Suomen Luonto 10/2017 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

M A R IA D O R F F . M Y R S K Y B O N G A R IT . T A LV IL IN T U JE N R U O K IN T A . O U L U JÄ R V E N Ä R JÄ N S A A R I. S U O M E N L U O N T O 10 | 2 17 O R A V A . M Y R S K Y B O N G A R IT . JO UL UT UP A ME TSÄ N KE SK EL LÄ S. K A P IN N IE M I. V U O D E N 2 17 T U R H A K E . M A R IA D O R F F . M O N IM U O T O IS U U S K A R T A L L E . O U L U JÄ R V E N Ä R JÄ N S A A R I. T A LV IL IN T U JE N R U O K IN T A . V U O D E N 2 17 T U R H A K E . M O N IM U O T O IS U U S K A R T A L L E . K A P IN N IE M I. S U S I. 10 14.12.2017 Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 10 | 2 17 O R A V A . 32 –34 SUOMEN ARVOLUONTO kartalla SUDEN jäljillä Uudellamaalla Ruokinta muokkaa TALVILINTUJA VUODEN TURHAKE ON VALITTU SUOMEN ARVOLUONTO SUOMEN ARVOLUONTO kartalla VUODEN TURHAKE ON VALITTU VUODEN TURHAKE ON VALITTU Uusin tieto oravasta osoittaa kurren kaupungistuneen. M O N IM U O T O IS U U S K A R T A L L E . JO U L U T U P A . M Y R S K Y B O N G A R IT . T A LV IL IN T U JE N R U O K IN T A . S U O M E N L U O N T O 10 | 2 17 O R A V A . JO U L U T U P A . V U O D E N 2 17 T U R H A K E . S U S I. K A P IN N IE M I. TALVEN Uusin tieto oravasta osoittaa TALVEN TALVEN mestari. O U L U JÄ R V E N Ä R JÄ N S A A R I. S U S I. JO U L U T U P A . M A R IA D O R F F
AURINKO on vain kultainen muistutus valosta Urho Kekkosen kansallispuistossa. Korkealta Tuiskupäiden päältä kehrän vielä näkee, alempana metsässä valonlähde jää jo taivaanrannan taakse. Kaamoksen kulta KUVA MIKKO KARJALAINEN / VASTAVALO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES A L K U T A LV I
56 Vuoden 2017 turhake Turhakkeita ehdotettiin yli 400, mutta mikä tuli valituksi. JA RI KO ST ET LI V EL Y A IR. 14 Miten käy metsäoravan. 42 Kirkkaimmat tähdet Katso kohteet, joissa monimuotoisuus on huipussaan. 4 SUOMEN LUONTO 10/2017 Sisällys 10/2017 36 14 56 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, tiede ja ympäristö nyt 13 Maailmalta 49 Vahtikoira 65 Kolumni: Anni Kytömäki 66 Homo sapiens: Maria Dorff 68 Kotona 70 Virikkeitä 72 Havaintokirja 74 Lukijoilta 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja Orava taantuu Kaupungissa kurret pärjäävät, mutta metsäoravilla menee huonommin. 30 Helmi Kainuun meren Lomakylä ja älyä tarvittiin, että Ärjänsaari saatiin suojeltua. = kannessa mainittu Turhakkeita riittää Pullotettua Lapin ilmaa ja muita hömpötyksiä. TO M I SE TÄ LÄ 50 50 Myrskybongau ksessa hyvät apuvälineet ovat tärkeitä. 24 Vihattu ja rakastettu Suden jäljillä ovat sekä suojelijat että metsästäjät. 60 Tyrskyjen ja kukkien niemi Tutustumme Etelä-Afrikan Kapinniemen ainutlaatuiseen luontoon. 32 Hiljaisuuden tuvalla Markus Sirkka löysi joulun tunnelman Suomenselältä. Milloin näit viimeksi oravan metsässä. 36 Pöytä on katettu Talviruokinnalla on vaikutusta lintukantoihin. PI IR R O S: SE PP O LE IN O N EN Mikä on paras tapa auttaa talvilintuja. 50 Huonon sään aikana Lähdimme myrskybongarin matkaan. Kottaraisetkin hyödyntävät joskus lintulautojen antimia
Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Muuten se ei helposti näyttäydy ihmiselle.. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Sivuilla 14–23 kerrotaan, miten kurrella menee. vuosikerta www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen (vs.) 040 480 9236 Johanna Mehtola 050 308 2186 Mari Pihlajaniemi (vs.) 040 706 5574 Jouni Tikkanen (perhevapaalla) Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen 0400 359 787 Laura Salonen 050 346 0821 Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. H EIK KI ER IK SS O N 24 24 Susi jätti jäljen. www.climatecalc.eu Cert. CC-000026/FI Luonnonystävän ykköslehti 76. Kannen kuvasi Pentti Sormunen / Vastavalo. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. no. 10/2017 SUOMEN LUONTO 5 Orava on kaikkien tuttu
Se ei kannusta oppimaan, kokeilemaan, tutkimaan tai luomaan. Kumpi on muna ja kumpi kana. Ei lokki, ei aallot, ei tuuli – vaan vesijetti. YK:n ympäristöohjelma UNEP:n International Resource Panel kokoaa tietoa ja tuottaa arvioita sekä suosituksia luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Globaaliin levitykseen aiotulle tuotteelle pitäisi tehdä ympäristövaikutusten arviointi jo patentointivaiheessa. Jetit ovat luoneet turhan tarpeen, niitä ei käytetä mihinkään korvaamattoman hyödylliseen, harvemmin edes matkantekoon. Loputtoman pitkä turhake-ehdokkaiden lista nosti taas esille kysymyksen hupenevien luonnonvarojen järkevästä ja kestävästä käytöstä. s. 50). On taas joulun aika. Kekseliäisyys on hyvä asia, mutta tuotteistamiselle pitäisi olla enemmän pidäkkeitä ja sääntelyä. 6 SUOMEN LUONTO 10/2017 TI M O M EL A N TI E / VA ST AV A LO PÄÄKIRJOITUS VUODEN 2017 TURHAKE paljastetaan tässä lehdessä (ks. Helppous ei kehitä eikä haasta ihmistä mihinkään. Helppous on kavala ansa, johon Homo sapiens lankeaa kerta toisensa jälkeen, oli kysymys sitten lasten leikeistä, arkiaskareista tai yhteiskunnallisesta päätöksenteosta. Faktat eivät kuitenkaan päädy riittävän tehokkaasti vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon, saati arkielämään. Tuotevalvontaviranomainen. Kuka päättää, mihin raaka-aineita käytetään. Helppouden houkutus ANN A RIIK O N EN Kuvittele kauniiseen meri maisemaan ääni. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Erityisen herkkänä pitäisi olla silloin kun luodaan tuotteita tarpeiden ylätasoille, helppouden ja huvittelun edistämiseen. Turhake-ehdokkaista moni on tuote, jonka kerrotaan helpottavan milloin minkäkin asian tekemistä. Arjen helpottaminen voi johtoajatuksena joskus olla hyväksyttävä, mutta se viedään turhakkeissa liioitellun pitkälle. 6 SUOMEN LUONTO 10/2017. Ympäristöhaittojen ja turhuuteen tuhlattujen materiaalien määrän vuoksi jetit voitaisiin hyvin kieltää, mutta kuka sen tekisi. Se perustettiin 2007 ohjaamaan maailmaa pois liikakulutuksen kierteestä tavoitteenaan vihreä talous – sosiaalinen oikeudenmukaisuus, taloudellinen tehokkuus ja ekologisesti kestävä tulevaisuus. Siispä pysähdy hetkeksi ja mieti: älä päästä itseäsi liian helpolla, vaan harkitse tavallista tarkemmin mitä annat lahjaksi. Tietoa on, ja sitä tuotetaan koko ajan lisää. Ostosten tekeminen tuotteita pursuavissa tavarataloissa ja nettikaupoissa on stressaavaa. Kauppias myy sitä mitä asiakkaat ostavat, ja asiakkaat ostavat sitä mitä heille tarjotaan. Vesijetti eli vesiskootteri on esimerkki tuotteesta, jonka olisi pitänyt jäädä suunnittelijan työpöydälle
Valkoinen eläin loistaa tummassa maastossa kuin huutomerkki. Tällöin eletään vuoden pisintä pimeää. Tällöin valoisan ajan määrä lisääntyy jopa kuudella minuutilla vuorokaudessa. Ne ovat Etelä-Suomessa vain käymässä. Rastaat ja tilhet uskaltautuvat merelle. Pitkä yö TALVIPÄIVÄNSEISAUS on 21.12. (MP) Talvipäivän seisauksesta alkaa astrono minen talvi, joka päättyy kevät päivän tasaukseen. Kun marjat ovat lopussa, niiden on aika palata kotiin. TE EM U V EH K AO JA CC BY -S A 2.5 K uten yleensäkin hyvinä pihlajanmarjavuosina, tänä syksynä marjalinnut ovat vaeltaneet herkkujen perässä pohjoisesta kohti etelää. Ilmaston lämmetessä eläimet, jotka muuttuvat talvella valkoisiksi, ovat hankaluuksissa. (MP) Minne menet, marjalintu. Alussa valoisa aika kasvaa noin viidellä minuutilla viikossa. Lopulta nekin jatkavat marjasadon perässä kohti Keski-Eurooppaa palatakseen takaisin Suomeen vasta keväällä. 10/2017 SUOMEN LUONTO 7 ALKUTALVI on ensilumen ja pitkien pimeiden öiden aikaa. Mutta minne ne menevät sitten, kun marjat on syöty, ja etelässä tulee meri vastaan. Talvitakki ylle liian aikaisin VALON MÄÄRÄN väheneminen saa metsäjänikset vaihtamaan valkoisen talviasun ruskean kesäpuvun tilalle. AIKA VARAUTUA KYLMÄÄN JU H A IL KK A RIS TO PU R A N EN / VA ST AV A LO. Metsäjänis ajoittaa karvanvaihtonsa päivän lyhenemisen perusteella. Valkopukuiset jänikset pääsevät henkäisemään helpotuksesta vasta, kun lumi peittää maan. Luonnonkalenteri T O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I LUMIPEITTEEN KESTO VAIHTELEE LAPIN YLI SEITSEMÄSTÄ KUUKAUDESTA ETELÄISIMMÄN SUOMEN MUUTAMAAN VIIKKOON. Sen jälkeen yöt alkavat hiljalleen lyhentyä. Taviokuurnat ovat pohjoisen lintuja. Rastaat, tilhet ja taviokuurnat kulkevat halki Suomen, kunnes viimeisetkin marjat on putsattu puista. Räkättirastaat ovat viimeisiä viivyttelijöitä. kello 18.28. Kevään kuluessa päivän pidentyminen kiihtyy ja on nopeimmillaan 20.3.2018 kevätpäivän tasauksen aikaan. (MP) Räkättirastaat herkuttelevat pihlajanmarjoilla niin kauan kuin syötävää riittää. ILMASTONMUUTOKSEN MYÖTÄ LUMISET PÄIVÄT VOIVAT VÄHENTYÄ ETELÄ-SUOMESSA TÄMÄN VUOSISADAN AIKANA JOPA PUOLEEN NYKYISESTÄ. Valkoista karvaa alkaa päivän lyhetessä kasvaa tumman tilalle, vaikka ympäristö olisi vielä lumeton. Pysyvä lumipeite sadaan maan eteläisimpiin kolkkiin yleensä vasta joulu–tammikuun taitteessa
Paikoin jopa polkujen merkkipuut on hakattu. Sen sijaan yksityiset metsänomistajat suhtautuvat maisemien vaalimiseen myönteisesti. TEKSTI AURA KOIVISTO 8 SUOMEN LUONTO 10/2017 Vienan reitti on polku kalevalaiseen mielenmaisemaan.. Viime aikoina polku on herättänyt yhä enemmän luontoja kulttuurimatkailijoiden kiinnostusta, esimerkkinä Via Kalevala -hankkeen kävely. Polku kulkee kainuulaisissa maisemissa, missä petäjänrunkojen pilkat, tervahaudat, niityt ja vesimylly kertovat entisaikojen elämästä. Murhetta ovat aiheuttaneet Metsähallituksen kovaotteiset avohakkuut. Maaja kotitalousnaisten keskuksen järjestämään kilpailuun tuli liki 50 ehdotusta 17 maakunnasta. Sitä käyttivät niin laukkukauppiaat kuin Elias Lönnrot. Vienan reitti on yksi Suomi 100 -luontohelmikohteista. Ikiaikaista reittiä uhkaavat Metsähallituksen avohakkuut. Metsähallituksen aluejohtoa olisikin syytä jarrutella, jotta valtakunnallista tunnustusta saanut kohde säästyisi uusilta vaurioilta. Vängän ja Viiangin kylien maanomistajat ovat talkoilla hoitaneet niittyjä ja kunnostaneet perinnerakennuksia, opasteita ja muita rakenteita. Suoja-alueista ei ole vieläkään saatu konkreettisia lupauksia. Vienan reitti oli aikoinaan valtaväylä Suomesta Karjalaan. n Vuoden maisemateko 2017 T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N maisemateko 2017 Suomussalmelainen polku mainittiin jo 1600-luvulla. SUOMUSSALMELAISET Metsähallituksen avohakkuut. TIESITKÖ. Se oli käytössä Malahvian maantien valmistumiseen 1952 asti. LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT SUOMUSSALMELAISET Vienan reitin hoitajat Pentti Kinnunen, Pauli Heikkinen ja Juha Kinnunen ovat saaneet Vuoden maisemateko 2017 -tunnustuksen monipuolisesta ja pitkäjänteisestä työstään. Vienan reitti on polku kalevalaiseen mielenmaisemaan, johon aihkimännyt ja metsän tunnelma erottamattomasti kuuluvat. Vienan reitin ensimmäiset kirjalliset merkinnät ovat jo 1600-luvulta
LUKUJA METSÄSTÄ RIS TO SA U SO 815 LAJIA on uhanalaisten lajien määrä, joille metsä on tärkein elinympäristö. Harvinaistuneista metsälajeista tutuimpia ovat hömöja töyhtötiainen, mutta suurin osa lajeista on sieniä ja hyönteisiä. Niistä on kerätty paljon tietoa, joka auttaa meitä hahmottamaan millaisessa maassa elämme. Suomi elää nykyisin palveluista. Kolmas tärkeä hyöty oli monimuotoisuuden ylläpito 53 prosentilla. 79 MILJARDIA vähintään 1,3-metristä puuta löytyi Suomesta valtakunnan metsien inventoinnissa 2009–2013. 57 PROSENTTIA suomalaisista pitää metsien tärkeimpänä hyötynä hiilen sidontaa ja ilmastonmuutoksen torjuntaa. 10/2017 SUOMEN LUONTO 9 KU VA T: RII KK A K A A RT IN EN METSÄT ovat osa suomalaisuutta. Suomen puuston määrä on 2,4 miljardia kuutiota. Perinteisemmin mitattuna koko metsäteollisuuden osuus Suomen viennistä on yhä noin kuudennes. 13 PROSENTTIA oli massaja paperituotteiden osuus Suomen viennin arvonlisästä vuonna 2016. Metsien keskikuutiomäärässä Suomi on maanosansa häntäpäässä, sillä noin 35 maassa on meikäläistä enemmän kuutioita hehtaarilla. Metsäteollisuuden raaka-aineen mainitsi metsien hyötynä 45 prosenttia suomalaisvastaajista. Tätä enemmän puuta on Euroopan maista Saksassa, Ruotsissa, Ranskassa, Puolassa ja Euroopan Venäjällä. Sama määrä vastaajista mainitsi eurobarometrissä vuonna 2016 energiapuun. ANTTI HALKKA Lahopuu on elinehto monille vanhojen metsien lajeille.. Niistä 12 miljardia on läpimitaltaan vähintään kymmensenttisiä. Uhanalaiset lajit tarvitsevat yhtenäistä vanhaa metsää ja lahopuuta. It-palvelut toivat 11,4 prosenttia ja palvelut yhteensä 36 prosenttia arvonlisästä
Lisäksi tutkimus käyttää Suomen rannikon kalansaalistietoja vain vuodelta 2010, jolloin ahvenja kuhasaaliit olivat monin paikoin poikkeuksellisen pienet. PERTTI KOSKIMIES JU SS I M U RT O SA A RI 400 300 200 100 M er im et so je n pe sie n m ää rä 5000 4000 3000 2000 1000 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 Am m at tik al as tu ks en ah ve ns aa lis , to nn ia Ahvensaalis Merimetsojen pesien määrä AHVENSAALIS VAIHTELI ENNEN MERIMETSOJAKIN LÄ H TE ET : SA A LI S TI ED O T LU KE (T IL A ST O RU U D U T 47 , 51 , 52 ), M ER IM ET SO T SY KE Näädät verottavat Viron liito-oravia KOILLIS-VIROSSA elää tällä hetkellä pieni liito-oravakanta, joka uhkaa nyt huveta näätien saalistuksen seurauksena. Kaikista lajeista merkittävimmiksi kalansyöjiksi arvioitiin hylkeet ja merimetso, jotka tulosten mukaan kilpailevat kaloista erityisesti rannikkoalueilla. Tarkoituksena oli selvittää, kilpailevatko kalastajat ja eläimet kaloista. Liiturien elinpiiri on kutistunut kymmenesosaan lajin alkuperäisestä levinneisyydestä. Metsä kuului Hiitolanjoen–Haarikon luontohelmialueeseen osana sadan suomalaisen luontohelmen verkostoa. (RK). Persoonallisuus ja elinympäristö vaikuttavat ravinnonhakuun ROHKEAT ja vilkkaat talitiaiset suosivat ruokintapaikalla auringonkukansiemeniä. 10 SUOMEN LUONTO 10/2017 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT UPM hakkasi Metsän tarina -elokuvan kuukkelimetsän METSÄYHTIÖ UPM on hakannut suurelta osin Metsän tarina -elokuvastakin tunnetun kuukkelimetsän Ruokolahden Oritsuon Petrankankaalla. ”Paikalliset erot merimetson ravinnonkäytössä ovat suuria”, sanoo erikoistutkija Outi Heikinheimo Luonnonvarakeskuksesta. Ulkosaaristossa merimetsot syövät eri lajeja kuin sisäsaaristossa, koska ne käyttävät aina runsaimpia saalislajeja. Ne eivät syö kalorein mitattuna sen enempää kuin varovaiset ja hitaammat lajikumppaninsa, jotka suosivat maapähkinöitä. ”Tuloksia vääristää se, että laajoja alueita käsitellään yhtenä yksikkönä, vaikka tilanne alueen eri osissa on aivan erilainen”, Heikinheimo sanoo. Tutkimuksessa on kuitenkin monia ongelmakohtia, jonka seurauksena se liioittelee kilpailua. ”Ei ole perusteltua käyttää yhtä vuotta vertailukohtana kun luontaiset kannanvaihtelut ahvenilla ja kuhilla ovat suuret, ja saaliiden vaihtelut määräytyvät pääosin niiden mukaan”, Heikinheimo sanoo. RIIKKA KAARTINEN Merimetsot syövät keskimäärin pienempää kalaa kuin kalastajat pyytävät. Siksi merimetsojen syömä kalamäärä näyttää suurelta verrattuna kalastuksen saaliiseen. Pähkinöiden suosio laski talven edetessä. Havumetsien tiaiset suosivat pähkinöitä ja laihtuvat nopeammin kuin lehtimetsien linnut, jotka suosivat auringonkukansiemeniä. Kekseliäästi uusia ravinnonlähteitä hoksaavat tiaiset tyydyttävät energian tarpeensa kuitenkin nopeammin kuin konservatiiviset, selvisi irlantilaisessa tutkimuksessa. Kaupallisen kalastuksen ahven saalis vuodesta 1980 alkaen ja meri metsokannan kehitys Saaristo merellä. Merimetsoista taas suurin osa elää näiden laajojen alueiden muissa osissa. Suomessa ja Virossa lajin suurin uhka on sopivien metsien hupeneminen hakkuiden ja pirstoutumisen takia. Tutkimusalue on laaja, mutta tietoja lintujen ja hylkeiden ravinnon koostumuksesta on saatavilla ainoastaan tietyiltä suppeilta alueilta. Havainnot kuukkelipoikueista karttoineen oli toimitettu yhtiölle kuitenkin ensimmäisen kerran jo 2015. Luontoharrastaja ja -kuvaaja Hannu Siitosen mukaan koko kuukkelireviiri tuhoutui. 20 hehtaarin hakkuu paljastui vasta jälkikäteen. Valtaosa pohjoisen Itämeren, Pohjanja Suomenlahden ahvenja kuhasaaliista saadaan Suomen rannikolta, koska muualla kalastus on vähäisempää. Näädät verottavat Viron jo ennestään pieneksi käynyttä liiturikantaa. Tutkimus julkaistiin ICES Journal of Marine Science -tiedelehdessä. ISMO TUORMAA A RT O JU VO N EN Tuore tutkimus liioittelee merimetson ja kalastajien välistä saaliskilpailua KANSAINVÄLINEN tutkimus arvioi kalastuksen sekä kalaa syövien lintujen ja nisäkkäiden kuluttamia kalamääriä Itämerellä. Kymmenen vuotta sitten seurantalaittein merkityistä liito-oravista suurin osa päätyi näätien uhriksi, Eesti Loodus -lehti raportoi. ”Hakkuissa meni kuukkelien ohella myös monia muita uhanalaisia ja harvinaisia lajeja.” UPM väittää, ettei yhtiöllä ollut tiedossa alueelta varmaa kuukkelireviiriä. Esimerkiksi merimetsojen ruokavaliota Saaristomerellä käytetään syödyn ahvenmäärän arviointiin laajalla vertailualueella, joka ulottuu Ahvenanmereltä Saarenmaan rannikolle ja Hankoniemeltä Tukholman edustalle
Vigny ei ripitä elämän arvojaan omien tunteidensa kautta, vaan kätkee ne kerrottavaan tapahtumaan. Vigny pysyi aristokraattina runoilijanakin. Aale Tynni, 1957). Miten elämä jättää ja vaivat sen, se on tiedossa jalojen eläinten. Kova täytymys kaikin voimin tee, tie käy, jota sinun on kulkeminen, ja ääneti kuole jälkeen sen." IL M IÖ M ÄI ST Ä 10/2017 SUOMEN LUONTO 11 10/2017 SUOMEN LUONTO 11 ALFRED DE VIGNY (1797–1863) oli vahvasti omaleimainen runoilija Ranskan romantiikan ajan kirjailijoiden joukossa. Rivit veitsiä kyljessä nähdä voi, oli naulittu nurmeen se veriseen. Se katsoi ja maahan laski pään, suun puhtaaksi nuoli verestään ja tyynesti kuoli jälkeen sen, isot silmänsä ääneti sulkien. V oi meitä! sen tunsin häveten, nimen ylvään kantaja, ihminen. PAAVO EINI SUDEN KUOLEMA (Alfred de Vigny – suom. Kun on nähty, mitä oli, mitä meistä jää, vain vaikeneminen on ylevää. Suden kuolema on siitä hyvä esimerkki. Meni katseesi sieluun ja puhui noin: ”Ole uupumaton, ja jos taidat, niin sinä kohota mielesi korkeuksiin, se kunnes on luja ja levollinen. Noita hetkiä Vigny kuvaa suurella kunnioituksella. S usi kyyristyi maahan, jalat ojentaen, ja hiekkaan painuivat kynnet sen. Sen yllätimme: hukassa oli se jo nyt, oli katkaistu paluu, tiet teljetyt; mutta avaten kitansa hehkuvan kävi kurkkuun se koiran rohkeimman, tämän puristi leukoihin rautaisiin. Kun kohdalle tulee kärsimyksen tai tuskan hetki, se oli otettava vastaan yksin tyynen hallitusti toisia mukaan vetämättä. Kehä kolkko sen saarsi pyssyineen. Kuten tämän runon suteen, joka on joutunut voiton varmoina haukkuvien ja yhä lähemmäksi tulevien koirien ja asein varustettujen miesten piirittämäksi. Susi päästi sen, meihin silmänsä loi. Sinut, kesytön kulkija, tajuta voin. Elämän kauneimpia arvoja oli hänellä ylväs alistuminen kohtaloon. Minä, metsissä syntynyt, taisin sen. On kehno, ken itkee ja pyytelee. Läpi ruumiin vaikkakin ammuttiin ja veitsemme lensivät ristiin, sen sisälmykset pihteinä lävistäen, piti kiinni se, kunnes kuristuen alas vierähti koira eteen sen. Hän kuului vanhaan sotilas sukuun, jonka velvoitteita noudattaen liittyi varhain armeijaan, pettyi, erosi ja ryhtyi kirjailijaksi
(RK) Öljy kuljetusten määrä Suomenlahdella on kahdeksankertaistunut vuosina 1995–2015.. Uuden, vielä nimeämättömän lajin kanta käsittää vain 30 yksilöä. Tankkerionnettomuuksissa karilleajo on todennäköisempi kuin yhteentörmäys. VENÄLÄISET käräjöivät edelleen kreikkalaisvarustamon kanssa marraskuussa 2016 sattuneesta Primorskin eli Koiviston sataman tankkerionnettomuudesta. Yksikin onnettomuus voi kuitenkin olla tuhoisa Suomenlahdelle, jossa elää jo nyt 70 uhanalaista kasvija eläinpopulaatiota. Mitä voimaperäisempää metsätalous on, sitä enemmän vahinkoa koituu luonnon monimuotoisuudelle, marjasadolle, virkistyskäytölle sekä metsien kyvylle torjua tulvaja myrskytuhoja. Turvallisuus on sen jälkeen parantunut. Uusi laji kehittyi pikku hiljaa risteymälintujen jälkeläisistä. ”Satama on täysin kansainvälistä tasoa, eikä se esimerkiksi ota vastaan yksipohjaisia aluksia”, sanoo tutkija Sakari Kuikka Helsingin yliopistosta. Arvion mukaan öljyvuodon aiheuttama karilleajo sattuu keskimäärin kerran 27 vuodessa, yhteentörmäys kerran sadassa vuodessa. Uusi laji kehittyi poikkeuksellisen nopeasti, vain kuuden sukupolven aikana. Sataman edustajat kiistivät ympäristövahingot, vaikka silminnäkijöillä oli niistä kuvia todisteena. Liian vauhdikkaasti satamaan tullut tankkeri törmäsi laituriin ja katkaisi sen. 12 SUOMEN LUONTO 10/2017 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT SU SA N N A M A N SN ER / VA ST AV A LO M A RK U S SIR KK A Nyt meni metsään! L UONTOALAN sekatyömies Markus Sirkka on aloittanut Suomen Luonnon uutena blogikirjoittajana. S irkan blogissa retkeillään säässä kuin säässä, nikkaroidaan, hoidetaan mehiläisiä sekä hämmästellään ja kuvataan luontoa. PERTTI KOSKIMIES Uusi sirkkulaji syntyi Galápagossaarilla CHARLES DARWIN kuvasi Galápagossaarilla elävät sirkut yhtenä esimerkkinä lajiutumisesta luonnonvalinnan tuloksena. Siellä se pariutui maasirkkunaaraan kanssa. Tutkijoita huolestuttaa hakkuiden lisääminen, vaikka niiden vaikutuksia etenkään ravinnekierrossa tärkeään maaperäeliöstöön sekä metsätuholaisiin ja pölyttäjiin ei kunnolla tunneta. Salassa tapahtuneisiin puhdistustöihin värvättiin jopa tuhat ihmistä. Lue Nyt meni metsään! -blogia osoitteessa www.suomenluonto.. Koiviston satamassa sattui vahinko myös lokakuussa 2013, kun suuri määrä öljyä vuoti sataman läheiseen metsään ja joidenkin tietojen mukaan myös mereen. Kreikkalaiset ovat riitauttaneet asian. Ihmisja öljyvahingoilta vältyttiin, mutta laituri saadaan takaisin käyttöön vasta vuoden 2018 lopulla. Darwininsirkkuja tunnetaan nyt 14 lajia. Tutkimus julkaistiin Science-lehdessä. Suomenlahden öljyturvallisuus alkoi puhuttaa Koiviston sataman avauduttua vuonna 2001. ”Tähän asti on ollut hyvä tuuri”, Kuikka sanoo. Nyt saarilla on havaittu uusi sirkkulaji, joka syntyi kahden tunnetun sirkun risteymästä. Löytö on merkittävä, sillä tutkijat pääsivät ensimmäistä kertaa dokumentoimaan lajiutumisen luonnon oloissa alusta alkaen. ”Suuri öljyonnettomuus voisi tuhota niistä kymmeniä lopullisesti.” OUTI SALOVAARA Koiviston öljysatama riitelee edelleen tankkerionnettomuudesta Metsätalous vaarantaa ekosysteemipalveluita AVOHAKKUUT ja maanmuokkaus kasvattavat hiilidioksidipäästöjä, poistavat maaperästä ravinteita ja valuttavat niitä vesistöihin, selviää Jyväskylän yliopiston tutkimusyhteenvedosta. Pahin läheltä piti -tilanne sattui avomerellä vuonna 2007, kun satamasta lähtenyt tankkeri ajoi karille Suursaaren lähellä. Aalto-yliopiston tutkimusryhmä arvioi onnettomuuksien todennäköisyyksiä. Pietarilainen oikeusistuin velvoitti kreikkalaiset maksamaan 44 miljoonan euron korvaukset. Risteymä syntyi, kun isokaktussirkkukoiras harhautui Españolan saarelle vuonna 1981
n Asukkaat pakenevat vuoden 2015 tulipaloja. Indonesia ja Malesia tuottavat 90 prosenttia maailman palmuöljystä. Vuoteen 2020 mennessä tuotannon arvioidaan kasvavan jopa kolmanneksella, mikä vaatii lisää viljelyalaa. Oxfordin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet plantaasien keskelle jääneiden kosteikkometsien merkitystä eri eliöille Malesiassa. Kosteikkometsät tarjoavat turvapaikkoja elämälle Laajoilla öljypalmuviljelmillä ei usein ole lainkaan alkuperäistä luontoa jäljellä. Kuoriaisten runsaus kosteikkojen reunametsissä on noin puolet siitä, mitä seudun suuremmilta metsäaloilta löydetään. Vastaavat hiilipäästöt syntyvät Suomessa 28 vuoden aikana. ”Metsävyöhykkeen tulisi olla ainakin 50– 80 metrin levyinen, jotta kaikki alueella elävät lantakuoriaiset kelpuuttavat sen elinympäristöksi”, Slade kertoo. Ympäristöjärjestöt jatkavat sinnikkästä työtä palmuöljytuotannon haittojen hillitsemiseksi, sillä öljyllä on kasvavat markkinat. Ympäristöjärjestö Greenpeacen tuoreen raportin mukaan valtaosa uusista palmuöljyviljelmistä tehdään sademetsää raivaamalla, vaikka suurimmat palmuöljyä ostavat yritykset ovat sitoutuneet metsäkadon lopettamiseen. ”Mitä leveämpi reunametsävyöhyke on, sitä enemmän sieltä löytyy lantakuoriaislajeja”, tutkija Eleanor Slade kertoo. Tilanne on kestämätön luonnon monimuotoisuuden ja kasvavien päästöjen takia. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN Maailmalta PALMUÖLJYÄ tuotettiin maailman markkinoille viime vuoden aikana yhteensä 52 miljoonaa tonnia. ULET IFANSASTI / GREENPEACE A RD IL ES RA N TE / GR EE N PE AC E KE M A L JU FR I / GR EE N PE AC E. 10/2017 SUOMEN LUONTO 13 Kaakkois-Aasian öljypalmuviljelmät laajenevat tuotannon kasvaessa. Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin reunametsän laajuuden vaikutusta lantakuoriaisten runsauteen ja lajirikkauteen. Lisäksi ne nopeuttavat ravinteiden kiertoa ja lisäävät maaperän kuohkeutta. 10/2017 SUOMEN LUONTO 13 tulipaloja. ”Reunametsien ja muiden metsäalueiden säilyttämiseen tulisikin kiinnittää huomiota palmuöljyplantaaseilla, sillä ne auttavat lukuisia eri lajeja selviämään kasvavien plantaasien keskellä.” Reunametsät hillitsevät myös tulvia sekä maa-aineksen ja kemikaalien huuhtoutumista vesistöihin. Uudet viljelmät raivataan polttama lla metsä. Lantakuoriaiset auttavat metsien luontaista uudistumista levittämällä trooppisten puiden siemeniä. Indonesiassa koettiin vuonna 2015 ennennäkemättömän laajat metsäja turvepalot öljyplantaasien rai vausten yhteydessä. Kosteikkojen reunametsät auttavat monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden säilymistä
Tuoreessa suomalaistutkimuksessa oravien tiheydet olivat suurempia asutuksen lähellä kuin maaseudulla. Oravia havaittiin enemmän alueilla, joilla ruokintapaikkoja oli tiheämmässä, myös Pohjois-Suomessa, jossa asutusta on vähemmän ja metsäalueet ovat edelleen melko yhtenäisiä. Asutuksen tuntumaan oravia houkuttavat etenkin lintujen ruokintapaikat, joista ruokaa löytyy etsimättä, eikä sen hankintaan tuhraannu aikaa ja energiaa. 14 SUOMEN LUONTO 10/2017 Miten käy METSÄORAVAN. Samalla kirjattiin ruokintapaikat ja havainnot pedoista, kanahaukasta ja kissasta. Kaikesta huolimatta ero oli niin selvä, että voidaan sanoa, että asutuksen lähellä oravia on tiheämmässä kuin metsissä”, Turun yliopiston akatemiatutkija Vesa Selonen kertoo. ”Metsässä puuston suoja vaikuttaa oravien havaittavuuteen, mutta toisaalta myös kaupungeissa rakennukset toimivat näköesteinä. ”Emme pystyneet täysin poissulkemaan vääristymää, joka tuloksiin tuli havaintoajankohdasta ja siitä, että asutuksen lähellä ja ruokintapaikoilla oravat ovat vähemmän arkoja ja siten helpommin havaittavissa”, Selonen jatkaa. Jokainen tuntee oravan, tuon pörröhäntäisen tupsukorvan, jonka touhuja voi helpoimmillaan tarkkailla omasta ikkunasta. M IK A H O N K A LI N N A 14 SUOMEN LUONTO 10/2017. Tietoa saatiin, kun lintulaskentoja tekevät lintuharrastajat kirjasivat havaintoja myös oravasta talvikaudella 2014–2015 kymmenen kilometrin seurantalinjoilla, joiden yhteyspituus oli 950 kilometriä etelä–pohjoissuunnassa. Mutta milloin näit oravan viimeksi metsässä. Orava menestyy kaupungissa paremmin kuin nykymetsissä. TEKSTI ANNE HIRVONEN O vatko oravat muuttaneet kaupunkeihin
10/2017 SUOMEN LUONTO 15 10/2017 SUOMEN LUONTO 15
Helsingin Seurasaaressa vieraillessani oravat seurailivat lähipuissa uteliaina kulkuani liiemmin arastelematta. 16 SUOMEN LUONTO 10/2017 Rohkeat kaupunkilaisoravat Olen tarkkaillut maalla Hämeenkyrössä keittiön ikkunasta suuressa pylväskatajassa vierailevaa oravaa. Tosin vapaana liikkuvia kissoja on vastaavasti enemmän. ”Luulen, että häntää heiluttamalla orava ilmoittaa, että peto on havaittu. SE PP O PA RK KI N EN Orava on vilkkaimmil laan aamuisin, kun nälkä kurnii pitkän yön jälkeen.. Olen nähnyt kissan luopuvan vaanimisesta, kun orava on heiluttanut sille häntäänsä.” Ihminen on hyödyntänyt oravan aloilleen jähmettymistä myös aikoina, jolloin orava oli tärkeä turkiseläin. Orava kurottelee oksalta käsin kiikkerältä ruokintalaitteelta pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä käyttäen tasapainottelussa apuna häntäänsä. Samalla me kaksijalkaiset toimimme tupsukorville ihmiskilpinä petoja vastaan: aivan asutuksen lähellä luonnonpetoja on vähemmän. Asutuksen lähellä vaanii kissa Asutuksen lähellä oravat tottuvat ihmisiin, ja käyttäytyvät pelottomammin kuin maalaisserkkunsa. Kyllä oravat jähmettyvät aloilleen täällä Turussakin. Saatuaan herkun käpäliinsä se vetäytyy rungon viereen nakertamaan saalistaan. Kun kaivoin repusta tyhjän muovipussin saniaisten seasta löytämiäni mustatorvisieniä varten, tuttavallisin tupsukorva kiipesi jo lahjettani pitkin. Onko maalaisja kaupunkioravien käyttäytyminen näin erilaista. Tutkimuksessa kissojen tiheys vähensikin hieman oravien tiheyttä, mutta sen sijaan kanahaukan esiintymisellä ei havaittu olevan suoraa yhteyttä oravien määrään. ”Seurasaari on oma lukunsa. Vanhojen metsien ja sopivien suurten pesäpuiden väheneminen on houkuttanut varttuneiden kuusikoiden lintuina tunnettuja kanahaukkoja kaupunkien saalismaille. Turkkiin ei saanut tulla vaurioita, joten metsästyksessä käytettiin tylppäpäisiä nuolia. Kun orava ymmärtää, että se on jo havaittu, se alkaa säksättää ja heiluttaa häntäänsä”, Selonen toteaa. Esimerkiksi viime vuonna Helsingissä laskettiin olevan lähemmäs 40 kanahaukan reviiriä, kun vuosituhannen alussa niitä oli tiedossa vain muutamia. Jos ovi käy, ja joku menee ulos, kurre jähmettyy niille sijoilleen, kunnes vaara on ohi. Seurasaaressa oravia on ruokittu kauan, ja niinpä tämäkin kaveri ilmeisesti ajatteli, että minulla on pussissa jotain herkkuja juuri sille
Pedataanko ruokintapaikoilla pedoille orava-aterioita. Talvi onkin hiljaiseloa, ja orava viettää pitkiä aikoja lepäillen pesässään ja energiaa säästäen. Metsäoravat viihtyvät puissa Metsissä asuvat oravat suosivat yhtenäisiä metsäalueita, jossa ne liikkuvat puiden oksalta toiselle. ”Turun radiopantatutkimuksessa havaittiin, että cityketut veivät oravia. Suurempi uhka ovat erilaiset taudit, jotka voivat levitä ruokintapaikoilla oravayksilöstä toiseen”, Selonen arvelee. ”Kaupungissa siirtymät olivat lyhyitä todennäköisesti siksi, että ravintoa on tarjolla paljon. Ruokailupuun alta voi löytyä kasoittain käpyjen rankoja ja siementen päältä irrotettuja siemensuomuja. 10/2017 SUOMEN LUONTO 17 JA N I KU RK IS U O -P O H JO IS A H O / VA ST AV A LO ”Kanahaukka on luontaisesti oravan pääpeto, johon oravakanta lienee jossain määrin sopeutunut. Kevättalvella oravahavainnot lisääntyvät, sillä pariutumisaika saa pörröhännät liikkumaan näkyvämmin. Oravalla on käytössään useampia pesiä, jotka se vuoraa lämpimäksi naavalla ja sammalilla. Kuusen käpysato vaikuttaa suoraan oravan esiintymiseen, sillä talvella tupsukorvat syövät metsissä pääasiassa havupuiden siemeniä, mieluiten kuusen. Metsäympäristössä oravat välttävät maassa liikkumista maapetojen, kuten ketun takia. Nuoria kanahaukkoja on ennenkin esiintynyt talviaikaan asutuksen lähistöillä. Kaupunkioravat asettuvat mielellään taloksi piharakennuksiin ja hylättyihin asumuksiin. Selosen tutkimusryhmä on selvittänyt radiopantaseurannalla oravien liikkumista ja nuorten oravien levittäytymistä uusille asuinseuduille Turussa ja Kauhavalla. ”Pantatutkimuksessa havaittiin, että eräs aikuinen naaras vieraili säännöllisesti ruokintapaikalla kilometrin päässä pesäpaikaltaan, vaikka yleensä aikuiset naaraat liikkuvat vähemmän kuin koiraat ja nuoret oravat.” Kaupunkioravat liikkuvat maassa Pedot voivat myös oppia hyödyntämään ruokintapaikkoja saalistuksessa. Havupuuraja määrääkin lajin levinneisyyden pohjoisessa, etelämmässä oravia löytyy myös lehtija sekametsistä. Kesällä kurret nakertavat myös erilaisia vihreitä kasvinosia ja uudiskasvuja, silmuja, kukintoja, marjoja ja sieniä. Kurre on lintulautojen akrobaatti. Talvea varten sieniä varastoidaan oksanhankoihin ja siemeniä piilotellaan maakoloihin. Oravalle maistuu eläinravintokin, jos sellaista eteen tulee: hyönteiset, toukat ja lintujen munat kelpaavat. Tieliikenne onkin uhkana ennakoitavissa, ja oravat saattavat oppia varomaan liikennettä tutuilla kulkuväylillä. Tiet sen sijaan eivät olleet liikkumiselle kummoinenkaan este, ja auton alle jääneitä oravia löydettiin yllättävän vähän”, Selonen toteaa. Kaupungeissa oravat käyttäytyvät pelottomammin kuin metsissä ja liikkuvat enemmän maassa. Osa piiloista unohtuu ja itää seuraavana kesänä uudella kasvupaikalla. OraHäntää heiluttamalla orava ilmoittaa, että peto on havaittu. BE N JA M PÖ N TIN EN. Hajuviestit kertovat koiraille naaraan kiimasta, ja toisinaan saman naaraan perässä voi ravata useampikin isäehdokas. Itse pariutuminen voi olla melkoista rallia. Silti kaupungeissa nuoret oravat siirtyivät vain noin kilometrin päähän. Sisaria ja sisarpuolia Kun päivä alkaa helmi–maaliskuussa pidetä, alkavat toiset oravat kiinnostaa. Ruokintapaikat keräävät oravia kauempaakin. Metsäoravat eivät juuri päädykään kettujen ruokalistalle, suurempi uhka niille ovat puissa ketterästi kiipeilevät näädät. Siten orava osallistuu kasvien levittämiseen uusille paikoille. Nyt kanahaukat ovat alkaneet myös pesiä kaupungeissa, mikä voi tietysti lisätä saalistuspainetta kaupunkioravilla”, Selonen epäilee. Pallomainen risupesä rakennetaan latvuston suojaan, ja talviöinä kulkuaukko suljetaan sisältäpäin. ”Emme havainneet tutkimuksessa tällaista vaikutusta. Turussa kasvaa havupuita melko vähän, ja oravat syövät puistojen lehtipuiden siemeniä, vierailevat ruokintapaikoilla ja syövät kaikenlaista ihmisten ruuan jätettä, makkarasta hedelmäkarkkeihin”, Selonen kertoo
Jos synnyinpaikka vaikuttaa paikanvalintaan ja käyttäytymiseen, voivatko kaupunkioravat vähitellen eriytyä metsäoravista. Suomessa kaupungit ovat kuitenkin pieniä, ja nuoret oravat voivat tehdä jopa kymmenien kilometrien siirtymiä. Yleensä naaras menee edellä, ja perässä voi olla pari kolme koirasta”, Selonen kertoo. Alueen olisikin oltava sellainen, että sieltä löytyy myös pariutumiskumppani. Orava on kekseliäs pesän sisustaja. Maalaisoravien pitkät siirtymät viittaavat siihen, että sopivaa metsää ei aina löydy lähistöltä. Koiraiden reviiri myös laajenee keväällä, kun ne etsivät ja piirittävät naaraita. Oravan kannanvaihtelu on siten luontaisesti suurta. ”Poikasten kuolleisuus on suurta etenkin hyviä käpyvuosia seuraavina talvina, sillä hyvän vuoden jälkeen käpytuotto on usein huono, ja oravia on paljon”, Selonen kertoo. A N TT I KO LI 18 SUOMEN LUONTO 10/2017. Paikan valinnalla on merkitystä, sillä yleensä orava viettää alueella loppuelämänsä. ”Keväällä koiraalla saattaa nähdä vaurioita turkissa, kun karvoja on lähtenyt kisaillessa. Nuoret asettuivat usein paikoille, jotka muistuttivat synnyinseutuja. 18 SUOMEN LUONTO 10/2017 vat juoksevat peräkkäin runkoa pitkin ylös alas, välillä säksättäen ja häntää vispaten. Nuoremmat yksilöt voivat kierrellä hallitsevien yksilöiden elinalueilla, etenkin jos ravintoa on runsaasti, mutta päätyvät usein parhaimpien alueiden laitamille. ”Ajatellaan, että naaras testaa puolisokokelaita.” Naaraat voivat paritella useamman koiraan kanssa niin, että samassa poikueessa voi olla useamman koiraan poikasia. Nuoret metsäoravat etsiytyvät kauemmas Kun käpyjä on paljon, orava lisääntyy tehokkaasti: poi kueessa voi olla 3–7 poikasta, ja lisääntymiskauden aikana emo voi pyöräyttää toisenkin poikueen. Metsissä nuoret oravat etsivät elinalueensa paljon kauempaa synnyinpaikoiltaan kuin kaupungeissa, ja siirtyivät jopa kymmenien kilometrien matkoja. Talvi on oravalle ankara, ja vain murto-osa poikasista selviää seuraavaan kevääseen. ”En usko, että se on mahdollista. Nuori orava viettää valitsemallaan alueella koko loppuelämänsä. Naaraiden elinalueet voivat olla osin päällekkäisiä, mutta usein dominoiva naaras ei siedä toisia naaraita reviirinsä ydinalueella. Siten geenivaihtoa tapahtuu jatkuvasti”, Selonen sanoo. Kaupunkien ja puistojen asukeiksi oravat vakiintuivat 1960-luvulla. Mitä kookkaampi koiras on, sitä isompaa elinaluetta se hallitsee
Orava oli rahaa 1950-luvulla orava oli vielä tärkeä turkiseläin, mutta metsästys väheni merkittävästi 1960-luvun jälkeen. Viimeksi oravan lumijälkiä kirjattiin erittäin paljon kuusen huippukäpysatovuonna 1990. Liito-orava on oravaa harvinaisempi, mutta molempien lajien kannat näyttävät taantuneen suhteessa yhtä paljon. Jo vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa saatiin epäsuoria havaintoja siitä, että oravakanta taantuu. Nykyiset saalismäärät ovat vain promilleja vuosista, jolloin oravannahkoja käytettiin vaihdon välineenä. Uhanalaisuuskriteereissä luokituksen muutos silmälläpidettävästä vaarantuneeksi edellyttää 30 prosentin vähenemistä 10 vuoden tarkastelujaksolla. M A RK KU TA N O 10/2017 SUOMEN LUONTO 19. 10/2017 SUOMEN LUONTO 19 Metsäoravat vähentyneet 1950-luvulta asti Orava kuuluu riistalajeihin, joten sen jäljet kirjataan ylös vuotuisissa lumijälkilaskennoissa. Jopa sanan raha Kuvatekstiä tähän xxxx xxxx xxxxxxxxx xxxxxxxxxx Rakennusten eristeet soveltuvat myös oravan pesäkolon pehmikkeeksi. SE PP O PA RK KIN EN Kuusenkävyn siemeniä syödessään orava tekee tikkaa tarkempaa jälkeä. ”Tulokset vastasivat toisiaan oravalla ja liito-oravalla: lajien osuus petolintujen ravinnosta väheni yhtä merkittävästi”, Selonen toteaa. Liito-oravan taantuminen on osoitettu useissa tutkimuksissa, joissa arviot ovat vaihdelleet 30 prosentin vaiheilla. Joulu–tammikuussa metsästetään 3000–5000 oravaa vuosittain, ja muun ajan vuodesta orava on rauhoitettu. Kuusenkävyn siemeniä syödessään orava tekee tikkaa tarkempaa jälkeä. Nykyisin oravan merkitys riistalajina on vähäinen. Tämän jälkeen vastaaviin tiheyksiin ei ole päästy. Yöaktiivisten pöllöjen ruokalistalle orava päätyi liito-oravaa harvemmin, mutta päiväaktiivisen kanahaukan saaliiksi orava joutui selvästi liituria useammin. Oravia oli näytteissä 3,5-kertainen määrä liito-oravaan verrattuna, mutta osuuksien väheneminen oli yhtä jyrkkää. Tutkimuksessa selvitettiin huuhkajan, viirupöllön ja kanahaukan ravinnonkäyttöä oksennuspalloista ja saalisjätteistä vuosina 1950– 2005. Lumijälkilaskentoja ei tehdä kaupungeissa, joten tilastot kertovat vain metsäoravien tilanteesta. ”Ilmeisesti oravanmetsästyksessä kyse on perinteen ylläpitämisestä, lähinnä sitä harrastetaan vielä Itä-Suomessa”, Selonen kertoo. Oravalla kannanarvioita ei ole tehty
M IK A H O N K A LI N N A 20 SUOMEN LUONTO 10/2017. K A IR IK KO , JA H TI -L EH TI 2/ 20 02 Suomessa metsästettiin 1900-luvun puolivälissä useana vuonna yli miljoona oravaa. 625 000 1945/46 rauhoitettu 1946/47 yli 1,2 miljoonaa 1946/48 rauhoitettu, paitsi Lapissa ja Kuusamossa LÄ H D E: JU H A K . Oravallakin on vähän liitäjän taitoja. 20 SUOMEN LUONTO 10/2017 ORAVASAALIS 1929–1948 Vuosi Saalis 1929/30 rauhoitettu 1930/31 rauhoitettu 1931/32 yli 2 miljoonaa 1932/33 600 000 1933/34 360 000 1934/35 300 000–400 000 1935/36 rauhoitettu 1936/37 rauhoitettu 1937/38 300 000 1938/39 lähes 1 miljoona 1939/40 rauhoitettu 1940/41 yli 2 miljoonaa 1941/42 yli 1 miljoonaa 1942/43 yli 1 miljoonaa 1943/44 yli 2 miljoonaa 1944/45 n
10/2017 SUOMEN LUONTO 21 etymologia perustuu oravannahkaan, sillä sanan arvellaan olevan peräisin muinaisgermaanisesta sanasta skraha, joka tarkoitti kuivaa nahkaa. Selosen tutkimusryhmän väitöskirjatutkija Tytti Turkian tuoreen selvityksen mukaan oravakannat ovat vähentyneet merkittävästi sekä Suomessa että Venäjällä. ”Toisin kuin olisi voinut olettaa, oravat eivät ole siirtymässä pohjoisemmaksi, vaan päinvastoin – pohjoisessa ja idässä oravakannat vähenevät”, Turkia kertoo. Aiemmin ilmaston lämpenemisen on arveltu hyödyttävän elinalueensa pohjoisrajoilla eläviä populaatioita. Oravan taantumista osoittavat myös lumijälkitilastot: jälkihavaintoja tehdään vähemmän kuin takavuosina. Tutkimuksessa tarkasteltiin lumijälkitilastoja 17 vuoden jaksolla 1996–2012, jona aikana oravien määrä väheni yli kahdeksallakymmenellä prosentilla tutkimusalueista. Toisin sanoen siellä on muitakin Vuosina 1941–1944 metsästettiin vuosittain yli miljoonaa oravaa. Väheneminen oli petolintujen ravintotutkimuksessa oravalla ja liito-oravalla suhteellisesti yhtä suurta, mikä viittaa siihen, että taantumisen taustalla on samoja syitä. Tuntuu päätähuimaavalta, että esimerkiksi vuosina 1941– 1944 metsästettiin 1–2 miljoonaa oravaa vuosittain. Miltähän oravien lumijälkitilastot olisivat näyttäneet tuolloin, jos niitä olisi kerätty. Alue käsitti yli miljoona neliökilometriä, joten vähenemistä tapahtui laajalti erilaisissa, toisistaan erillään olevissa metsissä. Molempien lajien tiedetään esimerkiksi kärsivän elinympäristöjen häviämisestä nykyisen metsien käsittelyn seurauksena. Oravien määrän olisi luullut kasvavan laajamittaisen metsästyksen loputtua, eikä vähentyvän, niin kuin on käynyt. 10/2017 SUOMEN LUONTO 21. Tällaisen kehityksen taustalla täytyy olla jokin laajempi ilmiö, kuten ilmasto. Oravia talvien lämpeneminen ei näytä siten hyödyttävän samaan tapaan kuin esimerkiksi joitakin liikkuvaisia lintuja perhoslajeja, joiden esiintymisalueen rajat ovat siirtyneet pohjoisemmaksi. Vaihdon kurssina käytettiin esimerkiksi kiihtelystä, joka tarkoitti 40 oravannahkaa. ”Pitää muistaa, että talven lämpenemisen selitysaste oli noin yhdeksän prosenttia. Noilla alueilla talvilämpötilat nousivat muita alueita enemmän: keskimäärin puoli astetta vuosikymmenessä
Näätä on ainakin runsastunut, mutta ei sekään yksin selitä vähenemistä.” LUMIJÄLKIHAVAINTOJEN KERTOMAA ORAVA KUULUU riistalajeihin, joten myös oravien jäljet lasketaan joka talvi vapaaehtoisvoimin metsästäjien tekemissä riistakolmiolaskennoissa. Tasaikäisyys ja metsien pirstoutuminen voivat kuitenkin vaikeuttaa oravan leviämistä uusille käpymaille. Mutta hyönteisja sienituhoja voi olla niin paljon, että jotkut sadot menetetään, eikä oravillekaan jää käpyjä”, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Tatu Hokkanen. Linja pysyy samana, vaikka metsä hakattaisiin alueelta. Viime vuonna saatiin laskettua 712 riistakolmiota. ”Hyvä sato edellyttää, että edeltävän vuoden kasvukausi, etenkin alkukesä, on aurinkoinen ja lämmin. Luonnonvarakeskuksen Luken tilastoimia laskentoja on tehty vuodesta 1989 alkaen eli lähes kolmen vuosikymmenen ajan. Näin seurantaan kertyy pitkällä aikavälillä aineistoa, joka kuvastaa yleisemminkin elinympäristössä tapahtuvia muutoksia. Suomessa avohakkuut tulivat 1950-luvun alussa harsintahakkuiden tilalle, mikä vaikutti niin metsien pirstoutumiseen kuin ikärakenteeseenkin: yhä useammassa metsässä puusto on nyt tasaikäistä, ja nuoria metsiä on enemmän. Tutkimuksessa ei havaittu tilastollista yhteyttä metsän peittävyyden ja oravien vähenemisen välillä, mutta tarkasteltu peittävyys erotteli vain täysin puuttomat alueet muista. 22 SUOMEN LUONTO 10/2017 tekijöitä, joita emme onnistuneet ottamaan mukaan, vaikka koitimme tarkastella myös käpysatoa, petovaikutusta ja metsänpeitteen muutosta”, Turkia huomauttaa. Jotta tulokset olisivat kattavia, kunkin riistanhoitoyhdistyksen alueella lasketaan vähintään kolme riistakolmiota tai yksi kolmio 200 neliökilometriä kohden. Laskenta alkaa tammikuun puolivälissä ja jatkuu Etelä-Suomessa helmikuun loppuun, Pohjois-Suomessa maaliskuun loppuun. Säännöllisemmäksi kuusen kukinta tulee vasta 40– 60 vuoden iässä. Kävyt määräävät Kuusen käpysato vaihtelee, ja siksi oravilla pitäisi olla mahdollisuus vaihtaa metsää, jos kävyt pääsevät loppumaan. Riistakolmiolaskennoissa lasketaan 26 lajin lumijäljet joka vuosi samoilta maastokolmioilta, joiden yksi sivu on neljä kilometriä. Lumijälkihavaintoja ei kerätä asutuksen keskeltä, joten riistakolmiotilastot eivät kerro oravakannan tiheydestä kaupunkialueilla. Aktiivisena luonnossa liikkujana Hokkanenkin on huomannut oravien vähenemisen: ”Muistan kyllä, että nuoruudessani oravia oli metsissä paljon enemmän kuin nykyisin. ”Kuusella on hyvä käpysato ehkä 3–4 kertaa kymmenessä vuodessa. Tuholaiset ovat niin merkittävää osassa, että myös välivuodet ovat tarpeen, jotta tuholaiskannat välillä heikentyvät”, Hokkanen jatkaa. Hokkanen arvelee, että ilmastonmuutos voi vaikuttaa kuusen käpysatoihin kuten säätiloihinkin, ääri-ilmiöitä lisäämällä: tulevaisuudessa voidaan nähdä huippukäpysatoja ja toisaalta entistä pahempia katovuosia. Peittävyys ei siten kertonut tarkemmin metsän laadusta tai puuston iästä. Mänty tuottaa käpyjä kuusta varmemmin, joten huonoina kuusenkäpyvuosina männynkävyt voivat olla oravan pelastus. Mikä tahansa lumi ei kelpaa: lumen on oltava niin pehmeää, että esi merkiksi kevyen lumikon jäljet painuvat lumeen. 22 SUOMEN LUONTO 10/2017. Metsien tasaikäisyys ei Hokkasen mukaan heikennä käpysatoja laajalti, sillä pölyttyminen voi onnistua paremmin tasaikäisessä metsässä. n ORAVAN JA NÄÄDÄN LUMIJÄLKIHAVAINNOT 1989–2017 N ää dä n lu m ijä lk iin de ks i (j äl ke ä/ 10 km x vr k) O ra va n lu m ijä lk iin de ks i (j äl ke ä/ 10 km x vr k) Oravahavainnot Oravahavaintojen muutos Näätähavaintojen muutos 16 14 12 10 8 6 4 2 1,4 1,05 0,7 0,35 1990 1995 2000 2005 2010 2015 1989 2017 Näätien runsastuminen ei riitä selittämään oravien vähenemistä. Laskenta edellyttää lumipeitettä, ja vähintään vuorokauden taukoa lumi sateessa. Pohjoisessa, jossa yhdistysten pinta-alat ovat suurempia, tavoitteena on vähintään kolme kolmiota 300 neliökilometriä kohden. Näätä on pikkuhiljaa runsastunut ja orava taantunut metsäympäristössä, mutta oravia on yhä metsässä moninkertaisesti enemmän kuin näätiä
Ilmaston lämpeneminen on tosiasia, ja nopeimmin lämpenevät pohjoiset talvet. 10–20 prosentin väheneminen viimeisen kymmenen vuoden aikana siirtäisi oravan elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi lajiksi, ja yli 30 prosentin väheneminen veisi oravan suoraan vaarantuneiden lajien luokkaan. Tällaiset alueet ovat varttuneita metsiä, hyviä elinympäristöjä, joita molemmat lajit suosivat”, Turkia kertoo. 10/2017 SUOMEN LUONTO 23 Metsäoravat liikkuvat maassa vähemmän kuin kaupunkilaisserkkunsa. Metsäoravien taantumisen taustalla olevia tekijöitä ei toistaiseksi tunneta kovin hyvin, sillä kuten luonnossa yleensä, kehitys on monen tekijän summa. Turkian tutkimus osoittaa oravan taantuvan, mutta ei anna taantumiselle tarkkoja prosentteja. Varmaa kuitenkin on, että lauhtuvien talvien monet seuraukset, metsien pirstoutuminen, metsien ikärakenteen muutokset ja näädän runsastuminen eivät ainakaan helpota oravan selviytymistä tulevaisuudessa, jos kuusen siemensadot tulevat yhä epäsäännöllisemmiksi ilmaston lämmetessä. Oravasta ei ole tehty kannanarvioita, mikä vaikeuttaa uhanalaisuuden arviointia. Ilmastonmuutos ei ole jotain, josta vain kohkataan turhaan, vaan se todella vaikuttaa”, Turkia sanoo. ”Ilmastonmuutoksella on todellisia vaikutuksia, ja ne näkyvät jo nyt, kun yleinen laji kaikessa hiljaisuudessa vähenee. Lumijälkitilastoissa näätien jälkihavainnot yleistyvät hitaasti, mutta yhtä vakaasti kuin oravan jäljet harvenevat. ”Aineistossa on alueita, joilla sekä oravakanta että näätäkanta kasvoivat. Jos aineisto osoittaa oravakannan vähentyneen Suomessa merkittävästi, oravan uhanalaisluokitus muuttuu, kun uusi uhanalaisuusarviointi valmistuu vuonna 2019. Orava on pitkälti riippuvainen kasviravinnosta, ja kasvillisuus sopeutuu lämpenemiseen hitaammin kuin lämpeneminen tapahtuu. Vaikka orava on yleisempi asutuksen lähistöllä, eivät asutus ja ruokintapaikat auta kuin pientä osaa oravakannasta maassa, jossa kaupungit ovat pieniä ja asutusta on vähän. Tällä hetkellä orava on arvioitu elinvoimaiseksi, mutta myös uhanalaisuustoimikunta on kiinnostunut uuden tutkimuksen tuloksista. Ilmastonmuutos on nyt Selvää on, että myös yleiset ja laajalle levinneet lajit voivat kärsiä elinympäristön muutoksista, ja siksi niidenkin seuranta on tarpeen. Hokkanen on oikeassa. Talvilämpötilojen lauhtuminen parantaa esimerkiksi kuusenkävyillä elävien sienten ja hyönteisten selviytymistä, sillä kovat talvipakkaset karsivat tuholaisia tehokkaasti. n M IK A H O N K A LIN N A 10/2017 SUOMEN LUONTO 23. Näätäkannan kasvu todetaan myös Turkian lumijälkitutkimuksessa, mutta laajassa aineistossa se ei selitä oravakannan vähenemistä tilastollisesti. Toivottavasti se herättäisi ja vaikuttaisi ihmisten asenteisiin
Paluumatkalla huomioni kiinnittyy isohkoon jätökseen, joka näyttää seisoneen tien poskessa jo tovin. Otan jätöksistä kuitenkin kuvan ennen kuin hajotan kasan varovasti oksanpätkällä. Kotkat ja varislinnut herättävät uteliaisuuteni. Hetkinen. 24 SUOMEN LUONTO 110/2017 T ämä ei ole ensimmäinen susiretkeni. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT HEIKKI ERIKSSON Vihattu ja RAKASTETTU Petovihan hellittäminen ja runsaat kaurisja hirvikannat toivat hukat lähemmäs ihmistä. Hanki paljastaa näkymättömät kulkijat. Kävelen puomilla suljettua metsäautotietä kevätillan kirpeydessä. Onko jossain lähellä suden tai muun pedon tappama eläin. 24 SUOMEN LUONTO 10/2017. Muiden eläinten lumijälkiä näkyy kuin nimiä vieraskirjassa: kauriiden ja hirvien lisäksi liikkeellä ovat olleet metso, näätä, kettu, kärppä ja saukko. Tässä on ollut susi! Halusin kuitenkin enemmän, nähdä jälkiä tai jopa kuulla suden ulvonnan. Mutta pääseekö suden näkemään. Etsin jälkiä jo helmikuun 25. Hän on kuusikymppinen jäljittäjäkonkari ja aktiivisesti mukana suden suojelussa. Pyydän apua Jarmo Markkaselta. Tuulta on vähän liikaa ja yritys tuntuu toivottomalta. Haaskaa ei kuitenkaan löydy. Tutkin kaikki vastaantulevat jäljet, mutta löydän vain kauriiden ja hirvien sorkkien painaumia. Tutkin kallioisen mäen, jonka tuntumassa linnut pyörivät. Se on varmasti koiran, sillä tiellä näkyi kengänpohjan painaumia. Maaliskuun kuudentena päivänä yritän kuunnella susia juuri pimeän laskeuduttua. Ei näytä ihan perusmustin ruoalta. Pökäleet ovatkin lähinnä karvaa ja luun siruja. Sulavesien pehmentämiltä sorateiltä voisi löytyä jälkiä. päivä lumisissa maisemissa läntisen Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajamailla olevalla susireviirillä. 30. Pienellä alueella kiertelee kaksi nuorta maakotkaa ja kaksi merikotkaa sekä useita variksia ja korppeja. Suden jälkiä ei löydy. maaliskuuta olen taas susien jäljillä. Kylän koirien lisäksi kuulen vain lehtopöllön. Syksyn tullen aika käy vähiin, eikä lunta ole
110/2017 SUOMEN LUONTO 25 Suuntaavan mikrofonin avulla susien ulvonnan voi kuulla kauempaakin. Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO 10/2017 SUOMEN LUONTO 25. Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä
Kallioita ylittäessä saa olla tarkkana. Riistakamera paljasti alfauroksen ohikulkumatkalla. Pimeän laskeutuessa yritämme kuunnella, josko susi olisi lähimailla ulvomassa. Kaksi pentua on ammuttu. Markkanen avaa kamerakotelon. Pennuista yksi naaras elää nykyään Raaseporin ja Inkoon alueella. Uroksen syntypaikkaa ei tunneta, naaras syntyi Köyliössä vuonna 2013. ”Ei se yleensä näin mene tämä homma”, Markkanen sanoo. Kuvassa maan peittää tuore, äskettäin satanut lumi. Tapaan Markkasen sovitussa tienristeyksessä. Voiko se olla… susi! Alfauros on kulkenut kameran ohi 26. Nyt lumet ovat jo sulaneet. Selaamme kuvia jännittyneinä. Ne pariutuivat talvella 2014–2015, jonka jälkeen ne saivat ensimmäisen pentueen keväällä 2015. Olemme keskellä erästä Etelä-Suomen erämaisinta metsäaluetta Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajalla. Sitten metsäjänis, ja paljon lisää kauriita. 26 SUOMEN LUONTO 110/2017 Markkanen on seurannut ja jäljittänyt susia jo vuosikymmeniä. Hän yrittää valikoida sopivan paikan eläinten kulkureitiltä, ja antaa kameran olla siinä pitkään. lokakuuta kello 12.34, siis alle kaksi viikkoa sitten. Muiden kohtaloista ei ole tietoa. Tuoreimmissa kuvissa näemme itsemme lähestymässä kameraa. Nykyisin hän kerää näytteitä Luonnonvarakeskukselle suden dna:han perustuvaa kannanarviota varten ja kuvaa susia riistakameroiden avulla. Nyt olemme lähellä paikkaa, jossa viimeisin pentue syntyi. ”Kamera on ollut paikalla parisen kuukautta”, Markkanen kertoo. Metsä on kumpuilevaa ja kallioista. Ensin on tarkoitus hakea yksi Markkasen riistakameroista pois maastosta. Täällä asuvat vielä metsot ja hömötiaiset. Koiraeläin, mutta ei kettu, vaan isompi ja harmaa. Sitten Markkanen pysähtyy yhden kuvan kohdalle. Kameran akuissa oli siis vielä virtaa jäljellä, eikä muistikorttikaan ollut täynnä. 26 SUOMEN LUONTO 10/2017. Riistakamera tallentaa metsän kulkijat Aurinko laskee vajaan tunnin kuluttua. Markkasen seuraama lauma asuu Raaseporin ja Kiskon rajamailla, samoilla seudulla kuin hän itsekin. Lumella seisoo pitkähäntäinen, keskikokoinen otus. Syksyisen kostea ilma tekee sammalista ja jäkälistä liukkaita. Lauman ydin on lisääntyvä alfapari. ”Pitää vain odottaa kärsivällisesti.” Saavumme kameralle, joka on hakkuuaukon lähellä, pienen aukean laidassa. Valkohäntäkauris, toinen, kolmas,… Kuvia on paljon. Sen sisällä on pitkät rivit pattereita ja pieni näyttö, josta hän alkaa selata kuvia. ”Mikäs siinä on?” Hetkinen… Ei kai se voi olla
10/2017 SUOMEN LUONTO 27. Yksi pentu jäi auton alle syyskuun lopussa Tenholassa. ”Keräsimme pesältä pentujen ulosteet dna-tutkimuksia varten”, hän kertoo. Sen jälkeen naaras kantoi pennut tähän uuteen pesään eli vaihtopesään, yksi kerrallaan. Sitten hän kuuli, kun pennut alkoivat rähistä. Ylivuotinen pentu voi jäädä yhdeksi kesäksi lapsenvahdiksi. Samalla he siivosivat myös saalistähteet ja pennuista irronneet karvat, jotta pesäpaikka ei paljastuisi. Jatkamme matkaa, ja saavumme pian kallioiselle ylängölle harvaan männikköön. Uros kävi oksentamassa naaraalle ruokaa, kun se imetti pentuja. Hän oli lähistöllä kuuntelemassa, kun alfanaaras ja pentueen lastenvahtina ollut toinen aikuinen susi ulvoivat. UHANALAISUUS: Erittäin uhanalainen. TIESITKÖ. Suden vaihtopesä on huomaamaton kolo. ”Tämä on suden vaihtopesä.” Kesällä 2016 tässä telmi kuusi sudenpentua. LISÄÄNTYMINEN: Susilauma on perhe, jossa vain alfapari lisääntyy. ”Nyt olemme lähellä paikkaa, missä viimeisin pentue syntyi”, Markkanen sanoo. Maaliskuussa 2017 Luonnonvarakeskus arvioi, että Suomessa elää 150–180 sutta. Meillä kävi onni. 110/2017 SUOMEN LUONTO 27 ”Te saatte ihan väärän kuvan.” Suden kuvaaminen edes riistakameralla ei ole helppoa. Ylängön etelälaidalla on pieni, useita metrejä pitkä ja reilun metrin syvyinen lohkareiden, kuntan ja parin puun valtaama suuri halkeama. Jarmo Markkanen seuraa susien liikkeitä. Susi rauhoitettiin Suomessa vuonna 1973. Kalliokolon suojassa Markkanen panee riistakameran reppuunsa. Ne eivät vielä osanneet ulvoa. Nuoret sudet harjoittelevat alku syksyllä saalistusta myyriä pyytämällä. Ne viettivät synnyinpesässään noin viikon. EU:n alueella susia tavataan eniten Karpaattien vuoristossa, Adrianmeren itäpuolella, Balkanilla ja Iberian niemimaan luoteisosissa. Poikkeuslupa Lauman vastoinkäymiset alkoivat syksyllä 2016. ”Lähdin pois vähin äänin ja palasin seuraavan kerran vasta heinäkuussa.” Silloin sudet olivat jo vaihtaneet uuteen pesäpaikkaan. Oli toukokuu, mutta jo kuukautta aikaisemmin Markkanen arveli, että jonnekin lähistölle on syntynyt pentue. Markkanen löysi pesäpaikan pentujen ääntelyn perusteella. Vaikka sudet käyttävät harvoin samaa pesäkoloa uudelleen, ne saavat varmemmin tulevaisuudessakin viettää perhe-elämäänsä rauhassa häiriöiltä. SUSI Canis lupus LEVINNEISYYS: Susikanta on tihein Itäja LounaisSuomessa. Vaikka aikaa on kulunut reilusti yli vuosi siitä, kun pennut asuivat täällä, maastossa erottuvat edelleen niiden polut, nyt osittain syksyn lehtien peittäminä. Täällä jääkausi ei ole hionut kalliota sileäksi, vaan rosoisten lohkareiden reunat törröttävät terävinä. Pennut syntyivät jossakin suojaisassa paikassa lähiseudulla, ehkä kuusen alla
Seuraavan kerran ne voivat olla äänessä ehkä puolen yön maissa tai aamuyöstä. Suurin osa niistä kuuluu kauriille ja hirville. Paine sudenmetsästykseen kasvoi. Pimenevän illan äänet Ilta alkaa hämärtyä, joten ajamme paikkaan, jossa yritämme kuunnella onko alfauros äänessä. Sutta ei kuitenkaan kuulu. Maaliskuussa 2017 yksi pentu jäi auton alle Nurmijärvellä, toinen omaa reviiriään etsimään lähtenyt pentu ammuttiin poliisin luvalla Liedossa. Tuli toinenkin tapaus, jossa koira katosi. ”Luulen, että ne yrittivät kutsua tapettua naarasta”, Markkanen sanoo. Myös hirviä on runsaasti. Kuuntelun tehostamiseksi meillä on mukana nauhuri ja mik rofoni. Ampumisen jälkeen lauman muut sudet ulvoivat pitkään. Nauhuri voimistaa heikotkin äänet. Sitten kuulemme lentokoneen, seuraavaksi äänessä on kaukainen auto. Mikrofoni on kiinnitetty puolipallon muotoisen kuvun eli paraboloidin keskelle, jotta ääniä voi kuunnella tarkasti tietystä suunnasta. Nyt muutkin ovat omillaan, ja urossusi elää yksin. 28 SUOMEN LUONTO 110/2017 Myöhemmin lauman alueella yksin liikkunut koira joutui raadelluksi, mutta se selvisi hengissä. Lopulta alkuvuodesta 2017 lauman yhdelle sudelle myönnettiin kaatolupa. Ampumisen jälkeen lauman muut sudet ulvoivat pitkään kahtena peräkkäisenä iltana. Yksi jäsen oli kadonnut. Yksi jäsen oli kadonnut.. Hirvi tai ehkä hirvet ovat pyörineet siinä kiivaasti. Löydämme paikan, jossa hirvi on tallonut tien täyteen jälkiä muutaman metrin matkalla. Koirien haukunta kuuluu tyynellä ilmalla kauas. Suden jäljet Linnun radan alla luovat ikiaikaisen tunnelman. Olemme alueella, missä valkohäntäkauriskanta on yksi tiheimmistä maassamme. ”Niin kauan ne eivät ole koskaan ulvoneet.” Pennut viettivät vielä talven alfauroksen kanssa. Lähdemme kävelemään tietä pitkin ja etsimme pehmeästä hiekasta suden jälkiä. Lähimpiin kyliin on matkaa parisen kilometriä, mutta haukunta kuuluu selvästi. Kokemattoman ei ole helppo tunnistaa jälkiä taskulampun valossa. ”Jäljen muoto on helpoin nähdä, kun sitä valaisee sivulta, läheltä tien pintaa”, Markkanen neuvoo. Seitsemäs helmikuuta poikkeusluvalla ammutuksi joutui kuitenkin alfanaaras. ”Sudet ulvovat usein hämärän laskeutuessa, ennen kuin ne lähtevät liikkeelle”, Markkanen kertoo. ”Kun astumme ulos autosta, älkää paiskatko ovia kiinni, vaan sulkekaa ne ihan hiljaa.” Kuulostelemme maisemaa. Tiellä on paljon jälkiä. Luvassa suositeltiin nuoren suden ampumista. Dna:n perusteella tiedetään, että yksi pentu muutti Vaasaan
Markkanen ei kerää sitä dna-tutkimuksia varten, sillä se on liian vanha. Tutkimme mistä jäljet tulevat. Lisäksi laumaan kuului yksi tai kaksi ylivuotista pentua, ”lastenvahtia”. Ihastelemme Linnunrataa. Löydämme jälkijonon vielä kolmannen kerran reilun 50 metrin päässä. Sitten löydämme tieltä suden jäljet. Ne kulkevat samassa linjassa samaan suuntaan. 110/2017 SUOMEN LUONTO 29 Kaupan päälle Olympus LG-1 makrovalo-ohjain! TOUGH TG-5 ”Susi on ehkä kierrellyt hirven ympärillä, ja testannut missä kunnossa se on”, Markkanen kertoo. Sen tulevaisuus on epävarma. Uros saattaa hylätä reviirinsä ja lähteä etsimään kumppania muualta. ”Etummainen jälki on takatassusta, ja etutassu on sen takana.” Etuja takatassut tunnistaa polkuanturan muodon perusteella. Etutassun polkuanturan takareuna on kovera, kun taas takatassussa se on kupera. Niitä on vähän matkan päässä lisää. Jos hirvi vaikuttaa heikolta tai sairaalta, se voi päätyä suden saaliiksi. Tarvitsisimme siis melkoisen onnenkantamoisen, että kuulisimme sen juuri tänään. Markkanen käy reviirillä pari kolme kertaa viikossa. Tässä jäljet näkyvät parhaiten, kauniissa parijonossa. ”Kuulen alfauroksen ulvovan noin joka 20. Riistakamerakuvan ja Markkasen seuraamien jälkien perusteella tiedämme, että alfauros oli täällä useampana päivänä noin viikko sitten. Alfaurosta ei kuulu. n Karvat ja luunsirut paljastavat suden jätöksen.. Muita merkkejä emme tällä kertaa sudesta saa. Aikaisemman retken perusteella Markkanen tietää, että jäljet ovat alle viikon vanhat. ”Jos paljain käsin yrittää siirtää niitä, niin äkkiä sotkee vahingossa koko jäljen.” Susi on kulkenut tietä pitkin. Tassun painauma on osittain koivunlehtien peitossa. Ne kaitsivat pentuja alfaparin pyytäessä ruokaa. kerta, kun olen täällä”, hän sanoo. Luonnonvarakeskuksen dna-tutkimuksen mukaan sen reviiri on noin 770 neliökilometrin laajuinen. Luultavasti yksilö on sama, jolle ensimmäisetkin jäljet kuuluivat. Sekin on suden. ”Viime syksynä tilanne oli aivan toinen.” Sudet ulvoivat silloin aktiivisemmin, ja Markkanen kuuli ne noin joka toinen viikko. Se saattaa olla missä tahansa reviirinsä kolkassa. Se on koiran kakan kokoluokkaa, mutta siinä on paljon karvoja ja luun kappaleita. Viime vuonna alfauros ei ollut yksin, vaan sillä oli pennut ja naaras mukanaan. Paluumatkalla metsäautotien varresta löytyy vielä jätös. Kaikki on muuttunut, koska alfanaaras ammuttiin. Epävarma tulevaisuus Pimeys on laskeutunut ja tähtitaivas loistaa kirkkaana. Markkanen poistaa lehdet varovaisesti muovipinseteillä
Kajaanilaiset luonnonsuojelijat olivat kuitenkin ovelampia. Natura-alueella. Eletään kesää 2015, ja on murheita. Saaren matalalla etelälaidalla on laaja lehtoalue konnanmarjoineen ja lehtolintuineen. TEKSTI JA KUVAT MIKKO NISKASAARI Saaren 1930-luvulla perustettu lomakylä sopeutuu hyvin luontoon. Oulujärven Riviera Oulujärven Ärjänsaari on 270 hehtaarin laajuinen pala korkeaa hiekkaharjua. Maisemalle ovat luonteenomaisia loputtomat hiekkarannat ja niiltä parhaimmillaan yli 20 metrin korkeudelle nousevat hiekkatörmät, jonka veroisia ei ole Ärjän ja Manamansalon lisäksi missään muualla Suomessa. Kylmän ja märän kesän satunnainen lenseä ilta. Uuteen liikkeenjohdon ideologiaan eivät henkilökunnan lomamökit enää mahtuneet, vaan omistaja päätti panna Ärjän lihoiksi, ja myydä sen rannat kesämökkitonteiksi. Se on osa itärajalta alkavaa ja Pohjois-Pohjanmaalle kaareutuvaa harjujaksoa, eräänalaista pohjoista Salpausselkää. 30 SUOMEN LUONTO 10/2017 O n heinäkuun loppupuoli Ärjän Karkeanpään kalakämpällä. Metsiin ilmaantui vain kaksi parin hehtaarin suuruista aukkoa. Saaren luonnon pelastus oli Kajaani Oy:n sinne 1930-luvun lopulla henkilökuntaansa varten perustama pieni lomakylä. Toisen teki yhtiö 1960-luvulla, toisen myrsky kolme vuosikymmentä myöhemmin. Nykymenoon verraten pienialaisen kaivuun jäljet näkyvät yhä länsipään törmissä. Yhtäkkiä pöllö alkaa rupatella jostain korkean törmän päältä. Harjua peittää vankka männikkö, kuten asiaan kuuluu. Ärjän laituri on Oulujärven veneilijöiden tapaamispaikka.. Ärjän luontoa leimaavat myös merenrannikkoa muistuttavat rantavallija dyynialueet. Yhtä kaikki, tämä on outo vuodenaika pöllön huudella. Lapinpöllöksi häntä ensin arvelin, mutta luultavammin kyseessä on kuitenkin viirupöllö. Liekö pöllökin sitä hermoillut. Oulujärvi on muinoin katkaissut harjuselänteen ja huuhtonut siitä isoja osia aaltojen alle, mutta palasia on jäänyt jäljelle. Kuten matkailijoiden tuntema suuri Manamansalo, ja sen pienempi versio Ärjä. 1920ja -30-luvuilla sieltä hinattiin proomuilla hiekkaa Kajaaniin, Kajaani Oy:n tiilitehtaalle. Ärjästä tuli sotien jälkeen tavattoman suosittu lomapaikka, jonka juhannusjuhlia varttuneemmat kajaanilaiset yhä kaiholla muistelevat. Se haki ja sai 1990-luvulla Kajaanin kaupungilta oikeuden laatia saareen rantakaava; samaan aikaan kun kaupunki oli laatimassa rannoilleen rantayleiskaavaa. Muutoin kovakouraisesti metsiään hyödyntänyt yhtiö ei hennonnut hakata paljaaksi duunareidensa rakastamaa lomasaarta, joten sen metsät saivat toipua aika rauhassa tervakaudesta. Koska rantakaavalla yhtiö olisi saanut saareen paljon enemmän rakennusoikeuksia kuin yleiskaavalla, luonnonsuojelijat HELMI KAINUUN MEREN Ärjänsaaren päätyminen luonnonsuojelualueeksi vaati aikaa, vaivaa ja vähän oveluuttakin. Uusi aika toi uudet uhat Kajaani Oy sulautui Yhtyneisiin Paperitehtaisiin, joka puolestaan sulautui UPM:ään. Sen metsiä poltettiin 1800-luvulla tervaksi, mistä kertovat saaren monet vanhat tervahaudat. Lomakylä lomalaisineen sulautui hienosti saareen. Syvällä rintaäänellä ”hu”, ”Hu-hu”. Jo yksin geologiansa vuoksi Ärjä on aina ollut ilmiselvä luonnonsuojelukohde, vaikka sillä on pitkä taloudellisen hyödyntämisen historia. Ärjän omistanut metsäyhtiö UPM aikoo tulevana talvena hakata saaressa raskaalla kädellä
Helmiin voi tutustua osoitteessa www.sll.fi/100luontohelmea. Ärjä liitettiin myös rantojensuojeluohjelmaan ja Natura-verkostoon. Mutta nyt olivat edessä avohakkuut. Tämän vuoden tammikuussa valtio osti saaren luonnonsuojelualueeksi Suomi 100 -vuoden kunniaksi. n A N N E ST O LT Ärjän erikoisuus ovat hiekkamyrskyt. Näin näppärästi suojeltiin kaikkien vapaaseen käyttöön yhdeksän kilometriä jumalaista hiekkarantaa – eikä se maksanut yhteiskunnalle penniäkään. Tuuli kasaa hienosta hiekasta uusia dyynejä metsään. Siinä toki annettiin metsäyhtiölle avokätisesti lisää rakennusoikeuksia Ärjään, mutta korkein hallinto-oikeus poisti ne kaikki, kun suojelijat valittivat sinne yleiskaavasta. Huhuileva pöllökin saattoi huokaista helpotuksesta. valittivat rantakaavaluvasta. Ne kuitenkin herättivät talvella 2016 niin suuren valtakunnallisen huomion ja paheksunnan, että UPM pysäytti motot, ennen kuin peruuttamatonta vahinkoa tapahtui. Totta kai yhtiö sen aikanaan sai, mutta valitusten käsittely hallinto-oikeuksissa kesti niin kauan, että sinä aikana Kajaani ehti hyväksyä yleiskaavansa. 10/2017 SUOMEN LUONTO 31 78 22 E63 6 Oulujärvi Paltamo Ärjänsaari Manamansalo KAJAANI Ärjänsaari 10 km Luonnonsuojeluliitto on valinnut Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi sata luontohelmeä, joista poimimme yhden joka numeroomme. Ärjässä on suojeltuna yhdeksän kilometriä vapaata hiekkarantaa jokamiehen kulkea.
Ympäristö korostaa pienen pyhäkön rauhallista tunnelmaa. Alueen kuin omat taskunsa tunteva Jussi Puranen muistelee, kuinka poikasena vuonna 1946 tutun polun varteen oli ilmestynyt uusi tervahytti ja tupa. Kynttilät valaisevat hämärän tuvan, seinustoja kiertävät kapeat penkit. Tupa henkii aitoa joulun tunnelmaa. Alttaritauluna on ympäröivä luonto; ristinmuotoisen ikkuna-aukon kautta sisälle välittyy Suomenselän karu salomaa, mikä hiljalleen lipuu illan sineen. 32 SUOMEN LUONTO 10/2017 HILJAISUUDEN TUVALLA Peuran polun retkeilyreitin varrella Reisjärvellä sijaitsevasta vanhasta tervan polttajien kämpästä on kunnostettu hiljentymis paikka. Puranen arvelee, ettei hy32 SUOMEN LUONTO 10/2017. ”Seurakunnan vapaaehtoiset ovat vasta tehneet sinne uuden pöydän sekä nuotiopaikan”, kertoo Tanja Kemell Reisjärven seurakunnasta. Harmaantuneiden hirsien välit on tilkitty sammalella. Takaseinälle on pystytetty kelopuinen alttari, jolla lepää Raamattu ja kanerva-asetelma. Rakennus on pidetty hyvässä kunnossa. TEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA K eskellä metsää olevan pyhäkön ovi on auki kaikkien tulla ja mennä, mutta matala ovi pakottaa nöyrtymään. Katto on päreestä
Lue lisää reitistä: www.luontoon.fi/ peuranpolku 10/2017 SUOMEN LUONTO 33. 10/2017 SUOMEN LUONTO 33 Peuran polun 115 kilo metriä pitkä retkeilyreitistö kulkee Pohjois-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa
”Ne joilla oli lauluääntä, saattoivat virren veisata”, hän sanoo. TUVAN VIERESTÄ kulkee Peuran polun retkeilyreitti, jonka taukopaikaksi jo ränsistymään ehtinyt rakennus kunnostettiin 1990-luvun alussa. tissä lopulta keitetty paljoakaan tervaa, ja tupa pääsi käytön puutteessa ränsistymään. Eräoppaana seudulla toiminut Puranen on tuonut tuvalle myös ryhmiä. Perhosta Reisjärvelle kulkevan Peuran polun runkoreitti on 80 kilometriä. ”Tuvalla järjestetään kesä–heinäkuussa suosittuja kesäillan hartauksia”, Tanja Kemell kertoo. Ympärillä on hienoja suojelualueita, autiotupia ja muita kiinnostavia kohteita, joten seudulla on mahdollisuus tehdä pitempikin retki. n Markus Sirkka on retkeilyaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja ja valokuvaaja Porvoosta. Mutta aiemmin on ollut, sillä tupa ehti toimia Metsähallituksen autiotupanakin reilun vuosikymmenen. Kelopuusta tehdyllä alttarilla on Raamattu ja kynttilöitä.. Reisjärveltä patikoitavaa tai hiihtomatkaa on peninkulma, mutta autollakin pääsee, lähimmillään vain muutaman sadan metrin päähän. Matkaan voi lähteä Pohjois-Pohjanmaan lisäksi Keski-Suomen puolelta, tai lukuisista muista aloituspisteistä. Nyt tuvassa ei tohdi yöpyä, eikä siinä enää ole lämmityslaitettakaan, ei takkaa tai kamiinaa. Menopeli kannattaa kuitenkin jättää kilometrin päähän Kuivajärvelle ja kiertää tuvalle Kirves-Heikin kanavan kautta, jolloin ympyräpatikalle tulee lyhyimmillään pituutta reilut neljä kilometriä. Metsähallitus kuitenkin luopui tuvan ylläpidosta vuonna 2003, jolloin maanomistaja kunnosti sen ja luovutti seurakunnalle. 34 SUOMEN LUONTO 10/2017 Kynttilän valossa tupa henkii aitoa joulun tunnelmaa
KOKO VUOSI VAIN 53,50 € NORM. 79,50 € www.suomenluonto.. /lehtitilaus T I L A A L A H J A K S I !
Lähipuun latvassa joku viheltää hiljaa. Eläinfysiologian emeritusprofessori Esa Hohtola Oulun yliopistosta on laskenut, että Suomen kaikki talitiaiset, joita on noin neljä miljoonaa, eläisivät kansalaisten vuosittain syöttämällä auringonkukansiemenmäärällä 150 päivää, eli hyvinMiten talviruokinta vaikuttaa linnustoon. Keltasirkkuparvi pyrähtää hätäisesti paikalle noukkimaan kauralyhteestä jyviä. Punatulkkupariskuntakin on saapunut tutkimaan päivän ruokalistaa. Kiukkuinen pieni sinitiainen pitää topakasti puolensa isompien joukossa. Korea herra punaharmaassa takissaan ja mustassa lakissaan kutsuu rouvaansa. Tästä määrästä auringonkukansiementen osuus on noin 10 miljoonaa kiloa. Lintujen talviruokinta on suosittu harrastus. 36 SUOMEN LUONTO 10/2017 T alitiaiset hallitsevat lintulautaa. Talija sinitiaiset voivat ruokinnan ansiosta paksusti, mutta mikä auttaisi pulassa olevia metsätiaisia. Suomeen tuodaan vuosittain yli 12 miljoonaa kiloa siemeniä, pähkinöitä ja muuta rehua luonnonlintujen ulkoruokintaa varten. TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI PÖYTÄ ON KA TETTU 36 SUOMEN LUONTO 10/2017
Hohtolan mukaan suomalaiset talitintit selviytyvätkin talvesta pitkälti ruokinnan ansiosta. Iso-Britanniassa on laskettu, että sikäläisten lintujen ystävien tarjoama eväs riittäisi elättämään vuosittain yli 30 miljoonaa talitiaista. M AU RI LE IV O Talvehtivien vihervarpusten määrissä on paljon vaihtelua vuosien välillä. Niiden serkkujen, metsätiaisten, tilanne ei ole lainkaan niin valoisa. JA RI KO ST ET 10/2017 SUOMEN LUONTO 37. Ne ovat riipPÖYTÄ ON KA TETTU Järripeippo on harvalukuinen talvehtija. M AU RI LE IV O Talitiaisen, sinitiaisen ja pikkuvarpusen kannat ovat kasvaneet. Mitä me oikeastaan saamme aikaan, kun ruokimme lintuja. Hömöja töyhtötiainen ovat ahdingossa. ”Talitiaisten tiheys asutuksen liepeillä on talviaikaan kuusinkertainen metsiin verrattuna”, kertoo tutkimuskoordinaattori Päivi Sirkiä Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta. Tällainen ruokamäärä ei voi olla vaikuttamatta lintukantoihin. Mitä ruokavieraillemme kuuluu. Talitiaiset kuuluvat sinitiaisten kanssa talvilinnustomme voittajiin ja ovat tavallinen näky ruokintapaikoilla lähes kaikkialla Suomessa. 10/2017 SUOMEN LUONTO 37 kin koko talven
Viherpeipot hyötyivät pitkään talviruokinnasta. Etenkin jos tarjolla on lisäruokintaa jo ennen kovien pakkasten alkua, ne eivät välttämättä lähde muuttomatkalle lainkaan”, sanoo Sirkiä. Muista ruokavieraista kuusitiaisten, urpiaisten ja vihervarpusten tilanne on pysynyt ennallaan. Keltasirkkujen määrä on jo pitkään ollut vähenemään päin. ”Talvien lämmettyä tänne jää yhä enemmän mustarastaita ja punarintoja. Sitten ruokintojen riesaksi ilmestyi trikomonoosi-loinen, joka iski niihin tuhoisasti. Tutuista talvilinnuista myös varpuset, keltasirkut ja punatulkut ovat vähentyneet. Pyrstötiaiset ja puukiipijät ovat oppineet hyödyntämään ruokintoja. Pyrstötiainen alkoi parikymmentä vuotta sitten Talviruokinta vaikuttaa pesinnän onnistumiseen ja ajoittumiseen. Niille sopivat elinympäristöt häviävät tehometsätalouden myötä kiihtyvällä tahdilla. ”Keltasirkkujen ja punatulkkujen osalta toivoa tuo kuitenkin se, että uusimpien tulosten perusteella pahin lasku näyttää taittuneen”, Sirkiä toteaa. Ennen niin tavallisista metsien tiaisista on tullut uhanalaisia. Siksi niitä näkee nykyään aiempaa useammin, vaikka kannoissa ei olekaan viime vuosina tapahtunut suuria muutoksia. Luomuksen laskenta-aineisto kertoo, että pihan talvivieraista hyvin menee talija sinitiaisen lisäksi pikkuvarpusella, mustarastaalla, punarinnalla, tiklillä, käpytikalla ja harmaapäätikalla. Kanta kääntyi laskuun. Niiden määrä saattaa vaihdella kovastikin vuosien välillä, mutta pitkällä aikavälillä runsaus ei ole juuri muuttunut. 38 SUOMEN LUONTO 10/2017 38 SUOMEN LUONTO 10/2017 puvaisia metsistä eivätkä yleensä muuta talija sinitiaisten tapaan taajamiin edes talveksi. Ruokinta kasvattaa rasvavarastoja ja edistää höyhenten kasvua. M AU RI LE IV O JA RI KO ST ET
Riski joutua pedon ruuaksi ei kuitenkaan tutkitusti ole sen suurempi ruokintapaikalla kuin muuallakaan. Jos lisäevästä on tarjolla, jää suurempi osa linnuista tänne talvehtimaan. Tiheässä porukassa taudit leviävät tehokkaasti. Lintujen ystävää saattavat huolettaa lintulaudan läheisyydessä saalistavat petolinnut. Ruokinta kokoaa lintuja laajalta alueelta yhteen paikkaan. Leutoina talvina hyötyä ei välttämättä ole lainkaan, kun taas ankarilla pakkasilla ruoka-avun merkitys on suuri. Ruokinnan hyöty riippuu kuitenkin säistä. Mitä enemmän syötävää on, sitä aikaisemmin talvehtivat linnut pystyvät aloittamaan pesintänsä. 10/2017 SUOMEN LUONTO 39 10/2017 SUOMEN LUONTO runsastua, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana kannan kasvu on laantunut. Se kartuttaa rasvavaroja, ja ruokintakokeiden avulla sen on todettu myös lisäävän antioksidanttien määrää, edesauttavan höyhenten kasvua ja vähentävän lintujen kokemaa stressiä. Tutkijat olettavat muutoksen olevan evolutiivinen ja johtuvan siitä, että kertut sopeutuvat käyttämään ravinnokseen ruokintojen antimia, pääasiassa talia ja auringonkukansiemeniä. Linnut saapuvat eri talvehtimisalueilta pesimäalueelleen hieman eri aikaan. –64 % 703 % 310 % 264 % 221 % 180 % 173 % 162 % 91 % 37 % –25 % –33 % –47 % –56 % TALVILINNUSTON SUURIMMAT RUNSASTUJAT JA VÄHENIJÄT Luvut kuvaavat lajien talvikantojen muutoksia 1991–2014. Vuosien saatossa Britanniassa talvensa viettävien mustapääkerttujen nokat ovat alkaneet kaventua ja pidentyä. Britit rakastavat lintuja ja ruokkivat niitä innokkaasti. Mustapääkerttujen nokan muoto muuttuu ravinnon mukana. Toisen etu voi olla toisen haitta Talvi on kovaa aikaa, ja lisäenergiaa antamalla helpotamme monen lintuyksilön elämää. Ruokinnoilla käyvillä linnuilla on havaittu tavallista enemmän tarttuvia tauteja, vaikka niiden yleinen vastustuskyky onkin korkeampi kuin linnuilla, jotka eivät ruokintapaikoilla vieraile. Entinen paksumpi nokka sopi hyvin hedelmien syömiseen, kun taas uusi malli kielii ruokavalion monipuolistumisesta. Varhaisessa pesinnässä voi kuitenkin olla myös riskinsä. Mutta miten ruokinnoille kantamamme valtava ravintomäärä vaikuttaa siivekkäiden keskinäisiin suhteisiin. Jos pesijä kiirehtii ja aloittaa liian aikaisin, avuttomat poikaset saattavat joutua keikkuvan kevään armoille turhan pieninä. Tämän seurauksena populaatiot ovat hiljalleen eriytyneet toisistaan. Linnut ovat siis paremmassa kunnossa. Se voi vaikuttaa myös pesinnän ajoittumiseen. Mustapääkertut valitsevat pesimäkumppaninsa pian saapumisensa jälkeen, joten ne päätyvät yleensä pesimään toisen samaan suuntaan muuttavan kanssa. Talviruokinnalla voi edesauttaa sekä lintujen selviämistä kylmästä että jopa seuraavan pesinnän onnistumista. LÄ H D E: LU O N N O N TIE TE EL LIN EN KE SK U SM U SE O , TA LV IL IN TU LA SK EN N AT JY RK I N O RM A JA / VA ST AV A LO Pikkuvarpunen Mustarastas Punarinta Tikli Käpytikka Sinitiainen Harmaapäätikka Pyrstötiainen Talitiainen Töyhtötiainen Keltasirkku Punatulkku Hömötiainen Varpunen. Esimerkiksi hömötiaisen kanta on pudonnut puoleen, kun pyrstötiaisen kanta on lähes kaksinkertaistunut. Hyvin syöneet pärjäävät paremmin Ruokinta auttaa lintua monella tavalla. Petolinnuista varpuspöllö ja varpushaukka kuuluvat lajeihin, joiden määrät ovat talvilintulaskennoissa olleet tasaisia, vaikka varpuspöllön pesimäkanta onkin laskusuunnassa. Osasyy mustapääkerttujen talvehtimispaikan vaihdokseen lienee juuri runsas talviruokinta. Yleensä aikainen pesintä kannattaa, koska silloin poikaset saadaan liikkeelle hyRUOKINTA PIDENTÄÄ MUSTAPÄÄKERTUN NOKKAA OSA SYLVIAN JOULULAULUSTAKIN tutun mustapääkertun Keski-Euroopassa pesivästä kannasta on 1960-luvulta lähtien muuttanut EteläEuroopan sijasta talveksi Britteinsaarille, osan jatkaessa talvehtimista vanhoilla alueilla. Ilmastonmuutos tekee kevätsäistä oikullisempia. Varpushaukka tai varpuspöllö nappaavat ruokinnalta usein sairaita ja huonokuntoisia yksilöitä, jotka päätyisivät muuallakin ennemmin tai myöhemmin jonkun pedon saaliiksi. n vissä ajoin, ja niillä on paremmat mahdollisuudet valmistautua seuraavaan talveen
Lajien ja yksilöiden välinen kilpailu usein kovenee, kun lintuja on enemmän. Tämän luonnonystävät maksavat vuosittain auttaakseen lintuja. Jos samalla summalla ostettaisiin metsää Uudelta maalta, sitä saataisiin vuoden 2016 kauppahintojen keskiarvon perusteella yli 20 neliökilometriä, mikä vastaa laajuudeltaan Sipoonkorven kansallispuistoa. Voiko ruokinta suosia äkäisiä yksilöitä ja lajeja. Metsä pelastaa.. ”Ruokinta saattaa ainakin teoriassa suosia kiukkuisia yksilöitä lajien sisällä, sekä myös aggressiivisempia lajeja vähemmän äksyjen kustannuksella.” Toisaalta jos ruokaa on yltäkylläisesti, sitä ei ole syytä puolustaa niin voimakkaasti. Kaikki lajit eivät ruokinnoista kuitenkaan hyödy. ”Kotoisista lajeistamme esimerkiksi sinitiaisissa ja mustarastaissa on melko aggressiivisia tapauksia”, toteaa Sirkiä. 40 SUOMEN LUONTO 10/2017 Kun me autamme yksiä, tulemmeko samalla tahattomasti hankaloittaneeksi toisten elämää. Aggressiiviset lajit ja yksilöt pystyvät pitämään puolensa kilpailussa. SIEMENTEN SIJAAN METSÄÄ ”METSÄTIAISET tarvitsevat metsää”, sanoo Päivi Sirkiä. On kuitenkin selvää, että sillä on merkitystä, miten me ruokavieraitamme kestitsemme. Ruokinta ei pelasta metsätiaisia. Nämä lajit runsastuvat. Ruokinnan vaikutuksista lintuyhteisöön tiedetään melko vähän. Ruoka-avun vaikutus on erityisen suuri joillekin lajeille, kuten taajamissa viihtyville talija sinitiaisille tai raskasta muuttomatkaa vältteleville mustarastaille ja punarinnoille. ”Lajien välillä voi olla kilpailua esimerkiksi pesäkoloista”, kertoo Sirkiä. n IS TO CK PH O TO TI M O TE RV O / FL IC KR CC BY -S A 2. Jos lasketaan, että auringonkukansiemeniä on ostettu 0,8 euron kilohinnalla ja maapähkinöitä 2,5 euron kilohinnalla, tulee yhteissummaksi yli 10 miljoonaa euroa. Tiukentuneessa kilpailussa pärjäävät usein ne, jotka ovat jo valmiiksi vahvoilla. Vaikutukset ovat vielä osittain hämärän peitossa. Jos lintujen ystävät sijoittaisivat osan vuosittain linnunsiemeniin käyttämistään rahoista metsien suojeluun, se olisi todellinen lahja uhanalaisille tiaisille ja lukuisille muille metsistä riippuvaisille eliölajeille. Tutkimista vaikeuttaa se, että ruokkimisen vaikutuksia on hankala erottaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Resursseja, kuten pesäpaikkoja tai ravintoa, on jakamassa entistä suurempi joukko. Esimerkiksi Luonnonperintösäätiö ostaa lahjoitusvaroilla metsiä suojeltaviksi. Vieraslaji kauluskaijan on Euroopassa todettu syrjäyttävän muita lajeja ruokintapaikoilta. Vaikka hömöja töyhtötiaiset vierailevatkin välillä ruokinnoilla, ruokkimalla tai millään muullakaan keinotekoisella avulla ei voi kääntää sitä alamäkeä, mihin metsätiaiset ovat sopivien elinympäristöjen huvetessa joutuneet. Kainuussa vastaava luku olisi yli 50 neliökilometriä, joka on lähes puolet Hossan kansallis puiston pinta-alasta. Laaja talviruokinta muuttaa lintumaailmaa, joskus hyvin monimutkaisiakin reittejä pitkin. Ruokinta hyödyttää lajeja, jotka muutenkin runsastuisivat ilmastonmuutoksen myötä. Talija sinitiaisten kannat kasvavat ruokinnan ansiosta, ja ne voivat aloittaa pesintänsä aikaisemmin. n www.luonnonperintosaatio.fi Hankaloitammeko tahattomasti joidenkin lajien elämää. Vähäisemmät voivat joutua väistymään. Voi olla, että hyvinvoivat talija sinitintit valloittavat metsissä sopivia koloja niin tehokkaasti, ettei vaikkapa heikommassa asemassa oleville töyhtötiaisille riitäkään enää koteja. Ruokinnalla on väliä Lintulaudan vilinää on hauska seurata, ja tarjoamalla energiapitoista purtavaa autamme ruokailijoita selviämään kylmässä. Ilmastonmuutos ja ruokinta muokkaavatkin yhteisöä usein samaan suuntaan. Pohjoisilla alueilla talvien ankaruus rajoittaa lintujen määriä. Kauluskaija on suuri ja dominoiva papukaija, ja se pystyy tehokkaasti pitämään heikompansa pois pitopöytien äärestä. Eviran tilastojen mukaan Suomeen tuotiin ulkomailta vuonna 2015 yli 10 miljoonaa kiloa auringonkukansiemeniä ja yli miljoona kiloa maapähkinää ulko lintujen syötäväksi. Talviruokinta kuitenkin edesauttaa lintujen selviytymistä ja hyödyttää tiettyjä lajeja
10/2017 SUOMEN LUONTO 41 VINKKEJÄ YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISEMPÄÄN RUOKINTAAN SUOSI LÄHELLÄ TUOTETTUA | Linnun ruokaa tuodaan Suomeen eri puolilta maail maa. Jouto maat ja luonnonkasveja kasvavat ojanpientareet, niityt ja kesannot tarjoavat valmiiksi katetun ruokapöydän. n Vinkkejä ruokintaan ja houkuttelevaan talv ilintupuutarhaan antoivat ja puutarhuri ja lintuharrastaja Timo Janhonen. Eviran tilastojen mukaan auringon kukansiemenet tuodaan pääosin EU:n alueelta. Pihlaja on marjalintujen kestosuosikki. Tautiriskin takia lintuja ei tule ruokkia sulan maan aikaan. PIDÄ RUOKINTAPAIKKA PUHTAANA | Trikomonoosin ja muiden tautien takia on tärkeää huolehtia ruokintapaikan siisteydestä. Herukoistakin voi osan säästää lintujen iloksi. Sekä luonnonkasvit, kuten ohdake, takiainen ja nokkonen että monet puutarhakasvit tuottavat linnuille maistuvia siemeniä. Tunnettuja kauralla herkuttelijoita ovat esimerkiksi keltasirkut ja varpuset. Maapähkinöistä yli kuusikymmentä prosenttia tulee niinkin kaukaa kuin Argentiinasta. Maistuisiko linnuille esimerkiksi kaura, vehnä, hamppu, rypsi tai pellava. MARJOJA JA OMENOITA | Suosi puutarhan kasvivalinnoissa marjoja tuottavia lajeja. Pienistäkin luonnontilaan jätetyistä alueista on iloa. TALVEN TÖRRÖTTÄJÄT KUNNIAAN | Talven törröttäjät ovat monien lajien, esimerkiksi urpiaisten ja tiklien, suosikkeja. Astiat pitää puhdistaa säännöllisesti, ja ruokinnan paikkaa kannattaa myös välillä vaihtaa. Linnut pitävät esimerkiksi aroniasta ja mustaseljasta. Mitäpä jos istuttaisit linnuille oman talvitai koristeomenapuun. KYLVÄ AURINGONKUKKAA | Jos ostat pussin auringonkukansiemeniä, kylvä se mieluummin maahan kuin syötä suoraan linnuille. M AU RI LE IV O IS TO CK PH O TO. Kaukaa tuodun evään sijasta kannattaisikin kokeilla lähellä tuotettuja kotimaisia siemeniä. Nokkosen siemenet maistuvat urpiaisille ja monille muille talvilinnuille. Puutarhassa kannattaa jättää törröttäjät talveksi pystyyn ja siivota kukkapenkit vasta keväällä. Saat kesän silmäniloksi värikkäät kukat ja syksyksi moninkertaisen sadon ja valmiin talventörröttäjämaan lintuja varten
Karsimistyön edetessä ohjelma säilyttää mahdollisimman pitkään arvoltaan korkeat ja laadultaan harvinaiset solut. Haisukurjenpolvet, tummaraunioiset ja jänönsalaatit kasvavat isoina pehkoina. Lajirikkaat kalliokedot vuorottelevat puustoisten hakamaalaikkujen kanssa. Se sopii mainiosti hot spot -alueelle, luonnon monimuotoisuuden kuumalle pisteelle. 42 SUOMEN LUONTO 10/2017 Näin löytyivät Suomen suojellun luonnon luonnonarvojen huippukeskittymät. ”Mua on alkaneet kiinnostaa tosi harvinaiset ja erikoiset luontotyypit, jotka aiemmin tuntuivat jotenkin toissijaisilta tai joista ei ollut koskaan ennen edes kuullut.” Tietokone etsi luontoarvot Lohjanjärven rantamilla upeita luontokohteita on taajassa: Karkalin luonnonpuisto, Torholan luola ja rantalehto, Pähkinäniemen lehto, Vappulan saarnikorpi… Kalkkiketojen, lehtojen ja jalopuumetsien runsaus nostaa Lohjanjärven suojelualueet valiojoukkoon, valtakunnallisesti merkittäväksi luontoarvojen keskittymäksi. Lopulta jäljelle jää vain kirkkain kärki, suomalaisen luonnon timantit. Ohjelma poistaa soluja arvoltaan pienimmästä päästä. Ne ovat säilyneet ravinteikkaan kallioperän ansiosta. Kullekin maiseman perusyksikölle, solulle, määritellään luontoarvo. ”Suojelualueverkoston analysointi avasi harvinaisuuden arvon mulle aivan uudella tavalla”, toteaa Mikkonen. Mikkonen on paikantanut useita Lohjanjärven kaltaisia luonnon monimuotoisuuden tihentymiä. Työkalunaan hän käyttää professori Atte Moilasen kehittämää Zonation-ohjelmaa. Tälle harvinaiselle luontotyypille ominaista ovat kalkkikivialusta, paljaan kallion ja ohuen maakerroksen mosaiikkimainen vaihtelu ja rikas kasvilajisto. Lähdimme Lohjanjärven rantamille nähdäksemme, miltä Mikkosen tietokone-analyysin arvokkaiksi noteeraamat kohteet näyttävät maastossa. Peräti puolet tämän harvinaisen luontotyypin suojellusta pinta-alasta sijaitsee Lohjanjärven seudulla. Zonation-ohjelma käyttää kohteiden arvottamisessa täydentävyyden periaatetta, jolla pyritään mahdollisimman edustavaan ja tasapainoiseen suojelualueverkostoon. Nyylähaarikko, ahopellava ja ruoholaukka ovat jäänteitä merenrantakasvillisuudesta. Kalkkimäki onkin kasvilajistoltaan yksi Suomen rikkaimmista paikoista. Alueella kasvaa myös useita superharvinaisuuksia, kuten punavalkku, kalliorikko, seinäraunioinen, tuoksukäppyräsammal ja lastusammal. Zonation-analyyseissä otetaan huo5 6 KIRKKAIMMAT TÄHDET TII N A TU O M A AL A / VA ST AV AL O TIM O VIIT AN EN / VA STA VAL O. TEKSTI PETRI KETO-TOKOI K iipeämme Ninni Mikkosen kanssa Lohjansaaren Kalkkimäelle, jossa kalliokedot väreilevät helteisen kesäpäivän paahteessa. Mikkonen työskentelee suunnittelijana Suomen ympäristökeskuksessa ja jäljittää tämänkaltaisia luontoarvojen keskittymiä paikkatietoja analysoimalla, siis tutkimalla karttamuotoon tallennettuja tietoja luonnonarvoista. Z-naisen supervoima on kyky taivutella valtavat datamassat luonnonsuojelun palvelukseen. Mäen erikoisuus ovat kalkkivaikutteiset kalliokedot
10/2017 SUOMEN LUONTO 43 1 2 3 4 SO IL I JU SS IL A / VA ST AV A LO SO IL I JU SS IL A / VA ST AV AL O RA IM O RO SH OL M / VA ST AV AL O H EIK KI KE TO LA / VA ST AV A LO
Tulliniemi ja Uddskatan. Saaristomeri. Suomen laajin ja edustavin hiekkadyyniranta. 44 SUOMEN LUONTO 10/2017 mioon myös lajien elinympäristöjen läheisyys toisiinsa. 8. Halti, Saana, kalkkikallioita ja palsasoita. 7 Ninni Mikkonen Lohjan aarteiden äärellä. 13. Skandien kivilajien vuoksi siellä on hyvin erikoista lajistoa.” Kolmosena on Saaristomeri ja kun kärjessä on vielä neljä länsirannikon kohdetSUOMEN ARVOKKAIMMAT SUOJELUALUEET 1. Hankoniemen kärki. Kalkkiketoja, lehtoja, rantakallioita, hietikoita ja muuttolintuja. Muut analyysissä valitut alueet on esitetty oheisessa kartassa arvojärjestyksessä. Tiheässä sijaitsevat samankaltaisia elinympäristöjä sisältävät luontotyypit nostavat kokonaisuuden arvoa. ”Huonosti kytkeytynyt kohde on kuin Pohjois-Korea, jonne kukaan ei pääse, ja josta kukaan ei pääse pois. 5. 4. Kaikissa noissa paikoissa mun pitää käydä ja kokea ne itse”, Mikkonen toteaa. Kapeita murtovesilahtia, rantaniittyjä, metsäluhtia ja lehtipuuvaltaisia lehtometsiä. Valtakunnallisesti merkittävimmiksi luontoarvokeskittymiksi valittiin 35 aluetta. ”Mun oma ylivoimainen suosikki on Kilpisjärvi”, intoilee Mikkonen. Rannoilla ja saarissa erämaista mäntymetsää. Vattajanniemi ja Laumakari. 11. Suomen ainoa pensaskanervikoiden esiintymispaikka. Käsivarsi. Laaja ja monipuolinen tunturialue. 6. ”Alueista tuli mulle vähän sellainen tehtävälista seuraaviksi viideksi vuodeksi. 7. Tulos tukee näkemystä, jonka mukaan pienet ja eristyneet suojelualueet ovat arvokkaita lähinnä silloin, kun ne tuovat kokonaisuuteen jotakin uutta. • Hailuoto. Toiseksi sijoittunut Käsivarsi on laaja ja monipuolinen tunturiluontoalue. Analyysi tehtiin Natura 2000 -luontotyyppien esiintymisen ja suojeluarvon perusteella. Merenalaista luontoa, lintukareja ja lehtoniittyjä. Avointa hietikkoa on yhteensä noin 450 hehtaaria ja yhtenäistä hiekkarantaa jatkuu silmänkantamattomiin, yli 12 kilometriä. Kalkkilampia, harvinaisia kalliokasveja ja luonnonmetsiä. Inarijärvi. Merenkurkun puuttomia ulkosaaria, joissa runsas linnusto, rantavalleja, harjusaaria, ja kuivia nummia. Porin rannikkoalueet. Hänen ensimmäinen analyysinsä paljasti valtion omistaman suojelualueverkoston tärkeimmät luontoarvojen keskittymät. Se on Suomen ja myös Euroopan laajin ja edustavin pohjoinen, boreaalisen vyöhykkeen hiekkadyyniranta. Dyynejä, merenrantahietikoita ja -niittyjä. Yksi Suomen parhaista lintujärvistä ja keidassoita Kokemäenjoen rannoilla. Maankohoaminen on luonut harvinaisia, kaikki dyynien kasvillisuuskehityksen vaiheet kattavia luontotyyppisarjoja. Harvinaisin luontotyyppimme, taarnaluhtaletto Joroisissa. Lintuparatiisi. Dyynejä, rantaniittyjä ja matalikoita. Analyysin tulokset osoittivat, että luontoarvojen huippukohteet keskittyvät toisaalta hyvälaatuisille, suurille ja yhtenäisille alueille ja toisaalta pienille ja korvaamattomille alueille. Puurijärven-Isosuon kansallispuisto. Norrskär. 10. ”Ainoa paikka Suomessa, missä on vuorimaisemaa. Saarilammen suo. Oulankajoki, Kitkajoki, Kiutaköngäs ja Jyrävä. Hailuoto ja Santapankki. Se kattoi noin 10 prosenttia Suomen pinta-alasta. Ulkonokanhietikko, Tauvo. Dragsviksgård–Storholmen. Meren ja yli 2000 saaren loputon vaihtelu. Vattajanniemi kärkeen Ykköseksi noussut Vattajanniemi on hyvä esimerkki korvaamattomasta alueesta. Hyvin kytkeytynyt alue on kuin Lichtenstein, josta pääsee helposti minne vaan, mutta jossa on kotonakin ihan mukava olla”, tutkija kiteyttää. Ainoa laatuaan Suomessa. Maineikas lintupaikka. 14. Karu, kirkasvetinen suurjärvi, jossa monipuolinen kalalajisto. Laajojen hiekkarantojen ja matalavetisten hiekkasärkkien ja laguunien ansiosta Vattajanniemi on myös valtakunnallisesti tärkeä lintualue. Eristyneisyys taas laskee kohteiden arvoa. Laguuneja, kluuveja ja kahlaajia. Monia näiden hot spot -alueiden luontotyypeistä ja la jien elin ympäristöistä ei juuri ole tarjolla muualla Suomessa. M IK KO K A RJ A LA IN EN / VA ST AV A LO PE TR I KE TO -T O KO I. Suomen pohjoisin järvi Nuorgamissa. Viisi arvokkainta aluetta olivat • Vattajanniemi • Käsivarsi • Saaristomeri • Porin rannikkoalueet • Hailuoto. Oulangan kansallispuisto. 2. 12. Pulmankijärvi. Kiirunan ja tunturihaukan maa. 9. Lohjanjärvi sijoittui sijalle 23. Maankohoamisrannikon luontotyyppien koko kirjo. 3. Pohjoismaiden suurin jokisuisto, Preiviikinlahti, Enäjärvi ja Yyterin lietteet
Suuri osuus suojelluista raviinija rinnelehdoista. Keidassoita ja aapasoita sekä hiekkarantainen kirkas Suomunjärvi. Loukisen latvasuot. Pieni suojelualue Turussa. Metsäluhtia, lettoja, nevoja, rämeitä, korpia, lähdesoita ja luonnonmetsiä. Kaunis järviä halkova harjumuodostuma. Levaneva. 10/2017 SUOMEN LUONTO 45 15. Laaja erämainen suoalue Koitereen pohjoisrannalla. Ulkosaariston saaria, luotoja ja riuttoja. Rannattoman oloiset keidassuot rajautuvat tekojärven hyllyviin rantoihin. Kurimonkosken niityt ja Iso-Tilansuo-Housusuo. 20. 29. Haapakeitaan soidensuojelualueet. 19. Saariselän tunturit, Lutto, Suomu ja Nuortti, aapasoita, mäntykankaita ja paksusammalkuusikoita. Siikavaara. 18. 30. Harjumänniköitä sekä humusjärviä ja lampia. Rikas suoluonto, paljon koivulettoja ja metsäluhtia. 35. Kalkkiketoja, lehtoja ja jalopuumetsiä 24. Paras arktisen muuton tarkkailupaikka. Valtavia suoerämaita Luiron alajuoksun ympärillä. 16. Lämsänaapa ja Sakkalanaapa ovat Lapin suurimmat keidassuot. 32. 26. Luiron suot. Paistunturi. Näätävuoma. Loivapiirteinen tunturierämaa, jossa vyörysoraikoita, avokallioita, tunturikankaita, tunturipajukoita –koivikoita ja palsasoita. Karvian eteläpuolen suot. Laaja ja villi suoerämaa Kitisen ja Luiron välissä. Laaja ja monipuolinen aapasuoalue Kittilässä. Pallas-Ylläs kansallispuisto. Kittilän lehtokeskuksen rikasta aapasuoluontoa. Suomen merkittävin ja monipuolisin metsäluonnon suojelualue. Riekon eteläisim piä esiintymispaikkoja. Joukko edustavia keidassoiden suojelualueita. 25. 17. Lähteiköitä, lettoja, lehtoja, tulvametsiä ja vaaranrinnekuusikoita. Arvokas alue suolinnustolle. Kiiminkijokivarren niittyjä ja Pohjanmaan aapasuoluontoa. Allikkoisten suon keskiosien ansiosta hyvä lintusuo. Etelä-Suomen suurin suo Tammelan ylängöllä. Laaja tunturija metsäerämaa. 33. 34. Pohjanmaan laajin soidensuojelualue. Torronsuon kansallispuisto. Keidassoita, lähteitä, lähdesoita ja harjumetsiä. Lettoja, aapasoita, metsäluhtia ja paksusammalkuusikoita. 23. Koitelaisenkaira. Karkalin luonnonpuisto, Torholan luola, Pähkinäniemi. Topokari ja Silakkakari. Kainuun vaarajakson lehtokeskuksen rehevyyttä. 22. 27. Kittilän lehtokeskukseen kuuluva rehevä aapasuo alue. 21. 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 34 32 33 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 35 1 AN NE SA AR IN EN / VA ST AV AL O. Lettoja ja märkiä aapasoita. Lohjanjärven alue. Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuisto. Mietoistenlahden rantaa. Vanhoja metsiä, lehtoja, lähteitä ja upeaa tunturiluontoa. Monipuolisia suotyyppejä ja arvokas linnusto. 28. Tollovuoma-Vasavuoma. Vanhaa tammimetsää, merenrantaniittyä, jokisuistoa ja rikas lintulajisto. Itäisen Suomenlahden kansallispuisto. Rastiaisneva, Pitkäniemenkeidas, Kaurakeidas, Horjunkeidas. Petkeljärven kansallispuisto ja Putkelanharju. Useita edustavia keidassoita: Haapakeidas, Huidan keidas, Rynkäkeidas, Kivikeidas ja Mustasaarenkeidas. 31. Urho Kekkosen kansallispuisto. Patvinsuon kansallispuisto. Linnavuoren lehto. Huurre sammallähteitä, tulvametsiä, lettoja ja vanhoja metsiä
8 9 10 11 M AR KU S SIR KK A JO RM A LU H TA / LE U KU SO N JA TY RR A / VA ST AV AL O AR I TÖ RM Ä / VA ST AV AL O. Tämä johtuu siitä, että Zonation-ohjelma korostaa harvinaisten luontotyyppien arvoa. Yksinkertaistavan luokituksen vuoksi monien kangasmetsien luontotyyppien todellinen harvinaisuus ei tullut esille eikä nostanut niiden suojelualueiden arvoa, joilla niitä esiintyy. Mikään analyysi ei ole tulokMetsänomistajat hyötyvät metsäarvojen kartoituksesta. Hyvä sijoitus edellytti myös isoa osuutta joidenkin harvinaisten luontotyyppien suojellusta pinta-alasta. Kaikki Pohjois-Suomesta kärkisijoille nousseet alueet ovat laajoja, luonnoltaan monipuolisia ja hyvin kytkeytyneitä. Jos jotain on paljon ja se tuntuu kivalta, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että se on se mihin suojelupanokset kannattaa ensisijaisesti kohdistaa.” Metsien suojelualueista kärkisijoille nousi vain kaksi laajaa aluetta: Pallas-Yllästunturin ja Urho Kekkosen kansallispuistot. ”Analyysin tulokset sijoittivat suojeluprioriteetit ihan muualle kuin mitkä meidän ennakko-odotukset olivat”, summaa Mikkonen. Etelä-Suomesta kärkisijoille nousi useita pieniä alueita, jotka edustavat hyvin harvinaisia luontotyyppejä. ”Se pani kyseenalaistamaan omaa ajattelutapaa.” Koko Zonation-analyysien idea onkin, että subjektiivisuus vähenisi. Itäisessä Suomessa on paljon keskikokoisia, yleisten kangasmetsäja suotyyppien luonnehtimia suojelualueita. Kaikki kangasmetsien luontotyypit on niputettu yhteen boreaalisten luonnonmetsien luokkaan. ”Länsirannikolta löytyy valtava määrä maankohoamiseen liittyviä erilaisia luontotyyppejä, jotka mulle hämäläiselle olivat aivan vieraita. Natura 2000-luokitus on tehty alun perin Keski-Euroopan olosuhteisiin. ta, puolet kymmenen kärjestä on rannikolla tai merellä. Tätä Suomen harvinaisinta luontotyyppiä on suojeltu 0,002 neliökilometriä, kun taas suojelualueverkoston runsainta luontotyyppiä, boreaalista luonnonmetsää, on suojeltu 9739 neliökilometriä. Ne eivät nouse kärkisijoille, vaikka olisivat kuinka edustavia, luonnontilaisia tai kauniita tahansa. ”Mutu-tuntumat ei vaan riitä. Arvokkainta luontoa etsimässä Metsäluonnon suojelualueiden heikohkoon sijoitukseen vaikutti kangasmetsien yleisyyden lisäksi analyysissä käytetty luontotyyppiluokitus. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto osoittautui luontotyypeiltään monipuolisimmaksi ja merkittävimmäksi metsäluonnon suojelualueeksi. Valtakunnallisesti arvokkaiden luontoarvokeskittymien runsaus saaristossa ja rannikkoalueilla on silmiinpistävää. Suomalaisessa tarkemmassa luontotyyppiluokituksessa niitä on erotettu peräti 57 kappaletta. Esimerkiksi soidensuojelualueilla letot, metsäluhdat, tulvametsät ja huurresammallähteiköt olivat valttia. Tämä on syytä muistaa. Pitää tietää. Ääriesimerkkinä toimii Saarilammen taarnaluhtaletto Joroisissa, sarakasvi taarnan luonnehtiman luontotyyppinsä ainoa edustaja Suomessa. Kun analyysini nostivat ne niin korkealle, kiinnostuin ihan eri tavalla länsirannikon luontokohteista.” Itä-Suomessa valtakunnallisesti arvokkaimpia luontoarvokeskittymiä on vähän
Metso on vapaaehtoiseen tarjontaan perustuva Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma. Tässä esimerkkikartassa jokaiselle noin kilometrin rasterisolulle laskettiin varsinaisesta kartasta suojeluarvo summaamalla 10 kilo metrin säteellä ympäröivien solujen suojeluarvot. Puusto on melko nuorta, noin 40-vuotiasta, mutta harventamatonta ja hyvin monilajista. Vetoapua Metsolle Valtakunnallisten metsäanalyysien tuloksia käytetään hyväksi Metso-ohjelman toteutuksessa. Ely-keskusten ja Suomen metsäkeskuksen henkilöstö käyttävät Mikkosen karttoja rahoitettavien kohteiden valinnassa ja Metso-ohjelman kohdennetussa markkinoinnissa metsänomistajille. Analyysi perustuu puustoja kasvu paikkatietojen avulla laskettuun lahopuupotentiaaliin. Siinä suojellut ja suojelemattomat metsät pannaan arvojärjestykseen luontoarvojen suhteen. 100 km 100 km Harva suojeluverkosto Tiivis suojeluverkosto Pieni suojeluarvo Suuri suojeluarvo Metsähallitus Metsätalous Oy siltaan parempi kuin sen pohjana käytetyt aineistot. Viereisellä kuviolla tärppää. Kartta ei ota kantaa alueiden laatuun tai niiden kytkeytyvyyteen lajiston näkökulmasta. Metsänomistajat voivat tarjota metsäalueitaan suojeltavaksi pysyvästi tai määräaikaisesti ja saada siitä täyden korvauksen. Painumme Lohjansaaren talousmetsiin katsomaan, miltä parhaaseen viiteen prosenttiin kuuluvat metsiköt näyttävät maastossa. Huomioon otettiin monimuotoisuutta heikentävät metsänkäsittelytoimet vuosilta 2005–2015, ojitustilanne, havainnot punaisen listan lajeista ja kytkeytyvyys metsikkötasolla (400 m). Metsänomistajat saavat tiedon sii. Suojeltuna tällaisesta kohteesta kehittyisi melko nopeasti arvokas. Mikkonen on saanut juuri valmiiksi uuden, kaikkia Suomen metsiä koskevan analyysin. On koivuja, leppiä, raitoja, tuomia ja pähkinäpensaita, ja pohja on lehtoa. JU LK A IS TU A IE M M IN SU O M EN YM PÄ RI ST Ö KE SK U K SE N R A PO RT TE JA -S A R JA SS A N R O 23 / 20 17 ”S U O JE LU A LU EV ER KO ST O M U U TT U VA SS A IL M A ST O SS A – ES IS EL V IT YS ”. Analyysin tuloksena ”Mahdollisesti Metso-ohjelmaan soveltuva kohde” -merkinnän sai runsaat 66 000 metsikkökuviota, joiden yhteispinta-ala on lähes 154 000 hehtaaria. Jokaiselle neliökilometrin rasteriruudulle laskettiin arvo summaamalla neliökilometriruutujen suojeluluokka ruudulta itseltään sekä kymmenen kilometrin säteellä (suojelualueet = 10, metsälain suojelukohteet = 5 ja ympäristö tukialueet metsälakikohteita lukuunottamatta = 1). Valtion Metsätalous Oy:n tulokset on peitetty. Jokainen ruutu sai siis arvon sen mukaan, miten paljon suojelualueita ruudun lähellä on. Kartoissa alue on väriltään sitä tummempi mitä arvokkaampi se on metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta. Ne kuuluvat metsiemme parhaimmistoon. Valtakunnallisessa metsäanalyysissä käytettiin hyvin laajoja ja monipuolisia aineistoja: Metsähallituksen ja yksityisten luonnonsuojelualueiden inventointitietoja, Suomen metsäkeskuksen metsävaratietoja, valtakunnan metsien inventointiaineistoa sekä uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien esiintymätietoja. MAAYMPÄRISTÖJEN suojelu alueet kartalla. V ER KO ST O RK A RT A N LÄ H D E: : M ET SÄ H A LL IT U S LU O N TO PA LV EL U T JA SU O M EN M ET SÄ KE SK U S M ET SÄ VA R AT IE TO . ”Oho, täällähän onkin tuore avohakkuualue.” Ensimmäiseen pikseliin metsäyhtiö on ehtinyt ensin. A RV O K A RT A N A IN EI ST O T: : M ET SÄ H A LL IT U S, YK SI TY IS TE N SU O JE LU A LU EI D EN A IN EI ST O , SU O M EN M ET SÄ KE SK U S M ET SÄ VA R AT IE TO , LU KE , SY KE , GL O BA L FO RE ST CH A N GE . 10/2017 SUOMEN LUONTO 47 © SYKE © Metsähallitus © Maanmittauslaitos 1/MML/17 SYKE / Ninni Mikkonen Valtakunnallinen puustoisten elinympäristöjen Zonation-analyysi Versio 05, 10 km liikkuva ikkuna summmattuna 1km rasterisoluille ¯ Suuri Pieni Suojeluarvo Metsähallitus Metsätalous Oy 100 200 50 km © SYKE © Metsähallitus © Suomen metsäkeskus © Maanmittauslaitos 1/MML/17 Kartta ei sisällä tietoja Metsähallitus Metsätalous Oy:n alueista 100 200 50 km ¯ Terrestrinen suojelualueverkosto Tiivis Harva SUOJELUVERKOSTO KOROSTAA TUNTURILUONTOA METSIEN SUOJELUARVOT SIJOITTUVAT ETELÄÄN K A RT AT : N IN N I M IK KO N EN / SY KE , LK . ZONATION-PRIORISOINTIIN perustuvia puustoisten elinympäristöjen tuloskarttoja hyödynnetään muun muassa Ely-keskuksissa ja Suomen metsäkeskuksessa monimuotoisuudelle arvokkaiden metsien tunnistamisessa. Kartan perustana ovat nykyiset suojelualueet, metsätalousalueiden metsälakikohteet ja ympäristötukialueet. Metsien korkeista luontoarvoista tiedotettiin metsänomistajille viime vuonna Suomen metsäkeskuksen metsaan.fi -verkkopalvelun välityksellä
Vapaaehtoisen tarjonnan kautta syntyy pieniä ja esiintymiseltään pirstoutuneita suojelualueita. Sähköpostilla: paraskansi@sll.fi Nettilomakkeella: suomenluonto.fi/ paraskansi Postitse: Suomen Luonto / Paras kansi, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Kun vihreät erosivat Kataisen hallituksesta, ympäristöministeriksi nostettiin Sanni Grahn-Laasonen (kok.), joka hyllytti valmiin ohjelman. ”Ei se, että ollaan tehty analyysi silti ratkaise Suomen metsien suojelun ongelmia vielä mihinkään”, Mikkonen toteaa. Suot ovat kuitenkin vesitalouden yhteen kytkemiä kokonaisuuksia, joita ei voi suojella paloina. Ne on valmisteltu huolella asiantuntijatyönä. Data ja osaaminen ovat jo olemassa. Vai annetaanko markkinoiden johtaa vain johonkin, monimuotoisuuden turvaamisen kannalta sattumanvaraiseen ja heikonlaiseen tulokseen. ”Mikään priorisointi ei välttämättä pelasta yhtään mitään, jos metsien suojelualueiden kokoa ei saada kasvatettua ja parannettua niiden kytkeytyvyyttä eli vaikutettua siihen mitä suojelualueiden välillä tapahtuu. Pienten suojelualueiden hajanainen verkosto on kallis, vajaatehoinen ja haavoittuvainen ympäristön muutoksille. Laitathan vastaukseen mukaan nimesi ja osoitteesi. n Petri Keto-Tokoi on luonnonsuojeluun erikoistunut metsänhoitaja ja metsäekologian lehtori Tampereen ammattikorkeakoulussa. SUUNNITTELEMALLA PAREMPIA TULOKSIA KAIKKI tässä artikkelissa mainitut suojelualueet on saatu turvattua tarkkaan suunnitteluun perustuvien luonnonsuojeluohjelmien kautta. Mikään ei takaa, että arvokkaimmat alueet päätyvät suojeluun. PETRI KETO-TOKOI Valitse paras kansi! VALITSE MIELESTÄSI PARAS KANSI JA ÄÄNESTÄ 2.1.2018 MENNESSÄ. Koon ja sijainnin merkitys tulee vain korostumaan ilmastonmuutoksen seurauksena.” Ratkaiseva kysymys on, halutaanko metsien suojelua ja käyttöä ohjata. Vapaaehtoisen tarjonnan malli ei toimi riittävän hyvin myöskään metsien suojelussa. Vapaaehtoisuuden ehdottaminen sivuuttaa siis suoekologiset tosiasiat. Luonnonsuojelun suunnitelmallinen edistäminen on ollut 2000-luvulla poliittisessa vastatuulessa keskustaja kokoomusvetoisten hallitusten vuoksi. 48 SUOMEN LUONTO 10/2017 tä, että heillä on hallussaan todennäköisesti Metso-ohjelman kautta suojeltavaksi soveltuva arvokohde. Metso-ohjelmalla ei tulla saavuttamaan riittävää eikä toiminnallisesti tyydyttävää metsien suojelualueverkostoa Etelä-Suomeen. Vuosien huolellinen valmistelutyö pyyhkäistiin kerralla syrjään. 6 7 9 8 10 1 2 3 4 5 ÄÄNESTÄNEIDEN KESKEN ARVOMME NORPPAPYYHKEEN.. Vain poliittinen tahto puuttuu. Tilalle Grahn-Laasonen esitti Metso-ohjelman kaltaista, maanomistajien vapaaehtoiseen tarjontaan perustuvaa toimintamallia. Metso-suojeluohjelmassa metsän omistajan päätösvalta asetettiin ykköstavoitteeksi ja itse asia toissijaiseen asemaan. Viimeisin yritys, soidensuojelun täydennysohjelma, sai tylyn lopun. Kun ennallistaminen ja luonnonhoito keskitetään alueelli sesti arvokkaimpiin luontoarvojen keskittymiin, ekologinen vaikuttavuus paranee jopa moninkertaiseksi. Vähintään yhtä tärkeää on käyttää Zonation-analyysejä tehokkaasti hyväksi metsätalouskäytössä olevien metsien luonnonhoidon ohjaamiseen. Millään muulla keinolla ei ole mahdollista saavuttaa yhtä suurta tuottavuusloikkaa moni muotoisuuden turvaamisessa. Luonnonsuojelubiologisen tiedon perusteella tavoitteeksi tulee asettaa vähintään tuhansien hehtaarien kokoisten, luonnoltaan monipuolisten suojelualueiden määrän lisääminen Etelä-Suomessa
Harvennettu metsä on kaukana kauniista, sen Janssonkin myöntää. Läheinen autoja junaliikenne näkyy ja kuuluu vielä pitkään. Metsä luo näköesteen, lievittää stressiä ja vaimentaa liikenteen melua. Metsä on lähellä ja sinne on helppo mennä, vaikka ohimennen joka päivä. Lopuksi hän tokaisee, että tällaista jatkuva kasvatus on – metsä ei ikinä ole kaunis. Karjaalainen luontokartoittaja Esko Vuorinen kertoo, että Karjaan ympäristöä on hakattu ronskein ottein virkistyskäytössä olleilla alueilla. Varsinkin Etelä-Suomessa tällä on suuri merkitys, sillä kaupungit ja kunnat omistavat kaksi kertaa enemmän metsää kuin mitä nykyisiltä suojelu alueilta löytyy. Metsän tuntu on kuitenkin kadonnut. Hän tosin vakuuttaa, että muutaman vuoden päästä tuskin enää huomaa, että metsässä olisi tehty mitään. Ensimmäiseksi kysyin suunnitelmaa metsätyökoneen kuljettajalta. Naapuruston asukkaille metsän tärkein arvo on kuitenkin se, että se on olemassa. RI IK K A K A A RT IN EN. Mutta kuinka paljon hakataan ja onko tarpeen harventaa koko alue samalla tavalla. Siellä on metsän tuntu. Hakatuksi on joutunut myös metsiä, joiden läheltä kaupunki myy tontteja. n RIIKKA KAARTINEN Kirjoittaja on Suomen Luonnon toimittaja. Metsästä pitää tehdä puistomaisempi, koska se tuo turvallisuuden tunnetta. Lähimetsään pääsevät kaikenikäiset ilman autoa. 96 prosenttia suomalaisista ulkoilee metsässä, keskimäärin kolme kertaa viikossa. Soitan Raaseporin kaupungin metsätalousinsinöörille Carl-Johan Janssonille. Vuorisen mukaan hakkuut voivat alentaa tonttien arvoa enemmän kuin puiden myynnistä saadaan rahaa. Valtaosa suomalaisten lähimetsistä on kuntien omistuksessa. 110/2017 SUOMEN LUONTO 49 V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin. Niitä tuleekin hoitaa pehmeästi, ensisijaisesti asukkaiden ja luonnon monimuotoisuuden tarpeet huomioiden. Osoitin niitä hänelle. Sitten hän jatkoi. Koneen ympärillä makasi kuitenkin terveen näköisiä puita. Voimakkaat hakkuut sopivat huonosti virkistysmetsään, aiheuttavat tarpeettomia kuluja ja heikentävät metsän tuntua. Näitä kysymyksiä pohdin, kun hakkuut alkoivat Tallmon kuntorataa ympäröivässä kunnan omistamassa virkistysmetsässä Raaseporin Karjaalla. Avainasemassa ovat lähimetsät. PARAS TAPA hoitaa kaupunkimetsiä on kohdentaa hoito riittävän pienipiirteisesti, metsäasiantuntija Keijo Savola sanoo. Niitä hoidetaan nykyisin onneksi pääosin harventamalla. Liian voimakas harventaminen paljastaa virkistysmetsän pienuuden ja lisää melua. Jansson paljastaa, että asukkaat valittavat myös lahopuista ja kokevat, että ne rumentavat metsää. Esimerkiksi ulkoilureittien ja teiden varsien aidosti kaatumavaaralliset, lahovikaiset puut voidaan hyvin kaataa maapuiksi. Hoitotoimet pitää mitoittaa yhdessä asukkaiden kanssa, sillä kunnan omistamat metsät ovat kaikkien kuntalaisten yhteisiä. Onko tämä kannattavaa. Muu metsä voidaan usein jättää käsittelemättä. Hän kertoo, että kulut hakkuista katetaan puut myymällä. Ihmiset eivät koe sellaisia puita kauniiksi. KUSKI KERTOI, että sairaita ja lahoja puita kaadetaan, jotta ne eivät aiheuta vaaraa ihmisille. Hän sanoo, että tiheässä kasvavat puut jäävät kitukasvuisiksi. Hallittu luonnontila säästää rahaa ja tarjoaa turvapaikkoja uhanalaisille metsälajeille. Lähimetsässäkin pitää olla metsän tuntu VALTAOSA LÄHIMETSISTÄ ei ole luontoarvoiltaan niin merkittäviä, että ne suojeltaisiin
50 SUOMEN LUONTO 10/2017 TEKSTI JENNA PARMALA HUONON SÄÄN AIKANA Hyvä sää on makuasia, kuuluu myrskybongareiden motto. Tervetuloa mukaan bongarin matkaan! 50 SUOMEN LUONTO 10/2017
10/2017 SUOMEN LUONTO 51 HUONON SÄÄN AIKANA Marraskuun 23. päivänä Suomeen saapui lumimyräkkä, jolloin Hangossa tuuli 17–20 metriä sekunnissa. JA N N E KO M M O N EN 10/2017 SUOMEN LUONTO 51
Hän on pukeutunut lämpimiin ja vettä hylkiviin erävaatteisiin. ”Tavoitteenani on kuvata kopterilla lähestyvää myrskyä TO M I SE TÄ LÄ Pieni tuulimittari kulkee taskussa ja näyttää myös lämpötilan. Kotiovesta astuttuani sain jo makua tulevasta, kun suuri oksankarahka tipahti puusta suoraan sateenvarjoni päälle. 52 SUOMEN LUONTO 10/2017 Tuulipussi osoittaa tuulen suunnan.. Kommonen arvioi sijoittaneensa harrastukseensa useita tuhansia euroja. Ukonilman jälkeen Kommonen ja hänen veljensä kiersivät mökillä tarkastelemassa täystuhoa. Auton sähköjärjestelmät tuhoutuivat niin täydellisesti, että pääsimme sisälle vain rikkomalla lasin. 52 SUOMEN LUONTO 10/2017 V aikka auton tuulilasipyyhkijät suihkivat edestakaisin täyttä häkää, näkyvyys kapoisella hiekkatiellä on huono. Vaikka sateenvarjosta oli kaupunkiolosuhteissa suojaa, myrskybongauspaikalla se olisi Janne Kommosen mukaan vain tuulensyöttinä, joten olen taitellut varjoni piiloon jalkatilaan. Mökissämme salama oli juossut pitkin seinän sähköjohtoa ja löytänyt lopulta maalin pöydälle jätetystä Walkmanista”, Kommonen muistelee. ”Kolmas osunut salama iski kuusen latvasta sen juuriin asti ja karkasi sieltä autovajan autoon. Pian ajovalojen keilaan ilmestyy meitä Kopparnäsin virkistysalueen parkkipaikalla odottava Janne Kommonen. Kallein varuste on ehdottomasti pieni ilmakuvauskopteri, jonka avulla näkee puidenkin yläpuolelle. Hän purkaa autosta kameralaukkuja, jalustoja ja vedenpitäviä kamerasuojia. Tuulipussi osoittaa tuulen suunnan. Gore-texit ovat hyvä vaateparsi bongarille, siinä missä minun sadetakkini ja villapaitani läpi hyinen viima tuntuu jo puhaltavan luihin ja ytimiin asti. ”Ukkonen sattui Naantalissa perheemme kesäpaikan yläpuolelle”, Janne Kommonen kertoo. Suomi on niin metsäinen maa, että myrskybongareilla on oma Google maps -kartta, johon he merkkaavat katselulle sopivat aukeat paikat. Kesällä jahdataan ukkosia, talvella myrskyjä Kesällä vuonna 2003 taivaalla jyrähti niin, että kaksi miestä jäi loppuelämäkseen myrskybongauskoukkuun. Tavaraa on noin parinkymmenen kilon edestä. Talvisen puhurin puuskat taivuttelevat puiden latvuksia; puhuria on luvattu merenrantaan jopa 17 metriä sekunnissa, siis lähes myrskylukemat. Olemme jo aamulla todenneet ilman olevan tapaamisellemme mitä otollisin. Kello ei ole vielä kahdeksaa aamulla, kun olemme kuvaaja Tomi Setälän kanssa matkalla Inkoon Kopparnäsiin tapaamaan myrskybongari Janne Kommosta. Salama oli lyönyt kaivon sähkökaapeliin sellaisella voimalla, että maa oli sylkenyt koko kaapelin matkalta kivet pintaan, vanhassa autovajassa salama oli täräyttänyt sähköjohdon ja puun kautta suoraan autovajaan varastoituun hetekaan
Pois lähdetään ennen kuin myrsky saapuu kohdalle. Siitä huolimatta vesipisarat lyövät tuulen heittäminä kasvoille kuin terävät pikkukivet. ”Rajuilma on nopeasti liikkuva tai ohimenevä ilmiö.” Tuulta päin Kommonen ja hänen veljensä aloittivat bongauksen heti vuoden 2003 ukonilman jälkeen. Myrskyharrastajat keskustelevat säännöllisesti Ircissä, Whatsapissa ja Facebookissa. 10/2017 SUOMEN LUONTO 53 metsänkin takaa. Kaatuvat puut, salamat, rakeet, kova tuuli ja huono näkyvyys voivat kaikki aiheuttaa aika pahoja vaaratilanteita”, Kommonen toteaa. Myrskyn reunoja ei erota taivaanrannasta, ja ilma on sakeana sateesta.” Myrskytuuli on pitkä kestoista ja puhaltaa yli 21 metriä sekunnissa. Kova tuuli suhisee korvissa, ja taivas on synkän harmaa. ”Myrskybongauspaikoilla tarvitsee harvoin pelätä voroja”, hän naurahtaa. Rajuilmassa puuskat ovat yleensä äkkinäisiä ja lyhytkestoisia. ”Turvallisuus pitää ottaa huomioon. Toisin kuin bongarit yleensä, me olemme nyt myrskyn silmässä. Bongausreissuja tehdään myös virtuaalisesti, yhdessä saatetaan seurata esimerkiksi Yhdysvaltojen hurrikaanikauden säätietoja. ”Myrskybongarit on Ursan harrastusryhmä. ”Ukkospilvien bongaamisessa on jahdin tuntua, sillä kesän rajuilmat ovat yleensä lyhytkestoisia ja vaikeasti ennakoitavissa. Nämä loppuvuoden myrskykeskukset ovat visuaalisesti hankalampia tapauksia, sillä ne ovat vähemmän selkeitä”, Kommonen harmittelee. Kiipeämme korkealle kallionnyppylälle tuulimittarin kanssa. Juuri kun olemme lähdössä kiipeämään kohti näköalapaikkaa, parkkipaikalle ajaa toinenkin auto, kenties toinen myrskyn metsästäjä. He lataavat myrskyistä napsittuja kuvia Ursan Taivaanvahti-palveluun, joka kokoaa kansalaisten kuvaamia ilmakehän ilmiöitä ympäri Suomen. Normaalisti he pyrkivät myrskyn eturintamaan ja kuvaavat lähestyvää myrskyä. Suomalaiset bongarit päätyvät sääkarttojen ansiosta usein samoille myrskypaikoille. Mies kertoo olevansa kyllä bongari, mutta lintujen, ei myrskyjen. Kopparnäs on lintuharrastajallekin kiitollinen alue, sillä esimerkiksi kangaskiurun tiedetään pesivän täällä. Kalliin laitteen käyttö täytyy tehdä ehdottoman ennakoiden ja turvallisesti. Pronssikautisten muinaishautojen takana meri lyö tyrskyten rantaan, ja ilmassa maistuu suola. Kommonen löytää kameralaukuilleen suojaisan paikan suuren männyn juuresta. ”Tätä keliä me bongarit tapaamme kutsua mössöksi. Selkeää taivaanrantaa odottamassa TO M I SE TÄ LÄ JA N N E KO M M O N EN Itsensä ja kamerakaluston suojaamiseen säältä löytyy paljon hyviä apuvälineitä. JA N N E KO M M O N EN Loppukesällä ukkossoluja voi muodostua lämpimän meriveden vaikutuksesta.. Esimerkiksi ukkospilvi saattaa liikkua niin ennustamattomasti, ettei sitä kannata lähteä kopterilla lähestymään.” Jylisevät ukkospilvet ovat yleensä tyypillisiä loppukesän sääilmiöitä, siinä missä tuulta, vettä ja lunta puhaltavia myrskytuulia odotetaan marras–joulukuussa. Hauskinta myrskyharrastuksessa on kovaan tuuleen nojaileminen.” Kommonen tarkistaa säätilanteen Ilmatieteen laitoksen Rainman-sovelluksesta: sateen pitäisi lakata aivan pian, mutta tuuli jatkuu. ”Harmi, että tuuli jää matalaksi. Jaostoon liittyminen tuntui heti hyvältä, sillä myös tähtitieteestä kiinnostunut isämme on kuulunut Ursaan.” Tähtien lisäksi Kommonen ja hänen veljensä innostuivat ilmakehän ilmiöistä. Ennuste lupasi korkeimmillaan seitsemäätoista metriä sekunnissa, mutta mittari näyttää kahtatoista. Selkeää taivaanrantaa odottamassa Kurja keli saa lintubongarin jäämään autoonsa, mutta me myrskybongarit nousemme säätä uhmaten näköalapaikalle. Hän huomauttaa, että myrskyllä ja rajuilmalla on selkeä ero. Siinä missä valtaosa liikenteestä ajaa myrskyä karkuun, bongari ajaa sitä kohti. Myrskyksi voidaan laskea tuulet, joiden keskinopeus ylittää 21 metriä sekunnissa kymmenen minuutin ajanjaksolla
Kontrasti nousevan auringon ja ärhäkän mustan pilven välillä on kaunis. Nyt myrskypilven reuna erottuu jo selvästi. Puoli yhdeksän maissa aurinko alkaa nousta, ja Kommonen kaivaa kameransa esiin. ”Olen vuosien varrella rakentanut autostani oikean myrskymobiilin.” 54 SUOMEN LUONTO 10/2017 TO M I SE TÄ LÄ JA N N E KO M M O N EN JA N N E KO M M O N EN Myrskybongari Janne Kommonen on rakentanut autostaan vuosien mittaan oikean myrskymobiilin. Vaikka salamoiden vangitsemiseen sekä myrskyn seuraamiseen ja paikannukseen käytetty tekniikka ovat alansa huippua, on yksi ukkosta seuraavan bongarin parhaista apuvälineistä vanha putkiradio. 54 SUOMEN LUONTO 10/2017 Ilmatieteen laitoksen sääkartta pitää kuitenkin kutinsa, ja sade lakkaa pian. ”Kotona vaihdan heti vaatteet ja juon lämmintä. Luonnonvoimien parista kotiin palaaminen on aina mukavaa”, hän toteaa. Turvallista bongaamista Palaamme autolle, jossa Kommosta odottavat lämmittävät korvaläpät. Kun hyllypilv i lähestyy , kannatta a varautua puuskatu uleen ja sateesee n.. Tummat pilvet eivät aina tuo rajuilmoja, vaan niiden takaa voi kajastaa valoa. ”Myrskybongarit hi. AM-taajuus näet särähtää sitä voimakkaammin, mitä lähempänä salama iskee. Myös Rainman-sovellus vahvistaa, että rintama on mennyt menojaan. Meillä oli käytössä mobiilipaikannusja gps-ohjelmia jo siinä vaiheessa, kun niitä käyttivät vain poliisi ja erittäin varakkaat henkilöt”, Kommonen naurahtaa. Yhteistyö Ilmatieteen laitoksen kanssa on bongareille kullanarvoista. stelevät laitteilla. Silloin tuuleen lennähtää merikotka, joka surffailee puhurista toiseen. Auringonsäde houkuttelee kaksi laulujoutsenta uimaan aaltoihin
Tilaukset: tilaus@tibiale.fi N T H . Käytetään myös yksittäisistä lämpimän ilmamassan ukkossoluista. Bingorivi on ennusteen graafinen esitys, jossa tulevien ennusteiden graafiset symbolit ovat rivissä. TIM O SA V IN A IN EN / VA ST AV A LO IS TO CK PH O TO Vihreämpi valinta kotisi eristeeksi termex.fi Termex-Selluvilla on ekologisesti keräyspaperista valmistettu paloja kosteusturvallinen puhalluslämmöneriste energiatehokkaampaan ja viihtyisään asumiseen. Suomen kukkakärpäset 15 € . Voimalla alas vihmova sade työntää edellään puuskaa, joka repäisee lehdet siroimmista puista. Suomen lukit ja valeskorpionit 36 € . Kauri Mikkola & siivekkäät ihmeet 15 € . 10/2017 SUOMEN LUONTO 55 Opiskele jo talvella – kohtaa kesällä SUOMEN VERKKOSII PISET T E E M U R I N T A L A , T O M I K U M P U L A I N E N & P E T R I A H L R O T H S U O M E N J A E U R O O P A N E N S I M M Ä I N E N K U V I T E T T U M Ä Ä R I T Y S O P A S V E R K K O S I I P I S I S T Ä Suomen v sisältää lu karttoja ja verkkosii Niin luon asiantun kokoaa suomal elintav huomi haaste K Tomi intoh verk teok maa tutk ana Su S T & Ki rja t si s. POPPARI: Kukkakaalin näköisiä cumuluspilviä, joita tupsahtelee tyypillisesti kesäisinä iltapäivinä taivaalle kuin paukkujyviä. Merellä tuuli riepotteli kovempaa, ja aallot löivät mahtavasti rantaan. Suomen kotilot ja etanat 20 € . MÖRKÖ: Ukkospilvi tai -solu, tavallisesti hiukan normaalia voimakkaampi tai näyttävämpi. Suomen verkkosiipiset 30 € Pukinkonttiin ötököitä Tutustu myös netissä: www.tibiale.fi . Minulle on tärkeämpää, että autoni kattoikkuna säilyy ehjänä.” Tuuleen nojaillen Rajuilmasta selvittyämme Kommonen näyttää videon lapsuuden saareltaan Kustavista, jonka ylle vyöryy mahtava salamanvälähdyksiä pullisteleva ukkospilvi muutamassa minuutissa. ”Luulen, että rakastuin jo silloin myrskyihin. MÖSSÖ: Harmaa piirteetön tai lähes piirteetön pilvimassa, jossa ei ole oikein mitään mielenkiintoista nähtävää tai valokuvattavaa. Suome To im itu sa ik a no in 1 vi ik ko . ”Ukkospilvi on hallitsematon massa, joka saattaa kasvattaa ulokkeita mihin suuntaan tahansa. ”Autollani välttelen raekuuroihin joutumista. OTUS: Ukkospilvi. Päiväperhoset matkalla pohjoiseen 10 € . MURAHDELLA: Ukkosen jyrinää, tavallisesti vielä hiukan kauempana olevasta ukkosesta, jolloin jyrinä on vielä vähän harvaa tai vaimeaa. Näiden lisäksi Kommonen käyttää autossaan vielä kahta kameraa, toista videoimiseen ja toista kuvaamiseen. Tibialesta kirjallisuutta useista eri eliöryhmistä . KIPINÖIDÄ: Salamoida. • ilmaston vaikutukset • matkakertomuksia/ulkomaat L M M • Ä Ä T IH M E E T KAURI MIKKOLA & SIIVEKKÄÄT IHMEET LUON NONT UT T K IJA N PER HOS JA LI NT T UR ET K I Ä SIPER I ASSA JA POHJOIIS -A M ER I K ASSA K AURI MIKKOLA SUOM SS OS OSSS O O OSSIII SS IPIS II P U M M M P U U U E N & P E T R I A A I N N U LL P U M M M P I KK U U U A I LL A A N N O PP A R O O O P A A A Y SS O O O P Y j et an at Opas maanilviäisten maailmaan kotilot ja etanat Suomen Hannu Ormio Juhani Terhivuo Ilmari Valo PIENI MYRSKYBONGAUSSANASTO BINGO: Ilmatieteen laitoksen viiden vuorokauden sääennuste. . – H yö nt ei st ar vi ke Ti b ia le O y. Kävin usein veljieni kanssa katsomassa niitä. Lämmitä kotiasi älä ilmastoa.. YÖKKÖNEN: Valaisevat yöpilvet, joskus myös yöukkonen. En koskaan lähde bongausreissulle adrenaliinia keräämään. Suurimmat Suomessa todetut rakeet ovat olleet golfpallon kokoisia. Suomen päiväja yöperhoset 104 € YMMÄRRÄ PERHOSIA LAAJEMMIN Mm. Vaikka näyttäisi siltä, ettei pilvi osu kohdalle, tilanne saattaa muuttua muutamassa minuutissa.” Kustavissa Kommonen koki jo pikkupoikana ensimmäiset myrskynsä ja rajuilmansa. MÖSSÄHTÄÄ: Ukkossolu tai pilvimassa muuttuu piirteettömäksi ja mielenkiinnottomaksi. al v 10 % . Lähde: www.ursa.fi tyypillisesti kesäisinä iltapäivinä taivaalle Tuulilasiin kiinnitetyn kameran lisäksi apukuskin ikkunaan on kiinnitetty still-kuvia ottava kamera. Tyrskyävän meren rannalla nojailimme kaikki kolme tuuleen.” n Kirjoittaja on vapaa toimittaja Helsingistä. Hämikki ja seitsemän seittiä 20 €
TEKSTI JOHANNA MEHTOLA V U O D E N T U R H A K E 2017 Vuoden 2017 turhake on K A IK KI FL EE CE TU O TT EI D EN KU VA T: TO M I SE TÄ LÄ. 56 SUOMEN LUONTO 10/2017 FLEECE Fleecestä pesussa irtoava mikromuovi tekee kankaasta ympäristölle haitallisen
EYE O F SC IEN CE /S C I EN C E PH O T O LIB RA R Y T O M I S E T Ä L Ä Fleecekankaassa kuidut on harjattu pystyyn. Todellisuudessa pieniä tekstiilikuituja irtoaa paljon enemmän. Vie tekstiilit erilliskeräykseen. Vältä sekoitekankaita. ”Monesti tekokuituisella materiaalilla on luonnonkuituinen esikuvansa”, sanoo tutkijatohtori Elina Ilén Aalto-yliopiston muotoilun laitokselta. Huolehdi tekstiilijätteestä. eecetakista irtoaa liki 2000 alle viiden millimetrin mikromuovipalaa. 4. Varjopuolena ovat kankaasta pesussa irtoavat mikrokuidut, pienet mikromuovipalat. pa sanomalehtipaperi”, Ilén palEYE O F SC IEN CE /S C M ik r os ko o pp ikuva fleece n p i nn as ta .. Raaka-aineeksi käy vaikkapa sanomalehtipaperi”, Ilén paljastaa. eece on kehitetty korvaamaan villa. ”Arvio heittää tekemiemme tutkimusten perusteella jopa 100-kertaisesti”, sanoo ryhmäpäällikkö Markus Sillanpää Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Laboratorioyksiköstä. Ehdotan . Lämmin ja kevyt . Aalto-yliopiston ja VTT:n yhteistyönä on kehitelty uutta kierrätettyä ja kierrätettävää selluloosapohjaista kuitua tekokuitujen rinnalle. Näin varmistat parhaan kierrätettävyyden. ”Polyesteri voidaan kierrättää kemiallisesti tai villan tapaan mekaanisesti”, Ilén toteaa. Fleecemateriaaleja käytetään etenkin retkeilyja ulkoiluvaatteissa niiden hyvän lämmöneristävyyden vuoksi. Lisäksi esimerkiksi puuvillan tuotanto vie valtavasti luonnonvaroja ja peltopinta-alaa.” Tekokuituja on valmistettu ja käytetty noin 50 vuotta, ja sinä aikana niitä on myös paljon kehitetty helpon muokattavuuden ansiosta. Pystyyn harjattua kuitua Fleecekangas kehitettiin 1970-luvulla, ja sillä haluttiin korvata juuri villa materiaalina. Fleece onkin korvannut halvempana materiaalina esimerkiksi villan. eeceä turhakkeeksi, sillä se olisi käyttöominaisuuksia tarkastellen suhteellisen helposti korvattavissa luonnonkuiduilla”, perustelee Irene Kuhmonen Vesannolta turhake-ehdotustaan. Älä pese vaatteita turhaan. Saat vaihtelua vaatekaappiisi. eecekankaan. ”Fleecekuidut on harjattu pystyyn, joten kuitujen sekaan mahtuu enemmän eristävää ilmaa. 3. Tekokuidun etu on mahdollisuus säädellä kuidun ominaisuuksia. ”Ioncell-menetelmällä selluloosapohjainen jäte voidaan kemiallisesti kierrättää uudeksi tekstiilikuiduksi. 2. Laita vaate pesuun vasta kun se on likainen. Mikromuovia vesistöön ja maaperään On arvioitu, että yhdellä pesukerralla . Vasta hiljattain on alettu tutkia tekokuitujen ympäristöhaittoja, kuten mikromuovien irtoamista. eece ei edes ole pahin polyesterikangas mikromuoveista puhuttaessa”, Sillanpää VIISI VINKKIÄ VAATEHUOLTOON 1. ”Vielä enemmän hiukkasia irtoaa softshell-kankaasta ja teknisistä urheiluasuista, joten . ”Kertyvä tutkimustieto . 5. 10/2017 SUOMEN LUONTO 57 V uoden turhake -ehdokkaita kertyi tänä vuonna taas yli 400, ja näiden joukosta Suomen Luonto -lehden toimitus valitsi . Harkinta on paras kaveri vaateostoksilla. Fleecen etuja ovat myös keveys ja nopea kuivuminen. Yksi lanka sisältää paljon ohutta kuitua, jolloin materiaalista tulee tiheä ja paksu mutta kevyt.” Pystyynharjatut yksittäiset kuidut ovat kuitenkin heikkoja ja ohuita, ja sen vuoksi niistä irtoaa mikropartikkeleita, joista suurimmat voi nähdä kertyvänä nukkana paljain silminkin. Fleecekangas on yleensä 100-prosenttista polyesteriä ja on siksi sekoitekankaita helpompi kierrättää. eecen – samoin kuin muidenkin vaatteissa käytettävien keinokuitujen – päätymisestä vesistöihin ja sitä kautta ravintoketjuihin on alkanut osoittaa materiaalin haitallisuutta. Jaa tai vaihda vaatteita. ”Luonnonkuiduissa se ei ole mahdollista. Osta vain tarpeeseen
Markkinoilla on pesupussi, jonka mainostetaan nappaavan pesussa irtoavat mikromuovihiukkaset talteen. Pussia on jo ehditty testata SYKEn laboratoriossa. Valtaosa puhdistamoille jäävästä mik romuovista kulkeutuu puhdistamolietteen mukana pelloille tai viherrakennuskohteisiin. Jos polyesterivaatteista vapautuu Suomessa 100 biljoonaa mikro muovihiukkasta vuosittain, nappaa pesupussi tästä määrästä siis ainakin kolmanneksen. LA N GB RE TT sanoo. Soft shell-kankaassa voi olla useita kerrosrakenteita eri raaka-aineista ja sen pinta on laminoitu . ”Synteettisten mikrokuitujen vapautumiseen vaikuttavat itse tekstiilien lisäksi myös jossain määrin pesuolot”, Sillanpää kertoo. pesukerta 4. pesukerta 2. eece Fleece Softshell Tekninen urheiluasu Suuri osa mikromuovista kulkeutuu pelloille. Repun voitti Pekka Kokko Lappeenr annasta. eecevaatteesta tasoittuu 5–10 pesukerran aikana. Muita turhakevalinnassa loppusuoralle selvinneitä ehdokkaita olivat muun muassa lyhyet lentomatkat, glyfosaatti sekä pyykinhuuhteluaine. Suomen ympäristökeskuksen tekemien pesututkimusten perusteella mikromuovihiukkasten irtoaminen . Se tarkoittaa noin 100 biljoonaa kuitua, joista suurin osa saadaan puhdistettua jätevedenpuhdistamoilla niin, etteivät ne päädy vesistöihin. Tutkimusta on rahoittanut Maaja vesitekniikan tuki -yhdistys. Pussiin jäävä nukka pitää myös hävittää asianmukaisesti, ettei se joudu seuraavalla pesukerralla jäteveteen. Sen määrästä ei vielä ole kattavia tutkimustuloksia.” Vesistöihin muovista päätyy vain noin prosentti, mutta sekin tarkoittaa biljoonaa mik romuovihiukkasta, joiden ympäristövaikutuksia ei tarkoin tunneta. ”Pesupussiin jäi 30–40 prosenttia softshell-vaatteesta irtoavasta mikromuovista”, Sillanpää paljastaa. Turhia pesuja on syytä välttää. pesukerta 5. eecemateriaalilla säänkestäväksi. Pullotettu ilma, imetyskoru, valaistu lintulauta sekä sinkkumunan lisäksi monet muut yksittäispakatut tuotteet saivat paljon ehdotuksia. ”Täysin käsittämätöntä, että joku haluaa vaihtaa täydellisen luonnon tekemän pakkauksen muoviseen kammotukseen. Turhakeraatimme haluaakin antaa sinkkumunalle kunniamaininnan. 58 SUOMEN LUONTO 10/2017 Mikromuovin nappaavaa pesupussia myy Partioaitta. n Lisää turhaketietoa ja lista kaikista tämän vuoden ehdokkaista www.suomenluonto.fi/turhake. eecestä tai teknisestä urheiluasusta. Pääsipä turhake-valintaraatikin, siis Suomen Luonnon toimitus, ehdokaslistalle. pesukerta 3. Luulin jo hetken, että trendi oli vahvasti turhaa muovijätettä vastaan”, perusteli Katri Puntti Kotkasta sinkkumunan turhuutta. Uudesta vaatteesta irtoaa kuituja eniten ensimmäisessä pesussa, ja polyesterimateriaaleista kuituja irtoaa softshell-kankaasta huomattavasti enemmän kuin . Turhakett a ehdottan eiden kesken arvottiin Haglöfsin Torsång-r eppu. ”Vuositasolla polyesteri vaatteiden pesussa irtoaa Suomessa 154 000 kiloa mikromuovia. Turhake poikineen Tämän vuoden turhake-ehdokkaiden joukossa oli jälleen myös uutuustuotteita. Tärkeää on myös se, miten vaatteita hoitaa. PESUSSA VAPAUTUNEIDEN KUITUJEN MÄÄRÄ ERI MATERIAALEISSA 10 000 000 1 000 000 100 000 10 000 1. Esimerkiksi yksittäispakattua valmiiksi kuorittua kananmunaa, niin sanottua sinkkumunaa, ehdottivat kymmenet henkilöt. Irtoavan kuidun määrä tasoittuu pesukertojen lisääntyessä. pesukerta Nukkaantumaton . Onneksi olkoon! HAGLÖFS LÄ H D E: SU O M EN YM PÄ RI ST Ö KE SK U S
Kauppojen salaattibaareissahan on jo muutenkin valmiiksi keitettyjä kananmunia saatavilla. MARIKA LEHTINEN, LOVIISA CO R AV IN TO M I SE TÄ LÄ TO M I SE TÄ LÄ BY PIN JA LIC KI BR U SH LIV EL Y A IR IS TO CK PH O TO LE RV IK. AINO MANSIKKA MÄKI, KUNI Imetyskoru Joka paikka tuntuu täyttyvän pienistä turhakkeista. HELVI OIKARI, VAAJAKOSKI Glitter On turhauttavaa, miten paljon kukkia ja viherkasveja ”koristellaan” ylimääräisellä kimalteella ynnä muulla turhalla. ANNA-SOFIA NIEMINEN, TURKU LINTULAUTA LED-VALOILLA Kirkasta muovia ja harjakatolla. Siihen että imetämme, emme tarvitse koruja. Näitä harmituksia varisee sitten ympäriinsä ja päätyy luontoon. Kissa ei tunne yhtään enempää kiintymystä, jos omistaja laittaa muovilärpykkeen suuhunsa ja rapsuttaa sillä. MINNA ISO PAHKALA, PATTIJOKI Sinkkumuna Miten ylettömän käsittämätön ajatus, että kananmunan oma, täysin luonnollinen suojapakkaus korvataan muovilla. Käykö lintu pimeän aikaan ledien houkuttelemana syömässä?! Hinta vaivaiset 84 euroa. SARA HOLM, HÄMEENLINNA Coravin-viinijärjestelmä En oikein ymmärrä mitä hyötyä tuollaisesta laitteesta on. 10/2017 SUOMEN LUONTO 59 NÄITÄKIN EHDOTETTIIN VUODEN 2017 TURHAKKEEKSI Licki brush -kissaharja Kissoille riittää, että niitä silittää. PASI SANDELIN, KAARINA Pullotettu ilma Veikkaan, että pakkauksen valmistaminen ja hävittäminen eivät kulje käsi kädessä tämän mahtavan, puhtaan ja luonnonläheisen idean kanssa. Todellisuudessa se millainen imettäjä olet, ei todellakaan ole kenenkään muun asia kuin sinun ja lapsesi. ANNE HOSIO, JYVÄSKYLÄ VUODEN 2017 TURHAK E -KUNNIA MAININT A! Kännykkä sormus Huono idea, aina edessä
Yhdessä niemet muodostavat Etelä-Afrikan lounaisimman kärjen.. Nykyään suuri osa niemimaasta on kansallispuistoa. TEKSTI JA KUVAT JORMA LAURILA TYRSKYJEN JA KUKKIEN NIEMI Legendaarinen Hyväntoivonniemi kuvattuna Cape Pointilta. Se on myös poikkeuksellisen rikas luonnoltaan. 60 SUOMEN LUONTO 10/2017 Etelä-Afrikan Kapin niemimaa on lähtemätön osa merenkulun historiaa
10/2017 SUOMEN LUONTO 61 TYRSKYJEN JA KUKKIEN NIEMI Proteat ovat fynbosin ainutlaatuisen kasvillisuusvyöhykkeen kasveja.
Joidenkin näkemysten mukaan Kapinniemen kärjessä olisi Atlantin valtameren ja Intian valtameren rajakohta, mutta Kansainvälisen hydrograa. Tarkoitus oli virittää optimismia itään pyrkiville merenkulkijoille. Kapin niemimaahan liittyy myös meritieteellinen kiista. 62 SUOMEN LUONTO 10/2017 T uuli puskee sellaisella voimalla, että pidän kaksin käsin kaiteesta kiinni. Merivirrat eivät siis varsinaisesti kohtaa. Nousimme Cape Pointin majakalle, jonne pääsee pysäköintialueelta kaapelivetoisella vaunulla muutamassa minuutissa; käveltäväksi jää vielä satakunta rappusta. Lahden nimi (Väärälahti) tulee siitä, että varhaiset merenkulkijat pyrkivät täydentämään ruokaja juomavarastojaan Table Bay -lahdelle, joka oli lähellä silloista taajamaa. Me tiedetoimittajat lähdimme matkaan varhain aamulla. Ylhäältä maisema avautuu hienosti. sen järjestön mukaan se on 170 kilometrin päässä idässä Agulhasin niemellä, joka on Etelä-Afrikan 62 SUOMEN LUONTO 10/2017 kaja juomavarastojaan Table Bay -lahdelle, joka oli lähellä Cape Pointin vanhalta majakalta avautuvat huikeat näkymät merelle. Kapin niemimaan kärki on helppo saavuttaa Kapkaupungista omin kulkuneuvoin; tiet ovat hyvässä kunnossa ja matka etenee joutuisasti lukuisista pysähdyksistä huolimatta. Myös meriluonnon rikkaus selittyy tällä sekä Benguelavirran syvältä kummuttamilla ravinteilla: Benguela saa alkunsa täältä ja virtaa pohjoiseen. Lännessä ensimmäisenä vastaan tulee Argentiina. Niitä tarkkaillaan katselulavoilta. Seison Kapin niemimaan kärjessä Cape Pointin vanhan majakan näköalatasanteella ja ihailen villisti kuohuvaa merta. Agulhasinvirta kääntyy takaisin itään ennen niemimaata. Pesimäaikana niitä on ranta-alueella tuhansia, ja nämä pelottomat linnut ovat suosittu matkailunähtävyys. Etenimme verkkaisesti ja jäimme monessa paikassa ihailemaan niemimaan itäpuolen False Bay -lahden vuorten kehystämiä vaikuttavia maisemia. Osa sinne pyrkineistä päätyi kuitenkin False Bay -lahdelle. Tyrskyt ovat kiskoneet merestä False Bayn rannalle kelppejä, metrien pituisia ruskoleviä.. Portugalilainen löytöretkeilijä Bartolomeu Dias nimesi sen 1488 myrskyjen niemeksi, Cabo das Tormentas, mutta kun vuosikymmen myöhemmin toinen löytöretkeilijä, Vasco da Gama, löysi vihdoin meritien Intiaan, Portugalin kuningas Juan II nimesi sen Hyväntoivonniemeksi, Cabo da Boa Esperanca. Myrskyisällä ja vaarallisella merellä optimismia tarvittiinkin, mutta se ei aina riittänyt: siitä todistavat lukuisat haaksirikot. Lännessä, pienen poukaman takana on legendaarinen, mutta kooltaan Cape Pointia hieman pienempi Hyväntoivonniemi, Cape of Good Hope. MYRSKYISYYS JOHTUU keskeisesti siitä, että niemimaan kärjessä sekoittuvat läntisen Benguelavirran kylmät ja itäisen Agulhasin merivirran lämpimämmät vedet. Lounaisin Etelä-Afrikka päättyy täällä dramaattisesti jylhiin kalliojyrkänteisiin. On huikaisevaa ajatella, että etelässä reilun 6000 kilometrin päässä vastarannalla on Etelänapa ja välissä on yhä arktisemmaksi muuttuva meri. Tuulille riittää puhallettavaa lääniä. Boulders Beachissä pistäydyimme uhan alaisten afrikanpingviinien suojelu alueella
Meille tuttuja kasveja ovat useat pelargoniat, kuivan maan kasveja nekin. Tienvarren maisema on kallioista ja kuivan kasvillisuuden peittämää. Myös Kirsten boschin kasvitieteellinen puutarha kuuluu puistoon. 10/2017 SUOMEN LUONTO 63 ja koko mantereen eteläisin kohta. . Puisto koostuu neljästä erillisestä osasta: niemimaan kärjen alueesta, keskivaiheen suojelualueista ja Kapkaupungin ympäristön Pöytävuoren massiivista. Maailman kuudesta suuresta kasvillisuusalueesta Kapin suurkasvillisuusbiomi on pienin, mutta siitä huolimatta moKAPIN NIEMIMAA . . Teorioista takaisin maastoon. . Taustalla Kapkaupunkia, josta puutarhaan pääsee bussilla. Kapin niemimaa päättyy dramaattisesti Cape Pointin jyrkänteisiin. Täältä pelargonia on aikoinaan päätynyt mummon ikkunallekin. Siellä täällä erottuu valkeita laikkuja, aivan kuin lunta. Niemimaan kärkeen ei ole julkista liikennettä, mutta matkatoimistot järjestävät retkiä. Kasvillisuustyyppi on nimeltään fynbos, kirjaimellisesti tämä afrikaansinkielinen nimitys tarkoittaa hienoa pensaikkoa. Uhanalaisia afrikanpingviinejä voi tarkkailla Bouldersin suojelualueella False Bayn rannalla. LÄHDEMME HILJALLEEN paluumatkalle. Tiet niemellä ovat hyväkuntoisia. Paras matkustusaika on syys–huhtikuussa, jolloin EteläAfrikassa on kevät ja kesä. Agulhas tarkoittaa portugaliksi neuloja; merenkulkijat nimesivät niemimaan siten siksi, että sen kohdalla kompassin neula osoittaa suoraan pohjoiseen ilman poikkeamaa. Myös del. . Tarkemmin avattuna se kuvaa mehija kuivakkokasvien luomaa erikoista kasvillisuustyyppiä, joka ei ole mikä tahansa pusikko. Merilintujen parvet lentelevät levottomasti meren päällä ja kelppien, suurten ruskolevien, kärjet heiluvat merenkäynnissä. Rannalla kohtaamme valaan, mutta valitettavasti se on kuollut, jopa niin kuollut että on hakeuduttava tuulen yläpuolelle. Laji onkin osuvasti nimeltään Cape Snow (kapinlumi). Noin 3,5 miljoonan asukkaan Kapkaupungista on Kapin niemimaan kärkeen 75 kilometriä. Pinta-ala 221 km 2. Sitä ennen se oli joukko suojelualueita. Aluksi puiston nimi oli Cape Peninsula National Park. Kirstenbosch on loistava paikka tutustua EteläAfrikan kasvimaailmaan. Pysähdymme kuvaamaan komeasti kukkivia proteoita, jotka laajoina pensastoina hallitsevat maankamaraa. Monimetriset, ranteenvahvuiset varret tuntuvat puristettaessa kuin kaapelilta. ineitä ja afrikanturkishylkeitä voi nähdä. A N N E ST O LT False Bay Table Bay Hyväntoivonniemi Pöytävuori Cape Agulhas ATLANTTI KAPKAUPUNKI Kirstenbosch Boulders Cape Point 40 km ETELÄ-AFRIKKA. Kyse on karussa maaperässä ja Välimeren tyyppisessä ilmastossa kukoistavasta elämänmuodosta. Valaita liikkuu täällä kesä–marraskuussa, muun muassa ryhävalaita ja etelänmustavalaita. Ajamme muutaman kilometrin päähän rantaan meren äärelle. Komeat tyrskyt ja mainingit vangitsevat, ja niitä voisi tuijotella loputtomiin. Siellä missä myrsky paiskaa kelppejä rannalle, niihin voi tutustua tarkemmin. . Table Mountain National Park, Pöytävuoren kansallispuisto, sai alkunsa 1988, kun presidentti Nelson Mandela julisti uuden kansallispuiston synnyn
Sen monimuotoisuutta uhkaavat vieraslajit, maatalous, rakentaminen, metsänhoito ja ilmastonmuutos. Täällä on helppo perehtyä Etelä-Afrikan kasvillisuuteen. Paitsi tieteellisiä tarkoituksia, Kirstenbosch palvelee upeana virkistysja retkeilyalueena. Vaikka fynbosin ekosysteemi vaatii tulta, myös liialliset maastopalot ovat ongelma. Kapinlumi (Cape Snow).. Valitettavasti suuri osa fynbosista on vaarassa. Kanervia on Kapin kasvillisuusalueella huikeat noin 600 lajia, kun niitä muualla maailmassa on yhteensä vain joitain kymmeniä. Jos saisin viettää Kapkaupungissa pitempiä aikoja, Kirstenbosch olisi varmasti säännöllinen retkikohteeni. Koko Kapin suurkasvillisuusalueella on peräti 9000 kasvilajia, joista 6200 on endeemisiä, koko maailmassa vain tällä alueella eläviä. Tuhatta neliökilometriä kohden lajeja on 150–170, mikä on kahdesta kolmeen kertaa enemmän kuin trooppisissa sademetsissä. 64 SUOMEN LUONTO 10/2017 nilajisin. Hän osallistui tiedetoimittajien matkalle Etelä-Afrikkaan vuosi sitten. Se on lisäksi ainut suurkasvillisuustyyppi, joka on kokonaan yhden maan sisällä. Pelkästään Kapkaupungin Pöytävuorella kasvaa 2200 kasvilajia! Tärkeitä kasviryhmiä ovat muun muassa proteat, neulaproteat ja kanervat. Kirstenboschin ala on 528 hehtaaria, josta 36 hehtaaria on varattu kasvien viljelyyn ja kasvattamiseen. kaupungin keskustassa punaiseen kaksikerrosbussiin, joka pysähtyy Kirstenboschissa. Myös fynbos on puutarhassa hyvin esillä. Siispä retki sinne. Myös fynbos on puutarhassa hyvin esillä. Vuonna 2004 monimuotoisuuden hot spot, yksi maailman 34:stä, valittiin Unescon maailman perintökohteeksi. Loppu ala on luonnontilaisena suojeltua vuoristometsää ja fynbosia. n Jorma Laurila on Suomen Luonnon entinen päätoimittaja. Kirstenboschin kasvitieteellinen puutarha esittelee huumaavan kasvirikkauden. Harvoin pääsee kahville näin komeissa kehyksissä. Reilun puolen tunnin päästä olemme paratiisin portilla. Puutarhassa on valtaisa määrä nähtävää, ja kasvit on merkitty kylteillä. Kirstenbosch on ainoa kasvitieteellinen puutarha, joka on on osa Unescon maailmanperintökohdetta, Kapin suurkasvillisuuvyöhykettä. Puutarhan yläpuolisissa metsissä risteilee ulkoiluteitä, ja yhtä reittiä myöten voi nousta Pöytävuorelle. Kirstenbosch perustettiin vuonna 1913, ja puutarhan toiminnassa suuntauduttiin oman maan kasvien viljelyyn. Reilun puolen tunnin päästä olemme paratiisin portilla. Yli 6000 kasvilajia esiintyy maailmassa vain täällä. Siispä retki sinne. PYSÄHTELYMME JÄÄ raapaisuksi, mutta ei hätää: lähellä Kapkaupunkia on Kirstenboschin maailmankuulu kasvitieteellinen puutarha, jossa on kaitsettavina noin 7000 eteläafrikkalaista kasvilajia, monet niistä harvinaisia tai uhanalaisia. Ensimmäinen stoppi tulee pian; viehättävä kahvila vaatii pysähtymään, ja terassilta on mahtavat näkymät Pöytävuorelle, jonka itäosan juurella puutarha sijaitsee. Hyppäämme aamulla Kapkaupungin keskustassa punaiseen kaksikerrosbussiin, joka pysähtyy Kirstenboschissa. 64 SUOMEN LUONTO 10/2017 teellinen puutarha, jossa on kaitsettavina noin 7000 eteläafalaisia. Puulajejakin on 450. Noin 90 000 neliökilometrin alueesta 40 000 neliökilometriä on fynbosia
Mutta rivitalon takapihaa suojaa yhä metsä, josta kaikki alkoi. Luontoarvoistakin jotkut ovat huolissaan heti alkuunsa. Tunteita herättävät etenkin meluavat ja pölyävät afäärit, kuten kallioja turvelouhokset. Löysin tutunoloisia saarekkeita. Mutta rivitalon takapihaa suojaa yhä metsä, josta kaikki alkoi. Metsässä oli hyvä olla, ja siitä tuli tärkeä. Voi olla. Osa aktivisteista ”koteloituu” jälleen eikä välitä siitä, mitä muualla tapahtuu, onhan oma reviiri turvassa. Nimby-ilmiö tuottaa parhaimmillaan maailmankansalaisia, jotka kyseenalaistavat totutut tavat ja keksivät kestäviä vaihtoehtoja. Usein käy kuitenkin niin, ettei nimbyilijä enää saa rauhaa. Metsässä oli hyvä olla, ja siitä tuli tärkeä. Not in my back yard eli nimby-ilmiön kiinnostavimpaan vaiheeseen päästään, jos asukkaiden kansanliike saa estettyä hankkeen toteuttamisen. Kun kiinnostuu lähiympäristön tilasta, alkaa todennäköisesti kiinnittää huomiota siihen, miten yksittäiset suunnitelmat kytkeytyvät laajempiin yhteyksiin. Siitä tuli myös metsä, johon aloin verrata kaikkia muita metsiä. n Anni Kytömäki on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. Pois muutettuamme ihmettelin, miten vaikea muualta oli löytää metsän tuttua tunnelmaa. Alkoi tuntua siltä, että missä tahansa kuljenkin, leimikkonauhat ripustetaan jäljilleni. Ihmiset suhtautuvat nuivasti kaikkeen uuteen eivätkä halua liian lähellä kotia toteutettavan yhteiskunnan edun kannalta keskeisiä hankkeita. n A muutaman askelen ottamalla pääsi ihmisyhteisön huomasta vapaaseen luontoon. Kiertelin, katselin korkeita kuusia ja sammaleisia maapuita, kuuntelin latvusten hämärissä narisevia keloja. En tuolloin määritellyt metsää noin, se oli vain metsä. Luonnonsuojelijan urallani olen kokenut enimmäkseen menetyksiä ja torjuntavoittoja. Prosessin aikana hän on tullut tietoiseksi siitä, että luonnon voimaperäinen mullistaminen on sääntö eikä poikkeus. Olen tullut siihen tulokseen, että nimby-ilmiö on tärkeä, jopa välttämätön osa havahtumisen prosessia, jonka seurauksena ihminen päätyy luonnonsuojelijaksi. Niin minusta tuli luonnonsuojelija. KUN TAKAVUOSINA työskentelin Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan piirissä, kuulin ajoittain lausahduksen: ”Se on nyt vain sellainen nimby-ilmiö.” Puhuja halusi luoda mielikuvan, että louhosten, kaivosten, hakkuiden, rakentamisen ja milloin minkäkin toiminnan vastustaminen perustuu oman edun tavoitteluun. Mitä lähemmäs asutusta massiiviset suunnitelmat sijoittuvat, sitä enemmän niistä yleensä annetaan kielteistä palautetta. Luonnonsuojelijan urallani olen kokenut enimmäkseen menetyksiä ja torjuntavoittoja. Vaikka kotikontu pelastui, ”kehitys kehittyy” toisaalla. Siitä tuli myös metsä, johon aloin verrata kaikkia muita metsiä. Ymmärsin, että ”alkumetsäni” kappaleita on yhä jäljellä, mutta ne hupenevat nopeasti. Pihan ja metsän raja oli helppo ylittää, mutta sen takana maailma oli toinen: muutaman askelen ottamalla pääsi ihmisyhteisön huomasta vapaaseen luontoon. 110/2017 SUOMEN LUONTO 65 A suin 4–8-vuotiaana rivitalossa, jonka piha rajoittui luontoarvoiltaan monipuoliseen vanhaan metsään. Vähitellen ulotin retkeni kauemmas. Lähelle katsominen myös lohduttaa silloin, kun suuret tavoitteet eivät toteudu. Pois muuK y tö m ä k i K y tö m ä k i Takapihan kautta maailmalle voitteet eivät toteudu. Rauhalliselle tienoolle muuttaneet eivät innostu ajatuksesta, että metsästä kantautuisi koneiden jyly, ja kapeat tiet avattaisiin rekkaliikenteelle. A N N IN A M A N N IL A 110/2017 SUOMEN LUONTO 65. Taivalsin harvassa männikössä, kompastelin maassa retkottavien oksien ja rankojen seassa, loikin yli ojien ja mietin, olenko minä muuttunut, kun on niin ankeaa
H o m o sa p ie n s TEKSTI JA KUVAT JOUNI TIKKANEN H o m o sa p ie n s Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. 66 SUOMEN LUONTO 10/2017. 66 SUOMEN LUONTO 10/2017 Syntytiedon opettaja Maria Dor halusi muuttaa maalle ja päätyi Pohjois-Karjalan Valtimolle puuhaamaan omavara opistoa. Maria Dor halusi muuttaa maalle ja päätyi Pohjois-Karjalan Valtimolle puuhaamaan omavara opistoa
OMIN KÄSIN tehty värttinä oli Nordlundin ensimmäinen lahja Dorffille. kertoo. kertoo. Yöllä elokuvan jälkeen hän käveli kotiin hiljaisen kaupungin halki ja mietti, miksi kaikki vihreä maa oli peitetty asvaltilla ja betonilla. Ihana marraskuu Parasta omavaraisuudessa on Dor. Se on kuitenkin vain yksi pieni juonne hänen elämästään. OMAVARAINEN perhe syö paljon kuiva sieniä. Miehen käsityöläinen elämäntapa tuntui hyvältä seminaarityön aiheelta, joten Dor. Sen virkaa toimitti koivuntuhkatahna, josta hän erotti lipeän, niin että jäljelle jäi pelkkä mineraali. lähetti hänelle postikortin ja kysyi lupaa haastatteluun. Dor. sanoo. Yhteisiä arvoja kuitenkin oli niin paljon, että perhe syntyi. Seminaarityön osassa 9, ”Tulevaisuus”, asia todetaan näin: Erakkovuodet olivat hyödyllistä ja tarpeellista aikaa, mutta niiden anti on jo tyhjiin ammennettu. Lasse haaveilee myös omasta perheestä ja lapsista. Pari vuotta tilan töitä riitti kuitenkin kertomaan, että kaupallinen viljely on liian rankkaa. Hän oli 18-vuo tias lukiolainen, kun Jyväskylässä näytettiin fantasia elokuvaa nimeltä Kadonneiden lasten kaupunki. Omavaraistaloudessa elävällä perheellä kasvukausi kuluu kylväessä, kitkiessä, satoa nostaessa ja säilöessä. n opinnot Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksella olivat edenneet proseminaarivaiheeseen, hän kuuli, että on olemassa mies, joka valmistaa itse kaiken. 10/2017 SUOMEN LUONTO 67 A jatus maalle muuttamisesta tuli ennen ajatusta omavaraisuudesta, Maria Dor. 10/2017 SUOMEN LUONTO 67 OMAVARAINEN perhe syö paljon kuiva sieniä. n mukaan vaikea hahmottaa. Jopa vaatteensa. Hänellä ei ollut pankkitiliä, eikä hän ostanut kaupasta edes suolaa tai öljyä ruoanlaittoon, saati hammastahnaa. ”Aloin ajatella, että tämä ei ole oikein”, Dor. n mukaan vapaus. Se on syntytietoa, tositilanteessa testattua ajattelua. Tätä vuosirytmiä monen ulkopuolisen on Dor. Heistä tuli pari, ja sitten perhe, mutta ei helposti. Tietoa siitä, mitä on olla itsensä ja luonnon varassa. ”Kävin myös vapaaehtoistöissä ulkomailla. Siellä tutustuin luonnon malleja mukailevaan permakulttuuriin, joka miellytti, koska kaikki permakulttuuritilat olivat kotitarvetiloja”, Dor. Ammatin hän löysi harrastuksen kautta. Sellaisella kokemuksella on toinenkin nimi. Vietin yhden talven Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa. Käsityöt olivat kiinnostaneet lapsesta lähtien, ja hän ajatteli, että käsityönopettajan työhön voisi yhdistää kotitarveviljelyä. Jos hyvin käy, sitä voi kuitenkin pian opiskella hänen suunnittelemassaan omavaraopistossa. kertoo. ”Kyllä tämä elämäntapa tuntui ajatuksena aika pelottavalta”, Dor. ”Se oli asia, josta neuvoteltiin”, Dor. Kuvan herkkutatit ovat helppoja ja hyviä, mutta kuusi lahokka on Dorffin ykkössuosikki. kertoo. ”Lasse ei tuo meille rahaa, mutta kaikki muu, mitä hän tuo, mahdollistaa sen, että minun ei tarvitse käydä kokopäivätöissä.” Toisin sanoen kummankaan heistä ei tarvitse. Sen opetus perustuisi käytännön kokemukseen omavaraisesta elämästä. Hän auttoi myös alkuun kehräämisessä, kun sitä ei käsityönopettajan koulutuksessa opetettu. ”Tuli ahdistava tunne, että pitää päästä pois.” Lukion jälkeen hän lähti harjoittelijaksi biodynaamiselle puutarhatilalle Isnäsiin, Porvoon lähelle. Opiston on tarkoitus avautua Valtimolla vuonna 2020, näillä näkymin yhtenä Kainuun opiston linjana. Lasse Nordlund oli jyrkkä periaatteissaan: Hän söi johdonmukaisesti vain sitä, mitä pystyi itse keräämään tai kasvattamaan, muun muassa paljon sieniä ja satoja kiloja lanttua vuodessa. Sitten koittaa ihana marraskuu, jolloin aikaa alkaa riittää taas kaikkeen muuhun: lepoon, käsitöihin, kaunokirjallisuuden lukemiseen ja lautapeleihin lasten kanssa. ja Nordlund elävät Valtimolla hyvin suurelta osin omavaraisuudesta, kahden yhteisen lapsen kanssa. Hänellä itsellään oli jo lapsi edellisestä liitosta, eikä ajatus elämän yhteensovittamisesta omavaraistaloudessa elävän miehen kanssa tuntunut ihan itsestäänselvältä. Kuvan herkkutatit ovat helppoja ja hyviä, mutta kuusi lahokka on Dorffin ykkös. Vuonna 2004, kun Dor. n H O M O S A P IE N S , K O T O N A , R E T K E LL Ä JA V IR IK K E IT Ä T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A Omavaraistaloudessa elämisessä parasta on vapaus. Nyt Dor. Syntyi omavaraisperhe Kävi ilmi, että Dorffin tapaustutkimuksen kohde, Lasse Nordlund, oli 39-vuotiaana tullut tiettyihin johtopäätöksiin. lla on kyllä pankkitili, ja hän huovuttaa tossuja ja myy villalankaa Kehrätär-yrityksensä nimiin
JOULUN TAVARAMARKKINAT voi ohittaa hyvillä mielin ja antaa lahjaksi aineettomia lahjoja. Joulu tulee ilman valtavaa valmistelua ja stressiäkin. Sekin onnistuu Luonnonperintösäätiön kautta. Ja muista Marttojen legendaarinen vinkki siivoukseen: siivoa kaapit vain, jos aiot viettää joulusi niissä. Kuoret onkin syytä kiikuttaa metallinkeräykseen, jotta arvokas raaka-aine säilyy kierrossa. Joulun kunniaksi siivekkäille voi ripustaa vaikkapa omenoita tai pyöräyttää siemenkakun tai siemenpipareita (katso ohjeet www.suomenluonto.. KUUSI ON monen mielestä joulun ehdoton kruunu. Tuikkukynttilät ovat käteviä, mutta alumiinikuoret tekevät niistä melkoisia raaka-aineahmatteja. Mitoita valmistelut omien voimavarojesi mukaan. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVITUS ANNE STOLT sanomalehtiä, aikakauslehden sivuja, karttoja ja kankaanpaloja sekä lahjapusseja, joita on näppärä tehdä itsekin vaikkapa vanhan Luonnonkalenterin kuvista. n Joulun tunnelman voi saavuttaa ilman valtavaa tavaravuorta ja varustelua. Jos edellisvuoden joulukortit ovat piirongin laatikossa tallessa, voi niistä askarrella kivoi ohittaa hyvillä mielin ja antaa lahjaksi aineettomia lahjoja. 68 SUOMEN LUONTO 110/2017 K O T O N A Rentoa juhlamieltä! EKOLOGISEN JOULUN VIETTOHON SUOSI KYNTTILÄOSTOKSILLA kasvipohjaisia valon tuojia kuten soijakynttilöitä. Jos olet kuusi-ihmisiä, suosi suomalaista ja edes leikittele ajatuksella, että joulukuusi voisikin olla luonnon kuusi, jota voisi käydä metsässä tervehtimässä joulu toisensa jälkeen. Samalla saisi seurata kuusen varttumista. Niitä voi tietenkin tehdä myös itse vaikkapa kävyistä, havuista ja puolukanvarvuista, joilla voi somistaa myös joulupöydän. Liharuuissa kannattaa panostaa makuun sekä eläinten hyvinvointiin ja suosia luomua. Lahjaostoksilla kiinnitä huomiota itse tuotepakettiin: kuinka paljon siinä on käytetty pakkausmateriaalia. Elämys tai yhteinen metsäretki lämmittävät mieltä varmemmin kuin komeron perukoille unohtuva sukkapari. Sinä päätät! MUISTA JOULUNA myös pihan pientä väkeä lintulaudalla. Nyhtökurpitsa, juurekset ja salaatit tuovat kattaukseen väriä sekä monipuolisia makuvivahteita. n. VALAISTUSTA HIMMENTÄMÄLLÄ ja muutamalla kynttilällä saa jo kummasti joulutunnelmaa, joten erillisiä koristeita ei tarvitse ostaa. ). HYÖDYNNÄ PAKETOINNISSA sanomalehtiä, aikakauslehden sivuja, karttoja ja kankaanpaloja sekä lahjapusseja, joita on näppärä tehdä itsekin vaikkapa vanhan Luonnonkalenterin kuvista. Tai miten olisi pala ikimetsää. Jätä ylipakattu tuote ostamatta. Jos edellisvuoden joulukortit ovat piirongin laatikossa tallessa, voi niistä askarrella kivoja pakettikortteja. JOULUPÖYDÄN VOI TÄYTTÄÄ talvikauden kasvisherkuilla. NAUTI JOULUN tunnelmasta. Elämys tai yhvoukseen: siivoa kaapit vain, jos aiot viettää joulusi niissä. Se tuo sisälle tunnelmaa ja aivan oman jouluisen tuoksunsakin
Monet pikemminkin karsivat turhia tavaroita elämästään. Kannattaisi, sillä lanttu sisältää paljon C-vitamiinia ja on edullinen kotimainen juures. Aineetonta joulua! LIEDELLÄ AINEETTOMIA LAHJAVINKKEJÄ ELÄIMET | Lahjoituksella voi tukea eläinten oloja ja oikeuksia edistävää työtä. Pääasiallisesti mirhamia saadaan afrikanmirhapuusta (Commiphora myrrha). www.sll.fi/lahjaluonnolle WWF | Lahjoituksen voi antaa naalille, jääkarhulle tai metsä peuralle. Jos näin joulun alla lanttulaatikko tuntuu jo ajatuksena työläältä, pääsee miltei samaan lantun makeaan makumaailmaan valmistamalla helppoja uunilanttuja. Paahda 200 asteessa noin tunti. www.annajotainmuuta.fi IS TO CK PH O TO GE O FF KID D /S CIE N CE PH O TO LIB R A RY A N N E ST O LT A N N E ST O LT Veisimme kullan, mirhamin... Jos raaste on vielä pilkutettu rusinoilla, voi olla, ettei lanttuun ole juurikaan sillä lanttu sisältää paljon C-vitamiinia ja on edullinen kotimainen juures. Aseta lanttu uunipellille tai pieneen uunivuokaan. Nosta lanttu kokonaisena pöytään ja ripottele kaveriksi kirveliä tai KO TIM A IS ET K A SV IK SE T. Ortodoksisen kirkon menoissa mirhamia käytetään edelleen. Jos raaste on vielä pilkutettu rusinoilla, voi olla, ettei lanttuun ole juurikaan sen jälkeen tullut koskettua. Kokeile kypsyyttä haarukalla. (JM) Lantun leikkaajan joulu LANTUN hieman kirpeä maku on tullut monelle tutuksi kouluruokailun karheassa raastesalaatissa. Monikäyttöistä AINEETTOMIA LAHJAVINKKEJÄ KO TIM A IS ET K A SV IK SE T 110/2017 SUOMEN LUONTO 69 raastesalaatissa. Monikäyttöistä ainetta on poltettu myös suitsukkeena, ja sillä on hoidettu haavoja. Lahjassa on mielestäni olennaisempaa se, että lahja on annettu vastikkeetta kuin se, mikä sen sisältö on.” JOHANNA MEHTOLA ELÄIMET | Lahjoituksella voi tukea eläinten oloja ja oikeuksia edistävää työtä. Nosta lanttu kokonaisena pöytään ja ripottele kaveriksi kirveliä tai salviaa. ”Lahjan tunnusmerkit vaihtelevat sen mukaan, mistä näkökulmasta lahjoja tutkitaan. Lahjan antaja odotti myös jonkinlaista vastalahjaa itselleen”, sanoo kulttuuriperintötutkimuksen jatko-opiskelija Maija Santikko Turun yliopistosta. JOULULAULUSSA Me käymme joulun viettohon mainitaan mirhami, mutta mitä se on. Toinen tämän päivän lahjoihin liittyvä trendi on lahjatoiveiden kysyminen etukäteen”, Santikko valaisee. www.lahjaelaimille.fi GE O FF KID D /S CIE N CE PH O TO LIB R A RY A N N E ST O LT Veisimme kullan, mirhamin... UUNILANTTU 1 lanttu kirveliä tai salviaa Leikkaa lantun yläja alapinta tasaisiksi. www.lahjaelaimille.fi LUONTO | Turvaa kaupunki luontoa ja lähimetsiä 10 eurolla, anna saimaannorpalle uimarauhaa 30 eurolla tai takaa karhuperheelle korpi maita 50 eurolla. Mutta onko aineeton lahja alkuunkaan lahja, kun sitä ei voi koskettaa. Jos näin joulun alla lanttulaatikko tuntuu jo ajatuksena työläältä, pääsee miltei samaan lantun makeaan makumaailmaan Leikkaa lantun yläja alapinta tasaisiksi. Aseta lanttu uunipellille tai pieneen uunivuokaan. Paahda 200 asteessa noin tunti. www.wwf.fi METSÄ | Miten olisi lahjaksi pala luonnontilaista metsää ja lupaus metsäretkestä vielä kaupan päälle. Mirhami on ikivanha ja arvostettu hajuvesien ja tuoksuöljyjen raaka-aine ja sitä käytettiin muinaisessa Egyptissä ruumiiden balsamoinnissa. Pääasiallisesti mirhamia saadaan afrikanmirhapuusta (Commiphora myrrha Mirhami on ikivanha ja arvostettu hajuvesien ja tuoksuöljyjen raaka-aine ja sitä käytettiin muinaisessa Egyptissä ruumiiden balsamoinnissa. ”Sitä mukaa, kun varallisuus kasvaa, on entistä vaikeampaa keksiä lahjoja ihmisille, joilla on jo kaikkea. Se on pihkaa muistuttavaa maitiaisnestettä, jota juoksutetaan puun kuoresta ja jonka annetaan jähmettyä. Aineettomien lahjojen kasvavalle suosiolle on selkeät perusteet. ”Jo antiikin Kreikassa annettiin aineettomia lahjoja, kuten arvonimiä, uskollisuuden osoituksena lahjoittajalle. 110/2017 SUOMEN LUONTO 69 AINEETTOMAT JOULULAHJAT ovat entistä suositumpia ja valinnanvaraa on saimaannorpan uima rauhasta turkiseläinten tarhattomaan tulevaisuuteen. www.luonnon perintosaatio.fi HSY | Helsingin Seudun Ympäristöpalvelu HSY on listannut kattavasti tavaraa parempia joululahjaideoita, kuten palveluja, elämyksiä, aikaa tai hyvää mieltä. JOULULAULUSSA Me käymme joulun viettohon mainitaan mirhami, mutta mitä se on. Se on pihkaa muistuttavaa maitiaisnestettä, jota juoksutetaan puun kuoresta ja jonka annetaan jähmettyä. Lahja ilman konkreettista, hypisteltävää tavaraa ei kuitenkaan ole mikään uusi juttu, vaikka aineettomuus onkin vakiintunut merkittäväksi osaksi suomalaista lahjaperinnettä. Tämä trendi lisää aineettomien lahjojen suosiota. Sivuilta voi ladata myös sähköisen joulukortin. Kokeile kypsyyttä haarukalla. Kestävä kehitys ja eettisyys ovat monille tärkeitä asioita lahjan valinnassa
Talvijuurekas (Flammulina velutipes) sietää pakkasia ja jatkaa kasvuaan säiden lauhduttua. Paloittelin lakit pannulle sipulin kera, kypsensin huolellisesti ja söin hyvällä ruokahalulla. JA NN E K ÄY H KÖ V IR IK K E IT Ä A SK O RI ST O LA IN EN. Talvijuurekas kasvaa sekä lahoilla että elävillä lehtipuilla. Etenkin Aasiassa talvijuurekasta pidetään terveysvaikutteisena. Sienen tunnistaa kullanruskeasta lakista. Tätä mainiota ruokasientä tavataan koko maassa. Sientä viljellään paljon: maailman talvijuurekastuotanto on suuruusluokkaa 100 000 tonnia vuodessa. Saalista voi saada vielä maaliskuulla. 70 SUOMEN LUONTO 10/2017 V IR IK K E IT Ä Vinkkejä moneen menoon! PE RT TI H A RS TE LA / VA ST AV A LO O LL I TO IV O N EN / LU O N TO KU VA K AU PP A Tuoreita sieniä läpi talven SIENTEN POIMIMISTA ei ei tarvitse talvellakaan laittaa jäihin. Talvijuurekkaat – kyseessä on useamman lajin ryhmä – tunnistaa kahden– kahdeksan sentin kullanruskeasta lakista, joka on limainen tai tahmea ja keskeltä tummempi. Jalka on kauniin mustanukkainen, kapeatyviset heltat melko harvassa. Sillä on havaittu olevan bakteereita ja viruksia torjuvia vaikutuksia. Sientä voi etsiä rantojen pajukoista ja lepikoista sekä puistoista. n TOPI LINJAMA on vapaa toimittaja ja Suomen Luonnon avustaja. O LL I TO IV O N EN / LU O N TO KU VA K AU PP A Ystävän retkivinkki Talvijuurekkaasta voi erottaa kypsennettynä kalan maun. Olin huomaavinani ateriassa hyvin hienon ja miellyttävän kalan aromin. Syksyn ensimmäiset talvijuurekkaani löysin lokakuussa puistosta kaadetun pajun kannon jäänteistä. Katsetta ei kannata pitää pelkästään jaloissa, sillä toisinaan sieni kasvaa korkealla puun rungolla. JAPANILAISET ARVOSTAVAT suuresti talvijuurekasta eli enokitakea. Siitä saattaa olla hyötyä esimerkiksi syövän, dementian ja Alzheimerin taudin torjunnassa. Se viihtyy pieninä ryhminä lahoilla ja elävillä lehtipuilla, erityisesti raidoilla, pajuilla ja lehmuksilla
Voi ja hyvän sellaisen. Hanna Nikkanen & Työryhmä: Hyvän sään aikana (Into Kustannus 2017) VOIKO ILMASTONMUUTOSKIRJAN tehdä ilman yhtäkään päästökäyrää. Anni Kytömäki: Kivitasku (Gummerus 2017) KYTÖMÄEN UUTUUS Kivitasku on sujuvasti maisemassa ja ajassa kuljetettu sukupolvitarina. Uhrattu aika myös näkyy teoksessa yksityiskohtaisena tietona ja monipuolisena kuvituksena. Tekstissä kiinnostavinta ovat Leivon kertomukset retkistään ja havainnoistaan. Vaikuttavimmat kuvat ovat maisemia, joissa lintu, esimerkiksi hiiripöllö, kiuru tai kuovi, on pienenä, mutta juuri oikeassa kohdassa. Kuvitusta ei voi moittia, vaikka esikuvat niissä näkyvätkin. Joissain luvuissa kuten metsäosiossa tämä näkyy asiatiedon hallinnan puutteina. Hanna Nikkasen vetämä journalistiprojekti valottaa ilmastonmuutosta pariltakymmeneltä kantilta. Samuli Haapasalo: Tii tii tiainen (Maahenki 2017) TIAISET ovat tutuimpia lintulautavieraita ja niillä on pitkä historia ihmisen retkikavereina. Kertomus matkaa halki vuosisatojen vieden henkilöitään Suomesta Pietariin ja takaisin. JORMA LAURILA Lauri Hallikainen: Savon luonto – Äänimaisemia 3 (Kultasointu 2017) ULKONA SATAA räntää mutta kuulokkeissa pauhaa lintujärvi toukokuisena yönä. Lintuja tarkastellaankin teoksessa ansiokkaasti eri näkökulmista. Tuulessa roihuaa maa – kertomus Lapista, jäisestä merestä ja Saamen kansasta -kirjan (Tammi 2017) tekijät ovat sopivasti alueen elämää ulkopuolelta katsovia, joten heillä on aiheen käsittelyyn vaadittavaa perspektiiviä. Tällaisia kuvia on kirjassa paljon, ja monissa muissakin miljöö on mukana. (AH) ???. Lähikuvia on myös runsaasti sekä kuvakertomuksia vaikkapa tuulihaukan pesinnästä ladon seinän pöntössä. (JM) ????. Kaikkiaan levyllä on 24 äänimaisemaa. Ja niitä Tea Karviselle on kertynyt kirjan teon yhteydessä kuluneen seitsemän vuoden aikana yli 700 vuorokautta. Maaseutuluonnon monimuotoisuus on huolestuttavasti vähentynyt tehomaatalouden tieltä. Niitä on paljon ja kaikilta vuodenajoilta. ????. Kirjan tekstien kuvailu on lähes mestarillista, mutta paikoin kuvailun runsaus hiukan hämärtää ajatusta. Upeasti kuvitettu tietoteos Saamenmaasta TÄMÄN JÄREÄN tietoteoksen tekijöiksi osoittautuvat saamelaistunut suomalainen ja suomalaistunut saamelainen, Antti Haataja ja Pekka Sammallahti. Leivo on myös taittanut kirjansa. Luontovaikutuksia tutkitaan kiinnostavasti niin koko maan tasolla, Lapissa kuin Itämerelläkin. VESA LUHTA VALOKEILASSA. Ihmiset tulevat ja menevät. Kokonaisuutena kirjaa voi suositella kaikille ilmastonmuutoksesta kiinnostuneille. Mielenkiintoisimpia kauniista kuvituksista ovat ne, jotka kertovat tiaisten pesänrakennuksesta ja elintavoista, joita pääsee harvemmin näkemään. Kallio jää. Nyt siinä ei ole ongelmaa, lopputulos on erinomainen; taitto on ilmavaa, ja kuvat ja tekstit rytmittyvät hienosti. ????. Vaikka tekstiä on paljon, kirja on ilmiasultaan näyttävä kuvateos. Historialliset faktat ja Karvisen omat kokemukset limittyvät kerronnassa sujuvasti. Kirjaa rytmittävät aukeamat, joilla tiaismetsän lintujen äänet on kirjoitettu kuin karaoketeksteinä. Se on oiva apu äänten oppimiseen. Siitä kirjassa on ansiokas katsaus sekä vinkkejä monimuotoisuuden lisäämiseksi. Upeat kansallispuistomme ansaitsevat upean kirjansa, josta saa kiinnostavaa taustatietoa ennen retkelle lähtöä. Kirjan taustalla on perinpohjainen kotiseudun luonnon tuntemus. Muutamat kuvat ovat lähes historiallisen upeita. Kirja tehtiin nopeasti. Heidän tarkkaillessaan Saamenmaan tapahtumia syntyy oivallinen kontrasti. Ikävä piirre kirjassa on, että se on arvokirjasarjan osana kallis, mutta turhempaankin ihmiset suoltavat joulurahojaan. Luonto, elollinen ja eloton, on vahvasti läsnä, Kytömäki tuntee sen mistä kirjoittaa. Vai jääkö. Kun sulkee silmänsä, voi kuvitella olevansa lintujärven rannalla, helisevässä kesäsateessa tai sammakoiden kosteikolla, jossa samaan aikaan äänessä ovat rupikonna, viitasammakko ja ruskosammakko. Leivolla on persoonallinen kuvaustyyli, ja hän on sekä visuaalisesti että teknisesti lahjakas – ja sitkeä. Savon luonto -levy on oiva lahjaidea vaikkapa ulkomaalaisille tuttaville. (JM) ????. 10/2017 SUOMEN LUONTO 71 Leivon lintukodossa MAURI LEIVON Kylän linnut (Docendo 2017) on ylistys Porvoon maaseudun luonnolle, ja Leivo itsekin tunnustautuu maalaiseksi. Äänimaisemaartisti Lauri Hallikaisen uutuuslevyllä sukelletaan jälleen Savon luontoon. Tea Karvinen: Kansallispuistot – Maamme luonnon helmet (Docendo 2017) JOTTA KANSALLISPUISTOISTA pystyy kirjoittamaan kattavan ja kiinnostavan kirjan, vaatii se myös runsaasti maastokäyntejä. Tärkeintä on kuitenkin tekstien jakama tieto, joka perustuu vankasti tuoreimpiin tutkimuksiin niin Tenon lohesta kuin ilmastonmuutoksestakin, lisäsuolattuna tiedoilla kielestä, pedoista, saamelaisten tähtitaivaasta ja tunturiluonnosta. (MP) ???. (RK) ???. Teksti on parhaimmillaan kertoessaan tiaisista kansanperinteessä, ja lajien tyypillisestä olemuksesta. Kun kuvaaja itse tekee taiton, lopputulos ei aina ole kovin onnistunut. Sukupolvet syntyvät ja kuolevat. Kirjan todelliseksi päähenkilöksi hahmottuu lopulta kallio
LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Kuvan otti Anne Moilanen Lapinlahden Koprijärvellä.. Heijastuksia JOUTSENET lammen jäällä pyhäinpäivänä 4.11.2017. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. 72 SUOMEN LUONTO 10/2017 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Jaettu kallio KÖKARIN marraskuiset maisemat kuvasi Oscar Keserci. /havaintokirja TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Metsätähti ”METSÄSSÄ tarkkasilmäinen kulkija saattaa löytää jalkapallon. Sitä pitää vain vähän kasvattaa, koska se on noin kolme milliä läpimitaltaan. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Oikeasti se on metsätähden siemenkota.” Hannu Rasiranta kuvasi kauniin yksityiskohdan Hauholla marraskuun alussa
Rypykkätaidetta RUSORYPYKKÄ on varsinainen taideteos. Kirkkaana päivänä pystyy vangitsemaan hauskoja tilanteita. Sen kuvasi Kari Aaltonen Kaarinan Kuusistossa. Utelias kaveri HÄMEENKYRÖLÄINEN Kyösti Sorsa sai kaverin autotallin rännien puhdistukseen: ”Lumikko tupsahti lumiestekourusta tarkkailemaan puuhiani. Aika on muuttanut simpun ulkonäköä melkoisesti.” Soili Vesanen ilahtui härkäsimpun kohtaamisesta Pulkkilanharjulla Asikkalassa marraskuun lopussa.. Piti puhaltaa katot lehdistä ja neulasista, mutta jätin kevääseen, koska näin tehokasta hiirenkarkotinta ei taida agrimarketeista saada.” Keltaista pihapiirissä ”TIAISTEN touhuja talvi ruokinta paikalla on ilo seurata. Tuhansia vuosia sitten maan kohoaminen erotti Päijänteen merestä ja suolaisen veden lajeja jäi loukkuun järviin. Järvihärkä ”OLIN KUULLUT, että Päijänteessäkin voisi asua härkäsimpun makeanveden muotoa ja kerran aiemmin sen ehkä vilaukselta nähnytkin. Välillä on kolmekin yhtä aikaa ruokinnalla.” Harmaapäätikan ikuisti Satu Välimaa Kangasalalla. Tällä kertaa ”järvihärkä” näyttäytyi, ja sain kuvan napattua. 10/2017 SUOMEN LUONTO 73 Harmaapäätikka ilonamme ”NÄITÄ riittää meilläpäin, saamme onneksemme ihailla tikkoja päivittäin. Tässä lintu nousee pähkinän syötyään lentoon.” Anne Patana Tampereelta lähetti talitinttikuvan Havaintokirjaan
Osallistujien kesken arvotaan Luontokaupan saukkopehmolelu. 74 SUOMEN LUONTO 10/2017 Suojelemaan honkia Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi on kannustettu jokaista kansalaista istuttamaan kuusi. Vain maisemallisesti merkittävälle puulle on suojelumenetelmä olemassa. Ja niin valitettavan totta. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 2.1.2018. TARJA KURVINEN, PELLOSNIEMI tälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Valitettavasti ympäristökeskusten suojelemiseksikaan ei ollut menetelmää, nehän on taidettu lopettaa, vaikka niitä tarvittaisiin nyt enemmän kuin koskaan. Silmät avaava realistinen juttu, joka jokaisen metsää omistavan pitäisi lukea nyt heti. Tällaiselle yhden tai muutamien puiden suojelulle ei valitettavasti ole hyväksyttyä menetelmää. Myös Laatokassa on alkuT O IM IT TA N U T M A R I P IH L A JA N IE M I @ palaute@suomenluonto.. Olemme lukeneet jutun moneen kertaan. Meidän ihmisten tulisi käyttäytyä samoin, ja auttaa lähimmäistä, tuntematontakin. PAAVO SALONEN, VANTAA Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Valaiden valtakunta Valaiden maailmassa esiintyy ”inhimillisyyttä”, apua annetaan heikoille yksilöille. Stumpy sai niin hellää hoivaa, vaikka olikin erilainen ja raajarikko. Maamme ainoat järvilohet elivät tuolloin Vuoksen vesistössä kahtena erillisenä kantana. Nämä puut voisivat toimia suurten petolintujen pesäpuina, olisivat maiseman komistuksia ja toimisivat myös siemenpankkeina. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 2.1.2018. Vaikka metsien käsittelyyn on hyväksytty jatkuvan kasvatuksen mukainen metsänkäsittely, senkin ohjeistuksessa on mielestäni ongelma. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. SUOMEN LUONTO 9/2017 Lukijoiden mielestä paras juttu oli Näkymätön tieto. Päijänteeltähän on selkeä vesireitti Huopankoskelle, joten mielestäni siellä on voitu tavata järvilohi. KAUNO JANSSON Huopanankosken lohet Hannu Lehtosen mukaan Kymijoen vesillä ei olisi järvilohta. Osallistujien kesken arvotaan Luontokaupan saukkopehmolelu. SUOMEN LUONTO 9/2017 Lukijoiden mielestä paras juttu oli Näkymätön tieto.. MATTI ESKELINEN RAKKAUDESTA METSÄÄN JA PUIHIN Hoitava vai hoidettu metsä Olipa hyvä kirjoitus Hoitava – vai hoidettu – metsä. Haastan sinut, jos omistat pienenkin maaläntin, suojelemaan edes yhden suuren tai muuten erikoisen männyn. Omalla noin hehtaarin tontillani olen jo päättänyt suojella viisi suurinta petäjää. Mielestämme ehdottomasti lehden paras juttu. Näiden toivoisin komistavan maisemaa vielä 300–400 vuoden kuluttua. RITVA KIVINIEMI, KANNUS Hoitava – vai hoidettu – metsä. LUKIJOILTA Mitä mieltä lehdestä. Niiden lentoa on niin mukava seurata syyspimeällä. ANNA PALAUTETTA! Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Metsäkeskuksilta lienee saatavissa nauhaa suojeltavan puun ympärille, ja tilan papereihin voinee laittaa merkinnän, että näitä puita ei koskaan kaadeta. Ja jos omistat metsää enemmän, suojele enemmän mäntyjä. Mielestäni olisi hyvä neuvoa, että tulee jättää pystyyn joitakin kaikkein suurimpia ja elinvoimaisimpia mäntyjä, esimerkiksi 5–10 puuta hehtaarille. Tähän toivoisin ympäristökeskuksen kehittävän yksinkertaisen, mutta kätevän ja sitovan menettelyn. Eikös Päijänne kuulu kyseiseen vesistöön, ja siellähän tavataan järvilohta. EEVA PELTOLA, RAUHA Tiedettä kansanomaisesti esitettynä. DNA on minulle melko käsittämätön juttu, siksi on kiinnostavaa lukea siitä eri näkökulmista. Minä haluaisin, että maisemassa näkyisi suuria komeita honkia useammin kuin metsien ja puiden käsittelyn seurauksena nykyisin näkyy. Ilmastonmuutos aiheuttaa sen, että kuusella tulee olemaan vaikeuksia, mutta mänty menestynee paremmin. Tiedä, vaikka horrostavat meidän ulkovaraston ylisillä. Mielenkiintoinen juttu, koska meidänkin pihapiirissä on lepakoita. ASIASTA KIINNOSTUNUT Nykyisin järvilohia elää istutettuna useassakin vesistössä, myös Päijänteessä. Ne kutivat Lieksanjoessa ja Pielisjoessa sekä siihen laskevassa Koitajoessa. Ajatus on hyvä ja kannatettava, mutta minä aion suojella honkia. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (Klikkaa lehden kansikuvaa.) tai . Äänestä . Ohjeissa sanotaan, että poistetaan suurimmat puut, ja tehdään tilaa nuorempien puiden kasvulle. Niin ei kuitenkaan ollut Juhani Ahon aikana. PIRKKO KARPPI, MIKKELI Missä lepakot horrostavat. Frantsilan koivu-turve -shampoon ja hoitoaineen voitti Irja Härkönen-Al Laham
www.suksitehdasylonen.fi Majoitu mukavasti, syö hyvin, rentoudu luonnossa ja rantasaunan löylyissä! Puh. Kuvan on ottanut Risto Sauso. Lähde katsomaan tai kuvaamaan maakotkaa Ylläksellä! Löytyy myös majoitus! 0400 796 012 info@yopuu.. 0500 209 630 myynti@tunturikeimio.fi www.tunturikeimio.fi Jerisjärvi, Muonio Olemme myös Facebookissa! Tervetuloa! Ilmoita Suomen Luonnossa! Meillä on 166 000 lukijaa. HANNU LEHTONEN Oikaisu Suomen Luonnon edellisessä numerossa 9/2017 sisällysluettelon yhteydessä sivulla 5 julkaistusta metsäkuvasta on harmillisesti jäänyt pois kuvaajan nimi. 110/2017 SUOMEN LUONTO 75 peräisiä järvilohikantoja, ja nykyisinkin kudulle pyrkiviä kaloja nousee Hiitolanjoen latvoille Suomen puolelle. Kaikki muut järvilohikannat ovat syntyneet ihmisten viime aikoina suorittamien istutusten tuloksena, eivätkä ole siten alkuperäisiä. 100% MERINOVILLA ruskovilla.fi Haalarikansan vaatettaja Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: JÄRVIYLÄNGÖN LUMO Talven ja kevään retkikalenteri Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoihin julkaistu nettisivulla www.erärenki.fi Omatoimiselle lumikenkien, kanoottien ja kajakkien vuokraus HKI-TRE-TKU kolmion keskellä ”Haastan sinut, jos omistat pienenkin maaläntin, suojelemaan edes yhden suuren tai muuten erikoisen männyn.” LA KK A H IL LO / W IK IM ED IA CO M M O N S CC BY -S A 3.0. www.yllaksenyopuu.com Miksi hiihtää muilla, kun voi hiihtää puusuksilla. www.eaglephotography.
Olennaista näissä susihyökkäyksissä on se, että ihmisiä ahdistelleilla susilla on melkein aina rabies eli raivotauti. Väite, jonka mukaan Kanadassa ja Venäjällä sudet tappavat ihmisen joka vuosi, ei pidä paikkaansa. 76 SUOMEN LUONTO 110/2017 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N E E T A L IC E K A R L S S O N JA M A R I P IH L A JA N IE M I – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Susikantojen kokoa säädellään metsästyksellä, ja kantojen pienentyessä pyynti kielletään kokonaan. Sudet ihmissyöjinä Eräässä tv-ohjelmassa haastateltava kertoi, että Venäjällä ja Kanadassa joutuu joka vuosi ihminen suden syömäksi. Vuoden 2016 laskennoissa näiden osavaltioiden susikannan suuruudeksi saatiin noin 3760 sutta. Maailmassa sudet tappavat vuosittain ilmeisesti jopa satoja ihmisiä. Onko väite totta. JUHA VALSTE Maailmalla ihmisten kimppuun käyneet sudet kärsivät lähes aina rabieksesta. Luonnonvaraiset sudet eivät ole 2000-luvulla käyneet kertaakaan ihmisen kimppuun suurten järvien alueella. Venäjältä ei ole helppo saada tarkkoja lukuja, mutta missään tapauksessa luonnonvaraiset sudet eivät ole siellä surmanneet viittä ihmistä enempää. N IK O PE KO N EN / VA ST AV A LO. Valtioiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 494 000 neliökilometriä, eli puolitoista kertaa Suomen valtion pinta-ala. Lisäksi kerrottiin, että kukaan ei halua suden syövän koiraansa. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Näin asia tietysti on, mutta pitkässä juoksussa ei olisi olemassa yhtään koiraa, jos ei ensiksi olisi ollut susia. Yhteenlaskettu väkiluku on noin 20 miljoonaa. Ehkä selvin näyttö ihmisen ja suden välisen myönteisen suhteen mahdollisuudesta on Yhdysvaltojen suurten järvien alueen osavaltioista, Michiganista, Wisconsinista ja Minnesotasta. Kanadassa ja Yhdysvalloissa luonnonvaraiset sudet ovat tappaneet kaksi ihmistä 2000-luvulla, toisen Alaskassa ja toisen Kanadassa. Useimmiten ihmisen kimppuun käyvät sudet ovat näillä alueilla jostakin syystä tottuneet ihmisiin ja menettäneet näin luontaisen pelkonsa. Suurin osa kuolemaan johtaneista hyökkäyksistä tapahtuu Eteläja Keski-Aasiassa (etenkin Intiassa) sekä Keskija Lähi-idässä (etenkin Iranissa ja Arabian niemimaalla). Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia.
Levittäytyminen ei ole puutiaiselle vaikeaa, koska Suomessa on tiheät riistakannat. . 110/2017 SUOMEN LUONTO 77 Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOKKO Kasvit SEPPO VUOLANTO Linnut JAAKKO KULLBERG Hyönteiset JUHA VALSTE Nisäkkäät Saalistaako mikään puutiaisia. Se kyllä haistelee latvat ja rouskuttaa ne yksilöt, joiden puolustusaineiden määrä on naapureita vähäisempi, mutta jos se olisi kulkenut kymmenen metriä sivusta, aivan toiset puut olisivat joutuneet sen ravinnoksi. Monet uudet pohjoiset ja itäiset havainnot ovat juuri taigapunkkeja. Miksi puutiaiset ovat lisääntyneet yhtäkkiä ja levinneet niin nopeasti. Hirvieläinten makuupaikat ovat takuuvarmoja puutiaispaikkoja, sillä monet munia täynnä olevat naaraat pudottautuvat lepäävästä eläimestä maahan. Kekomuurahaiset suihkuttavat häiritsijänsä päälle pikkueläimille vaarallista muurahaishappoa, ja kylpijät pääsevät näin eroon suuresta osasta kutsumattomia vieraitaan. Kuvan mänty on kelvannut hirvelle, mutta toipunut vau rios ta. Tuskin mikään laji tosin on varsinaisesti erikoistunut juuri niiden jahtaamiseen, mutta kato on kova etenkin muurahaiskolonioiden lähellä. Yhdessä hirvieläimessä voi olla pahimmillaan jopa yli 10 000 puutiaista. Kuivana kesänä ne voivat kadota laajoilta alueilta – ne joko kuolevat tai painuvat karikkeeseen kuivuutta pakoon. . Siihen vaikuttavat paljon sään ja kosteusolojen vuosittaiset vaihtelut. Kuvassa näkyvä kenkä on kokoa 45,5. Tässäpä siis hyvä syy suosia pihapiirissä kohoavaa kekomuurahaispesää, vaikka itse saisikin kokea osan niiden hyökkäävyydestä. Puutiaisia haittaa erityisesti kuivuus ja sopivien varjoisten ja suojaisten paikkojen puute. Linnut, joilla on ulkoloisina erilaisia väiveitä ja punkkeja, ovat suorastaan erikoistuneet kylpemään muurahaispesissä, ja se on tärkeä osa monien lajien päivittäistä terveydenhoitoa. Tämä tärvätty taimi on varmaan lisännyt puolustusaineiden tuotantoa, ja kun hirvi seuraavan kerran kulkee ohi, se ehkä säästyy. Monien yleisillä kasveilla esiintyvien perhoslajien tiedetään levittäytyneen satoja kilometrejä pohjoiseen 25 viime vuoden aikana, ja tämän tyyppinen levinneisyysalueen laajennus on ollut odotettavissa puutiaisellakin. . Muoto, erottuvat kynnet ja koko viittaavat suteen, mutta iso koirakin olisi kyllä mahdollinen. Perimää – siis DNA:n emäsjärjestystä – tapahtuma ei muuta, mutta ”tieto” hirvi vaarasta saattaa kyllä kulkeutua osalle jälkeläisistä epigeneettisesti, DNA:n aktiivisuuden muutoksina, jolloin ne jo taimena panostavat terpeenien ja muiden ruokahalua heikentävien aineiden tuotantoon. Tärkein syy puutiaisten leviämiseen on ilmastonmuutoksen myötä pidentynyt kasvukausi. Voisiko kyse olla ilveksen tai suden jäljestä. JUHA VALSTE JO U KO LE IN IK K A M AT IA S BJ Ö RK M A N JU SS I H AU RU / VA ST AV A LO Ilmastonmuutos auttaa puutiaisia levittäytymään ja runsastumaan. Puutiaisten runsastumiseen on useita syitä. Eipä sitä tohdi luvata. Esimerkiksi Lounaisja Etelä-Suomessa metsäkauriin ja valkohäntäpeuran runsastumisella on ollut paikallisesti merkittävä vaikutus puutiaisen leviämiseen. Suden jälkien näkeminen ei lounaisessa Suomessa ole erityisen harvinaista tai poikkeuksellista – laumoja on ainakin kolme, ja yksinäisiä nuoria susia liikkuu oikeastaan kaikilla sopivilla metsäseuduilla ainakin joskus. Sen avulla mitattuna jäljen pituus on noin 11 senttiä. Jälki erottuu huonosti valon tulosuunnan vuoksi. Eikö niitä saalisteta. Sama kohtalo on monilla muillakin pikkueläimillä. Suden jälkiä voi olla vaikea erottaa suuren koiran jäljistä.. Ilveksen jälki on pyöreä eikä siinä erotu kynsien jälkiä. JAAKKO KULLBERG Männyn kohtalo Jos taimet selviävät hirvituhosta hengissä, pystyykö seuraava mäntysukupolvi puolustautumaan hirviä vastaan. SEPPO VUOKKO Minkä eläimen jälki. Moni pieni petohyönteinen voi käyttää punkkeja ravinnokseen. Yhdessä puusukupolvessa valinta ei ehdi kovin paljon vaikuttaa, ja sattumallakin on osuutensa siinä, mitä puita hirvi syö. Tällaiselta paikalta voi saada kerralla montakin punkkia varusteisiinsa. Kaupunkialueilla myös rottien, kaniinien, rusakoiden, supikoirien tai kettujen määrillä voi olla merkitystä punkkien levittäytymisessä, eikä vapaana liikkuvia kotikissoja ja koiriakaan tule unohtaa. Syömättä jääneet naapuritaimet voivat kuitenkin olla paremmin varustautuneita hirviä vastaan, ja silloin niiden jälkeläisetkin ovat paremmassa asemassa. Lisäksi on huomattava, että idästä Suomeen saapunut taigapunkki on paljon karaistuneempi laji ja kestää kylmempää talvea
Päivästä toiseen se käy häätämässä saman tunkeilijan, joka ei kuitenkaan koskaan häviä. Monet lintulajimme pesivät ekosysteemeissä, joita ei esiinny lämpimämmillä seuduilla. . Metsämme kuuluvat boreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen, ja etelämpänä vallitsevat kasvillisuusvyöhykkeet ovat erityyppisiä. Ikkunan peittäminen yhden linnun vuoksi on turhaa. Tämäkin pistiäinen on vain sattunut koteloitumaan kuuseen – se ei ole popsinut neulasia ravinnokseen. SE IJA JA A KK O LA PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV A LO Sinitiainen häätää äkäisesti kilpailijoita alueeltaan.. Monilla nuijapistiäisillä on sylinterinmuotoinen, päistään pyöristynyt kotelokoppa, jonka kuoriutuva pistiäinen leikkaa vahvoilla leuoillaan irti. Se palaa toistuvasti saman ikkunan ääreen ja hyppii sitä vasten, käy syömässä ja palaa taas hyppimään. . Suku on perin hankala, sillä sekä toukat että aikuiset ovat ulkonäöltään vaihtelevia, ja monen taksonin lajistatus on epäselvä. Lintumme eivät pesi etelän mailla. Kaikilla nuijapistiäisillä tuntosarvi itsessään on kalju. JAAKKO KULLBERG Pesivätkö linnut talvialueillaan. Mikä voi aiheuttaa moisen stressin. 78 SUOMEN LUONTO 110/2017 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA Sinnikäs sinitiainen Lintulaudallani vieraileva sinitiainen on käyttäytynyt oudosti jo parin kuukauden ajan. Lähisukuiset kalvonuijapistiäiset (Cimbex), joita näkee ehkä useammin, tuntee takaruumiin etuosan kontrastisen vaaleasta vyömäisestä kalvosta. Lisääntyvätkö Suomen pesimälinnut myös eteläisillä talvehtimisalueillaan. Tämä kysymys kuului vuosikausia Luontoillan alkuaikojen kesäisiin kansan pohdintoihin. Jos ulkopuolelle heijastuskohtaan ei saa kiinnitettyä esimerkiksi haukkakuviota, ikkunan sisäpuolelle mahdollisimman lähelle lasia voi ripustaa roikkumaan kiiltävän, valoa heijastavan ja herkästi liikkuvan pienen esineen, taikka jotakin vastaavaa. Tällaista käyttäytymistä on havaittu monien rakennusten lähellä asuvien lintulajien koirailla. Se oli tullut maailmaan hienosta kotelosta, joka oli oksassa kiinni ja avoinna kuin postilaatikko. Lukijoilla saattaa olla myös kokemuksia heijastuskuvan hävittämiseksi. Mitä pitäisi tehdä. Suomessa katsotaan olevan kymmenkunta eri lajia, jotka elävät erilaisilla lehtipuilla ja -pensailla. Kyseessä on jokin nuijapistiäisiin kuuluvan Trichiosoma-suvun karvanuijapistiäinen. SEPPO VUOLANTO Joulukuusen asukki Joulukuusen mukana tuli tällainen otus. Liikkuva laite näkyy lasin läpi ja särkee peilikuvan. Mikä mahtaa olla laji. ”Kevään” koittamisen myötä se on kuoriutunut kotelostaan, kuten nuijapistiäisillä on tapana. Stressihän siitä syntyy. Ne ovat sopeutuneet pesimään pohjolassa. Kotelokehto voi jäädä joksikin aikaa kiinni puunrunkoon tai oksaan kuoriutumisen jälkeen. Suvun nimi viittaa lajien ruumiin karvaisuuteen, nuija taas tuntosarven rakenteeseen. Lintu näkee lasissa peilikuvansa ja luulee sitä kilpailijakseen, joka on ehdottomasti häädettävä pois omalta elinpiiriltä. Ennen koteloitumista toukat jättävät usein kotipuunsa, ja niitä voi tavata kuljeksimassa koteloitumispaikkaa haeskellen, kuten monia isoja perhostoukkia. Joskus ”kansi” voi jäädä koppaan roikkumaan. Harmaasieppo, peippo, västäräkki ja muistaakseni mustarastaskin ovat menneet halpaan omaan peilikuvaansa. Ehkä sen kirvoittavat eteläiset lauhat, kesäämme muistuttavat talvet, jotka kohtaamme matkoillamme.
. Siksi niille on kehittynyt avomaita karttava käyttäytymistapa. Pitkän viljelyhistoriansa aikana kaalista on jalostettu hyvin erinäköisiä kasveja: • sileälehtisiä ja kurttulehtisiä lehtikaaleja • keräkaaleja, joiden lehdet voivat olla vihreitä tai punaisia, sileitä tai kurttuisia • kukkakaaleja ja parsakaaleja, joista syödään turvonnut kukinto-osa • ruusukaaleja, joissa lehtihankojen silmuista syntyy pieniä keriä sekä • kyssäkaaleja, joiden syötävä osa on maanpinnan yläpuolelle syntynyt juurikasmaisesti turvonnut osa Varhaisimmat viljelymuodot olivat lehtikaaleja. Toinen kasvi, josta on jalostettu lähes yhtä kirjava muotosarja, on salaatti, jonka kantamuoto karkottaa syöjiään tukevilla piikeillä. SEPPO VUOLANTO Peurat jäällä Liikkuvatko peurat normaalisti jäällä, vai karttavatko ne aukeita paikkoja. Samaan aikaan kun paikalliset peipot valtaavat reviiriään, talvea viettävät meikäläiset peipot saattavat vielä elää parvielämää samojen seutujen pellonreunoissa. Ilmeisesti se kuitenkin maistui hyvältä, ja niin ihmiset ottivat sen viljelyyn jo useita tuhansia vuosia sitten. Keräkaali on nimenomaan ihmisen luoma jaloste. Etelä-Euroopan paikalliset peippokannat ovat sopeutuneet sikäläisiin metsiin sekä kevään ja kesän tulon aikatauluihin. 110/2017 SUOMEN LUONTO 79 Lintumme muuttavat etelän maille lunta ja pakkasta pakoon. Usein ne parveutuvat siellä. Kyllä valkohäntäja metsäkauriit liikkuvat jäitä pitkin – joskus kilometrienkin mittaisia matkoja. Osalla meilläkin tavattavista lajeista on laaja esiintymisalue, ja niitä pesii myös Etelä-Euroopassa. SEPPO VUOKKO M IK A EL LA IN E / VA ST AV A LO H EL EN A ER KK IL Ä / VA ST AV A LO Keräkaali on jalostettu mahdollisimman satoisaksi. Tällainen käyttäytyminen perustuu tietysti kauriiden asemaan ravintoketjussa: ne ovat ilveksen ja suden kaltaisten suurpetojen luontaista saalista. JUHA VALSTE Keräkaalin pitkä historia Millainen on keräkaalin logiikka. Ainakaan jäältä ei toisaalta löydy ravintoakaan, joten mitä ne siellä tekisivät. Useimmilla lajeilla on sulkasato talvialueilla. Miksi lehtivihreää sisältävät lehdet ovat asettuneet palloksi, jolloin vain päällimmäiset saavat auringonvaloa. . Päivän valoisana aikana ne eivät kuitenkaan mielellään mene avoimille paikoille, kuten peltoaukeille ja jäälle. Tämä moninaisuus herättää kysymään, onko kaalin perimä poikkeuksellisen joustava, vai voisiko mistä tahansa kasvista kehittää näin erilaisia muotoja. Alkuperäinen kaali oli aivan tavanomaisen näköinen ristikukkaiskasvi. Saaliseläimet saattavat vältellä aukeita paikkoja etenkin valoisalla.. Tällainen laji on esimerkiksi peippo. Valintaa on ohjannut tarve saada entistä parempia ja satoisampia ravintokasveja, ei kasvin etu. Ensimmäiset keräja kyssäkaalit kehitettiin Rooman valtakunnan alueella joskus ajanlaskun alun tienoilla. Niiden elinympäristöt voivat olla talvehtimisalueilla hyvin toisenlaisia kuin pesimäympäristöt täällä meillä. Se on täydennys kotimaan loppukesän sulkasatoon uutta muuttomatkaa varten. Pellolta voi lumen alta löytyä orasta, joka kelpaa ravinnoksi
Monia kuusen erikoismuotoja on otettu koristekasveiksi, eniten erilaisia hidaskasvuisia kääpiömuotoja kuten kartioja pallokuusia. Joko sauna on lämmennyt. Jäikö ovi auki. Tavallisesti puut ovat suoria ja nopeakasvuisia, mutta kuusella on myös suuri joukko erilaisia kääpiömuotoja, jotka varttuneessa metsässä tukahtuvat isompien lajitovereittensa varjoon. Nyt voit selata puhelimellasi mittaustietojasi ja saat haluamistasi asioista hälytyksen. Kaita siperiankuusi antaa Lapin metsille yhä luonteenomaisen ulkoasun. Lisäanturit alkaen 19,90 € Mobile Alerts, mittausja hälytysjärjestelmä, alkaen 59,90 € www.paratronic.fi Paratronic Oy 0400-297526 paratronic@paratronic.fi Tilaa netistä: www.linnox.com e-mail: linnox@linnox.fi Vaella silkeissä ! Silkki pysyy raikkaana ja on miellyttävä iholla sekä kylmässä lämmin kuumassa viileä. Ne eivät ole omia lajejaan, ja nimi kuvaa pelkästään puun ulkonäköä. Vienanmeren ja Äänisen välistä kannasta pitkin levisi itäinen siperiankuusena tunnettu lyhytoksainen ja pienikäpyinen muoto. Mittaustiedot voit tallentaa tai jakaa Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa. Suomeen saapui ainakin kahta, mahdollisesti useampaakin kuusikantaa. Alusasut naisille ja miehille, pyydä esite : Linnox Silk Oy Lehdesniityntie 3 i 141 Lehdesniityntie 3 i 141 00281 Helsinki puh: 040 550 6243 vain 118€ + toimitusmaksu Miesten tai naisten KERRASTO LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ Auta luomaan turvapaikkoja elämälle FI78 5494 0950 0224 93 Puh. lyhyet ja jäykät, pitkät ja kaarevat, lyhyet ja riippuvat), oksien sivuhaaroissa (tasomaisesti sivuille siirottavina laakaoksina tai alaspäin riippuvina), kuoren värissä ja paksuudessa sekä käpyjen koossa, värissä ja muodossa. Kullakin seudulla kuusi kehittyi omaan suuntaansa. Näihin kysymyksiisi näet vastauksen kännykästäsi iOS 7.0 ja Android 3.2 laitteista alkaen. Vaihtelua on neulasten värissä, koossa ja sijainnissa (kahdessa rivissä litteänä nauhana tai toisena ääripäänä joka suuntaan pörheästi siirottavina), oksien pituudessa ja asennossa (mm. Jos siperianja euroopankuuset eivät risteytyisi, niitä pidettäisiin ilman muuta eri lajeina, niin erinäköisiä ne ovat. Kuusi on ulkoasultaan puistamme monimuotoisin. Tiheissä tai yhdellä kuusialkuperällä istutetuissa metsissä kaikki puut voivat näyttää toistensa kaltaisilta, mutta luontaisesti syntyneissä ja väljästi kasvaneissa pienissä metsiköissä jokainen puu voi olla erinäköinen. 80 SUOMEN LUONTO 110/2017 KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Erikoinen kuusi Näin metsässä kuusen, jonka oksat olivat kuin hevosen harja. Olikohan se lainkaan tuttu Picea abies. Laaja kuusikokoelma on muun muassa Haapastensyrjässä Lopella. SEPPO VUOKKO V IR PI KU RK I ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Jääkausi muokkasi kuusista monimuotoisia. Kun ilmasto sitten lämpeni, kuusi lähti turvapaikoistaan valtaamaan jään alta paljastunutta maata. . Useita erilaisia aloituspakkauksia jotka sisältävät Gatewayn, alkaen 59,90 € Yksi Gateway voi välittää jopa 50 anturin tiedot. Vuotaako tiskikone. Pitkäoksaiset euroopankuuset tulivat kaakosta Karjalankannasta pitkin. Skywatch BL, Bluetooth sääasema BL-300, tuuli, lämpö, kosteus 175 € BL-400, lisäksi ilmanpaine 195 € BL500, lisäksi vielä UV-indeksi 225 € Langaton sääasema iOS tai Android laitteessasi. 040 586 3950, 044 302 5773 info@luonnonperintosaatio.fi www.luonnonperintosaatio.fi LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ – ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. Kuusimuodot tapasivat toisensa Kainuun tasalla, missä metsien kuuset ovat eriasteisia pohjoisen ja eteläisen kuusen välimuotoja. Jopa Norjan länsirannikolla eli ilmeisesti oma, hyvin mereinen kuusikantansa. Kotona kytket Gatewayn olemassaolevaan nettiyhteyteesi ja lataat ilmaisen sovelluksen älypuhelimeesi. Anna lahjaksi • Tule kummiksi Po lii si h al lit u s 23 .7 .2 01 5, lu p an ro PO L20 15 -4 51 6. Syynä kuusen geneettiseen monimuotoisuuteen on jääkausi: sen kylmimmän sydänvaiheen aikana kuusi oli jakaantunut lukuisiin eri populaatioihin Euroopan ja Aasian vuoristojen liepeille. Tällaista kuusta, jossa oksien sivuhaarat roikkuvat tuuheina kimppuina päärangan alapuolella, on kutsuttu harjakuuseksi. Jos riippuvia sivuhaaroja on harvemmassa, vaikutelma on kampamainen, ja nimenä on silloin käytetty kampakuusta. Erilaisiin kuusimuotoihin voi tutustua monissa arboretumeissa. Kolme mallia: Kuinka kovaa tuulee
3. Afrikan mantereen eteläisin piste on: a) Afrikan sarvessa b) Kapin niemellä c) Agulhasin niemellä KR IS TI N A AL -Z AL IM I / CA RT IN A Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! 1) 21.1 2.2 017 2) Suo mus sal men Vie nan rei tin 3) mui nai sge rm aan ise sta nah kaa tar koi tta va sta san ast a skr aha 4) myy riä 5) 20 17 6) yli 12 milj oon aa kilo a 7) b. 110/2017 SUOMEN LUONTO 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www. Milloin on seuraava talvipäivänseisaus. ete läs sä 8) fle ece kan gas 9) väh int ään 21 met riä sek unn iss a 10 ) c. Suomen metsiensuojelun suurimmat puutteet ovat: a) pohjoisessa b) etelässä c) niitä ei ole 8. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US. Puhelin (myös suuntanumero): ..................................................................................... Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. Minä vuonna Ärjänsaari suojeltiin. 6. Osoite: ............................................................................................................................... Paljonko Suomeen tuodaan vuosittain ruokaa lintulautoja varten. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Myynti Lehtipisteissä. Agu lha sin nie mel lä TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. 5. Minkä alueen hoito palkittiin Vuoden maisemateko 2017 -palkinnolla. Teen osoitteenmuutoksen. Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa / vuosi. Pähkinöitä 1. Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Nimi: .................................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa. 7. 2. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2017. 10. Mikä on Vuoden turhake 2017. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Irtonumero 9,50 euroa. 4. Mistä sana ”raha” on peräisin. suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. . . Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ___/___ 2017. Osoite: ............................................................................................................................... 9. Mikä on myrskytuulen raja. Mitä nuoret sudet pyytävät, kun ne alkavat harjoitella saalistamista. Kestotilaus 12 kk (69,90 €)
Tavallisten läskija siemen ruokinta paikkojen sijaan mustapääkertut suosi vat pihlajien, tyrnien, koriste marjapensaiden ja koriste omena puiden marjoja ja hedelmiä. Tänä talvena varsinkin peippoja on näkynyt monilla ruokintapaikoilla, samoin yksittäisiä järri peippoja ja punarintoja. Luonnosten lintua pääsin seuraamaan työpaikkani ikkunasta sen ruokaillessa seinustan suuressa tyrni pensaassa. Mustapääkerttu on hyvin harvalukuinen talvehtija Suomessa. n. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E 82 SUOMEN LUONTO 110/2017 JOKA VUOSI joitakin kesän lintuja jää talveh timaan ruokintapaikoille ja hyvien marjapensaiden ääreen. Leutoina talvina niitä kuitenkin saattaa jäädä muutamia yksilöitä kokeilemaan onneaan. 82 SUOMEN LUONTO 110/2017 Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla
. Mitä jos mammutti yhä eläisi Suomessa. Miksi alli talvehtii Itämerellä. www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi http://instagram.com/suomenluonto 1/2018 ilmestyy 18. LEMMENJOKI KUTSUU Suomen suurin kansallispuisto sopii talviretkeilyyn. Tutustumme von Wright -veljesten lintutaiteeseen. Toivotamme lukijoillemme rauhallista joulunaikaa ja hyvää luontovuotta 2018! M A RK U S SIR KK A. . tammikuuta . . Anni Kytömäki lumoutui Suomen harjuista
Palautusviikko 2018–03 767095-1710 .fi