Suomen Luonto 10/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

taimen. kanahaukka. SUOMEN LUONTO 10 | 2012 mäyrä. taviokuurna. 58 ns i a tk i s r na r e k a n to o lu palkittu laatulehti Löytöretkellä Tyyrinvirralla Taviokuurnat tulivat etelän marja-apajille vuoden turhake on valittu! 10 Irtonumero 8,50 ? taivaS roihuaa Vuosikymmenen paras revontulitalvi tuo valoa yöhön. 14.12.2012. uusi metsätalous. Hannu siitonen. en . rt . löytöretki tyyrinvirralle. turhake 2012. Kanarian luontosaari la gomera. revontulet. 63 a a
Viime joulu olikin etelässä poikkeuksellisen lauha, lämpimin 50 vuoteen.. alkutalvi Tapanina myrskysi Kuva juho rahkonen Teksti johanna mehtola aurinko valaisi korkeita maininkeja Helsingin Vuosaaressa viime Tapaninpäivänä. Tuuli yltyi kovaksi puhuriksi, joka liikkui maamme yli itään. Lähes kaikilla merialueilla mitattiin myrskylukemia, jolloin 10 minuutin keskituulen nopeus oli vähintään 21 metriä sekunnissa
alkutalvi Punalakki kylässä Kuva markus varesvuo Teksti johanna mehtola palokärjen soinnikas koputtelu kiirii metsässä. Sitten kuuluvat sen kiekaisut. Sukupuolet erottaa jouluisesta tuntomerkistä: Koiraalla on punalakki, naaraalla punainen täplä niskassa.. Pian peloton punalakki lennähtää ikkunan alla olevaan kuivaan tervaleppään. Alkaa armoton nakutus. Puun kappaleet lentävät; tikka näyttää olevan tosissaan
Yhden yksittäisen numeron hiilipäästöt vastaavat kolmen kilometrin ajoa henkilöautolla ja vuosikerran vastaavasti 30 kilometrin ajoa. Niitä syntyy nukkuessammekin, mutta silloin emme onneksi jouda turmiollisempiin päästöpuuhiin. Hiilidioksidi ei ole myrkkyä. Se on mielestämme aika vähän. Toivotan lukijoillemme tunnelmallista joulua ja onnellista vuotta 2013! 46 8 Luonto ja ympäristö nyt 14 Maailmalta 34 Kolumni 45 Vahtikoira. olli korhonen Pääkirjoitus Selvitimme hiilijalanjälkemme sirpa pellinen P.S. Se on kasveille elämisen ehto ja kasvien yhteyttäminen puolestaan perusta kaikkien ekosysteemien toiminnalle. Liika on kuitenkin liikaa. 18 Katse kohti taivaanvalkeita Revontulet ovat parhaimmillaan yli 10 vuoteen. Tutustumme ilmiöön ja digiajan revontulikuviin. 30 12 Turhake 20 . tu lit on va Voiton vei saippuaautomaatti. Kuusentaimi varttuu uuden metsänhoidon metsässä. vakiot 28 Kanahaukka näköalapaikalla Antti Koli seurasi haukan saalistusta Helsingissä. marjaana malkamäki Sisällys Kaikki ihmisen tekemiset tuottavat hiilidioksidipäästöjä. Vuodenvaihteessa voi olla erinomainen tilaisuus ihastella revontulten luomuilotulitusta. 11/2012 6 6Suomen Suomenluonto luonto 110/2012 Jorma Laurila päätoimittaja jorma.laurila@ suomenluonto.fi 10/2012 16 Yön viirunaama Mäyrä lähikuvassa. Näin haluamme edistää viisaita valintoja. Selvitimme myös oman lehtemme hiilijalanjäljen. Maailman ilmatieteen järjestö WMO on varoittanut, että lämpenemisen seurauksena ilmasto äärevöityy, mikä tuo mukanaan ennen näkemättömän voimakkaita ja ailahtelevia sääilmiöitä. Päästöjen vähentämiseksi tarvitaan sekä maailmanlaajuisia suuria toimia että arkielämän pieniä tekoja. Suomessa on yli kaksi miljoonaa kotitaloutta, ja jos pienetkin teot saadaan niissä kertautumaan, syntyy suuria tuloksia. Vuoden turhakkeen valinta on Suomen Luonnon jo perinteeksi muodostunut tapa herättää keskustelua kuluttamisesta
vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228 08 210 52 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Juha Kauppinen, 050 452 2996 (hoitovapaalla) Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Ismo Rautiainen, 046 600 6317 (harjoittelija) Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. käärmepihtejä ja kahvakuulaa ehdotettiin. 46 Saanko jo luvan? 36 markus varesvuo 30 Vuoden turhake on saippua-automaatti Myös älykäsineitä, Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Reportaasi jatkuvan kasvatuksen metsästä. 36 Punanuttu Lapista Tutustumme Taviokuurna tuo väriä talveen. 52 Virran viemää Rautalammin taviokuurnaan, joka vaelsi pitkästä aikaa maan eteläosiin. Tyyrinvirta pysyy sulana pakkasellakin. 58 La Gomeran pyöreä saari 42 Tule takaisin taimen! Professori Hannu Lehtonen ehdottaa keinoja uhanalaisen taimenen suojeluun. ilja karsikas Vierailemme Kanarian saarista luonnoltaan kiinnostavimmalla. 68 Susi kielellä. Yllättävän moni suomen kielen sanonta on saanut aineksia susihukalta. Painopaikka Hansaprint Turku/ SL12_10/2012 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki, joka asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. no. Asiaa taivaan tulien huippuajasta sivuilla 18?27. 64 Oma reviiri 72 Havaintokirja 74 Paras juttu, Lukijakirjeet 76 Kysy luonnosta 81 Pähkinät, Palvelukortti 82 Pienestä kiinni 110/2012 Suomen luonto 7. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. www.climatecalc.eu Cert. Luonnonystävän ykköslehti Suomen Tyyrinvirralla on leveyttä satoja metrejä. Retkeilemme pakkasta uhmaavalla Savon suurvirralla. Suomen Luonto 10/2012 71. CC-000026/FI kannessa Timo Veijalainen kuvasi revontulet Muoniossa marraskuussa 2012
Yhteensä laitoksella on vastuullaan noin viisi miljoonaa saastuneen veden kuutiota. Altaissa on Suomen Luonnon laskelmien mukaan valtavia metallimääriä, esimerkiksi rautaa ja alumiinia tuhansia tonneja. Turva-altaiden vesi on saastunut lipeästä niin pahoin, että Kainuun ely-keskuksen mukaan sen ?johtaminen vesistöihin ei tule kysymykseen. edes neutraloituna. Nyt Talvivaara juoksuttaa avolouhoksensa vierestä Kuusilammesta vettä luontoon. Se on mitattu useana päivänä hälyttävän emäksiseksi (pH jopa 11,7). Kuvattu 29.11.2012. 8 Suomen luonto 110/2012. Sen altaista purkautui luontoon ainakin 220?000 kuutiometriä raskasmetalli- ja alumiinipitoista vettä. Niissä pitoisuus on vesieliöille myrkyllinen. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan Kolmisopessa on jään alla paljon kuolleita kaloja. Järvistä vedet lähtevät ehkä enemmälti liikkeelle vasta kevättulvien aikaan, jolloin kuvamme etualan Laakajärvi saa annoksensa. Toimittanut antti halkka Luonto ja ympäristö nyt + Talvivaaran päästöt ovat nyt luonnossa, altaissa ja kaivoksessa. Suomen Luonto lentokuvautti Talvivaaran kaivosturma-alueen marraskuun lopussa. Tältä näyttää Talvivaara K KUVAT mikko maliniemi / aviation studio uvautimme Talvivaaran kaivoksen ilmasta marraskuun lopulla. Avolouhoksen isossa montussa nestettä on noin 1,5 miljoonaa kuutiota. Siitä suuri osa on nyt viiden kilometrin päässä vuodolta Kolmisoppi- ja Kivijärvissä. Arvo on vahanpoistoaineen luokkaa ja kaloille myrkyllistä. Antti Halkka Kipsisakka-altaassa on vielä pari miljoonaa kuutioita jäteliuosta. Sinne virtaavassa Kivijoessa oli joulukuun alussa ympäristölaatunormin ylittävä määrä nikkeliä. Kaivoksen alueella saastunutta vettä on erittäin monessa paikassa. Kipsisakka-al- taissa sitä on tätä kirjoittaessani noin kaksi miljoonaa kuutiometriä, avolouhoksen isossa montussa noin 1,5 miljoonaa ja niin sanotuilla turva-altailla (laskeutusaltailla) yli miljoona kuutiometriä
Suora puhelinlähetys itseään puolustavasta myrkkykäärmeestä ja hyvää tarkoittavasta biologista oli vähintäänkin yhtä jännittävä kuin moni satelliittikanavilta teininä seuraamistani dokumenttisarjoista. Syksyn ensimmäiseen kurssiini yliopistolla kuului muurahaisten kuningattarien ja koiraiden perimän vertailua. Erityisesti biologien voisi kuvitella suorastaan tukehtuvan siihen ja kaipaavan työlleen vastapainoa aivan muista harrasteista. Syttyi lennokas keskustelu lajin rajuista kannanvaihteluista ja harvinaisesta, väreiltään tummasta valesina-naarasmuodosta. Pari päivää myöhemmin mökilleen vielä jäänyt ystäväni soitti ja kertoi löytäneensä kyyn keskeltä mökkipihaa. Kiikarissa eemeli kiviniemi ismo rautiainen Tiedä ja nauti enemmän vietin pari viime kesän lämpimimmistä päivistä parhaan ystäväni mökillä Joutsenossa Saimaan rannalla. Kuormittava puolitoistaviikkoinen vaarallisten kemikaalien, kalliiden laitteiden ja omituisten laskelmien keskellä opetti paljon elämästä, niin muurahaisten kuin omastanikin. Saunapolulla vastaan tuli samettiruusujen ympärillä poukkoileva oranssinkirjava perhonen. Tunnistimme lajin keisarinviitaksi. Samaan aikaan ystäväni manaili sitä, miten kettumaisia Suomen lepakoiden tieteelliset nimet ovat muistaa. Luonto on läsnä kaikkialla, meissä itsessämmekin. Kohtuus ja vaihtelu on toki hyvä säilyttää kaikessa. Kuitenkin tietämys luonnon toiminnasta vain tehostaa siitä saatavia elämyksiä eikä hävitä sen mystiikkaa. On palkitsevaa ymmärtää, miksi noin joka kahdeskymmenes keisarinviittanaaras poikkeaa väreiltään, miksi käärmeet pitää siirtää mökkitontilta yli kahden kilometrin päähän, mikä säätelee yhteiskuntahyönteisten elinikää ja miksi meillä pohjoisessa on niin vähän lepakkolajeja. Tieto luonnosta tehostaa elämystä. Kyy herättää kunnioitusta, jos sen elämää vain tuntee tarpeeksi. Eemeli Peltonen / vastavalo Näkymä Laakajärveltä Talvivaaran kaivokselle. Suuri osa luontoon päässeestä vuodosta on Kivijärvessä Laakajärven ja kaivoksen välissä. Ari Lampinen / kuvaliiteri Muuntelu kuuluu asiaan niin keisarinviitan kuin ihmisenkin populaatioissa. 110/2012 Suomen luonto 9
Hankkeella on myös kuntien vahva tuki. Etelä-Konnevesi edustaisi erinomaisesti kansallispuistoverkostossa puutteellisesti mukana olevaa Järvi-Suomen luontotyyppiä. ?Se on valmiuksiltaan pitkälle edennyt ja luonnoltaan arvokas alue?, Niinistö totesi. Luonto ja ympäristö nyt Käsivarren suurtunturien puistohanke etenee. poimintoja Pohjoisen vaihtelevissa valaistusoloissa pärjää vain tahdistamalla elämänsä oikein. Neuvotteluissa pitääkin yrittää sovittaa yhteen sekä kansallispuiston tavoitteet että kunnan elinkeinojen ja matkailun turvaaminen.? Olvassuon suoerämaata ministeriössä arvostetaan laajana eri suotyyppien kokonaisuutena, joka paikkaisi Pohjois-Pohjanmaan kansallispuistoaukkoa. ?Hanke on myös mahdollista toteuttaa nopeasti, sillä siellä on vähiten avoimia kysymyksiä.? Salon Teijoa Niinistö kehui monipuoliseksi ja kiinnostavaksi kohteeksi. ?Kaikki neljä hanketta sekä merellinen kokonaisarvio toteutetaan siten, että mahdollinen perustaminen voidaan ainakin linjata tämän hallituskauden aikana?, Niinistö lupasi. alice karlsson P-G Wikström / kuvaliiteri Painotalomme Hansaprint laski pyynnöstämme Suomen Luonnon hiilijalanjäljen. Päästöt arvioitiin ClimateCalc-järjestelmässä. Näiden lisäksi ministeriö nostaa esille merellisten kansallispuistojen kehittämisen Suomenlahden teemavuonna 2014. Keskimääräisen numeron painoksen (noin 28?000 kpl) hiilidioksidipäästöt ovat 14?744 kg CO²ekvivalenttia. Painopaperin valmistuksen ja sen kuljetuksen osuus hiilijalanjäljestä on noin 70 prosenttia. Jatkovalmisteluun pääsivät Käsivarren suurtunturit, Olvassuo, Etelä-Konnevesi ja Salon Teijo. marraskuuta. ?Ongelmana on kuitenkin Enontekiön kunnan vastustus. Suurimmat Suomessa mitatut kuusen siemensadot ovat olleet helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen mukaan 2500?3500 siementä neliömetrillä eli 125?175 kiloa hehtaarilla.. Paperi yksittäisenä tekijänä on siis selvästi suurin. Sen yhteydessä arvioidaan ehdotetun Porkkalan kansallispuiston asemaa. ?Eteenpäin menevistä ehdotuksista Käsivarren suurtunturit on Suomessa ainutlaatuinen luontokokonaisuus, eikä sitä olisi voinut jättää pois?, ympäristöministeri Ville Niinistö sanoi tiedotustilaisuudessa 28. Painotalon osuus on noin 20 prosenttia. Yhtä Suomen Luonnon kappaletta kohti päästö tekee 0,514 kg, ja se vastaa esimerkiksi kolmen kilometrin ajoa henkilöautolla ja yksi vuosikerta (10 numeroa) 30 kilometrin ajoa. jaakko vähämäki / vastavalo Sisäisen kellon koneisto tutummaksi Kuusen kävyssä on 100?200 siementä. Hyönteisten sisäistä kelloa on tutkittu paljon. Hannele Kauranen Jyväskylän yliopistosta tutki väitöskirjassaan mahlakärpästä, johon voi luonnossa törmätä Lahden korkeudella ja sitä pohjoisempana. Tutkittu pohjoinen laji säilytti vuorokausirytminsä paremmin jatkuvassa valossa kuin pimeydessä, mikä saattaa olla sopeutuma valoisiin kesäöihin. Tuloksia verrattiin eteläisempään sukulaislajiin, jonka toimii juuri päinvastoin. Erot lajien liikkumisinnossa näyttäisivät liittyvän eroihin tiettyjä välittäjäaineita tuottavien hermosolujen sijainnissa ja lukumäärässä. Jarkko Mäkineva / Kuvaliiteri ismo rautiainen Mahlakärpäsiltä on opittu paljon sisäisestä kellosta. Suomen Luonnon hiilijalanjälki laskettiin Jorma laurila 10 Suomen luonto 110/2012 Neljä uutta kansallispuistoa valmisteluun Ympäristöministeriö sai 17 ehdotusta uusiksi kansallispuistoiksi ja kaksi ehdotusta nykyisten puistojen kehittämiseksi
Siemensato saadaan selville vasta sitten, kun se varisee tutkimusmetsien suppiloihin. Sen mukaan käpytikkavaellusten laukaiseva tekijä on kuusen käpysadon niukkuus. Taustalla oleva tärkein tekijä on kukkimista edeltävän kasvukauden sääolot. ilmiömäistä heimo rajaniemi / kuvaliiteri Kuuset notkuvat kävyistä kuusissa näyttäisi olevan niin paljon käpyjä, että puut jaksavat hädin tuskin niitä kantaa. ?Etelä- ja Keski-Suomessa näin on?, tutkija Tatu Hokkanen Metsäntutkimuslaitokselta (Metla) myöntää. Pesimäkannan koko vaikuttaa puolestaan vaellusten voimakkuuteen. Myös käpylinnut hyötyvät kuusen hyvästä käpysadosta, mutta tänä vuonna niitä ei ole ollut kovinkaan runsaasti. Tämän vuoden hyvän käpysadon varmisti kesä 2011, joka oli kukka- aiheitten muodostumiselle suotuisa eli lämmin ja vähäsateinen. Alice karlsson Kuusen siemenet ovat oravan mieliruokaa. 110/2012 Suomen luonto 11. ?Ne eivät ole lähteneet vaeltamaan lainkaan.? Tikkojen vaellusten ja käpysadon yhteydet selvitti Andreas Lindén työryhmineen pari vuotta sitten tarkastetussa väitöskirjassaan. ?Pohjois-Suomessa käpysato on sen sijaan keskinkertainen, eikä se etelässäkään ole harvinaisen hyvä, sillä osassa kuusista ei ole käpyjä lainkaan.? Esimerkiksi vuosi 2000 oli kuluvaa vuotta parempi käpyvuosi ja 2006 yhtä hyvä kuin nyt. ?Yllättävän vähissä ovat.? Oraville sen sijaan on tulossa leppoisat talvipäivät, sillä niiden ei tarvitse turvautua hätäravintoon, kuusen vuosikasvainten kärjissä sijaitseviin silmuihin. Hokkasen mukaan käpysadot vaihtelevat kuusella voimakkaasti. Ja aiemmin on ollut vielä niitäkin parempia satoja. Metla seuraa käpyjen määrää siemensadon tarkkailumetsissä. ?Nyt maastossa on esimerkiksi paljon käpytikkoja?, Hokkanen sanoo. Siellä kävyt lasketaan vuodesta toiseen samoista puuyksilöistä. Käpyjen määrä ei kerrokaan suoraan siemensadosta. ?Kävyissä on aika usein siemeniä vahingoittavia hyönteisiä ja sienitauteja, joten lopullinen sato voi olla paljon pienempi kuin mitä käpyjen määrä antaa olettaa.? Kävyt ovat tärkeä ravintovara monille eläimille
Osa varauksista on suojelualueilla tai lähellä niitä. Pahimmillaan jopa puolet huolella valitusta joukosta on menehtynyt. ismo rautiainen antti halkka IlmAkuva Tarkkailemme ympäristöä ja ilmastoa. ?Siell ä pommi ju mmii. Jo s mu ut ei ju lk ais e ka laon gelm aa , niin sen tekköö korp it en si ke vä än ä.? Sonkajärveläine n Reino Rönkkö Talvivaar asta, MTV3 28.11.2012 . 12 Suomen luonto 110/2012 LÄHDE: Ilmatieteen laitos Oho! Ilmakehän muutos näkyy Pallaksella Ilmatieteen laitoksen Sammaltunturin mittari kertoo ilmakehän hiilidioksidimäärän kasvusta. ?Mittauksissa erottuu selkeästi myös vuodenaikaisvaihtelu, sillä kasvukaudella metsät toimivat hiilinieluna, mutta syksyllä ja talvella vuorostaan maaperä hiilen lähteenä?, kertoo yksikön päällikkö Ari Laaksonen.. Lyhytikäiset ja vain kerran elämässään lisääntyvät lajit ovat huonommassa asemassa. Kekkosen mukaan tiedolle on käyttöä luonnonsuojelussa: ?Kauriiden kaltaisten lajien yksilöitä ei välttämättä tarvitse palauttaa luontoon pilvin pimein. Rajalliset resurssit kannattaisi mieluummin keskittää pienemmän joukon perusteelliseen tukemiseen, jotta kanta pääsisi nopean kasvun alkuun.? Esimerkiksi Uuden-Seelannin uhanalaisia lintuja on siirretty uusille saarille. Tulokset julkaistiin Plos One -tiedesarjassa. Projektissa työskennelleen Helsingin yliopiston tutkijan Jaana Kekkosen mukaan tulos liittyy läheisesti kannan huimaan kasvunopeuteen. ?Arvokasta perinnöllistä muuntelua ei ehditty menettää niin paljon kuin jos kanta olisi joutunut sinnittelemään pitkään pienenä?, hän sanoo. ?Kauriskanta lähti rivakasti kasvuun, koska eläimillä ei ollut pahemmin kilpailijoita istutusten jälkeen.? Hätkähdyttävä varaus on Kuusamossa ja Sallassa, missä muutoinkin luonnonsuojelualueita pelkäämätön kanadalainen Mawson sai Oulangan kansallispuistoon joka puolelta rajautuvan alueen. Varaus on aivan kiinni kansallispuistossa. Geologian tutkimuskeskukselle tuli peräti 1439 neliökilometrin varaus Käsivarren Lappiin, mistä laitos aikoo etsiä kultaa, nikkeliä, rautaa, kuparia ja platinaa. isoveli valvoo Kaivosteollisuus kasvaa nopeasti. Otimme alan erityistarkkailuun. tuomas heinonen Luonto ja ympäristö nyt Geneettisesti monipuolinen kanta voi saada alkunsa pienestäkin perustajajoukosta. Uusia isoja malmivarauksia Pohjois-Suomeen tukes hyväksyi syksyllä joukon valtavia malminetsintävarauksia. Niillä yhtiöt saavat etuoikeuden malminetsintään, mutta eivät vielä etsintälupaa. Uuden tutkimuksen mukaan nykyinen lähes 50 000 kauriin kanta on perimältään hämmästyttävän monipuolinen, vaikka se on lähtöisin vain neljästä yksilöstä. Eniten uusia alueita on Pohjois-Suomessa. Valkohäntäkauriin perimän rikkaus yllätti pohjoisamerikkalainen valkohäntäkauris tuotiin Suomeen 1930-luvulla. Varausalueesta suuri osa on Tarvantovaaran erämaa-aluetta, josta varaus ulottuu Lätäsenon suurten soidensuojelualueiden kautta Kilpisjärven erämaahan. Varauksia on niin paljon, että oman alueen tilanne kannattaa tarkistaa kaivosrekisterin karttapalvelusta, jossa ovat kaikki voimassa olevat hankkeet: http://geomaps2.gtk.fi/tukes/. Lajin pitkäikäisyys ja useat lisääntymiskerrat elämän aikana säilyttävät nekin perinnöllistä muuntelua
Jääkö osa Suomesta joinakin talvina kokonaan lumettomaksi. Terminen talvi eli aika jona lämpötila pysyy nollan alapuolella lyhenee voimakkaasti, eniten Lounais-Suomessa. Lisää muutoksia on tulossa, sanoo Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Kirsti Jylhä. ilmatieteen laitos ?Talvi lyhenee paljon? Suomen ilmasto muuttuu tällä vuosisadalla. suora linja timo veijalainen / leuku Lumitalvi säilyy pohjoisessa kuten kuvan Pallaskurussa vielä tämän vuosisadan lopulla. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Suomen lumitalvi on jo muuttunut etelässä ilmastonmuutoksen takia. Etenkin näillä alueilla tulee vastaan kokonaan lumettomiakin talvia. Jasmin Awad / istockphoto Missä lumipeitepäivien määrä vähenee eniten suhteellisesti ja lumipäivinä laskettuna? Sekä suhteellinen että absoluuttinen vähennys on mallilaskelmien mukaan suurinta Etelä- ja Länsi-Suomessa, missä lumiset päivät saattavat tällä vuosisadalla vähentyä alle puoleen nykyisestä. Läntisiltä ja lounaisilta saaristoalueilta se häviäisi silloin vähitellen kokonaan. Eniten se koskettaa talvea, sillä ilmastonmuutos vaikuttaa lumi- ja jääpeitteeseen. Mikä on keskeisen asia, missä ilmastonmuutos vaikuttaa Suomen lumitalveen tällä vuosisadalla, erikoistutkija Kirsti Jylhä Ilmatieteen laitoksesta? Ilmaston lämmetessä lumipeite jää ohuemmaksi ja luminen vuodenaika lyhenee. Näkyykö vaikutusta keskimääräisessä ilmastossa jo nyt tai lähivuosikymmeninä? Tätä on tutkinut tuoreessa gradussaan Henna-Reetta Hannula Ilmatieteen laitoksesta. Lumensyvyyden minimit olivat pienentyneet ja poikkeuksellisen ohuiden syvyyksien esiintyminen oli lisääntynyt tilastollisesti merkitsevästi muualla paitsi pohjoisimmalla alueella. Lumensyvyyden maksimeissa tai poikkeavan suurien lumensyvyyksien esiintyvyydessä ei havaittu merkitsevää nousevaa tai laskevaa trendiä kuin yhdellä lumialueella. Kirsti Jylhä Häviääkö talvi jossain vaiheessa kokonaan Suomen jostakin osasta. Jos nykyisten arvioiden mukaan voimakkuudeltaan keskitasoinen ilmaston lämpeneminen toteutuu, terminen talvi lyhenee Lounais-Suomessa vuosisadan viimeiseen kolmannekseen mennessä yli neljällä kuukaudella. Mallien mukaan suuret vuorokautiset sademäärät kasvavat, välillä siis myös lunta tulee paljon. Kuten on nähty tänä ja viime talvena ja aikaisemminkin, itätuuli ja sula Suomenlahti suosivat runsasta lumentuloa rannikon tuntumassa. Jääpeitteen muodostumisen lykkäytyminen Suomenlahdella ilmaston lämmetessä vaikuttaa siis myös. antti halkka Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. 110/2012 Suomen luonto 13. Keskimääräinen lumensyvyys on ohentunut Etelä-Suomessa sekä paikoin maan keskiosissa, mutta pysynyt ennallaan tai suurentunut perinteisesti lumisilla alueilla
Lintuperspektiivistä näkyisi kaksi 14 Suomen luonto 110/2012 kapeaa betoniseinämää, mereltä vähän rantaan päin kallellaan. Limpet on lyhennys sanoista Land Installed Marine Power Energy Transmitter. Portnahavenissa Islayn saarella Skotlannin länsirannikolla sijaitsevaa voimalaa ei kauempaa juuri erota kallioista. Kesällä 2011 Espanjan Baskimaan rannikolla Mutrikussa otettiin käyttöön 16-turbiininen Limpet, ensimmäinen var- sinainen kaupallinen aaltovoimala maailmassa. Voimalan kapasiteetti, 300 kilowattituntia, riittää 250 kotitaloudelle. ?Sijainti on parempi kuin Islayllä?, sanoo kehitysjohtaja Adam Young Voith Hydro Wavegenistä. Ensimmäisen laitoksen paikka ei hänen mukaansa ollut kyllin kaukana avomerellä eikä muutenkaan optimaalinen. Laitos on kuitenkin tuottanut sähköä Islayn verkkoon. Muitakin kaupallisen koon prototyyppejä on jo monistusvaiheessa, esimerkiksi suomalainen Penguin (0,6 mega-. Uloskin kuuluu aavemaista krohinaa, kun turbiinikeuhkot hengittävät betonikropassa. Islayn Limpetissä on vain kaksi turbiinia. Skotlannilla on valtava merienergiapotentiaali, ja se johtaa aalto- ja vuorovesienergian kehitystä. skotlanti MARTIN BOND / SPL / SKOY Toimittanut jorma laurila maailmalta Limpet-tyypin puolen megawatin aaltovoimala toimii Portnahavenissa Islayn saarella Skotlannissa. Aaltovoima nousee kohisten M aailman ensimmäinen kaupallista kokoa oleva aaltovoimala Limpet täytti marraskuussa 12 vuotta. Skotlantilainen Wavegen rakensi kyseisen teholtaan 0,5 megawatin voimalan tutkimus- ja kehitystarkoituksiin. Vastapäätä on Amerikka. Kun merivesi nousee vesirajan alla avoimeen betonikammioon, sen ilmatila supistuu ja ilma työntyy turbiinia kohti sitä pyörittäen. Samoin tapahtuu, kun vesi laskee
Länsirannikolla Smølassa elpymään saatu merikotkakanta lähes katosi tuulimyllytörmäyksissä. Myllyt sijaitsivat alavalla alueella, jolla oli paljon kotkia. RSPB ei vastusta tuulivoimaa sinänsä, mutta Lewisin saarella se on kritisoinut turbiinirivistöjä, koska siellä on paljon merikotkia ja yhteentörmäysten todennäköisyys on suuri. ?Norjassa tuulivoimala oli sijoitettu väärään paikkaan?, Gilbert sanoo. Syynä synkkään kehitykseen ovat metsien häviäminen, elinympäristön huononeminen, salametsästys ja ravintoeläinten vähyys. ?Sijoitus on valittava niin, etteivät tiheät populaatiot kärsi.? eeva simola Skotlanti Yli 100?000 pikkuhaukkaa tapettiin syötäväksi Intia Marraskuussa maailmalle levisi järkyttävä uutinen. Valistustyön ja tiukennetun valvonnan avulla vastaavanlaisilta uutisilta toivotaan jatkossa vältyttävän. Dick Forsman Intialaisten luonnonsuojelijoiden järkyttävä video internetistä: http://www.conservationindia.org/ campaigns/amur-massacre. Sen Englannin kruunulta vuokraamilla merialueilla testataan sähköverkkoon kytkettyjä koevoimaloita. Paikallisia viranomaisia informoitiin tilanteesta ja laiton haukkojen pyynti lopetettiin. Muuttomatkalla olevia pieniä, tuulihaukan sukuisia amurinhaukkoja pyydystettiin verkoilla yli 10?000 linnun päivävauhtia. Pyynti jatkui läpi lintujen pariviikkoisen muuttokauden, ja tänä aikana arvioidaan jopa 140 000 haukan menettäneen henkensä. Riistakameroilla saatu aineisto osoittaa, että punahirvet ovat sopeutuneet uuteen elinympäristöönsä hyvin, ja ne tulevat toimeen villien lajitovereidensa kanssa. uutisia wattia) Orkneyn saaren testausalueella. Testeistä vastaa eurooppalainen merienergiakeskus EMEC. Tämä antaa toiveita, että peurakanta alkaisi voimistua. Venäjän-puoleisella, kiinalaiseen amurintiikereiden elinalueeseen yhteydessä olevalla metsäseudulla elää huomattavasti enemmän tiikereitä, arviolta 430?500 yksilöä. Jorma Laurila 110/2012 Suomen luonto 15. Sopimuksia on tehty 1,6 gigawatin edestä. ?Monistuksen suurin haaste on kustannuksissa. Tämä on 15 prosenttia maailmankannasta, joka kokonaisuudessaan muuttaa Itä-Aasiasta eteläiseen Afrikkaan talvehtimaan. Nagalandissa muuttolintujen pyynnillä on pitkät perinteet, ja muuttolinnut ovat kautta aikojen muodostaneet merkittävän osan paikallisen väestön ravinnosta. Myös pikkuhaukat pyydystettiin ruoaksi. BirdLife International puuttui välittömästi asioiden kulkuun. Vasta yksikkökustannusten pudottua voidaan todel- Skotlannissa on kymmenesosa Euroopan aaltovoimapotentiaalista. Tuulivoiman yleistyminen on Skotlannissa kymmenen vuotta aaltovoimaa edellä. Varoitus: videossa on raakoja kohtia. Dick Forsman la alkaa puhua kaupallisista aaltovoimaloista?, sanoo Wellon kehitysjohtaja Heikki Paakkinen. Yhtiö suunnittelee kolmen Penguinin ketjua, ja sillä on muitakin hankkeita menossa. Wavegenin Adam Youngin mukaan merienergia-ala oppii nopeasti ja kustannukset ropisevat alas ripeämmin kuin tuulivoimassa tapahtui. Koko maailmassa on kehitteillä 70?80 aaltovoimalatyyppiä ja noin 50 erityyppistä vuorovesivoimalaa. Skotlannissa on kymmenesosa Eu- roopan koko aaltovoimapotentiaalista ja vuorovesipotentiaalista neljännes. Loppu hyvin: amurinhaukkojen laiton pyynti saatiin kuriin. Amurintiikereille tukea Kiina John Guidi / Photoshot / SKOY Whiteleen tuulivoimafarmi Glasgow´n lähellä . Kriittisesti uhanalaiset amurintiikerit ovat huvenneet Kiinassa puolessa vuosisadassa noin 200 eläimestä 20:een. Maalle rakennetut voimalat on saatu jo niin kannattaviksi, että niiden julkista tukea aiotaan leikata ja siirtää sitä merelle rakennettaville tuulivoimaloille, BBC Scotland uutisoi lokakuun lopulla. Tuulivoimaa on arvosteltu lintujen joukkokuolemista. Lintujensuojeluyhdistys RSPB:n Skotlannin suojelualueista vastaava ekologi Doug Gilbert kertoo, että yksittäisiä petolintuja on törmäyksissä kuollutkin. Pahemmin on käynyt Norjassa. Kiinan jäljellä olevat luonnonvaraiset amurintiikerit elävät pääasiassa Changbaivuorilla maan koillisosassa, uutisoi WWF. Kiinan WWF ja metsäviranomaiset ovat yrittäneet parantaa tiikereiden ravintotilannetta vapauttamalla niiden suojelualueelle tarhassa kasvatettuja punahirviä (Cervus elaphus). Nagalandissa Intian koillisimmassa nurkassa oli meneillään ennen näkemätön petolintujen teurastus
Loppukesällä metsästä löytyy esimerkiksi kymmeniä maamehiläisten auki kaivettuja pesiä kennon palasineen. Pesäluolaston reunaosan kammioon on asettunut supikoira, josta mäyrät eivät näytä piittaavan tuon taivaallista. Pesäkammionsa mäyrät pohjustavat sammalilla, kuivilla sananjaloilla ja heinillä. Vanhat pehmikkeet vaihdetaan uusiin tarpeen tullen. Viirunaama painuu turvaan kahden ison kiven väliseen rakoon ja tuhahtelee itsekseen. Mäyrien jälkiin törmää melkein jokaisella koirakävelyllä sulan maan aikana. Mäyrä kun on harmiton ja hilleri puolestaan sekä vähälukuinen että uhanalainen. Mäyrä on siinä merkinnyt omistamaansa aluetta tuoksullaan. Jopa 20-kiloiseksi kasvava mäyrä on Suomen toiseksi suurin näätäeläin, vain ahma on isompi. Ikävintä on se, että näihin vainottuihin kuuluvat mäyrä ja jopa hilleri. Pesän mäyräklaani koostuu useista uroksista ja naaraista, mutta vain yksi naaraista saa poikasia. Koirat haukkuvat ja mäyrä ärisee. Näissä kammioissa mäyrät viettävät päivät, hoitavat poikasensa ja nukkuvat lokakuun lopulta huhtikuulle kestävän talviunen. KOIRAT VETÄVÄT äkkiä flexit kireiksi. Kumpikin alkaa haukkua ja vanhempi nykäisee niin lujaa, että sen kulunut kaulapanta katkeaa. Lisäksi se kaivelee maasta juuria ja napsii sieniä, marjoja, omenoita, viljaa sekä puimisjätteitä. Sen harju soraan ovat ilmeisesti kymmenet mäyräsukupolvet kaivaneet yhä uusia käytäviä ja kammioita. Ja jos kohdalle sattuu, myös maassa pesivien lintujen munat ja poikaset katoavat sen kitaan. Mäyrä syö kaikkea: toukkia, lieroja, etanoita, sammakoita, myyriä, maamehiläisten ja kimalaisten pesiä. Sen vatsaan katoaa myös melkoinen joukko tuhohyönteisiä ja niiden toukkia. Mäyrä kuuluu koostaan huolimatta eläimiin, joita metsästäjät kutsuvat pienpedoiksi. Nämä eläimet on leimattu kaikin tavoin haitallisiksi ja metsästäjät käyvät niitä vastaan järjestelmällistä tuhoamistaistelua. n Mäyrän talviuni kestää lokakuulta huhtikuulle. Leutoina talvina se saattaa käydä pesäaukon ulkopuolella ja jättää hangelle käpälänjälkensä.. Ne eivät kuitenkaan näyttele mitenkään merkittävää osaa ruokavaliossa. Tieteellisten tutkimusten mukaan mäyrä ei verota Suomessa juurikaan hyötyriistaa. Sen sijaan se on viljelijän apulainen korvatessaan viljalle tekemänsä vahingot myyriä popsimalla. Hyvinä myyrävuosina pikkunisäkkäät voivat olla mäyrän tärkeintä ravintoa. Koira syöksyy haukkuen kallionlohkareiden taakse ja pysähtyy. Mäyrähän siellä, mitä touhunnee kalliometsässä keskellä aamupäivää. Joillakin pesillä vihaiset mehiläiset kiertävät vielä ilmassa etsien syyllistä. Pellon pientareella ison katajan juurella on 16 Suomen luonto 110/2012 puolestaan puolisen tusinaa kymmenen sentin syvyistä kuoppaa, joista yhden pohjalla on iso, pinnaltaan epätasainen pökäle. Jokaisesta tapetusta pienpedosta saa pisteitä! Ja runsailla pisteillä voi päästä kiinni palkintoihin. Pienpetojen haitallisuus on useimmiten kuviteltua ja aina liioiteltua. Kuukauden laji: mäyrä Yön viirunaama Mäyrä on metsästäjien mielestä vakava uhka riistalle. Suotta vainottu otus nukkuu parhaillaan talviunta huolella kaivamassaan kammiossa. M Juha Valste Henrik Kettunen / cartina äyrän pesä on läheisen mäen rinteessä
Naaraat ovat koiraita pienempiä. Tulee hyvin toimeen myös asutuksen lähellä, jopa isojen kaupunkien ympäristössä. LEVINNEISYYS: Tornio?Kuusamolinjan eteläpuolella; etelässä selvästi runsaampi kuin maan keski- ja pohjoisosissa. TIESITKÖ: Mäyrän vanha suomalainen nimi metsäsika johtuu eläinten samanlaisesta käyttäytymisestä. Vapaana oleva sika ja mäyrä etsivät ravintoa tonkimalla kuonollaan maata. Mäyrä on yleinen Tornion ja Kuusamon korkeudelle asti. 17 110/2012 110/2012 Suomen luonto Suomen luonto. MÄYRÄ Meles meles SUKUPUU: Nisäkäs, joka kuuluu petoeläinten lahkon näätäeläinten heimoon. TUNTOMERKIT: Keskikokoisen koiran kokoinen, lyhytjalkainen ja kuperaselkäinen eläin, jonka selkää ja kylkiä peittää harmaa karva. Jalat ja vatsapuoli ovat mustat ja pitkäkuonoisessa päässä on mustat ja valkoiset pitkittäisraidat. KOKO: Pienet itsenäisesti liikkuvat mäyrät ovat 4?5 kilon painoisia; aikuiset painavat syksyllä noin 10?16 kiloa. Painavimmat syysmäyrät voivat olla yli 20-kiloisia. Keväällä mäyrät ovat menettäneet kolmanneksen painostaan. LISÄÄNTYMINEN: Kiima-aika useimmiten keväällä, mutta se voi olla myös kesällä tai syksyllä. Viivästyneen sikiönkehityksen vuoksi 2?4 poikasta syntyy yleensä seuraavan vuoden huhtitai toukokuussa. RAVINTO: Kaikkiruokainen. ELINYMPÄRISTÖ: Suosii peltojen ja niittyjen rikkomia, reheväkasvuisia metsiä
Katse kohti taivaanval Tänä syksynä on taivaalla leiskunut komeita revontulia. Luonnon ilotulitus vain paranee kevättä kohti, jolloin on seuraava auringonpilkkumaksimi. jaakko alatalo / Leuku Alice Karlsson 18 Suomen luonto 110/2012
keita Revontuliin liittyy monia kiehtovia ilmiöitä. Eräs silloin tällöin esiintyvä rakenne on revontulispiraali, jonka hyvällä onnella voi nähdä kiertyvän ja purkautuvan muutaman minuutin aikana. 110/2012 Suomen luonto 19
Se synnyttää ovaalin, joka ohjaa hiukkaset rinkulan muotoiselle alueelle magneettisten napojen ympärille. ?Maapallo on vähän niin kuin enkeli, jolla on sädekehä sekä pohjoisnavan että etelänavan pään päällä?, Kauristie selittää. ?Maapallo pyörii, mutta sädekehä pysyy paikallaan siinä yläpuolella. Typpi Revontulet tanssivat 100?200 kilometrin korkeudella. saa aikaan sinipunaisen värin, happi punaisen ja kellanvihreän. ?Vertailemalla vihreitten ja punaisten revontulien voimakkuuksia voidaan päätellä, miten paljon hiukkasia sataa ja miten energeettisiä ne ovat?, Kauristie sanoo. ?Jos niissä on paljon energiaa, vihreä ja sinipunainen vallitsevat. Atomit saavat törmäyksestä energiaa ja virittyvät. Vähemmän virittyneessä hiukkassateessa taivas loimottaa punaisena.? Napaseutujen ilmiö Revontulet esiintyvät lähellä magneettista napaa, revontuliovaalin alueella. ?Revontulet näyttäisivät liekehtivän satunnaisesti, mutta siinä toistuu aina sama kuvio, revontulialimyrsky?, Kauristie sanoo. ?Ensin näkyy etelään päin eteenpäin meneviä kaaria, jotka yhtäkkiä rävähtävät komeiksi revontuliksi. Kauristien mukaan esimerkiksi 2003 myrskysi niin, että revontulia näkyi Etelä-Euroopassa asti. Tyypillisin revontulien väri on vihreä, mutta voimakkaan myrskyn aikana näkyy myös punaista. revontulia. Valon väri liittyy happi- ja typpimolekyylien sisäiseen rakenteeseen. Varmimmin niitä näkee kuitenkin Sodankylän pohjoispuolella ja etenkin Käsivarressa, missä tulet loimottavat kolmena yönä neljästä. ?Aurinko riehaantuu 11 vuoden välein, ja lähestymme nyt aktiivista kautta?, revontulitutkija Kirsti Kauristie Ilmatieteen laitokselta Helsingin Kumpulasta kertoo. ?Seuraava auringonpilkkumaksimi on keväällä 2013.? Yhdentoista vuoden sykli liittyy Auringon magneettikentän muutoksiin, joiden seurauksena Auringon pinnalla tapahtuu roihupurkauksia. Vaikka revontulia olisikin, kaupungin valot häiritsevät niiden näkemistä. Ilmatieteen laitoksella revontulihavainnointia on Helsingin lisäksi Nyrölässä, Muoniossa, Kevolla, Sodankylässä ja Kilpisjärvellä. Yleensä tämä tapahtuu puolenyön aikaan. Sen jälkeen alkaa ilmaantua sumuisempia revontulia, jotka voivat olla myös sykkiviä.? Maan magneettisten napojen sijainnista johtuen revontulet tanssivat Suomessa komeimmillaan Lapissa ja esimerkiksi Helsingin taivaalla ne ovat harvinaisia. Etelän asutuskeskuksissa ongelmana on lisäksi valosaaste. Purkauksilla kestää yhdestä kahteen päivään matkustaa Auringon pinnalta Maan lähiavaruuteen, missä ne aiheuttavat komeita revontulia. Maan magneettikentän rakenne puolestaan määrää, missä revontulia nähdään. On iso haaste, miten siitä määrästä saadaan erotettua juuri mielenkiintoisimmat.? Vaikeutena on yllättäen myös se, että kuvissa revontulet voivat näyttää hyvin samannäköisiltä kuin pilvet. Verta taivaalla! Jos revontulet näkyvät muualla kuin Pohjolassa, ilmiön on oltava poikkeuksellisen voimakas. Perustilaansa palatessaan ne synnyttävät valoa . harvaa kaasua, jota kutsutaan aurinkotuuleksi. Lisäksi yksi kamera on Huippuvuorilla, missä näkee myös päiväpuolen revontulia. ?Dataa tulee valtavia määriä, miljoonia kuvia kaudessa. Punainen valo syntyy 150?200 kilometrin korkeudella ja vihreä noin sadassa kilometrissä.. Ne syöksevät avaruuteen suuria määriä röntgenja ultraviolettisäteitä sekä sähköisiä hiukkasia . Kun magneettinen myrsky on käynnissä, sädekehä laajenee ja revontulia nähdään muuallakin kuin napa-alueilla.? Jos aurinkopurkaus tulee maata kohti, 20 Suomen luonto 110/2012 runsaasti elektroneja sataa melkein pystysuorassa napa-alueille ja ne törmäilevät yläilmakehässä, ionosfäärissä, oleviin typpi- ja happiatomeihin. kuvat eemeli kiviniemi Kumpulan revontulikameralla on tänä syksynä havaittu revontulia merkkinä Auringon uudesta aktivoitumisesta. Välineitä esittelee Kirsti Kauristie. Ilmatieteen laitoksen katolla Kumpulassa on useita ilmakehän tilaa mittaavia laitteita. Olemme menossa kohti mielenkiintoisia aikoja. Pari kolme vuotta tästä eteenpäin saamme ihailla komeita revontulia jopa Etelä-Suomessa
110/2012 Suomen luonto timo veijalainen / leuku Revontulet ovat poikkeuksellisen kauniita, jos pääsee katsomaan purkausta suoraan alta. Revontulikoronan tähtimäinen rakenne on optisen harhan seurausta: revontulipilarit näyttävät kaukaisuudessa yhtyvän samaan tapaan kuin rautatiekiskot pitkän suoran päässä. 21
Kilpisjärvi syyskuu 2012. 22 Suomen luonto 110/2012. Ismo Pekkarinen ?Revontulien antaessa ensimmäisiä merkkejä polkaisin polkupyörällä lähimmälle ennalta katsastamalleni paikalle?, Ismo Pekkarinen kertoo
110/2012 Suomen luonto 23
Magneettikentän muutokset ennustavat revontulien esiintymistodennäköisyyttä ja revontulikameroiden kuvat päivittyvät kerran minuutissa. Tietoa ja kuvia revontulista myös Ursan sivuilla www.taivaanvahti.fi.. Auringon ja revontulien seuraamisen tavoitteena on saada ymmärrys lähiavaruuden käyttäytymisestä sekä ennustaa avaruussäätä. ?Ja minä näin, ja katso: myrskytuuli tuli pohjoisesta, suuri pilvi ja leimahteleva tuli, ja pilveä ympäröitsi hohde, ja tulen keskeltä näkyi ikään kuin hehkuvaa malmia, keskeltä tulta? (Hesekiel 1:4). Profeetta näki näkynsä ollessaan pakkosiirtolaisena nykyisessä Irakissa. Perustutkimusta ja sovelluksia Kauristie tutkii ilmakehän ominaisuuksia ja harvan sähköisesti varatun kaasun, plasman, fysiikkaa. Tosin keskustelua on käyty kasvihuonekaasuista ja niiden merkityksestä myös aurinkotuuleen. ?Kaasut lämmittävät alailmakehää ja sen seurauksen yläilmakehä jäähtyy ja painuu hieman kasaan?, Kauristie sanoo. ?Yläilmakehän korkeuden on joidenkin mittausasemien mukaan arveltu kavenneen, mutta globaalista ilmiöstä ei kuitenkaan ole kyse.? Väitteistä huolimatta revontulet eivät liioin pidä ääntä. ?Revontulet syntyvät korkeudessa, missä ilmakehä on jo hyvin harvaa ja ääniaallot tarvitsevat väliaineen. n Revontulet verkossa Ilmatieteen laitoksen sivuilla Auroras now! (http://aurora.fmi.fi/public_service/) voi seurata avaruussäätä. ?Kun Keski-Euroopasta katsotaan kohti pohjoista, siellä ei nähdäkään vihreää valoa vaan ainoastaan punaista. Sen seurauksena entisaikojen taivaantarkkailijat ovat saattaneet nähdä ikään kuin verta taivaalla, ennusmerkkejä sodasta tai taudeista. Tutkimus on perustutkimusta, mutta sovelluksiakin on. ?Pyrimme antamaan esimerkiksi varoituksia tarkkaa paikannusta tarvitseville, sillä magneettimyrskyn aikana jotkin laitteet eivät välttämättä toimi luotettavasti.? Esimerkiksi gps-paikannus kärsii jonkin verran voimakkaista magneettimyrskyistä. Siksi valon synnyttävä prosessi ei voi tuottaa ihmiskorvan kuultavaa ääntä.? Revontuliin liittyvien äänien kuvauksia on tutkittu jonkin verran Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatoriossa. Harrastajavalokuvaajat ottavatkin taivaan ilmiöistä paljon kuvia, joita Ilmatieteen laitoskin voi hyödyntää. Revontulien näkeminen kirvoittaa myös kysymyksiä. Harmittavan usein kuvissa on vain pilviä. Revontulikorona Heinävaarassa lokakuussa 2005. ?Sähkölinjat on rakennettu 50 hertzin vaihtovirralle, mutta revontulien magneettisten häiriöiden seurauksena sähkölinjoihin syntyy haitallista tasavirtaa. Suomessa ongelmia ei juurikaan ole, mutta muualla maailmassa niitä esiintyy ajoittain.? Myös radioaaltoja viestinnässään käyttävä Puolustusvoimat tarvitsee Il- Happi- ja typpimolekyylit saavat aikaan revontulien värit. matieteen laitoksen palveluja. Sen toiminta perustuu satelliittien lähettämiin signaaleihin, joita maan pinnalla olevat laitteet vastaanottavat. ?Aurinkopurkauksen aikana on vaikea ennakoida gps-signaalin kulkemista. Koko ajan kehitetään sovelluksia, missä tarvitaan entistä täsmällisempää tietoa. Ennen riitti, että paikannus osui metrin tarkkuudelle, mutta nykyään tieto tarvitaan jo senttimetrilleen.? ?Tutkimme myös sitä, miten magneettinen myrsky vaikuttaa sähköverkkoon?, Kauristie valottaa. 24 Suomen luonto 110/2012 ismo pekkarinen eemeli kiviniemi Tutkijat Noora Partamies ja Kirsti Kauristie tarkastelevat Helsingin revontulikameran aineistoa. Toistaiseksi selkeää yhteyttä ei ole ollut. ?Asiaa on pohdittu, mutta pitävä näyttö puuttuu?, Kauristie sanoo. Revontuliin ei voi vaikuttaa Ihminen ei pysty tärvelemään revontulia. Useissa kuvauksissa havainnoija on kuullut jonkinlaista sähköistä rätinää revontulia katsellessaan. ?Selitys voisi olla, että revontulien aikana sähkömagneettisia ilmiöitä olisi myös lähellä maanpintaa ja nämä eri kerrosten systeemit vaikuttaisivat toisiinsa?, Kauristie pohtii. ?Ehkäpä ihmiskorvan kuultava ääni kuuluu tästä alemmasta systeemistä.. Suomalaiset ovat sen sijaan hahmottaneet tulet leppoisammin, kettu vain kulkee taivaankannen yli häntä huiskien.? Ensimmäisiä kuvauksia revontulista lienee Raamatussa oleva Hesekielin taivaallinen näky. Aiheeseen liittyy vielä paljon mystiikkaa. Kauristien mukaan revontulet eivät juuri vaikuta meihin. ?Aurinkotuulen mukana maan ilmakehään tulee energeettisiä hiukkasia ja röntgensäteitä, mutta maan magneettikenttä ja ilmakehä vaimentavat niiden vaikutusta. Radiosignaalit heijastuvat ionosfääristä, joten on tärkeää tietää, milloin siellä on häiriöitä. Näyttö vaikutuksista puuttuu Digikameroiden myötä ihmisten kiinnostus revontulia kohtaan on lisääntynyt, koska niitä pystyy kuvaamaan melko helposti. Ihmisille ei revontulimyrskyistä ole terveysriskiä.? Sen sijaan kun valaita ajautuu rantaan ja lintuja kuolee joukoittain, revon- tulitutkijoilta on kyselty, olisiko magneettinen myrsky ollut käynnissä
Myös pilvisyys vaivaa. Pekkarisen mielestä taivas on ainakin Joensuun korkeudella yhä useammin pilvessä. ?Ainakin sieltä Helsingistä katsellessa.? Vaikka susirajalla taajamien valot eivät häiritsisi revontulikuvausta, syttyvät taivaan valot siellä harvoin ja niitä on lähdettävä hakemaan pohjoisemmasta. Joku muisto lapsuudesta minua kai ajaa.? Alice Karlsson ?Revontulet alkoivat loimuta eräänä yönä viime syyskuussa klo 23 aikoihin Kilpisjärven yllä.? 110/2012 Suomen luonto 25. Se rasittaa kuvaajaa. Pekkarinen on ollut päätoiminen valokuvaaja seitsemisen vuotta, mutta harrastusvuosia on kertynyt jo 25. Viime vuosina mies on kuvannut yhä enemmän luontoa. ?Tykkään myös kulttuurimaisemista ja etenkin historian kerrostumista kuten pistoaidoista ja maatilojen vanhoista rakennuksista. ?Onhan tämä vähän susirajalla?, Pekkarinen myöntelee. Sattui selkeitä öitä ja revontulet näkyivät hienosti.? Vaikka Pekkarinen viihtyy vaaramaisemissa, Kilpisjärvi on tehnyt häneen ison vaikutuksen. ?Voisin vaikka muuttaa sinne.? Kuvaaminen on tarkkaa, sillä kaikki tapahtuu Ismo Pekkarinen pimeässä ja mahdollinen epäterävyys paljastuu vasta myöhemmin. Se on arvoitus.? Heinävaara sijaitsee 25 kilometriä Joensuusta Ilomantsiin päin. ?Aika kaukana kaikista maalikylistä?, sanon. ismo pekkarinen Revontulien kuvauspaikka on etsittävä päivänvalossa Osa artikkelin revontulikuvista on heinävaaralaisen Ismo Pekkarisen. ?Viimeisimmät revontulikuvat olen ottanut tänä syksynä Kilpisjärvellä?, hän sanoo. ?Kun ilmiöstä ottaa kuvia, ei voi ihan varmasti tietää, minkälainen lopputulos on. Pekkarinen valitseekin kuvauspaikan jalustan sijaintia myöten jo etukäteen, ettei kuvaan satu mitään epämieluisaa kuten risukkoa tai röttelöitä. ?Vaikka revontulet olisivat kuinka komeat, joku kuvaan sattunut rumilus voi ne pilata.? Revontulissa Pekkarista viehättää mystisyys, vaikka hän tunteekin ilmiön syntytavan. ?Olin kuvausreissuuni tyytyväinen
Pohjois-Karjalan Heinävaara tammikuu 2012. 26 Suomen luonto 110/2012. ?Lähdin ulos kotoisiin vaaramaisemiin. Tarkoitus oli ottaa kuutamokuvia, mutta sain myös revontulet?, Ismo Pekkarinen kertoo
ismo pekkarinen 110/2012 Suomen luonto 27
Pian koukkunokka lennähtikin parisataa metriä kauemmaksi vanhan matalan männyn oksalle. Vipelsin perässä ja näin kuinka haukka nyhti höyheniä ja söi rastaanlihaa. Lumi vain pöllysi, kun peto lennähti saaliineen kauemmas muurille. Haukka katseli tarkkaan minua ja kameraani samoin kuin ohikulkijoita, mutta vielä tarkemmin se etsi hyvää ruokapaik- Kanahaukka, komea aikuinen naaras, katseli tarkkaavaisesti kuvaajaa saalis kynsissään. 28 Suomen luonto 110/2012 kaa. Sen sijaan rastaiden ja varisten hälinä ilmaisi haukan. Haukka istui yliopiston observatorion pihalla, matalan pensaan oksalla lintulaudan vieressä. Se oli kanahaukka, jolla oli kuollut mustarastas kynsissään. Häiriötä taisi olla kuitenkin liikaa, sillä se pinkaisi saman tien mustarastaan jäänteet mukanaan korkealle koivuun. Kohtaamisia Kanahaukka näköalapaikalla Kanahaukka nappasi mustarastaan Helsingin Tähtitorninmäellä. V Teksti ja kuvat antti koli iime helmikuussa Birdlifen havaintosivusto Tiira kertoi Helsingin Tähtitorninmäellä saalistelevasta isolepinkäisestä. Piikkilangoin päällystetty muuri oli vain välilaskupaikka. En kuitenkaan enää löytänyt sitä. Yleensä petolinnut istuvat korkealla puussa tarkkaillen ympäristöään. Tietenkin ne myös lentävät vaanimispai-. Siellä se nokki verkkaisesti viimeiset palat suuhunsa. Mustarastas on aika pieni saalis kanahaukalle, mutta tuskin se sai enää toista samana päivänä. Kaupungeissa ei ole harvinaista nähdä kanahaukkaa tai varpushaukkaa talvella
Aterioidessaan se on usein peloton, ja sillä on hieno johtajan tai hallitsijan peräänantamaton katse. Kaupungeissa kanahaukka syö runsaasti myös rastasta isompia variksia ja puluja. Siitä pedot käyvät nappaamassa helppoja saaliita. Ruokinnat pikkulintuineen keräävät koko maassa petoja . Keväisin siellä on erään tuijan alla iso alue harmaana pulujen siipipareista. Mustarastaan tultua syödyksi Tähtitorninmäen haukka katosi rannan suuntaan. Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa on varsinainen kanahaukkojen ruokala. kanahaukkojen lisäksi varpushaukkoja, pöllöjä ja näätäeläimiä, jopa ilveksiä. Tähtitorninmäellä joku laittaa siemeniä avoimen aidan reunalle. Kohti rauhallisempaa ruokailupaikkaa. kasta toiseen tai muuten vain saalista etsien. Koukku on hyvä myös itse aterioinnissa. Lintu on vahva ja komea. He sanoivat, ettei se ole suin- kaan harvinaista. n Sinitiainen jäi ihmettelemään irronnutta höyhentupasta. 29 110/2012 110/2012 Suomen luonto Suomen luonto. Usein seurana on kovaäänisiä variksia. Kanahaukka iskee maassa olevaan lintuun kynsillään ja tappaa saaliin takomalla koukkunokallaan päähän tai niskaan. Saalistuspaikalle jäi sinitiainen ihmettelemään irronnutta höyhentupasta. Ohi käveli kaksi ystävystä, jo eläkkeelle ehtineitä naisia. Kerroin haukan vieneen rastaan
haisuke-meluke-häirike-saastuke-TURHAKE-haitake-vaivake-oudoke-kummake Dettol No-Touch -kosketusvapaa saippua-automaatti oli myös lukijoidemme turhakesuosikki. Johanna mehtola eemeli kiviniemi Vuoden turhake on saippua-automaattI 30 Suomen luonto 110/2012
?Kato! Ilman käsiä!? Lapsi saa pakkauksen ohjeen mukaan käyttää annostelijaa vain vanhempien valvonnassa. Vielä 164 annosta ihmeteltävänä. Vuoden 2012 turhake-ehdotuksia Kapselikahvinkeitin ?Vuodessa näiden laitteiden tarjonta on kasvanut räjähdysmäisesti. Työnnän kädet annostelijan nokan alle. Kone alkaa surista ja käsilleni lämähtää iso klöntti vihreän teen ja kanelin tuoksuista, bakteereita tappavaa saippuaa. Tyttären vuoro. Tuotetiedoissa sanotaan myös, että lasten tulee käyttää sitä ainoastaan aikuisten valvonnassa. Laitteen hiilijalanjäljen koko kiinnostaa Veli-Pekka Pelkosta: ?Täysin älytön, ihmisten pöpökammoon perustuva kallis, ympäristöä rasittava romu. Bakteerit jäävät pumpun painikkeeseen ja leviävät siitä seuraavan käyttäjän käsiin. En kuitenkaan ole nähnyt yhtään kriittistä puheenvuoroa siitä, miten järjetöntä ympäristön kannalta on heittää roskiin muovinen kapseli alumiinisine kansineen jokaikistä kahvikupillista kohti. Vuoden turhake 2012 Kato! Ilman käsiä! eemeli kiviniemi Saippua-aparaatti pönöttää erittäin paksussa muovipaketissa kuin luksustuote konsanaan. Mikähän mahtaa olla tuotteen hiilijalanjälki?? Ainakin se on suurempi kuin perinteisen saippuapumppupullon. paulig T elevisiossa pyörinyt mainoskampanja Dettol No-Touch -käsienpesujärjestelmästä sai turhakeäänestäjät liikkeelle. Neljällä AA-paristolla toimivaa saippua-automaattia ehdotettiin jopa kaikkien aikojen turhakkeeksi. Mainoksessa sanotaan saippuapullon olevan yleensä täynnä pöpöjä, jotka kosketusvapaan annostelijan ansiosta jäävät leviämättä. Mainoksen logiikka ei ihan uppoa kaikkiin kuluttajiin: ?Mainoksessa lapset leikkivät sammakolla ja sen jälkeen ottavat saippuaa tavallisesta pumppupullosta. Saksien avulla saan paketin avattua. H-hetki koittaa ja laitan laitteen päälle. kyselee tytär jo malttamattomana vieressä. Annostelijan kyljessä on on/off-näppäin. Tällä viitataan saippuan tehokkaaseen bakteerien hävitykseen. Tapanahan on pestä kädet saippuan annostelun jälkeen, joten ei haittaa, vaikka kädet likaantuvat ennen käsienpesua?, pohtii Samuli Lahdenperä turhakeperusteluissaan. Saippua-automaatti sisältää muovisen ja elektronisen laitteen, saippuapakkauksen sekä paristot. Toivoisin kapseleille vähintään haittaveroa.? Miia Armila-Paalasmaa, Helsinki älykäsineet ?Monelle tuntuu olevan suuri ongelma se, että täytyy ottaa hanskat pois, jotta voisi tekstata kylmässä ulkoilmassa. Älyhanskat kuormittavat myös ympäristöä, sillä niissä on akryyliä jopa 90 prosenttia. Laura tamminen, kaarina proporta Dettol No-Touchin saippua-annostelija sekä pullollinen saippuaa on pakattu paksuun muovipakkaukseen. Nyt myös kaakaota ja teetä myydään kapselimuodossa. Tuoteselosteen mukaan tuotteen valmistaja on englantilainen Reckitt Benckiser ja se on valmistettu EU:ssa. Hinta on noin kympin kieppeillä ja saippuaa riittää 166 pesukertaan. ?Mutta kuinka pitkään paristot kestävät ja sopivatko täyttöpakkaukset vielä vuoden päästä itse annostelijaan vai onko siitä tullut uusi, paranneltu versio?, Lahdenperä jatkaa perusteluissaan. Tuotteen mainoksessa sanotaan, että kun terveydestä on kyse, pienetkin asiat ovat tärkeitä. Paristot ovat koneessa jo valmiina. Sitten vielä saippuapullon suulta suojatarra pois ja pullo annostelijaan. ?Ai toimiiko toi ilman käsiä?. Mainoslause ei kuitenkaan vakuuttanut kaikkia: Anu Rastas kirjoittaa perusteluissaan, että bakteereilla pelottelu on niin mennyttä aikaa. Emilia Rantanen puolestaan huomauttaa, että sairaalloinen bakteerien välttely huonontaa vastuskykyä ja siten altistaa taudeille ja allergioille.
on vaikutusta. Se on turhakkeiden eliittiä.? Maritta Haura, Kouvola Ferran Traite Soler / istockphoto Turhakekisaan osallistui tänä vuonna noin tuhat lukijaamme ja eri ehdotuksia saimme noin viisisataa. Dettol No-Touch -käsienpesujärjestelmä sai eniten turhake-ehdotuksia, 87 kappaletta. Ne aiheuttavat turhia päästöjä ja ennen kaikkea melusaastetta. Aikuiset ihmiset ovat olevinaan nuorekkaita, kun ajelevat näillä turhakkeilla.? 32 Suomen luonto 110/2012 istockphoto Risto Hakuni, Huittinen Toisen turhake on toisen hyödyke Pyysin työkavereitani valitsemaan turhake-ehdokaslistalta sellaiset turhakkeet, jotka he haluaisivat itselleen. n Banaaninsiivuttaja ?Tuskin kukaan viipaloi banaaneja päivittäin niin suuria määriä, että tarvitsisi sitä varten erikoisvälineen. Nyt, samoin kuin viime vuonna pöntöstä huuhdeltavan vessapaperirullan kohdalla, toimituksen valinnat osuivat yksiin yleisösuosikkien kanssa. Muita ääniharavia olivat kapselikahvinkeitin, banaaninsiivuttaja, energiajuomat, mopoauto, muovipussi, sähkötupakka, tupakka sekä tyhjiöpakatut, kuoritut banaanit. Hedelmille riittää vesipesu. Muita turhakkeeksi ehdotettuja oudokkeja ovat autonvalojen silmäripset, huulifoliot, käärmepihdit, taivasvalo, aarteenetsintäsandaalit sekä solmiotelinerobotti. Kuluttajien arkea helpottamaan on kehitelty monenlaisia paristo- ja sähkökäyttöisiä vempaimia, joita ennen on käytetty vain käsivoimin kuten paristokäyttöinen pippurimylly, juoman itsesekoittava muki, paristokäyttöinen pyörivä spagettihaarukka ja popcorneja suuhun ampuva kone. Kylpytynnyrissä lämpiää valtava saavillinen vettä . Laite ei vaikuta kätevältä. Sen mainoskampanjassa korostettiin, miten kätevää rulla on hävittää pönttöön. turhaanko? Lämpimät kiitokset kaikille kisaan osallistuneille! Heidän kesken arvottiin Fjällrävenin Stubben-reppu, jonka voitti Leila Rannikko Uudestakaupungista. Onneksi olkoon! Vuoden 2012 turhake-ehdotuksia Moottoripyörä ?Moottoripyöriä ei enää käytetä lainkaan niiden alkuperäiseen tarkoitukseen vaan pelkkään huviajeluun. Kuitenkin kulutuskriittisyys on voimistunut. ja turhakevalinnoilla . ja saihan se tässä turhakekisassakin eniten ääniä. Vuoden 2011 turhake oli vessanpöntöstä huuhdeltava vessapaperirulla. Suomen Luonnon toimitus valitsee turhakkeen kaikkien ehdokkaiden joukosta, joten äänimäärä ei ratkaise valintaa. Vuoden turhake chef´n 2012 fjällräven Dettol No-Touchin kaltaiset uutuustuotteet lanseerataan markkinoille näkyvällä kampanjalla, jonka tarkoitus on saada kuluttaja tuntemaan, että ilman tuota kapinetta ei pärjää. Kulutusvalinnoilla . Sattumaa tai ei, mutta Vuoden turhakkeeksi valinnan jälkeen pöntöstä huuhtelu oli mainoskampanjassa siirtynyt kompostoinnin ja lajittelun jälkeen vasta kolmanneksi hävitysvaihtoehdoksi. Tässä paljastava lista: Blenderi, EU-tuet, farkkuleggingsit, henkilöauto, höyrypesuri, iPad Mini, iPhone, kahvakuula, kylpytynnyri, silmälasit, torkkupeitto ja Bonjour-juustomainoksen ärrävikainen kokkimies.. Tästäkin uutuustuotteesta ja sen turhuudesta käydään kipakoita keskusteluja eri nettisivustoilla . Myös turhakekisan ikisuosikki vesiskootteri sai jälleen kymmeniä ääniä. Erityismaininnan ansaitsee hedelmien pesuun tarkoitettu shampoo, josta Elintarviketurvallisuusviraston ylitarkastaja sanoi Ylen nettisivuilla, ettei sellaista erikseen tarvita
Niitä myydään joulukoristeina, mutta oikea nimitys muotopuolille pukeille ja vääräsäärisille poroille on rumisteet.? wrange Kahvakuula ?Miljoonia tonneja hiekalla täytettyjä muovikuulia rahdataan maailmalla edestakaisin piilotettavaksi makuuhuoneen sängyn alle kuntoilutarkoituksessa.? Partaterän teroitin ?Kokeilin tuotetta. Niiden ideana on levittää huulille möhnää, johon metallinhohtoinen folio kiinnittyy. Lopputuloksena on kirjaimellisesti säkenöivä hymy.? Mikkeli glitzy lips Pekka Harjunpää, sharper image Irina Soloshenko / istockphoto Mirja Nissinen, Helsinki Piia Rajala, Karvala. Kertakäyttövaipat ovat tulleet tiensä päähän, ne korvaa helposti kestovaipoilla. Baiba Opule / istockphoto pidentävät Ripsivärit ?Siis kuinka pitkiä ripsistä lopulta tulee, kun joka vuosi niistä tulee kaksi kertaa pidemmät. Terän leikkaavuus huononi.? istockphoto VP Luoma, seinäjoki Tuula Jyrämö, Turku Lista kaikista Vuoden 2012 turhake-ehdokkaista nettisivuillamme www.suomenluonto.fi. Solmiotelinerobotti ?Tarpeeton lelu, vaikka kaikkea muuta jo olisikin.? Huulifoliot ?Luit oikein: huulifoliot. Eiköhän siihen riitä jalkojen tömistelykin.? Inka Huhtala, Seinäjoki Rauno Savikuja, Ylitornio rumisteet ?Joka vuosi kauppoihin rahdataan laiva- ja rekkalasteittain toiselta puolelta maapalloa täysin turhaa, ala-arvoisesti tehtyä ja ekologisesti kestämätöntä muovikrääsää ja tilpehööriä. En tajua.? Tuttipullon sterilisaattori ?Väsymyksestä epätoivoisille vauvaperheille voi näköjään myydä mitä tahansa, mutta tämä härpäke on harvinaisen turha. Pieni lisävaiva on sen arvoinen, että luontoa ei saastuteta jätevuorilla.? Annika Wahlstedt, Helsinki philips Akseli Envall, Helsinki Käärmepihdit ?Käärmepihdeillä voidaan mainoksen mukaan siirtää käärmeet vahingoittumattomina pois omalta tontilta. Tavallinen kattila ja hella ajavat saman asian, ja niille on käyttöä myös pullorumban jälkeen.? Kertakäyttövaipat ?Uudet typerät innovaatiot jokainen huomaa typeriksi, mutta vanhojen kyseenalaistaminen vaatii rohkeutta ja pohdiskelua
Talvivaaran kaivokset ongelmat todella raivostuttivat kansan sosiaalisessa mediassa ja paikan päällä Kainuussa. Talvivaara-kohu jos jokin oli nimenomaan tarpeellinen. Yleisen mielenkiinnon kääntäminen ongelmakohtiin vaatii joukkovoimaa, tuohtumista, adresseja, kirjelmiä ja mielenosoituksia. Jos uutisoidaan, miksi ääneen päästetään kaikkein kummallisimmat salaliittoteoreetikot. n. Syytän ajan henkeä. Vapaus on myös erehtymisen vapautta. Nainen arveli väärien tietojen syynä olevan susivihan. Uutisointi herätti ärtymystä. Arvostan heitä ja journalismia ylipäätään. Toisaalta median sisäinen kilpailu ja lehtien pudotuspeli pakottavat esittämään maailman kohujen ja kiihtymyksen temmellyskenttänä. Tilanne sopii opportunisteille. Mediaa ei turhaan sanota neljänneksi valtiomahdiksi: sitä se todella on. Voin rehellisesti sanoa, että tuntemani toimittajat suhtautuvat ammattiinsa kunnianhimoisesti ja mo- raalisesti. Arvostan myös suomalaista sananvapaustilannetta: meillä oikeasti saa kirjoittaa melkein mistä vain . Mielenkiinto syntyy sinnikkäästä, huolellisesta ja draamallisesti vaikuttavasta journalismista. Dramatiikka ajaa niin hyviä kuin huonojakin asioita. Journalismille on vain pakko antaa vapaat kädet, kiitellä silloin kun kiitos on ansaittua, kritisoida silloin kun työ on ollut huolimatonta. Miksi jokainen epämääräinenkin huhu susista pitää uutisoida. Raevaara Media kohisee hyvässä ja pahassa L oppusyksy oli mediakohujen aikaa. ovat alkaneet harmittaa minua. tai käytännössä jopa mistä vain. Sitä sen täytyy olla. Kaikesta arvostuksestani huolimatta viimeaikaiset ?kohut. Usein on niin, että itse lehtijuttu on maltillisesti ja hyvin kirjoitettu, mutta otsikko tahallisen ja jopa vääristelevän liioitteleva. En syytä journalisteja. Miksi kaikesta haetaan rintamalinjoja. Hän olikin 26-vuotias nainen ja tunnisti eläimet koiriksi. Kohua syntyi niin ristiriitaisista pillerien D-vitamiinipitoisuuksista, kohudosentin väitteistä ja opinnäytteistä, Talvivaaran jätevesistä kuin ajattelemattomista Facebooklausahduksistakin. Median mukaan kansa oli jatkuvasti raivoissaan. Kohupaljastukset ja hurjat käänteet seurasivat toistaan. Kohun väitettiin alkaneen niin monista tapahtumista, etteivät suomalaiset varmaankaan ehtineet tehdä syksyllä muuta kuin raivota. M anna hämäläinen, kuvauspaikka suomen kansallisooppera Tiina Raevaara on kirjailija ja biologi Keravalta. inulla on hyvin paljon toimittajaystäviä. Juuri nyt meihin tehoaa vain äärimmäinen draama. Ja jos uutisoidaan, eikö uutisen oikeellisuus tulisi tarkistaa? T oisaalta kohut saavat aikaa paljon hyvääkin. Nyt jos koskaan mediaan on helppo saada ujutettua omia kiihtymyksen aiheita. L ehdissä uutisoitiin marraskuun alussa kahdesta sudesta, jotka olivat pelästyttäneet 10-vuotiaan tytön ohjastaman hevosen Satakunnan Laitilassa. Paikallinen vanhempainyhdistysaktiivi pääsi lehdessä ääneen ja tulkitsi pantakaulaiset eläimet ?siirtois- 34 Suomen luonto 110/2012 tutetuiksi susiksi?, jollaisia ?kaksi luotettavaa ihmistä on nähnyt päästettävän autosta luontoon?. Seuraavalla viikolla lehdessä pääsi ääneen kyseinen ?10-vuotias tyttö?. Miksi kaikesta pitää kirjoittaa niin dramaattisesti
Tilaa m alla H y v ko ko vuo parh än aan m luon i e l e s i va i n toleh 49 ? n jo den itsel ! u lu lesi t ai la lah hjak si j auta Kuvat: Lapintiainen Anja Vest / Vastavalo, Kettu Jorma Luhta / Leuku t sam alla a luon toa. lahjaksi kymmenen vuodenaikaa suomen luonnossa! palkittu laatulehti 10 monipuolista numeroa vuodessa! Tilaukset: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus (09) 2280 8210 (arkisin 9?15) tilaajapalvelu@sll.fi, tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto Nettisivuiltamme voit myös tulostaa lahjakortin lahjan saajalle!
Osa jää ehkä talveksi. Lapista 36 Suomen luonto 110/2012. seppo keränen Taviokuurnille ovat syksyllä mieluisimpia pihlajan siemenet, joita ne kaivavat marjojen sisältä nokkaansa. Pertti Koskimes Punanuttu Taviokuurnat rynnivät syksyllä eteläiseen Suomeen
Silti en ole taviokuurnan tutuksi tullut. taviokuurnia! Tuon syksyn 1976 iloisen yllätyksen jälkeen taviokuurnia tuli harvakseltaan vastaan linnun oikealla kotiseudulla pohjoisessa. Silloin taivaanrannasta kantoi sointuva vihellys, ja kuusenlatvoihin tupsahti tusina rastaantapaisia lintuja . Taviokuurna on luonteeltaan muuttolintu, mutta siinä on myös vaelluslinnun vikaa. Valtaosalle koko kiikariväestä taviokuurna onkin omilla ehdoillaan näyttäytyvä talvituttu, pihlajanmarjasyksyjen piristys. Jonkin kerran osuin Inarissa pelottoman linnun pesälle, toisinaan eteen tupsahti lintupariskunta poimimassa mättäiltä edellisvuotisia marjoja. Joka kevättalvi kuulen koiraan kauniin kuulasta laulua usean tunturin tyvellä. Tällä taigan lapsella on omat salaisuutensa: pesänsä se piilottaa ihmisen silmiltä, kesät se lymyää metsien kätköissä, syksyllä se lentää tuntemattomille teilleen. Oikukas etelänvieras Tänä syksynä taigan salaperäinen taviokuurna vaelsi etelään suurimmin joukoin yli 30 vuoteen. aviokuurnien vaellus tuo mieleeni lokakuun pimeän päivän, jona palailin pyörälle Nuijamaalla raahattuani pöllönpöntön kuusimetsän sydämeen. Tunturihaukoista, kotkista ja muista ihmisaroista ilmanlinnuista tiedän sata kertaa enemmän. Epäsäännöllisin välein ja ennustamattomalla tavalla tuhannet kuurnat ilmaantuvat etelän rintamaille, mutta kun pihlajat on putsattu, parvet katoavat yhtä äkisti kuin ilmestyivätkin. Useimpina talvina taviokuurnat tyytyvät kiertelemään Keski-Suomen metsäseutuja, lentelemään takamailla lintuharrastajien huomaamatta. Se on suomalaisimpia lintujamme, joka elää täällä kesät talvet. Pöllöjen, tikkojen, käpylintujen ja tiaisten tavoin taviokuurnat näyttävät liikehtivän laajemmalti, kun lintujoukko on lähtöseuduilla kertynyt tavallista taajemmaksi. Edellisen kerran arvatenkin kymmenien tuhansien taviokuurnien joukko on kulkeutunut Etelä-Suomeen syksyinä 2000, 1976, 1958, 1956, 1948 ja 1929, pienempiä parvia myös kerran tai pari vuosikymmenes- 110/2012 Suomen luonto 37. Mieluisat muistot palasivat mieleeni, kun näin taviokuurnia ensi kertaa Kirkkonummen pihallani
Baltiaan joku pikkuparvi kulkeutuu silloin tällöin. Taviokuurna on perso pihlajan- ja muiden marjojen siemenille, mutta pääruokana se syö vakaammin saatavia kuusien ja pajujen silmuja. Sanan alkuosa on todennäköisesti samaa juurta kuin yleiskielen taaja, jonka murrevastineita ovat tavea tai tavia. Moni sen sukulaisista on erikoistunut ravintoon, jonka määrä ailahtelee arvaamattomasti, esimerkiksi käpylinnut ja vihervarpunen havupuiden ja urpiainen koivun siemeniin. Taviokuurnia ei ole ikinä nähty Itämeren eteläpuolella tilhien tavoin tyhjästä ilmaantuvina laumoina, jotka ovat vuosisatojen ajan pelotelleet keskieurooppalaisia sotien, tautien, kirkkoriitojen ja ties minkä kurjuuden enteinä. Keski-Suomen kiertolainen Taviokuurna on pohjoisen isoin peippo. Tiheimmillään kuurnia pesii Sallan, Savukosken ja Sodankylän kairoissa parin kilometrin välein. Pesimäkantamme 20 000 parin luokkaa. älä sekoita: Voi sekoittaa käpylintuihin. Tiesitkö. Siksi kuurnat selviytyvät talven yli laveissa kuusikoissa. Linnut hylkäävät kotikairansa syys?lokakuussa. Vepsässä kurn tarkoittaa myös astian nokkaa. Kuurna on siis se, joka siivilöi. Taviokuurnan nimi on pysynyt mysteerinä. Professori Kaisa Häkkinen uskoo ratkaisseensa arvoituksen Ilkka Koiviston vihjeen perusteella: ?Vanha murresana kuurna tarkoittaa kourua, uraa tai kourumaista puuastiaa. Laulu on soinnikasta liverrystä, lentoääni huilumaista liverrystä ja kutsuääni pehmeää pulputusta. Taviokuurnan tärkeintä ravintoa ovat kuusen silmut. Markus varesvuo sä. Murteissa sanalla on merkityksenä myös jykevä, kookas, kankea ja raskas, joiden voi ajatella kuvaavan taviokuurnan olemusta.?. Suomessa päiväennätykset ovat parin tuhannen luokkaa. Suurvaelluksillakin taviokuurnat kääntyvät takaisin Suomenlahden partailla, lännempänä Skoonessa ja idässä ennen Volgaa. Parvia pysähtyy talvehtimaan jo Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan metsäseuduille, toiset jatkavat Suomenselän, Ylä-Savon ja Vaara-Karjalan selkosille, jokunen muuttaa Järvi-Suomen porteille. Taviokuurna väistää pimeyttä ja paukkupakkasia vain sen verran kuin on pakko, syTänä syksynä taviokuurnia vaelsi etelään eniten sitten vuoden 1976. 38 Suomen luonto 110/2012 koko: 19?22 senttiä. ELINYMPÄRISTÖ: Vanhat yhtenäiset kuusikot ja kuusivaltaiset sekametsät. PESIMINEN: Pesintä alkaa touko?kesäkuussa. Molemmat puolisot ruokkivat poikasia. talvehtii: Lähellä pesimäalueita, vaellusvuosina Etelä-Suomessa asti, satunnaisesti tätä etelämpänä. levinneisyys: Suomessa Kainuun pohjoisrajoilta Utsjoelle, Länsi-Lapissa lähinnä Pellosta Enontekiön eteläosiin. Taviokuurna lentää rastasmaisen vetävin siiveniskuin syvän aaltomaista rataa. yhdestä paikasta 16?400 vaeltavaa kuurnaa ja seuraavana päivänä tuhat päälle. seppo keränen taviokuurna Pinicola enucleator näin tunnistat: Taviokuurna on rastasmaisen tanakka peippolintu. Silloin taviokuurnia tulee Suomeen ja Skandinaviaan tavallista enemmän idästä, varmaan Vienan kankailta, ehkä Komin kuusikoista asti. Viime vuosisadan suurimmalla vaelluksella syksyllä 1976 Tukholman eteläpuolella laskettiin 13.11. Koiras on karmiininpunainen, naaras ja nuori kellanvihreät. Nämä lajit vaeltelevat vaihtelevasti ja etsiytyvät uusille pesimäseuduille siemensadon mukaan. Peippo ja järripeippo lentävät säännöllisesti etelään ja palaavat kuuliaisesti kotiinsa. Taviokuurna on tältä väliltä. Miksipä se ei voisi tarkoittaa myös linnun nokkaa. Tästä on johdettu verbi kuurnata, kuurnia tai kuurnita, joka tarkoittaa siivilöimistä ja on tuttu vanhasta Raamatusta: ?Te kuurnitsette hyttysen, mutta nielette kamelin.. Sillä on pitkä pyrstö ja järeä kekonokka. Aniharvoin, kerran tai kahdesti ihmisiässä, pesinnät ilmeisesti onnistuvat poikkeuksellisen hyvin ja syysparvet kasvavat joka puolella pohjoista taigaa
110/2012 Suomen luonto markus varesvuo Pihlajanmarjojen ehdyttyä taviokuurnat alkoivat syödä Utössä katajanmarjoja. Kuvassa koiras. 39
(019) 264 4200, www.osmocolor.com 40 Suomen luonto 110/2012. LUONNOLLISESTI Lisätietoja: SARBON WOODWISE OY puh. Silloin lintu ei ehtisi lyhyenä päivänä syödä lapinmetsien lumisilla oksilla yönkin edestä. Pitempi lento etelään taas kuluttaisi enemmän energiaa ja toisi toiset riskit: pedot ja vieraat seudut, oudot ympäristöt. Pitkä odotus pesäkorvessa Taviokuurna on Lapin ensimmäinen kevätmuuttaja, sillä parvet palailevat kotikonnuilleen jo helmikuussa ja maaliskuun alussa eli varhemmin kuin varikset, pulmuset tai joutsenet, kilpaa nuorten kotkien kanssa. Miksi taviokuurnalla on kiire lapinkorpeen jo lopputalvella, jopa neljättä kuukautta ennen pesintää eli pitemmäksi odotusajaksi kuin millään muulla muuttolinnulla? Lajia tutkineen Erkki Pulliaisen mukaan naaras ei kykene munimaan vähärasvaisella silmuravinnolla, vaan tarvitsee vahvistuakseen menneenvuotisten variksenmarjojen Taviokuurnat söivät marraskuussa Porissa myös tyrnin marjoja. OSMOTTU . vaihDa meTsävoimaan kuvat Seppo keränen Ajattele ympäristöä, Porin ulkosaaristossa kuurnat löysivät vielä loppusyksyllä makoisia pihlajanmarjoja. Vo im a a m e t s ä s t ä! Tee arkipäivän ympärisTöTeko heTkessä Tee sopimus verkkosivuillamme: www.lappeenrannanenergia.fi tai soita asiakaspalveluumme 020 690 505 (valinta 2) däntalveksi
Maisema- ja ympäristövalokuvaus, Paanajärvi II 12.-15.9. Maisemavalokuvaus Kuusamon ruskassa Luontokuvauksen opintokokonaisuus 6.5.-5.7.2013 ja puolukoiden siemeniä. Kouluttajina on luontokuvauksen ja valokuvauksen asiantuntijoita. Tiedustelut: Kuusamo-opisto ja Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto, 040-5213234, anna.tyystala@kuusamo.fi Kurssikuvaukset ja ilmoittautuminen: www.kuusamo-opisto.fi/luontokuvaus Kuurnat tarvitsevat ehjän metsän Taviokuurna on Metsä?Lapin luonnonmetsien omimpia asukkaita, kotonaan korpisoiden laitamilla sekä joen- ja puronpartaiden näreiköissä. n 110/2012 Suomen luonto 41. Pesän piilottaminen on vastaisku pesärosvoja ja etenkin kuukkelia vastaan. Se on muutaman metrin korkeudella tiheässä kuusessa, männyssä tai katajassa. Emo pyrähtää pesältä vastahakoisesti kyynärän päästä, joskus se jää silitettäväksikin. Linnut Kuusamon talvimaisemassa 18.-22.2. Inarissa ja Utsjoella kuurna lymyää jokilaaksojen männiköissä. Sille kelpaavat myös tasamaiden yhtenäiset kuusikot ja havuvaltaiset sekametsät. Valokuvauksen työpajat, Kuusamo Talvinen maisemakuvaus Pekka Punkarin digikoulu 22.-26.2. Kasvi- ja maisemavalokuvaus, Kuusamo 13.-18.8. Pieni joukko asustaa katajapehkoja tursuvissa tunturikoivikoissa ja kurunpohjissa. Enontekiön männyttömillä ylämailla taviokuurna ei enää asu kuten vuosisata sitten. Maisemakuvaus, ilta- ja yökuvaus 20.-26.5. Silti ainakin Pulliaisen tutkimassa Värriössä vain joka neljännestä munasta kehittyy lentokykyinen poikanen. Kuusikairojen hakkuut ovat pudottaneet tiheyden monilla seuduilla murto-osaan menneestä. Taviokuurnat tarvitsevat taigaa, hakkaamattomia, ehjiä, parhaita pohjoisia havuholvistoja, joissa ne saavat elää omissa oloissaan. Kauniin pohjanpeipon huomista varjostaa hakkuiden ohella ilmastonmuutos. Se on kadonnut myös Kainuusta ja Peräpohjolan länsiosista. LUONTOKUVAUSKOULUTUSTA KUUSAMOSSA 11.-13.1. Maisema- ja ympäristövalokuvaus, Paanajärvi 25.-29.6. Maisema- ja ympäristövalokuvaus, Lofootit 27.-31.5. Videokuvaus stillkameralla 11.-16.6. Kuvausretkien kohteena Kuusamon ainutlaatuinen luonto. Naaras hautoo pari viikkoa. Niitä sille syöttää koiras kosinnasta poikasten kuoriutumiseen, ja kuin kiitokseksi naaraskin lurauttaa laulunsäkeen. Paitsi etelärinteiden pälvipaikkoja marjamättäineen taviokuurnan täytyy odottaa myös kevään lämpöä, ja pesintä alkaa yleensä vasta touko?kesäkuun vaihteessa. Videokuvauksen erikoistekniikat ja sudenkuopat 7.-10.2. Risuista, jäkälistä ja versoista hutaistu hatara pesä ei suojaisi munia ja poikasia pakkasilta. Saman verran poikaset pysyvät pesässä, minkä jälkeen emot kantavat niille hyönteisiä ja hämähäkkejä vielä kolmisen viikkoa. Yhdeksän teemallista viikkoa .Voit valita joko yksittäisen jakson tai kaikki jaksot. Opiskelu luontokuvausakatemian modernissa koulutusympäristössä, jossa on erilliset Windows- ja Mac-luokat, ammattitasoinen kuvauskalusto, tulostimet ja ohjelmistot
Jako on jossain määrin keinotekoinen, sillä paikallisuus ei välttämättä ole kovinkaan suuressa määrin periytyvää. Esimerkiksi purotaimeniksi kutsuttujen emokalojen jälkeläiset saattavat lähteä meri- tai järvivaellukselle siinä kuin järvi- tai meritaimentenkin poikaset. Vielä jäljellä olevat merivaelluksen tekevät kannat lisääntyvät Tornion-, Lesti-, Iso-, In-. Vastaavasti osa vaeltavien taimenen jälkeläisistä jää jokeen tai puroon ja elää purotaimenena. Vaeltavien ja paikallisten taimenten osuus määräytyy viime kädessä ympäristöolojen perusteella. Taimenet varttuivat järvissä, meressä ja joissa sekä kävivät lisääntymässä niihin yhteydessä olevien virtavesien avoimissa uomissa. Runsas sata vuotta sitten teollistumisen myötä vedet alkoivat likaantua. Kudulle matkaavien kalojen kulku katkesi äkisti. Taimenkantojen alamäkeä jyrkensi vesistöjen säännöstely. Energiantarvetta alettiin tyydyttää rakentamalla vesivoimaa, jonka saamiseksi taimenten kutualueet erotettiin kasvualueista patoamalla kulkuväylät. Viimeisenä pisarana tehokkaasti kalastavat nailonverkot tulivat käyttöön 1950-luvulla. Se valtasi pian koko maan sopivat vesistöt. Tule takaisin taimen! hannu lehtonen Suomen taimenia haittaa kutujokien patoaminen ja pyynti. Verkkokalastuksen rajoittaminen auttaisi jalokalaa. jorma jämsen / vastavalo annerjään vetäydyttyä Suomen yltä noin 10?000 vuotta sitten taimen oli ensimmäisiä eväkkäitä jäätikön alta syntyneissä vesissä. Seuraukset olivat kestämättömät. Vaeltajista tuli tammukoita Taimen on kuitenkin monimuotoinen ja sopeutumiskykyinen laji. Paikallisia purotaimenkantoja ei uhanalaisluokituksessa ole tarkasteltu. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (Rktl) mukaan alkuperäiseksi luokiteltuja mereen vaeltavia taimenkantoja on Suomessa jäljellä enää 11 (kala-atlas: http://www.rktl. fi/kala/tietoa_kalalajeista/). Alun perin niitä oli noin 60. Kun vaellusreitit katkesivat, aikaisempaa suurempi osa ei lähtenytkään järvi- tai merivaellukselle, vaan jäi asumaan virtavesiin pienikokoisina purotaimenina eli tammukoina. Seesteinen elämä jatkui tuhansia vuosia. Vaelluskäyttäytymisen perusteella taimenet on perinteisesti jaettu kolmeen muotoon: meri-, järvi- ja pu- 42 Suomen luonto 110/2012 rotaimeniin. Jos kalatiheys kasvaa suureksi, taimenista lähtee suurempi osa meri- tai järvivaellukselle kuin jokipoikastiheyden ollessa pieni. Meritaimen on erittäin uhanalainen Uusimman uhanalaisuusluokituksen (2010) mukaan meritaimen on nykyisin äärimmäisen uhanalainen, napapiirin eteläpuoliset järvitaimenkannat erittäin uhanalaisia ja pohjoiset sisävesikannat silmälläpidettäviä
Ne ovat olleet myös voimakkaimman kalastuksen aiheuttaman valintapaineen kohteena. Sellaisetkin taimenkannat, joiden kotijokea ei ole padottu tai liattu, eivät pärjää nailonpitoisessa ympäristössä. Nykyisin meri- ja järvitaimenista ani harva selviytyy lisääntymiskokoiseksi. Istutusten vaikutus on ollut sitä suurempi, mitä heikommasta luonnonkannasta on ollut kyse, koska tällöin istukkaiden on ollut helpompi ottaa paikkansa vesialueella. Valitettavasti sellaisia vesiä, joihin istutustoiminta ei olisi koskaan ulottunut, on maassamme vähän. Istutuksia on tehty miltei yksinomaan vaeltavilla taimenilla. Kalastuslain mukainen järvitaimenen alamitta on 40 senttiä ja meritaimenen 50 senttiä. Taimenkantojen hupeneminen sai aikaan ison poikasten istutustoiminnan jo viime vuosisadan alussa. Vaikutusta tehostaa se, että pyyntiverkkojen silmäkoot ovat pienentyneet ja taimenet tarttuvat niihin aikaisempaa nuorempina. Meritaimen ylittää kutunousussa melkoisia koskia. Kuva Gotlannista. garskilan-, Siuntion-, Mankin-, Sipoon-, Viron- ja Urpalanjoissa sekä Jäämereen laskevissa Teno- ja Näätämönjoissa. Voidaankin kysyä, elävätkö maamme perinnöllisesti elinvoimaisimmat taimenkannat latvapuroissa vaellusesteiden yläpuolella. Niiden määrä on Rktl:n selvitysten mukaan enää noin 30, joista pääosa Pohjois-Suomessa. Yli puolta niistä tuetaan vieraalla kannalla tapahtuvin istutuksin. Verkkokalastus niittää taimenia Myös alkuperäiset, pienissä virtavesissä paikallisina elävät purotaimenkannat ovat Rktl:n arvion mukaan viime vuosikymmeninä voimakkaasti taantuneet. Miltei kaikki on luokiteltu uhanalaisiksi. Niihin eivät kalastus tai istutukset ole aina vaikuttaneet juuri lainkaan. Vesistöjen latvaosien taimenten jälkikasvusta osa on säännöllisesti lähtenyt mereen tai järveen vaellusesteiden alapuo110/2012 Suomen luonto 43. Näiden lisäksi luonnonvaraisia mereen vaeltavia taimenia elää siirrettyinä tai sekoittuneina kantoina. Järvivaelluksen tekeviä taimenkantoja esiintyi aikoinaan valtaosassa isoja järviämme. Merkintätietojen perusteella jopa 50?80 prosenttia taimenista jää saaliiksi jo ensimmäisen vuoden aikana ja miltei kaikki loputkin käytännössä seuraavana vuotena. Vaeltavan taimenen sukukypsyyskoko on keskimäärin 60? 65 senttiä. Sillä on silloin takanaan yleensä kolmesta neljään vuotta meressä tai järvessä. Materiaali istutuksiin on hankittu yleensä kalanviljelylaitosten lähijoista. Niistä peräisin olevien taimenkantojen geenejä on levitetty maan joka kolkkaan. Meritaimen on äärimmäisen uhanalainen. Jos nyt ei toimita, se voi hävitä Suomesta. Latvapuroissa on vielä alkuperäisiä taimenia Alkuperältään erilaisten taimenkantojen risteytyminen on vaikuttanut populaatioiden perimän rakenteeseen. Syinä ovat olleet muun muassa nousuesteet, metsäojitukset, jokien ja purojen perkaukset, vesistöjen likaantuminen ja kalastus. Suomessa on maailman vahvin verkkokalastusperinne. Paljon liikkuvat taimenet päättävät päivänsä yleensä siika-, kuha- tai ahvenverkon silmiin hirttäytyneinä
aatu oikarinen Taimenia kudulla Vantaan Longinojalla. TAIMEN Salmo trutta näin tunnistat: Lohta tukevampi, pyrstö paksumpi kuin lohella, kyljet yleensä vahvasti täpläiset. Suomessa keskeisenä ongelmana uhanalaisuuden poistamisessa on vaellusreittien avaamisen ohella runsas kalastusverkkojen käyttö. Sekään ei ole ylipääsemätöntä, että verkkopyyntiä ohjataan pois niiltä alueilta, joilla vaeltavat taimenet oleskelevat. Lohen kylkien täplitys on heikompi, rakenne solakampi ja pyrstöevässä on selvä lovi. Esimerkiksi Tanskassa meritaimenkannat on saatu vahvoiksi rajoittamalla kalastusta voimakkaasti rantojen lähellä ja jokisuissa. Tosin elinkierto toteutuisi vasta vaellusreittien avaamisen myötä. Luontaisten taimenkantojen palauttaminen alkuperäiseen tilaan ei aina ole enää mahdollista. Keinot taimenten poistamiseksi uhanalaisten lajien listalta ovat siis olemassa, jos vain tahtoa siihen on riittävästi. Pyrstössä ei usein selkeää lovea. Väri vaihtelee ympäristön mukaan. koko: Pituus enintään noin 100 senttiä ja paino 16 kg. ELINYMPÄRISTÖ: Puhtaitten ja happipitoisten vesien kala. Meri- tai järvivaellukselle lähtevät jokipoikaset jättävät joen 2?5 vuoden iässä ja ovat silloin enintään noin 20-senttisiä. lelle. Sen sijaan luontaisen elinkierron ja elinvoimaisten kantojen palauttaminen on ihmisen tahdosta kiinni. Avainkysymys on poikastuotannon elvyttäminen. Jos siinä onnistutaan, istutukset voidaan myös lopettaa. Niistä on tullut meri- tai järvitaimenia. Tarvitsee lisääntymiseen virtaavia vesiä. KUTU: Syksyllä vuolasvirtaisten jokien ja purojen sorapohjille. Käytännössä ensimmäinen vaihe on vaellusesteiden poistaminen, vesiensuojelutoimenpiteet sekä kalastuksen ohjaus sellaiseksi, että taimenilla on mahdollisuus selviytyä kutuvaellukselle ja lisääntymään. Latvapurojen taimenkannat toimivat arvokkaana geenipankkina. n älä sekoita: Voi sekoittaa loheen ja kirjoloheen. Naaras laskee kaivettuun kutukuoppaan mätilastinsa, koiras hedelmöittää sen ja peittää soralla. Poikaset kuoriutuvat varhain keväällä. Kirjolohella kylkeä koristaa punertava, leveä juova ja kyljet ovat erittäin runsaasti pilkutettuja. Taimenia elää koko maassa. 44 Suomen luonto 110/2012 millA LEHTONEN levinneisyys: Koko maassa rannikolla, järvissä ja virtavesissä. Latvapurojen purotaimenet tuottavat aina jossain määrin vaelluspoikasia myös rakennetuissa joissa.
Kultakaivoksia on perustettu tällä vuosituhannella puoli tusinaa, ja lähivuosina niitä avataan saman verran, jos ulkomaisten kaivosyhtiöiden suunnitelmat toteutuvat. Metallien voimalla rakennetaan tehtaita ja kouluja. Hankkeita arvioitaessa on pakko miettiä, kuinka arvokasta kulta lopulta on. Kaivostoiminta on ylipäänsä hankala kysymys eettisesti ajatteleville ihmisille. Kulta on niin arvokasta ainetta, että tuntuu tuhlaukselta jättää se maahan. Suomessa on menossa uusi kultakuume. Maailman nykyinen kaivosbuumi ei ole syntynyt rikkaiden maiden kerskakulutuksesta, vaan siitä, että Kiina, Intia ja muut kehittyvät maat ovat alkaneet toden teolla vaurastua. Lomaailman put menevät harkkoina suoraan sijoittajille. liikkeelle, kulta pysäyttää sen. Kulta siirtyy haudasta hautaan. Siihen kohdistuu suuria unelmia ja intohimoja, sen ajatellaan tuottavan vaurautta ja hyvinvointia. Välissä on paljon energiaa vievä rikastusprosessi, jossa jalometalli erotetaan sivukivestä myrkyllisten aineiden avulla. Eihän sellaista voi vastustaa. Yksi metalli on kuitenkin poikkeus. Kulta on erikoislaatuinen siinä suhteessa, että sitä käytetään paljon puhtaana sijoituskohteena. Suomen kallioperän kultapitoisuus on ollut tiedossa jo pitkään, mutta se on alkanut kiinnostaa ulkomaisia kaivosyhtiötä vasta 2000-luvulla, jolloin kullan maailmanmarkkinahinta on noin viisinkertaistunut. Kullan kysyntä on kasvanut jyrkimmin kansainvälisen finanssikriisin aikana. Kehitysmaissa siihen käytetään elohopeaa ja Suomessakin muun muassa syanidia. Kassakaappiin päätyvästä kullasta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä kenellekään muulle kuin sille pelokkaalle sijoittajalle, joka on halunnut panna varallisuutensa varmaan turvaan. Talouden toiminnalle siitä on suorastaan haittaa. Raha panee maailman liikkeelle, kulta pysäyttää sen. Pankkiin tai pörssiosakkeisiin sijoitetut rahat tuottavat yrityksille pääomaa ja ihmisille työpaikkoja. Kassakaapissa makaava kulta sitoo rahat paikoilleen. Eikä siihen edes tarvittaisi oikeaa kultaa, paperinen riittäisi aivan hyvin. Vahtikoir lauri salminen Haudasta hautaan Kuka voisi kieltää rakastuneilta kihlasormukset? Kulta on luonnonsuojelijoille vaikea pala. Maailmalla liikkuu nykyään erilaisia kultafutuureita ja muita kullan hintakehitykseen perustuvia sijoitustuotteita enemmän kuin niitä vastaavaa kultaa on todellisuudessa olemassa. Spekuloijat voisivat aivan hyvin pelata pelejään näillä papereilla. Kulta on kuolleena syntynyttä jalometallia. Siitä on tullut suuren rahan turvasatama. Maailmassa tuotetaan tällä hetkellä vajaat 5000 tonnia kultaa vuodessa, mutta siitä vain noin puolet käytetään johonkin konkreettiseen kuten raha panee koruihin, elektroniikkaan tai kultahampaisiin. Lapissa ja Kuusamossa on lupahakemusten kohteina useita kiistanalaisia alueita, joissa kullanhimo törmää luontoarvoihin. Suurella vaivalla maasta kaivettu ja sivukivestä erotettu kulta siirretään suoraan pimeisiin kassakaappeihin. Sitä sietää miettiä, kun seuraavan kerran pohtii, pitääkö natura-alueelle perustaa kultakaivos tai kannattaako Rukan matkailukeskuksen maisema pilata. Samalla nostetaan satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä. n Elina Grundström Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja. 110/2012 Suomen luonto 45
Janne Ihamuotila metsässään, joka tuottaa sekä puuta että virkistysarvoja. 46 Suomen luonto 110/2012
Aina ei ole ollut näin. Saanko jo luvan? Tuleeko jatkuva kasvatus Suomen metsiin, kun uusi metsälaki sallii metsän pitämisen metsänä? Suomen Luonto jalkautui tutkimaan asiaa. M teksti Liisa hulkko / kuvat marjaana malkamäki etsäkeskuksen kurssi metsänomistajalle alkaa juhlavasti: ?Suomen metsissä on enemmän puuta kuin koskaan. Nyt kerron, miten tähän on päästy?, luennoitsija sanoo. Näin suomalainen metsätalouden historia usein aloitetaan: kuvailemalla, miten heikosti metsät voivat ennen suunnitelmallista, valtion ohjaamaa metsätaloutta . eli avohakkuisiin perustuvaa viljelymetsätaloutta. Mutta talousmetsä voi olla myös toisenlainen. 110/2012 Suomen luonto 47
?Se oli hyvä tulos?, Ihamuotila myhäilee. Tasaisin väliajoin saatava tuotto miellyttää metsänomistajaa. Viljelyyn perus- tuvassa metsätaloudessa tehdään investointeja metsään sadaksi vuodeksi. Järeintä tukkipuuta hakataan 15?20 vuoden välein puita poimien. Myös lehtipuuta tuli paljon: ne menivät polttopuiksi. Kannot ja risut maassa kertovat, että hakkuita on tehty kaksi vuotta sitten. Maaperää ei myllätä, ja metsä säilyy monilajisena ja monirakenteisena hakkuiden jälkeenkin. Ihamuotilalla on hevossiittola, heinäja vehnäpeltoa sekä metsää. Pohjakerroksessa kuusentaimet puskevat kohti valoa. 48 Suomen luonto 110/2012 Janne Ihamuotilan metsää hoidetaan jatkuvan kasvatuksen periaatteella. En näe avohakkuuaukeaa tai taimikkoa, vaan ympärilleni kietoutuu kuusivaltainen sekametsä. Täällä on tehty hakkuita, mutta ympärillä kohoaa yhä kuusivaltainen sekametsä. Janne Ihamuotilan metsä näyttää hakkuista huolimatta yhä metsältä. Innoforin toimitusjohtaja Erno Lehto. Ylöjärvellä pääsen uuden metsänhoidon metsään. Jatkuvassa kasvatuksessa vältetään kallista ja työlästä metsänhoitoa, kuten taimikonhoitoa ja harvennusta. Tuottoa irtoaa parinkymmenen vuoden välein. ?Kun viljelymetsässä tehdään vielä taimikonhoitoa, korjataan jatkuvan kasvatuksen metsästä jo tukkipuuta?, nyökkäilee Erno Lehto, jatkuvaan kasvatukseen erikoistuneen Innofor-yhtiön toimitusjohtaja. Lehto kertoo, että jatkuvan kasvatuksen metsänhoito lähtee metsänomistajan tavoitteista: voidaan tavoitella täyttä tuottoa tai keskittyä virkistysarvoihin ja luonnonsuojeluun. Esimerkiksi Janne Ihamuotilalle metsänhoito on toimeentulon lähde, mutta. Hän saa leipänsä maasta ja metsästä. ?Tärkeintä minulle on, että metsä tuottaa?, hän painottaa. Parin vuoden takaisista hakkuista saatiin 124 mottia laadukasta tukkipuuta hehtaarilta
Suomen metsätaloushistoriaa miehet eivät halua kritisoida. Aivan näin helpolla ei Lehtoa kuitenkaan päästetä. Silloin hakkuita tehtiin liian varovaisesti. Se selittää suurimman osan metsävarojen kasvusta. Nyt tarvitaan enemmän tukkipuuta kuin kuitupuuta Lehto haluaa tarkentaa vielä, että jatkuvan kasvatuksen metsässä kasvu keskittyy tiiviiseen, laadukkaaseen tukkipuuhun, kun tasaikäisestä istutusmetsästä saadaan kerralla isoja määriä kuitupuuta. Sodan jälkeen tarvittiin nopeasti paljon kuitupuuta metsäteollisuudelle, joten viljelymetsätalous oli Lehdon mielestä silloin hyvä vaihtoehto. Tuottaako se yhtä paljon puuta kuin viljelyyn perustuva metsätalous? ?Metsän tuotto on kiinni lehtivihreän määrästä. Metsä ei uudistu, jos taimet eivät saa tarpeeksi valoa.? Liian varovaisesti. Viimeisiä oikeudenkäyntejä on käyty vielä 2000-luvullakin. Jatkuva kasvatus saa yhä kritiikkiä sadan vuoden takaa Vanhan tavan mukaiset 1900-luvun alun heikosti toimineet harsintahakkuut varjostavat edelleen nykyisen jatkuvan kasvatuksen edistämistä. ?Systeemi on ihan erilainen?, Erno Lehto selittää. ?Kun talonpoika haki tarvepuuta, ei hän sitä oksaisinta ottanut vaan parhaan, joka oli helposti haettavissa. Avohakkuista kieltäytyneet ja itsepintaisesti poimintahakkuita jatkaneet metsänomistajat joutuivat oikeuteen metsien tuhoamisesta. Siihen ei metsänkäsittelytapa vaikuta, vaan tasaikäinen viljelymetsä ja erirakenteinen sekametsä tuottavat biologian sääntöjen mukaisesti saman verran puuainesta sadan vuoden jänteellä?, Lehto opastaa. Tätä pohjaa ajatellen väite, että Suomen metsävarat kasvavat koko ajan metsänhoidon ansiosta, tuntuu harhaanjohtavalta. Ihamuotila nyökkäilee vieressä. Taloudellises- Lahopuuta jätetään metsään monimuotoisuutta lisäämään. Vahvin kuusentaimista kasvaa aikuiseksi. 110/2012 Suomen luonto 49. niin kuin luonnossakin. ?Kritiikki saattaa myös juontaa juurensa 1980-luvun tutkimuksiin. Lehdolla on tähänkin vastaus valmiina: Jatkuvaa kasvatusta yritettiin pitkään soveltaa puhtaisiin kuusimetsiin, mikä oli virhe. metsän täytyy säilyä myös virkistyskäytön tarpeisiin. Metsänomistajien mielipiteitä ei kysytty, kun Suomen metsätalouden suuntaa muutettiin sotien jälkeen. Myöhemmin huomattiin, että sekametsä uudistuu luontaisesti parhaiten . Nykyisin jätetään parasta laatua metsiin kasvamaan tukkipuiksi ja hakataan poimintahakkuiden yhteydessä myös heikompaa laatua pois.? Jatkuvan kasvatuksen taloudellista tuottavuutta epäillään usein. Jotkut toivovat jatkuvasta kasvatuksesta ratkaisua uhanalaistuvan metsäluonnon ongelmiin. Moni metsäammattilainen epäilee, että luontainen uudistuminen ei toimi tarpeeksi hyvin. Tutkijat ovatkin ottaneet esille sen, että massiivisten soiden ojitusten myötä metsien pinta-ala on kasvanut sotien jälkeen yli viidellä miljoonalla hehtaarilla
Nyt koen, että jatkuva peitteisyys, mitä termiä siitä nyt haluaa käyttää, on ilman muuta hyvä vaihtoehto?, hän tuumii. Vaihtoehto tosiaankin. Joissain tapauksissa avohakkuu voi olla järkevin ratkaisu?, Lehto selittää. Hän toivoo, että maanomistajien monet arvot ja tavoitteet voidaan tulevaisuudessa ottaa paremmin huomioon. Myös Ihamuotilasta on tärkeää, että ei pusketa vain yhtä linjaa vaan tulee aitoja vaihtoehtoja. Tämä on Lehdon mukaan hyväksi: alun hidas kasvu tekee puusta lujaa ja laadukasta. 50 Suomen luonto 110/2012 ?Saneleehan se EU:kin, että kilpailua pitää olla?, Ihamuotila naureskelee vieressä. Taimet ja nuoret puut näyttävät napakoilta. Se ei korvaa suojelualueita, mutta metsät voivat toimia ekologisina verkostoina suojelualueiden välillä. Mittausten mukaan Ihamuotilan metsän korjuuvauriot olivat hyvin vähäiset, jopa alhaisempia kuin normaalisti. Siinä taisi mennä pohja siltä kritiikiltä, että suurten tukkipuiden poimintahakkuut aiheuttaisivat liikaa korjuuvaurioita ja lahoa. ?Riippuu paljon koneenkäyttäjästä, millaisia korjausvaurioita syntyy?, Erno Lehto sanoo. Taitava koneenkäyttäjä osaa lukea metsää. Hakkuut ovat ajoittain voimakkaita, eikä vanhaa puuta pääse juuri syntymään. Puiden kilpailu tuottaa lujaa raaka-ainetta Janne Ihamuotila kumartuu tarkastelemaan kuusen- ja koivuntaimia. Taimissa on jo uusia silmuja, joten kasvu on lähdössä hyvin liikkeelle. Jatkuvan kasvatuksen metsissä uudistumisella ei ole kiirettä. Ihamuotila ja Lehto eivät aseta metsänhoitotapoja vastakkain. ?Käytännössä poimintahakkuut, pienaukot ja välillä kaistalehakkuutkin menevät lähtötilanteen mukaan ristiin. Myös arvokkaiden elinympäristöjen kuten pienvesien huomioiminen on helpompaa metsässä kuin avohakkuiden keskellä. Seuraava sukupolvi saa varmasti erilaista oppia Metsäkeskuksen tunneilla. Ehkä he saavat alkuun kuulla toisenlaisen tarinan siitä, miten Suomesta tuli uudenlaisen 2000-luvun metsäosaamisen mallimaa. Aina mukana kulkeva Reino-koira kiinnostuu heti. Tarvitaan myös keinoja siihen, että saadaan vihertyneet kaupunkilaiset ylipäätään myymään puuta.? Virkistäytymiseen sopiva jatkuvan kasvatuksen metsä on varmasti uusien metsänomistajien mieleen. Jatkuvassa kasvatuksessa metsä uudistuu luontaisesti. Kuusentaimet puskevat kohti valoa. Metsänomistaja Janne Ihamuotila. ta näkökulmasta hoidettu jatkuvan kasvatuksen metsä on kuitenkin kaukana luonnonmetsästä. Hänen päätöksissään vaikuttaa myös sukupolvenvaihdos: ?Ei ole järkeä hakata metsää pois ja jättää nuorille perinnöksi hoidettavaa taimikkoa. Tärkeintä on asenne ja halu oppia uutta. ?Ei ole järkeä jättää nuorille perinnöksi taimikkoa? Janne Ihamuotila on hoitanut metsiään yli 30 vuotta ja nähnyt viime vuosina, miten metsienhoito on alkanut muuttua. ?Olin pitkään sitä mieltä, että ainoa oikea tapa hoitaa metsää on perinteinen metsätalous. Kun taimi kasvaa varjossa, se joutuu kilpailuun valosta ja tilasta. n
Sitä kutsutaan myös yläharsinnaksi tai poimintahakkuiksi. Metsästä otetaan pääosin tukkipuuta 15?20 vuoden välein. Taimia ei yleensä erikseen istuteta tai maanpintaa muokata. Vallalla oleva avohakkuisiin perustuva metsänhoitotapa on vastaavasti jaksollista kasvatusta. Metsä uusiutuu luontaisesti, metsän puiden omista siemenistä. Metsä säilyy peitteisenä eli metsää ei avohakata. Päätehakkuista käytetään myös termejä avohakkuu ja uudistushakkuu. Jaksollinen kasvatus saa aikaan tasarakenteista metsää, jossa puut ovat samanikäistä ja usein myös samaa lajia. Jatkuva kasvatus uudistuvassa metsälaissa Suomen metsälaki uudistuu. Lakiesityksessä jatkuvan kasvatuksen metsänhoito nähdään aiempaa tasapuolisemmin avohakkuisiin perustuvan metsänhoidon rinnalla. Se, miten lakimuutos aikanaan vaikuttaa suomalaiseen metsänhoitoon, jää nähtäväksi. Laissa ei esitetä varsinaisia toimia, joilla metsänhoidon monipuolistumista edistettäisiin. Paljon jää siis edelleen metsänomistajien varaan. Lisätietoa: www.ekometsataloudenliitto.fi, www.innofor.fi. Myös osa metsänhoitoyhdistyksistä tarjoaa vaihtoehtoisia metsänhoitomenetelmiä: www.mhy.fi. Se, joka voittaa kilpailun syntyneestä valosta, on seuraavan polven valtapuu. 110/2012 Suomen luonto 51. Metsää hoidetaan katkeavin, kiertoajoiksi kutsutuin jaksoin: päätehakataan, uudistetaan, hoidetaan taimikkoa, tehdään alaharvennuksia ja taas päätehakataan. monimuotoinen termikimara Jatkuvasta kasvatuksesta käytetään termiä eri-ikäismetsätalous, sillä metsässä on eri-ikäisiä ja erilajisia, useassa kerroksessa kasvavia puita
Veden jatkuva liike saa retkeilijänkin pauloihinsa. 52 Suomen luonto 110/2012. Virran viem teksti johanna mehtola / kuvat olli korhonen Tyyrinvirta Rautalammilla tarjoaa talvikodin monille talvehtiville linnuille
vaunuun nouseva mies huikkaa iloisesti. Suonenjoella ollaan, Savon sydämessä voisi joku sanoa, mutta matkani jatkuu vielä. Virran yli kulkee silta ja sen pielessä on pieni parkkipaikka. ää J löytöretkellä suomessa una pysähtyy asemalle. Se on uskomattoman laaja, leveimmiltä kohdiltaan jopa 300?400 metriä. Laulujoutsenet ovat talvisin Tyyrinvirran nähtävyyksiä. 110/2012 Suomen luonto 53. Virta soljuu heti sillan alla vaikuttavana. Hän on luvannut viedä minut Tyyrinvirralle naapurikuntaan Rautalammille. Vastaanotto on niin ruotsiksi kuin suomeksikin lämmin. ?Välkommen till Suonenjoki!. Matkaa Suonenjoen asemalta Tyyrinvirralle on noin 25 kilometriä, ja se taittuu vilauksessa vannoutuneen luontoharrastajan tarinoita kuunnellessa. Pian Rautalammintien poskessa näkyy kyltti Tyyrinvirta. Paikallinen luontokuvaaja Olli Korhonen on asemalla vastassa. Heitän repun selkään ja astun alas vaunusta
Parkkipaikalta lintutornille Tupakkaniemeen on alle puoli kilometriä. Käymme kuitenkin vastarannalta katsomassa komeaa, melko uutta tornia, joka on Tyyrinvirran alajuoksulla Lonkarijärven suulla. Paikallinen luonnonsuojeluyhdistys Sisä-Savon luonnonystävät on ollut rakentamassa tornia. Tyyrinvirran talvivieraita Virrassa talvehtii vuosittain 10?20 koskikaraa, sinisorsia, telkkiä, isokoskeloita ja laulujoutsenia. Pituutta sillä on kaksi ja puoli kilometriä, ja kun leveyttäkin on monta sataa metriä, virta on varsin kiehtova näky marraskuisessakin harmaudessa. Pakkasten paukkuessa se vasta komea on, tietää Korhonen kertoa. Yhdistys pitää myös yllä polkua ja pitkospuita. Laulujoutsenten talvikoti Virran rantamailla on taloja ja kesämökkejä sekä kalankasvatuslaitos Savon Taimen, joten virran äärelle ei monesta kohtaa pääsekään. Korhosen meille saamalla erikoislu- valla pääsemme kalankasvatuslaitoksen läpi rantaan. Kuikkia, kaakkureita ja silkkiuikkuja on nähty vielä alkutalvesta. Satunnaisempiin talvisiin lintuvieraisiin ovat kuuluneet pilkkasiipi, mustalintu, tukkakoskelo, pikku-uikku, merimetso, pikkujoutsen, tavi, alli, uivelo, lapasotka, allihaahka ja nokikana. Tunnetuin karvanaama on saukko, joita sukeltelee virran sulapaikoissa. Virta ei anna periksi pakkaselle. Sinisorsan höyhenet voivat jäätyä, mutta vesi ainakin pysyy sulana. On pysähdyttävä vain ihmettelemään. Sekin tekee välillä hyvää. Tässä kohtaa virran kulku on kiivaampaa, pyörteet kieppuvat kivien lomassa ja tasainen kohina tuudittaa mieltä. Hän on kuvannut virralla talvehtivia laulujoutsenia lähes 30 asteenkin pakkases-. Vesi on sateisen syksyn jäljiltä korkealla, joten kiviä ei ole juurikaan näkyvillä. Tyyrinvirta on alavarantainen, paikoin hyvin matala virta, joka laskee Koskelovedestä Lonkariin. Tarkoitus on aluksi mennä tien toisella puolella olevalle lintutornille, mutta syyssateet ovat saaneet aikaan sen, että tornille menevä 54 Suomen luonto 110/2012 polku ja metsä ovat miltei veden peitossa
Tupakkaniemen lintutorni alajuoksulla on keväisin ahkerassa käytössä. Telkkä kuuluu Tyyrinvirran talvenviettäjiin. Saukko on usein nähty vieras virralla. sa. Linnut ovat tuolloin aika lailla paikallaan, jotta saavat säästettyä energiaa. Nyt ei joutsenia näy eikä muitakaan vesilintuja. Ehkä täältä onkin haettu jo tuolloin virtaa. Minä hyräilen mielessäni: ?Virta venhettä vie, mihin päättyvi tie?? Venheitä näkyy nyt vain kumollaan rannoilla. Puukiipijä on kuin pieni tikka pitkine nokkineen. En tohdi edes huutaa kuvaajaa paikalle. Puukiipijä! Se hyppelee pitkin puuta tyvestä kohti latvaa kiertäen ja lennähtää pian läheiseen runkoon. Linnun valkoinen kaulus hohtaa kosteassa ja harmaassa maisemassa kuin lumivalkea huivi. Osa tervehtyy virtaavan veden antimien äärellä, osa ei jaksa enää nousta siivilleen. Virran hypnoottinen laulu Korhonen jää kuvaamaan pyörteitä, kun minä haen vielä lähituntumaa mystiseen virtaan. Kalastusmatkailua on kunnassa jonkin verran tarjolla, mutta koska kalastus on Tyyrinvirralla kielletty, se on lähinnä lintuharrastajien suosiossa. 110/2012 Suomen luonto 55. Talven kynnyksellä varmasti tulee taas niin laulujoutsenia, sinisorsia, telkkiä kuin koskikarojakin. Läpi talven sulana pysyvä vesistö tarjoaa kodin monille muillekin viivyttelijöille ja talvehtijoille. Katseltu virran taukoamatonta liikettä, tunnettu sen voima, oma voimattomuus. Katselen ja kuuntelen vain kiipijän vilahtelua ennen kuin rantametsikkö nielaisee pienen siivekkään. Virran kohina vetää puoleensa ja astelen takaisin veden ääreen. Millaisiakohan aatoksia tässä on vuosisatojen saatossa ajateltu. Vesi on läpitunkevan kylmää, ja tasainen kohina on lähes hypnoottista. Rantametsikössä kisailee kaksi käpytikkaa. Virralla on havaittu muun muassa pikkujoutsen, uivelo, alli, tavi, pikku-uikku ja pilkkasiipi. Virralle on tuotu myös loukkaantuneita lintuja muista vesistöistä, kun ne ovat olleet jäämässä talven jalkoihin: allihaahka, metsähanhi ja laulujoutsenia ainakin. Ne asettuvat männyn rungon molemmin puolin ja katsoa tapittavat minua ennen kuin pyrähtävät metsän piiloon. Sitten kuuluu koivun rungolta rapinaa
Ne viihtyvät virralla vielä pienellä pakkasellakin, mutta eivät kuitenkaan jää tänne talvehtimaan.. Kirjasta selviää, että Tyyrinvirran yläjuoksulle rakennettiin ensimmäinen mylly 1788. Ehtymätön liike on vangitsevaa, ja taidan seistä siinä tovin kuin noiduttuna. Harmaalokkeja kaartelee taivaalla. Mylly tuhoutui tulipalossa 1796. Myllyä kuitenkin tarvittiin, joten uusi rakennettiin 1799, nyt alajuoksulle. Mylly toimi myös postikonttorina, jonne postinkantajat toivat postin kirkolta. Mylly purettiin 1950-luvulla. Tyyrinvirralla yritettiin tuottaa myös sähköä, mutta myllyn vesirattaan epäsymmetrisyyden ja hitaan pyörimisen takia valo oli välkkyvää, joten turbiinista luovuttiin. Pelkkä virtakin tarjoaa katsottavaa ja koettavaa, vaikka ei lintuja juuri tuntisikaan. Tässäkin mielessä talvi on erityisen hyvää aikaa retkeillä virralla, sillä lintulajeja on nähtävissä vähemmän ja ne on helppo tunnistaa. Koskikara on virtavesien sukeltelija. Tyyrinvirralla näitä vesipappeja talvehtii vuosittain 10?20. 56 Suomen luonto 110/2012 Liperikaula ei pelkää kylmää kylpyä Menen melkein saappaan varren syvyydelle seisomaan virtaan ja tunnen veden voiman jaloissani. tienoon historiaa Tyyrinvirran ja läheisen Pukkiharjun alueen historia on koottu hienoon kyläkirjaan Torpista taloiksi (Pukkiharjun kyläyhdistys 1995). Sen yhteydessä toimi myös saha
Hiljennyn vielä kuuntelemaan veden kohinaa, kun huomaan kivellä keskellä virtaa mustan linnun. Koskikara se siinä tuli näyttämään reviirinsä rajoja. Sellaisen, jossa tänään tarpeeton materiaali palautuu tuotantoon ja uudessa muodossa takaisin markkinoille haluttavana hyödykkeenä. Onko jälkee vai ei? Ota selvää ja katso lisää: www.kuusakoski.fi Kierrätä! Kuusakosken jäljiltä maailma on vihreämpi! Hiljainen maisema täyttyy virran kohinasta. Merimetsokin on käynyt katsastamassa virran antia. Tanakka lintu kääntyy minuun päin ja silloin vilahtavat valkoiset liperit. Virossa sitä kutsutaankin vesipapiksi. Juu, lähdetään lähdetään, jotta saat sukellella rauhassa. Onneksi näin sinutkin, virtavesien vilvoittelija. Harvinaisimpia lintuvieraita ovat olleet merikotka ja kuningaskalastaja. Olen iloinen nähtyäni edes käpytikat ja puukiipijän. On aika heittää hyvästit Tyyrinvirralle. n Katso video Tyyrinvirrasta www.youtube.com/suomen0luonto. 110/2012 Suomen luonto 57. Hallitsemme kierrättämisprosessin, joka auttaa toteuttamaan entistä puhtaamman ja fiksumman kulutusyhteiskunnan arjen
Myös viljelyksille tarvittiin lisää tilaa.. Polku maantieltä sukeltaa syvälle hämärään, sumuiseen ja viileään laakeripuuviidakkoon, ikivanhan laurisilva-tyyppisen metsän siimekseen. Jääkauden aikainen ilmaston kylmeneminen vei Välimeren metsien elinmahdollisuudet, mutta rippeitä laurisilvasta jäi Kanariansaarille. seppo parkkinen seppo parkkinen Kanarian luonnonhistoriallisesti arvokkain saari on säilyttänyt aarteensa miljoonia vuosia. La Gomeran pyöreä saari T äyttäytyy apurikko n Kanarianp le kioilla, joil metsänau suvat. o t e te sä auringon Ha nn u Aa rn io 110/2012 58 58 Suomen Suomen luonto luonto 110/2012 unnen seisovani kahden aikakauden rajalla. Tällainenko se oli, satumaailma? Ennen jääkautta laurisilva peitti laajalti Välimeren rannikoita ja Pohjois-Afrikkaa tasaisena metsävyöhykkeenä, jonka valtapuina olivat laakeripuut sukulaisineen. Sammalien, jäkälien ja sanikkaisten kauttaaltaan verhoamat käyrät, haarautuvat puunrungot vievät 20?30 miljoonan vuoden takaiseen tertiäärikauden maailmaan. Takana on nykyisyys, edessä matka vuosimiljoonien taakse. Sieltä ihminen onnistui hävittämään laakeripuumetsät lähes kokonaan. Puilla oli käyttöä rakennustarpeiksi ja polttopuiksi
Kartta istockphoto Matkalla maailmalla la gomera Garajonayn ikivanhassa laakeripuumetsässä puut ovat kauttaaltaan sammalien ja jäkälien peitossa. 110/2012 110/2012 Suomen Suomen luonto luonto 59 59
Puistossa on noin 200 Kanariansaarille endeemistä kasvilajia eli lajeja, joita ei tavata missään muualla. Laskeudun jyrkästi alaspäin kiemurtelevaa vanhaa laattakivistä tietä yhä syvemmälle metsään. 150 lajia on kansallispuistolle endeemisiä. Barrancojen saari Olemme nyt melkein keskellä pyöreää La Gomeraa. Sitä suojelemaan perustettiin 1981 Garajonayn kansallispuisto. Suunnilleen Nuuksion kansallispuiston kokoinen, pinta-alaltaan noin 4000 hehtaarin alue julistettiin ainutlaatuisen luontonsa vuoksi Unescon maailmanperintökohteeksi 1987. Tuttu sanonta kuuluukin ?levätä laakereillaan?. aukeaman kuvat seppo parkkinen leena aa rnio n Kanarianmänny neulasia. Näköala läntisen La Gomeran vuorilta Aruren ja Valle Gran Reyn laaksoihin on mykistävä. Kanarialla on oma mäntylajinsa Kanarianmänty (Pinus canariensis) kasvaa Gran Canarian, El Hierron, La Palman ja Teneriffan saarten rinteillä 600?2000 metrin korkeudessa. Kanarianmäntyjä on myös La Gomeralla, tosin harvinaisena. Puut voivat elää satoja vuosia ja kasvaa huikeimmillaan 50-metrisiksi. Saaren keskustan Garajonayvuoren huippu kohoaa noin 1500 metrin korkeuteen ja saari on keskiosas-. Välillä perhoset laskeutuvat hetkeksi maahan levittelemään siipiään. Myöhemmin kesällä perhosia ja muita pikkueläimiä olisi paljon enemmän. Puistosta on tavattu lähes 1000 lajia erilaisia selkärangattomia, puolet koko La Gomeran lajistosta. Isoimmat puut selviävät ajoittaisista metsäpaloista paksun kaarnansa turvin. Jopa 30-senttiset neulaset tarjoavat suuren tiivistymispinnan kosteudelle, jolloin vesi ropisee maahan muidenkin lajien saataville. Puiden juuret sitovat irtainta maaperää ja vähentävät eroosiota varsinkin talven rankkasateiden aikaan. Mäntymetsillä on Kanarian asukkaille suuri virkistysarvo neulasten ja polttopuun hyötykäytön lisäksi. leena aarnio 60 Suomen luonto 110/2012 La Gomeran ison naapurisaaren Teneriffan metsistä vain noin kymmenesosa on säilynyt, Gran Canarialla tilanne on vielä huonompi. Kookkaat saniaiset reunustavat ikivihannassa metsässä solisevia puroja. Jossain kahahtelee; mustarastas etsii maasta syötävää. Toinenkin samanlainen näyttäytyy. Saari ei ole kartalla suuren suuri, läpimittaa on vain 25 kilometriä. Ne ovat sopeutuneet sekä pasaatituulien tuomaan suureen ilmankosteuteen että sumukatteen väistyessä syntyvään voimakkaaseen veden haihtumiseen. Yhdessä sellaisessa lentelee ruskeankellankirjava keskikokoinen päiväperhonen, kanarianpapurikko. Korkeuserot ovat sitäkin suuremmat. Mutta pienen La Gomeran saaren keskusylängöllä on yhä komea yhtenäinen laakeripuumetsä. Sen merkitys on aiko- jen myötä keventynyt, sillä sanonnan kerrotaan juontuvan varhaiskristittyjen tavasta asettaa vainajat lepäämään laakeripuiden lehtien päälle ennen hautaan laskemista. Siinä missä metsärinne avautuu El Cedron laaksoksi, puiden väliin jää paikoin pieniä aukkopaikkoja, joihin auringonsäteetkin voivat osua. Valo vähenee ja kosteus nousee, sammaleiset puunrungot kaartuvat tien yllä sulkemaan reitin hämäräksi tunneliksi. Muuten laakeripuumetsä on nyt hiljainen ja levollinen paikka
Garajonayn kansallispuisto on Unescon maailmanperintökohde. Kanarianhemppo on Kanariansaarten kotoperäinen laji. Viljelmien pengertäminen vuorten rinteille on vaatinut tarkkuutta ja taitoa. Kulkuyhteydet saaren eri osien välillä ovat erityisen vaikeat syvien rotkojen halkomassa ympäristössä. Tämä on saaren tunnetuimpia näkymiä. Monivivahteisella käsien avulla muunnellulla vihellyksellä voitiin kertoa asioista tarkasti jopa kilometrien etäisyydelle. Biologiaa opiskeleva tyttäreni huomaa tielevennyksen asfaltilla pikaisia spurtteja ottavan viirulli110/2012 Suomen luonto 61. Linnuntietä etäisyys on 22 kilometriä. Parhaiten La Gomeran oloissa liikkumiseen ovat sopeutuneet vuohet, jotka hyppivät näennäisen vaivattomasti jyrkkien vuorenseinämien kie- lekkeiltä toisille tavoitellessaan jostakin kallionkolosta kohoavaa vehreää tainta. Saarella on vain vähän mahdollisia asuinpaikkoja ja niukasti viljelykseen soveltuvaa maata. Gomeralaiset kehittivät oman vihellyskielen, el silbon. Pysähtyä voi ainoastaan erillisillä näköalapaikoilla. Päätiet ovat varsin hyväkuntoisia, mutta saaren halki itärannikon San Sebastiánista länsirannikon Valle Gran Reyhin on autolla matkatessa varattava useita tunteja. Teitä on vähän, ja ne ovat muodoltaan jyrkästi nousevia ja laskevia serpentiinejä. Nykyään vain harva taitaa el silbon, mutta kuvitelmissaan ei tarvitse mennä monta kymmentä vuotta taaksepäin, kun vielä näki rotkon vastakkaisilla rinteillä viheltävät naapurukset vaihtamassa päivän kuulumisia ja uutisia. Gomeranliskon koti Katsomme alas Valle Gran Reyn vehreään laaksoon ja läntiselle rannikolle yhdellä saaren monista näköalapaikoiksi tarkoitetuista tielevennyksistä. Tai ehkä sittenkin tuulihaukat, joita näkee matkalennossa ja lekuttelemassa paikoillaan saalista väijyen. Vaikeat olot loivat nerokkaan tavan kommunikoida. Monet tuntevat lajin paremmin nimellä kanarialintu. Komeakukkaisen gomeranneidonkielen löytää varmimmin Roque de Agandon lähettyviltä. Roque de Agando on jäänne vuosimiljoonien takaisesta tulivuorenpurkauksesta. taan joka suuntaan rannikoille suuntautuvien syvien rotkolaaksojen eli barrancojen uurtama. Saaren pinnanmuodot ovat olleet ihmisen toimille hyvin haasteellisia. Siksi La Gomeralla onkin ainoastaan hieman yli 20 000 asukasta
Laskuveden aikaan lähes mustasta hiekasta pilkistää simpukoita, kotiloita ja muita selkärangattomia. Siellä saa kuulemma nauttia Kanariansaarten kauneimmasta auringonlaskusta. Matkailijat täällä ovat enimmäkseen maastokengin varustautuneita retkeilijöitä. Syy siihen on se, ettei saarelle ole turistilentoja vaan kulku tapahtuu vesiteitse Teneriffalta. Tämä merkitsee huomattavasti pidempiä matka-aikoja ja lyhyempää aikaa itse matkakohteessa, sillä yhteysalus ei kulje kovin usein. Turismi on myös erityyppistä kuin muilla saarilla. Lähellä sijaitsee tutkimusasema, jossa tämä äärimmäisen uhanalainen matelija yritetään pelastaa kasvattamalla sitä tarhaoloissa. Laavatornien viileässä varjossa Garajonayn kansallispuiston itärajoilla kohoaa massiivisia jäänteitä vuosimiljoonien takaisista tulivuorenpurkauksista, Los Roques -monoliitit. La Gomera ei houkuttele hienoilla hiekkarannoilla tai kepeällä yöelämällä vaan ainutlaatuisella luonnollaan. Niitä saa päivänvalossakin kiikaroida pitkään silti 62 Suomen luonto 110/2012 näkemättä sitä, minkä tietää siellä olevan. Kookkaat etelänharmaalokit lekuttelevat paikalle etsimään iltapalaansa. Kun katseen kääntää mereltä, hiekkarannan takana kohoavat korkeat pystysuorat kallioseinämät. La Gomeran edellisistä purkauksista on kulunut jo kaksi miljoonaa vuotta, kun taas muilla Kanariansaarilla tulivuoret ovat olleet aktiivisia vielä paljon myöhemminkin. Jäänteet muinaisista mullistuksista ovat joka tapauksessa hämmästyttävät. Lähekkäin sijaitsevat massiiviset kalliomonoliitit näyttävät niin erikoisilta, Matkailu La Gomeralla La Gomeralla on selvästi vähemmän turismia kuin isommilla Kanariansaarilla. Se on kanariankirvinen, joka osoittautuu saarella hyvin yleiseksi ja aina yhtä pelottomaksi vipeltäjäksi. Lajia näkee myös korkealla vuoristossa. Valle Gran Reyn ranta on maineensa veroinen. Juuri tuolla kalliojyrkänteellä elää gomeranlisko lajinsa viimeisellä esiintymispaikalla. Jopa puolimetriseksi, aiemmin huomattavasti kookkaammaksikin kasvaneen gomeranliskon pelättiin jo kuolleen sukupuuttoon, mutta kymmenkunta vuotta sitten liskoja löytyi taas juuri tältä jyrkkänä kohoavalta vuorenseinämältä. aukeaman kuvat seppo parkkinen Vueltasin majesteettisen jylhät kalliorinteet kohoavat Valle Gran Reyn laakson rannikolla. Pienehköä keisariliskoa tavataan La Gomeran lisäksi vain El Hierron saarella. sen pikkulinnun, joka vaikuttaa hyvin pelottomalta. Patikointi on suosittua useiden mainioiden retkeilypolkujen ansiosta. Valle Gran Rey Garajonayn kansallispuisto la gomera Playa del Santiago 2 km San Sebastián de la Gomera. Tornit ovat jähmettynyttä laavaa
Letkan ensimmäinen toteaa hampaat kalisten: Kalt. Retkemme aikaan varhaiskeväällä näyttävin alueen kasvilajeista on komea sinikukkainen gomeranneidonkieli. Päivän viimeiset auringonsäteet heijastuvat Valle Gran Reyn mustasta rantahiekasta. ttei niiden uskoisi kuuluvan tälle plae neetalle. Näköalapaikan infokyltti kertoo suppealla monoliittialueella olevan enemmän endeemisiä kasvilajeja kuin koko Isossa-Britanniassa. Kilometrin korkeudella sijaitsevan Roque de Agandon kylkiä nuolevat pohjoisesta purjehtivat sumupilvet, vaikka aurinko pilkahteli aivan äskettäin. Emme sitä katsellessamme voi arvata, että puolen vuoden kuluttua liekit polttaisivat yli kymmenesosan koko La Gomerasta. Alkusyksystä valtavana roihuava metsä- ja maastopalo ottaa saaren valtaansa. Peräti 12 prosenttia saaren pinta-alasta palaa, myös osa Garajonayn kansallispuistosta. Mutta nyt kylmyys hätistää autoon ja laskeutumaan etelärannikolle Playa del Santiagon aurinkoiseen kylään. n 110/2012 Suomen luonto 63. Se on juuri puhjennut kukkaan. Hytisyttävä kylmyys yllättää meidät. Näköalapaikan ohitse alas kiemurtelevaa tietä laskettelee pieni, hyvin varustautunut pyöräilijäryhmä. Suuri osa kukkakasveista tosin puhkeaa kukkaan vasta vähän myöhemmin keväällä. Pensaikossa hyppelevä sinitiaiselta näyttävä lintu on afrikansinitiainen, Kanariansaarten ainoa tiaislaji. Lintu liikkuu vilkkaasti, ääntelee koko ajan ja on erittäin kaunis, selkäpuolelta ja pään kuvioista sinitiaista tummempi. Läheltä löydämme muistomerkin, joka on pystytetty vuosikymmeniä sitten tuhoisassa maastopalossa menehtynei- Vuohet liikkuvat vaivatta jyrkillä kallioseinämillä. Sievä afrikansinitiainen on Kanariansaarten ainut tiaislaji. La Gomeran vuohet liikkuvat jyrkillä kallioseinämillä kuin kotonaan. den muistoksi
Mutta jos Pölläsen Mikko tulee mukaan, niin sitten. Vielä on haettava poikasten kerjäysääniä palokärjelle ja harmaasiepolle. Kun se oli päällä, kuvaaminen jäi, sillä puita alkoi kaatua joka puolella. Soitin Mikolle, joka souti hullun lailla paikalle jostakin saaresta. Minä juoksin kotiin hakemaan videokameraa, ja. Olemme melko lailla luomuihmisiä. Olisin saanut kuvattua karhutkin, mutten ehtinyt. Miulla onkin se motiivi, että ihmiset tulisivat tietoiseksi metsien merkityksestä eläimille. Juoksin autoon ja ajoin metsäaukkoon odottamaan myrskyn laantumista. Niidenhän ei tarvitsekaan olla totuudenmukaisia. Olemme simpeleläisen luontokuvaajan Mikko Pölläsen kanssa elokuvan pääkuvaajia. Yhteistyömme alkoi 2003, kun Heikki Willamon ja miun kirja Kuukkeli . silloin kun hänet sattuu löytämään. sielunlintu valittiin Vuoden luontokirjaksi. Nyt teimme Metsän tarinan, joka on tuottaja Marko Röhrin mukaan ensimmäinen kotimainen luontoelokuva teatterilevityksessä sitten 1960-luvun. Äänien on oltava oikeita, sillä elokuvan luonto-osuudet ovat totta. Toinen nousi takajaloilleen ja samassa kantapäät vilahtivat ja ne olivat poissa. Metässä mie en pelkää mitään, vaikka joskus on ollut täpäriä paikkoja. Kolme vuotta sitten Asta- ja Veeramyrskyjen aikana Mikko ilmoitti, että nyt tulee Laatokalta myräkkä, ole valmiina. Kaksi karhua juoksi suoraan kohti ja pysähtyi 15 metrin päähän. Kasvokkain toimittanut johanna mehtola oma Reviiri Osastossa tutustutaan ihmisiin, arkeen, hyvinvointiin ja kulttuuriin. Luontokuvaaja Hannu Siitonen kuvasi Metsän tarina -elokuvaa luontoa häiritsemättä. ?Haluan palauttaa metsän kunnioituksen? teksti Alice Karlsson kuva mikko pöllänen ?Yli neljän vuoden urakka, elokuva Metsän tarina, on viittä vaille valmis. Käsikirjoituksessa on myös mystiikkaa ja uskomuksia, mutten mie puutu niihin. Väärässä paikassa olisin aivan varmasti jäänyt puun alle. Samassa kaksi ilveksenpoikasta nousi eteeni kalliolle. Historiaa tässä tehdään. Mikkoa ja miuta ajaa kuvaamaan elämäntapa ja on tässä sanomakin: metsän kunnioitus. Sen jälkeen tuottaja Pamela Mandart soitti ja kysyi, haluaisinko tehdä kuukkelielokuvan. En mie yksinään, sanoin. Niin syntyivät puolen tunnin dokumenttielokuvat Kuukkeli, metsän emäntä ja Kaakkuri ? huuto lammelta. Mikon ja miun kuvauspaikat ovat lähellä kotia Parik- 18/2012 64 Suomen luonto 110/2012 kalassa, Punkaharjulla, Rautjärvellä ja Ruokolahdella. Menin eräälle mäelle ja näin kuinka tumma pilvi lähestyi jyrinän saattelemana. Mikko sai kuvattua myrskyä, ja se saatiin siirrettyä komeana elokuvaankin. Erään kerran menin metsään etsimään vaimolle marjamarikkoa. Kun metsät menetetään, myös eläimet katoavat. Yhteistyö Mikon kanssa on sujunut hyvin . En mie ole avannut, hän sanoi. Olemmekin kuvanneet enimmäkseen kumpikin tahoillamme. KUVAUSKOHTEITTEN löytäminen perustuu luonnontuntemukseen, ja olemme saaneet kerättyä elokuvaan vaikuttavaa aineistoa. Joku aika sitten sain hänet puhelimeen ja kysyin oot sie lukenut keväällä lähettämäni sähköpostin, kun ei ole kuulunut mitään. Mukana on myös otoksia muualta kuten karhukuvaukset, sillä emme Mikon kanssa suostuneet kuvaamaan haaskalta
Urheilu-urani aikanakaan en herennyt kuvaamasta. Parikkalassa kaikki urheilivat pienestä pitäen. Ensi-ilta elokuvateattereissa 28.12.2012. 110/2012 18/2012 Suomen luonto 65. Kävelen edelleen joka päivä noin kymmenen kilometriä metässä. n Hannu Siitonen 63, aktiiviurheilija 1970?1977, nykyisin luontokuvaaja, Parikkala ? Keihäänheiton Euroopan mestari 1974 ja hopea mitalisti Montrealin olympialaisissa 1976. . Kuvaajana teoksissa Metsä vastaa (2000), Kuukkeli . Kiinnosti mihin aikaan emo vei poikasille ruokaa. huuto lammelta (2008), Metsän tarina. Uskon että tämä näkyy Metsän tarinassakin.. Äskettäin löysin myös vanhan sinikantisen vihon, johon olin merkinnyt pitkältä ajalta, mihin aikaan talitiainen meni pönttöön nukkumaan. Emme esimerkiksi pakota liito-oravaa kopistelemalla ulos kolostaan, vaan tiedämme milloin se lähtee ravinnonhakuun. kansallislintu (2006). ? Kuvaajana dokumentti elokuvissa Kuukkeli, metsän emäntä (2004), Kaakkuri . Aktiiviurani jälkeen toi- min Parikkalan kunnan liikunnanohjaajana, ja nyt olen ollut jo neljä vuotta eläkkeellä. Alle 10-vuotiaana tarkkailin muun muassa oravanpesää herkeämättä. Huomasin jo varhain, että sain heitettyä kiven kauemmaksi kuin muut. niin me kuvasimme pentuja koko päivän kaikessa rauhassa. SAIN 12-VUOTIAANA syntymäpäivälahjaksi kameran, ja siitä lähtien se on kulkenut mukanani. sielunlintu (2003), Kotka ja tuhat joutsenta. Äyräpään lintuparatiisi (2003), Laulujoutsen . Ensimmäiset kuvani otin metson poikasista. Keihäs tuli mukaan luontevasti ja kunto kasvoi metissä juoksennellessa. Havainnoista näki, miten täsmällisesti lintu toimi. Saan sieltä voimaa ja keskittymiskykyä. Toistakymmentä vuotta olen myös pitänyt valokuvauskursseja, ja ne ovat aina täynnä. Opetukseni alkaa siitä, että on tunnettava kuvauskohteensa ja kuvattava niin, ettei luonto häiriinny. Luonnontuntemukseni on perua lapsuudestani. Ajassa ei ollut yli viiden minuutin heittoa. Tarkkailuun perustuu Mikon ja miun kuvaustyylikin
Anna lahjaksi aikaa, elämyksiä, palveluita tai itse tehtyjä tuotteita. . Tee haudalle jäälyhty tai lumilyhty. . Keitä riisipuuron sijasta ohrapuuroa. . Hyödynnä uunin jälkilämpö ruuanlaitossa. . Sammuta jouluvalot yöksi, suosi ledvaloja. . Käytä koristeluun luonnon antimia: omenoita, havuja ja puolukanvarpuja. . Valmista jouluruokaa kotimaisista juureksista. . Lahjat kannattaakin suunnitella hyvissä ajoin, jotta välttyisi turhilta paniikkiostoilta. Paketoi lahjat uudelleen käytettäviin lahjapusseihin tai -laatikoihin. . Vain mielikuvitus on rajana! deirdre rooney / stockfood / lehtikuva Jouluisia ekovinkkejä . Valitse soija- tai mehiläisvahapohjaisia kynttilöitä. . Pysähdy nauttimaan tunnelmasta ja yhdessäolosta! 66 Suomen luonto 110/2012 Kuivatusta appelsiinin siivusta saa kauniin koristeen.. Yksi tykkää perunalaatikosta, toinen maksalaatikosta. Kolmannelle ei tule joulua ilman rosollia. Muista eläimiä, pikkulinnuille ruokaa joulunakin! . Kun jouluateria on syöty ja ruokia koetetaan saada mahtumaan jääkaappiin, rosollikuppi on vajennut puolitoista lusikallista. Järki käteen! Se on paras neuvo jouluun valmistautumisessa niin lahjoissa, ruuassa kuin muissakin askareissa. Lahjaostoksilla tavarataloissa menee helposti paljon aikaa ja rahaa. Vaikka sovitaan, että joulupöydän antimia voisi hyvin karsia, ei lopulta olekaan mitään, mitä karsia. JOULUNVIETTO oma Reviiri Ekologista joulua! Vähemmän kuluttavaa joulua! Ekologinen joulunvietto kiinnostaa monia. Ekojoulua viettämällä säästää aikaa, hermoja, rahaa ja luontoa. Aineettomat elämys- tai hyväntekeväisyyslahjat ovat suosittu ja helppo vaihtoehto ja niissä on paljon valinnanvaraa: avantouinti, kansallispuistoretki, kynttiläillallinen, observatoriokäynti, teatteriliput, pala ikimetsää, kutupaikka taimenelle... Vie tuikut energia- tai sekajätekeräykseen. . Suosi luomu- ja lähiruokaa. . Lahjapaperiksi sopivat myös aikakaus- ja sanomalehden sivut. . Nyt tuumasta toimeen! teksti johanna mehtola Joka vuosi sama juttu
myös luontoa www.sll.fi/lahjoita/luonnonsuojelusenkeli Lahjoita esimerkiksi nielurajoitin saimaannorpan turvaksi katiskaan viidellä eurolla tai taimenelle kutupaikka 20 eurolla. www.luonnonperintosaatio.fi/lahjoitukset Osta pala ikimetsää: Jo viidellä eurolla voi ostaa 10 neliömetriä metsää. wwf.fi/joulu/ Osallistu lumileopardin, saimaannorpan tai Itämeren suojelutyöhön. marika eerola Käytämme jouluvalmisteluihin keskimäärin 500 euroa, josta 70 prosenttia menee lahjoihin. Perinteisten postikorttien sijaan voi ainakin osan korteista lähettää sähköisenä tervehdyksenä. tai kokeilla sen tilalla vaikkapa hirvi- tai poropaistia. Ilahduta aineettomalla lahjalla . n Luonnonkalenterin sivut taipuvat hienoiksi lahjapusseiksi. 110/2012 Suomen luonto 67. Moniväriset joulupaperit ovat kertakäyttötavaraa ja joutuvat seka- tai energiajätteeksi heti aattoiltana, mutta jos lahjat pakkaa paperisiin tai kankaisiin lahjapusseihin, ne voi käyttää uudelleen ja uudelleen. Lahjavalinnoilla voi siis hyvin vaikuttaa myös kansantalouteen hankkimalla mieluummin kotimaisen ja kestävän tuotteen tai palvelun. Lahjapaketillakin on väliä. Kotimaisista juureksista saa maistuvia kasvisruokia, ja muissa lisukkeissa voi valita vaikkapa luomulinjan. Mutta jos me ymmärrämme sen arvon, niin viettäkäämme sitä tämän arvon mukaisesti. Aikakauslehdistä ja vanhoista seinäkalentereista saa myös hienoja käärepapereita. Sanomalehteen tai ruskeaan paperiin kääräistyn lahjan saa näyttämään tyylikkäältä, kun sitaisee siihen värikästä paperinarua kaveriksi. Joulun kaupallistumisella on pitkät perinteet, jotka toivottavasti muuttuvat yhä enemmän tunnelman, elämysten ja kokemusten hankkimiseen tavaran sijasta. Vuoden 1931 Kotilieden joulu -lehdessä jo ihmeteltiin, muuttuuko joulu pelkäksi kaupalliseksi juhlaksi: ?Ellemme usko, että joulu on jotakin todellista, on narripeliä, että vietämme sitä. Noin 80 prosenttia meistä kotoilee joulun ja sama prosenttimäärä lähettää perinteisiä joulukortteja. Ei siivoamalla, keittämällä, paistamalla ja häärimällä kuoliaaksi, vaan ajattelemalla ja tutkimalla sen voimia ja salaisuuksia.. Kinkku on perinteisesti joulupöytien kunkku, josta voi ostaa myös luomuversion . seppo hinkula / vastavalo ari andersin / vastavalo Jäälyhdyn voi viedä myös haudalle. Anna lahjaksi värisyttävä elämys, avantouinti. Jos haluaa kuitenkin muistaa läheistä perinteisellä paketilla, kotimaisuus on suurimmalle osalle suomalaisista tärkeä tekijä lahjaa valitessa. Itse tehdyt lahjat ovat tietysti kaikkein arvokkaimpia. Suomalaiset viettävät joulunsa mieluiten kotona. Ainoa huono puoli niissä on, että vastaanottaja ei voi askarrella niistä seuraavana jouluna pakettikortteja. Joulupöydän ruokalistaa on syytä miettiä tarkkaan. Pöydän ei tarvitse notkua kaiken maailman herkuista, vaan sen voi mitoittaa syöjien mieltymysten ja määrän mukaan
Naantalissa väitettiin, ettei susi toista sutta syö, mutta naapurilaumasta sudet voivat syödä lajitoverinsa. 68 Suomen luonto 110/2012 Suden ruokahalua on pidetty suurena ja syömätapoja eläimellisinä, mikä ilmenee sanonnoista ?olla sudennälkä. Suden jäljillä KANSANPERINNE oma Reviiri Susi on päässyt moniin sanalaskuihin ja sanontoihin, usein epäkiitollisessa valossa. teksti topi linjama / kuvitus ilja karsikas Sutta tulee Susi on saanut osakseen epäkiitollisen osan: se edustaa pahaa ja tuhoavia viettejä. Sudella ilmausta käytettiin kuitenkin päinvastaisesti kuin karhulla. Syy karhun, pyhän eläimen, nimen välttämiseen on samantapainen kuin toisessa käskyssä, jossa kielletään lausumasta turhaan Jumalan nimeä. Tunnetummassa versiossa susi on korvattu sanalla paha.. Ja sutta tulee töissä. Yleinen käsitys näyttää olleen, ettei paha vahingoita pahaa. Susi taas manattiin paikalle, jos sen nimi lausuttiin. Nilsiällä sanottiin, ettei susi suden hännälle astu. ?Siinä susi, missä mainitaan?, sanottiin. ja ?ahmia kuin susi?. Sutta ja karhua oli entisinä aikoina parasta puhutella kiertoilmauksin. Se on petollinen tappaja, joka kernaasti syö porsaat ja kilipukit, mummot ja pikkutytöt yhdellä suupalalla. ?Ellet ole kiltti, susi tulee ja ottaa?, lapsia uhkailtiin ennen. Nyt varoitetaan, että jos teet sitä tai tätä, sinut perii hukka. Myös kadonneet tavarat joutuvat suomen kielessä hukkaan, toisinaan myös suden suuhun
Pohjoiskarjalaisen Valtimon susikanta on vahva, minkä vuoksi karjankasvatta- Kadonneet tavarat joutuvat suomen kielessä hukkaan. jat ovat joutuneet rakentamaan vahvat susiaidat. Kokonaisuus on värikäs, kaarnainen, pihkainen ja rosoinen. Sitten kerrotaan erilaisista maailmansynnyistä . Etunimisusiakin löytyy: Ulf merkitsee sutta, Adolf jaloa sutta ja Rudolf maineikasta. Suomalaisten susisuhteeseen on vaikuttanut kielteisesti susi, joka surmasi 1880-luvulla Turun seudulla yli kaksikymmentä lasta. kirjoittaa Heidi Liehu. Ritva Kupari 110/2012 Suomen luonto 69. Susi hävisi nopeasti Etelä-Suomesta ja joutui ahtaalle myös pohjoisessa. Oman lisänsä susikuvaan on tuonut kristinusko. lukunurkka Suden hetkeksi sanotaan sitä aamuyön vaihetta, jolloin paimenen riski torkahtaa on kaikkin suurin. unohtamatta Kalevalaa ja sotkan munia. Tosielämässä susi on laumaeläin, ja yksinäinen susi on esimerkiksi vanha tai sairas susi, jonka lauma on hylännyt. Legendan mukaan uhrautuva susinaaras kasvatti Rooman kaupungin perustajat Romuluksen ja Remuksen. elämän virta (Luontokuva Matti Pihlatie 2011) kuvaa niin Pielisjoen syntyä ja luontoa kuin ihmistäkin joen varrella. Suomalaisen elämä on muovautunut Pielisjoen varrella muinaishistoriasta tähän päivään samaan suuntaan kuin muuallakin, ja siksi tämä kirja puhuttelee paikallishistoriasta kiinnostuneiden ohella laajemminkin koko kansakuntaa. Toisaalta metsänomistajat välttyvät hirvien tekemiltä taimituhoilta, koska hirviä ei juuri ole. Ruotsin vallan aikainen laki velvoitti kyliä ylläpitämään sudenkuoppia eli ritoja. Esimerkiksi Helsingin Munkkiniemessä ja Espoon Tavastkullassa kuopat pyysivät hyvin vielä 1800-luvulla. Nykykielessä sudenkuopaksi sanotaan esimerkiksi ajatusvirhettä, jollaiseen kokematon helposti lankeaa. n Evoluution oppitunti Miten lapselle selittäisi, mikä on evoluutio. Myös muita enemmän tai vähemmän kuviteltuja susien kasvattamia lapsia tiedetään. Ja sutta on ihmisen kiittäminen parhaasta ystävästään, koirasta. Ilmauksessa on kunnioittava lataus. Sipoon susista on puhuttu jo 1700-luvulla, mutta ilmauksen alkuperä on jäänyt hämärän peittoon. Nukkuvan ihmisen uni on suden hetkellä syvimmillään, joten aika on otollinen pimeyden töille. Sipoon ja Valtimon vaakunaeläimenä on susi. Kirja alkaa pikku Charles Darwinin ajatuksista. Sellaiset nimet kuin Ritamäki muistuttavat tästä sudenkuoppametsästyksestä. Joukossa on paljon vanhoja, tunnettujen tekijöiden kokoelmista poimittuja tekstejä mutta myös uusia tilaustöitä. Kirjan vasemmanpuoleisilla sivuilla on Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon puhuttelevia lähikuvia mäntyjen rungoista. Historialliset henkilöt ovat luontevasti tarinassa mukana Kirjassa on neljä osaa: Mitä evoluutio on?, Geenit ja evoluutio, Elämän synty ja Ihmisen tarina. Evoluutiossa on vain 64 sivua, mutta niiden mukana pääsee huimalle aikamatkalle elämän syntysijoille ja lajin kehityksen juurille. Jani Kaaro ja Väinö Heinonen saivat mainiosta kirjastaan Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Johanna Mehtola Karjalan valtavirralla Pielisestä Saimaaseen virtaava, 76-kilometrinen Pielisjoki on Suomen kuudenneksi suurin joki. Väärät opettajat ovat lampaiden vaatteisiin pukeutuneita susia. Rantojen rikkautena teksti ja kuvat kertovat monista luontokohteista kasveineen ja eläimineen. Komea kuva- ja tietoteos karjalaisesta mahtivirrasta sopii viemisiksi ulkomaillekin, sillä teksti on myös englanniksi. Pertti Koskimies Männyt tanssivat Pieni, kaunis runokirja Hidas tanssi ? mäntyrunoja (Maahenki 2012) on saanut nimensä Lassi Nummen runosta, joka päättyy sanoihin ?Miten ne nyt kauniisti / ojentavat oksansa tanssiin, syleilevät / ilmaa, vettä, tuulta?. Risto Rasan toimittamassa teoksessa on 50 runoa melkein yhtä monelta kirjailijalta. Paavalin visiossa kristittyjen omasta joukosta nousee julmia susia, ?jotka eivät laumaa säästä?. Täysin kielteistä ei historian sudelle sallima painolasti sentään ole. Yksinäiseksi sudeksi kutsutaan määrätietoista omien polkujen kulkijaa. monimuotoinen . niin kuin männyn rooli luonnon kiertokulussa ja yhteiskunnassa; se on raaka-ainetta, koti ja elämys. ?Mänty, / runkosi rakastaa valoa / Ja / muurahaisten askellusta / Olet tulen sukulainen / Kaukana menneisyydessä / tähtimyrskyjen aikaan / olimme yhtä / Nyt eriytyneinä / voimme kumartaa / toisiamme. Metsästystä tehostettiin. Jeesus vertaa seuraajiaan lampaisiin. Heikki Vesajoen ja Matti Pihlatien esimerkillisen upea tietoteos Pielisjoki . Jani Kaaron kekseliäästi kirjoittama ja Väinö Heinosen hauskasti kuvittama Evoluutio (Avain 2012) antaa vastauksen tähän kiperään kysymykseen niin, että lapsikin sen tajuaa
Inehmo tarjoaa raikasta vaihtoehtoista joulumusiikkia. Siellä on ollut tapana pyydystää häkkiin teljetyn houkutuslinnun laulun avulla pikkulintuja ravinnoksi. Runo lienee ollut Topeliuksen kannanotto eläinten puolesta; hän oli perustamassa Suomen ensimmäistä eläinsuojeluyhdistystä. Mustapääkerttu pesii melkein koko Euroopassa, Suomessa pesintäraja kulkee Iisalmen korkeudella. Hyvinä pihlajanmarjasyksyinä joitakin lintuja voi jäädä Etelä-Suomeen talvehtimaan. Johanna Mehtola 1,4 miljoonaa joulukuusta kaadetaan suomessa! Kekrin ja joulun musiikkia lauluyhtye Inehmon levy Iso härkä on virkistävää kuultavaa. Mieli lepää, joulukiireet unohtuvat ja verenpaine sekä stressitaso laskevat. Tai yö laavulla tähtitaivasta ihaillen voi olla huomattavasti toimivampi lahja kuin esimerkiksi leipäkone. Jos retkiajankohtana on paljon lunta ja lämpötila plussalla, suojalumesta voi rakentaa yhdessä vaikkapa lumiukon. Levyjä voi tilata osoitteesta www.inehmo.fi. Johanna Mehtola Inehmo taitaa runonlaulannan. henrik kettunen Mitä keksisi pukinkonttiin? Hyviä vinkkejä aineettomiksi lahjoiksi tarjoaa Helsingin Seudun Ympäristöpalveluiden lahjasivusto, jossa voi myös arpomalla valita lahjan, lahja.hsy.fi. Mustapääkerttuja, koiraalla on musta pipo (ylh.), naaraalla punaruskea. veikko vasama henri huhtala / vastavalo oma Reviiri. Saat vapaasti valita myös jonkin muun retkiteeman. Pakkaa mukaan hyvät eväät, istuinalustat ja rentoa mieltä. Samalla voi kuunnella metsän ääniä ja haistella sen tuoksuja. Jos retkikaverisi ei vielä ole innokas ulkoilija ja retkeilijä, suunnittele reitti häntä ajatellen. Vinkkejä moneen menoon! Virikkeitä Paketiton lahja Pamela Moore / istockphoto Mutt´ylhäällä orressa... retkivinkki Lähtisitkö kanssani... Tässä sinulle vielä viime hetken lahjavinkki: vie ystäväsi tai muu läheisesi metsäretkelle, linturetkelle, kansallispuistoretkelle, kääpäretkelle, lumijälkiretkelle tai puulajiretkelle. Kalevalamittaiselle runolaululle perustuvat kappaleet ovat puhdasta kansanmusiikkia ja runonlaulantaa. Riitta Bergroth, Milla Metsola, Pipa Paljakka ja Virpi Sahi ovat muokanneet kansanrunojen pohjalta kappaleet suomalais-ugrilaisten kansojen perinteisiin sävelmiin. Retkeilyhalut voivat tyssätä heti alkuunsa liian vaativaan maastoon. Jos sinulla on jokin erityistaito kuten lintujen, lumijälkien tai kääpien tunnistus, voit loistaa ystäväsi silmissä. Käytetytkin asusteet käyvät, koska ne tulevat lumiukolle tai -akalle. Silloin oheislahjaksi voi antaa hiiliä, porkkanan, kaulaliinan ja pipon. Sitten vain yhdessä lumipalloja pyörittelemään. Retkilahjakortin voi askarrella vanhasta Luonnonkalenterista tai jo luetuista Suomen Luonnoista. Johanna Mehtola 70 Suomen luonto 110/2012 Sylvian joululaulu on Zacharias Topeliuksen 1853 kirjoittama runo, jonka ruotsinkielinen nimi paljastaa sen sisällöstä enemmän, Sylvias hälsning från Sicilien (Sylvian terveiset Sisiliasta). Häkkiin suljettu Sylvia tarkoittaa ilmeisesti mustapääkerttua (Sylvia atricapilla), joka talvehtii Välimeren seudulla, myös Sisiliassa. Metsä tutkitusti vaikuttaa ihmisen henkiseen hyvinvointiin, joten metsäretkilahja ei ole mikään turhake vaan suoranainen hyödyke. Jos retkellä on mahdollista olla yön yli, yöpymisen voi järjestää vaikkapa jossakin maamme sadoista autiotuvista. Jos erityistaitoja ei taas löydy, voi mukaan napata luonto-oppaita ja etsiä vastauksia niistä. Pelkkä kuusen juurella istuskelukin on hyvä vaihtoehto
Hannu Siitonen, Mikko Pöllänen ja Teemu Liakka ovat tehneet huikeaa työtä ja päässeet kameroineen lähelle eläimiä, erityisesti lintuja, joiden elämää katsoja pääsee näkemään kuin suurennuslasilla. Hienosta äänimaisemasta vastaa äänisuunnittelija Juha Hakanen ja komeasta musiikista säveltäjä Panu Aaltio. aurinkokuntamme suurin planeetta Jupiter hallitsee joulukuussa komealla loistollaan yötaivasta. Jättiläisen läpimitta on peräti 11 kertaa suurempi kuin Maan. Meidän kuumme on lähellä Jupiteria Joulupäivän ja Tapaninpäivän välisenä yönä. Jupiterilla kuita on peräti 64. Metsän tarina -elokuva on siis historiallinen saavutus. kuullaan professori Dario Martinelliä eläinten musikaalisuudesta. Radio Suomi lauantaisin klo 9.15?9.40, uusinta torstaisin klo 23.30? Minna Pyykkö 23.55. kotimaiset kasvikset Minna Pyykön maailmaan Mustajuuri maistuu Maultaan mustajuuri muistuttaa parsaa. Lisäksi kuultavissa on 1930-luvun jouluajan radio-ohjelmia. Lue lisää taivaankannen ihmeistä Jupiter ja Maa. www.ursa.fi. Nasa juha laaksonen Jupiterin loistoa Radio-ohjelma Minna Pyykön maailma tuo kuultaville kiinnostavia henkilöitä ja asioita luonnosta. Joulukuussa 15.12. Siitä saakin oivan lisäkkeen vaikka joulupöytään. Pyykkö keskustelee ympäristökasvattaja Kaisa Pajasen kanssa luonnon merkityksestä lapsille ja 29.12. Näyttely on avoinna 3.1.2013 saakka, www. korttelimuseo.kuopio.fi. kuopion korttelimuseo Entisajan joulu Koko perheen luontoelokuva Kotimainen luontoelokuva on viimeksi ollut teatterilevityksessä 1963. Juures on voikukan sukulainen ja kasvaa luonnonvaraisena Välimeren maissa sekä Aasiassa, www.kasvikset.fi. Myös ilveksen pennut kertovat Metsän tarinaa. ta rin a m e t sä n va n - e lo ku a on en si- ilt 12 . 28 .12 .20 K at s o a ik at e sit ysp in n k in o .fi. hannu siitonen w w w.f Jim Brandenburgin kuva keihäsäntiloopista ja 119 muuta kuvaa on nähtävissä Salon taidemuseossa. Kuopion korttelimuseon joulunäyttelyssä voi kokea, miltä joulu tuoksui ja näytti ennen. Museokorttelin kodit on puettu 1800-luvun lopun?1930-luvun jouluasuun. Ainoa miinus elokuvassa on tarina, joka jää hajanaiseksi turhan monien teemojensa vuoksi. Siksi tämä koko perheen luontoseikkailu saakin arvosanan 10?. kuullaan uusintana runoilija Risto Rasan mietteitä, 22.12. Johanna Mehtola 110/2012 Suomen luonto 71
Saunaa päiväpiilonaan käyttänyt korvayökkö paljastui pyrkiessään ulos seinässä olevasta vesikourusta. täällä on lepakko!. ain v a h a j r i k to ismo ut iainen ut ra rinoitasi! iasi ja ta v u k tä e nto.fi L äh omenluo kirja@su havainto an itt im To juha helm inen Havaintokirja on lukijoiden oma luontopalsta. kuva ja tarina voidaan julkaista myös nettisivuillamme. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Karvaiset kalastajat Saukkojen kalastusnäytös osui Juha Helmisen kohdalle Hollolassa. ?Puuhommat jäivät siltä päivältä tekemättä, mutta olipahan elämys.? Löylynlyömä korvayökkö ee ro ha apan en ?Elokuinen saunailta keskeytyi yhdeksänvuotiaamme ilmoitukseen . kertoo Eero Haapanen Valkeakoskella sattuneesta kohtaamisesta. Eläimet sukelsivat ja ruokailivat vuorotellen. Läkähtynyt nahkasiipi nostettiin ystävällisesti turvaan, ja pian se lennähtikin reippaasti rantametsään. Myöhäiset nappisilmät Selkämeren kansallispuistossa koettiin lokakuun puolivälissä luikerteleva yllätys. Ilmeisesti talvehtimispaikkaa etsivät viime kesän rantakäärmeenpoikaset kuvasi Ari Ahlfors. ?Siellä ne pyörivät lintuaseman kivijaloissa?, hän muistelee. 72 Suomen luonto 110/2012 ari ahlfor s Säpin majakkasaarella
Tulenarka yhdistelmä? Nuori kanahaukka väijyy rottia kaikessa rauhassa harakkaparven keskellä savonlinnalaisella kompostointialueella. Komeat kaariportit ikuisti Hattulan Vuohiniemessä käynyt Matti Nuorteva. Mustarastaan loppu mar jo kais ko Varpuspöllö oli yllättänyt itseään isomman saaliin Joutsassa. ?Varpuspöllöhän se siinä istui ja kyni lintulaudan vakiovierasta mustarastasta?, tilannetta tupansa ikkunasta seurannut Marjo Kaisko kertoo. ?Höyhenet siinä vain pöllysivät.? 110/2012 Suomen luonto 73. leppävalkomittari.? Vehreät kaariportit Lumikuorman taivuttamat pajut eivät vähästä lannistu, vaan kasvattavat urheasti uudet latvat valon suuntaan. Taitaa kummankin lajin nuorisolla olla vielä opittavaa elämästä. Linnut kuvasi Pauli Eriksson. Ylösalaisin matt i nuort eva ka ar ina he isk an en Pau li Eri kss on ?Huomasin kuvausreissullani Korkeakoskella mittariperhosen, joka oli pyörähtänyt hauskasti ympäri?, kertoo Kaarina Heiskanen. Yleensä varislinnut hätyyttelevät petoja niitä kohdatessaan. ?Kirjan avulla löysin sille nimenkin
Kysy luonnosta -asiantuntija harjavalta lämpimät asut pehmeää luomuvillaa Mitä mieltä lehdestä. www.ruskovilla.fi Varastokin kelpaa . Oodi Kurkisuolle Mäntyrunoja, Hidas tanssi (Maahenki) voitti Pertti Forss Helsingistä. Lukijoilta: Parvi on tiaisen turva Tiaiset ovat herttaisia metsän ja pihapiirin peruskavereita ympäri vuoden. Hyvä tietopaketti: kertoo kaiken oleellisen ja paljon enemmänkin. Syyskuun Suomen Luonnossa (SL 7/2012) Kanadassa asuva suomalainen lukija moitti kirjoituksessaan Pedot kuuluvat luontoon suomalaisten karhu- ja susipelkoa täysin turhaksi. Hän kuvasi, miten sopuisassa lähes päivittäisessä yhteiselossa Pohjois-Ontariossa ihmiset, karhut ja sudet elävät. Isäni vietti 1950?1960-luvuilla useina vuosina eräelämää Pohjois-Ontariossa metsästäen muun muassa karhuja ja susia. Lämpötila on kovilla pakkasilla hallissa nollan paikkeilla, mutta yleensä 10 astetta. Varpuset tosin pääsevät vasikkahuoneeseen, jossa on koko ajan lämmintä noin 15 astetta. Viime talvena varpuspöllö söi ainakin kolme varpusta päivässä. Pöllö kulki harjaluukkujen kautta navettaan. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Kevään koittaessa myös varpushaukka teki muutaman päivän visiittejä navetassa ja saalisti varpusia kuten pöllökin. Varpuset olivat petojen läsnä ollessa kovin hiljaisia ja näkymättömiä. Liekö syynä ruuan laatu, sillä hyönteisiä ei talvella ole. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset 10.1.2013 mennessä. EEMELI KIVINIEMI Osallistujien kesken arvotaan Pehmonorppa (Suomen luonnonsuojeluliitto). Parhaat jutut Suomen Luonto 10/2012 1. Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu? Äänestä . Kivasti kirjoitettu ja upeat selittävät kuvat. Sananlaskun sanomakin selvisi. Päivi Ronkainen Polvijärvi Oodi Kurkisuolle Monipuolinen juttu. Ja sainpa mukavia uusia tietojakin eri lajien omainaisuuksista, kiitos! helena kempas kotka Kaskisauhun verhossa Luulin tietäneeni kaskeamisesta, nyt jutun luettuani huomasin, että en tiennyt aikaisemmin paljoakaan. harvinaisuuksille monipuolisuuden säilyttämiseksi. lukijakirjeet Varpuset pesivät talvella navetassa Seppo Vuolanto kyseli viime keväänä (SL 4/2012) havaintoja varpusten talvipesinnöistä. Meillä on Kainuussa Puolangan Suolijärvellä 2006 valmistunut lypsykarjapihatto, noin 25x60metrinen halli, jossa on korkeutta keskellä yhdeksän metriä. Työskentelen kuivatuoteva- rastossa, jonne livahtaa varpusia ja talitiaisia sekä variksia ja harakoitakin lastauslaitureilta ja kattoikkunoista. Parvi on tiaisen turva 2. Ne ovat myös pesineet, valitettavasti heikoin tuloksin; munankuoria ja aivan pieninä kuolleita poikasia löytyy usein. Suhteellisen vanhassa varastossa on runsaasti pesimiseen soveltuvia paikkoja kuten kattopalkkien ulokkeet ja ilmanvaihtokanavat ja -putket. Varastossa on lähes aina valoa. Töitä tehdään kolmessa vuorossa vähintään kuutena päivänä viikossa. Kesäisin haarapääskyt ovat tuttu näky. Tätä tapahtuu, vaikka asiaan on kiinnitetty erityistä huomiota. Havaintojeni mukaan pikkuvarpunen pesii varastossa ympäri vuoden, myös talvisin. Varpuset ovat viehtyneitä etenkin jauhoihin ja siemeniin. Talitiaisen pesinnästä minulla ei ole havaintoa, mutta varaston tintit kyllä tapailevat pariutumissointuja jo myöhään syksyllä ja alkutalvesta. Mikko haveri Karhun, mustakarhun ja harmaakarhun erot . Ruokaakin löytyy yllin kyllin, vaikka varaston siisteydestä pyritäänkin huolehtimaan. Hän kertoi, että Kanadan mustakarhu on lauhkea kuin lammas ver-. Lisäksi navetan valaistus on ohjattu siten, että öisin klo 22?6 se on hämärämpi ja muulloin valoa antavat joko loisteputket tai luonto. Navetalla on asustanut talvisin muutama kymmenen varpusta. Sivuseinät ovat suurimmalta osin pleksiä ja harjalla on avattavat luukut, joten valoa piisaa. Ne eivät kuitenkaan lähteneet ulos, vaan piileskelivät kattopalkkien ja peltikaton koloissa sekä lattian rajassa ja liikkuivat pääosin kävellen. Harri peltola Varpunen tekee pesää Jokioisilla kuistin katolla 13. lokakuuta. Koko perheelle ulkoiluun Kestävä luontomatkailu Luonto- ja hyvinvointipalvelut Luonto- ja hyvinvointilomat Italiassa, ekologinen majoitus pienluomutilalla Vaellusmatkat Italiassa Saaristopyöräilylomat Luontoretket Varsinais-Suomessa Luontoyhteyskurssit Ekologiset saunahoidot Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 . Tärkeät suot suojeltava kasveille, hyönteisille, linnuille ym. ANNA PALAUTETTA! Pekka Mustonen keijo Rinta-Suksi Toimittanut Alice Karlsson @ . Kaskisauhun verhossa 3. sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi
Kysyjän isän ja veljen käsitys meikäläisen karhun (Ursus arctos arctos) vaarallisuudesta mustakarhuun verrattuna on väärä . todellisuudessa molemmat karhulajit ovat melkein poikkeuksetta vaarattomia, mutta voivat poikkeusoloissa olla vaarallisia. Karhun pohjoisamerikkalainen alalaji harmaakarhu (Ursus arctos horribilis) on samaa lajia kuin meidän karhumme, mutta harmaakarhu on isompi. Lisäksi sudet saavat helppoja saaliita autojen kolhimista hirvieläimistä. Valitse Paras kansi! Mikä on onnistunein kantemme vuonna 2012? 1 / 2012 2 / 2012 3 / 2012 4 / 2012 5 / 2012 6 / 2012 Juha Valste Olvassuo on maakuntaliiton hanke . ANNA PALAUTETTA! www.suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi rattuna Suomessa elävään karhuun. Myös veljelläni, joka asuu Ontariossa, on tällainen käsitys asiasta. Pyytäisin nyt Suomen Luontoa selvittämään alan asiantuntijalta ja kertomaan, käyttäytyväkö nämä karhulajit eri lailla. Kirsi Järnefelt Pirkkala Asiantuntija vastaa . Mitä mieltä lehdestä. Se tottuu kuitenkin helposti ihmisiin ja etenkin ihmisiltä saamaansa ruokaan. Tällaisista pelkonsa menettäneistä karhuista varoitetaan usein esimerkiksi leirintäalueilla. Eri alueilla kaukana toisistaan elävien, samanlajistenkin eläinten käyttäytymisestä ei välttämättä voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Käyttäytyminen on osaksi synnynnäistä, osaksi opittua ja ympäristö vaikuttaa siihen voimakkaasti. Karhut ovat oppivaisia eläimiä. Luonnonoloissa elävä pohjoisamerikkalainen mustakarhu (Ursus americanus) on yleensä vaaraton. Asiaa on tutkittu sekä Ruotsissa että Suomessa radiokauluksella varustettujen karhujen avulla. Suomessa susi on viimeksi tappanut ihmisen 1886. Viimeisimmässä Suomen Luonnossa (SL 9/12) esiteltiin pääosin valtion mailla sijaitsevat kansallispuistoehdotukset. Olvassuota kansallispuistoksi esittävän Pohjois-Pohjanmaan liiton perään oli livahtanut SLL. Ehdotuksen takana on maakuntaliitto, ei siis Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri. Samsara Oy:n ilmoitus SLL Koko: 43 x 50 mm 7 / 2012 9 / 2012 Valitse paras kansi ja äänestä 10.1.2013 mennessä. Toimitus Oikaisu ?Suomen Luonnossa 8/2012 oli sivulla 12 väärä kuvaajanimi. Kuvan Ylläslompolon hakkuista on ottanut Tapani Rantahalvari. Toimitus 8 / 2012 10 / 2012 Sähköpostilla: paraskansi@sll.fi Nettilomakkeella: suomenluonto.fi Postitse: Suomen Luonto / Paras kansi, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Laita mukaan nimesi ja osoitteesi. Vastanneiden kesken arvomme Erik Bruunin norppajulisteen ja 10 upeaa Luonnonkalenteria 2013. Samsara Oy Runebergink. kumpikin väistää ihmistä, jos se vain on mahdollista. Harmaakarhutkin suhtautuvat aivan eri tavalla ihmiseen esimerkiksi Yellowstonen kansallispuistossa ja jossakin Yukonin tai Luoteisterritorioiden erämaassa. Karhua ja sutta ei Suomessa tarvitse pelätä . Harmaakarhua pelätään yleisesti, eikä pelko ole aiheeton: se tappaa silloin tällöin ihmisen. 17 00100 Helsinki Ekologisesti ja eettisesti kestäviä tuotteita www.ekotin.? Leipomo ja Luomunettikauppa Yli 600 luomutuotetta! www.samsara.fi www.luomukauppa.fi. Silloin Etelä- ja Keski-Suomen metsissä ei ollut susille sopivia saaliita, kuten hirviä ja kauriita, joten sudet joko söivät karjaa, muita kotieläimiä, ihmisiä tai olivat nälässä. Nykytilanne on toisenlainen: metsissä on runsaasti hirviä, valkohäntäkauriita ja metsäkauriita. Syy on yleensä ihmisten käytöksessä: jätetään eväitä telttaan tai mennään karhunaaraan ja poikasen väliin. Harmaakarhun vaarallisuutta liioitellaan, sillä useimmiten se meikäläisen karhun tavoin yrittää välttää ihmisen kohtaamista
kysy luonnosta Vastaajina tässä numerossa: LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI! Postita kirje tai kortti osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki tai sähköpostia: kysyluonnosta@suomenluonto.fi. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Ovatko nämä siililajit niin läheistä sukua keskenään, että ne pystyvät saamaan yhteisiä jälkeläisiä? . Onko tämä harvinaista? . Kysymyksestä ilmenee, että kysyjä on huolissaan idänsiilin (Erinaceus concolor). Hän on harrastanut näitä eläinryhmiä kymmenen vuotta. Siili ja idänsiili Idänsiili on levittäytynyt jo Viroon. Miten meidän kotoiselle lajillemme mahtaa käydä, kun idänsiili kipittää maahamme. Sitä nähdään silloin tällöin sisiliskon lisäksi muillakin häntänsä irrottamaan kykenevillä liskolajeilla, esimerkiksi harraste-eläiminä suosituilla leopardigekoilla. Luonnossa tällaiseen yksilöön törmääminen vaatii toki enemmän onnea kuin terraariossa eläviä liskoja seuratessa. jenni ronkainen Japanissa pidetään leviä terveellisinä ja niitä syödään paljon. Tämä riittää saamaan aikaan uuden hännän kasvun, minkä lisäksi paikalleen jäänyt pät- 76 Suomen luonto 110/2012 Meikäläiset sinilevät eivät sovi ravinnoksi, koska ne ovat pieniä ja joskus myrkyllisiä. kä kasvaa minkä pystyy. Tuloksena on kaksihäntäinen lisko. Kaksi- tai jopa kolmihäntäisyys ei ole mitenkään tavatonta. Muutamat sinilevät ovat sitä paitsi myrkyllisiäkin. Kyseessä on uuden hännän kasvuhäiriö. Toisinaan liskon häntä ei irtoa aivan tyvestä, vaan sitä jää paikoilleen pieni pätkä. Aiheina kalat, kasvit, linnut, matelijat ja sammakkoeläimet, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, maa- ja kallioperä sekä evoluutio ja fossiilit. sari hartonen Sää P-G Wikström / Kuvaliiteri Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT . Voihan molempiin häntiin varastoida ravintoa, ja ne irtoavat taas tiukan paikan tullen siinä missä yksittäinenkin. Ismo Rautiainen Uusi matelijoiden, sammakkoeläinten ja nilviäisten asiantuntijamme Ismo Rautiainen (LuK) opiskelee biologiaa Helsingin yliopistossa. Mahdollisesti ravintokäyttöön sopivia olisivat muutamat kookkaat viher- ja ruskolevät, mutta niistäkään ei ole tarpeeksi tietoa, jotta syömistä voisi suositella. Useiden mikroskooppisen pienten levien viljelyä ravinnoksi, rehuksi tai energian tuotantoon kyllä tutkitaan. Seppo vuokko Miksi sisiliskolla oli kaksi häntää? Näimme viime kesänä pari kertaa sisiliskon, jolla on kaksihaarainen häntä. Onkohan häntä irronnut vain osittain vai onko kyseessä uuden hännän kasvuhäiriö. Miten on kotimaisten sinilevien laita? Lisko tuskin kärsii ylimääräisestä hännästä. asiantuntijat vastaavat Kelpaavatko levämme ruuaksi? . Japanissa (ja muuallakin maailmassa) merestä syötäväksi poimittavat levät ovat isokokoisia, jolloin voi kerätä vain yhtä tiettyä lajia ja vielä pestä sen pinnalta vieraat eliöt pois. Useimmat meikäläiset sinilevät ovat pieniä, yksittäisiä soluja tai solujonoja, joten niiden kerääminen lajeittain luonnosta ei onnistu
Talviaikaan advektiosumu on tyypillistä. Haihtumissumua merellä on esimerkik- Oman siilimme ei tarvinne pelätä idänsiilin invaasiota. 110/2012 Suomen luonto Jarkko mäkineva / kuvaliiteri mahdollisesta leviämisestä Suomeenkin ja sen seurauksena oman ?lännensiilimme? korvautumisesta tulokaslajilla. Käytettävissä olevat tiedot eivät kuitenkaan anna aihetta odottaa, että Viron eteläosiin saakka levinnyt ?idänsiili. Onko kyse merisumusta? . laajaan levinnneisyyteen. Tässä tarkastelussa pidän ?idänsiiliä? juuri sinä lajina, joka esiintyy Viron eteläosissa rinnan ?lännensiilin. Matti Helminen Nisäkkäät hannu lehtonen Kalat heikki nevanlinna Ilmakehän ilmiöt ismo rautiainen Matelijat, sammakkoeläimet, nilviäiset tapani tervo Geologia Seppo Vuokko Kasvit astaan siirtoihin. Lajin levinneisyyshistoria kokonaisuudessaan näyttääkin kaipaavan lisätutkimuksia! Toisaalta ilmeni, että vanhemmat levinneisyyskartat ovat epäluotettavia, koska ?idänsiiliä. Meteorologiseen termistöön ei kuulu merisumua. Ulkonäön perusteella voidaan puhua matalasta sumusta, sumuhattaroista ja sumusta. Saisimme nykyisen ?lännensiilimme. Sumuhattarat ovat sumupalleroita siellä täällä. olisi ainakaan lähitulevaisuudessa laajentamassa esiintymisaluettaan kohti pohjoista. eli ?etelänsiili?. Uusimmat tiedot tämän lajiryhmän sukulaissuhteista näyttävät viittaavan siihen, että alkuperäinen idänsiiliksi nimetty laji esiintyy Turkissa ja Lähi-idässä ja että Etelä-Venäjällä ja muualla itäisessä KeskiEuroopassa elävä laji onkin kolmas kumppani lajiryppäässä. matti helminen Miten merisumu syntyy? Merellä laskeutuu joskus yhtäkkiä tiheä sumu. Näistä matala sumu, toiselta nimeltään pintasumu, on vain muutaman metrin paksuudella veden tai maan yläpuolella. Kun ilma jäähtyy, se saavuttaa kastepistelämpötilan ja näkymätön vesihöyry alkaa tiivistyä näkyväksi. Säteilysumu on tyypillistä loppukesästä ja alkusyksystä maalla. Advektio- eli siirtymäsumu syntyy, kun kosteaa ja lämmintä ilmaa siirtyy (eli advektoituu) kylmemmälle alustalle. kanssa ja jota virolaiset kutsuvat nimellä ?lõunasiil. Eikä lajin luontainen leviäminen meille olisi edes mikään katastrofi. on pitkään pidetty vain alalajina ja sen esiintymisalueet on yhdistetty ?lännensiilin. Niitä ei merellä yleensä ole. Sumuja luokitellaan neljään luokkaan syntytavan mukaan: säteily-, advektio- eli siirtymä-, haihtumis- ja sekoittumissumu. Säteilysumu syntyy, kun auringon laskettua selkeässä ja tyynessä säässä lämpöä säteilee maanpinnalta ja pinnan läheisestä ilmakerroksesta. Sitä ei pitäisi verrata kotoperäisen lajin häviämiseen meille tuodun vieraan lajin puristuksessa. Olen edellä pannut siililajien nimet tarkoituksella lainausmerkkeihin. Advektiosumua on merellä keväisin, kun mantereelta virtaa selvästi lämpimämpää ilmaa merelle esimerkiksi Virosta Suomenlahdelle. Sitten sama sumu voi ilmavirtauksen mukana rantautua Suomen rannikolle. Sumuja voidaan luokitella niiden Julkaisemme myös kesäkuussa kuolleen Ilkka Koiviston jäljelle jääneitä vastauksia. ulkonäön tai syntymekanismin perusteella. Lähempi lajien levinneisyyksien tarkastelu osoitti, että meidän ?lännensiilimme. tilalle hyvin samannäköisen rinnakkaislajin, jonka elintavatkin olisivat samanlaiset. Muutos olisi myös täysin luontainen tapahtuma. Merellä on samantyyppisiä sumuja kuin maalla. Herää kysymys, perustuuko siilin esiintyminen meillä aino- Seppo Vuolanto Linnut 77. levinneisyys ulottuu Länsi-Euroopasta Fennoskandian eteläosien kautta Pohjois-Venäjälle, muun muassa Pietarin seudulle
Supernovien jätteistä tiivistyneen planeettamme kuoriosan keskimääräinen kultapitoisuus on 1?4 milligrammaa tonnissa. 78 Suomen luonto 110/2012 Kultamalmeja syntyy esimerkiksi siten, että kulta liukenee ensin kiven huokosissa kiertäviin kuumiin liuoksiin. Vaikka määrä on mitätön verrattuna esimerKullan esiintyminen Suomessa Saattopora 1988-1995 Kultakaivos (toimintavuodet) Suurikuusikko 2008Pahtavaara1996Kutuvuoma 1998-2000 Rompas Merkittävä kalliokultaesiintymä Kultapotentiaalinen kallioperäalue Huuhdontakultaesiintymä Kivimaa 1969-1970 Juomasuo Laiva 2011Kopsa Haveri 1942-1960 Jokisivu 2009- Hosko Pampalo 1996, 2002, 2010- Osikonmäki Kutemajärvi 1990, 1994-2003, 2008-. Miksi sitä on Suomessa vain Lapissa vai onko tämä matkailuvaltti. kysy luonnosta juha-pekka järvenpää / Vastavalo ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Kun kylmää ilmaa virtaa veden päälle, meri näyttää savuavan. si merisavu. Kullan viime vaiheen rikastuminen alkoi vuosimiljoonia sitten kallioperän pintaosan rapautuessa. Hiput saattoivat jopa kasvaa kullan liukenemisen ja saostumisen kautta. Seuraavassa vaiheessa jäätiköt ja niistä vapautuneet sulamisvedet siirtelivät ja huuhtoivat maakerrostumia, jolloin kultahiput raskaimpina (tiheys 19,3 g/cm³ rikastuivat jokilaaksojen ja sulamisvesiuomien pohjille. Tilastojen mukaan Lapin kultapuroilta on huuhdottu kultaa 1870?2010 yhteensä 1,4 tonnia. Kulta ja muut rautaa raskaammat alkuaineet vaativat mahdollisesti vieläkin rajumman synty-ympäristön. Pääosa on saatu sulfidimalmien sivutuotteena. Kun nämä ilmat sekoittuvat keskenään, voi muodostua sumua. Karttaan merkityissä kaivoksissa kulta on malmin tärkein arvoaine. Esiintymiä löytyy kaikkialta Suomesta. Lapin huuhdonta-alueilla kulta esiintyy kallioperästä irronneina ja irtaimiin maalajeihin kerrostuneina hippuina. Seuraavassa vaiheessa liuennut kulta kiteytyy lämpötilan laskiessa toisaalle rikkaiksi esiintymiksi. Tietyllä tavalla kemiallisesti muuttuneet kivet sekä kvartsi-, kiisu- ja karbonaattijuonet ovat Suomen kallioperässä kullan esiintymiselle otollisia ympäristöjä. Suomen kaivokset ovat tuottaneet vuosina 1942?2010 kultaa yhteensä noin 120 tonnia. 2000-luvulla vuotuinen kultasaalis ollut keskimäärin 25 kiloa, josta pääosa on tuotettu koneellisella huuhdonnalla. Entä miksi sitä etsitään joista? ? Alkuaineet rautaan saakka syntyvät ydinreaktioiden tuloksena tähdissä ja niiden kehityskaaren päättävissä räjähdyksissä eli supernovissa. Sama mekanismi saa kesällä rankkasateen jälkeen metsän höyryämään. Sari Hartonen Miten kulta syntyy? Miten kulta syntyy. Kun kylmää ilmaa virtaa sulan meren päälle, kosteus tiivistyy sumuksi. Näyttää siltä kuin meri savuaisi. Sekoitussumua voi olla esimerkiksi merenlahdella, kun kylmä ilma virtaa meren ylle, jossa on lämpimämpää ja kosteampaa ilmaa
Harakat ovat kaikkiruokaisia, ja niillä on muistissaan erittäin tarkka kuva elinpiiristään. Tyhjästä . Siinä ei ole lasku- eikä tulo-ojia. Myös se, että näytelmä tapahtui tiellä, viittaa vahvasti siihen, että kyy on jäänyt ajoneuvon ruhjomaksi taikka ihmisen tappamaksi. Harakan nokka ei ole saaliin tappamiseen yhtä tehokas kuin petolintujen koukkunokka. Rannoille tai koskikivien kainaloon kertyvä vaahto ei suinkaan aina merkitse veden saastumista, vaan johtuu useimmiten aivan luontaisista tekijöistä. Veden suuri pintajännitys tekee kuplista pysymättömiä. Päältäpäin katsoen monien vesihyönteisten toukat ja äyriäiset muistuttavat uidessaan hämmästyttävän paljon pieniä kalanpoikasia. Jos kysyjä on varma kaloista, on lähinnä kaksi vaihtoehtoa. Kyy kuuluu hiirihaukan vakiosaalislajeihin, ja hiirihaukka onkin ruotsiksi käärmehaukka, ormvråk. Koska harakka on paitsi utelias myös erittäin varovainen, uskoisin linnun löytäneen kyyn kuolleena tai vahingoittuneena. Miksi vesi vaahtoaa? kalevi puukko seija laitala Silmut eivät ole ravintoarvoltaan siementen veroisia, ja siksi ne eläinkirjoissa nimetään hätäravinnoksi. Ne katkovat oksista kärkiversoja ja syövät niistä silmut. Viime kesänä lammikossa oli ihmetykseksemme pieniä kaloja ja vesiliskoja. Ensimmäisenä vaihtoehtona tulee mieleen, että jospa ne eivät olekaan kaloja. Niinä vuosina, jolloin männyn siemeniä on mahdollisuus saada, orava käyttää näitä eikä välttämättä napsi kuusen versoja samassa määrin paitsi tietysti ne oravat, joiden elinpiirillä ei mäntyjä kasva. ilkka koivisto kalat eivät ole lammikkoon tulleet. Erityisen haluttuja ovat kukintosilmut. Kun vedessä on pintajännitystä alentavia aineita kuten saippuaa, kuplat säilyvät paremmin ja vesi vaahtoaa. 110/2012 Suomen luonto 79. Se käyttää myrkkyään saaliiden tappamiseen ja syö siis pelkästään kuolleita pikkueläimiä. Kyllä, se oli kyy. kiksi Kittilän Suurikuusikon kultakaivoksen viiden tonnin vuosituotantoon, huuhdontakullan paikallinen merkitys on suuri. Osa oravista selviytyy kuitenkin niiden turvin kevääseen. Tällaisena talvena oravia menehtyy paljon enemmän kuin talvina, jolloin havupuiden ja nimenomaan kuusen siemeniä on saatavilla yllin kyllin. . Olisiko ehkä mahdollista, että saalis olisi pudonnut hiirihaukalta? Kyy on myyrien saalistaja. Lapin kullanhuuhdonnalla on 144 vuoden mittainen värikäs historia, joka on tuotteistettu matkailuvaltiksi. Miten kalat ovat voineet joutua lampeen? kuvat Marja lydecken Mikä silppuaa kuusenoksia? Tappaako harakka käärmeitä? Meitä ihmetyttää täällä Oulunsalon Varjakassa, mikä eläin katkoo kuusen oksista kuvan mukaista silppua? Ilmiö on vain lähipäivinä kiihtynyt. . Se ansaitsisi rauhoituksen siinä missä muutkin hyödylliset luonnoneläimet. seppo vuolanto Miksi vesi vaahtoaa? Marraskuun loppupuolella puhtaan Päijänteen selkäveden rannalla oli vaahtoa koko rantaviivalla. Terve kyy ehtisi varmaankin livahtaa karkuun uteliaan harakan edestä. Joku on tuonut ne lammikkoon tai ne ovat siirtyneet sinne munina esimerkiksi jonkun vesilinnun mukana. Monilla kaloilla mätimunat takertuvat vesikasveihin, jotka voivat kulkeutua vesilintujen jaloissa tai nokassa lyhyitä matkoja. Kovin todennäköistä se ei kuitenkaan ole. hannu lehtonen . Suurten hippujen grammahinta on harkkokultaan verrattuna omaa luokkaansa. Tapani tervo Mistä kalat tulivat pihalammikkoon? Katselin ikkunasta, että mitä ihmettä harakka syö, ei kai vaan.... Pienikin muutos herättää linnun kiinnostuksen, ja se rientää tutkimaan sitä. Harakka kyyn kimpussa on kieltämättä harvinainen näky. Tappaako harakka kyitä vai oliko se löytänyt sen kuolleena? Pihallamme on noin 15 vuotta sitten kaivettu lammikko, johon tulee pohjavettä. Sellaisina vuosina, jolloin kuusessa ei ole käpyjä eikä kävyissä siemeniä (joinakin vuosina tietyt hyönteiset saattavat pilata siemenet jo ennen talvea), oravat käyttävät kuusta hyväkseen toisin
Mukana akut ja laturi. 99 muistipaikkaa, suomenkielinen käyttöohje. Katso muut mallit ja lisätiedot nettisivuiltamme www.paratronic.fi Paratronic Oy, 0400-297526, paratronic@paratronic.fi 80 Suomen luonto 110/2012 antti sippala WS2801 Sääasema, täysin langaton 299 ? Heikki nevanlinna Jää imee itseensä spektrin punaiset värit, jolloin jäljelle jäävät siniset ja vihreät.. Jäällä on taas sellainen ominaisuus, että se imee (absorboi) itseensä spektrin punaiset alueet, joten jäljelle jäävät siniset ja vihertävät värit. MustaKulta tuubi rosm+argan es Luonnon vesissä pintajännitystä alentavia aineita erittävät muun muassa bakteerit, levät ja sienet . Auringon valossa Meijeritie 13, 63700 Ähtäri puh. Lumikiteet toimivat myös tässä suhteessa jään tavoin, ja usein hanki näyttääkin sinertävältä. Meri- tai järvivedessä olevat epäpuhtaudet tai orgaaniset aineet aiheuttavat usein likaisen ruskean värityksen, kun auringon valo heijastuu ja taittuu veden pienhiukkasista. Lumi ja jää heijastavat hyvin valoa, joten nekin näyttävät valkoisilta silloin, kun niiden päällä ei ole valoa imeviä epäpuhtauksia. Se osa auringon valosta, joka ei heijastu, imeytyy jäähän. kyllä, vesissä elää sadoittain erilaisia sieniä! Veden vaahtoaminen liittyy ainakin osaksi näitten pieneliöitten leviämisstrategiaan: pinnalla vaahdossa kelluvat itiöt päätyvät paljon helpommin vesilintujen matkassa uusiin vesistöihin kuin syvällä itse vesimassassa pysyvät leviäimet! Monet vedessä elävät sienet ovat lehtikarikkeen ja muun kuolleen kasvimateriaalin hajottajia. Jään ja lumen väri riippuu auringon valosta. Terveyttä ja hyvinvointia tuhansien vuosien takaa kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Muista Lahjakortit! Ähtärikaste 55 eur Hartiahaude 45 eur +hieronta Jalkahaude 35 eur Myös Ny Skin -kasvohoidot +kuorinta +hieronta im. Jäässä taas itse jään ominaisuudet määräävät mahdollisia epäpuhtauksia voimakkaammin sen, minkä väriseltä jää näyttää. Vielä ehtii pukinkonttiin nämäkin toivelahjat? Skywatch käsituulimittarit EOLE, tuulennopeus, keskinopeus, maksimi 59 ? METEOS, tuuli + lämpötila, keskilämpö, min/max, hyytävyys 69 ? ATMOS, tuuli ja lämpö + ilmankosteus, keskikosteus, min/max, kastepiste 129 ? Tuulen nopeus, suunta, ilmanpaine, lämpötila, kosteus, sade, kaikki langattomilla antureilla. Tallentaa omaan muistiinsa 1797 sarjaa säätietoja, esim 1 tunnin tallennusvälillä 10 viikon tiedot, tietokoneellesi rajattomasti, langaton USB-yhteys (XP, Vista 32bit, W7 32bit). Intek AR-109, ilmailuskanneri 89 ? Pikkunäppärä skanneri (vain vastaanotto), jolla kuulet ilmailu- ja VHF-taajuudet, sekä myös yleisradiolähetykset. 0400-267 401 heikki.ruha@lehtopeat.com nettikauppa: www.lehtopeat.fi on kaikki spektrin värit, joten se näyttää valkoiselta. Siksi niiden itiöitäkin on eniten vesissä myöhään syksyllä, kun yhteyttäminen lakkaa, lehtipuut karistavat lehtensä ja ranta- ja vesikasvit lakastuvat. Sopii kaikkiin hoitoihin JOULULAHJAT MEIJERILTÄ! PUH:0400 267 401 seppo vuokko Ny Skin -kasvohoidot Lehtopeat turvetuotteet ja hoidot Miksi jää on vihreää? Miksi jääpaasien väri on joskus vaaleanvihertävä, vaikka merivesi, josta ne ovat muodostuneet, on ruskeaa? Lehtopeat hoitola ja Luontokauppa
Mikä on mäyrän kansanomainen nimi? 2. ................................................................................................................................... kuvat Jussi Murtosaari/Kuvaliiteri 10. Mikä laukaisee käpytikkavaelluksen? Allekirjoitus: . Rautalammilla 4. ..................................................................................... YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ......................................................................... Lahjan saaja: Nimi: . ......................................................................................... 1. 1,4 miljoonaa käpytikat vaeltavat. 8. Kuusen käpysato. Yläilmakehässä olevat happi- ja 2. Minkä niminen luontoelokuva saa ensi-iltansa 28.12.2012? . Hannu Siitonen 5. Napapiirin pohjoispuolella Osoite: ................................................................................................................................ Postinumero ja paikkakunta: . Metsäsika Kristina Al-Zalimi / cartina Pähkinöitä 110/2012 Suomen luonto 81. Lähettäkää Suomen Luonto alla ? olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___?2013. 6. Dettol No-Touch -saippua-annostelija typpimolekyylit 3. tee sopimus verkkopankissasi! 1. ..................................................................................................................... Nimi: . Missä Suomessa näkee varmimmin revontulia? SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS 3. .......................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): . Mitä kaloja on kuvissa? Postinumero ja paikkakunta: . Niukkoina vuosina 7. Missä virtaa Tyyrinvirta? Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. ? Kestotilaus 12 kk (64,50 ?) Olen SLL:n jäsen (kestotilaus 57 ?, ? määräaikainen 64,50 ?). Teen osoitteenmuutoksen. (09) 2280 8210 (kello 9?15) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Irtonumero 8,5 euroa. Metsän tarina 6. ...................................................................................................................... 9. Mikä aiheuttaa revontulien värit? Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2013. 4. ......................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): . a) Lohi b) Taimen 9. Mikä on vuoden 2012 turhake? ? Määräaikaistilaus 12 kk (73 ?) ? Määräaikaistilaus 6 kk (40 ?) 5. ................................................................................................................................... Osoite: ................................................................................................................................ Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Postinumero ja paikkakunta: . Myynti Rautakirjan lehtipisteissä. TILAUSASIAT INTERNETISSÄ: WWW.SUOMENLUONTO.FI Voit maksaa tilauksesi e-laskulla . ...................................................................................... Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS YkkösBonuksen Norppa-kortin numero .......................................................................... A SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS ? Tilaan Suomen Luonnon vuosikerran lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen ___/___?2013. Lahjatilaus on määräaikainen. Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Lahjan antaja (laskutusosoite): B Allekirjoitus: . Kuinka monta joulukuusta Suomessa kaadetaan vuosittain? Nimi: .................................................................................................................................... Osoite: ................................................................................................................................. 10. Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. .................................................................................................................................. Lähettäjä 8. Kuka entinen huippu-urheilija on nykyisin arvostettu luontokuvaaja? Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): 7
Kun juuret estivät liikkumisen, kasvien uimasolut muuttuivat siitepölyhiukkasiksi. Ilmassa uintisiima kävi näille soluille tarpeettomaksi, ja monet lajit luopuivat siitä. Muisto merestä ei kuitenkaan hävinnyt kaikilta kasveilta. Naaraan pinnalla kovasta lentäjäsolusta kuoriutuu pehmeä, siimallinen uimari. Sukupuolet eriytyivät koiraiksi, jotka lähettävät uimasoluja, ja naaraiksi, jotka kykenevät ottamaan viestin vastaan. M yöhemmin monet lajit siirtyivät merestä maalle. Jouni Issakainen Pienestä kiinni Sarjassa tarkastellaan luonnon ilmiöitä mikrotasolla. Osa 10/10 Puu muistaa veden U seimmat elävät olennot osaavat uida. Pyrstönä vispaavan siiman avulla solut pystyivät liikkumaan omin voimin; hyville kasvupaikoille, pakoon vihollisia tai kohti kumppaneita. Eliöt suurenivat myöhemmin monisoluisiksi. Joillakin harvinaisilla lajeilla, kuten neidonhiuspuulla, siitepölyhiukkaset palaavat naaraskasvin löydettyään vielä nykyäänkin hetkeksi uimatilaan. Hyönteiset, linnut ja nisäkkäät toimivat näin tänäkin päivänä. Mikko piirainen / Kuvaliiteri K asvit joutuivat meren ja maan lisäksi valloittamaan kolmannenkin elementin, ilman. n 12/2012 82 Suomen luonto 110/2012 Neidonhiuspuu on yksi harvoista puista, joilla on uivat sukusolut.. Paras uintikyky säilyi niillä tärkeillä soluilla, joilla lajit lisääntyivät tai järjestivät perimäänsä uudelleen. Uimarit opettelivat lentämään! Niille kehittyi suojaava kuori, ja ne oppivat jättäytymään tuulten tai hyönteisten kannettaviksi. Vesi on yleinen aine, johon elämä on joutunut sopeutumaan. Uimataito on myös yksittäisillä soluilla. Ne tarvitsevat vieläkin vettä kutemiseen. Liikkuvat eläimet keksivät uuden keinon: kun oli aika saada jälkeläisiä, ne palasivat vain toistensa luo. Kun koiras vie uimasolunsa naaraan märälle limakalvolle, niin pienet soluparat eivät joudu yksin ylittämään kuivia kallioita. Kun elävät solut syntyivät meressä, ne kehittivät pian tavan edetä siinä, uintisiiman. Tarjolla oli paljon tilaa, mutta lisääntymissolut joutuivat vaikeuksiin: uiminen hiekalla oli hankalaa. Sammakot ratkaisivat pulman jäämällä veden läheisyyteen
Suuren kuvakisamme satoa . tammikuuta heikki nikki / prolk tunnelmallista joulua ja luonnonmukaista vuotta 2013! vuoden 2013 ensimmäisessä Numerossa: . Hiihtämässä Leivonmäen kansallispuistossa 12/2011 Suomen luonto 83. Luontokuvaajan huikeat hanhikokemukset . 1/2013 ilmestyy 25
Salametsästys ja laiton villieläinkauppa ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Halutuimpien uhanalaisten kauppaeläinten, kuten tiikerin, norsun ja sarvikuonon tila on hälyttävä. Älä osta tiikerintaljaa matoksi, norsunluisia shakkinappuloita äläkä varsinkaan sarvikuonon sarvesta valmistettua krapulalääkettä, joka ei edes tepsi. Tästä on tullut huume- ja asekaupan veroista bisnestä, jota pyörittävät järjestäytyneet ammattirikolliset. Maailmassa elää villinä enää 3200 tiikeriä. Palautusviikko 2013?04 767095-1210 katso video: Äitini on kynnysmatto Tiikereitä on nyt 97 % vähemmän kuin sata vuotta sitten. Annetaan tulevaisuus näille upeille eläimille! Pysäytä raaka salametsästys sinua tarvitaan. Liity kummiksi: wwf.fi/salametsastys. Haluamme tehdä tästä turhasta teurastuksesta lopun