Suomen Luonto 10/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

ia a iSt Sm l a na li a ta om ur Su ojo ot u t v on lu 70 Vuoden laatuleHti 2011 kaNSaLLiSTaULUjEN maisemat ennen ja nyt hippiäiNEN syö talvellakin hämähäkkejä ja hyönteisiä vUOdEN TUrhakE on valittu! 10 Irtonumero 7,50 16.12.2011 mestari Vesa Huttunen kuvaa luontoa arkkitehdin silmin. muodon
vuodenvaihde revontulet palaavat Kuva jOrMa LUhTa / LEUkU / teKsti aNTTi haLkka aUriNgON herännyt aktiivisuus valaisee Pohjolan yön taas revontulina, kun aurinkotuuli muutaman päivän matkan jälkeen pääsee ilmakehän yläkerroksiin. Edellinen aktiivisuusjakso oli lopuillaan, kun jorma luhta otti kuvan Syötteellä joulukuussa 2004.
vuodenvaihde
Sivut 2831.. Valitettavasti joudumme laittamaan sen suoraan tilaushintoihin. Eduskunnan päätöksellä tilattaville sanomaja aikakauslehdille langetettiin yhdeksän prosentin arvonlisävero. 46 Tässäkö Lapin tulevaisuus. Hyvät lukijat, kiitos kuluneesta vuodesta. lukijoidemme viestit olivat selkeitä: vessapaperihylsyt kuuluvat kartonkikeräykseen, eivät tukkimaan putkistoja ja jätevedenpuhdistamon riesaksi. tällainen ei ole vastuullisen yrityksen toimintaa. Kaivosbuumi kuumenee. PääKirjoitus nyt löytyi emäturhake! SykSyN merkkitapahtuma, Vuoden turhakkeen valinta, herätti jälleen laajaa kiinnostusta. mikä muuttui sadassa vuodessa. aiemmista vuosista poiketen peräti neljännes ehdotuksista kohdistui samaan tuotteeseen: lotus Familyn Flush & Go -huuhtohylsyyn. Pönttö ei ole lajittelukeskus! Erityisen haitallista on huuhtohylsyn vaikutus asenteisiin: poissa silmistä, poissa mielestä. Lumista joulua ja luonnonmukaista vuotta 2012! 28 Tätäkin tarjottiin. tuotteen esimerkin ohjeistamana viemäriin alkaa helposti päätyä muutakin vahingollista roinaa. 32 Typerä kysymys miksi suojella uhanalaisia? jorma luHta Luonto ja ympäristö 18 Uusi Suomi Kävimme kansallistaiteilijoiden maalaussijoilla. luontokuvaaja jorma luhta palasi kaivoksen uhkaamalle Viiankiaavalle. 10/2011 Eläimet ja kasvit 16 Kuusikon kuningas Hippiäinen elää kuusen kumppanina. goji-marjat olivat yksi lukijoiden ehdotus vuoden turhakkeeksi. Vuosikerran hinta nousee 56 euroa tilaustyypistä riippuen eli noin 50 senttiä yhtä numeroa kohden. jos yritys ei sitä itse tajua, me kuluttajat voimme siinä auttaa vaihtamalla tuotemerkkiä: se on helpompaa kuin hylsyn huuhtominen viemäriin. Kestääkö Natura. 52 Paluu Viiankiaavalle Kaivokset uhkaavat lukuisia lapin natura-alueita. jOrMa LaUriLa päätoimittaja jorma.laurila@ suomenluonto.fi 44 Marraskuu Kymmenet kasvilajit kukkivat harvinaisen lämpimässä loppusyksyssä. sCienCe PHoto liBrarY / sKoY 110/2011 6 Suomen luonto 18/2011 lauri salminen PS
painopaperille, kemikaalien ympäristövaikutuksille, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. Hansaprintillä on käytössään myös ISO 14001 -sertifikaatin mukainen ympäristöjohtamisjärjestelmä. Ihmiset ja elämäntapa 28 Vuoden turhake on huuhtohylsy 34 Uutelan Leonardo luonnon muodot nousevat esiin arkkitehti Vesa Huttusen valokuvissa. hippiäinen painaa vähemmän kuin 20 sentin kolikko. VaKiot 8 Luontoja 74 Lukijoilta 76 Kysyluonnosta ympäristönyt 81 Pähkinät 14 Maailmalta 81 Palvelu43 Kolumni kortti 51 Vahtikoira 82 Suomen 66 Omareviiri Luonto 72 Havaintokirja 70vuotta 74 Parasjuttu 16 marKus VaresVuo saKu souKKa KannESSa vesi kiehtoo valokuvaaja vesa huttusta olomuodoillaan ja arvoituksellisuudellaan. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki Tilaajapalvelun yhteystiedot s. 81 sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Juha Kauppinen, (09) 2280 8203, 050 592 2808 Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Jouni Tikkanen, (09) 2280 8234, 050 432 8421 Toimituksen assistentti Elina Juva, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 52 Retkeily ja matkailu 60 Puuvillan ja veden varassa tadzhikistanin suurilla vesivaroilla tehdään sähköä ja kasvatetaan puuvillaa. luomupuuvilla on tulossa. Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (09) 228 081 sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. kaukolanharjun näkymä on vuoden 2011 kuvassa sama mutta kuitenkin erilainen kuin albert Edelfeltin aikaan. 110/2011 Suomen luonto 7. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/SL11_10/2011 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. Vuoden laatulehti 2011 Suomen Suomen Luonto 10/2011 70. Kaikki tuotantokemikaalit ja -prosessit täyttävät Joutsenmerkin kriteerit. Vaatimuksia on asetettu mm. Sivut 3442. 18 Uusi Suomi
Vaikka linnut eivät edes olisi vähenemässä, pyynti voi sotkea kannanvaihteluita niin, että paikallinen häviämisriski kasvaa. aNTTi haLkka 8 Suomen luonto 110/2011. Kainuussa riekon metsästyskuolleisuus näytti tutkimuksen mukaan olevan korkeimmillaan, kun kanta on pieni. toisaalta riekot pystyivät lisääntymään nopeimmin kuolleisuuden ollessa korkea. Professori Harto Lindénin tutkimusten mukaan kanalintuja verotettiin vielä 1960-luvulla kestävämmin eli tehokkaammin nousu- kuin laskuvaiheessa. Luonto ja ympäristö nyt metsästys säilyy kestävänä, jos syksyn riekoista pyydetään alle seitsemäsosa. toimittanut jOUNi TikkaNEN metsästys uhkaa riekkoja Riekkoja pyydetään tehokkaimmin, kun kanta on pieni tai vähentymässä. näin kannan alamäki sai lisää vauhtia. tiedelehti Oikoksessa julkaistiin kesällä Petri Lampilan ryhmän riista- kolmiolaskentoihin ja professori Esa Rannan kehittämiin malleihin perustuva tutkimus, jonka mukaan metsästyskäytännöt kaipaavat uudistusta. Kaikkia kanalintuja ja etenkin riekkoa pyydettiin tehokkaimmin, kun linnut olivat vähenemässä. Luontainenkin kuolleisuus kasvaa pyynnin takia. Lumipuku sulauttaa riekon maastoon sen omimmilla alueilla Lapissa. riekko luokiteltiin Suomessa silmälläpidettäväksi vuonna 2010 kannanromahduksen sekä vuosikymmeniin alhaisimman tiheyden vuoksi. riekkokannan tilanne vaikuttaa suoraan tunturihaukkoihin. n marKus VaresVuo / lintuKuVa ykyinen riekon ja muiden kanalintujen metsästyskäytäntö on uuden tutkimuksen mukaan huono ja voi heikentää kantojen toipumista. lampilan tutkimuksen mukaan ainakin Kainuussa kanalintujen saaliskiintiöt pitäisi määrittää paljon nykyistä huolellisemmin. nyt tilanne on siis toinen
nekin viivyttelivät: isokoskeloita oli loppusyksyn järvillä jopa kymmenen tuhannen yksilön parvina. juhlapuku on Kun katselen upeita uiveloita, ajattelen kuin kirjailivalkoinen. uiveloiden määrä on romahtanut itämeren tärkeimmällä talvehtimisalueella stettinin laguunilla. joulukuu on kuitenkin retkeni aikaan edennyt jo itsenäisyyspäivän tienoille, ja laajalahden pitäisi olla jäässä. ja Veijo Meri suomalaisista: suurta olla pieni kansa. talven 2012 tulo on ollut aivan poikkeava. lintu on sykähdyttävä näky, muttei täälläkään aivan erikoinen, sillä lapin lintu saapuu syksyisin harvalukuisena etelärannikolle ja etelän järville. talvella osa maakotkista ja kaikki tunturihaukat ovat täysin riippuvaisia riekoista. ne eivät huomaa nisäkäspetoja yhtä helposti. Tomas Willebrandin ryhmä tutki jahtia ruotsissa koealueella, jolla riekkojen määrä ja metsästykseen käytetty aika tunnettiin tarkoin. suomessa vietettiin viimeksi yhtä lämmintä syksyä 1938. Pyyntiin käytetty aika vaikuttaa saaliin kokoon jopa kaksi kertaa niin merkittävästi kuin riekkokannan tiheys. KIIKARISSA aNTTi haLkka Uiveloiden pieni kansa kommentti Myös tunturihaukka vaarassa TUNTUriaLUEiLLakiN metsästäjät pyytävät tehokkaimmin harvaa riekkokantaa. uivelo on maailman pienikokoisin koskelo. suomalaisten vesilintujen viivyttelystä tuli syksyllä maailmankuulua, sillä Aleksi Lehikoisen ja Kim Jaatisen sorsalintujen syysmuuton muutoksia todentanut tiedeartikkeli noteerattiin BBC:n uutisessa. esimerkiksi tavit, haapanat ja merihanhet viipyivät suomessa 19792009 yhä pitempään. norjalaisen Henrik Brøsethin ja kumppaneiden tutkimukset osoittavat, että metsästys säilyy kestävänä vain, jos syksyn riekoista pyydetään alle seitsemäsosa, jos poikaslintuja on jäljellä paria kohti vähintään 2,5 ja metsästys lopetetaan lokakuussa. metsästys lisää tutkimuksen mukaan myös luontaista kuolleisuutta. norjassa ja osassa ruotsia marraskuu oli mittaushistorian lämpimin ja suomessakin kolmen lämpimimmän joukossa. metsästysalueilla riekot pysyttelevät tiheiköissä keskimääräistä enemmän eivätkä uskaltaudu avomaille syömään mustikkaa ja variksenmarjaa. Vaikka keskisellä itämerellä talvehtivia uiveloita on toisaalta entistä enemmän, koko itämerenkin talvikanta on vasta ilmestyneen selvityksen mukaan vähentynyt. olkaamme vähäväkisten puolella! myös kalaa. jari PeltomäKi / lintuKuVa marKus VaresVuo / lintuKuVa Xxxxxxx xxxxx xxxxxxxxx. 110/2011 Suomen luonto 9. Hyvin suomeen keskittyneitä lajeja ovat euroopassa myös muut koskelot. lapissa vuodesta 1998 keräämistäni ja professori Seppo Sulkavan määrittämistä 5919 pesimäaikaisesta saaliseläimestä 66 prosenttia oli riekkoja ja 23 prosenttia kiirunoita. saman Uiveloselvityksen mukaan allikanta on hiipunut yli 60 prosentkoiraan tia vuoden 1993 jälkeen. Vähintäänkin riekonpyynnin kiintiöt, metsästysalueet ja pyyntiteho olisi sovitettava kannan todelliseen elinvoimaisuuteen. talvipaikoilleen ne siten saapuivat yhä myöhemmin. luontaisesti riekon kuolleisuus on korkea syksyllä ja pieni talvella, joten metsästyksen vaikutus kuolleisuuteen ei siksikään voi korvautua. aiLintu syö pohjaeläimiä, kuisia uiveloita on koko maailmassa vähemmän kuin espoolaisia, ja allejakin vain saman verran kuin suomalaitalvella sia. lintujen sosiaalisia suhteita särkyy. kOSka riEkkO on poikkeuksellisen merkittävä ravintoverkkojen avainlaji suomessa, lajin metsästyksessä pitäisi olla erityisen varovainen. Vastuuta sopii perätä niin riistahallinnolta kuin tutkimukseltakin, yksittäistä metsästäjää unohtamatta. pErTTi kOSkiMiES uiveloita on maailmassa vähemmän kuin Espoossa ihmisiä. kaTSELEN UivELOiTa espoon laajalahdella. sitä voi sanoa tosi suomalaiseksi, sillä koko maailmankannasta jopa neljännes pesii meillä. tunturihaukka on täysin riippuvainen riekoista
Silti läntisen Saimaan luonnonvarainen kutukanta on harvinainen ilonpilkahdus saimaannieriän muuten synkässä historiassa. järveen joutuessaan poikaset ovat helppoja saaliita muun muassa mateille. "olemme saaneet näytteeksi poikasia, jotka eivät sovi mihinkään istutuseriin", vahvistaa tutkija Irma Kolari rktl:stä. Luonto ja ympäristö nyt Tämä 4,6 kilon sukukypsä urosnieriä saatiin saaliiksi 12. jos rktl saa nyt syntymään uuden emokalakannan, istutukset tehdään eri tavalla kuin takavuosina. jo 1800-luvulla Oscar Nordqvist kirjoitti kalan harvinaistuneen. Kalojen on oltava istutettuja, koska luonnonvarainen nieriä on kuollut Saimaalta sukupuuttoon pientä Kuolimojärvessä säilynyttä kantaa lukuunottamatta. kaLaSTajiEN pyydykSiiN on jäänyt myös pieniä nieriänpoikasia, mikä osoittaa istutettujen kalojen lisääntyneen luonnossa. Kestää kuitenkin vuoteen 2015 tai 2016 ennen kuin niistä tulee poikasia", irma Kolari kertoo. jOUNi TikkaNEN Kalojen on oltava istutettuja. SUUriN Syy nieriän eteläisen muodon uhanalaisuuteen on liikakalastus. luonnollista petojen välttelykäyttäytymistä ei kehity, kun ympäristössä ei ole vihollisia. Syksyllä mataliin rantavesiin kudulle nouseva nieriä oli kalastajille helppo saalis. 10 Suomen luonto 110/2011. nyt Saimaalta saadut kalat ovat osoitus siitä, että istutukset tuottivat tulosta. Professori Heikki Hirvonen Helsingin yliopistosta on havainnut, että nieriän poikaset ovat hyviä oppimaan mutta jäävät perinteisessä laitoskasvatuksessa puolustuskyvyttömiksi. "näiden luonnonvalinnan läpi käyneiden nieriöiden mädistä ja maidista kasvatetaan uusia emokaloja. Kovin loistavana 11 kutukalan saalista ei voi pitää, kun poikasia kaadettiin järveen keskimäärin 35 000 vuodessa. iSTUTUSpOikaSTEN kuolleisuutta onkin pyritty vähentämään muun muassa istuttamalla ne nuorempina luonnonvesiin. lokakuuta. irma Kolari Nieriä kutee Saimaalla Vuosikausia jatkuneet istutukset näyttävät tuottaneen tulosta nyt, kun ne on jo lopetettu. r UhanaLaiset iista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (rktl) kertoo saaneensa lokakuussa kutukokoisia saimaannieriöitä läntiseltä Saimaalta. Yksittäisiä kaloja on saatu muualtakin. istutuspoikasten suureen kuolleisuuteen voi olla muitakin syitä. Saimaannieriän palautusistutuksia yritettiin Kolarin mukaan valtion sopimuskasvatusvaroin vuodesta 1994 vuoteen 2009, ja ne lopetettiin, kun emokalat olivat jo toisen ja kolmannen polven laitoskaloja, joiden perimä oli pahasti kaventunut. nieriä ehtii sukukypsäksi kuuden seitsemän vuoden iässä
Vuoden 2009 juttua varten kiertelin kaikki oulujärven vanhat piisamipaikat, mutta en löytänyt jäänteitä yhdestäkään pesästä. myös muualla skandinaviassa puolet kokonaiskuolleisuudesta johtuu salakaadoista. pErTTi kOSkiMiES jorma PeiPonen matti suoPajärVi / VastaValo peikonmalja Sipoonkorvesta löytyi sieniharvinaisuus 99,5 % BiodiVersiteetin ParHaista asiantuntijoista (583) Pitää todennäKöisenä tai Varmana, että luonnon monimuotoisuus romaHtaa läHituleVaisuudessa. Neidonkenkä on vaarantunut. LahON harMaaLEpäN sieniä kuvatessaan Jorma Peiponen ei aavistanut, millainen harvinaisuus hänen edessään kasvoi. Veli-matti Väänänen epäilee, että romahdus saattoi liittyä metsästyk- lyhyeSti kiljuhanhi osoittaa elämän merkkejä SyySMUUTTOa edeltävällä kerääntymisalueella pohjoisimmassa norjassa havaittiin elokuussa 13 kiljuhanhipoi kuetta, joissa oli yhteensä 44 poikasta. Vuonna 2010 poikasia todettiin 35 ja 2009 vain 10. Pentti joHansson / KuValiiteri piisamia istutettiin Suomeen turkiseläimeksi. piisami palaa Oulujärvelle OULUjärvELTä löytyi marraskuussa yllättäen yhdeksän piisamin pesää paikasta, jossa viime vuonna ei varmuudella ollut ainuttakaan. Valtakunnallista tietoa piisamikantojen elpymisestä ei vielä ole. aikoinaan erittäin runsas piisamikanta romahti koko maassa 1990-luvulla, paikoin hyvin nopeasti, ja 2000-luvulla monet piisamijärvet autioituivat kokonaan. Kun metsästys päättyi, kanta runsastui ja lopulta piisameilta loppui ruoka. Kaksi vuotta sitten tilanne oli toinen. Kanta on vajonnut 250:stä alle 150 yksilöön ja pentueiden määrä viidessä vuodessa 25:stä viiteentoista. mikroskooppisesti laji oli helppo tunnistaa peikonmaljaksi, joka tähän mennessä on löydetty vain muuramen Kuusimäen vanhasta metsästä. aikuisia lintuja tilastoitiin 32. Kasvustot pystyivät kuitenkin kesäisin elpymään, kun piisamikantaa harvennettiin keväisin. iso piisamikanta söi lempieväänsä vähiin. lajia on tavattu muualta Pohjoismaista ja euroopastakin vain kymmenkunta kertaa. Varmuuden saamme sitten, kun päästään jään päältä laskemaan", kertoo tutkija Veli-Matti Väänänen Helsingin yliopiston metsäekologian laitokselta. "Vesistöissä kuitenkin näkyy laitumien kohentuminen, joten on se mahdollista", Väänänen arvioi. MikkO NiSkaSaari SUOMESTa SUSiSTa on erikoistutkija Ilpo Kojolan mukaan kadonnut vuosikymmenessä kymmenkunta laumaa salatappojen takia. Piisamin istutukset Suomeen aloitettiin aikoinaan oulujärven vesistössä. lajin romahdus oli selvä. "meillä on maaningalla koeala, jossa piisamia seurataan. luontoharrastajat kertovat pesiä näkyneen pitkästä aikaa myös järven muilla kolkilla. se on äärimmäisen uhanalainen. LaSSE kOSONEN 110/2011 Suomen luonto 11. Kettujen tehopyynti on luultavasti parantanut pesimätulosta. pErTTi kOSkiMiES Skandinavian susikanta puoliintui sen loppumiseen, vaikka se erikoiselta kuulostaakin. Sieltä on ilmoitettu, että pesiä näyttäisi olevan viimevuotista enemmän. onko piisami palaamassa. Silloin kirjoitin Suomen Luontoon (8/2009) jutun, jossa ihmettelin, mikä piisamit hävitti
Luonto ja ympäristö nyt PHiliPPe gueissaz / leuKu turvesoilla rikotaan vesiensuojelun lupaehtoja Laskeutusaltaat valuvat yli, laitteistoja on pois käytöstä. S sUot aarijärven kaupungin selvitys osoittaa, ettei yksikään sen alueella sijaitseva turvesuo täytä puhtaasti lupaehtoja. toivottomuuden tunnetta on." "jos tarkastuksella havaitaan puutteita, annamme ohjeet niiden korjaamisesta, mutta emme pysty tarkistamaan, tapahtuuko näin", Kirsi Kalliokoski kertoo. MikkO NiSkaSaari TyypiLLiSESTi SOidEN sarkaojista puuttuivat lietteen valumista estävät laitteet, tai ne olivat täynnä, särkyneitä tai pois käytöstä. riittääkö Suomessa tarpeeksi väkeä turvetuotannon valvontaan. tarkastaa täytyy paljon muutakin kuin vesiongelmat, ei ole mitään mahdollisuutta tutkia yhtä perusteellisesti kuin Saarijärvellä tehtiin", Sirpa Salo arvioi. PohjoisPohjanmaan Ely-keskuksen ylitarkastaja Kirsi Kalliokoski huokaa pitkään ja hartaasti. laskeutusaltaat olivat usein pullollaan lietettä ja vesi virtasi yli kaikkine ainesosineen. loput selvisivät yhdellä merkinnällä. "Samanlaista se on koko maassa, ei Keski-Suomi ole mikään poikkeus", kertoo tarkastaja Sirpa Salo Keski-Suomen Ely-keskuksesta. Eräällä suolla turvetuotantoalueet ja laskeutusaltaat olivat yhtä ja samaa järveä, jolla koneiden irrottama turve ajelehti kohti vesistöä. "jokaisessa Ely:ssä on joku, jonka toimialaan tämä kuuluu, mutta resurssit vaihtelevat paljon, ja suunta on huono. Suolla voi olla kymmeniä ojia ja sihtejä." toisen työaikaa. lisää väkeä ei saada. 1250 neliökilometrin laajuisessa kunnassa on turvesoita peräti 51. jos sarkaojan päästä puuttui sihti, se merkittiin puutteeksi. lähes puolella soista puutteita kirjattiin kahdesta neljään ja kolmanneksella viidestä yhteentoista. ENTä kOkO valtakunnan resurssit. "Kohteita on sata ja käytettävissä yhden henkilön työpanos, kesällä vähän 12 Suomen luonto 110/2011. laiminlyöntien seurauksena turvekaivoksilta valuva vesi oli tummaa, sameaa ja hyvin ravinteikasta. "Samanlaista se on koko maassa, ei Keski-Suomi ole poikkeus." kESki-SUOMESSa turvekenttien määräaikaisia tarkastuksia pystytään tekemään kolmenneljän vuoden välein. "tosin tuossa selvityksessä oli paikat tutkittu hyvin tarkkaan ja mukaan oli otettu pienetkin rikkeet. Eläkkeelle lähtevien tilalle ei palkata uusia kuin korkeintaan puolet lähtijöistä
syyskuun loppuun mennessä kaikki 15 tänä vuonna haettua lupaa olivat lykkääntyneet valitusten takia. tapion ruotsinkielisen yksikön päällikkö Johnny Sved korostaa, ettei metsänhoidon suositusten muuttaminen ole pakon sanelema vastaveto vaihtoehtoista metsänhoitopalvelua tarjoavalle innoforille tai muillekaan kilpaileville metsänhoidon yrityksille. asia käy ilmi Vapon lakimiehen Martti Patrikaisen kalatalouden edunvalvontapäivillä pitämästä esitelmästä. jOUNi TikkaNEN KuVat Pertti Harstela jatkuva kasvatus tulossa metsänhoitoon METSäTaLOUdEN kehittämiskeskus tapio on taipumassa paineisiin ottaa metsien eri-ikäisrakenteinen eli niin sanottu jatkuva kasvatus osaksi metsätaloutta. Kaikkien ilmakehää lämmittävien kasvihuonekaasujen aiheuttama lämmitysvaikutus eli säteilypakote kasvoi raportin mukaan 29 prosentilla 19902010. aNTTi haLkka martti londén / VastaValo Oho! "He tul eVat loP ulta Pol Vil laa n PYY täm ään , että men Kää me tsä lle niin saatte sus ilu Vat, Kun ma ant eill ä ei enä ä KuK aan usK all a aja a Hir ViVaar an taK ia." Sav on San om at ker toi 23. jatkuva kasvatus tarkoittaa menetelmää, jossa kaadetaan lähinnä suurimpia tukkipuita ja metsä pysyy koko ajan peitteisenä. kan san edu sta ja Pen tti Oin ose n (pe rus .) ehd ott ane en Kiu ruv ede n sus ipä ivillä viis ivu otis ta hirv enm ets äst äjie n lak koa . korvameduusoita kesällä valtavasti viiME kESäNä suomen ympäristökeskukseen tuli 1780 ilmoitusta meduusoista, kun niitä edellisenä kesänä saatiin vain sata. 11. "olemme saaneet uutta tutkimustietoa ja suhtaudumme nyt siihen aiempaa myönteisemmin. luonnonmukaisempaan metsätalouteen suuntaava muutos tulisi tosin voimaan vasta 2014. meduusat viihtyvät lämpimässä, eikä niitä ei ole selkämerta pohjoisempana. aLicE karLSSON Metsän pohjalta on alkanut ponnistaa nuori kuusentaimikko. 110/2011 Suomen luonto 13. tutkimusten mukaan hyvin suuri osa metsänomistajista olisi halukkaita kokeilemaan jatkuvaa kasvatusta. Katsomme kuitenkin, mihin kohteisiin menetelmää voi suositella." Svedin mukaan tapion linjaus liittyy myös valmisteilla olevaan uuteen metsälakiin. jatkuvan kasvatuksen koeala hakkuun jälkeen. lyhyeSti vapon juoksu tyssäsi valituksiin vapO ON kuluneen vuoden aikana saanut ympäristöluvan vain 190 suohehtaarille toivomansa 5000 hehtaarin sijaan. "suurin osa kasvusta selittynee ilmoittajien määrän lisääntymisellä, mutta havainnoitsijoiden mukaan meduusoja oli tänä vuonna selvästi enemmän", tutkija Maiju Lehtiniemi sanoo. mikäli uudessa laissa ei sallita nykyistä selväsanaisemmin jatkuvaa kasvatusta, myös käytännön muutokset metsien hoidossa jäävät tapiossa vähäisiksi. metsä myös siementää itse itseään, jolloin taimien istutuksia eikä rajua maanpinnan muokkaamista tarvita. iSMO TUOrMaa Metaanin päästöt kasvussa MaaiLMaN ilmatieteen järjestö ilmoittaa metaanipitoisuuden taas kasvaneen, vuosien 20092010 välillä 0,28 prosentilla. tapio tiedotti marraskuussa ottavansa metsien eri-ikäisrakenteisen kasvatuksen mukaan Hyvän metsänhoidon suosituksiin
Bambun on nimittäin todettu olevan ympäristön kannalta parhaita rakennusmateriaaleja, ja sen uskotaan myös ratkaise- van osan indonesiaa vaivaavista ympäristöongelmista. Bambun hyötyviljelyä on tutkittu tarkasti etenkin Balin saarella, missä eroosio on valtava ongelma. luonnonvoimat eivät ole ainoa syy, jonka takia indonesia on viime vuonna panostanut bambun viljelyyn. hEiNäkaSvEihiN kuuluvan bambun etuna on, että se kasvaa nopeasti. myös indonesian hallitus on lähtenyt mukaan kannustamaan bambun viljelyä. Parhaat lajikkeet voivat kasvaa jopa yli metrin päivässä, ja keskimäärin bambu yltää täyteen pituuteensa kolmessaviidessä vuodessa. Lisäksi bambutalo kestää jopa maanjäristyksen. BamBu KuVat Kalle Heino K indonesia un maa järisi jaavan saarella indonesiassa vuonna 2009, eräs kylä tuhoutui täysin lukuun ottamatta huonekalutehdasta. tehtaan pelasti se, että se oli rakennettu bambusta. He myyvät metsän satoa joko eteenpäin tai käyttävät omiin tarkoituksiinsa. Pieneen 750 asukkaan Penglipuranin kylään itä-Balilla on perustettu tutkimusmetsä, jota valittu joukko kyläläisistä hallitsee. toimittanut jOrMa LaUriLa maaiLmaLta voi pelaStaa Balin Bambu on erinomainen, luontoa säästävä rakennusaine. Suurin osa trooppisista puista saavuttaa saman noin 3050 vuodessa. 14 Suomen luonto 110/2011. tutkimusten taustalla ovat Balilla pitkään asuneet arkkitehti Linda Garland sekä entinen hopea-alan liikemies John Hardy, joka lopetti bisneksensä ja sijoitti rahansa ympäristöä tukeviin projekteihin
Yleisin rakennusmateriaali indonesiassa on silti edelleen puu ja kivi, ja kaukana ollaan esimerkiksi Bangladeshista, missä kolme neljäsosaa ihmisistä asuu bambutaloissa. Eri lajikkeita tunnetaan maailmassa noin 1500. Oikein tehdyssä bambutalossa seinät huojuvat maanjäristyksessä mutta eivät kaadu. jättiliskon saalistustavasta kiistellään aUSTraLiaLaiSET TUTkijaT esittivät pari vuotta sitten, että maailman suurin lisko, komodonvaraani, erittäisikin purressaan veren hyytymistä ehkäisevää myrkkyä tappavan tulehduksen ja verenmyrkytyksen aiheuttavien bakteerien sijasta. uutiSia ilmasto Bambu parantaa maaperää ja estää eroosiota. rakentaminen on myös nopeaa. niitä elää muutama tuhat neljällä saarella indonesian Pienten sundasaarten alueella. kaLLE hEiNO paksukuorinen amppelibambu on erinomainen rakennusaines. Firdia lisnawati / aP / sKoY 110/2011 Suomen luonto 15. Bambun vahvuudesta kertoo jotain, että se oli ensimmäinen kasvi, joka alkoi kasvaa Hiroshimassa atomipommin räjähdyksen jälkeen. lisäksi koulun lähistölle nousee parhaillaan suklaatehdas, josta tulee maailman toistaiseksi suurin bambusta tehty tuotantolaitos. kaLLE hEiNO hiili karkaa ikiroudasta ikirOUdaN SULaMiNEN saattaa vapauttaa kasvihuonekaasuja ilmakehään luultua huomattavasti enemmän. uuden tutkimuksen arvio kasvihuonekaasujen vapautumisesta on kahdesta viiteen kertaa useita aikaisempia mallituksia suurempi. Edward A. silloin noin kymmenesosa arktisen alueen maaperän hiilestä olisi karkuteillä, mutta sulaminen jatkuu tutkijaryhmän mukaan tulevina vuosisatoina. rakentaminen perustuu siihen, että bambupylväiden ympäriltä kulkevat bambusuikaleet asetetaan seinissä ristiin, jolloin mahdollinen maanjäristys huojuttaa seiniä ilman, että ne kaatuvat. OikEiN TEhTyNä bambutalo kestää maanjäristyksen. john Hardy on kuitenkin rakennuttanut esimerkiksi Sibang Kajan kylään eteläiselle Balille noin 300 oppilaan valtavan koulun, joka on tehty pelkästään bambusta. isojen luonnonkatastrofien jälkeen hätämajoitukseksi on voitu helposti pystyttää satoja bambusuojia parissa päivässä. G. Schuur ja Benjamin Abbott julkaisivat joulukuun alussa Nature-tiedelehdessä ison tutkijaryhmän arvion, jonka mukaan ikiroudan vaikutus vastaa jopa 380 miljardia hiilidioksiditonnia vuoteen 2100 mennessä. Vaikka tutkijat löysivät varaanilta kaksi myrkkyrauhasta, bakteeriteoriaa esitetään edelleen paikkansa pitäväksi. Yleensä komodonvaraani saalistaa puremalla esimerkiksi puhvelia tai kaurista jalkaan. saalis kuolee hitaasti, ja varaani palaa syömään sitä vasta pari viikkoa myöhemmin. myös metaania karkaa aiemmin arvioitua enemmän. aNTTi haLkka niCK rains / CorBis / sKoY indonesia Bambuja penglipuranin tutkimusmetsässä Balilla. Varaanin suusta on tunnistettu yli 60 bakteerilajia. Komodonvaraani kasvaa jopa yli kolmimetriseksi. lisäksi se vapauttaa kolmasosan enemmän happea kuin trooppiset puut
kaksi kovaa talvea romahdutti Suomen hippiäiskannan, mutta pian lintujen äänet taas täyttävät kuusikot. kuusikon K aNTTi haLkka ukapa voisi olla pitämättä hippiäisestä. iso hippiäinen voi painaa kahdenkymmenen sentin kolikon verran. kuukauden laji: hippiäinen kuningas euroopan pienin lintu on kuusen uskollinen seuralainen. miten pieni miten sinnikäs! Elopainoa on vain neljäviisi grammaa. metsän täyttää sen äärimmäisen korkea yhteysääni, jonka kuuleminen on haaste korvalle. talvipäivänä sen voi joskus nähdä hyvin läheltä hyörimässä oksan kärjessä. maailman pienin se ei sentään ole, sillä pienin kolibri painaa vain puolet hippiäi- HiPPiäinenetsiikuusenoksienkätköistäruokaakokolyhyen talvipäivän.Valoisanajanaherrusriittääenergiaksiyön pitkäänpimeyteen.Yöllähippiäinenkuitenkinlaihtuugrammankinverraneliviidenneksen painostaan.Aikuinenhippiäiskoiraspainaakeskimäärin5,9grammaa,naarashieman vähemmän.Kuusenulko-oksistollahippiäisenseuralaisenahyöriiuseinkuusitiainen.Seon yhdeksällägrammallaanpienintiaisemmejapeukaloistapienempi.Kuusitiaistaisommat hömö-jatöyhtötiainenpitäväthallussaanoksistonsuojaisempiaosia. jari PeltomäKi / lintuKuVa Pieni ja sinniKäs 16 Suomen luonto 110/2011. Hippiäinen on Euroopan pienin lintu. tulipäisenä se rientää kuusen oksistossa
ruotsalaisen Cecilia Kullbergin tutkimuksen mukaan varpuspöllö tarkkailee parvea sen yläpuolella valmiina iskuun. Yhdessä kuusitiaisen kanssa hippiäinen häärii oksiston kärjen seutuvilla, kun isot hömö- ja töyhtötiainen liikkuvat lähempänä runkoa. Hämähäkeille koko talvi on laihdutuskuuria. varpuspöllö uhkana Päivän aikana kertynyt rasva pitää linnun hengissä pitkän talviyön. aamuhämärissä ne lähtevät taas ylös oksistoon. Samalla kuusen oksien ruokavarasto vähenee, sillä talven ruoka ei ole uusiutuvaa. Päivässä se saa nokkaansa lähes painonsa verran ruokaa. Suomeen jäävät talvehtimaan eten- kin vanhat hippiäiset; nuorista valtaosa muuttaa leutoon länsi-Eurooppaan. löytöjä on myös keskeltä Pohjanmerta. Kuusen suojiin rakentuu sammalella, naavalla ja seitillä vuorattu pesä. niiden tapa kerätä ravintoa muistuttaa kolibreja, sillä lintu pysyttelee ilmassa paikallaan ja napsii hyönteisiä nokkaansa. Sen vilkas olemus on täysin sopeutunut kuusten seuralaiseksi. Kun naaras hautoo ja ruokkii ensimmäisen pesueen poikasia, koiras valmistelee kiireellä jo seuraavaa pesää. n hippiäiset muuttavat läntiseen Eurooppaan. lämminverisistä elämistä hippiäistäkin pienempiä ovat Suomessa havumetsän alakerran asukit vaivaispäästäinen ja kääpiöpäästäinen. Hippiäisen paluun salaisuus on kymmenenkin munan määrä. luonnontieteellisen keskusmuseon William Velmala etsii pyynnöstäni tiedot Suomessa rengastetuista hippiäisistä. Muuttaa jopa välimerelle asti näin talvella Suomen hippiäiset hankkivat elantoaan sekä Suomessa että etelämpänä Euroopassa. ruokaa lienee keväällä hyvin tarjolla, kun talvehtivia lintuja on niin vähän. sen painosta. ravintoarvokin heikkenee, sillä oksiston hämähäkit ja muu pikkuväki kuluttavat omia rasvavarastojaan. Suomi on hippiäiselle yksi Euroopan tärkeimmistä maista. Samaan aikaan Suomen talvehtijat virittyvät kohti pesintää. Pienen linnun tarkat elintavat selvitti suuri norjalainen lintumies Svein Haftorn. Hippiäiset alkavat saapua Euroopasta maaliskuulla. naaras siirtyy sinne hautomaan ja koiras hoitaa samaan aikaan edellisen pesueen siivilleen. Pienet siivet antavat melkoisen vauhdin, sillä hippiäinen voi edetä satojakin kilometrejä päivässä. osa hippiäisistä on päätynyt Välimerelle asti, jossa menorcan lintu (kartan eteläisin piste) on matkannut linnuntietä Hangon lintuasemalta 2579 kilometriä. Saaristomeren jurmosta on muutettu Etelä-ranskaan ja isokarin majakkasaarelta roomaan. Suomalaisen Jukka Suhosen selvityksen mukaan saaliiksi joutuvat useimmiten kuusitiainen tai hippiäinen, sillä ne ovat ulko-oksilla parhaiten tarjolla. Paino voi yössä laskea viidenneksen. Varsinkin pakkasella hippiäiset voivat kyyhöttää oksalla kylki kyljessä, jolloin lämpimänä pysyminen helpottuu ratkaisevasti. Hippiäinen poimii kuusen oksistosta siellä talvehtivia pikkueläimiä kuten hämähäkkejä. Löytöjä on myös välimereltä ja pohjanmereltä. 110/2011 Suomen luonto Kartta luonnontieteellinen KesKusmuseo 17. Syynä on kuusen runsaus, sillä hippiäinen on kaikista linnuistamme ehkä eniten kuuseen erikoistunut. mietoisissa syksyllä 2005 rengastettu hippiäinen tavoitettiin Puolasta kolmen päivän kuluttua. kovat talvet vahingoksi Kuluneet kaksi kovaa pakkastalvea romahduttivat Suomen hippiäiskannan. muuttajat jäävät melko pohjoiseen, mutta jotkut hippiäiset jatkavat etelämmäs. Yhtä vähän hippiäisiä on ollut talvella Suomessa 1980-luvulla. Palmgrenin mukaan siltä on jopa fyysisesti hävinnyt hömötiaisen kyky roikkua koivun oksilla pää alaspäin. Silloin kanta kasvoi muutamassa vuodessa jälleen lähes ennätyssuureksi. Pöllön elinpiirillä hyörivällä tiaisparvella on päivän aikana peräti 12 prosentin mahdollisuus menettää yksi jäsenensä pöllön ravinnoksi. Pesyeitä on usein kaksi. Varpuspöllö seuraa ruokailevia parvia, joten hippiäisenkin päivä on vaarantäyteinen. ruokaa kannetaan pesälle jopa 200 kertaa päivässä. Hän sai puolestaan perustiedot suomalaisen Pontus Palmgrenin uraauurtavista 1930-luvun alun tutkimuksista. Hippiäisen ja päästäisten on syötävä paljon jokaisena talvipäivänä. jälkimmäinen on kilpaillut maailman toiseksi pienimmän nisäkkään asemasta
alBert edelFelt: KauKolanHarju auringonlasKun aiKaan, 18891890. KuVa Valtion taidemuseo, KuVataiteen KesKusarKisto, matti janas. 18 Suomen luonto 110/2011
Ellanissa Edelfelt oli saanut Helsingin kauneimman naisen. Se on muuttunut tavalla, jonka huomaisi heti, ellei Edelfelt olisi jättänyt paria olellista asiaa taulusta pois. Edelfelt maalasi taulunsa 21 metriä alempaa kuin tämä näkymä, joka on kuvattu kaukolanharjun näkötornista. lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen. Harjun muoto on kyllä tuttu ja pienet saaret sijoillaan. Ellania pidettiin kuitenkin myös kaupungin kalseimpana naisena, ja vaikka Ellan voisi olla tästä arviosta eri mieltä, liitosta tuli molemmin puolin onneton. Edelfelt antoi taululle nimen Kaukolanharju auringonlaskun aikaan ja vei sen Helsinkiin, josta se jatkoi matkaansa Pariisin taidepiirien ihasteltavaksi ja tuli ennen pitkää yhdeksi niistä kuvista, jotka nähdessämme me heti ajattellemme, että tällainen on Suomi ja juuri tämän takia me olemme vähän tämmöisiä. tyynenä kesäiltana aurinkokin painuu aivan oikein luotee- 1800-luvun taidemaalareiden ihailema suomi on pusikoitunut. olisi pitänyt olla onnellista. Tornin juurelta vesi välkkyy vain arasti kuusten lomasta. Kuivajärven rannalla seisova Saaren kartano kuului hänen tuoreen puolisonsa Ellan de la Chapellen isälle. katso kuva osoitteessa www.suomenluonto.fi. kaUkOLaNharjUN laelta katsoen Suomen kasvot ovat vanhenneet arvokkaasti. taulu ei ottanut valmistuakseen: Kirjeessä äidilleen Edelfelt selitti etsineensä tiettyä ilta-auringon sävyä ja sutanneensa sen takia monta kertaa valmiin maalauksen päälle. maalarikin on saattanut seisoa jonkinlaisella korokkeella, horisontti kohoaa nimittäin paikoilleen vasta, kun on kiivennyt jonkin matkaa jyrkkiä portaita. Syyt tiedetään. uuSi Suomi jOUNi TikkaNEN 110/2011 Suomen luonto 19. Edelfeltin maalauspaikalle on pystytetty vuonna 1926 näköalatorni, jonka huipulta näyttää, että alla avautuva järvimaisema on lähes entisellään. mutta Suomi ei ole enää sellainen. Vai onko metsä vain kasvanut. Ehkä siksi hänellä oli tammelan-iltoinaan aikaa hiippailla läheisen harjun laelle maalaamaan. saKu souKKa lbert Edelfelt oli kesällä 1889 Forssan lähellä tammelassa vaimoa sukuloimassa. aviovuoteen iloja ei kestänyt Edelfeltin mukaan kahta viikkoa kauempaa
ja sama lehti valitteli, että Sadetta, sitä nyt hartaasti ikäwöidään. Vasta tovin tuijottamisen jälkeen huomaa, että metsänraja on tuuheampi kuin taulussa. Kullervon takaa pilkistää kolme pikkiriikkistä lehmää. Taiteilija A. Vuoden 2011 kesäkuussa satoi tilastojen mukaan paljon enemmän kuin kesäkuussa 1889, ja puut saivat muhkeamman lehtipeitteen. ateneum. Edelfelt oli näkevinään sen välkkeessä rubiinin, topaasin ja onyksin hohtoa. Edelfelt wiettää kesäänsä Saaren kartanossa Tammelassa ja maalaa isonlaista taulua. Edelfelt oli oman aikansa nHlkiekkoilija, julkkis, jonka kesänviettoa kotimaassa seurattiin herkeämättä. Sille voi olla selitys. lämpötilatiedot viittaavat samaan: kesä 1889 oli lämmin, mutta tämän vuoden kesäkuussa Helsingin mittausasemalla keskilämpötila oli liki asteen korkeampi. Saman verran on vuoden keskilämpötila yleensäkin Etelä-Suomessa noussut. 20 Suomen luonto 110/2011 aKseli gallen-Kallela: KullerVon Kirous, 1899. KuVa Valtion taidemuseo, KuVataiteen KesKusarKisto, Pirje mYKKänen. seen ja värjää veden kullankeltaiseksi. Siksi Aamulehti tiesi heinäkuun neljäntenä 1889 kertoa, että. aatelismiehenä hän ehkä tiesi, miltä sellaiset jalokivet näyttävät. Vaikka Edelfeltillä oli kevyt, Pariisissa koulutettu sivellin, voi olla, että metsänrajan keveys johtuu juuri kuivuudesta
Se on tehnyt siitä paksumpilinjaisen ja runsaamman, enemmän saksalaisen romantiikan kuin ranskalaisen naturalismin mukaisen. EErO järNEfELT on tehnyt arvokkaan poikkeuksen, kun on ottanut tauluunsa Heinäkuun päivä (1891) juuri sen, minkä muut yleensä rajasivat pois: kasketun kentän. nuori akseli oli Eero Järnefeltin ja Pekka Halosen kanssa yksi niistä hurjista, jotka lähtivät hänen perässään Pariisiin. Saukkomaa usuttaa toimittajaa metsän puolelle. laulujoutsenemo meloo vaivihkaa sivummalle, mutta näyn ihaileminen unohtuu, kun metsästä hyökkää parvi vihaisia hyttysiä. taiteilijan täytyi sekoittaa paletin päällä limetinvihreää, kun nyt täytyy tehdä oliiivin- ja myrkynvihreää. Kullervon turunen tuntee jo kymmenen vuoden takaa ja huomauttaa heti, että Gallen-Kallelan aikaan Huhkojärven rantaa ei ollut selvästikään vielä rakennettu, että keloutunutta maapuuta oli paljon, että männynrungot olivat hiiltyneet ja rantaa laidunnettiin. Kullervon kiven luona saatetaan pian heittää mölkkyä taulun kivi makaa 40 metrin päässä Huhkojärven rannasta, paikalla, jolle on raivattu mökkitontti. Vuonna 1886 hän piti Pariisin opinnoista välivuoden ja muutti tänne jamajärven eli nykyisen Huhkojärven rannalle. Puutkin ovat kasvaneet korkeammiksi. ja, oho! tätä turunen ei ole ennen huomannut: Kullervon takaahan pilkistää kolme pikkiriikkistä lehmää! ne kuuluvat Kullervon tarinaan, mutta ei niitä Ekolassa keksiä tarvinnut. mitähän biologi Olli Turunen näkee taulussa. laidunnus suosi nopeasti vesovaa lehtipuuta ja teki metsistä valoisampia. Kylien lähellä metsä uudistui hitaasti, koska karja jyrsi puuntaimet mataliksi. Koko maiseman sävy oli helakampi. vENE TöMähTää rantaan Keski-Suomessa, Keuruun Huhkojärvellä. Siinä missä dandymainen Edelfelt sukkuloi suvereenisti Euroopan aatelispiireissä, akseli kuului kuitenkin maalaissäätyläistöön. on sävyeroon tosin toinenkin syy: Kullervon kirouksessa lehmät käyskentelevät aholla. Edelfelt oli suuri esikuva taulun tekijälle Akseli GallenKallelalle. mutta ilmastonmuutos on tässä kaikessa pikkutekijä. tänne hän palasi monta kertaa myöhemminkin, ja täällä, Ekolan torpan rannassa, hän maalasi tärkeimpiä taulujaan. onko maalauksen poika istuvinaan tämän vai tuon kallionnykäreen päällä. Saukkomaa sanoo, että olemme tulleet yhdennellätoista hetkellä. aho syntyy tavalla, jonka ymmärtää, kun menee metsästä pihaan. Erämaajärven rauh. onko järnefelt keksinyt koko etualan kivikon omasta päästään. lähes kaikki vihreä katosi parempiin suihin paitsi jalkojen juuresta myös niin korkealta kuin lehmät pystyivät kaulaansa kurottamaan. Sitä ei oikein tajua muuten kuin laskeutumalla metsän sisään. taulun maalauspaikalla juankosken Kuninkaanniemessä tulee vain hätä käteen, koska ennen paljas kallio on hautautunut viidakkoon. Silloin Ekolassa vielä asuttiin, ja sen edustalla oli aukeat pellot. sämaitiaista. niinkin hän saattoi tehdä. "näin jyrkkä on tuo raja vielä runsas sata vuotta sitten Suomessa voinut olla!" turunen intoutuu. Hän on tutkinut, miten aarniometsän piirteet näkyvät kuvataiteen klassikkoteoksissa. Kullervon kirouksen luonnos syntyi 1886. metsänrajan jyrkkyys on mielenkiintoista oikeastaan juuri lehmien takia. Hirvituhoista ei 1890-luvulla puhuttu, mutta lehmätuhoista valitettiin koko ajan. järven rannalla asuva Ritva Saukkomaa on iskenyt rantapenkalle kyltin, jossa lukee "Kullervon kivi". täällä siis maalattiin Kullevon kirous. Kullervo seisoo aivan aarniometsän ja kulutetun kulttuurimaiseman rajalla. rann.! Tie pih.! Vastarannalla mökkejä on jo 15. ilmastonmuutos on siis luultavasti muokannut Edelfeltin sielunmaisemaa. hist. mikä. Pusikon takana on sininen höylähirsitalo, jonka juankosken kaupungin nuorisotyöntekijä Janne Katajisto on raken110/2011 Suomen luonto 21. ritva Saukkomaa syntyi 1935, kilometrin päässä kivestä, järven vastarannalla. Parinkin aarin alueelle voi näköjään eksyä, jos maapohja on sopivasti ravinteikas ja kasvaa parikymmenvuotiasta mäntyä, koivua ja tiheää pihlajaa. oleellisinta on, että Saaren kartanon metsät ovat olleet suojeltuina 80 vuotta, ja maisemasta puuttuu lähes kokonaan suora ihmisvaikutus. Siksi asutuksen läheltä löytyi sellaisia nyt lähes hävinneitä kasveja kuin hirvenkelloa ja ke- saKu souKKa gallen-kallela on kääntänyt kullervon kiven peilikuvaksi. tuttuja elementtejä löytyy, kun hetken harppoo edestakaisin
eero järneFelt: HeinäKuun PäiVä, 1891, öljYmaalaus, 160 x 129 Cm, ViiPurin taiteenYstäVät rY:n KoKoelma, Hämeenlinnan taidemuseo. KuVa terHo aalto. 22 Suomen luonto 110/2011
Kaskeamisen vaikutuksista kertoo jotain se, että kun itäSuomessakin siirryttiin 1900-luvun alussa peltoviljelyyn, nuoria koivikoita oli yhtäkkiä kaikkialla. Kyläin likittywillä metsää ei tavallisesti näe ollenkaan, mutta sitä enemmän paljaita kiwimäkiä, jotka ennen ovat puita kasvattaneet, mutta joista kehno ruohostokin nyt kesän helteessä kuivuu pois. idässä juankosken seudulla kaskeaminen jatkui. 110/2011 Suomen luonto 23. Halosen Erämaahan tämä sopii. Vuoden 1991 erämaalaissa määriteltiin vain, että erämaa-alueelta on oltava kahdeksan kilometriä tielle. Etenkin Etelä-Savossa metsiä haihtui savuna ilmaan. määritelmän mukaan erämaa on asumaton ja tietön alue, jolla harrastetaan eränkäyntiä, mutta luonnontilaista se ei välttämättä ole. nyt ne ovat joko hävinneet tai erittäin uhanalaisia. Serlachiukset ja gutzeitit eivät enää tyytyneet kuluttamaan metsiä asutuksen liepeiltä ja vesireittien varrelta vaan alkoivat rakentaa talviteitä, joita pitkin päästiin käsiksi laajoihin erämaihin. 1800-luvun lopulla Karttulasta länteen alkoivat Keski-Suomen erämaat, joita riitti länsi-Suomen pelloille saakka. Hänen pihassaan nököttää jopa viisi vuotta järnefeltin vierailun jälkeen valmistunut aitta, mutta yhtään vuoden 1891 rakennusta ei ole jäljellä. Se merkitsi paljon elintilaa sellaisille kääville kuin liekokääpä ja hentokääpä, ja koppakuoriaisille, kuten palolatikka ja nokilatikka. Se oli muutos, jonka tajuaa parhaiten astumalla takaisin metsän puolelle. EräMaaTa kUvaaviSTa tauluista tunnetuin on Pekka Halosen 1899 Karttulan riuttalassa maalaama Erämaa. laajimmillaan kaskeaminen oli 1800-luvun alussa, mutta vielä vuosisadan puolivälissäkin kaskimetsiä oli jopa neljä miljoonaa hehtaaria, nykyisten Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Etelä-Karjalan ja Kanta-Hämeen maakuntien pinta-ala yhteensä. "Nyt pitäis näyttää raivaussahaa." tanut vuonna 2000 torpan paikalle. Paljolti kaskeamisesta johtui kuitenkin myös se, että komissomaanmittari Achilles Wahlroos saattoi valittaa vuonna 1871 metsien kurjaa tilaa: Joka awoin silmin maamme eri osissa vähänkin on liikkunut, tietää hyvin, että metsät melkein joka paikassa owat jotenkin kehnossa ja arweluttavassa tilassa. Kaskeamiseen eivät nimittäin tehonneet kiellot, vaan piti käydä niin, että puusta tuli arvokkaampaa puuteollisuuden raaka-aineena kuin tuhkalannoitteena. hän on ottanut kalliolta isot tukkipuut 1987, kaatanut siemenpuut vielä erikseen kymmenen vuotta myöhemmin ja harvennellut samalla lehtipuita. taulun tarkka maalauspaikka on ollut hakusessa, mutta 1999 taidehistorian professori Ville Lukkarinen rämpi apurahan turvin Karttulan metsissä ja tuli siihen tulokseen, että Halonen on katsellut Honkamäeltä koilliseen tai iso-Piikamäeltä luoteeseen. Postin saamme kerran viikossa ja 15 k.m. Karttula ei ole kovin kaukana juankoskelta. Vuonna 1891, kun järnefelt sekoitti juankoskella vaaleanvihreän sävyjä, teollinen metsätalous eli jo kolmattakymmenettä vuotta voimakasta kasvua. täältä hän löysi pihan, joka luonnehti sitä hyvin. järnefelt tuli Kuninkaanniemeen, kun halusi kuvata suomalaista uudisraivaajahenkeä, sellaista hulluutta, että käydään kirveen ja tulen voimalla erämaata vastaan. länsi-Suomessa oli 1890-luvulla siirrytty jo peltoviljelyyn, mutta idässä juankosken seudulla kaskeaminen jatkui. näistä isoPiikamäki vaikuttaa todennäköisemmältä, kaukomaisema on taulun kanssa identtinen. Silloin nähtiin valtavia teeriparvia. Kaskista karkasi paljon metsäpaloja, eikä salaman iskemistäkään lähteneitä paloja päästy tiettömien taipaleiden taa sammuttamaan. Se on aika jännittävä seuraus siitä, että sahatavaran vienti oli parantunut ja paperilehtiä alettu painaa enemmän. on sinne, jota tieksi kutsutaan. jouni tiKKanen heinäkuun päivä -taulun paikalla kasvavan metsän omistaa metsuri pekka Miettinen. Se on toisella puolen Kuopiota, itä- ja Keski-Suomen rajalla. Halonen kirjoitti riuttalasta Emil Wikströmille kirjeen: Täällä olemme viettäneet jo parisen kuukautta aivan erakko elämää Savon salomaalla, jonne ei ole polkupyörän kello kilissyt eikä junan vihellykset aikakaudestamme muistuttaneet
Siltä se ainakin näyttää: pystykelot ovat metsäpalon mustaamia mutta maahan kaatunut puhtaan harmaa. iltavaloa odotellessa kymmenen litran marjasanko täyttyi kättelyssä. Piippuhampainen, näsäviisas Venny otti Järnefeltiä päähän. 24 Suomen luonto 110/2011 nyt autolla pääsee 500 metrin päähän. ateneum, Valtion taidemuseo, KuVataiteen KesKusarKisto, juKKa romu. jouni tiKKanen haminavuoren laella kasvaa nyt seinäsammaltyypin mustikkametsä. nyt niiden ala on kutistunut 0,1 prosenttiin. Kuvatakseen erämaata maalauksen puusto on epäuskottavan tiheää ja lahopuut kummallisesti ilmassa. Vaikka Halosen oli helpompi tavoittaa erämaan tunnelma, hän päätti luoda sitä vähän lisää. iso-Piikamäen rinne kasvaa eri-ikäisiä sekametsän puita, vanhimmat 5060-vuotiaita mäntyjä. nykyisin metsä on, miten sen sanoisi... Parisataavuotiset lakkapääpetäjät luovat aitoa erämaan tunnelmaa, ja lahopuuta on oikein mukavasti. taulun etualalla ei ole kuitenkaan varsinainen kaski, lähinnä siitä on voinut kulkea kaskesta karannut metsäpalo. taustalla näyttäisi olevan lehtipuita. Biologi Heikki Simolan mielestä iso-Piikamäki ei ole kyllä taulun oikea maalauspaikka. Hän pitää oikeana riut-. Väitetään, että taulun etualan poikki kulkeva kelo raahattiin rinteelle muualta. terve. tarkkasilmäinen löytää taulusta muutakin outoa. lukkarinen tietää kertoa, että riuttalan tilalla oli niukanlaisesti peltoa mutta paljon kaskimetsiä. Ferdinand Von wrigHt: näKöala HaminalaHdelta, 1853. lakkapääpetäjien puute ei yllätä. tietoja 1900-luvun alusta ei ole, mutta 1800-luvun alussa vielä kolmannes Etelä-Suomen metsistä oli vanhaa metsää. talsiko Halonen kaskimailla. Kyllä
iso-Piikamäeltäkin on näköjään raivattu risuja kuluneen vuoden aikana, ja kelot on pitkään vallinneiden metsänhoidon oppien mukaan kaadettu. Pensaskerroksessa vilahtaa nuorta koivua ja pihlajaa, mutta korkeimpina huojuvat männyt ja kuuset. Ehkä alitajuntaamme ei olisikaan painettu kuvaa autiosta, saarten laikuttamasta järvinäkymästä, vaan savua puskeva, touhuntäyteinen kasken, niityn ja sekametsän tilkkutäkki. Taloja on monessa kerroksessa ja samassa suhteessa peltoja, niittyjä ja varsinkin kaskimaita. olisi voinut käydä toisinkin. Kuuset ovat nousemassa niskan päälle. Kuusi on puu, joka menestyy metsän kehityksen loppuvaiheessa. ilman Vennyä järnefelt olisi voinut alkaa maalata samaa näkymää. ahon kanssa hänellä oli luontevat äjien jutut, mutta piippuhampainen, näsäviisas Venny otti häntä päähän. Kuusi hämärtää metsän pohjan, mänty ja rauduskoivu eivät menesty sen varjossa. mukana ensimmäisellä retkellä oli nimittäin myös ahon nuorikko, taiteilija Venny Soldan-Brofeldt, ja järnefelt jäi vähän hankalasti kolmanneksi pyöräksi. Koli-hotellin nytkähtelevässä maisemahississä on suuria vaikeuksia kuvitella, että runsas sata vuotta sitten rinteiden tasaista havumattoa ei ollut. olisiko noin. turun taidemuseo. Eero järnefeltin Koli suojeltiin 1950-luvulla, ja sekin kasvaa kuusta. Kultakauden taiteilijat löysivät Kolin 1890-luvulla yhtä aikaa, mutta suurimman vaikutuksen se teki järnefeltiin. ville Lukkarisen mukaan voi olla, heikki Simolan mukaan ei. Saimi oli näytelmiensä kanssa kiireinen Viipurissa. lahopuista on jäänyt huomaamatta yksi koivupökkelö. Viljelys on ottanut haltuunsa suuren osan sen laajoja rinteitä. Se johtuu kaikesta siitä, mitä Gallen-Kallelan, järnefeltin ja Halosen tauluista on voinut lukea. juHa Poutanen kUUSi OLi männyn jälkeen Suomen yleisin puu jo ennen teollisen metsatalouden alkua, mutta teollisuus alkoi sekä tietoisesti että tietämättään suosia havupuita. aho vertasi sitä italian toscanaan. mäkrävaaran kalliolta maalattu Syysmaisema Pielisjärveltä (1899) paljastaa kuitenkin, että Kolin etelärinne oli osittain avoin ja muuten nuorta koivikkoa. ahon kansallismaisemassa lehmien, kaskeamisen ja kirveen jäljet olisivat näkyneet. Koli voi olla kohta taas kolipää. 110/2011 Suomen luonto 25. KuVa Vesa Kinnunen. talan tilan vieressä kohoavaa mäkeä, jolta metsä hakattiin pari vuotta sitten niin, että nyt sen paikalla on tiheää koivuntainta kasvava hakkuuaukko. Ehkä järnefelt siksi erkani omalle huipulleen. Ferdinand von Wrightin vuonna 1853 maalaaman Haminavuoren laki suojeltiin vanhojen metsien suojeluohjelmassa vuonna 2000. Kun pahantuulinen järnefelt maalasi ukko-Kolilta ensimmäistä järvimaisemaansa Pielisen ja Venäjän suuntaan, aho katsoi akka-Kolilta sisämaahan päin. Se valtaa hiljalleen alaa, ellei metsäpalo käräytä tulenarkoja taimia tai ellei niitä raivata pois. niiden kimppuun hyökkäsivät kuoriaiset ja lahottajat, ja sitten oli pystypuiden vuoro. Siksi kuusta kasvaa myös siellä, missä metsä on jätetty kokonaan rauhaan. Kolilla taulukierroksia vetävä Ilmari Martikainen kertoo, että Kolin laella kasvava kuusikko voi pian romahtaa omia aikojaan, koska vuonna 2004 ja 2005 oli pahat tykkytalvet, ja metsiin kaatui paljon maapuuta. Ainoastaan paikoitellen kivikkoisemmilla kohdilla muodostaa synkkä petäjikkö hauskan vastakohdan lehtojen, ahojen ja niittyjen helakammalle vihreydelle. olisiko se johtunut ulkopuolisuuden tunteesta. Minä olen päättänyt olla kun ahvena kivellä, hän kirjoitti. PeKKa Halonen: erämaa, 1899, öljY KanKaalle, 110 x 55,5 Cm. Vuonna 1892 järnefeltin kanssa Kolille matkustanut Juhani Aho näki Kolin huipun lähestymisen niin kovin eri tavalla: Kuta lähemmäs sitä tullaan, sitä iloisemmaksi muuttuu maisema Kolille päin katsoen. Hän sai kolikärpäsen puremasta elinikäisen tartunnan. tänä syksynä koivikon keltaa täplittivät ikivihreät kuuset. oma vaimo Onko tämä Erämaa-taulun maalauspaikka. mutta järnefelt toisti järviaihetta, ja ihminen näkyy hänen 40 vuoden aikana maalamissaan tauluissa vähän huonosti. Paikka oli jo tuolloin ollut kauan koskematta, ja nyt se kuusettuu. Haluttiin kuitua hiokkeeksi ja sellukattiloihin, tehtiin harsintahakkuita ja rakennettiin hyvät tiet, joiden avulla metsäpalot saatiin kuriin
onko se Ellan. jos sen tahtoi kätkeä, piti tehdä millintarkkaa työtä. olivatko Suomen metsät 1800-luvun lopulla surkeammassa jamassa kuin nyt. ateneum. kyLLähäN aLBErT EdELfELTkiN yritti rajata ihmisen pois Kaukolanharjulta, mutta heti taulun etualalle unoh- Mäkrävaaran kylkeä on kaskettu niin vasta, että etualan koivut järnefelt on vetänyt kyllä hatustaan. 1899. Kaikki tehtiin puusta. Hän valitsi pystyyn rajatun näkymän harjun laelta suoraan luoteeseen. Puun kiintokuutioiden määrä saavutti Suomessa aallonpohjansa 1900-luvun alussa, kun kaskeamisen jäljet vielä näkyivät ja metsäteollisuus oli pannut ison vaihteen silmään. Ennen lopullista öljyvärimaalausta Edelfelt teki lyijykynäluonnoksia, joista käy ilmi myös se, että taulun vasemmalle puolelle rajautui riukuaita. Harjun lakea pitkin kulki polku Kaukolan kylään, ja aita erotti kylän maat Saaren kartanon maista. Harjun lakea pidettiin ilmeisesti avoimena, koska se oli tunnettu näköalapaikka. lähimpien Saaren kartanon alustalaisten karja on varmasti laiduntanut Kaukolanharjulla. Sille, joka arvostaa luonnon lajirikkautta, 1800-luvun loppu oli vielä hienoa aikaa: karjan ja kaskisavujen kyljessä eli paljon sittemmin ahtaalle joutuneita lajeja. Sen luonnoksen Edelfelt hylkäsi. eero järneFelt: sYYsmaisema PielisjärVeltä. Markku Tanon toisinnossa rinne on kuusettunut. Edelfeltin lyijykynäluonnoksessa näkyy riukuaita. 26 Suomen luonto 110/2011 tui kanto. talo jää hitusen kehyksen ulkopuolelle. nainen istuu puupenkillä ja katsoo olkansa yli piirtäjää. toisessa Edelfeltin luonnoksessa näkyy nainen. Harjumetsä peittää Kaukolan näkyvistä, mutta metsästä on haettu puuta ainakin jaakkolan ja Yrjölän taloihin. KuVa: Valtion taidemuseo, KuVataiteen KesKusarKisto, Hannu aaltonen. MakrävaaraN kaLLiO on korkea, mutta miltä maisema näyttää vielä vähän ylempää, linnun näkökulmasta. Se on kiistelty kysymys. Kulttuurimailla, joilla taiteilijat talsivat, ihmisen jälki näkyi kaikkialla. Sillä tavalla Forssan puuvillatehtaan ympärille syntynyt talorykelmäkin jäi kehyksen ulkopuolelle, eikä enää tarvinnut häivyt-. Erityisen runsaasti niitä asui vanhoissa metsissä, jotka on nyt hävitetty. Puulle oli myös kova tarve: 1900-luvun alussa jokainen maaseudulla asuva suomalainen kulutti vuosittain viisi kuutiota puuta talojen rakentamiseen, niiden lämmittämiseen, reenjalaksiin, saunavastoihin, aitoihin... tammelan seudulla ei kaskettu, mutta lehmiä oli kyllä. asutuksen lähellä oli kuitenkin vähän tukkipuuta. Yhden torpan puunkulutus näkyy ainakin maalauksen oikeaan laitaan työntyvässä niemessä
Kuvassa on ihminen. juuri näin ne syntyvät tähänkin lehteen. Elämme vain hyvin eri tavalla. tää kuin tammelan keskiaikaisen kirkon torni. n 110/2011 Suomen luonto marKKu tano 27. melkoista kuvamanipulaatiotahan se vaati, mutta sellaista kauniiden kuvien rakentaminen on. jälkemme on tummanvihreä ja niin pusikkoinen, ettei arvaisi, että meitä edes on. metsä on ainoastaan yksitoikkoista. niin kovin yksitoikkoista. meitä on nyt kaksi ja puoli miljoonaa enemmän kuin 1890-luvulla, ja me näymme joka paikassa. näin Edelfelt sai aikaan sen postikorttimaisen näkymän, joka meitä suomalaisia on koskettanut. Kun selaat näiden sivujen harmonisia luontokuvia, ota jos- kus askel taaksepäin ja katso toisen kerran
Edelleen yrityksen nettisivuilla kerrotaan, että hylsylle tehty täydellinen elinkaarianalyysi osoitti, että ympäristön kannalta ei ole väliä, käyttääkö tavallista vai huuhtohylsyä. Boikottiin koko tuote!" Miia Vuorisalo Espoosta perusteli valintaansa. loput 60 prosenttia aiheuttavat ongelmia, mikäli yrityksen nettisivuja on uskominen: "maailmanlaajuiset kuluttajatutkimukset ovat osoittaneet selvästi, et- "Vessanpönttö ei ole kodin lajittelukeskus." 28 Suomen luonto 110/2011. "Hylsy on käyttökelpoista raaka-ainetta kartonkikeräykseen tai energiajakeeseen. Sen myös lehden toimitus valitsi yksimielisesti Vuoden 2011 turhakkeeksi: Flush & Go -vessapaperin huuhtohylsy. Se viestii, että jätteiden oikea lajittelu on hankalaa ja että on paljon helpompaa heittää tuote viemäriin kuin kierrättää se oikein. tuotteen markkinointi ohjaa väärään käyttäytymiseen, se on kierrätysvastainen. Terhi Saura lohjalta nimitti huuhtohylsyä turhakkeiden esiäidiksi ja perusteli ehdotustaan: "Vaikka olisi kuinka hajoava, niin ihmisiä ei saisi missään nimessä totuttaa siihen, että vessanpönttö on kätevä tapa hävittää asioita. Kaikki kuluttajat eivät ole sitä mieltä, että tuotekehittely olisi osunut aivan nappiin: "Keksimällä keksitty tuote. Viesti on yksiselitteinen: biohajoavia tuotteita ei saa heittää vessanpönt- vuoden turhake on arsinainen ehdotusten tulva yllätti Suomen Luonnon toimituksen, kun Vuoden turhake -kisa julistettiin lokakuussa alkavaksi. haisuke-meluke-häirike-saastuke-TuRHAkE-haitake-vaivake-oudoke-kummake jOhaNNa MEhTOLa vessanpöntöstä alas vedettävä paperihylsy ylsi täyttämään vuoden turhakkeen kriteerit. V lauri salminen huuhtohylsy tä siivoamatta jätetyt tyhjät hylsyt ja epäsiistit kylpyhuoneet ovat suuri riesa ja melko usein jopa suoranainen riidanaihe kodeissa." itse hylsy on valmistettu uusiutuvasta, biohajoavasta materiaalista, ja se vastaa neljää vessapaperiarkkia. Yksi ehdokas sai ylivoimaisesti eniten ääniä, miltei neljänneksen kaikista annetuista äänistä. Se aiheuttaa turhaa kuormaa vedenpuhdistamoille." Biohajoavia tuotteita ei pönttöön Samaa mieltä ollaan Helsingin seudun ympäristöpalveluiden vesihuollon toimialalla, joka huolehtii pääkaupunkiseudun 1,1 miljoonan asukkaan jätevesien puhdistamisesta. Suurin elkein markkinoille lanseerattu vessanpöntöstä alas huuhdeltava rulla on lotus Familyn uutuus, jonka tuotekehittely on yrityksen nettisivujen mukaan kestänyt yli viisi vuotta. jäte on ensisijaisesti hyödynnettävä eikä heitettävä viemäriin. turhakkeeksi valittiin siis periaatteessa ympäristöystävällinen tuote, mutta sen luoma mielikuva ja esimerkki eivät tue ekologista ajattelua. Eikä varsinkaan sinne!" kirjoitti Anni Keinänen Helsingistä. Eroon hankalasta riesasta lotus Familyn mukaan suomalaiset kierrättävät noin 40 prosenttia vessapaperirullista. miksi se pitäisi vetää pöntöstä, kun viemäriputkiin eksyy muutenkin paljon ylimääräistä
tuotteen valmistaja kehuu ratkaisseensa ongelman. ra huuhdotaan viemäriverkkoon ja se katoaa virran viemäksi, on yleinen il- valistus huuhtoutuu pöntöstä luusio. Selvää on, ta ja muista siihen päätyvistä kompo- että puhdistamoita ei ole mitoitettu siinenteista kuin biojätteen tai sekajät- hen, että muita jätejakeita aletaan siirteen siivilöintiin", Heinonen sanoo. ei ole ongelma eikä mikään viedä tyhjä paperirulla pahvinkeräykseen, biojäteastiaan tai poltettaviin, mutta siitäkin voidaan tekemällä tehdä ongelma. Kuluttaja voi le. Sen paukset kuten vaaralliset jätteet ja jälkeen välpemassa puristetaan kui- lääkkeet. taan poltettavaksi, kustannuksia ker"ajatusmalli siitä, että tuote tai tava- tyy yli 400 000 euroa vuosittain. "Vessanpönttö ei ole kodin lajittelu- 800 000 asukkaan jätevedet ja sinne keskus, jonka äärellä kuluttaja miet- kulkeutuu joka vuosi lähes miljoona kitii, että mitä kodin jätteistä hävittäisi loa pönttöön kuulumatonta kiinteää jäpöntön kautta", tuotantopäällikkö Ma- tettä. "meillä jätteen määrässä ei ole vie"Käyttäisimme tämän rahan ja ener- lä näkynyt kasvua, mutta esimerkiksi gian mieluummin perustehtävämme tunneleihin kertynyt massa huuhtouhoitamiseen, siis jäteveden puhdista- tuu puhdistamolle vasta seuraavien miseen orgaanisista aineista, ravinteis- rankkojen sateiden aikana. no, nyt tiedät. jOhaNNa MEhTOLa huuhtohylsy kuormittaa jätevedenpuhdistamoita. 110/2011 Suomen luonto 29. me voimme olla viisaita ostopäätöksissämme ja ahkeria hyvien, ympäristöystävällisten tuotteiden lobbauksessa toisillemme. 2011 töön, vaan niiden oikea osoite on bio- men suurin jätevedenpuhdistamo Viikinmäessä Helsingissä puhdistaa noin jäteastia. tiesitkö muuten, että vessapaperihylsyistä kertyy suomessa arviolta 1500 tonnia jätettä vuosittain ja että markkinoilla on myös hylsyttömiä vessapaperirullia. Keski-Euroopassa huuhdeltavien kalle tai jätteenkäsittelylaitokselle poltettavaksi. Ei se mihinkään katoa. Huuhto- "olemme vuosikausia tehneet valistushylsykään ei katoa kokonaan, vaan sii- työtä, että pönttö ei ole kuin sitä itsetä jää kuitumassaa, joka voi kerääntyä ään varten. mainos vielä lupaa, että hylsystä saa helpotuksen myös elämäänsä. Kertaheitolla nämä vuoviemäristöön tai päätyä jätemassaksi sien työn tulokset huuhtoutuvat pois eli välppeeksi jätevedenpuhdistamol- tällaisen ajattelun myötä. Se lisää puhdistamon kuormitusta." mieltää, että pönttöön katoavat myös Välpe siivilöidään vedestä ja orgaa- kodin muut, paljon hankalammat taninen, liukoinen aine pestään pois. laiska ja tyhmä kuluttaja kyllä nielaisee syötin hylsyineen kaikkineen. taa eteenpäin. jäte käy siis läpi monta työ- tuotteiden kirjo on laajempi ja se nävaihetta, jotta se edes voidaan kuljet- kyy jo jätevedenpuhdistamoillakin. onneksi me kuluttajat emme ole aivan niin surkeassa jamassa kuin mainoksista voisi olettaa. tää puhdistamoiden hoidettavaksi." Sari Sarlio-Siintola Helsingistä Kyse ei ole mistään pikkujutusta, sillä esimerkiksi Pohjoismaiden ja Suo- kiteytti myös jätevedenpuhdistamoi- VuodEn turHaKE laisKa, laisKemPi, Kuluttaja vUOdEN TUrhakE herätti selvästi tunteita. Kun se puhdistetaan ja kuljeteri Heinonen toteaa. monet huuhtohylsyä ehdottaneet olivat erityisen kiukkuisia tavasta, jolla tuotetta markkinoidaan ikään kuin vessapaperihylsy olisi valtava ongelma, joka koskettaa ja harmittaa lähes kaikkia. tätä mielikuvaa emme havaksi. lopulta välpe viedään kaatopai- luaisi vahvistaa", Heinonen kertoo
Kisan ikisuosikit mopoauto, vesiskootteri, muovikassi ja tupakka olivat taas listoilla. turhaketta ehdotti tänä vuonna 481 henkilöä, ja eri ehdotuksia saimme 229. se ei ehkä käytössä ole ympäristölle haitallinen, mutta turha tavara on aina turhaa. lauri salminen 30 Suomen luonto 110/2011. lämpimät kiitokset kaikille kisaan osallistuneille! Heidän kesken arvottiin vaellusrinkka ja sen voitti Jaana Elmgren-Salmi Varkaudesta. onneksi olkoon! n vaLTiON TUrvETUET turvetuet asettavat turpeen eriarvoiseen asemaan muiden fossiilisten polttoaineiden kanssa. toivon, että viiden tai viimeistään kymmenen vuoden päästä, kun kaikki käyttävät kankaista rättiä, talouspaperille nauretaan kertakäytökulttuurin turhaakin turhempana ilmentymänä, jolle valmistaja on luonut markkinat. haNNa virTaNEN, LahTi aNaNakSEN paLOiTTELija tuoreiden ananaksien suomeen lennättäminen on turhaa. näitäKin eHdotettiin: gOji-Marja Ylihinnoiteltu tuontimarja ei ilmeisesti sisällä mitään sellaista, mitä ei saisi kotimaisista marjoista ja muista kasviksista. jUha aaLTONEN, hELSiNki E-kOOdiT ja LiSäaiNEET ruoka on paljon parempaa ilman lisäaineita. TaNja TUhkaNEN, vEkaraNjärvi HsY / olli HäKämies jätevedenpuhdistamoille päätyy monenlaista välppäysjätettä. MakEiSET ilmankin tulee toimeen, maksavat paljon ja aiheuttavat terveyshaittoja. aNU haapaLEhTO, vaNTaa den huolen omassa vastauksessaan: "Huuhtohylsy vahvistaa ihmisten mielikuvaa wcsysteemistä yleiskaatopaikkana." Vaikka lotuksen Flush & Go -huuhtohylsy kahmi suuren osan turhakeäänistä, saimme myös muita hyviä ehdokkaita. turpeennosto pilaa soita, joiden lajisto on jo nyt todella ahtaalla. Vielä turhempaa on ostaa vehje sen kuorimiseen. Tarja raUTaNEN, ESpOO äLypUhELiN jos ei tavallisiakaan kännyköitä saada kestämään normaalikäyttöä kahta vuotta pidempään, on turha markkinoida kymmenen kertaa kalliimpia leluja, joita ei kukaan oikeasti tarvitse. turve lisää fossiilisena polttoaineena myös ilmaston lämpenemistä. hELi SUUrkUUkka, OULU TaLOUSpapEri en ole käyttänyt talouspaperia yli kymmeneen vuoteen enkä ymmärrä, mitä sillä tehdään. tuet lisäävät turvetuotantoa ja siten lajien ahdinkoa. diivailu moisilla muovihimmeleillä on lapsellista. ovat turhaa jätettä. vELi-MaTTi SaLMELa, SUOMUSjärvi pariSTOkäyTTöiNEN viiNipULLON avaaja nykyihmisen avuttomuus lienee tunnettu ilmiö, mutta rajansa kaikella. jos ei osaa/jaksa vääntää korkkiruuvia lihasvoimin, kannattaa viini jättää juomatta ja lähteä kuntosalille. TOMMy BOSTröM, ESpOO TUpSUkEhikkO mitä järkeä on tupsuntekokoneessa
miksi ihmisellä muka pitää olla niin kiire, että on pakko ottaa pahvikuppi kahvia mukaan ja nakata se auton ikkunasta ulos. jokaisella pöntönvetokerralla viemäriin ja samalla vesistöön lähtee haitallisia kemikaaleja. on totta, että kun käsi puristaa ranneketta, tasapaino paranee. Perinteisessä tupsujen tekemisessä pahvimuotteihin on paljon enemmän ideaa, ja lasten kanssa tekemisessä on myös vähän haastetta mukana, toisin kuin tupsukoneen kanssa tupsuja tehdessä. LaUra-Maija raaTikaiNEN, OULU Wc-raikaSTiN wC-raikastin on ympäristöä kuormittava ja lisäksi myrkyllinen. mihin tarvitaan vielä tablettia? Mika NiSkaSaari, pUdaSjärvi Mansikallekin on oma leikkurinsa. TaSapaiNOraNNEkE rannekkeen toimivuutta havainnollistetaan yksinkertaisella testillä, missä asiakas sulkee rannekkeen nyrkkinsä sisään seisten yhdellä jalalla. joskus fillarilenkillä olen ajatellut, että jos noista saisi viisi senttiä kipale, niin rikastuisin mukavasti niitä keräämällä. pENTTi daNBOM, vihTi Take away -kahvimukit päätyvät roskaksi luontoon. istoCKPHoto Kaikki turhake-ehdokkaat verkkosivuillamme: www.suomenluonto.fi ilman makeisiakin tulisi kuulemma toimeen. istoCKPHoto Peng wu / istoCKPHoto Mihin tablettitietokonetta tarvitaan? 110/2011 Suomen luonto 31. on yhtä lailla totta, että saman vaikutuksen saa puristamalla kädessään dumle-karamelliä. jUSSi-pEkka paija, TUrkU TakE aWay -kahviMUki Pahvimukeja löytyy ojan pohjat täynnä vielä usean kilometrin jälkeen kahvinmyyntipaikasta. samalla kädet ovat levitettynä sivuille. eikä muutenkaan sanottavaa hyötyä mielestäni, pönttö pitää kuitenkin pestä, ja sen voi tehdä joutsenmerkityllä pesuaineella. haNNa ykSjärvi, paLOkka sCienCe PHoto liBrarY / sKoY goji-marja, ylihinnoiteltu tuontimarja? TaBLETTiTiETOkONE on jo pöytäkoneet, läppärit, miniläppärit ja älypuhelimet
"no eikö tuo nyt ole vähän... jos niitä ei suojella, ne häviävät", ahlroth vastaa. PuttE-rahaa ovat saaneet myös ludekirjan ja jäkäläkirjan tekijät. ja tietoa karttuu riittävästi vain, jos harrastajat ymmärtävät lajien elintapojen merkityksen. Suomen erityinen ylpeydenaihe on ympäristöministeriön rahoittama PuttE, puutteellisesti tunnettujen lajien tutkimusohjelma. ohjelman ansiosta Suomesta on löydetty 1000 uutta eliölajia. Ympäristöneuvoksen mielestä kysymys on käsittämätön. kesällä ympäristöministeriössä aloittanut ympäristöneuvos Petri Ahlroth, miksi uhanalaisia lajeja pitää suojella. monien eliöryhmien kohdalla harrastajia on ylipäänsä ensin ilmaannuttava. luku on vain osa totuudesta: 45 000 lajistamme vain 21 400 tunnetaan niin hyvin, että uhanalaisuus on voitu arvioida. Pasi Kannisto / VastaValo Miksi uhanalaisia lajeja pitää suojella. tyhmä kysymys. juHa KauPPinen jUha kaUppiNEN Haloo, typerä kysymys "Valoakin on näköpiirissä." mennään siis valoon, mutta vasta kohta. Se on hirveän surullista." "mutta älä nyt tee minusta mitään tuomion tohtoria!" ahlroth naurahtaa. 32 Suomen luonto 110/2011. on äärimmäisen ylimielistä ajatella, että me, yksi laji, osaisimme arvottaa lajit." ahlrothin mukaan ihmisten olisi syytä ymmärtää, että kaikkea elävää pitää kunnioittaa. ja lopulta voidaan arvioida, onko laji uhanalainen vai ei. lajista on ensin tiedettävä tarpeeksi. Sitä ennen tietokilpailukysymys: tiedätkö, minkä maailman maan lajisto tunnetaan parhaiten. niiden myötä eliöryhmät saavat uusia tuntijoita. MUTTa SiihEN tietokilpailukysymykseen: vastaus on Suomi. Se alkoi 2003 ja jatkuu 2016 asti. tieto leviää: tätä ja tätä lajia kuuluu etsiä sen ja sen kannon alta. lajikirjallisuudella on siksi iso merkitys. "Sukupuuttoaalto kiihtyy, ja menetämme jotain, mitä ei voi saada takaisin missään oloissa, millään keinolla." "ja mikä on kunkin lajin arvo. niistä uhanalaisia on 2247. Suomessa arvioidaan olevan 45 000 eliölajia. UhaNaLaiSUUdEN määrittely ei ole yksinkertaista. Siitä ollaan kaukana: "media ja muu ohjaavat yhä yksipuolisempaan ja lyhytnäköisempään ajatteluun. Samansuuntainen vaikutus on viime vuonna julkaistulla Suomen luteet -kirjalla tai äskettäin tietoFinlandialla palkitulla Suomen jäkäläoppaalla. Esimerkiksi pian kymmenen vuotta sitten julkaistu Suomen sudenkorennot synnytti harrastusbuumin, jonka seurauksena tietämys korennoista on kasvanut nopeasti
ahlrothin mukaan esimerkiksi metsä"iPBES tuottaa luonnon monimuotoi- talouden toimijat tietävät nykyään, missuudesta tietoa poliittista päätöksente- sä uhanalaisia lajeja on. ja jokaisen häviäminen kaventaa luonnon monimuotoisuutta. Esimerkiksi Suomi on sitoutunut pysäyttämään monimuotoisuuden hupenemisen. Siis muutaman prosentin. perustamassa paraikaa iPBES-paneelia. Se on sikijat ja ympäristöasiantuntijat ovat siksi tä valoisampaa viestiä. "ja sitten on tullut tehtyä elävästä puustosta lahopuuta aika suuria määriä. pikkukantohärkä, liuskapielus ja ketokultasiipi ovat hänen suojelualueensa erikoisuuksia. KuVat Petri aHlrotH Kuulostaa surkealta: vaivaiset 45 prosenttia koko lajistostamme tunnetaan! Surkeasti se ei kuitenkaan ole. Siinäpä se." n äänessä syrjäyttääkö luonnon monimuotoisuus ilmastonmuutoksen mediaa hallitsevana aiheena. listui äskettäin iPBES-kokoukseen Ke"motokuski siis näkee, että tietyn laniassa ympäristöministeriön edustajana. uhanalaisia lajeja esittelevä sarja päättyy. ympäristöneuvos petri ahlroth tutkii kangasajuruohoa laidunmaillaan. Vuosi sitten se oli 52 000. ja metsäkeskukset ja -yhdistykset vastaavat, että näin todella tapahtuu." "tällainen tuo hyvää mieltä." ahlroth tunnetaan intohimoisena eliöryhmien tuntijana. He ottavat itkoa varten", selittää ahlroth, joka osal- se huomioon arvot metsien käsittelyssä. oksia polttamalla on saatu palanutta puuta, jota monet uhanalaiset lajit tarvitsevat", ahlroth luettelee. joka tapauksessa uhanalaisia lajeja on paljon, ja määrä kasvaa. iPBES on lyhenne sanoista intergo- "SUOMESSa ON tapahtunut valtava vernmental Platform on Biodiversity & toimintaympäristön muutos 15 vuodesEcosystem Services, siis kansainvälinen sa", ahlroth kertoo. monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä ollaan vielä kaukana, mut- EräidEN arviOidEN MUkaaN luonnon monimuotoisuuden hupeneminen on suurimpia tulevaisuuden uhkia, vähän kuin ilmastonmuutos. Kuuntele Petri ahlrothin haastattelu osoitteesta www.suomenluonto.fi. 110/2011 Suomen luonto 33. "Haluan tehdä kaikkeni, niin työssä kuin siviilissä, että mahdollisimman moni uhanalainen laji pelastuisi. niiden suojelu alkaa omalta takapihalta. "Perhosista siellä elävät etelänhopeatäplä, joka yrittää paraikaa asettua Etelä-Suomeen, sekä ketokultasiipi, joka on taantunut kovasti Suomessa." "Pikkulepinkäisiä, keltavästäräkkejä, ruisrääkkiä..." ahlroth luettelee laidunten lintulajeja, joita hänen suojelualueellaan elää. lajeja katoaa niin nopeasti, että kaikkia ei ehditä edes löytää. Se voi olla tu- lut arkipäivää, eikä se ole enää pelkkien levaisuudelle sitä, mitä kansainvälinen projektien varassa." ilmastopaneeli iPCC on nykypäivälle. luonnon monimuotoisuuden ja ekosys"monimuotoisuuden suojelusta on tulteemipalveluiden paneeli. Vertailuksi: maailman 1,7 miljoonasta tunnetusta eliölajista vain 62 000:n uhanalaisuus on voitu määritellä. Huipputut- ta aivan toivoton tilanne ei ole. jin esiintymä on tässä, ja hän voi kier- Lajeja katoaa maailmasta nopeasti: kaikkia ei ehditä koskaan edes löytää. tää sen. tilanne tosin kehittyy vauhdilla: riittävän hyvin tunnettujen lajien joukko on vuodessa kasvanut 10 000:lla. Perusteilla on toinenkin yksityinen suojelualue. Suomen lajien uhanalaisuus tunnetaan maailman parhaiten. "maillamme inkoossa on yksityinen luonnonsuojelualue, osittain puustoista hevosten laidunaluetta." Sieltä ahlroth on löytänyt 16 eri lantiaislajia, siis kovakuoriaisia, jotka ovat täysin riippuvaisia vähistä laidunalueista. Vain ruotsi kipuaa lähelle: siellä elävistä lajeista noin 43 prosentin uhanalaisuus on voitu määritellä. iPBES-paneeli auttaa kohti tätä maalia
"jos sinne laittaisi sekaan samalla konseptilla suunnitellun suomalaisen talon, se näyttäisi joltain kodalta tai kelosaunalta", Huttunen muistaa ajatelleensa. leonardo teKsti jUha kaUppiNEN / Kuvat vESa hUTTUNEN uutElan Vesa Huttusen graafisten Helsinki-kuvien visuaaliset oivallukset ovat kuin keksintöjä konsanaan. oukokuussa 2000 Vesa Huttunen käveli Canberran katuja australiassa. Huttunen on arkkitehti. Hän oli pari vuotta aiemmin voittanut ulkoministeriön arkkitehtikilpailun: Suomen australian lähetystö tultaisiin rakentamaan hänen suunnitelmansa mukaan. "Suunnatonta kitchiä, imelää Hollywood-tyyliä", Huttunen, 48, kuvailee. "moderni, yltiömoderni oikeastaan", Huttunen kuvailee suunnittelemaansa lähetystötaloa. 34 Suomen luonto 110/2011. mauttomiakin, sanoisi joku. Hän käänteli karttaa, kääntyi joistain kadunkulmista, kunnes oli perillä suurlähetystöalueella. toistaan hulppeampia rakennuksia riveissä. Hän oli ensi kertaa australiassa tutkiakseen sikäläisen Suomen suurlähetystön tontin yksityiskohtia: muotoja ja ulottuvuuksia, miltä se oikeasti näyttää
"planeetta Maan kiehuva alkuliemi." Uutela, helsinki, marraskuu 2011. 110/2011 Suomen luonto 35
ja ulkoministevesa huttunen riölle ne sopivat hyvin. mitä itse ajattelen Suomesta, sillä ei ole merkitystä." Huttunen pitää tauon ja miettii. Strategiat ja "tekninen tapa ajatella" unohtuvat. Kaikkiin pääsen fillarilla itäkeskuksesta." uutelaan hän kertoo menevänsä erityisesti silloin, kun sää on oikein huono ja muut ihmiset pysyvät sisällä. mutta miellyttävän sorttista, vailla it- retkelle Huttunen lähtee pääkaupungin itäisille rannoille. Sen jälkeen vieressä on aina ollut meri. Hänellä on matala ääni, puhe on niin selvää hesaa kuin olla saattaa. Ensin munkkivuoressa, sitten Helsingin keskustassa ja nyt itäkeskuksessa. antaa aaltojen pärskyä. Siellä ovat rantakalliot, joille Suomenlahti tuo mahtavia aaltojaan jostain Virosta. Huttunen käy pitkäkseen rantakivikkoon. Sitä rakennuksessa kuvastavat runsaat lasipinnat. Huttunen pyyhki objektiivin linssiä yhä uudestaan ja kuvasi uppoutuneena, kunnes vesi pääsi kameran sisälle ja rikkoi sieltä jotain pysyvästi. moderni ja demokraattinen." "ja avoin", Huttunen lisää. "Siinä oleva kallionhalkeama näyttää isolta, mutta on tuskin peukalon levyinen. "Valitaan strategia ja viedään se kärsivällisesti loppuun asti." luontokuvia ottaessa tällainen määrätietoisuus ei ole välttämätöntä, Huttunen sanoo. rannalle on rämpinyt joku matelijanrääpäle, josta ihminen on kehittynyt", Huttunen sanoo ja naurahtaa. "Sieltä mekin ollaan tultu, merestä. aallot pärskyivät silloinkin. työpaikkakin sijaitsee avomeren äärellä, munkkisaaressa. aLkUkOTi, Huttunen sanoo merta tarkoittaen. ja kotoani länteen päin taas Vanhankaupunginlahti ja Viikki. Huttusen omasta alkukodista, KeskiSuomesta, ei kuulu hänen puheessaan merkkejä, ja siihen on hyvä syy: Huttunen oli kaksiviikkoinen, kun hän muutti jyväskylästä Helsinkiin. Sen kuin kuvaa vain, aivan maanrajasta. "Se on tavaramerkkejäni kuvaajana." niin on otettu myös tämän jutun aloituskuva marraskuussa. niin kuin Suomi. Sen kuin käyskentelee itäHelsingin avarilla rannoilla. Huttunen lienee luontokuvaajistamme ainoita, joka kuvaa lähes ainoastaan itä-Helsinkiä. sirPa PYYHtiä Lopulta vesi pääsi sisälle ja rikkoi sieltä jotain pysyvästi. sekorostusta. "nämä ajatukset siis tekivät suunnitelmastani tuon kilpailun voittajan. nyt Huttusella on sellainen malli, jonka pitäisi kestää paremmin roiskeita. 36 Suomen luonto 110/2011. Yksi tapa puhua suomea. "Puotilanlahti, ja siitä itään Kallahti ja uutela. "kutevat sammakot housut kintuissa." herttoniemi, helsinki, huhtikuu 2009. "mutta vaatimaton kuitenkin. juuri tuossa kohdassa kerran hajotin kamerani", Huttunen muistaa. tilalle astuu lähiluonto
"Tatti ja metsän ainoa valo." karnainen, Lohja, elokuu 2011. "Linyphidae-hämähäkin hento maailma." 110/2011 Suomen Sulkava, heinäkuu 2006. luonto 37
Se on elävä materiaali, joka vaihtaa koko ajan ilmettä, värejä ja muotoja." "ihminenhän ei tiedä mitä vesi on", Huttunen sanoo yhtäkkiä. ihminen ei pysty tekemään vettä." Pyörryttävä ajatus. Kuvassa alkaa hahmottua alle parikymppinen Huttunen, joka ei tosin vielä ole ylioppilas, mutta jolla on jo kaksi opiskelupaikkaa, molemmat opinahjoissa, joihin päästäkseen monet nuo- 38 Suomen luonto 110/2011. Hän siis koetti onneaan myös Helsingin ateneumiin. "matematiikkahan se petti. "niin sanotussa piirustuskiintiössä." Huttunen ei kuitenkaan ollut varma tulevaisuudestaan. En saanut sitä läpi. "En päässyt sinne normaalihakupro- sessissa, missä mitataan ylioppilastodistuksen arvoja, vaan pelkästään sillä perusteella että olin hyvä piirtämään", Huttunen selittää. "koskikara ja hevosen voimat." vanhankaupunginkoski, helsinki, marraskuu 2011. "Suosikkilintukuvissanikin on aina vettä. Huttunen kirjoitti ylioppilaaksi, tai yritti ainakin. mikä siinä kiehtoo. "niin. "Vesi on kiehtova materiaali. oi nuoruutta. "Sinnekin pääsin." näin. meistähän suurin osa on vettä." kEväT 1982. Vesi liikkuu, talvella se jäätyy. Ehkä juuri siitä syystä ihminen on itselleenkin eräänlainen ikuinen mysteeri. "Kemiallinen kaava tiedetään, mutta tiedemiehet eivät tiedä, miksi vesi on juuri sellaista kuin se on. jäivät paperit silloin saamatta." tämä tiedonmuru suorastaan pakottaa kysymään, kuinka ihmeessä Huttunen sitten jo samana keväänä pääsi otaniemeen arkkitehdiksi opiskelemaan. En oikein osaa vastata." Pian ääneen pääsee arkkitehti
luonto pauhaa ja jylisee ympärillä, nielee sisälleen melojia, ottaa heiltä hengenkin joskus. ret tekevät vuosia töitä itseään valmennuskursseilla piiskaten. minulla ei ole mitään perusluontokuvia vastaan, kuvaan niitä välillä itsekin. arkkitehtikö siinäkin piirtää. Että miten pieni lintu pärjää tuossa." "Pieni lintu, jolla on hevosen voimat." onko siinä Huttunen itse. mutta sukelletaan sitä ennen talviseen koskeen, kuvien kintereille. Klassisilla arkkitehtuurin mestarinäyt- Ihminenhän ei tiedä mitä vesi on, Huttunen sanoo yhtäkkiä. "harmaahaikara pakenee." pornaistenniemi, helsinki, kesäkuu 2011. 110/2011 Suomen luonto 39. MiTEN kOSkikara pinnistääkään. Se oli sitä aikaa." Koitti sekin hetki, jolloin Huttusen piti valita opiskelupaikka. Kosken voimaa. Kun vielä lisää tarinaan sen seikan, että Huttunen sai juuri samana keväänä ensimmäisen järjestelmäkameransa, näkyviin alkaa piirtyä luonnonvalokuvaaja, jonka kuvia nyt katselet. "Korostan mielelläni eläimen suhdetta ympäristöönsä. Kai sitä osasi jo nuorena olla niin kaukaa viisas, että valitsi alan, jolla leipä olisi varmempi kuin vapaana taiteilijana, jollaiseksi ateneum valmistaa. Ehkä arkkitehti tietäisi vastauksen? ja tietäähän Huttunen. "tämä koskikarakuva on minulle tyypillinen", Huttunen sanoo ja näyttää kuvaa, jossa mustavalkoinen lintu seisoo kivellä ja on juuri pujahtamassa ylävirtaan. nyt saattaisin olla eri mieltä", Huttunen miettii. luontoakin, mutta myös muuta. "Ehkä. "Kuvasin kaikkea. Ehkä näin voisi sanoa. "jostain syystä valitsin otaniemen ja arkkitehtiopinnot, enkä ateneumia. interraililla reissasin aina kun saatoin Euroopan kaupunkeja ahmien. mutta mieluummin yritän etsiä jotain muuta." linnuista näkyy Huttusen kuvissa usein vain osa, kuten tässä alla, harmaahaikaran lentokuvassa. Kokeen vaadittu tulos ylittyi yhdellä pisteellä." Huttusen kanssa jutellessa mieleen juolahtaa yhtäkkiä monien kahvipöytien vakiokysymys: miksi suomalaiset talot ovat nykyään toistensa kopioita. Eräs asia nuoren arkkitehdinalun oli vielä hoidettava kuntoon: "Syksyllä 1982 kävin uusimassa matematiikan. uin jollain tavalla vastavirtaan tässä luontokuvauksessa. tuskin. Se on uskomatonta. ovatko koskikaraa koskaan aallot vieneet
Sen sijaan, että luetellaan pelkkiä faktoja, annetaan moniselitteisiä vihjeitä. mekaaniset laitteet olivat ihan uskomattomia suorituksia etenkin sen ajan tieteen valossa." "mutta että esikuva. Ei piirtämisen tai rakentamisen teknistä virtuositeettia, vaan tarina. Ei kai nyt sentään", Huttunen naurahtaa. "Sitä hyvä arkkitehtuuri on. ihmiset saavat itse kokea ja kuvitella. Eihän kukaan lue puhelinluetteloakaan, koska siinä ei ole mitään tarinaa, jujua." "Kirjoja luetaan, koska niistä löytyy kontaktipintoja omaan elämään, tunteisiin, tarinoihin. Katsoja saa löytää ja päättää, mitä näkee." "Kyllä se toimii luontokuvauksessakin. niissä näkyy se leonardon unelma lentämisestä", Huttunen määrittelee. ja kaikessa taiteessa. Se toimii luontokuvassakin. Katsoja rakentaa tarinan." mutta ei suora toimintakaan ole Huttuselle vierasta. "lintujen siipiä tutkimallahan hän rakensi lentolaitteitaan." Ehkä leonardo on arkkitehdille jonkinlainen esikuva. ihan alkaen vaikka kirjallisuudesta. Sitten Suomi liittyi Euroopan unioniin, ja suomalainen "ruostuneet lehdet." Laajasalo, helsinki, marraskuu 2007. "ketoheinäsirkan hypyt on hypitty." vuosaari, helsinki, elokuu 2011. "kuumat kivet ja kylmät kuviot." Uutela, helsinki, tammikuu 2008. 40 Suomen luonto 110/2011. jos tutkii hänen töitään, huomaa, että hyvin monet modernit laitteet juontavat juurensa hänen aivoituksiinsa. "Hyvissä lentokuvissa tiede kohtaa taiteen. "olihan se semmoinen keksijäpelle. lentäviin lintuihin hän ei kyllästy. teillähän on aina tarina kätkössään, lukemattomia suunnittelijan miettimiä viitteitä, joita hätäinen katsoja ei tiedä. ONNEkSi Sai kOkEa arkkitehtinä 1980luvun ja 1990-luvun alun, ajan ennen unionia, Huttunen tuumaa. niitä pyydettiin häneltä valikoima taannoin näyttelyyn, joka kertoi Leonardo da Vincistä. Hän ehti olla useissa toimistoissa harjoittelijana ennen kuin perusti arkkitehti Timo Hirvosen kanssa oman toimiston vuonna 1992
"Ortodoksiset jäähelmet." Uutela, helsinki, joulukuu 2007. arkkitehtuuri lähti Huttusen mielestä hakoteille. Sellaiseen ei ole enää aikaa eikä resurs- seja. "Suomalainen arkkitehtuuriperinne muuttui, kun rajat aukesivat kansainväliselle suunnittelu- ja rakentamiskilpailulle." juuri tämän vuoksi uusissa taloissa harvoin näkyy arkkitehdin omaperäisyys. talot ovat nykyään kuin tehtaassa tuotettuja, kaikki samanlaisia. ja se ei ole suunnittelijoiden vika, vaan rakennusliikkeiden." "ne pakkosyöttävät suunnittelijoille omia ratkaisujaan, jotta rakentamisen hinnat pysyisivät mahdollisimman alhaalla. "tarkoitan herkkyyttä reagoida ympäristöön. Suunnittelija tarvitaan siinä välissä vain kumileimasimeksi, koska laki niin vaatii, ainakin toistaiseksi." 110/2011 Suomen luonto 41
jos vain aikataulut antavat myöten, pidän pari kuvauspäivää viikossa." "Ei tarvitse stressata ihan koko ajan töiden kanssa. Pääasia, että retkiä on. "maisemahan kuuluisi kaikille. "riittää, että sana taantuma mainitaan jossain, ja rakentaminen vähenee heti. "Ei. Kun teen tätä harrastuksenani, siinä on se oleellinen puoli, että minun ei ole pakko kuvata." joiltain retkiltä onnistuneita kuvia tulee kaksi tai viisi, joskus enemmän, mutta usein ei lainkaan. Puhtaasti Reilu "kyhmyjoutsenten virallinen hääkuva." Uutela, helsinki, huhtikuu 2011. Ehkä arkkitehtiHuttunen tietää, miksi taloista tehdään nykyään niin rumia? Huttunen pitää "koomisena" sitä, että asunnot kuitenkaan eivät ole halpoja. toistaiseksi nämä ajatukset ovat sammuneet nopeasti. ja juuri nyt niitä on, koska suunnittelutöitä on tavallista vähemmän. "En tiedä, pitäisinkö kuitenkaan siitä: kuvata kahdeksasta viiteen viitenä päivänä viikossa. Se on ehdottoman väärin, eikä tälle kehitykselle ole loppua näkyvissä." Huttusen mielestä tuollaisen ajatusmallin synnyttämä ympäristö on kuin avohakkuu: ahneuden ja välinpitämättömyyden symboli. Pari vuotta sitten kiirettä piisasi." Huttunen ei ainoastaan harmittele töiden vähyyttä: "Pääsen käymään ulkona usein. arkkitehtien toimintaympäristön muutos on ensimmäinen seikka, joka on saanut Huttusen vakavissaan harkitsemaan ammatinvaihtoa, valokuvaajaksi ryhtymistä. niin on hyvä." n 42 Suomen luonto 110/2011. rakennusliikkeet eivät tietenkään tee halpoja taloja, jotta ihmiset saisivat halpoja asuntoja, vaan oman voiton vuoksi. mutta tuossa kaikkien ihmisten yhteinen ympäristö tuhotaan pienten piirien taloudellisen voiton vuoksi." no, tämä kaikki ei suoranaisesti liity satumaisen kauniisiin luontokuviin tai ehkä liittyy kuitenkin
ehkäpä jopa vahvemmin, vaistomaisemmin ihminen voi toki järkeillä vaikkapa itsemurhan itselleen edulliseksi vaihtoehdoksi. tokihan rakkaan eläimen menettäminen on jo sinänsä kauheaa, mutta lopettamiseen liittyy elementtejä, jotka korostavat kuoleman olemusta. n Kirjoittaja on keravalainen kirjailija ja biologi. 110/2011 Suomen luonto 43. Halu elää on evolutiivinen välttämättömyys eihän täällä käyskentelisi enää kukaan, jos moista ilmiötä ei vuosimiljardien saatossa olisi syntynyt. moni pitää tunnettani järjettömänä kaikkihan me kuolemme, miksi siis käyttää aikaan sellaisen asian pelkäämiseen, jolle ei mitään voi. jossain vaiheessa vilkaisin taas ikkunasta, ja ihmettelin punaista läikkää linnussa. niiden välissä ei ole mitään. leikkasin jalan irti saksilla järkeilin, että linnulla oli parempi mahdollisuus pärjätä yksijalkaisena kuin tulehtuva jalanraato perässä roikkuen. tuntuu, että nykyään on tapana viedä esimerkiksi koirat rutiininomaisesti piikille, kun ne ovat vanhoja ja hieman raihnaisia. ehkä se ei ollutkaan talitintti. Kiinnitin huomiota kuitenkin yhteen talitiaiseen, joka tuntui viihtyvän talipallon kimpussa varsin pitkän ajan. sellaista täytyy kunnioittaa. juoksin hätiin, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Hain kiikarit ja tajusin, että lintu oli jäänyt jalastaan kiinni talipallon verkkoon ja hädissään nokkinut jalkansa lähes irti. noin vain, naps, elämä vaihtuu kuolemaksi. miten eläin itse valitsisi. siinä linnussa oli elämänhalua kerrakseen. Kuolemaa, elämän päättymistä, pelkäävät muutkin eläimet kuin ihminen. Vaivojen lakkaamisen katsotaan olevan koiralle, kissalle tai marsulle elämän jatkumista arvokkaampaa. Kolumni Suurin kauhistus on kuolema Tiina Raevaara P elkään kuolemaa. toki pelkään monia kuoleman lieveilmiöitä, kuten rakkaiden ihmisten menetystä ja sairastumisen tuottamaa kipua. on aika, jolloin kuolema olisi vielä estettävissä, ja on aika, jolloin kuolema on peruuttamaton. Pelkään sekä omaa kuolemaani että muiden aivan sama, kuka tai mikä kuolee, sillä kauheinta on elämän päättyminen. ei kuolemakammoa pitäisi joutua selittelemään. lemmikkieläinten lopettamista perustellaan usein sillä, että eläin ei saisi kärsiä. suurin, lähes hysteerinen kammoni kohdistuu kuitenkin siihen hetkeen, jossa elämä vaihtuu kuolemaksi. moni myös yrittää selittää pelkoni koskevan tosiasiallisesti jotain muuta: vaikkapa ruumiillista kipua tai suurta tuntematonta. Kuoleman pelko on niin olennainen elävän olennon ominaisuus, että ei se oikeastaan järkisyitä tarvitsekaan. Kuolema on kauhistus. mutta minä pelkään hyvin puhtaasti elämän päättymisen hetkeä, kuolemaa. lopetuksessa elämisen viimeinen hetki on konkreettisesti havaittavissa. Poden kuolemafobiaa. Y ksi eniten kammoamistani tilanteista on lemmikkieläimen vieminen lopetettavaksi. minä luulen, että se valitsisi elämän. E anna Hämäläinen läinten elämänhaluun liittyy yksi tajuntaani kovertunut hetki. jalka oli kiinni enää ohuella jännekaistaleella. Pakkastalvena lintulaudalla pyöri paljon tiaisia. ruokintapaikka oli sen verran kaukana talosta, etten kovin hyvin erottanut yksittäisiä lintuja olohuoneen ikkunaan saakka
"Ei kannata olla huolissaan", kasvitieteilijä Henry Väre Helsingin yliopistosta sanoo. Kukinta ja pörinä jatkuivat ihan kuin talvea ei tulisikaan. entukka kukkii Simpeleellä. useita kukkivia niittyleinikkejä oulaisissa. punapeippi taas kuuluu yksivuotisiin kasveihin, jotka kukkivat aina niin kauan kuin lämpöä riittää. Marraskuu teKsti aLicE karLSSON / Kuvat MikkO pöLLäNEN r Lämmin syksy sai ihmiset hämmennyksiin. Kissankelloja ja pajunkissoja Karttulassa. aukeamamme kuvat ovat simpeleläisen luontokuvaajan Mikko Pölläsen tuoreita otoksia kotikulmiltaan. Näitä kukkakärpäsiä tulee usein suurin joukoin Suomeen syksyisin eteläisten vaellusten myötä. 44 Suomen luonto 110/2011. nyt ovat maailman kirjat sekaisin. puolukka kukki tänä syksynä siellä täällä, mutta sillä ei ole vaikutusta kevään kukintaan. Vai ovatko. Keltaisena lainehtivaa villiintynyttä rypsipeltoa mittaillessaan hänen silmäänsä sattui myös kukkivia punapeippejä. ahomansikka helsinkiläispihalla. Keltamatarat, apilat, voikukat, malvat, puna-ailakit ja ties mitkä muut kukat kukoistavat Kustavin isokarissa. Laji talvehtii kotelona ja aikuiset kuolevat pakkasten tultua. Siinä muutamia Suomen Luontoon tulleita viestejä tämän vuoden marraskuulta. "lämmin loppusyksy ja alkutalvi eivät kasveja haittaa. Hieman aiemmin hän oli kuvannut metsän reunassa puolukoita, joissa oli samaan aikaan kukkia, raakileita ja kypsiä marjoja. Yksilöt voivat kärsiä, mutta lajille se ei merkitse mitään." Hänen mukaansa eteläiset viljelykasvit kuten rypsi kukkivat meillä muutenkin myöhään ja yksivuotisten pienlaikkukirvari (Eupeodes corollae) rypsillä marraskuussa
"lajistossamme on kuitenkin jo valmiina monia eteläisiä kasveja kuten vaahtera, jalava, kiiltotuhkapensas ja tuomipihlaja, jotka lämpimän turvin laajentavat elinpiiriänsä." n yksivuotinen rypsi kukki komeasti myöhään syksyyn rautjärvellä. Mikko pöllänen löysi retkellään myös talvehtimaan asettuneen sitruunaperhosen. rikkakasvien strategiaan kuuluu tuottaa siemeniä niin kauan kuin mahdollista. Puolukan myöhäistä kukintaakaan hän ei pidä sensaationa. Lumipeite parantaisi sen mahdollisuuksia selvitä kevääseen. 110/2011 Suomen luonto 45. niillä on nyt mahdollisuus tehdä siementävä uusi sukupolvi ja jos näin lämpimiä syksyjä tulee toistuvasti, kasvilajikoostumuksemme muuttuu hitaasti mutta varmasti." täysin uusien luonnonkasvien leviäminen on hidas prosessi. jos syyskukinta olisi massiivista, se heikentäisi ensi vuoden kukintaa." Pitkästä ja lämpimästä syksystä on tietyille kasvilajeille hyötyä. "meillä on koko joukko vieraslajeja kuten jättitatar, jotka kukkivat hyvin myöhään, eivätkä yleensä siemennä. "nyt kukkiva verso ei ehkä kuki ensi keväänä, muttei se välttämättä edes kuole
tässäkö lapin ELiNa grUNdSTröM kittilän Suurikuusikon kaivos kuuluu kanadalaiselle agnicoEagle Minesille. 46 Suomen luonto 110/2011
lisäksi osa siitä on vuonna 1988 perustettua soidensuojelualuetta. lapin kolmas suuri kaivoshanke, Hannukaisen rautakaivos, sijaitsee naturaan kuuluvan vesistön, tornionmuonionjoen, valuma-alueella. FEm-konferenssin edetessä alkaa kuitenkin valjeta, ettei Sakatti ole poikkeus vaan sääntö. "aivan natura-alueen äärirajalla", Coppard tarkentaa. Samalla se luo uskoa siihen, että lapista ei vielä ole löydetty kaikkea. PeKKa aHo / laPin Kansa "Kyllä lapissa soita riittää", kaivosihmiset toteavat ja huitaisevat kättään. Coppard on Sakattinsa ansainnut. nikkeliä on suomalaisissa kaivoksissa tyypillisesti vain prosentin kymmenesosia. mutta täällä ei takerruta yksityiskohtiin. useimmat Suomessa vireillä olevat kaivoshankkeet perustuvat tunnettuihin malmiesiintymiin, mutta Sakatista ei tiedetty mitään ennen kuin jim Coppard alkoi tutkia sitä vuonjim coppard na 2003. lapin lupaavimmat kaivosesiintymät sijaitsevat natura-alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä. jälkimmäinen saattaa pitää paikkansakin, sillä kaivostoiminta on tällä hetkellä lähes ainoa teollisuudenala, johon ylipäänsä investoidaan. "Pitää vain tehdä joku vaihtokauppa." kaivokset vastaan Natura on kohtalon ivaa, että Sakatti, joka on Euroopan rikkain uusi nikkeliesiintymä, löytyy Viiankiaavalta, joka on lapin arvokkaimpia natura-alueita. myös lapin suurimmat vireillä olevat kaivoshankkeet, Sokli ja Kevitsa, rajautuvat natura-alueisiin. Hän on ahavoitunut mies, jolle puku päällä esiintyminen ei ole ihan luontevaa, housut ovat ryppyiset kuin haitarin palkeet. Pääuutiseksi ei nouse se, että Sakatti on maailmanluokan kaivoslöytö, vaan että se sijaitsee naturaalueella. tämä on jättipotti, josta kaikki malminetsijät uneksivat. Hän on etsinyt malmeja Suomessa ja muissa pohjoismaissa yli 20 vuotta ja liikuskelee konferensseissakin yleensä ruutupaidassa. lapissa on meneillään kaikkien aikojen kaivosbuumi, ja FEm on sen tärkein verkostoitumistilaisuus. keliä ei ole yhdessä esiintynyt Suomessa niin isona pitoisuutena. Kaiken lisäksi se on aivan uusi löytö. Kukaan levin huipulla sijaitsevassa kongressihotellissa ei tunnu aavistavan, että seuraavina viikkoina Suomessa keskustellaan kiihkeästi kaivosten ympäristövaikutuksista. Salissa heitellään huolettomasti väitteitä, joiden mukaan moderni kaivostoiminta on ympäristöystävällistä ja että se itse asiassa investoi ympäristötekniikkaan enemmän kuin mikään muu toimiala Suomessa. lapin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen eli Elykeskuksen ympäristölakimies Pirkko Posio kertoo, että myös malminetsintävaiheessa tehtävät valtaushakemukset kohdistuvat yhä enemmän natura-alueille. Natura 2000 Kaivospiirit Valtaukset Valtausvaraukset 0 50 km Kartta: Vesa PYnnöniemi, läHteet: tuKes, Ym "Tekninen ongelma" Coppardin lyhyen esityksen lomassa vilahtaa vain yksi pieni mutta: Sakatti sijaitsee Eu:n luonnonsuojeluverkostoon natura 2000:een kuuluvalla alueella, kuten kolmannes lapista. Coppard on aito ja rehellinen malminetsijä. ja heti sen jälkeen paljastuvat Sotkamossa sijaitsevan talvivaaran nikkelikaivoksen sulfaattipäästöt, jotka ovat saastuttaneet läheiset vesistöt. Coppard kertoo, että Sakatin malmilöytö on epätavallisen suuri niin suuri, ettei anglo american ole vielä pystynyt selvittämään sen koko laajuutta. täällä levillä naturaa pidetään vielä pienenä teknisenä ongelmana. Lemmenjoki IVALO Suurikuusikko Kevitsa KITTILÄ Sakatti SODANKYLÄ TornionjoenMuonionjoen vesistöalue Sokli Hannukainen KEMIJÄRVI ROVANIEMI Rompas Suhanko KUUSAMO KEMI 48 Suomen luonto 110/2011. Koko Eurooppa on syöksymässä talouskriisiin
"tämähän on uusi Petsamo!" kuului kokousväen arvio vyöhykkeestä. yhdistävä tekijä Erkki Vanhanen on vähän kirveellä veistetyn oloinen geologian tohtori, joka on tutkinut lapin kallioperää 30 vuotta. nuoria muuttaa takaisin lappiin ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Esimerkiksi Soklin lähellä kasvillisuus muuttuu kokonaan." luonnontieteellisen keskusmuseon tutkija Henry Väre vahvistaa, että tiettyjä malmeja sisältävä kallioperä suosii monipuolista ja erikoislaatuista kasvillisuutta. Se oli yli kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2009. Ely-keskuksen ympäristölakimies Pirkko Posio kuitenkin vakuuttaa, että natura-portin avaaminen on monen lukon takana. Tämä on se jättipotti, josta kaikki malminetsijät uneksivat. LÄHTEET: GTK, YMPÄRISTÖMINISTERIÖ jorma Luhta löysi viiankiaavalta keväällä 2010 merkin. "lapissa on usein juuri näin, että siellä missä on harvinaista mineralisaatiota, on myös harvinaisia lajeja. Hänen työnantajansa, kanadalainen mawson resources etsintäyhtiö, on saanut valtausoikeuden rovaniemen ja Ylitornion rajalla sijaitsevalle rompaksen alueelle. rompaksessa on monenlaisia harvinaisia kasveja, kuten kotimaisia orkideoita eli kämmeköitä. porasiko jim coppard tästä? 110/2011 Suomen luonto 49. Sen mukaan lapissa oli 526 natura-alueille kohdistuvaa valtaushakemusta, joiden pinta-ala oli 50 000 hehtaaria. Erkki Vanhanen arvelee, että ne viihtyvät alueella, koska siellä on liukoista kalkkia. Esimerkiksi neidonkenkä ja tikankontti ovat yleisiä. Sama kalliopohja luo suotuisan ympäristön kultalöydöille. "Esimerkiksi juuri monet harvinaiset kämmekät kuten verikämmekkä ja punakämmekkä kasvavat tyypillisesti samojen paikkojen tuntumassa, joissa on kaivoslöytöjä." Tuntureita ei enää valmisteta Kokouspäivän illalla vaiteliaat miehet astuvat gondolihissiin ja laskeutuvat rinnettä hotelleihinsa, keskelle sitä epäviihtyisää työmaata, jota kaikki pohjoisen Suomen hiihtokeskukset ovat lumettomaan aikaan. Hänen mukaansa syynä ei ole pelkästään maaperän kalkkipitoisuus vaan muutkin mineraalit, kuten niin sanotut ultraemäksiset syväkivet. Paineet kaivosten rakentamiseen luonnonsuojelualueille tulevat olemaan kovia. jorma luHta Hänen uusin tilastonsa on huhtikuulta 2011. "Koitelainen, Kekkosen kansallispuisto, Hammastunturi, Käsivarren erämaa-alue, Kittilä", Pirkko Posio selaa papereitaan ja luettelee natura-alueita, joihin kohdistuu malminetsintälupien hakemuksia. nopeasti lisääntyvää kaivostoimintaa pidetään pohjoisen Suomen ainoana valopilkkuna vuosikausiin. ja kyllä: Pirkko Posio vahvistaa, että Suomen uutena eldoradona pidetty Keski-lapin vihreäkivivyöhyke on suurelta osin natura-aluetta. Etelässä tämä ei niin hyvin näy, mutta pohjoisen kylmässä ilmassa se korostuu. Pomokairan kohdalla Sodankylässä niitä on useita
Kaivosalan lobbarit selittävät suomalaisten kaivosyhtiöiden puutetta sillä, että alan osaaminen ehti hävitä. alue on joissain tapauksissa mahdollista korvata toisella. outokumpu oli valtionyhtiönä saanut haltuunsa suomen rikkaimpia malmiesiintymiä. jaaKKo KilPiäinen / leuKu Outokummun keretin kaivos suljettiin 1989. natura-suojelun purkaminen on mahdollista vain yleisen edun kannalta erittäin pakottavasta syystä. suomessakin alettiin sulkea kaivoksia. 2000-luvun alussa suomesta hävisivät lähes kaikki kaivosalan työpaikat ja niiden mukana alan asiantuntemus. talvivaarassa se ei riittänyt. ELiNa grUNdSTröM 50 Suomen luonto 110/2011. talvivaaran oikeudet annettiin eurolla entiselle työntekijälle Pekka Perälle. malminetsintä hiipui. se päätti lopettaa kaivostoiminnan ja keskittyä teräkseen. Kaivosten suurin ympäristöriski ovat valumavesiin liittyvät salakavalat myrkkypäästöt. Se vaatii useita pitkällisiä selvityksiä, Eu-komission lausunnon ja valtioneuvoston päätöksen. Ympäristöviranomaiset joutuvat niiden torjunnassa paljolti luottamaan kaivosyhtiöiden omaan asiantuntemukseen. Pirkko Posion mukaan luontojärjestöillä on tärkeä rooli etenkin lapissa. geologian opettajat kehottivat opiskelijoita vaihtamaan alaa. samaan aikaan kaikki kuitenkin vakuuttavat, että ympäristövaikutusten valvonta on suomessa tiukkaa. nyt meillä on yhtäkkiä ulkomaisten yhtiöiden hallitsema kaivosbuumi, jota viranomaisten pitäisi pystyä valvomaan. "Ensin on oltava hanke, jonka vaikutukset arvioidaan", sanoo Posio. He tarvitsevat avukseen järjestöjä, joita ei voi samalla tavalla henkilöidä." n näkökulma KAiVOSALAnOSAAMinenHäViSi vOi OUTOkUMpU, minkä teit! 1980-luvulla ajateltiin, että kaivostoiminta on auringonlaskun ala, joka oli siirtymässä halpatuotantomaihin. Esimerkiksi Sakatin tapauksessa korvaavista alueista puhuminen on tässä vaiheessa ennenaikaista. se myi kaivoksensa ulkomaisille yhtiöille. "Kun kyseessä on isoja yhtiöitä ja pieniä kyliä, yksittäiset ihmiset eivät tohdi lähteä puolustamaan luontoarvoja
suomessa annetaan kaivoshankkeiden ajaa ympäristövalvonnan ohi, koska työllisyyden ja talouden kilpailukyvyn uskotaan vaativan kovimpia mahdollisia otteita. amperelaisen ravintolan lounaspöydässä ystävä kysyy, onko mikään yhteiskunta muka ikinä reagoinut kriisiin muuten kuin koventamalla arvojaan, löyhentämällä moraaliaan ja rankaisemalla vähäosaisiaan. Vahtikoira Paremmat enkelit Hanna Nikkanen A braham Lincoln toivoi 150 vuotta sitten maanmiestensä kuuntelevan "luontonsa parempia enkeleitä". silti lincoln toivoi vetoomuksensa ehtivän vielä vaikuttaa siihen, miten amerikkalaiset reagoisivat tulevaan sekasortoon. epävarma aika pakottaa valitsemaan niiden väliltä. ne arvoinemme syrjään. jossain kriisin alkuvaiheessa on oltava se viimeinen hetki, jolloin yhteiskunta voi vielä valita hy vien ja pahojen enkeleidensä väliltä. jos kovat ajat ovat joka tapaksessa edessämme ja on pakko luopua jostain, se kannattaa tehdä kaukonäköisesti, niin että kriisin jälkeinen maailma ei heti kompastuisi vanhoihin ongelmiin. sellaisessa maailmassa meillä ei ole varaa demokratian, ympäristönsuojelun ja tasaarvon kaltaiseen luksukseen. Puheen hetkellä kriisiä oli mahdoton pysäyttää tai sen lopullista laajuutta ennustaa. lincolnin idealistinen lausahdus sisältää ääneenlausumattoman synkkyyden: jos luontoomme kuuluvat "paremmat enkelit", kuuluu sinne myös niiden varjopuoli. marraskuun lopussa uutiset kertoivat, että maailman vauraimmat maat eivät aio sitoutua globaaliin ilmastosopimukseen ainakaan ennen vuotta 2016 huolimatta ilmastoasiantuntijoiden varoituksista, joiden mukaan aika sopimuksen laatimiselle kuluu muutamassa vuodessa loppuun. alistun hetkeksi väitteen tarjoamalle fatalismille. sen jälkeen valinta lyödään lukkoon. Hän lupaa palauttaa meille kriisin väistyttyä maailman, joka muistuttaa mahdollisimman paljon entistä. siellä kovat ajat ovat nimenomaan tuoneet nuo ylelliset ihanteet takaisin yhteiskunnan neuvottelupöytään. K jarKKo Virtanen jarKKo Virtanen riisillä on kaksi tulkintaa. toinen tulkinta sanoo, että vain paksuina vuosina meillä on varaa hyveisiin. islannissa, joka yrittää koota itseään uudelleen oman taloutensa romahduksen jäljiltä, eletään aivan erilaisissa kriisitunnelmissa. lincoln puhui Yhdysvaltain sisällissodan kynnyksellä. ajattelen islantia, jossa finanssikriisistä ei kaikkien odotuksien vastaisesti punottukaan tekosyytä lyhytnäköisyydelle, itsekkyydelle ja passivoitumiselle. n Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija. M vahtikoira T e tiedämme talouskriisin tummien pilvien ehtineen jo yllemme ja uumoilemme, että jotain pahempaa on vielä luvassa. Kriisin iskiessä meidän tavallisten ihmisten on siirryttävä pehmei-. silloin jätämme yhteiskunnan areenan diktaattorille tai teknokraatille, joka vakuuttaa olevansa tehokkaampi ja ankarampi kuin demokratia. lähidemokratiahankkeet asetetaan jäihin, kun kunnat valmistautuvat epäsuosittuihin leikkauksiin. ensimmäinen tulkinta sanoo, että kriisi on tilaisuus ottaa kiinni ihanteista ja paikata menneitä virheitä. samana iltana ajattelen lincolniin puheen "parempia enkeleitä". se oli vähän pateettisesti sanottu, mutta lause palaa mieleeni usein. toivon, ettei se hetki ehtinyt jo mennä. eurooppa-ministerimme puhuu talouden darwinismista, jossa vain vahvimmat selviävät, ja siksi hyvään luottoluokitukseen on tarrauduttava hinnalla millä hyvänsä
teKsti Ja Kuvat jOrMa LUhTa luontokuvaaja jorma Luhta kuuli marraskuussa tutulla suojelusuolla malminetsintäporien äänet. PaLUU Viiankiaav viiankiaavan kurkikanta on viime vuosikymmeninä moninkertaistunut. 52 Suomen luonto 110/2011
rimpipaikkojen kantavuutta ei voi tavalliseen tapaan tunnustella, joten jalka pääsee kastumaan. Matias Aleksanteri Castrén ja Elias Lönnrot kulkivat kielentutkimusmatkallaan 1842 yli Viiankiaavan. Edessäni sumun takana häämöttää metsäseinä. Ennen kumisaappaan keksimistä pohjoisen aapoja kammoksuttiin. tiedän sen olevan Petäjäsaari, valtava metsämaa yhtenäisen Viiankiaavan keskellä. Vielä muutaman rusahdusaskeleen jälkeen rämpiminen vaihtuu reippaaksi menoksi kangaspolulla. Kesällä 1976 valokuvasin monta viikkoa Viiankiaavan suolintuja. Pakkasen kiristyminen kohmettaisi neljätoistakilometriselle aavalle lentokelin. K ävelen suolla, jonka routapinta rusahtaa rikki joka askeleen alla. Petäjäsaaren sisältäkin löytyy eteläsuomalaisen soidensuojelualueen kokoisia pikkurimmiköitä. Haluan leiriytyä vanhalle teltansijalleni. löydän paikan Petäjäsaaren kummulta, mutta nyt siinä törröttää yksi monista vesilinnustajien alkusyksyn leiripaikoista. Se voi keleistä riippuen olla helppoa tai vaivalloista. He onnistuivat pestaamaan oppaan, joka lupautui vaikka kuolemaan heidän kanssaan. Epätoivon iskiessä opas kertoi vaeltaneensa saman matkan "sekä päivän valossa että yön LöYTöRETKELLä SUoMESSA alle 110/2011 Suomen luonto 53. mikäpä siinä, saan louteelleni valmiit salot ja kivetyn nuotiosijan pienelle iltanuotiolle. MarraSkUiNEN iLTa pimenee jo neljän aikoihin. ripustan märkiä sukkia kuivumaan ja mietin suolla kulkemista
telkkiä ja uiveloita puolestaan pöntötettiin munien vuoksi. Mustaviklo on pohjoisen erikoisuus ja yksi aapasuon omimmista linnuista. 54 Suomen luonto 110/2011. Lupia malminetsintään havitellaan lähes koko suolle. Yli sata vuotta sitten Elias lönnrot rämpi Viiankiaavan halki. pimeässä, sekä selvin päin että humalassa". tuomo itkonen) Vaikka linné ja lönnrotkin muistetaan kasvitieteen suurmiehinä, he eivät osanneet arvioida suokasveja kulkukelpoisuuden näkökulmasta. muutaman peninkulman päässä louejoella tulvaheinää niitettiin vielä 1970-luvulla, olin itsekin heinätöissä. Sata vuotta aiemmin itse Carl von Linné kuvaili aapasoiden kärsimyksiä: "Kenkämme olivat täynnä kylmää vettä, sillä kirsi oli monin paikoin vielä pohjalla. muutamat varpulajit ja raate ovat aina merkki kantavasta jalansijasta. opas raskaine taakkoineen asteli näpsäkästi yli rimpien, vaikka herraseurue vajosi syvälle ruoppaan. tietyt rahkasammalet ja suovillat puolestaan varoittavat: älä astu tähän! jokainen suokulkija oppii ne kuin kaupunkilainen suojatiet ja jalkakäytävät. Jos minun olisi pitänyt tämä kestää jonkin kuolemansynnin vuoksi, rangaistus olisi ollut liian julma...Ikinä ei pappi voi kuvata helvettiä, joka olisi tätä pahempi." (suom. Hyvän palkkion vuoksi oppaat hyödynsivät herrasväen suokammoa, sillä syrjäperien väelle aavat olivat tuttuja. lentoKuVa Hannu Vallas viiankiaapa on Euroopan suurimpia aapasoita. Kymmenet heinäladot värittivät Viiankiaavan maisemaa 1950-luvulle. Suosaarien ja isojen rimmiköiden kulmilta löytyivät parhaat hillapaikat
Metsot hakovat tänä talvena runsaina. 110/2011 Suomen luonto 55
petäjäsaaren sisällä piilee Etelä-Suomen soidensuojelualueiden kokoisia rimmiköitä. Lumien sulaessa viiankiaavasta tulee Oraniemen paliskunnan neljänsadan poron laidun. 56 Suomen luonto 110/2011
Hän omisti isot alat vanhoja niittymaita. Viiankiaapa on nykyäänkin neljänsadan oraniemen poron kesälaidun, jossa poromiehet tarpovat vasanmerkinnän alla. "Kun olin pikkulapsi, Viiankiaapaa sanottiin mummon suoksi. linturiistan pyynti jatkuu suosittuna harrastuksena. Sellaista ei voi korvata millään mammonalla. aavalla kulki 1970-luvulta asti kasvien ja lintujen tutkijoita. ONkO NaTUra ikuinen. Kun ilta pimenee ja tyyntyy, korvissa soi tauoton hento sirinä. "jos kaikki työpaikat ja koko elämä ovat kaivosten varassa, metallinhintojen heilahtelu ja muut Suomesta riippumattomat tekijät vievät yhtä epävarmaan tulevaisuuteen kuin nyt täysin paperiteollisuuden varassa elävillä paikkakunnilla." 110/2011 Suomen luonto 57. kErSiLöSSä Viiankiaavan laidalla asuva lukiolaistyttö Riikka Karppinen on päättänyt seljättää suuryhtiön kaivoshankkeen. ne myytiin hyvin halvalla soidensuojelualueeksi, koska kaikki halusimme luonnon säilyvän. Enkä keksi keinoa niiden kiikuttamiseksi Sodankylään. ajatuksissa yritän auttaa kunnanjohtoa: Vetelistä tai laihialta löytyisi Viiankiaavan kokoinen suojätti, mutta ne ovat keidas- soita eivätkä aapoja. Kolmen kilometrin päässä Kitisen rantamilla anglo american -kaivosyhtiö poraa maahan syviä näytteenottoreikiä yötä päivää arjet ja pyhät. Englanninpoikien kaivosfirman tuodessa poransa ja paalunsa riikka matkasi välittämään paikallisen väen tuntoja ympäristöhallinnolle. Ennen pitkää olen retkipatjallani makuupussissa ja painan pään ja korvan maata vasten. jos valtio kauppaa samat maat kansainväliselle kaivosfirmalle, se koetaan petokseksi." riikka Karppisen mukaan Viiankiaavan ympärillä asuvat tuntevat menneiltä polvilta periytyneitä siteitä suureen suoaukeaan. nukun aarteen päällä, sillä vähintäänkin Petäjäsaaresta Kitiselle ulottuvaa kupari- ja nikkelimalmiota kuvaillaan uudeksi Petsamoksi ja outokummuksi. Se kasvattaa äänen tärinäksi ja jyrinäksi. Sodankylän kunnassa on ehdotettu Viiankiaavan suojelun purkamista ja korvaamista vastaavalla suolla. arkipropagandan mukaan lapin asukkaat eivät halua hyysätä turisteja vaan tahtovat kunnon töihin hullujussin ohjaimissa. Komea aukea liitettiin jo ensimmäisiin soidensuojelusuunnitelmiin ja lopuksi eurooppalaiseen natura-verkostoon. Hänen mielestään Pahtavaarassa ja Kevitsassa on aivan kylliksi kaivoksia yhteen kuntaan
näen hiiripöllön ja karkotan kaksi koppeloa siivilleen. latvuksessa näkyy valkoista linnunulostetta ja ylin vaakaoksa on kulunut haukanvarpaitten otteessa. linturengastajan piti uida pesälle. malmipora puolestaan vaimenee etäämmälle, kun korvani pysyvät kauempana maasta. aamupuuhien aikana kuulen kuukkelin, kanahaukan, käpytikan, hömötinttien ja teerikukon ääniä. isot lumihiutaleet leijailevat syksynruskeaan saraikkoon ja täplittävät rimmen tummaa jäätä. Yhtä paljon kuin hanhet olivat vähentyneet, kurkikanta oli runsastunut. nykylinnuston kannalta kiintoisinta oli metsähanhien ja suokukkojen runsaus. Kiertelen Petäjäsaaren laitamia. Vähän korkeampi katselukulma paljastaa aavan rakenteen jänteineen ja rimpineen. Viivyttelen pitkään haukkamaisessa tähystyspaikassani, mutta lintuhavainnot rajoittuvat ylilentävään korppiin. n keltavästäräkki kaiuttaa säkeensä aapasuon näreeltä. 58 Suomen luonto 110/2011. on monelle koti metsä Lahjoita elämän monimuotoisuuden suojeluun! Luonnon perintösäätiö ostaa lahjoitusvaroin arvokkaita luonnon alueita ja rauhoittaa ne pysyvästi. Lahjoitustili FI78 5494 0950 0224 93 Tiedustelut: 040586 3950 info@luonnonperintosaatio.fi www.luonnonperintosaatio.fi Keräyslupa: Poliisihallitus Arpajaishallinto 2020/2011/2903 myönnetty 30.8.2011 Malmipora vaimenee etäämmälle. jo munineiden pesimäparien lisäksi aavalla asusti kolmisenkymmentä joutilaskurkea. Keväällä 2010 ampaisin aivan viimeisellä tai vähän viimeistä myöhäisemmällä hiihtokelillä parin päivän pikareissun Viiankiaavan päästä päähän. Kuulen kuukkelin, kanahaukan ja hömötinttien ääniä. MarraSkUUN päivä valkenee puoli yhdeksältä. Sakattilammessa ui lapasotkia ja mustalintuja. Pohjoisilla pesimäalueillaan kurjet hyötyvät keväitten aikaistumisesta. isoa avorimmikköä patoavalla kaarrolla kapuan sopivan maisemamännyn latvaan. Kesällä 1976 silloin harvinainen muuttohaukka pesi pienellä jänteenpalasella keskellä eteläisempää rimmikköä
ielen vä n m h j a hy la j ou lu Si vuo ko ko 52 va i n hjaksi (etuS i j o pa 4 la + tilaaja ntoja ole Outoja tukirja a -luontos 5 ) arhaan amalla p hjaksi Tila den la uontoleh utat l si a tai itselle ntoa. luo samalla lahjakSi kymmenen vuodenaikaa Suomen luonnoSSa! Vuoden laatuleHti 2011 sa uk o n ku Va : ja r ip el to m äk i Tilaukset: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus (09) 2280 8210 (ark 915) tilaajapalvelu@sll.fi, tarjoustunnus: sl_suomen luonto nettisivuiltamme voit myös tulostaa lahjakortin lahjan saajalle! 110/2011 Suomen luonto 59
kasvi on altis lukuisille sairauksille ja tuhohyönteisille ja kestää huonosti kuivuutta. Puuvillan ja veden 60 Suomen luonto 110/2011 varassa. puuvillan viljely perinteiseen tapaan kuormittaa ympäristöä monin tavoin
MATKALLA MAAILMALLA TADzHIKISTAn Kartta: wiKimedia Commons teKsti riiTTa SaariNEN / Kuvat pETTEri kOkkONEN keski-aasian Tadzhikistanilla on valtavat vesivarat. vettä tarvitaan etenkin puuvillan kasvattamiseen ja sähkön tuottamiseen. jokien sääntelystä on kiistoja myös rajanaapureiden kesken. 110/2011 Suomen luonto 61. vesi ei silti aina riitä
Pellolla ahkeroiva naisporukka on osa 48 jäsenen Saodat Sarkor -osuuskuntaa, jollaisia kutsutaan tadzhikista- vaksh-joen varrella Nurekissa sijaitsee maailman korkein, 300-metrinen pato voimalaitoksineen. 62 Suomen luonto 110/2011. "Puuvillan osuus on tuloistamme tällä hetkellä 40 prosenttia, mutta olemme siirtymässä luomupuuvillan viljelyyn. nissa nimellä dekhan farm, talonpojan farmi. Yhteistilat ovat perua neuvostoajalta kolhooseineen. Osuuskunta alkaa kasvattaa luomupuuvillaa menen puun varjoon juttelemaan osuuskunnan puheenjohtajan Saodat Akhmadjonovan kanssa. "odotamme, että saamme luomupuuvillasta sertifioinnin jälkeen kaksinkertaisen hinnan, minkä lisäksi tuotantokustannukset putoavat murto-osaan, kun käytämme luonnonmukaisia, itse tehtyjä lannoitteita ja biologisia torjuntakeinoja tuholaisia vastaan." akhmadjonova on saanut oppia YK:n kehitysjärjestön undP:n Khujandin toimiston aid for trade -ohjelman kautta. Puuvillan poimiminen on kovaa työtä, joka jatkuu syyskuun alusta marraskuun puoliväliin. Sen pitäisi olla tuottavampaa kuin tavanomaisen puuvillan kasvattaminen", hän kertoo. Pensasmaisella kasvilla on yhtä ai- kaa kehittymässä kukannuppuja, jotka aukeavat kermanvärisinä, keltaisina ja vaaleanpunaisina, sekä tiukkoja vihreitä kotapalloja, jotka avautuvat kypsyessään, jolloin valkoinen puuvillakuitu tulee näkyville. Suomen ulkoministeriön tukema ohjel- Saodat akhmadjonovan osuuskunta on siirtymässä luomupuuvillan viljelyyn. päivä ON hiOSTUTTavaN kuuma, kun ajamme puuvillapeltojen ohi ja pysähdymme tien laitaan Kistakuzissa lähellä Kirgisian rajaa. Pellolla työskentelee toistakymmentä naista
luomupuuvillan osuus maailman puuvillantuotannosta on vain yhden prosentin luokkaa, vaikka sen kysyntä ja tuotanto ovat kasvaneet viime vuosina. En uskalla edes ajatella, minkälaista täällä on ajaa talven liukkailla keleillä, kun raskaat ajoneuvot ohittavat täpärästi mutkissa, joissa ei juuri näe vastaantulijaa. Serpentiinimäisenä mutkitteleva tie nousee yhä ylemmäksi paljaan ruskeita vuorenrinteitä. Sekavat olot ja pakolaisvirrat pahensivat metsien hävitystä ja eroosiota. tiukoissa kaarteissa tuntuu vatsanpohjassa, kun kat- soo alas tyhjyyteen. Entisen Neuvostoliiton köyhin osa, jonka väestöstä 80 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Suurin osa ihmisistä asuu hedelmällisissä jokilaaksoissa. Itsenäistyi 1991, mitä seurasi sisällissota 19921997. tadzhikistanissa ei ole vielä ryhdytty viljelemään muuntogeenistä puuvillaa, jonka osuus on nykyään noin puolet maailman puuvillan tuotannosta. Maasta saa alkunsa yli 40 prosenttia Keski-Aasian vedestä. Kylien läheisyydessä näkee liekaan laitettuja aaseja ja karjaa laiduntamassa. tadzHiKistan · · vaikka Tadzhikistanilla on suuret vesivarat, veden hankkiminen on välillä työn takana. · · ma on auttanut pohjoisen Sughdin alueen maatalousyrittäjiä antamalla koulutusta, neuvontaa ja lainoja. Noin miljoona ihmistä muutti maasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tadzhikistanissa alkoi pitkä sisällissota, joka päättyi 1997 rauhansopimukseen. Suurin osa maa-alasta on vaikeakulkuista vuoristoa, joka ei sovi maanviljelykseen. Vettä löytyy vuorilta, mistä joet saavat alkunsa. maanjäristykset, tulvat, mutavyöryt ja lumivyöryt ovat arkipäivää. · · · Keski-Aasian pienin maa, jossa 7,5 miljoonaa asukasta. Rajanaapureina etelässä Afganistan, idässä Kiina, pohjoisessa Kirgisia ja lännessä Uzbekistan. "Puuvilla on tadzhikistanille niin tärkeä tuote, että meillä ei yksinkertaisesti ole varaa kokeiluihin", toteaa aid for trade -ohjelmaa koordinoiva Parvis Akramov. Luonnonkatastrofit ovat arkipäivää Puuvilla tarvitsee runsaasti vettä ja usein kastelua tuottaakseen hyvän sadon. Kolmasosaa laaksojen maista viljellään, mutta niistäkin suurin osa on laitumina. olemme lähteneet matkaan maastoautolla pääkaupungista dushanbesta. Vuoristo-Badakshanin autonominen alue, joka käsittää 40 prosenttia maan pinta-alasta, on suuren osan vuotta lähes erityksissä muusta maasta. Uzbekistan Khujand Kirgisia Kiina dushanbe nurek Tadzhikistan Afganistan Pakistan 0 100 km 110/2011 Suomen luonto 63. tien poskessa, tasaisemmilla paikoilla, kaupataan kulkijoille omenia, vesimeloneja ja muita hedelmiä. tadzhikistanin pinta-alasta 93 prosenttia on vuoristoa, josta puolet nousee yli 3000 metrin korkeuteen. maa on erittäin altis erilaisille luonnonkatastrofeille
Kaupungin keskustassa muistuttaa neuvostoajasta vielä Leninin patsas, mutta voimalaitoksen luona olevaan suureen mainostauluun on kuvattu tadzhikistania vuodesta 1992 hallinnut presidentti Emomali Rahmon. nykyään joen varrella toimii viisi voimalaa ja lisää on suunnitteilla. Voimalaitoksen vieressä vuoren seinämästä syöksyy ulos valtavalla paineella korkea, kuohuva vesisuihku, joka muuttuu pisarapilveksi. tie kulkee pitkien, kosteiden tunneleiden läpi ennen kuin saavumme padon yllä kulkevalle sillalle. Nurekin voimala pystyy tuottamaan sähköä suurimmillaan 3000 megawatin teholla, mikä vastaa kolmea keskikokoista ydinvoimalaa. meitä odottaa vene patojärven rannalla ja käymme nauttimassa kala-aterian kelluvalla lautalla. nurekin padon rakentaminen alkoi 1961, ja työ saatiin päätökseen 1980. muutaman kilometrin levyisellä patoaltaalla on pituutta yli 70 kilometriä. Veden väri vaihtelee eri aikoina syvänturkoosista vaaleansiniseen. tämä on erityisen totta vuoristoisessa tadzhikistanissa, jonka laaksoissa kulkee monta varsinaista elämän virtaa. lämmin vesi houkuttelee uimaan. Patotyömaalla tehtiin työtä yötä päivää satojen kuorma-autojen ja traktoreiden voimin. tekojärven pinta on korkeimmillaan loppukeväästä, kun lumet sula- 64 Suomen luonto 110/2011. Pysähdymme ja katsomme alas laaksoon voimalaitokselle ja vastapuolella syvänsiniselle patojärvelle. . Voimalan luona olevaan suureen mainostauluun on kuvattu presidentti Emomali Rahmon. Nurekin voimalaitoksen valvomo. vaksh-joen varrella maailman korkein pato dushanbesta on 70 kilometriä vuorten ympäröimään nurekin kaupunkiin, jossa Vaksh-joen varrella kohoaa maailman korkein, 300-metrinen pato voimaloineen. lähdemme ajamaan tarkastuspisteen kautta nurekin padon harjalle. työmiehille, insinööreille ja näiden perheille rakennettiin oma kaupunki voimalaitosalueen viereen. Suurimpia jokia ovat etelän amudarja, johon myös Vaksh-joki laskee, ja pohjoisen Syrdarja. toisen tunnelin suun päällä lukee suurin kirjaimin: Vesi on elämä. Vaksh tarkoittaa tadzhikin kielellä vapaata ja kesyttämätöntä
Sähköä voidaan jauhaa silloin paljon. Selvitys on tilattu suomalaiselta Pöyryltä ja sen pitäisi valmistua helmikuussa 2012. tadzhikistanin tavoitteena olisi se, että rogunin tuottamaa sähköä voitaisiin myydä ja siirtää myös afganistaniin ja Pakistaniin. Se, kuinka asiat etenevät, riippuu hyvin paljon maailmanpankin viime vuonna tilaamasta ympäristöselvityksestä ja sen suosituksista. Hankkeesta on kuitenkin muodostunut vakava kiista tadzhikistanin ja uzbekistanin välille. naapurimaa pelkää uuden voimalan vähentävän joen virtausta, mikä johtaisi siihen, että sen puuvillaviljelyksille ei riittäisi vettä tarpeeksi. Voimalaitoksen teho olisi 3600 megawattia. n Kirjoittaja kävi Tadshikistanissa syyskuussa. padon jälkeen vesi virtaa jälleen vaksh-jokena. 110/2011 Suomen luonto 65. Kylmyyteen kuoli satoja ihmisiä. pöyry selvittää suurpadon ympäristövaikutuksia tadzhikistan voisi olla energiavaroiltaan täysin omavarainen. Nurekin lähellä sijaitsevaan Navden kylään rakennettiin vesikanava vesipisteineen Suomen punaisen ristin tuella. vat vuorilta. nyt tilanne on toinen. toteutuessaan Vaksh-joen varteen valmistuva 330-metrinen pato olisi maailman korkein. Edelle menevät Kiina, Venäjä, Yhdysvallat, Brasilia, Kongon demokraattinen tasavalta, intia ja Kanada. neuvostoaikana sillä ei ollut merkitystä, koska tadzhikistan saattoi saada edullista sähköä nykyisiltä naapureiltaan. Sillä on potentiaalista vesivoimaa kahdeksanneksi eniten maailmassa. maan itsenäistyminen ja sisällissota keskeyttivät kuitenkin työt. Kylminä talvina tuotanto vaikeutuu, kun allas tyhjenee vedestä, vaikka sähkön kulutus olisi suurimmillaan. Äärimmäisen kylminä talvina 2008 ja 2009 sähkönjakelu loppui koko maassa pitkiksi ajoiksi tai sähköä jaettiin hyvin rajoitetusti. Energiapulan helpottamiseksi tadzhikistan haluaisi saattaa loppuun kiistanalaisen rogunin padon rakentamisen, joka aloitettiin jo neuvostoaikana 1976
ihmisten ylimielisyys muita lajeja kohtaan ärsyttää vuosien varrella yhä enemmän. Elina Mustonen 50, musiikin tohtori, Helsinki Cembalisti Mustonen on kysytty solisti ja kamarimuusikko niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hän on toiminut opettajana Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1983 lähtien. "Musiikki puhuu luonnon kieltä." Cembalisti Elina Mustonen on konsertoinut niin saimaannorpan kuin lintujenkin puolesta. 66 Suomen luonto 110/2011. jos on herkkä tällaisille asioille, niin on luonnollista, että on myös herkkä kokemaan luontoa. olen aina ollut myös hyvin eläinrakas. luonto kuuluu musiikin äänimaailmassa, se innoittaa säveltäjiä ja muusikkoja. oma reviiri osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen, hyvinvointiin ja kulttuuriin. Kasvokkain tekSti LiiSa hULkkO kuva TOMi SETäLä toimittanut jOhaNNa MEhTOLa "OLEN aiNa kOkENUT, että musiikilla ja luonnolla on vahva yhteys. Se voi olla värähtelyä, tunteita, mitä äänet saavat aikaiseksi. minulle suomalainen metsä on tärkeä. antiikin aikoina musiikkia pidettiin luonnontieteenä, lähellä matematiikkaa ja tähtitieteitä. joka kerta kun pääsen metsään, hiljaisuus, puhdas ilma, luonnon tuoksut ja äänet tuntuvat järjettömän hyviltä. Kuten planeettojen liikkeet, myös länsimaisen musiikin intervallit ja säveljärjestelmät perustuvat luonnollisiin lukusuhteisiin. jotta työtä muusikkona voi tehdä, täytyy musiikin koskettaa. Puhuttiin sfäärien harmoniasta: Voi ajatella, että planeettojen liikkeistä syntyy eräänlaista musiikkia, jota emme voi kuulla
Sellaiset ympäristöt ovat nyky1. ihra ta, mitä ei tiedetä. tapaikkoja olla useassa eri paikassa ja ruokatarjonta mah- tarkkaile lintuja tunnin ajan pihalla tai puistossa. Kuu- tää erilaista katseltavaa, esimerkiksi muuttavia luisimmat esimerkit ovat viherpeippo ja sinitiainen, joiden järripeippoparvia. "tavallisissakin linnuissa on paljon sellais4. ikkunat voivat olla linnuille kohta"mitä aikaisemmin ruokinnan aloittaa, sitä enemmän saa lokkaita, joten automaatteja ei pidä laittaa ikkunan viereen." lintuja pihalleen", sanoo vt. talipallot ilmestyneet ruokinnoille. hömötiainen 4. varpunen tomi muuKKonen / lintuKuVa 68 Suomen luonto 110/2011. että linnut löytävät ne. Suomessa talviruokintaa harrastaa noin 500 000 kotitaruokintapaikka on syytä pitää siistinä ja ruokintaa jatloutta. jos haluaa mahdollisimman laajan lajikirjon omalle pihalleen, pitää ruokin- MUiSTa pihaBONgaUS 28.29.1. Siksi kaikki havainnot ovat "talviruokinta on paras avain lintujen tark5. Keltasirkuille kelpaa vain kaura ja niille voi pystyttää pihaan vanlä, joten liian myöhään tarjottu ruoka voi jäädä syömättä. Kesäruokintaakin maailmalla näkee, muun muassa kaa, kunnes pakkaset loppuvat. ilmoita havaintosi www.pihabongaus.fi. ne kelpaavat niin tiaisille, peippolinnuille ti kovien pakkasjaksojen aikana." kuin pikkuvarpusille", lehtiniemi luettelee. lintuvieras "Kaura ei ole enää pitkään aikaan ollut esimerkiksi talitiaisten suosiossa. Siihen ei kuitenkaan meillä kannusteta. "Kovilla pakkasilla linnut pysyttelevät varman ruuan ää- han kunnon lyhteen. jos tarjolla on on ollut keltasirkun proteiini- ja energiapitoisempaa ruokaa kuja mäntysirkun risteymä, ten maapähkinämurskaa, niin kyllä se keljonka hän näki 1994. " jOhaNNa MEhTOLa maamme 250 pesivästä lajista noin 70 jää talvehtimaan ja ovat potentiaalisia talviruokailijoita. punatulkku puolisten ruoka-apajien äärelle." TarjONTakiN on muuttunut. kaura tärkeitä. pähkinämurska talipalloja ja pähkinää, pyrstötiaisetkin ovat ra.fi). Siinä käy noin 1020 lajia, jotka on voi joskus olla harvinainen." helppo oppia tunnistamaan. käpytikka 10. "ruokinta on vaikuttanut valtavasti linnustoomme. Erikoisin neet ruokapaikat. harakka 7. keltasirkku 8. Ennen linnuille annettiin pääasiassa kauraa ja auringonkukkaa. "Hyvällä tuurilla pihassaan voi nähdä harmaapäätikan, joka on runsastunut, osittain ruokinnan ansiosta." talitiaisten, sinitiaisten ja keltasirkkujen lisäksi valmiiseen pöytään on lennähtänyt uusia tuttavuuksia kuten tiklejä ja pyrstötiaisia. talitiainen ään vähissä, joten linnut hakeutuvat moni2. 3. toiminnanjohtaja Teemu Lehtiniemi Birdlifestä. dollisimman monipuolista. 3. TalViruokiEn paa paremmin", lehtiniemi sanoo. sinitiainen 6. oma reviiri taLViRUoKinta rUOkaa noKanKoputtaJille kUN ENSiMMäiSET pakkaset kovettavat maan, on lin"ruokinta-automaatit on hyvä sijoittaa melko lähekkäin, tujen talviruokinnan aika. rellä eivätkä lähde etsimään uusia ruokintapaikkoja. "tikli oli aiemmin rikkaruohoisten joutolinTulauTojEn 10 kärjEssä maiden laji. Havainnot niin erikoisista risteymistä kuin 5 kärjEssä Pyrstötiaisille eivät kelvanneet kaura ja autavallisista tinteistä ovat arvokkaita ja niitä 1. viherpeippo 5. "ruokinnan loppuvaiheessa voi pihalle lennähEnglannissa. Sik"Paras yleisruoka ovat auringonkukansiemenet, kuorisi onkin tärkeää jatkaa tarjoilua koko talven ja erityises- neen tai ilman. urpiainen 9. Se tuo mukavan lisänsä tähän harrastukseen." lehtiniemellä itsellään on 30 vuokannat ovat moninkertaistuneet ja levinneet pohjoiseen." myös tikat ovat löytäden kokemus talviruokinnasta. joku tällä hetkellä tavallinen lintu kailuun. auringonkukansiemenet ringonkukka, mutta nyt kun tarjolla on myös kerätään tiira-lintutietopalveluun (www.tii2. ruokinnan voi aloittaa vaikka keskel- TaLi ja ihra houkuttavat tikkoja, pikkuvarpuset pitälä talvea, mutta linnut tekevät ruokakartoituksia jo syksyl- vät talipalloista ja talitiaiset pähkinämurskasta
TalViruokkijan MuisTilisTa · aloita ruokinta ensimmäisistä pakkasista · käytä ruokinta-automaatteja · poista ruuista muovinen suojaverkko · tarjoa ruokaa monipuolisesti · perusta ruokintapaikka etäälle ikkunoista · pidä paikat siisteinä · lopeta ruokinta pakkasten loputtua · ota ilo irti lintujen tarkkailusta Töyhtötiainen on ruokinnan vakioasiakas. 110/2011 Suomen luonto 69
lindgrenin Kiehuu! toteuttaa 2009 perustetun Puhtaiden makujen puolesta -yhdistyksen (www. Vielä 50 vuotta sitten lähes koko maataloustuotantomme oli luonnonmukaista. "jos pää irtoaisi, niin silloin kai kuolisi", filosofoi 2-vuotias keikkuessaan äidin hartioilla. aLicE karLSSON eKoLogista gastRonoMiaa lihateollisuus piilottelee jotain sellaista, mihin törmäsin nurmossa: "tämä laite keksittiin keskitysleirillä natsi-saksassa, mutta älä kirjoita siitä." jOUNi TikkaNEN MaapaLLON kUULUMiSET Ihminen ja ympäristö (gaudeamus 2011) on varsin kattava tietoteos, joka koostuu yli 90 kirjoittajan teksteistä. toon. maitohorsman nuoret versot tarjotaan parsan tapaan ja kuusenkerkkäsiirappi antaa metsän makua jälkiruokaan. myös villin luonnon antimet kiinnostavat, kun uusi gastronomia etsii aitoja makuja, joilla keittiömestarit haluavat höystää luomuksia. Kun sitten haastattelin lihantuotannosta kirjailija Antti nyléniä, hän hämmästyi: "talleta kaikki se mitä näit ja kuulit. Sami Repo on valokuvannut kirjan maukkaat kuvat. suoraan tuottajalta kuluttajalle toimitettu luomuviljelty lähiruoka on muuttunut ylellisyydeksi ja korkean laadun takeeksi. Kirjan muut toimittajat ovat Jari niemelä, Eeva Furman, Eeva-Liisa Hallanaro ja Sanna Sorvari. jOhaNNa MEhTOLa pUhETTa LUkiTTUjEN OviEN Takaa Vuonna 2008 kävin nurmossa atrian teurastamolla. saaressa on kauppa, majakka ja hotelli. samalla se on maatiaislajikkeiden ja -rotujen kasvattajien, luomuviljelijöiden ja gourmet-ruokaihmisten yhteisö, jossa on helppo verkottua. maatiaisperunat kuten Kainuun musta ja lemin punanen ovat herkkuina hienojen ravintoloiden ruokalistoilla, samoin luomuviljelty ohra ja kyytön maidosta valmistetut juustot. ruoka on aina kansainvälistä, ja perinteiset maut ovat löytyneet uudelleen Britanniasta, ranskasta, italiasta ja japanista, mistä nuoret kokit ovat hakeneet vaikutteitaan. ehkä MiTä Mäyrä SaNOO. Christer Lindgrenin kokoama Kiehuu! Uusi suomalainen keittiö (otava 2010) on muhkea kirja, joka toimii erinomaisena keskustelun avaajana hyvästä ruoasta. teoksen aihekirjo onkin laaja: valosaasteesta trooppisiin soihin ja aavikoitumisesta kansalaistoimintaan. niiden kolmen vuoden aikana, jotka Foer tutki tehotuotantoa, hän hämmästeli lukittuja ovia. ehkä metsän makuja suoraan luonnosta ja perinteisen maanviljelyn luonnonmukaista satoa. Yli 400-sivuinen kirja on kuin hakuteos, josta voi napata sen tiedon, mitä tarvitsee. utön luonto ja etenkin linnut sekä kylä ja sen väki tulevat tutuiksi samoin kuin lapsiperheen arki retkineen. oma reviiri LUKUnURKKa kirjat LUONNON LUMOa UTöSSä lintumies ja toimittaja Juha Laaksonen muuttaa perheineen länsi-turunmaan utön saarelle syksyksi ja kevääksi. laaksoset asuvat rivitalossa, vanhin lapsista käy paikallista koulua ja perhe hyväksytään nopeasti joukkoon. lindgren on vankkumaton lähiruoan sekä maatiaislajikkeiden ja -rotujen kannattaja. Kirja on jaoteltu kolmeen vuodenaikaan, jotka välittyvät komein kuvin niin elävästi, että niihin voi lähes astua sisään. suolana ovat sinne tänne ripotellut lasten tokaisut. Hän on kirjoittanut kirjaan luvut ekosysteemeistä, hylkeistä sekä saimaannorpasta. Hyvin harva toimittaja on päässyt sinne." amerikkalainen Jonathan Safran Foer ei ole päässyt yhtä isoon teurastamoon, mutta teho tuotantotiloilla hän on käynyt ja perehtynyt lihantuotantoa koskevaan tutkimukseen. Pellot lannoitettiin eloperäisesti karjanlannalla ja navetoissa märehti maatiaiskarja. eurooppalaisia lajeja kirjassa on mukana 22, muun muassa kotisirkka, halli, mäyrä ja susi. Väliin mahtuu myös muutaman päivän pituinen sydäntalvinen vierailu. se on tuhti, tarinallinen esitys. tammi julkaisi samalla periaatteella toimivan suositun Linnut äänessä -kirjan 2010. jOhaNNa MEhTOLa MiLLaiNEN voisi olla 2010-luvun ekologinen keittiö. kiehuu.fi) arvoja. Foer on kirjoittanut kirjan Eläinten syömisestä (atena 2011). lajiesittelysivulla on kuvien ja tekstin lisäksi numerokoodi, jonka kirjan sivulla olevasta äänipaneelista hakemalla saa lajin ääntelyn kuuluville. Pääosassa ovat ihmisen ja ympäristön vuorovaikutus. Iiris Kalliola) Maailman eläimet äänessä -kirjan (tammi 2011) sivuilla voi tehdä matkan eri puolilla maapalloa asuvien, sadan eläimen äänimaailmaan. Jan Pedersenin (suom. Heidän luovat näkemyksensä realisoituvat kirjan runsaissa ateriakokonaisuuksissa. Viime vuosina negaStronomia kin on otettu uudelleen etSii aitoja pienimuotoiseen tuotanmakuja. Hyvän ruokakirjan tapaan Kiehuu! innostaa kokeilemaan omia sovellutuksia ruoanlaitossa. MaTTiaS TOLvaNEN 70 Suomen luonto 110/2011. Suomen Luonnon toimituspäällikkö Antti Halkka on yksi kirjan kirjoittajista ja toimittajista. sen jälkeen seuranneessa maatalouden murroksessa itä-suomen kyytöt, suomenlamvillin luonnon paat ja muut maatiaisroantimet dut säilyivät vain muutakiinnoStavat, mien harrastajien kasvatkun uuSi tamina. Yhdistys edistää alueellista ruokakulttuuria ja makujen monimuotoisuutta vaihtoehtona ruokateollisuuden prosessoidulle tarjonnalle. luontohavaintojen tekemiseen osallistuu koko perhe ja tekstistä ja kuvista pirskahtelee löytämisen ilo
Kirjahankkeeseen on saatu tukea Ympäristöminis- ISSN 0780-3214 ISBN 978-952-10-6804-1 teriön PUTTE-ohjelmasta ja Luonnontieteelliseltä keskusmuseolta. Soili Stenroos Teuvo Ahti Katileena Lohtander Leena Myllys SuomenJakalaopas_kansi_yliveto_2.indd 1 ia aHonen / VastaValo Bo-göran lillandt 110/2011 Suomen luonto 71. Suomalaisen aarniometsän arvio julkaistiin Suomen Luonnossa 1/2011, s. Lumenit kertovat energialampun valotehosta. airam jari toiVanen paradise Oskar Saara aalto tuula HeiKKinen Waltarin kärtsy hatakka iLMastoKonseRtin LiPUt PUKinKonttiin! ESpOON SELLOSaLiSSa voi katsoa ja kuulla hienoja esityksiä ja samalla tukea ympäristönsuojelutyötä 19. Paras tuikku onkin alumiinikuoreton tuikku. Tässä oppaassa esitellään tekstein, värikuvin ja kartakkein 481 jäkälälajia, -alalajia tai -muunnosta. Kirjaa kiiteltiin vahvasta luonnonsuojelullisesta sanomasta. Hautalan klassikkokuvia voi käydä ihastelemassa 29.2.2012 saakka osoitteessa lapväärtintie 10, Kristiinankaupunki. Mujoitain yleisimpiä rupimaisia lajeja. Kasvimuseo palkittuja luontokirjoja SUOMEN jäkäLäOpaS (norrlinia 2011) voitti tieto-Finlandia-palkinnon. tuikkujahdin tavoitteena on saada oppilaat tarkkailemaan lajittelutottumuksiaan ei lisätä tuikkujen kulutusta. ja 20.1. Suomen jäkäläopaS Professori Soili Stenroosin johtaman ryhmän teosta kiitettiin tieteellisistä ansioista. Voittajan valitsi luontotoimittaja Veikko neuvonen. ilmastokonserteissa, joissarockmetallikohtaa klassisenmusiikinjamaan värähtelyn.esiintyjäkaartissaovatmuunmuassa Sami Saikkonen,Waltari,ParadiseOskar(19.1.), Saara Aalto(20.1.),VoxSecretensemblejaAllegros Jousikvartetti.LuonnonsuojeluliitonjäsenillejaSuomen Luonnontilaajille2euronalennus/lippukoodilla:SLL. TuloistaosalahjoitetaanSuomenluonnonsuojeluliiton ilmastotyöhön,lisätietojawww.earthvoice.fi. vox Secret Ensemble allegros hannu hautalan juhlanäyttely LUONTOkUvaUkSEN uranuurtaja Hannu Hautala täytti tänä vuonna 70 vuotta. Ville Paul Paasimaa jani maHKonen lasse KurKi virikkeitä lue, näe, koe, ilahdu! Lumenit tutuiksi hEhkULaMpUT ovatpian historiaa,samoinniissäolleet valotehostakertovatwattimerkinnät. niistäkertovatlumenit.60watin hehkulamppuavastaa700lumenin energiansäästölamppu. Lisätietoja: www.lampputieto.fi. Suomen Jäkäläoppaan arvio julkaistiin Suomen Luonnossa 6/2011, s. 60watinhehkulampunvalmistus jamaahantuontieU-maissapäättyi syyskuussa,loput hehkulamputovat vielämarkkinoilla ensivuoden syyskuuhun. Keräystä tehostamaan on käynnistetty tuikkujahti, jossa on mukana useita kunnallisia jätehuoltoyhtiöitä ja koululuokkia eri puolilta suomea. näyttely on avoinna joka päivä klo 919. hannu hautala ja palokärjen hongankoro. Tuikkukuoret kiertoon aLUMiiNiSET lämpökynttilöiden kuoret ovat kallisarvoista raaka-ainetta, ja niiden paikka on pienmetallin keräyspisteessä. Palkinnon arvo on 30 000 euroa ja voittajan valitsi professori Alf Rehn. LiputLippupisteestä25/23,tarjoushinta23/21. suomen wwF:n valitseman Vuoden luontokirjan tittelin sai Petri Keto-Tokoin ja Timo Kuuluvaisen Suomalainen aarniometsä (maahenki 2010). energiansäästölampuissawatitkertovat sähkönkulutuksesta,eivätvalotehosta. 70. Toimittaneet Teuvo Ahti Soili Stenroos Katileena Lohtander Leena Myllys 7.3.2011 11:15:59 Suomen jäkäläopaS Luonnontietellinen keskusmuseo Helsingin yliopisto kana ovat kaikki Suomesta tunnetut suurjäkälät sekä Johdanto-osassa käsitellään muun muassa jäkäli- en rakennetta, lisääntymistä, luokittelua, keräämistä, sen historiaa. elinympäristöjä ja uhanalaisuutta sekä jäkälätutkimukSuomen jäkäläopas on kattavin suomenkielinen jä- kälien määritysopas, ja se on suunnattu sekä luontoharrastajille että alan ammattilaisille ja opiskelijoille. 71. juhlan kunniaksi hänen nimeään kantava säätiö järjestää selkämeren sairaalan kahvila merilokissa näyttelyn
nautitaan luonnon monimuotoisuudesta." kUiva LOppUkESä ja lämmin, sateinen syyskuu sotkivat sienten kalenteria ainakin uudellamaalla. "Yleensä näitä lajeja ei kovin runsaana löydy samaan aikaan; herkkutatti on aikainen ja suppilovahvero myöhäinen laji." marja-liisa Kinturi Taidenautintoja ydinjäteluolassa Marja-LiiSa kiNTUri kävi olkiluodossa voimalaitosjätteen loppusijoitusluolassa 60 metrin syvyydessä ja näki kallioseiniin syntyneitä värikkäitä "maalauksia". jULkaiSTUiSTa kUviSTa MakSaMME paLkkiON. merilevää syövän sarvipään näki laivamatkallaan Maud Karlsson Porvoosta. muutenkin metsässä näkee kaikkea hauskaa, kun kulkee silmät avoinna rauhallisesti eikä juokse. Pohjavesi, tasainen lämpötila ja valaistus ovat luoneet kasveille suotuisat olot." 72 Suomen luonto 110/2011 olli leHtinen. "ne muodostuvat hämärässä viihtyvistä saniaisten ja sammaleiden sukuisista kasveista, joiden itiöt ovat kulkeutuneet ihmisten ja ilmastoinnin mukana luolastoon. jaa kUvaSi kaNSSaMME! poroja eteläisellä pallonpuoliskolla VuoKKo Virtanen ETELä-gEOrgiaN saarella Etelä-atlantilla elää myös poroja. aivan kuin siinä asuisi pöllö ja muita metsän eläimiä tai menninkäisiä. Olli Lehtinen Keravalta poimi sekä herkkutatteja että suppilovahveroita sienireissullaan Sipoonkorvessa. Porot tuotiin eläväksi ruuaksi norjalaisten valaanpyytäjien mukana 1900-luvun alkupuolella. Sienet sulassa sovussa Männynjuuren väki MUhkUraiNEN männynjuuri on pysäyttänyt monta kertaa Vuokko Virtasen tuusulasta. "Katselen usein mökillämme mäntyharjulla juurta ja ihmettelen, mitä se kaikilla muhkuroillaan haluaa kertoa. n Vai Ha im to an itt u h t jO ir toK aN Na M L TO Eh ja a oitasi! si ja tarin etä kuvia nto.fi L äh omenluo kirja@su havainto maud Karlsson havaiNTOkirja ON LUkijOidEN OMa LUONTOpaLSTa
Kuvia katsoessani hämmästyin, että loppupään kuvien linnulla olikin sininen rinta! Sinirinta oli ilmeisesti muuttomatkalla lapista etelään." tarmo mansiKKa valkovuokko joulun tuo? piTkääN jaTkUNUT lämpöjakso on herätellyt kasvit uuteen kukoistukseen. Valkovuokot ovat kukkineet lokakuusta alkaen useammassa paikassa, ja vielä 1.12. Sieni elää Kauhajoen hautausmaalla. 110/2011 Suomen luonto 73. Milla Vahtila Helsingistä törmäsi kuitenkin mallalle kiivetessään suurimpaan porotokkaan, jonka hän on koskaan nähnyt. näkyi kymmenen avonaista kukkaa." Sienen ja puun yhteiseloa SiENiä kasvaa niin maassa jouni usKi kuin puussakin. otin kuvan aina, kun näin linnun syöksyvän esiin. Porojen laiduntaminen vaikuttaa tunturiluonnon monimuotoisuuteen ja mallan säilyttäminen porottomana on ollut kiistanaiheena jo vuosikausia. "Parisataapäinen lauma vilvoitteli tunturirinteen lumilaikulla, jonne se oli paennut heinäkuista hellettä. "turun ruissalossa on ennenkin näkynyt syksyisiä valkovuokkoja, mutta kukinta ei ole koskaan aiemmin ollut yhtä runsasta kuin tänä vuonna. Jouni Uski näki yleensä kevään merkkinä kukkivia valkovuokkoja joulukuun alussa. luonnonpuiston aitaamistakin on harkittu, jotta sarvipäät saataisiin pidettyä aisoissa." Sinirinta punarintojen joukossa yLLäTySviEraS puutarhassa ilahdutti Kirsti Lähdesmäkeä Puumalassa: "Punarintoja pyrähteli pensaikossa vauhdikkaasti, enkä ehtinyt tarkkaan nähdä, mikä lintu oli kyseessä. tämän pihlajan kolosta ponnistavan runkovalmuskan kuvasi Tarmo Mansikka turusta. mill a VaHtila Kirsti läHdesmäKi porot luonnonpuistossa pOrOT saavat laiduntaa suojelualueilla Enontekiöllä mallan luonnonpuistoa lukuun ottamatta
näin ollen saksanhirven nimen voisi muuttaa punahirveksi ja kuusipeuran täplähirveksi. järkevin tapa nimetä lajit olisi kunnioittaa perinteitä sekä joustaa siellä, missä vähällä pääsee. en halua ruokkia muutosvastaisuutta kategorisesti ja ymmärrän vaikkapa maamyyrän muuttumisen kontiaiseksi: hyönteissyöjä on saanut kärsiä vesimyyrän synneistä. Äänestä sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai postikortilla: suomen luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Vastanneiden kesken arvotaan Tieto-Finlandia-palkittu Suomen jäkäläopas. toimittanut aLicE karLSSON palaute@suomenluonto.fi lukijakirjeet Valkohäntäpeura pysyköön peurana nisäkkäiden nimistötoimikunta on saanut kritiikkiä ihan aiheesta, mitä tulee valkohäntäpeuran nimenmuutosesitykseen ja kauris-nimen työntämiseen Cervus-suvun lajeille. Kotimaiset hirvi ja poro/metsäpeura/tunturipeura -nimet ovat toki jo historiallisista syistä asiallista jättää rauhaan, kuten on tehtykin. Valitse tämän lehden paras juttu. sana põder lienee samaa kantaa kuin peura. Pahoitteluni. jOrMa LaUriLa pääTOiMiTTaja Yön kulkijoita Valassaarilla Mukavasti kirjoitettu ja kuvitettu juttu, jossa oli kokemuksia sekä tietoa samassa paketissa. jONi SUNdSTröM ESpOO Nuku hyvin VILLAFROTEEVÄLIASU 65% VILLA 20% POLYESTERI 15% POLYAMIDI KOOT XXS - 3XL 35,- PUSERO VETOKETJUN TUULILISTA SISÄLLÄ VILLAFROTEE Kalasta ja retkeile Velkuan Teersalossa meren äärellä. tässä voimme poiketa hirven ja metsäkauriin kohdalla, PARHAAT JUTUT SUoMEn LUonTo 9/2011 1. Hyvin ajankohtainen tällä hetkellä. riiTTa karjaLaiNEN riihiMäki koska ne ovat kotimaisten lajien vakiintuneita nimiä eikä kaurista tulisi sekoittaa Cervus-ryhmään. Virossa, missä saksanhirvi on luonnonvarainen, sitä kutsutaan nimellä punahirv ja kuusipeura on kabehirv, kun taas hirvi on põder, metsäkauris on metskits ja poro on põhjapõder. Lumikon puvunvaihtoviikot 2. sen voitti outi Aalto Porista. sotkamossa oleva nikkelikaivos on tietenkin talvivaara eikä taivalvaara. Ylipäätään vakiintuneita kansan antamia eloisia nimiä ei tulisi hylätä vain siksi, että ne sattuvat juuri nyt olemaan ristiriidassa systematiikan kanssa. sl 9/2011 s. Vastaukset 10.1.2012 mennessä. (Ks. Yön kulkijoita Valassaarilla Vastanneiden kesken arvottiin luonnonkalenteri 2012. 74) amerikkalaiset Odocoileus-lajit valkohäntä- ja mustahäntäpeura ovat tunturipeuran lähimmät sukulaiset ja kuuluvat niiden kanssa samaan lajiryhmään Odocoilini. www.meriharakka.fi p. 040 742 0473 TILAUKSET JA HOUSUT PEUKALOLENKIT LISÄTIEDOT: www.erareppu.fi 044-2045118 044-5564595 TOIMITUSKULUT VAIN 25,- 5,85 74 Suomen luonto 110/2011. sen sijaan Cervus-suvun tai sukuryhmän lajit, joihin kuuluvat saksanhirvi (Cervus elaphus) ja kuusipeura (Dama dama), kuuluvat eri kehityshaaraan kuin metsäkauris ja hirvi, jotka nekin ovat läheisempää sukua porolle ja amerikan hirvieläimille. muiden lajien nimet jäisivät ennalleen. Viron kielen ja nykysystematiikan perusteella onkin helppo perustella saksanhirvi sukulaisineen hirviksi ja muu joukko peuroiksi. @ Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Lumikko on mielestäni sympaattinen eläin. Marika järviNEN kELLOkOSki Turvekapina Erinomainen juttu turvetuotannon haitoista. Perustele halutessasi. onnittelut! Lukijoilta: Lumikon puvunvaihtoviikot Mielenkiintoinen artikkeli pienestä petonisäkkäästä. systematiikka on sitä varten, että tiedämme mille mikin on sukua nimet kertovat kantajistaan ja mielikuvista, joita ne nimeäjissä ovat herättäneet. Valkohäntäpeura on systemaattisesti selkeä peura. Turvekapina 3. mutta kyllä aika moni myyrä saa minun puolestani olla myyrä koko heimoa myöten ja kaikki hiiret hiiriä tiedänpähän ainakin suunnilleen mistä puhutaan. jaakkO kULLBErg pErhOSia NiMENNyT BiOLOgi Oikaisu Viime Suomen Luonnon pääkirjoitukseeni oli pujahtanut harmittava lapsus
Liity sinäkin edelläkävijöiden joukkoon ja valitse Ekoteko-sähkö. Sähköpostilla: paraskansi@sll.fi nettilomakkeella: suomenluonto.fi Postitse: suomen luonto / Paras kansi, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Valitse Paras kansi! Mikä on onnistunein kantemme vuonna 2011? 1/2011 2/2011 Hyvä mieli tänäänkin... ...sillä valitsin kotiini ympäristöystävällisen Ekoteko-sähkön. Vastanneiden kesken arvomme 10 upeaa luonnonkalenteria 2012. 110/2011 Suomen luonto 75. Sitä tuotetaan ESEn Mikkelin voimalaitoksessa tuotantotavalla, jonka myös Suomen luonnonsuojeluliitto ry on huomioinut Ekoenergia-merkinnän käyttöoikeudella. laita mukaan nimesi ja osoitteesi. Saat hyvän mielen joka päivä. 3/2011 4/2011 Uusiutuva energia ja luonto kiittää! Tutustu ja tee Ekotekosähkösopimus osoitteessa www.luontokiittaa.fi 5/2011 6/2011 7/2011 8/2011 9/2011 10/2011 Av tapio aa la.fi, sita 0 0 9 0 o 1 1 51 0 ma- 8- 0 pe 2 tai po ka to tos ike imis samme . Valitse paras kansi ja äänestä 4.1.2012 mennessä
Väistyvät periytyvät ominaisuudet, joista suurin osa on lajeille vahingollisia, tulevat jälkeläisissä esille. kysy luonnosta aSiantuntijat vaStaavat reijo läHteenmäKi / KuValiiteri toimittanut aLicE karLSSON aSiantuntijat vaStaavat LÄHETÄ oMA KYSYMYKSESI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. useilla lajeilla naaraat liikkuvat kauemmaksi syntymäpaikastaan kuin koiraat. Uskon, että tiaiset ovat pöntöissäni syntyneitä ja jatkavat niissä sukuaan seuraavanakin keväänä. tällainen kehitys voisi vaarantaa lajin tulevaisuuden. ne vaeltelevat lähiseuduilla ja etsivät sopivia elinpaikkoja, minne asettua. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio ja fossiilit. Miten sukusiitos estetään? Pidän 30:tä linnunpönttöä valmiusasemissa pesintää varten ja ruokin talvella pihallani tiaisia, mustarastaita ja punatulkkuja. Mikä estää saman pesueen naaraita ja koiraita tekemästä yhteisiä poikasia? sukulaisten keskeisessä lisääntymisessä vaanii vaara. tiaisten kuolleisuus on melko suurta, joten joka syksy yli puolet lintulautavieraista on uusia nuoria tulokkaita. Korkeintaan muutama pihapiirissä syntyneistä nuorista linnuista saattaa jäädä syntymäpaikalleen talveksi ja sen jälkeen vielä pesimään. supistuvien lintukantojen heikon menestyksen yksi syy on juuri läheisten sukulaisten keskinäinen lisääntyminen. Kun vielä eri sukupuolilla on erilainen taipumus vaellusmatkan pituuteen, saman poikueen koiraat ja naarat jäävät eri etäisyydelle syntymäpaikastaan talvea viettämään eivätkä siis koskaan tapaa toisiaan. jos ravintoa on huonosti saatavilla, vaeltajat voivat liikkua syksyllä pitkiäkin matkoja, jopa merien yli. Pari vuotta sitten kesämökkini pihapiirissä sinitiaispari muodostui äidistä ja po- 76 Suomen luonto 110/2011. ne paljastavat, että poikueiden sekoittuminen voi olla epätäydellistä, eikä välttämättä ole olemassa mitään estettä sille, etteivätkö lähisukulaiset voisi lisääntyä keskenään. minulla on muutama mielenkiintoinen havainto kysyjää askarruttavasta aiheesta. laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. lintuja rengastaneet tietävät, että vanhat tiaiset asuvat vuodet ympäri paikoilla, missä ravintoa ja pesäpaikkoja riittää. jo loppukesällä tiaispoikueet kerääntyvät parviksi. tällainen siirtymisjärjestel- ruokinta ei lisää lähisukulaisten pariutumista. mä takaa, että poikueet sekoittuvat tehokkaasti keskenään. ne vähentävät kantajiensa elin- tai lisääntymiskykyä ja voivat vahvistua eläinkannassa. Valtaosa näistä nuorista on kuitenkin syntynyt muualla kuin ruokintapaikan välittömässä läheisyydessä
loisio oli ennen vanhaan tavallinen Pohjoismaissa, suomessakin. se on silloin ollut horkkahyttynen eli malariasääski. Horkkahyttynen on pelottava otus, kaiketi maailman suurimman ihmisen ulkopuolelta tulevan kuolleisuuden aiheuttaja. Liittyykö pilvi ukkosiin? Kuvassa on cumulonimbuksen eli kuuro- tai ukkospilven alasin. se on ainoa havaitsemani tapaus 50 vuotta kestäneen rengastajataipaleeni varrella. nykyisin alueen tyllikanta onkin huomattavasti pienempi kuin 40 vuotta sitten. SEppO vUOLaNTO jorma laurila Tämä alasin on osa kuuro- tai ukkospilveä. Onko alasin ukkosen merkki? Näin viime kesänä pilven, joka muistutti muodoltaan alasinta. niiden lento on silloin luonteenomaisen nopeaa ja mutkittelevaa. tauti liittyy selvästi köyhyyteen ja sotiin. samasta pesästä syntyisin olevat uros ja naaras pariutuivat keskenään ilmestyttyään pesimään syntymäpaikalleen sukukypsyyden saavuttamisen jälkeen. Havait- tu otus lienee ollut hyttyseksi kookas, siivet ovat olleet pilkukkaat, imukärsä sojottanut suoraan eteenpäin ja pitkät takaraajat ojentuneet levossa kauas taakse alustan suuntaisesti. uudemmat tapaukset liittyvät matkailuun. meillä siis ei tarvitse pelätä malariaa, eikä koko euroopassa. toinen havainto 1970-luvun alusta koskee tylliä merenkurkussa. suomesta kotimaista malariaa ei ole juuri tavattu 1800-luvun jälkeen, ja viimeiset tapaukset lienevät toisen maailmansodan ajalta. Horkkahan on malarian vanha suomenkielinen nimi, joka merkitsee myös viluisuutta, kuumeisuutta. sitä on harhaanjohtavasti nimitetty viemärihyttyseksi, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä viemäreiden kanssa. joskus käy niin, että muu pilvi häviää, mutta alasin jää taivaalle pitkäksi aikaa. ne saivat maailmalle neljä poikasta. Lena ja Larry Huldén Helsingin yliopistosta ovat selvittäneet loision ekologiaa ja havainneet, että malarian levinneisyys korreloi vahvasti ihmisten nukkumatiheyden kanssa. Horkkahyttynen on maamme ainoa aikuisena talvehtiva hyttynen. toinen, vähäisempi mahdollisuus on ollut pieni ja siro, melko selvästi poikkijuovikas hyttynen, nimittäin lintuhyttysen taajamissa elävä ekologinen rotu, kaupunkihyttynen. se ei kuitenkaan yleensä lennä noin myöhään. vastaajina tässä numerossa: MATTI HELMInEn nisäkkäät SARI HARTonEn sää KAURI MIKKoLA selkärangattomat, matelijat ja sammakkoeläimet JUHA VALSTE evoluutio ja fossiilit SEPPo VUoKKo Kasvit SEPPo VUoLAnTo linnut jasta. se ei ole oma pilvensä vaan pilven osa. nimen taakse kätkeytyy useampia lajeja, jotka kuitenkaan eivät ole maallikon erotettavissa toisistaan. talvella pilvet ovat matalammalla ja matalampia. Mistä se oli näin myöhään syksyllä tullut. olen jo tänä syksynä ehtinyt läiskäistä niitä omasta mökistäni useita, sillä ne ovat syksyisin ja uudelleen keväällä huomattavan verenhimoisia. Kauanko hyttyset elävät ja miten ne selviytyvät talvesta? Vaikka kysymys vaikuttaa epämääräiseltä, se on oikein hyvä, sillä ajankohta ja sisätila viittaavat tiettyyn inisijään. tällöin alasin ei näy niin kauas, eikä se ole yhtä näyttävän näköinenkään. Sari harTONEN Myöhäissyksyn hyttynen Huoneessani inisi hyttynen lokakuun lopulla. sadekuurot ja erityisesti ukkoset ovat kesäinen ilmiö, mutta kyllä lumikuuropilvissäkin voi olla näyttävän näköisiä alasimia. Vain siellä, missä ihmisiä nukkuu keskimäärin ainakin neljä samassa tilassa, voi olla pysyvästi malariaa. tapaus viittaisi siihen, ettei lähiseuduilla ollut riittävästi nuoria lintuja estämään sukulaisten pariutumista. Vain eräät horkkahyttyslajit levittävät malarialoisiota, veressä elävää alkueläintä. itse Carolus Linnaeus väitteli tohtoriksi 1730-luvulla Hol- lannissa malariasta. Kului vielä toistasataa vuotta, ennen kuin malarialoisio opittiin tuntemaan, ja niinpä linnaeus selitti, että kysymys on veden mutaisuudesta. Horkkahyttysen pistoksetkin aiheuttavat ainakin niihin tottuneille melko vähäisiä tuntemuksia. kaUri MikkOLa horkkahyttynen, tässä Anopheles messae, luonteenomaisessa lepoasennossaan. 110/2011 Suomen luonto Kauri miKKola 77
Mikä eläin mahtaa olla kyseessä? lehtien outo väri ei johdu mistään kasvin itsensä tuottamasta väriaineesta. Eläimeltä puuttuivat etuhampaat enkä löytänyt häntääkään. se näyttää aivan ilmeiseltä interferenssiväriltä, samanlaiselta kuin syntyy esimerkiksi öljypisaran levitessä veden pinnalle. kysy luonnosta aSiantuntijat vaStaavat aSiantuntijat vaStaavat hopeisia puolukanlehtiä Löysin Hämeenkyrön metsästä eriskummallisia puolukanvarpuja. joku tekijä ehkä kesän 2010 poikkeuksellisen voimakas auringonpaahde on saanut puolukan lehden vahakalvon irtoamaan lehden solukoista. eläimen jäännökset ovat pienikokoisen hirvieläimen, mitä todennäköisimmin metsäkauriin. metsätaloudessa raudus on arvopuu, mutta hiestä pidetään usein rikkana, vaikka puuaineksen laadussa ei ole eroa. SEppO vUOkkO Valtteri Yrjölä mahdollisia selityksiä on muitakin, mutta todennäköisimmin kysymys on populaation sisäisestä vaihtelusta tai kahdesta eri lajista. Väriä oli ainoastaan lehtien yläpinnalla, ei lainkaan varressa tai ympärillä olevilla ruohonkorsilla. Lehtien yläpinta oli kuin spreymaalilla hopeaksi suihkutettu. Puut ovat yksilöitä ja niiden ominaisuuksissa on vaihtelua aivan samaan tapaan kuin ihmisyksilöiden välillä. Näitä puolukanvarpuja oli muutamia. Kahden koivuyksilön silmujen puhkeamisessa, ruskaan tulossa ja lehtien karisemisessa voi olla useiden päivien ero samallakin paikalla, ja jos vertailee etelä- ja pohjoissuomalaisia yksilöitä, ero kasvaa viikoiksi. Hieskoivun kasvukausi jää siis selvästi lyhyemmäksi kuin rauduskoivun, ja se osaltaan selittää myös näiden kahden koivulajin eroa kasvunopeudessa ja puun tuotannossa. Kumpi selitys pätee, pitää selvittää paikan päällä. Kysymyksen lähettäjä on kiinnittänyt Koivut ovat yksilöitä, joten ne voivat ruskaantua eri aikaan. 78 Suomen luonto 110/2011 jari KurVinen / VastaValo. suomessa kasvaa kaksi eri koivulajia, Minkä raato? Löysin kyseisen eläimen jäännökset viime kesänä Paraisilta Långholmenin saaresta. Mistä on kyse? Valon heijastukset ja taittumiset lehden pinnassa, pintakalvossa ja niiden väliin syntyneessä ohuessa ilmakerroksessa luovat metallimaiset värit. SEppO vUOkkO ruskakoivut Miksi kaksi vierekkäistä koivua tulee ruskaan aivan eri aikaan? raudus- ja hieskoivu, jotka ovat hyvin toistensa näköisiä. Hieskoivu tulee lehteen jopa pari viikkoa rauduskoivua myöhemmin ja karistaa lehtensä rauduskoivua varhemmin
sillekin on täysin luonnollinen selitys, sillä yläleuan etuhampaat puuttuvat kaikilta hirvieläimiltä. useimmat niistä olivat hiiren kokoisia, pitkähäntäisiä ja ilmeisesti piikittömiä. Benjam Pöntinen / KuValiiteri Henna ViitaHarju Maastosta löytyneet jäännökset kuuluvat hampaiston perusteella todennäköisesti metsäkauriin vasalle. päästäisellä on yhteinen kantamuoto siilien, kontiaisten ja lepakoiden kanssa. ne olivat varsin yleisiä liitukauden lopulla eli juuri ennen hirmuliskojen häviämistä sukupuuttton. jUha vaLSTE 110/2011 Suomen luonto 79. nämä myöhemmin puhjennet hampaat näkyvät kuvassa hyvin terävinä ja täysin kulumattomina vastakohtana niiden edessä oleville, ilmeisesti alun pitäenkin pyöreämmille maitohampaille. Kuollutta eläintä ovat sitten käyttäneet erilaiset raadonsyöjät ketusta myyriin luustoa pahemmin hajottamatta. MaTTi hELMiNEN Lepakoiden ja siilien kantamuoto Ymmärtääkseni siili ja lepakko ovat hyönteissyöjiä ja läheistä sukua toisilleen. näistä kolme etummaista ovat niin sanottuja vaihtuvia maitohampaita ja takimmaiset kolme puhkeavat vasta muutaman kuukauden iässä. ainakaan ei näytä siltä, että eläin olisi joutunut jonkin petoeläimen kovakouraisen käsittelyn kohteeksi ennen kuolemaansa. Kolme vuotta sitten löydettiin Yhdysvaltojen wyomingista 52,5 miljoonan vuoden ikäinen, lähes täydellinen fossiili, joka sai nimekseen Onychonycteris finneyi. todennäköistä kuitenkin on, että vasa kuoli viimeistään alkutalvesta, ehkä jo syksyllä. lisäksi kysyjä mainitsee, että kallosta puuttuvat etuhampaat. sukulaisuus näkyy etenkin hampaista. Piikikkäiden siilin sukulaisten fossiileja tunnetaan jo yli 50 miljoonan vuoden takaa. siihen kuuluvat muun muassa päästäiset ja kontiaiset (maamyyrät). Hampaiston perusteella kuvan yksilö oli keväällä 2010 syntynyt kaurisvasa, jonka maitohampaat olivat vielä vaihtumatta mutta taaemmat poskihampaat olivat jo puhjenneet. Sekin oli pieni, pitkäkuonoinen ja hännällinen otus. huomiota siihen, että säilyneeseen luustoon ei kuulunut häntää, mikä sopii hyvin otaksumaani kysyisestä lajista. sen eturaajat olivat kehittyneet siiviksi, jotka olivat kuitenkin pienemmät kuin nykyisillä lepakoilla. siilien varhaisten, yli 60 miljoonaa vuotta sitten eläneiden sukulaisten fossiileja on löydetty muun muassa Pohjois-amerikasta, Kiinasta ja saksasta. Yläleuan poskihampaista voidaan kuitenkin tehdä päätelmiä siitä, minkä ikäinen eläin oli kuollessaan. Kuten kallokuvasta näkyy, tyypillisellä hirvieläimellä on kuusi poskihammasta. lahko siilimäiset hyönteissyöjät (erinaceomorpha) on myös sukua lepakoille, muttei aivan yhtä läheistä kuin päästäismäiset hyönteissyöjät. Kiinnostavasti dna-tutkimukset vahvistavat myös sen vanhan käsityksen, että oma lahkomme kädelliset on varsin läheistä sukua niin lepakoille kuin mainituille hyönteissyöjäryhmillekin. Koska alaleuka on raadosta hävinnyt, eivät sen etuhampaat siis voineetkaan olla nähtävänä. metsäkauriin häntä on vain alle viiden sentin mittainen typykkä, joten se jää raatoa penkoessa helposti kokonaan huomaamatta. Vanha hyönteissyöjien lahko on dna-tutkimusten perusteella jaettu useaan osaan, joista läheisintä sukua lepakoille on lahko soricomorpha eli päästäismäiset hyönteissyöjät. Vanhimmat lepakkofossiilit ovat noin 50 miljoonan vuoden ikäisiä ja muistuttavat jo yhä eläviä lepakkolajeja. lisäksi kaikissa etusormissa oli terävät kynnet. lepakoiden, siilien, kontiaisten ja päästäisten kantamuodot olivat pieniä tai melko pieniä, pitkäkuonoisia ja pitkähäntäisiä, terävähampaisia hyönteisiä syöviä eläimiä, jotka liikkuivat ruokaa etsimässä yöllä sekä maassa että puissa. Kuolinsyy lienee nääntyminen. aivan täsmällistä ikää eläimen kuollessa en pysty määrittämään, sillä käytettävissäni ei ole hampaiston kehityksen tark- kaa aikataulua. Millaisesta lajista niiden otaksutaan kehittyneen? lepakot syövät hyönteisiä mutta eivät kuulu hyonteissyöjiin, vaan muodostavat oman lahkon
Kiinnostavimmat talviretkipaikat Korkeasaaren ilmastopakolaiset ja lainsuojattomat erKKi maKKonen suomen luonto toivottaa luKiJoilleen LUMiSTa jOULUa ja LUONNONLähEiSTä vUOTTa 2012!. tammikuuta Susihukka vai susirukka. Suomen 1/2012 ilmestyy 27
1941. Lahjan antaja (laskutusosoite): Allekirjoitus:...................................................................................................................... 5. Mistä oheinen kuvapari on. Mistä kunnasta Anglo American -kaivosyhtiö löysi hiljattain suuren kuparija nikkeliimalmiesiintymän. Mikä kolikoista painaa saman verran kuin hippiäinen. SuomenLuonnontilausasioissaSinuapalvelee Tilaajapalvelu Kotkankatu9,00510Helsinki, p.(09)22808210(kello915) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus(12kk,10numeroa)kotimaahan73euroa,kestotilaus64,50euroa. YkkösBonuksennorppa-kortinnumero......................................................................... SuomenLuonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus5009174 00003 VASTAUSLäHeTYS SUOMEN LUONNON LahjaTiLaUS A B C ateneumin taidemuseo ja saKu souKKa Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi allemerkitsemällenihenkilöllealkaen___/___2012. Lahjatilausonmääräaikainen. Suomen luonnon- suojelu- liitto maksaa postimaksun. 10. luonnontieteellisen keskusmuseon kustantama Suomen jäkäläopas. 9. Postinumerojapaikkakunta:.......................................................................................... Tunnus5009174 00003 VASTAUSLäHeTYS 110/2011 Suomen luonto 81. 6. 7. 4. Minkä maan lajisto tunnetaan parhaiten maailmassa. 2. taulu: werner Holmberg, Kyröskoski, 1854, ateneumin taidemuseo / Valtion taidemuseo/Kuvataiteen keskusarkisto/ jouko Könönen. Puhelin(myössuuntanumero):....................................................................................... Kuinka monta kotitaloutta osallistuu lintujen talviruokintaan Suomessa. uhanalaisuuden tila on arvioitu noin 45 prosentilta maamme eliölajeista. 20-senttinen. 4. Mikä luontokirja sai tämän vuoden Tieto-Finlandia-palkinnon. Puolenvuodenmääräaikaistilaus(5numeroa)40euroa. pähkinöitä Kristina al-zalimi / Cartina Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kestotilausuudistuutilausj aksoittainautomaattisesti,kunneshaluatkeskeyttääsen. niistä jää talvehtimaan noin 70 lajia. irtonumero7,5euroa.MyyntiRautakirjanlehtipisteissä. 1. Osoite:................................................................................................................................ Puhelin(myössuuntanumero):...................................................................................... a) euro b) 50-senttinen c) 20-senttinen 2. 10. 5. 6. Kuinka monta lajia 250 pesivästä lintulajistamme jää talvehtimaan. Milloin Suomen Luonto on perustettu?. suomen. 8. Flush and go -huuhtohylsyn. 7. Montako kaivosvaltaushakemusta on Lapin natura-alueille. a) 5 b) 50 c) 500 3. sodankylästä (Viiankiaavalta). Hippiäinen painaa 46 grammaa, 20-senttinen 5,74 grammaa. Ulkomaantilauksiintuleepostituslisä:eurooppa20jamuutmaanosat30euroa. 500. YkkösBonuksennorppa-kortinnumero........................................................................ SuomenLuonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Lahjan saaja: nimi:.................................................................................................................................... LähettäkääSuomenLuontoalla olevaanuuteenosoitteeseenialkaen___/___2012. Tilaajatunnus(jäljennävanhastaosoitelipukkeestalehdentakakannessa): ................................................................................................................................... Lähettäjä Allekirjoitus:....................................................................................................................... Osoite:............................................................................................................................... 1. Postinumerojapaikkakunta:........................................................................................... Hämeenkyrön Kyröskoskelta. nimi:.................................................................................................................................... nimi:................................................................................................................................... (maalaus 1854 ja valokuva 2011) TiLaUSaSiaT iNTErNETiSSä: WWW.SUOMENLUONTO.fi voit maksaa tilauksesi e-laskulla tee sopimus verkkopankissasi! SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnonalkaen___/___2012. Määräaikaistilaus12kk(73) Määräaikaistilaus6kk(40) Kestotilaus12kk(64,50) OlenSLL:njäsen(kestotilaus57, määräaikainen64,50). Suomen luonnon- suojelu- liitto maksaa postimaksun. Teen osoitteenmuutoksen. noin 500 000 kotitaloutta. Minkä Suomen Luonto valitsi Vuoden 2011 turhakkeeksi. LuonnonsuojeluliitonjäsenillejaYkkösbonuksennorppakorttilaisillemääräaikaistilaus 64,50euroajakestotilaus57euroa. Osoite:............................................................................................................................... Postinumerojapaikkakunta:.......................................................................................... 9. 3. 8
jos päivä on pelastettu, kun uusi Suomen Luonto löytyy kynnysmatolta tai postilaatikosta, olemme onnistuneet. laadun takana on pätevän toimituksen ohella lukuisa joukko kirjoittajia ja valokuvaajia avustajina. n "Lehden visuaalinen toteutus on komea, ja kuvien sekä asiantuntevan tekstin vuoropuhelu toimii saumattomasti. Lehti innostaa luonnon pariin ilman syyllistävää sävyä." Ote Vuoden laatulehti 2011 -palkintoraadin perusteluista Jorma laurilan arKisto Ensimmäisen numeron kansi vuodelta 1941 ja 2011 uudistuneen lehden kansi. 82 Suomen luonto 110/2011. He vastaavat lukijoiden kysymyksiin ja auttavat meitä auliisti oman alansa aiheissa ja artikkeleiden asiatarkistuksissa. Suomen Luonnon on numero numerolta lunastettava paikkansa alansa parhaana erikoislehtenä. uudistunut Suomen Luonto on saanut hyvää palautetta lukijoilta, ja lehti on ollut muutenkin mukavasti esillä. 70 Suomen vuotta kirjoittaja Martimoaavalla 1978 vähän ennen Suomen Luonnossa aloittamista. Välähdyksiä vuosien varrelta jOrMa LaUriLa kohti uusia haasteita! jUhLavUOTEMME on ollut menestys. Suuren kiitoksen ansaitsevat myös eri tieteenaloja edustavat tutkijat ja asiantuntijat, joiden kanssa meillä on ilo tehdä yhteistyötä. Emme kuitenkaan aio ylpistyä, vaan kurotamme yhä korkeammalle. tulossa on monipuolisia numeroita uusin, virkistävin ja yllättävinkin aihein. Kilpailu lukijoiden kiinnostuksesta on kovaa, ja kustannusten nousu on tuonut lisää paineita. Katsomme kuitenkin valoisasti eteenpäin. olemme jo pitkällä ensi vuoden lehtien suunnittelussa. Hieno tunnustus on myös Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton antama Vuoden laatulehti 2011 -palkinto. Suomen Luonnolla on reilut 25 000 tilaajaa, 116 000 lukijaa (Kansallinen mediatutkimus 2011) ja yli 11 000 "tykkääjää" Facebookissa
045 265 4242 tai heini.jalava@sll.fi ja osoitteessa: www.sll.fi/yrityksille Suomen luonnonsuojeluliiton kannatusyritykset 2011 l lGalleria Karaija lHansaprint Oy lHiskinmäen Eläin- lKotka Maretarium Oy lKuusakoski Oy lLassila & Tikanoja Oyj lLappajärven Sähkö- lNorppaArt lOy Gardenia-Helsinki Ab lPerniön Taimisto lPohjanmaan Kaluste Oy lPrunus Asianajo- lSuomen Bioteekki Oy lSuomen Palautus- pakkaus Oy lTaide ja Terapia Aalto Oy lArkkitehtiyhtymä A6 Oy lBaseN Oy lCloud Oy lDementiahoitokoti Dagmaaria Oy lEkogen Oy lEfiCode Oy lEkointernet Oy sairaala Oy lEuroNet Trading lGenencor International Oy Hangon tehdas lHagson Provitek Oy lInDomo Oy Ltd lJN-Solar lJyväskylän messut Oy lKesko Oyj lKon-Tiki Tours Oy palvelu Oy lLänsi-Helsingin Kirjan- Käännekohta Oy lTampereen Kalastus- pito Oy lMacpine Oy lMainostoimisto Media M1 lMetsäpalvelu Päivinen lMikebon Oy/Suomen Luontokauppa lMoln Oy toimisto Oy lRaisio l Riihimäen Messut Oy lSirkka Experience lSissy Oy lSOK lStora Enso Oyj lSynthes Oy väline Oy lTapiola-ryhmä lTeo-Pal Oy Ab lTurotim Oy lUulatuote Oy lVäritukku Oy lYAP Oy. Kannatusyritysten jäsenmaksut käytetään luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen sekä kestävien kulutus- ja tuotantotapojen edistämiseen. Lämmin kiitos antamastanne tuesta vuonna 2011! Toivotamme myös uudet tukijat tervetulleiksi joukkoomme. Kymmenet yritykset ovat jo liittyneet Suomen luonnonsuojeluliiton kannatusyrityksiksi. Kannatusyritys saa muun muassa: l 40 % alennuksen yrityksen ilmoituksista Suomen Luonnossa ja Luonnonsuojelijassa l kannatusyritysten yhteisen ilmoituksen Suomen Luontoon ja Luonnonsuojelijaan kerran vuodessa l yrityksen esittelyn SLL:n verkkosivuille Lisätietoja saat järjestösuunnittelija Heini Jalavalta, p. Kuukkeli / Vastavalo Kiitos tuesta! Yhä useammassa yrityksessä päätöksiä ohjaa vastuu luonnosta ja elinympäristöstä
Palautusviikko201204 767095-1110