k O r a L L ir iU T T O jE N h ä T ä . T U r h a k E 2 16 . h a r a k k a . 75 vUOTTa LUON N O N ÄÄ N E N Ä tie to pa ke tt i tu ul ist a, s. 10 9.12.2016 Irtonumero 9 € S U O M E N L U O N T O 10 | 2 16 S iL O N E U L a . S a U k k O . v E S iE N ä ä r ip iS T E E T . 40 –46 Kaamos päättyy valoon Tarkkailemme haraKKaa Vuoden turhaKe esittelyssä aVantoon Saukon turkki on hyvä kylmän veden asuste. h iih T O h iL ja iS U U T E E N . k O L M E N p ä iv ä N k a a M O S . aina valmis talviretken taikaa. T iE T O a T U U L E S T a
Hiihtoseurue ahkioineen antaa mittakaavan enontekiön kilpisjärven mahtaville tuntureille. s y d ä n t a lv i isojen asioiden äärellä kuva TiiNa TörMäNEN TeksTi hEikki vaSaMiES. iLMaSTONMUUTOkSEN koettelema tunturiluonto saa vielä talveksi suojaavan lumivaipan
hEikki vaSaMiES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.fi. Vaikka syiksi on Euroopassa epäilty ympäristömyrkkyjä, kesäisen hyönteisravinnon saatavuuden heikkenemistä ja monia muita tekijöitä, perimmäinen syy varpusen ahdinkoon Suomessa taitaa olla se kaikkein tavanomaisin eli elinympäristöjen muuttuminen. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/ SL16_10/2016 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. viime rauhoituksen 1974 jälkeen saukkokanta on elpynyt ja talvisin saukkoja voi nähdä monien vesistöjen sulissa. Puistojen, pihojen ja karjatilojen siistiytyminen, pensasaitojen, avokompostien ja talviruokintojen väheneminen. Varpunen on hyvin paikkauskollinen lintulaji – se ei ole yhtä liikkuvainen kuin pikkuvarpunen joka käyttää laajan alueen ravintotarjontaa monipuolisesti hyväkseen. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti Suomen Luonto 10/2016, 75. Se asettaa ympäristövaatimukset tuotannon kaikille vaiheille. Väheneminen on ollut yhtä voimakasta sekä maaseudulla että kaupungeissa. varpunen jouluaamuna m a rk u s va re sv u o jos varpunen on naapurisi, ruoki ja auta sitä selviämään talven koettelemuksista – joulun hengessä. Joulun tunnelmaa. vuosikerta m a rik a ee r o la www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki sähköposti: etunimi. Varpusen kohtaaminen jouluaamuna on koko ajan entistä epätodennäköisempää. 4 Suomen luonto 110/2016 viikONLOppUNa retkellä havahduin taas siihen, että varpusen tsilputus on miltei kadonnut kaupungin äänimaisemasta. Pysähdyn hetkeksi katselemaan niitä. Pikkuvarpunen on kyllä runsastunut, mutta perinteikkäämpi serkkunsa on ahdingossa. Rauhallisella käyttäytymisellään ne luovat kontrastia hektiseen kaupunkielämään. no. Luomuksen talvilintulaskentojen perusteella lajin talvikannan huippu koettiin 1970-luvun alussa, mutta 1980-luvulta lähtien on tultu jatkuvaa luisua alaspäin. Kävelen ulos Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaalista. Luomuksen tutkija Aleksi Lehikoisen mukaan paikkakunnilla, joissa ympäristömuutokset ovat olleet vähäisempiä, myös varpuset ovat pitäneet pintansa. sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Marika Eerola 050 542 4491 Toimittajat Alice Karlsson 044 333 5036 Johanna Mehtola 050 308 2186 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottaja Laura Salonen (vs.) 050 346 0821 (Annakaisa Vänttinen) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva, 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom, 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. www.climatecalc.eu Cert. Sama ilmiö on todettu muuallakin Euroopassa. kannen saukon kuvasi tarhaoloissa jari peltomäki. Autokatosten alla, aivan automaattiovista liikennevälineisiin kiirehtivän ihmisvirran jaloissa pomppii varpuspari ruokaa etsien. Vuoden 2015 uhanalaisuusarvioinnissa varpunen luokiteltiin jo vaarantuneeksi. Ravintoloiden terassien liepeillä varpusia yhä liikuskelee koko maassa Hangosta Nuorgamiin. Kiersin varta vasten sopivia paikkoja löytäen vain muutaman harmaavarpusen. KA N Si Ku VA Pääkirjoitus Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla
kovimmat myrskyt puhaltavat joulukuussa. 14 Suomen oma merihevonen siloneula on kummallinen kala. 16 Saukko puljaa taas puroilla Nyt on hyvä mahdollisuus nähdä saukkoja avoimena pysyvissä vesissä. 26 Tarkkana kuin harakka Harakka haastaa luontokuvaajan. keitele ensijäässä viime tammikuussa . järvien jääpeiteaika on lyhentynyt. saimme taas yli 500 ehdotusta. kameraa se osaa vältellä taitavasti. kerran. Turhakeehdokkaista ei ole pulaa. vuoden turhake valittiin nyt 17. 30 Kolmen päivän kaamos tunturin huipulla aurinko näyttäytyy jo ennen kaamoksen päättymistä. 36 Valkea hiljaisuus eheyttävä hiljaisuus löytyy hiihtoretkellä. 40 Tuulee! miten tuuli syntyy. ääripistesarja päättyy hydrologisiin havaintoihin. a N tt i sa ra ja / le u ku Vuoden paras kansi valitaan taas! Ehdokkaat takakannessa. 48 Muovikassi on Vuoden turhake 2016 roskaaville muovikasseille ja -pusseille on vaihtoehtoja. 52 Ovatko lumituisku ssa päivystäv ät harakat pyryharakoita. 30 26 48 75 vUOTTa LUONNON ÄÄNENÄ m a rk u s si rk k a kaamoksen kauneutta Sallan Sorsatunturissa. H a rr i lu o ju s. 58 Merten keitaat koralliriutat sinnittelevät muutosten keskellä. 52 Valapaton tulvasta tammikuun avovesiin veden, jään ja lumen ennätyksiä. Yltyvätkö tuulet. hEikki vaSaMiES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.fi m a rik a ee r o la Mansikankannanpoistaja pääsi turhakelistalle. 110/2016 Suomen luonto varpunen jouluaamuna Sisällys 10/2016 teimme sorsatunturille koko kaamosajan kestävän vaelluksen. Vakiot 6 luonto ja ympäristö nyt 12 maailmalta 39 kytömäki 47 vahtikoira 64 Homo sapiens 66 kotona, retkellä, virikkeitä 72 Havaintokirja 74 lukijoilta 76 kysy luonnosta 82 vähäisiä tutkimuksia Tarkkana kuin harakka Harakka on erittäin varovainen lintu, joka tarkkailee tapahtumia herkeämättä
TIESITKÖ. Perimän koko on 2,5 miljardia emäsparia. Luonto, ympäristö ja tiede nyT T o im iT Ta n u T a N T T i h a L k k a T ammikuussa 2013 Pihlajavedellä jäi saimaannorppa verkkoon. Norppa oli jään alla kieputtanut itsensä pussiin. Se on suunnilleen samaa luokkaa kuin ihmisellä, jonka ge6 Suomen luonto 110/2016. verkkokuolema ikuisti perimän TeksTi aNTTi haLkka / kuvaT jUha TaSkiNEN Saimaannorppa jäi pihlajavedellä pyydykseen ja hukkui, mutta jätti 2,5 miljardin emäsparin perinnön. Tämä nuori naarasnorppa jää historiaan, sillä juuri sen genomi päätettiin valita selvityskohteeksi projektissa, jossa alalajin perimä viedään kirjoihin. Se oli yksi vuoden viidestä todennetusti pyydykseen menehtyneestä norpasta; yhteensä 29 norppaa löytyi tuona vuonna kuolleena. saimaannorppa on yksi norpan viidestä alalajista. muut ovat norppa, ohotannorppa, laatokannorppa ja itämerennorppa
Hämmästyttää se vauhti millä marjat aina alkutalvesta popsitaan nälkäisiin rastaansuihin. Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Jukka Jernvallin ja tutkimusjohtaja petri auvisen tutkimusryhmien yhteistyönä on tutkittu alustavasti yhteensä jo 164 saimaannorpan, 30 laatokanja itämerennorpan ja 13 harmaahylkeen perimät. 110/2016 Suomen luonto 7. Geenitutkimus auttaa myös kohdettaan. Emme tiedä vielä kovin hyvin sitäkään, miten pariuskollisia saimaannorpat ovat, voiko vaikkapa naaraalla olla kaksi urosta. 1 rUSakkO / Pihallamme asustaa rusakko joka on löytänyt hyvän päiväpiilon ulkoportaan alta. Se oli ruuanhakureissullaan tullut ketun yllättämäksi, mutta pelastautui matalan katajan juurelle maakoloon. ”Työstä on hyötyä suojelulle muun muassa siinä, että norppien sukulaisuussuhteita voidaan tutkia tarkemmin kuin nykyisillä menetelmillä”, sanoo yliopistotutkija Mervi kunnasranta itä-Suomen yliopistosta. Geenit kertovatkin myös norppien salatusta elämästä.” n KIIKArISSA Toimittaja vinkkaa kauden kuumimmat luontoasiat. m a rk o ju N tt il a / va st av a lo Marjasato sanelee räkättirastaan liikkumista. isot parvet kiertelevät laajalla alueella tyhjentäen pihlajia, ja kun marjat loppuvat, kiertolaiset jatkavat etelämmäs parempien apajien äärelle. Seurasin hetken metsähiiren jälkiä. Talvella se tuntuu todella turvautuvan ihmisiin – näin lähelle taloa ei kettukaan helposti uskaltaudu. Kun ketun kärsivällisyys loppui, hiiri oli päässyt jatkamaan askareitaan. Nuoren naarasnorpan genomista tulee niin sanottu verrokkigenomi, joka tästä lähtien edustaa saimaannorppaa. nomi selvitettiin vuosituhannen alussa. a N tt i H a lk k a m a rk ku ta N o / le u ku Metsähiiriä. Rusakot ovat Pohjolaan sopeutuessaan olleet vaalenemaan päin – monen talviturkissa on jo valkeahkoja alueita. Voi olla, että tautigeenejä on karsiutunut matkan varrella pois. 3 LUMijäLjET / Hangen pinnalta on hauska lukea pieniä tarinoita edellisyön tapahtumista. ”Tarkoitus on myös tarkastella, voiko saimaannorppa olla jo oma lajinsa”, sanoo tohtoriopiskelija Juhana kammonen, joka vetää verrokkigenomin tarkistusprojektia ison tutkijajoukon yhteistyönä. hEikki vaSaMiES a rt o Gr iiN a ri / va st av a lo rusakon talviturkki vaalenee. ”Tietoa saadaan paikkauskollisuudesta ja sosiaalisista suhteista. ” Norppien sukulaisuussuhteita voidaan nyt tutkia.” jukka jernvall tutkii norppaa, jonka perimä valittiin edustamaan kaikkia saimaannorppia. Tutkijoita kiinnostaa sekin, että saimaannorpat ovat huomattavan terveitä. Genomi julkaistaan todennäköisesti ensi vuonna. 2 raSTaaT ja MarjaT / Pihlajanmarjojen määrä vaihtelee vuosittain, mutta koskaan marjoja ei ole niin paljon, etteivät rastaat ja tilhet saisi niitä syötyä. ”Tällä on lääketieteenkin kannalta merkitystä”, sanoo Kammonen. Simpanssi seurasi muutaman vuoden kuluttua. Silti rusakolle on vielä melkoinen haaste löytää lumisesta maisemasta turvapaikka josta pedot eivät sitä äkkää
Öljyn ja hiilen käyttöä vähennetään, mutta öljylämmitys säilyy strategiassa isona lämmitysmuotona. luonto ja ympäristö nousivat viihteen, urheilun, politiikan, kulttuurin ja talouden edelle. sen sijaan eteläisessä suomessa on ennen talven tuloa runsaasti myyriä luonnonvarakeskuksen marraskuussa julkaiseman tilannekatsauksen mukaan. lintuharrastaja Pauliina Rautio vei linnun hoitoon ouluun. Esimerkiksi Ruunaalla ei ole suojeltu retkeilyalueen metsiä. pikkuruokki terhakoitui pian matkakuntoon. Pikkuruokki suostui ruokailemaan, toipui ja pääsi Heidi Palojärven kyydissä omiin maisemiinsa tromssan vuonoon, missä pikkuruokkeja eli jääkyyhkyjä talvehtii. Jokaista luontohelmeä yhdistää hienous osana suomalaista luontoa ja samalla jonkin asteinen uhka tai ainakin suojelun ohuus. Kohteiden valinnassa painoi paljon Luonnonsuojeluliiton maakunnallisten piirien asiantuntemus. (aH) Myyräkannat etelässä runsaita LapiSSa on niukasti myyriä, mikä on huono uutinen esimerkiksi pöllöille ja myyriä syöville nisäkäspedoille. Tästä eteenpäin helmet ovat tehotarkkailussa. Kirkkonummen Porkkalasta ei ole vielä saatu aikaan kattavaa kansallispuistoesitystä. kysymys: ”kuinka kiinnostunut olette / aktiivisesti seuraatte tiedotusvälineistä seuraavia aihepiirejä koskevia uutisia, ohjelmia ja kirjoituksia.” Turve hallituksen erityisessä suojeluksessa TUrpEEN edistäminen on silmiinpistävin viesti marraskuun lopulla julkistetussa hallituksen ilmastoja energiastrategiassa. Lapissa Viiankiaapaa tutkitaan kaivoshankkeen merkeissä, ja Puruvedellä menehtyy edelleen saimaannorppia verkkoihin. Luonto, ympäristö ja tiede nyT 8 Suomen luonto 110/2016 pikkuruokki pelastui OULaiSiSTa löytyi marraskuun puolivälissä suolta harvinainen pikkuruokki. Helmiäkin on sata. Turpeen kaivuu, hakkuut, rantojen mökittyminen ja muu helmiä uhkaava toiminta vaikeutuu. www.tieteentiedotus.fi (aH) a ri -P ek k a au v iN eN Luonnonsuojeluliitto valitsi sata luontohelmeä kirkkonummen porkkalanniemi on yksi luontohelmistä. (aH) viiaNkiaapa, rUUNaa, iijoki, Vantaanjoki, Espoon Keskuspuisto, Kitkajärvi, Kinahmi, Konnunsuo, Puruvesi, Kätkätunturi – mitä yhteistä näillä paikoilla on. Ne ovat luontohelmiä, joiden turvaamista Suomen luonnonsuojeluliitto yrittää vauhdittaa, kun Suomi täyttää sata vuotta 2017. Turvesuo pölyää. aNTTi haLkka TiEDEBarOMETri tutki yli tuhannen satunnaisesti valitun suomalaisen kiinnostuksen kohteita. olemme samaa mieltä. Turve nousee eniten päästöjä aiheuttavaksi fossiiliseksi voimalaitospolttoaineeksi. Pohjanmaalla, suomenselällä ja pohjoisessa keski-suomessa myyriä on kuitenkin melko vähän. (AH) tim o N u o r a N eN ee r o sa a re la / va st av a lo Luonto kiinnostaa. ”aivan sairaan kaunis”, luonnehti rautio lintua. Hallitus pyrkii lähivuosina hieman lisäämään turpeen käyttöä ja siten myös sen päästöjä. Sen päästöt ovat suunnilleen samat kuin henkilöliikenteen
pErTTi kOSkiMiES Marjat maistuvat linnuille IL M Iö M ÄI ST Ä 110/2016 Suomen luonto 9. Vaellussyksyinä pihlajanmarjojen siemenet maistuvat näille taigan salaperäisille kulkijoille. m a rk u s va re sv u o TUhaNSia tonneja pihlajanmarjoja katosi tänäkin syksynä miljoonien lintujen suihin. Pääosa maaseudun marjoista katosi räkättiparvien suihin ennen kuin tilhien pääjoukot ehtivät lokakuussa Etelä-Suomeen. useimpien pikkulintujen pesinnät onnistuivat kolkkoja edelliskesiä paremmin. Jo elokuun aamuina räkättirastaiden laumoja hypähteli vaivihkaa marjaterttujen kimpussa metsien laitamilla ja aukioilla. Siellä täällä terävä tiksutus paljasti varovaisen laulurastaan, hätäinen sirahdus punakyljen, kuiva rätinä vielä arempien kulorastaiden hajanaisia pikkuparvia. Lehtoja mustapääkertut lymyilivät lehvästön kätköissä, mutta talija sinitiaiset noukkivat marjoja näkyvämmin. Marjasato oli keskimääräistä runsaampi suuressa osassa Suomea. Myös mäntykankaiden ja suonlaiteiden mustikka-apajat kaikuivat räksytyksestä pitkin syksyä. Taviokuurnien parvia ei vaeltanut eteläisimpään Suomeen asti, eikä koillisen suunnalta kuulunut montaa kirjosiipikäpylintuakaan. Punatulkkuja hääri pihlajissa mukavasti. Pellonreunojen pihlajissa räpisteli runsaasti kottaraisia, jonkin verran harakoita ja naakkoja, variksiakin. Nyt parvet eivät kasvaneet parhaiden syksyjen mittoihin. Sinitiainen on myös marjalintu. Marjasato säätää rastaiden ja punatulkkujenkin muuttoa. Tilhi on ainoa hedelmänsyöjäksi luokiteltava lintumme, jonka vaeltelussa niin aikataulut, lentosuunnat kuin -matkatkin ailahtelevat pihlajanmarjasadon mukaan
Föglö. Metsäpeuroja siirrettiin 1970-luvun lopussa Suomenselän keskiosiin, missä on nykyään vakaa 1250–1300 yksilön kanta. Meri on parhaimmillaan kirkkaana. Suomessa aikoinaan tuhatpäisinä laumoina liikkunut metsäpeura joutui 1700–1800-luvulla voimakkaan metsästyksen kohteeksi ja hävisi maastamme 1910-luvun lopulla. 10 Suomen luonto 110/2016 75 vuotta aSian viereSSä Luonto, ympäristö ja tiede nyT ”Kuinka sitten on mahdollista, että maapallon valtiaaksi älyllään noussut eliö on tuhoamassa tulevaisuuden kokonaisella tyhmyyksien sarjalla.” Pekka Nuorteva pohtii ihmistä Suomen Luonnon numerossa 5–6/1970. es t co a st sH ef sc i a N tt i H a lk k a Tilanne 1905–1909 (vas.) ja 2005–2009. Syvä sininen tarkoittaa yli 10 metrin näkösyvyyttä. Kärkiehdokkaisiin kuului myös alueita itä-Suomesta, mutta näiden seutujen kasvanut susikanta katsottiin liian suureksi riskiksi siirrolle. aluksi metsäpeuroja on tarkoitus siirtää aitauksiin. Syntyneitä nuoria peuroja vapautettaisiin pirkanmaalle ja Etelä-pohjanmaalle.. Näkösyvyys on heikentynyt useilla metreillä esimerkiksi saaristomerellä ja suomenlahdella. itämeri sameni viime vuosisadalla iTäMErEN kirkkaudesta saatiin uutta tietoa, kun Vivi Fleming-Lehtinen suomen ympäristökeskuksesta väitteli Helsingin yliopistossa aiheesta marraskuussa. Kainuussa puolestaan kasvu on taantunut. (aH) m a rk u s sir kk a v iv i fl em iN G -l eH ti N eN . Metsäpeuroja Lauhanvuoren ja Suomenselän maisemiin METSäpEUraN palauttamista Suomenselälle 1970-luvun lopulla pidetään lajin suojelun menestystarinana. menetelmän kehitti 1800-luvulla Pietro Angelo Secchi ja se on käytössä koko maailmassa. ”Alueiden valinta pohjaa peuran kesäja talvielinympäristöjen kartoitukseen”, projektipäällikkö sakari Mykrä Metsähallituksesta kertoo. rehevöityminen toi lisää ainetta veteen ja näkösyvyys laski dramaattisesti 1900-luvun loppua kohden. piia ahONEN viitatiainen muistuttaa erehdyttävästi hömötiaista ja on helpointa tunnistaa äänestä. Siellä peuroja on 730–750, alle puolet 2000-luvun alun huippumääristä. Nyt tarinalle halutaan jatkoa: uudessa Eu-hankkeessa metsäpeuroja on tarkoitus siirtää EteläPohjanmaalla Lauhanvuoren kansallispuiston ja Pirkanmaalla Seitsemisen kansallispuiston tuntumaan. viime vuosisadan alun itämeri oli hätkähdyttävänkin kirkas, sillä näkösyvyys oli kesällä monin paikoin yli kymmenen metriä. Kun Venäjän Karjalasta sittemmin alkoi vierailla yksilöitä Suomen puolella, peurakanta pääsi uuteen kasvuun Kainuussa. Taantumisella on tutkimusten mukaan selvä yhteys susikannan kasvuun. Näkösyvyyttä mitataan valkoisella secchi-levyllä, jonka annetaan vajota, kunnes levyä ei enää näy. Myös elinympäristön muuttumisella on suuri merkitys: ”Hakkuin ja ojituksin käsitellyssä maisemassa metsäpeura päätyy suden ruokalistalle entistä useammin”, Mykrä sanoo
kuolinsyyksi varmistui herkästi tarttuva H5N8-lintuinfluenssa ensi kertaa suomessa. 110/2016 Suomen luonto 11 ja sm iN aw a d / is to ck PH o to Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. Ylimääräinen taakka aiempien uhkatekijöiden lisäksi voisi merkitä sitä, että seuraavassa luokituksessa tukkasotka olisi jo äärimmäisen uhanalainen. Keskittyminen suuriin parviin edesauttaa viruksen leviämistä ja vesien jäätyminen keskittää lintuja. Se on erittäin uhanalainen laji vuoden 2015 arvioinnissa. Teemu Lehtiniemi jö r Ge N er ik ss o N Tukkasotkat talvehtivat ahvenanmaalla isoina parvina, joissa sairaudet leviävät helposti. kuva Nåtöstä Maarianhaminan eteläpuolelta. Vuonna 2005 suhtautumisessa lintuinfluenssaan oli hysteerisiä piirteitä. Tauti tappaa ennen kaikkea vesilintuja ja lokkeja. Ennen kaikkea vesija lokkilinnut ovat lintuinfluenssalle herkkiä eikä tauti useinkaan helposti siirry niistä maalintuihin. ahvenanmaalta löytyi marraskuussa kymmeniä kuolleita tukkasotkia. Yksittäisiä kuolleita lintuja löytyy muutoinkin usein. Tukkasotka on lintuinfluenssalle altis laji, koska se esiintyy valtavina tihentyminä. Uhkaako lintuinfluenssa tukkasotkaa. Toivon, että ihmiset muistavat, ettei lintuinfluenssaa ole syytä pelätä. SU O rA LI N JA Ehdota uutisaiheita osoitteessa www.facebook.com/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. Miten lintuharrastaja tai muu luonnonystävä voi auttaa lintuinfluenssan seurannassa. Riippuu siitä, millainen talvesta tulee. aNTTi haLkka ahvenanmaalta löytyi ensi kertaa suomessa ärhäkkää lintuinfluenssaa. Mahdollisuus, että tauti leviäisi ihmiseen, on äärimmäisen pieni. Miksi tukkasotkasta pitäisi olla huolissaan. On hyvä pitää silmät auki. Manner-Suomesta ei siis ole marraskuun loppuun mennessä saatu taudista havaintoja. Mikä muu asiassa askarruttaa. onko tilanne huolestuttava ja uhkaako lintuinfluenssa tukkasotkia tai muita vesilintuja, suojeluja tutkimusjohtaja teemu lehtiniemi Birdlifestä. Kanta on vähentynyt yli 50 prosenttia kolmen sukupolven aikana. Se on lintujen tauti, joka vaivaa luonnonlintuja ja siipikarjaa. Suomen Luonnon kysymyksiin vastaa BirdLife suomen suojeluja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi.. Kyhmyjoutsenia on myös kuollut Euroopassa lintuinfluenssaan, mutta ne eivät keskity samalla tavalla kuin tukkasotkat. Jos luonnosta löytää ison määrän kuolleita vesilintuja tai lokkeja, on syytä olla yhteydessä kunnaneläinlääkäriin, jotta ne saadaan tutkittaviksi
1960-luvulla ilmoituksia on kuitenkin tullut melkein kolme vuodessa, viime vuosina enää 0,5. TeksTi jOUNi TikkaNEN uusi tutkimus osoittaa, että maltalta tapettuina löydettyjen rengaslintujen tavallisin lähtömaa on ollut suomi. Silti tulos vain vahvistaa käsitystä siitä, että Välimeressä kelluva Maltan saari on suuri ongelma nimenomaan Suomessa pesivien lintujen kannalta. ”Erityisen paljon siitä kohtaa menee meikäläisiä mehiläishaukkoja, sääksiä ja ruskosuohaukkoja”, Valkama kertoo. Bird Life Malta vetosi tuolloin maan pääministeriin riittävän vahvan luontorikosyksikön perustamisen puolesta. Renkaista 435 oli löydetty metsästäjien tappamilta tai haavoittamilta linnuilta. Suurin osa ruotsalaisista linnuista muuttaa vähän lännempää. Seuraavaksi yleisimmät lähtömaat olivat Ruotsi (50), italia (41), Tunisia (40) ja Saksa (29). Valkama kaivelee vielä vahvistukseksi Rengastustoimiston omia tietokantoja ja löytää tiedon 88 Maltalta tapettuna löydetystä linnusta vuosilta 1932–2015. ”Ehkä tämä kertoo tilanteen parantumisesta – olettaen että löytöjen ilmoitusaktiivisuudessa ei ole tapahtunut laskua”, Valkama sanoo. Kookkaille petolinnuille Välimeri ei ole yhtä pelottava este kuin pienille hyönteissyöjille. ”Joo…” sanoo Rengastustoimiston johtaja Jari Valkama, ”Se on ihan odotettu tulos.” Britannialaisessa Oryx-tiedelehdessä julkaistiin viime vuonna tutkimus, jossa käytiin läpi 1486 Maltalla tehtyä lintujen rengashavaintoa vuosilta 1920–2014. Aiemmin rengastustiedot sekä petolintujen satelliittiseurannat ovat osoittaneet, että juuri Suomessa pesivät pitkän matkan muuttajat pysähtyvät mielellään levähtämään Maltalle. Suomi nousi rengastusmaana kärkeen 72 linnulla. Oryx-lehden tutkimuksen mukaan suurin osa tapetuista rengaslinnuista onkin ollut sääksiä (45) ja tuulihaukkoja (36). Räyskä on listalla viidentenä (22), naurulokki kahdeksantena (15) ja mehiläishaukka kymmenentenä (12). Tiedot ovat peräisin BirdLife Maltan rekisteristä. pedoille Malta on pahin Jari Valkaman mukaan tutkimus voi johtaa osittain harhaan, koska rengastus on Suomessa ja Ruotsissa paljon aktiivisempaa kuin esimerkiksi Venäjällä. Listan kärjessä on samoja lajeja: sääksi (32), tuulihaukka (10), räyskä (9), mehiläishaukka (8) ja niin edelleen. Pa u lo la Ge T o im iT Ta n u T a N T T i h a L k k a vaara vaanii MaLTaLLa Marraskuun alussa Maltalla joutui ammutuksi useita käärmeja pikkukotkia (kuvassa). 12 Suomen luonto 110/2016 l in t u p y y n t i maaiLmaLta A siassa ei oikeastaan ole mitään yllättävää. TeksTi jOUNi TikkaNEN
Lintu jatkoi matkaansa, mutta lähetin vaikeni algerian jälkeen. elokuuta 2016 ja havaittiin Maltalla 10. vaippamölyapinoiden tutkimukset Belize-joen varrella aloitti yhdysvaltalainen tohtori Robert Horwich 1980-luvun alussa. lokakuuta. Projektiin on liittynyt yli 200 maanomistajaa, jotka saavat lisätuloja opastamalla ja majoittamalla matkailijoita community Baboon sanctuary -nimisellä suojelualueella. ”Tarvitaan poliittista tahtoa”, André Raine sanoo. lämmin poikkeama on kattanut laajan alueen navalta Grönlantiin ja Huippuvuorille asti. alussa äänekkäiden apinoiden määrä oli 800 yksilöä, nyt niitä on lähes 3000. keskilämpö nousi laajalla alueella normaalista yli kymmenen astetta. Mitä asialle voisi sitten tehdä. lämmön takia koko arktinen jääpeite on ollut loppusyksyllä pinta-alaltaan ennätysvähäinen, mikä on puolestaan lämmittänyt ilmaa. osa joutui etsimään uusia reviirejä, ja joitakin yksilöitä on kuollut. Byholmin mukaan lintu ei siten ehkä selvinnyt Saharan ylityksestä. (aH) rii tt a a N Ge rv u o za ck la Be Pa tr ik BY H o lm ilmaSto Marraskuun alkupuoliskon lämpötilapoikkeama arktisella oli hurja. Ne elävät pienissä 4–12 yksilön ryhmissä ja syövät puiden hedelmiä, kukkia ja lehtiä. Tämä mehiläishaukka sai patrik Byholmilta satelliittilähettimen pirkanmaalla 20. Hänen aloitteestaan paikallinen kreoliväestö rauhoitti jokivarren metsänsä. vaippamölyapina on metsien asukas. Tutkimusartikkelia vetänyt kirjoittaja andré Raine on muuttanut pois Maltalta, mutta seuraa maan suojelutilannetta edelleen tiiviisti. riiTTa aNgErvUO • aarrE LESkiNEN pohjoisnavalla huippulämmintä syksyllä Pohjoisnavan ympäristö on ollut kuluneena syksynä epätavallisen lämmin. myös Huippuvuorilla jään vähyydessä on saavutettu uusia ennätyksiä. 110/2016 Suomen luonto 13 Mitä voisi tehdä. ”Viime vuosina sitä on puuttunut.” ”Toiseksi, lainrikkojille tarvitaan kovempia rangaistuksia. Grönlannissa muun muassa mannerjäätikön huipulla oleva summit-mittauspiste saavutti uuden lokakuun lämpöennätyksen. ”Tänä vuonna se on taas erityisen paha – erittäin paljon laittomuuksia, ja Maltan hallituksella on vähän kiinnostusta niiden pysäyttämiseen.” Valtaosa maltalaisista on Rainen mukaan salametsästystä vastaan, mutta perinteen lopettamisen tekee vaikeaksi pienen joukon aggressiivisuus: suojelijoita jopa mukiloidaan ja heidän autoistaan puhkotaan renkaita. Jos salametsästäjät tietävät joutuvansa vankilaan suojeltujen lintujen ampumisesta, on paljon epätodennäköisempää, että he jatkavat toimintaansa.” n uhanalaiSet ilmaSto ”Pyynti Maltalla on ongelma suomalaisille muuttolinnuille.” Mehiläishaukka on yksi suomalaislajeista, jonka reitti kulkee usein Maltan kautta. He pelkäävät liikkuvien äänestäjien menettämistä – kumpikin pääpuolue tarvitsee heitä päästäkseen valtaan. uutiSia. hurrikaani Earl säästi vaippamölyapinat erittäin uhanalaiset vaippamölyapinat (Alouatta pigra) selvisivät säikähdyksellä viime elokuun tuhoisasta hurrikaani earlista, joka kaatoi sademetsää niiden asuinalueella Belizessä, Guatemalassa ja etelä-meksikossa. Osasyy tähän on paikallinen FKNK-metsästysjärjestö, joka pystyy vaikuttamaan poliitikoihin. Joissain tapauksissa on poltettu talokin. Valtiona Malta jatkaa myös pikkulintujen keväistä ansapyyntiä Eu:n kiellosta huolimatta
Siloneula on lankamaisen ohut kala. 14 Suomen luonto 110/2016 P ulahdan Hangon edustalla kalliorannalta mereen rakkolevien ja kolmipiikkien maailmaan. Särmäneulankin pää tuo mieleen merihevosen, mutta tämä laji on siloneulaa lyhyempi ja tanakampi – ei niin matomainen. 14 Suomen luonto 110/2016 meriheVonen Särmäneula rakkolevien suojassa. Putkisuukaloihin kuuluu maailmalla mitä erikoisimman näköisiä otuksia, kuten trooppisten vesien merihevosia ja levähäkkyröitä muistuttavia, epämääräisen muotoisia kummitusneuloja. Se elää kaikkialla rannikollamme noin Oulun korkeudelle asti. Putkisuukalat ovat kaloiksi huonoja uimareita. Toisin kuin muilla Suomen kaloilla, siloneulalla naaraiden kutuasu on värikkäämpi kuin koiraiden. se huojuu pystyasennossa levään kiinnittyneenä ja sen koiras ”synnyttää”.. Pe kk a tu u ri suomen oma TeksTi jUhO rahkONEN siloneula on omituinen kala. Kellertävän vihreä kala saa kutuajaksi värikkään hääasun. Yhtäkkiä näen jotain erikoista: jyrkän kallion reunalla uiskentelee nauhamainen, rihmalevää muistuttava olento, joka aaltomaisin liikkein etenee levien seassa. Sen pituus on enimmillään 30 senttimetriä ja paksuus alle puoli senttiä. Lahkon runsaslajisimmassa heimossa merineuloissa on noin 300 lajia, ja heimoon kuuluvat myös Suomen molemmat putkisuukalat siloneula ja särmäneula. Siroa kalaa on vaikea havaita, koska sillä on tapana kietoa pyrstönsä leviin ja huojua veden liikkeiden mukana. Sehän on kuin merihevonen! Siloneula kuuluu putkisuukaloihin, jotka ovat saaneet nimensä pitkästä ja kapeasta kuonosta. Siloneulan ominta ympäristöä ovat matalien rantavesien levävyöhykkeet – juuri sellaiset, joita Suomenlahden ja Saaristomeren rikkonainen rannikko on pullollaan. Saalistavat putkisuukalat odottelevat yleensä planktonäyriäisen tai pikkukalan lähestymistä ennen kuin ne yrittävät napata sen pipettimäisellä suullaan. innostuksesta täristen suuntaan kamerani sitä kohti, ja lähelle tarkentuva makro-objektiivi paljastaa otuksen kauniin pään muodon. Nimensä mukaisesti särmäneulan ruumis on K u u K a u d e n la ji : S il o n e u la Siloneula on matomainen ja pyrstöevätön kala. Sen päässä on vain pieni suuaukko, jolla ei kovin suuria saaliskaloja pysty imaisemaan
Putkisuukalojen maailmassa tasa-arvokehitys on edennyt niin pitkälle, että koiraat ”synnyttävät”. 110/2016 Suomen luonto 15 hieman kulmikas, ja väritykseltään se on ruskea tai vihertävän harmaa. ELiNyMpäriSTö: Rannikkovedet Perämeren pohjukkaa lukuun ottamatta. Särmäneulan kuono on pitempi, sillä on kulmikkaampi vartalo ja pieni pyrstöevä. Siloja särmäneulan elämä kestää tyypillisesti kahdesta kolmeen vuotta. Kuukauden ajan mätimunia suojaa istukkamainen kudos, joka huolehtii ravinnosta, nestetasapainosta ja hapensaannista. Särmäneulalla on lisäksi pikkuruinen pyrstöevä. äLä SEkOiTa: Särmäneula (Syngnathus typhle) on hyvin samannäköinen kuin siloneula. Elokuussa kuoriutuvat poikaset ovat heti täysiverisiä merieliöitä. LiSääNTyMiNEN: Kutee keskikesällä. Naaras asettaa mätimunat koiraan vatsapoimuun, jossa ne hedelmöittyvät. Levien seassa. 110/2016 Suomen luonto 15 Nerophis ophidion TUNTOMErkiT: Matomainen, enintään 30 senttiä pitkä kala, joka huojuu vedessä johonkin alustaan pyrstöllään kiinnittyneenä. Sitten koiras ottaa mätimunien hoitovastuun itselleen. Talveksi ne vetäytyvät valoisista pintavesistä syvempiin vesiin. Keskija loppukesään ajoittuvien soidinmenojen päätteeksi siloneulanaaras sijoittaa erityisellä ulokkeellaan mätimunat koiraan vatsapuolella olevaan munapussiin. raviNTO: Syö planktonia, jota imaisee suuhunsa. Siloneulaa tavataan rannikkoalueellamme Oulun korkeudelle saakka. n Kirjoittaja on nurmijärveläinen luontokuvaaja. ju H o r a H ko N eN siloNeula. Myös särmäneula on levittäytynyt laajasti itämerelle, ainoastaan Perämereltä ja Suomenlahden perukoista se puuttuu. Molemmat merineulamme tunnistaa kaloiksi keskellä selkää olevasta harjamaisesta selkäevästä
Saukon on etsittävä railo tai muu repeämä, mistä päästä veteen. 16 Suomen luonto 110/2016 16 Suomen luonto 110/2016 Sau kko Saukot hakeutuvat sulapaikkoihin, sillä jääkansi vaikeuttaa saalistusta. ja ri Pe lt o m ä ki / ku va tt u el ä iN Pu is to ss a .
nyt se kierii ja kierii. Saukko ajaa takaa häntäänsä kuin koiranpentu. veijarilla on aikaa huvitella. 110/2016 Suomen luonto 17 Sulassa vilahtaa jotakin. TeksTi riSTO SULkava 110/2016 Suomen luonto 17 Sau kko puljaa taas puroilla 75 vUOTTa LUONNON ÄÄNENÄ
Lämmin alusvilla on tiheämpi kuin ehkä millään muulla lajilla. Vaikka saukko voi elää 15-vuotiaaksi, jää keskimääräinen elinikä muutamaan vuoteen. Samaan aikaan saukon koettiin vievän kalat ihmisen nenän alta, ja kilpailijasta alettiin maksaa tapporahaa. Näätäeläimiin kuuluvan saukon turkki on vedenpitävä. Siksi metsästys hävitti saukon niin nopeasti. Samoin oli muuallakin Euroopassa. Siitä alkoi saukon harvinaistuminen, monilta seuduilta se hävisikin tykkänään. Etenkin jään alla on sameissa vesissä pimeää, joten saukon on etsittävä saalista tunnustelemalla. Elinympäristön kantokyvyn lähestyessä pentumäärä putoaa yhteen. Saukkonaaras synnyttää 1–3 pentua. Pitkä aikasarja tuotti tarkan tiedon alueen saukkokannan kasvusta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. 18 Suomen luonto 110/2016 H äntäänsä ajavan saukon kohtaaminen on jäänyt pysyvästi mieleen tutkimusvuosiltani, jotka alkoivat Keuruun seudulla 1980-luvulla ja jatkuivat viime vuoteen saakka. Sukupuutto näytti todennäköiseltä, mutta toisin kävi: metsästys pantiin kuriin, pahimmat ympäristömyrkyt kiellettiin. Elinvoimaisia saukkokantoja säilyi vain mantereen äärikulmilla; Portugalissa, Skotlannissa ja Pohjois-Norjassa. Monilla alueilla ympäri Eurooppaa lähes lopullisen kuoliniskun saukoille toivat kuitenkin ympäristömyrkyt. Kannan kasvuvaiheessa, kun tilasta ja ravinnosta ei vielä ole kilpailua, pentuja syntyy keskimäärin kaksi tai kolme. Todennäköisimmin kyseessä olivat samat myrkyt, jotka sairastuttivat merikotkat, hylkeet ja muuttohaukat. Saukko nousi toimivan vesiekosysteemin symboliksi ja pääsi Euroopan unionin tärkeänä pitämien lajien joukkoon. Naaras on sukukypsä kaksivuotiaana, uros yleensä vasta kolmevuotiaana. Vain vedenjakajaseutujen pienillä puroilla säilyi tulevan runsastumisen siemen. Suomalaisen saukon elintavat tunnetaan nykyään hyvin. riistakolmioilta lasketut linjanylitykset osoittavat, että saukkoja on koko maassa.. Suomessa saukot hävisivät 1970-luvulla rannikkoalueilta ja laajalti muualtakin. Pentueen pieni koko yhdistettynä melko lyhyeen elinikään tekee saukosta erittäin haavoittuvan kuolleisuutta lisääville tekijöille. SAuKoT KARTALLA 2016 viiksikarvat ovat tärkeät ravinnon etsimisessä. Turkki oli koitua saukon kohtaloksi, sillä lajia metsästettiin vuosisata sitten voimakkaasti. la ss i ku ja la lu o N N o N va r a ke sk u s Saukon suuntaa antava esiintymiskartta on piirretty jälkien perusteella
Nykyisin maassamme on saukkoja 3000–5000. 110/2016 Suomen luonto 19 saukko Lutra lutra. Siitä kertovat sulkeutuvat sieraimet ja korvat, varpaiden välissä olevat uimaräpylät ja vettä hylkivä turkki. Metsästys sallittiin taas 1950, minkä jälkeen seurasi uusi alamäki. Arvokkaan turkin takia saukot metsästettiin 1900-luvun alkupuolella vähiin. Aikuiset saukot ovat yksineläjiä kiima-aikaa lukuun ottamatta. Saukko rauhoitettiin toistamiseen 1974, jonka jälkeen laji on levittäytynyt koko Suomeen. Laji rauhoitettiin 1938, ja kanta alkoi elpyä. Saukko voi painaa toistakymmentä kiloa, ja uros on naarasta selvästi isompi. Nimenä saukko on ilmeisen osuva. 110/2016 Suomen luonto 19 SaUkkO on näätäeläin, joka on sopeutunut elämään vedessä. Saukko on 50–100 senttiä pitkä, virtaviivainen ja viiksekäs otus, jolla on 30–50-senttinen vankka häntä. Näätäeläimistä esimerkiksi kärppä on portimo, vesikko tuhkuri ja näätä kultakurkku, mutta saukko on saukko. urokset ovat varsinaisia kulkureita, mutta synnyttäneet naaraat pysyttelevät melko pienellä alueella, kunnes poikaset kykenevät liikkumaan emon mukana. saukon saalis koostuu pääosin kalasta ja sammakoista, mutta se syö lähes kaikkea mitä saa kiinni, muun muassa nisäkkäitä ja lintuja
koiras uhittelee tulijoille varmuuden vuoksi. Saukko liikkuu useimmiten loikkimalla, mutta yksittäisiä tassunpainalluksia on vaikea nähdä pehmeään lumeen syntyvästä kulku-urasta. m a rk o ju N tt il a / va st av a lo to m i m u u kk o N eN kyhmyjoutsenet nousevat heti vedestä kun saukot lähestyvät. 20 Suomen luonto 110/2016 20 Suomen luonto 110/2016 Saukko puhdistaa turkkiaan piehtaroimalla lumessa. la ss i ku ja la
Saukon saalistus perustuu pääosin pohjan ja rannan erilaisten kolojen ja lahdekkeiden tutkimiseen. Mäenlaskua Saukko on tunnettu tavastaan lasketella mahallaan lumessa. Merellä tilanne on toinen. Sisävesillä järvet ovat talvella saukoille lähes kelvoton ympäristö. Elinympäristönä rantaviiva Saukon elinpiiriä on rantaviiva: rannan ja syvän veden välissä oleva kapea kaistale, jota yhden saukon elinpiiriin kuuluu useita kymmeniä kilometrejä. Saukot ovat opportunisteja ja ne syövät kulloinkin helpoiten saatavilla olevaa ravintoa. Suomessa hitainta on ollut merialueiden uudelleenasuttaminen. Niillä saukko havaitsee mudassa mönkivät sammakot ja kiven alla lymyävät simput. Laskettelua on pidetty sekä leikkinä että taloudellisimpana tapana liikkua. Erityisesti vahvat urokset hyppäävät muutaman pariloikan jälkeen metrien pituiseen liukuun myös tasaisella järvenjäällä. Kerran ihmettelin, miksi Saukko nousee maalle vain jonkin erityisen syyn takia.. Linnut ja nisäkkäät ovat saukon ruokalistalla kuitenkin harvinaisia, niiden osuus on vain muutama prosentti. Harvassa saukkoja silti on, siitä pitää huolen talviravinnon niukka saatavuus. Keski-Suomessa saukkokanta on jo pitkään ollut elinympäristön kantokyvyn tasolla, siis täystiheä. Liikkuvat jäätelit ja laajetessaan rannoille nouseva jää avaavat teitä veteen, ja tiheän ruokorannan lumikerroksista pääsee usein suoraan rantarupakoihin. Laajaan jääkenttään syntyy suuria railoja. Talvellakin saukot ovat täysin riippuvaisia pääsystä sulaan veteen. Suomessa kaloista tärkeimpiä ovat särkikalat, ahven ja hauki, talvella kivisimppu ja mateen poikaset. Alamäki on energiataloudellisesti kannattavaa lasketella. Virtavesillä kosket ja puroissa jään alle muodostuvat tunnelit mahdollistavat kalojen ja pohjamudassa talvehtivien sammakoiden löytymisen. Jääkansi estää saalistuksen, sillä saukko ei osaa norpan tavoin kairata reikää jäähän. Joskus se nostelee pohjasta vesikiville puunkappaleita, toisinaan ruopsuttaa sammalikkoa. Sameissa vesissä ja pimeällä viikset sekä pään ja etujalkojen muut tuntokarvat ovat avuksi. iso uros taas voi myös näyttää muille kulkijoille mahtiasemaansa liukumalla voimiaan säästelemättä tasamaatkin. Mitä ilmeisimmin kyse on molemmista. Kalojen ja sammakoiden lisäksi ruokavalioon kuuluvat ravut, vedessä liikkuvat piisamit ja vesimyyrät sekä joskus sorsan poikanen tai aikuinen siipirikko. 110/2016 Suomen luonto 21 Saukon runsastuminen alkoi Suomessa jo 1980-luvun alkupuolella, ja nyt saukot ovat palanneet pääosaan Eurooppaa. Olipa laskettelu leikkiä tai ei, saukko on poikkeuksellisen utelias ja kekseliäs. Mutta joskus on kiva kiivetä rinne takaisin ylös ja laskea uudestaan ihan vain huvin vuoksi
Ensimmäiset kaupunkisaukot tulivat esimerkiksi Joensuun keskellä virtaavan Pielisjoen sulaan jo vuosikymmeniä sitten. Saukot tottuvat liikenteen meluun ja sillalla käveleviin ihmisiin 22 Suomen luonto 110/2016 Ulosteita analysoimalla on selvitetty, mitä saukot syövät vuoden mittaan. Jäljille jää merkkejä saaliista ja reviirimerkinnästä. Nykyään saukkoja on kaupungeissa kautta maan. Näin jälkeläisillä on paremmat selviämisen mahdollisuudet. Ne kertovat yksilöiden määrän, kulkutavat sekä matkat, ja niistä näkee niin romanttiset tapaamiset kuin tappelutkin. Yleensä saukko nousee maalle vain jonkin erityisen syyn vuoksi kuten siirtyessään vesistöreitiltä toiselle, oikaistessaan joenmutkan, noustessaan rannalle isompaa saalista syömään tai kömpiessään nukkumaan rantakuusen suojaavien oksien alle. Näillä apajilla saalistaminen on kuitenkin hyödyksi omille jälkeläisille. Luvut ovat keskiarvoja. 22 Suomen luonto 110/2016 saukko nousi rannalle juuri puron ylittävän uuden pitkospuusillan kohdalla. urosten ruokailumaastot ovat usein ihmissilmin surkean tuntuisia, suo-ojia ja jäätaipaleiden takana olevia pikkupuroja. Aikoinaan havaitsin, että saukkopentueilla on omia mieltymyksiään talvisilla elinalueillaan. Liekö ihaillut omaa kuvajaistaan tyynen veden pinnasta. Näillä ydinalueilla ne eivät siedä vieraita naaraita. Tärkeää on myös käväistä hajumerkkipaikalla, ”hajupostilla”, ja jättää sinne omakin ulostemerkki. Sittemmin selvitin, että naaraat varaavat syksyisellä ulostemerkinnällä parhaat talviset saalistusmaastot omalle pentueelleen. lä H d e: ri st o su lk av a Nisäkkäät 11 % ravut 2,9 % muut 3,6 % sammakkoeläimet 16,5 % linnut 3,1 % kalat 62,9 % SAuKKo oN KALANSyÖjä. Se kiipesi sillalle, kurkki useasta kohdasta alas ja palasi toiselta puolelta takaisin omaan elementtiinsä. Hajupostit, syksyinen ydinalueiden hajumerkki-varausjärjestelmä ja sukupolvesta toiseen säilyvät merkintäpaikat joka tapauksessa kertovat hajumaailman moninaisuudesta. Talvella ravinnossa on enemmän sammakoita, kesällä kaloja. Ja vaikka siitä ei olekaan tieteellistä näyttöä, kenties naaras myös tunnistaa aiempien vuosien jälkeläisensä. Utelias selviytyjä uteliaisuus, kekseliäisyys ja oppimiskyky ovat mahdollistaneet saukon elämän myös lähellä ihmistä. Naaraan taas kannattaa sietää reviirillään muitakin nuoria yksilöitä, sillä ne ovat sen omia jälkeläisiä. Talven vaikeina aikoina uroksen ei kannata syödä pentueen ydinalueen parhaita saalistuspaikkoja tyhjäksi. urokset puolestaan liikkuvat moninkertaisesti naaraita laajemmalla elinpiirillä, josta ne syrjäyttävät muut urokset. Seuranta paljasti, että uusi silta oli saukosta kiinnostava. Lumi kertoo Lumijäljet paljastavat paljon eläinten käyttäytymisestä. Kun metsästys ja muu vaino loppui, saukot oppivat nopeasti, että ihmistä ei tarvitse väistää kauas
poikanen on täysin riippuvainen emostaan ensimmäisen talven ajan. Emon ja poikasen suhde on hyvin kiinteä. 110/2016 Suomen luonto 23 110/2016 Suomen luonto 23 Saukkonaaras pentuineen tammikuisella jäällä auringonlaskun aikaan. la ss i ku ja la
la ss i ku ja la. Etukäpälistä on apua saaliin pitelemisessä. Saukon elementti on vesi, ja se on taitava uimari. Useimmiten saalis on kala, jonka se syö rannalla tai jäällä. tu o m a s H ei N o N eN to m li N d r o o s 24 Suomen luonto 110/2016 Saukko syö kalat evineen ja ruotoineen. Eläin pyydystää ravintonsa vedestä. 24 Suomen luonto 110/2016 Saukkonaaras synnyttää tavallisimmin 1–3 poikasta, jotka seuraavat emoaan lähes vuoden. Naaraat ovat sukukypsiä kaksivuotiaina, koiraat vuoden myöhemmin
Liikenne on viime vuosikymmeninä kasvanut suurimmaksi ihmisen aiheuttamaksi saukkojen kuolinsyyksi. Ainoa saukkokantaa luontaisesti säätelevä tekijä näyttää olevan poikkeuksellisen kova pakkanen, joka jäädyttää ruokailupaikat umpeen. Tavallisin ääni on läpitunkevan kova ja metallisointinen pink tai vink. Toistuva vink vink -ääni on yhteysääni, jolla hieman hätääntynyt poikanen etsii emoaan. 110/2016 Suomen luonto 25 varsin nopeasti ja jatkavat sukelteluaan sulassa. Elävänä pyytävässä loukussakin saukot saattavat vahingoittaa itseään muun muassa katkomalla hampaitaan pakoon yrittäessään. Nykyiset kuolleisuutta lisäävät tekijät eivät kuitenkaan ole estäneet saukkojen lisääntymistä ja levittäytymistä. Eikä merkitystä ollut sudellakaan. Turhia kuolemia Vaikka saukko on rauhoitettu ympäri vuoden, etenkin nuoria saukkouroksia jää metsästäjien tappaviin rautoihin. Vaikka aikoinaan odotin, että ilveksen saapuminen tutkimusalueelle vaikuttaisi saukkokantaan tai ainakin saukkojen käyttäytymiseen, niin ei näyttänyt käyvän. n Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja, joka väitteli saukosta vuonna 2006. Liian lähelle ihmistä vahingossa tullut otus voi pelästyessään korskahtaa kuin hevonen tai uteliaana puhista ja suhautella, kuin miettien, uskaltaisiko lähestyä vai pakenisiko. Kalanviljelylaitoksilla saukkoja tapetaan erityisluvalla muutamasta yksilöstä muutamaan kymmeneen vuosittain, vaikka vahingot voitaisiin estää aitaamalla altaat. video Katso video saukosta ja kuuntele saukon yhteysääntä: www.suomenluonto.fi Rauhallinen tarkkailija saattaa päästä kuulemaan saukkojen ääntelyä.. Eläinten alikulun mahdollistavat varsin yksinkertaiset rakenteet tulisikin saada osaksi kaikkea väylärakentamista. Luontaisia uhkia saukoille ovat vain suurpedot ja kotkat, joita on niin harvassa, että ne eivät näytä saukkokantaa heilauttavan. Kalanpyydyskuolleisuuteen tepsii sama lääke kuin saimaannorpan katiskaja rysäkuolemiin: kalterit nieluun. Saukon paluu on iloinen esimerkki siitä, että luonnonsuojelu kannattaa. Kanta on elinvoimainen. Rauhallinen tarkkailija saattaa päästä kuulemaan myös saukkojen ääntelyä. Keskinäisen tappelunnujakan melskeestä voi kuulua vihaista kekeke-ääntä – silloin leikki on muuttunut oikeaksi tappeluksi. Suomessa lienee toistaiseksi vain muutama silta, jossa saukkojen liikennekuolemien estoa on edes ajateltu. Kulmahampaattoman saukon nälkäkuoleman uhka on todellinen
26 Suomen luonto 110/2016 Tarkkana kuin harakka 26 Suomen luonto 110/2016 Talvella auringonnousun aikaan harakat kokoontuvat toviksi tietyn korkean puun latvaan, minkä jälkeen ne siirtyvät ruokailemaan.
Nämä määritelmät sopivat harakkaan kuin nakutettu. Aikaisemmin harakalle tarjosivat talviravintoa avokompostit, tallien ja navettojen ympäristöt sekä kaatopaikat, mutta niiden vähennyttyä tilalle ovat tulleet lintulaudat ja muut lintujen ruokintapaikat. Harakka saattaa käyttää hyväkseen muiden eläinten saalista. Niiden lukumäärä on kasvanut tasaisesti mutta hitaasti, verrattuna esimerkiksi naakkoihin, joiden parvissa on jo satoja lintuja. RutonMitä olisi maalaispiha ilman pihakuusen latvassa päivystävää harakkaa. Harakan räkätyksen on tulkittu niin ikään povaavan epäsopua, huonoa satoa, tyhjiä pyydyksiä tai vaivalloista matkaa. Sielläkin se on epäluuloinen muutoksia ja kaikkea uutta kohtaan. Vaikka harakat saattavat nahistella ruuasta, ne ovat toisilleen myös solidaarisia. Lentävien harakoiden kisailu elävöittää talvista luontoa.. 110/2016 Suomen luonto 27 E päluuloinen ja varovainen. Kun aikoinaan vein jätteitä avokompostiin, päivystävä harakka välitti tiedon heti muille. pahan ilman lintu aleksis kivi kirjoitti harakasta kauniisti Männistön kärkkäänä neitona, vaikka linnun olemus on selvästi miehekäs sen keikaroidessa sinimustassa frakissaan. harakan muotokuva on ylväs. Saman tien koko parvi oli aarteita tonkimassa. Harakat seuraavat myös oravien pähkinöiden piilotusta korkealta puun latvasta. Harakan maine on silti ollut huono. Tämän jälkeen harakoiden kesken alkaa armoton kisailu saaliista. Kun orava poistuu, lintu käy nappaamassa makupalan. Yksi harakka häiritsee ja nyppii kissaa hännästä, ja kun kissa kääntyy, toinen harakka nappaa hiiren. Kotini lähellä olevalla ruokintapaikalla vierailee nykyisin parhaimmillaan 30 harakkaa. Harakka onkin nykyisin säännöllinen vieras ruokinnoilla. Ympäristössä ei tapahdu mitään sen tietämättä. Jos harakka nauroi matkalle lähtiessä, kannatti kääntyä heti takaisin, sillä mitään hyvää ei ollut tulossa. Ravinnonhankinnassa harakka on rohkea ja sille kelpaa kaikenlainen ruoka. Pihassa touhuava pitkäpyrstö tuntuu olevan täysin ympäristöstään piittaamaton, mutta kun sitä yrittää valokuvata tai muuten tarkkailla, se luikahtaa välittömästi näkymättömiin. TeksTi ja kuvaT harri LUOjUS Harakan olemus on miehekäs sen keikaroidessa sinimustassa frakissaan. Kun kissa leikkii pyydystämällään hiirellä, harakkaparvi ryöstää sen katin nenän alta nokkelasti. On esimerkiksi uskottu, että harakka tietää kaiken edeltä käsin ja sen nauru – varsinkin yöllinen – johtaa onnettomuuteen
Pienikin kameran liikahdus saa aikaan pakoreaktion ja kaikki muutokset kuvauspaikalla aiheuttavat aprikointia ja kyräilyä. lasi aiheuttaa noin yhden aukon valohäviön ja pehmentää hieman kuvaa varsinkin vastavaloon kuvatessa. kuvauskojun on oltava mahdollisimman pimeä. avoimesti kameroineen liikkuvan kuvaajan on melko mahdotonta päästä kuvausetäisyydelle. aikaisemmin uskottiin, että ”pyryharakka” on omanlaisensa. digikameran takanäyttö pitää ottaa pois käytöstä, sillä harakka huomaa pienenkin valon häivähdyksen kuvaajan kasvoille lasinkin läpi. harakka on pitkine pyrstöineen kuin tropiikin lintu.. Harakka osaa välttää kohtaa, mihin kameran objektiivi on suunnattu. 28 Suomen luonto 110/2016 28 Suomen luonto 110/2016 VAIKeA VALoKuVATTAVA harakaN valokuvaaminen vaatii kärsivällisyyttä. lasin on tietenkin oltava puhdas ja huurteeton. Harakoissa on luottavaisempia yksilöitä, mutta parvilintuina harakat liikkuvat harvoin yksin. kuvaaminen piilosta peilaavan lasin läpi ratkaisee osittain tämän ongelman ja antaa mahdollisuuden esimerkiksi seurata lentävää lintua ja saada pitkällä suljinajalla vauhtikuvia ja liikettä kuviin
Ne tietävät, että harakka etsii tilaisuutta napata munat ja poikaset. Keväisin harakat pitävät äänekkäitä kokouksia, jolloin parvessa voi olla kymmeniä frakkitakkeja. Majatalosta majataloon hiihtovaellus 2017 Hieno hiihtovaellus läpi karjalanpiirakkamaan Aikataulut ja info: Bomba.fi, Visitkarelia.fi Puh. Oma lajinsa oli myös pyryharakka. Harakoiden touhuja saa seurata ympäri vuoden. Harakoita oli entisajan käsityksen mukaan monenlaisia. Välillä asetelma muuttuu, ja varsinkin keväinen fasaanikukko on toisinaan hyvin äkeä. Etenkin talvinen luonto olisi paljon hiljaisempi ja köyhempi ilman harakoiden eloisaa seuraa. Siitä huolimatta sairaat selvisivät peräti helmikuun lopulle saakka. ahdistelua puolin ja toisin Harakkaparvi saattaa olla melko julma huonokuntoisille lajitovereilleen. Osta 2 kirjaa tästä mainoksesta – saat toimituksen kotiisi ilmaiseksi! . Harakka liikkuu maassa sekä hyppien että kävelemällä. Hämikki ja seitsemän seittiä 20 € (30€) . Pääskyset eivät liioin siedä harakkaa pesänsä lähellä. . Oma testini osoitti, että huhu on perätön. Myös homssuista naista on nimitetty harakaksi – tämä johtunee linnun pesästä, joka näyttää isolta risukasalta. Suomen kotilot ja etanat 20 € (48€) . Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 € (35€) . Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet 15 € (37€) Myös englanninkielinen painos; The Winged Wonders 15 € (37€) . Harakat kävivät niitä kyllä tutkimassa ja kääntelemässä, uteliaita kun ovat. Onko harakka kaikenlaisen kiiltävän perään ja kuljettaako se esineitä pesäänsä. 040 586 3950 tai 044 302 5773 | info@luonnonperintosaatio.fi www.luonnonperintosaatio.fi Po lii si h al lit u s 23 .7 .2 01 5, lu p an ro PO L20 15 -4 51 6. Suomen verkkosiipiset 30 € (49€) Ötökkätietoa nyt jouluhinnoin Kirjoista lisätietoa netissä – käy tutustumassa: www.tibiale.fi SUOMEN VERKKOSIIPIS ET T E E M U R I N T A L A , T O M I K U M P U L A I N E N & P E T R I A H L R O T H S U O M E N J A E U R O O P A N E N S I M M Ä I N E N K U V I T E T T U M Ä Ä R I T Y S O P A S V E R K K O S I I P I S I S T Ä Suom sisält kartt verk Niin asia kok suo eli hu ha T in v t ER V VE V V V V V V V E E M U T E T S U O I T E T V V I K K U U Opas maanilviäisten maailmaan kotilot ja etanat Suomen l OIVA IDEA JOULUN PAKETTEIHIN ! ko kkkkkkkk jjjjjjaaaa e Suuuuuoooooooom m Ä Ä T IH M E E T KAURI MIKKOLA & SIIVEKKÄÄT IHMEET LUON NONT UT T K IJA N PER HOS JA LI NT T UR ET K I Ä SIPER I ASSA JA POHJOIIS -A M ER I K ASSA K AURI MIKKOLA Toimitusaika noin 1 viikko. Asettelin ruokintapaikan lähistölle tinapaperipalloja ja kiiltäviä pullonkorkkeja, mutta ne eivät kelvanneet. Viime talvena tarkkailemassani parvessa oli kolme harakkaa, joilla oli kasvaimia jaloissaan. Tämä liittynee soidinkäyttäytymiseen. 110/2016 Suomen luonto 29 kin arveltiin yrittävän päästä harakan selässä kylästä toiseen. Lento on usein hitaan ja vähän avuttoman näköistä, mutta harakka on yllättävän ketterä ja nopea käännöksissään. Nordens dyngbaggar 10 € (34€) . Ne esimerkiksi nyppivät fasaanien pyrstösulkia ja ahdistelevat isompia lintuja lentelemällä niiden ympärillä äänekkäästi. Suomen kukkakärpäset 15 € (35€) . Esimerkiksi kanahaukka olisi saanut sairaista helpon saaliin, sillä ne olivat varomattomia ja jäivät ruokinnalle silloinkin, kun muut pyrähtivät lentoon. alv 10 %. – Hyönteistarvike Tibiale Oy. Varsinkin pöllöt ja kanahaukka saavat harakkaparven aina kintereilleen, samoin ketut ja kissat. Muut harakat häiritsivät alituiseen niiden ruokailua muun muassa nokkimalla. Tämä selittynee harakkaa saalistavien petojen vähäisyydellä. n Harri Luojus on ylöjärveläinen luontokuvaaja. 050 336 0707 Kirjat sis. Myös rastasyhteisön lähelle eksyvä harakka saa osakseen kiivasta ahdistelua. Kyläharakka ei ollut niin paha kuin tavallinen harakka. Harakat häiritsevät ruokinnoilla myös muita eläimiä. Alensimme hintoja 1.11.2016. Puh. Kanahaukka ja pöllöt saavat harakkaparven aina kintereilleen. Tilaukset: tilaus@tibiale.fi Anna lahjaksi pa l a ikimetsää T E E L A H J O I T U S • T U L E K U M M I K S I • T E E T E S TAM E N T T I Lahjoitustili: FI78 5494 0950 0224 93 LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ Luonnonperintösäätiö – ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun
30 Suomen luonto 110/2016 Kolmen päivän markus sirkka hiihti sallan sorsatunturille kokemaan kaamoksen ja sen päättymisen auringonnousuun. TeksTi ja kuvaT MarkUS Sirkka 30 Suomen luonto 110/2016 Kaamos
110/2016 Suomen luonto 31 110/2016 Suomen luonto 31 Kaamos Sorsatunturin kaamos ei ollut pelkkä pitkä pimeä, vaan pilvettömän yön kuu ja revontulet valaisivat maiseman.
Auringon puuttumista ei juuri huomaa, ero on hiuksenhieno. Suomi–Pohjoissaame -sanakirjasta tulkitsen, että paikka on nimensä veroinen, kapea ja vetinen suo. Puolustajia metsät ovat tarvinneetkin, Tuntsalla puuta ovat kaataneet niin metsäteollisuus kuin vuoden 1960 ennätyskuumana kesänä riehunut metsäpalo. Tuomaan päivä Ensimmäinen kaamospäivä on yhtä harmaa kuin edellinenkin. 110/2016 Suomen luonto 33 sitten näkökentässä on taas jänkää tai lähipuita. Retkeilymajan Pirjo-emäntä varoitti reilun peninkulman noususta Sorsatunturin kodalle: ”Moni on luullut, että ei ole terve, kun nousu kestää ja kysyy voimia, mutta ei se sitä ole, se on se ylämäki.” Sää huononee. Etelän kuusia kapeammat hartiat ovat tarpeen, sillä lunta voi kertyä lyhyille oksille tuhansia kiloja. Päätän leiriytyä. Tuiskussa ja pitkässä pimeässä ei ole paljoakaan tekemistä, joten kömmin makuupussin lämpimään jo ennen iltauutisia. 21.12. Otsalampun valokeila kilpistyy märkään tuiskuun, matkalla ylittämäni suon vastarantaa ei erota edes sen sivusuunnassa, vaikka sinne on vain vajaa pari sataa metriä. Kodan suoja on kotoisa, nautin sen tarjoamasta rauhasta ja levosta. 110/2016 Suomen luonto 33 Rinteiden puut seisovat ryhdikkäinä, kuin sotilaat vartiossa. Pystytän vaelluskotani Sorsatunturin juurella sijaitsevan Sorsavuotson laitaan. Hiljalleen pimeyteen vaihtuva hämärä, yksitoikkoinen ylämäki ja äänettömyys saavat ajan pysähtymään ja nousun tuntumaan loputtomalta. Kellonympärys vierähtää makuupussissa, mutta tähtiöinä odotellaan revontulia pitkälle aamuyöhön. Ympäröivistä tuntureista ei pimeässä yössä erotu vielä mitään. Nyt metsät ovat turvassa ihmistoiminnalta, sillä alue on niin kutsuttu dialovaelluskota Sorsatunturin kynttiläkuusten keskellä.. Ylärinteiden solakoihin kuusiin on kertynyt jo muhkea kerros tykkyä. Suomen lähihistorian suurin metsäpalo poltti Suomen puolella metsää 20 000 hehtaarin alalta ja lisäksi 100 000 Neuvostoliiton puolella. Alkumatkan mäntykankaat ovat vaihtuneet tunturien rinteitä verhoavaksi lumoavan kauniiksi kynttiläkuusikoiksi
34 Suomen luonto 110/2016 TARuNHoHToINeN TuNTSA SaLLaN kunnan alueella 200 kilometriä mutkitteleva ukk-vaellusreitti kulkee sorsatunturin kautta, talvella voi käyttää moottorikelkkareittiä, joka tekee lenkin myös tunturin laella. 2015, viimeisenä kaamospäivänä. sorsan alla on myös vaarinkehuman vuokrakämppä. MarkUS Sirkka Sain ystävällistä apua Helsingin yliopiston almanakkatoimistosta, jossa asiantuntija Asko Palviainen tarkisti määritykseni. ukk-reitin varrella on useita taukopaikkoja, joista sorsatunturin tuntumassa on yksi tulipaikka, sorsan kota ja takkaselän varaustupa. samasta palvelusta löytyvät tiedot myös kuun liikkeistä. . eräkirjailija a. kaamos on Pohjoisnavalla syyspäiväntasauksesta kevätpäiväntasaukseen, 24.9.–19.3., Nuorgamissa 51 vrk, sodankylässä 4 vrk. ukk-reitti vie myös 212 km² laajuiselle tuntsan erämaa-alueelle. . Laelta näkee kauemmas horisonttiin kuin tunturin juurelta. 34 Suomen luonto 110/2016 aurinko etelän horisontissa 23.12. jouluterveiset Sorsan kodalta. kätevä laskuri auringonnousuja laskuaikojen tarkistamiseen: http://www.cambridgeincolour.com/tutorials/ sunrise-sunset-calculator.htm. Metsähallituksen hirsikota Sorsatunturin juurella on mainio kaamosretken taukopaikka.. . talvipäivänseisaus on 21. klo 12.44. tai 22.12, tänä vuonna 21.12. e. järvinen on tehnyt tuntsaa tunnetuksi lukuisissa kirjoissaan
22.12. Yllätyn, sillä oikeastaan auringon ei pitäisi vielä näkyä, on vuoden viimeinen kaamospäivä, mutta laen esteetön näkyvyys horisonttiin tekee ihmeitä. 110/2016 Suomen luonto 35 gikohde, jonka suojelusta on neuvoteltu yhdessä suojelujärjestöjen, Suomen luonnonsuojeluliiton ja WWF:n sekä Metsähallituksen kanssa. Alueesta ollaan parhaillaan muodostamassa 16 414 hehtaarin laajuista Sorsatunturin luonnonsuojelualuetta. Samoin pienikin siirtymä pohjoiseen tai etelään voi vaikuttaa, kun ollaan kaamosalueen rajoilla. aurinko näkyvissä Kömmin makuupussin lämpimästä kahdeksan aikaan, yön ja tähtien tuikkeen vaihtuessa aamun hämärään. Sorsatunturin itärinne ulottuu rajavyöhykkeelle kuin hameenhelma tai linnunsiipi. Kattaukseen kuuluu muun muassa kinkkua, konvehteja ja glögiä. Kynttiläkuusten ja tunturien keskellä ei hevin voi kuvitella rauhallisempaa, jouluisempaa paikkaa. Laella aurinko on kuitenkin selvästi nähtävissä kahden tunnin ajan. Episodin jälkeen mittausasema on palannut Naruskalle, joten ensi kerralla ennätyslukemat päätyvät myös virallisiin tilastoihin. kaamos ohi, päivä voittaa! Aamulla tarkistetaan ensimmäiseksi taivastilanne: pilvessä, taas. Maisemassa on karua kauneutta, maaston muodoissa pehmeää pyöreyttä, taivaalla kaamoksen pastellit sävyt. Kuu on painunut mailleen, mutta taivas on yhä kirkas. Lakea peittävä rakka on haastava kuljettava, jalka luiskahtaa pehmeän lumen läpi kiven koloon tämän tästä. Jouluaattona päivän virallinen pituus oli jo 16 minuuttia ja joulupäivänä 26 minuuttia. Samaan aikaan aurinko nousee horisontista ja tekee matalan kaaren alareuna taivaanrantaa viistäen. Harmaana alkanut päivä kirkastuu iltaa kohden, kolme päivää piilossa pysytelleet tunturit tulevat esiin koko komeudessaan, ensin lempeäpiirteinen Kaunisoiva ja viereinen Jäkälätunturi, viimeksi jyrkkälakinen Sorsatunturi. ”Kyseessä on niin sanottu negatiivisen horisontin ilmiö, eli aurinko on näkyvissä tunturin huipulla, vaikka tunturin juurelta katsottuna se on vielä horisontin alapuolella”, asko palviainen Helsingin yliopiston almanakkatoimistosta valaisee asiaa. Mutta se Tuomaan päivä, miten se liittyikään jouluun ja kaamokseen. Minä suuntaan Metsähallituksen hirsikodalle, tuo pieni tonttutupa Sorsatunturin juurella on kuin tehty joulunviettoon. Sinne ei parane suksiaan suunnata ilman asianmukaista lupaa. 24.12. Moskovan rauhassa 1940 sovittu valtakunnan raja on lähellä, tunturin alla virtaavassa Tenniöjoessa. Päivä täyttyy tähdellisistä puuhista: hiihtoretki, puidenteko ja ruokaveden sulattelu riittävät jouluaaton ohjelmaksi. Kaamos päättyi tänään, mutta sitä ei tunturissa huomannut sen enempää kuin sen alkamistakaan. Pakkanen kiristyy, ahkiosta kaivamani mittari näyttää –18°C, mutta lähelläkään pakkasennätystä ei olla, sillä Sallan pohjoisnurkka on Suomen kylmintä seutua. Pakkanen paukkuu joka talvi 40 pakkasasteen tuntumassa, usein kovemminkin. idässä on arvoituksellisia siniseen usvaan katoavia tunturimassiiveja, kuten kuuluisat Hiipinätunturit. Sorsatunturin 629 metrinen päälaki on paljas, tuulten ja tuiskujen piiskaama. Lähempää, 40 kilometrin päästä, erottuvat Kouteron kaivoskaupungin savut, lännessä Pyhä-Luoston tunturiselänne, pohjoisessa Värriötunturit ja kymmenkunta muuta puolikilometristä lakea. Esimerkiksi Sodankylän keskustassa kaamosaika oli viime vuonna 19.– 24.12., mutta vain muutamaa kilometriä etelämpänä Sodankylän lentoasemalla auringon yläreuna tuli esiin, ja aurinko siis nousi ja laski joka päivä.” Salaperäinen itä Laelta on esteetön näkymä kaikkiin suuntiin, ei vain etelän horisonttiin. ”Jos nousee kukkulan päälle, horisontti siis näyttää laskevan. Voisi jo hyvin lähteä liikkeelle. n Lisää asiaa vuodenkierrosta Suomen Luonnon nettisivuilla: www.suomenluonto.fi/category/vuodenajat/ kaamos päättyy, valo voittaa!. 23.12. Radiossa soivat joululaulut. Tuomaan päivänä jouluvalmistelujen piti olla tehtynä, ja oli aika heittäytyä oljille ja rauhoittua joulunviettoon. illalla on aika kaivaa esiin loput vaivalla tunturiin vedetyt herkut, mitä niistä on jäljellä. Kaikki todellakin on valmista, ahkiossa jouluruoat, vaelluskota suojana, ympärillä Metsä–Lapin komeimpiin kuuluvat maisemat. Seuraavaksi viritetään nuotio tulisijaan ja kauhotaan pakkiin lunta sulamaan ja keitetään joulupuuro. vuoden lyhin päivä Retken toinen kaamospäivä on vuoden lyhin päivä, talvipäivänseisaus. 1999, mutta Sallasta kuuluu kummia, sillä samana yönä Naruskalla pakkasta oli peräti –54,3°C! Lukema ei kuitenkaan kirjautunut ilmatieteen laitoksen virallisella havaintoasemalla, joten sitä ei kirjattu ennätykseksi. Suomen virallinen pakkasennätys, –51.5°C, mitattiin Kittilän Pokassa 28.1. Kaamosmatka alkaa olla ohi, jäljellä on enää paluu tien varteen. Tällä kertaa se on kaurapuuroa rusinoilla ja ylimääräisellä annoksella suklaata. Huomenna kiipeäisin sen laelle. Nousen tunturin laelle ennen puolta päivää. Kevätpäiväntasauksen aikaan yö ja päivä ovat taas yhtä pitkiä. On parempi pitää sukset jalassa
TeksTi ja kuvaT kari kOvaLaiNEN 36 Suomen luonto 110/2016. Pakkasen tuhannet pienet neulanpistot tuntuvat poskilla, nenänpäässä ja sormissa. Hohkaava lämpö häätää pakkasta poropaimenten metsään rakentamasta pesästä. Kuinka tärkeitä ne olivat – kunnes hukkuivat maailmaan tulvineeseen hälinään ja meluun. Peuraa tai hirveä väijyessä oli oltava ääneti, jolloin myös kuuli riistaeläimen aiheuttamat pienetkin rasahdukset. K amina puhisee ja paksahtelee. Valo loimehtii tuliluukun lasin läpi ja herättää varjot mökin nurkissa, laverin alla. Lumihärmäiset kynttiläkuuset heijaavat hieman kuin äänettömän musiikin tanssissa, vaikka ei tunnu, ei kuulu tuulta. Ympärillä makaa jäätyneen suokairan väkevä suuruus kuin horroksessa. Kulkija pysähtyy suon laitaan. ParValkea h iljaisuus parhaiten luonnon rauhan löytää, kun hiihtää sydäntalvella yksin tai eläinystävän kanssa erämaahan. Joka osasi kuunnella vaiti, pysyi hengissä. Valtavat aihkimännyt ovat kiveliön viisaita vanhuksia, joiden tyvillä vietetyt hartaushetket häivyttävät viimeisenkin kiireen rippeen. Pystykorvainen, kippurähäntäinen toveri uturoi kannoilla. Tervakset, savu ja vanhat hirret tuoksuvat ajalle, jossa mieli näkee unohtunutta hyvää. Kirjoittamaton hanki kutsuu liikkeelle. Olevaisen hiljainen virta oli täynnä konkreettista ja maagista tietoa. Kuuluu kahinaa, sauvanpiikkien kirahtelua ja hengityksen puhinaa. Luonnonäänissä kuultiin myös enteitä. Kairankiertäjä kokkailee ruokiaan ja miettii pieniä, luonnollisia ääniä, joita hiljaisuudeksi sanotaan. Kun haavanlehtien havina illalla lakkasi, oli pelkona sadon tuhoava hallayö. 36 Suomen luonto 110/2016 S uksenkärjet viiltävät mättäikössä kumpuilevaa uppolunta. Luonto kuiski entisajan ihmiselle viestejään. Mutta heillä on kaksi viikkoa aikaa: ehkä jonain päivänä pakkasenpuremat korvat aistivat talvisen erämaan äänettömän laulun. Lumen ja tykyn verhoamat rämeiden ja metsäsaarten puut kurkkivat jurosti havukulmiensa alta. Hiihtäjä on perillä ennen saapumistaan kämppämetsään. Joskus tuulet kuiskivat hyvästä sadosta ja hedelmällisyydestä, toisinaan sairaudesta ja kuolemasta. Sivakat kopsahtavat nojolleen vasten seinähirsiä. Kuuraisten silmäripsien kehystämä katse vaeltaa yli talven käärinliinoihin peiteltyjen rimmikoiden ja sarajänkien
110/2016 Suomen luonto 37 Valkea h iljaisuus 110/2016 Suomen luonto 37 Latu piirtää mutkiaan talviselle salolle.
Hiljaisuutta alettiin pelätä – ehkä juuri sen takia, että se kertoo todellisuuden olevan paljon moniulotteisempi ja syvempi kuin voimme käsittää ja hallita. V aelluksen viimeisenä iltana toverukset ovat jo kaukana toisen eräkämpän pihalla. Tykky on jähmettänyt puut hiihtäjän äänettömiksi seuralaisiksi.. Jeesus, alkukristillisen ajan Egyptin kilvoittelevat askeetikot, keskiajan irlantilaiset vaeltajamunkit ja monet muut ovat tienneet, että vetäytyminen erämaan hiljaisuuteen on ainoa tie rauhan antavaan yhteyteen käsittämättömän kanssa, jota he kutsuivat Jumalaksi. ”Kaikki puhuvat, puhuvat, kuin hiljaisuus tappaisi”, runoilee kirjailija Matti paloheimo. Samalla katosi sielun syvimmille kerroksille välittyvä tieto, jota ei erittelevä järki tavoita. Myöhemmin talouden, teknologian ja kaupungistumisen kehityskulut taluttivat hiljaisuuden saunan taakse ja lahtasivat meluiseen hautaansa. Tähtitaivaan äärettömyys vahvistaa eräkämpän rauhaa. Tämän he tietävät – mies ja koira. 38 Suomen luonto 110/2016 haista kuuntelijoista tuli merkittäviä yhteisössään, joistakin maailmanhistorian merkkihenkilöitä. Hengelliset tiennäyttäjät ovat kautta aikain hakeutuneet luonnon hiljaisuuteen hakemaan näkyjä ja johdatusta; salattua ymmärrystä, joka avautui vain kuukausien yksinäisessä mietiskelyssä. 38 Suomen luonto 110/2016 ikiaihkin alla kiireet katoavat. Kuusten latvojen lomasta tuikkii äänetön maailmankaikkeus. Ja talvisen salon kulkija tuntee, että hetkeksi se onnistuu. Mutta pelon läpi erämaahan matkaava löytää hiljaisuuden, joka ei vahingoita vaan eheyttää. Lumi narskahtelee saappaissa, tuhahtelee tassun alla. Kaminan torvesta helähtää kipinä kuin tähdenlento. n Kari Kovalainen on ylikiiminkiläinen kirjailija. Kuin jokin äärettömän pieni ja katoava täällä alhaalla yrittelisi osaksi taivaallista ikuisuutta
K y tö m ä k i 110/2016 Suomen luonto 39 Joulumieltä jopa hirvikärpäsille. ”Kyllä sinä sen sitten tunnistat”, hänelle oli hyrähdetty. Muokkaamme luontoa soveliaaksi lajeille, joita sitten soimaamme. Kärpäshyökkäyksen kohteeksi joutuessaan ihminen kohtaa perimmäisen minänsä. 11/2014 Suomen luonto 39 yksyllä 2015 jouduin ensimmäistä kertaa rajoittamaan metsässä kulkemista hirvikärpästen takia. olen kuullut suurisydämisten luontoihmisten kommentoivan hirvikärpäsiä sanoilla, joita he eivät kuunaan käyttäisi muista eläinlajeista. Niin kävi. Hirvikärpästen myötä retkistä on tullut pahimmillaan psyykkistä ja fyysistä tuskaa, ja metsästä pois syöksyttyä kärpäsiä riittää nypittäväksi iholta ja vaatteista (oma ennätykseni on 130). Syksyllä 2016 häämötti jo seuraava askel. Silti kannattaa pysähtyä miettimään, mitä vihaamme, jos sanomme vihaavamme hirvikärpäsiä. Hirvikärpäset seulovat esiin raivoa ja jopa julmuutta, joita emme normaalisti myöntäisi ominaisuuksiksemme. MaaiLMaNhiSTOriaSSa on lukuisia esimerkkejä siitä, että ylevät periaatteet karisevat tositilanteissa. jos loiset eivät suututtaisi ja ajaisi pakosalle, lajimme olisi jäänyt lyhytikäiseksi. jos hirvikärpäset harmittavat, kritiikki tulee kohdistaa metsätalouteen nykymuodossaan – ei kärpäsiin, jotka vain elävät elämäänsä. Välillä, kun hihallani harhaili lajista erehtynyt, siipensä pudottanut hirvikärpänen, huomasin ajattelevani, että ”tuonkin elämä on jo pilalla”. Imukärsien pistokset aiheuttivat oireita, joiden vuoksi päätin välttää uusia kohtaamisia. Hirvikärpäset saapuivat Kaakkois-Suomeen 1960-luvulla. Kun hiuspohjassa kuhisee, imukärsät tikkaavat niskaa ja otukset tunkevat silmiin, ihminen ymmärrettävästi hikeentyy. Aivan kuin sydämessä olisi ailahtanut aavistus myötätuntoa. jos miettii, säilyttäisikö katastrofitilanteissa malttinsa, kärpäsmetsässä saa alustavaa osviittaa. eräässä keskustelutilaisuudessa eläinten itseisarvosta kauniisti puhunut henkilö puuskahti hirvikärpäsistä kuin ohimennen, että ”ne kyllä ovat ihan kamalia!”. n a N N iN a m a N N il a Anni Kytömäki on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. Nykyään niitä voi kohdata Lapin etelärajoilla asti. Kärpäskeskusteluun kuuluvat muistelut siitä, miten metsässä ennen sai levollisin mielin poimia sieniä ja puolukoita sekä nauttia raikkaasta syysilmasta. Hirvikärpänen tarvitsee hirviä. Hirvikärpäsille altistuminen ei tiettävästi – eikä 18 vuoden tuttavuuden perusteella – lisää ihmisen sietokykyä vaan vähentää sitä. jos pitää itseään pitkämielisenä, hirvikärpäset paljastavat asian oikean laidan. Reaktiomme eivät sinänsä ole merkillisiä. Kun kävelen pörähtelevässä metsässä tai raavin paukamia, yritän pukea ärtymykseni yhä useammin sanoihin ”tätähän me tilasimme”. Monien retkeilijöiden ensitapaamiset lajin edustajien kanssa ovat olleet melko raflaavia. METSäBOikOTTiNi aikana pohdin, mitä olen hirvikärpäsiltä oppinut. Hirvet syövät puiden taimia, joita avohakkuille tuikataan ja tuikahtaa joka vuosi valtavia määriä. Pirkanmaalainen ystäväni muisteli kysyneensä aikoinaan kaakkoissuomalaisilta tuttaviltaan, mitä tuntomerkkejä hirvikärpäsellä on. yllättävää kuitenkin on, miten kepeästi vaistomainen viha allekirjoitetaan. erittäin usein eläinlajien massaesiintymisten taustalla ovat omat toimemme
Kesällä taas puhaltelevat enimmäkseen heikot ja kohtalaiset tuulet.. 40 Suomen luonto 110/2016 Joulukuussa maamme merialueilla on eniten myrskyjä. Tuu lee! 40 Suomen luonto 110/2016 Joulukuussa maamme merialueilla on eniten myrskyjä. Kesällä taas puhaltelevat enimmäkseen heikot ja kohtalaiset tuulet
Ne ryöppyävät puuskaisen tuulen mukana sinne tänne, kun kävelen kohti ilmatieteen laitosta tapaamaan tutkija terhi laurilaa. Voimakkaimmat tuulet ovat yleensä matalapaineen keskuksen reunamilla säärintamien yhteydessä. ”Siellä onkin nyt kunnon myräkkä”, hän sanoo, kun puistelen lumia pipostani. Joulukuussa maamme merialueilla on eniten myrskyjä. Tuulen nopeus on seitsemän metriä sekunnissa ja puuskissa 11 metriä sekunnissa, eikä se tosiaankaan ole maassamme yleisimmin puhaltavaa leppeää lounaistuulta vaan viiltävän kylmää koillistuulta. Ja siitä myräkän toisesta osatekijästä onkin nyt tarkoitus puhua, nimittäin tuulesta. Napa-alueiden kylmä ilma on raskaampaa kuin päiväntasaajaa hellivä lämmin ilma. Kesällä taas puhaltelevat enimmäkseen heikot ja kohtalaiset tuulet.. Mitä suurempi paine-ero on, sitä suurempi on tuulen nopeus”, Laurila selventää. 110/2016 Suomen luonto 41 T aivaalta satavat tämän syksyn ensimmäiset lumihiutaleet. Syntyy tuuli. Näin syntyvät ilmanpaine-erot, jotka pyrkivät tasoittumaan. ”Tuulen suunta on aina korkeapaineesta kohti matalapainetta. Ja mitä nopeammin ilmanpaine muuttuu lyhyellä matkalla, sitä voimakkaammin tuulee. TeksTi jOhaNNa MEhTOLa Tuu lee! 110/2016 Suomen luonto 41 iN Ge la N Ym a N / va st av a lo Joulukuussa maamme merialueilla on eniten myrskyjä. ”Tuulihan on yksinkertaisesti maan pinnan suuntaisesti ilmakehässä liikkuvaa ilmaa”, Laurila sanoo, kun olemme istahtaneet ilmatieteen laitoksen kahvilaan. Auringon lämpösäteily jakautuu epätasaisesti ja sen seurauksena lämpötilat vaihtelevat eri puolilla Maata. Kesällä taas puhaltelevat enimmäkseen heikot ja kohtalaiset tuulet
Tuleviin tuulioloihimme ei ole odotettavissa suuria muutoksia ainakaan lähitulevaisuudessa. ”idästä puhaltava tuuli eli itätuuli on meillä harvinaisin tuulityyppi ja yleisin taas etelän ja lännen välistä puhaltava lounaistuuli”, Laurila paljastaa. Maassamme mitatut tuulen tilastohuiput ovat olleet 10 minuutin mittausjaksolla keskituuleltaan 31 metriä sekunnissa. Jos korkeapaine asettuu pidemmäksi ajaksi Suomen itätai pohjoispuolelle tai matalapaine eteläpuolelle, voimme kuitenkin saada pitkänkin jakson itätuulia, kuten tänä syksynä on käynyt. Lähellä olevat esteet aiheuttavat helposti ilmapyörteitä. m a ri H ir si k a ll io / va st av a lo Suomessakin voi nähdä pyörretuulen eli trombin, kuten pyhtäällä elokuussa 2010. Aurinkokuntamme uloimmalla planeetalla Neptunuksella voisi kuitenkin päästä vielä kovempaan myllyyn: siellä on nimittäin havaittu jopa 580 metriä sekunnissa eli noin 2000 kilometriä tunnissa puhaltavaa tuulta. Australian Barrow islandilla jylläsi trooppinen hirmumyrsky Olivia vuonna 1996. Kun auringonsäteily heikkotuulisen päivän päätteeksi lakkaa, tuuli tyyntyy. planetaariset tuulet ovat laajoja ja pysyviä ja ne vaikuttavat ilmakehän alimmassa kerroksessa sekä maapallon pinnalla. Myös vuorokaudenajalla on merkitystä tuulisuuteen. Tuulen suuntaa voidaan mitata perinteisesti tuuliviirin ja tuulipussin avulla, ja säähavaintoasemilla mittauksia keräävät usein tuulimittarit eli anemometrit. Anemos on kreikaksi tuuli. 60?N itätuulten vyöhyke Länsituulten vyöhyke koillispasaati kaakkoispasaati Länsituulten vyöhyke itätuulten vyöhyke 30?N 30?S 60?S 0. Sen puuskasta mitattiin maapallon tuulimittaushistorian tähän mennessä suurin lukema: 113 metriä sekunnissa, siis 408 kilometriä tunnissa. Suomen merialueilla onkin eniten myrskypäiviä joulukuussa. il m at ie te eN la it o s, iN fo Gr a fii kk a : m a rik a ee r o la. Täällä Kumpulassa mittari on 32 metriä korkean maston huipulla.” Tulevat tuulet lännestä ja etelästä ilmatieteen laitoksen kattoikkunoihin ovat kertyneet jo valkoiset lumiverhot koillistuulen saattelemina. ihminenkin vaikuttaa osaltaan paikallisiin tuuliin, sillä erilaiset rakennukset ja rakennelmat säätelevät virtauksen suuntaa ja nopeutta. joulukuussa myrskyää merellä Talven tullen maapallon pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilaerot kasvavat ja sen myötä myös tuulet voimistuvat. 42 Suomen luonto 110/2016 Koko maapalloa koskevaan niin sanottuun planetaariseen tuulijärjestelmään vaikuttavat Maan pyörimisliikkeestä johtuva coriolis-ilmiö sekä Auringon lämpösäteily. Myös yöllä maalta merelle puhaltava maatuuli ja päivällä mereltä maalle puhaltava merituuli ovat vahvasti vuorokaudenajasta kiinni. Ongelma onkin tuulen nopeuden mittaaminen. Lisäksi käytössä on noin 20 lentokentän havainnot. Tornadon tai trombin keskukseen on vaikea saada mittaria, kun tosi on kyseessä”, Laurila sanoo. ”Paikallisessa ja pienessä pyörretuulessa eli tornadossa tai trombissa on arvioitu olevan huomattavasti suurempiakin nopeuksia kuin hirmumyrsky Oliviassa. sa m i ki u ru / va st av a lo Tuulipussi osoittaa tuulen suunnan. Suurin osa havainnoista saadaan ja talletetaan tietokantaan 10 minuutin välein, joten tilastointi on varsin tarkkaa. Sisämaassa tuulisuuden vuosittainen vaihtelu on vähäisempää. ilmatieteen laitos havainnoi tuulta noin 150 paikalla eri puolella Suomea. 31 metriä sekunnissa puhaltavaa ankaraa myrskyä on merialueillamme mitattu neljä kertaa: Valassaarilla 25.2.1971, Korsnäsin Moikipäässä 15.12.1975 ja 23.12.1975 sekä Hangon Tulliniemessä 23.11.1995. Se luokitellaan ankaraksi myrskyksi, kun hirmumyrskyn raja on 32 metriä sekunnissa. ”Mittarin pitää olla riittävän korkealla, ainakin 10 metrissä ja avoimella paikalla. Tuuli siis puhaltaa koillisesta kohti lounasta. Paikallisiin tuuliin taas vaikuttavat mantereiden pinnanmuodot, jotka aiheuttavat kitkaa ja jarruttavat tuulta. Perinteisesti tuulen suunnaksi ilmoitetaan se ilmansuunta, mistä tuuli puhaltaa
Tuulimittari hangon Tulliniemessä. – jos yläpilvet lähestyvät oikean käden puolelta, sää paranee. – jos yläpilvet lähestyvät vasemman käden puolelta, sää huononee. m/s Kuvaus Tuulen vaikutukset maalla ja avomerellä 0–3 Heikko tuuli 1 m/s: savu menee tuulen suuntaan 3 m/s: puiden lehdet kahisevat; lyhyitä aaltoja 4–7 kohtalainen tuuli Lippu oikenee; aallon harjat murtuvat 8–13 Navakka tuuli 8–10 m/s: pienet lehtipuut heiluvat; meri kohisee 11–13 m/s: suuret oksat heiluvat; meri kumisee 14–20 kova tuuli 14–17 m/s: puut heiluvat; aaltojen huiput murtuvat 18–20 m/s: katkoo puiden oksia 21–24 myrsky Katkoo puita; aallot korkeita, meri pauhaa 25–28 kova myrsky Kiskoo puita juurineen; merellä aaltovuoria 29–32 ankara myrsky Kaataa metsää; merenpinta täysin valkoisena >32 Hirmumyrsky kun meri pysyy koko talven sulana, ovat myös tuulet voimakkaita. 110/2016 Suomen luonto 43 IHMISILMAPuNTARI näin pystyt arvioimaan matalapaineen sijainnin tuulen avulla: Seiso selkä vastatuuleen. – Matalapaine on etuvasemmalla. r a im o r o sH o lm / va st av a lo il m at ie te eN la it o s SääTIedoTuKSeN TuuLeN NoPeudeT 110/2016 Suomen luonto 43 il m at ie te eN la it o s , ta u st a is to ck PH o to. – jos yläpilvet liikkuvat samaan/ vastakkaiseen suuntaan kuin tuuli maan pinnalla, ei säässä ole odotettavissa välitöntä muutosta. – Korkeapaine on takaoikealla
ji m ed d s / sc ie N ce PH o to li Br a rY. 44 Suomen luonto 110/2016 44 Suomen luonto 110/2016 pyörretuuli eli tornado etenee Wyomingissa yhdysvalloissa
TOrNaDO Paikallinen, pienialainen, lyhytkestoinen ja raju pyörretuuli. Toisaalta tuulta on pyritty myös hallitsemaan ja on N a sa / sc ie N ce PH o to liB r a rY Suomessa myrskypäiviä on eniten talvikuukausina, ja tilastollisesti joulukuu on myrskyisin. itämeren ympäristössä ja Keski-Euroopan pohjoisosissa tuulen voimistuminen on arviolta neljästä kuuteen prosenttia.” Suomessa länsija etelätuulet tulevat yleistymään, kun taas itätuulet harvenevat entisestään. MyrSky keskituuli vähintään 21 m/s. suomessa ja monissa euroopan maissa käytetään termiä trombi. Sen osoittavat vanhat uskomukset, joiden mukaan tuulessa on liikkunut vainajien henkiä ja noitavoimia. hUrrikaaNi trooppinen hirmumyrsky atlantilla ja tyynen valtameren itäosissa. FöhN-TUULi lämmin ja kuiva laskutuuli vuoristosta. TrOOppiNEN SykLONi trooppinen hirmumyrsky tyynen valtameren lounaisosissa ja intian valtamerellä. SUihkUvirTaUS voimakas, kapea ja pitkä tuulen alue länsituulten vyöhykkeellä ylätroposfäärissä, noin kymmenen kilometrin korkeudella, tuulen nopeus tyypillisesti 40 m/s, voimakkaimmillaan jopa 120 m/s. TuuLeSTA TeMMATTuA 110/2016 Suomen luonto 45 hurrikaani alex pauhasi azoreilla tämän vuoden tammikuussa tuulen nopeuden ollessa 40 metriä sekunnissa. paSaaTiTUULi kohti päiväntasaajaa puhaltavat planetaariset tuulet: pohjoisella pallonpuoliskolla koillispasaati, eteläisellä pallonpuoliskolla kaakkoispasaati. suomessa mitattu pääosin vain merialueilla ja tunturien lakialueilla. kesämonsuuni puhaltaa mereltä mantereelle ja talvimonsuuni mantereelta merelle. MyRSKyPäIVIeN MääRä SuoMeSSA 1994–2015 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu 2,7 2,0 1,5 0,8 0,4 0,2 0,2 0,3 1,3 2,3 3,5 3,7 100 80 60 40 20 yht. kESkiTUULi 10 minuutin tuulen nopeuksien keskiarvo. pUUSka Hetkellinen tuulen nopeus, joka ylittää keskituulen nopeuden. tuulen nopeudet jopa 50 m/s, mutta kesto yleensä vain muutaman minuutin. rajUiLMa Puuskatuulinen ukonilma tai voimakas ukkoskuuro. Myös myrskyt saattavat voimistua. Mittausjaksolla 1994–2015 tuulisimmat joulukuut ovat olleet vuosina 2003 ja 2011, joina myrskypäiviä oli peräti 11.. Jos itämeren jääpeite kutistuu ja meri pysyy avoimena talvella, tuulen nopeudet kasvavat merenpinnan tuntumassa. tuulet kiertävät pohjoisella pallonpuoliskolla matalapaineissa vastapäivään, korkeapaineissa myötäpäivään. Maamme tuulioloihin vaikuttavat maantieteellinen sijaintimme ja pääasiassa Atlantilta saapuvien matalapaineiden reitit. MONSUUNi etelä-aasiassa vuodenaikojen mukaan suuntaa vaihtava tuuli. ”ilmastonmuutoksesta huolimatta kevään ja kesän tuulet puhaltavat meillä tulevaisuudessa kuten ennenkin, mutta syksyn ja talven tuulet saattavat voimistua kahdesta neljään prosenttia. 110/2016 Suomen luonto 45 COriOLiS-iLMiö aiheutuu maapallon pyörimisestä akselinsa ympäri. kk:n keskiarvo il m at ie te eN la it o s, iN fo Gr a fii kk a : m a rik a ee r o la 61 45 34 18 10 29 53 78 81 7 5 4 hallitsematon tuuli Näkymätön, puissa suhiseva ja huokaileva tuuli voi olla arvaamaton ja pelottavakin. erityisesti Pohjois-amerikassa käytetään termiä tornado. TrOMBi sama ilmiö kuin tornado. TUULiSpää runokielessä käytetty termi tuulenpuuskasta tai vihurista. SyökSyvirTaUS voimakas kylmä ilmavirtaus, joka syöksyy ukkospilvestä alaspäin ja kohdatessaan maanpinnan kääntyy vaakasuoraksi. föhn-tuulia havaitaan suomessa etenkin länsi-lapissa ja Pohjanmaalla marras–maaliskuussa, kun atlantilta puhaltava riittävän voimakas länsituuli ylittää skandien vuoriston. hirMUMyrSky voimakas matalapaine, jossa keskituuli on yli 32 m/s. Maa-/MEriTUULi Päivällä mereltä maalle ja yöllä maalta merelle puhaltava paikallinen tuuli. Päivällä maa lämpenee voimakkaammin, yöllä maa jäähtyy ja meri on lämpimämpi. pLaNETaariSET TUULET maapallon ilmakehän yleisen tuulijärjestelmän säännölliset tuulet: pasaatituulet, länsituulet ja itätuulet. T aiFUUNi trooppinen hirmumyrsky atlantilla ja tyynen valtameren itäosissa
Puuskissa sen nopeus on 13 metriä sekunnissa. Kun kävelen ulos ilmatieteen laitokselta, tuuli on yltynyt kahdeksaan metriin sekunnissa ja kääntynyt pohjoisemmaksi. 0206 39 7950 luontoon.fi/tunturi-lappi Tunturien raikkaimmat klassikot. Lue lisää: www.tuuliatlas.fi, www.ilmatieteenlaitos.fi/tuulitilastot. ihminen ei kuitenkaan pysty hallitsemaan tuulta kuin rajallisesti aiheuttamalla sille esimerkiksi esteitä rakennuksilla. Ohdakkeen ja monen muun kasvin siemenet leviävät tuulen mukana. 0206 39 7930 luontoon.fi/pallastunturi Tunturi-Lapin luontokeskus Peuratie 15 99400 Enontekiö Puh. Laurilan oma merkittävä tuulimuisto liittyy tänä vuonna maamme länsirannikolla 27. Vaarallisuudestaan huolimatta tuuli on myös kiehtova. Sitä myrskytuuliin mieltynyt tutkija Laurila joutuu hieman pohtimaan. elokuuta puhkuneeseen myrskyjen raskaaseen sarjaan kuuluvaan Rauli-myrskyyn. ”Harmi, etten päässyt kokemaan myrskyä ihan silmätysten.” No, sellainenkin kokemus Laurilalla toki on: ”Asuin Englannissa muutama vuosi sitten, kun Atlantin yli kulkeutui Brittein saarten ylle hurrikaani Gonzalon rippeet. 0206 39 7039 luontoon.fi/kellokas Pallastunturin luontokeskus Pallastunturintie 557 99330 Pallastunturi Puh. 46 Suomen luonto 110/2016 luettu loitsuja tuulen nostamiseksi esimerkiksi vesillä, kaskenpoltossa tai viljapellolla. Paikalliset tuulet taas takaavat, että meillä riittää jutun juurta myös sään tuulisuudesta. n Katso reaaliaikaista animaatiota maapallon tuulista: earth.nullschool.net. Entä jos tuulta ei olisi. Tuuli ja puuskat olivat niin kovia, että tuulta vasten pystyi nojaamaan, ja voimakkaan puuskan aikana hengittäminen suoraan tuulta vasten oli hankalaa. ”Silloin maapallolla ei varmasti olisi nykyisenkaltaista elämääkään, sillä kaikki lähtee Auringosta ja sen lämpösäteilystä, niin myös tuuli. Laurila ajeli tuolloin juuri Porin suuntaan ja katseli mennessään maalla puuskissa 23,9 metriä sekunnissa etenevää luonnon näytelmää. Kovimmat mitatut puuskat olivat 48 metriä sekunnissa.” Myrsky vaati kolme kuolonuhria ja ainakin viisi loukkaantui. Jos tuulta ei olisi tasapainottamassa lämpötilaeroja, napa-alueet kylmenisivät ja päiväntasaajan seutu kuumenisi voimakkaasti. ”ihminen ei pysty vaikuttamaan niin isoon luonnon voimaan. ta r ja H o ik k a la / va st av a lo Yllästunturin luontokeskus Kellokas Tunturintie 54 95970 Äkäslompolo Puh. Sitä pitää arvostaa”, Laurila sanoo. Kosteus ei kulkeutuisi meristä mantereelle, joten sateet mantereella loppuisivat, joet kuivuisivat ja mantereet aavikoituisivat. Tuulipölytteiset kasvit eivät enää leviäisi ja monet kasvit kuolisivat sukupuuttoon.” Planetaarinen tuulijärjestelmä pyörittää onneksi itätuulia, länsituulia, koillispasaateja ja kaakkoispasaateja juuri sopivasti, että elinolomme ovat suotuisat. Laurilakin toivoo, että näkisi vielä tutkijan urallaan yli 32 metriä sekunnissa etenevän hirmumyrskyn Suomessa
V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin. Näin käy tarkoituksella, sillä hallitus on lisännyt maakuntien päätösvaltaa ympäristöasioissa. MUTTa SyNTyykö ympäristölupavirasto, jonne alan asiantuntemus kootaan. Lakipaketin lausuntokierros päättyi marraskuussa. Monella muullakin maakuntaliitolla on ollut pyrky kipata luonnonsuojelun tarpeet yli laidan. Noistakin asioista vesien ja merensuojelun tehtävät siirtyisivät kuitenkin maakunnille. Keski-Suomen maakuntahallitus ei ole ainokainen. Maakuntahallitus ei vihaa vain luontoa. Ympäristöministeriön perustaminen vuonna 1983 vakiinnutti ympäristönäkökulman valtionhallintoon, mutta viimeiset 10 vuotta on ollut ympäristöhallinnon tuhoamisen aikaa. Se on iso potti, sillä usein suuret teolliset hankkeet ovat ongelmia erityisesti vesiensuojelun osalta. Maakuntien maankäyttöä ja sen suunnittelua ohjaavat valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Maakuntahallitus kulkee laittomuuden teillä. Lyhytnäköiset edut nostetaan etusijalle. Maakuntakaavoituksen tasoa heikennettiin alkuvuodesta 2016, jolloin luovuttiin maakuntakaavojen vahvistamisesta ympäristöministeriössä. Lakiluonnoksen mukaan ympäristöhallinnon luvat, ympäristövalvonta ja luonnonsuojelu kootaan Ely-keskuksista ja aluehallintovirastoista uuteen valtion valtakunnalliseen aluehallintovirastoon. Järkevän politiikan ehto kuitenkin on erilaisten näkökulmien pääseminen esille. Lisäksi maankäyttöja rakennuslaki edellyttää maakuntakaavalta ekologista kestävyyttä ja luonnonarvojen vaalimista. Tämä siksi, ettei hallinnon sisällä kukaan väittäisi vastaan maakuntasatraappien ajaessa hullutuksia. kESki-SUOMEN maakuntahallitus päätti äskettäin esittää, että alueen maakuntakaavasta poistetaan jatkossa merkinnät, joilla osoitetaan aluevarauksia vielä toteutumattomille suojelualueille. Monet maakuntaliitot ja kunnat vaativat kaikkien ympäristökysymysten siirtämistä maakuntahallinnolle. Ne saisivat myös pääosan nykyisten Elyja TE-keskusten käsittelemistä asioista. Niihin kuuluu muun ohella, ettei ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittäviä ja yhtenäisiä luonnonalueita pirstota, ja että vesija rantaluonnon suojelun kannalta oleelliset alueet huomioidaan. On suuri vaara, että ympäristönäkökulman alasajo jatkuu maakuntahallintoa luotaessa. kuvassa Uudenmaan kurkisuo, jota turvaaviin päätöksiin myös hyvinkään kunta tuli mukaan. 110/2016 Suomen luonto 47 Suojelulle kyytiä maakunnissa Suoluonto on joutumassa ahtaalle maakunnissa. Se ei sisältänyt lakiesitystä valtion aluehallintovirastosta, vaan asiasta ollaan päättämässä juuri tämän lehden mennessä painoon. LakiESiTyS maakuntavaltuustoista ja -hallituksista siirtäisi niille kaikki nykyisten maakuntaliittojen lakisääteiset tehtävät. Tätä perusteltiin maakuntakaavan rakentumisella biotalouden edistämiselle, jolle kaikki muut tavoitteet alistetaan. Fiasko nimeltä Talvivaara kertoo mitä tapahtuu, kun ympäristöhallinto lamautetaan. Poistolistalla on myös maakunnallisesti arvokkaita kulttuurikohteita. MikkO NiSkaSaari Kirjoittaja on vapaa oikeusja ympäristötoimittaja. Etelä-Pohjanmaalla ollaan lisäämässä valtavasti polttoturvealueita vaihemaakuntakaavaan, mutta suojelua ei edistetä. Linja uhkaa jatkua koko maakuntahallinnon mullistuessa. H a rr i N u rm iN eN / le u ku
48 Suomen luonto 110/2016 TeksTi jOhaNNa MEhTOLa muovikassi V u o d e n t u R h a k e 2016 48 Suomen luonto 110/2016 is to ck PH o to on Vuoden turhake 2016. vUODE N TUrha kE ON vaLiTT U!
onneksi olkoon! ensi vuoden turhaketta voi jo ehdottaa osoitteessa www.suomenluonto.fi/turhake tai postitse suomen luonto / turhake, itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. . . Sopimuksen piiriin eivät kuitenkaan kuulu ohuet hedelmäpussit. Hän on ollut laatimassa ympäristöministeriön raporttia Tarkoituksenmukaiset toimet kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämiseksi. käytä kestokassia aina, kun voit. Tähän lukuun eivät sisälly ohuet hedelmäpussit, joita on kauppojen kassoilla tarjottu myös pakasteiden suojapusseiksi. Muovipussi säilyy meressä jopa 30 vuotta Muoviroskaa päätyy myös meillä Suomessa paljon luontoon. ”Yleensä asioita aletaan säädellä, kun ollaan jo ongelmissa.” Koko maapalloa ajatellen ollaan kyllä ongelmissa. ”Muovipussi säilyy meriympäristössä 20–30 vuotta”, sanoo erikoissuunnittelija hanna salmenperä Suomen ympäristökeskuksesta. Luonto kiittäisi”, perusteli turhake-ehdotustaan kirsi Mäkinen. . Mutta riittävätkö nämämuovikassi Turhake valittiin yli 500 ehdokkaan joukosta. ku va t m a rik a ee r o la. käytä muovikassia moneen kertaan ja kierrätä tai käytä jätepussina. vastaajien kesken arvotun fjällrävenin Greenland Backpack -repun voitti Jarkko Lepola turusta. Suomi on Euroopan mittakaavassa maltillinen muovipussin kuluttajakansa, sillä esimerkiksi Virossa pusseja kulutetaan 400 kappaletta henkeä kohden vuosittain. . suosi kierrätysmateriaalista valmistettua muovikassia. kerran Vuoden turhaketta. Yritys voi itse päättää, miten kasseja vähennetään, mutta toimiin tulee sisältyä asiakkaiden neuvonta ja valistus, kassien maksullisuus sekä ohuiden muovikassien ilmaisen jakelun lopettaminen. ”Parhaat tavat suitsia muovikassien käyttöä ovat vapaaehtoinen sopimus, kuten Kaupan liitto ja ympäristöministeriö ovat nyt tehneet, sekä muovikassien täysmaksullisuus.” Kassien vähennykseen tähtäävässä Muovikassisopimuksessa oli allekirjoitushetkellä mukana vain viisi suurta yritystä: Kesko, Lidl, SOK, Stockmann sekä Tokmanni. Valtaosa Suomessa kulutetuista kasseista on valmistettu kotimaassa ja niistä yli puolet on kierrätysmuovia. Muovikassi valikoitui voittajaksi yli 500 hyvin perustellun ehdokkaan joukosta. Vapaaehtoisen sopimisen myötä asiasta ei tarvitse laatia erillistä lakia. kestoehdokas vuodesta toiseen on banaanikotelo. Erikoiskauppa puuttuu siitä vielä toistaiseksi kokonaan. Lue lisää: kassi-info.fi, rinkiin.fi, www.plasticbagfreeday.org, www.breakthebaghabit.org.uk tutustu raporttiin tarkoituksenmukaiset toimet kevyiden muovisten kantokassien kulutuksen vähentämiseksi: julkaisut. Turhakkeeksi ehdotettiin myös omenanlohkojaa, joka jakaa omenan kahdeksaan osaan ja poistaa vielä kodankin. Yleisimmät ovat tunnistamattomat muovinkappaleet, joissa voi olla myös muovipussin osia. Meriin 110/2016 Suomen luonto 49 Mansikkapihdeillä saa mansikan kannan irti. lämpimät kiitokset kaikille ehdotuksensa lähettäneille. Peräti 56 prosenttia itämeren meriroskasta on muovia. Suomen rannikolla tehdyissä tutkimuksissa muovipussit ovat viidenneksi yleisin roskatyyppi. ”Muovikassi ei ole ekologinen vaihtoehto kauppatavaroiden kantamiseen. VäHeNNä MuoVIKASSIeN KäyTTÖä . Sitä mieltä olimme me Suomen Luonnon toimituksessa, kun valitsimme jo 17. Niitä Suomessa kulutetaan arviolta 900 miljoonaa kappaletta vuosittain. ”Pääasia, että tehdään jotain”, Salmenperä sanoo. valtioneuvosto.fi/handle/10024/64978 kään toimet pelastamaan meitä muoviroskalta. Ympäristövaikutusten kannalta tärkeää on myös muovikassin sisältö eli ostokset. 110/2016 Suomen luonto 49 S uomessa käytetään arviolta 300 miljoonaa kevyttä muovista kantokassia, siis muovikassia, vuosittain. Olisiko näissä hurjissa luvuissa hieman vähentämisen varaa. Muovikassisopimuksen taustalla on Eu:n pakkausjätedirektiivi, jonka asettama maksimi on 40 muovikassin kulutus henkeä kohden vuodessa. älä heitä muovikassia luontoon. Miksi ihmiset eivät käytä kestokassia tai koppaa. TUrhakE kiinnostaa, sillä saimme taas miltei 1800 vastausta. Myös muovikassia ehdottanut tina lönngren haluaisi pusseista kokonaan eroon: ”Muovikassit ja -pussit pois kaupoista, koska niistä on päässyt kehittymään kestoturhakkeita.” Kaupan liitto teki lokakuun lopussa ympäristöministeriön kanssa Green deal -muovikassisopimuksen, jonka tavoitteena on, että vuoden 2025 loppuun mennessä muovikassien kulutus on enintään 40 kappaletta henkeä kohden, kun se nyt on noin 55 kappaletta henkeä kohden vuodessa
Kohta voimme siis alkaa puhua muovipallosta. Muovikassien täyskielto ei varmasti tule kysymykseen jätehuoltojärjestelmämme takia ainakaan lähivuosina, mutta vakava kestokassisuositus voisi olla paikallaan. Tosin täytyy tunnustaa, että aika usein – syystä tai toisesta – ne unohtuvat kotiin, mutta kai tämänkin asian voisi oppia muistamaan. ”Minulla on tällainen Marimekon kangaskassi ostoskassina”, sanoo Salmenperä ja kaivaa repustaan kauniin ruusukuvioisen kassin. Eväsroskaa on paljon, mutta toki myös rakennusjätettä. Tietyssä määrin se kertoo myös välinpitämättömyydestä. Merien ja rannikoiden roskaantumista on tutkittu melko paljon. Ennestään merivesissä lilluu arviolta 150 miljoonaa tonnia muoviroskaa, ja peräti 70 prosenttia muoviroskasta vajoaa pohjaan. No, minulla taas on kaksi vanhaa muovikassia laukussani, jotka kaivan esille kassalle tullessani. Voidaan myös kysyä, ovatko roska-astiat esimerkiksi julkisilla rannoilla riittäviä ja asianmukaisia?” Salmenperä pohtii. Jotain on jo tekeilläkin. Takeaway on tämän päivän kulttuuria Rannikkovesissämme lilluu muovikassien lisäksi muovinkappaleita, pullonkorkkeja, lasia ja keramiikkaa. Kokin täytyy muistaa tietenkin lajitella biojätteet, mutta nykyään myös muovit omaan jakeeseensa. 50 Suomen luonto 110/2016 päätyy joka vuosi 6 –8 miljoonaa tonnia muovijätettä vuosittain. eihän siitä saa kuin yhden lusikallisen, hyvä jos jotain maistaa. Suomessa aloitettiin tämän vuoden alussa muovinkeräys 500 keräysastialla. ”Ostamme muovikasseja kaupasta ja rahaa menee. Satu Repo, Punkaharju äMpäriarvONNaT ämpärivillitys on mennyt jo överiksi, ja kysymys kuuluukin, mihin ihmeeseen ihmiset tarvitsevat niin monia sankoja. Jonna Silvast, Salo NikSi pirkka -vESSapapEri itsekin sorruin ostamaan ja totesin, että oli elämäni turhin ostos! töihinkin tuli kiire, kun jäin lukemaan koko rullan verran turhaakin turhempia niksejä. Hälyttävä tieto mikromuovin kulkeutumisesta eri ympäristöihin sekä ravintoketjuihin on tehnyt siitä nyt kuuman tutkimusaiheen. Kärkijoukkoon Suomen Luonnon toimituksen tekemissä valinnoissa pääsivät esimerkiksi Yo Yo itserullautuva joogamatto, valojoulutähden ripustusnarun suoristin, Lotus Soft Embo Season Scent -vessapaperi kausittain vaihtuvalla tuoksulla, Lotus Fresh kostea ja hajustettu wc-paperi, huulten suurennusgeeli, höyryteltta sekä babybod-sikiön musiikkisoitin. Harri Helminen SääSTöpOSSU ei sinne ole tippunut koko vuonna rahaa. Petri Laukkanen, Lahti. Niihin voi viedä elintarvikkeiden muovipakkausten lisäksi tarpeettomat muovikassitkin, kun siirtyy kestokassi-ihmiseksi. Minna Kalliomäki, Tampere SELFiEkEppi ihminen voisi kääntyä luontoon päin eikä itseensä. Yksistään tupakantumppeja on laskettu 10 metrillä rantaviivaa olevan 300 kappaletta. Esimerkiksi itä-Suomen yliopisto tutkii parhaillaan Kuopion Kallavedellä mikromuovipitoisuuksia. Ehdotuksissa nousi jälleen esille yhä suureneva valmiiksi keitettyjen, kuorittujen ja pilkottujen tuotteiden joukko. Ne olisi äärettömän helppo korvata paperitai kangaskassilla”, ohjeistaa Minna lustig omassa turhakeperustelussaan ja on täysin oikeassa. uutuuksia listalla ovat esimerkiksi valmiiksi kuorittu appelsiini tai banaani muovipakkauksessa, Apetit Tuorekset valmiiksi viipaloidut kasvikset, sitruunankuoriraaste muovipakkauksessa sekä valmiiksi keitetty kananmunanvalkuainen. jopa appelsiineja myydään ämpärissä ja joka avajaisissa niitä jaetaan ilmaiseksi. Heini Tanskanen, Iisalmi apETiT TUOrEkSET valmiiksi lajiteltuja ja pilkottuja ”tuoreita” kasviksia suojakaasussa ja paksussa muovirasiassa! Sam Tallberg, Kirkkonummi pOkéMON gO -pELi o tempora, o mores. ”Selvityksiä pitäisi tehdä myös metsien, puistojen, järvien sekä kaupunkiluonnon roskaantumisesta”, Salmenperä muistuttaa. n V u o d e n t u R h a k e 2016 Katso lista kaikista turhakeehdokkaista www.suomenluonto.fi. Mitä nämä jäljet kertovat. is to ck PH o to is to ck PH o to a N tt i H a lk k a ku va t m a rik a ee r o la VuodeN 2016 TuRHAKe-eHdoKKAITA LiiaN piENET vaNUkkaaT sellaisen kun syöt yhden, et tule kuin vihaiseksi. Uusavuttomat kokkaajat kiittävät Muovikassin lisäksi turhake-ehdokaslista pullisteli jälleen toinen toistaan oudompia arjen helpottajia. ”Ensinnäkin ne kertovat siitä takeaway-kulttuurista, jossa elämme. Hän arvelee, että neuvomalla ja valistamalla ihmisten käytöstä ja asenteita voidaan ohjata parempaan suuntaan
Suomen Luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto.
TeksTi ESkO kUUSiSTO K auppias olof ahlbom oli aamulla katsellut Tornionjoelle – nyt on jäidenlähtö jo lähellä. Suomenkielisiä havaitsijoita oli 1800-luvun puolivälistä lähtien. Kaksi vuotta myöhemmin Ahlbom ihmetteli, eikö joki lainkaan vapaudu jäistä. Sarja itse on maailman pisin. Toukokuun 15. Hän toimitti havainnot myös upsalaan professori anders Celsiukselle. Mitäpä jos rupeaisi merkitsemään päivämäärät muistiin. a N tt i sa r a ja / le u ku. toukokuuta. mittaukset ovat osa Suomen historiaa. vuonna 1865 havaitsija kirjoitti: ”Tornionjoen jäitä ajettiin hewoisilla wielä tänään, mutta äkkiä tuuli kääntyi ja tuuwitti meille meren takaa etelän ja lännen lämmintä ilmaa.” Missä viipyi kesä 1867. Myös järvien jäänlähtöjä alettiin merkitä muistiin jo varhain. Kallavedeltä vanEnsijää viitasaaren keiteleellä tammikuussa 2016. 52 Suomen luonto 110/2016 vaLapaTon TuLvasTa Tammikuun avovesiin kylmä kevät 1867, ennätystulvat 1899 ja rankkasade 1944. Ahlbomin jälkeen havaintoja jatkoi koulumestari Johannes Wegelius. Ensimmäinen kirjaus oli 20. Vuoden 1695 päivämäärä pysyi myöhäisimpänä, vieläkin se on 324-keväisen havaintosarjan toiseksi myöhäisin. Elettiin kevättä 1693. Ahlbom jatkoi havaintoja kuolemaansa saakka, vuoteen 1740. Mustakantiseen vihkoon tuli merkinnäksi kesäkuun viides
Toukokuu oli 6–8 astetta keskimääräistä koleampi. Rajut olivat myös seuraukset kansakunnalle. uudellamaallakin jäänlähtö käynnistyi vasta kesäkuun alussa, järvialueella se ajoittui kuun puoliväliin. 110/2016 Suomen luonto 53 hin havainto on jo vuodelta 1757, yhtenäinen sarja vuodesta 1822. Vuosi 1941 oli ylivoimaisesti viime vuosisadan kuivin; koko maan sadannan keskiarvo oli vain 345 millimetriä. Kevään 1867 myöhäinen jäänlähtö on ylivoimaisesti harvinaisin tapahtuma Suomen vesi-, lumija jääolojen havaintohistoriassa. Tilastomatematiikan mukaan se toistuu noin kerran tuhannessa vuodessa. Ainoa märkä kuukausi oli elokuu, jolloin poutia olisi viljankorjuun takia kaivattu. Sarja päättyy. Keväällä 1867 koko Suomessa ihmeteltiin hyytävän kylmiä kevätsäitä. Kasvukausi oli surkea, seuraavana talvena nälkä ja taudit tappoivat 150 000 suomalaista. Ero toiseksi myöhäisimpään on kuitenkin vain neljä päivää, Eteläja Keski-Suomessa se on noin kaksi viikkoa. Tuolta keväältä on myös Tornionjoen myöhäisin jäänlähtö. kuivuus kiusana Toiseksi harvinaisimpana ilmiönä voidaan pitää kuivuutta, joka koetteli Suomea jatkosodan aikana. ääRIPISTeeT. Sotasensuuri kielsi tiedotusvälineitä kertomasta kuivuudesta, sääkatTutkimme vuoden aikana Suomen ääripisteitä ja -ilmiöitä
Lumen sulaminen viivästyi, kevät jäi melkein kokonaan pois. Saimaassa vedenpinnan nousu jatkui syyskesään saakka. Kerrotaanpa yliwesillä jonkun pikkuhöyryn törmänneen karille saunankiukaallekin, kun itse sauna aikasemmin oli lähtenyt tuuliajolle.” ilmajoki huhtikuussa 2014. Rankin yhden vuorokauden sade mitattiin Espoon Lahnuksessa 21. Moni tuttu kokkoranta oli kalojen kutumatalikkona. Lumi suli ennätystahtia. Toukokuun toinen viikko toi äkkiä kesäsään, Hämeessä korkein lämpötila huiteli parissakympissä, Savossa ja Karjalassa ylitettiin viisitoista astetta. Lumiennätykset Lumen syvyyttä mitattiin Eteläja KeskiSuomessa monin paikoin jo 1800-luvulla. heinäkuuta 1944. Tämä voimassaoleva Suomen ennätys on 198 millimetriä. Kun hanget olivat huvenneet, alkoivat rankat sateet. Suomen kuivin yksittäinen kuukausi havaintohistoriassa on helmikuu 1994, jolloin valtakunnallinen keskiarvo oli vain viisi millimetriä. Ennätyssateen synnyttämän tulvan mukana kulkeutui yksi heinälatokin pois paikoiltaan. Esimerkiksi Toholammilla satoi ämpärimittausten mukaan 31. Toukokuun jälkipuoliskolla satoi normaaliin verrattuna nelinkertaisesti. Samana päivänä Helsingin keskustassa satoi vain muutama pisara. Yli puolentoista metrin hangesta raportoi kymmenkunta havaitsijaa itä-Suomesta. 54 Suomen luonto 110/2016 sauksissa tosin toistui ilmaus ”vain vähäinen matalanmutka”. heinäkuuta 1994 jopa 250 milliä, paikallisen äkkitulvan seuratessa tätä kuuroa. Päijänteen tulvahuippu oli 193 senttiä keskivettä ylempi, Kallaveden 155 senttiä, Vanaja veden 224 senttiä ja Tampereen Pyhäjärven peräti 253 senttiä. Todennäköisesti koko vuosisadan – ja ehkä useammankin – ennätykset ovat maaliskuulta 1899. a a rN o is o m ä ki / va st av a lo jo rm a lu H ta / le u ku 54 Suomen luonto 110/2016 jäät lähtevät kilpisjärvestä kesäkuussa 2004.. Varmaa on, että jossakin päin Suomenmaata on satanut Lahnusta rankemmin, mutta sademittareita ei voida virittää kaikkialle. Tätä ennätyslumien talvea seurasi suurtulva, joka tunnetaan nimellä ”valapaton (valanrikkojan) vedenpaisumus”. Wiipurin Sanomat kirjoitti 13. elokuuta 1899: ”Paljon on nurmia ja peltoja weden alla, samoin latoja wedessä törröttämässä. Monet isot järvet olivat juhannuksen aikoihin lakikorkeudessa. Äärilukemana oli Kontiolahdelta: tasan kaksi metriä. Eniten sadetta puolestaan saatiin kesäkuussa 1981, koko maassa keskimäärin 130 millimetriä. Tsaari oli syönyt sanansa helmikuun manifestilla, joka kavensi Suomen autonomista asemaa, ja nyt luontokin koetteli Suomen kansaa
Ennätys on 312 kiloa neliömetrillä Luiron ja Kitisen latvavesillä vappuna 2000. es ko ku u si st o m at ti ja a kk o N eN. Ei yhtään jättitulvaa 1900-luvulla Koko 1900-luku ei tuonut tullessaan tulvaa, joka olisi verrattavissa valapaton vedenpaisumukseen. kuumimmat uimavedet Järvien pintaveden hellerajana voidaan pitää 20 asteen lukemaa. Tällä ilmastoasemalla on myös mitattu Uudenmaan pakkasennätys, -43,1 °C. Vahinkojakin aiheutui, muun muassa Turun, Porin ja Lahden valtatiet olivat poikki. kallaveden vedenkorkeuden historiaa. Tämä arvo saavutettiin sekä 17.1.1940 että 3.2.1966. ilmatieteen laitoksen virallisilla mittauspaikoilla Kilpisjärvellä ennätys on 190 senttiä huhtikuussa 1997. 110/2016 Suomen luonto 55 Sademittareita vertailussa vihdin Maasojalla. Kemijoella suurin virtaama, 4824 kuutiometriä sekunnissa, mitattiin keväällä 1973. Tällöin vuotuisia hellepäiviä kertyy Eteläja KeskiSuomen järvissä likimain samaan tahtiin kuin ilmassa 25 asteen ylityksiä. Mittakaavana keijo Tähtivaara. Lapissa tämä ei päde. Melkoinen tulva koettiin järvialueella myös vuosina 1974–1975 sekä keväällä 1981. Se on samalla koko Suomen virtaamatilastojen ennätys. Syvyys ei kuitenkaan kerro tarkkaan, paljonko lunta on. Kilpisjärvelläkin Ennätyslumista talvea 1899 seurasi suurtulva. kesäkuuta 1968 virtasi vettä 3667 kuutiometriä sekunnissa. Lumen sulaminen viivästyi, Vantaan vesistöalueella oli vielä viikko ennen vappua lunta liki kaksi kertaa normaalitalven maksimin verran. Pohjois-Suomessa vuosi 1899 ei ollut erityinen tulvavuosi. Suomen ympäristökeskus pyrkii määrittämään lumen todelliset määrät eri vesistöalueilla. Vantaan tulvahuipun toistumisajaksi on arvioitu noin kerran 400 vuodessa. Etelärannikolla kevään 1966 tulva oli erittäin poikkeuksellinen. 110/2016 Suomen luonto 55 Lapissa esiintyy usean metrin lumensyvyyksiä tuulen kuljetuksen takia tunturikuruissa. Hopeasijalla on Tornionjoki, jossa 11. Puolen metrin kerros kevyttä pakkaslunta painaa vain 50 kiloa neliömetriä kohti, mutta tiiviinä ja märkänä vastaavan kerroksen paino on jopa nelinkertainen. Silti niiden pinnat jäivät 30–70 senttiä vuoden 1899 huipun alapuolelle. valapaton viiva ylimpänä vuodelta 1899. useimmissa Järvi-Suomen suurissa altaissa vuosisadan ylin vedenkorkeus mitattiin kesällä 1924
Lähes kaikilla järvillä jääpeitekausi on lyhentynyt niin, että vanhat ennätykset ovat kaatuneet. Vahvimmat ehdokkaat ennätyskuukaudeksi ovat heinäkuut 1955 ja 1973. 56 Suomen luonto 110/2016 mitataan ilmassa hellettä, mutta korkein veden lämpötila on ollut 17 astetta, 6. tammikuuta ja Näsijärvi 30. Tuolloin ainakin Etelä-Suomen järvistä todennäköisesti haihtui yli 20 sentin vesikerros. iltapäivän tunteina taivaalle hävisi tuolloin vettä jopa sata kertaa enemmän kuin sitä virtasi kaikissa Suomen joissa yhteensä. Kallavedeltä oli jo silloin havaintoja sadalta vuodelta, mutta jäät eivät olleet lähteneet kertaakaan huhtikuussa. ... Kevään 1921 jäänlähtö oli erittäin aikainen, esimerkiksi Näsijärvellä 16. Vuoden 1973 heinäkuu oli helteinen Lappia myöten. Nykyisistä asemista lämpöennätystä pitää hallussaan Tuusulanjärvi, 28,4 astetta 7. Näsijärven jäätymisennätys siirtyi päivää myöhemmäksi vuonna 2008. Tilastomatematiikka kertoo, että Vantaanjoen vesistön lumen talvikautinen maksimi on puolittunut sadan vuoden aikana. Maa-alueiden suureen haihduntaan pelkkä lämpö ja tuuli eivät riitä, maaperän pitää olla myös märkä. Se on Suomen ympäristökeskuksen rekisterissä lyhin jääpeitekausi. Surkeuden huippu on toistaiseksi ollut talvi 2007–2008, jota voi käytännössä pitää lumettomana. Lähes kaikilla järvillä jääpeitekausi on lyhentynyt. pentti Linkola kävi verkoilla rimmo-hevosen kanssa, mutta... heinäkuuta 2001. Havaintoja on vuosilta 1950–2016. useimpien Eteläja Keski-Suomen järvien lämpötilaennätys on ilman lämpötilan hellerajan yläpuolella. On varmaa, että matalissa, tummavetisissä järvissä 30 asteen lämpötila ylittyy pitkien hellejaksojen aikana. Yli metrin lukemat ovat Lapinkin mittauspaikoilla harvinaisia, Etelä-Suomessa ennätykset ovat yleensä alle 80 senttiä. Se on mitattu Kilpisjärvellä vappuaattona 1966. Se mitattiin 30. Kallaveden jäätymisennätys tammikuulta 1930 on yhä voimassa. Kevään 1921 jäänlähdön ennätykset kaatuivat vuonna 2014, Näsijärven jäät lähtivät 13. Heinäkuiset jäänlähdöt ovat niissä yleisiä, samoin syyskuiset jäätymiset. ilmastonmuutos näkyy jo Järvijäiden osalta syntyi itsenäisyyden alkuvuosina kaksi kovaa ennätystä. Asemia ei ole perustettu ennätysjahtia varten. Havaintoverkon karsiminen lopetti sittemmin mittaukset Jalantijärvellä. Käsivarren tunturijärvissä rikotaan joka vuosi jääpeitekauden pituuden ”viralliset” ennätykset. Pisin on Käsivarresta Peerajärveltä, joka oli talvella 1995–1996 jäässä 264 vuorokautta. Joulukirkkoon seilattiin höyrylaivoilla, Kallavesi jäätyi 27. Kun heinäkuu sitten oli lämmin, kuiva ja tuulinen, Suomen maa-alueilta lienee haihtunut jopa 12 sentin vesikerros. kesäkuuta 1999. Viiden viime vuosikymmenen aikana lyhenemä on ollut Eteläja Keski-Suomessa jopa yli kuukauden, pohjoisessa pari viikkoa. Syken havainnoissa järvenjään paksuusennätys on 114 senttiä. Kesäkuu oli ollut sateinen ja maa sisälsi runsaasti vettä. Kevojärvellä 20 astetta on ylittynyt vain kesällä 1972. Syksyllä 1929 jääkantta saatiin odotella seuraavan vuoden puolelle. Järvistä haihtuu vettä eniten, kun vesi on lämmintä ja sää tuulinen. Ennätysehdokas on heinäkuu 1994. Kaikkien aikojen korkein lukema on Akaan Jalantijärveltä, 28,8 astetta. elokuuta 2004. vanajaveden jääpeite paksuni vuonna 2003 lähes 90-senttiseksi. Päijänteen Tehinselän jääpeitekausi kesti talvella 2007–2008 vain 70 vuorokautta. jään lämpölaajeneminen oli kasvattanut koko selän poikki lähes metrin korkuisen vallin, jota hevosen oli vaikea ylittää. Toista tammikuista jäätymistäkin saatiin odottaa vuoteen 2007, nyt niitä on jo viisi. n Kirjoittaja on hydrologi. Yksikään talvi viimeisen 30 vuoden ajalta ei yllä edes havaintojakson kahdenkymmenen lumisimman joukkoon. inarilla mittauspaikka on suojaisessa Nelliminlahdessa, ja ylityskesiä on ollut peräti 19. Nämä neljä ennätystä elivät usean sukupolven yli. Vaikka Etelä-Suomessa oli muutama vuosi sitten melko lumisia talvia, hiihtokelejä ei voida tulevaisuudessa taata. Jäänpaksuuksiin talvien lämpeneminen ei välttämättä vaikuta, koska lauhana talvena kohvajäätä voi syntyä runsaasti. Moni ennätys jää piiloon Valtakunnallisissa havaintoverkoissa keskeistä on kohteen koko ja edustavuus. huhtikuuta ja Kallavedellä 20. Kahta viikkoa lähemmäksi vanhaa ennätystä ei kuitenkaan ole päästy. tammikuuta. ja Kallaveden 19. huhtikuuta. huhtikuuta. es ko ku u si st o es ko ku u si st o
SININEN JA VALKOINEN Muista sarjoista poiketen kuvalla ei ole muuta aikarajaa kuin että kuvan pitää olla kilpailuun osallistujan itsensä Suomessa ottama Suomen itsenäisyyden aikana. Tärkeintä on sinivalkoinen tunnelma, mikä voi olla paljon muutakin kuin vain värit! kauppa/luontokuva.org Pakettihintaan 45 € Tervetuloa Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suomen Luonnon lukijaja tukijailtaan Helsingin Lauttasaareen (Itälahdenkatu 22 B-talo, 2.krs.) ke 25.1.2016 klo 18.00 Erik Bruun Luonnon puolesta: Tilaisuus on maksuton ja siihen mahtuu 50 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Kuva: Jorma Laurila. Erik Bruun esittelee näyttelyään Helsingin taidehallissa 1985. Ilmoittautumiset verkossa: sll.fi/luonnonpuolesta Graafikko, Kunnianorppa Erik Bruun kertoo rakastettujen luontokuviensa synnystä. 110/2016 Suomen luonto 57 Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry OSTA ITSELLESI TAI LAHJAKSI Vuoden Luontokuvat 2016 -kirja ja 2017 Luontokuvat -kalenteri Juhlaraha suomalaiselle luonnolle Kirjan koko 30 × 25 cm, 160 sivua. Seinäkalenterin koko avattuna 30 × 50 cm, jokaiselle kuukaudelle oma aukeama sekä sarjavoittaja-aukeama. Sallittuja ovat myös useamman kuvan yhdistäminen, sekä HDRja panoraamatekniikat. Vuoden Luontokuva 2017 -kilpailun Sininen ja valkoinen -kilpailusarja on Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden erikoissarja, jonka voittajatyöstä esitetään valtiovarainministeriölle lyötäväksi juhlaraha
Ravinnon niukkuudesta kertoo veden kirkkaus: vaakanäkyvyys sukelluspaikallani on 30 metriä. korallien turvasatama Elävä koralli on täällä israelin Siinain-rannikolla ilokseni voittanut uudestaan makroleviltä alaa sen jälkeen, kun viiden kilometrin päässä levittäytyvässä Eilatissa jätevesien käsittely saatiin kuntoon ja rehevöitymisongelmat ratkaistua. Tällaisiin paikkoihin riuttoja muodostuu. Rikas ekosysteemi kukoistaa merenalaisessa autiomaassa, jossa ravinteiden tiukka kierrätys on elinehto. Jo ensimmäiset huomioni osoittavat oikeaan osuvaksi usein käytetyn vertauksen, jonka mukaan koralliriutat ovat vedenalaisen maailman sademetsiä. Ongelmana näissä vesissä ei ole myöskään riuttakoralleja pari viime vuotta ympäri maailman vaivannut haalistuminen. Edessäni on aivo-, levy-, sormisekä pöytäkoralleja, jotka kaikki ovat kasvattaneet kalkkikivestä lajilleen tyypillisen tukirangon. Rannasta alkaneet korallikasvustot muuttuvat pian matalista pikku kivikoista läpimitaltaan monimetrisiksi kumpareiksi, joiden pinnasta kymmenet eri kivikorallilajit peittävät reilusti yli puolet. Riutan vaihtelevat muodot, laaja väriskaala, koralli-, kalaja muiden eliölajien runsaus sekä elämän intensiivinen sykintä ovat mykistävä kokemus. Alkuvaikutelma vedenalaisesta harmoniasta on pettävä, sillä eliöt käyvät todellisuudessa jatkuvaa selviytymistaistelua joko saalistajina, saalistettuina tai molempina. Kivikoralleja, riuttojen keskeisimpiä rakentajia, on täällä Punaisenmeren pohjoisosassa ainakin 270 lajia. Samaa hengissä säilymisen kamppailua käydään myös Tyynenmeren, intian valtameren sekä läntisen Atlantin niissä osissa, joissa vettä eivät samenna jokisuistot ja ulapan lämpötila on koko vuoden vähintään 20 astetta. Valkoisella hiekkapohjalla vastaan ui heti monenkirjavia kaloja. Syynä siihen on muualla ollut El Niño -säähäikeitaat Merten 58 Suomen luonto 110/2016. Muita eliölajeja juuri näillä riutoilla on yli 2500. 58 Suomen luonto 110/2016 A kabanlahden pohjukkaa vartioivat ruskeat vuoret häviävät aallonharjojen taakse, kun edessäni levittäytyvä pinnanpäällinen maisema vaihtuu Punaisenmeren vedenalaiseksi näkymäksi. Merten eliölajeista näissä keitaissa tavataan neljännes
ekosysteemin säilyminen on vaakalaudalla, vaikka hyviäkin uutisia on. TeksTi ja kuvaT Erkki SiiriLä 110/2016 Suomen luonto 59 keitaat hyvinvoiva punaisenmeren korallikumpu Eilatissa israelissa.. 110/2016 Suomen luonto 59 Koralliriutat ovat planeettamme suurimpia elävien olentojen luomia rakenteita
veden on oltava kirkasta ja sen lämpötilan tulisi pysyä vähintään noin 20-asteisena. Koska värin tuottavat pigmentit ovat yksisoluisissa kumppaneissa, koralli menettää samalla värinsä ja haalistuu kalman kalpeaksi. Täällä kalastajien kotitekoiset räjähdelataukset eivät riko korallilabyrinttejä kuten Filippiineillä. israelilaisprofessori amatzia Genin kehuukin pohjoista Punaistamerta ainutlaatuiseksi korallien turvapaikaksi Jerusalem Post -lehdessä: ”En ole tietoinen, että maailmassa olisi toista vastaavaa.” Genin oli mukana tutkimusryhmässä, jonka kolme vuotta sitten julkaisema tieteellinen artikkeli sisälsi uutta tietoa: Punaisenmeren eteläosien lämpimät vedet olivat viime jääkauden jälkeen mahdollistaneet vain hyvin lämpöä kestävien korallilajien muuton Bab el Mandebin salmen kautta intian valtamereltä pohjoiseen sen jälkeen, kun ilmaston järkkyminen oli tuhonnut Punaisenmeren koralliriutat. Korallien symbioottiset kumppanit, zooksantellilevät, häviävät silloin koralliyksilöiden eli polyyppien sisältä, ja niiden isännilleen luovuttama, yhteyttämistuotteista koostuva ravitsemus lakkaa. Sukelluksellani ihailen paitsi riutan terveitä kumpuja myös edessäni puikkelehtivia huuli-, perhosja enkelikaloja. Akabanlahden vedenalaiset luonnonpuistot pitävät selvästi kalastuksen luonnonsuojelua tukevalla tasolla. Moni riuttakala kasvaa meriruohoja mangrovealueilla. Koska Siinain niemimaan molemmin puolin vedet ovat muutenkin viileämpiä kuin vaikkapa eteläisen Eritrean edustalla, lämpötilahuiputkaan eivät yleensä vahingoita tänne valikoituneita koralleja. Riuttojen perinteistä hyödyntämistä kehittyvissä maissa täytyy kunnioittaa. koralliriutat ovat runsaimmillaan tropiikissa ja subtropiikissa. Siinain vähäsateisilta rannoilta ei mereen myöskään valu ravinteikkaita, tukahduttavia likavesiä samaan tapaan kuin Karibialla. Vaalentuneet yhdyskunnat ovat vaarassa kuolla, jos lämpötila ei palaa normaaliksi muutamien viikkojen sisällä. 60 Suomen luonto 110/2016 riöön liittyvä vesien poikkeuksellinen lämpeneminen. Maankäytön tarkka suunnittelu rannan läheisillä alueilla, mereen vaikuttavien projektien ohjaus ympäristövaikutukset arvioimalla, saastumisen välttäminen jätevedet puhdistamalla sekä korallimaailman suora suojelu meripuistoja perustamalla ovat hyöKoRALLIRIuTTojeN SIjAINTI LäMPIMISSä MeRISSä koralliriutat reunustavat Siinain niemimaan rantoja. Varsinkin levänukkaa korallikasvustojen pinnalta tehokkaasti puhdistavien välskärija papukaijakalojen runsaudesta olen iloinen. Taustalla on myös meren lämpötilahuippujen kohoaminen yleensäkin ilmastonmuutosten takia. km N o a a o ce a N se rv ic e maa riutta meri. Tehokas suojelu tarpeen Myös sukeltajat koulutetaan nykyään säästämään koralleja. Esimerkiksi kotitarvekalastus lähiriutoilla tai korallikiven käyttö rakennusmateriaalina eivät saisi kuitenkaan tuottaa vedenalaiselle luonnolle korjaamattomia vaurioita. Lämpöshokki vaalentaa Riutat joutuvat merissä kuolemanvaaraan, kun veden lämpötila on pari viikkoa asteen tai kaksi normaaleja huippuja korkeammalla. Eilatissa korallien haasteet eivät ole muutenkaan samoja kuin monilla muilla riutta-alueilla. Toimijoiden välistä yhteisymmärrystä lisäävä ristiriitojen sovittelu auttaa suojelua monessa maassa
Riuttojen tärkeimpiä rakentajia ovat kivikoralleihin kuuluvat yhdyskuntina elävät polyypit, joista jokainen on pieni pyyntilonkeroilla varustettu polttiaiseläinten pääryhmään kuuluva eläin, läpimitaltaan useimmiten alle senttimetrin. Zooksantellit kuuluvat panssarileviin; nämä yksisoluiset ”levät” eivät kuulu luokituksessa kasvitai eläinkuntaan. olennainen osa korallien elämää ovat polyyppien sisällä asuvat yksisoluiset, symbioottiset zooksantellit, joilta polyypit vastaanottavat ravinnokseen yhteyttämistuotteita. eri lajien muodostamasta yhdyskunnasta kehkeytyy vuosisatojen kuluessa monipuolinen, lajikirjoltaan runsas habitaatti, jossa on omat ekolokerot kaloille sekä selkärangattomille mereneläville. Vaikka koralliriuttoja on alle prosentti merten pinta-alasta, niin kaikista maailman merikaloista ja muistakin merellisistä eliölajeista riutoilla tavataan neljännes. Riutanrakentajakorallit lisääntyvät jakautuen sekä sukusoluja että planula-toukkia tuottaen. Kalojen vaellukset ja ravintoaineiden kierto koralliriuttojen, mangrovekasvustojen ja meriruohoalueiden välillä ovat tärkeitä koralliriuttojen kukoistukselle. usein nämä kolme ekosysteemiä tavataankin samalla rannikkoalueella vierekkäin, jolloin kaikkien suojelu yhtäaikaa on tärkeää. 110/2016 Suomen luonto 61 PoLyyPIT RAKeNTAVAT RIuTAN hurghadan ulkoriutta Egyptissä on hiljainen, sillä päivällä aktiiviset kalat ovat auringon laskiessa vetäytyneet koloihinsa.. Karibian riuttavyöhykkeellä tavataan 61 kivikorallilajia. Korallikasvustojen päätyypit ovat atollit, valliriutat sekä rantariutat. 110/2016 Suomen luonto 61 kOraLLiriUTaT syntyvät yleensä kravun ja kauriin kääntöpiirin rajaamille merialueille, joilla vesi on kirkasta ja lämpötilaltaan vähintään noin 20-asteista ympäri vuoden. Polyypit erittävät lajille muodoltaan tyypillisen kalsiumkarbonaattirungon, jossa vain pintakerros on elävä. Tämä on vain kahdeksan prosenttia kaikkien tunnettujen riutanrakentajakorallien lajimäärästä paljon monimuotoisemmilla Tyynenmeren, Intian valtameren ja Punaisenmeren korallialueilla. Pääasiassa kivikorallien rakentamaa riuttaa täydentävät hyytelömäiset pehmeät korallit ja viuhkamaisiksi kasvavat mustakorallit sekä sarveiskorallit
Elävä koralli on muutamassa vuosikymmenessä vähentynyt Karibialla niin paljon, että tervettä pintaa on riuttakumpujen päällä nykyään paljon vähemmän kuin levää. Rinteen yläpäässä pysähdyn kuvaamaan makro-objektiivilla koralleja, joiden polyypit harovat pikku lonkeroillaan vedestä silmilleni näkymätöntä ravintoa. Olihan maailman ensimmäinen koralliriuttojen moderni tieteellinen tutkija peter Forsskål (1732–1763), joka eli Helsingissä ensimmäiset vuotensa. Nykyinen, ihmisen toiminnan aikaansaama vaurioitumistahti on kuitenkin niin nopea, että palautuminen ennen seuraavaa kohtaloniskua on harvoin täydellistä. Nykyajan suomalaiset puolestaan näkevät riuttoja matkoillaan kaukokohteissa. Monenlaisia uhkia Paljon puhutun haalistumisen lisäksi viime vuosikymmeninä riuttojen terveyshaasteiksi on noussut vanhojen uhkien eli sedimentaation, rehevöitymisen, ylikalastuksen ja ihmisestä johtuvien fyysisten riuttavaurioiden lisäksi myös uusia tekijöitä. Kansainvälisellä tasolla tärkeää riuttojen hyvinvoinnille on ilmastonmuutoksen kurissa pitäminen. Malediiveille tärkeä sukellusturismi puolestaan romahti jo saarivaltion riuttojen haalistuttua El Niñon yhteydessä 18 vuotta sitten. Suomalaisuudesta voin korallien keskellä sukeltaessani tuntea ylpeyttä. Meandrina meandrites -aivokorallit kärsivät rankkasateiden aikana mereen valuneesta mudasta Saint Lucialla karibianmerellä ja haalistuivat osittain.. Julkisuudessa ovat olleet korallia syövien kotiloiden ja piikkikruunumeritähtien massaesiintymät, ylimääräistä levää poistavien merisiilien joukkokuolemat, siipisimppujen myötä Atlantin länsipuolen riutoilla esiin tulleet vieraslajiongelmat sekä sienten, virusten ja bakteerien aikaansaamat korallitaudit. Hän päätyi luonnontutkimuksen uranuurtajan Carl von linnén oppilaaksi Ruotsiin ja matkasi Arabian-tutkimusmatkallaan Punaisellemerelle. pehmeän korallin polyypit harovat pyyntilonkeroillaan ravintoa akabanlahden vesistä. Tällä hetkellä vaikeuksissa on myös esimerkiksi Australian ison valliriutan pohjoisosa. Muistona tästä ovat korallikivet, hainleuat ja jättiläissimpukat merimuseoidemme lasivitriineissä. usein suojelutoimia rahoitetaan myös suoraan meripuistojen pääsymaksuilla. Myös Etelä-Suomen ja Ahvenanmaan rannikolta voi löytää merkkejä riutoista. Vedenalaisturistien tuomat rahavirrat onneksi motivoivat valtioita korallikohteiden hyvään hoitoon. Forsskål nimesi monet sukelluksella näkemäni kalat. Espoolainen merigeologi Boris Winterhalter on kertonut minulle sukelluksistaan ordoviikkikauden riuttojen kalkkikivisillä jäänteillä Finngrundenin matalikolla Pohjanlahdella. Mieleeni palaavat myös suomalaiset purjelaivakauden merimiehet, jotka hämmästelivät trooppisten vesien ihmeitä paljon ennen minua. Parhaiten pärjänneet korallikeitaat löytyvät tavallisimmin kaukaa ihmisasumuksista, vaikka maailmanlaajuisten ilmastonmuutosten aikana syrjäisyyskään ei enää ole säilymiseen riittävä tae. polyypit rakentavat Sata metriä Eilatin Coral Beach -rannasta alkaa vedenalainen rinne, joka viettää jyrkästi alas sinisen sävyistä koostuvaan hiljaiseen maailmaan. Kun pyörremyrskyt ovat omalla geologisella kaudellamme tuhonneet koralliyhdyskuntien pintaosia, polyypit ovat perinteisesti pystyneet korjaamaan vahingot. Lähialueidemme silmiinpistävimmät, siluurikautiset korallimuodostelmat puolestaan ovat Gotlannissa, joka on kalkkikivikallioistaan kuuluisa. Vaikka tärkein ravinnon lähde ovatkin symbioottisten kumppanien isännilleen luovuttamat yhteyttämistuotteet, myös aktiivisella pyynnillä on merkitystä. ulapat happamoituvat, kun meidän ihmisten ilmakehään ilmastonmuutoksen aikana ihmisen vaikutus ulottuu kaikkialle. 62 Suomen luonto 110/2016 dyllisiä paikallisia toimenpiteitä. riuttoja oli meilläkin Punaisenmeren syvyyksissäkin muistan, että vaikka Suomessa koralliriutat ja niiden selviytymishaasteet voivat tuntua kaukaisilta, ne eivät sitä kuitenkaan ole, onhan koralleja ollut ammoisina aikoina meilläkin. Vaikka osa riutoista sopeutuisikin lämpeneviin merivesiin esimerkiksi symbioottisten zooksantellien vaihtumisella paremmin lämpötilahuippuja kestäviin lajeihin, mikä sekin on todettu tutkimuksissa mahdolliseksi, kaikkein vakavin vaara voi kuitenkin olla meriveden happamoituminen
Kaupan päälle Olympus LG-1 makrovalo-ohjain! Vesitiivis TOUGH TG-4 COOLPIX W100 TG-4 on valmis kaikkiin ulkoilmahaasteisiin! Älykkään tiivistejärjestelmän ansiosta TG-4 toimii ääriolosuhteissakin! Kestävä, vesitiivis, helppokäyttöinen ja hauska 13 megapikselin kamera koko perheelle! 379,00 2189,00 169,00. ilmeisesti ilmakehän kohonnut hiilidioksidipitoisuus hidastaa siis jo nykyään kalkkirungon muodostumista. Eroosio vaikuttaa samalla rannikkoon, toimivathan riutat aallonmurtajina. Australiassa koralliyhdyskuntaa ympäröivän vesimassan pH palautettiin keinotekoisesti tasolle, joka vastasi ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta esiteollisena aikana. n koralliriutoilla tavataan neljäsosa merten kalalajeista. Ensimmäinen merioloissa saatu näyttö siitä, että happamoituminen voi todella vaikeuttaa riuttojen muodostumista on Rebecca albrightin tutkimusryhmän Nature-lehdessä tänä vuonna julkaisemassa artikkelissa. happamoituminen kohtalonkysymyksenä Korallien kasvuedellytysten heikentyessä eroosio alkaa syödä tuhatvuotisia rakennelmia pois, ja monimuotoinen habitaatti köyhtyy, kun ekolokerot vähenevät. Australiassa korallitaudeista väitellyt suomalaisbiologi Jessica haapkylä onneksi tarjoaa uudessa Merten koralliparatiisit -kirjassaan toivoa. 110/2016 Suomen luonto 63 tuottama yhä lisääntyvä hiilidioksidi päätyy suureksi osaksi mereen. Hän kertoo, että meriveden happamuus koralliyhdyskunnissa vaihtelee myös luonnostaan, ja sopeutumistakin siis tapahtuu. Näin manipuloidun riutan kasvu nopeutui selvästi. kuvassa mustaevähai ja parvi sinijuovanapsijoita Moorea-saaren vesissä ranskan polynesiassa Tyynellämerellä. haita tarkkailevat sukeltajat pitävät turvallisuutensa takia kädet kiinni kehossa. Ainakin joidenkin sormikorallilajien on myös todettu pystyvän itse säätelemään sisäistä pH:taan ja tuottavan kalkkirunkoa meriveden happamuuden lisääntyessäkin. Happamoitumisen edetessä jopa riuttojen olemassa oleva kalkkikivi voi alkaa liueta mereen tavanomaisen eroosion lisäksi. Silloin korallien kyky rakentaa runkoaan kalsiumkarbonaatista heikkenee
TeksTi jENNa parMaLa kuvaT aNNiNa MaNNiLa. sariola toivoo niiden sisältämän materiaalin aikanaan korvaavan osan öljypohjaisista muovimateriaaleista. laastari kuin simpukka 64 Suomen luonto 110/2016 Tutkija ja robotiikan kehittäjä veikko Sariolan hyllyssä on purkitettuja kalmarin hampaita. 64 Suomen luonto 14/2016 H o m o sa p ie n s Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin
robotti-imuri oppi hyönteisiltä ”On erikoista, ettei robotiikassa käytetä enempää luonnonmateriaaleja tai haeta enemmän inspiraatiota luonnosta”, Sariola pohtii. Myös äly on sellainen asia, jota robotiikassa mallinnetaan. ”Kun löydän jotakin kiinnostavaa, kysyn itseltäni, mikä tällaisen eliön kyvyssä on oleellista. Siellä suunniteltiin karkeita, keinotekoisia kopioita gekon jalkakarvojen liimapinnoista. Supisuomalainen sisilisko, vaskitsa tai kyykäärme eivät riitä innostamaan akatemiatutkija Sariolaa. Hain pinnanmuodot ja iho puolestaan vähentävät veden alla virtausvastusta. tampereen teknillisen yliopiston yhteistyökumppanit Pennsylvanian yliopistossa ovat tuottaneet samanlaista materiaalia bakteerien avulla, geenitekniikan keinoin.. ”Etsin luonnossa esiintyviä hyödyllisiä kykyjä, jotka voisin kopioida esimerkiksi jonkinlaiseen robottiin, pintaan tai aineeseen”, Sariola kertoo. ”Esimerkiksi robotti-imurien toimintaan on saatu ideoita hyönteisiltä. Kun pitkän lenkin jälkeen pysäytän polkupyöräni keskelle hiljaista metsää, olen onnellinen.” n laastari kuin simpukka h o m o S a p ie n S , K o t o n a , r e t K e ll ä ja v ir iK K e it ä t o im it ta n u t jO h a N N a M E h T O L a Gekon jalkakarvat innoittivat robotin suunnittelussa. useimmat ihmisen kehittämät liimapinnat eivät kestä kosteutta, mutta simpukka liimautuu loistavasti veden alla. Saatuaan apulaisprofessorin paikan Sariola muutti perheineen Tampereelle kesäkuussa. Nastarenkaat pitävät miehen ja pyörän pystyssä kinosten keskellä. kaLMariN haMpaaT ovat kaupallisen kalastuksen oheistuotteita ja täyttä proteiinia. Vasta myöhemmin opin, että on olemassa lajeja, joiden avulla saavutan hyvää oloa ja mielenrauhaa. Sadat haaroittuvat puut aukesivat kohti taivaita levittäen oksansa toistensa lomiin. ”Lootuksen lehtien inspiroimana on kehitetty esimerkiksi ikkunapinnoitteita, jotka hylkivät vettä niin, että vesi pois valuessaan puhdistaa ikkunaa.” Samalla tavoin vettä hylkii perhosen siipi. Hän oli Aalto-yliopiston automaatioja systeemitekniikan laitoksella kehittänyt robottia, jonka hän yritti saada tarttumaan mikroskooppisen pieneen komponenttiin. Tampereen teknillisen yliopiston systeemitekniikan laitoksen akatemiatutkijana Sariola seuraa aktiivisesti biologian alaa. Gekkohan voi kiivetä vaikka täysin sileää peiliä pystysuoraan ylöspäin. Niillä on sama tavoite, vastaa Veikko sariola. lasten kautta hän on saanut uusia kokemuksia ja näkökulmia luonnosta. Niveljalkaisten kumimaisena rakennusaineena on resiliini, joka on hämmästyttävän venyvä ja muotoonsa palautuva aine. Luonnosta löytyy materiaaleja, jotka ovat monin tavoin keinotekoisia materiaaleja parempia. Kun imuri törmää seinään, se jatkaa matkaansa sattumanvaraiseen suuntaan.” pyöräily pitää jalat maassa Tänäkin aamuna Sariola on ajanut pyörällään vartin matkan työpaikalleen, Tampereen teknilliselle yliopistolle Hervantaan. Haaroittuvat karvat jalan pohjassa pitävät sen kiinni sileässäkin pinnassa. Sariola katseli elektronimikroskoopilla otettuja kuvia gekon jalkakarvoista ja yritti ymmärtää, miten niiden rakenne toimi. Ne ovat myös lämpömuovattavaa materiaalia, joten niistä voisi muotoilla erilaisia kappaleita, esimerkiksi implantteja. Vaikka ne näyttävät välillä älykkäiltä, oikeasti niiden toiminta on hyvin yksinkertaista. 110/2016 Suomen luonto 65 TEaTTErikiikariSTa ei ollut apua, kun sariola vei lapsensa bongaamaan lintuja. ”Minkäänlainen koura tai kauha ei siinä kokoluokassa tullut kyseeseen. M ikä yhdistää mustekaloja ja maastoutumiseen erikoistuneita robotteja. Lopulta idea ratkaisuun löytyi luonnosta. Tällaista ominaisuutta voisi yrittää kopioida esimerkiksi lääketieteessä käytettävään laastariin, joka tarttuisi hyvin kosteaankin ihoon tai kudokseen. useiden mustekalojen värinvaihto ei ole kemiallinen prosessi vaan se perustuu värialueiden kokoon. ”Kun siihen on mahdollisuus, vien lapseni tropikaarioihin bongaamaan kiinnostavampia, eksoottisempia lajeja ja niiden kykyjä.” gekon jalka robotille Kuvassa näkyi tuuhea metsä. Sariolan työpöydällä lepää 1960-luvulla kirjoitettu teos mustekalojen kyvystä vaihtaa väriä. ”Onnellisuustutkimuksissa eräs tärkeimmistä onnellisuuteen vaikuttavista tekijöistä on työmatkan pituus. Juuri sellaista tarttumapintaa tarvitsin robotilleni.” Oivallus vei Sariolan vierailevaksi tutkijaksi Yhdysvaltoihin Carnegie Mellon -yliopistoon. intohimoinen kaupunkipyöräilijä hänestä tuli vasta aikuisiällä. Mitä lyhyempi työmatka, sitä onnellisempi ihminen on”, Sariola toteaa. Siitä voisi rakentaa robotille esimerkiksi jänteitä”, Sariola pohtii. ”Esimerkiksi silkki on edelleen yksi maailman sitkeimmistä aineista, sitä voisi käyttää äärimmäisen kestävässä robotissa. Tätä voi miettiä esimerkiksi maastoutumaan pyrkiviä robotteja suunniteltaessa.” Hyödyllinen kyky on myös kiviin kiinnittyvällä sinisimpukalla. ”Olin surkea koululiikunnassa ja inhosin ryhmässä liikkumista. Yksi inspiraation lähde on puolestaan Gore-Tex-kankaan kaltainen intianlootus (Nelumbo nucifera), jonka lehdet hylkivät voimakkaasti vettä
eettisen kaupan puolesta -yhdistyksen Heidän saappaissaan -selvityksen mukaan eurooppalaisille brändeille kenkiä valmistavat työntekijät kohtaavat työssään syrjintää sukupuolen perusteella ja jäävät usein sosiaaliturvan sekä työterveyshuollon ulkopuolelle. Todennäköisimmin kyse on naudasta. vanilja kuuluu kämmekkäkasvien heimoon ja se on niin sanottu kiipijäkasvi, joka kasvaa muiden lajien päällyskasvina. Raaka-aine tulee Suomen ulkopuolelta, eivätkä tilaajat välttämättä tiedä, minkä eläimen rasvasta steariini on valmistettu. (jm). kasvin pitkistä ja ohuista siemenkodista saadaan vaniljamaustetta. työntekijät saivat 20–164 euroa palkkaa kuukaudessa. paLMUöLjyN ja soijaöljyn käyttö on joutsenmerkin kriteereissä kielletty, sillä niiden alkuperän luotettavassa sertifioinnissa on ongelmia. Pienemmiltä kynttilävalmistajilta on mahdollista ostaa soijaja kookosvahasta valmistettuja kynttilöitä. myös tulot jäävät kauas elämiseen riittävästä palkasta, joka intiassa olisi noin 250 euroa kuukaudessa. vaniljaa viljellään muun muassa etelä-meksikossa ja madagaskarilla. Jos kynttilässä on Pohjoismainen ympäristömerkki, sen raaka-aineena on käytetty pääosin talisteariinia. Fossiilista parafiinia joutsenmerkityssä kynttilässä saa olla enintään kymmenen prosenttia. 66 Suomen luonto 110/2016 monet kynttiläntekijät haluavat kertoa kuluttajalle kynttilän koostumuksesta, mutta steariinin alkuperä voi silti jäädä arvoitukseksi. Soijakynttilöitä valmistava Kalevantuli hankkii raaka-aineensa Pohjois-Amerikasta, jolloin kynttilät ovat sademetsäystävällisiä. TeksTi haNNa kaiSa hELLSTEN Syökää kaLaa! HanKi joulupöytään Vastuullista Kalaa! KatSo SuoSituKSet: wwf.fi/KalaopaS ja lataa opaS puhelimeeSi. Ortodoksit käyttävät tuohuksissaan ihanasti tuoksuvaa mehiläisvahaa, ja se sopii myös muihin kodin kynttilöihin. aidon vaniljan lisäksi tarjolla on myös synteettisesti valmistettua huokeampaa vanilliinia. Marketeista niitä ei löydy, joten pienemmillä paikkakunnalla erikoiskynttilät on tilattava verkosta. Ympäristömerkittyjä kynttilöitä voidaan valmistaa rypsivahasta, ja raaka-aineen alkuperä täytyy pystyä todentamaan. m a rj a H a a Pi o / Pr o lk vanilja on kämmekkäkasvi. Rypsikynttilöiden tulee täyttää myös joutsenmerkin muut kriteerit esimerkiksi puhtaasta palamisesta. toiselle imelä vanilja on miellyttävä tuoksu, toiselle taas kammotus. Lempeää vaniljaa MiELipiTEiTä jakava vanilja on tuttu mauste ja tuoksu niin jäätelöstä, virvoitusjuomasta kuin saippuasta ja hajuvedestäkin. Mehiläisvahaa d a N sa m s / sc ie N ce PH o to li Br a rY ee tt is eN k au a PN Pu o le st a rY . sen tuoksu ja maku on peräisin vanilliinista. intia on maailman toiseksi suurin kenkien tuottaja. suomeen niistä päätyi 500 000 paria. K o t o n a pienet palat Kynttilän valossa TEUraSjäTE LUO TUNNELMaa kengän pohjassa Made in india SiNäkiN saatat kävellä intiassa valmistetuilla kengillä. Tavallisesti kynttilöissä käytetään talia, joka valmistetaan teurasjätteestä. www.eetti.fi (jm) STrEariiNi on valmistettu rasvoista, kuten eläinperäisestä talista tai kasviperäisistä öljypalmusta tai soijasta. Rypsi on tullut kynttilämarkkinoille vasta hiljattain, ja tuotekehittely on vielä kesken. viime vuonna siellä tuotettiin 2,2 miljardia paria kenkiä, siis lähes 10 prosenttia koko maailman tuotannosta. Marginaalissa tapahtuu muutakin
Koverra hedelmäliha pois ja tee päähän aukko. Niidenkin tulee täyttää turvallisuusja kemikaalivirasto Tukesin laatuvaatimukset: esimerkiksi rikkipitoisuus ei saa ylittää tiettyjä raja-arvoja. voi hankkia valmiiksi valettuina kynttilöinä sekä levyinä, jotka on helppo pyörittää tukeviksi pöytäkynttilöiksi tai pitkänhuiskeiksi antiikkikynttilöiksi. Vahalevyjä saa myös luomuna. 3. Jos kynttilään on lisätty tuoksua, se levittää erilaisia aromaattisia yhdisteitä huoneilmaan, mikä saattaa aiheuttaa allergisia oireita sekä hajusteyliherkkyyttä. älä sammuta kynttilää puhaltamalla, siitä syntyy käryä ja päästöjä. muista paloturvallisuus! Tunnelmallista talviaikaa! haNNa kaiSa hELLSTEN Kynttilöitä valmistetaan myös rypsivahasta. valmistaja voi lisätä pakkaukseen myös kotimaisesta valmistuksesta kertovan avainlipun, mutta se ei takaa raaka-aineen kotimaisuutta. 5) kynttilöiden polttamisesta syntyy aina jonkin verran haitallisia pienhiukkasia. n 110/2016 Suomen luonto 67 1) katso pakkausmerkintöjä. Mehiläisvaha ei eläinperäisenä sovi tiukimman vegaanin joulupöytään, mutta sen valmistaminen ei ole talisteariinin tapaan kytköksissä lihan tehotuotantoon. Kaada korverrettuun appelsiininkuoreen oliiviöljyä ja anna sen imeytyä kynttilän sydämeen. 4) tosi kierrättäjä säästää epämääräiset kynttilänpätkät, sulattaa ne ja valaa uusiksi kynttilöiksi. 3) lämpökynttilöiden alumiinikuoren valmistus vie valtavasti energiaa. viisi vinkkiä kynttilänPolttaJalle H a N N a k a is a H el ls te N m a rik a ee r o la Koti is to ck PH o to 1. Laita hattu öljylampun päälle. 2.Koverra hedelmäliha pois, mutta jätä keskellä oleva valkoinen kuitu koskematta. Halkaise appelsiini poikittain. 2) jos haluat välttää eläinperäisiä ainesosia, valitse tukeva pöytäkynttilä tai tuikku. Tämän vuoksi tuoksukynttilät eivät voi saada joutsenmerkkiä. Öljylamppu voi kärytä varsinkin kun sen sammuttaa, joten lamppua kannattaa käyttää valvotusti vain ulkovalona. Nenän käyttäminen sen sijaan kannattaa. Niiden valmistuksessa käytetään usein parafiinia, kapeissa kynttilöissä steariinia. Siitä muodostuu kynttilään sydän. Tämän jälkeen voit sytyttää öljylamppusi. onko kynttilässä joutsenmerkkiä tai mainintaa valmistusmateriaalista. yLi pUOLET Suomessa poltettavista kynttilöistä on tuontitavaraa. Appelsiinin toisesta puolesta syntyy lamppuun tuulisuoja. kierrätä alumiinikuoret muun metallin mukana. suosi tuikkujen täyttöpakkauksia tai lasisia tuikkukippoja. jos poltat kynttilöitä pienessä tilassa, tuuleta sen jälkeen, kun olet sammuttanut liekin. sydänlankaa saa esimerkiksi askartelukaupoista. TEE iTSE appELSiiNiLaMppU Soijavahasta valmistettu kynttilä.. Myös nokeavuudelle ja turvallisuudelle on laadittu omat säädöksensä. Käytännössä kuluttajan on luotettava lainsäätäjään, sillä ulkomuodon perusteella on mahdotonta tietää mitään kynttilämassan kemiallisesta koostumuksesta
vuokraa varusteet: esimerkiksi kuinoma.fi, suomen ladun paikallisyhdistykset ja matkailuyritykset vuokraavat varusteita – satunnaisessa käytössä vuokraus on ekoteko ja tuo rahansäästöä! Retkivinkkejä: www.luontoon.fi. Hanki ei hidasta talvisia tutkimusretkiä, kun alla on sopivat menopelit. LaDUNaUkOjaN sauvankaan ei sovi olla mikä tahansa latuporkka, vaan sauvassa pitää olla pituutta ja sommalla leveyttä. kerrospukeutuminen. Ja pääperiaatteet pysyvät: kerrospukeutuminen, lämmönsäätely, hengittävyys ja tuulenpitävyys pitävät talviretkeilijän olon mukavana. Niitä on saatavana ainakin Karhulta ja Peltoselta. Hyvät eväät kruunaavat retken. Nuotion loiste ja lämpö sekä hyvät eväät kruunaavat retken. Karvapohjasuksilla sujuttelu on huippuhauskaa, ja lumikengät tuovat pitoa myös jäisiksi tamppautuneilla retkipoluilla. Leveä ei uppoa keskitalven pehmeään hankeen. 4. Hiihtäjän ”uppoumaa” pienentää entisestään, kun pakkaa tavarat rinkan sijasta ahkioon. MaTEriaaLiT kehittyvät, mutta villapaita, sarkahousut ja puusukset ovat käypiä retkivarusteita vieläkin. Myös pienemmät lapset matkustavat ahkiossa mielellään. Kylmä ei hiivi puseroon tauollakaan, kun repusta kaivaa lämpimän taukotakin. Takin hyvin muotoiltu, suojaava huppu ja jalkineiden päälle asetettavat säärystimet pitävät tuiskun ja lumen loitolla ja sukat kuivina. Kamppeet niskaan ja ulos! Kunnon varusteilla talviretkestä saa enemmän irti. Nousukarvoja myyvät alan liikkeet, mutta Peltosen suksitehtaan uutuustuotteessa pitokarva on lisätty sukseen jo tehtaalla. n Viisi vinkkiä talviretkelle 1. Peltonen Metsä -suksea saa myös voideltavalla, nanogripsekä suomupohjalla. 2. 68 Suomen luonto 110/2016 talvi, mikä ihana vuodenaika. r e t K e l l ä tervetuloa talvi! talviretkelle, mars! TeksTi ja kuvaT MarkUS Sirkka pieni retkeläinen nauttii ahkion kyydistä. talvivinkkien äiti pitää edelleen paikkansa. vältä puuvillaa ja jätä tennissukat kauppaan. Perinteisten pitovoiteiden lisäksi metsäsuksiin voi kiinnittää nousukarvat, ne antavat ylivoimaisen pidon. Metsäsuksissa luistoa tärkeämpää on riittävä pito, erityisesti, jos perässä on ahkio ja edessä pitkä nousu. 5. umpihankihiihtäjien suosimalla Järvisellä on saatavilla muun muassa kolmemetrisiä suomupohjaisia metsäsuksia. Ahkio on kätevä lyhyemmälläkin retkellä: selkä ei kastu rinkan alla eivätkä olkapäät rasitu. Pakkaa mukaan taukotakki, kuiva paita ja varasukat taukoja varten. Päiväretkille ja mäkisiin, tiheäpuustoisiin maisemiin sopivat lyhyet karvapohjasukset tai lumikengät, miksei lyhyet pitopinnoitteella varustetut eräsuksetkin. laadukkaassa termospullossa juoma pysyy lämpimänä. Toiminimi Esko Vilminko Sotkamossa ja Suksitehdas Ylönen Hankasalmella valmistavat perinteitä kunnioittaen mainioita puusuksia. 3. Avoimempaan maastoon ja pitemmille retkille oikea valinta on metsäsuksi: mitä pitempi, sitä parempi on suksen kantavuus
kesä talven keskelle YStävän vinKKi! iN Ga w ir éN / va st av a lo Tervalepän tunnistaa talvella lyhyen varren päässä olevista emikävyistä. avovesi on elinehto maassamme talvehtiville tai viivytteleville vesilinnuille. voimalla virtaava vesi on hypnoottista seurattavaa. ota vanha Suomen Luonto uusiokäyttöön ! m a rk u s va re sv u o hippiäinen viihtyy kuusessa. maassamme on talvisin koskikaroja enemmän kuin kesällä, koska pohjoisempana Norjassa ja venäjällä pesiviä yksilöitä saapuu tänne talvehtimaan. veden kiemurat ja kulkureitit tekevät maisemasta elävän. Solan mainion kirjan Suomen talvikasvio – Tauluja lehtensä varistavien puuvartisten kasviemme määräämiseksi talvitilassa. vaikka puut pudottavat lehtensä, jää jäljelle kosolti tuntomerkkejä. jOhaNNa MEhTOLa virTa viE rETkELLE virraN kohina keskellä talven paukkupakkasia on vaikuttavaa kuultavaa. jos sattuu näkemään voimakkaan vesivirran rinnalla vastakkaiseen suuntaan kulkevan reunavirtauksen, kyseessä on – tietenkin – akanvirta. jalan alla narskuu vain pakkaslumi, eikä kosken partaalla ole ruuhkaa. Näin säästyy yksi pesäpuu kasvamaan vaikkapa hippiäiselle, joka tekee pesänsä kuusen oksien suojaan. jo H a N N a m eH to la jo H a N N a m eH to la k a sv o ku va : a a Po to lv a N eN , ku va : m ia rö N k ä Merisavu kohoilee raisionlahden suulla raisiossa. lintujen ruokintapaikalle voi viedä juhlan kunniaksi vaikkapa omenoita ja tupla-annoksen pähkinöitä. Mia röNkä Tietokirjailija, tiedetoimittaja, tutkija, runoilija ja Suomen Luonnon avustaja. kaSviT TaLviTiLaSSa aNNa LahjakSi rETkiLahjakOrTTi! upean lahjaKortin Saat eSimerKiKSi jo luetun Suomen luonnon SivuiSta. kasvio ilmestyi vuonna 1908 otavan kustantamana. A. kylmenevää merta pyyhkii komea merisavu, haihtumissumu, joka syntyy, kun vähintään 15 astetta pakkasen puolelle jäähtynyttä ilmaa virtaa sulan meren ylle. ja joulukuusen voi hyvin jättää metsään – tai koristella pihapiirissä olevan kuusen. talvellakin voi tutkia myös kasvimaailmaa. oppaaksi kasvien tunnistamiseen voi historian hämärästä kaivella H. kasvimaailma näyttää niiden rinnalla seisahtuneelta ja kuolleelta, vaikka monet kasveista valmistautuvat jo tulevaan kevääseen ja kasvun aikaan. Buchin ja A. tietokoneen ruudun läpi voi melkein tuntea vanhan kirjan tuoksun. kirjan voi ladata Helsingin yliopiston digitaalisesta arkistosta osoitteesta helda.helsinki.fi/ handle/10138/156504. Laukaan kuusaankoski on yksi maamme upeista koskista.. Niissä on ääntä ja elämää: kosket kohisevat, aalto rahisee rantahiekkaan, laine heijastelee laituriin. talven edetessä veden vapautta kehystävät yhä tiiviimmin jään muodot ja äänet. Niistähän riittää myös lintujen kanssa sulassa sovussa ruokailevalle tupsukorvalle, oravalle. talvisten virtapaikkojen kuningas on vilkasliikkeinen koskikara, joka sukeltelee hyisestä vedestä ravinnokseen selkärangattomia eläimiä. (jm) ELäiNTEN jOULU jOULUNa on syytä muistaa myös eläinystäviä. sillanalusten virtapaikoissa ja satama-altaissa soutelee touhukkaita sinisorsia, ja vielä jäätymättömillä merialueilla sinnittelee muun muassa kyhmyja laulujoutsenia, isokoskeloita ja telkkiä, toisinaan pilkkasiipiäkin. 110/2016 Suomen luonto 69 Talvella voi tutustua myös kasvien maailmaan! luonto KutSuu! haNgEN pinta on kuin kirjottu eläinten lumijäljillä, jotka paljastavat metsän yöllisiä ja hämärän tapahtumia. (jm) TaLvEN hiljaisuudessa vesien sulapaikat ovat sekä muisto että lupaus kesästä
Kun lämpötila laskee alle nollan asteen, ilmakehässä oleva vesi kiteytyy lumeksi. Oletko sinä kuvannut lumihiutaleita. TaMMikUUTa MENNESSä! Pe N tt i so rm u N eN kuusihaarainen tähtikide on symmetrisen kaunis. TAMMIKuuTA MeNNeSSä! VoITTAjA SAA GLobe HoPeN IIjoKI-LAPASeT (ARVo 25 €) SUU auki ja lumihiutalejahtiin. www. V ir ik ke it ä Lahjaksi lähiluontoa TäSSä lahja, joka tulee taatusti tarpeeseen: anna sinitiaiselle lähiluonnon turvaa vitosella, suojaa liitooravan kotikolo kympillä tai takaa metsäjänikselle valkea talvi kolmellakympillä. Paras kuva palkitaan Globe Hopen iijoki-lapasilla (arvo 25 €), ja parhaat kuvat julkaistaan nettisivuillamme. Yhdysvaltalainen valokuvaaja Wilson Bentley (1865–1931) oli jo aikanaan lumihiutaleiden kuvauksen uranuurtaja. Kai se on uskottava. vinkkejä moneen menoon! w w w .s u o m e n lu o n to .fi MiTEN viettää vähemmän kuluttavaa joulua, entä ketkä oikeasti asuvat korvatunturilla. suomenluonto.fi/ joulupaketti. Lumen kideja sademuotojen kansainvälisen pääluokittelun mukaan kidetyypit ovat levykide, tähtikide, pylväskide, jääneulanen, pensaskide, pylväs ja päätylevyt sekä epäsäännöllinen kide, lumirae, räntärae ja rae. Taivaalta ryöppyävät lumihiutaleet saavat alkunsa pienen pienestä mineraalitai pölyhiukkasesta. Lämpötila ja kosteus määrittävät puolestaan sen, minkä muotoisena hiutaleet laskeutuvat vaikkapa pipollesi. Hän kuvasi 5000 lumihiutaletta ja huomasi, ettei niiden joukossa ollut kahta samanlaista hiutaletta. mikä onkaan joulukuusen historia. (jm) is to ck PH o to ku va a ja lumihiutaleen kevyt kauneus 70 Suomen luonto 210/2016 OSaLLiSTU vaLOkUvakiSaaMME 9. lu m iH iu ta le ku va t tu o m a s PY H ti lä oSALLISTu KuVAKISAAMMe 9. muun muassa näihin kysymyksiin löydät vastauksen nettisivujemme joulupaketista. www.sll.fi/lahjaluonnolle. jOhaNNa MEhTOLa. Lähetä kuvasi meille 9. Lue lumihiutaleiden kuvaamista harrastavan tuomas pyhtilän kuvausvinkit www.suomenluonto.fi. luonnonsuojeluliiton Lahja luonnolle -valikoimassa on yhdeksän eri vaihtoehtoa, joista voi valita itselleen ja kukkarolleen sopivimman. tammikuuta mennessä osoitteessa www.suomenluonto.fi/lumihiutale
aluksi hän tutki etenkin hyönteisiä, mutta vähitellen kasvitiede alkoi kiinnostaa yhä enemmän, ja lopulta jäkälät veivät miehen. jOrMa LaUriLa Sarja päättyy tähän. Hän katkaisi välinsä niihin kollegoihinsa, jotka eivät olleet hänen kanssaan samaa mieltä. Paikoin siellä täällä on toistoa, mutta tässä tapauksessa se ei haittaa, pikemminkin auttaa lukijaa, koska uudessa yhteydessään jo aiemmin kerrottu asia toimii luontevana osana sitä. Laineen kirja palauttaa tämän hienon kalan arvostusta. Vain kannessa on valokuva – tosin siinä on muutaman kala-asiantuntijan mukaan kilohaili – muutoin mennään suvereenisti pelkällä tekstillä. sellainen toivottiin olevan myös hevosen karvan. vehmanen kuljettaa suoteemaa näppärästi ja oivaltavasti läpi koko tekstin: karpalo-keijulla on tupasvillan siemenhaituvista kudottu upea viitta ja pimenevässä suoyössä keijujen lyhtyinä hehkuvat kiiltomadot. Nylander toimi aktiivisesti Societas pro Fauna et Flora Fennica -seurassa ja edisti merkittävästi suomalaista kasvitiedettä. Viime vuosikymmeninä silakan arvostus on laskenut, suureksi osaksi niihin kertyneihin ympäristömyrkkyjen takia. Nylanderin nimi näkyy kymmenien jäkälien tieteellisissä nimissä: esimerkiksi torvijäkälä on Cladonia nylanderi, naava Usnea nylanderiana ja nyylänapajäkälä Umbilicaria nylanderiana. Vaikka tietoa on paljon, se avautuu helposti, koska se on jaoteltu sopivan pieniin lukuihin. apurahojen turvin hän työskenteli Pariisissa 1850–1858. eeva-liisa hallanaro, saija kuusela, aino Juslén ja terhi Ryttäri (toim.): Metsän salainen elämä (Gaudeamus 2016) kirja toimii kuin suurennuslasina, joka auttaa näkemään ja ymmärtämään luonnon kauneutta pikkuruisissakin asioissa, kuten vaikkapa hitupihtisammalessa tai seinäkultiaisessa. Silakoihin hän hurahti jo kauan sitten ja on kerännyt 2600 reseptiä. Kirjaa voi luontevasti lukea mistä kohdasta vain. (jm) Maukas kattaus silakasta Sarjassa tutustutaan suomalaisten tieteilijöiden nimikkolajeihin. ????. Pekka Laine on Ylen toimittaja ja on ollut myös Journalistiliiton puheenjohtaja. Nylanderin suuria ansioita on jäkälien kemiallisten erojen havaitseminen. Pariisin vuosinaan Nylander teki maailmankuulut tutkimuksensa, ja hänen arvioidaan kuvanneen noin 3000 jäkälälajia tai -muotoa. tieteen nimeSSä jäkäLäT olivat William nylanderin (1822–1899) elämäntyö, ja niistä hän tuli maailmankuuluksi. Helsingin yliopiston kasvitieteen professoriksi hänet valittiin 1857, mutta hän hoiti virkaa vain kolme vuotta ja pyysi eroa. arvokkaan 51 000 näytteen jäkäläkokoelmansa Nylander testamenttasi Helsingin yliopistolle. ????. suomessa Nylanderia ei oikein arvostettu. saksalaisen Simon Schwendenerin teoriaa jäkälistä sienten ja levien symbioosina Nylander vastusti kiivaasti. saakka, konstoform.fi. joulusaunassa voi muinaisia suomalaisia ajatellen heittää löylyt saunan haltijalle ja löylyn hengelle auterettarelle. Risto pulkkinen & stina lindfors: suomalaisen kansanuskon sanakirja (Gaudeamus 2016) muinaiseen luonnonläheiseen maailmaan voi piipahtaa sanakirjan selitysten valossa. Tämä ei kuitenkaan ole vain kalakirja, vaan kulttuuriteos, jossa silakka ui suuressa kontekstissa. kansainvälisesti hän oli kunnioitettu ja monin kerroin palkittu, muun muassa ranskan akatemian huomattavalla tunnustuksella. Nylander valmistui lääkäriksi, mutta ammatin harjoittaminen jäi vähiin, koska luonnontiede valtasi mielenkiinnon. luonnontieteellisess ä keskusmuseossa se on edelleen ahkerassa käytössä. se koostuu kolmesta osasta, jotka ovat liike, Pysähdys ja katse luontoon. esillä on muun muassa Henrik Lundin, Kirsi MacKenzien ja Kaj Bremerin kuvia. jännitystä tarinaan tuovat suon aarretta haikailevat turvemöllyiset peikot aukusti ja sulevi. Pariisissa hän huomasi myös ilmansaasteiden haitalliset vaikutukset jäkäliin ja päätteli, että niillä voidaan mitata hengitysilman terveyttä. Nyt myrkkyjen määrä on laskenut, ja useimmat voivat syödä huoletta silakoita. ju H a a H v eN H a r ju ei N a r ti m d a l suvi Vehmanen: suon aarteita (Valosat 2016) satuja tietokirjan yhdistelmä imaisee tunnelmaansa kuin suon rahkasammalmatto retkeilijän saappaan. Kirjaan niistä on päätynyt viitisenkymmentä. jOrMa LaUriLa. VuodeN LuoNToKIRjA umbilicaria nylanderiana eli nyylänapajäkälä. 110/2016 Suomen luonto 71 valoKeilaSSa Luontokuvat vievät ja pysähdyttävät UpEiTa valokuvia on koottu sipoon konst & formin Luontoonnäyttelyyn. samalla se antaa mahdollisuuden kurkistaa salaisen elämän paljastajien, siis tutkijoiden arkeen. Näistä aineksista syntyy hieno tarina – ja suo on niitä täynnä. Näyttelyyn voi tutustua 15.1. Niin monipuolinen, tietomäärältään antoisa ja taitavasti kudottu on tämä teos kalasta, jolla on satojen vuosien aikana ollut valtaisa merkitys Suomelle ja koko itämeren alueelle. Pidän teoksen rakenteesta ja avarasta taitosta. (jm) ????. (jm) ????. Se on virkistävän poikkeavaa nykyisessä kuvitettujen tietokirjojen tulvassa. (jm) kUN LUiN pekka laineen Silakkakirjan (Gummerus 2016), tuli mieleen, että voiko silakasta enää tämän enempää kertoa. Nylander ei viihtynyt suomessa, ja vietti loppuelämänsä rakkaassa Pariisissa. Niissä kerrotaan monista eläimistä, joilla oletettiin olevan taikavoimia: lintujen kuninkaan kurjen uskottiin kannattelevan koko taivaankantta, ja hevoskauppiaan onnenlintu oli koskikara, jonka höyhenpuku oli sileän kiiltävä märkänäkin
Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja havaintokirja ToimiTTanuT LaUra SaLONEN luKijoiden oma luontopalsta toimii seKä lehdessä että netissä. ilta oli heille unohtumaton, kun kirkkaat, nopeat revontulet täyttivät taivaan.” elisa Karhula ihasteli taivaan valonäytöstä 13. marraskuuta jyväskylässä. lokakuuta.. lokakuuta fäbodassa. lokakuuta Hollolassa. päivä, joten kutsuin vaihto-oppilaatkin ihailemaan mahdollista revontulinäytöstä. Orava talviasussaan kUrrE esitteli harmaata turkkiaan Jyri Oksaselle 11. Talitintit ja ensilumi LUMESTa ilahtuneet talitintit poseerasivat koivun oksalla Päivi Vikströmille 27. Niin kaunis jOUTSEN liisi läheltä ja tarjosi Tapio Keinoselle mahdollisuuden vangita valkean linnun kamerallaan mäntässä 9. lehdessä julKaistuista KuVista maKsamme palKKion. revontulet pietarsaaressa ”ENNUSTEET näyttivät hyvältä lokakuun 13
Sinnittelijä ”OLEN seurannut syyskuun lopusta muutaman kasvin luovutustaistelua syksyä ja alkanutta talvea vastaan. valon ja pimeän vuoronvaihto aUriNkO antoi viimeisiä heijastuksiaan, kun hämärä valtasi jo alaa. Maija Savolainen ikuisti kaksikon Nurmeksessa 6. lempäälässä. marraskuuta. 110/2016 Suomen luonto 73 auringon lyhty aUriNkO pilkahti näkyviin sateisten päivien jälkeen ja kultasi sadepisarat lyhdyn lasissa. ruokintapaikan kingi ”LiNTUjEN ruokintapaikalla on koko syksyn ollut paljon tali-, sini-, kuusija hömötiaisia. lokakuuta alajärvellä. marraskuuta Hämeenlinnassa. joutomailla kasvavat lupiinit ovat kolmannen kukkimiskierroksen lopussa.” Tuulikki Piikkilä ikuisti sinnittelevän kasvin 5. Pirkko Hautamäki kuvasi taivaan 10. Talviravintoa etsimässä ENSiLUMi on hankaloittanut metsäkauriiden ruokailua. marraskuun alussa sinne ilmaantui tämä töyhtötiainen, joka ilmoitti muille olevansa ruokintapaikan valtias.” töyhtötianen poseerasi ylpeästi Kristiina Korjonen-Kuusipurolle.. Irja Lehtinen nautti marraskuun valosta 19.11
toinen tapaus oli, kun me lapset lähdimme isä kanssa ongelle kaatronlammille. SuOMen LuOnTO 9/2016 Lukijoiden mielestä paras juttu oli Lääkkeitä luonnosta. isäni oli tullut juuri töistä valtion tielaitokselta ja kello oli vähän jälkeen 16.00. isällä oli veitsi kädessä, kyynärpää ikkunalaudalla ja toinen pöydän kulmalla. Lääkkeitä luonnosta Ajatuksia herättävää asiaa ytimekkäästi esitettynä. tien poikki meni kolme noin 20 senttiä syvää ojaa tasaisin 10 metrin välein. ANNA PALAUTETTA! palaute@suomenluonto.fi LUkijOiLTa T o im iT Ta n u T a L iC E k a r L S S O N pallosalama syöksähtää huoneeseen takasta. Hän piteli lappua kädessään kun kuului pamaus ja tulipallo tai tulivalo meni ikkunoiden läpi ja isältä putosi sekä veitsi että lappu lattialle. Muuten usko horjuukin suomalaisiin metsäkansana. järven tarina dvd:n voitti Juha Lankinen merimaskusta. istuimme ruokapöydän ympärille, joka oli kahden ikkunan välissä tuvan nurkassa. kävelimme jonkun matkaa tietä pitkin, nousimme vastaiselle mäelle ja tasamaalle. Ällistyttävää, että tutkimukseen ei kuitenkaan kotimaassa juuri heru pelimerkkejä. paULa piLhjErTa, hELSiNki tH e a er ia l w o rl d , BY d r. Pojat juoksivat edellä ja huusivat: isä mitä ojia täällä on. varsinaista ukonilmaa ei ollut, mutta pamauksen jälkeen satoi vettä. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi. virpi BaSTMaN, TUrkU Luonnon antimet ovat hyvin aliarvostettuja nykyään ja toivon, että tämä artikkeli kertoo myös muille miten monipuolinen luonto voikaan olla. matka jatkui ongelle ja kotiin tultuamme kerroimme äidille, mitä olimme nähneet. oli todennäköisesti elokuu. Luontomme monimuotoisuudelle on tehty paljon vahinkoa. (klikkaa lehden kansikuvaa.) . Kasviapteekissa piilee valtavasti mahdollisuuksia, etenkin nykytietämyksellä ryyditettynä. kerron kaksi tapausta omasta lapsuudestani 1950–1960-lukujen vaihteesta Pohjois-savosta, lapinlahden Pällikkäältä. Rahoittajat eivät kaiketi näe sellukattilaa pitemmälle. The aerial World -teoksen kuvitusta vuodelta 1886. aNiTa TEgELBErg LapiNLahTi 74 Suomen luonto 110/2016 @ Mitä mieltä lehdestä. siinä sitä oli ihmettelemistä ja huokailemista. Pallo jatkoi matkaa piikkilanka-aitaa ja puhelinlinjaa myöten polttaen ne sykeröiksi. Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. ruokailun jälkeen lähdimme katsomaan salaman töitä. äänestä . äiti ja naapurin elma lähtivät tuota ihmettä katsomaan ja olivat isäni kanssa samaa mieltä tekijästä. osallistujien kesken arvotaan karttakeskuksen laminoidut ja taiteltavat Retkeilijän sieniopas ja Retkeilijän kalaopas. isäni tuli siihen tulokseen, että pallosalama oli ne tehnyt. H a rt w iG. Paperilla puuston määrä voi olla suuri, mutta se on nuorta riukua, kuin varjo entisistä ajoista. G. olimme vähän pöllähtyneitä ja isän käsi oli hetken aikaa hervoton. aloitimme ruokailun ja juttelimme päivän kuulumisia kun äiti muisti ykskaks, että posti toi isälle ilmoituksen ja niin hän nousi, otti sen uunin nurkalta ja antoi isälle. äiti ja minä näimme miten pallo tipahti noin 50 metrin päähän silloisen tervolantien päähän ja lähti menemään ylöspäin. Noin puolen kilometrin päässä pallosalama meni puhelinlinjaa myöten kauppaan sisälle, nakkasi seinäpuhelimen lattialle, teki kauppiaan tuvassa 90 asteen kulman vasemmalle, meni ikkunasta läpi tehden siihen noin kananmunan suuruisen reiän (ruutu pysyi muuten ehyenä) ja jatkoi matkaansa pellon viereen tehtyyn kiviaitaan nakellen kivet ympäriinsä. laitathan mukaan perustelut! vastaukset viimeistään 28.12.2016. Mika BLOMBErg, LahTi näMäKIn SAIVAT PALJOn äänIä: Tikkametsän herrasväkeä Tuntuu hienolta, että valkoselkätikan hyväksi on onnistuttu tekemään korjausliike. pallosalaman silminnäkijänä Suomen Luonnossa 8/2016 pyydettiin havaintoja pallosalamasta. isä istui maantielle päin olevan ikkunan vieressä, molemmat veljeni ja minä pöydän takana ja äiti meitä vastapäätä. SaMi kOrhONEN, LiEkSa eläinmaailman erilaiset isät Oli mielenkiintoinen tarina isistä näin isäinpäivän alla. postikortilla: suomen luonto / Paras juttu, itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. kaiken kaikkiaan oli onnea mukana, ettei ihmisille sattunut mitään eikä syttynyt tulipaloa, vaan pallosalama purkaantui kiviaitaan. minä ja vanhempi veljeni nousimme pöydän takaa katsomaan ja äiti seisoi vielä
Puna-apila ja metsäapila muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Käsityönä valmistettuja metsä-, retki ja latusuksia. karhukaiset muodostavat kuitenkin yhden eläinkunnan pääjaksoista. samassa kuului kovahko, terävä ja hyvin lyhytkestoinen pamahdus Pim! ja pallo hävisi. jaoin veljeni kanssa huoneen, jossa oli metallivarren päässä valkoinen pallolamppu. 110/2016 Suomen luonto 75 pallosalama tuli lampusta tapahtui Haukiputaalla vuosien 1955–1960 välillä heinä–elokuussa. pirjO virTaiNTOrppa hELSiNki Metsäapila ei kelpaa lehmille katselin sinänsä hienoa apilan kuvaa Suomen Luonnon numerossa 9/2016, sivulla 48. Suomen Luonnon päätoimittaja kirjoittaa pääkirjoituksessaan (9/2016) ihmislajin sopeutumattomuudesta pohjoisen luontoon. Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. ruskovilla.fi Lämpö aina mukana Hyvä olo näkyy Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Luomu MERINOVILLA. www.suksitehdasylonen.fi Sukset kuin haluat. Luonnollisest i. Pahoittelemme lipsahduksia. Hän, kolme serkkutyttöä ja täti olivat muhoksella vanhassa asuinrakennuksessa ukkosta pitämässä. Pallo oli vihreän ja sinisen sävyinen ja se oli pienessä liikkeessä pysyen kuitenkin lähellä kupua. Niin eri lajeja ne kuitenkin ovat, että esimerkiksi nautaeläimet eivät juuri suostu metsäapilaa syömään. olemmeko eri lajia. olimme menneet jo nukkumaan, mutta valvoimme vielä osittain ukonilman johdosta. vai mikä selittää sen, että osa meistä ei kärsi niistä. myrkyllinen se ei ole, mutta jotain märehtijöille vastenmielisiä aineita kasvi kuitenkin sisältää. luvian säpistä skotlantiin lentäneen hippiäisen (s. tämän jälkeen olo oli hetken pöllämystynyt, ikään kuin epätodellinen. täällä etelässä kuivilla pientareilla ja kedoilla tapaa metsäapilaa yleisemmin kuin puna-apilaa. vakavasti puhuen, en itse menisi tekemään koko lajia koskevaa yleistystä populaation jonkun osan kokemuksista. jutussa kysytään: olemmeko Pohjolassa lajimme luontaisen esiintymisalueen ulkopuolella. osa meistä tosiaan kärsii kaamoksesta, kylmästä ja pimeästä, mutta on kai nyt silti liioittelua väittää, että tämä koskee koko lajia. TOiMiTUS Vihreämpi valinta kotisi eristeeksi termex. emme ehtineet pelästyä eikä tapauksesta jäänyt mitään jälkiä, sähkötkin toimivat normaalisti. Termex-Selluvilla on ekologisesti keräyspaperista valmistettu paloja kosteusturvallinen puhalluslämmöneriste energiatehokkaampaan ja viihtyisään asumiseen. Yhtäkkiä ikkunan luona olevasta pistorasiasta tuli kirkas pallo, joka liikkui kohti lasin toista reunaa ja meni jälkiä jättämättä ikkunanpielestä ulos. minusta kuva näyttää selvältä metsäapilalta, päätellen kahdesta hyvin näkyvästä vihreästä lehdykästä. SEppO yLiMaNNiLa eri lajia vai geenivirhe. aULiS aNSaLEhTO kaSviNviLjELyagrONOMi LOppi oikaisuja Suomen Luonnossa 9/2016 artikkelissa Hyvää horrosta kirjoitettiin, että karhukaiset olisivat sammaleläimiä. vai onko meillä joku geenivirhe, joka mahdollistaa tyytyväisen elon pohjoisen talvessa. ti m o N ie m iN eN puna-apilan lehdessä näkyy usein vaalea nuolikuvio, mikä metsäapilalta puuttuu. 9) oli rengastanut Juha niemi (ei jari Niemi). lampun pallokuvusta ilmestyi pyöreä noin 15 sentin läpimittainen, kirkas mutta ei häikäisevä pallo, joka jäi noin viideksi sekunniksi pallokuvun viereen. vaimoni kokemus ajoittuu samalle ajalle – tuolloin emme vielä tunteneet toisiamme. me, jotka rakastamme vuodenaikojen vaihtelua, nautimme talvesta ja kylmästä emmekä ole moksiskaan pimeydestä
tämä nimi on sittemmin muutettu, koska kyseessä on amerikanenglannin laajalle levinnyt käännösvirhe. Vuosia sitten Suomen Luonnossa pääteltiin, että ilveksen korvatupsut liittyvät viestintään. siinä ei kuitenkaan selitetä kissaeläinten korvatupsuja millään tavalla. Perhosen alkuperäinen nimi on indianmeal moth, mikä tarkoittaa maissijauhokoisaa, joten intialla ei ole asian kanssa tekemistä. säästetyt tuotteet kannattaa suojata tiiviisiin purkkeihin. toukat vaeltelevat ennen koteloitumistaan, ja siksi perhosia voi lennellä vielä kuukauja rm o H o lo Pa iN eN Ilveksen korvatupsut tehostavat viestintää.. olisinkin taipuvainen yhtymään aiempaan tulkintaan. lajin toukat elävät erilaisissa viljatuotteissa, pähkinöissä, siemenissä, eläinten kuivamuonissa ja kuivatuissa hedelmissä, mutta eivät vaatteissa. Miten pääsen niistä eroon. keittiöön syntyneestä kannasta pääsee eroon siivouksella ja kunnon pesulla. kunnossa olevat ruokatarvikkeet voi pakastaa pariksi päiväksi, jolloin kehitysasteet kuolevat. . kissaeläimet viestivät korviensa asennoilla erilaisia asioita. . a N N e Pe tä iN eN aSiantuntijat vaStaavat kysy LuOnnOSTA T o im iT Ta n u T a L iC E k a r L S S O N ilveksen korvatupsutko viestintää. osassa käsitellään petoeläimiä. aiheina kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. korvatupsut ilman muuta tehostavat näitä liikkeitä ja tekevät niistä helpommin havaittavia. keittiökoisa on alun perin väliamerikkalainen subtrooppinen perhoslaji, joka tunnettiin aikaisemmin nimellä intianjauhokoisa. jUha vaLSTE Mikä lentelevä riesa. korvien paleltuminen voisi ehkä uhata kahta viimeksi mainittua lajia. laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. 76 Suomen luonto 110/2016 vastaajina tässä numerossa: LäHeTä OMA KySyMyKSeSI lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta, kirjeellä tai kortilla osoitteella Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. luonnossa korvatupsut on neljällä ilveslajilla ja karakalilla (entinen aavikkoilves). korvatupsut eivät kuitenkaan lämmitä – ne ovat pitkien karvojen muodostamia ”töyhtöjä”, jotka eivät laskeudu korvien kärkiä suojelemaan. keittiökoisa on nykyisin kosmopoliitti, yleisin ruokatarvikkeissa esiintyvä perhoslaji. Minusta tulkinta on virheellinen, sillä eiväthän tuulen heiluttamat karvat voi olla tahdosta riippuvaista toimintaa. Ainoa selitys korvatupsuille on estää korvanpäitä paleltumasta. Näistä karakali elää tropiikissa ja subtropiikissa afrikassa, arabiassa ja keski-idässä, iberianilves espanjassa ja Portugalissa, amerikanilves Pohjois-amerikan keskija eteläosien sekä meksikon aavikoilla, vuoristoissa ja metsissä, kanadanilves alaskassa, kanadassa ja Yhdysvaltojen pohjoisosissa ja ilves euraasian vuoristoissa ja metsissä. Kotiini on ilmaantunut lentäviä harmaita pikkuperhosia, keittiökoisia. Handbook of the Mammals of the World on uusin maailman nisäkkäitä käsittelevä teos, jonka 1
m a r Ga re tH a li N d H o lm / va st av a lo to N i r a N ta kaadetut puut eivät kuole heti. Puun tukisolukko, kuori ja vettä johtavat solut – siis valtaosa puusta – ovat kuollutta solukkoa. se ei ole harvinaista muillakaan sammakkoeläimillä eikä matelijoilla. virtsan kyllä erottaa rupikonnan ihon tuottamasta maitomaisesta, myrkyllisestä limasta. sitä voi torjua etukäteen pakastamalla uudet tuotteet ja niiden pakkaukset. Kalliot ovat painautuneet vastakkain, vain pieni rako oli jäljellä. risukasakin voi vielä vihertyä. juuriston osalta vaihtoehtoja on enemmän. jopa pinossa oleviin haapatai raitapölleihin voi syntyä vesoja, mutta yleensä ne eivät muodosta juuria, vaan kuivuvat pian. keittiökoisia on erityisesti eläinten ruuissa. itse asiassa puilla kuolema on jatkuva prosessi, joka kestää koko eliniän. iSMO raUTiaiNEN Elävät kuolleet Viime syksynä sähkölinjan alta raivatut puut alkoivat keväällä puskea silmuja puulajista riippumatta. Rupikonnathan ovat paikkauskollisia. virtsaaminen kuuluu rupikonnien puolustusarsenaaliin. toukat vetävät perässään seittiä, joka paakkuunnuttaa jauhot ja ryynit. . HAnnu LeHTOnen kalat ISMO RAuTIAInen matelijat, sammakkoeläimet. Menikö sen elämä nyt piloille. Vein lapset Lieksassa katsomaan lapsuuteni kiellettyä leikkipaikkaa – useita metrejä korkeaa ja kapeaa kalliorakoa, johon pudottauduttiin ja hitaasti mennä kitkuteltiin alas – mutta sitä ei ollut enää. useimmilta pihoilta löytyy kosteita ja varjoisia suojapaikkoja ja sellaisia on helppo järjestää tarvittaessa lisää. SEppO vUOkkO voivatko kalliot liikkua. tavallisesti havupuiden juuristot kuolevat muutaman kuukauden kuluessa. joka tapauksessa on viisainta käyttää hanskoja, jos konna on pakko siirtää käsin. rupikonna ei ole vaativa elinympäristönsä suhteen. laji ei ole terveydelle vaarallinen. joskus juuristo saa ravintoa sienirihmastojen ja juuristoyhteyksien kautta eläviltä naapureiltaan niin paljon, että kanto kasvaa paksuutta ja alkaa muodostaa sahauspinnalle kypärämäistä haavakudosta. eläviä soluja puussa on vain lehdissä ja silmuissa sekä rungon, oksien ja juurten jällessä ja ydinsäteissä. kesälläkin suuren puun latvapuolen kuivumiseen voi mennä viikkoja, ja syksyllä kaadetut rungot yrittävät keväällä lähteä kasvuun. jaakkO kULLBErg rupikonnan vastalause Pressua siirtäessäni jouduin nostamaan rupikonnaan, jolloin se pissasi kädelleni. Puu kuolee usein vasta sitten, kun puhjenneet lehdet ovat vetäneet rungosta veden pois. sekä kuoren että puuaineksen solut elävät vain muutaman viikon ja aloittavat työnsä vasta kuoltuaan. Mikä liikuttaa näitä todella isoja kallioita. Puilla ei ole verenkiertoa eikä keskushermostoa, joiden tuhoutuminen johtaisi nopeaan kuolemaan. aikaa myöten latvus kuivuu kuoliaaksi ja juuristo menehtyy ravinnon puutteeseen. Oliko kyseessä puolustuspissa. monisoluisen eliön kuolema ei ole yhtäkkinen ja hetkellinen tapahtuma, ei edes nisäkkäillä: kun sydän pysähtyy, aivot kuolevat pian hapenpuutteeseen, mutta muualla ruumiissa on eläviä soluja vielä tuntikausia. kaadettu puu ei kuole heti; vain veden kuljetus juuristosta latvukseen ja ravinnon kuljetus latvuksesta juuriin lakkaa. monien lehtipuiden, muun muassa haavan, hieskoivun ja pajujen kannot vesovat. Mihin tämä perustuu, kun puidenhan pitäisi käytännöllisesti katsoen olla kuolleita. . 110/2016 Suomen luonto 77 SePPO VuOKKO kasvit SePPO VuOLAnTO linnut JAAKKO KuLLBeRg Hyönteiset JuHA VALSTe Nisäkkäät LASSe KOSOnen sienet TAPAnI TeRVO Geologia sia myöhemmin, jolloin ne voivat hyökätä uudelleen keittiöön. juurista (haapa) tai kannossa olevista silmuista (hieskoivu) kasvaa vesoja, jotka vähitellen korvaavat menetetyn latvuksen. sen elämä ei lopu yhden pressun siirtämiseen
joskus kalliolohkojen liikesuunnan voi päätellä esimerkiksi louhintatyössä paljastuneelta rapautumattomalta haarniskapinnalta kiveä sivelemällä. satojen tonnien kalliomassa oli vyörynyt järeään koivikkoon runkoja sälöiksi murskaten. koska Pohjois-karjala on nykyään suomen seismisesti vakaimpia alueita, rako lienee avautunut jo mannerjäätikön sulamista seuranneina vuosituhansina maankohoamisen ollessa alueella suurimmillaan. aSiantuntijat vaStaavat kysy LuOnnOSTA 78 Suomen luonto 110/2016 . rotkot ja luolat ovat vaikuttavia luontokohteita, mutta niihin liittyy riskejä. Talitiaisen nokka sopii siementen kuorimiseen. raon sulkeutuminen on vaikeammin selitettävissä. suomen maanjäristysten syynä on Pohjois-atlantin keskiselänteen leviäminen, joka aiheuttaa puristusjännityksen koko fennoskandian alueella. kiilaava voima on rakoihin toistuvasti jäätyvä vesi. kalliotilan tiedetään romahtaneen ainakin rantasalmen Porosalmella syksyllä 1996 ja Puumalan ryhälässä keväällä 2014. eihän tuo voinut pysyä aloillaan! mutta siinä se vaan nojasi. oksankappaleissa oli vielä lakastumattomia hiirenkorvia. Kuorelliset hakataan rikki ja syödään nopeasti. lieksasta ei ole kirjattu 50 vuoden jaksolla ainoatakaan maanjäristystä. H el v i ko le H m a iN eN ja N N e sk iN N a rl a / va st av a lo. kysyjän lapsuuden kielletty leikkipaikka on tektoninen rakovyöhyke, joka on avautunut maanjäristysten liikutellessa kalliolohkoja. toukokuussa 2014 Geopark-inventoinnin yhteydessä paikalla sattumalta vierailleina lienemme kollegani kanssa ensimmäisiä romahduksen tulokset nähneitä. TapaNi TErvO valikoivia ruokailijoita Miksi lintulaudalla ruokaileville tiaisille ja esimerkiksi viherpeipoille eivät kelpaa kuoritut auringonkukansiemenet. Todennäköisesti jää on kaventanut kallionraon. kalliolohkot olisivat siis vajonneet vinosti avoimeen tilaan viettäviä rakoja pitkin, ja sola olisi näin kaventunut. rantasalmella luolassa vieraili ryhmä vain tunti ennen sen romahdusta. kohteen kaltaisten solien seinät ovat usein jo ennen avautumistaan olleet rakopintoja, joita pitkin kalliolohkot ovat hiertyneet toisiaan vasten. toinen, paikallisempi syy, on maannousu. Hiertosuunnassa pinta tuntuu käteen sileältä, ja vastakkainen suunta karhealta. raon kapenemisen syy voisi löytyä rakoa loivasti leikkaavista murtumista, joita näkyy kuvan oikeassa reunassa. tähän viittaa raon pituus, suoraviivaisuus ja se, että avautunut tila noudattaa kallion päärakoilusuuntaa. oli nojannut jo tuhannet vuodet ja vielä tuhannet tulisi nojaamaan.” vaan eipä nojannut. ryhälässä syksyllä 2013 käynyt luolafriikki kertoo kivisestä lipasta, joka: ”…kurkotti epätodellisen näköisenä todella kauas eteenpäin ja uhmasi painovoimaa. jos seinämät ovat sileäksi hankautuneita ja uurtuneita, puhutaan haarniskapinnoista
Muutamia vuosia sitten lietemme päälle kopsahti kookas kovakuoriainen. siemenen kuori murretaan joko hakkaamalla se rikki, minkä tiaiset tekevät tähän tarkoitukseen soveltuvalla nokallaan, taikka kuorimalla siemen esiin. laji lentää myöhään hämärissä ja parveilee usein roskalaatikoiden, kompostien ja muiden tuoksahtavien kohteiden ympärillä ja se on varsin yleinen kaupunkien omakotialueilla. ulostepökäleet ovat varsin kookkaita eläimen kokoon nähden, ja kun niitä vielä voi olla iso kasa, jätöksiä voi helposti pitää suuremman eläimen jättäminä. SEppO vUOLaNTO karhun jätöskö. Nimeä emme vain ole sille löytäneet. se pitää myös oman onnensa 110/2016 Suomen luonto 79 a rt o ta rv a iN eN ti iN a v eN ä lä iN eN Otson jälki sammalessa. siksi ne suosivat pienempiä siemeniä, esimerkiksi hirssiä tai maahan pudonneita ja rikkoutuneita auringonkukan kuoren tähteitä, joissa vielä saattaa olla siemenenpalasia tallella. kuva on valitettavan epäselvä, mutta siinä erottuu kuitenkin sammaleeseen painunut, lättäjalkaa muistuttava kuvio ja neljän tai viiden varpaan painanteet. sopivassa valaistuksessa ne hohtavat ikään kuin keltaista valoa. se kasvaa usein kuusella, mutta myös muilla havupuilla ja lehtipuilla. kantokääpä on yleisimpiä kääpiämme. Karhunko pökäleitä. kantokääpä on monivuotisista käävistämme varsinainen itkupilli, joka poistaa kiivaassa kasvun vaiheessa nestettä rakenteestaan. totuttelu ja oppiminen uuteen ravintoon vie oman aikansa. . sen sijaan esimerkiksi mustarastaan nokka soveltuu huonosti auringonkukansiementen kuorimiseen tai hakkaamiseen. vastaavasti keltasirkun nokan reunassa on pykälä, joka on soveltuma heinäkasvien, esimerkiksi viljan siemenen kuorimiseen. kantokäävällä on tunnusomainen hapanimelä tuoksu, josta se on myös helppo tuntea. LaSSE kOSONEN Mikä iso kuoriainen. jUha vaLSTE kanta-astujan jalanjälki Sienimetsässä Kymenlaaksossa Luumäellä oli mättäässä iso jälki ja sen vieressä hirven makuupaikan tapainen kohta. koiraalla on nimen mukaan lähes sentin korkuinen sarvikuonon kaltainen sarvi kuonon kärjessä – tosin kitiiniä. . . . supikoirat ulostavat samaan paikkaan kerta toisensa jälkeen ja näin muodostuva toiletti voi olla läpimitaltaan lähes metrin suuruinen. jUha vaLSTE itkupillikääpä Löysin Taivassalosta lepän kannolta kyynelehtivän käävän, jota en tunnistanut. vaikka siemenen kuoriminen tai hakkaaminen vie hieman energiaa, siemenistä saatava energiapanos korvaa sen moninkertaisesti. tiaisten, viherpeipon ja punatulkun luontaiseen käyttäytymismalliin siementen syönnissä kuuluu olennaisesti kuoren murtaminen, sillä harva kasvinsiemen on luontaisesti kuoreton. Niinpä erityisesti nuorten kantokääpien pillipuolella näkee noita niin sanottuja guttaatiopisaroita. könsikäs on euroopansarvikuonokkaan naaras, kysyä voi, mitä ihmettä se on liedellä häärännyt. kyseessä on ilmeisesti karhun takajalan jättämä jälki. kyseessä on supikoiran toiletti. kr is tiN a a rP o N eN Pe kk a su va N to kantokääpä poistaa nestettä rakenteistaan pisaroimalla.. Löysin metsäpalsaltani jonkin eläimen jätöksiä ensin lumien sulettua ja sitten keväällä ja kesällä aina samasta paikasta. Mikä tämä tunteellinen otus on. edellä mainitut lajit oppivat syömään kuorittujakin siemeniä, etenkin jos kuorellisia ei ole tarjolla. Pyysin miestäni laittamaan etusormensa sen viereen, jotta hyönteisen suuruus näkyisi. Onko tämä karhun tassun jälki. supikoirat nukkuvat talvella, joten silloin ei ulosteita kerry toilettipaikalle. Talvella ei jälkiä näkynyt. sen vuoksi rastas syökin mielellään kuorittuja siemeniä tai murskattua maapähkinää. . eräiden peippolintujen, esimerkiksi viherpeipon ja punatulkun iso nokka ja vahva kieli on kehittynyt juuri tällaiseen tarkoitukseen. Pienikokoiset ja heikompinokkaiset peippolinnut kuten urpiainen tai vihervarpunen ja usein myös peippo, eivät välttämättä saa kuoria rikki
Näin Runeberg kertoo Vänrikki Stoolin tarinoissa. Ne jäivät sisäveden vangeiksi maan kohoamisen katkaistua yhteyden pohjoiseen. H eN rik ke tt u N eN SAATAVANA HYVIN VARUSTETUISTA RETKEILYTARVIKELIIKKEISTÄ. laji on viime vuosina levittäytynyt kohti pohjoista ja sitä on tavattu oulun seutua myöten. Kotona kytket Gatewayn olemassaolevaan nettiyhteyteesi ja lataat ilmaisen sovelluksen älypuhelimeesi. Runeberg käyttää sanaa lax, mutta olisiko kala ennemminkin taimen. Mutta taistelun ensihetkillä istui herkutteleva kenraali Sandels ruokapöydän ääressä syöden seudun pastorin kanssa ensin lohta, sitten hanhea ja sitten vasikkaa. Saattoiko Sandels syödä alkupaloina Koljonvirran lohta. jaakkO kULLBErg koljonvirran lohi Koljonvirran taistelu Iisalmella käytiin 27.10.1808. Useita erilaisia aloituspakkauksia jotka sisältävät Gatewayn, alkaen 59,90 € Yksi Gateway voi välittää jopa 50 anturin tiedot. Alusasut naisille ja miehille, pyydä esite : Linnox Silk Oy Lehdesniityntie 3 i 141 Lehdesniityntie 3 i 141 00281 Helsinki puh: 040 550 6243 vain 118€ + toimitusmaksu Miesten tai naisten KERRASTO. lohi ei elänyt alueella enää 1800-luvulla. haNNU LEhTONEN pilkuistaan taimen tunnetaan. sen tiedetään ennen joen patoamista nousseen ainakin kajaaninjokeen, joka ei ole kovinkaan kaukana koljonvirrasta. kun saimaa laski nykyiseen Perämereen, lohet nousivat sitä pitkin vesistön latvoille saakka. Lisäanturit alkaen 19,90 € Mobile Alerts, mittausja hälytysjärjestelmä, alkaen 59,90 € www.paratronic.fi Paratronic Oy 0400-297526 paratronic@paratronic.fi jamaan jätetyistä purukasoista sekä rehevien rantojen tulvavyöhykkeen yläosaan kasautuneesta kuolleesta kasvillisuudesta. Vuotaako tiskikone. suurikokoinen lähes kymmensenttinen toukka vaatii yleensä lahoavan kasvillisuuden lämpöä selvitäkseen luonnossa talvesta, ja suuressa kasassa voi helposti olla kymmeniä vaaleanruskeita makkaramaisia ruskeapäisiä toukkia, jotka ovat suurikokoisia versioita lähisukuisten turilaiden toukista. aikuiset ovat kömpelöitä mutta voimakkaita lentäjiä. A S T I A T & P U U K O T LUONNOSS A LIIKKUJALLE PARAS LAHJA Tilaa netistä: www.linnox.com e-mail: linnox@linnox.fi Vaella silkeissä ! Silkki pysyy raikkaana ja on miellyttävä iholla sekä kylmässä lämmin kuumassa viileä. on tietysti myös mahdollista, että aterialla olisi syöty esimerkiksi oulujoen lohta. mutta jos kala oli pyydetty koljonvirrasta, se oli taimen. Kolme mallia: Kuinka kovaa tuulee. Jäikö ovi auki. saimaan ja nykyisin sukupuuttoon kuolleen Pielisen alueen järvilohikannat ovat saaneet alkunsa itämerta edeltäneessä ancylusjärvessä kudulle nousseista lohista. 80 Suomen luonto 110/2016 kysy LuOnnOSTA aSiantuntijat vaStaavat Skywatch Windoo, tuulimittari puhelimeen Windoo1, tuuli, lämpö 59 € Windoo2, tuuli, lämpö, kosteus 79 € Windoo3, em lisäksi ilmanpaine 99 € Peukaloa pienempi, sopii taskuun kuin taskuun, vaikka avaimenperänä. Nyt voit selata puhelimellasi mittaustietojasi ja saat haluamistasi asioista hälytyksen. . taimenta kutsutaan yleisesti loheksi, joten sekaannuksen mahdollisuus on todella suuri. Joko sauna on lämmennyt. aikuistumiseen menee 3–5 tai jopa useampikin vuosi, ja aikuiset parveilevat yön hämärissä usein avoimilla paikoilla lähellä esiintymispaikkaa. toisin oli vielä noin 6000 vuotta sitten. Näihin kysymyksiisi näet vastauksen kännykästäsi iOS 7.0 ja Android 3.2 laitteista alkaen. iPhone ja Android puhelimiin, katso yhteensopivuus nettisivuiltamme. Sillä on niitä koko kyljen leveydeltä, lohella vain kylkiviivan yläpuolella. Ne voivat helposti lentää myös parvekkeille ja joskus kömpiä avoimista ovista sisään esimerkiksi ruoan tai lemmikkien tuoksujen houkuttelemina sekä lopulta valoa kohden
9. suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto vastauslähetys Tunnus 5009174 00003 VASTAuSLäHeTyS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Kuinka monta ohutta muovipussia Suomessa käytetään vuosittain a) 9 miljoonaa kappaletta b) 90 miljoonaa kappaletta c) 900 miljoonaa kappaletta. Nimi: .................................................................................................................................... Tiedebarometrin mukaan suomalaisia kiinnostaa eniten tieto a) ympäristöstä ja luonnosta b) taloudesta c) kulttuurista. Tilaushinnat Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. Teen osoitteenmuutoksen. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2017. Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90€. Puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Mikä on tuulispää. Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . olen SLL:n jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). 8. kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. . Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . 5. Tän ä vuo nna 21. Kuuluvatko korallit kivikuntaan, kasvikuntaan vai eläinkuntaan. Mikä on Vuoden turhake 2016. Mikä lintu on Pica pica. 4. Irtonumero 9 euroa. 5) Tuu len puu ska tai vih uri . Mikä seuraavista kertoo, että saukko on sopeutunut vesielämään a) räpylät varpaiden välissä b) vedessä sulkeutuvat korvat c) vettä hylkivä turkki. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. 4) c) 90 milj oon aa kap pal ett a. Miksi nimitetään ajankohtaa, jolloin päivä on meillä lyhimmillään. Missä kunnassa Sorsatunturi sijaitsee. SLL jäsennumero .............................................................................................................. 10 ) Elä ink unt aan . jou luk uut a. 3) Muo vik ass i. 2. pähkinöitä 1. SUOMEN LUONNON TiLaUS/OSOiTTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2017. 7) c) Tal vip äiv äns eis auk sek si. 8) Sal las sa. TiLaa LEhTi hELpOST i: www.suo menLuonTo.f i/ LehTiTiLa us. . ulkomaantilauksiin postituslisä: eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa / vuosi. 110/2016 Suomen luonto 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. osoite: ............................................................................................................................... kr is ti N a al -z al im i / ca rt iN a Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! 1) Har akk a. 9) Tor nio njo en. 6. 6) a) ym pär ist öst ä ja luo nno sta . myynti lehtipisteissä. 2) Kai kki kol me. Minkä Suomen joen jäänlähtö on kirjattu muistiin jo 324 vuotta. 7. osoite: ............................................................................................................................... Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. 10. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . 3
Ne ovat vähän vaivaisia ja jotenkin kiusatun näköisiä, mutta juuri se viehättää. jUha iLkka Graafikko Juha Ilkka perehtyy lähes huomaamattomiin luonnonilmiöihin. vanhempi kuusi on usein säännöllisen muotoinen, mutta pieni ei juuri koskaan, ei ainakaan varjoisessa metsässä. Niiden habitus on toispuoleinen ja harottava. T o im iT T a n u T jO U N i T ik k a N E N m a r ik a ee r o la 82 Suomen luonto 110/2016 kun metsistä puuttuvat nykyisin vanhat ja komeat puut, pienet kuusennäreet ovat minun mielestäni kaikkein ilmeikkäimpiä puita. sympaattisuuden takia niitä on tullut usein piirrettyä. VÄHÄiSiÄ tutkiMuksia
Tunturin ja meren kahlaajalintu merisirri . tammikuuta . heikki Willamo etsii ihmisen ja luonnon yhteyttä pikkukäpylintu on napannut kuusesta käpyherkun. m a rk u s va re sv u o / liN tu ku va KävYillä on KYSYntää 1/2017 ilmestyy 19. talvilintujen tulevaisuus . Toivotamme lukijoillemme hyvää ja luonnonläheistä vuotta 2017! käpyjen tarjoama tuhti siemenravinto on monen eläimen talven perusta. www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KeSToTILAAjILLe ILMAINeN digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi http://instagram.com/suomenluonto
laita mukaan nimesi ja osoitteesi. Mikä on onnistunein kantemme vuonna 2016?. VALITSe PARAS KAnSI JA ääneSTä 2.1.2017 MenneSSä sähköpostilla: paraskansi@sll.fi, nettilomakkeella: suomenluonto.fi/paraskansi tai postitse: suomen luonto / paras kansi, itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Palautusviikko 2017–03 767095-1610 Valitse paras kansi! ta ru r a N ta la / va st av a lo 1 6 2 7 3 8 4 9 5 10 ääNeSTäNe IdeN KeSKeN ARVoMMe GLobe HoPeN PeuRAKAIR A-RePuN