SUOMEN LUONTO 10 | 2014 poro. TTIP-vapaakauppasopimus. ill –57 u T 52 ki s. vuoden turhake. t e re ell em ni VUODEN YLEISÖLEHTI! Esittelyssä poro ja metsäpeura Pentti LinkolaN kanssa lintuja laskemassa VUODEN TURHAKE on valittu 10 Irtonumero 8,50 € Yötä ja päivää talvimetsässä 12.12.2014 Kuutamolla syntyy satumetsä.. hangon tulliniemi. talvimetsä. simpukat jäällä. Saksan spreewald. metsäpeura. pentti linkola ja linnut
Luonnon taideteokset ovat kuvaaja Vesa Huttusen mukaan syntyneet ilmeisesti siten, että pakkanen on jäädyttänyt korkean veden aikana pinnan ja hile on jäätynyt kiinni järviruokojen korsiin. Aallot ovat sitten hioneet hilemöykyt palloiksi, jotka ovat jääneet noin 30 sentin korkeudelle, kun vesi on taas laskenut.. alkutalvi Jäätaidetta kuva vesa huttunen / Teksti jorma laurila joulukuun matala auringonvalo saa Helsingin Uutelan jäästä syntyneet helmet hohtamaan kuin ortodoksisen kirkon kullatut kupolit
hämmästyi, kun simpukoita kökötti jään päällä. tutkijoiden mukana Venäjällä. ”Olemme erittäin pettyneitä siihen, ettei ympäristöministeri ole halunnut kuulla maanomistajia nyt virallisesti suoraan heitä koskevassa asiassa”, Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava totesi suopäivän jälkeen. Lokakuussa ministeri sanoi, että asiaan palataan marraskuun lopussa. Sulkava pohti myös, löytyisikö hallituksesta vastuullisia puolueita, jotka palauttaisivat soidensuojelun hallitusohjelmassa linjatulle reitilleen. Pääministeri Stubbin ympäristöjoukkueekseen ristimä ministeriryhmä näyttää keskittyvän enemmän äänten kalastukseen kuin yhteiskunnallisesti merkittävien luonto- ja ympäristökysymysten edistämiseen. Mikä oli nostanut ne. Vielä voi toivoa, että Nuuttipukilla olisi tammikuussa parempia tuliaisia, mutta pahalta näyttää. konsta leppänen Sisällys soidensuojelun täydennysohjelma on kokoomuslaisen ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasosen toiminnan takia vaarassa siirtyä uudelle hallitukselle tai jopa romuttua. 16 Linkolan aikasarjat 28 Suomenpeura vailla suojaa Metsäpeuran marika eerola Pentti Linkola alkoi kerätä tietoja linnuston muutoksista jo 1940-luvulla. 4 Suomen luonto 110/2014 Jorma Laurila päätoimittaja jorma.laurila@suomenluonto.fi 16 vakiot Pentti Linkola on tutkinut Hämeen järvien linnustoa miltei 70 vuotta. antti leinonen / prolk Pääkirjoitus Joulupaketti jäi tyhjäksi 10/2014 26 Simpukkailmiö 14 Sinnikäs Eero Haapanen poro Tunturipeurasta kesytetty poro elää luonnonmukaista elämää. Suojelu on kirjattu myös hallitusohjelmaan, ja sen toteuttamisesta on tehty valtioneuvostossa päätös. Joulukuun alussa järjestämänsä suopäivän päätteeksi ministeri ei edelleenkään kertonut ratkaisustaan tai edes aikataulua ohjelman etenemiselle. 6 Luonto ja ympäristö nyt 12 Maailmalta 34 Raevaara 47 Kauppinen. Vihreiden lähdettyä hallituksesta ympäristöministeri jäädytti yllättäen ensi töikseen suuren tutkija- ja asiantuntijajoukon valmisteleman ohjelman, johon oli kuuden vuoden työllä seulottu arvokkaimmat kohteet. Luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton, Natur och Miljön, WWF:n ja Birdlifen perusteelliset ja rakentavat ratkaisuehdotukset eivät ole saaneet syksyn kuluessa aikaan minkäänlaista liikahdusta. Joulupukin reki on jäämässä luonnonystäville tyhjäksi. Toisaalta luulisi, että pääministerille olisi itsestään selvää pitäytyä hallitusohjelmassa. Seurasimme miten aikasarja karttui tänä vuonna
Vuodesta 1985 vastauksia on kertynyt jo huimat 2349. Heikki Willamon tunnelmia yön ja päivän metsästä sekä sen elämästä sivuilla 36–43. 64 Kasvokkain 66 Kotona, Retkellä, Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Länsirannikolla 110/2014 Suomen luonto 5. no. 76 58 Ruuhella metsään V uode n 44 Puheenvuoro EU:n ja USA:n TTIP sopimuksesta Ohittaako vireillä on vihdon avoinna kaikille kulkijoille. vuosikerta Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto tilaajapalvelu: (09) 228?08210 Osat vaihtuivat. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Päätoimittaja Jorma Laurila, 040?351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, 050?308?2795 AD Marika Eerola, 050?542?4491 Toimittajat Alice Karlsson, 044?333?5036 Johanna Mehtola, 050?308?2186 Jouni Tikkanen, 044?278?8656 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400?359?787 Toimituksen assistentti Elina Juva, 050?452?2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045?117?3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen, (09) 4559?2245, 040?544?4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL14_10/2014 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Suomen Suomen Luonto 10/2014 73. CC-000026/FI kansikuva Kuun valo leikkii talvimetsässä. Saksan Spreewaldin tulvametsät ovat oma maailmansa. 2014 e oleva kiistelty TTIP kauppa- ja yhteis työsopimus kansallisen päätäntävallan. Se asettaa ympäristöv aatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Voittaja esittelyssä. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Humaltuvatko tilhet pihlajanmarjoista. www.climatecalc.eu Cert. markus varesvuo 28 Luonnonystävän ykköslehti 52 Kävellen 36 Talven valon meren äärelle voimaa Hangon Tulliniemi Heikki Willamo 48 Tappavaa valoa Vuoden turhake on tällä kertaa suorastaan turmiollinen. Metsäpeura menestyy nyt Suomessa paremmin kuin Venäjän Karjalassa. tu r h ak näyttää talvimetsän parhaimmillaan. Kysy luonnosta -asiantuntijat vastaavat tähänkin ajankohtaiseen asiaan. 48 Turhake on taas valittu
teksti jouni tikkanen S soili jussila / Vastavalo ekä kuusi että mänty tulevat kasvamaan nopeammin, kun ilmastonmuutos lämmittää kesiä. Tähän kasvun hidastumiseen saattoi nyt löytyä syy. Talvella jälkimmäinen ei kylmän takia toimi, joten puut ovat sopeutuneet hillitsemään ensimmäistä. Toimittanut jouni tikkanen Luonto ja ympäristö nyt TIESITKÖ. Näin energiaa kuluu mutta ei kerry. Kuusella näin käy helpommin kuin männyllä. Puu kuluttaa sokereita, mutta valo ei riitä yhteyttämiseen. Neulasten aktiivisuutta testattiin ampumalla valopulssi ja mittaamalla säteileekö neulanen liikaa energiaa takaisin. ”Havupuiden kannalta varsinkin kevättalvi on ongelmallista aikaa”, sanoo tutkija Tapio Linkosalo, ”Vält- 6 Suomen luonto 110/2014 tääkseen kylmässä mutta valoisassa esiintyviä ongelmia puut voivat ajaa valoreaktiot alas. Tämä alasajo on kuitenkin lämpötilan ohjaamaa, joten lauhana talvena valoreaktio on aktiivinen, vaikkei valoa riitäkään.” Siksi havupuun solut pysyvät käynnissä, ja soluhengitys kuluttaa puuhun kertyneitä sokereita. Tutkimuksen tulokset julkaistiin hiljattain Frontiers in Plant Science -tiedelehdessä. Lauha sää pitää kuusen käynnissä Lauhana talvena kuusi voi syödä eväitään. Kun Linkosalo ja hänen kollegansa julkaisivat tutkimuksesta tiedotteen, he saivat postia Joensuussa työskenteleviltä kollegoilta. Valoreaktiossa Auringon energiaa eli fotoneita napataan lyhytaikaisiin yhdisteisiin ja pimeäreaktiossa ne muutetaan pysyvämpään muotoon sokereiksi. Linkosalo ja kumppanit mittasivat kuusten ja mäntyjen valoreaktiota vuoden ajan keväästä 2013 alkaen. ”He on mitanneet pitkistä aikasarjoista vuosilustojen perusteella kuusen kasvua ja havainneet jo 2000-luvun alussa, että kun on ollut helmikuussa lämmintä, vuosikasvu on ollut hitaampaa”, Linkosalo kertoo. Ongelman aiheuttaa se, että puut tarvitsevat yhteyttämiseen sekä niin sanottua valoreaktiota että pimeäreaktiota. n. Samaan aikaan yhteyttäminen voi olla kylmän takia mahdotonta. Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tutkimuksen mukaan näyttää kuitenkin siltä, että kuusi tulee kasvamaan vähemmän kuin mänty. Kuusi voi menettää kasvun mahdollisuuksia, koska se pitää talven lauhoilla säillä helpommin solunsa käynnissä
Esillä oli nisäkkäitä norsuista villihiiriin ja niiden avulla saatu viimeisin tieto muun muassa vanhenemisesta, ravinnonkäytöstä ja elinalueen valinnasta. Tiede edistää eläinten oikeuksia. Mietin Singeriä Suomen nisäkästieteen päivillä Lammin biologisella asemalla marraskuun lopulla. Käytetäänhän ihmisiäkin koe-eläiminä muun muassa uusia lääkkeitä testattaessa. Singerin mukaan eläimet ovat tasavertaisia an sich (sinänsä), muttemme ole vielä niin edistyneitä. Lähettimien kiinnittäminen lepakoihin tai vaikkapa ilveksiin ja susiin on pieni haitta niistä saatavan hyötyyn verrattuna. Lajien välillä on päällekkäisyyksiä eikä ihmisen monitahoinen kyvykkyys tee meistä muita arvokkaampia. Ilmastoennusteiden mukaan lauhat talvet yleistyvät. n ”Ihmisten ja muiden eläinten välinen raja on jatkumo.” antti leinonen / prolk Majava on tasavertainen an sich. 110/2014 Suomen luonto 7. Ja majavaa voi katsoa tältä kannalta: Sen rakentama pato synnyttää kosteikkoja, joissa selkärangattomat runsastuvat. Kiikarissa lenakreetta hakala Alice Karlsson Tiede edistää eläinten oikeuksia FIlosofi Peter Singerin mielestä eläimillä pitäisi olla yhtäläiset oikeudet ihmisten kanssa, sillä ihminen on osa eläinkuntaa. Eläimille suodaan helpommin oikeuksia, jos niistä on jotakin hyötyä tai voidaan todistaa, ettei niistä ole niin paljon haittaa kuin otaksutaan. Ne puolestaan houkuttelevat sammakkoeläimiä, lepakoita ja lintuja – monimuotoisuus lisääntyy ihan ilmaiseksi. Kakasta tämäkin on ilmennyt. Ilves taas ei syö ainoastaan riistaa vaan säätelee tehokkaasti kettujen määrää. Tunturialueilla liikkuva ahma syö poroja, mutta hyödyntää tehokkaasti myös haaskoja. Ilvestä on syytetty pienten hirvieläinten kadosta, mutta tutkimusten mukaan ulosteissa on huomattavasti enemmän jäniksen luita kuin vaikkapa metsäkauriiden. Parjatulla kaniinillakin on jo saavutuksensa. Hänen mukaansa ihmisen ja muiden eläinten ero ei ole selvärajainen vaan jatkumo, jolla liikutaan asteittain. Se on elävöittänyt pääkaupunkia muun muassa huuhkajilla
Kesäaikaisissa saalislajeissa jäniseläimiä on 37 prosenttia, pieniä hirvieläimiä 16 prosenttia, pieniä petonisäkkäitä 10 prosenttia ja lintuja 22 prosenttia. markus varesvuo Kotkat onnistuivat pesinnöissään Maakotkat saivat poikasia aikaisen kevään ja hyvän ravintotilanteen ansiosta kaksinkertaisesti edellisvuoteen verrattuna, ainakin 213. Marraskuun aamu Huidankeitalla, Pirkko Mäkinen. Pertti Koskimies Nuoria maakotkia on nyt mukavasti. Linnuista suurin osa on sepelkyyhkyjä. Hautala on ensimmäinen tämän taiteilijoille annettavan kunniamerkin saanut luontovalokuvaaja. Onnittelut voittajille! 3. Suomen pohjoispuoliskon merikotkilla sekä asuttujen reviirien (nyt 73) että poikasten (83) määrät ovat kaksinkertaistuneet muutamassa vuodessa. Hannu Hautalalle Pro Finlandia -mitali pitkän linjan luontokuvaaja Hannu Hautala palkittiin itsenäisyyspäivänä Pro Finlandia -mitalilla. antti halkka seitsemän poikasta. Kolmanneksi nousi tamperealaisen Mikko Kekin laulujoutsenkuva Iso Niemolammen isäntä Ähtäristä. Susi ja korppi, Timo Luukkanen. 8 Suomen luonto 110/2014 Suomen Luonto ja Luonnonsuojeluliitto järjestivät valokuvakilpailun Suomenselän ja Maanselän luonnosta. Tunturihaukan aallonpohja jatkui syvänä riekkokantojen alhon vuoksi. Asuttujen reviirien summa (348) oli yli 40-vuotisen tarkastushistorian korkein. Tuomaristoon kuuluivat suojeluasiantuntija Virpi Sahi ja Pirkanmaan piirin aluesihteeri Juho Kytömäki Suomen luonnonsuojeluliitosta, Suomen Luonnon AD Marika Eerola ja luontokuvaaja Juho Rahkonen. Hän tuli tunnetuksi vuonna 1973 saatuaan Vuoden lehtikuva -palkinnon maakotkien parittelusta ottamallaan kuvalla. Luonto ja ympäristö nyt poimintoja 2. Honkajoella otettu kuva henkii vedenjakajaseudun suoluonnon arvokkuutta. Iso Niemolammen isäntä, Mikko Kekki.. Kisan voitti savonlinnalainen Timo Luukkanen Kuhmossa otetulla Susi ja korppi -kuvalla. Ilves saalistaa peräti 30:tä eri lajia Susi voitti, suo niukasti kakkonen Ilveksen ulosteita penkomalla on saatu selville, että kissapeto on erittäin monipuolinen ravinnonkäyttäjä, kertoo Katja Holmala Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta. Koko maassa varttui 449 poikasta. Tänä vuonna 13 asutulta reviiriltä kehittyi 1. Suomen Luonto julkaisee tapauksen kunniaksi verkkosivuillaan Juha Kauppisen numerossa 3/2012 Hautalasta kirjoittaman jutun Nousee suomalainen luontokuvaaja: www.suomenluonto.fi. Muuttohaukat onnistuivat keskinkertaisesti: 191 asutulta reviiriltä kehittyi 279 poikasta. Ilveksen ruokalistalla on peräti 30 eri lajia. Toiseksi tuli porilaisen Pirkko Mäkisen kuva Marraskuun aamu Huidankeitaalla
Kun syötävää on ollut pohjoisempanakin, kuurnilla ei ole ollut kiirettä etelän apajille. Siperiasta tulleet linnut saattavat kohdata ihmisen ensi kertaa vasta Suomessa. Koreita ja pelottomia lintuja voi ihailla erityisen hyvin nyt, kun pihlajalla on mainio satovuosi. Yksi syy pelottomuuteen on, että taviokuurnat elävät pohjoisen Suomen ja Venäjän syrjäisissä havumetsissä. Siperiasta tulleet linnut saattavat kohdata ihmisen ensi kertaa vasta Suomessa. ilmiömäistä markus varesvuo Taviokuurnilla on nyt pihlajissa hyvät apajat. jorma Laurila Kuuntele taviokuurnan ääninäyte: http://bit.ly/1tcESle 110/2014 11/2014 Suomen luonto 9. Vielä joulukuun alussa lumetonta oli linjan Kokkola–Savonlinna eteläpuolella. Kun pesintä on onnistunut hyvin, syntyy suuri vaellus ja mukana on paljon nuoria lintuja. Äänet ovat kirkkaita ja kuuluvia helähdyksiä. Taviokuurnat näyttävät jakautuneen aika tasaises- ti, mikä johtunee ainakin osittain poikkeuksellisesta lumitilanteesta. Puuha on suttuista, ja naamavärkki onkin aterioinnin jälkeen täynnä marjamössöä. Joulukuun ilolintu Taviokuurnat vaeltavat jälleen. Koiraat komeilevat punaisuudellaan; naarat ja nuoret ovat vaatimattomamman kellanvihreitä. Kuten tuolloin, myös tänä vuonna osa matkalaisista on ilmeisesti tullut itärajan takaa; Suomessa kuurnia pesii vain 10?000–20?000 paria. Etelärannikolla kuurnia oli havaittu muutamia tuhansia. Pihlajanmarjoista kuurnille kelpaavat vain siemenet, joita ne kaivavat mallon sisältä vahvalla nokallaan. Viimeksi taviokuurnilla oli voimakas vaellus 2012. Vaelluksen käynnistää usein huono ravintotilanne lähtöalueilla. Joulukuun alkuun mennessä havaintoja oli ilmoitettu Birdlifen Tiira-havaintopalveluun yli 50?000 yksilöstä ja lähes koko maasta
Luonto uhkaa ministeriötä, ja se kertoo sen suurelle yleisölle. Se ehti käydä Lemmenjoen kansallispuistossa ja tehdä maailmanennätyksen vaellusetäisyydessä.. Vuosien 2015–2024 suojeluohjelmaan on hahmoteltu 46 aluetta lisää, muun muassa Hallainvuorelle, Haltialaan, Uutelaan ja Taliin. Yli tonnin sarjaan kuuluvat ilves (noin 2900 yksilöä) ja karhu (1535) ja hieman yli sadan sarjaan ahma (250) ja susi (155). Norjassa lähellä Osloa helmikuussa pannoitettu nuori uros on juossut yli 2200 kilometrin matkan Ruotsin ja Suomen Lapin halki Venäjälle. Susi sai kenttää Skandulv / OpenStreetMapin tekijät / SUOMEN LUONTO Robert Churchill / istockphoto isoveli valvoo pinnalla PITKÄ JUOKSU. jouni tikkanen MAAilmaNkuva Oho! ”kiitos #talvivaa ra! va stoink äy misist ä hu ol im at ta hien oa to imin ta a. Teijon kansallispuistosta haluttiin uudenlaista, keskieurooppalaista ulkoilupuistoa, jossa metsästys olisi ollut varsin vapaata. Eläimistä susi on kuitenkin petopolitiikan kannalta vaikein laji, karhuun ja ilvekseen suhtaudutaan myönteisemmin. Neljä Talvivaaran johtoon kuuluva a henkilöä on syytteessä ym päristön turmelemisesta . Helsingin kaupungin ympäristökeskus haluaa tuplata suojelualueiden määrän. Luonnonsuojeluliiton väännön jälkeen puisto saatiin kuitenkin perustettua tiukemmin suojeltuna. 2 Helsingin luonto puntarissa. Teijon kansallispuisto ei syntynyt helposti. Viimeisin havainto siitä saatiin 20.11. Tuolloin Suomessa oli kuitenkin myös 308?390 metsästyskortin haltijaa, joille kaikille tulee Metsästäjä-lehti. Vaaleihin on alle puoli vuotta aikaa, joten lehdistön onkin aika tarttua yhteiskunnallisiin ongelmiin. Metsästäjää kustantaa maa- ja metsätalousministeriön alainen Suomen riistakeskus. tä ysi tuki ha ll it uk se lta.” Pääministeri Ale xander Stubb twiittasi 14 .11. Suomen Luonnon nettisivuilla seurattiin suden vaellusta. 3 Harvinaisin suurpeto on hankalin. Kostamuksen läheltä, kun susi palasi kännykkäverkon piiriin. Ahman suhteen vaikeutena ovat lisääntyneet porovahingot. Siksi myös vuoden viimeisen numeron kirjoittajissa on monta ministeriön virkamiestä, ja siksi maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok.) puhuu lehdessä norminpurkutalkoiden tärkeydestä. Muita tuoreimman Metsästäjä-lehden otsikoita ovat: ”Sikaruton torjunta vaatii villisian tehokasta säätelyä”, ”Afrikkalainen sikarutto – näkymätön uhka”, ”Liikaa villisikoja”, ”Luonnonsuojelualueita perustetaan – metsästysmahdollisuudet voitava säilyttää!”, ”Pienpedot vaivaavat merellisiä luonnonsuojelualueita”, ”Luonnonsuojelualueiden perustaminen ja metsästys”. Kainuusta. Luonto ja ympäristö nyt Lehdistökatsaus harri nurminen Suomen suurimmaksi mielipiteenmuokkaajaksi väitetään usein Helsingin Sanomia, jonka levikki vuonna 2013 oli 313?062 kappaletta. Alueella sallitaan hirven ja valkohäntäpeuran metsästys mutta ei muuta metsästystä. Neuvotteleva virkamies Sami Niemi Maa- ja metsätalousministeriöstä jakaa Suomen suurpedot kahteen sarjaan. Samaan aikaan ehdotus kaupungin uudeksi yleiskaavaksi on käsittelyssä. Ympäristökeskuksen mukaan Helsingin kaupunkimet- sät ovat luontoarvoiltaan hyviä. 11/2014 10 Suomen luonto 110/2014 Tarkkailemme ympäristöä. 1 Teijo syntyi väännön jälkeen. ol i hien oa kuunnell a ja ke skus tell a. Siinä rakentaminen uhkaa monia arvometsiä ja esimerkiksi luonnonkaunista Melkin saarta
Jaana Husu-Kallio mikko stig / lehtikuva Mikä on se uhka, jonka villisika aiheuttaa. Samassa lehdessä riistan- ja luonnonsuojelutoimikunnan CIC:in puheenjohtaja Mikael Antell kertoo, että ampuminen voi hajottaa villisikalaumoja, eikä metsästyksellä ole onnistuttu missään päin Eurooppaa rajoittamaan villisian määrää. Vai uskallammeko jopa seurata Tanskan mallia ja yrittää hävittää kaikki?” Miksi haluat hävittää villisian Suomesta. pentti johansson / prolk Villisika on Suomen alkuperäisluontoon kuuluva eläin. 110/2014 Suomen luonto 11. Miksi he hävittäisivät tärkeän riistaeläimen. Maa- ja metsätalousministeriö haluaa rajusti vähentää Suomen alkuperäisluontoon kuuluvan villisian määrää. Mikä järki siinä lopulta olisi. Villisika kuuluu Suomen alkuperäislajistoon. Niin kun minä sanoin, en minä ole puhumassa siitä, että se hävitetään kokonaan, ja toivon, että se ei ole sinun kirjotuksesi pääuutinen. Tuossa 200 kilometrin päässä Suomen itärajalta, sen itäpuolella, on tavattu afrikkalaista sikaruttoa. Jasmin Awad / istockphoto Jaana Husu-Kallio, kirjoitat uusimmassa Metsästäjälehdessä, että ”Villisikoja kannattaa nyt todella rajusti vähentää. En tiedä mikä on se muu tapa, jolla sitä eläinmäärää pystytään rajoittamaan kuin se, että niitä metsästetään. Ministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio vastaa Suomen Luonnon kysymyksiin. Sanotaan niin, että tämä oli kolumnijuttu, ja olen sanonut sen metsästäjienkin tilaisuudessa, että ei minun lähtökohtani ole, ettei Suomessa yhtään villisikaa saa olla. Se on vasta palannut meille ja metsästäjät ovat ottaneet lajin ilolla vastaan. suora linja Miksi villisika pitäisi hävittää. jouni tikkanen Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Kuten sanottua, tämä on kolumni, jossa olen laittanut sen yhtenä keskustelun avauksena. Kun se tauti todetaan [tietyssä maassa], sillä on erittäin kielteiset vaikutukset sianlihan vientiin maailmanmarkkinoilla. Olen sen kannalla, että tässä tilanteessa, kun afrikkalaisen sikaruton tilanne on erittäin huolestuttava, meidän täytyy kartoittaa villisikojen määrä kunnolla – sitä ollaan nyt metsästäjien hienolla avustuksella tekemässä – ja sen jälkeen rajoittaa kantaa, jotta riski taudin leviämiseksi pidetään mahdollisimman pienenä. Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. No..
Kuusi muuta ovat Dahesan, Sierran ja Montadon tammimetsien hallitsema seutu Länsi-Iberiassa Espanjan ja Portugalin rajaseudulla, Tonavan suisto ja Eteläiset Karpaatit Romaniassa, Itäiset Karpaatit Puolan, Slovakian ja Ukrainan rajaseudulla, Velebien vuoriketju Kroatian rannikolla ja Keski-Apenniinit Italiassa. eläinlajeja voidaan kuitenkin tuoda takaisin, Widstrand kertoo. Marraskuussa perustettiin seitsemäs kohde Bulgarian Rhodopevuorille. Rahoituskuvio on uusi ja ainutlaatuinen lisä suojeluprojekteihin.” Ilman villieläimiä ei luontoon tukeutuvaa liiketoimintaa voida toteuttaa. Pyrkimyksenä on liWidstrand sätä luonnontilaisia alueita nykyisestä parista prosentista viiteen seuraavien 15 vuoden aikana. Kaupungistumisen myötä Euroopassa autioituu noin 18–30 miljoonaa hehtaaria vuoteen 2030 menStaffan nessä. ”Paikalliset asukkaat ovat ymmärtäneet ideamme projektialueilla. ”Haluamme tutkia, onko erämaisuudesta, luonnosta ja villieläimistä liikeideaksi, jotta paikalliset ihmiset saisivat luonnon kautta elantoa sitä vahingoittamatta. Annamme tietoa, opetusta ja lainaa paikallis- Kaupungistumisen myötä Euroopassa autioituu kymmeniä miljoonia hehtaareita, joita Rewilding Europe -projekti haluaa palauttaa luonnontilaan. Hänen aloitteestaan käynnistyi Rewilding Europe -projekti, jossa ihmiseltä vapautuvia alueita palautetaan luonnontilaisiksi. 12 Suomen luonto 110/2014 staffan widstrand Tavoitteena on aluksi saada kymmenen aluetta ja miljoona hehtaaria luonnonsuojeluun sekä paikallisten yhteisöjen tukemiseen 2020 mennessä. Vapaana eläviä vi- staffan widstrand R uotsalainen luontovalokuvaaja Staffan Widstrand sai viisi vuotta sitten lennokkaan idean, jonka toteuttaminen on jo täydessä vauhdissa. Suojeluun tavoitellaan miljoonaa hehtaaria. Visentti, alkuhärkä (Bos taurus) ja villihevoset juoksivat vapaina satojatuhansia vuosia Euroopan mantereella. Nyt käytämme lahjoittajien rahoja, myöhemmin sijoittajien rahaa. Kauan sitten monille alueille kuuluneita Velebien vuoria Kroatian rannikolla. staffan widstrand Toimittanut jorma laurila tea karvinen suojelualueet maailmalta Korkkitammien hallitsemaa maisemaa Länsi-Iberiassa.. Kehitämme ekoturismia Euroopassa ja otamme oppia myös Afrikasta”, Widstrand kertoo. Teksti Tea Karvinen Lisää luontoa Eurooppaan yrityksille. Alkuhärkä on sukupuuttoon kuollut villi nautaeläin, josta nykyisten nautarotujen arvioidaan periytyneen
Kaikkiaan pyydyksiin hukkui arviolta 1500–2300 harmaahyljettä: Suomessa 400– 600, Ruotsissa 200–900 ja Virossa 800–1000 yksilöä. ”Ne saapuvat Suomeen ehkä vuodenvaihteessa”, arvioi Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta. Rewilding Europe on myös mukana auttamassa jo olemassa olevien villieläinten lisääntymisessä luomalla uutta elintilaa. ”Kun haastattelututkimuksen tuloksia verrattiin siihen, kuinka paljon hylkeitä olisi pitänyt laskennallisesti kuolla tietyllä kalastuspaineella, tulos oli paljon pienempi Suomessa kuin Ruotsissa tai Virossa”, kertoo tutkija Jarno Vanhatalo Helsingin yliopistosta. Tempauksen tarkoitus on kiinnittää huomiota siihen, että viemärivesi virtaa edelleen puhdistamattomana Nevan sivujokeen Ohtajokeen. Joukko pietarilaisia aktivisteja laittoi lokakuun lopulla gps-lähettimiä jätevesien reitille. Käytettyyn gps-tekniikkaan liittyy avoimia kysymyksiä, ja hankkeella on epäilijänsä. Erityisen ikäviä hylkeille ovat rysät, joihin jäi 90 prosenttia vuonna 2012 kuolleiksi kerrotuista eläimistä. 110/2014 Suomen luonto 13. Vähennys olisi jopa moninkertainen Suomen Lähetinten sijainti joulukuun alussa. Esimerkiksi Doñanan biologiselta asemalta Espanjasta kuljetettiin lokakuussa 20 villihevosta Länsi-Iberian alueelle Campanarios de Azabaan, joka on yksi projektin kohteista. Hylkeiden määrän kasvaessa niiden kuolleisuus kalastajien pyydyksiin on lisääntynyt. ”Päästöjen vähentäminen ei ole edistynyt viime vuosina lainkaan Suomenlahden ja Laatokan välisten Nevan sivujokien alueella”, Knuuttila sanoo. Alkuhärkä oli aikoinaan painavin maaeläin sen jälkeen, kun esi-isämme metsästivät villamammutit ja villasarvikuonot sukupuuttoon. n kaupunkien kokonaispäästöihin verrattuna.” Antti Halkka koprotravel.ru senttejä ja villihevosia on vielä jonkin verran jäljellä. uutisia Tuhansia harmaahylkeitä kuolee rysiin itämeri Harmaahylkeet ovat palautuneet 1980-luvun alun aallonpohjasta, ja niitä on vuoden 2012 arvion mukaan Itämerellä noin 30?000–40?000. Suomalaiset, virolaiset ja ruotsalaiset tutkijat selvittivät ongelman laajuutta kyselytutkimuksessa, jonka tulokset julkaistiin hiljattain amerikkalaisessa PloS One -tiedelehdessä. Arvioiden luotettavuutta varsinkin Suomen osalta heikentää se, etteivät kalastajat raportoi kaikkia hyljekuolemia kalastusrajoitusten pelossa. Wildlife Bank -systeemillä eläimiä voidaan siirtää toiselle seudulle lisääntymään. ”Fosforikuormituksesta voitaisiin saada pois satoja tonneja. Jouni tikkanen Onnistunut tempaus Suomenlahdella itämeri Pelikaaneja Tonavan suistossa, joka on Euroopan tärkeimpiä kosteikkoja. Ne voivat tulla myös villieläinten laidunmaiksi ja elinalueiksi. Eri tieteenalojen asiantuntijat, kuten molekyylibiologit, perinnöllisyystieteilijät, arkeologit ja nautaeläinasiantuntijat, ovat tutkineet mah- dollisuutta luoda uusi alkuhärkä. Sen nimeksi tulee tauros. Isot villieläimet ovat tärkeitä, koska puolet luonnon monimuotoisuudesta liittyy avoimiin alueisiin. Tutkimuksen mukaan neljästä kuuteen prosenttia Itämeren harmaahylkeistä kuolee vuosittain rannikkokalastuksen sivusaaliina. Avomerelle selviytyneet lähettimet ovat heidän julkaisemansa kartan mukaan ohittaneet Terijoen. Alkuhärkä pyritään tuomaan takaisin niin lähelle alkuperäistä eläintä kuin mahdollista. Pyrkimyksenä on, että parinkymmenen vuoden päästä jokaisessa Rewilding Europe -kohteessa olisi ainakin 150 vapaana laiduntavaa taurosta
Tämä koskee etenkin valkeita valkkoporoja. Vuosisatainen valppaan ja aran poroaineksen karsinta tekee poroista villejä peuroja avuttomamman petojen saaliin. Toimitus on nopea; yleensä emä on makuulla, mutta vasa voi lupsahtaa maaailmaan myös seisovilta jaloilta. Tunturipeurasta polveutuvan poron kesyttäminen on jätetty puolitiehen, sillä poron on tultava toimeen samoissa oloissa kuin villin kantamuotonsa. Jos valkkoja ei erityisesti suosita, ne häviävät nopeasti. Porot tuntevat pistokset nahoissaan, ravistelevat päätään, värisyttävät ruumistaan ja sätkyttelevät jalkojaan. Naarasvasan maidon saantia emä sen sijaan säännöstelee, sillä jokainen maitolitra hidastaa sen omaa kuntoutumista talven rasituksista. Naarasvasalle tämä ei ole kohtalokasta, sillä lopullinen ruumiin koko ei vaikuta sen lisääntymiskykyyn yhtä ratkaisevasti kuin uroksilla. Ne helpottivat kesäaikaan porotokan löytämistä, ja niiden taljoja tarvittiin naisten talvisiin juhla-asuihin. Keväällä syntyneet urosvasat joutuvat kaivamaan yksin, naarailla on vielä emä apunaan. Poronhoitotöissä moottorikelkka syrjäytti ajoporot viisi vuosikymmentä sitten, mutta perinne elää kilpailuissa: poro ajajineen pyyhältää kilometrin ratakierroksen ravihevosta nopeammin. Vasat syntyvät toukokuun puolivälin maissa. 11/2011 14 Suomen luonto 110/2014. Jos poroilla olisi helvetti, se ei olisi paikka, vaan juhannuksesta heinäkuun lopulle kestävä räkkäaika. Vasan ravintoa on emän rasvainen maito. Porot liikkuvat paljon, ja heti kun ne pysähtyvät, tokan perässä roikkuva hyönteislaahus kietaisee ne sisäänsä. Vasojen erilainen kohtelu tasoittuu jo talvella, jolloin omille teilleen lähtenyt urosvasa ei ole jakamassa emän avaamasta kaivukuopasta löytyvää jäkälää. Sitten ne jatkavat nulkkaamistaan pää riipuksissa, sil- sinnikäs poro Porot etsivät ravintonsa talvella kaivamalla. Urosvasan imetystä emä ei keskeytä, sillä muuten urosvasan kasvu hidas- tuisi ja se jäisi pienikokoiseksi aikuisenakin. Pian vasa nousee pystyyn, eikä vuorokauden ikäistä vasaa jalkamies enää tavoita. Hirvaalle jykevyys ja paino ovat kuitenkin tärkeitä ominaisuuksia syksyisissä voimainmittelöissä. Ilman täyttävät hyttysten, mäkäröiden, polttiaisten ja paarmojen piuvaus, ininä ja surina. Kuukauden laji: poro M TekstI timo helle markus sirkka arkus-setä keksi 1920-luvulla Joulupukin kotipaikaksi Savukosken Korvatunturin, joten lapsille tarkoitetut lahjat lastattiin poron pulkkaan
Poronhoitoalue ulottuu selvästi Lapin eteläpuolelle. Jos keskinäinen paremmuus ei selviä uhkauseleillä, yhteenotot ovat rajuja ja niitä jatketaan yön pimeydessä: sarvet kalahtelevat ja rytisevät, koparat paukahtelevat routaiseen maahan lipsahtelemattomia jalansijoja hakien. Voittaja kokoaa vaadinhaaremin, ja siitä tulee 10–25:n keväällä syntyvän vasan isä. Räkkäajan mentyä porojen kunto nousee kohisten, hyvinä sienivuosina varsinkin. LISÄÄNTYMINEN: Kiima-aika (rykimä) syys–lokakuussa, kantoaika seitsemän kuukautta. Sanonta Perttulilta pää pensaaseen kuvaa porojen rykimän, kiima-ajan, alkua. Uurastettuaan muutaman tunnin jäkälän kaivussa poro pötköttelee saman verran nukkuen tai märehtien. Poroja on kaikkiaan alle kaksi miljoonaa, joista 200?000 (talvikanta) Suomessa. Nykyisin keski- ja lopputalven ravinnon saanti varmistetaan lisäruokinnalla. Ravinto: Kesällä laaja valikoima vihreitä kasveja, Syksyllä sienet (erityisesti tatit), talvella poronjäkälät ja luppo, myös varvut. n poro Rangifer tarandus tarandus Koko: Uros (hirvas) selvästi naarasta (vaadin) suurempi, uroksen ruumiin pituus 150–210 cm, paino 90–180 kg. LEVINNEISYYS: Euraasian poronhoitoalue ulottuu Norjasta Tsuktshien niemimaalle. Hirvaan niska paksunee, ja sen vihaisesti röhähtelevä ääni nousee syvältä rintakehästä; hyvätkin kaverukset muuttuvat kiukkuisiksi kiistakumppaneiksi. aa Vaadin kaiv ä. talvi on poroille hiljaiseloa. Väheneminen johtunee metsätaloudesta. Kantamuoto tunturipeura, Rangifer tarandus tarandus. LUOKITTELU: Hirvieläimet, Cervidae. JÄLJET: Sorkan (kopara) jälki pyöreähkö, kulkutapoja käynti, ravi (tolvaaminen) ja laukka. 110/2014 11/2011 Suomen luonto 15. Molemmilla sukupuolilla on kesän aikana kasvavat sarvet, jotka uros pudottaa jo kiima-ajan jälkeen mutta naaras vasta vasottuaan touko–kesäkuussa. tiesitkö. Luposta on jäljellä neljäsosa, sillä se puuttuu lähes tyystin nuorista metsistä. Vasoja yksi, erittäin harvoin kaksi. Taimikoissa ja kasvatusmetsissä varjostus lisääntyy, jolloin valoa vaativat poronjäkälät häviävät kilpailussa seinäsammaleelle. Sille moni ekologisuuden perään kyselevä nyrpistää nenäänsä, koska syyksi katsotaan ylilaidunnus. Vielä huonommin on käynyt lupolle, naavamaiselle puissa kasvavalle jäkälälle, johon porot turvautuivat aiemmin usein jo keskitalvella ja viimeistään keväthankien aikaan. lä jäkä Ruostesiipi on... Tim o hell e missä tyhjä katse. Porot kelovat sarvensa hankaamalla niitä peittävän nahkan pensaisiin tai puun taimiin, hirvaat vaatimia aikaisemmin. Sama toistuu vuorokauden ympäri. Vaille huomiota on jäänyt se, että poronjäkälän määrä on puolittunut 1950-luvun alun jälkeen myös Kainuussa ja Pohjanmaalla poronhoitoalueen ulkopuolella
Pentti Linkola on merkinnyt lintupäiväkirjaansa havaintoja vuodesta 1945 lähtien. Ritvalan Vähäjärven havainnoista Linkola on koonnut taulukon. TEKSTI jouni tikkanen / KUVAT KONSTA LEPPÄNEN 16 Suomen luonto 110/2014 Linkolan. Niistä on kertynyt aarre
Oikea mappi löytyy penkin alta. Vuoden 2014 kevät on niin varhainen, että lintujärvien laskenta 110/2014 Suomen luonto 17. Tuolloin hän alkoi selvittää järvien pesimälinnustoa järjestelmällisesti. Monesta arkista yhteen teipatulle paperille on kirjattu allekkain: Sinisorsa ----------------Tavi Heinätavi Haapana Lapasorsa Punasotka ------------------Tukkasotka Telkkä aikasarjat ja niin edelleen. ”Tästä se alkaa… Mutta 1949 ei kyllä kelpaa vielä, se oli se onneton vuosi, kun minun piti käydä oppikoulua enkä päässyt liikkeelle kuin noin myöhään. N äyttääkseen, mikä hänen elämässään on merkinnyt eniten, Pentti Linkola laskeutuu kontilleen. Niiden väliin jää kahden aanelosen kokoinen saareke, jossa Linkola lukee, kirjoittaa ja syö. Mitä tuo on… kesäkuun yhdeksäs.” Abiturienttivuonna 1950 Linkola oli liikkeellä aiemmin ja on sen jälkeen ollut aina. Ylhäällä vaakarivillä juoksevat vuosiluvut, joista käy ilmi, että Ritvalan Vähäjärven linnuston Linkola laski ensi kerran vuonna 1949. Pöydällä on yhtä huterissa pinoissa aikakauslehtiä: Suomen Luontoja, Yliopisto-lehtiä, Parnassoja, Kerberoksia, Suomen Kuvalehtiä, Kuukausiliitteitä, Aarre-lehtiä, Elonkehiä ja jokunen Tieteessä tapahtuu. Tupa on pieni, ja se on täynnä huteriin pinoihin koottuja mappeja, lähinnä kirjeenvaihtoa ja lintuhavaintoja
”Onneton koulunkäynti, sehän haittasi sekä tätä että muita harrastuksia hirvittävällä tavalla.”. Rakkaus lintuihin ei syntynyt kuitenkaan isoisän tilalla. täytyy aloittaa jo pari päivää ennen vappua. Se on poikkeuksellista. Tuosta lapsuuden kesäpaikasta tuli Pentille niin tärkeä, että hän teetti 1951 pienen lautakopin naapuritilalle ja muutti sinne kokonaan 1978, kilometrin päähän Kariniemestä. Linkola oli puolivuotias, kun hänet vuonna 1933 kannettiin tänne Vanajaveden itärannalle. Hän kuoli Pentin ollessa 9-vuotias, ja äiti jäi laborantin palkalla yksinhuoltajaksi. Aivan poikkeuksellista. Kotoa Helsingin kasvitieteellisestä puutarhasta oli lähdetty täsmällisesti kesäkuun ensimmäisen päivän aamuna. Äidinisä Hugo Suolahti oli saksan kielen professori ja Helsingin yliopiston kansleri. ”Marjathan ne oli minulle siihen aikaan hirveän paljon tärkeämpiä kuin linnut”, Linkola sanoo. Hänen pehtoorivetoiselle virkamiestilalleen Sääksmäen Kariniemeen Linkolat tulivat kesäksi. Huomenna mentäisiin Vähäjärvelle. Se ei syttynyt myöskään koulussa. Maastopäiväkirjat ovat pöytälaatikossa. Vanhemmat Kaarlo ja Hilkka kuuluivat sivistyneistöön. distyksen ensimmäinen puheenjohtaja. Isä oli kasvitieteen professori, Helsingin yliopiston rehtori ja Suomen luonnonsuojeluyh- 18 Suomen luonto 110/2014 Ensimmäinen kesä tuotti 45 vuodaria, vuodelle uutta lajia. Niin tehtiin koko Linkolan varhaislapsuuden ajan: ensin junalla Hämeenlinnaan ja siitä laivalla Vanajan suuren selän yli
Jos nuuka oli, sai keskittyä säästöjensä turvin elokuun loppuun saakka pelkästään siihen, mikä elämässä oli kaikkein tärkeintä. Sehän on kaupunki! Pian hän silti harhaili Suomalaisen yhteiskoulun välitunneilta viereiseen puistoon tai pyörällä Hie- 29.4.2014, Sääksmäki, Pälkäne Suunnitelmat muuttuvat, kun aamulla on liian tuulista mennä Ritvalan Vähäjärvelle. Hän lopetti biologian opinnot yliopistossa heti ensimmäisen vuoden jälkeen, koska luennot jatkuivat vielä sittenkin, kun vesilinnuilla oli jo munat. Tuon kesän Linkola vietti kaverinsa Jukka Lehtisen kesäpaikalla Muurlassa Salon lähellä. Ensimmäinen kesä tuotti 45 vuodaria, vuodelle uutta lajia. Linkola syö rauhassa eväänsä loppuun ja työntää veneen vesille. Hildénistä tuli myöhemmin eläintieteilijä ja Helsingin yliopiston dosentti. Linkola oli 12-vuotias isätön poika, joka oli saanut uuden harrastuksen. Siinä oli rehellinen ulkoilma-ammatti, josta saattoi talven töiden jälkeen vetäytyä vappuna lomalle. Linkolasta ei tullut. Siellä Linkola koputtaa turhaan keltaisen omakotitalon oveen. Hän ei osannut kuvitella, että lintuja saattoi harrastaa myös Helsingissä. Sodan loputtua Kariniemen tila halkaistiin vuonna 1945 kahdeksi evakkotilaksi. Apuna heillä oli Jussi Sepän kirja Lintujen äänet, jonka turvin Linkola alkoi täyttää lintupäiväkirjaa tiheällä kaunokirjoituksella. Linkola päättää lähteä suojaisemmille vesille, ensin Pälkäneen Kukkolanjärvelle ja lyhyen pistelaskennan jälkeen Sappeen Kyläjärvelle. ”Ei kaikkien idioottien tunteita voi ottaa huomioon.” Tuulee. Toiseksi kirjoittajaksi Suureen Lintukirjaan tuli ikätoveri Olavi Hildén, Helsingin retkillä löytynyt sydänystävä. Että onko täällä varkaita.” ”Olikin lainaajia.” Isäntä kääntyy hämmentyneenä mennäkseen. 110/2014 Suomen luonto 19. Kariniemessä hän oli seurannut Vanajaveden kalastajia. ”Venettä ei sitten rikota!” ”Joo, ei.” ”Venettä ei rikota! Siinä on niin ohuet airot!” ”Ei.” ”Minä aloin kattoon, että mitä miehiä täällä on, kun on vieras auto pihassa... Yhtäkkiä portaiden yläpäässä seisoo vihainen isäntä. Hän ottaa pari kokeilevaa vetoa ja soutaa rantaruovikon laitaa loitommalle tottunein, kevein nykäyksin. Hän näyttää hämärästi tajuavan, kuka tämä lainaaja saattaa olla. Ei tosin sellainen lasikuituvene, jota hän muistaa lainanneensa, vaan puinen, tervattu kaarnanpala, jossa on airot kevyet kuin lastut. Biologianopettaja sattui istumaan Kustannusosakeyhtiö Otavan hallituksessa ja järjesti 19-vuotiaalle lintupojalle melkoisen homman: kääntää ja sovittaa suomeksi järkälemäinen ruotsalainen teos Svenska djur: fåglarna. Sunnuntain pidemmät retket suuntautuivat Iso- ja Pikku-Huopalahdelle tai Vanhankaupunginlahdelle. Hän mietti, miten elämänsä voisi järjestää niin, että saisi rikkaimman pesimäajan ainoastaan tarkkailla lintuja. Siellä pojat jostain syystä keksivät, että linnut on tunnettava nimeltä. ”Mikään ei ole niin tylsää kuin tiede”, Linkola sanoo. Linkola istuu rantatörmän alle syömään eväitä ja kiikaroimaan: tuossa kuikka, tuolla joutsenen pesä, luhdalla kurjet. Kun asukkaita ei näy, hän kävelee tottuneesti rantaan, jossa on vene. ”Mitäs miehiä täällä on?!” ”Jaa… me noita lintuja lasketaan”, Linkola sanoo. ”Oottekos nyt sitten johonkin menossa?!” ”No kyllä me juu… Oletkos sinä se sama mies kuin silloin pari vuotta sitten, kun tuossa oli lasikuituvene?” ”Ei, kyllä se on koko ajan ollut puinen.” ”No me vähän lainataan sitä.” ”Niin, Pentillä on tosiaan ollut tapana käydä näillä järvillä ja lainata veneitä…” on punastelun keskeltä selitettävä. Ulkoilevan ihmisen elämäntapa vaatii laisensa varusteet: paljon villasukkia. Linnut. tarannalle, Hietsuun, lintuja katsomaan
Edellä pyrähtelee yksi haapana- ja yksi telkkäpari, ruovikosta pomppaa sinisorsia. Käpytikasta: ”Se on pahin peto kaikista! Sen jälkeen kun se opetettiin läskillä isomman ruoan perään, se on tuhonnut kamalat määrät pikkulintujen pesiä ja ryöstänyt räystäspääskyt lähelle sukupuuttoa.” Varislinnuista: ”Ne ei tajua, jotka suojelee luontoa kirjoituspöydän äärestä, millaista tuhoa lintujen pesinnälle aiheuttaa esimerkiksi varis ja naakka! Ei saisi muka ampua…” Merikotkasta: ”Aina rosvo ruoan löytää!” Viirupöllöstä: ”Viirupöllön pönttöjäkin saisi olla vain muutamilla tutkimus-. ”Ohhoh. Pian rauhattomuuteen paljastuu syy: heinikosta kohoaa supikoiran pää. Ja on vasta huhtikuun 29. autossa järvien välillä Linkola pudottelee jyrkkiä mielipiteitä. Sehän on jo täysi pesye!” 20 Suomen luonto 110/2014 Joutsenen pesässä on jo kuusi munaa, mikä hämmästyttää Linkolaa. Laskenta kuitenkin tyydyttävä. päivä. Linkola vahtii niiden lentosuuntia, ettei lintuja tule laskettua kahteen kertaan. Hyvin ikävä 4– puuskissa 6 beaufortin etelänpuoleinen, kirkasta mutta vahvaa pilveilyä. Mannerrantojen lisäksi Linkola tapaa kiertää myös saarten rannat niillä järvillä, joiden linnuston hän laskee. Vene on korea mutta huonokulkuinen ja airot niin ohuet, että tuulessa saa tosiaan varoa rikkomasta niitä. Kalalokilla on kiven luona pesä niin kuin ennenkin, ja joutsenen pesässä jo kuusi munaa, mikä hämmästyttää Linkolaa. ”Sitä ei nyt siihen tarvittais.” Saarta kiertäessä Linkola huomaa taviparin. hidaskulkuisella pienellä puuveneellä. Aiemmin huomattu kuikka varmistuu kuikaksi; se on vielä vailla puolisoa. On pakko tehdä niin, muuten puolisukeltajia ja kahlaajia ei saa liikkeelle. Kun Linkola kävi Sappeen Kyläjärvellä kolme vuotta aiemmin, hän kirjoitti: 9/5 14.30–16.05 Laura Myllykankaan kanssa täyskierros uudisasukkaan Matti Ojan kevyellä, mutta suht. Neljänkymmenen pikkujärven lisäksi tulee Vanajanselkä, suuri kotijärvi. Löytyy härkälintupari ja saaresta tulivuoren kraatteria muistuttava joutsenen pesä, jonka luo palataan kohta. Linkola kiertää järven myötäpäivään, toinen airo ruovikossa. Lyhyt evästauko, sitten seuraava järvi. Taitava lainaaja pitää mukanaan puukkoa, jotta voi tarvittaessa vuolla pohjatapin. Järven päässä rantaluhdalla hermoilee kurki niin, että sillä täytyy olla pesä jossain lähellä. Se lasketaan kerran, pienet järvet kahteen kertaan, niin että kokonaisuudessaan touhu kestää pari kuukautta
Vapaana laiduntava karjahan on avain monelle lajille. Linkolan mukaan hänen elinaikanaan Suomen luonto on hurjasti petoistunut. alueilla, muuten niitä ei tarvita. Mitään maanviljelyä Suomessa ei enää ole, se on panssarisotaa.” Linkolan nuoruuden jälkeen maaseudulta on kaikonnut esimerkiksi kottarainen, jota silloin esiintyi Auringon pimentävinä parvina. Viime kesänä hän näki ainoat kottaraisensa Helsingissä Esplanadin puistossa. ”Metsäthän on hävinneet kokonaan. Kotimaisten petojen lisäksi on tullut supikoira ja minkki, kumpikin armottomia tappajia. 110/2014 Suomen luonto 21. 1900-luvun alussa sekä lintu- että nisäkäspedot metsästettiin kanahaukkaa lukuun ottamatta lähes sukupuuttoon, mutta nyt suojelu on kääntänyt asian päälaelleen: pedot juhlivat ja saalislinnut kärsivät. Pää ja kourat olivat koko ajan verillä. Ihmisen huseeraus on oma lukunsa. ”Pientilavaltainen maanviljelys, joka ruokki valtavasti lintuja, hävitettiin. Se on mennyt ihan yli se touhu.” Näin puhuu ihminen, joka itse aikoinaan suurella vaivalla rengasti viirupöllöjä. ”Vesillä on tapahtunut vähiten. Siellä on sitten sitä puupeltoa, jossa muutama laji pystyy tulemaan toimeen.” Kaikkein onnettomin ryhmä on silti peltolinnusto. Entisestä lehmihakojen lajista on tullut puutarhalintu. Silloin viirupöllö oli kuitenkin harvinainen ja huonosti tunnettu. Sinne tuli tuo huvila-asutus, mutta lähes kaikki vesilinnut tulevat toimeen sen kanssa. Vuonna 1965 Linkola luovutti touhun Pertti Saurolalle, koska piti emoja liian väkivaltaisina. Pahemmassa jamassa ovat rantametsien linnut, kun ne lentävät huviloiden ikkunoihin.” Syvällä metsissä tilanne on toinen
Missä ne kaikki sitten ovat. odottamassa tulipaloa.” 30.4.2014, Vekurinjärvi Vapunaattona Linkola kuulee metsäkirvisen. On. Jalka ei enää nouse niin kuin ennen, joten Linkola pysähtelee ja tekee luontohavaintoja. Muiden soutamisesta hänellä on aina huomautettavaa. Triumphin Linkola sai vuonna 1962 professori Paavo Suomalaiselta heitettyään oman Facit-koneensa seinään. Se on ollut häneltä vuosia kadoksissa, mutta nyt kuulolaitetta on säädetty isommalle, ja hän poimii äänen aivan selvänä. Linkola ylittää järven kahta puoliskoa erottavaa luhtaa, kun sen takaa kuuluu virkeä laulu: tilt-talt-talt-tilt-tilt-talt. Hän tekee ympäripyöreän eleen. Toisiin, keltaisiin mappeihin hän on koonnut Triumph-kirjoituskoneella puhtaaksi kirjoittamansa pohjatiedot, järvi järveltä ja vuosi vuodelta. Hänellä on tapa istua kirjoittamaan, vuolla välillä kynää, kuunnella lintuja, kirjoittaa taas, ja toisinaan nukahtaa kesken homman. Kun Linkola kävi Vekurinjärvellä vuonna 1968, hän kirjoitti: 11/5 Pikku-Vekuri + kiikarointia Isolle-Vekurille:. Kävelyn loppua kohden Linkola menee väsymyksestä hiljaiseksi ja alkaa äsähdellä ykskantaan, mutta tarttuu silti rantaan ehdittäessä itse airoihin. Kävelykeppi on unohtunut autolle, mutta metsästä saa uuden. Senkin hän kuulee nyt aivan selvästi, tiltalttihan se on, sellainen uusi keskieurooppalainen malli, joka laulaa vain lyhyen säkeen. ”Onko tuossa jo keltavuokon kukka. Uuden kirjoituskoneen Linkola sai vuonna 1962. ”Katso, imikät on kukassa”, hän sanoo. Hän poikkeaa tieltä kasvatuskoivikkoon, jossa siniset suojamuovit retkottavat puiden juurilla. Pienet muistiinpanovihot ovat aina Linkolan taskussa. Tiedän, että muistiin ei voi luottaa”, Linkola sanoo. On lehdetkin.” ”Katso tätä nyt, näsiässä on kukka, mutta se on noin onneton ruipelo, ei muuta kuin pari laihaa vartta.” Hiljakseen astelemalla Linkola ehtii Pikku-Vekurin rantaan. Lintujärvet ja muutaman yksittäisen lajin hän on käynyt läpi. Metsäkirvinenhän se on. Taulukko Ritvalan Vähäjärven linnuista on Linkolan mukaan vain yhteenvetoa. Lisäksi tulevat joka vuosi kovakantiset päiväkirjat, joissa on retkireitit ja ohjelmat. Vaikka kaivetaan esiin ruovikoiden sinisorsat, tavit ja kaikki 11 telkkäurosta, joutsenten pesää ei löydy. Kaiken lisäksi niitä on vielä kaksi kerrosta lisää: Koneella kirjoitetut liuskat perustuvat lyijykynällä kirjoitettuihin maastovihkoihin. Noin se lauloi ennenkin. Järvellä pulikoi 12 tukkasotkakoirasta ja muutama naaras. Koneella puhtaaksikirjoitettuja map- 22 Suomen luonto 110/2014 peja Linkolalla on parikymmentä, mutta niissä on vain murto-osa siitä, mitä hän on eläessään havainnut. Muuten laskenta on kelvollinen, ja Linkola voi palata tyytyväisenä autolle. Muistiinpanoja on tietysti muistakin kuin vesilinnuista. Siellä soutaa viisi punasotkakoirasta ja yksi naaras. On myös härkälintupari, ja kaksi joutsenta ottaa hatkat. Se tulee vaisusti, ja sen jälkeen hän on hiljaa. Linkola arvioi, että kaikkien havaintojen perkaaminen kestäisi 150 vuotta. Eivätkö ne tänä vuonna siis pesi. ”Kyllä tämä taitaa olla viimeinen vuosi, kun minä tänne asti kävelen”, hän sanoo kesken metsätaipaleen. Pohjolan linnut värikuvin -kirjan viimeistely oli käynyt raskaaksi. Tämän Linkola tietää sanoa, koska on vuodesta 1945 lähtien kirjannut havaintonsa vihkoon. Löy- tyy myös koirastelkkä ja äänekäs, kailottava kurkipari, joka nousee siivilleen metsärinteen alta. ”Onhan ne minun talossa kaikki... Hän ei osaa olla veneessä muuten kuin niin, että soutaa itse, koska on Hämeen paras soutaja. ”Kyllä minä maastossa keskimäärin tunnin päivässä kirjoitan muistiinpanoja, ja sillä silmällä, että ne on sitten tarkkoja. jouni tikkanen Joutsenen munapesän tunnistaa vaaleista untuvista jo kiikarilla. Vyöllä roikkuu punakahvainen Mora, kynänteroitin
Vuonna 1957 oli vuorossa ensimmäinen Lapin-retki Värriöjoelta Värriötuntureille, 1958–1966 muuttohaukan ja maakotkien inventointi ympäri maata, nämä Hämeen perushavaintojen ohella. 1961 hän meni naimisiin ja sai pian kaksi tytärtä, jotka kulkivat joskus retkillä mukana. 110/2014 Suomen luonto 23. Linkolan laskelmien mukaan maastoretkiä tuli tehtyä yli 200 Suomen kunnassa. 1950-luvun taitteessa hän aloitti rengastamisen. Kalastamista Linkola kokeili ensi kerran 1959 Keiteleellä ja siirtyi 1960 Päijänteelle. Rantasipi – P-V laulua. Tukkasotka – P-V 1 MF. Telkkä – P–V 1 F lähti pesältään. 1950-luvulla, samaan aikaan kun Linkola laski Sääksmäen, Hattulan ja Pälkäneen pesimälinnustoa, hän pyöritti syksyisin Ahvenanmaalla Signilskärin lintuasemaa. 1970-luvulla tuli avioero ja kalan hin- Merikotkia on alkanut näkyä talviverkoilla käydessä liikaakin. Linkola oli ripotellut 800 pönttöä Sääksmäeltä Kuhmoisiin kulkevan pyöräreitin varrelle, ja joka kevät hän huolsi pöntöt, tarkisti renkaista emojen syrjähypyt ja rengasti poikaset. Ensin rastaan poikasia, varislintuja ja lokkeja, sitten haukkoja, kalasääskiä sekä viiru- ja lehtöpöllöjä, joi- den takia lintujärvien kiertäminen jäi pitkäksi aikaa vähälle. Haapana – P-V 3–4 MF, ilmeisesti harhailevia. Pälkäneen Kytöjärvellä Linkola yllättyy: ”Täällähän on paljon lintuja, mutta metsäviklo puuttuu täältäkin.” Taivaanvuohi – kuului kolmelta reviiriltä. Punasotka – Lepistön ranta 2 MM, P-V 4 MM: Mihin vanhan hyvän ajan Vekurin FF-enemmistö on haihtunut
Pentti Linkola on juuri täyttänyt 82 vuotta. 24 Suomen luonto 110/2014
Puhutaan peltojen ja kylvön tilanne, että puolet on kylvetty mutta metsänlaidoissa on vielä aivan märkää, kun taas avomaalla pelto pölisee, käsitellään säävuodet 1970-luvulle saakka, talon emännän keuhkofibroosi, isännän eläköityminen, sukupolvenvaihdos, kalastusharrastuksen puute ja kuoroharrastuksen syvyys, kirkkokuoro ja korsukuoron hautajaiskeikat, sen toisen maanviljelijän, Kokkolan Aimon, taiteilijuus, kirkkojen tyhjyys nykyisin, ja vasta loputtoman jaanaamisen jälkeen Linkola pääsee itse asiaan ja saa kysytyksi, onko talon vene jo vesillä, jos huomenna tullaan tätä kautta takaisin. Rinne ei tahdo jatkaa lausetta loppuun. Niille käy niin kuin hänen isänsä Karjalan Impilahden kasvisosiologisten tutkimusten, joiden muistiinpanoista kollegat eivät saaneet mitään selkoa. Naakoista ja korpeista oli tullut tavanomaisia, ja merikotkia oli ruokittu niin, että niitä alkoi näkyä talviverkoilla käydessä liikaakin. Iltapäivällä, päästyään vihdoin juhlista, joihin olisi helppo jäädä, jos heittäytyisi aivan veteläksi, Linkola, 81, tarkistaa pienen lammen Ilmoilan huoltoaseman takana. ”Se on kansallisaarre. Jonkun pitäisi kirjoittaa ne puhtaaksi ja syöttää Exceliin. Sitten niillä voisi tehdä jotain.” Rinne tarkoittaa pieniin maastovihkoihin lyijykynällä kirjoitettuja havaintoja. Onko räystäspääskyjä näkynyt. Pian sen jälkeen vesilintulaskennat alkoivat taas järjestelmällisemmin. Pälkäneen Pitkäjärven rannalla hän käskee ajaa maalaistalon pihaan ja alkaa haastatella isäntää. Vuonna 1986 tärkein rengastuslaji käenpiika romahti, ja Linkola lopetti koko rengastuksen. ”Jaa.. ”Pentin kuhankeittäjä- ja keltavästäräkkiaineistot ovat aivan korvaamattomat. 1998 laulujoutsen palasi Ritvalan Vähäjärvelle, ja parin vuoden päästä se jo pesi. Seuraavaksi Valkjärvi, Tykölänjärvi ja Pitkäjärvi, sitten Jouttijärvi, Kaavijärvi, Sydänmaanjärvi, Kytöjärvi, Särkijärvi, Hiiramajärvi, Kirrinen ja Hahkialanjärvi. ”Ei”, Linkola sanoo vaisusti. Linkola kirjasi havaintojaan koko ajan. Myös vainottu kurki palasi takamailta ihmisten ilmoille. Linnut tuntuvat selittävän koko Linkolan. Maaseudulla ihmiset tietävät tämmöisiä, ja heitä kannattaa vähän jututtaa. ”Ne nyt ovat semmoisia... Hän nojaa lähemmäs. Aiemmin harvinaisesta sinitiaisesta oli tullut yleinen. Rinne jatkaa: ”Pentin muuttohaukka-aineistot olivat aivan korvaamattomia, kun muuttohaukka romahti. Hän yrittää myös Hangasjärven rantaan, mutta ilman venettä siitä ei saa oikein käsitystä, kun kortteikko on kasvanut leveäksi. Hän lupaa joka tapauksessa, että huomenna vene on saatavilla. Miten tuuli tuuli ja taivaanvuohi säikähti siivilleen rantamättäältä. Paljon puhutut esseetkin ovat hänen mukaansa olleet vain hätähuutoja sen luonnon puolesta, jonka hirvittävää muutosta hän on läheltä seurannut. Kaikki tuntevat hänet, ja hän tietää joka talon asukkaat nimeltä. ”Siinä olisi jollekin hyvä kesätyö, tai vaikka talvityö. Vitsi oli siinä, että Pentti laski näitä lajeja jo silloin, kun ne olivat aivan tavanomaisia eikä kukaan muu niistä piitannut. Tuanoinni, ei se vielä taida olla. Kaikki mitä jää, jää kirjaan nimeltä Pohjolan linnut värikuvin, siinä Linkolan havaintoja on käytetty. Hänen havaintojaan ei voi selvittää kukaan muu kuin hän itse. Ne on kirjoitettu sellaisilla harakanvarpailla ja lyhenteillä, ettei niistä saa selvää kukaan muu. Ne nousevat havainnosta. Paljon jää myös Linkolan esseisiin. Kyllähän tuommoiseen saa sitten Kulttuurirahastolta tukea.” Muu seurue nyökyttelee: Jussi puhuu hyvin. Pesiikö tuttu kurki luhdallaan tänä vuonna. Sen muistaa vain Linkola itse. Pikkulinnuilla meni huonosti mutta isot porskuttivat. Kymmenpäinen lintutieteilijöiden seurapiiri on saunonut ja nauttinut sahtia. Sunnuntaina Konneveden kirkkoherra tähystäjäksi, ja homma jatkuu, lisää tarkkoja havaintoja. Minäkin olen sitä tehnyt.” Rinne tuijottaa vaativasti. Kohtuuttoman sosiaalisuutensa vuoksi hän jää jatkuvasti suustaan kiinni ihmisten kanssa. Hän aloittaa toisesta kohdasta. Minun pitäis meinaan nääs käydä sen verran nääs että hakea uudet airot siihen”, isäntä sanoo. n VIDEO Katso video osoitteessa suomenluonto.fi/videot 110/2014 Suomen luonto 25. ta laski – oli etsittävä lihavampia kalavesiä. Parin vuoden ajan Linkola kalasti Kirkkonummella mutta palasi 1978 Sääksmäelle, Vanajavedelle. Sitten kun ne katosivat, entiset pesäpaikat käytiin kaivamassa Pentin muistiinpanoista. Edellispäivänä Linkola on tullut Pertti Saurolan mökille Ilmoilaan jokavuotiseen illanviettoon. Rinne hivuttautuu eteenpäin, niin että takapuoli meinaa tipahtaa tuolilta. Tai ehkä kuhankeittäjä on niissä A4-kokoisissa päiväkirjoissa, jotka on täytetty kuulakärkikynällä. Tätä Linkola tekee koko ajan. Mutta Linkola puolustelee, että se johtuu vain siitä, kun hän on aina kysellyt kaikilta linnuista. Jonkun pitäisi kirjoittaa ne puhtaaksi, kun Pentti vielä on…” Linkolan kuhankeittäjäja keltavästäräkkiaineistot ovat aivan korvaamattomia. Soita ojitettiin ja kurki näytti menetetyltä tapaukselta. Missä oloissa havainnot tehtiin. 1.5.2014, Ilmoilan kylä, Hauho Vapunpäivänä professori Juhani Rinne haluaa puhua Linkolan aikasarjoista. Näitä lintupäiväkirjojahan minä olen kirjoittanut elämästäni kaikkein eniten… ja olenkin, jos laskee tunneissa.” Voisiko joku ylioppilas tulla kirjoittamaan niitä puhtaaksi, kun tulkki on vielä käytettävissä
teksti eero haapanen O n pitänyt päiväkausia outoa kovaa kaakkoistuulta, joka on läikyttänyt Helsingin Vanhankaupunginselällä mustia tuuliavantosilmiä. Siis ensijäälle potkukelkalla. Kohtaaminen Markku Ojala Järvisimpukat törröttivät jäällä kuin sinne aseteltuina. Kelkkaan vielä rautakärkinen jääkeppi ja kaulaan naskalit. Se on myös hyvä jarru. Pakkasen ja sateen vuorottelu tekee jäästä arvaamattoman. Kaksitai kolmiöinen jää on jo liki kymmensenttistä. Saappaaseeni olen kiinnittänyt remmeillä ison jääkengän, jolla potkii lentävän vauhdin. Simpukkailmiö 17/2013 26 Suomen luonto 110/2014. Nyt nekin ovat ummessa. Merenlahden jää elää. Se nostaa simpukat pohjasta ja pettää kelkkailijan alla
Niiden joukossa näkyi rysänkaaria, verkkopainoja ja vanhoja uppotukkeja. Tavallisesti jäät ovat siellä tasalaatuisia. Pian lumisateet peittivät kaiken. Nouseva vesi toi pohjalietteen mukana jäälle joukoittain järvisimpukoita. n Markku Ojala eero haapanen Kierrän matalikoita ruovikkopoukamissa. Lahdelmien jäällä oli satoja ja satoja järvisimpukoita kuin sinne siroteltuina. Kaksi talvea aikaisemmin siellä olivat nuoren kyhmyjoutsenen katkotut siivet; kettu oli tehnyt isosta saaliistaan keveämmän kantaa. Pakkasten jälkeen joulukuussa oli vesikelejä, satoi ja tuuli pitkään. Kirkkaan jään läpi voi nähdä kuinka simpukat liikkuvat lihaksikkaan jalkansa avulla. Väännän nopeasti villasukista vedet, ja sujautan ne takaisin jalkaan. Kauempana retkiluistelijat eivät ehdi nähdä putoamistani. Nopea käännös tulosuuntaan, käsivarret jäälle, uintipotkuja, jään reuna painuu rikki, sitten kestää, mutta kädet liukuvat, naskalit käteen rinnalta, piikkiä jäähän, naskalit, ne vetävät, muutama isku ja olen kuivilla. Ne pakenevat yllä painavaa jääkantta. Tähtään kulkuni tarkasti kuin sokea pienialaiseen juuri ja juuri jäätyneeseen silmäkkeeseen. Ehkä 10 vuoden takainen simpukkailmiö oli laajuudessaan ainutkertainen ihme. Sitten merivesi taas nousi ja otti mukaansa jäätynyttä merenpohjaa. Harva ehti sen nähdä. Nyt päivä on jo painumassa, eikä jää ole kirkkainta laatua. 110/2014 110/2013 Suomen luonto 27. Jäälle nousseet simpukat peittyivät pian lumeen. Potkukelkka jäi uppeluksiin ja on siellä vieläkin. Silti näen jään läpi järvisimpukoita, jotka vetävät uraa mutaan, liikkuvat lihasjalka ulkona syvempään veteen. Nyt samasta ilmiöstä on vain pieniä viitteitä. Häpeää ja harmitusta, ennakoin jo kotipuolen kommentteja henkivakuutuksen laadusta, onhan kotona pieni tytärkin. Mitä ajattelinkaan, unohdin tuuliavannot. Ensijäät muodostuivat silloinkin kovalla pohjoistuulella, joka laski vedenpintaa; meri pakenee, kun pohjoinen puhkuu. Yleensä pohjan simpukat ja karahkat jäävät jään sisälle, mutta alkutalvella 2003 järvisimpukat joutuivat joukolla jään päälle. Liu’un vauhdilla pistävästi räsähtävään jäähän ja humahdan. Suuntaan hämärtyvässä päivässä yli Vanhankaupunginlahden itäselän kohti rantaa. Jää muodostui suoraan pohjalietteeseen ja siihen tarttui eläviä simpukoita, liejua ja uppopuita. Merivesi on alhaalla. Se sulatti jään pintakerrosta pois niin roimasti, että simpukat paljastuivat seisomaan jään pinnalle. Onko se tässä, elämä. Lasijään läpi voi aurinkoisella säällä katsella meren pohjaa kuin akvaariota. Joulukuussa 2003 oli äimisteltävää
Aiemmin suuressa osassa Karjalaa esiintyneen eläimen pääjoukko on painottunut nykyisin tasavallan pohjoisosiin, ja eteläosissa se on jo hyvin harvinainen näky. Ajat olivat tuolloin toiset, mutta peuranpaisti maistuu Karjalassa yhä, jopa niin, että salametsästys uhkaa Karjalan tasavallan metsäpeurojen tulevaisuutta. Karjalan kesälaitumilla kuljeskelee nykyisin noin 2400 metsäpeuraa, kun enimmillään 1980-luvulla eläimiä oli 6500. Näin Suomen metsäpeurat saivat uuden alun. Osat ovat vaihtuneet: Venäjän metsäpeurat saavat nyt Suomesta kesäisin täydennystä hupeneviin riveihinsä. teksti ja kuvat markus sirkka Suomenpeura vailla suojaa L äskiä, lotinaa, peuranpa pyllyä ihanaa, lauletaan sota-ajan laulussa Eldankajärven jää. Ainakaan sitä enempää eläimiä ei ole, kertoo metsäpeuratutkija Danila Pantšenko Karjalan tutkimuskeskuksen Biologian instituutista Petroskoista. Lajille etsitään Karjalasta suojelualueita. 28 Suomen luonto 110/2014. Suomen viimeiset metsäpeurat ammuttiin 1900-luvun alussa, mutta kanta säilyi Venäjän puolella, mistä se sodan jälkeen palasi Kainuuseen. Enää Karjalasta ei riitä muuttovirtaa Suomen puolelle, sillä metsäpeurat ovat rajan takana huvenneet 1990-luvulta lähtien. 2400 on kannan nykyinen maksimikoko
110/2014 Suomen luonto 29. Kainuun metsäpeurat käyvät vasomassa rajan takana Venäjällä
”Suurpetojen määrät ovat pysyneet samalla tasolla jo pitkään, Karjalassa on noin 3000 karhua ja 300 sutta. Peurojen määrä selvisi tämän vuoden maaliskuussa tehdyssä helikopterilaskennassa, joka oli ensimmäinen koko metsäpeurojen esiintymisalueen kattanut lentolaskenta Karjalassa. Rangaistus olisi lehden mukaan voinut olla kymmenkertainenkin. 30 Suomen luonto 110/2014 Salapeuraa huvin vuoksi Suomen puolella Kainuussa metsäpeuran taantumiseen on tarjottu syyksi suurpetoja, mutta Karjalan tapauksessa selitys ontuu. • Karjalassa metsäpeura on rauhoitettu. Muuten se voi olla vaikeaa, koska alueet ovat laajoja ja valvontaa on vähän. Peuroja ammutaan paitsi kotitarpeiksi myös järjestäytyneesti esimerkiksi ravintoloille. Moottorikelkkailu on vapaata lähes kaikkialla Karjalassa. • Metsäpeuroja on Suomenselällä 1000 ja Kainuussa 800 yksilöä ja Venäjällä Karjalan 2400 yksilön lisäksi Komissa 2500 ja Arkangelin alueella 1500. Petroskoissa ilmestyvä Karjalan Sanomat kertoi 2011 useastakin tapauksesta, joista yhdessä salametsästäjiä jäi kiinni Tuoppajärvellä 14 metsäpeuran tappamisesta. Metsäpeura (kuvassa) on poron sukua, mutta poro polveutuu tunturipeurasta. Se aiheuttaa häiriötä jo sinällään, mutta myös salametsästys tapahtuu pääosin kelkkojen avulla. Susista vain pieni osa, pari laumaa ja joitakin yksittäisiä eläimiä, on pohjoisen peuraseuduilla. Neuvostoliiton romahdus jätti valvonnan retuperälle ja loi salametsästykselle otolliset olosuhteet. Vuonna 2013 lupia Ahma on myönnettiin 18 ja seurannut niistä käytettiin 11. Suomessa se on luokiteltu silmälläpidettäväksi, mutta Suomenselällä lajia saa metsästää vahinkoperusteisilla kaatoluvilla. Suomen ja Karjalan peura Rangifer tarandus fennicus • Metsäpeura on metsämaastoon sopeutunut peuran alalaji. Surullista kyllä, peuroja tapetaan myös silkaksi huviksi, Pantšenko valittelee. Suojelualueilta voidaan kieltää kaikenlainen metsästys, jolloin myös peurojen laiton ampuminen saadaan paremmin kuriin. Samaan aikaan hirvien määrä on lisääntynyt”, kertoo tutkimuskeskuksen suurpetoihin erikoistunut tutkija Konstantin Tirronen. Tämä on erityisen tuhoisaa, koska peurojen talvilaumoista voidaan ampua useita eläimiä samalla kertaa. Peurat laskettiin keväällä helikopterista. Danila Pantšenko ja Jenni Miettunen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta tutkivat reittiä.. Pääsyynä metsäpeurojen hupenemiseen pidetään kuitenkin salametsästystä. Jos metsäpeuralle ei perusteta uusia suojelualueita ja maastoliikennettä ryhdytä säätelemään, metsäpeuran tulevaisuus näyttää Pantšenkon mukaan Karjalassa synkältä. • Suomenselälle, Keski-Suomen ja Keski-Pohjanmaan rajaseudulle, metsäpeuroja siirrettiin Kainuusta 1979. Metsäpeurat ovat edelleen rajan yli yhteydessä toisiinsa. peuraa. Lähteet: Jenni Miettunen (Rktl), Danila Pantšenko & Konstantin Tirronen (Karjalan tutkimuskeskus), RiistaWeb. Vanhojen metsien hakkuut sen sijaan hävittävät peuroille tärkeitä jäkäläkankaita, eikä erämaiden eläin viihdy hakkuuaukeilla, joilta jäkälät, naavat ja lupot ovat kadonneet Myös kauniiden järvimaisemien houkuttelema villi turismi valtaa saaria ja aiheuttaa häiriötä, millä on rajoittamattomana suuri vaikutus erämaiden rauhassa viihtyvän metsäpeuran hyvinvointiin, Danila Pantšenko kertoo. Rangaistuksena olivat 168?000 ruplan eli tuolloisen kurssin mukaan noin 4200 euron sakot. • Suomessa sukupuuttoon tapettu metsäpeura palasi Kainuuseen Karjalasta 1950-luvulla. Muita alalajeja ovat muun muassa tunturipeura ja pohjoisamerikkalainen metsäkaribu
Gps kertoo sijainnin. Surullista kyllä, peuroja tapetaan myös silkaksi huviksi, Pantšenko valittelee. 110/2014 Suomen luonto 31. Danila Pantšenko kiikaroi
Mikä on seuraava siirto?. Verenimijät ovat metsäpeurojen tutkijoille luonnon lahja. Jätöksetkin kertovat peurojen läsnäolosta. 32 Suomen luonto 110/2014 Ei havaintoa. Tutkijoiden löytämä hirvaan jättösarvi
Pannoitettujen naaraiden avulla peurojen elinalueet on voitu määrittää helikopterista tehtäviä laskentoja varten. Verenimijät ovat metsäpeurojen tutkijoille luonnon lahja, sillä piinaava räkkä ajaa metsäpeuroja suurjärven ulappaa täplittäville saarille, joilta eläimet on helpompi ottaa kiinni kuin ympäröivistä metsistä. Kuollut vasa on vaikea löytää, mutta aikuisten peurojen kuolinsyy pyritään selvittämään. Pahaksi onneksi poikkeuksellisen kylmä alkukesä sotki tutkijoiden suunnitelmia. Laajojen erämaiden Karjalassa peurojen löytäminen ja kiinniottaminen on kuitenkin vaikea urakka. Suomessa metsäpeuroja on seurattu gps-pannoilla vuodesta 2004 lähtien. Sekä paikannus että paikannustiedon lähettäminen tapahtuvat siis satelliittien avulla, mikä onkin harvaan asutulla seudulla välttämätöntä. Maaliskuinen lentolaskenta oli osa hanketta, ja heinäkuussa yritettiin pannoittaa kolme metsäpeuraa gps-pannalla. Saarista löytyi vain yksittäisiä hirvaita ja joitakin vasojen kanssa liikkuvia vaatimia. Suojelu vaatii tutkimusta Suojelualueiden perustaminen vaatii tietoa metsäpeurojen tärkeistä elinympäristöistä, kuten vasomisalueista, kesä- ja talvilaitumista sekä niiden välisistä vaelluksista. Luvallisesti metsäpeuraa ei voi Karjalassa metsästää, sillä laji on ollut rauhoitettu 2007 lähtien. Periksi ei silti anneta: pannoitusta jatketaan tulevana talvena moottorikelkkojen ja nukutusaseiden avulla. Se tosin kertoo enemmän metsäpeurojen huonosta tilanteesta kuin säästä tai menetelmien toimivuudesta. Osat ovat vaihtuneet. Saarista peurat pyritään ajamaan veteen, mistä ne pyydetään poronhoidosta tutulla vimmalla eli eräänlaisella puuvartisella suopungilla. Siksi on otettu käyttöön luovuus ja perinteiset konstit. Helikopteri olisi tehokkain mutta myös kallein tapa, eikä siihen ole varaa. Tuoppajärven rantahiekkaan on jäänyt peuran jälkiä. 110/2014 Suomen luonto 33. Symboliikkaa voi nähdä siinä, että Kainuun ja Karjalan metsäpeurat ovat yhä yhteydessä toisiinsa, mutta nyt peuravaatimia vaeltaa Suomen puolelta Venäjän Karjalaan vasomaan. Näistä ei Karjalassa vielä tiedetä tarpeeksi, mutta asiaan on tulossa kohennusta. Suomessa paikannustiedot lähetetään tekstiviesteinä matkapuhelinverkon kautta, mutta Karjalassa käytetään Iridium-satelliittipuhelinverkkoa. Pannoitus on tehokas tapa selvittää peurojen elinalueita ja muun muassa vasomismenestystä. Tutkijaryhmä kolusi peuraseudun järviä uutterasti koko heinäkuun, mutta yhtään peuraa ei saatu kiinni. Vimmalla peuran perässä Heinäkuun puolivälissä Tuoppajärven ranta kuhisi sääskiä, mäkäräisiä ja korvalehtiä kuumottavia polttiaisia, kun tutkijat valmistautuivat jännittävään yritykseen. Vain vaatimia eli naaraita pannoitetaan, sillä rykimäaikaan pullistuvan kaulan takia panta on hirvaille turvallisuusriski. Satelliittipannan akku kestää noin kaksi vuotta, kun paikannustieto lähetetään 10 paikannuksen sykleissä 40 tunnin välein. n Lisätietoa: www.suomenpeura.fi Panta jäi ilman peuraa. Vuoden lopussa päättyvässä suomalaisten ja venäläisten yhteisessä hankkeessa on etsitty menetelmiä huvenneiden peurojen pelastamiseksi, kertoo projektipäällikkö Jenni Miettunen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Ryhmän oli pakko tyytyä pariin näköhavaintoon ja tutkimaan hiekkarannoille ja soille jääneitä jälkiä. Pannoilla tutkitaan myös vasomismenestystä, vasahävikkiä ja peurojen kuolinsyitä. Ne olisivat olleet Karjalan ensimmäiset pantapeurat. Tiedon avulla vasomisalueita voidaan suojella. Satelliittipanta paljastaa tärkeät elinalueet GPS-pannoilla saadaan uutta tietoa metsäpeurojen tärkeistä elinympäristöistä sekä kesä- ja talvilaidunten välisistä vaelluksista
Siksi aiemmin syksyllä oli surullista kuulla, kuinka pitkään kaivattu soiden suojeluohjelma koki valtaisan takaiskun uuden ympäristöministerin kynsissä. Ihminen kuolee, mutta kuikka pääsee taas lentoon. Elintavoiltaan ne muistuttavat meitä nisäkkäitä: lintu on lämmin ja pehmeä, se huolehtii poikasistaan viimeiseen asti, katseesta loistaa äly. Linnuissa on kiehtovaa myös niiden paradoksaalisuus. Käynnissä on lintujen joukkomurha. Kuitenkin niiden evoluutio on kulkenut aivan toista polkua kuin meidän. Ne ovat panneet alkuun lukuisia novelleja ja vilahtaneet romaaneissa. Romahdus koskee lukuisia eri lajeja ja eri ravintoa käyttäviä lin- 34 Suomen luonto 110/2014 Raevaara jättäkää edes linnut tuja. Vaikka ihminen muokkaa planeettaa minkä kerkeää, lintuja ei voi kahlita. Tämä on viimeinen kolumnini Suomen Luonnossa. Syitä on siksi vaikea määrittää, mutta takana voi olla meriluonnon laajamittainen muuttuminen. Kiitän lukijoita! Kolumnini loppukoon samoin kuin loppuu novellini Gordonin tarina. Positiivista on, että joidenkin aiemmin uhanalaisten lintujen kannat ovat kasvaneet. Samoin Euroopan lintukadon syitä voivat olla nykyaikaiset viljelymenetelmät, maatalouden muutokset, rakentaminen, metsien väheneminen – melkein mikä tahansa ihmisen toiminnan aikaansaama muutos. Siinä parantumattomasti sairas ihminen ja siipensä loukannut kuikka ystävystyvät maatessaan vuodepotilaina lintujen sotasairaalassa. Ruotsista puolestaan raportoitiin, että rannikoilla elävien lintujen kannat ovat suorastaan romahtaneet vuodesta 2007 alkaen. Suo on uhanalainen elinympäristö ja tärkeä myös monelle lintulajille. Suojelutoimilla todella saadaan tulosta aikaan. Jos jotain haluaisin maailmasta säästää, niin nimenomaan linnut. Sitä paitsi linnut katsovat maailmaa ylhäältä. Niiden elämään kuuluvat suomut, munat ja nokat. Ne ovat toisia, aivan muita kuin me. Mihin tahansa maapallolla kulkee, siellä elää lintuja. ville juurikkala, kuvauspaikka luonnontieteellinen keskusmuseo Linturakkaana tai pikemminkin lintuja suorastaan palvovana ihmisenä järkytyin, kun luin tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan Euroopassa on nyt 400 miljoonaa lintua vähemmän kuin vielä 30 vuotta sitten. Olen kirjoittanut linnuista kaunokirjallisuutta. Linnut viihtyvät sielläkin, missä ihmiset kykenevät selviytymään vain tutkimusasemiinsa ahtautuneina, tekniikan ja huoltokuljetusten varassa. Linnut, jos jotkin, vaikuttavat herkiltä ja heiveröisiltä. Ja silti ne ovat juonikkaita ja terävänokkaisia, näkö- ja reaktiokyvyltään ylivertaisia, äärettömän sitkeitä ja taitavia selviytyjiä. Itselleni ne ovat paitsi ihailun ja elämysten kohde myös inspiraation lähde. Pesti on ollut pitkä ja antoisa. Linnun perspektiivissä ihmiset muuttuvat pienen pieniksi mitättömyyksiksi. Me ihmiset betonikaupunkeinemme olemme niille vain alusta, jokin jolle laskeutua, josta etsiä ruokaa tai pesäpaikka – mutta josta voi jatkaa saman tien matkaa. ”Kuikat ovat aaltojen ääniä rantaa vasten, ihmiset ovat ikuisia.” n Tiina Raevaara on kirjailija ja biologi Keravalta.. Linnut ovat dinosaurusten jälkeläisiä. O len aina ajatellut, että maailman todellisia valtiaita ovat linnut. Pieni lintu on hauras kuin perhonen
m (Nor Hyvän mielen joululahja! Tilaamalla luonnonystävän ykköslehden tuet luonnonsuojelua. Kuvat: Orava Tomi Muukkonen, Mänty Mauri Mahlamäki / Vastavalo ko ko i n va i s o vu 50 51, € ,50 €) 6 7 . Nettisivuiltamme voit tulostaa lahjakortin lahjan saajalle! 11/2014 Suomen luonto 35. 10 monipuolista numeroa vuodessa! Tilaukset: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus (09) 2280 8210, (09) 2280 8224 (arkisin 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi, tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto Tarjous on voimassa uusille tilauksille Suomessa. palkittu laatulehti Luonnon silmänä ja korvana jo vuodesta 1941
Joulukuun hento valo havahduttaa tiaiset sipisemään, käpytikan koputtelemaan ja korpin ronkkumaan. Vitilumen alla nuokkuvat oksat korostavat talvipäivän hiljaisuutta. Lunta on paljon, mutta se on köykäistä vitiä eikä haittaa kulkemista. Yö on kulunut tässä tutussa metsässä, jonka kuutamo on muokannut oudoksi ja erilaiseksi. Se valkaisee metsän, tuo sinne valon. Metsä nukkuu, lumi vaimentaa pimeän kulkijoiden askeleet. Talven valon voimaa S Teksti ja kuvat Heikki Willamo eison lammen jäällä ympärilläni satumainen kuutamometsä. Rannan kelossa paukahtaa pakkanen, mitään muuta ei kuulu. Se on kuin uudestisyntynyt. Olen hiiviskellyt varjojen keskellä, sukeltanut kuusikkojen hämäriin komeroihin ja kiivennyt kipunoivassa valossa kylpeville kalliolle. Töyhtötiainen elävöittää talvimetsää pirteällä olemuksellaan ja äänellään. 36 Suomen luonto 110/2014
110/2014 Suomen luonto 37. Kirkkaasti valaiseva Kuu muuttaa tutun maiseman satujen metsäksi
Valkohäntäpeurat ovat jättäneet jälkensä öisen lammen jäälle. Ennen aamun sarastusta luminen maisema hehkuu hetken syvää lilaa. Hömötiainen etsii varastojaan puunrungon jäkälistä.. 38 Suomen luonto 110/2014 Yötaivas vetäytyy pilveen ja Kuun valo muuttuu varjottomaksi
Tiaiset sipisevät jo puuhissaan. Taivaallakin niitä tuikkii pilvien lomassa enää muutama. Ohuet pilvet kulkevat kulkuaan ajautuen hiljalleen Kuun eteen. Ne ovat etujoukkona rintamalle, joka jo näkyy Kuun valaisemana kaistaleena metsän sahalaidan yllä. Sormet ja varpaat on saatava lämpimiksi. Nousen mäelle, jonne aamu on jo ehtinyt. Parvi pitää minulle hetken seuraa, sitten äänet katoavat lumisten puiden taakse. Nyt taivaalle alkaa kerääntyä harsomaisia pilviä. Kiire ajaa ne yöpiiloistaan heti, kun metsässä näkee liikkua. Pienet linnut kieppuvat oksilla, koluavat kaarnanrakosia ja etsivät naavatupsuista syksyllä piilotettuja ruokapaloja. Teen tulet. Rungoilla lepää kuura, lumi koristelee koivujen hennot oksat, muovailee männyt ja kuuset tal- 110/2014 Suomen luonto 39. Valkeus valuu alas rinnettä ja maisema kirkastuu hitaasti valkoiseen ja lukemattomiin siniharmaan sävyihin. Y ö muuttuu varhaisen aamun hämäräksi. Lopulta Kuu katoaa kokonaan ja metsä pimenee muutamaksi tunniksi ennen kuin lyhyt talvipäivä alkaisi ajaa yötä tieltään. Ne syövät sen valoa ja pehmentävät varjoja sammuttaen lumella kimmeltävät tuhannet tähdet. On kylmä, paleltaa
Ilta pyyhkii taivaalta viimeiset pilvenriekaleet. 40 Suomen luonto 110/2014 Käpytikka uurastaa pajallaan hämärästä hämärään.. Hirven eines on talvella laihaa: lehtipuiden oksia ja männynhavuja. Metsämyyrä on loikkinut pienoismaisemansa kukkulat ja laaksot. On luvassa kirkas ja kylmä yö
Hippiäisen korkean piiskutuksen kuuleminen on mannaa vanhenevalle miehelle. Sitten korviin kantautuu vaimeaa naputusta. Kohta muutama hippiäinen pyrähtää kuusten latvustoon ja tuttu tiaisparvi sipisee alempana metsässä. L äntinen taivas kirkastuu. Äänet hivelevät myös mieltä, hiljaisessa metsässä pieninkin tapahtuma tai elämän merkki on päivän kohokohta. Metsässä on tyyntä, mutta taivaan korkeudessa tuuli ajaa pilvipeittoa tieltään ja pian Aurinko jo hyväilee metsää pehmeällä valollaan. Pieniä elämän merkkejä; valkoinen hiljaisuus ei olekaan aivan äänetön. Tässä rinteessä, jonka alla on pieni suoläimäre ja lampi, käy runsaan neljän kuukauden kuluttua tavaton vilske. Nyt on toisin. Kaiken yllä kaareutuu maidonvalkoinen taivas. Rastaat, peipot ja punarinnat laulavat, sepelkyyhky huhuaa, lammessa kirauttaa tavi ja telkät lentävät soivin siivin. Jatkan päämäärätöntä kulkuani, ylös pikku mäelle ja alas seuraavaan notkelmaan. ven muotoihin, matalat näreet ovat saaneet peittävän hupun. Käpytikka ahkeroi pajallaan jossain kauempana, toisella mäellä. Nyt keskitytään hengissä pysymiseen, edessä olevaan päivään ja sitä seuraavaan yöhön. Rauhaa ja hiljaisuutta, tilaa ajatusten lentää. Vielä kuuluu. Naaraita kosiskellaan ja pesiä rakennetaan. Harvat tänne jääneet linnut ovat kuin ystäviä. Männikköharjanteelta kuusi- 110/2014 Suomen luonto 41. Ne tuntuvat metsän omimmilta asukkailta, rohkeilta talven uhmaajilta, vaan eipä se taida sen rohkeampaa olla kuin merten ja aavikoiden ylittäminen pitkillä muuttomatkoilla, satojen, jopa tuhansien kilometrien lentäminen syksyin keväin. Niitä ei tule monta, siinä niiden arvo. Pieniä ihmeitä kaikki, suurenmoisia selviytymisen tapoja, joita talven hiljaisuudessa on aikaa pohtia ja ihastella
Palokärki – korven ahkera metsuri, jonka työn jälki näkyy ja jonka raikuva soitto on metsän ominta ääntä. Myös metsämyyrä on ollut liikkeellä. Palokärki, metso ja töyhtötiainen. Ne kaikki viihtyvät täällä, pienipiir- 42 Suomen luonto 110/2014 Pähkinähakki viettää hiljaiseloa kuusikon kätköissä syksyllä tehtyjen varastojensa turvin.. Korppi lentää ohi, ronkaisee kuin kokeeksi. Metsot kai vaeltavat joskus, mutta enimmäkseen kaikki kolme pysyttelevät metsissään. Kiepissä on lämmintä; suurin osa vuorokaudesta kuluu sen suojissa. Mittakaava vain on toinen, mutta eipä ole myyrälläkään kokoa. Sitten kajahtaa palokärjen raikuva huuto. Metsot asuttavat metsää, tummanpuhuvat kukot hakovat kalliomäkien vanhoissa männyissä, täyttävät kupunsa neulasilla ja painuvat sitten lumen sisään niitä sulattelemaan. kon kätköihin, rämeenlaidasta lammelle, pienen rotkon pohjaa seuraavalle kalliolle ja siitä alas tiheään korpeen. Vanha aihki on kokenut monenlaisia talvia pitkän elämänsä aikana. Kolme talvimetsän lintua, joita yhdistää tiukka kotipaikkauskollisuus. Onhan täällä elämää, kaksi isoa mustaa lintua ja jossain juroo kolmas. Sekin on mennyt ylös ja alas omia mäkiään. Ukkometso – metsän yrmeä erakko. Hännänhuippuna pieni töyhtötiainen – utelias ja pirteä kuin metsätonttu hiippalakissaan, kumppani, joka on pitänyt seuraa elämän mittaisella matkallani suomalaiseen metsään. Luonnikkaitakin ne ovat, noin ihmissilmin katsottuna
Ne elävöittävät päivää kukin omalla tavallaan. Olen taas keskellä satua. Värit voimistuvat, lumi nappaa pienimmänkin sävyn, eikä valkoista ole kohta missään. Sekin on tärkeää. Sielu hyrisee tyytyväisyyttään, mutta olo on ristiriitainen. En muista tällaista talvea kuin ajan kultaamilta lapsuuden vuosilta. Lumi- ja pakkastalvi kurittaa metsän pieniä siivekkäitä ankaralla kädellä. Tiaiset rauhoittuvat, lopettavat varoittelun ja metsä hiljenee taas yön odotukseen. Kuutamo rakentelee metsään valon ja varjon mosaiikin. Juuri nämä lyhimpien päivien viikot ovat vaikeimpia; valoisa ei tahdo riittää ja yöt ovat loputtoman pitkiä. Se siivilöityy oksien lomasta ja kutoo lumelle varjojen verkkoja, jättää perimmäiset komerot sysipimeiksi yön olentojen asuttaa. Ne olivat varmasti jo etsiytyneet piiloihinsa; ajoin ne turhan takia liikkeelle tuhlaamaan yöksi kerättyä energiaa. Pöllöä ei näy eikä kuulu. Niukka ravinto on lumen peitossa, kylmyys tunkee luihin ja ytimiin, eikä horisontin yllä viivähtävä Aurinko suo lämmön hiventäkään. Palokärki kuuluu, tintti tulee liki. teisessä mosaiikissa, joka tarjoaa metsäläiselle hyvän elämän puitteet myös talven pakkasilla. Onkohan pieni pöllö uskaltautunut jäämään talviseen metsään myyräkadosta huolimatta. Siinä samassa hiljaisuus täyttyy tiaisten hätäisistä äänistä. Taivas tummuu, ensimmäiset tähdet syttyvät sitä täplittämään. Hehku syvenee, läikkyy lopuksi korkeimpien kuusten latvoissa, kunnes metsä kietoutuu siniseen hämyyn. V ielä olisi maita kuljettaviksi, mutta keskitalven päivää riittää vain muutamaksi tunniksi. kuvis Auringon viimeiset säteet saavat kuusten latvat hehkumaan oranssina. Metson olemassaolon tiedän. Hiljaisuus kohisee korvissa. Joulukortinkaunis sydäntalven päivä kahden kuutamoyön välissä on harvinainen kokemus etelän asukkaalle. Nyt sen paletista löytyy keltaista, oranssia ja punaista, varjojen sinistä. Aurinko on tuskin kivunnut metsän ylle, kun sen kaari alkaa jo painua. 110/2014 Suomen luonto 43. Siihen sopisi varpuspöllön pehmeä vihellys. Päätän ottaa asiasta selvää ja vihellän pari kertaa sitä matkien. Samalla nousee Kuu, kipuaa ylemmäs ja lopulta sen valo riittää myös puiden keskelle. Ajatus oli todella huono ja ajoitus vielä huonompi. n Heikki Willamo on Karjalohjalla asuva luontokuvaaja ja -kirjailija. Varpuspöllö on tiaisille uhka; se keskittyy lumen aikaan pikkulintujen pyyntiin. Parvi ilmestyy kuin tyhjästä, linnut pyörivät ympärilläni puiden oksilla ja varoittelevat kiihkeästi
44 Suomen luonto 110/2014. Yhdysvaltojen suuryritykset haluavat Euroopan luonnonvaramarkkinoille EU:n ja Yhdysvaltojen välillä neuvoteltava transatlanttinen kauppaja investointikumppanuus (TTIP) voi avata ohituskaistan kansallisiin ympäristölakeihin, kirjoittaa toimittaja Otto Kronqvist
Vastaava ongelma sisältyy Suomen uuteen kaivoslakiin, joka nyt sallii minkä tahansa yrityksen vallata alueita kaivostoimintaa varten. puheenvuoro Y teksti otto kronqvist / kuvitus hans eiskonen hdysvaltojen ja Euroopan unionin välillä kesästä 2013 lähtien käydyt TTIP-neuvottelut ovat pysyneet pitkälti salaisina. Tiedossa on kuitenkin, että sopimukseen sisältyy energiaa ja raaka-aineita käsittelevä kappale, joka vaikuttaisi EU:n ja Yhdysvaltojen energiayhteistyöhön. Liuskekaasun tuotantoa EU:n alueella ei säädellä millään direktiivillä. Ranskassa on säädetty liuskekaasutuotannon kieltävä laki. Kaasuvarannot kuitenkin sijaitsevat pääosiin viiden 110/2014 Suomen luonto 45. Halvalle kaasulle tarvitaan ostajia TTIP mullistaisi energiapolitiikkaa myös Yhdysvalloissa, jossa omia markkinoita on suojeltu fossiilienergian vientikiellolla. Yhdysvaltojen into avata vientirajoituksiaan on herättänyt toivoa Venäjän kaasusta riippuvaisessa Euroopassa. Itä-Euroopan maat ovat erityisen riippuvaisia Venäjän kaasusta, mutta Puolan maaperässä arvioidaan olevan 800–2000 miljardia kuutiometriä valjastettavaksi liuskekaasutuotantoon. mikä ihmeen TTIP. Ennen lain säätämistä hallitus oli kuitenkin myöntänyt yli 100 lupaa liuskekaasutuotannon aloittamiseen. Neuvottelut sopimuksesta on tarkoitus käydä loppuun vielä tämän vuoden aikana. Obama myös kehotti päättäjiä ”avaamaan keskustelua” liuskekaasutuotannon aloittamisesta Euroopassa. Liuskekaasun hyödyntäminen myös vaatii infrastruktuuria, jota Euroopassa ei ole. ”On tärkeää, että saamme muodostettua yhteisen kannan [energiayhteistyöstä] mahdollisimman nopeasti,” totesi entinen kauppakomissaari Karel De Gucht syyskuussa. Kauppakomissaari De Guchtin toiveista huolimatta laajan energiayhteistyön aloittaminen EU:n ja Yhdysvaltojen välillä veisi vuosia, eikä liuskekaasun edullisesta hinnasta olisi takeita. Vauhti on ollut niin huimaa, että Puola sai Brysselistä huomautuksen, jossa maata syytetään ympäristövaikutusten arvioinnin ohittamisesta. Sopimusta on valmisteltu virkamiestyönä vuodesta 2011 lähtien. Kovinta kritiikkiä sopimus on saanut oikeustieteilijöiltä, jotka pitävät siihen sisältyvää investointisuojaa vallansiirtona kansallisilta hallituksilta kansainvälisille suuryrityksille. Puolan nykyisen lainsäädännön mukaan poraaminen luontoarvoltaan herkillä alueilla, joita on 28 prosenttia Puolan pinta-alasta, on sallittu vain kilometrin syvyyteen. ”Exxon Mobil ja Chevron ovat myös ilmaisseet tahtovansa ISDS-välimiesmenettelyn TTIP-sopimukseen. Suomen eduskunnan suuri valiokunta hyväksyi marraskuussa samankaltaisen CETA-sopimuksen, jota solmitaan Kanadan ja EU:n välille. TTIP on USA:n ja EU:n välille neuvoteltava transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (Transatlantic Trade and Investment Partnership). Myös Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ilmaisi maansa kannan selvästi taannoisella Euroopan vierailullaan. ”Pahimmassa tapauksessa välimiesmenettely antaisi luvan saaneille suuryrityksille mahdollisuuden vaatia satojen miljoonien eurojen korvauksia menetetyistä voitoista”, sanoo Antoine Simon Maan Ystävien Euroopan toimistosta. ”Mutta en näe, miten Eurooppa voisi ratkaista ongelmansa lukitsemalla itsensä Yhdysvaltoihin energiantoimittajana,” hän lisää. Korvausvaatimus ympäristölainsäädännön kiristämisestä on 250 miljoonaa dollaria. Sopimuksen tavoitteena olisi luoda talouskasvua markkinoita avaamalla ja yritystoiminnan sääntelyä helpottamalla. Tästä on esimerkkejä: Vuonna 2013 yhdysvaltalainen kaivosyritys Lone Pine haastoi NAFTA-vapaakauppasopimuksen nojalla Kanadan valtion välimiesmenettelyyn liuskekaasutuotannon kieltämisestä Quebecissa. Euroopan näkökulmasta ongelmallinen on kumpaankin sopimukseen sisältyvä välimiesmenettely, joka takaisi suuryrityksille mahdollisuuden haastaa valtioita oikeuteen, jos nämä säätävät ympäristölakeja, jotka häiritsevät yritysten toimintaa. Tämä ei ole kovin yllättävää ottaen huomioon, miten sitä voidaan käyttää suotuisan lainsäädännön kiristämiseen valtioilta”, Simon sanoo. Hän sanoi, että TTIP:n myötä vienti helpottuisi selvästi. Jos CETA- ja TTIP -sopimukset menevät läpi, kaivoslain kiristäminen muuttuu vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. ”Kansalaisille pyritään uskottelemaan, että ainoa tapa vapauttaa Eurooppa riippuvuudesta Venäjän maakaasuun on hankkia [fossiili]energiaa omista lähteistä ja Yhdysvalloista”, Maan Ystävien Antoine Simon toteaa. Tällä hetkellä kaasun hinta on Yhdysvalloissa niin alhainen, että energiayritykset kuten Exxon Mobil ja Chevron lobbaavat isolla rahalla USA:n neuvottelijoita poistamaan liuskekaasun vientikiellon. Jo 1990-luvulla yritettiin kuitenkin samantyyppistä MAI-sopimusta, joka kariutui kansalaisten vastustukseen. Käännös länteen päin EU:n ja Yhdysvaltojen lähentyneen energiayhteistyön taustalla on Ukrainan kriisi ja eurooppalaisten kyllästyminen venäläisen kaasun huonoon toimitusvarmuuteen. Puolan hallitus onkin päättänyt käyttää kaikki keinot poistaakseen esteet tuotannon aloittamiselta. Tuo sopimus voi vielä kaatua, jos sen katsotaan vaativan kaikkien EU-maiden hyväksynnän
Mitä tapahtuu kun yhdistetään ääriliberaali kaivoslaki ja uuden ajan vapaakauppasopimus. Saksalla huonoa kokemusta Euroopan valtiot kilpailevat investoinneista, ja tässä kilpajuoksussa ympäristökysymykset jäävät helposti paitsioon. Niiden jälleenkäsittely on vaikeaa. Ennen kuudetta kierrosta viime heinäkuussa kauppakomissaari De Gucht sanoi, että EU:n tavoite on saada Yhdysvallat poistamaan vientirajoitukset. Toistaiseksi Yhdysvaltain ja EU:n näkemykset energiapolitiikasta ovat siis yhteneväiset. Tämä saattaa johtua verrattain perusteellisesta ympäristölupamenettelystä. Laita mukaan nimesi ja osoitteesi. Neuvottelujen seitsemäs kierros on käynnissä. On perusteltua kysyä, millä oikeudella neuvottelijat voivat päättää siitä, miten eurooppalaisia luonnonvaroja hyödynnetään tulevaisuudessa. ”Tieteellinen ja journalistinen tutkimus osoittaa, että liuskekaasutuotanto on vakava uhka hengitysilmalle, vesivarannoille, terveydelle ja yleiselle turvallisuudelle”, tiivisti joukko New Yorkin osavaltion terveydenhoitoammattilaisia heinäkuussa julkaistussa tutkimusyhteenvedossa. Valitse paras kansi ja äänestä 2.1.2015 mennessä sähköpostilla: paraskansi@sll.fi, nettilomakkeella: suomenluonto. Neuvotteluissa suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut välimiesmenettely, jonka jotkut EU-maat, kuten Saksa ja Itävalta, pelkäävät rampauttavan ympäristölainsäädäntöä. Energiayritykset syyttävät aktivisteja pelonlietsonnasta ja esittävät liuskekaasun olevan tieteellisesti tutkittu, turvallinen ja vihreä tapa tuottaa energiaa. Liuskekaasun tuotantoa EU-alueella ei kuitenkaan säädellä millään direktiivillä. Komissio ohitti viime vuonna tilaamiensa tutkimusten päätelmät, joissa vaadittiin liuskekaasutuotannon sääntelyä. Ympäristöluvat heltiäisivät näin käden käänteessä niin Puolassa kuin Suomessakin. Suomessa on vireillä lukuisia kaivoshankkeita, mutta varsinaisesta kaivosbuumista ei voida vielä puhua. Liuskekaasutuotannon ympäristövaikutukset ovat pahimmillaan katastrofaalisia. n Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja.. fi/paraskansi tai postitse: Suomen Luonto / paras kansi, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Äänestäneiden kesken arvomme viisi Luonnonkalenteria 2015. Aktivistit ovat vastanneet kritiikkiin esittämällä vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja, jotka kertovat karua kieltä liuskekaasutuotannon vaikutuksista. Näin ollen lainsäädännön asettamat rajat tekevät liuskekaasun etsimisen käytännössä mahdottomaksi Puolassa. Suomesta maailman mittakaavassa ainutlaatuinen kaivoslaki tekee laboratorion. Kun maa päätti luopua ydinvoimasta Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen, ruotsalainen energiayhtiö Vattenfall haastoi Saksan välimiesmenettelyyn, vaatien satojen miljoonien eurojen korvauksia menetetyistä voitoista. TTIP:n mukana tuleva sääntelyn yhdenmukaistaminen saattaisi purkaa ympäristönormit Atlantin molemmin puolin alimman yhteisen nimittäjän tasolle. Vesisärötykseksi kutsuttu tuotantotapa, jossa vettä, hiekkaa ja kemikaaleja pumpataan maan alle kovalla paineella kaasun purkamiseksi murtuvasta liuskeesta, on vapauttanut vaarallisia aineita suoraan vesistöihin. Direktiivien säätämisen sijaan komissio julkaisi tammikuussa joukon ei-sitovia suosituksia. Saksalla on tästä kokemusta. Valitse paras kansi! Mikä on onnistunein kantemme vuonna 2014. ”Liuskekaasutuotannossa hengitysilmaamme pääsee suuria määriä vaarallisia, sumua tuottavia ja ilmastoon vaikuttavia saasteita. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 kilometrin syvyydessä. Tuotanto turmelee myös pohjavesiä ja on muutenkin vakava uhka terveydelle ja luonnolle”, luettelee Ilana Solomon yhdysvaltalaisesta ympäristöjärjestöstä Sierra Clubista
Sekin johtuu tutkijoiden mukaan osin ihmisestä. Me havainnoimme, tutkimme, keräämme tietoa – jotta voimme sitten joskus selailla aukeamia taaksepäin, verrata aiempien vuosien tietoon. n 110/2014 Suomen luonto 47. Esimerkiksi Ouluun sinitiainen tuli vasta 1980-luvulla, ensin puistoihin, ruokintojen lähelle ja vasta 1990-luvulla valoisiin rantametsiköihin kauemmas ihmisestä. Viime talvena määrä oli 76. Se pesii ihmisen tekemissä pöntöissä ja muissa koloissa. Kun jokin on yllättänyt meidät, meillä on ollut siitä sattumalta jo valmiiksi tietoa. Sinitiaisia ei ehkä olisi Suomessa lainkaan ilman ihmistä. TALITIAISTEN MÄÄRÄÄ on kasvattanut lintujen talviruokinta, jonka suosio kasvoi etenkin 1980-luvulla. Kokonaisia tutkimusasemia lakkautetaan. Kerran kuusitiainen pesi taloni sokkelin reiässä. Kuudes tiaisemme kuusitiainen on aavistuksen runsastunut talvilintulaskentojen perusteella. Hömöja töyhtötintit kaivertavat pesäkolonsa pökkelöihin, joita on vaikea löytää nykymetsistä. Laskentareittejä tamppaavat lintuharrastajat. Talvella 1960–61 luku oli 430, kertovat museon aikakirjat. Tämä on myös tieteen ja tutkimuksen perusolemus. Talitiainen on todella runsas lintulaji. KERTOMANI TIEDOT ovat olemassa yliopiston ansiosta. Määrä on lähes tuplaantunut. Yliopisto ja muu tutkimus ovat kuin ihmiskunnan suuri mökkipäiväkirja. Viime talvena reittejä kuljettiin 564. Talvella 1960–61 sinitiaisia havaittiin alle yksi lintu laskentareittiä kohden. Kaivoin pari talipalloa puihin roikkumaan. Ongelma on vain, että tähän ei voi vastata etukäteen. Mikään muu viidestä säännöllisesti Suomessa pesivästä tiaislajista ei yllä tuommoisiin lukemiin. Kauppine anna hämäläinen Pentti Johansson / Prolk Juha Kauppinen on hämeenlinnalainen tutkiva toimittaja. Havainnot kokoaa Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo. Voittajiksikin niitä voi kutsua. Talitiaiset ovat opportunisteja, hyötyvät viivyttelemättä ruuasta, joka niiden eteen kannetaan. Tuolloin puoli vuosisataa sitten lintuharrastajat havaitsivat reiteillään 18 547 talitiaista, siis 43 talitiaista per reitti. He kirjaavat muistiin näkemänsä ja kuulemansa siivekkäät. Hän sai viime vuonna Bonnierin suuren jounalistipalkinnon. Vielä enemmän ruokinnasta on hyötynyt sinitiainen. Jos ihmistä ei olisi, talitiaisia olisi paljon vähemmän. Mutta kaikkien määrissä näkyy muutoksia, joihin liittyy ihminen. Talitintit ovat runsastuneet selvästi viime vuosikymmeninä, kertovat esimerkiksi talvilintulaskennat, joita tehdään taas joulun ja loppiaisen välissä. Meitä on suojellut tiedonjano. Metsän tiaisista hömötiaisten ja töyhtötiaisten määrä on talvilintulaskennoissa pudonnut 50 vuodessa kolmasosaan (viime talvena reiteillä havaittiin keskimäärin neljä hömötiaista ja puolitoista töyhtötiaista). Linnut alkoivat heti syödä. Ne löytyivät muutamalla nettihaulla. Kurjistamalla tutkimusta jätämme mökkipäiväkirjaan tyhjiä sivuja, joita on mahdoton täyttää jälkikäteen. Se on syvintä ihmisyyttä. Ajan itsekeskeisen hengen mukaisesti yhä useammin kysytään, onko tutkimuksesta hyötyä ihmiselle. Lapintiaista koettelee metsien muutoksen ohella ilmaston lämpeneminen. Jatkossa seurantatieto tulee vähenemään. Viime tal- vena määrä oli huikeat 44. Ihminen ruokintoineen ponnautti sinitiaisen tavalliseksi talvilajiksi. Sitä on hyödyttänyt myös talvien leudontuminen. Tiaisten viesti KYLmänä päivänä talitiaiset ilmestyvät pihan puihin
marika eerola teksti johanna mehtola 48 Suomen luonto 110/2014. tur h a k V uoden e 2014 Tappavaa valoa Yli 500 ehdokkaan joukosta Vuoden turhakkeeksi valittiin hyönteisansa. Hyönteisiä ultraviolettivalolla houkuttelevat ansat ovat haitallisia yöperhosille ja pölyttäjille
m-tech international V iime vuosina Suomessakin yleistyneet, ulos asennettavat hyönteisansat ansaitsevat turhakkeen tai pikemminkin joukkotuhokkeen tittelin. Niihin menee pääsääntöisesti vain vertaimeviä hyönteisiä kuten hyttysnaaraita. Ansat ovat erityisen haitallisia yöperhosille”, sanoo Jaakko Kullberg, Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari. Ne jäävät pyörimään valon ympärille yrittäessään pitää saman kulman suhteessa valonlähteeseen, vaikka tavoitteena on lentää suoraan. Rajuimpien ansojen toiminta-alan väitetään voivan olla jopa jalkapallokentän kokoinen. ”Ultraviolettivalolla houkuttelevat ansat ovat erityisen haitallisia yöperhosille.” 110/2014 Suomen luonto 49. Eikä näillä vehkeillä saada ikinä hyttysiä sukupuuton partaalle. ”Ledvalolla pystytään tarkemmin valitsemaan tiettyjä aallonpituuksia laajemman spektrin sijaan, mutta ultraviolettivalo on aina ultraviolettivaloa, joka houkuttelee monia hyönteislajeja aallonpituudesta riippuen.” Sitä, miksi hyönteiset hakeutuvat valoon, ei aivan varmasti tiedetä. Laitteet joutavat pienen käytön jälkeen jätteeksi.” Osa ansoista houkuttelee hyönteisiä hiilidioksidilla ja tuoksuilla matkien ihmisen läsnäoloa. Mosquito Slayer houkuttelee hyönteisiä muun muassa valolla, lämmöllä, äänellä ja tummalla värillään. Tuuli tuo tullessaan aina korvaavan armeijan inisemään.” Eräs ansavalmistaja mainostaa vaihtaneensa ultraviolettivalon lähteeksi ledvalon, joka houkuttaisi vain hyttysnaaraita. Turhakkeen tai pikemminkin haitakkeen tästä laitteesta tekee tarkoituksen kannalta viattomien hyönteisten täysin turha lahtaaminen vain ihmisten mukavuudenhalun vuoksi. ”Kentän kokoiseen ilmatilaan mahtuu ainakin satojatuhansia ellei miljoonia hyönteisiä”, Kullberg laskeskelee. Tuoksuvaa vettä ja selfiekeppi Parhaillaan meneillään olevat mainoskampanjat näkyivät tämänkin vuoden turhake-ehdokkaissa. Hän ei kuitenkaan usko todellisen vaikutuksen ulottuvan läheskään niin laajalle, varsinkaan avoimella paikalla. Tätä mieltä on myös ansaa turhakkeeksi ehdottanut Margareta Marjoniemi Turusta: ”Pyydykset tappavat miljoonia lintujen ruuaksi kelpaavia luonnonmukaisia aterioita. Hajustettua nenäliinaa ehdotti useam- m-tech international Tähän ansaan menee pääsääntöisesti vain verta imeviä hyönteisiä kuten hyttysnaaraita, sillä sen houkuttimena on hiilidioksidi. ”Periaatteessa kaikki öisin lentävät hyönteiset ovat vaarassa. Hiilidioksidi houkuttelee hyttysiä Vain vertaimeviä hyönteisiä houkuttelevat hiilidioksidiansat saavat hyönteisasiantuntija Kullbergilta synninpäästön. ”Niitä käytetään teollisuudessa kuten kaivoksissa ja paperitehtaissa. Iso kaasu- tai sähkökäyttöinen hyönteisansa voi tappaa satojatuhansia hyönteisiä kesässä, mutta tällaisetkaan määrät eivät sinällään vaikuta lajien kantoihin. Osalle yölajeista kirkas valo saa aikaan leporeaktion”, Kullberg selventää. Osassa houkuttimena on kuitenkin ultraviolettivalo, joka johdattaa sähköiskulla, liimapaperilla tai kemikaalilla tappavaan ansaan myös mehiläisiä, ampiaisia, perhosia, surviaissääskiä ja kovakuoriaisia. Lisäksi osa suuremmista hyönteisistä voi jäädä kitumaan ansan alle. Lisäksi ne ovat hyödyllisiä alueilla, joissa hyttyset levittävät tauteja. ”Veikkaan, että niillä menee väliaikaisesti suunnistaminen sekaisin
e tur h a k V uoden Irtokarkitkin saivat turhakeääniä, koska ne ovat ehdottajan mielestä täynnä sokeria ja lisäaineita. Samassa ajassa olisi pari ruutua pesty käsin, mutta ”Automaattikellot saavat energiansa käyttäjän vuoden väliäkös sillä, nyt on talossa lisää älykästä teknologiaa! käden liikkeistä. n holdit 50 Suomen luonto 110/2014 hobot marika eerola Vuoden 2014 turhake-ehdokkaita pentax pikin vastaaja ja mainitsi perusteluissaan Serlan mainoksen, jossa kuluttajilta kysytään mielituoksua ensi kevään nenäliinaan. Nyt tämänkin asian voi tehdä vaikeaksi hankkimalla Turhake-ehdokkaiden tämän vuoden muita uuikkunanpesurobotin. Myös tuoksuvaa vettä tuottava Aroma Sense -suihkukahva pompKaikki turhake-ehdokkaat sekä lisämateriaalia Kellonliikutin simuloi tämän vuoden kummakkeista löydät pasi uutuutena turhake-ehdokkaikäden liikettä ja pitää osoitteesta www.suomenluonto.fi. tikut Näistä uutuuksista valitsimme myös pääsivät kunniamaininnan saajan. Toimituksen väki valitsi ehdokkaiden joukosta itselleen tuiki tarpeelliset hyödykkeet. ”Keppi on tarkoitettu helpottamaan selfiekuvien ottoa; sen toisessa päässä on kädensija ja toiseen päähän voi kiinnittää älypuhelimen. Näistä me emme luopuisi: kahvakuula, pyykinpesukone, hiilihapotuskone, makkara, vedenkeitin ja tatuointi. Mainostekstin mukellon ajassa. Kaikkien kisaan osallistuneiden kesken arvottiin Pentax Papilio -kiikari (sh. Lisäksi tämä selfiekulttuuri alkaa mennä jo hieman yli ymmärryksen”, kirjoittaa Sanna Buller. Sen arvoinen turhakelistalle. Suihkukahvaan lisättävä tuoksupatruuna ei tietääkseni sisällä puhdistavia aineita. ”Suihkun tarkoitus on mielestäni puhdistaa ja raikastaa eikä saada ihoa ja koko suihkutilaa tuoksumaan esimerkiksi sitruunalta. kaan kahvassa oleva aromageelipatruuna luovuttaa C-vitamiinia ja luonnollisia aromiöljyjä iholle ja kylpyhuoneeseen. Ilman lukijoidemme lähettämiä ehdotuksia ei olisi turhakekisaakaan. Keppi on täysin. den joukkoon. Nenäliinojen lisäksi ehdotuksia tuli muun muassa hajustetusta kissanhiekasta, vessapaperista sekä hajustetuista kynttilöistä ja ilmanraikastimista. Selfiekeppi oli tämän ja odota. Kiikaroimaan pääsee Iiris Lagerström Mutalasta. klarstein marika eerola 2014 turha ja se on ihan älyttömän näköinen. la toimivia kellonliikuttimia, joilla saa kellot pidetAri Koski, Alajärvi tyä ajassa, kun ne ovat pitkän aikaa käyttämättä”, Ikkunanpesuun Muoviset kirjoittaa Timo Kuorilehto kellonliivoi valjastaa nyt hammaskuttimesta. Lämpimät onnittelut voittajalle! Turhaketta ensi vuodelle voi ehdottaa osoitteessa www.suomenluonto.fi/turhake tai postitse Suomen Luonto/Turhake, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Viime vuoden turhakkeeksi Suomen Luonto valitsi hajustetun roskapussin, ja erilaiset hajusteet ovat tänäkin vuonna suosittuja ehdokkaita. Kelloihin myydään verkkovirraluutuuksia. 180 €). ja kuivaa. on selfiekeppi. Sumuta ikkunaruutuun pesuaine, kiinnitä tuuksia ovat esimerkiksi älyhaarukka, kynsiuuni, ikkunanpesurobotti ikkunaan turvanaruineen ja sähköineen tuoksuviestit, selfiekeppi sekä kellonliikutin. Turhamaista tuhlausta!” perusteli AntIkkunanpesurobotti Ikkunoiden pesu on kautta aikain ollut simppeliä puuhaa: pyyhi ti Qvist ehdokastaan. Kiitos kuuluu siis kaikille yli tuhannelle turhake-ehdotuksensa lähettäneelle. myös robotin
Venla Kontiokari, Helsinki Käsihousut Alushousujen näköiset sormettomat sormikkaat. Susanna Myllylä, Tampere 110/2014 Suomen luonto 51. Toistaiseksi tuoksuviestintää kehittävä yritys keskittyy ruokien aromeihin. Vaippaikäinen lapsi ehti kuluttaa 5000 vaippaa – ja noin 30 kasettia ennen kuivaksi oppimista. Kimmo Sorola, Turku mika rokka iwatch Mikromuovi Ei enää yhtä turhaketta – vaan turhakkeiden sarja. Markkinoille on tulossa tällaiseen viestintään kehitetty tuoksutin, oPhone. Muovikäärettä sisältävä kasetti riitti 180 vaipan kätkemiseen, minkä jälkeen kasetti meni roskiin. Vuoden turhake. Miten miesten hampaat poikkeavat olennaisesti naisten hampaista. Kalle Niemelä, Kerava mcphee.com Miesten hammastahna Täydellisen turha. Hammastahnat, voiteet... Tähän kaikkeen ei tarvita monta sataa euroa maksavaa ”kelloa”, joka yhdistää itsensä puhelimeesi ja josta voit kätevästi katsoa, onko jotain uutta saapunut puhelimeesi. unilever Miesten hammastahna on yleisön suosikki hapi Nyt myös yleisö sai äänestää suosikkiturhaketta. Se liittyy lehtipuhaltimen, vaipankätkijän, ulkomaisen pulloveden, hampurilaisaterian kylkiäisen, juotavan jugurtin, kaupunkimaasturin, tuplapuhelinluetteloiden, mönkijän, pantittoman pullon, ilotulitteen, turkiksen, Flush&Go -vessapaperihylsyn, saippua-automaatin ja hajustetun roskapussin jatkoksi Vuoden turhakkeiden joukkoon. Kuinka moni tietää pistävänsä muovia elimistöönsä. Älyhaarukka HAPIfork Haarukka, joka mittaa miten nopeasti pistelet ruokaa poskeesi, ja hälyttää, jos sen tekee liian tiuhaan. Ei tule mieleeni niin sanottua miehekästä makua, jonka laittaisin hammastahnaan. Hyönteisansa on 15. Eveliina Aalto-Kekäläinen, Tuusula Älykello Sehän onkin niin valtavan suuri ponnistus kaivaa se älypuhelin taskusta tai laukusta ja katsoa onko puheluita, viestejä, sähköposteja, twiittejä tai Facebook-päivityksiä saapunut. Tuskin kestää kauan, kunnes joku keksii, miten kyseistä keksintöä voi käyttää myös epämiellyttävien hajujen lähettämiseen. Suomen Luonnon toimitus valitsi yli 600 ehdotuksen joukosta kymmenen kärkiehdokasta, joista eniten ääniä sai miesten hammastahna! Kaikkien äänestäjien kesken arvottiin Luonnonkalenteri 2015. Lisää turhia pakkauksia ja ostoshysteriaa puhtaan turhuuden vuoksi. Vaipankätkijä valittiin turhakkeeksi 2001. Ovatko perinteiset maut spearmint ja mint jotenkin epämiehekkäitä. Onneksi olkoon! Katso kymmenen kärki www.suomenluonto.fi. En pysty edes selittämään tätä ”keksintöä” enempää. Näkisin mikromuovin ilmastonmuutokseen verrattavana ympäristöongelmana, jonka seuraukset valkenevat hitaasti biosfäärin ravintoketjuissa ja etenkin vesistöjen tilassa. Lisäksi siinä on usb- tai bluetooth-liitäntämahdollisuus, jolla arvatenkin voi vaikka Facebookiin välittää oman ruokailutapansa. Tarmo Niittyranta, Kuusankoski Mitä kuuluu aiemmille Vuoden turhakkeille Kännykän tuoksuviesti On kehitetty uusi tapa kommunikoida: tuoksuviestit. Sen voitti Tero Kuikka Jyväskylästä. Vähän samanlainen kapine on taas tämän vuoden ehdokaslistalla: nimittäin kissanjätökset pussittava roskis Litter Locker. Monet turhakkeet porskuttavat edelleen markkinoilla, mutta Vuoden 2001 turhaketta vaipankätkijää ei taida enää saada ostettua kuin käytettynä. Tuoksutin vapauttaa tiettyjä hajuaineita sen mukaan, millaisen hajun tuoksuttimen omistaja on viestissä vastaanottanut. Vaipankätkijä kääräisi kakkavaipan tiiviiseen sitruunan tuoksuiseen, antibakteeriseen muovikääröön kannen alle säiliöön. Pian kaverille voi lähettää kännykkäviestin mukana tuoksun – esimerkiksi ruokakuvan yhteyteen siihen sopiva aromi
Hangon Tulliniemi on Suomen mantereen eteläisin kärki. Se avautui vihdoin kaikille kulkijoille. Kävellen meren ääre 52 Suomen luonto 110/2014. hekiki eriksson / avescaps Tulliniemi on aivan aavan meren äärellä
Kivikot, dyynit ja särkät ovat Salpausselän harjumuodostelman viimeinen maanpäällinen nipukka ennen sen sukeltamista mereen. 110/2014 Suomen luonto 53. Keväisin ne ponnistelevat jälleen takaisin pesimäpaikoilleen. Niemi on nimetty siellä 1600-luvulta asti asuneiden tullimiesten mukaan. Joka syksy sadattuhannet linnut suuntaavat kohti Tulliniemeä aloittaakseen raskaan matkansa. Asukkaiden karja laidunsi niemellä pitäen rantaniittyjä avoimina ja muokaten aluetta monille niittyjen kasvi- ja eläinlajeille sopivaksi. Alue toimi jo tuolloin myös luotsien tukikohtana. Tulliniemen kautta kulkee yksi Suomen lintujen päämuuttoväylistä. löytöretkellä suomessa S teksti mari pihlajaniemi lle uomen eteläisimmässä kärjessä, Hangon Tulliniemen Uddskatanilla tuuliset kalliot kohtaavat meren. Niemen maisemassa vuorottelevat pitkät kivikkorannat ja meren piiskaamat rantakalliot
Koko niemi on ollut yleisöltä suljettu, koska suuren osan siitä täyttää Hangon Vapaasataman alue. Perhoslajisto on monipuolinen. Erityisesti toinen maailmansota jätti sinne jälkensä. Kanta on muuttunut koirasvoittoiseksi. Itse Uddskatanin luonnonsuojelualue perustettiin 1990. Yllättäen puiden keskellä nuokkuu osittain sortuneita rakennuksia. Suomalaiset palasivat niemelle jouluksi 1941, kun Hangon vuokra-alue siirtyi takaisin Suomen haltuun. Kävellen ulkosaaristoon Uddskatanille vievä polku lähtee niemen pohjoisrannalta. Parkkipaikalta polulle kulkiessa maisemaa hallitsee vapaasataman aita. Komeimmat myrskyt koetaan syksyllä ja talvella. Puut kasvavat läpi romahtaneista katoista, ja kasvillisuus on vallannut niin pihat kuin talotkin, mutta harmaissa kallellaan olevissa seinissä näkyy edelleen häivähdys Petteri Lehikoinen / avescapes aleksi lehikoinen Sijaintinsa takia Tulliniemi on saanut osansa historian myllerryksistä. 54 Suomen luonto 110/2014 Kaikille suomalaisille avautui vihdoin tämän vuoden toukokuussa pääsy Suomen eteläisimpään niemeen, kun luonnonsuojelualue erotettiin aidalla satamasta. Satamayhtiö perustettiin vuonna 1919. Vapaus merkitsee, ettei alueella vielä tarvitse maksaa tullia tai veroja. Sataman autovarastojen ja asfaltti- Merikaalia polun lähellä pohjoisrannalla. Hetken päästä polku sukeltaa aidan vierestä tuoksuvaan mäntymetsikköön. Uddskatan on harvinaisuus, jossa pääsee hetkessä kävellen kaupungin keskustasta ulkosaariston laidalle. Helmihopeatäplä.. Kun katseen kääntää merelle, tuntuu kuin voisi ojentaa kätensä ja koskettaa vedestä kohoavia saaria ja kallioluotoja. Talvisodan jälkeen Suomi joutui vuokraamaan Hankoniemen Neuvostoliitolle ja Uddskatan linnoitettiin. kenttien jälkeen polku palkitsee kulkijan. Aleksi lehikoinen heikki eriksson / avescapes Hangon lintuasemalla seurataan muun muassa haahkoja. Tulliniemen saaristo rauhoitettiin arvokkaana lintukohteena jo 1933
Uddskatanin monipuolisen lajiston selittää osaltaan luontotyyppien vaihtelu. Lintuaseman päivittäisiin rutiineihin kuuluvat muuttavien ja paikallisten lintujen laskeminen sekä rengastaminen. Täällä voi tutustua merenrantojen tavallisiin lajeihin, ja tyllit partioivat rannoilla. Ketut, supikoirat ja mäyrät viihtyvät metsissä. Pieni valkoinen sukkula saattaa livahtaa jalkojen editse: lumikolla on kiire myyräjahtiin. Uddskatanilla ja 56 Suomen luonto 110/2014 sitä ympäröivässä saaristossa pesii toistakymmentä uhanalaista tai silmälläpidettävää lintulajia. Kalastaja myi rakennuksen vuonna 1979 Helsingin seudun lintutieteelliselle yhdistykselle Tringalle, joka aloitti lintuasematoiminnan. Alueella viihtyvät myös monet nisäkkäät. Gåsörsuddenin särkällä levähtää muuttoaikoina lukuisia kahlaajia, vesilintuja ja lokkeja. Uddskatanin niittyjen ja hietikoiden kasvi- ja hyönteislajisto on ainutlaatuista. Asemalla rengastetaan noin 10?000 lintua vuosittain. Matelijoista kyy ja rantakäärme ovat tavallisia. Öisin aktiivisia perhosia on selvitetty valorysäpyynnin avulla. Uhanalaisiin tai silmälläpidettäviin kasvilajeihin kuuluvat esimerkiksi niittylaukkaneilikka, meriotakilokki ja keltamatara. maisemaa pitäen rantaniittyjä ja metsiä avoimina. Erityisen kuuluisa Uddskatan on linnustostaan: alueella on havaittu yli 300 lintulajia. Lepakkolajisto on monipuolinen, koska parakkialue tarjoaa runsaasti piilopaikkoja. Asemalla rengastetuista linnuista on löytöjä ympäri Eurooppaa ja Afrikkaa. Löytyneistä pienperhoslajeista 29 ja suurperhoslajeista 57 on perinnebiotooppien ilmentäjiä, joiden joukossa on myös uhanalaisia lajeja. Lintujen tavoin lepakot käyttävät Uddskatania levähdyspaikkana muuttomatkallaan. Aineiston avulla on selvitetty muun muassa, miten ilmaston lämpeneminen. Lintuasema tuottaa tietoa Hieman ennen niemenkärkeä näkyy lintuaseman portti. Täällä oli alun perin Sundströmin kalastajaperheen koti, jossa he asuivat ympärivuotisesti 1960-luvun lopulle. Syksyisin rengastajia työllistävät etenkin tiaiset, hippiäiset, punarinnat ja varpushaukat. lot sukeltelevat lahdella ja tiirat tervehtivät retkeilijöitä huudoillaan. Pieni punainen rakennus nököttää kallioiden keskellä Uddskatanin pohjoisrannalla. Esimerkiksi pajulintu löytyi muuttomatkansa varrelta marraskuisesta Ugandasta, suokukko oli suunnannut Sudaniin ja valkoviklon määränpääksi paljastui Nigeria. Parakkialueen jälkeen polku pujottelee lehdosta mäntykankaalle, sieltä kallioille ja takaisin lehtoon. Loppukesällä niemellä voi nähdä esimerkiksi erittäin uhanalaisen isoapolloperhosen. Metsät, niityt ja matalat lahdet tarjoavat niille monipuolisia levähdys- ja ruokailualueita. Laskennoissa on havaittu 22 päiväperhoslajia. Kasvipeitteiset merenrantakalliot ovat vallitsevia, mutta alueelta löytyy myös lehtoja, merenrantaniittyjä, kuivia ja tuoreita niittyjä, dyynejä sekä monenlaista vedenalai- sia luontoa kuten hiekkasärkkiä, matalia lahtia ja riuttoja. Telkät ja koske- Uddskatan on loistava paikka tutustua mereen ja merilinnustoon
Lintuaseman tietoja on hyödynnetty myös yli sadassa julkaisussa. Petteri Lehikoinen vaikuttaa muuttoon, lintukantoihin ja levinneisyyden muutoksiin. Leutoina talvina meri pysyy avoimena, jolloin vesilinnut voivat talvehtia alueella. Mukana on neljä väitöskirjaa ja yli 20 arvostetuissa kansainvälisissä tiedesarjoissa julkaistua artikkelia. Uddskatanin patterin tykit olivat 1940 Neuvostoliiton uusinta ja tehokkainta kalustoa. Petteri Lehikoinen / Avescapes Heikki eriksson / Avescapes Tulenjohtotorni on nyt havaintopaikka Lilla Munkhamnin lahden jälkeen kulkijaa odottavat avoimet kalliot. Huippupäivinä voi havaita yli 5000 pitkäkaulaa. Petteri Lehikoinen / Avescapes Matala Gåsörsviken ja taustan särkkä ovat vesilintujen suosioissa. Haahkat tulevat! Lopulta jäät alkavat rakoilla ja jonain aamuna tulenjohtotornin laella kylmissään tähyilevä havainnoija näkee kaukaisuudessa tutun näköisiä pisteitä. Parvea seuraa pian toinen, ja maalis–huhtikuun taitteessa kevätmuutto on täydessä käynnissä. Väki asui korsuissa. n Laulujoutsenet viipyvät meren jäätymiseen asti. Lumikon (kuvassa) lisäksi niemellä voi nähdä kärpän, näädän, minkin ja saukon. Niemi kerää syksyisiä lintuja suppilon lailla. Tulliniemen edustan saaristo on tärkeä haahkojen pesimä- ja sulkasatoalue. Olemme perillä Manner-Suomen eteläkärjessä – kaikkein eteläisin paikka on tosin vieressä luotsiaseman niemessä. Uddskatan on myös yksi Suomen parhaista paikoista kurkien muuton katseluun. Torni toimii nyt lintuaseman havainnointipaikkana ja on yleisöpolun ulkopuolella. Niemeä piiskaavat vuoroin lumi ja vuoroin vesi. 110/2014 Suomen luonto 57. Niemi ottaa vastaan väsyneet saapujat. Joitain rakennelmia pääsee ihailemaan myös polulta. Merimetsojen keväinen muutto on näkyvää. Ankarina talvina autio valkoinen jää jatkuu silmänkantamattomiin. Eteläkärki on paras kohta muuton tarkkailuun, ja se on myös keskeinen lintuaseman toiminnalle. Meri on joka puolella läsnä. Uddskatanin syksy onkin kuuluisa vaelluslinnuistaan, kun tiaiset, pähkinähakit ja tikat valtaavat niemen. Lumi peittää rantakalliot ja niityt, bunkkerit ja kallionkolossa hytisevän lintuasemarakennuksen. Talvella niemenkärki hiljenee. Kurkimuuton seuraaminen sopii erityisesti kaltaisilleni aamu-unisille lintujen ystäville, sillä päämuutto Hangossa käynnistyy useimmiten puolilta päivin. Ensimmäiset haahkat! Niiden saapumispäivän veikkauksesta on tullut jokavuotinen perinne. Saaristo on myös merkittävä levähdysalue tuhansille muille vesilinnuille kuten alleille ja telkille. Tykkiasemat ja betoninen tulenjohtotorni ovat säilyneet hyvin
RUUHELLA METSÄÄN tekstI JA KUVAT JORMA LAURILA Berliinistä on vain tunnin junamatka upealle Spreewaldin tulvametsäseudulle. Tervaleppä on tulvametsän pääpuu. 58 Suomen luonto 110/2014. Siellä luonnosta voi nauttia ruuhella, kanootilla, pyörällä ja kävellen
Ne ovat ilmeisen hauskoja, mutta vaikka olen pitkän saksan lukijoita, murre ei avaudu kovin hyvin. Lähdimme Lübbenaun vanhankaupungin pienestä satamasta (Kleiner Hafen) ensin kohti Wotschofskan saarta, jossa on myös seudun vanhin, viehättävä majatalo. Kartta istockphoto Matkalla maailmalla saksa P itkä ruuhi lipuu yllättävän kevyesti, vaikka kyydissä on sauvojamme Kai Turianin lisäksi 14 matkustajaa. Pääsemme pian metsän holvistoon, missä kohoaa komeita tervaleppiä ja kuivemmilla töyräillä mahtavia tammia. Kyyti on luonnonystävälle myös mieluisan hiljaista, mitä nyt saksalaiset nauravat sauvojan jutuille. Suuri osa Spreewaldista on tervaleppiä kasvaSuu110/2014 Suomen luonto 59
Tienviitta Leipen kalastajakylään.. Sulut toimivat itsepalvelulla. Spreewaldissa on joenhaaroja ja kanavia noin 1500 kilometriä
Spreewaldin kurkut ovat kuuluisia ympäri Saksan. Ruuhikyyti on myös valokuvien ottamiseen erinomainen, koska se kulkee tasaisesti ja riittävän hitaasti. ”Ruuheni on tehty männystä ja jo pelkkä runko maksoi 6000 euroa. Ruuhemme on vanhaa mallia ja siihen on lisätty vain penkit. Jatkamme kohti Lehden idyllistä kylää, jonne kestää vielä pari tuntia. Vesirajasta niityn reunaan on vain reilu vaaksa, vaikka on vähän veden aika. Suuri osa Spreewaldista on tervaleppiä kasvavaa tulvametsää. Edestakainen lippu (Tageskarte, 22.40 €) on hyvä valinta, koska se on käyttöpäivänä voimassa myös Berliinin julkisessa liikenteessä. Heinää latoessa tarvitaankin tikkaita. • Lisätietoa saksaksi www.spreewaldstadt-luebben.de, englanniksi www.luebbenau-spreewald.com/pages/ en/spreewald.php 110/2014 Suomen luonto 61. Talvella tulva peittää laajat alueet ja tuo ravinteita viljelyksille. • Berliinistä on hyvät ja edulliset junayhteydet. Sijaitsee noin sata kilometriä Berliinistä etelään Brandenburgin osavaltiossa. Tervaleppä onkin seudun nimikkopuu, joka venähtää monin paikoin kunnioitettaviin korkeuksiin. Asemalla ja keskustassa on pyörävuokraamo. Kanavissa voisi melkein kahlata, ellei pohja olisi niin pehmeä. Maatalous on yhä tärkeä elinkeino, mutta matkailun merkitys on huomattavasti kasvanut. Niissä on pitkä keskisalko, ja korkeutta voi olla jopa nelisen metriä. Ydinosa on tiukasti suojeltu, loppualaa hoidetaan kulttuuri- ja luontoarvoja kunnioittaen. Viehättävässä Lehden kylässä elää noin 160 asukasta. Tammesta, pyökistä ja lehtikuusesta tehdyt ovat vielä paljon kalliimpia”, matkailuyrittäjänä toimiva Kai Turian kertoo. • Laajuus 475 neliökilometriä, josta kulttuuri maisemaa vajaat kaksi kolmannesta, metsää noin neljännes ja vesistöä kolme prosenttia. Kylissä on pienimuotoisempaa tarjontaa. Matka Lübbenauhun kestää Bahnhof Zoolta hieman yli tunnin ja kyytiin pääsee kaikilta keskustan pääasemilta. Myös kanootteja voi vuokrata monesta paikasta. Kylien liepeillä näkee kesäaikaan paljon liikennettä. • Veneretkiä on tarjolla keskustassa pääsatamassa (Grosser Hafen) ja pienemmässä (Kleiner Hafen). Metsän lomassa aukeaa välillä niittyjä, joilla on perinteiseen tapaan tehtyjä heinäseipäitä. Spreewaldissa on helppo liikkua jalan, pyörällä, kanootilla tai järjestetyillä veneretkillä (Kahnfahrt). Ruuhimatkailun sesonki- Berliini Kai Turian SAKSA Spreewald Spreewald tervalepänkävyssä • Yksi Unescon yli 400 biosfäärialueesta. • Lübbenaun asemalta on keskustaan (Alts tadt) kilometri. Vilinää karttavalle suosittelen pienempää. Se on perinteisesti ollut maanviljelyksen perusta ja on saanut niityt pukkaamaan hyvää heinää karjalle ja myyntiin sekä kasannut lietettä muutoin hiekkapohjan päällä lepäävälle seudulle
Wotschofskaan on vajaan neljän kilometrin kävelyreitti yhteen suuntaan. Sama joki virtaa alajuoksullaan Berliiniin läpi. Elokuussa lintumaailma oli jo hiljennyt ja Lehden Kattohaikara pesii Lehden vapaapalokunnan letkutornin päällä. Spreewaldia ovat asuttaneet satoja vuosia sorbit eli vendit. aikana turisteja kuljettaa jopa 300 sauvojaa. Vasta viime vuosikymmeninä tärkeimpiin kyliin on tullut tieyhteys. Andrea Bunar on Lehden kylän posteljooni.. Myös palokunta liikkuu vesitse, samoin 160 asukkaan Lehden kylän posti. Täällä keskijuoksulla joki synnyttää tulvametsän, mistä Spreewald (Spreejoen metsä) on saanut nimensä. 475 neliökilometrin alueen ydin on tiukasti suojeltua, loppu maisemansuojelu- ja hoitoalueita. Andrea Bunar on jakanut postia parisen vuotta ja on ilmiselvästi kylän matkailunähtävyyksiä. Asukkaita on noin 50?000. Ne eivät ole vain matkailijoita varten, vaan vettä pitkin kulkevat monenlaiset lastit lehmistä rakennustarvikkeisiin. He kuuluvat pieneen slaavilaiseen kansaan, jolla on oma kieli ja kulttuuri. Ruuhet ovat perinteisen mallisia ja monet puusta tehtyjä, mutta nykyään käytetään myös alumiinisia kulkupelejä. Maisemat ovat kaikilla reiteillä upeita. Samaan aikaan puolilta päivin sauvoo keltaisella ruuhellaan Deutsche Postin posteljooni. Erikoinen ja ainakin kävelijää häiritsevä piirre on, että monet käyttävät pyörissä kirkkaita valoja myös päivällä. Joen haaroja ja kanavia on yli 1500 kilometriä. Spreejoki saa alkunsa läheltä Tsekin rajaa. Spreewaldista tuli 1991 Unescon biosfäärinsuojelualue, jota hoidetaan ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästi ja perinteitä kunnioittaen. Toki he ovat myös saksantaitoisia ja nyt seudulla vähemmistössä. Pyöräily on erinomainen keino tutustua seutuun laajemmin. Viidentoista sillan kautta tullaan samalle majatalolle, jolla pysähdyimme vesiretkellä. ”Talonpoikainen Venetsia, laguunikaupunki taskukoossa”, luonnehti kirjailija Theodore Fontane 1882 Lehdeä. Sauvottavaa sokkeloisessa Spreewaldissa riittää. Leipeen vie idyllinen koivujen, tammien ja tervaleppien reunustama kävely- ja pyörätie. Metsäluonto lumoaa ja hienot kulttuurimaisemat kruunaa satumainen Lehden kylä. Kolmen tunnin lipumisen jälkeen saavumme Lehdeen ja ajamme kylän läpi lounaalle rantaravintolaan, jossa tarjoillaan paikallisia herkkuja. Pyörävuokraamo löytyy heti asemalta ja toinen keskustasta. Takaisin palataan samaa polkua. Lehden kylään on keskustasta vain pari kilometriä ja Leipen kalastajakylään edestakaisin 14 kilometriä. 62 Suomen luonto 14/2014 vapaapalokunnan letkutornin katolla pesivä kattohaikaraparikin poikasineen oli muualla. Kevyen liikenteen reittejä on paljon ja ne on merkitty hyvin
Itäisen Saksan ilmastossa vaikuttaa jo mantereisuus. Se pitää vielä kokea. Koko päivän retkiä tehdään kesäaikaan kerran viikossa, jos tulijoita on riittävästi. Viisi tuntia osoittautuu ainakin luonnonystävälle minimiksi; harmittelin ettei kymmenen tunnin erikoisretkeä järjestetty juuri tuolloin. n Spreewaldia hoidetaan luontoa ja perinteitä kunnioittaen. Tärkeä talvitulva ruokkii niittyjä ravinteilla ja pitää ne tuottoisina. Spreewaldissa on nähtävää kaikkina vuodenaikoina. Elokuun helteellä ei myöskään heti tullut mieleen, että kylminä talvina kanavilla voi kävellä, luistella ja kelkkailla. Lehden kylästä Leipeen vie viiden kilometrin kävely- ja pyörätie.. Lyhyemmät ruuhiretket kestävät pari tuntia, pitemmät viidestä seitsemään, jopa kymmeneen tuntiin. Perinteiset heinäseipäät ovat kuvis muhkeita. Viimeinen tunti kuluu paluumatkalla vanhaankaupunkiin linnanpuistoa, Schlossparkia, sivuten. Hyvän retken merkki on se, että haluaisi lähteä pian uudestaan. Voi vain kuvitella, miten upeita tulvametsät ovat keväällä rentukkamerineen sekä lintujen ja sammakoiden konsertteineen
”Minuun otti vuoden 2013 lopulla yhteyttä sellainen kaveri kuin Oskari Nokso-Koivisto. Energiapolitiikkaa johdetaan niin, että työ- ja elinkeinoministeriön vanhalla virkamiehellä on salainen excel-tiedosto.” olen odottanut, milloin toimittaja nostaa esille sen, kuinka ihminen, joka on kirjoittanut Helsingin Sanomissa, että talouden laskuun pitää varautua ja että talouden kasvu syö ympäristöresursseja... Tämähän on akateemisen ihmisen unelma. Ja Sitra sanoi, että hyvä, me tehdään se. Janne Hukkinen, 58, ympäristöpolitiikan professori, Helsinki Kasvokkain kasvokkain, kotona, retkellä ja virikkeitä toimittanut johanna mehtola Järjen ääni ”Tämä on akateemisen ihmisen unelma” teksti jouni tikkanen kuva aapo huhta 19/2013 64 Suomen luonto 110/2014 Janne Hukkinen kuuluu professoriryhmään, joka sai marraskuussa Luonto-Liiton Siilin peukku -palkinnon. No, voi tietysti kysyä, mikä siinä kasvaa. Sen perusteella sitten tarvitaan aina u usi ydinvoimala. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra lähestyi jossain vaiheessa meitä, että miten tässä pitäi- si olla yhteistyössä, ja me sanoimme, että nyt pitäisi tehdä nopeasti selvitys, joka antaa hyvän tietopohjan suomalaiselle energiapoliittiselle päätöksenteolle. Raportit saivat uskomattoman paljon julkisuutta. Suomen energiapolitiikkaa johdetaan nyt niin, että jollain työ- ja elinkeinoministeriön vanhalla virkamiehellä on salainen excel-tiedosto, jota kukaan tutkija ei ole koskaan nähnyt ja jonka pohjalta tehdään ennusteita siitä, miten kulutetaan energiaa, käytetään sähköä ja niin edelleen. Nokso-Koivistolla ei ole mitään nimettyä tavoitetta. Hän on koulutukseltaan oopperalaulaja, mutta koska oopperalaulajan työ ei ilmeisesti elätä, hän on perustanut lobbausfirman. Miten minä voin olla mukana tällaisessa raportissa, jonka nimi on Kasvua ja työllisyyttä energiapolitiikkaan. Se ei välttämättä ole talous.. Siksi lähdin totta kai mukaan, ja professoriryhmän kanssa me kirjoitimme Nokso-Koivistolle kaksi energiapolitiikkaa koskevaa raporttia, ensin yhden helmikuussa ja toisen syyskuussa. Hän haluaa vain, että energiapoliittista keskustelua käytäisiin enemmän tiedolliselta pohjalta, sillä tavalla, että ensin mietitään, mitkä ovat tavoitteet, sitten selvitetään taustoja ja aletaan haarukoida, mitä me voitaisiin oikeastaan tehdä. Ryhmä haluaa Suomen tekevän suuren energiakäänteen. Me tutkijat saamme kuitenkin merkittävän osan rahoituksesta yhteiskunnalta ja olemme velvollisia antamaan takaisin sitä asiantuntemusta, jota olemme kerryttäneet
110/2014 19/2013 Suomen luonto 65. Tämä pitää vain yhdessä päättää. Se johtuu vain siitä, että maa tekee suuren energiakäännöksen sen sijaan, että investoisi perinteisiin energiamuotoihin kuten ydinvoimaan. Jos aletaan joka toiseen taloon tai omakotitalojen ryppääseen tilata yhdessä aurinkopaneelit ja tuulimyllyt, niin sehän tarkoittaa bisnestä lisää, talouskasvua lisää ja töitä lisää. Mutta olemme kyllä sitä mieltä, että jos Suomi ryhtyy sellaisiin toimenpiteisiin, joita professoriryhmä raportissa esittää, talouskasvu on vääjäämätöntä Suomen energiasektorille. Yksityisen ja julkisen sektorin täytyy lyödä kättä päälle, että tehdään tämä. Suomessa on valtava määrä rakennusyrityksiä, jotka ajattelevat, että – pirulauta – jos suomalaiset omakotitaloasukkaat ja kerrostaloasujat alkavat sanoa, että tarvitaan energiatehokkuusremonttia, niin taloushan lähtee kasvuun. Tämä on kansallinen hanke.” n hukkisen mieleiset Mielipaikka: Fiskarsin jokimaisema Retkikohde: Suurkaupungit Luontokirja: Georg Borgströmin Riittääkö maapallo (1970) Luontopuuha: Vapakalastus Vuodenaika: Kesä Lintu: Varis Nisäkäs: Hiiri Hyönteinen: Hyttynen Sieni: Herkkutatti Marja: Vadelma 1990-luvulla Janne Hukkinen ehti olla Rovaniemellä Arktisen keskuksen johtajana
Jos kukat kuuluvat ehdottomasti joulun tarpeistoon, kannattaa ostoksissaan suosia edelleen kotimaista. Suomalaisen Työn Liiton tutkimuksen mukaan miesten toivotuimmat lahjat ovat Jouluna voi makeisten tilalla – tai lomassa – nautiskella pähkinöitä. teksti johanna mehtola Joulun ajasta on syytä ottaa kaikki ilo irti. johanna mehtola kotona Ekoisaa joulua! Neuvonta tarpeen säästötalkoissa Kotitalouksien kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset paljastuvat mittaamalla, mutta tulosten tulkintaan tarvitaan vielä neuvontapalveluja. Korttihan ei ole mikään turhake, jos siitä askartelee seuraavana jouluna pakettikortteja. Keväällä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa selvisi, että niiden säännöllinen käyttö alentaa LDL-kolesterolia ja verenpainetta sekä lisää verisuonten joustavuutta. Silti postiluukuista kolahtaa lähes 40 miljoonaa joulukorttia. www.syke.fi/ekokoti Joululahjoihin kuluu arviolta 400 euroa henkeä kohti. Kulutamme esimerkiksi joulukukkiin 100 miljoonaa euroa. Kun katsoo suomalaisten joulunviettoa Tilastokeskuksen keräämien numeroiden valossa, huomaa, että säästämisen varaakin meillä joulunviettäjillä on. Saksanpähkinöiden napostelu kannattaa ottaa tavaksi. Se oli varsin tuottoisa. Lisäksi pähkinästä saa runsaasti C- ja E-vitamiineja, mineraaleja sekä antioksidantteja, jotka vahvistavat vastustuskykyä. Yli puolet tästä perustuu kotimaiseen kukkatuotantoon. Kokonaissato oli peräti miljoona kiloa suurempi kuin vuonna 2013, jolloin mehiläisten talvitappiot sekä kylmä kevät hidastivat satokauden alkua. Neuvojat auttoivat perheitä löytämään vähähiilisempiä ratkaisuja. Kokonaissato oli 2,6 miljoonaa kiloa ja pesäkohtainen keskisato 55 kiloa hunajaa. Niitä voi helposti tuunata vaikkapa ympäristöystävällisempään suuntaan. Hiilijalanjälkeä voidaan pienentää merkittävästi remonttien yhteydessä, talotekniikan säädöillä sekä arjen valinnoilla. Makuvalikoiman miedoimmasta päästä on ulkomuodoltaan aivoja muistuttava saksanpähkinä. Kylmästä alkukesästä huolimatta Suomen Mehiläishoitajain Liitolla on hyviä uutisia kesän hunajasadosta. Perinteitä sopii kuitenkin aina aika ajoin hieman ravistella ja kyseenalaistaakin. www.hunaja.net Työmehiläiset peittävät kennoja. Tuottavia mehiläispesiä oli keväällä 47?000. Se onkin oikea superpähkinä, sillä se sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja. Joulukorttien lähettäjinä olemme varsin ahkeria, vaikka lähetettyjen korttien määrä on kymmenen viime vuotta ollut lievässä laskussa. Tavarat hallitsevat lahjatoiveita. Yhä enemmän joulutervehdykset ovat siirtyneet sähköisiin kortteihin, mutta postikortin – varsinkin itse tehdyn – viehätys on vahva. marja-leena hautala / vastavalo kuvat marika eerola Superpähkinöitä poskeen. Ympäristöministeriön rahoittaman Ekokoti-hankkeen puitteissa tutkittiin 18 varsinaissuomalaisen perheen sähkönja vedenkulutusta, autoilua sekä jätemääriä. Vuonna 2012 summa oli 280 euroa, joten se on selkeässä kasvussa. Ulkomaille niitä lähetetään noin miljoona. En etsi valtaa, loistoa pienet palat Mehiläiset keräsivät hyvän sadon Joulun perinteitä voi helposti tuunata ekologisemmiksi. 66 Suomen luonto 110/2014 Käytä rohkeasti mielikuvitusta joulupöydän koristelussa. Katso saksanpähkinän ja muiden jouluherkkujen ravintoainekoostumukset www.fineli.fi sekä pähkinäreseptejä www.suomenluonto.fi. Kotitalouden hiilijalanjälkeen vaikuttaa eniten asuminen, jossa lämmitystapa on ratkaiseva. Onhan se talvikauden suurin ja perinteikkäin juhlamme
110/2014 Suomen luonto 67. • Suunnittele jouluruuat hyvissä ajoin ja mitoita tarjoilut syöjien mukaan. • Nauti olostasi. • Valitse joulupöytään lähiruokaa ja luomua. Niiden ripustelussa kannattaa pitää maltti mukana. Määrävässä roolissa ovat edelleen raaka-aineiden ja tuotannon kustannukset. Tuolloin ravintoarvot ilmoitetaan uudella tavalla kaikissa niissä elintarvikkeissa, joissa ravintoarvomerkinnät ovat olleet aikaisemminkin. Lihan alkuperämerkinnöissä tulee näkyä eläimen kasvu- ja teurastuspaikka. Lahjoja hankitaan yhä enemmän verkkokaupoista, joka säästää ainakin aikaa ja vaivaa. Sitä syödään Suomessa 6–7 miljoonaa kiloa. Ruoka kuuluu olennaisena osana joulun perinteisiin. • Koristele joulupöytä luonnonmukaisilla koristeilla kuten omenoilla ja havun oksilla. Kuusissa se tarkoittaa 1,5 miljoonaa kappaletta. Näistä lahjaliput leffaan tai lahjakortti hierojalle ovat ekologisia vaihtoehtoja. SAA EKOJOULU IHANA • Ota rauhallisesti. Muutos koskee lähes kaikkia ruokia ja alkoholittomia juomia. Uudet merkinnät ilmestyvät pakkauksiin kuitenkin vähitellen yritysten uudistaessa pakkauksiaan. Aikuisten kesken on helppo myös sopia, ettei lahjoja tarvitse ostaa lainkaan. Kinkkua ei varmasti lähitulevaisuudessakaan helposti korvata. yksittäispakattuja makeisia. Allergisoivat ainesosat kuten gluteenipitoiset viljat, pähkinät, maito, kananmuna ja kalat korostetaan ainesosaluettelossa esimerkiksi lihavoimalla. Uusien merkintöjen tulee olla pakkauksissa 14.12.2014 alkaen. istockphoto ruokapöytä pakkaus kertoo enemmän tuotteesta Elintarvikkeiden pakkausmerkinnät uudistuvat joulukuussa. Myös kasviöljyjen ja -rasvojen alkuperäkasvi tulee ilmoittaa. Noin neljännes kinkkua popsivista talouksista olisi halukas ostamaan luomukinkun tavallisen kinkun tilalle. Tekstin korkeuden on oltava vähintään 1,2 milMerkinnät limetriä, ja sen on erotuttava hyvin on entistä taustastaan. Uudistus on elintarviketeollisuudelle suuritöinen ja kallis, mutta Elintarviketeollisuusliitossa arvellaan, että sen kustannukset eivät valu kuluttajien maksettaviksi. Kasvissyöjillekin on vaihtoehtonsa, seitankinkku. Uusien merkintöjen tarkoituksena on helpottaa kuluttajia ostovalinnoissaan. Muut tuotteet saavat uudet ravintoarvomerkinnät viimeistään 2016. Naiset taas toivovat hemmottelulahjakortteja, koruja ja kelloja. Myös luettavuuteen on kiinnitetty uudistuksessa huomiota. • Hyödynnä uunin jälkilämpö. • Suosi valinnoissasi suomalaisuutta ja käsityötä. Joissakin tuotteissa uudet merkinnät jo ovat. Yhdessäolo riittää. Merkinnöistä käy ilmi entistä selkeämmin, mistä elintarvikkeet on valmistettu ja mitä ravintoaineita ne sisältävät. Tekstin vähimmäiskoko helpompi ei koske hyvin pieniä pakkauksia kuten lukea. Joulun perinteitä ei tarvitse uudistaa kertaheitolla ympäristöystävällisemmäksi, mutta pienillä askelilla saavuttaa säästöä – ja keveän joulumielen. Ja jos on kuusi, on kuusessa tietysti myös jouluvalot. Kauppojen hyllyt notkuvat myös mitä erilaisimpia makeisia ja herkkuja. Aineettomat joululahjat ovat mainio vaihtoehto, jos läheistään haluaa välttämättä ilahduttaa lahjalla. Muutoksen taustalla on EU:n uusi elintarviketietoasetus, jolla halutaan täsmentää ja yhdenmukaistaa vaatimuksia kaikissa jäsenvaltioissa. • Anna lahjaksi eettisiä ja ekologisia tuotteita ja elämyksiä. Noin puolet kotitalouksista hankkii joulukuusen. elektroniikka, musiikki ja elokuvat sekä harrastusvälineet. www.etl.fi Johanna Mehtola Ruisleipä Ravintoarvo 100 g Energia 1100 kJ / 261 kcal Rasva 2g josta tyydyttynyttä 0,2 g Hiilihydraatit 48 g josta sokereita 1,6 g Ravintokuitu 12 g Proteiini 9g Suola 0,8 g Bro g 100 kcal g 145 7 kJ / g 610 0,6 g 3 toarvo 2g ia Ravin g nyttä 0,2 g Energ dytty 15 g Rasva ta tyy tit ita jos ydraa ere 1,3 Hiilih ta sok uitu jos tok kka: spai Ravinteiini astu Pro ola teur Su u- ja Kasvomi Su elintarviketeollisuusliitto tu ale maustetilerisuik Pakkausmerkinnät auttavat kuluttajaa sopivan ruuan valinnassa. Herkutella voi vaikkapa luomusuklaalla tai pähkinöillä ja rusinoilla. Määräajan jälkeenkin kaupoissa voi vielä olla vanhoilla merkinnöillä olevia tuotteita, koska varastossa olevat tuotteet myydään ensin loppuun. n Lue lisää joulutilastoista www.stat.fi, jouluvalojen sähkönkulutuksesta www.motiva.fi ja ekologisia jouluvinkkejä www.suomenluonto.fi
n Laskeva Kuu Riisitunturilla, aika 7 s, aukko 11, 150 mm, ISO 400. Valovoimaisesta objektiivista on yökuvauksessa hyötyä. kiehtova ilta- ja yökuvaus Hämärässä ja pimeässä kuvaaminen haastaa ammattikuvaajan, mutta aloittelijakin pystyy ikuistamaan yöllisen tunnelman, kunhan perehtyy muutamiin tärkeisiin teknisiin vinkkeihin. Kiinteäpolttovälisissä objektiiveissa valovoima on parempi kuin zoomeissa. www.ursa.fi Geminidien loistoa. Jos käännät objektiivin tarkennusrenkaan äärettömään, tarkennus menee poikkeuksetta yli ja joudut kääntämään hiukan takaisin. klo 01.03. Geminidien parven meteoreja kannattaa seurata 17.12. Kannattaa muistaa, että maapallo pyörii ja pitkällä objektiivilla Kuun saaminen oikeaan kohtaan kuvassa ei olekaan niin helppoa. Tarken- nusrenkaaseen voi tehdä pienen merkin siihen, missä oikea ääretön tarkennuspiste on. Valotuksessa kannattaa olla tarkkana, ettei kuutamossa kuvatusta maisemasta tule päivänvalokuva. Retkelle tähdenlentoihin timo kantola Geminidit ovat vuoden parhaita meteoriparvia perseidien ohella. Luontokuvauksessa pyritään toimimaan luomuvalon avulla, mutta taajamien keinovalon heijastuksia ei aina voi välttää. Jos haluat tähdet kuviisi terävinä, joudut käyttämään pieniä aukkoarvoja. Se palaa helposti sävyttömäksi. Hillitty salaman tai sähkölampun käyttö voi tilanteesta riippuen korostaa kohdetta. saakka. Jos haluat myös Kuun kuvaan, se kannattaa kuvata joko nousun tai laskun aikaan; näissä tilanteissa saat mukaan sävyjä. Parven aktiivisin vaihe on 14.12., jolloin hyvissä oloissa voi nähdä jopa 70 geminidiä tunnissa. Kun Kuu on taivaalla korkealla kirkkaana pallona, sitä on hankala saada mahtumaan maisemaan. Jalustan ja lanka- tai kaukolaukaisimen käyttö on välttämätöntä hämärässä ja pimeällä. Yökuvauksessa kannattaa kiinnittää huomiota ISO-arvoon, koska kohinan mahdollisuus kasvaa illan hämärtyessä. talvipäivänseisaus on 22.12. Perusjärjestelmäkamerassakin kannattaa käyttää raw-ku- vantallennusmuotoa, joka antaa enemmän mahdollisuuksia kuvan korjaukseen käsittelyvaiheessa. Kuun valo ja lumi toimivat myös valonlähteinä. Tarkennus vähässä valossa voi olla vaikeaa. Käsitarkennus on paras vaihtoehto. Luonnonvalo, myös valottomuus, on yökuvauksen voimavara. Pitkä valotus tuo esiin tähtien liikkeen. Silloin ne kannattaa hyödyntää. kuvat paavo hamunen Myllykoski, aika 20 s, aukko 11, 14 mm, ISO 400. Tässäkin on hyötyä täyskennoisesta kamerarungosta ja valovoimaisesta objektiivista. SEN jälkeen päivä pitenee! 110/2014 Suomen luonto 69. Luontokuvaaja Paavo Hamusen luontokuvauskoulu Katso kuvausvinkkejä: www.suomenluonto.fi marika eerola Osa 10: Ilta- ja yökuvaus VINKIT susanna aarnio Kuntivaaran tykkykuuset Kuun valossa Kuusamossa, aika 20 s, aukko 10, 24 mm, ISO 1600. Revontulet, aika 3 s, aukko 3.2, 23 mm, ISO 800
perinteenä. Voittajan valitsi valokuvaaja Meeri Koutaniemi. istockphoto Nettivinkki Joulukuusi on pitänyt varsin hyvin pintansa jouluisena. Samaan aikaan museossa voi osallistua tonttusuunnistukseen ja metsän väen Vain eläimiä -joulukonserttiin, jossa esiintyvät supertähti Kääk ja Sopuli Edelmann. www.kuopionmuseo.fi Johanna mehtola 70 Suomen luonto 210/2014 Aarresaaret palkittiin WWF on valinnut Vuoden 2014 luontokirjaksi Jarmo Niemisen Aarresaaret – Helsingin saariston uskomaton luonto (Gummerus). Tänäkin jouluna Suomessa kaadetaan noin 1,5 miljoonaa kuusta. Kirja on ylistys Helsingin monipuoliselle lähiluonnolle. Esikristillisellä ajalla puiden uskottiin tuovan vihreydellään elinvoimaa ja terveyttä. Joulupuu on rakennettu Uudistunut Metsähallituksen Luontoon.fi -verkkopalvelu on nyt entistä selkeämpi ja helpompi käyttää myös mobiililaitteissa. Näyttely on avoinna 10.1.2015 saakka. Lue lisää joulukuusen historiasta sekä joulukuusen hoito-ohjeet www.suomenluonto.fi. Kuopion museon näyttely Joulupuu kautta aikojen esittelee suomalaista – ja etenkin kuopiolaista – joulun viettoa. Joulukuusi tuli koteihimme 1800-luvulla, aluksi herrasväen asuntoja koristamaan, ja 1900-luvun alussa tapa levisi kaiken kansan pariin. Lue kirjan arvio www.suomenluonto.fi. Viime vuonna palvelua käytti yli miljoona kävijää. Esillä on koristeltuja kuusia ja kotien joulunviettoa. Tuolloin kuuset olivat julkisella paikalla, aluksi ilman koristeita, myöhemmin oksille ripustettiin syötäviä herkkuja. Ulkomailta niitä tuodaan noin 150 000. Joulukuusi on perua puiden juhlakäytöstä, joka alkoi Saksassa jo 1400-luvulla. Euroopan tuulet puhalsivat Suomeenkin. Palvelusta voi hakea tietoa yli 300 retkikohteesta mukaan lukien kaikki kansallispuistot. Virikkeitä eino malm / kuhmu Vinkkejä moneen menoon! Sädetikut palavat joulukuusessa vuosimallia 1957
Tekisi mieli verrata häntä Ingmar Bergmanin kuvailevaan ja tarkkaan tyyliin, mutta kulkekoon Kytömäki mieluummin omia hienoja polkujaan: Paljonko maksaa pilven korkuinen kuusi. Ajatellaanpa vaikka sellaisia ilmauksia kuin susipari tai ”tästä tuli susi”. Kuvittele Veikko Huovisen Lampaansyöjät sekä sarja taidehistorian luentoja, niin olet jo hajulla. Korpiluppo. ruotsin hund eli koira). Kytömäki onkin mitä oivallisin valinta Suomen Luonnon kolumnistiksi. Hiljaisuus. Kyse voi olla vanhasta lainasta (vrt. Finlandia-palkintoehdokkaana ollut Kultarinta on sukupolviromaani, sillä oman tarinansa kertoo myös Erikin tytär Malla. Koko perheen yhteiseksi soveltuvaa peliä (hinta 29,90 €) voi tilata Suomen Luonnonsuojelun Tuen verkkokaupasta Norppapeli vie retkelle. Elokuva on kuvan, musiikin ja kertomuksen audiovisuaalinen kokonaisuus, jonka on ohjannut Heikki Oinonen. Vesa Heikkinen Miska korpelainen / koju film Company Suomen kielen dosentti ja tietokirjailija Luonnollisesti-sarja päättyy tähän. On totta, että viinaa nautittiin. Kun hän palaa, mikään ei ole ennallaan. Se on sittemmin hukattu. gummerus kustannus Suomi tutuksi Norppapelillä marika eerola tuttavani, joka on toimittaja, souti kesällä 2011 ohjaaja Juha Hurmeen ja lavastaja Matti Rasin kanssa Kustavista Merikarvialle, kun kaksikko oli matkalla Hailuotoon. Joutavaa lätinää on korvattu syväpuheella. Tällaisessa puheessa metsän peto inhimillistetään, ikään kuin luontokappale pystyisi ihmisen tavoin häiriköimään. Kansa jakautuu punaisiin ja valkoisiin – ja metsäläisiin. jouni tikkanen Kultarinta väikkyy kauas Elokuva Kolin luonnosta Kolin kansallispuistosta kertova lyhytelokuva Mustarinta esittelee kansallismaiseman luontoa ja syntyä. Mustarintalyhytelokuvan tekijäkaartia. Hurmeen teksti on hauskasti epäajanmukaista. Tabu mikä tabu. Ensimmäisen kolumnin voit lukea helmikuun numerosta. Palokärki. Tuttavani on kuitenkin viisaasti editoitu pois, niin että kirjan dramaturgia perustuu kahden kaverin vuorovetoon. Hän on intohimoinen vanhan kirjallisuuden vaalija, ankara retkeilijä ja luonnon arvojen puolustaja – siis helppo valinta Suomen Luonnon uudeksi kolumnistiksi. Se jää mieleen väikkymään vielä kirjan lukemisen jälkeenkin. Pääosassa ovat luonto ja sen asukkaat. Valokeilassa taru rantala / vastavalo Luonnollisesti Sarjassa tutustutaan luontoon liittyvien sanojen syntyperään. Usein susi esitetään uhkana ja susipuhe on tavalla tai toisella kielteistä. Luonto on yhtenä henkilönä läsnä ja hengittävänä jokaisella sivulla. Ensimmäinen kolumni ilmestyy tammikuun numerossa. Matkan kuluessa he juovat viinaa ja puhuvat taiteesta sekä elämästä. Etymologi Kaisa Häkkinen on arvioinut, että sudelle todennäköisesti on ollut vanhastaan omaperäinenkin nimitys. 15 minuuttia kestävää elokuvaa esitetään Kolin luontokeskus Ukossa aina tasatunnein talon aukioloaikoina. Erään perheen tarina 1900-luvun alun Suomessa toimii kehyksenä Anni Kytömäen esikoisteoksessa Kultarinta (Gummerus 2014). Siksi olen hyvin perillä siitä, kuinka suuri osa romaanin Nyljetyt ajatukset (Teos 2014) tapahtumista on totta ja missä määrin kirjoittaja Hurme vetää niitä hatusta. Kytömäen kieli on pikkutarkkaa ja kaunista. Pedon nimeä ei ole haluttu lausua ääneen. heini lehväslaiho TAANNOIN maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo puhui häirikkösusista. Niin paljon, ettei kukaan pysty ostamaan niitä, varsinkaan kun niitä ei voi siirtää sieltä missä ne ovat. Hän joutuu äidin kuoltua vieraaseen perheeseen oudolle seudulle, jossa lohtua suovat vain isältä saadut opit luonnon ihmeellisyyksistä – ja saappaat, jotka tarjoavat ihmiselle vapauden kulkea. Epäajanmukaisia ajatuksia Johanna Mehtola 110/2014 Suomen luonto 71. www. ????. luontoon.fi/kolinluontokeskus Kansallispuistot ja erilaiset retkikohteet voi koluta nyt myös Norppapelin pelilaudalla. Susi-sanan alkuperästä ei ole täyttä varmuutta. Kirjassa kaksi kaverusta, Aimo (Matti Rasi) ja Köpi (Juha Hurme) soutavat Kustavista Hailuodon teatterifestivaaleille. Ideana on kerätä mahdollisimman monta norppakorttia ja saada norpille lumipesät. ????. www.sll.fi/ luontokauppa/. Lopputulos on jännittävä yhdistelmä veijariromaania ja korkeakirjallista esseetä. Retkireittejä miettiessä tarvitaan pelisilmää. Kirjan yksi päähenkilö, varakkaan metsänomistajan poika Erik Stenfors, lähtee kansaa jakavan railon tieltä pohjoiseen metsänvartijaksi
”Linnunradan” laidalla ”Lokakuun lopussa ensimmäisten yöpakkasten jäljiltä suihkulähteemme vesiallas oli jäätynyt. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Hiusjäätä Jouluinen torvijäkälä ”Nyt on jälleen sopivat olosuhteet hiusjään muodostumiselle. 72 Suomen luonto 110/2014. havaintokirja Toimittanut annakaisa vänttinen lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Onneksi pian kuvaushetken jälkeen alkoi lämmetä sen verran, että leppäkerttu oli päässyt tilanteesta säikähdyksellä ja oli kipittänyt pois.” Hetken ikuisti Tarja Porkkala Tampereelta. Sieniasiantuntija Lasse Kosonen valottaa ilmiön taustoja:”Lumihiuksia” voi nähdä, kun lämpötila on vain hieman alle nollassa ja ilman kosteus melko korkea. Punalakkisia torvijäkäliä on useita lajeja. Sitä on ilmestynyt Helsingin Malmilla samoille paikoille useampana vuonna”, kertoo kuvan lähettänyt Paavo Siukonen. Alussa epäilin, että joku oli tehnyt jekun ja laittanut punaista väriä jäkälään”, Mervi Latvala kertoo marraskuisesta ilmestyksestä. Sienilajeja ei tarkemmin tunneta. ”Lenkkipolun varrella Harjavallan Hiittenharjulla oli niin kaunis ja näyttävä jäkälä, että oli pakko kuvata se. Teorian mukaan lahoavassa lehtipuussa olevat sienet ja niiden hengitys mahdollistavat sopivissa oloisissa lumihiusten synnyn. Ilmiön luonne ja taustat eivät ole täysin selvillä. Leppäkerttu oli jäänyt kiinni ja kökötti sinisellä jäällä auringonsäteiden valaisemana kuin avaruudessa
Kuvan lähetti Anna-Liisa Pirhonen Lappeenrannasta. Pihlajanmarjoja syövien lintujen lista on pitkä. Lokakuisena aamuna kaksi aikuista kyhmyjoutsenta lähestyi sitä kovalla vauhdilla. Ruokintapaikka on talon vieressä ja me katselemme sitä ikkunasta kuin luontovideota livenä”, Rasiranta iloitsee. Valkea vieras Tunturipöllö ilmestyi marraskuussa Kauhajoelle ja teuvalainen Heikki Mahlamäki sai ikuistettua harvinaisen linnun. Kuukkelikin pitää pihlajanmarjoista Kuusamon Myllykoskella kuukkelit herkuttelivat pihlajanmarjoilla 11. Hän otti kuvan marraskuussa Ruskossa Varsinais-Suomessa. Yläreunassa kasvaa kantohytynupikkaa ja orava näkyy syövän sitä. Lahopuutarha Hauholaisen Hannu Rasirannan pihaa kaunistaa luonnon monimuotoisuutta lisäävä lahopuutarha. ”Olen pitkään seurannut kyhmyjoutsenperhettä Helsingin Herttoniemessä. ”Linnunpönttöjen syksyistä tarkastusta ja puhdistusta tehdessäni löytyi eräästä, nimenomaan varpuspöllölle tarkoitetusta pöntöstä kohtuullisen hyvä muonavarasto. Linnut käyvät siellä kylpemässä. Hyvänä myyrävuonna lintujen osuus varpuspöllön saaliseläimistä on vain muutaman prosentin”, kertoo Kai Kankare. En ole aikaisemmin mitään näin rajua nähnyt lintumaailmassa.” 110/2014 Suomen luonto 73. Pöllö on viihtynyt latomaisemissa jo yli kaksi viikkoa – myyriä ilmeisesti riittää”, kuvaaja raportoi. Pahan päivän varalle Reviiritaistelu. Yhtäkkiä se kokosi viimeiset voimansa, pääsi irti otteesta ja lähti karkuun, Mao Lindholm kertoo. Taistelu aiheutti aikamoista meteliä ja siipien heiluttamista ja lopulta hyökkääjä sai uhrinsa melkein veden alle. Inventoinnin ja kuvauksen jälkeen saaliseläimet aseteltiin takaisin pönttöön varpuspöllön hätävararavinnoksi. Pöllien yläpäihin on koverrettu kuoppa vettä varten, jotta ne pysyvät kosteina kesäkuumalla. ”Viime kesänä perustettu lahopuutarha kasvattaa jo ensimmäisiä kääpiä. ”Kainaston jokilaaksosta Kauhajoelta tehtiin vieraasta ensihavainto 7.11. Sieltä se pakeni rannalle, jossa tappelu jatkui. syyskuuta. Talvella sinne voi laittaa kauroja linnuille. ”Olikohan tässä kyse reviiritaistelusta. Uhri näytti melkein kuolleelta eikä liikkunut yhtään
Erittäin hienoja maisemia joista en ole lukenut enkä tiennytkään. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. ”Mutta kyllä marjoja puskiin myös jää, varsinkin tänä syksynä,. Pirkko karppi mikkeli Rauhan tyyssijat Tekisi mieli lähteä heti paikalle. ”Marjathan ovat niin lujassakin, että niiden irrottamiseksi saa käyttää voimaa”, hän kirjoittaa. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.fi Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. nettisivuilla www.suomenluonto.fi tai . anneli ruohonen dagsmark Tyrni ja linnut Aura Koivisto kertoi Suomen Luonnossa 9/2014 artikkelissaan Värikästä satoa, että linnut hyödyntävät tyrnin marjoja. Suomen Luonnossa 9/2014 julkaistussa artikkelissa Kaakkois-Aasiassa luonto on jäteastia jäi vaivaamaan muutama kohta. Hannu linnamo espoo Vihreä vyö Porista Kuhmoon. Koulutaulut herättävät muistoja 3. Kehitystäkö. 77) oli asiaa Tornion seudun kordieriitista. Rauhan tyyssijat Luontokaupan Luonnonkalenterin 2015 ja 21-osaisen joulukorttipaketin voitti Esa Saarela Kokkolasta. maritta paajanen kuorevesi 74 Suomen luonto 110/2014 Laosko roskainen. Tätä mahtavan hienoa ja tiivistä kivilajia on siis Kemissäkin. Näkökulma kuulostaa perin länsimaiselta; omat silmät suljetaan meidän länsimaalaisten perustamilta tehtailta ja harjoittamaltamme turismilta. Hienoa, että näinkin monipuolisia ja arvokkaita kokoelmia on tallessa. Mereltä rajalle 2. Eräs lukijamme epäili, ettei se ole mahdollista. Voi kunpa päättäjät ymmärtäisivät, että ihmiset tarvitsevat tulevaisuudessa puhdasta luontoa, rauhaa ja hiljaisuutta. Tämän ei pitäisi tehdä siitä kehittymätöntä kuin korkeintaan länsimaisilla mittareilla mitattuna. Osallistujien kesken arvotaan Luontokaupan Perhoset-muistipeli. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 2.1.2015. Suomen Luonto 9/2014 1. Upea alue! Osaksi minulle tuntematon tuli paljon tutummaksi. Äänestä . Toimittanut alice karlsson Lukijoilta Osallistu Paras juttu -kisaan! @ Mitä mieltä lehdestä. Laos on vaimoni kokemusten mukaan yksi Aasian ei-länsimaisimmista maista. Lukijoilta: Mereltä rajalle Kiinnostava kooste taitavien luontokuvaajiemme kotiseudulta pitkin Suomenselkää Porista Kuhmoon. marja repo lieksa Koulutaulut herättävät muistoja Olen toisinaan miettinyt, mitä kaikille ihanille tauluille on tapahtunut. Se on joko kalliota tai valtavan iso lohkare. Aura Koivisto vastaa, että ainakin heidän tyrnipensaissa on häärinyt kottaraisia, punarintoja, talitinttejä, kerttuja sekä rastaita, joista suurin osa on ollut mustarastaita. Mitähän laoslaiset ajattelisivat Talvivaarasta, ydinjätteistä tai avohakkuista. Vaimoni matkusteli alueella pari vuotta sitten eikä hän törmännyt siellä muovin hippuseenkaan. jari-pekka tamminen Kordieriittiuutinen ilahdutti Kysy luonnosta -palstalla (SL 8/2014 s. pirkko lundqvist järvenpää Yhtäkkiä, kuin taianomaisesti, mieleeni nousivat liki viidenkymmenen vuoden takaiset oppitunnit. Sen väri on juuri tuo sama kuin lehtikuvassakin, beigenruskealla pohjalla mustanpuhuvia sauvoja. Toiseksi jutussa annetaan ymmärtää, että roskaaminen olisi seurausta paikallisten kouluttautumattomuudesta ja kehittymättömyydestä, vaikka jutussa myöhemmin mainitaankin, että roskat ovat peräisin turismista ja teollisuudesta. Ensinnäkin luonnonkaunis Laos mainitaan muoviroskien peittämäksi alueeksi. Kuvista löytyi monta paikkaa, jotka haluaisin nähdä. Kuvat huippuja, kuten aina Suomen Luonnon artikkeleissa. Olen löytänyt sitä ison esiintymän 1981 Kemin Ajoksen Murhaniemen rannalta. Onko tilanne muuttunut näin radikaalisti kahdessa vuodessa vai sekoittaako kirjoittaja Laosin johonkin naapurimaahan
…kuluttaa vähemmän energiaa ja ympäristöä. Avustajana toimiminen edellyttää vähintään kahta maastokäyntiä kahden viikon välein, eikä ilveksiin muodosteta suoraa kontaktia. urpo haapalainen Miksi hiihtää muilla, kun voi hiihtää puusuksilla. Suomen Luonnossa 9/2014 olleesta artikkelista Mereltä rajalle oli tipahtanut kirjoittajan nimi pois. LisätietoaOy Termex-Selluvillasta: www.termex.fi Termex-Eriste PL 34, 43101 Saarijärvi Puh. Tiedätkö missä kotiseutusi ilvekset kulkevat. Hankkeessa kerätään DNA-näytteitä elävistä ilveksistä niitä vahingoittamatta. Tutkimus on osa laajempaa Helsingin yliopistossa tehtävää väitöskirjatyötä, ja koe toteutetaan syys- ja talvikaudella 2014–2015. Luetteloa täydennettiin Luonnonsuojeluliiton verkkokaupasta löydät luonnonystävän suosikkituotteet! www.sll.fi/luontokauppa kajaani Täydennys Luonnollisesti lämmin koti... kun pihlajanmarjaa on niin tolkuttomasti”, Koivisto sanoo. Termex-Selluvillalla eristetty talo on lämmin talvella ja viileä kesällä. Jos kiinnostuit, kysy lisää mahdollisuuksistasi osallistua sähköpostitse: ilves-dna@helsinki.fi Lisätietoa: www.termex.fi Hengittävässä kodissa on miellyttävä asua.Vedoton, tasainen huonelämpö sekä erinomainen sisäilma takaavat ainutlaatuisen asumismukavuuden. Oheinen kuva todistaa, että pihlajanmarjat maistuvat myös vaakuille. ”Tuskin lintuja haittaa se, että marjat ovat tiukasti kiinni. 0207 809 880 110/2014 Suomen luonto Termex_Luontolehti_ilmo_90x133mm.indd 1 75 13.3.2014 12.32. Jutun laati toimittajamme Jouni Tikkanen. Lisää luonnosta: www.suomenluonto.fi Lokki Lämminala: 25,0 m² Kuisti: 22,0 m² Varasto: 5,0 m² Kokonaisala: 52,0 m² 7200 A 9x6+9x6 4100 www.suksitehdasylonen.fi 3600 2000 3600 12x12 2100 ph 12x12 100 3100 100 9x19 7200 2100 9x19 4x4+4x4 3100 kuisti s var. 6x12+6x12 2600 4600 A Varis kuuluu ilmiselvästi pihlajanmarjoja syöviin lintuihin. Ne nokkivat marjan rikki ja syövät vain mallon tai siemenet.” seuraavassa numerossa, mutta varis jäi edelleen puuttumaan. Urpo haapalainen toimitus Variksetkin syövät pihlajanmarjoja Suomen Luonnossa 8/2014 olleessa artikkelissa Pihlajien herkkusuut kerrottiin pihlajanmarjoja syövistä linnuista. toimitus Ilvestutkimukseen haetaan avustajia Liikutko luonnossa. Suomen ilveskannan genetiikkaa selvittävään maastotutkimukseen etsitään vapaaehtoisia avustajia eri puolilta maata
Kun sarvet saavuttavat täyden kokonsa, hirvi alkaa hangata niitä ohuita puita vasten ja saa näin nahan niistä irti. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. vaa tammen rungolla, mutta kelpuuttaa pohjoisempana kasvualustakseen muitakin lehtipuita kuten esimerkiksi hopeapajun. Porolla ja metsäpeuralla sarvet on sekä uroksilla että naarailla, muilla hirvieläimillä ainoastaan uroksilla. Sarvet irtoavat joka talvi, ja niiden tilalle kasvavat keväällä ja kesällä uudet ja tavallisesti edellisiä vähän suuremmat sarvet. 76 Suomen luonto 110/2014 arja palm Mikä kaunis kääpä. Mitä ainetta ne ovat ja miten ne voivat tulla pään läpi. Mikä lienee. Ulkomailla, muun muassa Pohjois-Amerikassa rikkikääpää pidetään ihan hyvänä. Nämä sarvet eivät putoa ja niissä on keratiinipinnan sisässä huokoinen sarvitohlo. ?Hirvieläinten sarvet ovat luuta – meillä siis hirven, poron, metsäpeuran, valkohäntäpeuran, metsäkauriin ja kuusipeuran sarvet. Se kasvaa usein korkealla puussa, mutta voi iskeytyä kantoonkin. Luu vaatii kasvaakseen verta ja sitä tuovat verisuonet kulkevat tässä nahassa ja sen alla. kysy luonnosta Toimittanut alice karlsson ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT – asiantuntijat vastaavat LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia sekä evoluutio. Sarvet eivät kasva pään läpi, vaan hirven kallossa on nahan alla luupaksunnokset, joista sarvet alkavat kehittyä. Uroshirvelle kasvavat uudet sarvet joka vuosi. Rikkikääpä on yksivuotinen. juha valste ?Rikkikääpä on eteläisen luontomme hätkähdyttävimpiä ilmestyksiä oranssinkeltaisine itiöemineen. Pohjoisin löytö on tällä hetkellä Kuopiosta. Aluksi sarvia peittää nahka, jossa on lyhyttä, samettimaista karvaa (sarvinukka). Sarvien salaisuus Miten hirven sarvet kasvavat. Löysin Ruissalosta vanhan tammen rungolta korean kiharareunaisen käävän. Se muuttuu lopulta kalvakan valkoiseksi, murenevaksi ja hajoaa kokonaan. Onttosarvisten eli lampaiden, vuohien ja nautojen sarvet eivät ole luuta vaan keratiinia – samasta aineesta rakentuvat myös ihmisen hiukset ja kynnet sekä eläinten karvat ja sorkat. Rikkikääpää kasvaa harvakseltaan siellä täällä Etelä-Suomessa. Tyypillisesti laji kas- Rikkikääpä on komea ilmestys
Tulisiko puu kaataa. lintu, mutta olen nähnyt helmikanoja Berliinin eläintarhassa ja höyhen sopii mielikuvaani tästä lajista. Se tarkoittaa, että kääpä tekee timo lehtelä Helmikanan terveiset ?Mieleen ei välähdä mikään suomalainen ?Tilanne ei näytä akuutin huolestuttaval- 110/2014 Suomen luonto 77. kari niemeläinen / vastavalo Tuulen mukana ovesta sisään leijui kaunis, keltapilkullinen höyhen. Janne toriseva Kääpä on iskeytynyt koivuun. lasse kosonen Höyhen kuuluu ehkä helmikanalle. Vastaajina tässä numerossa: Lasse Kosonen Sienet Jaakko kullberg Hyönteiset hannu lehtonen Kalat juha valste Nisäkkäät ismo rautiainen Matelijat, sammakkoeläimet Seppo Vuokko Kasvit Seppo Vuolanto Linnut lundille. Toisaalta käävän on myös kerrottu aiheuttaneen vatsavaivoja muun muassa alkoholin kanssa nautittuna. Vaikea uskoa, että tällainen höyhen niin vain lentää ovesta sisään. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy korojen yläreunassa mahdollisesti nuori arinakääpä tai kehittyvä pakuri, ja oikeanpuoleisessa kuvassa pakuri. Jotta vastaus olisi varmemmalla pohjalla, lähetin kuvan maailmaa enemmän kiertäneelle Seppo Grön- ta, mutta jos koivu on sellaisessa paikassa, että se kaatuessaan turmelee rakennuksia tai aiheuttaa vaaraa, kannattaa se kaataa ja istuttaa tilalle tarvittaessa uusi puu. antti leinonen / prolk ruokasienenä. Hänellä on sama käsitys: helmikana. Onko talon isäntä käynyt Afrikassa, vai olisiko talossa vieraillut perhokalastaja. Rikkikääpä on isäntäpuunsa paha lahottaja. Seppo vuolanto Koivun tauti Pihapiirimme korkeaan koivuun on tullut vuosien saatossa oheiset vauriot. Millehän se kuuluu. Onko jälkien perusteella mahdollista arvioida, millaisesta taudista voisi olla kyse. Vai kasvattaako kenties naapuri helmikanoja
Irtonaiset vuosikasvaimet kuusen alla kertovat, että oravalla on hätä. Jos syksy on lämmin, saattavat eläimet vielä hyödyntää lämpöä horrospaikkansa ulkopuolella. Syökö orava silmut kasvaimista. Syksyllä häntänsä menettänyt vaskitsa pärjää huonosti talven yli. Kukkasilmut ovat selvästi suurempia kuin kasvaimen kärjessä olevat kasvulliset silmut. Jos latvus on tuuhea ja terveenoloinen, voi tilannetta seurata muutaman vuodenkin. Jotta orava pääsisi niihin käsiksi, se irrottaa koko vuosikasvaimen. Lisäksi on hyvä huomata että noin pieni, vaihtolämpöinen eläin lämpenee nopeasti ihmisen yli 30-asteisessa kädessä yli optiminsa ja muuttuu jo senkin takia pirteäksi. Otus oli pudottanut häntänsä. Vaskitsalla – toisin kuin käärmeillä – häntä kattaa ison siivun koko- Heikki antolainen Kävyissä on joskus kehnosti siemeniä. Onko tavallista että vaskitsat ovat vielä noin myöhään liikkeellä. Hännän menetys on aina rasite eläimen energiataloudelle. Oravan kannalta tilanne on huonompi: nälkäinen orava syö jo seuraavan talven ruokapöydästä. Oravalla ei kuitenkaan ole valinnan varaa: seuraavan talven hyvä siemensato ei auta tämän hetken nälkään. Voiko se todella olla oravien aikaansaannosta. reijo juurinen / kuvaliiteri ?Vaskitsat ovat syntyessään 7–10-sentti- 78 Suomen luonto 110/2014 siä, joten kyseessä olevan yksilön on täytynyt tulla maailmaan havaintoa edeltäneenä kesänä. Marraskuu on myöhäinen ajankohta vaskitsan kohtaamiseen, muttei ennenkuulumaton. Kuusen kasvuun oravan pudottamat versot eivät paljon vaikuta. Sen, mitä kuusi menettää yhteyttämistehostaan, korvaa se, ettei kukkien, käpyjen ja siementen valmistamiseen mene energiaa. Jos niitä ei ole, oravat joutuvat turvautumaan vähäarvoisempaan ja ennen kaikkea hankalammin saatavaan ravintoon, kuusen kukkasilmuihin. Ne sijaitsevat edelliskesäisten vuosikasvainten tyvessä. Tarkasti puun todellisen kunnon voi selvittää vain arboristi puututkalla. Miten tämä vaikuttaa kuusen kasvuun. Niitä orava ei syö, ja ne ovat tallella maahan karisseissa versoissa. Seppo Vuokko Oravan hätäleipä Metsässä liikkuessani olen pitkin talvea hämmästellyt kuusten alla olevien oksankärkien määrää. kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT jo tuhojaan rungon sisässä. seppo vuokko Hännätön harhailija Törmäsimme marraskuussa 2011 Siuntion ja Lohjan välimaastossa pieneen ja pirteään, vain kämmenen pituiseen vaskitsaan. Kuusen siemenet ovat oravan normaalia talviravintoa. Silloin orava napsii silmuja.. Vaikuttaako tämä talven yli selviytymiseen. Koivulla vaurioiden laajuus ei ole helposti pääteltävissä. . Irrotettujen kasvainten määrä ei ole edes sadasosaa kuusen yhteyttävien neulasten määrästä silloinkaan, kun kasvaimet kattavat maan yhtenäisenä mattona
Zita Kóbor-Laitinen naispainosta, ja nimenomaan riittävä massa on sitä mitä talvihorroksesta selviytymiseen tarvitaan. Seppo vuokko Käyvät hedelmät ja juopuneet eläimet Välillä uutisoidaan tilhistä, jotka humaltuvat pihlajanmarjoista. Jos syksy on lämmin, pihlajanmarjat voivat alkaa käydä. Kasvien pinnalla sekä myös hedelmien ja marjojen päällä elää lukuisia bakteereja ja sieniä, muun muassa hiivoja. Missä kukat kehittyvät vartteesta, ne ovat valkoisia, missä perusrungon soluista, punaisia. Aina kimara ei ole näin selvästi kaksijakoinen, vaan eri yksilöiden solut voivat olla eri tavoin yhdistyneitä. . Silloin ruusussa on kahdenlaisia kukkia, sekä perusrungon että vartteen kukkia. Kyseessä on kovakuoriaisiin kuuluva ristiseppä – kaunis laji, jota näkee varsin harvoin, vaikka sitä ei harvinaisena pidetäkään. Punavalkoinen kukka on syntynyt nupusta, jossa on kummankin ruusun soluja. Kimarat ovat yleisiä viljelykasveilla, joita lisätään varttamalla, mutta niitä syntyy luonnossakin. . Tänä vuonna ruusu kukki, mutta toisella puolella kukat olivat valkoisia ja toisella punaisia. Hengen säästyminen saalistustilanteessa painaa enemmän kuin mahdollinen talvihorroksen vaarantuminen. Juha valste Ristiselkäinen kuoriainen Löysin mielenkiintoisen kuoriaisen viime toukokuussa Joensuusta Pieni Onkamo -järven rannalta. Kuoriaisella on hieno risti selässä. Niukka tai jopa puuttuva lumipeite aiheutti pikkunisäkkäille ja etenkin myyrille joukkotuhon. Meidän oloissamme marjojen alkoholipitoisuus jää kuitenkin pieneksi. Aika usein käy niin, että perusrungosta kasvaa Kaksivärinen ruusu on syntynyt varttaessa. 110/2014 Suomen luonto 79. Maassa elävät, jalattomat liskot tarvitsevat häntäänsä myös liikkumiseen, minkä vuoksi sen kallis uudelleenkasvatus tulee väistämättä vastaan. Normaalisti vain vartettu lajike kukkii. . Eläinten motivaatioita on kovin uskallettua mennä arvailemaan, mutta viime talven erikoiset olot saattavat olla yksi syy. Jaakko kullberg Kaksivärinen ruusu Sain viime vuonna äitienpäivänä valkoisen ruusun, jonka istutin takapihalle. Monet osittain valkolehtiset koristekasvit ovat kimaroita. Lisäksi jyrsijöiden jatkuvasti kasvavat etuhampaat terottuvat koko ajan käytössä. Syksyllä myyräkannat olivat normaaleja tai suuria, keväällä todella niukkoja. Muovin tai kumin pureskelu voi siis johtua nälästä. Miksi väri muuttui. Johdon katkaisija on ilmeisesti ollut jokin jyrsijä – paikasta päätellen todennäköisimmät kandidaatit teolle ovat peltomyyrä tai vesimyyrä. Tuula makkonen Kesämökillämme Vanajaveden rannalla Hattulassa odotti keväällä yllätys, kun maassa olleet sähköjohdot oli pureskeltu talvella rikki. Jyrsijän hampaiden pystyminen kuparijohtimiin ei ole mitenkään ihmeellistä: hampaiden kiille on kovaa ja ku- pari melko pehmeää. Ristisepällä on selässään ristikuvio. Tällaisia kahden eri yksilön soluista koostuneita yksilöitä kutsutaan kimaroiksi. ismo rautiainen Jyrsijäkö asialla. Otus on varsin vikkelä aurinkoisella säällä ja osaa myös lentää; se levittää peitinsiipensä eteenpäin ja käyttää takasiipiä lenninsiipinään. Nyt tuollaiset pakkaset tappoivat eläimiä kylmään ja jäädyttivät niiden ruoan. Ellei puutarhuri poista näitä villiversoja, varte usein kuolee pois ja jäljelle jää vain perusrunko, jonka kukat tavallisesti ovat huomattavasti vaatimattomampia kuin vartteen. Tässä on käynyt hiukan toisella tavalla: vartteen ja perusrungon solut ovat kasvaneet osittain toistensa lomaan. haaroja. Jos lunta on 30–40 senttiä, lämpötila maan pinnassa pysyy muutamassa pakkasasteessa, vaikka hangen päällä olisi 20 astetta pakkasta. . Silti liskot pudottavat häntänsä niin kauan kuin se auttaa niitä karkaamaan saalistajilta. Kun hedelmät kypsyvät ja pehmenevät, hiivat pääsevät tunkeutumaan niiden sisälle. Syynä hupenemisen olivat kylmyys ja ravinnon puute. Miten pihlajanmarjat käyvät itsekseen alkoholiksi. Olisi mukava tietää mikä tämä se on. Mikä tihulainen on ollut asialla ja miten sen hampaat voisivat katkaista jopa metallisen johtimen. Toukka elää kortteiden ja mahdollisesti muidenkin kasvien juuristossa. Erkki leinonen Myyrät ovat järsineet nälissään johtoja. Monista muista lajeista poiketen se on helppo erottaa värityksensä ja tyypillisen peitisiipien kuvion ansiosta. Aikuiset liikkuvat ruohostoissa ja puissa syöden niiden lehtiä. Sepille tyypilliseen tapaan ristiseppä pystyy selälleen joutuessaan ponnahtamaan ilmaan ja kääntymään siellä jaloilleen. Monet jaloruusut on vartettu toisen ruusulajin tai -lajikkeen perusrunkoon
Hannu lehtonen Ilona Hankonen Katso muut mallit ja lisätiedot nettisivuiltamme Viime syksynä sadevesiastiassamme eleli muutaman viikon noin 20-senttinen mato. Siihen viittaa se, että nivelmadoille tyypillinen jaokkeisuus puuttuu kuvassa olevalta otukselta. iPhone ja Android puhelimiin, katso yhteensopivuus nettisivuiltamme. markus varesvuo Kuusakoski - 100 vuotta kierrätystä www.kuusakoski.fi Hiiva saa pihlajanmarjat käymään, mutta eivät tilhet marjoista humalaan tule. Mikähän se on. kysy luonnosta Anna lahjaksi • Tule kummiksi • Tee testamentti ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Luonnonperintösäätiö ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. Tilhien törmäily ikkunoihin tuskin johtuu alkoholista. Jos se on suolinkainen, voiko se olla peräisin kotieläimistämme tai lintujen ulosteista?. Lahjoitustili: FI78 5494 0950 0224 93 Puh. Ensimmäisen viinin makukaan ei ehkä ollut kummoinen, mutta vaikutus varmaan yllätti! Hiukan tuotekehittelyä ja kokeilua, ja niin ihminen oli keksinyt uuden tavan säilöä hedelmiä talvikaudeksi, sillä viininvalmistus on säilöntämenetelmä siinä kuin kuivattaminen, savustaminen tai hapattaminenkin. Pikemminkin se on seurausta erämaan asukin hämmennyksestä, kun se on joutunut kaupunkiin outoihin oloihin. Voisi arvata, kuten kysyjäkin olettaa, että jokin kotieläin tai lintu olisi saattanut ulostaa sen juomaan tullessaan. Kunnolla niitä nautittuaan ne käyttäytyvätkin kuin kapakasta poistuvat konsanaan. Eiköhän viinin valmistuksen taitokin syntynyt sattuman tuloksena. Ainakin kyseinen mato kykenee elämään vedessä, sillä se oli elossa vielä parin viikon kuluttua löytymisestä. Norsujen ja useiden muidenkin nisäkkäiden tiedetään hakeutuvan syömään käyneitä hedelmiä pitkienkin matkojen päähän. Tyypillisempää käyminen on suuremmille ja mehevämmille hedelmille, joiden sisällä on riittävän pitkään niukkahappiset, hiivasienille sopivat olot. seppo vuokko Mato sadevesiastiassa Sääasema älypuhelimessasi!! Mittaustiedot voit tallentaa ja jakaa, Facebook, Twitter tai windoo.ch Kolme mallia: Windoo1, tuulimittari, lämpömittari 59 € Windoo2, tuuli, lämpö, kosteusmittari 79 € Windoo3, tuuli, lämpö, kosteus, ilmanpaine 99 € www.paratronic.fi Paratronic Oy, 0400-297526, paratronic@paratronic.fi 80 Suomen luonto 110/2014 . 040 586 3950, 044 302 5773 LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ info@luonnonperintosaatio.fi | www.luonnonperintosaatio.fi Poliisihallitus Arpajaishallinto, 28.6.2013, lupanro 2020/2013/1186 Lahjaksi pala ikimetsää Skywatch Windoo, tuulimittari puhelimeen Peukaloa pienempi, sopii taskuun kuin taskuun, vaikka avaimenperänä. On kuitenkin erittäin hankala sanoa, mistä se voisi olla joutunut sadevesiastiaan. Kyse on ilmeisesti sukkulamadosta, joihin suolinkaisetkin kuuluvat. Kuoren pinnalla olleet villihiivat saivat sopivat, niukkahappiset olot ja ehtivät työhön ennen maitohappobakteereja. Vaikka tuote ei enää vaikuttanut tuoreelta, sitä ei ollut varaa heittää pois. Ihminen oli kerännyt ruukkuun tai leiliin kypsiä rypäleitä, jotka jäivät joksikin aikaa omiin oloihinsa
6) Onko geminidi a) kivilaji b) meteoriparvi c) suola. Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Määräaikaistilaus 12 kk (76,50 €) . Nimi: ..................................................................................................................................... Pähkinöitä 1) Minkä Suomeen paluuta tekevän lajin tieteellinen nimi on Sus scrofa. 10) Naarasvasaansa. 110/2014 Suomen luonto 81. Kestotilaus 12 kk (67,50 €) SLL:n jäsen (kestotilaus 59,50 €, . SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___?2015. Myynti Lehtipisteissä. 4) Leivonmäen kansallispuistossa. 8) 2400 metsäpeuraa. 9) Minä vuonna kirjailija ja kalastaja Pentti Linkola on syntynyt. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 67,50 euroa ja kestotilaus 59,50 euroa. Lähettäkää Suomen Luonto alla . 3) Kuka luontovalokuvaaja sai itsenäisyyspäivänä Pro Finlandia -mitalin. Tilaajapalvelu SLL jäsennumero ............................................................................................................... 1) Villisika. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 42 euroa. 2) Hangossa. 9) 1932. Teen olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___?2015. 3) Hannu Hautala. vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ....................................................................................................................... Osoite: ................................................................................................................................ 5) Hyönteisansa. Ulkomaantilauksiin tulee postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa. 31.10.2014 9.40 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 76,50 euroa, kestotilaus 67,50 euroa. 10) Auttaako poroemä talvella ravinnon kaivamisessa a) naarasvasaansa b) urosvasaansa c) molempia. Tila a leh ti help www osti: .suo m enlu o n to.fi/ leht itila us Irtonumero 8,50 euroa. Määräaikaistilaus 6 kk (42 €) . 6) a) meteoriparvi. 8) Kuinka paljon metsäpeuroja elää Venäjän Karjalassa. Olen määräaikainen 67,50 €). 7) Ainakin 213. . Kristina Al-Zalimi / cartina SLL_Joulukampanja2014_ilmoitus_2_SUOMENLUONTO_195x132mm_K.indd 1 Osoite: ................................................................................................................................ suomenluonto.fi Tilaushinnat Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! Kestotilaus uudistuu tilausj aksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. 2) Missä Suomessa sijaitsee Tulliniemi. 5) Mikä on vuoden 2014 turhake. 7) Kuinka monta poikasta maakotkat saivat Suomessa tänä vuonna. Tilaajatunnus (jäljennä Suomen Luonto maksaa postimaksun. Postinumero ja paikkakunta: .......................................................................................... Puhelin (myös suuntanumero): ...................................................................................... osoitteenmuutoksen. Suomen luonnonsuojeluliitto Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: vastauslähetys Nimi: ..................................................................................................................................... 4) Missä kansallispuistossa on Joutsniemen harju
Jos metsoa ei ole, onko metsä enää oikeata metsää. Jopa metsään kuuluvia siivekkäitä puuttuu, sillä pyy ja töyhtötiainen eivät hevillä ylitä vesistöjä. Bergössä ei tapaa myöskään metsoa, joka on huvennut vähiin koko länsirannikolla. Jalansijat ovat enimmäkseen karuja kivikoita tai rämeitä. Yhtälö on yksinker- 82 Suomen luonto 110/2014 tainen: metsän eläimiä on rajallisesti, kun metsiäkin on rajallisesti. Mutta metsää Bergössä sentään on, paikoin jopa ikääntynyttä ja harmaapartaista. Vanha nimi olisi minusta hienompi, vaikka olisihan sekin vailla katetta: saarella on susia aivan yhtä vähän kuin vuoriakin. Länsirannikolla teksti aura koivisto / kuvat risto sauso Bergön metsää. Niinpä siellä täällä on kohtia, missä puilla eläville jäkälille on jäänyt tarpeeksi kasvuaikaa. Kituliaisuudessa on silti jotakin iloa: se suojaa monesti talouskäytöltä. Susiperheen ainoaksi elinpiiriksi Bergö on auttamatta liian pieni, eikä asiaa helpota tiuha ihmisasutus lammaslaitumineen. Aura Koivisto ja Risto Sauso muuttivat syksyllä 2013 Merenkurkkuun Bergön saarelle. saaristolaispuiden elämä vaikuttaa ankaralta. Suden kohtaamisesta ei siis kannata haaveilla, ei myöskään karhun tai ilveksen. Metsä ja metsän väki Käävät kuten kantokääpä kuuluvat metsään. Siis Susisaari tai Susiluoto. Vai mitä sanoa Vuorisaaresta, jonka korkein kohta on 15 metriä merenpinnan yläpuolella. n. Orava on tuttu metsän asukas. Myrskyt möyryävät ja tuulet pieksävät. Topografiaansa nähden kotisaaremme nimi Bergö tuntuu liioittelulta. Se tuntuu mukavalta, sillä naava- ja luppopartaisten puiden hieman boheemit hahmot luovat ympärilleen aivan oman tunnelmansa. Nimi on peräisin vasta vuodelta 1830, sillä aiemmin Bergö tunnettiin Vargönä tai Wargönä. Huonokasvuinen puu saa elää pitempään kuin salskea, hyvin kasvava lajitoverinsa, joka joutuu ihmisen saaliiksi ennen kuin ehtii lähellekään luontaisen elinkaarensa loppua. Metsän kanta-asukkaille täytyy antaa aikaa ja vapautta toteuttaa itseään. Kun myös kaikenlaiset kummajaispuut – epämuotoisiksi käpristyneet ja koukistuneet, pörhistyneet ja pullistuneet, vanhukset ja vainajat – saavat olla ja elää, kuolla ja lahota, metsästä kehittyy omintakeinen ja ilmeikäs. Osa 10/10 Sarja päättyy. Ei se ainakaan saloa tai erämaata ole. Eteläisiin ja viljaviin seutuihin verrattuna puut jäävät usein laihoiksi ja kituliaiksi. On saarella jyhkeitäkin vanhuksia
Yllättävät uudet tuulet n e s k y t ä r r . http://instagram.com/suomenluonto www.facebook.com/suomenluonto Arkiston aarteita Julkaisemme valittuja pitkiä juttuja vuosien varrelta netissä kokonaisuudessaan. Japanin H toivotamme lukijoille tunnelmallista joulua ja hyvää luontovuotta 2015! Uusi vuosi, uudet aiheet. Sieltä löytyy luontohavaintoja, hienoja luontokuvia ja hyödyllistä tietoa. Vaivaako lintuihin, kasveihin tai geologiaan liittyvä asia mieltäsi. tammiku Aiheina en ahma . pentti sormunen / vastavalo styy 1/2015 ilme uta 23. Kie okkaido . Lähetä kysymyksesi asiantuntijoille: www.suomenluonto.fi/kysy-luonnosta/ Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Kesto t il a a ji ll e il m a in e n. Salaperäin lintukuvat . www.suomenluonto.fi/tag/ arkiston-aarteita/ www.twitter.com/suomenluonto Kysy luonnosta Askarruttaako jokin sääilmiö tai taivalla näkemäsi tapahtuma. Pysy mukana! suomenluonto.fi Suomen Luonto Instagramissa Voit seurata Suomen Luontoa nyt myös Instagramissa
Takissa on useita tilavia ja käytännöllisiä taskuja tarpeellisille tavaroille. Sarek- tuoteperhe heijastaa Fjällrävenin pitkiä perinteitä kestävien ja monipuolisten outdoor-vaatteiden valmistamisessa. Palautusviikko 2015–04 767095-1410 Kiertely Sarekissa vie aikaa, sillä kansallispuisto on suuri ja välimatkat pitkiä. Sarek Winter Jacket Sarek Winter Jacket W MODERNI KLASSIKKO Syksyn uutuus, Sarek Winter Jacket, on klassisen mallinen vuorillinen takki G-1000 Original- materiaalia. Tilava myrskyhuppu ja hieman pidempi helma suojaavat vaihtelevissa olosuhteissa. Tutustu Sarek-sarjan tuotteisiin osoitteessa www.fjallraven.fi. On myös varauduttava sään mukana tuomiin yllätyksiin. Tuotteet on suunniteltu erityisesti juuri pohjoismaisiin olosuhteisiin