Suomen Luonto 10/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

K A L A S T U K S E N K R IIS I. Irtonumero 9,50 € S U O M E N L U O N T O 10 |2 18 L U M E T O N T A LV I. E L Ä IN T E N JO U L U . T Ä H T IR E T K E L L Ä . Talviyön tuike 10 13.12.2018 VUODEN TURHAKE on valittu MITEN LUMETTOMUUS vaikuttaa eläimiin. P IH T IP U T A A N S U U R IJ Ä R V I. P IE T A R IN E L Ä IN M U S E O . E R Ä O P A S R A IN E K A L L IO . P O H JA N T IK K A . Eläinten JOULU MAATILALLA Onko KALASTUS KRIISISSÄ?. N Ä Ä T Ä . T U R H A K E . Taivaan salat avautuvat tähtiretkellä
A L K U T A LV I Jääveistos KUVA JUSSI HELIMÄKI / VASTAVALO / TEKSTI HEIKKI VASAMIES KUN LUMI EI VIELÄ OLE MAASSA, järvien ja meren rannoilla lainehtiva vesi koristelee vesirajan jäisin taideteoksin.
24 Lahokuusen ystävä Pohjantikka on hiljainen kuusimetsän asukki. 42 Kultakurkku Näätä on runsastunut. Voihan turhake! Pyykinhuuhteluaine ja muut turhakkeet on taas listattu. 54 Vuoden 2018 turhake Mikä valittiin liki 500 ehdokkaan joukosta. M A RK U S SI RK K A 58 58 Autiotuvan tunnelma on omiaan joulun vietolle. 28 Vanhaa valoa Talvi on loistavaa aikaa tähtiretkeilylle. 36 Joulua kohti Joulunalus on kiireinen Vihtarin maatilalla Heinävedellä. 4 SUOMEN LUONTO 10/2018 4 SUOMEN LUONTO 10/2018 Sisällys 10/2018 46 14 54 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 13 Maailmalta 41 Kolumni: Anni Kytömäki 64 Vahtikoira: Mikko Niskasaari 66 Homo sapiens: Raine Kallio 68 Kotona 70 Retkellä 72 Virikkeitä 73 Lukijoilta 74 Havaintokirja 76 Kysy luonnosta 82 Luonnoskirja PE KK A TU U RI JU H A IL KK A 46 Kalansaaliilla on monta ottajaa. 52 Mammutteja ja ajan patinaa Pietarin eläintieteellinen museo säväyttää. 58 Sydänmaan hiljaisuus KeskiSuomen Suurijärvellä laskeudutaan joulun viettoon. 46 Kalatkin merestä Onko rannikkokalastus kriisissä. IS TO CK PH O TO = kannessa mainittu 14 Lauhan talven menestyjät Talvien leudontuminen muuttaa nisäkäslajistoamme. Häviäjät ja voittajat Muun muassa tunturisopuli kärsii lauhoista ja lumettomista talvista.
www.climatecalc.eu Cert. CC-000026/FI LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI www.facebook.com/suomenluonto www.instagram.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi 77. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. 10/2018 SUOMEN LUONTO 5 Tuikkivan taivaan salat aukeavat tähtiretkellä, jolle voit hypätä mukaan sivuilla 28–34. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Kannen yötaivaan kuvasi Markus Sirkka. JO H A N N A KO KK O LA 36 36 Vihtarin maatilalla tavoittaa vanhanajan joulutunnelman.. Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. vuosikerta Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 81 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Johanna Mehtola (vs.) 050 308 2186 Antti Halkka (opintovapaalla) AD Nanna Särkkä (vs.) 050 520 8366 Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen 040 480 9236 Mari Pihlajaniemi 050 372 8730 Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Laura Salonen 050 346 0821 Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Ilmoitusmyynti Arja Blom 045 646 6611 ilmoitukset@sll.fi ja arja.blom@sll.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tieto suojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. no
Leivänpaahdin. Maria Katajavuori nostaa ansiokkaassa kirjassaan Kuoleman ja elämän kysymys (Atena 2018) esiin juuri leivänpaahtimet, mikroaaltouunit, pölynimurit, videokamerat ja monet muut pienlaitteet, jotka muodostavat ”katkeamattoman virran neitseellisistä raaka-aineista elektroniseksi roskaksi”. Energiasyöppö laite pölyttyy keittiötason nurkassa muistuttamassa muistakin ”ihan tarpeellisista” esineistä, joita ei koskaan tule käytettyä. O W EN PR IC E / IS TO CK PH O TO Pienlaitteiden käyttöikä on koko ajan lyhyempi. n HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. Onkin perin outoa, että esimerkiksi Suomessa kaivosyhtiöiden ei tarvitse maksaa minkäänlaista korvausta maan uumenista kaivamistaan luonnonvaroista. PÄÄKIRJOITUS Joka kodin turhake TURHAKE , mikä se voisi olla. Joo-o, kaksi kertaa käytetty 20 vuoden aikana. Jos korjauttaminen on mahdollista, se on usein suhteettoman kallista verrattuna uuden laitteen hankintahintaan. Pienlaitteita on jatkuvasti kehitetty yhä muovisemmiksi ja lyhyt ikäisemmiksi, ja mikä pahinta, niitä ei enää edes yritetä rakentaa korjattaviksi. Heinäsirkat, perhoset, linnut ja siilit kiittävät, naapurit eivät ehkä ole heinikosta yhtä innoissaan. Valmistajat ovat osin suunnitelmallisesti kiihdyttäneet kulutusta tekemällä tuotteista lyhytikäisiä, päivitysja korjauskelvottomia. Kaikesta tästä voisi vetää senkin johtopäätöksen, että ehtyvien luonnonvarojen hinnoittelu on pielessä. Oli helppo keksiä omastakin talou desta ne kaikkein turhimmat hankinnat. 6 SUOMEN LUONTO 10/2018 AN NA RII KO NEN. Ruohonleikkuri on seissyt varastossa vuosia, koska päätin hoitaa pihanurmikkoa niittynä ja vaihdoin bensiiniä nielevän mölytoosan viikatteeseen. Niitä löytyy joka kodista. Kahluusaappaat. Tästä lisää sivulla 64. Siksi kiihtyvään karuselliin pitäisi keksiä jarrupoljin. Yksinkertaisimmillaan se on jokainen tavara, jota ei käytetä. Me kulutamme tulevaisuuttamme. Kuluttajat taas vaihtavat käyttökelpoisia tuotteita uusiin trendejä seuratessaan. Ja se oikea Vuoden turhake 2018, se paljastetaan sivulla 54. Ovatko maasta kaivetut tai kierrätetyt raaka-aineet ja elektroniikkatehtaissa tehty työ todella niin halpoja, että varaosan ja laitekorjaajan tuntityön hinta alittuu
Siemeniä syöville pikkulinnuille ne ovat tietysti tärkeä ravintovara, joten nyt, kun maisema on melkein tyhjentynyt linnuista, kannattaa kiikarit kääntää törröttäjiin. Tarkkaile lumijälkiä USEIMMAT NISÄKKÄÄT ovat aktiivisia hämärän aikaan ja pysyvät sen takia näkymättömissä. Törröttäminen on osa näiden kasvien lisääntymistrategiaa: siemenet jäävät kiinni ruohovarteen talven tuiskujen leviteltäväksi. Samalla alkavat Luonnontieteellisen keskusmuseon johtamat talvilintu laskennat. VINKKI Rehottiko ryytimaasi reuna kaiken kesää ruohoamatta. Toki tikleille kelpaavat myös ohdakkeet, ja niiden varsilta ne voi yhyttää yhtä aikaa vihervarpusten kanssa. Tänä vuonna havainnot ilmoitetaan ensimmäistä kertaa Laji.fiportaalin uuteen Vihko järjestelmään. Alkutalven lumet tuovat esiin niiden jättämät jäljet: mikä on loikkinut, mikä ravannut, mikä kuopinut tai syönyt lumen alta pilkottavaa vihreää nurmea. ANNA ELÄIMILLE TALVIRAUHA. Ne jatkuvat loppiaisen yli eli 7. KARHU UINUU METSÄSSÄ MÄTTÄÄN ALLA, MAJAVA LAMMEN KESKELLÄ RISUMAJASSA JA MÄYRÄ MAALUOLASSAAN. tammikuuta saakka. Tiklin tieteellinen nimi Carduelis carduelis viittaa juuri tähän intohimoon, karhiaisten sukuun Carduus. Nyt silmä huomaa pientareiden ruosteenruskeat hevonhierakat, mesiangervot, koiranputket ja pujot. Hyvä, nyt laiskuus palkitaan. SIILI JA KOIVUHIIRI VAIPUVAT UNTA SYVEMPÄÄN TILAAN, HORROKSEEN. T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Käännä kiikarit joutomaille TÄHÄN AIKAAN VUODESTA terminen talvi alkaa myös Etelä-Suomessa ja kuusenhakuretkellä sähisevät tiaiset. VINKKI Osoitteessa riistakolmiot.fi voit opetella monen nisäkkään lumijäljet piirroksista ja valokuvista.. 10/2018 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri T alventörröttäjiä ei osaa kaivata ennen kuin talvi on niin pitkällä, että ne ovat ainoina muistuttamassa kesästä: kauniimmat kasvit ovat laonneet ja jääneet ehkä jo lumenkin alle. Muista tämä ensi kesänä, kun kuljet ahdistuneena viikatteen kanssa puutarhasi reunoilla. Kullakin talvilinnulla on oma suosikkinsa: mesi angervot ovat etenkin urpiaisten mieleen, pujot punatulkun ja karhiaiset tiklin. Anna rikkakasvien elää. 22.12. lauantaina on talvi päivän seisaus, se hetki, jolloin päivä on pohjoisella pallonpuoliskolla lyhimmillään. VINKKI Lisätietoja oman laskenta reitin perustamisesta löydät osoitteesta www.luomus.fi/fi/talvilintulaskennat. Onnekkaana päivänä voi huomata viivyttelevän hemponkin, joka napsii hierakan siemeniä. JOULU–TAMMIKUUSSA TALVIUNTA NUKKU VAT NISÄKKÄÄT OVAT VAIPUNEET UNEEN
LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Suojelusta turvaa T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Suojelualueet auttavat lintuja sopeutumaan ilmastonmuutokseen. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA MARKUS VARESVUO 8 SUOMEN LUONTO 10/2018 Kuukkeli on hävinnyt Etelä-Suomesta. Eteläisimmät pesimäalueet ovat autioituneet metsähakkuiden myötä. TIESITKÖ. Kuukkeli elää nykyään Hamina–Porilinjan pohjoispuolella. Se on riippuvainen vanhoista metsistä, joita on enää vähän jäljellä.
Ne ovat lajeja, jotka eivät vielä pesi Suomessa, mutta joiden nykyisten pesimäalueiden olojen ennustetaan muuttuvan niille huonoiksi. 15 PROSENTTIA on osuus pituudesta, jonka suku kypsyys iän saavuttaneet Itämeren turskat ovat lyhentyneet vuosien 1987–2003 välillä. Kuhan piikikäs selkäevä. 1,3 VUOTTA on ikä, jolloin koiraspuoliset Tenon lohet keskimäärin saavuttavat sukukypsyytensä. Kalojen koon pieneneminen ja sukukypsyysiän aleneminen ovat monella lajilla todettuja ilmiöitä. Syiksi on epäilty kalastusta ja ympäristön muutoksia. Näitä oloja ei talousmetsistä löydy. 36 vuotta eli 4–6 lohisukupolvea sitten sukukypsyysikä oli yli 2 vuotta. EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV A LO 10/2018 SUOMEN LUONTO 9 ”Suojelualueverkoston tulisi olla kattava niin Etelä”Tarvitaan suojelualueiden verkosto päiväntasaajalta napa-alueille. Jänkäkurpalle, suokukolle ja jänkäsirriäiselle pohjoiset suojelualueet ovat elinehto, sillä ne elävät ojittamattomilla avosoilla. Näillä alueilla pitäisi olla eri elinympäristöt hyvin edustettuina. ”Tutkimme samaan aikaan sekä pohjoiseen vetäytyviä että etelästä Suomeen levittäytyviä lajeja”, kertoo tutkimuksessa mukana ollut tutkija Petteri Lehikoi nen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Se tarkoittaa, että kaikissa maissa suojellaan 17 prosenttia maa-alasta.” n ”Tarvitaan suojelualueiden verkosto päiväntasaajalta napa-alueille.” KUTISTUVAT KALAT ISOJA LOHIA tuottava geenimuoto harvinaistuu Tenon lohikannassa. Tämä selvisi Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja Turun yliopiston tutkimuksessa, jossa lohien perimää tarkasteltiin neljänkymmenen vuoden aikana kerätyistä suomunäytteistä. Pienikokoisuutta aikaansaava geenimuoto yleistyy, koska lohen selviytymismahdollisuudet merellä ovat huonontuneet. Niin ikään eteläiset lajit hyötyvät suojelualueista. Tuore Global Change Biology -tiedelehdessä julkaistu suomalaistutkimus paljasti, että monet ilmastonmuutoksen uhkaamat lintulajit pärjäävät paremmin suojelualueilla kuin niiden ulkopuolella. ”Pikkusieppo on vanhan metsän laji, ja pikkutikka taas on lahopuusta riippuvainen”, Lehikoinen kertoo. Nopeimmin kutistuivat viisivuotiaat naaraat ja kolmevuotiaat koiraat. Lehikoisen ja kumppaneiden tutkimuksessa otettiin ensimmäistä kertaa huomioon myös lintujen runsauden vaihtelut. Niitä ei suojelualueiden ulkopuolelta löydy. Aikaisempi tieto suojelualueiden merkityksestä lintujen ilmastonmuutokseen sopeutumiselle on ollut puutteellista. MARI PIHLAJANIEMI Tenon lohet kutistuvat ison kalan tuottavan geenimuodon harvinaistuessa. 3 PROSENTTIA on määrä, jonka Saaristomeren kuhat nopeimmillaan pienenivät vuodessa, kun kuhien kokoa vertailtiin vuosien 1993 ja 2006 välillä. Tähän mennessä tutkimuksia oli tehty vain muutamilla lajeilla ja Keski-Euroopassa, missä ilmaston lämpeneminen ei etene yhtä nopeasti kuin pohjoisessa. Suomeen odotetaan saapuvan siivekkäitä ilmastopakolaisia. EE M EL I PE LT O N EN / VA ST AV A LO. ”Suojelualueverkoston tulisi olla kattava niin Eteläkuin Pohjois-Suomessakin”, Lehikoinen sanoo. Myös saapuvat lajit pitäisi ottaa huomioon suojelualueita suunniteltaessa. Suojelualueilla elinympäristöjen laatu on hyvä, joten siellä elävillä linnuilla on paremmat mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutoksen tuomiin muuttuviin oloihin. Nykyään lohi tulee sukukypsäksi entistä aiemmin ja palaa kudulle yhä pienikokoisempana. 10/2018 SUOMEN LUONTO 9 PE KK A TU U RI ILMASTONMUUTOS saa monet pohjoiset lintulajit, kuten kuukkelin, pulmusen ja vesipääskyn vetäytymään edelleen kohti pohjoista. Kutistujia on muitakin. Näillä alueilla pitäisi olla eri elinympäristöt hyvin edustettuina. ”Tarvitaan suojelualueiden verkosto päiväntasaajalta napa-alueille. Se tarkoittaa, että kaikissa maisKuhan piikikäs selkäevä. Lohi kasvaa sitä suuremmaksi, mitä kauemmin se viettää aikaa merellä ennen palaamistaan kotijokeen kutemaan
Pienten lajien on tyydyt tävä kuorellisiin auringon kukan siemeniin, joiden työstäminen vie aikaa ja energiaa. Isot lajit valtaavat ne ruokintaautomaatit, joissa on kuorittuja auringon kukan siemeniä ja syövät rauhallisesti. 10 SUOMEN LUONTO 10/2018 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Hämähäkin seitti on terästäkin vahvempaa HÄMÄHÄKIN seittirihma koostuu tuhansista ohuen ohuista säikeistä, mikä tekee seitistä viisi kertaa vahvempaa kuin teräs. Aluksi eläimet omaksuvat suuren määrän uusia ääniä, ja seu raavina vuosina laulun monipuolisuus ja yksi löllisyys lisääntyvät. Vallankumouksessa laulu muuttuu aikai sempaa yksinkertaisemmaksi. Suppeaan ekolokeroon erikoistuneita spesialistilajeja on vähemmän sellaisilla suojelualueilla, joiden ympärillä viiden kilometrin säteellä metsiä on hakattu laajalti, verrattuna suojelualueisiin, joiden ympärillä on vielä jäljellä iäkkäitä ja yhtenäisiä metsiä. (RK) Ryhävalaiden kulttuurivallankumous ITÄAUSTRALIALAISTEN ryhävalaiden laulu uudistuu täysin muutaman vuoden välein. Häkkilä vertasi väitöstutkimuksessaan myös Euroopan ja Pohjois-Amerikan metsälintuyhteisöjä toisiinsa. Yksi nanosäie on 20 miljoonasosamillimetriä paksu. Tällöin runsaslukuiset metsien yleislinnut, jotka menestyvät myös nuorissa ja pirstoutuneissa talousmetsissä valtaavat kasvavin joukoin suojelualueita. Australialaisbrittiläinen tutkijaryhmä seurasi ItäAustralian ryhävalai ta 13 vuotta, ja tutki laulun rakennetta ja moni puolisuutta. Kun suojelualueet jäävät hakattujen talousmetsien ympäröimiksi saarekkeiksi, suojelualueiden yhteisöt muuttuvat keskenäänkin yhä samankaltaisemmiksi, koska runsaat ja monenlaisissa metsissä toimeen tulevat generalistilajit muodostavat suuren osan suojelualueidenkin yhteisöstä. Juuri toisiinsa kietoutuneet säikeet tekevät seitistä erityisen vahvaa. Tutkijat selvittivät, että seittirihma on 1000 kertaa hiusta ohuempaa, ja rihma koostuu tuhansista nanosäikeistä. Pitemmälle erikoistuneena suomalainen metsälintulajisto kärsii metsäympäristön yksipuolistumisesta todennäköisesti herkemmin kuin pohjoisamerikkalainen lajisto. Yhteisön monimuotoisuuden ilmentäjinä Häkkilä tutki lajija parimäärien lisäksi sitä, miten monia evolutiivisesti erilaisia eli kaukaisempaa sukua toisilleen olevia lajeja yhteisöön kuuluu, ja kuinka eri tavoin ne hankkivat ravintoa ja käyttävät muita resursseja. PERTTI KOSKIMIES Suojelualueiden linnut kärsivät lähimetsän hakkuista Ruokintapaikan nokkimisjärjestys MITÄ ISOMPI LINTU, sitä vapaammin se voi valita talviruokintapaikalla ruokailu aikansa ja ruokansa, selviää brittiläises tä tutkimuksesta. Se edisti lajien erikoistumista omiin suuntiinsa. Mitä enemmän suojelualueen sisälläkin on vanhaa luonnonmukaista metsää, sitä paremmassa turvassa erikoistuneet lajit ovat, ja sitä erilaisempia suojelualueen lintuyhteisöt ovat verrattuna suojelemattomiin metsiin. Häkkilä vertasi lintuyhteisöjä Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan suojelualueilla sekä tavanomaisissa talousmetsissä. Pohjois-Amerikkaa peittivät suureksi osaksi preeriat, ja metsät ovat olleet yhtenäisempiä. Nämä indeksit kuvaavat lajien erikoistumista omiin, vaihtelevan laajuisiin ekolokeroihinsa. Tutkimus julkaistiin ACS Macro Letters tiedelehdessä. (RK) PE RT TI KO SK IM IE S ELINTAVOILTAAN erikoistuneet ja elinympäristönsä suhteen vaateliaat ja harvalukuiset metsälinnut eivät ole turvassa edes suojelualueilla, jos niiden ympärillä harjoitetaan voimaperäistä metsätalout ta. Tutkimusalueella arvo järjestyksen ykkönen on varpunen, ja sen jäl keen viherpeippo, pähkinänakkeli, punarinta, tikli, talitiainen, rautiainen, peippo, sinitiainen ja kuusitiainen. PERTTI KOSKIMIES IS TO CK PH O TO Metsähakkuut suojelualueiden vieressä vaikuttavat myös suojelualueen lajistoon.. Suojeluja talousmetsien lintuyhteisöjen muuttuminen samankaltaisiksi käy ilmi Jyväskylän yliopistossa kesäkuussa tarkastetusta Matti Häkkilän väitöskirjasta. Tutkimus julkaistiin Proceedings of the Royal Society B tiedelehdessä. Pienten lintujen onkin syötävä ri vakampaan tahtiin kuin isojen. Rakenne paljastui aavikkohämähäkkien litteää seittirihmaa tutkimalla. Laulun muuttuminen samanaikaisesti kaikilla yksilöillä on eräänlainen kulttuuri vallan kumous, jolloin valaat ottavat vaikutteita länsiaustralialaisilta laji kumppaneiltaan. Euroopassa on alun perin suhteellisesti enemmän erikoistuneita metsälintulajeja kuin Pohjois-Amerikassa, koska jääkausi pirstoi maanosamme metsät eristyneiksi saarekkeiksi
Vesihyönteisten toukkia pääsee saalistamaan koskista ja nopeasti virtaavista puroista silloinkin, kun lämpömittari painuu pitkälle nollan alapuolelle. Saalistaessaan koskikara hyppää pää edellä hyiseen veteen. Muut ötököitä syövät linnut ovat näihin aikoihin ylittäneet jo Saharan ja kuuntelevat trooppisessa aamuruskossa kukaalien kumeita huutoja. Kara kävelee pohjassa ja etsii sieltä ruoakseen vesiperhosten sekä koskija päiväkorentojen toukkia. Koskikara saalistaa nopeasti virtaavien sulapaikkojen selkärangattomia. Koskikara pesii tietysti Suomessakin, mutta suuri osa talvivieraista on Skandien pesimäkantaa. Talvivieras on virtavesien äärellä viihtyvä koskikara. RIIKKA KAARTINEN IL M IÖ M ÄI ST Ä Muuttolinnut saapuvat 10/2018 SUOMEN LUONTO 11. Kun pakkaset kiristyvät, linnut kertyvät pisimpään sulina pysyville paikoille. Vielä yllättävämpää on, että lajin ruokalistalta löytyy yksin omaan selkärangattomia. Silti tänne saapuu alkutalvesta siivekäs vieras pohjoisesta. RIS TO PU R A N EN / VA ST AV A LO SUOMENNIEMI sijaitsee hyvin pohjoisessa, Grönlannin leveys piireillä. Siellä on parhaimmillaan nähty jopa yli 60 karaa. Miten se on edes mahdollista. Sillä on vahvat jalat, jotka auttavat lintua kamppailemaan virtaa vastaan tarrautumalla kiviin. Yksi tunnetuimmista paikoista on Ala-Kitkan Kiveskoski Kuusamossa. Niitä tulee tuhatmäärin
Tutkituista vesistä löytyi alle 10 mikromuovihiukkasta litraa kohti. 12 SUOMEN LUONTO 10/2018. Pitoisuudet olivat erityisen korkeat Harjavallassa 2014 sattuneen nikkelipäästön jälkeen. Uusi 15 sentin lumikerros satoi 23. Vesisiipat saalistavat hyönteisiä vesistöjen äärellä, missä surviaissääsket ovat niiden pääravintoa. Saastuneen alueen lepakoilta löytyi myös enemmän loispunkkeja, joskaan tutkijoilla ei ollut varmuutta aiheuttiko juuri saastuminen loisten määrän kasvun. Selvitys tehtiin Suomen ympäristö keskuksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Vesilaitosyhdistyksen, sosiaali ja terveys ministeriön sekä vesihuoltolaitosten yhteistyönä. marraskuuta. (RK) Saanatunturi 17. Harjavallan alueella saalistavista lepakoista löytyi muun muassa kuparia, kobolttia ja nikkeliä. RIIKKA KAARTINEN Raskasmetallien vaikutuksia lepakoiden käyttäytymiseen tai lisääntymiseen ei tunneta. Raskasmetallit kertyvät lepakoihin ravinnon kautta. Myös niistä löytyi yllättävän korkeita lyijypitoisuuksia. ”Haamuverkkoja on jo kerätty pois merestä muissa Itämeren maissa, mutta Suomessa, Venäjällä, Latviassa ja Liettuassa selvityksiä haamuverkkojen määrästä ei vielä ole tehty”, Raateoja sanoo. Nikkelipäästö oli moninkertainen Talvivaaran kaivoksen päästöihin verrattuna. Turun yliopiston tutkijat selvittivät vesisiippoihin kertyneitä raskasmetalleja vuosina 2014 ja 2015. Marraskuun keskilämpötila oli Kilpisjärvellä ennätykselliset 7,3 astetta pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpi. Haamuverkot ovat osa merten muoviroskaa, ja niistä koituu haittaa sekä kalastajille, ympäristölle että merenkululle. Verkkoja etsitään ja kerätään pois yhteistyössä ammattikalastajien kanssa. Liedon vesisiipoissa raskasmetallipitoisuudet olivat Harjavallan lepakoita alhaisemmat lukuun ottamatta vuonna 2015 mitattuja lyijypitoisuuksia. ”Kyseessä on laaja ongelma, joka ei ole yleisessä tiedossa”, kertoo Syken Itämeren seurantaryhmän päällikkö Mika Raateoja. Kilpisjärvelle lunta saatiin jo marraskuun alkupuoliskolla, mutta se suli pois. Tänä vuonna lunta jouduttiin odottaa monin paikoin poikkeuksellisen pitkään. Raskasmetallit vaikuttavat lepakoihin fysiologisen stressin kautta, jolloin niiden veren antioksidanttipitoisuudet alenevat. (RK) LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT PE KK A KO SK IN EN / VA ST AV A LO K AT RI N IS K A N EN Haamuverkkojen määrä selvitetään SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS (Syke) ja Ammattikalastajien liitto selvittävät Suomen merialueilta löytyvien haamuverkkojen, eli karanneiden ja hylättyjen kalaverkkojen ja troolien määrää. Tulokset ovat kuitenkin alustavia, sillä nyt tutkittiin vasta kolmen vedenpuhdistuslaitoksen raakavedet, joista vesijohtovesi tehdään, sekä kaksi kotimaista pullovettä. Harjavaltalaislepakoita verrattiin puhtaammalla alueella Liedossa eläviin siippoihin. Lepakoihin päätyneen lyijyn lähde ei tutkimuksessa selvinnyt. 12 SUOMEN LUONTO 10/2018 12 SUOMEN LUONTO 10/2018 Lämmin ja lumeton Kilpisjärvi PYSYVÄ LUMI sataa Pohjois-Lappiin yleensä lokakuun loppupuoliskolla. Silloin Norilsk Nickelin tehtaalta pääsi Kokemäenjokeen päästöt, jotka sisälsivät 66 tonnia nikkelisulfaattia sekä pienempiä määriä kobolttia, kuparia, lyijyä ja kadmiumia. (RK) Lepakoista löytyi raskasmetalleja HARJAVALLAN teollisuusalueen lähellä saalistelevista vesisiipoista on löytynyt raskasmetalleja. marraskuuta 2018. Talousvedessä vähän mikromuovia SUOMALAINEN talousvesi ei sisällä juurikaan mikromuovia, sillä tuoreen selvityksen mukaan mikromuovi pystytään tehokkaasti poistamaan vedenpuhdistuksessa. Sääsket altistuvat raskasmetalleille eläessään toukkana järvien pohjalietteessä
Etiopian jättipato kuohuttaa Niilillä Niilin alue LänsiEtiopiassa ennen padon rakentamisen aloittamista. 10/2018 SUOMEN LUONTO 13 Työmaa vuonna 2014. Työmiehe t uurastava t patotyöm aalla. Valmistuessaan tämä Ethiopian Grand Renaissance Dam on ylivoimaisesti Afrikan suurin vesivoimala. Ne tuskin ovat kovinkaan vähäisiä. Patoaltaan täyttämiseenkin menee useita vuosia. Kannat ovat lieventyneet, mutta ratkaisua ei ole saatu. Projektin piti valmistua viidessä vuodessa, mutta lähes kahdeksan vuotta myöhemmin ensimmäistäkään turbiinia ei ole toiminnassa. 10/2018 SUOMEN LUONTO 13 Niilille valmistuu Afrikan suurin vesivoimala, jonka rakentaminen alkoi ilman ympäristövaikutusten arviota. Ristiriitoja on yritetty ratkoa vuosia. M IK A EL A KR U SK O PF. Sen sijaan Etiopian oikeuksia ei ole kirjattu mihinkään. Voimalasta oli kesällä 2018 vasta hieman yli puolet valmiina. Tunnelmat alajuoksulla ovat sähköiset. Muun muassa jokainen valtion palveluksessa oleva on joutunut antamaan hankkeelle kuukauden palkan vuodessa. TEKSTI JORMA LAURILA KUVAT VELI POHJONEN, JACEY FORTIN JA MIKAELA KRUSKOPF Maailmalta V EL I PO H JO N EN ETIOPIAN Sinisen Niilin keskijuoksulle Gubaan, noin 40 kilometrin päähän Sudanin rajasta, aloitettiin vuonna 2011 teholtaan lähes 6500 megawatin vesivoimalan ja valtaisan patoaltaan rakentaminen. Etiopia aloitti rakennustyöt ilman neuvotteluja naapurimaidensa kanssa. n Työmaa vuonna 2014. Patoaltaan tilavuus tulee olemaan peräti 70 kuutiokilometriä. Britannian siirtomaakauden peruina Egyptillä on vuodesta 1929 ollut kansainvälisen sopimuksen oikeuttama määräysvalta Niilin vedenkäyttöön: yläjuoksun maiden on hyväksytettävä Egyptillä kaikki suunnitelmat. Sähköä ei tulla jauhamaan valmistumisen jälkeenkään vielä pitkään aikaan. Lopulliset ympäristövaikutukset näkyvät vasta vuosien päästä. Sudanin vedensaanti turvattiin 1959. Täyttäminen tulee vähentämään alajuoksun virtaamaa jopa viidenneksellä. Etiopia rahoittaa viiden miljardin dollarin työt kokonaan itse. JA CE Y FO RT IN / W IK IM ED IA CO M M O N S CC BY 4. Myöskään minkäänlaista ympäristövaikutusten arviointia ei tehty. Maa on perustellut oikeuttaan Niilin veteen etenkin sillä, että Etiopiasta virtaava Sininen Niili tuo pääuomaan 85 prosenttia vedestä, ja etelämpänä sijaitsevasta Viktoriajärvestä tuleva Valkoinen Niili tuo loput. Etiopia on nyt kyseenalaistanut Egyptin vuosikymmeniä vallinneen herruuden
14 SUOMEN LUONTO 10/2018 LAUHAN TALVEN MENESTYJÄT 14 SUOMEN LUONTO 10/2018
Miten se muuttaa nisäkäslajistoa. TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVITUS JUHA ILKKA 10/2018 SUOMEN LUONTO 15 Nykyisin talvinen luontomme on täynnä merkkejä lumeen sopeutuneista nisäkkäistä.. 10/2018 SUOMEN LUONTO 15 Talvi on yhä leudompi, ja suuressa osassa Suomea vähälumisempi
16 SUOMEN LUONTO 10/2018 ISOKAURIS | Cervus elaphus MIHIN ON SOPEUTUNUT | Avointen lehti ja sekametsien sekä niittyjen laji, joka asuttaa luonnonvaraisena suurta osaa Eurooppaa, myös EteläRuotsia ja EteläNorjaa. Suomen Luonnon lukija vinkkasi, että paikkakunnalla on syksyn mittaan nähty monta kertaa isokauris, vanhalta nimeltään saksanhirvi. Kaksi jälkimmäistä ovat ihmisen tuomia tulokkaita: Valkohäntäkauris tuotiin Suomeen 1930luvulla PohjoisAmerikasta ja täpläkauris ensi kerran 1890luvulla Saksasta. R uokolahdelta kuului taas kummia. ”Siinä näkyy hyvät tuntomerkit, eikä siellä päin mitään muita isoja hirvieläimiä ole kuin hirveä ja isokaurista.” Valste kertoo, että isokauriita esiintyy Latviassa, Liettuas. Alalaji maraali, Cervus elaphus maral, elää tarhattuna Venäjällä. Isokaurista ei haittaa sekään, jos metsänomistajat sallivat kuusen ja männyn vaihtua jaloihin lehtipuihin. Lumien hupeneminen Etelä Suomessa on sille eduksi. MITEN HYÖTYY | Isokauris ei ole sopeutunut hankkimaan ravintoa paksun lumipeitteen alta. Kesäisin isokauris syö varpujen ja puiden vesoja, heiniä ja saroja. MUITA HYÖTYVIÄ LAJEJA | Metsäkauris, valkohäntäkauris ja täpläkauris (kuusipeura) ovat kaikki hirvieläimiä, jotka hyötyvät talvien lauhtumisesta. ”Se on isokauris, joo”, Valste sanoi. Tämä herätti epäilyksiä: ettei vain Ruokolahden leijona olisi jahdannut 1990-luvun alussa juuri tätä eläintä. Talviravintoa on muun muassa varvut ja havupuiden kuori. Laji käyttää hyväkseen riistaruokintoja. Parin puhelinsoiton jälkeen riistakameran kuvat saatiin toimitukseen, josta ne lähtivät edelleen nisäkäsasiantuntija Juha Vals teelle. Se on aiemmin VähäAasiasta Eurooppaan tuotu puistojen laji. Lukijamme väitti kuitenkin nähneensä eläimestä kuvan ja antoi paikallisen metsästäjän puhelinnumeron
10/2018 SUOMEN LUONTO 17 Suomessa keskitalven lämpötila kohoaa kolme astetta vuoteen 2050 mennessä. Valste uskoo, että isokauris on joka tapauksessa niitä nisäkäslajeja, jotka levittäytyvät Suomeen, kun talvet leudontuvat. Pohjoiset alueet lämpenevät voimakkaimmin, ja vuodenajoista eniten juuri talvet. Se kuuluu samaan lajiin tunturipeuran ja siitä kesytetyn poron kanssa mutta on sopeutunut taigametsän paksumpiin lumiin. Niistä tulee pilvisempiä. Aivan etelästä lumet häviävät useimpina talvina kokonaan, ja lämpöasteiden ja pikkupakkasten välillä sahaavan suojakelin alue siirtyy pohjoisemmaksi. Maraalilla ei olisi ollut lopulta kovinkaan pitkä kävely Ruokolahdelle Etelä-Karjalaan, ja juuri tuohon alalajiin tämäkin kauris ehkä kuuluu. Ilmatieteen laitoksen tutkija Kimmo Ruosteenoja on laskenut, että jos maapallon keskilämpötila kohoaa noin kaksi astetta, Suomessa keskitalven lämpötila kohoaa yli kolme astetta. Tämä on niin sanotun termisen talven määritelmä, sellaisen talven, joka on eteläisestä Suomesta häviämässä. Poronjäkälä alkaa kadota, kun kuivat kankaat varvuttuvat ja heinittyvät ilmaston lämmetessä. Se on iso muutos Suomen nisäkkäille. Keskitalven suojasäät kovettavat hangen ja vaikeuttavat jäkälän kaivamista. Ilmastoennusteet vaihtelevat, mutta on selvää, että vaikka kasvihuonekaasujen päästöt saataisiin nyt kuriin, lämpeneminen jatkuisi vielä pitkään. Maa alkaa mennä routaan. Lisäksi tiedetään, että Venäjällä, lähellä Suomen rajaa, on ollut tarhattuna isokauriin Lähi-idän vuoristoista kotoisin olevaa alalajia, maraalia. Maassa ne kasautuvat kauniisiin kinoksiin, jotka muuttavat elämisen reunaehdot kokonaan. METSÄPEURA Rangifer tarandus fennicus MIHIN ON SOPEUTUNUT | Metsäpeuran koti on pohjoinen havumetsä. Haittaava lumi Ennen kaikkea lumi on eläimille haitta. Tämä tarkoittaa, että Helsingin tasalla on vuoden 2050 tienoilla Etelä-Ruotsin Skoonen ilmasto, ja Lappeenrannan, Lahden ja Tampereen tasalla nykyinen Helsingin ilmasto. ”Kyllä se sieltä tulee. Nolla Celsius-astetta on hyvin ratkaiseva raja elämälle. MUITA KÄRSIVIÄ LAJEJA | Poro kärsii, mutta osin eri syistä: Lumien nopeampi sulaminen keväällä on porolle hyväksi, mutta YläLapissa talvesta voi tulla jopa paksulumisempi, mikä on iso haitta ravinnonhankinnassa ja altistaa porot petojen saalistukselle. Ilmakehän vesihöyry jäätyy pieniksi kiteiksi, jotka alaspäin leijuessaan takertuvat yhteen lumihiutaleiksi. Pitkä kuono ja hyvä hajuaisti auttavat löytämään jäkälän lumen alta. Ei tarvitse kuin kuvitella itsensä hirvenä hankeen harppomaan, kun tulee hiki.. Metsäpeuran jalat ovat pitkät, sorkat leveät ja hangella kantavat. Kun tammikuun keskilämpötila on Helsingissä nyt vähän vaille neljä pakkasastetta, ennusteen mukaan se nousee siis lähelle nollaa. Talvista tulee sateisempia. Se on todella tehokas eläin lisääntymään.” Mikä talvi on. Järvet ja joet saavat jääkantensa. Lokakuun jälkeen ei koitakaan enää talvi vaan loputon, vetinen marraskuu. Turhaan ei siis talven sanota kestävän sitä aikaa, jonka päivän keskilämpötila pysyy nollan alapuolella. Näin on tietysti siksi, että nollassa vesi jäätyy. sa ja Valko-Venäjällä. MITEN KÄRSII | Metsäpeuran sopeumista lumitalveen tulee hyödyttömiä siellä, missä lumipeite ohenee
Linnut ja perhoset ovat olleet nisäkkäitä nopeampia, koska voivat lentää, mutta tokihan nisäkkäätkin ovat liikkuneet. 18 SUOMEN LUONTO 10/2018 Ja hirvi on sentään laji, joka on pitkien koipiensa takia poikkeuksellisen hyvin sopeutunut hankaliin lumioloihin. Jäniksen lumikengillä on hyvä lompsia pakkaslumessa. Elää EteläAasiassa, Intiassa, LähiIdässä, Balkanilla ja Afrikan pohjoisosissa. Sen jälkeen lajin kohtalo vaihteli pitkään leutojen ja kylmien vuosien vuoristoradalla, kunnes rusakko aivan hiljatSAKAALI | Canis aureus MIHIN ON SOPEUTUNUT | Levinneisyydeltään sutta eteläisempi koiraeläin, kooltaan hiukan kettua suurempi. Laji ei ole sopeutunut saalistamaan lumen alta, ja lumien hupeneminen mahdollistaa sen levittäytymisen yhä pohjoisemmaksi. Pystyy asuttamaan sekä metsiä että maanviljelysmaita. Hirvellä ja jäniksellä on kuitenkin myös toinen yhteinen sopeuma, joka on ehkä tärkeämpi: ne tulevat toimeen hyvin ankealla talviravinnolla. Esimerkkejä löytyy läheltä: Rusakko tuli Suomeen kaakosta 1800-luvun lopulla ja runsastui 1930-luvun alun leutoina talvina. Hirvi toki laihtuu, kun se syö pihlajan, koivun ja männyn oksia, mutta yleensä se selviää hengissä lumisen talven yli. Ne tekevät jäniksestä ja hirvestä talvi-Suomen supersankareita. MUITA HYÖTYVIÄ PETOJA | Pohjois Amerikasta tuotua pesukarhua tavataan meitä lähinnä Puolassa – myös se on hyvin sopeutunut kulttuurin seuralaiseksi ja voi levitä. Kun vuoden kylmimmät kuukaudet lauhtuvat, superominaisuuksia ei enää tarvita, ja sellaisetkin lajit, joilla niitä ei ole, alkavat selvitä Suomen talvessa. Science-tiedelehdessä julkaistiin vuonna 2011 tutkimus, jonka mukaan eri eläinlajit ovat ilmaston lämmetessä siirtyneet pohjoiseen 16,9 kilometriä vuosikymmenessä. Kummankin lajin levinneisyyden painopiste on nyt LounaisSuomessa, jossa talvi on leudoin.. Metsäjänis on toinen hyvin talveen sopeutunut laji – sen takajalat ovat suuret ja talvikarvassa kantavat. Kettu ja supikoira yleistynevät talvien lauhtuessa. MITEN HYÖTYY | Sakaali on viime vuosina levittäytynyt nopeasti Euroopassa, ja sitä on tavattu jo Viron eteläosissa. Sopeutunut hyödyntämään asutuksen liepeiltä löytyvää ravintoa. Kaikkiruokainen. Metsäjänis pystyy järsimään haavan kuorta ja tykkylumen alas taivuttamia koivun latvoja, jotka eivät rusakolle oikein riittäisi. Nämä sopeumat ovat huikeita erityisominaisuuksia
Muun muassa sopulit jopa lisääntyvät lumen alla. Kärpän ja lumikon valkoiset talviturkit alkavat todennäköisesti vähitellen tummua, kun ne eivät enää sulaudu maisemaan vaan näkyvät suuremmille pedoille. MUITA KÄRSIVIÄ PETOJA | Ilves on ahman tapaan hyvin sopeutunut saalistamaan lumi aikana, ja se voi kärsiä lumien hupenemisesta. Syksyn kuluessa peltomyyrä on voinut kerätä niitä varastoonkin. Lumivaippa suojaa myyriä kylmän lisäksi pedoilta, ja siksi syksyllä runsastuneet myyräkannat voivat pysyä runsaina talven yli. Se on huonosti lämpöä johtava elementti eli eriste. Sitäkin ruokinnat ovat auttaneet. 10/2018 SUOMEN LUONTO 19. Tämä kehitys jatkuu. Naali taas kärsii, koska vahvempi kilpailija kettu pärjää jo tunturin yläosissakin. Villisian kannalta olennaista on, että maa ei mene niin syvältä routaan, ettei sika pysty tonkimaan sitä kärsällään. Sekin löytää yhä enemmän vihreää laihoa, ja on levinnyt laajemmalle alueelle. Lumen alla pienen nisäkkään on hyvä elää, kun ulkona naukuu ankara pakkanen. Ne ovat niin pieniä, että mahtuvat elämään talvisin lumen alla. Seuraavana keväänä kannat toki sitten romahtavat, kun ravinto alkaa loppua ja kun lumikko ja kärppäkin ovat ehtineet runsastua. Ahma on myös hyvä kulkemaan lumella, ja sen saalistusta helpottavat kevättalven kantavat hanget, jotka eivät kuitenkaan kanna poroa ja muita pieniä tai keskikokoisia hirvieläimiä. Suojaava lumi Haittaamisen lisäksi lumi tietenkin suojaa. Tähän joukkoon kuuluvat muun muassa hyvin yleiset metsämyyrä ja peltomyyrä. AHMA | Gulo gulo MIHIN ON SOPEUTUNUT | Ahman levinneisyys noudattelee varsin tarkkaan keväthankien levinneisyyttä, ehkä siksi, että ahma synnyttää poikasensa lumiluolaan. Jos on tärkeä sana: 1980-luvun puolivälissä myyräsyklit alkoivat hiipua Fennoskandian pohjoisosissa ja pysyivät alhaalla 25 vuotta peräjälkeen. 10/2018 SUOMEN LUONTO 19 tain alkoi päästä Etelä-Suomessa voitolle metsäjäniksestä. Viime vuosina routa on ollut siedettävissä ja villisika on levittäytynyt länteen ja luoteeseen. Levinneisyytensä pohjoisilla äärirajoilla sinnitelleet lajit runsastuvat, ja tulee uusia lajeja, joiden levinneisyyden pohjoinen reuna alkaa yltää Suomen tasalle asti. Kun talvi lauhtuu, superominaisuuksia ei enää tarvita. Metsäkauris on ravintovaatimuksiltaan samanlainen laji. Maan rajan lumenalaisessa kerroksessa pakkasta saattaa olla vain asteen verran. Toki riistaruokinnat ovat olleet sille avuksi. MITEN KÄRSII | Lumikinosten huvetessa ahman pesimämenestys voi huonontua. Isokauris on vain yksi laji muiden joukossa. Jos lumitalvia riittää, uusia huippuja tulee kuitenkin kolmen–viiden vuoden välein. Sieltä löytyy ravintoakin: kasvien juuria, tyviversoja, lehtiä, siemeniä ja selkärangattomia eläimiä. Syynä ei ole pelkästään se, että valkoinen metsäjänis on helppo maali pedoille lumettomassa maassa, vaan sekin, että rusakko puputtaa mielellään pellon vihreää orasta, jota löytyy yhä paremmin, kun lunta on vähän. Tämän takia evoluutio on luonut kylmien alueiden nisäkkäille koko joukon sopeumia, joista yksi on, että suurin osa nisäkkäistämme on surkean pieniä. Vuosina 2010 ja 2011, kun sattui hyvien lumivuosien sarja, ne taas palasivat. Ahman saalistus vaikeutunee kevättalvella juuri kun synnyttäneen naaraan ravinnontarve on kaikkein suurin
”Vaikka ei olisi mikään ilmastonmuutosfani, maantieteellisesti näin laaja-alaista ilmiötä on vaikea selittää ilman sitä”, sanoo professori Heikki Henttonen Luonnonvarakeskuksesta. Hävinnyt tammihiiri saattaa palata lajistoomme. Siksi talviset myyräsyklit alkavat sammua, kun talvi lauhtuu. Toisin kuin kärppä ja lumikko, nuo pedot voivat elellä muina aikoina muun saaliin varassa ja vaihtaa myyriin heti kun huvittaa. Myyrien kielessä sanat ’sohjo’, ’loska’ ja ’nuoska’ lausutaan varmasti kirosanojen tapaan sähähtämällä. Niiden ei tarvitse ensin runsastua isojen myyräsaaliiden myötä, vaan petojen uhka on myyrille koko ajan läsnä. Lumien hupeneminen altistaa myyrät myös ketun ja näädän kaltaisille yleispedoille. Se viihtyy ihmisasumuksissa ja voi levitä ihmisen mukana. Laji on löydetty jo Pietarin edustalle rakennetulta patovallilta, jonne se lienee päätynyt maakuormien mukana. Hänellä on myös valistunut käsitys siitä, mikä sykleihin on vaikuttanut: lumen laatu. MITEN HYÖTYY | Vikkelänä levittäytyjänä pikkumetsähiiri on niitä pikkujyrsijöitä, jotka pystyvät parhaiten siirtymään lämpenevän ilmaston mukana. MUITA HYÖTYVIÄ PIKKUJYRSIJÖITÄ | Pikkumetsähiiren sisarlaji metsähiiri voi levittäytyä pohjoisemmaksi – nyt se asuttaa vain maan eteläistä puoliskoa. Siinä mielessä talven ääri-ilmiöt, jotka lisääntyvät selvästi ilmastonmuutoksen myötä, ovat tunturisopuleille hyvin herkkä asia. ”Jos tammikuussa tulee yksi parin päivän vesisade, joka jäädyttää koko maanpinnan, sopulien määrä romahtaa hyvin äkkiä. Suomessa muutamin paikoin elävä koivuhiiri voi runsastua, kun talvet leudontuvat. Hurjat huiput leikkaantuvat pois.. 20 SUOMEN LUONTO 10/2018 PIKKUMETSÄHIIRI Apodemus sylvaticus MIHIN ON SOPEUTUNUT | Pikku metsä hiiri on Euroopassa Ruotsin ja Norjan eteläosiin saakka yleinen metsähiiren sukulainen. Ja kyllä ne voivat vaikuttaa muihinkin myyrälajeihin.” Suomalaisilla on monta sanaa lumelle, ja inuiiteilla niitä on paljon enemmän, mutta kaikkein eniten lumisanoja onkin luultavasti pohjoisen myyrillä. Niiden käytettävissä oleva ravinto voi loppua jo keskitalvella, koska sohjo peittää jäätyessään kasvit kovan kuoren alle. Tällaisten kelien jälkeen myyrät voivat jäädä kelteisillään pakkaseen. Kun talvet lauhtuvat, myös Pohjois-Suomessa on yhä useammin sohjoa, loskaa ja nuoskaa
· idänsiili, Erinaceus concolor · vaivaislepakko, Pipistrellus pipistrellus · kääpiölepakko, Pipistrellus pygmaeus · korvasiippa, Myotis bechsteinii · lampisiippa, Myotis dascyneme · ripsisiippa, Myotis nattereri · isosiippa, Myotis myotis · metsälepakko, Nyctalus leisleri · etelänlepakko, Eptesicus serotinus · mopsilepakko, Barbastellus barbastellus · unikeko, Glis glis · tunneliruohomyyrä, Microtus (Pitymys) subterraneus · pikkumetsähiiri, Apodemus sylvaticus · idänmetsähiiri, Apodemus uralensis · pähkinähiiri, Muscardinus avellanarius · metsäunihiiri, Dryomys nitedula · sakaali, Canis aureus · kivinäätä, Martes foina · kirjohylje, Phoca vitulina · isokauris, Cervus elaphus 10/2018 SUOMEN LUONTO 21. MITEN KÄRSII | Hyvinä lumitalvina sopulikanta voi räjähtää, kun eläimet lisääntyvät kiivaasti lumen antaman lämmön ja suojan turvin. Merikin pitää kiertää. Suomenniemelle päästäkseen kaikkien maanisäkkäiden on tultava joko Suomenlahden tai Perämeren pohjukan ympäri. MUITA KÄRSIVIÄ PIKKUJYRSIJÖITÄ | Kaikki pohjoisen Fennoskandian myyrät olivat ennen säännöllisen syklin mukaan vaihtelevia lajeja. Se elää talvella paljakan puuttomissa painanteissa, paksun hangen alla, ja syö sammalten latvoja. Siksi kannattaa seurata, miten sopulille käy. Sään ääriilmiöiden lisääntyminen on siksi sopulihuippujen turma. Heikki Henttonen tiivistää asian niin, että kun kasvukausi pitenee, kasvien perustuotanto lisääntyy. Yhä useampi laji selviytyy meillä. Kun syklit heikkenevät, heikkenee myös syklien synkronia lajien välillä. Se on jo ajanut naalin niin ahtaalle, ettei laji selviäisi ilman ihmisen ruokinta-apua. Tämä kaikki tarkoittaa lisää monimuotoisuutta, ja vanhan peukalosäännön mukaan monimuotoisuus luo vakautta. Tammikuinen vesikeli jäädyttää kuitenkin lumen ja maan pinnan, eikä sopuli pääse käsiksi ravintoonsa. Jalkavat, lisääntymistehokkaat eläimet tulevat ensin. Kaikkein eniten lunta kuvailevia sanoja on luultavasti pohjoisen myyrillä. Monet ennen tavalliset eläimet harvinaistuvat ja toiset runsastuvat. TUNTURISOPULI | Lemmus lemmus MIHIN ON SOPEUTUNUT | Tunturisopuli on tuntureiden koviin talviin sopeutunut jyrsijä. Naali voisi toki vetäytyä pohjoisemmaksi, mutta Jäämeren ranta tulee vastaan. Huimat huiput tasoittuvat, kun pedotkin voivat olla ihan tavallisia yleispetoja eivätkä superominaisuuksilla varustettuja spesialisteja niin kuin lumikko ja kärppä, tai hiiripöllö. Samaan aikaan Suomi on saamassa aivan uusia lajeja: Vuonna 2011 Nature-tiedelehdessä julkaistiin ennuste siitä, miten nisäkäslajien määrät muuttuvat Euroopassa, ja Suomi loistaa kartassa vihreänä. Kun pakkanen ei pure niin kuin ennen, kettukin tarkenee tunturin puuttomissa yläosissa. Euroopan lajisto tasapäistyy. Pohjoisen ja etelän väliset erot pienenevät. Tietysti luonto asettaa edelleen myös rajoitteita: uudet lajit eivät voi tulla tyhjästä vaan niiden on levittäydyttävä jostain lähialueilta, jossa niitä jo elää. Se johtaa siihen, että erilaisia lajiryhmiä, ekologialtaan samankaltaisten lajien kiltoja, voi esiintyä enemmän. Kyse ei ole vain siitä, että karhu tai mäyrä nukkuvat katkonaisempaa unta, vaan että koko eliöyhteisön rakenne muuttuu. Sinne ne myös jäävät: halli eli harmaahylje valtaa suuremman osan Itämerestä, koska se ei ole jäiden suhteen yhtä nuuka. Kun lumet ja jäät sulavat, itämerennorpat joutuvat vetäytymään kohti Perämeren pohjukkaa. Valsteen lista NISÄKÄSASIANTUNTIJA Juha Valste listasi mahdollisia nisäkkäitä, jotka voivat levitä Suomeen 30 vuoden aikana. 10/2018 SUOMEN LUONTO 21 Mitä lauhtuminen vaikuttaa Suuri osa lauhan talven seurauksista on juuri tällaisia
Se on suuri uros, jonka kaulus on kiiman takia paksuntunut ja tummentunut. Lumien sulaessa nisäkäslajisto muuttuu. Se on valmis lisääntymään. n Juttua varten on haastateltu myös muita asiantuntijoita: Timo Hellettä, Anni Koskelaa, Henry Värettä, Mervi Kunnasrantaa, Raisa Mäkipäätä ja Thomas Lilleytä. Oudoltahan eläin suomalaisessa metsässä vaikuttaa, mutta pitää yrittää ajatella, että tämä on nyt nimenomaan tätä: lajisto muuttuu. Lajiston muutos on asia, joka tapahtuu nyt, tällä hetkellä. Siellä missä metsänomistajat sallivat, alkavat puulajitkin vaihtua. Ehkä voisi opetella sanomaan: Moi. Ruokolahden kauris, maraali, on kuvassa komea ilmestys. Talousmetsissä tutut havupuut pidetään silti vallalla. Ehkä kuvan eläimelle voisi vähän vilkuttaa. 22 SUOMEN LUONTO 10/2018 Missään tapauksessa muutos ei ole kuitenkaan kaukana tulevaisuudessa odottava epämääräinen uhkakuva vaan asia, joka tapahtuu nyt, tällä hetkellä, meidän riistakameroidemme linssien edessä. 22 SUOMEN LUONTO 10/2018
Tämä pätee myös siivekkäisiin siippoihin, mutta muun muassa etelänlepakko ja vaivaislepakko voivat lentää meren yli suoraan rannikolle. Kontiaista saatetaan tavata pian Pihtiputaalla asti. Itä meren norppa vetäytyy kohti Perämeren pohjukkaa. Uudet maaeläimet levittäytyvät meille Suomen lahden tai Perämeren pohjukan ympäri maita pitkin. Villikanin pitäisi selvitä jo Seinäjoella. Villi sika, jota nyt tavataan pohjoisimmillaan Oulu järven luoteiskulmalla, voi levittäytyä Kemin seudulle. 10/2018 SUOMEN LUONTO 23 SUOMEN NISÄKÄSLAJISTO 2050 ILMATIETEENLAITOKSEN tutkijan Kimmo Ruosteen ojan mukaan kahden asteen keski lämpötilan muutokseen perustuva ennuste tarkoittaa, että pysyvän lumitalven raja vetäytyy vuoteen 2050 mennessä suunnilleen Kouvolasta Lahden, Tampereen ja Seinä joen kautta Ouluun kulkevalle linjalle. Nisäkäslajien voi olettaa hivuttautuvan samalla kohti pohjoista. 10/2018 SUOMEN LUONTO 23 Kettu hallitsee yhä selvemmin TunturiLappia, ja naali elää jos elää ihmisen vahvasti auttamana metsittyvillä paljakoilla. Siperianmaaorava hiipii Äänisen suunnalta Suomea kohti. Kirjo hylje voi taas uida merta pitkin lähemmäs Suomen aluevesiä. Pesukarhu voi saapua maahan Kaakosta. Rusakko voi levitä Rovaniemen korkeudelle. P ys yv än l u me n raja vuonn a 205
24 SUOMEN LUONTO 10/2018 Lahokuusen ystävä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät – tai jäävät löytymättä. Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä Sarjassa etsimme harvemmin nähtyjä lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät lajeja ja kerromme, miten ne löytyvät LAJIA ETSIMÄSSÄ IS TO CK PH O TO 24 SUOMEN LUONTO 10/2018
Jähmetyn kuuntelemaan. Odotan hyvän tovin, mutta mitään ei enää kuulu eikä näy. Huokaisen. Kierrän aarnialueen polkua pitkin. Metsä peittyy ensilumeen, ja mukava keli houkuttelee uudelle retkelle Sallaajärvelle. Uppoudun tunnelmoimaan talven ensimaistiaisia, kun yhtäkkiä tikka lentää kauempana polun poikki ja laskeutuu tuulen kaataman aukon keskellä seisovaan lahonneeseen koivuun. Pohjantikka on kotimaisista mustavalkoisista tikoista ainut, jossa ei ole punaista, tämä on siis joku muu. Neulaa heinäsuovasta ”Se on ihan takuuvarma juttu, että tuossa metsässä se on,” vakuuttaa Heikki Helle, rengastaja ja Keski-Suo10/2018 SUOMEN LUONTO 25. Jään typertyneenä tuijottamaan oksistoa. Jos pesä olikin jossain lähellä, ei sitä kehdannut häiritä koko päivän ramppaamalla. Se lähestyy yhä. Muuttolinnut olivat menneet, mutta pohjantikka viihtyy reviirillään kesät talvet. Onko pohjantikka niin arka, ettei sitä löydy. Jäätyneet vesipisarat ja lumi kimmeltävät auringossa, maisema on uskomattoman kaunis. 10/2018 SUOMEN LUONTO 25 Vanhojen kuusimetsien asukas pohjantikka pysyy reviirillään ympäri vuoden, mutta sen löytäminen ei aina ole helppoa. Tikka jatkaa pian matkaa ja minä palaan askel keventyneenä autolle, jonka takana vuorostaan käpytikka nakuttelee tarmokkaasti keloa. Kaikki metsän linnut tuntuvat olevan äänessä: närhi, korppi, punatulkku, hippiäinen ja tiaiset. Nostan kiikarit. Pikkulinnut etsivät touhukkaasti ruokaa korvatakseen pakkasella menetettyä energiaa. ”Kjik!” Vaimea tiuskaisu keskeyttää kävelyni. Maisema vaihtuu kertaheitolla. ”Kjik!” Lintu lähestyy. Tikka hampaankolossa Pohjantikka palasi uudelleen mieleen, kun maisema oli muuttunut harmaaksi ja metsät hiljaisiksi. Kuulas pakkasaamu valkenee toiveita herättävänä. Paikkahan vaikuttaa tikkojen toiveunelta. Katson tarkemmin kiikareilla ja innostun uudestaan: sehän on valkoselkätikka! Eteeni on pohjantikan sijaan tupsahtanut todellinen harvinaisuus, jonka arvioitu kanta on vain murto-osa pohjantikkojen määrästä. Lähdin pian päättäväisesti matkaan kohti ensimmäistä pohjantikkahavaintoani. Parin siksakin ja retki eväiden syömisen jälkeen jatkoin matkaa. TEKSTI ANNA TUOMINEN / KUVAT ANSSI RUUSKA J yväskylän S allaajärven luonnonsuojelualueen iäkkäät kuuset kohoavat mahtavina suuren hakkuuaukon rajalta. Kuulin Sallaajärven pohjantikoista ensimmäisen kerran viime keväänä. Tieto oli kutkuttava, sillä vaikka laji ei ole uhanalainen tai edes erityisen harvinainen, en ollut koskaan onnistunut näkemään sitä. Linnun punainen vatsa näkyy paljainkin silmin. Ääni voimistuu, voimistuu – ja vaikenee. Tarkoista ohjeista huolimatta päädyin kuljeksimaan polulla edestakaisin. Kylmä ilma pistelee poskissa. Tikat pesivät alueella kuulemma joka vuosi, ja tämänkeväinen pesäkolo oli löydetty. Tikka! Mutta mikä niistä
”Se ei vain ole ollenkaan niin äänekäs kuin vaikkapa käpytikka”, hän jatkaa. Pian saavumme metsän toiseen laitaan. Pitäisikö ottaa kirja mukaan ja istahtaa odottelemaan piilottelijaa. ”On surkuhupaisaa, että vanhat metsät ovat niin harvassa, että se oikeastaan helpottaa tämmöisen lintuharrastajan hommaa”, Helle naurahtaa. Varaudun viettämään metsässä vielä useamman päivän. Pohjantikka tarvitsee riittävästi lahoavaa kuusta, ja sitä täällä on. Helle on lupautunut oppaaksi kolmannelle retkelle pohjantikan jäljille. Kuljemme syvemmälle metsään. Paksut seinät suojaavat pesärosvoilta myös polven korkeudella. ”Pesä on monesti matalalla, jopa vain puoli metriä maasta”, hän kertoo. Piiloleikki jatkuu Seuraavalla viikolla pakkaan jälleen retkieväitä reppuun. Kävelemme metsäpolulle, ja Helle osoittelee pohjantikan jälkiä puiden rungoilla. Kuopat koristavat melkein kaikkia puita, monesta kaarnaa on kuorittu pois pitkältä matkalta. 26 SUOMEN LUONTO 10/2018 men lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja. Helle huomaa muutaman metrin korkuisen pökkelön, jossa koloja on useampi, yksi on jäänyt kesken. Myös pohjantikan pesä löytyy yleensä lahosta kuusesta. Hänelle on kertynyt rengastettuja pohjantikkoja jo kymmenkunta. Niitä on joka puolella. Kuljemme vielä eteenpäin silmät ja korvat auki. Ripinän suuntaa on kuitenkin mahdotonta määrittää, ja tajuan, että ääni kuuluu puiden oksille tiivistyneen veden pisaroidessa maahan. Pysähdymme kuuntelemaan, ja heti kuuluu lupaavaa ripinää. Pohjantikka tekee pesäkolonsa matalammalle kuin käpytikka.. Lintu syö hyönteisiä, ja etenkin talvella se tukeutuu pääasiassa pehmenneen kaarnan alla ryömiviin kovakuoriaisten toukkiin. ”Pohjantikka on itse asiassa hyvin luottavainen, se saattaisi ruokailla tuossa kuusessa eikä välittäisi meistä mitään”, Helle osoittaa metsän reunaa ja kumoaa aikaisemmat pohdintani. Syksyn harmaus on palannut ja metsä on aivan hiljainen. Helteen mukaan sää on täydellinen pohjantikan etsintään. Pohjantikka kaivertaa uuden pesän joka kesä, nämä vanhat kolot taas kelpaavat esimerkiksi varpuspöllölle. Minulla on vahva tunne, että pohjantikka on jo nähnyt minut, vaikka minä en olekaan onnistunut huomaamaan sitä. Puuntyngän päällä napottaa rastaan pesä. Närhien kovaäänistä möykkäämistä lukuun ottamatta emme kuule juuri mitään, edes käpytikka ei tule vastaan. ”Kuuluu vain vaimeaa rapsuttelua, kun se irrottaa kaarnaa lahosta puunrungosta. ”Kuusen runko on monesti ihan tyveltä laho, ja pohjantikka on sen verran heiveröinen lintu, ettei se pysty kovertamaan sitä terveeseen puuhun.” Helle mittailee kolojen syvyyttä sormillaan. Sielläkö se on. Pohjantikka huutelee ja rummuttaa vasta soidinaikaan maalis–huhtikuussa.” Aiemmin jännittämäni tiuskija siis tuskin oli pohjantikka, mutta ehkä tänään onnistaa
Tämä se on, pohjantikka! ULKONÄKÖ: Keskikokoinen mustavalkoinen tikka. Sitten vilkaisen hetkeksi muualle, ja samassa lintu on kadonnut. Heikki Helle esittelee pohjantikan kuorimaa lahokuusta. Se tuntuu tarkastavan vielä muutaman viereisen puun ja lentää sitten kauemmas. Tämä se on! Ihailen tikan touhuja, se ei vaikuta kiinnittävän minuun mitään huomiota. Se kiertää verkkaisesti runkoa ylöspäin juuri kuten Helle kertoi pohjantikan tekevän. n Kirjoittaja on opiskelija ja Suomen Luonnon avustaja. Olo on riemastunut ja samalla häkeltynyt. ELINYMPÄRISTÖ: Kuusimetsät, joissa on lahoavaa puuta. Suomessa 20 000–30 000 pesivää paria. Pohjantikka kuulee rouskuttavat toukat kaarnan läpi. 10/2018 SUOMEN LUONTO 27 Metsässä on yhä hiljaisempaa, jos se on edes mahdollista. Päätän aloittaa etsintäni edellisen retken jalanjäljiltä, sillä Helteen mukaan heti ensimmäinen rinne pienen soistuman yläpuolella on pohjantikkojen suosiossa. Pohjantikalla on muista tikoista poiketen vain kolme varvasta. Piiloleikki on päättynyt. Yhtäkkiä tikka kurkkaa puun takaa ihan edessäni. Punaista väriä ei näy missään. Hakkaa kaarnaan reikiä ja kuorii sen lopulta irti. Ehkä palaan piankin taas pohjantikkametsään. Lintu oli täällä kuin odottamassa minua – miten sen löytäminen vei niin kauan. Soidintaa rummuttamalla maaliskuusta toukokuulle. Levinneisyys kattaa koko Suomen. Ohuella oksattomalla rangalla koputtelee tikka. Katselen ympärilleni ja pohdin, miten paljon metsässä jää näkemättä, kun ei malta jäädä rauhassa tarkkailemaan. LISÄÄNTYMINEN: Nakuttaa pesäkolon lahoavaan tai kuolleeseen kuuseen, usein melko matalalle. POHJANTIKKA | Picoides tridactylus M A RK U S VA RE SV U O Metsä on täynnä pohjantikan jälkiä. TIESITKÖ. Sää on tuuleton ja valoisa, eivätkä vesipisarat hämää korvaa. A N N A TU O M I N EN. Punaista ei näy missään. RAVINTO: Hyönteiset, erityisesti kaarnakuoriaisten toukat. Munia on 3—6, molemmat emot hautovat. Ehdin tarpoa vain joitain kymmeniä metrejä, kun edestä kuuluu päättäväinen koputus. Puukiipijä äkkää minut ja ilmoittaa siitä kaikille. Tätä tarkoittaa sen nimi tridactylus. Höyhen puvussa ei punaista väriä, koiraalla keltainen päälaki. Hiippailen eteenpäin, jalat alkavat tutista. Siivistä kuuluu viheltävä ääni
28 SUOMEN LUONTO 10/2018 VANHAA VALOA 28 SUOMEN LUONTO 10/2018
Olen halunnut oppia lisää mutta lannistunut tähtitaivaan suuruuden edessä. Talvi on hyvää aikaa opetella tähtiä. Selaan Kassiopeian w-kirjaimesta kohti Pegasuksen tähtiä, kun kuvaan putkahtaa kiekkomainen sumuinen valopiste. Muoto näyttää siltä, millaiseksi galaksin olen kuvitellutkin. Vasemmalla yläviistossa näkyy myös ennestään tuttu w-kirjaimen mallinen Kassiopeia. Etäisyys on käsittämätön, mutta taivaaseen alkaa tulla tolkkua tähtiretkellä. Järven tai meren ranta on hyvä paikka tähtien tarkkailuun. 10/2018 SUOMEN LUONTO 29. Haahuilen kiikarilla ympäri taivasta. Oppaani tähtiharrastus alkoi jo pikkutyttönä, ja nykyään hän tutkii työkseen kaukaisia galakseja Aalto-yliopiston Metsähovin tutkimusasemalla. ”Andromedan galaksi löytyy seuraamalla Pegasus-neliöstä lähtevää haaraa kohti Kassiopeiaa”, Tornikoski opastaa. Tuo sen täytyy olla! Ulkona liikkujalle tähdet ovat usein läsnä. Hän on luTEKSTI MARI PIHLAJANIEMI / KUVAT HEIKKI ERIKSSON VANHAA VALOA Tuikkiva valo on matkannut tänne miljoonia vuosia. Hiljalleen taivas alkaa kuitenkin hahmottua. 10/2018 SUOMEN LUONTO 29 H älvenevän sumun seasta pilkottaa tähtiä. Olemme eräällä Merja Tornikosken suosikkiretkipaikoista. Minäkin olen katsellut taivasta niin pimeällä merellä, talvisilla tuntureilla kuin kotipihallakin ja miettinyt tähtikuvioita, etäisyyksiä ja tähtien nimiä. ”Näetkö tuon Pegasus-neliön tuolla?” osoittaa dosentti Merja Tornikoski. Hahmotan neljä tähteä, jotka muodostavat salmiakkimaisen kuvion. Tuntuu vaikealta löytää kiikarin näkökenttään edes Kassiopeia, joka erottui paljainkin silmin helposti. Miten tuosta äärettömyydestä muka saisi selkoa
Andromedan galaksin on päätelty törmäävän kotigalaksimme Linnunradan kanssa noin neljän miljardin vuoden päästä. 30 SUOMEN LUONTO 10/2018. Andromeda on yksi meitä kaikkein lähimpänä olevista, ja silti siitä selviää edelleen uutta. Ennuste on tehty vanhan massa-arvion perusteella. ”Itse tutkin kaukaisia galakseja, jotka ovat miljardien valovuosien päässä. Tähden väri kertoo sen iästä ja lämpötilasta. Tornikoski neuvoo kärsivällisesti yhä uudelleen, miten löydän kiikarin kuvaan myös toisen vastaavan kohteen, Perseuksen kaksoistähtijoukot Perseuksen ja Kassiopeian tähdistöjen välissä. Erotan helposti kuusi kirkasta tähteä. ”Sillä ei ole lainkaan niin paljon massaa kuin ajateltiin vielä minun opiskeluaikanani”, Tornikoski kertoo. Seulasia kutsutaan monella kielellä seitsemäksi sisareksi. 30 SUOMEN LUONTO 10/2018 vannut kertoa parhaat tähtiretkivinkkinsä sekä auttaa minut alkuun. Se osoittaa kuinka vaikeaa tähti tiede on, kun ei voida vain mennä paikan päälle katsomaan”, Tornikoski toteaa. Missä seitsemäs on. Alkuilta oli pilvinen ja sumuinen, ja hetken näytti jo siltä, että tähtien katselu jää haaveeksi. Taivaan nuoret ja vanhat Härän tähdistöstä löytyy selvästi erottuva tähtijoukko, Seulaset. Tiedon karttuessa arvio tarkentuu. Tornikoski kertoo, että seitsemästä sisaresta yksi, Pleione-tähti on himmentynyt aikojen saatossa, eikä erotu enää ilman apuvälineitä. Nyt utu vaeltaa enää matalalla järven yllä ja päidemme yläpuolella kaartuu kirkas tuikkiva taivas. Naapuriamme, Andromedan tähdistössä sijaitsevaa galaksia, ovat katselleet jo luolamiehet, mutta silti se onnistuu edelleen yllättämään tähtitieteilijät. ”Kuinka monta tähteä näet tuosta paljaalla silmällä?” Tornikoski kysyy. Seulaset on avoin tähtijoukko. Linnunrata hallitsee talvista taivasta
Suurimassaisista tähdistä jää jäljelle musta aukko. ”Ne ovat tähtikerääntymiä, joiden keskellä tähtiä on tiheämmin. Optiset kaksoistähdet ovat sellaisia, jotka meistä katsoen vain näyttävät olevan lähekkäin koska ovat samassa suunnassa. Värikkäiden tähtien lisäksi paljain silmin tai kiikareiden kanssa retkeilevä voi katsella kaksoistähtiä. Punaisena palava tähti ei ole niin kuuma kuin keltainen tai sininen. Pallomaiset tähtijoukot ovat yli kymmenen miljardin vuoden ikäisiä. Tarkkasilmäiset kuulemma erotPunainen valo ei häiritse pimeänäköä, joten katseen saa helposti siirrettyä kirjasta tähtiin. 10/2018 SUOMEN LUONTO 31 ”Avoimien joukkojen tähdet ovat nuoria, yleensä alle miljardin vuoden ikäisiä”, Tornikoski kertoo. Tähti polttelee pikkuhiljaa vetyä, ja palaminen siirtyy yhä syvemmälle.” Loppuvaiheessa tähti usein laajenee. Tähden kirkkaus ja väri kertovat sen iästä ja lämpötilasta. Nuoret tähdet ovat tyypillisesti kirkkaita ja elävät kiivaasti. ”Siinä vaiheessa täällä viimeistään kärähdetään. Tyypillisesti avoimissa joukoissa on enimmillään pari sataa tähteä, jotka erkanevat toisistaan ajan myötä. Pienimassaisesta tähdestä, kuten Auringosta, voi tulla valkoinen kääpiö. Avoimien tähtijoukkojen lisäksi taivaalta löytyy pallomaisia tähtijoukkoja. Vähän niin kuin kahvikupin pohjalla kahvinporoja on keskellä enemmän ja reunoilla vähemmän”, Tornikoski havainnollistaa. Lopulta vanhan tähden ydinosa alkaa luhistua. Vasemmassa yläkulmassa loistaa Betelgeuse viileän punaisena ja oikean alakulman kuuma Rigel on sinertävä. 10/2018 SUOMEN LUONTO 31. Totta, valo näyttää tuikkivan oranssinsävyisenä. Jos ei olla sitä ennen jo törmätty Andromedan galaksiin”, Tornikoski toteaa. Keltasävyisen Aurinkomme lämpötila on noin kuusituhatta astetta. Punaisten tähtien lämpötila on muutaman tuhannen asteen tienoilla, kun sinisten kuumuus voi yltää kolmeenkymmeneen tuhanteen asteeseen. Talvitaivaalla hienosti näkyvä Orionin tähdistö on tunnettu kiikarilla tai jopa paljain silmin näkyvistä värikkäistä tähdistään. Meidän oma Aurinkommekin on tuleva punainen jättiläinen. Siitä tulee punainen jättiläinen. Avaruudessa on myös oikeita kaksoistähtiä, jotka kiertävät yhteistä painopistettä. Planisfääri on yksinkertainen ja nerokas apuväline tähtien etsimiseen. Otavan hännän keskimmäisellä tähdellä, Mizarilla, on vieressään kaksonen Alcor. Värikkäitä ja kaksosia ”Tuo Capella on keltaoranssi”, Tornikoski osoittaa Ajomiehen tähdistössä sijaitsevaa kirkasta tähteä. ”Ydinvaihe on rauhallinen. Pallomaiset tähtijoukot ovat kiikarilla katsottaessa enemmän sellaisia möykkyjä.” Uusi tähti syntyy kaasupilvestä, joka jostain syystä luhistuu kasaan. ”Itse tykkään avoimista tähtijoukoista, kun niissä tähdet erottuvat kauniisti. Luhistuessaan kaasu kuumenee, jolloin se alkaa säteillä lämpöä ulospäin. Tähti siirtyy hiljalleen ydinvaiheeseen. Säteily alkaa vastustaa luhistumista
Monella kielellä Linnunradan nimi liittyy maitoon ja antiikin Kreikan mytologiaan. Pimeää riittää, joten sydäntalvi on erinomaista havainnointiaikaa. Luonnosta löytyy monenlaista kiinnostavaa, vaikka olosuhteet eivät olisikaan täysin optimaaliset. ”Jos tietäisit, kuinka usein olen lähtenyt katsomaan tähtiä ja revontulia epäsuotuisissa olosuhteissa, hämmästyisit”, Tornikoski hymähtää. Viroksi Linnunrata on Linnutee ja saameksi Lodderáidalas, lintutikapuut. Talven taivas Kotigalaksimme Linnunradan tähtivyö hallitsee talvista taivasta. Joutsenen tienoilla erottuu tumma, Linnunradan poikki kulkeva vyöhyke. Yksittäisiä tähdenlentoja voi nähdä milloin vain, mutta pitkin vuotta esiintyy myös tunnettuja meteoriparvia, jolloin tähdenlentoja on runsaasti. Se on täältä katsottuna aina pohjoisessa, vaikka muut taivaankappaleet näyttävät seikkailevan ympäriinsä. Ylös katsominen kannattaa Kirkas taivas, tähdenlentoja, usva järven yllä. Ruotsalaiset kutsuvat sitä Vintergataniksi, talvitieksi. Pohjoisella taivaalla Linnunradan näkyminen merkitsee talven alkua, ja se kuuluu myös kielessä. Niitä näkyy usein helmikuun kylmyydessä. Oli kesä tai talvi, eräs luotettava tähti pysyy aina paikallaan. Yö voi aina yllättää. Galaksien lisäksi tähän aikaan on paljon muutakin katseltavaa. Joutsenten törähdykset pimeydessä. Vyö on pohjoisella pallonpuoliskolla kirkkaimmillaan Joutsenen tähdistön kohdalla. ”Antiikin roomalaisilla oli sanonta: nähdä Alcor mutta ei kuuta”, Tornikoski kertoo. ”Kun näkee yhden halon, kannattaa katsella taivaalle tarkemmin”, Tornikoski vinkkaa. ”Katso, tuolla menee taas yksi!” Tornikoski näyttää. Planeetoilla voi myös havaita samantapaisia vaiheita kuin Kuulla. Maapallon pyörimisakselin pohjoispää osoittaa Pohjantähteä. Jupiterin kuistakin neljä näkyy kiikarilla. Myös Härän tähdistö, sen kirkkain tähti Aldebaran ja avoimet tähtijoukot Seulaset ja Hyadit näkyvät hyvin, samoin Kaksosten tähdistön kirkkaat tähdet Kastor ja Pollux. Sillä tarkoitettiin kaiketi samaa kuin me sanoessamme, että ei nähdä metsää puilta. Useat meteoriparvet ovat lyhytkestoisia, kuten Perseidit elokuussa, mutta Taurideja esiintyy poikkeuksellisen pitkällä aikavälillä lokakuulta joulukuulle. Ja aina voi nähdä vilahtavan meteorin. Ne syntyvät, kun valo taittuu ja heijastuu ilmakehän jääkiteistä. Tänä alkutalvisena iltana olemme huomanneet hämmästyttävän paljon tähdenlentoja. ”Näetkö tuon kohdan, jossa Linnunrata tavallaan katkeaa?” Tornikoski viittoo taivaalle. Täällä uskottiin, että linnut muuttavat syksyllä Linnunrataa pitkin talven viettoon. Hyvästä tähtikirjasta löytyy karttojen lisäksi selitykset.. Linnunrata on kiekkomainen spriraaligalaksi, ja näkyvä vyö on sen kiekon taso. Talvi on hyvää aikaa havainnoida esimerkiksi haloja. Ehkä roomalaisetkin tunsivat saman vinkin, minkä Tornikoski antaa minulle: Erottaakseen tähden parhaiten ei kannata katsoa sitä ihan suoraan, vaan suunnata katse hieman ohi. ”Se on Pohjoinen Hiilisäkki”, Tornikoski kertoo. Tähtiretkelle kannattaa varustautua lämpimillä vaatteilla ja makuualustalla. Hiilisäkki on pölystä koostuva pimeä sumu, joka estää takana olevien tähtien näkymisen. Siksi sitä voi käyttää niin näppärästi apuna suunnistuksessa. Auringon ympärillä olevan valokaaren lisäksi voi näkyä esimerkiksi sivuaurinkoja tai vasta-aurinkoja. Tähtien lisäksi talviöinä voi ihastella planeettoja. AuPohjoisessa Linnunradan näkyminen merkitsee talven alkua. ”Niitä näkyy nyt sen verran paljon, että kyseessä on luultavasti Tauridien parven meteoreja”, Tornikoski kertoo. 32 SUOMEN LUONTO 10/2018 tavat Alcorin paljain silmin, minun on turvauduttava kiikariin. Tornikoski neuvoo etsimään talvitaivaalta esimerkiksi Orionin, Perseuksen ja Andromedan tähdistöjä. Taivaalle kannattaa aina katsella. Tämähän on ihan toista kuin mitä puolipilvistä ja sumua povannut surkea säätiedotus ennusti. Tornikoskea kiinnostavat tähtien lisäksi monet muutkin luonnonilmiöt: revontulet, ukkonen ja salamat, helmiäispilvet, valaisevat yöpilvet ja halot
Innokkaat harrastajat järjestävät Messier-maratoneja, joissa on tarkoitus nähdä yhden yön aikana mahdollisimman paljon Messierin kohteita. 10/2018 SUOMEN LUONTO 33. stellarium.org. Katso täältä etukäteen, milta taivas näyttää vaikkapa jouluaattoyönä. Lisätietoa: www.ursa.fi Otavan kauha kuuluu Ison Karhun tähdistöön. STELLARIUM-OHJELMA: Avoimen lähdekoodin planetaario-ohjelma, josta pääsee tarkastelemaan tähtitaivasta eri aikoina. Ohjelman voi ladata ilmaiseksi osoitteesta www. Lintukaukoputkella voi katsella esimerkiksi planeettoja. Saatavilla Ursan verkkokaupasta. Peruskiikarit 8/40 tai 7/50 (suurennos/etulinssin halkaisija) sopivat erinomaisesti tähtien katseluun. MESSIERIN LUETTELO: Ranskalainen Charles Messier luetteloi taivaan kohteita klassiseen Messierin luetteloon. PLANISFÄÄRI: Muovikiekko, josta päivämäärän ja ajan valitsemalla pääsee tarkastelemaan kulloisenkin tähtitaivaan järjestystä. Tähtikaukoputkissa on ison putken päällä pieni etsintäputki, joka auttaa kohteen löytämisessä. KAUKOPUTKI: Tärkeää on valovoima, tukeva jalusta ja kohtuullisen iso suurennos. PUNAINEN VALO: Kirjan pläräämisessä ja planisfäärin katselussa avuksi on punainen lamppu, joka ei häiritse hämäränäköä. 10/2018 SUOMEN LUONTO 33 AVUKSI TÄHTIRETKELLE TÄHTIKARTTAKIRJA: Esimerkiksi Karttunen, Manner ja Perhoniemi: Tähdistöt. VALOVOIMAINEN KIIKARI: Laajalla näkökentällä on hyvä hyppiä tähdestä toiseen ja etsiä kohteita
Lisäksi on hyvä tarkistaa Kuun vaihe. Se on jopa 3000 valovuoden päässä”, Tornikoski kertoo. KUU | Planeettaa kiertävä kappale. Kun lähtee etsimään uutta, tarvitsee tuttuja tähtikuvioita maamerkeiksi. 34 SUOMEN LUONTO 10/2018 ringon lisäksi myös Kuulla voi esiintyä haloja. Verkostakin löytyy paljon materiaalia, mutta helposti mukaan otettava kirja puolustaa yhä paikkaansa tähtiretkeilijän repussa. Täysikuu on tunnelmallinen, mutta sen valo häiritsee tähtien näkemistä. Tähtien syntymä ja kuolema, mustat aukot ja käsittämättömät etäisyydet saavat mielikuvituksen laukkaamaan. On aika tarttua erääseen yöretken tärkeään elementtiin – eväisiin. Tornikoski selaa omaa kartastoaan, jonka marginaaleissa on pienen tähtiharrastajan vuosikymmeniä sitten raapustamia muistiinpanoja. Tielle tähtiin Käännämme välillä katseemme alas. Valo matkaa kaukaa Nostamme kiikarimme jälleen kohti taivasta. MUSTA AUKKO | Raskaiden tähtien luhistumisesta syntynyt tiheä kappale, josta säteilykään ei pääse pakenemaan. GALAKSIT | Painovoiman koossapitämiä, tähdistä, kaasusta, pölystä ja pimeästä aineesta muodostuneita rakenteita. On huojentavaa tuntea itsensä näin pieneksi. PLANEETTA | Aurinkoa kiertävä kappale. Minä katsoin sillä tähtiä ja aamulla herätin veljen katsomaan lintuja”, Tornikoski kertoo. Joutsenen tähdistössä tuikkii hyvin erottuva kirkas tähti. ”Deneb on kirkkaina näkyvistä tähdistä kaikkein kaukaisin. TÄHDISTÖ | Tähtitaivas on jaoteltu 88 tähdistöön. VALKOINEN KÄÄPIÖ | Kuuma, tiivis pienimassaisen tähden jäännös.. Kuuma kahvi maistuu taivaalliselta. Opin, että aluksi kannattaa harjoitella tietyt perustähtikuviot paljain silmin. ”Meillä oli veljen kanssa aluksi yhteinen lintukaukoputki. METEORI | Ilmakehään osuvan kappaleen aiheuttama valoilmiö. ”Pikku-Merja luki tätä kirjaa kannesta kanteen”, hän naurahtaa. Me, järvi, maapallo ja aurinkokunta asetumme mitättömäksi muruseksi jonnekin galaksin uumeniin. Kiikari ja tähtikartasto ovat hyviä apuvälineitä. 34 SUOMEN LUONTO 10/2018 PIENI TÄHTISANASTO TÄHTI | Kuumasta kaasusta muodostunut ydinfuusiolla energiaa tuottava pallo. ”Ensimmäiseksi tulee valita paikka, jossa on riittävän pimeää ja selkeä näkyvyys johonkin suuntaan”, Tornikoski neuvoo. Andromedan galaksi, jonka katselusta retkemme aloitimme, on Linnunradasta 2,6 miljoonan valovuoden päässä. Jos omistaa jo valmiiksi lintukaukoputken, siitä on iloa tähtienkin katselussa. Taivasta kannattaa opiskella kiikarin kanssa, kaukoputkikauppaan säntäämisellä ei Tornikosken mukaan ole kiire. Tähtikaukoputkissa on usein massiiviset jalustat, joten niitä ei jaksa retkillä kanniskella mukana. Valovoimainen kiikari ja jalusta tai lintuharrastajien kin käyttämä tukikeppi eli seipiö ovat toimivia varustuksia”, toteaa Tornikoski. Näkemämme valo on kulkenut tänne niin kauan, että se ylittää ymmärryksen. ”Käytännössä paljon liikkuva retkeilijä on kiikareiden varassa. TÄHTIKUVIO ELI ASTERISMI | Selvästi tunnistettava tähdistön osa. n Valo on kulkenut tänne niin kauan, että se ylittää ymmärryksen. Lintukaukoputkella näkyviä kohteita ovat esimerkiksi Jupiterin kuut ja Saturnuksen renkaat. Mitä muuta tähtiretken suunnittelussa kannattaa huomioida kuin hyvät eväät
9–15), tilaajapalvelu@suomenluonto.. ANN A LAHJ AKSI 10 VUO DENA IKAA SUOM EN LUON NOSS A!. Sillä on mittaa reilu 20 senttiä – pitkä häntä mukaan lukien. Metsähiiri on suurin hiiremme. Tilaukset: www.suomenluonto.. Vuosikerran kymmenessä numerossa on yli 800 sivua luontoasiaa. KOKO VUOSI VAIN 53,50 € (norm. Otuksen tunnistaa lämpimän ruskeasta selästä ja valkeasta vatsa puolesta. 110/2018 SUOMEN LUONTO 35 110/2018 SUOMEN LUONTO 35 HYVÄN MIELEN JOULULAHJA! Tilaamalla luonnonystävän ykköslehden tuet luonnonsuojelua. 79,50 €) Tilaa kätevästi netistä: www.suomen luonto.fi/joulu H A N N U R Ä M Ä / VA ST AV A LO WWW.SUOMENLUONTO.FI WWW.SUOMENLUONTO.FI PIENI SUURI METSÄHIIRI on taitava kiipeilijä, jolta onnistuvat myös pitkät hypyt ja loikat. Tarjoustunnus: SL Suomen Luonto Tarjous on voimassa 6.1.2019 asti uusille tilauksille kotimaassa. /joulu, (09) 228 08210 (ark. Suomen Luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto
Kesällä kuivatut lehtikerput ovat talvella lampaiden herkkua. 36 SUOMEN LUONTO 10/2018 Joulua kohti RI ST O PU R A N EN / VA ST AV A LO Kuukkeli muistaa herkkujen tarjoilupaikan.. 36 SUOMEN LUONTO 10/2018 Joulua kohti Mattilan tilan isäntä Risto Sulkava työn touhussa
10/2018 SUOMEN LUONTO 37 Joulunalus on maa tilalla kiireistä aikaa. Ennen kristinuskon aikaa oli yleistä uhrata metsän jumalille. Töyhtötiaispari ehtii paikalle ensimmäisenä. Tavallista oli viedä esimerkiksi jyviä, rasvaa tai saaliseläimen verta pyhään paikkaan; uhrilehtoon, kiveen hakattuun uhrikuppiin tai seitapaaden koloon. Voin helposti kuulla kuukkelipariskunnan kukerruksessa kiitoksen. Olen viemässä kuukkelikorven asukkaille jouluevästä. Molemminpuolinen ilo. Aikaa ravinnonetsintään ei tahdo olla riittävästi. Paikka on molemmille tuttu; joka vuosi sama kuusi. Vislaan ja odottelen. Mukanani on pussillinen vaaleaa leipää ja läskiä. Se helpottaa tiaisten, puukiipijän, hippiäisen ja muiden talvilintujen ravinnonhankintaa. Joululahjoja eläimille Jouluna on jo pitkään ollut tapana auttaa luonnon eläinystäviä. Ja mistäpä me tiedämme, vaikka siihen aikaan metsämiehen sielu olisi uskomuksen muJoulua kohti Kynttilälyhty luo tunnelmaa hämärään päivään.. Puun kyljeltä tarjoiltu rasva on silti niillekin lottovoitto. Hetken kuluttua myös kuukkelipari löytää tarjoilun. Vanhin metsäneläinten ruokintapaikka lienee kuitenkin ollut uhrikuppi tai seita. Vuoden lyhimmät päivät ovat metsän eläimille vaikeita. TEKSTI RISTO SULKAVA / KUVAT JOHANNA KOKKOLA A stelen metsäpolkua suuren kuusikon suojissa. Jos uhraajan onni ei aina uhrilahjasta parantunutkaan, niin ainakin metsän asukit saivat aterian. Puuhaa riittää ennen kuin talonväki ja koti eläimet pääsevät rauhoittumaan joulun viettoon. Kuukkeli oppi varmasti hyödyntämään pyhien paikkojen tarjoilua. Tavallisesti joulukuu on Heinäveden Vihtarissa valkoinen, mutta nyt lunta ei vielä ole. Jäniksille on kaadettu haavanrankoja kaluttavaksi, kauriille on tarjottu heinää ja varpusille siemeniä
Nauriit oli syksyllä peitelty kuopMetsämiehen sielun uskottiin siirtyvän kuukkelin hahmoon. Ne kasvoivat tuhkassa hyvin, mutta muutamassa vuodessa ravinteet oli käytetty ja piti polttaa uusi kaski. Ihmisten ja kotieläinten ravintoa verottaneet myyrät ja hiiret ovat puolestaan ruokkineet petoja: kärppiä, lumikoita ja varpuspöllöjä. Vähän vahingossa on erityisesti hirvijahtien yhteydessä tultu ruokkineeksi esimerkiksi korppeja, kettuja ja ahmojakin. 38 SUOMEN LUONTO 10/2018 kaisesti siirtynytkin hämyisässä metsässä vilahtavan kuukkelin hahmoon. Talven yli oli selvittävä, ja varastojen hankkimisessa kaskiviljely oli ”taloudellisesti käyttökelpoisinta tekniikkaa”. Ainakin lampolan nurkassa ripsahtaa välillä lupaavasti. Esimerkiksi Heinäveden Vihtarin luonnonsuojelualueen viimeinen kaski poltettiin 1949, ja viereisessä kylässä viimeiset kaski savut kohosivat vielä 1952–53. Kauralyhde oli yleinen jo sata vuotta sitten. Onkohan olemassa lampolatonttua. Samalla tavalla vahingossa sai vaivaispäästäinen jo pari vuosisataa sitten herkullisen kärpäsaterian; kiipeämällä hirsitalon seinänrakoon popsimaan talvehtivia kärpäsiä. Kaikkea eläinten auttamista ihmiset eivät suinkaan tee hyvää hyvyyttään. Eikä myyränkään ole aina tarvinnut pihistää ateriaansa, sillä kotitonttu, saunatonttu, riihitonttu ja muut tärkeät pihapiirin järjestystä ylläpitävät olennot saivat aikoinaan nekin oman jouluruokansa. Harmi, että tonttuja näkee nykyään kovin harvoin, harvemmin kuin vaivaispäästäisiä, sillä joulu taisi olla oikeiden tonttujen aikakaudella nykyistä juhlavampi. Eipä ole vaivaispäästäinen hylännyt vanhaa taloamme tänäkään vuonna. Puita kaadettiin kuivumaan ja poltettiin myöhemmin kaskena. Ainakin syksyn yli varastoidut juurekset olivat joululaatikoissa makeampia kuin nykyään. Paloalueella viljeltiin ruista ja kaskinaurista. Kaskisavujen aikaan Kuukkelimetsästä palatessani huomaan polun kupeella ikivanhan neliskanttisen kuopan: nauriskuoppa. Todellisuudessa se jatkui syrjäseutujen elävänä perinteenä aina 1950-luvulle saakka. Jouluna eläimetkin saavat herkkuja. Joulun aikaan nauriskuopalla oli elämää. Kaskenpolttajia on yhä keskuudessamme, ja nyt niistä savuista uskalletaan jo kertoa. Kuukkelin vierailu joululyhteellä oli odotettu tapaus jo 1930-luvun Vihtarissa. Keskitalven hämärässä päivässä ajatukset kulkeutuvat väkisinkin kaskiviljelyn aikaan. Metsiä tuhlaava kaskenpoltto kiellettiin, ja historiankirjojen mukaan se loppui Savossa jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Pihkapuu on lampaille hyvä ruuan lisuke.. Nykykäsityksen mukaan kaskiviljely tuhlasi metsää, mutta vain pari vuosisataa sitten vaihtoehtoja ei ollut. Taustalla vaikuttivat muinaisuskonnot, mutta pian myös silkka lintujen auttamisen tuoma ilo
Tietysti lampolaan viedään myös joulukuusi tai joulumänty, jota lampaat rouskuttavat. Kun kerppuja haetaan ladosta, jäljille jää aina myös narskuteltavaa jäniksille. Viimeistään jouluna hevonen valjastettiin nauriiden hakuun. Ja kun touhuttiin, myös metsän eläimille jäi jotakin. Ajatelkaa oikeiden maahisten aikaa; kun kulkijan lyhty heijasti pimenevässä metsässä kajoa kannon alta, siellä oli varmasti tontun tai maahisen koti – aarnisammalta kun ei silloin vielä tunnettu. Ne kerätään alkukesällä. Heinää on tarjolla aina, mutta kerppuja lähinnä herkkuhetkiin ja tiineille uuhille. Oksaniput olivat eläimille tärkeä ravintolisä jo ammoin, mutta tuskin monipuolisempaa ja märehtijän monimutkaiselle ja herkälle ruoansulatuselimistölle sopivampaa lisäravinnelähdettä on vieläkään keksitty. Niistä tehtiin joululaatikkoa, mutta pääosa tuoresäilötyistä juureksista päätyi lehmien ja lampaiden joulunajan herkkuaterioille. Kuivaus säilyttää lehtien vitamiinit ja kivennäisaineet, ja kerput ovatkin talvella lampaiden herkkua. Jouluna Vihtarin Mattilan tilan lampaat – alkuperäistä suomalaista kantaa olevat kainuunharmakset – saavat kerrankin kerppuja kylläkseen. Pihkapuu lienee ikivanha tapa torjua sisäloisia, ja tuo vaihtelua kuivamuoniin. VilYolanda-lammas nauttii Jaana Sulkavan rapsutuksista, nuoremmat saavat odottaa vuoroaan. Maatiaiskanojen kuopimista ei joulu hidasta. Kyydistä pudonnut naatti tai kuopan reunalle jäänyt myyränsyömä kara ravitsi jotakuta muuta lyhyen talvipäivän ravinnonetsijää. Rukin hurinaa Kun kerimme lampaat ensimmäistä kertaa, oli käsissä mitä hienointa villaa. Kerppuja kylläkseen Vähän ennen kotitielle saapumista huomaan heikkoa, hädin tuskin erottuvaa kajastusta kaatuneen puunjuurakon hiekkapenkasta. 10/2018 SUOMEN LUONTO 39 paan havuilla. Lampolassa käyskentelevät maatiais kanat saavat nekin jouluherkkuja: puuroa ja kostutettua leipämössöä. Nauriskuopan antimien avulla kotieläimet selvisivät heikon talviruoan aiheuttamista puutoksista aina kevään ensimmäisiin vihreisiin saakka. Lampaat rouskuttavat innolla neulasia ja kuorta.. En erota, kasvaako juurakon alla valoa heijastavaa aarnisammalta. Kerput ovat lehtipuiden kuivattuja oksanippuja. Ja eiköhän kuopassa odottaneella nauriskasalla vieraillut ainakin myyräkansaa jo pitkin syystalvea. Tai ehkä mielikuvitus vain härnää. ”Joulunviettomme alkaa jo toukokuussa”, lauloi Juice Leskinen. Lehtipuuvesaikkoa puskee joka pellonlaidassa, joten huipputuotetta on saatavilla yllin kyllin. Maalaistalossa joulunviettoon valmistautuminen alkaa tosiaan jo silloin. Lumen alla ne säilyivät hyvinä vuodenvaihteen tienoille saakka. Kauranjyvät maistuvat pihalinnuille. Kesällä tehdään talvieväitä: heinää lehmille, kerppuja lampaille ja kasvimaan antimia ihmisille
Kuvatekstiä tähän xxxx xxxx xxxxxxxxx xxxxxxxxxx. Ruoka houkuttelee lampaat ulos pakkassäähän. Tuli lämmittää, ja sysipimeässä illassa hurisee rukki. Ja niin suomalainen koivu muuttui jalopuuksi. Aikanaan Mattilan tilalla oli erikseen kehruumummo. Eikä sitäkään voi tietää, jos vaikka jossakin ikivanhassa kolossa vielä asustaisi se melkein viimeinen, ääri mmäisen uhanalainen, kodin rauhaa vartioiva kotitonttu. Vaan kuinka ollakaan, meillä Yolanda tekaisi ensimmäisenä keväänään potrat kaksoset. Luonnonvärit villoissa hurmasivat ja hulluunnuttivat. On aika kääriytyä omien lampaiden villasta kehrättyyn ja kudottuun saaliin. Mutta nyt joulu on jo ovella. Hirsiseinät ja valtavat kattoa kannattelevat poikkihirret. Rukki oli rakennettu Oravin sorvaamossa, ehkä sata vuotta sitten. Eläkepäivät joutavat siis odottaa. Rukki pyörii hiljaisella, rauhoittavalla äänellä. Eihän seinien koloja voi tyystin tukkiakaan, sillä miten vaivaispäästäinen silloin pääsisi kärpäsjahtiin. Ruskea on kainuunharmailla harvinaisin värisävy. Jos Leonberg nyt syysyössä hoiti hommansa, ensi keväänä Vihtarin niityillä kirmailee ties minkä värisiä karitsoita. Ensimmäisen talven villat ovat jo saaleina, joiden jokaisesta raidasta tunnistaa villan alkuperäisen omistajan. Ja hyvin se karitsansa hoiti, imettikin syksyyn saakka. n Kirjoittaja on Ilmari Räsäsen Säätiön Vihtarin luonnonsuojelutilaa hoitava isäntärenki ja maaseutuyrittäjä. Hiljaisuus. Porokoira Ursus tarkkailee. Myöhemmin rukki osoittautui huippuyksilöksi. Kaikki tykötarpeetkin löytyivät; karstat, puolat, ämmä, neidot, lyhty, nyöri, poljin, viipsinpuu... Vihtarin tuvassa on tunnelmaa. Se joutui poistoon isommalta tilalta, koska ei tuottanut jälkeläisiä. Rukki pyöri kuulemma vähän vinhempaa tahtia kuin nykyemännällä, mutta kyllä kotituoteteollisuus nytkin lankaa tuottaa. Kynttilä. Ootrauksen ajatus piti ihan selvittää. Ja lokiven terävänmustasta erottuu vielä utuisenmusta raita; vanha-lady Yolan da. Se pyörii hiljaisella, rauhoittavalla äänellä ja ilman erityisiä säätötarpeita. 40 SUOMEN LUONTO 10/2018 lasta virisi emännän uusi harrastus ja pimeiden talvi-iltojen ilo: villan kehruu. Ja kauniisti ootrattukin se on. Vihtarin Mattilan tuvassa on helppo vaipua vanhan ajan joulun tunnelmaan. Takkatuli. Puuttuu enää joulupuuron tuoksu, piparit ja läheiset joulunviettäjät. Kansalaisopiston kurssi opetti kehruun alkeet, ja lankaa alkoi syntyä: valkeaa, harmaata ja mustaa, lampaiden värien mukaan. Vintiltä se löytyi. Ei haittaa vaikka yli 200-vuotiaan talon hirsiseinien väleistä vähän vetäisikin. Eläimet niin metsässä kuin lampolassakin on syötetty. Kesän korvalla emäntä hankki meille vielä ruskean pässin, Leonbergin. Siinä jäljiteltiin maalaamalla jonkin ”hienomman” puulajin kuviointia. Hän hankki asumisensa ja ruokansa kehräämällä. Pienikin katras voi olla tärkeä geeniperimän säilyttäjä. Tuo valkea on Judith – Pirjon kummilammas, harmaa on Jazz, ja musta pässi Kosmos kantoi tuon raidan villat
Vuonna 1898 julkaistu Zacharias Topeliuksen Joulukuusi kertoo kuusesta, joka kantaa oravia oksillaan, kunnes päätyy joulukuuseksi herrastaloon. Topelius oli luonnonystävä ja oivallinen kirjailija. Leinon runon voima ylittää perinteen kahleet ja lukija hurraa mielessään, kun kuusi löytää takaisin kotirimpensä rannalle. Kuusi tarkkailee menoa pöyristyneenä ja muistelee kohisevaa korpeaan. Lukuisten muiden hyödykkeiden tavoin joulukuusi on muuttunut kulutustavaraksi, joka vaatii mittavasti luonnonvaroja: viljelyalaa, kuljetuskoneistoa, pakkausmateriaaleja ja oheistuotteita, kuten muovikoristeita ja sähkövaloja. 300 000 joulukuusta haetaan omasta tai suvun metsästä, loput kasvatetaan viljelmillä Suomessa ja ulkomailla. Pellolle istutettu taimi yltää joulukuusen mittoihin noin seitsemässä vuodessa. Puun oksia ja usein latvaakin typistetään kahdesti vuodessa, jotta kuusesta saadaan tuuhea ja symmetrinen. Mitä tulee juuriltaan katkaistuun kasviin, jonka elintoiminnot verkalleen hiipuvat – sen olotilan kuvauksessa Leino osuu vääjäämättä lähemmäs totuutta. Se raivostuu ja häipyy paikalta: Niin nousen ja suutun ja suoristain / kohu korven soi minun korvissain / kas, kuinka ne kirpoo kahlehet, / paperkukkaset, omenat kultaiset, / mies, vaimo ja laps miten kalpenee, / kun tuskani huutonsa huokaisee, / kun tuulispäässä ma tohisen pois / ja on kuin ei kattoa, seiniä ois... A N N A RI IK O N EN 10/2018 SUOMEN LUONTO 41. Puu heittää henkensä silti mieluusti: En saanut kasvaa pilvihin, vaan sainhan kaikki kuitenkin mä teille uhriks antaa. Puut kaadetaan taimina ja lyhyen käytön jälkeen ne poltetaan tai pilkotaan kompostiin. 41 SUOMEN LUONTO 10/2018 K y tö m ä k i K y tö m ä k i S uomalaiskoteja koristaa vuosittain noin 1,5 miljoonaa joulupuuta. Joulukuusten hiilensidontakaan ei ole hääppöistä. Elämä luonnossa ei ole helppoa, mutta kuusen valinta on selvä: surut suuret ja tuskat tulla voi, taas vapaana latvani laulu soi. Se on hurja kuvaus kuusesta, joka kaadetaan ja kuljetetaan kimmeltävään saliin. n Tämä on tällä erää viimeinen kolumnini, mutta en vaikene tyystin. Aiemmin myynnissä oli enemmän luonnonkuusia, sillä metsänhakkuista jäi yli ehjiä latvanpätkiä. Kiitos lukijoille ja hyvää uutta vuotta! OI KUUSIPUU Anni Kytömäki on luontokartoittaja ja kirjailija Hämeenkyröstä. Oksat kääritään helyihin, naavapartaa kiskotaan, piirileikki pyörii ympärillä. Tämän päivän metsäkoneet rouhivat puut oksattomiksi latvaa myöten. Toisin kuin Topeliuksen sävyisä puu, Leinon kuusi ei alistu. Ympäristövaikutusten ohella tähän ovat kanustaneet kaksi runoa. Hyvin erilainen näkemys oli Eino Leinolla, joka vuonna 1917 kirjoitti runon Vaeltava kuusi. Joulukuusten tuotanto painottuu viljelyyn myös nykyisten kauneusihanteiden takia. Silti kyseessä on perinne, jota en omassa kodissani jatka. MONET PITÄVÄT JOULUKUUSISTA ja niiden luomasta tunnelmasta, myös allekirjoittanut. Kuusi murehtii kertakäyttöistä kohtaloaan: Vain hetken kesti tepastus -ulos sitten heitettiin, pois silkit, kukat karsittiin, ja kullat oksiltani
42 SUOMEN LUONTO 10/2018 Näätä on runsastunut ja näyttäytyy yhä useammin. LA SS I KU JA LA 42 SUOMEN LUONTO 10/2018
Kultakurkku käyttää samoja lepopaikkoja vuodesta toiseen, mikä helpottaa sen metsästämistä. Lintututkijat pitävät koloissa pesivän helmipöllön vähenemisen yhtenä syynä näätää, joskin helmipöllön taantumassa osuutensa on myös sopivien pesimämetsien vähenemisellä. Muutaman päivän näädän jäljillä hiihdettyään hän toi metsäkämpälle kaunisturkkisen saaliin. Eetvi jätti savottaurakan samalla hetkellä ja lähti parempipalkkaiseen näätäjahtiin. Pesäpaikka on yleensä puunkolossa. Pakkasilla näätä viettää päivälepoajan lumivällyjen alla maakolossa, kiven tai juurakon alla, jossa hanki suojaa kylmältä. Silitin turkkia, ja kuolleenakin hieno eläin sai palan nousemaan nuoren pojan kurkkuun. Toisinaan näätä lepää oravanpesässä – sieltä se saa myös apetta, jos pesän omistaja tai sen poikasia sattuu olemaan paikalla. Kalevalan kultarinta Näädän saaliseläimistä ja vihollisista Kalevalan 27. Talviturkki on ilmavan pörröinen ja vaaleanruskea eikä muutu valkoiseksi kärpän ja lumikon tapaan. Metsästäjä esitteli silmät loistaen pyydystämäänsä kaunista eläintä. Siellä se voi suojautua suuremmilta pedoilta kiipeämällä puuhun. Kalevalassakin runossa 19 näädän arvokas turkki ja kaunis kullankeltainen rinta on huomioitu sanoin ”syntyi näätä kultarinta”, ja toisaalla samassa runossa mainitaan ”näätäseni lintuseni, rahankarva kaunoiseni” sekä ”jopa taisi näätä juosta, rinta kulta riehätellä”. Näätä onkin liiallisen metsästyksen vuoksi ollut välillä todella harvinainen. 10/2018 SUOMEN LUONTO 43 Näädästä riittää tarinoita. TEKSTI HARRI LUOJUS / KUVAT LASSI KUJALA JA HARRI LUOJUS M uistan yhä koulupoikana näkemäni näädän. Veikko Huovinen kirjoitti kirjassaan Koirankynnen leikkaaja metsätyömies Eetvi Mannisesta, joka pölliä kuoriessaan huomasi puron varren pajukossa näädän jäljet. Nuoren näädän rinta on melkein valkoinen ja vanhalla tummankeltainen. Vielä 1950-luvulla näädän turkki oli niin arvokas, että ensiluokkainen nahka vastasi metsätyömiehen viikon palkkaa. Keltainen kurkku, pyöreät korvat ja silkkinen karva. Jos näätä on saanut saalista, se voi levätä hyvinkin lähellä saalistuspaikkaa. Palokärkeen näädän yleistyminen ei ole paljon vaikuttanut, vaan iso tikka on 30 viime vuoden aikana näädän tavoin runsastunut. Otus oli harvalukuinen hämärän kulkija. Poikaset syntyvät keväällä, ja emon huolenpito jatkuu yli kesän, joskus lokakuulKULTAKURKKU 10/2018 SUOMEN LUONTO 43. Metsästäjät ovat käyttäneet tätä hyväkseen, ja talvisia näädän jälkiä seuraten sen lepopaikkakin usein löytyy. Yllätys oli suuri, kun näätä tuli valoisana kevätaamuna kotipihaani. Kolmenkymmenen ensimmäisen luontokuvausvuoteni aikana en koskaan kohdannut näätää, jälkiä näin toisinaan. Se karttaa aukeita paikkoja, ja mieluisin elinpiiri onkin vanha metsä. Se voi myös raahata saaliin lepopaikkaansa ja lymyillä siellä useamman päivän. Eetvi päätteli, että ”siinä paksu setelitukko oli hipsutellut uudella lumella jättäen rahaisat jäljet”. Nykyään tiedetään, että kultakurkun ruokavalio on monipuolisempi kuin ennen uumoiltiin. Kesällä karva on lyhyt ja suklaanruskea ja silloin näätä on olemukseltaan hoikka. runo kertoo: Pohjolainen pitkä poika, lauloi näädän kultarinnan / Näätä nappasi oravan, orren päässä istumassa / Lemminkäinen lieto poika, lauloi ruskean reposen / Se söi nää’än kultarinnan, karvan kaunihin kaotti Näätä liikkuu ja saalistaa yleensä yöllä ja viettää päivän lepopaikassaan puunkolossa, oravanpesässä tai lumionkalossa
Nykyisin oravakanta on pienentynyt, eikä se riittäisi runsastuneelle pedolle. Toivottavasti näädän vierailut linnunpöntöissä eivät johda kultakurkun uuteen vainoon. Viimeaikaiset tutkimukset muun muassa Värriön tutkimusasemalla Erk ki Pulliaisen johdolla ovatkin osoittaneet, että oravan merkitys näädän ravinnossa on aikaisempia oletuksia pienempi. Lisäksi näädälle maistuvat haaskat, marjat ja sienet. Se liikkui hermostuneesti, kun harakat tulivat aivan viereen säksättämään. H A RR I LU O JU S H A RR I LU O JU S Kuusen oksilla näätä liikkuu sujuvasti, mutta ohuessa oksistossa se ei pysy oravan perässä. Meillä ihmisillä on näätään hieman varautunut asenne. Kuusen alaoksalle nousseen otuksen terhakat pystyt korvat ja kultainen kurkku paljastivat eläimen kuitenkin näädäksi. Olen kaksi kertaa seurannut näädän liikkumista puussa, ja se on kömpelömpää kuin oravan, joka heikoltakin oksalta pystyy ponnistamaan pitkän loikan. Näätä vastaa lintujen ahdisteluihin äänekkäällä murinalla. Viimeksi tapasin näädän kotipihassani. Kolmen viime vuoden aikana olen kuitenkin kohdannut näädän ja myös kuvannut sitä vuosittain. Kohtaamisilla huomioni on herättänyt varislintujen, lähinnä harakoiden äänekäs rähinöinti. KUUNTEL E UROSNÄÄ DÄN KIRKUMIS TA www.suom enluonto.fi KUUNTEL E UROSNÄÄ DÄN KIRKUMIS TA www.suom enluonto.fi. 44 SUOMEN LUONTO 10/2018 le asti. Värriön tutkimusasemalla näätiä on seurattu jäljittämällä ja havaittu, että ne liikkuvat suurimman osan matkastaan maassa. Näätä joutuu valitsemaan paksumpia oksia jo painonsakin vuoksi. Huomattavasti oravaa kookkaampi peto, joka liikkuu ketterästi myös puussa, herättää harakoissa suurta ärtymystä. Eräänä kevätaamuna harakoiden innokas rähinä paljasti leikkimökin katolla tummaturkkisen kesäkarvaisen näädän. Näädällä on oma paikkansa Suomen luonnossa. Niitä se varastoi myös talven varalle merkaten ne omalla hajullaan. Kesämökkien ja maalaistalojen ullakollekin näätä saattaa pesiytyä, jos saa olla rauhassa. Pian kesäisen hoikka näätä poistui paikalta näyttävän korkein loikin. Ruskea eläin vilahti maassa kaukana edessäni, ja päättelin oravan olevan keräämässä sieniä talven varalle. Otus raahaa lähes oman painonsa verran painavia talipötköjä metsän siimekseen. Kuokkavieraana linturuokinnalla Elokuinen kohtaamiseni näädän kanssa sattui mustikkametsästä palatessani. n Kirjoittaja on luontokuvaaja Ylöjärveltä. Näätä on kaikkiruokainen. Oravan saalistaminen pesän ulkopuolella on vaikeaa. Johtuneeko vanhasta käsityksestä, että näädän pääravintona on herttainen ja pörröinen orava. Lintujen ruokintapaikoilta on riistakameroiden yleistyttyä saatu yhä useammin kuvia myös näädästä. Näistä Värriön tutkimusaseman jäljityksistä on paljon tietoa Teuvo Hie tajärven hienossa luontokirjassa Erämaa elää – metson matkassa Itä-Lapin kairoissa. Pesässä nukkuva orava onkin näädälle helppo saalis. Puussa ketterästi liikkuva näätä herättää harakoissa ärtymystä. Reino Helismaan sanoittamassa lastenlaulussakin pikkuoravien Tikun ja Takun suurin kauhu on ”jos vastaan tulee näätä, hui pakoon täyttä päätä”. Hälyn aiheuttaja Minulle näätä oli pitkään vain lumijälkiä ja haave valokuvasta. Ruokalista koostuu hyvinä myyrävuosina suurimmaksi osaksi pikkujyrsijöistä, mutta myös linnut ja linnunmunat kelpaavat
Lammaslaidunten ympärillä on laaja luonnonsuojelualue korpineen ja majavalampineen. Laitathan vastaukseen mukaan nimesi ja osoitteesi. Majoitus tilan pihapiirissä, joten opastus ja tuki on tarvittaessa lähellä. Opettele uusi kieli! Tilaukset verkkokaupastamme www.metsakirjakauppa.fi tai asiakaspalvelustamme, puh. 5 hlöä). 7 9 8 10 6 1 2 3 4 5 Mikä on vuoden 2018 paras kansi. Hinta 400 €/vko (viikko pe–pe, max. i Risto, puh. 10/2018 SUOMEN LUONTO 45 Lammaspaimen laskee päivittäin lampaat, lisää niille vettä ja rapsuttelee omantunnon mukaan. Sauna käytettävissä. Voit olla joko omin sapuskoin tai sopia ruokailut erikseen. Hinta 27 € Lumijälkien maasto-opas Talvinen metsä on kuin avoin kirja, johon eläimet ovat kirjoittaneet nimimerkkinsä. Hinta 22 €. Perinnebio toopeista ja maisema-alueesta nautiskelu on suotavaa. Lammaspaimenviikot Majoitus kamiinalla varustetussa hirsituvassa. 09 315 49 840 s-posti: tilaukset@metsakustannus.fi Toimituskulut ovat 5 euroa/lähetys. Halutessaan pääsee mukaan vaikkapa perhos seurantaan. 040 5456472, ristosulkava3@gmail.com Jaana, puh. Kirjan avulla eläinten ystävä voi perehtyä kissojen kieleen ja kommunikoida niiden kanssa. Lumijälkien avulla on helppo havainnoida sellaisiakin eläimiä, joiden liikkeistä ei kesällä tiedä mitään. 040 5473885, jaana.sulkava@gmail.com Heinäveden Vihtarissa Pirteän Pässin luonnonsuojelu tilalla Mikä on vuoden 2018 paras kansi. Kissojen salainen kieli Naukuminen, kehräys ja murahtelut ovat kissojen omaa kieltä. Lisätietoja ja varaukset: www.pirteapassi. Äänestä ja voita norppamuki + Nordqvistin luomuteetä! Valitse mielestäsi paras kansi ja äänestä 6.1.2019 mennessä! Voit osallistua · nettilomakkeella: suomenluonto.fi/ paraskansi · postitse: Suomen Luonto / Paras kansi, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki
Puhutaan jopa kriisistä. Lindholmin tie kalastajaksi alkoi 2000-luvun alkupuolella, jolloin hän osti ensimmäisen käytetyn lohirysän. Lindholm kerää välineitä varastoon siniharmaan talonsa pihapiirissä. ”Meritaimenen heittokalastus oli se mun juttu.” Päätös ryhtyä ammattikalastajaksi kypsyi, kun Lindholm tutustui uuden46 SUOMEN LUONTO 10/2018. Hallien ja merimetsojen määrät viime vuosina ovat kasvaneet hyvin hitaasti ja raportoidut hyljevahingot ovat vähentyneet. Kalat syödään ja verkot revitään. 46 SUOMEN LUONTO 10/2018 46 SUOMEN LUONTO 10/2018 Kalastajien mielestä rannikkokalastus on kriisissä. Välillä vihmoo vettä. Kuinka paljon harmaahylkeet ja merimetsot vievät saalista. Etelätuuli yltyy puuskissa miltei 14 metriin sekunnissa. ”Kalaa saatiin omiin tarpeisiin”, hän kertoo. Siihen aikaan Lindholm kävi Valkon satamassa Loviisassa päivätöissä ja oli innokas kalamies. Lähdemme kysymään asiaa kalastaja Mikael Lindholmilta. Kestävää kalastusta rysällä Pilvet roikkuvat matalalla marraskuisena päivänä Loviisan Söderbyssä. Olemme ulkosaariston porteilla, niin pitkällä kuin tietä myöten voi Itäiselle Suomenlahdelle kurkottaa. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT JUHA METSO, PEKKA TUURI JA ARI AHLFORS KALATKIN MERESTÄ K alastajien mukaan harmaahylkeet ja merimetsot tekevät rannikkokalastuksesta mahdotonta. Pyynnissä on vielä kaksi rysää, neljä odottaa kotisatamassa nostoa talviteloille. Kalastuskausi on lopuillaan. Mistä oikein on kyse
10/2018 SUOMEN LUONTO 47 10/2018 SUOMEN LUONTO 47 KALATKIN MERESTÄ Halleja laskettiin tuoreimmassa 2017 laskennassa Suomen merialueilla 10 000. Arvion mukaan laskennassa nähdään 60–80 prosenttia kaikista yksilöistä. 10/2018 SUOMEN LUONTO 47 PE KK A TU U RI. Tämä halli on kuvattu Mikael Lindholmin rysässä
Nyt hänellä on uusi keino hyljevahinkojen vähentämiseksi. Uusi malli päästää satunnaisesti. Hyljekarkotin tuo saaliin Vene hyppii terävässä aallokossa kohti saarta, jonka tuntumassa rysä ja karkotin ovat. Seuraavana vuonna kalaa tuli hyvin. Hän ei pääse kalaretkelle mukaan, mutta ehtii haastatteluun Vantaalla järjestettyjen Kalatalouden innovaatiopäivien lopuksi. Noin kilometrin päässä on toinen rysä, ilman hyljekarkotinta. Tulokset selviävät talven aikana. 48 SUOMEN LUONTO 10/2018 48 SUOMEN LUONTO 10/2018 laiseen push-upeli PU-rysään. Ne ovat oppineet hakemaan helppoa ruokaa – usein Lindholmin rysistä. Lukessa karkottimien testauksesta vastaa tutkimusinsinööri Esa Lehto nen. Yritys on siis kannattava, mutta hylkeet vievät saalista. Lindholm laskee ja mittaa kaikki neljästä tutkimusrysästä saadut kalat ja lähettää tiedot Luken tutkijoiden analysoitaviksi. Lähdemme rysälle katsomaan, miten karkotin toimii. Hän on mukana Luonnonvarakeskuksen eli Luken hankkeessa, jossa hylkeiden aiheuttamia vahinkoja pyritään estämään hyljekarkottimien avulla. ”Laite karkottaa hylkeen vedenalaisen kaiuttimen avulla, josta kantautuu tikittävä, vähän heinäsirkkamainen ääni”, Lehtonen kertoo. Tikitys on hyvin voimakas. Tuuli on kuitenkin liian kova pyydyksen kokemiseen. Ammatinvaihdos kannatti. Tarkoitus on vertailla miten tehokkaasti karkotin pitää hylkeet poissa, ja vaikuttaako se kalasaaliiseen. Se on kuin sumppu, jossa kalat uivat vapaasti ja pysyvät elossa. Siinä ei ole rytmiä, jonka voisi oppia. Lehtonen yhteistyökumppaneineen testasi kantavuutta hydrofonilla NaanAU KE A M A N KU VA T: JU H A M ET SO Päätoimisten ammattikalastajien määrä on puolittunut 20 vuodessa. Saalis tyhjennetään veneeseen ja mereen päästetään takaisin ne kalat, joita ei haluta: alamittaiset ja kutulohet, ruokakäyttöön liian pienet siiat ja rasvaevälliset, villit meritaimenet. ”Kestävämpää kalastusta ei ole”, Lindholm sanoo. ”Voin elää luonnossa kaikkina vuodenaikoina, ja saan siitä elantoni”, Lindholm sanoo. Kaiutin on kymmenen metrin syvyydessä, ja ääni kuuluu pinnalle asti. 48 SUOMEN LUONTO 10/2018. ”Kun laitoin PU-rysän mereen keväällä 2006, niin tuli oho-elämys. ”Panostin tähän täysillä, ja olen ihan hyvin menestynyt”, Lindholm sanoo. Vastaavia laitteita on kokeiltu aikaisemminkin, mutta silloin hallit oppivat välttämään säännöllistä ääntä nostamalla päänsä pinnalle. Täällähän on kalaa!” Jo saman vuoden elokuussa hän osti toisen samanlaisen rysän. Vuonna 2009 Lindholm sanoi itsensä irti ja ryhtyi päätoimiseksi kalastajaksi. Koko rysän voi nostaa ylös vedestä paineilmaponttonien avulla. Nyt hän pyytää pääasiassa Itämeren lohta
Vuonna 2017 hylkeiden vahingoittaman saaliin arvo rannikkoalueella oli Luken kyselyn mukaan 351 000 euroa. Tosin karisiika on kärsinyt rehevöitymisestä, joka on pilannut kutualueita. Vasta kun hylje kaikkoaa, saalista alkaa taas tulla. Siellä on toinen tutkimusalue, jolta hylkeet pyritään karkottamaan. En halua hävittää sitä.” talin edustalla. Vahingot näkyvät myös päivinä, jolloin hylkeiden takia ei voi kalastaa, sekä työmäärän ja kustannusten kasvuna. ”Mittausten päätepiste oli 500 metrin päässä, ja sinne ääni kuului vielä todella hyvin”, Lehtonen kertoo. ”Tietenkin kalaa tulee välillä paremmin, koska saaliin määrä riippuu myös vuodenajasta ja säästä”, Lindholm kertoo. Vahinkojen ilmoittaminen on vapaaehtoista, eivätkä kaikki kalastajat sitä tee. Lindholm syyttää merimetsoja ahvensaaliin heikkenemisestä. ”Hylkeiden aiheuttamat vahingot koostuvat paitsi tilastoiduista suorista saalisvahingoista, myös saaliin vähenemisestä, kun hylkeet ajavat kalat pois”, Esko Taanila Etelä-Suomen kalatalous ryhmästä kommentoi asiaa puhelimitse. Miksi kalastajat sitten väittävät, että hyljevahingot kasvavat. ”Vaikka halli kuuluu tietysti Itämereen. Korvauksia saavat vain kalastajat, joiden liikevaihto on yli 10 000 euroa. Kymmenen viime vuoden aikana hylkeiden vahingoittaman kalan määrä on Luken tilastojen mukaan kuitenkin miltei puolittunut. Lindholm kertoo, että hyljevahingot näkyvät rysäkalastuksessa epätasaisena saaliina. EU:n asettaman hyljetuotteiden kauppakiellon ja vaikean metsästettävyyden takia maamme reilun tuhannen yksilön metsästyskiintiöstä täyttyy vain viidennes. Sitä, kuinka usein hallit vierailevat rysillä, selvitettiin vuosina 2010–2011 satelliittilähettimien avulla. Kaikkiaan kulut nousevat ainakin 15 000 euroon lauttaa kohti. Ryhmä on haastatellut noin 80 suomalaiskalastajaa hallivahingoista. Merimetso syö pyyntikokoa pienempiä kaloja, joita on helpoimmin saatavilla. Siten tiettyjen ongelmayksilöiden tappaminen on tehokkaampi keino kalastukselle aiheutuvien tappioiden vähentämisessä kuin summittainen metsästys. Merimetson on epäilty syövän kalaa niin paljon, että se haittaa jo kalastusta. Toinen laji, jota on syytetty kalastuksen ongelmista on merimetso. 10/2018 SUOMEN LUONTO 49 ”Halli kuuluu Itämereen. ”Nythän se on ylisuojeltu laji”, hän väittää. Viime vuosien pieni kuhakanta johtuu kylmien kesien heikosta poikastuotosta. Hyljekarkottimen avulla Lindholm on saanut saalista tasaisesti. ”Nyt olen pystynyt toimittamaan kalat kauppoihin jämptisti, eikä kertaakaan ole tarvinnut sanoa, että ei ole.” Hyljevahingot kuriin Lindholm menettää oman arvionsa mukaan 50 000 euroa vuodessa hylkeiden takia. Karkotinlaite maksaa 7000 euroa. En halua hävittää sitä.” Syökö merimetso kalanpoikaset. Heidän mukaan tarvittaisiin enemmän metsästystä ja hylkeidensuojelualueiden purkua, jotta halleista tulisi arempia ihmisiä kohtaan. Karkotinlautta kestää syysmyrskyt useiden ankkureiden ja raskaiden ketjujen avulla.. Ne kalastajat, joiden tulot ovat pienet ja jotka kokevat suuret vahingot, jäävät siis ilman korvauksia. Ensin kalaa voi tulla hyvin, sitten saalis loppuu, vaikka olot ovat hyvät. ”Silloin hylkeet pysyivät ulkosaaristossa”, Lindholm kertoo. On olemassa ongelmahalleja, jotka käyvät säännöllisesti rysillä ja käyttävät niitä nakkikioskeina”, tutkimuksessa mukana ollut Esa Lehtonen Lukesta sanoo. Se tarvitsee ankkuroidun lautan ja sähköä, joka tuotetaan aurinkoja tuulivoimalla. ”Myös karisiika on hävinnyt, kuha on hävinnyt”, Lindholm luettelee. Vaikka alustavasti saadut kokemukset hyljekarkottimista ovat hyviä, Lehtonen ja Lindholm eivät pidä karkotinta lopullisena ratkaisuna hylkeiden kalastukselle aiheuttamiin tappioihin. ”Sitten ihmetellään, kun kalastajat eivät saa tarpeeksi kalaa, ja ratkaistaan Mikael Lindholm esittelee hyljekarkottimen vedenalaista kaiutinta. ”Haluttiin todentaa asia, jonka kalastajat jo tiesivät. Lindholm on pyrkinyt vähentämään ongelmia ampumalla halleja, jotka käyvät rysillä. Sata vuotta sitten saaristolaiset saivat halleista tapporahaa. Seuraavana päivänä rysästä saattaa löytyä muutama pää tai selkäranka. Taloudellisesti merkittävimmät saalisvahingot Suomessa aiheutuvat syödystä siiasta, kuhasta ja lohesta. Seurantatiedot vahvistivat aavistukset: erityisesti uroshallit olivat vakioasiakkaita
”Merimetsojen voimakas vähentäminen voisi lisätä kalan saalista tietyillä lajeilla ja paikoilla”, Bregnballe arvelee. ”Tanskassa asiaa ei ole tutkittu”, Bregn balle kertoo. Suomessa merimetsoja on häädetty poikkeuslupien turvin silloin, kun lajin on ajateltu aiheuttavan vakavaa vahinkoa kaupalliselle kalastukselle. Munien vuosittainen öljyäminen hillitsee hitaasti kannan kasvua. Merkit tunnistetaan lukulaitteen avulla. ”Merimetso on hyvin joustava siinä, minne se asettuu pesimään”, Bregnballe sanoo. ”Kannan rajoittamiseksi tehdyt toimet saattavatkin hukkua muualta saapuvien lintujen määrään.” Tuontikalan kulutus ohitti kotimaisen kalan 2000-luvun taitteessa. Lisäksi ahvenet voivat jäädä petokalojen ja muiden lintujen saaliiksi. Kulutuksen kasvun synnytti norjalainen kassilohi, joka vaikuttaa kotimaisen kalan hintaan. ”Kannan rajoittamiseksi tehdyt toimet saattavatkin hukkua muualta saapuvien lintujen määrään.”. Tosin paikallisesti merimetso voi vaikuttaa kalakantoihin. ”Mutta jossakin muualla, toisena vuonna tai eri kalalajeilla merimetson merkitys on pienempi muihin tekijöihin, kuten kesän lämpötilaan verrattuna.” Tietyillä seuduilla Tanskassa merimetsojen määrä on vähentynyt, mutta koko maassa kannanrajoitustoimien vaikutus on ollut pieni. Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvara keskuksen ja Helsingin yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan ahven ja kuhasaaliit eivät ole pienentyneet vuosina 2005– 2014, vaikka samaan aikaan merimetsokanta moninkertaistui. 50 SUOMEN LUONTO 10/2018 KOTIMAISEN JA TUONTIKALAN KULUTUS SUOMESSA 1999–2017 se kasvattamalla pyyntimittaa. ”Mutta jossakin muualla, toisena vuonna tai eri kalalajeilla merimetson merkitys on pienempi muihin tekijöihin, kuten kesän lämpötilaan verrattuna.” Tietyillä seuduilla Tanskassa merimetsojen määrä on vähentynyt, mutta koko maassa kannanrajoitustoimien vaikutus on ollut pieni. Merimetsojen lisääntymistä on yritetty hillitä Tanskassa ampumalla lintuja, ajamalla ne pois pesimäkauden alussa ja öljyämällä munia. ”Minulla on luontojärjestöjä kohtaan valtava luottamuspula. Ampuminen ja pois ajaminen saavat linnut muuttamaan muualle. Yhteistyössä eteenpäin Miksi hylkeet ja merimetsot kuumentavat tunteita niin kalastajien kuin luonnonsuojelijoidenkin keskuudessa. Tosin paikallisesti merimetso voi vaikuttaa kalakantoihin. Syy–seuraussuhteiden selvittämiseen tarvittaisiin laajoja kokeita, jotka ovat kalliita. Saaristomeren merimetsot tuntuvat syövän enemmän ahventa, Selkämeren linnut silakkaa ja kivinilkkaa. Merimetson saalisvalikoimaa on tutkittu Suomessakin. Olisi ko lintujen vähentämisellä siis vaikutusta kalasaaliisiin. Siellä merimetsojen saalistus vähensi Oneidajärven kuhanpoikasia. Merimetsojen lisääntymistä on yritetty hillitä Tanskassa ampumalla lintuja, ajamalla ne pois pesimäkauden alussa ja öljyämällä munia. Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvara keskuksen ja Helsingin yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan ahven ja kuhasaaliit eivät ole pienentyneet vuosina 2005– 2014, vaikka samaan aikaan merimetsokanta moninkertaistui. Aarhusin yliopistosta on selvittänyt merimetsojen ja kalastuksen yhteensovittamista. Tutkimuksessa käytettiin PIT-merkkejä, jotka toimivat samalla tavalla kuin lemmikkien tunnistesirut. Ainoa tiedossa oleva tutkimus, jonka mukaan merimetso on suoraan vähentänyt kalojen määrää on tehty New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Tulos on samaa luokkaa kuin aiemmassa tutkimuksessa todettu merimetson aiheuttama kuolevuus nuorilla kuhilla. ”Merimetsojen voimakas vähentäminen voisi lisätä kalan saalista tietyillä lajeilla ja paikoilla”, Bregnballe arvelee. Luke tutki kesällä Vaasan seudulla tutkija Lari Venerannan johdolla kuinka paljon merimetsot syövät ahventa. Siellä merimetsojen saalistus vähensi Oneidajärven kuhanpoikasia. Ainoa tiedossa oleva tutkimus, jonka mukaan merimetso on suoraan vähentänyt kalojen määrää on tehty New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Lisäksi eräässä yhdyskunnassa Taivassalossa kokeiltiin munien rei’ittämistä kesällä 2010 merimetsojen vähentämiseksi. Kalastajien epäluottamus ei kohdistu ainoastaan luonnonsuojelijoihin, vaan myös tutkijoihin ja virkamiehiin, jotka tekevät hallija merimetsolaskennat. Olisi ko lintujen vähentämisellä siis vaikutusta kalasaaliisiin. ”Merimetso on hyvin joustava siinä, minne se asettuu pesimään”, Bregnballe sanoo. ”Hallien aiheuttamat vahingot tuntuvat varmasti tukalalta kalastajista, jotka joutuvat taistelemaan pyydyksistä helpLÄ H D E: LU O N N O N VA R A KE SK U S A RI A H LF O RS AUTTAAKO MERIMETSOJEN VÄHENTÄMINEN. Eihän se auta, jos ei ole pientä kalaa, joka voisi kasvaa isoksi”, Lindholm huudahtaa. Lintujen ruokavaliota selvitettiin oksennuspalloista, oksennuksista ja vatsansisällöistä 2010–2012. Tutkija Thomas Bregnballe Aarhusin yliopistosta on selvittänyt merimetsojen ja kalastuksen yhteensovittamista. Syy–seuraussuhteiden selvittämiseen tarvittaisiin laajoja kokeita, jotka ovat kalliita. Kaikkia merimetsojen syömiä ahvenia ei tietenkään löydetä. ”Linnut vain siirtyvät paikasta toiseen”, Lehtonen sanoo. 12 10 8 6 4 2 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 kiloa/henkilö/vuosi kotimainen kala tuontikala A RI A H LF O RS AUTTAAKO MERIMETSOJEN VÄHENTÄMINEN. Ruokalistalta löytyi 29 eri kalalajia, joista suurin osa oli kooltaan alle 15-senttisiä. Merimetsokannan voimakkaasta kasvusta huolimatta Itämeren lohikanta on elpynyt kalastuskiintiöitä rajoittamalla. Yleisimmin saaliiksi jää kivinilkka, särki, ahven ja kolmipiikki. ”Merkattujen ahventen PIT-merkeistä 9 prosenttia löydettiin läheiseltä merimetsoluodolta”, Esa Lehtonen kertoo. Merimetsojen karkottamista ei kuitenkaan nähdä ratkaisuna. ”Tanskassa asiaa ei ole tutkittu”, Bregn balle kertoo. Kokeilu ei onnistunut, sillä valtaosa linnuista hylkäsi pesänsä ja siirtyi muualle pesimään. Ampuminen ja pois ajaminen saavat linnut muuttamaan muualle. Munien vuosittainen öljyäminen hillitsee hitaasti kannan kasvua. Merimetsokannan voimakkaasta kasvusta huolimatta Itämeren lohikanta on elpynyt kalastuskiintiöitä rajoittamalla. Se on syntynyt siitä, kun asioita vääristellään tai liioitellaan”, Lindholm sanoo. Laskentojen mukaan molemmilla lajeilla kannan kasvu on viime vuosina miltei tasaantunut
”Voisiko tästä syntyä yhteinen hanke jonkun luonnonsuojelujärjestön kanssa. Karkottimet ovat kuitenkin kalliita ja tällä hetkellä vain tutkimuskäytössä. ikteille, joissa ihmisten mielestä eläimistä on haittaa, oli kyse sitten sudesta tai saimaannorpasta. ”Hyljekarkotin on ongelmien ratkaisussa tyhjää parempi”, Esa Lehtonen sanoo. Suomen ympäristökeskuksen mukaan kaikki pesimäyhdyskunnat lasketaan. Jos niiden toimivuus ja turvallisuus hylkeille saadaan varmistettua, pitäisi miettiä kuinka laitteet rahoitettaisiin. Ne ovat kuitenkin hyvin pieni osa kokonaisuudesta. n ”Minulla on luontojärjestöjä kohtaan valtava luottamus pula.” Itämeren lohi on luokiteltu vaarantuneeksi. Aholan mukaan hallikannan kasvu on kuitenkin ollut normaalia hitaampaa, mikä saattaa johtua pyydyksien aiheuttamasta kuolleisuudesta, tai toistaiseksi tuntemattomista syistä. Jos yhdyskunta on uusi, se saattaa jäädä huomaamatta. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto suositteli EU:lle kiintiön laskemista 65 000 loheen. 10/2018 SUOMEN LUONTO 51 poa ruokaa hakevien ongelmayksilöiden kanssa”, Suomen hallilaskennoista Lukessa aikaisemmin vastannut tutkija Markus Ahola kommentoi sähköpostitse. Lindholm ei tätä usko, vaan väittää, ettei kaikkia lintujen pesiä ole laskettu. Nyt laskennoissa testataan ilmakuvaamista, jolloin tulokset voisi tarkistaa valokuvista. Merimetsoja pesii maassamme vajaa 27 000 paria. Kiista hallien ja metrimetsojen määrästä on sukua muille eläinten aiheuttamille kon. Vuodesta 2017 merimetsokanta on kasvanut kolme prosenttia. Hitaammasta kasvusta huolimatta on viitteitä siitä, että hallikanta olisi saavuttamassa ympäristön kantokykyrajan Itämeren nykytilassa. Sen kalastuskiintiö vuodelle 2019 on 91 000 kalaa, eli sama kuin tälle vuodelle. PE KK A TU U RI JU H A M ET SO Lindholm sanoo, että kalastajien kokemia saaliskatoja ei ole otettu tosissaan.. Heillä on rahaa ja heitä kuunnellaan”, Lehtonen ehdottaa
Eläintieteellisen museon ylpeys ja vetonaula ovat mammutit. TEKSTI ALEKSI AHTOLA / KUVAT HARRI NURMINEN MAMMUTTEJA JA AJAN PATINAA Koristeltuja saleja hallitsevat valtavat luurangot.. Nykyisissä tiloissa Rantakadulla museo on toiminut vuodesta 1896 lähtien. 52 SUOMEN LUONTO 10/2018 P ietarin eläintieteellisen museon kokoelma on vaikuttava. Myös muiden mammuttien aikakaudella eläneiden eläinten jäänteitä on esillä. Museon muita kuuluisia mammutteja ovat esimerkiksi vuonna 1799 löydetty Lena-joen mammutti sekä vuonna 1948 löydetty Taimyrin mammutti. Hyvin säilynyttä poikasta on tutkittu paljon ja vertailtu muun muassa elefanttiin. Kokoelmissa on noin 30 000 näyttelyesinettä. Niiden tähti on mammutin poikanen Dima, jonka maalliset jäännökset löydettiin 1977 Koillis-Siperian Magadanista. Kolmas sali on omistettu nisäkkäille. Esillepano on selkeä: ensimmäisessä salissa ovat hyönteiset ja valaat, toisesta löytyvät kalat, sammakkoeläimet, selkärangattomat, matelijat ja linnut. Jättiläisten elämää pyritään havainnollistamaan niiden alkuperäisessä elinympäristössä. Löytö oli aikanaan tieteellinen sensaatio. Sinivalaan luurangon ympärille on kerätty muidenkin valaiden luita koristeellisiin pinoihin. Esimerkiksi sarvivalaan sarvia on luurangon ympärillä erilaisissa asetelmissa. Museon historia ulottuu vuoteen 1832 saakka, kokoelma tosin on huomattavasti perustamisajankohtaa vanhempi. Dima on peräti 39 000 vuotta vanha. Kokonaisten ruhojen lisäksi näytteillä on mammuttien karvaa, hampaita, luita, sisäelimiä ja penis. Suomalaiselle museo on osa omaakin historiaamme, sillä sen kokoelmaa kerryMammutteja ja museotunelmaa (tms.) Muutaman tunnin matkan päässä Helsingistä on maailman kolmanneksi suurin eläintieteellinen museo. Jo museoon sisään astuessa ihmetystä herättää ensimmäisen salin valtava 27 metriä pitkä sinivalaan luuranko, joka on löydetty Bel gias ta 1827
Pietari Suuren hallitessa museovieraalle tarjottiin lasi vodkaa tai viiniä elämyksen jälkeen. Pietari Suuri perusti museon vuonna 1714. Museossa voi myös nauttia vanhahtavasta ja patinoidusta estetiikasta, jota ei Suomen museomaailmassa enää nykypäivänä näe. Museo on erityisesti lasten suosiossa. Keisarikunta ulottui aikanaan Ahvenanmaan saaristosta Alaskaan asti. Mammutit tuovat kokoelmaan erityistä loistoa. Osa museon mammuteista on ollut vierailulla näyttelyissä Suomessa vuosina 1985 ja 2003, joten suomenkielistä materiaalia luulisi olevan helposti saatavilla. Valitettavasti englanninja suomenkielisiä opasteita ei juuri ole. Se on kuitenkin helppo löytää kun ylittää Neva-joen Talvipalatsin viereistä Palatsisiltaa pitkin. KUNSTKAMERA | Universitetskaja Naberezhnaja 3. Lippukassa sulkeutuu klo 16.50. Kokoelmassa onkin kaikenlaista leijonista pingviineihin ja ravuista valaisiin. n PIETARIN ELÄINTIETEELLINEN MUSEO | Universitetskaja Naberezhnaja 1. Heikko hermoisimmille paukku voisi olla tarpeen tänä päivänäkin, sillä osa museovieraista pitää anatomista kokoelmaa melko puistattavana. Näyttelyssä on monipuolisesti esillä Venäjän eläimistöä kuten saiga-antilooppeja. Dima lienee maailman tutkituin mammuttiyksilö.. Sen vetonaula ovat Pietari Suuren anatomiset kokoelmat. Se on Pietarin vanhin ja usein kummallisimmaksi sanottu museo. MAMMUTTEJA JA AJAN PATINAA 10/2018 SUOMEN LUONTO 53 Pietarin eläintieteellinen museo luottaa upean näyttelynsä vetovoimaan. Mikäli museoelämystä haluaa täydentää, Eläintieteellisen museon vieressä on kätevästi Kunstkamera-museo. Itse kävin täällä ensimmäisen kerran jo alle kouluikäisenä.” Kun näkee valtavat täytetyt eläimet, ymmärtää hyvin, miksi museo on etenkin pikkuväen suosikki. Pietarissa tekniset vempaimet ja opasteet eivät ole itsetarkoitus, vaan museo luottaa kokoelmiensa tenhoon. Pietarin eläinmuseo on elämys. Auki klo 11–18, suljettu maanantaisin ja kuukauden viimeisenä tiistaina. Vanhan ajan museotunnelmaa Museossa vieraileva pietarilainen Kat ja kertoi meille museokokemuksistaan: ”Kävimme täällä kouluaikoina useitakin kertoja. Pelkästään Venäjän valtakunnasta oli mahdollista kerätä upea eläintieteellinen kokoelma, mutta tutkimusmatkailijat ja luonnontieteilijät hankkivat näytteitä muualtakin, kuten Afrikasta ja Etelämantereelta. Siamilaiset kaksoset ja kaksipäinen vasikka ovat esillä, samoin kuin tsaarin palveluksessa olleen jättiläisen luuranko. Moni kokoelman näyte on löydetty jo ennen museon perustamista vuonna 1832. Auki päivittäin klo 11–18, tiistaisin suljettu. Kunstkamerassa on edelleen esillä osa tsaarien eläinkokoelmista. Eläinmuseolle onkin helppo suunnistaa mistä päin Pietaria tahansa, lähimpänä museota on Vasilinsaaren metro asema. Pietarin eläintieteellisen museon sisäänkäynti ei ole erityisen silmiinpistävä. Aikuistakin näky innostaa. 10/2018 SUOMEN LUONTO 53 tettiin 1800-luvulla, jolloin Suomi kuului Venäjän imperiumiin
”Nykyään pikamuotikauppoihin ilmestyy lähes joka kuukausi uusi mallisto entisten neljän vuodenaikamalliston sijaan. Suomen Luonnon toimitus valitsi pikamuodin vuoden turhakkeeksi liki 500 ehdokkaan joukosta. Pikamuoti on yksi maapalloa eniten kuormittavista toimialoista”, Lemberg perustelee valintaansa. Vaateteollisuuden hiilijalanjäljen on laskettu olevan hieman suurempi kuin globaalin lentoja laivaliikenteen yhteensä. Vaateteollisuus kuluttaa paljon luonnonvaroja ja kuormittaa ympäristöä. 54 SUOMEN LUONTO 10/2018 Tämän vuoden turhake voi muuttua jätteeksi jo ennen käyttöä. Liikenne ja logistiikka liittyvät myös pikamuotiin. Tekstiilikuidun ja muodin valmistamisella on mittavat ympäristövaikutukset, jos katsotaan vaikkapa puuvillan kasvatusta, kuitukäsittelyjä ja tekstiilien värjäystekniikoita”, sanoo muodin tutkimuksen professori Kirsi Niinimäki Aalto-yliopistosta. Terminä pikamuoti eli fast fashion on peräisin jo 1990-luvun lopulta, jolloin vaatevalmistus alkoi siirtyä Aasian maihin. Luonnonvarojen kulutuksen lisäksi vaatteiden valmistus ja jakelu aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä yli miljardi tonnia vuosittain, kun koko maapallon päästöt ovat yli 30 miljardia tonnia. Pikamuotivaatetta saatetaan käyttää vain muutamia kertoja ennen sen päätymistä jätteeksi. Vuoden 2018 turhake on Muovipohjaisten vaatteiden valmistamiseen käytetään joka päivä 3 triljoonan (eli 3 000 000 000 000 000 000:n) muovipullon verran muovia. Suomessa tuotetaan tekstiilijätettä yli 70 miljoonaa kiloa vuosittain eli noin 13 kiloa henkeä kohden. Tästä määrästä 80 prosenttia hyödynnetään energiajätteenä ja loput 20 prosenttia menee kaatopaikalle. LÄ H D ET : EL LE N M CA RT H U R FO U N D AT IO N , KU VA : IS TO CK PH O TO. Maailmanlaajuisesti valmistetuista vaatteista jopa 70 prosenttia päätyy polttoon ja kaatopaikoille. Uusia mallistoja saadaan kauppoihin parin kuukauden välein, eikä tuotteita tehdä varastoon. Myymättä jääneet tuotteet päätyvät kaupoista energiajätteeksi ja polttoon. Maapallolla joutuu joka sekunti kuorma-autollinen vähän käytettyä vaatetekstiiliä polttoon tai kaatopaikalle. Se tarkoittaa nopeasti ja halvalla tehtyjä edullisia vaatteita, joita ostetaan ilman harkintaa ja käytetään lyhyen ajan. ”Pikamuotituotteiden valmistusjärjestelmässä liikkuu valtava määrä materiaalia nopealla tahdilla. Tähän kuluttajia yllyttää niin sanottu pikamuoti. Pikamuotia ehdotti muun muassa Riitta Lemberg Espoosta. Nettishoppailu lisää logistista kuormaa, kun miljoonia tuotteita tilataan ja palautetaan”, Niinimäki sanoo. Niissä hinnan lisäksi kilpailuvalttina on nopea valmistus. ”Tekstiilituotanto on pirstaloitunut ja prosessit ovat hajallaan eri puolella maapalloa, joten tuotteita kuljetetaan pitkiä matkoja. Esimerkiksi puuvillapaidan valmistamiseen kuluu noin 2500 litraa vettä. VUODEN TURHAKE 2018 PIKAMUOTI Vaateteollisuuden hiilijalanjälki on suurempi kuin lentoja laivaliikenteen yhteensä. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA V aatekaupoissa kiertelystä on tullut monelle harrastus, ja harkitsemattomia heräteostoksia tehdään yhä enemmän
10/2018 SUOMEN LUONTO 55 10/2018 SUOMEN LUONTO 55 PIKAMUOTI KU VA T: SH U TT ER ST O CK
Kauppakeskuksissa viesti on selvä: kuluta. Puhutaan metsästyksestä, fashion hunt, jolloin kuluttaja näkee vaivaa löytääkseen esimerkiksi tietyn värisävyn tai tietyn brändin tuotteita.” Etenkin nuoret viettävät aikaansa ostoskeskuksissa, joissa ostoksia tuleekin tehtyä kuin huomaamatta. Kuituja on vaikeaa ja kallista erotella toisistaan, ja vähäiset kierrätykseen saatavat tekstiilit päätyvät niin sanotuiksi down cycling -tuotteiksi, kuten erilaisiksi täytemateriaaleiksi. Vaatteet ovat ihmiselle tietenkin myös hyödyke, mutta nykyisen kaltainen kuluttaminen ja materiaalin haaskaaminen ei ole kestävää eikä järkevää. Se on jo aika sairas tilanne.” n Mikä on älyttömin vaateheräteostoksesi. Hinta ja ulkonäkö ovat lopulta ratkaisevia tekijöitä.” Professori Niinimäki osti viimeksi itselleen kengät. Halpuus voi tarkoittaa sitä, että esimerkiksi jätevesiasiat tai muut ympäristöhuoltoon liittyvät tekijät on jätetty vähälle huomiolle. · Vaihda vaatteita kavereiden kanssa. Vältä halpaa hintaa Pikamuotiketjut tarjoavat asiakkailleen kuukausittain edullisia uutuuksia. ”Tämä on ongelma myös yrityksille. · Huolla vaatteitasi. · Shoppaile kirpputorilla. Valtavat jätemäärät kertovat siitä, että koko systeemi on vinksallaan ja se pitäisi uudistaa. Mutta jostakin se kertoo. Kuluttaja ei kuitenkaan pysty arvioimaan tuotteen laatua pelkän edullisen hinnan perusteella. 56 SUOMEN LUONTO 10/2018 Tekstiilien kierrätys on hankalaa, sillä ne on usein valmistettu sekoitekuiduista. ”Hinta ei aina kerro sitä, onko vaate hyvä vai huono. Usein totuus paljastuu ensimmäisen pesun jälkeen. ”Yritykset väittävät, että juuri tätä kuluttajat haluavat. ”Shoppaamalla saatetaan täyttää jotakin emotionaalista tarvetta tai vaihtelun halua. · Hyödynnä vaatelainaamoja. · Vie hyväkuntoiset vaatteet vaatekeräykseen. Siksi halpoja hintoja kannattaa vältellä.” Laatua on vaikea arvioida vaatteen ostotilanteessa, mutta Niinimäki kehottaa tunnustelemaan materiaalia ja katsomaan ompelujälkeä. Olen hirveän huono kuluttaja, sillä en pidä vaatekaupoissa käymisestä. Kulutan, siis olen ”Vaateteollisuudessa kulutetaan paljon energiaa ja resursseja, mutta lopulta itse tuote on lyhytikäinen ja päätyy nopeasti jätteeksi. Vaatteita valmistetaan paljon, eivätkä kaikki päädy edes käyttöön vaan suoraan roskiin joko huonon laadun tai ylitarjonnan vuoksi. 1 KG 1 KG 1 KG 1 KG indeksi: vaatteiden myyntimäärä / käyttökerrat (arvo 100 vastaa vuoden 2000 tilannetta) LÄ H D ET : EL LE N M CA RT H U R FO U N D AT IO N. · Harkitse tarkkaan jokaista vaateostostasi. Joillekin se on harrastus. VINKIT KESTÄVILLE VAATEKAUPOILLE · Siivoa vaatekaappisi ja hyödynnä sen sisältöä paremmin. Vastaa mielellään kuvan kera osoitteessa www.suomenluonto.fi/ herateostos. Keskivertovaate majailee vaatekaapissa noin kolme vuotta, josta se on aktiivisessa käytössä vain kaksi kuukautta. Niinimäki pohtii, pitäisikö kuluttamista miettiä kaupunkisuunnittelussa: miten kaupunki rakentuu, missä ihmiset viettävät aikaansa ja mitä heidän oletetaan tekevän vapaa-ajallaan. En pysty tekemään nopeita päätöksiä, joten usein minun pitää nukkua yön yli ennen ostosta”, Niinimäki sanoo. Näitä asioita kun ei hinnoitella osaksi tuotteen loppuhintaa. ”Jokaisen olisi helppo tuplata vaatteiden käyttöikä ja suosia tarvittaessa myös ompelimoita ja korjauspaveluja sekä vaatelainaamoja ja vaihtotapahtumia.” Vaatetta ostetaan harvoin tarpeeseen. Se on minulle yhtä tuskaa. ”Ne tulivat tarpeeseen. Kuluttajat puolestaan sanovat, että on vaikea tehdä hyviä ostopäätöksiä, kun ympäristöystävällistä ja kestävää vaatetta on vaikea löytää ja tunnistaa valtavan tarjonnan joukosta. Vaatteen elinkaaren soisi olevan nykyistä pidempi”, Niinimäki sanoo. Uusia kierrätysprosesseja kuitenkin kehitetään koko ajan. VAATTEIDEN KÄYTTÖMÄÄRÄT VÄHENEVÄT JA LUKUMÄÄRÄ KASVAA LÄ H D E: EL LE N M CA RT H U R FO U N D AT IO N 220 200 180 160 140 120 100 vuosi 2000 2005 2010 2015 Yksittäisten vaatekappaleiden käyttökerrat Myytyjen vaatteiden lukumäärä * 1 vaatekilon valmistamiseen tarvitaan 3 kiloa kemikaaleja
Näin ollen ei ole järkevää ostaa pieneen makeannälkään yksittäispakattuja karamelleja. Pakkauk set aiheuttavat turhaa muovi roskaa, ja ainees ta kulkeutuu kemikaale ja vesistöihin. Pikamuoti on järjestyksessä jo 19. Nykyisin suosin irtoteetä”, kirjoit taa perusteluissaan Anne Rihti Jyväskylästä. Aiemmista turhakkeista esimerkiksi tupla puhelinluettelo ja muovinen kananmuna kotelo ovat jo poistuneet markkinoilta. Onneksi olkoon! Myös näitä ehdotettiin vuoden 2018 turhakkeeksi 10/2018 SUOMEN LUONTO 57. Se säilyy jääkaapissa ja on helppo ottaa mukaan. NINA HAATIO ERILAISET LATURIT SAMANTYYPPISIIN LAITTEISIIN Laturit ovat sinänsä välttämättömiä. Ne ovat myrkyllistä sellu loosaasetaattia, joka hajoaa mikro muoviksi ja lisäksi sisältää luonnolle erittäin pahoja kemikaaleja. Niin uskomaton tuote, että en uskonut tämän olevan edes totta. Yksisarvisel le syötetään mukana tulevaa jauhetta ja vettä, jonka se kakkii limana pönttöön. Listalle ehdotet tiin paljon myös erilaisia pakkauksia: muo vipakkaukset ja ylipakatut tuotteet saavat monen kuluttajan ymmälleen. Nettikaupan si vulla tuotteesta kerro taan näin: Taianomainen Poopsie Unicorn Slime Surprise yksisarvinen kakkii glitterlimaa. ”En voi ymmärtää että vieläkin on tee pusseja, jotka ovat yksittäispakattuina pah vipakkauksen sisällä. JANNE HELLSTRAND KENKÄDEODORANTTI Kenkäsuihkeilla ei ole mitään hygieenisiä vaikutuksia. Olettavaa on, että jos kengät haisevat jalasta otettaessa, ne haisevat myös joka kerta kenkädödön käytön jälkeen. 10/2018 SUOMEN LUONTO 57 2015 LIKI 500 TURHAKE-EHDOKKAAN listal la oli jälleen varaa valita. ILONA RAUTIAINEN VAUVAN TUOKSUVESI Miksi vauvoille on kehitetty parfymoitu tuoksuvesi, kun maailma muutenkin hukkuu tuoksuihin ja kemikaaleihin. SINIKKA KEIKKALA HAMMASTAHNAANNOSTELIJA Eihän sillä mitään tee, hammas tahnaa on kautta aikain annos teltu ilman moista keksintöä. Niitä alkaa vuosien saatossa kuitenkin kerääntyä nurkkiin, eivätkä ne ole yhteensopivia eri merkkien tai samankaan merkin uudemman mallin kanssa. Vanhat kestosuosi kit kuten vesijetti, banaanikotelo, energiajuo ma, huuhteluaine ja älypuhelin löytyvät jäl leen ehdokkaiden joukosta. Pyykin saa pehmennettyä kuivaus rummulla, silittämällä, mankeloimalla tai käyttämällä etikkaa. MAIJA LÄÄTI LORES LORES LORES KU VA T: IS TO CK PH O TO JA VA LM IS TA JA T M G A EN TE R T AI N M E NT KIITOS kaikille turhake ehdotuksia lähettäneille! Vastaajien kesken arvottiin Globe Hopen kierrätysmateriaalista valmistettu Viimareppu. Tupakan tumpit pitää hävittää oikein. Miksi kanan munaa varten täytyy ostaa silikoni kuoret, kun sen omat kuoret ovat olemassa. ”Muovinen eläin kakkaa kertakäyttöistä mikromuovia. Ihan hirveästi turhempaa en näin äkkiseltään keksi”, perustelee Kimalai nen ehdotustaan. ANNA SAARIMAA EGGLETTE KANANMUNAN KEITTOPALLO Rikottu kananmuna keitetään silikoni muotissa. Katso lista kaikista tämän vuoden turhake-ehdokkaista www.suomenluonto.fi/turhake2018. Mukana myös glitteriä ja säilytysrasia limakakalle. Jos ostan esimerkik si neljän teen lajitelmapakkauksen, tuotteet on pakattu vielä muovikääreeseen teemaku jen mukaan. KÄYTTÄMÄTÖN HEIJASTIN Heijastin, joka ei ole käyttäjänsä mukana liikenteessä on mielestäni aikamoinen turhake. Sen voitti Jani Takojärvi. Vuoden turhake. Vanhojen tuttujen lisäksi ehdokkaissa on myös tuotesuunnittelijoiden uutuuskukkasia kuten Egglettekananmunan keittopallo ja hammastahnaannosteli ja. Ja mahtaako Outi Kimalaisen lähettä mä ehdotus olla le lukuvaston uutuuk sia: Poopsie Uni corn Slime Surpri se. Aikuisen on joskus osattava kieltäytyä kaikesta haluamastaan, varsinkin noin pienestä asiasta. OTTO VIRTANEN HUUHTELUAINE Aine pilaa monet vaat teet ja kertyy vaatteen pintaan turhana ke mikaalina. Ei se siellä eteisen lipaston laatikossa paljon henkiä pelasta. NOORA JULLA TUPAKANTUMPPI Tupakan tumpit ovat suuri mikro muovin lähde, niitä on kaikkialla! Toisin kuin monet tupakoitsijat luulevat, tumpit eivät maadu. BIRGIT SILVENNOINEN YKSITTÄIS PAKATTU KARAMELLI Muovin kulutusta pitäisi vähentää
58 SUOMEN LUONTO 10/2018 Keski-Suomen hiljaisimmassa kolkassa Pihtiputaalla on helppo rauhoittua. TEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA Sydänmaan hiljaisuus 58 SUOMEN LUONTO 10/2018
10/2018 SUOMEN LUONTO 59 10/2018 SUOMEN LUONTO 59 Suurijärven reitti on merkitty keltaisin maalimerkein.
Suomenselkä onkin lumivarmaa vedenjakajaa, jossa lunta on yleensä ympäristöä enemmän. Asettelen sivakat jalkaan ja punnerran rinkan selkään. Talviaikaan melko vähällä käytöllä olevan autiotuvan ummehtunut tuoksu ja tunnelma muuttuvat kodikkaiksi, kun tuli kohisee kamiinassa, enimmät myyränpapanat on siivottu pöydältä ja kynttilät valaisevat vanhan savottakämpän hirsiseiniä. Eletään vuoden pimeintä aikaa, onhan Tupa lämpiää kamiinalla. Kesällä sauna on testattu ja hyväksi havaittu. Punainen tupa Ilta hämärtää jo, kun järven rannalla uinuvan kämpän punainen seinä tulee näkyviin. Pihtiputaan kunnan ylläpitämän tuvan pihalla on myös aitta, mutta se on talvipakkasilla melko ankea yöpaikka, sillä siellä ei ole lämmityslaitetta. Kolmen ja puolen kilometrin matka Suurijärven autiotuvalle sujuu hiihtäen. Nukun makoisat unet ja heräilen hiljalleen päivän valkenemisen myötä. 60 SUOMEN LUONTO 10/2018 K eski-Suomen erämaisin kolkka löytyy maakunnan pohjoisnurkalta, Pihtiputaan ja Kinnulan rajalta. Sitä on hyvä sivakoida, mutta tien päässä vastaan tulee hakkuuaukea. Tällä kohtaa reitillä pysyy ihan hyvin, mutta osa 30 kilometrin Suurijärven reitistöstä kaipaisi kohennusta. Kiviä ja koloja täällä näet riittää. Lumi on kuitenkin kevyttä pakkaslunta, ja ura läpi metsien aukenee helposti. Metsien, soiden ja rakkakivikoiden kirjoma sydänmaa henkii hiljaisuutta myös tutkitusti, sillä alue on Keski-Suomen 36 hiljaisesta alueesta suurin. Alkumatka taittuu metsäautotietä. Vuoden pisin yö Talvipäivänseisaus on aamuyöstä samaan aikaan kun kömmin makuupussin lämpimään. Tuvassa olisi tilaa kuuden kulkijan oikaista, mutta olen yksin. Rannan arvokkaasti harmaantunut hirsisauna kutsuisi joulusaunaan, mutta päätän säästää polttopuita ja jätän saunan lämmittämättä. Kopistelen lumet saappaista ja astun sisään. Tosin auringonnousua ei hämärästä juuri erota, yön pimeys vain vaihtuu hiljalleen pilvisen päivän rauhalliseen harmauteen. Hanki ulottuu puolisääreen, traktori ei ole vielä ehtinyt aurata syrjäistä tietä. Toive on toteutumassa, sillä Pihtiputaalla on alkamassa hanke, jossa reittejä uusitaan ja kunnostetaan. Suurijärven rannalla oleva autiotupa on oiva paikka viettää joulua.. Seuraan polkua ja keltaisia merkkejä. Suurijärven rannalla uinuva autiotupa on kuin tehty joulunalusretkelle. Sukset jäävät nojaamaan kämpän seinään. Lunta on niin vähän, että kengilläkin juuri ja juuri pärjäisi, mutta sukset jalassa lumen alla piilottelevat kivenkolot ylittyvät helpommin. Luonto ottaa omansa nopeasti takaisin, merkinnät rapistuvat ja pitkokset lahoavat. Opastetaulu vahvistaa, että olen oikeassa paikassa. Pysäköin autoni tien sivuun keskellä metsää, Nasakkalassa, osapuilleen Kinnulan ja Pihtiputaan Alvajärven puolivälissä
10/2018 SUOMEN LUONTO 61 VINKIT JOULUNAJAN KÄMPPÄRETKELLE · Pakkaa mukaan lämmintä vaatetta, sillä kämppien lämpeneminen kestää. 10/2018 SUOMEN LUONTO 61. · Ota mukaan hyvä makuupussi, sillä aamuyöstä tupa viilenee. · Tee puita seuraavalle ja siivoa jälkesi ennen lähtöä. · Varaa mukaan hyvää evästä, myös joulupiparit ja glögi! · Ripusta ruokatavarat jyrsijöiden tavoittamattomiin seinälle tai kattoon. · Muista myös kynttilät tai muu valonlähde. Lämpimät kumipohjaiset kämppätossut eivät kastu
Erämaajärven tunnelma on pysähtynyt, odottava. Ulkona päivä lipuu hiljalleen illan siniseen hetkeen. Se on perua jo edesmenneestä Lapin Sormi -eräretkeilyreitistä, jonka tunnus metsäpeura oli. Ovat kuuluneet ”aina”, vaikka nykyiset ahmat ja peurat ovat tuontitavaraa, palautettu entisille kotikonnuilleen siirtoistutuksin, metsäpeurat parin kivenheiton päähän Salamajärven kansallispuistoon 1970–1980-lukujen taitteessa ja ahmat 1990-luvulla. Hiljaisuus ei kuitenkaan tarkoita äänettömyyttä: korppi ronkkuu ohi lentäessään, vesi solisee jokisuulla, pakkaslumi narisee saappaiden alla. Se on ymmärrettävää, sillä täältä puuttuvat suuret nähtävyydet ja korkeat tunturit, mutta kämpän pöydän ääressä kahvia nauttiessani en ole rauhasta ollenkaan pahoillani. Ahma ei laukkaa eikä metsäpeura juokse, saati maakotka lennä järven poikki, mutta mahdollista se olisi. Keski-Suomen erämaa Karua, soiden ja rakkakivikoiden pirstomaa aluetta on verrattu Lappiin iät ajat ja markkinoitukin Lapin korvikkeena, mutta samaa suosiota se ei ole saanut. Kohennusta reitteihin Lapin erämaiden tai suurten kansallispuistojen laajaa koskemattomuutta seuSuurijärven saaresta (oik.) on löydetty viikinkiaikainen nuolenkärki. 62 SUOMEN LUONTO 10/2018 päivä nyt lyhyimmillään. Ne kaikki kuuluvat Suomenselän ja Suurijärvenkin asukkaisiin. Mutta huomenna päivä on jo minuutin pitempi, talvi taittuu. Suurijärven päivän pituus on neljä ja puoli tuntia, aurinko nousee kymmeneltä ja painuu taas mailleen puoli kolmelta. Elämykset ovat pienemmässä, kodikkaassa paketissa: tuli rätisee kamiinassa, kynttilä valaisee juuri sen verran, että kirjan tekstiä näkee lukea, mutta tuvan nurkat jäävät jo taikapiirin ulkopuolelle. Kämpän edustan saaresta on löydetty viikinkiaikainen nuolenkärkikin. Keski-Suomen pohjoisnurkka on ollut eränkäyntialuetta ammoisista ajoista. Siitä kertovat Pihtiputaan vaakunan kaksi hopeista nuolenkärkeäkin. Edes lentokone ei satu lentämään ylitse. Menneisyyden ihmistäkään ei näy hiihtämässä. Lyhyin hiihtomatka Suurijärven kämpälle on Nasakkalasta.. Katselen lumista maisemaa. Lapissa vallitsee kaamos. Metsäpeurasta taas muistuttaa kämpän pihapiirissä seisovaan reittiviittaan kuvattu sarvipää. Rauha on taattu, sillä Seläntauksen seutu on Keski-Suomen pinta-alaltaan laajin hiljainen alue, Keski-Suomen erämaa. Mikään ääni ei riitele ympäröivän maiseman kanssa. Ihan hyvin tämä käy pienestä erämaasta. Ihmisen läsnäolosta on merkkejä kivikaudelta lähtien. Lapin retkireittien, jos ei haastajaksi niin vaihtoehdoksi suunniteltu 250 kilometrin reittikokonaisuus rakennettiin pohjoiseen Keski-Suomeen 1980-luvulla. Tunnelmassa on paljon samaa, rauha on rikkumaton
Yllätyn, kun koillisesta alkaa kuulua isojen lintujen trumpettien pauhua. Peuran polkukin on päässyt rapistumaan, eikä Metsähallitus suosittele sitä tällä hetkellä vaelluskohteeksi. SUURIJÄRVEN ALUEEN MONIPUOLISET RETKEILYREITIT · Peuran polkuun yhdistyvällä Suurijärven reitistöllä on 30 kilometriä merkittyjä polkuja sekä useita laavuja ja tulentekopaikkoja. Omani olen jo saanut. Siitä ja näistä Suurijärven seudun reiteistä kaavaillaan aiempaa yhtenäisempää kokonaisuutta. Yksi päivä jouluun Päivä vaihtuu iltaan samalla tavalla, kuin valkenikin, vähitellen, vaivihkaa. Pakkaan rinkan ja suuntaan takaisin tien varteen, kylille joululahjaostoksille. Rahoituksen haasteeksi voi tulla se, että alueet sijaitsevat eri ELY-keskusten alueella”, sanoo Sini Malmi niemi, Pihtiputaan reittien esiselvityshankkeen vetäjä. Kämppäretki on hyvä retriitti, laskeutuminen arjen tohinoista joulunviettoon, jolta palaa paremmissa voimissa takaisin maaliky lien kiireisiin. Ainakin Peuran polun pohjoispäätä, Etelä-Sydänmaata ympäristöineen, pidetään jatkossakin kunnossa. Toivotan linnuille hyvää matkaa ja onnea uuden sulan etsintään. 3 km 3 km dulta ei löydä, vaan reiteille osuu hakkuuaukeita ja nuoria metsiä, mutta myös komeita luonnonsuojelualueita ja yksittäisiä kohokohtia, kuten läheinen Harjuntakasen vanhojen metsien suojelualue. AT TE K A RT TU N EN. Yhdeksän lumivalkoista laulujoutsenta lentää matalalla kohti länttä. Nyt Peuran polkua uhkaa Lapin Sormen kohtalo, sillä reittiä ylläpitävässä Metsähallituksessa joudutaan pohtimaan, mihin rajalliset resurssit riittävät, kun pitkien ja vähällä käytöllä olevien reittien ylläpitoon ei ole rahaa. n Kirjoittaja on retkeilyyn erikoistunut vapaa toimittaja ja valokuvaaja Porvoosta. Lumi valaisee sen verran, ettei ole kuitenkaan säkkipimeää. ”Toistaiseksi idea on vasta heitetty ilmoille. Se on hienoa patikointiseutua autiotupineen ja nähtävyyksineen, ja sinne on ollut yhdyspolku Suurijärven poluilta jo yli 10 vuotta. Radion jouluohjelmassa kehotetaan hellittämään, hiljentymään, pysähtymään joulukiireiden keskellä. Kahden jälkeen alkaa hämärtyä, pari tuntia myöhemmin on jo pimeää. Arkikiireesi jo heitä. ”Suurijärven reittejä tullaan joka tapauksessa kohentamaan, kunhan uusi hanke ensi vuoden alussa alkaa”, Malminiemi jatkaa. 10/2018 SUOMEN LUONTO 63 WC WC WC WC Jääkolun pyykki 1 2 3 4 Harjuntakasen luonnonsuojelualue Suurijärven reitistö Pyöräilyreitti Mäntyjärven rengasreitti Peuran polku Etelä-Sydänmaan luonnonsuojelualue Nuoranen Iso Kotajärvi Kuivajärvi Raatejärvi Iso Hiisijärvi Saarijärvi Ahveroinen Iso Vänttäläinen Imarrekivi Kirves-Heikin kanava Hiljentymistupa Keski-Karanka Muurasjärvi Ala-Karanka Karhukallio ntie Suurijärvi SUURIJÄRVEN AUTIOTUPA Pih tip ud as n. Puita pitää tehdä myös seuraaville retkeilijöille. Suurijärven reittejä kohennetaan ensi vuonna. Suurijärven poluilta on pisto naapurimaakuntien, osin Keski-Suomenkin puolella kulkevalle Peuran polulle. 20 km Nasakkala n. Hankkeessa uusitaan reittien merkintöjä ja tehdään kuudesta kahdeksaan kilometrin rengasreittejä. Täällä se onnistuu. 2 Imarrekivi, perimätiedon mukaan ikivanha palvontapaikka. Myös uusi kartta on tulossa. Reitti on yksi Suomen pisimmistä merkityistä vaellusreiteistä. Alueella on tänäkin päivänä pitkiä reittejä. · Lue lisää Suurijärven reitistöstä: tunturihullu.fi/2018/10/15/suurijarven retkeilyreitistoripauseramaataetelassa, Etelä-Sydänmaasta: www.luontoon.fi/ etelasydanmaa, Peuran polusta: www.luontoon.fi/peuranpolku, Keski-Suomen hiljaisista alueista: www.keskisuomi.fi/filebank/23911hiljaiset_alueet.pdf Kämppäretki on hyvä retriitti ja laskeutuminen joulunviettoon. · Nähtävyyksiä alueella: 1 Jääkolun vanha rajakivi, jossa on merkintöjä jo 1500luvulta. Perhosta Reisjärvelle ulottuvalla reitillä on pituutta kaikkine mutkineen yli sata kilometriä. Pakkanen kuroo järvien sulapaikkoja umpeen, joten on aika lähteä. EteläSydänmaan ympäristössä muun muassa 3 KirvesHeikin kanava sekä 4 Hiljentymistupa
64 SUOMEN LUONTO 110/2018 .fi
H A N N U VA LL A S / LE H TI KU VA Ruotsalaisomisteinen Kevitsan kuparija nikkelikaivos on Sodankylässä.. Siksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunta edellytti hallituksen selvittävän kaivoslain muutostarpeet ennen sopimuksen voimaantuloa. Ne ovat erittäin kovaotteisia ja kärkkäitä käräjöimään. Esimerkiksi Lapissa hääräävä Mawson on yrittänyt rikosilmoituksilla pelotella luonnonsuojelijoita valittamasta sen toimista Natura-alueilla. Mutta vain hetki. INVESTOINTISUOJAN todellinen idea on antaa ylikansallisille yhtiöille mahdollisuus riitauttaa kansallisten parlamenttien lainsäädäntövalta ja tuomioistuinten tuomiovalta. Borenius Oy:n jääviyden näkee jokainen, mutta hallitus leikkii, että selvitys olisi luotettava. Kanada-sopimuksen investointisuoja on ongelma erityisesti Suomessa ja erityisesti kaivoslain kannalta, koska täällä valtavia valtauksia tehneet yhtiöt ovat suurelta osin kanadalaisia. Ongelmana on investointisuojasäädös, joka aiemmin nosti Euroopassa kovan vastarinnan EU:n ja Yhdysvaltain TTIP-sopimusta kohtaan. Ne voisivat riitauttaa päätökset, joilla toiminnan hyötyjä yritetään saada jäämään myös kotimaahan. Omaisuudella on kuitenkin erittäin vahva suoja sekä EU:n säädöksissä, että eri jäsenmaiden omassa lainsäädännössä. Ei mitään tarvetta, ilmoittivat Boreniuksen asianajajat kovin köykäisessä lausunnossaan. HALLITUS TILASI asianajotoimisto Boreniukselta selvityksen tarpeista muuttaa kaivoslakia CETA-sopimuksen vuoksi. Muutostarpeen aktualisoi eduskunnan toukokuussa hyväksymä Kanadan ja EU:n välinen CETA-vapaakauppasopimus, josta päätettiin lähes ilman julkista keskustelua. Esimerkiksi kaivosmaksut. Kas kummaa, lobbarin mielestä tarvetta muutokseen ei ole. 110/2018 SUOMEN LUONTO 65 .fi V a h tik o ira Lahja kaivosyhtiöille HALLITUS HALUSI hukata etsikkoaikansa, joten se kysyi kaivosalan hovilobbarilta, onko tarvetta muuttaa kaivoslakia niin, että ympäristölupaehtoja voidaan tarvittaessa tiukentaa tai määrätä kansallisomaisuutemme louhimisesta kaivosmaksu. Suomihan on siitä outo maa, ettei se peri yhtiöiltä mitään osuutta kaivosten tuotannosta. Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin ympäristöaiheisiin. Se hankki Talvivaaralle yleisen edun kannalta epävarman vakuussopimuksen ympäristövaurioiden varalta ja on yleisesti lobannut kaivoslakia Kaivosteollisuus-yhdistyksen kanssa. Belgia on vienyt investointisuojan EY-tuomioistuimeen eikä aio rati. Meillä on hetki aikaa valvoa omaa etuamme ja muuttaa kaivoslakia ennen kuin sopimus on voimassa. Borenius on avustanut ympäristölupaja kiinteistöveroasioissa Kittilässä operoivaa Agnico Eaglea, samoin Sodankylän Kevitsan kaivosta. Investointisuojaklausuulia on perusteltu tarpeella vakuuttaa ulkomaiset sijoittajat, ettei heidän omaisuuttaan kaapata mailla vierahilla. Riidat ratkaistaisiin ylikansallisissa elimissä, joissa yhtiöiden etu on tavannut olla korkein intressi. Turvalausekkeen vaatimisen voinee ymmärtää, kun sopimuskumppanina on Kiina tai muita kaltaisiaan maita, jotka eivät ole oikeusvaltioita. Lähtökohtaisesti EU:n jäsenmaat ovat oikeusvaltioita, vaikka Puola ja Unkari nyt ovatkin huonolla tiellä. Ne voisivat estää tai ainakin yrittää estää lait tai muut viranomaisten päätökset, jotka kiristävät ympäristötai työsuojelunormeja. Se on kaivosyhtiöiden asialla. n H A N N U VA LL A S / LE H TI KU VA MIKKO NISKASAARI Kirjoittaja on vapaa oikeus ja ympäristö toimittaja. Se tapahtuu, kun kaikki jäsenmaat ovat hyväksyneet sopimuksen; niin on tehnyt vasta 10 maata. oida sopimusta ennen sen ratkaisua
66 SUOMEN LUONTO 10/2018 Vanhanajan erämies Huippuvuorten karu luonto on vetänyt eräopas Raine Kalliota aina puoleensa. 66 SUOMEN LUONTO 10/2018. H o m o sa p ie n s TEKSTI JA KUVAT JOHANNA MEHTOLA Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Huippuvuorten karu luonto on vetänyt eräopas Raine Kalliota aina puoleensa
10/2018 SUOMEN LUONTO 67 10/2018 SUOMEN LUONTO 67 E räopas Raine Kallio riisuu korkeavartiset vaelluskenkänsä hotellin eteiseen ja kävelee sukkasillaan aulan pehmeälle sohvalle. Me opastamme ja autamme käytännön asioissa.” Yrityksellä riittää kysyntää kymmenien muiden Huippuvuorilla toimivien eräopaspalveluiden joukossa. Vapaapäivänä nukun.” ”LIPPALAKKI on aina mukanani. Huippuvuorille saapuu vuosittain noin 65 000 vierasta, joista suurin osa on turisteja. Mietin tarkkaan, mitä varusteita ostan. Esimerkiksi jääkarhuja voidaan ajoittain häiritä menemällä niitä liian lähelle veneillä tai moottorikelkoilla. Tänään takana on 30 kilometrin vaellus skotlantilaisturistiryhmän kanssa Huippuvuorten pääkylän Longyearbyenin lähettyvillä. Suosin ekologisia ja eettisiä retkeilytuotteita.” ”KALENTERI on tärkeä työväline, sillä merkitsen siihen kaikki retkivaraukset. ”Ilman turismia olisi helpompaa alkaa hyödyntää saarten luonnonvaroja tuhoisammin keinoin.” Rauhaa ja tyhjyyttä Kamiinalla lämpiävä teltta Longyearbyenin leirintäalueella on eräoppaan koti koko turistikauden huhtikuusta myöhäiseen syksyyn. ”En kaipaa mitään. ”Kun näkee luonnon vahvuuden, oppii myös kunnioittamaan sitä. Saarten turismi kasvaakin koko ajan. Hän noutaa aseensa vastaanotosta, nyörittää vaelluskengät jalkaansa ja nappaa Sissin pihalta mukaansa. Ne jättävät jälkensä. Aamulla kun herään vaelluksella, näen koko sen matkan, joka minun on käveltävä päivän aikana.” Huippuvuorilla erämaa tarjoaa tyhjyyttä ja rauhaa. Täällä on väläytelty jopa turistikiintiöitä.” Kallio on sitä mieltä, että turismi myös suojelee Huippuvuorten luontoa. Tällä alalla on paljon jeesustelua. Liikumme vain omin lihavoimin kävellen, joten emme kuormita tätä herkkää luontoa niin paljon”, Kallio sanoo. ”Täällä asuu vakituisesti vain noin 2500 ihmistä, joten alukset aiheuttavat merkittävän lisäkuormituksen.” Myös maastossa sattuu ylilyöntejä. Vapaapäivänä nukun. Kallio sai paikan ja on tätä nykyä Wiedin yhteistyökumppani. Se ajatus on kasvanut mukanani, ja nyt olen täällä jo kolmatta kautta oppaana”, Kallio kertoo. ”Mennyt kesä on ollut selvästi lämpimämpi sekä vihreämpi kuin aiemmat kesät, ja uutta moreenia paljastuu jatkuvasti jään alta. Ja sen pitää ehdottomasti olla paperikalenteri.” on aina mukanani. Luen lehtiä ja kirjoja. Samalla olen osa massaturismia, joten puolustuksia on turha ladella. Täällä kengät riisutaan aina sisälle tullessa vanhaa hiilikaivosmiesten tapaa noudattaen. n H O M O S A P IE N S , K O T O N A , R E T K E LL Ä JA V IR IK K E IT Ä T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A ”En kaipaa mitään. Turismia herkän luonnon ehdoilla Kallio on seurannut arktista luontoa vasta kolmisen vuotta, mutta on jo huomannut muutoksia. Eräoppailla pitää aina olla ase mukana työtehtävissä jääkarhujen varalta – ja turvallisuuskoulutus suoritettuna. Sellaisena Kalliokin saarille saapui ensimmäisen kerran nelisen vuotta sitten. Elän niin fyysistä elämää, että en käytä energiaani ärsyyntymiseen”, Kallio hymyilee ja alkaa tehdä lähtöä. Luen lehtiä ja kirjoja. ”Tarjoamme vanhanajan reppureissuja tiettömään arktiseen luontoon. Asiakkaat kantavat omat varusteensa ja laittavat ruokansa. Itäsiperianlaika Sissi on jäänyt pihalle pötköttelemään, ja kivääri on säilytyksessä hotellin vastaanotossa. Suosin. Mietin tarkkaan, mitä varusteita ostan. Edessä on vielä noin neljän kilometrin taival kotiteltalle. Hänen pohtiessa mistä kiinnostus juuri Huippuvuoriiin kumpuaa, puheessa vilahtavat tutkimusmatkailija Jacques Cousteau ja Kallion isän Merten salaisuudet -lehdet. Myös jääkarhut ovat olleet tänä vuonna paljon aktiivisempia.” Huippuvuorilla on sattunut useita ihmisen ja jääkarhun kohtaamisia, kun eläimet ovat laajentaneet ruuanhakualuettaan ja samalla turistit ovat hivuttautuneet lähemmäs jääkarhuja. Hän tapasi tuolloin sattumalta Svalbard Trekking -eräopaspalvelua pyörittävän tanskalaisen Mårten Wiedin, joka kaipasi yritykseensä lisäapuja. Talven olen Suomessa avovaimoni ja poikani kanssa. ”Minua kiehtoo Huippuvuorten tietynlainen tyhjyys, joka on myös raakaa ja henkisesti raskasta. Keinoja oman kuormituksen pienentämiseen voi kuitenkin keksiä. ”Templefjorden-vuono jouduttiin sulkemaan keväällä, koska moottorikelkat aiheuttivat siellä häiriötä eläimille.” Kallio on itsekin osa Huippuvuorten kasvavaa luontoturismia, ja hänellä on omista teoistaan välillä huono omatunto. Koko ikäni olen sanonut, että menen vielä Huippuvuorille. ”Olen henkeen ja vereen luontoihminen ja nautin työstäni. Monen tuhannen hengen risteilyaluksia saapuu Huippuvuorille yhä enemmän. ”Ei ole sattumaa, että olen nyt tässä. Tämä on tottakai itsekkään ihmisen työtä, mutta järjestely sopii nyt meille.” Ikkunan takana vuorten jonot katoavat tummaan horisonttiin. ”Tykkään siitä, mitä tämä saari tekee minulle
Norjassa, mistä suuri osa suomalaistenkin Joulupöydän maistuva kestosuosikki lohi on ongelmallinen tapaus. WWF:n julkaiseman Kalaoppaan mukaan hyvällä omallatunnolla voi popsia esimerkiksi ahventa, haukea, muikkua, kotimaista sisävesiltä pyydettyä tai kasvatettua siikaa, Itämeren silakkaa, Koillis-Atlantin silliä, särkeä ja lahnaa. MITÄ KALAHERKKUJA suositelluista lajeista sitten valmistaisi. Päästöjä minimoidaan esimerkiksi käyttämällä ravinnoksi merestä peräisin olevaa kalajauhoa muualta tuodun kasvisperäisen rehun sijaan”, kertoo elintarvikeasiantuntija Jaana Elo Luomuliitosta. Hauki ja ahven tulee Eviran ohjeiden mukaan ensin pakastaa vähintään vuorokaudeksi alle –18 asteessa, jotta vältetään heisimatotartunnan riski. Monen lajin kohdalla keskeistä on tietää, mistä juuri kyseinen yksilö on kalastettu, tai viljeltyjen kalojen osalta, millä tavalla kala on kasvatettu. n USEAT KALAKANNAT kärsivät liikakalastuksesta. Kylmäsavuhaukea näkee jo ravintoloidenkin listalla. Graavikalana maistuvat esimerkiksi siika, hauki tai ahven. KATS O SILA KKA RESE PTEJ Ä www .suom enluo nto.f i. Silakka ja silli sopivat etenkin maustekaloiksi. Rannikolla ja merellä tapahtuva kasvatus puolestaan aiheuttaa rehevöitymistä ja uhkaa luonnonkantoja levittämällä sairauksia ja heikentämällä luonnonlohen geeniperimää risteytymisten kautta. ”Luomukalankasvatuksessa ravinnepäästöjä vähennetään kierrättämällä. Kokeile vaikkapa puolukkatai chilisilakkaa. Luomukaloilla on myös enemmän elintilaa kuin perinteisissä kasvattamoissa. Joulun vastuullinen kalapöytä on täynnä monipuolisia makuja. Jouluista kalapöytää suunnittelevan kuluttajan on syytä jututtaa kalatiskin henkilökuntaa. Itämeren luonnonlohikannat ovat kärsineet liikakalastuksesta. Silti paras valinta kestävään kalapöytään ovat Elonkin mielestä monet kotimaiset luonnonkalat. 68 SUOMEN LUONTO 10/2018 K O T O N A K O T O N A KALAHERKKUJA KESTÄVÄSTI TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI / KUVITUS ANNE STOLT IS TO CK PH O TO Kotona! Tällä palstalla annamme luonnonystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa kestävästä joulupöydästä. Hauesta tai lämminsavustetusta kuhasta voi pyöräyttää myös vaikkapa mehevän pateen. Kuhakin kuuluu tiedostavan kuluttajan lautaselle, jos se on MSC-merkittyä tai pyydetty Suomenlahdelta tai Suomen sisävesiltä. Lisäksi lohien ruokintaan kuluu enemmän kalaproteiinia kuin kasvatus tuottaa. Joulupöydän kestosuosikki lohi on ongelmallinen tapaus. Muikku on syyskutuinen, joten mädin pakastusaika ei veny niin pitkäksi ja ener giaa vieväksi kuin kevätkutuisten kalojen kohdalla. Mädin ystävän kannattaa kokeilla muikun mätiä. 68 SUOMEN LUONTO 10/2018 ruokapöytien lohesta tulee, on raportoitu kasvatettujen lohien kärsivän sairauksista ja vammoista, etenkin kasvattamoiden kalatiheyksien ollessa suuria. Lohtakin voi nauttia harkiten, jos löytää luomutai ASC-merkittyä kalaa. Jos on onnekas ja saa käsiinsä suuren lahnan, se maistuu erityisen hyvältä savustettuna
raston lämpötila pidetään nollassa”, kertaatin kasvatukseen. Viime vuosina joulun suosikiksi on noussut bataattilaatikko. Keitä perunat ja ota keitinlientä talteen. ”Kotimaisten juuresten ja kaalien talviaikainen säilytys on energiapihiä, koska siinä ei tarvita jäähdytyskalustoa. PALSTERNAKKA: Toimii niin laatikkona, uunissa paahdettuna, pyreenä kuin naposteltavina sipseinäkin. Kaukaa rahdatun bataatin sijasta makeaa juuresta kaipaavan kannattaisikin kokeilla vaikkapa lähellä tuotettua kotimaista MARI PIHLAJANIEMI KU V IT U K SE T: A N N E ST O LT Kaakaon viljely tuhoaa metsiä. Perunat, porkkanat, lantut, punajuuret ja kaalit ovat lähija kausiruokaa parhaimmillaan. Viljelyyn liittyy myös lapsi ja pakkotyövoiman käyttöä. maistuvat lisukkeina. n MARI PIHLAJANIEMI Hyvän omantunnon kasvikset 1. laatikkona, uunissa paahdettuna, naposteltavina tai venäläis tyyppinen pannulla meheväksi haudutettu kaali maistuvat lisukkeina. glögiä. TALVIOMENA: Haukkaa sellaisenaan tai tee mausteisia uuniomenoita, omenapiirakkaa, kakkua tai glögiä. Suomeen tuodaan bataattia esimerkiksi Afrikasta ja USA:sta. Jos suklaata halajat, valitse joulupöytään reilun kaupan luomusuklaa. Bataatti ei siedä viileää, joten Suomessa sitä viljelee kaupallisesti vain pari tuottajaa. Survo perunat muusiksi. NAKKA Toimii niin laatikkona, uunissa paahdettuna, pyreenä kuin naposteltavina sipseinäkin. Lisää kaurakerma. TALVIKAALI: Vaikkapa valkosipulinen hapankaali tai venäläis tyyppinen pannulla meheväksi haudutettu kaali maistuvat lisukkeina. Jos haluaa vaihtelua, voi kokeilla vaikkapa palsternakkaa tai maa-artisokkaa. Reilun kaupan sertifikaatti takaa, että kaakaon tuotantoa on valvonut riippumaton taho. Sekoita lämpimään muusiin vehnäjauhot, keitinliemi, suola ja margariini ja jätä imeltymään muutamaksi tunniksi. Tähän imellettyyn perunalaatikkoon ihastuu myös maitoallergikko! (MP) IMELLETTY PERUNALAATIKKO 2 kg perunaa 4 rkl vehnäjauhoja 2 dl kaurakermaa 3 dl perunoiden keitinlientä 2–4 rkl vegaanista margariinia 2 tl suolaa Syntinen suklaa KASVANEEN KYSYNNÄN ja viljelytapojen muutoksien takia kaakaon viljely tuhoaa metsiä kiihtyvällä tahdilla. Avomaalla lämpötila ei tahdo riittää bataatin kasvatukseen. Varaston lämpötila pidetään nollassa”, kertoo ruokakulttuuriasiamies AnniMari Syväniemi MTK:sta. ”Jos kysyntä lisääntyisi, voisi tuotantokin kasvaa”, Syväniemi toteaa. Valtaosa suklaasta kulutetaan rikkaissa maissa, mutta tuotannon ongelmat jäävät köyhien maiden kohdattaviksi. Laita imeltynyt massa voideltuihin vuokiin, ja paista 150 asteessa noin kolme tuntia.. Mustajuuri maistuu myös keitettynä voisulan kera. 2. MUSTAJUURI: Monipuolista mustajuurta voi käyttää niin keitoissa, muhennoksena kuin gratinoitunakin. (MP) Lue lisää: finnwatch.org/fi/orjavapaatasuklaatakiitos KOKEILE KOTIMAISIA! keitto esi merkiksi kuivatuilla suppilovahveroilla ryyditettynä lämmittää alkupalana. Kotimaista palsternakkaa on saatavilla läpi talven, mutta maa-artisokkaa on myynnissä melko vähän. 4. 5. 10/2018 SUOMEN LUONTO 69 IS TO CK PH O TO IS TO CK PH O TO LIEDELLÄ MONET PERINTEISET joulupöydän kasvikset ovat erinomainen valinta, jos haluaa herkuttelun lisäksi säästää ympäristöä ja ilmastoa. Kaukaa rahdatun bataatin sijasta makeaa juuresta kaipaavan kannattaisikin kokeilla vaikkapa lähellä tuotettua kotimaista palsternakkaa. Suomeen tuodaan bataattia esimerkiksi Afrikasta ja USA:sta. 3. paahdettuna, pyreenä kuin naposteltavina sipseinäkin. MAAARTISOKKA: Samettinen keitto esi merkiksi kuivatuilla suppilovahveroilla ryyditettynä lämmittää alkupalana. KU V IT U K SE T: A N N E ST O LT Vegaaninen perunalaatikko JOULULAATIKOT voi mainiosti valmistaa myös vegaanisina kaurakerman ja vegaanisen margariinin avulla
Suhteellinen korkeusero on Metsä-Lapin suurimpia, ja tunturit erottuvat selvästi ympäröivältä suoja metsätasangolta. Ylempänä sijaitsee Uhriharju, jossa on aikanaan uhrattu peuroja paremman metsästysonnen toivossa. Voi vain kuvitella, miten vaikuttavana se on koettu aikana ennen tieteellistä vallankumousta ja materialistisen länsimaisen maailmankuvan tuloa. Pyhä-Luoston jyrkkäpiirteiset tunturit nousevat satojen metrien korkeuteen kuin tyhjästä. Isokurun pohjalla, rosoisten kallioseinämien kupeessa sijaitsee 12 metriä syvä Pyhänkasteenlampi. Ylemmäs mentäessä sen rinteet käyvät puuttomiksi. Paikka on ollut metsäsaamelaisten muinainen palvonnan kohde, ja 1600-luvulla siellä suoritettiin saamelaisten joukkokaste. Noitatunturi on tunnettu seita. KUV AA JA JUHO RAHKONEN on luontokuvaaja ja Suomen Luonnon avustaja. Pyhätunturilla on pitkät luontomatkailun perinteet. Nyt vierailemme luontokuvaaja Juho Rahkosen mukana Pyhä-Luostolla.. Olen hiihtoretkellä Pyhä-Luoston kansallispuistossa Keski-Lapissa, Kemijärven ja Pelkosenniemen rajamailla. PYHÄTUNTURI on Suomen eteläisin suurtunturi. Nykyisin Pyhän kurut ovat niin vaeltajien kuin vapaalaskijoidenkin suosiossa. Virallisesti päivän pituus on noin yksi tunti, mutta käytännössä valoa on riittävästi luonnossa liikkumiseen suunnilleen aamuyhdeksästä kolmeen iltapäivällä. Kultakeron ja sen naapuritunturin Ukonhatun välissä avautuu koko Suomen jylhimpiin kuuluva maisema, jopa 200 metriä syvä Isokuru. Siihen puolestaan laskee kaunis vesiputous. Paikka on hieman napapiirin pohjoispuolella, joten joulu–tammikuussa aurinko hädin tuskin käväisee horisontin yläpuolella. Vain pakkasen pauke ikimetsän kelopuissa rikkoo erämaan hiljaisuuden. Tavallisilla murtomaasuksillakin pääsee pitkälle kansallispuiston sydämeen, eikä metsäsuksia välttämättä tarvita. Kansallispuistossa on noin 150 kilometriä koneellisesti ajettuja latureittejä, joten retkeilijän ei tarvitse sivakoida umpihangessa. Erityisen komea näkymä avautuu kulkijalle joka lähestyy kansallispuistoa kaakosta päin, Kemijärven suunnasta: Pyhätuntureihin kuuluvan Kultakeron rinne kohoaa jyrkkänä metsäisenä vuorimassiivina. Aivan kansallispuiston rajalla olevan hotellin seinillä on valokuvia viime vuosisadan alkupuolelta, kun turistit alkoivat löytää Pyhän talviset riemut. . TEKSTI JA KUVAT JUHO RAHKONEN IS TO CK PH O TO RETKELLÄ! Tällä palstalla Suomen Luonnon avustajat jakavat omia retkivinkkejään. Se on osa 12 tunturin muodostamaa ketjua, jonka korkein huippu Noitatunturi kohoaa 540 metriin merenpinnasta. 70 SUOMEN LUONTO 10/2018 R E T K E L L Ä Pyhän rinteillä SYDÄNTALVEN LYHYT PÄIVÄ s arastaa tunturin rinteen takaa
3) Suvannon kylä | Parikymmentä kilometriä Pyhätunturilta on Suvannon jokivarsikylä, jonka rakennukset ovat suurimmaksi osaksi 1800ja 1900-lukujen vaihteesta. Revontulet valaisevat suomaisemaa Tunturiaavalla. Kylä on edustava näyte vanhaa rakennusperinnettä. Kaamoksess a on upeita sävyjä. Pyhä-Luosto n kansallispuis to perustettiin jo 1938. Sukset vievät helposti paikasta toiseen.. Vaikuttavaksi paikan tekee sen sijainti Kitinen-joen varrella, josta avautuvat näkymät peninkulmien päähän. Se on upeiden kelomäntyjen koristama avara suo, jolta avautuu hieno näkymä tunturiketjulle. 10/2018 SUOMEN LUONTO 71 RETKIVINKKEJÄ PYHÄTUNTURIN LIEPEILLE 1) Tunturiaapa | Pyhätunturin hotellin vierestä lähtevä retkeilypolku laskee loivasti parin kilometrin matkan halki kynttiläkuusien koristaman aarniometsän. Kansallispuiston tunnetuimpia nähtävyyksiä on Pyhän ja Luoston välimaastossa sijaitseva Lampivaaran ametistikaivos. Pyhänkasteenlampeen laskeva vesiputous on jäätynyt. Luostolta löytyvät tienoon komeimmat aarniometsät, joihin kirves ei ole koskenut 400 vuoteen. UkkoLuoston laelta pääsee ihailemaan avaria Lapin maisemia, ja sieltä voi hiihtää vaellusreittiä pitkin Pyhätuntureille. 2) Luostotunturi | Pyhä-Luoston kansallispuisto tunnettiin aikaisemmin Pyhätunturin kansallispuistona, joka perustettiin jo 1938. Kaamoksess a on upeita sävyjä. Tähän Suomen vanhimpaan kansallispuistoon liitettiin vuonna 2005 pohjoisempana Sodankylän puolella sijaitseva Luoston alue, jolloin puiston pinta-ala kasvoi 142 neliökilometriin. Suksilla matka joutuu vaivattomasti, ja lasku päättyy Tunturiaavalle
Juurten keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. stellä. Muuten voi käydä niin, että kallioimarteen juuret jäävät keräämättä, ja on tehtävä vielä toinenkin retki ennen kuin voi aloittaa kokkaamisen. Kirja on monen kasvis pohjaisesta ruokavaliosta kiinnostuneen luottoopas, ja sitä on myyty jo yli 10 000 kappaletta. Oletko sinä ottanut vaikuttavan luontokuvan, jossa näkyy myös ihmisen vaikutus. Minä nautin kirjasta. (JM) > www.haltia.com Tommi Sirviö: Nuuksion retkeilyopas (Calazo 2018) UUSI NUUKSIOOPAS antaa ennen kaikkea käytännön vinkkejä. 2018) KUUDENNEN painoksen myötä Vegaanin keittiössä on saanut uuden herkullisen ilmeen. LAURA SALONEN Hi. Kirja esittelee pääkaupunkiseudun super suositusta kansallispuistosta paitsi kaikki merkityt reitit (mukaan lukien uusim man Soidinkierroksen), ilahduttavasti myös luke mat tomia pienistä poluista muodostuvia reittejä eri puolilta puistoa. nen olemus ja valittu sienilajisto henkivät sellaista laatua, että opukseen tuskin tarttuvat ne, jotka eivät harrasta sekä sieniä että kulinarismia jossain määrin vakavasti. Se tarjoaa siis hyviä vaihto ehtoja omaa rauhaa kaipaaville. Kirjan sivuilla on reseptien ohella hyödyllisiä vinkkejä vegaaniseen elämään. Siksi kirja jää hyllyyni niitä hetkiä varten, kun kotona on sekä tuoreita sieniä että aikaa hi. Nautin jo pelkästään sivujen lehteilystä ja ruokien maistelusta mielessäni. Entä nurmimaamunasta. Jälki koostuu pohjoismaisten valokuvaajien kuvista ja henkilökohtaisista tarinoista. Tuon toisen kirjan paikkaa Villisienikeittokirja ei syrjäytä, koska sitä tarvitaan yhä arkea varten. Sivulla 300 olevaan reseptiin ”Perunarieskaa, suppilovahveroita ja kallioimarretta” saa raaka-aineet keskikokoisen hämäläistaajamankin kaupoista, mutta kahdessa kaupassa on käytävä. tammikuuta mennessä www.suomenluonto.fi/jalkikuvakisa. Kirjan graa. Suomen Luonnon avustajanakin tunnettu Lasse Kosonen lainasi 1990-luvulla asiantuntemustaan myös toiseen kirjaan, Parhaat ruokasienet ja maukkaimmat sieniherkut (WSOY 1998). Lisäksi oppaassa kerrotaan monipuolisesti alueen palve luista. Tietysti on käytävä myös metsässä. 2018) läpäisee tämän testin rimaa hipoen. Teos tarjoaa kattavan paketin vegaanisia reseptejä aina aamiaisista pääruokiin, ja suurin osa ohjeiden raakaaineista löytyy lähi kaupan hyllyltä. 72 SUOMEN LUONTO 10/2018 IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä Ihmisen jäljet luonnossa IHMISEN JÄTTÄMÄ jälki luontoon on Luontokeskus Haltian valokuvanäyttelyn kantava teema. mpiä sienireseptejä HYVÄ TESTI, jolla voi kokeilla keittokirjan todellisuuden tajua, on viedä se pois Helsingin keskustasta ja yrittää sitten toteuttaa reseptejä. NANNA SÄRKKÄ Elina Innanen: Vegaanin keittiössä – Parempaa arkiruokaa kasviksista (Readme.. Yhden reseptin perusteella kokki Sami Tall bergin ja sieniasiantuntija Lasse Kososen Villisienikeittokirja (Readme.. Tallbergin ohjeet ovat siinä määrin erikoisia, että ne kannattaa lukea jo ennen metsäretkeä. Osallistu Suomen Luonnon ja Haltian yhteiseen kuvakisaan 13. Näyttelyn tarkoituksena on herättää ajatuksia ja auttaa selviämään ympäristöahdistuksesta. IS TO CK PH O TO V IR IK K E IT Ä H EI D I H O LM LU N D / JÄ LK I N ÄY TT EL Y OSA LLIS TU KUV AKIS AAN www .suom enluo nto.f i/ jalkik uvak isa. JOUNI TIKKANEN VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Toisessa ei myydä vaniljatankoja. Taskuun sopivan oppaan sekä hyvän kartan avulla on helppo ottaa koko kansallispuisto haltuun. Vai oletko joskus tehnyt ruokaa keltahaarakkaasta
Viime numerossa professori Atte Korhola totesi, että maapallo ei kestäisi si tä, jos ryhtyisimme kaikki vegaaneik si. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 9.1.2019. Chappuis havaitsi kokeissaan 1800luvun loppu puolella, että koska säteily kulkee pi demmän matkan ilmakehän kerrosten läpi silloin kun aurinko on horisontin ta kana, otsonikerroksen vaikutuksesta oranssit, keltaiset ja punaiset sävyt jää vät matkan varrelle ja me näemme jäl jelle jäävän sinisen. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Päivän sinisyys johtuu Rayleighin si ronnasta, mutta aamun tai illan ”sininen hetki” otsonikerroksesta. TOIMITUS @ LUKIJOILTA Mitä mieltä olet lehdestä. James Chappuis on tunnettu otsoni kerroksen näkyvän valon osuuden ab sorboinnin määrittämisestä. Maaseutu viraston tilastojen mukaan vuonna 2017 petovahingoiksi laskettiin 5258 poroa, joista susien tappamia oli 477, loput ah man, karhun, ilveksen ja kotkan tappa mia. Anna palautetta! palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Se kun ei selity pelkäs tään Rayleighin sironnan avulla. Lordi Rayleigh löysi vastauksen si niselle taivaalle vuonna 1871: säteilyn l y hyet aallonpituudet siroavat ilmakehäs sä pitkiä aallonpituuksia enemmän, ja siksi taivas on sininen. Juttu toi kuukauden hyviä puolia mukavasti esille. Odotan syksyisin mielenkiinnolla, mikähän lintu vaeltaa kunakin syksynä. Mielestäni kyllä kestäisi, ja tämä olisi kaikin puolin hieno asia. Sivulla 77 lukijan kysymykseen ”Kau pungissa runsastuvat pienpedot” vasta si Juha Valste eikä Seppo Vuolanto. Vain kaksikymmentä prosenttia ta petuista eläimistä löydetään. KALLE VIRTA, SASTAMALA Jokainen tuntee kuun, mutta vasta tämän jutun luettuaan ymmärtää, mihin kaikkeen kuu vaikuttaa. Kuten jutusta voi lukea, kuulla on suuri merkitys moneen tapahtumaan luonnossa. JOEL KUORTTI, TAMPERE Marraskuun ylistys Marraskuu on mielestäni aliarvostettu. Sivulla 42 viitattiin Retkeilykasvion si jaan virheellisesti ”Retkeilyoppaaseen”. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli tällä kertaa Syksyn vaeltajat. Vegaanius on yksi parhaita valintoja, joi ta ihminen voi tehdä luonnon puolesta. JUSSI HAAPANIEMI Miksi maapallo ei kestäisi veganismia. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Otsonikerros absorboi säteilyä eri tavalla aallonpituu desta riippuen, ja näihin löytöihin liittyy useammankin tutkijan nimi. Suomen Luonnossa 9/2018 sivulla 10 tieto kirjailijapalkinnon saaneen Pertti Koskimiehen sanottiin kirjoitta neen ja olleen mukana kirjoittamassa yli kahdessa kymmenessä kirjassa. Toisin kun jutussa väitetään, susia on myös poronhoitoalueella. Sivulla 73 Juha Mikkolan (Enosta) ni miin mennyt palaute oli todellisuudessa Tellervo Piipon (Vieremältä). Tämä ero on nähtävissä pilvisenä päivänä, jolloin päi vänvalo on ”harmaata”, mutta aamu ja iltahämärän hetket ovat sinisiä, koska otsonikerros on yläilmakehässä, paljon pilvien yläpuolella. Taivas on usein sekä päiväl lä että illalla sininen, mutta väriin vai kuttavat tekijät ovat erilaiset. JORMA KUKKOLA, TURKU Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Muoto, jonka evoluutio löysi ja hylkäsi Yllättävä aihe, jota on käsitelty mielen kiintoisesti, ajankohtaisesti ja monipuolisesti. TITTA KOTILAINEN ERIKOISTUTKIJA, LUONNONVARAKESKUS Poroista puhuttiin perättömiä Suomen Luonnon 9/18 Vahtikoirakolum nissa oli mielestäni virheellistä tietoa: Paliskuntia ei ole rajattu aidoilla vaan kesä ja talvialueet ovat ilman aitausta. Tarkaalleen ottaen Koskimies on kirjoit tanut yksin 27 kirjaa ja ollut tekijänä yli 80 kirjassa. HANNU LINNAMO, JYVÄSKYLÄ. Mutta tämä ei ole koko selitys. Metsäteollisuus kaventaa hakkuillaan hirvieläinten elintilaa, mutta Kainuun alueen peurakantaa vähentävät eniten pedot eikä nälkä. Sekä Rayleighin sironnan että otsoni kerroksen vaikutuksen lopputulema vain sattuu olemaan sama väri. Metsäkustannuksen Tunturikasvitpelikortit voitti Kirsi Suihko Heinävaarasta. Eläinten tai luonnon ei pidä kärsiä mei dän takiamme turhaan. SUVI KEKKI, TAMPERE Kuun kausi Liian harvoin tulee mietittyä kuuta ja sen merkitystä tarkemmin. Äänestä . Toivoisin, että luonnonsuojeluhenges sä toimiva lehti kannustaisi ihmisiä luon nolle ja eläimille ystävällisiin valintoihin. Osallistujien kesken arvotaan kotimaista luonnonkosmetiikkaa: Muru murun shampoo & suihkugeeli sekä hoitoaine. Kalat ovat kirjolohia. 110/2018 SUOMEN LUONTO 73 T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N Sininen hetki johtuu myös otsonikerroksesta Ainakin kahdessa tänä vuonna ilmes tyneessä numerossa on Kysy luonnos ta palstalla selitetty taivaan sinisyyttä puutteellisesti. Mitkä ovat Kor holan perustelut. SAARA SORMUNEN Oikaisuja Suomen Luonnossa 8/2018 sivulla 71 sa nottiin Mikkelin Kuomiokoskessa olevan ”lohia”
LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Majavan pulma PAKKASYÖ oli jäädyttänyt lammen pinnan. Oravanpoikasenkin kotikuusi sai valkean lumipeitteen. lokakuuta Virroilla. lokakuuta. Tämä veijari keksi kuitenkin sukeltaa jään alta havittelemansa oksan luokse. Majava hämmentyi, kun tuore jääkerros esti uimisen mutta ei kantanut liikkumista. /havaintokirja TOIMITTANUT LAURA SALONEN Valkea kotikuusi ENSILUMI SATOI Keski-Suomeen 25. /havaintokirja HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT LAURA SALONEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. Sirpa Jyske tarkkaili majavan touhuja 29. Sitten se rikkoi jään alakautta. 74 SUOMEN LUONTO 10/2018 Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Maarit Siitonen tallensi oravan valkean talvipesän Jyväskylässä. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Irja Lehtinen ikuisti kuuramaiseman Haihunkoskella Toijalassa 25. Pakkasmaisema ALKUTALVEN pakkanen taikoi luonnolle talvisemman ilmeen. marraskuuta.
Talviruokinnalla HÖMÖTIAINEN on päivittäinen vierailija ruokintapaikalla. Pöllö istui puoli pökertyneenä keskiviivalla ja autoja meni molempiin suuntiin. lokakuuta Kouvolan Elimäellä. Otin pöllön autoon, jossa se pian terhakoitui. 10/2018 SUOMEN LUONTO 75 Lunta odotellessa LUMIKOLLA oli marraskuun puolessa välissä jo puku valmiina talveen. Näky oli pysäyttävän kaunis.” Noora Miettinen ihaili aamun valoa 13. Timo Kuitunen kuvasi vikkelän pikkupedon 19. marraskuuta Tampereella. Paula Savelius tallensi kauniit vesipisarat 4. Antti Toivanen kuvasi terhakkaan tiaisen 27. Joutsenperhe syysaamuna ”ERÄÄNÄ AAMUNA Tampereen Kaukajärvellä sumun keskeltä kantautui joutsenten lempeä ääntely. Marraskuun helmiä MARRASKUU on mainettaan kauniimpi. Auringonsäteet paljastivat viisihenkisen perheen uimassa. marraskuuta. Pökertynyt varpuspöllö ”JOKIN TÖRMÄSI auton kylkeen. marraskuuta Lappeenrannassa. Lintu vaikutti niin pirteältä, että päästin sen lentoon ja se pyrähti oksalle.” Heikki Pesonen auttoi pökertynyttä varpus pöllöä 15. Oli pakko pysähtyä ja tarkistaa. marraskuuta Kristiinan kaupungissa.
Tällaisille johtolinjoille ajautuu pöl löjä sitä enemmän, mitä selväpiirteisempiä ne ovat. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole sattu ma, vaikka pöllöiltä puuttuu keskinäinen viestintä ja parvikäyttäytyminen. Linnut ovat olleet pellolla pidempään. Kuusi lapinpöllöä peltoaukealla Useat luontokuvaajat ja lintuharrastajat ovat nähneet Kempeleessä tammikuussa enimmillään kuusi lapinpöllöä samalla peltoaukealla pyydystämässä myyriä. Minua askarruttaa se, miten seitsemän pöllöä on löytänyt tiensä juuri samalle pellolle. Ainakin yksi hiiripöllö on myös nähty. Sen vuoksi mahdollisimman monen. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Mitä suurem malla alueella on ravintopula, sitä useam pien lintujen on lähdettävä ruoanhakumat kalle. 76 SUOMEN LUONTO 110/2018 – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. n Kyseessä olevalla pellolla on todella hy vä myyräkanta, joka poikkeaa jostakin syys tä lähipeltojen ravinnontarjonnasta. Vaeltavat pöllöt seuraavat tiettyjä maastonmuotoja, esimerkiksi jokiuomia, pellonreunoja, rantaviivoja tai muitakin johtolinjoja, joiden suunta on suurin piir tein sama kuin pöllöjen valitsema vaellus suunta. Nehän ovat tiettävästi yksineläjiä, eivät ainakaan parvilintuja. Hyvälle saalistuspaikalle pöllöt tulevat yksitellen, ehkä korkeintaan pareittain, jos ne ovat sattuneet pesimään jossakin lähi seudulla, jolta on ravinto päässyt loppu maan. Myyräkannat saattavat romahtaa mil loin vain, jolloin vaellusta on taas jatket tava. Pikkunisäkäs kantojen paikallinen vaihtelu voi olla suur ta, vaikka hyvinä vuosina näitä otuksia voi vilistä lähes kaikkialla. Onko kaikki sattumaa, vai onko pöllöillä ”kokoontumislennot” tai jokin viestintäjärjestelmä, jolla ne saavat yhteyden toisiinsa. Eikö yksin tai kaksin riittäisi paremmin ravintoa yhdeltä peltoaukealta. Miksi ne hakeutuvat porukalla samaan paikkaan. Talvireviirin puolustamiseksi ne jou tuisivat häätämään tunkeilijoita pois ja me nettäisivät arvokasta ruokailuaikaa. Kun sitten ravintoa löytyy tämän johto linjan ääreltä, pöllöt jäävät paikalle niin pit käksi aikaa kun einestä riittää. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Kaikki pellot niin Oulun seudulla kuin muuallakin elättävät myyriä eri tavoin. Kyseisellä peltoalueella täytynee olla poikkeuksellisen hyvä myyräkanta, koska niin moni pöllö saa sieltä ravintonsa. Pöllöt ovat tietenkin tulleet ravinnon perässä, mikä mistäkin pohjoisen ja koillisen esiintymisalueiltaan. Ne eivät va raa tiettyä laajaa aluetta erityiseksi talvire viiriksi. Ravintopula pesimäalueilla pakottaa ne vaellukselle ruuan perässä, enimmäkseen lounaan ja etelän suuntaan
Esi merkiksi piekanat ja hiirihaukat saattavat keskeyttää muuton, jos ne löytävät myy riä vilisevän peltoaukean. Kylmät yötkään eivät kyitä pahasti haittaa, sietäväthän ne hallaöitä myös keväisin. Myös muutamat päiväpetolinnut käyt täytyvät samalla tavalla kuin pöllöt. HANNU LEHTONEN Kalat JUHA VALSTE Nisäkkäät TAPIO KUJALA Hämähäkit SARI HARTONEN Sää MAIJA KARALA Matelijat, sammakkoeläimet. Tällaisia tapauksia ei tosin juurikaan tunneta ahvenella, mutta lohikaloilla se on melko tavallista. Kyyt ovat kyllä siirtyneet talvipesiensä lähettyville jo elokuun puoli välin tuntumassa. Niitä voi kertyä samalle peltoaukealle muuttoreitin varrel le yhtä runsaasti kuin kysyjän tapaukses sa lapinpöllöjä. Talvipesän ympäristö, jossa kyyt nor maalisti viettävät vain lyhyen ajan vuo dessa, ei välttämättä ole hyvää saalistus maastoa. HANNU LEHTONEN Kyiden talvilepo leutona talvena Onko olemassa jotain nyrkkisääntöä ulkolämpötilan ja kyiden talvipesään menemisen välillä. Tarpeeksi syviä, kuivia koloja ei ole kaikkialla, ja sel laiseen voi kokoontua matelijoita laajalta alueelta. 110/2018 SUOMEN LUONTO 77 pöllön kannattaa jäädä hyödyntämään runsasta ravintoa. Varsinainen talvilepoon vaipuminen riippuu kuitenkin lämpötilasta. SEPPO VUOLANTO Ahvenella mäti jo syyskuussa Olimme pohjaongella Orivedellä syyskuun lopussa ja saimme hyvän kokoista ahventa. Tällaisina vuosina kyyt talvehti vat usein laihassa kunnossa ja niiden kuol Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOLANTO Linnut LASSE KOSONEN Sienet M AT TI SU O PA JÄ RV I / VA ST AV A LO Lapinpöllöt kerääntyvät hyvälle saalistuspaikalle yksitellen. Kumpikin on mahdol lista, sillä ahvenet alkavat kehittää munia seuraavan vuoden kutuun jo edellisen vuo den loppukesällä tai alkusyksyllä. Talvipesä voi olla kaukanakin kyyn ke säisistä saalistusmaastoista. Se voi ve nyä hyvinkin myöhään, jos päivälämpöti lat pysyvät korkealla, kuten tänä syksynä. Mistä johtuu, että ahvenissa oli vielä mätiä tuohon aikaan. Talveen sopeutuneille kyille pitkät, läm pimät syksyt voivat olla kohtalokkaita. Voiko siis olettaa, että jos lokakuussa on ollut jo muutamia pakkaspäiviä ja sitten taas lämpenee plussan puolelle, kyyt ovat silti talvehtimassa. Lämpötila on liian korkea horrokseen vai pumiselle mutta silti liian matala, jotta kyyt pystyisivät saalistamaan tehokkaasti. Sukurau hanen kasvaa miltei täyteen kokoonsa syk syn kuluessa. n Kysymyksestä ei selviä, onko kysees sä ollut täysin kehittynyt vai vasta kehit tymässä oleva mäti. n Lämpimät syksyt vaikuttavat kyidenkin elämänmenoon. Silloin päivien lyhenemi nen kertoi niille, että syksy on tulossa. Vii me vuosina luikertelijoita on nähty liikkeel lä jopa joulukuussa. Toinen mahdollisuus on, et tä viime kevään kudussa kaikki mätimunat eivät olisikaan kulkeutuneet mätipussis ta ulos ja ainakin osa mädistä olisi jäänyt sinne
Hoitomuodosta kehittyi sittemmin tarantellatanssi. TAPIO KUJALA Pienet luirut sienet nurmikolla Sähkölinjan alla nurmikolla kasvoi noin viisi senttiä korkeita luiruja sieniä, vaalean punaisia ja kellertäviä. Se on väriltään maidonvalkoinen, mutta kuivuessaan sen kärki usein ruskettuu, kuten kuvassakin. Nopeuden lisäksi niillä on puolellaan erityisen tarkka näkö, jonka mahdollistavat kolmeen riviin sijoittuneet kahdeksan silmää. TA PI O KU JA LA. Sienet on kuvattu syyskuussa Lappeenrannassa. Oli melkein nollakeli, ja satoi harvakseltaan hiutaleita, joiden koko ja muoto oli aika lähellä perunalastua, halkaisija noin 5 senttiä. Ruusunuijakas on valkonuijakkaan ko koinen, mutta väri on silmiin pistävän kau niin ruusunpunainen. MAIJA KARALA Verkkoa kutomaton hämähäkki Kesällä takapihallamme ryömiskeli kuvan mukainen hämähäkki. Ne eivät kuitenkaan tavallisesti ole samoilla paikoilla kuin kesällä vaan löytyvät talvi pesiensä liepeiltä. Sieni ei myöskään haise pahalle. Se löydettiin ensi ker taa Suomesta vasta vuonna 2001 Raahes ta, ja sen jälkeen havaintoja on tehty pari senkymmentä. Mikähän laji on kyseessä. Useat juoksuhämähäkit kutovat mu niensa ympärille tiiviin seittipallon, jota ne kuljettavat mukanaan takaruumiiseensa kiinnitettynä. Kyitä voi siis hyvin olla liikkeellä pitkälle syystalveen, jos säät pysyvät leutoina. Toinen laji, ruusunuijakas on huomatta vasti harvinaisempi. n Kuvissa on kaksi mielenkiintoista nuijak kaiden ryhmään kuuluvaa lajia. Kävin paikalla uudelleen viikkoa myöhemmin, eikä tummaa itiömassaa ollut ilmestynyt. Lumihiu taleista ei kerätä kansalaishavaintojakaan toisin kuin isoista rakeista, joista voi lähet tää tietoja Ilmatieteen laitoksen sääsovel luksella. Pohjoisimmat löydöt ovat Kuusamosta. 75-vuotias muorikin nosti koiraa taluttaessaan kätensä ylös, että näkeekö hän näkyjä. Kasvupaikka on kuivaa kangasta. Leokkinaaraat voivat myös kaivaa maahan tai kiven alle onkalon, jos sa ne vartioivat munapussiaan. LASSE KOSONEN Perunalastun kokoiset lumihiutaleet Kurkkasin ikkunasta ulos ja menin oikein parvekkeelle katsomaan, mitä ylhäältä tulee. EteläEuroopassa elää kookas Lycosa tarantula juoksukki, joka kaivaa maa han harjan varren paksuisia onkaloita, joi den suu aukolta on helppo hyökätä saaliin kimppuun tai paeta maan alle piiloon. n Kuvassa on mäntyleokki, Alopecosa pine torum. Olosuhteiden ilma kehässä pitää olla sopivat, että isoja hiu taleita voi sataa. Mahdollisesti se on yleisty nyt tai yleistymässä. M A RK U S VA RE SV U O A N N A LI IS A PI RH O N EN Valkonuijakas Ruusunuijakas Mäntyleokki kuuluu juoksuhämä häkkien heimoon. Onkohan joku muu nähnyt moista. Lajin havaintopaikat ovat olleet yleensä nurmikoita, jopa aivan kotipihoja, ja mahdollisesti kalkkivaikuttei sia. Yhteensä sieniä kasvoi noin kymmenessä paikassa pienellä alalla, jokaisessa ryppäässä 5–20 sientä. Heimon nimi, Lycosidae, on johdettu mui naiskreikan sutta tarkoittavasta sanasta, mikä kuvaa hämähäkkien saalistustapaa ja kenties myös useiden lajien harmahta vaa väritystä. Laji kuuluu juoksuhämähäkkien laa jaan heimoon, josta Suomessa on tavattu viitisenkymmentä lajia. 78 SUOMEN LUONTO 110/2018 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA leisuus talven aikana voi olla tavallista kor keampi. Näin harvinaisesta sienestä kannattaa il moittaa havainto Laji.fihavaintotietokan taan, jonka avulla selvitetään Suomen eliö lajiston levinneisyyttä ja yleisyyttä. Kan sanuskomuksen mukaan kyseisen hämä häkin purema saattoi olla kohtalokas, joll ei (oikeasti vaaratonta) myrkkyä ajettu pois kehosta mielipuolisen, jopa useita tunteja kestävän tanssin avulla. Pituudeltaan se on 3–7 senttiä. Juoksuhämähä kit eivät kudo pyyntiverkkoa vaan juokse vat saaliinsa kiinni. Kyidenkään käyttäytyminen ei ole siis pysynyt muuttuvan ilmaston tahdissa. Puistopökkösieni olisi ehkä lähinnä, mutta näistä sienistä puuttuu tumma pää. Valkonuija kas on melko yleinen nurmikko ja ketola ji. Yritin tunnistaa sienten lajia mutta en löytänyt. n Lumihiutaleiden kokoa ei mitata sääha vainnoissa, joten ei ole tietoa, kuinka isoja ne suurimmillaan ovat. Esimerkiksi tuuli voi hel posti hajottaa niitä pienemmiksi
Hirvi ja muutkaan EE R O V IL M I / VA ST AV A LO SA M I H EIK KIL Ä Syöntijäljet ylsivät puussa neljän metrin korkeuteen asti. Tuuli voi hajottaa lumihiutaleita pienemmiksi.. Se on ainoa laji, joka kykenee kuori maan puuta yli kolmen metrin korkeudelta. Hirveen viittaavat myös maahan jääneet isot palat ja lastut. Tämä kuorija on ollut hirvi. 110/2018 SUOMEN LUONTO 79 Tarkempi tieto ajankohdasta olisi autta nut selvittämään sääoloja havaintohetkel lä. n Puiden kuorta syövät etenkin talvella monet eläimet. Päivämäärää ei tullut laitettua muistiin, mutta lopputalvella se oli. Erikoista tässä havainnossa on ajan kohta: syönnösjäljet löytyivät vasta kesä kuun puolivälin jälkeen. Syöjä olisi varmistunut maastoa tutkimalla: oli kyse mistä eläi mestä tahansa, se varmasti jätti paikalle tai aivan lähelle ulosteitaan. Aika isoja paloja on pureskeltu irti ja maassa on lastuja. SARI HARTONEN Puuta korkealta pureva eläin Huomasimme juhannuksena, että joku on käynyt syömässä pihapuusta kuorta. Iso ja hiutaleita tuli vain hetken aikaa ja sitten ne muuttuivat tavanomaisemmiksi. Mikähän mahtoi syödä tuota puuta. Ihan kunnon pe runalastun kokoisia ne eivät olleet, mutta huomattavasti tavanomaista isompia. Jälki näyttää jäniksen tekemältä, mutta ihmetystä herättää se, että pureskelut alkavat noin 2,5 metrin korkeudesta ja jatkuvat neljään metriin saakka. Itsellenikin jäi viime talvelta mielikuva, että kerran satoi todella isoja lumihiutalei ta. Hirvi voi lisäksi taivuttaa ohutta puuta niin, että pääsee jyrsimään kuorta ylempääkin. Myyrät, jänikset, majavat ja eri hirvieläimet käyttävät kaikki puiden kuorta ravintona silloin, kun muuta ruokaa on huonosti tarjolla
Albinismi vaikuttaa vain tum man väriaineen eli melaniinin tuotantoon, leukismi puolestaan kaikkiin pigmentteihin. 80 SUOMEN LUONTO 110/2018 KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT mahdolliset syylliset eivät tähän aikaan yleensä enää syö kuorta. Selluvillaeristys on todellinen ekoteko ruskovilla.fi 100% MERINOVILLA Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: Takit ja asusteet supermukavaa luomuvillafleeceä. Näin ne irrottavat kasvavia sarvia peit täneen nukkanahan. JUHA VALSTE M IK KO K A R JA LA IN EN / VA ST AV A LO Leukismi voi tehdä eläimen turkista laikukkaan. Leukismi johtuu synnynnäisestä muutoksesta väriaineiden eli pigmenttien tuotannossa, minkä takia tummempia väriaineita puuttuu. Punaruskeilla alueilla ihon pigmenttisolut tuotta vat ilmeisesti väriaineita normaalisti, valkoisilla alueilla taas kar voihin tummempia väriaineita tuottavat solut eivät toimi. Tällai nen saman yksilön solujen mosaiikkimainen toimintahäiriö voi johtua esimerkiksi solujen määräytymisen häiriöstä sikiönkehi tyksen aikana. Hirvellä sekä valkohäntä ja täpläkauriilla se tapahtuu kuitenkin vasta loppukesällä ja metsäkauriilla al kukeväällä. n Erikoisen ja kauniin värinen orava on oiva esimerkki osittaises ta albinismista tai leukismista. Maastossa on kesällä yllin kyllin viherravintoa, kuten puiden leh tiä ja silmuja, maitohorsmaa ja ranta sekä vesikasveja. Anna lahjaksi • Tule kummiksi Po lii si h al lit u s 23 .7 .2 01 5, lu p an ro PO L20 15 -4 51 6 Selluvillaeristys on todellinen ekoteko termex.fi Termex-Selluvilla on ekologisesti keräyspaperista valmistettu paloja kosteusturvallinen puhalluslämmöneriste energiatehokkaampaan ja viihtyisään asumiseen.Termex-Selluvilla on lämmin talvella ja viileä kesällä. LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ Auta luomaan turvapaikkoja elämälle FI78 5494 0950 0224 93 Puh. Esimerkiksi linnuilla höy henys voi näyttää haalistuneelta. Vantaan Korsossa kiipeili oravapari, jonka turkki oli osittain puhtaan valkoinen. JUHA VALSTE Miksi oravan turkki oli laikullinen. Oravan turkista osa on normaalin punaruskeaa, osa taas ai van valkoista. 040 586 3950, 044 302 5773 info@luonnonperintosaatio.fi www.luonnonperintosaatio.fi LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ – ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. Mistä tällainen väritys johtuu. Hirvieläimet kuorivat puita myös hankaamalla sarviaan nii tä vasten eli kelomalla. Lämmitä kotiasi älä ilmastoa
Nimi: .................................................................................................................................... Myynti Lehtipisteissä. Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................. Määräaikaistilaus 6 kk (43,50 €) . Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 ja muut maanosat 30 euroa/vuosi. Osoite: ............................................................................................................................... TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Majoitu mukavasti, syö hyvin, rentoudu luonnossa ja rantasaunan löylyissä! Puh. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2019. Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 79,50 euroa, kestotilaus 69,90 euroa. 110/2018 SUOMEN LUONTO 81 Tilaajapalvelu Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki (09) 2280 8210 (kello 9–15) tilaajapalvelu@sll.fi www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 69,90 euroa ja kestotilaus 61,50 euroa. Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... 0500 209 630 myynti@tunturikeimio.fi www.tunturikeimio.fi Jerisjärvi, Muonio Olemme myös Facebookissa! Tervetuloa! LUONNONYSTÄVÄN PARHAAT JOULU LAHJAT:. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen ______________ . Puhelin: .............................................................................................................................. Irtonumero 9,50 euroa. . Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 43,50 euroa. Teen osoitteenmuutoksen. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Määräaikaistilaus 12 kk (79,50 €) . Osoite: ............................................................................................................................... Kestotilaus 12 kk (69,90 €) . Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 61,50 €, määräaikainen 69,90 €). . Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 15,90 euroa
Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Alkaa kuulua vaimeaa kitisevää laulua. Nokka ei juurikaan aukene, vain kurkku pullistelee hieman linnun laulaessa. n 82 SUOMEN LUONTO 110/2018. Toisen yksilön lentäessä vierestä koskikara painautuu matalaksi ja ottaa tiaismaisen uhkailuasennon. Sitten se nousee vesikiven reunalla olevalle jääkielekkeelle. Se tepsii, eikä lintujen välille synny taistelua. Välillä siivekäs sukeltaa veteen. Se kulkee näkymättömissä joen pohjaa pitkin etsien syötävää: korentojen toukkia ja muita hyönteisiä. Välillä kara kutsuu lajitovereitaan terävällä ja voimakkaalla ”kviit”äänellä, joka kantaa mainiosti joen pauhun läpi. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E KOSKIKARA istuu keskellä jokea kaatuneella puunrungolla Asikkalan Vääksyssä
www.facebook.com/suomenluonto www.twitter.com/suomenluonto KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi ILMAINEN http://instagram.com/suomenluonto TAIVAAN TULET Revontulet saavat energiansa Auringosta, mutta miten niiden värit syntyvät. M A RK U S SIR KK A Toivotamme lukijoillemme rauhallista joulunaikaa ja hyvää luontovuotta 2019!. . . . Harvinaistunutta hilleriä etsimässä. Näin kuvaat peilittömällä kameralla ja dronella. tammikuuta. Uutena kolumnistina aloittaa kirjailija Joel Haahtela. . 1/2019 ilmestyy 24. Eläinhoitolan linnut muotokuvissa
Palautusviikko 2019–04 767095-1810 takakansi www.fjallraven.fi Mukavaa Joulunaikaa! Luonto odottaa sinua