Poecile gambeli) selviytymiseen talven yli. 18 suomenluonto.fi ”Selvisi, että tänne keväisin muuttavat kirjosiepot käyttävät talitiaisia, siis paikkalintuja, tiedon lähteenä valitessaan pesäpaikkaa”, Loukola valistaa
suomenluonto.fi 19. suomenluonto.fi 19 KARHULLA ON HYVÄ PITKÄKESTOINEN MUISTI
20 suomenluonto.fi 20 suomenluonto.fi
Testaa tietosi muistivisassa: suomenluonto.fi/ muistivisa V ES A H U T T U N EN S H U T T ER S TO C K. Työskentely kimalaisten kanssa houkuttaa häntä kuitenkin takaisin laboratoriotyöhön. . MYÖS OR AVA K ÄTKEE siemeniä ja tammenterhoja maahan sekä sieniä oksanhankoihin talvievääksi. suomenluonto.fi 21 siin ja mentäisiin kovan kitiinikuoren läpi”, Loukola parahtaa. Tätäkään ei tule ajatelleeksi, kun näkee cityoravan porhaltavan häntä pörhöllä pieneltä kaupunkipuistolaikulta toiselle. Tutkimus julkaistaan myöhemmin tänä vuonna. Kimalaistutkimukset jatkuvat Loukolan laboratoriossa, vaikka hän itse keskittyy tällä hetkellä kirjoitustöihin. ”Haluankin aina kehottaa kaikkia tarkkailemaan ympäristöä ja eläinten käyttäytymistä. ”Tutkimuksissa selvitämme muun muassa kimalaisten oivalluskykyä, ahaa-elämyksiä ja sitä, mitä aivoissa tapahtuu oivaltamisen hetkellä.” Kimalaiset haistavat yhtä hyvin kuin koirat, jopa molekyylin tarkkuudella, joten niitä voitaisiin käyttää myös esimerkiksi lääketieteellisissä tutkimuksissa.” Parhaillaankin Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan tutkimusyksikössä selvitetään eläinten muistia, nimittäin kaupunkioravien muistia ja ongelmanratkaisukykyä. Yksittäisten havaintojen perusteella voi löytyä mielenkiintoisia tutkimusasetelmia”, Loukola sanoo ja antaa esimerkin kiinnostavasta kansalaishavainnosta. Neuvokkaat pesän asukkaat vierittivät kotilon yhteistuumin pois pesän suulta, ja ongelma oli ratkaistu.” Yksilölliset erot ovat kuitenkin huomattavia, ja yhden kimalaispesän yksilöiden oppimiskäyrien välillä on paljon vaihtelua. Oulun yliopistossa tutkitaan kaupunkioravan ongelmanratkaisukykyä. Stressitekijöillä näyttää olevan suurempi vaikutus suorituskyvyn muokkaamiseen kuin aiemmin on esitetty. Hän selvittää yhdessä Loukolan ja Cwyn Solvin kanssa, miten erilaiset kaupunkiympäristön stressitekijät vaikuttavat oravien päätöksentekoon sekä ongelmanratkaisuun. Erään kimalaispesän suuaukon oli tukkinut maakotilo. Tieto siitä muovaa maailmankatsomustamme.” ORAVA SAATTAA TEHDÄ 3000 RUOKAPIILOA VUODESSA. Tutkimusten mukaan se löytää piilot muistinsa avulla, eikä esimerkiksi hajuaistin turvin. Oravat joutuvat esimerkiksi tekemään nopeammin erilaisia päätöksiä stressaavassa ympäristössä. ”Selkärangattomatkin kykenevät älyttömän siisteihin kognitiivisiin tekoihin. Tutkija Pizza Chow Chesterin yliopistosta Iso-Britanniasta on oravien kognition varsinainen ekspertti. ”Kimalaisten kyky pyörittää palloa on nähty myös luonnossa
Kysymyksiini löytyy vastauksia Ilmatieteen laitokselta Helsingin Kumpulasta, sillä Pohjois-Euroopan lumitilanteen muutoksista on saatu aivan uunituoretta tutkimustietoa. Millainen talvi Suomessa on 50 vuoden päästä. 22 suomenluonto.fi Haluan selvittää, onko Etelä-Suomessa odotettavissa vielä valkeita jouluja ja kuinka kauas pohjoiseen pitää lähteä, jos haluaa hiihtää vappuna luonnonlumilla. 2075 TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI H TALVI VUONNA 22 suomenluonto.fi. Kun ilmasto lämpenee, lumija jääraja pakenevat kohti pohjoista ja lumen koostumus muuttuu
suomenluonto.fi 23 A K I K U PA R IN EN / V A S TA V A LO. Lämmin keli houkuttelee lintuja palaamaan aiemmin, mutta takatalvet iskevät entistä useammin. suomenluonto.fi 23 VARHAISET MUUTTA JAT Keikkuvat keväät eivät helpota töyhtöhyyppien tai muiden aikaisin keväällä saapuvien lähimuuttajien elämää
Kauanko lumi viipyy. Räisänen osoittaa lumikauden pituuksia Eteläja Pohjois-Suomessa esittäviä kaavakuvia: ”Lumikausi lyhenee, se on se varmin muutos joka tapahtuu. Jos verrataan ajanjaksoon 1981–2010, tämän hetken talvet ovat Etelä-Suomessa jo noin 20 päivää lyhyempiä, Pohjois-Suomessa kymmenisen päivää. He tarkastelivat talven suurinta lumikuormaa ja yhtenäisen lumikauden pituutta. Muutos on suhteellisesti suurempi etelässä kuin pohjoisessa.” Nyt +2,7. 24 suomenluonto.fi Erikoistutkija Petri Räisänen levittää eteeni karttoja. LÄ H D E IL M A T IE T EE N LA IT O S cm 80 cm. Vuonna 2075 mustia jouluja on luvassa Kymenlaaksosta Pohjanmaalle kulkevan linjan lounaispuolella. Ne liittyvät tutkimukseen, jonka Räisänen kollegoineen on vähän aiemmin lähettänyt International Journal of Climatology -tiedelehteen. Kauden alku myöhästyy ja loppu aikaistuu, ja muutos on suhteellisesti suurempi etelässä kuin pohjoisessa.” Räisänen kertoo esimerkin: Jos maapallon keskilämpötila nousee vuosisadan loppuun mennessä noin 2,7 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna, Etelä-Suomessa lumikausi lyhenee nykyisestä melkein kuukaudella ja Pohjois-Suomessa 2–3 viikolla. +4. Jos ihmiskunta ei saa päästövähennyksiä aikaiseksi, ja hiilidioksidipäästöt kasvavat vielä huomattavasti, saatetaan pahimmillaan päätyä skenaarioon SSP585. Käytännössä siis sitä, paljonko lunta tulee, milloin lumitalvi alkaa ja loppuu. Ryhmä tutki yhdentoista eri ilmastomallin perusteella, miten Pohjois-Euroopan lumiolot muuttuvat kuluvan vuosisadan aikana. Keskimmäisessä kartassa keskimääräinen lumitilanne 2,7 asteen skenaarion ja oikealla neljän asteen skenaarion mukaan. Etelä-Suomessa lumikausi lyhenisi yli kahdella 24 suomenluonto.fi Nykyilmastossa jouluaattona on keskimäärin lumetonta vain aivan lounaisrannikolla (vasen kartta). Tällöin globaali lämpötila nousisi yli neljä astetta. ”Niin sanottu skenaario SSP245, jossa keskilämpötila nousee juuri tuon verran, on sellainen johon hyvinkin voidaan olla tätä vauhtia menossa.” Talvet ovat jo nyt lyhentyneet selvästi. MUSTAN JOULUN RAJA ”Lumikausi lyhenee, se on se varmin muutos joka tapahtuu
Jo yksi lumeton talvipäivä lisää esimerkiksi riekkojen kuolleisuutta merkittävästi. suomenluonto.fi 25 H Å K A N S Ö D ER H O LM / V A S TA V A LO. Valkeat otukset loistavat kuin huutomerkit lumettomasta maasta. Lumikkojen (kuvassa) ja kärppien lisäksi pulassa on muitakin. suomenluonto.fi 25 VA AR AN VÄRI Eläimet vaihtavat talvipukuun päivän pituuden mukaan
Kun lämpötila on korkeampi, lumi painuu kasaan nopeammin.. Tähän liittyy epävarmuutta, joka johtuu muun muassa ilmakehän virtauksista. Lapissa lunta taas oli ainakin paikoitellen ennätyspaljon.” Lumen syvyyteen vaikuttaa täällä meillä kolme tekijää. Lumen suojaa tarvitseville eliöille haitallisia kelejä, jolloin vettä sataa lumelle ja valuu hangen alle, sattuu etenkin myöhään syksyllä ja kevään sulamiskautena. Toisaalta kun lämpötila nousee, suurempi osa sateista tulee vetenä. Tällaisina talvina keli on lauha. Millaista on tulevaisuuden lumi. ”Lappi keikkuu siinä rajalla, Etelä-Suomessa lumikuorma kiistatta vähenee.” Talvi 2020 oli hyvä esimerkki etelän ja pohjoisen eroista. ”Tulevaisuuden ennusteisiin aiheuttaa epävarmuutta myös ilmaston luonnollinen vaihtelu. ”Vuonna 2020 etelässä oli tunnetusti ennätysvähän lunta, Helsingin Kaisaniemessä enimmillään vain neljä senttiä. Suurimman lumikuorman tarkastelu paljastaa kehityksen. Koska tulevaisuus riippuu päästömäärien kehityksestä, kukaan ei voi vielä tietää, mihin skenaarioon lopulta päädytään. Jatkossakin lumiolot vaihtelevat Suomessa paljon vuodesta toiseen, erityisesti maan eteläosissa.” Kuinka paljon lunta tulee. Etelä-Suomessa lumikuorma niukkenee selvästi, siellä lunta voi talven kaikkein lumisimpana päivänä olla tulevaisuudessa jopa neljäkymmentä prosenttia vähemmän kuin vuosina 1981–2010 oli. Pohjoisessa sateet tulevat edelleenkin pääosin lumena, koska siellä on yhä riittävän kylmää. Lisäksi olosuhteita, joissa lumi sulaa, on useammin. 26 suomenluonto.fi 26 suomenluonto.fi kuukaudella nykyisestä, ja useina talvina pysyvää lumipeitettä ei tulisi lainkaan. Ilmastotutkijat tosin eivät pidä tätä skenaariota realistisena, koska se tarkoittaisi ilmastotoimien totaalista epäonnistumista. Keskellä talvea piiskaavat vesisateet lisääntyvät kuitenkin myös Lapissa, vaikka suurin osa talvisateista tuleekin ihan pohjoisessa edelleen lumena. Suomeksi sanottuna siis lumi painuu kasaan nopeammin.” Joulu ja vappu 2075 Tällä hetkellä joulu on keskimäärin musta ainoastaan aivan lounaisimmassa Suomessa. Lapissa arvio on –15–20 prosenttia. Etelässä se tarkoittaa sitä, että sateet tulevat hyvin suurelta osin vetenä. Se on selvää, että Etelä-Suomessa kastutaan. Se vähenee suhteellisesti enemmän etelässä kuin pohjoisessa”, Räisänen kertoo. Kun lämpötila on korkeampi, ja varsinkin jos se nousee nollan tienoille, metamorfoosi tapahtuu ripeämmin. Se oli niin sanottu länsivirtaustalvi, jolloin ilmavirtaus toi paljon kosteutta Atlantilta. Se lisää lumen määrää, jos on riittävän kylmää. Tutkijat nimittävät tätä ilmiötä lumen metamorfoosiksi. SSP245-skenaariossa, eli siinä, jossa lämpötilan nousu rajoittuisi 2,7 asteeseen, lumikauden alku siirtyisi selvästi ja jouluIlmaston lämmetessä lumi on tiheämpää ja märempää kuin ennen. Lämmenneessä ilmastossa lumi on tiheäm pää ja märempää kuin ennen. Ilmaston lämmetessä pohjoisilla leveysasteilla talviset sateet lisääntyvät. ”Tulokset osoittavat, niin kuin olettaa saattaa, että ilmaston lämmetessä lumen määrä todennäköisesti vähenee. Suurin lumikuorma tarkoittaa suurinta lumen massaa kilogrammoina yhtä neliömetriä kohden jonakin päivänä talven aikana – siis talven kaikkein lumisimman päivän lumimäärää. ”Kun lumi on satanut maahan, sen ominaisuudet alkavat muuttua: lumikiteet yhtyvät toisiinsa ja lumen tiheys kasvaa. Pohjoisessakin lumikausi olisi puolitoista kuukautta nykyistä lyhyempi
suomenluonto.fi 27 LOISIA JA TAUTEJA Ruskeiden lehtopöllöjen osuus on Suomessa lisääntynyt ja harmaiden vähentynyt, koska ruskeat pöllöt ovat paremmin sopeutuneet uudenlaisiin talviin. suomenluonto.fi 27 N EA S IE M A N N. Niillä on toimivampi suojaväri ja ne kestävät paremmin kosteassa ja lämpimässä talvikelissä yleistyviä loisia
Toinen tapa on laskea kaikki päivät, jolloin on lunta. Se on Pohjoismaiden kannalta ilmastonmuutoksen huolestuttavin mahdollinen yllätystekijä”, Räisänen toteaa ja jatkaa: ”Jos Pohjois-Atlantin vedenalainen kiertoliike loppuisi, voit unohtaa nämä äsken näyttämäni ennusteet ihan kokonaan. Kevätlumet ovat linjassa alkutalven kanssa, ja Suomessa muutos onkin todennäköisesti samankaltainen lumikauden molemmissa päissä. Tätä on tulevaisuudessa luvassa lisää ja entistä pidempiä jaksoja. Laajat vesialueet vaikuttavat ympäröivien maa-alueiden säätilaan useiden kymmenien kilometrien päähän. ”Pohjois-Atlantin kiertoliikkeen romahtamista tämän vuosisadan aikana on IPCC:n raporteissa pidetty hyvin epätodennäköisenä, mutta uudet tutkimukset ovat lisänneet huolta sen mahdollisuudesta. Nykyisinkin esimerkiksi kaakkoisimman Suomen säässä näkyy Laatokan läheisyys. Lapissa lumikausi on vielä vuosisadan lopussakin melko yhtenäinen. Eteläja Keski-Suomessa sen sijaan irtopäivien määrä lisääntyy ja lyhenneestä talvesta tulee entistä rikkonaisempi. Se taas on hyvin epätodennäköistä, että aivan koko Itämeri olisi jäätön. Silloin lumikausi ihan varmasti ainakin pitenee.” Lumi sulaa ja tulee taas Ilmiö on tuttu jo etenkin kaikille Etelä-Suomen asukkaille – talvi tulee ja menee. ”Semmoinen tilanne varmaan on edessä, että Suomenlahti olisi käytännössä jäätön, lukuun ottamatta lahdenperukoita.”. Jää samassa jamassa Sisävesistöjen jäätyminen ja sulaminen muuttunee lumikauden kanssa samaan tahtiin. Sen jäätyminen oli siirtynyt noin viisitoista päivää myöhemmäksi vuodesta 1833 vuoteen 2009 tultaessa. Säätutkijat lähettivät syksyllä avoimen kirjeen Pohjoismaiden ministerineuvostolle Pohjois-Atlantin vedenalaisen merivirtojen kierron häiriintymisestä. 28 suomenluonto.fi 28 suomenluonto.fi aaton lumiraja sijaitsisi rutkasti nykyistä pohjoisempana. Tällä hetkellä päiviä, jolloin sataa lunta joka pian sulaa pois, on Etelä-Suomessa vuodessa nykyisin parisenkymmentä ja Pohjois-Suomessa 5–10. Suomen järvistä esimerkiksi Kallaveden jääpeitettä on seurattu pitkään. ”Semmoinen tilanne varmaan on edessä, että Suomenlahti olisi käytännössä jäätön lukuun ottamatta ehkä ihan lahdenperukoita. Vaikka se onkin epätodennäköistä, se ei ole niin epätodennäköistä kuin aikaisemmin on luultu. Tämä tapa paljastaa sen, että irtonaisia lumipäiviä on etenkin Etelä-Suomessa jo nyt entistä enemmän. Pohjanlahden perukka kyllä jäätyy kaikissa skenaarioissa talvisin vuosisadan lopullakin.” Jos vesi ei jäädy, suuri allas lämmittää rannikkoa, ja se voi sopivassa säätilanteessa aiheuttaa ärhäköitä lumikuuroja. Itämerikin muuttuu, mutta sen jääpeitteessä on valtavan suuri vuosien välinen vaihtelu. ”Epämääräinen kausi, jolloin lumi menee ja tulee, on jatkossa Etelä-Suomessa pidempi sekä syksyllä että keväällä.” Usein talvista puhuttaessa tarkastellaan yhtenäisen lumikauden pituutta. Keväällä Kallaveden jäät lähtevät kaksitoista päivää aikaisemmin kuin 1800-luvulla. ”Jostain tuosta Kaakkois-Suomesta länsirannikolle, eli Kymenlaaksosta jonnekin Porin ja Vaasan välille”, Räisänen arvioi. Jos nykyisin pääsee useimpina vuosina hiihtelemään vappuna luonnonlumilla Kainuun pohjoisosien ja Koillismaan korkeudella, tulevaisuudessa hiihtokausi loppuu viikkoa–kahta aikaisemmin. Talvi tulee ja menee entistä hurjemmin keikkuen
Kun lumi on märkää ja pakkasten keskellä sataa vettä, pesiin valuu kosteutta. V ES A H U T T U N EN. Kolot ja ruokamaat kastuvat ja jäätyvät vuorotellen, ja hangen alla tulee kylmä ja nälkä. suomenluonto.fi 29 suomenluonto.fi 29 VESIVAHINKOJA Kuohkea lumi tarjoaa myyrille ja sopuleille suojaa. Etenkin pohjoiset paksuun lumipeitteeseen sopeutuneet lajit kärsivät
Lintujen ruokinta herättää vilkasta keskustelua: mitä linnuille voi antaa, milloin ruokinta pitää aloittaa tai lopettaa, entä millainen on hyvä lintulauta. Samalla pihatiaisten nousukiito on kääntynyt hienoiseen laskuun. 1. Huomasimme tutkimuksessamme, että lintujen ruokinta oli vähentynyt kaupunkien lisäksi hieman myös maaseudulla. Sitä kautta he alkavat kiinnostua luonnonja lintujensuojelusta, ja niin edelleen. Tä st ä p u h u ta a n Kysymys on monitahoinen. Ihmisten näkökulmasta ruokinta on tärkeä aktiviteetti. Mitä lintujen ruokinnasta ja sen vaikutuksista lopulta tiedetään. Lintulautojen perustaminen on voitu taloyhtiöissä kieltää kokonaan rottahavaintojen vuoksi. Vastaajat mainitsivat usein syyksi ylläpidon vaativuuden. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVA ARTO JUVONEN LINTULAUDAN HYÖRINÄÄ seurataan taas ikkunoista. Ruokinnat ovat todennäköisesti siivittäneet talija sinitiaisen runsastumista, ja yhä uudet lajit ovat löytäneet lintulaudat. Tutkimuksen pääkirjoittaja Purabi Desphande kertoo, että kaupunkialueilla etenkin rottien ilmaantuminen pihapiiriin on hillinnyt lintujen ruokkimisintoa. Lajeja tunnistetaan kirjojen ja sosiaalisen median avulla, ja harvinaisista vieraista kehaistaan kavereille. Kyselytutkimukseemme vastanneet ihmiset kertoivat ruokkivansa lintuja, koska he kokevat ne siten läheisemmiksi. 30 suomenluonto.fi Kannattaako lintuja ruokkia. Ruokinta selvästi auttaa joitain lintulajeja, mutta sen vaikutusta paikalliseen lajiyhteisöön on hyvin vaikea tutkia, sillä se vaatisi intensiivistä seurantaa. BirdLifen järjestämän pihabongauksen tulokset kertovat, että talitiainen on lintulautojen yleisin ja runsain laji.. Pitäisikö lintuja ruokkia vai ei. Ruokki lintuja, kunnes muutti kerrostaloon. Tuoreen tutkimuksen mukaan lintujen ruokkiminen Suomessa on vähentynyt viime vuosina. Kolme asiantuntijaa vastaa kysymykseen. Toisaalta on epäilty, voisivatko urbaanit tiaiset runsastua uhanalaisten metsätiaisten, kuten hömötiaisen, kustannuksella. Purabi Desphande Tutkijatohtori, Biologian laitos, Turun yliopisto
Toisaalta se lisää yleistä myönteistä asennetta lintuja kohtaan, mikä on aina hyvä asia. Jos kaupungeissa ruokitaan tiaisia, se ei mielestäni ole ainakaan kovin ongelmallista hömötiaisen kannalta. Tämä vaatisi kuitenkin vielä tarkempaa tutkimusta. Talija sinitiainen ovat talviruokinnan varassa varsinkin täällä pohjoisemmassa Suomessa. Ihmisten yhteydenotoista on käynyt ilmi, että ruokintapaikka on monelle todella tärkeä. Metsätiaisten parviin lyöttäytyessään ne hyödyntävät hömötiaisten talvivarastoja, mutta suomalaisissa metsissä niitä on vielä aika harvakseltaan. suomenluonto.fi 31 2. Salmonella on näistä taudeista yleisin. uusi tutkimus antaa viitteitä siitä, ettei talitiaisten määrä rajoita hömötiaisia. Seppo Rytkönen Yliopistonlehtori, Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto. Periaatteessa siinä on kilpailuasetelma, mutta kuinka voimakas se on. 3. Marja Isomursu Erikoistutkija, Eläinterveystutkimuksen yksikkö, Ruokavirasto. Sitä joskus miettii, kuinka paljon ruokinnasta on linnuille apua, vai onko se ennen kaikkea ihmisten omaksi iloksi. Ruokkii lintuja. Mitä enemmän siivekkäitä ruokinnalla käy, sitä todennäköisempää on, että siellä on sairaitakin joukossa, ja silloin taudit voivat levitä. Entä miten vanhojen metsien jatkuva väheneminen vaikuttaa siihen. Harvoin talvesta selvitään, etteikö jostain löytyisi salmonellaan kuolleita lintuja, tyypillisesti punatulkkuja, urpiaisia ja viherpeippoja.. Tautiriskiä voi vähentää pitämällä ruoan suojattuna niin, ettei syötävän seassa pääse kulkemaan. Se on kinkkinen kysymys. Aleksi Lehikoisen ym. Ruokkii lintuja vapaa-ajan asunnolla
32 suomenluonto.fi Hömötiaisen mailla Kävimme tutustumassa uhanalaiseen tiaiseen sen omimmissa metsissä. KUVAT ANTTI LEINONEN TEKSTI AULI KILPELÄINEN 32 suomenluonto.fi
Kameratekniikan kehittyminen 2020-luvulla auttoi tallentamaan myös tiaisten pyrähtelyn ravinnon haussa talvisessa maisemassa. Läheisessä notkelmassa kulkee puro ja on paljon lahopuuta.”. Nykyään hän tapaa näitä paikkauskollisia siivekkäitä lähinnä omilla ruokintapaikoillaan Kuhmon itäosissa. Ympärillä on vanhaa metsää, kuusikkoa ja lehtipuita. Virtuaalisena retkikaverina meiA . suomenluonto.fi 33 Antti Leinonen tunnetaan menestyneenä luontokuvaajana ja ahmakuiskaajana. Hän on kuvannut hömötiaista, talvisen selviytymisen mestaria, 1970-luvulta lähtien. Talvi kovaa aikaa Lähdemme retkelle Leinosen talviruokintapaikoille syrjäisiin Kuhmon metsiin. Myös metsätiaisiin hänellä on pitkäaikainen suhde. Antti Leinosen ennen julkaisemattomat kuvat kertovat tiaisten elämästä ja selviytymisestä karuissa talvioloissa siellä, missä vielä löytyy niille välttämättömiä vanhoja metsiä. Jos aina silloinkaan. Mutta silloin metsätiaiset olivatkin jo harventuneet. Kainuun metsissä hän ystävystyi ahmojen kanssa niin, että yksi niistä palasi hänen luokseen vielä vuosien jälkeen. Ennen Leinonen kohtasi tiaisparven lähes aina metsäretkillään Kainuussa. ”Perustimme Hiidenportin kansallispuiston lähelle kuvauspaikan yli 20 vuotta sitten
”Joskus löysin eläviä toukkia rungosta ja annoin niitä tiaisille. Pohjoismaisten tutkimusten mukaan jäkälien määrä metsissä on kuitenkin vähentynyt.” Lehikoinen on mukana uudessa Forest Ecology and Management -tiedesarjassa julkaistussa tutkimuksessa. ”Kanta on harvempi, jos ympäristö on epäsuotuisa, esimerkiksi hakkuu tai nuori metsä. Metsiä on käsitelty niin laajasti, että hömötiaisten talvinen ravinnonsaanti on vaarassa. Takana maasto kaartuu kohti suojelualueeseen kuuluvaa puronotkoa, jossa näkyy lahopuuta sikin sokin. Sekin on uhanalainen. Ne kelpasivat vielä paremmin kuin pähkinät.” Aleksi Lehikoisen mielestä työ on hyväksi. ”Jo aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että tiaisten kanta on si. Naavaa ja luppoa roikkuu puiden oksilta, ja osa puista on keloutumassa. ”Talviruokinta voi auttaa hömötiaisia kovimman talven yli”, hän sanoo. ”Talvilintulaskennat osoittivat, että vuodenvaihteesta kevätlaskentaan asti tiaiskanta säilyy parhaiten siellä, missä on peitteistä ja varttuneempaa metsää”, sanoo Aleksi Lehikoinen. ”Hömötiainen ei ole puhtaasti vain vanhan metsän laji mutta vaatii tiettyjä varttuneemman metsän piirteitä. tä tiheämpi, mitä enemmän talvireviirillä on varttunutta metsää”, sanoo Lehikoinen. Talviruokinnan ylläpito on omanlaistaan työtä. Makupalan saatuaan lintu lennähtää oksistoon ja palaa kohta takaisin. 34 suomenluonto.fi tä seuraa Luomuksen yli-intendentti Aleksi Lehikoinen, joka on erikoistunut lintujen ekologiaan. Töyhtötiainen on toinen koko Suomessa elävistä metsätiaisista. Hakkuut heikentävät hömötiaisten olosuhteita ainakin 30 vuotta eteenpäin.” Tiaiset pyrähtelevät pelottomina Antti Leinosen ympärillä. Hömötiainen ja kuvaajansa kuvajainen. Antti Leinonen pitää ruokinnoillaan tarjolla siemeniä, pähkinöitä ja talipötköjä. Se osoittaa hömötiaisten harvinaistumisen keskeiseksi syyksi sen, että ne eivät selviä hengissä talven yli. Pesäpaikkaa varten se tarvitsee lahoa lehtipuuta, koivua tai leppää.”. Kun hän ojentaa kätensä ja kääntää katseen sivuun, lintu tai pari käy siiven vilauksessa hakemassa kädeltä pähkinöitä. . Metsä elättää tiaisen Ympärillämme on täällä Kainuussakin harvinaista vanhaa, havupuuvaltaista metsää, jossa kasvaa lehtipuita siellä täällä. Ruokintapaikoille on vietävä säännöllisesti täydennystä, vaikka polku olisi paksun lumen peitossa. ”Luonnossa ne syövät hyönteisiä, joita ne ovat syksyn aikana varastoineet puiden koloihin ja jäkäliin, ja jäkälistä ne löytävät talvehtivia hyönteisiä muutenkin
Herättänyt huolta luontokadosta pesimäkannan romahdettua intensiivisen metsätalouden seurauksena. Erittäin uhanalainen. Pesimäkanta: Nykyisin noin 400 000 paria. Paikkauskollinen, satunnaisia vaelluksia etelämmäksi etenkin nuorilla linnuilla. suomenluonto.fi 35 Hömötiainen Pieni varpuslintu. Ennen Suomen neljänneksi yleisin lintu, noin 1.4 miljoonaa paria vuonna 1958. Rakentaa pesän lahoihin lehtipuupökkelöihin. Tulee myös talviruokinnalle. Tuntomerkit: 12–13 cm pitkä, musta lakki ja leukalappu, valkoiset posket, harmaa selkä ja vaalea vatsa. Suosii varttuneita havuja sekametsiä. Hömötiainen on kotonaan perinteisessä suomalaisessa metsässä, joka tarjoaa ruokaa ja suojaa.. Ympäristö: Tarvitsee peitteistä metsää, josta saa suojaa ja ravintoa. Viime vuosina kanta pienentynyt noin viiden prosentin vuosivauhtia. Levinneisyys: Runsain EteläSuomen pohjoisosien ja EteläLapin välissä, harvinaisempi eteläisimmässä Suomessa ja Pohjois-Lapissa. Talvehtiminen: Selviytyy talvesta kaarnankoloihin ja jäkälän sekaan varastoimallaan ravinnolla: hämähäkeillä, hyönteisillä ja jyvillä. Sukupuolet samannäköiset.
Hömötiainen etsii hongan rungoilta sinne kätkemiään hyönteisiä tai hämähäkkejä.. Leinonen ehtii nuotiolla pitää eväsleipää hetkisen kädessään, kun jaolle jo ehtii töyhtötiainen, joka yrittää napata leivältä juustonpalan. Sytykkeet ja kahvipannu löytyvät kiven kolosta, johon hän on säilönyt ne syksymmällä, samoin kuin tiaiset varastoivat ruokaa puun koloihin talven varalle. 36 suomenluonto.fi ”Nämä paikkalinnut tarvitsevat suuremmalla alueella sekä lahopökkelöitä pesimiseen että varttunutta puustoa selviäkseen hengissä talven yli. Hakkuumääriä vähennettävä Kun on aika omalle evästelylle, Antti Leinonen sytyttää kallionrinteen ruokintapaikan lähelle pienet tulet. Se pyrkii lisäämään metsätiaisille soveltuvia metsiä ja antaa vinkkejä metsänomistajille. Ympärillä hyörii puolentusinaa tiaista, hömppiä ja töyhtiksiä. Nopea köydenveto päättyy Antin voitoksi, ja tiainen lennähtää lähimännyn oksalle sirmittämään harmitustaan. Lähikuusissa ja -männyissä hyppii töyhtöpäinen tiainen. Tämä hyödyttäisi tiaisia ja monia muita harvinaistuvia metsälajeja, jotka pitävät sekapuustoisuudesta ja varttuneemmista metsistä.” Lehikoinen kertoo myös käynnissä olevasta valtakunnallisesta Tinttimetsä -hankkeesta. Kilpakumppanit vilkuilevat toisiaan, Antti leivän syrjästä kiinni pitäen ja tiainen tarkkaillen, milloin se saa osansa. . . Miten metsätiaiset saisivat paremmin elantonsa metsistä ja niiden antimista. Pesäpaikat voivat olla myös nuoremmissa metsissä, mutta talviaikainen hengissä säilyminen edellyttää varttuneempaa puustoa.” Puolimatkassa seuraavalle ruokinnalle Antti Leinonen pysähtyy äkkiä rämeen laidalla. Tämäkin hömötiainen on yhä pienemmän joukon edustaja. Aleksi Lehikoinen toteaa, että hakkuumäärien pysyminen Suomessa nykyisellä tasolla ei ole hyvä asia metsäluonnolle. Liikkeelle lähtevät ne, joille ei riitä ravintoa pesimäreviirin lähellä.” Vaelluksen idea on etsiä parempia alueita, joilla viettää talvea ja ehkä pesiä seuraavana kesänä. ”Tämä töyhtis on tuttu, hienoa että se tuli taas! Viime kerralla sitä ei näkynyt, ja luulin sen jo hävinneen täältä.” Sama töyhtötiainen kavereineen seuraa Anttia ylös kalliorinteellä sijaitsevalle ruokintapaikalle. Jatkuvapeitteinen kasvatus voi auttaa, riippuen siitä, kuinka rankalla kädellä puustoa poistetaan.” Metsänomistajat voivat myös suojella metsiään esimerkiksi Metso-ohjelman avulla. ”Metsää voi käsitellä vähemmän voimakkaasti ja jättää sinne hömötiaisia hyödyttäviä piirteitä: peitteisyyttä ja lahoja lehtipuita. Aikanaan laji oli Suomen neljänneksi yleisin lintu, mikä kertoi metsien maasta. Aleksi Lehikoinen kertoo metsätiaisten välillä vaeltavan, vaikka ne muutoin paikkalintuja ovatkin: ”Erityisesti nuoret linnut vaeltavat sellaisina vuosina, kun pesimämenestys on hyvä. ”Jotta saataisiin isompi muutos, on hakkuiden määrää maltillistettava esimerkiksi sille tasolle, mitä hakattiin 1990-luvulla
suomenluonto.fi 37 Antti Leinonen Palkittu luonnonvalokuvaaja. Metsässä usein tiasten ympäröimä. luontotapahtumiin. Syntynyt 1951. Tehnyt näyttelyitä, luontokirjoja ja kuvituksia Suomessa ja ulkomailla 1980-luvulta lähtien. . Hömötiaisesta on totuttu näkemään kuvia, joissa se on paikallaan. Ympäristö: Etsiytyy erityisesti vanhoihin metsiin, joihin rakentaa tilapäisiä oleskeluja kuvauspaikkoja. Liikkuu erityisesti Kainuun metsissä, satunnaisia vaelluksia myös EteläSuomeen, esim. Levinneisyys: Pesii Kuhmossa, vanhempia reviirejä Kajaanissa, Puolangalla ja Oulujärvellä. Talvehtiminen: Metsäretkillään suosii erityisesti keskitalven pimeimpiin aikoihin sattuvia kirkkaita päiviä. Viime vuosina Antti Leinonen on pystynyt tallentamaan metsien tiaisen liikkeessä – hyöriminen ravinnon hankinnassa on olennainen osa hömötiaisen talvipäivän eloa.. Viihtyy samanlaisissa ympäristöissä kuin tiaiset, tikat ja ahmat sekä muut suurpedot. Tuntomerkit: Maastovaatteet ja -kengät, kaulassa kamera, taskuissa yleensä pähkinöitä ja repussa talipötköjä. Lämmittelee nuotiolla tai nauttii teet termospullosta
Seuraukset voivat olla katastrofaaliset. G E O M A R / W IK IM E D IA C O M M O N S MINERAALINNÄLKÄ MINERAALINNÄLKÄ. Kiihkeä tarve haalia mineraaleja ulottaa ihmisen tuhoisaa toimintaa valtamerten syvänteisiin saakka. 38 suomenluonto.fi TEKSTI JESSICA HAAPKYLÄ Laaja mangaanisaostumien alue Tyynellämerellä kiinnostaa kaivosväkeä
suomenluonto.fi 39 MINERAALINNÄLKÄ MINERAALINNÄLKÄ
Kaikissa tapauksissa kerääminen tuhoaa pohjaeliöstöä ja muuttaa merenpohjan rakenteita. Metallien ehtyminen maalta ajaa mineraalinnälkää merten syvänteisiin. Syvässä meressä eliöt kasvavat hitaasti ja saavuttavat sukukypsyyden myöhään. Nyt teknologian kehittyminen ja kustannusten halpeneminen mahdollistavat myös malmimineraalien etsinnän merenpohjasta. Nämä piirteet tekevät niistä erityisen haavoittuvaisia ihmisen toiminnan vaikutuksille. Mineraaleja saadaan merenpohjasta imuroimalla sekä louhimalla. Elämä syvällä on kehittynyt vakaissa olosuhteissa, kovassa paineessa ja kylmyydessä. M Merenalaisen Sibelius -vuoren syvänmeren koralleja Tyynellämerellä. Myös laitteista aiheutuva melu, täSyvänmeren ekosysteemeistä tiedetään vähemmän kuin ulkoavaruudesta, eikä syvyyksien lajeja vielä täysin tunneta. Merenpohjasta löytyy tyypillisesti rauta-mangaanisaostumia, jotka sisältävät raudan ja mangaanin lisäksi fosforia, arseenia ja harvinaisia maametalleja. Metallien pitoisuus on merenpohjalla suurempi kuin maalla. Mineraalien otto vaikuttaa mereen myös kaivosalueen ulkopuolella, mikä huolettaa Kaikkosta. N O A A. Mineraalisaostumat ovat pohjassa kovina levymäisinä noduuleina, joiden välissä ja sisäisissä huokosissa elää monipuolinen mikrobilajisto. Syvänmeren ekosysteemeistä tiedetään vähemmän kuin ulkoavaruudesta, eikä suurinta osaa syvyyksissä elävistä lajeista vielä tunneta. 40 suomenluonto.fi Matalilta merenpohjilta on ruopattu jo vuosikymmeniä hiekkaa ja soraa rakennusteollisuuden käyttöön. Pohjan möyhimisen seurauksena pohjasedimentti alkaa levitä. Mineraalien louhiminen voi irrottaa veteen metalleja ja haitallisia aineita. Suomen ympäristökeskuksen (Syke) erikoistutkija Laura Kaikkonen on tutkinut merenpohjan kaivostoiminnan vaikutuksia Suomessa ja Ruotsissa sekä hiljattain syvänmeren kaivostoimintaa Uudessa-Seelannissa. Mineraaleja kertyy myös vulkaanisten purkausaukkojen eli savuttajien kohdalle, ja sammuneiden savuttajien luota niitä on mahdollista kerätä
Erityisen runsaita esiintymiä on Suomenlahdella, Pohjanlahdella ja Perämerellä”, sanoo Kaikkonen. Itämeren pohjasta hyvin laajat alueet ovat jo nyt hapettomia. Kaivostoiminnan suunnittelu etenee Euroopassakin. Näiden metallien tarve on kasvanut, sillä niitä tarvitaan muun muassa sähköautojen akuissa ja tuulivoimaloissa. Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) erikoistutkija Joonas Virtasalon mukaan ruoppauksesta pöllyävä aines voi heikentää merenpohjan happiolosuhteita. Kaikkonen ja yli 700 muuta tutkijaa ovat allekirjoittaneet vetoomuksen lisätutkimusten tekemiseksi. Suomen merialueiden rautamangaanisaostumat sisältävät monia kaupallisesti arvokkaita metalleja, kuten kobolttia. Itämeren rautamangaanisaostumat muistuttavat valtamerten pohjilla tavattavia mangaaninoduuleita. Suunnitellun toiminnan ympäristövaikutukset ovat epäselviä. ”Tästä vaikutuksesta on valitettavasti tosi vähän tutkittua tietoa”, hän sanoo. Kaikkonen tutkii parhaillaan Tukholman yliopistossa saostumien oton vaikutuksia Perämeren pohjaekosysteemiin ja aineiden kiertoon. Tammikuussa 2024 naapurimaamme Norjan parlamentti hyväksyi syvänmeren kaivostoiminnan ensimmäisenä maana maailmassa Norjan ja Grönlannin välisellä 280 000 neliökilometrin kokoisella merialueella. Suunnitelmia vireillä ympäri maailmaa Maailman ensimmäinen syvänmeren koeporaus tehtiin Japanissa vuonna 2017. Mineraalien ottoa Itämerestä on jo kokeiltu, kun venäläiset ruoppasivat rautamangaanisaostumia itäisellä Suomenlahdella vuosina 2006–2008. Norjassa otto alkaa aikaisintaan vuonna 2030, joskin siihen liittyvät projektit pitää vielä hyväksyä parlamentissa. Imuruoppauksessa vesisuihku pöllyttää merenpohjasta sedimenttiä ja rautamangaanisaostumia, jotka imetään paksua letkua pitkin pinta-alukseen. Päätös tehtiin ympäristöjärjestöjen, EU:n ja Ison-Britannian vastustuksesta huolimatta. Syvänmeren mineraalien etsintä kiinnostaa useita maita, Japanin lisäksi muun muassa Kiinaa ja Intiaa. Lupaa ottotoiminnan testaamiselle tai mineraalien otolle ei kuitenkaan ole vielä myönnetty. Jopa 40 prosenttia noduulista voi koostua erilaisista metalleista. Noduulit Imuriajoneuvo ja sedimenttipilvi Hydraulinen pumppujärjestelmä Sedimenttipäästö Pinta-alus W K IM E D IA C O M M O N S. Merenpohjasta etsitään etenkin litiumia, skandiumia, kobolttia ja nikkeliä. ”Se, annetaanko saostumien otolle Itämerellä lupa ympäristövaikutusten valossa, on lopulta poliittinen päätös”, hän muistuttaa. Kaivostoiminnan vaikutukset herättävät valtavaa huolta koko herkän syvänmeren ekosysteemin puolesta. Mineraalien otto kiinnostaa myös matalilla merialueilla, kuten Itämerellä. Ruotsalaiselle Scandinavian Ocean Minerals -yhtiölle on vastikään myönnetty tutkimuslupa saostumakenttien kartoittamiseen ja ympäristön tutkimiseen Perämerellä. ”Uudessa-Seelannissa suunniteltiin syvänmeren fosfaattisaostumien ottoa 2010-luvun puolivälissä, mutta hanke kaatui epävarmuuteen siitä, mitä ympäristöriskejä toiminnasta aiheutuisi”, selittää Kaikkonen. ”Vuonna 2019 tekemämme tutkimuksen perusteella jopa 11 prosenttia Suomen merialueen merenpohjasta saattaa sisältää saostumia. suomenluonto.fi 41 rinä ja valosaaste uhkaavat meren syvyyksien hiljaisuuteen ja pimeyteen tottuneita eliöitä. Venäläiset ovat jo kokeilleet rautamangaanisaostumien ruoppausta Itämerellä. Onko Perämerellä pian kaivostoimintaa. Veteen sekoittunut hienojakoinen aines muodostaa hiukkaspilven, joka voi kulkeutua useiden kilometrien päähän ruoppausalueelta. Silloin saostumien sisältämää fosforia vapautuu veteen, mikä voi pahentaa Itämeren rehevöitymistä. Mineraalien ottoa on suunniteltu myös Havaijin tuntumassa sekä eteläisellä Tyynellämerellä sijaitsevien Cookinsaarten vesillä. Pelisäännöt syvänmeren mineraalien ottoon puuttuvat toistaiseksi, ja Suomi vaatiikin parinkymmenen muun maan kanssa, että kaivosten ympäristövaikutuksia tutkittaisiin lisää. Noduulien nostaminen merestä pöllyttää pohjaa ja tuo päästöjä myös kaivoslaivalta
Puhumattakaan suuren Sedimenttipilvi voi haudata eliöitä alleen tai haitata niiden ravinnonhankintaa. Maan merentutkimuslaitos IMR on todennut, että tarvittaisiin vielä viidestä kymmeneen vuotta ennen kuin alueen eliöyhteisöistä tiedetään tarpeeksi, jotta kaivostoiminnan vaikutuksia voidaan arvioida luotettavasti. Kohtalo on sama kuin Hukka joen raakuilla. Norjan suunnitelmissa on hyödyntää nimenomaan vedenalaisia vuoria. ”Syvänmeren korallit ovat vanhimpia elossa olevia eliöitä. Eräs musta koralli, joka löydettiin muutama vuosi sitten, oli egyptiläisen faarao Tutankhamonin aikakaudelta, eli yli 3300 vuotta vanha.” Korallit elävät jyrkänteiden seinillä ja merenalaisten vuorten rinteillä. Esimerkiksi syvänmeren savuttajien ympärillä elää hyvin monipuolinen eliöyhteisö, jossa tietty laji saattaa esiintyä ainoastaan tietyn savuttajan ympärillä. N O A A W IK IM E D IA C O M M O N S 42 suomenluonto.fi 42 suomenluonto.fi. Pohjaeläinten määrä romahti sekä ottoalueella että lähialueilla, ja kielteinen vaikutus kesti yli vuoden. Sedimenttipilvi voi kokonaan haudata eliöitä alleen tai vaikeuttaa niiden ravinnonhankintaa. Hän on kehittänyt malleja, joiden avulla niiden elämää voidaan ymmärtää maailmanlaajuisesti. 42 suomenluonto.fi Tutankhamonin ikäiset korallit uhattuina Erityisen alttiita pöllyävälle sedimentille ovat paikoilleen kiinnittyneet eliöt, kuten korallit ja sienieläimet. Pohjaeläimet ovat tärkeää ruokaa kaloille, joten vaikutukset tuntuvat koko alueen ravintoverkossa. Tällaisilla pohjilla elää rikas lajisto. Samaa voisi kuvitella tapahtuvan kaivostoiminnankin jälkeen”, hän sanoo. Ne tarvitsevat sopivan virtauksen ruoan saamiseksi. Metallisaostumat ovat maailman merillä melko tavallisia. Kaivos hävittää pohjaeläimet Syken erikoistutkija Henrik Nygårdin mukaan on selvää, että kaikki pohjaeläimet häviävät, kun sedimentin pinta poistetaan. Hennigen mukaan korallien toipuminen esimerkiksi troolauksen vaikutuksista kestää vuosikymmeniä. Sebastian Hennige, vanhempi tutkija Edinburghin yliopistosta Skotlannista, tutkii syvänmeren koralleja Britteinsaarten vesillä. Vuonna 2020 Japani testasi ensimmäisenä maana maailmassa, miten koboltin ottaminen syvänmeren vuorenrinteeltä vaikuttaa pohjaeläinyhteisöön. Pienenkin mittakaavan koe aiheuttaa siis mittavia muutoksia ekosysteemissä. ”Ruoppauksen jälkeen pohjaeläinyhteisö palautuu 5–15 vuoden kuluessa, tosin ei välttämättä samaksi kuin ennen ruoppausta. Se, miten syvänmeren korallit toipuvat kaivostoiminnasta, riippuu sedimentin laadusta ja sen sisältämistä myrkyllisistä yhdisteistä. Kaivostoiminnan vaikutukset ovat suurimmat rakenteeltaan monimutkaisimmilla merenpohjilla, kuten merenalaisilla vuorilla tai sammuneilla syvänmerensavuttajakentillä. Ne saavat ravintonsa vedestä hiukkasia suodattamalla tai nappaamalla
Myös materiaalien kierrätyksessä riittää petrattavaa”, sanoo Kaikkonen. Hyvä uutinen on se, että YK:n uusi maailman avomerialueita koskeva BBNJ (Biodiversity of Areas Beyond National Jurisdiction Treaty) -sopimus tiukentaa merenpohjan kaivostoiminnan ympäristövaikutusten arviointimenetelmiä. Itämeren pohjan rautamangaanisaostumia eli konkreetioita. ”Kehitteillä on myös robottikerääjiä, jotka ottaisivat noduuleja talteen ilman sedimenttiä, ja vielä ideaalitilanteessa tunnistaisivat elääkö noduulin pinnalla eliö”, Kaikkonen kertoo. Akkuteknologia kehittyy koko ajan, ja muun muassa natriumioniakkujen kehitys voi johtaa nykyisten akkumetallien tarpeen laskuun. Rapu metallinoduulien päällä. Mikä ratkaisuksi. Punainen konnakrotti kuvattuna yli kolmen kilometrin syvyydessä. . Merenpohjan kaivostoiminta voi aiheuttaa suuria muutoksia, joita on nyt mahdotonta ennustaa. ”Lisäsatsausta vaihtoehtoisiin materiaaleihin ja teknologioihin kaivataan. Kasviplankton käyttää yhteyttäessään meItämeren pohjan rautamangaanisaostumia eli konkreetioita.. siten ilmakehän hiilidioksidin määrän säätelyä. suomenluonto.fi 43 mittakaavan toiminnasta, jonka seuraukset ovat luultavasti laajemmat, pitkäkestoisemmat ja monimutkaisemmat, kuin mitä osaamme odottaa. Kaivoksen lähellä ne voivat kuolla kovista äänistä syntyviin paineaaltoihin”, Similä muistuttaa. ”Eri valaslajeja on yli 90, ja niiden kuulossa sekä herkkyydessä äänisaasteelle on suuria lajienvälisiä eroja. Myös litiumin ottoa merivedestä kehitetään vauhdilla. ”Siksi esimerkiksi Norjan merentutkimuslaitos ehdottomasti vastustaa merenpohjan kaivostoimintaa. . Joitain lajeja ei ole koskaan nähty elävänä, todennäköisesti nimenomaan siksi, että ne pakenevat veneiden ääniä.” Similä painottaa, että tiedämme syvänmeren ekosysteemeistä äärettömän vähän. Kasviplankton käyttää yhteyttäessään mereen ilmakehästä liuennutta hiilidioksidia, eli se toimii tärkeänä hiilinieluna. Uudet standardit ovat tiukemmat kuin mitä aavan meren mineraalivarojen käyttöä valvova Kansainvälinen merenpohjajärjestö (ISA) tällä hetkellä vaatii. Suunnitteilla on imuruoppaaja, jonka päällä oleva kupu estää pöllyävän sedimentin leviämisen. ”Ne ovat tunnetusti arkoja ihmisten tuottamalle melulle. Merenpohjan kaivokset kajoavat pintaan, jolla on eläviä asukkaita. Ylipäätään liikkuvien eliöiden vasteita häiriöihin on luonnossa haastavaa tutkia”, Kaikkonen sanoo. Nokkavalaat ovat herkkiä melulle Kaivokset vaikuttavat myös valaisiin, merten jättiläisiin. Kaivostoiminnalla voidaan aiheuttaa suuria muutoksia, joita on nyt mahdotonta ennustaa.” Mineraalien otolla voi myös olla ilmastovaikutus, sillä se saattaa muuttaa kasviplanktonlajistoa ja sekoittaa siten ilmakehän hiilidioksidin määrän säätelyä. Säännöstöä mineraalien ottamiseen merenpohjasta valmistunee lähivuosien aikana. ”Vaikutuksia liikkuviin eliöihin, kuten kaloihin, mustekaloihin tai planktoniin on tutkittu vasta todella vähän. N O A A S Y K E LA U R A K A IK K O N E N ?. Hänen mukaansa valaslajeista ehkä eniten vaarassa ovat enimmäkseen syvällä sukeltavat nokkavalaat. Äänen taajuudella on suuri merkitys”, sanoo valastutkija Tiu Similä, joka on tutkinut valaita Pohjois-Norjassa vuosikymmeniä. Kaikkosen mukaan myös merenpohjan kaivostoiminnan ottotekniikat kehittyvät. ”Lisäksi on tärkeää muistaa, että valaiden saaliseläimet, kuten eläinplankton, kalat ja mustekalat, voivat myös reagoida mölyyn
Menin tarkistamaan yhteenkasvaneiden raidanrunkojen välissä, vain noin metrin korkeudella sijainnutta pönttöä. Laji ja papanat yhdistyivät. Saapuessamme kesäloman alussa Härjänvatsan torpalle, oli talven kylmillään olleessa talossa usein suurikokoisia hiirenpapanoita. Pöntöstä syöksyi hiiri, joka hävisi hirmuisin loikin viereiseen koipohjoiseen Metsähiiren levinneisyys on muuttumassa, ehkä myös hiirilajisto. Pian aloin kerätä kannanvaihteludataa Suomenselän Lintutieteellisen yhdistyksen myyräkantojen seurantaan. Torpan pihan ja pellon välissä kasvoi ryhmä suuria raitoja. Isäni oli ripustanut raitaryhmän keskelle pöntön. 44 suomenluonto.fi Metsähiiri levittäytyy pohjoiseen utustuin metsähiireen (Apodemus flavicollis) ensi kerran 1970–80-lukujen taitteessa Karjalohjalla. Metsähiirtä ei polkupyörämatkan etäisyydellä Haapamäeltä ollut, mutta isovanhempien maapaikka Karjalohjalla oli eri maailma. Kerran tupakeittiön lattia luukun alla olevan kellarin perunasaavista löytyi paitsi puoliksi syötyjä perunoita, myös kuollut metsähiiri. TEKSTI RISTO SULKAVA KUVAT ARI KUUSELA JA ANNE KAIHOLA / VASTAVALO T. Olin innostunut pikku nisäkkäistä, ja kahlasin perusteellisesti läpi Haapamäen kirjaston silloisen nisäkäskirjallisuuden
Vaikka lehtimetsät ovat lajin parasta elinympäristöä, on se asuttanut laajasti myös havumetsiä. Siihen aikaan pikkunisäkkäissä ei ollut rauhoitettuja lajeja. vikkoon. Metsähiiri viihtyy mainiosti myös ihmisasutuksen piirissä ja on oppinut hyödyntämään lintulautojen antimia. suomenluonto.fi 45 Metsähiiri levittäytyy pohjoiseen Metsähiiri on vikkelä ja notkea kiipeilijä. Viritin viitisentoista hiirenloukkuani linjaan läheiseen pähkinäpensaita kasvavaan puronvarsilehtoon, jossa olin nähnyt sievästi puolikkaiksi jyrsittyjä pähkinänkuoria. Tuloksena nahkakokoelmani karttui useilla eri ikäisillä metsähiirillä. Intensiivisesti viljellyiltä peltoalueilta laji kuitenkin yleensä puuttuu. Öiset ravinnonhakuretket voivat ulottua kauas pesäpaikalta; kymmenien, jopa satojen metrien päähän. Tammenterhot, monenlaiset siemenet, marjat, hedelmät ja havupuiden käpyjen siemenet ovat ravinteikasta sapuskaa, jota metsähiiret etsivät pääasiassa yöaikaan. Metsähiiren pesä on sammalisA R I K U U S E LA Kerro metsähiirihavainnoistasi: suomenluonto.fi/ metsahiirikysely. Metsähiiri on siementen syöntiin erikoistunut ja viihtyy erityisesti suuripuustoisissa lehtimetsissä ympäri Euroopan lehtimetsävyöhykettä
Vuoden 2011 ensimmäisen metsähiiren jälkeen laji ilmestyi tuttuMetsähiiri tekee rakennuksissa rajummin tuhoja kuin kotihiiri. Nuoret metsähiiret ovat harmaanruskeita, eivät ihan yhtä helppoja tuntea, mutta valkoiset jalat kyllä huomaa jo kaukaa. Metsähiiri puuttui alueelta tyystin. Metsähiiri liikkuu öisin, mutta ruoka houkuttelee sen toisinaan näkyville päiväsaikaankin. Monista eteläisistä harvinaisuuksista on tullut tavallisia. Etelä-Pohjanmaalta ja Pohjanmaalta laji sen sijaan ilmeisesti todella puuttui. Kuitenkin tuon rajan pohjoispuolella, mm. Iisalmessa ja Joensuussa metsähiiriä vilisti jo viime vuosituhannella. Metsähiirilajeja saattaa siis lähivuosina asettua Suomeen yksi tai kaksi lisää, eli kannattaa olla tarkkana! Pikkumetsähiiren vatsapuolella on kellertävä pitkittäisviiru etujalkojen välissä. Metsähiirelle maistuvat linturuokinnan alle putoavat siemenet. A N N E K A IH O LA / V A S TA V A LO. Pikkunisäkäsharrastus alueella oli intensiivistä 1970-luvulta tälle vuosituhannelle. Lähimmät varmat havainnot metsähiiristä tulivat 1900-luvun lopulla Pirkanmaan puolelta Mäntästä ja Ruovedeltä sekä Virtain eteläosasta. Jos metsähiiriä määrittää Suomen ulkopuolella – ja Kaakkois-Suomessa – vaikeuskerroin kasvaa. Eikä meillä ole kuin tämä laji – vai onko sittenkin. Ja itse asiassa se paikkakunnalle tullessaan ilmeisesti myös syrjäytti kotihiiren, jota ei sen koommin ole juuri näkynyt. . Myös Baltiassa voi törmätä pikkumetsähiireen. Kaikki muuttui 2011. uralensis). Näin on edelleen Lauri Siivosen ja Seppo Sulkavan Pohjolan nisäkkäät -oppaassa vuodelta 1994. Se on tyypillistä vain pohjoisille alueille, kuten Fenno skandialle. Toisaalta, eipä lehtimetsävyöhykkeellä ole myyrilläkään syklistä vaihtelua. Hyviä lisätuntomerkkejä ovat huomiota herättävän suuret valkoiset jalat, suuret silmät sekä hörökorvat. Ensimmäinen metsähiiri eksyi Keuruun Haapamäellä lapsuudenkotini autotalliin ja isäni Pertin virittämään loukkuun. Se oli kaivanut tiensä talliin oven läpi sellaisella vimmalla, että tunkeutujaa luultiin jälkien perusteella rotaksi. . Metsähiiri levittäytyy pohjoiseen Ilmaston lämpenemisen vaikutus lintuihin ja perhosiin näkyy äärimmäisen selvänä: laaja joukko eteläisiä lajeja siirtyy nopeassa tahdissa kohti pohjoista. Myyräkantojen vaihtelua seurattiin tarkoin ja lajitietoutta kartoitettiin pyydystämällä pikkunisäkkäitä kaikissa mahdollisissa ympäristöissä ja eri menetelmillä. Kooltaan metsähiiri on selvästi kotihiirtä suurempi, pitkäjalkaisen ketterä ”perushiiri”, jonka häntä on suunnilleen ruumiin pituinen. Lajit elävät rinnakkain samoilla alueilla ja etenkin pikkumetsähiiren tiedetään levittäytyvän kohti pohjoista. Seuraavina vuosina metsähiiren tavat tulivat tutuksi; se on paljon kotihiirtä rajumpi tekemään tuhoja rakennuksissa. Idänmetsähiiren vatsa puolestaan ei ole puhtaan valkea, kuten metsähiirellä. 46 suomenluonto.fi ta ja heinistä muotoiltu pallo, usein maan alla tai sopivassa juurakon kolossa, etelämpänä vaikka ontossa tammessa. Idänmetsähiiri on myös hieman edellisiä pienempi. Levinneisyyskartat vanhoissa nisäkäskirjoissa ovat suhteellisen samankaltaisia, hieman S-mallisia; Länsi-Suomessa levinneisyys päättyy Selkämeren rannikolle, mutta kattaa kutakuinkin koko Keski-Suomen ja kaartaa sitten etelämmäs, kattaen Pohjois-Karjalan eteläpuoliskon. Vaikka levinneisyyskartat näyttävät metsähiiren eläneen jo pitkään Keski-Suomen länsirajoilla, kuten Keuruulla, se ei ollut totta ainakaan Keurusselän vesistön länsipuolella. Lajit ja levinneisyys Suomessa metsähiiren tunnistaa toistaiseksi helposti kauniin kastanjanruskeasta selästä, joka vaihtuu jyrkästi vatsan vitivalkoiseen väriin. Vatsapuolen värejä on siis syytä tarkkailla aina kun metsähiiren käsiinsä saa – valitettavasti elävästä eläimestä näitä ei juuri voi nähdä. Samaan aikaan pohjoiset lajit häviävät tai peräytyvät yhä kauemmas pohjoiseen. Kuoppapyydyksillä saatiin jopa muutamia kääpiöpäästäisiä – silloisista Suomen vähistä havainnoista merkittävä osa. Poikueita syntyy useampia vuodessa, kussakin 3–7 poikasta, eli metsähiirikanta voi kasvaa hyvinkin nopeasti. Baltiassa ja Venäjällä, myös hyvin lähellä Suomen rajaa, elää vielä kolmaskin metsähiirilaji; idänmetsähiiri (A. sylvaticus), joka nimestään huolimatta on kutakuinkin metsähiiren kokoinen, tavataan Ruotsissa samoilla leveysasteilla kuin meillä metsähiirtä. Ilmeisesti myös idänmetsähiiri on leviämässä Pietarin seudulla kohti länttä. Se puuttuu metsähiireltä. Metsähiiri on esiintynyt Eteläja Keski-Suomessa koko tunnetun historia-ajan, ainakin 1900-luvun alusta saakka. Kuitenkaan myyräkantojen vaihtelun kaltaista syklistä vaihtelua ei metsähiireltä tunneta. Pikkumetsähiirtä (A
ensimmäisen kenttämyyrän (nykyisin idänkenttämyyrä) löytymiseen Etelä-Pohjanmaalta. Tuskin metsähiiret Liedenpohjan kautta Seinäjoelle ja Pietarsaareen hyppelivät, mutta joka tapauksessa kaupungit ovat 50 ja 150 kilometriä Liedenpohjan luoteispuolella. Seuraavana syksynä metsähiiriä loukutettiin talosta jo useita. Metsähiirtä ei kuitenkaan ollut Liedenpohjassa, eikä Ilmajoella, jossa veljesten toinen kiintopiste sijaitsi. Ilmassa paljon kysymyksiä Nyt 2020-luvulla metsähiirihavaintoja on Laji.fi-tietokantaan ilmoitettu mm. Havainnointi oli jo ammoin tarkkaa ja johti mm. Ähtärissä, siis nelisenkymmentä kilometriä Haapamäen pohjoispuolelta. Sieltä nisäkästietoutta on kerätty jo 1950-luvulta saakka Sulkavan biologiveljessarjan toimesta. Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa näyttävät olevan metsähiiren valtaamia. Ja onko kotihiiri muuallakin hävinnyt sieltä, minne metsähiiri on saapunut. Kukaan ei taida tietää onko metsähiiriä jo Kainuussa tai Lapissa. Seinäjoelta, Vaasasta, Pietarsaaresta ja monesta muusta pohjalaiskylästä. Sittemmin metsähiiret ja metsämyyrät ovat kilpailleet runsaimman lajin tittelistä vuosittain. Metsähiiri siis valtasi paitsi asutuskeskukset, myös takamaametsät noin viidessä vuodessa. Katso, että etenkin rinta etujalkojen välissä näkyy. Lataa kuvat Laji. suomenluonto.fi 47 jen taloille ympäri Haapamäkeä ja Keuruuta, ja muutaman vuoden viiveellä jopa syrjäkylille Jusseroon, 2017 jo Heiluvan erämaatorpallekin. Toinen tarkoin dokumentoitu levittäytyminen tapahtui Virtain ja Alavuden rajoilla, Liedenpohjassa. Onko meillä ylipäätään tietoa pienten nisäkkäiden levinneisyyden tai kannanmuutosten pitkäaikaistrendeistä. HIIRILA JIN TUNNISTUS APUA NETISSÄ Kun löydät kuolleen metsähiiren, ota kuva sekä selkäettä vatsapuolelta. Tältä vuodelta Laji.fi-tietokanta kertoo havainnosta mm. fi-nettisivulle. Jos metsähiiren vatsa ei ole valkoinen, pakasta otus ja toimita se löytötietoineen Eläinmuseolle määritettäväksi. Aiemmin metsämyyriä poistettiin talosta syksyn kuluessa selvästi eniten, mutta 2015 metsähiiri oli jo runsaampi. A R I K U U S E LA. Ja joko jossakin itärajan läheisyydessä on pikkuja idänmetsähiiriä. Ensimmäinen metsähiiri mellasti Liedenpohjan talvet kylmillään olevan torpan komeroissa 2013
Nyt hän lähti konkariretkeilijä Susanna Ylisen kanssa metsään selvittääkseen onnistuneen perhetalviretken salaisuudet. 48 suomenluonto.fi H A N N E V A LT A R I Talviretkellä lasten kanssa TEKSTI HANNE VALTARI KUVAT HANNE VALTARI JA ANNA TUOMINEN Retkeily pienten lasten kanssa on antoisaa, mutta talvella myös haastavaa, muistaa kokemuksestaan Hanne Valtari. 48 suomenluonto.fi
Hanne Valtarin lapset ovat kulkeneet ahkiossa niin kauan kuin kyytiin on mahtunut. Susanna Ylinen tietää neljän lapsen kokemuksella, että parhaiten kulkemiset retkillä sujuvat, kun kävelyyn tai vaikkapa hiihtämiseen yhdistää leikin. Lähestyvä myrsky tuntui vain tihentyvään tahtiin leijuvina lumihiutaleina. suomenluonto.fi 49 olkua on kuljettu vasta kolme metriä, kun yön aikana sataneessa kymmenen sentin puuterilumikerroksessa kahlaava kolmevuotias ilmoittaa jo haluavansa äidin syliin. Yläpuolellamme kuuset kurkottelevat lumipyryn jäljiltä harmaata taivasta kohden. Parempien yöunien lisäksi kaikki oli, ja on yhä metsässä jollain selittämättömällä tavalla yksinkertaisempaa ja helpompaa. Vain kerran sääntö ei ole pätenyt. Lapsi innostuu ja kiepsahtaa ketterästi ylös, hyppii muutaman askeleen äitinsä jalanjäljissä ja säntää sitten haalari kahisten edelle tekemään jälkiä. Syke kuitenkin rauhoittuu heti, kun pääsemme ulos. Ylisen harhautuksessa kyse ei ole siitä, etteikö hän voisi kantaa lasta. Pehmoinen hanki on satumaisen valkoinen ja tuore, eikä jälkiemme lomassa vielä näy merkkejä metsän muista kulkijoista. Meille onkin puolison kanssa kehittynyt voimamantra perheretkiin, joka kauniisti muotoiltuna menee näin: hyvä se on kakkakin retki. Ennen sitä autuasta olotilaa pitää kuitenkin lähteä, ja se onkin retken kamalin vaihe. Katsos, minä teen meille edeltä reittiä”, Ylinen sanoo ja alkaa tehdä polun pehmoiseen lumeen puolelta toiselle heiluvia jälkiä. Mutta silloin oli loppukesä, nyt on talvi ja pakkasta. Kiemuraa, hyppyjä, taaksepäin kulkevia askelia. Onhan hän vaeltanutkin tuntureilla yli sata kilometriä taapero kantorepussa edessään ja rinkka selässään. Kun nyt metsässä polvillaan nököttävä lapsi oli vauva, Ylinen hiihtovaelsi hänen kanssaan kahdestaan Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa yhdeksän päivän ja 160 kilometrin ajan. ”Ihan vielä en ota syliin. Olin ennakkoon miettinyt – repaleisten yöunien väsyttämänä – miten saisimme arjen toimimaan metsän keskellä. Pienenkin on pysyttävä liikkeessä, jotta ei tule kylmä. Aina on kannattanut lähteä, vaikka lapset ovat levittäneet aamupuurohiutaleet pitkin kallioita ja telttaa, makuupussiin on tullut pissa tai retken päätteeksi luvattu laskeutuminen alas tunturista pulkalla onkin ollut upottavassa lumessa mahdotonta ja se on aiheuttanut pettymysraivarit. Olimme lähteneet suksimaan tuttua reittiä Äkäslompolosta, lapset vällyihin pakattuina ahkioissa. Säädön ja kiukun määrä eteisessä tuntuu olevan vakio, yhä edelleen. Oli alkukesä, ja pieni nukkui teltassa äitiyspakkauksen haalarissaan sikeämmin kuin koskaan. Nuorimmaiseni vietti ensimmäisen yön metsässä alle puolivuotiaana. P H A N N E V A LT A R I A N N A T U O M IN E N . Muillakin on tällaista, ei vain meillä! Susanna Ylinen, äiti jonka syliin kaivataan, on tunnettu maailmanennätyksiä rikkoneista hiihtotempauksistaan ja talviretkistä nelilapsisen perheensä kanssa. Osan matkoista lapset kulkivat omilla suksilla.. Tunnen huojennusta. Oksien ylle on kertynyt lumikuorrute, ja vaikka puut eivät ole ehättäneet vanhoiksi, oksilla roikkuu paikoin luppoa. Pohjoisen luonto opetti meille, että ”pieni myrsky vain” ei todellakaan ole sitä pakkasessa. Kukastunturin reunaa pitkin kulkiessa metsä suojasi ja samalla hämäsi. . Hyvä se on kakkakin retki (paitsi kerran) Omat lapseni ovat jo toisella kymmenellä, mutta muistissa ovat yhä pienten lasten kanssa retkeilyt
. Vapaaehtoisvoimin ylläpidetyllä retkeilyalueella kulkee useita lyhyehköjä patikointireittejä, joista osaa aurataan keskitalvellakin. Pysähdyimme ja pohdimme, kääntyäkö takaisin vai jatkaa. Ylinen kuljettaa aina mukana kevytuntuvatakkeja, jotka tulevat tarpeeseen tauoilla, kun kylmyys pysähtyessä alkaa hiipiä ytimiin. Vaatetuksessa kerroksia, kerroksia, kerroksia Pilkotut polttopuut sylissämme kopistelemme lumia kengistä ja astumme tupaan. En muista koskaan olleeni henkisesti ja fyysisesti niin loppu ja samaan aikaan helpottunut. Lapset nukkuivat ahkioissaan, ja päätimme, että kun tähän asti nyt on tultu, jatketaan. Kolmen kilometrin matka ei ole koskaan tuntunut niin pitkältä. Lähimmälle taukopaikalle on 500 metrin matka. A N N A T U O M IN E N. Hän kun on vasta hiljan hoksannut, että pönttö ei tarkoitakaan lintujen vessanpönttöä, vaan linnuille rakennettua pesäpaikkaa. Eivät retket lasten kanssa ole kompromissiretkiä, mutta jos olisin yksin, menisin aina pidemmälle ja kovempaa. Vihdoin vanha savottakämppä, Elämänluukku-latukahvila ilmestyi näkyviin. Sen vieressä on tulistelupaikka, huussi ja vaja täynnä polttopuita. ”Laitetaanko kevytuntuvatakki vielä haalarin alle”, Ylinen kysyy lapseltaan, joka tovin tuumimisen jälkeen nyökkää. Talviretkeilyssä vaatteet ovatkin olennainen osa onnistunutta kokemusta. Istuinalustat lämmittävät takapuolten alla tuvan sisälläkin. Seuraavalle latukahvilalle tien varteen ei olisi enää pitkä matka. Yön aikana pakkanen on hellittänyt, mutta muuten jokainen vältettävistä asioista on toteutunut tämän päivän retkellämme. Varpaaseen tuli hiihtorytäkässä niin paha rakko, että jouduin hakemaan jalkaan antibiootit. Jokaisen joenmutkan takaa toivoin jo tutun latukahvilan näkyvän. Reitit soveltuvat myös maastopyöräilyyn. Kolmevuotias piirtää puumerkkinsä tuvan vieraskirjaan ja nakertelee samalla rinkasta kaivettuja omenapaloja ja taateleita. Ylisen repusta löytyy lisäksi jokaiselle retkellä olevalle lapselle vaihtovaatekerta. Nyt emme voineet tehdä mitään muuta kuin jatkaa matkaa. 50 suomenluonto.fi Ladun kaartaessa Äkäsjoelle pyry alkoi sakeentua ja viima tunki ohuen hiihtotakin alle. Se on myöntymisen hetki, toteamus, että nyt tarvitaan rauhoittumishetki. Kulkeminen kävi raskaaksi, pyryssä näimme vain aurauskepit ja joenuoman rannat, joista tiesimme olevamme oikealla reitillä. Ylinen vinkkaa myös merinosormikkaista tai -lapasista, joiden pukeminen rukkasten ja ihon väliin auttaa kummasti, jos ulkoiluhanskat ovat kosteat. Pelkäsin, että lapset heräisivät ja alkaisivat itkeä nälkää, pahimmillaan kylmää. Pian nurkassa oleva valurautakamiina levittää jo lämpöä ympärilleen. Ensiapuna rinkasta kaivetaan esiin ragepähkinät. Häähnintupaa, kuten Poltinlammen tupaakin, vuokrataan öiksi, mutta niiden suojissa voi päiväsaikaan pitää taukoa kuka vain. Pähkinöitä nakertaen saa samalla pohtia ja kertoa, mikä vaivaa. Katon retkeilijän pään ylle tarjoaa esimerkiksi pienen suolammen reunassa oleva Poltinlammen tupa, jonka vierestä löytyy retkiluksus, puulämmitteinen sauna. Joki muodosti tuulitunnelin, ja pian ajetut ladut hävisivät näkyvistä. Lasten kanssa retkellä on nautiskelevampaa, ihan erilaista”, Ylinen kuvailee. Retkueemme nuorin on kuitenkin kiinnittänyt huomionsa puussa olevaan linnunpönttöön. Lapset heräsivät vasta, kun nostimme heidät ahkioista ja annoimme käteen kuksalliset lämmintä mehua. ”Itselleni pakkaan aina kuivan aluspaidan mukaan, SUSANNA YLISEN RETKIVINKKI: R AGEPÄHKINÄT Ragepähkinät sanotaan ja tarvitaan silloin, kun jollain menee hermot. Retkueemme houkutteli paikalle tänään tuttuuden tuoman varmuuden lisäksi se, että lähimmälle tuvalle, Häähnintuvalle, on parkkipaikalta vain puolen kilometrin matka. Opin kantapään, tai oikeastaan isovarpaani kautta, että säiden kanssa ei ole leikkimistä. Kaadan ruokatermoksesta hernekeiton astioihin, eväsleivät tekeytyvät kamiinan päällä. Häähninmäen ulkoilualue Hankasalmella on hyvä kohde aloittaa perhetalviretkeily. Siksi vaihdoimmekin alkuperäisen suunnitelman mukaista retkikohdetta ja suuntasimme Konneveden ja Hankasalmen rajalla sijaitsevalle Häähninmäen ulkoilualueelle, joka on ennestään tuttu sekä Yliselle että minulle. Ei kompromissiretkiä, mutta erilaisia retkiä ”Lumipyry, kova pakkanen, maassa uutta lunta, tuulisuus ja keskitalven pimeys”, Ylinen luettelee asioita, jotka hankaloittavat retkeä ja joita kannattaa talviretkeilyä aloittaessa välttää. Taukohanskoiksi lapsillekin on untuvahanskat, päähineiksi paksut villapipot. Takaisin vuokramökille me, ahkiot ja muutama muu myrskyn yllättämä hiihtäjä kuljimme tilataksin kyydissä. Tupa törröttää mäen päällä kutsuvana. ”Lapset auttavat näkemään luonnossakin sellaisia asioita, joiden äärelle ei itse pysähtyisi
Susanna Ylisen ja hänen kolmevuotiaansa lempiretkieväs on valmisjuustopasta. . Seitsemisessä pääsee usein kevättalvella tamppautuneille itse tehdyille laduille. suomenluonto.fi 51 Susanna Ylisen kohdevinkit lapsiperheen talviretkeilyyn: Salamajärven kansallispuisto Syötteen kansallispuisto Lieksan Karhunpolku Seitsemisen kansallispuisto Pallas-Yllästunturin kansallispuisto Rokua Kaikissa kohteissa on polkujen varrella varausja autiotupia sekä laavuja. A N N A T U O M IN E N H A N N E V A LT A R I. Syötteen ja PallasYllästunturin kansallispuistoissa on myös hoidetut latuverkostot. Eväät ne retket tekevät! Häähninmäellä ne pääsee nauttimaan Häähnintuvan suojissa
Helpointa se on kesällä. Nyt kello raksuttaa jo pitkällä iltapäivässä, minkä alkaa huomata retkiseurueemme nuorimman kiemurtelusta. Kylmät varpaat äidin paidan alla Onnistuneen retken aikataulutus solahtaa hyvin yhteen lapsen päivärytmin kanssa. Piparkakuilla ja muistiinpanolehtiöstä repäisemälläni piirustuspaperilla saamme pelattua hetken aikaa. Häähninmäen erikoisuus on näkötornin huipulla nököttävä lämmin varaustupa, joka on päivisin kaikkien retkeilijöiden käytössä.. ”Me teemme kesälläkin alkuun lyhyempiä retkiä, jotta uuteen kauteen taas tottuu. Pienet lapset kulkevat ahkiossa myös, kun vain laittaa paljon toppaa päälle. Paras aika aloittaa: kevättalvi Miten aloittaa talviretkeily lasten kanssa. Vuodessa lapset kasvavat, ja se mikä toimii kolmevuotiaalla, saattaa vuoden päästä olla toisin”, Ylinen muistuttaa. Sitten lapselle tulee vilu, joka usein kulkee väsymyksen kanssa käsikynkkää. A U K E A M A N K U V A T A N N A T U O M IN E N ?. Sama juttu talvella. Silloin itselläni on enemmän siimaa käytössä”, Ylinen hymähtää. Päiväuniaika on mennyt ohi jo aikoja sitten, eikä auton kyytiin aamulla mahtunut Ylisen retkiahkioksi tuunaama Paris-pulkka, jossa kolmevuotias olisi voinut ottaa torkut vaikka keskellä metsää. On tärkeää pitää huolta itsestään, jotta jaksaa pitää huolta lapsista. Pidemmät retket Ylinen suosittelee aloittamaan kevättalvella, kun hanget kantavat, päivä on pitkä ja aurinko jo lämmittää. ”Kaikenlaiset haasteet ovat mukavampia retkellä. Lämpöä tuo myös villasukan sisään sujautettu tavallinen juomapullo, jonka on täyttänyt kuumalla vedellä. 52 suomenluonto.fi jonka vaihdan ihan ensimmäisenä taukopaikalla päälle. Kun lapset tottuvat retkeilyyn, sitä on luontevaa jatkaa myös talvella. Lisävaatekerrokset eivät auta, jos iholla oleva paita on märkä”, Ylinen kertoo. Helpoiten retki toteutuu, kun sellaisen tekee perusulkoilusta: pakkaakin takapihan lumiukon rakennuspuuhiin mukaan eväät, taukotakit ja istuin alustat tai hiihtää kilometrin tai vain 50 metriä lasten kanssa ja kaivaa sitten repusta termospullollisen kaakaota ja mukit. ”Rinkkaretket lokakuussa ovat paljon vaikeampia kuin talviretket! Lumessa on helpompi edetä, kun kamat saa kulkemaan ahkiossa. Toppapussiin sujautettuna se lämmittää lapsen jalkoja, ja samalla juomavesi pysyy sulana”, Ylinen vinkkaa
Puun oksalta toiselle pyrähtelee pirteä töyhtötiainen! Itselläni läikähtää rinnassa jo pelkästä linnunlaulun kuulemisesta. Pue lapselle nukkumaan mennessä päälle kuiva toppahaalari ja talvimakuupussi – ihan kuten vaunuissa nukkuvalle vauvalle! Yhdistämällä kaksi makuupussia voit nukkua lapsen kanssa yhteisessä pussissa. Naurahdan ihastuneena. Kolmevuotias kiipeää ketterästä tornin rappuset ylös ja muistaa mökissä, mitä on luvattu: perillä saa piparin. Matkalla perillä Tornin alla äidin ja lapsen välille syntyy spontaanisti piiloshippa, tai ainakin siltä se ulkopuolisen silmin vaikuttaa. Autiotuvat ovat yöretkeilyä siinä kuin telttakin! Käy kauhuskenaariot läpi, mieti miten vältät riskejä ja miten toimit, jos varotoimenpiteistä huolimatta riski toteutuu. Loppumatka sujahtaa keppimiekkailemalla. Suunnittele ensimmäinen pidemmälle sijoittuva retkikin takaportin kera: varmista, että sisätiloihin tai autolle ei ole yöpymiskohteesta pitkä matka. Talvella on ihaninta yöpyä laavussa, kun saa suojaa, mutta silti voi nukkua tähtitaivaan alla. Silloin pienet jäiseksi päässeet kädet on ujutettu takinhelman alta lämpiämään vatsan lämmintä ihoa vasten. Väkisin ei onnistu, sellaisesta tulee vain paha mieli kaikille. On aika lähteä liikkeelle, sillä liikkuminen lämmittää. On aivan hiljaista, sellaista kuin vain valtateistä kaukana olevassa ja keskitalven lumen pehmentämässä metsässä on. Luulin, että meidän perheemme on ainut, joka tekee tätä! Lasteni lapsuusmuistoihin ovat varmasti jääneet – toivoakseni hyvällä – ne talviretket, kun he ovat jo itse osanneet pyytää ”isin masua”. Ei ole väliä syttyykö nuotio yhdellä tikulla vai kymmenellä. Kolmevuotias keksi paluumatkalle lumen alta kaivamistaan kepeistä miekkailuleikin.. Nyt kun kolmevuotiaan varpaat on saatu lämpimiksi, jalkoihin sujautetaan takaisin villasukat ja toppasaappaat. Kiinnitä huomiota myös kunnolla eristävään makuualustaan. Metsä antaa säiltä suojaa paremmin kuin vaikkapa tunturi. Siksi mietin aina valmiiksi useampia vaihtoehtoisia juttuja, jos alkuperäinen suunnitelma ei toimi”, Ylinen sanoo ja samassa retkueemme nuorin kysyy, koska lähdetään. Aloita helposta, esimerkiksi telttailusta kodin tai mökin pihassa tai vaikka parvekkeella. Susanna Ylisen täsmävinkit yön yli retkeilyyn lasten kanssa talvella: . Paluumatkalla lapsi keksii itse leikin, jossa hän keräilee polun viereen asetelluista lumilyhdyistä pisteitä. Kaikessa retkeilyyn liittyvässä voi ja saa epäonnistua ja kokeilla sitten uudestaan. Kolmevuotias kikertää naurua, kun Ylinen juoksee polulla ohi ja ihmettelee, minne lapsi on oikein mennyt piiloon. Lintu lennähtää korkeuksiin, jossa kohoaa myös retkemme viimeinen kohde, liki Häähnintupaa pystytetty näkötorni. suomenluonto.fi 53 Ylinen ottaa lapselta kengät pois, nostaa paitansa helmaa ja sujauttaa pienet varpaat vatsalleen. ”Jousto on lasten kanssa älyttömän tärkeää. Yksi itselle, yksi äidille. Ota silti aina mukaan teltta. Aina saa lähteä takaisin, jos siltä näyttää ja tuntuu. Kun kasassa on ”satatuhatta pistettä”, hangen alta kaivamalla löytyy keppi, ja pienen kaivausurakan jälkeen toinen myös äidille. Päivisin sen suojissa voi vapaasti käydä ihastelemassa maisemia. Lasten kanssa kannattaa retkeillä mahdollisimman helposti, ei lähteä hakemaan extremeä. Yli 20 metrin korkeuteen kurottava Häähninmäen näkötorni on kuulu siitä, että sen huipulla on mökki, jota sitäkin voi vuokrata öiksi. Yhtäkkiä päidemme yläpuolelta kuuluu kirkas viserrys. Se tuo turvaa – suojan voi pystyttää koska vain ja minne vain. Retkeilyvälineitä voi myös vuokrata. Se tuo rauhaa. ”Ei sillä lasten kanssa ole mitään väliä, minne me mennään retkelle. Mehän ollaan jo perillä”, Ylinen hymyilee. Näköalatornin huipulla voi vaikka yöpyä Ulkona taivas on alkanut seljetä ja harmaan sekaan liukenee auringonlaskun sävyjä
Marko Röhr haluaa herättää luontoelokuvillaan tunteita. 54 suomenluonto.fi Pääosassa luonto Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. TEKSTI SARI PELTONEN KUVA STEPHANIE VAN ROSSUM HOMO SAPIENS 54 suomenluonto.fi. luontoelokuvillaan tunteita
Onnella ja intuitiollakin on roolinsa. Tänä syksynä Röhr on myös perustanut luonnonsuojelualueen lapsuudenmaisemiinsa Puulalle suojellakseen palan harvinaiseksi käyvää järvierämaata. ”Eihän kukaan tule elokuvateatteriin katsoakseen metsää. Tärkeintä luonnossa. Ne tuovat luontotietoa kaikkien saataville. Oli aiheita, jotka kieltämättä vielä kiinnostivat. Lapsena hiihdettiin, etsittiin laskumäkiä ja tehtiin hyppyreitä, kesällä seikkailtiin metsissä. Raasepori. Kaipaan jo kesän sukelluksia satojen ahventen parvessa, niiden touhuja seuraten.” ”Tarkoituksenani ei ole opettaa tai neuvoa. Kerran vielä, Röhr päätti. Aina tahtoo radiomasto, tienpätkä tai katiskankoho löytää tiensä ruutuun. Toisin kävi, sillä Metsän tarina on edelleen yksi Suomen katsotuimmista dokumenttielokuvista. Röhr yllättyi itsekin hetken merkityksellisyydestä. ”Sillä on symbolista arvoa. Rahoituskuviot olivat vaikeita ja kuvausretket fyysisesti rankkoja. Haluan, että katsoja kokee jotakin. ”Tarkoitukseni ei ole opettaa tai neuvoa. Olimme varmoja, että nyt ne kutevat, ja niinhän se oli”, Röhr muistelee. Luottokuvaaja Teemu Liakka oli esimerkiksi kehittänyt makrokuvausmenetelmiä, joilla voisi kuvata hyönteisten transformaatioita ja mikroskooppista maailmaa. Näin elokuvantekijä Marko Röhr oli päättänyt. ”Se on tietysti mahdoton tehtävä, mutta ainakin niin paljon kuin pystytään.” Aineistoa on jo yli 2000 tunnin verran. Esimerkiksi järvitaimenten kutua eivät olleet nähneet tutkijatkaan. Kuvaajalta vaaditaan kopissa kärsivällisyyttä. Kun kutu oli kuvattu, hän keksi, että kuvataan kalojen syntymäkin. Kahdeksan vuoden yrittämisen jälkeen se lopulta onnistui Tenolla. Haluan vaikuttaa ihmisiin tunteiden kautta.” Mitä. On löydettävä tapa elää, jossa veden alle pääsisi mahdollisimman usein, 9-vuotias Röhr ajatteli. Hän käveli soilla, perehtyi tutkimukseen ja luki kansantarinoita. Jäidenlähtöä yritettiin kuvata monilla eri joilla. Ryhmä asiantuntijoita vaati vielä yhtä elokuvaa suosta. ”Onneksi ne syntyvät vasta keväällä. MRP Matila Röhr Productionsin toimiston seiniä päällystävät julisteet ja palkinnot ovat osa suomalaista elokuvahistoriaa: Rukajärven tie, Lakeuden kutsu, Rölli-elokuvat… Meriittilista on pitkä, mutta silti ensimmäisen luontoelokuvan, Metsän tarinan, rahoittajia oli vaikea vakuuttaa. Luottokuvaaja Teemu Liakka si kehittänyt makrokuvausmenetelmiä, joilla voisi kuvata hyönteisten transformaatioita ja mikro ”S puolisimmista ekosysteemeistä, joita luonnossamme on”, Röhr innostuu. Keväällä 2023 Röhr sai yllättävän yhteydenoton. MINUN LAJINI ”Juuri nyt ahven. Elokuvantekijä, tuotantoyhtiö Matila Röhr Productionsin toimitusjohtaja. Elokuvaa tehdessä on yhä vaikeampaa löytää kuvakulmia, joissa ei näy merkkejä ihmisestä. S MINUN LAJINI ”Juuri nyt ahven. Ojituksista huolimatta tallella on ikivanhaa luontoa, joka on muualta jo kadonnut. Jos lapsena näki hyvällä tuurilla kesän aikana yhden amiraaliperhosen, nyt niitä saattaa laskea yhden kesäviikonlopun aikana kymmeniä. ”Näille meidän pääosan esittäjille ei voi mennä sanomaan, mitä pitää tehdä.” Kuvausretkillä tuotantoyhtiön toimitusjohtajan tehtäviin kuuluu kantaa kuvausvälineitä ja laittaa ruokaa. Röhr lupasi miettiä asiaa. ”Ei käy, että lopetat, kun tärkein puuttuu”, he sanoivat. Tekoja luonnon puolesta Röhr on nähnyt pohjoisen luonnon nopean muutoksen. Koko elokuvauransa ajan Röhr onkin sukeltanut työkseen, kuvaten milloin Suomenlahden hylkyjä, milloin maitovalaita. ”Suoltahan löytyy vaikka mitä! Se on yksi monipuolisimmista ekosysteemeistä, joita luonnossamme on”, Röhr innostuu. Kaipaan jo kesän. Soita on Suomen pinta-alasta noin kolmannes. Suon tarinaa rakentaessaan Röhr kirjoittaa käsikirjoituksen ja toivelistoja siitä, mitä elokuvaan haluaisi, mutta työtä tehdään luonnon ehdoilla. Kun suojelusopimus astui voimaan, alue päivittyi myös karttoihin näkyväksi kaikille luonnossa liikkuville. Jos katsoja kokee suuria tunteita katsoessaan luontoelokuviani, hän ymmärtää sisällään luonnon merkityksen. Röhrin elokuvista on editoitu 70 tietoiskua Ylelle. Motto. Kotipaikka. Sukellusta ja elokuvaa Marko Röhr on viihtynyt luonnossa aina. Ensimmäisellä sukelluksella Puulan erämaajärveen avautui vedenalainen maailma. Tutkimustietoa, mytologiaa, musiikkia ja luontokuvaa yhdistelevät Metsän tarina (2012), Järven tarina (2016), Luontosinfonia (2019) ja Tunturin tarina (2021) olivat olleet menestyksekkäitä ja antoisia, mutta myös raskaita projekteja. Haluan, että katsoja kokee jotakin.” B IO D IV E R S IT Y H E R IT A G E LI B R A R Y O vielä kiinnostivat. suomenluonto.fi 55 L uontoelokuvien tekeminen saisi jo riittää. Röhr tahtoo taltioida pohjoisen luonnon monimuotoisuutta sellaisena kuin se on juuri nyt. Yrittää ymmärtää elonkirjon moninaisuus. On hän ehtinyt muutakin. Vähän niin kuin taideteos, johon on lisätty signeeraus”, hän sanoo. ”Tuli aurinkoinen päivä ja lähellä oli lohiparvi. Oli aikaa miettiä, miten ihmeessä se tehdään.” Aina ei onnista. Senkun astuu takapihalle, siellähän sitä on”, Röhrille sanottiin. Röhr toivoo, että arkistoista tulee kansallista omaisuutta, joka on tutkijoiden käytettävissä. Nimittäin suot. Eläimet häiriintyvät helposti hajuista, äänistä ja liikkeestä. ”Tai jos ollaan piilokojulla, pysyä poissa ja toivoa parasta”, Röhr naurahtaa
TARMO MUURI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/ kysy-luonnosta Ahven on Suomen yleisin kala. kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Ihovaurion seurauksena kalan vastustuskyky ja yleiskunto usein heikkenevät. Sillä oli kiinteän tuntuisia limatai sienimuhkuroita pitkin ruumista. Ahvenen iho näyttäisi syystä tai toisesta rikkoutuneen, tai kalaan on iskenyt ensin jokin bakteeritartunta. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Mikähän tätä ahventa vaivaa. Vesihometta tavataan yleisemmin eri muodoissaan lohikaloilla, erityisesti kalaa stressaavan kutuvaelluksen aikana. Vesihome on yleisnimitys kaikkialla makeanveden ja murtoveden ympäristössä eläville leväsienille, ja taudinaiheuttajan tarkempi määrittäminen lajilleen edellyttää aina laboratoriotutkimusta. Tällöin kalaan ihon vauriokohtaan voi herkästi iskea taudinaiheuttaja, kuten vesihome. Se on saanut myös kansalliskalan arvonimen. Julkaisemme vielä kaksi vastausta osoitteessa suomenluonto.fi/ digitilaajalle DIGITILA AJILLE 56 suomenluonto.fi M IK K O S U O N IO / V A S TA V A LO J A V IL LE R A S K Ahveneen iski vesihome TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi: Kysy luonnosta. Ei ole aikaisemmin tullut vastaan tällaista
P E T R I J A U H IA IN E N / V A S TA V A LO J A J O R M A P A LO K Y S Y M Y K S E N LÄ H E T TÄ J Ä Itiöt kypsyvät Vilkkaat minkit Minkkejä näkee maastossa usein heinäkuussa, jolloin ne alkavat liikkua runsaasti. HEIDI KINNUNEN Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Hieman monimutkaista, kuten moni asia luonnossa on. Niitä näkee maastossa usein heinäkuussa, jolloin ne alkavat liikkua runsaasti. Saniaisille on ominaista sukupolvenvuorottelu. Kuvakaappaus videolta. TERHI RYTTÄRI Ovatko nämä saukkoja vai villiminkkejä. Aluksi emo on mukana, ja vähitellen poikaset itsenäistyvät kokonaan noin neljän kuukauden iässä. Videolla viipertää minkkejä. Kuvassa näkyy saniaisen suvuttoman lisääntymisen vaihe, jossa lehtien alapinnalla olevat itiöpesäkkeet ovat kypsymässä ja vapauttamassa pikkuruisia itiöitä ilman kuljetettavaksi jopa kilometrien korkeuteen. Aluksi saalin löytäminen on hankalaa, ja äidin apua tarvitaan. Imetys on kestänyt 4–5 viikkoa. Minkä ikäisiä ne ovat. Minkit syntyvät Suomessa yleensä huhtikuun ja kesäkuun välisenä aikana. . Minkki on ketterä maalla ja vedessä, joten se viihtyy ranta-alueilla. Kun poikaset saavuttavat kahdeksan viikon iän, ne alkavat harjoitella metsästämistä. Hollolan minkkien olettaisin syntyneen ehkä toukokuun alussa, joten ne ovat kuvassa 8–10 viikkoa vanhoja. Yhdessä lehdessä itiöitä voi olla miljoonia, ja osa niistä päätyy sopivalle kasvualustalle kasvattaakseen saniaisen elämänkierron suvullisen vaiheen: pienen, vain parin millimetrin mittaisen nauhamaisen tai levymäisen alkeisvarsikon, jossa ovat sekä siittiöettä munapesäkkeet. Eipä ole tauti eikä öppiäinen, vaan saniaisen – todennäköisesti metsäalvejuuren – lisääntymis elimiä. Hedelmöittymisen jälkeen kehittyy taas varsinaisen kasvin näköinen lehti, sporofyytiksi kutsuttu itiöitä tuottava suvuton vaihe. Elokuun lopulla nämä poikaset pärjäävät jo omillaan. Katso lukijan video osoitteessa suomenluonto.fi.. Onko tämä kasvitauti tai jokin öppiäinen. Tarmo Muuri Heidi Kinnunen Terhi Ryttäri Juho Paukkunen Kimmo Saarinen Kalat Nisäkkäät Kasvit Pistiäiset Hyönteiset A SI A N T U N T IJ A T suomenluonto.fi 57
Lämpötila vaihtelee pallon keskiosien yli 30 asteesta reunamien noin kahdeksaan asteeseen. Joillakin se on hyvin pitkä ja peitsimäinen. Suomesta on tavattu yhdeksän peitsipistiäislajia, jotka kaikki ovat puiden koloissa ja ontoissa kasvien varsissa pesivien erakkomehiläisten, kuten simamehiläisten, pesäloisia. Naaraiden ohuen munanasettimen pituus vaihtelee lajeittain. Peitsipistiäiset (Gasteruptiidae) on helppo tunnistaa ryhmälleen keilamaisesti paksuuntuneista takasääristä, keskiruumiin yläosaan kiinnittyvästä takaruumiista ja pitkähköstä kaulasta. Mistä voi johtua, että pistiäiset ovat päätyneet sisätiloihin. Onko tämä normaalia. Talvehtivat tarhamehiläiset muodostavat ns. JUHO PAUKKUNEN Pistiäisiä seinillä Olemme tehneet 1980-luvun remontoidussa rivitalossa kohta kymmenen havaintoa peitsipistiäisistä, jotka kiipeilevät keit tiön ja olohuoneen seinillä. Edellisenä kesänä peitsipistiäisnaaras on käynyt munimassa puupinosta löytyneeseen erakkomehiläispesään, jonKuolleiden mehiläisten ilmaantuminen pesän viereen ei ole merkki ongelmista. Useimpien mehiläisten puhdistuslennot tapahtuvat kuitenkin vasta keväällä pajujen kukinnan aikoihin. Kuolleiden mehiläisten ilmaantuminen pesän viereen ei siis ole merkki ongelmista, vaan osoittaa pesän puhtaanapitopalvelun toimivan tehokkaasti. K A U K O T Y K K Y LÄ IN E N / V A S TA V A LO J U H A N I A P U N E N. Samalla kun hyväkuntoiset mehiläiset kantavat roskia pois pesästä, ne voivat käydä myös itse ulostamassa ja välttävät näin osaltaan pesän likaantumista. 58 suomenluonto.fi P E N T T I S O R M U N E N / V A S TA V A LO Peitsipistiäisen takaruumis kiinnittyy keskiruumiin yläosaan. Sää oli tyyni, enimmäkseen poutainen, ja lämpötila parin lämpöasteen ja viiden pakkasasteen välillä. Peitsipistiäisiä voi joskus kulkeutua sisätiloihin esimerkiksi polttopuiden mukana. Havainnot on tehty yksittäin noin muutaman päivän välein. Talven aikana osa mehiläisistä kuolee rasitukseen, sairauksiin ja vanhuuteen, ja niinpä lämpiminä päivinä voi olla tarvetta puhdistaa pesää kuolleista mehiläisistä ja muusta roinasta. . Tarhamehiläinen selviää Suomen talven yli ihmisen avulla. 58 suomenluonto.fi Kysy luonnosta Mehiläisten siivouspalvelu Mikä sai tarhamehiläiset usean päivän aikana jouluna 2023 lentämään pesistään ja sortumaan hankeen heti pesän viereen. talvipallon, jonka keskellä on kuningatar, ja sen ympärillä siipilihaksillaan lämpöä tuottavia työläisiä
H A N N A S O IK K E LI K A A R IN A H E IS K A N E N . Kuvan perusteella en uskalla sanoa, onko kyseessä valkohäntävai metsäkauris. Tummia renkaita syntyy talvella. Sukuun kuuluu kymmenkunta lajia Suomessa. KIMMO SAARINEN Nuoren kauriin jäänteet hangella Hiihtelin hangilla ja löysin osan päätä ja selkärankaa. Hierakkakärsäkäs elää toukkana suolaheinillä ja monilla hierakkalajeilla, joskus myös tatarlajeilla ja tiettävästi raparperillakin. Ne ovat vielä korkeakruunuiset. Kovakuoriaisen toukat ovat koteloituneet suolaheinän varteen.. Laji lienee hierakkakärsäkäs (Hypera rumicis), hilekärsäkkäisiin kuuluva melko yleinen laji Suomen eteläpuoliskolla. Kovakuoriaisiin perehtyneen Ilpo Mannerkosken mukaan Hypera-suku on kärsäkkäiden joukossa ainoa, jolla koteloituminen tapahtuu tällaisessa harvassa kotelokopassa. Metsäpeura se todennäköisesti ei ole. Eläin on siis nuori, ehkä 1,5 vuoden ikäinen. Takahampaat ovat vastapuhjenneet ja lähes käyttämättömät. HEIDI KINNUNEN Hampaiden kulumisen perusteella voidaan arvioida hirvieläimen ikää. suomenluonto.fi 59 ka jälkeen munasta kuoriutunut toukka on syönyt pesästä löytynyttä siitepölyä ja mettä. Hampaita näyttää olevan kuusi. Kun puita on tuotu sisälle, toukan tai kotelon kehitys on nopeutunut lämmön vaikutuksesta ja aikuinen pistiäinen on kuoriutunut normaalia aikaisemmin. Leikkeistä lasketaan vuosirenkaita eli hammassementin kasvusyklejä. Harjanteet madaltuvat vähitellen, sillä kuitupitoinen ravinto kuluttaa niitä. Harsut kotelokopat ja niiden sisällä olevat kotelot kätkevät kovakuoriaisen. Yleensä kotelokopat ovat lehtien pinnalla, mutta samanlaisilta ne näyttävät niittysuolaheinän kukinnossakin. Tutkijat voivat tarkastaa eläinten iän myös hammasleikkeistä eli hampaan juuren ohuista poikkileikkauksista. Yleensä kuoriaiset aikuistuvat vasta elokuussa ja talvehtivat, mutta mennyt kesä eteni melkoista vauhtia, joten nämä kuoriaiset aikuistuivat varmasti jo heinäkuun aikana. Aikuinen hierakkakärsäkäs on kooltaan 4–5 mm, vaalean rusehtava vähäisin tummin kuvioin. Kuoriainen munii alkukesällä kasvin varteen tai lehdille. Pienet toukat elävät niin kutsuttuina miinaajina lehden sisään kovertamissaan käytävissä, mutta isompina lehtien pinnalla. Mikähän eläin on kyseessä. Minkä toukan koteloita ne mahtavat olla. JUHO PAUKKUNEN Pitsikehdot Huomasin pellolla liikkuessa niittysuolaheinän varressa erikoisia koteloita. Kulumisen perusteella voidaan arvioida eläimen ikää, joskin kuluminen on yksilöllistä. Kuvassa näkyy hirvieläimen yläleuka ja kalloon kiinnittyvät niskanikamat
Suomessa on noin 70 000 mehiläispesää, joista noin joka kymmenes on luomupesiä. Mehiläispölytyksen arvon oletetaan olevan yli 11-kertainen hunajan arvoon verrattuna. Hunaja on meille ihmisillekin arvokasta ja terveellistä, mutta mehiläispesien tärkein tehtävä on kasvien pölytys. Suomalaista ja EU:ssa tuotettua hunajaa voi kuitenkin nauttia hyvillä mielin. Hunajien maut vaihtelevat alkuperäkasvien mukaan. Jo tuolloin havaittiin, että suuri osa EU:n ulkopuolelta tuodusta hunajasta oli väärennettyä. 60 suomenluonto.fi 60 suomenluonto.fi Euroopan ammattimehiläistarhaajien liitto keräsi elokuussa näytteitä suomalaisten kauppojen hunajahyllyiltä. Saksassa vastaava luku oli peräti 80 prosenttia. Hunajaa ei tule kuitenkaan antaa alle 1-vuotiaille lapsille pienen botuliiniriskin vuoksi. Hunajaa voidaan väärentää laimentamalla sitä edullisilla sokeriliuoksilla. Parhaaksi kotimaiseksi hunajaksi valittiin viime vuonna oululaisen Raimo Tervolan punertava hunaja, joka on saanut arominsa puolukan ja horsman kukista. Me kulutamme hunajaa keskimäärin 800 grammaa henkeä kohden vuodessa. Lisäksi hunajalle voidaan ilmoittaa väärä alkuperämaa tai -kasvi. Väärennöksiäkin on markkinoilla paljon. Hunajien maut vaihtelevat alkuperäkasvien mukaan. Hunajasadon vuosittainen määrä vaihtelee sään mukaan, mutta keskisato on noin 37 kiloa hunajaa per pesä. Makeaa kuin hunaja ta onkin monikukkahunajia, joiden maku, väri, tuoksu ja rakenne vaihtelevat alkuperäkasvien mukaan: jos mukana on runsaasti rypsiä, hunaja on vaaleaa, kun taas vaikkapa kanervaa sisältävä hunaja on tummaa. Sen teho perustuu hunajan sisältämiin hedelmäja rypälesokereihin, jotka vaikuttavat nielussa oleviin hermopäihin. Suurin osa kotimaisista hunajisKotona TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVITUS NIINA BEHM. Tieto ei ole uusi, sillä EU:n viranomaiset tutkivat EU:n markkinoilla olevia hunajia jo vuosina 2021–2022, ja tulokset julkaistiin 2023. Mehiläistarhaajat tarjoavat pölytyspalveluja marjanja hedelmänviljelijöille. Flunssakauden kourissa sitä voi käyttää myös Käypä hoito -suositusten mukaan hillitsemään yskää. Kotimaiset hunajanäytteet selvisivät puhtain paperein, mutta EU:n ulkopuolelta tulleista hunajista 60 prosentissa oli syytä epäillä väärennöstä
Kokeile myös kokonaisten maa-artisokkien paahtamista uunissa. Vinkit antoi puheenjohtaja Rami Heikkilä Suomen Mehiläishoitajain Liitosta. Miedosta juureksesta syntyy niin keitto, muhennos kuin gratiinikin. Etsi Hyvää Suomesta -merkki Ruokatieto ylläpitää rekisteriä merkin käyttöoikeuden omaavista tuottajista. Osta hunajaa suoraan tuottajalta Useat hunajantuottajat myyvät tuotteitaan markkinoilla ja messuilla sekä verkkokaupoissa. 2. Merkin käyttöoikeus on voimassa viisi vuotta, minkä jälkeen tuottajan on haettava jatkoa toimittamalla näyte hunajasta alkuperän varmistamiseksi. Ostamalla hunajaa paikalliselta yrittäjältä tuet samalla lähialueen luonnon monimuotoisuutta. Maaartisokka kuuluu auringonkukkien sukuun.. Äänen saa myös maanpinnan alta löytyvä elämä. S H U T TE R S TO C K KAUSIRUOKAA! Hienostuneen maa-artisokan pienet, rusehtavat mukulat ovat lähtöisin Pohjois-Amerikasta, josta ne tuotiin Europpaan 1600-luvulla. Tutustu alkuperämerkintöihin Kaupan hyllyltä ostetun hunajapurkin kyljestä on hyvä lukea hunajan alkuperä/tuotantomaa. 3. Blogissa annetaan ajankohtaisia vinkkejä luonnonystävän puutarhaan, villiyrttien käyttöön ja satokauden kokkailuun. Suomalaisessa hunajassa on alkuperämaan lisäksi tuottajan tai pakkaajan yhteystiedot. Olennaista on se, että parannetaan maaperän ja luonnon tilaa omalla tekemisellä. Yksi mehiläispesä tuottaa noin 37 kiloa hunajaa vuodessa. kasvikset.fi TUTUSTU UUTEEN BLOGIIMME! Villi puutarha -blogissa luonnontuoteneuvoja ja yrittäjä Maija Suomela kertoo elämästä pienimuotoisella puutarhatilalla Vantaan Korsossa, Tussinkosken luonnonsuojelualueen kainalossa. . suomenluonto.fi 61 Näin tunnistat aidon hunajan 1. suomenluonto.fi/blogit/ villi-puutarha TIESITKÖ. Tiiviisti menossa mukana ovat myös puutarhuri ja multarhuri Kimmo Englund sekä kotikissat Siiri ja Kuura
saakka, malvamuseo.fi.. Ruokaa kaikille -näyttely Tiedemuseo Liekissä Helsingissä 26.10. Ilkka Halso: Maiseman tasot -näyttely Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvassa 6.4. MAISEMAN ANATOMIA Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvassa on esillä näyttely Ilkka Halso: Maiseman tasot. Juha Metso, Marjo Näkki ja Mika Rokka ovat dokumentoineet miltä Suursaaressa, Lavansaaressa, Tytärsaaressa ja Seiskarissa näyttää. saakka, helsinki.fi/tiedemuseo-liekki. Mennyttä aikaa Menetetyt saaret kertoo kuvin ja videoin Suomen talvisodassa Neuvostoliitolle menetetyistä ulkosaarista. Valokuvataiteilija Halson teokset tarkastelevat maisemaa kerroksittain purkamalla sen osiin ja kokoamalla uudelleen pistemäisten otosten avulla. Menetetyt saaret -näyttely Kymenlaakson museossa Merikeskus Vellamossa 20.4. 62 suomenluonto.fi IL K K A H A LS O : KO R O U O M A – R Ä JÄ Y TY SK U V A , 20 17 N yt nä yt te ly yn ! KOONNUT JOHANNA MEHTOLA Luupin alla LUONTO, TAIDE & KULTTUURI Katso lisää kirjavinkkejä: suomenluonto.fi/ luontokirjasuosikkini Lahden visuaalisten taiteiden museo Malvan näyttely tutustuttaa maiseman kerroksiin. saakka, merikeskusvellamo.fi. Tapaa ruokahahmoja Tiesitkö, että peruna lautasellasi ja maito kahvissasi ovat määrätietoisen tutkimustyön tulosta. Ruokaa kaikille -näyttelyssä on tarjolla runsas annos tieteen historiaa maustettuna ripauksella huumoria
HANNU NIKLANDER Taivaan perusyksiköitä VASTUUMME ELONKIRJOSTA. Mielikuvitus, laskutaito ja fysiikan ymmärrys auttavat niiden pohtimisessa. Lämmitä kotiasi, Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. LUONNOLLISTA VILLAFLEECEÄ ULKOILUUN. rakentamiseen pohjoisiin olosuhteisiin. Se on mikromuoviton vaihtoehto perinteiselle tekokuitufleecelle. KETUN JA YÖKKÖSEN MATKASSA. Hän yhdistää uskomattoman hienosti sekä tieteellisen maailmankatsomuksen että alkuperäiskansojen tiedon ja ymmärryksen maailmasta. Tekijän sanoma vastavuoroisuudesta kaiken elävän kanssa on valtavan tärkeä ja tekee ihmiselle hyvää tässä ajassa. Kuvataiteilija Johanna Lumpeen lastenkirja Matka ikimetsän sydämeen (Otava 2024) vie metsän monimuotoisuuteen. älä ilmastoa. Heikki Oja tuo kirjassaan Kesyt ja villit tähdet (Ursa 2024) paljon tarkentavaa tietoa näistä maailmankaikkeuden perusyksiköistä. Yleisimmät tähdet ovat Aurinkoa pienempiä punaisia kääpiöitä, joiden planeetat ehkä ovat otollisin paikka elämän synnylle. Pehmeä, lämmin ja hengittävä villafleece valmistetaan 100 % luomumerinovillasta. Jättiläistähdet taas ovat niin isoja, että Auringon paikalle vietynä niiden ulkoreuna osuisi Maan kiertoradan vaiheille. RAKKAUSKIRJE JÄÄLLE. teoksessaan Uusi eloonjäämisoppi (Into 2024). Viesti jatkaa mukana matkassa kirjan lukemisen jälkeen. KUUKAUDEN KIRJA POIMINNAT Termex-Selluvilla on ekologisesti lajitellusta Termex-Selluvilla on ekologisesti lajitellusta keräyspaperista kuiduttamalla valmistettu keräyspaperista kuiduttamalla valmistettu turvallinen lämmöneriste moderniin turvallinen lämmöneriste moderniin rakentamiseen pohjoisiin olosuhteisiin. Erilaiset tähdet ovat usein saman tähden elinkaaren eri vaiheita. Maija Suomela on Suomen Luonnon uusi bloggaaja. Runsaasti kuvitettu teos on muistutus, että maailmassa riittää rajattomasti luontoa, mutta riittääkö sitä ainoalla planeetallamme. Termex-Selluvilla – lämmöneristettä luonnosta suomalaisiin koteihin www.termex.fi Lämmin talvella, viileä kesällä, tutustu Lämmin talvella, viileä kesällä, tutustu Selluvillalla eristämisen etuihin: Selluvillalla eristämisen etuihin: Litkaa ja lippoa kekseliäitä kalastuskonsteja 28.1.–20.4.2025 SUOMEN METSÄSTYSMUSEO Tehtaankatu 23A, Riihimäki www.metsastysmuseo.fi Kuvalähde: Suomen Kalastusmuseoyhdistys www.ruskovilla.. Tätä pohtivat Osmo Kuusi, Sauli Rouhinen & al. suomenluonto.fi 63 Kirjat UPEASSA KIRJASSAAN Braiding Sweetgrass (Penguin Books Ltd 2020) Robin Wall Kimmerer käsittelee ihmisten suhdetta luontoon kauniilla ja tarkkanäköisellä tavalla. Miten ihmislaji voi selviytyä. Kirja on iso inspiraation lähde, jossa tutkimustieto, tarinat ja kokemukset sulautuvat ja auttavat lukijaa hahmottamaan uudelleen, mikä on olennaista yhteydessämme maahan ja luontoon. Mitä voimme oppia kasveilta. Ympäristötutkija Paula Sankelon palkittu runokokoelma Katoava jää (Warelia 2024) kertoo arktisen luonnon hauraudesta. Oja tutustuttaa tähtiin sujuvan asiantuntevasti, tunnetuissa faktoissa pitäytyen. LUONTOKIRJASUOSIKKINI AURINKO ON hyvä kohde vertailla tähtiä
Suomen Luonto -sovelluksen avulla saat puhelimeesi tai tablettiisi uusimman tiedon luonnon tapahtumista ja ympäristöasioista. 64 suomenluonto.fi Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen tutkimukseen, koulutukseen, kirjalliseen ja taiteelliseen työhön sekä kansalaisjärjestöjen kampanjoihin. Lisätiedot: pääsihteeri Tarja Ketola, 040 527 5212, tarja.ketola@sll.. Hakulomake ja tarkemmat hakuohjeet löytyvät säätiön www-sivuilta hakuajan alkaessa. Jaossa on 1–2 puolen vuoden työskentelyapurahaa (13 200 euroa) väitöskirjatyöhön sekä pienempiä kuluapurahoja. tutkimustai työsuunnitelma, ansioluettelo tai vapaamuotoinen kuvaus aikaisemmasta toiminnasta sekä selvitys muista haettavista apurahoista. ja www.luonnonsuojelunsaatio.. Apurahaa saaneiden tulee ilman erillistä pyyntöä raportoida apurahan käyttö ja sillä toteutetut toimet vuoden 2025 loppuun mennessä. Vuosittain jaetaan noin 10 000 €, pääosin käytännön toimintaan. Vapaamuotoiset hakemukset, joista tulee ilmetä haettavan rahoituksen käyttötarkoitus (käyttösuunnitelma ja kustannusarvio), tulee lähettää sähköpostilla PDF-muodossa osoitteeseen ristosulkava3@gmail.com. Säätiön käyttövaroista jaetaan apurahoja luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen tutkimukseen, koulutukseen, kirjalliseen ja taiteelliseen työhön sekä kansalaisjärjestöjen kampanjoihin. Päätökset julkistetaan ja apurahan saajille ilmoitetaan viimeistään toukokuussa 2025. Säätiö jakaa pienehköjä apurahoja tarkoitustaan edistäviin hankkeisiin. Hakumenettely: Hakeminen tapahtuu sähköisellä hakulomakkeella, johon tulee liittää mm. Ajoissa saapuneet hakemukset arvioidaan säätiön hallituksessa. Ilmari Räsäsen säätiö jakaa apurahoja Ilmari Räsäsen säätiön tarkoituksena on luonnonsuojelun ja luonnonmukaisen viljelyn edistäminen sekä perinnemaisemien vaaliminen. Apurahaa voi saada myös yleisemmin luonnonsuojeluun ja perinnemaisemien säilyttämiseen sekä niitä suoraan tukevaan tutkimukseen. Hakemuksissa tulee mainita hankkeen vastuuhenkilön yhteystiedot (osoite, puhelin, sähköposti) sekä pankkitilin numero, jonne mahdollisesti myönnettävä apuraha maksetaan. Hakuaika on 1.12.2024–28.2.2025. Vuonna 2025 painotetaan lähiluonnon suojelua. Sähköiset hakemukset liitteineen toimitetaan Suomen Luonnonsuojelun Säätiön sähköiseen apurahajärjestelmään viimeistään perjantaina 31.1.2025. Osuuskunta Tradekan nimikkoapurahat). Lisätietoja: Risto Sulkava (ristosulkava3@gmail.com) ja Hanna Halmeenpää (Hanna.halmeenpaa@sll.. Itämeri-rahastosta jaetaan apurahoja Itämeren valuma-alueen ekosysteemien suojeluun liittyvään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen sekä kansalaisjärjestöje Itämeri-yhteistyöhön. Hakuaika on 1.12.2024–31.1.2025 Rafael Kuusakosken muistorahastosta jaetaan apurahoja Itämeren linnustoa ja saariston eliöstöä, meren ekologiaa, ilmastoa ja maisemansuojelua käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen. Jaossa on 1–2 puolen vuoden työskentelyapurahaa (13 200 euroa) väitöskirjatyöhön sekä pienempiä kuluapurahoja. . Luonnonsuojelurahastosta jaetaan apurahoja uhanalaisen lajien ja luontotyyppien suojeluun liittyvään tutkimukseen ja suojelua edistäviin hankkeisiin (mm. Apurahoja jaetaan kolmen erityisrahaston kautta ja Säätiön yleisistä käyttövaroista. ). Digitilaajana pääset näköislehtiarkistoon ja lukemaan lehden artikkelit. Lataa suosittu Suomen Luonto -sovellus! Lataa maksuton sovellus App Storesta tai Play Kaupasta.
Se on yksioikoinen näkemys. Luin mielenkiinnolla jutun huuhkajasta ja sain uudesta kirjasta myös hyvän lukuvinkin. Kokonaisuus on erinomainen. – Pekka Liusvaara, Noormarkku IKÄ NÄKYY JÄNIKSESSÄKIN Taitavasti kirjoitettu juttu, josta saa runsaasti kiinnostavaa tietoa jäniksen elämästä. Arvonnassa Luontokaupan palapelisetin voitti Jouko Huikuri Keravalta.. Olin kyllä kuullut aiemmin huuhkajan huhuilua, mutta nyt näin sen ensimmäistä kertaa. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 3.2.2025. Sain todistaa hienoja otoksia. Lukijoilta Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Voittajan vauhtia! – Kärpän loikan kuvasi kuhmolainen luontokuvaaja Ville Heikkinen. Toivon pääseväni joskus mukaan. Saaliseläimen asemassa olevat lajit esitetään monesti vain yksinkertaisina pakenijoina. ÄÄNESTÄ Verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa). Nisäkkäät juhlivat kisassa, sillä seuraaviksi sijoittuivat mäyrä(8/2024) ja metsäjäniskannet (10/2024). Nämä ihmiset seisovat asiansa takana ja innoittavat meitä. – Jukka Vyyryläinen, Kouvola PAUKETTA ILMASSA Se, miten ilotulitus vaikuttaa lintuihin, on järkyttävää. Kirjoittaja on hyvin tasapainossa itsensä kanssa. – Ari Kotila, Vihanti Upea tarina kuvineen. . Se on parhaimmillaan monipuolista ja antoisaa. Anna palautetta: palaute@suomenluonto.fi TOIMITTANUT MARI PIHLAJANIEMI Ed e ll in e n n u m e ro Paras kansi 2024 Kärppäkansi vei voiton Suomen Luonnon 2/2024 kärppäkansi oli lukijoistamme vuoden kansista paras. Teoilla on merkitys. Osallistujien kesken arvotaan Anni Kytömäen Mirabilisromaani. – Satu Suuntala, Vantaa JOULU KANSALLISMAISEMASSA Jutussa hieno kuvitus ja rauha, minkä voi saavuttaa hienon luonnon keskellä. – Marianne Holmberg, Panelia VUODEN TURHAKE On tosi hyödyllistä herätellä ihmisiä huomaamaan turhaa ja jopa vahingollista kulutusta ja käytäntöjä. Tekstiä tukevat hienot kuvat. Heti seuraavana yönä paikalle yön pimeydessä saapuikin huuhkaja, joka vieraili ruokailemassa niin kauan että jänis oli syöty. Mitä mieltä olet lehdestä. suomenluonto.fi 65 HUUHKAJAN TARINA Laitoin riistakameran kuvaamaan löytämäni kuolleen jäniksen viereen siinä toivossa että saan selville kenen saalis pupu on. Luettuani artikkelin näkemykseni vahvistui siitä, että ilotulitus on joutavaa ja ilotulitteet pitäisi lailla kieltää!!! – Marjut Koukkari, Lahti Oikaisu ”Kas kuusen latvassa oksien alla … On siinä vehreä, vilpoinen katto, ja naavoista lämpöinen lattiamatto … ja vuoteena sammalet vihannat.” Usea lukijamme huomasi, että tämä Suomen Luonnon numerossa 10/2024 Arkiluonnon aarteet -sarjan oravajutun alussa lainattu runo Oravan pesä on Immi Hellénin kirjoittama, ei Aleksis Kiven kuten jutussa sanottiin. – Soile Kovanen, Suolahti TOTTELEMATTOMAT Hienosti koostettu juttu luontoaktivismista! Tunsin ylpeyttä ja liikutusta lukiessani rohkeudesta, sitkeydestä ja sitoutumisesta. Lukijoiden mielestä numeron 10/2024 paras juttu oli Heikki Willamon Huuhkajan tarina.
Siirtäminen kuitenkin vaikuttaa kasvin vointiin, joskus sen loppuiäksi. ILMASTONMUUTOKSEN TUOMAT jyrkät vaihtelut, kuten vuodenajoille epätyypillinen sää, ovat omiaan lisäämään ympäristösurua. Jos maaperä järkkyy ja olosuhteet muuttuvat, kasvi voidaan siirtää ja se pystyy useimmiten kasvattamaan uudet juuret. Lumen ja jään ikävä vihloo niin, että itkettää. Moni meistä ymmärtää myös muunlajiset perheenjäseniksi, ilmaisee osanottonsa lemmikin kuolemasta. Samaan tapaan suru muuttaa ihmistä: voimme kasvaa sen ympärille, mutta se jää sisäämme. Lumen ikävä. Se voi olla myös laajempaa: huolta siitä, millainen maailma tulevaisuudessa on. Suomen kielessäkin puhutaan yhä saaliin pyytämisestä: taustalla on ikivanha ajatus, että saalista ei saa vain ottaa, vaan se on luonnolle menetys, johon on pyydettävä lupa. ”Ympäristösurun juuret ovat aina jonkin rakkaan menettämisessä.” 66 suomenluonto.fi M A R J A A N A M A LK A M Ä K I EMMI ITÄRANTA EMMI ITÄRANTA Emmi Itäranta on kirjailija Tampereelta. Ympäristösurua ei kuitenkaan vielä tunnisteta yhtä laajasti kuin muita surun muotoja, vaikka se on todellinen ilmiö, jonka olemassaolosta on tieteellistä näyttöä. Sitä saattaa aiheuttaa vaikkapa lähimetsän hakkuu tai se, ettei sinilevän valtaamassa mökkijärven rannassa voi enää uida. Siksi myötätunto sen äärellä on opettelemisen arvoinen asia. JOS IHMINEN MENETTÄÄ läheisensä, harvalle tulee mieleen suhtautua hänen suruunsa väheksyvästi. K engät uppoavat metsäpolulla mutaan, tihkusade vihmoo usvaisina juonteina otsalampun valokeilassa. Olemme kuin kasveja, jotka juurtuvat tuttuun maaperään ja kukoistavat siinä. Pysähdyn harjun laelle ja katson maisemaa mustina siluetteina seisovien mäntyjen välistä: kaupungin valojen punertavaa harsoa taivaalla, järven tummaa vettä, joka lainehtii vapaana. Monissa pyyntikulttuureissa eläinten metsästämiseen liitetään surua siitä, että niiden on kuoltava ihmisten vuoksi. YMPÄRISTÖSURULLA TARKOITETAAN surun tunteita, joiden syynä ovat ympäristön muutokset. On vuoden pimein aika. YMPÄRISTÖSURUN, kuten muunkin surun, juuret ovat aina jonkin rakkaan menettämisessä. Vaikka ympäristösurua on alettu tutkia vasta äskettäin, sitä on todennäköisesti tunnettu kauan
ILVES ETSIMESSÄ Luontokuvaaja Ossi Saarinen haaveili kohtaavansa ilveksen luontaisessa ympäristössään. /tag/ talviretki/ Uusi puutarhaaiheinen blogi Villi puutarha -blogissa seurataan puutarhatilan elämää. Fossiiliretkellä Helsingissä. helmikuuta Luonnonystävän ykkösmedia Luonnonystävien kohtauspaikka. /podcast Opi tunnistamaan lumijälkiä Talvella eläimiä näkee luonnossa harvoin, mutta lumen pinnalta voi lukea kaikenlaista! Erotatko toisistaan suden, koiran ja ilveksen jäljet. Menikö tästä saukko. /tag/lumijaljet/ Talvisia retkivinkkejä Hiihtäen, jalkapatikalla vai luistellen. Luontotieto ulottuvillasi missä vain: lajikouluja ja -kyselyitä, blogeja, vinkkejä, testejä, luontokuvia, nisäkkäiden ja lintujen ääniä. /blogit/ villi-puutarha/ J U H A IL K K A R II K K A K A A R T IN E N. suomenluonto.. Haaveen toteutuminen vaati sinnikkyyttä sekä kissapedon elämänmenon opettelua. Sivuiltamme löydät talviretkivinkkejä jokaiseen makuun. Digitilaajalle näköislehdet vuodesta 1941, vain verkossa julkaistavia juttuja ja artikkelit lisämateriaaleineen. Opi ja tunnista: suomenluonto.. O S S I S A A R IN E N 12 jaksoa Luonnon ääni -podcastia! suomenluonto.. suomenluonto.fi Parempaa luontokuvaa – ammattilaisen vinkit aloittelijalle. Nyt lähdemme Saarisen kanssa ilveksen jäljille. Ota talteen pakuriohje, suomalainen versio chai-juomasta: suomenluonto.. Tilaa digi! Lisää lehtitilaukseesi digi: suomenluonto.fi/lisaa-digi facebook.com/suomenluonto @suomenluonto youtube.com/@suomen0luonto Luonnon uusimmat kuulumiset: 2/2025 ilmestyy 21. Kataja on sypressikasvien edustaja Suomessa ja menestyy maailmalla
Kuuntele Suomen Luonnon podcastia! Luonnon ääni -podcast syventää lehden aiheita kiinnostavilla keskusteluilla asiantuntevien vieraiden kanssa. Luonnon ääni -podcastin jaksossa 5 keskustellaan taivaan ilmiöistä ja niiden tarkkailusta sekä kerrotaan, miten päästä tähtiharrastuksessa alkuun. Palautusviikko 2025–08 767095-2501 Auringonlasku tuo Venuksen ja Jupiterin näkyviin Paimiossa Valtatie 110:n yllä. Mitä muuta taivaalla voi nähdä. A N N I S A V O LA IN E N Tähdet, komeetat ja planeetat. Kaikki jaksot löydät osoitteesta suomenluonto.fi/podcast Tähtitaivaan lumoissa