turhake 2013. me 69 i m 68 – s . susi yllätti. vuoden lyhin päivä tiilikkajärvellä. Oravan, karhun ja mäyrän talvipesäT. SUOMEN LUONTO 10 | 2013 turska. Pihka parantaa. retkivinkkejä kansallispuistoihin. a st t s te a r i rm te teemana talviretkeily PIHKA korjaa kuusen ja ihmisen haavat ESITTELYSSÄ oravan, karhun ja mäyrän talvipesät VuODEN TUrhake on taas valittu! 10 13.12.2013 Irtonumero 8,50 € Talviluonto houkuttelee Retkivinkkejä kansallispuistoihin.. jääkarhu
Aaltopoiju rekisteröi merkitsevän aallonkorkeuden olleen kuutisen metriä ja suurimpien yksittäisten aaltojen lähes 7,5 metriä”, kertoo Saaristolaiselämää-sarjastamme (s. alkutalvi Marrasmyrsky puhuu kuva jorma tenovuo Teksti Jorma laurila ”KuvasiN utön eteläkärjessä myrskyä 10. Tämä ei ole siis mitenkään tavatonta.” Taustalla näkyvä pieni majakka on Lillharun.. marraskuuta, jolloin keskituuli oli 20 metriä sekunnissa ja puuskissa enimmillään 27 metriä. 82) tuttu luontokuvaaja ja ornitologi Jorma Tenovuo. ”Omien kokemusteni mukaan tällaisia tuulia on Pohjois-Itämeren äärellä kolmesta viiteen loppusyksyn ja alkutalven aikana
Kuusen pihka nitistää jopa pelätyn vastustuskykyisen MRSA-sairaalabakteerin. 10/2013 26 Susi ilmestyi kuin tyhjästä Ihan jokapoika ei näe sutta luonnossa koskaan. Sisällys Krääsätöntä joulua! 42 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 41 Kolumni 49 Vahtikoira. Luonnonperintösäätiön nettisivuilta voi ostaa palan ikimetsää ja WWF:n kautta tukea Itämeren suojelua. Pääkaupunkiseudulle on avattu parikin houkuttelevaa kierrätyskeskuksen myymälää, joissa on tarjolla monipuolinen valikoima käytettyjä laatutavaroita. Myös lukemattomat antikvariaatit tarjoavat lahjaideoita. Nyt hiihtämään tai lumikenkäilemään. Valoja sammuttelemalla voi lisätä joulutunnelmaa ja säästää samalla energiaa. Jos haluaa muistaa luontoa jouluna, luonnonsuojelujärjestöillä on siihen useita kohteita. Pääkirjoitus sirpa pellinen 4 Suomen luonto Jorma Laurila päätoimittaja Kuvataiteilija Tom Björklund maalasi nisäkkäät talvipiiloissaan. Kirkon ulkomaanavun lahjoituksella voi auttaa kehitysmaiden asukkaita – esimerkiksi puuntaimilla. Niistä löytyy kirja-aarteita, joita ei ole aikoihin ollut myynnissä kirjakaupoissa. Ari Andersin / vastavalo Joulu on jo ovella tavarapaljouksineen. Monenlaista tuotetta ja härveliä on tarjolla, kuten turhakekilpailuumme lähetetyt noin viisisataa ehdotustakin osoittavat. 16 Päin pakkasta Luontokuvaaja Tea Karvinen paljastaa 10 mieluisinta talviretkeilykohdettaan. Toisenlaista joulua on toivottanut Luonto-Liiton tonttupartio, joka kiertelee Helsingin keskustassa protestoimassa tavarantäyttämää jouluiloa. Läheisiään ja ystäviään voi ilahduttaa monin luontoa säästävin ja joulun sanoman paremmin tuovin lahjoin. Itämeren itäinen turskakanta on elpymässä. Tänä vuonna ilotulitukset voisi jättää luonnolle, sillä Auringon aktiivisuuden vuoksi revontulia on luvassa tavanomaista enemmän. Jouluhan on rauhan ja hiljentymisen juhla. Onni potkaisi Juho Rahkosta ja hänen veljeään viime vuonna. Luonnonsuojeluliitto tarjoaa mahdollisuutta lahjoittaa katiskaan nielurajoitin saimaannorpan turvaksi, antaa taimenelle oma kutupaikka, jokiravulle puhdas koti sekä tukea metsän hankintaa kuukkelille ja liito-oravalle. jorma.laurila@suomenluonto.fi vakiot 10/2013 14 Suolakala Turskan menestyminen riippuu meriveden suolapitoisuudesta ja ihmisestä. Ilves hakee suojaa kuusen alta, orava tilkitsee pesänsä huolellisesti
Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Hiilipäästömme on laskettu ClimateCalcjärjestelmässä. 36 Vuoden lyhin päivä haavansa pihkalla, miksei ihminenkin. n tu rh Vuoden turhake 2013 Voittajaa testattiin Suomen Luonnon toimituksessa. no. Seurauksena oli voimakasta hajua ja päänsärkyä. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. 62 Kasvokkain 64 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Saaristolaiselämää 110/2013 Suomen luonto 5. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228?08210 Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280?8217, 040?351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280?8214, 050?308?2795 AD Marika Eerola, 050?542?4491 Toimittajat Alice Karlsson, (09) 2280?8205, 044?333?5036 Johanna Mehtola, (09) 2280?8274, 050?308?2186 Jouni Tikkanen, 050?523?9631 Mirva Uotila (harjoittelija), 046?600?6317 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400?359?787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280?8201, 050?452?2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045?117?3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559?2245, 040?544?4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi 28 20 13 Vu 28 Karvanaamojen 50 Hajustettu talvi roskapussi Miten tutut Vuoden 2013 turhake nisäkkäämme orava, kettu, mäyrä, ilves ja karhu suojautuvat pakkasen ja niukkuuden varalle. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 ak e 50 kannen orava antti koli / prolk 42 Ihan pihkassa Kuusi parantaa de pieter-jan d’hondt Talvipäivänseisauksesta valo alkaa lisääntyä. löytyi 500 ehdokkaan joukosta haistelemalla. 54 Vuodenvaihteen tienoilla jääkarhu saa poikasensa – yhä epävarmempaan maailmaan. Auringon viistoimmat säteet Tiilikkajärven kansallispuistossa. CC-000026/FI kannessa Paha-Kolille lumikengillä kiivenneet retkeilijät kuvasi Tea Karvinen. Hengästyttäviä retkikohteita sivuilla 16–25. 54 Avaran maan karhu Jää hupenee jääkarhujen alta ilmaston lämmetessä. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. tom björklund Suomen Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 10/2013 72. o Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Painopaikka Hansaprint Turku/ SL13_10/2013 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. www.climatecalc.eu Cert. Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti
Aloitettuaan toukokuun puolivälissä itsenäisen elämän se ryhtyy kuitenkin liikkumaan jopa 15 kilometrin päivämatkoja. Erityisesti vieroitettujen kuuttien pitkät retket ovat yllättäneet tutkijat. ”Kun verkoista on aiemmin löytynyt kuutteja, niiden on oletettu olleen lähtöisin lä- 6 Suomen luonto 110/2013 Koira jahtaa häntäänsä, kuutti takajalkojaan.. juha taskinen S aimaannorpan elämästä on saatu uutta tietoa, josta on hyötyä suojelun suunnittelussa. Toimittanut jouni tikkanen Luonto ja ympäristö nyt Norppia on seurattu radio- ja gps-lähettimillä. Emon kanssa oleileva kuutti pysyttelee noin kahden neliökilometrin alueella. Kuutti on luultua liikkuvaisempi Emon vieroittama pieni saimaannorppa tekee uuden tutkimuksen mukaan jopa 15 kilometrin päivämatkoja
Kuutit puolestaan huutelevat”, Niemi kuvailee. Paikassa, johon veneilijät rantautuivat, on lähteen mukaan ruovikkoinen maannousemaluhta, joka vaihettuu jalopuulehdon kautta kallioiseksi havumetsäksi. 110/2013 Suomen luonto 7. Vartiosaari on juuri nyt hyvin ajankohtainen, sillä sini- ja talitiaiset rähisevät rantametsässä varpuspöllölle, joka on asettunut lehdettömän koivun oksalle. Tapahtumapaikan koillispuolella sijaitsee supikoiran ulosteita. Tapahtumalla on useita silminnäkijöitä. ”Lisääntymisaikana norpat pitävät ääntä, josta tulee mieleen katupora. ”Perinteisellä radiolähettimellä varustetut eläimet voidaan paikantaa keskimäärin kerran vuorokaudessa. Kaupunginsuunniteluvirastossa taas haudotaan osayleiskaavan luonnosta, jossa saaren keskelle on sijoitettu 5000–7000 asukkaan lähiö. Lähistön vanha mäntymetsä ei liity tapaukseen, mutta kääpälajiston osuus vaatii selvitystä. Kati Parppei Kiikarissa Vartiosaaressa tilanne päällä helsingin vartiosaaren tilanteesta on saatu uutta tietoa. Miten tuntuukaan, että ajatus kuuluu johonkin toiseen aikaan. Laiturin viereen on useana päivänä jäätynyt ohut riite, jonka rippeet ovat helisseet tois iaan vasten. Norppien kulkureitit kertovat, että niiden nykyinen elinalue kattaa noin 70 prosenttia Saimaan vesistöstä. Eino-myrsky on myös katkonut kaksi vanhaa kuusenpökkelöä tyvestä ja nakannut toisen kyljelleen, toisen siirtänyt kannon viereen seisomaan. Juuri tämän alueen tulevaisuuteen liittyy suuria odotuksia, sillä hiljattain kaatuessaan loukkaantuneen Editin, 87, uskotaan palaavan kevääksi taloonsa. Se saattaa luoda virheellisen kuvan runsaasta kannasta”, Niemi selittää. Paikallinen luonto- ja eläintalliyhdistys onkin hankkinut kaksi kuttua ja yhden pukin, jotka kesäisin hoitavat saaren perinnemaisemia. ”Talvipesien ympärillä liikkumista tulisi välttää. Silloin suojeltu rantaruttojuuri luultavasti jo kukkii ja kotkansiivet aukeavat tervaleppälehdossa. Alustavien tulosten pohjalta se voi olla merkittävä. Norppien rauhoitus kestää huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun. Saman eläimen voi siis havaita lyhyessä ajassa laajalla alueella. Saimaannorpan käyttäytymisekologiasta tohtoriksi väitellyt Niemi on osa tutkimusryhmää, joka on kartoittanut norppien elämää turkkiin kiinnitettävillä seurantalaitteilla ja vedenalaisilla tallennusvälineillä. Emot koputtelevat ja murahtelevat. Ympärivuotinen ranta-asutus tekee sen toki hankalaksi.” marko leppänen hipesistä. Vaikka tutkimustiedon hyödyntäminen suojelutoimissa on päättäjien käsissä, jokainen Saimaalla kulkija voi tehdä osansa norppien hyväksi. Gps päivittää tiedot tietokoneelle vuorokauden aikana parikymmentä kertaa”, Niemi kertoo. Silminnäkijän mukaan salmen takana sijaitsevasta Vartiosaaresta lähestyi samaan aikaan vihreäksi mainittu alumiinivene, joka poimi silminnäkijän kyytiinsä ja kuljetti saareen. Uutta tietoa on voitu käyttää verkkokalastuksen rajoitusalueita perustettaessa”, kertoo biologi Marja Niemi Itä-Suomen yliopistosta. ”Niitä voi kuitenkin nähdä missä päin Saimaata tahansa. Viereisessä Tammisalossa asuvan varakkaan mieshenkilön havaittiin marraskuun lopussa kävelevän puulaituria pitkin aamulla 8:30 aikaan. Kuutteja on tutkittu perinteisillä radiolähettimillä, aikuisilla norpilla on voitu käyttää raskaampia gps-lähettimiä. Mies riisui kylpytakkinsa ja laskeutui mereen. Kahden viime vuoden aikana ei kuutteja ole Niemen mukaan rajoitusaikana verkkoihin jäänyt. Saaren sijainti on niin keskeinen, että on ollut vain ajan kysymys, milloin sinne sijoitettaisiin vuohia. ”Lähistön vanha mäntymetsä ei liity tapaukseen.” jouni tikkanen Niin ikään oletus norpan vaiteliaisuudesta on osoittautunut vääräksi. Tietoon tulleet hukkumiset ovat sattuneet vasta sen jälkeen. Norppa liikkuu aikuisenakin paljon ja käyttää siirtymiseen varsin kapeita kanavia. jouni tikkanen Vartiosaaren huvilat on rakennettu lähinnä 1800-luvulla. Hakamaat asettuvat vanhojen metsien ja huvilapuutarhojen väliin
Ihmiseen tauti ei tartu, joten ruhon voi käyttää. Nea Pitkäkangas on vuoden nuori bongari birdlife valitsi kokkolalaisen Nea Pitkäkankaan vuoden nuoreksi lintuharrastajaksi. Sen ensimmäiset elinvuodet olivat hidasta kasvun aikaa, kunnes se nuorukaisena hujahti pituutta. Kalasääskikoiras näyttää museon nettipalvelun mukaan asustavan 20 kilometrin päässä Kamerunin suurimmasta kaupungista Doualasta. Mato elää selkäydinkalvojen ja reisilihasten pinnalla ja tarvitsee välii sännäkseen etanan tai kotilon, jonka hirvi nielee ruokansa seassa. Suorarunkoisena ja vähäoksaisena se kunnostautui rodunjalostuksen saralla ja valittiin ansioistaan yhdeksi Suomen kantapuista. Parimäärien lasku on jatkunut seurantalaskentojen mukaan 1980-luvulta. poimintoja markus sirkka Luonto ja ympäristö nyt Muuramessa asunut kuusi kuoli Einon päivän myrskyssä. Sen luona vierailtiin ahkerasti, jopa niin, että sen luokse johtaa Kuusimäentieltä vahva polku. ia ahonen / vastavalo Miljoonia lintuja hävinnyt Suomesta. Vähiten ovat kärsineet monet joko Etelä- tai koko Suomessa pesivät lyhyen matkan muuttajat. sieniä Keltasirkku on yksi eniten vähentyneistä lajeista. 8 Suomen luonto 110/2013 on ainakin 500 eri lajia. Kiista maan pisimmän tittelistä venyi vuosikausien mittaiseksi, kunnes sanomalehti Keskisuomalainen julisti Puun pisimmäksi vuonna 2007. Hän kuuluu Keski-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen lintukerhoon. Puun siemen iti 150 vuotta sitten kaskisavujen hälvettyä Muuramen Kuusimäessä. riitta vauras Ilmari-sääksi lomailee Kamerunissa luonnontieteellisen keskusmuseon vuonna 2012 Hattulassa gps-lähettimellä varustama Ilmari-sääksi on asettunut jälleen talvilomalle Afrikkaan. Havainto on meillä ensimmäinen, Ruotsissa loinen on yleinen. Myös metsissä, kosteikoilla ja taajamissa pesivien lajien kannat kääntyivät laskuun 2000-luvun alussa. Puuta jäivät kaipaamaan lukuisat jälkeläiset ja ystävät. Laajalti ihailtu kuusi jätti lähtemättömän jäljen seudun asukkaisiin. Kiihkeimmät kasvun vuodet osuivat Suomen suuriruhtinaskunnan aikaan. 16-vuotias Pitkäkangas kiinnostui linnuista seuraamalla tapahtumia pappansa talviruokintapaikalla. Hirveltä löytyi uusi ikävä loinen hirvenvasat ovat laihtuneet erityisesti Varsinais-Suomessa. Tuolloin mittaa oli 44,2 metriä. Puunjalostuspiireissä Puu tunnettiin myös nimellä E1222. Pertti Koskimies 500 arvio suomen seitikkilajien lukumäärästä on kymmenessä vuodessa tuplaantunut, kun tutkijat ovat ottaneet käyttöön dna-menetelmät, kertoo kare liimatainen helsingin yliopistosta. Pituuskasvu herätti sen sijaan huomio- ta, jopa siinä määrin, että Puun arveltiin olevan Suomen pisin. Me lähiystävät saamme lohtua siitä, että Iso Puu, kuten sitä lämpimästi kutsuimme, eli kuuselle poikkeuksellisen pitkän ja onnellisen elämän. Osaltaan tätä selittänee aivokalvomato (Elaphostrongylus alces), jota on löydetty lounais-saariston vasoista. Iso Puu murtui kaivattuna Suru-uutinen tavoitti aamiaispöydästä: Suomen suurimpiin kuulunut kuusi kuoli äkillisesti Eino-myrskyn murtamana Muuramessa 17.11.2013. Kuten elämässään menestyneet saavat kokea, julkisuus aiheutti myös kateutta. Maamme itsenäistyessä Puu alkoi panostaa myös tilavuuskasvuun, mutta vaatimattoman luonteensa mukaan varsin maltillisesti. Liikuntarajoitteisena Puu viihtyi omilla juurillaan mutta oli seuraelämässä hyvin pidetty. markus sirkka pentti johansson / prolk afrikassa ja Aasiassa talvehtivat, meillä viljelymailla pesivät sekä pohjoiset lintulajit vähenevät vauhdikkaimmin Suomessa
Syksyllä ja talvella eläimiä pyydetään pitkillä verkoilla. ”Joskus mustarastas tai orava on eksynyt apajille, ja ne päästetään luonnollisesti vapaalle jalalle.” Harveneminen on pitkäjänteisen työn tulosta. Populaatiot eivät siis ole enää niin tiheitä kuin silloin”, Rautiainen sanoo. Hillerit päästetään pesäluolastoon ja pakenevat asukit napataan suuaukolta verkoilla. Pääkaupunkiseudulla kohistiin joitakin vuosia sitten Suomen alkuperäisluontoon kuulumattomista kaniineista, jotka kalusivat puita ja pensaita hengiltä ja veivät istutukset kasvimailta. Syönnöksiä, pieniä käpälänjälkiä ja papanoita näki kaikkialla, mutta nykyisin vain silloin tällöin. ”Tosin pientaloalueilla kuten Haagassa, Pakilassa ja Maununnevalla kanta tuntuu edelleen ainakin ajoittain kasvavan. Päiväsaikaan käytetään myös elävänä pyytäviä loukkuja, joissa on ruokaa houkuttimena. Kaniineja ovat harventaneet myös luonnonpedot. Minne kaniinit kadonneet. ilmiömäistä vesa moilanen / lehtikuva Helsingin kaniinisaalis viitenä viime metsästyskautena: 1200, 1950, 900, 800 ja 700 yksilöä, viimeisin lukema viime talvelta. Siellä koloja ja ruokaa on yllin kyllin.” Rautiaisen mukaan kannan harveneminen on pitkäjänteisen työn tulosta. Loukut tarkistetaan päivittäin, kaniinit poistetaan ja lopetetaan. ”Verrattuna vaikkapa vuoteen 2008– 2009 villikaniineja on aavistuksen laajemmalla alueella mutta yksilöitä on vähemmän. ”Siirtolapuutarhoissa on lisäksi jousiampujia harvennustöissä. Minne kaniinit ovat kadonneet, projektipäällikkö Antti J. Pyyntimiehiä on vuodenajasta riippuen muutamasta noin kymmeneen.” Alice Karlsson 110/2013 Suomen luonto 9. Loukkujen lisäksi kaniineja napataan kesyhillereiden eli frettien avulla. Rautiainen Helsingin kaupungin rakentamispalvelusta
Kröger selitti EU:n sekä Yhdysvaltojen että Kanadan kanssa neuvottelemien vapaakauppasopimusten mahdollisia vaikutuksia Suomelle. Uusi linja on tullut esiin Sipoonkorven kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelman luonnoksessa, joka oli syksyllä lausuntokierroksella. julkaistu He lsingin kaupunkisuunnitt eluviraston visio esittää asuin alueiden laajentamista m uun muassa Vanhan kaupungin lintulahdelle. Aiemmin maastopyöräily on ollut kansallispuistoissa pääsääntöisesti kiellettyä tai se on ohjattu merkityille reiteille, kuten Nuuksiossa. vaihteluväli alkup. Nyt puistot ollaan muutamassa vain jonkinlaisiksi alustoiksi kaikille mahdollisille extreme- ja liikuntaharrastuksille.” ”Koko luonnonsuojelulain tarkoitus on hämärtymässä.” Ismo Tuormaa Tarkkailemme ympäristöä ja ilmastoa. Krögerin mukaan vapaakauppasopimukseen liittyy alustavasti vahva investointisuoja, jonka rikkominen voisi olla kallista. IlmAkuva ”Erilaisten liikuntamuotojen salliminen puistoissa on nykypäivää.” Sipoonkorven puiston valmisteluun tiiviisti osallistunut, nykyisin eläkkeellä oleva Metsähallituksen entinen puistonjohtaja, erikoissuunnittelija ja aluejohtaja Hannu Ormio on täysin eri mieltä maastopyöräilyn sallimisesta. Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalveluiden luonnonsuojelun aluepäällikkö Harri Karjalainen sanoo, että maastopyöräilyä voidaan jatkossakin rajoittaa, jos se haittaa luonnonsuojelulain tavoitteita tai aiheuttaa vaaratilanteita. Vapaa kauppa, vaaraton sijoitus jouni tikkanen Oho! 22.11. päivänä. ja uusi trendi 0,3 0,2 0,1 0 -0,1 -0,2 -0,3 Vuosi -0,4 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Ilmastoskeptikoiden mukaan lämpötilan nousu on hidastunut paljon viimeisen 15 vuoden aikana. isoveli valvoo reijo juurinen / cartina Luonto ja ympäristö nyt Nuuksiossa saa pyöräillä vain merkityillä reiteillä. Miten niin. ”On unohdettu periaate, jonka mukaan suojelualueet ovat olemassa luonnonsuojelua ja luonnon ehdoilla tapahtuvaa virkistyskäyttöä varten. Suomen kaivoslaki toimii periaatteella ”löytäjä saa pitää”, ja tämä koskee myös ulkomaisia firmoja. uusi mallinnus alkup. Jos Suomeen asettunut kanadalainen kaivosyhtiö huomaisi ympäristölakien alkavan vaarantaa sijoituksensa arvon, se voisi tulevaisuudessa haastaa maamme EU:n ja Kanadan välisen vapaakauppasopimuksen nojalla oikeuteen. Lähetin Krögerille sähköpostia. Kiistelty käppyrä Lämpötilan muutos 1980–2013 muuttui 0,4 lähde: University of York / Kevin Cowtan "K au pu nk ira kent een tii vis ty minen ed el ly ttää virkis tysa lu eit ten os alta la ad un pa in ot ta mista mä är än sijas ta ." Maastopyöräily tulossa kansallispuistoon Lämpötilan muutos / ° C Et ehkä lukenut tutkijatohtori Markus Krögerin vieraskynää Helsingin Sanomista lokakuun 31. ”Ulkomaisilla investoijilla on jo nyt useita sijoituskohteita esimerkiksi kaivossektorilla, ja uusi sopimus mahdollistaisi varsinkin keinottelevat ja riskialttiit kaivoshankkeet”, Kröger väitti. Yorkin ja Ottawan yliopiston tutkijoiden mukaan hidastuminen ei ole kuitenkaan niin voimakasta kuin aiemmin näytti, kun mukaan otetaan laskennallisesti koko arktinen alue ja muut aiemman tutkimuksen katvealueet.. Sopimusta valmistellaan toistaiseksi kabineteissa. 10 Suomen luonto 110/2013 Metsähallitus on sallimassa maastopyöräilyn kansallispuistossa. Ne olivat sellaisia, että kannattaa vähän kerrata. Ehdotuksen mukaan maastopyöräily sallittaisiin jokamiehenoikeuksien perusteella ”selvästi havaittavilla, olemassa olevilla poluilla”. mallinnus alkup. Sitä odotetaan EU:n jäsenmaiden ratifioitavaksi 2015 mennessä
Kuikan pesimäkanta on kasvanut Suomessa tasaisesti 1980-luvulta lähtien. Miksi talvehtivasta lintujoukosta peräti 12 on uhanalaisia ja yhdeksän erittäin uhanalaisia. Pilkkasiipi kärsii myöhäisenä pesijänä runsastuneesta veneilystä. antti halkka Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. 110/2013 Suomen luonto 11. Huolestuttavaa on runsaiden lajien raju taantuminen. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Talvehtivien lintujen uhanalaisuusarviossa oli mukana 47 lajia, alalajia tai populaatiota. Molempia lajeja kuolee talvella runsaasti kalaverkkoihin ja öljypäästöihin. Suurikokoisilla linnuilla menee tällä hetkellä hyvin. Miten linnuilla menee, vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta. Arviolta 73?000 sukeltajasorsaa kuolee kalaverkkoihin Itämerellä vuosittain. Minkä takia haahkan ja pilkkasiiven talvikannat on arvioitu vielä pesimäkantoja uhanalaisemmiksi. Itämeren suojelukomissio Helcom arvioi osana uutta Punaista kirjaa myös talvilintujen tilanteen. Molempien lajien pesimäkannat ovat taantuneet Itämerellä noin kolmanneksella, mutta pilkkasiiven talvikanta on taantunut yli kaksi kolmannesta ja haahkan 61 prosenttia. Miten allilla ja merikotkalla menee, Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta. Sen talvikanta on taantunut 50 prosenttia vuosina 1997–2009. Kaakkurin poikastuoton on todettu heikentyneen osassa Suomea, mutta pesimäkanta on pysynyt toistaiseksi vakaana. Onko metsästys syynä joidenkin Itämeren lintujen ongelmiin. suora linja arto juvonen / lintukuva Alli on vähentynyt neljännekseen 1980-luvun lopusta. Vuosina 1988–1993 talvikannan suuruudeksi arvioitiin 4,3 miljoonaa yksilöä, kun vuosien 2007–2009 laskennoissa niitä havaittiin enää 1,5 miljoonaa. Näistä uhanalaisiksi arvioitiin 12 ja silmälläpidettäviksi neljä. Allin talvikanta on vähentynyt peräti 75 prosenttia kolmessa sukupolvessa. Markku Mikkola-Roos Haahkan kannanlasku liittyy suuriin poikaskuolevuuksiin, jotka ovat seurausta poikasten ja emojen heikentyneestä terveydentilasta. Jasmin Awad / istockphoto Minkä lintujen runsastuminen ilahduttaa. Neljännes talvilinnuista on uhanalaisia ja osuus on yhtä suuri kuin Itämeren pesivillä lajeilla tai Suomen pesimälajistossa. Esimerkiksi allilla syiksi tiedetään ilmastomuutoksen aiheuttama poikastuoton heikkeneminen Venäjän pesimäalueilla ja öljypäästöt sekä kalaverkkoihin hukkumiset Itämerellä. Metsästyksellä on ollut merkittävä vaikutus metsähanhen taantumiseen. Kaikkia vaikuttavia syitä ei tunneta. riku lumiaro / syke Itämeren talvilintujen uhanalaisuus on nyt arvioitu. Neljännes Itämeren talvilinnuista uhanalaisia Näkykö kaakkurin ja kuikan äärimmäinen uhanalaisuus Itämerellä myös pesimäkannassamme. Kyhmyjoutsen, merihanhi, valkoposkihanhi, kanadanhanhi ja merikotka runsastuvat
Venäjän puoli on selvästi metsäisempi. Digitaaliseen karttaan pääsee Nasan sivuilla (http://bit.ly/1aTS9M2). Punainen vyöhyke kertoo vuoden 2011 Asta-myrskyn tuhoista.. Avaruushallintovirasto Nasan ja Yhdysvaltain geologisen kartoituslaitoksen interaktiivinen kartta maailman metsistä on koostettu Landsat 7 -satelliitin 654?000 kuvasta, joissa on 143 miljardia pikseliä. 12 Suomen luonto 110/2013 Suomen ja Venäjän raja erottuu selvästi. Häikäisevä metsäkartta Nasan ja Yhdysvaltain geologisen kartoituslaitoksen Landsat-satelliitin 654?000 kuvasta koostettu interaktiivinen kartta kertoo ainutlaatuisen tarkasti maapallon metsien muuttumisesta vuosina 2000–2012. Punainen kertoo metsien vähenemisestä, sininen lisääntymisestä, violetti sekä lisääntymisestä että vähenemisestä. Karttatiedosto kuvaa ennennäkemättömän tarkasti metsänhakkuiden, maastopalojen, myrskyjen ja hyönteistuhojen vaikutukset metsäpeitteeseen. T arjolla on internet-ajan tieteellistä herkkua. metsät nasa Toimittanut jorma laurila maailmalta Vihreä on metsää. Mustalla alueella ei ole metsiä. Yhden pikselin koko on noin kymmenen aaria, joten se on huikean tarkka. Tutkimus tehtiin Matthew Hansenin ryhmän johdolla Marylandin yliopistossa Yhdysvalloissa, ja se julkaistiin Science-tiedelehdessä marraskuussa
Erityisen nopeaa metsien häviäminen on ollut Indonesiassa, missä niitä on raivattu kiihtyvää tahtia etenkin öljypalmuplantaaseiksi ja sellutehtaiden tarpeiksi. Kun Suomen karttaosaa klikkailee tarpeeksi yksityiskohtaisesti, on hätkähdyttävää, miten pirstaloitunut etenkin eteläisen Suomen metsäpeite on. uutisia Nyt voidaan ensimmäisen kerran tarkastella maailman metsien tilaa täsmälleen samanlaisella menetelmällä eri puolilla maapalloa. Esiin saa vaikka oman mökkipitäjänsä tilanteen. Metsästyskielto sopii mainiosti sitä juhlistamaan. Nasa ilmasto Useat ympäristöjärjestöt arvostelevat Kansainvälisen ilmastopaneelin IPPC:n raporttia palmuöljyn ilmastopäästöjen aliarvioimisesta lähes 50 prosentilla. Tulkintaerimielisyyksille ei ole juurikaan tilaa ja muutokset havaitaan tarkasti. Karttaa klikkaamalla pääsee häkellyttävän yksityiskohtaisiin näkymiin. Tutkijat voivat myös helposti seurata ja vertailla muutoksia. Nykyisten ennusteiden mukaan suomaiden öljypalmuviljelmien ala kaksinkertaistuu seuraavan kymmenen vuoden aikana. Vaikka Venäjälläkin on tehty paljon hakkuita, metsäpeite on siellä kuitenkin huomattavasti tuuheampi kuin Suomessa. Siitä on tulossa Unescon maailmanperintökohde ilmeisesti jo ensi vuonna. Myös Malesian puoleiset rankat hakkuut metsäteiden varsilla näkyvät Borneon saarella Indonesian rajalle asti. Botswana kieltää metsästyksen Botswana Eteläisen Afrikan Botswana tunnetaan vetovoimaisena luontomatkailumaana. Muutos on ollut nopea, sillä aivan viime vuo- Jorma Laurila Suomen ja Venäjän raja erottuu kartassa jyrkästi. Jorma Laurila 110/2013 Suomen luonto 13. Jorma Laurila Linkki interaktiiviseen metsäkarttaan: http://bit.ly/1aTS9M2 Lisätietoa Nasan Landsatsatelliiteista: http://www.nasa.gov/landsat Euroopassa on vielä melko paljon metsiä, Pohjolan ja Venäjän lisäksi myös KeskiEuroopassa ja Balkanilla. Tämä johtuu etenkin salametsästyksestä ja laajoista maastopaloista. Myös norsuista on kyläläisille riesaa, mutta heille on luvattu, että nykyaikaiset karkotusmenetelmät otetaan tehokkaasti käyttöön. Syynä kieltoon on, että Botswanassa villieläimet ovat huvenneet huolestuttavasti. Maa saa 12 prosenttia tuloistaan luontomatkailusta, ja ilman villieläimiä ei tule turisteja. IPPC:n tekninen komitea on arvioinut, että kuivatuilla trooppisilla soilla tuotetun palmuöljyn hiilidioksidipäästöt olisivat 40 tonnia hehtaarilta vuodessa. Sivuilla on myös useita valikkoja, joissa pääsee helposti tarkastelemaan muutamien esimerkkialueiden tilannetta. Suurriistan metsästys kielletään vuoden 2014 alusta presidentti Ian Khaman vuosi sitten tekemän lakialoitteen tuloksena. Kartta on paras mahdollinen väline metsien suojeluun. Petovahingot presidentti lupasi korvata kyläläisille vastaavana määränä karjaa. Oxfamin, Wetland Internationalin ja muutaman muun järjestön arvion mukaan päästöt olisivat kuitenkin lähes 70 tonnia. Metsästys on tuonut huomattavia summia maaseudun kylille, mutta kuvaussafareiden uskotaan kompensoivan menetykset. Öljypalmun kasvatus trooppisilla suomailla aiheuttaa huomattavasti suuremmat päästöt kuin muilla kasvualustoilla. siin saakka Malesian alueella on ollut paljon luonnonmetsiä. Siellä on järjestetty myös metsästyssafareita varakkaille länsituristeille, jotka ovat maksaneet omaisuuksia esimerkiksi norsun tai leopardin ampumisesta. Likiantilooppi Okavangon suistossa. Maan tunnetuin luontoalue on Okavangon suisto. Kymmenen viime vuoden tutkimusaikana luonnonmetsien häviäminen on kaksinkertaistunut. Jorma Laurila Luultuakin pahempi palmuöljy. Sinnekin on perustettu runsaasti öljypalmuviljelmiä. Erityisesti valokuvaussafarit ovat kasvattaneet nopeasti suosiotaan. Suomen ja Venäjän raja näkyy kartassa selvästi. Pian ainut sallittu ase on kamera
Kaiken lisäksi Itämeren turska on jakautunut kahteen erilliseen kutuporukkaan, joista itäinen laskee rasvaisempaa, kelluvampaa mätiä kuin läntinen. ”Jotkut hullut voivat yrittää kutea täälläkin, mutta se ei tuota mitään. kutuaikaan pullea naaras tanssii kiemurrellen kohti pintaa ja laskee mätiään samalla, kun sitä piirittävät urokset ruikkivat maitia. Meidän vesillä on aivan liian alhainen suolapitoisuus”, Aro kertoo. Sitten turskien määrä romahti, mistä voi syyttää hetken huumassa paisunutta kalastusta sekä huonoja ympäristö-. Suolapitoisuus vaikuttaa veden tiheyteen ja veden tiheys siihen, miten hyvin turskan mäti kelluu. Suomalainen turska painelee kevään tullen Ruotsiin ja Tanskaan, Gotlannin syvänteeseen ja Bornholmin saaren luo. Tässä ei liene kyse perinnöllisestä erosta vaan siitä, että turskan keho osaa jonkin verran säädellä rasvan määrää veden suolaisuuden mukaan. 1980-luvulla Aro merkitsi turskia Hankoniemen ja Ahvenanmaan edustalla ja huomasi, että ne eivät kude Suomen aluevesillä lainkaan. Naaras yrittää tuottaa mahdollisimman paljon mätiä, ja siitä tulee oikein pullea ja paksu.” Näin sanoo Eero Aro, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija, joka on syventynyt turskan elämään 35 vuoden ajan. Kuukauden laji: turska suolakala Itämeren turska kävi pohjalla 1980-luvun huippuvuosien jälkeen mutta on nyt alkanut elpyä. Toisin sanoen turska vaeltaa suolan perässä. S teksti jouni tikkanen / kuva Naturepl / lundgren amaan aikaan kuin lipeäkala möllöttää lautasellasi, Itämeren turskalla on hirveä ahmimisen tarve. ”Joulukuussa se syö safkaa niin paljon kuin saa kiinni ja lihoo ja kasvaa seuraavaa kutukautta varten. Vedessä on oltava suolaa vähintään 11–12 promillea. Parhaiten kutu onnistuu silloin, kun tuuli tuo suolaisen vesipulssin Pohjanmereltä. Näin kävi 1976 ja 1977, minkä vuoksi Suomessa saatiin hurjia turskasaaliita 1982 ja 1984. Itämeren itäisemmällä turskalla mäti jää keijumaan 60–80 metrin syvyyteen, niin sanottuun halokliiniin, jossa vähäsuolainen pintavesi vaihtuu suolai- 11/2011 14 Suomen luonto 110/2013 semmaksi pohjavedeksi. Tänä vuonna Moskovan yliopiston tutkijat osoittivat, että Itämeren turska on silti perinnöllisesti sopeutunut pienempään suolapitoisuuteen kuin sen lajitoverit Pohjan- ja Barentsinmerellä. Tutkijat arvioivat, että erkaantuminen lähisukulaisista on tapahtunut viimeistään 2500 vuotta sitten, Litorinameri-vaiheen lopulla, kun maa Tanskan salmissa kohosi ja veden suolaisuus väheni. Mäti ei saa vajota pohjaan asti, koska siellä sen syövät kilkit, katkat ja muut pienet elävät
Ravinto: Pienenä pohjaeläimet ja pikkukalat, suurempana etenkin silakka ja kilohaili. rasvatonta mutta maksassa rasvaa on 47–66 prosenttia. Turskan liha on Elinympäristö: Meressä lähellä pohjaa. n Itämeri Pohjanmeri Bornholm Läntinen kanta saksa liettua Kaliningradin alue lähteet: eero aro / helcom, infografiikka marika eerola suomi puola Itämeren itäinen ja läntinen turskakanta kohtaavat Bornholmin seutuvilla. Läntinen kanta kärsii kovasta vapaa-ajan kalastuksesta, ja sen kiintiötä pienennettiin 15 prosenttia. Hapeton pohjavesi tappaa mätimunat ennen poikasten kuoriutumista. itämeren turska Gadus morhua callaria Kannan tila: Helcomin tuoreen arvion mukaan vaarantunut (VU). norja Ruotsi viro Itäinen kanta Pohjanmeren turska latvia tanska oloja. Koko: Pituus Suomen vesillä usein 40–60 senttiä ja paino 2–3 kg. kutu: Talvesta keskikesään. Syönnöksellä ympäri Itämerta. tiesitkö. Siksi se on kalanmaksaöljyn raaka-aine ja siksi Itämeren dioksiinit kertyvät siihen. Suomalaiset kalastavat kiintiönsä eteläisellä Itämerellä ja myyvät sen Bornholmiin eli Tanskaan. Itämeren turska on yhä vaarantunut, mutta kalastuspaine on sen verran hellittänyt, että ensi vuodeksi EU kasvatti suuremman, itäisen kannan kalastuskiintiötä seitsemän prosenttia. kalastus: Vuonna 2012 Itämeren saalis oli noin 50?000 tonnia, josta suomalaisten osuus 2,4 prosenttia. 110/2013 11/2011 Suomen luonto 15. Ulkomuoto: Kolme yhteen kasvanutta selkäevää, kaksi peräevää, loveton pyrstö, iso pää, suuret silmät ja leuan alla viiksisäie. Voi kuitenkin kasvaa hyvinkin suureksi. Läntinen turska risteytyy myös Kattegatissa Pohjanmeren turskan kanssa. Suomeen syönnökselle tulevat itäisen kannan yksilöt kutevat Gotlannin syvänteen eteläkärjessä, Bornholmin saaren ympäristössä ja Gdanskinlahdella
”Vietän yhteensä vuoden kansallispuistoissa ja kirjoitan kokemuksistani valokuvakirjan. M arraskuun himmeää päivää valaisee aurinko, kun Tea Karvinen vastaa puhelimeen kotikaupungissaan Rovaniemellä. Olen nyt kirjan teossa suunnilleen puolessa välissä”, Karvinen kertoo. 16 Suomen luonto 110/2013. Karvinen jos kuka tietää Suomessa parhaiten kansallispuistojen talvesta. Hänet pitää kiireisenä Suomen kansallispuistoista kertovan kirjan valmistelu. Luontokuvaaja Tea Karvinen opastaa talviretkille kansallispuistoihin. ”Vähän on kuuraa puissa ja ohuen ohut lumikerros maassa”, hän päivittää sään. Tiilikkajärven kansallispuistossa saa hiihdellä rauhassa
r e t kivin k k e jä upe a an ta lvilu o n t o o n! pakkasta päin teksti johanna mehtola ja tea karvinen / kuvat tea karvinen 110/2013 Suomen luonto 17
”Mahakelkkailusta innostuin, kun olin 2002 kuvaamassa Salt Lake Cityn talvi olympialaisissa. Siksi lyhyellekin retkelle on syytä pakata mukaan helppoa ja kevyttä syötävää: pähkinöitä, manteleita, energiapatukoita, suklaata, ruisleipää ja vaikka kuivattua poronlihaa sekä lämminta vettä tai teetä termospulloon. Jäin niukasti Torinon vuoden 2006 olympialaisista.” Nyt ulkomailla reissaaminen ja kelkkailu ovat vaihtuneet kotimaahan ja kansallispuistoihin. Harrastin kelkkailua vuosia ja kilpailin ahkerasti. Palasin sinne viime 18 Suomen luonto 110/2013 talvena – 27 vuoden jälkeen. Tea Karvinen lumikengillä Syötteen ossa. ”Muuten ei tuntunut missään, mutta sormia paleli kuvatessa”, hän sanoo ja muistuttaa: ”Sää on valtava tekijä. ”Kävin ensimmäisen kerran Kilpisjärvellä talvella 1986. Kuvatessa kovalla pakkasella sormet ovat koetuksella, mutta minulla on kahdet sormikkaat päällekkäin ja niiden päällä tarvittaessa vielä huopahanskat.” Talvikengissä pitää olla tilaa ja ilmaa, jotta jalat pysyvät lämpiminä. Paikka on hieno! Toivon todella, että Kilpisjärvi on tuleva kansallispuistomme. Se onkin yksi suosikkipuistoistani.” Talvinen luonto tarjoaa paljon kaunista nähtävää, mutta erityisen upeita Karvisen mielestä ovat revontulet. En voi käsittää, miksen ole käynyt siellä kertaakaan tässä välillä. ”Silloin ollaan jo vaarallisilla vesillä. ”Yleensä puen alusasun ja villa-asun päällysvaatteiden alle. Sen vaikutusta ei saa aliarvioida, sillä se voi muuttua hyvin nopeasti.” Jos mitoittaa retkensä kovalla pakkasella liian pitkäksi ja väsyy, tekee helposti mieli jäädä paikoilleen ja istahtaa. Se kokemus liikutti minua.” Säätä ei pidä aliarvioida Talvi asettaa retkeilylle haasteita sään vuoksi, mutta jos siihen osaa varautua kunnolla, palkintona on onnistuneita retkikokemuksia. Talviretkelle pitää mennä vielä seitsemään puistoon; esimerkiksi kaikki merelliset puistomme – Saaristomeren kansallispuistoa lukuun ottamatta – ovat vielä käymättä.” Revontulet liikuttavat Hienoimpia talvisia retkiä Karvinen on tehnyt Kilpisjärvelle ja Pallas–Yllästunturin kansallispuiston avariin maisemiin. Kilpisjärven Saanalt a avautuu maisema Mallan luonnonpuist oon ja Norjan suurtuntureille. Karvista pyydettiin kuvaamaan Suomen kylmintä kolkkaa. ”En ole kertaakaan törmännyt siellä muihin retkeilijöihin. ”Parasta Alpeilla ovat tunnelma, ympäristö ja huikeat maisemat – sekä after ski”, Karvinen naurahtaa. Pian kylmän tunnekin katoaa ja tulee mukava olo. Karvisen elämästä 13 vuotta on vierähtänyt ulkomailla muun muassa valokuvajournalismin opinnoissa ja mahakelkkailun parissa. Kerrospukeutuminen takaa lämpimiä ilmakerroksia vaatekertojen väliin ja antaa mahdollisuuden säädellä omaa lämpötaloutta. Toista sen veroista ei Suomessa ole.” Mieleen ovat jääneet myös useat retket Tiilikkajärven kansallispuistoon. kansallispuist Talviretkeilystä Karvinen innostui parikymppisenä, jolloin hän aloitti laskettelun ja alkoi käydä etenkin Itävallan Alpeilla. ”Likaiset villasukat eivät pidä lämpöä, joten ne kannattaa vaihtaa puhtaisiin.” Jos nälkä yllättää, se heikentää päätöksentekokykyä ja sumentaa liikkumista ja ajatusta. On hyvä pysyä koko ajan pienessä liikkeessä. ”Kuvaamisen vuoksi minulla on pieni rinkka, jossa on kameravälineiden li-. Ne liikkuivat nopeasti, ihan kuin ne olisivat olleet eläviä ja halunneet kertoa ja näyttää minulle jotakin. Pisin reissu kesti vuoden, kun Karvinen opiskeli matkailualaa Sveitsin vuoristossa. Matkoja kertyi useiden vuosien aikana toistakymmentä. Oulangan kansallispuiston Kiutakönkäällä paukkui tammikuussa 2012 melkein 40 asteen pakkanen. ”Viime talvena Syötteellä revontulet välkehtivät pääni yläpuolella ja kruunu kattoi koko taivaan. ”Olen retkeillyt niissä kaikissa 37:ssä kesällä ja melkein kaikissa talvellakin. Ei kannata kuitenkaan hikoilla tai kuluttaa energiaa turhaan.” Hyvä valmistelu tarpeen Retkelle lähtiessä pitää tarkistaa säätiedot ja pukeutua sen mukaan
Rinkan lantiovyö tasoittaa hyvin painon jakautumista.” Yöpymistä vaativille retkille Karvinen suosittelee autiotupia ja varaustupia tai matkailumajoitusta. ”Ei ainakaan telttailu”, Karvinen nauraa. Tänä vuonna ostin gps-laitteen – erityisesti läheisiäni rauhoittaakseni.” Mikä talviretkeilyssä viehättää. Minä pakkaan sen rinkkaan untuvatakin sisälle, jotta se ei hyydy kovassa pakka- sessa. Uudesta älypuhelimesta minulla ei vielä ole talvisia käytännön kokemuksia, mutta perinteinen kännykkä on toiminut moitteettomasti.” Karvinen on aina löytänyt retkiltään tiensä kotiin, mutta kerran Lemmenjoella hän viipyi kuvausreissullaan kavereiden mielestä liian pitkään ja he käynnistivät etsinnät. 110/2013 Suomen luonto 19. ”Pallas–Ylläksen tunturiketju on suosikkikohteitani.” säksi kaksi taskulamppua, kompassi, kartta, varakäsineet, varasukat, tulitikut, puukko, tarpeeksi ruokaa ja untuvatakki. Talvella lumi ja jää tekevät maisemasta pelkistetymmän ja kauniimman. Sen yksinkertaisuus rauhoittaa – valokuvassakin.” n Pallas–Yllästunturin kansallispuiston öistä väriloistoa. ”Hiihto, lumikenkäily, raikas ilma ja valokuvaus houkuttavat ulkoilemaan. Myös pieneen kokoon taittuva lämpöpeite on hyvä olla mukana. Kun palasin lähtöpaikalleni, selvisi, että minua oli alettu etsiä. ”Kännykkä kannattaa kuljettaa esimerkiksi kehon lähellä taskussa. ”Etsin tiettyä rotkoa, jonka löysinkin, mutta ilta alkoi jo hämärtää. ”Kolilla ja Pallas–Yllästunturilla voi majoittua hotellissakin.” Kokeneempi retkeilijä voi kallistaa päänsä telttaan. Kännykkä ja gps tuovat turvaa Hyvä suunnittelu, lämpimät vaatteet, varusteet ja eväät riittävät jo pitkälle, mutta elektroniset laitteet tuovat retkeilijälle turvaa
•Eväät ja juotavaa. Hiihtää voi Saanan ympäri tai Kolmen valtakunnan rajapyykille. Tea Karvisen ohjeet talviretkelle Älä lähde yksin. Viime keväänä oli kalareissun vuoro. •Lämmintä vaatetta taukoja varten. •Kartta •Kartta. Tarkista sääennusteet. Nuorempana olin viikon hiihtovaelluksella Kilpisjärven ja Haltin, Suomen korkeimman kohdan (1324 m), maastoissa toukokuussa. Luontokeskuksista saa lisätietoja esimerkiksi reittien kunnosta ja teiden aurauksista, www.luontoon.fi. Ota mukaan: •Tarpeeksi vaatetta, myös varavaatteet. Näkymät ovat uskomattomat. Ota mukaan kokeneempi retkeilijä. •Puukko •Puukko. 20 Suomen luonto 110/2013 1. Tarkista reitit ennakkoon. •Kaksi taskulamppua. Mikäs sen hienompaa kuin pilkkiä tunturien välisissä pikkujärvissä. Käsivarren erämaa-alueella voi hiihtää moottorikelkkauria pitkin hankikantoon asti. •Tulitikut vesitiiviissä pussissa. •Aurinkolasit kirkkaalla säällä. Kylältä voi tehdä päiväretkiä lähialueille, jolloin eksymisen vaaraa ei ole. 10 hienoa talviretkikohdetta Tea Karvisen vinkit Suomen Luonnon lukijoille. Hienoin päiväretkikohde on kylältä 556 metriä kohoava Saana (1029 m), jonka laelle kannattaa ottaa lumikengät mukaan, vaikka kengillä saattaa pärjätä huipulle asti. Kala syö sitä paremmin, mitä lähemmäksi kesä ja valo tulevat. KILPIsjärven jylhää kauneutta Käsivarren Kilpisjärven tunturit sopivat talvella niin kokeneelle kuin vähemmän talviretkeilyä harrastaneellekin. Puuton, valkoinen ja käsittämättömän avara tunturierämaa vei meidät hiihtäjät toiseen maailmaan ja olotilaan. Kylän ja Haltin varrella olevat autio- ja varaustuvat voivat olla täynnä keväällä, joten teltta on hyvä olla mukana.. Kylän alueella on huollettuja latuja. Norjan jylhät tunturit ja Mallan luonnonpuisto ovat silmien edessä. •Kompassi •Kompassi
Pallas– Ylläksellä voi nähdä riekon komeassa talvipuvussaan. Lisäksi päälle Hetan, Muonion, Jeriksen ja Vuontispirtin ladut! Vain kokeneen ja hyvin varustautuneen retkeilijän tulisi lähteä erämaahan. Kapea tunturiketjuinen puisto on yksi suosikkikohteistani avarien tunturimaisemien ja helpon lähestyttävyyden takia. Sinne hiihtämään! Pohjoisessa Ounastuntureilla on rauhallisempaa. Nammalakuruun, Pallaksen hotellilta noin 15 kilometriä pohjoiseen, on juuri valmistunut uusi autioja varaustupa. 2. Ensi kerralla taidan kokeilla perinteikästä Pallaksen laskettelutunturia, jossa pisin rinne on 2400 metriä. Hetasta lähtevät laadukkaat ladut, jotka kiertävät Pyhäkeron tunturin. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Retkikohteissa on varaa valita Kilpisjärven tunturien avaruudesta (1) Nuuksion (10) ihmisvilinään. PALLAS-YLLÄSTUNTURIn avaruutta Ylläksellä, Pallaksella ja Ounastuntureiden ympäristössä on yhteensä noin 500 kilometriä hiihtoreittejä, joista valtaosaa huolletaan. Jos autio- tai varaustuvissa yöpyminen ei innosta, puiston välittömässä läheisyydessä on useita majoituspaikkoja. Kilpisjärvellä pääsee pilkille narraamaan kaloja. Ylläksen laskettelurinteen laelta avautuu kauniina talviaamuna upea maisema kansallispuistoon Kellostapulin ja Kesängin vaaroille. Pallaksen hotellilta nousen murtomaasuksilla ylös Suomen korkeimmalle Käsivarren ulkopuoliselle tunturille, Taivaskerolle (807 m). Alastulo sujuu mutkittelevammin, jottei vauhti kiihdy liian kovaksi. Yli sata yritystä järjestää luontoretkiä, muun muassa poro- ja huskyajeluita. 110/2013 Suomen luonto 21. Aurinko laskee Ylläksellä
Sauvat mukaan. Valtaosa laduista sopii sekä perinteiseen hiihtoon että luisteluhiihtoon. Tolpissa on heijasteet. Se pohjustetaan viikoittain helmikuusta huhtikuulle.. Pieni vesihöyry ja punainen dolomiittikiviseinä koristavat maisemaa. UKK-puistossa on lukuisia hiihtoreittejä. Merkityillä reiteillä tuvat ovat vain päiväkäyttöön. Jouni Laaksonen ja Joel Ahola: Retkeilijän autiotuvat, Karttakeskus 2012. Oulangan erämaareitti (26 km) on Juumasta Kiutakönkäälle vievä reitti, jota voi lumikenkäillä tai hiihtää metsäsuksilla. Yksi suosikkiretkistäni on kävellä lumikengillä Basecamp Oulangan parkkipaikalta vajaa kilometri Myllykosken kuohuille. Oulangan luontokeskus Kiutakönkäällä on tänä talvena suljettu näyttelyn uusimisen takia. Pienen karhunkierroksen ympyräreitti (12 km) näissä maisemissa sopii talvella kuljettavaksi lumikengillä. Saariselän ja Kiilopään safariyrittäjät järjestävät erilaisia talviretkiä. Helposti saavutettava ja maisemiltaan kaunis lumikenkäretki on Kiilopään huipun takamaastossa. Jouni Laaksonen: Retkeilijän kansallispuistot, Otava 2011. Ladut huolletaan hiihtokaudella päivittäin, mutta tunturiosuuksilla ne voivat umpeutua tuiskussa. Puistossa on kattava autio- ja varaustupaverkosto. Kirjavinkkejä retkeä suunnittelevalle: Olli Aulio: Suuri retkeilykirja, Gummerus 1990. Talvella kosteat jokilaaksot ovat täynnä luonnontaidetta hienoine jää- ja lumimuodostelmineen. Sen ympäristössä on hieno lumikenkäreitti Hiiden Hurmos (5 km). Kiutakönkään putous saattaa tammikuun kovilla pakkasilla jäätyä lähes kokonaan. Jouni Laaksonen ja Juhani Nurmi (toim.): Suomen retkeilyopas, Metsähallitus/Edita 2005. Viereisellä Oulangan tutkimusasemalla voi yöpyä edullisesti. Veikko Neuvonen: Suomen 100 – Luontokohteet, Karttakeskus 2010. Lähellä on joen pohjukka, jonne kerääntyy pieniä pyöreitä jäälauttoja kiertämään lahtea ympäri. Uutta Saariselän maastossa on 400 metrin revontulireitti, joka kuljetaan taskulampun avulla. Merkittyjen latujen ulkopuolella tulee käyttää leveitä metsä- tai retkisuksia. Muista ottaa riittävä varustus; sää voi yllättää erämaassa. Jouni Laaksonen: Retkeilijän opas, Otava 2013. 3. Matkalla sinne vasemmalla alhaalla jokilaaksossa kohisee pitkä Aallokkokoski. Saariselän, Laanilan, Kiilopään ja Kakslauttasen alueella on noin 250 kilometriä merkittyä ja huollettua latuverkostoa. erämainen oulanka Oulangan kansallispuiston upeat kanjonit, jyrkänteet ja kosket ovat yhtä hienoja kesällä ja talvella. uKK-puisto on hiihtäjän unelma Urko Kekkosen kansallispuiston legendaariset ladut ja hiihtoreitit ovat erinomaisia laajuudeltaan ja kunnoltaan. Mahtiputous Jyrävä on parin kilometrin päässä. Latujen vaativuustasosta kertovat eriväriset viitat. Suosituin vuodenaika on kevättalvi, kun hohtavat hanget, aurinko ja laajat tunturierämaat houkuttelevat. Siellä voi hyvällä onnella nähdä kiepissä lämmitteleviä riekkoja. Ensilumen ladut avataan lokakuussa. 22 Suomen luonto 110/2013 4
Harjujen välisillä järvillä on hyvä hiihdellä ja ihmetellä luonnon kauneutta ja hiljaisuutta. Riisitunturin pieni autiotupa sijaitsee vajaan kilometrin päässä huipulta, ja alle kahden kilometrin päässä parkkipaikalta. Idässä avautuu Kitkajärvi, vastapäisessä suunnassa kauempana Lapin tuntureita. Jokavuotinen maksuton tapahtuma Tiilikan Hiihto järjestetään 2.3.2014. Tiilikkajärven pohjoisosissa on nähtävissä vuoden 1595 Ruotsin ja Venäjän välille solmitun Täyssinän rauhan rajakivi. Odotan aina innolla, mitä luonto tarjoaa tällä kertaa – enkä koskaan pety. Tunturiin voi mennä suksillakin, mutta en suosittele kapeita latusuksia huipulle. Kun käyn puistossa, en koskaan näe siellä ketään muita. Se avataan viimeistään viikolla kahdeksan. Puistossa ei ole latuja, mutta Metsähallituksen kelkan huoltoajon jälkiä pitkin voi edetä kapeillakin suksilla. Parkkipaikalta lähtee huollettu hiihtoura lähimaastoon, muttei huipulle. Eteläiselle parkkipaikalle pääsee talvella mutta Pohjoisniemen parkkipaikalle ei tietä aurata. Latu-ura kulkee kiven kautta. Kosevan pikkuruisessa autiotuvassa voi yöpyä myös talvella. 5. Tolvasta on seitsemän kilometriä ylös autiotuvalle. Metsäsukset tai lumikengät tuovat liikkumiseen vapautta. Riisitunturin hiljaista tykkyväkeä. Joka kerta kun kävelen lumikengillä parkkipaikalta (Riisitunturin lähtöpiste) muutaman kilometrin matkan ylös Riisitunturin huipulle, näkymä on erilainen. Tämän viikonlopun jälkeen Metsähallitus ajaa vähintään kerran viikossa latu-urat samaisille reiteille Sammakkotammen parkkipaikalta Uiton kämpälle ja sieltä Kosevan autiotuvalle ja saarten ja rantojen kautta takaisin. 6. Parasta ovat tykyn peittämät puut. 110/2013 Suomen luonto 23. Suosikkiajankohtani on tammikuu tai helmikuun alku ja auringonlaskun aika iltapäivällä. satumainen Riisitunturi Riisitunturin keskitalvi on ainutlaatuinen yhdistelmä erämaan rauhaa, tykkylumista satumetsää ja talven ihmemaata tunturilta kymmenien kilometrien päähän avautuvine maisemineen. Metsäkanalintujen kieppejä näkee paljon. Tiilikkajärvellä voi nauttia hiljaisuudesta. Oulangan Myllykoskella pyörii jäälauttoja. Autiotuvalle pääsee latu-uraa pitkin parkkipaikalta sekä Tolvasta Korpihillakahvilalta. Lue lisää Tiilikkajärven tunnelmista sivuilta 36–40. TIILIKKAJÄRVen hiljaisuutta Tiilikkajärvi on yksi suosikkipuistoistani
Vastustamaton koli Suomen tunnetuin kansallismaisema ei petä talvellakaan. Puistossa ja sen lähistöllä on yli 50 kilometriä hoidettuja latuja, mutta huippujen Ukko-, Akka- ja Paha-Kolin maisemissa suosittelen lumikenkäilyä jyrkkyyserojen takia. Siltä 24 Suomen luonto 110/2013 Kolin näköalahuipuille pääsee lumikengillä.. Alueella on kolme merkittyä reittiä tai vaihtoehtoisesti puhtaat hanget. Oravin ja Porosalmen välillä on noin 20 kilometrin pituinen matkaluistelurata, joka on avoinna helmikuun alusta huhtikuun alkuun. Repovedellä on noin 30 kilometriä latuverkostoa, lähialueen ladut lisättynä noin 40–50 kilometriä. Linnansaaren kansallispuistossa Haukivedellä on 20 kilometrin matkaluistelurata. Koli valittiin 2013 Vuoden Hiihtokeskukseksi ja voitti Vuoden Retkikohde 2013 -kilpailun. Tavoitteena on saada hiihtoladut valmiiksi viimeistään hiihtolomaviikoille. Matkalla voi pysähtyä tulentekopaikalle Linnansaareen evästä nauttimaan. Tarkempi ajankohta riippuu lumitilanteesta. Eteläisen Suomen yksi suosituimmista kansallispuistoista ja retkeilyalueista palvelee retkeilijää talvellakin. Hiihtoladuille pääsee pysäköintialueiden lisäksi Orilammen lomakeskuksesta. Luistimia vuokrataan molemmista lähtöpisteistä. Reittilupamaksu on kahdeksan euroa päivältä, kausikortti 30 euroa. Uutuutena tarjotaan tänä talvena maaliskuussa Linnansaaren hiihtovaelluksia lumisessa järvimaisemassa: opastettuja viikonlopun pituisia laturetkitapahtumia. Ensi kerralla aion luistella koko matkan järven yli, syödä hyvin ja palata samaa reittiä takaisin. Suoraan hotellin pihalta pääsee laskettelusuksilla mäkeen ja hissillä ylös. Kolin lumo on vastustamaton. LINNANSAAREEN RETKILUISTELEMAAN Saimaan Haukivesi Oravin ja Rantasalmen välissä on uhanalaisen saimaannorpan koti. Toki hiihto ja potkukelkkailukin onnistuu Haukiveden jäällä. Ratsastusvaelluksille pääsee talvellakin. Huipun hotellilta on noin 300 metriä Ukko-Kolille, jonne pääsee kävellen polkua pitkin. monipuolinen repovesi 9. Lumikengillä pääsee tutkimaan myös jääluolia. 7. 8. Yksi talven kohokohtiani on lumikenkäillä Pohjois-Karjalassa jopa 250 metriä Pielisen jäälakeutta korkeammilla vaaroilla kauniiden tykkylumipuiden keskellä. Puistoon ja siihen kuuluvalle Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualueelle on kolme pääsisäänkäyntiä, joiden opastauluilla on tietoa alueesta. Kesäisin veneretkeilijän paratiisi on talvisin matkaluistelijan mekka. Auraamisen ansiosta jää on sileää ja meno maittaa, ellei satu paikalle pahimpien tuiskupäivien aikaan. Kolin maisemahiihto hiihdetään 1–2.3.2014 ja Ahmanhiihto viikkoa myöhemmin. Ohjelmapalveluyrittäjät järjestävät opastettuja retkiä ja vuokraavat varusteita. Tervarumpu järjestää ryhmille talvisin lumikenkä- ja pilkkiretkiä, maastoruokailuja sekä uutuutena koiravaljakkoajeluja
Sieltä voi vuokrata Tikankolon varaustuvan lammen rannalta. Nuotiopaikoilla nautin kuumasta teestä ja paistetusta makkarasta. Perinteiset Repoveden ulkoilu- ja elämyspäivät vietetään 7–9.3.2014. 110/2013 Suomen luonto 25. voi varata pari vuotta sitten kunnostettua saunallista Kuutin kämppää. Merkittävää Nuuksiossa on myös sen sijainti miljoonan ihmisen lähipiirissä. Green Window järjestää talvisunnuntaisin yleisiä saunavuoroja. Lapinsalmen nuotiopaikalla, jossa lämpimän juotavan kera kuunnellaan joulurauhan julistus ja joululauluja. Tykkään käydä puistossa rauhoittumassa muutaman tunnin pituisilla retkillä. Se on helppo saavuttaa, ja metsän siimeksessä mieli rauhoittuu ja keho kerää energiaa hulina-arkeen paluuta varten. 10. Savusaunaan ja uimaan avannossa pääsee 20 eurolla. Lisätietoja kohteista: www.luontoon.fi Repoveden yksi vetonaula on Olhavanvuori. Nuuksiossa voi retkeillä kävellen. Hulinan keskeltä Nuuksioon Pääkaupunkiseudun helmessä, Nuuksion kansallispuistossa, ei ole hoidettuja latuja tai lumikenkäreittejä, mutta hiihtää voi järvien jäällä tai maastosuksilla ja varsinkin Haukkalammen ympäristössä pärjää talvella usein saappaillakin. Tätä suksen ja lumikengän yhdistelmää voi myös vuokrata. Puistossa on neljä uutta Metsähallituksen hoitamaa varauskotaa, joita voi vuokrata myös talvella (www.repovedenkansallispuisto.fi). Töyhtötiainen tai käpytikka saattaa touhuta lähellä olevassa puussa. Solvallan urheiluopistolla on reilun kolmen kilometrin valaistu hiihtolatu. Repoveden Jouluvalkeat vietetään 19.12. Kansallispuiston ainoa majapaikka löytyy Kattilasta. Puistossa järjestetään muun muassa liukulumikenkäretkiä. Uusi Haltian luontokeskus edustaa kaikkia Suomen kansallispuistoja. Luvassa on retkiä ja nuotiohetkiä, Orilammella taas letunpaistoa ja savusauna sekä ohjelmaa lapsille. Rauhallisempia ja hiljaisempia maastoja löytyy pohjoisempana Kattilan alueelta tai lännempää Klassarin kierroksen maisemista
En silti olisi uskonut, että tuijottaisin pian hukkaa silmästä silmään Isojärven kansallispuistossa. Susi katsoi meihin päin ja seisoi hiljaa paikallaan. Kuvaamisen kannalta susi oli hieman liian kaukana – niin kuin luontokuvauksessa eläinkohteet valitet- Susi ilmestyi kuin tyhjästä teksti ja kuva juho rahkonen Suden näkeminen luonnossa toi Juho Rahkoselle kylmiä väreitä. Kohtaamisia H ämeen ja Keski-Suomen rajamaiden metsissä oli kerrottu liikuskelevan tavallista enemmän susia. ”Se on susi”, kähisin veljelleni kyeten vain vaivoin hillitsemään ääntäni. Kun pystytin kamerani jalustalle ja katsoin hahmoa teleobjektiivin läpi, sydämeni hypähti kurkkuun. Monenlaisia ajatuksia ehti vilistää mielessäni niinä hehkuvina sekunteina, kun sain kuvata sutta. Sen olemus pitkine kuonoineen, pystykorvineen ja käpälöineen toi mieleen oman koirani, australiankelpie Bellan. Afrikan-kävijät käyttävät nimitystä big five mantereen viidestä merkittävästä eläimestä. Suurpedon kohtaaminen villissä luonnossa oli ollut haaveeni pienestä pitäen, ja nyt susi oli edessäni kuin tarjottimella. Kävelin veljeni kanssa majavien padon nostattaman lammen ohi kohti puiston komeinta aarniometsää, Latokuusikkoa. Edessämme häämötti loivan kallionkielekkeen takana jäinen lampi. Oli erinomainen retkisää. Sitten se liikahti. Kokoero koiraan oli kuitenkin valtava – voihan suden pituus olla puolitoista metriä ja korkeus maasta hartioihin jopa yli 80 senttiä. 17/2013 26 Suomen luonto 110/2013. Sen keskellä näkyi tumma hahmo, uppotukki, päättelin. Suomessa susi kuuluu epäilemättä omaan tähtiviisikkoomme, muiden suurpetojen ohella
Susi liikkui äänettömästi, aivan kuin se olisi kadonnut tyhjyyteen tai toiseen todellisuuteen. Minuun teki vaikutuksen suden aavemainen äänettömyys. n 110/2013 Suomen luonto 27. Kun jokin muu isompi nisäkäs pakenee kuivaan männikköön, siitä kuuluu aina vähintään rasahduksia. Hieman myöhemmin kävimme laavulla läpi susihavaintoamme. Meillä oli jalassamme hiljaiset lenkkitossut, ja pidimme muutenkin vähän ääntä kävellessämme. Onneksi maasto oli avoin ja ilma kirkas, vailla sumua tai lämpöväreilyä. Ilmeisesti tuuli oli käynyt juuri sopivasti suden suunnasta, eikä eläin haistanut tai kuullut meitä. Aikansa meitä ihmeteltyään susi otti jalat alleen ja jolkotteli niemenkärjen kohdalta metsään. Nuotion savu leijaili hiljaisen metsän oksistoon. Tällaiset käytännön pohdinnat tuntuivat kuitenkin liian arkisilta selityksiltä sille, että olimme onnistuneet näkemään suden. Mieleeni alkoi tulvia kaikenlaisia ajatuksia shamaanien ja intiaanien henkisestä luontosuhteesta. Yritimme vielä seurata sutta metsän läpi toiselle lammelle, mutta ei siitä sen koommin näkynyt jälkeäkään. ” Minuun teki vaikutuksen suden aavemainen äänettömyys.” tavan usein ovat
28 Suomen luonto 110/2013. Mäyrä voi tulla talvipesän suuaukolle haistelemaan talven vaiheita. Mutta miltä pesäkolossa näyttää
Valitsimme juttuun viisi tuttua nisäkästä ja selvitimme niiden lepojärjestelyjen lisäksi, mitkä ovat lajien suurimpia haasteita talvisin ja millä konsteilla eläimet selviävät niistä. Karhu, orava ja mäyrä ovat tunnettuja talvipesänrakentajia, mutta niiden rakennuskulttuurit eroavat toisistaan suuresti. Miltä karvanaamojen talvilepopaikat näyttävät ja missä eri eläimet mieluiten silmänsä ummistavat. Tietoa kerättiin myös perehtymällä uusimpiin tiedeartikkeleihin. Karhuasiantuntijoina toimivat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (Rktl) erikoistutkija Ilpo Kojola ja tutkimusmestari Seppo Ronkainen. Kuvitukset laadittiin yhdessä alan asiantuntijoiden ja kuvataiteilija Tom Björklundin kanssa. Luonnossa liikkuessa talvipesiä voikin olla hyvin vaikea havaita, ja vaikka pesäkolon sattuisi huomaamaan, sen sisältö jää usein arvailun varaan. Talvipesän on suojattava eläintä kahdelta erilaiselta vaaralta: pedoilta ja pakkaselta. 110/2013 Suomen luonto 29. Mitä orava, kettu, mäyrä, ilves ja karhu ovat keksineet pakkasten varalle. Niiden on sopeuduttava talveen muilla keinoilla, kuten pesällä tai paksulla turkilla. Vaikkeivät ne aina piiloudukaan nukkuessaan, lepäävän ilveksen tai ketun näkeminen ei ole helppoa. Talvipesän on suojattava eläintä kahdelta vaaralta: pedoilta ja pakkaselta. Mäyrästä, ketusta ja ilveksestä haastattelimme saman laitoksen tutkija Katja Holmalaa ja oravasta Turun yliopiston tutkija Vesa Selosta. Tarkkakorvaisina ne kuulevat lähestyvän ihmisen jo kaukaa ja lähtevät liikkeelle. Osa rakentaa pesän ja kotiutuu, toiset viettävät kulkurin elämää ja saalistavat. Kaikki eläimet eivät tarvitse talvipesää, vaan pärjäävät paksun turkkinsa ja valppaiden aistiensa turvin. Valokuvamateriaalia eläinten lepopaikoista on hyvin niukasti, joten kutsuimme taiteilijan avuksi työhön. Karvanaamojen talvi teksti mirva uotila / kuvitukset tom björklund alvella suurin osa suomalaisista nisäkkäistä vaipuu horrokseen, painuu talviunille tai kuluttaa aikansa keräten ruokaa ja lepäillen. Pienet nisäkkäät hakevat usein suojaa lumen alta, mutta osa eläimistä ei kokonsa puolesta pysty kaivautumaan hankeen. Tässä oivan avun tarjoaa lumipeite, joka sekä kätkee pesän alleen että eristää sen lämpöiseen vaippaansa. Eläimillä on keinonsa selvitä Pohjolan talvioloista. Tällaisia ovat muun muassa ilves ja kettu
Orava lepää sammalvuoteellaan Oravan talvipesä on lämpöinen paikka. Kuusenkävyt ovat kuitenkin maamme oravien pääravintoa, joten sadon vaihtelu vaikuttaa suoraan niiden määrään. Suurimmassa osassa talvista Suomea oravan pääravintoa ovat kuusenkävyn siemenet, mutta se varastoi talvea varten myös muun muassa tammenterhoja ja sieniä. Tämä on tarpeen, sillä vaih- 30 Suomen luonto 110/2013 tamalla välillä maisemaa ne voivat hämätä petoja. Orava askartelee talvikotinsa sisäänkäynteihin lämpöä eristävät ovet ja voi ankarien talvimyrskyjen aikana lepäillä pesässään useita päiviä poistumatta edes ravinnonhakuun. Talvi- ja poikaspesiin orava panostaa kaikkein eniten, ja pesissä voi olla useampi hätäuloskäynti esimerkiksi näätähyökkäyksen varalta. Nälänhädän lisäksi niiden suurimpia talviuhkia ovat maaseudulla kanahaukat ja kaupungeissa ketut ja kissat.. Oravat eivät tyydy vain yhteen pesään, vaan niillä on reviirillään useita rakennelmia eri tarkoituksiin. Hyvin eristetyssä pesässä on kovallakin pakkasella 15–20 lämpöastetta. Oravat eivät ole ruoan suhteen nirsoja vaan hautaavat kaupunkioloissa talvivarastoihinsa vaikka makkaranpaloja. Normaalisti talvipäivien valoisa aika kuluu kuitenkin kokonaan ruoanhankintaan. Kuluva talvi on erityisen vaikea, sillä sekä kuusen että männyn käpysato on heikko. Sisäpuolen oravat ovat perinteisesti vuoranneet sammalella, naavalla ja heinällä, mutta olojen muuttuessa ne ovat alkaneet hyödyntää myös moderneja eristemateriaaleja. Orava käyttää lämmintä talvipesäänsä vain lepäilyyn. Huonoina käpyvuosina moni orava kuolee talven aikana. Talvipesä on pyöreä, tiivis ja tyypillisesti kiinni kuusen tai männyn rungossa. Etenkin huonoina käpyvuosina, kuten nyt, se sienestää syksyisin ja ripustaa satoa kuivumaan puiden oksille. Myös oravankirput on helpompi pitää kurissa, kun on useampi leposija. Yhä useammin etenkin kaupunki- ja taajamaoravat eristävät pesänsä löytämillään lapasilla, narunpätkillä ja rakennusten eristevilloilla
Myös aurinkoiset päivänpaistattelukohdat ovat sille mieluisia lepopaikkoja. Kettu nukkuu taivasalla Kettu repolainen kasvattaa talven varalle paksun ja lämpimän turkin. Kettu käpertyy nukkumaan naama kohti tulosuuntaa. Vaikkei kettu nuku tai oleskele pesässä talvisin, se tuntee reviirinsä kolot ja voi käyttää niitä suojina myrskyjen aikana ja vaaratilanteissa. Myös myyrät ovat tärkeä osa talviravintoa. Tämä tarkoittaa, että kylmällä sen on löydettävä enemmän ravintoa. Lepäillessään se kiertää tuuhean häntänsä ohuempikarvaisten koipiensa päälle ja säästää näin energ iaa. Kettua vaivaa säännöllisesti myös helposti tarttuva ja karvanlähtöä aiheuttava kapi, joka koituu usein sen kohtaloksi. 110/2013 Suomen luonto 31. Kettu käpertyy nukkumaan naama kohti tulosuuntaa. Ensin se kuuntelee lumenalaisia liikkeitä ja määrittää myyrän tarkan sijainnin. Talviaikaan kettu hyödyntääkin kaikki löytämänsä raadot ja autojen alle jääneet eläimet. Silloin ketulle tulee helposti nälkä. Tukholman yliopiston tutkimus osoitti aiemmin tänä vuonna, että Euraasiassa kettujen määrä ilvesten reviireillä on muihin alueisiin verrattuna monin kerroin pienempi. Runsas lumikerros ei sinällään haittaa saalistusta, mutta jos lumi saa paksun jääkannen, myyränpyynti vaikeutuu. Ilves napsii reviiriltään kettuja ja muita pienpetoja niin tarmokkaasti, että sen on huomattu säätelevän kettukantaa useassa maassa. Ketun tavoite on osua etutassuillaan suoraan myyrään ja tainnuttaa se. Kettu voi käpertyä avaralle paikalle lepäämään, mutta sillä on aina korvat höröllä. Terve repolainen ei erityisesti palele kylmällä säällä, mutta kovilla pakkasilla lämmönsäätely kuluttaa enemmän energiaa kuin leudoilla keleillä. Kettu saalistaa niitä lumen suojista kuuluisalla myyränpyyntiloikallaan. Sitten se tekee täsmäiskun ja loikkaa kauniissa kaaressa pahaa aavistamattoman myyrän niskaan. Talvisin suurin uhka on ilves, joka saalistaa kettua ravinnoksi. Näin se huomaa nopeammin, jos joku on lähtenyt seuraamaan sen jälkiä. Kettu voi liikuskella kaikkina vuorokauden aikoina, mutta enimmäkseen se on aktiivinen hämärässä. Kettu ei käytä talvisin vakinaista pesää vaan nukkuu vanhan ladon alla tai taivasalla esimerkiksi siirtolohkareen päällä paikassa, josta se näkee ympärilleen
Syksyisin ne tekevätkin tuleviin talvipesiinsä vuosihuollon. Mäyrän talvipesä voi olla useamman eläimen tunneliverkosto tai yksityisempi kolo vaikka ladon tai siirtolohkareen alla. Mäyrän talvinen kommuunielämä Mäyrät ovat sosiaalisia eläimiä. Vesivahingon sattuessa eläinten on muutettava, ja uuden pesäpaikan etsiminen vie runsaasti arvokasta vararavintoa. Uusien mäyräpolvien jatkaessa vanhoja käytäviä ja lepopaikkoja luolasto voi kasvaa suureksikin. Samoin kuin karhut, jotkut mäyrät kätkevät pesänsä huolellisesti, kun toiset ovat suurpiirteisempiä. Mäyrät ovat myös tehokkaita hyödyntämään toisten mäyrien, kettujen ja supikoirien hylkäämiä pesiä. Tällöin leposijat jaetaan tavallisesti niin, että mäyrät nukkuvat alakerrassa ja supikoirat yläkerrassa. Mäyrä painuu talviunille, kun se on saanut kerättyä riittävästi vararavintoa, samoihin aikoihin kun pysyvät yöpakkaset alkavat. Syksyisin pesän voi joskus löytää seuraamalla pehkujenvaihdossa pudonnutta sammalvanaa, mutta usein pesän edusta on siivottu huomaamattomaksi. Onnistuneiden talviunien kannalta on tärkeää, että pesä pysyy kuivana myös leutoina talvipäivinä ja kosteina ajanjak- 32 Suomen luonto 110/2013 soina. Talvipesän rakennus voi olla monivuotinen prosessi, ja joskus pesä siirtyy jopa sukupolvelta toiselle. Aivan erakoiksi mäyrät eivät kuitenkaan ole ryhtyneet. Leutoina päivinä se voi nousta pesäaukolle nuuskimaan ja vähän tassutellakin pesän ympäristössä.. Monissa maissa ne elävät pieninä pysyvinä yhteiskuntina, mutta tällaista käyttäytymistä ei ole havaittu Suomessa – mahdollisesti osittain metsästyksen vuoksi. Mäyrien vieraanvaraisuus ei ulotu vain oman lajin edustajiin, vaan niiden linnakkeissa talvehtii toisinaan myös supikoiria. Mäyrän talviuni on kevyempää kuin karhun. Mäyrät nukkuvat talviunta, ja tyypillisesti samassa pesässä talvehtii sopuisasti useampi mäyrä yhtä aikaa. Tämä on havaittavissa etenkin niiden talvehtimisesta. Tämän takia mäyrien on pidettävä pesänsä hyvässä kunnossa. Talviunille mennessään se voi painaa jopa tuplasti enemmän kuin keväällä herätessään. Mäyrät siivoavat vanhat käytävät ja leposijat, kaivelevat tarvittaessa uusia ja vaihtavat lepopaikkojensa kuivikkeiksi uudet pehkut ja sammalet
Olipa lunta kuinka paljon tahansa, ilves on saaliseläimiinsä verrattuna etulyöntiasemassa. Kiima-aikana helmi–maaliskuussa aktiivisuus lisääntyy jälleen. Ne voivat olla tavallista pienempiä tai jäädä kokonaan väliin. Sen aikana nähdään, onko eläin oppinut emoltaan tarvittavat saalistustaidot. Tuore Rktl:n kenttätutkimus on osoittanut, että toisinaan ilves voi makailla peuran vanhassa makuukuopassa. Ilves ei tarvitse suojaa talvisäältä, mutta välillä se kaipaa rauhallista piilopaikkaa. Kuusenaluset ovat talvisin suosittuja paikkoja eläinten keskuudessa, ja samassa juurakossa on voinut levähtää esimerkiksi metsäjänis tai rusakko, toki eri aikaan. Jos talvi on ollut ilveksille erityisen ankara, vaikutus näkyy lähinnä seuraavan vuoden poikueissa. Ilves voi lepäillä myös suojattomassa paikassa ja antaa lumen sataa ylleen. Ruoan käydessä vähiin ilves ei jää turhia ihmettelemään, vaan voi vaeltaa ruoan haussa jopa 30 kilometriä päivässä. Ilveksellä ei ole kotikoloa eikä pesää. Sillä on erityisen lämmin talviturkki, ja kevyt ruumiinrakenne yhdistettynä suuriin karvaisiin tassuihin tekevät lumihangessa liikkumisesta helppoa. Nuorille ilveksille ensimmäinen yksin eletty talvi on suuri haaste. Näin se ehkä yrittää naamioida saalistajan hajuaan. Lumen jäätyessä uudestaan siihen tarttuu eläimen karvoja, joista laji on helppo tunnistaa. Tällöin ilvekset lähtevät seuranhakuun. 110/2013 Suomen luonto 33. Ne syövät mahdollisuuksiensa mukaan rusakoita, jäniksiä, metsäkanalintuja ja pieniä hirvieläimiä, mutta niille kelpaavat myös jyrsijät ja pienpedot. Kun eläin viipyy samassa paikassa useita tunteja, lumi sen alla sulaa hieman ja lepopaikalle jää kuoppa. Se voi etsiä ruokaa laajalta alueelta, mutta jos suuren eläimen kaato sattuu onnistumaan, se voi makoilla saaliin läheisyydessä useita päiviä – niin kauan kuin ruokaa riittää. Ilveksen talvikäyttäytyminen on energiatehokasta. Erityisen runsaslumisina talvina taidot joutuvat koetukselle. Ilves mukautuu talvioloihin Ilves sopeutuu talveen hienosti. Saalistustaitoiset ja terveet ilvekset eivät helposti näänny edes kovina ja niukkaravintoisina talvina. Liikkuvaisena ja hämärässä aktiivisena eläimenä se etsii päivälepopaikan matkojensa varrelta esimerkiksi tuuhean ja matalaoksaisen kuusen juurelta. Sydäntalvella ilves jättää turhat tutkimusmatkat väliin ja liikkuu vain, kun tarvitsee ruokaa
Kontiot sisustavat pesiä kukin omalla tyylillään. Karhut vetelevät hirsiä Karhut etsivät sopivan talvehtimispaikan, kun päivät alkavat lyhentyä. Jos emo kaivaa pesän maahan, myös poikaset oppivat tämän tyylin ja suosivat sitä aikuisina. Karhun koko ei vaikuta pesän kokoon tai sen tyyppiin. Ne asettuvat talvilevolle esimerkiksi tiheän ja matalaoksaisen kuusen juurelle tai kallioiden ja siirtolohkareiden luomiin koloihin. Lisäksi etenkin uroskarhut suosivat isoa harakanpesää muistuttavaa maljapesämallia. Siinä karhu asettuu makuulle oksien reunustamaan avokuoppaan ja antaa lumipeiton sataa ylleen. Pari viikkoa ennen talviunille menoa liikkuminen vähenee ja tulevan pesäpaikan sijainti alkaa olla päätetty. Toiseksi yleisin pesätyyppi on maahan kaivettu onkalo. Ehkä talvehtivista karhuista löytyy vielä sairauksia parantava lääke. Pitkästä talviunesta huolimatta karhuja ei vaivaa lihasrappeuma, osteoporoosi tai veritulppa. n Karhu käpertyy hylätyn muurahaiskeon sisään selkä oviaukkoon päin.. Tällaisessa pesämallissa karhu nukkuu muurahaiskeon sisässä ja peittelee usein pesäaukon sammalilla. Joskus karhu riipii lähimaastosta sammalia, heiniä ja oksia pesänpohjan pehmikkeeksi, mutta monesti se kömpii talviunille panostamatta patjaansa sen kum- memmin. Syitä tähän ei vielä tiedetä, mutta karhun fysiologia on alkanut kiinnostaa jo esimerkiksi tanskalaisia ja Suomessa oululaisia lääketieteen tutkijoita. 34 Suomen luonto 110/2013 Osa karhuista jättää kaivamisen ja rakennustyöt vähemmälle. Talviunen rytmi vaihtelee yksilöllisesti, mutta Suomessa karhut alkavat vetäytyä pesiinsä lokakuun alkupuolella ja heräillä maaliskuun puolivälissä. Karhujen pesänrakennustyyleissä on paljon alueellisia ja yksilöllisiä eroja, mutta nyt pesät voidaan laajan pohjoismaalaisen tutkimuksen perusteella jakaa neljään tyyppiin. Huhtikuun puoliväliin mennessä lähes kaikki Suomen karhut ovat jälleen valveilla. Pesänrakennustapoihin vaikuttavat asuinalueen maaperän lisäksi ehkä myös emon tottumukset. Pieni karhu voi kaivaa itselleen suuren pesän ja suuri karhu voi ahtautua pieneenkin koloon. Suosituin pesätyyppi on hylättyyn muurahaiskekoon kaivettu kolo
en l e i m n ä Hyv j oulul Tilaa uo n n o n malla l eh ykkösl ystävän ! a j h a t luon den tue jelua. nonsuo ko ko vuosi €! va i n 4 9 Kuvat: Sarvipöllö Tomi Muukkonen / Lintukuva, Männynoksa Maria Manelius / Cartina SarvipöllöÄ kiinnostaa myyrätilanne, joka on nyt maan eteläosissa hyvä. Siksi pöllöjä jää myös talvehtimaan ja keväällä on odotettavissa paljon pesintöjä. 10 monipuolista numeroa vuodessa! Tilaukset: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus (09) 2280 8210, (09) 2280 8224 (arkisin 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi, tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto Nettisivuiltamme voit myös tulostaa lahjakortin lahjan saajalle! 110/2013 Suomen luonto 35. lahjaksi kymmenen vuodenaikaa suomen luonnossa! palkittu laatulehti Luonnon silmänä ja korvana jo vuodesta 1941
Kello 11.25 Tiilikkajärven rannalla. Talvipäivänseisauksen aikaan Aurinko paistaa matalimmiltaan. 36 Suomen luonto 110/2013
Teksti ja kuvat Markus Sirkka Talvipäivänseisaus Tiilikkajärven kansallispuistossa on pieni kuuran koristelema hetki. Vuoden lyhin päivä 110/2013 Suomen luonto 37
Minä hakkaan autiotuvalla halkoja. Lunta on parikymmentä senttiä ja hiihtäminen metsäsuksilla helppoa. Näkyvissä Aurinko on vielä lyhyemmän ajan, sillä sen säteet eivät yllä pohjoissavolaisen metsän joka sopukkaan. Päivälle kertyy mittaa 4 tuntia 28 minuuttia. Eikä pimeä aivan heti laskeudu. iime vuoden talvipäivänseisauksen aikaan, 21. Aurinko on silloin korkeintaan kuusi astetta horisontin alapuolella. Merenkulki- 38 Suomen luonto 110/2013 ja arvioi sijaintinsa nauttisen eli merenkulkijan hämärän aikaan, jolloin taivaalta erottuvat kirkkaimmat tähdet ja merellä tärkeä horisontti. Aurinko nousee kello 9:51 ja 14:19 se jo painuu Tiilikkajärven taakse. joulukuuta, sukseni liukuvat kevyesti pitkin pohjoissavolaisen Tiilikkajärven jäätä rantoja seuraillen. Ensin on hämärä, jolle on useita määritelmiä. Mitä korkeammalle, sitä enemmän se valaisee. Ruokavesiavannon näkee aivan hyvin hakata ilman otsalamppua. Sen aikana käsityöläiset näkivät vielä tehdä töitä ulkona. Tupa ei ole aivan uusimpien standardien mukainen kapeine lavereineen, harvoine ovineen ja pienine kamiinoineen, eikä sitä siksi ole enempää mainostettu.. Tunteja vuorokaudessa on toki yhtä monta kuin tavallisestikin, mutta suurin osa niistä vain on yötä. Sitten nousee kuu. Hiihtomatkaa ei kerry muutamaa kilometriä enempää, mutta Aurinko on jo matalalla, kun Kosevan autiotuvan hirsiseinä pilkistää lumisten puiden lomasta. Vieressä kohoaa Pohjoisniemi, lähes koko järven halkaiseva kapea harju. Talvipäivänseisaus on vuoden lyhin päivä myös Rautavaaralla. Kuutamo valaisee lyhyttä päivää. Toista oli lumettomana marraskuuna. Ensimmäiseksi auringonlaskun jälkeen tulee kuitenkin porvarillinen hämärä. Kosevan kämpällä Pikkuruinen Kosevan autiotupa on oikea piilopirtti, sillä kämppä on merkitty vasta kansallispuiston viimeisimpään esitteeseen. Astronominen eli tähtitieteellinen hämärä on käytännössä jo pimeää, ja taivaalta erottuu himmeämpiäkin tähtiä
Kosevan pieni autiotupa tarjoaa suojaa pakkaselta ja on oivallinen hiljentymispaikka. Autiotupa on alkujaan vanha Kymi Oy:n metsästysmaja, ajalta ennen kuin nykyisin 34 neliökilometrin laajuinen kansallispuisto vuonna 1982 perustettiin. kesäkuuta asti. Lumi onkin erin- Aamu sarastaa hiljaisessa kansallispuistossa. Tuvalla on uskollinen kävijäkunta, joka säännöllisesti vierailee nauttimassa kämpän hämyisestä tunnelmasta. Muuten pohjoissavolainen erämaa on hiljainen, ja metsä on rauhoittunut joulun odotukseen. Kesä on tietysti suosituinta aikaa, mutta yllättävän paljon nimiä kertyy talvellakin. Aurinko on tuolloin alimmillaan taivaalla eikä nouse Napapiirin pohjoispuolella lainkaan. Tosin yöllä kämppä jäähtyy nopeasti, ja vain kunnollinen talvimakuupussi takaa yöunet. Sen jälkeen päivä alkaa pidentyä aina kesäpäivänseisaukseen 21. Vain jänis on jättänyt jälkensä jäälle. Päivällä ylitin yksinäisen ahman jotoksen Pohjoisniemen ja Tiilikkajärven Luodelahden kohdalla, ja teeret näkyvät kaivaneen kieppinsä kämpän edustan saarien kupeeseen. Vieraskirjassa Miia ja Mika kertovat kuunnelleensa heinäkuisena kuutamoyönä kämpälle kantautunutta sudenulvontaa. Se sopii, onhan joulu-sanan alkuperä muinaisgermaanisessa talvipäivänseisauksen juhlaa tarkoittavassa yule-sanassa. joulukuuta. Kymi Oy:n työnjohtaja rakensi Kosevan autiotuvan 1950-luvulla henkilökunnan metsästysmajaksi. Kohta päivä pitenee Talvipäivänseisaus on tänä vuonna 21. ”Tunnelmaa, eräasennetta ja ajan patinaa kämpässä on varustetasoa enemmän.” Tupa on kuin tehty joulunaluspäivien rauhoittumiseen: kynttilä ja kaasulamppu tuovat valoa, kamiina lämmittää ja pitkä pimeä käärii pehmeään samettiin. Ulvontaa kuuluu nytkin: järven jää laulaa, paukkuu ja vonkuu lämpötilan laskiessa yhdessä auringon kanssa. Maapallon pohjoisella pallonpuoliskolla on silloin vuoden lyhin päivä. ”Tupa on retkeilijöille iloinen yllätys”, suunnittelija Auvo Sapattinen kansallispuistoa hoitavasta Metsähallituksesta kertoo. 110/2013 Suomen luonto 39
Talvipäivänseisauksesta matka kohti valoa alkaa uudelleen. Sama pätee saappaisiin. www.ekoteko.fi 40 Suomen luonto 110/2013 Vuoden lyhin päivä kääntyy yöksi, seuraava päivä on jo päästäisen askeleen verran pitempi.. Kiven kupeeseen on kaiverrettu Ruotsi–Suomen kruunu ja Venäjän ortodoksinen risti Täyssinän rauhan rajan merkiksi. n Vinkki talviretkelle riittävän tilavat rukkaset ja lämpimät saappaat ovat talviretkellä välttämättömät. Väljyyttä pitää jäädä, että varpailla on tilaa liikkua. Rajaseutua Ihminenkin on keksinyt keinot täällä elämiseen jo vuosisatojen ajan. Tutustu tarkemmin, miten helposti ja edullisesti voit tehdä Ekotekoja. päivän tienoilla kirii voitolle. Vuonna 1595 solmittu rauha päätti 25 vuotta kestäneen Pitkänä vihanakin tunnetun vihanpidon, jonka jalkoihin rajaseutu jäi. Kivi on rajapyykki edelleen: järven pohjoisnurkalla on pieni siivu Kainuuta, Sotkamoa. omainen eriste: kiepissä lämpötila on lähellä nollaa vaikka pakkanen hipoo 30 astetta. Myöhemmin vauhti kiihtyy ja päivä kirii yötä kiinni, kunnes kevätpäiväntasauksen aikaan maaliskuun 21. Mutta nautitaan nyt hämärästä ja sen tuomasta rauhasta. Talvella kivelle pääsee jäätä pitkin, kesällä pitää olla kanootti tai vene. Yksi on keskellä Pohjoislahtea, 700 metrin päässä Kosevan tuvalta nököttävä kivi. Vuonna 1595 solmitun Täyssinän rauhan raja kulki Tiilikkajärven kautta. Ekoenergia merkittyä puusähköä jo vuodesta 1998 Suomalaista sähköä huomisen parhaaksi. Siitä on todisteitakin, jopa runsain mitoin. Päivä on taas yötä pitempi. Vielä parempi on, jos rukkasten sisälle mahtuvat lapaset ja sormia pystyy yhä liikuttamaan. Nopeasti päivän piteneminen ei tapahdu, vaan kirjaimellisesti minuutti minuutilta, sillä aluksi päivä pitenee Rautavaaralla alle minuutin päivässä
Luonnossa on pakko pelätä, jotta selviäisi hengissä. Mutta mitä koirani teki kohdatessaan oudon keltatakkisen hahmon. En voinut jatkaa pidemmälle. Fysiologisesti ajateltuna järki ja pelko eivät juuri ole tekemisissä toistensa kanssa. Pelkääminen on tietenkin osa ihmisen biologiaa. Ja silti: lopulta olen kuin olenkin eläin. Pelon hetkellä olen täsmälleen samanlainen kuin karhu, varis ja päästäinen. Pelko on vanhaa, järki nuorta. Ympärillä oli pusikkoa ja metsää, hieman kauempana teollisuusalueen valot. toriassa. Klovnit tuskin vaanivat Afrikasta poistuvaa Homo sapiensia. Sydän hakkaa, veri kohisee korvissa, kuulo ja näkö ovat tarkempia kuin hetkeä aiemmin. Koiran ei tarvitse pelätä järjettömyyksiä. Pimeää tietä ajaessani odotin keltatakkisen hahmon ilmestyvän ajovalojen eteen minä hetkenä hyvänsä. n J ärjettömyys astuu esiin silloin, kun pelkään. Kiirehdin takaisin autolle sydän jyskyttäen, koiraa mukanani kiskoen. Vanhemmiten pelkoni ovat lieventyneet, mutta episodi pimeällä tiellä osoitti, etteivät ne mihinkään ole kadonneet. Yritän esittää järki-ihmistä, mutta pohjimmiltani olen täysin irrationaalinen. Pelästyin hirveästi. En tiedä miksi. Raevaara konsta leppänen, kuvauspaikka luonnontieteellinen keskusmuseo Tiina Raevaara on kirjailija ja biologi Keravalta. Pelle Hermanni, Stephen Kingin klovnikauhu sekä Yhdysvalloissa riehunut, klovnina työskennellyt sarjamurhaaja ovat jääneet jäljiksi mieleeni. Rakennusmiehet olivat ilmeisesti hupailleet aikansa kuluksi: parakin eteen oli rakennettu ihmistä hieman suurempi nukke, keltaiseen sadetakkiin verhottu. Tai koira. Perustavanlaatuiset tunteet, sellaiset kuin pelko, syntyvät aivojen evolutiivisesti vanhimmissa osissa. M iksi minun kaltaiseni ihmiset ovat sitten ajautuneet niin kauas luonnosta ja eläimen biologiasta, että pelkäävät järjettömyyksiä. Nosti selkäkarvat pystyyn, hiipi sen luokse, haistoi ja heilutti sitten häntäänsä. Pelkään myös klovneja. Jähmetyin. Ihmisen mieli on kuitenkin kulttuurilla kuorrutettu. Eläin, joka ei osaa välttää vaaroja, ei menesty evoluutiossa. Olimme silloin tällöin käyneet koiran kanssa paikalla. Avaruusalukseen tunkeutunut alien on mieleni kuvista pahin ja yhtä todellinen kuin muistot koulupäivistä, retkistä, juhlista. Eläimen pelko ihmisessä K ävelin eräänä marraskuun iltana valaisematonta hiekkatietä pitkin. On naurettavaa, että minä, muka aikuinen ja kypsä ihminen, pelkään turhuuksia. Tyhmänrohkeudesta rangaistaan kuolemalla. Rohkeus on hyve vain tiettyyn rajaan asti. Olen aina ollut pelokas ihminen, ja erityisesti olen pelännyt pimeässä vaeltavia hirviöitä, varsinkin avaruudesta tulleita. Kulttuurimme syöttää meille pelon kuvia. Nukeissa, patsaissa tai linnunpelättimissä ei kerta kaikkiaan ole mitään vaarallista. Kuulostaa naurettavalta, ja niin onkin. Kai asian kuuluu niin mennäkin: järki on aivojen kuorikerroksen, viimeisenä evoluutiossa kehittyneen aivoalueen aikaansaannosta. Nyt parakin edessä, hämärässä, häämötti jotain. En usko, että avaruusolio- tai nukkepeloll eni olisi löytynyt käyttöä ihmisen kehityshis- 110/2013 Suomen luonto 41. Tien laidalla seisoi rakennusmiesten parakki. Lihakset jännittyvät
Se ei ole yllätys, koska pihka on aina parantanut kuusen haavat. Ihan teksti jouni tikkanen Kuusen pihkan on nyt osoitettu parantavan ihmisen haavat. pihkas 42 Suomen luonto 110/2013
Äiti sanoi, että asiaa on tutkittukin. Pohjantikan jäljet kertovat, että puu on kuollut pystyyn. Mutta pihka vaikuttaa soluseinämään ja estää solun jakaantumis110/2013 S Suomen luonto 43. ”Jos ajattelet jotain antibioottia, oli se penisilliini tai mikä tahansa, se vaikuttaa yleensä johonkin hyvin rajattuun asiaan bakteerisolun elämässä. Varmuuden vuoksi soitin Sipposelle, että olenko nyt varmasti ymmärtänyt oikein. Silti epäilin, kun hän sanoi, että hankalaan varpaanvälin haavaumaan kannattaisi sivellä pihkaa. Pihkaa. Terveyskeskuksessa oli kuulemma tapahtunut, että diabeetikon märkivä avohaava parani pihkan ja suolattoman voin sekoituksella, vaikka siihen oli monta kuukautta kokeiltu hienostuneita lääkeyhtiöiden tuotteita. Ihmisen ihoa pihka ei kuitenkaan ärsytä, jos ei satu olemaan hartsiallergikko, ja niitä on kolme ihmistä sadasta. T sa erveysasioissa kuuntelen mieluiten äitiäni, joka on eläkkeellä mutta tekee edelleen sairaanhoitajan töitä. Antje Neumann / vastavalo Kuusi on valuttanut haavoihinsa pihkaa mutta lopulta tuloksetta. Hänen vinkistään latasin netistä lääkäri Arno Sipposen Helsingin yliopistoon tekemän väitöskirjan, jossa todistetaan, että kuusen pihkan sisältämät hartsihapot rikkovat bakteerien ja sienten soluseinän ja häiritsevät niiden tuman jakautumista. Hän vakuutti asian olevan nimenomaan juuri näin
Sen takia se on hyvin laajakirjoisesti antimikrobinen.” Toisin sanoen pihka tappaa summittaisesti kaikkea, mikä pyrkii kuusen ihon alle. jouko rikkinen ta. reijo nenonen jorma luhta / leuku Yhdysvalloissa uskotaan, että pihka olisi keksitty lääkkeeksi karhuilta, ne kun hierovat itseään havupuita vasten. Maailman vanhimmaksi puuksi sanotaan mäntyä, 4700 vuoden ikäistä okavihnemäntyä nimeltä Metusalem, joka elää Kaliforniassa. ”Ne puulajit, jotka ovat valinneet tehokkaan fotosynteesin ja nopean kasvun, tuottavat vähemmän suoja-aineita, koska se syö kallista energiaa”, hän selittää. Lehtipuut kasvavat nopeasti mutta myös lahoavat nopeasti. Pihkaneula kasvaa ensin pehmeän pihkan pinnalla, sitten ulottaa rihmansa sen sisään niin, että pihkaan porautuu ontelo. Sitä ennenkin kasveilla on ollut pihkamaisia aineita, mutta kyky valuttaa pihkaa isommissa määrin on kehittynyt juuri notosaurusten ja käpypalmujen aikaan. ”Pitäisin melko varmana, että pihkan alkuperäinen tarkoitus oli patogeenien torjuminen, siis sienten ja bakteerien”, sanoo kasvitieteilijä Johannes Enroth Helsingin yliopistosta. Me ihmiset olisimme siis keksineet pihkalle sen käytön, jonka luonto aikoinaan kehitti. Neljä eri pihkaa Pihkaa sellaisena kuin se yleensä käsitetään on lähinnä havupuilla. Nisäkäsliskot ovat olleet uransa huipulla. Miksei männyn pihka kelpaisi haavalääkkeeksi. Sipposen ja äitini vakuuttamana kävelin siis apteekkiin ja ostin pihkavoidetta, jolla sain haavani paranemaan kolmessa päivässä. Suomessa tuota lajia ei tietenkään tavata, mutta meillä kasvavista puista pihkaa on kuusella, lehtikuusella, männyllä, katajalla ja pihdoilla. 44 Suomen luonto 110/2013 Männyn pihkaa on kerätty uurtamalla sen kylkeä. Haitta-aineiden tuotannosta rakentuu oikeastaan kokonainen puolustus teollisuuden haara, ja teollinen toiminta syö tietenkin energiaa, joka on pois jostain muualta. Yhtä paljon kuin pihkan tehoaminen jäi kuitenkin kiinnostamaan se, että myös havupuu valuttaa pihkaa nimen- omaan haavaansa. Sipposen tutkimuskaverin, metsätieteilijä Pekka Saranpään mukaan kasvit käyttävät hartsihappojen lisäksi kymmeniätuhansia muitakin aineita puolustautumiseensa. Enrothin mukaan paleotsooisen kauden ”havupuilla” ei vielä ollut pihkatiehyitä, mutta viime vuonna julkaistussa Science News -lehden jutussa kerrotaan, että seuraavalla eli mesotsooisella maailmankaudella, 230 miljoona vuotta sitten, on elänyt puu, jonka pihkasta on löytynyt punkki. Tämä taitaa jättää kuitenkin hajumerkkiä. Se on asia, jota täytyy kysyä evoluution asiantuntijalta. Havupuut ovat taas hitaita mutta pitkäikäisiä juuri pihkan takia. Miksi puulle on kehittynyt tällainen tapa erittää tahmaa vikakohtiinsa. Tästä johtuu Saranpään mukaan eräs lehtipuiden ja havupuiden ero. ”No… nyt pitää tehdä ero sydänpuun pihkan ja neulasten pihkan ja kantopihkan ja haavapihkan välille”, Saranpää aloittaa.. Moni tietää jo kouratuntumalta, että kahdesta Suomen valtapuusta mänty tuottaa enemmän pihkaa kuin kuusi
Suhteellisen varmaa on myös, että hän tietää, mitä etsii: pihkaneulan itiöemä on vain 1–1,5 millin korkuinen, vaikka se on huonosti tun- Pihka on pihkatiehyeissä paineen alaisena ja vuotaa ulos, kun puun kuori rikkoutuu. Sipponen sen enempää kuin Saranpääkään ei osaa selittää, mihin vaiku- tus perustuu, he ovat juuri alkaneet tutkia sitä. Ehkä Arno sanoikin, että niillä on osansa pihkan haavoja parantavassa vaikutuksessa?” Saranpää kysyy. Pihkaneula. Tästä johtuu, että kuusella on tyvilahoa useammin kuin männyllä ja että sinistäjäsieni pilaa helpommin kuusilaudan kuin mäntylaudan. Niillä kaikilla on vähän eri tehtävä ja koostumus. Kuusi kompensoi sydänpuunsa heikkoutta ärmäkällä haavapihkalla. jouni tikkanen Kuusen pihka tappaa jopa MRSA-bakteerin. Näyttää kuin kuusen yhdisteet osaisivat jotenkin jutella ihmissolujen kanssa. Tämä kuulostaa kyllä aika paksulta. Pihkaneula on alun perin professori Jouko Rikkisen Yhdysvalloista Oregonista löytämä sienilaji, jonka hän on sittemmin huomannut kasvavan myös Suomessa. Aika usein pihkaneulan löytyminen tarkoittaa, että löytäjä seisoo kansallispuistossa tai suojelualueella. Viime kesänä väitellyt biologi Hanna Tuovila etsi lajia vähän järjestelmällisemmin ja tietää nyt toistakymmentä kasvupaikkaa. Se voi olla ansa kekomuurahaisille, jotka käyvät lypsämässä puulla eläviä kirvoja. Suomesta tiedetään varmuudella yksi otus, joka hajottaa kuusen pihkaa. Silti on olemassa eliöitä, jotka eivät ole pihkasta millänsäkään vaan ovat suorastaan erikoistuneet elämään siinä. 110/2013 Suomen luonto 45. Myrkyn musertaja Kuusen pihka on niin öykkyä tököttiä, että se tappaa jopa kammottavan MRSAsairaalabakteerin. Näin käy myös ihmisen kudoksessa, kun sitä sivellään kuusen pihkalla. Sekä kuusen että männyn puuaineksessa kulkee pitkin poikin pihkatiehyitä, joiden rauhassoluissa syntyy pihkaa. Kuusen sydänpuu kuitenkin kuolee vanhemmiten ja sen pihkatiehyet lakkaavat toimimasta. Eipä tainnut sanoa… ”Joka tapauksessa nimenomaan kuusen haavapihka, joka syntyy kuoren vioituksen jälkeen, parantaa ihmisenkin haavoja.” Saranpään mukaan lignaanin ja muiden aineiden vuoksi kuusen haavapihka ei pelkästään estä bakteerien ja sienten lisääntymistä vaan kerrassaan yllyttää terveen kudoksen kasvua. ”Sieni yleensä kyllä löytyy, jos on oikeasti vanha kuusimetsä, joka on pitkään ollut vailla hakkuita ja joka on jollain lailla kostea: joko niin, että se on suon laidassa tai siinä on lampi tai järvi tai puro tai kallion pohjoisseinä.” Pihkaneulasta on tullut tällaisten kuusikoiden tyyppilaji. ”Pääasiassa eri pihkojen yhdisteet ovat samoja eli muun muassa näitä hartsihappoja tai bakteriostaattista abietiinihappoa, mutta kuusen haavapihkassa on muitakin yhdisteitä kuten lignaaneja
Sipponen on löytänyt vain kaksi tapausta, joissa valtavirran pohjoismainen lääketiede on ottanut pihkan. Se on vanhaa. Pihkan parantavuuden ovat voineet paljastaa kekomuurahaiset. Ruotsista ja Norjasta tiedetään toinenkin, kuusen ja pihtojen pihkalla kasvava sieni, joka varmaan löytyy vielä Suomesta. Kansa tietää Sopii kysyä, miten joku on tajunnut käyttää pihkaa lääkkeenä. He suosittelivat lääkettä 2000-luvun alussa nuorelle lääkärille, joka kokeili, hämmästyi ja päätti tutkia asian. Tuo lääkäri oli Arno Sipponen. Jos kuusi parantaa pihkalla haavansa, miksei ihminenkin. Kekomuurahaiset keräävät pihkaa pesiensä pohjalle. Viisauden ovat voineet välittää myös eläimet, kuten kekomuurahaiset, joiden tiedetään keräävän pihkaa pesiensä pohjalle. Mille tahansa muulle mikrobille pihka on edelleen kuolemaksi. netun Mycocaliciales-lahkonsa suurimpia lajeja. Kansanparannuksen perusajatus nimittäin on, että luonto tarjoaa neuvoja, ja niitä kannattaa kuunnella. Oli miten oli, suomalainen kansanperinne on tuntenut pihkan pitkään, ja lappilaiset sairaanhoitajat olivat jouko rikkinen Haavapihka on peittänyt kuusesta oksan sahauspinnan. Joka tapauksessa tiedetään, että pihkan hajottajia on ollut olemassa jo kauan, koska pihkaneulan sukulaisia on löytynyt meripihkasta, jonka iäksi on arvioitu 40 miljoonaa vuotta. 46 Suomen luonto 110/2013 siitä tietoisia. Kun tuo pihka syntyi, oli vasta muinaisnisäkkäitä ja alkeelliset valaat olivat erkanemassa omiksi lajeikseen. Oikeastaan on omituista, ettei kukaan ollut huomannut tutkia pihkaa aiemmin. Ei tiedetä, millä tekniikalla Mycocaliciales-sienet kehittyivät hajottamaan pihkaa. Mutta se tiedetään, et- tä pihkakin on löytänyt voittajansa, joskin vielä melko harvinaisen sellaisen. Syytä tähän on vasta alettu tukia, mutta hyvin todennäköisesti ne häätävät näin syöpäläisiä. ”Tässä sieniryhmässä on lajeja, jotka loisivat jäkälillä, ja lajeja, jotka kasvavat todennäköisesti pelkällä puulla, mutta nyt tiedämme jo yli 20 lajia, jotka kasvavat jonkin puulajin pihkalla”, Tuovila kertoo. Kansanparantaja Hanna Aroheinilä arvelee, että puita matkimalla
Pestyä katinkultaa 3 luotia, lyijyvalkoista 1/2 luotia. Elias Lönnrot puolestaan kirjoittaa vuoden 1860 kasvioppaassaan Flora Fennica, että Kuusen pihka haavoja parantavaa. Tätä Olaui neuvoo panemaan haavoihin. Se, että juuri Lönnrot tiesi pihkan parantavan, ei yllätä. Keitä yhdessä öljyt ja pihkat, lisää siihen vahaa, kunnes se tulee hieman sitkeäksi. Hän väitteli vuonna 1832 suomalaisesta ”lääkintätaikuudesta” ja kulki runonkeruumatkoillaan jalkapohjat tervattuina. Vuodelta 1578, Ruotsin vallan ajalta, on peräisin lääkäri Benediktus Olauin Een Nyttigh Läkere Book, jossa neuvotaan: Ota vahaa ja valkeaa kuusenpihkaa, kumpaakin 2 luotia, pässin talia 2 luotia, laivapikeä ja oliiviöljyä, kumpaakin 6 luotia, Mastix ja suitsuketta, kumpaakin 3 1/2 kvint. Neulasia syövät eliköt rehun puutteessa, ja hevosille syötetään niitä ilmanki terveydeksi. eemeli peltonen / vastavalo vakavasti ennen häntä. Tämä vanha tapa 110/2013 Suomen luonto 47
n Jutussa haastateltu tutkija Arno Sipponen on pihkalääkkeitä valmistavan Repolar Oy:n hallituksen jäsen.. Intendentti Ildiko Lehtinen kertoo, että sitä on käytetty hampaiden valkaisuun. Ja terva, kuten tiedetään, valmistetaan männyistä, jotka on kaulattu, jotta pihka kerääntyisi niiden sydänpuuhun. Jos ei sauna, viina ja pihka auta, on tauti siis kuolemaksi. Emme tiedä. Niin kuin intiaanit. Kaivoin kuvettani. Sipposen vanhin tieto sen käytöstä johtaa ulkomaille, yllättävään suuntaan. Rasia matkasi Suomeen, tuliaiseksi äidille. Ota selvää ja katso lisää: www.kuusakoski.fi Onko jälkee vai ei. Ties vaikka sukulaisemme hantit ja mansitkin olisivat huomanneet pihkan parantavan, ainakin nämä taigan kansat ovat ehtineet tehdä tuttavuutta havupuiden kanssa riittävän kauan. Syötä “LL1213” ja saat useita tuotteita alennettuun hintaan www.reaxon.fi 48 Suomen luonto 110/2013 Reaxon Oy puh. Tervassa pihkan hartsihapot ovat vain pitkälle muuntuneina. Kuulin vieläpä, että intiaanit ovat nielleet pihkaa flunssan yllättäessä ja pureskelleet sitä kuin purkkaa. Kesällä Yhdysvalloissa yövyin Cameronin kauppa-asemalla, joka on nykyisin motelli ja kaikenlaisen intiaanirihkaman krääsäkauppa: melkein aitoja intiaanimattoja (á 3000 dollaria), puurumpuja, jousipyssyjä (ei tarkoitettu käytettäväksi!), puhesauvoja, koruja, pimeässä hohtavia Arizona-paitoja, stetsoneita, tikkareita joiden sisällä on kuollut skorpioni… kaikkea mitä voi kuvitella, mutta ei mitään, mitä ihminen tarvitsee. Haavojen hoitoon se ei siis liittynyt, mutta pihkan antimikrobiseen vaikutukseen kyllä.” Minkä puulajin pihka tuolloin oli kyseessä, se jää arvailujen varaan. Siinä oli navajo-intiaanien coloradonpähkinämännyn pihkasta tekemää salvaa, jota kuului etiketin mukaan panna auringonpolttamiin, pieniin haavoihin ja naarmuihin, aivan samaan tapaan kuin Sipposen tutkimus suosittelee kuusen pihkaa käytettävän. Sitten silmäni osui pieneen metallipurnukkaan. Helsingin Kulttuurien museon kokoelmista löytyy myös purupihkaa, joka on tuotu aikoinaan Siperiasta. ”Egyptissä pihkaa on käytetty ainakin 4000 vuotta sitten vainajien muumiointiin. 010 4396699 asiakaspalvelu@reaxon.fi Kalevalan kerääjä Elias Lönnrot tiesi pihkan parantavan. suojasi jalkapohjia kulutukselta ja tulehduksilta. Ehkä foinikeankatajan, ehkä pinjan tai aleponmännyn. Kierrättämällä vähennät merkittävästi jätteen syntyä, säästät luontoa ja energiaa. Hyvän olon vaatteet pehmeää luomuvillaa Tilaa ilmainen tuoteluettelo: 03-871 460 • www.ruskovilla.fi kov ovil illla il la.f .fi fi Osta suoraan maahantuojan verkkokaupasta Filmisi ansaitsevat arvoisensa skannerit Hyödynnä alennus verkkokaupassamme. Sivellään ruumiiseen kauttaaltaan Suomalaiset eivät saa kunniaa pihkan keksimisestä yksin
Lentokuva hannu vallas annakaisa vänttinen Helsingin luontokasvot vaarassa Jorma laurila Kirjoittaja on Suomen Luonnon päätoimittaja. Kivinokka on olennainen osa Vanhankaupunginlahden kokonaisuutta, ja sillä on huomattavia luontoarvoja sekä suuri merkitys kaupunkilaisten virkistysalueena. Kaksi muuta hienoa luontokohdetta, Kivinokka ja Vartiosaari, ovat olleet pitkään epävarmuuden tilassa. Asukkaiden kannattaa ärhäkkäästi puolustaa luontopaikkojaan. Lähivuosina ratkaistaan runnellaanko Helsingin luontokasvot. Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa tuhoamiseksi. Se tietäisi kaupunkilaisille rakkaiden lähimetsien ja lähirantojen rakentamista. Häikäilemättömin esimerkki on suunnitelma, jossa rakentaminen tuotaisiin aivan kiinni luonnoltaan maailman mitassakin arvokkaan Viikin– Vanhankaupunginlahden suojelualueeseen. Suunnitelmassa rakentamista vietäisiin Viikissä aivan kiinni suojelualueeseen ja suojavyöhyke jäisi kerrostalojen alle. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston uudessa ”visiossa” on tyrmääviä esityksiä, ja siinä on muutamin kohdin saavutettu taso, jota voisi luonnehtia röyhkeydeksi. Vartiosaarta on luonnehdittu itäiseksi Seurasaareksi, jota olisi syytä kehittää nimenomaan virkistysalueena. Pääkaupunkimme viehätysvoima ja viihtyisyys perustuvat aivan keskeisesti mereiseen luontoon ja laajoihin viheralueisiin. Suunnittelijoita ei näytä kiinnostavan, että kaupungin ympäristökeskus on esittänyt sitä painavin perustein suojeltavaksi. Osmo Soininvaara, kaupun- kaupunkisuunnitteluvirasto Vahtikoir Helsingin Kivinokka on osa Viikin– Vanhankaupunginlahden arvokasta luontoaluetta. Suunnitelmissa on paikoin saavutettu taso, jota voisi luonnehtia röyhkeydeksi. Saaren luontoarvot eivät kuitenkaan näyttäisi olevan turvassa edes kaikilta vihreiltä poliitikoilta. Asian pitää olla päinvastoin: kaupunkirakenteen tiivistäminen vaatii vastapainokseen riittävästi luonto- ja virkistysalueita. Niillä on monissa tutkimuksissa todettu olevan keskeinen merkitys asukkaiden viihtyvyydelle ja terveydelle. Vartiosaaren luonto- ja virkistysarvot voitaisiin siis jyrätä ratikoilla! ”Visiota” on perusteltu Helsingin väkiluvun kasvulla ja jostain syystä sen pohjaksi on valittu jyrkimmän kasvun vaihtoehto. ”Vision” mukaan ”kaupunkirakenteen tiivistyminen edellyttää virkistysalueitten osalta laadun painottamista määrän sijaan”. kisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja, on todennut, että rakentaminen voisi sopia, jos raitiolinjasta saadaan varmuus. Myös tärkeimpiä osia sen puskurivyöhykkeestä on ”visioitu” rakennettavaksi, muun muassa upea tervaleppälehto. Vihreyttä on vuosien mittaan nakerrettu, ja monin paikoin kaupunkirakenteen tiivistämiseen on ollut perusteita. Luontoarvoista ei piitata enää juuri ollenkaan. Kumpaankin kohdistuu rakentamispaineita, vaikka myös suojeluvaihtoehto on ainakin vielä mukana. n 110/2013 Suomen luonto 49
ke ha Vu od en r tu 3 1 0 2 Vuoden turhake on aukeaman kuvat marika eerola hajustettu roskapussi Yli viidensadan turhake-ehdokkaan joukosta tämän vuoden tittelin saa hajustettu roskapussi. teksti johanna mehtola 50 Suomen luonto 110/2013. Tuoksuissa on valinnanvaraa: sitruuna, mänty, omena, vanilja ja ruusu
M uovipussit ovat olleet nyt jo 14:ttä kertaa pidetyn turhakekisan kestosuosikkeja. Seuraavana aamuna haju oli muisto vain ja lievän ruusun tuoksun pussista tavoitti vain nuuhkimalla sitä ihan läheltä. Mitä jos ottaisi hyötyliikunnan kannalta ja kiikuttaisi haisevan pussukan piharoskikseen”, Niinimaa jatkaa. Ne peittävät tuoksullaan muovikääreineen roskikseen heitettyjen vanhentuneiden ruoka-aineiden hajuja.” Pirkka-tuoteryhmään kuuluvat sitruunan- ja männynhajuiset roskapussit ovat antibakteerikäsiteltyjä ja materiaaliltaan polyeteeniä, siis muovia. ”Kääk! Mikä döfä!” ”Karsee lemu! Pitäiskö tänne kutsua työsuojeluvaltuutettu?” ”Ihan Wunderbaum!” Hajuste saavutti vaivatta jopa tukkoisen nuhanenän. Ja taas vedetään huuhtelu- Toimitus testasi hajupussin Hajustettuja roskapusseja ei ollut myynnissä ihan joka kaupassa. Lappeenrantalaisen Juho Rehusen mielestä jo pelkkä roskapussi on turhake: ”Biojätepussin voi tehdä sanomalehdestä. ”Paikallinen halpamarket mainosti näitä tuoksuvia roskapusseja nerokkaana tuotteena”, kirjoittaa perusteluissaan Johanna Niinimaa Akaasta. Luonnollisten hajujen peittämiseen ollaan selvästi valmiita panostamaan. Pirkkapussit tosin löytyivät helposti lähikaupasta, mutta muiden maahantuojien pusseja joutui hieman hakemaan. ”Mielestäni tuote täyttää turhakkeen kriteerit täydellisesti: hajuste roskapussissa on tarpeeton ja samalla edustaa piittaamatonta luonnonvarojen käyttöä”, perusteli valintaansa Marjaana Hänninen Järvenpäästä. Muissa kaupoissa pussit olivat olleet syksyn kampanjatuotteita, ja ne oli loppuunmyyty. Muovipussit ovat nyt ajankohtaisia, sillä EU suunnittelee ohuet muovipussit kieltävää direktiiviä. Miksi vessanpöntössä pitää tuoksua jollekin. Hän jatkaa: ”Erilleen lajitellut seka- ja biojätteet eivät tuoksahda ikävästi, mutta hajustetut roskapussit tuonevat helpotusta laiskalle lajittelijalle. Roskien hajua se ei kuitenkaan enää peittänyt. Siihen ei tuoksuja eikä valmistusprosesseja tarvita.” Suomessa hajustettuja roskapusseja on alettu mainostaa vasta tänä vuonna, mutta muualla Euroopassa ne ovat jo yleisiä, tietää Outi Aalto Porista. Pussi piti tietysti testata toimituksessa. Kun avasin paketin, ilmoille lemahti valtavan vahva hajusteen tuoksu. ”Mitenköhän on, mätsääkö ruusuntuoksu kakkavaippaan ja omenaodööri huo- neenlämpöiseen kanamarinadiin. Tein soittokierroksen pääkaupunkiseudun tavarataloihin, joista vasta neljännessä tärppäsi. Valitsimme ruusuntuoksuisen pussikäärön. Roskapusseissa on tuoksu- ja värivaihtoehtoja. Naturan pusseissa ei hajustetta ole säästelty. Tuoksupöllähdys ei kuitenkaan kestänyt kuin joitakin tunteja. Tiedotin työkavereille, että teemme vuorokauden mittaisen testin pitämällä hajustettua pussia keittiömme roskiksessa. Turhake siis siinäkin mielessä. Haju muistuttaa pesuainetta tai vessanpöntön raikastinta. Hajustettu roskapussi tuntuu tätäkin suunnitelmaa vasten turhalta keksinnöltä. Pussit ovat tuontitavaraa Espanjasta. Tamperelaisen Naturan valmistuttamista omenan, ruusun ja vaniljan hajuisista pusseista ei selviä valmistusmaa, mutta se käy ilmi, että pussit ovat kierrätysmateriaalia. 110/2013 Suomen luonto 51. Ehdokkaiden listalla olivat myös vessanpönttöön suihkautettava kakanhajunestosuihke ja pierunhajun imuroivat alushousut. Älytöntä kemikaalikoktailua ja turhia jätepakkauksia. Mietimme, että tuote ei sovellu ainakaan allergikoille. Kun menin ostamaan pusseja, kassatyöntekijäkin ihasteli ostoksiani: ”Ooo, ihana tuoksu. ”Hajustetut pussit ovat esimerkiksi Espanjassa hyvin yleisiä. Alkoi köhiminen ja työhuoneiden ovet lävähtelivät kiinni. Naturan valmistuttamien pussien tuoksuina ovat omena, ruusu ja vanilja. Pienet ja isot muovipussit, hedelmäpussit sekä koirankakkapussit ovat kilvoitelleet turhaketittelistä joka vuosi. Myös muita täysin turhia hajusteita sisältäviä tuotteita ”Pussi edustaa piittaamatonta luonnonvarojen käyttöä.” on muun muassa autoon, vessaan, olohuoneeseen, saunaan – hajustettua kissanhiekkaa unohtamatta.” Hajusteiden ylenmääräinen käyttö näkyi turhake-ehdokkaissa: Vessahajusteita, ilmanraikastimia, hajustettuja koirankakkapusseja, koiran tuoksusuihketta ja vauvan hajuvettä. Haista sinäkin!” hän ojensi pusseja työkaverilleen viereiselle kassalle. ”Näin mainoksen, jossa suihkuteltiin painepullosta ”tunnelmallisia” tuoksuja eri vivahteilla eri puolille kotia
Kaikkien kisaan osallistuneiden kesken arvottiin Marmotin kolmen Kaikkien vuodenajan makuupussi Neturhakekisaan ver Winter. istockphoto Marmot / greendoor Turhakekisaan osallistui tänä vuonna yli tuhat lukijaamme. ”Markkinoilla on erilaisia malleja hot dog -koneista. Katselun jälkeen tuhoutuva kertakäyttö-dvd on Suomessa uutuustuote. n HK:n kuvapankki en od Vu annakaisa vänttinen ke ha r tu 3 1 0 2. Peter Mukherjee/ istockphoto Einesmunakas Energiajuoma Energianuuska Kertakäyttö-dvd Limsakone Poo Pourri -kakanhajuestosuihke Shreddies-pieruhousut Sisustustakka Tupakka Vauvan hajuvesi burberry Turhakeehdokkaiden 10 kärki marika eerola Suomen Luonnon toimituksen raati: Sisustustakka loimottaa, muttei lämmitä. Tähän on tultu!” ihmettelee Hanna-Leena Kurvinen Kuusamosta. kesken arvottiin Lämpimät onnittelut voittaNever Winter -makuupussi. Hajumaailman lisäksi ehdokaslistalle päätyi paljon erilaisia valmisruokia, myös uutuuksia: valmiiksi paistettu munakas sekä valmiiksi paistettu ja maustettu jauheliha. Suomen Luonnon toimitus valitsee Vuoden turhakkeen ehdokkaiden joukosta. istockphoto vesien mukana lisää kemikaaleja viemäriin”, kirjoittaa Elisa Stenberg Helsingistä. Turhake-ehdokkuuksia saaneet kodinkoneet paljastavat, että koneitakin on joka lähtöön: Muffinssikone, donitsirauta, kapselikahvinkeitin, kananmunankeitin, jäätelökone, limsakone ja hot dog -kone. Mielestäni tällaisella vehkeellä ei voi olla mitään tarvetta kotitalou dessa. suomenluonto.fi/turhake tai postitse Suomen Luonto/Turhake, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Eri ehdotuksia saimme yli 500. ”Maailma on muuttunut niin kiireiseksi ja ihmiset niin avuttomiksi, että kaupoissa myydään valmiiksi paistettua jauhelihaa. Makuupussiin pääosallistuneiden see Kirsti Utti Valkealasta. Tutustu kaikkiin turhakeehdokkaisiin ja muuhun lisämateriaaliin verkkosivuillamme www.suomenluonto.fi. Se on tyyppiesimerkki laitteesta, jota käytetään kerran tai pari ja joka sen jälkeen päätyy kellariin”, perusteli Ilkka Mannermaa Frankfurtista Saksasta. jalle! Kiitos kaikille turhake-ehdotuksensa lähettäneille! Turhaketta ensi vuodelle voi ehdottaa osoitteessa www. 52 Suomen luonto 110/2013 Nikotiinitonta ja piristävää energianuuskaa markkinoidaan erityisesti nuorille, mietoa vauvan hajuvettä taas vauvoille ja äideille yhteisen tuoksumaailman luomiseksi. Energiajuomiakin ehdotettiin, samoin valmista munakasta
Suurimman hyödyn saa tavarantoimittaja tai maahantuoja, sillä kaiken kukkuraksi tuotteet ovat etupäässä tuontitavaraa; Mummon piparit ja Tenavien toivetoffeet tulevat Ruotsista.” Juha Taralainen, Savonlinna 110/2013 Suomen luonto 53. poo pourri Vuoden 2013 turhake-ehdotuksia nivea / daytor Poo-Pourri -sumute ”Sumutetta on myyty Jenkeissä jo yli neljä miljoonaa pulloa. Kyseessä on vessanpönttöön sumutettava aine, joka muodostaa veden pinnalle kalvon estämään kakan hajun leviämistä. Alushousut sisältävät samaa materiaalia, jota käytetään kemiallisen sodankäynnin puvuissa. Mikäli maitoa tarvitsee mukaan vaikka retkelle, voi sen pakata tiiviisti muovipulloon eikä muovikorkkia tarvita jokaikiseen maitopurkkiin, joka kotona käytetään.” ”Miksi lapsi haluaisi lelupotan, josta kuuluu lorinaa, aplodeja ja pieru?” marjut kinnunen, kajaani juha taralainen Luokkaretkikrääsä ”Luokkaretken rahoitukseen liittyvä myyntitoiminta on ylihintaista pakkokaupankäyntiä koululaisten ja heidän vanhempiensa kustannuksella. No ainutlaatuisen idiootti innovaatio toden totta. Miksi ihmeessä joku lapsi haluaisi lelupotan, josta kuuluu lorinaa, aplodeja ja sokerina pohjalla silloin tällöin ihan oikea pierun ääni?” Marjukka Porvari, Porvoo Shreddies-alushousut ”Pierun hajun suodattavat alushousut ovat ilmeisesti nousseet huippusuosituksi Amerikassa. Toivottavasti tämä on ensimmäinen – ja samalla viimeinen suihkuvartalovoide, niin typerältä se kuulostaa. Nauroimme vedet silmissä tyttöjen kanssa. No en todellakaan ole.” Saana Takomo, Turku sodastream Limsakone ”Ihan älytön kaapin täyteke.” Minna Lustig, Kotka amo Baby born -interaktiivinen potta ”Löysin tämän tyttärelleni tulleesta lelukuvastosta, jota en ehtinyt piilottaa ajoissa. Mainoksessa kysytään vielä: Oletko sinä vakuuttunut. Tuoksuissa on valinnanvaraa ja vaihtoehtoja niin miehille, naisille kuin lapsillekin.” Ari Koski, Alajärvi Nivean in-shower -vartalovoide ”Nivea mainostaa näin: Ainutlaatuinen innovaatio, ensimmäinen suihkussa käytettävä vartalovoide. Valmistaja väittää niiden suodattavan 200 kertaa voimakkaampia hajuja kuin keskivertopierut ovat.” Tiia Koivuaho, Nurmo shreddies marjut kinnunen Kartonkitölkin muovikorkki ”Kartonkipakkaus riittää suojaamaan maidon jääkaapin mauilta ilman tiivistä korkkiakin maidon säilymisajan
Huippuvuorilla elää noin tuhat jääkarhua. Tämä naaras on lähtenyt liikkeelle kahden pentunsa kanssa. Avaran maan 54 Suomen luonto 110/2013
N orjan Karhusaari Barentsinmerellä sai tänä vuonna vieraakseen jääkarhuja. Kun oma ruskeakarhumme nukkuu talviunta pesässään, jääkarhu pystyy sinnittelemään ilman pesää. Uros painaa tyypillisesti noin 400 kiloa ja joskus peräti 800 kiloa. Se oli samalla muistutus siitä, miten maamme on arktisen alueen kyljessä, sillä Huippuvuorilta ja Karhusaaresta on Suomen rajalle 800 ja 600 kilometriä. maan karhu 110/2013 Suomen luonto 55. Naaras on keskimäärin parisataakiloinen. Jääkarhut ovat siten utsjokisia lähempänä kuin tamperelaiset. Jääkarhu on todellinen talvikarhu. Suomen Luonto otti selvää. Sopivia pesän paikkoja ei kaikkialla ole, eikä jääkarhu nuku talviunta. teksti antti halkka / kuvat pieter-jan d’hondt Mitä kuuluu jääkarhulle. Suuri koko auttaa sitä talvesta selviämisessä, sillä päälle mahtuu eristävä turkki ja rasvakerros
Jääkarhuemo ja pennut lähtevät liikkeelle, kun valo voittaa pimeyden. Emo ja pennut ovat astuneet samoihin jälkiin. 56 Suomen luonto 110/2013
”Tarkka osuus ei ole tiedossa, mutta arvaukseni on että Huippuvuorilla on noin tuhat jääkarhua”, Jon Aars arvioi. Uroksilla on tässä dänkaamoksen aikaan. Hudsoninlahti Frans Joosefin maa Huippuvuoret Ravinto: Jääkarhun tärkeintä ravintoa on norppa, joka elää samoilla jäälakeuksilla. Se tulee uudelleen kiimaan vasta pennut vieroitettuaan eli usein vain kolmen vuoden välein. Jääkarhu voi selvitä kahdeksan kuukautta syömättä, energiaa säästäen ja varastorasvan turvin. Pohjoin en napapiiri 0 1000 km Atlantin valtameri SUOMI 60. Poikasia syntyy vain muutamaan tuhanteen pesään koko maailmassa, sillä jääkarhuja on vain noin 23?000 eli vähemmän kuin vaikkapa harmaahylkeitä Itämerellä. Aurinko palaa ennen helmikuun puoli”Talvipesän paikka etsitään runsasluväliä. Peuroja on nykyisin noin 10?000. Elinikä: Huippuvuorilla usein hieman alle 30 vuotta. Noin kaksimetrinen kuonosta hännänpäähän. Jos pennut selviytyvät, ne syntyvät pennut eivät voisi selviytyä il- seuraavat emoa yli kaksi vuotta, eikä man suojaa. 110/2013 Suomen luonto 57. Karhujen liikkeistä kaamoksen ai- miselta alueelta eli sade ja maanpinnan kana tiedetään vähän. Jääkarhuemo synnyttää sy- naaras tule kiimaan. Maalinnuista vain kiiruna elää Svalbardin sydäntalvessa ja merilinnuistakin lähinnä myrskylintu, isolokki, riskilä, pikkuruokki ja pohjankiisla. tiesitkö. Kantavat naaraat tekevät ai- tään joka vuosi vaan noin kolmen vuona talvipesän, sillä alle kilon painoisina den välein. Turkki talvella vaalea, kesällä kellertävä. Huippuvuorten jääkarhut kuuluvat Barentsinmeren 2000–3000 jääkarhun kantaan. Liikkuu usein laajalti; voi vaeltaa 5000 kilometriä vuodessa. VENÄJÄ KANADA POHJOINEN JÄÄMERI Lisääntyminen: Kiimakausi huhti–toukokuussa. Viimeisin laskenta on kym- Karhusaari Elinympäristö: Pidetään merinisäkkäänä, mutta lisääntyy yleensä maalla. Ulkomuoto: Ei voi sekoittaa mihinkään muuhun lajiin. Jääkarhuja elää ympäri Arktista. tutkinut Huippuvuorten jääkarhuja (tai Esimerkiksi Huippuvuorilla kaamos Svalbardin kuten laajemman alueen nialkoi lokakuun viimeisellä viikolla, eikä mitys oikeastaan kuuluu). Barentsinmeri GRÖNLANTI infografiikka vesa pynnöniemi, LÄHDE IUCN polar bear research group jääkarhu sääntymishalukkaita naaraita ei ole joka urokselle tarjolla huhti–toukokuussa. 80. Naaras synnyttää joulu–tammikuussa yleensä kaksi pentua. Loput Barentsinmeren jääkarhuista ovat lähinnä Frans Joosefin maalla sekä sen ja Huippuvuorten pohjoispuolen jäälakeuksilla. Suurin osa niistä on Kanadassa, missä jääkarhuja on myös Suomen leveysasteilla. Hän on vuosikaudet ta laskeutuu jo varhain syksyllä. Jääkarhulle talvi den aikaan ja niitä on yleensä kaksi”, keron takuupimeä ja hämärä, sillä sen val- too jääkarhututkija Jon Aars Norjan Potakunta on Arktis, jonka ylle talven val- laari-instituutista. järjestelyssä aika kyttääminen, sillä li- Tyyni valtameri Beringinsalmi (Ursus maritimus) Alaska Koko: Paino yleensä 400–600 kiloa, uros selvästi suurempi kuin naaras. Norppia ja partahylkeitä se saalistaa vuodessa noin 50–80. 70. Meikäläinen karhu näkee talvella ha- Syntymä lumipesässä vahtuessaan ehkä hiukan pesään lumen ”Pennut syntyvät suunnilleen uudenvuoläpi kajastavaa valoa. Ne saalistavat tal- muodot ratkaisevat.” vellakin ja ainakin osa hakeutuu suojaPoikasia jääkarhunaaras ei saa senpaikkoihin. Talvella jääkarhun seurana ovat naalit ja huippuvuortenpeurat
Oudointa oli, että jääkarhut olivat syöneet keväisin myös napapajua, rikkokasveja, sammalia ja levää. Jääkarhun pääsaalis on norppa, joita ne keväisin saavat helposti, kun norpan pesät vuonojäillä sulavat. Myös napapajuja ja leviä ravinnossa Syö jääkarhu silti muutakin kuin norppia. Jääkenttien pieneneminen on jo käynnissä. Hän kuvasi myös muuta; D’Hondt palkittiin parhaasta tutkimusluontokuvasta, joka esittää haukottelevaa naalia. Muita maalla liikkuvia omia nisäkkäitä ei näiden lisäksi Huippuvuorilla ole. Se tehtiin venäläisten kanssa yhteistyössä. Venäläiset toivat mukanaan kyliin idänkenttämyyrän, jonka suomalaisretkikunta huomasi 1960. Osa jääkarhuista jättää kasvit kauaksi taakseen ja lähtee saalistamaan satojen kilometrien päähän koilliseen kohti Frans Joosefin maata. Meressä nisäkkäitä sen sijaan on, eikä ilman niitä olisi jääkarhuakaan. Sekä naalit että jääkarhut ovat pesimäjäillä liikkeellä heti lumen sulaessa. Valoa kohti Pennut tulevat pesäluolasta maalis–huhtikuun vaihteessa, kun Aurinko on jo palannut pohjoiseen ja päivät ovat yli 12-tuntisia. Ne seuraavat emoaan noin kaksi ja puoli vuotta. Venäjän ja Norjan jääkarhut ovat näillä aavoilla yhteydessä, minkä näyttävät sekä dna että tutkimuskarhujen mukanaan kantamat satelliittilähettimet. Jääkarhun kulku käy jäätä pitkin. ”Jääkarhu tarvitsee norppaa, joka monesta syystä tarvitsee ehdottomasti jäätä. Se on tarvittaessa myös uimarina taitava, vaikka se ei käytä uidessa etujalkojaan. Jos jää vähenee, jääkarhujenkin määrä vähenee”, Aars kertoo. menen vuoden takaa. Kunnon selitystä tälle ei ole. Belgialaista Pieter-Jan D’Hondtia onnisti, kun hän tutkimuksia seuratessaan kohtasi kuviemme jääkarhuperheen viime keväänä. Jon Aars oli pari vuotta sitten mukana tutkimuksessa, jossa löydettiin myös odotettua enemmän jäänteitä huippuvuortenpeurasta; joka kymmenes tutkittu karhunkakka sisälsi peuran karvoja. Siellä jääkarhut pyytävät myös partahylkeitä. Norppa on ainoa kiintojäällä pesivä hylje, ja jääkarhun levinneisyys maapallolla on paljolti sama kuin norpan. Kolmannenkin Huippuvuorten nisäkkään eli huippuvuortenpeuran hän on saanut tallennettua. Jää on aina jääkarhulle elintärkeää, kuten nimi ja levinneisyysalueen kartta kertovat. 58 Suomen luonto 110/2013 Pennut seuraavat emoaan noin kaksi ja puoli vuotta.
110/2013 Suomen luonto 59. Saman vuoden pennut ovat vielä aivan jääkarhuemossa kiinni
Karhusaarella jäiden heikkeneminen on harventanut käyntejä. n 60 Suomen luonto 110/2013. ari kaarakainen Lataa näppärä sovellus App Storesta http://store.apple.com/fi Ilmastonmuutos koettelee Ilmastonmuutos hävitti jääkarhut Itämereltä yli 10?000 vuotta sitten. Jääkarhu selvisi tuosta lämpökaudesta, vaikka se on lajina nuori, vain 600?000 vuotta vanha. Etsintälupia on jo Huippuvuorten ja Manner-Norjan välissä. Nykymuutos voi kuitenkin olla sille kohtalokas. Suomen Luonto -lehden SOVELLUS Applen laitteisiin! Suomen Luonto on saatavissa sovelluksena iPhoneen ja iPadiin! Sen kautta voit ostaa yksittäisiä lehtiä tai tilata pidemmän jakson. Öljy turkissa heikentää suojaa kylmää vastaan. Jääkarhu eli seutuvilla, kun ensimmäiset asukkaat saapuivat maahamme. Öljynporaus on uhka jääkarhuille. Voit ladata lehden laitteeseesi ja lukea myös ilman nettiyhteyttä missä vain. Suomesta löytöjä ei ole, mutta muinaisia luita on löydetty Tanskasta, Skoonesta ja Norjasta. Huippuvuorilla uhkaksi on nousemassa myös öljynporaus. Jääkarhun tulevaisuus on pennuissa ja arktisen luonnon säilymisessä. Maailman vanhin luulöytö on Huippuvuorilta. Se on Eem-lämpökaudelta yli sadantuhannen vuoden takaa. Kanadassa Hudsoninlahdella karhujen määrä on jo vähentynyt. Jääkarhut nuolevat turkkiaan, vaikka öljy on myrkyllistä.” Vielä karhuja riittää Huippuvuorilla. Jon Aarsin mukaan jääkarhut ovat herkkiä öljylle. Lämpeneminen haittaa saalistusta jäiden huvetessa. ”Öljy turkissa heikentää suojaa kylmää vastaan
Äänestä kätevästi netissä tai lähetä postikortti osoitteella Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00150 Helsinki. 2013 Mikä seuraavista on mielestäsi paras kansi. Mikä tämän vuoden kymmenestä kannesta on mielestäsi paras. Äänestä suosikkiasi! Paras kansi Suomen Luonnon paras kansi 2013 on yksi näistä kymmenestä. Lähikuvasta tähtiin, kukasta kantarelliin, pöllöstä perhoseen: Suomen Luonnon vuoden 2013 kansikirjossa on monenlaisia aiheita. 110/2013 Suomen luonto 61. Kansikilpailun tulos julkistetaan vuoden 2014 ensimmäisessä numerossa 17.1. Vuonna 2012 eniten ääniä sai lintu (helmipöllö). Kansikisaan osallistuneiden kesken arvotaan Metsän tarina -paketti (kirja ja elokuvan DVD-levy) sekä viisi ä ÄÄ n e s t .2014! 3 tä ä n .1 .f i/ v iim eis lu o n to u o men .s w w w a nsi pa r a s k Suomen Luonnon puolen vuoden lahjatilausta
Fosfory-tehtaalta on nyt vaadittu toimia vuodon tukkimiseksi. Kingiseppin Fosforit-tehtaan jätekipsivuoren valtavan fosforivuodon paljasti Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila kaksi vuotta sitten. Aloin opiskella toimittajaksi liki 30 vuotta sitten. Tein päästöstä ja sen paljastumisesta seuranneista tapahtumista juttuja, joista yksi johti aina seuraavaan. Kun asian selvittely kesti Itämeren suojelukomissio Helcomissa tuskallisen kauan, päätin hakea vesinäytteet itse. Ei voi kuin toivoa, että asioiden esille tuominen johtaisi parannuksiin. Puolan viranomaiset olivat heti takajaloillaan ja kiistivät väitteet jyrkästi. Näin on käynyt muun muassa Venäjän Kingiseppissä ja Puolan Gdanskissa. Pedot ne vasta isoja tunteita liikuttelevatkin. Minulle on sanottu esimerkiksi, että mitä sinäkin siellä kehäkolmosen sisäpuolella ymmärrät, kiilusilmiä suojeleva hyvinvointi-viherpipertäjä. Siellä on yhä ihmisiä, joiden mielestä yhteistyö on tavoite sinänsä eikä venäläisiä saa suututtaa. Sama pätee yhä. On pakko nostaa hattua ym- 18/2012 62 Suomen luonto 110/2013 päristöministeri Ville Niinistölle, joka soitti heti uutisen jälkeen Puolan silloiselle ympäristöministerille. Itämeren huonoon tilaan heräsin 1997, kun Suomenlahti oli yhtäkkiä täynnä vihreätä leväpuuroa. Kirjoitin Suomenlahdesta ison juttusarjan ja sain siitä parikin palkintoa. Ymmärsin, etteivät Pietarin jätevedet ole syy kaikkeen, vaan Suomen rannikkovesiä rehevöittävät nimenomaan omat päästömme. Seuraan Itämeren ohella muun muassa ilmastonmuutosta ja suurpetoja. Tunnustus tuli erityisesti Itämeri-uutisoinnistani, mutta myös muista esille nostamistani aiheista. Eikös silloin ole onnistunut, kun kaikki osapuolet haukkuvat. Pyrin olemaan kiihkoton ja tasapuolinen. Helsingin sanomissa työni alkoi aluetoimittajana 1989 Lohjalla. ”Ympäristötoimittajien yhdistys palkitsi minut marraskuussa Tiedon haravalla. Eikä ympäristöjournalismi ole mitään viherpiperrystä. Kasoista voi vuotaa ojia ja jokia pitkin valtavasti rehevöittävää fosfaattifosforia. Kingiseppissä kiinnostuin vastaavista kipsikasoista Puolan Gdanskissa. Se herätti huomiota, sillä tuolloin aiheesta ei vielä juuri puhuttu. Halusin parantaa maailmaa nostamalla asioita keskusteluun. Melkein puolen miljoonan ihmisen jätevedet valuvat sellaisenaan mereen, vaikka puhdistamoa on rakennettu jo 40 vuotta. Niin tehtiin, ja tulokset olivat yksi yhteen minun näytteitteni kanssa. Gdanskin kipsivuoren edustalla olevassa joesta ottamissani näytteissä fosfaattipitoisuudet olivat hälyttäviä, joten skuuppihan siitä tuli. Olen ollut pitkään huolissani myös Venäjän Kaliningradista Itämereen päätyvästä kuormituksesta, jolle ei näy tulevan loppua juhlapuheista huolimatta. Olin katsonut näytteenottopaikat valmiiksi asiantuntijan kanssa ja palasin Suomeen 12 pulloa vettä matkalaukussani. Kun viimein seisoin sen hiekkakasan päällä lannoitetehtaan emoyhtiö Eurochemin hallintojohtajan kanssa, hän myönsi että yrityksen maine on kärsinyt, mutta ilman mediaa nopeaan ratkaisuun ei olisi päästy. No joo, vietän ison osan ajastani mökillä Kainuussa, susireviirillä. Kävin syyskuussa paikalla, ja siellähän vessavedet yhä lorisevat avonaista kanavaa pitkin mereen. He sopivat, että maiden viranomaiset tekevät näytteenottokierroksen. Aluksi päästöuutiselle viitattiin tehtaalla kintaalla, koska prosessi oli kunnossa. Aihepiirin uutiset ovat hyvin usein kovia juttuja, jotka kytkeytyvät tiiviisti muun muassa politiikkaan ja talouteen.” n. Viime aikoina olen selvittänyt muun muassa Itämeren valuma-alueella olevien lannoitetehtaiden ja etenkin niiden jätekipsialueiden päästöjä. Lannoitetehtaalla asiaa ryhdyttiin onneksi selvittämään ja niin kävi, että Itämeren suurin fosforivaluma tukittiin 20 kuorma-autollisella savea ja hiekkaa. Kasvokkain kasvokkain, kotona, retkellä ja virikkeitä toimittanut johanna mehtola Toimittaja tietoa haravoimassa ”Pyrin nostamaan asioita keskusteluun” teksti Alice Karlsson kuva anna hämäläinen Helsingin Sanomien toimittaja Heli Saavalainen toi kipsivuorien päästöt Itämeri-keskusteluun. Yllättäen myös Suomen ympäristöhallinnon sisältä tuli viestiä, että liioittelen asioita
Kemwater-palkinto 1999 (Kemira Chemicals ja Vesi- ja viemärilaitosyhdistys). Vesiyhdistyksen kirjallisuuspalkinto 2003. Julkisuuden paineella on merkitystä ympäristöasioissa.” Heli Saavalainen Toimittaja, Helsingin Sanomat . . Tiedon harava 2013 (Ympäristötoimittajat ry). 110/2013 18/2012 Suomen luonto 63.
Siellä kimaltelee kuin Stockmannilla. 64 Suomen luonto 110/2013 teksti ja kuvat alice karlsson Vaikuttavia Ostoksia Espoon Nihtisillan kierrätystavaratalossa ei pengota pahvilaatikoita. He ovat Pirjo Sorjonen iloisia, sillä kassa laulaa. Täältä voi löytää sen emalimukin, mistä lapsena juotiin leirillä mansikkamehua. ”Tavaraa menee sitä mukaa kuin ehdimme laittaa sitä esille.” Istun muhkeaan sohvaan ja silittelen kangasta. kotona Kierrätys kannattaa! pienet palat Lipeäkala on molvaa Joulupöydän lipeäkala tuodaan Suomeen jälleen Norjasta, mutta enää pitkään aikaan se ei ole ollut turskaa. Myös kivennäisvesi tepsii punaviinitahroihin. Sama pätee myös pinttyneen lieden puhdistukseen. kotimaisetkasvikset.fi: noin kilo juureksia maun mukaan vettä keittämiseen 1 tl pomeranssinkuorta ripaus inkivääriä valkopippuria 1 rkl soijakastiketta suolaa Johanna Mehtola Dominik Pabis / istockphoto Sokeria ja suolaa lian poistoon Jos glögi kärähti kattilaan, on apu lähellä. No, hankaamalla märkää tahraa runsaalla määrällä suolaa. Kaupat tulee, mutta sitä ennen pitää vielä tutkia monta muuta osastoa. Varsinkin silloin, jos kaapista löytyy palasokeria. Nykyinen kulku ei vastaa sitä, mitä oven takana on. Sinne tulevat kaikki pääkaupunkiseudulta kerätyt lä-. Hankaamalla kostutetulla sokeripalalla kattilan pohjaa sen saa puhtaaksi. Mitä jos tänä vuonna kokeilisi mausteisia juuressuikaleita, jonka resepti löytyy osoitteesta www. Ja milläs se juuri kaatunut punaviini taas lähtikään pöytäliinasta. Hinta on 60 euroa ja kotiinkuljetus 35 euroa. Kävitpä S- tai K-ryhmän kaupassa, kannat kotiisi tätä turskakaloihin ja mateiden heimoon kuuluvaa vaalealihaista pohjakalaa, joka on pyydetty Koillis-Atlantilta. Sokeripalalla saa pinttyneen lieden puhtaaksi. ”Meillä on positiivinen ongelma”, logistiikkapäällikkö Pirjo Sorjonen vitsailee. Jos olisi valta, asentaisin Nihtisillan marraskuussa avattuun Kierrätystavarataloon ison pyöröoven. erling svensen / Lehtikuva Jouni Tikkanen Molva kuuluu mateiden heimoon. Ensimmäisenä näen lasivitriinit astioineen, ajankohtaan sopivat joulutavarat ja kaksi kassahenkilöä. Kirjat ja polkupyörät kiinnostavat – ja astiat. Jo 1970-luvulla kova kysyntä ja turskakantojen heikko tila johtivat siihen, että lajiksi vaihdettiin molva. Juureksia joulupöytään teppo johansson / kotimaiset kasvikset Nyt on hyvä aika suunnitella joulupöytään kausiruokaa. Mainiota raaka-ainetta siihen ovat juurekset. Talo on täynnä asiakkaita ja jokaisella on kärry täynnä. Pirjo Sorjonen johtaa myymälän yhteydessä toimivaa lajittelukeskusta. Tuttujen porkkanan, lantun, nauriin ja perunankin voi tarjoilla monilla muillakin tavoilla kuin rosollina, laatikkona tai uunijuureksina
Työntekijöiden määrä on lisääntynyt muutamasta noin 350:een. Meiltä voi tilata kuljetuksen käyttökelpoisille tavaroille, jotka kootaan esimerkiksi pihatalkoiden yhteydessä.” Suurimmaksi osaksi ihmiset kuitenkin tuovat tavaransa itse tai tilaavat ilmaisen noudon. Silloin investointikustannukset pysyvät kohtuullisina ja sähköAurinko on lasku pienenee.” ehtymätön Sähkön tuottamiseen sopii energianlähde. Aurinkosähköä hyödynnetäänkin jo isommin Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa (250 kW) ja Salon Astrum-Keskuksessa (300 kW). ”Viime vuonna lähestyimme taloyhtiöitä. Mukana on myös runsaasti innokkaita lähienergian hyödyntäjiä. englanninkielistä asiakaspalvelukoulutusta. ”Se on paikallisesti esimerkiksi auringolla, tuulella tai biomassalla tuotettua uusiutuvaa energiaa”, hankejohtaja Markku Tahkokorpi Suomen lähienergialiitosta selventää. Lähienergian käyttöönoton esteet ovat tiedon hajanaisuus ja hinta, johon liittyy vääriä käsityksiä. Noin puolet siitä on tavaratalona. hetykset. ”Kaikki tähtää siihen, että ihmiset pääsisivät eteenpäin elämässään.” Kierrätyskeskus on myös lanseerannut tuotemerkin Plan B. SielNihtisillan lä on myös työkokeilupaikkoja. Lisäksi monikultkierrätystavaratalon tuuriselle työyhteisölle tarjotaan suomikoulua ja tarjontaa. Siihen kuuluu omassa ompelimossa kierrätysmateriaaleista valmistettuja uniikkeja asusteita, vaatteita, koruja ja sisustustuotteita sekä verstaalla lakattuja ja maalattuja huonekaluja. Kierrättäminen on nyt trendikästä ja asiakkaita on kaikista yhteiskuntaluokista. ”Pihaan kaartaa välillä hyvinkin komeita autoja.” Kierrätyskeskus on parantanut tuotteittensa laatua ja ryhtynyt työllistämään työttömiä. Joka tunti auringosta tulee maapallolle enemmän energiaa kuin koko ihmiskunta käyttää vuodessa.” Lähienergiaa hyödyntävän kotitalouden tunnistaa vaikkapa ilmalämpöpumpusta. Tilaa Nihtisillassa on 7000 neliömetriä, jalkapallokentän verran. ”Esimerkiksi aurinkosähkön hinta on kymmenen viime vuoden aikana alentunut huomattavasti. Kierrätys säästää luonnonvaroja. ”Parhaillaan yrityksiltä kerätään lahjoituksina toimistokalusteita ja viemme työpaikoille keräysvälineitä, joihin voi tuoda kierrätettävää kotoa.” Sorjosen mukaan kierrätys pyritään saamaan mahdollisimman helpoksi. ”Lähde on ehtymätön. hyvin aurinkosähköjärjestelmä. ”Ratkaisuja on muitakin ja sopivin riippuu nykyisestä lämmitysjärjestelmästä”, Tahkokorpi sanoo. Lähienergialla omavaraisuutta LÄHIRUUASTA kohistaan, mutta oletko kuullut lähienergiasta. ”Lähienergiaa saa myös maasta ja vedestä.” Tahkokorpi tunnustautuu aurinkomieheksi. Tavarat tulevat lähinnä yksityisiltä lahjoittajilta. Asennus- ja laitekustannukset ovat korkeat, mutta sen jälkeen sähkö onkin 30 vuotta käytännöllisesti katsoen ilmaista.” Sähkökatkoksiakaan ei tarvitse pelätä, sillä järjestelmä on kytketty verkkoon ja tarvittaessa virta otetaan sieltä. Pääkaupunkiseudun kierrätyskeskus perustettiin 22 vuotta sitten Helsingin Kyläsaareen. Yritykset ovat tällä hetkellä kotitalouksia paremmassa asemassa. Sorjonen on nähnyt yrityksen huiman kasvun. Kuitti kertoo kuinka paljon. Alice Karlsson Lisätietoja: lahienergia.org Jukka kajan / Lähienergialiitto Kierrätyskeskuksen kustannuksista noin puolet katetaan erilaisilla tuilla, toinen puoli tulee myyntituotteista. Sisäänkäynnin yhteydessä on iso tila, jossa on tarjolla lähinnä vaatteita. Nihtisillassa kunnostetaan myös polkupyöriä ja elektroniikkaa, jolle annetaan kuukauden takuu. ”Ilmalämpöpumppu sopii parhaiten talouksiin, missä on suora sähkölämmitys. Ja näin esimerkiksi omakotitalo voi olla jopa kokonaan lähienergian varassa. 110/2013 Suomen luonto 65. Jotakin saa myös ilmaiseksi. Ne voivat saada aurinkosähkölle investointitukea eikä niiltä peritä arvonlisäveroa. Ne lajitellaan, hinnoitellaan ja jaetaan Kierrätyskeskuksen myymälöihin. ”Jos ihmiset osaavat korjata tai yhdistellä asuja niin se on hyvä paikka tehdä löytöjä”, Sorjonen opastaa. n Lisätietoja: www.kierratyskeskus.fi VIDEO istockphoto energia Katso kierrätystavaratalon esittely: www.suomenluonto.fi. Nihtisiltaan väkeä tulee 150–200. Lähienergialiitossa on jäseniä pienistä aurinkokeräinvalmistajista tutkijayhteisöihin
Högholmenille johtaa rantatien parkkipaikalta luontopolku. Parasta revontulien katseluaikaa ovat tunnit keskiyön molemmin puolin. Högholmenilta aukeaa verrattomat näkymät Svanvikin lintulahdelle itään ja Vedagrundetille länteen. Niemen eteläreu- tal Maamme manner kurkottaa eteläisimpään sopukkaansa hiekkaisena, sillä Hankoniemi on osa ensimmäistä Salpausselkää. Länsi Mira Stephan Schurig Orientierung2_Suomi.indd 1 Alkaid Lo ohikäärme kää Lohikäärme min Alderamin Karhunvartija Arcturus Sisilisko Joutsen Gemm Gemma r Lyyra Vega Kalat Algenib Pegasus Pohjoinen oinen n Albireo P hj kruunu r Pohjan n Herkules Herkules 6 Oinas Caph Mirach Ku un sij ja ain pla ti ne v e – 2 uosin ttoje a 15. Luonto tekee vaikutuksen kaikkina vuodenaikoina. viaik Vähemmän keinovaloa jani seppänen / vastavalo Meri saarineen huokailee aivan Hangon kyljessä. Revontulien ja tähtien ihailua varten ei enää tarvitse lähteä erämaihin, vaan niitä voi tarkkailla kämpän tai hotellin pihamaalta ilman katuvalojen kajoa. RETKELLÄ Meren äärelle! Neljän tuulen tuvalta aukeaa upea näkymä. Autolla kulkiessa pakollinen käyntikohde on Högholmen suurin piirtein niemen eteläreunan puolivälissä. Hiekkapohja myös madaltuu 10.08.2013 20:47:41. Hangossa meri on aina läsnä teksti antti halkka / kuvat mikael kilpi Hanko tarjoaa monta merellistä retkikohdetta. Kartat ovat yksinkertaistettuja esityksiä tähtitaivaasta. Täällä meri on pääosin avoinna talvellakin; leutoina talvina jäitä tulee vain suojaisiin lahtiin. niin maltillisesti, että pohjasta ravintonsa hakevat vesilinnut viihtyvät rantojen edustoilla siinä missä uimaritkin. Olen käynyt Hangossa retkillä koko ikäni. Silloin katuvalot sammutetaan joka ilta klo 22 ja ne syttyvät taas aamukuudelta. Suomi tuskin voisi soljua Itämereen hienommin kuin Hankoniemellä. Huonojalkaisille kalliolle asti kipuaminen ei ainakaan talviaikaan sovi. www.luontoon.fi Pallastunturin valoina kuu ja revontulet. Siinä hiekkainen kannas yhdistää korkean kalliosaaren mantereeseen. Näkymä kaupungin eteläpuolelle. Se kuvaa Kuun, planeettojen ja tähtien liikkeet kuukausittaisilla tähtikartoilla. 23 I HELM TAMMI Ylläksellä vietetään talvihämärää 14.2.2014 saakka. Kierresidottu kartasto Karttakeskuksen tähtikartasto 3 3 koostuu laminoiduista ja kovista sivuista, joten sitä on vaivatonta käyttää taivaalle tähyillessä. HEi, taivaan tähdet! h Ajomiess TÄHDET, KUU JA PLANEETAT KUUKAUSITTAIN 20 HUHTI 90° zeniitti 90 zeniit Iso karhu Capella LISS MAALI h 22 h 1 3h Mirfak Pohjantähti Kochab Kassiopeia Mars 2015 Vindemiatrix Andromeda Alpheraz 14. 50° Kefeus Schedir Hamal Itä 01 Alamak Kolmio 13 Menkar Mizar/Alcor Pieni karhu Algol Venus 2015 20 ekliptika ek Perseus Plejadit 16. Myös hankolainen lintumies ja luontobloggari Mikael Kilpi suosittelee Högholmenia käyntikohteeksi. oko koirat irat Ajokoirat Alioth Deneb 66 Suomen luonto 110/2013 h ika Dubhe h JOULU Aldebaran kesäa HUHTI 19 h MAALI S 21 ärkä a Oiva apuväline tähtien tunnistamiseen on Karttakeskuksen tähtikartasto. Kartat on piirretty kuvaamaan Suomen taivaan näkymää kuukausittain vuosina 2013–2016. Hangossa jokaisella kallioisella pikkuniemellä onkin yleensä kainalossaan hiekkaranta. Niiden lukeminen on aloittelijallekin helppoa
Sellaisia testistä löytyi useita. hon parantamiseksi, mutta sen vaikutus osoittautui yllättävän pieneksi: 12 tunnissa aste tai pari, aina ei sitäkään. Hinta näkyy enemmänkin materiaaleissa ja tuotteiden yksityiskohdissa sekä tyylikkäässä muotoilussa, kuin tärkeimmässä eli lämmönpidossa. Voit lukea loput arviot nettisivuiltamme www.suomenluonto.fi. Testiin osallistuva Thermos aloitti tuotannon 1904. Testi osoitti, että halvalla voi saada hyvääkin, ainakin termarin. Perusasiat ovat pysyneet samoina: eristävyys perustuu sisä- ja ulkokuoren väliseen tyhjiöön, joka estää lämmön johtumista pois termoksesta. Airam terästermos Asaklitt (musta) Asaklitt (vihreä). Talvivaelluksella termos on erityisen kätevä. Isosteel Duo -termarissa on kannen lisäksi toinen juomakuppi pullon alapuolella. Muissa kakkoskuppi on eristämätön muovikuppi. Termoksista seitsemässä on pikakorkki, joka on kätevä käyttää yhdelläkin kädellä, mutta rikkoutuvia osia on kierrekorkissa vähemmän. Hinta ei erotellut testin jyviä akanoista, vaan pakkanen. Yksityiskohdista löytyi eroja. Termospullon tärkein tehtävä on tietysti pitää juoma tai ruoka kuumana (tai kylmänä). Siihen voi myös sujauttaa sokerit tai teepussit talteen. Valmistajat kehottavat esilämmittämään tai esijäähdyttämään pullon te- Termospulloa tarvitaan monessa: linturetkellä, töissä ja puusavotassa. Ratkaisu kasvattaa kokoa ja painoa, mutta kupin voi tarvittaessa jättää pois. Esimerkiksi Airamin teräspullossa, Iso steel Duossa ja Thermoksen pikakorkillisissa malleissa juomakuppi on mitoitettu siten, että se sulkee auki unohtuneen korkin ja säästää siten reppua kaivelevan ikävältä yllätykseltä. retkellä Termospullot puntarissa T teksti ja kuvat markus sirkka ermospulloja on valmistettu jo yli sata vuotta. Hinta ei erotellut testin jyviä akanoista, vaan pakkanen. 68 Suomen luonto 110/2013 Termarit testissä Käyttötarkoitus on oleellista termarin valinnassa: esimerkiksi vaelluskäyttöön ei kannata hankkia kaikista painavimpia tuotteita vaan painon, koon ja eristävyyden kokonaisuuden mukaan. Kaikki testatut pullot pitivät juoman kuumana pitkänkin kesäisen päiväretken ajan ja termokset olivat yllättävän tasaväkisiä. Hyvä hinta–laatusuhde nosti pisteitä. Lämmöneristävyydeltään hyviä pulloja löytyi edullisistakin malleista. Talvivaelluksella litran vetoiset pullot ovat omiaan. Markus Sirkka testasi 19 termospulloa ja kolme ruokatermosta
Isosteel X-Line 1 30 / 885 Ruostumaton teräs, muovipinnoitettu. Kaatokahva helpottaa käsiteltävyyttä. Asaklitt (musta) 1 28 / 516 Ruostumaton teräs. 76 79 52 Tyylikäs termos pitää lämmön testin toiseksi parhaiten: 16 tuntia 76 ?C ja pakkasessakin 9 tuntia 79 ?C. IKEA VOLYM 1 29,5 / 631 Ruostumaton teräs. Kierrekorkissa kaksi tiivistettä. Kaatokahva ja kantohihna. Thermos Stainless King 1,2 31,5 / 698 Ruostumaton teräs. Asaklitt (vihreä) 1 31 / 525 Ruostumaton teräs. Säilyttää lämmön ja mattapinnassa ote pitää. Pikakorkki, jossa kaksi tiivistettä. Laadukas pikakorkki. ??. 70 73 12,99 Edullinen perustermos yltää eristävyydeltään kaksi kertaa kalliimpien rinnalle, mutta on melko raskas. Kierrekorkki. Laadukas pikakorkki. 70 73 14,99 Edullinen pullo yllättää ominaisuuksillaan. 74 73 12,99 Testin kevyin litran termos. Malli / Merkki Tilavuus litraa Korkeus / paino cm/g Valmistusmateriaalit ja korkki Täysi pullo +19?C /16 t ?C Täysi pullo -23?C / 9 t ?C Hinta € Yhteenveto Tähdet 1–5 Airam terästermos 1 29 / 622 Ruostumaton teräs. Iso koko, suuri paino ja liukas pinta hankaloittavat käsittelyä ja syövät pisteitä. Kierrekorkki. 76 75 45 Edellisen isoveli sujahtaa mukavasti repun sivutaskuun ja juoma pysyy mainiosti kuumana. Kaatokahva helpottaa käsittelyä. ???. Pikakorkki. Hyvä ostos! ???. Isosteel Duo 1 34,5 / 885 Ruostumaton teräs. Pikakorkki. Hinta–laatusuhde nostaa pisteitä. 71 71 22,90 Pitää hyvin lämmön. ??. Thermos Fbb 750 Midnight Red 0,75 28,5 / 477 Ruostumaton teräs. 78 76 29,90 Eristävyydeltään ja iskunkestävyydeltään testin huippu. 73 73 42 Solakka pullo sujahtaa mukavasti repun sivutaskuun ja juoma pysyy kuumana. Pikakorkki. Laadukas pikakorkki. 74 73 22,95 Luotimainen, sutjakka pullo. Vaellukselle! ???. Pikakorkki. Yksityiskohtina kaksi kuppia ja laadukas pikakorkki. 74 76 28,95 Isokokoinen ja painava pullo on eristävyydeltään testin kärkeä. Kärkikastia! ???. Kierrekorkki. Isosteel Quickstop 0,75 28,5 / 546 Ruostumaton teräs. Testin tilavin! ???. Lisää testituloksia: www.suomenluonto.fi Isosteel Quickstop Isosteel X-Line Isosteel Duo Thermos Fbb 750 Midnight Red Thermos Fbb 1000 Midnight Blue Ikea Volym Valmistajat / maahantuojat: Airam: Oy Airam Electric Ab www.airam.fi, Asaklitt: Clas Ohlson Oy, www.clasohlson.com, Isosteel: Vandernet Oy, www.vandernet.fi, Ikea: Ikea Oy, www.ikea.fi, Thermos: Mastermark Brands Oy, www.mastermarkbrands.fi / Clas Ohlson Oy, www.clasohlson.com testin kymmenen parasta Thermos Stainless King 110/2013 Suomen luonto 69. ??. Thermos Fbb 1000 Midnight Blue 1 31 / 540 Ruostumaton teräs. ???. Pikakorkki, jossa kaksi tiivistettä. ???
Niissä on paljon valinnanvaraa ja valmiiksi mietittyjä lahjoja on helppo ostaa nettisivuilta ja Facebookista. Luontoa muistavia lahjoja tarjoaa esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton sll.fi/lahjaluonnolle-sivu. Aineettomat joululahjat ovat hyvä vaihtoehto. lauri tervo Nettivinkki Virikkeitä heikki kokkonen / kuvaliiteri Vinkkejä moneen menoon!. Parasta on, jos lahjasta tulee hyvä mieli erityisesti lahjan saajalle mutta myös antajalle. Teoksiin punoutuvat taiteilijan kokemus maisemasta ja luonnon tapahtumat; siveltimeen tarttunut neulanen tai hyttynen päätyy osaksi taulua. Kirkon ulkomaan avun aineettomilla lahjoilla on helppo auttaa kehitysmaiden asukkaita. istockphoto Apua revontulten tarkkailuun tarjoaa Ilmatieteen laitoksen ylläpitämä avaruussääpalvelu Auroras Now! Revontulikameran kuvat päivittyvät sivustolla joka minuutti. Luonnonperintösäätiön sivuilta voi ostaa palan ikimetsää ja WWF tarjoaa mahdollisuutta osallistua Itämeren suojelutyöhön. Kymmenellä eurolla saa puhdasvetisen kodin viidelle jokiravulle ja 50 eurolla pääsee osallistumaan suon suojeluun. Kymmenellä eurolla saa yhdelle perheelle omavaraisuuden takaavan siemenlajitelman, 50 eurolla puita säästävän lieden ja 80 eurolla huussin. Hyvän mielen lahjoja Suomalaiset käyttävät joululahjoihin keskimäärin 400 euroa. Erityisesti Tervon Espoo-aiheisiin maalauksiin voi tutustua Villa Elfvikin luontotalon näyttelyssä Luonnon valoa 26.1.2014 saakka. Johanna Mehtola Lisää lahjavinkkejä: www.sll.fi/lahjaluonnolle www.luonnonperintosaatio.fi/ lahjoitukset www.wwf.fi/joulu www.toisenlainenlahja.fi www.annajotainmuuta.fi 70 Suomen luonto 210/2013 Luonto kankaalla Maisemat tallentuvat taiteilija Lauri Tervon öljyväritöissä loppuun asti ulkona luonnossa. Taiteilija on kertomassa töihinsä liittyviä tarinoita 15.12.2013 ja 12.1.2014 klo 10–16. aurora.fmi.fi Myös luontoa voi muistaa jouluna monin tavoin. www.villaelfvik.fi, www.lauritervo.com Lue Suomen Luonnossa 8/2012 julkaistu Lauri Tervon haastattelu www.suomenluonto.fi. Rahansa kannattaa sijoittaa lahjaostoksissakin viisaasti
Rauli Partanen, Harri Paloheimo & Heikki Waris: Suomi öljyn jälkeen (Into 2013) Keväällä ilmestynyt kirja on kolmen öljyhuipusta kiinnostuneen miehen yhteisteos. Lopulta salaperäinen orkidea löytyy. Monet ruokaohjeista on toteutettavissa nuotion loimussa retkellä, mutta niistä löytyy herkullisia vinkkejä niin juhlapöytään kuin arkiruuaksikin. Uskomukset ovat osa kirjan sisällöstä, yhtä paljon tekstit viipyilevät porotalouden liepeillä, poromiesten leukailussa, mutta myös biologisessa faktassa. Elokuvan on nähnyt jo yli 80?000 katsojaa ja marraskuussa siitä ilmestyi dvd. Kirjoittajien siteeraamien järjestöjen ja yritysten (muun muassa BP, IMF ja EIA) mukaan öljyhuippu on ehkä ohitettu jo. Maahengen kustantaman kirjan sivuilla voi rauhassa viipyillä. Pidin monista novelleista, mutta Jumalan koira nousee mielestäni päänovelliksi. (JT)????. Siitä olisi ollut jopa kirjalle nimeksi. ”Halusin samalla selvittää, miten ilmastonmuutosta voitaisiin hidastaa.” Tässä kokenut tutkiva journalisti onnistuu erinomaisesti. Hautalan kuvat seuraavat kerrontaa tai kerronta kuvia. Ruokaohjeissa painotetaan puhdasta kotimaista villi-, lähi- ja luomuruokaa. He ovat päätelleet halvan öljyn loppuvan pian. ????. Musta orkidea edustaa Suomessa harvinaista kerronnallisen tietokirjan lajia. Tyyli on jälleen kovalaismaisen tunnistettavaa, kuten jo aiemmassa Mustan siiven alla -romaanissa (2012). Kirjan luvut punoutuvat vähitellen isommaksi kokonaisuudeksi ja kytkeytyvät globaaleihin ympäristökysymyksiin, etenkin palmuöljyn tuotantoon ja Borneon suosademetsien hävitykseen. Marketta Kotilainen (toim.): Eräkokki – makuja kairasta kaupunkiin (Metsäkustannus 2013) Metsähallituksen työntekijöiden – intohimoisten metsästäjien, kalastajien, sienestäjien ja marjastajien – makoisimmat reseptit on koottu yksien kansien väliin. (AV) ????. (AK) ????. Grundström kuitenkin toteaa, ettei hän lähtenyt etsimään mustaa orkideaa sen itsensä vuoksi. Yhteensopivuus on saumatonta. Tärkein heistä on rouva Asih, joka on itseoppinut orkideojen tuntija ja suojelija. Kirjasta on tulossa kansainvälinen editio, jota käännetään parhaillaan englanniksi, saksaksi, espanjaksi ja portugaliksi. Yksittäiset luvut ovat kuin orkidean ilmajuuria. Valokeilassa Salaperäisen kaunottaren jäljillä Jorma laurila Kari Kovalainen: Kuikantappaja (Karisto 2013) Oululaisen Kari Kovalaisen neljäs teos on novellikokoelma, jossa pohjoisen elämää ja luontoa tarkastellaan monesta näkökulmasta. Ja vaikka kuvien painojäljessä on raikastamisen varaa, ovat sekä katselu- että lukuelämys varsin miellyttäviä. jallekin tämä teos on silmiä avaava. Ville Suhonen, Hannu Siitonen ja Mikko Pöllänen: Metsän tarina (Maahenki 2013) Metsän tarina jatkuu nyt kirjana. On todennäköistä, että myös me täällä Suomessa luisumme ”pakotettuun degrowthiin”, talouslaskuun. Kirjassa on monia kiinnostavia henkilöitä, jotka kuljettavat tarinaa. Viittaukset kirjallisuuteen ja filosofiaan antavat turinalle syvyyttä. Hannu Hautala & Timo Helle: Riekko nauroi (Docendo 2013) Kirja alkaa nimensä mukaan riekon naurusta. Hannu Siitosen ja Mikko Pölläsen kuvat vievät upeasti metsän tunnelmaan. Kuviin olisi voinut nimetä lajit, jolloin tarina olisi tullut vieläkin tutummaksi monille lukijoille. Asih sanoo kyllästyneensä siihen, että vain ulkomaalaiset ovat kiinnostuneita suojelemaan orankeja ja orkideoja. Se tunnistetaan laajasti, se herättää suurta ihastusta ja siitä puhutaan paljon”, luonnehtii toimittaja ja tietokirjailija Elina Grundström kasvia kirjassaan Musta orkidea (Nemo 2013). Hän haluaa osoittaa, että ”myös me indonesialaiset pystymme suojelemaan luontoa”. 110/2013 Suomen luonto 71. (JL) ????. Ville Suhosen kirjoittama tarina on pilkottu pieniin osiin, joten kirjaa voi selata ja napata lukupalan sieltä, toisen täältä. Lyhyet johdannot kuhunkin reseptiin kertovat mielenkiintoisia tarinoita kokkaajan ja reseptin takaa. Musta orkidea on meillä harvinainen kerronnallinen tietokirja. Hän keräsi siihen aineistoa useita vuosia Suomesta, vierailuilla Lontoon Kew Gardensin orkideaherbaarioon sekä matkoillaan Singaporeen ja Borneoon. Ympäristökirjojen suurkulutta- istockphoto ”Musta orkidea on Borneon saimaannorppa. Panu Aaltion elokuvaan säveltämä musiikki on myös palkittu ja siitä on julkaistu levy. Se vasta kummallista on, selkäpiitä karmivaa, mutta lintuihin liittyy paljon muutakin kylmäävää: kuoleman ja onnettomuuden enteitä on nähty muun muassa tiaisissa, tikassa, harakassa, käessä ja koppelossa, jonka ikkunaan kopsahtaminen tiesi talon emännän varmaa kuolemaa. Maistuisiko mummun puolukkaroppana, nuotiohauki venäläisittäin tai kainuulainen riekkokeitto. (JM) ????. Kun niukkuus alkaa käydä kukkarolle, luonnosta tulee lopulta pakottava rajoite. Elokuva on saanut jo useita palkintoja, muun muassa Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinnon. Luonnonkuvauksessa Kovalaisen sanankäyttö on erityisen nautittavaa, ja myös tarinoissa on persoonallisia ratkaisuja
Viimeiset viipyjät kuvannut Marjatta Koiksniemi kertoo: ”Joutsenet viipyvät pohjoisessa edelleen, vaikka lunta on tullut ja pakkastakin on joinakin päivinä ollut 10 astetta.” 72 Suomen luonto 110/2013. Toivottavasti etsivät itselleen jo hyvää talvehtimiskotia, sillä hiljalleen säät viilenevät ja kylmyys yllättää varmasti leppäkertutkin.” Tarja Porkkala, kuvasi kylmää uhmaavan leppäkertun marraskuun puolessa välissä Tampereella. Sammalpisarat Sammalikossa jää alkoi sulaa kauniiksi pisaroiksi aurinkoisena marraskuun päivänä. Marraskuun leppäkerttu ”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, sillä leppäkertutkin vielä touhuilivat kiireisen oloisina metsän reunamilla, kiipeillen torvijäkälöissä ja kipittäen sammaleilla. Paljon lukijoiden Havaintokirjakuvia löydät osoitteesta www.suomenluonto.fi/kuvat/ Viikonlopun vierailija Varpuspöllö vieraili Jyväs- kylässä Heikki Pamilon mökillä marraskuun alussa. Vielä täällä Joutsenet eivät tohdi lähteä Torniosta etelään. Luonnon taideteoksen kuvasi Seinäjoella Taru Rantala. ain v a h ut an imitt a irj k o t inen äntt av ais k a si! tarinoita uviasi ja intokirja a v a Lähetä k /h .fi to menluon w w w.suo ann To lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion
Ikaros tallentui harvinaiseen kuvaan taivaanilmiöitä kuvaava Tapio Lahtinen koki viikonloppuna auringonpilkkuja kuvatessaan yllätyksen, kun Auringon päälle osui lentävä joutsen. Sateessa on kurjaa! ”Oravan ilmekin sen kertoo, että sateessa on kurjaa marraskuussa.” Litimärän kurren ikuisti Tarja Porkkala Tampereella. Kolmikon ensimmäinen kauris jähmettyi katsomaan kuvaajaa. Sen sijaan kolme metsäkaurista puikkelehti pellolta tien yli metsään. Pörröpallo Pyrstötiaiset hurmasivat Joesuussa lokakuussa Tuula Pirnesin: ”Ihania pikkuisia pyrstötiaisia on taas paljon liikkeellä.” Paikka! ”Olin Kaarinan Kuusiston linnanraunioiden lähellä etsimässä siellä nähtyä pohjantikkaa kameranlinssiin, mutta tikkaa ei näkynyt. 110/2013 Suomen luonto 73. Kuin käskystä se oli paikallaan noin 10 sekuntia ja muutaman kuvan sain napsittua!” Simo Pilpola ikuisti metsäkauriin marraskuun alussa. Siivekäs näyttää pyrkivän kohti Aurinkoa kuin antiikin tarujen Ikaros, joka liian korkealle lennettyään sulatti vahasiipensä ja putosi
Uusi nimistö aiheuttaa sekavan tilanteen, jossa kolmessa eri hirvieläinten haarassa on vuohensukuiseen otukseen viittaavia nimiä. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Kotkankatu 9, 0510 Helsinki. Uudisnimestä on väännetty kättä julkisuudessa, varsinkin metsästyspiireissä. 040-550 6243 vain 118 € + toimitusmaksu. Juha Mikkola, Eno Nälkää paossa Sääliksi käy, kukapa ei lähtisi nälkää pakoon. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . Osallistujien kesken arvotaan Tonttujen muistipeli. Nimi herättää tunteita ja keskustelua. @ Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Suomen Luonto 9/2013 1. Sammalten maa Paras ja mielenkiintoisin juttu. Kaarina Heiskanen Käärmelahti Valkohäntäpeuran nimestä Viime Suomen Luonnon artikkelissa Lahjakauris valkohäntäpeuraa nimitettiin valkohäntäkauriiksi. Toiseksi siirto kauriiksi rikkoo selkeästi toimikunnan omaa pyrkimystä systemaat tisesti loogiseen ilmaisuun, koska valkohäntäpeura nimenomaan on metsäpeuran lähisukulainen. Toivottavasti mahdollisimman monien elämä löytyy hyvästä jyrsiäkannasta. Sen hiljaisuuden, kauneuden ja voiman. Sammaleet ovat tavattoman kauniita ja mielenkiintoisia: kiitoksia tästä. Lisäksi tämä johtaa vielä suurempaan nimimuutosten määrään ulkomaisten lajien vakiintuneissa nimissä. ANNA PALAUTETTA! Valkohäntäkauris vai valkohäntäpeura. Pyydä esite: Linnox Silk Oy Koroistentie 4A, 00280 Helsinki puh. kimmo lyytikäinen / vastavalo Vastaukset 2.1.2013 mennessä. Markku Huovinen, Kuopio 74 Suomen luonto 110/2013 Luonnon silkkiä luonnollisesti ! ~silkkineule pysyy raikkaana pitkilläkin vaelluksilla ~100% toimivuutta niin kylmässä kuin kuumassa Alusasut naisille ja miehille. Se tuntui jotenkin mystiseltä. Todella mielenkiintoinen positiivinen persoona. Eeva Puustinen, Inkeroinen Hyvä juttu kaikkialla läsnä olevista pienistä, mutta tärkeistä metsän tunnelman luojista. sähköpostilla parasjuttu@suomenluonto.fi . Tämä nimeäminen on kahdella tapaa epälooginen. Nisäkäsnimistötoimikunta on vedonnut muutokseen sillä, ettei laji oikeasti ole poron kantamuodon metsäpeuran sukulainen. Sammaleista ei ole kovinkaan usein juttuja, tämä avasi paljon tietoa. Sammalten maa 3. Itäkairan prinsessa 2. Äänestä . Tuo jutussa mainittu hännän valkoisen alapuolen pystyynnosto on hyvin tyypillinen myös porolle, ja molemmat lajit ovat mieltyneet kukkivien kasvien laiduntamiseen. Otetaanpa oppia! Tarja Kurvinen Pellosniemi Lapissa vaeltaessani aikoinaan monet puhuivat itäkairan prinsessasta, jonka tekstejä luettiin vieraskirjoistakin, mutta harvat onnistuivat tapaamaan hänet. Toimikunta yhdisti saksanhirven lähisukulaiset (Cervinae) ja valkohäntäpeuran nimeämällä ne kauriiksi vakiintuneen metsäkauriin ohella. Lukijoilta: Itäkairan prinsessa Loistava esimerkki hyvinvoivasta ihmisestä, joka on löytänyt luonnon. Laitathan mukaan perustelut! Lukijoilta Toimittanut mirva uotila Osallistu Paras juttu -kisaan! Mitä mieltä lehdestä. Ensinnäkin kauris on suomeksi alunperin tarkoittanut taksonomisesti eri ryh- mään kuuluneita vuohilajien koirasyksilöitä – ei suuria hirvieläimiä. Nälkää paossa Saimaannorppajulisteen voitti Juha Mikkola Enosta
Majoitus Alueopastus Luontoretket www.koulutintti.com Telkkä 25 Kerrosala: 25,0 m2 Kuisti: 12 m2 Juhani Nurmi 5600 2800 2800 9x12 6x6 i Auki 9x12 Ylös 9x12 tupa 9x19 1300 4800 Parv sauna 9x12 4300 kuisti 2000 9x6 2500 6x6 2300 Viime Suomen Luonnossa oli Tea Karvisen hieno artikkeli Sirkka Ikosesta, Itäkairan prinsessasta. varsinaisten hirvien alaheimoon (Cervinae: Cervus, Dama ym.), joka poikkeaa peuramaisten heimosta (Capreolinae) selkeästi mm. 99 muistipaikkaa, suomenkielinen käyttöohje. Olen tavannut hänet vain kerran, mutta hän on tuttu tupien vieraskirjoista. Varaustuvasta sen sijaan varataan ja maksetaan petipaikka yöksi kerrallaan, ja vuokrakämppä vuokrataan kokonaan omalle seurueelle. Jaakko Kullberg biologi Nisäkäsnimistötoimikunnan puheenjohtaja Heikki Henttonen kommentoi nimikysymystä seuraavassa Suomen Luonnossa. Kiehisten kuvassa ei ole Mantoselän varaustupa vaan Manto-ojan autiotupa. Ryhmän suomalaisella nimistöllä on pitkät perinteet: saksanhirvi, sambarhirvi, aksishirvi jne. Manto-oja on vanha ja tunnelmaltaan yksi parhaista. Asialla on merkitystä, sillä autiotupa on kaikille avoin. Saksanhirvi (isokauris) ja kuusipeura (isopeura) kuuluvat ns. Peuramaista Capreolinae alaheimoa kutsutaan tieteellisessä kirjallisuudessa myös uuden maailman hirviksi. Katso muut mallit ja lisätiedot nettisivuiltamme Manto-ojan autiotupa. Usein metsäpeura yhdistetään Odocoilini -ryhmään, koska sen erottaa niistä lähinnä arktisiin olosuhteisiin sopeutunut ulkonäkö. En näe syytä kotimaisten kansallisnimien, kuten hirvi, metsäkauris ja peura, muutoksiin. Tikkasen Vieriharju ei ole autiotupa vaan vuokrakämppä. Hirvieläinten (Cervidae) sukupuu menee kotimaisella painotuksella nykytiedon valossa kutakuinkin seuraavasti kahtia. Tallentaa omaan muistiinsa 1797 sarjaa säätietoja, esim 1 tunnin tallennusvälillä 10 viikon tiedot, tietokoneellesi rajattomasti, langaton USB-yhteys (XP, Vista 32bit, W7 32bit). Itse kannustaisin pitäytymään perinteissä ja minimoimaan nimimuutosten määrän. Itsekin muutamia vuosikymmeniä Itäkairassa kulkeneena tunnistin Sirkan hyvin. Viron kielessä hirvi lausutaan suunnilleen pöter (põder=peura), metsäpeura, poro ym. Se jaetaan tutkimuksesta riippuen joko kolmeen tai neljään eri sukuryhmään: Capreoliini (metsäkauriit), Alcini (vain hirvi), Tarandini (vain metsäpeura alalajeineen) ja Odocoilini (valkohäntäpeura ja kaikki muut 17 amerikkalaista lajia). Muut tulisi jättää ennalleen. Mukana akut ja laturi. palaute@suomenluonto.fi Järkevintä olisi pitää klassiset Cervus-hirvet hirvinä, muuttaa kuusipeuran nimi täplähirveksi ja saksanhirvi Viron tapaan punahirveksi, jos halutaan. Jyväskylä Intek AR-109, ilmailuskanneri 89 € tea karvinen Hirvieläinten systematiikka ja sukupuu on tunnettu pitkään, ja uudet mtDNA-tuloksiin pohjautuvat koko maailman lajiston kattavat tutkimukset ovat vain vahvistaneet aiempia käsityksiä. pöhjapöter (põhjapõder=pohjanpeura). Otan tässä tukea eteläisestä sukulaiskansastamme. www.paratronic.fi Paratronic Oy, 0400-297526, paratronic@paratronic.fi 110/2013 Suomen luonto 75. raajojen luuston perusteella. Miten tämä suomenkielisen ja systemaattisen nimeämisen epäpyhä sekametelisoppa saataisiin tolkullisella tavalla purettua. Lisää luonnosta: www.suomenluonto.fi Pikkunäppärä skanneri (vain vastaanotto), jolla kuulet ilmailu- ja VHF-taajuudet, sekä myös yleisradiolähetykset. Kokonaisala: 37 m2 Parvi: 25 m2 2000 Tarkennuksia Itäkairan tupiin Vielä ehtii pukinkonttiin nämäkin toivelahjat… Skywatch käsituulimittarit EOLE, tuulennopeus, keskinopeus, maksimi 69 € METEOS, tuuli + lämpötila, keskilämpö, min/max, hyytävyys 79 € ATMOS, tuuli ja lämpö + ilmankosteus, keskikosteus, min/max, kastepiste 129 € WS2801 Sääasema, täysin langaton 299 € Tuulen nopeus, suunta, ilmanpaine, lämpötila, kosteus, sade, kaikki langattomilla antureilla. Saksanhirvi on punahirv ja metsäkauris metskits. Valitettavasti kuvateksteihin on pujahtanut pari virhettä. Lisäksi on hyvä todeta, että hirvi ja metsäkauris ovat toisilleen hyvin läheistä sukua, ja että kaikkia amerikkalaisia lajeja, vapitia eli sikäläistä saksanhirven alalajia lukuun ottamatta, tulisi vastaavasti kutsua peuroiksi eikä ainakaan hirviksi. Mantoselkä on uusi kämppä vajaan kilometrin päässä ja siellä on sekä varaustuvan että autiotuvan puoli. Artikkeli on prinsessaa kohtaan syvästi ymmärtävä ja kunnioittava
Vaikka kivet ovat punaisia, värin aiheuttaja on viherlevä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaikkapa Lounais-Suomessa havaittu talvella ruskeaselkäinen lumikko kuuluisi toiseen alalajiin. Luulin, että lumikot olisivat talvella valkoisia selkäpuolelta, mutta tälläpä selkä olikin tumma. Matti Helminen Mikä värjää kivet punaisiksi. Lumioloissa valkea talviturkki oletettavasti merkitsee valintaetua verrattuna lumella selvästi erottuvaan ruskeaan karvapeitteeseen. Kun meidän lumikkomme saa talveksi valkean puvun, Ruotsin eteläosiin saakka levinneet isolumikot sinnittelevät yli talven ruskeaselkäisinä. Hyvä esimerkki on meidän riekkomme kanssa samaan lajiin kuuluva Skotlannissa asustava nummiriekko, joka on kesät talvet jokseenkin samannäköinen. Viherlevän värjäämiä kiviä. Punainen väri on suoja voimakasta valoa vastaan. Havainto saa pohtimaan, mitä tapahtuu ilmaston lämmetessä ennustetulla tavalla. Mikä värjää kivet näin komeiksi. . Koska alalajien erottaminen ei ole aivan yksiselitteistä, joidenkin tutkijoiden mielestä Välimeren maissa esiintyy vielä kolmas alalaji. Olen nähnyt punaiseksi värjäytyneitä kiviä erityisesti teiden laidoilla. kysy luonnosta LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta www.suomenluonto.fi/kysyluonnosta/, sähköpostilla kysyluonnosta@suomenluonto.fi, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. On erittäin mielenkiintoista, että ruskeaselkäinen lumikko havaittiin juuri LounaisSuomessa, missä lumipeitteen vuodenaikainen kesto on meillä lyhin ja lämpiminä talvina jopa epävarma. Silmiinpistävin ero pohjoisten ja eteläisten kantojen välillä on talviturkin värissä, johon kysyjäkin viittaa. Havainto vain vahvistaa sen olettamuksen, että meidänkin lumikkomme perimässä piilee kyky tuottaa yksilöitä, joilta talvinen lumipuku puuttuu. Levät eivät ole pelkästään vesikasveja, vaan niitä elää myös maalla ja ajoittain hyvinkin kuivissa oloissa. Jari Nieminen / Vastavalo Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT – asiantuntijat vastaavat Lumipuvussa ja ilman Näin viime joulukuussa päivällä lumikon Raisiossa. Tiedetään, että Alpeilla ja muissa korkeissa vuoristoissa elävät lumikot ovat talvella valkeita, mikä osoittanee, että talvipuvun väri riippuu esiintymisalueen lumipeitteen säännöllisyydestä ja talvenaikai- Lumikon talvipuku ei ole aina vitivalkoinen. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Kiven punaisen värin aiheuttaa taval-. Ehkä tummaselkäiset lumikot tulevat yleistymään, mikä ei kuitenkaan merkitse sitä, että ne automaattisesti alkaisivat kuulua toiseen alalajiin! Talvipuvun värin alueellista vaihtelua on eräillä muillakin lajeilla. Olisiko näkemäni sirorakenteinen eläin ollut isolumikko. Nyt huomasin erityisen punaisia kiviä vanhan maanottomontun reunalla. Pekka Tuunanen esiintymisalue ulottuu Pohjois-Amerikasta yli Aasian läntisimpään Eurooppaan saakka. . Laji on jaettu useihin alalajeihin, joista Euroopassa esiintyy ainakin kaksi: Pohjois-Euroopan alalaji, jota etelässä kutsutaan pikkulumikoksi, ja eteläisempi alalaji, jota me kutsumme isolumikoksi. Lumettomilla tai vähälumisilla mailla valkea talvipuku ohjaisi alueella talvehtivat petolinnut suosimiensa saalistuskohteiden kimppuun aivan liian helposti. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio. Lumikon 76 Suomen luonto 110/2013 sesta pysyvyydestä
Jälkimmäisessä kriteerissä on juuri se vaikeus, että Venäjä on suuri, kosteikkoja on paljon, eikä niillä pääse liik- Mikko Paartola / Vastavalo Selkälokki on hyvä ehdokas suomalaisimmaksi linnuksi. Kun tyhjensimme sen, sisällä oli kaksi vierekkäistä pesää ja niiden välillä kulkureitti. Jokainen joka on nähnyt Viron keväiset, Venäjälle matkalla olevat jouhisorsamassat, tietää että kannan pääosa pesii Suomen itäpuolella. Kaikilla näillä lajeilla on omat perusteen- kumaan ja laskemaan lintuja kuin ilmasta. Se on oikein. Teimme viime keväänä ohjeiden mukaisen vaakasuoran pöntön pikkuvarpuselle. Paremmin kuin tässä punaisessa lajissa, nukkamainen kasvutapa näkyy kosteissa kalkki- tai serpentiinikivilouhikoissa kasvavassa kullanvärisessä Trentepohlia aureum -lajissa. Yksi- ja monisoluiset levät (joukossa on muitakin kuin Trentepohlia) ovat kivipinnan ensimmäisiä asukkaita. Jouhisorsasta esitettiin artikkelissa, että Euroopan unionin kannasta valtaosa pesii Suomessa. Punaisia leviä (Trentepohlia umbrina) näkee usein myös koivun ja haavan rungoilla pieninä laikkumaisina kasvustoina jäkä lien lomassa. seppo vuolanto Pesikö pikkuvarpunen samassa pöntössä kaksi kertaa. Punaisen levän runsaus juuri metsäautoteiden varsilla johtuu siitä, että siellä leville on tarjolla sopivaa paljasta kivipintaa. Pikkuvarpunen vuoraa pesäpönttönsä koko sisätilan pesäaineksilla, jolloin muoSeija laitala lisesti Trentepohlia iolithus. Levinneisyysalue enimmäkseen Suomessa vai kannan pääosa Suomessa. Se muodostaa hyvin lyhyttä rihmamaista nukkaa kiven pinnalle. . Vesilintujen levinneisyysalueet kattavat yleensä paljon laajemmat alueet kuin Suomi, joten en uskalla arvioida, viitaten juuri Venäjän tuntemattomuuteen. Jokainen laji olisi laskettava sille otollisimpaan aikaan koko Venäjällä – kallis urakka. Suomen Luonnossa 7/2012 oli artikkeli jouhisorsasta. Uskoisin saman koskevan jossakin määrin myös telkkää ja uiveloa. Sekä Suomen länsi- että itäpuolella elävät selkälokin eri alalajit. Olen lukenut muista lähteistä, että suomalaisin lintu olisi telkkä tai selkälokki. Jäkälien ja sammalten asuttamilta kivipinnoilta löytää punaisia leväkasvustoja enää pieninä laikkuina. Seppo Vuokko 110/2013 Suomen luonto 77. Jänkäsirriäinen saattaisi myös olla hyvä ehdokas. Siinä mainittiin sen olevan uivelon ohella suomalaisin vesilintu pesimämaansa perusteella. sa. Tässä arviossa ei oteta huomioon Venäjän kantaa, koska maa ei kuulu EU:hun. Pitäisi vielä tietää kriteerit, joilla suomalaisuutta arvioidaan. Mikä on totuus. Venäjällä ei ole sellaisia lintukantojen arviointimenetelmiä kuin Suomessa, joten tietomme ovat hatarat. Tietä rakennettaessa maakivet on pukattu syrjään ja niiden maata vasten ollut kasviton pinta on paljastunut. Vähitellen jäkälät ja sammalet syrjäyttävät levät, ja kivet saavat tavanomaisen vihreän, harmaan ja ruskean kirjavan värinsä. Oliko sama pikkuvarpuspariskunta tehnyt toiselle pesyeelleen uuden pesän. Vastaajina tässä numerossa: Matti Helminen Nisäkkäät Lasse Kosonen Sienet Jaakko kullberg Hyönteiset Kauri Mikkola Selkärangattomat ismo rautiainen Matelijat ja sammakkoeläimet Seppo Vuokko Kasvit Seppo Vuolanto Linnut Mikä linnuista on suomalaisin. Pikkuvarpusen pesäpöntön lentoaukko on toisella sivulla. . Muista linnuista selkälokin nimilaji Larus fuscus täyttää molemmat yllä mainitut kriteerit suomalaisimmaksi linnuksi
Pikkuvarpunen hyväksyy siis pesäkseen valikoiman hyvin erilaisia koloja. Omalla kesämökilläni pikkuvarpunen on pesinyt sekä talitiaiselle että tervapääskylle suunniteltuun pönttöön siitä huolimatta, että myös pikkuvarpuspönttö oli tarjolla. En löytänyt tieteellisestä kirjallisuudesta mainintaa siitä, että pikkuvarpusen toinen pesä sijaitsisi samassa pöntössä. Kun poikaset kasvavat, ne siirtyvät lentoaukon suulle kärkkymään ruokaa sitä tuovilta emoilta. Uskon että kyse on juuri tästä. Kauri mikkola Muurahaispesä hiekanjyvistä Muurahaiset rakensivat hiekanjyväsistä kekojaan pihatien pientareelle. Mikä oikku se on. Muurahaisten tiedetään siirtävän lämpöä keon sisäosiin kehossaan. Tämä tieto on sopusoinnussa omien havaintojeni kanssa. Munat lienevät kuoriutuneet sen sisällä yöllä ja poikaset lähteneet aamun mittaan liikkeelle. Lukit ovat joka tapauksessa eri lahkoa. Mitä ne olivat. Laji on erittäin sosiaalinen ja vilkas, ja pönttöjen tienoilla käy joskus kova säpinä. Seuraavana aamuna niitä näkyi enää muutama. Monissa tutuissa pikkuvar- Ristihämähäkkien lastentarha Suomenniemellä pikkuruisia hämähäkkejä oli ilmestynyt yöllä kymmenittäin terassin seinälautojen väliin. Vai lieneekö ”lukki” siinä kääntäjän osuutta. Seppo vuolanto vän keltainen ja sen takareunassa on musta, terävänurkkainen kuvio. Siinähän lämmönjohtokyky on parhaimmillaan. Puolalaisen tutkimuksen mukaan vanha pesämateriaali heikentää pesimätulosta. Vaakasuoraan pönttöön puolestaan majoittui kirjosieppo. Se on tavallisin ristihämähäkkilajimme Araneus diadematus, se jota Sibelius nimittää laulussaan hienosti ristilukiksi. Se jää arvoitukseksi. Laji on helposti tunnettavissa. Todennäköisin syy on kiven neulasrakennetta parempi lämmönjohtokyky. Samat kolot ovat usein käytössä vuodesta toiseen ja myös pesimäajan ulkopuolella. Jonkinlainen ääriesimerkki oli vanha tapaus, jossa ampumaradan reunassa pesivät muurahaiset käyttivät rakennusaineena lyijyhauleja. 78 Suomen luonto 110/2013 Kiipeileekö kyy. Usein linnut välttävät pesimistä samaan paikkaan peräkkäin, vaikka ne pesisivät useita kertoja kesässä. Missä pikkuvarpusen uusintapesä sijaitsee, jos sama kolo kelpaa vain kerran kesässä. Tämä on sopeutuma loisten karttamiseen. helena vikstedt dostuu käytävä lentoaukolta pöntön perällä olevaan pesämaljaan. Siihen muodostuu pian uusi pesämaljaa muistuttava potero. . . Lintuja saattaa käydä pöntössä enemmän kuin yksi pari. Ristihämähäkin munapallo on kookas, läpimitaltaan lähes sentin. Suomen tavallisin pikkuvarpusen pesäpaikka lienee sähköpylväässä tai muuntajassa korkealla sijaitseva vaakasuora nelikulmainen metalliorsi, johon pääsee sisään orren päästä. kauri mikkola Keltainen takapää on vastakuoriutuneiden ristihämähäkkien hyvä tuntomerkki. Siis löylyä saaneet yksilöt juoksisivat syvemmälle kekoon ja palaisivat viilentyneinä takaisin. Meillä olisikin Suomessa erinomainen mahdollisuus tehdä lisää havaintoja pikkuvarpusia miellyttävistä koloista sekä niiden malleista ja käyttämisestä eri vuodenaikoina. Ristihämähäkin 1–2 millin mittaiset lapsukaiset ovat poikkeuksellisen värisiä ja siitä määritettävissä: niiden raajat sekä yhtensulautunut pää–keskiruumis ovat ruskeat, mutta takaruumis on huomiota herättä- Hiekanjyvistä koottu muurahaiskeko toiminee kuin saunan kiuas. Samalla se on sikäli hämmästyttävää, että sähköpylväissä pesivät linnut näyttävät olevan koko kevään ja kesän kotona omassa orressaan, ja vieläpä vuodesta toiseen. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT riitta brelih puspaikoissa elävät yhdyskunnat näyttävät myös olevan hyvin uskollisia paikoilleen ja pöntöilleen. Keko, jonka yläosa olisi hiekanjyvistä rakennettu, olisi ikään kuin saunan kiuas, joka auringonpaisteessa imisi lämpösäteilyä. Ilmiö on hyvin tunnettu ja siitä on monet kerrat kysytty Luontoillassa. Voiko kyy tulla autoon, jos ovet ovat auki tai pari porrasta ylös mökkiin?. Pikkuvarpunen pesii tavallisesti kaksi kertaa kesässä. Varmaa selitystä ei kuitenkaan kukaan ole kyennyt antamaan
Poppelikiitäjän naaraat ovat koiraita keskimäärin punertavampia ja suurempia. Siinä mielessä parin porrasaskelman ylittämisen tai autoon kiipeämisen pitäisi olla helppo juttu. Mikä sieni kannossa. Mikä isokokoinen kiitäjä vieraili kasvihuoneessamme. Lajiin törmää luonnossa aniharvoin aikuisena, sillä se lentää vain öisin ja lepää päivät yleensä korkealla puiden oksistoissa, jolloin se muistuttaa kuivunutta lehteä. . jaakko kullberg Lasse kosonen jussi pietilä päivi aikioniemi Aikuinen poppelikiitäjä ei syö mitään. . Margaretha Lindholm / Vastavalo käärmeet ovat erinomaisia kiipeilijöitä, jotka osaavat hyödyntää pintojen pienimpiäkin epätasaisuuksia. kasveille siitä ei ole uhkaa. Perhonen on poppelikiitäjän naaras, joka on joutunut kasvihuoneeseen todennäköisesti mullan mukana ulkoa tai sitten toukka on onnistunut hiippailemaan sisään koteloitumaan. Kesäaikaan lämmittelypaikkoja riittää maastossa muutenkin, ja rakennusten liepeillä mahdollisesti liikkuvia jyrsijöitä saa kiinni tulematta sisälle. Sieni kuuluu ruskeaitiöisten lahottajasienten ryhmään ja on mesihelokka. mutta muuten kirkkaankeltainen. Onko se vahingollinen tomaateille. Poppelikiitäjän voi aikuisena sekoittaa levinneisyydeltään itäisempään haapakiitäjään, joka on väriltään tumman harmaankirjava, kun taas vaaleamman poppelikiitäjän takasiivissä on selvästi runsaasti punaruskeaa väritystä. Kyyt pyrkivät aina välttämään ihmisen kohtaamista ja siksi tuskin hakeutuvat sisälle mökkiin, saati autoon. On myös mahdollista, että perhonen on lentänyt kasvihuoneen avoimista luukuista sisään valon houkuttelemana. Se lahottaa monenlaisia lehtipuita. Loppusyksyllä puistoissa yleisenä kasvavaa pörhösuomuhelokkaa pidetään lievästi myrkyllisenä. Poppelikiitäjä elää Suomessa etupäässä haavalla ja erilaisilla poppeleilla, mutta myös raidalla ja joskus muillakin lehtipuilla – tomaatille tai muillekaan kasvihuone- Kyy on erinomainen kiipeilijä. Se muistuttaa mesihelokkaa, mutta ei ole yhtä kirkkaankeltainen ja lakin pinta on kuiva. Aikuinen perhonen ei syö enää mitään vaan elää toukkana keräämänsä vararavinnon turvin. Mikä sieni kasvaa korkeassa, muutama vuosi sitten kaadetun koivun kannossa. Syötävistä kantosienistä vain koivunkantosienellä on ruskea itiöpöly ja se on joskus luettukin helokoiden ryhmään kuuluvaksi. . Käärmeet aistivat maahan välittyvän auton moottorin tärinän ja ihmisten askeleet mökin edustalla ja tietävät siten pysytellä kauempana. Kyyt eivät ole poikkeus. Luulin perhosta ensin kuolleeksi lehdeksi – onneksi en heittänyt sitä ulos. Tuskinpa mikään käärmettä mökissä tai autossa erikoisemmin houkutteleekaan. Laji on ainakin etelä- ja keski-Suomessa melko yleinen ja muodostaa usein tiheitä ryppäitä puiden rungoille. Siltä puuttuvat kuitenkin selvät suomut, ja jalan yläosassa on rengas. Eläimet eivät kuitenkaan automaattisesti toteuta kaikkea, mihin niiden rahkeet riittäisivät. Sieni on päältä tahmea ja ruskeasuomuinen, Mesihelokka koristaa koivun kantoa, 110/2013 Suomen luonto 79. Niiden tiedetään joskus kiivenneen jopa metrien korkeudella sijaitseviin linnunpönttöihin oksatonta puunrunkoa pitkin. Useimmat ismo rautiainen Mikä kaunis vieras
t yöpyvät u n n li a n a k . markus sirkka teuvo hietajärvi riitta angervuo sty 1/2014 ilme Teeri ponkaisee 80 Suomen luonto lumikiepistä. n luonto . Miten lumikiepissä. uutt ilmasto m ö selviävätk viT. hi jokiin. tarja länsman / Revontulia Utsjoella suomen luonto toivottaa lumista joulua ja valoisaa vuotta 2014! PYSY mukana suomen luonnon vuoden kierrossa! uuta y 17. Televisio i Pyhä-Häkin k t e r o m a t u . 110/2013 Kuutamon ja tulen valossa. tammik it v s a k t a r A uu. Ku ssa kansallispuisto. lo o k a la a P . as arktiset k Lumilehdokki kukkii Grönlannissa
Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... 5) Viimeistään 2500 vuotta sitten. Teen olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. 9) Talvipäivänseisaus. Määräaikaistilaus 12 kk (73 €) ? Kestotilaus 12 kk (64,50 €) SLL:n jäsen (kestotilaus 57 €, . 4) Molvaa. 1) Mihin karhun talvipesä on useimmiten kaivettu. 10) b) jääkarhu. 6) Kuusen. Tilauksen tai osoitteenmuutoksen voit tehdä myös oheisella palvelukortilla. 4) Mitä kalaa Suomessa kaupan oleva lipeäkala on. 110/2013 Suomen luonto 81 Toimittanut annakaisa vänttinen Poimintoja muualta. fi/category/toinenluonto/ Ekologisia ruokareseptejä Verkkopalvelu Mindo kokoaa ekologisia ruokareseptejä. 10) Mikä seuraavista eläimistä ei nuku talviunta: a) ruskeakarhu b) jääkarhu c) mäyrä. 2) Mikä eläin voi talvehtia mäyrän kanssa samassa pesässä. Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. osoitteenmuutoksen. 6) Kumman pihka parantaa parhaiten: männyn vai kuusen. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ 8) Mitä eläimiä käytetään pääkaupunkiseudulla elävien kaniinien vähentämiseen. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Osoite: ................................................................................................................................ 3) Hajustettu roskapussi. Mielenkiintoisia luontokysymyksiä. Retkivinkkejä netissä Suomen Luonnon netissä löydät retkivinkkejä etelästä pohjoiseen ja idästä lähteen! Katso vinkit Jurmoon, Kevolle, Linnansaareen tai Puijolle! www.suomenluonto.fi/tag/retkivinkki/ Suomen Luonnon tilausasioissa Sinua palvelee Pähkinöitä Tilaajapalvelu Kotkankatu 9, 00510 Helsinki, p. TILAUSASIAT INTERNETISSÄ: WWW.SUOMENLUONTO.FI Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2014. Osoite: ................................................................................................................................ Asiantuntijamme vastaavat lukijoiden kysymyksiin, ja julkaisemme valittuja vastauksia myös netissä. . Lehden maksaja (laskutusosoite): 9) Millä nimellä kutsutaan vuoden lyhintä päivää. Kristina Al-Zalimi / cartina Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 40 euroa. 2014. 2) Supikoira. (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi, www.suomenluonto.fi Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 73 euroa, kestotilaus 64,50 euroa. Irtonumero 8,5 euroa. Lähetä oma kysymyksesi! www.suomenluonto.fi/category/kysy-luonnosta Kirja-arvioita Toinen luonto -blogissa Suomen Luonnon Toinen luonto -kirjablogi esittelee luontoa ja ympäristöä käsitteleviä kiinnostavia kirjoja. Lue arvioita ja inspiroidu lukemaan! www.suomenluonto. Allekirjoitus: ....................................................................................................................... 7) Espooseen. 5) Milloin itämeren turska sopeutui pienempään suolapitoisuuteen. Luonnonsuojeluliiton jäsenille ja Ykkösbonuksen norppakorttilaisille määräaikaistilaus 64,50 euroa ja kestotilaus 57 euroa. Myynti Lehtipisteissä. EveryTrail tallentaa kulkemasi reitin ja lisää matkan varrella ottamasi kuvat reittiin. 7) Mihin avattiin marraskuussa Suomen suurin kierrätystavaratalo. Etsi Mindosta reseptejä raakaaineen tai erityisruokavalion mukaan. Voit tutkia, muokata ja jakaa tekemääsi reittiä jälkikäteen everytrail-sivustolla. Tilaajatunnus (jäljennä Suomen Luonto maksaa postimaksun. Lähettäkää Suomen Luonto alla . Määräaikaistilaus 6 kk (40 €) ? Olen määräaikainen 64,50 €). SLL jäsennumero / YkkösBonuksen Norppa-kortin numero ....................................... Reijo Wallin / kuvaliiteri EveryTrail taskussa Android- ja iPhone -laitteilla toimiva EveryTrail on hyvä apu retkille ja vaelluksille. www.everytrail.com Verkossa nyt suomenluonto.fi:ssä! Nukkuuko karhu kesällä. 3) Mikä on Vuoden 2013 turhake. Nimi: ..................................................................................................................................... 1) Hylättyyn muurahaispesään. Kuka varasti marjani. Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... Voit lisätä myös oman ympäristöä ja vatsaa hellivän reseptisi palveluun! www.mindo.fi Luontoillan seitsemän veljestä (Tammi 2013). 8) Frettejä eli kesytettyjä hillereitä. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: ....................................................................................................................................
Havaitessaan voimakasta valoa ne kääntävät helposti kurssiaan valolähdettä kohden, sokaistuvat, menettävät suuntakontrollin ja törmäävät valolähteeseen usein kohtalokkain seurauksin. Valojen houkutus on suurin sumuisina öinä. Linnuille majakat voivat kuitenkin koitua surmanloukuiksi. Romanttisimpia valonlähteitä taitavat olla merellä vilkuttavat majakat. Silloin esimerkiksi Utön majakan valo ei juuri näy lintujen tulosuuntaan. Läheskään kaikkia uhreja ei kuitenkaan löydetä, sillä pienpedot tai ketut käyvät putsaamassa pöytää jo hämärissä. mitä voimakkaampi ja pidempään viipyvä valo majakasta lähtee, sitä hanakammin linnut pyrkivät sitä kohden. Norrskärin majakalta Merenkurkussa on laskettu jopa 350 kuollutta lintua yhtä yötä kohden syysmuuton ollessa voimakasta. 82 Suomen luonto 110/2013 Käki muuttaa öisin yksin. Ne kiehtovat ihmismieltä ja kirvoittavat monenlaisia tarinoita. Jorma Tenovuo Sarjassa tarkastellaan elämänmenoa saaristossa. Punarinta on yömuuttaja.. Tunnettu lintujen houkutin on Kokkolan ulkopuolella oleva Tankarin majakka, jonka juurelta on löydetty kuolleena yli 40 lintulajia. Petolinnut osaavat hyödyntää tilaisuutensa. Valoa nykymaailmassa riittää varsinkin kaupunkien ympärillä, mutta maaseudulla ja merellä valolähteet ovat harvemmassa. On myös tavallista, että suopöllöt ja sarvipöllöt napsivat pitkin yötä sokaistuneita pikkulintuja kynsiinsä. majakat ovat vain yksi ja luultavasti sittenkin aika pieni vaara lintujen vuosittaisella muuttomatkalla. Esimerkiksi koko horisonttia pyyhkivät Isokarin ja Bengtskärin valot houkuttelevat lintuja paljon tehokkaammin kuin vaikkapa Utön majakka, jonka valot näkyvät vain eteläisiin ilmansuuntiin. kuvat jorma tenovuo ja Outi sarjakoski Saaristolaiselämää Sarvipöllö saalistaa öisiä muuttolintuja. Osa 10/10 Majakat houkuttelevat lintuja valo houkuttelee perhosia, hyönteisiä, lintuja ja ihmisiäkin. majakoiden merkitys linnuille on erilainen keväällä ja syksyllä. n Ketut saavat majakan juurelta helppoa ruokaa. Syksyllä linnut muuttavat etelään ja lounaaseen. Afrikassa talvehtivat yömuuttajat saapuvat Suomeen toukokuussa, jolloin yöt ovat jo valoisia. Suurin osa niin sanotuista laululinnuistamme kuten kertut, kerttuset, siepot, uunilinnut ja punarinnat muuttavat yöaikaan. Kiinteät valot ovat vaarallisempia kuin vilkkuvat. Monien majakoiden valotehoa on myös viime vuosikymmeninä laskettu, koska niiden merkitys merenkululle on vähentynyt navigointilaitteiden kehittyessä
Liitto on poliittisesti sitoutumaton ja toimintaan ovat tervetulleita mukaan kaikki kiinnostuneet. "Arktista osaamista" ei hallitse yksikään valtio tai yritys. Rakkaudesta luontoon jo 75 vuotta! Tule mukaan toimintaan tai tue! www.sll.fi/lahjoita Suomen luonnonsuojeluliitto on maamme suurin vapaaehtoisen luonnon- ja ympäristönsuojelutyön kansalaisjärjestö. Nasan satelliittikuva vuodelta 2007 yli napajäätikön ja Grönlannin. NASA / Reuters / Lehtikuva. yhteinen arktiksemme Pohjoinen napaseutu ja sitä ympäröivä arktinen merialue ovat sulamassa ilmaston lämmetessä. 18/2013 Suomen luonto 83. Suomen luonnonsuojeluliitto vaikuttaa suomalaisiin ja lähialueiden päättäjiin, jotta ympäristönäkökohdat nousisivat tärkeimpänä esiin Arktiksella. Islanti Grönlannin vasemmalla puolella. Tässä on valtavia riskejä arktiselle luonnolle. Luonnon hyödyntämisessä vaaditaan poikkeuksellista varovaisuutta ja luonnon kunnioittamista. Se on saanut liikkeelle myös luonnonvarojen hyödyntäjät, jotka haluavat oman osansa jään alta vapautuvista öljy- , kaasu- ja metallivarannoista
020 555 633 Koster Sweater Vahva, laadukas ja lämmin villapaita kovaan käyttöön. 030 107 291 320 Beatricen pitää lämpimänä Övik Roll Neck. Ne sopivat yhtä hyvin jokapäiväiseen käyttöön kuin ulkoiluunkin. 030 291 555 633. Neulottua lämpöä Fjällrävenin valikoimassa on useita mukavia villa- ja lampaanvillapaitamalleja – kuvio- ja patenttineuleita, poolokauluksella tai ilman sekä malleja, joissa on vahvikkeita. Woods Sweater Lämmin ja mukava lampaanvillapaita, jossa g-1000-vahvikkeet kyynärpäissä ja v-kaula-aukossa. Villapaitamme ovat juuri tällaisia suosikkeja. Ollakseen täysin luonnollinen kuitu, se on hämmästyttävän ”tekninen” – se on kestävää ja joustavaa, se tuntuu miellyttävältä päällä ja se toimii erittäin hyvin sekä lämpimissä, että kylmissä ilmastoissa. Korkea poolokaulus, joustavaa puolipatenttineulosta, resorit hihansuissa ja helmassa. LÄMMITTÄVIÄ SUOSIKKEJA MIELLYTTÄVÄSTÄ VILLASTA Fjällräven on valmistanut jo yli 50 vuoden ajan käytännöllisiä ja kestäviä ulkoiluvaatteita, jotka toimivat vaihtelevissa olosuhteissa ja vain paranevat käytön myötä. 020 107 Frost Sweater Naisellinen, kuvioitu neuletakki pehmeää lampaanvillaa. Villapaita on täydellinen vaate, joka pitää lämpimänä syksyn ja talven kylminä päivinä. g-1000 vahvistetut kyynärpäät ja olkapäät. Palautusviikko 2014–03 767095-1310 Övik Roll Neck Neulepoolo pehmeintä lampaanvillaa. Lisäksi kuidut siirtävät kosteutta pois iholta, mikä tekee villasta erittäin käytännöllisen materiaalin ulkoiluun, etenkin silloin, kun välillä liikutaan aktiivisemmin ja välillä rauhallisemmin. Lämmönsäätelyominaisuuksiensa ansiosta se lämmittää, kun on kylmä, ja viilentää, kun on lämmin. Resorit hihansuissa. Vetoketju edessä ja korkea kaulus, joka pitää kaulan lämpimänä. Luonnon oma funktionaalinen materiaali Villa on pitänyt ihmisiä lämpimänä jo tuhansien vuosien ajan. Lyhyt vetoketju ja rintatasku