Suomen Luonto 10/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

P IE L P A N E R Ä M A A K IR K K O . MESTARIT TALVEN 10 12.12.2019 Irtonumero 9,50 € Irtonumero 9,50 € Teeren tarvitsee talvipäivänä poistua lumiluolastaan vain aamun tunneiksi ruokailemaan. T A LV IS IE N E T . JO U L U S A A R IS T O S S A . S U O M E N L U O N T O 10 | 2 19 IL V E S Y L L Ä T T I. ERÄMAAN KIRKON rauhaa VUODEN TURHAKE esittelyssä Näin löytyy TALVIJUUREKAS Tunnetko HIIRET JA MYYRÄT. S U O M A L A IN E N M E T S Ä L A M P I. T U R H A K E 2 19 . K U L U T U K S E N H IIL IJ A L A N JÄ L K I. T E E R E N T A LV I. H IIR E T JA M Y Y R Ä T . MESTARIT MESTARIT TALVEN TALVEN. 10 12.12.2019 Irtonumero 9,50 € Teeren tarvitsee talvipäivänä poistua lumiluolastaan vain aamun tunneiksi ruokailemaan. ERÄMAAN KIRKON KIRKON rauhaa VUODEN TURHAKE TURHAKE esittelyssä Näin löytyy TALVITALVIJUUREKAS Tunnetko HIIRET JA HIIRET JA MYYRÄT
Näin alkutalvella kyseessä voi olla omaa reviiriä etsimään lähtenyt nuori susi tai muuten vain laumastaan erkaantunut yksilö.. Sudet liikkuvat yksikseen monesta syystä. A L K U T A LV I A L K U T A LV I Yksin KUVA LASSE KURKELA / TEKSTI HEIKKI VASAMIES HUKKA taittaa taivalta korpit kannoillaan
IS TO CK PH O TO. Vuoden turhake Surkeat tussit ja muut turhakkeet on taas listattu. 24 Suomi-juurekkaita etsimässä Kävimme sieniretkellä alkutalven lumisessa metsässä. Voiko niistä olla sisätiloissa haittaa. Täysikasvuisen metsämyyrän turkki on punertava. H EI KK I R Ä IS Ä N EN 14 Viimeiseen palaan Ilves yllätti Lars Sundströmin kuvauskojulla. 16 Koivikoiden lyyrapyrstö Teerellä ja ihmisellä on Suomessa pitkä yhteinen historia. 49 Äänestä lehtemme vuoden 2019 parasta kantta! 50 Lampien maa Metsälammissa on jotain hyvin suomalaista. Kävimme talvisienessä. 32 Suomen ainoa erämaakirkko Pielpasta löytää rauhan ja leimuavat revontulet. JU H A IL KK A 38 28 Karvakorvat tutuksi Mistä tunnistaa tavallisimmin nähtävät myyrät ja hiiret. 56 Kuluttajan valinnat Ilmastonmuutoksen hillintä ei onnistu, elleivät myös kansalaiset vaikuta päästöjen vähenemiseen. 38 Nurkissa rapistelijat Mitkä hiiret ja myyrät hakevat talvella suojaa ihmisen asumuksista. 44 Joulu saaristossa Markus Sirkka telttaili joulunpyhät Porvoon Pirttisaaressa avomeren äärellä. 28 Vuoden turhake 2019 Suomen Luonto on jälleen valinnut turhakkeen. 4 SUOMEN LUONTO 10/2019 Sisällys 10/2019 Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonnonkalenteri 8 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 37 Kolumni: Mirjami Linkola 55 Vahtikoira 58 Homo sapiens: Albert Franch Sunyer 60 Kotona 62 Virikkeitä 64 Havaintokirja 66 Kysy luonnosta 72 Paras juttu -kisa 74 Luonnoskirja 24 Talvivinokas sai lunta lakilleen
Keskitalven teeret kuvasi Markus Varesvuo. CC-000026/FI Toimituksen osoite: Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu: (09) 228 08210 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 71 Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 AD Hanna Kahranaho Taittoapuna Tero Jämsä Kuvankäsittely Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Annakaisa Vänttinen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti: Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. 10/2019 SUOMEN LUONTO 5 Verkossa luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Lehden digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi M A RK U S VA RE SV U O 16 16 Teerien mailla. no. Asiaa teerestä sivuilla 16–23. Painolla on myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto. Tuoreinta tietoa teerestä sekä lajia vuosia seuranneen Markus Varesvuon upeat kuvat. vuosikerta Painotuotteen hiilipäästöt on laskettu ClimateCalcilla. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (painettu) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Hansaprint Turku Hansaprint Oy:lle on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSLEHTI Teerikantamme väheneminen on viime vuosina pysähynyt. www.climatecalc.eu Cert. 78
Uutta on saatava, ja valmistajat heittävät vettä kiukaalle tarjouskampanjoin ja päivittämällä tiuhaan tuotteiden ulkonäköä. Kuluttajan voi olla myös vaikea mieltää, että eri jätelajit ovat kytköksissä toisiinsa. . 6 SUOMEN LUONTO 10/2019 A N N A RI IK ON EN. Kulutuksen jätteitä ajatellen erityisen ongelmallista on lyhytikäiseksi jäävä elektroniikka. Lainaukset kirjasta Tervetuloa jäteyhteiskuntaan! — Aineellisen ylijäämän kanssa eläminen (Vastapaino 2019). Yhdyskuntajäte ja teollisuusjäte kytkeytyvät toisiinsa, ja niiden synnyn taustana on elämäntapamme.” Tätä kirjoittaessani YLE:n A-studiossa esitellään vaihtoehtobudjetteja. Emme haluaisi jätteitä silmiemme eteen, mutta ne eivät suostu pysymään piilossa. Yhteiskunta tukee kulutusta siten, että vanhoista laitteista ”eroon hankkiutumisesta on yritetty tehdä mahdollisimman helppoa: voimme hylätä asioita rutinoidusti ja hankkia uusia tilalle ilman jätteiden häiritsevää läsnäoloa”. Se tahtoo unohtua kauppakeskusten jouluhumussa mainosten, musakin ja kimmeltävien koristeiden keskellä. Pinttyneistä elämäntavoista ja syvälle iskostuneesta talousjärjestelmästä ei ole helppo päästä eteenpäin. Uutuuskirja Terve tuloa jäteyhteiskuntaan! nostaa kissan pöydälle: halusimme tai emme, ”jäte on elimellinen osa kulutusyhteiskunnan toimintalogiikkaa”. IS TO CK PH O TO IS TO CK PH O TO Vuonna 2016 elektroniikkajätettä syntyi maailmassa noin 45 miljoonaa tonnia, josta vain 20 prosenttia päätyi kierrätykseen. PÄÄKIRJOITUS Ehjänä jätteeksi KAIKKI mitä ostamme ja kulutamme muuttuu lopulta jätteeksi. Valmistajat tekevät laitteita tarkoituksella lyhytikäisiksi, mutta kuluttajat myös hylkäävät laitteensa entistä nopeammin, vaikka ne olisivat ehjiä. Monissa niistä haaveillaan tuloja bensaveron kevennyksistä, jotta kulutus saataisiin kasvuun. Tehokkaan jätehuollon myötä kuluttajan vastuu ja ymmärrys tuotetun jätteen määrästä ovat hämärtyneet. HEIKKI VASAMIES päätoimittaja heikki.vasamies @suomenluonto.. ”Vaikka esimerkiksi kaivosjätteitä tai polttolaitosten lentotuhkaa ei luokitella yhdyskuntajätteeksi, ne eivät ole irrallaan elämäntavasta, jossa rakennetaan ja sisustetaan uusia koteja ja hankitaan jatkuvasti harvinaisia metalleja tarvitsevaa elektroniikkaa osana kiihtyvää digitalisaatiota. Maria Katajavuori viittaa palkitussa kirjassaan Kuoleman ja elämän kysymys Saksan ympäristövirasto UBA:n teettämään tutkimukseen kertoessaan, että Saksassa lähes kolmasosa kuluttajien vaihtamista isoista kodinkoneista oli vaihdettaessa toimintakuntoisia, taulutelevisioista peräti 60 prosenttia
Suden jäljestä voi sopivalla lumella löytää kynnen painaumat, kun vaaniva ilves pitää kynnet tassunsa suojissa. Muutama vuosi sitten misteli havaittiin meilläkin Turun seudulla, jossa on nyt lisääntyvä kanta. JOULU–TAMMIKUUSSA ON HYVÄ AIKA ETSIÄ KOSKIKAROJA. Näin tulet auttaneeksi Suomen susikannan koon arviointia. Tarkalleen ottaen tuon hetken on laskettu olevan aatonaatonaattona kello 6:19 aamulla. Vuoden pimeimmän hetken ja kylmimmän hetken välillä on viive, jonka pituus riippuu leveyspiiristä. Ilveksen jalka on karvainen, ja sen jälki voi olla halkaisijaltaan yhtä pitkä kuin suden takajalan jälki, yhdeksän senttiä. Kissaja koiraeläimen kulkutapakin on eri: ilves liikkuu yleensä verkkaista käyntiä, mutta susi ravaa. Suudella voi siis myös Suomessa. Ilmoituksen voi lähettää osoitteeseen puutarharuissalo@utu.fi.. Ohuella nuoskalumella voi silti huomata, että koiran kynnet on leikattu tylpiksi. VINKKI Tarkkaile lämpömittaria. JO MAALISKUUSSA NE ALKAVAT PALATA PESIMÄPAIKOILLEEN POHJOISEEN. 10/2019 SUOMEN LUONTO 7 Luonnonkalenteri L umiaikaan metsätiellä voi nähdä suuria petoeläimen jälkiä. Ihminen on myös suosinut koiran jalostuksessa pentumaisia piirteitä kuten leikkisyyttä. Suurikokoiseen koiraan suden sekoittaa ehkä kaikkein helpoimmin. Ovatko ne suden. Jäljen muoto on kuitenkin hyvin pyöreä, kun se sudella on soikea. VINKKI Ota löytämästäsi suurpedon jäljestä kuvia ja kerro havainnosta petoyhdyshenkilölle. Siksi koira haakuroi sinne tänne, kun aikuisen suden jälki etenee määrätietoisesti suoraan. POHJOIS-NORJASTA ETELÄÄN MUUTTANEET KAUNIIT KARAT ILMESTYVÄT TALVEKSI SUOMEN SULIIN VIRTAPAIKKOIHIN SUKELTELEMAAN SELKÄRANGATTOMIA ELÄIMIÄ. T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N / K U V IT U S JU H A IL K K A Tunnista suden jälki TÄHÄN AIKAAN VUODESTA koko maa saa tavallisesti lumipeitteen, ja riistaeläimilläkin on pieni joulurauha. Suden tassunpainamien erottaminen suuren koiran tai ilveksen jäljistä ei ole aivan helppoa, mutta tarkkaavaiselta se onnistuu. Jokainen uusi havainto mistelikasvustosta on arvokas. VINKKI Älä tuo harvinaisen mistelin oksaa kotiin, vaan etsi paikka pusulle maan lounaisrannikolta. 22.12. Suomessa elohopea jatkaa putoamistaan vielä tammi–helmikuulle saakka ennen kuin kevät voittaa. Joulupäivään mennessä olemme kääntyneet jo vähän valoa kohti. Aikuisen suden etukäpälä on myös suurempi, 10–11 senttiä taka-anturasta etuanturoiden etureunaan. Suutele mistelin alla EUROOPANMISTELI, Viscum album, on vanha hedelmällisyyden symboli. koittaa talvipäivänseisaus, eli se päivä, jona Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella ja yö on pohjoisella pallonpuoliskolla pisimillään. Kun jälkeä seuraa, voi myös tarkistaa, miten eläin on liikkunut: Koira kulkee Suomessa harvoin vapaana. Sen oksia on ollut tapana ripustaa jouluna oviaukkojen koristeeksi, ja samaan aikaan oksan alle osuneelta ihmiseltä on voinut varastaa pusun
Myös meille haastavien sulfaatin ja mangaanin määrät alittavat luparajat”, sanoo Terrafamen kestävän LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT. Terrafamen palkkaama Ramboll Finland Oy tutkii järven sedimenttien pohjaeläimet ja laskee järven kuntoa kuvaavan indeksin. Suolaantuminen muuttaa järven eliöyhteisöjä. Tätä ennen kaivoksen jätevedet johdettiin suoraan tai muiden järvien kautta Kivijärveen ja Jormasjärveen, mutta siitä on luovuttu, koska molempien järvien havaittiin suolaantuvan. Yhtiön mukaan happikatoa ei ole, surviaissääskien mukaan on. TEKSTI JESSICA HAAPKYLÄ / KUVA HANNU VALLAS / LEHTIKUVA 8 SUOMEN LUONTO 10/2019 TEKSTI JESSICA HAAPKYLÄ / KUVA HANNU VALLAS / LEHTIKUVA SOTKAMOSSA sijaitsevan Terrafamen kaivoksen puhdistettuja jätevesiä on loppuvuodesta 2015 lähtien johdettu Nuasjärveen. Näiden tutkimusten mukaan Nuasjärven tilassa ei ole havaittu merkittäviä muutoksia vuosina 2015–2018. Kainuun Ely-keskus on valvovana viranomaisena hyväksynyt tarkkailuohjelman. Nyt myös Nuasjärven syvänteen happitilanteesta on hiljattain saatu ristiriitaisia tutkimustuloksia. Nuasjärven happitilanteesta ristiriitaista tietoa T O IM IT TA N U T R II K K A K A A R T IN E N Terrafamen kaivoksen jätevedet on johdettu 2015 alkaen Sotkamon Nuasjärveen. ”Purkuveden metallipitoisuudet ovat erittäin alhaisia
ANTTI HALKKA kehityksen johtaja Veli-Matti Hilla. Suomessa joulu on aina valkea Tornionjokilaakson eteläosasta Pohjois-Karjalaan ulottuvan vyöhykkeen koillispuolella, siis noin puolikkaassa maamme pinta-alasta, ja aina myös tämän joulumaan päämajassa Korvatunturilla. . Sen verran lähempänä Aurinkoa Maa on joulu–tammikuun vaihteessa kuin keskikesällä. ”Havaintomme mukaan hapettomuutta sietävät surviaissääskilajit ovat lisääntyneet 2015–2018”, sanoo Weckström. Osa lajeista on herkkiä happipitoisuuden muutoksille. Muu maa elää epävarmuudessa. Toisessa tutkimuksessa Helsingin yliopiston tutkijat Tomi Luoto, Jan Weckström ja Jaakko Leppänen käyttivät menetelmää, jossa pohjasedimentistä tutkitaan surviaissääsket. ”Nuasjärven syvänteistä olisi otettava enemmän näytteitä ja saatava vertailualueita mukaan”, sanoo Weckström. Jääkauden jälkeen periheli eli Maan läheisin hetki Auringon kanssa oli pohjoisen kesällä ja buustasi kesälämpöä. Onhan lumitalvi joulun kehys, ainakin toiveissa. Sulfaatti lisää veden suolaisuutta, mikä voi heikentää veden kiertoa järven syvänteissä. Näin kertoo Anna Luomarannan tuore tutkimus. 2 SENTTIÄ oli Ilmatieteen laitoksen mukaan lunta Sodankylässä jouluna 1938. Perämeren pohjukassa joulu 1953 oli lumeton. Heidän tutkimuksensa ovat tällä erää ohi, mutta Weckströmin mukaan työ jatkuu, mikäli rahoitus järjestyy. Joulua ei silloin vietetty, mutta ehkä ihminen ja muu luonto huomasivat taitekohdan, jossa valo alkoi hiljalleen lisääntyä. 10/2019 SUOMEN LUONTO 9 IS TO CK PH O TO VALKEA JA MUSTA JOULU MINKÄ värinen on joulu. Viimeisin todella runsasluminen joulu oli vuonna 2010. 62 SENTTIÄ oli lunta Sodankylässä jouluna 1979, mikä on siellä ennätys. 3 TAI NELJÄ päivää vuosikymmenessä on lumipeitteen alkupäivä siirtynyt vuosina 1961– 2014, Lappia lukuun ottamatta. 5 MILJOONAA KILOMETRIÄ. Helsingin yliopiston tutkijat ottivat viisi syvännenäytettä, kun Rambollin näytteissä niitä oli vain yksi. Lähinnä eteläinen pallonpuolisko saa tämän läheisyyden tuoman lisälämmön osakseen. Ero näytteiden määrässä vaikeuttaa tulosten vertailua. Perämeren rannikkokin on joskus jouluna sula, ja maamme lounaiskolkassa harvempi kuin joka toinen joulu on nykyisin valkea. Lapissa joulut ovat valkeita. ”Vesi kiertää järvessä normaalisti, eikä hapettomuutta ole havaittu”, väittää Hilla. Lappi pitää muuta maata paremmin pintansa, myös lumipintansa. Helsingin ennätys, 63 senttiä, on vuodelta 1915, jolloin Wiipuri-lehti uutisoi, että ”aina siistin Helsinginkin kaduilla on tuskin läpipääsyä”. Terrafamen jätevedet johdetaan 22 kilometriä pitkää putkea pitkin Nuasjärveen.. Mieleen tulee koristeiden puna ja kuusen syvä vihreys, ehkä vielä lyhteen hento keltainen, ja tuo kaikki valkeuden keskellä
(RK) M A RK U S VA RE SV U O TUTKIJAT selvittivät, tunnistaako suomalainen rytikerttunen käen. Samoja lintuja hyödynnettiin sosiaalisen oppimisen kokeessa, jossa vanhasta rytikerttusen pesästä ja kaiuttimesta rakennettiin tutkittaville linnuille ärhäkkä naapuri. Alueella sijaitsi haulikkoammuntarata vuosina 1964–2008, ja sinne kertyi runsaasti lyijyhauleja. Laji on tavattu Suomesta ensimmäisen kerran 1950-luvulla Lohjan seudulta. Näin loispistiäinen rajoittaa puutiaisten runsastumista. Suomen Luonto 9/2019 uutisoi Onkilammella lyijymyrkytyksiin kuolleista joutsenista. Thorogood kertoo, että ruovikossa pesivä laji näyttää hyötyvän ilmastonmuutoksesta ja vesistöjen ravinnekuormituksesta. ”Kävi ilmi, että naapureiden opettamat linnut alkoivat häätää käkeä pesältään aiempaa ärhäkämmin, mutta vain ne yksilöt, jotka hyökkäsivät sitä vastaan jo ennen naapurin esimerkkiä.” Kokeen yhteydessä pesiin laitettiin yksi hiukan erinäköinen muna vastaamaan käen munaa. Loinen on alle millin mittainen hyppykiilukaisiin kuuluva loispistiäinen Ixodiphagus hookeri. ”Elinympäristö on laajentunut viime vuosikymmeninä, koska järviruoko kasvaa hyvin lämpimässä ja ravinteikkaassa vedessä.” Lajin leviämistä voi myös auttaa kyky muuttaa käyttäytymistä ympäristön mukaan jo ennen perimän sopeutumista. Muutokset käkeen suhtautumisessa voivat olla merkki tällaisesta joustavuudesta. 10 SUOMEN LUONTO 10/2019 Puutiaisen loinen löytyi Seilin saarelta SAARISTOMERELLÄ sijaitsevalta Seilin saarelta on löydetty puutiaisen loinen. ANNA TUOMINEN Vain harva suomalainen rytikerttunen tajuaa käen olevan uhka LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT Rytikerttunen rakentaa kuppimaisen pesänsä ruokojen varaan.. Seuraavaksi tutkijat vertailevat Suomessa pesivien yksilöiden perimää muualta Euroopasta kerättyihin näytteisiin ja selvittävät muun muassa, mitä reittiä laji on levinnyt Suomeen, miten paljon geenit sekoittuvat Euroopassa, ja matkaavatko aina samat linnut tänne pesimään käeltä rauhassa, vai vaihtuuko osa joukosta vuosittain. Rytikerttunen on levinnyt Suomeen verrattain hiljan. Viranomaiset kertovat, että jos lammen pohjan puhdistamiseen päädytään, pohjaa ei tulisi rikkoa. (RK) Onkilammen kunnostusta selvitetään PIRKANMAAN Ely-keskuksen koordinoima Maaperä kuntoon -ohjelma, Pohjois-Savon Ely ja Suonenjoen kaupunki kartoittavat vaihtoehtoja Suonenjoella sijaitsevan Onkilammen kunnostamiseksi. Sellukuitulanka on edullinen materiaali, joten sen laajamittainen käyttö jätevedenpuhdistamoissa olisi mahdollista. (RK) Lääkejäämät pois vesistöistä LUONNONVESIIN päätyy jätevesien mukana edelleen mittava määrä lääkeaineiden jäämiä. Näin pohjasedimentin sisältämä lyijy ei pääse saastuttamaan alueen pohjavesiä ja laajentamaan ympäristön pilaantumista. Tutkijat toivovat, että loispistiäisestä olisi tulevaisuudessa apua puutiaiskannan rajoittamisessa. hookeri -pistiäisen levinneisyydestä tiedetään toistaiseksi vähän. Se käyttää isäntänään puutiaisen nuoruusvaiheita ja lopulta tappaa isäntänsä. Tekniikka poistaa erityisesti ehkäisypillerien kautta vesistöön päätyvää etinyyliestradioli-hormonia. Toisin kuin muualla Euroopassa, suomalaiset käet eivät muni rytikerttusen pesiin, vaan täällä käen loisinnan kohteena ovat esimerkiksi leppälintu ja västäräkki. Kokeissa huomattiin, että rytikerttunen osaa erottaa tekokäen ja -harakan toisistaan ja reagoi niihin eri tavalla. Kaikki munat hyväksyttiin haudottaviksi, mikä poikkeaa aiemmin saaduista tuloksista Britanniassa, jossa käen uhka on kerttusille todellinen. I. ”Tutkimme, muuttaako naapurilta saatu malli rytikerttusten käyttäytymistä, ja muuttuuko se molempia lajeja kohtaan vai ainoastaan käkeä kohtaan”, Thorogood kertoo. Tutkimus paljastaa, miten isäntälajin puolustusmekanismit muuttuvat ajan kuluessa. Sellulanka voidaan hävittää polttamalla. ”Vain 25 prosenttia linnuista hyökkäsi käkeä vastaan”, kertoo tutkimusryhmän vetäjä, Helsingin yliopiston apulaisprofessori Rose Thorogood. Lanka on käsitelty syklisellä sokerilla, ja se pystyy sitomaan itseensä 2,5-kertaisen määrän hormonia. Turun yliopiston tutkijat löysivät Seilistä yhden aikuisen kesällä 2013 ja havaitsivat loista myös dna:n avulla tehdyssä seulonnassa 2012– 2014. VTT:n ja Aalto-yliopiston tutkijat ovat kehittäneet puupohjaisen sellukuitulangan, jonka avulla jätevesistä voidaan puhdistaa lääkeaineiden jäämiä. Kokeiden jälkeen rytikerttuset rengastettiin ja niistä otettiin dna-näytteet
Hän havaitsi, että talvella pihaharsokorennot vaihtavat väriä, ja samalla niiden lisääntymiselimetkin vaipuvat lepotilaan. Talvilevolla kylmän kangistama korento yrittää sulautua ympäristöönsä: kellastuvaan ruohoon ja kuolleisiin lehtiin, jotta pedot eivät sitä huomaisi. Harsokorentoja on tutkittu melko paljon, muun muassa siksi, että toukkana ne syövät mielellään kirvoja, ja auttavat siten viljelijää torjumalla kasvinsyöjiä. Niveljalkaiset lepäävät munan sisällä, kotelona kaarnan kolossa tai toukkana karikkeessa. Ruumiin väritys on muuttunut heleänvihreästä vaalean kellanruskeaksi. Myös pihaharsokorento (Chrysoperla carnea) on aikuistalvehtija. Siten niillä ei ole samanlaista tarvetta vaihtaa väriä. Miksi korento tekee näin. Jos korentoa tutkailee tarkemmin, huomaa, että se näyttää erilaiselta kuin kesällä. Nokkostai neitoperhosen voi löytää kylmältä ullakolta tai halkoliiteristä. Syy käyttäytymiseen on petojen välttely. Myöhemmissä tutkimuksissa on selvinnyt, että noin puolet harsokorentolajeista vaihtaa talveksi väriä. Sen saattaa löytää valon houkuttelemana ikkunalasilta keskellä talvea. Siksi sisään eksyneet harsokorennot kannattaakin kiikuttaa takaisin viileään jatkamaan talvilepoaan. IL M IÖ M ÄI ST Ä H EN RI KO SK IN EN Harsokorennon talviasu 10/2019 SUOMEN LUONTO 11 SYKSYN vaihtuessa alkutalveksi hyönteiselämä hiipuu hiljaiseloksi. MacLeod jo vuonna 1967. Pihaharsokorento muuttaa syksyllä väriä vihreästä kellanruskeaksi. Värinvaihdoksen ja lepotilan aikaansaa vähenevä valo, ja esimerkiksi Keski-Euroopassa harsokorennot alkavat valmistautua talveen syys–lokakuun vaihteessa. Tutkijat ovat havainneet, että läpi talven vihreinä säilyvät lajit elävät havumetsissä ja ikivihreillä puilla. Asian selvitti amerikkalaistutkija Ellis G. Jotkin lajit talvehtivat aikuisenakin. RIIKKA KAARTINEN
Lisäksi kantaa vahvistetaan Morruuvuorenselälle tehtävien palautusistutusten avulla vuodesta 2020 alkaen. 12 SUOMEN LUONTO 10/2019 LUONTO, YMPÄRISTÖ JA TIEDE NYT A RT O JU VO N EN PO H JO IS -S AV O N EL YKE SK U S Saimaannieriän suojelu tehostuu PAIKALLISET kalastajat, viranomaiset ja asiantuntijat suunnittelevat eriasteisia kalastusrajoituksia Savitaipaleen Kuolimojärvelle. Järvellä elää äärimmäisen uhanalaisen saimaannieriän viimeinen luonnonvarainen kanta. Ilman näitä uhkia kaksi kolmasosaa merilintulajeista olisivat turvassa ja lähes puolet yksilöistä eli 380 miljoonaa lintua pelastuisi. Alueella sijaitsee poikkeuksellisen laajoja ja luonnontilaisia kuusivaltaisia metsiä, ja se laajensi jo suojeltua 450 hehtaarin vanhan metsän Natura-aluetta. Merilinnut kuuluvat uhanalaisimpiin linturyhmiin, mikä ilmentää merten alati heikentyvää luonnontilaa. (RK) Maailman merilinnut uhattuina VIERASLAJIT, kalastus ja ilmastonmuutos uhkaavat merilintuja yhä pahemmin. Pesintöjä tuhoavat vieraslajit ovat merkittävin uhkatekijä 165 lajille eli kaikkein suurimmalle lajijoukolle. Ilmastonmuutos ja sen myötä yleistyvät äärevät sääilmiöt uhkaavat 96 lajia. (RK) Lähes 400 hehtaaria suojeluun JUUAN Haukisuolle ja Sotkamon Losonvaaralle perustettiin 244 ja 150 hehtaarin suojelualueet. Suunnitteilla olevat varsinaiset suojelualueet keskittyisivät Isoselälle sekä Morruuvuorenselälle. Tuoreessa kartoituksessa majaviin ei tarvinnut kajota, sillä niiden lajimääritys saatiin tehtyä dna:n avulla majavan järsimistä puulastuista. Ainakin yksi merkittävä tekijä uhkaa 301 lajia. Jotta merilintujen, etenkin albatrossien, liitäjien ja pingviinien, tilannetta voitaisiin helpottaa, olisi sekä meriettä maaympäristöstä peräisin olevia uhkia saatava lievennetyksi. Maailman 359 merilintulajista kolmannes on globaalisti uhanalaisia ja 11 prosenttia silmälläpidettäviä. Juuan Haukisuolle perustettava suojelualue rajautuu osin olemassa oleviin Natura-alueisiin. Se mahdollisti kartoitukset euroopanmajavan levinneisyysalueella, missä niitä ei saa metsästää edes poikkeusluvalla. Mitä pitemmälle yhä vaikeammin torjuttava ilmastonmuutos etenee, sitä tärkeämpää on torjua muita uhkia, kuten vieraslajeja ja lintujen takertumista kalanpyydyksiin. Paikalliset osakaskunnat päättävät rajoituksista joulukuussa. Kaikkia merilintuja uhkaavat tekijät on arvioitu järjestelmällisesti ensimmäistä kertaa Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteerein ja yli 900 tieteellisen artikkelin tiedoin. PERTTI KOSKIMIES Alleja talvehtii Itämerellä alle kolmasosa 1980-luvun määristä.. Kartoituksessa selvisi, että esimerkiksi Pirkanmaalla molemmat majavalajit elävät rinnakkain ja risteytymättä. Kahdella kolmasosalla lajeista ja etenkin maailmanlaajuisesti uhanalaisimmilla lajeilla uhkia on useita. (RK) Majavia kartoitettiin dna:n avulla LUONNONVARAKESKUS on selvittänyt dna:n avulla amerikanmajavan, entiseltä nimeltään kanadanmajavan, esiintymistä alueilla, joilla elää myös luontaisesti Suomessa esiintyvää euroopanmajavaa. Vapaaehtoisilla luontoarvojen kartoittajilla oli merkittävä rooli molempien suojelualueiden synnyssä. Se suojeltiin ympäristöministeriön tuoreen Helmi-ohjelman turvin. Kuoleminen kalanpyydyksiin uhkaa sataa lajia, mutta yksilömäärillä mitaten suurinta lintujoukkoa. Losonvaaran alue suojeltiin Luonnonperintösäätiön ja Metso-ohjelman avulla. Muita merkittäviä uhkia ovat ravinnonpuute liikakalastuksen vuoksi, lintujen tarkoituksellinen tappaminen, pesintöjen häiritseminen ja joillakin lajeilla saasteet ja muovijäte. Perinteisesti majavien esiintymistä on kartoitettu pesälaskentojen ja metsästettyjen yksilöiden kallon rakenteen avulla
10/2019 SUOMEN LUONTO 13 Grand Bahama ennen hurrikaani Doriania (yllä) ja sen jälkeen (alla). 9.9.2019 14.7.2019 N A SA EO D IS W O RL D V IE W. Vuoden 2007 laskennoissa ruskopäänakkeleita havaittiin enää vaivaiset 23 yksilöä. Niiden elinympäristöä, vanhaa mäntymetsää, on hakattu 1950-luvulta alkaen. Tämän seurauksena runsaasti luontaista mäntymetsää on kuollut pystyyn, ja nakkeleiden elinympäristöä tuhoutunut. He löysivät yhteensä 10 lintua ja vain yhden parin. Ennen hurrikaania metsäalueet näkyvät vihreänä. Hirmumyrskyt ovat heittäneet valtavat määrät suolaista merivettä Grand Bahaman saarten mäntymetsiin, jonka seurauksena maaperän suolapitoisuus on monin paikoin kasvanut. Floridan eteläosissa nakkeleita ei ole, mutta Grand Bahamalla elää erillinen kanta noin pari sataa kilometriä Floridasta itäkaakkoon. Bahaman ruskopäänakkeleiden tilanne oli jo valmiiksi tukala. Vuonna 2018 kaksi tutkijaryhmää, brittiläinen ja bahamalainen, kartoittivat Grand Bahaman nakkeleita. . Tuhoisan hurrikaanin seurauksena ainakin 65 ihmistä kuoli, 282 katosi ja 76 000 jäi kodittomiksi. Veikö syyskuun alussa riehunut hurrikaani Dorian Bahamasaarten viimeiset ruskopäänakkelit. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT THOMAS A. Vielä vuonna 2004 nakkeleita oli jäljellä 1800 yksilöä. Syksyllä 2016 iskenyt hurrikaani Matthew teki Bahamalla suuria tuhoja ja aiheutti paljon inhimillistä hätää. Kuva on vuodelta 2007. Epäiltiin myös, että sen seurauksena viimeisetkin ruskopäänakkelit olisivat kadonneet. Ihmisten lisäksi hurrikaani oli luonnollekin tuhoisa. Tutkijat löysivät kuitenkin vain kymmenisen yksilöä. Suurin osa maailman ruskopäänakkeleista elää Yhdysvaltain kaakkoiskulmalla Pohjois-Carolinasta Teksasiin ulottuvalla alueella. Grand Bahaman saarella on oma erillinen ruskopäänakkelipopulaationsa, joka luetaan joko omaksi lajiksi tai alalajiksi. Nyt nekin ovat Dorianin takia saattaneet kadota. Hurrikaanit uhkaavat Karibian luontoa Keväällä 2018 tutkijat kävelivät lähes 700 kilometriä etsiessään Bahaman ruskopäänakkeleita. Kanta hupeni äkkiä tuhoisien hurrikaanien myötä. BENSON JA NASA EODIS WORLD VIEW m a a i l m a l t a BAHAMASAARILLA elää ruskopäänakkeleita, joiden epäillään kadonneen hurrikaani Dorianin iskiessä saarelle syyskuun alussa. Lisäksi turismin kasvu ja metsäpalot ovat hävittäneet nakkelimetsiä, ja myös vieraslajit ovat verottaneet lintujen määrää. Tulos oli positiivinen, sillä nakkelit olivat selvinneet myrskystä
kojullaan ilveksen. 14 SUOMEN LUONTO 10/2019 Viimeiseen palaan palaan Lars Sundström koki jännittäviä hetkiä kohdatessaan kuvauskojullaan ilveksen. TEKSTI JA KUVAT LARS SUNDSTRÖM KOHTAAMISIA
Ilves oli siis palaamassa takaisin! JÄNNITYS NOUSI, sillä en ollut koskaan nähnyt ilvestä. Valpastuin ja huomasin, että ilves istui metsänreunassa! Kuinka majesteettiseltä ja epätodelliselta se näyttikään. 2. Seuraavana aamuna tunnelma muuttui, kun maanomistaja ilmoitti minulle elottomasta möykystä lähellä piilokojuani. Päästyäni paikalle totesin möykyn metsäkauriiksi, jonka kaataja oli mitä todennäköisimmin ollut ilves. 10/2019 SUOMEN LUONTO 15 Lars Sundströmiltä on ilmestynyt kirja Ögönblick / Silmänräpäyksessä (2019).. Korpit ja kotkat olivat ilmeisesti jo syöneet parhaimmat palat, sillä ilves viipyi kaadollaan varsin lyhyen ajan, jatkuvasti ympäristöään tarkkaillen. Varoin menemästä liian lähelle etten jättäisi paikalle ihmisen hajua, joka saattaisi säikäyttää ilveksen. 2. Kiikaroin ruhoa kauempaa. Ilves palasi raadolle todetakseen sen jo miltei kokonaan syödyksi. Yhtäkkiä hiljaisuus laskeutui hämärtyvälle pellolle. Linnut siirtyivät ruhosta turvallisen etäisyyden päähän odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. 1. ERÄÄNÄ TOUKOKUUN ILTANA olin kuvaamassa metsäja valkohäntäkauriita. Niiden ronkunta taas oli herättänyt merikotkien mielenkiinnon. 1. Arvelin ilveksen palaavan kaadolleen iltahämärässä. . 3. 3. Yhtä nopeasti ja hiljaa kuin se oli ilmestynytkin, se myös katosi metsän siimek seen. ILVES ISTUI TOVIN paikallaan ennen kuin päätti palata raadolle. Kuokkavieraat kuten kettu ja merikotka vetäytyivät kunnioittavasti kauemmaksi ilveksen saapuessa haaskalle. Viivyin kojussa lähelle keskiyötä, aika kului nopeasti metsän elämää seuraten. KORPIT OLIVAT LÖYTÄNEET RAADON nopeasti. Osa kauriista oli jo syöty, ja ruho oli peitetty kuihtuneilla kasveilla ja ruoholla. Tupsukorva poistui komealla loikalla metsään
16 SUOMEN LUONTO 10/2019
10/2019 SUOMEN LUONTO 17 Sydäntalvella teeri elää hissukseen. Se viettää päivät pääosin lumen suojassa ja poistuu kiepistä vain käydessään syömässä koivun urpuja. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN / KUVAT MARKUS VARESVUO Koivikoiden lyyrapyrstö
Ruotsista palaneita riekonluita ei tunneta. Valo, pakkasaamun tuntu ja lintujen höyhenpuku tai perusasento eivät muutu. Valokuvaaja Markus Varesvuo ikuistaa teeret tämän jutun avauskuvaan. Jääkauden jäljet dna:ssa Viimeisimmän jääkauden aikana mannerjää peitti koko pohjoista Eurooppaa. Uudellamaalla laineet osuivat rantaan jossain Askolan, Järvenpään ja Lohjan seuduilla. 18 SUOMEN LUONTO 10/2019 TAMMIKUUN puolivälissä pakkanen kiristyy suomussalmelaisen suon laidassa kolmenkymmenen asteen tienoille. Tämä tapahtui joskus 8800–6000 vuotta sitten. Silloin teeret olivat vetäytyneet jon. Mannerjään painama maa alkoi kohota. Kelon latvassa istuu pieni teeriparvi. Taivaanranta punertaa, ja kelon tukevat oksat ovat huurteessa. Palaneita riekon luita onkin löytynyt muinaisista nuotiopohjista niin paljon, että Suomea tuolloin asuttaneiden ihmisten epäillään olleen erikoistuneita juuri soilla viihtyvien riekkojen pyyntiin. Suomi haki muotoaan. Rikkonaiset metsät asutti teeri. Niiden jalat ovat pörhistyneiden höyhenten suojassa. Maa oli soista, mikä suosi riekkoa. Oulujärvi oli vasta hiljattain kuroutunut irti merestä. Kun maa metsittyi, riekko jäi käkättämään avoimille suolampareille. Hän jatkaa pidempään jatkunutta perinnettä, sillä ehkä juuri näin Ferdinand von Wrightkin näki teeriä 150 vuotta sitten maalatessaan niitä teoksiinsa. Vaikka maailma ympärillä muuttuu, ihmispolvi toisensa perään näkee samanlaiset teeret. Pohjanmaalla rannikko oli satakunta kilometriä nykyistä sisempänä, ja Seinäjoen ja Nivalan lakeudet makasivat merenpohjassa. Sisempänä sekaja mäntymetsät alkoivat vankistua. Koivu oli ensimmäisiä puita, joka valtasi merestä kohoavia niittyjä. Muutamista muinaisista nuotiopohjista Etelä-Karjalasta, Perämeren rannikolta ja Etelä-Lapista on kaivettu esiin myös teeren luita. Teeri levisi Suomeen, kun jääkauden puhtaaksi pyyhkimä maa alkoi jälleen metsittyä
Arkoja lintuja voi nähdä läheltä auton ikkunasta tai mökin pihasta.. 10/2019 SUOMEN LUONTO 19 Kuusamo 12.2.2012. Teeret aamupäivällä ruokailemassa koivussa
Kun verrataan teerten perimää lajin levinneisyysalueen eri osissa, voidaan nähdä, että eurooppalaiset teeret pakenivat jääkautta kahteen eri paikkaan. Tällaisia paikkoja kutsutaan refugioiksi. Teeret kelpuuttavat ravinnokseen myös männynneulasia. Nykyisin teeri on levittäytynyt koko havumetsävyöhykkeelle, joka alkaa rikkonaisesti Länsi-Euroopan vuoristoista ja Brittein saarten ylängöiltä ja jatkuu halki Venäjän pohjoista Kazakstania ja Mongoliaa sivuten aina Kiinan koilliskulmaan ja Korean niemimaalle saakka. Sellaiset elinympäristöt olivat runsaita merestä nousevassa ja metsittyvässä Suomessa jääkauden jälkeisinä vuosituhansina. Niitä ovat Balkanin niemimaa, Karpaatit, Kaspian alue ja Lähi-itä, Beringinsalmi ja Itä-Siperia, Moskovan seutu, Mantšuria ja Mongolia sekä Ural-vuoriston eteläosat. Silloin teeri kohtasi myös ensimmäiset Suomea asuttaneet ihmiset. Toisin kuin teeret, he eivät olleet riippuvaisia metsistä, joten he pystyivät asuttamaan Suomenniemen hieman teeriä aikaisemmin. Meikäläiset teeret olivat jääkautta paossa todennäköisesti Uralilla, missä sinnittelivät myös esimerkiksi männyt, kuuset ja lapinvuokot. 20 SUOMEN LUONTO 10/2019 nekin, missä olot olivat suotuisammat. Teeriä pyydettiin monella tavalla, ja pyyntiin liittyi jopa taikauskoa. Esimerkiksi Iberian niemimaalta on löytynyt teerien fossiilisia jäänteitä, mutta nämä kannat kuolivat sukupuuttoon ilmaston jälleen lämmetessä. Esimerkiksi metsot, metsätammet, karhut ja myyrät vetäytyivät etelään: Iberian niemimaalle, Italiaan ja Balkanille. Jääkauden aikaiset turvapaikat ovat jättäneet jälkensä eri lajien dna:han, ja nämä merkit ovat yhä nähtävissä. Kun jäätikkö lopulta suli, lajit levisivät vuosituhansien mittaan takaisin kohti pohjoista. Kuusamo 30.1.2013. Etelän sijaan Pohjois-Euroopan teeret olivat jääkautta paossa jossain muualla. Lajien populaatiot olivat erossa tuhansia vuosia, minkä aikana ne saivat omat erityispiirteensä. Itä-Euroopasta ja Aasiasta tunnetaan useita jääkauden aikaisia turvapaikkoja. Vanhimmat tunnetut merkit ihmisasutuksesta Suomessa ovat 11 000 vuoden takaa. Toinen niistä oli jossakin idässä. Samoissa refugioissa, jossa teeri ja muut lajit sinnittelivät jääkauden yli, sinnittelivät myös ihmiset. Teeri kohtaa ihmisen Kesäisin teeri viihtyy metsien ja avointen alueiden mosaiikissa, talvisin koivikoiden tuntumassa. Länsieurooppalaisten teerten arvellaan selvinneen jääkauden yli Ranskassa, josta ne levisivät jään vetäydyttyä Hollantiin ja Brittein saarille. Teeri katkaisee koivun oksan kärjen nopealla pään pyöräytyksellä.. Inari, Kiilopää 10.1.2015 (oikealla)
Lisäksi käytettiin liskuja ja satimia. Liskussa kahden painavan tukin väliin on viritetty orsi. 10/2019 SUOMEN LUONTO 21 Jo varhain teeri tuli tärkeäksi osaksi suomalaisten elämää. Kun kiepin lämpötilaa on tutkittu tarhametson. Se tarkoitti teerien pyytämistä kiepistä pimeällä soihtujen valossa. Metto ja koppelo ja teiri ja tiaisesta alkaen ja urpiaiset ja kaikkein pienimykset linnut, lumen alle net menee – kyllä niitä kieppiä näkee.” Yöpyäkseen kiepissä teeri tarvitsee vähintään pari kymmentä senttiä lunta. Parvi saarrettiin tulisoihtujen valossa, ja valosta hämmentyneet linnut pystyttiin nappaamaan helpommin kiinni. Se oli runsaslukuinen koko maassa tunturipaljakkaa ja ulointa saaristoa lukuun ottamatta, joten se oli merkittävä saaliseläin. Pyydysten käyttö oli hyvin yleistä 1800-luvun lopulle asti, jolloin huomattiin, että liian runsas pyynti ei ollut kestävää, ja se kiellettiin. Ohi pyrkivä lintu hypähti orrelle ja laukaisi ansan, jolloin painava puu putosi sen päälle. Se viettää kiepissä kovilla pakkasilla jopa 21–23 tuntia vuorokaudesta, ja heikollakin pakkasella 18–20 tuntia. Pyydys asetettiin lintujen käyttämälle polulle, joten saaliin saaminen edellytti lintujen käyttäytymisen tarkkaa tuntemusta. Tuolloin teeriä metsästettiin monella tavalla, ja pyyntiin liittyi joskus taikauskoakin. Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Peräpohjolassa lintuja pyydettiin elannoksi erilaisilla pyydyksillä vielä viime vuosisadan alkupuolelle saakka. Kaikki nämä muutokset vähensivät teeriä. Öllölässä Pohjois-Karjalassa teeriä tiedetään metsästetyn talvella pyörryttämällä. Haluttua riistaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun teerenpyynnistä tiedetään jo paljon. Lumettomana aikana teeriä pyydettiin yleisesti ansalangoilla, mutta kun lunta oli runsaasti, pyynti niillä ei oikein onnistunut. Se oli säleistä tehty suppilo, jonne teeriä houkuteltiin viljasyötillä. Näin sompiolainen 80-vuotias metsästäjä kertoi Samuli Paulaharjulle vuonna 1942: ”Ei se ole kumma, että metto ja riekko menee yöksi lumen alle – minäkin olen monta yötä ollut lumen alla. Kerralla saatettiin saada saaliiksi toistakymmentä teertä. Ensin pyytäjät tarkkailivat, minne teeret menivät kieppiin. Teeriä pyydettiin ansojen ja jousipyssyjen avulla. Kun lunta on yli 25 senttiä, se yöpyy kiepissä säännöllisesti. Kiepissä Metsästäjät tunsivat hyvin lintujen tavan yöpyä kiepissä, ja osasivat hyödyntää sitä itsekin. Sadin toimi samankaltaisella periaatteella. Teeriä metsästettiin muun muassa kahalla. 1930-luvulta alkaen metsätalous alkoi tehostua, avohakkuut yleistyä ja karjan metsälaidunnus loppua. Esimerkiksi ehtoollisella salaa syömättä jätetyn öylätin naulaamisen puuhun teerimailla uskottiin takaavan pyyntionnen. Satimien ja liskujen viereen laitettiin havuja tai aidanteita, jotka ohjasivat saaliin ansaan
Lisäksi kieppiin johtava käytävä on kaareva, joten vaikkapa ketun on miltei mahdoton hypätä juuri siihen kohtaan, missä teeri lymyää. ”Teeri ruokailee myös männyissä säännöllisesti”, Markus Varesvuo kertoo. Aamulla teeri lähtee kiepistä vain pariksi tunniksi ruokailemaan. ”Teeri sukeltaa kieppiin joko suoraan lennosta tai kaivautumalla hangen pinnalta”, kertoo Markus Varesvuo. Lintupedoilta suoja on täydellinen, ja nisäkkäidenkin on vaikea haistaa lumen alla piilottelevaa saalista. Tätä ruokailutapaa varten teerelle kehittyy syksyllä ”oksajalka”. Harhaiskun tuloksena teeri pääsee pakenemaan. Sen varpaisiin kasvaa kampamaiset reunaliuskat, jotka auttavat lintua saamaan tukevamman otteen ohuista oksista. Se voisi kohtalokkaalla tavalla hidastaa teeren lähtöä kiepistä pedon uhatessa. Siihen vaikuttavat eniten pesimäja poikasajan sääolot, loiset sekä metsästys. Ontelo estää lämpöä karkaamasta, mutta sen on oltava tarpeeksi tilava, jotta linnun tuottama lämpö ei jäädytä seinämiä. Sydäntalvella teeri viihtyy kiepin suojassa.. Tämä säästää energiaa, mutta suojaa myös kanahaukan ja maa kotkan hyökkäyksiltä. Teerien talviruokinnasta onkin luovuttu juuri kanahaukkojen takia, sillä ne oppivat nopeasti saalistamaan lintuja, jotka ruokailevat jatkuvasti samassa paikassa. Suomussalmi 30.1.2019. 22 SUOMEN LUONTO 10/2019 avulla, on huomattu, että pakkasen painuessa 17– 18 asteeseen, lämpötila on metson kiepin sisällä viitisen astetta plussan puolella. Teeri myös katkoo ruoakseen ulommaisia lyhyitä oksanpätkiä koivujen latvoista. Kieppiin sukeltamisen jälkeen teeri etenee lumen alla puolesta metristä metriin, minkä jälkeen se tekee itselleen kieppiontelon. Teeri nousee kiepistä vain pariksi tunniksi ruokailemaan. ”Se ei ole ollenkaan niin harvinaista kuin kirjallisuudessa on esitetty.” Teerillä ei ole vakituisia ruokailupuita. Öiden ohella teeret viettävät kiepissä pitkiä aikoja muutenkin. Laajemmassa mittakaavassa kanahaukalla ei kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta teerikannan kokoon. Hän on vuodesta 2007 alkaen seurannut teerien elämää ja kuvannut niitä miltei joka vuosi. Ehkä ne vaihtavat paikkaa yhtenään harhauttaakseen petoja. Lämpöhyödyn lisäksi kieppi tarjoaa suojan petoja vastaan. Kanahaukka on yksi teertä yleisimmin saalistavista pedoista. Pedoista hyötyä ja haittaa Koivun urvut ovat teeren tärkeintä talviravintoa
TEEREN METSÄSTYSKAUSI PITENI Suomussalmi 23.1.2015. Sama turvaa tuova vaikutus pätee maakotkareviireihin. Monet pienemmät pedot, kuten ketut, näädät ja varikset, karttelevat kanahaukkojen ja maakotkien reviirejä, missä niille itselleen voisi käydä köpelösti. Pedot voivatkin antaa myös suojaa. Siten pedoista on teerille sekä hyötyä että haittaa, paikasta ja vuodenajasta riippuen. 2000-luvulla on nähty kannan heikkoa elpymistä. Teeriparvi saapuu aamun sarastaessa ruokintapaikalle. Ministeriö ei muuttanut suunnitelmiaan, vaan salli talvimetsästyksen osassa maata. Myös ihminen on teerille peto, joka vaikuttaa niiden käyttäytymiseen. . Molempien lajien ominaisinta pesimäympäristöä ovat varttuneet kuusikot. Vain kerran Varesvuo on törmännyt rohkeaan teereen. Arkojen lintujen lähelle on vaikea päästä. Tämä erikoislaatuinen tapaus sattui Kiilopäällä. Nuoret naaraat, jotka omaa reviiriään etsiessään liikkuvat tuntemattomilla alueilla, jäävät vanhoja naaraita useammin haukan saaliiksi. ”Jos löydät teeret yhtenä aamuna tietystä paikasta, ei ole sanottua, että ne ovat lähimaillakaan seuraavana päivänä”, Varesvuo sanoo. Ministeriö katsoi, että teerikanta on vahvis tunut kylliksi, jotta se kestää entistä enemmän metsästystä. Talvisten teeriparvien tapa ruokailla eri paikoissa ennustamattomasti sekä lintujen arkuus metsästyskauden jälkeen tekevät lajista vaikean valokuvattavan. Jotta teerikanta pääsisi elpymään pidemmällä aikavälillä, luontojärjestöt Birdlife Suomi, WWF Suomi ja Suomen luonnonsuojeluliitto kehottivat ministeriötä luopumaan teerikukkojen talvimetsästyksestä, sillä se kohdistuu todennäköisesti vanhoihin lintuihin ja vaarantaa lajin elpymisen. Ehkä nuoret linnut eivät kykene tai osaa paeta petoja yhtä nopeasti kuin vanhat, tai omaa reviiriään etsivä nuori teeri saattaa vahingossa eksyä kanahaukan reviirille. Siksi onkin ehkä yllättävää, että kanahaukkareviirien läheisyydessä pesivien teerinaaraiden poikue säilyy useammin hengissä kuin kaukana haukoista pesivien naaraiden poikaset. Syksyinen metsästys tekee teeristä arkoja. 1960-luvulta alkaen 70 prosenttia Suomen teeristä hävisi vain 30 vuoden aikana. 10/2019 SUOMEN LUONTO 23 Maaja metsätalousministeriö tiedotti elokuun lopulla, että teerien pyyntikautta pidennetään. Osassa maata myös teerikoiraiden talvipyynti on mahdollista kymmenen päivän ajan tammikuussa. Nykyään teeriä ei juurikaan enää ruokita.. Kannan vahvistuminen johtuu kesän 2018 hyvästä poikastuotosta, mutta pitkällä aikavälillä teerikanta on romahtanut. Haukat saalistavat eniten nuoria lintuja. Muistoksi jäivät upeat kuvat teerestä ominaisimmassa talvisessa elinympäristössään. Varesvuo oli tullut kuvaamaan riekkoja ja kiirunoita, kun kesy naarasteeri laski kuvaajan alle puolen metrin etäisyydelle ruokailuaan keskeyttämättä
24 SUOMEN LUONTO 10/2019 Nääpikät voivat erehdyttää, mutta jalan rakenne ja itiöpölyn väri erottavat ne selvästi talvijuurekkaista. Jouni Issakainen johdatti talvisieniretkelle.. Tuorlan metsässä on runsaasti lahoavaa puuta
”Katopas. Samaan hengenvetoon mainitaan, että talvijuurekas on etenkin Itä-Aasiassa erittäin arvostettu ruokasieni, enokitake, ja että Suomessa kulinaristit osaavat kerätä sitä luonnosta. Sitten tullaan suurten lehtipuiden reunustamalle aukealle. Lahottajien aika Talvi on nimenomaan lahottajasienten aikaa. Uusi tutkimus paljastaa, että Suomessa kasvaakin oma talvijuurekaslajinsa. Vahvasti sanottu, kun lunta on korkeintaan sentti. Turun sieniseuran puheenjohtaja, biologi Jouni Issakainen on luvannut auttaa näiden sienten etsimisessä. Tarkan lajimääritelmän puolesta sieni on kuitenkin vaikea. Ensimmäiset pakkaset lakastavat pehmeämaltoisemmat sienet, ja juurisienten kasvu hiipuu, kun niiden isäntäpuut asettuvat talvitilaan. Se kestää hyvin pakkasta. Sienessä on makean hapan tuoksu, jota on vaikea määritellä. Ohitetaan polun poikki kaatunut suuri kuusi, jonka sahauspinnalla kasvaa rivikääpää. Pari askelta eteenpäin, ja Issakainen huomaa toisessa pökkelössä vaaleankeltaisen helttasienen. Löytyisikö näiltä talvijuurekkaita. Issakainen näyttää läheltä koivun kannon, jolta hän on löytänyt mitättömiä talvijuurekkaiden alkioita. ”Miksei”, Jouni Issakainen sanoo. TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT HEIKKI RÄISÄNEN T alvijuurekas on kotimaisten sienioppaiden mukaan tavallinen sieni, jota voi kerätä vielä keskellä talveakin koko maassa. On puhuttava monikossa: talvijuurekkaat. Tuorlan lehdossa silmä tarttuu koivupökkelöön, josta pilkistää kymmeniä taulakäävän itiöemiä. Issakainen ajatteli sienen puskevan kuusenpölkyn alta lahosta lehtipuusta, mutta se onkin kiinni kuusessa. Hän tietää hyvänoloisen paikan, Tuorlan lehdon Turun keskustan kaakkoispuolella. ”Haistatko sen?” hän kysyy. Tieteellisen nimen Flammulina velutipes perään on tapana lisätä ”coll.”. Ilta-Sanomien lööppi on aamulla peräti kertonut, että ”Lumitykki moukaroi Helsinkiä”. Kyse on siis ryhmälajista, johon kuuluu sekalaista porukkaa. Alkioita raidan kannolla Yön aikana Etelä-Suomen on peittänyt ohut lumihuntu, ja kevyitä hiutaleita leijuu maahan. Talvijuurekkaiden aika on joka tapauksessa alkanut. Nyt etsitään kuitenkin syömäkokoisia sieniä. Kuusilahokka on myöhäinen, syötävä havupuiden lahottajasieni, talvijuurekkaat ovat puolestaan lehtipuiden lahottajia. You ask, we deliver!” Talvijuurekas se ei kuitenkan ole, vaan kuusilahokka. Hän kiinnittää huomionsa yhdellä kannolla kasvavaan arinakääpään mutta äkkää samalla sen vieressä kuusipölkyn alta pienen, helakankeltaisen sienen. Kävellään Tuorlan maaseutuoppilaitoksen luota tähtiobservatoriolle päin ja poiketaan vanhalle metsätielle, jonka varressa on jono vesovia lehtipuiden kantoja. 10/2019 SUOMEN LUONTO 25 Talvijuurekkaat ovat sieniä, joita on viljelty Itä-Aasiassa enokitake-nimellä. Lajit erottaa kasvualustan lisäksi helttojen väristä: lahokalla ne ovat harmaat, juurekkailla valkoiset ja vaaleankeltaiset. Juuri tällaisilta kulttuurin vaikuttamilta paikoilta talvijuurekkaita kannatTALVISIENESSÄ. Laji on kuulemma tuoksuhelokka. Jäljelle jääviä lahottajiakin on paljon, mutta harva lajeista on syötäviä. ”Tämä on vanha asuinpaikka”, Issakainen paljastaa
Vain talvijuurekas on tästä samanoloisten sienten porukasta valkoitiöinen. Siksi talvijuurekkaan tunnistamisessa on oltava erityisen tarkkana. ”Höh. Nyt niitä ei vain löydy. Yhdeltä koivupökkelöltä ehtii löytyä Talvijuurekkaan tunnistamisessa on oltava erityisen tarkka.. Luppi auttaa pienten tuntomerkkien tutkimisessa. Sienten jalka on myös kovin ohut, ja niiden heltoista puun rungolle varissut itiöpöly on ruskeaa, kun se talvijuurekkailla olisi valkoista. Issakainen tutkailee sientä aikansa ja antaa tuomion. Sienten jalassa on suojusjätteestä jäänyt rengas. 26 SUOMEN LUONTO 10/2019 Kangaskarvaslakin heltat ovat kellanruskeat. Yhdeltä ainoalta lahopihlajalta löytyy sen sijaan ryhmätuhkeloita, tuhkakääpää, taulakääpää ja kermaraspikkaa. Innostuin jo, mutta vaikuttaa enemmän myrkkynääpikältä.” Havupuiden lahottajana tunnettu myrkkynääpikkä voi tosiaan joskus kasvaa lehtipuullakin. Issakainen konttaa runkojen väliin ja poimii nuo kolme itiöemää tutkittaviksi. Huono merkki, koska talvijuurekkailla ei ole helttojen suojusta eiRyhmätuhkelot ja tuhkakääpä kasvavat lahopihlajalla. Lopulta Issakainen äkkää metsän keskeltä vinoon kaatuneen lahoraidan rungon, jolla on sekä etelänsärmäkäävän itiöemiä että kolme kovasti talvijuurekkailta vaikuttavaa sientä. kä siis rengastakaan. taa etsiä. Lopulta mikään tuntomerkeistä ei sovi talvijuurekkaaseen. Varmemmaksi vakuudeksi kannattaa tarkistaa itiölaskeuma panemalla yhden sienen lakki kotona yöksi paperin päälle: kuusilahokan itiöpöly on mustanharmaata, ja nääpiköiden, koivunkantosienen ja karvaslakkien ruskeaa. Ennen kuin seuraava keltainen sieni löytyy, ehditään huomata myös lattakääpää, kynsikääpää, kantokääpää, tikankääpää ja talvivinokasta, kukin laji pieneltä osaltaan palauttamassa puiden selluloosaa ja ligniiniä takaisin kiertoon, metsänpohjan mullaksi. Läheisen raidan tyvi taas on täynnä pörhösuomuhelokan itiöemiä
ITIÖLASKEUMA Valkoinen. Kokokin sopi talvijuurekkaaseen. Se sai nimen Flammulina . Selvästi sieni kuuluu talvijuurekkaan porukkaan. Lajeja löytyi yhteensä 12. TALVIJUUREKKAAT Flammulina velutipes coll LAKKI 2–6 senttiä, joskus isompikin. Ah! ?. Se on valkoinen. Sen on oletettu olevan myös sama sieni, jota on vuosisatojen ajan viljelty Itä-Aasiassa myyntiin. liformis. Sienet lehmuksen kannolla Marraskuun alussa seison bussipysäkillä lähellä Helsingin pyöräilystadionia, kun silmä tarttuu lehmusrivistöön. Viime vuonna julkaistiin tutkimus, jossa kiinalaiset tutkijat lopulta selvittivät monen eri dna-menetelmän avulla ryhmän lajistoa. antibioottisia, verenpainetta alentavia ja syöpiä ehkäiseviä vaikutuksia. nlandica. nlandica näytteiden löytöpaikkaan, Suomeen. Yksi puista oli kaadettu, ja sen kannosta puskee pieniä keltalakkisia sieniä. Luonnontieteellisen keskusmuseon suojelusuunnittelija Tea von Bonsdor. notut sienet ovat syötäviä, vieläpä hyvin herkullisia. KASVUPAIKKA Laholla lehtipuulla. Samalla kävi ilmi, että Aasiassa viljelty talvijuurekas on oma lajinsa. Vien yhden itiöemän muovipussissa töihin ja lopulta kotiin, jossa tarkistan itiölaskeuman värin. Tutkija Yu Cheng Dai haki sienet lahoavien pajujen rungoilta Helsingin keskuspuistosta ja Vantaan Tammistosta, siis alle kahdenkymmenen kilometrin päästä Suomen Luonto -lehden toimituksesta. Yllättäen huomattiin myös, että Suomessa kasvaa aiemmin tuntematon laji, joka sai nimen Flammulina . Tuorlan lehdosta lähdetään tällä kertaa ilman ruokasieniä. Yhtenä laajimmalle levinneistä on pidetty meillä talvijuurekkaan nimellä kulkenutta lajia Flammulina velutipes, jonka on ajateltu kasvavan sekä Pohjois-Amerikassa että Euroopassa. Lähetän löytämistäni sienistä vielä varmuuden vuoksi kuvan Issakaiselle ja luvan saatuani käyn poimimassa koko suuren tuppaan, irrotan sienistä lakit ja kuullotan ne aasialaiseen tapaan valkosipulin, inkiväärin, sokerin ja soijakastikkeen kanssa seesamiöljyssä. Nimen etuosa, Flammulina, viittaa liekinväriseen lakkiin, . Tyvestä alkaen tummanruskean, samettisen nukan peittämä (~velutipes), yläosasta helttojen värinen. Kiipeän teräsaidan yli ja irrotan yhden sienen tutkittavaksi: lakki oli limainen ja liekehtivän kellanoranssi, jalan tyvi samettinen ja tumma, heltat vaaleankeltaiset. Lähde: Wang, Pan Meng et al. 2018: Phylogeny and species delimitation of Flammulina: taxonomic status of winter mushroom in East Asia and a new European species identified using an integrated approach, Mycological Progress 17:1013–1030. HELTAT Kapeatyviset, tiheähköt, valkoiset tai vaaleankeltaiset. 10/2019 SUOMEN LUONTO 27 KU VA T JO U N I TIK KA N EN vielä kangaskarvaslakkeja, mutta talvijuurekkaita ei. Etelä-Suomessa yleisimmillään mutta tavataan tunturikoivikoissakin. TIESITKÖ. kertoo, että vielä ei tiedetä, mitä lajeja Suomen talvijuurekkaisiin lopulta kuuluu, se vaatisi museon näytteiden perkaamista samoilla dna-menetelmillä, joita kiinalaiset käyttivät. Vaaleat heltat, nukkatyvinen jalka ja itiöpölyn väri ovat hyviä tuntomerkkejä. Terveyssieniä, joilla on todettu mm. JALKA 5–10 senttiä pitkä, 2–10 milliä paksu. Sekavat lajit selkenivät Talvijuurekkaita on ollut niin monennäköisiä, että tutkijat ovat kiistelleet ryhmään kuuluvien lajien määrästä. Mikroskooppisten tuntomerkkien perusteella Flammulina-suvun on päätelty sisältävän 15 eri puolilla maailmaa esiintyvää lajia. Limainen, tahmea, kellanoranssi. Ruokasienestäjän kannalta asialla ei ole tosin väliä, koska kaikki talvijuurekkaiksi saLumimittari on hakeutunut levolle talvivinokkaan alle
Se valittiin vuoden turhakkeeksi liki 500 ehdokkaan joukosta. 28 SUOMEN LUONTO 10/2019 Korjauskelvoton elektroniikka kuluttaa valtavasti luonnonvaroja ja päätyy jätteeksi lyhyen käyttöajan jälkeen. TEKSTI JOHANNA MEHTOLA / KUVAT ISTOCKPHOTO K o r j a u s k e l v o t o n elektroniikka V U O D E N T U R H A K E 2019 V U O D E N T U R H A K E O N VUODEN TURHAKKEET: 2019 KORJAUSKELVOTON ELEKTRONIIKKA, 2018 PIKAMUOTI, 2017 FLEECEKANGAS, 2016 MUOVIKASSI, 2015 MUOVINEN KANANMUNAKOTELO,
Kehitysmaissa jäte päätyy kaatopaikalle, kierrätykseen tai uudelleenkäyttöön. Usein elektroniikan elinikää heikennetään tekemällä laitteista helposti rikkoutuvia, vaikka samoilla kustannuksilla tuotteista olisi mahdollista tehdä paljon kestävämpiä. LÄ H D E: U N EP 2014 HYÖNTEISANSA, 2013 HAJUSTETTU ROSKAPUSSI, 2012 AUTOMAATTINEN SAIPPUA-ANNOSTELIJA, 2011 HUUHTOHYLSY, 2010 TURKIS, 2009 ILOTULITE, 2008 PANTITON PULLO, VUODEN TURHAKKEET: 2019 KORJAUSKELVOTON ELEKTRONIIKKA, 2018 PIKAMUOTI, 2017 FLEECEKANGAS, 2016 MUOVIKASSI, 2015 MUOVINEN KANANMUNAKOTELO, 20 7 M Ö N K IJÄ , 20 6 TU P LA P U H EL IN LU ET TE LO T, 20 5 K A U P U N K IM A A ST U R I, 20 4 JU O TA V A JO G U R T TI -M IN IP A K K A U K SE T, 20 3 H A M P U R IL A IS AT ER IA N K Y LK IÄ IN EN , 20 2 U LK O M A IN EN P U LL O V ES I, 20 1 V A IP A N K ÄT K IJÄ , 20 LE H TIP U H A LL IN .. Elektroniikan tuotannossa on myös monesti taustalla ihmisoikeusrikkomuksia. Tuore ruotsalainen selvitys vahvistaa tämän. Hän viittaa EEB:n (European Environmental Bureau) syksyllä ilmestyneeseen tutkimukseen. Suomessa syntyy yli 120 000 tonnia elektroniikkajätettä vuodessa, noin 20 kiloa henkeä kohti. Osa jää lojumaan niin sanotusti nurkkiin, pöytälaatikon tai varaston perukoille. Kun käyttöaika on vain noin kolme vuotta per puhelin, korostuu laitteen valmistuksessa syntyvien päästöjen jo valmiiksi korkea osuus entisestään. Viimeistään silloin laitteiden valmistajat alkavat varmasti suunnitella myös kierrätettävyyttä ja materiaalien uudelleen käyttöä tehokkaammiksi”, Anna Härri sanoo. Joidenkin tuotteiden elinikää lyhennetään sillä, että ohjelmistotuki 1 älypuhelimen valmistuksessa syntyy 86 kiloa jätettä. 20 kiloa per suomalainen Sähköja elektroniikkaromun jätehuolto kuuluu Suomessa laitteiden valmistajille sekä maahantuojille. EU:sta saisi kuitenkin viedä vain toimivia laitteita, ei elektroniikkajätettä, joten jätekontit kulkevat Euroopasta ulos usein hyväntekeväisyyden sädekehän alla. ”Korjauskelvoton elektroniikka maksaa paljon, vanhenee nopeasti, kuluttaa luonnonvaroja tuotannossa ja on erittäin ongelmallinen hävittää tai kierrättää”, perustelee Heidi Rantamäki turhake-ehdotustaan, johon Vuoden turhake -valinta osui tällä kertaa. Sen mukaan esimerkiksi yhden älypuhelimen valmistuksessa syntyy 86 kiloa jätettä, josta suurin osa on peräisin kaivostoiminnasta. Suomesta ulkomaille laittomasti lähtevän sähköja elektroniikkajätteen määrän arvioidaan olevan noin 3300–5500 tonnia vuodessa. Kännykkä sisältää yli 30 erilaista metallia, kuten kultaa ja kuparia. LÄ H D E: AV FA LL SV ER IG E Suomessa syntyy 120 000 tonnia elektroniikkajätettä vuodessa eli 20 kiloa henkeä kohti. ”On riski, että tätä menoa metallien saatavuus voi heikentyä, ja niiden kaivaminen hankaloituu ja muuttuu kannattamattomaksi. Kännykkä vaihdetaan keskimäärin kahden–kolmen vuoden välein. Osa romusta kulkeutuu ulkomaille asti, etenkin kehitysmaihin kuten Afrikan valtioihin. Hän perusteli valintaansa näin: ”Elektroniikkatuotteet, joita ei voi korjata tai kunnolla kierrättää, aiheuttavat huomattavaa haittaa ympäristölle. Materiaalien kierrättäminen tapahtuu kuitenkin alkeellisissa oloissa ja siitä seuraavat ympäristöhaitat ovat myös paikallisesti merkittäviä. Jos jokainen eurooppalainen käyttäisi uusien laitteiden ostamisen sijaan älypuhelintaan, tietokonettaan, pyykinpesukonettaan ja pölynimuriaan vuoden pitempään, hiilidioksidipäästöt alenisivat kahden miljoonan auton vuosipäästöjen verran. Tästä vain puolet päätyy virallisiin kierrätysjärjestelmiin. Suuren vaihtuvuuden vuoksi myös täysin toimivaa elektroniikkaa voi päätyä romuksi, ja pahimmassa tapauksessa siitä ei päädy mitään materiaaleja kiertoon. Koko maapallolla elektroniikkajätettä syntyy vuosittain noin 45 miljoonaa tonnia, josta vain 20 prosenttia päätyy asianmukaiseen kierrätykseen. Pelkästään Euroopassa ostetaan noin 200 miljoonaa kännykkää joka vuosi. Halvalla elektroniikalla on hintansa Myös Risto Räikkä oli nimennyt turhake-ehdokkaakseen kertakäyttöelektroniikan. Epäkuntoiset laitteet tulee toimittaa joko kierrätyskeskuksiin, virallisiin jätteiden vastaanottopaikkoihin tai laitteita myyviin myymälöihin. 10/2019 SUOMEN LUONTO 29 M illoin sinä ostit viimeksi jonkin uuden elektroniikkalaitteen, vaikkapa kännykän. ”Yli 70 prosenttia älypuhelimen päästöistä syntyy valmistuksessa”, sanoo tutkija Anna Härri Eettisen kaupan puolesta -yhdistyksestä
Listalle kipusi myös yhteiskunnallista keskustelua heijastelevia uutuuksia, kuten lyhyet lentolomamatkat ja uudet kauppakeskukset. Kaikkien vastaajien kesken arvottiin Haglöfsin Vide M -reppu. Sen voitti Jari Vauhkonen Helsingistä. Ohuet ja kevyet kännykät ja läppärit ovat haluttuja, mutta samalla niiden kierrätettävyys, korjattavuus ja uudelleenkäyttö saattavat hankaloitua, kun komponentit on pakattu tiiviisti toisiinsa”, Anna Härri sanoo. · Tutustu markkinoilla oleviin leasing malleihin. elilta äärettömän huonoa arvostelukykyä, kun muoviroskan vähentäminen on ollut jo pitkään tapetilla, ja sitten he tuovat kylkiäiseksi tällaisen!” kiteyttää Terhi Pohja perustelunsa Ta. Onneksi olkoon! Ensi vuoden turhaketta voi jo ehdottaa. Uutuuslistalle tupsahti myös – varmasti monelle pyytämättä ja yllättäen – Ta. Suunniteltua vanhenemista on myös se, että laitetta päivittämällä se hidastuu tai että sen korjaaminen tehdään jo lähtökohtaisesti hankalaksi ja kalliiksi. ”Myös kuluttajien mieltymykset voivat vaikuttaa laitteen korjattavuuteen. Ta. Ne on yleensä valmistettu kestämään ja ovat siten pitkäikäisempiä. Eri turhake-ehdokkaita vastauksista kertyi liki 500. Se saa kuluttajalla jo käytössä olevan vempaimen vaikuttamaan kivikautiselta, vaikka laitteessa ei olisikaan mitään vikaa. Tämä on erittäin hyvä osoitus siitä, että myös kuluttajalla on valtaa. . loppuu. ”Laajennetussa tuottajavastuussa mietittäisiin uudestaan se, kuka tuotteen omistaa ja vastaa esimerkiksi sen kierrätyksestä. Omistajuus voisi siirtyä kuluttajalta laitteen valmistajalle.” Taff ukka katosi markkinoilta Hyvien turhake-ehdokkaiden joukossa oli tälläkin kertaa monta edellisvuosilta tuttua tuotetta, kuten energiajuoma, vesijetti ja kananmunankeitin. ukasta niin paljon negatiivista asiakaspalautetta, että se päätti keskeyttää kampanjansa ja poistaa Ta. Teknologian kehitys on ollut viime vuosikymmeninä huimaa, joten luulisi, että ratkaisuja olisi helposti löydettävissä. Uusia malleja monta kertaa vuodessa markkinoille suoltava älypuhelinteollisuus sekä kannettavat tietokoneet ja tabletit kuuluvat nopeasti kehittyvään ja vaihtuvaan ryhmään. Pitää saada uusi! Koska esimerkiksi älypuhelimen vaihtoväli voi olla jopa alle kaksi vuotta, laitetta ei edes valmisteta kestämään. · Osta laadukasta elektroniikkaa käytettynä. Osallistu kyselyymme 5.1.2020 mennessä osoitteessa www.suomenluonto.fi/korjauskelvoton. Se on mainettaan kestävämpää. ELEKTROVINKIT · Vaadi ja suosi pitkäikäistä elektroniikkaa. Näin uusien kauppakeskusten turhakemaisuutta perusteli Minna Mäkipää: ”Jos haluamme säilyttää planeetan elinkelpoisena, vuonna 2019 pitäisi jo keskittyä kulutuksen vähentämiseen sen sijaan, että yritetään myydä ihmisille lisää tavaraa, joita he eivät tarvitse, ja tuodaan Suomeen lisää uusia halpa vaatemerkkejä.” Erilaiset kertakäyttöiset sekä ylipakatut tuotteet saivat myös paljon ehdotuksia. · Vie sähköja elektroniikkajäte asianmukaisiin keräyspisteisiin.. Anna Härri väläyttelee ekologisemman tulevaisuuden kuvassa myös elektronisten laitteiden leasingpalveluita, panttijärjestelmiä sekä nykyisen voimassaolevan tuottajavastuun laajentamista. Onko sinulla kokemusta korjauskelvottomasta elektroniikasta. · Ole aktiivinen, yritykset kuuntelevat kuluttajia ja heidän vaatimuksiaan. elin tarjoamasta juustonaksupussien kylkiäisestä. ukat markkinoilta. Jospa käyttöikä olisi jonain päivänä myös esimerkiksi älypuhelinvalmistajien mainosvaltti: tämä puhelin kestää sukupolvelta toiselle. Halvalla elektroniikalla on hintansa.” Elektroniikkatuotteissa voidaan puhua nopean ja pitkän vaihtuvuuden laitteista. ukka: ”Juustonaksujen syöntiin tarkoitettu apuväline on täysin turha ja osoittaa Ta. el-tuotteita valmistava Orkla sai Ta. Silloin tulostin ilmoittaa, että laite pitää huoltaa. Siinä tulisi huomioida niin valmistusvaiheen kuin käytönkin energiankulutus, hiilijalanjälki ja materiaalivirrat, mutta ennen kaikkea tuotteen käyttökestävyys, korjattavuus sekä kierrätettävyys. Jotta nyt korjauskelvottomasta elektroniikkalaitteesta tulisi ekologisesti kestävä, se vaatisi johdonmukaista suunnittelua ja koko tuotteen elinkaariajattelua. Vuoden turhake kiinnostaa lukijoitamme, ja tänäkin vuonna ehdotuksensa meille lähetti yli tuhat henkilöä. Samalla vaivalla kestävämpi Korjauskelvoton elektroniikka palvelee vain ja ainoastaan yrityksiä ja markkinataloutta. Uutuustuotteiden markkinointi on tehokasta. Pitkän vaihtovälin laitteita ovat esimerkiksi jääkaappi, pakastin, pyykkikone ja tulostin. Huolto saattaa kuitenkin maksaa enemmän kuin uusi tulostin. Tosin esimerkiksi tulostimista on paljastunut niin sanottua suunniteltua vanhenemista tietyn tulostusmäärän jälkeen. Aivan kuten Risto Räikkä totesi perusteluissaan, samoilla kustannuksilla olisi mahdollista tehdä paljon kestävämpi tuote
Mikä määrä näissä kaikissa tapahtumissa myydään heräteostoksina huonolaatuista, vain tapahtumaa varten myymälään tuotua epäeettistä krääsää. MARIANNA LÄHDE Ruma joulupaita Tahallaan krääsäkirjonnalla ”vitsikkään” rumiksi kuvioidut joulupaidat ovat karmeaa tuhlausta. Shoppailun hiilijalanjälki kasvaa, kun sen vaaditaan tapahtuvan aina uutuuttaan hohtavissa tiloissa sen sijaan että hyödynnettäisiin jo olemassa olevia rakennuksia ja pienennettäisiin niiden ympäristölle aiheuttamaa kuormitusta. Suurissa kaupungeissa niihin ehkä löytyy yrityksiä, mutta esimerkiksi Kuopion, Hämeenlinnan ja Jyväskylän keskustoissa on tyhjiä liiketiloja kauppojen paetessa uusiin ostosparatiiseihin. NIKLAS RYYNÄNEN Potturi-perunapesuri Tämä perunapesuri on muovilaatikko, jonka sisälle laitetaan uusia perunoita ja sitä ravistetaan vedessä. VEERA OJALA The Dadbag-vyölaukku Vyölaukulle ei ole käyttötarkoitusta muutenkaan ja onhan tuo nyt ruma vyölaukku. Liian usein uusikin kauppakeskus jää isomman ja uudemman jalkoihin, kuten Helsingissä Redi. Jos joku sellaista pitää jouluna, niin ei kyllä koskaan enää joulun jälkeen. NIINA PULKKINEN Surkeat tussit Tussit kuivuvat tai rispaantuvat nopeasti, elleivät ole jo ehtineet kadota ennen sitä. SP INKEROINEN Paristokäyttöiset koristevalot Tulee valtavasti paristojätettä. Samalla kun kulutus siirtyy kaupungin laitamille, jää usein kaupunkien keskustoihin hyvien liikenneyhteyksien äärelle tyhjiä liiketiloja. Kun on niin ihanan halpaa! AINO MYYRÄ Uudet kauppakeskukset Uusia kauppakeskuksia rakennetaan, jotta saadaan ihmiset kuluttamaan enemmän. Miksi kehittää kokonainen muovilaatikko, joka kuluttaa luonnonvaroja ja vie tilaa keittiönkaapissa. Etenkin kun sitä käytetään vuodessa maksimissaan kahden kuukauden aikana. Turhaa muovin ja energian kulutusta. ANU VIRTANEN. Kukaan ei myönnä tarvitsevansa, mutta silti tällaista tavaraa laivataan Suomeen tuhansia yksittäisiä paketteja vuodessa, jotta ihmiset voisivat teeskennellä olevansa varakkaampia kuin ovat. RAIJA SAHLSTEDT Halpa ja huonolaatuinen verkkokauppaostos Kuka tarvitsee elämäänsä leopardikuvioisia tekokukkia, kimaltavat kuoret ylihintaiseen iPhoneen, saman paidan kuudessa eri värissä, piraattiversioita somejulkkisten meikkisarjoista, ledeillä valaistuja snapsilaseja tai turvallisuustestaamatonta elektroniikkaa. SIRKKU RÄMÖ Lentopisteiden keruu Miksi kerätä pisteitä ilmaston pilaamisesta. Nykyisessä aikakaudessa turhaakin turhempia ovat tällaiset myyntipäivät. Tavallinen juuresharja sopii uusien perunoiden pesuun vallan mainiosti ja sillä on käyttöä ympäri vuoden. Tämän sanotaan säästävän aikaa, mutta minulle on tärkeämpää säästää luontoa kuin säästää 10 minuuttia elämästäni. Ilmeisesti pesuainepullon puristaminen on so last season. Sitten perunoiden kuoret irtoavat. Niiden korkitkin häviävät äkkiä. Vaate ei saa olla kertakulutushyödyke! MARJA-LIISA HIRN Sinituotteen Tiskikaveri Kaiketi tuotteen taustalla on kohtalaisen jalo idea vähentää astianpesuaineen kulutusta, mutta eniten moinen aparaatti on turha muovihärpäke. NÄITÄKIN EHDOTETTIIN VUODEN 2019 TURHAKKEEKSI Black Friday / Hullut päivät -tyyppiset ostostapahtumat Nämä päivät lietsovat ihmisiä ostamaan turhaa tavaraa ”tarjousten” varjolla
TEKSTI JA KUVAT MARTTI RIKKONEN Suomen ainoa erämaakirkko. 32 SUOMEN LUONTO 10/2019 Pielpajärven kirkolla Inarin erämaassa nykypäivä ja menneisyys lyövät kättä
10/2019 SUOMEN LUONTO 33
Saamenpukuinen mies ajaa porolla vanhan kirkon pihaan. Miehen pitää lämpimänä usean poronvasan kesätaljasta koottu peski. Kirkon sisällä palaa muutama kynttilä ja kirkkokentän pikkutupasissakin näkyy jokunen tuikku välkkyvän. Pielpan vakiintuminen markkinapaikaksi ei voinut olla pelkkä sattuma. Poron siroissa leikkauksin koristelluissa längissä helisee pieni hopeatiuku. Kappalainen on vielä omassa isossa rakennuksessaan kentän sydämessä. Kuuntele koko sarja ilmaiseksi. Siksi onkin hämmentävää, että juuri Pielpajärvi kymmenen kilometrin päässä jokisuusta alkoi vetää ihmisiä puoleensa. Oliko Juutuansuu liian todennäköinen ja vesiteitse liian helposti saavutettavissa, vai pelättiinkö kansantarujen vainolaista. Kirkko sijaitsi tiettävästi hiukan syrjässä nykyisestä avoimesta kentästä. Pielpan kirkko uhmaa aikaa remontoitunakin merkillisen hyvin. Tuon voimallisen mielikuvan talviyönä Pielpalle hiihtävä retkeilijä saa, tai ainakin allekirjoittanut sai. Kirkko nimettiin valtaistuimelle hiljan nousseen lapsikuningattaren mukaan Kristiinan kirkoksi. Se hupenee hurjaa tahtia. Helppoa ei uuden uskonnon iskostaminen ollut, mutta kristinuskon maamerkkien syntyessä sen juuret painuivat syvemmälle arktisen kiviseen maahan. 34 SUOMEN LUONTO 10/2019 E letään joulun aikaa 1800-luvun puolivälissä. Nykypäivän talviöinä eivät erämaakirkolla poropulkat liiku, mutta Pielpan kukoistaessa moinen oli arkipäivää. Sääret on verhottu poronkoipinahkaisiin säpikkäisiin, jaloissa komeilevat uuden uutukaiset nutukkaat. Muilla ei ole sellaista, mutta tällä Utsjoelta tulleella pororikkaalla on. M U U T O S M U U T O S P Ä Ä S I S I S Ä L L Ä ”Koulut, asunnot totta kai tarvitaan, mutta tarvitaan myös ekosysteemit, joiden sisällä me täällä planeetalla elellään.” Toimittaja Juha Kauppinen Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa kuukkeleita, jääleinikkejä, puroja ja soita, mutta myös aamukahvia ja mustikoita puuron päällä. Ne on ommeltu valkkoporon nahasta ja vuorattu heinillä. Luonnonuskonnon harjoittaminen oli ollut pohjoisessa yleinen tapa, kunnes 1600-luvulla kristinusko suorastaan vyöryi Inariin. Kirkko tuo kristinuskon Juutuanjoen suulla Inarijärven länsinurkassa on asuttu tuhansia vuosia, arkeologisten löytöjen mukaan vähintään 8000 vuotta. Ensimmäinen inarilainen kirkko nousi Pielpajärvelle vuonna 1646, kun alue kuului Ruotsin valtakuntaan. Aikanaan se on myös ollut täyttä totta. Juha Kauppisen juontama podcast -sarja Puhetta monimuotoisuudesta auttaa ymmärtämään hupenemisen syitä. Hänen päässään heilahtelee vaatimattoman tummansininen neljäntuulenlakki, juhlakapine kuitenkin. Lyhyt päivännäkö on ohi, pakkanen parahtelee ikivanhoissa puissa ja hienoinen lumi väreilee ilmassa. muutoslehti.fi/podcastit. Kerrotaan, että vuosina 1644–1654 hallinnut kuningatar Kristiina lahjoitti nimikkorakennukselleen kirkonkellon juhlatilaisuuksissa soitettavaksi
1800-luvun lopulla kello kulkeutui uuteen Inarin kirkkoon, joka kuitenkin paloi maan tasalle talvisodan pommituksissa. Kirkon jäännöksistä löytyi sulanutta pronssia, ehkäpä kuningattaren lahjan jäännökset. Pääsiäistapahtuma on erityisessä suosiossa. Niinpä jo vuonna 1888 Inarin kylälle hiekkaiseen niemeen valmistui uusi, uljas kirkkorakennus. JAKSO 7: Viljelykasvien monimuotoisuus Tutkijatohtori Minna Kosonen tietää, miten yhden viljelykasvin peltoja voi rikastuttaa. Pielpan uudempi kirkko valmistui 1760. Porokyydillä matka Pielpalle taittui helposti. Nykyään Pielpalla on Metsähallituksen ylläpitämä päivätupa, seurakunnan kämppä, katettu tulipaikka ja muut tarpeelliset rakennukset. Kukoistuskausi ei kuitenkaan kestänyt viittäkymmentä vuotta pidempään. Hämmentävän nopeasti Pielpan kentän rakennukset hävisivät, kun kaikki käyttökelpoiset hirret kuljetettiin Juutuansuuhun uusiokäyttöön. m u u t o s l e h t i . Kentällä komottaa vielä pari suhteellisen hyväkuntoista heinälatoa. JAKSO 2: Peltosirkku ahdingossa Ornitologi Sirke Piirainen kertoo Juha Kauppiselle, miksi peltosirkku on harvinaistunut nopeasti. f i JAKSO 1: Ekologi on elonkirjon lääkäri Juha Kauppisen vieraana biologi Minna Pekkonen, joka pohtii, miksi ekologista asiantuntemusta ei arvosteta. Kirkkoa on luonnollisesti täytynyt remontoida moneen otteeseen, kattopaanuja on uusittu ja aita rakennettu uudelleen. Muutamaa vuotta myöhemmin se sai kylkeensä kellotapulin, johon Kristiinan kello siirrettiin tehtäväänsä täyttämään. Pysy kuulolla! M U U T O S P Ä Ä S I S I S Ä L L Ä P U H E T T A M O N I M U O T O I S U U D E S T A w w w . On aika selvää, että järven rantamaihin raivattu vajaan kymmenen hehtaarin aukea ja pitkäkestoinen ihmisvaikutus muuttavat paikallista luontoa. Se piirrettiin ristin muotoiseksi käytännön syistä – porojen ei uskottu jaksavan vetää yli kahdeksankyynäräisiä (noin viisimetrisiä) hirsiä uudisrakennuksen tarpeiksi. Viranhaltijat olivat muualta tulleita oppineita, joten toimituksia ei pääsääntöisesti kuultu saameksi. Merkillisen hyvin se kuitenkin uhmaa aikaa. Inari sai oman papin vuonna 1837, ja kirkon seutu nousi kukoistukseen. m u u t o s l e h t i . Seurakunta järjestää Pielpan kirkossa pienimuotoiset ja perinteikkäät jumalanpalvelukset juhannuksena ja pääsiäisenä. Uudesta kirkosta tehtiin edeltäjäänsä suurempi. Pielpalla vierailee vuosittain 8000–9000 henkeä, ja kelkkasafarien suosio kasvattaa määrää entisestään. Toimittaja Juha Kauppinen keskustelee monimuotoisuuden tutkijoiden kanssa. 10/2019 SUOMEN LUONTO 35 Kristiinankirkon aika jäi verrattain lyhyeksi ja käyttö vajavaiseksi. JAKSO 9: Moni jättää hakkaamatta Luonnonsuojelubiologi Eini Nieminen on huomannut, että metsien luontoarvoista kannattaa kertoa maanomistajille. Erämaahan oli vaikea saada pappisviran hoitajia, ja hienot asuinrakennukset rappeutuivat nopeasti. Alkoi Pielpan ruususen uni. Nykypäivän erämaakirkko Seurakunnan toiminta Pielpalla heräsi uudelleen henkiin vasta 1950-luvulla. Veronkanto ja käräjien käyminen kuuluivat myös ohjelmaan. JAKSO 4: Löytöretkien uusi aika Juha Kauppisen jututettavana jäkälätutkija Annina Launis, joka on löytänyt Suomesta useita tieteelle uusia lajeja. Kirkkoa remontoitiin ja pihapiiriin rakennettiin suuret hirsirakennukset muun muassa kappalaisen asunnoksi sekä kirkkoherran vierastiloiksi. Vierailut painottuvat kuitenkin talveen, joten niiden aiheuttamat haitat jäävät nykyään pieniksi. Kirkollinen ote alkoi voimistua vasta 1700-luvun puolivälissä, jolloin rakennus päätettiin korvata uudella. #muutos-verkkolehden podcast-sarja alkaa lokakuussa. JAKSO 3: Pelastetaan purot! Ekologi Mari Tolkkinen kuvailee, miten metsähakkuut vaikuttavat puroluonnon monimuotoisuuteen. JAKSO 8: Miten elonkirjo toimii. Elina Kaarlejärvi kysyy ranskalaiselta tutkijalta Cyrille Viollelta, millainen lajisto pitää luonnon toimintakunnossa. JAKSO 5: Yhteinen maapallo, yhteinen terveys Biologi Aleksi Husso paljastaa, miten mikrobit vaikuttavat ihmisen tautipuolustuksen syntyyn. Löydät podcastin muun muassa Spotifysta, iTunesista sekä SoundCloudista. Markkinapaikasta kirkollisten menojen pitopaikaksi muuttuneella Pielpajärvellä kokoonnuttiin viitisen kertaa vuodessa, pääsääntöisesti talvella. Kirkossa suoritettiin häitä, ruumiin siunauksia ja lasten kastetoimituksia. Paikalle saavutaan kelkalla ja usein myös hiihtämällä. Asutus alkoi hiljalleen keskittyä Juutuansuulle. JAKSO 6: Ilmasto muuttuu ja Arktis pensastuu Luonnonmaantieteilijä Julia Kemppinen kertoo, miksi Suomen tunturit vihertyvät. Pysy kuulolla! M U U T O S P Ä Ä S I S I S Ä L L Ä P U H E T T A M O N I M U O T O I S U U D E S T A w w w . f i #muutos-verkkolehden podcast-sarja alkaa lokakuussa. Toimittaja Juha Kauppinen keskustelee monimuotoisuuden tutkijoiden kanssa
Pielpankentän ilme vaihtelee kesän kulun mukaan. Heinät hallitsevat niityn etälaitaa, ja kosteisiin notkelmiin nousevat viehkeitten kellosinilatvojen kukkavanat. Myös Elias Lönnrot vieraili Inarissa Pielpan kukoistuksen aikaan, mutta hänen puumerkkiään ei ole etsinnästä huolimatta löytynyt. Juuri tässä on Pielpan kirkon erityisyys – lihasvoimalla on mentävä ainakin viimeiset kilometrit, ellei talvella kulje bensiinin potkimalla moottorikelkalla. Hiihtolomakauden alettua Metsähallitus vetää ladun Sarviniemen parkkipaikan kautta, ja kesällä voi valita kahdesta merkitystä polkuvaihtoehdosta: parkkipaikalta 4,5 kilometriä juurakkoista ja kivikkoista, mutta tasaista polkua karussa metsämaassa, tai Pielpavuonon pohjasta kauniimpaa 2,6 kilometrin polkua. Saavu jalan Ainoa oikea tapa saapua Pielpalle on omin jaloin, kävellen tai perinteisesti hiihtäen. Pielpavuonoon pääsee joko omalla veneellä tai Inarista kaupallisella sähkömoottorisella katamaraanilla sään salliessa. Onnellisina tunneleitaan kaivavat karvakorvat saavat kuitenkin joskus peräänsä jälki kasvua suunnittelevan helmipöllökoiraan. Niityltä löytyvät myös suojelun tarpeessa olevat ketoja pohjannoidanlukko. Valitsitpa minkä reitin tahansa, Pielpan kirkolla käyminen kannattaa aina. Tapa vakiintui, ja nimikirjoitus näyttää saaneen seuraajia aina näihin päiviin asti. 36 SUOMEN LUONTO 10/2019 PIELPAJÄRVEN KIRKON SAKASTI Inarin ensimmäinen pappi, kappalainen Josef Wilhelm Durchman, alkoi ilmoittaa käynneistään Pielpalla leikkaamalla sakastin hirsiin nimikirjoituksensa. Luonnon syleilyssä Kentän avointa ketoa pidetään nykytilassaan muun muassa Metsähallituksen hoitamalla niitolla. Myyrille kenttä on paratiisi. Kesän äänimaisemaa hallitsevat järripeippo, pajulintu ja muutama rastaslaji. Kesäkuussa Pielpan notkelmia ja kiviä reunustaa liilanpunainen reunus, kun luonnonmarjoistamme hienostuneimman makuiseksi arveltu mesimarja kukkii. Hiukan myöhemmin rantatädykkeen tiheät kukinnot avautuvat sahalaitaisten lehtien päälle kertoen kesän edistymisestä. Ja jos myyrä välttääkin pöllönkynnen, niin kärppä vaanii pois viedyn pappilan vanhassa kivijalassa. Talviselle ruokinnalle asettuvat lapinja hömötiainen sekä kuukkeli, joskus poropartiotkin osaavat paikalle. Kullero valaisee kentän kesäkuussa, joskus jopa juhannuskukkana jussinpäivän aikaan. Saattaapa kenttää valvoa myös lapinpöllön mystinen hahmo. Vain silloin voi oikeasti havainnoida luontoa ja nauttia siitä. Sen rouva istuu telkälle asetetussa pöntössä valkoisten munien päällä ateriaa odotellen. Sen satoa pääsee maistamaan elokuun puolella. Seinältä löytyy muun muassa joukko pappissuku Itkosen kirjoituksia ja useampikin Pielpan viimeisen katekeetan Laura Lehtolan lyijykynämerkintä. . Kirjosiepot valtaavat muutaman alueelle ripustetun pöntön, jollei talitainen ole jo paikalla. Niityllä ei näy ihmisen mukana kulkeutuneita lajeja, mikä kertoo, että Pielpalla aikoinaan pidettyjen kotieläinten rehu kerättiin läheltä. Kirjoittaja on inarilainen ammattiluontokuvaaja.. Jokusen vuoden ajan paikalla kävi myös talkooväki viikatetta heiluttamassa
Nimittäin kirjoja. Se on myös jo hyvän aikaa ollut juhla, jonka varsinaisena aiheena näyttää olevan halumme ja kykymme kuluttaa maapallo elinkelvottomaksi. Ihan sikana. Sikoihin voi tutustua muun muassa Kristo Muurimaan ja Juho Kerolan kirjassa Eläintehtaat (2018), ihmiseen puolestaan vaikkapa George Orwellin klassikossa Eläinten vallankumous (Animal Farm, 1945). Siksi aion jälleen viettää joulua. Joulu on ehkä merkinnyt päihteistä seonneita vanhempia, perheväkivallan takuuvarmaa vuosittaiskliimaksia, turvatonta ja pakahduttavaa yksinäisyyttä, lohdutonta menetettyjen lähimmäisten poissaoloa, vakavan sairauden piinaavaa korostumista. 37 SUOMEN LUONTO 10/2019 10/2019 SUOMEN LUONTO 37 A N N A RII KO N EN M onet vihaavat joulua, ja monet hyvästä syystä. Jotain olen sentään ymmärtänyt. Niissä on tieto. Niinpä kunnioituksesta noita mainioita eläimiä kohtaan pyrin jouluna olemaan niiden tavoin älykäs, raitis, sosiaalinen, siisti, utelias, leikkisä, elämää rakastava, vapautta arvostava, kärsivällinen ja kärsivä. LISÄKSI AIKOMUKSENI on tonkia, maistella ja miettiä. MINULLA ON KUITENKIN ollut onni kokea kauniita jouluja. Hiljaisia, pehmeänvalkeita talvipäiviä tyvenenä saarekkeena maailman pikimustan, myrskyävän hulluuden keskellä. Niissä on toivo. Tosin ensin on pyydettävä sioilta anteeksi, että tietoni heistä ovat yhä puutteelliset ja mielikuvani rajoittunut, vaikka geneettinen samankaltaisuutemme on suuri ja yhteiselomme historia pitkä. Levollista ja maltillista joulua kaikille, ihan sikana! . Aion surra surullisia asioita ja iloita iloisista, aion nauttia ulkoilusta, lojua puhtaiden pahnojen lämmössä sekä herkutella rosollilla, perunalaatikolla, sienisalaatilla ja pähkinöillä. Joulu on saattanut tarkoittaa joko lahjapakettien puuttumista tai niiden runsaudesta purkautuvaa muovija tekokuituröykkiötä sekä tapaninpäivään mennessä kaiken kiinnostavuutensa menettäneiden kojeiden ja laitteiden vyöryä. Sikamainen vuotuisjuhla 10/2019 SUOMEN LUONTO 37 A N N A RII KO N EN Mirjami Linkola on elämän edellytyksiä kunnioittava kustannustoimittaja Raaseporista. Niillä on taitavat tekijänsä, joista jouluisen tutkimusretken sysäykseksi muutama satunnainen nimi: Maria Katajavuori, Juha Kauppinen, Katja Bargum, Juha Taskinen, Lisse Tarnanen, Pekka Juntti, Jenni Räinä, Anssi Jokiranta, Ritva Kovalainen, Hannu Ylönen, Sanni Seppo, Heikki Willamo, Helena Telkänranta, Jarkko Vehniäinen... Niitä löytyy omasta hyllystä, niitä voi lainata kirjastosta ja niitä sopii ostaa silloin, kun rahat riittävät yli minimielintarpeiden. Niistä saa keskustelukumppanin. Joulu on kenties ollut silmiäsärkevää koristekrääsää ja värivalovälkettä, korviaraastavaa surkeimman sesonkimusiikin meteliä, hurskastelevia rauhanjulistuksia ja teurastamojen verivanoja, limaisia lihahyytelöitä ja tirsuvia ihrasiivuja. LIN K O LA
Kotona ne ovat sietämättömiä, luonnossa korvaamattomia. TEKSTI ALICE KARLSSON / KUVITUS JUHA ILKKA NURK ISSA R A P I S T E L I J A T. 38 SUOMEN LUONTO 10/2019 Suhde hiiriin ja myyriin on kaksijakoinen
Se estää paitsi hiiriä ja myyriä, myös oravia tulemasta välikatolle. Pahimmillaan tauti on tappava. ”En missään nimessä suosittele.”. ”Papanoiden likaamat kaapit ja muut paikat on pestävä märällä rätillä”, Henttonen neuvoo. Aluksi kannattaa verkottaa maanrajassa olevat sokkelin aukot viiden–kuuden millin rautalankaverkolla. Lähes poikkeuksetta tulija on joko metsähiiri tai metsämyyrä. Metsämyyrä elävänä pyytävässä loukussa on hyvä tapa saada myyräkuume. Siksi myös katon ja seinän väliin jäävä rako on varustettava verkolla. Sillä tavalla tartunnan saa varmimmin.” Myyräkuume on Suomessa hyvin yleinen tauti, joka alkaa kuumeella ja päänsäryllä. Henttosen mukaan myyräkuumeeseen on Suomessa liitetty vuoden 1995 jälkeen yli 20 kuolemantapausta. ”Missään tapauksessa ei pidä imuroida. Tartunta saadaan hengittämällä metsämyyrän eritteiden saastuttamaa pölyä. Luonnonvarakeskuksen metsäeläintieteen emeritusprofessori Heikki Henttonen ymmärtää reaktion. Se voi olla kohtalokasta, sillä muun muassa Puumala-virus säilyy aktiivisena huoneenlämmössä kaksi viikkoa ja kylmillään olevassa kesämökissä sekä puuliiterissä selvästi pitempään. Pikkuotukset ovat kuitenkin hyviä kiipeilemään, joten seuraavaksi ne kipittävät seinää pitkin ylös ja tulevat välikaton kautta sisään. ”Parasta onkin ottaa kotona vilistäviltä hiiriltä ja myyriltä heti nirri pois.” Jyrkkä asenne liittyy metsämyyrien kantamaan Puumala-virukseen, joka aiheuttaa myyräkuumetta. Verkotuksesta huolimatta aina jää jokin rakonen, josta viiksiniekka putkahtaa sisään. Siimahäntien vilahtelu nurkissa voi herättää inhoa ja jopa kauhua. Niille riittää niin mitättömän pieni aukko, ettei siihen osaa varautua. 10/2019 SUOMEN LUONTO 39 N yt on taas se aika vuodesta, kun hiiret ja myyrät änkeävät kylmän ja nälän ajamina sisätiloihin. Syötiksi sopii pala juustoa. Loukut olisi hyvä pitää vireessä jatkuvasti sekä kotona että mökillä. Nyt Henttonen ottaisi esille tuiki tutun hiirenloukun. Hentomielisyys ei Henttosen mukaan ole hyväksi. Se heikentää ainakin tilapäisesti munuaisten toimintaa, mutta paranee yleisimmin jälkiä jättämättä ja antaa vieläpä elinikäisen suojan. Jos pyytää vain silloin tällöin, myyrät ehtivät levittää eritteitään ympäriinsä. Verkkoja ja loukkuja Ensimmäinen keino hiirisodassa on torjunta. Yleisin reitti kulkee tiskipöydän alta putkien vierestä. Jyrsijät voivat levittää lisäksi muun muassa yersiniaja salmonellabakteereita. ”Se on hygieniakysymys”, hän sanoo
MUUTA Harvinaistunut. ESIINTYMINEN Lajin pohjoisraja on noin Rovaniemen korkeudella. Vatsa vaalea. Taitava kiipeilijä.. ESIINTYMINEN Eteläinen Suomi noin Vaasan korkeudelle asti. Rauhoitettu. KOKO Hieman pienempi kuin metsähiiri, häntä ruumiin mittainen. Rakennuksista löytyvät siemenkätköt ovat todennäköisimmin metsähiiren tekemiä. ESIINTYMINEN Koko Suomi ihmisen seuralaisena. KOKO Ruumiin pituus noin viisi senttiä, häntä ruumiin pituinen. METSÄHIIRI Apodemus . Selkä kellertävänruskea ja kaulassa kellertävä vyö. MUUTA Varastoi ruokaa. KOKO Ruumiin pituus noin 10 senttiä, ja häntä on yhtä pitkä. avicollis TUNTOMERKIT Isot korvat ja silmät sekä pitkähkö kuono. 40 SUOMEN LUONTO 10/2019 VAIVAISHIIRI Micromys minutus TUNTOMERKIT Ruskea selkä, vaalea mahan alusta, rajakohdassa aavistus keltaoranssia. Pienin jyrsijämme. MUUTA Rakentaa pallomaisen pesänsä korsien varaan. Asunnoissa yleisesti tai satunnaisesti tavattavia pikkunisäkkäitä KOTIHIIRI Mus musculus TUNTOMERKIT Harmaa olemus, isohkot korvat
10/2019 SUOMEN LUONTO 41 METSÄMYYRÄ Myodes glareolus TUNTOMERKIT Selkä punertavanruskea, kupeet harmaat. Elinalueen eteläraja kulkee Kolarin ja Muonion välistä Sodankylän kieppeille. Maamme yleisin myyrä. MUUTA Vahingoittaa puuistutuksia jyrsimällä talvisin männyn taimia. MUUTA Levittää myyräkuumetta aiheuttavaa Puumala-virusta. ELINALUE Kaikenlaiset metsät, joissa tiheä aluskasvillisuus. KOKO Pituus kymmenisen senttiä, häntä noin puolet ruumiin pituudesta. ESIINTYMINEN Pohjoinen laji. PUNAMYYRÄ Myodes rutilus TUNTOMERKIT Kauniin punertava selkä erityisesti talvella, kupeet kellertävät. ESIINTYMISALUE Napapiirin tienoilta pohjoiseen ja paikoin Pohjanlahden ulkosaaristossa. MUUTA Rauhoitettu.. KOKO Hoikka olemus, pituus noin 10 senttiä, häntä vain kolmen sentin pituinen. KOKO Ruumiin pituus jopa 15 senttiä, häntä noin kolmannes siitä. Kainuussa erillisesiintymä, jossa harvinaistunut. ESIINTYMISALUE Koko maa aivan pohjoista Lappia lukuun ottamatta. ELINALUE Viihtyy hyvin metsitetyillä pelloilla ja ojitetuilla soilla. LAPINMYYRÄ Microtus oeconomus TUNTOMERKIT Mustanruskea selkä, vatsa vaalea
Huippu heijastuu myös kanalintuihin. . Myyräkanta vaihtelee sykleissä, joiden voimakkuus vaihtelee. Hämeessä ja Keski-Suomessa myyriä on nyt melko hyvin tai kannat ovat nousemassa.” Myyrien runsaus näkyy sekä kasvillisuudessa että eläimistössä. Runsaasti myyriä on myös sieltä Savoon päin. ”Eivät ne varsinaisesti sisälle tule, mutta saattavat juosta esimerkiksi rappusten alla.” Vaikuttavia pikkuotuksia Myyrät ja hiiret kuuluvat luontoon. ”Kotihiiri on nykyisin harvinaisuus”, Henttonen sanoo. Sen sijaan kotihiiriä hän on saanut etsiä kissojen ja koirien kanssa. Meillä laji jää Kaakkois-Suomeen. Samoilla tanhuvilla elää myös mustanruskea lapinmyyrä, jota voi nähdä pihoissa ja puutarhoissa. ”Se elää oikeastaan vain kotieläintiloilla ja etenkin sikatiloilla. Joissakin paikoissa näitä tulitikkuaskin mittaisia otuksia voi olla kymmenittäin.” Peltohiirikään ei tule rakennuksiin. Aikoinaan peltohiiriä tuli karjalaisten siirtolaisten mukana muuallekin, ja esimerkiksi Hämeessä niitä oli vielä 1960-luvulla, mutta sieltäkin ne ovat hävinneet. ”Idänkenttämyyrä on sen sijaan yleisempi ja laajemmin levinnyt.” Idänkenttämyyrä elelee isoilla peltoalueilla, mutta saattaa pyöriä satunnaisesti pihapiireissä ja eksyä latoon tai jopa sisälle taloon. Se ei kuitenkaan hakeudu sisätiloihin samalla lailla systemaattisesti kuin metsämyyrä ja metsähiiri. Pohjois-Karjalassa on nyt huippu, joka romahtaa talven myötä. Ne ovat todella runsaita ja siten tärkeätä saalista esimerkiksi isolle petolintujen ja -nisäkkäiden joukolle. Pohjanmaalla kannat ovat alhaalla. Kirjoittaja on vapaa toimittaja Helsingistä. Metsämyyrän ja peltomyyrän lisäksi meillä elävät muun muassa punamyyrä, kenttämyyrä, idänkenttämyyrä ja lapinmyyrä. Henttosen mukaan viime vuosikymmenellä myyrähuiput sattuivat vuosiin 2002 ja 2005 sekä 2008, jolloin koko Etelä-Suomi oli huipussa yhtä aikaa. Tavallista on, että myyräkannat ovat suurimmillaan kolmen–neljän vuoden hiljaiselon jälkeen. Metsä-Lapissa myyräkannat ovat nousussa”, Henttonen raportoi. ”Kenttämyyrä on meillä hyvin harvinainen, niitä on vain Kaakkois-Suomessa pienellä alueella”, Henttonen sanoo. Punamyyrä sen sijaan saattaa tulla syksyllä varastoihin ja asuintaloihin. Myös ketut, supikoirat, mäyrät ja monet muut metsän eläimet saavat myyrävuosina vaivatta mahansa täyteen. Tämänhetkinen tilanne on seuraava: ”Menneenä kesänä myyriä oli runsaasti Käsivarressa ja Kevolla, mutta tuo melko vaatimattomaksi jäänyt huippu romahtanee tulevana talvena. 42 SUOMEN LUONTO 10/2019 Kotihiiri on harvinaisuus Rakennuksiin tulevista pikkunisäkkäistä peräti 99 prosenttia on metsähiiriä ja metsämyyriä. Myyrät popsivat siemeniä, marjoja, mustikan kukkia sekä havupuiden silmuja, ja niiden myötä maisemaan, alueesta riippuen, lehahtavat hiiripöllöt, suopöllöt ja tunturipöllöt. Se on hyvä kiipeämään ja ottaa pohjoisimmassa Lapissa metsämyyrän roolin. ”Etelä-Suomessa tilanne on laikuittainen. Laji elää havumetsävyöhykkeen pohjoisosissa, koivuvyöhykkeessä ja sen pohjoispuolella. ”Tällä vuosikymmenellä vaihtelu on ollut heikompaa, mutta viitteitä voimakkaimpien vaihteluiden paluusta on”, hän sanoo. ”Se ei välttämättä tule keittiöön, mutta esimerkiksi heinälatoihin se saattaa etsiytyä. Kun myyriä on, pedot saalistavat niitä kanalintujen sijaan, joten ensi syksynä voi etenkin Metsä-Lapissa olla metsoja ja teeriä oikein mukavasti. Ahkera loukuttaja kuten Henttonen löytää ansoistaan silloin tällöin myös metsäpäästäisiä ja jopa vaivaispäästäisiä. Kotitalouksissa kotihiiriä ei juuri enää tapaa.. ”Isoimmat niistä saattavat olla sadan gramman painoisia, ja niitä luullaan usein rotiksi”, Henttonen sanoo. Kotitalouksissa kotihiiriä ei juuri enää tapaa.” ”Sitten meillä on vielä vaivaishiiri”, Henttonen lisää. ”Viimeaikojen läntisin havainto on Jaalasta vuodelta 2005.” Lapissa myryää punamyyrä Miten on muiden myyrien laita
Suomen Luonnon kymmenen numeroa tekevät hyvää luonnolle ja sinulle. Suomen Luontoa julkaisee Suomen luonnonsuojeluliitto. Tilaukset: www.suomenluonto.fi/joulu, (09) 228 08210 (ark. 9–15), tilaajapalvelu@suomenluonto.fi Tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto Tarjous on voimassa 6.1.2020 asti uusille tilauksille kotimaassa. HYVÄN MIELEN JOULULAHJA! Tilaamalla luonnonystävän ykköslehden tuet luonnonsuojelua. LEHTI + DIGI VUODEKSI 57,50 € (norm. 89 €) Tilaa nyt: www.suomen luonto.fi/joulu WWW.SUOMENLUONTO.FI ANNA LAHJAKSI UPEA SUOMEN LUONTO -LEHTI! SuomenLuonto_Joulu_2019.indd 1 22.10.2019 15.44
TEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA JOULU SAARISTOSSA. 44 SUOMEN LUONTO 10/2019 44 SUOMEN LUONTO 10/2019 Porvoon ulkosaariston Pirttisaaressa joulun tunnelma on vahvasti läsnä. Yhteysaluksella veneetön maakrapukin pääsee ulkomeren laidalle
10/2019 SUOMEN LUONTO 45 10/2019 SUOMEN LUONTO 45
Jo 1960-luvulla lakkautetun koulun ulkorakennuksen seinään kiinnitetty kyltti opastaa oikeaan suuntaan. Se pitää erityisen hyvin paikkansa Porvoon ulkosaariston Pirttisaaressa. Pirttisaaresta on Viron rannikolle 60 kilometriä. Kippari tarjoaa matkustajille kahvia ja suklaata. Puheensorinasta erottuu suomen lisäksi ruotsia ja varustamon miehistön viroa. Kymmenen kilometrin matka mantereelta kestää reilun tunnin, mutta vie paljon kauemmas: rannattoman ulapan äärelle, missä ärjyvät vain luonnonvoimat. Rauha vallitsee Saarten suojaaman kalastajaja luotsikylän laidalla sijaitseva Koululaituri on venematkan päätepysäkki, tästä jatketaan jalan. 46 SUOMEN LUONTO 10/2019 R etkeilijät sanovat, että usein jo matka on osa perillä oloa. Kylän talot ovat nykyisin enimmäkseen vapaa-ajan käytössä, mutta saarella on edelleen myös joitakin ympärivuotisia asukkaita. Pukki on ollut saarella jakamassa lahjoja, hytissä miehistön lapset availevat joulupaketteja. Kas, joulupukki astelee vastaan Kalkkirannassa, kun jouluaattona vedän pulkkani aluksen kyytiin. Perusleiri männyn alla Perustan leirini Uuvin Lerviks uddenin keittokatoksen läheisyyteen, mistä aion tehdä tutkimusretkiä ulkoilualueelle. Laiva halkoo vielä tummaa vettä, kun Porvoon Vanhan Raatihuoneentorilla jo julistetaan joulurauha. Talojen ikkunoista tuikkii valoa, kun astelen kärrypolkua kohti saaren kaakkoisnurkalla sijaitsevaa Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen, Uuvin, ulkoilualuetta. Yhteysvene tai jäiden aikaan ilmatyynyalus kulkee Kalkkirannasta Pirttisaareen tavallisesti kahdesti päivässä. Saarelle kuljetaan yhteysaluksella Sipoon Kalkkirannasta. Pilviverho peittää taivaan, mutta hento lumikerros antaa valoa pimeään iltapäivään. Jäisellä laiturilla on otettava varovaisia askelia. Yön jo kolkutellessa sujautan alusja villasukan väliin kädenlämmittimet ja kömmin makuupussin uumeniin – lämpimät jalat takaavat hyvät yöunet. Pukinkin on kuljettava aikataulun mukaan. Lumi ja pakkanen ovat tervetulleita. Keski aikaisen Porvoon julistus on yksi Suomen vanhim mista, siitä on kirjallisia tietoja ainakin vuodesta 1663. Lämmittimet ovat luksusta muuKorsbergetin laella seisova muistoristi pysäyttää miettimään entisajan saaristolaisten karua elämää.. Kun alus irtoaa laiturista, arki jää taakse. Pilkkiahkio liikkuu jäätyneellä uralla kevyesti, vaikka kyydissä on kolmen päivän retkivarusteet. Idyllinen saaristolaiskylä jää nopeasti taakse. Se on osa pitkää jatkumoa, sillä Pirttisaaren ensimmäiset vakituiset asukkaat saapuivat 1700-luvulla juuri Virosta. Teltalle löytyy tuulensuojainen paikka jykevän, merituulien sitkistämän männyn alta
Ne ovat perua sotavuosina 1939–44 tehdyistä Suomenlahden linnoitustöistä. Saarella risteilevät polut ja helppokulkuiset kärryurat yhdistävät eri kohteita. Meri voi olla armoton. Lerviks uddenin kalliolla seisovasta tulenjohtotornista voisi saada mahtavan luontotornin. Ennuste osuu oikeaan, joulupäivänä tuulee. Puolustusvoimien hylättyjä, ränsistyneitä rakennuksia on useita, muun muassa entinen sotilaskoti on aivan reitin vieressä, mutta munkkikahveja siellä ei enää tarjoilla. Pirttisaareen pääsee yhteysaluksella kahdesti päivässä. Avomeri kuohuu ilman vastarantaa, ja tuulella on tilaa puhaltaa. Risti on pystytetty 1800-luvulla lampaiden hakumatkalla hukkuneen nuorukaisen muistoksi. Vyöryvät aallot heittävät rantajäitä kalliolle ja jäädyttävät mereen viettävän kalliopinnan petollisen liukkaaksi. Saarella on runsaasti puolustusvarustuksia, kuten rannikkotykkejä ja korsuja. Tuuli riepottelee metsän suojaan kaartavaa massiivista lintua. Ne on nyt suljettu. Ulkoa kantautuvat meren äänet tuudittavat makeaan uneen.. Salakuljettajien jäljillä Jatkan matkaa. Kuuntelen ulkoa kantautuvaa meren pauhua ja matkaradion jouluohjelmaa. 10/2019 SUOMEN LUONTO 47 ten melko askeettisissa oloissa. Kiertelen saarta. Virkistysalue on lopulta melko pieni, yhteensä 57 hehtaaria, mutta sitäkin tärkeämpi virkistysja luonnonsuojelukohde. Lahdella on aiemmin ollut myös tullija merivartioasemat. Svartvikenin lahdella on saaren ainoa yleisessä käytössä oleva laituri. Rannikkotykin teräs on kylmää, mutta sen takaa siivilleen nouseva merikotka ilahduttaa. Viimeisenä mantereelle, Emäsalon kupeeseen, täältä muutti merivartioasema vuonna 2011. Merisää antaa kovan tuulen varoituksen. Monen tykkiaseman ovi repsottaa auki, houkuttelee kurkistamaan. Saaren itäja kaakkoispuoli oli puolustusvoimien hallinnassa ja suljettu piikkilangoin virkistyskäytöltä aina viime vuosikymmenen lopulle asti, jolloin virkistysalue viimein perustettiin. Tai onhan täällä kaikki mukavuudet: keittokatoksen lisäksi ulkohuussi ja runsaasti ihmeteltävää: jylhät kalliot ja komeat etelään avautuvat maisemat sekä monet puolustusvarustukset. Metsähallituksen hallinnassa olevalle Svartvikenin lahdelle tulee matkaa vain vajaa pari kilometriä. Siitä muistuttaa Korsbergetin korkean ja äkkijyrkän kallion päältä löytyvä muistoristi. Luonto on vahvasti läsnä tuulen painamissa puissa ja karuissa kallioissa, ja historia on käsin kosketeltavaa. Teltalle löytyy paikka tuulten sitkistämän männyn alta. Armeijan laituriin mahtuu kiinnittymään isokin vene
Koskikara niiailee rannan kivillä, mutta ei anna ottaa kuvaa, vaan lennähtää laiturin taakse. Vuosisadan alun valokuvissa Svartvikenin rannalla lojuu lukuisia salakuljettajilta takavarikoituja veneitä. Kesä on toista maata: silloin kävijöitä riittää. Aurinko kimmeltää rantametsän läpi, kun kiehautan keittokatoksella kahvit. Illalla se ei erottunut, sillä majakan valo on ollut sammutettuna vuodesta 1989. · Uudenmaan virkistysalueyhdistys ja Metsähallitus ylläpitävät saarella yhteensä 57 hehtaarin laajuista ulkoilualuetta tulipaikkoineen ja käymälöineen. . ”Olitko täällä yötä teltassa?” he kyselevät. · Sipoon edustalla sijaitseva Pirttisaari kuuluu Porvooseen. Yleisessä käytössä olevaa kaivoa ei alueelta löydy, joten vesi on tuotava mukana. Kaadan termarista kuumaa juomaa kuppiin. Kun suuntaan takaisin Koululaiturille ja paluumatkalle, vastaan tulee tapaninpäiväkävelyllä oleva perhe. Hiljainen talvi, vilkas kesä Tapaninpäivä valkenee kauniina. Jäiden tultua liikennöinti tapahtuu ilmatyynyaluksella. Helsingin keskustaan on linnuntai venetietä reilut 20 kilometriä. Venekuski muistelee, että edelliset retkeilijät tulivat yhteysaluksen kyydissä kaksi kuukautta sitten. · Pirttisaaren kalastajaja luotsikylämiljöö kuuluu Uudenmaan arvokkaisiin saaristomaisemiin. Puiden lomasta pilkistää reilun kuuden kilometrin päässä kohoava Söder skärin majakka. Sekin on tullut etelään joulunviettoon. · Pirttisaareen voi tehdä päiväretkiä myös ilman venettä, sillä Pörtö Line liikennöi saarelle kaksi kertaa päivässä. 48 SUOMEN LUONTO 10/2019 Kieltolain aikana virkavallalle riitti töitä, kun pirtun salakuljetus oli saaristossa yleistä. Pysyvää asutusta saarella on ollut 1700-luvulta. www.uuvi.fi/fi/kohde/pirttisaari www.portoline.net Avomereltä käyvä aallokko jäädyttää kalliot petollisen liukkaiksi. He ovat menossa keittokatokselle syömään eväitään. Kirjoittaja on vapaa luontoja retkeilytoimittaja Porvoosta. Talviaikaan retkeilijöitä ei saaressa juuri käy. Svartvikenissä on myös tulipaikka. Termospulloissa vesi pysyy sulana pakkasellakin. PIRTTISAARI ON AVOMEREN ÄÄRELLÄ Kieltolain aikaan salakuljetus oli saaristossa yleistä.. Vesi uhkaa kuitenkin loppua. Lisää saan, kun kauhon kalliolle kertyneestä pienestä kinoksesta lunta kahvipannuun ja sulattelen sen nuotiolla vedeksi
Laitathan vastaukseen mukaan nimesi ja osoitteesi. 7 9 8 10 6 1 2 3 4 5. ÄÄNESTÄ JA VOITA LUONNONKALENTERI VUODELLE 2020! Valitse mielestäsi paras kansi ja äänestä 6.1.2020 mennessä! Voit osallistua · nettilomakkeella: suomenluonto.fi/ paraskansi · postitse: Suomen Luonto / Paras kansi, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Arvomme kaikkien 6.1.2020 mennessä osallistuneiden kesken 3 kpl vuoden 2020 Luonnonkalentereita. Mikä on vuoden 2019 paras kansi
Kätkeekö salolampi onnen. 50 SUOMEN LUONTO 10/2019 Parisataatuhatta lampeamme ovat osa luonnon rikkautta. L A M P I E N M A A. TEKSTI JUKKA MIKKONEN / KUVAT HARRI HAKALA Parisataatuhatta lampeamme ovat osa luonnon rikkautta. Kätkeekö salolampi onnen
Näyttävät kansalliset järvimaisemakuvat peittävätkin toisen puolen totuudesta: Suomi on yhtä lailla piskuisten metsälampien maa. Nimeäminen on usein suhteellista, ja muun muassa seudun vesialtaiden koosta riippuu, mieltävätkö ihmiset jonkin veden järveksi vai lammeksi. Savonlinnassa on 48 hehtaarin Ahvenlampi, Kolarissa kahden hehtaarin Iso Haukijärvi. Sisävesitieteen historiassa lampia on yritetty määritellä paitsi pinta-alan, myös syvyyden perusteella. Kollektiivisessa kuvittelussa salolammella on ollut huomattava symbolinen merkitys onnen kätköpaikkana. Siinä missä paleolimnologinen tutkimus selvittää ympäristöhistoriaa järvien pohjasedimenttinäytteistä, matalien lampien pohja”Vaiti tuijottaapi synkkä tummuus / Metsälammen pohjattoman sylin/ niinkuin murhe, jota salaa kannan...” (L. Täsmällistä lukua ei tiedä kukaan, eikä alle hehtaarin vesistä pidetä kirjaa. Onerva, Metsälammella, 1918). Vesienhoidossa järven pinta-alan alarajana on pidetty kymmentä hehtaaria, josta tulee näin lammen pinta-alan yläraja. Kokemuksellisesti järven ja lammen ero sen sijaan tuntuu selviöltä, ja Vuorikin puhuu joistain vesistä ”järvimäisinä” ja toisista ”lampimaisina”. Lampi on usein nopeasti jalan kierretty, ja siihen se tuntuu kävijää kutsuvankin. Järveä pitkin voi siirtyä, järvellä saattaa kohdata ihmisiä, järvi tarjoaa muutoksen mahdollisuuden ja tekemistä; näkymä on avoin, samoin kokijan mieli. Voipa samassakin pitäjässä olla isoja lampi-nimisiä vesiä ja pieniä järviä. Yhden määritelmän mukaan fotosynteesin mahdollistava auringonvalo yltää lammen, mutta ei järven pohjalle, minkä vuoksi lammen syvimmässäkin kohdassa voi olla pohjakasvillisuutta. Suomen ympäristökeskuksen johtavan tutkijan Kari-Matti Vuoren mukaan lammen ja järven välillä on jatkumo, eikä kysymys lammen ja järven laadullisesta erosta ole ylipäänsä mielekäs. Karstulan Hepolampi on 148 hehtaaria, kun taas Oulun Metsäjärvi vain 1,5 hehtaaria. 10/2019 SUOMEN LUONTO 51 S uomi mielletään tuhansien järvien maaksi, vaikka lampia on enemmän. Lammen tarina Jos lampea pyytäisi kertomaan tarinansa, se luultavasti vaikenisi. Käsitys, että lammella ei ole tuloeikä laskuojaa, lienee ollut yleinen maantiedon oppikirjoissa, sillä se elää yhä vahvasti kansan keskuudessa. Toisaalta mataluuden vuoksi lammessa ei esiinny lämpötilan kerrostuneisuutta, jota on niin ikään pidetty lammen ja järven erottavana tekijänä. Lampia arvioidaan olevan maassamme noin 200 000. Metsässä piilevä lampi taas on oma suljettu maailmansa, oli uomia tai ei; lammella tumma vesi peilaa kulkijan tuntoja
Kalattomasta savukoskelaisesta lammesta Ilmosen kollega Jukka Salmela löysi Suomesta jo kadonneeksi luullun pohjanpuro surviaisen (Paraleptophlebia werneri). Se tupa olisi lammen rannalla... Lammella pieni ihminen koettaa opetella tyyneyttä. ”Ne ovat hiisien kaivoja, niiden äyräiltä metsän velhot vettä latkivat. Sinne harmaahapsi vetäytyy nauttimaan iltaruskosta. Lampien uppopuustosta on sen sijaan saatu jotain tietoa: kaskiviljelyn tulo, pellavan liotuksen rehevöittävä vaikutus sekä metsäja suo-ojitusten ja maatalouden aiheuttama rehevöityminen. ”Järjestelmällistä lampitutkimusta tai lampien eliöstön tutkimusta ei vielä ole. Eivät metsälammet suotta tunnu salaperäisiltä. Umpilampi käy oivallisesti uskonnollis-isänmaalliseen ihannekuvastoon. Kasvillisuudesta voidaan sanoa jotain, mutta hyönteisistä ja ylipäänsä pohjaeläimistä on vaikea esittää yleistyksiä lampityypin perusteella.” Ilmonen haluaisi tutkittavan erityisesti kalattomia lampia, sillä petojen puuttuminen mahdollistaa monen lajin hyttyset ja sääsket. ”Lammista puuttuu ihan perustieto”, Metsähallituksen sisävesien erikoissuunnittelija Jari Ilmonen toteaa. Kristillis-siveellisissä lastenja nuortenlukemistoissa lampi on moraalisten opetusten näyttämö. ”Torppa salolammen rannalla... Elämänvaiheet yhdistäen lampi suojaa myrskyisältä maailmalta. 52 SUOMEN LUONTO 10/2019 aines pysyy mykkänä ja tuijottaa uhmakkaana kuin gangsteri poliisikuulustelussa. Jotta vedessä syntyvä plankton ja muu eliöstö sekä valuma-alueelta kulkeutuva aines voisi kerrostua, tarvitaan vakaa syvänne, jollaisia lammissa ei tavallisesti ole. sen kuvan tuntee jokainen suomalainen, ja näkemättäkin sitä tuo se mieleen kuvan jostakin yksinäisyyden ja rauhan tyyssijasta.” Näin alkaa Terijoki-lehdessä julkaistu lyhyt kertomus vuonna 1909. Salolampi on ollut tärkeimpiä luonnonpaikkoja 1800-luvun jälkipuolen ja 1900-luvun alun kansallisessa kuvittelussa. Siellä nuori etsii itseään tummasta kuvastimesta, mutta lampi on yhtä arvoituksellinen kuin oma sydän. Pietari Päivärinnan ja Theodolinda Hahnssonin kaltaisilla Lammella pieni ihminen voi opetella tyyneyttä. Sellainen salo, ahdistava ja ihana.” (Joel Lehtonen, Mataleena, 1905)
10/2019 SUOMEN LUONTO 53 kirjailijoilla lammelle eivät muutoksen tuulet puhalla eivätkä vallankumoukselliset virrat tempaa siellä mukaansa; mikä olisikaan nuorisolle parempi moraalinen ihanne kuin lampi, kirkas ja levollinen. Siitä käytetään vähätteleviä, usein pieniin lampiin tai lammikoihin viittaavia nimityksiä: lampare, putama, töträkkö; lätäkLapset lähtivät kaupunkiin ja vaihtoivat lammen järveen. Lapset lähtivät kaupunkiin ja vaihtoivat lammen järveen ja ruuhen suppilautaan. Toiminnan ja tekemisen näkökulmasta järvi vain on kiinnostavampi. Lampi on painostava. Liikatunteellinen salolampikuva riepoi tai huvitti monia jo suuruutensa aikana. Solahdat maan sisään.” (Juhani Aho, Muistatko?, 1920). Joel Lehtosen Putkinotkossa (1919–1920) kirjakauppias Aapeli Muttinen pettyy huomatessaan, ettei Juutas Käkriäisen perheen tölli ollutkaan ”niin siisti kuin kirjoissa kuvaillaan salolampien rannoilla uinuvia metsämökkejä”. Pahalampi Lampi on oivaltamisen paikka, totuuden peili ja tilinteon hetki – ja niin myös merkittävä surun, murheen ja kuoleman näyttämö. Ja sortunut onkin jo salolammin mökkipöksä. Merkittävä tapahtumapaikka tai symboli metsälampi on ollut myös muiden muassa Juhani Ahon, Algot Untolan, Ilmari Kiannon ja Eino Leinon tuotannossa. Sen kutsun tunnistaa Juhani Ahon Papin rouvan (1893) Olavikin: ”Tuommoiseen lampeen minä tahtoisin upottaa itseni, jos kerran tekisi mieleni maailmasta kadota kenenkään tietämättä...” Kirjallisuudessa liikkumaton vesi merkitsee usein kielteistä pysähtyneisyyttä. Elämänjanoiset mielivät väljille vesille. Mitä lammen liepeillä näkee. Kun järvimaisemia kuvannut Gallen-Kallela esikoistyttärensä kuoltua piirtää metsälammen, hän runoilee puupiirrokseen: ”Mustan lammen rannalla kasvoi kalman kalpea kukka. Unessani poimin sen, vaan unesta en herää – se oli kalman kalpea kukka...” Uinuvan veen tummuuden tunsi myös ranskalaisfilosofi Gaston Bachelard, jonka mukaan metsälammen vesi ”nielee varjot mustuuteensa” ja kutsuu kuolemaan. ”Elä mene liian lähelle, sen reunat saattavat pettää. Lahonneita veneitä, laonneita karja-aitoja, sammaloituneita halkopinoja, pientilallisuuden haihtuvia jälkiä
Mistä moinen, sitä ei saata ymmärtää. Kirjoitus perustuu tekijöiden tulossa olevaan lampiteokseen, jonka kustantaa Ntamo. ”Silloin tällöin välkähtää korven kainalosta metsälammen musta pinta. Ilmari Kianto tunsi soisen metsälammen lumon ja kuvasi Vanhassa pappilassaan (1922), kuinka pappilan poikain mieli uppoutuu Mustalammen, ”korven salaisen ruhtinattaren”, tummaan veteen ja kuinka kesäyön huntu peittelee heidän tietoisuutensa. Viekää kaikki, mutta lampeani ette saa. Välke puiden välissä Silti lammet vetävät puoleensa niitä, joille on annettu silmät katsoa pimeyteen ja korvat kuunnella hiljaisuutta. Pienuus huiputtaa, lampi ei alistu käsittämiselle; eilen se iloitsi, ja tänään juhlatunnelma on kadonnut. Jos antiikin fi losofi Herakleitos keksi, että samaan virtaan ei voi astua kahdesti, niin kyllä seisova vesikin elää. 54 SUOMEN LUONTO 10/2019 kö, allikko, rapakko; kurakko, mutalampi, liejukko... Miksi sen kohtaaminen jännittää aina. Sellaisille maastokartta on täynnä pieniä sinisiä aarteenmerkkejä, sellaisten mieltä runsaus riivaa. Kirjoittaja on tutkija ja tietokirjailija Mikkelin Otavasta, kuvaaja ilmastokoordinaattori Juvalta. Sillä mitäpä siellä maailman melussa...” (Samuli Paulaharju, Matkakertomuksia Karjalan kankahilta, 1908). Lampi on leimallisesti salainen ja oma, vieras ihminen siellä kauhistus, vene, katiska tai oksasta roikkuva onkilaite juuri löydetyllä lammella pettymys kuin ihastuksen nimettömään ilmaantunut sormus. Entä se mielitietty sitten, kuinka sekin vuodesta toiseen säilyy arvoituksena eikä jätä rauhaan. Tummavetinen metsälampi on alkanut näyttää arveluttavalta myös kertomusten romanttisesta luontaistaloudellisesta näkökulmasta, kun pienten metsäjärvien petokalojen korkeat elohopea pitoisuudet ovat viime vuosina jälleen olleet otsikoissa. Olisipa laatia sen rannalle kuusen alle pikkuruinen piilopirtti ja siinä ikänsä elellä salon lapsena, korpien kuleksijana – kontion naapurina... ”On yhtaikaa juhlallista ja niin sanomattoman haikeaa. Jokainen lampi on vieläpä omanlaisensa, ja paikan päällä tavallisesti yllättyy suuntaan tai toiseen. Monet nimistä – Pahalampi, Paskalampi ja ne joita ei tähän sovi laittaa – kielivät nekin nimenantajain arvostuksista. ”Vesi voi olla tyyntä mutta ei koskaan pysähtynyttä”, biologi ja tietokirjailija Markku Varjo huokaa. Viekää kaikki, mutta lampeani ette saa. Tekisi mieli laulaa, mutta ääni tässä ympäristössä tuntuisi pyhyyden loukkaukselta.”
110/2019 SUOMEN LUONTO 55 Vapaamatkustus seis! LOKAKUUN lopussa kansalaisaloite lentoveron puolesta sai täyteen vaadittavan määrän allekirjoituksia, ja aloite etenee eduskunnan käsittelyyn. Kuitenkin Antti Rinteen hallitusohjelmassa linjataan lentokerosiinin 30 prosentin sekoitevelvoite vuoteen 2030 mennessä. LENTOLIIKENTEEN kansainvälinen tavoite on päästöjen puolittaminen 2050 mennessä ilman, että alan kasvua rajoitetaan. Vielä 1990-luvulla valtion tuloja kasvattivat matkustajavero ja myöhemmin tilauslentovero. Tämä johtaisi viiden gigatonnin päästöihin, mikä on enemmän kuin Yhdysvaltojen vuosittaiset päästöt. Suomi on ainoa EU-maa, joka luokittelee PFAD:n jätteeksi ja nollapäästöiseksi. Lentoliikenteen, ilmastolle kaikkein haitallisimman liikkumismuodon, verottaminen ei kuitenkaan ole tavatonta. Ilmastokriisin hillinnän sijaan biopolttoaineisiin luottaminen voi vauhdittaa ilmaston lämpenemistä. Suomikin voisi olla mukana joukossa. Sellaisille ei ole sijaa ilmastokriisin maailmassa. Neljä viidesosaa maailman väestöstä ei koskaan nousee lentokoneeseen, mutta me kaikki tunnemme ilmaston lämpenemisen vaikutukset. Lentämisen vähentämisen sijaan ala vannoo vaihtoehtoisten polttoaineiden ja kansainvälisten markkinamekanismien eli kyseenalaisten päästökompensaatioiden nimeen. Tämä kumoaisi kaikilla muilla sektoreilla tehdyt päästövähennykset. On vain kohtuullista, että suomalaisten lentämiseen vaikutetaan, sillä meidän lentomatkamme aiheuttavat toiseksi eniten hiilidioksidipäästöjä maailmassa asukaslukuun suhteutettuna. Suomessa kotimaan lentoihin sovelletaan matalaa 10 prosentin arvonlisäveroa. Lentoliikenne on ollut suomalaisen ilmastopolitiikan pyhä lehmä. PALMUÖLJYN ja soijan lisäys lentokerosiiniin kansainvälisten ilmailujärjestön ICAO:n tavoitteiden mukaisesti voi aiheuttaa 3,2 miljoonan hehtaarin edestä trooppista metsäkatoa eli Belgiaa laajemman alueen menetyksen, arvioi Rainforest Foundation Norway. Yhdeksän jäsenmaata onkin vaatinut komissiolta toimia lentoliikenteen verottamisen yhtenäistämiseksi ja ilmastopäästöjen hillitsemiseksi. EU-komission selvitys osoittaa, että ne aiheuttavat enemmän päästöjä kuin fossiiliset polttoaineet. Suomen lentoliikenteen biopolttoainetavoitteet voisivat aiheuttaa 48 miljoonan tonnin päästöt vuonna 2030, jos biopolttoaineen raaka-aineena käytettäisiin palmuöljyn rasvahappotislettä (PFAD). Euroopassa Saksa, Ranska, Itävalta, Iso-Britannia, Italia, Ruotsi ja Norja verottavat jo kansainvälisiä lentoja. . Tällä hetkellä halvimmat ja nopeimmin käyttöön tulevat vaihtoehdot lentoliikenteessä ovat palmuöljyja soijapohjaiset biopolttoaineet. KU VA IS TO CK PH O TO HANNA AHO Kirjoittaja on suojeluasiantuntija Suomen luonnonsuojeluliitosta. EU-komission selvityksen mukaan koko EU:n laajuinen maltillinen lentovero vähentäisi lentoliikenteen päästöjä 10 prosenttia. Lentäminen ja valtionyhtiö Finnair ovat vuosia olleet erityissuojelussa päästövähennyksiltä. Päättäjien sekä liikenneja viestintäministeriön suhtautuminen lentoveroon on ollut nuiva. ILMAN lentoliikenteen määrän rajoittamista pieni ihmisjoukko käyttää kohtuuttoman osan jäljellä olevasta hiilibudjetistamme. V a h tik o ira Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin ympäristöaiheisiin.
Kun vaihdat ruokavaliotasi kasvispainotteisempaan suuntaan tai kuljet enemmän polkupyörällä auton sijaan, lähetät ympärillesi signaalia: minusta nämä asiat ovat tärkeitä.” ”Tekojen näkyvyys lisää niiden tarttuvuutta: jos suurin osa ihmisistä lähellämme kierrättää jätteensä, tunnemme nopeasti olomme epämukavaksi, ellemme tee niin itsekin. Tämä on alitajuista laumaviettiämme käytännössä”, Korhonen jatkaa. Kokonaan vegeksi heittäytyvän hiilijalanjälki pienenisi selvityksen mukaan lähes 1200 kiloa, siirtymällä pääosin kasvisruokavalioon 900 kiloa ja jättämällä edes punainen liha pois pienenisi jälki jo 300 kiloa vuodessa. Lihaja maitotuotteet muodostavat Sitran 1,5 asteen elämäntavat -selvityksen mukaan kumpikin yli kolmanneksen elintarvikkeiden hiilijalanjäljestä. Oikea annoskoko ja kurkistus jääkaappiin ennen kauppareissua pienentävät ruokahävikkiä. Suomessa syömäkelpoisesta ruoasta menee ruokahävikkiin peräti 10–15 prosenttia koko elintarvikeketjussa. ”Ajatukset leviävät ihmisyhteisöissä kuin taudit. Korhonen. Kulutamme punaista lihaa yli ravitsemussuositusten, joten kasvisten lisääminen lautaselle on fi ksua jo terveydenkin kannalta”, toteaa Sitran asiantuntija Sanna Autere. Naudanlihan ja juustojen tuotannosta syntyy erityisen paljon ilmastoa lämmittäviä päästöjä. Tuotteen hiilijalanjäljen arviointi on vaikeaa, sillä siihen vaikuttavat useat tekijät: mitä raaka-aineita on käytetty, kuinka paljon ja millaista energiaa valmistusprosessi on vaatinut, ja miten pitkiä kuljetuksia on tarvittu. LIIKENNE ENERGIA ILMASTOVIISAS IHMINEN Osa 4/6 ELÄMÄNTAVAT ASUMINEN RUOKA & KULUTUS HIILINIELUT. ”Lihan kulutus on viime vuosikymmeninä kasvanut Suomessa. K aupan tiskillä saattaa sormi mennä suuhun: eettisyyden ja reiluuden lisäksi pitäisi vielä arvata hiilijalanjälki. Vältä krääsää Kodin kalusteiden, koneiden ja tarvikkeiden hankkimisesta aiheutuu Suomen ympäristökeskuksen mukaan 470 kilon, uusien vaateiden ja jalkineiden haalimisesta 260 kilon sekä vapaa-ajan riennoista ja harrastuksista peräti 760 kilon hiilidioksidipaukku vuodessa. ”Elintarvike ei useinkaan ole pilalla, vaikka parasta ennen -päivä olisi mennyt. Muiden maitotuotteiden osuus hiilijalanjäljestä on Suomessa suuri, koska niitä kulutetaan paljon. ”Ihminen on sosiaalinen laji, ja sillä, miten muut ajattelevat ja toimivat on meille suuri merkitys”, toteaa tutkijatohtori Janne M. Tarvitaan siis joukkovoimaa. Tuotetta kannattaa haistaa ja maistaakin ennen kuin sen tuomitsee kompostiin”, neuvoo Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Aho. Siitä seuraa 1000 miljoonaa CO2-ekvivalenttikiloa ilmastopäästöjä. 56 SUOMEN LUONTO 10/2019 Arjen valinnoilla voi pienentää hiilijalanjälkeä merkittävästi. Yksilötasolla kulutusvalinnoilla voi pienentää hiilijalanjälkeään kymmeniä prosentteja, mutta yhden ihmisen päästöt ovat globaalissa mittakaavassa kuin kärpäsen jätös Saharassa – jos sitäkään. Vältä punaista lihaa Elintarvikkeiden hiilijalanjälki on pari tuhatta kiloa suomalaista kohden. Mutta riittävätkö kuluttajan teot kääntämään ihmiskunnan suunnan. Kuluttajan valinnat TEKSTI PEKKA HÄNNINEN / KUVITUS ANNE STOLT Tekojen näkyvyys lisää niiden tarttuvuutta
· Ehdota ja pyydä vähähiilisiä vaihtoehtoja – muut seuraavat esimerkkiäsi. . Lisäksi tarvitaan ilmastomarsseja Vastuullisen kuluttamisen lisäksi kansalaisten tulisi aktivoitua. 10/2019 SUOMEN LUONTO 57 NAM NAM Suomalaisen designin kultakaudella 1950-luvulla esineet olivat tarkoituksenmukaisia ja kestäviä niin laadultaan kuin estetiikaltaan: Kaj Franckin Kiltaa ja Kartiota löytyy edelleen monen kodin pöydästä. · Osallistu ilmastomarsseihin, hiillosta päättäjiä.. Vaikka älypuhelimet ja läppäritkään eivät kuluta kovin paljoa sähköä, syntyy netissä himmailusta kuitenkin suuret päästöt. · Et tarvitse poraa, vaan reikiä. Voisiko poran lainata tai vuokrata. ”Tilanne on nyt niin kriittinen ja aikaa vähän, ettemme voi enää jättää muutosta pelkästään yksilökäyttäytymisen varaan. Netin käyttö on Tilastokeskuksen mukaan vallannut aikaa lukemisen, marjastuksen, käsitöiden ja monen muun vähähiilisen puuhastelun kustannuksella. Tarvitaan ajattomien ja kestävien tavaroiden arvonpalautus. ”Yksittäisenä eliönä me ihmiset olemme heikkoja, mutta organisoitu joukko jaetun tavoitteen puolesta toimivia ihmisiä on tämän planeetan voimakkain voima”, hän jatkaa. KESTÄVÄN KULUTTAJAN VINKKEJÄ · Kasvispainotteinen lähiruoka on ilmastoystävällisempi vaihtoehto niin kotona kuin edustustilanteissa. · Keittiökalusteet voi tuunata ja kylppärin kaakelit vaikka maalata totaaliremontin sijaan. Siksi meidän pitää oman käyttäytymisemme muuttamisen lisäksi organisoitua toimimaan yhteisen asian puolesta”, tutkijatohtori Korhonen toteaa ykskantaan. Meidän on pakko lopettaa fossiilisten polttaminen ja tehdä se varsin nopeasti, ja paheksunta on yksi keino, jolla yksilö voi vaikuttaa”, tutkija linjaa. Kirjoittaja on arkkitehti ja vapaa toimittaja Helsingistä. Valtavat serverit ja konesalit kuluttavat käsittämättömät määrät kivihiilelläkin tuotettua sähköä, ja globaalisti tietotekniikka-ala on päästöissä ohittanut jo lentoliikenteen. ”Fossiilisten tuottamiselta, niiden kauppaamiselta, ja ehkäpä ennen kaikkea niiden rahoittamiselta ja vakuuttamiselta pitäisi viedä sosiaalinen hyväksyttävyys
58 SUOMEN LUONTO 10/2019 Albert Franch Sunyer opiskeli biologiaa, mutta päätyi Espanjasta Suomeen perustamaan hävikittömän Nolla-ravintolan. hävikittömän Nolla-ravintolan. HOMO SAPIENS Albert Franch Sunyer opiskeli Jätteen vastustaja. TEKSTI JOUNI TIKKANEN / KUVAT ANNA RIIKONEN Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin
torissa ravintolasalin nurkassa. Ennen koulun alkua hän ehti kuitenkin saada soiton Angle-nimisestä ravintolasta, joka tarjosi oppisopimuspaikkaa. Sunyer tarttui täkyyn. Biologista kondiittoriksi Kun Sunyerin into biologianopintoihin sammui, hän ajelehti hetken. Sunyer ja muut ravintolan kokit yrittävät myös maksimoida raaka-aineen käytön: Porkkanasta ei katkaista kärkeä eikä naattia, eikä sitä kuorita. Hävikittömiä jouluperinteitä Hävikin minimointi on toki vanha ajatus, ja se näkyy Sunyerin jouluperinteissä. Hänen intohimonsa olivat eläimet ja kasvit, niiden etsiminen ja tutkiminen”, Sunyer kertoo. Joulupäiväksi hän laittaa pastan kanssa tarjoiltavaa liemikeittoa, sopa de galetsia. Tämän jälkeen pöytään nostetaan ne vihannekset, kananosat, siansorkat ja -hännät, joita keitettiin lientä varten. ”Ensinnäkin, mitä enemmän heität roskiin, sitä enemmän menetät rahaa. Pääruoka taas on perinteisesti talon isoin kukko, ja jälkiruoaksi tarjotaan makeisia, torrója ja neula-keksejä. Varhaisteininä hän kasvatti isän kanssa akvaarioissa värikkäitä hammaskarppeja, haudotti niiden mätimunia, ja ruokki poikasia suolalehtijalkaisilla, sääskentoukilla ja mahlakärpäsillä. Enää hän ei muista, mistä idea tuli, mutta ehkä kotoa sekin. Sunyerkin otti teini-iässä osaa paikallisen ympäristöliikkeen mielenosoituksiin, joissa yritettiin saada kaivosyhtiö kierrättämään jätteet hyötykäyttöön. Viime vuonna hän kuitenkin perusti ystäviensä kanssa Helsinkiin oman hävikittömyyteen pyrkivän ravintolan, Nollan, jossa ympäristö tietoisuus ja kunnianhimoinen ruoanlaittotaito yhdistyvät. Kun sama omistaja otti myöhemmin haltuunsa barcelonalaisen ABaC-ravintolan, jolla on nyt kolme Michelin-tähteä, hän päätyi työskentelemään leivonnaistaiteen ehdottomalla huipulla. Sunyer kertoo, että vihanneksia tuodessaan viljelijät saavat mukaansa multaa, jonka he voivat palauttaa pelloilleen. Kaikki käytetään.” Lapsuus suolajätevuoren varjossa herätti Sunyerin ajattelemaan ympäristöasioita. ”Jos jokin on kertakäyttöistä, se ei tule keittiön ovesta sisään.” Sunyerin mukaan tuottajien suhtautuminen toimintatapaan on vaihdellut. Tiukka ”ei” kertapakkauksille Sunyeriä oli pitkään vaivannut se, miten paljon ravintoloiden keittiöt tuottivat jätettä. Nollan idea on zero waste, kaikesta jätteestä eroon pyrkiminen. Vispilä taas oli tärkein työväline kokinuran alussa, kondiittorina.. On myös pieniä paikallisia viljelijöitä, jotka tajuavat jujun heti. Kompostori on todellakin samassa ravintolasalissa, jossa ihmiset syövät fine dining -illallista. Kylän korkein vuori on kaivoksen sivukivikasa, johon läjätään kaliumkloridin tuotannosta syntyviä natriumsuoloja, siis epäpuhdasta, tavallista suolaa. ”Mitään ei heitetä hukkaan. Ja kolmanneksi, pitää kunnioittaa tuottajaa.” Se vähäinen jäte, mitä keittiö lopulta tuottaa, siis kananmunankuoret, viinipullonkorkit, sekä kalan ja kanan luut, kompostoidaan teollisessa tehokomposK otipaikka vaikutti siihen, että Albert Franch Sunyer sai ympäristöherätyksen. Yhdessä isä ja poika kävivät myös messuilla esittelemässä kasvattejaan. Ja jos jotain jää joulupäivänä yli, siitä tehdään tapaninpäivänä cannelonien täytettä.” . Siihen on kolme pääsiallista keinoa, ensiksi jyrkkä kieltäytyminen kertakäyttöpakkauksista. Hän syntyi Espanjan Kataloniassa pieneen, 6000 asukkaan kaivoskylään, Sallentiin. Kaikki syödään. Sunyer oli aina laittanut ruokaa äidin kanssa. Kasan valumavedet juoksevat sitten Llobregat-jokeen, joka on käytännössä kuollut valtavan suolapitoisuuden takia. Sitä tietä hän tuli Suomeenkin. 10/2019 SUOMEN LUONTO 59 ”Kun Chez Dominique avattiin, minut pyydettiin hoitamaan leivospuolta.” Sittemmin Sunyer on ehtinyt työskennellä muidenkin helsinkiläisten huippuravintoloiden keittiöissä. Kotipaikan lisäksi perhe vaikutti siihen, että Sunyer lähti parikymppisenä opiskelemaan biologiaa Gironan yliopistoon. ”Mitään ei heitetä hukkaan. ”En päästä keittiöön edes mitään, mikä on kierrätettävää”, Sunyer sanoo. ”Jossain vaiheessa sitten päätin, että minun pitää oikeasti tehdä jotain, joten hain kondiittorikouluun”, hän sanoo. On sellaisia, jotka eivät halua olla Nollan kanssa tekemisissä, ja on niitä, joille asiaa pitää selittää sinnikkäästi. ”Isäni oli apteekkari mutta ennen kaikkea luonnonystävä. Nolla ei siis peittele ravintolan ideaa vaan korostaa sitä. Suola myös on ainoa ulkomainen mauste, jota Nolla käyttää. Toiseksi, se mikä yleensä heitetään roskiin, on täysin syömäkelpoista
Yleensä paras paikka on ikkunalauta, jolle luonnonvaloa tulee talviaikaan eniten. 60 SUOMEN LUONTO 10/2019 KUN ILMAT viilenevät, kasvihuoneesta voi kantaa kodin ikkunalaudalle ainakin munakoison ja paprikan. Laita latvat vesiastiaan, jossa ne säilyvät useita päiviä. Kasvata vaikka suklaaminttua! VINKKEJÄ KOTIKASVATUKSEEN KU V IT U K SE T M A RI K A M A IJ A LA Kotona! Tällä palstalla annamme luonnon ystävälle vinkkejä ekologiseen arkeen – tässä numerossa talviviljelystä. Ihanteellisin ympäristö kotikasvatukselle olisi puilla lämmitettävä omakotitalo. ”Kotikasvattajan tärkein apuväline on valo. Hifistelijä laittaa kasvamaan japanilaisen yksivuotisen perillan, jossa on kirpakka, kalan kaveriksi sopiva maku. Sumuttele kasveja säännöllisesti. Kastele kunnolla, ja anna mullan välillä kuivahtaa. 4. Siten kasveista tulee tuuheita. Kun valaisimet on ostettu, on aika miettiä, mihin omat talvikauden viljelykset sijoitetaan. Kasteluveden pitää olla puhdasta ja haaleaa. Led-valaisimen voi huoletta laittaa jopa kiinni kasviin. JENNA PARMALA SATOKAUSI OLOHUONEESSA 1. Liian kostea multa taas tukahduttaa kasvin. Nauti hyötykasvien tuomasta väristä sekä niiden tuomasta mausta kokkailuissasi. Kasvit nauttivat valon punaisesta, keltaisesta, oranssista, sinisestä ja violetista aallon pituudesta. Jos kasvatat yrttejä, leikkaa niitä säännöllisesti. T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A K O T O N A. Ihmissilmään led-valo näyttää oikealta päivänvalolta, joten kasvilampun näkeminen talven keskellä saattaa piristää myös ihmistä. Kasvit tarvitsevat lämpöä, joten valitse niille mahdollisimman vedoton ja tasalämpöinen paikka. 5. ”Talvikasvatus on haastavaa. Tarkkaile kasvun kehitystä. Uski iloitsee siitä, että led-valaisimista on tullut entistä edullisempia ja helppokäyttöisempiä. Aseta valo riittävän lähelle kasvia. Kasvattaja tarvitsee hyvät lamput, sillä talvi on muuten Suomessa viljelylle liian pimeää aikaa", toiminnanjohtaja Katja Uski Hyötykasviyhdistyksestä vinkkaa. 2. Vihreästä ja puhtaanvalkoisesta valosta ei ole kasveille hyötyä. ”On syytä ottaa huomioon, että patterit lämmittävät ruukkuja ja kuivattavat huoneilmaa.” TALVEN AJAKSI kasvit kannattaa sijoittaa lähekkäin hyödyntäen niiden välille syntyvää pienilmastoa, ja on hyvä sumuttaa kasveja säännöllisesti vedellä. Epäonnistumisia sattuu, eikä valtavaa satoa kannata odotella”, Katja Uski sanoo. . Niiden viereen voi laittaa kasvamaan vaikka chilin, yrttejä ja salaatteja. Edistyneempi voi kasvattaa sitruunaa tai vaikkapa kurkkuja ikkunalaudalla. Älä leikkaa pelkkiä lehtiä vaan varsien latvoja. Kun valitset sopivaa valaisinta, kiinnitä huomiota siihen, että aallonpituudet ovat kasveille sopivat, eikä lamppu kuumene ja polta kasveja. ”Sellaisen kodin ilmassa on talvisinkin kasvien tarvitsemaa kosteutta.” Aloitteleva talviviljelijä voi istuttaa valkosipulinkynsiä ja hoivata esimerkiksi pienilehtisiä salaatteja ja helppohoitoisia yrttejä, kuten minttua ja basilikaa. Siten erilaiset talven tuholaiset, etenkään punkit eivät innostu tuhotöihin kuivuvassa huoneilmassa. 3. Kasvualusta ei kuitenkaan saa kuivua kokonaan
Sipuleissa on paljon flavonoideja, ja punasipulissa niitä on 10–20 prosenttia enemmän kuin keltasipulissa. Keitä hiljalleen välillä sekoittaen, kunnes viipaleet ovat puolikypsiä. (JM) Kuinka paljon hämähäkkisilkkiä menee uuden materiaalin kiloon. Lisää hillosokeri sekoittaen. Jos joulusi ei ole vielä täysin jätteetön, kannattaa virkistää lajittelumuistia: Joulukuusen rikkoutuneet pallot ovat sekajätettä, ja jos koristeessa on yli puolet metallia, se kuuluu metallinkeräykseen. Lisää punaviinietikka ja kiehauta. Valinnalla halutaan nostaa esiin puun käyttöä, puukon käsittelyä ja kädentaitoa. Kysymyksiin vastaa tutkimusta johtanut professori Markus Linder Aalto-yliopistosta. Vuoleminen on nyt valittu vuoden 2020 käsityötekniikaksi. Materiaalia voidaan tulevaisuudessa käyttää myös muun muassa tekstiiliteollisuudessa. www.hsy.fi > fiksu joulu Punasipulista voimaa Sipuliperheen punakuorinen jäsen punasipuli on maultaan voimakkaampi kuin tuttu keltasipuli. TULOSSA Oppia hämähäkinseitistä KU VA T IS TO CK PH O TO A A LT O -Y LI O PI ST O JA V TT VUOLEMINEN KUNNIAAN! Milloin sinä vuolit viimeksi kaarnalaivan tai makkaratikun. ”Silkki on proteiini, jota on luonnossa esimerkiksi perhosen toukan eritteessä ja hämähäkinseitissä. Sipulin makea maku tulee esiin, kun sen paistaa – tai hilloaa. Keitä seosta noin 10 minuuttia, jäähdytä ja laita hillo purkkiin. JOHANNA MEHTOLA JÄTTEETÖN Valinnalla halutaan nostaa esiin puun käyttöä, puukon käsittelyä ja kädentaitoa. Mallia tähän muovin haastajaan on otettu luonnosta. Sen etu ovat myös hyvät tekniset ominaisuudet: lujuus, jäykkyys ja joustavuus.” . Materiaalisuunnittelun suurimpia haasteita on ollut juuri lujan mutta samalla joustavan materiaalin valmistaminen. Käyttämämme synteettinen hämähäkkisilkki valmistetaan mikrobien avulla, joihin on siirretty hämähäkkisilkin geenejä.” Mitä etuja tällä uudella materialilla on verrattuna muoviin. ”Ainesosien suhde uudessa materiaalissa on kaksi kolmasosaa selluloosaa ja yksi kolmasosaa silkkiä, siis reilu 300 grammaa.” Miten hämähäkkisilkkiä valmistetaan synteettisesti. 10/2019 SUOMEN LUONTO 61 LIEDELLÄ LUJA, JÄYKKÄ ja joustava ovat sanoja, jotka kuvaavat Aalto-yliopiston ja VT T:n yhteistyössä kehittämää biopohjaista materiaalia. ”Kehittämämme silkkisellu-komposiittimateriaali on valmistettu täysin luonnollisista ainesosista, eikä siihen tarvita öljypohjaisia kemikaaleja. www.taito.fi JÄTTEETÖN JOULU. Säilytä jääkaapissa. JOULUPÖYDÄN SIPULIHILLOKE 1 kg punasipulia viipaleina 3 rkl öljyä 3 dl vettä 1 tl suolaa ripaus mustapippurirouhetta 1 dl punaviinietikkaa 2 dl hillosokeria Laita sipuliviipaleet, vesi, öljy, suola ja pippuri kattilaan. Tutkijat loivat materiaalin liimaamalla puun selluloosakuituja yhteen hämähäkinseitistä löytyvällä silkkiproteiinilla. www.taito.fi
ELINA JUVA Yltä päältä metsässä TUTTUAKIN TUTUMPI metsä saa uutta syvyyttä, kun lukee maantieteilijä Marko Leppäsen ja biologi Adela Pajusen mainiota kirjaa Suomalainen metsäkylpy (Gummerus 2019). 62 SUOMEN LUONTO 10/2019 Jonna Saari (toim.): Retkipaikka – Uudet seikkailut (Karttakeskus 2019) SYKSYN uutuuskirja Retkipaikka Uudet seikkailut esittelee 80 retkikohdetta eri puolilta Suomea. T O IM IT TA N U T JO H A N N A M E H T O L A V IR IK K E IT Ä. Teos onnistuu Laura Ertimon tekstein ja Mari Ahokoivun hauskoin piirroksin kertomaan vaikeasta ja monimutkaisesta aiheesta selkeästi ja innostavasti. Kun pimeä alkoi kiertyä yhä lähemmäs, muistin kirjasta lukemani kohdan: ” Sanotaan, että ihmisen valo todella syttyy vasta, kun hän tuntee varjonsa. RIIKKA KAARTINEN Laura Ertimo & Mari Ahokoivu: Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu (Into 2019) Lasten tietokirja Ihme ilmat! vastaa kysymyksiin ilmastonmuutoksesta ja kertoo, mitä voimme itse tehdä sitä vastustaaksemme. Retkipaikka on tullut tutuksi verkkosivuna, mikä herättää kysymyksen miksi ostaa vain pienen osan kohteista esittelevä kirja. Siinä nämä terveysmetsäajattelun pioneerit kuvaavat Sipoonkorven kansallispuistossa vetämiään retkiä sekä luontoa, ja höystävät tarinoitaan kiinnostavilla tutkimuksilla. Jo kirjan kerronta ja tarinat vievät lukijansa metsäkylpyyn. Minä puolestani heittäydyin pitkäkseni sammalen kirjomalle kalliolle. Kirjan hohtoa ei himmennä se, että osassa kuvista esiintyvät kesyt sudet, minkä tekijä myös auliisti kertoo. Hän suosittelee kirjaa ihan kaikille. . Kirjoittajat kutsuvat Sipoonkorpea sen vanhan nimen mukaisesti Suurmetsäksi. Teksti vie alueen luonnosta ja historiasta. Vuonna 1993 ilmestyneen kirjan kaunis kerronta ja aikanaan ennennäkemättömän hienot kuvat tekivät suuren vaikutuksen aloittelevaan luontokuvaajaan. 11-vuotias lukija innostui kahlaamaan kirjan läpi kertaistumalla ja piti sitä mielenkiintoisena ja monipuolisena. Teksti on kirjoitettu niin suurella rakkaudella ja asiantuntemuksella, että se hulmahtaa kotisohvalle lukulampun allekin. Jonna Saaren toimittama kirja toimii kuitenkin sekä tulevia retkiä kotisohvalla suunniteltaessa että jo tien päällä reppu selässä. JOHANNA MEHTOLA KIRJAT LUONTOKIRJASUOSIKKINI Jim Brandenburg: Veljemme susi, unohdettu lupaus (Gummerus 1993) IS TO CK PH O TO PÄÄSIN vastikään Karpaattien yössä kuulemaan susilauman ulvontaa. Sudesta, tunteellisesti, järjellä MARKUS SIRKKA Luontoja retkeily toimittaja VIRITTÄYDY LUONTOON! Esittelyssä parhaat luontokirjat ja luonnon ystävän menovinkit. Luin kirjan yhdeltä istumalta, sitten oli pakko lähteä jo hämärtyvään lähimetsään hortoilemaan. Ilmastonmuutoksesta ei ahdistuta, vaan etsitään yhdessä ratkaisuja ongelmaan. Yksi tie siihen kulkee pimeän metsän kautta. Sen kohtaaminen ja siinä rentoutuminen auttaa tekemään sinunkaupat syvimpien tuntojen kanssa.” Pimein vuodenaika tarjoaa tähän loistavat puitteet. Kirjan sivuilla Brandenburg kuvaa omalla ainutlaatuisella tavallaan susikuvaajan työtä kotimetsissään Minnesotassa, onnistumisista ja epäonnistumisista, suden ja ihmisen ikiaikaisesta suhteesta sekä suden käyttäytymisestä tutkimustietoon ja omiin kokemuksiinsa nojaten. Hetki palautti mie leeni amerikkalaisen luontokuvaajan Jim Brandenburgin kirjan Veljemme susi, unohdettu lupaus. Jokainen kohde esitellään kuvin, kartoin ja koordinaatein. Kirja on käyttöliittymä, josta ei lopu akku. Leppänen ja Pajunen kehottavat kirjassa muun muassa painamaan kasvot sammaleeseen ja ottamaan näin konkreettisiakin luontokylpyjä
RETKIVINKKI Mistä retkipaikasta sinä haluaisit antaa vinkin muillekin. JOHANNA MEHTOLA O LL I KO RH O N EN Innostu hiihdosta! Hiihto on äärimmäisen monipuolinen kuntoilumuoto. Ohi kiitävän veden lisäksi siellä voi nähdä talvivieraita, kuten vaikkapa uljaan laulujoutsenen, vikkelän koskikaran tai tanakan isokoskelon. Jonna Saari Retkipaikka Uudet seikkailut 23,20 € (29,00) Karttapallo 36,72 € (45,90) Kaunis on matkaajan maailma 21,60 € (27,00) Oudoimmat otukset 13,60 € (17,00) Kaunis on Drink Nordic 25,60 € (32,00) Suomen tähtitaivas Opas tähdistöjen ja planeettojen tunnistamiseen MARKUS HOTAKAINEN Suomen tähtitaivas 21,60 € (27,00) Oudoimmat. Tutustu myös aiemmin ilmestyneisiin Etelä-, Pohjoisja Länsi-Suomen oppaisiin. 13,60 € (17,00) KARTTAKAUPAN LAHJAVINKIT KARTTOJA JA KIRJOJA 20 % ALENNUKSELLA JOULUKUUN AJAN! UUDET SEIKKAILUT UU DE T SE IK KA ILU T Toim. Laura Liikanen opastaa kirjassa havainnollisesti ja iloisin mielin kuinka tehokasta ja nautittavaa hiihto voi olla. Niinpä virtaretkelle Rautalammin Tyyrinvirralle on syytä varata aikaa. 25,60 € (32,00) TILAA VERKKOK AUPASTA ! Lumijälkien maasto-opas 17,60 € (22,00) Aitoja makuja luonnosta 25,60 € (32,00) Aitoja makuja Perinteisiä eräruokia 21,60 € (27,00) Perinteisiä eräruokia Kansallispuistot tutuiksi -kirjasarja Kirjasarja esittelee kaikki Suomen kansallispuistot: historia, luonto, eliölajit, kartat sekä vinkit parhaista reiteistä ja kohteista. Lähetä ehdotuksesi kuvan kera: www.suomenluonto.fi/retkivinkki Virran voimaa TALVEA ja pakkasta uhmaava virtaava vesi on rauhoittavaa katsottavaa. Niin kestävyyskuin lihaskuntokin kohenevat, samoin koordinaatio ja tasapaino. Rautalammintietä ajellessa Tyyrinvirtaa voi kiireisempi ihailla vaikka sillan kupeeseen pysähtyen
Yritin häätää sitä pois, mutta kun tarkistin, oliko se mennyt, se pelmahti sisään etuovesta. /havaintokirja Kuokkavieras ”VARIS AJOI MINKIN takapihalleni. marraskuuta Porissa. Minkki vilisti suoraan olohuoneeseen kissojen ruokalautaselle. marraskuuta. 64 SUOMEN LUONTO 10/2019 Kuura ”PAKKANEN oli yön aikana tehnyt taikansa nurmikolle.” Teija Järvenpää ihaili korsien kuuraa 24. Otin sitä rukkasilla niskanahasta kiinni ja sain sen ulos. Kissat olivat vauhkoina ja verenpaineeni korkealla, mutta kertaakaan minkki ei hyökännyt tai purrut.” Pirkko Siukonen kohtasi hyvällä ruokahalulla varustetun minkin Torniossa 7. HAVAINTOKIRJA TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN LUKIJOIDEN OMA LUONTOPALSTA TOIMII SEKÄ LEHDESSÄ ETTÄ NETISSÄ. TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.. Kauniin maiseman ikuisti Erkki Timonen.. marraskuuta Nurmeksen Kuohattijärvellä. LEHDESSÄ JULKAISTUISTA KUVISTA MAKSAMME PALKKION. Laineet jäätyvät AALTOJEN LIPLATUS jähmettyi 4
marraskuuta. marraskuuta. 10/2019 SUOMEN LUONTO 65 Kesäturkki vai talviturkki. Valokuvan nappasi Merja Ollikainen. Nuoret joutsenet KESÄLLÄ KUORIUTUNEET kyhmyjoutsenet ovat yhä harmaassa höyhenpuvussa. lokakuuta Lapinjärvellä. Se liikkui jo kankeasti, ja parin päivän jälkeen tulikin ensimmäinen lumipyry.” Myöhäisen kyyn kuvasi Ari Kaarakainen 24. Ei väsytä vielä ”KYY YLITTI TIETÄ talvehtimiskalliota kohti. Jään helmi JÄRVIRUO’ON LEHTI sai koristeekseen jäisen veistoksen Mäntyharjulla 24. marraskuuta. Pantasusi SATELLIITTIPAIKANTIMELLA varustettu susi tallentui Kari Rossisen kameraan Kuhmossa lokakuussa viime vuonna.. ”ENSIMMÄISTEN pakkasten tullessa oravakaan ei tiedä, pitäisikö käyttää kesävai talviasua.” Oravakaksikon kuvasi Matti Manninen Jyväskylän Vaajakoskella 11. Ivan Wistuba otti kuvan nuorukaisista Helsingin Vuosaaressa 15
Tunturikoivikoiden tulevaisuuden ennuste onkin heikko. Tunturikoivikoita tuhoavat aika ajoin tunturija hallamittariperhosten massaesiintymät. Tunturikoivikot voivat toipua tuhoista etenkin ravinteisimmilla lehtomailla. Miksi puusto ei näytä uusiutuvan. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Suurin osa tunturikoivikoista on kuitenkin karuja ja kuivia, ja niiden toipumiskyky on reheviä paikkoja heikompi. 1960-luvulla mittarit muuttivat 100 000 hehtaaria tunturikoivikkoa paljakaksi. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvitys (2018) antaa kysymykseen perusteellisen vastauksen. Mittarituhojen ennustetaan lisääntyvän ilmaston lämmetessä. Järvellä ei ole juuri kalaverkkoja, joihin kuikat olisivat voineet vahingoittua. Ihmetystä herätti koivuntaimien ja nuorten puiden puuttuminen kokonaan alueelta. Lisäksi porot syövät koivun taimia ja nuoria vesoja. M A RK U S SI RK K A Tunturikoivikoiden tulevaisuus on uhattuna.. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt ja geologia. Kuikkia liikkuu usein rantamme lähellä, mutta tänä kesänä on nähty usein myös joutsenpariskunta kahden poikasen kanssa. 2000-luvulla hallamittarit tuhosivat useana peräkkäisenä vuonna noin 20 000 hehtaaria tunturikoivikkoa, tästä suuri osa juuri Kaldoaivin erämaa-alueella. Voisivatko joutsenet olla syynä kuikkien kuolemaan. Laidunnus vaikeuttaa uudistumista etenkin porojen kesälaitumilla, joilla sijaitsee yli puolet tunturikoivikoista. Mittarituhojen lisääntymisen ohella ilmaston lämpeneminen edesauttaa männyn levittäytymistä tunturikoivuvyöhykkeelle. . Olimme viikon pois mökiltä, ja palatessa rantavedestä löytyi kuolleena kaksi kuikkaa vatsapuoli ylöspäin. Mitkä ovat tunturikoivun tulevaisuudennäkymät. . 66 SUOMEN LUONTO 110/2019 Häviääkö koivu Kaldoaivista. TERHI RYTTÄRI Kumpi voittaa, kuikka vai joutsen. Joutsenten suhteet muihin lintuihin tuottavat jatkuvasti uusia havaintoja ja – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT T O IM IT TA N U T JO U N I T IK K A N E N – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA – ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI • lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai • kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Tunturikoivikoiden uudistumiseen kietoutuvat mittariperhosten tuhot, poronlaidunnus ja ilmaston lämpeneminen – yhteisvaikutus on suurempi kuin minkään näistä erikseen. Olimme patikoimassa Kaldoaivin erämaassa lähellä Norjan rajaa kesäkuun puolivälissä
Mistä eläimestä mahtaa olla kyse. Mökkimme on Hirvensalmella. Yksikin kalaverkko riittää kuikkien surmaan, jos nämä eivät pääse välillä hengittämään veden pinnalle. Näätä on oivallinen kiipeilijä ja varsin tavallinen mökkivieras nyky-Suomessa. Yhteenotossa kuikka varmaan voittaisi. Olen aikaisemmin vastannut kysymykseen kuikan aggressiivisuudesta, kun tämä ajoi joutsenet pois pesimäjärveltään. Hiirien, myyrien, oravien ja näätien sisäänpääsyn estäminen voi joskus olla todella hankala tehtävä. Kuvassa ei ole näkyvissä selvää mittakaavaa (tulitikku, kolikko tms.), joten eläimen lajia on hankala määrittää varmasti. Kun joutsenet alkoivat yleistyä ja asettuivat pesimään hanhisoille, ne ajelivat metsähanhia pois pesäkumpujensa lähettyviltä. Silti niitä on sinne päässyt. 110/2019 SUOMEN LUONTO 67 kysymyksiä. . Havaintopaikka eli Hirvensalmi kuuluu vielä metsähiiren levinRE IJO KO ST IA IN EN Vintiltä löytyi tummaa ulostetta. Joutsenen aggressiivisuuden havaitsivat ensimmäisinä hanhien pesimäsoita silmällä pitäneet metsästäjät jo vuosi kymmeniä sitten. Ulosteen löytöpaikan ja ulkonäön perusteella olen kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä on näädän uloste. Sittemmin on havaittu, että laulujoutsen onnistuu tavallisesti kokonaan karkottamaan reviiriltään kyhmyjoutsenen – vaikka on tätä pienempi. Nyt vintille oli ilmaantunut hiirten papanoiden lisäksi mustaa tai tummaa eläimen ulostetta, joka on jo suuremman eläimen jätöstä. Mutta voisiko aggressiivinen joutsen tappaa kaksi kuikkaa. Joutsen muuten voi vaihtaa poikueensa paikkaa pitkienkin matkojen taakse kesken kesän. Toisaalta Ikkuna Suomen luontoon -nettipalvelussa kuvattiin joitakin vuosia sitten joutsenen hyökkäys kuikkaa vastaan. Jos ullakolla on lisäksi hiiriä, paikka on näädälle suorastaan paratiisi: suojaa ja ruokaa samasta paikasta. Vastaajina tässä numerossa: SEPPO VUOLANTO Linnut TAPIO KUJALA Hämähäkit TERHI RYTTÄRI Kasvit JUHA VALSTE Nisäkkäät. SEPPO VUOLANTO Salaperäinen kakkaaja tuuletetulla vintillä Olemme epätoivoisesti yrittäneet estää hiiriä pääsemästä mökin tuuletetulle vintille laittamalla jyrsijäverkkoa kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Uskon, että kuikan nokka on terävämpi ja pelottavampi ase kuin joutsenen siipipankon iskut ja kovaääninen kailotus. Asiat eivät kuitenkaan toden näköisesti edistyisi tähän saakka, vaan toinen perääntyisi ja oppisi varomaan
Kaikki kolme viihtyvät yleensä kesät ulkosalla puutarhoissa, pellonlaidoilla ja metsissä, mutta siirtyvät mielellään syksyn tullen sisätiloihin. Kuollut kauris on todennäköisesti ollut aikuinen naaras tai nuori koiras. Luurangolla olisi pituutta suoristettuna noin 80 senttiä. Koon vuoksi näädän pääsytiet ullakolle ovat helpompia löytää ja myös tukkia. Metsäkauriiden vasoja puolestaan vievät etenkin ketut. Sukupuuton partaalle 1900-luvun alkupuolella metsästetty näätä on runsastunut kovasti viime vuosikymmeninä ja on nykyisin yleinen suurimmassa osassa Suomea. Iso uros voi painaa jopa yli kilon, naaras puolestaan painaa tavallisesti noin kaksi kolmasosaa tästä. . JUHA VALSTE Kaluttu luuranko Mikähän eläimen luuranko on kyseessä: Tämä osui kohdalleni Lahden Merrasjärven rantamaastossa. Metsäkauris on nykyisin yleinen kaikkialla Eteläja Keski-Suomessa, ja monin paikoin se on ohittanut runsaudessa valkohäntäkauriin. Näätä on paljon suurempi eläin, mutta myös se on loistava sisään murtautuja. Päästä puuttui alaleuka, yläleuassa oli yllättävän leveät hampaat. Minkäänlaisia raajojen luita sillä ei ollut, mutta häntäpäässä oli erikoinen luinen haarauma. Lukijan pituusarvio sopii hyvin juuri metsäkauriiseen, sillä sen aikuiset ovat 95–135 senttiä pitkiä. 68 SUOMEN LUONTO 110/2019 ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT KYSY LUONNOSTA neisyysalueeseen, minkä lisäksi kotihiiri ja metsämyyrä ovat siellä yleisiä. Etenkin metsähiiri ja -myyrä ovat oivallisia kiipeiljöitä, jotka estelyistä huolimatta löytävät usein raon, josta ne pääsevät sisälle. Vähän yli sentin läpimittainen rako saattaa riittää. Metsäkauriita saalistavat ihmisten lisäksi myös eräät pedot, erityisesti viime vuosikymmeninä yleistynyt ilves. JUHA VALSTE KI M M O R A M PA N EN / VA ST AV A LO O N N I PA K A RI N EN Metsäkauris on pieni ja siro hirvieläin.. Kuvassa on todennäköisesti metsäkauriin selkäranka ja kallo, josta kuitenkin puuttuvat kuonon etuosan luut ja alaleuka. Kuolinsyytä on vaikea päätellä, mutta ilveksen saaliiksi eläin on hyvin voinut päätyä. Kaikilta hirvieläimiltä puuttuvat yläleuasta etuhampaat, ja niiden poskihampaat ovat kookkaat ja purupinnoilla on voimakkaita kiillesilmukoita
Istumajäljen viereen tein mittakaavaksi oman jalanjäljen, jonka koko on 37. Rotathan syövät pähkinöitä, ja tammenterhot kuuluvat pähkinöihin, joten syövätkö rotat oravien tavoin tammenterhoja. . Yksinään olevasta harakasta sukupuolen määrittäminen on mahdotonta, sillä höyhenpuku on molemmilla sukupuolilla samanlainen. Oliko. Itse arvelin että istuja olisi voinut olla ilves. Ilveksen takajaloista jää istuessa pitkä jälki. Mistä tietää harakan sukupuolen. 110/2019 SUOMEN LUONTO 69 Kelpaavatko tammenterhot rotalle. Jäljet näyttävät kovasti ilveksen jäljiltä ja kokokin sopii – ilveksen etutassujen jättämä pyöreä jälki on halkaisijaltaan suunnilleen kahdeksan senttiä (7–9 senttiä ilveksen koosta riippuen). Se ei kuitenkaan ole läheskään yhtä hyvä kiipeilijä kuin orava, joten tammenterhoihin rotta pääsee käsiksi lähinnä maan pinnalla. Eläin oli tullut metsästä, kulkenut tietä pitkin kymmenisen metriä ja mennyt metsään tien toiselle puolelle, kiivennyt torpan takana olevalle kalliolle ja sen yli syvemmälle metsään. Rotta on kaikkiruokainen, eli se syö mitä hyvänsä tarjolla olevaa ravintoa. Kaiken lisäksi kilpailu terhoista on ankaraa: oravan ja metsähiiren lisäksi närhi on erityisen perso terhoille. Tällöin kysymyksessä ei kuitenkaan ole sukupuolesta johtuva ero. Tämä edellyttää, että linnut ovat lähekkäin ja suurin piirtein samassa asennossa. On myös mahdollista, että koiraan höyhenpuku kiiltää hienommin, ja tummat osat peilaavat vihreää ja sinistä näyttävämmin kuin naaraan vastaavat osat. . Suuri naaras ja pieni koiras saattavat kuitenkin olla aivan samankokoisia. . Olen aiemmin nähnyt pihassa muun muassa ketun, metsäjäniksiä ja rusakoita, jonkin ison pöllön, pyyn, lumikon, kärpän ja metsäkauriin. SEPPO VUOLANTO Isojalkainen istuskelija Kuka tässä istuskeli. Koiras on kuitenkin naarasta hivenen suurempi, millä perusteella pihapiirissä asustavan harakkapariskunnan sukupuolet on mahdollista erottaa toisistaan, jos on hyvin tarkka. JUHA VALSTE Koiras ja naaras samannäköiset Olen seurannut pihapiirimme harakoita. Sama pari asustaa tutussa paikassa yleensä useampia vuosia, ja tarkka havainnoija voi löytää höyhenpuvusta yksityiskohtia, joiden avulla tunnistaa linnun yksilöllisesti. Eilen lunta kolatessa huomasin torpan nurkilla istumajäljen. Asun syrjäisellä paikalla Etelä-Savossa, ja lähimpään naapuriin on matkaa kilometri. Voimme vain ihmetellä, kuinka harakat itse tunnistavat lajikumppanin sukupuolen. Noin 50 metrin päässä pihasta on tiellä nähty karhu, jonka jäljet näin itsekin. Rotat siis syövät kyllä tilaisuuden tullen tammenterhoja, mutta niistä tuskin muodostuu rottien pääravintoa tai edes tärkeää osaa ravinnosta täällä Suomessa. JUHA VALSTE M A RK U S VA RE SV U O / LIN TU KU VA A RT O JU VO N EN / LIN TIK U VA Närhi ja muut eläimet kilpailevat tammenterhoista. Ihmisen jälkiä tienoilla ei näkynyt. A N IT A GY N TH ER. Tätä mahdollista eroa on kuitenkin hyvin vaikea huomata. Oikeastaan istuskelupaikkoja oli kaksi, mutta käyntijälki näytti yhdeltä. Päälle satanut uusi lumi on tehnyt jäljistä hiukan epäterävät, minkä vuoksi asiasta ei voi olla aivan varma
Kirjavaleskorpionit voivat elää kolmetai neljävuotiaiksi. Kuvassa on valeskorpioni. KYSY LUONNOSTA ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT Saksekas ötökkä olohuoneessa Noin kahden millin kokoinen ötökkä, jolla oli erikoiset sakset, tallusteli olohuoneen pöydällä. Ne pyydystävät saaliinsa saksillaan, joissa olevat myrkkyrauhaset tainnuttavat uhrin hetkessä. . TAPIO KUJALA M A RK U S PA A N A N EN Valeskorpioni on sisätiloissa viihtyvä peto.. Varsinaiseen paritteluun tanssi ei kuitenkaan koskaan johda, vaan koiras tyytyy jättämään siittiöpakettinsa naaraan poimittavaksi. Kirjavaleskorpioni on yksi niistä lajeista, joiden kosiomenot sisältävät monimutkaisia, jopa kymmeniä minuutteja kestäviä liikesarjoja. Jotkin lajit tarraavat kiinni isommista selkärangattomista ja matkustavat niiden kyydissä uusille elinaluille. Valeskorpionin erittämät ruoansulatusentsyymit pehmentävät saaliin kudokset ennen ravinnon imeskelyä. Ravinnon pyydystämisen lisäksi likinäköiset valeskorpionit käyttävät pihtejään ympäristönsä tutkimiseen. Valeskorpionit ovat armottomia petoja. Mikä laji on kyseessä. Tämän mahdollistavat saksien pinnalla olevat lukuisat herkät tuntokarvat. Poikaset kuoriutuvat parissa viikossa ja aikuistuvat 10–24 kuukauden sisällä lämpöolojen mukaan. Luonnonvaraisesti ne elävät eläinten ja lintujen pesissä, ja lajin koulimisesta mehiläisyhdyskuntia tuhoavien loispunkkien torjujiksi on saatu lupaavia tuloksia. Sisätiloissa niille kelpaavat kirjatäit, koiperhosten ja turkiskuoriaisten toukat sekä muut pienet selkärangattomat. Suomesta tavatuista vajaasta kahdestakymmenestä hämähäkkieläimiin lukeutuvasta lajista kirjavale skorpioni (Chelifer cancroides) on erikoistunut elämään sisätiloissa ihmisen hyödyllisenä seuralaisena
Voit maksaa tilauksesi e-laskulla – tee sopimus verkkopankissasi! TILAUSHINNAT Määräaikaistilaus (12 kk, 10 numeroa) kotimaahan 80,90 euroa, kestotilaus 70,90 euroa. . Irtonumero 9,00 euroa. Lehden saaja, jos eri kuin maksaja: Nimi: .................................................................................................................................... SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen ___/___ 2020. 2 2 Rekisteröidy lataussivulle www.vuodenluontokuva.?/lataus ja seuraa ohjeita. . Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 70,50 euroa ja kestotilaus 62,00 euroa. Osoite: ............................................................................................................................... Puhelin: .............................................................................................................................. 110/2019 SUOMEN LUONTO 71 Tilaajapalvelu • Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki • (09) 2280 8210 (kello 9–15) • tilaajapalvelu@sll.fi • www.suomenluonto.fi Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5009174 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Luonto maksaa postimaksun. Luontokuvaajien kokemista elämyksistä, yllätyksistä ja oivalluksista kumpuava palkittujen kuvien kokonaisuus kertoo luontomme moni-ilmeisyydestä – sen karuudesta ja yltäkylläisyydestä. Kilpailu odottaa nyt Sinun näkemystäsi Suomen luonnosta! • Kasvit ja sienet • Linnut • Maisemat • Nisäkkäät • Muut eläimet K U M P P A N I M M E M U K A N A K I L P A I L U S S A J A P A L K I N T O G A A L A S S A W W W . 1 . Puolen vuoden määräaikaistilaus (5 numeroa) 44,50 euroa. Vuoden Luontokuva -kilpailu välittää katsojille tuoreita näköaloja suomalaiseen luontoon. Kestotilaus uudistuu tilaus jaksoittain automaattisesti, kunnes haluat keskeyttää sen. Myynti Lehtipisteissä. TILAA LEHTI HELPOST I: WWW.SUO MENLUONTO.F I/ LEHTITILA US Majoitu mukavasti, syö hyvin, rentoudu luonnossa ja rantasaunan löylyissä! Puh. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen _______. Ulkomaantilauksiin postituslisä: Eurooppa 20 euroa ja muut maanosat 30 euroa vuodessa. Tilaajatunnus (löytyy osoitetiedoistasi lehden takakannesta): __________________________ Lehden maksaja (laskutusosoite): Allekirjoitus: ...................................................................................................................... Määräaikaistilaus 6 kk (44,50 €) . Kestotilaus 12 kk (70,90 €) . Osoite: ............................................................................................................................... Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... F I · S U O M E N L U O N N O N V A L O K U V A A J A T R Y S L V • Sommittelu ja muoto • Luonto ja ihminen • Nuoret, alle 18 v. 2 2 – 3 1 . Postinumero ja paikkakunta: ......................................................................................... Nimi: .................................................................................................................................... V U O D E N L U O N T O K U V A . 1 . Olen Luonnonsuojeluliiton jäsen (kestotilaus 62,00 €, määräaikainen 70,50 €). 0500 209 630 myynti@tunturikeimio.fi www.tunturikeimio.fi Jerisjärvi, Muonio Olemme myös Facebookissa! Tervetuloa! K I L PA I L U 2020 Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n 40. Teen osoitteenmuutoksen. • Vapaa ja luova KILPAILUSARJAT OSALLISTUMISMAKSUT KILPAILU PÄHKINÄNKUORESSA POHJOISMAIDEN SUURIN PALKINNOT • Kilpailu on avoin kaikille • Vain digitaalisia tiedostoja • Maltillinen kuvankäsittely sallittu • Kuvausaika: 1.1.2018 31.12.2019 • Kuvauspaikka: Suomi • Kuvat osallistujan itse kuvaamia, kuviin pitää kuvaajalla olla täydet oikeudet • Originaalit pyydetään erikseen kilpailussa menestyneiltä • Ei aikaisemmin suomalaisissa kilpailuissa palkittuja kuvia • Ei aikaisemmin ulkomaisissa kilpailuissa palkittuja kuvia, joiden tulokset kuvaajan tiedossa ennen 31.1.2020 Jaossa yli 35 000 € Pääpalkinto 10 000 € Sarjavoittajat 1 000 € Sarjojen 2.sijat 500 € Sarjojen 3.sijat 300 € • Suomen Luonnonvalokuvaajat SLV ry:n jäsen 25 € • Ei-jäsen 45 € • Nuorten sarja on ilmainen KILPAILU AVAUTUU 15.1.2020 L A T A A K I L P A I L U K U V A S I 1 5 . Määräaikaistilaus 12 kk (80,90 €) . Kolme numeroa (jatkuu kestotilauksena ) 16,90 euroa. Luonnosuojeluliiton jäsennumero: ................................................................................
Eristämällä paremmin kulutat vähemmän www.termex.fi ruskovilla.fi Tutustu valikoimaan ja hanki parasta: 100% MERINOVILLA Parasta viluntorjuntaan untuvaisen pehmeä luomuvillafleece LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ Auta luomaan turvapaikkoja elämälle FI78 5494 0950 0224 93 Puh. CHRISTA KEMPPINEN, HELSINKI Maanviljelyn supertähdet Oli kiva lukea tämä juttu, kun lapsuusajatkin tulivat mieleen. 040 586 3950, 044 302 5773 info@luonnonperintosaatio.fi www.luonnonperintosaatio.fi LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ – ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. RIITTA TAMMINEN, IISALMI Autokaupan ketunpennut Ketut on vain niin sööttejä. Niiden touhuista on ihana lukea ja nähdä kuvia, tulee itsekin hyvälle tuulelle. On se maanviljelys muuttunut paljon niistä ajoista. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 6.1.2020. Äänestä . verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Kiitos jutusta. EDELLINEN NUMERO Lukijoiden mielestä paras juttu oli Minne lepakot muuttavat. Osallistujien kesken arvotaan Kathy Willisin ja Katie Scottin Kasvikunta -postikortit (Nemo). Maalla on lepakoita ja olen usein miettinyt, minne ne talveksi menevät. 72 SUOMEN LUONTO 10/2019 Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. EILA WILLMAN, KUOPIO 20% 2019-2020 Termex-Selluvilla on ekologisesti keräyspaperista valmistettu paloja kosteusturvallinen puhalluslämmöneriste energiatehokkaampaan ja viihtyisään asumiseen. Anna lahjaksi • Tule kummiksi Po lii si h al lit u s 23 .7 .2 01 5, lu p an ro PO L20 15 -4 51 6. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Lisäeristämällä säästät, laske kuinka paljon: Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. SINIKKA VILLMAN, KUOPIO Mielenkiintoinen ja ajankohtainen juttu, josta en aiemmin edes tiennyt! ANNE SAARINEN, TAMPERE Nämäkin jutut saivat paljon ääniä: Muutakin kuin geenejä Tosi mielenkiintoista asiaa tässä jutussa. Arctic Warriorsin Kerkkä-kuusenkerkkäjauheen voitti AnneMaarit Pulliainen Oulusta
Kuuntele: www.suomenluonto.. /luonnonaani JA RI N IS K A N EN / VA ST AV A LO ELÄMÄÄ KAAMOKSESSA. J A RI H A KA LA CH AR L IE MA RS H A LL I R M A / IS L J E N N Y L AI R D Uusi sarja! Pimeä vuodenaika tuntuu hiljaiselta, mutta monilla lajeilla kiireet vasta alkavat. www.suomenluonto.. Talven tullen ujot punatulkut saapuvat pihapiiriin. LUONNONYSTÄVÄN YKKÖSSAITTI Hirvisonni öhkii Näätä kirkuu Jää laulaa Lehtopöllö huhuilee Miltä kuulostaa kirkuva näätä tai jään laulu
Poimin hangelta muutamia tippuneita oksia ja maalailin kodin lämmössä niistä seuraavana päivänä lähitutkielmat. 74 SUOMEN LUONTO 10/2019. . Ensimmäiset pari tuntia meni pöllöä kuvaillessa ja jutellessa muiden lintuharrastajien kanssa. Luontokuv ittaja Jari Kostet kertoo havainnois taan luonnoskir jan sivuilla. Luonnosk irja ES A PI EN M U N N E SAIN TIEDON, että Helsingin Vuosaaressa golfkentän reunalla oli havaittu sarvipöllö päivälevolla. Kun palasin puolen tunnin tauolta pöllön luokse, paikalla oli enää yksi luontokuvaaja. Minua kiinnostivat pöllön lisäksi saarnen koristeelliset oksat. Kun se kuulemma oli asettunut kuvauksellisesti saarnen oksalle, päätin lähteä paikan päälle. Pakkasessa alkoi kuitenkin tulla kylmä, ja välillä oli pakko käydä huoltamolla kahvilla ja lämmittelemässä kohmettuneita käsiä. Tuolloin olikin jo rauhallisempaa keskittyä linnun luonnosteluun
Majavan ja käärmeiden talvivuokralaiset. . Lumi, aurinko ja ilmasto. . . tammikuuta. www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto KU VA TE PP O H EL O Toivotamme lukijoillemme rauhallista joulunaikaa ja hyvää luontovuotta 2020! Toivotamme rauhallista joulun. KESTOTILAAJILLE ILMAINEN Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi SAUKOT KAUPUNGISSA Kajaani on nyt tunnettu myös saukoistaan. . Valo voittaa Lapissa kaamoksen väistyessä. Miten liikumme vuonna 2050. 1/2020 ilmestyy 23
*6414887670951*#319010 Palautusviikko 2020–04 767095-1910. DNV:n myöntämä ISO 14001 -sertifikaatti kattaa Hansaprintin kaikki toiminnot. Hansaprintin ympäristöjohtamisen perustana on ISO 14001 -standardi ja jatkuvan parantamisen periaate: Vähennämme toimintamme aiheuttamia ympäristövaikutuksia joka vuosi