Suomen Luonto 10/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

JO R M A LU H D A N TA LV IR E T K IO H JE E T.. A H M A . M Y R S K YJ E N V U O S I. Syvälle metsään Toimittaja Juha Kauppinen & valokuvaaja Heikki Willamo samoilivat Etelä-Suomen aidoimmissa aarniometsissä. Ahman paluu Luonnon ääni vuodesta 1941 IRTONUMERO 9?€ 10/2020 S U O M E N LU O N T O 10 | 2 2 M A A K O T K A . N Ä IN S U O JE LE T M E T S Ä S I. E T E L Ä -S U O M E N LU O N N O N M E T S Ä T. V U O D E N 2 2 T U R H A K E . P U N A T U LK K U . JORMA LUHDAN PARHAAT VINKIT TALVIRETKEILYYN PUNATULKKU TARVITSEE NYT RUOKINTAA VUODEN 2020 TURHAKE ON VALITTU Ahmasta on taas tulossa koko Suomen asukas
Valonlähteen vaipuessa taivaanrannan taakse varjot hiipuvat tasaiseen siniseen hämärään.. 2 suomenluonto.fi V I N J E T T I A LK U TA LV I Kuu kuin aurinko KUVA HEIKKI KETOLA TEKSTI HEIKKI VASAMIES AAMUTUIMAAN LASKEVAN kuun valo herättää tunturinrinteen uuteen kaamospäivään Riisitunturin kansallispuistossa
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
16 Havumetsän hyeena palaa Ahma kuuluu myös maan eteläosaan, jonne se parhaillaan levittäytyy. 34 Metsän kutsu Etelä-Suomen viimeiset aidot vanhat metsät löytyvät muutamalta suojelualueelta. kerran 52 Pakkasretkellä Luontokuvaaja Jorma Luhta neuvoo onnistuneen talven eräretkeilyn niksit. 43 Kata joulupöytä punatulkulle Luontaista ruokaa on tänä vuonna vähän tarjolla. 32 Myrskyisä vuosi 2020 Tänä vuonna on ollut jo 42 myrskypäivää, kun keskimäärin puhuripäiviä on vuodessa 27. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Kolmen kotkan draama Antti Leinonen seurasi maakotkien harvinaista kolmiodraamaa Kuhmossa. 48 Vuoden turhake esittelyssä Suomen Luonnon toimitus valitsi turhakkeen 21. 24 Miten metsä suojellaan Opettaja Eeva Kota-Aho sai perintömetsän suojeltua helposti Metso-ohjelman kautta. KU VA TU O M AS H EI N O N EN Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 58 Homo sapiens: Kaisu Paulanto 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Mirjami Linkola 74 Luonnoskirja 24 Suomen Luonto 10/2020 Metsän voi suojella ja pitää edelleen omistuksessaan.
KU VA T H EI KK I W IL LA M O , H AN N A KA H RA N AH O JA AN TT I LE IN O N EN 34 32 16 79. Hanna Kahranaho, AD Lehden ulkoasun loihtija Hanna painottaa luonnon ymmärtämisen tärkeyttä. Greenline Print -merkki kertoo painotuotteen koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.fi Päätoimittaja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö Antti Halkka 050 308 2795 Art Director Hanna Kahranaho Taittoapuna Tero Jämsä Kuvankäsittely Atte Karttunen Marika Eerola (perhevapaalla) Toimittajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Jouni Tikkanen Verkkotuottajat Annakaisa Vänttinen Anna Tuominen Laura Salonen (perhevapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto www.sll.fi Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on luettavissa osoitteessa sll.fi/tietosuojaseloste. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamissertifikaatti. Syntyi reportaasi paljon ihmisen aikaa verkkaisemmin syntyneistä metsistä, joiden puolesta juttu on myös hätähuuto. Juha Kauppinen, tietokirjailija Biologi Juha Kauppinen tunnetaan teoksestaan Monimuotoisuus. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 (painettu) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tartto Kroonpressille on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Lehden teko on Hannalle tilaisuus oppia uutta. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto.fi Tilaa diginä: suomenluonto.fi/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Paavo Hellstedt, eläinekologi Kaikkiruokaista ekologia kiinnostavat eliöt nisäkkäistä ja linnuista hyönteisiin ja kasvikuntaan. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. Paavo suuntasi Kajaaniin selvittämään, miten ahmoja seurataan. Hänen yksi suosikkipalstansa on Luonto tilastoina, jossa tiede kiteyttää suuret ilmiöt selkeiksi kuviksi. Juttu julkaistiin myös #muutos-lehdessä. Tieto lisää empatiaa, ja sille hän pohjaa rakkautensa luontoon sekä toivon kestävästä tulevaisuudesta. Tämä ahma on kuvattu luonnonoloissa Kuhmossa. Lisätietoa saat syöttämällä tuotteen ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Ahman jäljillä ollaan sivulla 16–23. Tutkimustyö on painottunut petoihin, kuten näätäeläimiin ja kettuihin, ja pohjoiseen luontoon Lapista kohti Arktista. KUVA: ANTTI LEINONEN. Nyt hän lähti löytöretkelle Etelä-Suomen viimeisiin luonnonmetsiin, joista osaan pääsee vain erikoisluvalla
Myös moni nisäkäs ja lintulaji löytää niiltä ravintoa tai suojaa. 6 suomenluonto.fi LUONNOSSA EI OLE JOUTOALUEITA. METSITYSTUEN ULKOPUOLELLE jäävät viljelymaat, joten aktiivikäytössä olevia peltoja ei tällä tuella laiteta pakettiin ja puuta kasvamaan. Metsitys mietityttää Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T H EI KK I VA SA M IE S JA AN N A RI IK O N EN Erittäin uhanalainen pikkusinisiipi ravintokasvillaan kenttäkeulankärjellä – kumpikin piennaralueilla eläviä lajeja.. Vielä huolestuttavampaa on se, että toisessa vaakakupissa on monimuotoisuus. Jopa ihmisilmin vaatimattoman näköisellä teollisuustai satamaruderaatilla voi olla yllättävän monipuolinen ja erikoistunut kasvija hyönteismaailma. Laikut muodostavat elinpaikkaverkostoja, jotka ovat monen uhanalaisen lajin elinehto. SELLAINEN ILMASTONMUUTOKSEN torjunta, joka on ristiriidassa monimuotoisuuden suojelun kanssa on kestämätöntä. Valvonta jää ELY-keskuksille, joiden lausunto vaaditaan tuen saamiseen. Oletusarvon täytyy olla, että myönnöt tehdään huolellista harkintaa käyttäen, monimuotoisuus huomioiden ja asiantuntijoita kuullen. Toimet pitää ja voidaan parhaimmillaan toteuttaa niin, että molempia tavoitteita edistetään samanaikaisesti. Asetus tuesta tulisi voimaan vuoden 2021 alussa. Myös esillä ollut metsityksen työkalupakki epäilyttää: maanmuok kausta, lannoitusta, kemiallista heinäntorjuntaa ja ojitusta. Tukea on perusteltu ilmastosyin, vaikka metsittäminen on hitaimpia keinoja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kaikki ihmisen intensiiviseltä toiminnalta vapautuvat alueet saavat pian luonnolliset asukkaansa. JOUTOMAIKSI KUTSUTUT alueet käsittävät muun muassa pienialaisia luonnonniittyjä ja -ketoja sekä piennarja ruderaattialueita, joiden merkitys on suuri esimerkiksi perhosille, pölyttäjille ja monille muille hyönteisille. Mutta monimuotoisuuden suojelun kannalta on olennaista, millaisiin kohteisiin metsitystukea lopulta myönnetään. SIKSI PIENTÄ EPÄLUULOA on herättänyt lakiesitys joutoalueiden metsitystuesta
TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA JA RI N IS KA N EN / VA ST AV AL O JOULUKUUSSA RIEKKO on ehtinyt sulkia pukunsa valkoiseksi. Lisäksi kanalinnuilla on taju omasta ulkonäöstään. Miten käy lumipukuisille lajeille. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Muuttuuko riekon talvipuku. Tiedetään, että joustavuutta on. Tutkijat selvittävät kuumeisesti tekijöitä, jotka säätelevät puvun vaihtumista. Siinä missä metsäjänis pönöttää keskellä lumetonta maisemaa valkeana huutomerkkinä, talvipukuinen kiiruna ymmärtää kipittää lumikasan kylkeen. Nyt suomenluonto.fi 7. Alueilla, missä lunta tulee satunnaisesti, kuten Alaskan saarilla, kiirunan pukuun voi ilmaantua vain valkoisia laikkuja. Ilmastonmuutoksen myötä olot ovat kuitenkin muuttuneet: luminen kausi on entistä lyhyempi ja hanki peittää aikaisempaa suppeamman alueen. Skandinavian riekkojen tiedetään jopa kelpuuttavan heikompia ravintomaita, kunhan niiden höyhenpuku sulautuu maaston väriin, kerrotaan Biological Reviews -tiedelehdessä 2018 julkaistussa katsauksessa. Puvun vaihtumisen laukaisee päivän pituus. Tietyssä paikassa se vaihtuu eri lajeilla samassa tahdissa, kuten Skotlannissa metsäjäniksillä ja kiirunoilla
Siinä on melkein vähän viheltävä sävy. Nyt onkin sopiva hetki yrittää jotain hyvin vaikeaa: opetella erottamaan eri tikkalajit pelkästään kutsuäänten ja varoitusten perusteella. Pikkutikka pitää hyvin samantyyppistä mutta vaimeampaa ääntä. VINK KI Lintujen ääniä on helpointa oppia, kun kuuntelee niitä levyltä tai netistä (ks. xeno-canto.org). Moni tuntee kirkkaan krii-krii-krii-krii-krii-lentoäänen ja haukkamaisen gliuuu! gliuuu! -kutsun. Lindénin mukaan helpointa on ajatella, että tutuin laji eli käpytikka on perustikka. Sitä ei ole millään muulla lajilla. Erota tikat kutsuäänestä TEKSTIT JOUNI TIKKANEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Sydäntalvella tikat ovat harvoja äänteleviä lintuja. ”Valkoselkätikan ääni on melodisempi. 8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I TALVELLA METSÄ hiljenee useimpien lintujen äänistä. Sillä on rummutuksen lisäksi ainakin neljä erilaista sointuvaa kontaktiääntä, joiden suhteen sekoittamisen vaaraa ei ole. Kun äänen kuulee metsässä, sen lähde kannattaa etsiä kiikariin. Luonnonvarakeskuksen tutkijan Andreas Lindénin mukaan Suomessa talvehtivista tikoista palokärki on helpoin tunnistaa äänestä. Nyt on hyvä keskittyä niiden kutsuäänten opetteluun. Helpohko laji voi olla myös pikkutikka, joka pitää usein talvellakin kiikityssarjaa. ”Käpytikalla on kova kipakka kik!” Lindén sanoo. Pohjantikan kutsu taas on sekä vaimeampi että pehmeämpi. ”Pohjantikan pehmeä kjik! kjik! muistuttaa oikeastaan vähän punakylkirastaan kontaktiääntä”, Lindén kuvailee. Siitä alkaen kik!-tyyppisillä kutsuäänillä on jatkumoa sekä pehmämpään että soinnikkaampaan suuntaan. Tju’k! Tju’k!” Harmaapäätikan kutsuääni on vieläkin soinnikkaampi, jo selvästi vihellysmäinen. Sointuvaan suuntaan käpytikasta poikkeavat puolestaan valkoselkätikka ja harmaapäätikka. Se on kuin yksi lyhyt vihellys harmaapäätikan keväisestä soidinlaulusarjasta. Näin laji painuu mieleen parhaiten.. ”Varoitusääni on se, että samaa kutsuääntä toistetaan kiihkeästi useita kertoja peräkkäin”, Lindén kertoo. Joskus pikkutikka kuitenkin kutsuu samanlaisella kik!-äänellä kuin käpytikka, valkoselkätikka, pohjantikka ja harmaapäätikka
suomenluonto.fi 9 1 TEEN KAAMOSVAELLUKSEN. Naaras pudottaa sarvensa vasta kesällä vasomisen jälkeen, joten kevättalvinen sarvekas metsäpeura onkin naaras. Nyt parin vuoden tauon jälkeen aion elvyttää tavan. Luonnossa voi liikkua aina, olipa talvi minkälainen tahansa. Se on retkeilyä, jälkien ja lintujen katselua, lintulaudan tarkkailua ja niin edelleen. Kesällä tuulet ovat lenseämpiä. Kaikkein ehjimmät jättösarvet voi löytää juuri nyt, kun hirvieläinten kiima on ohi ja urosten sarvet putoavat maahan. Näin monena päivänä keskimäärin tuulen nopeus ylitti ainakin hetkellisesti 21 metriä sekunnissa. Kaikkein leppeintä on heinäkuussa, jolloin myrskypäiviä on ollut keskimäärin vain 0,1 kuukautta kohden. Olen kiertänyt Porvoon keskustan ympäri kulkevaa reittiä osana Luonnontieteellisen keskusmuseon johtamaa talvilintulaskentaa. Löydä tuore jättösarvi Vuoden tuulisin päivä VINK KI Jättösarvia saa vapaasti kerätä. Jos nyt on samanlaista, käyn varmasti melomassa ainakin jonkin reissun. Tänä vuonna kohde on vielä epävarma, mutta saatan suunnata Saariselälle. 2 LASKEN LINTUJA. Ulkomaiset turistitkin ovat löytäneet sinne, mutta tänä vuonna heitä ei ehkä ole. Olen tehnyt sen 1990-luvun lopusta lähtien, alun alkaen siksi, että silloin oli koulusta vapaata. Koilliskairassa on nimittäin aika paljon autiotupia. On kiinnostavaa seurata linnuston muutosta ja vuosien välisiä vaihteluita. Tutkija Mika Rantanen Ilmatieteen laitokselta laski pyynnöstä, mikä on ollut vuoden tuulisin päivä. Lähes aina sarvessa on myös pienten hampaiden jälkiä, koska myyrät ovat ehtineet nakertaa sitä. Hiljaisuus ja kaamoksen siniset sävyt, nehän minut Lappiin vetävät. Markus Sirkka on Porvoo–Pyhtääakselilla asuva eräopas ja retkitoimittaja. Kaamos on minulle rauhoittumisen aikaa. Mitä teet sydäntalvella, Markus Sirkka. Joulun aikaan tuulee tuimimmin. Aion kiertää myös uuden reitin, jonka löysin Pyhtäältä Valkmusan kansallispuistosta. joulukuuta. Vuosina 2006– 2020 joulukuussa oli keskimäärin 6,6 myrskypäivää ja tammikuussa 4,4. Erikoisen poikkeuksen tekee metsäpeura, jolla myös naaras on sarvekas. 3 LÄHIRETKEILEN. Kaamosvaellus Lapissa on minulle jokavuotinen juttu. Vanhimmilta uroksilta sarvet voivat pudota jo ennen joulua, nuorimmilta usein vasta helmikuussa. Sydäntalvella havaittu nupopäinen hirvi tai kauris voikin olla uros. 26.12.. Monen luonnonystävän kotia koristaa metsästä löytynyt hirvieläimen jättösarvi. Se on tapaninpäivä, 26. Myyrät nakertavat luita ravinteiden takia. Ilmatieteen laitoksen tilastoista selviää, että joulu–tammikuu on vuoden myrskyisintä aikaa. Jos kodin luu kokoelma on kuitenkin paisunut, palauta luut metsään. Viime talvi oli leuto, ja tammikuussa olin vielä melomassa merellä. Välineet voivat toki vaihtua, lumikengistä suksiin, kumisaappaisiin tai kajakkiin. Samalla tulee tutustuttua lähiseutuihin. Kuljen tietysti paljon lähimetsissä ja -saaristossa
Energiayhtiö Grenselandet AS haluaa rakentaa alueen pohjoisosiin 267 tuulivoimalaa. Tutkija Pekka Niittynen Helsingin yliopistolta on selvittänyt tuulivoimapuiston vieressä sijaitsevan Rásttigáissán kasvillisuutta. Tuulivoima vastatuulessa Norjan Rásttigáisán tunturiylängölle suunnitellun kiistellyn 78 neliökilometrin tuulivoima-alueen taustalla on suomalainen St1. Ne ovat tuntureiden monimuotoisuuden säilymisen kannalta olennaisimpia. ”Alueen toinen tärkeä elementti ovat myöhään sulavat lumenviipymät. Jos ne menetetään, menetämme kymmeniä lajeja.” Grenseladetista kerrotaan, että alalla ei ole käytäntöjä ilmastonmuutoksen vaikutusten huomioimiseen tuulivoiman rakentamisessa. TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA AN TT I H AA TA JA L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Hanke on herättänyt laajaa vastustusta saamelaisten, alueen kuntien, poronhoitajien ja norjalaisten sekä suomalaisten luontojärjestöjen keskuudessa. Näin kertoo myös Tanan kunnassa asuva Niillas Beaska. Niittynen kollegoineen on tutkinut Rásttigáisálla erityisesti sitä, miten ilmastonmuutos tulee muuttamaan tunturiluontoa. St1 vastaa Suomen Luonnon tiedusteluun toteamalla, että tarkat tiedot saa Grenselandetilta. Grenselandetin mukaan suunnitellun voimala-alueen hyvät tuuliolot ja alhainen luonnon monimuotoisuus puoltavat voimaloiden rakentamista senkin kustannuksella, että samalla pilkotaan yksi Euroopan viimeisistä suurista erämaista. ”Ennusteet näyttävät siltä, että tunturiylängöt tulevat olemaan tärkeitä suojasatamia kylmään sopeutuneille lajeille”, sanoo Niittynen. ”Lisäksi uusi tutkimus osoittaa, että tuulivoiman haitat, kuten melu, kantautuvat todella laajalle alueelle. Tämän mukaan alueen luontoarvoja on kartoitettu kesinä 2012, 2016 ja 2017, ja luontoarvot ovat vähäisiä. Grenselandetin suurin osakas on suomalainen St1. Niittysen ja kollegoiden 200 neliökilometrin tutkimusalue sijoittuu suunnitellun voimala-alueen eteläpuolelle. Yhtiö toivoo pystyvänsä pienentämään hiilipäästöjä tuottamalla puhdasta energiaa. Laajan vastustuksen tuloksena Norjan parlamentissa on valmisteilla uusi linjaus tuulivoiman rakentamisesta. ”Tutkimusalueemme on biodiversiteetiltään hyvin rikas”, Niittynen kertoo. Aivan kuten olemme pitkään tienneet”, Beaska sanoo. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T RÁSTTIGÁISÁN TUNTURIYLÄNKÖ Pohjois-Norjassa on yksi Euroopan laajimmista yhtenäisistä ja lähes koskemattomista erämaista. Sen mukaan tuulivoimaloita ei esimerkiksi voisi rakentaa käytännössä luonnontilaisille erämaa-alueille
Öljyn sisältämää skvaleenia käytetään myös kosteusvoiteissa, aurinkorasvoissa ja eräissä syöpälääkkeissä. Ahma on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi. RK Talviruokinta vaikuttaa eri tavalla sinija hömötiaisten perusaineenvaihduntaan, Oulun yliopistolla tehty tutkimus paljasti. Sitä saadaan kasviöljyistä, kuten oliiviöljystä ja sokeriruo’osta, mutta skvaleenin talteenotto haista on helpompaa ja halvempaa. Hömötiaisilla (kuvassa) vastaavaa eroa ei löytynyt. ”Voidaanko yksi Euroopan laajimmista erämaista puolittaa?” Uhkaako koronarokotteen tehoaineen kysyntä haita. Sinitiaisten suhteellinen energiankulutus on suurempi lisäruokaa saaneilla linnuilla silloin, kun lämpötila painuu pakkasen puolelle. Rásttigáisálla elää arvokkaita lajeja, kuten ruijankissankäpälää. Yhtenäinen ylänkö on yli 600 metrin korkeudessa. Puhumme isosta asiasta, jos yksi Euroopan laajimmista erämaista puolitetaan ja sinne rakennetaan massiivista infrastruktuuria. . Suurin ahmakannan elpymistä rajoittava tekijä on ollut laiton metsästys. KU VA TO M I SE TÄ LÄ , H EI KK I KE TO LA / VA ST AV AL O JA IS TO CK PH OT O Helsingin yliopisto, tutkijatohtori Pekka Niittynen Ahma sai viimein lainsuojan Natura-alueilla, joiden suojeluperusteissa se mainitaan. Silloin ne vetäytyvät viimeisille säilyneille tunturiylängöille. Haiden maksassa oleva öljy estää haita uppoamasta. RK Skvaleeni on haiden maksasta löytyvä yhdiste, jota käytetään immuunipuolustuksen tehosteena eli adjuvanttina useissa rokotteissa, myös kehitteillä olevissa koronarokotteissa. JESSICA HAAPKYLÄ Ahman metsästys Naturaalueella vaatii arvion Ruokinnasta on linnuille sekä hyötyä että haittaa. Tuoreen MMM:n asetuksen mukaan ahmoille voidaan kaudelle 2020–2021 myöntää korkeintaan kahdeksan kaatolupaa pohjoiselle ja itäiselle poronhoitoalueelle. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Ruokintapaikoilla tutkitut linnut olivat painavampia kuin muualla punnitut linnut. Lisäksi alueella kasvaa Finnmarkissa vähälukuista jääleinikkiä, kaikkia tuntureilla tavattavia rikkolajeja, sekä muualla Norjassa harvinaista rikkileinikkiä. Ihmistoiminta missä tahansa muodossa tulee todennäköisesti vetämään alueelle lisää ihmistoimintaa. Lintujen talviruokinta muuttaa energiankulutusta Helmikuun 2020 arvion mukaan Suomessa elää 385–390 ahmaa. . Tähän asti poikkeuslupia ahman metsästykseen on myönnetty maaja metsätalousministeriön (MMM) asetuksella myös näille alueille. Useimmissa adjuvantteja sisältävissä koronarokotteissa käytetään synteettistä skvaleenia. Linjaus muuttui marraskuussa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä. Voimakasta lämpenemistä ennustavissa ilmastoskenaarioissa tunturilajeilta loppuu sopiva ilmastovyöhyke 2070–2100. Se on yksi harvoja Pohjoismaiden endeemisiä lajeja. Esimerkiksi Pfizerin ja Modernan rokotteet eivät sisällä sitä. Maailman terveysjärjestön mukaan yli 200:sta koronarokoteaihiosta viisi sisältää haiperäistä skvaleenia. Tunturiylängön merkitys kasvaa tulevaisuudessa. Koronarokotteiden tuleva kova kysyntä on nostanut huolen mahdollisesti lisääntyvästä haiden pyynnistä. Jos metsästys kohdistuu Natura-alueelle, Riistakeskuksen on arvioitava vaikutus paikalliseen ahmakantaan. Ruokinnalla linnut saavat yksipuolisempaa ruokaa kuin luonnossa, ja ne voivat altistua taudeille ja pedoille.
Ikiroudan sulaminen aiheuttaa muun muassa maan vajoamista, vaurioittaa teitä sekä vaikeuttaa alueella asuvien ihmisten vedensaantia ja ruokaturvaa. Mitä ikiroudan sulaminen aiheuttaa. Ilmatieteenlaitoksen tutkimuksen mukaan nämä aerosolit kasvattavat edelleen puulämmityksen hiukkaspäästöjä ja lisäävät terveydelle haitallis ten aineiden, kuten karbonyylien, määrää ilmassa. Ennuste ei välttämättä kuvaa koko jaksolla koettua säätä, sillä esimerkiksi yksi keskimääräistä lämpimämpi jakso voi nostaa koko kauden keskilämpötilaa. Ilmatieteenlaitos ja Suomen ympäristökeskus koordinoivat uutta tutkimushanketta, jossa selvitetään ikiroudan sulamisen tilaa, vaikutuksia ja riskejä Pohjoismaissa ja Venäjällä. Ikiroudan sulaminen ja puulämmityksen päästöt tutkittavina, alkutalvi normaalia lauhempi. Roudasta on myös vapautunut ikivanhoja viruksia. SÄ Ä ILMA S TONMUUTOS YMPÄRIS TÖ TE KS TI RI IK KA KA AR TI N EN KU VA RI IT TA W EI JO LA / VA ST AV AL O. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Alkutalvesta tulossa normaalia lauhempi Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) mukaan joulu–helmikuun sää tulee olemaan tavanomaista lämpimämpi koko maassa. Sademäärä on todennäköisesti normaali tai hieman tavallista suurempi. Puun polton päästöt muuntuvat ilmakehässä Puulämmitteisistä saunakiukaista ja takoista vapautuu kaasumaisia orgaanisia yhdisteitä, jotka ilmakehässä hapettuvat ja muuntuvat kaasumaisiksi orgaanisiksi aerosoleiksi
Kamtšatkalla ajautui rantaan tuhansittain kuolleita kaloja, mustekaloja ja merisiilejä, ja merenpohjan eliöstöä kuoli laajalla alueella. RK TUNTEMATON KU VA T VA SI LI Y YA BL O KO V / GR EE N PE AC E JA PR O C. 1400 neliökilometrin laajuiset luonnontilaiset peittosuot syntyivät runsaan sadannan tuloksena. Koillis-Skotlannin turvesuot ovat ehdolla Unescon maailmanperintökohteeksi, The Guardian -lehti kertoo. #susi Tohtorikoulutettava Tiina Ollila Turun yliopistolta kommentoi eduskunnassa käytyä susikeskustelua Twitterissä 19.11.2020 Ympäristötuhoalue sijaitsee Tyynenmeren rannalla, 30 kilometrin pituisella Halaktyrskin hiekkarannalla. Se syö pohjasedimenttiä, mutta saalistaa myös vesikirp puja ja muuta planktonia. Sen sijaan meriveden poikkeuksellisen korkea lämpötila aiheutti tutkijoiden mukaan niin sanotun punaisen vuoroveden, eli tappavan myrkyllisen leväkukinnon. Valaiden levittäytyminen takaisin kesti 50 vuotta. Etelä-Georgiaa ympäröivät meret ovat valaiden tärkeä ruokailualue. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T VENÄJÄLLÄ KAMTŠATKAN niemimaalla lähellä Petropavlovsk-Kamtšatskin kaupunkia tapahtuneen syyskuisen ympäristökatastrofin syynä ovat saattaneet olla massiiviset myrkylliset leväkukinnot. Valaanpyynti alkoi alueella 1904 ja jatkui laittomana 1970-luvulle saakka. O F TH E ZO O L. Naaraat kasvavat 2–4 senttisiksi, hyvin harvinaiset koiraat jäävät pienemmiksi. RK PALJAKK AKILPIÄINEN Lepidurus arcticus Äyriäisiin kuuluva erit täin uhanalainen paljakka kilpiäinen elää Inarin järvessä sekä Käsivarren vesistöissä. Se on avainlaji, joka on tärkeää ravintoa linnuille ja taimenille. Turvesoiden säilyttäminen koskemattomina hiilinieluina ja valinta maailmanperintökohteeksi olisivat merkittävä signaali ilmastokriisin ratkaisemisessa. Arvion mukaan turvemaat kattavat vain kolme prosenttia maapallon pinta-alasta, mutta sisältävät jopa kolmanneksen maaperän hiilivarastoista. O F LO N DO N 18 52 Ympäristöjärjestö Greenpeace dokumentoi Kamtšatkan ekokatastrofin jälkiä.. Valtaosa Brittein saarten turvemaista on menettänyt luonnontilansa. RK Turvesuot maailmanperintökohteeksi. Sinivalaat palasivat Etelä-Amerikan ja Antarktiksen välillä sijaitsevalta Etelä-Georgian saarelta tänä vuonna tehdyllä tutkimusristeilyllä nähtiin 58 sinivalasta sekä tehtiin useita äänihavaintoja, Endangered Species Research -lehden tutkimus kertoo. SO C. 42 000 sinivalasta tapettiin, ja laji kuoli alueella sukupuuttoon. Kilpiäisen ulkomuoto ei ole muuttunut miljooniin vuosiin, se on elävä fossiili. Lähistöllä on tulivuoria, ja vulkaanisen toiminnan seurauksen rannan hiekka on väriltään lähes mustaa. Ovat osa luontoa & monimuotoisuutta, tuntevia yksilöitä, joilla oma elämä & tarve elintilaan. Havainto on merkittävä, sillä 1998–2018 tutkimusristeilyillä valaita nähtiin vain yksi. OUTI SALOVAARA Kamtšatkan ekokatastrofin syynä ehkä leväkukinnot Eläimet eivät ole vain lajinsa edustajina toistensa kopioita, ”kantaa” tai geenipankkeja. Myös ryhäja etelänmustavalaat ovat palanneet. Syyksi epäiltiin armeijan myrkkyjä tai tankkerin öljyvuotoa, mutta Moskovan valtionyliopiston ja Ekologisten ongelmien instituutin tutkijat eivät löytäneet tästä todisteita
TEKSTI JA KUVAT ANTTI LEINONEN K O H TA A M I S I A Naaras pysyi talvetkin reviirillä.. 14 suomenluonto.fi Kolmen kotkan draama Antti Leinonen seurasi Kainuussa kotkakoiraan etelänloman jälkipeliä
4. Pohjoisimmassa Suomessa osa vanhoista kotkista saattaa sydäntalveksi poistua paremmille ruokamaille. Pääsin todistamaan niiden ensimmäisen aamupäivän kohtaamisen eron jälkeen. 1. Vai oliko pesäpuun alle ulottuneilla vesakonraivauksilla osansa. Uros ei kuitenkaan ollut kiinnostunut. Uros oli tunnistettavissa vaaleasta rintamuksesta, siipien alapeitinhöyhenten persoonallisista pisarakuvioista sekä jalkarenkaan numerosta. Kilpakosija tuli paikalle joulukuussa, ja naaras hyväksyi sen seuraansa. 3. Kun naaraan oma koiras palasi, tämä loppui. Vanhan uroksen rintamuksessa oli persoonallisen iso vaalea alue, josta se oli helppo tunnistaa jo kaukaa. 3. Myöhemmin päivällä ne jatkoivat seurustelua tai eräänlaista keskustelua. Itsekin tein siitä myöhempinä vuosina löytöilmoituksia rengastustoimistoon. 1. UROS EI havaintojeni mukaan enää tuon vuoden 2009 jälkeen käynyt talvilomilla. Kotkauros oli jo seitsemänä talvena kulkenut hänen ruokinnallaan marras–joulukuussa. 4.. Joulun alla se lensi vanhan naaraan kanssa myös soidinta. Kun se palasi 27.12., naaraalla oli jo uusi ehdokas puolisoksi. Kotkien pariside on periaatteessa elinikäinen, mutta joitain poikkeuksia tunnetaan. Kuvien pari katosi talven 2015 jälkeen. Naaras ja sen puoliso kohtasivat, kun koiras (oikealla) oli palannut etelästä. suomenluonto.fi 15 KUHMOLAISEN MAAKOTKAPARIN uros oli ollut tapansa mukaan syystalvilomalla eteläisessä Suomessa. Kotkien paritteluja paljon nähneenä tulkitsin tilannetta niin, että naaras tarjoutui parittelemaan. Naaras epäonnistui joskus laskeutumisessaan, vai voimisteliko se. Tuona syksynä minuun oli ottanut yhteyttä luontokuvausharrastaja Timo Nurkka Lappeenrannasta. Uusi sulhaskotka puolestaan oli rengastamaton, ja epävarma ikämääritykseni sille oli 6-7 vuotta. 2. Syynä olivat ehkä Metsähallituksen hakkuut pesävaarassa ja talviteiden tuomat ylimääräiset ajelijat. 2. OLEN KUVANNUT kotkia Kainuussa 40 vuotta ja huomannut vanhojen parien viettävän talvensa tiiviisti yhdessä tätä yhtä koirasta lukuun ottamatta
16 suomenluonto.fi
TEKSTI PAAVO HELLSTEDT KUVAT ANTTI LEINONEN. suomenluonto.fi 17 Havumetsän hyeena palaa Aiemmin eteläisestä Suomesta karkotettu ahma voi levitä jälleen koko maahan. Raatoja hyödyntävästä lajista voi tulla arvokas siistijä ja luonnon tasapainon ylläpitäjä
Tiedän omasta kokemuksesta, että silloin tällöin kulkija saattaa metsässä tai tunturissa törmätä erikoiseen jälkijonoon: isot tassut suhteellisen lyhyin hypyin tekevät lumeen telaketjumaisen jäljen. Hetken kuluttua sen avaa vanhempi herrasmies, joka toivottaa minut tervetulleeksi. Raadonsyöjänä se kuitenkin pystyisi käyttämään lopulta kaikki tappamansa porot. Talo on iso, ja pihalla omassa tarhassa kaksi koiraa haukkuu tervehdyksensä minulle. Ilmo Juntunen on tarkkaillut ystäviensä kanssa lähialueen ahmoja jo kymmeniä vuosia, ja hänellä on teorioita muun muassa ahman tulevaisuuden levittäytymisestä Suomessa. Paikka on lähellä Talaskangasta, jossa käytiin 1980-luvun lopulla tiukkaa vääntöä luontoarvoiltaan arvokkaiden metsien hakkuista. Totuus on kuitenkin hieman toisenlainen. Ahma on näätäeläimiin kuuluva peto. Se on pienikokoisin Suomen suurpedoista. Heti tervehdysten jälkeen siirrymme keskustelussa Ilmon intohimon kohteeseen – ahmaan. 18 suomenluonto.fi KÄÄNNÄN AUTON kajaanilaisen omakotitalon pihaan. Jos kysyttäisiin suomalaisilta, missä ahma elää ja mitä se käyttää ravinnokseen, keskimääräinen vastaus olisi varmaankin tunturialueet, joilla laji saalistaa poroja. Tällä hetkellä arvioidaan, että selvästi yli puolet Suomen ahmoista elää poronhoitoalueen eteläpuolella, ja poronhoitoalueellakin asuvista eläimistä suurin osa. Nousen portaat ylös ja kolkutan oveen. Itse olen pitkään nisäkkäitä tutkinut biologi, ja Juntusen teoriat kiinnostavat minua ammatin vuoksi. Jos jälkiä löytyy enemmän, saattaa jossain lähellä olla kuollut poro, jota ahma käy syömässä. Kerätyistä karvoista voisi saada tietoa ahmojen sukulaisuussuhteista ja vaelluksista. Hän kuitenkin toppuuttelee ja kutsuu ensin sisälle taloon juomaan kaffet. Kerron olevani innokas näkemään Juntusen ja kumppaneiden ahmamaastot. Pakkanen on hyvä keino säilyttää liha syömäkelpoisena, eikä eläimen tarvitse lähteä metsästämään pitkään aikaan. Hänen mielestään kirjoitukset ahman kömpelyydestä ja siitä, että kyse on arasta erämaan pedosta, ovat molemmat liioittelua. Etenkin poronhoitoalueella ahmaa on vihattu, koska se saattaa tietyissä olosuhteissa tappaa useita poroja kerralla. Tuntureilta taigametsiin Ilmo Juntunen on koulutukseltaan metsänhoitaja. Tällaista ajatusta on ylläpidetty muun muassa oppikirjoissa vuosikymmenien ajan. Eläkkeelle jäännin jälkeen hänen kiinnostuksensa metsiä kohtaan ei suinkaan ole laimentunut. Juntunen tuttavineen on jo vuosien ajan kerännyt ahmoista karvanäytteitä omanlaisella karvankeräilijällä. Ahman jälkeä, tuorettakaan, ei välttämättä kannata lähteä seuraamaan eläimen näkemisen toivossa, koska ahma kulkee melko kovaa vauhtia ja todella pitkiä matkoja
suomenluonto.fi 19 Antti Leinonen seurasi 2004 ja 2005 ahmanpentuja, jotka emo jätti retkille lähtiessään kallioluolaan lammen rannalle.
Tämä siksi, että ainakin tällä hetkellä ahmoille sopivaa ruokaa on erittäin hyvin tarjolla etelämpänä. 20 suomenluonto.fi viihtyy lähinnä metsissä. Erityisesti afrikkalaisia esineitä on Ilmon kodissa paljon. Viime vuosikymmeninä ahmoja on nähty yhä enemmän poronhoitoalueen eteläpuolella ja muutamia on havaittu aina Varsinais-Suomessa asti. Vainoamisen seurauksena se säilyi vain harvaanasutuilla seuduilla Pohjois-Suomessa, ja sielläkin sen kannat olivat hyvin lähellä kuolla sukupuuttoon. Karva-ansoilla seurantaa. Lisäksi Ilmolla on näppituntuma siitä, että alueilla, joilla ahma on runsastunut, supikoirat ovat lähes kadonneet. Kahvipöydässä hän aloittaa pitkän alustuksen ahmoista. Eränkäyntija muistoesineet kielivät runsaista matkailukokemuksista ympäri maailman. Aikuisten ahmojen paino vaihtelee kahdeksasta jopa kolmeenkymmeneen kiloon. Ilmo puhuu metsäahmojen ja tunturiahmojen eroista sekä siitä, että tulevaisuudessa muun muassa Lounais-Suomessa tulisi varautua ahmojen määrän lisääntymiseen. Samansukupuoliset yksilöt eivät tule toimeen keskenään, ja siksi reviirien merkkaus on tärkeä viesti naapurille. Luonnonvarakeskuksen tutkimustulosten mukaan ilveksen on todettu vähentävän supikoirakantaa, ja jos ahmalla on samantyyppinen vaikutus, olisi sen leviäminen eteläiseen Suomeen hyvä asia esimerkiksi vesilintukannoille. Nykyisin peräti 250 arviolta 390 maassamme elävästä ahmasta elää poronhoitoalueen eteläpuolella. Ahmaurokset painavat lähes kolmanneksen enemmän kuin naaraat. Ahmat eivät suinkaan ole siirtyneet poronhoitoalueelta etelämmäksi pelkästään omin jaloin. Ilmo Juntusen talo huokuu elämänkokemusta. Näätäeläimille tyypillisesti niillä on hyvin kehittyneet anaalirauhaset, joiden eritteellä ne merkitsevät oman reviirinsä. Vielä 1700-luvulla ahman saattoi tavata missä päin Suomea tahansa. Muutama vuosikymmen sitten päättyneissä siirtoistutuksissa tuolloinen Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos pyydysti ja siirsi parikymmentä ahmaa erämaisille alueille Pohjanmaalle ja Keski-Suomen pohjoisosiin. Ilmo Juntusella on teorioita ahman levittäytymisestä Suomessa. Pentujen seurassa ahmaemolla on käytössä omat äänensä, joiden on arveltu sekä kertovan pennuille emon läsnäolosta että rauhoittavan niitä. Tuoksut ovat kuitenkin ahmalle ääniä keskeisempi kommunikointimuoto. Tuntureilla porot ovat ahmalle tärkeä ravintokohde, mutta vain harvoin se itse saalistaa niitä. Siirrot, ja tietysti myös ahmojen omatoimiset vaellukset, ovat toimineet hyvin. Valkohäntäkauriiden ja metsäkauriiden kannat ovat suurimmat eteläja länsirannikolla. Yksi pentu, Hemmo, palasi Leinosen mökille 14 vuoden iässä vuonna 2019.. Lisääntymisaikaan, ja silloin kun ahmat sattumoisin kohtaavat toisensa, ne päästelevät erilaisia mörinöitä ja murinoita. Tiukoilla suojelutoimilla laji kuitenkin säilyi, ja viime vuosikymmeninä kannat ovat hieman elpyneet. Kuten monilla näätäeläimillä, ahmoillakin sukupuolet eroavat kooltaan merkittävästi toisistaan
Raadonsyöjänä sitä on joskus kutsuttu myös arktiseksi hyeenaksi. Anni Koskela teki 2013 Oulun yliopistossa väitöskirjan, jonka mukaan tunturialueiden ja metsäalueiden ahmojen osapopulaatiot ovat vielä tällä hetkellä niin pieniä, että geenivirtaa alueiden välillä pitäisi ennemminkin lisätä kuin vähentää. Ahma on maineestaan huolimatta melko kehno saalistaja. Ahman hurja maine porotokkien tuhoajana on tullut siitä, että se saattaa joskus tappaa kerralla useita poroja. Ahma tarkkailee korppeja ja variksia, jotka johdattavat sen susien ja karhujen jättämien raatojen luo. suomenluonto.fi 21 Ahman liikkeet ovatkin tulevaisuudessa mahdollisesti samansuuntaisia kuin ne ovat olleet susilla viime vuosina. Ahmalle lajien välinen yhteistyö on tuttua. Karvaloukku toimii kuulemma erinomaisesti, ja sen avulla saataisiin selville ahmojen liikkeet yksilöja sukulaisuustasolla. Se hyötyykin merkittävästi suden saalistamista eläimistä, niin poroista kuin hirvistäkin. Ahmat aloittivat kiimataistelussa kuolleen metsäpeuran syömisen jaloista.. Tapettuja poroja ahma voi käyttää ravintonaan pitkälle kevääseen. Arktinen hyeena Ahmaa kutsutaan monilla nimillä. Itse pohdin, olisiko karvaloukkujen tiheys riittävä, jotta jonkinlaista kannan koon arviota voisi tehdä... Muita ahman nimityksiä ovat muun muassa osma, kätkä ja karhun neljäs pentu – viimeisin nimi viittaa aavistuksen karhumaiseen ulkonäköön. Tämä onnistuu silloin harvoin, kun lumi on niin pehmeää, että se pettää poron alta mutta kantaa vielä ahmaa. Tämän vuoksi Ilmo ehdottaa minulle tutkimusprojektia, jossa hänen yhdessä tuttaviensa kanssa kehittämiään karvapyydyksiä sijoitettaisiin pohjois–eteläsuunnassa noin 50 kilometrin välein pitkin Suomea. Ahman käyttäytyminen eri populaatioissa saattaa kyllä poiketa, mutta tällä hetkellä tiedeyhteisössä on vankka yksimielisyys siitä, että maailman kaikki ahmat ovat samaa lajia, ja ne pystyvät monipuolisina petoeläiminä sopeutumaan erilaisiin ympäristöihin, jos vain resursseja on riittävästi tarjolla. Suurin osa ahman ravinnosta tulee raadoista ja pikkunisäkkäistä. Korpit ja varikset taas hyötyvät ahmasta siten, että ahma avaa ja paloittelee isompien eläinten ruhot, jolloin linnut pääsevät helpommin syömään. Lounais-Suomessa tulisi varautua ahmojen määrän lisään tymiseen. Tässä voi olla perää – osittain. Kolme tai neljä linjaa voisi olla Juntusen mukaan riittävä määrä. Sana ’ahma’ viittaa ahmimiseen, ja lajia onkin kutsuttu jopa vainoavan nälän ruumiillistumaksi. Kansantaruissa kerrotaan esimerkiksi, että ahma syö itsensä täyteen, käy puristautumassa kahden puun välissä tyhjäksi ja sitten jatkaa syömistä. Ahmalla on kantaastujana ruumiinsa kokoon nähden isot tassut, jotka ovat kuin tehdyt lumelle. Tiheämmässä olevien loukkujen koenta vaatisi toisaalta hurjan määrän kokijoita. Ilmo Juntunen on myös sitä mieltä, että suomalainen metsäahma ja tunturiahma poikkeavat toisistaan niin paljon, että ne tulisi pitää erossa toisistaan, eikä esimerkiksi siirtoistutuksilla sekoittaa populaatioita
Lisäksi on vahvoja epäilyksiä, että ahmaa salametsästetään jonkin verran. Ahmoja ei luonnollisestikaan näy, mutta niiden läsnäolon voi kyllä aistia. Sen näkee kuluneista poluista ja kaivetuista kuopista. Kun ahma jälleen tavoittelee ruokaa rungolta, se kulkee harjasten ohi. Kainuun ahmamies Kahvit on juotu ja olemme valmiita lähtemään Ilmo Juntusen ylläpitämille ahmojen ruokintapaikoille. Pesimäajan ulkopuolella se saattaa liikkua lyhyessä ajassa erittäin pitkiä matkoja löytääkseen raatoja syötäväksi. Ilmo esittelee karvaloukun, tai oikeastaan kaksi erilaista loukkua. Susilta ja ahmoilta jää saaliistaan aina joitain rippeitä niillekin. Täytyy sanoa, että karva-ansat ovat yksinkertaisuudessaan nerokkaita. Vanhoina aikoina myös jutaavat saamelaiset jättivät syötävää tunturiin. Huoleton erämaiden kulkuri Ahma tunnetaan yleisesti todellisena kulkurina. Lopulta pysähdymme ja jatkamme jalan. 22 suomenluonto.fi Ahmaan liittyy ristiriita poromiesten intressien ja uhanalaisen lajin suojelutarpeen välillä. Ilmo ajaa ensin hyvää pikitietä, mutta kääntyy pian liki ajokelvottomalle metsäautotielle. Toinen on puutunneli, jonka reunoilla on teräsharjan piikkejä. Saman pentueen ahmat yrittivät kätkeä saaliin jopa toisiltaan.. Käymme vielä muutamalla haaskapaikalla, ja Ilmo kertoo jatkuvasti sekä ahmoista että ihmisistä, jotka ovat tulleet ympäri maailmaa kuvaamaan kojuista näitä eläimiä. Ilmassa leijuu vahva mädäntyvän lihan haju. Nyt suurpedot ovat liki hävinneet alueelta, ja porot teurastetaan siististi teurastamoissa, joten naalien selviytyminen talvesta on tullut yhä epävarmemmaksi. Ilmon vauhti ei hyydy, vaan hän painelee märässä metsässä kuin hirvi. Pystykeppien yläpuolella vinorungossa on pultattu haaska. Taitaa hän kuitenkin hieman hidastaa, kun meinaan jäädä jälkeen. Altassa, Pohjois-Norjassa, tutkijat panivat ahmalle satelliittipaikantimen ja päästivät eläimen vapaaksi. Vajaassa viikossa Ahma hyötyy suden saalistamista eläimistä, niin poroista kuin hirvistäkin. Ohi mennessään ahmalta jää karvoja harjaksiin, ja ne voidaan kerätä siististi talteen. Ravinnon löytämistä seuraa kätkeminen. Hän ajaa tottuneesti itselleen tuttua reittiä. Fennoskandian naaleille suurpedot ovat tärkeitä talvisen selviytymisen kannalta. Saavumme ensimmäiselle ahmojen ruokintapaikalle, jossa on myös piilo koju sekä karva-ansoja. Syöttiraadot ovat kaltereilla lukituissa laatikoissa, joista saa kyllä ammennettua apetta, mutta joista ei saa vietyä koko ruhoa pois. Toinen, vakuuttavampi karva-ansa on vinoon laitettu männynrunko, jonka puolessa välissä on kaksi pystykeppiä, joihin harjakset on kiinnitetty. Ahmalle on annettu viime vuosina joitain kannanhoidollisia poistolupia poronhoitoalueella. Se ulottuu laiduntajista kasveihin ja maaperän ravinteisiin saakka. Ahman ekologinen vaikutus on yhdessä muiden suurpetojen kanssa merkittävä monelle muullekin lajille
Yleensä naaras saa poikueen joka kevät, mutta heikossa ravintotilanteessa alkionkehitys voi keskeytyä ja naaraan pitää odottaa seuraavaa mahdollisuutta vuoden päähän. Voisiko ennen vihatun ja erittäin uhanalaisen lajin pelastus Suomessa olla siirtyminen etelämmäksi, vai tulisiko sille maalikylillä samantyyppisiä ongelmia kuin susi on kohdannut. Pärjäisikö aito erämaan asukas tiheämmän asutuksen liepeillä. Minä ajattelen, että sen tulisi elää koko maassa ja pitää osaltaan tasapainossa suomalaista luontoa. Ehkä keho vaati myös verryttelyä.. Hemmo oli ihmisen iässä jo 70–80-vuotias, mutta se oli edelleen leikkisä. Ahma on yksineläjä, mutta pennut seuraavat emoa synnyinkesästä seuraavaan syksyyn asti. Paavo Hellstedtin juttu syntyi Suomen Luonnon järjestämässä #muutos-koulutuksessa. Tervetuloa takaisin. Suomessa ahma saa yhdestä viiteen poikasta, tavallisimmin kuitenkin kaksi. Ilmo kertoo, että ahmat kuulevat saapumisemme haaskapaikalle, ja yleensä lähistöllä olevat ahmat tulevat etsimään uusia herkkuja heti, kun ihmisäänet poistuvat. Kainuusta pohjoisia tunturialueita kohti ajaessa pohdin suuren näätäeläimen kiehtovuutta ja tulevaisuutta. Pärjäisikö aito erämaan asukas tiheämmän asutuksen liepeillä. Vaikka ahma on suurpeto, siitä ei yleensä ole vaaraa esimerkiksi koirille. Riistakameran kellosta huomaamme, että heti poistumisemme jälkeen ahma on tullut karva-ansalle. Niin liikkuva eläin ahma voi olla. Vieroituksen jälkeinen aika on erittäin tärkeä ahman poikasille, koska niiden pitää osallistua tarkkaavaisesti emon järjestämiin saalistusopetuksiin, jotta ne osaisivat tulla itsenäisesti toimeen. Ahman tiedetään karkottaneen muun muassa puuman ja karhun tiehensä. Paritteluaika on kesällä, mutta viivästyneen alkionkehityksen vuoksi poikaset syntyvät vasta seuraavana keväänä. Muutaman päivän päästä se oli Kilpisjärvellä, jonne on matkaa Hetasta 140 kilometriä. Ahma ei ole vain tuntureiden asukki, vaan se on vuosikymmeniä sitten joutunut väistämään ihmisen vainoa. Antti Leinonen on maailmallakin kuvillaan menestynyt kuhmolainen luontokuvaaja ja -kirjailija. suomenluonto.fi 23 se ilmaantui Hetan eteläpuolella oleville Ounastuntureille, jonne on linnuntietä 180 kilometrin matka. Kaikkia lajeja tarvitaan, ja erityisesti luonto tarvitsee lajien tasapainon vuoksi petoja, jotka pystyvät saalistamaan suuriakin saaliseläimiä. Toisaalta tiedetään, että ahma voi hermostuessaan ja ahdistetuksi joutuessaan olla hurja peto. Hyvästelen Ilmon. Eliöyhteisön tasapainottajaksi Kun palaamme Ilmon talolle, hän pyytää minua katsomaan karva-ansojen läheisyyteen sijoitettujen riista-kameroiden kuvia. Eläin viipyi joitain öitä Ounaksilla ja lähti jälleen liikkeelle. Noin kolmen kuukauden iässä emo vieroittaa pennut maidosta, mutta ne seuraavat emoa vielä joidenkin kuukausien ajan. Pennut ovat aluksi avuttomia, ja syntyessään ne painavat alle sata grammaa
24 suomenluonto.fi Metsän peräosan kautta Kota-aho aukoi usein nuorena hiihtoladun. 24 suomenluonto.fi. Tuon palan hän suojeli korvauksetta
Kiintymys metsään oli alkanut kehittyä vuonna 1968, kun Kota-aho oli keskikoulun viimeisellä luokalla. Torkon talo oli 1793 isojaon liikamaalle perustettu kruununtorppa, ja puolet siitä kuului perinnönjaon jälkeen vielä äidin veljelle. Heti kotoa lähdettyään, 1970-luvun alussa, hän osti nimittäin pokkarikameran ja alkoi kuvata elämää Torkolla. Miten metsä suojellaan TEKSTI JOUNI TIKKANEN KUVAT TUOMAS HEINONEN. Tuolloin hänen perheensä muutti äidin entiseen kotitaloon, joka sijaitsi nykyisellä Ylöjärvellä, Kurun Riuttaskorven kylässä. Koko perhe kävi risusavotassa niiden jälkiä siivoamassa. Siihen kuului laajat metsät, jotka olivat arvokkaita. Se oli yllättävän helppoa. Kuvissa näkyy puupinoOpettaja Eeva Kota-aho tahtoi eläkkeelle jäätyään suojella osan perimästään metsästä. Kaikkia hakkuita Kota-aho ei enää muista, mutta hän näkee niiden jälkiä valokuvissa. Talon toisen puolikkaan ostamiseksi metsiä pitikin kaataa paljon. Isä, isän nuorin veli ja Eevan veli tekivät traktorija moottorisahapelillä isot hakkuut Torkon metsissä 1970-luvulla. suomenluonto.fi 25 A jatus metsän suojelusta kypsyi Eeva Kota-ahon mielessä vähitellen
Väliaikainen suojelu Suomen suurimmat suojelualueet ovat valtion mailla Pohjois-Suomessa, mutta uusia alueita tarvitaan etenkin maan eteläosista, jossa metsää omistavat usein yksityiset ihmiset. 26 suomenluonto.fi ja, ja metsä talon ympärillä on avaraa ja matalaa. ”Tuli kuitenkin sellainen tunne, että en minä ala hakkaamaan. Pitemmistä suojelusopimuksista vastaavat paikalVanhin osa metsästä on noin 80–90-vuotiasta. Tilapäisten suojelualueiden pinta-ala on Metsäkeskuksen luonnonhoidon johtavan asiantuntijan Riitta Raatikaisen mukaan keskimäärin kolme hehtaaria. Hänen siskonsa alkoi kirjata äidin juttuja muistiin, ja myöhemmin 2000-luvulla siskokset tekivät koko Riuttaskorven kylän historiaa käsittelevän kirjan. Usein tällä tavalla suojellaan niin sanottuja metsälakikohteita, kuten purojen varsia ja pieniä lehtolaikkuja. Hän ehdotti, että Kota-aho tarjoaisi maitaan valtion Metso-ohjelmaan. Säätiön toiminnanjohtajan Anneli Jussila sanoi kuitenkin metsän olevan liian nuorta säätiön tarpeisiin. ”Tuli sellainen tunne, että en minä ala hakkaamaan.”. Metsäkeskus myöntää Metson kautta ympäristötukia korkeintaan kymmenen vuoden suojeluun. Siksi valtio perusti vuonna 2008 Etelä-Suomen metsien suojeluohjelman Metson. Torkon talon maat oli jaettu 1998 kolmelle sisarukselle, ja vuonna 2017 osa Kota-ahon itse omistamasta metsästä oli niin sanotusti hakkuukypsää. Tarkoituksena oli ostaa metsää suojeluun sellaisilta maanomistajilta, jotka ehdottavat sitä itse. Kiintymys metsiin lujittui. Kota-aho kuvasi myös vanhoja asioita, joista äiti kertoi: talon takaista riihikoivua, metsän lähteitä, tervahautoja, myllynraunioita ja niin edelleen. Talon ja kylän historiaa selvittäessään Kota-aho huomasi, että vaikka metsää oli hakattu, se kasvoi takaisin. Määrä-ajan päätyttyä sopimuksen voi uusia voimassa olevien sääntöjen mukaan. Että josko sitä olisi muita vaihtoehtoja.” Työkaveri vihjaisi, että metsää voisi suojella Luonnonperintösäätiön kautta. Metsän voi suojella Metson kautta joko pysyvästi tai tilapäisesti, ja tilapäiseen suojeluun kelpaavat aika pienetkin palaset
Riitta Raatikaisen mukaan monen maanomistajan mieli kypsyy tilapäisen rauhoituksen aikana pysyvään suojeluun. Auli Suvannon mukaan metsää tutkitaan usein jo ilmakuvasta, kun maanomistaja soittanut ELYyn. Alkutalvesta löytyy vielä pakkasen jäädyttämiä kantarelleja, hallavahakkaita ja suppilovahveroita. Se suojeltiin Metson kautta. Se tuntui hullulta. Sillä tavalla 80-vuotiaasta viiden hehtaarin sekametsästä saa noin 14 000 euron korvauksen. Ylitarkastaja Auli Suvanto soitti hänelle ja neuvoi asiassa eteenpäin. Se on korvaus suojelun aikana menetettävästä hakkuutulosta. Juuri niin pitää tehdä. Jotta alueen voi suojella pysyvästi Metson kautta, sen on oltava kuitenkin pääsääntöisesti yli neljän hehtaarin kokoinen. ELY voi tehdä myös määräaikaisen sopimuksen suojelusta enintään 20 vuodeksi. Eeva Kota-aholla oli sekä tietoa että laskelmia. 12 hehtaaria metsää jäi vielä suojelun ulkopuolelle, vanhenemaan itsekseen. Pysyvä suojelu Kota-aho tutustui Metsoon lukemalla netistä Metsonpolku-sivuja. Eeva Kota-ahon alue oli isompi, eikä tilapäinen suojelu ylipäätään kiinnostanut häntä. Hän ei oikein ymmärrä, miten maanomistaja voisi ottaa ensin rahat ja sitten panna metsänsä vaikka sileäksi. Mahdollinen Metso-korvaus perustuu puuston markkinahintaan ja maapohjan arvoon. Erilaisia suojelukriteereitä oli kuitenkin niin paljon, että lopulta hän tuskastui ja lähetti yhteydenottolomakkeella viestin Pirkanmaan ELY-keskukseen. Totta onkin, että tehokkaampaa verorahojen käyttöä on suojella metsä pysyvästi saman tien. Tarkastus tehtiin kesällä 2017 ilman, että Kota-ahon itsensä tarvitsi olla Ojan ympärys lähteineen on rehevä. Usein tietoa onkin, koska omat metsät ovat ihmisille tärkeitä. Ennen kuin suojelusta päätetään, metsän luontoarvoja täytyy selvittää, ja puustosta pitää tehdä hinta-arvio. Metsän voi suojella joko pysyvästi tai tilapäisesti.. ”Kun minulla oli metsä-arvio tehtynä, sen perusteella mentiin”, Kota-aho sanoo. suomenluonto.fi 27 liset ELY-keskukset. Kota-ahon omistama metsä ja suo vaikuttivat lupaavilta, mutta ELY-keskuksen tarkastajien piti käydä tutustumassa niihin paikan päällä. Kaikkea valmista tietoa ja maanomistajan omaa tietämystä käytetään
Suojelu ilman korvausta Kota-ahoa ei jäänyt harmittamaan, että hänen metsänsä peräosa ei kelvannut Metsoon. Suojelu oli ollut Kota-ahon mielestä vähintään yhtä helppoa kuin metsän myyminen metsäyhtiölle olisi ollut. Kaikki mitä ELY oli suojelun eteen tehnyt, oli hänelle ilmaista, eikä se velvoittanut mihinkään. Ja jälki oli kauniimpaa. Pian tämän jälkeen hän sai kaksi suojelutarjousta erilaisilla rajauksilla, ja yllättäen ne olivat osaksi eri alueelta kuin hän oli ajatellut. 28 suomenluonto.fi paikan päällä. Jos vieressä sattuu olemaan valtion omistama luonnonsuojelualue, voi olla kuitenkin järkevää myydä myös maapohja Metsoon. Vanhoista hakkuista kertovat perämetsän kannot ovat Kota-ahon mieleen.. Korvauksen puuston hakkuuarvosta Kota-aho sai tilille muutaman kuukauden päästä. Hän piti korvausta hyvin kohtuullisena, ja säästi sen pahan päivän varalle. Isä oli tehnyt siellä hakkuita 1970-luvulla, ja puusto oli auttamatta liian nuorta. Toisaalta tuo metsä-alue oli kivikkoista kangasta, ja Kota-aho laski, että ennen kuin hän saisi sieltä kunnon hakkuutuloa, hän olisi jo 90-vuotias mummo. ”Siinä jahkailtiin se syksy”, hän sanoo. ”Suojelualueen rajaus eli vielä aika paljon.” Kota-aho sanoo, että minkäänlaista painetta hän ei ELYn taholta kokenut. Vuonna 2017 Suomi täytti sata vuotta, ja valtio oli perustanut kampanjan nimeltä Luontolahjani satavuotiaalle. Siitä maksetaan erikseen. Raha vain tuli tilille, ja metsä jäi pystyyn.” Maapohjan Kota-aho jätti yhä itselleen, niin kuin useimmat metsää suojelevat maanomistajat tekevät. Se oli myös veroton. ”Vaikka siinä oli häärätty jo miten, siinä vaiheessakin voi vielä sanoa, että ei.” Lopulta Kota-aho sanoi kyllä, ja 35,5 hehtaaria hänen omistamaansa metsää suojeltiin ELY-keskuksen päätöksellä Metso-ohjelmassa. ”Se oli niin kätevää. Luvattiin, että valtio suojelisi samankokoisen Tarkastuksen jälkeen tuli kaksi suojelutarjousta. Kesästä joulukuuhun 2017 asti Kota-aho sitten mietti eri vaihtoehtoja
Hallitusohjelmassa nimittäin sanotaan , että Luontolahjani satavuotiaalle -kampanjan periaatetta jatketaan. Metsänomistaja voi tietysti suojella metsänsä korvauksetta niinkin, että antaa sen vain olla. Kota-ahon riista kamerassa on vilahtanut karhu.. Metsistä ei tarvitse maksaa kiinteistöveroa, ellei niihin kuulu tonttimaata tai rakennuksia. Nyt se alkaa peittyä metsän alle. Hän haki sen suojeluun ilman korvausta. Eeva Kota-aho on luvannut näyttää metsiään, ja hän kävelee edeltä vanhaa sammaleen peittämää Myllytietä pitkin. Vuoden 2017 lopussa päättynyt luontolahjakampanja voi saada vielä jatkoa. Tuota tietä hänen isänsä ajoi joskus traktorilla metsätöihin. Metsänhoitoyhdistyksen jäsenmaksukaan ei nykyisin ole pakollinen. Kota-ahon muistikuvissa isä teki aina metsätöitä, ja metsä oli hänelle tärkeää. Jos metsälleen haluaa kuitenkin virallisen suojan, luonnonsuojelulaki antaa hyvin väljät mahdollisuudet suojeluun ilman korvausta. suomenluonto.fi 29 palan vastineena jokaisesta ilman korvausta suojellusta luontokohteesta. Silloinkin täytyy hakea suojelupäätös ELY-keskukselta. Hän toivoi, että valtion vastineeksi suojelema palanen olisi rajattu hänen oman suojelualueensa vierestä, jossa oli valtion maata. Syyksi kelpaa vaikkapa se, että paikka on ”luonnonkaunis”. Samalla, kun Metso-suojelua hierottiin, Kota-aho päätyikin siihen, että 21 hehtaarin laajuinen peräosa sopisi luontolahjaksi. Ero kahden sukupolven elinkeinossa ja näkökulSuojelumetsän nimi tulee Kota-ahon äidin ja äidin isän äidin kautta: Vilhelmiinan metsä. Metsässä Marraskuun alkupuolella tulee kirkas pakkaspäivä. Mikään ei nimittäin pakota metsän hakkaamiseen, eikä metsän omistamisesta sinänsä ole kuluja. Paikkaa ei saanut kuitenkaan korvamerkitä – Metsähallitus vain perusti uusia suojelualueita itse sopivaksi katsomiinsa metsiin, eri puolille Suomea Kolarista Paraisille asti. Ympäristöministeriöstä kerrotaan kuitenkin Suomen Luonnolle, että varsinaista päätöstä asiasta ei ole tehty, eikä asiaa ole valmisteltu
Jossain lähellä on siis kasvanut 180-vuotiaita puita. /joulu, ( ) (ark ), tilaajapalvelu@suomenluonto. 2. Tilaus sisältää painetun lehden numeroa ja lukuoikeuden Suomen Luonnon digipalveluun. Metsän ostaminen suojeluun voi olla vaikeaa ja kallista. SUOMEN LUONTO LEHTI VUODEKSI , € norm. Hän oli myös aloittanut miehensä kanssa 2000-luvun alussa lintuharrastuksen, eikä metsän hakkaaminen ollut mielessä ensimmäisenä. 5. S U O M E N L U O N T O . Jätä metsänsuojeluhakemus metsonpolku-sivuston kautta tai lähetä suoraan sähköpostia paikallisen ELYn Metso-yhteyshenkilölle. HYVÄN MIELEN JOULULAHJA! Anna lahjaksi lumoava luontokokemus ja luonnon hyvää tekevä vaikutus. ”Ajatella. Sieltä voi löytyä mainintoja mahdollisista Metso-kohteista, koska luontoarvoja tulkitaan paikkatietoaineistosta tekoälyn avulla. Tilaukset: suomenluonto. i/joulu W W W . Näin suojelet metsää 1. 30 suomenluonto.fi massa vain on suuri: Isä oli metsätyömies, mutta lasten hän halusi kouluttautuvan niin pitkälle kuin mahdollista. asti uusille tilauksille kotimaassa. Tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto Tarjous on voimassa . Jos omistat metsää, tutustu Metso-ohjelmaan osoitteessa metsonpolku.fi. F I SUOMEN LUONTOA JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO. Tutustu Helmeen osoitteessa ym.fi/helmi. Hiljattain Kota-aho viritti metsäänsä riistakameran. Vaikka palsta olisi soinen, voit ehdottaa sitä Metsoon. Ne välittävät alueita ELY:lle suojelua varten. Sellaista metsää on joskus ollut”, Eeva Kota-aho sanoo. Tilaamalla tuet luonnonsuojelutyötä. Jos et vielä omista metsää, harkitse lahjoitusta metsiä suojeleville säätiöille kuten Luonnonperintösäätiölle tai Salon kaupungin alueella toimivalle Salon Luonnonmetsäsäätiölle. ELY päättää, sopiiko se paremmin Helmi-ohjelmaan. Tänä vuonna siinä on ehtinyt vilahtaa kurkipari, metsopoikue, koirasmetso, hirviä, valkohäntäkauriita, karhu, mäyrä ja näätä. 3. Nyt osa Torkon talon metsästä saa taas ikääntyä rauhassa. Kun Kota-ahon veli kunnosti omistamaansa Torkon taloa, yhden hirren päästä laskettiin 180 vuosirengasta. 4. € www.suomen luonto. Sittemmin perintönä saamansa metsäpalstan hoidosta hän ajatteli olevan lähinnä vaivaa. . Voit myös kysyä neuvoa Metsänhoitoyhdistyksestä tai Metsäkeskuksesta. Tule mukaan luonnon juhlaan, tilaa upeasti uudistunut Suomen Luonto -lehti!. Tutki palstaasi metsään.fi-palvelussa. Se oli kaukana sekä kotoa Vantaalta että mökiltä Virroilta. Myös Haapanevan suo pääsi suojeluun Metson kautta. Eeva Kota-aho opiskelikin kemistiksi ja teki työuransa suurimmaksi osaksi matemaattisten aineiden opettajana ylä-asteella
suomenluonto.fi 31 SUOMEN LUONTO LEHTI VUODEKSI , € norm. /joulu, ( ) (ark ), tilaajapalvelu@suomenluonto. i/joulu W W W . Tule mukaan luonnon juhlaan, tilaa upeasti uudistunut Suomen Luonto -lehti!. F I SUOMEN LUONTOA JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO. € www.suomen luonto. Tilaamalla tuet luonnonsuojelutyötä. Tilaus sisältää painetun lehden numeroa ja lukuoikeuden Suomen Luonnon digipalveluun. HYVÄN MIELEN JOULULAHJA! Anna lahjaksi lumoava luontokokemus ja luonnon hyvää tekevä vaikutus. Tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto Tarjous on voimassa . asti uusille tilauksille kotimaassa. . S U O M E N L U O N T O . Tilaukset: suomenluonto
8 10 6 2 4 M y r s k y p ä i v i e n l u k u m ä ä r ä TAMMI HELMI MA ALIS HUHTI TOUKO KESÄ HEINÄ L U O N T O T I L A S T O I N A Myrskyisä vuosi 2020 TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA ISTOCKPHOTO GRAFIIKKA HANNA KAHRANAHO 32 suomenluonto.fi
tammikuuta 2019. Pallaksen Laukukerolla mitattiin helmikuussa 2017 41,5 m/s ja Saanalla joulukuussa 2008 noin 44 m/s keskituuli. Tuntureilla korkeus lisää tuulen nopeutta, eikä lukemia voi verrata noin kymmenen metrin korkeudelta saataviin merihavaintoihin. Myrskyyn ei riitä puuska, vaan tuulen keskinopeuden on vähintään 10 minuutin ajan ylitettävä 21 sekuntimetrin nopeus. ”Voimakas napa-alueiden polaaripyörre suosi alkuvuonna Pohjois-Atlantin matalapainetoimintaa ja siten voimakkaita myrskyjä. ELO SY YS LOKA MARRAS JOULU 2006–2019 keskiarvo 2020 Talon kokoisia aaltoja SUOMEN TUULIENNÄTYS on alle kahden vuoden ikäinen. Yli 29 sekuntimetriä on jo ankara myrsky, kansainvälisesti violent storm. Sama aaltopoiju mittasi 8,0 m 12.1.2017. Viimeinen helmimyrskyistä nimettiin Tuuliksi – Ilmatieteen laitos katsoo kalenterista merkittäville myrskyille ensimmäisen käyttämättömän nimen myräkän alkamispäivästä eteenpäin. Toista Tuulia ei siten tule. Suurimmat aallot arvioitiin 14-metrisiksi. Jossain päin Suomen merialuetta on myrskynnyt jo 42 päivänä. Rafael-myrsky nosti merkitsevän aallonkorkeuden pohjoisella Itämerellä 22.12.2004 8,2 metriin. Kökarin Bogskärissä mitattiin 32,5 sekuntimetrin keskituuli 2. Neljänneksi nimetyksi myrskyksi puhkui Liisan päivänä (19.11.) alkanut myrsky. Mistä myrskyisyys johtuu. AALTOENNÄTYS on vuosilta 2004 ja 2017. TÄTÄKIN KOVEMPIA tuulia on mitattu tuntureiden huipuilla. Itä-Suomen kesäisen Päivö-rajuilman jälkeen kalenteria selattiin syyskuussa, jolloin Aila-myrsky nosti keskituulen Rauman Kylmäpihlajalla 29,4 sekuntimetriin. suomenluonto.fi 33 VUOSI 2020 jää historiaan puhurien vuotena. Helmikuussa Suomi oli kolmen myrskymatalapaineen kourissa, ja yli kolmannes kuun päivistä kirjattiin myrskypäiviksi. Marraskuun myötä 2020 nousi kärkisijalle viimeiset 16 vuotta käsittävässä myrskyjen vuositilastossa. Tilanne on osin jatkunut syksyllä”, sanoo tutkija Mika Rantanen Ilmatieteen laitokselta.
Aarnion kutsu 34 suomenluonto.fi. 34 suomenluonto.fi TEKSTI JUHA KAUPPINEN KUVAT HEIKKI WILLAMO Etelän aarniometsät ovat dokumentti kerran kukoistaneesta luonnosta
suomenluonto.fi 35 suomenluonto.fi 35 Sinivuoren luonnonpuistoa.
Vanhan metsän sielu, jonka ääntä tunnen mieluisaa velvollisuutta seurata. Hanski oli kaivanut esille Sahlbergin muistiinpanot Yläneen Kolvaan metsästä, jossa maineikas Sahlberg löysi kahden vaivaisen kesäpäivän aikana opiskelijoidensa kanssa hämmästyttävän valikoiman kovakuoriaislajeja. Löytäisimme uusia tikkoja ennen päivänlaskua etelän metsissä. Haluan uskoa siihen. Paitsi että seurue löysi yhden entuudestaan koko maailmalle tuntemattoman kovakuoriaislajin, joka sittemmin sai nimekseen korpikolva juuri Kolvaan metsän mukaan, muistiinpanoihin päätyivät 17 muuta lajia, joista yksi on sittemmin hävinnyt sukupuuttoon koko Suomesta, neljä on uhanalaisia ja kahdeksan on kadonnut kokonaan tai lähes kokonaan Etelä-Suomesta. Sinivuoren luonnonpuistoa.. Siristän silmiäni. Tai kun Simeoni huusi Lauria. Siellä kajastaa menneisyys, maailma, joka on lähes kadonnut, mutta lähettää vielä heikkoja signaaleja, kerran komeasti loistanutta valoa. TaaSiristän silmiäni. Olen lähtenyt etsimään lintua, vaikka ensi askeleista olen ollut varma, että en sitä tässä viidakossa tavoittaisi. Haluan syvemmälle tuohon maailmaan. No totta kai! Toisaalta meidän on käsitettävä, että aarniometsät eivät Sahlbergin elinaikana olleet tarunomaisine kovakuoriaisyhteisöineen mikään harvinaisuus. Kuvatekstiä tähän xxxxxxxxxxx xx xxxxxxx xxxxxxxxx xxxxx xxxxxxx xx xxxxxxxxxxxxx. Lähden ääntä kohti, ja pian puiden välistä näkyy Heikki Willamon hahmo. Kyp, se on sanonut metsästä, aivan läheltä, hiljaa. Yhteys menneisyyteen katkeaa. 36 suomenluonto.fi Y htäkkiä se ei enää näytä metsältä, vaan on kuin katsoisin kaukoputkella valovuosien taakse, tähtisumuun, joka ha joaa vihreän sävyiksi. Mutta se on lintu, jonka aina haluan nähdä. Tuolle Kolvaan aarniometsälle, jonka Sahlberg itse omisti, kävi muuten sittemmin hieman oudosti: Sahlberg hakkautti sen ja perusti tilalle hedelmätarhan nimeltä Huvitus. Haluan syvemmälle tuohon maailmaan. Sahlbergin lajilista on merkittävä kurkistus menneeseen, siihen, miltä etelän metsissä näytti parisataa vuotta sitten. Tältä sen täytyi kuulostaa, kun ihmiset huusivat toisilleen tuhansia vuosia sitten näissä samoissa metsissä. Luin niistä ensi kerran edesmenneen akatemiaprofessori Ilkka Hans kin teksteistä. Sitten kuulen nimeäni huudettavan. Hän on palannut omalta jaloittelultaan ja odottelee pienellä hiekkatiellä. Ja kun tikka sitten on vaiennut, kadonnut metsän kerroksiin, olen yhtäkkiä huomannut olevani yksin vihreässä huoneessa, joka on kalustettu epätavallisen suurilla huonekaluilla. Mutta minua ei harmita. H yönteistieteilijä Carl Sahlbergin retkipäiväkirjat vuodelta 1828 ovat yhdenlainen legenda. Olemme ajautuneet erilleen, sillä olen lähtenyt seuraamaan pohjantikan ääntä. Olemme Sinivuoren luonnonpuistossa, yhdessä Etelä-Suomen harvoista aarniometsistä. Niitä oli jäljellä paljon, vaikka Suomessa oli poltettu kaskia vuosisatoja ja hakattu metsiä kiihtyvään tahtiin koko 1800-luvun alku. Ja niin kuvittelen taas kerran väsyneen haaveeni: että olisi vielä metsiä, silmien ja jalkojen kantamattomiin luonnontilaisia metsiä, joissa saisin vaellella viikkoja ja vuosia ymmärtämättä täysin kaikkea, päätymättä koskaan kahta kertaa samaan paikkaan. Saan vielä viimeisen aavistuksen: tältä se varmaankin kuulosti. Se on yhä olemassa Säkylän Pyhäjärven länsirannalla. Kolvaan metsän kohtalolla on symbolista merkitystä. Toki Sahlbergin ratkaisu kuvastaa 1800-luvun esteettisiä ihanteita: omenatarha upean luonnonmetsän tilalle. ”Joo! Mä tuun!” huudan takaisin, ja metsän pehmeä arkkitehtuuri sieppaa ääneni
Ne joutuvat väistymään toisten elämänmuotojen tieltä, joilla on vallitseviin oloihin paremmin sopivat piirteet. Luonnontilaisia metsiä, niitä, joista Sahlberg seurueineen löysi kovakuoriaisaarteensa, on jäljellä enää kolmisen prosenttia koko Etelä-Suomen metsäpinta-alasta. Kaksi näistä metsistä Lammin Evolla, Kotisten aarnialue ja Sudenpesänkangas, ovat kaikille avoimia retkipaikkoja. suomenluonto.fi 37 jamien ympärillä oli jopa pulaa tukkipuusta, mutta missä vain kulkija jaksoi kävellä vähän kauemmaksi asutuksen piiristä, takamaille, hän tuli väistämättä luonnontilaisiin aarniometsiin. Oikein laajoja sellaisia oli jäljellä esimerkiksi Suomenselän harvaan asutulla vedenjakajalla ja Pielisen takaisissa erämaissa. Näissä oloissa metsä ei ehdi edes syntyä, kun se jo hävitetään. Dokumentti, joka hiljaisella voimalla todistaa, että tuo maailma, jossa Sahlberg teki retkensä aurinkoisina päivinä 1800-luvun alkupuolella, on oikeasti ollut olemassa. Mutta oleellista oli, että valtavan laajat metsäalueet saivat kasvaa rauhassa. Käävät pössäyttävät itiöitä ilmoille. Kovakuoriainen lentää surahtaen metsässä aurinkoisena kesäpäivänä. Metsään ovat kerinneet saapua ne kaikki elämänmuodot, jotka sillä seudulla sattuvat olemaan tarjolla, katalogissa, tyrkyllä asettumaan osaksi juuri sen metsän rikasta eliöyhteisöä. Elämällä on jatkuva pyrky uusiin paikkoihin, mutta se kestää aikansa. Korpikolva. Nyt Suomen metsien ikärakenne on tyystin toinen kuin 1800-luvulla. Kuvatekstiä tähän xxxxxxxxxxx xx xxxxxxx xxxxxxxxx xxxxx xxxxxxx xx xxxxxxxxxxxxx. Metsät eivät tietenkään olleet yhtenäisiä, eivätkä kaikki vanhojakaan. Näistä syistä innostuin pari vuotta sitten kotiseutuni vanhoista metsistä. Kaksi muuta, Padasjoen Vesijako ja Oriveden Metsän syntymä on hidas, ja juuri sen metsänhoito estää. Varttuneet metsät on korvattu taimikoilla, ja niistäkin kasvavat talousmetsät hakataan Etelä-Suomessa 60–80 vuoden välein tai jopa nopeammin. JU H A KA U PP IN EN KO RP IK O LV AN KU VA TE EM U RI N TA LA Pohjantikka.. Nämä päätyvät erilaisiin paikkoihin, joista likikään kaikissa ne eivät voi asettua elämään, koska niiden sopeumat eivät ole riittävän hyviä juuri siihen paikkaan. Valtaosa metsistä on nuoria. S uomen metsistä on löydetty yli 20 000 lajia, ja vaikka ei ole yhtään metsää, jossa ne kaikki eläisivät, metsissä on paljon elämää, joka on sopeutunut miljoonien vuosien aikana elämään valtavan tarkasti tietynlaisessa puussa, tietynlaisessa paikassa, ja tällä elämällä kestää kauan kerrostua metsiin. Ja juuri sen nykypäivänä kaikkialle yltävä metsänhoito estää. Metsä ei ole valmis sadassa vuodessa. Ja tulee uusia yrityksiä, uusien lajien surahduksia ja pössähdyksiä, joiden avulla voi levitä vain tietyn matkan yhdessä kesässä. Jos vaikka 200 vuotta odotellaan, sitten erilaiset elämänmuodot ovat ehkä jo ehtineet kerrostua mukavasti. Metsän syntymä on siis hidas. Minulle ne ovat dokumentti. Hämeen ja Pirkanmaan rajaseuduilla on muutamia aarniometsiä hakkuiden ja talousmetsien keskellä. Oli palaneita alueita, ehkä kaskista karanneita tai salaman synnyttämiä. Ja uskon, että jos toimimme oikein, voimme sen vielä elvyttää. Nuo metsät ovat tietysti monelle upeita luonnonmuodostelmia, jopa pyhä paikka
Jättiläiskuusia, kilpikaarnamäntyjä. Sinivuori, ovat luonnonpuistoja, yleisöltä suljettuja ja jo sellaisenaan kiehtovia reservaatteja. Ja siellä on monia puulajeja, kuusia, mäntyjä, koivuja, joitain haapojakin, vaikka vähemmän täällä Vesijaossa kuin eräissä muissa aarniometsissä. Ensin on käsitettävä, mitä näkee, kun sulkee silmänsä, saatava ote omasta suhteestaan metsään. Täällä kuolema on osa elämää. Tahtoo sanoa, että kun kello on jo kymmenen, aikaisen aamun kauniiden valojen taika on tiessään. Niitä on täällä enemmän kuin ehkä missään toisessa vanhassa sekametsässä Suomessa. Tämän juuri Willamo on huomannut pian 30 vuoden metsändokumentoijan urallaan. Huomasin sen kerran itsekin täällä Vesijaolla: paikassa, jossa kuuset olivat poikkeuksellisen jyhkeitä, mittailin niiden ympärysmittoja, ja totesin, että siinä oli yli kymmenen minun syliäni suurempaa runkoa. Metsässä on paljon sellaista, joka on itse koettava. Järvien välissä on korpista, kosteaa painannetta, rinteessä valtavia jättiläispuita. Ja kaikki nämä erilajiset, eri-ikäiset puut elättävät seuralaisinaan omanlaistaan lajistoa, juuri sitä yhteisöä, yli 20 000 lajia, jotka Suomen metsissä elävät. Heikki Willamo sihtaa kameransa läpi komeaa, iäkästä sekametsää. A stumme tieltä metsän puolelle, jättiläisten katveeseen. ”Tässä olis seitsemän veljestä voineet kulkea!”, sanon naurahtaen. E von Kotisiin saavumme illansuussa. Vietämme lounastauon Kuhmoisten kirkonkylällä, joka on kätevästi matkan varrella Padasjoen Vesijaosta kohti Evon retkeilyaluetta Hämeenlinnan Lammilla. ”Alkaa mennä hankalaksi”, Willamo sanoo sitten. ”Ellei vaikein kaikista.” Esimerkiksi puiden koko: se katoaa kuviin. Valokuvaaminen on hidasta rakentamista. Kotisten aarnialueella erityistä ovat haavat. Metsä sijaitsee kahden järven, Valkeaja Musta-Kotisen ympärillä. Ei ole sanottua, että näin voimme tehdä, sillä tämä on luonnonpuisto, ja lain mukaan täällä ei saa astua tieltä sivuun. Kotisten alue, järvet ja metsät, tunnetaan erityisen hyvin, koska Helsingin yliopiston ja valtion tutkimuslaitosten tutkijat ovat systemaattisesti selvitelleet niiden saloja kymmenien vuosien ajan. Mutta meillä on lupa, Metsähallitukselta hankittu tätä juttua varten, näiden luonnon dokumenttien tarkastelua varten. On liikaa valoa ja vääränlaista, turhan terävää, sellaista joka saa metsän näyttäytymään valon ja varjon kontrastikkaana sekasotkuna kuvissa. Kuolleiden mammuttihaapojen kuoren alla elävät myös punahäröt, harvinaiset, kirkkaanpunaiset kovakuoriaiset, joita tavataan koko Suomessa vain täällä ja Kärppäjärven vanhassa metsässä muutaman kymmenen kilometrin päässä. Metsä on eri-ikäisrakenteinen: siellä on kaiken ikäisiä puita pienestä taimesta jättiläisiin, jotka saattavat olla vaikka parisataavuotiaita. Vasta sitten sen voi vangita kuviin. 38 suomenluonto.fi 38 suomenluonto.fi Evon Kotisten aarnialue.. Metsä on siis monilajinen. O lemme alittaneet puomin aamun varhaisina tunteina ja tulleet hiekkatielle, joka kulkee Vesijaon luonnonpuiston läpi. Se, minkä silmä näkee mahtavaksi, ei aina antaudu kameralle. Onneksi retkikaveri on tuttu ja vähän hassu samalla tavalla kuin minäkin, ja varmaan juuri siksi vapaudun puhumaan tällaisia. Kaatuneita mammuttipuita, joiden kylkiä pitkin elämä versoo ja kipittää. Kuvauksellista kuin mikä! ”Metsä on vaikea kuvattava”, Willamo sanoo kuitenkin. Mutta kun otin näkymästä kuvan, puut muuttuivat riu’uiksi muiden joukossa. Jossain kohdassa Willamo pysähtyy kuvaamaan. Ensimmäinen puhdasverinen metsäkirja, Haukkametsä, ilmestyi 1998, ja uusin, retrospektiivinen Metsä minussa, tänä vuonna. ”Tulen tänne vielä sitten itsekseni uudelleen kuvaamaan”, Willamo sanoo, ”ehkä parikin kertaa.” Joten lähdemme pitämään siestaa metsäretkeilystä keskipäivän kovan valon tunneiksi. Ja kaikkialla, niin kuin luonnonmetsässä lähes aina, suuri osa puista on kyljellään maassa. Kotisten aarnialueella erityistä ovat haavat
Tämänkin Keto-Tokoi kertoi. Miksi liekohärkä ei lennähtäisi tai juoksisi nopeasti uusille puille. ”Etelän luonnonmetsät ovat järeäpuustoisempia, runsaspuustoisempia ja sulkeutuneempia kuin Lapin metsät”, sanoi Petri Keto-Tokoi metsätutkijan kielellä, kun hain selkänojaa ajatuksilleni. Etelän kovakuoriaisia ovat esimerkiksi kulokauniainen, korpikolva, karvakukkajäärä, nahkuri, lahokapo ja liekohärkä, kaikki joko uhanalaisia tai lähes kadonneita lajeja, joita on ennen tavattu Etelä-Suomen vanhoissa männiköissä ja kuusikoissa, ja kulokauniaisia paloalueilla. A jatus, josta en päässyt eroon, oli se, että etelässä metsät ovat erityisiä. Ja että kun nuo metsät on miltei hukattu, on hukattu luonnon ainutlaatuisia yhdistelmiä. Ne ovat samaa lajia kuin etelässä, mutta paikallisesti sopeutuneita suureen lumikuormaan kapealla muodollaan. Näitä ovat esimerkiksi erittäin uhanalaiset etelänraippasammal, kantopaanusammal ja kalliokaulussammal sekä äärimmäisen uhanalaiset hitupihtisammal, kantopihtisammal ja kantokinnassammal. Raidankeuhkojäkälä ja haavankääpä.. Eteläsuomalaista vanhaa metsää ei voi korvata suojelemalla metsiä vaikkapa Keski-Suomessa, vaan ne metsät siellä ovat ihan oma juttunsa. Kirjoitin Luonnontieteellisen keskusmuseon sammaltutkija Sanna LaakaLind bergille ja pyysin listaa sammallajeista, joita elää Etelä-Suomen kuusivaltaisissa vanhoissa metsissä, mutta ei Lapissa. Suomi on pitkä maa, ja metsävyöhykkeitä on useita. suomenluonto.fi 39 Siksi Kotisten haapojen suurelle määrälle on myös numeerinen viite: haapoja on täällä 277 kappaletta hehtaarilla, kun niitä ympäröivillä talousmetsäalueilla on 2,7 hehtaarilla. Nyt liekohärkä elää koko Suomessa enää Koivusuon luonnonpuistossa itärajalla. Miksi tällainen huonosti liikkuva elämänmuoto on olemassa. Sitten ovat eteläboreaalinen, keskiboreaalinen ja pohjoisboreaalinen havumetsävyöhyke, joissa on omat vähittäin muuttuvat piirteensä. Mutta halusin tietää tarkemmin. Se on huono leviämään. Petri Ahlrothilta puolestaan kysyin, mitkä kovakuoriaisistamme ovat sellaisia, että niitä eläisi vain Etelä-Suomen metsissä, ei Lapissa. Ahlroth on Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettikeskuksen johtaja ja vihkiytynyt useiden hyönteisryhmien tuntija. Aivan eteläisimmällä rannikolla, Helsingistä Turkuun, on hemiboreaalinen vyöhyke, joka on vähän kuin kaistale Viroa tai Etelä-Ruotsia meille pudotettuna. Eri-ikäisten haapojen jatkumo on ollut Kotisissa satojen vuosien ajan katkeamaton ja punahärö on täällä selvinnyt, kun se on miltei kaikkialta muualta Suomesta ehtinyt hävitä metsien murroksessa. Koska sen ei ole koskaan miljoonien Kuvatekstiä tähän xxxxxxxxxxx xx xxxxxxx xxxxxxxxx xxxxx xxxxxxx xx xxxxxxxxxxxxx. Keto-Tokoi on Tampereen ammattikorkeakoulun lehtori ja toinen palkitun Suomalainen aarniometsä -kirjan kirjoittajista. ”Se mieluiten kävelisi seuraavalle sopivalle maapuulle”, Ahlroth kuvaili liekohärän elämää. Vaikkapa Kainuussa, keskija pohjoisboreaalisen metsävyöhykkeen rajoilla, vaikutelma metsässä on toinen kuin etelän metsissä, kuuset kapoisia, harvemmassa. Liekohärkää, joka viihtyy vanhoissa kuusimaapuissa, eli ennen siellä täällä Eteläja Keski-Suomessa, ja harrastajat ja tutkijat ehtivät nämä populaatiot löytää ennen kuin ne yksi kerrallaan katosivat. Että metsät, jotka ovat liki kadonneet Etelä-Suomesta, ovat erilaisia kuin metsät jo hiukankaan pohjoisempana. Mitään niistä ei tavata Lapissa. E telän metsissä on eliölajeja enemmän, ja ne ovat merkittävältä osin eri lajeja kuin pohjoisessa. Ja Lapissa maisemaa reunustavat kuuluisat kynttiläkuuset
Ja sitä ennen ovat eläneet omina aikakausinaan kymmenettuhannet muut lajit. Yhden suusta suuhun kulkeneen legendan mukaan Sinivuoren luonnonpuistossa metsäylioppilaat olisivat mitanneet puuta jopa yli tuhat kuutiota hehtaarilla, mutta tätä tietoa en ole saanut varmistettua. Ne on kauan sitten raivattu pelloiksi. 40 suomenluonto.fi vuosien aikana tarvinnut tehdä niin. Etelä-Suomen luonnontilaisissa aarniometsissä kasvoi tyypillisesti paljon puuta. ”Kotisten aarnialue on toki hyvä esimerkki, mutta ei missään nimessä riittävä”, kertoi Timo Kuuluvainen, Helsingin yliopiston metsätutkija, toinen Suomalainen aarniometsä -kirjan tekijöistä. Minua kiinnosti, onko metsälajeillamme toivoa. ”Niillä puustomäärät voisivat olla paljon suurempia.” Mutta on näissä jäljellä olevissa etelän metsissäkin paljon puita. Oikeassa metsässä on kaatuneita, eriasteisesti lahonneita puita sikin sokin. TalousVesijaolla on mitattu hehtaarilla 700 kuutiota puuta. L iekohärälle on tärkeää se, miltä metsä näyttää. Kaikkein runsaimmista metsistä ei tosin ole enää vähiäkään dokumentteja jäljellä. Vasta äskettäin, viime vuosisadalla Etelä-Suomen hallitsevaksi maisemaksi tuli ihmisen hoitama talousmetsä. Se voi olla tarua, mutta ei ehkä mahdottomuus. Vesijaon luonnonpuistoa.. Siksi ne ovat kadonneet kokonaan tai niistä on jäljellä rippeet näissä etelän metsien saarekkeissa kuten Kotisissa, Vesijaolla, Sinivuoressa ja Koivusuolla. Metsiä on ollut maapallolla 380 miljoonaa vuotta, pohjoisia, havupuuvaltaisia taigametsiäkin jo 10–20 miljoonaa vuotta. Metsiä ostetaan suojeluun valtion Metso-ohjelmalla. L oppukesästä, yhtenä sateisena päivänä, palasin noihin metsiin, Vesijaolle ja Sinivuoreen. Sen ei ole tarvinnut investoida hyvään liikkumiskykyyn, koska uusi asuinpuu on löytynyt aina kävelymatkan päästä. Sata tai parisataa vuotta on evoluutiolle liian lyhyt aika, jotta lajit olisivat ehtineet sopeutua ihmisen metsiin. Tällä kertaa otin mukaani Jyväskylän yliopiston tutkijan, Panu Halmeen. ”Runsaspuustoiseksi” kutsutaan Suomessa virallisesti metsää, jossa puuta on yli 300 kuutiota hehtaarilla. Se on paljon. Vesijaolla on mitattu hehtaarilta 700 kuutiota puuta. Niitä kyllä autetaan. ”Nyt peltoina olevat alueet olisivat metsinä erilaisia”, hän sanoi viitaten kaikkein rehevimmillä paikoilla kasvaneisiin metsiin. Tämän myötä metsien lajit ovat alkaneet kadota: 200 vuodessa on hävinnyt 88 lajia, uhanalaisia lajeja metsissä on yli 800
Kelon kyljessä törrötti pystyssä aivan pieniä, mustia neuloja, niin kuin siilitukkaa harvassa ja jokaisen ”hiuksen” päässä nuppineulan pompulakärki. Uusimmassa uhanalaisuusluokittelussa se on elinvoimainen. Vesijaon luonnonpuiston länsilaidalla Halme pysähtyi ja nojasi lähemmäksi monisatavuotiasta männynkeloa, ikään kuin vain näyttääkseen, että täältä sitä löytyy, diversiteettiä. Nokineulojen lajimäärää ei tiedetä. Kevään ja syksyn 2010 välillä keräimeen ei tullut yhtäkään nokineulojen itiötä. ”Nokineuloja”, Halme sanoi. Kumarruin katsomaan. Myöskään sitä ei tarkkaan tiedetä, mitä lajeja luonnonhoidolla ei voi auttaa. Ja sitten on ne lajit, joista ei tiedetä vielä edes sitä, ovatko ne uhanalaisia vai eivät.” Kelon kyljessä törrötti aivan pieniä, mustia neuloja.. Kirjoitin tämän sateen kastelemaan vihkooni. Näin ne avaavat tietä muille hajottajille murtamalla männyn pihkapuolustusta. Uskaltaisin väittää, että suurin osa metsien erittäin uhanalaisista ja äärimmäisen uhanalaisista lajeista on sellaisia, joita luonnonhoito ei auta, vaan ne vain yksinkertaisesti tarvitsevat luonnontilaista, kauan rauhassa kasvanutta metsää. Oikeastaan niillä ei ole edes virallista suomenkielistä nimeä, mutta tutkijat puhuvat nokineuloista tai -nuppisista. Ja että niihin kuuluu sekä sieniä että jäkäliä. ”Jos hakkuukypsä, 80-vuotias metsä suojellaan, ja kuluu 20 vuotta ja myrsky kaataa vähän puita, tälle se jo riittää”, Halme sanoi osoittaen pohjanrypykkää. ”Pohjanrypykkä vaikuttaisi olevan laji, jolle riittää iso kuusilahopuu. Nokineuloista tiedetään, että niitä on useita eri sukuja. Pohjanrypykkäkin on erikoistunut, mutta ei niin erikoistunut. Se on pelastettu. Nokineuloista jotkin hajottavat pihkaa tai tervaa, Halme kertoi. Hyvin suurta osaa ei luonnonhoito auta. Ne ovat metsien kätkettyä diversiteettiä, johon saisi nykyistä useampi tehdä tutkimusmatkojaan. ”Mutta paljon niitä lajeja on. Onko jossain listaa lajeista, joita luonnonhoito auttaa. Pohjanrypykkä oli ennen vaarantunut, uhanalainen kääväkäslaji. Toisessa tutkimuksessa Halmeen työryhmä vuoli nokineulakasvustosta palan pois. Halme kertoi pikku kokeestaan: kun hän teki tutkimusta Keski-Suomen Muuramen Kuusimäen vanhassa metsässä, omassa ”kulttimetsässään”, hän viritti toisten tutkijoiden kanssa metsään itiöiden keräimen. Siis vaikka talousmetsän säästöpuuryhmät, vaikka keskellä hakkuuaukkoa.” Evoluutio on tehnyt joistain lajeista tällaisia, että metsätalouden luonnonhoito auttaa niitä. ”Ehkä.” V esijaon aarniometsän uumenissa Halme ilahtuu.”Katos, siinä on pohjanrypykkä.” ”Se on malliesimerkki lajista, johon luonnonhoito tepsii”, Halme sanoi. ”Jonkun kovakuoriaisten mahakarvojen tai ehkä pohjantikan pyrstösulkien mukana. Ja piste. Metsän verkkaisuus! ”Jos mun pitäisi veikata kokonaisia eliöryhmiä, jotka metsätalous saattaa hävittää, nokineulat voisivat olla semmoinen”, Halme sanoi. Onko näistä toimista pelastamaan etelän metsien erityistä lajistoa. Se oli erikoista, ja voi kertoa esimerkiksi siitä, että niiden itiöt leviävät vain eläinten mukana. Siksi metsätalous on syössyt monet pitkälle erikoistuneet lajit tuhon tielle. Siis ehkä”, Halme tähdensi. Tikka, vanhan metsän sielu, lehahtaisi rungolta toiselle, auttaisi hitaampia eläviä leviämään uusiin paikkoihin. Suomen metsistä on tavattu yli 20 000 lajia. ”Ei”, Halme vastasi. suomenluonto.fi 41 metsiin on luonnonhoidon nimissä jätetty 1990-luvulta lähtien riistatiheikköjä ja lahopuuta. Kun vuoltua kohtaa palattiin katsomaan viiden vuoden päästä, siihen ei ollut vieläkään kasvanut uusia nokineuloja, vaikka niitä kasvoi kaikkialla ympärillä. Luonnonvalinta ei varaudu tulevaan, se karsii tässä ja nyt. Nokineula symboloikoon tuntemattomuutta
Hänet on esitelty tarkemmin Tekijät-palstalla tämän lehden sivulla 5. Tässä tavoitteessa auttaa nyt istuvan hallituksen esitys perustaa kansallispuisto Evolle. Siis kelo. Koska suuri osa tästä aarnioiden elämästä on hitaasti ja huonosti leviävää, nämä leviämisalueet saisivat olla aivan noiden aarniometsien kyljessä. Jutun kirjoittamisen saatiin Suomen luonnonsuojelun säätiön apuraha. 42 suomenluonto.fi Halme kääntää puheen nokineulaan. Ja siksi sanon, että uskon, että tässä asiassa tulemme toimimaan viisaasti. Sen sijaan pitäisi toimia niin, että nuo lajit pääsisivät leviämään uusiin paikkoihin, ja mitä lähempänä näitä uusia paikkoja olisi, sen useammalle lajille niistä olisi apua. Esimerkiksi Vesijaossa, Padasjoella, Metsähallitus hakkasi joitain vuosia sitten vanhan kuusikon hyvin lähellä luonnonpuiston pohjoisrajaa. Juha Kauppinen on toimittaja ja kirjalilja. Täytyy olla 200–300-vuotias mänty, joka saa kuolla rauhassa pystyyn. Näin ei pitäisi tehdä. Ja tämä on monimuotoisuuden suojelemista ajatellen aivan älytöntä, ja se tulee kasvattamaan metsien kadonneiden lajien listaa Suomessa. Se olisi lottovoitto näille etelän metsien harvinaisuuksille, kuten Kotisten aarnialueen punahäröille. Mikään lahopuulisä ei riitä. Jutun metsäkuvat ottanut Heikki Willamo on luontokuvaaja ja -kirjailija. Mikään luonnonhoitotoimenpide ei auta sitä. Jälkinäytöksissä on tapana sanoa jotain rohkaisevaa. Ekologisesti katsottuna se on selvää. Et mitenkään. ”Miten sä autat tollaista lajia luonnonhoidolla. Jollain aikavälillä nuo lajit voisivat hiljalleen alkaa levittäytyä yhä laajemmalle Etelä-Suomeen metsiin, joista ne ovat kadonneet. Nyt niiden puolella on jotain, mitä ei aiemmin ole ollut: yleinen mielipide, kulovalkean tavoin leviävä tahto pelastaa ja säästää elämän monimuotoisuutta. Mitä pitäisi tehdä. Ja siitä eteenpäin, metsäkuvio kerrallaan! Nyt tätä järkevää toimintaa ei juuri ole. Ekologisesti katsottuna se on melko selvää: Kaikkien noiden Etelä-Suomen jäljellä olevien dokumenttien, aarniometsän sirpaleiden, ympärille pitäisi nopeasti perustaa suojelumetsiä. Sellaisia ei synny nykyisiin talousmetsiin, valitettavasti.” M itä nyt pitäisi tehdä. Aarnialueiden ympärille varttuisi vähitellen, jo lähivuosikymmeninä, metsiä, joihin herkinkin elämä voisi levitä, ja sen elon jatkuminen ja säilyminen etelän metsissä ei olisi niin ohuen langan varassa. Näin toimien noiden aarniometsien eliöiden populaatiot jäävät yhä etäisemmiksi, yhä eristyneemmiksi muusta maailmasta, kunnes ne kuihtuvat ja katoavat kokonaan, niin kuin pienille, eristäytyneille populaatioille tutkitusti on tapana käydä. Sinivuoren peikkometsää.. Uskon, että etelän metsien lajeja saadaan pelastettua
Kata joulupöytä punatulkulle TEKSTI ANNA TUOMINEN PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O Pihlajanmarjoja ja puiden siemeniä on tänä talvena vähän, joten siivekäs ystävä tarvitsee tukea. suomenluonto.fi 43
Rengaslöytöjen perusteella tiedetään, että ne talvehtivat Itäja Keski-Euroopassa. Kylminä jaksoina se vielä korostuu”, Lehikoinen sanoo. Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Aleksi Lehikoinen kertoo, että tänä syksynä punatulkut ovat suunnanneet kohti etelää hyvissä ajoin. 44 suomenluonto.fi SO IL I JU SS IL A / VA ST AV AL O P unatulkut saapuvat talveksi metsien kätköistä pihapiiriin. Pihlajan katovuosi ajaa liikkeelle Moniruokaisille punatulkuille kelpaavat siemenet ja silmut, mutta talvisaikaan niiden suurinta herkkua ovat pihlajanmarjat. Koiraiden pulleat punaiset vatsat hohtavat kuin jouluomenat, ja ne on helppo erottaa hillityn harmaista naaraista. Tuhtien marjojen turvin linnut kestävät marraksen, siis jos niitä on saatavilla. Kuusen ja koivun on huomattu noudattavan samaa kaavaa pihlajan kanssa, joten niidenkään siemensato ei riitä koko talven särpimiksi. Tulijat lehahtavat varovasti lintulaudan alle ja nokkivat maahan pudonneita siemeniä, kunnes karkaavat taas oksalle tarkkailuasemiin. ”Ruokinta voi parantaa lintujen selviytymistä nimenomaan sellaisena vuonna, kun muuta ravintoa on normaalia vähemmän tarjolla. Kaikki punatulkut eivät kuitenkaan lähde muuttamaan huononakaan marjavuonna, vaan suuri osa sinnittelee Pohjolan pakkasissa ravinnon perässä sinne tänne vaellellen. Marjoja havittelevat punatulkun lisäksi muun muassa rastaat, tilhet ja taviokuurnat. Marjalintujen on etsittävä ravintoa kauempaa. VE SA H U TT U N EN. Notkuvia terttuja ei näkynyt, ja viimeisetkin marjat oli napsittu ennen ensilumia. Sitkeimmin tontillaan pysyvät kokemuksen karaisemat vanhat koiraat. Lehikoisen mukaan muuttomatka on aina riski, ja etenkin meren ylittäminen on linnuille vaarallista. Tänä talvena ruokinta on linnuille erityisen tärkeää. Surkea marjatilanne voi jatkua jopa tuhannen kilometrin päähän, sillä kukinta-ajan sääolot säätelevät satoa. Ne ovat hieman naaraita suurempia, ja selviävät siksi paremmin arktisissa olosuhteisPihlajanmarja on linnuille tärkeää ravintoa, kun muut metsämarjat ovat varisseet ja peittyneet lumeen. Juuri ne saapuvat pihoihin ja ruokintapaikoille. Kuluneen syksyn pihlajanmarjasato oli vaisu. Sitkeys palkitaan Miksi pihoissa kiertelevät punatulkut punatulkut edes yrittävät selvitä talvesta täällä. ”Etelämpänä voi myös olla enemmän petoja kuin täällä, siksi monet yrittävät talvehtia pohjoisessa.” Lintuasemien havaintotiedoista on saatu selville, että ikä ja sukupuoli vaikuttavat punatulkkujen menohaluihin. Huono marjavuosi voi aikaistaa lähtöä jopa kahdella viikolla runsassatoiseen syksyyn verrattuna
Siksi pesimäaikaan munien hautominen on naaraan vastuulla.. Toisin kuin syksyllä, keväällä sää aikatauluttaa lintujen saapumista. Ne palaavat jo reippaasti maaliskuussa”, Lehikoinen huomauttaa. Huonon marjasyksyn jälkeen aikaa on ruhtinaallisesti. Ne ruokailevat yleensä maassa lintulaudan alla. Kovat pakkaset ovat pienemmille siivekkäille ankarammat. Ruokaviraston erikoistutkija Marja Isomursu kertoo, että maasta syöminen altistaa punatulkut salmonellalle. Lehikoinen kollegoineen löysi viitteitä siitä, että huonona marjavuonna muuttamaan lähtevät punatulkut jatkavat kauemmas pesimäseuduiltaan. Ruokailutavoilla on haittapuolensa. Tänä talvena suomalaisille lintulaudoille voi siis ennustaa erityisesti punavatsaisia koiraita. Tiaisia kömpelömmät Lintulaudalla punatulkut eivät ole turhan kranttuja, vaan niille kelpaavat monenlaiset siemenet ja pähkinät. Mitä kauemmas linnut ovat lähteneet, sitä kauemmin niillä kestää palata. ”Punatulkut ovat hyvin aikaisia kevätmuuttajia ylipäätään. suomenluonto.fi 45 sa kuin hailakka sukupuoli. Leudot syyssäätkään eivät käännä niiden päätä. ”Ensin syödään itäisemmät marjat ja jatketaan länteen ikään kuin pihlajanmarjavyöhykettä pitkin. Lehikoinen arvioi, että kevätsää vaikuttaa suunnilleen saman verran kuin syksyn marjatilanne. Vaeltajille kannattaa tarjota tukevaa matkaevästä. Vasta kun marjat loppuvat, pitää lähteä etelään.” Lehikoinen kertoo, että runsaat pihlajanmarjasadot lennättävät Suomeen Venäjällä pesiviä punatulkkuja, ja niinä talvina myös lintulaudoille saapuu kansainvälisiä vieraita. ”Voivat ne lintulaudallekin tulla siemeniä keräämään, mutta eivät ole niin ketteriä kuin vaikkapa tiaiset”, Lehikoinen sanoo. Ruokinta voi parantaa lintujen selviytymistä tällaisena vuonna. Etelään muuttamisen sijaan useampi vaeltelee länteen. Sinnittely palkitsee koiraat talven taittuessa, kun ne pääsevät varaamaan reviirinsä ennen muuttomatkalta palaavia lajitovereitaan. TO M I M U U KK O N EN / LI N TU KU VA Koiras on naarasta kirkkaampi ja herättää huomiota. Hyvän marjavuoden sattuessa punatulkut vaihtavat suuntaa
Parhaimmillaan sen vieraita voi tarkkailla sohvalta tai keittiön pöydän äärestä, lintuja häiritsemättä. ”Jos lintuja on paljon liikkeellä, on myös paljon salmonellaa”, Isomursu sanoo. • Siivoa pudonnut ruoka ja jätökset ruokintapaikan alta. Salmonella voi tarttua linnuista ihmiseenkin, mutta ruokintapaikan siivoajan suojaksi riittävät hansikkaat ja huolellinen saippuapesu. • Siirrä ruokintapaikka hiukan aiemman viereen. Kun punatulkut saapuvat aamuhämärissä nokkimaan siemeniä valkealta hangelta, joulukorttinäkymä on taattu. Lähde: birdlife.fi Roteva punatulkku ei ole kiipeilymestari, ja siksi sen on helpompi hakea siemeniä maasta kuin automaatista.. Lintulaudan sijoittelussa saa myös ajaa omaa etuaan. Täysin sitä ei voi torjua. Ruokintapaikan puhtaudesta täytyy pitää säännöllisesti huolta • Pese siemenautomaatti astianpesuaineella tai desinfioi se. Hyvä ruokintapaikka on tarpeeksi suojaisa. Se syö maassa, eli siinä, missä kaikki linnut kulkevat ja mihin ne kakkaavat.” Ruokavirastossa otetaan vastaan kuolleina löytyneitä villieläimiä ja selvitetään, mihin ne ovat menehtyneet. • Tarjoa kuorettomia siemeniä, jolloin sotkua ei synny yhtä paljon. Isomursu neuvoo, ettei ruokaa kannata tarjota valtavia määriä. Hyvä ruokintapaikka on tarpeeksi suojaisa, jotta varpushaukkojen ja muiden petojen ei ole helppo päästä ruokailijoiden kimppuun. Avoimelle pihamaalle punatulkku ei mielellään laskeudu. Ruokintaa ei silti ole syytä jättää väliin, vaan salmonellan leviämistä voi yrittää ehkäistä parhaansa mukaan. Erityisen tarkkana saa olla leudolla säällä ja silloin, jos ruokintapaikalla alkaa näkyä lintuja, jotka istuvat enimmäkseen paikallaan höyhenet pörhössä. ”Jos ruokinnalla käy paljon lintuja, yksi salmonellaa kantava voi altistaa monta muuta.” Lintulaudan puhtaudesta täytyy pitää huolta. ”Ei se noin vain hyppää sieltä naamalle”, Isomursu sanoo. 46 suomenluonto.fi JA RI N IE M IN EN / VA ST AV AL O ”Punatulkku on yleisimpiä salmonellaan kuolleita lintuja, joita tänne meille tulee. Hän varoittaa, että vapaana liikkuva kissa voi saada tartunnan, jos se pyydystää sairastuneen yksilön. Isomursu kertoo, että salmonella koituu punatulkkujen lisäksi etenkin urpiaisten kohtaloksi. Vuosien välillä on paljon vaihtelua
Punatulkut ovat taitavia oppimaan ja matkimaan melodioita. Mitä tapahtui. JA RI N IS KA N EN / VA ST AV AL O Aloittelijankin on helppo määrittää punatulkun laji ja sukupuoli oikein.. Olennaisinta on kuitenkin säännöllinen seuranta. PUNATULKKU Pyrrhula pyrrhula Uhanalaistumisen mysteeri TIESITKÖ. Suomessa pesivien punatulkkujen määrä notkahti rajusti 2000-luvulla, ja vuonna 2015 laji päätyi uhanalaisten listalle. Aikoinaan tuttuja sävelmiä viheltävät punatulkut olivat haluttuja häkkilintuja. Sen sijaan kannan vaihtelusta pysytään Suomessa hyvin perillä, minkä Lehikoinen lukee vapaaehtoisten ansioksi. Jo aloitteleva lintuharrastaja voi osallistua esimerkiksi jokatalviseen pihabongaukseen, talviseurantaan tai ruokintapaikkaseurantaan. ”Punatulkkujen väheneminen on pysähtynyt”, Aleksi Lehikoinen kertoo. Laulu melko hiljaista ja sekalaista visertelyä. Kesällä syö myös hyönteisiä. ELINTAVAT Osa talvehtii lähellä reviiriään, osa vaeltaa pihlajanmarjasadon mukana tai muuttaa etelään. RAVINTO Marjat, siemenet, puiden silmut. LEVINNEISYYS Euroopassa ja Aasiassa havumetsävyöhykkeellä, mutta etelämpänä myös puistoissa. Punatulkku on hyvä havainnoitava, sillä se on kaikille tuttu ja helposti tunnistettava laji. Kokeneemmat voivat perustaa oman laskentalinjan. Lehikoinen kannustaa osallistumaan seurantoihin vuodesta toiseen. suomenluonto.fi 47 TUNTOMERKIT Varpusen kokoinen roteva lintu. ”Pientä elpymistä on tullut, mutta romahdus oli todella suuri.” Punatulkulla oli pyyhkinyt hyvin vuosituhannen vaihteeseen asti, ja kanta oli kasvanut. Vahva musta nokka. Kesällä pysyy metsien suojissa, mutta tulee talveksi pihapiiriin. ”Kaikki seurantatieto, mitä meillä kerätään ja mitä me tiedämme linnuista, pohjautuu täysin vapaaehtoisten keräämiin havaintoihin.” Punatulkkuhavaintoja voi käydä kirjaamassa vaikkapa tiira.fitai laji.fi-sivustolle. Taustojen selvittely saattaa vaatia paljon tutkimustyötä, eikä siihen välttämättä löydy resursseja. ”Yleensä syyt yritetään löytää, mutta aina yksiselitteistä vastausta ei löydy”, Lehikoinen kertoo. ÄÄNI Tunnetaan kutsuäänestä, joka on lyhyt, haikea vihellys. Voi pesiä uudelleen myöhemmin kesällä. Kesällä kierrettävät laskentalinjat kertovat pesijöiden määrän. Talviseurannoista saadaan kuitenkin valtavasti tietoa. ”Vuosien välinen vaihtelu ja kannan muutokset näkyvät pitkäaikaisessa aineistossa”, hän sanoo. Viime vuonna päivitetyn uhanalaisuusarvion mukaan punatulkku on jälleen elinvoimainen laji. Lehikoinen arvioi, että punatulkkuja on nyt suunnilleen yhtä paljon kuin 1980-luvun alussa. Musta päälaki, harmaa selkä, siivessä valkoinen poikkijuova. LISÄÄNTYMINEN Pesii huhti– toukokuussa, pesä melko matalalla pensaan tai oksien suojassa. Talviset seurannat eivät suoraan kerro pesimäkannasta, sillä lintulaudoille voi tulla ulkomailla pesiviä lintuja. Koiraan vatsa helakan punainen, naaraalla punertavan harmaa. Muutosten aiheuttajaa ei tunneta
Suomen Luonto -lehden toimitus valitsi tämän vuoden turhakkeen jälleen yli 500 ehdokkaan joukosta.. 48 suomenluonto.fi TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT VASTAVALO, ISTOCKPHOTO JA VALMISTAJAT Kertakäyttögrilli V U O D E N T U R H A K E O N VUODEN TURHAKKEET: 2019 KORJAUSKELVOTON ELEKTRONIIKKA, 2018 PIKAMUOTI, 2017 FLEECEKANGAS, 2016 MUOVIKASSI, 2015 MUOVINEN KANANMUNAKOTELO, V U O D E N T U R H A K E 2020 Huolimattomasti käytettynä kertakäyttögrillistä syttyy tulipaloja eikä se päädy asianmukaisesti kierrätykseen
Etenkin luontoa ja ympäristöä roskaamaan päätyneet kertakäyttötuotteet saavat monen sapen kiehahtamaan. Esimerkiksi S-ryhmän Rainbow-kertakäyttögrilli on valmistettu Puolassa, ja sen grillihiilet ovat peräisin FSC-sertifioidusta puusta. Retkeily ja luonnossa oleilu ovat lisääntyneet niin kansallispuistoissa kuin kaupunkien viheralueilla. Aiheuttaa palo vaaran luonnossa.” 2014 HYÖNTEISANSA, 2013 HAJUSTETTU ROSKAPUSSI, 2012 AUTOMAATTINEN SAIPPUA-ANNOSTELIJA, 2011 HUUHTOHYLSY, 2010 TURKIS, 2009 ILOTULITE, 2008 PANTITON PULLO, 20 07 M ÖN KIJ Ä, 20 06 TU PL AP UH EL IN LU ET TE LO T, 20 05 KA UP UN KIM AA ST UR I, 20 04 JU OT AV A JO GU RT TI -M IN IP AK KA UK SE T, 20 03 HA M PU RIL AIS AT ER IA N KY LK IÄ IN EN , 20 02 UL KO M AIN EN PU LL OV ES I, 20 01 VA IP AN KÄ TK IJÄ , 20 00 LE HT IP UH AL LIN .. Usein alumiinista valmistettu kertakäyttögrilli sisältää joitakin satoja grammoja puugrillihiiliä sekä vahapaperin, joka toimii sytykkeenä. Tukesin tekemässä testissä hiilistä mitattiin yli 600 asteen lämpötila vielä vartin päästä siitä, kun grilli oli kuumennut käyttövalmiiksi ja siinä oli paistettu makkarat. ”Vuonna 2019 syttyi 11 maastopaloa, joiden syy on hyvin todennäköisesti ollut kertakäyttögrilli. Aiheuttaa palovaaran luonnossa. Kertakäyttögrilliä turhakkeeksi ehdottanut Mari Salmi perustelee valintaansa näin: ”Liian helppo kantaa mukana ja käyttää ja helppo jättää käytön jälkeen. En keksi mitään syytä, etteikö ilman pärjättäisi. Kaikkien näiden palojen aikana oli voimassa metsäpalovaroitus”, kertoo suunnittelija Heidi Liukkonen Pelastusopistolta. Niitä ei saa käyttää metsäpalovaroituksen aikana tai jos tulipalon vaara on muun syyn johdosta ilmeinen Niitä ei myöskään saa käyttää kunnan tai toisten omistamalla maalla ilman maanomistajan lupaa. Jäähtyminen kestää useita tunteja Vähäisestä hiilimäärästä huolimatta kertakäyttögrilli kuumenee varsin kuumaksi. Niiden arvellaan olevan yhden prosentin luokkaa kaikista ilmastopäästöistä. Eväätkin voi syödä kylmänä.” Monella retkeilyalueella onkin jo hyvät puitteet ja huolletut tulistelupaikat, joita on syytä suosia ennemmin kuin kertakäyttögrilliä. Käytetty grilli hiilineen kuuluu sekäjätteeseen, mutta pelkkä alumiininen grilliosa kuuluu lajitella metallinkeräykseen. Jotkut kaupungit, kuten Helsinki sallivat kertakäyttögrillien käytön puistoissa. Yksi tämän ajan roskaksi päätyvistä kertakäyttöilmiöistä on kertakäyttögrilli. Alumiinin valmistusprosessi kuluttaa paljon energiaa ja lisäksi samalla syntyy hiilidioksidipäästöjä. Huolimattomasti käsiteltynä kertakäyttögrilli voi sytyttää tulipalon. Ihmispaljous tarkoittaa valitettavasti myös roskaamisen lisääntymistä. Lisäksi kertakäyttögrilli on sytyttänyt 20 muuta tulipaloa, muun muassa roskiksia ja jätelavan." Kertakäyttögrillien turvallisuudesta vastaavat niiden valmistajat, valmistuttajat, maahantuojat, jakelijat sekä myyjät. Kertakäyttökulttuurin juuret Muutkin kertakäyttötuotteet potuttavat kuluttajia ja niitä päätyy pitkä lista aina myös turhake-ehdokkaiksi. ”Liian helppo kantaa mukana ja käyttää ja helppo jättää käytön jälkeen. Kertakäyttöiset kahvimukit, pillit, siivousliinat, pakastusrasiat, irtoripset, kosteuspyyhkeet, – ja nyt korona-aikana myös kasvomaskit ja suojakäsineet saivat ehdotuksia. Lisäksi viime vuonna syttyi 15 muuta tulipaloa, jotka syttyivät roska-astiaan tai jätesäiliöön kuumana heitetystä kertakäyttögrillistä. Tätä usean tunnin odottelua ei monen luontoilijankaan pinna välttämättä kestä. Suurin osa maapallon bauksiittivarannoista sijaitsee trooppisella tai subtrooppisella vyöhykkeellä, esimerkiksi Guineassa, Kiinassa, Australiassa ja Intiassa. Esimerkiksi Rainbow-kertakäyttögrillin käyttöohjeissa kerrotaankin, että grillin saan laittaa roska-astiaan vasta, kun se on täysin jäähtynyt, ja että jäähtyminen kestää useita tunteja. Suomessa noin 75 prosenttia alumiinituotteista päätyy kierrätykseen. Kertakäyttögrilleistä on leimahtanut tänä vuonna 27 tulipaloa, joista 20 on syttynyt roska-astiassa tai jätesäiliössä. Alumiini puolestaan on alkuaine, jota saadaan louhimalla bauksiittia. Grillien käyttöä rajoitettiin vuonna 2011 voimaan tulleella pelastuslailla, jossa kertakäyttögrillit luokitellaan avotuleksi. S uomalaiset ovat koronakurimuksessa löytäneet oivan oleskelupaikan luonnosta. Retkeilyyn liittyvät tietenkin olennaisena osana eväät. Tuote on 15 minuutissa käyttövalmis. suomenluonto.fi 49 "Tänä vuonna kertakäyttögrilleistä on lähtenyt seitsemän maastopaloa, joista neljässä oli voimassa metsäpalovaroitus. Grillit luokitellaan yleisiksi kulutustavaroiksi, joten niitä ei CE-merkitä, eikä niiden myyntiin tarvita viranomaiselta lupaa. Kertakäyttögrilli vaatiikin runsaasti aikaa sekä vettä tai hiekkaa sammuakseen ja jäähtyäkseen kunnolla
Ne lähtevät Pertti Severinkankaalle Ruukkiin. Heidän keskensä arvottiin palkinnoksi Suomen luonnonsuojeluliiton Luontokaupan Pinnan alla -tuotesarjan pipo ja reppu. ”Kansainvälisesti kertakäyttötuotteiden taustalla on – näin korona-aikaan kovin ymmärrettävästi – 1800-luvun lopun hygienia-ajattelu: alettiin ymmärtää miten taudinaiheuttajat levisivät, mutta parannuskeinoja oli vielä kovin vähän, joten ennaltaehkäisevä lääketiede sekä hygieniatason kohentaminen olivat keskeisessä roolissa", sanoo talousja sosiaalihistorian tutkija Matleena Frisk Helsingin yliopistosta. ”Kaikki, mikä valmistetaan, suunnitellaan kestämään vain yhden ihmisen käytössä lyhyen aikaa. Jätteen määrissä ei ole Tilastokeskuksen mukaan aiempina vuosina tapahtunut vastaavaa kasvua. Listalle ovat päässeet taas myös Suomen Luonto -lehti ja Vuoden turhakkeen valintakin. Lakien ja asetusten lisäksi tarvitaan myös meiltä kuluttajilta asennemuutosta ja itsekuria. Turhakeehdokkaat peilaavat aikaa Vuoden turhake valittiin nyt 21. Tämän vuoden listauutuuksia olivat esimerkiksi alkoholiton viini kissoille ja koirille, napostelujuusto, minikäsidesipullot, kuuhun rakennettava 4G-verkko sekä 5G-verkko. Yhtälö on mahdoton. kerran. Ehdokkaista ei ollut tälläkään kertaa pulaa, sillä yli tuhat osallistujaa lähetti meille yli 500 erilaista ehdotusta. Turhan kulutuksen leikkaaminen olisikin välttämätöntä, jotta resurssit riittävät myös tulevaisuudessa. Erityisesti sekajätteen osuus kasvoi. Listalta löytyvät jälleen vuosi toisensa jälkeen ehdotuksia saavat kestosuosikit, kuten vesiskootteri, kartonkitölkin muovikorkki ja banaanikotelo. Sen mukaan esimerkiksi juomamukien ja niiden kansien sekä syömävalmiin ruuan pakkausten kulutusta on vähennettävä kansallisella tasolla ”kunnianhimoisesti ja pysyvästi” vuoteen 2026 mennessä verrattuna vuoteen 2022. Turhakkeet on siis syytä jättää ostamatta. Direktiivin tavoitteena on vähentää roskaantumista ympäristössä, erityisesti meren rannoilla, sekä edistää kiertotaloutta ja yhtenäistää tuotesääntelyä. Ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan SUP-direktiiviä, jolla suitsitaan muovisten kertakäyttötuotteiden käyttöä. Turhake-ehdokkaat peilaavat aina hyvin ajankuvaa. 50 suomenluonto.fi Myös kertakäyttökulttuuria ehdotettiin turhakkeeksi. ”Koronasta ei ole mitään hyötyä. Tilastokeskuksen vuoden 2018 jätetilasto kuitenkin kertoo, että jätemäärä on kasvanut 550 kiloon henkeä kohden. ”Esimerkiksi kertakäyttöpillit ja -nenäliinat, kuukautissiteet ja elintarvikepakkaukset ovat tällaisia tuotteita.” Kertokäyttötuotteille suitset Hygieniataso on noista ajoista parantunut huimasti, mutta kertakäyttötuotteet jatkavat siitä huolimatta voittokulkuaan. Tuottaa haittaa, ylimääräistä jätettä tulee suunnattomat määrät kertakäyttösuojauksista, suojasermeistä yms.”, perusteli valintaansa Sari Kiiskinen. Mikä sitten on ajanut meidät kuluttajat tähän globaaliin kertakäyttökulttuuriin ja kulutukseen. Jos kaikki maapallon ihmiset kuluttaisivat samalla tavalla kuin me suomalaiset, tarvittaisiin siihen neljä maapalloa luonnonvaroineen. Tänä vuonna ääniä saivat niin lentomatkat ei-mihinkään kuin koronaviruskin. Onneksi olkoon! Turhaketta ensi vuodelle voi jo ehdottaa osoitteessa www.suomenluonto.fi/ turhake. Kuluttajat ovat tottuneet saamaan kaiken heti ja nopeasti, joten tällaisille tuotteille tuntuu riittävän markkinoitakin. Erityisesti sekäjatteen osuus kasvoi. Lämmin kiitos kaikille ehdotuksensa lähettäneille. V U O D E N T U R H A K E 2 2. Maapallon ylikulutuspäivä – siis päivä jolloin ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon biokapasiteetin – oli jo elokuussa, mutta se ei tunnu menoa haittaavan. Kasvu ei kuitenkaan johdu väestönkasvusta, vaan jätteiden määrä on kasvanut myös suhteessa väkilukuun. Jätemäärät kasvussa Suomalaisten tuottaman yhdyskuntajätteen määrä pysyi pitkään noin 500 kilossa henkeä kohden vuosittain. Katso kaikki turhake-ehdokkaat osoitteesta www.suomenluonto.fi/turhake-ehdokkaat2020. Sekajätettä tuotettiin yhdyskunnissa noin 1,5 miljoonaa tonnia, joka oli yli 20 prosenttia enemmän kuin vuonna 2017. Kasvua edellisvuoteen oli lähes 230 000 tonnia eli noin kahdeksan prosenttia. Rikkoutuneita tuotteita ei voi aina edes uusiokäyttää, koska joko laatu tai materiaali on huono”, kirjoittaa Jonna Sorsa perusteluissaan. Marraskuussa vietetyn Euroopan jätteen vähentämisen viikon teemana oli kannustaa yrityksiä ja kuluttajia etsimään vaihtoehtoja kertakäyttötuotteille ja pakkauksille ja vähentämään kertakäyttökulutusta. Tilastokeskuksen jätetilastosta käy ilmi, että suomalaisten tuottaman yhdyskuntajätteen kokonaismäärä oli vuonna 2018 noin kolme miljoonaa tonnia, noin 550 kilon jätemäärää asukasta kohden
Ei muuta kuin kumpparit roskiin ja uutta kehiin, vai häh. Kertakäyttöinen, kaamea kuorma luonnollekin. Olisi parempi, jos käytössä olisi enemmän uudelleenkäytettäviä maskeja. Kimmo Kangasniemi SÄHKÖPOTKULAUTA Sähköpotkulauta korvaa etupäässä kävelyn ja pyöräilyn, mikä on huono asia arkija hyötyliikunnan kannalta. Sähköpotkulautojen elinkaari on valmistajien mukaan noin kaksi vuotta, jonka jälkeen ne ovat roskiskamaa. Toki tätä juomaa voivat nauttia myös alaikäiset ja autoilevat lemmikit. Heikki Haaranen ALKOHOLITON VIINI KISSOILLE JA KOIRILLE Mistä lähtien lemmikit ovat juoneet viiniä. Ja seuraavaan peliin uusi. Vaikka lippuja olisi myyty 2500. Joanna Kankaanranta PHILIPS AIRFRYER Mielestäni tämä tuote on erinomainen esimerkki siitä, miten meille keksitään jatkuvasti uusia tarpeita ja ruokitaan loputonta kulutushysteriaa. Niiden valmistuksen tuottamat päästöt ovat täysin turhia, koska sähköpotkulaudat eivät korvaa mitään suurempia päästöjä tuottavia liikkumismuotoja. Yleensä ottelun jälkeen nämä löytyvät katsomon lattialta. Ossi Oinas-Panuma PÖLYTTÄJIÄ TAPPAVAT TORJUNTA-AINEET On tehtävä vielä paljon työtä, jotta pölyttäjien merkityksen tärkeys saataisiin myös torjunta-ainevalmistajien ymmärrykseen. Minttu Viitanen LENTOMATKAT EI-MIHINKÄÄN Korona-ajan uusin hullutus: lentomatkat, jotka lähtevät ja saapuvat samaan paikkaan käymättä missään. Jokaiseltahan löytyy uuni kotoa, mutta moni varmasti kokee tarvitsevansa vielä toisen, mutta pienemmän. Jos hallissa on 7300 paikkaa, jaetaan läpsyttimiä saman verran. Helena Nurmikari LÄPSYTIN ELI KANNUSTUSVIUHKA Tehty nostamaan tunnelmaa ja markkinointiin, mutta toimii päin vastoin. Laura Rintala ROBOTTIRUOHONLEIKKURI Siilien silpoja. Materiaali on muovilla vahvistettua pahvia, jotta se kestäisi läpsytystä koko ottelun ajan. Pois nurmikentät ja kukkaketoa tilalle, pörriäiset tykkäävät ja luonnon monimuotoisuus mahdollistuu. Kimalletta riittää noin 15 tupsutteluun. Ajattelin paikata ne ja jatkaa käyttämistä vielä pitkään kuten aikaisempien kumisaappaittenikin kohdalla. Sonja Lindfors KERTAKÄYTTÖINEN KASVOMASKI Koko maailma on kohta kertakäyttöisten kasvimaskien peitossa. Tätä ei voi selittää silläkään, että helppo ottaa mukaan retkelle, sillä eväsrasiaan on aiemminkin saanut leikattua sopivan kokoisia juustonpaloja ilman ylimääräistä muovia. Se ei onnistu, paikka irtoaa. Tytti Martikainen KUMISAAPPAAT, JOITA EI VOI PAIKATA Ostin kaksi vuotta sitten uudet kumisaappaat ja nyt niihin tuli reikä. Muovin määrä vain on kasvanut. Evamaria Kokko NÄITÄKIN EHDOTETTIIN VUODEN 2020 TURHAKKEEKSI V U O D E N T U R H A K E 2 2 KU VA T IS TO CK PH OT O JA VA LM IS TA JA T. Tuskin kaipaa kummempia perusteluja, miksi on turhaa ja ilmastotoimien kannalta täysin järjetöntä. Jenni Leinonen PIKMI POPS CHEEKI PUFFS SURPRISE TUOKSUVA KARVAPALLO Cheeki Puff on suloinen tuoksuva karvapallo, josta lähtee tupsuteltaessa ihanaa kimalletta iholle. Lisäksi suojelutoimia pitäisi saada laajemmin osaksi ympäristöpolitiikkaa niin kuntakuin valtiotasolla. Tuote ei tarjoa mitään uutta, sillä juusto on samaa Oltermannia. Niistä on luonnossa haittaa eläimille. suomenluonto.fi 51 OLTERMANNI NAPOSTELUJUUSTO Tänä päivänä pyritään vähentämään pakkausmuovia, mutta tässä on seitsemän yksittäispakattua, muoviin käärittyä juustonpalaa
PAKKASRETKELLÄ TEKSTI JA KUVAT JORMA LUHTA Luontokuvaaja Jorma Luhta on retkeillyt aktiivisesti 1960-luvulta alkaen. Aukealla ihmisotus etenee kevein potkuin, metsänlaidassa kulku hidastuu ja kahluu jättää syvän uran. Se hiihtäjä olen minä – korpin kevyesti suhisevaan kyytiin pääsen vain mielikuvissa. Keskellä suota liikkuu vähäinen piste. Varhainen ilta hämärtyy. Hiihtäjä kiskoo kokoistaan pulkkaa. Nykyisin hänen varusteensa ovat aivan erilaiset kuin nuoruudessa.. Arvailen sen matkaavan ruokamailta yöpuulle, ehkä tulevaan pesämetsään. Valkoiset sukset, vaatteet ja pulkkaa peittävä kangas jäljittelevät ympäristöä. 52 suomenluonto.fi J OS LENTÄISIN korppina yli Litokairan, näkisin lumen kattaman suoaukon, muutamia kitumäntyjä, tuhansia kelosäippiä, harvaa mutta luonnontilaista havumetsää suon ympärillä. Kaikkia puita verhoaa lumi tai paksu isokiteinen kuura. Ehkä musta lintu vaistoaa vaarattomuuteni, sillä sen lentosuunta ei muutu kohdallani
Valitsen yömajan paikan pienen suoaukon kaakkoiskulmalta, johon käy sopiva tuuli ja jossa hanki on talvimyrskyjen ja lämpöaaltojen jäljiltä valmiiksi kovaa. Voin ryhtyä kokkaamaan illallista. Telttani kulkee ahkiossa pitkulaisena käärönä. Vielä viisi tai kymmenen minuuttia ja sisäilma lämpenee huoneenlämpöiseksi. Minun yöpymistapani on erilainen. Olen pujottanut kaaret valmiiksi tunneleihinsa. Puuttomilla aapasoilla tuuli pieksää lumen kantavaksi.. Kaamosvaeltajan varusteet kulkevat vaivattomasti pulkassa. suomenluonto.fi 53 Korpilla on kunnollinen höyhenja untuvaeriste joka hetki yllään. Neljännestunti myöhemmin kangasmaja seisoo hangessa sisustettuna ja turvanarut kiristettyinä. En tarkenisi korpin konsteilla, eikä nenäkään taivu kainalokuoppaan. Se nukkuu oksalla sulat pörröllä, nokka siiventaitteessa, ja availee toista silmäänsä pakkasen paukahduksiin
Loue ja umpilaavu Loue tarkoittaa alun pitäen kodan tai umpilaavun kangasta. Laavukehikko katettiin kahdella louteella. Monin kulmin nykyistä UK-kansallispuistoa kaikki pystyhongat poltettiin retkeilijöitten rakotulilla tai roihuavissa kelonuotioissa muutamassa vuodessa. 54 suomenluonto.fi Minulle jää aikaa pohtia talviretkeilyä. Tuulessa ja tuiskussa näin aukealla ei pärjäisi.. Jos olin yksin retkellä, vaeltajan tilapäisen pikaleirin teossa hujahti ainakin neljä tuntia. Vuodenaika, jolloin hinaan ahkiota lumessa, tuntuu nykyisin hauskimmalta ja helpoimmalta retkikaudelta. Jos havumetsä antoi tuulensuojan, ýksinäinen pyytäjä tai poropaimen yöpyi louteella, kartionpuolikkaassa, jonka avoimen seinän puolella lämmitti nuotio. Kelometsät hupenivat 1960-luvulla. Itse olin koulupoikana Järvisen ja Walleniuksen ahkera imitoija. Tunnelman tai valokuvien vuoksi harrastan joskus vanhempia leiriytymistapojani, mutta joka kerta niiden isotöisyys yllättää. Tyynellä pikkupakkasella avolaavu, loue, on mainio tuhannen tähden hotelli. Jokaisesta leiriyöstä Etelätai Keski-Pohjanmaan luonto menetTilapäisen pikaleirin teossa hujahti ainakin neljä tuntia. Kurt Martti Wallenius, A. Järvinen ja myöhemmin Kullervo Kemppinen toivat louteen ja rakovalkean kirjojensa välityksellä myös huvin vuoksi retkeilevien tietoon. Leiriydyn hetkessä, ja kangasseinäisessä majassani on viihtyisää. Ensimmäiset louteenkorvikkeet kyhäsin muovipressusta tai loppuun käytetyistä lakanoista. Vähän myöhemmin täysin arvottomasta mäntykelosta tuli ylellisten mökkien kallis rakennuspuu ja pystyhongan kaataja joutui maksamaan sakkoja ja korvauksia. E. Rakovalkean rakentelusta mieleen jäi työn uuvuttavuus
Korvausilman pitää tulla liepeen alta tasaisesti joka suunnalta. Umpilaavun, kodan tai tiipiin yksinkertaiset retkiver siot muistuttavat toisiaan: pyöreäpohjainen pysty kartio, jonka keskellä palaa nuotio ja jonka yläosassa on aukko savun poistumiseen. Järvinen suosi louteen mallia, joka näytti harjateltalta ilman etuseinää. Talvipakkasilla ja hiukankaan tuulisilla paikoilla tuli vilu, ja hyvin usein lunta leijui sisätilaan peräseinää myöten. Kankaat ovat jo kauan olleet niin lujia ja kevyitä, että kymmenseipäisen kehikon voi korvata yhdellä pystytolpalla. Nämä tunneliteltat on suunniteltu skandinaavisten tunturiylänköjen talvimyräköihin. Sitä vastoin savun kanssa pärjääminen vaatii taitoa ja kokemusta. Silloin on järkevää pysyä teltan lämmössä ja kuluttaa aikaa hyvän kirjan tai kokkailun parissa.. Työtä riittää ennen Syysöinä ihastelin pimenevää metsää ja tähtitaivasta ennen nukahtamista. Syysöinä ihastelin pimenevää metsää ja tähtitaivasta ennen nukahtamista. Nykyisin Järvisen ja Kemppisen louteena kaupataan toisenlaista mallia. suomenluonto.fi 55 ti muutaman laavuriu’un, sylillisen havuja ja yhden komean pystykelon. Jo ennen kuin kelojen polttajia tuomittiin, mielistyin itse hyvään makuupussiin ja ensimmäisiin umpisolumuovisiin makuualustoihin. Louteessa oli etunsa ja puutteensa. Sisätilassa lämmönlähteeksi riittää pikkuruinen mininuotio – ja monet korvaavat sen nykyisin risukeittimellä. Huonosti sadetta pitävän kankaan vuoksi asumus oli korkea ja jyrkkäseinäinen. Lumiseen aikaan kotaretkeilijä kohtaa saman ongelman kuin louteen käyttäjä. E. Jos rakovalkean korvasi lyhytaikaisella iltanuotiolla, maisemahongat jäivät pystyyn. Melko runsaan valokuvaaineiston perusteella A. Tunturiylängöillä myrskypäiviä osuu joka reissulle. Se on tyylikkäämpi, mutta sadesäällä kiusallisen ahdas. Tarvitsin paremman suojan
Metsokukko työntyy lentoon sellaisella voimalla, että tuntuu kuin hanki räjähtäisi.. Palava spriikeitin täytti kuvausteltan ilmatilan hä'ällä ja katkuilla. Tunturiylängöillä kaikki sujui hyvin niin kauan kuin säät suosivat. Liikkeelle lähtiessä vilkaisen taakseni. Kaasukeitin myös lämmitti kopperon. Kaasukeitin puolestaan synnytti vettä ja hiilidioksidia – kuin uloshengitysilmaa. Ongelman korjasi tunneliteltta, jonka sain pystyyn ja purettua missä hyvänsä tuulessa. Teltta lämpimäksi Yhtä usein kuin avoimia tai umpinaisia laavuja, pystytin nuoruudessani telttamaisia piilokojuja lintujen valokuvaamiseen. Seuraavan lumisateen jälkeen mikään jälki tai muutos luonnossa ei juorua leiriyöstäni. Kuivattelin kintaita ja muita kastuneita kamppeita majan kattonarussa. Se on kaivanut ja möyhinyt lumiluolan, lämmittänyt ilmatilan omalla ruumiinlämmöllään ja alkanut unille. Joudun myöntämään, että Litokairan kantaväestölle en pärjää. Vaihdan kauko-objektiivin tilalle laajakulman ja hiihdän lähemmäksi. Lumisateen jälkeen mikään jälki tai muutos luonnossa ei juorua leiriyöstäni. Piilotelttaan ei sytytetty nuotiota. Monen päivän kuvausrupeamissa täytyi kuitenkin valmistaa ruokaa ja sulattaa lunta juomisiin. Puolen päivän nurkilla tutkin mäntyä, jonka alla näen sekä karisseita neulastupsuja että ulostepökäleitä. Hetki sitten pidin omaa leiriytymistä ja yönviettoani vaivattomana. Aivan edestäni keksin tunnelimaisen kuopan lumessa. Metso on pudottautunut suoraan ruokapuusta hangen sisään kieppiinsä. Kiikaroin loputtomiin suonlaitoja, sillä etsin lumisissa rämepuissa hakovia metsoja valokuvattavaksi. Tuntia myöhemmin olen syönyt aamupuuron, keittänyt lumesta kaksi termospullollista kuumaa vettä ja pakannut asumuksen ja muunkin roinan pulkkaani. Lumimyrskyissä majani osoittautui hauraaksi ja vaaralliseksi. Hanki tuntuu räjähtävän, kun iso metso rymisee suksenkärkien alta siivilleen. Pari minuuttia sytyttämisen jälkeen piilopaikassa oli huoneenlämpöistä. Olin lukenut naparetkikuntien lämmittävän telttaa bensakeittimellä ja Grönlannin inuiittien kupolimaista lumimajaa lyhdyllä, jossa paloi hyljeöljy. Perinteinen avotulimajoite antaa tunnelmaa, mutta ympäristöön jää aina jälkiä. Kuoriudun makuupussista vasta teltan lämmettyä. Öisin poistin kamerat kuvausaukoista ja saatoin lämmittää piiloasumuksen kämpän kaltaiseksi. Lumeen jää nyt kaksi reikää ja siipisulkien jälkiä. Voisiko tätä soveltaa retkeilyyn. Vähintään kolmimetrinen ympyrä pitää lapioida lumettomaksi. 56 suomenluonto.fi kuin leiripaikka on valmis. Ja kuvausasumuksissa oli luonnostaan reikiä ilmanvaihtoon. Tuota pikaa hämmästelin talviretkeilyn helppoutta. Kotka ja moni muukin laji vaati pimeästä pimeään kestävän kojuilun, ja monet kerrat piileskelyä kesti viikon päivät. Parantelin halpaa kupolitelttaa ylimääräisellä lämpöeristyksellä, lujilla alumiinikaarilla ja höyryt tuulettavalla savupiippuputkella. Metso Aamunkajon hetkellä sytytän ensimmäisenä keittimen
Hyvä ja edullinen ratkaisu on käyttää kahta kesäpussia sisäkkäin. Loue tai laavu Loue tai avolaavu on parhaimmillaan leudoissa oloissa, mutta kotamainen umpilaavu tai tiipii soveltuu myös pakkasretkille. Ja tila itsessään on tärkeä. Useampi lukija pohtinee teltan lämmittämisen turvallisuutta. Mikäli uloin pussi ei ole huomattavasti sisempää tilavampi, se on parasta levittää peitoksi, jolloin vetoketju suljetaan vain jalkopäästä. Fossiilisen polttoaineen kulutus on keittimen käytössä kohtuullisen mitätön. Tietenkin keittimen ja juuri oman keittimen käyttö pitää harjoitella perusteellisesti ennen siirtymistä pieneen sisätilaan. Ahkio Jo turvallisuuden vuoksi vaellusretkellä pitää aina varautua yöpymiseen ulkona. Tunturiylängöillä pärjää keskimäärin parimetrisillä teräsreunaisilla tunturisuksilla, Outa-Lapissa hyvä vaellussuksen mitta kasvaa kolmen metrin pintaan. Yleensä kamppeita kertyy niin paljon, etteivät ne kulje mukana ilman ahkiota. Jos tarkoituksena on liikkua kymmeniä kilometrejä, suksia ei voi korvata. Kupoliteltta sopii parhaiten vähätuulisiin metsäoloihin, aukeaan maastoon tunneliteltta. Talviteltta Retkeilijöiden määrä on kasvanut, mutta retkeilyyn soveltuvat alueet vain supistuneet. Jorma Luhta on Haukiputaalla asuva pitkän linjan luontokuvaaja. suomenluonto.fi 57 Sukset Talviretkeilijälle markkinoidaan nykyisin lumikenkiä suksien sijaan. Paras palovakuutus on ilmatiiviiksi suljettava alumiininen keitinlaatikko. Toisin sanoen keitin vie kahden ihmisen tilan. Pienehkössä parin hengen umpilaavussa avotulen savuraja jää talvella usein liian alas. Kaksi ohutta pussia tuulettuvat ja kuivuvat nopeammin kuin yksi paksu. Silloin kaasu työntyy nestemäisenä polttoaineletkuun ja höyrystyy vasta lähellä palotilaa. Pakkasella pussit keräävät kosteutta. Pelkkä ilmapatja ei eristä talvella. Nyrkkisääntönä kaksi puolitoistasenttistä solumuovialustaa tai solumuovinen ja eristävä ilmatäytteinen alusta yhdessä riittävät. Paljon enemmän pitää kuitenkin harjoitella teltan pystytystä ja purkamista myrskyissä, sillä todelliset vaaratilanteet aiheuttaa tuuli. Useimmille ihmisille talvimakuupussiin tarvitaan vähintään 800 grammaa hyvälaatuista untuvaa. Nykyisin on entistä tärkeämpää, ettei leiriytymisestä jää minkäänlaista jälkeä luontoon. Jos vaeltaa yksin tuulisilla ja hyvin usein myrskyisillä tunturiylängöillä, tunneli on ainoa vaihtoehto. Keitin lämmityslaitteena Sopivalla keittimellä teltan saa vaivattomasti lämpimäksi. Luultavimmin tämä johtuu hiihtotaidon katoamisesta. Makuupussit ja alusta Pakkasta vastaan tärkeimmät turvavarusteet ovat lämmin makuupussi ja alusta. Jorma Luhdan varustevinkit Jos teltta ei ole paras mahdollinen, myrskytuulta hillitsee korkea lumimuuri.. Pakkasilla toimii ainoastaan monipolttoainekeitin. Iso risukeitin ja erityisesti kotakäyttöön suunniteltu Juuvi-merkkinen keitin mahdollistavat kirvelemättömät silmät ja savuttoman hengitysilman laavussa istuvalle. Nesteen höyrystyminen sitoo lämpöä ja pullossa tapahtuessaan se jäähdyttää nestekaasun liian kylmäksi. Juridisista syistä sekä talvikeitinten että parhaiden talvitelttojen käyttöohjeissa kielletään keittimen vieminen telttaan. Viikon telttavaellukseen tarvittavalla kokkausja lämmitysbensalla moottorikelkka rekineen kulkisi muutamia kymmeniä metrejä. Niinpä kunnollinen talviteltta on hyvä ja yleispätevä yömaja lumisille retkille. Jos käyttää polttoaineena keitinbensan sijaan nestekaasua, keittimen lämmettyä pullo täytyy kääntää ylösalaisin. Itse omistan yksinretkeilyyn kolmen hengen ja kahden kulkijan talviretkille neljän hengen tunneliteltan
Luonto on minulle iloa ja energiaa tuottava paikka. Ploggaaminen on helppo tapa pitää huolta itsestä ja luonnosta. Kaisu Paulanto. TEKSTI JENNA PARMALA KUVA ANNA RIIKONEN Juoksuaskelin roskien luo Kuka. Luonnossa rauhoitun ja palaudun. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Kaisu Paulanto saattaa kerätä säkillisen roskia luonnosta juoksulenkillä. Mitä. Nurmijärvi. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Kotipaikka. Tärkeintä luonnossa. Roskajuoksu vaatii taitoa sietää ahdistuksen tunteita. Motto. Neuropsykologi ja roskajuoksija
Hän käy myös säännöllisesti puhdistamassa ne Nurmijärven tienvarsipaikat, joista hän aikoinaan kunnalle valitti. ”Vaatteet tehtiin itse ja ruoka tuli omasta maasta. Nykyään hän käärii takkinsa taskuun usein varmuuden vuoksi muovipussin, jos roskia sattuisi tulemaan vastaan. Keräämäni roskat ovat lähes aina ateriakääreitä ja kahvikuppeja. Aloin elää samassa kulutushengessä kuin lapsuudessani, 1970-luvulla.” 2025 ”Maailma ilman noutoruokapakkauksia. ”Haluan liikkua maisemassa ja olla osa sitä. Kysymys on opitusta tavasta, josta voi olla vaikea oppia pois. Esimerkiksi kertakäyttöinen kahvikuppi on raikastavan juoman lähde siihen saakka kunnes se tyhjenee. Sen sijaan suunnistus, pyöräily ja erityisesti polkujuoksu innostavat häntä. Tällä hetkellä yleisin roska on kasvomaski. Tuntui siltä, että nykyajan kulutus oli riistäytynyt täysin käsistä. Roskien poimiminen tuntui nololta ja ahdistavaltakin. Uusia taitoja on helpompi omaksua kuin oppia pois huonoista tavoista.” 1975 ”Onnellinen lapsuus luonnon keskellä. Tosin roskaharrastuksen myötä olen opetellut kiinnittämään enemmän huomiota myös luonnon kauneuteen ja eläimiin. Erään kerran olin metsässä astua säikähtäneen kyykäärmeen päälle, kun keskityin katsomaan vain sen viereen heitettyjä roskia.” Innostuminen, ahdistus, kyynistyminen ja rauha – nämä ovat Paulannon mukaan roskajuoksijan kokemat tunteet harrastuksen edetessä. Sen vuoksi olisi tärkeää, että ympäristökasvatus alkaisi jo lapsena. suomenluonto.fi 59 Roskista myös näkyy, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. ”Jos osaa olla ottamatta harteilleen maailmantuskaa roskaamisesta, tähän voi jäädä koukkuunkin.” Roskaaminen on opittua Vähitellen roskajuoksusta on tullut Paulannolle iloa tuottava ja tärkeä harrastus. Hän ottaa tämän kehuna. Luontosuhteeni muovautui jo varhain todella käytännölliseksi.” Käytännöllisyys tarkoittaa, että Paulanto ei mene luontoon sen elämää tarkkailemaan. Kuppi on yhtäkkiä ongelma, josta on päästävä nopeasti eroon.” heittävät jostakin syystä juuri siinä kohtaa roskat ulos autojensa ikkunoista.” Neuropsykologina Paulanto arvelee, että roskaamiseen ei todennäköisesti liity monimutkaisia ajatusprosesseja. ”Sitten kupista tuleekin hirveä ja inhottava roska, jota kahvin ostaja ei halua enää kantaa mukanaan. Rakastin biologian oppiainetta ja sain valmistujaisissa luonnontutkijan stipendin.” 2017 ”Roskajuoksuharrastus alkoi ja se muutti kuluttamistani merkittävästi. Samaan aikaan hän havahtui siihen, että moni hänen kotikuntansa Nurmijärven tienvarren paikka oli täynnä roskaa. Lapsuus kuluikin muistoissani aika lailla hiihtäessä ja vihanneksia kasvattaessa. Paulanto työskentelee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä neuropsykologina. Erityisesti hiihtolenkit äidin kanssa olivat tärkeitä.” 1989 ”Ylioppilaskirjoitukset. Ruotsista rantautuneen harrastuksen tarkoituksena oli kerätä reippaan juoksulenkin aikana mahdollisimman paljon roskia luonnosta. ”Niihin liittyy paljon viruksen tartunnan pelkoa. ”On merkillistä huomata, että samalle paikalle kertyy viikon aikana lähes sama määrä samanlaista roskaa. Vaikka lähellä ei sijaitse pikaruokaravintolaa, ihmiset T yömatka on Kaisu Paulannon arkipäivien paras hetki. Minusta maskeja voi hyvin kerätä luonnosta, jos on itse suojautunut esimerkiksi käsinein.” Käytännöllinen luontosuhde Kaisu Paulanto asuu Nurmijärvellä, aivan lapsuudenkotinsa naapurissa. ”Uskon, että roskaavat ihmiset eivät oikeasti ajattele kovin pitkälle sitä, mitä he tekevät. Mättäillä istuskelu ei sovi hänelle. Metsässä mieli tyhjenee ja keho rentoutuu.” Työmatkallaan Paulanto myös ploggaa, siis kerää ihmisten luontoon heittämiä roskia. Paulanto otti asiasta yhteyttä eri tahoihin. ”Roskat tuntuivat myös aluksi kauhean likaisilta.” Paulanto huomauttaa, että likaisuus on ihmisen luoma käsite. Hän jää bussista Mannerheimintiellä ja kävelee Keskuspuiston läpi työpaikalleen. Paulanto liittyi Nuuksio plogging -ryhmään kolme vuotta sitten. Moni on sanonut ajattelevansa Paulantoa, kun luonnossa näkyy roskia. Toivoisin, että noutoruokapakkaukset vielä joskus kiellettäisiin.” ”Luontosuhteeni muovautui jo varhain todella käytännölliseksi.”. Erityisesti kertakäyttökulutus ahdisti, sillä noutoruokien kääreitä ja pakkauksia näkyi valtavasti teiden varsilla.” Kun Paulanto kokeili harrastusta yksin hän huomasi, että roskien kerääminen herätti hänessä hyvin voimakkaita tunteita. ”Roskia kerätessä aloin pohtia kuluttamista. Hän kasvoi urheilullisessa ja ekologisessa perheessä. ”Metsässä kävellessäni päästän irti kaikenlaisista huolista ja olen läsnä hetkessä. Kun roskille ei tapahtunut mitään, hän alkoi itse kerätä niitä
Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. . KUURA Pakkanen koristeli miniatyyrimaiseman Lahdessa 10. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi . marraskuuta. TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. MARJA-APAJILLA Katariina Nurmi kuvasi aronian marjoja hamuavan kottaraisen Loimaalla viime syksynä. Valokuvan otti Martti Valtonen.
Puun alla on talvisin ruokintapaikka, ja pöllö kävikin ilmeisesti tarkistamassa, olisko lintuja paikalla.” Irma Mikkola nappasi potretin vierailijasta 8. PAKKASAAMUN VIERAS ”Varpuspöllö ilmestyi pihapiiriin. marraskuuta. Ikkunalasien väliin eksynyt kärpänen jätti jalanjälkensä huuruiseen pintaan 11. ERISTEET KUNTOON Matti Manninen huomasi oravan kantavan isoa naavapalloa Jyväskylän Vaajakoskella 1. marraskuuta Ruovedellä. ”Oli ilmeisesti viemässä lämmikettä talvipesäänsä.” PIKKU-MALLAN POSEERAUS ”Kaamos lähenee ja maiseman värit paranevat. Kärpäsen jälkijonon kuvasi Risto Kangassalo Raisiossa. . marraskuuta. marraskuuta. suomenluonto.fi 61 MIKÄ TÄSTÄ MENI. . Lunta Kilpisjärvellä jo on, mutta järvi odottaa vielä pakkasta ja tyventä säätä, jotta pääsisi jäätymään.” Katri Niskanen nautti Enontekiön tunturimaisemista 13. MUURAHAISEN TYÖMAA ”Hevosmuurahaiset ovat muotoilleet vanhan lehtikuusen kannon tyylikkääksi veistokseksi.” Työn jälkeä ihaili Lasse Kokko 25. suomenluonto.fi 61. lokakuuta Lappeenrannassa
kirjeellä tai kortilla osoitteeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Voidaankin ehkä ajatella, että harakka on luontaisesti niin varovainen, ettei se kaikesta vainosta huolimatta ole suostunut väistymään. Vain talvisin linnut uskaltautuivat lähemmäksi asutusta pikkulintujen ruokintapaikoille ja tunkioiden läheisyyteen tai kaatopaikoille etsimään syötävää. Mielestäni harakka on varovainen kaikessa käyttäytymisessään, ehkä ei niinkään arka. Mikään ei jää harakalta huomaamatta sen elinpiirillä. lomakkeella, joka löytyy osoitteesta suomenluonto.fi/kysy-luonnosta tai . Käydessäni koulua Helsingin keskustassa 1950ja 60-luvuilla harakkaa ei näkynyt missään kaupunkialueilla, vaan ainoastaan maaseudulla ja mahdollisesti esikaupunkialueiden syrjäisimmissä kolkissa. Suhtautuminen harakkaan! Harakka on sopeutunut, koska sen annetaan pesiä rauhassa. Harakanpesät on helppo havaita talvella jopa aivan matalalla puistoissa. Harakan maine kansan keskuudessa ja tarinoissa oli ennen erityisen huono. Harakka on kuitenkin edelleen rauhoittamaton lintulaji kuten muutama muu laji. Erilaista kuin Suomessa! Tällä hetkellä harakka on tavallinen pesimälintu Helsingin keskustassakin. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. SEPPO VUOLANTO. . Onko siis harakan suhtautuminen meihin ihmisiin muuttunut. Ensimmäiseltä Pohjois-Norjan linturetkeltäni 1961 muistan talojen pihapiireissä olleet komeat harakanpesät. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangattomat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Kerrottiin hopealusikoita ja kultakoruja varastelevista harakoista ja niiden räkättävistä äänistä. Harakassa on varislintujen viisautta. Se on siis lainsuojaton, vaikkakin nykyisin pesimäaikana turvassa, kiitos EU:n lintudirektiivin. KU VA T VE SA H U TT U N EN & KI RS I FO RS BE RG / VA ST AV AL O TOIMITTANUT JOUNI TIKKANEN Lähetä oma kysymyksesi . Nuorison kiinnostus ympäristöön ja luontoon on lähes kadonnut, ja linnunpesät saavat nykyisin olla rauhassa. Harakoiden pesät hävitettiin. Harakan loputon arkuus Onko harakan arkuus niin syvällä geeneissä, ettei edes vuosikymmenien yhteiselo harakkaan suopeammin suhtautuvan ihmisen kanssa muovaa sen käyttäytymistä vähemmän pelokkaaksi. Varislintujen viisautta. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Maaseutukylien keskusta-alueilta ja talojen läheisyydestä harakka puuttui. Mikä on muuttunut. Totta on sen kiinnostus kiiltäviin ja värikkäisiin esineisiin, joita voi löytyä pesistä
Kasvillisuuteen etenevä ilmastonmuutos on jo vaikuttanut. Kasvukausi on pidentynyt, ja kasvillisuusvyöhykkeet siirtyvät kohti pohjoista. Pohjoisessa metsänraja on jo siirtynyt ja siirtyy edelleen. Näillä näkymin nousuvauhti jatkuu 2030–2040-luvuille mentäessä suunnilleen samana. Miten käy metsien, riippuu myös siitä, miten metsäteollisuutta ja metsien hoitoa harjoitetaan. Tulevaisuudessa Etelä-Suomen ilmasto (hemija eteläboreaalinen kasvillisuus) muuttuu vastaamaan nykyisen Keski-Euroopan ilmastoa (temperaattinen, lauhkean vyöhykkeen kasvillisuus). Miten Suomen kasvuvyöhykkeet ovat muuttuneet viimeisen 30 vuoden aikana ilmaston lämpenemisen takia, ja miten nopeasti muutosten arvellaan etenevän tulevaisuudessa. Vaikka kasvukausi pitenee, se mahdollistaa myös hyötykasvillisuutta vahingoitta vien tekijöiden lisääntymisen. Metsien kasvuun vaikuttavat kuivuus ja sateisuus ja se, mihin vuoden sateet sattuvat muuttuvassa ilmastossa. Maassamme viihtyy kasvilajeja, joilla ei ennen ollut mahdollisuuksia selviytymiseen. Asia ei ole kiinni pelkästään ilmastonmuutoksesta. Tuli ankarat pakkastalvet 1940-luvun alussa ja lisäksi vielä poikkeuksellinen kuivuus. Ilmastonmuutoksessa ei Suomessa olekaan pelkästään kysymys lämpötilan kasvusta. Ilmastonmuutos on nostanut Suomen keskilämpötilaa parisen astetta noin 30 viimeksi kuluneen vuoden aikana. Tutkijat arvioivat, että tuolloin EteläSuomen ilmasto leudontui vastaamaan silloisen Pohjois-Saksan ilmastoa. Kun talvet lyhenevät ja lumipeite vähenee, myös maaperän routaantuminen heikkenee, ja sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia kasvillisuuden ja puuston talvehtimiskykyyn. Ilmastonmuutos muuttaa vuodenaikoja siten, että talvet leudontuvat ja kesä jatkuu pitkälle entiseen syksyyn. Suomessa vallitsi lähes koko 1930-luvun voimakas lämpökausi, jonka aikana kasvillisuusvyöhykkeet muuttuivat merkittävästi ja eteläiset viljalajikkeet menestyivät Lappia myöten. 1930-luvun lämpökausi oli kuitenkin vain alueellinen ilmastohäiriö, ei maailmanlaajuinen. Toisaalta päivän pituus ei muutu, mikä vaikuttaa myös monien kasvien menestymiseen. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Pyökkimetsää Ruotsin Ekerössä, lauhkean vyöhykkeen pohjoisreunalla. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen. . Lumipeite hupenee ainakin Etelä-Suomessa. HEIKKI NEVANLINNA & TERHI RYTTÄRI Mitä ilmastonmuutos tekee kasvuvyöhykkeille?
Oikealta kyljeltä löytyvä hengitysaukko sijaitsee sileän eturuumiin eli kilven keskivaiheilla, ja pyrstöpäästä puuttuu harjanne. Meillä tavallisin on kanelinruskea, mutta tummanruskeita tai miltei mustia olen muutaman kerran nähnyt alueellamme. Haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltu espanjansiruetana on alkujaan kotoisin eteläisestä Euroopasta. Yleisimmät etanalajit tontillamme näkyvät oheisista valokuvista. MAIJA KARALA Siruetana vai muu puutarhan asukas?. Valepeltoetanoiksi ne osoittaa verkkomainen kuviointi vaalealla pohjalla. Samannäköiset mutta yksivärisen vaaleat limaniekat olisivat peltoetanoita. Suomen ilmastossa kylmät talvet ovat usein tuhoisia niin etanoille kuin niiden munillekin, mikä puutarhurien onneksi rajoittaa lajin leviämistä. Kysyjän keräämä iso etanajoukko (pieni kuva) näyttää olevan ainakin enimmäkseen valepeltoetanoita. Ikävä kyllä juovia on monesti myös nuorella espanjansiruetanalla, joten pelkästään niiden perusteella lajista ei ole varmuutta. Siitä on kyse kysyjän toisessa kuvassa. Kukin etana – sillä niillä kaikilla on sekä naaraan että koiraan sukuelimet – pyöräyttää elämänsä aikana muutaman sata munaa. Kinkkisempi tehtävä on erottaa espanjansiruetana suomalaisesta metsäetanasta, sillä lajit ovat läheisiä sukulaisia ja voivat muistuttaa toisiaan. Espanjansiruetanan kuoriutumisesta sukukypsyyteen kuluu lämpötilasta riippuen noin pari kuukautta. Miten nopeasti siruetana muuten kehittyy niin, että se voi munia. Voimakkaan oranssinruskea etana on todennäköisesti espanjansiruetana, mutta lajilla esiintyy myös tummanruskeita, harmaita, mustia ja juovakuvioisia yksilöitä. Espanjansiruetanan erottaa useimmista muista pihapiirin etanalajeista kahdesta siruetanoiden heimon piirteestä. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA KU VA H EN RI KO SK IN EN / VA ST AV AL O Hyvä espanjan siruetanan tuntomerkki on kilven keskellä oleva hengitysaukko. Liman väri paljastaisi lajin. Kaipaisin tietoa siitä, miten nuoren espanjansiruetanan tunnistaa ja erottaa muista etanalajeista. Sen erottaminen muista Suomessa esiintyvistä etanalajeista ei aina ole helppoa, sillä monet etanalajit ovat väriltään vaihtelevia. Metsäetanan lima on voimakkaan keltaoranssia ja espanjansiruetanan melkein väritöntä. Keväällä kuoriutuvat puolisenttiset etananpoikaset ehtivät keskikesän tienoilla sukukypsiksi. Kokokaan ei aina auta, koska aikuisten etanoiden lisäksi maastossa on nuoria yksilöitä. Laji on viime vuosina yleistynyt vauhdilla kulttuuriympäristöissä. Siruetanoitahan on monenvärisiä. Metsäetanalla on kyljissään tummat juovat, kuten kuvan vasemmanpuoleisella etanalla (toinen pieni kuva). Munien kehittymisen vaatima aika riippuu lämpötilasta: kesäsäällä munat kuoriutuvat 3–5 viikossa, mutta syksyllä munitut munat vasta seuraavana keväänä. Harja etanoilla ja peltoetanoilla, joihin useimmat muut pihan etanat kuuluvat, hengitysaukko on kilven takareunassa ja takaruumiissa on matala selkäharjanne. Hengitysaukon sijainti ja pyrstön harjanne paljastavat, ettei kyseessä ole siruetana. . Tontillamme Itä-Helsingissä esiintyy espanjansiruetanoita. Muninta voi jatkua pitkälle syksyyn, jos sää on lämmin
Kuoren alla on lisäksi ilmakerros. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Voiko kyseessä olla kevätkaunolakki. Jään päällä leväkön siemenet Vesimyyrän pienet pipanat Pistävän hajuinen sieni. Kasa pieniä, tummia papanoita löytyi soratieltä. Eläin oli myllänyt nurmikkoa useasta paikasta, nähtävästi yön aikana. Se on retikkavalmuskaa selvästi harvinaisempi ja eteläisempi. Salapoliisityön jälkeen arvoitukseen löytyi ratkaisu: kysymyksessä ovat leväkön (Scheuchzeria palustris) siemenet. Lakki kellersi keskeltä. Ulkonäöltään se on varsin vaatimaton ja jää helposti huomaamatta, toisin kuin vaikkapa samoilla paikoilla kasvava kauniskukkainen raate (Menyanthes trifoliata) tai hyönteisravintoa tahmeilla lehdillään pyydystävä pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia). . Se kasvaa usein kehämäisin muodostelmin koivikoissa tai vaikkapa yksinäisen pihakoivun ympärillä. Paksumaltoinen, mehevä itiöemä voi herättää kiusausta poimia retikkavalmuskaa ruokakokeiluun, mutta valitettavasti se on pistävän hajuinen ja karvaanmakuinen. Ovatko nämä jonkin eläimen jätöksiä, mahdollisia munia, vai mitä. Jo kysyjän mainitsema ”nurmikon myllääminen” kertoo, mistä eläimestä on todennäköisesti kyse. Sienen voi sekoittaa ruokasienenä pidettyyn silkkivalmuskaan, joka on kuitenkin kiiltävän sileälakkinen ja jauhonhajuinen ja jonka jalkaan tulee vanhemmiten sinivihreitä laikkuja. . Kyseessä ei ole kevätkaunolakki vaan retikkavalmuska. Leväkkö on koko maassa kasvava suokasvi, joka viihtyy etenkin karuilla ja vetisillä nevoilla. Leväkkö kasvaa kuitenkin usein näiden seuralaisena ja on erinomaisesti sopeutunut märkään elinympäristöönsä. Kuvan papanakasa on selvästi vesimyyrän jätös, maamyyrä tuottaa pökäleitä. Heltat ovat valmuskojen tapaan kolotyviset. . Meillä on vain kaksi nisäkäslajia, jotka elämöivät nurmikoilla koloja kaivellen ja multaläjiä kasaten: kontiainen eli maamyyrä ja vesimyyrä. LASSE KOSONEN Hollolassa Soisalmen suolla, jään päällä, oli useassa paikassa rypäleen näköisissä ryhmissä ryynejä, joista otin kuvan. Lakki on muuten puhtaan valkoinen, mutta keskellä on usein rusehtavaa väriä. Rotan kokoinen vesimyyrä on piisamin jälkeen suurin myyrämme ja sen pipanat ovat 3–4 milliä paksuja ja 7–10 milliä pitkiä. Niinpä siemenet kelluvat vedessä kuin pienet korkit ja ajelehtivat tulvavesissä tuulen työntämänä kasoihin allikoiden laitamille. Ruokasieneksi siitä ei ole. Sitä kasvoi ryppäinä ja noidankehässä. Kasvin varsin kookkaissa siemenissä on tiivis pintakerros, jonka läpi vesi ei imeydy. Se melkeinpä kelluu kasvualustassaan ilmaa täynnä olevien soluvälien ansiosta. TERHI RYTTÄRI Minkä eläimen jätöksiä nämä ovat. JUHA VALSTE KU VA T SU SA N N A H AK KA RA IN EN , VU O KK O H EI N O & JA RM O M ÄK IN EN Leväkön siemenissä on ilmaa, mikä saa ne kellumaan. Retikkavalmuska muodostaa sienijuurta nimenomaan koivulajiemme kanssa. Retikkavalmuska tekee loppusyksyn näyttävimpiä sienikasvustoja. Siellä ne itävät alkukesästä ja kasvavat uusiksi, huomaamattomiksi leväköiksi. Suurennettuina ne näyttivät tammenterhoilta, mutta kuvassa oleva leppäkerttu kertoo mittasuhteen. Kuvasin sienen syyskuussa
Niiden pinta on erityisen liukas, jotta käärmeen on helppo liukua eteenpäin maata pitkin. sijat 500 €, sarjojen 3. Kyy ei ollut enää hengissä, mutta uusi nahka oli vielä kostea. SUOMEN LUONNONVALOKUVAAJAT SLV RY Kilpailu odottaa Sinun näkemystäsi Suomen luonnosta! Kuvien latausaika 15.1.2021 – 3.2.2021.. Saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista ja kauppa.luontokuva.org VUODEN LUONTOKUVA 2020 KIRJA 2021 KILPAILU KILPAILU ON AVOIN KAIKILLE Kilpailuun voi osallistua luontokuvilla, jotka on otettu Suomessa 1.1.2019 – 31.12.2020. K Y S Y L U O N N O S TA Mitähän kuvassa on tapahtunut. Sen vatsapuolella on melkein samanlaisia pieniä suomuja kuin selässäkin. Kilpailun säännöt ja ohjeet: vuodenluontokuva.?. Lisäksi kilpailuun lähetetyistä ja julkaistuista kuvista maksetaan käyttökorvauksia yli 10 000 euron arvosta. OSALLISTUMISMAKSU Suomen Luonnonkuvaajat SLV ry:n jäsen 25 €, ei jäsen 45 €. Yli 200 luontokuvaa ja mielenkiintoisia artikkeleita. sijat 300 €. Kuoliko kyy luodessaan nahkaa, ja miksi uusi nahka on tuon näköinen ja vanha nahka "oikein" päin. Kaikilla käärmeillä on vatsapuolellaan lieron jaokkeita muistuttavat leveät suomut. Vaskitsalta, joka ei ole käärme vaan jalaton lisko, nämä leveät vatsasuomut puuttuvat. Nuorten sarja on ilmainen. Koko: 30 × 25 cm, 228 sivua. Niitä vain pääsee harvoin luonnossa näkemään. Kyy on saanut väkivaltaisen lopun, mutta ei kesken nahanluonnin. Tämä onkin osasyy siihen, että vaskitsan matelu näyttää käärmeisiin verrattuna hitaalta ja tehottomalta. Kyyn eturuumiin epätavallinen ulkonäkö johtuu siitä, että se on ylösalaisin: tältä näyttävät kyyn vatsasuomut. 9 KILPAILUSARJAA KASVIT JA SIENET LINNUT MAISEMAT NISÄKKÄÄT MUUT ELÄIMET LUONNON YKSITYISKOHDAT JA MUODOT LUONTO JA IHMINEN NUORET (alle 18 v) VAPAA JA LUOVA JAOSSA YLI 35 000 € Pääpalkinto 10 000 €, muut sarjavoittajat 1000 €, sarjojen 2. Kyyn kuolinsyytä voi kuvan perusteella vain arvailla, mutta näyttää siltä, että se on melkein poikki kohdasta, jossa sen ruumis on kiertynyt ympäri. Olisiko se sittenkin ollut vielä hengissä. . Koska etummaiset suomut ovat osittain taaempien päällä, syntyy eräänlainen räikkä, joka estää käärmettä liukumasta samaa kyytiä takaperin. MAIJA KARALA Kyyn vatsassa outo nahka KU VA M IN N A H EL SI N GI U S Suurikokoisessa teoksessa on kaikki VUODEN LUONTOKUVA 2020 -kilpailun palkitut kuvat ja runsaasti kilpailun parhaimmistoa
– Ilkka Vaura, Yrjö Kokko -seuran hallituksen jäsen Oikaisuja Suomen Luonnon numerossa 8/2020 väitettiin, että maassamme kuolee liikenteessä kolme miljoonaa ja kissojen tappamana 1,7 miljoonaa lintua vuodessa. Tieto siitä, että majavalammella on enemmän lajeja kuin tavallisella metsälammella oli yllättävä. Tuloksesta on oltava kiitollinen. Täysin masentuneena Kokko oli luopua toukokuussa 1950 koko elämäntehtävästään, ennen kuin hän ja Rova tapasivat Palojärvellä Erkunan porokylän nuoren poromiehen Antti Palismaan. 15) käsiteltiin häränkieltä (Fistulina hepatica). ANNA LAHJAKSI • TULE KUMMIKSI R A /2 02 0/ 92 1, vo im as sa 1. Numerossa 9/2020 (s. Kiitos myös hyvistä kuvista koko lehden osalta! – Mirva Heimola, Joensuu Mitä hunajan dna:sta löytyy. Ajantasaiset luvut ovat yli neljä miljoonaa liikenteessä ja 3,1 miljoonaa kissojen tappamana. Artikkeli sisältää paljon faktatietoa erilaisten eläinten selviytymisestä talvella. – Helka Kaivola, Myllykoski ERITTÄIN hieno ja sivistävä juttu joutsenista. Palismaa sanoi Kokolle tietävänsä useitakin joukhaisen pesäpaikkoja. 040 586 3950, 044 302 5773 info@luonnonperintosaatio.fi www.luonnonperintosaatio.fi Luonnonperintösäätiö – ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. 9. Vanhan kuvamme kääpä muistuttaa kuitenkin enemmän lakkakääpää. Hän olikin se, joka opasti retkikunnan Salvasjärven maisemiin Norjan rajan tuntumassa ja auttoi Kokkoa löytämään joutsenet. Osallistujien kesken arvotaan Pepe Forsbergin ja Mikko Sorsan kirja Kansallispuistot tutuiksi (Karttakeskus 2020). OLEN paljon ihaillut Yrjö Kokon intensiivistä joutsenten pesäpaikkojen etsintää, aikana ennen kännyköitä, muuta nykyajan tekniikkaa ja kalustoa. Mielenkiintoista uutta ulkoa opeteltavaa nippelitietoa, hieman huumorimielessä, hieman vakavasti. Silloin tällöin olen saanut tietoja, että siellä pesisi joutsen, mutta tiedot ovat aina olleet erehdyttäviä.” Kokko jatkoi silti laulujoutsenen pesän etsintää Enontekiön poliisin Sulo Rovan kanssa. Suomen Luonto kunnioitti kirjoituksella luonnonsuojelumme uranuurtajiin kuulunutta Yrjö Kokkoa hienolla tavalla. Muutenkin juttu tarjosi paljon ajateltavaa. – Soile Lundqvist, Oitmäki Antti Palismaa johdatti Yrjö Kokon joutsenen pesälle Kiitos artikkelista Joutsen palasi (SL 9/2020). En ollut tiennytkään, että joutsenia on joskus metsästetty. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 7.1.2021. postikortilla: Suomen Luonto / Paras juttu, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Anna palautetta: palaute@suomenluonto.fi Edellinen numero Lukijoiden mielestä paras juttu oli Joutsen palasi. Mika Honkalinnan kirjan Talo metsässä (Docendo 2020) voitti arvonnassa Harri Papinkivi Helsingistä. – Markku Ojanen, Helsinki Arktiset selviytyjät Jutun kauniit kuvat ihastuttavat. Osallistu Paras juttu -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras juttu. Jalka ja pillit ovat lakkakääpämäiset. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA TO IM IT TA N U T JO U N I TI KK AN EN Mitä mieltä olet lehdestä. Hunajan käyttäjänä halu käyttämiseen ravintona lisääntyi entisestään. Auta luomaan turvapaikkoja elämälle FI78 5494 0950 0224 93 P. ÄÄNESTÄ . 20 20 al ka en. Kokko kirjoitti Einari Merikalliolle kesällä 1949 näin: ”Käytännöllisesti katsoen voinen pitää todennäköisenä, ettei joutsen pesi enää Enontekiöllä
Itse olisin mieluummin kiertokäyttäjä. 68 suomenluonto.fi K O T O N A KULUNUT VUOSI muistetaan etenkin liikkumisrajoituksista. ”Kun kodissa vietetään aikaa, siihen myös satsataan: hyvään ruokaan, sisustamiseen, remontointiin sekä elektroniikkaan. Kun elämä supistui neljän seinän sisälle Muistuttaako korona-ajan joulu saiturin joulua. K EV EYTTÄ PU KINKONTTIIN! Aineeton joululahja on oiva luonnonystävän lahjavalinta. Se kulkee ilman suuria hiilijalanjälkiä saajalleen, eikä jää komeron perukoille pölyttymään. ”Joulu on kotoilun kulta-aikaa, joten kodin laittaminen jatkunee. Hyvä joulumielikin on taattu! TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVITUS MARIKA MAIJALA ja arkinen kaupassa käyntikin alkoi muistuttaa Vaarallinen tehtävä -elokuvaa, kääntyivät ajatukset kohti sitä tärkeintä, kotia. Nappaa jouluisia lahjavinkkejä: www.sll.fi/lahjoita K O T O N A. Kirjat varmaan myyvät nyt hyvin, mutta esimerkiksi matkalahjakortit eivät.” Oiva vaihtoehto on aineeton joululahja. Erilainen joulu Jo ajatus joululahjoista saa olon epämukavaksi. Vakava koronapandemia laittoi niin ihmisen kuin taloudenkin polvilleen. Kuten saiturin joulu. ”Liikkumisrajoitukset ja ravintoloiden sulkeminen vaikuttivat keväällä nopeasti kulutuskäyttäytymiseen. Yhteiskunnassa ja varsinkin kaupunkiympäristössä ihminen määrittyy pitkälti sen mukaan, mitä ja miten hän kuluttaa. Kaupoissa ravaaminen ei innosta ja vaivalla turhasta tavarasta raivatut nurkat eivät kaipaa täytettä. Millainen mahtaa olla koronakuluttajan joulu. ”Joululahjat ovat perinteisesti kirjoja, vaatteita, suklaata ja lahjakortteja. Uusi ilmiö on ollut ravintoloiden tarjoama – jopa fine dining – noutoruoka.” Vuoden suurin kulutusjuhla, joulu on pian käsillä. Kesällä kulutus palautui kohti normaalia, mutta julkisen liikenteen, taksin, hotellien ja ulkomaan matkailun osalta kulutus on laskenut”, summaa kotitaloustieteen ja -opetuksen professori Minna Autio Helsingin yliopistolta. Olemmehan kuluttajia. Todennäköisesti myös ruokaan satsataan aikaisempaa enemmän. Pandemia asettaa raamit perheen ja sukulaisten yhdessäololle ja se rajoittaa joulunviettoa – samoin kuin lomautukset”, Autio sanoo
Nyt tarjolla on entistä enemmän myös paristokäyttöisiä valoja. Tee testi: leipatiedotus.fi/ materiaalit/testit/ kuitutesti SUUPAL A GOTS-sertifioidusta luomumerinovillasta Suomessa valmistetut kerrastot ja asusteet LUOMUVILLA LÄMMITTÄÄ www.ruskovilla.. Suosittelen lämpimästi! M I L L Ä VA L O A P I M E Ä Ä N . JOKO TAI Uuniohrapuuro 1 l maitoa tai kauramaitoa 1 tl suolaa 2 dl esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita MITTAA voidellun uunivuoan pohjalle ohrasuurimot ja suola. SÄHKÖLLÄ TOIMIVA VALOSARJA on siis ekologisempi vaihtoehto, sillä siitä ei synny paristöjätettä. Nyt aikuisena puuro uppoaa jo hyvin, mutta pienenä tyttönä aattona oli vaikea saada mitään ruokaa alas. On hyvä muistaa myös ajastaa valot. suomenluonto.fi 69 K O T O N A TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA KU VA T IS TO CK PH OT O Ohrapuuro vie joulun tunnelmaan Jouluaattoaamun perinteisiini kuuluu lautasellinen riisipuuroa. Tervetuloa! Majoitu mukavasti, syö hyvin, rentoudu luonnossa ja rantasaunan löylyissä! Puh. Kaada maito vuokaan. Muista hyödyntää uunin jälkilämpö vaikkapa juuresten paahtamiseen. Noin puolet kertakäyttöparistoista päätyy kiertoon. 0500 209 630 Jerisjärvi, Muonio Olemme myös Facebookissa ja Instagramissa! Tunturi_90x65.pdf 1 18.9.2020 11.51. VUODEN PIMEIMPÄÄN AIKAAN on mukava valaista kotia kynttilöillä ja valosarjoilla. Jännitti niin paljon! Nyt riisipuuro on vaihtunut terveelliseen ja kotimaiseen ohrapuuroon – ja se maistuu. Saatko tarpeeksi kuitua ruokavaliossasi. Vaikka paristokäyttöinen sarja kuluttaa vähemmän energiaa, sen virtalähteenä ovat kertakäyttöiset paristot. Kypsennä uunin alimmalla tasolla noin 1,5 tuntia 175 asteessa. Ajastin lisää jouluvalosarjan käyttöikää ja säästää myös energiaa, jos valosarjan teho on yli kuusi wattia. Anna puuron vetäytyä hetki, nauti vaikkapa vadelmien tai rusinasopan kaverina
Kekkonenkin keräsi kasveja (Turun yliopiston kasvimuseon kiertonäyttely), Keski-Suomen luontomuseossa 28.2.2021 saakka,tiedemuseo.jyu.fi. 70 suomenluonto.fi Kasvinäyte mustakoiranköynnöksestä on kerätty vuonna 1868.. K U LT T U U R I Satumetsä odottaa! Pielisen museon näytte ly Satumetsä kertoo suoma laisten metsään, kasvei hin, puihin, eläimiin ja met sän salaperäisiin olentoihin liittyvistä uskomuksista ja suhteesta luontoon. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE Suhteessa metsään Lapuan taidemuseon näyt tely Metsistä ja puista esit telee Antti Hintsan, Jaana Maijalan ja Ville Linnan va lokuvin, tarinoin sekä ää nittein ihmisten moniää nistä metsäsuhdetta sekä historiallisesti merkittäviä ja uhanalaisia puita. Satumetsä, Pielisen museossa Lieksassa 31.12. Presi dentti Urho Kekkosen lisäk si näytteillä on muidenkin merkkimiesten, kuten Jean Sibeliuksen ja Eino Leinon keräämiä kasvinäytteitä. Tun nelmallinen näyttely sopii kaikenikäisille, mutta näyt telyssä on huomioitu erityi sesti lapsikävijät. saakka, www.lieksa.fi/museo. Kekkonen, Kekkonen KeskiSuomen luontomu seon retrohenkinen näyt tely Kekkonenkin keräsi kasveja paljastaa, mitä kasvi näytteet kertovat. Metsistä ja puista, Lapuan taidemuseossa 23.1.2021 saakka, lapuantaidemuseo.fi
Lajitekstien jälkeen taulukossa esitetään tiedot lajien levinneisyydestä, kantojen koosta, uhanalaisuudesta ja muuttotavasta. Missä pohjansirkut pesivät. Uppoudu ääniin! Jos sohva ja konvehtirasia vetävät näin joulun aikaan vastustamattomasti puoleensa, voi luontoon mennä äänien ovesta. RETKELLE AVARUUTEEN. Kaukoputkimiehenäkin tunnetun Tero Hiekkalinnan tietoa tuikkivasta lastenkirjasta Avaruuden arvoituksia (Karisto 2020) selviää, että pulsarit ovat avaruuden majakoita – ja että meissä ihmisissäkin on tähtiainesta. Tunnelmallinen kuvitus on Silja-Maria Wihersaaren käsialaa. Teoksessa kuuluu menetyksiin tuomittujen ja vaiennettujen ääni. Mitä kuuluu kuukkelikannallemme. MITÄ MUUTTOHAUKK A syö. Pertti Koskimies on koonnut teokseensa Suomen linnut – Suuri lintukirja (Readme.fi 2019) tiedot linnustomme pesimälajeista, läpimuuttajista ja vakiintuneista harvinaisuuksista, kaikkiaan 270 lajista. Pääosin kirjoittajan ottamat valokuvat kattavat kunnioitettavan määrän lajeja mutta eivät kaikilta osin ole teknisesti tai tunnistuskuvina parhaita mahdollisia. Valitse Yle Areenasta Suomalaisia äänimaisemia -podcast. Teos toimii linnuista kiinnostuneiden hakuteoksena lintulajiemme ekologiasta, mutta epäselväksi jää, miltä osin elintapojen ja -ympäristöjen kuvaukset pohjautuvat kirjoittajan havaintoihin ja miltä osin muihin lähteisiin. Sikermä Kirsi Kunnaksen rakastettuja r unoja on koottu Tiitiäisen metsään (Wsoy 2020). POIMIN KIRJA-AARTEIDEN joukosta yhden upean taideteoksen, yhden ainutlaatuisen ja ohittamattoman tärkeän dokumentin. Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon sanallisen ja kuvallisen tiedon suurtyö Metsänhoidollisia toimenpiteitä (Hiilinielu tuotanto ja Miellotar 2009) näyttää tapahtuneen ja kertoo mitä se merkitsee. Kotoisen meremme ihmeet paljastuvat Heidi Arposen, Nina Branderin ja Katja Mäkisen laatimassa oppaassa Itämeri Suomen luonnossa (Otava 2020). MIA RÖNKÄ Tietojätti maamme lintulajeista KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Metsän, meren ja tähtien ihmeitä Metsänhoidollisia toimenpiteitä AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA Mirjami Linkola on kustannustoimittaja ja kirjoittaja Raaseporista. Saatat jopa nukahtaa! suomenluonto.fi 71. Stressi katoaa ja mieli rentoutuu. Kirjassa kuljetaan vapain jokamiehenoikeuksin todellisissa suomalaismetsissä – niissä jotka kerran olivat koti. Kirja alkaa lyhyellä historiikilla kirjoittajan lintututkijan urasta ja suomalaisen lintutieteen historiasta sekä katsauksella lintulajistoomme. Kirjassa esitellään 150 vaalimisen arvoista lajia pinnan alta. S U K E LL A PI N N A N ALLE. Kirjallisuusluettelo sisältää viitteiden lisäksi muita lintutiedon lähteitä. Sujuvasti kirjoitetussa kirjassa näkyvät rakkaus lintuihin, vankka kenttäkokemus sekä huoli linnustomme tilasta. K I R J AT SATU ON KUIN METSÄ . Osuvasti Koskimies omistaakin teoksensa Pentti Linkolalle. Jokaisesta myydystä kirjasta sijoitetaan euro ikimetsään. Kirjan kuvitukset ovat Carlos da Cruzin kynästä. Se on portti ulos tukahduttavien valheiden avovankilasta, johon Suomen hallinnollis-kaupallinen metsäsektori on kansalaiset sulkenut
Vain mielikuvitus on rajana. Testaa tietosi ja opi uutta! Vielä ehdit ottaa haltuun piparkakkumausteet ja joululaulut. Joululahjaksi retki Lähelle tai kauemmas, tekemään tai olemaan. Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. Vinkkejä juhlaan ja lomanviettoon suomenluonto.fi/tag/joulu KU VA T M A RK U S SI RK K A JA IR JA LE H TI N EN , KU V IT U S A N N E ST O LT Jouluinen tietovisa Luonto näkyy juhlan perinteissä. Lisätietoa: puh. suomenluonto.fi/jouluvisa Tilaa yläpohjan kuntotarkastus veloituksetta! Tarkastuksessa saat ajantasaista tietoa talosi yläpohjan kunnosta. V I N J E T T I • L U O N T O • R E T K E I L Y • K O T O N A • Y M P Ä R I S T Ö • B L O G I T • L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I Yövy joulutuvassa Joulun tunnelma kiteytyy erämaassa lumen ja tunturien ympäröimänä. Lisäeristämällä Termex-Selluvillalla parannat kotisi asumisviihtyisyyttä ja säästät huomattavasti lämmityskustannuksissa. Kestävämpi kala Juhlien vastuullinen kalapöytä on täynnä monipuolisia makuja! Ekojouluvinkit Ruoka, koristeet ja lahjat: kuinka vaalia ympäristöä juhlahumussa. Mikäli vintillä ilmenee puutteita eristyksen tai muun osalta, saat ehdotuksen ongelmakohtien korjaamisesta. 0207 809 880 www.vintitkuntoon.fi Kun rakennuksen yläpohja on kunnossa, ei lämpö pääse karkaamaan.
Sen sijaan on hyvä tunnistaa niin kutsutut uuskieliset pyrkimykset ja pitää kiinni tosiasioista. Samalla kannattaa luonnontieteellisen tutkimuksen avulla syventää ymmärrystään ekosysteemeistä ja pyrkiä elämään luonnonvaroja vähemmän törsäten. Vai uskotellaanko meille sumeilematta, että keinotodellisuuden luojat voivat korvata sen, mitä ekosysteemeillä yhteisesti tarkoitetaan. Työja elinkeinoministeriön sivuillakin todetaan, että ”ekosysteemin määritelmiä lienee lähes yhtä monta kuin on määrittelijääkin”. En myöskään voi tietää, miten erilaiset kehityksenkehittämisjohtajat käsitteen käsittävät, mutta ainakin vielä tätä kirjoittaessani ekosysteemi määritellään selvästi ja yleissivistykseemme kuuluvalla tavalla muun muassa Kielitoimiston sanakirjassa, Tieteen termipankissa, Biologian sanakirjassa ja (ecosystem) Oxford English Dictionaryssa. Erään ”ekosysteemipäivän” antina on kerrottu ”yhdessä innovoidun ekosysteemin perustamisesta” ja ”visiosta ekosysteemin syntymisen ehtona”. Ei ole vähintäkään syytä vaikuttua intoilusta, jossa ”ekosysteemin hallinta perustuu liiketoiminnan arvoketjun ymmärtämiseen” ja niin edelleen. Mutta miksi on kaapattu juuri tämä tieteellinen termi. ”Ekotaloonkin” voi hankkia ”ekoenergiaa” vain niin kauan kuin ekosysteemimme vielä toimivat elämäämme ylläpitäen. ITSE ASIASSA sana ekosysteemi on otettu digitalisaation piirissä kuvalliseen käyttöön jo vuosia sitten. Ehkä on syytä kerrata George Orwellin teoksesta Vuonna 1984 mitä muuta on jo ”saavutettu” kuin kirjan nimen vuosiluku, ja mitä vielä on pelättävissä. Halutaanko kertoa, miten kohtalokkaan riippuvaisiksi meidät mainostetuista ”strategisesti johdetuista kasvuekosysteemeistä” pakotetaan. suomenluonto.fi 73 M aanmittauslaitoksen verkkosivulta luen, että ”ekosysteemikäsitteelle ei ole tällä hetkellä selkeää, yksiselitteistä määritelmää”. Väitteen hämmentävyyttä ei vähennä sen esittäjän titteli: ”ekosysteemijohtaja”. Lisäksi ministeriö luettelee ”ekosysteemejä tukevan kehittämiskokonaisuutensa politiikkatoimet”, joihin kuuluvat muun muassa ”kasvumoottorit” ja ”lippulaivat”. TOIVOTAN KAIKILLE lukijoille hölynpölytöntä joulun aikaa ja elämisen arvoisia tulevia vuosia: suojelua, varjelua, rakkautta, sivistystä, kohtuullisuutta, vapautta, ekosfäärimme kestävyyttä. Eikö teknologisiin yhteyksiin löydy riittävästi asiallista sanastoa. L i n k o l a KU VA AN N A RI IK O N EN ”Ei ole tiedossani millä tavoin ekosysteemiä voi johtaa.”. Ei ole tiedossani millä tavoin ekosysteemiä voi johtaa. Mistä muusta on kysymys kuin elämän edellytyksenä toimivien luonnonjärjestelmien mielikuvista, teknologian ”luonnollistamisen” politiikasta. Kaapattu V I N J E T T I Mirjami Linkola on elämän edellytyksiä kunnioittava kustannustoimittaja Raaseporista. Kumpi ”eko/ecopark” meitä vetää enemmän puoleensa: jätteenkäsittelyvai luonnonsuojelualue
Jos olisivat jääneet sijoilleen, ne olisivat seuraavana aamuna nähneet katseensa suunnassa uuden vuoden ensimmäiset auringonsäteet. 74 suomenluonto.fi LUONNOSKIRJA -palstani päättyy tähän vuoden viimeiseen numeroon. Samoin kuin perhealbumeihin otetut valokuvat, luonnokset palauttavat usein mieleen paljon sellaistakin, jota ei itse kuvassa näy: mitä tapahtui ennen, mitä jälkeen luonnosteluhetken. Toisella nokka tiukasti eteenpäin, kohti tulevaa. Toisella katse selän taakse, ikäänkuin muistelisi mennyttä vuotta. Tuolloin kaksi varista istui vastapäisen talon antennilla, laskevan auringon punertaessa niiden höyhenpukua. Luonnoskirja-sarjaa tehdessäni olen huomannut kuinka paljon enemmän muistuukaan mieleen tapahtumista, joista on tullut tehtyä edes jonkin asteinen luonnos tai kirjallinen muistiinpano. Kuvan varikset luonnostelin työpaikkani ikkunasta vuoden viimeisenä päivänä 1991. Havaintoja muistorikasta vuotta 2021 lukijoille! Luontokuvittaja Jari Kostet ker too havainnoistaan luonnoskirjan sivuilla L u o n n o s k i r j a. Uusi vuosi tuo uudet haasteet, jotka nekin piirtyvät aikanaan muistoiksi
tammikuuta E N S I N U M E R O S S A Toivotamme lukijoillemme rauhallista joulunaikaa & hyvää alkavaa luontovuotta 2021!. suomenluonto.fi 75 Kuningaskalastaja tuo hohtoa pimeään vuodenaikaan. www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto KU VA M IC H A FA GE R Talven smaragdi 1/2021 ilmestyy 21. Suomen Luonto nyt myös diginä! Lue lisää: suomenluonto.fi Digitaalinen näköisversio: www.lehtiluukku.fi Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.fi Vuosi 2021 on Suomen Luonnon juhlavuosi! Vuoden ensimmäisessä numerossa palautamme mieliin lehden ja suojeluhistorian käännekohtia, olemme ketun jäljillä ja suuntaamme retkelle Lappiin
Mikä on vuoden 2020 paras kansi. Laitathan vastaukseen mukaan nimesi ja osoitteesi. Arvomme kaikkien 6.1.2021 mennessä osallistuneiden kesken 3 kpl vuoden 2021 Luonnonkalentereita. ÄÄNESTÄ JA VOITA LUONNONKALENTERI VUODELLE 2021 Valitse mielestäsi paras kansi ja äänestä 6.1.2021 mennessä! Voit osallistua · nettilomakkeella: suomenluonto.fi/ paraskansi · postitse: Suomen Luonto / Paras kansi, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. 7 9 8 10 6 1 2 3 4 5 Palautusviikko 2021–03 767095-2010 SL_2020_10_Kirja.indb 76 1.12.2020 17.32 Palautusviikko 2021–03 767095-2010