V A R IS LI N T U K O U LU . Sydäntalven retki Sallan korkeimmille tuntureille Tuntsaan. Sydäntalven retki Sallan korkeimmille tuntureille Tuntsaan. JE N N I R Ä IN Ä . V A E LL U S T U N T S A N T U N T U R E IL L A . Esitt elyssä varislinnut: Korppi, harakka, naakka, kuukkeli, varis, mustavaris, närhi ja pähkinähakki. Esitt elyssä varislinnut: Korppi, harakka, naakka, Lintujemme älymystö?. K Y T T Y R Ä LO H I T U LI T E N O O N . VUODEN TURHAKE ON VALITTU IRTONUMERO 9?€ 10/2021 S U O M E N LU O N T O 10 | 2 2 1 M IK A H O N K A LI N N A N L Ä H IM E T S Ä T. V U O D E N T U R H A K E . R E T K I S A A R IS T O N Y Ö S S Ä . MIKA HONKALINNAN LÄHIMETSÄT närhi ja pähkinähakki. Itärajan tuntureilla VUODEN TURHAKE ON VALITTU UHKAAKO KYTTYRÄLOHI TENON LOHTA
Pähkinähakeilla, kuten muillakin linnuilla, on tarkka nokkimisjärjestys. 2 suomenluonto.fi V I N J E T T I 2 suomenluonto.fi V I N J E T T I A LK U TA LV I Jonoon järjesty! RUOKINTAPAIKALLA ei sovi sooloilla. Sitä selvitellään pienellä kahakoinnilla. KUVA JARI MATTILA TEKSTI HEIKKI VASAMIES
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
M AR KU S VA RE SV U O Vakiot 6 Pääkirjoitus 7 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 8 Luonnonkalenteri 14 Tämä muuttui 58 Homo sapiens: Jenni Räinä 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Riikka Kaihovaara 74 Luonnoksia: Paula Humberg 26 Suomen Luonto 10/2021 Kun luonnossa tapahtuu jotain, varis on yleensä pian paikalla.. Selviääkö luonnonlohi. 34 Kyttyrälohi tuli Tenoon Vuonna 2021 kyttyrälohia nousi Tenojokeen enemmän kuin alkuperäisiä lohia. 52 Tuntsan tuntureilla Markus Sirkka retkeili aivan itärajan pinnassa metsien ja tuntureiden Tuntsassa. 42 Vuoden 2021 turhake on valittu Lue, mikä on Suomen Luonnon valinta vuoden turhakkeeksi. Kävimme Saaristomeren Örössä etsimässä oikeaa pimeyttä. Seuraava rynnistys on tulossa kahden vuoden päästä. Päätöksessä painoivat tällä kertaa sekä ilmasto että terveys. Alueella ovat Sallan korkeimmat tunturit. 26 Viisas kuin varis Korppi isoveli, varis jokapaikanhöylä, naakka hienohelma, närhi tyyliniekka, kuukkeli sopeutuja ja harakka älypää – varislinnuista on moneksi. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 16 Lähiluonnon kosketus Mika Honkalinna asuu PohjoisPohjanmaalla metsän keskellä. 46 Kaivattu, kamala pimeys Valoa on luonnossa saasteeksi asti, ja pimeys on käynyt harvinaiseksi. Kotipihaa ympäröivä luonto tarjoaa elämyksiä kaamosaikaankin
ämällä tuo. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Panu Orell, tutkija Panu on Oulussa asuva intohimoinen vaelluskalatutkija, jonka keskeiset tutkimusalueet sijaitsevat Jäämereen laskevilla lohijoilla, Tenolla ja Näätämöllä. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. ely A. Lisätietoa saat syö. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Atlantinlohia. Hän on ympäristöministe riön kovakuoriaistyöryhmän jäsen ja kiinnostunut erityisesti siitä, miten eri eliölajien yhteisöt toimivat yksityiskohtineen ja vuorovaikutuksineen. ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. i. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Kroonpress, Tar. KUVA: MARKUS SIRKKA 80. avissa osoi. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. Heli Vainio, opiskelija, luonnontieteiden kandidaatti Kovakuoriaiset veivät Helin mennessään jo yhdeksän vuotta sitten. Aiemmin tutkimuskohteena oli vain yksi lohilaji, mutta nyttemmin niitä onkin kaksi. KU VA T TA PI O KU JA LA JA PE KK A TU U RI 62 34 Sorsatunturilta aukeaa komea näkymä tykkykuusten yli Takkaselälle. ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo. i Tilaa diginä: suomenluonto. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. e Kar. Vieraslaji kyttyrälohi vaatii muuttuneessa tilanteessa aivan uudenlaista huomiota, tutkimuspanostusta ja yhteistyötä. Retkeilemme itärajan erämaassa sivuilla – . vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID f942 337 g CO 2 Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. unen ja Marika Eerola Toimi. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. Viime vuosina lohitutkijan rooli on entistä enemmän muuttunut kyttyrälohitutkijaksi, vieraslajin määrien räjähtäessä aivan uudelle tasolle. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. y Pohjoismainen ympäristömerkki. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. o Kroonpressille on myönne. Jaakko Erkinaro, tutkimusprofessori Jäämereen laskevia lohijokia yli 30 vuotta tutkinut Jaakko on oululainen kalabiologi, joka tekee paljon yhteistyötä muiden Atlantin alueen maiden lohitutkijoiden kanssa. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. Eurasta kotoisin oleva biologian opiskelija vastaa Kysy luonnosta -palstan kovakuoriaiskysymyksiin. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt
SIELLÄ NE EIVÄT voi olla kohtaamatta minkkejä, jotka ovat mellastaneet luodoilla saukon taantumisen vuosina. 6 suomenluonto.fi AURINKOISENA ILTAPÄIVÄNÄ Hangossa seurasin saukkopoikuetta, joka kalasteli rehevällä lahdella emon johdolla. Yksinäiset urossaukot sen sijaan vaeltelevat appeen perässä hiekkarannoilla, rantavesissä ja jopa ulkoluodoilla. Tapaamiset tuskin ovat kovinkaan ystävällismielisiä. Häätääkö saukko minkin. Voisiko saukko karkottaa minkit lintuluodoilta. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T LA U RI M ÄE N PÄ Ä JA AN N A RI IK O N EN Saukko on palannut saaristoon.. SAUKKOJA TUTKINUT Risto Sulkava ei äkkiseltään usko saukon ryhtyvän minkin tavoille. SAUKKOJEN JA MINKKIEN tiedetäänkin käyvän verisiä kamppailuja, ja Iso-Britanniassa on todettu, että saukon paluu vähensi minkkien määrää jokivarsilla. Pelästyivätkö ne saukkoja vai kenties niiden minkkimäistä olemusta. Näin talven kynnyksellä pentueet ruokailevat puronsuilla ja rehevissä poukamissa. Saukkoemo haki pinnan alta useita sorvan näköisiä kaloja, liepeillään kaksi leikkisää saukonpentua. SE MITÄ näiden lajien suhteista tiedetään antaa syitä arvella, että näin voi todella tapahtua. Saukkojen sukkulana veden pintaa rikkovat selät saivat linnut välillä kavahtamaan kauemmaksi. Ruokavaliotutkimuksissa meillä ja maailmalla lintujen osuus sen ravinnossa on ollut häviävän pieni, toisin kuin minkillä. Se ei toki tarkoita, etteivätkö linnunmunat satunnaisesti maistuisi nälkäiselle saukolle. Päätoimi. Saukko on kuitenkin moniruokainen, voisiko se periä minkin paikan saaristolintukantojen verottajana. SAUKOT OVAT LEVITTÄYTYNEET etelärannikolla kaikkialle. Vieressä ruokailevat joutsenet, telkät, tukkasotkat ja sinisorsat tarkkailivat vähän huolestuneen oloisena saukkojen puuhia. Saukko on hyvin paatunut kalojen ja vesieläinten syöjä. Molemmat ovat kookkaita näätäeläimiä, jotka jättävät hajumerkkejä elinpiirilleen
Välillä on taas otettava loikalla vauhtia. Nyt suomenluonto.fi 7 Luonto piirtää lumeen tarinansa. Kirjoitukset hangella muuttuvat sen mukaan, miten luonnolla menee. Yleensä kulkijan on hyvä pysyä hangen pinnalla. Lämpimän ilmaston lajeja kirjatessaan hanki ottaa vastaan oman häviämisensä ennusmerkkejä. Sitä varten esimerkiksi riekolla on jalassaan lumikengät. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA TI M O VU O RI AI N EN / VA ST AV AL O SUOMEN TALVI kertoo eläjiensä tarinan. Ketun helminauhat nousevat yhä ylemmäs tunturiin, ja kauriiden sorkanpainalluksia on äkkiä kaikkialla. Saukolle lumi on joskus kulkuväline, sillä jos vain luistoa on, se heittäytyy mielellään liukumaan ja jättää jälkeensä uran. Saukko oli pitkään rannikolla kadoksissa, mutta nyt sen jälkijonot ja mahakelkkailu ovat läsnä. ”Riekon jalka kun jättävi merkin, sitä jäljennä ei käsi herkin”, lauloi Tapio Rautavaara ja kuvasi siinä hyvin, miten tuuhea höyhenpeite jaloissa kannattelee läpi pohjoisen talven
8 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 8 suomenluonto.fi JOULUN AJAN METSÄSSÄ kuuluu vain vähän ääniä. Se on etu, mutta mahdollistaa huijauksen: On huomattu, että lintulaudalle kärkkyvä talitiainen saattaa varoittaa haukasta syyttä suotta. Tutkimusten mukaan linnut tuntevat muidenkin lajien varoitusäänet. Metsäretkellä ja lintulaudan elämää seuratessa kannattaa höristää korvia ja kiinnittää huomiota lintujen arkisiin puuhiin ja ääniin.. Havisevat lehdet ovat pudonneet ja linnut säästävät säkeensä kevätkarkeloihin. VINK KI Poikkeavat tapahtumat huomaa sitä helpommin, mitä tutumpaa lintujen tavallinen ääntely on. Näitä ääniä ihminenkin voi opetella tunnistamaan. Siten voi päästä näkemään petolinnun, joka muuten olisi jäänyt löytämättä. Aivan äänetöntä ei kuitenkaan ole. Birdlife Suomen suojeluasiantuntija Aapo Salmela kertoo, että esimerkiksi talvehtivien mustarastaiden metakka kuuluu kauas, jos ne ovat huomanneet päiväpiilossaan torkkuvan pöllön. Kun varpushaukka ilmestyy taivaalle, pienimpien kannattaa pysytellä näkymättömissä. Kun varpuset ja muut linnut lehahtavat matkoihinsa, se hyökkää apajille. Kun varis hätyyttää haukkaa, sen tavallinen raakkuminen muuttuu nopeatempoiseksi ronkkuvaksi sarjaksi. Säksättävä varoitusääni on monille tuttu, mutta pöllön niskaan niitä syydetään ryöppynä, joka ei jää huomaamatta. Linnuilla on monenlaisia ääniä eri tarkoituksiin, kuten vaikkapa petolinnusta varoittamiseen. Ruokaa etsivät tiaiset hälisevät sekaparvissaan ja varis raakkuu. ”Sinitiaisella on kimeä varoitusääni, joka hiljentää kaikki linnut kerralla.” Kun linnut ääntelevät poikkeuksellisella tavalla, kannattaa katsoa tarkkaan, olisiko paikalla jokin petolintu. Myös varikset nostavat äläkän huomatessaan pöllön tai vaikkapa kanatai varpushaukan. Lintujen äänet ovat erilaisia riippuen siitä, onko peto tarkoitus hätistää tiehensä, vai onko parasta sukeltaa suojaan. Melkoinen kelmi! Seuraa lintujen varoittelua TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUKSET JUHA ILKKA Hiljentyneessä metsässä voi löytää petolinnun ja opetella ymmärtämään lintujen kieltä
Tietenkin se vaatii aluetuntemusta, ettei mene virtapaikkoihin tai syvän veden alueelle. Joskus myös kehä syntyy yläpilvissä. ilistä, kuin leijuisi ilmassa. Menen koiran kanssa rannalle kävelemään ja seuraan meren jäätymistä. Mitä teet joulu– tammikuussa, Harri Tarvainen. Vuodenvaihde on valokuvaajan ja ehkä retkeilijänkin näkökulmasta rauhallisempaa aikaa, jolloin siirtyy vähän enemmän säästöliekille. Maa taivaltaa avaruudessa geminideiksi nimetyn meteoriparven halki, ja ilmakehään osuessaan kappaleet syttyvät palamaan. 3 lä koko maisema värjäytyy vaaleanpunaiseen sävyyn. 3 VALOKUVA AN K A AMOK SEN TAIANOMAISIA HETKIÄ. Kansanperinteessä tulevaa säätä ennustettiin erilaisista luonnon merkeistä, kuten raakkuvista variksista tai revontulista. Ohut jää on hyvin kirkasta, joten kaikki kasvit ja kivet ja hiekan muodot näkyvät, ja edellä voi mennä vaikka haukia. joulukuuta, jolloin voi parhaimmillaan nähdä kymmeniä tähdenlentoja tunnissa. Kaikki enteet eivät tieteellistä tarkastelua kestä, mutta oli monissa niistä jotain perääkin. Jo seuraavana päivänä taivaalta saattaa tupruta lunta. Välillä se yrittää raapia, jos jäästä löytyy jotain mielenkiintoista. 2 NAUTIN JÄÄTYVÄSTÄ MERESTÄ. Se on erikoinen valoilmiö. Halo syntyy, kun harsomaiset yläpilvet verhoilevat taivaan ja kuun valo heijastuu tai taittuu pilvien sisältämistä jääkiteistä. Meteoriparvi huipentuu 14. Silloin jää on ohutta, mutta tiivistä. Tämä aika on monesti vähän pilvisempää ja sesonki on lyhyt, mutta aina niitä hetkiä pyrkii metsästämään. ilistä, kuin leijuisi ilmassa. Täällä Oulunsalossa meri on lähellä ja rannat ovat pitkiä ja matalia. Joulukuun alkupuolella tiedossa on tähdenlentojen ryöppy. Ennusta tuleva lumipyry Geminidien meteoriparvi huipentuu VINK KI Päiväsaikaan sadetta voi ennakoida jalaspilvistä. Nämä ilmiöt saattavat tosiaan ennustaa lähestyvät sateet. suomenluonto.fi 9 1 LATAAN AKKUJA. 14.12.. Tämä aika on monesti vähän pilvisempää ja sesonki on lyhyt, mutta aina niitä hetkiä pyrkii metsästämään. Eri elementeissä ääni saattaa kulkeutua mystisellä tavalla, ja välillä tuntuu, että se lähtee suoraan jalkojen alta. Ohut jää on hyvin kirkasta, joten kaikki kasvit ja kivet ja hiekan muodot näkyvät, ja edellä voi mennä vaikka haukia. Siitä lähtee hieno, joskus kovakin ääni. Se on synkroniassa luonnonkin kanssa. Parvi on nimetty Kaksosten tähdistön mukaan, sillä meteorit näyttävät tulevan sen suunnasta. Erään sanonnan mukaan kuuta ympäröivä kehä tietää lumipyryä. Jos sattuu olemaan muutama kovempi pakkasyö ennen kuin lunta tulee, niin merijäällä voi retkiluistella. Siinä on jotenkin sellaista . Ja tietenkin talviyöt, silloin pääsee näkemään tähtitaivaan ja revontulet. Siinä on jotenkin sellaista . Ja tietenkin talviyöt, silloin pääsee näkemään tähtitaivaan ja revontulet. Kun aurinko ei enää yllä horisontin yläpuolelle, kirkkaalla kelillä koko maisema värjäytyy vaaleanpunaiseen sävyyn. Koukkupäiset yläpilvet kertovat, että lämmin rintama mahdollisine sateineen lähestyy. Silloin koirakin kallistelee päätään. tapaikkoihin tai syvän veden alueelle. Yläpilvien muodostuminen taas voi olla merkki siitä, että matalapaine on lähestymässä. Valokuvaaja retkeilee paljon koiransa Kaffen kanssa. Myös maksimia edeltävinä öinä meteoreja kannattaa bongailla, mutta sen jälkeen ne vähenevät jyrkästi. Kuun ympärillä voi nähdä sekä rengasmaisia haloja että värikkäitä kehiä. Se on erikoinen valoilmiö. Lisää Instagramissa @kaffegram
Natura-alueilla suojelun perusteena on metsäisiä luontotyyppejä, joita voidaan pitkälle ottaa huomioon metsien käytössä ilman suojelualueen perustamista.” Jos kantelu johtaa muutoksiin toimintatavoissa, on sillä suuria vaikutuksia kaikkien Natura-harjumetsien käsittelyyn koko maassa. Piilosensärkät sijaitsevat liki itärajan pinnassa. Maastokäyntinsä perusteella Antti Ylitalo toteaa suuren osan hakatuista kuvioista olleen suhteellisen iäkästä. Silti suurin osa särkkien harjumetsistä on Natura-päätösten jälkeen hakattu nurin tavallisin metsänkäsittelymenetelmin. Silti Natura-harjualue on hakattu talousmetsille hyvin tavallisin metsänkäsittelymenetelmin. Biologi Antti Ylitalon mielestä Natura-harjumetsien suojelu Suomessa vain maa-aineslain mukaisesti, talousmetsäkäsittelyt sallien, ei kestä juridista tarkastelua. Piilosensärkkien osalta näin ei ole arvioitu käyvän. Piilosensärkistä ennakkotapaus. YLITALO TOTEAA ELY-keskuksen myös jättäneen huomiotta 20.1.2020 annetun KHO:n vuosikirjaratkaisun, joka koski Metsähallituksen velvoitetta Natura-arvioinnin tekoon Oulunjärven Natura-alueen saarilla ennen hakkuita. ”Jos arvioidaan, että hakkuilla voidaan heikentää tai hävittää suojeltavia luontotyyppejä, tai lajeja, pyritään neuvotellen saamaan aikaan ratkaisu niiden säästämiseksi”, hän sanoo. Niiden metsistä osa on aiemmin kuulunut Metsähallituksen aarnialueisiin, ja koko 257 hehtaarin suuruinen harjualue on suojeltu Euroopan Unionin Naturaohjelmassa arvokkaana harjualueena. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi KUOPIOLAINEN BIOLOGI Antti Ylitalo pitää EU:n luontodirektiivin suojaamien Natura-harjumetsien rajua metsänkäsittelyä Suomessa lainvastaisena. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen Luontoja alueidenkäyttö -yksikön päällikkö Sirkka Hakalisto kertoo ”yleisellä tasolla”, että Natura-arviointi tehdään, jos on syytä olettaa, että hakkuilla heikennetään alueen luontoarvoja. An. ”Harju-Naturan taustalla on usein harjujensuojeluohjelman alue, jolla turvataan geologisia muodostumia maa-aineslain perusteella. Ylitalo on kannellut Lieksan Piilosensärkkien hakkuista eduskunnan oikeusasiamiehelle. Hänen mielestään ELY-keskus on ”laiminlyönyt virkavelvollisuutensa ja käyttänyt huonoa hallintotapaa Natura-alueeseen kohdistuvien metsänkäyttöilmoitusten käsittelyssä”. TE KS TI JA KU VA IS M O TU O RM AA L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T. Hakkuiden jälki pienipiirteisellä soiden, lampien, purojen ja harjun kirjomalla alueella on karua. ”Pohjois-Karjalan ELY-keskus on menetellyt lainvastaisesti, koska se on sallinut harjumetsien laaja-alaisen metsä talouskäytön ja avohakkuut ilman vaikutusten Natura-arviointia”, Ylitalo sanoo eduskunnan oikeusasiamiehelle lähettämässään kantelussa. i Ylitalo kanteli Natura-harjumetsän hakkuista ilman Natura-arviointia
Tutkimuksen tärkeä johtopäätös on, että luonto on ”kriittistä infrastruktuuria”. AH Pikkuväen dna sai oman kirjaston A RVOK K A A N PERIM Ä N KIRJASTO Dna-viivakoodikirjaston luominen perustuu näyteyksilön valitsemiseen jokaisesta lajista ja tämän yksilön perimän sekvensointiin. Kyse on lyhyestä standardoidusta perimän jaksosta, jonka perusteella laji voidaan tunnistaa samaan tapaan kuin tuote tunnistetaan kaupan kassalla. ”Pohjois-Karjalan ELY-keskus on viranomaisvastuussa siitä, että tällä Natura-alueella ei heikennetä merkittävästi sen suojeluperusteena olevia luonnonarvoja. Silloin auttaa DNA-viivakoodi. Onko Suomessa tulkittu virheellisesti EU:n lain säädäntöä. Suomen eliölajiston DNA-viivakoodaus otti suuren harppauksen, kun hyönteisja hämähäkkitutkijat julkistivat marraskuussa DNA-tunnisteet yli 11 000:lle maamme lajille. Raakkuja on osana Freshabit LIFE IP -hanketta viety neljästä eri joesta Konnevedelle lisääntymään. ”Viranomaisen on korostetun tärkeää säilyttää riippumattomuus ja noudattaa hyvän hallinnon periaatteita. Isojoen, Ähtävänjoen ja Mustionjoen raakut on saatu lisääntymään jo aiemmin, mutta heikossa kunnossa olleet Karvianjoen simpukat pitivät jännitystä yllä tähän saakka. Karvianjoen raakkujen toukkia on jo istutettu Rautalammen reitin taimeniin ja Nevan merilohiin. Silviya Korpilon, Marketta Kytän ja muiden kirjoittajien mukaan eniten etsiydyttiin kohteisiin, joissa oli paljon puita, toisin sanoen metsiin. Lajien erottaminen toisistaan pelkästään ulkoisten tuntomerkkien perusteella on joskus vaikeaa tai liki mahdotonta. PIIA AHONEN . Miksi teit kantelun Lieksan Piilosensärkkien hakkuista, Antti Ylitalo. ”Kun Natura-alueen suojelun perusteena oleviin luonnonarvoihin kohdistuu toimenpiteitä, vaikutukset on pääsääntöisesti arvioitava Naturaarvioinnissa luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain säännösten perusteella.” . Nyt viranomaisen toiminnassa ilmeni mielestäni vakavia laiminlyöntejä, minkä vuoksi asia oli syytä saattaa oikeusasiamiehen ratkaistavaksi.” . Jos kaikki menee hyvin, toukat kehittyvät kalojen matkassa pikkusimpukoiksi, jotka pääsevät kotijokeensa kasvamaan. Glokidiot tarvitsevat isännäkseen taimenen tai lohen, jonka kiduksissa ne loisivat. PIIA AHONEN Karvianjoen raakkujen lemmenloma onnistui Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalta kantautui lokakuussa hyviä uutisia: asemalla lemmenlomaa vuodesta 2017 asti viettäneet Karvianjoen jokihelmisimpukat ovat vihdoin tuottaneet glokidiotoukkia. Onko ympäristöhallinnolla ja valvottavilla Suomessa liian läheiset suhteet. Ulkoiset paineet eivät saa johtaa viranomaisvastuista lipsumiseen.” ”Riippumatto muus toimijoista tärkeää.” TE KS TI IS M O TU O RM AA KU VA T IS M O TU O RM AA , IS TO CK JA JO U N I TA SK IN EN / JY VÄ SK YL ÄN YL IO PI ST O Antti Ylitalo on biologi ja eläkkeellä oleva virkamies.. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Korona vei helsinkiläiset metsiin Helsinkiläiset hakeutuivat pandemian aikana yhä useammin metsiin, ilmenee Frontiers in Sustaible Cities -lehdessä julkaistusta artikkelista. Näytteeksi riittää usein pieni sulka, karva tai hiukkanen
”Eri järvialtaiden saimaanorppien asia”, sanoi Petri Auvinen. monimuotoisuutensa Koko perintöaineksen tutkimus on varmistanut sen jo aiemmin tunnetun asian, että Saimaan eri altaiden norpat poikkevat perinnöllisesti toisistaan. Vesisateet kuitenkin romahduttavat apukinoksetkin. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Saimaannorpasta yhä ainutlaatuisempi Saimaannorpan koko genomi on selvitetty, ja se osoittautui erityisemmäksi kuin luultiin. Jos jonkin alueen norpat menetettäisiin, saimaannorpan geneettisestä monimuotoisuudesta häviäisi samalla osa. Vuonna 2018 ja 2020 sellaisiin syntyi kuutit, kertoo Mervi Kunnasranta. Jos jonkin alueen norpat menetettäisiin, saimaannorpan geneettisestä monimuotoisuudesta häviäisi samalla osa. Talvesta 2022 alkaen kinoksia kolataan hylkeille tarpeen mukaan joka vuosi. Järvialtaissakin oma monimuotoisuutensa Koko perintöaineksen tutkimus on varmistanut sen jo aiemmin tunnetun asian, että Saimaan eri altaiden norpat poikkevat perinnöllisesti toisistaan. Itä-Suomen yliopiston Mervi Kunnasranta kyselikin, voiko saimaannorppa olla alalajin sijaan laji. Myös Saimaan eteläja pohjoisosan norOn alkanut apukinosten ja keinopesien aika Saimaannorpille on Metsähallituksen Miina Auttilan mukaan tehty vuodesta 2014 jo 1300 apukinosta, ja 71 prosenttia saimaannorpan kuuteista on syntynyt niihin. Itä-SuoMervi Kunnaskyselikin, voiko saimaannorppa olla alalajin sijaan laji. Myös Saimaan eteläja pohjoisosan norpat poikkesivat toisistaan. ”Eri järvialtaiden saimaanorppien suojeleminen on keskeinen asia”, sanoi Petri Auvinen. ävän ainutlaatuinen ja avun tarpeessa 12 suomenluonto.fi. Saimaannorpasta yhä Saimaannorpan koko genomi on selvitetty, ja se osoittautui erityisemmäksi kuin luultiin. HYLKEE T HYLKEE T APUKINOK SE T TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA JU H A TA SK IN EN Saimaannorppa on yllä. ”Saimaannorpalla on itämerennorppaan verrattuna kymmenkertainen määrä ainutlaatuista perintöainesta”, arvoivat Joensuussa saimaannorppasymposioon osallistuneet Helsingin yliopiston tutkijat Petri Auvinen ja Jukka Jernvall. Saimaalla kokeillaankin nyt keinopesiä. ”Saimaannorpalla on itämerennorppaan verrattuna kymmenkertainen määrä ainutlaatuista perintöainesta”, arvoivat Joensuussa saimaannorppasymposioon osallistuneet Helsingin Petri Auvi
Liiton kannan esitt i marraskuun lopulla Orivedellä kokoontunut liitt ovaltuusto. Joka kahdeskymmenes Euroopan pajulintu pesii Suomessa. Britannian ero vei EU:sta 60 miljoonaa ihmistä ja 160 miljoonaa lintua eli paljon vähemmän kuin luonnon köyhtyminen. kansallispuistonsa Sallaan. Maaja metsätalousministeriö ase i 24.11. Puistoon otett iin jo ennestään suojeltua metsäja tunturiluontoa. Suomalaisten valtaosa pitää näitä arvoja metsissä taloutt a tärkeämpinä – silti suurin osa valtion omistamista metsistä on talouskäytössä. Sallatunturin kansallispuisto perustett iin Suomi on saanut 41. Alueen linnustoon kuuluvat muun muassa pohjantikka, helmipöllö ja kuukkeli. Eteläisessä Suomessa valtion metsät ovat ratkaisevia metsien suojelulle. Puiston koko on sata neliökilometriä. Jopa pajulintu on taantunut paljon, eikä jäljellä ole kuin noin 130 miljoonaa aikuista yksilöä. kilpailevan työryhmän. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T EUROOPAN UNIONIN maista on hävinnyt 600 miljoonaa lintua, ja lintuja on vajaa viidennes vähemmän kuin 40 vuotta sitten. AH ROTTA Rattus rattus ”Rotan näkeminen aiheuttaa puistatuksen” (Juuso Kallio Turun Sanomissa 22.11.2021). Rajuimmin ovat romahtaneet maatalousympäristöjen, tundran ja soiden lintukannat, linturyhmistä etenkin kahlaajat ja muut rantalinnut. Laji on Suomessakin todennäköisesti menettänyt runsaimman pesimälinnun aseman vakaampana säilyneelle peipolle, joita elää Euroopassa kolminkertaisesti pajulintuihin verrattuna. Liitt o esitt ää, ett ä valtion metsien tuott otavoitt eesta luovutaan. EU:N LINTU M Ä Ä R Ä on noin 2,5 miljardia ja ihmismäärä on 450 miljoonaa. Valtion metsien käytt öön halutaan muutosta Suomen luonnonsuojeluliitt o esitt ää, että valtion metsien käytössä pitäisi jatkossa painott ua luontokadon ja ilmastokriisin torjunta. Paikkalinnut ovat pärjänneet suhteellisesti paremmin kuin pitkän matkan muuttajat. Ympäristöministeriö ja luonnonsuojelujärjestöt jäivät pois tästä työryhmästä. ”Rotta yllätti kuopiolaisnaisen taloyhtiön saunassa” (Otsikko Viikko Savo -lehdessä 1.9.2021) ”Rotta on hyvin leikkisä, aktiivinen ja hyvin älykäs lemmikki, jolle kaipaa paljon erilaista puuhasteltavaa voidakseen hyvin.” (Faunatar-kaupan kotisivut 25.11.2021) AH POLIIT TINEN ELIÖ TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA T O SS I IL VO N EN / VA ST AV AL O JA BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y. PERTTI KOSKIMIES Pajulintu taantuu koko Euroopassa ”Kansallispisto Evolle olisi äärimmäisen tärkeä juttu.” Niko Nappu Twi erissä 24.11. Luonnonsuojelujärjestöt olisivat toivoneet puiston perustamista paljon laajempana. Toisaalta jokaista suomalaista kohti elää kolme pajulintua, mutta EU:ssa kuusi ihmistä joutuu tyytymään yhteen yhteiseen pajulintuun. Kanta-Hämeen Evolle on suunniteltu tiedekansallispuistoa, josta valmistui alustava esitys kesäkuussa. Laajennusmahdollisuuksia on etelässä 26 kilometrin päässä olevan Oulangan kansallispuiston suuntaan ja länteen, jossa on jo valmiiksi suojelualueita. Huolestuttavinta on, että monet yleiset ja runsaslukuisetkin lajit taantuvat jatkuvasti. Se valmistelee alueen käy öä retkeilyalueena, jossa muun muassa hakkuut olisivat salli uja
Kaikki se mitä vielä on, odottaa.” Niin runoili Ilpo Tiihonen Suomen Luonnon vuoden 1990 viimeisessä numerossa. Jo 1940-luvulla Yrjö Kokko kirjoitti Suomen Luontoon, ja siitä on tultu esimerkiksi Anni Kytömäen aikaan. 14 suomenluonto.fi TÄ M Ä M U U T T U I – V Ä L Ä H D Y K S I Ä M E N N E E S TÄ ”Kosketat naavaa huulillasi ja parahdat itkuun” TE KS TI AN TT I H AL KK A KU VA SU O M EN LU O N N O N AR KI ST O ”METSÄ ON realisoitu silloin, kun sitä ei enää ole. Numerossa / vuorossa oli Ilpo Tiihonen ( – ). Taiteilijat ovat ammentaneet luonnosta aina, ja se on näkynyt lehdessä. Heidän ohellaan kuvittajat ja kirjailijat tuovat luonnonystävien tuntemukset näkyviksi. 1990. Tämä muuttui -sarja päättyy tähän numeroon. Huomaan olevani samaa mieltä. Runon nimi on Metsässä. Suomen Luonnossa on ollut moneen o eeseen kirjailija kolumneja. Siellä ollaan ilakoiden, kunnes ennen metsän realisointia paikalle astuu suru: Kosketat naavaa huulillasi ja parahdat itkuun Samana vuonna Anja Kauranen otti kolumnissaan kantaa näin: ”Minä ainakin olen valmis sanoista tekoihin sen puolesta että meillä ja varsinkin lapsillamme on vielä ensi vuosituhannella jäljellä luontoa muuallakin kuin sukunimissämme.” Seuraavana vuonna Arto Paasilinna kehotti luontoväkeä itkun ja hammasten kiristyksen sijaan panemaan töpinäksi. 58) todetessaan, että kaikkein tärkeintä luonnon kokemisessa on ”humahdus”. Luontokuvaajista monet ovat samalla valokuvataiteen nimiä. Niin kuin Jenni Räinä tässä numerossa (s
16 suomenluonto.fi Oravat kuljett avat ruokinnalta pähkinöitä metsäkätköihinsä.. 16 suomenluonto.fi Lähiluonnon kosketus TEKSTI JA KUVAT MIKA HONKALINNA Lähiluonnon tarkkailu sydäntalven pitkän pimeän ja hämärän keskellä piristää ja taittaa terää kaamosväsymykseltä
En saa silmiini pikkupöllön siluettia latvustosta ja pian äänikin loittonee kauemmas metsään. Pohjoisimmassa Suomessa on täysi kaamos, mutta eipä päivän mitta jouMetsä on talvi-illan hämyssä salaperäinen.. Mietin, että pöllön huudossa on vuodenaikaan nähden kummallisen levoton kiihko, että siinä on jokin epäsuhta suhteessa talvilepoon vaipuneeseen maisemaan. Samalla ääni tuntuu suhteettoman voimakkaalta noin pienelle linnulle. Aamun valo saapuu sitkaasti ryömien pihapiiriä ympäröivän metsänreunan yli piha-aukealle. suomenluonto.fi 17 On vielä pimeää kun paimennan lapset metsätietä pitkin koulubussipysäkille ja ulkoilutan samalla koiran. Astun sisään aamupalalle. Ulkoa alkaa hiljalleen erottaa yksityiskohtia. Kun palaan pihamaalle, pysähdyn kuuntelemaan viereiseltä mäntykankaalta kantautuvaa kimakan pontevaa ääntä: varpuspöllö huutaa loppua kohden nousevaa ja tihenevää skaalahuutoaan. Myöhäissyksyn ja alkutalven ääni, jonka olen viime aikoina monesti kuullut aamuja iltahämärissä
Lähiluonto piristää kaamoksessa.. Kauan ei tarvitsekaan odottaa kun ensimmäiset huiskahännät jo maajalassa loikkien kiirehtivät kohti pähkinäapajaa. Maassa on ohuelti lunta, pikkupakkanen on rakennellut oksistoon kauniin kuurakuorrutuksen, ja pihalampikin on jo tukevasti jäässä. Pyitä on pyörinyt pihamaalla pitkin syksyä ja alkutalvea, mutta nyt on puissa nätisti pari päivää sitten satanutta lunta. Keltasirkut ja punatulkut pudottautuvat alas ympäröivistä puista ja koko joukko närhiä sekä muutama pähkinähakki hamstraavat pähkinöitä ja siemeniä kurkkupusseihinsa rahdaten niitä lähimetsään. Harmaapäätikat saapuvat monena aamuna nakuttamaan rasvaa jo syvässä hämärässä, niin varhain, ettei punapäistä koirasta erota naaraasta. Otan kameLumisade on kuorrutt anut vanhan pellonpohjakoivikon puut. 18 suomenluonto.fi lukuussa Suomi-neidon lanteidenkaan korkeudella ole pituudella pilattu. Valon hissukseen lisääntyessä tiaiset alkavat erottua toisistaan tali-, sini-, hömö-, töyhtöja kuusitiaisiksi. Talo luonnon keskellä. Piharuokinnalla näkyy jo liikettä, pieniä ja hieman suurempia siivekkäitä, jotka pyrähtelevät ja lehahtelevat siemenautomaattien ja rasvatankojen ympärillä. Ruokintapaikan viereen säästetyn suojavitikon keskelle lumeen on painunut pienten käpälien tallaamia jälkiä ja oravanpolkuja, jotka hajoavat sinne tänne lähimetsään. Unohdun tuijottelemaan ruokintapaikan vilskettä ja pihalammen vastarannan metsää alkutalven hämäränharmaassa valossa, kunnes havahdun: työhuone ja päivän työt kutsuvat. Metsän kutsu Vilkaisen työhuoneeni ikkunasta lumiseen maisemaan: pihalepässä ruokailee pyykukko
Lähiluonto kaikille On kaunis ajatus, että jokaisella olisi kotinsa läheisyydessä lähiluontokohde, johon voisi piipahtaa aina sopivan hetken tullen. Kevään tullen jänisten touhuja pääsee seuraamaan paremmin niiden ilmaantuessa aamuja iltahämärissä syömään maahan varisseita siemeniä. Takalammilla tutkin olisiko jäällä tuoreita saukonjälkiä. Lauon kepillä kopautellen lumisten oksien jännitteitä ja puikkelehdin eteenpäin lumipöllyn keskellä. Lumijäljet kertovat metsäjänisten olleen vilkkaasti liikkeellä. Valokuvaajan vilkkaan reissuelämän vuoksi paljon kotipihan tapahtumia jää havainnoimatta. Paikka, joka ei ensisijaisesti ole kauLumeen on painunut pienten käpälien tallaamia oravanpolkuja jotka vievät lähimetsään. suomenluonto.fi 19 ran ja napsin kuvat pois ennen kuin kukko ehtii vaihtaa paikkaa ja kadota näköpiiristä. Lumi on painanut lehtipuuvesakon ja pajukon mehukkaat kärkioksat ristiturpien ulottuville. Pihlajanmarjat maistuvat taviokuurnille. Öisin jänikset vierailevat piharuokinnalla, mutta pitkä kaamosyö kätkee niiden vierailut talonväen katseilta. Syystalven aikana olen nähnyt joitain pieniä tilhiparvia ja mietin, että nekö ovat putsanneet muutamat pihapihlajamme marjoista. Kun pyy on mennyt, käännyn takaisin tietokoneen ääreen. Kuurnista ajatukseni siirtyy tilhiin ja saa pyöräyttämään katsetta pihamaalla. Varpuspöllö ilmestyy usein ruokinnan äärelle jyrsijöiden ja pikkulintujen toivossa. Pyitä hurisee lentoon Lupen loikkiessa ja säntäillessä punaisena nuolena niiden perään, ennen kuin tajuaa työnsä turhaksi. Lumisade on kuorruttanut suuret pajupuskat ja lehtipuuvitikon, ja taivuttanut ne luokeille traktoriuran yli. Vilkuilen ulos. Valinnanvaraa on kaikkiin neljään ilmansuuntaan, minkä vuoksi samoja polkuja ei tarvitse kulkea turhan tiheään. Pihamaalla arvon suuntaa ja reittiä. Närhet hakevat pihalta ruokaa varastoihinsa.. Nämä lammet ovat kanavan kautta yhteydessä pihalampeemme ja silloin tällöin saukot, joskus yksin, joskus kaksin, kulkevat öisillä retkillään lampiketjun halki. Vai rastaat. Pakkasilma kantaa haikean soinnikkaita vihellyksiä jostain yläilmoista – pieni taviokuurnaparvi kiirehtii ylitseni. Päätän lähteä kohti etelää, ohi takalampien, halki vanhan pellonpohjakoivikon, ja siitä syvemmälle metsään. Parin päivän sisätyöt alkavat jo puuduttaa ulkoilmaihmistä, joten freelancerin vapaudella päätän lähteä Lupe-setterimme kanssa päiväpatikalle metsään tuulettumaan
Koen olleeni onnekas siinä suhteessa, että olen saanut asua paikoissa, joissa portti monimuotoiseen lähiluontoon on aina ollut auki, jopa silloin kun asuin kerrostalossa kaupungin laidan lähiössä; metsä alkoi sadan metrin päästä parkkipaikan takaa. Luonnossa mieliala kohenee, verenpaine ja stressihormonien tuotanto laskee, ja lyhytkin luonnossa oleskelu saa ihmisen tuntemaan olonsa paremmaksi ja terveemmäksi. Kaikkea on kovin niukalti. Asfaltin rajalla oli polun pään ja hiihtouran levyinen reikä metsään, josta kantautui pyiden viheltely ja hömötiaisten jankutus. Sen lisäksi, että piipahdukset lähiluonnossa virkistävät ja voimaannuttavat, pitkä ja hidas katse tiettyyn paikkaan ja sen alkuperäisasukkaisiin tutustuminen ympäri vuoden erilaisissa oloissa on perin opettavaista ja palkitsevaa, ja jotain ihan muuta kuin hätäinen turistikatse. Kuljeskelemme Lupen kanssa pitkin metsäpolkuja ja lumen peittämiä traktoriuria ohi tuoreiden hakkuuaukkojen, taimikoiden, rämeiden ja muutamien vanhemman metsän kaistojen, joiden oksistoissa pitkät komeat naavaparrat heiluvat kevyessä tuulessa. Paikkoja, joihin lähteäkseen ei tarvitse erikseen varustautua, siirtyä autolla tai muilla kulkuneuvoilla, kohteita, jotka ovat jokapäiväisen elinpiirin luontevana osana ja jatkona. Hiljaista hämärää Joulukuun päivä on hiljainen. Ajattelen paikkoja, joissa ihmistoiminnan ohella myös luonnolla on tilaa kasvaa, rönsyillä, lisääntyä, kaatua ja maatua – toteuttaa omaa villiä itseään: kaistale puolivilliä lähimetsää, taajaman tai kaupunkilähiön keskelle säästetty luonnontilainen suopotikko, pätkä rakentamatonta joen-, järventai merenrantaa ja vastaavia. Käpytikka nakuttaa pajallaan ja silloin tällöin ilma kantaa korppien huutoja. Tilhet ruokalevolla.. Erinäisten muuttojen jälkeen ja kun olin siirtynyt asumaan 500 kilometriä aiempaa pohjoisemmas, löysin itseni rakennuttamastani hirsitalosta metsän keskellä ja ymmärsin, että tämän lähemmäs luontoa en pääsisi asumaan. Lähiluonnossa pitkä ja hidas katse tiettyyn paikkaan on opettavaista ja palkitsevaa. Kevään ja alkukesän vimmaisen elon ja valon aika on vielä kaukana edessäpäin. Piharuokinnan vieraiden lisäksi korppi on sydäntalvisen lähimetsämme tavallisimpia siivekkäitä, jota näkee päivittäin. 20 suomenluonto.fi pungin puisto tai muu tiukasti muotoon viherrakennettu alue, joilla niilläkin on toki oma arvonsa. Joutilas kuljeskelu kaamoshämärässä pitkin poikin hiljaista metsää on tavattoman elähdyttävää ja rauhoittavaa
suomenluonto.fi 21. suomenluonto.fi 21 suomenluonto.fi 21 Korppi on perillä kaikesta mitä metsässä tapahtuu
Iltapäivä metsässä alkaa jo hämärtyä. Tuossa metsätiellä komeaturkkinen ilves loikki tien yli aivan nenäni edestä eräänä alkukesän iltana. Joinain talvina olen laittanut niille tarjolle heiniä ja omenia taka-ajatuksena saada niistä kuvia haluamissani paikoissa. Tai susien. Tuolla kuusikkoa halkovalla traktoriuralla, vain parisataa metriä talostamme, pelotin yöpuulle asettuneen merikotkan lentoon loppusyksyn syvässä iltahämärässä; hätkähdin ja kun kotka heittäytyi mahtaville siivilleen ja katosi puiden lomasta pimeään, luulin ensin kahahdusta ja sitä seurannutta raskasta humahtelua metsokukoksi. Lupeko sitä kiusaa…. Eikä aina tarvitse edes jäädä arvailujen ja mielikuvittelun varaan: toisinaan tyyninä talviöinä pihahelmipöllömme vimmainen puputus kantautuu seinähirsien läpi sisälle taloon… Luonto on lähellä. Huolimatta pilvisen talvi-iltapäivän lähes sakraalista hartaudesta mieli ei koskaan jää askartelemaan pelkästään tähän hetkeen, lumen valon ja metsän tummien varjojen keskelle. Parhaisiin kuvaustuloksiin olen tähän mennessä kuitenkin päässyt olohuoneestamme, kun kauriita joskus osuu pihamaallemme. Olohuoneen ikkunasta kuvatt u metsäkauris.. Joitain vuosia aiemmin ilves kuljeskeli silloin tällöin pihamaamme poikki talviöisin. Tunnen jo läpikotaisin nämä lukemattomia kertoja kulkemani polut. Lupe tunkee kieli roikkuen ja turkki lumisena esiin tiheästä taimikosta, ravaa eteeni, ravistaa lumen turkistaan ja katsoo pää kallellaan sen näköisenä, että mitäs viheltelet… mennäänkö. Metsojakin täällä siis vielä asustaa, ilahduttavana merkkinä siitä, että tätä voi vielä joten kuten kutsua metsäksi. Toisinaan tuntuukin kuin asuisi Euroopan suurimmassa piilokojussa: kauriiden lisäksi olen kuvannut olohuoneestamme metsäjäniksiä, oravia, pyitä, laulujoutsenia, merihanhipoikueen, uiveloparin, saukon… Mietin, että tuntuu hyvältä tietää ilveskissan kulkevan pihan poikki kuutamoyönä. 22 suomenluonto.fi Istahdan tauolle vanhan rapistuneen metsäkämpän rappusille, vihellän ja odottelen Lupea omilta lenkeiltään. Vastaukseksi saan palokärjen viiltävän kiljahduksen, joka lähes säikähdyttää hiljaisuuden keskellä. Ne nostavat eteeni muistoja ja kohtaamisia muiltakin vuodenajoilta: Tässä vanhalla pellonpohjalla huuhkaja yllätti minut kerran kesäiltana ja liukui takaa ylitseni vain metrin kaksi pääni yläpuolella. Kummankaan huippupedon, suden tai ilveksen jäljistä ei ole tällä kertaa havaintoa. Näillä uuden lumen keleillä kuljenkin aina tarkaten josko löytyisi metsän ison kissan tuoreita jälkiä. Pari hirveä on pyörinyt erään vakioreittini varrella olevan nuolukiven ympärillä, ja pieni metsäkaurisporukka on taas tehnyt mutkan rannan peltomailta takametsään. Jäljet paljastavat jänisten yölliset vierailut pihalla. Niiden pienten sorkanpainallusten nauhat seurailevat polkuja ja kärrytien uria. Niitäkin näillä kulmilla on asustellut jo vuosikausia, mikä on herättänyt porua ja vääntöä puolesta ja vastaan paikkakuntalaisten keskuudessa. Piilokojuelämää Joskus iltaisin nukkumaan mennessä ja unta odotellessa mietin, että tuntuu hyvältä tietää merikotkan saattavan yöpyä lähipuissa, ilveskissan kulkevan pihan poikki kuutamoyönä tai huuhkajan voivan käydä istahtamassa katonharjalla nukkuessani. Kohta palotikka lepattelee yli taimikon ja pudottautuu taas kiljahtaen puunrungolle
suomenluonto.fi 23 Lumisade pehmentää metsän hahmot ja muodot. Kuura luo oksista fi ligraaniteoksen. suomenluonto.fi 23
Pihalammen kautt a virtaavalla ja Liminganlahteen laskevalla Virkkulanojalla on liikuskellut saukkoja ja majaviakin.. 24 suomenluonto.fi 24 suomenluonto.fi Muutaman sadan metrin päässä talostamme on kaunis pieni suo, Kurranjärvi
Sammutamme kaikki valot ja suljemme television, lapset työntyvät nenä kiinni ikkunaan. Taivaskanava tarjoaa parastaan.. Lehtipuiden latvuston kaljuista oksankynsistä alkaa kasvaa vihreitä säteitä. Taivaskanava on auki. Kädenojentaman päässä olevaan työhuoneeni etelänpuoleiseen ikkunaan pamahtaa kovalla voimalla jotain, ja pomppaan säikähdyksestä ylös tuoliltani! Parissa sekunnissa tajuan, että pyy on lentänyt ikkunaan ja makaa nyt kuolleena maassa ikkunan alla. Avaruusäätiedote enteili revontulia ja maanpäällinen säätiedote illan myötä kirkastuvaa. Mielenkuohu ja harmistukseni tasoittuvat. Kiroan ja suren tapahtunutta. Kahden kilometrin päässä pohjoisessa kulkevan rantamaantien valot heittyvät oranssina huntuna matalalla roikkuviin alapilviin. A-haa, draaman kaari alkaa selvitä: pyy siis pakeni haukkaa ja teki hätäpäissään virhearvion, joka koitui sen kohtaloksi. Ihmettelen miten se lensi noin kovalla voimalla näin pieneen ikkunaan, jonka sälekaihtimet olivat lisäksi lähes kiinni, vain aavistuksen raollaan. Vajoan varovasti takaisin työtuolilleni. Pyy pivossa Taas tapahtuu. suomenluonto.fi 25 Pihalammelle yllättäen ilmestynyt majava jäi kuitenkin kuvaamatta sen kadottua yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. On marraskuun pimeä ja sateentihkuinen iltapäivä. Iltauutisten aikaan pihalammen takaa, lehtipuiden latvuston kaljuista oksankynsistä alkaa kasvaa vihreitä säteitä, joihin avaruustuuli puhaltaa lisää virtaa ja valoa. Olohuoneemme isojen ikkunoiden näkymä aukeaa luoteen suuntaan. Asiat menivät kuitenkin ja kutakuinkin luonnonjärjestyksen mukaan. Hetken kuluttua silmänurkkaani tarttuu liikettä ikkunan takaa maasta – herääkö pyy henkiin…?! Nuori kanahaukka seisoo pyyn päällä ja tarkkailee terävänä ympärilleen. Taivaskanava Kun iltapäivän pimennyttyä käyn hakemassa liiteristä polttopuita, taivas on vielä pilvessä. Levottomasti rullaten ja liepoittaen ne kasvavat peittäen pian koko pohjoisen taivaankannen. Mietin, että otan pyyn talteen ja laitan pakkaseen myöhemmin talvella tehtäviä kanahaukkakuvauksia varten, niin ei mene hukkaan. Pihamaan lumipeite heijastaa kosmisen valonäytelmän himmeän punavihreänä hohteena lumikuuraiseen kaamosiltaan. Haukka pälyilee ympärilleen vielä tovin ja poistuu kohta pyy kynsissään pihamaata reunustavaan metsään
Tervetuloa tutustumaan näiden menestyjien maailmaan. Kuuntele varislintujen ääniä: suomenluont o.fi DIGITILAAJI LLE. 26 suomenluonto.fi Viisas kuin varis TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT MARKUS VARESVUO Varislinnut ovat nokkelia sopeutujia, jotka pystyvät ratkaisemaan myös erilaisia ongelmia. 26 suomenluonto.fi Varis menestyy monenlaisissa ympäristöissä
Kaupunkivarikset eivät ole mitään degeneroituneita, vaan niillä on se villin linnun vaisto edelleenkin tallella. Eliökunnan historiaa opettava Vuorisalo on pysähtynyt useamminkin katsomaan variksia ja havainnut niissä myös mielenkiintoisen yhtymäkohdan kauas menneisyyteen. Vanhoissa metsissä viihtyvän kuukkelin häviäminen on ollut nopeaa, ja se liittyy varmasti ilmastonmuutokseen, mutta etenkin talousmetsiin”, Vuorisalo selventää. Ne tarkkailevat tosi tarkkaan ympäristöään ja heti, jos niihin kiinnittää huomion, ne häippäsevät paikalta.” Vuorisalon mukaan varisten käyttäytymisen taustalla ovat paitsi vaistot myös oppimiskyky tai habituaatio eli tottuminen. ”Variksessa on jotain petodinosaurusta. Varisparikin rakentaa risupesän, joka kuitenkin on vaatimattomampi kuin harakalla, mutta sentään korkeammalla, noin 13 metrissä. Sitten kaikki maamme varislinnut olisivat koolla. Nyt tuoreimpia varislintujen taitavuudesta kertovia tutkimustuloksia on se, että nokivaris tunnistaa numeron nolla. ”Kaikilla muilla varislintulajeillamme paitsi kuukkelilla menee hyvin. Varis on petodinosaurus ”No nyt tuolla hengailee neljä harakkaa!” Vuorisalo sanoo ja kääntää tietokoneensa näytön pihalle päin, jotta minäkin näen videoyhteyden toisessa päässä vierailevat frakkipukuiset linnut. 1990-luvun alussa keskustan alueella oli 47 variksenpesää ja 13 harakanpesää. Vuorisalo harrastaa kaupunkilintututkimusta ja hän on huomannut esimerkiksi variksilla tietynlaisia käyttäytymismalleja. Tällaisesta kokeesta raportoitiin jo yli kymmenen vuotta sitten. ”Jos varis syö pullaa kadun varressa, se ei kiinnitä mitään huomiota ohikulkijaan. Nyt 2020-luvulla lukemat ovat suunnilleen toisin päin.” Se, miksi luvut ovat kääntyneet näin voi Vuorisalon mukaan selittyä kaupungissa lisääntyneen hallitun hoitamattomuuden ja tätä kautta etenkin harakalle sopivien pesäpaikkojen syntymisellä. Harakan tuntee paitsi tunnusomaisesta kra-krakra -äänestään myös komeasta risupesästään, jonka se rakentaa noin kuuden metrin korkeuteen. Aina kun näen variksen hyppelevän kiveyksellä, minulle tulee sen liikkeistä mieleen, että se tosiaan on dinosaurus.” suomenluonto.fi 27 Varis ja harakka ovat opportunisteja, jotka haeskelevat ruokaansa ennakkoluulott omasti.. Harakka on paikkalintu, eikä haikaile muille maille, toisin kuin varis, joista suurin osa talvehtii Itämeren ympäristössä. Kenelläkään ei ole hajuakaan siitä”, Vuorisalo ihmettelee. Jos nämä nokkelat siivekkäät tosiaan kokoontuisivat omaan varislintujuhlaansa, Vuorisalo esittelisi heidät näin: ”Korppi on varislintujen isoveli, kookas ja komea. Närhi on jo lähiöissäkin lentelevä tyyliniekka. ”Se on jo astetta kovempi juttu”, sanoo biologi Timo Vuorisalo Turun yliopistosta. Mustavariksesta taas suuri kysymysmerkki: miksi se pesii Porissa, mutta ei täällä Turussa. Se häipyy heti. Enää puuttuvat korppi, harakka, mustavaris, pähkinähakki ja kuukkeli. ”Harakka on urbaani menestyjä, joka on jo syrjäyttänyt variksen esimerkiksi Turun keskustassa. Mutta annas olla, jos jäät katselemaan sitä. Suomessa pesii kahdeksan varislintulajia, ja koko maapallolla lajeja on yhteensä 123. Hän istuu parhaillaan kotonaan ja seurailee videohaastattelun lomassa pihansa lintulautaa, jossa ovat jo tänä aamuna pyörähtäneet ainakin varis ja naakka. Kuukkeli on puolestaan sopeutuja. ”Nyt siellä on närhi!” Sekin on varislintu (Corvidae). Huoneessa on tarjolla eri kokoisia kiviä, joita mustavaris alkaa nostella astiaan niin, että veden pinta nousee ja lintu tavoittaa toukat parempiin nokkiinsa. Mikä neuvoksi. Varis on oikea jokapaikanhöylä! Naakka taas on hienohelma, joka viihtyy kulturellissa ympäristössä. Niistä 12 on uhanalaisia. suomenluonto.fi 27 K orkeassa astiassa on vettä ja siellä möllöttelee herkullisia toukkia, mutta mustavaris ei yllä niihin nokallaan. Pähkinähakista tulevat mieleen sembramännyt ja Siperia. Harakka on älypää ja yksi maamme kauneimpia lintuja
Esimerkiksi naaraat ja koiraat ovat hyvin samannäköisiä ja lajit ovat monogamisia eli yksiavioisia. Moni Keskija Pohjois-Suomen kunnon metsissä retkeillyt onkin päässyt näkemään tämän ennen vanhaan pyyntionnea sekä kuolemaakin ennustaneen siivekkään. Metsän emännäksikin kutsuttu kuukkeli on utelias ja seurallinen lintu, joka lennähtää hyvin lähelle norkumaan osaansa retkeilijän eväistä. Lorenz kuvasi, että tämä kyseinen naakkakoiras oli hyvin hellyydenkipeä yksilö”, Vuorisalo naurahtaa. Ne hakevat ruokansa aika ennakkoluulottomasti sieltä mistä saavat. Koiras työnsi tämän parrakkaan itävaltalaisen etologin korvaan murskattuja matoja. Sen voi hyvällä tuurilla nähdä myös Satakunnassa, jossa on joitakin irrallisia kuukkelipopulaatioita. Nyt Suomessa pesii arviolta 40 000–80 000 kuukkeliparia ja laji on meillä silmälläpidettävä. Vielä 1900-luvun alussa kuukkeleita tavattiin aina Etelä-Suomen metsissä asti. ”Varislinnut ovat myös opportunisteja. 28 suomenluonto.fi Kuukkeli on taigaspesialisti Kaikilla varislintulajeilla on myös joitakin yhteisiä piirteitä. Tämä naakkapuolisoiden vahva yhteistyö ylläpitää parisidettä ja edistää lisääntymisen onnistumista. Valitettavasti naakan rauhoitus purettiin vuonna 2018 ja sitä saa nyt metsästää pesimäajan (10.3.–31.7.) ulkopuolella." Naakka on varislinnuistamme niitä sosiaalisimpia ja se tuleekin lähelle ihmistä asettumalla taloksi esimerkiksi savupiippuihin. Närhi, lintumaailman punkkari ”Tuossa tuo närhi taas keikkuu", Vuorisalo sanoo ja katselee lintulaudalleen. ”Yksiavioisuus ei lintumaailmassa kuitenkaan tarkoita sitä, ettei olisi syrjähyppyjä. Niinpä se on oppinut myös nokkimaan pelloilla olevia säilörehupaaleja. Kuukkelikin on pariuskollinen ja sen poikaset pysyvät emojensa seurassa aina talven yli. Puolisot voivat myös tukea tosiaan parven sisäisissä ristiriitatilanteissa. Jotkut pikkulintulajit, kuten kirjosieppo ja kumppanit ovat tässä asiassa täysin moraalittomia”, Vuorisalo naurahtaa. Siksi varislinnut ovat lintumaailman menestyjiä”, Vuorisalo sanoo. Turun yliopistossa vuonna 2016 tarkistettu Robin Kubitzan väitöskirja eläinryhmien sosiaalisista rakententeista paljasti, että naakan sosiaalisen käyttäytymisen muodot vaihtelevat vuodenajoittain: naakkanaaraat suhtautuvat puolisoonsa erityisen ystävällisesti juuri ennen lisääntymiskauden alkua, kun taas koiraat ruokkivat puolisoaan tasaisesti vuoden ympäri. ”Naakka on sosiaalinen, nokkela ja se osaa hyödyntää uusia resursseja. ”Kuukkeli on taigaspesialisti ja se hengailee etenkin pohjoisessa saamelaiskulttuurissa porotalouden seuralaisena. Kumpikin saattaa käydä välillä vieraissa. Naakka on uskollinen puoliso Dna-tutkimukset ovat paljastaneet, että varislinnuista etenkin suurissa kolonioissa pesivän naakan aviouskollisuus on harvinaisen korkealla tasolla. Maallamme onkin kuukkelista erityisvastuu Euroopan Unionin alueella, sillä noin puolet kaikista EU:n kuukkeleista pesii Suomessa. Närhi on metsän asukki, mutta se ei vierasta kulttuurimaisemiakaan ja lennähtää mielellään pahkinäpitoiselle ruokinnalle myös lähiöihin. Maassamme melko harvinainen mustavaris pesii yhdyskunnissa.. Keski-Euroopassa se on kaupunkilintu, joka pesii puistoissa ja puutarhoissa, mutta Suomessa ei kaupunkipesintöjä juuri ole. ”Lorenz paljastaa Eläimet kertovat -kirjassaan, että hän joutui naakkakoiraan kosiskelun kohteeksi. 28 suomenluonto.fi Varislinnut ovat yksiavioisia opportunisteja. Se on varsinainen paikkalintu, joka pysyttelee metsän suojassa vuoden ympäri ja liikuskelee vain hyvin pienellä alueella. ”Siitä selviää laittamalla metalliverkon piippuun, kokemusta on”, Vuorisalo sanoo. Lähelle ihmistä naakka tuli myös eläinten käyttäytymistutkimuksen uranuurtaja Konrad Lorenzia (1903– 1989). Sekään ei karta ihmistä!” Kuukkeli kaipaa laajoja metsämaita ja vanhoja metsiä
”Mauri Kunnaksen ja Reijo Ikävalkon Hullunkurisessa lintukirjassa närhi on kuvattu lintumaailman punkkarina, sillä se pörhistelee päälaen sulkiaan. Populaatiot eivät voisi olla näin vakaita ja kasvavia, ellei poikasista pidettäisi hyvää huolta.” Korppia Vuorisalon ruokinnalla ei sentään ole näkynyt, vaikka sekin on sopeutuja ja löytää sopivia elinympäristöjä asutusten liepeiltäkin. ”Pikkupojat ovat perinteisesti maaseudulla pitäneet variksia elätteinä ja siellä on varmaan aina ajateltu, että ne ovat persoonallisuuksia. Siitä kertoo myös niiden menestyminen. Nyt on aika muodikasta tutkia varpuslintujen käyttäytymiseroja videotallennusten avulla.” Vuorisaloa kiehtovat varispersoonallisuudet. Ei oikein sovi esimerkiksi Halisten lähiöön Turussa, jossa majailee korppejakin.” Vaikka varislinnut tuntuvat tutuilta, niissäkin on vielä paljon sellaista, mitä me ihmiset emme vielä tiedä. Se liittyy närhien seksuaalivalintaan, mahtailuun ja uhkailuun.” Närhiemotkin hoivaavat poikasiaan vielä viikkojen ajan niiden lähdettyä jo pesästä. ”Pohjolan linnut värikuvin -kirjassa taidettiin aikoinaan sanoa, että korppi on linnustostamme selväpiirteisin erämaalintu. suomenluonto.fi 29 anonta ”Tammen tulevaisuus on närhen nokassa” pitänee paikkansa, sillä närhi hoitaa tammen avustettua leviämistä tehokkaasti varastoimalla tammenterhoja ympäri metsiä. ”Lintujen käyttäytymistutkimuksessa minua kiehtovat yksilöiden väliset erot. Kiiltävänmusta korppi on sukukypsä 3-vuotiaana. Muutenkin variksista kuultaa sellainen menestys: I’ll make it!” Närhi on metsän asukki, mutt a se vierailee myös ruokinnoilla. Nyt tutkijatkin ovat innostuneet asiasta. ”Kaikki varislintulajit ovat hyviä huolehtimaan poikasistaan. Utelias kuukkeli elää vanhoissa metsissä ja se onkin silmälläpidett ävä laji.. Melko harvinainen pähkinähakki elää LounaisSuomen havuja lehtometsissä
TUNTOMERKIT Mustavalkoinen, hyvin pitkäpyrstöinen. 30 suomenluonto.fi KORPPI Corvus corax KOKO 60–65 sentt iä. V A R I S L I N T U K O U L U VARIS Corvus corone KOKO 45–50 cm. ESIINTYMINEN Yleinen koko maassa, pohjoisosissa harvinaisempi. HARAKKA Pica pica KOKO 40–50 sentt iä, josta pyrstö 20 cm. ESIINTYMINEN Yleinen koko maassa, viihtyy monenlaisissa ympäristöissä.. ESIINTYMINEN Yleinen metsäisillä seuduilla koko maassa . TUNTOMERKIT Kookas ja roteva, kokonaan kiiltävänmusta, järeä nokka. TUNTOMERKIT Pää, kurkku, siivet ja pyrstö mustat, muuten harmaa, jykevä nokka
ESIINTYMINEN Melko harvinainen, pesii vain muutamilla paikkakunnilla lähinnä länsirannikolla. TUNTOMERKIT Kokomusta, pulleavatsainen, pystyotsa, nokan tyvi harmaa. ESIINTYMINEN Eteläja LänsiSuomen kylissä ja kaupungeissa.. ESIINTYMINEN Hyvin yleinen havumetsien asukki. suomenluonto.fi 31 V A R I S L I N T U K O U L U MUSTAVARIS Corvus frugilegus KOKO 40–50 cm. NÄRHI Garrulus glandarius KOKO 32–35 cm. TUNTOMERKIT Harmaanpunertava, siivellä sinisenja mustankirjava laikku. NAAKKA Corvus monedula KOKO 30–35 cm. TUNTOMERKIT Harmaanmusta, vaalea niska, silmä miltei valkoinen
TUNTOMERKIT Valkotäpläinen, tummanruskea, valkoinen alaperä, paksu nokka. 32 suomenluonto.fi V A R I S L I N T U K O U L U KUUKKELI Perisoreus infaustus KOKO 26–30 cm. Joinakin syksyinä vaeltavia lintuja Siperiasta.. ESIINTYMINEN Melko harvinainen Lounais-Suomen havuja lehtometsissä. ESIINTYMINEN Melko yleinen PohjoisSuomen metsäalueilla, paikoitt ain harvinaisena myös etelämpänä. TUNTOMERKIT Päältä harmaanruskea, siivissä ja pyrstössä oranssia, tumma päälaki. PÄHKINÄHAKKI Nucifraga caryocatactes KOKO 32–35 cm
KARISTO 24 95 Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi tt äi n . OTAVA Eränkävijä 2021–2022 Perinteiseen lukemistoon on valittu Eränkävijän ja Metsästys ja Kalastus -lehden kirjoituskilpailun huiput. NEMO 24 95 Kuinka puut kasvavat ja miksi antilooppi ravistaa toivelahjat 27 95 Kulkijat Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla JENNI RÄINÄ Millaisia ovat naisten erätarinat. OTAVA 24 95 Erämaailma 2021–2022 Eräharrastajan monipuolisen vuosikirjan tarinat vievät jahtimaille ja kalavesille, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. KARISTO 19 95 Suomen kalat HANNU LEHTONEN, KARI NYBERG, SAKKE YRJÖLÄ Upeasti kuvitetun kirjan avulla opit tunnistamaan kaikki vesistöjemme kalalajit – ja hyödyntämään niitä keittiössä. TietoFinlandialla palkittu tekijä kutsuu mukaansa metsäpoluille ja antaa äänen myös menneiden sukupolvien vaeltajanaisille. K at so m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai n en .c om is ta . Nuoren luonnontutkijan päiväkirja DARA MCANULTY Autistisen teinipojan tarkkanäköinen luontopäiväkirja on maaginen lukukokemus ja kansainvälinen bestseller. OTAVA 24 95 Suomen eläimet LASSE J. suomenluonto.fi 33 suomenluonto.fi 33 Luonnonystävän toivelahjat Kuinka puut kasvavat ja miksi antilooppi ravistaa SAKU TUOMINEN Ajatuksia herättävä kirja pohtii, miten täällä pitäisi elää, jotta kaikilla olisi hyvä nyt ja tulevaisuudessa. LAINE Näyttävä kirja esittelee Suomen yli 700 eläinlajia ja innostaa lukijan löytöretkille luonnon ihmeiden pariin. LIKE 24 95
34 suomenluonto.fi T enojokilaaksossa vallitsi aavemainen hiljaisuus keskellä upeinta kesää. Uusi sukupolvi palaa jokeen vuonna 2023. Heinä–elokuussa jokeen nousseet kyttyrälohet asettuivat Tenon rantaveteen matalilKy. Pinnan alla tunnelma oli kuitenkin ruuhkainen, kun suuria parvia kirkaskylkisiä lohikaloja nousi vastavirtaan jatkuvalla syötöllä. Tyyneltä valtamereltä peräisin oleva vieraslaji, kyttyrälohi, vaelsi kudulle Tenojokeen hurjasti runsaslukuisampana kuin koskaan aiemmin. Loppukesällä vilkas vedenalainen näytelmä välittyi myös pinnan yläpuolelle. Kytt yrälohen suomenkielinen nimi tulee koiraille kutuajaksi kasvavasta selkäkytt yrästä.. yrälohi tuli Tenoon TEKSTI JAAKKO ERKINARO JA PANU ORELL KUVAT PEKKA TUURI, MIKKO KYTÖKORPI JA PANU ORELL PE KK A TU U RI tuli Tenoon Vieraslaji kytt yrälohi oli äkkiä tänä vuonna Tenojoella atlantinlohta runsaampi. Lohenkalastajat loistivat poissaolollaan, kun Suomen ja Norjan välinen sopimus kielsi kaiken lohenkalastuksen kantojen heikon tilan vuoksi
Sorapohjat pöllysivät ja vesi pärskyi, kun naaraat työstivät kutukuoppiaan ja koiraat kilvoittelivat kutukumppaneiden suosiollisuudesta. Suunnitelmana oli kotiuttaa alueelle uusi, nopeakasvuinen ja runsaita saaliita ravinnoksi tuottava lohikala. Munat haudotettiin ja poikaset vapautettiin mereen, erityisesti Vienan meren rannikolle. Lohien ja kyttyrälohien elämää Tenossa. suomenluonto.fi 35 le virta-alueille, rantatörmältäkin nähtäviksi suuriksi kutuparviksi. Pian rantavedet muuttuivat lokkien ja korppien juhlapöydäksi kudun heikentämien ja kuolleiden kalojen tullessa tarjolle. Tyynen valtameren laji Atlantille Venäläiset toivat kyttyrälohen mätimunia Tyynenmeren puolelta Kuolan niemimaan kalanviljelylaitoksiin 1950-loppuvuosista lähtien. Video: suomenluo nto.fi Lohien ja kyttyrälohien elämää Tenossa. Video: suomenluo nto.fi DIGITILAA JILLE
• Aiheutt avatko kytt yrälohien raadot liiallisen ravinnekuormituksen pohjoisen vähäravinteisiin jokivesiin. Tutkimuksen nykykäsitys voidaan tiivistää seuraavasti: MYÖNTEISIÄ EROJA • Lajien elinkiertopiirteet ovat erilaiset, lajien välinen suora kilpailu luultavasti vähäistä • Kytt yrälohi kutee ennen lohta, joten lohen kutukuopat ovat turvassa • Poikaset eivät jää jokeen kilpailemaan elintilasta ja ravinnosta lohenpoikasten kanssa AVOIMIA KYSYMYKSIÄ • Voivatko kytt yrälohet välitt ää lohikantoihin uusia tauteja tai loisia. 36 suomenluonto.fi Tenon pienissä sivujoissa tehdyissä sukelluslaskennoissa ei tänä vuonna löytynyt kytt yrälohia. Kysymys kytt yrälohesta alkuperäisen lohen AVOIMIA KYSYMYKSIÄ Onko kytt yrälohi uhka Atlantin lohelle?. M IK KO KY TÖ KO RP I Kysymys kytt yrälohesta alkuperäisen lohen vaarana on ositt ain avoin. • Kilpailevatko kytt yrälohet ja atlantinlohet keskenään meren ravintovaroista. KU VA T PA N U O RE LL M IK KO KY TÖ KO RP I Kun Tenon alkuperäiset atlantinlohet odott elivat syyskuun alussa kutuaikaa, kytt yrälohien kutu oli jo pitkälti ohitse
Niitä alkoi syntyä Vienan meren ja Kuolan rannikon jokiin, ja myös joihinkin Itä-Finnmarkin vesistöihin pohjoisimmassa Norjassa. Norjassa muutos kyttyrälohien esiintymisessä oli raju. suomenluonto.fi 37 Jatkuva ja laaja viljely tuotti toivottua tulosta: miljoonista vuosittain haudotuista mätimunista syntyi runsaasti mereen vaeltavia poikasia, joista kehittyi vuosittain kymmeniä tuhansia, joinakin vuosina jopa 150 000 kyttyrälohta saaliiksi. Vieraslaji leviää hiljalleen Syönnösvaellukselta palaavat kalat harhautuivat vähitellen laajalti istutusalueidensa ulkopuolelle. Vuosien varrella yksittäisiä havaintoja tehtiin myös laajemmalla alueella, kuten etelämpänä Norjassa, Brittein saarilla, Tanskassa ja Islannissa. Kyttyröitä tavattiin muun muassa Brittein saarilla, Ranskassa, Saksassa, Tanskassa, Ruotsin länsirannikolla, Islannissa, Grönlannissa ja jopa Kanadan Itärannikolla. Tenojoella kyttyrälohia saatiin saaliiksi ennen vuotta 2017 tavallisesti vain muutamia kymmeniä tai enimmillään muutamia satoja kappaleita parittomina vuosina. Tenojoen pohjasorassa hautui syksyllä miljoonia kytt yrälohen mätimunia. Ensimmäisiä havaintoja Pohjois-Norjan lohijoissa kutevista kyttyrälohista tehtiinkin heti istutusten käynnistyttyä 1960-luvun alussa. Kytt yrälohen poikaset elävät aluksi ruskuaispussin ravinnon varassa.. Vuonna 2017 kyttyrälohta esiintyi yhtäkkiä kaikkialla Pohjois-Atlantin alueella, monin paikoin ensimmäistä kertaa, laajemmin ja runsaslukuisemmin kuin koskaan ennen. Kyttyrälohisaaliit ja lisääntyvien kalojen määrät Finnmarkissa olivat kuitenkin 2000-luvun alkuvuosiin saakka yleisesti ottaen varsin vähäisiä. Kyttyrälohia tavattiin jo 1960-luvulla myös Huippuvuorten vesillä asti pohjoisessa. Kannat räjähtävät kasvuun Norjassa ja Suomessa tilanne pysyi tasaisena, ja kyttyrälohen säännöllisen kaksivuotisen elämänkierron mukaisesti vuoden 2015 melko vähäisen saaliin ja esiintymisen olisi voinut kuvitella ennustavan hyvin vuoden 2017 kyttyrälohitilannetta. Kun ennen vuotta 2017 niitä oli havaittu enimmillään muutamassa kymmenessä joessa, vuonna 2017 niitä tavattiin yli 260 joessa. Kytt yrälohia oli yhtäkkiä kaikkialla PohjoisAtlantilla. Pohjoisiin oloihin sopeutunut kanta tuotti entistä parempia saaliita, ja pian myös aiempaa enemmän luonnossa lisääntyviä kyttyrälohikantoja. Suomessakin saatiin ajoittain kohtalaisen suuria kyttyrälohisaaliita, kuten 1977, jolloin Tenojoesta arvioitiin kalastetun vajaat 2000 yksilöä. Venäläiset kuitenkin onnistuvat kotiuttamaan menestyksellisesti vain parittomina vuosina kudulle nousevan kyttyrälohikannan, kun taas parillisten vuosien kanta jäi heikoksi. Yli viiden tuhannen kilometrin etäisyys kalakannan alkuperäisen kodin ja uuden istutusalueen välillä ei näyttänyt merkittävästi haittaavan uuden kalalajin kotiutumista. Venäläiset lopettivat istutukset 2000-luvun taitteessa. Erityisesti Pohjois-Norjassa kyttyrälohien määrät kasvoivat ennennäkemättömän suuriksi. Istutuksiin käytetty kyttyrälohikanta vaihdettiin 1980-luvulla alkuperäisestä Sahalinin saarelta peräisin olevasta pohjoisemmaksi, Magadanin alueen Ola-joen kannaksi. Toisin kävi. Kyttyrälohet ovat kuteneet jo pitkään eräissä Itä-Finnmarkin joissa, myös Näätämöjoen alaosalla Norjan puolella, mutta Suomen puolella vesistöä vieraslaji ei tiettävästi ole kutenut. Vuonna 2017 saalis pompahti yllättäen noin 2000 kyttyräloheen. Kuolan alueen istutukset tuottivat tiettyinä parittomina vuosina runsaita kyttyrälohivaelluksia Finnmarkin rannikolle ja jokiin. Jokien saalistilastoihin kirjattiin noin 12 000 kyttyrälohta, mutta määrä lienee minimiarvio, koska kyttyrälohisaaliita ei tiedusteltu systemaattisesti ja kaikki kalastajat eivät välttämättä tunnistaneet vasta jokeen noussutta, hopeakylkistä lohikalaa kyttyräloheksi. Luontaisen lisääntymisen ansiosta kyttyrälohisaaliit Venäjän luoteisosien joissa ja rannikoilla ovat sen jälkeen olleet edelleen suuria, ajoittain jopa suurempia kuin istutusten vallitessa
38 suomenluonto.fi KU VA T PE KK A TU U RI M IK KO KY TÖ KO RP I Kytt yrälohinaaras kaivaa pyrstöllään kutukuopan, johon se kohta laskee mätinsä yhtä aikaa koiraan maitipurskahduksen kanssa. Kytt yrälohien kunto alkaa heiketä ja keho rapistua jo kudun aikana, ja kaikki yksilöt kuolevat pian lisääntymisen jälkeen.
Samaan aikaan atlantinlohia arvioitiin nousseen Tenoon 25 000 yksilöä. Kannat kasvoivat moninkertaisiksi: esimerkiksi Finnmarkin alueen jokiin kyttyröitä arvioitiin nousseen noin kymmenen kertaa niin paljon kuin vuosina 2017 ja 2019. Kyttyrälohien äkillinen runsastuminen vuonna 2017 ja sitä seurannut entistäkin nopeampi kannan kasvu Pohjois-Atlantilla on herättänyt paljon ihmetystä. Onko Venäjällä sittenkin jatkettu istutuksia, vaikka on raportoitu toista. Atlantin lohen poikanen katsoo kytt yrälohen mätimunaa. On selvää, että kyttyrälohen eri elämänvaiheiden olojen on täytynyt olla viime vuosina erittäin suotuisia, jotta näin nopea leviäminen ja massiivinen kannan runsastuminen on onnistunut. Alkuperäisiä atlantinlohia.. Vai sittenkin kalojen kerääntyessä kutualueilleen. suomenluonto.fi 39 Vuonna 2019 kyttyrälohimäärät ja vieraslajin levittäytyminen oli samankaltaista kuin kahta vuotta aiemmin. Kutualueille asettuvia kyttyrälohiparvia havaittiin pitkin Tenojokivartta ja useilla sivujoillakin. Muutoksia on havaittu myös lajin luonKytt yrälohia nousi Tenoon enemmän kuin alkuperäisiä lohia. Kilpailija. Toimintaa tuettiin Norjan valtion varoin. Ja vaikka istutuksia olisikin jatkettu, se ei pysty selittämään äkillistä runsastumista; olivathan massiiviset istutukset takavuosikymmeninä pitkään käynnissä, mutta silloin ei nähty vastaavaa räjähdystä. Varanginvuonoon laskevilta joilta raportoitiin hurjia määriä poistettuja kyttyrälohia: Vestre Jakobselva 12 000, Vesterelva 20 000, Munkelva 12 000 ja Näätämöjoki 15 000 kappaletta. Tenolla pääuoman kalojen kaikuluotainlaskennassa näytöille ilmestyi heinäkuun alussa yhtäkkiä suuria ja tiiviitä noin puolimetristen kalojen parvia. Tenojoella kyttyrälohien määrät olivat vuoden 2017 tasolla, ja niitä arvioitiin kaikuluotauslaskennan perusteella nousseen Tenoon yhteensä noin 5000 kappaletta. Kuinka on mahdollista, että pitkään Kuolan ja Itä-Finnmarkin alueella verkkaista hiljaiseloa viettänyt vieraslaji räjähti kertarysäyksellä paljon aiempaa laajemmalle alueelle ja suurempina massoina. Lohi oli vielä voitolla. Useissa Finnmarkin joissa, myös hämmästyttävän pienissä, pyydystettiin valtavia määriä kyttyrälohia vesialueiden omistajien yhteisponnistuksin. Vai jo Jäämeren rannikolla. Sekä mätimunien, mereen vaeltavien pienten poikasten että merellä kasvavien lohien eloonjäännin on pitänyt parantua merkittävästi suhteessa aiempiin vuosiin. Miten voidaan estää atlantinlohien joutuminen saaliiseen. Kalat olivat kooltaan yhden merivuoden lohien kokoisia, mutta niiden poikkeava parvikäyttäytyminen kertoi tutkijoille niiden olevan kyttyrälohia. Barentsin meren lämpötila on noussut viime vuosikymmeninä, mutta hitaasti ja tasaisesti. Miksi kytt yrälohi runsastuu. Pitäisikö niitä ryhtyä poistamaan määrätietoisesti joesta jo vaelluksen aikana joen alaosilla. Kyttyröiden nousu jatkui aktiivisena heinä–elokuun vaihteeseen, ja kaikkiaan niitä arvioidaan nousseen Tenoon 40 000– 50 000 yksilöä, eli lähes kymmenkertaisesti vuoteen 2017 verrattuna. Vai onko kyttyrälohen poistoyrityksissä ensinkään realismia. Kyttyrälohta tavattiin edelleen eri puolilla Pohjois-Atlanttia, toisilla alueilla hieman vähemmän, toisilla suunnilleen samaan tapaan kuin vuonna 2017. Paljon kysymyksiä, toistaiseksi vähän vastauksia. Kenties joidenkin kriittisten kynnysrajojen ylittyminen sekä keväisissä merilämpötiloissa, että myös syksyn ja talven oloissa mädin hautumisaikana joessa on nostanut eloonjäännin uudelle tasolle. Myös Kuolan niemimaalla saatiin ennätyksellisiä kyttyrälohisaaliita ja todettiin valtavia nousumääriä. Uusi aika saapui 2021 Kesällä 2021 kyttyrälohikantojen kehitys sai jälleen uuden, dramaattisen käänteen. Kyttyrälohia nousi Tenoon selvästi enemmän kuin joen alkuperäistä atlantinlohta, jonka kannat Tenossa ovat puolestaan historiallisen huonossa tilassa. Jokivartisten ajatuksissa liikkui suunnitelmia vieraslajin vähentämiseksi, mutta Norjan esimerkkien mukaisiin poistopyynteihin ei ainakaan vielä Tenolla ryhdytty
Ensimmäiset jääriitteet muodostuvat jo suvantojen rantaviivaan. Suomen ja Norjan viranomaiset keskustelevat paraikaa mahdollisista toimista Tenojoella. Kesällä 2023 on varsin todennäköistä, että pitkin Norjan rannikkoa vaeltaa ennennäkemätön määrä punalihaista, hopeakylkistä ja ihmisruoaksi valmistettuna maittavaa vieraslajia, jonka suojelu ei ole ensisijainen kriteeri, kun siihen kohdistuvan kalastuksen mahdollisuuksia suunnitellaan. Lajin alkuperäisellä levinneisyysalueella Tenon kokoisiin jokiin voi nousta satoja tuhansia tai jopa miljoona kyttyrälohta. Milloin tämä Tenolla tapahtuu, sitä ei vielä tarkasti tiedetä. Norjan ympäristöja ilmastoministeri ilmoitti syyskuussa, että valtio myöntää 15 miljoonan Norjan kruunua kyttyrälohen poistopyynnin kehittämiseen kesän 2023 vaellusta silmällä pitäen. Ilmaston lämpeneminen voikin suosia kyttyrälohikantojen kasvua Pohjois-Atlantin alueella. Miten se tehtäisiin niin, että samalla suojeltaisiin rannikkovesillä ja jokisuilla ikiaikaiseen tapaansa vaeltavaa Atlantin lohta, jonka kannat ovat tällä hetkellä aallonpohjassa. Veden alla, pohjasoran sisässä kyttyrälohen munat ovat lämpimän syksyn ansiosta kehittyneet nopeasti ja marraskuussa poikaset ovat jo kuoriutuneet. Valmistautuminen seuraavaan kyttyrälohirynnäkköön on jo alkanut. Poikaset nousevat jossain vaiheessa pohjasoran pinnalle ja aloittavat aktiivisen ravinnonoton. Kymmenkertaistuvatko määrät jälleen, vai alkaako kantojen kasvuvauhti hidastua. Tunturiylängön valo on kuin toisesta maailmasta. Mitä tapahtuu vuonna 2023. Lähde retkelle talveen ja kohtaa arktisen luonnon voima. Joka tapauksessa poikaset odottavat pitkän talven yli ensi kevään vaellusta merelle, sitä seuraavaa hiukan yli vuoden kestävää nopeaa kasvua Atlantilla ja paluuta jokeen kesällä 2023. Kahden vuoden päästä tiedämme kyttyrälohista taas enemmän. Kyttyrälohen poikaset kuoriutuvat jo Tenojokilaakson koivikot odottavat lehdettöminä talvea. Voitaisiinko kyttyrälohta pyytää kaupallisesti laajastikin. Näissä kysymyksissä riittää pohdittavaa tuleville vuosille. Kyttyrälohien uudella levinneisyysalueella mätimunien ja poikasten kehitysrytmi on vielä osin tuntematon. Poikaset elävät kuitenkin vielä soraikon sisällä ja saavat ravintonsa ruskuaispussista, jonka emo on niille talvievääksi antanut. Mutta kuinka suuri vaellus voi olla. Atlantinlohen osalta vaikutus saattaa olla täysin päinvastainen. enontekiolapland.com/talvireitit Lue lisää talvireiteistämme 40 suomenluonto.fi. Viime vuosien kokemukset ennustavat suuria kyttyrälohimääriä pohjoisiin jokiin myös vuonna 2023. Tulisiko kyttyrälohia hyödyntää ihmisravintona. 40 suomenluonto.fi nollisen levinneisyysalueen pohjoisosissa Tyynellämerellä, jossa kyttyrälohikannat ovat kasvaneet merkittävästi poikkeuksellisen lämpimien jaksojen aikana. Tutkimuslaitokset ja yliopistot ovat suunnittelemassa aiempaa laajempaa tiedonkeruuta ja tutkimuksia sen selvittämiseksi, miten kyttyrälohi vaikuttaa ekosysteemiin, mahdollisen poiston kehittämiseksi sekä kyttyrälohikysymyksen vakavuuden arvioimiseksi
asti uusille tilauksille kotimaassa. W W W . Tilaus sisältää painetun lehden numeroa ja lukuoikeuden Suomen Luonnon digipalveluun. Suomen Luonto on tulvillaan tietoa ja tunnelmia luonnosta. Tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto Tarjous on voimassa . . € www.suomen luonto. /joulu ( ) (ark ) tilaajapalvelu@suomenluonto. S U O M E N L U O N T O . suomenluonto.fi 41 SUOMEN LUONTO LEHTI+DIGI VUODEKSI , € norm. i/joulu HYVÄN MIELEN JOULULAHJA! Anna lahjaksi lumoava luontokokemus ja luonnon hyvää tekevä vaikutus. Tilaamalla tuet luonnonsuojelutyötä. Tilaa: suomenluonto. F I SUOMEN LUONTOA JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO.
umuksia.. a tutki. u tieto kannustaa ravistelemaan ruokailuto. 42 suomenluonto.fi VUODEN TURHAKKEET: 2020 KERTAKÄYTTÖGRILLI, 2019 KORJAUSKELVOTON ELEKTRONIIKKA, 2018 PIKAMUOTI, 2017 FLEECEKANGAS, 2016 MUOVIKASSI, V U O D E N T U R H A K E 2021 KU VA JU H A PE SO N EN / VA ST AV AL O TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT VASTAVALO JA SHUTTERSTOCK Liika lihankulutus V U O D E N T U R H A K E O N Suomalainen on jo pitkään syönyt paljon lihaa, mu
Kysymys ei kuitenkaan ole vain lihasta. Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Terho Hyvönen nostaa esiin ravinnepäästöt ja luonnon monimuotoisuuden. Bakteerien merkitystä tutkitaan koko ajan, ja on havaittu, että niiden tuottamat rasvahapot voivat vaikuttaa jopa mielialaan. (Lähde: Lihatiedotus) Eri ruokien ilmastopäästöt Mittayksikkö: kiloa CO2-ekv. Vaihtoehtoja lihalle löytyy kokeiltavaksi jo hyllymetreittäin, mutta niiden korkea hinta pitää kysynnän kurissa. Karjan kasvatuksesta tuprahtelee ilmakehään miljoonia tonneja kasvihuonekaasuja joka vuosi. 50 vuodessa lihan kulutus on kasvanut lähes 40% Samalla siipikarjan osuus on noussut hyvin vähäisestä yli kolmannekseen. Suomalainen kuluttaa vuodessa keskimäärin 80 kiloa ruholihaa (painossa mukana luut). Johtuuko se punaisen lihan paljoudesta vai kuidun vähyydestä, sitä me emme tiedä”, Schwab sanoo. kiloa kohden Ilmastovaikutus vaihtelee tuotantoja laskentatavoista riippuen. Se vaikuttaa suoliston bakteeristoon. ”Vielä lisää hyötyä on, jos pääsee alle 300 grammaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan noin 80 prosenttia miehistä ja neljännes naisista ylittää puolen kilon rajapyykin. Hän toteaa, että on mahdotonta sanoa, mikä määrä lihaa olisi päästöjen kannalta kestävää. ”Kun ruokavaliossa on jotain paljon, niin jotainhan siellä on vähän. Suomalainen suositus näille tuotteille on korkeintaan puoli kiloa viikossa. Suomalaisten ruokailutottumukset ovat vahingollisia luonnolle, ilmastolle, eläinten hyvinvoinnille ja syöjille itselleen, mutta tavat istuvat tiukassa. Suurin kaasujen päästäjä on nauta selvällä erolla sikaan ja siipikarjaan. "Ilmastotavoitteet ovat kuitenkin lipeämässä yhä kauemmas, joten ilmastonäkökulmasta lihan tulisi olla vain juhlaruokaa”, hän sanoo. Se perustuu maailman syöpäjärjestöjen suositukseen”, kertoo kliinisen ravitsemusterapian professori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta. Kunkin palkin tummempi osuus kuvaa vaihteluväliä. ”Siipikarjan liha on tutkimuksissa osoittautunut neutraalimmaksi, ja kalahan on ihan omaa luokkaansa terveysvaikutuksiltaan.” Kestääkö ympäristö lihansyöntiä. Kysymys lihansyönnin ympäristövaikutuksista on kuitenkin kaasutilastoja monimutkaisempi. Kaasuja karkaa eläinten ruoansulatuksesta, lannasta, karjan rehun saantiin varatusta viljelymaasta ja maan kalkituksesta. Paljon lihaa syövillä ihmisillä ruokavalion kuitupitoisuus on yleensä tavallista pienempi. Kokonaisuus ratkaisee terveellisyyden Terveyden vinkkelistä katse kohdistuu punaiseen ja prosessoituun lihaan. Maatalouden päästöjä on yritetty karsia ympäristötoimiin kohdennettujen tukien avulla, mutta miljoonista euroista huolimatta päästöt ovat ennallaan. Vaikka haittavaikutusten kaikkia mekanismeja ei vielä tunneta, pitkään jatkuvan runsaan lihansyönnin tiedetään lisäävän paksusuolen syövän riskiä. (Lähde: Luonnonvarakeskus) Nauta 20–50 Sika 5–9 Siipikarja 3–7 Pavut 0,7–2. Tästä valtaosa on punaista lihaa, joskin kanan osuus on kasvussa. suomenluonto.fi 43 2015 MUOVINEN KANANMUNAKOTELO, 2014 HYÖNTEISANSA, 2013 HAJUSTETTU ROSKAPUSSI, 2012 AUTOMAATTINEN SAIPPUA-ANNOSTELIJA, 2011 HUUHTOHYLSY, 2010 TURKIS, 20 09 ILO TU LIT E, 20 08 PA NT IT ON PU LL O, 20 07 M ÖN KIJ Ä, 20 06 TU PL AP UH EL IN LU ET TE LO T, 20 05 KA UP UN KIM AA ST UR I, 20 04 JU OT AV A JO GU RT TI -M IN IP AK KA UK SE T, 20 03 HA M PU RIL AIS AT ER IA N KY LK IÄ IN EN , 20 02 UL KO M AIN EN PU LL OV ES I V oileipäkinkkua aamupalalla, kananrintaa lounaalla ja lihapullia päivällisellä. ”Kasvihuonekaasut ovat nyt ykkösaihe, ja muut ovat jääneet vähän sen varjoon.” Parjattu nauta voikin olla kullan arvoinen luonnonhoitaja. Jos meillä ei olisi eläimiä, pärjäisimme myös pienemmällä peltoalalla, koska kasvisruoan tuotanto vaatii vähemmän pinta-alaa”, summaa Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Kristiina Lång. ”Puolet peltomaasta on rehun tuotannossa
”Uskon, että uudet suositukset ottavat aiempaa selkeämmin kantaa siihen, että liha ja erityisesti punainen liha ei ole yhtä kestävää kuin kasvipohjainen ruokavalio, tai edes kala tai vaalea liha”, hän sanoo. Todellinen ekoteko lautasella on luonnonvesistä nostettu kala. Ylimääräinen proteiini varastoituu kehoon rasvaksi ja nostaa virtsan typpipitoisuutta, mikä kuormittaa vedenpuhdistamoja. Kun karjatalous omalta osaltaan kuormaa vesistöjä ravinnepäästöillä, särkikalan tehokalastus poistaa ravinteita ja auttaa vahinkojen paikkailussa. Pohjoismaisten suositusten perusteella laaditaan kansalliset suositukset, jotka puolestaan vaikuttavat julkisiin ruokaloihin esimerkiksi kouluissa, yliopistoissa ja vanhustenhuollossa. Tuottajan tulot täydentyvät kansallisilla ja EU:n maataloustuilla. ”Säännöt tulevat hyvin pitkälle Brysselistä, ja kansallinen liikkumavara on aikalailla rajoitettu”, kertoo Maaja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Martti Patjas. ”Tällaisissa paikoissa tarjottavien aterioiden pitää noudattaa virallisia suosituksia, jos ne ovat jonkin julkisen tuen piirissä.” Hielm arvioi, että tottumus pitää hinnan ohella lihan menekkiä yllä. Tällä erää näillä hehtaareilla kasvatetaan kuitenkin ensisijaisesti valkuaisrehua karjalle. Niinhän ne poliittiset päätökset tahtovat tulla, vaihe kerrallaan.” Samaan aikaan pohjoismaiset ravitsemussuositukset päivittyvät. ”Jossain vaiheessa tämä himmeli joudutaan uudistamaan, koska meillä ei riitä elinmahdollisuuksia täällä maapallolla.” Muutos on jo aluillaan Patjas kertoo, että maatalouspolitiikkaa uudistetaan parhaillaan, ja jatkossa ilmastoja ympäristökysymykset ovat yhä vahvemmin osa sitä. Pian pöydät katetaan koreaksi joulun viettoon. Kanat ja siat tarvitsevat ravinnokseen viljoja ja tuontisoijaa, eivätkä lypsylehmätkään pelkällä nurmirehulla pärjää. Proteiinista on varaa karsia Suomalainen saa proteiinista keskimäärin 18 % syömästään energiasta, kun suositus on 10–20 %. Raussin mukaan tukipolitiikka on pian muutoksen edessä. Viime vuosina markkinoille on ilmestynyt yhä moninaisempi joukko näppäriä kasvipohjaisia vaihtoehtoja lihalle. Joka viides saa ravinnostaan liikaa proteiinia. Niiden hinnat ovat kuitenkin korkeampia kuin lihavaihtoehdon, sillä niiden tuotantoa ei tueta vastaavassa mittakaavassa. Tiloille maksetaan esimerkiksi eläinkohtaista tukea, ympäristökorvausta ja eläinten hyvinvointikorvausta. Prosessi on kuitenkin yhä kesken. Maaja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm kertoo, että ympäristön ahdinko otetaan suosituksissa huomioon. ”Jos mukaan otetaan kaikki ympäristökustannukset, eläinten hyvinvointikustannukset, tuottajan saama reilu palkka ja välissä on teurastamo ja kauppa, niin sehän ei tietenkään ole se hinta, jonka kuluttaja maksaa”, kertoo johtava asiantuntija Satu Raussi Eläinten hyvinvointikeskuksesta. ”Jossain vaiheessa tämä himmeli joudutaan uudistamaan, koska meillä ei riitä elinmahdollisuuksia täällä maapallolla.”. Patjas sanoo, että valkuaiskasveille maksetaan maataloustuista korkeampaa hehtaarikorvausta. ”Mutta uudistus ei tarkoita valtavaa muutosta. 44 suomenluonto.fi V U O D E N T U R H A K E 2 2 1 ”Jos eläimet laiduntavat, etenkin metsälaitumella, ne hoitavat perinneympäristöjä. Patjaksen mukaan kuluttaja on avainasemassa, ja muutokset tapahtuvat kaupan kautta. Liian halpaa ja helppoa Liha on määritelty EU:ssa sellaiseksi peruselintarvikkeeksi, jonka tulisi olla kaikkien ulottuvilla tulotasosta riippumatta. Joulupöydässä perinteet ovat tärkeitä, mutta onko niiden kainalossa sijaa myös tutkitulle tiedolle. Karjataloudessa luomukin toimii paremmin kuin viljan viljelyssä, koska ravinteet kiertävät luontevasti, kun nautojen lantaa voidaan käyttää lannoitteena tilalla”, Hyvönen sanoo. Kun halpaa lihaa ostetaan paljon, sitä on myös saatavilla. Sekä kotikokit että ruokailijat ovat tottuneet lihaan. ”Lihan halvan hinnan maksavat ympäristö, eläimet ja tuottajat”, Satu Raussi sanoo. Nautojen laidunnus on vähentynyt viime vuosikymmeninä, ja samalla perinnemaisemien lajisto on joutunut ahdinkoon
suomenluonto.fi 45 NÄITÄKIN EHDOTETTIIN VUODEN 2021 TURHAKKEEKSI V U O D E N T U R H A K E 2 2 1 KARTONKITÖLKIN MUOVIKORKKI Lisää valmistukseen tarvittavien materiaalien määrää. Lumipallojen luulisi onnistuvan ihan omin kätösin. Monena vuonna ehdotettujen joukosta on löytynyt hyödykkeitä, joista on tehty turhakkeita lisäämällä niihin kerroksittain pakkausmateriaalia, hajusteita tai vaikkapa mikromuovia glitterin muodossa. ”Käsidesin tarkoitus on puhdistaa kädet, mutta glitter kulkeutuu kaikkialle levittäen sotkua”, sanoo vantaalainen Marju Nordman. Yhä jatkuva pandemia-aika näkyi ehdokaslistalla varotoimenpiteitä vastustavien innokkaana osallistumisena. Valtteri Pärssinen AVARUUSTURISMI Avaruuslennot saastuttavat käsittämättömän paljon. vuoden turhake. April Karkulahti Lihan liikakulutus on jo 22. Kryptoraha ei ole tuonut lisäarvoa maksuliikenteeseen. Elina Lepistö HALVAT HALLOWEENJA JOULUKORISTEET On ihan järkyttävää, että kaupoissa myydään huonolaatuista roskaa kertakäyttökoristeeksi juhliin. Bitcoineja louhitaan eniten Kiinassa, jossa sähkö on likaista ja halpaa kivihiilisähköä. Ritva Collanus BITCOIN Kryptovaluuttojen louhimiseen kuluu suunnaton määrä energiaa, ja sen hiilijalanjälki vastaa jo Ruotsin valtion päästöjä. Lisää muovijätettä. Jari Lintula KU VA T SH U TT ER ST O CK. Petri Hämäläinen LUMIPALLOPIHDIT Aivan turhaa muovikrääsää. ”Vaikka Thermacelliä ei suositella käytettäväksi pihapiirin ulkopuolella, järkyttävän moni sen ottaa mukaan metsiä ja pörriäisiä myrkyttämään”, perustelee Ira Selkälä Hämeenlinnasta. Joka vuosi listalle nousee ehdokkaita, jotka ovat nousseet hiljattain puheenaiheeksi. Nyt avaruuteen voi ostaa turistilennon, onko turhempaa ja älyttömämpää nähty! Petriina Otronen HALVAT LENNOT On jotenkin kieroa, että lento Suomesta vaikkapa Etelä-Eurooppaan on halvempi kuin junamatka Helsingistä pohjoiseen. Tänä vuonna yksi näistä oli hyönteismyrkky pralletriinia höyrystävä Thermacell-hyttyskarkotin. Maailma hukkuu muoviroskaan muutenkin, ilman että sitä valmistetaan tarkoituksella lisää. Kierrätyskäsittelyssä muovi on kuitenkin poistettava. LADATTAVA RETKISUIHKU Ympäristöä kuormittava turha sähkölaite. On kätevämpiäkin tapoja peseytyä retkiolosuhteissa. Halvat lennot kannustavat ihmisiä lentomatkailuun maata pitkin matkustamisen sijaan sekä ylipäänsä ylläpitävät normia, että loma on yhtä kuin matka ulkomaille. Tölkissä on jo kartonkinen kaatonokka, joten "keksintönä" se on turha. Toimitus valitsi turhakkeen tänä vuonna yli 400 erilaisen ehdotuksen joukosta. Tällä kertaa listalta löytyi muun muassa hajustettu uimarengas sekä glitterkäsidesi. Kiitos kaikille, jotka lähettivät ehdokkaansa Vuoden turhakkeeksi! Turhaketta ensi vuodelle voi jo ehdottaa osoitteessa www.suomenluonto.fi/ turhake
Sitä pelätään ja torjutaan. suomenluonto.fi 47 TEKSTI JA KUVAT ANNA TUOMINEN Pimeydestä on tullut hupeneva luonnonvara. Valoa sen sijaan on jo saasteeksi asti. suomenluonto.fi 47 Vain harva elää niin kaukana valosaasteesta, että pystyisi erottamaan himmeämmätkin tähdet.
Retkeilijän näkökulmasta silloin on ollut jo tovin pimeää. Hämärä muuttuu syvetessään, ja siksi se jaetaan kolmeen vaiheeseen. Hän kertoo, että pimeyttä edeltää hämärän aika, joka alkaa auringonlaskusta ja jatkuu siihen hetkeen, kun viimeinenkin kajastus horisontista on kadonnut. Vesisiippa on jo vetäytynyt horrostamaan bunkkeriin. ”Ihminen ei ole sopeutunut liikkumaan pimeässä. ”Viimeinen vaihe on astronominen eli tähtitieteellinen hämärä. Tie on viivasuora, eikä sen päätä näy. Tien nimi Pitkä ikävä juontuu saaren sotilaskäytöstä, mutta pimeydessä se tuntuu sopivan myös nykyhetkeen. Alkaa merenkulkijan hämärä. Nykyään hämärä on voitettu, ja GPS-paikantimella navigoiva merenkulkija pitää kurssinsa pilviselläkin säällä. Säiden piiskaamat männyt kurkottavat ylleni koukeroisilla käsivarsillaan, ja mielikuvitus karkaa laukkaan. Kallioimarre kukoistaa Örön avokallioilla. Pimeät tiet eivät ennenkään ole osoittautuneet loputtomiksi, eikä niin käy nytkään. Sisällä tapaan eräopas Sanna-Mari Kuntun, joka vie kasarmille kokoontuneet MörkÖrö-tapahtuman osallistujat retkelle pimeään. 48 suomenluonto.fi E ntä jos tämä tie ei lopukaan koskaan. SA N N AM AR I KU N TT U. Vinha merituuli tempoo sadetakkia, muttei pääse iholle asti. Yksin öisellä metsätiellä yliluonnollinen nappaa pikkusormesta kiinni, vaikka sitä kuinka koettaisi järkeilemällä karistaa kannoilta. Sähkövalo takaa, ettei suuressa osassa Suomea tule pimeä enää ollenkaan. Silloin en kuule ja hätkähdä jokaista metsän risahdusta.” Kun sammutamme otsalamput, menee minuutteja ennen kuin silmä alkaa erottaa edes suurimmat kivet ja maata myöten lamoavat katajat. Pitkä hämärä Aaltojen humu voimistuu, kun kuljemme kohti rantaa. Nimitys tulee keskiajalta, jolloin töitä tehtiin ulkona niin kauan kuin luonnonvaloa riitti.” Kun kirkkaimmat tähdet ja planeetat täplittävät taivaan, retkeilijä kaivaa lampun esiin. Lamput poimivat välähdyksiä sieltä täältä, eikä mieli osaa askarrella niistä kokonaisuutta. Kaikilla näillä eläimillä on silmän verkkokalvon takana heijastava pinKun ihmisen näköaistia rajoitetaan, muut aistit korostuvat. Syke alkaa tasaantua, kun saavun punamullatulle kasarmirakennukselle, jonka ikkunoista tuikkii valo. Kunttu pysähtyy kun ääni vielä kantaa pauhun yli. Kävelen otsalampun valossa kohti Örön kuuden tuuman patteria. Horisontissa näkemämme hämy taitaakin olla Turku eikä aurinko. Kun näköaistia rajoitetaan, muut aistit korostuvat”, Kunttu sanoo. ”Itse pidän siitä, että tuulee. Sivusilmällä meri näyttää vain mustalta seinältä, ja maisema kutistuu ympärillemme. Kunttu kertoo, että jaamme Örön muun muassa kauriiden, supikoirien, metsäjänisten ja saukkojen kanssa. Entisaikaan se oli purjehtijoille aikaikkuna, jolloin he pystyivät mittaamaan sekstantilla taivaankappaleiden ja horisontin välisiä kulmia ja määrittämään sijaintinsa. Sopeumia pimeyteen Matka jatkuu rantaa pitkin. Tunne on erikoinen ja kutkuttava. Silloin himmeimmätkin tähdet tulevat näkyviin”, Kunttu kertoo. Tässä suhteessa olemme aika yksin. Tapahtuman nimestä huolimatta Kunttu painottaa, että möröt jäävät sisälle, eivätkä lähde mukaamme retkelle. Vaaleat jäkäliköt hohtavat hämärässä kuin ohut lumikerros. Tähyilemme pilvien alta pilkottavaa taivaanrantaa. Otsalamppujen valokeilojen jono keikkuu lempeästi, eivätkä möröt vilkaisekaan pienen retkueemme suuntaan. ”Ensin tulee porvarillinen hämärä, jolloin ei vielä tarvitse otsalamppua
Muutama vuosi sitten Science-tiedelehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan useat eläinlajit väistävät ihmistä pimeään ja liikkuvat siksi yhä vähemmän päiväsaikaan. Siellä on paljon saalista. suomenluonto.fi 49 ta, joka peilaa valon toistamiseen silmän aistinsoluille. Otsalamppu kutistaa maailman valokeilansa kokoiseksi. Video: suomenluo nto.fi Mitä tehdä, kun pimeys alkaa pelottaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei meillä ole seuraa. Siellä on helpompaa pysytellä piilossa. Aina hyvää hämäränäköä ei edes tarvita. Lepakot muodostavat kaikuluotaamalla kuvan ympäristöstään. Siellä on vähemmän saalistajia. Kunttu löysikin muutaman talvehtijan saaren linnoitusten suojista. Video: DIGITILAA JILLE. Mitä tehdä, kun pimeys alkaa pelottaa. Pienet jyrsijät tunnustelevat kulkureittiään pitkillä viiksillään. Sanna-Mari Kuntulle pimeässä retkeily on ennen kaikkea elämyksellistä, vaikka välillä pelott aakin. ”Siksi niiden silmät kiiluvat, jos otsalampun valo osuu niihin.” Olen hiukan jännittänyt ja toivonutkin, että valokeila poimisi pimeydestä silmäparin. Pimeään sopeutumiseen on ollut monta hyvää syytä. Tällä erää nahkasiivet ovat jo vaipuneet horrokseen
Tämän pimeämpää kohtaa Öröltä ei ehkä löydy. Olen aina pitänyt siitä, että saa haastaa itseään. Valon määrä maailmassa kasvaa jatkuvasti. Toisaalta niitä oppii käsittelemään. ”Se on aika jännä, koska usein mörkö on perässä nuuskuttava susilauma. Ehkä lapsuuden Punahilkka-tarinat ovat vaikuttaneet siihen, että mörkö ottaa suden muodon.” Kunttu kertoo, että pimeän pelko on ihmislajille tarpeellinen. Vaikka saari roikkuu avomeren reunalla, joka suunnasta tuntuu kajastavan kellertävää valoa. Kaupunkien valot eivät ole vähentäneet rikollisuutta, mutta ne vähentävät liikenneonnettomuuksia ja rauhoittavat kadulla kulkijaa. Kun pimeässä pystyy voittamaan itsensä, se tuntuu hyvältä.” Hän on tutustunut omiin mörköihinsä ja tietää, mitä mielen perukoilla vaanii. On huomattu, että yöeläinten on vaikeampi saalistaa keinovalossa. Sen epäillään lisäävän rintasyöpäriskiä ja aiheuttavan liikalihavuutta”, Kunttu listaa. Kun valo alkaa häiritä ihmisiä tai luontoa, sitä kutsutaan valosaasteeksi. ”Se on aina elämyksellistä, oli pilvistä tai tähtikirkasta. Olen jopa kohdannut suden luonnossa, ja se on lähtenyt karkuun. Astumme pimeästä takaisin siihen maailmaan, jossa muut”Olen koettanut poistaa pimeän pelkoa ja omia mörköjäni lapsesta asti, mutta silti ne pysyvät. Ne ovat vain pääni sisällä, eivätkä oikeita uhkia.” Eräopas kertoo pimeänpelostaan yhtä luontevasti kuin kuvailisi otsalamppunsa ominaisuuksia. ”Valosaaste vaikeuttaa nukkumista ja häiritsee hormonitoimintaa. Kirkas ulkova”Kasvitkin tarvitsevat pimeyttä, koska niiden elintoiminnot rytmittyvät yön ja päivän mukaan.” Retki päättyy kohtaan, jossa katuvalot alkavat. Kirkas ulkovalaistus kiusaa myös hyönteisiä. Ne ovat vain pääni sisällä, eivät50 suomenluonto.fi Heijastinpolku johdatt aa MörkÖrön pimeyteen. Hyönteispyydyksen valo säihkyy metsän hämärässä.. ”Olen koettanut poistaa pimeän pelkoa ja omia mörköjäni lapsesta asti, mutta silti ne pysyvät. On huomattu, että yöeläinten on vaikeampi saalistaa keinovalossa. Valosaasteen vaikutuksia luontoon selvitetään jatkuvasti. Valo häikäisee ja stressaa, mutta sitä vaaditaan, sillä se luo turvallisuuden tunteen. Örö itsekin hehkuu katuvalojen, perhospyydysten ja tutkatornien merkkivalojen väreissä. 50 suomenluonto.fi Pimeä katoaa saasteeseen Metsäpolun uumenissa tuuli antaa periksi ja pilvien lomasta pilkottavat tähdet jäävät oksien taa. En pelkää susia. Muuttolinnut taas saattavat eksyä reiteiltään ja törmäillä rakennuksiin. Kunttu sanoo retkeilevänsä paljon pimeässä pelostaan huolimatta. Muuttolinnut taas saattavat eksyä reiteiltään ja törmäillä rakennuksiin. Toisaalta niitä oppii käsittelemään. Mitä vähemmällä sähköllä sitä saadaan tuotettua, sitä enemmän sitä tuotetaan. Se on pelastanut esivanhempiemme henValosaasteen vaikutuksia luontoon selvitetään jatkuvasti. Astumme pimeästä takaisin siihen maailmaan, jossa muutkin ihmiset elävät. ”Kasvitkin tarvitsevat pimeyttä, koska niiden elintoiminnot rytmittyvät yön ja päivän mukaan.” Mieli vastaan pelko Retki päättyy kohtaan, jossa katuvalot alkavat
• Pidä kännykän akku ladatt una. Kartt asovellukset suojaavat eksymiseltä. Se kasvatt aa kompastumisriskiä. • Hyvän lampun kanssa pimeydessä gen, kun ihminen on yhä ollut saaliseläin. Vaikka suomalaisissa metsissä meitä ei vaani mikään, evoluution oppeja ei noin vain karisteta. En halua kompastella pimeässä, joten laitan otsalampun päälle, niin himmeälle kuin sen saa. Poikkean rantaan ja henkäisen ihastuksesta. Käyn pitkäkseni rantakalliolle ja ihailen tähtiä. Sen sijaan möröt voi hätistää kannoilta nurinkurisella logiikalla – pysähtymällä. • Jos yksin teltt aillessa pelott aa, lukeminen voi viedä ajatukset muualle. Jos nyt lähden, en saa koskaan tietää, miten yleisön kävi. • Hyvän lampun kanssa pimeydessä voi tehdä mitä vain, vaikka retkiluistella. Olen jo kiristämässä tahtia, kun jään pohtimaan, mitä Kunttu neuvoi. • Älä säntää juoksuun, vaikka alkaisi pelott aa. Pysähtyminen ja rauhoitt uminen autt aa pelkoon paremmin. Sekunnit kuluvat, säikäytyksen olisi pitänyt jo tulla. Aamun koitt aessa pimeys taitt uu jälleen hämäräksi, ja lopulta aurinko piilott aa kaikki muut tähdet. Pysähdyn kokonaan. Jos jännitt ää liikaa, ota kaveri mukaan. Minäkään en ole päässyt ihailemaan sitä pitkään aikaan. Vain pieni osa suomalaisista asuu niin kaukana valosaasteesta, että siellä näkisi Linnunradan. Tämänvuotiseen MörkÖrö-tapahtumaan liittyvät taideteokset ovat saarella nähtävissä 6.1.2022 asti. Otsalampun valokeilan kokoinen maailma avartuu niin suureksi tilaksi, ettei mieli kykene edes käsittelemään sitä. Tämä on kuin se elokuvan hetki, jossa musiikki hiljenee ja yleisö tietää, että kohta heidät säikäytetään, vaikka he kuinka varautuisivat. • Kerro jollekulle, mihin olet menossa. Ei kuitenkaan tarvitse kävellä kauaa, kun mörkö luikertaa mielikuvitukseen. En halua selvittää, miten yleisö säikäytetään. Hetken aikaa tuntuu jopa miellyttävämmältä olla valojen vieressä kuin niiden alla. suomenluonto.fi 51 Suomalaisissa metsissä meitä ei vaani mikään.. Odotan rauhassa ennen kuin lähden liikkeelle, eikä mörkö enää palaa. Eräoppaan vinkit pimeässä retkeilyyn • Ota mukaan otsalamppu, varaparistot ja varalamppu. Kun talvea hohkaava kallio hyppyyttää minut jalkeille, jatkan matkaani. suomenluonto.fi 51 Eräoppaan vinkit pimeässä retkeilyyn • Ota mukaan otsalamppu, varaparistot ja varalamppu. MörkÖ on vuosittain jossain päin Kemiönsaarta järjestettävä pimeysfestivaali. Kun valaistulta tieltä poikkeaa reitti metsään, päätän lähteä mörköjahtiin. Turvallisuuteen täytyy kuitenkin kiinnitt ää vielä enemmän huomiota kuin päiväsaikaan. Hetkessä jännite lässähtää. Tuuli on riepottanut pilvet hajalleen, ja Linnunrata halkoo taivasta. Silti va lo tuntuu jostain luopumiselta
52 suomenluonto.fi TEKSTI JA KUVAT MARKUS SIRKKA DIGITILAAJI LLE Tuntsan tuntureilla 52 suomenluonto.fi Katso videoita Tuntsasta: suomenluont o.fi Tuntsan tarunhohtoiset tunturit Kuskoiva ja Sorsatunturi kutsuvat retkelle.
suomenluonto.fi 53 suomenluonto.fi 53 Tuntsan alueen tykkykuusikoita.
Kuljetusmahdollisuutt a voi kysyä myös alueen matkailuyrityksistä, mm. Tulppioon pääsee Savukoskelta perjantaisin kutsutaksilla linjaautotaksalla. Pitempää vaellusta suunnitt eleva voi lähteä liikkeelle myös Tulppiosta, Tuntsan erämaa-alueen pohjoispuolelta, hiihtää erämaa-alueen poikki ja jatkaa Sorsatunturin kautt a Naruskantielle. suomenluonto.fi 55 Haastava, antoisa Tuntsa Oman auton lisäksi perukkaan pääsee Sallasta linjaautolla Salla–Savukoski-tietä Särkelään saakka, mistä loppumatka taitt uu taksilla, ellei sitt en koko matka Sallasta. Naruskan Retkeilymaja tarjoaa majoituksen lisäksi kuljetuspalveluja. Matkailuyrityksiin soitt amalla selviää tien auraustilanne, yleensä tie on auratt u Naruskajärvelle asti. www.luontoon.fi /tuntsa www.visitsalla.fi www.naruska.com suomenluonto.fi 55 Retkeilijän leiri.
Tunturimaan vakioasukkaat jättävät viestejänsä hangelle, tosin vain harvakseltaan, mutta äkkäämme ainakin poron, ketun ja metsäjäniksen jäljet ja korpin siluetin taivaalta. 56 suomenluonto.fi risuista ja maasta löytyvästä vähäarvoisesta puusta. Hiiripöllö Nuoluskurun kota tarjoaa suojaa talvivaeltajille. Täysin autio erämaa ei tietysti ole. Isompien maapuiden ottoa varten voi Metsähallitukselta lunastaa maapuuluvan. Täällä liikutaan pääosin omin toimin ja omin voimin avataan latua. Sorsatunturin kautta kulkee myös muun Tuntsan ja Tuntsan erämaa-alueen kokonaisuudeksi yhdistävä UKK-kesävaellusreitti. Sorsatunturin profiili on Tuntsan tunnuksia.. Se on alkutalvesta vähällä käytöllä, mutta ristiviitat näyttävät suuntaa, joten suunnistustaitojen ei tarvitse olla huippuluokkaa, ainakaan niin kauan kuin näkyvyys on hyvä. Päivälläkin aktiivinen hiiripöllö päivystää Sorsan kodalla myyräpaistia. Reittiä seuraten vaellusta voi pohjoisessa jatkaa Tulppioon ja etelässä Sallan suuntaan. Aivan talven ensimmäisiä hiihtäjiäkään emme ole, sillä muutaman kerran latumme risteää jo reilun lumikerroksen alta häämöttävän vanhan ladun kanssa. Syrjäinen alue vaatii päättäväisyyttä, se ei selvästikään ole ensimmäinen kohde vähille erämaita koluaville talvivaeltajille, ainakaan keskitalvella. Alkumatkasta maisema on vielä melko Takkaselän tykkymaisemaa hienompaa ei ole Suomessa. Näädänpyytäjä, arvuuttelemme. Nuoluskurun kodan nurkalla riekko pyrähtää kiepistä kuin kuuluisa varpusparvi ja säikäyttää huussiin menijän. Alueen eteläosaan, Sorsatunturille, vie Naruskantieltä moottorikelkkareitti
Ja minkälainen se onkaan: suusta pääsee ihastuksen huokaus! Hienompaa tykkymaisemaa ei Suomesta löydä; joka suuntaan näkyy mitä ihaninta sokeritoppametsää, tykkylumen kuorruttamaa kuusikkoa. Kestää hyvän tovin, ennen kuin on taas saanut kerättyä itsensä ja tavaransa kasaan ja päässyt jalkeille. suomenluonto.fi 57 Tuntsan palo Kesällä 1960 Tuntsalla riehui Suomen suurin metsäpalo. Metsä-Lapissakin löytää edestään silloin tällöin haasteita. Sokeritoppametsä Kuskoivan etelärinteessä siirrytään Sorsatunturin luonnonsuojelualueelle ja maisema muuttuu, yhtenäiset kuusikot alkavat. Kun siellä makaa pää alaspäin rähmällään pehmeässä hangessa ahkion painaessa vääntyneine aisoineen alarinteeseen, metsäsukset hangen alla, samoin sauvat ja lenkeissä kiinni olevat kädet, saattaa jopa ärräpääkin päästä. Ylhäältä puurajasta sitä vastoin on hyvä mittailla maisemaa. Mutta älä ymmärrä väärin, ei vaeltaminen täälläkään ole pelkästään lupsakkaa auvoa. Lähde: Reppu selässä pitkospuita pitkin – UKK-reitti Sallassa, Metsähallitus 1993 tavanomaista. Paloalueen metsien uusiutuminen on ollut hidasta, ja merkkejä palosta on nähtävissä edelleen. Pakkasta voisi kyllä olla reilummastikin, Sallan perukka on tunnetusti Suomen kylmintä seutua. Hiihtelemme tykkykuusten muodostamia holvikäytäviä, kunnes tunturin satulassa maisema avautuu. Naruskantien varressa olevalla Ilmatieteen laitoksen havaintoasemalla on mitattu yli 50 asteen pakkasia. Kyttyräselkäisen Takkaselkätunturin kupeita kavutessa maisema komistuu komistumistaan. Mutta se sopii, sillä kun lähtiessä on hiukan vilu, on hiihtäessä hyvä, eikä ahkion veto aiheuta yletöntä hikoilua. Syttymissyyksi on arveltu salamaa, mutta myös ihmisen huolimatonta tulenkäsittelyä. Puuta korjattiin vuoteen 1967 saakka yhteensä 300 000 kuutiometriä. Hiiripöllö Näkymä Takkaselkätunturin satulasta kohti pohjoista.. Sääennuste ei täysin toteudu, ja kovimmat, kolmenkympin pakkaset jäävät reiluun puoleen. Lumivarmaa ja kylmää seutua Tuikea tuuli saattelee matkaan, hytisyttää. Niiden pehmeät penkat saavat suksijan hikoilemaan. Venäjän puolelta alkanut palo tuhosi metsää kahdella alueella yhteensä 20 000 hehtaaria, Venäjän puolella vielä jopa viisi kertaa tämän verran. Sykettä nostaa nousu Kuskoivan satulaan, samoin jokuset jyrkät rinteet ja puronotkot. Ei kä 590 metriä korkea Takkaselkäkään jää paljoa matalammaksi. Sellainen paikka löytyy vaikkapa Takkaselkätunturin jyrkästä rinteestä. Naruskajärvellä oli nokisavotan aikaan jopa kaksi hinaajaa uittotöissä. Lopulta palo sammui maastoesteisiin ja vesisateisiin. Sammutusta ja puunkuljetusta varten rakennettiin teitä yhteensä 250 kilometriä, ja Naruskajoki perattiin uittoväyläksi. Paloa oli sammuttamassa 500 henkilöä, puunkorjuussa kaksi kertaa tämäm verran. Myös palamattomia välimetsiä hakattiin. Ympäristössä on useita puolikilometrisiä tuntureita, etelälounaan suunnalla peninkulman päässä kohoaa Suomen eteläisin yli 600 metriä korkea tunturi, 629-metrinen Sorsatunturi. Sen selässä oleva kyhmy, takka, taakka, näkyy kauaksi. Siksi tien varteen odottamaan jääneen auton käyntiin lähtö mietityttää, mutta onneksi menopeli hurahtaa ensimmäisellä yrityksellä toimintaan
Mitä. Humahdus. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Oulu. Kun luonnossa on riitt ävän pitkään, aika ja paikka menett ävät merkityksensä. Kotipaikka. Mott o. Antt i Tuurin sanoin ”Kirjailijan ainut pääoma on vapaus.” Tärkeintä luonnossa. Jenni Räinä. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Luonto ja maaseutu ovat tietoja kaunokirjailija Jenni Räinälle rakkaita. TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVA VESA RANTA Kulkijan matkassa Kuka. Tietokirjailija ja toimitt aja
Yksi lähtee metsään hakemaan hirvipaistia, toinen kukkuraista hillasankoa, kolmas komeita valokuvia. Teoksessa Räinä esittelee yhdeksän ”metsissä, soilla ja tuntureilla” viihtyvää naista, joilla jokaisella on oma tapansa olla luonnossa. Pitää tarttua hetkeen ja tehdä nyt se, mitä haluaa tehdä.” 2022, kevät ”Olen elossa ja kirjoitan toista romaaniani. ”Korostin sitä, että luonto itse antaa voimia ongelmien ratkaisemiseen. Pitkään hellitty haave on toteutunut ja ensimmäinen romaani julkaistaan ensi vuonna. ”Oli valittava Kemin ja Georgian välillä. Nyt kiinnostaa katsoa lähellä olevaa luontoa monelta puolelta.” Arkista luonnossa liikkumista ja lähiluontoa ylistää myös Räinän tuorein tietokirja Kulkijat (Like 2020). Päivittäiset seikkailut lähiluonnossa alkoivat.” 2012 ”Irtisanouduin vakityöstä. luokalla kirjoitin avohakkuita kritisoivan aineen.” Toimittajan työhön liittyvät haastattelut ja tiedon hankinta syvensivät vuosien mittaan metsään liittyviä pohdintoja. Yritin tarjota uusia näkökulmia etenkin heille, joita luonto on aina kutsunut puoleensa, mutta jotka eivät ole siellä paljon liikkuneet.” Luonto ja maaseutu ovat Räinän kirjojen ytimessä, ja näin tulee olemaan jatkossakin, tyylilaji vain vaihtuu. suomenluonto.fi 59 K un toimittaja ja tietokirjailija Jenni Räinä oli nuori opiskelija, häntä innostivat kaukaiset paikat, suunnilleen vain Saharan eteläpuolinen Afrikka. Niiden eräänlainen huipentuma oli osana työryhmää kirjoitettu Metsä meidän jälkeemme (Like), joka voitti Tieto-Finlandiapalkinnon vuonna 2019. ”Omaa hevosta pitää liikuttaa päivittäin ja kun meillä ei ollut ratsastuskenttiä, hevosen kanssa mentiin vitikkoon. Se on luksusta, parasta mitä voi olla.”. ”Tällä hetkellä ei ole kaipuuta kauas. Kirjaidea sai alkunsa ärtymyksestä, jonka jo parikymmentä vuotta sitten herätti havainto, miten luontoon lähtemistä pidetään kirjoissa ja elokuvissa aina miesten juttuna. ”Se ei vastannut kokemuksiani, sillä esimerkiksi oma äitini on aina ollut valtavan innokas liikkumaan luonnossa. Esikoisteos, syrjäseutujen elämää kuvaava Reunalla (Like) julkaistiin 2017. Rauhallisella Kuivasjärven omakotitaloalueella Oulussa perheensä kanssa asuva Räinä nauttii nyt siitä, että aivan kodin läheltä alkavat metsät. Kemi voitti, sillä tiedostin, miten vähän oman alan työpaikkoja oli tarjolla." Pieni maakuntalehti oli hyvä toimittajakoulu, mutta Räinän mielessä kaihersi palo pitkäaikaisempien projektien pariin. Mieleen iskostui, että luontoon lähdetään säästä tai vuodenajasta riippumatta. Palkittu teos havahdutti monet lukijat suomalaisten metsien tilaan, ja silmien avaamiseen Räinä kannustaa edelleen. ”Halusin kirjaan kuvausta luonnossa olemisesta, ja luontevin tapa tähän oli lähteä retkille naisten kanssa.” Siansaksaa vihkoihin Pienestä pohjoispohjalaisesta, nykyisin Iin kuntaan kuuluvasta Hyryn kylästä kotoisin oleva Räinä on lapsesta saakka halunnut kirjoittaa. Syksyn apurahakierroksella onnisti, ja Räinä pääsee keväällä kokeilemaan, millaista on keskittyä vain siihen rakkaimpaan, proosan kirjoittamiseen. Viime vuosina katse on tarkentunut lähemmäs. Hän heittäytyi vapaaksi toimittajaksi, ja aikaa alkoi jäädä muuhunkin kuin lehtijuttujen kirjoittamiseen. Lähimetsissä koluaminen herätti kysymyksiä siitä, miksi metsissä näyttää siltä kuin näyttää. ”Lähipöpeliköissä samoilu auttaa katsomaan kiiltokuvan taakse.” 1991 ”Sain ensimmäisen oman ponin. ”Lähipöpeliköissä samoilu auttaa katsomaan kiiltokuvan taakse. Hevoset veivät metsään Kirjoittamisen lisäksi Räinän elämään ovat aina kuuluneet hevoset. Se vapautti aivokapasiteettia, aikaa ja energiaa kirjaprojekteihin.” 2016 ”Aivokuumeen sairastaminen sai ymmärtämään oman rajallisuuden. Toinenkin romaani on jo vireillä. Lapsuusperheellä oli suomenhevosia, ja Räinä ratsasti niillä kotia ympäröivissä metsissä. Talousmetsissä liikkuminen täydentää kokonaiskuvan siitä, minkälaisia metsät Suomessa tällä hetkellä ovat.” Proosan pariin Räinä on saanut Kulkijoista positiivista palautetta. Häntä ilahduttaa etenkin se, että vaikka kirja käsittelee myös tämän hetken ekokriisejä, se ei ole jättänyt lukijoille ahdistavaa oloa. Jo yläasteen 8. Vihot täyttyivät siansaksasta.” Räinä opiskeli Jyväskylän yliopistossa puheviestintää ja luovaa kirjoittamista, ja päätyi opiskelujen jälkeen töihin kotiseutunsa lehteen Pohjolan Sanomiin. Itsestään selvää tämä ei ollut, sillä samaan aikaan Räinällä olisi ollut mahdollisuus lähteä ulkomaille vapaaehtoistyöhön. ”Kirjoitin jo ennen kuin edes osasin kirjoittaa. Tahdoin moninaistaa luonnossa liikkujien kuvaa.” Räinä kirjoitti Kulkijoihin mukaan myös itsensä. Lähikuusikkoon on helppo lähteä retkelle lasten kanssa, eikä hiihtoladullekaan tarvitse kantaa suksia paria sataa metriä enempää
SINITIAINEN MIETTEISSÄÄN Pieni sinitiainen on selvinnyt kesän yli hienosti ja nauttii jo ensilumen hurmasta! Sirpa Jyske kuvasi linnun 23. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi 60 suomenluonto.fi. lokakuuta Virroilla. TOIMITTANUT LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. V I N J E T T I HIUSJÄÄ Hiusjää ihastutti suojaisessa metsässä. . Kari Välitalo ikuisti luonnon taideteoksen 13. marraskuuta Kitukoskella Ahlaisissa Porissa
RIEKON KATSE Tunturikoivikossa lumikenkäillessä tulee vastaan mukavia yllätyksiä, kuten kiven takaa kurkkaava riekon katse. marraskuuta. lokakuuta. Keräsin sieniä muovipussiin, ja talitiainen lennähti paikalle. UTELIAS SARVIPÄÄ ”Olin kuvaamassa hirviä pellon reunalla. Katri Niskanen kohtasi valkean linnun Kilpisjärvellä 14. syyskuuta. . Iso hirvisonni astui peltoon ihmett elemään kuka on hänen maillaan.” Eelis Maljonen kohtasi sarvipään Jyväskylässä 18. Vähän ajan kulutt ua rupesi metsästä rinteeltä kuulumaan sonnin öhkimistä. . suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I MERITAIMEN KAUPUNKIPUROSSA Kuvan meritaimen on noussut kutemaan kunnostett uun kaupunkipuroon, Mätäjokeen. Naapuri soitt i aamukahvia juodessaan, ett ä hänen keitt iön ikkunan edessä vaahterassa istuu hiiripöllö.” Mikko Siikavesi iloitsi pöllön näkemisestä 11. SIENESSÄ ”Olin sienessä ihan kotipihan tuntumassa. Olisko elätellyt toiveita, ett ä pussissa olisi jotain nokkaan pantavaa?” Irma Mikkola sienesti talitiaisen kanssa 2. HIIRIPÖLLÖ NAAPURIPUUSSA ”Eipä tarvinnut tällä kertaa kauas vaeltaa, ett ä pääsi näkemään pohjoisen pöllön. lokakuuta Vantaan Tolkinkylässä. marraskuuta Hämeenkyrössä.. Vastailin matkimalla sonnin ääntä, ja kohta alkoivat pajukossa puskat heilumaan ja koko metsä ryskäsi. Janne Salomeri kuvasi kalan Helsingin Talissa 14
Mitä tässä tapahtuu. Kotelo voi jopa olla kuollut, jos ainoastaan toukka liikkui. Yleensä kotelot alkavat heitt elehtiä villisti ylös alas, jos niitä häiritään. JA RM O M ÄK IN EN TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Leppäkertt ujen toukat ovat aikuisten tapaan petoja, ja kuulemani mukaan ne syövät joskus jopa leppäkertt ujen koteloita. Itse en ole kertaakaan päässyt todistamaan tätä, mutt a juuri siitä saatt aa olla kyse kuvassa. /kysy-luonnosta tai . Ilmiö sopisi kuvaan varsinkin, jos alueella on runsaasti leppäkertt uja. . Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Hieno havainto kaikkiaan! HELI VAINIO Toukka voi syödä lajitoverin kotelon Viime kesänä moni näki paljon leppäkertt ujen toukkia. Toukasta näkyy kuvassa lähinnä mustia jalkoja ja takapäätä. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Ilmiö kuulostaa nurinkuriselta ja lajin itsensä kannalta epäedulliselta, mutt a ehkä se saatt aa tulla kyseeseen korkeilla yksilötiheyksillä. Tällöin koteloiden, eli puolustuskyvytt ömien kilpailijoiden tai jopa ainoan jäljellä olevan helpon ravinnon syöminen voisi olla kannatt avaa. Mielenkiintoinen kuva! Siinä on meritai seitsenpistepirkon kotelo ja toukka. Eli yksi leppäkertt u on kehitt ymäisillään tai kuolleena kotelossaan ja toinen saatt aa harkita tai aloitella sen syömistä. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Toukan näköinen yksilö liikkui, mutt a pysyi kiinni kotelon oloisessa yksilössä. Saman kasvin varressa näin jotain erikoista. U UTTA! Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaaji lle osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle TA PI O KU JA LA. Ehkä suurten kirvamäärien vuoksi niitä syöviä leppäkertt ujakin on ollut runsaasti liikenteessä. Lahden Radiomäellä kuvasin isopirkkoa. Ennen koteloitumista toukat käyvät roikkumaan pää alaspäin, joten kotelon vieressä oleva toukka ei ole itse koteloitumassa. Oranssin pallukan, eli kotelon, tyvessä on lisäksi kyseisen yksilön vanha toukkanahka kasassa. Leppäkertt ujen toukat puhutt ivat ihmisiä viime kesänä erityisen paljon
HEIDI KINNUNEN Pohjois-Amerikassa minkki on yksi näätäeläin muiden joukossa. Toisaalta niiden omaan menestykseen vaikutt avat muun muassa vesistöjen kunto ja näätäeläinten omien saaliseläinten runsaus. Kotiseuduillaan Amerikassa minkkiin suhtaudutaan kuten muihinkin pikkupetoihin. Saaristo ei ole ollut vesikon suosimaa ympäristöä Suomessa, joten minkin korvaaminen alkuperäisellä vesikolla suosisi todennäköisesti esimerkiksi riskilän ja karikukon kaltaisia merilintuja. Minkkiä pidetäänkin Euroopassa vaarallisena vieraslajina. Petonisäkkäiden ja saaliseläinten välillä vallitsee monimutkainen ravintoverkko, jota on tutkitt u pitkään. Pienet näätäeläimet, kuten minkki ja vesikko, päätyvät ajoitt ain isompien nisäkäspetojen ja petolintujenkin ravinnoksi. Myös Amerikassa minkkejä hävitetään paikallisesti loukutt amalla. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Vesikon isompi amerikanserkku Onko minkki kotiseudullaan PohjoisAmerikassa samanlainen vihatt u tuholainen kuin Suomessa. K Y S Y L U O N N O S TA KI M M O LY YT IK ÄI N EN. Se on vain yksi näätäeläinlaji muiden joukossa, vaikka aiheutt aakin paikallisesti taloudellista vahinkoa kalanja rapujen kasvatt ajille sekä lemmikkija tuotantoeläinten, kuten ankkojen ja kanien hoitajille. Voisiko vesikko olla meillä vastaava "tuholainen", jos minkkiä ei olisi. Luonto itsessään on kuitenkin melko samankaltainen vastaavilla leveysasteilla. Minkki on hieman vesikkoa suurempikokoinen ja sitä aggressiivisempi laji. Vaikutt aa siltä, ett ä minkki on vesikkoa rohkeampi ja uskaltautuu helpommin ihmisasutuksen lähelle, jossa se voi hyödyntää kotija tuotantoeläimiä. Toisaalta ei liene mahdotonta, ett ä vesikot omaksuisivat saman käytt äytymispiirteen. Metsästäjät tietävät minkkien vähentävän myös vesilintusaalista, mutt a toisaalta minkki on saaliseläin itsekin. . Turkistarhoilta karanneet yksilöt ovat muodostaneet Eurooppaan populaatioita, jotka ovat ilmeisesti vaikutt aneet vesikon vähenemiseen ja häviämiseen
Maastossa huomiota herätt ävä kasvi on keltasompasammal (Splachnum luteum). TERHI RYTTÄRI K Y S Y L U O N N O S TA IN GA H AA RI ST O / VA ST AV AL O Perhoset eivät pysty talvehtimaan asuinrakennusten lämmössä. . Se kasvoi Kuusamossa hillasuolla kämmenen kokoisella alueella. Itiöpesäkkeen sateenvarjomainen tai lierihatt umainen osa on tarkoitett u laskeutumisalustaksi kärpäsille, joita sammal houkutt elee hajunsa avulla levitt ämään itiöitään. JAAKKO KULLBERG Nokkosperhonen yökylässä Näytt ävä sammal Mikä laji kuvassa on. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Voiko sama nokkosperhonen yöpyä lasitetulla terassillamme säännöllisesti. Parhaat paikat ovat varjoisia ja tasaisen viileitä paikkoja, jossa perhonen on turvassa pedoilta, ja viileät olosuhteet säästävät energiaa, jota tarvitaan varsinkin talvehtimista varten. Kasvi, sieni, vai ehkä sammal. . Vakituisia yöpymispaikkoja käytt ävät usein myös eräät papurikikot ja etelänpäiväkiitäjä. Luonnossa nokkosperhoset talvehtivat kivikoissa, luolissa, ontoissa puissa sekä ihmisen tekemissä bunkkereissa, ulkovarastoissa, kellareissa, talojen alla ja muissa vastaavissa paikoissa. Sammal kasvaa lehmän, hirven tai poron lannalla – usein suolla ja sopivasti hillan poiminta-aikaan. Nokkosperhoset ja useat muut talvehtivat täpläperhoset etsivät usein jo kesällä viileitä varjoisia paikkoja, jossa ne voivat turvallisesti yöpyä. Sammalen lehdet ovat lyhytikäisiä ja jäävät helposti huomaamatt a, mutt a kookkaat ja värikkäät itiöpesäkkeet nousevat jopa 15 sentt imetrin korkeuteen, jolloin sammal näkyy kauas. Pyydystän perhosen usein lasilla ja vapautan sen sitt en pihalle, sillä ötökkärukat eivät löydä pois terassin ylälaseilta, emmekä yllä niitä sieltä pelastamaan. Kulunut kesä oli hyvin kuuma, ja silloin monet lajit etsivät viilennystä sisätiloista. Pitkäikäisillä lajeilla turvalliseksi todett u yöpymispaikka pienentää riskiä. Miten voisimme tarjota sille talvehtimispaikan. Minullakin tuli ikkunoista ja ovista sisään nokkosperhosia, jotka hakeutuivat esimerkiksi pesuhuoneeseen ja muihin kostean viileisiin paikkoihin. Olemme myös miett ineet, mahtaakohan tämä perhonen myös talvehtia terassillamme. Näin säästyy energiaa, ja hyönteinen ei myöskään kuivu talven pakkasilla. LA U RA KI VI TA LO. Kyseinen nokkosperhonen on hyvin suurella todennäköisyydellä sama yksilö. Usein löydän perhosen aamulla laseja avatessani, tai joskus se on saapunut jo illalla valmistautumaan yöhön. Hyvä talvehtimisympäristö on kesälläkin kylmä paikka, jossa on kosteat, tasaiset ja tuulett omat olot, eli eristynyt mikroilmasto, jonne pakkanen ei myöskään pääse. Talvehtimiseen nämä paikat ovat kuitenkin liian lämpimiä ja kuivia. Syksyn tullen perhoset kannatt aa siis häätää sisätiloista ja lasitetuilta parvekkeilta, koska lämpimät olosuhteet tuhlaavat niiden energiavaroja
Kantokääpä on monivuotinen, ja uusi kasvuvyöhyke on erotett avissa värikkään kellanvalkoisena tai oranssina. Joulupukin apuri Kuusen kukat ja kerkät Linnun vai oravan pöntt ö. . JUHA VALSTE Mikähän kääpä tämä on. Silloin on kyseessä kuusen harvinainen erikoismuoto, purppurakuusi (Picea abies f. Linnut kyllä hyväksyvät oravan käytössä olleen pöntön, kunhan tilaa vain riitt ää. Kantokääpää on käytett y myös lääkinnällisiin tarkoituksiin, muun muassa tulehduskipulääkkeenä. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Tein koivupölleistä pari pöllönpöntt öä. Kantokääpä voi kasvaa melko isoksi, ja niitä on samassa puussa usein paljon. cruenta). Kun pölytys on tapahtunut ja kukinta on ohi, emikukinnot kääntyvät riippuvaan asentoon. Käytt ääkö orava vanhaa pesää, vai pitäisikö tämäkin pöntt ö tyhjentää välillä. Käävän pillipinta on kermanvalkoinen ja sen tuoksu on helposti tunnistettava, hapanimelä, josta laji on tunnistettavissa nuorena ja vanhana. AN N A TU O M IN EN EI JA LE H TO. Onpa sitä käytett y ruokien mausteenakin. Luonto on mestari muotoilijana. Kun menin puhdistamaan niitä, toisesta ampaisi orava. Niistä kehitt yy kuusen käpyjä, jotka ovat ensin vihreitä ja myöhemmin ruskeita. . Kelpuuttaako lintu pöntön, jossa on oravan haju. Oravat ott avat mielellään isoja linnunpönttöjä asuinja suojapaikoikseen. ANNELI VIHERÄ-AARNIO H AN N U RÄ M Ä / VA ST AV AL O Orava majoitt uu mielellään isoon linnunpöntt öön. Itiöemä voi olla toisinaan lähes kokonaan oranssi. Nuoret kuusenkerkät voivat joskus olla myös punaiset. Näin sen käytt ävän sitä myöhemminkin. Useimmat valmiina ostetut pöntöt eivät ole avatt avia, joten puhdistusta varten niiden rakennett a on muutett ava – tavallisesti katt o on irrotett ava ja muutett ava avatt avaksi. Kuvassa näkyvät punaiset puun osat ovat emikukintoja, eivät siis kuusenkerkkiä. Kun kävin kurkkaamassa pöntt öä, se oli melko täynnä sammalta, mutt a en avannut sitä vielä. Kantokääpä aiheutt aa ruskolahoa ja on taloudellisesti merkitt ävä lahott aja. . Pöntöt pitää puhdistaa sekä lintujen ett ä oravan käytön jälkeen. Tässä tapauksessa se on tuott anut hauskannäköisen kantokäävän, joka ajankohtaan sopivasti näytt ää tontt ulakkiselta hahmolta. Kuusenkerkät eli kuluvan vuoden uudet vuosikasvaimet taas ovat yleensä kirkkaan vaaleanvihreät ja muutt uvat syvänvihreiksi kesän mitt aan. Sen lahott amissa puissa kasvaa seuraajalajeina usein harvinaisempia vanhan metsän kääpiä, kuten rusokääpä ja röyhelökääpä. LASSE KOSONEN Onko tavallista, ett ä kuusenkerkät ovat punaisia. Tämä on paras suoritt aa kevätt alvella ja pakkassäällä kirpunpuremien välttämiseksi. Se kasvaa sekä havupuulla ett ä lehtipuulla, vaikka tieteellinen lajinimi pinicola viitt aakin mäntyyn. Laji kasvaa usein kannoilla, kuolleiden puiden tyvillä ja maapuissa. Kantokääpä on Suomen yleisimpiä ja näytt ävimpiä kääpiä
Kiehkuroiden väritys johtuu siitä, ett ä niissä on käytett y koostumukseltaan erilaista puukuitua. . Joskus niissä voi olla hyvinkin kirkkaita värejä, jos kuidussa on ollut mukana maalia esimerkiksi talon seinästä. Eri ampiaislajien pesät eroavat myös ulkonäöltään. Esimerkiksi piha-ampiaisen ja herhiläisen pesät ovat keskimäärin rusehtavampia kuin muilla ampiaisilla. Tutustu selluvillaeristämisen etuihin! www.termex.fi reen Ekologiseen rakentamiseen Termex Green -Selluvillaeriste Ekologiseen rakentamiseen 66 suomenluonto.fi. Kuvassa näkyvä pesä on hyvin todennäköisesti piha-ampiaisen (Vespula vulgaris) rakentama, sillä sen pinnassa on lajille tyypillisiä simpukankuorta muistutt avia kiehkurakuvioita, ja lajin pesät sijaitsevat usein talojen ullakoilla. Jos pesän ympärillä on runsaasti tilaa, se kehitt yy kasvaessaan säännöllisen pallomaiseksi. germanica) pesässä on samantapaisia kuvioita, mutt a sen pesät sijaitsevat aina pienemmissä onteloissa maassa tai kivien koloissa. Ahtaissa paikoissa pesät joutuvat kuitenkin sopeutumaan tilojen rajoituksiin ja niistä voi tulla epäsäännöllisen muotoisia. Väriin vaikutt aa myös puukuituun sekoitt uvan ampiaisen syljen koostumus, joka vaihtelee eri lajeilla. Myös saksanampiaisen (V. Kysyjän löytämän pesän muhkuraisuus saatt aakin osaksi johtua tästä, mutt a myös satt umalla on vaikutusta pesän muotoon. Ampiaispesän ulkonäköön vaikutt avat monet asiat, kuten pesäpaikan olosuhteet ja käytetyn puukuidun laatu. Termex Green täyttää M1-päästöluokituksen, se on tehokas ja turvallinen puhallusselluvilla, joka on täysin kierrätettävissä elinkaarensa lopussa. JUHO PAUKKUNEN Arkkitehtuuria ampiaistyyliin AN IT A AV IK AI N EN TA PI O KU JA LA Rakennat uutta tai peruskorjaat vanhaa, Termex Green on vähäpäästöinen lämmöneristevalinta. Lämmitä kotiasi älä ilmastoa. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Mistä tällainen ampiaispesän muoto johtuu
-sivustolla käy yli 140 000 vierailijaa kuukausittain. Juha Syvärannan kirjan Meritunturit (Minerva 2020) voitti Terhi Pihlajamaa Helsingistä. / mediatiedot/ Elonkehä on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kestävän yhteiskunnan ja elämäntavan edistämiseen. Kestotilaus (4 numeroa / vuosi) 35 € www.elonkeha.com Kestävän elämäntavan puolesta jo vuodesta 1995! IR T O N U M E R O 9 € 3/21 SYVÄEKOLOGINEN KULTTUURILEHTI. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. on säilyttänyt vaiteliaan arvokkuutensa kaikki nämä vuodet eikä tänäkään aamuna vastannut mitään tervehdykseemme. Päivämme voimme aloittaa lausumalla ”Hyvää huomenta Herra Haikara!” Herra H. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Näitä uutuuslajejahan ei löydy suomalaisesta kirjallisuudesta, ja ulkomaisen kirjallisuuden avuksi ottaminen edellyttäisi tieteellisiä nimiä. Hepokattiuutuuksien esittelyn yhteydessä jäin kuitenkin kaipaamaan tietoa niiden tieteellisistä nimistä samaan tapaan kuin lehden kauris-esittelyssä. KASARINNIITYT Talviaitat, sauna, kesämajat, koskiluonto, luonnonmetsiköt kasarinniityt@ gmail.com 050-3773320 txt Lisätietoja Facebookista EDELLINEN NUMERO Ilmoita Suomen Luonnossa! Lehden painettu ja digitaalinen versio tavoittavat 198 000 luonnonystävää ja suomenluonto.. Lehdessä julkaistaan mm. Pekka Valtonen Herra Haikara Olipa iloinen yllätys numeron 6/2021 kansikuva! Olemme katselleet ja ihastelleet jo kahdeksan vuotta täsmälleen samaa Markus Varesvuon kuvaa harmaahaikarasta keittiössämme kohdassa, jossa muinoin oli maustehylly. En ole aiemmin saanut aikaiseksi ott aa selvää eri kauriiden tuntomerkeistä. Olisiko mahdollista tulevaisuudessa vastaavanlaisten artikkelien tai tiedonantojen yhteydessä mainita tieteelliset nimet. Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä viime numeron paras jutt u oli Upeat suotyypit. (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 3.1.2022. Ostimme kuvan Varesvuolta ja kehystytimme sen veden-, höyrynja rasvankestäväksi. www.suomenluonto.. Suomessa on upeita suoympäristöjä, joihin voi tavallinen luonnossaliikkujakin tutustua turvallisesti. ÄÄNESTÄ . Samalla sivulla kirjailija Inkeri Markkulan etunimeksi oli kirjoitettu virheellisesti Irmeli. Liisa ja Reijo Erola Oikaisuja Numeron 9/2021 sivulla 5 kerrottiin, että kansikuva on Revonnevalta. ympäristöfilosofisia esseitä, talouskasvuyhteiskunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja ja haastatteluja. u. Pääsemme tunnistamaan mökkivieraitamme ja lähimetsän hiljaisia liikkujia. Se on kuitenkin Valkmusan kansallispuistosta. Monimuotoisen suoympäristön kasveineen ja eläimineen soisi olevan suuremmankin kiinnostuksen kohteena! – Maarit Hilden, Tornio Tunnista kauris Tästä jutusta oli meille apua. verkkosivuilla www.suomenluonto.. Osallistujien kesken arvotaan Pinnan alla -ekologiset kestotiskirätit (2 kpl). – Sari Laakso, Lempäälä Tieteelliset nimet lajiesittelyihin Kiitokseni taas mielenkiintoisesta ja hyvin toimitetusta lehdestä (9/2021). Toimitus Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. Hyvin on kestänyt
Joulukuusia kasvatetaan usein ruokaviljelyyn huonosti soveltuvilla aloilla, pelloilla tai joutomailla, jotka näreikköinä ovat puutonta parempia ilmastolle. VILJELLYISTÄ KUUSISTA ympäristöystävällisin on lähellä kasvatettu kotimainen joulupuu. Kerrostaloasuja voi hyödyntää kunnan kuusikeräystä. Joulupuita voi kasvattaa myös luomuna, jolloin sallitaan vain tietyt lannoitteet Lue lisää joulukuusista artikkelista Kumpi on vihreämpi, luonnonkuusi vai muovikuusi, suomenluonto.fi.. Vaihtoehtona kaadetulle puulle voi ostaa istutetun kuusen, jonka voi joulun jälkeen siirtää parvekkeelle tai istuttaa pihalle. Luonnonkuusen hiilijalanjälki on alle kaksi kiloa. Ilmastoystävällisin joulupuu on hakkuissa kaadetun kuusen latva, joka muuten jäisi metsään maatumaan. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi SUOMESSA KORISTELLAAN vuosittain noin 1,4 miljoonaa joulukuusta. Lannoituksen ja kemikaalein tapahtuvan heinän torjunnan vuoksi viljelykuusen kasvihuonepäästöt ovat suuremmat kuin luonnonkuusella, yhtä suuret kuin muovikuusella kymmenen vuoden käytön jälkeen. Hyvä vaihtoehto on myös puu, joka kaadettaisiin tai kuolisi joka tapauksessa. Niistä noin miljoona tulee suomalaisilta kasvattajilta, viidennes kaadetaan omasta tai suvun metsästä ja loput tuodaan ulkomailta. Metallirunkoisen muovikuusen voi hävittää laittamalla sen metallinkeräykseen. Öljystä ja meLuonnonkuusen hiilijalanjälki on alle kaksi kiloa. Suomessa on noin 500 kuusenkasvattajaa, joille joulukuuset tuovat lisäansioita tai täysipäiväisen työn; lisäksi ala työllistää kausityöntekijöitä. ja erittäin niukasti kasvinsuojeluaineita. TEKSTI MIA RÖNKÄ KUVITUS MARIKA MAIJALA tallista valmistettu ja usein kaukaa Suomeen rahdattu muovikuusi on luonnonkuusta ympäristöystävällisempi vasta, jos sitä käytetään yli 20 joulua. Omien kuusten sijaan voi taloyhtiön pihaan hankkia yhteisen joulupuun. Joulun jälkeen kuusi on paras polttaa lämmöksi tai hakettaa ja kompostoida. Saatavilla on myös vuokrakuusia. Luonnonkuusen hiili jalanjälki on muutamia kiloja, mikä on vaatimaton osuus suomalaisen kuluttajan päiväkohtaisista hiilidioksidi ekvivalenttipäästöistä, jotka ovat 30 kiloa. Mikä on vihrein joulupuu. Jos kuusi joutuu kaatopaikalle, sen hiilidioksidipäästöt ovat 80 prosenttia suuremmat kuin jos puun polttaisi tai kompostoisi. Luonnonkuusen hiilijalanjälki on alle kaksi kiloa
suomenluonto.fi 69 K O T O N A TO IM IT TA N U T JO H AN N A M EH TO LA KU VA T IS TO CK PH OT O Karpalon hehkua glögiin Joulun aikaan on ihanaa sukeltaa mausteiden ja tuoksujen maailmaan – ja ottaa rennosti. Kanervakasveihin kuuluva karpalo sisältää paljon erilaisia vitamiineja, kuten esimerkiksi Aja C-vitamiinia. SUUPAL A www.ruskovilla.fi JOULUN PEHMEIMMÄT PAKETIT Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. Perinteisen kinkun tilalla voi kokeilla luomutai seitankinkkua, juureslaatikoissa kannattaa suosia kotimaisia raakaaineita ja riisipuuron sijaan voi keittää maukkaan ohrapuuron. Kuppi kuumaa ja tuoksuvaa glögiä maistuu vaikka aamukahvin sijaan. JOULUPÖYDÄN KUNKKUNA on pysynyt vahvasti kinkku, jonka ostaa peräti 75 prosenttia suomalaisista kotitalouksista. JOKO TAI Karpaloglögin kutsu l ve ä dl karpaloita tl kardemummaa kanelitanko neilikkaa dl sokeria MITTAA vesi, marjat sekä mausteet kattilaan, kiehauta seos. Kaada siivilöity glögi laseihin, lisää vielä tuoreita tai kuivattuja karpaloita sekä manteleita. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Jos kaupan valmisglögeistä ei löydy mieleistä, juoman voi tehdä itse omien mieltymysten mukaan. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.?. Jos kokeilisi vaikkapa karpaloglögiä! RIISIPUUROA VAI OHRAPUUROA JOULUHERKKUJA HANKKIESSA voi helposti keventää myös omaa ilmastokuormaansa. Sekin maistuu kanelin kanssa taivaalliselta. Seuraavaksi suosituimmiksi juolupöydän herkuiksi kirivät juureslaatikot (43 %) sekä riisipuuro (28 %). Nosta kattila pois liedeltä ja anna juoman hautua kannen alla noin 10 minuuttia
Kulota -näyttely Suomen Metsämuseo Lustossa Punkaharjulla 2.1.2022 saakka, Lusto.fi. Osmo Rauhala: Meren Narkissos III, 2017, öljy ja vaha kankaalle, 245 x 150 cm. Sara Hildénin Säätiön kokoelma.. Maalausten ja videoteosten aiheina ovat muun muassa dna ja evoluutio. Sara Hildénin Säätiön kokoelma. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE Ihmisen paikka Kuvataiteilija Osmo Rauhalan laaja yksityisnäyttely Muista unohtaa kaikki Turun Aboa Vetus Ars Novassa luo katsauksen taiteilijan 2010-luvun tuotantoon. K U LT T U U R I KU VA T RA U N O TR ÄS KE LI N Tutkijan kammiossa Keski-Suomen luontomuseos sa pääsee nyt kokeilemaan, millaista tutkijan työ oikein on. Muista unohtaa kaikki -näyttely Aboa Vetus Ars Novassa Turussa 29.5.2022 saakka, Aboavetusarsnova.fi. Tutki jan kammio Keski-Suomen luontomuseossa Jyväskylässä 27.2.2022. jyu.fi/fi/luontomuseo. 70 suomenluonto.fi Osmo Rauhala: Meren Narkissos II, 2017, öljy ja vaha kankaalle, 245 x 150 cm. saakka, Tiedemuseo. Tuli luo uutta Suomen Metsämuseo Luston näyttely Kulota esittelee lapualaisen luontokuvaajan Benjam Pöntisen valokuvien kautta sitä, miten tulta on hyödynnetty metsänhoidon ja metsäluonnon monimuotoisuuden edistämisessä. Museon omatoimisessa työpajassa voi testata muun muassa lajinmäärityskaavojen käyttöä ja tarkastella eliölajien erilaisia rakenteita
ILKKA JALAKSEN Perhostenkeräilijän opas (1970) tarttui aikoinaan mukaani antikvariaatista. Olen työhöni liittyen ottanut siitä oppia hyönteisten neulaamiseen ja yöperhosten houkutteluun. Kuvia on valitettavan niukasti ja ulkoasu on kuivakka. Miljoonia kuvia ottaneen luontokuvauksen pioneerin uraa valotetaan monipuolisesti teoksessa Hannu Hautala Sata parasta (Siltala 2021). PERTTI KOSKIMIES Sukellus lintututkimuksen historiaan KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI KUUNNELMA Uhkakuvia ja luontokuvia Perhosharrastuksen klassikkoteos AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA Paula Humberg on valokuvaja biotaiteilija. Kirjan avulla on ratkennut moni ongelma. Nordenskiöldin johtama retkikunta purjehti ensimmäisenä läpi Koillisväylän Vega-laivallaan vuosina 1878–79. Kirja vaikutti hyvältä, mutta en kymmenkunta vuotta sitten arvannut, miten paljon siitä olisi myöhemmin hyötyä. Siitä alkaa Aika matka! (Into 2021) maapallon historiaan. Se on toki joiltain osin vanhentunut, mutta hyvin jäsennelty teksti pikkutarkkoine kuvituksineen on edelleen kiinnos tavaa luettavaa. Tekstit ovat Juha Kauppisen käsialaa. Mihin kaikkeen valkoisen lumiviitan puute vaikuttaakaan. Kaverukset Lotta ja Kasper hyppäävät aikakapseliin. Arvoa käsikirjana nostaa tarkka hakemisto ja perinpohjainen kirjallisuusluettelo, josta tosin puuttuu lukuisia tekstissä viitatuista tutkimuksista. Yle Areenasta löytyvä 6-osainen kuunnelmasarja Vegan varjo vie mukaan tälle jännittävälle matkalle. suomenluonto.fi 71 K I R J AT TA LV E N P E I T T O HUPENEE . Neljän päätekijän lisäksi myös 21 muuta tutkijaa kirjoittaa omista erikoisaloistaan. Areena.yle.fi/audio suomenluonto.fi 71. Perhosista on tehty useita tunnistusoppaita, mutta Jalaksen teos on ainoa löytämäni, joka käsittelee perusteellisesti perhosten harrastamista Suomessa. LUONTOK ADON ARVOITUS. Taustaksi Suomen lintutiede 1828– 1974 kuvaa ensin lintutieteen yleistä kehitystä maailmalla. Teos saikin Lastenja nuortenkirjallisuuden Finlandiaehdokkuuden. Lopussa on merkittävimpien ornitologien lyhyet henkilöhistoriat. Suomen lintutiede 1828–1974 on kiitettävän kattava, monipuolinen sekä perinpohjainen esitys tieteenalasta, jossa Suomi kuuluu maailman huippuihin – etenkin koko maan kattavien pitkäaikaisten seurantasarjojen ansiosta. Kirjan pääluvut kertovat yksityiskohtaisesti Suomen linnuston ja lintujen biologian tutkimuksesta, kokoelmista ja muista aineistoista sekä lintutieteen yhteiskunnallisista yhteyksistä, kuten tutkimusmatkoista, lintuihin liittyvästä kulttuurihistoriasta ja riistantutkimuksen kaltaisista sovelluksista. E. TUHTI HISTORIIKKI Suomen lintutiede 1828–1974 (Faros 2020) on jatkoa turkulaisten lintututkijoiden Esa Lehikoisen, Risto Lemmetyisen, Timo Vuorisalon ja Mia Röngän vuonna 2009 ilmestyneelle teokselle Suomen lintutieteen synty: Turun Akatemian aika -teokselle (Faros). Vegan kannella Tutkimusmatkailija A. HANNU HAUTALAN PARHAAT. Laura Ertimon kirjoittama ja Mari Ahokoivun kuvittama teos käsittelee lajien katoa oivaltavasti. Toimittaja ja tietokirjailija Heidi Kalmari selvittää tätä ansiokkaasti teoksessaan Lumen jäljillä (Docendo 2021)
S L SLV Kilpailu odottaa Sinun näkemystäsi Suomen luonnosta! Kuvien latausaika 15.1.2022 – 2.2.2022. Voit myös kokeilla digiä tilaamalla lyhyemmän jakson kuukausiveloituksella. Saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista ja kauppa.luontokuva.org VUODEN LUONTOKUVA KIRJA · 2021 KILPAILU · 2022 K Kilpailuun voi osallistua luontokuvilla, jotka on otettu Suomessa . . Voit vaihtaa tilauksesi Lehti + Digi -tilaukseen, jolloin saat kotiin toimitetun paperilehden lisäksi Suomen Luonnon digisisällöt käyttöösi. Kilpailun säännöt ja ohjeet: vuodenluontokuva.?. Nuorten sarja on ilmainen. O Suomen Luonnonkuvaajat SLV ry:n jäsen €, ei jäsen €. Koko: × cm, sivua. 9–15. Löydät verkosta myös lisämateriaalia jokaisesta numerosta. F I Lue Suomen Luontoa diginä! Suomen Luonnon digitilaus vie sinut luontomatkalle missä ikinä oletkaan! Digitilaajana pääset lukemaan juttuja niin tuoreesta numerosta kuin menneiden vuosien lehdistä. Yli luontokuvaa teknisine tietoineen sekä mielenkiintoisia artikkeleita. . K • K • L • M • N • M • L • L • N (alle v) • V J € Pääpalkinto €, muut sarjavoittajat €, sarjojen . suomenluonto.fi/digitilaus Näyttävän kokoisessa teoksessa on kaikki V L -kilpailun palkitut kuvat ja runsaasti kilpailun parhaimmistoa. Lisäksi kilpailuun lähetetyistä ja julkaistuista kuvista maksetaan käyttökorvauksia yli euron arvosta. L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I L U O N T O • R E T K E I L Y • K O T O N A • Y M P Ä R I S T Ö • B L O G I T • # M U U T O S • H I I L I H E L P P I . Ota yhteys tilaajapalveluun: tilaajapalvelu@sll.fi tai (09) 228 08 210 ark. – . Hinta alk 2,50 € / kk. sijat €, sarjojen . . sijat €
Se ikävöi metsään jääneitä tovereitaan ja kituu janoisena. SURU YKSITTÄISEN joulukuusen puolesta peittää näkyvistä sen tosiseikan, että kaikki ympärillämme on peräisin luonnosta ja palaa luontoon. suomenluonto.fi 73 M ediassa on viime vuosina kiertänyt tunteisiin vetoava tarina joulukuusesta. Koska vahingoittuvathan ne, varsinkin jos haavia heiluttavat lapset. Uskon, että joulukuusen koristelu ja katselu tyydyttävät meissä jotain ikiaikaista. Millainen suhde muodostuu luontoon, jota saa katsoa, mutta ei koskea. Jopa Luonto-Liiton leireillä on käyty keskustelua, että hyönteisiä ei saisi enää pyydystää tunnistusta varten, ei edes pyydä ja päästä -menetelmällä. Ilmiö on laajempikin. Osa heistä on korvannut joulukuusen ruukkutaimella, joka istutetaan keväällä takaisin luontoon. VIELÄ JOITAIN vuosikymmeniä sitten luontoharrastukseen kuuluivat kasviot ja hyönteisten keräily. Ymmärrän tämän, mutta onko varovaisuus mennyt jo liian pitkälle. Minä olen taipuvainen kallistumaan jälkimmäiseen. Osin tämän jutun järkyttämänä muutama tuttuni on kieltäytynyt joulukuusen hankinnasta. Ihaillaan maisemaa kuin taideteosta. Yksilöitä ei saisi vahingoittaa, olivatpa ne puita tai eläimiä. Kehitys kaihertaa minua. Miksi hyöty oikeuttaa käytön, mutta pelkkä juhlaperinne ei. Luontoon pitää voida upota. Pysytellään etäällä. Lisäksi hakattu kuusentaimi ei enää ole hiilinielu, vaan pikemminkin päästölähde. Tässäkin luontoon liittyvässä kiistassa on kyse kahden eettisen periaatteen törmäyksestä: korostetaanko yksilön oikeutta elämään vai kokonaisuuden etua. Kiväärin tilalle tarjotaan kameraa. Asumme puusta rakennetuissa taloissa, luemme kirjoja ja lehtiä. Kalastuksesta leireillä on jo luovuttu. Enää uhanalaisten perhosten keihästämistä nuppineuloilla ei katsottaisi suopeasti. Sitä pitää voida haistaa, maistaa ja koskea. Alun perin Aamulehdessä julkaistu juttu kertoo siitä, miten keskuslämmityksen armoille raahattu kuusi kärsii kuumuudesta ja kuivuudesta. Ei koskea saa ”Millainen suhde muodostuu luontoon, jota saa katsoa, mutta ei koskea?” Riikka Kaihovaara on marginaaleissa vaeltava kirjailija ja dokumentaristi. Jos kuusen raahaaminen kerrostaloasuntoon elvyttää ja ylläpitää ihmisten luontoyhteyttä, niin kaikin mokomin! Haaviin kuollut tesmaperhonen on pieni uhraus, jos sillä voidaan saada lapsi kiinnostumaan ympäristöstään ja tuntemaan myötätuntoa muita elollisia olentoja kohtaan. Luontoon mennään kuin museoon. K a i h o v a a r a KU VA IL KK A SA AS TA M O IN EN. Saman tekee hyönteisten pyydystäminen ja tutkiminen omin käsin. Joulukuusi on perinteenä tuore, mutta kodin koristelu puilla on ikivanha tapa. Sisään kannettu puu tuo metsän kotiin, hämärtää luonnon ja kulttuurin rajaa
Ymmärrys soluista kasvoi aluksi hitaasti osittain mikroskooppien teknisten rajoitusten takia. Vuonna 1665, kymmeniä vuosia mikroskoopin keksimisen jälkeen, Robert Hooke julkaisi kuuluisat piirroksensa korkista ja kuvasi näkemäänsä sanalla ”cell” (solu). Hooke saattoi vain uneksia mikroskoopista, joka nykyaikana on jopa taiteilijan ulottuvilla.. Katsoin sillä ensimmäiseksi kävyn läpileikkausta ja näin Gustav Klimtin maalausta muistuttavan tilkkutäkin. L u o n n o k s i a 74 suomenluonto.fi Solubiologian pitkä historia lyhyesti Solubiologian kehitys liittyy olennaisesti mikroskoopin historiaan. Toteutin hiljattain pitkäaikaisen haaveeni ja hankin paremman mikroskoopin. Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa. Etenkin näytteiden valaisu oli vaikeaa ilman sähköä. Hän tarkasteli kuitenkin kuollutta solukkoa, jossa ei näkynyt soluelimiä. Soluteorian kehittivät Theodor Schwann ja Matthias Schleiden vasta 1838, ja puoli vuosisataa myöhemmin Walther Flemming kuvasi mitoosin vaiheet
1/2022 ilmestyy 19. Uusi sarja: Lajien väliset suhteet www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto M IK KO K A R JA LA IN EN / VA ST AV A LO Kenen jäljet. tammikuuta E N S I N U M E R O S S A Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi. suomenluonto.fi 75 suomenluonto.fi 75 Opastamme lumijälkien tuntemisen taiteeseen. Talvisen tiaisparven sähäkät persoonat Tuhat lajia vuodessa – onko tavoite vaikea
Arvomme kaikkien 6.1.2022 mennessä osallistuneiden kesken 3 kpl vuoden 2022 Luonnonkalentereita. ÄÄNESTÄ JA VOITA LUONNONKALENTERI VUODELLE 2022 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 SO IL I JU SS IL A / VA ST AV AL O. V I N J E T T I Palautusviikko – Valitse mielestäsi paras kansi ja äänestä 6.1.2022 mennessä! Voit osallistua · nett ilomakkeella: suomenluonto.?i/paraskansi · postitse: Suomen Luonto / Paras kansi, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Laitathan vastaukseen mukaan nimesi ja osoitt eesi. Mikä on vuoden 2021 paras kansi