z L.L..J 6 :) CJ) Rikkooko huoltoura Lemmenjoen maiseman. lrton umero 33 mk von Wright: Taloudellinen kasvu ei paranna elämäämme Metsästäj i 11 ä liian kova kiire hallijahtiin
... .. .. .. ............ Kehitetäänkö pyydyksiä vai ammutaanko halleja. 10 Kysy ekoneuvoa ............................................................ . vsk.. Ti/a11shi1111at Vuoden määräaikaistilaus ( 12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 300 mk. . . .................................... Halkaistaanko Lemmenjoen kansallispuisto huoltotiellä. .. 58 Maailman eläintarhoja: Duisburgin eläintarha ......................................... ............................................. 36 Kaikenlaisia kaaleja kasvaa jo kotimaassakin moneen makuun. 22 Harmaahylkeet käyvät samoilla apajilla kalastajien kanssa. . ... .. 2 = = Kotimaasta ............................................... 54 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. 47 Kiljoja ....... ........................................... . (90) 228 082 10 ja 228 08224. . //111oitus111yy111i Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. . 228 08214 Toimiuajat Ull a Ahonen, 228 08202 Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku l'anttu (ulkoasu) Värierottelut Offset-Kopio Oy Pai11opaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. ............. Summaries of the Main Articles .......................... Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Ministeriö tukee laitonta kauppaa .. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovunaa tilausja suoramarkk inointi tarkoi I uksiin. 14 Onko ihminen luontoa vai ei. (90) 228 08 1 telefax: (90) 228 08 200 Päätoi111i11aja Jorma Laurila, 228 0821 7 Toimit11ssihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari. . . . Kansikuva: Talvea odottavat Saariselän tunturit on kuvannut Matti Mela . Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuoden määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. .. 33 sässä sivuilla 38-43. lrtonumero 33 markkaa. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. (90) 227 1 967 telefax: (90) 227 1 421 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti. . 12 Sano se ääneen ...................... ....... 25 :§ §: , Elintasomme on pakko laskea ............................. . Vihreä jättiläinen .................................................... 4 Kuluttajan valinnat ........................................................ ................................. Kestotilaus 270 mk. .. ... ....... ...... Lue sivuilta 26-28. 26 j i '----~ -----' Kevät kohtaa syksyn .............................................. ......................... ........... 44 Mielipiteitä, keskustelua ............................... Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateem isen ki,jakaupan myymälöissä. Harvenevatko hallit jälleen. 29 Oselotin ja tutkijoiden jäljillä Amazonasin sademetMuikku tulee takaisin ............................................ Käyllämällemme painopaperille on myönnelly pohjoismainen ympäristömerkki . ................ . 50 Kysy luonnosta ..................... .... 13 Mitä luonto on. ... 16 Nyt on oikea aika suunnitella ahdistavaa retkeä maaseudulle älä jätä angstimatkaa kokematta! Akateemikko, filosofi' Georg Henrik von Wright pitää eläKallis ura kullan luo .............................................. .. Lumimaan ihmeistä sivuilla 29-32. Jääleinikki on karaistunut tuntureiden kaunistus , joka voi kasvaa lumen allakin. ...... .. z -~ ::) V) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. .. ........ ... Selkälokki pesii teollisuushallin katolla.............. 34 Kotimaista ruokaa: Kaali on vaativa viljeltävä .................................... .. .......... 18 mäntapaamme kestämällömänä. Kestotilaus uudistuu til ausjaksoinain automaanisesti kunnes haluat keskeyllää sen. . . Marrasmatkalle. 38 Ulkomailta ................................................................. Kirjoituksia Lapista sivuilla J 8-2 1 ja 29-32. .... Puolen vuoden määräaikaistilaus 170 mk. . .. . 59 SUOMEN LUONTO 10/95 54
Esimerkiksi lampurit saavat menettämistään eläimistä valtiolta korvauksen, ja valtion varoilla voidaan rahoittaa myös laitumien aitaamista petoalueilla. On ikävää jos esimerkiksi marjaretki jää pelon takia tekemättä. Osa ihmisistä pelkää petoja, vaikkei siihen perusteita olekaan. Sudella on oltava oikeus elää muuallakin kuin eläintarhassa. Moni seikka viittaa kuitenkin siihen, että tässä tapauksessa oli kyse hätävarjelun liioittelusta. Petojen tekemät vahingot eivät ! kuitenkaan oikeuta niiden hävittämiseen. liman itärajan takaa tuituttua täydennystä ne olisivat luultavasti hävinneet tyystin maastamme. Muualta maailmasta on esimerkkejä, että petojen kanssa voidaan elää sovussa. Mehiläistarhoja on onnistuneesti suojattu karhuilta sähköpaimenilla, ja lammastarhoja voidaan suojella korkealla poroaidalla. Antamalla pedoista ihmisille asiallista tietoa pelot ja vihakin niitä kohtaan toivottavasti hälvenevät. Tämä koskee lähinnä karhua. Yleensä pedot pakenevat ihmisen tieltä, mutta jos jostain syystä joutuu metsässä nenäkkäin pedon kanssa, tilanteesta selviää oikealla käyttäytymisellä. Tässä tarvitaan sekä vanhoja että uusia keinoja. Niitä kannattaisi kokeilla Suomessakin. Petojen suojelu on yhteiskunnan asia. Pedoille on myös annettava oikeus luonnolliseen ravintoonsa. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. 54. Näissä maissa susien ei tiedetä kertaakaan hyökänneen ihmisen kimppuun; sudet tuikkivat aina karkuun. Esimerkiksi Puolassa jolkuttelee tuhat SUOMEN LUONTO 10/95 54. Myös Yhdysvalloissa on hyviä kokemuksia paimenkoirista. Kun pedoilla on riittävästi luonnon ravintoa, ne eivät yhtä kärkkäästi käy kotieläinten kimppuun. Nyt on aika oppia uudestaan tulemaan toimeen petojen kanssa. Hirvet ja peurat ovat susien ruokaa, ja niiden on saatava verottaa osuutensa hirvieläimistä. Vaaralliseksi peto voi tulla, jos se tottuu liiaksi ihmisiin. On selvä että suututtaa, jos susilauma iskee lammaskatraaseen ja voi pelottaa, jos karhu kömpii kasvimaalle tai kur1 kistelee ikkunasta sisään. Jos ilmaantuu poikkeuksellisen paljon vahinkoa tekeviä tai ihmiselle vaarallisia yksittäisiä petoja, ne voidaan voimassaolevienkin lakien mukaan eliminoida. Paimenkoiran avulla lampaat voidaan esimerkiksi koota helposti yöksi suojaan. Hyvät ennaltaehkäisevät keinot säästävät myöhemmin rahaa, kun petovahinkojen korvaamistarve vähenee. Myös petojen aiheuttamat vahingot maksetaan verovaroista. Kannan kasvun myötä on yhtä jalkaa lisääntynyt pelko ja viha petoja kohtaan. Jorma Laurila 3. Rikoslain omaisuuden varjelun pykälään vedoten voidaan kuitenkin ampua kotieläimen kimppuun käyvä peto. Viime vuosina suurpetojemme kanta on kasvanut: susia tallustelee maamme kamaralla nykyisin noin 100 ja karhuja 750. Se olkoon kuitenkin vihoviimeinen keino. Karhut ovat levittäytyneet jo Ruuhka-Suomenkin liepeille. :Q Sudet, karhut ja muut pedot ovat osa luontomme rikkaut! ta, ja olemme muun muassa EU-jäsenyyden ja allekirjoittamamme Rion biodiversiteettisopimuksen nojalla velvollisia niiden suojeluun. Parhaimmillaan ja uljaimmillaan pedot ovat omissa oloissaan luonnossa. vsk. Mehiläispesiä tyhjentäneet ja aivan pihapiiriinkin tulleet karhut sekä lampaiden kimppuun käyneet sudet ovat nostattaneet ärtymystä etenkin Itä-Suomessa. Tutkijat, tilalliset, viranomaiset ja luonnonsuojelijat pitäisi saada yhteistyöhön petoasiassa. Paimenkoiria on käytetty useissa Euroopan maissa jo vuosisatoja menestyksekkäästi karjan suojeluun pedoilta. Maaja metsätalousministeriö on onneksi ollut tiukkana eikä ole nyt myöntänyt suden kaatolupia. Tällaiseen työhön kannattaisi sen takia osoittaa valtion määrärahoja. Aikaisempi kokemuksemme elämisestä petojen kanssa hävisi, kun pedotkin katosivat. Kesyyntyneelle karhulle tehdään todellinen karhunpalvelus, pahimmassa tapauksessa se on ammuttava. Susi on täysin rauhoitettu poronhoitoalueen ulkopuolella; karhua saa metsästää vuosittain myönnettyjen lupien verran. sutta, Italiassa useita satoja ja Yhdysvaltain Minnesotan osavaltiossa pari tuhatta sutta. Jos tietää miten toimia, saa siitä varmuutta, joka myös vähentää pelkoja. vuosikerta 10 1995 Petojen kanssa on opittava elämään Vielä parikymmentä vuotta sitten karhut ja sudet olivat Suomessa suuria harvinaisuuksia. Näin esimerkiksi surmattiin yksi Liperin susista. On ehdottomasti varottava totuttamasta karhuja ihmisiin esimerkiksi ruokkimalla niitä asutuksen lähellä
Ruotsissa, Tanskassa ja Hollanni sa niiden osuus on jo 70-80 prosenttia. Maaruskan kasvit olivat juolukka, mustikka, riekonma,ja ja vaivaiskoivu. Hirvikanta arvioitiin viime talvena maaja lentolaskennoilla ja sen suuruudeksi saatiin noin 70 000. syyskuuta jälkeen. Hallat alkoivat 10. Freonittomat astmalääkkeet yleistyvät maailmaLla. Parhaista saduista on tarkoitus koota kirja. päivä. Kilpailutyöt tallennetaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Koko maassa oli noin asteen lämpimämpää verrattuna syyskuun pitkäaikaisiin keskiarvoihin. Esimerkiksi Orion on kehittänyt valmisteita, joissa lääke hengitetään keuhkoihin hengitysilman voimaLla. Inarin sademäärä jäi neljäsosaan normaalista, Turussa kolmannekseen ja Ilomantsissakin satoi vain reilu puolet sötä mitä tilastojen mukaan odotettiin. Keväällä syntyneet vasat mukaanlukien metsissämme käyskenteli jahtikauden alkaessa yli 100 000 hirveä. Aamusumut olivat poikkeuksellisen tiheitä. Alavat seudut olivat aamuisin vahvassa ja koristeellisessa kuurassa. Kiskon parhaissa lehdoissa uhanalaiset suorasuukotilot kapusivat ikihaapojen rungoille levää laiduntamaan. Pähkinähakkien raju vaellus hiipui. Sadetta saatiin edelleen niukasti. Metsästys loppuu joulukuun puolessa välissä. Taivas hohti sinisenä ja puiden ruska väreili kultaisena ja punaisena. 4 Hirvenmetsästys alkoi Hirven kaatoon lähti tänä vuonna noin 120 000 metsästäjää. SUOMEN LUONTO 10/95 54. Vuotuinen biokaasusta saatava energia vastaa noin tuhatta tonnia polttoöljyä, joka riittää noin 400 omakotitalon lämmitykseen. Olipa kerran -metsäkilpailuun lähetettiin 2 650 satua, yli 13 000 liuskaa. Myös karpaloita saatiin mukavasti, mutta kunnon ruskaa ei tullut. Eräänä aamuna tuntureilla oli lunta. Muun muassa astmapotilaat voivat kuitenkin halutessaan valita freonittoman vaihtoehdon. Tilhi, urpiaisja rastasparvet kiertelivät ja jokunen joutsen oli vielä poikasineen lammella. D Biokaasu lämmittää Porvoon Domargårdin kaatopaikalla aletaan ensi joulukuusta lähtien ottaa talteen jätteistä syntyvää biokaasua. D Otsonikerrosta varjellaan Kansainväliseen otsonikerroksen suojelusopimukseen on liittynyt jo 149 valtiota, joista yli 100 on kehitysmaita. Syyskuun myötä tulivat kuulakkaat säät. Turun seudulla oli poutaista ja palokä,jet pän yttivät ja kuikuttivat kuin keväällä. Suomessa otsonikerrosta heikentävien aineiden rajoittamisessa on edetty Montrealin pöytäkirjan määräyksiä nopeammin. Luonnon värileikki alkoi ' kuun alkupäivinä ja oli huipussaan 10. Metsähanhet valmistautuivat muuttoon suurilla soilla. Tämän vuoden alusta lähtien CFC-yhdisteiden käyttö on ollut Suomessa eräin pienin poikkeuksin kiellettyä. Pakkanen puraisi pihlajanmarjoista ja karpaloista ylimääräisen kirpeyden. Meillä 66 prosenttia käytetyistä astmalääkkeistä on vielä freoniaerosoleja. Puolukoita tuli runsaasti ja pakkasen puraisemat mmjat olivat mehustajille mieluisia. Halonien käytöstä luovuttiin pääosin jo 1993 alussa. D Otsonia syöville lääkkeille vaihtoehtoja Suomessa freoneja saa käyttää vain lääkkeisiin. Kaikkiaan kaatolupia on myyty 26 500, joilla voi kellistää reilut 32 000 hirveä. Liian pitkä kettu Vantaalainen Maijaliisa Pyylampi voitti ensimmäisen palkinnon Maaseudun sivistysliiton kirjoituskilpailussa sadullaan Liian pitkä kettu. vsk.. Puissa värit hehkuivat koivuissa ja haavoissa. Teollisuusmaat ovat jo lähes kokonaan luopuneet otsonikerrokselle kaikkein haitallisimmista aineista, kuten CFCyhdisteistä ja haloneista. Martti Rikkonen Heikki Kokkonen Matti Valta Ilomantsin lämpimähköön syyskuuhun mahtui muutama kunnon yöpakkanen. Kaasu pumpataan Porvoon Energia Oy: n lämpökeskukseen ja siitä tuotetaan kaukolämpöä. -15. Lämmin syyskuu jatkoi kesää Inarin syyskuu oli ruskaa. Kaste houkutteli maakotilot karikkeesta
vsk. Turun seudulla laji oli runsas 1800-luvun alussa, myöhemmin sitä nähtiin Lahdessa, Porvoossa ja Hattulassa. Piekanoilla nokka kohti kaakkoa Lokakuisen peltoaukean laidalta on hyvä mahdollisuus löytää myyriä tähyilevä piekana. Jouko Veikkolainen Vesiskorpionit paistattelevat päivää hyisissä rantavesissä. Jos otat skorpionin käteesi, saatat luulla että se on kuollut. Sinne tänne peltojen laidoille jää tähyilemään näitä verrattoman tehokkaita hiirenloukku ja. Jouko Veikkolainen l solaakasittiäisen pituus vaihtelee vajaasta sentistä puoleentoista. Lennossa hyviä tuntomerkkejä ovat siiventaipeiden " tummat laikut sekä valkoinen, < mustakärkinen pyrstö. Sauvalude on outo ilmestys. Se istuu sähköpylvään nokassa tai langalla, katselee myyrien liikkeitä valppaana ja liitää niiden perään tappavan tehokkaasti. Tuorein havainto ennen tätä kesää oli vuodelta 1961 Mäntsälästä, Saaren koulutilan alueelta. Piekana pistää silmään, sillä se on iso lintu, siipien kärkivälikin on liki puolitoista metriä. Muuttosuunnan näkee myös taivaalle tähyilemällä. Piekanat pesivät meillä Lapissa ja ovat nyt matkalla talvehtimisalueilleen Euroopan itäosiin ja Venäjälle. Jari Salonen Piekana on hiirihaukkaa vaaleampi. Varsinkin nuoret yksilöt ovat hyvin vaaleita, vatsapuolelta likimain valkoisia. Tosiasiassa se vain teeskentelee. Muut kolme laakasittiäislajiamme ovat myös uhanalaisia ja todennäköisesti hävinneet maastamme. Pakkasta pakoon sauvalude ui syvempiin vesiin. Isolaakasittiäistä on etsitty innokkaasti. Jouko Veikkolainen SUOMEN LUONTO 10/95 54. Keväällä otuksen voi tavata avannosta. Lintuja se jahtaa vain siimahäntien puutRannan karaistuneet KOTIMAASTA Jouko V eikkolainen teessa, suurempia loikkivaisia ei juuri koskaan. 5. Siinä missä monet muut linnut suunnistavat nyt vakaasti kohti etelää tai lounasta, piekanat kaartelevat kaakkoon. Aatelisherran voi tavata myös hevosen kakkaralta. Isolaakasittiäinen löytyi Somerolta Tutkijat Ilpo Mannerkoski ja Ilpo Rutanen yllättyivät loppukesällä iloisesti, kun somerolaisesta lehmänläjästä kömpi esiin Iantakuoriaisten aateliin kuuluva isolaakasittiäinen. Ei uskoisi, että kesäpäivän lämmössä tuo tikku pystyi lentämäänkin. · Näyttävästä koostaan huolimatta piekana elää pikkunisäkkäillä. Isolaakasittiäistä kannattaa etsiä erityisesti hiekkamailta, koska se vaatii sopivan kuivan ja lämpimän laitumen. Mikäli ravintoa riittää, aivan kaikki piekanat eivät lennä Suomesta talveksi pois
Kaikki istutetut poikaset ovat Tornionjoen alkuperäistä kantaa, joka on peräisin kalanviljelylaitoksilla tuotetusta mädistä. Todennäköisesti Vantaanjoki vaahtoaa vielä pitkään, tällä kertaa käräjäsaleilla. Jukka Mikkola Ari Saura vin suositulta virtakalastusalueelta. Katselmustoimitus valmistuu talvella, minkä jälkeen PohjoisSuomen vesioikeus päättää luvista. Parhaillaan on menossa kaikkien neljänto ista suon katselmustoimitus, j ossa muun muassa kirjataan vahingonkärsijöiden muistutukset Nurmijärven Myllykoski 4. Joen yläja keskiosista paenneet harjukset ja kirjolohet ovat saattaneet painella mereen asti , mistä ne eivät pääse enää takaisin nousuesteiden yläpuolisille alueille. Emolohien viljely ja poikasistutukset ovat erityisen tärkeitä Tornionjoen !ohelle, jonka lisääntyminen on luonnossa vaarantunut M-74 -ilmiön vaikutuksesta. vsk.. Liitto muistuttaa, että Siikalahti on kansainvälisesti arvokas lintujärvi, joka on hankittu valtiolle luonnonsuojelualueen perustamista varten. Niitä varten on tarkoitus perustaa tuhatkunta vastaanottopisteitä. Joen nitriittija ammoniumtyppipitoisuudet kohosivat kaloille kriittisiin lukemiin. Niin kalat kuin kalastajatkin ovat olleet tyytyväisiä. Siuruanjoki ei ole ainoa turvetuotannon kuormittama joki Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa. Osa hankkeesta. Tällä hetkellä tiedetään, että päästä tappoi satoja kiloja kaloja. Niiden venyminen tähän kokoon vaatii Yantaanjo.:.: essa 10-15 vuotta! Vantaanjoesta on jo usean vuoden ajan pyritty tekemään ; vapaa-ajankalastajia kiinnostava kalastusalue. Siikalahti kuuluu lintuvesien suojeluohjelmaan. Osa uhatuista soista on luonnontilaisia. Päästö lamaannutti Riihimäen jätevedenpuhdistamon biologisen prosessin ja Vantaanjokeen virtasi pesuainepäästön lisäksi lähes kahden viikon ajan osittain puhdistamattomia jätevesiä. Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä maanhankintaa Kolin kansallispuiston laajennusalueella on kuitenkin edelleen jatkettava. syyskuuta. Ympäristökeskus päätti kutsua alueen kunnat neuvonpitoon joen tilan parantamiseksi. Renkaiden valmistajien, maahantuojien ja jälleenmyyjien perustama Rengaskierrätys kartoittaa parhaillaan renkaiden uusiokäytön vaihtoehtoja. Veden kuormitusta seuraavan Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen näytteiden perusteella vahvistui , että Ranuanjokeen ja Siuruanjokeen kohdistuva ravinnekuormitus on liian suuri. Ranta-asukkaiden j a muiden asianosaisten muistutuksia on toistasataa, ja niistä suurin osa koskee veden laadun heikkenemistä. Päättyneenä kesänä alueella oli tuotannossa 16 turvesuota, näiden lisäksi haluttaisiin ottaa käyttöön 14 uutta turpeennostoaluetta. Sillä rahalla on tarkoitus pyörittää hylkyrenkaiden talteenottoa ja hyödyntämistä. Lisäksi osalla jäljelle jääneistä eväniekoista on kidusvaurioita, jotka voivat olla myöhemmin kohtalokkaita. Joen monipuolisen ja runsaan eliöyhteisön kärsimät vauriot ja niiden vakavuus paljastuvat vasta aikojen saatossa. Autonrenkaat kiertoon Autonrenkaiden hinta kallistuu noin 15 markkaa kappaleelta vuoden päästä. Joen alimmalla koskella, neljän kilometrin mittaisella Saarikoskella lähellä Yli-Iin kirkonkylää, veden laadun heikkeneminen johti kalastajien katoamiseen aikaisemmin hyvaurioista tulee esille stressaavan talven aikana. elokuuta noin 15 000 litraa pesuainetta viemäriin. Suomen luonnonsuojeluliitto vastustaa jyrkästi metsästyksen sallimista. Joen keskija yläjuoksulle on vuosittain istutettu kymmeniä tuhansia harjuksia, purotaimenia ja pyyntikokoisia kirjolohia. Päästön vakav uudesta kertovat myös Arolammesta kuolleina löytyneet kaksikolmekiloiset lahnat. Viime kesänä Siuruanjoen alajuoksun vesi oli sekaisin kiintoaineksesta j a sinilevää oli huomattavasti enemmän kuin aikaisempina kesinä. Jokien jonkinasteiseksi suojaamiseksi esimerkiksi Kuivajoella ovat paikalliset asukkaat ja kalastuskunnat vaatineet turvetuotannolle SUOM EN LUONTO 10/95 54. Kolin kansallispuistolle ehjä rajaus Kolin kansallispuistoa ehdotetaan laajennettavaksi noin kaksinkertaiseksi, liki 25 neliökilometriin. D 6 KOTIMAASTA Vantaanjoki vaahtosi Havin Hackmanin tehtailta karkasi 28. Nyt vuosien työn nähtiin kuplivan hukkaan. Luonnonsuojeluliitto tavoittelee yhtenäistä rajausta, joka mahdollistaa puiston hoidon ja käytön asianmukaisen järjestämisen. D Siikalahdella ei saa sallia metsästystä Parikkalan kunta ja Etelä-Karjalan liitto esittävät, että Parikkalan Siikalahdella pitäisi voida metsästää. Tornionjokeen sukelsi kolme miljoonaa kalaa Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos istutti keväällä 1995 Tornionjoen vesistöalueelle lähes kolme miljoonaa lohen ja meritaimenen poikasta. synnyttävät uusia ongelmia: milloin kalat taas kelpaavat ravinnoksi. Liiton mielestä puistoon tulisi liittää muun muassa vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvat Huurunlammen ja Yerkkolammen alueet, jotka ovat pienehköjä, mutta luonnoltaan erityisen arvokkaita. Mereltä syönnösvaellukselta palanneiden emolohien jälkeläisistä on kolmen viime vuoden aikana kuollut ruskuaispussivaiheessa suurin osa. Suomessa poistuu käytöstä yli kaksi miljoonaa rengasta joka vuosi. Vantaanjoen vuosikausia kestänyt ja hyviä tuloksia tuottanut kalakantojen elvytystyö valui vaahtona mereen. Alustavien tietojen mukaan M-74 -haitat jatkuivat hieman lieventyneinä myös keväällä 1995. Harjukset ja purotaimenet ovat alkaneet myös lisääntyä joessa. Pesuaineiden myrkylliset tensidit kerääntyvät kaloihin ja Turpeennosto rasittaa Siuruanjokea lijokeen laskevan Siuruanjoen valuma-alueella suunnitellaan turvetuotannon rajua lisäystä, vaikka Siuruanjoen kuormitus on jo nyt liian suuri. Joukossa oli sekä yksiettä kaksivuotiaita jokipoikasia sekä vastakuoriutuneita
Ja tämä tapa on sellainen, jota me harvemmin käytämme kun asioimme jonkin instanssin kanssa." Elokuva aiheutti vipinää jo Sodankylän elokuvajuhlilla viime kesänä. Yhteismetsän mukaan puihin oli maalattu teksti "aarniometsää", mutta maalaajat eivät olleet selvittäneet mistä puut todellisuudessa olivat peräisin. "Ei, mutta tietysti ilmoittajankin näkemys huomioidaan. "Tutkinta on kesken, joten en minä voi tätä kertoa." Nyt epäilty rikos on muutettu kapinaksi, josta minimirangaistus johtajille on puoli vuotta vankeutta. Kuusamon nimismies on parantanut tahtiaan: nyt tapausta tutkitaan peräti kapinana. "Lampaiden suojaamiseksi tehtiin vain se, että osa alueesta valaistiin . Lintu on kuvattu allasalueen ulkopuolella Savukoskella. Onko poliisi kuulustellut luontoaktivisteja siitä, millaisia tiedotteita he ovat maailmalle lähettäneet. Kuusamon nimismies Mikko Sormunen perustelee vanhaa rikosotsikointia näin: "Se perustuu Kuusamon yhteismetsän näkemykseen ja tekoon kuuluu muutakin kuin maali. Kirjeet julkistettiin lehdistössä syyskuussa. Asia kuitenkin kerrottiin elokuvassa. vsk. Virkaapupyyntöön perustuva hakemus on vesiylioikeudessa. Luonnonoikku ja suuri harvinaisuus, niittysuohaukan ja arosuohaukan risteymä, esiintyi Vuotoksen alueesta kertovassa Joutsenlaulussa. Suden ampuminen oli isohko uutisaihe, sillä lampaita kasvattava Pekka Helminen oli turhaan yrittänyt saada maaja metsätalousministeriöstä sudelle kaatolupaa ja hankki asialle runsaasti julkisuutta. Perinteisesti petoalueilla lampaat tuodaan sisään tai pienempään aitaukseen yöksi ." Lammaslauman liepeillä liikkui lehtitietojen mukaan ainakin yksi susilauma, johon kuului vanhemmat ja kaksi pentua. Allasta suunnitteleva Kemijoki Oy hermostui elokuvasta niin, että lähetti Yleisradiolle kirjeen syyskuussa. Ampumisesta on tehtävä EU :n viranomaisille perusteellinen selvitys. Susia puolustava järjestö Susiryhmä kävi syyskuussa maaja metsätalousministeri Kalevi Hemilän ja ympäristöministeri Pekka Haaviston puheilla ehdottamassa ratkaisuja suden suojelemiseksi. "Tutkinta perustuu yhteismetsän ilmoitukseen ... "No tässä nyt on käytetty eräitä lainkohtia, tuota tämä on vähän liian juhlallinen nimitys tämä kapina", Sormunen tuskittelee. Festivaalitoimistoon tuli muun muassa puhelu, jossa uhattiin kunnan tuen loppuvan, jos elokuva esitetään. Mikko Niskasaari 7. "Näin ei nyt käynyt, vaikka maaja metsätalousministeriö oli jo jupakan alkuvaiheessa ehdottanut lampurille aitausta", sanoo Susiryhmän puheenjohtaja Riku Lumiaro. Puun ostajille kotimaassa ja ulkomailla oli markkinoitu käsitystä, että yhteismetsä hakkaisi aarniometsiä, ja näin aiheutettu vahinkoa." Tämä on sananvapauden kannalta mitä mielenkiintoisinta päättelyä. Myös Suomen Luonto pyysi Kemijoki Oy:n ympäristöpäällikkö Olli Nenoselta esimerkkejä Joutsenlaulu-elokuvassa olevista virheistä. OHO! TV2 esitti lokakuun viidentenä Vuotos-elokuvan Joutsenlaulu. Ei Kuusamossa ole ollut kapinaa, ei tässä suojelukiistassa, eikä muutenkaan." Esitutkintalain 29. Pasi Haarahiltunen SUOMEN LUONTO 10/95 54. Alice Karlsson kattoa samaan tapaan kuin Kiiminkijoella jo on. Kirjeessä yhtiö väittää, että elokuva on ilmeisen tarkoitushakuinen ja että osa materiaalista on kuvattu Vuotos-alueen ulkopuolella. Niinpä viime aikoina kuulustelluille luontoaktivisteille on ilmoitettu, että heitä epäillään kapinasta. Susi on Suomessa poronhoitoalueen eteläpuolella rauhoitettu. Kuusamon poliisi tutki tekoa tärkeänä vahingontekona ja teki sillä perusteella huhtikuussa kotietsinnän luontoaktivistien tukikohtaan Suomussalmella. Euroopan unionin elinympäristödirektiivin perusteella suden tappamiseen saa myöntää luvan vain, jos se aiheuttaa huomattavaa haittaa. Yhtiön edustajat tiedustelivatkin Yleltä mihin toimiin TV2 ryhtyy kyseisen asiatilan oikaisemiseksi. Ensi kerran minä kuulen jonkun käyttävän sanaa kapina tässä yhteydessä. Kun lupaa ei saatu, susi ammuttiin omaisuuden suojelun varjolla. Miksi. Jota siis nimismiehen mukaan ei ole tapahtunut. "Tässä ei nyt vain ole ehtinyt, kun TV2 vei asian iltapäivälehdistöön. Kapinaan syylliseksi epäiltyjä aktivisteja on kuitenkin kuultu. Susi ammuttiin Liperissä Suurikokoinen urossusi ammuttiin syyskuun puolivälissä Liperissä. Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Mauri Huhtala Kuivaniemeltä sanoo, että turvetuotantokaton määrääminen jokaiselle seudun joelle selkiinnyttäisi tilanteen ja toivottavasti myös vettä. Lisäksi koko elokuvan ajan, 40 minuuttia, pörräsi pienkone esityspaikan yläpuolella. Ryhmän mielestä suden ja lammastalouden ristiriitaa olisi aina yritettävä aluksi selvittää rauhanomaisesti. Jo muutaman pöllinpäähän sutaistun maalitipan nimeäminen tärkeäksi vahingonteoksi herätti oikeusoppineissa hilpeyttä. pykälä määrää, että "ennen kuulustelua epäillylle on ilmoitettava, mistä teosta häntä epäillään". " Onko yhteismetsä määrännyt poliisin vaihtamaan rikosnimikkeeksi kapinan. Vastauksessaan Kemijoki Oy:lle Yleisradio pyysi yhtiötä yksilöimään väitteet virheistä. KOTIMAASTA Kemijoki Oy:n ja Yleisradion kiista syntyi tiettävästi lähinnä tästä. Siuruanjoen turvetuotantosuunnitelmista vesioikeudelle antamassaan lausunnossa piiri esitti lisäksi , että Siuruanjoella vielä olevat luonnontilaiset suot tulisi ehdottomasti jättää turvetuotannon ulkopuolelle. Antti Halkka Kuusamon jupakasta kapina Kuusamon yhteismetsä teki talvella rikosilmoituksen, kun sen puihin maalattiin teksti "aarniometsää". Elokuva kertoo alueesta, jolle suunnitellaan tekoallasta, sen monipuolisesta kasvija eläinlajistosta sekä ihmisistä, joita vedenpaisumus uhkaa. Ilmeisesti ammuttu susi on tämän susiperheen isä. "Minä mieluummin hoitaisin tämän asian TV2:n kanssa", Nenonen sanoi ja vakuutti että virheet osoitetaan
Puutarhakasvien joukossa on sellaisiakin, jotka eivät osaa lukea talven merkkejä. Sponsorivaroin yritetään kerätä 65 000 markkaa. Silmujen viereen muodostuu melkein näkymättömiä varasilmuja siltä varalta, että jokin menee vikaan. Ahveniston kuoppa Ylöjärvellä on tyyppitapaus vanhasta soranottoalueesta. Ruohovartiset kasvit keskittävät elinvoimansa maanalaisiin silmuihin ja juurakoihin. Ylimmän lavan takaseinä maksaa 12 000 markkaa. Luonnonsuojelupiirin lisäksi maisemointiin osallistuivat , SUOMEN LUONTO 10/95 54. vsk.. Aurinkoisella eteläseinustalla jaloruusut ja loistokärhöt kestävät kylmiäkin talvia kohtalaisesti; talon itäpuolella ne yrittävät venyttää laihaksi jäänyttä kesää ja jatkavat kasvuaan liian pitkälle syksyyn. Syystalven päivinä avautuvat ruusunnuput ja taipuisat, vihreät versot lumisateessa seisovassa kirsikkapuussa antavat selvän vihjeen puutarhurille; nuo myöhästelijät on syytä peitellä huolellisesti, jos haluaa edes juurakon selviävän talven yli. Hankkeen toteuttamisesta vastaa Hangon Ympäristöyhdistys. Maisemoitu alue oli vain muutama aari parin hehtaarin montusta, eikä työn odoteta vähentävän pohjaveden happamoitumisriskiä. Tuon ajan tavan mukaan sorakuoppa jätettiin ammolleen. Liian lämpimässä huonosti tuleentuneet kasvit voivat homehtua tai mädäntyä; routaantuneen maan päälle levitetty hiekka, havunneulaset tai pakkaspeite suojaavat maanpinnan auringonpaisteelta ja varastoivat versot tasalämpöiseen kylmiöön. Kasvien tuleentumista voi edistää lannoittamalla oikein. Hankoniemen kautta muuttaa varsinkin syksyisin tuhansia petolintuja, joiden tarkkaileminen ilman tornia on vaikeaa, sillä puusto peittää osan näkyvyydestä. sponsorivaro1n Hangon Täktomiin ollaan perustamassa Suomen ensimmäistä kaupallisesti rahoitettavaa lintutornia. Jari Salonen Ja. Lannoitteet kannattaa antaa aikaisin keväällä; syyskesällä ei enää lannoiteta, muuten kasvit saattavat riehaantua uuteen aloitukseen. Hankkeen puuhamiehenä toimii hankolainen lintumies Kari Salovaara. Kari Salovaaran mukaan rahoitusta on jo saatu mukavasti, ja tornin rakentaminen alkaa heti kun asianmukaiset luvat ovat kunnossa. Silmämääräisesti arvioiden tässä on myös onnistuttu", iloitsee Metsähallituksen Maan arpia paikkaamaan Runsas tusina kansainvälisen työleirin osallistujia kärräsi maata ja istutti puuntaimia vanhassa soramontussa syksyn kynnyksellä Tampereen lähellä Ylöjärvellä. Esimerkiksi portaat on suunniteltu niin, etteivät ne ole yhteydessä runkoon. Erämaan keskelle ilmestyneet lankkurakennelmat jakavat käyttäjät aina jyrkästi kahtia. Halvimman tuotteen eli yhden porrasaskelman ostaja maksaa osallistumisestaan 720 markkaa ja saa vastineeksi nimensä portaan reunaan. Turhaa työtäkö. Ikivihreät kasvit erittävät niiden suojaksi paksun vahakerroksen. Sen jälkeen luonto sai alueen hoitoonsa, ja suurin osa rinteistä onkin nykyisin koivulla. Kukkanuppuja avaavat lehtikullerot selviävät uhkarohkeudestaan luontaisen sitkeytensä turvin; arempia kasveja on paras autHankoon lintu torni . Puut ja pensaat valmistautuvat tulevaan kevääseen kasvattamalla lehtien, nuppujen ja versojen aiheet lehtihankojen silmuihin. Mikko Savelainen Jari Salonen Helvetinjärven näköalatasanne särähtää silmään mutta säästää luontoa. 8 KOTIMAASTA taa siirtymään takaisin lepotilaan taittelemalla nuput pois. Suurin osa Helvetinjärveltä tulleesta palautteesta on myönteistä", Rinnemaa arvioi. Pitkospuut kumisevat Helvetinjärvellä Helvetinjärven kansallispuiston sydämeen Helvetinkolun ympäristöön Ruovedelle on rakennettu mittavat porrasja näköalarakennelmat. Kukin tuleentuu tyylillään Kotoiset pensaat ja puut varautuvat syyskylmiin hyvissä ajoin. Jotkut kevätkukkijat saattavat aloittaa uuden kasvun syyssateiden tultua, jos ilmat pysyvät lämpiminä. Hankoniemellä käy vuosittain yli 9 000 lintuharrastajaa. Tällä vältetään ikävä tärinä, mikä hankaloittaa kiikarointia ja tekee kaukoputkella katsomisen mahdottomaksi. Niiden tarkoituksena on estää maaston kuluminen. Monet etelämpää tuodut puutarhakasvit sen sijaan aloittavat tuleentumisen vasta kun ensimmäiset hallayöt ovat lopettaneet nuorten versojen kasvun. Helvetinkolun ympäristöön nikkaroitiin kesällä myös paljon uusia pitkoksia, autiotupa korjattiin perusteellisesti ja puiston opasteita lisättiin. Tuleentuva kasvi luopuu turhasta haihduttavasta pinnasta ja karistaa lehtensä pois. Tornin lavakorkeus on 12 metriä. Suurimpien sponsorien nimet tulevat myös opastetauluihin. Esimerkiksi kylätoimikunnat voisivat ottaa maisemoinnin asiakseen", toivoo Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Harri Helin. . Ihmiskäden jälkiä Ahvenistolla edustaa pohjavedenottamo, josta suurin osa kunnan asukkaista saa juomavetensä. Rea Peltola Torni ei ole rakenteeltaan ihan tavallinen. Ne alkavat siirtää ravintoa talteen lehdistä juuriin, kuoren alle ja silmuihin, kun päivä alkaa lyhentyä ja valon suunta muuttuu talvisen vinoksi. "Ylöjärven sorakuopan maisemoinnin tarkoituksena on herätellä kuntalaisia kiinnittämään huomiota hylättyihin sorakuoppiin. Helvetinkolulla käy vuosittain noin 30 000 maiseman ihastelijaa. "Nuoret oyat yleensä näitä rakenteita vastaan, mutta vanhemmat hyväksyvät ne ilman muuta. Arat kasvit ehtivät vuotuisessa kierrossaan nopeammin tuleentumisvaiheeseen, jos ne saavat kesän aikana mahdollisimman paljon valoa ja lämpöä. Harjua koverrettiin aikansa, kunnes soranotto loppui 1970-luvulLänsi-Suomen puistoalueen puistonhoitaja Juhani Rinnemaa. "Tarkoituksena on saada 90 prosenttia kävijöistä käyttämään pitkoksia ja portaita
Matikaisen kunnostettu lato sijaitsee Lakeuden luontopolkureitin varrella ja on nyt myös polkua ajavien pyöräilijöiden käytettävissä sekä levähdysettä suojapaikkana. KOTIMAASTA Latokökkä Pohjanmaalla Kökkäväkeä katolla. Suunnitelma maksoi 270 000 markkaa, mistä ympäristöministeriön osuus oli vajaat puolet. Raha riittää vuodessa noin 60 kilometriin, josta kolmannes kokonaan uusia teitä. Kunnostettu alue on Ojaniemen mukaan vain kymmenesosa kunnan kunnostusta kaipaavista alueista. Kunnostukselle tuli hintaa Ilmajoen Alajoen lakeudella pidettiin syyskuussa latokökkä eli taikoo. Ennen tehtiin paljon töitä talkoilla. Ympäristöministeriö on rahoittanut vaatimattomasti Sievin ohella pohjavesialueiden kunnostussuunnittelua noin tusinalla paikkakunnalla, joiden vanhat sorakuopat uhkaavat pilata pohjavettä. Metsähallituksen tiesuunnittelu ontuu Viime kesänä Juuassa tehtiin metsäautotie vain 20 metrin päähän Suuri-Rostuvi-järven rannasta. "Kukaan ei tiedä sorakuoppien lukumäärää. Kökkäväki naputti uuden pärekaton maanviljelijä Seppo Matikaisen harmaantuneen, yli satavuotiaan latovanhuksen suojaksi. Kentällä vallitsee toinen meininki. Kökkä oli myös merkittävä sosiaalinen tapahtuma. Se loi yhteishenkeä. Peltolakeudella tai niitun reunalla oleva lato antaa lisäksi suojapaikan lukuisille eläimille ja kasveille. Alapassin mukaan Suomen Kuntaliitto kyselee parhaillaan kunnilta kuoppien lukua ja samalla maisemointitarvetta. Sen sijaan 30-40 vuotta sitten järven ympärillä tehdyissä Kansainvälinen Työleirijärjestö, Ylöjärven luonnonsuojeluyhdistys ja Ylöjärven kunta. Jos vedet olisivat päässeet pilaantumaan, 50 000 Kala jokilaakson asukkaalle olisi jouduttu etsimään uutta vesilähdettä sadan kilometrin päästä", kertoo kunnanjohtaja Asko Ojaniemi. Yhtä leveitä suojametsiä ei nykyisin jätetä minkään yhtiön maille kaikista kauniista suosituksista ja lupauksista huolimatta. Sen sijaan Sievissä Pohjanmaalla veden parantelu ei enää riittänyt, vaan kunnan tärkeimmän pohjavedenottamon ympäristö jouduttiin maisemoimaan perusteellisesti. "Luonnon suojelemisesta on selvät ohjeet, mutta viime kädessä vastuu on kentällä", Ravela sanoo. Tienrakennusta Metsähallituksen malliin Pohjois-Ka,jalan Juuassa. Anne Kärkkäinen on käytettävä muun muassa niillä alueilla, joita on kaavailtu luonnonsuojelualueiksi. Tien rakentaminen järven rantaan on järjeiöntä suojelullisesti ja myös taloudellisesti, sillä uitoista on luovuttu. Hellävaraisia menetelmiä tamolla aina lumen sulamisen aikaan. Metsähallituksen luonnonsuojeluosaston ylitarkastajan Heikki Ravelan mukaan "' metsänkorjuussa ja metsäteiden rakentamisessa on otettava luonnonarvot huomioon muuallakin kuin luonnonsuojelualueiden lähellä. Tie vedettiin rantaan hyllyvälle suolle, kun muutaman kymmenen metrin päässä olisi ollut käytettävissä kova kamara. Vielä 1948 oli Alajoen lakeudella yhdeksällä neliökilometrillä noin 700 latoa, mutta 1979 niistä oli jäljellä enää 250. Kuoppia on jokaisessa kunnassa, jossa on vain soraa", sanoo ympäristöministeriön ylitarkastaja Markus Alapassi. Kimmo Repo 9. Järven ympärille oli jätetty paikoin jopa 50-100 metrin levyiset hakkaamattomat vyöhykkeet. Muun muassa Ylöjärvellä veden happamuus lisääntyy Ahveniston vedenotSUOMEN LUONTO l0/95 54. Latojen katoamisen myötä maisema autioituu ja köyhtyy. Sievin kuopasta oli kaivettu soraa kymmenen metriä pohjaveden pinnan alapuolelta. 80 000 markkaa hehtaarilta, sillä alue jouduttiin täyttämään. Benjam Pön1inen hakkuissa oli ollut järki kädessä. Päreet hankittiin Ilmajoki-seuralta ja katon tekoa opasti kotiseutuneuvos Vesa Luoma. Vapaaehtoisin voimin tuskin voidaan hoitaa pilattuja harjuja kuntoon. Alueelle oli syntynyt pohjavesilampia, joiden leväsaasteiden pelättiin joutuvan pohjaveteen. Luonnonvaraisen erämaajärven neitseellisyys tärveltyi ehkä lopullisesti. vsk. Myös järvien ja muiden vesialueiden rannoilla on noudatettava malttia. "Avoimet kuopat ovat myös keskeinen ongelma pohjavesialueilla", Alapassi sanoo. "Sievissä ajateltiin tulevaisuuden vesihuoltoa. Pentti Kallio Luonnon erityisarvot otetaan huomioon metsätaloudessa, vakuutellaan virallisesti. Oli rukiinleikkuuta, puintia, ojankaivuuta, kehruuta ja katontekoa, joissa yleensä valmistettiin joukolla olki-, kaislatai pärekatto. Vaasan läänin luonnonsuojelupiiri ja Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistys järjestivät latokökän valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltuun maisemaan, jota halkoo vakaana virtauksellaan maakunnan valtasuoni Kyrönjoki. Nurmeksen hoitoalueella on käytettävissä metsäautoteiden rakentamiseen tai kunnostamiseen kaksi miljoonaa markkaa vuodessa. Ylöjärvellä veden laatu voidaan helposti ja halvalla korjata lisäämällä vesilaitoksella veteen emästä
Esimerkiksi joulua edeltävä siivoaminen valmistaa meitä henkisesti juhlan viettoon, mutta se ei ole työn ajoittamisen kannalta järkevää, koska koti menee kuitenkin heti sekaisin vieraista ja lahjapapereista. Menetelmä säästää pesuainetta, eikä jätevettäkään juuri synny. "Isoäidin ohjeet eivät aina vastaa nykyajan materiaalien vaatimuksia. Läheskään aina lipukkeissa ei ilmoiteta, että tietoja käytetään suoramarkkinointiin, vaikka SUOMEN LUONTO 10/95 54. Kodin teknologian professori Marja Aulanko Helsingin yliopistosta tietää, että osa tästä kärsimyksestä on hyödyttänyt enemmän omaatuntoa kuin kodin puhtautta. Aulangon mukaan koti on riittävän puhdas, jos siellä on hyvä olla. Yedettömassa siivouksessa useita pyyhkeitä kostutetaan vähäisessä vesimäärässä. Tosin senkin jälkeen matot kannattaa viedä ulos tuulettumaan. Pinttyneeseen likaan voi käyttää heikosti emäksisistä (pH 8-10) pesuainetta. Vesi pesee, puhdistusaine auttaa Tavallinen astianpesuaine on yleensä riittävän tehokas puhdistamaan koko kodin. "Etikka sopii erikoispuhdistusaineeksi esimerkiksi saniteettiposliineille ja kahvinkeittimeen, koska se poistaa hyvin kalkkisakkautumia." Myös vaihtoehto-ohje mäntysuovan ja etikan yhdistelmästä vessanpöntön kuuraamiseksi on Aulangon mielestä älytön. Hän sanoo, että monet siivoukseen liittyvät asiat ovat rituaaleja, jotka kielivät enemmän ihmisten arvoista kuin kodin puhtaudesta. Etelänlomia, autoja, helminauhoja juuri sinä voit voittaa, luvataan kilpailulipukkeissa. Perinteisessä siivouksessa käytetään yhtä rättiä, jota välillä huuhdellaan väljässä vedessä. Erikseen käytettynä etikka poistaa tehokkaasti kalkkia ja mäntysuopa likaa, mutta yhdistettynä hapan etikka ja emäksinen suopa neutraloivat toisensa. Alapinnoilta arjen puuhat, kuten sanomalehtien lukeminen, pyyhkivät pölyä pois. "Puoli teelusikallista astianpesuainetta vesiämpäriä kohti riittää", Aulanko vakuuttaa. "Itse imuroin vain matot ja vedän niiden välit kostealla tai nihkeällä mopilla." Aulangon mielestä mattojen paukuttaminen ulkona on siisteyden kannalta jokseenkin turhaa. Siivoamiseen käytetty aika ei ole vähentynyt, vaikka kodit ovat pullollaan erilaisia tehopesuaineita ja koneita. Tai tuleepa sittenkin: liuta mainoksia. Vai olisiko niin, että alan teollisuus on juurruttanut mieliimme puhtauskäsitystä, jonka nimissä kodeissa käytetään turhia kemikaaleja. Esimerkiksi etikka ei ole hänen mielestään hyvä yleispuhdistusaine. Esimerkiksi pölynimuri on äärettömän hidas siivousväline. Normaalioloissa vesipisara pyrkii pallon muotoon, mutta pesuaineen ansiosta pisara "leviää" ja muuttuu kastelevammaksi. Kuluttajaliitosta kerrotaan, että tällaisia kilpailuja järjestetään nimenomaan osoiterekisterien keräämiseksi. "Suutin on vain noin 20 senttiä leveä ja imuaukko vielä kapeampi. Matot kannattaa kuitenkin imuroida tai ulkona ensin tomuttaa, sillä ilman kosteus kiinnittää pölyn entistä lujemmin mattoon." Pölyn vastaisessa taistelussa on tehokkainta pyyhkiä ylähyllyjä ja muita ylhäällä sijaitsevia pintoja, joihin ilmassa leijuva pöly kerääntyy ja joilta ilman liike voi vetää pölyt takaisin huoneilmaan. "Happamana aineena etikka voi vahingoittaa monia pintoja. Useimmat materiaalit kestävät paremmin emäksisiä kuin happamia aineita." Yleispuhdistuksessa etikkavesi kannattaa korvata pelkällä vedellä, koska etikalla ei ole pesevää vaikutusta. "Huolellisen imuroinnin avulla saa matot puhtaammiksi, mutta ulkona pitäminen tuo toki raikkaan tuoksun. Kun yksi rätti likaantuu, otetaan seuraava jne. vsk.. Ulla Ahonen Ahdistaako osoitemainos. Lisäksi hyvä tulos edellyttää tiettyä nopeutta, jotta imuri ehtisi vetää pölyn", Aulanko sanoo. Etikan suosio saattaakin perustua siihen, että se on aikoinaan ollut kotona keitetyn saippuan vaihtoehto ja antanut hyvän tuoksun", Aulanko sanoo. Aulangon mielestä kodeissa voitaisiin ottaa oppia niin sanotusta vedettömästä siivouksesta, joka on yleistynyt laitoksissa. Mitään ei kuitenkaan koskaan tule. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINN; Irti siivousrituaaleista Mattojen puistelu ulkona on hauskaa puuhaa, mutta asiantuntijan mukaan pöly irtoaa tehokkaammin imuroimalla. Pesuaineen yliannostus ei siten tehosta siivousta, vaan se saa veden vaahtoamaan ja lisää huuhtelun tarvetta. Aulanko ei jaksa innostua kaikista isoäidin aikuisista, "luonnollisista" puhdistusnikseistä. Hän muistuttaa, että vesi on lian irrottamisessa tärkein aine ja että puhdistusaineen tarkoitus on tehostaa veden vaikulusta alentamalla sen pintajännitystä. Tilastokeskuksen mukaan suomalainen nainen siivoaa keskimäärin 31 minuuttia päivässä, mies kahdeksan. Esimerkiksi ikkunanpesuveteen kannattaa !urauttaa mieluummin astianpesuainetta, koska etikka ei tehoa rasvalikaan
Lisäksi wcpesuaineessa on merilevätiivisteitä, jotka tarttuvat kiinni laki sitä vaatii. mihin komposti kannattaa sijoittaa. Laatu oli tärkein kriteeri puolelle ja hinta noin ne ljännekselle. Sadasta litrasta jätettä syntyy noin 15 litraa multaa. Kaikista osoitteella tulevista mainoksista pitäisi selvitä, mistä tiedot on poimittu. JLUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT Puhtautta perunankuorista! Lahtelainen Dense on tuonut kauppoihin uuden puhdistusainesarjan. että matokompostia voi pitää sisällä vaikka keittiön nurkassa. Salla Tynys SUOMEN LUONTO 10/95 54. millaisia kompostilaatikoita voi rakentaa, paljonko matoja tarvitaan, mitä ne syövät, kuinka kompostia hoidetaan ja miten multaa voi hyödyntää. Ympäristövaikutukset koettiin tärkeimmiksi yleensä niissä tuoteryhmissä, joissa ympäristömerkittyjä tuotteita on saatav issa. Eloperäiset jätteet kannattaa syöttää tunkiolieroille, jotka ahmittuaan tarpeeksi ulostavat ihmisten himoitsemaa multaa. Jos tunkiolierojen löytäminen tai tunnistaminen ei luonnistu, oppaan lopussa on lista suomalaisista matojen toimittajista. Pesuaineet on pakattu puolen litran pulloihin , jotka maksavat noin 25 markkaa. Jo suuren osan osoitteellisista mainoksista saa tyrehdytettyä postittamalla kieltokortin Suomen Suoramarkkinointiliittoon (Vuorikatu 4 A 6, 00100 Helsinki). Hofa-sarjassa on saatavilla yleis-, tehoja wc-pesuaineet, kaksi erilaista pyykinpesuainetta sekä kokovartaloshampoo. Matokomposti-kirja (72 s.) maksaa 80 markkaa. Salla Tynys KO 'E\, ~A\TS\ TÅTÅ \(Ot,WOST\A, KJ\-"\-\\\-HII V . Alkoholi kirkastaa pintoja ja jättää nopean haihtuvuutensa ansiosta kirkkaan pesujäljen ilman huuhtelua. Lierot töihin Matokompostoinnista on juuri ilmestynyt oma opas. Ulla Ahonen 11. Hän kurkistaa myös kompostin uumeniin sekä kuvaa elämää mullan ja jätteiden keskellä. Kaikki Hofa-tuotteet ovat tiivisteitä. Rekisterinpitäjälle voi halutessaan ilmoittaa, ettei mainoksia saa lähettää. Lähes 80 prosenttia vastaajista tunsi joutsenmerkin. Tuotteen alhainen ympäristökuormittavuus oli tärkein ostokriteeri vain joka kuudennelle. Koski esittelee oppaassa tunkiolieron biologiaa ja elinehtoja. Tärkein raaka-aine on perunan kuorijätteestä valmistettava peruna-alkoholi , jota tuodaan Saksasta. Tavallisessakin kompostissa madoista on hyötyä, koska ne sekoittavat kompostia tehokkaasti. Varsinkin kerrostaloasujaa ilahduttaa tieto. Wc-pesuaineissa usein käytettävät haitalliset epäorgaaniset hapot on Hofassa korvattu sokerijuurikkaasta jalostetulla sitruunahapolla. Suomalaisten asenteita joutsenmerkkiin tutkittiin Suomen Standardisoimisliiton ympäristömerkinnän teettämässä gallupissa, jossa haastateltiin 500 henkilöä. Lukijaa auttavat kompostilaatikoiden rakennepiirrokset tarkkoine mittoineen. Ja tietysti eitoivotun postin voi aina palauttaa lähettäjälle. Keinotekoisia hajusteita, väriaineita, kirkasteita tai säilöntäaineita ei ole käytetty. Tuotteet soveltuvat myös teollisuusja laitossiivoukseen. Hajusteet on korvattu eteerisillä öljyillä kuten sitrusöljyllä. Ympäristöseikkoja vastaajat ilmoittivat pohtivansa eniten pesuaineita ostaessaan. Parhaiten merkin tunsivat naiset ja runsaiten koulutetut. Hofa-puhdistusaineet on valmistettu kasvipohjaisista raaka-aineista. Jotta tuote saisi pohjoismaisen ympäristömerkin, siltä vaaditaankin alhaisen ympäristökuormituksen lisäksi laatua ja toimivuutta. Matokompostin ja tavallisen kompostin suurin ero on, että matokompostin lämpötilan täytyy olla alle 30 astetta. Matokomposti-ki1jassa 011 Seppo Leinosen lierl'oton k1n·iu1s. puhdistettavaan pintaan ja pidentävät aineen vaikutusaikaa. vsk. Sen on julkaissut Rakennusalan Kustantajat. Ainesosat hajoavat vedeksi ja hiilidioksidiksi kahdessakolmessa päivässä, perunaalkoholi hajoaa jo muutamassa tunnissa. Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta pitää joutsenmerkittyjä tuotteita laadultaan vähintään yhtä hyvinä kuin muita vastaavia tuotteita. Oppaan kirjoittaja Eija Koski sanoo, että matokompostista saa hyvälaatuista multaa tavanomaista kompostia nopeammin. Raaka-aineet tulevat kasveista: perunasta, mäntysaippuasta, kookospähkinästä, sitruunasta, limetistä, sokerijuurikkaasta ja merilevätiivisteistä. Pullot on valmistettu polyeteenistä, joka sopii muovinkierrätykseen. Tuotteet valmistetaan Lahdessa, mutta niitä on aiemmin tuotu maahan Saksasta. Lieroja voi pitää myös kompostikäymälässä. Yhdeksän kymmenestä p1t1 joutsenmerkkiä I uotettavana. Joutsenmerkki koetaan myös laadun takeeksi Matokompostia voi pitää sekä sisällä että ulkona. Koski kertoo muun muassa. Tuotteet kuuluvat ainakin Tukon ja Keskon valikoimiin. Vastaajista 60 prosenttia ilmoitti , että ympäristöominaisuudet vaikuttavat ostopäätökseen joko melko paljon tai erittäin paljon
Suomen luonnonsuojeluliitosta voi tilata oppaan Kompostikäymälän rakentaminen ja käyttö. Jotkut kierrätyskeskuksetkin ovat ryhtyneet välittämään kompostikuiviketta. Miksi sitten olen Kansalaisjärjestöjen kierrätysliikkeen mukana vastustanut tölkkien kierrätysjärjestelmän veronalennusta. Lisäksi on monia paikallisia kuivikkeen myyjiä. Hyvää kompostikuiviketta saa metsistä. Mikä on totuus tölkeistä ja pulloista. (' 1/~ W c-raikasteen koostumus Mitä myrkkyjä WC-raikasteet sisältävät. Mahdollisimman lyhyesti lueteltuna: 1. Kertakäyttökorttien tilalle tai rinnalle on tulossa uudelleen täytettäviä kortteja. WC-pytyn säännöllinen pesu on paljon tehokkaampaa hygienian hoitoa. Pullo vai tölkki. Voidaanko kortteja täyttää uudelleen. Suomalaiset puhelukortit ovat keräilijöiden suosiossa pienten painosmääriensä vuoksi. Veronalennusta on haettu kaikille tölkeille. 3. Myös moottorisahan puru sopii mainiosti kompostiin. Niihin voi ladata haluamallaan summalla puheluaikaa. VTT:n elinkaarianalyysin perusteella kolmasosalitran pakkauskoossa uudelleen täytettävä palautuspullo on selvästi parempi verrattuna muihin järjestelmiin, kuten palautettaviin tölkkeihin. Koko maassa kuivikkeita markkinoivat Enson lisäksi ainakin Biolan, Ecora, Moneva, Kekkilä ja Garden peat. Tölkkijärjestelmä uhkaa uudelleen täytettävien pullojen palautusjärjestelmää, joka toimii erinomaisesti. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 10/95 54. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. . Litrahinta vaihtelee 30 pennistä 1,60 markkaan, tavanomainen hinta on neljänkymmenen pennin hujakoilla. Kuorikkeen hinta taitaa vaihdella kaupasta toiseen. Kampanjan ansiosta paradiklooribentseeni hävisi tiettävästi kokonaan WC-raikasteista. Eri kiinteistöihin sopivat erilaiset ratkaisut. 2. Kannattaa tiedustella lähitienoon sahoilta. Opas maksaa 20 mk. Tölkkijärjestelmä suosii oluen maahantuontia. Itse haen kuoriketta läheiseltä sahalta ilmaiseksi. Mikä on sinun tulkintasi. t --,& . Kortteja ei siis voi ladata uudestaan. Tölkeissä tuontioluet tulevat hinnaltaan kilpailukykyisiksi. Ympäristöministeriön on vaikea valvoa ja vaatia, että tölkkejä palautettaisiin tarpeeksi. Juhani Tenhusen kirjassa Kompostointiin perustuvat käymäläratkaisut: tämän hetken tilanne luetellaan seuraavat markkinoilla ja kehitteillä olevat vedettömään tai 12 niukkavetiseen käymäläjätteiden käsittelyyn perustuvat järjestelmät ja niiden markkinoijat: Aquatron (Cinerea Miljöprodukter Ab, 928-17 909), Aqua-Magic (Finn-Centra, 90536 827), Bio-Teho (Bio-Teho Oy, 941-833 055), Clivus Multrum (Clivus Multrum Oy, 921500 828), Compos-käymälä ja Mökki-Makki (Finn-Compos Oy, 921-538 385), Delta P/Eko-lo ja MK-TANK-virtsasäiliöt (Virmet Ky, 90-362 039), Dryclo (KVK Dryclo Ltd, 90-684 7127), Ekolet (Säkkiväline Oy, 90-642 311), Ekotuoli Biolet, Eko-Helpotus ja Vera (Y-Laite Oy, 918-353 181), Eko-Makki, Mini-Makki ja Mökki-Multio (Malk Oy, 90790 122), Husqvama sähkökäymälä (Tuli-Sähkö, 931-554 789), Kompostoiva kuivakäymälä (Esa Jormanainen, Jormestarit Ky, 974-56 133), Naturum (Luonto-Laite Oy, 91968 132), Pekkaskäymälä (Tasapää Oy, 921-530 334), Perstorp Plastic Systems (Perstorp Form Oy, 918-848 211), Septum (Oy Paltermo Ab, 921-881 544) ja Tara (Ecora Oy Tara, 90-507 2400). Tenhunen pitää parhaimpina virtsan erottelevia malleja. Hänestä toimivin on Luonto-Laitteen Naturum. Puhelukortteja ei vielä ladata Mihin käytetyt puhelukortit voi laittaa. Tietysti voidaan pohtia, ovatko raikasteet tarpeellisia. Kannattaa myös harkita rakentamista. Varsinaista uusiokäyttöä korteille ei ole, vaan ne menevät keräilijöiden kokoelmiin. Eri tahot tulkitsevat eri lailla VTT:n elinkaarianalyysiä. Onkin mahdollista, että älykortit syrjäyttävät rahan monissa palveluissa. Mikä on paras. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko faxilla (931) 335 4212 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ sllfi. Ympäristöministeriön 1994 julkaisemassa E. Tölkkijärjestelmään siirtymisellä ei ole osoitettu saavutettavan mitään ympäristöhyötyjä. Sen sijaan puolen litran alumiinitölkki pärjää hyvin kolmasosalitran palautuspullolle, mikäli tölkin palautusaste on yli 90 prosenttia. Kompostikäymälää hankittaessa on otettava huomioon käymälän tilantarve ja tyhjennysmukavuus. Puhelukorttien keräilyastioita on monissa puhelinkioskeissa. Ruotsin kaupoissa olutta ei enää lainkaan myydä palautuspulloissa. Nykyisin raikasteet sisältävät synteettisiä tensidejä ja hajusteita, jotka ovat selvästi vähemmän haitallisia kuin paradiklooribentseeni. Kuka tahansa voi ostaa korttien "mainospinnan", ja korttien kuvavalikoima onkin hyvin suuri. vsk.. Yleisöpuhelimien lisäksi tällaisia älykortteja pystytään käyttämään maksuvälineenä muuallakin kuten pysäköintiautomaateissa ja julkisissa liikennevälineissä. Muutama vuosi sitten käytiin kampanjaa raikasteita vastaan, koska niissä käytettiin yleisesti paradiklooribentseeniä, joka on myrkyllistä ja hajoamatonta. Olutta ja muita juomia ei kannata tuoda ulkomailta suuria määriä pulloissa. Mielestäni voisi olla perusteita myöntää veronalennus vain puolen litran palautettavalle tölkille. Suomen paras kompostivessa Mitä kompostikäymälöitä Suomessa on markkinoilla. Mielestäni juomien rahtaaminen ympäri maapalloa on järjetöntä. 4. Kompostiin kuiviketta Mistä saisi edullisesti kompostiin kuiviketta. Rautakaupassa Enson kuorike maksaa maltaita. 5. Palautuspulloista palautetaan 98 prosenttia, kun sen sijaan esimerkiksi Ruotsin ja Yhdysvaltojen palautustölkkijärjestelmissä saadaan kerätyksi vain 75 prosenttia tölkeistä
En tiedä mikä vaikutus tällä kaikella oli, mutta joka tapauksessa se paineenmittausasema seisoo nyt pellolla puolen kilometrin päässä metsiköstäni jos niin rohkenen sanoa tosin valitettavan lähellä muita asuintaloja ja yhtä päiväkotia. Eläimet viihtyvät eivätkä hylkää meitä. Ja hirveän ruma se on. "Tähän tulee paineenmittausasema", minulle sanottiin. Tässähän kulkee maakaasuputki." Kaasuputken rakentamisen minä olin nähnyt; se noudatteli onneksi kävelytietä, puut oli suojattu ja komea ikimänty oli kestänyt sen vaurioitumatta. Metsässä on helppo olla hiljaa, mutta metsässä on myös helppo puhua, helpompi kuin ihmisten keskellä. Niin tapahtui. Yhtenä keväänä, mitähän tästä olisi aikaa, huomasin kuinka tappeja iskettiin maahan aivan kotini vieressä sijaitsevassa metsikössä. Soitin ensin kaikki ne kaupungin virastot, joihin minun käskettiin soittaa virastothan aina käskevät soittaa SUOMEN LUONTO 10/95 54. Kyselin sen mittasuhteita. Minä rakastan sitä. "Kuka sen rakentaa?" "Neste. Minä pyytäisin että harkitsette vielä kerran, minä kutsun teidät päiväkahville ja esittelen sen paikan ... Mutta paineenmittausasema. Lapset saavat niistä ensimmäisen kosketuksensa luontoon, vanhukset viimeisensä. Ei sellaisia sanoja tarvitse hävetä. Sattui niin että Risto Nurmi, tunnettu luonto-ohjelmien tekijä, pyysi minua puhumaan radioon. On ainutlaatuista, että kaupunkimaisemassa on tällainen luonnonmukainen metsikkö. S anoisin kaikille, jotka kyselevät itseltään "Mitä minä voisin tehdä ympäröivän luonnon suojelemiseksi?", että tehkää se mitä sisimmässänne haluaisitte tehdä: ilmaiskaa mielipiteenne, sanokaa: Älkää kaatako tätä puuta. Mutta puita sen tieltä ei ole tarvinnut kaataa. Kuvailin yhä uudestaan ja uudestaan tuon rakastamani metsikön ja sen varsinaiset asukkaat, eläimet ja kasvit. Ja jos ajat autoa nosta jalka kaasulla kun perhonen ylittää tien ja siellä missä siilit liikkuvat etene kuin hautajaissaattueessa niin sinun ei tarvitse surra. Ihmiset voivat paremmin saadessaan kävellä puitten alla. Eeva Kilpi Sano se ääneen Ei rauhanpäivää ole nykymaailmassa sillä, joka on havahtunut huoleen luonnon puolesta. Minä vetosin vielä kerran sen metsikön puolesta, kerroin myös kenelle kaikille olin soittanut, ja myös sen, Eeva Kilpi muistuttaa, että aina kannattaa ilmaista mielipiteensä eikä alistua luontoa hävittävien hankkeiden edessä. toiseen virastoon sen jälkeen soitin Tapiolan Lämpöön, urakoitsijalle, ja Nesteen asianomaiselle osastolle. Minä ehdotin, että saisin puhua ulkona, siinä metsikössä... vsk. K äytin puhelinta kaksi päivää, vai~a kärsin puhelinkammosta. Minulle selvisi, että koko metsikkö pitäisi hävittää sen tieltä, metsikkö jossa kasvoivat melkein kaikki suomalaiset puulajit kauniissa luonnonmukaisessa epäjärjestyksessä, joka keväällä kukki valkoisenaan valkovuokkoja, jossa oli kaksi isoa kielokasvustoa ja ihania saniaisia reunamilla, jossa linnut ja oravat pesivät... Silloin kukkivat valkovuokot parhaillaan. Ja sitä paitsi, puilla on oma oikeutensa olemassaoloon ... 13. Linnut tarvitsevat sitä. "Mitä te teette?", minä menin kysymään miehiltä, jotka siinä puuhasivat. Sen merkitys on korvaamaton, se on todellista Tapiolaa, se on sitä mitä täällä tulisi säilyttää kaikin tavoin, vastapainoksi umpeen rakennetulle keskustalle, portaille, pylväille, steriileille tekoaltaille ja pakokaasunkatkuisille alikäytäville. että minulle oli oltu huomaavaisia, minua oli kuunneltu ja kohdeltu hyvin
Et voi ymmärtää täysin yhden lumilajin merk itystä ellet tunne systeemin muita osia. Sille, joka lähtee vaeltamaan rakkaille luontoretkilleen, kysymys ei olekaan tärkeä. Luonto on huono omatuntomme. Afrikkalaiselle moisella lumierottelulla ei ole mitään mieltä. Luonnosta puhutaan ja päätetään yhteiskunnan kaikilla tasoilla, ja se on saanut näissä polemiikeissa yhä moniulotteisempia merkityksiä. Ne muodostavat kielessä oman systeeminsä. Ihminen on kaiken mitta, ympäröivä luonto on hänen tarvevarastonsa. Mutta tämäkin on paradoksi, koska biologisesti ja ekologisesti ihminen on luontoa siinä kuin kottaraiset ja timotei. Luonto-sanakin on riippuvainen käsiteavaruudesta sen ympärillä. Erityisesti luontoharrastajille se lienee voimakas sisäinen kokemus, oman elämän koulima. PUHEENVUORO Heikki Ikonen on tamperelainen kulttuuritoimittaja. vsk.. Antiikissa ihminen miellettiin vielä osaksi luontoa, sen korkeimmaksi asteeksi. Itse kullakin lienee melko selkeä käsitys tai ainakin tunne siitä, mitä luonto on. Olemme kulttuurieläimiä Jos ihminen sisältyy luontoon kaikkineen, luonto-käsite menettää erottelukykynsä. Mikä siis ratkaisuksi. riippuvaisia muista kielen elementeistä, ne suhteutuvat toisiinsa. Usein sen nähdään operoivan suhteessa itselleen ulkoiseen ihmiseen: " Ihminen tuhoaa luontoa, mutta luonto kostaa". Yleisessä kielenkäytössä eroa määrittää eiluonto, joka on yhtä kuin ihmisellinen: kulttuuri, sivilisaatio, yhteiskunta. Niihin on latautunut omaa henkistä voimaansa. Luonto-sanaa käytetään huolettoman varmasti miettimättä tai problematisoimatta sitä. Kulttuurihan on alun perin merkinnyt viljelyä; se on siis kytkeytynyt ihmisen vakituiseen asumiseen ja elinolojen suunnitelmalliseen muokkaukseen. Epäilemättä siihen sekoittuu myös lopunaikojen paniikkia, syyllisyydestä ja katumuksesta kumpuavaa tarvetta sovitukseen ei toki aiheetta. Tuhoavan teknologisen ihmistä ylikorostavan asenteen jälkeen on iskenyt halu kömpiä takaisin metsään tai ainakin löytää "luonnolliset perusarvot". Tilanne muuttui mutta käsitteet eivät. Myös käsitys luonnosta on epäilemättä kehkeytynyt tuolloin, erona ihmisen tekemään maailmaan. Mutta mahdotonta ihmistä on luonnosta sulkeistaakaan. Osasyy lienee myös aatteiden aaltoliike. Kieli ei olekaan olioiden nimeämistä vaan erojen tuottamista. Voiko luonto kostaa. Arkikielessä luonto merkitsee yhä useammin Pentti Linkolan ideaalia: koskematonta elävää aamia. Elämykset eivät kai käsitteistä juuri muutu. Historiallisestikin asia lienee näin. Kristinusko nosti ihmisen siitä erilleen, jumalalliseksi. Kaikki muuttuu luonnoksi ja käsite hyödyttömäksi. Mutta luonto merkitsee muutakin. Tarjoaisiko vastauksen bioSUOMEN LUONTO 10/95 54. Mutta sitten luonnontiede paljasti "ennennäkemättömän todellisuuden" eli palautti ihmisen takaisin osaksi luontoa ja synnytti käsitteellisen ongelman. Sanat vaikuttavat meihin. Esimerkiksi eskimoiden kieli tuntee kymmeniä nimityksiä erilaisille lumityypeil le. Mutta tuuli on kääntynyt, ennen muuta ekologisista syistä. Luonto vastaan ei-luonto Ongelmaa kannattaa ensin tutkia kielitieteellisestä näkökulmasta; itse asiassa se on välttämätöntä, kun kysytään käsitteen sisältöä tai merkitystä. Luonto nähtiin sieluttomana koneena, ihmisen halpana varjona. Useimmat hyväksynevät luonnon määrittelemisen elolliseksi elämäksi, johon eivät kuulu modernin ihmisen tai ihmisyhteisön toiminnot. Miksi luonto-käsitettä pitäisi pohtia. Uusi piirre on, että luonto mielletään yhä useammin itsenäiseksi ja yhtenäiseksi subjektiksi, ikään kuin yksityishenkilöksi. Luonto siellä, ihminen täällä. Sanat ja niiden merkitykset ovat 14 Mitä luonto on. Tällöin itse käsitteet eivät enää ole yhdentekeviä. Kahtiajako elää siis yhä, mutta uudella ja yllättävällä tavalla. Tämä on luonto-käsitteen perusta tänäänkin. Ihminen videopeleineen ei kuulu luontoon. Kristinuskon jälkeläinen, edistyshenkinen tekno-optimismi , korostaa myös ihmisen ensisijaisuutta. Erot ovat periaatteessa mielivaltaisia, mutta mielekkäitä siinä käytännössä, jossa ne tuotetaan. Luonto on aikamme keskeisiä poliittisia ja yhteiskunnallisia aiheita. Vuosisatamme vaikutusvalta1s1mman kielitieteilijän, sveitsil äisen Ferdinand de Saussuren mukaan kieli on erojen järjestelmä
Muuttuuko tuo apinalaj i silloin luonnottomaksi. logia, "luonnon tiede". Kamppinen, Laihonen, Vuori salo; Otava 1989) toteaa useaan otteeseen, että biologista ja kulttuurista elämää on mahdotonta rajata. Luontoa on käytetty lyömäaseena niin nationalismin kuin sukupuolten tai muun sosiaalisen eriarvoisuuden puolesta. Ja päinvastoin: jos kulttuuri ymmärretään mahdollisimman laajasti, "miksi tahansa ei-geneettiseksi informaationsiirroksi eläimeltä toiselle", näemme että muutkin lajit tuottavat SUOMEN LUONTO 10/95 54. Heikki Ikonen 15. Luontoa kaupataan pyhänä arvona ja uutena teologiana: meille tyrkytetään niin luonnonmukaista ruokaa, terapiaa, lääketiedettä, maisemaa, asumista, synnytystä kuin yhdyntääkin pelkästään sen idean varassa, että on olemassa myyttinen luonto ja sen ylivoimaisuus suhteessa sivilisaatioon. Siellä täällä kuulee puhuttavan luonnollisesta ihmisyydestä, oikeudesta ja ties mistä luonnollisesta yhteisja ihmiskunnasta. Se ei tarkoita ihmisen kaiken toiminnan hyväksymistä; on eri asia vastustaa sivilisaation tuhoja kuin sivilisaatiota itseään. Tyypillisten kulttuuri-ilmiöiden geneettistä määräytymistä lienee turha tutkia". Voi tietenkin ajatella, että polttomoottori on luonnotonta kulttuuria, mutta entä tuli. Ekosfäärin suojeleminen on yksi asia, viha ihmislajia tai kulttuuria kohtaan toinen. Vaellus luonnosta yhteiskuntaan ei sitä häiritse, sillä sen tehtävä ja edellytys ovat juuri muuttuneet olosuhteet. Ainakin siten, että hyväksymme oman lajimme sellaisenaan. Äkkipäätä kysymys saattaa kuulostaa oudolta, suorastaan typerältä mutta niinhän parhaat kysymykset usein kuulostavat. Vai voimmeko vetää rajan luonnollisen ja luonnottoman kulttuurin välille. Luontoäiti kyllä pitää huolen lapsestaan, ihmisestä mutta mistähän ihmeen syystä toisten lasten, kuten virusten ja bakteerien, hyvinvointi ei häntä liikuta. Ihminen on ainoa tulta hyödyntävä eläin. Eräät biologit ovat puhuneet evoluution rappeutumisesta, ihmislajin geeniperimän heikkenemisestä. Syyllisyyspurismi uhkaa Miten meidän tulisi ajatella luonto-käsitteen epämääräisyyden vaikutuksia ympäristöpolitiikkaan tai luonnonsuojelun perusteisiin. Se ei tarvitse mitään Hitleriä av ukseen kantoi hän sitten teknikon tai poliitikon naamiota." Huolehtikaamme elonkehästä, mutta älköön pesuvedestä maksettako lapsell a. Surkuhupaisaa ajatuksessa on sen sokea ihmiskeskeisyys. Vielä huolestuttavampaa on luonnon idealisointi ja ideologisointi. Jotkut vanhemmat kieltavat lapsiltaan rokotuksen, koska se on "luonnonvastaista". vsk. Kunnioittakaamme elämän monimuotoisuutta ja ihmi stä sen osana sellaisenaan: itseään luovana kulttuuriolentona. Voimme, mutta se olisi yhtä kaikki silkkaa mielivaltaa. Onko ihminen muuttunut luonnottomaksi jo kymmeniätuhansia vuosia sitten. Kirjailija Gösta Ågren tiivistää tämän harhan ytimekkäästi : "Luonnollinen valinta jatkuu ja se hoitaa itse itsensä. Epämääräinen käsite on nostettu dogmiksi ja ihmisyyden normiksi ja viimeistään silloin sanojen voima konkretisoituu. Luontoaktivismiin voi helposti sekaantua tällaista syyllisyyspurismia, jolle ei löydy ainakaan filosofisesti tukevaa pohjaa. Itsestäänselvyydet muuttuvat sokeiksi pisteiksemme. Olisi kiinnostavaa kuulla, minkä suhteen se on heikentynyt. Entä jos jonkin toisen eläinlajin kehitys harppaakin äkkiä odottamattomaan suuntaan: kehittyy apinalaji, jonka äänielimet, raajat tai keskushermosto mahdollistavat kielen, teknologian, kulttuurin . Ihminen muuttaa ympäristöään, mutta niin tekee majavakin. Virukset ovat luontoa, ihminen karaistuu niitä vastaan luonnon keinoin. En tunne väitteen lääketieteellisiä ulottuvuuksia, mutta taustamotiivi on selvä: ihmisen kulttuuriset toimet ovat ei-luontoa eli degeneraatiota ja sairautta itsessään. Jos kulttuurisuus ratkaisee, eivät esimerkiksi simpanssit, satulaselkätamariinit, tantalusmarakatit ja keapapukaijat ole luonnonolioita. Tuskin. Luontopolitikointia Luonnon ideologisointi myös tasoittaa tietä darwinistishenkiselle poliittiselle retoriikalle. Mutta näin politiikkaa voidaan tuottaa luonnon nimell ä. Se on täysin mahdollista. Luonnosta on tullut niin kauppamiesten kuin monenkarvaisten julistajien liturginen ikoni . Ihmisen kulttuuri perustuu biologisille ominaisuuksille, mutta "kulttuuri on ilmiö, josta on viisasta antaa vain esimerkkitapauksia pyrkimättä tiukkoihin määritelmiin. Kysymys ei ole enää vain ekologisten vaurioiden ehkäisystä. Tällaiset ilmiöt rinnastuvat uskonnolliseen fanatismiin. On vaarallista nähdä ihminen luomakunnan ylijumalana, mutta yhtä lailla vaarallista nähdä hänet syöpäläisenä. Me olemme aito osa maapallon elämää. Jos ne taas ovat, on ihminenkin periaatteessa kokonaan. Ihmistutkimuksen biologiaa monipuolisesti valottava teos Kulttuurieläin (toim. kulttuuria; ne opettavat ja oppivat tietoja ja taitoja, valmistavat ja käyttävät työkaluja ja niin edelleen. Ihmiset alkavat uskoa luonto-käsitteeseen mitä merkillisimmissä yhteyksissä. Mitkä ihmisen ominaisuudet ovat absoluuttisen hyviä tai huonoja. Ajatus odottaa tien päässä
Elämyksiä ja kokemuksia. Tai mikäli niitä on, ne potevat kahdeksatta konkurssiaan ja pitävät oviaan suljettuina. Saattaahan taivaalta tupruta oikein kunnon räntääkin, tai vaikkapa hauskasti vihmovia raepiikkejä! Ja marraskuiset maantiet vetävät puoleensa; ne lumoavat kurallaan ja loskallaan ja riitteisillä lätäköillään, ne kutsuvat keskelle suomalaisen maaseudun painostavaa hämärää. Makkaraa vieroksutaan sen kesälomayhteyden vuoksi, mutta jos sitä haukkaillaan kylmänä Mari ja ilman sinappia, pysytään marrasmatkailun linjoilla. Evääksi pakataan voileipiä, lihapiirakoita, savusilakoita, kylmiä kaalikääryleitä ja sen sellaista epämääräistä ja sormia rasvoittavaa sotkua. Tuolloin yksistään jo säät tuottavat mieleenpainuvia hetkiä. Totta kai jokainen haluaisi vihdoin viimein tehdä lomallaan jotain aivan muuta, mennä jonnekin aivan muualle ja luultavasti pitää koko lomansakin aivan muulloin. Mutta tämäntyyppisen retken henkeen itsenäisesti valitut oravabaarit sopivatkin vallan erinomaisesti. Retkeläisen imagoon kuuluu myös termospullo, jossa on haaleaa, tummaksi liettynyttä kahvia tai teetä. Kaiken lisäksi eksyminen noille loputtomina longertaville ja viimein autioille, tuulentuivertamille myllerryskentille päätyville tielabyrinteille ei ole pelkästään mahdollista vaan myös todennäköistä. Pientä seikkailumatkailua siis! Lomakohteita valittaessa ei . Mikään kulinarismi pikkusieviksi piperrettyine salaattilautasineen ja servetteineen ei tällaiselle lomareissulle kertakaikkiaan sovi. Mukaan otetaan myös eväitä, sillä syrjäkyliltä ovat kaupat hävinneet, eikä mistään kahviloista, ravintoloista tai hotelleista ole puhettakaan. Reitti polveilee pienten syrjäkylien läpi tosin ohikulkiessa niitä ei aina kyliksi noteeraa, sillä rapistuvamaaliset rintamamiestalot ja uudenajan lättäparakit kyyhöttävät hujan hajan pusikoiden piiloissa ja kyläteiltä poiketaan metsäautoteille, jotka takuuvarmasti tarjoilevat silmänkantamattomia hakkuuaukkoja ja lamaannuttavan yksitoikkoisia männyntaimikoita, satoja ja tuhansia, kymmeniätuhansia, satojatuhansia hehtaareita ... paikkakunnista tarvitse olla kovinkaan tarkka. Matkaa taitetaan mieluiten polkupyörällä, onhan ekoturismi nousemassa merkittäväksi trendiksi. Nyt onkin mainio tilaisuus päästä kokemaan angstisia elämyksiä, päästä hekumoimaan säätilan ja maiseman musertavalla ankeudella, eikö siinä ole lomamatkalle ohjelmaa kerrakseen! 16 Matkakohde valitaan jostain epämääräisestä Itä-Suomesta. Ja toisaalta: kova nälkä voi monelle olla kokemus jo sinällään, joten evästarpeen voi reilusti aliarvioida. Heinäkuun helteet ja rantasaunat, kulttuuritapahtumat ja näköalapaikat niistä huokaileminen on enää pakonomainen refleksi. Suositaan ruutukuvioista kiinalaismallia, joka maantiekuoppien tärähdyksissä menee tuota pikaa rikki. Ei mitään hempukkamaista kesäheleyttä, joka virkistää yhtä vähän kuin lämmin vesi, vaan sellaista mikä tuntuu luita ja ytimiä myöten! Marraskuussa matkailijaa ympäröi lähes sataprosenttisen varmasti kolea ja kostean tihkuinen ilmanala. Hemmettiin koko banaali kesä-Suomi Punkaharjuineen ja Retretteineen, hiekkarantoineen ja lnarijärvineen! Juuri marraskuussa on oiva aika tehdä hieman erilainen lomamatka. Mainittakoon kuitenkin, että karttoja tutkiessa erityistä huomiota kannattaa kiinnittää kaikkiin peräja suoliitteisiin paikkoihin, jotka useinkin ovat käymisen arvoisia. Jos tahtoo ylimääräisiä tunnekuohuja, kannattaa ottaa vähintään 10vaihteinen hienous, jonka kapeat pyörät syöpyvät kuravellisiin teihin ja joka taatusti menee ravasta tukkoon vaatien yhtämittaista penslausta. Aivan paikallaan on pullo hieman vahvempaakin lämmikettä: ulkoilmaihmiselle oikeaoppisin valinta lienee SUOMEN LUONTO 10/95 54. Kaikkihan me olemme jo lopen kyllästyneitä siihen tavalliseen kesälomamatkailuun. vsk.. Lähes kaikki tarjoavat sopivia syrjäkyliä ja metsäautoteitä, missä idyllien keskelle joutumisesta ei ole vähäisintäkään pelkoa. Sillä elämyksiähän ihmiset tahtovat, sen tietävät matkailuyrittäjätkin. Vähempiin elämyksiin tyytyvä ottaa korkeintaan kolmiTeksti: Aura Koivisto Kuvat: Risto Sauso vaihteisen tai vaihteettoman romuluun. Tosiasiassa ne tuntuvat vain typerillä ja kyllästyttäviltä
lsmatkalle Aito angstimatkailija liikkuu polkupyörällä ja hotkaisee vähäiset eväänsä tienposkessa vä,jötellen. Enää eivät kesälomailijat pääse omimaan heinäaikaa it!ielleen, siitä pitää huolen räjähdysmäisesti lisääntynyt heinän pussitus. Mutta jääköön jo lietsonta, sillä kuten matkailumainokset aina viime houkuttimenaan huudahtavat: tämä kaikki on itse koettava! D 17. vsk. Eväät olisi tyylikkäintä pakata muovikassiin, jota sitten pyörän sangassa retuutettaisiin, mutta koska kyse on jonkinasteisesta ekomatkai· lusta, muovikassista on luovuttava. paus määrätä taipaleiden pituus, taukopaikat ja lepohetkien kesto. Kallellaan retkottavia maitolaitureita, luhistuvia latoja ja kiiltäviä peltikattoja, metsän reunojen autonromuja ja suoranaisia yksityisiä kaatopaikkoja, pelloilla lepattavia lannoitesäkkejä ja puristemehu jaan valuttavia AIV-aumoja, rantatöyräille kärrättyjä lantapattereita, sorakuoppia, minkkitarhoja, turvetuotantoalueita ja niin edelleen. Luonnollisesti angstimatkailijan sydän iloitsee vallitsevasta arkkitehtuurista: rintamamiestalot ovat yleensä repsahtaneessa tilassa, parakkeja ja lättäkattoja riittää, muutamista vitikoista pilkottaa valkotiilimonumentteja, ja keskellä peltoaukeita kenottaa punatiililaatikoita. Niissä vallitsee suorastaan pittoreski epäjärjestys oranssinpunaisine lasikuituveneineen, pitkin poikin levinneine styroksinkappaleineen, muovikanistereineen, rikottuine kaljapulloineen ja aironpätkineen sekä tietysti röykkiöihin k11; sattuine ruosteisine katiskoineen, joissa useinkin on joku loukkuun jäänyt ja sopivassa mätänemistilassa haiseva orava tai talitiainen. Villasukat, villapaidat ja pitkät kalsarit on syytä muistaa, joskin pienoinen palelu ja tippa nenänpäässä värjöttely on tällaisessa elämysmatkailussa vain hyväksi. Sen sijaan valitaan joku tarpeeksi epämiellyttävän näköinen kauppakassi, mieluiten niin sanottu ryssänsininen tahi sukkahousunruskea. Mistä nam harmonisen eväspaikan sitten löytää. Lienee vaikeampi sanoa, mistä päin maatamme sellaista ei löytäisi! Loistavia retkikohteita ovat myös venerannat. Retkeilijällä itsellään on vasuoMEN LUONTO 10/95 54. Kerrassaan viehättävää on istua tien pientareella kuloheinämättäällä, jonkun rääseikön reunassa ja sameavetisen ojan varrella, katsella edessä aukeavaa suopeltoa mustine kynnösviiluineen ja märkine kuoppineen, pellon taakse levittäytyvää viluisen sinipunervaa koivunvitikkoa, läpitunkematonta pajukkoa tai kellervää räkämännikköä mikä levollinen tasaisuus, ojien ryhdikäs suoraviivaisuus, kaiken yllä sadesumua tihkuva marraskuun taivas. Isompia ja pienempiä yllätyksiä osuu varmasti jokaisen tienpätkän varrelle. Tietysti edellä mainittujen nälän ja palelun tapaan riittävä nääntyminen vain rikastaa muistoja. Jos jossain vielä on joku vanha talonpoikainen hirsitalo, siihen on yleensä onneksi laitettu modernit suuriruutuiset ikkunat. Saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kesälomailijoilta viedään iänikuiset heinäseiväshymistelyt, kun taas kunnon marrasmatkailija pääsee nauttimaan pellon reunoille ja navetan vierille jätetyistä jättimäisten muovisäkkien rivistöistä, ja totisesti, niissä epäesteetikon silmä lepää. joku väkevä viini, tietenkin sieltä halvimmasta päästä. Vielä on mainittava angstimatkailijan uusin mielihyvän aihe: valkoisiin suursäkkeihin pakatut heinät. Annettakoon kuitenkin pari vinkkiä soveliaista eväskeitaista. Vasemmalla ja oikealla tunnelmaan virittäviä maalaismaisemia
Lapin maanmittaustoimisto merkitsi viime kesänä maastoon reitin, jota oli hakenut kansallispuistossa kaivinkoneella työskentelevä kull ankaivaja. vsk.. Reitin varrella on pari kivikkoista tai soista puroa, joiden ylitykset pyörillä kulkevilla ajoneuvoilla vaatinevat rakenteita tai maansiirtoja. SUOMEN LUONTO 10/95 54. Taustalla Kutusuvannonpää. Reitti merkinnät alkavat Angelin tieltä Vaskojoen itäpuolelta ja päättyvät liki nelJan peninkulman jälkeen Lemmenjoen latvapuroille, Kultahaminan ja Petronellankukkuloiden länsipuolelle. Uran kulkua osoittaa metsävyöhykkeellä puiden kylkiin veistetty harvahko pilkoitus. Tätä uraa pitkin on tarkoitus hoitaa kaivospiirin huolto. Matti Mela Kallis ura kullan luo Lemmenjoen kansallispuisto on etupäässä koskematonta luontoa, kuten kansallispuistolle kuuluu. Joen uomaa ei ole moisella tavalla häiritty sitten jääkauden, jonka voima kaivoslail/a näyttää olevan. Tästä kulkisi huoltoliikenne reitti menee kuvan poikki. Männikkö on kansallispuistolle tyypillistä yhtenäistä vanhaa metsää, mutta puusto ei ole niin jykevää kuin esimerkiksi Lemmenjokilaaksossa. Puiden loppuessa tunturilla punaiset viittakepit korvaavat pilkat. Angelin tieltä lähdettäessä reitin ensimmäiset 15 kilometriä kulkevat mäntymetsässä melko tasaisessa maas18 tossa. Täällä Lemmenjoen puiston pohjoisosassa ei ole retkeilijöiden polkuja, mutta Angelin tienvarren porotiloilta tuleva Näin kaivetaan kultaa kansallispuiston ytimessä Miessijoella. Pilkoitus ohittaa pieniä lampia menemättä kuitenkaan aivan rannalle
19. SUOMEN LUONTO 10/95 54. Lemmenjoen kansallispuisto aiotaan halkaista tiellä -jota tosin virallisesti sanotaan huoltouraksi. Hanke on edennyt, koska eräs kullankaivaja sitä haluaa ja kaivoslain katsotaan olevan kullankaivajan puolella. Luonnolle aiheutettu haitta vaikuttaa kohtuuttomalta, kun taloushyöty on vähäinen. vsk. Tie kansallispuistoon tuntuu mahdottomalta ajatukselta
Näkymä on puolimatkasta, 20 kilometrin päässä lähtöpisteestä. Liikenne kanavoituisi huoltouralle Moni voi ajatella, että uutta huoltoreittiä vastustavat liioittelevat yhden pitkän, mutta vain viisi metriä leveän uran merkitystä. metrin pituudelta ja usealla sadalla tuhannella markalla. Routa petti ja parin vuoden kuluttua urat olivat laajentuneet ja syventyneet tunturin kupeelta kauas näkyviksi repeämiksi. Tästä reitti vielä kurottautuu viiltämään Jäkäläpään kupeita. Ero onkin siinä, että Soabbegealdinoaivin-Maarestatuntureiden alue on polutonta ja muutenkin lähes koskematonta. Nämä huuhtovat ja kuljettavat paljastuvaa kivennäismaata, jolloin urat syvenevät ja laajenevat. Pyörän jäljet muodostavat rinteessä kanavia lumensulamisja sadevesille. Tuntureiden lakiosissa karikekerros eli kuntta on tuskin sentinkään paksuinen. Reitti ylittää Maarestatunturit ja Soabbegealdinoaivin (Sauvankiertämäpää) nousten välillä jopa 500 metrin korkeudelle. Onhan Lemmenjoen puiston 14 kaivospiirissä tehty vähintäänkin yhtä suuria arpia tunturiin kuin Soabbegealdinoaiville syntyisi huoltourasta. Samalla siirrytään alueelle, jossa huoltoliikenne aiheuttamaisi luonnonsuojelun kannalta suurimmat ongelmat. Lemmenjoen kansallispuiston ydinosassa on kolme laajempaa tunturialuetta: Maarestatunturit, Viipustunturit ja Maarestatuntureista erillään oleva Jäkäläpäät. Tuntuu mahdottomalta kuvitella, että näin ohutkunttaisten tuntureiden rinteitä voi ajaa pyörillä liikkuvilla kulkuneuvoilla särkemättä pintakerrosta ennemmin tai myöhemmin. Täällä on kullankaivajien rakenteiden ja kaivantojen lisäksi retkipolku ja, kämppiä, poroaitauksia ja jopa pari tunturipaljakalle raivattua lentokenttää. Jäkäläpäille ja niiden reunoille ovat keskittyneet kaikki puiston kaivospiirit ja samalla koneellinen kullankaivu. Jäkäläpäällä ja sen ympäristössä on erilaisia uria niin paljon, ettei uusi huoltoreitti enää mullistaisi alueen luonnetta yhtä rajusti kuin Maarestatuntureilla. Soabbegealdinoaivin ja Maarestatuntureiden paljakoille syntyvät jäljet näkyisivät kymmeniä kilometrejä Viipustuntureilta Muotkatuntueiden erämaa-alueelle SUOMEN LUONTO 10/95 54. Erämaan ilme vaarassa Kullankaivajat ja monet muutkin ovat sitä mieltä, että jäljet tunturin kyljessä eivät haittaa. vsk.. Jälkiä paikattiin myöhemmin kivennäismaalla, turpeella, metalliverkolla ja kasvi-istutuksilla parin kiloMalli Mela Reitti kulkisi tästä Soabbegealdinoaivin tunturipurojen yli. Huoltoreitin loppuosa Soabbegealdinoaivin ja Jäkäläpään välisestä kurusta eteenpäin siirtyy jo olemassa oleville kulta-alueille. Huoltouralla olisi käyttöä ehkä vain muutaman vuoden ajan mönkijäura leikkaa suunnitellun huoltoreitin alkumatkalla. Siksi tuntuu kohtuuttomalta, että voimakkaasti luontoa muuttava, mutta pinta-alaltaan loppujen lopuksi pieni koneellisen kullankaivun alue pilaisi huoltouriensa takia huomattavan laajoja erämaisia ja kansallispuiston kauneimpia tunturiylänköjä. Sen jälkeen ihmisen jälki ä ei juuri näy pariinkymmeneen kilometriin. Reitin varrella tunturialueella näkyi vain pari vanhaa nuotionpohjaa ja paikoin huoltouran merkitsijöiden heikkoja mönkijän jälkiä. Kunttakerros suojaa kivennäismaata eroosion vaikutukselta. Ratkaisulla on ilmeisesti haluttu välttää 20 ajoneuvojen joutumista sivuttain kaltevalle pinnalle ja siitä johtuvia maansiirtotöitä. Retkeilyrakenteita varten kuljetettiin traktorilla puutavaraa keväällä. Reitti kiipeää tunturikurua ylös harvenevassa koivikossa. Lopputulos on korkeintaan tyydyttävä. Kaivinkone on tuotu viimeisten lumien aikaan pois kulta-alueelta pari kevättä sitten. Samalla kuitenkin monista nousuista tulee aika jyrkkiä. Paljakan lisäksi se halkoo koivurajalle laskeutuvia laaksoja, joiden rinteillä on lukuisia puroja ja lähteitä. Ongelmat kasvavat tuntureilla Lähestyttäessä Maarestatuntureita maasto jyrkkenee ja uran linjaus siirtyy koivikkoon. Ura nousee tuntureiden laelle kohtisuoraan. Näin kävi 1980-luvulla Kiilopäällä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Poroaita ja muutama kaivinkoneen telaketjun painautuma ovat kuitenkin merkkeinä ihmisen toiminnasta
Jos kulta on kaivettu 1015 vuodessa, kannattaako sitä varten murentaa Suomen suurimman kansallispuiston erämaisuutta läpi puiston kulkevalla huoltouralla. Metsäalueella pyörien jäljet kätkeytyvät puuston sekaan varsin hyvin. Sen ihmeemmin näitä jälkiä puolustelematta voi niiden kuitenkin todeta näkyvän vain lähietäisyydelle eikä eroosiovaurioita juuri esiinny. Myös ne tarvitsevat huoltoa. Antti Halkka 21. Tärkeä seikka on myös se, kuinka kauan ja kuinka paljon kultaa kaivospiireissä riittää. Mönkijän urat eivät siten kanavoi liikkumista eivätkä vahvista itseään niin voimakkaasti kuin kahden paikan yhdistävä ja melko säännöllisesti käytettävä huoltoura. sen Ylä-Lapin luonnonhoitoalueen erikoissuunnittelija. D Matti Mela on Metsähallituk. Useimmat urista lähtevät porokämpiltä ja aitauksilta, mutta eivät oikeastaan johda minnekään. Jonkun matkaa juovateltuaan ne leviävät moneen suuntaan ja heikkenevät. On odotettavissa, että niiSUOMEN LUONTO 10/95 54. Ensimmäisen, kolmigrarnmaisen hipun löysivät syyskuussa 1945 veljekset Uula, Veikko ja Niilo Ranttila. Muutaman vuoden kuluttua ensi löydöstä Lemmenjoella oli onneaan yrittämässä jo yli sata miestä. Myös kaivinkoneita on voitu kuljettaa Njurgulahdesta lumiaikaan. Yleisestä kaivostoiminnan vastustamisesta ympäristöväkeä lienee siis vaikea syyttää. unniteltu huolto · / ____JT~ , / / ,,/ ( Lemmenjoen kansallispuisto) \ V I ~ r • koivutai havumetsä tunturi paljakka retkipolku autiotupa 10 km Huoltoliikenne kulkisi Lemmenjoen kansallispuiston erämaisimpien osien halki. Kansallispuisto Lemmenjoelle perustettiin 1956 se on edelleen koko Suomen laajin kansallispuisto. joen kansallispuiston pohjoisosan maisemaa uudella huoltouralla. Määrän voi suhteuttaa siihen, että Sodankylän Pahtavaaraan juuri avattu kaivos tuottaa viitenä-seitsemänä toimintavuotenaan vuosittain tuhat kiloa kultaa. Toisaalta luonnon kannalta vielä huonompi ratkaisu olisi, että jokainen kaivospiiri saisi oman huoltoreitin. Pian avautuvat eteen konekaivun mieltämyllertävät näkymät. Kysymys on siitä, voiko kansall ispuiston ydinalueella mellastaa miten tahansa, kun taloudellinen hyötykin on lopulta kovin vähäinen ainakin suhteutettuna menetettyihin luonnonarvoihin. Ne kulkevat pääasiassa metsässä ja soiden laitamilla. Liikenne tapahtuisi traktoreilla. Kartta: Pasi Nivasalo // (_/ . Tähän mennessä kuljetukset kaivospiireille ovat tapahtuneet talvisin moottorikelkoilla ja kesäaikana moottoriveneellä, lentokoneella ja mönkijällä. Yksi kaivos tuottaa siis kultaa saman verran vuodessa kuin kaivinkoneilla, vaskooleilla ja lapioilla on koottu koko Lapin kullankaivun 130-vuotisen historian aikana. Kaivospiireissä riittää kaivamista ja uralla liikennettä vähintäänkin kymmenen vuotta. Suhteellisuudentaju pitää vain heidän mielestään kaivosasioissa säilyttää. den tarvitsemat huoltoajot ohjataan tälle samalle uralle. Uuden huoltouran hakijan mielestä tämä ei ole riittävää tai on liian hankalaa joen ylityksen, maanomistajien nuivan suhtautumisen ja kelkan liian vähäisen kuljetuskyvyn takia. Kaivinkoneet ovat jo myllänneet monet purot ja joet tunnistamattomiksi ja samentaneet vedet pitkiltä matkoilta. Onko ratkaisua. Lisäksi kaivinkoneita ajettaisiin talveksi teiden varsille huoltoon ja kesäksi takaisin kaivospiireille. Retkeilijä aloittaa usein tutustumisensa puistoon Njurgulahden opastuskeskuksesta, josta polku kuljettaa Lemmenjoen vierustaa Kultahaminaan. Luonnonsuojelijat eivät vastustaneet Pahtavaaran kaivosta ja ympäristöministeri Pekka Haavisto vihki sen yhdessä kauppaja teollisuusministeri Antti Kalliomäen kanssa. Onko kaivospiirejä mahdollista huoltaa pilaamatta Maarestatuntureiden ja Lemmen. Kansallispuiston myllääminen kaivinkoneilla tuottaa koko Lemmenjoellakin vain joitain kymmeniä kiloja kultaa vuodessa. Kaivoslakia on kuitenkin tulkittu siten, että se on luonnonsuojelulakia vahvempi. Metsähallituskaan ei ole saanut toimintaa kuriin, vaikka se on maanomistaja. Metsähallituksen kanta on, ettei huoltojärjestelyissä mikään ole oleellisesti muuttunut ja että huolto voidaan järjestää kuten tähänkin asti. Lemmenjoen kullan löytymisestä 50 vuotta Lemmenjoen kullan löytymisen 50-vuotisjuhlia vietettiin syyskuun puolivälissä Njurgulahdessa. Lemmenjoen kulta-alueen huoltouraa on hakenut yksi kullankaivaja, mutta reitin varrella tai lähettyvillä sijaitsevat muut puiston 13 kaivospiiriä. Liikenne reitillä muodostunee siten huomattavasti vilkkaammaksi kuin kauppaja teollisuusministeriön toimitusmääräyksestä voi päätellä. Kulta on arvometalli, mutta voidaan kysyä, millaista vahinkoa sen kaivaminen saa aiheuttaa luonnolle. Perinteinen kullankaivu vaskooleineen ja ränneineen sopi luontoon, mutta nykyisin purot käännetään kaivinkoneella nurin vuosi vuodelta rajummin. vsk. Puistossa on lähinnä poronhoidon yhteydessä syntyneitä mönkijän uria kymmeniä kilometrejä. Luonnonsuojelijat ovat toki nostaneet asiasta metelin ja yrittäneet estää järeän kaluston käytön esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto on kirjelmöinyt asiasta moneen otteeseen. saakka. Huoltoreitistä muodostuu paljon lyhyemmässäkin ajassa maastoliikenteen ja tulevien kiistelyjen kannalta kannalta tärkeä käsite eli "olemassa oleva ura"
vsk.. Antti Halkka Harvenevatko hallit j~ 22 SUOMEN LUONTO 10/95 54
Harmaahylkeiden koko Itämeren kanta on kasvag :e nut parinkymmenen vuoden takaisesta aallonpohjasta reiluun viiteen tuhanteen. 23. Yläimoista näkee, miten hylkeet makaavat kuin sillit tynnyrissä sulloutuneina pikkuruisille ulkoluodoille. SUOMEN LUONTO l0/95 54. Hallilla asumistiheyden ennätys Kun katsoo hyljeluodon lentokuvaa, on vaikea uskoa, että harmaahylje on yhä hätää kärsivä laji. Maailman Luonnon Säätiön Itämeren hyljetyöryhmän puheenjohtaja Martti Soikkeli lensi viime kesänä mahtavien harmaahyljelaumojen yli. Hylkeiden keskittyminen luodoille on täydellisempää kuin ihmisten pakkautuminen kaupunkeihin missään maassa. Jos lentokone erehtyy liian alas, koko lauma ehkä vyöryy veteen painoa si llä voi yhteensä olla yhtä paljon kuin pienellä junalla tai muutamalla rekka-autolla. Ahvenanmaalainen hyljeluoto 17. Harha syntyy siitä, että hyljeluotoja on koko Suomen rannikolla vain muutama ja jokseenkin kaikki merialueemme hallit ovat kavunneet niille. leen. Samaan aikaan l hallikannan kanssa on kasvanut kalastus, jolle hylkeet aiheuttavat vahinkoa. Ne kerääntyvät luodoilleen kesäksi , jolloin me ihmiset hajaannumme maaseudulle. Ratkaistaanko hyljevahingot ampumalla vai kehittämällä pyydyksiä. vsk. Hylkeiden määrää arvioidaan kuvista, joita Soikkeli ottaa Turun vartiolentueen virka-apuna käyttöön asettamasta koneesta. V) Harmaahylkeen poikasella eli kuutilla kestää vuosia kasvaa jopa 300-kiloiseksi jötkäleeksi. 1994 -kuvassa on 600 harmaahyljettä eli kymmenesosa Itämeren kannasta. 6
Hylkeiden laajemman metsästyksen puolesta toimi Getan kokouksessa Suomen maaja metsätalousministeriön osastopäällikkö Seppo Havu, joka tunnetaan hylkeensuojelun vastustajana. Puran tulkinnan mukaan periaatepäätöksen valmistelu todisti maan käyttötarkoituksen muuttuneen. Pyydystekniikan kehitys on niin ikään ollut esillä. set ajavat hallijahtia Harmaahylje-emo nousee jään päälle tarkistamaan, onko· kuutilla kaikki hyvin. Suomen metsästysviranomai. Salametsästys rehottaa Jäätalvet ovat olleet heikkoja, joten lähes koko Itämeren harmaahylkeet ovat poikineet Perämerellä. Kanta on siis toipunut parinkymmenen vuoden takaisesta aallonpohjasta ja kasvaa noin kymmenyksellä vuodessa. Nyt harmaahylkeet ja norpat valmistautuvat talveen. Ampuminenko ainoa ratkaisu. Maatalousministeri Martti Pura kielsi metsänparannusvarojen antamisen Vuotoksen alueelle heti, kun Esko Ahon hallitus antoi keväällä 1991 kauppaja teollisuusministeriölle luvan valmistella periaatepäätöstä Vuotoksen allasluvan hakemiseksi. Viime elokuussa Ahvenanmaan Getaan kokoontuneiden tutkijoiden mukaan harmaahylkeitä on koko Itämeressä hieman yli 5 000. Kannan kasvu näyttää jo heikentyneen. Huoli koskee myös norppaa, silJä nuoren hallin erottaminen norpasta on erittäin "Nämähän ovat Lapin parhaita metsiä" , sanoo Alaperän yhteismetsän osakas Veikko Korhonen maista, jotka maatalousministeriön mukaan sopivat paremmin altaan pohjaksi kuin puun tuottoon. Konfliktin yhdeksi ratkaisuksi tuli rajoitettu tutkimuspyynti, joka voidaan nyt aloittaa. Hylkeitä on ajanut sinne Pohjolan luonnon suuri käskijä talvi. Luonnonsuojelu järjestöjen kanta on, että tätä ennen harmaahyljekannan on kohottava nykyisestä huomattavasti. Allashankkeen tähden ei voida riistää ihmisten oikeuksia, ennen kuin rakentamisesta on lainvoimainen päätös. Etelä-Itämerellä elää kolmaskin hyljelaji, kirjohylje, jonka kanta on 400. Hylkeiden salametsästys on ollut ilmeisen laajaa jo useana vuonna. Harmaahylkeet eivät ole vielä edes levittäytyneet kaikille perinteisille alueilleen. sästyslakinsa. Suomen merialueella on noin 1 700 harmaahyljettä, enimmäkseen Ahvenanmaalla. Ahvenanmaan kokous keskusteli jo metsästystutkimusta laajemmastakin pyynnistä, jollainen voi Ruotsin metsästysviranomaisten mukaan olla ajankohtainen jo kahden-kolmen vuoden kuluttua. Muutenkin tiukoilla olevat kalastajat eivät ole tästä pitäneet vaan ovat vaatineet valtiolta korvauksia tai hylkeiden ampumislupaa. Kiellolla oli niin kiire, että se annettiin puhelimitse, mistä eduskunnan oikeusasiamies myöhemmin ojensi Puraa. Kalastajien huoli purkautui Getan kokouksessa, jossa Ruotsin, Suomen ja Ahvenanmaan kalastusvirnnomaiset ja osin metsästysviranomaisetkin etsivät ratkaisua ongelmaan. Ehkä vajaat parituhatta harmaahyljettä ja lähes tuhat norppaa on tiineenä; poikaset syntyvät helmimaaliskuussa jääkentille ja ajojäälautoille. Uusien kohteiden rahoittaminen on aina harkinnassa, mutta nyt rahaa ei saanut antaa edes jo hyväksytyille hankkei lle. Jos harmaahylkeiden määrä jatkaa kasvuaan, hyljekantaa ehkä aletaan rajoittaa metsästyksellä. Millainen tulevaisuus kuuteilla on edessään, jos hylkeenmetsästys sallitaan. Suomen päätökset " koskevat vain meillä oleilevia '§ joitakin satoja hylkeitä 1 Ahvenanmaalla on oma met_____ ... Tutkimuspyynti alkoi oikeastaan jo viime kesänä, kun maaja metsätalousministeriön luvalla ammuttiin Suomen Saaristomerellä kymmenkunta hyljettä ilman että asiasta mitenkään tiedotettiin julkisuuteen. Luonnonsuojelu järjestöt ovat peränneet hyljekysymykseen rauhanomaista ratkaisua. On epäselvää, miten tämä sopii Itämeren suojelukomissiolle (HELCOM), jonka päätöksen mukaan harmaahylje on rauhoitettu. Ruotsissa kalastuksen kehittämistä hyljeystävälliseksi tutkii laaja projekti. Jos se luetaan pois, Suomen merialueilla on kesällä selvästi alle tuhat hyljettä, joista suurin osa elää Saaristomeren eteläosissa. Tekoaltaan rakentaminen on luvanvaraista, luvan siihen antaa tai evää vesioikeus, viime kädessä KHO. Valaanmetsästyksessä on nähty kyllin tutkimuspyyntiä, joka on peiteltyä metsästystä. Puran päätöstä perusteltiin metsänparannuslain pykälällä, jonka mukaan rahoitus voidaan perua "jos on ilmeistä", että alueen käyttö metsätalouteen olennaiselta osin estyy. Luonnonsuojelijoiden mielestä asiassa ei ole syytä kiirehtiä, vaan laaja hylkeenmetsästys on 2000-luvun asia. Maailman Luonnon Säätiö, Suomen luonnonsuojelulitto ja ruotsinkielinen Natur och Miljö vaativat jo ennen Getan kokousta valtiolta korvausrahoja kalastajille. Kemijoki Oy käynnisti Vuotoksella maanostokamSUOMEN LUONTO 10/95 54. Yhä useampi Pohjanlahden lohentai siiankalastaja on samalla saanut huomata hyl24 keiden vieneen puolet kalasta. vsk.. Halli on nyt pikkusisarustaan norppaa runsaampi; norppia arvoidaan olevan enaa korkeintaan 4 000. Kiellosta valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka kumosi Puran päätöksen syksyllä 1994. KHO:n päätökseen sisältyi lyhyt peruskurssi suomalaisesta vesioikeusjärjestelmästä. Perämerellä on eräs kalastaja jo omin päin ehtinyt rakentaa siikarysän, josta hylkeet eivät pysty ottamaan kalaa. Samoin perustein eduskunnan oikeusasiamies huomautti 1993, että alueella on noudatettava yksityismetsälakia allashankkeesta riippumatta. Vain Perämerellä on ollut tarjottavanaan laajoja ajojääkenttiä maaliskuun lopulla, jolloin harmaahylkeet synnyttävät. Järjestöt aikovat olla tarkkana, että tutkimuspyynti jää todella tutkimuspyynniksi. Merenkurkussa on pienempi keskittymä. Ahvenanmaan kokous mainosti itseaan HELCOM-kokouksena, jota se ei kuitenkaan ollut; suurin osa jäsenvaltioista puuttui ja kokouskielenä oli Ruotsi. Kantaa on lisäksi verottanut hylkeiden hukkuminen verkkoihin
Yhteismetsä ei saa pienentyä Alueen suurimmat maanomistajat olivat vuoden 1991 allaspäätöksen aikaan Metsähallitus ja Pelkosenniemen Alaperän yhteismetsä. Melkein viimeisinä virkatöinään Puran seuraaja, ministeri Mikko Pesälä antoi yhteismetsälle luvan kauppaan huhtikuussa. Nykyisellä metsäalueella on kuitenkin puuta kaksi kertaa enemmän kuin perinpohjin hakatuilla vaihtomailla. "Kyllä", sanoo päätöksen esitellyt metsätalousylitarkastaja Tapio Lehtiniemi. "Tällaisia ovat esimerkiksi kaavoissa rakennustarkoituksiin osoitetut alueet, soraja turvealueet sekä virkistysja suojelutarkoituksiin soveltuvat maaja vesialueet", luetellaan lain perusteluissa. Maaja metsätalousministeriön luvalla yhteismetsä voi luopua osasta maataan niissä tapauksissa, joissa alue sopii paremmin muuhun käyttöön. Teksti ja kuvat: Mikko Niskasaari Ministeriö tukee laitonta kauppaa Maaja metsätalousministeriö on siunannut suuren maakaupan Vuotoksen alueella, aivan kuin päätös altaan rakentamisesta olisi jo olemassa. Ministeriö ja KHO eri linjoilla Viime syksynä Alaperän yhteismetsä sopi Kemijoki Oy:n kanssa uudesta kaupasta. Jos kauppa toteutuu, niin kestää kauan ennen kuin yhteismetsä seuraavan kerran myy puuta. Siihen se on jäänyt, horsmaa kasvamaan." D 25. "Tälle hakkuuaukolle oli jo tilattu taimet valmiiksi, kun Puralta tuli käsky, ettei metsänparannusvaroja anneta. Päätöksennehän on jyrkässä ristiriidassa näiden ratkaisujen kanssa. Tällaisia poikkeustapauksia on yhteismetsissä ollut tähän mennessä yhteensä vain 400 hehtaarin verran. Kun asiasta tuli julkinen 1993, ei ministeri Pura uskaltanut panna paperiin nimeänsä ja kauppa peruttiin. Millä tavalla Alaperän metsät sopivat paremmin altaan pohjaksi kuin metsätalouteen. Maiden ostaminen on Kemijoki Oy: lle tärkeää, sillä vesioikeuden punnitessa allashankkeen hyötyjä ja haittoja maiden pakkolunastuksesta aiheutuvat kulut lasketaan haittoihin. Yhteismetsän noin 4 200 hehtaarista 2 400 jäisi veden alle, yli 100 hehtaaria saariksi. panjan heti hallituksen päätöksen jälkeen, ja ministeri Puran kiellolla pyrittiin pakottamaan allasalueen omistajat jokiyhtiön tahtoon. Edelleen perustellaan, että "yhteismetsä on saadun selvityksen mukaan joutunut ohjaamaan metsätaloudelliset toimensa Vuotos-alueen ulkopuolisiin kohteisiin, jolloin niihin on kohdistunut ylisuuret hakkuut". Ministeriö huomauttaa, että sen oman määräyksen mukaan allasalueelle ei anneta metsänparannusvaroja uusiin hankkeisiin. Onko Alaperän metsien käyttötarkoitus siis muuttunut. "Yhteismetsän alue on pysytettävä vähentymättömänä", SUOME LUONTO 10/95 54. Siksi alue sopii paremmin muuhun tarkoitukseen". Kauppa ei siis ole vielä toteutunut, vaikka Kemijoki Oy väittää omistavansa nämäkin hehtaarit. Tarjotut vaihtomaat jäisivät altaan taakse ja sinne jouduttaisiin kulkemaan Savukosken kautta. KHO ja oikeusasiamies ovat nimenomaan todenneet, ettei allasalueen käyttötarkoitus ole muuttunut. "Jaa, sitä minä en tiedä, tätä puolta ovat meillä selvitelleet juristit", sanoo Lehtiniemi. Tietämättömyys ei kuitenkaan poista esittelijältä vastuuta päätöksen laillisuudesta. Mitä enemmän on jo valmiiksi ostettu, sitä vähemmän haittoja. Luvan perusteluna on, että "yhteismetsän alueen voidaan nykyisin katsoa soveltuvan paremmin muuhun tarkoitukseen kuin metsätalouden harjoittamiseen". Lapin parhaita metsiä "Nämähän ovat Lapin metsistä parhaasta päästä. Kolme kertaa on tästä otettu harventamalla puuta ja taas voisi ottaa", esittelee Alaperän yhteismetsän entinen puheenjohtåja Veikko Korhonen Kupittaan seudun metsiä Pelkosenniemellä. Tuottamatonta ja ylihakattua metsää, parhaimmillaan altaan pohjana, sanoo maaja metsätalousministeriö. sanoo yhteismetsälaki. Yhteismetsän maat ovat lähe!Iä Pelkosenniemen keskusta, hyvien tieyhteyksien päässä. Se myisi yhtiölle 2 400 hehtaaria maitaan ja saisi siitä vaihtomaita 1 230 hehtaariaa ja välirahaa yhdeksän miljoonaa markkaa. "Sinnehän ei anneta enää metsänparannusvaroja, joten metsätalouden harjoittaminen on vaikeutunut. Veikko Korhonen esittelee myös sakeaa horsmapeltoa. Kemijärven käräjäoikeudessa vaaditaan myyntipäätöksen purkamista ja ministeriön päätöksestä on valitettu KHO:een . Laittomanakin pakote toimi tehokkaasti. Harjuilla nousee komea männikkö. Metsätalouden harjoittamista on vaikeuttanut vain ja ainoastaan ministeriö. Kun allashanke pantiin liikkeelle, Alaperän yhteismetsän johdosta syrjäytettiin altaan vastustajat ja tehtiin periaatepäätös maiden myymisestä Kemijoki Oy:lle. Maaja metsätalousministeriössä valmisteltiin kaupalle lupa, perusteluna allashanke. vsk
Tieteen ja tekniikan kehitys ei ole poistanut ihmisen ongelmia. Tämä on meille hyvin vaikea moraalinen ongelma, ja meidän syyllisyytemme siinä on valtava." von Wright uskoo, että elintasomme on pakko laskea, mutta se tapahtuu vasta pakon edessä. "On kauhistuttava tulevaisuudennäkymä, että Kiinasta ja Intiasta tulee niin kutsuttuja hyvinvointivaltioita niistä ei ehkä koskaan tule, koska maapallo ei sitä kestä, mutta ne haluaisivat sitä. Ajan virta on esimerkiksi yhdentämässä Eurooppaa. Tärkeintä on, että ihmisten asenne kulutukseen ja ympäristöön muuttuisi. "Tietysti pitää tunnustaa, että monet keksinnöt ja uudet mahdollisuudet lääketieteessä, ravinnossa, hygieniassa, mahdollisuus matkustaa ja oppia ovat olleet siunaukseksi. Jotta sille päästään, tarvitaan suunnanmuutoksia itse primus motorissa, tuotannossa ja organisaatioissa. Tämä toinen puoli kasvaa kasvamistaan, ja nyt kehitys on jo enemmän pahaksi kuin hyväksi." Hän ei usko sitäkään, että tämä "hyperrationaalinen" aikamme pystyisi korjaamaan tehdyt virheet tieteen ja tekniikan keinoin. Meidän on vaikea moralisoida ja vaatia, että he eläisivät ekologisemmin ja välttäisivät meidän tekemämme virheet. Taloudelliset voimat määräävät kehitystä ja poliitikkojen on seurattava ajan virtaa. SUOMEN LUONTO 10/95 54. vin pitkä ja vaivalloinen. On kuitenkin kyseenalaista, painaako tämä positiivisuus enemmän kuin taloudellisesta kehityksestä seuraava negatiivisuus." Kulutamme liikaa Länsimaisen elämäntapamme kestämättömyys kulminoituu yhteen sanaan: kulutus. Se on saanut poliittisesta systeemistä ylivallan ja ohjaa maailman kehitystä." Kansallisvaltiot ovat rappiotilassa ja ehkäpä häviävät. Suomen Luonnolle myöntämässään haastattelussa von Wright toivoo ihmisiltä itsenäistä ja kriittistä ajattelua sekä asennemuutosta. Kehitysmaissa ei ole henkisiä ja materiaalisia voimavaroja ylipäätään välittää ympäristöasoista." Liian moni von Wrightin mielestä ajattelee, ettei omilla teoilla ole merkitystä vaan pitäisi tehdä kansainvälisiä sopimuksia, kieltoja ja määräyksiä ja vasta sitten saadaan asiat paremmiksi. "Usko siihen, että tieteen ja tekniikan kehitys tekee ihmisen onnellisemmaksi, on harhaa", von Wright sanoo. Ihminen synnyttää autiomaita, aiheuttaa ilmastonmuutoksia, synnyttää jätevuoria vaikkapa miljoonista ja miljoonista autoista. Asialla on kuitenkin myös toinen puoli: tämä kehitys rasittaa maapalloa kuluttamalla ja hävittämällä ympäristöä. Nämä teknologista kehitystä korjaavat voimat ovat vain toistaiseksi paljon heikompia kuin ylikansalliset taloudelliset voimat." "Tällainen yhteenliittymä tekee mahdolliseksi puuttua pontevammin esimerkiksi luonnonsuojeluun ja resurssien säästämiseen kuin jos jokainen valtio toimisi yksin. Vaarallisinta jätettä ovat tietysti ydinjätteet." Väestönkasvu merkitsee lisää kulutusta ja lisää ongelmia. "Mutta siihen liittyy paljon muutakin: kulttuuria sekä yrityksiä säästää ympäristöä ja voimavaroja. Miten se voisi onnistua, jos sama tieteellisteknis-taloudellinen kehitys jatkuu?" Talous ohjaa maailman kehitystä "Aikamme mielenkiintoisimpia piirteitä on poliittisen ja taloudellisen systeemin välille syntynyt kuilu. Nyt taloudellisesta systeemistä on tullut irrallinen voima, joka ei riipu valtioiden rajoista vaan on ylikansallinen ja globaalinen. Sellaisena ne ovat merkityksellisiä; niitä pitää rohkaista ja toivoa, että ne yleistyisivät." "Tärkeintä on, että ihmiset oppivat ajattelemaan asioista toisella tavalla ja sen voi va27. "Ympäristötietoisuus on hyvin erilainen eri maissa. Aiemmin talous oli alistettu polittisille voimille kansallisvaltioiden puitteissa. Georg Henrik von Wright pitää ihmisen ja luonnon suhteen uudelleen arviointia aikamme tärkeimpänä älyllisenä haasteena. "Pysyviin korjauksiin ja parannuksiin johtava tie on hyGeorg Henrik von Wright kehottaa ihmisiä pohtimaan kriittisesti aikaamme, jota hallitsevat taloudelliset voimat ja usko jatkuvaan taloudelliseen kasvuun. vsk. "Liiallinen kulutus syö maapallon voimavaroja, vahingoittaa ja hävittää ympäristöä ja tuottaa jätteitä. Pohjoismaissa ja Saksassa se on korkea, mutta monissa maissa se ei ole lainkaan hyvä. Kehitysmaiden pyrkimys nostaa elintasoaan on tietenkin oikeutettua mutta vaikea moraalinen ongelma meille. Yksittäisten ihmisten teot ovat oireita siitä, että joidenkin ihmisten asenteet ovat muuttuneet. Niissä hallitsevat poliitikot antavat mielellään tärkeän kuvan itsestään, mutta ovat von Wrightin mukaan "hieman karrikoiden sanoen ymmällään ja melko voimattomia". "Sopimuksiakin tarvitaan, mutta se ei ole tärkeintä. von Wright näkee Euroopan unionin pääasiassa taloudellisten intressien ja voimien yrityksenä, jota voi kutsua jopa liikeyritykseksi. "Pelkään, että tarvitaan katastrofeja, nälänhätää, sosiaalista kärsimystä ja rauhattomuutta ennen kuin tähän tullaan." Teot ovat oireita Eikö kuluttajilla tai kansalaisliikkeilla ole voimaa muuttaa kehitystä. Hän on kritikoinut jo kauan ja ankarasti aikamme edistysuskoa, joka vannoo tieteen ja tekniikan kaikkivoipaisuuden nimiin. Teksti: Ritva Kupari Kuvat: Hanna Hentinen Elintasoinine on pakko laskea Akateemikko, filosofi Georg Henrik von Wright uskoo, että länsimainen elintasomme murenee väistämättä, mutta todennäköisesti vasta pakon edessä ja kärsimysten kautta. Hänen mielestään edistysuskolla tuskin on enää mitään tekemistä ihmisen hyvän elämän tavoitteiden kanssa
"Voi kysyä, onko ollenkaan hyvä, että saamme näin paljon informaatiota eri tiedotusvälineistä. Kuvassa palkintoa luovuttamassa pääsihteeri Esko J outsamo ja puheenjohtaja Timo Helle. Jotta asenteet muuttuisivat, ihmisten pitää ruveta ajattelemaan itsenäisesti ja suhtautumaan kriittisesti elämään. tekninen kehitys koetaan itsetarkoitukseksi, ei asiaksi jota ohjailemme, vaan joka sokeasti ohjaa meitä tuntemattomaan päämäärään. "Tarvitaan ennen kaikkea asenteiden muuttumista. Kuljemme ympäristöongelminemme myös kohti henkistä kaaosta. Johtaako se todella siihen, että ihminen oppii paremmin ymmärtämään itsensä ja omat rajansa. Ja miksi kannattaa pohdiskella. "Tarpeen hyvä määritelmä on mielestäni se, että ihminen tarvitsee sitä, mitä ilman hän kärsii ja minkä puuttuminen on hänelle todella pahaksi. Pystytäänkö ihmiselle sitten luomaan loputtomasti tarpeita. He ajattelivat, että ihmisen tekemisillä on rajansa, joita ei saa ylittää ilman että seuraa rangaistus." Renessanssin ihminen kehitti ajatuksen herruudestamme luontoon, ja valistuksen aikana hän herätti kysymyksen itsemme ja omien rajojemme etsimisestä. Filosofiaa luetaan kouluissa ja yliopistoissa, kodeissa paneudutaan Sofian maailmaan norjalaisen Jostein Gaarderin filosofinen seikkailukirjahan on ollut myyntimenestys eri puolilla maailmaa. Päämäärämme ovat hämärtyneet von Wright on sitä mieltä, että länsimainen kulttuurimme on muuttunut teknis-tieteelliseksi maailmansivilisaatioksi. SUOMEN LUONTO 10/95 54. "Näitä tekoja ei voi hyväksyä tekoina, jos ne saavat pahaa aikaan, mutta joskus ilman niitä ei ehkä tapahdu todellisia parannuksia." Pitää erottaa tarpeet ja halut Kulutusyhteiskunta perustuu siihen, että ihminen ostaa yhä enemmän tavaroita ja palveluita ja luulee ostavansa samalla itselleen hyvää oloa. Selvittäessään humanismin kehitystä von Wright on löytänyt anti ikin kreikkalaisilta jotakin opiksi otettavaa. Saattaa olla, että olisi parempi elää siinäkin säästävämmin." Kirjassaan Humanismi elämänasenteena von Wright kirjoittaa päämäärättömyydestämme: .. Eikö hän koskaan kyllästy. Viime vuosikymmenien elektroninen kehitys oikeastaan koskee välineitä. Kun niiden hienoutta ihastellaan ja ne tulevat yhä halvemmiksi, häviää tärkeä kysymys: miksi ne ovat olemassa." Hän kehottaa miettimään, mitä esimerkiksi yhä tehostuva telekommunikaatio ja informaatio palvelevat. Nyt tarvitaan aivan uutta itsetietoisuutta ja itsensä ymmärtämistä." Filosofointi kannattaa Georg Henrik von Wright on mielissään siitä, että kiinnostus humanistisia tieteitä, yhteiskuntatieteitä ja filosofiaa kohtaan on lisääntynyt. Tämä heijastaa sitä, että nuoret ihmiset etsivät jotain, mitä tämä kulutusyhteiskunta ei heille tarjoa. Saavatko ihmiset vastauksia kysymyksiinsä siitä on ehkä ennenaikaista sanoa mitään." Aikamme elämänilmiöiden pohdinta on tärkeä osa nykyfilosofiaa. vsk.. Sosiaaliset paineet synnyttävät niitä: olen toisten silmissä outo, jos minulla ei ole vaikkapa autoa." "Näiden paineiden vastustamiseksi isenäinen ajattelu ja suhtautuminen asioihin on tärkeää", filosofi korostaa. "Hyvin voi elää myös maailmassa, jossa ei ole niin paljon kulutustarvikkeita kuin meidän maailmassamme." kavasti oppia vasta sitten, kun itse ryhtyy tekemään voitavansa." Myös aikamme ääri-ilmiöt, laittomat tai laillisuuden rajamailla liikkuvat suorat iskut ympäristön puolesta, von Wright näkee oireina yhteiskuntaa vaivaavasta sairaudesta. Hän on kutsunut elämämme päämäärien hämärtymistä legitimaatiokriisiksi. "Ihmiset haluavat tietää filosofisesta ajattelusta, joka koskee ihmisen hyvää, hyvää ja pahaa, sitä mitä voi tietää, mitä voi odottaa ja niin edelleen. Ihminen haluaa ehkä loputtomiin, enemmän ja enemmän, mutta hän tarvitsee yhä vähemmän ja vähemmän sitä mitä haluaa." "Olisi hyvä, jos ihmiset oppisivat kysymään itseltään, tarvitsenko minä todella tätä, onko minulle pahaksi jos jään ilman. Kriittisen ajattelun ja suhtautumisen kasvattajana filosofia on hyvin tärkeä kulttuurin aines." D Georg Henrik von Wrightille myönnettiin Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinto 1995 luonnonarvoja ja humanismia korostavaa arvomaailmaa edistävästä elämäntyöstä. "Heidän käsityksensä ihmi sen suhteesta luontoon on terveellinen. 28 "Elintasomme on ylittänyt sen rajan, joka on ihmiselle tarpeellinen ja hyvä", von Wright arvioi. Se on saavuttanut huippunsa ja rappeutuu. Pitää erottaa tarpeet ja halut. . Jos se tarkoittaa vain sitä, mitä tieteen ja tekniikan avulla pystytään saamaan aikaan, käy tämän elämänohjeen hyvyys kyseenalaiseksi. "Tekniikan kehitys tuottaa yhä enemmän ja enemmän välineitä, ja itse tätä välineiden kehitystä pidetään hyvänä asiana. "Valistuksen idean ydinkohta on, että ihmisen pitää luottaa vain omaan järkeensä. Tietysti kun tuotanto ja tavaroiden määrä kasvaa kasvamistaan, voi syntyä keinotekoisia tarpeita
Silti näissäkin oloissa on elämää. Kasvi, jossa on useita kukkia, näkyy kauemmaksi kuin yksikukkainen kasvi. Siksi kukinnan onnistuminen ja siementen kypsyttäminen on sille ensiarvoisen tärkeätä. Etenkin pienehkön, kuoppamaisen lumenviipymän kasvipeite on kauniisti vyöhykkeinen. vsk. Tummat kehälehdet keräävät auringon paistaessa lisälämpöä, joka jouduttaa siementen kehitystä, ja kylmällä säällä ne suojaavat siemeniä. Eloja syyskuu riittävät kasvukaudeksi sammalille. Harjanteilla lumi ei pysy talvellakaan, kun taas pohjoiseen antavilta pahdanalusilta ja painanteista lumi ei sula joka vuosi ensinkään. Jos lumi sulaa vain lämpimimpinä kesinä, lumen alta paljastuu jo lähes kasvitonta kivikkoa. Siemenet ovat pienempiä kuin muilla leinikeillä, noin millin mittaisia, mutta vastaavasti niitä kehittyy enemmän, jopa 500 kukkaa kohti. 29. Uloinna ja ylinnä on varpukangas, joka vapautuu lumen alta jo toukokuussa. Lokakuussa lumi tuli heinäkuussa pois se suli jätti aikaa perin vähän kasvuun, kiimaan, elämähän Sammalvarpion tapaa tunturiseudulla sieltä missä maa on kosteaa. Jääleinikit kasvavat usein yksittäin muutoin kukattomassa maisemassa. Alempana, vasta juhannuksen aikoihin sulavalla maalla on matalaa, muutaman sentin korkuista niittyä, jossa vallitsevat jo "oikeat" tunturikasvit kuten närvänä, lapinorvokki, lumijäkkärä, punakko, tunturikallioinen, hapro, lumirikko, tähkäkaura ja vaivaispaju. Aivan kuollutta sekään ei ole: jäkäliä, sieniä ja SUOMEN LUONTO 10/95 54. Lumikenttien kuningatar Kiehtovin lumimaiden kasveista on jääleinikki. Jääleinikki on monivuotinen kasvi, joka lisääntyy vain siemenistä. Täten harvankin jääleinikkikasvuston siementuotanto on runsas, Antero Järvisen tutkimassa kasvustossa Kilpisjärven MallalHapro on mieltynyt vmjoon .~ ja paikkoihin, missä lumi viii pyy. Kasvi on parhaimmillaankin vain parikymmensenttinen, mutta kukat ovat läpimitaltaan hyvinkin tuuman mittaiset. Vasta heinäkuussa sulavalla maalla valtakasveina ovat jo sammalet, mutta yksittäiset lumi-, pikkuja jääleinikit sekä tähti-, nuokku-, puroja iturikot täplittävät sammalmattoa. < mikroskooppisia leviä sieltäkin löytäisi onhan sieniä ja leviä lumellakin. Lumikuopan raita paita Tunturilla lumen jakautuminen ratkaisee hyvin pitkälti kasvipeitteen laadun. Seppo Vuokko Piirros: Käyttökuva!Hannu Virtanen Kevät kohtaa syksyn Miten kasvin tai eläimen pitäisi menetellä, jos aikaa aktiiviseen elämään ja kasvamiseen on vain muutama kolea viikko vuodessa ja yhdeksästä yhteentoista kuukautta pitää levätä pimeässä ja pienessä pakkasessa. Kesäkuussa paljastuvalla kuopanteen ylälaidalla kasvaa kullero, niittyleinikki, nurmitatar ja muita korkeampia niittykasveja. Sen nuokkuvat kukat ovat pieniä kelloja. Aluksi kukka on laakean maljamainen ja hohtavan valkoinen, mutta myöhemmin terälehdet muuttuvat ensin vaaleanpunaisiksi ja sitten yhä tummemmiksi ja kääntyvät pystympään. Terälehtien säilymisestä voisi kuvitella olevan etua kasville. Sen munuaismaiset lehi det ovat syötäviä ja niitä käy::i tetäänkin ravinnoksi
Ne kypsyvät vasta syyskuulla, jolloin kasvitieteilijät eivät juuri enää tunturissa kulje. Kesän sopuli viettää alempana puronvarsilla syöden saroja, villoja ja muita ruohokasveja. Suurena sopulikesänä 1970 vaeltajia riitti aina Taivalkoskelle asti, noin 500 kilometrin päähän kotiseuduilta! Vaellus voi johtaa tilapäisiin sopulikantoihin eteläisillä erillistuntureilla, mutta pysyvästi tunturisopuli asustaa vain yliperän tuntureilla. ja · pitää hallussaan monia ennätyksiä. Kölin vuoristossa se on korkeimmalla kasvava putkilokasvi (2 370 metriä merenpinnan yläpuolella Etelä-Norjassa), samoin Alpeilla (4 275 metriä). Jääleinikki, kuten monet muutkin lumimaan kasvit, voi aloittaa kasvunsa keväällä jo parivaaksaisen lumivaipan alla. lumellakin on elämää: lumilaikun punerrus johtuu mikroskooppisen pienistä lumilevistä (21), joiden punainen väri suojaa soluja voimakkaalta auringonvalolta. Syksyn tullen sopuli palaa taas lumimaalle sammalta syömään. Kullero (10) alkaa jo kypsytellä siemeniään, kun vähän myöhemmin lumen alta paljastunut ( 11) tunturikohokki vasta kukkii. Kypsiä kotia ja siemeniä on havaittu kuitenkin perin harvoin. 32 Tunturisopuli viettää talvensa lumimailla sammalia syöden mutta muuttaa kesäksi alemmaksi soille ja varvikoille. Karuuteen viehtyneet Tunturihaukka ( 1) viihtyy tunturissa riekon ja kiirunan kiusana koko vuoden. Pohjantähkiö (12) on timotein sukulainen. Porot (2) eivät tule lumelle vilvoittelemaan vaan räkkää pakoon; laajan lumikentän kylmyys jähmettää hyttyset, mäkärät, paarmat ja kiiliäiset. Itusilmut syntyvät suvuttomasti, ja ne ovat perimältään täysin emoyksilönsä kaltaisia. Populaatioiden runsas sisäinen muuntelu kuitenkin osoittaa, että siemenellinen lisääntyminen on tavallista. Tundrakimalainen (6) ei ehdi tunturin lyhyessä kesässä kasvattaa työläisiä. Viileään sopeutuneet kasvit ehtivät kasvaa lumisessa kasvihuoneessaan viikkojakin ennen kuin lumi ympäriltä sulaa. Sammalet ovat huonoa ravintoa, ja kelpaavat aniharvoille eläimille. Tarinan pohjana ovat varmaan sulavan lumen keskeltä löydetyt kukkivat jääleinikit. lumimaalla on vielä kevät ja kesä. Myöhään lumesta paljastuvilla laikuilla kasvaa joukko itusilmuisia kasveja: tunturinurmikka ( 13), iturikko ( 14), itunata ( 15) ja nuokkurikko (20). Kun sopuleita on paljon ja ruokamaat tiukassa, osa niistä jatkaakin syksyllä matkaa edelleen alaspäin ja syö talven koivikoiden sammalpatjaa. lumimaan kasvien nuoret versot kiehtovat kiirunaa (5) loppukesästä. Tottakai varhainen talvi voi yllättää jääleinikinkin, mutta todennäköisesti se silloin lakastuu ja siirtää versossa olevat ravintovarat juuristoon tai kuolee. Jääleinikki on tunturikasveista karaistunein. Kasvi voi olla silloin jo täydessä kukassa. Siemeniä ja itusilmuja Kasvukauden lyhyys on riski lisääntymiselle. Monet kukkivat kasvit tyytyvätlein itsepölytykseen, jos hyönteiset eivät ole ehtineet vierailla kukissa. Iturikon ja nuokkurikon kukinnon latvaan, itusilmujen yläpuolelle, syntyy usein yksi tai useampi kukka. vsk.. Vaivaispaju (16), lumileinikki ( 17), purorikko (18) ja jääleinikki (19) lisääntyvät normaaliin tapaan siemenistä. Vähäinenkin harjanne sulaa varhain, ja sen varpukangas (8) riekonja variksenmarjoineen, vaivaiskoivuineen ja kurjenkanervineen valmistautuu jo talveen. Jääleinikistä kerrotaan, että se voisi keskeyttää kasvunsa talven tullessa ja jatkaa suoraan samasta vaiheesta seuraavana kesänä. Jos lisääntyminen onnistuu yhä hyvin, syntyy jo suurvaellus, jossa sopulit siirtyvät kesän kuluessa yhä kauemmas ylätuntureiden lumimaista. Pulmunen (7) on itsekin kirjava kuin luminen tunturinsivu. D SUOMEN LUONTO 10/95 54. Lumen läpi tihkuu valoa, joka sulattaa maan pinnan ja riittää yhteyttämiseen. Itunata, nurmitatar, nuokkurikko ja iturikko tekevät säännöllisesti itusilmuja. Ja 2 300 siementä neliömetriä kohti. Nuoret keräkurmitsat ( 4) viivyttelevät tunturissa vielä elokuullakin, vaikka vanhemmat ovat muuttaneet etelään jo ajat sitten. Naali (3) on tunturiluonnon touhukas, mutta perin vähiin käynyt terveyspoliisi. Kesällä sopulista kertovat vain miltei mattona maata kattavat papanat, sillä sulavedet ovat karkottaneet sen jo keväällä. Grönlannin pohjoisrannikolla se kurkottaa myös lähimmäksi pohjoisnapaa. Niittyleinikin tunturimuoto (9) on pienikasvuinen, mutta isokukkainen. Sitkeä tunturisopuli viettää talvensa lumimailla turvassa parimetrisen hangen alla ja syö sammalta. Monet ylätuntureiden kasveista ovat menneet vielä pitemmälle ja siirtyneet valmiiden taimien, itusilmujen, tuotantoon. Osa tunturinurmikkaja tunturilauhakannoista lisääntyy itusilmuista. Sopulin koti Lumimaan märässä ja viileässä maaperässä on eläimiäkin: vaaksiaisten ja muiden kaksisiipisten toukkia, hyppyhäntäisiä ja muita hyönteisiä, mutta lajisto on niukka ja yksilömäärät vähäisiä. Säät oikuttelevat, pölyttäviä hyönteisiä on vähän eikä aika aina riitä siementen kypsyttämiseen
Kalastuskiistoja käydään sisävesilläkin Sisävesien muikkusaalis oli 1992 (tuorein kokonaistilasto) runsas 3,5 miljoonaa kiloa. Suurimman osan saalistivat vapaa-ajankalastajat, ammattimaisen pyynnin osuus oli reilu neljännes. Jatkuva kärhämöinti on harmillista, koska se tuhlaa voimavaroja, joita muuten kyettäisiin käyttämään kalastuksen ja kalaveden hoidon kehittämiseen. Monissa Vuoksen ja Kymijoen vesistöjen järvissä muikun kalastus on jälleen tullut kannattavaksi. Näiden puuttuessa voi syntyä hyvinkin tiheitä ahvenkantoja, jotka lisääntyvät erityisesti lämpiminä kesinä. Lisäksi valtamerien kalastussodat ovat vahvistaneet käsityksiä ylikalastuksen mahdollisuudesta. Sen sijaan Inari, jossa muikku elää siirrettynä levinneisyysalueensa pohjoisella äärirajalla, ei ole 1989 jälkeen synnyttänyt hyvää muikkukantaa. Erityisen vahvoja muikkukantoja on tällä hetkellä Pielisellä ja Puulavedellä. Troolin käyttö sisävesillä yleistyi viime vuosikymmenen loppupuolella, jolloin muikkukannat olivat harventumassa. Mikäli kalastus on vähäistä, voi useampi vuosiluokka jäädä heikoksi ja muut lajit alkavat vallata muikun elintilaa. Suomen järvissä verkoilla pyydetään tehokkaasti suuria petokaloja. Kalastuskiistoja on syntynyt troolipyynnin lisäksi myös talvinuottauksesta. Yastakuoriutuneille muikuille on edullista, jos vedet lämpenevät nopeasti jäänlähdön jälkeen. vsk. Muikkuvarojen kestävän käytön ohella on myös saaliin jako eri kalastajaryhmien kesken voimakas kalastusriitojen taustatekijä. Kuuluisan Puruveden muikkukanta oli alamaissa vuodesta 1985 alkaen, mutta nyt järven eteläosasta saadaan jälleen kohtalaisia muikkusaaliita. Oulujärvi antaa kalastajille hyviä muikkusaaliita. Tällä hetkellä talvinuotta on selvästi tärkein ammattipyydys. Muikku tulee takaisin Muikkuparvet näyttävät elpyvän suunnilleen samassa tahdissa kuin edellisen, 1970luvulla olleen kadon jälkeen. Järven muikkukanta on elpynyt 10 vuoden takaisista pohjalukemista. Pihlajavedellä, Paasivedellä, Etelä-Saimaalla ja Pyhäselällä on pitkästä aikaa päästy muikun kalastuksen makuun. Troolin käyttöä ammattikalastuksessa on voimakkaasti arvosteltu viime vuosina. Myös Keiteleellä, Päijänteellä ja Pohjois-Konnevedessä muikkukanta on elpynyt. Heikki Auvinen Pekka Salmi Timo Turunen Puruveden kuulua muikkua pyydetään nuoralla. SUOMEN LUONTO 10/95 54. Kuopion lähistöllä puolestaan esimerkiksi Kallaveden eteläosa ja Suvasvesi antavat jälleen hyviä muikkusaaliita. Lappajärvelläkin Pohjanmaalla muikkukanta oli heikko kolmen viime vuoden ajan, mutta nyt näkyy taas elpymisen merkkejä. Tällöin syntyy säännöllisesti joka toinen vuosi vahva vuosiluokka ja joka toinen vuosi heikko, mikä aiheutuu muikkujen välisestä ravintokilpailusta. Trooli ei vastoin monia uskomuksia ole sisävesien ammattikalastajien yleisin työväline: troolilla saatiin 1992 noin kuudesosa ammattimaisen pyynnin muikkusaaliista ja vain viisi prosenttia koko muikkusaaliista. Etelä-Suomen parhaassa muikkuvedessä Säkylän Pyhäjärvessä on 1990-luvun alkuvuosina syntynyt vain heikkoja muikkuikäluokkia ja talvinuottasaaliissa muikun sijasta saadaan kuoretta ja ahventa. Vapaa-ajankalastajat katsovat jäävänsä nuolemaan näppejään ammattikalastajien viedessä muikut kotijärvestä. Poikaset kasvavat nopeasti ja voivat välttää niitä vaanivia petokaloja, esimerkiksi pieniä ahvenia. Parhaissa muikkujärvissämme muikkukannat vaihtelevat kaksi vuotisrytmissä. Vapaa-ajankalastajat pyytävät muikut lähes pelkästään verkoilla, kun taas ammattikalastajat käyttävät useampia pyyntitapoja. Melko voimakas kalastus on Suomen Jarv1ssa edellytys kaksivuotisrytmin säilymiselle. Järven selillä näkyvän ja valitettavan usein myös meluisan trooliparin tilille on ollut luontevaa kirjata muikkukantojen taantumisen lisäksi lähes kaikki järven kalastossa havaitut muutokset. Läheisellä Pyhäjärvellä kalastajat ovat jo parin vuoden ajan nostaneet hyviä muikkuapajia. Samaan aikaan uusien menetelmien käyttöönoton kanssa 1980-luvulle osunut laaja muikkukato on herättänyt epäilyksiä muikkukantojen liikakalastuksesta. Kuusamon järvien rannoilla kiistellään siitä, onko järvissä muikkua vai ei: ammattikalastajat saavat kuitenkin nuotillaan pienikokoista muikkua, joka ei tartu vapaa-ajankalastajien harvempisilmäisiin verkkoihin. 33. Myös muut petokalat herkuttelevat muikulla, joten runsaat taimenen ja lohen istutukset voivat joillakin_ järvillä vaikuttaa muikkujen elinmahdollisuuksiin. Muikkukannat ovat nyttemmin runsastuneet, ja keskustelu tehokkaiden ammattikalastusvälineiden haitoista monilla troolatuilla sekä troolaamattomilla vesillä ovat jonkin verran vaimentuneet
Pääsyyllisinä lajin ahdinkoon pidetään harmaalokkeja, jotka valtaavat selkä34 lokkien pesimäpaikat ja saalistavat niiden poikasia. Yhdyskunnassa pesii noin 25 pariskuntaa. selkälokki on taantunut rajusti viime vuosikymmeninä; entiset selkälokkien luodot ja saaret ovat nykyisin harmaalokkien hallinnassa. Soma mustaselkä on joutunut ahtaalle. Airistolla ja muualla Turun seudulla Selkälokkien kotikatto Paraisten Hessundissa. Silminnäkijöiden havaintojen mukaan selkälokit kuitenkin kyöräävät harmaalokkien poikaset alas katolta; vain toinen laji tuottaa lentopoikasia. Hiekoitettu tasakatto muistuttanee aitoa saaristolaista ympäristöä. Suomen nykyinen selkälokkikanta on 6 500 paria. Kanta on taantunut etenkin Suomenlahdella ja sisämaassa. vsk.. Rakennus on niin korkea, etteivät sen pihataSUOME LUO TO 10/95 54. Lisäksi arvellaan, että ravinnon mukana tulevat ympäristömyrkyt heikentävät selkälokkien poikastenhoitoviettiä. Paraisilla on 1980-luvun lopulta lähtien pesinyt selkälokkeja erään teollisuushallin katolla. Muutaman parin voimin syntynyt yhdyskunta on kasvanut Lounais-Suomen suurimmaksi selkälokkien pesi mäkeskittymäksi. Katolla pesiminen lienee siten yritys sopeutua nykyaikaan. Paraisten teollisuushalli on säilynyt selkälokkien hallitsemana, vaikka viime vuosina yhdyskuntaan on ilmestynyt myös harmaalokkeja. Lintukäsikirjojen mukaan selkälokit karttavat taajamia ja asustavat rauhaisilla luodoilla ja saarilla. Kuvassa mustaselkäisten selkälokkien joukossa istuu vaaleampia harmaalokkeja. Selkälokit ovat vähentyneet maassamme 1960-luvulta lähtien
Harmaalokin pesiminen katolla on Suomessakin jo tavallista, useimmiten asialla ovat kuitenkin yksittäiset parit. vaaleammat selkälokit pesivät teollisuusalueilla rakennusten katoilla muun muassa Englannissa, mutta meillä Paraisten kattoyhdy kunta on ainutlaatuinen. Yksittäisiä pesiä tulee sen sijaan si Iloin tällöin esille. vsk. pahtumat kiusaa lintuja. Muun muassa Helsingin Lauttasaaressa vanhusten palvelutalon katolla pesi selkälokkipari jo 1989. Mustaselkäistä nimirotua SUOM EN LUONTO 10/95 54. Selkälokki on kuitenkin pitkäikäinen. D 35. Myöskään sisältä kaikuvat työn äänet e ivät tunnu häiritsevän. Yhdyskunnan määrätietoinen kasv u joka tosin parina viime vuonna tuntuu pysähtyneen 25 parin tienoille osoittaa, että kattopesintä on hyvä tapa lisääntyä. Poikasia katolla syntyy vähän, hyvä jos poikanen pesää kohti . Hiekkainen katto muistuttaa merenrantaa, kupuikkunat kiviä, joiden viereen on hyvä tehdä pesä
Rahtaaminen ei kannata Kansanterveyslaitoksen ravitsemusosaston tutkimusprofessori Antti Aro ei ylistä kotimaisia vihanneksia ulkomaisten kustannuksella. Tavanomaisessa kaalinviljelyssä koi to,jutaan ruiskuttamalla. Kaalikoiparvia lentää Venäjän aroilta Suomeen vain kerran viidessä-kymmenessä vuodessa. Luomukaalinviljelijän on varauduttava siihen, että huonoina vuosina sato jää olemattomaksi. Kaikkia rikkakasveja luomupellosta ei ole edes tarpeen hävittää. Vielä vuosisadan alun Suomessa ruusukaali oli vain herrojen herkkua. Tuonnin ansiota on se, että suomalaiset syövät nykyään vihanneksia kolminkertaisesti 1970-lukuun verratuna. Nykyään Suomeen saa tuoda vihanneksia ympäri vuoden. Milja ja Reino Peltonen viljelevät luonnonmukaisesti aikaista ja myöhäistä keräkaalia sekä puna-, kukka-, parsaja lehtikaalia Vihdin Seljissä. Rikkakasvien kitkeminen vaatii paljon työvoimaa. Luomukaalit ovat heille, kuten useimmille luomuviljelijöille, vain pieni siivu muiden kasvien rinnalla. Typpeä karkaa väistämättä Koska kaalit tarvitsevat paljon lannoitusta ja tuottavat paljon eloperäistä ainesta pellolle, kaaliviljelmiltä huuhtoutuu paljon ravinteita. Aro itse kertoo ostavansa aina tuoretta, vaikka ulkomaistakin. Lisäksi torjutaan yhdellä tai kahdella 36 ruiskutuksella kaalikärpäsiä, jotka ovat pahimmat kaalin tuholaiset. Kukkaja parsakaalit eivät säily varastoituina kuten keräkaalit. Ruiskutus pyritään tekemään "ilmatorjuntana" ennen kuin kärpäset munivat. Luomuviljelmät ovatkin paljon pienempiä kuin tavanomaiset. Kärpänen munii taimien tyvelle ja munista kehittyvät toukat tuhoavat kaalin juuret. Aiemmin tuonti aloitettiin vasta, kun kotimainen sato oli vähissä. Eri puolilla maata on tarkkailupeltoja, joilla havainnoidaan missä vaiheessa esimerkiksi kaali kärpäset kuoriutuvat. Tahvosen mukaan ainut vaihtoehto torjunta-aineille on estää mekaanisesti tuholaisten pääsy kasveihin. Lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytöstä onkin pidettävä kirjaa. Tuholaisten lisäksi viljelyä mutkistaa se, että kaalit vaativat voimakkaan maan, jossa on paljon typpeä. Tänä vuonna sadon söivät kaalikoit, mutta normaaleina vuosina ainakin Peltosten pelloilta korjataan lähes yhtä paljon satoa kuin tavanomaisiltakin kaalimailta. Myös tuholaisten heikentämät kaalit sitovat vain vähän ravinteita, jotka voivat siten karata. Kerääjäkasveja voidaan tosin käyttää vain aikaisin korjattavien kaalien kasvumailla. Riviväleistä rikkaruohot liekitetään. Kotimaiset kaalit ovat myös energiansäästäjän valinta. Valtaosa hakenut ympäristötukea 80 prosentille Suomen vihannesviljelyalasta on haettu uutta EU :n ympäristötukea. Salla Tynys KOTIMAISTA RUOKAA Kaali on vaativa viljeltävä Kaalit ovat terveellistä ja edullista ruokaa. Biologista torjuntaa kaalin tuholaisille ei vielä ole. Niitä voi pakastaa sekä hapattaa. Suurilla aloilla suojaaminen on kuitenkin liian työlästä ja kallista. Esimerkiksi harsoa käytetään nykyään vain luomuja varhaiskaalin viljelyssä. Kompostoitua lantaa käyttävät ne, jotka sitä saavat. vsk.. Maatalouden tutkimuskeskuksen (MTT) professori Risto Tahvonen painottaa, ettei mitään ruiskutuksia tehdä nykyään rutiininomaisesti. Lauri Aarnio/LKA Kaalikoit reijittivät tänä vuonna luomukaalit lähes olemattomiin. Varastoitava keräkaali korjataan lokakuun lopulla, eikä kerääjäkasveja ennätetä kasvattaa. Lars-Christer Backalen SUOMEN LUONTO 10/95 54. Suomessa perhostuholaisia ei normaalisti tarvitse torjua, mutta monissa muissa maissa niitä joudutaan ruiskuttamaan kahdesti tai kolmesti kesässä. Valvonta on pistokoeluontoista, mutta tilojen kirjanpito tarkistetaan vuosittain. Kaksi tai kolme ruiskutusta kesässä Tavanomaisilta kaalipelloilta rikkakasvit ruiskutetaan Suomessa kerran kesässä. Tavoitteena on parantaa vihannesten laatua ja varastoitavuutta sekä vähentää viljelyn ympäristöhaittoja. Jotta tukea saisi, viljelijän on esimerkiksi lannoitettava 10 prosenttia vähemmän kuin 1994 suositeltiin. Kasvukauden aikana run~ saat sateet tai liikakastelu huuhtovat ravinteita. Luomussa typpi on saatava esikasveista. Salon mukaan luomukaalipelto on lähes yhtä paha rehevöittäjä kuin tavanomainenkin, koska suurin osa ravinteista karkaa pellolle jäävistä lehdistä ja muista kasvintähteistä. Kasvinsuojeluaineita saa käyttää vain silloin, kun tarve on havaittu. Peltoset levittävät pellolleen kompostoitua hevosenlantaa. Tähteiden murskaaminen lisää huuhtoutumista, mutta on tarpeen kaalikärpästen torjumiseksi. Pieni osa ravinteista saata1s11n sidottua kylvämällä peltoon sadonkorjuun jälkeen kerääjäkasviksi esimerkiksi ruista tai raiheinää. MTT:n tutkija Tapio Salo kertoo, ettei huuhtoutumista pystytä tehokkaasti estämään. Ruusukaalissa on erityisen paljon C-vitamiinia sekä syöpää ehkäiseviä aineita kuten muissakin kaaleissa. MTT kehittelee parhaillaan uusia ja hyviä viljelymenetelmiä vihanneksille. Parin vuoden päästä valmistuvat ohjeet tulevat laajaan käyttöön ja mahdollisesti myös ympäristötuen saanti vaatii ohjeiden noudattamista
VTT:n tutkija Aulis Ranne kertoo, että esimerkiksi Espanjasta autolla rahdattu kiinankaali on kuluttanut kaksinkertaisesti energiaa verrattuna kotimaassa varastoituun kaaliin. Kevättalvella kauppoihin ilmaantuva tuore kiinankaali tulee pääasiassa Espanjasta, jossa sitä viljellään läpi vuoden avomaalla. D 37. Tullilaboratorion 1993 tekemässä tutkimuksessa kotimaisista kaaleista ei löytynyt jäämiä torjunta-aineista. Kaalit ehkäisevät syöpää Kaaleja popsimalla saa kuitenkin paljon enemmän hyviä aineita kuin huonoja. Luomukasviksissa on vähemmän nitraatteja Kasvikset ovat merkittävin nitraatin saantilähde. Kotimaisessa ja ulkomaisessa kiinankaalissa ja keräkaalissa oli yhtä paljon nitraatteja. Nitriitti aiheuttaa myös syöpää. Samalla saa vaihtelua ruokavalioon ja monipuolisesti hyötyaineita. Kaalien jäämät ovat pieniä Vaikka kaalin viljelyssä käytetään kasvinsuojeluaineita, kaalien torjunta-ainejäämät ovat yleensä olleet pieniä, eivätkä ole ylittäneet sallittuja enimmäisrajoja. Kiinankaalia ei kannata eikä tarvitse lennättää, joten se matkaa Suomeen autolla. Nitraattimäärään vaikuttavat muun muassa viljelytavat ja korjuuaika. Kotimaisessa kukkakaalissa näytti olevan vähemmän nitraattia kuin keskieurooppalaisessa. Esimerkiksi luomuperunassa oli vain neljännes perunan tavanomaisesta nitraattimäärästä. Kehäkukasta on apua myös kaalinviljelyssä: se karkottaa tuoksullaan tuholaisia. Kaalinsukuisten kasvien on myös havaittu ehkäisevän syöpää. Kuitenkin myös saman kasvilajin pitoisuudet vaihtelevat paljon. Runsas typpilannoitus lisää nitraatin määrää. Nitraatin haitallisuus ihmiselle perustuu sen muuttumiseen nitriitiksi, joka voi estää hapen kuljetusta elimistössä. Keräkaalia Suomeen tuodaan vain vähän. SUOMEN LUONTO 10/95 54. Kaaleista nitraattia on eniten kiinankaalissa ja vähiten kukka-, ruusuja savoijinkaalissa. vsk. Tavanomaisten ja luomukaalien nitraattipitoisuuksia ei ole vertailtu, mutta elintarvikeviraston viime vuonna tekemässä tutkimuksessa luonnonmukainen peruna, porkkana sekä punajuuri päihittivät kirkkaasti tavanomaiset. KOTIMAISTA RUOKAA Lehtikaali kasvoi tänä vuonna komeasti Milja Peltosen luomutilalla, jonka päätuote ovat torilla myytävät kukat. Alkukesällä tuodaan varhaiskaalia, ja kesäkuun lopulla saadaan jo kotimaista varhaiskaalia. Päivän C-vitamiinilatauksen saa 16 grammasta lehtikaalia, 35 grammasta parsa-, kukkatai ruusukaalia tai 50 grammasta valkotai punakaalia. Jollei kasviksia popsi aivan epätavallisia määriä, nitraatin saantia ei kannata murehtia. Kaaleissa on paljon vitamiineja sekä kivennäisja hivenaineita. Suomalainen kiinankaali säilyy hyvänä tammi-helmikuun vaihteeseen. Kasviksissa se on turvallisessa muodossa, karoteenina, joten sitä ei voi saada liikaa. Niissä ei todettu eroja, ja molemmissa sekä lyijyä että kadmiumia oli vain vähän. Samassa tutkimuksessa selvitettiin kotimaisen ja ulkomaisen kiinankaalin lyijyja kadmiumpitoisuuksia. Tarkasti ei vielä tiedetä, mihin teho perustuu. Myös haitta-aineiden riskit pienenevät. Kotimaista kaalia kannattaa kuitenkin suosia energiasyistä. Lehti-, parsaja ruusukaalissa on runsaasti A-vitamiinia. Myös hapankaalissa on C-vitamiinia tallella. Kuljettaminen ei kannattaisikaan, koska kaali on halpaa ja kotimainen varastokaali säilyy pitkään. Elintarvikevirasto vertasi 1993 kotimaisten ja ulkomaisten kasvisten nitraattimääriä. Parsa-, punaja valkokaalissa nitraattia on keskinkertaisesti. Antti Aro suosittelee syömään kausivihanneksia. Sitä saakin kaupoista yleensä vielä toukokuussa. 1993-1995 vain kahdessa tullilaboratorion tutkimassa suuressa tuontierässä oli liikaa torjunta-aineita: 1993 espanjalaisessa parsakaalierässä erästä hyönteisten torjunta-ainetta ja 1995 espanjalaisessa kukkakaalierässä homeenestoainetta. Keskosta kertoo, että ulkomaisia vihanneksia on kuitenkin turha yrittää myydä, jos kotimaista satoa on saatavilla eikä hintaero ole kohtuuton
Lentoterminaalissa kiehuu shokeeraava kulttuuri , itse kaupungissa valkoinen mies on entistä enemmän ymmällään. Amazonin vesistön läpi virtaa viidesosa maailman meriin laskevasta makeasta vede tä. Maailman runsasvetisin makean veden uoma pitää pihdeissään suurkaupunkia: vesi syö satamaa ja rannan teollisuusalueita. Paalutukset ja teräsbetonilla vahvistetut pengerrykset ovat kevyitä rakennelmia, sillä kaupunki on kasSUOMEN LUONTO 10/95 54. Hehtaari toisensa jälkeen romahtaa virran kitaan. On helmikuun loppu , ja tulva lähentelee huippulukem ia. Amazon siinä se on. Veden Kanootti on Amazonian peruskulkuneuvo, jolla ihmiset kulkevat paikasta toiseen ja viljelytuotteet markkinoille. Muokkaavaja uudistava tulva Voimallinen virta huuhtelee lquitosin kaupunkia. Vaan ehkä sittenkin sormi 38 menee suuhun syvimmälle, kun katse kääntyy kaupunkia huuhtovalle joelle, joka näyttäytyi lentokoneen ikkunasta loputtoman vihreyden keskellä luikertelevien hopeakäärmeiden salaperäisenä muodostelmana. Elimistö ei ole ehtinyt tottua aikavyöhykkeiden aiheuttamaan rasitukseen, kun koko vartalon myötäinen hiki vaatii tottumaan myös trooppiseen ilmanalaan. Joki levittäytyy laajaksi vuoksi, jonka jättiläispyörteet syövät penkkoja kuin suuret sirkkelinterät. vsk.. Ihminen ei ole kyennyt panemaan kuriin jokea, jonka vesimassat ja vaeltava uoma aiheuttavat usein valtaisat aineelliset tuhot. Mahonkeihin kuuluva sikarilaatikkopuu on yleinen kanootin raaka-aine. Teksti ja kuvat: Markku Lappalainen Vihreä jättiläinen Lämmin henkäys lyö kasvoille kostealla rätillä, kun pohjoisen poika astuu Perun lquitosissa maailman suurimman sademetsän liejupohjaiselle kamaralle. korkeuden vaihtelu on kaupungin rantamilla seitsemän, äärimmäisinä huippuvuosina jopa neljätoista metriä
Veden rasitus vaikuttaa lajirunsauteen ja muovaa maisemaa. Ja aikansa kaupunkia piinattuaan Amazonin oikullinen uoma saattaa hylätä koko Iquitosin puhkaisemalla uuTulva käsittelee sademetsää kovakouraisesti. Kun tuhoat hehtaarin sademetsää, on kuin polttaisit Aleksandrian kirjaston, sanotaan. SUOMEN LUONTO 10/95 54. vanut kilometrien paksuisen sedimenttipatjan päälle. Jos joen kulku estetään, vesi kaivaa syvimmänkin esteen alta maan pois. Lentokone on ihmisten ja kevyen tavaraliikenteen ainoa 39. Joki hylkää kaupungin, jonka 1700-luvun espanjalaiset lähetyssaarnaajat tunsivat joenvarsitaajarnana, mutta joka 1800-luvulla oli sisämaata. Lentokoneesta nähtynä silmänkantamattomiin levittäytyvä sademetsä kätkee uumeniinsa hämmästyvän rikkaan elämän ki,jon. Itse asiassa näin käy väistämättä ennen pitkää. Runsaan vuorokauden matkan päässä Suomesta on ikuisen kesän maailma, lähes Euroopan kokoinen sademetsä Amazonia. Liaanien, piikkisten pensaiden ja päällysvieraiden kansoittamien puiden viidakko on läpi käymätön. Ilman jokeaan 350 000 asukkaan suurkaupunki on pulassa: kaupungista ei ole maantietä muuhun maailmaan. den uoman sademetsään. vsk. Sen luonnon rikkaus mykistää. Urheilukentällinen Amazoniaa sisältää enemmän erilaisia elämänmuotoja kuin koko Suomi
Hyönteisten ja muiden eliöiden lajirunsaus on Amazoniassa vähintään yhtä hämmästyttävä. Tulva stressaa sademetsäluontoa. Hän puristaa sormiensa välissä heinän elinnesteet pisaraksi. alueella yli 300. Uusien uomien synty ja vanhojen joenmutkien saarrostuminen sisäjärviksi on myös luonnon rikkautta lisäävä tapahtumaketju. Sademetsäopas Ricardo Gonzales repäisee joenpenkalta kouraansa kaksihaaraisen heinän. Ricardo Gonzales esittelee, miten eräästä heinästä saadaan peukalon ja etusormen välissä puristamalla lääkettä silmäkipuun. "Intiaanit ja muut sademetsän asukkaat tuntevat kasvien lääkinnälliset vaikutukset. Tulva-alueet ovat vähälajisia verrattuna Amazonian vakaampiin ympäristöihin, joissa tavataan usein puolisataa puulajia hehtaarilla, Iquitosin lähellä eräällä 40 ECU ., ... Amazonin tuhansista sivujoista karttaan on merkitty suurimmat. Sademetsä on tä nnä rikkauksia päivittäinen yhteys viidakon ulkopuolelle. Atlantille on matkaa vajaat 3 700 kilometriä; Iquitos on syvimmällä Amazoniassa sijaitseva valtamerilaivojen satama. Vesimassat eivät syö ainoastaan Iquitosia; jokieroosio muokkaa maisemia kaikkialla Amazoniassa. Pvtv~ Jap ato,__~~-~ km 500 -\ AM RANSKAN .... Kaukaisimmat latvahaarat saavat alkunsa Andien rinteiltä Perussa, Ecuadorissa ja Boliviassa; vedet virtaavat tuhansia kilometrejä halki mantereen. Sademetsä uudistuu luontaisesti veden voimalla: metsä sortuu virtaan ja toisaalle kinostuu irtainta maa-ainesta harjanteiksi, joilla biologinen kehitys alkaa alusta. Lääkeaineita ja arvogeenejä Suunnattomat tulvapyörteet syövät lquitosin rantoja. Tärkeimpiä kaupunkeja ovat Iquitos, Manaus ja Belem. Se kattaa suuren osan koko pohjoisesta Etelä-Amerikasta. Raskaat kuljetukset hoituvat vesitse jokea pitkin. Kaikkea löytyy, kun vain osaa etsiä. Syntyy kosteikkoja ja rantakorpia, joissa on oma erikoistunut lajistonsa. Tieto metsän lääkkeistä kulkee perintönä vanhemmilta lapsille. "Tämä auttaa silmäkipuihin", mies kertoo. "-----... Kylissä on myös parantajia, jotka tietävät SUOMEN LUONTO 10/95 54. Kaupunki on oikullisen jättiläisjoen armoilla. Laiskiainen, meluisa arapapukaijapari, kuningaskondori piirtelee ylvästä kuvaansa taivaalle, delfiini ui puuskahdellen ylävirtaan, mölyapina, keihäskäärme, oselotin tassunjälki rantamudalla. Vaihe vaiheelta heinikosta kehittyy sademetsä, suunnaton elämänmuotojen mosaiikki. vsk.. Tulvivan metsän sisuksiin tehty kanoottimatka paljastaa ihmetyksen aiheita melkein jokaisella melanvedolla. Sademetsän puista uutetaan muun muassa lääkkeitä, myrkkyjä ja liimoja. Ilta tuo lepakot, kehrääjät ja pöllöt, moniäänisen sammakkojen kuoron. ~ANA ___,--:1" Beleme Amazonin valtaisa valuma-alue näkyy kartassa vihreänä
Terävähampaiset piraijat kuuluvat akvaariosta tuttujen tetrojen heimoon. Pienen pieni kaskas, yksi Amazonian miljoonista hyönteislajeista. Vihreä on viidakon vallitseva van maan pinnan tasolla. Latvustossa paaosan elämästään viettävää laiskiaista pääsee harvoin näkemään. SUOMEN LUONTO 10/95 54. Puna-ara kärsii laittomasta lemmikkieläinkaupasta. vsk. Lankkujuuri tukee sademetsän puujättiläisiä, jotka kasvavat usein huteralla, mutaisella maapohjalla. 41. Palmunjuurien nippu on silmiinpistävä poikkeus. Tätä tukevakukkaista Heliconia-lajia pölyttävät kolibrit
Tällä hetkellä heitä on kymmenkunta. Melkein kaikki ovat rohtoja johonkin vaivaan. mosaiikiksi", tutkija Hanna Tuomisto kertoo. Kohta perään mies pakkasi reppuaan jo toiselle retkelleen, jolle hän imaisi mukaansa joukon opiskelijatovereitaan. Tutkimus tukee suojelua lääkkeen pahimpaankin tautiin." Opas katkoo viidakkoveitsellä liaaneja ja iskee !ovia puiden kylkeen. Hän päätti lähteä käymään kalojensa kotiseudulla, suunnattoman suuressa Amazoniassa. Turkulaisten työt keskittyvät Perun Amazoniaan, jossa ei ole paljon paikallisia tutki joita. Julkaisuja tieteen huippulehdissä Eri vaiheissa Amazon-projektissa on työskennellyt paljon tutkijoita. Hän haistelee mahtaa ja hypistelee sitä hyppysissään. Pelkistetysti tähtäimessä on hinnoitella erillisiin sopimuksiin perustuen arvokkaat geenit, jotka ovat samanlaista kauppatavaraa kuin kaivannaiset ja öljy. Eräiden tietojen mukaan viidakko kätkee arabien varantoihin versuOMEN LUONTO 10/95 54. Maan uumenien rikkauksien hyödyntäminen on kansainvälisesti säädeltyä, mutta elävän luonnon osasille ei vastaavaa jä1jestelmää ole 42 Turun yliopiston Amazon-projekti: Kalaharrastajan intohimosta maailmanluokan tieteeksi Olipa kerran nuori biologi, joka harrasti akvaariokaloja. "Siellä on maailman monipuolisin ja monimutkaisin ekosysteemi, jota on tutkittu erittäin vähän", Risto Kalliola sanoo. YK:n ympäristökokous hyväksyi Rio de Janeirossa 1992 sopimuksen luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin turvaamisesta. Tästedes Andien niistä tunnetaan, ja todella harvat lajit tunnetaan kaikkia käyttötarkoituksia myöten. Puolet, ehkä enemmänkin, maapallon eliölajeista elää sademetsässä. Maaperägeologian dosentti Matti Räsänen toimi vetovastuussa Jukka Salon jälkeen. Hän kertoo, että projektin tieteellinen liikkeellelähtö perustui nuoruuden intoon: "Innostus on edelleen tutkimuksen tärkein voimavara, rahaakin keskeisempi elementti." Turkulaiset lähtivät aluksi tutkimaan jokirantojen nuoria metsiä. Vaikka viidakko on huikeiden tarinoiden maailma, lääkejuttuja ei ole syytä epäillä. Amazon-projekti on oivallinen esimerkki siitä, miten pienestä kasvaa suurta, kun maaperä on otollinen ja kun kaikki toimeen tarttuvat omistautuvat asialleen. Paljon on vettä virrannut Amazonissa sen jälkeen, kun Turun yliopiston biodiversiteettiprofessorin virkaa hoitava Jukka Salo akvaariokalojen elinehdoista kiinnostuneena opiskelijana ensi kerran eksyi sademetsään. Uutiset kertovat uusista löydöistä samalla kun raportoidaan jo käytössä olevien kenttien kammottavista ympäristötuhoista. Näin luontoa tuhoavalta toiminnalta viedään taloudellinen pohja pois. Havainnot todistavat, että Amazonia on 10-20 miljoonaa vuotta sitten ollut yhteydessä valtamereen. "Perun sademetsäalue on biodiversiteetiltään maailman rikkaimpia alueita. "Sopimuksen mukaisesti sademetsän eliöiden geenit sekä esimerkiksi kasvien kemialliset yhdisteet ovat luonnonvaroja, joilla voidaan käydä kauppaa. Lääkeaineet ovat geen ikaupan kuuminta tavaraa; esimerkiksi syöpälääkkeen löytäminen raksauttaa kassakoneen näytölle nopeasti miljardilukemat. Viime syksynä Hanna Tuokanssa. Se on runsaassa kymmenessä vuodessa tuottanut paljon kansainvälisesti merkittävää sademetsän ekologista tutkimusta. "Ainoa meikäläiselle ymmärrettävä metsätyyppi ollut. Näin luonnontilaiset ympäristöt saavat lisäarvoa alkuperäisessä olomuodossaan; niiden suojelu tehdään tuhoamista arvokkaammaksi . Avohakkuita ja kaskisavuja Jykevien Andien ja tuhansien kilometrien päässä sijaitsevan Atlantin valtameren välisessä Amazoniassa on edelleen laajoja tutkimattomia alueita. vsk.. Itse asiassa pienenä purona alkanut tarina jatkuu vuolaana jokena. "Rohkeus ja taidot ovat kasvaneet niin, ettei rimakauhua tarvitse tuntea edes maapallon monimuoto1slmman metsän syleilyssä", Risto Kalliola sanoo. Rikkaan pohjoisen lääketeollisuudelle intiaanin rohdot sisältävät geenejä ja kemiallisia yhdisteitä, jotka voivat olla miljardien arvoisia. Vain pieni osa löytyi jokien rannoilta: vähälajinen rantaviita, josta arvelimme että sen osaamme ja sen saatamme hallita", Kalliola kertoo. Sopimus pyrkii muun muassa luomaan säännökset sademetsän el iöiden sisältämien rikkauksien kaupalliselle hyödyntämiselle. "Lentokoneesta lähes tasarakenteiselta näyttävä metsä on osoittautunut tavattomasti eri metsätyyppien ki1joa sisältäväksi . "Alamme vähitellen ymmärtää miksi ja miten lajikoostumus vaihtelee, mikä puolestaan tukee muun muassa luonnonsuojelualueiden ja ylipäänsä maarlkäytön suunnittelua." Uusia tieteellisiä ulottuvuuksia avaa myös projektiin liittyvä geologinen tutkimus, jossa on osoitettu vuorovesivyöhykkeen pohjakerrostumia koko Kolumbian ja Argentiinan väliseltä alueelta. Alkuperämaahan palautuva raha käytetään perinnöllisen rikkauden suojeluun, väestön elinolojen kohentamiseen ja luontoa säästävän tuotannon kehittämiseen. Maailman suurimman sademetsän vaikeakulkuisuus ja luonnon vastarinta ovat hidastaneet sen tuhoamista, mutta ajatus tarujen Eldoradon rikkauksien valloituksesta on yhä voimissaan. Kaaokselta näyttävä alkaa jäsentyä Yksinkertaisesta rantametsästä liikkeelle lähtenyt tutkimus on siirtynyt toiseen ääripäähän. Tämä sopimus on merkittävin käytössä oleva keino yrittää estää sademetsien lyhytnäköinen hyödyntäminen, trooppisen luonnon tuhoaminen, joka paikoitellen on saanut lohduttomat mittasuhteet. Viime vuosina turkulaistutkijat ovat selvittäneet erityisesti tulvimattomien alueiden vanhojen sademetsien luonnonoloja. Maalla ei ole omia voimavaroja sen tutkimiseen, mutta kansalliset kehitysohjelmat pitäisi kuitenkin pystyä ankkuroimaan pätevään tietoon mahdollisten tuhojen torjumiseksi." Amazon-projekti on osa kansainvälistä kehitysyhteistyötä, jonka tehostamiseen muun muassa Rion biodiversiteettisopimus tähtää. Sopimuksen mukaisesti on tarkoitus luoda järjestelmä, jossa alkuperämaalle ohjataan osa arvokkaan geenin taloudellisesta tuotosta. Jotta kauppaa voitaisiin käydä, maan pitää tuntea diversiteettinsä", Kalliola sanoo. Hänen innostuksensa on keskeinen taustatekijä sille, että Turun yliopistoon on kehkeytynyt Amazon-projekti. Tutkimus tukee suojelua ja kehitysyhteistyötä Miksi suomalainen biologi hakeutuu Amazoniaan. Nykyisin vireillä olevia tutkimushankkeita vetää apulaisprofessori Risto Kalliola, joka on ollut mukana puuhassa ensimmäisen retkikunnan ajoista lähtien. Tarina on täyttä totta, eikä se pääty vielä. Mutta sademetsä kaikkinensa on huonosti tunnettu mahdollisuuksien maailma. Suoranaisena kaaoksena esittäytyvää sademetsää voidaan projektissa kehiteltyjen menetelmien avulla jäsentää. Tai sitten hyviä myrkkyjä eli muuten hyödyllisiä. Amazoniassa porataan öljyä ja kaasua. Myös elintarviketeollisuus kuuluu geenikaupan suuriin kanta-asiakkaisiin. Niillä elää tiettävästi myös intiaaniheimoja, jotka eivät ole säännöllisessä vuorovaikutuksessa modernin maailman etumaaston ympäristöä tutkittaessa on aina otettava huomioon mahdollinen meriyhteys", Hanna Tuomisto toteaa. Sademetsän alkuasukkaalle kasvien sisältämät aineet ovat tarpeen tullen metsästä noudettavia hyödykkeitä. "Tämä geologinen oivallus stimuloi aivan uudenlaista tutkimusta
Kun istutukset ja muut välttämättömät jälkihoitotoimet laimin! yödään, hakkuita pitää ulottaa yhä vaikeammille ja entistä huonommin metsätalouteen sopiville alueille. Eri tutkijoilla on hallinnassaan omia osa-alueita; biologian ja geologian lisäksi Maata on Amazoniassa aina kaskettu, eikä perinteinen peltometsäviljely vieläkään ole koko suuren sademetsän mitassa mainittava uhka. Nyt rahoitusta on saatu myös Euroopan unionin kehitysyhteistyövaroista. Ehkä eniten julkisuudessa käsitelty Amazonian huolenaihe on sademetsän pinta-alan pieneneminen. toiminta laajenee maantieteen alueelle. Siemenpuitakaan ei jätetä, sillä usein hakkaajaa kiinnostaa vain mahdollisimman suuri pikavoitto. Markku Lappalainen Arvokasta trooppista puuta hakataan seurauksista piittaamatta: metsurien laivueet kulkevat jokivarsilla ja kaatavat järjestelmällisesti kaiken taloudellisesti arvokkaan puun uittokelpoisten väylien ulottuvilta. Arvovaltainen tiedelehti Science julkaisi viime heinäkuussa Amazon-projektin tuottamat artikkelit metsien luokittelusta ja vuorovesisedimenteistä. Geologi Ari Linna puolestaan työstää väitöskirrattavat hiilivetyesiintymät. Rikkaan maan investoija haluaa sijoitukselleen kunnon tuoton ja nopeasti. Brasiliasta koko Amazonian läpi Perun kautta Tyynelle valtamerelle suunniteltu tie toisi muassaan kestämättömiä paineita hyödyntää sademetsää jättiläisinvestoinnin kuoletukseen. jaa maaperägeologian vaikutuksesta Amazonian biodiversiteettiin. Kalle Ruokolainen ja Richter Rfos tekevät muistiinpanoja sademetsässä Perun Amazoniassa. 43. Aiemmin töitä on julkaistu lukuisilla ulkomaisilla foorumeilla, muun muassa Nature-lehdessä. Vastapainoksi yliopiston opetuksessa on tarjolla yhä enemmän ajantasaista huipputietoa sademetsistä, joiden suojelu on kansainvälisen ympäristöpolitiikan suuria haasteita. Suurimmat hankkeet sisältävät myös ilmeisiä vaaroja. D Markku Lappalainen on luontoja ympäristöasioihin erikoistunut Turun Sanomien t01m1ttaja. Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto tuki työtä alkuvaiheessa. Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto tuki hänen matkaansa toimittajaapurahalla. Suuret kahviplantaasit ja kokaiiniviljelmät sekä suurisuuntaiset uudisasutusohjelmat sen sijaan syövät metsiä. Koko Länsi-Amazonian liittäminen teitä ja vesiväyliä rakentamalla Tyynenmeren talousalueeseen lisäisi maailman suurimman sademetsän syrjäisimpien kolkkien luonnonvarojen tehokäyttöä. Joillakin alueilla voidaan harjoittaa ikiaikaisin menetelmin kestävää peltometsätaloutta. Kahden erillään eläneen luonnonjärjestelmän yhdistäminen on ekologisesti arveluttavaa ja ulottaisi taloudellisen toimeliaisuuden hyvin erikoiselle, herkälle vedenjakajalle. Samaan riskiryhmään kuuluu kaavailu Amazonian ja Karibianmereen laskevan Orinocon latvavesien yhdistämisestä kanavoimalla. Uudet väylät lisäävät uhkia Amazonian sademetsä on sittenkin suhteellisen menestyksellisesti, ikään kuin jättimäisenä olentona, torjunut useita ihmisen valloitusyrityksiä. Turun yliopiston panos on vastata Amazon-projektissa mukana olevien viranhaltijoittensa palkkamenoista. Kumpikaan ei ole luovuttanut, mutta ihmisen kuristava ote voimistuu. misto väitteli tohtoriksi aiheenaan Amazonian sademetsän samaiset ekologisen monimuotoisuuden kuvasta jana. Markku Lappalainen Risto Kalliola on ollut mukana turkulaisten Amazonia-projektissa ensimmäisen retkikunnan ajoista lähtien. Tänä syksynä väittelee Kalle Ruokolainen, kasvitieteilijä hänkin. Ja rahoituskin järjestyy talouden vakautuessa: Japanista, Koreasta, Yhdysvalloista .... Jos nyt näyttää myös siltä, että kun pitkään sekasortoisessa tilassa olleet Amazonian isäntämaiden kansantaloudet nousevat, yhä uusia sademetsää koskevia kehityshankkeita tuotetaan liukuhihnalla. Amazoniassa eletään kädestä suuhun. Laiha lohtu jos ollenkaan on, että näin Iquitos ehkä liitettäisiin muuhun Peruun ja maailmaan. Projekti toimii työryhmänä, jossa ei ole hierarkista organisaatiota. Brasilia ilmoitti vastikään ryhtyvänsä toteuttamaan kymmeniä miljardeja maksavaa teiden ja vesiväylien rakennushanketta, josta myös Peru on kiinnostunut. SUOMEN LUONTO 10/95 54. Pahimmillaan maatalouteen raivattu ala autioituu ja luonnon kertakäytönkin tuotto jää alle odotusten. Teollinen viljely ja telaketjuilla rymistelevä tehotekniikka eivät sovi trooppiseen sademetsään. Suomen Akatemia on rahoittanut toimintaa alusta pitäen. vsk. Kaivosteollisuuden ympäristötuhot ovat hurjia kultakai voksilla: elohopeapäästöt pilaavat pitkiä jokiosuuksia ja myrkyttävät sademetsän asukkaiden elinympäristöä. Metsää tuhotaan niin, että se ei uusiudu
Palava dynamiittipötkö viskataan veteen, ja räjähdyksestä syntyvä paineaalto tappaa lähes kaiken elävän veden pinnan ja pohjan väliltä. Saarelaiset eivät enää räjäyttele, mutta silloin tällöin mantereen puolelta tulee kalastajia dynarniittipötköineen. Uskomme silti vielä, että yhteisymmärrykseen päästään neuvottelemalla." "Olemme melko varmoja, ettei suunniteltuja hakkuita aloiteta. ULKOMAILTA Dynamiittikalastus kuriin Sansibarilla Koko Tansanian rannikolla ja myös Sansibarin autonomisella saarella dynamiittikalastus on ollut suuri uhka kalastajien toimeentulolle ja koko rannikon luonnolle. "Boikotti ei ole ensisijainen lastajat ovat ymmärtäneet dynarniittikalastuksen lyhytnäköisyyden ja ovat onnistuneet kitkemään keskuudestaan paukuttelijat. Perinteisesti Moskovan on pelätty toteuttavan omat hankkeensa riippumatta siitä, mitä tasavalloissa on päätetty. Eniten luonnonsuojelijoita on kuitenkin huolestuttanut vuorigorillojen kohtalo. Suomen Luonnon maaliskuun numerossa ennakoitiin rajametsävyöhykkeen hakkuitten johtavan Karjalan tasavallan metsäteollisuustuotteitten kuluttajaboikottiin. Delfiiniturismin ansiosta kalastajien ei enää kannata tappaa delfiinejä, sillä turisti on kalaa arvokkaampi saalis. Koralliriutat ovat monimuotoisuudessaan maailman arvokkaimpia elinympäristöjä Kuluttajaboikotti rajametsien turvaksi. Yrjö Rouhe Sansibarin kalastajat pyytävät perinteisin menetelmin: koukuilla, käsin tehdyillä harppuunoilla, kepeillä, rysillä, nuotoilla, tuulastamalla ja verkoilla. Maailmalla on nyt niin paljon paperia tarjolla, että paperipuun ostajatkaan tuskin ottavat turhia riskejä käyttämällä raaka-aineena vanhoja metsiä", sanoo Misailov. Saksalaisen Natur-lehden (8/95) mukaan vuorigorillat olisivat kuin ihmeen kaupalla selvinneet kriisistä varsin vähin vaunom. Tiettävästi "vain" kaksi gorillaa on kuollut. Kuolleet kalat kalastaja kerää joko sukeltamalla tai haavilla. Parjatuista turisteista on yllättäen hyötyä myös luonnolle. Vastaavasti piirihallintoviranomaiset ovat saattaneet toimia täysin piittaamatta siitä, minkälaisia kansainvälisiä tai valt101tten välisiä sopimuksia Venäjän federaation edustajat ovat Moskovassa tehneet. Pahimmin uhattuina ovat tällä hetkellä Kannaksen, Laatokan ja Vienansalon vanhat metsät. Karjalan tasavallan luonnonsuojelijat ja tutkijat ovat aiemminkin tottuneet saa44 Sansibarin koralliriutoilla kalastetaan useimmiten snorklaten harppuuna kädessä. Suuri osa kaloista kuolee turhaan, sillä saaliiksi kelpaavat vain isoimmat. Samalla räjähdys rikkoo vedenalaista luontoa, etenkin herkät koralliriutat vaurioituvat. Hanke sai sekä Venäjän federaation hallituksen että Karjalan tasavallan korkeimman johdon siunauksen. Verkoilla pyydetään kaloja ja kalmareita, ankkuroidusta veneestä heitettävään koukkuun puolestaan tarttuu koralliriutan värikkäitä kaloja. Ne ovat turhia, jos jo etukäteen tiedetään, ettei vanhoista metsistä tehdyille tuotteille löydy ostajia. Turismi on kalastajien toinen tärkeä tulonlähde. vsk.. ja kalakantojen perusta. Lisäksi ne säätelevät rannikon merivirtojen liikkeitä ja suojelevat rantoja eroosiolta. Laguunin koralliriutat ovat hyväkuntoisia, ja kävijöitä hemmotellaan upealla vedenalaisella luonnolla. Koralliriutat ovat myös tärkeitä mustekalojen, rapujen ja muiden meren elävien lymyja lisääntymispaikkoja. Kalastajat vuokraavat turisteille snorkkeleita ja kuljettavat heitä riutoille kalastaen samalla itse. Räjähteillä kalastaminen on helppoa, halpaa ja tehokasta, tosin myös laitonta. Siitä poiketen Karjalan ekologian ja luonnonvarain ministeri Mihail Feshenko kävi elokuussa Helsingissä antamassa lausunnon, jonka mukaan hakkuut rajavyöhykkeellä rajoitetaan niin pieniksi, ettei niistä voi olla vahinkoa metsille. Karjalan tasavallan metsäkomitea antoi heinäkuussa luvan aloittaa hakkuut Suomen vastaisen rajansa metsissä kahden kilometrin leveydeltä ja lähes koko rajan pituudelta. Rajametsävyöhykettä ja sen tuntumaan suunniteltuja luonnonsuojelualueita uhkaavat hakkuut lähes koko rajan pituudelta. ''Tarvittaessa pyrimme nostamaan vastarintaa myös Karjalan tasavallassa. Molemmat olivat kuitenkin hopeaselkäisiä lauman johtajauroksia, mikä tekee menetyksen huomattavan raskaaksi. Kalastajien perinteiset kilpailijat delfiinit saavat yhä useammin pitää henkensä, koska turistit haluavat nähdä niitä. Toinen kuoli maamiinaan marraskuussa 1994, ja SUOMEN LUONTO 10/95 54. Asialla ovat niin suomalaiset kuin ulkomaalaiset metsäyhtiöt. Sodan aikana Akageran kansallispuisto kärsi pahoja vaurioita. Myös rajametsäprojektin johtaja Artturi Mihkiev sekä Suomen ja Venäjän ympäristönsuojelukomission luonnonsuojelutyöryhmän puheenjohtaja Rauno Ruuhijärvi ovat uhanneet kuluttajaboikotin käytöllä viimeisenä keinona rajametsien suojelemiseksi. Sikke Hänninen Vuorigorillat selvinneet toistaiseksi Ruandan kriisistä Ehkä jopa miljoona ihmisuhria vaatinut Ruandan sisällissota on vahingoittanut myös luontoa. tavoitteemme, mutta me varoitamme, että se on mahdollinen, jos hakkuita aletaan toteuttaa", kertoo Venäjän villin luonnon suojelukeskuksen tiedottaja Vladimir Misailov. Sansibarilla paikalliset kamaan ristiriitaisia lausuntoja muun muassa Nuorustunturia uhkaavista laskettelukeskushankkeista ilman, että kenelläkään on ollut varmaa tietoa todellisesta tilanteesta. Luonnonsuojelijat ja tutkijat eivät usko, että Suomen Venäjän puoleinen rajametsävyöhyke olisi turvattu hakkuilta Karjalan tasavallan luonnonvarainministerin lausunnoista huolimatta. Harppuuna ja keppi ovat snorklaavan kalastajan välineet; kepillä väsytetään tursaita ja harppuunaa käytetään isompien kalojen pyydystämiseen. Mitä suurempi paukku, sitä enemmän kuolleita ja sitä suurempi saalis ja pahemmat vahingot
Suistossa kasvaa myös harvinaista murtovesikasvillisuutta. Jorma Laurila vä yhteiselo ja ympäristökasvatus. Kaupungit ja maataloustuotanto yhdessä lisääntyneen virkistyskäytön kanssa kiteyttävät Urdaibaihin liittyvät ristiriidat. Vaikka rigorillaa elävät tuliperäisen Virunga-vuoriston metsäisillä ja pensaikkoisilla rinteillä Ugandan, Ruandan ja Zairen rajaseudulla. Toisin kuin 1970-luvulla Ugandassa on taas rauhallista. Se on tärkeä lintujen levähdysalue Euroopan ja Afrikan välisen muuttoreitin varrella. Puolet niistä asustaa Ugandassa Impenetrable Forest/Bwindi National Park-suojelualueella. Urdaibain ytimen muodostaa 12 kilometriä pitkä Gemikan-Mundakan suisto. Huomattava osa suistoa ympäröivistä maista onkin maaja metsätalouskäytössä. Näiden alueiden tavoitteena on ihmisen ja luonnon kestäkaikkea mikä liikkuu". Toisaalta tarkkaa ajantasaista arviota kannan suuruudesta ei ole, sillä Ruandan puoleisen kansallispuiston pohjoisosiin eivät tutkijat uskalla mennä. Pakolaiset hakevat päivittäin suuria määriä polttopuuta kansallispuiston rinteiltä, jotka ovat pahasti harventuneet. Pauliina Raento 45. Rajoituksiin suhtaudutaan ristiriitaisesti: ihmisten pelätään suuttuvan ja vmnneen kiinnostuksen kuolevan. toisen ampuivat sotilaat vahingossa 1992. ULKOMAILTA Baskilainen paradoksi Unescon biosfääriohjelmaan kuuluvan Urdaibain alueen ytimen muodostaa rauhoitettu Gernikan-Mundakan suisto,jolr.a on tärkeä muuttolintujen levähdyspaikka. He ovat ajautuneet kiistaan suojelun ja tutkimuksen kanssa. Molemmat Ruandan sisällissodan osapuolet julistivat vuorigorillat kansalliseksi perinnöksi. Hädän tullen voi aina yrittää vaihtaa maata. Urdaibaissa on haluttu säilyttää erityisesti perinteistä baskilaista maaseutumaisemaa ja siihen liittyviä elinkeinoja. Baskimaassa Espanjan pohjoisrannikolla on viime vuosina kampanjoitu kansalaisten ympäristötiedon parantamiseksi. Gorillaturismista kehittyi maan kolmanneksi tärkein valuutan lähde, heti kahvin ja teen viennin jälkeen. Alueella on myös kaksi kaupunkia, Gemika ja Bermeo, joissa asuu suurin osa Urdaibain noin 42 000 asukkaasta. Maamiinojen ohella gorilloja uhkaavat salametsästäjien antiloopeille ja muulle riistalle asettamat ansat. Myös Zairen puoleisen kansallispuiston lähellä oleva suuri pakolaisleiri uhkaa välillisesti gorillojen elämää. vsk. Jälkimmäinen gorillapatriarkka, nimeltään Mrithi, esitti eläinpääosaa Hollywood-elokuvassa Sumuisten vuorten gorillat. Koko maailman 650 vuorigorillaa elävät kahdella lähekkäisellä, suppealla alueella Keski-Afrikassa. Arvostelijat kysyvätkin, onko Urdaibaissa enää mitään suojeltavaa 50 vuoden kuluttua, jos kestävän kehityksen tavoitteet eivät toteudu ja ihmisen toiminta rauhoitetun suiston välittömässä läheisyydessä entisestään kasvaa. Esimerkistä käy Biskajan maakunnassa sijaitseva Urdaibain alue, joka on yksi Espanjan kymmenestä Unescon biosfääriohjelman kohteesta. Siellä liikkuvat Sudanista tulleet, sekasortoista tilannetta hyväkseen käyttävät pahamaineiset salametsästäjät, jotka "ampuvat baskien suojelualuelainsäädäntö on espanjalaisittain selkeä, käytäntö on varsin kirjava. Baskimaan ympäristöaktivistit ovat kuitenkin hämmentyneitä. Gernikan merkitys tuotantoja palvelukeskuksena on kasvamassa. Yli 90 prosenttia Urdaibaista on yksityisomistuksessa, ja asukkaat haluavat suurimman mahdollisen hyödyn maistaan. Sitä ympäröivillä suoja-alueilla on eriasteinen ihmistoiminta sallittu. Rauhoitettua ydintä ympäröivillä suoja-alueilla ihmisen toiminta sallitaan eriasteisesti. Baskimaan poliittinen ilmapiiri on kitkerää, ja asioista sopiminen vaikeaa. Yhä useammat kaupunkilaiset haaveilevat kesäasunnon rakentamisesta perinteisen maalaismaiseman rauhaan lähelle kaupunkia. Zaire on puolestaan nyt sekasortoisessa tilassa, ja Ruandan vuosia jatkunut rauhallinen tilanne päättyi verilöylyyn ja maailman historian suurimpaan pakolaisaaltoon. Vuorigorillat ovatkin jo paenneet ylemmäksi. Siksi ihmiset eivät aina edes tiedä, mikä missäkin on sallittua. Keskusten suurimpia työllistäjiä ovat pieni ja keskisuuri teollisuus sekä palvelut. Siellä gorillat ovat tällä hetkellä turvassa. Se johtui ennen kaikkea rahasta. Riidat ovat tulehduttaneet alueen kuntien hallinnon ja ulottuvat aina baskiautonomian hallitukseen saakka. Ennen sisällissotaa Ruandan vuorigorillat vetivät maahan vuosittain 6 000 matkailijaa. Loput runsaat 300 vuoSUOMEN LUONTO 10/95 54. Baskit ovatkin kiinnostuneet ympäristönsä tilasta, kierrätys on saatu käyntiin ja suojeluja virkistysalueilla liikkujien määrä on noussut. Yhtäältä he ovat hyNuori vuorigorilla päivälevolla Virunga-vuorilla. Noin kymmenesosa Rovaniemen maalaiskunnan kokoisesta Baskimaasta on tavalla tai toisella suojeltua. Seurauksena osa suojelualueita koskevasta lainsäädännästä on pahoin jumiutunut. Kriisien koettelemassa Keski-Afrikassa vuorigorillojen onni on se, että ne asuvat kolmen valtion alueella. Moni Urdaibain asukas ottaisi heidät avosylin vastaan. Toisaalta monia alueita uhkaa kuluminen, ja suojelijat ja paikalliset asukkaat ovat tukkanuottasilla. villään saavutetuista tuloksista. Tahalliselta surmaamiselta vuorigorillat siis tuntuvat säästyneen
Shell on pyytänyt Greenpeacen edustajan mukaan päättämään lautan purkutavasta. Britannian energiaministeri Tim Eggar oli juuri edellisellä viikolla todennut, että suunnitellulla upotuspaikalla elää vain "jokunen mato". Elo---syyskussa ilmeni , että myös Shell ja Britannian energiaministeri ovat antaneet harhaanjohtavaa tietoa Brent Sparista. Käytännössä kaluston upotukset kuitenkin lienevät ohi. ULKOMAILTA Greenpeace, Shell ja Britannian energiaministeri antoivat virheellistä tietoa porauslauttajupakassa Greenpeace joutui syyskuussa perumaan kesäkuussa antamansa tiedon, jonka mukaan Brent Spar -öljylautalla olisi yli 5 000 tonnia öljyä. Tutkijoiden mukaan upotuspaikalla ilmeisesti on voimakkaita merenalaisia myrskyjä, siellä vierailevia kaloja on torilla myynnissä ja pohjaeliöstö on ehkä joillain mittareilla jopa monimuotoisempaa kuin sademetsissä! (New Scientist 26. Lautan upotuksesta käyty kiista sai kesällä laajaa julkisuutta. Konsultti yhtiön Shellille tekemä selvitys on Lambsheadin mielestä 50 vuotta ajastaan jäljessä (New Scientist 16. Norjalaisyhtiön selvityksen jälkeen päätetään missä ja millä tavoin lautta puretaan. 9.). Öljylauttojen upotus vaikeutui ratkaisevasti viime kesäkuussa, kun Oslon ja Pariisin komissio OSPAR kielsi öljylaitteistojen upottamisen luoteiselle Atlantille. Antti Halkka. Norjalainen Det Norske Yeritas -yhtiö saa näinä päivinä valmiiksi selvityksen siitä, mitä Brent Spar -lautta todella sisältää. 8.). Näin Greenpeacen tutkijoilla oli jä1jestön mukaan väärä arvo käytössä öljyn määrää laskettaessa. Erehdys johtui Greenpeacen mukaan siitä, että öljyn määrää peilattaessa mittaus tehtiin väärästä kohdasta. Lontoon luonnonhistoriallisen museon tutkija John Lambshead totesi syyskuussa, että upotuspaikan tyyppisellä alueilla "biodiversiteetti on paljon korkeampi kuin koralliriutoilla, joita on pidetty valtamerten sademetsinä". Merielämä on Lambsheadin ja samassa museossa työskentelevän Gordon Pattersonin mukaan lajistoltaan rikkainta juuri 1 000-3 000 metrin syvyydessä. Shell toimitti viranomaisille ja julkisuuteen tietoja, joiden mukaan suunni teltu, Hebridien länsipuolella Atlantilla sijaitseva upotuspaikka on turvallinen. Skottilaiset meri biologit John Gage ja John Gordon närkästyivät näistä väitteistä heitä ei oltu kuultu, vaikka he tuntevat merialueen parhaiten. Iso-Britannia ei hyväksynyt päätöstä eikä se siksi juridisesti sido maata. Shellin konsulttiyhtiöitä tilaaman raportin mukaan paikka vaikuttaakin otolliselta: virtaukset alueella ovat vähäisiä, upotussyvyydessä (2 400 metriä) eläviä kalalajeja ei pyydetä eikä alueella liioin tavata monimuotoista elämää
Kullan kiilto silmissä tehdään luonnosta aivan toinen luonto. 47. vsk. Pari vuotta myöhemmin oli tehometsätalous iskenyt: puusto oli hakattu ja maan pinta aurattu; vain siemenpuut oli jätetty pystyyn. lntiannorsuksi kuvan eläimen tunnistaa etenkin pienistä korvista. N iinhän se on paperilla, mutta todellisuus on toista. SUOMEN LUONTO 10/95 54. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Tämän pa1van ja tulevaisuuden kulta mahtuu tavalliseen reppuun ja rinkkaan, jonka kyllä jaksaa kuljettaa vaeltaen maalikyliin. lankaivajille kansallispuistossa mellastaminen ei ole mitään erikoista. Kansallispuiston nimikkeellä ei ole vastinetta ellei myös kullankaivajilta vaadita ohjeiden noudattamjsta. Päättäjien tulisi puuttua viipymättä Lemmenjoen kansallispuiston tilanteeseen. Vaellusreitin niin sanottu hengenahdistusmäki näytti autotieltä. Kansallispuiston alueella on paljon kullankaivajien kiinteitä asumuksia, toinen toistaan hienompia hirsirakennuksia kivijalkoineen. Ei siihen tarvita autotietä, ei varsinkaan kansallispuistoa pilaten. Kaivajien jäljet järkyttivät Lemmen joella Olimme elokuussa vaellusretkellä Lemmenjoen kansallispuistossa. Marketta Mäki Tampere Norsut sekaisin Syyskuun lehtemme Lontoon eläintarhan esittelyssä ollut norsukuva esittää intiannorsua eikä afrikkalaista norsua kuten kuvatekstissä väitämme. Vaikka metsä kasvaisi, aurauksenjäljet eivät hevin katoa. Ei näitä asuntoja pureta IEN N EN Ml ELI PITEIT Ä KESKUSTELUA Pohjoisen tukkimetsissä ympärilläsi sahojen synkkä virsi kaatuvan puun parku tulet takaisin ihossa havun vihreä tuoksu sanot: olen nähnyt suruvaipan vaan rakennetaan lisää. Joskus on ollut puhetta, ettei asunto saa olla ki inteä vaan se tulisi purkaa syksyllä pois. Kullanhuuhdonnan ja konekaivauksen tulisi olla tutkimustyötä kaivospiirille. Alueemme muistutti sorakuoppaa, johon oli muodostunut uusi isompi järvi. Viikon vaellus tuotti enemmän pettymystä kuin kultaa. Matkan edetessä yövyimme erään montun lähellä, koska tarvitsimme vettä. N iin kauan kuin kullanhuuhdonta tapahtuu käsin vaskaamalla ja vesirännien kautta huuhtomalla sekä jäljet peittämällä, se on järkevää harrastusta. Oli kaivinkoneita ja paljon öljytynnyreitä, joista oli valunut öljyä maahan. Yksi kullankaivaja on saanut niin suuren vallan kansallispuistossa ja valtauksilla, että hänen olettamansa kullan tuotto vaatii oikein autotien. Oli ruostuneita raudanpalasia, vanhoja kumisaappaita ja muuta jätettä. Pahoittelemme kömmähdystä. Virhe on toimituksen, ei Ilkka Koiviston. Siinä on alkuaan ollut polku, mutta nykyisin kullankaivajat kulkevat mönkiäisellä, vaikka se rikkoo kulkuohjeita. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Tuorein tieto on tien rakentaminen Vaskojoelta Puskuojalle. Kultahaminan opastetaulussa on kulkijalle ohjeita suomeksi, saameksi ja englanniksi esimerkiksi polkujen käytöstä, leiriytymisestä, tulenteosta ja roskien hävittämisestä. Tavallisen vaeltajan on muistettava, kuinka käyttäytyä kansallispuistossa, mutta kulM arkku T anttu Kaarina Korhonen Palkittu luontorunokilpailussa 1994. Toimitus JÄLKEENI Pertti Ehrnrooth lähetti 1980-luvulla otetun kuvaparin Ilomantsin Putkelanharjulta. Harjun laella kulki kaunis polku koskemattomassa maisemassa. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja
Kyvyn lentää järveltä toiselle poikaset saavuttavat vasta kolmekuisina. Keskimäärin tuo aika on 87 vuorokautta, ääriarvot ovat 78 ja 96 vuorokautta. Seppo Vuolanto, ei kai kahden kuukauden ikäinen laulujoutsen vielä lennä (ks. Tietääköhän tuota kukaan. Mistä näin väärä tieto on voinut pesiytyä kirjoihin. Pekka Kinnunen Kiitän lukijoita tarkkaavaisuudesta. Aikaisemmin joutsen on ollut harvinainen ja pesinyt kaukana ihmisten asuinsijoilta. 48 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Seitsemän poikasen joutsenpoikue kahden vuorokauden ikäisenä kesäkuussa 1993. Pari on ollut erittäin tuottoisa: poikasia on kuoriutunut muulloin kuusi paitsi yhtenä vuonna viisi ja 1993 peräti seitsemän. U. Joutsenen yleistyttyä näitä lukujakin on ollut mahdollista tarkistaa. Aikaisin kuoriutuminen oli 30. Tämä tieto on myös 1955 ilmestyneessä Otavan Suuressa lintukirjassa. Minkä ikäisenä joutsen lentää. Matti Suopajärvi Elokuun numerossa Seppo Vuolanto mainitsi, että joutsenella voi olla seitsemänkin poikasta ja että joutsenen poikaset ovat Ientokykyisiä kahden kuukauden iässä. Muutolle ne lähtevät yleensä neljän kuukauden kuluttua kuoriutumisesta. Ehkä ei ole tiedetty, että poikueet voivat kävellä lammelta toiselle pitkiäkin matkoja metsien halki. vsk.. Kaikki tärkeät päivämäärät vain muistiin ja tiedoksi tutkijoille! Seppo Vuo/anto Käyttökuva/Hannu Virtanen SUOMEN LUONTO l0/95 54. SL 8/95 Kysy luonnosta -palsta). Näin väittää myös tuore Suomen Luonto -kirjan osa Linnut. toukokuuta 1990, mutta keskimäärin kuoriutumisvaihe sattuu kesäkuun toisen viikon alkuun. Vanhemmissa käsikirjoissa mainitaan yleisesti tuo kahden kuukauden ikä. Olen havainnut, että kahden kuukauden ikäisenä alkavat vasta poikasten Ientoharjoitukset veden pintaa juosten ja siipiä räpytellen. Joutsen tarvitsee 130-140 vuorokautta koko pesintään muninnan aloituksesta poikasten Ientokyvyn saavuttamiseen asti. Hannu Hautalan ja Teuvo Suomisen Joutsen-kirjassa lentokyvyn saamisen väitetään kestävän noin 130 vuorokautta. Olen seurannut joutsenparin pesirnistä Ilomantsissa rauhallisella erämaalammilla vuosikymmenen ajan. Niin sitten on tehty havainnoista virheellisiä päätelmiä. Todellakin se on väärin ja lukijoiden palautteessa mainittu kolme kuukautta on oikein
Mitä nuorempana totuttelu alkaa, sitä suuremmat ovat mahdollisuudet, eikä etyylialkoholi laimentamalla mihinkään häviä. Tummanpunaisella villakankaalla verhoiltu, jämäkkä ja klassinen 50-luvun kalusto löytyi Pelastusarmeijan kirpparilta, likaisen ja hirveän rimpsupäällisen alta. Naapurilähiön yksinhuoltajarouva kärräsi sen pihaamme Fiatillaan. Mielelle voi jättää askarreltavaa: kukahan tuonkin kahvan on vääntänyt mieleisekseen. Ikinä ei voi lähteä ulos vilkaisematta ensin pakkasmittaria, jotta osaisi pukea riittävästi muttei liikaa päälleen. Pitkäripaisen aikaan sentään tuli tehtyä erillinen ostopäätös. Luonnon rikkaus tulee esiin siinä, miten erilaiset eläimet kömpivät esiin toisten mentyä talvilevolle. Kuukausi sitten etsin Habitare-messuilta ekokuluttajan sisustusideoita. Osastolle oli luotu hivelevä kokonaisuus ajan patinoimiksi jätetyistä, eriparisista tavaroista. Täytyykö alueen olla matemaattisesti suunniteltu, jotta ihminen virkistyisi. Ovatko ihmiset liian itsekkäitä ja turhamaisia. Mutta talvesta eivät hyödy vain lapset: kovat pakkaset tappavat tuhohyönteiset pelloilSUOMEN LUONTO 10/95 54. Käytännön lääkäri kohtaa liian usein koukkuun jääneitä. Löysin ympäristömerkityn lattian ja maalifirman osaston, jossa vanha kirjahylly sai muodikkaan värityksen. Yksi siili kaikkien puolesta Ihana talvi Lunta sataa hiljalleen. En usko päivittäiseen tipotteluun teveydenhoitona. Eikö ihminen tarvitse luontoa virkistyäkseen. Luminen aika tuo lasten leikkeihin riemua ja vaihtelevaa tekemistä, koska lumessa voi möyriä mielensä mukaan tai siitä voi rakennella mitä mielikuvituksellisimpia luomuksia. Lumi ja pakkanen antavat rajattomasti mahdollisuuksia. Muutenkin suositan epäsäännöllistä elämää! Pakkoko kaikkien päivien on muistuttaa toisiaan. EU-Suomessa olut jo tarttuu vaatteisiin, sisällä ja ulkona. Onneksi emme olleet ronkeleita, sillä hyllyt ovat tukevaa puuta. Kelpuutimrne mööpelin vain paremman puutteessa, ja siippani pikkusiskokin riemuitsi saadessaan "hirveän hyllyn" pois huoneestaan. Ensimmäinen oma hankintamme opiskelijakaksioomme oli kahdenistuttava sohva. Parempi on ihmisen napsia miestä ja naista väkevämpää epäsäännöllisesti, vaikkapa hyvän ystävän kohdatessaan. Pakkanen nipistelee poskia ja lumi narskuu kenkien alla. Kaikki perusteellisesti suunniteltu ei ole aina hyvää. Mökkikylän mökkien alustat ovat tarjonneet alueen runsaalle siilikannalle oivan talvehtimispaikan, ja siilikanta on voimistunut harrastajakalastajien tarjoamilla pikkukaloilla. Juuri näinhän tuo viisaitten viesti kuuluu. Talvi, odotan tuloasi, vaikka syksystä on vielä jäljellä paljon nauttimisen arvoista. Sen puinen runko on lähes ikuinen, eikä kalusto tarvitse kuin aikanaan uuden verhoilun. Se on yhteyksistään irrotettuna kuitenkin kelvoton julistus kaikelle kansalle levitettäväksi. Oman kotini tavarat onkin haalittu kirjavista paikoista ja jokaisella on oma tarinansa. Sitä paitsi sisustamiseen vihkiytynyt tuttavan tuttava etsi juuri samanlaista kapinetta, ja se sai meidät tajuamaan, että olohuoneemme nurkassa ei ollutkaan epämuodikas hirvitys vaan aarre. Tunnen tehneeni mahtikaupat: vastaavia ei kaupoista löydä ja lisäksi sain verhoni pilkkahintaan. Mielessäni oli pari nojatuolia sohvan kavereiksi. Salla Tynys kesätoimittaja niinpä jaksamme paremmin nauttia kesästäkin kauniine kukkaniittyineen, kun kaikki vehreys peittyy useiksi kuukausiksi hohtavien hankien alle. Sisustaja oli oivaltanut, että ajan jälkiä ei aina kannata repiä pois. Nehän ovat vain pikkuseikkoja, kun ajattelee kaikkia hyviä asioita, joita talvi tarjoaa. Haluan toivottaa kaikille oikein värikästä syksyä ja kaunista talvea! Lilli Syrjä Viiniä -joskus ja hyvällä syyllä Ilon pilaajalle myllynkivi kaulaan, eikö niin! Silläkin uhalla arvostelen ravintotieteilijäin valistuskampanjaa punaviineistä sydänrohtona. Aikooko Helsingin kaupunginvaltuusto tai -hallitus siirtää tai herättää siilit ennen puskutraktoreiden tuloa, ja minne ne sopeutuisivat. En näe niiden kulumista vaan etsin ruusupurkeista lapsuuden tuntoja. Jo pelkän vaihtelevaisuutensa vuoksi se on hauskaa aikaa. Keittiönpöytämme on peruja mieheni äidin lapsuudenkodista. Lasi punaviiniä päivässä hänet suojelee, kolme lasia vielä varmemmin. Puskutraktorit jyräävät siili yhteisön Pian tulee talvi ja Tuorinniemen mökkikylän siilit Helsingin Herttoniemessä herätetään viimeisen kerran puskutraktoreiden voimalla talvihorroksestaan viimeistään tammikuun loppuun mennessä. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Pellavaverhoja ja ruusu purkkeja "Eihän sitä tarvitse kenellekään kertoa, mistä ne on ostettu", sanoo äitini jälleen kerran leväytellessäni ylpeänä kirpputorilta löytämiäni pellavaverhoja. Eivätkö siilit kuulu normaaliin luontoon. Tahdon, että mukanani on jotakin, mikä on aina ollut: lasinen maljakko, jossa kotona pidettiin kultapalloja; ruusukuvioinen peltinen suolapurkki, joka jo ennätettiin heittää pois kätevän muovipurkin tieltä ja ikivanha mustikanperkaustarjotin. Tilastotieteilijä rajaa tutkimuksensa kannalta mielekkään osan ihmiselämää ja tuottaa tiedonsirpaleen. Olen ruvennut haalimaan kotiini myös lapsuudestani muistuttavia tavaroita. Sohvasta maksoimme satasen. Ne tulee ja jyrää meitin. Miksi me kapinoimme talvea vastaan. Terve maksa ja kirkkaat aivot ovat täyttä tavaraa nekin, eikä kukaan tunne niin tarkoin tekotapaansa, ettei riippuvuuden vaara häntä koskisi. Nyt Helsingin kaupungin kaavoitusarkkitehdit ja päättäjät ovat määränneet mökkikylän raivattavaksi maan tasalle alueelle suunnitellun jalkapallokentän ja ihmisten virkistysalueen vuoksi. Ilakoimme, kun iltakävelyllä äkkäsimme leikkikalukaupan ikkunassa 98 markkaa maksavan nukkekodinsohvan. Mitä me turhaan suremme kovia pakkasia, jotka tahtovat nostaa lämmityskustannuksia tai lumipöperöisiä teitä, jotka ruuhkauttavat toisinaan koko liikenteen. Kun muutimme isompaan asuntoon, retkeilin taas kirpputoreilla. Maisemat muuttuvat mukavasti vuodenaikojen myötä. Niiden sijasta löysin sohvakaluston. Tuttu turvallinen suomalainen talvihan on etuoikeus! Vain vähemmistö kaikista maailman ihmisistä saa elää alueella, jossa voi tehdä lumienkeleitä talvisin. Vähitellen se verhoaa kaiken alleen. Avaamista helpottavat sormenreiät vanhan kaapin ovessa saavat pohtimaan, josko "sisustuksen viimeinen silaus" on aikanaan ollut haltijalleen pelkkä käyttöesine. Pöydässa ei meille tullessaan ollut naarmuakaan. Minulle vanhat huonekalut ovat pakoretki kertakäyttökulttuurista: kaikkea ei lempata pois tietyin väliajoin. 1960-luvun kirjahylly taas on mieheni vanhempien ensimmäisiä hankintoja. Koko kalusto maksoi vain satasen. Matti Ignatius 49. vsk. Antiikkiliikkeitä ei näkynyt, mutta Kotiliesi oli sisustanut makuuhuoneen osin vanhoilla mööpeleillä. Alice Karlsson iloitsi (SL 9/95, Kasviksilla terveyttä) jymyuutisesta: Tissuttelija elää ja voi hyvin. Puhumattakaan tekemästäni ekoteosta. tamme ja antavat kalastukselle uusia erilaisia muotoja. Suurin osa kaupungin puistoista on suunniteltu huonosti, koska esimerkiksi sadevesi läpäisee harvan kasvukerroksen hetkessä ja ruoho kellastuu eikä pelkästään kuivan kesän johdosta. Talvi on aikaa, jolloin pimeys kietoo kaiken ympärilleen; vain jäälyhtyjen kynttilät luovat salaperäisen hämyistä valoa ympärilleen
Arvelen, että moni nuori helposti pitää kirjasta paikoin liian asiaa tuputtavana harvennusmalleineen, hankintoineen, relaskooppeineen, suojeluohjelmineen ja rauhoitushakemuksineen. Metsäteollisuus on ollut suurta painosta rahoittamassa. Kaipa verottajan on kohdeltava tasapuolisesti niin metsän virkistysja luonnonarvoja kunnnioittavaa kuin taloustuoton etusijalle panevaa kansalaista. Ko ka maakunnat ovat kuin pieniä valtioita valtiossa, niille on toki haettu myös tunnuksia. Hyvin monien lajien elinympäristövaatimukset ovat sellaiset, etteivät pienialai et kohteet riitä pelastamaan niitä. Maakuntalaulu! sävellettiin vuosina 1850-1930 ja 19801990 -luvuilla valittiin maakuntakasvit, -nisäkkäät, -kalat ja -linnut. Kirjan johdanto-osassa esitellään lyhykäisesti maakuntamme tyypillisine maisemineen, perinneruokineen ja muine piirteineen ja pohditaan samalla maakunnan sopivuutta nimikkolinnulleen. Tätä lausetta ei milloinkaan pidä jatkaa loppuun, sillä se ei ole totta. Maakuntalinnut valitsi Lintutieteellisten yhdistysten liitto kansanäänestyksellä 1985. Sarjakuvan loppuratkaisuna on sananvaihto, jonka opetus lienee, että metsäkiintei tön periminen tulee kaupun1 KOKO MAAILMAN LINNU'T kilaisnaiselle kall iiksi, mutta vain jos metsää hoidetaan luontoa kunnioittaen. KIRJOJA iltå Toimittaja: Veikko Neuvonen AslrmtuntlJat: Harri Oohlatröm Matti Helminen Kllurl Mikkola S8ppo Vuokko Seppo Vuol11nto Sarjakuva metsänhoidon ongelmista Hannu Virtanen: Kallis perintö, Kus/annusosakeyhtiö Metsä/ehti 1995, 24 s. vsk.. Jää hämäräksi, miten luontoa säästävä metsänhoito on naisen perimällä tilalla niin kallista, kun päinvastaisesta on elävästä elämästä runsaasti esimerkkejä. Maakuntalintujen valinnassa käytettiin lintujen levinneisyysalueen ohella kriteereinä mm. Muutamat parta ukon väärinkäsityksistä ovat vakavia, joskin sinänsä tavallisia. Maakuntien rooli ja rajat ovat Kiehtova opas lintumaailmasta edustettuina kaikki lintuheimot ja yli 800 lajia muuttuneet ja nyt niitä on peräti 19. Niitä on ahdettu kirja een kovin paljon; sarjakuvanteon taustalla vaikuttaneen metsäammatilaisten työryhmän toiveet näkynevät tässä. "Luonnonhoidollisilla toimilla" tai "metsän kasvua, terveyttä ja monimuotoisutta lisäävillä hakkuilla" ei metsästä saataisi irti riittävästi rahaa 75 prosentin perintöveron maksuun. SUOMEN LUO TO 10/95 54. Kaikkein ikävin väärinkäsitys on, kun ukko tokaisee: "Vanhan metsän lajireservaatteja tarvitaan kunnes talousmetsien käsittely muutt ... Mistä kirjan nimi Kallis perintö. Kalli perintö -sarjakuvakirjanen pyrkii opettamaan metsätaloutta nuorille; kirjasta on tarkoitus jakaa oheismateriaalik i kouluihin. Maakuntia oli maassamme alkuaan yhdeksän. Perinteisen metsänhoidon lomassa kirjanen opastaa lukijaansa myös uuden, luontoa hieman huomioon ottavan metsänhodon virtauksiin. Niiden rajaukset perustuivat murrealueisiin ja 1500-luvun linnajakoon, jotka puolestaan usein pohjautuivat vesistöalueiden rajoihin. Sekä 1800-luvun lopun kansallisromantiikan aika että Euroopan unioniin liittymi tä edeltäneet hetket tuntuvat siis herättäneen kotiseutu identi teetin vahvistamisen tarvetta. Tiainen, kääpä ja kovakuorianenkin saavat kunniaa. Anlli Halkka Maakunnat lintuperspektövistä Antero Järvinen: Maakuntalinnut, Otava 1995, 175 s. Tulosten purku ei ollut aivan yksinkertaista. Yleispätevän kotoisuutensa takia talitiainen jäi tyystin vaille omaa maakuntaa. Ukko muun muassa antaa ymmärtää tulen uudistaneen suomalaismet ät ja metsänhakkuun matkivan tätä tulen toimintaa. Kirjan johdanto-osaan on koottu myös taulukko, josta maakunnat nimikkoeläimineen selviävät. Enimmäkseen opastus on varsin asiantuntevaa, mutta paikoin näkyy, ettei 50 lasten oppaana metsässä toimiva partaukko ole juuri perillä suojeluekologiasta. Juoni on yksinkertainen: nuori kaupunkilaisnainen perii kaukaiselta sukulaiseltaan metsätilan, jonka ihmeellisyyksiin metsätalousinsinööri tai metsänhoitaja naista ja hänen ystäviään opastaa. kansanperinnettä. Siksi suojelualueita on oltava metsänhoidon nykyisten suositustenkin toteutuessa ehkä 10 prosenttia metsäpinta-alasta, siis neljä kertaa niin paljon kuin nykyisin. Jokaisen metsäammattilaisen pitäisi nykyisin tietää, etteivät näköpiirissä olevat talousmetsien käsittelyn muutok et poista "reservaattien" perustamisen tarvetta. Kallis perintö pyrkii ennen kaikkea esittelemään metsänhoidon te1mejä. Ehkäpä kuitenkin metsäkiinteistöjen perintöverotusta on muutettava. Naakka sopiikin VarsinaisSuomelle ja kuukkeli Kainuulle kuin naulan kantaan, mutta punatulkku valittiin Kymenlaakson nimikkolinnuksi vain siksi, ettei parempaakaan ehdokasta ollut tarjolla punatulkku olisi levinneisyytensä puolesta sopinut maskotiksi mille hyvänsä muullekin maakunnalle. Ratkaisuna on "hakkuurästien tays1maaramen käyttö", joiksi alla määritellään yksioikoisesti "tekemättömät hakkuut". Tämä on korkeintaan puolitotuus, sillä metsässä on aina ollut harvoin tai ei milloinkaan palaneita kohtia, ja kulon jälkeenkin on paikalle yleensä jäänyt runsaasti niin elävää kuin kuolluttakin puustoa. ??"
Hieman voi kyseenalaistaa sitä, että Antero Järvinen on käyttänyt verrattain paljon samoja aineksia kuin 199 l ilmestyneessä kirjassaan Linnut liitävi sanoja: sieltä on noukitttu jopa kokonaisia kappaleita. Niin, ja syömällä lintuja. Kukin maakuntalintu esitellään omassa luvussaan Ahvenanmaan merikotkasta Lapin sinirintaan. Kaksikymmentä vuotta luontoiltoja, Radio Suomi 1995, 152 s. Suomalaisen luontosuhteen historiasta kertovat mm. Perusteellisempaa käsittelyä on tarjolla esimerkiksi Kalle Taipaleen ja Matti Saamiston tuoreessa Tulivuorista jääkausiin -kirjassa. Se valittiin kansallislinnuksi jo 1981. Maailman ilmiöiden ihmettely on ihmiselämän tärkeimpiä taitoja. Lasse J. Ruotsalainen Göran Grimvall osaa ihmetellä. Teos on kiintoisa katsaus 1900-luvun suomalaisten luontosuhteesta ja luonnon muuttumisesta meidän aikanamme. . Ulla Kokko Geologiaa meille kaikille Kalle Taipale ja Jouko T. Muutama vuosi sitten ilmestyi suurteos Otavan lintutieto, Maailman linnut. Uudessa kirjassa käsittelyä on toki laajennettu . Tiedättekö esimerkiksi miksi tähdet tuikkivat. Silti kirja tarjoaa paljon ihmeteltävää sille, joka haluaa saada jonkinlaisen kuvan maapallon kaikenhöyhenisistä linnuista. Jokamiehen geologia tarjoaa mukavasti kirjoitetun panoraaman geologian laajaan ja kiinnostavaan kenttään. Se käsittelee ihmetystä aiheuttavia asioita kirjaimellisesti maan ja taivaan väliltä. Asioihin edetään yleensä luontevasti arkisten kosketuspintojen kautta. Kirja tarjoaa tietoa niin kiuaskiven valitsijalle kuin taustaksi television maanjäristysuutiselle. Johdannossa pohditaan, miten ihminen on hyötynyt linnuista lainaamalla muodon yliäänikoneeseen, sulat kypäräänsä ja haukan metsästykseen. Tammen kustantama kooste Luontoilta 3 vastaa esimerkiksi kysymyksiin: Kuinka kauan majava voi olla sukelluksissa. Luontoillan kysymyksistä on koottu jo kolmas osa. Puutteena voi pitää esitystavan lievää sirpalemaisuutta, joka kuitenkin on selvästikin tietoinen valinta. Vaikka Antero Järvinen onkin eläintieteen dosentti, yksityiskohtainen lintubiologia on jätetty kirjasta pois lukija voi etsiä haluamansa tiedon mistä hyvänsä varsinaisesta lintukirjasta. KIRJOJA numerossa he vastaavat kysymyksiin sivuilla 54-55. Koulutuksensa ansiosta hänellä on myös kykyä etsiä vastauksia kysymyksiin. Pekka Hänninen 51. Antti Halkka Miksi tähdet tuikkivat Göran Grimvall (suom. Kirja kykenee antamaan selityksen siihenkin, miksi taivas on päivällä sininen, mutta illalla punainen. Luonnollisia muutoksia -kirja selostaa elävästi Luontoillan 20-vuotista historiaa. Lisäksi on tietoa lintujen lennosta, rakenteesta, ruokkimisesta ja pesäpöntöistä sekä vihjeitä lintuharrastukseen. Suunnilleen yhtä kauan kuin lehdessämme "luontosedät" ovat näkyneet myös televisiossa. Näin helppotajuisesti ei monista kirjan aiheista ole suomeksi aikaisemmin kirjoitettu. Anto Leikola, Pekka Nuorteva, Matti Wuori ja Eeva Tikka. Kirjoitukset on editoitu viime ja tänä vuonna radioiduista lähetyksistä. Kirja hahmottelee lintujen ja ihmisen välistä vuorovaikutussuhdetta taiteiden ja kansanperinteen kautta. Antti Halkka Kaiken maailman linnut Collin Harrison ja Alan Greensmith, ( suom. Nuoremman väen ääntä käyttävät Juha Laaksonen, Hannu Jännes, Rauna Mannermaa ja Mauri Leivo. Koko maailman linnut on ikään kuin kevennetty versio siitä ja halvempi. Pekka Hänninen Luontoilta on . Ennen kaikkea se on kuitenkin jännittävä kooste persoonallisia puheenvuoroja luonnosta ja sen muuttumisesta. Kirjan mukaan läpimittaa on vain muutama sentti, vaikka leimahtaessaan salama tuntuu täyttävän koko taivaan. Toivottavasti kirja osaltaan kannustaa maakuntia arvostamaan lintujaan rikkautena ja vaalimaan myös niiden suojelua. Oletteko tulleet ajatelleeksi kuinka paksu salama on. Esimerkiksi valkoselkätikka suorastaan velvoittaa PäijätHämettä suojelutoimiin. Linnun koko on ilmaistu hauskalla tavalla vertaamalla silhuettikuvassa linnun ja kirjan kokoa. Parviainen: Jokamiehen geologia, Ki,jayhtymä 1995, 160 s. Tarkoitukseen sopivat mielestäni paremmin eräissä muissa kirjoissa pienin lintuvinjetein varustetut sisällysluettelot. laine, Pekka Nikander, Helena Paalosmaa ja Jan Södersved): Koko maailman linnut, Helsinki Media 1995, 415 s. Siksi, että tähdestä tulevan valon suunta vaihtelee säteiden osuttua tiheydeltään erilaisiin ilmakerroksiin. Ihmettelijälle aika ei käy pitkäksi, hän keksii uutta ja vie asioita eteenpäin. Kirjan kieli on sujuvaa ja hauskaakin, ja sitä rytmittävät tasokkat luontokuvat. Kaikki alkoi kuitenkin radiosta, jossa ensimmäinen lähetys pidettiin huhtikuussa 1975. On mukavaa saada perinteisen lintukirjallisuuden rinnalle muutakin antoisaa luettavaa linnuista. Koko maailman linnut pyrkii antamaan 800 lajin kautta kuvan siitä, millaisia erilaisia lintuja maapallolla elelee jokaista 9 300 lintulajia ei yhden kirjan sivuille saa mahtumaan. Kun sekunnit jaetaan kolmella, saadaan etäisyys ki lometreinä. Kirja vastaa esimerkiksi siihen, mitä ovat revontulet ja sateenkaaret, miksi perhosen varjo ei ole selväpiirteinen, miksi haapa havisee tai kissan silmät loistavat ja milloin lumi narskuu. Parviainen ovat viime vuosina ehkä eniten Suomessa kirjoittaneet geologiasta suurelle yleisölle. Kalle Taipale ja Jouko T. Geologiaahan on tarkemmin ajetellen kaikkialla; sitä on jo kamara, jolla astelemme ja talot, joissa asumme. Valinta oli osuva, esiintyyhän joutsen paikannimissä Etelä-Suomea myöten kuten nimessä Nuuksio ja on innoittanut suomalaista taidetta ja kansanperinnettä Äänisen 5 000 vuotta vanhoista kalliopiirroksista lähtien. Miksi taivas on sininen -kirja voimisteluttaa aivoja virkistävästi. Luontoillan asiantuntijat Seppo Vuokko, Seppo Vuolanto, Ilkka Koivisto, Kauri Mikkola, Harri Dahlström ja Matti Helminen hahmottelevat aikamme muutoksia. Ja koska linnut ovat liikkuvaisia, ei kirjassa pysähdytä maakunnan rajoihin; esimerkkejä on Japanin ainuja myöten. Risto Varteva): Miksi taivas on sininen?, WSOY 1995, 190 s. Hän ei kaihda "tyhmiä kysymyksiä", vaikka on fysiikan professori. Antero Järvinen osoittautuukin melkoiseksi kulttuurin tuntijaksi; pelkästään säveltäjiä, joihin linnut ovat tehneet vaikutuksen, laskeskelin kirjan sivuilta löytyvän nelisenkymmentä. Veikko Neuvonen (toim): luontoilta 3, Tammi 1995, 200 s. vo1m1ssaan Veikko Neuvonen (toim): luonnollisia muutoksia. Lajitekstit ovat verrattain lyhyet; ilmeisesti on haluttu säästää tilaa ja saada näin kirjaan mukaan mahdollisimman monta lajia. Yleistajuisesta otteesta huolimatta selitysten ymmärtäminen yleensä vaatii fysiikan alkeiden tuntemista. Maakuntalintujen lisäksi kirjassa esitellään kansallislintumme joutsen. Miksi kuusipuu räiskää palaessaan. Millainen eläin on kaupunkihyttynen. Juovatko kalat. Valokuvissa linnut on leikattu irti taustastaan, jolloin käsitys linnun elinympäristöstä jää karttakuvan ja elinympäristöä kuvaavan symbolin varaan. Salaman etäisyyden laskemjseen kirjassa annetaan monille jo ennestäänkin tuttu ohje: välähdyksen jälkeen lasketaan sekunteja ukkosen jyrähdykseen asti. Kirja esittelee myös määritysavaimen, joka perustuu elinympäristön ja ruokailutavan luokitteluun. Luontoillan asiantuntijat ovat palvelleet Suomen Luonnon lukijoita 10 vuotta tässäkin SUOMEN LUONTO 10/95 54. Lapsi ihmettelee luonnostaan, eikä arkinen aherrus onneksi ole hävittänyt taitoa kaikista aikuisistakaan. Grimvallin teos on tarkoitettu kaikille niille, joita arkielämän luonnonilmiöt askarruttavat. Palaavatko vesilinnut talven jälkeen pesimään samoihin pesiin. Aivan pienille lukijoille kirjasta ei siis ole, mutta sitäkin suuremmaksi hyödyksi se saattaa koitua kyselevien pikkulasten vanhemmille. Lajeja on aukeamilla esitelty neljä. Tästä syystä kirja ei toimi varsinaisena määritysoppaana oikein missään päin maapalloa, vaan pikemminkin antaa yleiskuvan maailman linnustosta. vsk
•• t ... • VOITELUAINEET U i s:a ...... . .. Eli. • • : 1 .. ., ... U i ,.....,.,.,.,
..... Kirja valmistui Tampereelle IUFROn Kansainväliseen Maailmankonferenssiin suomen-, englanninja saksankielisenä. 0.. Löydät tiedot nimistä, kasvupaikoista, levinneisyydestä, rauhoituksesta, koosta, kukkimiskuukausista ja jopa valokuvausolosuhteista. Vastaanottaja maksaa postimaksun Finnland ei n Land der boralen Nadelwälder __ kpl a 195 mk Finland the country of evergreen forest _ _ kpl a 195 mk (postija pakkauskulut 35 mk/ lähetys toimitus PE:na) Forssan Kustannus Forssan Kirjapaino Oy Vastauslähetys sopimus 30100/62 Tilaaja __________ _____ _ Osoite _______________ _ PL 38 Postiosoite _ _____________ _ 30101 Forssa Allekirjoitus ________ _____ _. !S Q) ö ::s 0.. ,0 .c:: ::s 0.. Puitteet kirjan synnylle ovat antaneet Metsäntutkimuslaitos ja Euroopan Metsäinstituutti. N ::s .... Kunkin lajikuvan yhteydessä tarkat tiedot itse lajista tiiviissä muodossa suomenja ruotsinkielisenä. Tilaan Suomen Luonnon syystarjouksena seuraavat painotuotteet: Tilaa nyt itsellesi tai lahjaksi ystävällesi. B ::s z Niilo Lounamaa Suomen kasvit Fiolands vbter The Finnish Flora Ahvenanmaa Suomen kasvit 11'.!,II.A.•,•••hl s--~ 1.ihlll-1= Villa-,-,. (minulla on 10 päivän palautusoikeus, jollen ole tyytyväinen tilaamaani tuotteeseen.) Suomen kasvit _ _ kpl 460mk maksan I erässä 480 mk (a I erä 240+27 mk, II erä 240 mk ) maksan II erässä Pohjoisen havumetsän maa _ _ kpl a 195 mk Tilaa ja tutustu ! Katso mitä uutta kirja tuo Sinulle metsäkeskusteluun. s:: ::s ...., .... r orssan Kusiannus Oy Åland 340 sivua, sivukoko A4, laminoidut ylivetokannet, yli 1200 kasvilajistamme värivalokuvat. s:: -~ .... Q.) 00 ..... Hakemistot tieteellisille nimille sekä suomenja ruotsinkielisille nimille. r.~,.,,..-•.,,,_ r,n,.,,,,_... Pohjoisen havumetsän maa 192 sivua, sivukoko 215 x 270 mm, laminoidut ylivetokannet, kokonaan värikuvitettu Tietokirja suomen metsäluonnosta, metsänkäytöstä ja pohjoisen havumetsän ekologiasta tekijöinä tutkija/valokuvaaja Simo Hannelius ja emeritusprofessori Kullervo Kuusela. 1-< g s:: r1 0\ ..c: ::s 0.. Professori Niilo Lounamaan kasvisto on käytössä jo usealla tuhannella kasviharrastajalla
Mökin ovi on parasta pitää lepakoiden lentoajan kiinni. Koska ovea vastapäätä on ikkuna, ne ilmeisesti oikaisevat reittiänsä lähellä olevaan maalaistaloon. Ilkka Koivisto Mikä ihmeen peltoraukka. Tämä ilmiö on hallittavissa, ja mesisienen voi tuoda vaikka kellariinsa hehkumaan. Minnaert kuvaa kirjassaan Maiseman valot ja värit (Ursa 1987) myös virvatulia. Siis kapustarinta. Kuovi taas lienee aina ollut kuovi. M. Hollannin merenpohjan ja suolapitoisten marskimaiden kerrostumissa varmasti syntyykin fosforija rikkivetyä paljon enemmän kuin makean veden liejuissa ja turpeissa. Jos tämä ei ole mahdollista, niin epäilemättä vastapäisen ikkunan voi illan ajaksi peittää verholla, jolloin se ei houkuttele toivottomiin läpilentoyrityksiin. Virvatuli edellyttää, että jokin sytyttää purkautuvan kaasun ja kaasuvirta on niin jatkuvaa, ettei liekki heti sammu. Kun tässä tapauksessa ei voine olla peltopyystä kysymys, on lähdettävä hakemaan muuta lajia, jolla tuohon aikaan oli taloudellista merkitystä niin paljon, että se tunnettiin. Ne ovat erittäin kiusallisia kello 22-24. Luettelo antaa ymmärtää, että peltopyy ja peltokana ovat eri lintulajeja. Siitä alkaen sydämessäni on ollut lämmin tila näille pienille eläimi lle. Kuivempi selitys aarnivalkealle on suokaasun palaminen. Kuitenkin tiedetään, että peltopyytä on monin paikoin kutsuttu peltokanaksi erotukseksi metsäkanasta eli riekosta. Virvatulille on kaksikin selitystä. Kapustarintaa on kutsuttu peltokanaksi ja myös peltoraukaksi. Luonnon oloissa virvatulen voi sytyttää ukonilmoihin liittyvä voimakas sähkökenttä, jolloin jännite voi purkautua kipinöinä ruohojen kärjistä; varsinaista salamaa siihen ei tarvita. vsk.. Suokaasu on yleistä: sitä kuplii järvien pohjaliejusta ja soiden turpeesta ja kaatopaikkojen mätänevistä jätteistä. Mitä ovat virvatulet. Jälkimmäinen nimi varmaankin johtuu linnun alakuloisesta vihellyksestä. Ulkona ei voi silloin liikkua, koska ne lentävät kohti. Suokaasu, jota syntyy eloperäisen aineksen mädäntyessä niukkahappisissa oloissa, koostuu enimmäkseen metaanista, mutta sisältää myös muita hiilivetyjä. Hän olettaa, että turpeesta purkautuva fosforija rikkivedyn seos syttyy itsestään palamaan. Yleensä ne on koettu kiusalliksi silloin, kun ne majailevat asuinrakennuksen ullakolla ja rapistelevat illasta aamuun, joskus päivälläkin ja tiputtavat ulosteita asuintiloihin, jos välikatossa on aukkoja. Erilaiset perusteettomat, vallan perättömät tarinat lepakoista ovat synnyttäneet ennakkoluuloja niitä kohtaan. Lepakot väistävät ihmistä lentäessään hämärissä hyönteisruuan hakuun. Tekstin perusteella hän itse ei ole niitä nähnyt, mutta vaikuttaa, kuin ne olisivat olleet vuosisadan alkupuolen Hollannissa tavallisempia kuin Suomessa. Siellä asui lepakoita, jotka lähtivät 54 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Kapustarinta tunnettiin viime vuosisadalla myös nimillä peltokana ja pelto raukka. Seppo Vuokko Talitintit puuhakkaina Olen sisäsiisti ja polttelen tupakkaa vain parvekkeelsuoMEN LUONTO 10/95 54. Lepakot eivät lentäessään törmää ihmiseen vaan väistävät. Ne tunkevat mökin ovesta sisälle, jos ovi jää auki. Aleksanteri H:n 1868 antamassa metsästysasetuksessa luetellaan metsästettävinä lintuina muun muassa peltopyy ja peltoraukka eli peltokana. Koulupoikavuosinani siirryin joka kevät ilmojen lämmettyä nukkumaan aittarakennuksen ullakolle. Ne lentävät kesämökin ja vieressä olevan aitan välistä joelle hyönteisiä pyydystämään. Tällaisia lajeja löytyy kahlaajista. Mutta jos mökin ja aitan väliin ripustaa tumman kankaan, lepakot joutuvat nostamaan lentokorkeuttaan niin paljon, ettei niistä luulisi olevan häiriötä. Seppo Vuo/anto Mistä löydän virvatulen. Kuvaus saattaisi onnistua, jos fuskaa sytyttämällä tulen: suolta tai järven liejuiselta rannalta voi löytää paikan, missä suokaasua purkautuu niin paljon, että se sytyttyään palaa ainakin muutaman hetken. Virvatulina on joskus pidetty lahopuun himmeätä hehkua, jonka aiheuttaa mesisienen rihmasto. Haluaisin vangita virvatulet videokamerallani. Kovin usein lepakot eivät ole käyneet tällä tavoin hankaliksi. Vaatteen alareunahan voi olla sen verran irti maasta, että sitä voi helposti nostaa ja puikahtaa sen alta. Oikea tavoittamaton ja taianomainen virvatuli on hento liekki, joka kansan uskomusten mukaan syntyy maahisten puhdistaessa tulella aarteitaan. Ehkä etsivä löytää. Virvatulet ja pallosalama ovat samankaltaisia ilmiöitä siinä suhteessa, että ne nykyään tunnustetaan todellisiksi luonnonilmiöiksi, mutta molemmat ovat niin harvinaisia, ettei niitä ole juuri pystytty tutkimaan. Valo on samalla lailla "kylmää" kuin kiiltomadonkin loiste. Ehkäpä siinä onkin syy virvatu lten harvinaisuuteen meillä! Kuvauksen kannalta virvatuli taitaa olla epätoivoisen harvinainen ilmiö. Töyhtöhyyppä ei voi tulla kysymykseen siksi, että se ei vielä tuohon aikaan ollut levinnnyt maahamme. Mistä niitä voisi lähteä etsimään ja koska. liikkeelle illan tultua. Niitä oppii aika pian sietämään, ne alkavat jopa viehättää, kun malttaa miettiä, onko niistä todellakaan haittaa. Riesaa lepakoista C Saako lepakoiden lentoreittiä muutetuksi. Silti ymmärrän sen, etteivät kaikki kykene oikopäätä kestämään yhteiseloa lepakoiden kanssa. Kapustarinta oleskelee yleisesti pelloilla ja oli tuohon aikaan nykyistä runsaampi. Mikä lintu on peltoraukka. Ne lentelivät myös sisällä ja viuhahtelivat joskus aivan kasvojeni läheltä, kun olin siirtymässä unten maille
Harrastajien valaansa Sipoossa. Klassinen esimerkki on kermapullojen metallikorkin rikkominen ja kerman syöminen. Reiästähän näkyy taustavalo. Juuri nämä lajit tulevat varsin heikosti perhostenkeräilijöiden valoille. Niillä on siis pakoreaktio lentää valoon. Ilmiön keksi toisen maailmansodan loppuvuosina puolalainen Adamczewski, joka saksalaisten pommitusten pelosta tuli kokeilleeksi black light -lamppua. Ne alkavat etsiä ravintovarastoja ja selvittää talviravinnon määrää voidakseen varastoida sitä. Tämä on täyttä hölynpölyä, vaikka SUOMEN LUONTO 10/95 54. Ne myös kääntelevät maahan pudonneita lehtiä ja tutkivat kaikenlaisia loukkoja ilmeisesti juuri ravinnon toivossa. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kiijeitse. Koko yöperhostutkimus ja -harrastus muuttui nelisenkymmentä vuotta sitten, kun levisi tieto elohopeaja sekavalolamppujen ylivertaisesta houkutustehosta. Toki valo-orientaatiossa on monia yksityiskohtia, joiden syytä ei tunneta ja jotka eivät < aina näytä sopivan kovin hyvin tähän yksinkertaiseen yleisselitykseen. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähe11ää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastal/aviksi osoilleeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 HELSINKI. tietenkin perhoset muuten voivat käyttää kuuta kiintopisteenään. Tämän mukaan valolle lentäminen on vapaan lentoreitin hakemista. Talitiaiset pyrähtävät syksyn tullen mieluusti ihmisten ilmoille etsimään ruokaa ja keksivät aina uusia nokkaisun paikkoja. Rakennelmaa tukee myös seuraava yksityiskohta: jotkut yökköset, kuten lattamaayökkönen (Spaelotis ravida), vajamaayökkönen (Rhyacia simulans) ja noitayökkönen (Graphiphora augur), eivät pimeässä huoneessa välttämättä lennäkään suoraan ikkunaan, vaan ne pystyvät suunnistamaan pimeitä nurkkia kohden. Miksi talitintit hajottavat syksyllä tupakantumpit ja repivät savukerasiat hajalle. Kesällä ne eivät niihin kajoa. Seppo Vuo/anto Miksi yöperhoset lentävät valoa kohti. Olen kuitenkin seuraillut talitiaisia, jotka tutkivat hirsirakennuksen seiniä ja hirrenvälejä ja nähnyt tiaisten ottavan koteloituneita perhostoukkia. Toisaalta tiedetään, että lyhytaaltoinen säteily, siis ultraviolettivalo, houkuttelee yöperhosia eniten. Juuri UY-valoa lanke] t aa taivaalta hajasäteilynä mei; dän mielestämme sysipimeinä iii öinä, mehän emme sitä aisti. la. Tämä on ikuisuuskysymys, johon ei ole mitään todistettua ratkaisua mutta jolle silloin tällöin esitetään mitä hurjimpia selityksiä. Monet mittarit taas lepattelevat kauan kasvillisuudessa ennen kuin päätyvät lampulle. Niinpä mo"§ :.: net valoa lähestyvät perhoset tekevät merkillisiä kiemuroi.'.l ta, ja jotkut toiset kiertävät lamppua lähestyen sitä spiraalimaisesti. Kauri Mikkola 55. Se ei juuri heijastu kasvillisuudesta, kivistä tai muista maastonkohdista, joten ultravioletti täplä merkitsee perhosille vapaata lentoreittiä. vsk. Seuraavassa rakennelmassa < "' "'·~ osaset loksahtavat varsin hyvin paikoilleen: Jos perhosia otetaan yöllä kiinni ja viedään pimeään huoneeseen, jossa on yksi ikkuna, ne lentävät heti ikkunaan. Syksyllä poikueiden hajottua talitiaisen tavat muuttuvat. Se siis lentää lampulle. Kun perhosella on äkkiä edessään hyvin voimakas UV-valo, siis keräilylamppu, ja sivuilla kontrastin vuoksi hyvin pimeää, se pyrkii moisesta tilanteesta pois lentämällä edessä näkyvästä "reiästä" vapauteen. Syksyllä talitintit keksivät kaikenlaista muutakin revittävaa. Arvatenkin tupakantumppien ja villaeristeiden hajottaminen liittyy tähän toimintaan. Talitiaiset osoittavat tässä toimessa sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä. Vain kymmenkunta vuotta sitten englantilainen Robin Baker todisteli , että houkuttelevat lamput näyttävät perhosesta yhtä suurelta kuin kuu ja kyseessä olisi suunnistautuminen kuun mukaan. Perhoset jäävät helposti valolle lentelemään tai istumaan, sillä kirkkaassa valaistuksessa niiden verkkosilmät sopeutuvat valoon eikä pimeässä orientoituminen enää käy päinsä. Luontoillassa emme ole päässeet perille, ovatko linnut joskus löytäneet jotakin syötävää näistä paikoista, esimerkiksi hyönteisten koteloita. Talitiaisten keskuudessa opitut tavat leviävät nopeasti, tai sitten tiaiset keksivät tällaisia toimintoja samanaikaisesti toisistaan riippumatta. Se on elohopealamppu, josta on Wood-lasisen kuvun avulla suodatettu pois muu kuin 365 nm:n ultravioletti säteily. Yhden teorian mukaan perhonen pyrkii vapauteen lentäessään valoa kohti. Luontoiltaan tulleiden havaintojen mukaan lasija vuorivillaeristeet, hirsirakennusten seinäntilkkeet ja muu vastaava aines revitään hanakasti hajalle
Pekka Turunen SEINÄÄ VASTEN Lypo, Tilkkanen, Mörsky ja minä Seinää vasten on värikäs valokuvadokumentti itäsuomalaisista ihmisistä ja siitä miten urbaani kulttuuri karvoineen kaikkineen vähitellen juurtuu yhä syvemmälle maaseudulle. Sid. Pohjoisen syl<syn upeita l<uval<irjoja Hannu. Kirjassa on Suonna Konosen kirjoittama artikkeli, joka kertoo mitä tapahtuisi, jos allas rakennettaisiin ja myös yli kolmekymmentä vuotta jatkuneesta ihmisten epävarmuudesta. Pitkäjännitteinen liikkeen tutkiminen luonnossa kameran välityksellä on nyt saanut omintakeisen, upean kirjan muodon. Lopullinen samaistuminen luontoon on mietiskelyä alkutalven syvässä hiljaisuudessa. LIMINGANLAHTI Kuvat Raimo Hämeenaho, teksti Juha Markkola, Arvo Ohtonen, Mikko Ojanen, Jorma Pessa, Jouko Siira Liminganlahti-kirja esittelee Suomen suurimman ja arvokkaimman lintuveden maisemia, luonnon tapahtumia, kasvillisuutta ja ainutlaatuisen runsasta linnustoa. 265 mk. , 294 mk. 981-537 7111 Jorma Luhta TANSSEJA AAVALLA Tansseja aavalla vie lukijan ja katsojan erämaihin ja yksinäisyyteen, lintukaupungin hälyyn, kurkien ilon ja surun tansseihin, suureen tulvaan tai uhanalaisten kotkien ja haukkojen soitimelle. POHJOINEN PL 70, 90101 Oulu, puh. Värierottelu on tehty "kristallirasteri" -menetelmällä. Nid., hinta 105 mk. , 220 mk. Junninen, Mikko VESIRAJA 4,8 M Valokuvia Vuotoksesta Valokuuvaaja Mikko Junnisella on voimakas suhde luontoon, al<.tiivinen asenne luonnonsuojeluun ja ihmisral<.kaus, joka puhkeaa tässä kirjassa sensitiMseksi suhteeksi kuvattuihin ihmisiin. Tekstit suomeksi ja englanniksi. Mukana ovat myös Liminganlahden historia, metsästys ja kalastus, retkeily sekä Liminganlahden suojelun ja hoidon tilanne. Sid. Sid., 87 sivua, hinta 265 mk, formaatti 31 0x4 l .. Hautala •• LIIKETTA LINNUNRADALLA Moments of Movement Hannu Hautala tunnetaan ammattinsa taitavana luonnonkuvaajana. Sid. Mutta hän harrastaa myös valokuvausta luonnossa. Ritva Kovalaisen taitto
(939) 6326 163 Mtuja T. Ulmmi Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90 100 Oulu puh. Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Postinumero ja -toimipaikka:. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __}_ 19_ . (960) 3 1 1 550 Tuula Leskelä Uusimaa Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. 11 A 17, 00 150 Helsinki puh. Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: Lahjan antaja {laskutusosoite) Allekirjoitus: Nimi: Osoite: . (98 1) 3 11 5 828 Meija Ylänen Pirkanmaa ja Keski-Suomi Laukontori 4, 33200 Tampere puh. (92 1) 301 14 1 Hannu Klemola vs. (93 1) 213 1 3 17 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. Perämiehenk. (90) 228 08 210, 228 08 224, telafax (90) 228 08 200. (90) 228 0822 1 Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKJ OY Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. (90) 630 300, telefax (90) 630 414 SUOMEN LUONTO 10/95 54. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. Leena Sjöblom, jäteproj ektisihteeri Me,vi Taskinen, toimituksen sihteeri Sirkka Tepponen, toimistosihteeri, vs. z u.J 6 ::) V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Suomen Luonto ilmestyy 12 numerona vuonna 1995. Osoite: Suomen Luonto/Tilaajapalvelu, Kotkan katu 9, 00510 Helsinki. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahjakortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle ! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_ . Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): O Peruutan t ilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä. Satakunta Otavankatu 11 , 28 100 Pori puh. Tuula Varis, kansainvälisten asiain sihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00 170 Helsinki, puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHITTS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. (90) 228 08 1 telefax (90) 228 08200 Ma-pe klo 8.30-16. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 r r 57. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. vsk. O Määräaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä: Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttä ä tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). Anne Raw,io, järjestösihteeri, vs. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __J_ 19_. (96 1) 312 7577 Tiina Seikkula SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Ritva Pietiläinen puh. (90) 228 08206 Satu Hemula•Nieminen Vaasan lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh. (953) 41 1 7358 Pertti Siilahti vs. (90) 228 08333 Postimyyntiä koko maahan LUONNON KUVA-ARKJSTO Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki puh. Lappi Korkalonkatu 12, 96 100 Rovaniemi puh. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Timo Helle (pj.), (960) 3364 302, Veikko Aalo, Vesa Heinonen, Kimmo Kaakinen, Maija Meura, Timo Permanto, Heli Saarikoski, Heikki Susi/uoma, Thomas Wallgren, Hans Vogt ALUESLHTEERIT Varsinais-Suomi Läntinen Rantakatu 49-5 1, 20 100 Turku puh. 15 Pirkko Elomaa-Vahteristo, koulutussihteeri Esko Joutsamo, pääsihteeri Mi,ja Jumpponen, puhelinvaihteen hoitaja Inna Kaitosaari, rekisterinhoitaja Päivi Kan•inen, YVA-yhteyshenkilö Johanna Kotimäki, toimistosihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Sirkka Oinas, kirj anpitäjä Anna Parkkari, projektisihteeri Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussiht., päätoimitt. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa!: Lähettäjä Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh
However, development burdens the Earth by consuming and destroying the environment and it is already more of a curse than a blessing." "One of the most interesting aspects of our time is the gulf that has formed between the political and the economic system. The significance of the underlying strata to the area's ecology is currently under examination. Ilmoittautuminen: Yiim. The Forest and Park Service, which manages the national park, is of the opinion that the present supply facilities are adequate. ln the geological aspect of the study it has been discovered that Amazonas, between Columbia and Argentina, was once a sea bed. Particularl y in Finland and Sweden von Wright has also become famous for his human society philosophy and criticism of the modem way of life. Too soon for grey seal hunting. The numbers of grey seals have grown in recent years, especially in the Gulf of Bothnia. SUOMEN LUONTO 10/95 54. vsk.. The political system has let economics dominate everything so that it now controls the world's development." ln Georg Henrik von Wright's opinion we could learn something from, for example, the Ancient Greeks. Fishery and hunting officials from the Baltic nations meeting at Åland August decided that grey seal hunting for research purposes could start to take place. They believed that the efforts of mankind have their limits beyond which one cannot go without retribution." Georg Henrik von Wright was awarded the Finnish Association for Nature Conservation 's environment prize in 1995 for his life's work in promoting a set of values emphasizing natural values and humanism. These already include two airstrips in the fells, while in winter machinery and other effects can easily be transported in without harming the environment. lnterview with philosopher Georg Henrik von Wright by Ritva Kupari Suomen Luonto 54(10): 26-28 Philosopher Georg Henrik von Wright is perhaps Finland 's best known philosopher-as Ludwig Wittgenstein 's successor he occupied the chair of professor of philosophy at Cambridge University and is an intemationally renowned, prolific contributor to applied logic. Particularl y the head of the fishing and hunting division of the Ministry of Agriculture and Fisheries, Seppo Havu, has repeatedl y opposed grey seal protection. Finland or Åland (whose legislation is partially its own) have not so far established any kind of grey seal protection area. ln the past, the economy was subordinated to political forces within the framework of nations. The Åland conference called for the establishment of seal protection areas by at least two EC member countries, Finland and Sweden as required by the EC habitat directive. He considers a reappraisal of the relationship between mankind and nature one of the most important challenges to our intelligence. by Antti Halkka Suomen Luonto 54( 10 ):2224 Nowadays the grey seal is the most abundant seal species in the Baltic. 10.00 Avaus pj . "The belief that developments in science and technology will make mankind happy is misleading," von Wright avers. " Naturally one has to admit that many inventions and new opportunities have been a blessing. However, this populaSUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Kotkankatu 9 005 10 Helsinki, Finland Fax: +358 228 08 200 tion level is still too low if compared to the situation a century ago, when there were tens of thousands of grey seals. ln general, Finland 's hunting officials approach the matter of grey seal protection with more reservation than those of the other nations. Timo Helle, Suomen luonnonsuojeluliitto 10.15 Elinkaariajattelu yritystoiminnassa ekokonsultti Pekka Heikura 11 .00 Energiansäästö johtaja Seppo Silvonen, Energiansäästön palvelukeskus MOTIV A 11.45 Lounas 12.30 Jätteiden synnyn ehkäisy tutkija Eija Koski, Suomen luonnonsuojeluliitto 13. The entire area is believed to play host to 400 common seals at most, 4000 ringed seals, and 5300 grey seals. (90) 228082 11. Salmon fi shermen have demanded that the State either pay compensation or permit seal hunting at present the grey seal is protected in ali the Baltic countries. Now economics has become an irrational force which does not heed national borders but is international and global. von Wright has long decried the blind belief in the progress of our time, which is based on the conviction that science and technology can cure ali ills. This, Finland's larSuomen Luonto 11/95 ilmestyy marraskuussa Riistanhoito on parhaimmillaan luonnonsuojelua Luonnon hinnoittelu käynnistyy Rypsi rynnii rasvamarkkinoille 58 gest national park and set in Lapland, has so far been on the UN's national park list as a strictly protected area, despite gold mining being carried on in its interior. Anne Rauniolle, p. Over the last few years Dr Hanna Tuomisto's team has successfully created a system of habitat classification for the vegetation of the Peruvian Amazon. Hinta: 500 mk. Seals cause harm in particular to salmon fishing. 31.10. For supplying the gold miners, an almost 40 kilometre long route is being planned, along which machinery and materials would be hauled to the claims. Kolme erityyppistä yritystä esittelee omia ympäristöratkaisujaan 15.00 Ympäristöasioiden käyttö markkinoinnissa 15.30 Loppukeskustelu 16.00 Seminaarin päätös Järjestäjä: Suomen luonnonsuojeluliitto. Gold mining supply route threatens Lemmenjoki National Park by Matti Mela Suomen Luonto 54( 10 ): 18-2 1 A supply route constructed for the benefit of gold miners is threatening the identity of Lemmenjoki National Park as a wilderness. "Their concept of mankind's relationship with nature was a healthy one. 15 EMAS ja muut ympäristöasioiden hallintajärjestelmät ylitarkastaja Kimmo Silvo, Suomen ympäristökeskus 14.00 Kahvi 14.15 Esimerkkejä elävästä yrityselämästä. Translated by Leigh Plester Y rnpäristöä säästävä yritys Seminaari Helsingissä 8.11. According to Tuomisto and her Peruvian collegues there are more than a hundred distinct vegetational types in the Peru region, which is only slightly larger than Finland. The results of their Studies have been published in leading scientific journais like Nature and Science. Ongoing research projects are being led by Risto Kalliola from the University of Turku. Conservationists feel that a low rate of hunting would do no great harm if used solely fo r removal of seals specialised in stealing fish from nets. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Finns engage in Amazon research by Markku Lappalainen Suomen Luonto 54(10):38-43 Finns have been participating in research in the Amazon for more than 10 years
Aluksi näytti siltä, ettei noista taudeista saada otetta ja ne lopettavat tyyten seikkailuintoisen eläintarhanjohtajan retket, kenties vievät hengenkin. vsk. Lajimäärä on niissä kuitenkin edelleen korkea, ja tilanahtaus jatkuu. Kohtalotoverikseni osui Duisburgin eläintarhan vastanimitetty uusi johtaja Wolfgang Gewalt. Lisäksi hän hankki muitakin kookkaita vesinisäkkäitä kuten lamantiineja VeSUOMEN LUONTO 10/95 54. Elokuussa 1969 hän toi mukanaan kaksi puolikasvuista naarasta Mobyn ja Alluan, joiden kuljetus onnistui huolellisten ja asiantuntevien toimien ansiosta erinomaisesti. Helppo arvata, että lehdistö ja muu julkinen sana seurasi hänen kintereillään eivätkä kaikki kannanotot silitelleet pyydystäjien päätä. Hän rakennutti pian ulkoilmaaltaan valaille, varusti retkikunnan ja lähti Kanadaan Hudsoninlahdelle pyydystämään maitovalaita. Tuolloin ilmestyi Reiniin maitovalas, jota Wolfgang ryhtyi avustajineen pyydystämään elävänä. Hän oli ja on edelleenkin rautahermoinen veikko, joka järjesti itselleen uransa aikana seikkailuja toisensa perään. Se edusti silloista alan kärkitasoa ja kansaa riitti katsomaan sen asukkien temppuja. Wolfgang toipui melkein entiselleen. Minä en koskaan ole ollut koko sydämestäni ihastunut siihen , että valaita pidetään eläintarhoissa. MAAILMAN ELÄINTARHOJA Duisburgin eläintarha Kun 1970 hain Eläintarhanjohtajien kansainvälisen unionin (IUDZG) jäsenyyttä, jouduin valintakomitean haastatteluun. Kuulomaisemaa hallitsee iltaisin siamangien konsertti. nezuelasta ja jättisaukkoja Brasiliasta. Siat hän toi porsaina autollaan Unkarista ja piti niitä jostain syystä piilossa farmariautonsa takaosassa ylittäessään Itävallan rajan. Inia ui vedessä,joka on kirkkaampaa kuin sen kotivedet. Myöhemmin Wolfgang laajensi yhä Duisburgin valastiloja ja hankki sinne inioita (jokidelfiinejä) Venezuelasta Apurejoesta ja commersonindelfiinejä Patagonian rannikolta. Hänellä oli muun muassa huskyvaljakko, arabialaisia ratsuja ja pitkäkarvaisia unkarilaisia sikoja. Luonnossa tämä sikalaji elää kylläkin metsissä. Silloin hän oli Kamerunissa hankkimassa kolmikiloisiksi kasvavia jättiläiskonnia ja sai pari vaikeaa trooppista tautia. Kaksi vuotta myöhemmin Duisburgin delfinariumin ensimmäinen vaihe avattiin . Duisburg sijaitsee Ruhrin alueella. Istuessamme odottamassa sisällepääsyä hän vaikutti yhtä hermostuneelta kuin minä. Duisburgin eläintarhassa on tietenkin paljon muutakin kuin jo mainitsemani eläimet. Neliviikkoinen yritys ei onnistunut. Majoittuessaan wieniläiseen hotelliin hän ei raaskinut jättää sikoja parkkipaikalle vaan toi ne huoneensa kylpyammeeseen. Teksti ja kuvat: Ilkka Koivisto 59. Tavallisesti sameissa vesissä elävän inian näkö on erittäin heikko. Siellä ovat muun muassa tasmanianpiru (harvalla lajilla on yhtä harhaanjohtava tunneperäinen . Aji·ikkalainen pensselisika eläintarhan savannialueella. Mutta Wolfgang ei tyytynyt tähän. Ihmettelin vielä enemmän kun myöhemmin tutustuin häneen paremmin. nimi) ja aasialainen vuorisusi , pensselisikoja, jotka tepastelevat savannialueella sekä korvakoiria. Täällä on varsin lähekkäin suurenpuoleisia kaupunkeja, joista monissa on perinteinen kaupunkieläintarha: Köln, Wuppertal ja muun muassa Dortmund. Ihmettelin, sillä hänhän sai käyttää äidinkieltään. Hänen ensimmäinen pyyntiyrityksensä sai startin sattumasta. Suurimmaksi harmiksi jäi se, ettei hän voinut enää käydä saunassa, jonka oli omin käsin rakentanut talonsa kellariin. Jo toimiessaan assistenttina Berliinin eläintarhassa Wolfgang oli kiinnostunut vesien suurista nisäkkäistä, mutta vasta tultuaan Duisburgin eläintarhan johtajaksi 1966 hän pääsi näiden eläinten "kimppuun". Wolfgangin pyyntimatkoille oli tulla loppu 1975. Viime vuosikymmeninä monet muutkin kuin Duisburg ovat kehittäneet persoonallista profiiliaan erikoistumalla tiettyihin eläinryhmiin. Wolfgangin aktiivisuus ulottui myös erikoisten kotieläinrotujen esittelyyn eläintarhansa vieraille. Siitä huolimatta minusta ja Wolfgangista oli tullut läheiset ystävät. Hän joutui viettämään kuukausia Hampurin trooppisten tautien sairaalassa. Tapasin Wolfgangin usein hänen vuosikausia kestäneen sairastamisensa aikana, ja joskus hän näytti enemmänkin haamulta kuin entiseltä Wolfgangilta
Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Kalenteri on painettu luontoa säästävälle uusiopaperille. Mainitse tilatessasi, minkä kieliversion haluat. (971) 263 1778 Pori: Liisankatu 6, puh. Tuotteilla on 1 o päivän vaihtoja palautusoikeus. LUONNONKALENTERI 1996, hinta 68,__ suomi __ ruotsi __ englanti __ ranska __ saksa LUONNONYSTÄVÄN PÖYTÄKALENTERI 1996, hinta 38,Olen Suomen luonnonsuojeluliiton / Luonto Liiton / Natur och Miljön jäsen ja saan tilaamistani tuotteista 10 % alennuksen. Koko: 37 x 28 cm PUHELINTILAUKSET (90) 2280 8333 FAX-TILAUKSET (90) 2280 8248 22-· ······································································· ~·1 TILAUSKORTTI KYLLÄ KIITOS! Haluan tukea Suomen luonnon suojelua ja tilaan upeat luontokalenterit. . .... (90) 406 262 Jyväskylä: Puistokatu 15, puh. Kalenterissa on sopivasti tilaa omille muistiinpanoille ja merkinnöille. .... (921) 232 7001. (931) 214 5715 Turku: KOP-kolmio, Aurakatu 8, puh. Jos haluat maksaa luottokortilla, faxaa tilauksesi tai postita kuoressa. D Lähettäkää minulle uusi 40-sivuinen koko perheen LUONTOKUVASTO veloituksetta. asti. Koko: suljettuna 25 x 9 cm 38; Nimi Puhelin Osoite Postinumero ja -toimipaikka Maksan luottokortilla: OK O VISA O EUROCARD/MASTERCARD Kortin numero: Voimassa .. D Liityn Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi, jäsenmaksu 100 mk. L.1,IONNONYSTAVAN POYTAKALENTERl1996 Perinteistä pöytäkalenteria tarvitaan niin kotona kuin työpaikalla. ............. Yli.nro 151 ~UUSI LUONTOKUVASTO VELOITUKSETTA! Tervetuloa Luontokauppaan! Helsinki: Nervanderinkatu 11 , puh. (939) 632 7696 Tampere: Laukontori 4, puh. Samalla voit lukea ajankohtaista tietoa kyseisen vuodenajan luonnontapahtumista. 1 C: C: -o::::a:;a,,. (941) 3721022 Kuopio: H-talo, Kauppakatu 32, puh. ../. Allekirjoitus ................ KIITOS TILAUKSESTASI! Tilauksen loppusummaan lisätään postituskulut 19,50 markkaa. .. ..... . CD c:-c:, Ec:CD oon ::::1 ::::1 ::::I_= cn..1cn11-' (/) Rlpusta seinille Ja lhalle kauniita kuvia! LUONNONKALENTERI 1996 Luonnonkalenterista käännät joka kuukausi esille uuden upean luontokuvan. . Oma aukema jokaiselle viikolle. Pöytäkalenteri pitää ajan ta"'llf.! .. Kalenterin voit tilata suomen-, ruotsin-, englannin-, saksanja ranskankielisenä. Joka kuukauden alussa on kerrottu mielenkiintoisia tarinoita luonnosta ja siitä, mitä eri vuodenaikoina luonnossa oikeastaan tapahtuu