21.01. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu PL 169 00151 Helsinki puh. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Jlmestymisaikataulu Aineisto No toimitukseen Ilmestyy 1 16.12. 2 22.01. Metsäteollisuus investoi sinne, missä se on edullisinta ja tuo raaka-aineensa sieltä mistä halvimmalla saa. Kuhmon Honkavaara on aarniometsien aatelia. (90) 2271 967 telefax: (90) 2271 421 Irtonumero 33 markkaa. 19.02. 18.03 Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 50. z LJ.J 6 :) V) SUOMEN LUONTO Runeberginkatu 15 A 23 00100 Helsinki puh. Esimerkiksi sellun tuonti Brasiliasta ja Etelä-Afrikasta on viime kuukausina voimakkaasti lisääntynyt. Luonnonsuojelijoiden sijasta he voisivat arvostella metsäteollisuutta, jonka isänmaallisuuden asteen määrittävät markkinavoimat. SUOMEN LUONTO 10/92 51. Ilmoitusmyynti Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. Säästötilaus 265 mk. 2 Risto Sauso Isänmaanystäviä ja maanpettureita Luonnonsuojelijoita on viime aikoina syytetty raukkamaisuudesta, maanpetturuudesta ja epäisänmaallisuudesta, kun he ovat uhanneet käyttää kansainvälisiä yhteyksiään muun muassa metsäteollisuuden painostamiseksi, jos suojeluohjelmia karsitaan. Tilaushinnat Vuosikerta (12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 290 mk. 3 18.02. (90) 642 881 1.1.1993 alkaen 228081 telefax: 446 914 Päätoimittaja Jorma Laurila Toimitussihteeri Ritva Kupari Toimittajat Anne Brax Antti Halkka Iiris Lappalainen Markku Taattu (ulkoasu) Toimituksen sihteeri Aila Maikki Värierottelu/ Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. Aarniometsien suojelu on yksi itsenäisyytemme 75-vuotisjuhlavuoden teemoista, mutta suojeluohjelman toteuttaminen on kohdannut kiivasta ja asiatonta vastustusta. (90) 654 198, 627 927 ja 627 957. Parjaajien suhteellisuudentaju heittää pahasti. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuosikerta 250 mk ja säästötilaus 235 mk. vsk.
Aarniometsäohjelmaa, jonka kohteet mahtuisivat kokonaisuudessaan Porkkalanniemelle, on vastustettu täysin asiattomasti, suorastaan hysteerisesti. 8 Kysy ekoneuvoa, Ritva Kupari ........................................ Luonnon tuhoaminen on törkeintä lasten oikeuksien riistämistä. Jorma Laurila ................................................................... .................................................................. Luonnonsuojelijoiden ajama kestävä kehitys nimenomaan takaa toimeentulon tulevaisuudessakin. .44 Kirjoja ............................ Todellisia maanpettureita ja sanan varsinaisessa mielessä ovat luonnonsuojeluohjelmien sabotoijat. 10 1992 Kotimaasta .......................................................................... 20 Rantaviivan valtakunta, Antti Halkka ........................ Ihminen ja luonto, Veronica Pimenojf ........................... Luonnonsuojelijoihin kohdistuneessa parjauskampanjassa asiat on käännetty täysin päälaelleen. 42 Ulkomailta ........................................................................ 59 Kansikuva: Ilmari Ojaharju kuvasi komean varpuskoiraan Uskollisesta seuralaisestamme lisää sivuilla 14-17. ................................. .48 Kysy luonnosta ................................. Myös metsäyhtiöt voisivat osoittaa isänmaallisuuttaan jättämällä ranta-alueensa kaavoittamatta. Kaikki muu on talouskäytössä. Aarniometsien suojelu on virallisestikin hyväksytty yhdeksi itsenäisyytemme 75-vuotisjuhlavuoden teemaksi. Samalla pankit voisivat vähän puhdistaa huonoa mainettaan ja osallistua työhön luontomme rikkauden säilyttämiseksi. 18 Pieni ja sukkela lumikko saa hangelle talvi turkin suojakseen. Luonnonsuojelijat puolustavat ohjelmaa, kun muut sitä polkevat. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 10/92 51. Lähinnä asialla ovat harhaan johdetut metsäammattimiehet ja sokeat kunnallispoliitikot. 3. , Juha Laaksonen ........................ Lehden mukaan suojeluohjelmien puolustajat ovat turhanaikaisia vouhottajia, jotka eivät ymmärrä Suomen etua. Ehdotus pitää viedä vielä pitemmälle: otettakoon yhteiskunnan tukemilta pankeilta valtiolle myös muita maita käytettäväksi vaihtomaina suojelukohteiden hankinnassa. 12 Puheenvuoro YK:n ympäristöja kehityskokouksen annista. 52 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. vuosikerta Erityisen kuohuksissaan on keskustalainen Liitto-lehti pääkirjoituksessaan "Raukkamaista epäisänmaallisuutta" (21.10. Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlavuonna pitäisi tehdä tekoja maamme luonnon rikkauden säilyttämiseksi eikä hävittää kansallisia arvojamme. Suomen Luonnon vuosikerta 1992 .................................... .4 Kuluttajan valinnat .............................................................. Maakunnat tutuiksi: Varsinais-Suomi Siellä ovat vanhimmat tammistot, viljavimmat pellot ja komein saaristo. .................................................. .38 Suomalainen metsätalous etenee Uralille, Anne Brax ...... Lindström ................................................................. Aarniometsäohjelmaa on esimerkiksi Ilomantsissa syytetty kolonialismista ja laajan työttömyyden aiheuttamisesta. Kuitenkin Pohjois-Karjalassa on suojeltu metsäalasta vain selvästi alle prosentti. 34 Ilomantsissa ei viimeisten erämaiden hakkuista haluttaisi tinkiä. Myöskään työttömyys ei ole luonnonsuojelun aiheuttamaa, vaan aivan päinvastoin: luonnon tuhoaminen luo todellista ja pysyvää työttömyyttä. Työttömyyden syyt ovat yhteiskuntamme rakenteissa, eivät luonnonsuojelussa. 92). 56 Summaries of the Main Articles ........................................ "Maan talous on pantava ensin kuntoon. Koitajokea uhkaa "kehitys", Aura Koivisto .................. ................ .46 Mielipiteitä, keskustelua .................................................. Tammimetsiä ja kartanopuistoja, Seppo Vuokko ...... 14 Varpunen on kulttuuri lintu, jota arvostetaan muualla vaan ei meillä. Talven valkea vilistäjä, Jouko Kuosmanen .................... Vasta tämän jälkeen on varaa sellaiseenkin, mikä ei ole aivan välttämätöntä", lehti opettaa ja jatkaa: "Vaikka laajoja luonnonsuojeluohjelmia pidettäisiin kuinka tärkeinä, ne eivät ole välttämättömiä silloin kun rinnalle pannaan työttömän tai lapsiperheen asiat." Pääkirjoittajan logiikka kompuroi jo alkumetreillä. 37 Karistaako Saksan joulupuu neulasensa. Ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen teki taannoin mainion ehdotuksen vaatimalla pankkien omistuksessa olevia rantojensuojeluohjelman kohteita yhteiskunnalle vastineeksi pankkien tukemisesta. .. Luonnonsuojelijat ovat siis mitä isänmaallisimmalla asialla: puolustamassa alkuperäisen luontomme rippeitä, kuten aarniometsiä ja rantoja. Myös rantojensuojeluohjelma on vaikeuksissa valtion säästötoimien takia. vsk. 27 Erämaasta pelloksi, Jaakko Heinonen ........................ Jos lasten ja lapsiperheiden parasta ajatellaan, niin lapsille nykyisille ja tuleville luontoa on nimenomaan suojeltava. 32 Ernest Thompson Setonin nuortenkirjat ovat tenhoavia klassikoita. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Jos Ilomantsissa ajateltaisiin, aarniometsien suojelu nähtäisiin mainiona matkailuvalttina, joka tulevaisuudessa vetäisi turisteja erämaaelämysten ääreen Keski-Eurooopasta asti. .11 Rion ympäristökokous oli vasta alku, U B. Varpunen pienoinen ... 51. 58 Oi kuusipuu .... Suuruudenhulluutta, Antti Vahtera ................................ 10 Esittelemme ekoneuvojanamme aloittavan Pekka Heikuran. ............................................... 30 Setonin tarinat elävät, Hannu Niklander ......................
"Päästöjen vähentäminen olisi yleisesti askel parempaan suuntaan. "UNESCO korosti päätöksessään myös alueen kulttuuriarvoja." Pohjois-Karjalan biosfäärialueella sijaitsee muun muassa suurehko Patvinsuon kansallispuisto. Kyseessä on tällä hetkellä ainoa havumetsävyöhykkeen biosfäärialue tuhansien kilometrien säteellä seuraava on Pechoro-llychin suojelualue Ural-vuorten tuntumassa. Euroopasta tulevat taustarikkilaskeumat ovat kuitenkin niin suuria, että jos piippua ei pidennetä, Harjavallan keskustassa ei aliteta kriittisiä arvoja." Selvityksen mukaan Harjavallan ilman rikkidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvot eivät ylitä ohjearvoja, mutta tuntikeskiarvot sen sijaan ylittävät ne moninkertaisesti. "Ei. Kaksi alueista, Tuulijärvi ja Koitajoki, jopa rajautuu suoraan biosfäärialueen (ja Suomen) rajaan. KOTIMAASTA Patvinsuon kansallispuisto on yksi Pohjois-Karjalan biosfäärialueen neljästä ydinalueesta. Pohjois-Karjalan opit siis saattavat vaikuttaa tulevaisuudessa muuallakin valtavalla pohjoisella havurnetsävyöhykkeellä. Siihen liittyy läheisesti kolme rajan toiselle puolelle suunniteltua suurta luonnonsuojelualuetta. Suomi sai ensimmäisen biosfåärialueensa -Pohjois-Karjalaan Pohjoismaiden kolmas biosfåärialue YK:n tiedeja kulttuurijärjestö UNESCO soi marraskuussa osalle Pohjois-Karjalaa biosfäärialueen statuksen. Biosfäärialueiksi eli "elonkehäalueiksi" pääsee maapallolla sellaisia alueita, joilla ihmisen ja luonnon toiminta pyritään saamaan mahdollisimman sopusointuiseksi. Outokummulla on Satakunnan Harjavallassa suun metallitehdas, jonka rikkipäästöongelman ratkaisusta julkaistut uutiset hämmästyttävät. "Biosfäärialueen ajatukseen kuuluu, että alueen käytöstä sovitaan yhteistyössä seudun väen kanssa", sanoo Timo Hokkanen. Suomi sai Pohjoismaiden kolmannen biosfäärialueen; muut kaksi sijaitsevat Ruotsin Lapissa ja Norjan Huippuvuorilla. Biosfäärialueen arvoa lisäävät toteutuessaan kolme suurta Karjalan tasavaltaan suunniteltua suojelualuetta. Eikö pitäisi ajatella ilmansuojelua laajemminkin, koko ilmakehää. "Venäjän puolen alueet, biosfäärialueen nykyiset suojelualueet ja suunnitellut aarniometsien suojeluohjelman kohteet muodostaisivat yhdessä havurnetsäluonnon kannalta erittäin tärkeän kokonaisuuden", pohtii Timo Hokkanen. Helsingin Sanomat otsikoi marraskuussa, että "Harjavallan rikkipäästöt saadaan parhaiten kuriin pitkällä piipulla." Ilmatieteen laitoksen tekemässä tutkimuksessa todella sanotaan, että kaikkien päästöjen kokoaminen 140 metrin piippuun yksin parantaisi Harjavallan ilmaa enemmän kuin päästöjen vähentäminen prosessiteknisin keinoin. Pitäisin matalalta tulevien hajapäästöjen kokoamista kaikkein tärkeimpänä." Piipun pidentäminen vaikuttaisi vain Harjavallan keskusta-alueen ilman laatuun. Miten on, erikoistutkija Antti J. Monista maailman yli 300 biosfäärialuesta on nimityksen jälkeen tullut entistä suositumpia matkailukohteita. Pitkästä piipusta pelastus Harjavallassa. Suojelualueita on tällä hetkellä silti yhteensä vain 142 neliökilometriä eli nelisen prosenttia alueen kokonaispinta-alasta. "Ratkaisevaa nimitykselle oli, että täällä on olemassa olevia suojelualueita ja hyvät tutkimusedellytykset", sanoo biosfäärialueen tutkija Timo Hokkanen Joensuun yliopistosta. Antti Halkka SUOMEN LUONTO 10/92 51. Tarvitaan sekä kaikkien päästöjen kokoamista yhteen korkeaan piippuun että päästöjen puhdistamista. Ihmisen ja luonnon yhteiselon etsinnässä olennaista on laaja tutkimus. Voivatko tehtaiden rikkipäästöt vielä kasvaa nykyisestä. Ne pysyvät korkeintaan nykyisellään, jolloin ne siis tuotettua yksikköä kohden laskevat." Anne Brax BIOSFÄÄRIALUE • Joensuu 1------l 50 km Pohjois-Karjalan biosfäärialue sijaitsee Suomen itänurkassa. "Eivät. "Tutkimuksella etsitään ratkaisuja, joita voidaan myöhemmin soveltaa myös maapallon muilla samantyyppisillä alueilla", sanoo Hokkanen. Biosfäärialueen suojelemattoman osan maankäyttöä ryhtyy suunnittelemaan myöhemmin asetettava työryhmä. Luonto otetaan alueella vastaisuudessa varmasti entistä · paremmin huomioon millä tavoin, riippuu ennen kaikkea alueen noin 2300 asukkaan mielipiteistä. Häkkinen Ilmatieteen laitokselta, ehdottaako tutkimus paluuta vanhoihin aikoihin, jolloin päästöjen puhdistamisen sijasta ne levitettiin laajem4 malle alueelle. vsk.. "Käsitykseni mukaan ne voivat aiheuttaa hengityselinsairauksia ja astmaa." Outokummun Harjavallan tehtaat suunnittelevat nikkelin ja kuparin tuotannon kasvattamista 50 prosentilla. Biosfäärialueen koko on 3500 neliökilometriä eli noin viidennes Pohjois-Karjalan läänin koosta. Siitä voi tehdä lähinnä sen johtopäätöksen, että rikkipäästöjen vähentäminen nykyisestä ei riitä kriittisten arvojen alittamiseen Harjavallassa. MiJJaista haittaa korkeista lyhytaikaispitoisuuksista on terveydelle. Biosfäärialue koostuu tyypillisesti suurehkoista luonnonsuojelualueista ja niitä ympäröivästä niin sanotusta yhteistoiminta-alueesta
Muun muassa ympäristöministeri Matti Ahde mmes1 lakiuudistuksen merkittävimmäksi Suomen siihenastisista ympäristöratkaisuista. Luonnonsuojeluliitto palkkaa keväällä kampanjalle suunnittelijan, joka alkaa ensi töikseen etsiä yhteistyökumppaneita. Liiton varapuheenjohtaja sen sijaan vaihtuu; tehtävään valittiin lääkäri Teuvo Niemelä Inarista. Kampanjasta päätettiin luonnonsuojeluliiton liittovaltuuston kokouksessa Kirkkonummella. Mäkinen ympäristöministeriöstä uskoo, että joissakin kunnissa erillisten ympäristölautakuntien lakkauttaminen joudutaan vielä perumaan. Kuva Juupajoelta. 5. Siinä on edustus kaikista luonnonsuojeluliiton piireistä ja nuorisojärjestö asiantuntemusta." Tällaista asiantuntemusta Mäkinen uskoo löytyvän esimerkiksi terveyslautakunnista, joiden yhdistämisestä ympäristölautakuntiin voisi olla hyötyäkin. Esimerkiksi Turun ja Porin läänissä tehdyn selvityksen mukaan läänin 58 lakisääteisestä lautakunnasta ollaan lähivuosina lakkauttamassa 50. Uusina liitohallitukseen valittiin opettaja Leena Franssila-Karvinen Vantaalta, opiskelija Mirja Hartimo Helsingistä, opettaja Vesa Heinonen Mustasaaresta, museoamanuenssi Kimmo Kaakinen Rovaniemeltä, toimittaja Petri Pöntinen Helsingistä, oikeustieteen kandidaatti Pekka Reinikainen Siuntiosta ja kauppatieteiden maisteri Ari j Tarjanne Helsi_ngistä. Niiden hoitamiseen tarvitaan vastustamiseen, nyt maanomistajana. Luonnonsuojeluliitto aikoo käyttää ensi vuonnakin voimavaroja Vuotoksen altaan Luonnonsuojeluliiton kampanjalla suojellaan muun muassa idyllisiä maaseutumaisemia. Liittovaltuusto kokoontui nyt ensimmäisen kerran. Van] hana jäsenenä jatkaa teknikko -~ Veikko Aalo Porista. Muita tärkeimpiä ensi vuoden toiminta-alueita ovat liikenne ja ympäristö, energiakysymykset, luonnon monimuotoisuus sekä jätteet ja kierrätys. "Kuntien lakisääteisten ympäristösuojelutehtävien määrä on koko ajan lisääntymässä ja ne ovat todella vaativia. Kappaleet esittää Souvarit-yhtye. Liittovaltuusto vaihtoi lähes koko liittohallituksen. Valssaten Vuotoksen puolesta Lakia kuntien ympäristönsuojeluhallinnosta muutettiin viime vuonna siten, että erillistä ympäristölautakuntaa ei tarvitse enää perustaa. Y mpäristötehtävien hoidon yhdistäminen rakennusvalvontaan tai elinkeinoto1mrnnan ja matkailun edistämiseen on sen sijaan Mäkisen mielestä ristiriitaista. 9692-13210. Hänen mukansa ollaan palaamassa takaisin 70-luvulle, jolloin koko ympäristönsuojelua pidettiin hallinnossa mitättömänä sivujuonteena. Kaupunkiliiton selvityksen mukaan vuoden 1992 alussa kaupungeissa olleesta 70 itsenäisestä ympäristölautakunnasta on ensi vuoden lopussa jäljellä enää 12. Laki erillisistä ympäristölautakunnista jäi siis lyhytikäiseksi. Anne Brax Erillisten ympäristölautakuntien määrä Suomen kaupungeissa romahtaa ensi vuonna. Koko levyn tekijäjoukko on kotoisin Rovaniemeltä. Liittoa ja muita altaan vastustajia auttaa Vuotokseen liittyvissä vesioikeuskysymyksissä marraskuun lopusta lähtien puoleksi vuodeksi palkattu ympäristöjuristi, varatuomari Pirjo-Riitta Oinaala. Se astui voimaan 1986, ja pari vuotta myöhemmin kaikissa Suomen kaupungeissa oli erilliset ympäristölautakunnat. Muutosta perusteltiin rahansäästöllä ja sillä, että se antaa kunnille vapauden järjestää ympäristönsuojelutehtävät itSUOMEN LUONTO 10/92 5 1. vsk. Sama kehitys on meneillään kunnissa. Oulun yliopiston apulaisprofessori Satu Huttunen jatkaa Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana seuraavan kaksivuotiskauden. Ounasjoki-valssin on sekä säveltänyt että sanoittanut Seppo Leino. Kuntien ympäristönsuojelutyö romuttumassa selleen parhaiten sopivalla tavalla. Kampanjan on suunniteltu jakautuvan neljään osa-alueeseen, joita ovat luonnonmukaisen maataloustuotannon edistäminen, ekologinen metsätalous, kulttuurija perinnemaiseman suojelu sekä vesistöjen hajakuormituksen vähentäminen. 9692-21701 tai Helena Tiihoselta puh. Kokouksessa valittiin liitolle hallitus ja päätettiin ensi vuoden toimintasuunnitelmasta. Toimistopäällikkö Simo Vuotoksen altaan vastaista toimintaa voi tukea ostamalla singlelevyn, jolla on Vuotoksen jenkka ja Ounasjoen rannalla -valssi. Vuotoksen jenkan on säveltänyt Seppo Leino ja sanoittanut Jouni Hagström. Tulot 30 markkaa maksavasta levystä käytetään Kemijärven Luonto ry:n Vapaa Vuotos -toiminnan tukemiseen. KOTIMAASTA Luonnonsuojeluliitto saa oman maaseutukampanjan Luonnonsuojeluliitto aloittaa ensi vuonna oman maaseutukampanjan. Levyjä voi tilata Pirkko Hyvöseltä puh. Suomen luonnonsuojeluliiton pääsihteeri Esko Joutsamo vertaa ympäristölautakuntien lakkauttamista "tahalliseen kätkytkuolemaan"
Suuri yleisö on avainasemassa rengastuksessa, sillä valtaosa rengaslöydöistä on maallikoiden tekemiä. Vain 0,03 grammaa painavassa hippiäisen ja muiden pienten lintujen renkaassa ei lue kuin MUS. Erikokoisille linnuille on erikokoisia renkaita. vsk.. Kirjeessä pitää myös ilmoittaa mahdollisimman tarkka löytöpaikka ja aika, linnun tila (terve, sairas, äskettäin kuollut, jo pitkään kuolleena ollut lintu) sekä tietenkin löytäjän yhteystiedot. Rengastuksen keksi tanskalainen H. Valokuvanäyttelyn kuvat kertovat maanteiden eläinuhreista. Z. Näyttelyä tukevat Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen eläinsuojeluyhdistys. Loput pyydystetään aikuisina etupäässä erityisillä verkoilla mm. Rengas voi olla merkkinä myös siitä, että kyseessä on tarhakarkulainen. Pekka Hänninen Tien uhrit Valokuvaaja Juha Suonpään näyttely Tie tappaa on esillä Helsingissä galleria Laterna Magicassa 12.1.5 .2 .1993. Päivittäin posti kiikuttaa samanlaisia merkillisiä viestejä Helsingin Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kymmeniä kappaleita. Kaikki löytäjät saavat kuitenkin paluupostissa tiedot linnun aikaisemmista vaiheista. Tähän mennessä Suomessa on rengastettu yli viisi miljoonaa lintua, jotka edustavat yli kolmeasataa lajia. Aktiivirengastajia toimii maassamme noin 550, ja kaikki ovat suorittaneet Helsingin luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustentin ja osoittaneet pätevyytensä lintujen käsittelyssä. lintujen ja kahlaajien teräsrenkaita lukuun ottamatta alumiinista, ja niihin on kaiverrettu kirjaintunnus, juokseva numero, sekä jonkinlaiset palautustiedot. Rengastuksen keskeinen tavoite on lintujen muuttoreittien ja talvehtimisalueiden selvittäminen. Se vie kymmenesosan kaikista renkaista. Kyse on lintujen rengaslöytötiedoista, jotka kulkevat postin mukana. Renkaat on valmistettu lokkien, vesi6 Ensi vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta lintujen rengastuksen aloittamisesta Suomessa. Rengastuksella on myös kasvava merkitys suojelutyössä; se liittyy olennaisesti maaja merikotkan sekä valkoselkätikan suojeluprojekteihin. Se on avoinna ma-pe klo 10-18 ja Ja 10-14. Kuvassa renkaan saa koipeensa viirupöllö. Kuvassa Suomenlinnaan pesiytyneitä valkoposkihanhia ja punakaulahanhi. ikkunoihin ja autoihin tai takertuu marjaverkkoihin marjaverkkojen käyttö ei ole kovin suotavaa lintujen kannalta, varsinkaan jos niitä ei vahdita jatkuvasti. Postileima voi olla Pihtiputaalta tai Brazzavillesta. Joka vuosi rengastuksia karttuu 150 000 200 000 lisää, mikä on viisi prosenttia maailmassa vuosittain rengastetuista linnuista. Noin 35 40 prosenttia linnuista rengastetaan pesiltä. Oikein kiinnitettynä rengas ei haittaa lintua lainkaan. Rengas tai elävän linnun renkaan kirjain ja numero on syytä kiireimmiten lähettää Rengastustoimistoon, mieluiten koko osoitteella Pohjoinen Rautatiekatu 13, 00100 Helsinki. Myös lintujen elinikä, sukupuolija ikäluokkien muuttokäyttäytyminen jne. C. Mortensen 1899, ja Suomessa rengastustyön aloitti J. Zoo!. Helsinki Finland Return lienee tuttu. Suomi on1 kin rengastuksen kärkimaita. Kissan tappamien lintujen renkaita kulkee postin mukana viikoittain ja myös metsästäjiltä saadaan paljon löytötietoja. KOTIMAASTA 80 vuotta lintujen rengastusta Suomessa Helsinki kymmenen posteljoonille osoite S-145 045 Mus. selviävät. Palmen 1913. Maallikkolöydöistä suuri osa koskee onnettomuuksissa kuolleita lintuja, joita törmäilee mm. Rengastus on luvanvaraista puuhaa. lintuasemilla. A. Tieto renkaiden palauttamisesta ei ole ilmeisesti juurtunut kovin syvään suureen yleisöön, sillä usein kuulee ihmisten ylpeinä kertovan löytyneestä linnun renkaasta, jota he edelleen säilyttävät lipaston laatikossa. Kolmikon talitiainen, kirjosieppo ja pajulintu osuus on neljännes ja kahdentoista yleisimmän rengastuslajin yli puolet vuosittain rengastetuista linnuista. Laterna Magican osoite on Rauhankatu 7. D SUOMEN LUONTO 10/92 51. Koko valtaisa rengastustyö tehdään vapaaehtoisten rengastajien voimin. HKI FINLAND, mutta jo täilä tiedolla tieto rengaslöydöstä on löytänyt tiensä rengastustoimistoon. Ilman rengaslöytöjä rengastus olisi lähinnä alumiinin haaskausta. Talitiainen johtaa Suomen rengastustilastoa. Useissa Afrikasta tulleissa löytöilmoituksissa on toivottu jalkapalloa tai transistoriradiota, mutta näihin rengastustoimistolla ei ole ollut varoja
Pentti Linkola 60 vuotta "Kotkat, haukat ja pöllöt on luotu Suomenmaahan elämään samoinkuin jänikset, kanalinnut, sorsat tai ihminen itse. Lieksan hoitoalueella saadaan metsätalousinsinööri Juha Räsäsen mukaan mekaanisella kelotuksella aikaan hyvää keloa. Pallokuvien lisäksi puolituntiseen ohjelmaan lomittuu runsaasti Hautalan muuta kuvasatoa Kuusamon luonnosta multivisioesityksenä. Samaan aikaan parhaasta mäntytukista sai 300 markkaa kuutiolta. Kimmo Repo isänmaan kauneudesta ehtii nauttia Heurekassa vielä itsenäisyyden juhlavuoden päätyttyäkin, sillä ohjelmaa esitetään koko ensi vuoden ajan. Nuoremmissa männyissä on lahoamisen vaara. "Kaikki vanhat mäntymetsät eivät kuitenkaan käy kelotettaviksi." Oodi Kuusamolle Katsoja joutuu pakostikin sisälle Tiedekeskus Heurekan Verne-teatterin kuusamolaista luontoa ylistäviin pallokuviin, jotka heijastuvat valtavalle planetaarion kuvulle; tunsin istuvani kosken kuohuissa, tähyileväni alas erämaan jylhältä kalliolta ja istuvani haukanpojan kanssa samalla puunoksalla. Koealoilta on saatu hyvälaatuista keloa", sanoo työnjohtaja Antti Mustonen metsähallituksen kehittämisyksiköstä Rovaniemeltä. Käsitelty ikimänty kelottuu keskimäärin 10-15 vuodessa. Metsähallitus aloitti ikimäntyjen kelotuskokeilut Pohjois-Karjalassa Nurmeksen, Lieksan ja llomantsin hoitoalueilla 1980-luvun lopussa. Ostajat eivät kyselleet hintaa. Nyt vastaavia kokeita tehdään etelämmässä mm. 60 vuotta täyttäneelle luonnonsuojelutyön veteraanille! D SUOMEN LUONTO 10/92 51. Keloa voidaan tuottaa siellä, missä keloa syntyy luonnossa normaalistikin. KOTIMAASTA Keloa tuotetaan mekaanisesti Kun männyn kuorikerroksen elävä kerros katkaistaan, puu kuolee. Ritva Kupari 7. "Homma onnistuu tähän mennessä saatujen kokemusten mukaan jopa 7080-prosenttisesti. "Lapin ilmasto soveltuu erinomaisesti mekaanisesti tehtyihin kelotuksiin. Ravinnon kulkeutuminen lakkaa ja puu alkaa hitaasti kuolla. Nurmeksen, Lieksan ja Ilomantsin hoitoalueilla. Kelotettavassa puussa pitää sydänpuun osuus olla huomattavan suuri, muuten homma ei onnistu. Hannu Hautala sai Oodi Kuusamolle -ohjelman tekoa varten käyttöönsä 180 asteen kuvakulmia tallentavan kameran; kuusikanavainen äänentoistojärjestelmä kaiuttaa lisäksi luonnon omia ääniä vaikutelmaa tehostamaan eläköön tekniikka! Mutta: olisin halunnut vajota kesäyön tunnelmaan järven rannalla kuikan huutojen kiiriessä, hanurimusiikki oli liikaa; olisin tuntenut riittävästi värinää revontulien loimottaessa tähtitaivaalla ja suden ulvoessa ilman jännitysmusiikkiakin; musiikki suorastaan Parasta kelotettavaa ovat 150-200-vuotiaat aihkimännyt, joiden kasvu on hidastunut. Vuosina 1988-1990 kelosta maksettiin jopa 2500 markkaa kuutiolta. Ketoja yritetään saada aikaan "väkisin" vanhoista jo osittain kelottuvista ja kasvunsa päättäneistä ikimännyistä. Karkeasti ilmaistuna kelottamista voidaan kokeilla linjan llomantsi-Nurmes-Oulu pohjoispuolella. Luonnonsuojelu ei mitenkään aseta teertä ja pyytä petolintujen edelle siksi, että ihminen voi syödä edellisiä. Kyse on varsin pienistä aloista ja puumääristä", sanoo metsähallituksen Nurmeksen hoitoalueen metsänhoitaja Paavo Soikkeli. "Meillä koekelotukset aloitettiin vuonna 1989 kolmessa paikassa: Mujejärvellä, Höylatisti elämyksiä. Näin katkaistaan rungon ja juuriston välinen yhteys. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää metsähallituksen kiinnostus kelotuskokeiluhin. Iässä ja Kuohatissa. "Mistään kovin laajasta toiminnasta ei ole kysymys", Mustonen painottaa kertomatta kuitenkaan tarkkoja puumääriä. Molemmat tarvitsevat suojelua", kirjoitti 20vuotias Pentti Linkola Suomen Luonnon vuosikirjassa 1952. Metsähallitus on kokeillut ikimäntyjen mekaanista kelotusta lähinnä Lapissa 1970-luvun alusta lähtien. Luontaiseen kelottumiseen saadaan vauhtia, kun puu kaulataan tyvestä moottorisahalla tai kirveellä. Kelokauppa on kuitenkin laman aikana täysin jumissa, joten Lieksaan ei näillä näkymin tehdä uusia kelotuksia", sanoo Räsänen. Luonto on suurenmoinen kokonaisuus, jossa ei ole mitään turhaa eikä rumaa ja joka on kokonaisena säilytettävä. Onnittelumme 7.12. Metsähallitus on kokeillut kelottarnista "melko pienessä mittakaavassa" Lapissa. Kelorakentamisen hulluina vuosina 1980-1 uvun lopussa kelon menekki oli valtava. vsk. Lahoamista näyttää tapahtuvan varsin vähän. Tulokset ovat olleet hyviä
Tuhatvuotinen sauna on osa kansallista omaleimaisuuttamme. Yleiset saunat katoavat Perinteiset, yleiset saunat kuihtuvat yksi toisensa jälkeen Helsingissä niitä on. Olisin voinut jatkaa, että hikoilulaitos levittäytyy nykyään takaisin maailmalle Suomesta eikä suinkaan Pohjois-Amerikan intiaanien parista. Määrä kasvanee koko ajan, sillä uusiin asuntoihin mieluusti rakennetaan oma sauna. manvaihdolta vaaditaan paljon. Koneellista ilmanvaihtoa suositellaan, mutta silloin lämmin ilma ohjataan poistoventtiilistä suoraan harakoille lämmön talteenottavia järjestelmiä on vain harvoissa koneellisesti ilmastoiduissa asunnoissa. Erkki Helamaa arvioi tutkimuksessaan 1987 huoneistosaunoja olleen 800 000, niistä kymmenesosa kerrostaloasunnoissa. Sähkökiukaiden todellista määrää ja kokonaissähkönkulutusta on vaikeata täsmällisesti tietää, sillä valmistajat panttaavat liikesalaisuuksina tietoja myydyistä kiukaista. Sauna on suomalaisille pyhä paikka, jossa käyttäydytään hillitysti ja rauhallisesti paimiolaisen sananlaskun mukaan: "Saunas olla niinko kirkas. Oma sauna oli vielä 40-luvulla maalaisja omakotitalojen sekä kesähuviloiden erillinen rakennus mieluusti veden äärellä. Savunsa piipun kautta tupruttava uloslämpiävä kiuas yleistyi vasta 1900-luvun taitteessa. Järkevä perhe kylpee energiaa säästääkseen aina yhtä aikaa, availee löylyhuoneen ovea mahdollisimman vähän eikä heittele vettä turhan paljon kiukaalle. Suurin osa esilämmitysenergiasta kuluu saunan rakenteiden lämmitykseen, ja kivipinnan lämpiäminen vaatii enemmän energiaa kuin puupinnan. Liekö kaveri uskonutkaan, niin epäilevästi hän minua katsoi. kiuas. Sauna-sana tulee suomenkielestä ja tarkoittaa juuri tällaista hikoilukylpyä." Saunan hohto himmeni kunnon antropologin mielessä, kun hän kuuli tavallisten nykyeurooppalaistenkin harrastavan löylyttelyä. Uuni lämmitetään ja sitten hikoillaan tuolla perällä." Hämmästyksestä toivuttuani aloitin varovasti: "Tiedätkös, meillä Suomessa on tämä vanha tapa ihan yleinen. Mutta minäpä erehdyin kertomaan, että Suomessa on nykyään paljon sähkökiukaita, kun kaupunkilaisetkin haluavat oman saunan jopa kerrostalohuoneistoihin. Sähkökiukaiden yleistyttyä 1950-luvulla löylyhuone työntyi ensin kerrostalojen kellareihin talosaunoiksi. " Savusauna virittää kylpijänsä oikeaan mielentilaan ja taidolla lämmitettynä antaa makoisat löylyt. Perhe käyttää peseytyessään pesuvateja ja suihkua korkeintaan vain huuhteluun. Perhesaunoissa kiukaan sähkönkulutuksesta yli puolet hurahtaa saunan esilämmitykseen ja loput lämmön ylläpitoon saunomisen aikana. Olemme kehittyneet oikein saunasta riippuvaisiksi. Antropologin hämmästys ylitti monin verroin omani: "Mutta hyvänen aika, eivätkö sellaiset ole vaarallisia!" Lähes miljoona huoneistosaunaa Sauna kehittyi sisäänlämpiävästä katetusta maakuopasta puurakenteiseksi savusaunaksi, jota aika yleisesti pidetään suomalaisen saunan ihanteena. Kertalämmitteisen kiukaan rinnalle tuli myöhemmin jatkuvalämmitteinen Löylyä vai lämpösäteilyä. Kun keskivertoperhe saunoo kaksi kertaa viikossa ja keskimäärin seitsemän kilowatin kiuas on päällä noin kaksi tuntia, lähentelee yhden kiukaan vuotuinen sähkönkulutus 1000 kWh. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAl Iiris Lappalainen Vaihtoehtoisen energian keskuksessa Keski-Walesissa esitteli brittiantropologi kehnosti kyhättyä saunaa ja tynnyrikiuasta: "Pohjois-Amerikan intiaaneilla on tällainen erikoinen tapa kylpeä. Onneksi kysymyksessä on melko vaaraton ei kuitenkaan ilmainen huume. Maalaissaunassa ei ainoastaan kylvetty vaan tehtiin monia talouteen liittyviä askareita ja myös synnytettiin lapset. Esimerkiksi lomakylien, hotellien, kylpylöiden, uimahallien, yritysten ja yhteisöjen saunojen kulutusarviot eivät sisälly kotitalouksia koskeviin arvioihin. Nauti, älä tuhlaa Sähkökiukaita on Suomen sähkölaitosyhdistyksen arvion mukaan kotitalouksissa vajaa puolen miljoonaa. Kylpylämpötilan pitäminen sadassa asteessa on energian tuhlausta, sillä se kuluttaa yli kolmanneksen enemmän sähköä kuin 70-80 asteen lämpö. Sauna pitää eristää perusteellisesti, ja ollakseen hyvä sähkösaunan ilKoska saunominen aloitetaan jo varhain lapsuusiässä, elimistömme on sopeutunut kestämään ihon nopean kuumenemisen aiheuttamaa lämpöstressiä. Yksiöitäkin varustetaan pienillä saunakopeilla ja vanhoihin asuntoihin sijoitetaan jopa vajaan kahden kuution kokoisia, koottavia sisäsaunoja. Kotikiukaisiin kuluu vuodessa siis vajaa 500 MWh, mikä on lähemmäs seitsemän prosenttia kotitaloussähköstä. Pientalojen sauna muutti erillisestä rakennuksesta asunnon yhteyteen huoneistosaunaksi; sieltä se omaksuttiin kerrostaloasuntoihin 60-luvulla. Meillä on noin puolitoista miljoonaa saunaa, siis jokaista saunaa kohti on reilut kolme kylpijää. Minun ei olisi pitänyt hämääntyä hänen tietämättömyydestään vaan selittää, että suomalaiset ovat säilyttäneet muualta Euroopasta kadonneen hikoilukylvyn ja saunovat useimmiten yhtä hartaasti kuin suorittaisivat pyhää toimitusta
Energiaa säästäviä ja löylyiltään puulämmitteisiä muistuttavia sähkökiukaita on kuitenkin yritetty kehittää. Katalysaattori sopii mihin tahansa tulisijaan, kuten saunan kiukaaseen tai puu-uuniin. Puita lisätään hyvän palon varmistamiseksi pienissä erissä ja lyhyin välein. Tuotteen suunnittelija Tietoja saunoista ja niiden suunnittelusta löytyy esimerkiksi seuraavista kirjoista: Erkki Helamaa: Huoneistosauna, Rakennuskirja Oy 1987, Erkki Helamaa: Talosauna, Rakennuskirja Oy 1991, Risto Vuolle-Apiala: Savusaunakirja, Omakustanne 1991, Eija Alakangas: Taloustulisijojen käyttö, Rakennustieto Oy 1992, RT-ohjekortiston 1990-92 uudistetut saunakortit 1-8. Miksi saunaperinteensä säilyttänyt ja sitä ulkomaillekin markkinova Suomi ei ole onnistunut rakentamaan yhteisiä, julkisia, hyvin hoidettuja saunoja yleisille uimarannoille ja asuinalueille. Onko mielikuva hyvästä saunasta peräti perusteellisesti nykyaikaistunut. Kun halutaan saunoa, avataan kiukaan kansi ja heitetään löylyä. Löylyttelyn jälkeen hyvin eristetty kiuas pannaan visusti kiinni. Rentoutunut hyvänolontunne jatkui useita päiviä saunomisen jälkeen. Sähköä kiuas ei kuitenkaan välttämättä säästä kalliskin se on. Joskus tuntuu siltä, että nykysauna on yhtä kaukana "oikeasta" saunasta kuin nykyenglantilainen takkatuli oikeasta takkatulesta: Lasikuituisen puukasan malliin prässätyn hökötyksen takana on lämpöpuhallin ja hehkulamppu. Suuren kivimassan kuumentaminen vie paljon enemmän sähköä kuin normaalin sähkökiukaan lämmittäminen. Markkinoille aivan viime vuosina tullut varaava sähkökiuas toimii kuin kertalämmitteinen puukiuas; sadan kilon kivikasa varastoi lämmön koko päiväksi. Helo mainostaa HetiValmisuutuuskiuastaan edulliseksi, koska ajastimen avulla voi käyttää halpaa yösähköä. Oikeat hiilet ja takkapuut on korvannut epäromanttinen sähkö. Puukiukaan päästöjä voi vähentää Miljoona saunaa lämpiää yhä kotimaisella puulla. Pienessä saunassa huoneistosauna on harvoin edes kolmen neliön suuruinen löyly on suuren säteilylämmön vuoksi usein kovan ja kuivan tuntuinen. Walesilainen vaihtoehtokeskus on sähköistetty, mutta irrallaan kansallisesta sähkönjakelusta. Yli-Kovero uskoo kiukaansa menestykseen maailmalla ja varsinkin edustuskäytössä. Savukaasujen puhdistus ei tule VTT:stä saatujen tietojen mukaan edes kovin kalliiksi, hinta jäisi todennäköisesti alle 2000 markan. , a. Ennen tulen sytyttämistä on syytä poistaa tuhkat, jotta hyvä veto varmistuisi. Jos niitä kuitenkin haluaa polttaa, yhdessä pesällisessä on hyvä polttaa korkeintaan maitopurkillisen verran liekehtivän palon aikana. Uutta sähkökiuasta olisi Helon suunnittelija Reijo Perälän mukaan paras pitää toimintavalmiudessa pienellä "hautomateholla" kaiken aikaa, jolloin kiuaskivet eivät pääse kokonaan jäähtymään. Jäädäänpä odottelemaan ja kuulostelemaan puolueettomia kiuastestejä.. Sähkökiukaat testiin! Kiuasrintamalla on ollut pitkän tovin hiljaista, kiukaita ei ole edes testattu ainakaan kymmeneen vuoteen. Miksi sellaisia saunoja ei ole enemmän. Tämä on järkevää vain, jos saonaa käytetään todella paljon. Tuuli ravisteli saunan kattoa ja meren laineet iskivät voimalla laituriin ja rantakallioihin, kun kävin kokeilemassa Suomen Sauna-Seuran saunoja Helsingin Lauttasaaren Vaskiniemessä. Myönteisiä poikkeuksiakin kyllä kirjataan: Tampereella Pispalassa kunnostettiin Rajaportin sauna talkoovoimin. Yleisissä saunoissa saunomisen perinteet siirtyisivät vihtoineen tai vastoineen ja vilvoitteluineen luontevasti jälkipolville, ja ne varmasti kasvattaisivat erakoituvia suomalaisia sosiaalisemmiksi. Parhaan puhdistustuloksen aikaansaamiseksi katalysaattori pitäisi asentaa mahdollisimman lähelle tulipesää. Vesivoimasta, tuulesta ja auringosta tuotettua sähköä ei tuhlata pelkkään lämmön tuottamiseen. Ihanteellinen minimikoko saunalle on neljä-viisi neliötä. Vähättelevätkö he sitä sähkösaunan helppouden ja oman saunan vapauden vuoksi. Marraskuinen ilta lempeässä savusaunan syleilyssä tuntui paluulta äidin kohtuun. Puun polton päästöjen vähentämiseksi on edelleen ratkaisevinta polttoaineen laatu ja palamisolosuhteet. Anne Brax markkinoija Tapio Yli-Kovero kehuu ylenpalttisesti tuotettaan: "Kellarisaunakin tuntuu ilmavalta ja raikkaalta, sillä älykiukaalla lämmitetyn saunan ilma ei ole kerrostunut eri lämpöisiin osiin. Se kiihdyttää palamisreaktiota, jonka seurauksena kaasut, lähinnä häkä ja hiilivedyt, palavat loppuun tavallista alhaisemmassa lämpötilassa. Uimahallien ja urheilutalojen saunoissa on vain harvoin hyvän saunomisen tuntua. Kiuaskiviä lämmitetään noin puoli tuntia ennen saunomista ja kierrätyksen ansiosta saunan ilmatila lämpiää hetkessä kannen avauksen jälkeen. Suomen suurimmat tulisijan valmistajat kehittelevät yhdessä VTT:n ja Kemiran kanssa puun poltossa syntyvien savukaasujen puhdistamiseen katalysaattoria. Hyvä sauna antaa hyvän mielen Täsmällistä tapaa mitata saunan löylyn ominaisuuksia ei ole. :ULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT enää kolme. Norjalaisella Trollakamiinalla tehdyt kokeet osoittavat, että katalysaattorin ansiosta tavallisessa kamiinassa ensimmäisten minuuttien aikana syntyvistä korkeista häkäpäästöistä päästään eroon. Vaikka oma sauna tulee paljon kalliimmaksi kuin yhteinen sauna jo rakennusvaiheessa, käyttökustannuksista puhumattakaan, rakennetaan huoneistosaunoja edelleenkin innokkaasti. Tulisijan katalysaattori toimii kuten autonkin. Jos puu on kuivaa ja ilmaa on riittävästi, päästöt jäävät vähäisiksi. Jätteillä, kuten maitopurkeilla, muovilla tai aikakauslehtipaperilla, ei pidä sytyttää eikä niitä kannata käyttää polttoaineena. Tällöin saataisiin talteen myös se lämpö, joka katalysaattorissa itsessään syntyy. Joustava ohjelmointi ja muisti antavat mahdollisuuden lämmittää kiukaan kivet silloin, kun se on edullisinta. Euroopassa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja Venäjällä patentoidun älykiukaan idea on sama kuin kiertoilmauunissa. Helamaa havaitsi ihmisten olevan huoneistosaunoihin enimmäkseen tyytyväisiä. Tervakoskelainen yritys Miilukiuas Oy on rynnistämässä markkinoille vieläkin kalliimman, ilmaa kierrättävän älykiukaansa kanssa. Ilma kiertää ja happea on yhtä paljon katon rajassa kuin lattiallakin." Koska saunan rakenteita ei tarvitse lämmittää kiukaan kansi suljetaan aina löylyn jälkeen säästää älykiuas niitä ja arvattavasti myös sähköä. Lampun ympärillä pyörii paperista tehty musta spiraali, jotta muovifasadin oranssiksi värjätty keskiosa väreilisi kuin hiillos ikään. Tietokoneella varustetun kiukaan hinta on kymmenisen tuhatta markkaa halvempikin malli ilman automatiikkaa löytyy. Ainoa käyttökelpoinen keino on saunominen. Norjan ja Yhdysvaltain markkinoilla on jo saatavilla kamiinoita, joissa on katalysaattori. Ovatko ihmiset unohtaneet, millainen on kunnon löyly. Jos Suomessa olisi vastaava keskus, se varmasti tarjoaisi vierailijoilleen muhevat löylyt oikeassa puusaunassa. Vaikka valmistaja ilmoittaa kiukaan kaikkien osien olevan vaihdettavia ja ulkonäön kaakelisen komea, tuntuu hinta kalliilta. Tunnelmallisia lämmityshetki .
"Ekotasemalleihin liittyy erittäin paljon ongelmia", Heikura tähdentää moneen kertaan: malleissa unohdetaan paikalliset ympäristövaikutukset muuttujat ovat yleensä maailmanlaajuisia ympäristöongelmia; yhteiskunnallisia tekijöitä ei pystytä ottamaan huomioon eikä sitäkään, että tuotannolla esimerkiksi veden tai energian kulutuksella on hyvin erilaiset vaikutukset erilaisissa ympäristöissä; monet päästötiedot ovat vieläkin liikesalaisuuksia ja ekotaseita tekevät tutkijat ohjaavat tuloksia tutkimuksen tilaajan pussiin ... Vaipoista tehty vertailututkimus on tuottanut täysin erilaiset tulokset yhdysvaltalaisilla ja saksalaisilla lähtötiedoilla, koska pesukoneet, pesuaineet ja sellun tuotannon ympäristöpäästöt ovat kovin erilaisia näissä maissa. Pekka Heikura aloittaa ekoneuvonnan Suomen Luonnossa. teiden ympäristövaikutuksia. Pekka Heikuralla on suora ja avoin katse, mutta selvästikin salapoliisin sydän. Itse asiassa mies on korviaan myöten uponnut ekotaseisiin: hän on viime keväästä saakka selvittänyt millaisia ekotasemalleja on ja arvioinut niitä luonnonsuojeluliiton ja Eka-yhtymän rahoittamassa tutkimuksessa. Kiinnostus ekologiseen rakentamiseen on lisääntynyt kovasti, mutta siitä, esimerkiksi rakennusmateriaaleista, puuttuu vielä käytännönläheistä tietoa", hän listaa. Hän on tottunut kaivamaan esiin tietoa, jota ei arvaisi olevan olemassakaan. Hetkinen mikä ihmeen ekotase. "Kaikkiin kysymyksiin en pysty vastaamaan, ainakaan heti. Tuotantolaitokset teettävät ja käyttävät jo ekotaseita tuotantotapojensa valinnassa ja ne tulevat päätöksenteon pohjaksi EY:ssäkin. "Paljon kysytään pesuaineista, kierrätyksestä ja kompostoinnista. Suomen luonnonsuojeluliiton Ekolinjalla Heikura neuvoo kodin ja työpaikan hankinnoissa ja ratkaisuissa (arkisin klo 10-18 numerossa 9700 8707). Liikkeelle lähdettiin reilut parikymmentä vuotta sitten Yhdysvalloissa pakkausten ympäristövaikutuksista; selvitettiin energiaja materiaalivirtoja sekä päästöjä tuotteiden elinkaaren aikana", hän selvittää kärsivällisesti, mutta jotenkin innostuneestikin. Joskus pyydän soittamaan myöhemmin ja joskus lähetän kirjallista materiaalia kysyjälle vaikkapa kotnpostorin rakennusohjeita on hiukan hankala selvittää tarkasti puhelimessa." Nyt Suomen Luonnossa avattavalla neuvontapalstalla Pekka Heikura arvelee voivansa palata joihinkin Ekolinjalla esitettyihin kysymyksiin, jotka vaativat lisäselvitystä. Vaikuttaapa vaikealta, mutta ei anneta periksi: Pekka Heikura on perehtynyt juuri vaippoihin erityisen hyvin; kysytään häneltä lisää! Ritva Kupari SUOMEN LUONTO 10/92 51. Tietoa oli haettava pääasiassa ulkomailta, koska Suomessa sitä oli niukasti. Hän lupaa tehdä pieniä ekotaseselvityksiä tai kertoa jo tehdyistä ekotaseista. Tällaiset selvitykset antavat periaatteessa esimerkiksi poliitikoille ja muille päätöksentekijöille eväitä valita "pienemmän pahan vaihtoehtoja". Pekka Heikura ennustaa ekotaseiden tulevan myös kuluttajien käyttöön; joitakin kaupallisia sovelluksia on jo Euroopassa. Yhteenvedon selvityksistään hän uskoo saavansa valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Niihin vastaa luonnonsuojeluliitonkin ekoneuvojana työskentelevä Pekka Heikura. Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvontapalstalle osoitteeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00100 Helsinki. Ekotiedon etsintään hän ryhtyi 1980-luvun alkupuolella, jolloin hänen piti valita Ruohonjuuri-kauppaan mahdollisimman vähän ympäristöä saastuttavia tuotteita. Esimerkiksi pelkkä tuotteen energiankulutushan ei kerro ympäristövaikutuksista, vaan se, miten energia on tuotettu, millaisia päästöjä tämän energian tuotannosta on tullut ja miten ne vaikuttavat ympäristöön." Vaikutuksia painottavassa ekotasetutkimuksessa voidaan perustaa jopa asiantuntijapaneeleja, jotka antavat tietyn painoarvon vaikkapa otsonikadolle ja kasvihuoneilmiölle. Ekotaseet tulevat "Ekotasemalleja on rakennettu tietokoneille eri puolilla maailmaa selvittämään tuotKysy ekoneuvoa Oikeiden ekotekojen pohjaksi tarvitaan joskus yllättävän paljon tai vaikeasti saatavaa tietoa. "Nykyisin ekotaseita pyritään tekemään niin, että painotetaan tuotteista syntyvien päästöjen vaikutuksia ympäristöön. Hyvä asia, muttei pelkästään hyvä. Avaamme tällä sivulla neuvontapalstan, johon lukijat voivat lähettää kodin ja työpaikan hankintoihin liittyviä kysymyksiä. Hän lupaa ottaa vastaan kaikenlaisia lukijoiden kysymyksiä vastataan mihin osataan -periaatteella. Siinä sivussa ovat edenneet valtiotieteiden, kemian ja matematiikan opinnot. vsk.. Heikuran nimi singahtaa varmasti esiin onks ekotietoa -keskusteluissa; hän on kirjoitellut lehtiin erityisesti pesuja puhdistusaineista ja suunnitellut konsulttina yritysten ekosaneerauksia
Luontohan on luonto loppuun asti ilman ihmistäkin, mutta ihminen ei selviydy ellei luonto ole sille sopiva. Sen sijaan on todennäköistä, että ihminen pystyy muuttamaan maapallon olosuhteet sellaisiksi, että se joko lajina tuhoutuu tai sitten sen kulttuuria tuhoutuu niin paljon, että se joutuu elämään aikaisempaa merkittävästi luonnonvaraisempana. Kun luette, mitä firenzeläinen Antonius Summassaan naisesta sanoo, ymmärätte, että joudun ymmälle, kun mietin miltä kannalta minun pitää ihmisen ja luonnon suhdetta tarkastella. Kun he siis vaativat luonnonsuojelua, he itse asiassa vaativat luonnon pitämistä sellaisena, että ihmislaji pärjää maapallolla mahdollisimman kauan eivätkä vain jotkut levät. Harrisburgin ydinvoimalan siivoustöitä vaikeuttavat levät kertovat sen: ei luonto kokonaisuudessaan niin vain tuhoudu vaikka lajit vaihtelevat. Ikuisuuskysymys määrittää ihmisen paikka luonnossa, luonnon valta ihmisestä ja ihmisen valta luonnosta on aktualisoitunut, kun ihminen yhä nopeammin ja mittavammin aiheuttaa muutoksia luonnossa. Maapallon lopullista tuhoa ei voi estää ihmiskulttuurin tempuilla. Nyt kun jutun lopulla alkaisin omaa kantaani ilmaista, muistan miten alussa rajasin aiheen länsimaisen ihmisen ja luonnon väliseksi suhteeksi. On epätodennäköistä, että ihmiskunta tuhoutuu vasta samassa tapahtumasarjassa. Veronica Pimenoff Ihminenja luonto Aihe kolahtaa kuin kysymys, ja teen eurooppalaisen tempun, kun rupean rustaamaan ratkaisua: käsittelen vain länsimaisen ihmisen suhdetta luontoon, vaikka diakronisesti ja synkronisesti on ollut paljon enemmän muita ihmisiä. Luonnonsuojelija on tosissaan kun hän asettuu vaatimaan luonnon mestarointia, keinotekoisesti puuttumaan asioitten kulkuun määräämällä, mitä suojellaan, minkä kustannuksella, mikä sallitaan ja mikä ei. Kirjoittamaan ruvetessani en tullut ajatelleeksi, että länsimaisessa kulttuurissa ihmisen suhde luontoon on ollut myös suhdetta naiseen, siten että luonnon ja henkisen ihmisen ristiriidassa naiseus liitetään eläimellisyyteen ja luontoon ja miehisyys henkisyyteen. Sen tietävät luonnonsuojelijatkin. siä pelätä ja vavista. Luonnonsuojelijat haluavat asettaa normeja ja pakottaa luontoa ihmistä suojellakseen, ihmisen pelastaakseen. Asiaa voi tarkastella myös siltä kantilta, että luonnontieteet ovat pistäneet ihmisen, joka siihen asti oli jumalan erikoistuote ja kiistattomassa suosituimmuusasemassa, raa'asti paikalleen. Olen myös naisena ulkopuolinen siinä luonnonvaroja haaskaavassa ja tuhoavassa toiminnassa, jota miehet kehittyneimmällä länsimaisella tekniikalla taukoamatta sotaretkillään harjoittavat. Ensin ihmiselle annettu luomakunta alennettiin maailmankaikkeuden keskipisteestä planeetaksi muiden joukkoon ja sitten itselleen kuolemattoman sielun runoillut ihminen lajiteltiin eläimeksi muiden joukkoon. Tulee mieleen, miten Jumala teki liiton Nooan kanssa ja lupasi, ettei vedenpaisumusta toiste tule ja sanoi Nooalle ja pojille antavansa niitten valtaan koko luomakunnan, jossa jokaisen eliön tuli näitä ihmiKirjailija Veronica Pimenoffin mielestä länsimainen kulttuuri on pitänyt myös naista osana luontoa, joka taltutetaan ja jota hallitaan, jos osataan. Laji ei saa vapaasti ää jälkiään ja vahvempana jyrätä mt. En huomioinut, että mies edustaa niin liitossa Jumalan kanssa kuin tieteessä länsimaista ihmistä. 11. Onkin syntynyt uudenlaista ajattelutapaa: Luonnonsuojelijat kiskaisevat ihmisen taas erikoisasemaan muitten eläinten joukosta. Vaikka luonnon teknis-taloudellinen hyödyntäminen alkoi yli miljoona vuotta sitten kun ihminen ensimmäiset työkalunsa hankki, syytetään kolmen viime vuosisadan luonnontutkimusta maailman tärvelemisestä ja siitä, että se on asettanut ihmisen luonnosta erilleen sen vastustajaksi ja valloittajaksi sen jälkeen, kun ihminen uskoi voivansa lukea luonnon kirjaa kunhan opettelee matemaattisen kielen, jolla se on kirjoitettu. Ihminen tuhoaa luontoa ja siihen on puututtava Nemesi tä odottelematta. vsk. On virheellistä ajatella, että ihminen voi tuhota luonnon. Naisena olen osallinen olemassa olevan elämän uhkaamiseen synnyttämällä uutta elämää. Minun on selvitettävä, olenko ihmistä vai luontoa. Ihmismieli kuuluu viimeisiin saarekkeisiin, joita tällä hetkellä ollaan liittämässä luonnon matemaattiseen selittämiseen. Nainen on fyysinen, seksuaalinen, eläimellinen ja vaarallinen paratiisista alkaen; ja se määritellään, taltutetaan ja hallitaan jos osataan. Antonius sanoo naisesta näin: avidum animal, bestiale baratrum, concuspicencia carnis, damnosum due!lum, aestuans aestus, falsa fides, garrulum guttur, invidiosus ignis, calumniarum chaos, lepida lues, monstrosum mendacium, prima peccatrix (himokas eläin, pedon kuilu, piikki lihassa, turmiollinen taistelu, tyrskyinen nousuvesi, petollinen usko, suulas kurkku, kateuden liekki, juonittelujen tyyssija, viehkeä turmio, hirviömäinen harha, perisynnin tekijä) ... On varmaa, että maapallo luontoineen tuhoutuu joskus. muut eläimet. niin kuin SUOMEN LUONTO 10/92 51
Kansallisten toimintaohjelmien ja koko UNCED-prosessin seurantaa varten perustetaan YK:n sosiaalija talousneuvoston alaisuuteen luultavasti ministereistä koostuva kestävän kehityksen toimikunta. Yhdysvallat on jättänyt allekirjoittamatta tai ratifioimatta esimerkiksi useimmat SUOMEN LUONTO 10/92 51. Kansalaisjärjestöjen aktiivisuus on avainasemassa, kirjoittaa professori U.B. YK:n ympäristöja kehityskokoukseen (UNCED) kohdistettiin monissa piireissä aivan liian suuria odotuksia. Edellytyksenä on kuitenkin, että tehokkaisiin jatkotoimiin ryhdytään pian. Väestönkasvu ja naiset sivuroolissa Ihmiskunnan ehkä suurin uhka on kehitysmaiden aivan liian nopea väestönkasvu. Sopimus ei menetä merkitystään vain siksi, ettei Yhdysvallat ole sen allekirjoittajana. Lindström on Suomen Unicef-yhdistyksen pääsihteeri. Sen sijaan UNCED on merkittävä askel tiellä kohti kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelun edistämistä, kehitysprosessin alku. dytty pohtimaan, millä tavalla UNCED-päätökset voidaan viedä sanoista tekoihin. Myös Pohjoismaissa on jo ministeriötasolla ryh12 Rion ympäristökokouksen sopimusten avulla on mahdollista tiukentaa hiilipäästöjen rajoja ja ohjata järjestelmällisemmin varoja ympäristötuhojen ennaltaehkäisyyn. UNCED oli pääosiltaan ympäristökokous; ihmisoikeudet ja ihmisten mahdollisuudet suojella ja käyttää lähiympäristöään jäivät sivuseikoiksi. Toinen asia, jota melko turhaan toimintaohjelmasta etsii, on naisten asema. Tarve muuttaa teollisuusmaiden kansalaisten arvoja ja kulutustottumuksia jäi myös taka-alalle. UNCED hyväksyi myös yli 500 sivua käsittävän, seuraavan vuosisadan toimintaohjelman, Agenda 21 :n. Kehitysmaat taas eivät millään halunneet myöntää, että jo olemassa olevia resursseja voitaisiin käyttää järkevämmin ja että teollisuusmailla on täysi oikeus valvoa, millä tavalla lisääntyviä varoja käytetään. UNCEDin jatkoprosessissa on tärkeätä, että naisten oikeuksiin, esimerkiksi oikeuteen omistaa maata, metsää ja karjaa, kiinnitetään enemmän huomiota. Tässä kuilu teollisuusja kehitysmaiden välillä oli ehkä syvimmillään. Elleivät teollisuusmaat, Yhdysvallat mukaanlukien, istu pian uudelleen neuvottelupöytään ja rupea tosissaan keskustelemaan riittävän ankarista päästönormeista, aikatauluista ja fossiilisen energian hinnankorotuksista, ilmastosopimuskin menettää merkityksensä. Kansallinen itsekkyys leimasi kokousta Vaikka yleistä ilmapiiriä UNCEDissa voidaan pitää suhteellisen hyvänä, ja vaikka kompromissihalua löytyi puolin ja toisin, useat maat ja maaryhmittymät vetivät kotiinpäin aivan liian paljon. Arabimaat esimerkiksi pitivät huolta siitä, että fossiilisen energian säästämisestä ja uudistuvan energian käytön lisäämisestä tuli hyvin vähän tekstiä asiakirjoihin. Toisaalta USA oli jo ennen kokousta toiminut niin, että ilmastosopimukseen ei saatu hiilipäästöille kipeästi kaivattuja rajoja ja aikatauluja. Otsonikerroksen suojaamiseksi 1987 tehtyä ensimmäistä freonien rajoittamissopimustakin pidettiin liian löysänä. Ainoastaan maataloutta ja aavikoitumista käsittelevissä luvuissa on ymmärretty naisten tärkeä asema ja merkitys kestävän kehityksen aikaansaamiseksi. Tälle on tiedotusvälineissä annettu aivan liian suuri paino. Rion y01päristökol PUHEENVUORO Professori UB. Sitä on kuitenkin hyvin nopeasti tiukennettu ja näillä näkymin freonipäästöt loppuvat melkein kokonaan viidessäkuudessa vuodessa. Yksi kansainvälinen kokous vaikka kuinka laaja ei pysty ratkaisemaan maapallon valtavia ekologisia ongelmia varsinkaan, kun ekologiset ja taloudelliset edut nähdään edelleen monesti vastakkaisina. Ilmastosopimus olisikin nähtävä lähinnä työkaluna, jo. Teollisuusmaiden lupausta nostaa kehitysapunsa 0, 7 prosenttiin bruttokansantuotteestaan, jo aikoja sitten hyväksyttyyn tasoon, on pidettävä laihana kompromissina varsinkin kun tarkkaa aikarajaa tavoitteeseen pääsystä ei määritelty. Naisista puhutaan yleensä samassa yhteydessä kuin vähemmistöryhmistä, alkuperäiskansoista tai nuorisosta. Päätös aavikoitumissopimuksen aikaansaamisesta kesäkuuhun 1994 mennessä on myös tervetullut. UNCED-sihteeristön arvio "kestävän kehityksen" rahoitustarpeesta oli yhteensä 625 miljardia dollaria vuosittain, josta 500 miljardia kehitysmaitten omasta pussista. Rahoitus epävarmalla pohjalla Eniten UNCEDissa keskusteltiin. Tuntuu epätodennäköiseltä, että tällaisia summia nopeasti löytyisi. Geeniperimän käytöstä maksettava Yhdysvallat ei allekirjoittanut biologista monimuotoisuutta koskevaa sopimusta vedoten siihen, että maan bioteknologiateollisuus kärsisi, jos kehitysmaille ruvettaisiin maksamaan korvauksia niiden kasvija eläinlajien perimän käytöstä. Puheet ihmiskunnan uudesta kumppanuudesta olivat pelkkää kosmetiikkaa. Kaikki olivat valmiita suojaamaan ympäristöä kunhan se ei vaatinut heiltä uhrauksia. vsk.. ka voi myötävaikuttaa oikeansuuntaiseen kehitykseen. Ilmastosopimusta ei kuitenkaan kannata etukäteen leimata merkityksettömäksi. Lindström, joka osallistui kokoukseen Suomen valtuuskunnan asiantuntijajäsenenä. Sopimukset ilmastosta ja biologisesta monimuotoisuudesta ovat tämän prosessin kiihdyttäjinä puutteistaan huolimatta tärkeitä asiakirjoja. UNCEDissa tästä asiasta ei puhuttu juuri mitään, edes sanaa "perhesuunnittelu" ei hyväksytty teksteihin! Katolinen kirkko, eräät muslimifundamentalistiryhmät ja muutamat konservatiiviset kehitysmaat saivat tässä asiassa aikaan UNCEDin täydellisen epäonnistumisen. Suomen ja Pohjoismaiden kannattaa olla entistä tarmokkaampia näissä asioissa 1994 pidettävää maailmanlaajuista väestökonferenssia valmisteltaessa. Teollisuusmaat, varsinkaan Yhdysvallat, eivät pystyneet näkemään, että järkeviin kehitysmaiden ympäristöä suojeleviin ohjelmiin kannattaa sijoittaa jo oman taloudellisen ja varsinkin maailmanlaajuisen ekologisen edun kannalta. Siinä on paljon >Varteenotettavia ehdotuksia tuotantoja kulutusjärjestelmien muuttamisesta ympäristöä vähemmän rasittavaan suuntaan. siitä, mistä saataisiin rahat kehitysmaiden ympäristötuhojen korjaamiseksi ja estämiseksi
vsk. Kehitysmaiden naisilla voisi olla paljon annettavaa kestävän kehityksen aikaansaamisessa. · On myös säädettävä tiukat ympäristösuojelulliset vaatimukset suomalaisille ulkomailla toimiville yrityksille. Ei siis kannata kovasti ihmetellä, miksi jotkut kehitysmaat niin voimakkaasti pitivät puoliaan. Taloudellisten mittareiden lisäksi tarvitaan paljon parempia ekologisia indikaattoreita eri toimenpiteiden pitkäaikaisista vaikutuksista. Teollisuus-, energia-, liikenne-, työllisyyssekä maaja metsätalouspolitiikassa olisi luotava kokonaisstrategioita 15, 25 ja jopa 50 vuoden tähtäimellä. Aikavälin olisi kaikessa suunnittelussa oltava nykyistä huomattavasti pidempi. Suomen on toimittava niin kuin se opettaa Mikäli haluamme olla maailmalla uskottavia, emme voi saarnata yhtä ja tehdä toista. Kansalaisjärjestöjen kannattaisi tässä niin kuin muissakin UNCED-jatkotoimenpiteissä olla erittäin aktiivisia, sillä kansalaisjärjestöjen merkitys on juuri niin suuri kuin ne itse toiminnallaan ansaitsevat. Metsiemme hoitoja käyttötapoja on ruvettava muuttamaan paremmin biologista monimuotoisuutta säilyttäviksi. Jos vaadimme muilta uudistuvan energian käytön lisäämistä, enemmän rahaa kehitysyhteistyöhön, metsien ja vesien tehokkaampaa suojelua jne., meidän pitää itse olla valmiita SUOMEN LUONTO 10/92 51. Kehitysmailla on jo nyt erittäin hyvät mahdollisuudet vaatia omien kasvien, eläinten ja mikro-organismien hyödyntämisestä korvauksia teollisuusmailta, ja on todennäköistä, että monimuotoisuutta koskeva sopimus vielä parantaa näitä mahdollisuuksia. Tämä epäonnistui siksi, että Malesia, Intia ja Kiina vastustivat esitystä voimakkaasti ja vetosivat oikeuteensa päättää omien metsiensä käytöstä. Suomen UNCED-valmisteluissa nähtiin selvästi, että eri piireissä ajatellaan eri tavoin kestävästä kehityksestä. Nyt on vaara, että toimitaan täysin päinvastoin. Nyt on aika toimia! U.B. Miten on mahdollista, että hallituksen jäsenet samaan aikaan kansainvälisillä foorumeilla rintaääneen vaativat kaikilta teollisuusmailta sitoutumista YK:n kehitysaputavoitteeseen. Ri9ssa voitiin kuitenkin hyväksyä joukko suhteellisen yleisluontoisia metsien suojeluun, käyttöön ja kestävään kehitykseen liittyviä periaatteita. toimimaan samojen ohjeiden mukaan. UNCEDin jälkeen työ onkin jatkunut eikä sopimuksen aikaansaamista kannata pitää mahdottomana. Tärkeämpää on, että jatkoneuvotteluille jätettiin portti auki. Suomessa pitäisi heti ryhtyä valmistelemaan pitkän aikavälin "Kestävän kehityksen perusohjelmaa". On merkillistä, että kaikki puhuvat kestävästä kehityksestä, mutta Suomessa ei ole ainuttakaan kestävän kehityksen oppituolia eikä ministeriöissä näihin tehtäviin riittävästi erikoistuneita henkilöitä. Tästä huolimatta tällä lohkolla on varsinkin neljän-viiden viime vuoden aikana saatu paljon myönteistä aikaan maailmassa. Lisäksi olisi tärkeätä kytkeä Suomen maaja metsätalousopetusta ja tutkimusta tähän kokonaisuuteen. Sopimus voisi kuitenkin olla tiukempi ja selkeämpi. Lindström 13. Ilmastosopimukseen liittyen hiilidioksiditoimikunnalla on erinomaiset mahdollisuudet ennakkoluulottomasti pohtia omia hiilipäästöjen vähentämiskeinojamme. ~us oli vasta alku ihmisoikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset. Tämä on kannatettava ehdotus. Lainsäädäntöä on muutettava sellaiseksi, että biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen myös käytännössä toteutuu. Siksi olisi tärkeätä ensin koota mahdollisimman edustava, eri alojen asiantuntijoitten ryhmä, pohtia yhdessä yleisstrategian pääkohdat ja vasta sen jälkeen ryhtyä pienemmissä ryhmissä laatimaan käytännön toimintaohjelmia. suvereeniteettiperiaatetta silloin kun omat metsämme ovat kyseessä. Liikennepolitiikassakaan Suomi voi tuskin väittää ajavansa kestävää kehitystä, kun moottoriteiden rakentamiseen edelleenkin sijoitetaan valtavia summia samaan aikaan kun raideliikennettä ei edistetä. Suomen kannattaa tarjota kehitysmaille mahdollisimman laajaa yhteistoimintaa trooppisten metsien kestävän käytön ed_istämiseksi. Esimerkiksi uhanalaisten alueitten tarkempi määrittely ja suojelutoimien rahoittaminen on esitetty aivan liian epämääräisesti. Ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen on ehdottanut, että hallitukseen perustetaan kestävän kehityksen ministerivaliokunta. Suomikin kunnioittaa tätä ns. Nyt Suomella olisi erinomainen tilaisuus näyttää muille, että taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehityksemme on täysin mahdollista rakentaa suurelta osin uusiutuvan energian varaan. Niin sanotun Sailaksen paperin toteutuminen merkitsisi kuitenkin käytännössä, että varsinainen kehitysyhteistyömme loppuisi. Näillä näkyminhän Suomen tulee olemaan erittäin vaikeata pitää päästöjä edes nykyisellä aivan liian korkealla tasolla. Suomi pyrki jo UNCEDin valmisteluissa vaikuttamaan hyvin aktiivisesti siihen, että Riossa olisi voitu sopia kaikkia maita sitovaan metsäsopimukseen tähtäävästä neuvottelukierroksesta
vsk.. Juha Laaksonen Varpunen pienoinen ... 14 SUOMEN LUONTO 10/92 51
tirskuttajaa ja ihmisen ystävää. Varpunen elää "kaikkialla missä ihminenkin, kylissä, kaupungeissa ja kaduilla. vataan seuraavaan tapaan: Pääsky kun tulee kesän tultua, niin varpunen siellä heti torajaa räystäällä ja sanoo: "Minä olen täällä ollut, vilusta värissyt, pakkasessa kurjottanut ja sinun tupasi tukkinut, niin sinä tulet, kuin valmiin päälle vaan." Pääsky sanoo: "Tiuks, tiuks! Kyllä minä maksan, kyllä minä maksan, minä tuon saksit ja vaksit ja ompelukoukut ulkomailta sinulle." Varpunen sanoo: "Vähä mi15. Mikäli varpusparvi taas tuppautui rappµsten eteen ja alkoi oudolla tavalla lennellä talon seinille, oli tiedossa pyryilma. Sadetta ennusti varpusen istuminen ja kurkkiminen räystään alla. Suulliseen perinteeseen on tallennettu tietoa varpusen ja pääskysen pesäpaikkaa koskevista kiistoista. Sen verran tutuiksi ovat ystävykset kuitenkin tulleet miltei kaikkialla maailmassa, että varpunen on saanut lukuisia nimityksiä useissa eri kielissä. Varpunen on itämerensuomalaisissa kielissä vanha slaavilainen lainasana ja sellaisena linnunnimien joukossa miltei ainoa lajissaan. Tällaiset uskomukset, joita myös linnun halventavat nimitykset rapaja paskavarpunen ovat tukeneet, ovat taanneet sen, että varpusen pesiä on surutta ja jopa tietoisesti hävitetty. Jos lintu on lentänyt ikkunaruutua vasten ja räpistellyt siinä, on arveltu pakkasten olevan tulos sa. Pesä ennusti onnettomuutta Kuten kaikkiin ihmiselle tuttuihin pihalintuihin, niin myös varpuseen liittyy koko joukko uskomuksia, käsityksiä ja arveluita. Savosta 1885 tallenneEniten uskomuksia on kuitussa tarinassa tätä kinaa kutenkin liitetty varpusen pesintään ja nämä uskomukset ovat olleet pääosin kielteisiä. Tässä laulussa varpunen saa toimia hengen lähettiläänä, mutta yleisemmin kulttuurimme väheksyy tuota iloista SUOMEN LUONTO 10/92 51. Varpunen selvästi viihtyy ihrnisasumusten lähellä, vaikka ihminen ei välttämättä ole aina viihtynyt varpusen seurassa. Toisaalta varpusen on arveltu pyytäneen vartavasten vaatimatonta väritystä ja saaneen siksi harmaanruskean suojavärin. Onko varpunen nimineen levittäytynyt Suomenlahden tuntumaan alkuaan tuolta päin, vai onko lintu tavalla tai toisella liittynyt joihinkin itämerensuomalais-slaavilaisiin kulttuurisuhteisiin. Kotimaamme murteistakin lempinimiä on laskettu likimain kahdeksankymmentä. Varpusen käyttäytymisestä Kiistoja pääskysen on voitu päätellä monia sääkanssa hän liittyviä enteitä. ... Näitä ongelmia pohtivat kielentutkijat, joita kiinnostaa sanojen etymologia, alkuperä. Linnun vaatimaton ulkonäkö johtuu kuulemma siitä, että Herralta olivat väriaineet jo lopussa, kun varpusen luomisen vuoro tuli. Koturi-nimellä varpunen tunnettiin Satakunnassa ja Pohjois-Hämeessä, mutta laajalti Länsi-Suomessa lintua on kutsuttu halventavasti rapaja paskavarpuseksi. Varpusen pesäkoloiksi kelpaavat vaikka kattotiilien raot. vsk. Yksi syy varpusvihaan on ollut se, että varpuset ovat karkottaneet pesimään pyrkiviä pääskysiä, joita vastaavasti on pidetty talon onnenlintuina ja rikkauden takuina. On näet uskottu, että varpusen pesintä räystään alle merkitsi onnettomuutta talolle tulipaloa, häviötä, köyhtymistä tai ainakin uusia asukkaita. Hauskoja nimiä ovat myös Pohjois-Pohjanmaalla tunnetut hottiainen, hottinen tai kirkkohottinen, hieman etelämpänä taas krottinen ja rottiainen. Katettu pesä on koottu heinistä ja oljista ja pehmeäksi vuorattu. Suhteellisen tunnettuja nimityksiä varpuselle ovat hakojölkö, hakokorppunen, harmaakoturi, kinnari, kottonen, mankulainen, motteri, rossi, rylli, ryyppö, tirpunen, onpa vielä tolpponen, varppari ja Raamatun maailmaan viittaava vilistealainen. syönyt kesäeinehen, runoilee Sakari Topelius laulussa Varpunen jouluaamuna. Se on kulttuurilintu sanan syvimmässä merkityksessä
Vasta kuluvan vuosisadan alussa varpunen on kotiutunut eräille luoteisen Euroopan saarille, levittäytynyt ihmisen mukana tundran kaupunkeihin ja valloittanut asutuskeskukset Siperian-radan varressa Tyynen valtameren rannikolle saakka. Suomenkin sadasta pesivästä varpuslintulajista uhanalaisia on vain viisi, kun 135:stä eivarpuslinnusta uhanalaisia on 28. Nämä Amerikan "varpuset" (amerikassa sparrow tarkoittaa myös sirkkua!) hävisivät kuten muutkin alkuperäislajit kilpailussa varpusen kanssa eurooppalaisten uudisasukkaiden luomassa uudessa ympäristössä. Varpunen syö ihmisen itselleen kasvattamaa viljaa vain sen verran, ettei siitä ole sanottavaa haittaa. Kansanusko on liittänyt varpusen ja pääskysen toisiinVarpunen on peruslintu Varpunen on linnun prototyyppi, tyyppilintu, johon muita lintuja verrataan. Nokasta näkee, että varpunen on erikoistunut jyviin. Skånessa varpusta pidetään lintumaailman valtiopäivämiehenä, siis kansan: edustajana. Uusilla asuinsijoillaan varpunen lisääntyi tehokkaasti ja levittäytyi ympäristöön. On tietenkin selvää, ettei kaikkia tällaisia tarinoita ole kerrottu tosissaan, mutta ainakin lapsia ja herkkäuskoisia ne ovat viehättäneet uskottiinpa niihin tai ei. Amerikassa oli sparrow-nimellä tunnettuja lintuja ennestäänkin kymmeniä lajeja. Se päästää kyllä lähelle, mutta ei anna kajota itseensä. Kun lopuille ei ole keksitty mitään yhteistä nimeä, niitä kutsutaan hiukan kömpelösti vain ei-varpuslinnuiksi, non-passerines. Varpunen itse on hyvä esimerkki sopeutujasta ja menestyjästä. Suomessa varpunen on joutuSUOMEN LUONTO 10/92 51. Lajinimestään domesticus huolimatta varpusemme ei kuitenkaan ole mikään kesy kotieläin. Se kilpaili mantereen alkuperäisten asujien kanssa niin pesäkoloista kuin ravinnosta. Varpuslinnut ovat menestyjiä. vsk.. Yli puolet kaikista maapallolla elävistä lintulajeista luetaan varpuslintujen lahkoon. Koko Pohjois-Amerikan varpuskanta polveutuu 16 sa myös siten, että varpusen on alunperin arveltu syntyneen pääskysen pesästä. Ihmisen ja varpusen suhde on ruokakumppanuutta tai pöytätoveruutta; hienosti sanottuna suhde on kommensaalinen. Varpuslinnut ovat pisimmälle kehittyneitä lintuja. Kutojat ovat keltaisia tai ainakin kellertäviä, paksunokkaisia pikkulintuja, jotka täyttävät pesillään kylänlaiteiden akaasiat TV.:n Afrikka-dokumenteissa. Varpusparven ajoittain mahtipontiseksi yltyvä innokas ja iloinen tirskunta on kenties tuonut mieleen kansanedustajien niinikään ajoittaisen, enemmän tai vähemmän paatoksellisen puhetulvan. Varpunen on eurooppalaisten uudisasukkaiden lahja paitsi Amerikalle myös eteläiselle Afrikalle ja Australialle, missä laji yhä jatkaa voittokulkuaan. Tällä uskomuksella on selitetty jonkun yksinäistalon pihapiiriin huomaamatta ilmaantuneen ja tyhjään pääskysen pesään hakeutuneen varpusen alkuperä. Varpunen voitti ja valloitti nopeaan tahtiin Yhdysvallat, ihmisen asuttaman Kanadan ja Meksikonkin. Ulkomailla arvostetaan Vaikka meillä Suomessa varpusta on pidetty varkaana ja muutoinkin melko vähäpätöisenä lintuna kaikkialla Pohjolassahan tunnetaan sanontatapa olla varpusena kurkien tansseissa niin muualla Euroopassa ja koko maailmassa varpusta on osattu arvostaa. Kreikkalaisessa mytologiassa rakkauden muutamasta New York Cityn Central' Parkiin vuonna 1850 vapautetusta linnusta. Varpusen luontainen kotiseutu on siellä missä viljaa viljelevän ihmisenkin: Euraasiassa ja Lähi-Idässä. Varpunenkin tekee pallomaisen pesän; siinä kulkuaukko on sivussa. Lintujen "kansanedustaja", vilpitön ystävämme nä sinun koukuistasi ja vähä minä sinun saksistasi! Minulla on itselläni täällä työkalut, et ole työaikaan tuonut niitä." Pääsky pyytää ja sanoo: "Anna, anna, anna nyt asua, anna asua pirtissä." Varpunen sanoo: "Vieläkös minä nyt annan, kun olen sinne vienyt höyhenet ja kaikki olen sinne nostanut ja hilannut." Pääsky yhäkin rukoilee ja rukoilee: "Anna olla, anna olla, en minä ole kuin kolme kuuta sinun asunnossasi." Varpunen sanoo: "Kun minä olen yhdeksän kuuta hallinnut sinun pirttiäsi, niin minä en ota niin vähän.ajan tähden sinua." Ja niin siinä sitten tuli suuri riita varpusen ja pääskyn välille. Varpusella on ollut arvostettu asema jo antiikin kulttuurin aikoihin. Varpusen sosiaalisuus ei rajoitu monen muun suomalaisen linnun tavoin syksyyn ja talveen, ·vaan se on aito parvilintu pesimäaikanaankin. Ihminen tarjoaa, tavallisesti aivan tahattomasti, varpuselle myös asunnon. Varpuslintujen menestyminen on seurausta niiden kyvystä sopeutua riittävän nopeasti muuttuviin tai uusiin oloihin. Varpusen vahva nokka kertoo sen olevan siemensyöjä. Vähän kutojaa, hiukan peippoa Varpusta on pidetty monasti kutojien sukulaisena. Useimpien peippojen nokka sopii paremmin pienikokoisempien siementen käsittelyyn. Etelässä Niilin laakso ja Arabian niemimaan keitaat ovat ikivanhaa varpusaluetta. Varpunen on ehdoton ihmisen seuralainen. Kutojien tavoin varpunen on seurallinen. Usein linnun on tosin tyytyminen niin ahtaaseen asuinsijaan jonkin kattotiilen alla, ettei sinne mahdu kunnon katollista heinämajaa. Se on sananmukaisesti sukuvika, sillä maailman paristakymmenestä Passer-suvun lajista yli puolet elää yhdessä ihmisen kanssa. Samanlainen nokka on peipoilJa. Lintukirjat ja -luettelot alkavat tavallisimmin alkeellisimmista eli strutsilinnuista ja päättyvät varpuslintuihin. Varpusta ei voi pitää siivekkäänä rottana
Jo Venäjän Karjalassa pikkuvarpunen on aito muuttolintu, mikä varpusista puheen ollen on poikkeuksellista. D Juha Laaksonen on helsinkiläinen vapaa toimittaja. Mikään varsinainen metsän eläjä pikkuvarpunen ei kuitenkaan c ole. Varpusen lihaa on käytetty potenssilääkkeenä ja onpa varpusesta ollut apua muissakin vaivoissa. metrissä. Laji ei kuitenkaan ole varpusen lailla pystynyt Uuden Maailman valloitukseen, vaan pikkuvarpusen levinneisyysalue rajoittuu yhä istutuspaikan eli Missourin St. Ja Afroditen poik,! Amor leikki rakastuneena nimenomaan varpusten kanssa. Varpusen tärkein ruoan annostelija, hevonen, on vaihtunut autoon ja traktoriin. Se valmistettiin jauhetuista varpusen jaloista ja auttoi kaatumatautiin. Nykyaikaiset rakennukset ovat laatikoita, joista ei tahdo löytyä hakemallakaan yöpyrnistai pesäkoloja. Terho Poutanen 17. nut viime vuosikymmeninä ahtaalle. Pikkuvarpustakin eurooppalaiset ovat yrittäneet kotiuttaa seurakseen uusine asuinsijoilleen. Keskiajan farmakopeassa tunnettiin lääke nimeltään Espanjan pulveri. Linnun vanha nimi, metsävarpunen, viittaa pikkuvarpusen tapaan löytää sijansa pihan ulkopuoleltakin. Talvisin pikkuvarpusparven voi yhyttää mistä tahansa Suomesta. Näin epäoikeudenmukaisia me ihmiset perinteinemme olemme: väheksymme vilpitöntä ystäväämme varpusta, joka viettää kesät talvet mieluusti kanssamme ja tirskuu iloisesti synkkien kaupunkiemme kolkoimmillakin pihoilla. vsk. Kc;ikoeroa tosin on vain sen verran, että sen tarkkaan katsoen juuri huomaa. Varpuseen liittyy siis monenlaista ja sangen vanhaakin perinnettä. · j Pikkuvarpunen on yleislevin"" neisyydeltään hiukan varpusta j. Joutoaikaansa viettävän parven hauska kuorosi/putus kuuluu aamusta iltaan varsinkin aurinkoisina päivinä. Kysymyksessä ovat tällöin Pohjois-Venäjän kylistä talvea paenneet linnut. Pikkuvarpunen on jostakin tuntemattomasta syystä karttanut Suomea. itäisempi; se on tuttu lintu mm. Louisin lähistölle. Energiapihit suomalaiset ovat säästön nimissä tukkineet viimeisetkin kolot. Pikkuvarpunen ei kammoa korkeitakaan paikkoja: Kaukasuksella se asustaa 2000 metrin korkeudessa, Keski-Aasiassa vielä 3500 jumalattaren Afroditen vaunujahan vetivät kyyhkyt ja varpuset. Tähän asemaan varpunen kenties pääsi rohkean ja pirteän, mutta sympaattisen käyttäytymisensä ansiosta. Meillä pikkuvarpunen pesii vakituisesti vain kaakkoisrajan kunnissa ja Ahvenanmaalla. Amerikkaan se vietiin 20 vuotta varpusta myöhemmin. Pikkuvarpusella (vasemmalla) on lämpimän punaruskea lakki ia musta poskitäplä. Suureksi osaksi se näyttää kuitenkin olevan, ainakin täällä meillä päin, tätä vaatimattoman näköistä ja arkipäiväistäkin lintua halventavaa ja vähättelevää. japanilaisille. Se on ollut "aina" yleinen Ruotsissa, Virossa ja Karjalassa. pakkasessa höyhenensä pörhistäneet varpuset koristavat pensasaitaa. Tavalla tai toisella valmistettuna varpusta on käytetty tulehdusten, silmävaivojen ja kuumeen parantamiseen. Täpläposkinen pikkuserkku Pikkuvarpunen on nimensä mukaisesti varpusta pienempi. SUOMEN LUONTO 10/92 51
Muita elonmerkkejä näätäeläinten kääpiöstä saakin oikein hakemalla hakea. Haavoittuvin se on kovalla hangella tai mustalla maalla silloin, kun se on jo ehtinyt vaihtaa talviturkin selkäänsä. Sitävastoin isommat nisäkkäät, pöllöt ja haukat koppaavat armotta pakoon puikkelehtivan lumikon kynsiinsä. Useasti se eksyy myös ihmisten elinpiiriin ja saattaa asustella karjasuojissa, aitoissa ja heinäladoissa, joissa on sen tuttuja saaliseläimiä. vsk.. Suojana pehmeä, valkea lumi Pienen lumikon ruumis kutakuinkin peukalonpaksuinen ja noin 15 senttimetriä pitkä paras suoja on pehmyt lumivaippa, jonka piilossa se asustelee. Se kuulee myös hyvin myyrien ja hiirien rapisevat liikkeet ja vikinät. Näköaistikin SUOMEN LUONTO 10/92 SI. Myös irtokissat ja -koirat ovat lumikolle pelottavia vastuksia. Talven säihkyvillä hangilla näkee alati lumikon pienipiirtoisia parihyppyjälkiä ja lumen alle johtavia käytäväreikiä. Lumikkoa itseään ei ole houkuteltu anisöljyllä kuten serkkuaan kärppää ansoihin ja rautoihin, sillä sen karvapeite ei turkikseksi kelpaa. Jouko Kuosmanen Talven valkea vilistäj ä Lumikko, talvikko, manki, nirpa maanpörin pienin petoeläin on liikkeissään vikkelä, varsin hurjaluontoinenkin "iloittelija". Lauhoina talvina eläimen pelastuksena ovat sen elintavat: lumikko liikkuu ahkerimmin hämärissä ja öisin. Se onkin saukon ohella maassamme ainut rauhoitettu näätäeläin. Lumikon talvikarva on lumi-ilmastossa kauttaaltaan valkea. Lumikon aisteista tarkin ja kenties tärkein on hajuaisti. Tosin nykyiset liian siistit maalaismaisemat eivät suo enää lumikoille juuri minkäänlaista ravintoa. Kesällä sen selkä on ruskea, mutta vatsapuoli säilyttää valkean värityksensä. Ärhäkästi haukkuvat koirat ja hiippailevat kissat se siellä vain saa niskaansa, ellei sitten satu sitä ennen suistumaan johonkin petolliseen satimeen. Tarkat ja terävät aistit Useasti lumikko vilistää rytöjen heinikoissa saalista takaa ajaen kuin jokin perusaistien yläpuolelle kohonnut, hurmioitunut ilmestys. Mutta vaanivilta pöllön "kuutamosilmiltä" se ei ole silloinkaan täysin·turvassa. Lumikon mieluisimpia asumistantereita ovat syrjäiset niityt, peltoaukeat ja metsien rytömaat
Hätääntynyt myyrä osautu:u itsekin hangelle ja juoksee lunta pitkin vainoojaansa karkuun ja ujuttautuu äkisti lumen sisälle turvaan. Vikkelä lumikko varastoi ylimääräisen saaliinsa pahojen päivien varalle. Vikkelä ja ovela saalistaja Koska lumikko on pieni, se mahtuu hyvin myyrien lumikäytäviin. Pitkää rauhanaikaa ei myyrälle siitä kuitenkaan koidu, sillä lumikon asuinalue on pieni pläntti. Hangilla näkee kaikkialla maassamme huonoinakin jyrsijävuosina lumikon parihyppyjälkiä. vsk. Ottavatko tuntokarvat vastaan värähtelyaaltoja, sitä ei ole vielä pystytty tarkasti todistamaan. Talven vilistäjän kotikontu on siinä! D Jouko Kuosmanen on pohjoiskarjalainen luontokuvaaja ja -kirjoittaja.. nopeilla loikillaan seuraavalle alaspäin johtavalle käytävälle, · josta se syöksyy salamannopeasti sisälle ja yllättää pelosta sekopäisen myyrän aivan odottamattomalta suunnalta. Myyrien pelätty painajainen alkaa. Mutta saa katselija kuten saalistajakin joskus varautua myös myyrän oletettua ovelampaan rjenjuoksuun". Lumikon jäljillä Vain harvoin liikkeissään vikkelä, hurjaluontoinen lumikko uskaltautuu ihmisen kanssa silmäkkäin, ja sittenkin vain salamannopeaksi hetkeksi. Kun hiihtäjä tavoittaa tällaisen jälkikuvioiden siksakin, hän ei saata olla tuntematta mielessään aavistuksenomaista väristystä. Kevätkesän poikaset pian saaliinjaossa Yleisesti arvellaan tarkkaa tutkimustietoa ei ole , että lumikkonaaras saa vuosittain vain yhden pesueen, jota se hoitaa noin kahden kuukauden ajan. Pitkien viiksikarvojen merkitystä ei kannata kuitenkaan väheksyä, sillä niin taitavasti eläin ahtaissa koloissa ja käytävissä liikkuu. Enimmäkseen se pysyttelee luonnon suomissa kätköissään. Tämän pikkupedon hiirenpyyntiä on häiritty. Varastoja voi löytää useistakin paikoista kääpiöpedon parin hehtaarin reviiriltä. Normaalivuosina poikasia syntyy kevätkesällä puolen tusinaa, mutta saattaa niitä yhdessä pesueessa hyvinä myyrävuosina olla tusinankin verran. Se saalistaa näppärästi pikkulintuja, linnunmunia ja pesäpoikasia, sammakoita, kaloja, käärmeitä ja syö jopa haaskoja. Aikaa myöten valpas saalistaja on taas väijymässä kertaalleen kadottamaansa saalista . "Vajavaisia" aisteja täydentänevät kuonon molemmin puolin pitkät viiksikarvat. Sivullisesta lumikon oveluus tuntuu melkein järjen käytön ensisarastukselta. Lumikon ravinto on varsin vaihtelevaa. Lumikko ajaa ahtaissa käytävissä hätääntynyttä myyrää takaa, pujahtaa ylöspäin kohoavasta ilmakäytävästä takaisin hangen pinnalle ja siirtyy oitis ilmiömäisen . on tarkka, mutta lumikko ei havaitse katseellaan vaaraa liikkumattomasta kohteesta. myyrien suojaisaan valtakuntaan. Mutta lumikon temperamentikkaat parihyppyjäljet talven lumilla ovat selvin muistutus siitä, että eläin on yhä voimissaan. Vaistonvaraisen käyttäytymisen kategoriaan sitä on vaikeata mahduttaa. Poikaset ovat kolmen-viiden viikon ajan sokeita, mutta silti ne jo noin kahden viikon ikäisestä lähtien syövät kiinteätä ruokaa. Äkkinäisellä ilmestymisellään peto saa kauhua aikaan. Useasti myyrä tällä tavalla pelastautuukin ja voi elellä hetken aikaa omassa rauhassaan. Talvella lumikko on Suomessa kauttaaltaan valkea, mutta jo Etelä-Ruotsissa sen selän ruskea väri säilyy vuoden ympäri. Hangen pinnalle johtavien vaakasuorien ilmakäytävien kautta se osautuu SUOMEN LUONTO 10/92 51
Kylmään pohjolaan Suomi ajautui vasta dinosaurusten aikaan. vsk.. MAAKUNNAT TUTUIKSI 15 VARSINAIS-SUOMI Seppo Vuokko Tammimetsiä ja kartanopuistoJa Jo ainakin 4000 vuoden ajan lounainen rannikkomaa ja saaristo ovat välittäneet vaikutteita Skandinaviasta: nykyiset jättimäiset autolautat ovat hylkeennahkaveneiden ja viikinkilaivojen jälkeläisiä. Saariston omia puita ovat saamin ja tervalepän lisäksi metsäomenapuu, suoSUOMEN LUONTO 10/92 51. den ajan poukkoili tropiikissa molemmin puolin päiväntasaajaa. Rehevöittävä kalkki tulee Selkämeren pohjasta, josta jää on sitä raastanut ja sekoittanut moreeniin. Jääkausi sitten paljasti koRikkikääpä koristaa tammea ja puumaisia puistopajuja yleisesti Varsinais-Suomessa. Lähes yhtä vanhat murnen ympäristö. jous, maankohoaminen, murMurrosvyöhykkeet ulottuvat tovesi ja elämän vain kympitkinä lahtina kauas sisämaamentuhatvuotinen historia tehan ja jatkuvat sielläkin vielä kevät sen ainutlaatuiseksi kosavikkoina ja jokilaaksoina. kun Suomi yli miljardin vuo20 Harmaapäätikan haikea soidinhuuto kaikaa keväisin jalopuulehdoissa. Vertaa sille Maiseman perusmuodot, voi hakea vain muualta Itäkupolimaiset kalliomäet ja meren piiristä, mutta kaikki niitä erottavat syvät laaksot muut saaristot ovat sitä pielienevät syntyneet jo silloin, nempiä. van kallion ja siirsi rapaumat lahjana kaakkoon. Tuomipihlaja on levinnyt Varsinais-Suomessa viljelmiltä sopivilla paikoilla yleiseksi pensaaksi. Loppukeväästä se kukkii näyttävästi. Karujen kalliokukkuloiden välisissä notkelmissa voi olla hyvinkin reheviä ja runsaslajisia saamilehtoja. Kallion ja veroslinjat pilkkovat suorina den mosaiikki, saarten palIinjoina saariston lohkoihin. Saaristomeri kokonaisuuKallioperä on ikivanha, liki dessaan, Ahvenanmaa rtlukahden miljardin vuoden ikäikaanluettuna, on ainutlaatuinen. Trooppisissa oloissa siirroksissa ruhjoutuneet kallionosat rapautuivat syvälle ja ehjemmät lohkot saivat kupolimaisen muotonsa. ko maapallolla
Jokien vesi on savenharmaata ilman maanvyörymiäkin. Pähkinäpensas eli sarapuu. monta kertaa vuodessa, ja mäkeä reunustavaan !ehtoonkin hän astelee usein tarvepuita hakeakseen tai metsää myydäkseen, mutta ylös kalliolle, kitupuitten valtakuntaan, ei hakkuumielessä tarvitse usein kiivetä. vsk. Varsinais-Suomi on viljanviljelyaluetta, ja pellot ovat 21. Nykyisin savikot on lähes täysin muokattu pelloiksi. Monet lounaiset lajit harvinaistuvat saaristossa, vaikka yksittäisiä esiintymiä saattaakin olla manterenkin uloimmissa osissa. MoreeNärhen kätköihinsä unohtamista terhoista saa moni tammi alkunsa. Turunmaan saariston kallioketoja värittävät .käänneenpistonyrtti ja veriSUOMEN LUONTO 10/92 51. Ensikertalainen saattaa yllättyä, kun kituhaavan kolosta syöksähtääkin uuttukyyhky, lehtojen lintuna pidetty! Kalliomännikkö onkin sille vain pesimäympäristö, ravintonsa se hakee alempaa savikkoalueiden pelloilta ja mäenreunan lehdoista. Vyöryvä savi nielaisi Uskelan vanhan kirkonkin vuonna 1825. menpihlaja, ruotsinpihlaja ja ora paatsama. Alas ; vyöryvä massa jättää yleensä ] puolikuun muotoisen arven ja K eri-ikäisiä savivyörymän jälf" kiä näkee hyvin vaikkapa ykköstieltä Halikonjoen sillalta. Niinpä kalliomäkien lakiosissa on paksuja ja ikivanhoja mäntyjä, keloja ja hitaasti kasvaneita ryhmyisiä haapavanhuksia. Rannikon lehdoissa kukkii keltalehdokki; kallioketojen katajissa visertää kirjokerttu ja kedon maksaruohojen yllä liihottelee apolloperhonen. nia toki on, ja se muodostaa paikoin selänteitäkin, drumliineja, mutta valtaosin maisemaa hallitsevat meren paljaaksi huuhtomat kalliot ja savikko tai vesi. Vanha varsinaissuomalainen sanonta: miestä on kuin sarapistoa. ~----------------~ kurjenpolvi, jotka puuttuvat sisämaan kedoilta. Alavilla savikoilla maanviljelijä kiertää Turun Ruissalo on kuulu jalopuu/ehdoistaan. Sen tammet säilyivät kuninkaan määräyksestä, kun ne muualta hävitettiin. Kalliosaaret savimeressä Tuskin missään muualla maaperäkartan piirtäjät ovat tarvinneet niin vähän moreenin väriä kuin Varsinais-Suomessa ja Saaristomerellä. Niinpä savikkoalueen jokija purovarsissa on vuosittain maanvyörymiä, enimmäkseen pieniä, mutta ;;i joskus maa saattaa liikkua 1 usean hehtaarin alalta. Virtaamaa tasoittavia järviä Varsinais-Suomessa on vähän lukuunottamatta aivan läntisintä Kiskon-Suo_musjärven kallioista ylänköä ja niinpä runsaat sateet nostavat heti jokiin tulvan. Maanvyörymiä tasangolla Savikot ovat laajimmillaan Alastaron Loimaan-Someron-Kuusjoen tienoilla, jossa kalliomäetkin ovat jo niukkoja ja matalia. Niukentumisen syynä voivat olla yhtä hyvin ilmastolliset tekijät kuin kalkin vähyys. Joet ja purot uurtavat savikkolaakiolle jyrkkäpiirteisiä, V :n muotoisia laaksoja, joihin liittyy suuren osan vuotta kuivina olevia sivulaaksoja, raviineja. Monet kallioista ovat muinaisia hautapaikkoja tai linnavuoria, mutta nykyisin Varsinais-Suomen luonnontilaisimpia paikkoja. Kuiva savi pysyy hyvin jyrkkänäkin rinteenä, mutta vettyessään savi muuttuu petolliseksi. Itse uoma syvenee ja muuttaa muotoaan koko ajan
Suurin yhtenäinen tammisto on Turun Ruissalossa. Tukevin tammi on Piikkiön Lyydikkälän nykyisin jo varsin huonokuntoinen, ympärysmitaltaan 760-senttinen puu vanhus, jonka ikä on useita satoja vuosia. Yksittäisiä tammia näkee kasvamassa karuilla kalliomäilläkin. Kun vanhat tammet ovat ytimestään jo ontoksi lahonneita, niiden tarkkaa ikää ei pystytä selvittämään. Valon määrä on maaperän ravinteisuutta tärkeämpi. VARSINAIS-SUOMI Lehmät pitävät Paraisten Lenholmenin niityt kunnossa jos laidunnus lakkaisi, niityt kasvaisivat pian umpeen. Tasaisilta pelloilta maata huuhtoutuu jokiin sateisina vuosina 600-1200 kiloa hehtaarilta vuodessa ja rinnepelloilta jopa 5000-7000 kiloa hehtaarilta vuodessa, mikä pahimmillaan vastaa jo lähes millin vahvuista maakerrosta. Kuivina vuosina määrät jäävät paljon pienemmiksi. Sitä on pidetty Juhana-herttuan määräyksestä istutettuna, mutta tämä käsitys on vasta tämän vuosisadan alkupuolella esiin putkahtanut romantiSUOMEN LUONTO 10/92 51. Uuttukyyhkyt ovat mieltyneet etenkin Lounais-Suomeen. Pelloilta valuvassa vedessä voi olla saviainesta jopa useita grammoja litrassa. Tammi on ekologialtaan melko lailla männyn kaltainen puu, jonka kasvunopeus mu22 kautuu alustan ravinteisuuteen. Komeimmat tammistot ovat kuitenkin melko rehevillä moreenimailla, joilla tammi varttuu kookkaaksi ja hyvin vanhaksikin puuksi. Sateisuus vaikuttaa olennaisesti peltoeroosion määrään. siten vailla suojaavaa kasvillisuutta syksyn, talven ja kevään. Kuninkaan puut Jonkinlainen vastakohta karuille kalliomänniköille ovat seudun tammistot, vaikka nekään eivät kaikki ole lehtoja. vsk.. Pesänsä tämä taantunut laji perustaa puunkoloon tai pönttöön
Sen lehtiä nakertavat Ruissalossakin yli 50 perhoslajin toukat, ja niistä ikävin on tammikääriäinen, joka ajoittain syö tammet lehdettömiksi. Loimaan savikot ovat nykyisin loputonta peltoa. Laajojen tammistojen, lähinnä siis Ruissalon, lintutiheys on suuri. Niinpä tammea hävitettiin, eikä hävityksen tarvinnut olla kovin aktiivistakaan: riitti, kun laidunsi tilansa tammiVarsinais-Suomelle ovat tyypillisiä peltomaisemat, joiden läpi matelee savisamea joki. Tuolloin alkoi vähitellen maanviljelys 23. vsk. Tammen ja sen seuralaisten pahin alamäki taitaa olla jo takana; useat tammistoista ovat suojeltuja ja tammea arvostetaan taas metsäpuunakin. Kiukaisten kielipaja Varsinais-Suomi on välittänyt vaikutteita lännestä jo ainakin 4000 vuoden ajan. Ruissalon tammistoissa on yli 1000 lintuparia neliökilometrillä, eikä Suomessa ole mistään muualta laskettu näin suuria lintutiheyksiä. Kun kruunu haki puunsa pois, et uutta tammistoa noussut! Elämän puu Tammella on keskieurooppalaisessa lehtimetsässä hiukan samanlainen asema kuin haavalla taigan ekosysteemissä: se rikastuttaa metsäluontoa omalla olemuksellaan. Ruissalon tammistot ovat luontaista alkuperää. Uuttukyyhky on myös hyvin lukuisa Ruissalossa. Puut saavat kuitenkin uudet lehdet heinäkuussa, mutta tietenkin kahteen kertaan !ehtiminen rasittaa puuta ja vähentää sen kasvua ja siementuotantoa. Pienempiä tammistoja on muillakin saarilla, ja Ruissalon tammistojen säilyminen muita paremmin voisi olla saarella 1500-luvulta lähtien olleen kuninkaankartanon ansiota. metsissä karjaa ja sikoja niin eipä tammi uudistunut. Sadat eläinja sienilajit ovat riippuvaisia tammesta. Paattinen. Kololintujen osuus on poikkeuksellisen suuri. Alueen pohjoisosan joet virtaavat kohti Kokemäen jokea ja Selkämerta. Silti varsin monet tammen seuralaislajit ovat yhä uhanalaisia nehän edellyttävät yleensä vanhoja tammia ja lahoavaa puuainesta. Kun tammi oli 1600-luvun puolivälissä siis vasta sata vuotta Juhana-herttuan jälkeen julistettu kruunun puuksi ja valtion omaisuudeksi, ei talonpojan enää kannattanut suosia tammia maallaan. Tammella on omat juurisienensä kuten tammenherkkutatti, tammenrousku ja lutikkarousku, omat lahottajansa kuten häränkieli ja tammensokkelokääpä ja jopa omat karikkeenhajottajansa. soitu mielikuva. Hannaapäätikka viihtyy hyvin tammistoissa ja takoo koloja toistenkin käyttöön. Someron Häntälän puronotkot ovat uurtuneet syvälle savitasankoon. SUOMEN LUONTO 10/92 51. Rinteillä on hienoja laidunnuksen synnyttämiä niittyjä. Tyypillisiä kolopesijöitä ovat talija sinitiainen, lukumääräisesti runsaimmat
Tuolloin kasvia tuskin on sanottu sikoangervoksi, päinvastoin, silloisen nimen on täytynyt olla arvostava. Kivikauden metsästysja keräilykulttuurit eivät vielä paljon muuttaneet luontoa, mutta maanviljelys muutti. Talojen pähkinäkasvustoilla oli vielä merkitystä 1700-luvulla lakeja tarkistettaessa. Nurrnilaukka ja ahdekaura kasvavat sikoangervon seurana niin usein, että nekin saattavat olla muinaisia viljelykasveja. Myös pähkinä on tuolloin ollut tärkeä ravintokasvi. kulkeutui rehuja viljakuonnien mukana, mutta enimmät peltojen, niittyjen ja ketojen eläimet tulivat omin voimin, kun ihminen ensin oli luonut niille sopivan ympäristön. Kartanot leviämiskeskuksina Kartanot niinkuin luostarit ja pappilat jo aikaisemmin toimivat maanviljelyksen ja puutarhanhoidon edelläkävijöinä ja uusien tapojen ja viljelykasvien leviämiskeskuksina. Pähkinän muinaista merkitystä kuvaa, ettei sen keruu kuulu jokamiehenoikeuksiin. Myös suomen kieli lienee syntynyt täällä. Yhä sikoangervo kasvaa merkittävän usein rautakautisilla asuinpaikoilla; sekin osaltaan osoittaa, että asutuksen on täytynyt olla jatkuvaa. Varsinais-Suomessa pesii 12 merikotkaparia,ja nuoria kotkia on lupaavasti liikkeellä. Korpiseuduilta kuusi on ehtinyt pähkinän tuhota, mutta rintamailla voimakas puun käyttö, laidunnus ja pähkinän suoranainen suosiminenkin pitivät pähkinän puolta. Kaunis apollo on uhanalainen perhoslaji. Vastoin aikaisempia oletuksia asutus on jatkunut yhtäjaksoisena aina kivikaudesta nykyaikaan saakka, joskin väestömäärä on välillä painunut vähäiseksi. vsk.. kasvusta voi parhaimmillaan tuottaa kaksi, kolmesataa kiloa pähkinöitä ja marjoihin verrattuina pähkinät ovat sekä energiaettä valkuaissisällöltään ylivertaisia: marjat ovat höysteitä, mutta pähkinä ruokaa! Nykyisin pähkinät jäävät oravien, metsähiirien, närhien ja pähkinähakkien ruoaksi . Parainen. Jo tuolloin ihmisen mukana kulkeutui maahan uusia kasvilajeja: hyvin varhain saapuivat useat tavallisimmista peltorikkaruohoista kuten ukontatar, peltohatikka ja piharatamo. ja täällä kehittyi omaleimainen Kiukaisten kulttuuri. maanviljelykseen liittyvää sanastoa ja kieli eriytyi sisämaan asbestikeraamisen kulttuurin käyttämästä kielestä. Vaikka pähkinä on alkuperäinen, lämpökaudella laajalle levittäytynyt luonnonkasvi, sekin on parhaiten säilynyt ikiaikaisten asuinpaikkojen liepeillä. Rauta-aika ja sikoangervo Varhaisimpiin viljelykasvei24 hin lienee kuulunut myös sikoangervo, jonka pieniä, perunankaltaisia mukuloita syötiin. Eikä pähkinä huono kasvi olekaan: hehtaarin pähkinäSikoangervon esiintymät sijaitsevat usein rautakautisilla asuinpaikoilla, joita riittää Varsinais-Suomen rannikolla. Laji on keskittynyt maamme lounaisosiin. Maanviljelijöiden kielestä tuli kantasuomi ja erämiesten kielestä kantalapp1. Joitakin selkärangattomia eläimiäkin . Oravalla ja hakilla on työnjako: orava puhdistaa metsän sisällä olevat pähkinäpensaat ja hakki asustaa laajemmissa yhtenäisissä pensastoissa. Sen vahvimmat kannat sijaitsevat Ahvenanmaalla ja Lounaissaaristossa. Sialle kasvi on omistettu vasta sitten, kun sillä ei enää ollut merkitystä ihmisten ruokana. VARSI NAIS-SUOMI Merikotka on jälleen kotiutunut Saaristomerelle. Jo 1400-luvulla levisi omenanviljely Viipurin IinSUOMEN L UONTO 10/92 51. Balttilainen muuttoaalto toi kieleen runsasta mm. Verikurjenpolven kukat ovat isot kuin ruusulla
nasta Karjalan Kannakselle, eikä Turun linnassa varmaan oltu sitä huonompia. Herraskartanoiden keittiötarhassa kasvoi puolensataa, jopa satakin erilaista juuresta, vihannesta ja mausteyrttiä. Nurmikoiden perustamiseen käytettiin ulkomailta tuotua heinänsiementä ja näin maahamme saapuivat ja kotiutuivat puistonurmikka, jäykkänata, keltakaura ja valkopiippo; näistä vain jäykkänata on yleistynyt ja tielaitoksen luiskanurmetusten ansiosta kasvaa jo Enontekiöllä asti. Kuitian kartanoon tiedetään hankitun suuret määrät hedelmäpuita Tallinnasta vuonna 1539. Niistä vasta "hyötyisimmät" kaalit, porkkanat, punajuuret ja herneet oli omaksuttu joka töllin tavaraksi, mutta salaatit, pinaatit, mangoldit, retikat, portulakat, mintut, anikset, kirvelit, saiviat ja timjamit jäivät vieraiksi. Kartanopuistbjen koristepensaista muutama on karannut luontoon. aankin kertaan jo orastavan hedelmänviljelyksen. Vasta aivan viime vuosina keittiöpuutarhat ovat alkaneet jälleen monipuolistua, mutta vielä on matkaa viime vuosisadan loppupuolen kartanoiden yrttimaihin! Monet kartanoissa viljellyt kasvit säilyivät ainakin entisellä viljelysijallaan, vaikkeivät paljon levinneetkään: isohirvenjuuri, etelänruttojuuri, piparjuuri ja saksankirveli kasvavat yhä vanhaa viljelypaikkaansa osoittaen. Kulttuurin siirto oli vain pahasti kesken, kun Suomi itsenäistyi: tuli kansalaissota ja kartanokulttuuri alkoi rapistua. Uusien tapojen omaksuminen oli hidasta ja kovat talvet ja monet sodat tuhosivat useSUOMEN LUONTO 10/92 51. Monet aluksi herraskaisena hömpötyksenä pidetyt asiat siirtyivätkin vasta viime vuosisadalla ja tämän vuosisadan alussa herraskartanoista ensin suurtalonpoikien koteihin, mutta lopulta myös torppiin: vihannesten viljely, ruukkukasvit, juhannusruusu, syreeni. Monilla saarilla on vieri vieressä karuja kallioita ja ravinteisia notkelmia, joissa tervalepät ja saarnit kukoistavat. Vaskijärven luonnonpuisto. Terttuselja ja tuomipihlaja käyttäytyvät jo täysin kotoisten lajien tavoin, eikä niiden vierasta alkuperää 25. Karua Varsinais-Suomea: Turusta muutama peninkulma pohjoiseen on laajahko soiden ja metsien seutu. vsk
-----~·. ; J ~' ' ,• , ' Oi"-:' •. Pronssikautisia hautaröykkiöitä on lähes kaikilla suuremmilla kallioalueilla. Saaristoon voi ) tutustua myös luonnonsuojelujärjestöjen talkooleireillä. Erityisen kuuluisia lintupaikkoja ovat Laajoen suisto (7), Kolkanaukko (8), Raision lahti (9), Paimionlahti ( 10), Sauvonlahti (11) ja Viurilanlahti ( 12). Tähän rakennettuun pastoraali-idylliin kuuluivat siellä täällä kasvavat suuret puut, erityisesti tammet, kiemurtelevat polut, aukeat nurmikentät ja lammet kaarisiltoineen. Vaikka tutustuminen puistoon onnistuu parhaiten veneellä, joitakin kohteita on saavutettavissa myös yhteysaluksilla. Maakunnan lukuisat muinaismuistot (seutukaava luettelee niitä yli 1000!) ja vanhat rakennukset ympäristöineen ovat monta kertaa myös luonnoltaan kiinnostavia. Nauvon Berghamnissa on opastustupa, ja ensi kesänä avataan opastuskeskus Dragsfjärdjn Kasnäsiin. ·: -t.i•.{D . ·---~~ ,1 . . Karu kalliosaari voi seuraavassa notkelmassa puhjeta reheväksi saarni lehdoksi. . Vuosisataista kulttuurimaisemaa voi aistia Aurajoen laaksossa, vaikkapa Liedon Vanhalinnan (15) tienoilla. Luonnonmukaisuutensa vuoksi se hoitamattomanakin säilyttää geometrisia puistoja paremmin oman ilmeensä. 26 "'\~. Käymisen arvoisia paikkoja ovat mm. ~:7~ ,l , ' RAUTATIET PÄÄTIET YHTEYSALUKSIA KALKKI LOUHOS Kuhankuonon retkeilyreitistö (3) yhdistää suunnitellun Kurjenrahkan kansallispuiston ja Vaskijärven luonnonpuiston. Kulttuurikohteita on sadoittain. D SUOMEN LUONTO 10/92 51. Paljon kokeiltiin sellaistakin, mikä ei sitten menestynyt; jopa kiinalaista neidonhiuspuuta on kasvatettu ulkosalla! , 1 \ \ \ I I I I I I I I t.\. ' , ---' 1 " I _J ' -'-"'"-=,;..Someron tasaiseen savikkoon uurtuneet Rekijoen jyrkkärinteiset laaksot (6) maanvyöryineen, rantalehtoineen ja rinneketoineen ovat kiintoisia niin lajistoltaan kuin maisemanakin. Täällä tulee tutuksi karu Varsinais-Suomi kangasmetsineen ja someen. Jurn10, kolmannen Salpausselän eteläisin kärki, poikkeaa muista saarista ja tarjoaa nummityyppistä kasvillisuutta, avoimen maiseman, lintuja kasvihienouksia ja perinteisen kalastajakylän. Sisämaan hyviä lintujärviä ovat Otajärvi (13) ja OmeBENGTSKÄR najärvi (14). ,, • .. .. ~.. Tammimetsiä tai reheviä lehtoja löytyy miltei joka kunnasta maakunnan koillisinta osaa lukuunottamatta. ,.. Tammistoissa on runsaasti eteläistä kasvija eläinlajistoa. Puisto vanhenee arvokkaasti Puistojen koristepuina käytetLuontomatkaajan toivekohteet tiin kotimaisten jalopuiden tammen, vaahteran, metsälehmuksen ja jalavien ohella ulkomailta tuotuja puulajeja kuten vuorivaahteraa, lehtikuusia, siperianpihtaa ja palsamipihtaa. . Hyviä lintuvesiä on lukuisia; useimmat pitkien merenlahtien perukat tarjoavat retkeilijälle kiintoisia lintuelämyksiä. Vanhat kartanopuistot ovat tavallaan jonkinlaisia lehtoniittyjen vastineita suurine puineen, pensaikkoineen, kukkineen ja nurmikoineen. • r ·~1 :1 , . Teijon retkeilyalue (2) on monipuolinen ja hyvin matkailijoita palveleva alue, joka ympäristöineen tarjoaa rannikkovyöhykkeen luontoa karuista kalliometsistä reheviin lintuvesiin ja rantalehtoihin. Kartanoista ja niiden puistoista saa hyvän käsityksen käytyään esimerkiksi Louhisaaressa KEMIANTEHDAS ÖLJYNJALOSTAMO (16), Kuitiassa ( 17) tai Viurilassa (12). Monista komeista keidassoista voi mainita Punassuon, joka on aivan Teijon (2) vieressä, ja Kontolanrahkan ( 18). .. I'• "'ld3 Eri aikakausina puistot ja puutarhat on rakennettu erilaisilla periaatteilla ja erilaisin tavoittein. '!-.. Sen eteläosaan on perustettu Saaristomeren kansallispuisto (1). Satakunnan puolelle jatkuva Virttaankankaan Säkylänharjun (19) harju jaksoon liittyy lukuisia luonnonystävää kiinnostavia kohteita: maisemallisesti komeita harjualueita omine lajeineen, suuria lähteitä kuten Oripään Myllylähde ja Pappisten Isolähde sekä muinaisista merivaiheista kertovia rantavalleja ja dyynejä. Ne tarjoavat monelle eteläiselle eläinja kasvilajille turvatun elinympäristön vielä vuosikymmeniä senkin jälkeen, kun kartanon puiston hoito jo jäi. Luontaisia tammimetsiä, hoidettuja puistoja ja kasvitieteellinen puutarha. Ruissalon tammisto (4) on suuri ja monipuolinen luontoja kulttuurialue aivan Turun keskustan tuntumassa. PELTOJA METSIÄ SOITA Saaristomeri on suorastaan ainutlaatuinen veden, kallioiden ja elämän mosaiikki. Turun Katariinanlaakso ja Paraisten Lenholmen (5). . --~...... Puuvanhusten koloja käyttävät lintujen lisäksi myös lepakot; erityisesti korvayökkö on mieltynyt puistoihln. Lintumaailman runsaus ja kallioketojen alkukesäinen kukkaloisto ovat unohtumattomia elämyksiä. . . vsk.. 9· .~., '='"G1t~·c, •• ..1 l ' ..._ I l~ C < • • • :•,~~o .-~~ • ~ \ ö f ' 'I' ., t l > • -~o 6 , ,ft ., " t "., .. Punalehtiruusun leviäminen on ollut vaisumpaa, mutta senkin voi löytää metsänreunasta kilometrien päässä alkuperäisistä istutuspaikoistaan. .... VARSINAIS-SUOMI kasvupaikoista enää huomaa. Viime vuosisadalla suosittu englantilainen puistotyyli jäljitteli laidunnettua metsää
Saaristomeri on maailmassa ainutlaatuinen meren ja maan sokkelo. Jos jotain Varsinais-Suomessa riittää, niin rantoja. vsk. Maakunta ohittaa rantaviivan pituustilastossa kirkkaasti jopa Ahvenanmaan ja muiden Suomen saaristomaakuntien rantaviivakilometrit tunJurmo Saaristomeren etelä/aidalla on Salpausselän saaria. Paraisten Heisalan saaresta etelään aukeaa Gu/lkronan selkä ja samalla Saaristomeren kansallispuisto. Merialueen suurin uhka on rehevöityminen, joka pahimmillaan saa myrkkylevät kukkimaan. Antti Halkka VARSI NAIS-SUOMI Rantaviivan valtakunta SUOMEN LUONTO 10/92 51. Sen sopukoissa piilee äärimmäisyyksiä; alueella on mm. 27. Rantaviivaa kertyy VarsinaisSuomen merialueelle peruskarttalehdiltä mitaten 12 000 kilometriä eli ranta ulottuisi oikaistuna Turusta Kaliforniaan. Suomen aurinkoisin paikka ja Itämeren isoin majakka. Jäätalvi ei avomeren tuntumassa kestä kuin joitain kymmeniä päiviä
VARSI NAIS-SUOMI tuvat tähän parivaljakkoon verrattuna perin vähäpätöisiltä. Ruotsinlautalla Naantalista tai Turusta matkaava näkee hyvin vyöhykkeisyyden. Saaria kiertäessään huomaa väistämättä, että jokainen saari on erilainen, oma persoonansa. Lukuisilla pitkään asutuilla ulkosaarilla on oma kirkko hautuumaineen tai väSUOMEN LUONTO 10/92 51. Yhtä loputonta kuin rantaviiva on tuon meren ja maan rajapinnan vaihtelevuus. Ulkoluotojen kukkaloistokin on omanlaisensa: ruohosi28 Jniön saaristokunnassa on 250 asukasta: kolmanneksi vähiten Suomessa. Kalliorannat ovat tavallisia ulkosaaristossa, pehmeät savirannat ja niillä kasvavat ruovikot sisäsaaristossa. Ulkosaaristolla on asukkaansa Oman selkeän kuvionsa Varsinais-Suomen saariston etelälaidalle antavat Salpausselät, jotka pyyhkäisevät saariston läpi kohti lounasta. Niillä täyttyvät asuttavan saaren vaatimukset: hyvä satamapaikka, viljeltävää maata ja talousrakennuksille sopivia paikkoja. vsk. ltä-länsisuunnassa Saaristomeren itälaidalta Hangosta Ahvenanmaan rajalle, Jungfruskärin paikkeille, on yli sadan kilometrin matka. Niiden kulkureitillä on sorasta, pikkukivistä ja hiekasta rakentuneita saaria, joista suurin, Jurmo, kohoaa merestä aivan saaristomeren etelälaidalla. Kilometreissäkin matkat Varsinais-Suomen saaristossa ovat kunnioitettavia. Varsinais-Suomen saaristolla on siis kasvot merelle kahtaalla. Myös muualla meren tuntumassa on suurten, metsäistenkin saarten ryhmiä, kuin paloja sisäsaaristosta. Jos haluaa kulkea halki saariston etelästä pohjoiseen, kulkija saa varautua vielä aavistuksen pitempään matkaan ennen kuin Selkämeren ulappa aukeaa edessä pohjoiseen. Jurmo on viisikilometrinen saari lähellä avomerta. Sisäsaariston vesissä uivat sisävesistäkin tutut särkikalat, kun meren tuntumassa viihtyvät esimerkiksi silakat, simput ja vaskikalat. Rannikolta avomerelle Merialueella on nähtävissä selvä vyöhykkeisyys, kun edetään sisäsaaristosta avomerelle. Pohjoisessa saaristo kapenee Kustavin ja Isokarin majakan jälkeen niu~aksi saarivyöksi ja jatkuu sellaisena Selkämeren itärantaa Pyhämaalle, jossa on VarsinaisSuomen ja Satakunnan raja. Aluksi mantereisten saarten väliin alkaa aueta selkiä, ja lopulta on taivaanrannassa luotojen välissä avomeren kimallus yöllä avomeren vaikutuspiiriin tulon huomaa jo kohtalaisellakin tuulella laivan keinuntana. Yli hehtaarin kokoisia persoonia on Varsinais-Suomen merialueella yli 6600. Rymättylän miehet vetävät talvinuotoillaan ennätyssaaliita. pulit ja merisauniot kirjavoivat luotoja värikkäinä juotteina. Purjehtija tai rauhallinen moottoriveneilijä voi laskea tarvitsevansa päivän päästäkseen sisäsaaristosta avomeren partaalle. Näille saarille on perinteisesti keskittynyt saariston uloin asutus. Nuotan tyhjentäminen voi viedä yli vuorokauden. Linnusto vaihtuu ulkosaaristossa silkkiuikuista ja rantasipeistä valtamertenkin rannoilla asustaviin haahkoihin, ruokkilintuihin, meriharakoihin ja karikukkoihin. Vuosisadan alussa iniöläisiä oli 800. Välillä rannan muodot ovat läpitunkemattoman järviruokoviidakon kätkössä, välillä ranta nousee merestä huikeana graniittipahtana, jonka halkeamista meri myrskysäällä pärskähtelee tyrskyinä. Talot "Jurmossa ja muuallakin on rakennettu kestämään säätä
Myrskyllä veneily on omalla tavallaan selkeää, kun meri näyttää vedenalaisia petollisia muotojaan: metrienkin syvyydessä piilottelevat matalikot kuohuvat valkeina. Kesäisin meri täyttyy kesäasukkaista ja veneilijöistä, jotka saapuvat sankoin joukoin Helsingistä ja Tukholmasta asti. Mahtavimmat kertasaaliit ovat kuitenkin nousseet talvinuotalla. Parhaillaan kokeillaan myös silakkarehua, jonka menekki voi näin kasvaa. Aamulla peltilevyjä oli poissa. Varsinais-Suomen alueella on satakunta viljelylaitosta, jotka tuottavat yli 4000 tonnia kirjolohta vuodessa. Valkoiseksi maalatut alukset liikennöivät Nauvosta aina ulkomeren partaalle Utöhön, jossa sijaitsee pieni varuskunta ja Suomen vanhin majakka. Osa Lapin merisirreistä viettää jäättömät talvet meren tuntumassa rantavyöhykkeestä syötävää napostellen. tuulen voima pääsee läpi. Kirjolohille rahdataan rehua kaukaa. Kirkon katossa roikkuu perinteisesti taidokas purjelaivan pienoismalli, ns. Kesällä saaristo täyttyy Saaristomeri on asutuksen tiheydellä mitattuna todella erämainen. Liioista ravinteista johtuva ilmiö on siirtänyt kirkkaat vedet vanhojen saaristolaisten muistoihin, ja se on myös myrkyllisten leväkukintojen taustalla. Kuvassa keltamaksaruohojaja ruoholaukkaa. Kipeimmin saariston autioituminen on koskenut yhteysalusliikenteen ulkopuolelle jääneitä pieniä saaria. Maakunnistamme puunjalostusteollisuus puuttuu lisäksi vain Tunturi-Lapista ja Koillismaalta. Linjatauluissa, joista veneilijät ottavat suuntaa, on lautojen välissä raot, joista SUOMEN LUONTO 10/92 51. vsk. Kalastuksen rinnalle on tullut voimalla kirjolohenviljely, joka on Saaristomerellä laajimmillaan Suomessa. Rymättylän kalastajilla on hallussaan jopa silakkanuotanvedon maailmanennätys: yhdellä vedolla nousi jään alta 214 tonnia silakkaa. Lossin ja tien päässä olevien saarien lisäksi palvelee muutamaa kymmentä saarta säännöllinen yhteysalusliikenne. Saaristomerellä rehevöity29. Joidenkin mielestä kalankasvatuksen merkitystä rehevöitymiselle on liioiteltu. Kirjolohi tuo työtä saaristoon, mutta se on myös osa Saaristomeren ehkä suurinta ympäristöongelmaa eli rehevöitymistä. Vain Kustavin, Nauvon ja Korppoon suurilla saarilla väkeä on tuhansittain; kulkuyhteyksiensä puolesta ne kuitenkin ovat tätä nykyä oikeastaan osa mannerta. On kuitenkin laskettu, että Varsinais-Suomen kalankasvattamoiden fosforipäästöt ovat yhtä suuret kuin Suur-Tukholman! Terveisiä Euroopasta Kasvattamot eivät toki ole ainoa rehevöittäjä; joet tuovat Varsinais-Suomen laajoilta viljelmiltä valunutta lannoitetta, ja ilman kautta sataa mereen kaukaa Euroopasta kulkeutunutta fosforia ja varsinkin typpeä. Kyseessä oli todellinen Pietarin kalansaalis, sillä siitä olisi riittänyt silakka jokaiselle suomalaiselle! Silakka on niin halpaa, että sen kalastus on viime vuosina vähentynyt. Vuodenvaihteessa tuli talvimyrsky sellainen, jossa kävely vastatuuleen on ponnistelua. Merenkulkija saa olla Saaristomerellä tarkkana muutenkin kuin myrskysäällä. Nämä yhden tai muutaman perheen saaret ovat lähes järjestään tyhjentyneet. Kalastuksesta kalanviljelyyn Ulkosaariston asukkaat saivat aikaisemmin toimeentulonsa ennen kaikkea silakasta, jota nykyäänkin kalastetaan tuhansia tonneja vuodessa. Tämä on saman verran kuin koko Itämeren alueelta saadaan merilohta; kalankasvatus on melkoista teollisuutta. On ryhdytty entistä enemmän tavoittelemaan esimerkiksi kuhaa, ahventa, lohtaja taimenta. Kun Jurmossa kokeiltiin uusia peltisiä tauluja, nähtiin pian seuraukset. Säiltään Saaristomeri on yleensä kesällä melkoinen paratiisi; Korppoon ja Nauvon kuntien eteläosa on mittausten mukaan koko Suomen aurinkoisinta seutua. Saaristomeren etelälaidalta katsottuna Keski-Eurooppa on jossain horisontin takana. Pienten luotojen kallionhalkeamia kirjavat koreat kasvivyöt. Merivyöhykkeessä viihtyy monia kalalajeja, kuten kuvan vaskikala. Varsinais-Suomen saaristo on merireittien halkoma. hintään kappeli. Kalankasvattamojahan on vain siellä täällä. Sisäsaariston kalat ovat tuttuja Järvi-Suomestakin. Euroopan keskusten läheisyyden huomaa kuitenkin esimerkiksi Utön ulkosaaren otsoniarvoista, jotka ovat yhteydessä typpipäästöihin. Silakkaa on kalastettu verkoilla, rysillä ja viime vuosikymmeninä myös troolilla. Karikkoinen saaristomeri on ottanut uhrinsa, vaikka veneily ei täällä olekaan niin tarkkaa kuin kivenlohkareiden kiroamassa Vaasan saaristossa tai paikoin itäisellä Suomenlahdella. votiivilaiva, onnekkaan pelastumisen vuoksi kiitokseksi annettu. Arvot nousevat sopivilla lounaistuulilla kriittisten raja-arvojen yli: Euroopan ongelmat puhaltuvat pitkältä idylliseen ulkosaaristoon. Oman teollisuuden päästöt ovat Varsinais-Suomessa varsin pienet eihän koko maakunnassa ole esimerkiksi yhtään puunjalostustehdasta. Merenkulun laitteet on rakennettu kestämään kovia saaristooloja siinä kuin saaristolaisten talotkin. Jurmo
Muistitieto tällaisten suurpetojen reiteistä on juuri häviämässä. Syntyivät mahtavat, tasaiset viljelymaat. Ohjelma on luettelo maailman hienoimmista kulttuurin ja luonnon sopusointua henkivistä kohteista, joten Saaristomeri sopisi siihen ainakin vielä nykyisellään hyvin. Kuuseen kipuamalla voisi erottaa kaukaisen harjumetsän, helppokulkuisen maan. Kansallispuisto suojelee ulkosaaristoa Bengtskärin majakka on yhdessä merikotkan kanssa päässyt myös Saaristomeren kansallispuiston tunnukseen. Laajalti myös pähkinäpensaikkoja. Kirvespelillä joen perkaamisessa oli kova työ. Ajatelkaahan. Notkojen kasvusto on useimmiten hyvin rehevää, mikä nykyään korostuu, kun niitä ei enää juurikaan laidunneta entiseen malliin. Lehmuksia, joitakin jaloja lehtipuita, jokunen koivu, haapoja ja moreenimailla männiköitä. Sen reunalta voisi onnella tavoittaa pienen lammen tai järven, muinaisen jäätikköjoen lahjan. Tosin niiden alla voi olla mahtavia pohjavesiä paineen alla. Ajanlaskumme alussa savikko lienee ollut jo se eksyttävä, pimeiden kuusikoiden maa, jollaisena esi-isämme sen kohtasivat. Suoraksi kaivettu puro ei pysy auki, mutta mutkaisena vaikka vuosituhansia. Ehkä osaselitys on siinä, että monilta osiltaan joki oli kulkukelvoton, kaatuneita puita täynnä. Ei kiintopistettä missään. Kuusta vain ei näkynyt. vsk.. Harvassa tuulen hiveltäviksi kohoavia keidassoita. Vesi ei tiennyt minne mennä, kun joilla ja puroilla ei vielä ollut uomiaan. Joka puolella ryteikköisiä korpimetsiä, vedenvaivaamia vatajia, rämeitä kaikenlaisia. Kun savikko luiskahti esille Ancylusjärvestä ehkä noin 9000 vuotta sitten, sillä rehottivat aluksi sarat ja muut kostean paikan kasvit. Silloin kuninkaan määräyksestä aloitettiin erämaiden asuttaminen. Mainittavaa näköalaa tuskin yhdeltäkään. Entä seuraava. Se on alkuperäisille, suhteellisen kapeille savikkojoille ominaista. Turun yliopistolla on myös laaja Saaristomeren kehittämisprojekti, joka vastikään sai yhdeksi tukikohdakseen Bengtskärin majakan komean kivirakennuksen Saaristomeren kansallispuiston itälaidalla; majakka on Itämeren kookkain. Monet purotkin ovat puhkaisseet itselleen oivallisia lähteitä. Sudet juosta jolkuttivat vuosisataisia reittejään siitä huolimatta, että polku saattoi kulkea jonkin mökin nurkalta. Nykyään maa kohoaa savikon kohdalla ehkä nelisen milliä vuodessa, mutta jääkauden loppuvaiheessa nousu oli paljon nopeampaa. Tummat kuusikot valtasivat alaa. Saaristoluontoon asutus luo rikkautta. Kaikki oli nykyistäkin tasaisempaa. Siksi kai ihmisillä on ylipääsemättömiä vaikeuksia pitää kaivurinsa poissa noista eroosion ihmemaista. Asutus nousi hyvin kitsaasti Paimionjokea ylös. Laidunnus elättää harvinaisia niittykasveja, ja pitkienkin matkojen päässä pesivät lokit hakevat apetta pelloilta ja kalasatamista. Ne ovat kuin kaikuja sukupolvien takaa. Pinnanmuodot alaspäin Syvän savikon alueilla on kaivojen kanssa ihmeessä, sillä erinäköisiä savikerroksia saattaa olla kymmeniä metrejä. Kaikkialla samanlaista. Rakentamista puistoalueella pyritään silti säätelemään muuta saaristoa tarkemmin, ja puisto pystyneekin säilyttämään osan hienoimmasta ulkosaaristosta mökittymättömänä. Puiston rajat levittäytyvät koko Varsinais-Suomen etelänpuoleisen ulkosaariston mitalle Hangosta Utöhön. 1600j a 1700-luvuilla onnettomat sääolot toivat nälänhädän ja suuri määrä taloja autioitui. Kuitenkin vain pieni osa rajauksen sisäpuolen saarista kuuluu puistoon; valtion maata on parikymmentä neliökilometriä. Toisiaan muistuttavien, syvälle saveen uurtuneiden purouomien töyräillä valtavat kuusikot. Puisto on siitä erikoinen Suomessa, että sen alueella asuu noin 240 ihmistä; muissa kansallispuistoissammehan ei ole asutusta. D 30 Tekstija kuvat: Jaakko Heinonen Erämaasta pelloksi Yli neljäpeninkulmainen Lounais-Suomen savikko eli Loimaan savialue on muuttanut olemustaan monta kertaa, mutta vain viimeisin muutos on ihmisen aikaansaama. Eksyjän Eldorado En yleensä pidä erämaata epämiellyttävänä, mutta jos olisin tuolloin eksynyt savikolle, ajatuksen muutos olisi ollut hilkulla. Pienoislaaksojen törmät ovat usein kuusikkoa, kuten yleensä savialueen metsät, mutta puron varressa kasvaa usein lepikkoa, joskus tuomeakin. Tyyppikasveja ovat eritoten angervo, nokkonen, virmajuuri ja paikoin imikkä .. 1700-luvun puolivälistä alkoi eräänlainen maanviljelyn vallankumous, mutta suuri osa savikosta pysyi silloinkin kuusimetsien maana. Itse purolaakso on usein melko kapea, kivellä yli heitettävä ja kohtalaisen jyrkkäreunainen. Kostea, ravinteinen savi oli erinomaisen otollinen kasvualusta tervaja harmaalepälle. Saaristoluonnon tutkimukseen on Varsinais-Suomessa erikoistunut Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitos, jonka tutkimusja laboratoriotilat sijaitsevat ennen mielisairaalana ja spitaaliparantolana tunnetussa Seilin saaressa Nauvon kunnassa. Saviko~ oma metsätyyppi sukupuuton partaalla Sukupolvia jatkunut puuhastelu savikon muuttamiseksi uuteen uskoon on onnistunut erityisen hyvin. Purot ja joet puita täynnä Savitasangon keskiosat Paimionjoen ja Loimijoen välissä pysyivät asumattomana erämaana pitkään huolimatta ympärillä versovasta asutuksesta. Metsää vielä SUOMEN LUONTO 10/92 51. Tuhansia vuosia kestänyt lämpökausi alkoi hiipua noin 5000 vuotta sitten ja ilmasto viilentyä kohti nykyistä olotilaa. Niitä on tosin koko saviseudulla vain vanhan korpin laskutaidot alittava määrä. Vain siellä täällä korkeampi kallio. Savikon reunojen asuttaminen harkitusti alkoi 1300ja 1400-luvuilla. Kun reiän saa, vesi purkautuu maanpinnalle asti. Hämeen järvimaiden tuntumassa ja rannikon läheisyydessä oli asuttu jo vuosituhansia, kivikaudelta lähtien. Asuttuna, mutta vielä melko turmeltumattomana luonnonalueena puisto on ympäristöineen ehdolla UNESCOn biosfäärialueohjelmaan. Vasta tällä vuosisadalla pellonraivaus alkoi toden teolla, ja suurin osa Lounais-Suomen savikosta aukeni pelloiksi. Savikkopurot ovat aivan oma lukunsa maamme vesistöissä. Sen pohjalla puro luikertelee toisinaan luonnottoman mutkaisesti veden .kulkiessa joskus jopa taaksepäin. Raivatut pellot olivat silloin vielä pieniä, mutta metsästys oli kuitenkin menettänyt merkitystään. VARSI NAIS-SUOMI miskehitys ei ole niin pitkällä kuin itäisellä Suomenlahdella, mutta sisäsaaristossa rehevöitymisestä on jo tulossa paha ongelma. Vedenvaivaamilla mailla susillakin oli yhteyspolkunsa moreenimailta ja harjulta toiselle. Varmasti oli muitakin puita. Pelottavapuisia kankaremaita ja moreeniselänteitä niitäkin vähän. Saaristomeren kansallispuisto täyttää 1993 kymmenen vuotta. Tällaiset susipolut olivat käytössä vielä siihenkin aikaan, kun asutus ja pellot jo alkoivat rikkoa maisemaa
Tuskinpa mikään enää on aitoa täystiheää korpea. Siitä huolimatta, että maisemallisesti Lounais-Suomen savitasanko on outo läiskä Suomi-neidon helmassa, se eroaa eliöstöltään hämmästyttävän vähän muusta EteläSuomesta. Vastineeksi savi tarvitsisi maltillisen isännän. Savikon maisemaan nekin tosin kuuluvat. Jaakko Heinonen on maanviljelijä ja luonnon harrastaja Turun ja Porin läänin Koskelta. On mukava spekuloida, minkä väriseksi talvirusakko aikanaan muuntuu, ellei kasvihuoneilmiö sitten taas muuta "peltojäniksen" elinoloja. Yläkuva antaa kalpean aavistuksen savikon muinaisesta ankeudesta. Vielä nykyäänkin savikon ekosysteemi on jollain lailla köyhtyvä. Maasta nousee viileitä tuoksuja, jotka tuovat mieleen menneet päivän kierrot. Niistä ajoista savimaiden kunto on pahasti heikentynyt. Ei pitäisi mennä siihen, että pellot nuohotaan puhtaaksi kaikesta ns. Suomen vilja-aitasta tulee helposti entinen, jos talvet vähän lämpenevät ja vettä sataa rankasti entisen lumen sijaan. On sitä jo ajateltu. Ainakin nykyisillä viljelytavoilla savi kaipaa routaa niin kuin mies naista. Savikolla on oikein oma kangasmetsätyyppi, talvikkityyppi, isotalvikin mukaan. 31. ylimääräisestä. Laulupaikka pensastaskulle tai peltosirkulle ei paljon maksa eikä haittaa. Ravinteikasta, melko hyvin kuivuutta sietävää, tasaista ja kivetöntä. korpineen. ·Päivän liika lämpö haihtuu. Tuulihaukka on lähes kadonnut ilmeisesti myyräisten ojanpientareiden mukana. Töyhtöhyyppä on paljon vähentynyt loistoajoistaan, samoin kuovi. vsk. Puimurit hävittivät puimalat, myrkyt hävittivät rikkaruohot ja hyönteiset ja salaojitus päälle päätteeksi pientareet, eivätkä peltopyyt enää sitä kestäneet. Hevosja vuoroviljelyn aikaan nykyiset viljalajikkeet olisivat tuottaneet mahtavia satoja aivan minimaalisella keinolannoituksella. Siellä se istuu pienen koivun latvassa kultaisin ääriviivoin. Suurella auralla vähäinen humuskerros käännetään jonnekin piiloon ja kasvien tavoittamattomiin. Sekään ei ole poissuljettu, että Lounais-Suomen savikko taas joskus kasvaa metsää. Rusakko ei enää ole mikään harvinaisuus, vaikka arojen eijiin alkujaan olikin. Riutuvaa lajistoa on myös peltopyy, joka ennen asutti savikkoa suurin parvin. Märkää savea kun ei pitäisi koskaan kyntää, ja raskaat koneet ovat sille kauhistus. Vuoroviljely, keinolannoituksen radikaali vähentäminen ja kastematojen helliminen kaikin tavoin voivat olla pelastuksena. Jos lämpö oikein alkaa nousta, joutaville savimaille istutetaan tammimetsiä. Voiko enempää vaatia. Tai sitten ei mikään. Alla savikkoa nykyisellään: ihminen on perustanut peltonsa, jolla aroilta kotoisin oleva rusakkokin voi kisailla. Savikot eivät ole kovin hyvän maan maineessa etelämpänä. Peltojen pikkulinnuista kiurujen kanta tuntuu jollain lailla elpyneen, mutta rikkonaisempaa maisemaa vaativa pensastasku on aika vähissä. Enpä tiedä juuri mitään somempaa kuin kuunnella suvisen päivän päätteeksi vainiolta peltosirkun helmeilevää laulua. Uusin uhka Periaatteessa savikko on erinomaista peltomaata. Tuo lähes lehtomaisen rehevä, kuusivaltainen metsä lienee ennen ollut tavattoman yleinen, mutta nykyään ne alueet ovat lähes kaikki peltona. löytyy, hyväksi peltomaaksikonaisuutta syvään uurtuneikin sopivaa, mutta siitä on ne, mutkaisine puroineen ja vaikea aavistaa, miltä alkupeveden vaivaamine savikkoräinen savikkometsä näytti. PelSavikkoa kaipaavat ja käänpä, että ainoat alkuperäikammoksuvat set maisemat savikolla löytyvät keidassoiden tuulisilta tasanteilta. Yhä useammin näkee rusakkoja, joiden talvipuku on lähes hopeanharmaa entisen ruskehtavan sijaan. Eikä missään ole alkuperäistä savilakeuden metsäkoSUOMEN LUONTO 10/92 51. Entäs sitten jos ilmasto lämpenee kuten on uhattu. Lintuja pyydettiin kohtuuttoman näköisesti jopa rysillä, mutta sen kanta näytti kestävän
32 Poikavuosina luin useita Ernest Thompson Setonin teoksia, nuortenkirjojen klassikkoja, joiden kulta-aika on jo ohitse. Hän pitää nimenomaan kaunokirjallista metodia tärkeänä asiansa esittelyssä: "Mielestäni luonnonhistoria menettää paljon tuon ylimalkaisen käsittelytavan takia, joka on niin yleinen. Parhaimmillaan hän kumminkin on siirtyessään pois kovin uljaiden eläinten parista. Seton oli myös eläintieteilijä ja osoittaakin tarkkaa luonnontuntemusta. Suhteutettuna omaan aikaansa, 1800-luvun lopulle, Setonin otetta voi pitää hyvinkin luonnonsuojelullisena. "Koska siis eläinten tarpeet ja tunteet eroavat ihmisen tarpeista ja tunteista ainoastaan määrässä, on eläimillä varmaan myös oikeutensa", Seton muistuttaa. Romaanissa Kaksi partiopoikaa pikkukaupunkilainen, salaa luonnosta innostunut Jan onnekseen sairastuu keuhkotautiin. Hän tarkkailee maailmaa kuvattavana olevan eläimen kannalta. Kun muistetaan Setonin kirjojen laaja levikki, hänet voi hyvällä syyllä lukea merkittävimpiin luonnonsuojelua taiteellisin keinoin edistäneisiin uranuurtajiin. Tätä periaatetta olen pyrkinyt noudattamaan eläimieni suhteen. Jalointa kaikesta on leirinuotio: "Leiri ilman tulta olisi melkein kuin viimevuotinen linnunpesä taikka katoton huone." Luonteikkaita eläimiä Vahvimmat muistot minulle on jäänyt eläinkertomuksista. Usein on kyse kertomusvalikoimasta, sama tarina voi tulla vastaan toistenkin kansien välissä. K. Suomentajaniminä esiintyvät 1. Varmaan olisi paljon hyödyllisempää käyttää tämä tila jonkun etevän henkilön elämän kuvaamiseen. Nimenomaan pojista; Seton liittyy anglosaksisen kirjallisuuden miehisen toimeliaaseen haaraan, Kiplingin ja Baden-Powellin seuraan. Sen minkä Seton voittaa suuremmassa luonnontieteellisessä tarkkuudessa, sen hän joskus häviää setämäisessä hyveellisyydessään. Hoitoperheen pojasta tulee hyvä toveri, intiaanileikit kehitetään niin pitkälle, että alkuamerikkalaisiin samastuminen hipoo täydellisyyttä. Osaksi ulkoasusta huolehti kirjailijan puoliso Grace Gallatin. Seton inhoaa maankiertäjiä ja väkijuomia. Aikalaisensa Jack Londonin tavasta kuvata eläimiä Seton eroaa siinä, ettei hän sepitä kuvattavistaan aivan yhtä vimmaJS1a sankareita, jos kohta kumpaisellakin kirjailijalla on paljon yhteistä. Häntä ei suinkaan kiinnosta otuksen "hyödyllisyys" tai "vahingollisuus". Setonissa kun olisi kelpo ainesta kansalliskirjailijaksi maahan, jossa eläinkuvauksella on poikkeuksellisen vahvat perinteet. Kirjojen marginaaleissa on runsaasti tekijän laatimia tussivinjettejä: puita, kukkia, tassunjälkiä, lintuparvia. Setonin kirjoissa kohdataan isoja susia ja vielä kookkaampia karhuja, nopeita hirviä ja niitäkin vauhdikkaampia arohevosia. vsk.. Saisikohan kymmensivuisesta ihmisen olojen ja tapojen esittelystä mitään tyydyttävämpää selitystä. Ernest Thompson Seton, oikeammin Ernest Seton Thompson (1860-1946) oli kanadalainen kirjailija, joka sittemmin muutti Yhdysvaltoihin. Inha ja Pentti Eskola. Pariisin taideinstituutissa opiskellut Seton kiinnitti huomiota myös visuaaliseen puoleen. Villejä eläimiä, Harmaan karhun elämäntarina, Hiekkaharjun hirvi, Hopeakettu ja Eläinten sankareita ovat otsikkoja, jotka tenhoavuudestaan huolimatta ovat epätäsmällisiä. Lähinnä vain koulumenestyksestä kiinnostunut isä passittaa nyt nuoren toipilaan vuodeksi maalle. Silti niistä on harvakseltaan otettu painoksia. Tupakkaa on huomattavasti hankalampi vastustaa, se kun sentään kuuluu intiaanitapoihin. Siellä täällä tapaa Setonin piirtämiä kokosivunkuvia. Koetan kuvata niissä yksilöiden persoonallisuutta ja elämänkatsomusta enkä ylimalkaan lajien elämää sellaisena, miltä se näyttää välinpitämättömän tai vihamielisen ihmisen kannalta." Eläinpsykologialla voisi olla yhtä ja toista sanottavaa Setonin vaalimiin käsityksiin kettuja jänisyksilöiden elämänkatsomuksesta. Paitsi eläimistä Seton kirjoitti myös luonnossa liikkuvista pojista. Setonin tuotantoon kannattaa tutustua vieläkin. SUOMEN LUONTO 10/92 51. Aihe tuntuu Kanadassa jonkin verran aralta. Risakorva on hellyttävä tarina jäniksestä, ja poikasensa menettävä Springfieldin kettu saa hyvinkin traagisia piirteitä
Poppelin oksalla roikkuu nyt jo hiljentynyt ampiaispesä, semmoinen iso kurpitsamainen, kuin sarjakuvissa. T. Mutta veden puhtautta en kehuisi. Naapurit pitivät väheksyvästi Cuddya asettuneena kulkurina, mutta sanomalehdet julkaisivat hänestä "omituisena henkilönä" haastatteluja. Luonnon omia vaaroja lukuunottamatta eläimiä uhkasivat vain kurittomat koirat ja niiden vielä kurittomammat isännät, paloviinalta lemuavat sänkiset miehet, joiden oli mukava kokeilla pyssynsä tarkkuutta Donin pensaistossa asuvaan eläimeen. Noinko mitätön! Puiston kohdalla alle viisi metriä leveä, vaikka on vetinen marraskuu. Don-joki Torontossa on vaatimaton, mutta aito tapahtumapaikka; täällä seikkailivat Hopeatäplä, Punakaula ja monet muut Setonin sankarit. I, -· eläimen elämä päättyy aina traagillisesti", kirjoittaa Seton. \i,ii!~ Ernest Th?mp\ ~(J ( . Varikset hyppelevät nurmella. Seton kuvaa myös kotieläimiä, mieleenjääviä ovat kirjekyyhky Arnaux sekä manitobalaiskoira Bingo. Puistossa riittää kävelyteitä ja eväänsyöntipaikkoja. "Villin "'"~; .. Näkyy jo Don-jokikin. Taas sitä Setonin inhoamaa ihmistyyppiä, joka lähinnä vetelehti metsissä ja ammuskeli, koska hänestä "oli lysti nähdä linnun pudota moksahtavan". Tänne sijoittuvat monet 1898 ilmestyneen Villejä eläimiä -kirjan tarinat. PUNAKAULAN ALMANAKKA t! @e 11 Seton on eläimiinsä nähden puolueeton. Punakaulan poikueille aiheutti tuhoa "ränstyneessä hökkelissään lähellä Don-jokea Toronton pohjoispuolella" asuva tyhjäntoimittaja Cuddy. Joki on kovertanut lavean laakson, pohja on tasamaata. 33. Punakaulan aikaan Donin laakso kasvoi vielä täyttä metsää, nyt se on keidas laajaksi paisuneen Metropolitan Toronton sisällä, aivan vilkkaasti liikennöidyn viertotien tuntumassa. Hopeatäplän ja Punakaulan jäljillä Toki Kanadassakin Setonia muistellaan. Joki virtaa luonnontilassa, sinne kaatuneet puut lojuvat kuin Punakaula-peltokanan aikoina. Se toi keväällä varikset lyhyeltä muuttomatkalta Niagaran lauhoilta rannoilta yli laajan Ontariojärven kohti Castle Frankin mäkeä. Näissä vaahteroissa ja poppeleissa raakkui aikoinaan Hopeatäplä, viisas varisparven johtaja. '•,:~. Idylliin ei ole paluuta~ Kun kuuntelee Don-laakson l viertotien jyrinää ja ajattelee_ -,,...__ . Tämän sivun [ . Luonnonnähtävyytenä vähäisen joen varret olivat vaatimatonta katseltavaa jo Setonin · aikoina . ,~ vz_t~spnrr~ksz~. son Se_t_onzn ":-'1f1 / _,;,/ ... Yhtäkkiä kolisee kovasti, kolmen dieselin kiskoma pitkä tavarajuna ylittää laakson siltaa pitkin. Nykyisin siellä on metroasema. "1r--, koko tavattoman nopeasti .) · kasvanutta Torontoa, tulee mieleen, että Seton eli sittenkin melko idyllistä aikaa. Luonnonsuojelu oli tuolloin vielä paljolti valistusta ja rauhoituksista kiistelyä, ei niinkään koko yhteiskunnan, kaavoituksen, liikenteen ja tuotannon ongelmien arviointia. Hopeatäplä tunsi pyssymiesten metkut, mutta jäi Jopuita pöllön saaliiks1. Setonin puisto. ---4 • • fl~. Yhdessä tarinassa kettu esiintyy jäniksille uhkaavana petona, toisessa se on itse päähenkilö ja hellä emo. I} ·' piirrokset ovat Ji,._. Puistoon saapumisessa on pyhiinvaelluksen tuntua. Se muistuttaa kuin mikäkin Troija tai Marathon, että paikka josta luetaan, on tosiaan olemassa. painos). Paikka ei ole sattumoisin valittu, juuri tämän puiston läpi virtaa Don-joki kohti Ontario-järveä. Donin laaksossa kannattaa käydä, jos tulee Torontoon asiaa. J} I / ) ;., Ekilr.?,~st~VzlleJa l '/ azmza ~' ( (WSOY 1961, ' 3. Mutta hyvän kirjailijan ominaisuuksiin kuuluukin taito tehdä arkisesta suurta ja mieleenjäävää, D Hannu Niklander on karkkilalainen kirjailija ja vapaa toimittaja. ,,. Toronton tiedekeskuksen lähettyvillä leviää E
Huhti-toukokuussa tulviva joki muuttaa maiseman; vesi nousee metsään saakka ja kuljettaa ajopuuta mennessään. Teksti: Aura Koivisto Kuvat: Risto Sauso Koitajokea u kaa ''kehitys'' Ilomantsissa, Hattuvaaran kylän takamailla mutkitteleva Koitajoki on monelle retkeilijälle tuttu: Polvikoski, Sammalpuro, Niemipuro, Hanhisuo, Tapionaho. Erityisenä voimahahmona toimi maaherra Esa Timonen. Jotain korvausta myönnettiin Koitajoellekin: sinne perustettiin Ruosmesuon-Hanhisuon soidensuojelualue. Ja taloudellinen järki voitti: den ylle kaartuvat kapeat kuuset. Koidan alueen metsät jäivät kuitenkin suojelematta, sillä ainakin nykyisten sopimusten mukaan soidensuojelualueilla metsiä voidaan hakata, kunhan on laadittu ja vahvistettu ns. Nyt suojeluesitys on valmistunut. Lausuntokierros on käynnissä ja pian on poliittisten päätösten aika. Paikallislehti lietsoi hysteriaa rajaseudun kylät olivat kuolemassa! ja lopulta tämän yleisen hätätilan vallitessa lähti lähetystö Helsinkiin. Soidensuojelualueen rajat on myös piirretty siten, että kaikki suinkin mahdolliset metsäsaarekkeet ja niemennokat on jätetty suojelualueen ulkopuolelle; tamähän on ollut maassamme yleinen käytäntö. Laaja yhtenäinen keidassuoalue muokattiin mustanruskeaksi tasangoksi ja viillettiin kilometrien pituisia ojalinjoja täyteen. Suo on ollut lähinnä V APO:n "reservinä". hoitoja käyttösuunnitelma. ·:· Ilomantsin kunnanhallitus piti · Lieksan kaupunginhallituksen kanssa yhteisen kokouksen, jossa yksimielisesti asetuttiin vastustamaan kyseisiä hankkeita. Suojelun katsottiin uhkaavan kuntalaisten elinkeinoja, metsätaloutta ja turvetuotantoa, jopa jokamiehenoikeuksia. Ekologisesti ja maisemallisesti se on kuitenkin kestämätön ratkaisu. SUOMEN LUONTO 10/92 51. Koivusuosta jäi jäljelle 21 neliökilometriä. Maiseman sielu on musta joki; sen hiekkasärkät ja tormät, kilpikaarnapetäjät, ve70-luvulla kansallispuistokomitea esitti Koivusuota sekä siihen liittyvää Koitajoen aluetta yhdeksi yhtenäiseksi suojelualueeksi, joka olisi käsittänyt lähemmäs 100 neliökilometriä. Kaikkea ei sentään tuhottu, myös luonnonpuisto perustettiin. Tästä· maisemasta taistelevat suojelijat ja "kehittäjät". Koidankin metsien kohtalo on siis vielä avoin, ja mitä tahansa saattaa tapahtua erityisesti nyt, lama-asenteiden aikaan. Niin taloudellinen järki 34 voitti, ja tänään tuuli pyyhkii aution turvelakeuden yli; koneet ruostuvat pajukossa. Koitajoenvartta, Teppananahoa sekä Lahnavaaraa. Viidenkymmenen neliökilometrin rauhoitus Patvinsuolle piti riittää. Rantojen metsät ovat paikoin todellista aarniometsää hämärää korpitiheikköä pökkelöineen ja maapuineen. Komitean esitys nostatti kiivaan vastarinnan ei vain Koivu-Ruosmesuon luonnonpuistoa, vaan myos Patvinsuon ja Petkeljärven kansal_lispuistoja kohtaan. vsk.. Uusi yritys Koitajoen suojelu nousi uudestaan esiin aarniometsäkartoituksen yhteydessä; alueen metsiä ilmoitettiin siihen mukaan. Suojeltavaksi on esitetty ns. Lohduton maisema kertoo suomalaisesta päätöksenteosta enemmän kuin tuhat sanaa. Koitajoen seutu hylättiin kokonaan, ja suurin osa Koivusuosta luovutettiin V APO:lle ja tasattiin lähes taivaanrantaan ulottuvaksi turvekentäksi. Asian vakuudeksi metsähallitus erotti metsureitaan Ilomantsin hoitoalueella ja varoitti lisää olevan tulossa. Metsämaata suojelun piiriin mahtui vajaat kahdeksan neliökilometriä
Ulkopuolelle on jäänyt hienoja kohteita, jotka on kokonaan pudotettu pois ja jotka siis ovat välittömän hakkuu-uhan alla. Puut nousevat suoraan mustasta vedestä, aluskasvillisuus ja maapuut hukkuvat näkymättömiin. vsk. Metsähallitus suhtautuu suopeasti ns. Muuttuva joki Joki tekee alueesta ainutlaatuisen, jatkuvasti elävän ja muuttuvan. Tulvan jälkeen paljastuvat rantojen vaaleat hiekkasärkät. 35. Suojelun painopistettä on mahdotonta saada aivan eteläisimpään Suomeen, koska sieltä kohteita ei yksinkertaisesti tahdo enää löytyä. Huhti-toukokuussa maisema muuttuu niin, että se on lähes epätodellinen: rannat jäävät vedenpaisumuksen alle, tulva leviää metsään saakka. Tässä tilanteessa ja näissä nykyajan mitoissa Koitajoella onkin erityisarvoa alueen yhtenäisyyden ja laajuuden vuoksi. Näiden lisäksi on esitetty, että lakiesitystä valmistellessa Ruosmesuon-Hanhisuon suojelumuotoa laajennettaisiin eli ei suojeltaisi enää vain suota vaan myös metsiä. Koitajoen kaltaista kohdetta ei pitäisi arvioida yksioikoisesti aamiometsille asetettujen kriteerien mukaan; se olisi nähtävä soiden, metsäsaarekkeiden, purojen ja joen muodostamana kokonaisuutena, jota ei enää ole varaa rikkoa ja typistää. Alue onkin jo ollut seutukaavavarauksessa, osaksi se on taimikkoa, osaksi jokivarren rantametsää. Koitajokivarren suojeluun. Tuolloin metsässä ei voi liikkua oikeastaan muuten kuin kanootilla. Jos metsiä tarkastellaan vain yksittäisinä kuvioina, jäljelle jäävät lopultakin vain poikkeukselliset helmet. Ja erityisesti sen tekee keväinen, tulviva joki. joen väliin jääneen kaistaleen hakkaaminen ei liene taloudellisestikaan kovin järkevää. Suon ja SUOMEN LUONTO 10/92 51. Virtaava vesi vie ajopuuta ja rytöä mennessään. Aamu-utuinen hetki Koitajoella. Tällöin voitaisiin ehkä tarkastaa suojelualueen rajauksiakin. Sillä voikin sitten puikkelehtia kuusikon hämärissä, puiden keskellä meloa jyhkeärunkoisten petäjien ja haapojen vierestä. Kokonaisuus säilytettävä Yleisesti tiedetään, että todella edustavia aarniometsiä on eteläisessä Suomessa jäljellä enää häviävän vähän
Niissä kerrotaan, miten Koitajoenkin kautta kulkevalle Tapion Taipaleelle on "ominaista rikkumaton erämaatunnelma." D Aura Koivisto ja Risto Sauso ovat valtimolaisia luontoaktivisteja. Suomalaiset tutkijat ovat Amazonaksella selvittäneet jokien polveiluja ja niiden vaikutusta metsän muuttumiseen. Kokouksen puheenjohtajana toimi kansanedustaja Kerttu Törnqvist (sd), joka teki asiasta myös eduskuntakyselyn ympäristöministeri joittivat "kansannoususta" ja "lynkkausmielialasta.". Ei nähdä vanhoja virheitä, ei nykyisiä ongelmia eikä tulevaisuuden mahdollisuuksia. Jonain keväänä tulvaveden voimalla se puhkaisee uuden väylän jättääkseen sivulleen taas yhden meanderin, joen kiemuran. Erämaametsä kelpaa hakattavaksi -ja matkailumainoksiin Mutta sitten vesi laskee, nopeasti muutamissa päivissä. Tarkoitus on käydä "valistamassa" tiettyjä ministereitä suojeluasioista. Kuntien "kehittämistä" merkitsee edelleenkin pelkkä luonnonvarojen lyhytnäköinen riisto. Syyskuun lopulla PohjoisKarjalan maakuntaliitto piti suurkokouksen, johon osallistui kuntien ja metsähallituksen edustajia sekä joukko metsätalouden haijoittajia. Kantaväkeen kuuluvat myös näädät, saukot ja majavat. Sen sijaan pieni ja vähäpätöinen uutinen oli toisen valtion firman, V APO:n, ilmoitus erottaa Lieksan toimialueelta 25 metsuria lopullisesti mutta nyt syynä olikin koneellistaminen. Suomen puolella olisi rajaa vasten vielä noin parin kilometrin pituudelta oj ittamatonta suota vielä olisi mahdollisuus perustaa yhteinen suurkansallispuisto. Maakuntalehdet kirKoitajoen kohdalla voitaisiin siis säilyttää suora yhteys itäisiin erämaihin. Ja miten lienee s1emJa hyönteislajistoa. Ehkäpä llomantsinkin viimeiset aamiometsät on hakattava, jotta kunta saisi rahaa Taistelijan Talon ja muiden matkailullisten konkurssipesiensä elvytykseen ja jotta kunnallinen matkailuyritys voisi painattaa lisää värikuvaesitteitä Ilomantsin "erämaista". Erityistä huomiota ansaitsee se tieto, että itärajan toiselle puolelle ollaan perustamassa laajaa suojelualuetta. Tuskin tätä uutista noteerattiin edes Lieksassa, keskittyihän siellä kaikki huomio suojeluvastaisen mielenosoituksen valmisteluun. Tuohon valistamiseen kuuluvat vannasti myös ne omaperäisesti lasketut suojelupintaalat ja prosentit, joita onkin jo tiedotusvälineissä esitelty. Tällä tavoin syntyneiden vanhan ja uuden uoman risteysten lisäksi on jo niin vanhoja meandereita, että ne ovat lopulta jääneet lampareiksi metsän sisään. Näinkin dramaattista joen muuttumista voi päästä nakemään, si llä yksi mutkan oikaisu tapahtui vasta muutama vuosi sitten. Kehityksen taantumuksellisuus Viisitoista vuotta on kulunut siitä, kun kansallispuistokomitean esitys ja Koitajoen suojelu tyrmättiin. Alue on huomattavan tärkeä suurpedoille; siellä tavataan säännöllisesti karhuja ja susia. vsk.. Maakunnan päättäjien asenteissa ei vain tuossa viidessätoista vuodessa ole tapahtunut mitään. Tulvan jälkeen vaaleina hohtavat hiekkasärkät ilmestyvät taas esiin; joki kiemurtaa jyrkkien törmien alla. Rajan taakse suojelualue. Tällaisia vihreitä käytäviä Suomen metsäeliöstö epäilemättä tarvitsee. Ja koko ajan joki syövyttää kaarteiden hiekkamaata, vähitellen muuttaa uomaansa. konaan. Jo kevättalvella, aarniometsäkaiioituksen ollessa vielä kesken, Ilomantsin hoitoalue sekä Ilomantsin kunta ottivat jyrkän kielteisen kannan suojeluun. Toistaiseksi Koidan ympärillä on tehty hirvija suurpetotutkimusta. Miten kasvillisuus vähitellen kehittyy vanhoissa uomissa. Jos asiat olisivat yksin maakunnan päättäjien vallassa, ei suojeltuja metsiä olisi edes tuota 0, 72 prosenttia. Suojelupuolelle ei kutsua kuulunut. Vanhan metsän linnustoa edustavat metsot, kuukkelit, pohjantikat, pikkusiepot alueella pesii jopa maakotka. Ilomantsin kunta on puolestaan valmistellut lähetystöä Helsinkiin. Jopa Kolin kansallispuisto oli lääninherroille kauhistus. Ainakin maallikon silmin Koitajoki on kiehtova erikoisuus Suomen luonnossa; ehkä se voisi olla myös tutkimuksellisesti arvokas alue. Vesija ympäristöhallituksen tutkij a Raimo Heikkilä kertoi siellä kesällä tehdyistä inventoinneista: kahdeksan-kymmenen kilometrin levyinen rajavyöhyke on lähes koskematonta aluetta! Suunnitteilla olevasta kan36 Joki puhkoo uusia väyliä metsään, ja vanhat uomat jäävät rauhoittumaan samma/oituvina /ampareina. Suojelun vastustajien väitteiden taso on siis tämä: yli 99 prosenttia Pohjois-Ka1jalan metsistä on hakattava, muuten hoitoalueet joudutaan lakkauttamaan, rajaseudun kylät kuolevat, kunnat joutuvat ahdinkoon, jopa koko lääni "suojellaan hengiltä." Yli 99 prosenttia metsistä on hakattava ja saatava sellukattilaan, muuten toimitaan epädemokraattisesti ja yksipuolisesti. Mitä voisi löytyä Suomessa kiemurtavalta metsäjoelta. Sen jälkeen niin koko maan kuin Pohjois-Karjalankin metsissä on tapahtunut paljon. Ydinkysymys näytti olevan se, ovatko "nilviäiset" ja "sammalissa elävät pöpöt" tärkeämpiä kuin ihmiset. Eihän Petkeljärven kansallispuistoa eikä Koivusuon luonnonpuistoa olisi olemassakaan, ja nykyisestä Patvinsuon kansallispuistosta olisi puolikas, lähinnä suot, aarnialueena. sallispuistosta tulisi yli 300 Sirpa Pietikäiselle. Pohjois-Karjalan metsistä kun on tällä hetkellä suojeltu vain 0,72 prosenttia, mikä merkitsee noin sataa neliökilometriä. Jotta uhka käsitettäisiin, antoi Ilomantsin hoitoalue 30 metsurille lomautusvaroituksen kahdeksi viikoksi. Jos tahtoo päästä lähellekään samoja lukuja, ei lakisääteisesti suojelluilla metsämailla kannata lähteä edes yrittämään. Tämä uutinen painettiinkin suurin otsikoin. Vanhoja metsiä, 150-200 -vuotiaita on suojeltu 30 neliökilometriä. SUOMEN LUONTO 10/92 51. neliökilometrin laajuinen; se Arvatenkin kokous oli hyulottui si lähestulkoon Petkelvin yksimielinen: suojelujärven kansallispuiston tasa!hankkeista on luovuttava kole. Minkälainen vaikutus on tulvalla ja sen tuomilla ravinteilla ja poikkeuksellisilla oloilla metsään ja metsän eliöstöön. Maakunnan päättäjät rintamassa Maakunnassa näyttää kuitenkin heränneen sama henki kuin kansallispuistokomitean aikaan 70-luvulla
Ainutlaatuisia, Itävaltaan asti ulottuvia joenvarsialankoja uhkaa tuho, samoin kuin rikasta eläimistöä ja kasvistoa. Toimintatapa tuo pahaenteisesti mieleen Kemijoen ja Pohjanmaan jokien tuhoisat vesirakennushankkeet, joita koskevat viralliset päätökset tehtiin yleensä vasta kun työt olivat jo hyvässä käynnissä tai loppuun saatettuja Vuotoksen allashanke ei tietenkään nouse pahimpien vesirakentajien aiheuttamien luonnontuhojen tasolle. Vielä jaksan toivoa, että noiden torjuntavoittojen sarjaan voidaan liittää Vuotoksen allashankkeen ehkäiseminen olkoonkin että metsäja vesirakennusyhtiöt huseeraavat paikalla näinä päivinä ikään kuin rakennuspäätös olisi jo tehty. Kaivot ehtyvät raja-alueen kylissä, pienet sivujoet ovat kuivumassa, vesimäärä on vähentynyt jyrkästi pitkillä joen keskijuoksun osuuksilla. tiin, ja ajan mittaan se voi saavuttaa ennalta aavistamattomia mittasuhteita. Siihen kuuluvat 25 kilometrin pituinen betonoitu kanava, johon Tonavan vedet on vastaavasta jokiosuudesta nyt ohjattu, betonikanavan varrella sijaitseva Gabcikovon vesivoimala ja Euroopan suurin tekoallas. Myös läntiset sijoittajat ovat vetäytymässä näyttämöltä. Hän oli slovakki, joka halusi tehdä synnyinkaupungistaan Bratislavasta tärkeän jokiliikennekeskuksen ja vesirakennusprojektista itselleen teknokraattisen muistomerkin. Nagymarosin patohanke lopahti joen puoliväliin ulottuvaksi maavalliksi. Nykyiselläänkin hanke on jättimäinen. Kriitikot pelkäävät miljoonien ihmisten juomavesivarojen pilaantuvan tai ehtyvän, kun luonnollinen yhteys Tonavan veden ja pohjavesien välillä katkeaa. Unkarissa nostaa päätään kansalliskiihkoinen suuntaus, jota ruokkii Slovakian unkarilaisten aseman vaikeutuminen; valtaosa tuosta yli puolen miljoonan vähemmistöstä elää Tonavan uhanalaisen keskijuoksun tienoilla. Joitakin torjuntavoittoja luonnonsuojelijat voivat sentään merkitä tililleen: Neuvostoliiton jokien kääntämishanke saatiin ehkäistyksi, ja Euroopan suurimman luonnonvaraisen joen, Ranskan Loiren, patoaminen on ainakin toistaiseksi torjuttu. Maaja karjatalous tulevat kärsimään veden puutteesta tai sen saastumisesta. Jo silloin työmaan valtaisat ulottuvuudet ennätysmäisen syvä monttu, jonka pohjalla kaivinkoneet möyrysivät, kirkontornin korkeudelle kohoava betonikanava täyttivät mieleni pahoin aavistuksin. Ympäristön heikkeneminen jatkuu vääjäämättä sen ylitettyä tietyn kynnysvaiheen. Duna Körin painostuksesta osaltaan johtui, että Unkari sanoutui tästä jo 1977 sovitusta projektista irti 12 vuotta myöhemmin, vanhan systeemin vielä vallitessa. Gabcikovon jokirakennushanke on valmistumassa, ja jo nyt on selviä merkkejä siitä, että hankkeen vastustajien pahimmatkin pelot ovat toteutumassa. Kotimaan oloihin nähden se on silti kyllin suuruudenhullu ja ekologisilta seurauksiltaan kyllin tuhoisa ansaitakseen pikaisen kuolemantuomion. Tarkoituksena on Tonavan keskijuoksun laivaliikenteen edistäminen, sähkövoiman saanti ja tulvasuojelu. Vesivoima on tosin "puhdasta" energiaa, mutta sen rakentaminen vaatii useinkin kohtuuttoman raskaan hinnan paikalliselta väestöltä ja ympäristöltä: ihmisiä joudutaan siirtämään uusille asuinsijoille, luonnonvaraisia alueita tuhoutuu, luontaiselinkeinojen harjoittaminen häiriintyy tai katkeaa. Kävin Gabcikovossa ja Nagymarosissa marraskuussa 1985. Katastrofinen kehityskulku oli jo päässyt hyvään vauhSUOM EN LUONTO 10/92 51. Antti Vahtera 37. Ekologisten vaurioiden korjaaminen on lopultakin paljon vaikeampi tehtävä kuin poliittisten tai taloudellisten onnettomuuksien jälkiselvittely. Juuri suurissa vesirakennusprojekteissa nuo vauriot osoittautuvat lähes säännönmukaisesti paljon suuremmiksi kuin on etukäteen arvioitu. Liian kauan Unkari oli kuitenkin suostunut kulkemaan jokirakentajien ja niitä tukevien intressien poliittisten ja taloudellisten talutusnuorassa. Sen sijaan projektista saattaa muodostua hänen raskain perintönsä jälkimaailmalle, vielä raskaampi kuin valtaan palautetun reaalisosialismin vuosikymmeniä kestänyt kuristusote. Meidän olisi jo aika oppia, ettei luontoa voi loputtomiin kolhia ja riistää ilman että se kostaa, ei vain nykyisille sukupolville vaan myös tuleville. Assuanin pato on Egyptille vuosi vuodelta yhä enemmän kirous kuin siunaus, Amazonasin alueen tuhossa näyttelevät valtavat vesivoimahankkeet keskeistä osaa. Niitä vahvistivat keskustelut unkarilaisten padon vastustajien, nuorten tutkijoiden ja ympäristöaktivistien kanssa; nämä olivat perustaneet järjestön nimeltä Duna Kör, itäblokin ensimmäisen "vihreän" liikkeen. vsk. Gabcikovon-Nagymarosin projektin keskeinen alkuunpanija oli Gustav Husak, Tsekkoslovakian "normalisoija" miehitysvuoden 1968 jälkeen. Jokiluontoa uhkaava tuho tulehduttaa myös kahden maan poliittisia suhteita. Suurten vesirakennushankkeiden historia on kautta linjan murheellista luettavaa: ne kertovat rakentaja-teknokraattien ja heitä tukevien poliittisten päättäjien lyhytnäköisyydestä, taloudellisen hyödyn ylettömästä korostamisesta ja luonnon tuhojen vähättelystä tai sivuuttamisesta. Vauriot ulottuvat usein hiipien ja salakavalina yli maiden ja mantereiden. VAHTERA Suuruudenhulluutta Valtaisa ekokatastrofi on tekeillä Tonavan keskijuoksulla, Tsekkoslovakian ja Unkarin välisellä raja-alueella. Hanketta nimitettiin alkuun Gabcikovon-Nagymarosin vesivoimaprojektiksi. Slovakia näkee hankkeen kansallisen itsetuntonsa tukipylväänä ja kieltäytyy pysäyttämästä sitä, vaikka joutuikin tekemään joitakin myönnytyksiä. Nyttemmin projektista on tullut käytännössä pelkästään slovakialainen Unkarin sanouduttua siitä irti ja Tsekkoslovakian hajotessa
Tutkijat muistuttavat uudenvuodenyöstä 1978/79, jolloin vuorokauden kuluessa lämpötila laski liki 30 astetta. Metsätuhot käynnistivät vilkkaan tutkimuksen ja liittotasavallan hallitus aloitti vuotuisen metsien tilan seurannan, joka jatkuu yhä. Lokakuun lopussa julkistetut tuoreet tiedot Baijerin SUOMEN LUONTO 10/92 51. Tällaisiin varhaisiin varoitusmerkkeihin pitäisi kiinnittää huomiota", tutkijat kirjoittavat. Näitä loppuvuodesta julkistettavia "sairaskertomuksia" odotetaan aina jännittyneinä. Nykyisin havuja lehtipuut kärsivät suunnilleen yhtä lailla. Teksti ja kuvat: Jorma Laurila Karistaako Saksan joulupuu neulasensa. Fichtelgebirgellä rikkidioksidia on niin paljon, että se jo yksin riittää jopa tappamaan puut; samoin on Puolan ja Tiekkoslovakian mustimmilla teoll isuusseuduilla. Liittovaltion vuoden 1991 kartoituksessa 25 prosenttia puista osoittautui vakavasti ja 39 prosenttia lievästi vaurioituneeksi siis enemmän kuin joka toisessa puussa oli sairauden merkkejä. "Sen jälkeen metsävarojen suotuisa kehitys on vaarassa. Kaupin, Mielikäisen ja Kuuselan mukaan nykyinen lisääntyvän kasvun trendi tuskin muuttuu 5-10 vuoden kuluessa. Ensin oli useita erittäin kuivia ja kuumia kesiä. Eri puulajien vaurioprosentit olivat seuraavat: saksanpihta 41, tammi 31, mänty 29, pyökki 28 ja kuusi 23. Kun Saksan metsät ennennäkemättömän laajasti sairastuivat 1980-luvun alussa, monet pelkäsivät myrkkymaljan viimein vuotaneen yli: puiden sietokyky on ylitetty ja ne nääntyvät ylivoimaisen saastetaakan alle. Metsien tila heikkeni vuoteen 1985, jolloin vaurioiden eteneminen pysähtyi ja metsät alkoivat jopa jonkin verran toipua. Läntisessä Saksassa vakavimmat vauriot ovat Baijerissa ja muissa eteläisissä osavaltioissa. Tuhoja ja kiihtynyttä kasvua samaan aikaan Miinchenin yliopistossa tapaamani metsätutkijat ovat sitä mieltä, että 1980-luvun alussa Saksan metsien tulevaisuus nähtiin liian synkkänä. Niiden perään tuli viileitä kesiä, ja vuosikymmenten vaihteessa useana vuonna oli poikkeuksellisen voimakkaita halloja ja pakkasia. taivaalta tulevasta ylimääräisestä typestä ja happamien sateiden maaperästä vapauttamista ravinteista. Tutkijoiden mukaan kasvu on 1970ja 80-luvulla kiihtynyt siksi, että ilmansaasteiden lannoittava vaikutus on lisännyt kasvua enemmän kuin saasteiden haitalliset vaikutukset ovat sitä vähentäneet. Merkkejä tuhojen pahenemisesta. Luontaiset tekijät sekä saastekuorman määrä ja koostumus vaihtelevat eri seuduilla. "Metsä ei kuole, mutta se ei ole enää sama kuin ennen", sanoo Rehfuess. Enemmän tai vähemmän paikallisista metsävaurioista oli tiedetty jo useamman vuosikymmenen ajan, mutta näin laajat ja yhtäkkiset tuhot hätkähdyttivät: alettiin puhua jopa metsäkuolemista. Maaperätieteen professori Karl-Eugen Rehfuessin ja metsäbotaniikan professori Werner Kochin mukaan puiden melko laajasta vaurioitumisesta huolimatta metsäkuolemat eivät uhkaa Baijeria eivätkä muutakaan Saksaa. Onneksi pahimmat pelot eivät ainakaan vielä ole toteutuneet. Metsätuhot iskivät Saksassa ensin havupuihin, mutta pian myös tammet ja pyökit alkoivat sairastua. Metsien kasvu on Rehfuessin mukaan 20-30 vuoden aikana vain lisääntynyt noin kahdella kolmasosalla metsäalasta. Kasvun kiihtymisen todistaa myös suomalaisten Pekka Kaupin, Kari Mielikäisen ja Kullervo Kuuselan yhdysvaltalaisessa Science-lehdessä julkaistu tutkimus, jossa tarkasteltiin Itävallan, Suomen, Ranskan, Saksan, Ruotsin ja Sveitsin metsien puustomäärän kehitystä. Itäisissä osavaltioissa vain joka neljäs puu on täysin terve ja eteläisissä joka kolmas. Ylenpalttinen typpi vääristää ravinnetasapainoa ja ellei happamoitumista saada kuriin, ravinteet alkavat ehtyä ainakin karuista maaperistä. Vastaukset ja painotukset vaihtelevat tietysti tutkijan ja koulukunnan mukaan, mutta näkemyksiä yhdistää se, ettei kukaan enää väitä metsätuhoihin olevan yhtä ja ainoaa syytä. Luoteisissa osavaltioissa (vihreä) metsävauriot ovat lievempiä. Näin jatkui vuoteen 1990, jolloin vauriot taas joidenkin mielestä yllättäen ensi kerran moneen vuoteen selvästi lisääntyivät. Jotkut tutkijat painottavat enemmän luontaisia stressitekijöitä, toiset maaperän happamoitumista, jotkut toiset taas suoraa rikkidioksidivaikutusta, otsonivaurioita tai typpilaskeumaa. Eri saasteet ja lukuisat luontaiset stressitekijät yhdessä murtavat puiden sietokyvyn. Rikkija typpilaskeuma on happamoittanut maaperää ja sisävesiä, muuttanut metsien ravinnetaloutta, vahingoittanut herkkiä kasvilajeja ja myötävaikuttanut neulasten värimuutoksiin ja puiden harsuuntumiseen. Se johtuu mm. Itäisessä Saksassa metsät ovat vielä surkeammassa kunnossa. Suositun teorian mukaan saasteiden heikentämät puut eivät enää kestäneet 1970-luvun jälkipuoliskon ja 1980luvun alun poikkeuksellisia sääoloja, vaan sairastuivat. Nyt metsävaurioista tiedetään jo huomattavan paljon. vsk.. Hän myöntää, että pitkällä aikavälillä maaperän happamoitumisesta voi kuitenkin tulla vakava ongelma. Esimerkiksi Erzgebirgellä ja 38 D RANSKA ITÄVALTA Saksan metsät voivat huonoiten itäisissä (harmaa väri) ja eteläisissä osavaltioissa (keltainen) ja etenkin vuoristoissa
Itäisissä osavaltioissa on myös melko laajoja metsäkuolemia, Erzgebirgen ohella mm. Puun pelättiin häviävän Saksasta kokonaan. Metsäpuiden kärsimyslistan kärjessä ovat saksanpihta (66 prosenttia vakavasti vaurioitunut) ja tammi (58 prosenttia). Baijerissa kaksi kolmesta saksanpihdasta on vahingoittunut, Schwarzwaldissa ja muualla Baden-Wiirttembergissa pahimpina aikoina miltei jokainen. Y mpäristötutkimuskin on tehostunut: Tarandtissa Dresdenin lähellä ja Eberswaldessa Brandenburgissa ovat metsäntutkimuskeskukset ja Leipzigissa ympäristötutkimuskeskus. Olen taas optimistinen." Ministerineuvos Seitschek 39. Tuhot ovat aiheutuneet suoraan ruskohiilivoimaloiden ja tehtaiden suunnattomista rikkipäästöistä. metsien tilasta 1992 kertovat, ettei se kokonaisuutena ole olennaisesti huonontunut edellisestä vuodesta, jolloin vauriot selvästi pahenivat. "Näyttää siltä, ettei saksanpihtaa enää voida pelastaa", totesi Baijerin luonnonsuojeluliitto vuonna 1983. Saksan yhdistymisen myötä myös entisen DDR:n eli viiden uuden osavaltion metsien tilasta saa tietoa. Saksanpihtaa on luonnostaankin vain runsas pari prosenttia maan metsäalasta, ja sen esiintyminen on keskittynyt liittovaltion eteläosiin. Vuoden 1991 kartoituksen mukaan vain joka neljäs puu on päällisin puolin terve: 38 prosenttia puista sairastaa vakavasti ja lieviä vaurioita on lisäksi 35 prosentilla. Suorastaan henkeäsalpaavia ovat etenkin Bitterfeldin-HallenLeipzigin seutu sekä kaakkoiset alueet Puolan ja TS'ekkoslovakian rajaseudulla. Yhdistymisen myötä ympäristönsuojelu on kohentunut myös itäisessä Saksassa. Rikkipäästöjä on alennettu noin kolmanneksella sulkemalla pahimmin saastuttavia voimaloita ja tehtaita. Myös jättisikaloiden ja -navetoiden typpipäästöjen kimppuun on käyty. Silmät kuitenkin todistivat toista, ja kun vuotta myöhemmin matkustin Erzgebirgen yli, ulottui täysin kuollut luurankometsä silmänkantamattomiin. "Saksanpihta on herkkä puu, jota on kutsuttu jopa metsäpuiden mimoosaksi. "Joitain vuosia sitten olin surullinen ja pessimistinen; pelkäsin, että tämä hieno puu kuolee sukupuuttoon. Ministeri ei kiistänyt ilmansaasteiden keskeistä merkitystä, mutta hän totesi, että tämänvuotisiin vaurioihin ovat myötävaikuttaneet lisäksi poikkeuksellisen kuuma ja SUOMEN LUONTO 10/92 51. Harz-vuorilla ja Thiiringerwaldissa. Koko Koillis-Saksa on hukkumassa siansontaan ja lehmänlantaan; nitraatit ovat myös saastuttaneet valtaosin hiekkaperäisen maaperän pohjavedet. Se on hyvä indikaattorilaji, koska se ilmaisee herkästi ympäristömuutoksia", sanoo ministerineuvos Otto Seitschek Baijerin ravinto-, maatalousja metsäministeriöstä. kuiva kesä, jonka seurauksena myös tuhohyönteisiä oli tavanomaista enemmän, sekä puiden voimakas siementuotanto. "Metsä puiden mimoosa" Pahiten puista on kärsinyt saksanpihta, johon monilla saksalaisilla on läheinen suhde, onhan Tannenbaum heidän joulupuunsa. Pyökin vauriot ovat lisääntyneet huomattavasti (40 prosentista 54 prosenttiin). Työ on kuitenkin hidasta ja vaatii suunnattomasti rahaa. Vuonna 1990 itäisissä osavaltioissa arvioitiin metsien tila ensi kerran samoilla menetelmillä kuin Länsi-Saksassa. vsk. Metsät kärsivät selvästi myös pohjoisempana, Brandenburgin ja MecklenburginVorpommemin osavaltioissa. Entisessä DDR:ssä henkeäsalpaavia seutuja Kun vuonna 1983 yritin Leipzigissa saada tietoa ItäSaksan metsävaurioista, minulle vakuutettiin, ettei sellaisia ole, metsät voivat mainiosti. Tulokset vastasivat ennakkokäsityksiä: siellä metsät ovat surkeimmassa kunnossa. Tuhojen syynä ovat DDR:n kaudella rakennettujen, suuria teollisuuslaitoksia muistuttavien jättisikaloiden ja -navetoiden ammoniakkipäästöt. Viime vuosina se on kuitenkin selvästi alkanut toipua Alpeilla ja myös Bayerischer Waldissa. Baijerin metsämm1steri Hans Maurer kommentoi tuloksia toteamalla, että neulasja lehvästövauriot ovat kymmenen viime vuoden aikana vaihdelleet aaltomaisesti, eikä vaihtelua voi pelkästään selittää ilman tilan muutoksilla
Myös Alppien läpikulkuliikenne kuormittaa huomattavasti luontoa." Alppimetsien kunnostaminen kallista "Kaikki alueet, jotka ovat kuormitettuja tai kärsineet ilmansaasteista, voidaan vielä uudistaa ja kunnostaa. Etenkin maaperän happamoituminen on lähivuosikymmenten suuri aikapommi, jollei kuormitusta saada luonnon sietokyvyn rajoihin. Saksan ilmansuojelun lähivuosien painopisteitä ovat ilmansuojelun tehostaminen etenkin viidessä itäisessä osavaltiossa, liikenteen typpija muiden päästöjen supistaminen, maatalouden ammoniakkipäästöjen vähentäminen sekä hiilidoksidipäästöjen leikkaaminen 25-30 prosentilla vuoteen 2005 mennessä vuoden 1987 tasosta. "Esimerkiksi Dresdenin seudulla liikenne on nelinkertaistunut Saksojen. Myös hirvieläinten määrää on vähennetty, koska esimerkiksi saksanhirvet napsivat halukkaasti lehtipuiden ja saksanpihtojen taimia. Euroopassa laajoja metsävaurioita Valko-Venäjä Tsekkoslovakia Iso-Britannia Puola Latvia Portugal Bulgaria Saksa Unkari Liettua Alankomaat Kreikka Sveitsi Norja Suomi Ruotsi Italia Itävalta Ranska Espanja vakavasti vaurioitunut % 54 47 39 38 36 31 29 26 22 20 18 18 17 17 17 16 15 9 7 4 lievästi vaurioitunut % 30 30 35 47 33 16 21 33 29 48 29 43 44 29 21 34 24 40 17 17 Aikanaan Turkkia sanottiin Euroopan sairaaksi mieheksi. Pakokaasuista yhä pahempi ongelma Vaikka ilmansuojelu onkin edistynyt, metsät eivät ole vieläkään turvassa, sen kummemmin Saksassa kuin muuallakaan Euroopassa. Prosenttiluvut ovat YK:n Euroopan talouskomission ECE:n raportista vuodelta 1990: Forest Damage and Air Pollution. Kuollut puusto on raivattu laajoilta aloilta pois. Myös ilmaston lämpenemisen estämiseksi on ilmansuojelua tehostettava. Myös monien muiden Euroopan maiden metsät kärsivät selvästi ilmansaasteista. Tämä huolestuttaa kovasti metsätutkijoita", kertoo Maailman metsäjärjestön IUFRO:n ilmansaastevaikutusryhmän puheenjohtaja, apulaisprofessori Satu Huttunen, joka on myös Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja. Liittovaltion elintarvike-, maatalousja metsätalousministeriön raportti (Waldzustandsbericht des Bundes 1991) korostaa, että toimintaa metsien suojelemiseksi on väistämättä jatkettava sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Kasvava autoliikenne nostaa myös otsonipitoisuuksia, sillä autojen typenoksideista ja hiilivedyistä syntyy auringonvalossa tätä puille vahingollista kaasua. Hehtaarin uudistaminen maksaa 50 000 DM eli noin 150 000 markkaa. Kunnostustoimet käsittävät puuston nuorentamisen ja varovaisen uudistamisen. Kymmenen viime vuoden aikana etenkin rikkipäästöjä on merkittävästi vähennetty (noin 60 prosenttia), ja teollisuuden ja voimaloiden typenoksidipäästötkin on saatu kääntymään laskuun puhdistuslaitosten avulla. 40 tuneet viime vuosina huomattavasti. Länsija Itä-Saksan luvut on yhdistetty. Alppimetsien kunnostaminen on kallista. Tilanne on nyt kuitenkin saatu hallintaan", sanoo ministerineuvos Otto Seitschek. Metsiensä tilan puolesta, nimityksen ansaitsevat nykyään etenkin Valko-Venäjä, T/ekkoslQvakia, Iso-Britannia, Puola ja Latvia, sillä näissä maissa kituuttavat maanosamme sairaimmat metsät. Myös Euroopan yhdentymisen on ennustettu kasvattavan liikennettä rajusti. Ne on pyöristetty lähimpään prosenttiin. Kolmen viime vuoden aikana uudistamiseen on laitettu 40 miljoonaa DM. Keskimääräinen ala on l O ha ja kunnostuskohteita on 1200. Tärkein keino ministeriön mukaan on edelleenkin ilmansuojelun tehostaminen. Myös voimaloiden typenoksidipäästöt ovat vähentyneet, mutta liikenne on ongelma. Siinä käytetään apuna jopa helikoptereita. Liikenteen ongelmat sitä vastoin vain kärjistyvät. Pahasti vahingoittunutta metsää on kunnostettu mm. Laaja metsien tervehdyttämisohjelma on menossa Baijerin Alpeilla. Vakavat vauriot käsittävät vaurioluokat 2-4 ja lievät vauriot luokan 1. D SUOMEN LUONTO 10/92 5 1. "Saksanpihta reagoi herkästi päästöjen vähentymiseen ja toipuminen osoittaa, että ilman tila on parantunut. "Katalysaattoreista huolimatta päästöt pysyvät korkeina, koska liikenne lisääntyy. Fichtelgebirgellä ja Harz-vuoristossa. Saksassa ei ole yhtään paikkaa, jota ei voitaisi metsittää uudelleen", sanoo metsätalouden professori Peter Burschel Miinchenin yliopistosta. Katalysaattoreista huolimatta typenoksidija hiilivetypäästöt kasvavat koko ajan liikenteen lisääntymisen takia. vsk.. "Alppimetsien häviäminen olisi vakava asia, sillä ne estävät lumivyöryjä, vaimentavat tulvia ja suojelevat maaperää eroosiolta. ''.Vaikka ilmansuojeluun on viime vuosina investoitu hyvin paljon, metsävaurioiden voimistuminen parin viime vuoden aikana osoittaa, etteivät toimenpiteet vielä riitä: ilmansaasteita on yhä aivan liikaa", ministeriön selvitys painottaa. Luontainen uudistaminen on etusijalla ja tavoitteena on luoda terve, usean puulajin sekametsä", hän kertoo. "Lähes kymmenesosa Baijerin Alppien 150 000 metsähehtaarista kunnostetaan. Pakokaasut paheneva ongelma korostaa, että saksanpihdan vaurioitumiseen vaikuttivat saasteiden lisäksi myös poikkeukselliset sääolot. yhdistymisen jälkeen. Saasteet olivat heikentäneet puiden elinvoimaa, ja siksi ne eivät enää kestäneet 1970-luvun jälkipuoliskon poikkeuksellisen kuivia ja kuumia kesiä ja toisaalta niitä seuranneita talvia poikkeuksellisen kovine pakkasjaksoineen. Tosin metsät eivät ole toipuneet samassa mitassa kuin päästöt ovat vähentyneet." Rikkipäästöt ovat Seitschekin mukaan Baijerissa supisKrkonosen kansallispuisto Riesengebirge-vuoristossa Tsekkoslovakiassa on pahoin ilmansaasteiden vaurioittama
Tuemme luonnonsuojelutyötä A. vsk. Ahlström Osakeyhtiö Aaltosen Puutarha Ky Autoja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry Bonare Oy Mainostoimisto Oy Dipoli Ab ECC International Oy Eka Nobel Oy EKOKEM OY AB Oy Electrolux Kotitalouskoneet Ab/Huoltolux Elopak Oy Osakeyhtiö Hallman Helsinkikaasu Oy Hillman Oy Hyvinkään Autokeskus Ky Insinööritoimisto Eero Paloheimo & Matti Ollila Jalostaja Oy T:mi Juhlavehnänen Leila Pulkkanen Jurevita Oy Kalaja Vesitutkimus Oy Karelia Trade Oy Kodak Oy Oy Konela Ab Lahden Lämpövoi ma Oy Metsäkeskus Tapio MTV Oy Mäntsälän maatalousja puutarhaoppilaitos Novera-Yhtymä Oy Ondine Oy OP-Tukku Oy Oy International Business M achines Ab Posti-Tele Sandoz Oy Sokeria luonnosta Sucros Oy Suomen Metsäteollisuuden Keskusliitto Suomen Unilever Oy Suomen Yhdyspankki Tetra Pak Oy Tukogardenia Oy Työväen Sivistysliitto ry Yhtyneet Paperitehtaat Oy Yves Rocher Finlande Oy Tauno Kohonen VALOA ERÄMAASSA SUOMEN LUONTO 10/92 5 1. 41
Laajojen ykkösluokan metsäalueiden olemassaolo ohjaa suuria hakkuupaineita kakkosja kolmosluokan metsiin." Kärkkäisen mukaan suojelualueet tulisi valita tieteellisemmillä perusteilla. esiintymispaikat ja muut mahdolliset suojelukohteet on riittävästi kartoitettava, ennenkuin hakkuita lisätään merkittävästi Venäjällä. Mahdollisten tulevien suojelualueiden kartoitus ei kuulu Pöyryn toimeksiantoon. Varsinaiset suojelualueet puuttuvat Venäjän havumetsävyöhykkeestä lähes kokonaan. vsk.. Laajat metsäalueet tutkimatta Suuria metsäalueita on kuitenkin pitkään säästynyt koskemattomana. "Venäjän metsissä on paljon nykyistä suuremmat hakkuumahdollisuudet, mutta metsätalouden ongelmana on tehottomuus, liian raskas koneellistaminen, vanhentuneet tuotantolaitokset ja luonnonsuojelunäkökohtien sivuuttaminen", hän luonnehtii. Ykkösja kakkosluokan metsät keskittyvät tiheästi asutuille seuduille. \->-..... Suunnitelmasta vastaava Matti Kärkkäinen Pöyryn tonmstosta suostui kuitenkin kertomaan suunnitelman yleisistä suuntaviivoista ja käsityksistään Venäjän metsätaloudesta ja teollisuudesta. Seuraava on Vodlajärven kansallispuisto Karjalan itärajalla (4000 km 2). Venäjän koko Uralin länsipuolisen havumetsäalueen käytön suunnittelu on annettu Jaakko Pöyry -yhtiölle. Muun muassa Leningradin alueen kaikki metsät kuuluvat näihin luokkiin. Suomalaisten luonnontieteilijöiden, muun muassa professori Rauno Ruuhijärven, tietojen mukaan nämä laajat metsäalueet ovat melko tutkimattomia. :,-(,. Siellä on tehty hakkuita kanadalaiseen tyyliin, joka suosii laajoja avohakkuita mutta ei tunne harvennusta. Sillä on kaksi kolmasosaa Euroopan havumetsävyöhykkeestä ja Euroopan viimeiset suuret metsäerämaat. Esimerkiksi Komin ja Arkangelin metsät ovat kolmelta neljäsosaltaan yli satavuotiaita. Näinä aikoina valmistuvaa suunnitelmaa verhoaa suuri salaperäisyys, sillä tilaaja ei ole ollut innokas paljastamaan yksityiskohtia tekeillä olevasta työstä. Suunnittelualueen laajuuden takia metsien tutkimmen maastossa on jäänyt vähiin. Suomalaisia luonnontieteilij öitä ja -suojelijoita kiinnostaa Komin ja Arkangelin vanhojen metsien kohtalo, sillä Jaakko Pöyryn Master Planin tapaiseen metsätaloussuunnitelmaan sisältyy yleensä ehdotuksia tehtaiden ja teiden rakentamisesta. Tällaisia alueita on noin viidesosa. Leningradin, Karjalan, Komin, Arkangelin, Kirovin, Petmin, Vologdan ja Novgorodin alueet ovat tämän vuosisadan olleet Neuvostoliiton puuaitta. Alue on noin neljä kertaa Suomen metsien suuruinen. Kakkosluokassa on sallittu jonkinasteiset hakkuut, mutta metsien monikäyttö on otettu huomioon. Suomen luonnonsuojeluliitto onkin esittänyt vaatimuksen, että vanhat metsät, uhanalaisten eliöiden 42 Suomalaisilla on tärkeä osa pohjoisen havumetsävyöhykkeen tulevaisuuden muovaamisessa. Venäjällä on siis paljon metsätalouden kannalta vajaakäyttöisiä metsiä asutusalueiden ympärillä ja teiden varsilla. "Emme anna suosituksia siitä missä suojelualueiden pitäisi Venäjällä olla." Metsätaloussuunnitelma on Matti Kärkkäisen mukaan tehty olemassaolevien tilastojen ja muiden selvitysten perusteella. Venäjän metsien suojelualueverkko on harva. 400km (/ \ , .. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat hakkaamatta jätettävät metsät, jotka sijaitsevat vesistöjen rannoilla, teiden varsilla ja taajamien ympärillä sekä metsänrajaseuduilla. "Ykkösluokan metsät ovat valikoituneet suojelualueiksi kyseenalaisilla perusteilla. Kolmas, suurin ryhmä on puhdasta metsätalouden aluetta. Olemassa olevat suojelualueet on merkitty umpipa!loin, suunnitteilla olevat avopa!!oin. AnneBrax Suomalainen metsi Pöyryn tehtävänä on laatia suuntaviivat alueen metsien käytölle ja metsäteollisuudelle pitkiksi ajoiksi eteenpäin. Suunnitelmaa on tehty Venäjän talousministeriölle sen jälkeen kun alkuperäinen toimeksiantaja, Neuvostoliiton kesk us su unni ttel u virasto , Gosplan, lakkautettiin. Venäjän nykyinen metsien suojeluluokitus on Kärkkäisen mielestä aikansa elänyt. Master Pian -alue on punainen. Niiden tulisi olla nykyistä suurempia, SUOMEN LUONTO 10/92 51. Komin tasavallassa sijaitseva Unescon biosfäärialueeksi valittu 7000 neliökilometrin suuruinen Pechorollych on Euroopan suurin koskematon havumetsäalue. Suomessa tällaisista paikoista puu lähtee yleensä ensimmäisenä tehtaalle. Toisaalta olemassaolevat harvat suojelualueet ovat suuria. Pöyry muuttaisi suojelukäytännön Alueiden ja metsien käytössä on Venäjällä olennaista, että metsät on jo Pietari Suuren ajoista lähtien jaettu kolmeen luokkaan. Suurin suojelualue on Pechoro-llychin kansallispuisto Komissa (7000 km 2)
Osassa nykyisistä ykkösluokan metsistä voisi harjoittaa "monikäytön huomioivaa" metsätaloutta; Kärkkäisen mukaan niiden virkistysarvo vain kasvaisi metsänhoitotoimista. Hän epäili myös, että Pöyryn ehdotuksista toteutetaan vain hakkuiden laajentaminen suojelumetsiin. Näin Pöyry toivottavasti menettelee myös Venäjällä." Talousministeriö panttaa tietoja Venäjän ympäristöliikkeelle ei Pöyryn Master Planista ole toistaiseksi herunut tietoa. "Mitä arvelette kaikkien seitsemän miljoonan leningradilaisen sanovan, jos heidän muutenkin huvenneisiin virkistysmetsiinsä kosketaan?" Grigoriev kysyi. Master Planiin sisältyvä ehdotus harvennushakkuiden lisäämisestä laajojen avohakkuiden sijasta olisi "Koska me emme saa metsätaloussuunnitelmaa nähdäksemme, metsäteollisuus voi Pöyryn nimissä vaatia mitä tahansa", Grigoriev huomautti ja kysyi: "Oletteko te valmiit näkemään Venäjällä mielenosoituskylttejä joissa lukee Jaakko Pöyry go home!" "Pyytäkää talousministeriötä avaamaan teille raportti. Nykyisiin ykkösluokituksen eli suojelumetsiin kajoaminen sen sijaan sai Grigorievilta tuomion. Tätä tietoa odotellessa nykyinen suojelualuekäytäntö Venäjällä pitäisi säilyttää; se tarjoaa edes jonkinlaisen suojan lisääntyviä hakkuupaineita vastaan." Per Angelstam tekee yhdessä venäläisten virkaveljiensä SUOMEN LUONTO 10/92 51. Pöyrykin toivoisi avointa suunnittelua "Olemme olleet yhteydessä vain niihin tahoihin, joita talousministeriö on meille suositellut", Kärkkäinen kertoi . vsk. Angelstam on aikaisemmin työskennellyt Jaakko Pöyryn omistaman lnterforestin metsäprojektissa Liettuassa. "Koko ajan saadaan uutta tietoa luonnonmukaisista metsien käsittelytavoista. Hän kertoi, että ympäristönsuojelijoiden mielestä nykyinen luokitus on ajanut asiansa. Grigoriev kertoi Kärkkäiselle, että Venäjällä metsäteollisuus käyttää jo nyt Pöyryn suunnitelmaa perusteena vaatia uutta länsimaista puunkorjuutekniikkaa, vaikka suunnitelmaan päinvastoin sisältyy suosituksia työvaltaisempiin menetelmiin siirtymisestä. "Liettuassa Interforest käytti apunaan ekologeja ja luonnonmetsien käsittelyn asiantuntijoita. "Olemme esittäneet tilaajalle toivomuksen suuremmasta avoimuudesta, koska haluaisimme tehdä mahdollisimman monipuolisen ja erilaisia intressiryhmiä tyydyttävän suunnitelman." Ja niille pitäisi laatia tiukat säännöt. Metsää Pechoro-1/ychin kansallispuistossa, taustalla Ural-vuoret. Osa Pöyryn metsätaloussuunnitelman suuntaviivoista saattaa tyydyttää myös Venäjän luonnonsuojelijoita. Alexei Grigoriev Yhteiskunnallisekologisesta liitosta, joka on 200 venäläisen ympäristöjärjestön yhdysjärjestö, vieraili lokakuun puolessavälissä Jaakko Pöyryn toimistossa hankkimassa tietoa metsätaloussuunnitelmasta, koska tietoja on vaikea saada Venäjän viranomaisilta. Kärkkäinen harmittelikin sitä, että Venäjällä eri ministeriöt ovat toistensa kilpailijoita, eivät yhteistyökumppaneita. Me voimme tehdä sen vain asiakkaan suostumuksella", Kärkkäinen heitti takaisin. Luonnonmetsien ekologiaan perehtynyt ruotsalaistutkija Per Angelstam on toista mieltä. Grigoriev uteli myös Pöyryn yhteyksiä Venäjän metsäministeriöön, luonnonsuojeluja kansalaisjärjestöihin. Hieman alueesta riippuen täysin koskemattomaksi jätettäviä suojelumetsiä voisi olla viitisen prosenttia metsäalasta. Hän myöntää, että muihin ministeriöihin ei ole oltu yhteydessä, ei myöskään kansalaisjärjestöihin. D 43. talous etene Uralille myös tervetullut uudistus. Malliksi kelpaavaa koskematonta taigametsää Angelstamin tutkimusryhmä on löytänyt Pechorollychistä. kanssa tutkimusta, jossa yritetään jäljitellä metsien uudistamisessa luonnon omia metsien uusiutumistapoja, kuten metsäpaloja. Grigorievia miellytti erityisesti Kärkkäisen ehdotus, jonka mukaan raskaan, metsiä ruhjovan konearsenaalin sijasta puunkorjuu tehtäisiin Venäjällä kevyillä koneilla ja ihmisvoimin
Oikeudenkäynnissä on esitetty väitteitä myös siitä, että BNFL on ilmoittanut valvontaviranomaiselle todellisuutta pienemmät luvut Sellafieldin radioaktiivisista päästöistä. Painavimpana todisteena perheet käyttävät Southamptonin yliopiston kahden vuoden takaista tutkimusta. Vastakkain ovat Sellafieldin j älleenkäsi ttelylai toksen omistava British Nuclear Fuels (BNFL) ja Sellafieldin kahden entisen työntekijän perheet. Kattohaikaroita arvioidaan olevan runsaammin Itä-Euroopassa kuin Euroopan läntisissä osissa. ULKOMAILTA Kattohaikaran kohtalonhetket Haikarat saapuvat Zimbabween marraskuun lopulla. Afrikkaa koetteleva kuivuus on niin ikään tuhonnut haikaroiden ravintoa, muun muassa heinäsirkkoja, joita hävitetään myös torjunta-aineilla. Kukapa ei olisi uskonut. Esimerkiksi Espanjan maataloµstuotanto on lisääntynyt Euroopan Yhteisöön liittymisen jälkeen, ja Länsi-Euroopasta muuttavien haikaroiden tie vie usein juuri Espanjan kautta. Dorothyn isä oli Sellafieldin työntekijä. Pitkäkoipinen, isonokkainen ja uljaskaulainen haikara oli mielestäni kaikkein kauKattohaikarat joutuvat muuttomatkallaan hengenvaaraan kahdesti vuodessa. 27-vuotias Vivien Hope sairastui imusolmukesyöpään 44 neljä vuotta sitten. Tätä kysymystä pohditaan Britanniassa lokakuun lopulla alkaneessa korvausoikeudenkäynnissä. Me lapset uskoimme, että haikaroista saadaan margariinia, sillä siihen aikaan myytiin margariinia paketissa, jonka kyljessä oli kuva upeasta linnusta. Elizabeth Reayn tytär Dorothy kuoli kymmenkuukautisena vauvana leukemiaan 1962. Ne tuovat kesän tullessaan. Syksyisin haikarat lähtevät pitkälle ja vaaralliselle muuttomatkalle lämpimiin maihin, aina Etelä-Afrikkaan asti. Tutkimuksen mukaan säteily vahingoitti siittiösoluja, ja lapset perivät syöpäriskin Sellafieldissä työskentelevältä isältään. Tutkimuksessa oli otettu huomioon lasten muu altistuminen saasteille. Egyptissä ja Malissa haikarat tiettävästi ammutaan muksen mitättömäksi sillä pe· rusteella, että yksi sairastuneista ei enää syövän toteamisaikana asunut Seascalessä lähellä Sellafieldiä. Paikallisella shonan kielellä haikaralla on kaksi nimeä, "mashuramurowe", vapaasti käännettynä "sateentuoja", ja "horori" (runomuodossa-"hororiya"). Koulussa vasta opimme, että haikarat tulevat Euroopasta, kun luimme tarinan pojasta, joka löysi kuolleen haikaran jalasta renkaan; sen mukaan lintu oli lähtöisin Wilhelmshavenista Pohjois-Saksasta, jonne rengas myös palautettiin. Hänen isänsä oli Sellafieldin työntekijä. Lapsena lauloimme haikaroille, kun ne saapuivat: "Horori musango hororiya. Vielä vakavampaa on kuitenkin lintujen tappaminen aseilla. Vaikuttavin näky on kattohaikara, jonka kanta on nykyään noin 170 000. Oikeudenkäynti kestänee huhtikuulle asti ja sen lopputulos saattaa vaikuttaa SellaSUOMEN LUONTO 10/92 51. Nälänhätää kärsivillä alueilla haikaroita pidetään yhä yleisemmin ravintona. Horori musango hororiya" "Haikara metsässä, haikara metsässä". Päästessään esimerkiksi Sudaniin asti haikarat ovat jo niin uupuneita, että maalaiset saavat ne juoksemalla kiinni. Se osoitti, että Sellafieldin työntekijöitten lapsilla oli kuusin-, jopa kahdeksankertainen riski sairastua syöpään. Kattohaikaran tihein kanta on Saksassa, Espanjassa, Portugalissa, ItäRanskassa, Tsekkoslovakiassa, Puolassa, Venäjällä ja Unkarissa. BNFL yrittää osoittaa tutkisa. Perheet haluavat osoittaa, että alttius syöpään periytyi Vivenille ja Dorothylle ~äteilyn vaurioittamien siittiöiden kautta. vsk.. Vaarallinen matka Maailmassa on kaikkiaan noin 60 haikaralajia, suurin osa Euroopassa, Aasiassa ja AfrikasSellafieldin plutoniumlaitos jälleen brittiotsikoissa Joutuuko ydinvoimatyöläinen jättämään syövän perinnöksi lapsilleen. Lisäksi monen haikaran taival päättyy voimajohtoihin. Myöhemmin opimme lisää muuttolinnuista biologian tunneilla. Maatalouden tehostuessa Euroopan kosteikot vähenevät nopeasti, ja samalla katoavat haikaroiden ravinnokseen käyttämät hyönteiset, matelijat ja pikkunisäkkäät. nein lintu
Norsunluuta ikkunassa Norsunluun kansainvälinen kauppa on ollut kiellettyä vuodesta 1989. Esimerkiksi Choben kansallispuistossa Botswanassa suuren norsumäärän jäljet jo näkyivät selvästi: norsujen kaatamia puita oli huomattavan paljon. Niilläkään ei ole varaa vaarantaa matkailumainettaan. Eteläisessä Afrikassa, esimerkiksi Namibian pääkaupungissa Windhoekissa ja Zimbabwen Hararessa, norsunluuta on kuitenkin kaupoissa yleisesti myynnissä, jopa kokonaisia syöksyhampaita. Plutoniumin erotteluun ydinjätteistä tarkoitettu mammuttilaitos on valmis, mutta käyttölupaan tarvittavaa lausuntokierrosta on lykätty. Eteläisen Afrikan norsukantaa on lisäksi pakko harventaa, koska se on paikoin paisunut liian suureksi ympäristön kantokykyyn nähden. Olisi sääli menettää lintu, joka selvästi symbolisoi elämää eri kulttuureissa. Kaiverretun syöksyhampaan olisi Windhoekissa saanut vajaalla kymmenellätuhannella markalla, pikkuesineitä hyvinkin halvalla. Pahamaineisen Sellafieldin lailliset ja laittomat päästöt ovat tehneet Irlannin merestä maailman radioaktiivisimman. ULKOMAILTA Kaiverrettuja syöksyhampaita kaupataan muun muassa Hararessa. Jorma Laurila 45. Kun tutkimusmielessä eraassa kaupassa Windhoekissa utelimme hintoja, kauppias kysyi maatamme ja sanoi, ettei hän voi myydä suomalaisille. Ilmeisesti kauppakielto kuitenkin vuotaa jonkin verran, sillä jos olisimme olleet Espanjasta, kauppias olisi myynyt, vaikka Espanjakin on sopimuksen allekirjoittanut. Kauppakiellon ansiosta salametsästys on saatu kuriin ja norsukanta on alkanut toipua. Kauppakielto koskee kuitenkin vain kansainvälistä kauppaa, maiden sisäinen kauppa on edelleen sallittu", toteaa kansainvälisten asioiden sihteeri Johanna Rito Maailman Luonnon Säätiöstä. Nyt harvennetusta norsukannasta saataya norsunluu päätyy varastoon ja köyhät maat menettävät kipeästi tarvitsemansa tulot. Percy Mashaire fieldin uuden laitoksen, THORPin käyttöluvan saantiin. Se johtuu siitä, että Espanja suhtautuu sopimuksen määräyksiin hyvin leväperäisesti. Kun eräältä kauppiaalta kysyimme, ovatko ikkunassa olevat esineet todella aitoa norsunluuta, hän murahti vaivautuneen happamasti, että miksi sitä kysytte, kyllä se on aitoa. vsk. Eteläisen Afrikan maat ovat harkinneet oman valvotun kaupan aloittamista, mutta ovat siitä vielä pidättyneet. Norsukysymys on jakanut Afrikan maat kahteen leiriin. Suvi Arapkirli SUOMEN LUONTO 10/92 51. Eteläisessä Afrikassa haikara on sateen, kesän ja elämän airut. Tarhoista apua Kattohaikara on pyhä lintu Elsassin maakunnassa Ranskassa, missä sitä on alettu kasvattaa tarhoissa. Britannian ympäristöjärjestöt haluavat sulkea koko laitoksen. Munia haudotaan keinotekoisesti ja myöhemmin linnut päästetään vapaiksi. Ongelmien syy tässäkin on ahneus: jos kauppakielto kumottaisiin, salakauppa roihahtaisi taas käyntiin ja Qorsukanta alkaisi huveta. Onnistuisiko se, sitä on vaikea sanoa. Kauppiaat siis pikemminkin suojelevat asiakkaitaan pettymyksiltä kuin norsuja, sillä jos norsunluuta löytyy tullissa, se pitää CITESsopimuksen mukaan takavarikoida. muitta mutkitta .. Miten tämä on mahdollista. Matkailijoiden asenteiden muutos kuitenkin heijastuu norsunluukauppaan. Vankeudessa syntyneiltä haikaroilta puuttuu kuitenkin muuttovietti, mikä puhdasoppisten mielestä tuhoaa lintujen luonnollisen elämänrytmin. Köyhyys ja luonnon vahingoittaminen käyvät käsi kädessä. Eteläisen Afrikan maat etenkin Etelä-Afrikka, Namibia, Botswana ja Zimbabwe ovat vaatineet kauppakiellon purkamista, koska niillä on vahva ja elinvoimainen norsukanta. Kasvatuksen puoltajat taas väittävät, että myöhemmät sukupolvet, jotka saavat kasvaa vapaina, oppivat muuttamaan. Saksalaisessa Max Planck instituutissa kehitetyllä menetelmällä tutkitaan haikaroita satelliitin ja lintuun kiinnitettävän, pienen japanilaisvalmisteisen radiolähettimen avulla. Näin voidaan seurata lintujen vaiheita ja saadaan arvokasta tietoa muutosta. "Eteläisen Afrikan maat ovat allekirjoittaneet uhanalaisten lajien kauppaa säätelevän CITES-sopimuksen eivätkä ainakaan vielä ole uhkauksistaan huolimatta irtautuneet siitä. Kieltoon päädyttiin, koska salametsästyksen takia norsukanta oli uhkaavasti alkanut vähentyä. Itäisen Afrikan maat ovat kauppakiellon jatkamisen kannalla, koska salametsästys vahingoitti eniten niiden norsukantaa ja oli uhka matkailulle. Haikara on niin kaunis, ettei sitä ole varaa hävittää. Voimajohtoja yritetään myös tehdä haikaroille vaarattomammiksi. Euroopassa vanhan uskomuksen mukaan kattohaikarat tuovat vauvoja. Tämäkin on ihmisen luoma ongelma, sillä norsujen luontaiset vaellusreitit on katkaistu, eikä liian suureksi paisunut kanta pääse purkautumaan muualle
Selityksiä on ainakin yhdeksän, eikä mikään niistä ole ehdoton totuus. Taipale ja Saarnisto pysyttelevät edellisiä tiukemmin jo kotomaan kamaralla, mutta sen historia kerrotaankin sitten hamasta ensimmäisten kivien synnystä nykypäivään. Emmi Manninen Tietopaketti pallostamme Matti Eronen: Jääkausien jäljillä, Ursa 1991, 271 s. Teoriat ja käsitteet on jätetty vähemmälle, ja painopiste on sellaisissa eläinten käyttäytymismuodoissa, joita jokainen voi helposti havainnoida. Terhi Laurila, Pekka Punttila ja Seppo Turunen): Miksi seepralla on raidat?, WSOY 1991, 256 s. Mikäli kuviin malttaa perehtyä, ne havainnollistavat hyvin monia, muuten vaikeasti hahmotettavia esimerkkitapauksia. Näistä kolme viimeksimainittua ovat edelleenkin täyttä tavaraa, eikä Kurtenin kirjankaan lukemisesta pahene! Kakkuri tarkastelee maapalloamme kuivan asiallisesti ja samalla tavoin kuin tähtitieteilijä tutkiskelee jotakuta vierasta taivaankappaletta. Vuosikymmeniin ei ole ollut saatavissa yhtään suomenkielistä kallioja maaperän kehityksestä kertovaa kirjaa, ja sitten meitä hemmotellaan peräti kolmella samana vuonna, ja seuraavana vuonna tietopaketti täydentyy vielä Suomen kartaston Geologia-osalla! Kalervo Rankaman Suomen geologia (1964) oli vuosikymmenet ainoa yleistajuinen kokonaisesitys kallioja maaperästämme, mutta niin hyvä kuin se olikin, sen tiedot vanhenivat. Kirjaan on koottu valtaisa määrä esimerkkejä eläinmaailmasta. Geologit kirjoittivat varsin laiskasti suomen kielellä: merkittävimmät Rankaman kirjan ja tuoreen geologiaboomin välillä ilmestyneet alan teokset olivat Björn Kurtenin Jääkausi 1972, Heikki Papusen, Ilmari Haapalan ja Pentti Rouhunkosken toimittama Malmigeologia 1986, Ilmari Haapalan toimittama Suomen teollisuusmineraalit ja teollisuuskivet 1987 sekä Raimo Mannerin ja Tapani Tervon hauskanilmeikäs Lapin geologiaa 1988. vsk.. Morris liittää eläinten käyttäytymiseen rohkeasti monenlaisia tunneilmaisuja. Teksti on kuivan oppikirjamaista, mutta jäsentely selkeä, kappaleet lyhyet ja tieto kiinnostavaa. Kirjan muissa luvuissa esimerkkien tulva tekee vastaavanlaisen käsittelytavan mahdottomaksi. Näin on esimerkiksi silloin, kun kosiskeleva kolmipiikkikoiras "värisee ekstaasissa", vihaisen norsun "veri kiehuu", puhdistajalintu "on suunniltaan raivosta" tai kattohaikara yrittää pesälle palatessaan lepytellä puolisoaan oltuaan liian kauan poissa kotoa. Kapteeni Eko antaa Terolle ja Miralle runsaasti elämäntapaneuvoja. Kapteeni lennättää lapsia läpi värikkäiden sarjakuvaruutujen kertoen heille ympäristöongelmista ja niiden ratkaisutavoista. Suomen kartasto 123-126, Geologia, Maanmittaushallitus 1992. Seppo Leinonen): Kapteeni Eka ja tehtävä maapallolla, WSOY 1992. Aiheiden käsittelytapa ja niiden valinta on suurelta osin tässä päämäärässä onnistunutkin: eläinten parvi-, ravinnonhankintaja pakokäyttäytymistä, soidinta tai leikkiä pystyy varmasti jokainen lähiympäristössaan tarkkailemaan. Kapteeni Eko on suuri, värikäs sarjakuvakirja, jonka tarinassa pyritään vetoamaan nimenomaan nuoriin maan asukkaisiin. Desmond Morrisin uusin suomennettu teos onnistuu paitsi välittämään vanhaa ja uutta tietoa eläinten käyttäytymisestä myös esittämään asiansa elävästi ja kiinnostavasti. Vaikka ei lukeutuisikaan niihin, joille kaikenlaiset eläinten tunteet ovat vaarallista ja epätieteellistä inhimillistämistä, voivat Morrisin ilmaisut tuntua välillä häiritsevän värikkäiltä ja eläinten motiivit turhan itsekeskeisesti tulkituilta. Tekijä ottaa myös lyhyesti mutta selvästi kantaa monenlaisiin eläinten huvija hyötykäytön muotoihin, kuten kotieläinten tehokasvatukseen, eläinkokeisiin ja jopa koiratappeluihin. Mikäli kirjan avaa tarkoituksenaan löytää helppo ja nopea vastaus seepraongelmaan, varmasti pettyy. En pidä tarpeellisena niin laajaa kivilajien ja mineraalien esittelyä, kuin tässä kirjassa on, sillä niistä on useita kenttäkäyttöönkin sopivia oppaita tarjolla. Kirjansa lopuksi Morris esittää toivomuksen, että oppisimme tarkkailemaan eläimiä niiden itsensä vuoksi emmekä vain kehitelläksemme yhä tehokkaampia tapoja niiden hyödyntämiseksi. Kirjan 48 sivulla on paljon tietoa energiasta, autoista, jätteistä, ruuasta, eläinten ja alkuperäisluonnon suojelusta, ilmaston lämpenemisestä, otsonikerroksen ohenemisesta, väestönkasvusta sekä kestämättömästä ja kestävästä kehityksestä. Kirjan nimikappale on itse asiassa sen parhaita: ensin esitetään mielenkiintoinen ja tuttu ilmiö, jolle sitten etsitään vaihtoehtoisia selityksiä punniten niiden heikkoja ja vahvoja puolia. Nämä kirjat täydentävät hyvin toisiaan ja muodostavat yhdessä erinomaisen tietopaketin, joka on ollut yksi ensisijaisista tietolähteistä tehdessäni SuoSUOMEN LUONTO 10/92 51. Kirjan kuvitus on yltäkylläisen runsasta. Tosin Morrisin esimerkkien soveltaminen suomalaisiin oloihin vaatii välillä lukijalta ahkeraa mielikuvituksen käyttöä, sillä monet esimerkkilajit ovat meikäläisittäin aika eksoottisia ja tuntemattomia. Kirjasta löytyvät maapallon mitat ja rakenne, palloamme venyttelevät ja rutistelevat voimat sekä asemamme aurinkokunnassa. Desmond Morris (suom. Joissakin tapauksissa, esimerkiksi lintujen monimutkaista laulua pohdiskellessaan, tekijä on päätynyt varsin yksipuolisiin tulkintoihin. Juhani Kakkuri: Planeetta maa, Ursa 1991, 181 s. Eronen kertoo jääkausista, eniten viimeisimmästä, joka muotoili maamme kasvot, mutta myös maapallon kokemista lukuisista muista kylmistä kausista. Yksi näistä on kysymys seeprojen raidoista. .IOriATl-10:~ l'OHIUl"I' rl .l.lS NADLF.R KAPTEENIEKO ja tehtävä maapallölla Kapteeni Eko luottaa nuoriin Jonathan Porrit ja Ellis Nadler (suom. Ihanteellista voisi olla, että 46 KIRJOJA ainakin alle kymmenvuotiaat sulattelisivat kapteenin ekoantia yhdessä aikuisen kanssa; siinä oppivat molemmat, vaikkei kapteeni Eko paljon toivoa meihin aikuisiin laitakaan. Ritva Kupari Miksi seepralla on raidat. Hyvin värikäs kuvitus ja suuri sivukoko loivat levottoman ensivaikutelman minulle ja 14vuotiaalle kotilukijalleni, mutta 12-vuotias (sarjakuvia ahmiva) kotilukijani hyväksyi oitis niin tarinan kuin piirrosasunkin ja piti sitä selkeänä. Hän tarkastelee jääkausien vaikutusta kokonaisuutena, myös elävän luonnon kannalta. Kalle Taipale & Matti Saarnista: Tulivuorista jääkausiin, Suomen maankamaran kehitys, WSOY 1991, 416s. Kapteenin ekokone valitsee kaksi tavallista purkanjauhajaa, yhdeksänvuotiaan Teron ja 12-vuotiaan Miran, auttamaan kapteenia maapallon pelastamisessa. Kokonaisvaikutelma ei kuitenkaan ole saarnaava, sillä teksteissä ja kuvissa on kosolti leppoisaa huumoria tekstien osalta kiitos suomentajan, Seppo Leinosen, älynväläysten. Tekstiä on hyvinkin kirjan verran vaikka noin kuusikymmensivuinen vihkonen tuntuu "köykäisemmältä"; mutta sivut ovatkin sitten tavanomaista suuremmat, 32 x 49 senttiä. Morris muistuttaa heti kirjansa alkulehdillä, että eläinten käyttäytyminen on täynnä arvoituksia ja puoliksi ratkaistuja mysteereitä. Senkin tilan olisi voinut käyttää maankuoren kiinnostavien vaiheitten esittelyyn. Teksti on elävää: tässä kirjassa rutisee, suhisee ja paukkuu: manteret repeilevät, kivet poimuttuvat ja maa sylkee tulta ja tuhkaa; vuoret syntyvät, elävät ja kuolevat, aine kiertää. Suomen kartaston Geologiaosa esittelee kamaraamme 132 kartan ja 59 diagrammin voimin tukenaan vielä valokuvia, piirroksia, taulukoita. Morrisin tekstissä näkyy tekijän kunnioitus eläimiä kohtaan ja kyky ihmetellä niitä. Kotiraatini vanhimmainen arvioi, etteivät 14-vuotiaat ostaisi kirjaa, koska se on liian lapsellisen näköinen; kovin pienet eivät toisaalta ymmärtäisi sisältöä
Nokiakin osti ensin pois LM Ericsonin tietokonetuotannon, mutta joutui sen jälkeen isomman ICL:n ruuaksi . Myös kuvauspaikat olisivat kiinnostaneet lukijaa, nyt ne on mainittu satunnaisesti. Jos joku ihminen saakin työpaikan, taitaa hänkin muistuttaa jatkuvan koulutusstressin ja muun stressin vuoksi enemmän robottia kuin ihmistä. Kokemäenjoki oli vuosituhansien ajan myös tärkeä lohijoki, aina tämän vuosisadan ensimmäisille vuosikymmenille, jolloin joen keskijuoksun koskien patoaminen katkaisi vaelluskalojen tien. Työttömät maksoivat 1986 enemmän veroja kuin miljardiliikevaihdon pörssiyhtiöt, joiden tinki jäi alle sadan miljoonan. Valmunen, omakustanne, 1992, 120 s. Ojapelto syyttää poliitikkoja, ayliikettä, virkamiehiä, julkista sanaa totaalisesta nukahtamisesta teknologian lumivyörymäisen kehityksen suhteen ja on täysin oikeassa. Miten tässä näin kävi. Ulkoasun suunnitellut Heikki Laurila rytmittää Kaija Keskisen valitsemista valokuvista mieleenpainuvan kauniin ja elävän kokonaisuuden. Ja joen suu, niin kasvistoltaan kuin eläimistöltäänkin pohjoismaiden arvokkain jokisuisto." SE PO KERÄN EN Seppo Keräsen kuvat ovat taattua jälkeä, kauniita näkymiä kulttuurija luonnonmaisemista höystettynä yksityiskohdilla kasveista, eläimistä ja kalastuksesta. Vaikka hoito tepsisikin, niin potilas kuolee: teknologia syö työpaikat. Miten lapsellisia me olemmekaan olleet! Kukaan ei halunnut leimautua Kehruu-Jennyn vastusSUOMEN LUONTO 10/92 51. Eläkeläisetkin maksavat enemmän veroja kuin yritykset. Kalinaisen kieli on rikasta, ja hänen kirjoituksissaan on sopivasti tietoa ja tunnelmaa. men Luonnon maakuntasarjaa. Tekstit ovat lauserakenteiltaan yksinkertaisia ja helposti luettavia. Ari Ojapelto osoittaa kirjassaan, miten pahin on vielä edessä. KIRJOJA tajaksi. Sivun mittaiset pienet esseet johdattavat lukijan jokilaakson historiaan, kultuuriin ja luontoon. Nyt taistellaankin markkinaosuuksista, sillä markkinat itsessään eivät juurikaan kasva. Kokemäenjokea ei ole kuitenkaan vielä kokonaan nitistetty, paljon luontoa on vielä jäljellä. Seppo Keränen ja Pertti Kalinainen palauttavat kirjallaan Kokemäenjoen menetettyä mainetta. Valtion suonta isketään mennen tullen: ensin menevät kehitysmarkat, sitten työntekijöiden veromarkat, sitten työttömien tukimarkat ja lopuksi käy niin, ettei yritys ollut sittenkään tarpeeksi iso markkinaosuustaisteluun, vaan joku ulkomaalainen firma ostaa sen seisomaan. Robotit hoitavat koko homman. Se olisi ehdottomasti tarvittu, sillä nyt tuntemattoman on vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa seudusta. Toki päällekkäisyyksiäkin on: kukaan ei ole malttanut jättää esittelemättä vasta äsken selvitettyä kallioperustamme taivalta kolmen vuosimiljardin kuluessa pohjoiselta napapiiriltä eteläiselle ja takaisin. Pääpaino on ymmärrettävästi jokivarren parhailla puolilla, vetoomuksena luonnonja kulttuuriarvojen säilyttämisen tärkeydestä. Syvimmässä unessa on ollut verottaja, joka on kaikin tavoin kannustanut ihmistyön saneeraamiseen: koneesta ei mene sotu-maksuja, vaan siitä. saa poistoja tulosta pienentämään. Suomalaisten harvat voitot taitavat jäädä myös lyhytaikaisiksi. Jaakko Luoma Mainettaan parempi joki Seppo Keränen: Kokemäenjoki, kuvat Seppo Keränen, teksti Pertti Kalinainen, ulkoasu Pentti M. Aiheellinen kysymys varsinkin Suomessa, jossa on aivan poikkeuksellisella innolla vapautettu yritykset veroista ja maksuista. Seppo Vuokko Selko kirja luonnosta Pertti Rajata: Oma luontokirjani, Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 1992. Ari Ojapellon erinomainen kirja olisi vielä kaivannut "Mitä tämä kaikki tietää Suomen luonnolle" -lukua. Historia huokuu Kokemäenjokilaaksossa. Koko maapallo on liian pieni markkina-alue tälle tuotannolle, on eräs sarkastinen yritysjohtaja sanonut. Nahkiaisenpyyntiaukeamalla kammella varustetun tynnyrin käyttötarkoitus jäi myös mietityttämään. Korkeilla koroilla tapetaan parhaillaan pienyrittäjäkuntaa, jonka palveluja ei mikään huipputeknologia pysty korvaamaan. Jokainen aukeama pysäyttää toviksi tutkailemaan eläimiä, kasveja ja maisemia. Ojapelto kysyy, eikö tuotantolaitoksen pitäisi jotenkin hyödyttää sitä yhteisöä, jossa se toimintaansa harjoittaa. Kalinaisen nimi löytyy kuitenkin vasta kirjan alkusivuilta, miehen nimen olisi kyllä kehdannut laittaa kanteenkin. Nakkila, Ulvila, Kokemäki, Äetsä, Kiikka ja muut paikat jäävät nyt irrallisiksi nimiksi. Ojapellon kirja ilmestyi kolme vuotta sitten, mutta on ajankohtaisempi kuin koskaan: olemme nyt hänen pelkäämässään syöksykierteessä, jossa huipputeknologian turvin toisiaan syövät yritykset saneeraavat massoittain ihmisiä yhä maksukyvyttömämmän yhteiskunnan syliin. Toinen puute kirjassa ovat tarpeettoman askeettiset kuvatekstit. Ja ovathan jokivarressa Puurijärvi ja sen lähistöllä levittäytyvät valtaiset rahkasuot. Niistä saa perustietoja luonnosta ja pieniä harrastusvihjeitä. Kokemäenjoki on hyvä esimerkki siitä, miten valokuvaaja ja kirjoittaja voivat yhteistyössä puolustaa kotiseutunsa luontoa. Jorma Laurila 47. Oireellinen on MTK:n takinkääntö: entinen ulkomaalaisomistuksen vastustaja haluaakin myydä rannat juuri ulkomaalaisille. Myös maankohoamisen syihin ja vaikutuksiin joutuvat paneutumaan kaikki. Itseäni jäi askarruttamaan mm., että missä ovat Sumujen silta, Paratiisilaakso ja vanha kivikirkko, jossa naakat asustavat. Teollisuussaasteet lähettivät tympeän viestinsä myös alajuoksun kaloille. Kun paniikki lisääntyy, kaikki kelpaa: sellutehtaat, ydinvoimalat ja varmaan kohta jätteetkin. Sen todistaa Seppo Keräsen kuvateos, johon tekstit on kirjoittanut Pertti Kalinainen. Raunioilla tavataan. vsk. liris lappalainen Monokulttuuri uhkaa elinkeinoelämää Ari Ojapelto: lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä?, Tammi 1989, 290 s. Merkittävä osa kirjaa ovat Pertti Kalinaisen tekstit. Kalinainen kirjoittaa: "Paljon hienoja luonnonarvoja sisältyy Kokemäenjokivarressa yhä monin paikoin tavattaviin puolikultuurimaisemiin, paisteisiin harjuketoihin, kukkaloistossa ja ampiaisenpörinässä kylpeviin katajikkokumpareisiin, sudenkorentoja kihiseviin rantalaitumiin ja lehmihakoihin. Automaatio on kyllä edennyt sekä suunnittelussa, tuotannossa että kaupassa, mutta vasta kun nämä lohkot on integroitu kunnolla yhteen, alkaa todellinen Suuri Saneeraus. Merkit ovat jo selvät. Hyvät kuvateksti! olisivat lisänneet kuvien kiinnostavuutta ja antaneet lisää tietoa jokilaakson elämästä. Pari voimalaja tehdaskuvaa muistuttavat vain viitteenomaisesti joen pilatusta puolesta. Mutta ehkä pääoman on ensin lihotettava itsensä kuoliaaksi ennen kuin muutos voi alkaa. Kirjasta puuttuu kartta. Tuona vuonna palkansaajat maksoivat tuloja kunnallisveroa yhteensä 63 miljardia markkaa, yritykset vain 3,3 miljardia, josta valtion tuloveron osuus oli 1,7 miljardia. Kohtalokkainta lienee se, että älytön kilpailu tuhoaa ja karkottaa maasta juuri niitä voimavaroja, joiden avulla muutos järkevämpään yhteiskuntaan olisi voinut olla mahdollinen. Tilanne on lähinnä tragikoominen: valtio tukee laajasti yritysten teknologiainvestointeja, jotta yritykset säilyttäisivät kilpailukykynsä ja turvaisivat työpaikat. Ihminen saapui joen rantamille jo 7000 vuotta sitten, ja jokilaakso oli rautakautisen Suomen mahtikeskus ja tärkein kauppatie. Kirja sopii aikuisille, joilla on lukemisvaikeuksia, ja oikein hyvin myös lastenkirjaksi. Kokenut selkotekstien laatija Pertti Rajala on kirjoittanut ensimmäisen suomalaisen luontoselkokirjan
Viikonloppuisin seisoo liikennöitsij<;iiden linja-autoja satamäänn toimettomina. Tänä aikana lähtisi matkaan niin monta linja-autoa kuin niitä täyttyisi. Järjestelmän nimi voisi olla Marjalinjat. Kassila yrittäjäeläke Iäinen Lahti Lehtikuusi korvaa painekyllästetyn puun Myrkylliseksi todetuilla aineilla kyllästetyn ns. Pidämme mieluiten hyvät marjaja sienimaat omana tietonamme. kestopuun käyttö kosteissa käyttöpaikoissa ei ole ainoa vaihtoehto. ... Paavo J. Olisi mielekästä, jos mukana olisi marjakauppias, joka ostaisi marjat halukkailta myyjiltä. . Ketkä lähtisivät mukaan. Marjakarttoja tulisi olla tarjolla sopuhinnalla useista paikoista. Lehtikuusi on varsinkin syksyllä kaunis ruskan keltaamana. Nämä tutkitut raadot voitaisiin hyvin viedä metsään, jossa luonto ne hoitaa . Marpstajat olisivat varmasti kaikki vastuuntuntoisia kansalaisia, jotka pitävät huolta omasta k~nn~staan. Samalla muita alueella eläviä olentoja säästyy saaliiksi joutumiselta. Toissa ja viime kesä hyvmä marjakesinä antavat selkeän käsityksen siitä, miten suurest~ asiasta on kysymys. . Parhaista järjestelyistä voitaisiin palkita kuntakohtaisesti. Marja-astioiden tulisi olla kannellisia ja vuotamattomia. Pihapiirin läheisyyteen istuttamista on kuitenkin syytä tarkkaan harkita puun roskaisuuden vuoksi. Runsaasti pihkaa sisältävänä ja kovana puuna se voittaa ylivoimaisesti kotoiset puulajimme kuusen ja männyn. Hakkuumäärät olisivat mitättömän vähäiset, jotta valmistusprosessia esimerkiksi paperin raaka-aineeksi kannattaisi kehittää. Sen sijaan sahateollisuus voisi ostaa ja käyttää kaikki sahauskelpoiset lehtikuuset. Vähintään saman arvoinen on luonnon kyllästämä lehtikuusi. usein hämmästyttävän nopeasti. Sahatavaralla olisi varmasti taattu menekki kyllästetyn kestopuun vaihtoehtona. Parhaat katoavat muutamassa viikossa luineen päivineen (500 kiloa!). Nykyisen hintatason mukaan matkakustannukset voisivat olla vuorokaudessa noin 50 markkaa henkeä kohti. Luonnonkuvaajamme ovat tehneet uraauurtavaa työtä tällä "ruokinta-alalla". Paperiteollisuus ei ymmärrettävistä syistä ole kiinnostunut lehtikuusen käytöstä tavanomaisen tuotannon raaka-aineena. Ihmiset kuljetettaisiin marjapaikoille kaupungeista ja taajamista linja-autoilla. Nyt vain noin kymmenen prosenttia marjaja sienisadosta korjataan talteen. Järjestelmä olisi hyvä lisä maaseudun elämän virkistämiseksi. Maalaistalojen traktoreita korkealaitaisine peräkärryineen voitaisiin käyttää kuljettamaan marjastajia marjapysäkeiltä marjamaille ja takaisin sovitun aikataulun mukaisesti. Luonnonystävät voisivat sopia samanhenkisten maanomistajien kanssa ruokintapaikkojen sijoittamisesta. Merkittävä etu lehtikuusen käytössä on myös se, ettå valmistuksessa tulevien hukkapätkien tai käytöstä poistetun rakenteen polttamisessa ei ole ongelmia. Monet marjamatkat epäonnistuvat nykyisin, koska oikeita marjapaikkoja ei löydy. Poltossa ei synny myrkyllisiä kaasuja, kuten kestopuuta poltettaessa. Marjalinjoista t1edotettais11n kunnan virastojen kautta. Olisi eduksi, jos merkkilyhennykset olisivat yhtäläiset koko maassa. Eläinlääkäri avaa raadon taudin syyn selvittämiseksi ja jotteivat tarttuvat taudit tai systemaattiset hoitovirheet pääsisi leviämään. Vain nykyisillä aineilla painekyllästetyn männyn kesto yltää samaan kuin lehtikuusi. Tuskin yhtään haittatapausta lienee sattunut! Tarttuvaa tautia sairastava eläin tartuttaa karjassa liikkuessaan jo muut eläimet, ympäristönsä, tietyissä tapauksissa ihmisetkin ja voi levittää tartuntaa myytävissä tuotteissa kuten kenties näemme tullirajojen poistuttua. Kunnat järjestämään marjojen ja sienien keruuta Luonnonmarjojen ja sienien tarkempi talteenotto edellyttää järjestelmää, joka ulottuu samantyyppisenä koko valtakunnan alueelle. Se edistäisi myös suoramyyntiyhteyksiä tuottajalta kuluttajalle. Kalevi Virtanen Uudenmaan-Hämeen metsälautakunta Helsinki Terveet raadot luonnon lihansyöjille Luonnonvaraiset lihansyöjäeläimemme joutuvat pyydystämään ravinnokseen yhäti väheneviä muita luonnonvaraisia eläimiä. Olen saanut aikaan sen, että synnytyksessä kuolleet vasikat (steriilejä) viedä~n puunoksa_an ja viillellään auki; haudattaviksi jäävät vain luut. Jo satojen vuosien ajan on tiedetty lehtikuusen olevan erittäin kestävää lahoamista vastaan. tavalhsten työtätekevien lisäksi. Yh satavuot1a1den tutkimustulosten perusteella tiedetään lehtikuusen viihtyvän Suomessa erinomaisesti. Peruskartto1hm, 1 :20 000, merkittäisiin kuntaa hyvin tuntevia henkilöitä apuna käyttäen marja-alueet: P= puolukka, M= mustikka, V= vadelma L= lakka, S =sieni. Suuren asian vuoksi kannattaa aina luopua turhasta itsekkyydestä. Kun liittyminen EY:öön tuo mukanaan kaikkien kuolleiden kotieläinten "tarkastuspakon" tautivaarojen toteamiseksi, olisi hyvä hiljaisuudessa ottaa yhteyttä maatalousministeriö!! luontoystävällisiin johtohenkilöihin, muun muassa ylijohtaja Rolf Bergeriin tai esimerkiksi ylitarkastaja Pirkko Skutnabbiin lainsäädännöllisestä puolesta. He ovat il01sia, re1ppa1ta ja toisten sel!rassa viihtyviä ihmisiä, jotka ottavat mie~uu~min marjankin maasta kum taipuvat laman vietäviksi. Joka karjapitäjässä olisi näin tarjolla tuhansia kiloja hyvää lihaa paikallisille lihansyöjille. Yritteliäs liikennöitsijä voisi välittää marjoja suoraan marjanjalostamoonkin. Luonnon itsensä kyllästämän raaka-aineen saannin turvaamiseksi on järkevää alkaa kasvattaa lehtikuusta kotitarvemetsikköinä entistä useammassa viljelykohteessa. Jos retki kestäisi useita päiviä tai viikkoja, perustuisivat kustannukset sopimukseen. Maassamme kuolee karja-alueilla ehkä yksi lehmä jakahdesta viiteen sikaa viikossa useimmiten johonkin "mekaaniseen" onnettomuuteen; rationalisointi kun ei salli huolella seurata kotieläinten hyvinvointia. Lähtöajaksi voisi ilmoittaa esimerkiksi kello 7.00-9.00. Istutuspaikan pitää olla valoisa ja mitä ravinnerikkaampi kasvualusta sen nopeammin puu kasvaa. Marjastajat huolehtisivat itse 48 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA eväistään ja varusteistaan niin, että tulisivat sadeilmallakin toimeen metsässä. Suomalaiset ovat tunnetusti kateuteen taipuvaisia. Linja-i).utomatka saisi olla yhteen suuntaan 50-100 kilometriä. Painekyllästettyä mäntyä ei olisi koskaan tarvittu käyttää jos lehtikuusta oli~i ollut rii!t~västi saatavilla. Suomessa on noin 400 000 työtöntä, miljoona eläkeläistä, satojatuhansia koululaisia, turva paikanhakijoita jne. Onhan kysymyksessä koko kansan yhteinen, miljardien markkojen arvoinen asia. Muutaman kilometrin traktorireitille mahtuisi kymmenittäin marjastajia. Metsästyslakiin olisi saatava pykälä, jossa karhun, suden, ahman, ilveksen, ja muiden lihansyöjien ampuminen 150 metriä lähempää ruokintapaikkaa, haaskaa, on kielletty. Turistipysäkkien mukaisesti tulisi järjestää marjapysäkkejä matkareittien varteen sekä marja-asema lähtöja paluukohteeseen. vsk.. Raadon hautaaminen hapettomaan tilaan ja pohjavesiin on mielestäni tyhmempää kuin antaa sen kuivua hapekkaassa tilassa (poron lapa). Metsästäjäjärjestöille asiaa voisi perustella "hyötyriistan säästymisen" periaatteella. Sen oksat ovat tuoreinakin hyvin hauraat katkeilemaan vähänkin kovemmassa tuulessa, jolloin katkenneiden oksien keräys teettää työtä. Uskon, että yleiset tiedotusvälineet saattaisivat lämmetä asialle. Jos puoh miljoonaa poimijaa käyttäisi viisi päivää poimiakseen kutakin marjalajia, puolukoita, mustikoita, vadelmia ja lakkoja, 100 kiloa henkeä kohti sekä sieniä 1000 markan edestä, kokonaistuotto olisi jopa runsaat neljä miljardia markkaa. Itse olen syöttänyt kuutena vuotena saunani takana kuusi avaamaani lehmää. Nelikymmenvuotisen eläinlääkäriurani aikana olen päätynyt käsitykseen, että luonnonmukaisin ja jopa turvallinen tapa olisi kontrolloidu~ti syött~ä kuolleet, ei tarttuvia tautep SUOMEN LUONTO 10/92 51. Sitä toteuttaisivat pääasiallisesti kuntien eli~einoasiamiehet. Marjastajat oppisivat tuntemaan aikataulut
Björkstenin kaltaiset pioneerit tympääntyvät kotoisiin ruuhkaisiin kansallispuistoihimme ja etsivät yhä kauempaa uusia "koskemattomia erämaita". Leena Hytönen maat.metsät.yo. Inha valokuvannut on kieltämättä kulttuuriteko ja anti lukijoille arvokasta. Kirjoittaja kehui alueen puhtaista pintavesistä kirkkaaseen taivaaseen eikä unohtanut mainita paikan . Artikkelissa saattaa olla ky49. Luonnon etu on hyvällä kolmannella sijalla. Mutta kuinka käy erämaan ja luonnonrauhan, jota Björksten artikkelissaan ylisti'. En epäile etteikö uhanalaisia eliölajeja säästetä tällaisella rakennetulla kansallispuistolla. periaatteessa vastustettavat asiat saavat oikeutuksensa, jos vain "luonnon ystävät" siitä hyötyvät. Tähänkin suunniteltuun Paanajärven kansallispuistoon todennäköisesti ilmestyy hämähäkinverkkomainen polkuverkosto, autioja varaustupia kuin sieniä sateella, erämaakahvila, kalastuslupaputiikkeja, ohjesääntötauluja ja mahdollisesti kansallispuiston kylkeen hotelli ja hiihtokeskus. Laji on suunnilleen tammijäärän kokoinen. Samalla useat ihmiset kokevat luontoelämyksiä. Vaan ehkäpä Björksten ei olekaan mikään teiden vastustaja SUOMEN LUONTO 10/92 51. Ottaako Björksten myös vastuun artikkelinsa seurauksista. Jos jutun mahdollisesta yli 100 000 lukijasta vaikkapa 10 prosenttia saa samanlaisen mielihalun kuin minä käydä kokemassa Paanajärven luonnonkauneuden ja rauhan, tietäisi se 10 000 retkeilijän invaasiota ko. erämaahan. Hämmennyinpä niin paljon luontokuvaaja Fred Björkstenin kirjoituksesta Suomen Luonto lehdessä 7/92, että tämä vastinekin tulee paljon myöhässä. Havaintoja on viimeksi 30-luvulta Ruissalosta. Ainakaan hänen moraalinsa vastaista ei ollut huristella erämaassa telaketjuvetoisella ajoneuvolla. Samalla kenties voisimme oikaista teknisen voittokulun vinouttamaa luonnon tasapainoa koetun lajikehityksen mallin mukaiseksi. Mikä on oikeaa ja mikä väärää. Tammikukkajäärä (Strangalia attenuata) on luokiteltu jo Suomesta hävinneeksi. luonnonrauhaa ja erämaisuutta. Sen peitinsiivissä on kapeat, poikittain kaartuvat, rikinkeltaiset juovat. Eräretkeilyyn pätevät samat säännöt kuin luonnonvarojen ryöstökäyttöön yleensä. Se asustaa tammessa, jossa sen toukkakäytävät kulkevat ensin syvällä kuoren alla ja sitten painuvat puun sisustaan. Eli ainakin paikallinen elinkeinoelämä elpyy. ja olisi sallinut tien myös Jerisjärven asukkaille. Erämaa löydetään kuin jokin louhittava malmi, kulutetaan loppuun ja tuhoutuneen "erämaaelämyskaivoksen" tilalle etsitään uusi. vsk. K. Jutusta päätellen metsäautotien linjaaminen, autolla ajaminen, jopa taloudellinen kasvu ym. Harvennushakkuulla ja säästämällä haapa pönttöineen olisi pöllö todennäköisesti jatkanut pesimistä. Itä-Saksan hyönteisistä Helsinki Artikkelissanne Saksan villi luonto on idässä (SL 8/92) mainitaan Euroopan suurimmaksi hyönteiseksi tammijäärä. kantaneet kotieläimet luonnonvaraisille lihansyöjille. Ensimmäisen kerran luin tästä lehdestä, että metsäautotien tai yleensä tien ilmestyminen maastoon on hyvä asia. Syrjäseutujen asukkaat ja muut tavalliset tallaajat uhrautukoot. Lounaisimmassa Suomessa elävä tammijäärä (Plagionotus arcuatus) on 9-20 milliä pitkä, siro, mustanruskea kovakuoriainen. Hyvä asia tämä Paanajärvelle johtava tie on siksi, että se helpottaa Björkstenin ja hänen kaltaistensa "luonnon ystävien" pääsemistä tälle erämaiselle alueelle. Tämä Hartolan Yölinnun kylän Autionmäen koivuvaltainen metsä oli vuoden päästä avohakattu niin, että jäljellä oli pelkkä pönttö kannon nokassa. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA 1 ENNEN JÄLKEEN 1 Keväällä 1982 melko alas haapaan asetetussa pöntössä pesi viirupöllö onnistuneesti, kirjoittaa kuvaparin ottanut Juha Majala. Kuvien ottaminen paikalla, jossa sata vuotta aiemmin on Akseli Gallen-Kallela maalannut ja I. Kuvat olivat taidokkaita ja kirjoitus suorastaan mainospala käytännön järjestelyihin liittyvine vinkkeineen. Jos luonnonsuojeluväki ei ajaisi omaa etuaan, vaan luonnon etua, se tässäkin tapauksessa haluaisi estää metsäautotien rakentamisen ja perustaa alueelle luonnonpuiston, jossa kaikenlaisten kaksijalkaisten hiipparien liikkuminen estettäisiin. Seppo Haaranen ELL Siilinjärvi Miksi raiskasit Paanajärven Fred Björksten. Tämäkö on tavoite. Näistä löydöistä sitten tiedotetaan asiamukaisesti alan lehdissä ja pian kaikki retkeilijät voivat löytää paikan. Fred Björksten ei myöskään ole ilmeisesti niitä "luonnon ystäviä", jotka korottavat ääntään silloin kun esimerkiksi Lapin asukkaat liikkuvat kotiseudullaan moottorikelkoin, mönkijöin tai maastomoottoripyörin. Eikö tällainen tuntemattomien erämaiden mainostaminen yleisölle ole yhtä tuhoisaa luonnolle kuin esimerkiksi metsästys, jota ahkerasti arvostellaan tämänkin lehden sivuilla. Samoin päätös kansallispuiston rakentamisesta on hyödyllinen, ei teollisuudelle eikä maaja metsätaloudelle, mutta luonnonsuojelijoille ja matkailulle
Vesivoima energiana on maamme harvoja uusiutuvil\ luonnon energiavaroja, jolla on ollut ja on edelleen merkittävä asema sähköhuollossamme. Se on surullinen kohtalo kulkijalle hyvinvointi-Suomessa, jossa valtion virkamies lyö leiman kaatolupa-anomukseen." Myös Erkki Pulliainen antoi aikaisemmin lehdistölle lausuntoja väittäen, että ministeriö on myöntänyt jatkuvasti vuosittain 5-10 ahman kaato lupaa jopa niin, että ensin ammutaan ahma ja sitten soitetaan erämaapuhelimella ministeriöön ja saadaan kaato lupa. Nimistö on samankaltainen myös saksaksi. Toimistopäällikkö Seppo Mattila ministeriöstä vakuutti tiedusteluuni, ettei vuoden 1984 jälkeen ole myönnetty ahman kaatolupia yhtäkään kappaletta. Saukkotilastoja ei ole ollenkaan, sillä en ole kuullut kenenkään pyydystäneen niitä edes kalalammikoista, joista sen metsästys on sallittua. Kun aikaisemmin E. Jos lähinnä poromiehet vainoavat kotkia, ei niistä esitetä komeita tilastoja ylpeillen, päinvastoin häpeillen. Pohjoisen talvi on kylmä ja pimeä meistä riippumatta. Heikki Kiuru metsätalousinsinööri Artikkelissa tarkoitettiin sankarijäärää; pahoittelemme virhettä. ------------------------------------------, Vuotos on varastoallas, johon keväällä ohijuoksutettavat tulvavedet varastoidaan käytettäväksi seuraavana talvena sähköntuotantoon. Koska saukko on kuulemma tutkijoiden antamien tietojen mukaan pitkästä rauhoituksesta huolimatta harvinainen entisillä elinalueillaan meren rannikolla, osoittaa se, ettei metsästys ole ainoa saukon runsauteen vaikuttava tekijä. Suomen Luonnon palvelukortti Tilaan Suomen Luonto -lehden kaksitoista seuraavaa numeroa hintaan 250 mk (luonnonsuojeluliiton jäsenet)/ 290 mk (ei-jäsenet). Voin ilmoittaa, että saukon rauhoitus on tepsinyt niin, että täällä Ilomantsissa on sellainen saukkokanta, että vesistöjen varsilla samoaja tapaa tämän tästä saukon jäljet. Kemijoki Oy ei tee sähköä eikä Vuotosta itselleen, vaan kuluttajalle Vuotos vastaa 150 000 henkilön kotitaloussähkön tarvetta ja on säätösähkönä juuri sitä sähköä, jota kotitalouksissa käytetään. Ei mikään kunta komeile ainakaan kotkaja saukkotuloksillaan, koska molemmat lajit ovat olleet jo kauan rauhoitettuja. ti lastoihin tulee, on ne tehtävä, koska laki niin määrää. Lehdistö on niistä kiinnostunut ja julkaisee ne sen kummemmin komeilematta. Tämä on vain hieman kevyempi ja vähärasvaisempi vaihtoehto. Väite, jonka mukaan Kemijoki Oy rikastuisi puukaupoilla, ei voi pitää paikkaansa, sillä jokaisella maanomistajalla on vapaa oikeus myydä puunsa markkinahintaan kelle tahansa ostajalle yksityismetsälakia SUOMEN LUONTO 10/92 51. tappotuloksillaan MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA ja kehotti luonnonystäviä talousaartoon ko. Se on Euroopan kookkain kovakuoriainen. Sekannusta voi aiheuttaa sankarijäärän ruotsinkielinen nimi stora ekbocken, mikä olisi suomeksi käännettynä iso tammijäärä. Samassa numerossa Seppo Haaranen väitti joidenkin kuntien komeilevan kotka-, karhu-, saukkojne. Suuret leuat mukaan luettuna koiras voi kasvaa 80-milliseksi. Kaikki tähän mennessä tehdyt kaupat, joilla on jo ostettu allasal ueesta 97 59, 7 hehtaaria (43,5 prosenttia), on tehty vapaaehtoisin kaupoin myyjien aloitteesta ja keskihinta ylittää hyvin selvästi käyvät arvot. Mitä karhuym. Tammikukkajäärä on uusimman Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietinnön mukaan Suomessa erittäin uhanalainen, muttei siis kokonaan hävinnyt. ~.10 rnk:n po,timaksu Suomen Luonto/ Suomen luonnonsuojeluliitto PL 169 0151 Helsinki ------------------------------------------~ 50 Toimittaja arvostelee Kemijoki Oy:n maanhankintaa aliarvioimalla toisen osapuolen eli maanomistajan kyvyt hoitaa asioitaan ja vertaamalla maapohjan, puuston ja metsän hintoja mielivaltaisesti keskenään. V.Pekka Kinnunen Naarva Viili vinkki Kokemukseen perustuvaa lisätietoa artikkeliinne Viiliä ja jugurttia helposti ja halvalla (SL 8/92): kun lämmittää ensin kattilan kuumaksi ja lisää sitten siihen kaksi desiä kevytviiliä ja litran rasvatonta maitoa, sekoittaa (mielellään vispilällä) ja antaa seistä yön yli, viili onnistuu ihan yhtä hyvin. Haluan säästöti laajaksi , jolloin tilaushinta on 235 mk (jäsenet)/265 mk (ei-jäsenet) Haluan liittyä luonnonsuojeluliiton jäseneksi Muutan osoitettani O Peruutan tilaukseni Tilaaja/ tai vanl)a osoite SU K UNIMI J/\KEL UOSOITE POSTI NUMERO Uusi osoite ~ AKELUOSOITE 1 POSTI NUMERO ETUNIMI TOIMI PA IKK A TILAAJAN UMERO (OSOITELIPUKK EESTA) TOIMIPAIKK A 1 PUH. Toimitus Petri Karttimolle ja Seppo Haaraselle Tämän lehden numerossa 6/92 Petri Karttimo kirjoitti ahmasta mm.: "Rauhoitus ei ollut ehdoton turva, se vain muutti ahman metsästyksen luvanvaraiseksi ... Luonnon edellytykset ja kuluttajien tarpeet vain ovat menneet pahasti ristiin, kun vesi tulee talvella lumena kulutuksen ollessa suurimmillaan ja virtaa mereen jo kevät-kesällä, jolloin kuluttaja tarkenee ja näkeekin ilman sähkön apua. Pulliaiselta tiedusteltiin hänen tietojensa alkuperää, ei hän ottanut asiaan muuta kantaa kuin "Höpö, höpö höö! " Kysyn nyt Petri Karttimolta, kuka virkamies on antanut ahman kaatolupia, sillä tämä virkamies on ylittänyt toimivaltansa. kuntia vastaan. vsk.. Sekin on harvinaistunut vanhojen tammimetsien vähenemisen myötä. symys tammihärästä · eli tamminkaisesta (Lucanus cervus), ruotsiksi ekoxe. Toinen vaihtoehto on tammihärän kanssa samanlaisessa elinympäristössä asustava sankarijäärä (Cerambyx cerdo), joka voi kasvaa 50-milliseksi ja on Euroopan suurimpia jääriä. Pirjo Sonninen Kemijoki Oy ei rikastu puukaupoilla Numerossa 9/92 Suomen Luonto käsittelee Vuotoksen tekojärvihanketta ja Kemijoki Oy:n toimia tavalla, joka asenteellisuudessaan ei jätä mitään epäselväksi aivan kuin vesivoiman rakentaminen olisi itsetarkoitus ja Vuotos pakkomielle Kemijoki Oy:lle. Valitettava tosiasia on, että ahmoja salametsästetään, mutta nyt onkin kysymys kaatoluvista
Väite maakauppojen vapaaehtoisuudesta on suunnilleen yhtä tosi kuin sanoa, että muslimit poistuvat Serbian anneijan valtaamista bosnialaiskylistä vapaaehtoisesti. Kivinen väheksyy Kemijoki Oy:n puukaupoista saamia voittoja. Lisäksi hän paheksuu sitä, etten ole lähtenyt mukaan levittämään Kemijoki Oy:n ilosanomaa. Vesioikeudelle jättämässään hakemuksessa Kemijoki Oy on ilmoittanut Yuotokselta lunastettavan omaisuuden arvoksi vesilain mukaiset korotukset mukaan lukien 71,5 miljoonaa markkaa (hakemuksen liite 84, sivu 2). :'.:<'.:t.::, -1f:;, ~ '_;:;;Suomen Luonnon suojelu on yksinkertaista: Talleta Suomen Luonnon vuosikerrat tyylikkääseen, pahviseen kansioon. Lehtikuvan ketunkirpuksi nimeämä otus osoittautuikin syyhypunkiksi. Kokonaisuudessaan Yuotoksen kiinteistöhankintakustannuksiksi on arvioitu 140 Mmk, josta on jo käytetty 64,8 Mmk. Yuotoksen hintojen joka tapauksessa pitääkin ylittää käypä arvo, koska vesilaki nimenomaan edellyttää allasalueen maista 1,5-kertaista korvausta. Loput toimittajien artikkelissaan kaipaamat 1340 ha ovat vesialuetta. Jos Kemijoki Oy on ilmoittanut vesioikeudelle väärän kustannusarvion, virheestä vastaa SUOMEN LUONTO 10/92 51. vsk. Ruuhijärvi ja K. Selvyyden vuoksi kommentoin eräitä Kivisen väitteitä. Kukko-oja ovat olleet toimittajien kanssa eri linjoilla todetessaan vuonna 197 5 altaan luontoselvityksessä muun muassa, että Kokonaavan kaltaisia suoyhdistymiä esiintyy nykyisillä soidensuojelualueillakin. Monopoliostajalla on monopolihinnat, sekä maaettä puukaupoissa. Kivinenkään ei muuten kiistä, etteikö puustoa olisi ostettu alehintaan. Pertti Kivinen maat. Vuotoksen 23 800 ha:n alueesta on metsämaata noin puolet, josta avohakattuina tai taimikoina on 4 710 haja loput 4640 ha eri asteisia talousmetsiä. Kaikissa näkemissäni kauppakirjoissa puun hinnasta on laskettu paljousalennus, yleensä 40 prosenttia. Pahoittelemme, ettemme huomanneet virhettä ennen lehden painamista. 1 1 kpl mk 25,3 kpl mk 35,5 kpl mk 45,1 1 Allekirjoitus 1 1 Sukuja etunimi 1 Lähiosoite 1 Posti numero ja -toimipaikka 1 1 Voit tehdä tilauksesi tällä kortilla, puhel imitse tai telefaxilla 1 Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy L puh . Vuotoksella on toki energiataloudellinen vaihtoehto hiilija kaasuturpiinivoimalaitokset ja ympäristövaihtoehtona niiden fossiilisten polttoaineiden aiheuttamat happosateet ja ilmastomuutokset sekä lisäksi kalliimpi sähkö kumpi on kestävää kehitystä. Hyvin harvoissa tapauksissa on todistettu, että heidät olisi määrätty lähtemään. Tai kenties kuluttajasivujen vaippa-artikkeli tuleekin yhtäkkiä ajankohtaiseksi. Toimitus ·-.iili~ h"'f""""'_ tr. Mikä on käypä arvo, siitä voidaan aina keskustella. Saatat palata lukemaan maakuntasarjaa ensin kesän retkiä suunnitellessasi. Mikko Niskasaari Oikaisu Kirpunkokoinen, mutta kiusallinen virhe oli pujahtanut lehtemme viime numeroon sivulle 28. yhtiö. (90) 876 9100 _J telefax (90) 876 6150 ------51. Vuotoksen hinnat ovat olleet selvästi alle keskiarvon, mitä, huomattakoon, Kivinen ei kiistä. Normaalissa puukaupassa tällaisia alennuksia ei tunneta. Yhtään virhettä Vuotos-artikkelista hän ei osoita. Lähinnä hän paheksuu asiasta kertomista. Tai muistat luontoillan sivuilla käsitellyn juuri sellaista 'aarrematoa', joka tulee vastaan saunapolulla ensi kesänä. Toki maanomistajia ovat painostaneet ja harhauttaneet myymään halvalla monet muutkin altaan puuhamiehet. Maapohjan osuus tästä on ilman korotuksia 14 miljoonaa. Artikkelissani vertasin yhtiön Vuotoksen maista maksamia hintoja Lapissa metsämaasta keskimäärin maksettuihin. Kansiosta ei tietoa tarvitse kauan hakea! I Luontopuoti I 1 1 1 Tilaan Suomen Luonnon pahvisia säilytyskansioita! 1 Lasku seuraa lähetyksen mukana, ja hinnat sisältävät postija pakkauskulut. Jostain se pakko vain syntyy. Tämä yksistään kertoo, ettei myyntitilanne ole normaali. maisteri toimitusjohtaja Kemijoki Oy Toimitusjohtaja Pertti Kivisen vastine sisältää pääasiassa yleistä Yuotos-hankkeen ylistystä. Alueen soista suurin on lähes kokonaan yhtiön omistuksessa oleva Kokonaapa, jonka ainutlaatuisuudesta R. noudattaen. Kemijoki Oy on esiintynyt erittäin aktiivisena maanostajana. ja metsät. Kemijoki Oy:n ja Veitsiluoto Oy:n välisen sopimuksen tähden se ei voi ollakaan. Puustoa on 6600 ha:n kitumaat mukaanluettuna noin 350 000 kuutiometriä ja vuosituotto noin 10-13 000 kuutiometriä, jonka Veitsiluoto Oy:n Kemijärven tehtaat käyttävät kahdeksassa päivässä. Kun lunastettavaa maata on kaikkiaan 13 850 hehtaaria (hakemuksen liitteen 16 mukaan), yhtiö on hinnoitellut maan keskihinnaksi Vuotoksella 1000 mk/hehtaari. Jos Kemijoki Oy on arvioinut omaisuuden arvon 100 prosenttia pieleen, on yhtiön esittämiin laskelmiin suhtauduttava entistäkin kriittisemmin. Kivinen kylläkin ilmoittaa, että Vuotoksen alueiden "keskihinta ylittää selvästi käyvät arvot"
Lisäk52 / si on mahdollista, että varis pyrkii ruokapaikalleen salaa lokeilta välttyäkseen joutumasta takaa-ajetuksi ja saadakseen perkuujätteet itselleen nehän kelpaavat myös lokeille. Siipiä sillä ei ole, joten ulkonäkö on aikuisenakin toukkaMesikämmen ei ole voinut vastustaa kiusausta, vaan on tutkinut perinpohjin mehiläispönttöjen sisällön viljelijän harmiksi. Myrkytys on tällöin tehtävä koko talossa yhtaikaa ja mieluummin kahteen kertaan. Siltikin seuraavana keväänä voi luonnosta tai naapuritaloista tulla uusia kiusankappaleita. Sokeritoukat eivät juuri kiipeile keittiön hyllyköissä jauhoja pöllyttelemässä; näissä puuhissa tapaa pienten perhosten, varsinkin jauhokoisan, toukkia sekä eräitä kovakuoriaisia, esimerkiksi riisihäröjä. Miksi varikset vainoavat haukkoja. Häätäessään tunkeilijat pois pesiensä läheisyydestä ne tekevät saman palveluksen naapureilleen. Kaarnan alla elämiseen ovat monet hyönteislajit sopeutuneet, useimmat ovat kovakuoriaisia ja muurahaisia. V ariksia syövistä linnuista tunnetuimmat ovat kanahaukka ja huuhkaja. Mäyrä saattaa repiä irti kaarnaa, mutta noin suuresta savotasta se ei selviä edes yhdessä kesässä; tämä oli mitä ilmeisimmin saatu kerralla parilla työrupeamalla aikaan. vsk.. Parin vuoden takaisella hakkuuaukealla on sadoista kannoista revitty kaarnat ja paiskittu ympäristöön. Miksi varis ajaa haukkaa. Monet lajit oppivat tuntemaan toistensa ahdisteluäänet ja tietävät, milloin vaara vaanii lähistöllä. Varsinaisiin myrkytyksiin lienee syytä vain runsaina esiintyvien, mattoja ja vaatteita syövien turkiskuoriaisten tuhojen estämiseksi. Työn jälki kertoo, etteivät asialla ole olleet vähäväkiset. Varikset reagoivat kaikkein voimakkaimmin juuri niiden ilmestymiseen. Ilkka Teräs Kuka kiskoo kaarnoja. Hallituksen toiset jäsenet haluaisivat taloyhtiön kaikkien asuntojen myrkytyksen, mutta itse epäilen, että myrkytyksestä on enemmän haittaa kuin sokeritoukista. Olen usein nähnyt varisparven ajavan haukkaa. Minkälainen tuholainen sokeritoukka on. Mitä suurempi lokkiyhdyskunta on, sen tehokkaammin se houkuttelee muita lintuja lähelleen pesimään. Olen asunto-osakeyhtiön hallituksessa. Miksi varis saa lentomatkalleen saattueen. Se liikkuu öisin, mutta joskus siitä voi nähdä vilahduksen sytyttäessään valon pimeään kylpyhuoneeseen. Arvatenkin lokit pesivät mökkirannan lähellä. Asunnoista tavattuja hyönteisiä määrittävät eläinmuseoiden työntekijät, joilta voi kysyä myös myrkytyksen tarpeellisuudesta; asiantuntija-apua antavat lisäksi Metsäntutkimuslaitos ja Maatalouden tutkimuskeskuksen tuhoeläinosasto. Lentävä varis on vaara lokkien pesille, sillä lokit tietävät variksen olevan munarosvo, joka on hätistettävä pois pesän läheisyydestä. Varis saa aivan rauhassa syödä kalanperkeitä mökkirannassa, mutta heti kun se lähtee lentoon, lokit lähtevät ajamaan sitä ja saattavat sen metsänreunaan, minkä jälkeen lokit P.alailevat kotirannalleen. Eläimen pintaa peittävät pienet helposti irtoavat suomut. Karhu on etsinyt hyönteisiä sekä näiden munia ja toukkia. SUOMEN LUONTO 10/92 51. Joskus sokeritoukat ovat esiintyneet tuholaisina varastoissa, mutta kotioloissa niitä ei suurin joukoin tapaa. Syövätkö haukat variksia. Sokeritoukka on runsaan sentin mittainen hopeankiiltoinen hyönteinen, jonka etupäässä ovat pitkät tuntosarvet ja takapäässä kolme peräsukasta. Petolintua ahdisteleva lintu on turvassa tämän hyökkäyksiltä. Myrkytys pelkästään sokeritoukkien takia tuntuu hätävarjelun liioittelulta; yksinkertaisempaa on pitää kylpyhuone siistinä, jolloin yksilömäärä pysyy alhaisena. Tähän lokkien käyttäytymiseen perustuu se, että monet vesilinn\)t ja kahlaajat hakeutuvat mielellään lokkiyhdyskuntiin pesimään. KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Sokeritoukka on yleinen, mutta harmiton kylpyhuoneen asukki. Lokit eivät ilmeisesti pesi aivan mökkirannassa, jos ne sallivat variksen laskeutua kalanperkuujätteiden luo. Minkä eläimen työtä se on ollut, ja miksi eläin on kiskonut kaarnoja. Jauhoihin pesiytyneistä tuholaisista pääsee eroon heittämällä saastuneet jauhot pois ja pitämällä puhtaantuntuiset jauhot jonkin aikaa pakastimessa, jolloin mahdolliset kuokkavieraat kuol_i;vat. Mikään muu eläin ei tuollaisiin tuloksiin pääse kuin karhu. Sokeritoukan tapaa asunnoista tavallisimmin kylpyhuoneista, joissa on sille riittävästi kosteutta. Sokeritoukkien ei myöskään tiedetä levittävän tauteja. Samalla lintu ilmoittaa lajitovereilleen saalistajan sijainnin, sillä ahdisteluun liittyy aina erityisiä ääniä. Sokeriin viittaava nimi johtuu korostuneesta uskomuksesta eläimen makeannälkään, mutta ne syövät tapettiliimaakin mieluummin kuin sokeria. Petolinnun on tällöin turha yrittää napata saalista. mainen. Eräissä asunnoissa on ollut sokeritoukkia, ja joku on löytänyt jauhoistakin hyönteisiä. Seppo Vuo/anto Kannattaako sokeritoukkia myrkyttää. Monet linnut ahdistelevat petolintuja, muitakin kuin omaa lajiaan syöviä. Ajettuaan variksen mielestään riittävän kauas lokit tuntevat pesiensä olevan turvassa. Tavallisimmin sokeritoukat syövät kosteisiin paikkoihin kertynyttä eloperäistä jätettä, esimerkiksi kosteaa paperia, jota ne löytävät kylpyhuoneista viemäriaukon tienoilta. Mistä saa määritetyksi talossa tavatut hyönteiset ja tietoa myrkytyksen tarpeellisuudesta
Tällaisessa tapauksessa on kysymys asuntopulasta, sillä ei tiainen pesästään ilman tappelua luovu. Matalemmalle se siirtyy lisääntymisvaiheessa. Tasainen lämpö herättää sen vähitellen, jolloin sen vedenotto käynnistyy. Sen sijaan jo hautova tiainen hyvin harvoin antaa siepon häätää itsensä. Joulukuusi on kuin jättimäinen leikkokukka ja sen mu_kaisesti sitä on hoidettavakin, jos haluaa kuusen säilyvän vihreänä ja kenties kukkivankin. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00100 HELSINKI Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. vaikutusta kuusen kasvuun tai keväiseen kukintaan: tietty määrä lämpimiä päiviä saa kuusen kukkimaan. Kaikkialla merialueillamme elävä kilkki on pohjaeläin, joka viettää suuren osan ajastaan pohjalietteeseen kaivau·tuneena. Uhkana on liian kuiva huoneilma: kuusi ei pysty imemään niin paljon vettä, kuin kasvuun pyrkivät silmut tarvitsisivat. Vanha kansa tarjosi selitykseksi kaatoaikaa: kuusi piti kaataa kuun kierron tietyssä vaiheessa, esimerkiksi viikko uuden kuun jälkeen, jotteivät neulaset karisisi. Verkoista ne kulkeutuvat joskus silakkalaatikon "mausteeksi". Ne, kuten toisinaan rakkolevissä elävät sukulaisensa leväsiiratkin, siirtyvät paikasta toiseen myös uimalla ravintoa etsiessään. Kilkit uiskentelevat usein verkkoihin silakoita syömään. Usein silakat ovat ihan pilalle syötyjä, vaikka verkot ovat useita metrejä pohjan yläpuolella. Mutta kun karhun muskeleissa majailee "yhdeksän miehen voima", niin kelpaa niitä käytellä. Kuolleet kalat ja muut raadot sekä erilaiset pohjaeläimet ovat kilkkien ravintoa. Jos kaikki sujuu hyvin, kuusi alkaa loppiaisen tienoilla kasvattaa vihreätä kerkkää ja ylimpien oksien kärkiin puhkeaa punaisia emikukintoja ja alemmas keltaisia, pölyavia hedekukintoja. Seppo Vuokko 53. Ilmeisesti kirjosieppo on vallannut tiaisen pesän kesken muninnan. Niistä tietysti saa eläinvalkuaisen lisäksi hunajaa ja arvatenkin myös äkäisiä pistoja. Viime vuosina karhut ovat muutamilla seuduilla käyneet rosvoretkillä mehiläispesillä. Kilkki lisääntyy ympäri vuoden, mutta sikiötaskussaan Kilkit eivät pysyttele pohjalla jatkuvasti, sillä niitä saadaan usein pintaja välivesitrooleista, ja niitä löytyy saaliskaloja jyrsimästä pohjasta irti lasketuissa verkoissa. Oliko toinen lintu kylmästi häätänyt pesän aikaisemman asukkaan ja tehnyt oman pesänsä sen munien päälle. Kirjosieppo vain yleensä vetää sinnikkyydellään pisimmän korren. Parhaimmillaankin siirto kuivaan ja parikymmenasteiseen huoneilmaan kesken rauhaisan talviunen on kuuselle järkyttävä kokemus ja ankara stressi. Mistä johtuu, että toiset kuuset kukkivat sisään tuotuina, jotkut jo ennen vuoden vaihdetta, toiset loppiaisen tienoilla. Seppo Vuo/anto Kilkki syö silakat verkoista Kilkkihän on pohjaeläin. Vapaassa vedessä uivia kilkkejä voi joutua myös pintatroolisaaliiden sekaan tai kovilla tuulilla aaltojen kantamina rannoille. Tilannetta voi helpottaa sumuttamalla kuusta kerran, pari päivässä. Näin saadaan tuore imupinta, joka ottaa hyvin vettä. Siten kilkit löytävät tiensä pintaja pohjaverkkoihin tarttuneita kaloja syömään. Tietysti karhu saa tällaista ravintoa paljon vähemmällä vaivalla kaivamalla kekomuurahaisten pesiä, ja tätä se harrastaakin etenkin syksyn lähestyessä. Jos ulkona on parinkymmenen asteen pakkanen, ja kuusi tuodaan siitä suoraan sisälle, muutos on jo liian raju: neulaset kuolevat ja karisevat, vaikka kuusta hoitaisi miten. oman pesänsä munien päälle. Jos kirjosieppo saapuu muuttomatkalta silloin kun tiainen ei vielä haudo, se saattaa valloittaa tämän pesän ja yksinkertaisesti rakentaa SUOMEN LUONTO 10/92 51. Ainakin aluksi riittää pelkkä vesi, vaikka jotkut lisäävätkin veteen aspiriinia, sokeria tai kasviravinteita. Harri Dahlström Miten saa kuusen kukkimaan. Jalkaan asetettaessa on hyvä hiukan lyhentää kuusen tyveä. Useimmilla kotoisilla kasveilla on "talviuni" tai horros, joka estää niiden lähtemisen ennenaikaiseen kasvuun syksyn lämpiminä jaksoina. Miksei sitten jokainen kuusi kuki. Ilkka Koivisto Pesät päällekkäin Kun syksyllä puhdistin linnunpönttöjä, eräässä pöntössä oli tyhjän pesän alla toinen pesä, jossa oli viisi kirjavaa, pientä munaa. Jalassa pitää olla koko ajan vettä, sillä kerrankin kuivahtaessaan kuusi vetäisee putkiloihinsa ilmaa, joka estää veden kulun. Kuusi nukkuu yhä talviuntaan, kun se tuodaan sisälle. Niiden lentoaukkojen halkaisija sa1s1 vaihdella 30 millin molemmin puolin (28-35 mm), jolloin sinitiainen valitsee pienimmän lentoaukon, talitiainen suurimman ja kirjosieppo keskimmäisen. vsk. Miten se joutuu pintaverkkoon. Pienet kirjavat munat kuuluvat jollekin tiaiselle; niiden munien määrä usein nousee toiselle kymmenelle. munia kantavia naaraita tavataan runsaimmin syksyllä. Asuntopulan helpottamiseksi olisi ripustettava hieman enemmän pönttöjä toistensa läheisyyteen. Tässä vaiheessa veteen lisätyistä ravinteista voi olla hyötyä. Kuun kierrolla ei kuitenkaan ole. Hyvässä kuusen jalassa on suurehko vesitila. Joulukuusi kukkii, jos se on selvinnyt hengissä tarvittavan odotusajan heräämisestä kukintaan. Naapuri sanoi pystyvänsä jo kuusta ottaessaan sanomaan, kukkiiko se sisällä vai ei
Se on voimassa kaikkialla maailmassa. Käytä jäsenetusi hyödyksesi ja turvaa tulevat matkasi jo tänään! • • EURO-matkavakuutus 1) POHJOIA-YHTIÖT Turvaa matkasija postita yhteyskorttisi jo tänään! )8J Haluan käyttää jäsenetuni hyödykseni. J ärjestömarkkinointi / Katja Moilanen Lapinmäentie 1 VASTAUS LÄHETYS Sopimus 00300 /4 00003 HELSINKI. Lähettäkää minulle Jatkuvan SuperEuron liittymisaineisto sekä vakuutusehdot mahdollisimman pian. KUN KOHTALO PUUTTUU PELIIN. Käytä jäsenetusi ja liity ryhmäsi neuvottelemaan edulliseen Jatkuvaan SuperEuroon. H yvinkin suunnitellulla matkalla saattaa tapahtua mitä tahansa. Miksi et varautuisi etukäteen. Nimi ________________ _ Osoite ________________ _ Postitoimipaikka ____________ _ Puhelin työ _____ _ koti ______ _ POHJOLA.YHTIÖT Euroo ppalainen maksaa postimaksun . Kuulun _________ liittoon/järjestöön. Täytä ja postita oheinen yhteyskortti. Lähetämme sinulle Jatkuvan SuperEuron liittymismateriaalin sekä vakuutusehdot. Niin kotimaassa kuin ulkomaillakin
Mm! Ryhdy Luonnon ääneksi! Liity nyt Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi! Jäsenyytesi on luonnon etu: Jäsenyytesi on myös oma etusi: Luonnonsuojeluliitto on Luonnon ääni: se vaikuttaa toiminnallaan viranomaisiin, päättäjiin ja kansalaismielipiteeseen. Osoite: ... Mainitse täi0000 3 HELSINKI 1 1 1 1 1 1 1 1 1 löin, että olet jo Suomen Luonto -lehden tilaaja. Luonnonsuojeluliiton jäsenenä olet mukana vaikuttamassa! luonnonystivän taskukalenteri on uutuus, jonka mukana luonnontapahtu• mat kulkevat mukanasi ympäri vuoden. ...................................... Saat tiedot Luonnonsuojeluliiton kursseista, leireistä ja luonnonharrastusviikoista, ja voit osallistua niille jäsenhintaan. vuoden 1993 huhtikuun Nuukuusviikolla! • sisältää tärkeimpien luonnonsuojelujlrjestöjen osoitteet ja puhelinnumerot Luonnonystävän taskukalenterin myynti• hinta Luontopuodeissa on 50 markkaa . Puhelinnro: .............................. ................... Luonnonsuojeluliiton jäsenenä saat tietoa: Saat kymmenen kertaa vuodessa Luonnonsuojelija-lehden, joka kertoo ajankohtaisista ympäristöasioista ja Luonnonsuojeluliiton toiminnasta. Liittyessäsi Luonnonsuojeluliiton jäseneksi nyt saat lahjaksi Luonnonystävän taskukalenterin r, g,c -----------~ PALVELUKORTTI 1 1 1 1 1 1 1 1 Liityn Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi ja saan Luonnonsuojelijalehden vuosikerran sekä muihin jäsenetuihin oikeuttavan jäsenkortin maksettuani jäsenmaksun 100 mk minulle pian lähetettävällä pankkisiirtolomakkeella. . Se tekee aloitteita ja ottaa kantaa ajankohtaisiin ympäristökysymyksiin. ......................................................................... Vuoden 1993 kalenteri • esittelee pilivyrisiwillaan maakuntiemme nimikkolinnut, -kasvit ja -ki· vilajit kuvin ja tekstein • antaa artikkel'isiwillaan hyödyllistä tietoa mm. Jäsenmaksustani puolet tulee suoraan asuinseutuni luonnonsuojeluyhdistyksen ja -piirin toimintaan. Luonnonsuojeluliitto valistaa: se julkaisee lehtiä, oppaita ja esitteitä ja järjestää koulutustoimintaa. .... Olet myös oman asuinseutusi luonnonsuojeluyhdistyksen jäsen saat yhdistyksen tiedotteet ja mahdollisen lehden. Lisäksi mm. Haluan ilmoittaa jäseniksi myös seuraavat perheenjäsenet (perhejäsenmaksu O mk). voit tilata Suomen Luonnon jäsenhintaan (alennus vuositilauksesta 2 5 mk), saat 10 %:n alennuksen Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n tuotteista ja voit yöpyä retkeilymajoissa jäsenhintaan. Luonnonsuojeluliiton toiminnan tuloksena on saatu suojelluksi uhanalaisia lajeja ja alueita, on uudistettu ympäristölainsäädäntöä, rajoitettu saastepäästöjä, saatu kierrätys alulle ja saatu kansalaiset kiinnostumaan vastuullisesta kuluttamisesta. Syntymävuosi: ........ Nimi: .................................................... .. .. Posti numero ja -toimipaikka: ............................................................. . _J ..__ ____________ _. Suomen luonnonsuojeluliitto ry maksaa posti· maksun Suomen luonnonsuojeluliitto ry PL 169 VASTAUSLÄHETYS Sopimus00l 50/1 Jos et halua leikellä lehteäsi, voit lähettää samat tiedot postitse. villivihannesten käytöstä, luontomme tulokaslajeista, siilinsuojelusta, siitepölyn esiintymisestä ja ikkunalautaviljelystä • antaa tiivistetyt perustiedot ja ohjeet kompostoinnista kompos• tointi on teemana mm. ..... ...............
5/20 Kuntien ympäristönsuojelutyö romuttumassa 10/5 Kymmenesosa Suomen lajeista uhanalaisia 7/16 Lintujen ja perhosten saaret 3/22 Luonnon linnake (Suomenlinna) 3/21 Luonnonsuojeluliitto arvosteli EY:n tavoitteita 4/5 Luonnonsuojeluliitto saa maata Vuotokselta 8/5 Luonnonsuojeluliitto sai oman maaseutukampanjan 10/5 Maisemointi ei ole pikkutyllin ja törmäpääskyn mieleen 9/7 Matkalla EY:hyn. 5/12 Pieni selviytymistarina (peltomyyrä) 2/ 14 Pohjantikka tarvitsee ikikuusikkonsa 7/32 Pörinää ampiaiskesässä 5/28 Rastaiden mustalammas (räkättirastas) 8/16 Rasva pitää linnun lennossa 7/9 Rivo-kissa sai harvinaisen vieraan 5/6 Ruokit kuolevat mystisesti Suomenlahdella 5/5 Räpyläjalkojen keväthuumaa 4/28 Salomaiden lyllertäjä (ahma) 6/26 Sinisorsa ja metsä jänis metsästystilastojen johdossa Suomen kalastuspolitiikka ajaa lohen 6/6 sukupuuttoon 9/34 Suomi ratkaisee Itämeren lohen kohtalon 8/7 Talven valkea vilistäjä (lumikko) 10/18 Tupsutoukkakehrääjiä runsaasti liikkeellä 8/9 Turvaa siilin syksy 7/9 Varpunen pienoinen... 4/6 Rannoista säästyvät vain rippeet. Suomen Luonto 1992 Pääkirjoitukset Kenellä on puhtaat paperit. 9/2 Isänmaanystäviä ja maanpettureita 10/2 Esseet, kolumnit ja kulttuuri Euroemämaan irvokkuus 3/20 Helsingin Sanomat ja ympäristö 1/17 Ihminen ja luonto 10/11 Kun kasvuhumalasta tuli kohmelo 4/7 Kyyttöjä, kissoja, kauriita 4/27 Metsämietteitä 1/35 Mitä on kohtuus. 10/8 Maasta kiinni 7/10 Metsästäjät pyrkivät eroon lyijystä 7/ 11 Myrkyllistä aikaa 8/ 1 O Neuvova puhelin kotkan asialla 7/ 11 Ollapa lampaan nahoissa 1/8 Paperiteollisuus hamuaa joutsenia 8/ 11 Poimi minut 4/8 Puukiukaan päästöjä voi vähentää 10/9 Runsaudenruukku 7/11 Solmi työsuhde pyörään 3/ 1 O Sähkökiukaat testiin! 10/9 Sähköä on helppo säästää kotonakin 9/9 Sähköä säästävä loistelamppu on ongelmajäte 9/9 Taas pääsee mattopyykille 4/9 Toimitus nipistää viidenneksen sähkönkulutuksestaan 9/8 Turhaa häikäisyä 3/11 Turhat kääreet pois 2/ 1 O Viiliä ja jogurttia helposti ja halvalla 8/11 Ympäristökuplia puhki 3/11 Liikenne Endurolla ekokuntaan 3/9 KHO tyrmäsi Oulujärven ylitystien 1/7 Luontoa et voi ohittaa 3/8, 5/7 Pysäyttääkö järki Suomen turhirnman tien. 9/10 Rantaviivan valtakunta (Varsinais-Suomi) 10/27 Rantojen rauha rikkuu 4/20 Riita kaatoi lintutomin 1/5 Saimaan Viesti souti Pihlajavedelle 56 kansallispuistoa 7 /7 Siikalahdelle halutaan todellista rauhaa 2/6 Suojelupolitiikkaa ei syytä muuttaa 6/24 Suolakankaan suojelussa osavoitto 8/7 Suomi sai ensimmäisen biosfäärialueensa 10/4 Turun lehdot vaarassa 1/4 Uhanalaistilanne synkentyi 3/4 Uusi laki vaatii muistamaan ympäristön 7 /4 Voi raukkoja rantoja! 6/45 Yhtyneet rahastaa rantojensuojeluohjelmalla 8/6 Ympäristönsuojelu luo työpaikkoja 9/7 Ympäristön tila huononee 5/5 Eläimet Amiraali! vierailulla Harjusinisiiven siirtoa kokeillaan Isot kissat luotisateessa (ilves) Kalan voi palauttaa elementtiinsä Kamerat turvaavat Pirkanmaan huuhkajia Karhujen häät Kaste paljastaa hämähäkinseitin 8/9 6/6 2/9 6/5 3/5 4/24 vaara piilee seitissä 7 /8 Kesän keltainen julistaja (kuhankeittäjä) 5/16 Kirje saimaannorppa Viktorille 4/10 Kukapa kiurulle pahaa tahtoisi 2/16 Kultasiivet kaipaavat kukkaketoja 6/30 Kuuma karhusyksy Kainuussa 9/6 Kuusikon viheltelijä (pyy) 1/14 Lintujen ja perhosten saaret (Suomenlinna)3/22 Maatiaiset takaisin! 7/18 Metsälampien pitkäkoipi (metsäviklo) 4/22 Mitähän se siili tahtoo ... 9/18 Omavaraisuuden puolesta 8/15 Pahoinvointia, Max Jakobson 2/19 Saksa käy jätteiden kimppuun 5/31 Setonin tarinat elävät 10/32 Suuruudenhulluutta 10/3 7 Tarvitseeko luonto jokamiestä. 10/14 Vienalaisia vieraita (lokit) 2/8 80 vuotta lintujen rengastusta Suomessa 10/6 Energia Energiankulutus ja liikenne vähenevät Suomessa 8/5 EY:n vero mullistaisi Suomen energiapolitiikan 1/6 Hesariin kuluneella energialla keittäisit pari kiloa perunoita 1/26 Keittämällä vai jauhamalla. 10/4 Suomen maaperä vaarassa joka kolmas järvi voi menettää arvokalansa 8/4 Talvi yksi vuosisadan leudoimmista 3/6 Ympäristöministeriö vie uskottavuuden ilmansuojelulailta 2/6 Jätteet, myrkyt ja kierrätys Ekovessalle ekoluottoa 2/7 Joka viidennen syövän syy on ympäristössä 6/7 Katastrofiryhmä pelastamaan eläimiä öljyonnettomuuksilta 9/5 Kierrätyksen taitaja 1/18 Kun pakastin käy kuumana 7 /7 Kysy ekoneuvoa 10/10 Polttolaitos hiipui 1/4 Puolet jätteistä talteen lajittelulla 4/6 Päästöistä ei päästä hiertämälläkään 1/30 Ruokojuurakko puhdistaa jätevedet 9/4 Suomi-tuotteen kääntöpuoli 1/28 Uusiomassa viedään käsistä 1/3 1 Ympäristömyrkkyjen tutkijoille ympäristöfinlandia rodokokki syö myrkkyä 5/7 Kasvit ja sienet Ahvenanmaan maakuntakukka 1/55 Etelä-Suomen naavat ja lupot elpymässä 8/24 Historia kukkii valleilla (Suomenlinna)3/24 Järviruoko valtaa ulkosaaret 6/43 Kiitos ja ylistys sammalille 9/20 Metsän syli on sieniä täynnä 7/28 Murenevaa kauneutta Uäkälät) 8/ 18 Omenia viljelemään 2/6 Pihlajalla hyvä marjasato 7/8 Tuhkasta nousee kaunotar (huhtakurjenpolvi) 5/18 Tymiä poimimaan vasta lokakuussa 7/8 Ukonhattulehdossa 5/26 Vu_oden puu: Harmaaleppä ei ole roskapuu 3/14 Yh sata uhanalaista lajia 8/23 Kuluttajan valinnat Anna vastaiskusi valaanpyynnille 6/9 Hinta ratkaisee bensiinin valinnassa 8/11 Hukkawateista kiinni 3/ 11 Hyvä vesi hyväilee 6/8 Kala kaunistaa 5/9 Kasvisuute vaihtoi kevyempään 2/10 Korvasienen lumoissa 4/9 Kulutustavaroita yhä enemmän 2/11 Kysyvä ei tieltä eksy energia-asioissakaan 9/9 Liisa ja kalannahka 5/8 Luomulampaita kaupungissa 1 /9 Löylyä vai lämpösäteilyä. 4/34 Pelataan energiaa 2/5 Puuenergiaa talousmetsiä siistimällä 8/6 Puulla puhdasta energiaa 4/34 Sähköä riittää ilman uutta ydinvoirnalaakin 7/12 Tutkijat ja metsäteollisuus eri mieltä säästömahdollisuuksista 1/27 Vieras uraanin alkulähteiltä 8/6 Ydinsulku 35 haluaa ydinvoiman vastustajat esiin 8/6 Ilmasto ja ilmansuojelu Hävittäjien hinta 4/32 Kohti ohenevaa taivaankantta 3/28 Lapin ilmansaasteet yksissä kansissa 1/7 Pitkästä piipusta pelastus Harjavallassa. 1/2 Leutojen talvien suma ei ole sattumaa 2/2 Peukaloisen retki Eurooppaan 3/2 Töpseli seinään ja Suomi nousuun. vsk.. 4/4 Vähennä vauhtia maantiellä liikkuu myös eläimiä 3/9 Ympäristöministeriö tyrmää Kehä U:n 9/4 SUOMEN LUONTO 1092 51. 4/5 Ministerit valmiit hukuttamaan muuttohaukat 6/4 Moottorit ulvovat erämaassa 2/28 Niitty, aho, kaskimaa odottavat hoitajaa 9/30 Pulskasantiaisen jäljillä 7 /14 Rakennetaanko Raikuun kanava. 7 /6 Tielaitosta ei lama huoleta 3/8 Tiesuolaus pohjavesialueilla lopetettava 2/5 Vievätkö kiskot linnunlaulun. 8/2 Suomen Luonto sadantuhannen kerhoon 8/3 Vesioikeus: vonkamies, ajopuu vai uppotukki. 1/24 Kuuskoski liittyi Vuotoksen vastustajiin 5/4 Millaisen Suomen haluamme. 4/2 Suojeluohjelmat murenevat ilman rahaa 5/2 Vuotos-hanke haisee 5/3 Rion hengen rienausta 6/2 Suhteetonta mourunaa leijonasta 6/3 Turha tie tuhoaa 7/2 Saavatko erämaametsät huokaista helpotuksesta. 3/31 Tuhannen megawatin kysymys 7/23 Yiisas ja kaikkitietävä Bryssel 6/33 Oljyinen viesti (Marja Kanervo) 5/ 10 Kotimaan luonto ja ympäristönsuojelu Alkuperäisen luonnon suojelu Asukkaana suojelukohteessa 3/26 Biodiversiteettisopimus vasta paperilla 9/36 Budjetin leikkaukset kylmäävät luonnonsuojelijoita 8/5 Erakko-Jallun kodista ekomuseoksi 4/18 Halvalla menee (Vuotos) 9/ 12 Jerisjärven luontoaktivisteille vahingonkorvausvaateita 2/4 Keskusta yritti turmella luontoa 9/6 Ketoja kannattaa vaalia 9/32 Kivistä rikkautta (Etelä-Pohjanmaa) 6/41 Koitajokea uhkaa "kehitys" 10/34 Koivusuo myrskyn kourissa 7 /8 Kulttuuriväki Vuotosta vastaan 9/5 Kun kansallispuistoa ei tullutkaan ..
5/46 Suppilovahveron matkijat 7/48 Valkeat mansikat 4/55 Kalat Kala kuivalla maalla Kampeloita järvessä Kilkki syö silakat verkoista Liikaa särkiä. 2/48 Mikä heinä viinaa ryydittämään. (tsetse) 5/39 Thames viemäristä lohijoeksi 7/40 Tshernobylin laskeumasta kilpirauhassairauksia 8/45 Yhä yksipuolisempaan maailmaan 9/24 Luonnonharrastus ja luonnonsuojeluaate En ole bambipoliitikko (Pietikäinen) 1/12 Kuvaruudun eläimet kiinnostavat 4/44 Linnunlaulu vie mennessään 3/16 Luonnonmuonaa kuusen alla 8/8 Merikotka antoi väkevän herätyksen 5/45 Opastuskeskuksia pohjoiseen 3/7 Puhuminen ei ole tekemistä -vai onko. 10/38 Karjalan rajametsiä hakataan jo luonnonarvot ovat tutkimatta 2/40 Katseet kääntyvät Rioon 1/39 Katto haikaran kohtalonhetket 10/44 Kehitysapua kompostin voimalla 8/44 Kevät syöksyy Varangiin 3/32 Komin metsiä louhitaan 1/41 Kozlodoy: ydinsähköä romukasojen keskeltä 2/41 Kun valas saapui festivaaleille 8/46 Länsiapu uhkaa Viron raakkuja 8/46 Maa murenee jalkojemme alta 5/32 Maapalloa metsittämään 2/39 Mannerjäätikkö sulaa vesi nousee! 7/41 Muuttokyyhkyn uskomaton tarina 7/38 Nepalin naiset saivat paremman sirpin 9/38 Norjassa kelpaa retkeillä 3/37 Norsunluuta ikkunassa 10/45 Paanajärvi 7/34 Pula vedestä voi johtaa sotaan PohjoisAfrikassa 5/38 Punapuut nujertuvat 3/36 Rion ympäristökokous oli vasta alku 10/12 Riosta töitä 6/12 Riutuva manner (Australia) 4/38 Ruijan rajapuistossa jäkäliköt hohtavat kuin lumi 1/36 Ruotsin hirvien kuolemantanssi 9/42 Ruskohiilen merkitsemä maa (Saksa) 8/42 Saksan villi luonto on idässä 8/38 Sellafieldin plutoniumlaitos jälleen brittiotsikoissa 10/44 Suomalainen metsätalous etenee Uralille 10/42 SUOMEN LUONTO 10/92 51. Miksi varis ajaa haukkaa. 10/52 Kastemato aistii valon 6/57 Keossa on imua 5/46 Kotisirkka käy lemmikistäkin 7 /49 Lihanpunainen talvitoukka 1/48 Ravut kasvavat hyvin väljissä oloissa 6/57 Simpukat viihtyvät puhtaissa vesissä 6/56 Talvinen korento 1/48 Traktori päihitti sittiäisen 5/46 Akämiä ohdakkeissa 8/57 Kirja-arvostelut Adler, Adam : Ökotricks und Bioschwindel 1/44 Andersson, Benny: Linnut laulavat, 90 linnun äänet 3/42 Brown, Lester R.: Maailman tila 1992 2/45 Eronen, Matti: Jääkausien jäljillä 10/46 Furman, Eeva: Saariston luonto 5/42 Gogol, Nikolai: Uraaniruletti 1/45 Goodall, Jane: Simpanssien valtakunta 5/43 Hakalisto, Sirkka: Kasviharrastajan opas 1/44 Harbard, Chris: Kauneimmat laululinnut 6/54 Hario, Martti: Veneilijän luonto-opas 5/42 Hautala, Hannu: Kesäyö 6/55 Hutri, Kirsi: Kotiloja simpukkaharrastajan opas 1/44 Hyönteisoppaat 5/43 ltiökasvioppaat 8/52 Jälki oppaat 9/47 Järvinen, Antero: Linnut liitävi sanoja 2/44 Kakkuri, Juhani: Planeetta maa 3/43,10/46 Kalaoppaat 5/43 Kasvi oppaat 6/54 Keränen, Seppo: Kokemäenjoki 10/47 King, Alexander : Ihmiskunnan vallankumous, Rooman klubin työvaliokunnan raportti 5/42 Koivisto, flkka: Eläimiä Suomen luonnossa 4/49 Kranz, Peter: Löytöretki luontoon 2/45 Kulturlandskapet. Yhteispesintä johtuu asuntopulasta Matelijatja sammakkoeläimet 4/55 4/54 10/53 3/44 1/49 9/49 8/56 5/47 8/57 8/56 4/54 7/49 3/45 8/56 10/52 9/48 2/49 10/53 3/44 3/45 2/49 1/48 5/47 Syksyiset nuijapäät eivät elä talven yli 7/48 Vaskitsa pudotti häntänsä 9/48 Nisäkkäät Kissa kehrää, leijona karjuu Kuka kiskoo kaarnoja. Maaja kallioperä Arvet tunturissa Erämaasta pelloksi Pirunpesiä etsimään! Maakunnat tutuiksi Etelä-Pohjanmaa Etelä-Savo Koillismaa Metsä-Lappi Varsinais-Suomi Metsät 6/28 10/30 7/24 6/34 4/12 8/26 2/20 10/20 Aarniometsien kohtalo ratkeaa syksyllä 7/5 Aihkimetsät katoavat 2/26 Keloa tuotetaan mekaanisesti 10/7 Kirves yhä paras lääke kansallismetsille 3/6 Läänin verran epäonnistumisia (ojitus) 6/10 Metsä 2000 jyrää vanhoissa urissa 3/12 Metsätalous leimaa luontoamme 1/19 Neljännes suojelumetsistä UK-puistossa 6/5 On aika nähdä metsä puilta 1/20 Paperiteollisuuden kasvun vuodet Suomessa ohi 1/33 Sellu ei kuulu Lappiin 3/5 Uhatut aarniometsät on säästettävä 1/10 Vanhojen metsien suojeluohjelma valmisteilla 5/4 Valo ja avaruus Arvoituksellinen aurinkokunta 2/30 Eurointoilijat viemässä meiltä valon 2/4 Tähdissä on tulevaisuus 2/30 Vedet Metsäojia tukitaan Kuhmossa 1/7 Pilaako Pyhäjärven vedenotto Aurajoen. 5/6 Urpo Häyrinen 12.3.1937-28.2.1992 3/41 Uusi ajattelu rientää luonnon avuksi 8/12 Villa Elfvikiin on tungosta 8/8 Vuoden äiti vie lapset luontoon 5/6 Ylös, ulos ja polulle! 3/48 Ympäristöasiaa tuutin täydeltä 3/40 Kysy luonnosta Kasvit ja sienet Itkevän sienen talo (lattiasieni) 9/49 Kaivurin kaveri (osmankäämi) 4/54 Lehdokkia voi auttaa lisääntymään 6/56 Lehtikuusen lisääntymisvaikeudet 3/44 Maahikkaan mukulat 8/56 Miksi istutustaimi häviää luonnontaimelle. Paukamia muikuissa Linnut Joutsenten taisto Kanahaukka marjastaa Kauransyöjät kateissa Koivun mahla maistuu käpytikalle Kurjet osaavat säästää energiaa Linnut laulavat pesimäalueillaan Miksi sorsat jäävät. 3/42 Lappalainen, Iiris (toim.): Toimittajan toinen luonto, näkökulmia ympäristöjournalismiin 5/42 Lasten luontokirjat 8/53 Leinonen, Antti: Ahma 9/46 Lepistö, Arto: Energiansäästöprojekti 7/45 Lintuoppaat 4/50 Lounamaa, Niilo: Suomen kasvit 7/45 Lumijälkiopas 2/45 Mini-Star-planisfääri _ 2/45 Morris, Desmond: Miksi seepra11a on raidat. 10/47 Okko, Sari: Euroopan yhteisön ympäristöpolitiikka alueellisena ympäristöongelmien ratkaisijana 5/42 Panu, Jonna: Seurantalon piha luontopihaksi 3/42 Phillips, Roger: Suuri sienikirja 6/54 Porritt, Jonathon: Kapteeni Eko ja tehtävä maapallolla Rajala, Pertti: Oma luontokirjani Rautamäki, Maija: Maakunnallinen 10/46 10/47 maisemanselvitys. Varsinais-Suomi 3/42 Santalahti, Päivi (toim.): Auto, terveys ja ympäristö 2/44 Sarmela, Matti: Rakennemuutos tulevaisuuteen. Mikä ihmeen kivikala. Onko sääksen pesä tuhottu. 1/48 Miten saa kuusen kukkimaan. Faktahäfte. Pesät päällekkäin Punatulkkujen katoamistemppu Sisilisko puussa (isolepinkäinen) Tikkako tyhmä. Ympäristön tila Suomessa 7/45 Voimaa koskesta Suomen vesivoiman rakentamisen vaiheita 4/49 57. 10/46 Nisäkäsoppaat 3/42 Nordström, Henrik: Gräs 4/49 Ojapelto, Ari: Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä. 3/7 Vesi tai teilee jääpuikot 2/8 Virrassa vilisten, koskessa kolisten 8/34 Vuotoksen allas rehevöittäisi Kemijärven 4/6 Ulkomaiden luonto ja ympäristönsuojelu Alkuperäiskansoista oppia 6/25 Barentsinmeri kaipaa suojelua 1/40 Harvinaista kirtlandinkerttulia suojellaan pesäloiselta 1/40 Jäätalvi petti hallit 3/18 Kansanedustajille ekotase 3/36 Karistaako Saksan joulupuu neulasensa. Mitä punalakkeja lintulaudalla. Mistä ui miekkasärki. Tilhet humalassa. Suomalaistason katalysaattoreille Ruotsissa haittavero 8/45 Suomella painoa valaspolitiikassa 5/38 Suurvalaille lisää hengähdysaikaa 6/46 Taivaisiin kurkottavaa kauneutta 2/34 Tappaako vai eikö tappaa. vsk. 10/53 Mitä ovat puutarhan vihreät piparkakut. Mitä yhdentymisestäon tiedettävä. 2/ 12 Toinen vetreä viisikymppinen 3/5 Torild Brander 1.8.1904-1.5.1992 5/49 Turistina metson soitimelle. 1/45 Wahlström, Erik. 4/49 Sienioppaat 7/46 Singer, Detlef Pihapiirin lintuja talvilintujen tunnistaminen ja oikea ruokinta 8/52 Suomen kartasto 123-126, Geologia 10/46 Taipale, Kalle: Tulivuoristajääkausiin 10/46 Taivalsaari, Eero: Eurooppa 1992. Luudalla herkuttelija Oravien pettuleipä Salaperäinen karamellien lajittelija Saukko ei ole kranttu Simpukoita laiturilla Totuus piikkipallosta Vesipäästäinen on peto kokoisekseen 7/48 10/52 2/48 9/48 1/49 3/44 2/48 6/56 4/54 Selkärangattomat eläimet Ampiaiset maankaivussa 6/57 Hyödylliset koivet (!ukki) 2/48 Kannattaako sokeri toukkia myrkyttää
1 D 5. But what it lacks in lakes Varsinais-Suomi more than makes up för in islands at sea. The pian has been cloaked in secrecy. There are over 6,600 of these with a surface area of at least one hectare, and an even larger contingent of smaller islands. Lappi Maakuntakatu 18, 96200 Rovaniemi puh. 11 A, 00150 Helsinki puh. Currents rise and fall in rhythm with falling rain and the melting of snow, as there are few lakes in VarsinaisSuomi to act as regulators. Rivers and streams have eroded deep valleys through the clay. The northern part of Varsinais-Suomi has a clay soi! which has now been almost entirely exploited by agriculture. (90) 642 88 1, 1.1.93 alk.228 081 telefax (90) 622 1815,1.1.93 alk. Tallbergink. Varsinais-Suomi oak woods, open fields and the boundless Archipelago Sea by Antti Halkka, Jaakko Heinonen and Seppo Vuokko Suomen Luonto 51(10): 2031 Finland's southwestern corner, with its archipelago, förms the province known as Varsinais-Suomi. More recent history is exemplified by numerous manors now surrounded by lovely oak woods (a great rarity in a country mainly too cold för the species ). lts commissioner, the Russian ministry of the economy, has not discussed any of the details even with other ministries, let alone with nature conservation organisations. On the other hand, he had to stress that the master pian is the property of the commissioner and its details may thus not be disclosed without pennission from the Minister. The area 's bedrock is of great age, having förmed almost two billion years ago. Planner Matti Kärkkäinen of Jaakko Pöyry Oy reported that the Finnish company had asked the Russian Minister of the economy to be as frank and open as possible while the pian was in course of preparation. The industry has already demanded the acquisition of new western förest harvesting technology, despite the fact that, according to Jaakko Pöyry's experts, the Master Pian contains recommendations för the adoption of more labourintensive förest harvesting. Most of the Archipelago Sea lies in the province. Covering a staggering 7,000 km, the Pechoro-llych reserve has föund its way on to Unesco 's biosphere protection programme. As the Baltic is a brackish water sea, the archipelago is inhabited by both sait and fresh water spec1es. (90) 642 88 1 Satu Hentula-Nieminen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Matti Salimäki, puh. sihteeri Heli Saarikoski, kompostointisihteeri Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Susanna Huhtala , toimistosil1teeri Elli Koski, kierrätysneuvoja Tiina Aalto, toimistoapulainen Mirja Jumpponen, tallentaja Mervi Taskinen, tallentaja Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Liisa Leskinen, opintosihteeri, OKopintokeskus, Mariankatu 12, 00 170 Helsinki, puh. Symptoms of this tendency are already apparent. (981) 3115 828 Me,ja Ylönen Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4, 33200 Tampere puh. (90) 876 9100 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUVA-ARKJSTO Nervanderinkan, 11 , 00100 Helsinki puh. 15 A 23 00/00 Helsinki, Finland Fax: +358 0446 914 förest area. Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIM ISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00 150 Helsinki puh. This area comprises two-thirds of Europe 's boreal förests. Nature conservationists and scientists in both Russia and Finland are interested in the master pian, since this kind of strategy has generally included proposals för new production plants and the penetration of a dense network of logging roads into hitherto untouched förest areas. lt seems likely that the fate of Europe 's last extensive boreal förest wilderness areas is now lying on the table of the Finnish consultants. 22808200 Ma-pe klo 8.30-16.15, kesällä klo 8.3015.30 Esko Joutsamo, pääsihteeri Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Poutanen , tiedotussihteeri Ulla Ahonen, toimittaja Ta,ja Ketola, järjestösihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Marjukka Kulmanen, energiasihteeri Pelleri Saaria, liikennesihteeri Pirkko Elomaa-Vahteristo, koulutussihteeri Tuula Varis, kans.väl.sihteeri Pirjo-Riitta Oinaala, lakias. (90) 694 7899 58 SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Finnish Forest management master pian extends to the Urals byAnne Brax Suomen Luonto 51(10):42-43 At the end of 1992 the Finnish förest consultancy firm Jaakko Pöyry Oy will have completed a förest management master pian covering the whole of Russia 's boreal coniferous förest zone, from Karelia to the Urals. lt appears that the area has been populated continually from the Stone Age up to the present time and it is here too that the Finnish language in its main förms has almost certainly developed. vsk.. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Satu Huttunen (pj.), (98 1) 553 1527, Veikko Aalo, Matti Haavisto, Timo Hokkanen, Teuvo Niemelä, Markku Nironen, Esteri Ohenoja, Pekka Peura, Lasse Porsanger, Taisto Rantala, Petri Seppälä, Taija Sippel, Pentti Thuneberg ALUESIHTEER.IT Varsinais-Suomi ja Satakunta Läntinen Rantakatu 4951 20100 Turku puh. Varsinais-Suomi is an ancient agricultural region. The oak and the other species associated with this tree are commoner in Varsinais-Suomi than anywhere else in the country. The total shoreline amounts to 12,000 km enough to stretch to Califörnia. The förest management master pian för the St Petersburg, Karelia, Kom, Archangel, Kirova, Penn, Vologda and Novgorod regions is the first of its kind; no föreign company has ever beföre been pennitted to pian Russia 's industrial development and the use of her förest resources. (90) 876 9100, Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa puh. A good deal of rainbow trout farming goes on in the area. Conservationist Alexei Grigoriev from the Socio-Ecological Union, who visited Finland this October, demanded that the Finnish consultants keep in touch with environmental protection organisations in Russia. The great-grested grebe nesting among the islands is a fresh water species, whereas the breeding eider and razorbill are true sea birds. In the outer archipelago even the fish are a hotch-potch, fresh water roach mingling with marine salmon and Baltic herring. !n fact the provinvce does little för Finland's reputation as 'the land of thousands of lakes'. (92 1)30 1 141 Anne Raunio Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90 100 Oulu pub. (931) 131 3 17 Harri Helin Saimaan alue Katari inantori 6 53900 Lappeenranta puh. Although förests covered by the pian have in places been very heavily logged, large areas of wilderness förest remain in the northeastern part of the region. He feels that there is a danger of the Russian wood processing industry selecting from the pian which has also a nature conservation angle only the aspects beneficial to industry. Today the rock in many places is exposed, both in the archipelago and on the cultivated land dominating the province. Russia 's wood processing industry is endeavouring, with the assistance of Finns, to resolve its problems, which include inefficiency, over-mechanisation, outdated production plants and at !east by Nordic standards inadequate förest harvesting. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-UITTO ry. (960) 311 550 Tuula Leskelä Uusimaa Perämiehenk. krs., 00 180 Helsinki puh. Translated by Leigh Plester SUOMEN LUONTO 10/92 51. (953) 17 358 Raija Aura, vs. There are not many protected areas. Up to a few centuries ago the then eater-logged soi! supported dense spruce förests where movement was extremely difficult. However, the few exceptions are outstanding examples: the Republic of Kom contains among other things Europe's largest untouched coniferous SUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Runebergink
VllKA.5El::l-J .. PUU HU .. . HAHA •. NOIN PUI--IUU "TULEVA POLIITIKKO/ .. "EKSY IN VARMP.AN" H0\-10,. " LUULIN OLEVA.Nl OMASSA 1-11::TSÄSSÄ" . .' VIITSITKO ,Ullt>. HIH\\-11/ E"TTÄ MUA NYPPII TOLLASET NIPOl!AJAT/ .. ~---------------__.G. HERRA'::>YAt-<1 SAA NYT LUVAN I-IÅIPYÄ VAIKKA KUUSEN OSTOON., t-11NPs AION V/>..Hb..."TA LATIIAT.' KUTEN KAIKKI TIEDÄMME, SUOMI UHKAA HUKKUA. ei C' > I 1 :, ., · ~ .~ 't ______ _. APUA .' .. JOS VAIKKA 5A,H.Al51 VAA.TIEISIIN ,ARTTi.AMAAN JOKlA KUUSENiAPAINE:: N Lt-.HIME'TSl5TÄ ... MINKÄ.U>,l'?EN JOULUKUUSEN SÄ KUVITTELET SATASELLA SA/>..VAS?.' t<OVA TYYPPI / .. ÄIJÄ KYTTÄS ' OIKEIN EITÄ PAASI~>' NYLKEHÄAN VIATTOMIA OHIKULKIJOnA.'. POLIISI.(' PIDETÄ.A.N KÖ VÄHÄN HA.USKP.A~ . KRÖHc:5H/ .. SEON VARASiE"ITU.' .. N\\NPÄVEL\/OLUSUUTEMME KUNNON l<AN':.Al.AISINA ON .SALTAMME HIEHAN HELPOlTA TU\<ALA.KSI KÄYNYITJ.. 1 01 KUUSIPUU~f)~ HA .. JAAHP.../ S .. HA JÄRKKÄSIN SULlE KOLMENSADAN JOUlUKvtUS,EN SATASELLA./ SIBELIUK.SE..LLE VOISI EHKÄ KEl~SIÄ PARE-MPAAKIN l<ÄY TTOÄ .. ILAt,;.)NETI HIHI .. HAHP...HA.' HAHA • .''TÄSSÄ PP...RI SATAA JOS 1ÄMÄ JÄÄ SITIEN TÄHÄN ", .• t-lA HAHP..
keh ityskokou huolimatta ei pidä masen paremman tulevaisuuden puolesta on Vaikka lama kurjistaakin monien elämää ja valtion menoissa on säästettävä, asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen: meillä on vaikeinakin aikoina varaa suojella luontoamme; se on aina sijoitus tulevaisuuteen . Onhan luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen maailman tärkein asia. Suomen Luonto toivottaa lukijoilleen lumista Joulua ja luonnontaloudellisesti kestävämpää vuotta 1993!