Suomen Luonto 10/2022 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Revontulien näkemiseen on tänä talvena hyvät mahdollisuudet. V U O D E N 2 2 2 T U R H A K E . K Ä V Y N A S U K K A A T. S U O R E T K E IL Y N A IK A K A U D E T. Taivas puhuu MUOTKATUNTURIN ERÄMAASSA KÄPY ON MONEN KOTI PYYN JA LEPÄN LIITTO ELÄINTEN VÄRIPOIKKEAMAT S U O M E N LU O N T O 10 | 2 2 2 K Y Y N JA S IS IL IS K O N TA LV I. TA LV IR E T K I M U O T K A T U N T U R IL LE . IRTONUMERO 9,70?€ 10/2022. Joskus valon leikkiä rytmittää ääni. Revontulien näkemiseen on tänä talvena hyvät mahdollisuudet. P Y Y. Lämpöä harakoille Vuoden turhake tuhlailee energiaa. E LÄ IN T E N V Ä R IP O IK K E A M A T. R E V O N T U LI E N Ä Ä N E T. Joskus valon leikkiä rytmittää ääni
Salomailta on helppo löytää ravintoa, jos tyytyy kitukasvuisen männyn neulasiin. A LK U TA LV I. 2 suomenluonto.fi Puisevat eväät KUVA MIKA HONKALINNA TEKSTI HEIKKI VASAMIES KEN TIETÄÄ, joutaako metsokukko nauttimaan ruokapöydästään aukeavista näkymistä. Aamupalan kylkiäiseksi tarvitaan vain tienpenkalta noukittuja pikkukiviä, jotka auttavat neulasmassan hienontamisessa
suomenluonto.fi 3
24 Mitäs me käpyilijät Käpy on yllättävän monen hyönteisen talviasumus. kerran. Hänelle on selvää, mikä soissa on arvokasta. 16 Repojen konsertti Vasta nyt alkaa olla todistettu, että revontuliöinä syntyy myös ääniä. 38 Harmaaleppä on pyyn elämänpuu Pyyn talviravinto on paljolti yhden puulajin varassa. 52 Suohon kätketty aarre Jorma Luhta on retkeillyt soilla kymmeniä vuosia. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S Suomen Luonto 10/2022 Kuusenkäpy tarjoaa monelle hyönteiselle oivallisen talvehtimispaikan. 32 Muotkatunturin erämaassa Talviretki pohjoisimman Lapin kumpuilevaan tunturimaastoon. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Karno Mikkola 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Riikka Kaihovaara 74 Luonnoksia: Paula Humberg. 14 Peto ja saalis siskonpedissä Kyy ja sisilisko talvehtivat toisinaan yhdessä. 42 Kiehtovan väriset Nisäkkäiden ja lintujen valkeat yksilöt herättävät huomiota. 48 Vuoden turhake 2022 on ... Toimituksen raati valitsi turhakkeen lukijoiden ehdotuksista jo 23. 30 Elämä eväsrasiassa Jokaisella kuusen kävyn kehitysvaiheella on omat vieraansa. Mitä on ilmiön taustalla. PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O 24 62 Kysy luonnosta: Mikä vei talipallon yöllä
Vuosia sitten juhannusyön hämärässä valkoinen hirvisonni juoksi metsätiellä hänen autonsa edestä. Siitä alkoi kiinnostus kiehtovan värisiin, etenkin valkoisiin, eläimiin ja kasveihin. ely A. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu). Painolla on myös ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. ES A RI N GB O M TI M O -H EI KK I VA RI S M IN N A JA KO SU O 38 32 42 Revontulia voi nyt havaita, kun Aurinko on aktiivinen. Minna Jakosuo, vaellusopas Erämaat ovat Minnalle rakkaita, sillä siellä saa kokea rauhaa ja etsiä itse parhaat paikat. eessa sll.?i/tietosuojaseloste. i Tilaa diginä: suomenluonto. Lisätietoa saat syö. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Timo-Heikki Varis, luontokuvaaja ja kirjoittaja Viitasaarelainen Timo-Heikki teki työuransa paikallislehden toimittajana. Kuvauskokemusten innoittamana hän on pyrkinyt hahmottamaan toimia, joilla lajin hyvinvointiin voitaisiin vaikuttaa talousmetsissä. avissa osoi. een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i palaute@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. Nykyisin hän työstää laajempaa kokonaisuutta, jonka teemana on suuret linnut. Aina kuvia ei tarvitse saada, vaan tärkeää on luonnon havainnointi sekä luonnonsuojelulliset tekijät. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. e Kar. KUVA: HARRI TARVAINEN 81. Greenline Print -merkki kertoo painotuo. oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. i. een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo. y Pohjoismainen ympäristömerkki. Pyyt hän sai kameran tähtäimeen toissa talvena. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. o Kroonpressille on myönne. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. ämällä tuo. vuosikerta Esa Ringbom, eläkkeellä oleva aktiivinen luontokuvaaja Luontokuvaus on ollut mukana Esan elämässä jo lapsesta. unen ja Marika Eerola Toimi. inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti Saarsalo Oy, Timo Lepistö 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.?i Markus Molenius 041 3131295 markus.molenius@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. Vaellusopas herättelee ihmiset huomaamaan, miten tärkeää on säilyttää luonnon upea monimuotoisuus. Ju u revontulien äänistä sivuilla – . Viime vuonna ilmestyi Petteri Saarion kanssa kirjoitettu ja Meeri Koutaniemen kuvittama Rakkauskirjeitä luonnolle. ajat Laura Salonen Annakaisa Vän. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tar
Siellä voit viranomaishavaintojen selaamisen lisäksi ilmoittaa omat havaintosi. Jään päälle kertyy nopeasti kerros lunta. Seuraa järven jäätymistä TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Jääkansi on järvelle kuin peitt o, jonka alla veden asukkaat käyvät lepoon. Leudot ja tuuliset säät pitävät avoimia alueita kuitenkin sulana. Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön vesistöasiantuntija Anna Hakala kertoo, että jäätyminen alkaa usein tyynestä pakkasyöstä. Silloin hapekas vesi kulkeutuu pohjaan asti. Maan pinta voi peittyä lumeen selvästi ennen järvenselän jäätymistä. Jäätymistä edeltää veden täyskierto. Samalla veteen sekoittuu ilmasta yhä enemmän happea. Tuuli myllertää pohjaan painuneita ravinteita takaisin veden vietäväksi ja heikko talvipäivän valo riittää pitämään levät toiminnassa. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi JÄRVEN VESIMASSA säilöö tehokkaasti lämpöä. Ensimmäisiä merkkejä järven jäätymisistä löytyy suojaisilta lahdilta. ”Seuraavan kevään ja kesän leväkukinnat ovatkin sitten aikamoisia”, Hakala kertoo. ”Se muuttaa systeemiä kokonaisuudessaan. VINK KI Voit seurata järvien jäätilannetta osoitteessa jarviwiki.fi/wiki/ Jäätilanne. ”Hyvä puoli on se, että happikatoa tuskin pääsee syntymään, jos jäätä ei muodostu.” Vähäjäisen talven haitat voivat näkyä seuraavana keväänä, kun pitenevä päivä ja lämpö herättelevät järven uuteen kasvukauteen. ”Meidän nykyiset syksyt ovat sellaisia, että jäätyminen voi tapahtua monta kertaa”, Hakala sanoo. Talvikausi on uinuva aika, jolloin kaikki tavallaan lepää.” Jos järvien jäätyminen venyy yhä pidemmälle talveen, valo ja tuulet pääsevät vaikuttamaan vesiin. Kun olosuhteet ovat sopivat, pinta peittyy ohuen jääkannen alle melko nopeasti. Sen alla alkaa kaamos ja yhteyttäminen loppuu. Veden lämpötila vaikuttaa sen tiheyteen, joten pinnasta jäähtyvä vesi ja syksyn tuulet sekoittavat kesällä kerrostuneen veden. Ilmatieteen laitoksen sivuilta taas löydät tietoa merijäästä.
Mitkä retket sopivat joululomaan, Mikko Oivukka?. Asun täällä pohjoisessa, missä lajisto on talvella aika suppea, mutta lunta on paljon. 2 LÄHDE JÄLJILLE. Erikoisempia varusteita ei tarvita, sillä kaikilla on kännykät mukana. 3 KUUNTELE Ä ÄNIÄ . Siten tapa yleistyy. Säikähtäneenä eläin on altis onnettomuuksille ja kuluttaa energiaa, jota talvikaudella ei liikene tuhlattavaksi. Ilotulitteet räiskyvät taivaalla uudenvuodenaattona. Käpytikkaa on myös helppo tarkkailla, tikan naputtelua kuuluu usein. Helppo ravinto on linnuille niin suuri etu, että luonnonvalinta alkaa suosia lintulaudoilla käyviä yksilöitä. Ennemmin lähdetään päiväsaikaan katsomaan, mitä yöllä on ollut liikkeellä. Vuosien varrella lintulaudoille on ilmestynyt myös sellaisia lajeja, joita ei aiemmin juuri pihojen liepeillä nähty. Tällaisia lajeja ovat esimer kiksi pyrstötiainen ja puukiipijä. Kuumenevan ilmaston lauhduttamat talvet antavat monille muuttolinnuille mahdollisuuden yrittää talvehtimista Suomessa. Siksi lintulaudoilla nähdään yhä useammin muun muassa mustarastaita ja punarintoja. Jälkiä löytyy kyllä, jos on vähänkin lunta. suomenluonto.fi 7 Lintulauta on monelle pienelle siivekkäälle elämän ja kuoleman kysymys. Älä hae kuuta taivaalta, vaan kuvaa luonnon ja sään antamien olosuhteiden mukaan. Bongaa lintulaudan tulokas VINK KI Pidä lintulauta puhtaana, että loiset ja taudit eivät tartu linnusta toiseen. Koeta löytää uusi lähestymistapa, vaikka kohde olisi tuttu ja sellainen, jota olet ennenkin kuvannut. Jos menee oikein metsään, siellä tulee havainnoitua hömötiaista ja talitiaista. Kimalluksen varjopuolista puhutaan usein lemmikkien kannalta, mutta raketit säikäyttävät myös villit eläimet. Tutuimpia ruokintapaikkojen asiakkaita ovat tiaiset ja varpuset. Valitse tuttu kohde, kuten puu tai kivenlohkare, ja koeta löytää uusi etäisyys tai kuvakulma, ettei ottaisi kuvaa aina suoraan silmien korkeudelta. Mikko Oivukka on Kuusamossa asuva lintu ja luonto kuvausopas. Usein talvella kuvaan pelkkiä jälkiä, jäniksen tai vaikkapa riekon polkuja löytyy usein. Itse eläimiä näkyy harvoin, koska ne liikkuvat usein eri aikaan. Suomen Luonto valitsi ilotulitteet vuoden turhakkeeksi vuonna 2009. 1 KUVAA TUTTU KOHDE UUDELLA TAVALLA. Talvisessa luonnossa ruokaa voi olla vaikea löytää riittävästi. Säästä eläimet säikähdyksiltä 31.12. Luonnon äänet täällä ovat pikkulintupainotteisia, sillä moni isompi lintu muuttaa pois talveksi. Käytä ruokinta-automaattia, jossa linnut eivät seiso ruoan seassa, ja siivoa ruokintapaikan alunen säännöllisesti. Onkin jälleen sopiva hetki pohtia, löytyisikö perinteelle luontoystävällistä korvaajaa
Vuoden 2022 turhake paljastuu sivulla 48.. Mitä se kertoo tavaroiden tuottajista, meistä kuluttajista ja koko markkinoiden säätelystä. 8 suomenluonto.fi SUOMEN LUONTO -lehti on jo 23 kertaa valinnut Vuoden turhakkeen. Päätoimittaja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.fi P ä ä k i r j o i t u s KU VA T H AR RI TÖ H Ö N EN / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN Vuoden 2011 turhake huuhtohylsy porskuttaa yhä markkinoilla. KESTÄVÄN TALOUDEN tulisi huomioida ihmisen biologian sanelemat käyttäytymismallit. Ihmisen biologia ja asenteet eivät hetkessä muutu, mutta tuotevalikoimaa, asettelua, hinnoittelua, tuuppaamista ja tuotantorakenteita kehittämällä voimme muokata kulutustamme oikeasti kestävämmäksi. Esimerkiksi luomutuotantoa kyllä tuetaan, mutta viimeistään kauppiaat ja keskusliikkeet hinnoittelevat tuotteet pois useimpien kaduntallaajien ulottuvilta. KIRJASSAAN VALAS LASIMALJASSA (Atena 2022) Maria Katajavuori kohdistaa kritiikin valtioihin, jotka eivät hänen mielestään ole tarpeeksi tukeneet ekologisen tuotannon kasvua. Turhakkeet ovat ikuisia. Kuluttajat kuitenkin antavat kestävillä valinnoillaan meille lisäaikaa paremman yhteiskuntajärjestelmän kehittämiseen. Me voimme olla tiedon tasolla viisaita, mutta toimimme arjessa enimmäkseen tunteiden ja vaistojen varassa, arvotamme asioita ja perustelemme toimiamme epärationaalisesti ja toistamme ikiaikaisia toimintapoja nopeaa henkilökohtaista etua tavoitellen. Onko järkevää lennättää Suomeen koristekäpyjä Kiinasta. Katajavuoren mukaan valtiot ovat ”langenneet vapaan talouden lupauk seen: oletukseen siitä, että markkinoiden näkymätön käsi kyllä huolehtii tuotannon vihertymisestä, kunhan kuluttajat – valistuneita ja älykkäitä kun ovat – luovat kysynnän ekologisemmille tuotteille.” KYSYNTÄÄ ON LUOTU jo 30 vuotta, mutta yhä ekologisia, lähellä tuotettuja ja pitkäikäisiä tuotteita on vähän ja ne ovat kalliimpia kuin toiselta puolelta maapalloa rahdatut tuontituotteet periaatteella ”laadusta pitää maksaa”. VASTUULLISESTI KÄYTTÄYTYVÄT kuluttajat edistävät ansiokkaasti ilmastonmuutoksen ja lajikadon torjuntaa, mutta heidän osuutensa on niin pieni, että se ei ainakaan vielä riitä pelastamaan maailmaa. Sitäkin pitäisi pystyä edes jonkin verran säätelemään, mitä ylipäätään tuotetaan ja tuodaan maahan. Valituista tuotteista vain kaksi on poistunut markkinoilta, vaikka tavalliset kuluttajat ovat moniäänisesti äänestäneet ne ”turhiksi”
Kymmenestä marraskuisesta lämpöennätyksestä peräti seitsemän on kirjattu 2000-luvulla. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N Rypäleputkinen -limasienen itiöemät nousivat pähkinäpuun pinnalle marraskuisen lämpöaallon myötä. Lämpötila kohosi 14,3 lämpöasteeseen. Hangon lintuasemalla joutsenten muutto ajoittui vuosina 1979–1999 keskimäärin marraskuun toiseen päivään, kun vuosina 2011–2017 se on ajoittunut kuun viidenteentoista päivään. HELSINGIN KAISANIEMESSÄ sijaitsee Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva sääasema, jossa lämpötilatilastot yltävät 179 vuoden taakse. Lauhtuva sää näkyy esimerkiksi erityisen myöhäisenä sienisatona, jonka myöhäisyyteen vaikutti myös kesän ja alkusyksyn kuivuus. Syksyllä saatiin viimein vettä, mutta myös lämpöä riitti. Loppusyksyt lämpenevät HELSINGIN KAISANIEMESSÄ sijaitsee Suomen lämpenevät TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA ESA ERVASTI. Edelliset ennätykset ovat vuosilta 2015 (13,4 astetta) ja 2020 (12,9 astetta). päivä Kaisaniemessä tehtiin uusi marraskuinen lämpöennätys, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen Poimintoja säätutkijalta -blogissaan Suomen Luonnon verkkosivuilla. Lauha sää vaikuttaa myös lintujen muuttoon. Marraskuun 12
Kultasakaali onkin taitava hyödyntämään ihmisen tarjoamaa ravintoa ja voi olla jopa siitä riippuvainen. Tutkimus on vahvistanut, että kultasakaali eli Euroopan laitamilla jo kivikaudella. Lajin leviäminen perustuu näiden yksinäisten kertymiseen ja lopulta parien muodostumiseen. Nyt lisääntyvä populaatio ulottuu Baltiaan, Puolaan, Itävaltaan ja Pohjois-Italiaan. Lokakuussa Unkarissa pidetyssä sakaalitutkijoiden kokouksessa esitetyn mallinnuksen mukaan jopa 74 prosenttia Euroopasta on sakaalille suotuisaa elinaluetta. TEKSTI SUVI VIRANTA KUVAT ISTOCKPHOTO JA HEIKKI HENTTONEN L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Suurin osa Eurooppaa olisi kultasakaalille sopivaa elinympäristöä.. Kultasakaali Sodankylässä Kultasakaali leviää Euroopassa ihmisen ja ilmaston lämpenemisen avulla. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi SODANKYLÄSSÄ AMMUTTIIN keväällä kultasakaali. Ryhmä aikoo vielä selvittää dna:n avulla mistä sakaali oli alunperin kotoisin. Kultasakaali on tullut Eurooppaan jäädäkseen ja tulevaisuus näyttää sille lupaavalta. Yksinäisiä sakaaleja on pyydetty myös Venäjällä. Yksittäisiä sakaaleja ja harvalukuisia pareja on jo Saksassa ja Belgiassa. Hyväkuntoinen aikuinen uros jäi ketulle asetettuun jalkanaruun ja poliisi lopetti sen. Viime talvena Arkangelin alueella ammuttiin teurastamon ympärillä liikkunut uros. Etenkin laumasta lähteneet nuoret yksilöt voivat kulkea satoja kilometrejä etsiessään kumppania ja reviiriä. Sodankylässä ammutun sakaalin mahalaukusta löytyi kalanruotoja. Nykyinen kannankasvu ja leviäminen Euroopan sisäosiin alkoi 1970-luvulla, kun sakaalien ja muiden villieläinten myrkyttämisestä luovuttiin. Sodankylässä pyydetyn sakaalin lisäksi Suomesta on tehty kahden viime vuoden aikana muutamia luotettavia riistakameraja näköhavaintoja. Susireviirit rajoittavat kultasakaalin aluetta, mutta sakaali viihtyy lähempänä ihmisasutuksia kuin susi. Professori Jouni Aspin genetiikan tutkimusryhmä Oulun yliopistosta on varmistanut eläimen kultasakaaliksi. Euroopassa saatujen riistakamerahavaintojen perusteella tiedetään, että yksinäiset sakaalit voivat asettua suotuisille alueille vaikkei paria löytyisikään. Maastoon jätetty metsästysjäte on paikoin merkittävä ravinto. Sakaali käyttää myös kasviravintoa. Luonnossa kultasakaali syö pikkunisäkkäitä ja haaskoja. Pohjoisin sakaalihavainto on Norjan Finnmarkista kesältä 2020
Viron rannikolla on viitteitä supikoiran häviämisestä sakaalialueilla. ”Kultasakaali on tulokaslaji, ei vieraslaji.” Saimaannorppa hyväksyy tekopesän Tunturikiurun kanta elpyy Norjassa Simojoessa runsaasti lohenpoikasia Riistaekologian dosentti Kaarina Kauhala, Luonnonvara keskus Simojoessa laskettiin runsaasti lohenpoikasia, Luonnonvarakeskus tiedottaa. Kultasakaali on Suomessa suojeltu laji. Mahdollisesti se myös tappaa supikoiria. Luken arvion mukaan Tornionjoesta lähtee vaellukselle noin 1,5 miljoonaa poikasta vuodessa, Simojoesta 30 000–40 000. PERTTI KOSKIMIES VE SA H U TT U N EN Eteläisessä Suomessa lohen tilanne on huono. Keväällä 2021 jopa yli 90 prosenttia kuuteista syntyi kolattuihin kinoksiin. Kesällä syntyneiden poikasten määrä oli yksi parhaimmista 2000-luvulla, mutta vuoden vanhoja poikasia löydettiin keskimääräistä vähemmän. Norppia kävi lisäksi lepäilemässä lähes joka toisessa tekopesässä. . Kaikkiaan tarjolla oli yhteensä 34 tekopesää, jotka tehtiin turvelevystä, pajusta, vanerista tai muovista. Pesäkammio täytettiin osaksi lumella, ja tekopesän alle jäähän tehtiin noin 40-senttinen avanto. Kultasakaali kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteeseen viisi, jonka mukaan metsästys voidaan sallia vain, kun kanta on arvioitu kestäväksi. . RK Suomessa tunturikiuruja pesi vuosisata sitten tuhansia pareja Tunturija MetsäLapissa, mutta 1970-luvun jälkeen on varmistettu vain yksi pesintä, Inarissa 2001. Suomessa eduskunta äänesti kultasakaalin luonnonsuojelulakiin kuuluvaksi keväällä 2019. Se on kaikkiruokainen. Kymijoessa poikastuotanto oli heikointa viiteen vuoteen, eikä muissa Etelä-Suomen joissa juuri synny poikasia lukuisien vaellusesteiden takia.. Tunturikiurun parimäärät ovat kolminkertaistuneet 1980–1990-luvuilta sekä Etelä-Norjan Hardangerviddan että Varangin niemimaan alueilla, kertoo Ornis Norvegicassa julkaistu tutkimus. Kultasakaali ei ole vieraslaji. Suomesta puuttuu keskikokoinen koiraeläin. Vähälumisina talvina noin 200 vapaaehtoista on kolannut norpille kinoksia, joissa on syntynyt vuodesta 2014 alkaen 60 prosenttia kuuteista. Meiltä puuttuu koiraeläin suden ja ketun välistä, joten kultasakaalille voisi löytyä tilaa. Talvialueilla Pohjanmeren rannikoilla tunturikiuruja on enemmän kuin aiemmin, syynä luultavasti lajin ravintokasvien elpyminen, kun tulvavallien rakentaminen ja laidunnus ovat vähentyneet. Se on tulokaslaji, koska se tulee omin jaloin uusille alueille alkuperäisiltä levinneisyysalueiltaan. Tästä huolimatta poikasia havaittiin hieman normaalia vähemmän. Jään sulettua tekopesät kelluvat vedessä. Tekopesä on kooltaan hieman alle neljä neliömetriä ja 60–90 senttiä korkea. PERTTI KOSKIMIES Saimaannorppa on synnyttänyt kaksi kuuttia tekopesiin Haukivedellä vuosina 2016–2021. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Niitä kiinnitettiin jäälle luotojen viereen vuosittain 2–10. Aquatic Conservation -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan isoja nisäkkäitä ei aiemmin ole missään autettu tekopesin. Euroopan sakaalikanta on sekoitus Kaukasukselta Ukrainan kautta, Kreikasta ja Balkanilta vaeltaneista yksilöitä. Todennäköisesti kultasakaali kilpailee ravinnosta supikoiran ja ketun kanssa. Simojoessa poikasten säilymistä elossa pyritään parantamaan kunnostamalla valuma-aluetta. Suomen parhaassa lohijoessa Tornionjoessa kutulohien määrä on kasvanut
Tutkijat kaipaavat yleisön havaintoja liejutaskuravuista: vieraslajit.fi/ilmoita Opas haitallisten vieraskasvien torjuntaan Luonnonvarakeskus on julkaissut oppaan haitallisten vieraskasvilajien torjuntaan. Tutkimus tehtiin tekopesien avulla. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Hajut eivät huijaa supikoiraa Turun yliopiston tutkijat selvittivät voisiko taantuvia vesilintuja auttaa levittämällä niiden pesimäympäristöön lisää linnunhajua. Liejutaskurapu löydettiin ensimmäisen kerran Naantalista 2009, josta se on levinnyt laajasti Saaristomerelle ja Rauman vesille saakka. Näin pedot eivät voisi löytää linnunpesiä hajun avulla, kun lintujen hajuja on kaikkialla. Supikoira löytää pesät kun se kuljeskelee paljon maastossa. Ketun kohdalla huijaus toimi, mutta supikoiran ei. Tehokkaassa vieraskasvien torjunnassa tulee huomioida kasvin siementäminen ja siementen leviämistapa, maanalaiset osat ja se, onko kasvi yksivai monivuotinen. Opas kertoo parhaat keinot muun muassa jättipalsamin, jättiputken ja kurtturuusun torjuntaan. Liejutaskurapu levisi pääkaupunkiseudulle Vieraslaji liejutaskurapu löydettiin loppukesällä ensimmäistä kertaa Helsingistä, Espoosta ja Kirkkonummelta, Suomen ympäristökeskus tiedottaa. EKOLOGIA LEVIÄMINEN TORJUNTA TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA NIKO PEKONEN / VASTAVALO 12 suomenluonto.fi. Opas löytyy osoitteesta jukuri.luke.fi. Monet vieraslajit ovat haitallisia alkuperäiselle lajistolle, mutta niiden torjunta tehostuu tutkimuksen avulla
Toisaalta tiaiset saattavat peittää munansa ja piilottaa siepoilta tiedon hyvästä pesimäpaikasta. Linnut siis suosivat samoja pesimäpaikkoja sen sijaan että ne välttäisivät toisiaan ja kilpailua. Rauman merialueella suurimmat troolatut muoviroskat olivat yli sata metriä pitkät haamuverkot sekä ämpärit ja pressut. RK Linnut hakeutuvat yhteen Keväällä reviiriä etsivät kirjosiepot voivat tarkistaa tiaisten munamäärän. Ajan myötä positiiviset vuorovaikutukset voivat johtaa evolutiivisiin muutoksiin. Videoiden avulla pyritään kuvaamaan keräimeen päätyneet roskat toimivuuden varmistamiseksi. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T MISSÄ ON runsaasti tiaisia, on runsaasti muitakin metsälintuja, kertoo tuore Oulun yliopistolla valmistunut Mira Kajanuksen väitöskirjatutkimus. Nykyisin vapaa-ajankalastajia ei velvoiteta ilmoittamaan saaliita uhanalaisista lajeista. Pari metriä leveään ja metrin korkuiseen keräimeen on kiinnitett y lamppu ja vedenalainen kamera, jolla laitt een etupuolella olevaa merenpohjaa videoidaan. Lentämällä linnut pääsevät pakenemaan saalistajia ja hakeutumaan suojaan, mikä voi parantaa niiden selviytymistä. Tiedonpuute hankaloittaa kalastuksen säätelyä. Meriroskien keruuta troolaamalla Suomen ympäristökeskus on kehitt änyt merenpohjan roskien troolausmenetelmän syksyinä 2021–2022 toteutt amassaan pilott iprojektissa. RK Pienpetojen tappamisen SM-kilpailuissa Suomussalmella tapetuista pienistä ja keskikokoisista pedoista 4/32 oli vieraslajeja, eli 87,5% tapetuista eläimistä oli alkuperäislajeja. ”Alun perin lähdimme tutkimaan kilpailua ja eri elinympäristöjen vaikutusta lintutiheyteen, mutta emme löytäneetkään kilpailua, vaan lajien välisiä positiivisia assosiaatioita”, Kajanus kertoo. Lintujen pitää muistaa muutt oreitt ejä ja niiden lentolihasten tulee olla kunnossa, ett ä ne jaksavat pitkät muutt omatkat. Tietokirjailija ja valokuvaaja An i Haataja kommentoi pienpetopyynnin SM-kisoja Twi erissä 21.11.2022. JESSICA HAAPKYLÄ Miksi linnut elävät niin vanhoiksi. BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y RI ST O PU RA N EN / VA ST AV AL O. Tutkijat arvelevat, ett ä vanhaksi eläminen liitt yy lentokykyyn. RK ANKERIAS Anguilla anguilla Kalastuslakiin esitetään muutosta, joka velvoittaisi vapaa-ajankalastajia ilmoittamaan saaliinsa tietyistä uhanalaisista lajeista. Korkea munamäärä voi viitata parempaan pesimäympäristöön. Näitä voisivat olla muun muassa ankerias, lohi ja Vuoksen nieriä. Britt itutkijat havaitsivat, ett ä linnut elävät 2–3 kertaa pidempään kuin samankokoiset nisäkkäät, Audubon-lehti kertoo. Ruotsissa ja Tanskassa pohjaroskia kerätään kalastustroo lausten sivusaaliina, mutt a Suomessa ei ole aiemmin tutkitt u pohjaroskien määrää. Hallituksen lakiesitys oli etenemässä eduskunnan käsittelyyn marraskuussa. POLIIT TINEN ELIÖ Tiaisten suuri pesimäaikainen tiheys voi olla saapuville muutt olinnuille signaali hyvästä pesimäympäristöstä. Kajanus tutki lintujen runsauden vaihtelua Suomessa ja Ranskassa ja havaitsi, että lintuja esiintyy runsaasti tiettyinä vuosina tietyillä paikoilla
Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllättäviäkin suhteita. Jos lämpötila laskee nopeasti, se voi oksentaa aiemmin syömänsä ravinnon. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Kyy ei syö kylmällä säällä. S u h t e e l l i s t a
Viilenneiden säiden kangistamista käärmeistä ei kuitenkaan ole liskoille vaaraa, sillä kyyt tarvitsevat lämpöä pystyäkseen sulattamaan sisiliskon kokoisen eläimen. Sopiva paikka on syksyn märkyyden ja talven roudan ulottumattomissa. Peto ja Sisilisko kerrytt ää häntäänsä vararavintoa, jonka turvin se selviää talven yli.. Horroksessa kyyn elintoiminnot lähes pysähtyvät. Samaan onkaloon saattaa luikerrella kymmeniä kyitä. Yhdessä niiden kehot tasaavat lämpötilojen vaihtelua ja helpottavat talvesta selviytymistä. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Peto ja saalis siskonpedissä K yyt ovat piilossa talvelta maan alla. Kyiden tavoin sisiliskot tarvitsevat viileän ja kuivan talvipiilon. Ne vetäytyvät kivikoiden uumeniin tai kantojen koloihin. Kyiden lisääntymiskausi alkaa keväällä heti horroksesta virkoamisen jälkeen, joten heilat löytyvät läheltä. Käärmeiden perässä koloihin voi kömpiä myös muita vaihtolämpöisiä eläimiä, kuten sisiliskoja. Sisiliskot kestävät pakkasta paremmin kuin kyyt, joten kyiden suosima onkalo on niille varmasti sopiva. Hyvät talvehtimispaikat voivat olla harvassa, ja niiden perässä kyyt voivat kulkea jopa yli kilometrin, vuodesta toiseen. Myöhään syksyllä tai varhain keväällä ne eivät saalista tai syö mitään. TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT HÅKAN SÖDERHOLM / VASTAVALO JA ANASTASIA BULANOVA / SHUTTERSTOCK Sisilisko kerrytt ää häntäänsä vararavintoa, jonka turvin se selviää talven yli. Siskonpedistä eriskummallisen tekee se, että sisiliskot löytyvät kyiden ruokalistalta. Sisiliskot saattavatkin horroksesta herättyään jäädä joksikin aikaa lämmittelemään kyiden kanssa samaan aurinkolaikkuun. Lämpötila ei saa myöskään nousta liian korkeaksi
H AR RI TA RV AI N EN. Kun viritys purkautuu, energia vapautuu valona. 16 suomenluonto.fi REPOJEN KON SERTTI 16 suomenluonto.fi Revontulet syntyvät, kun aurinkotuulen hiukkaset päätyvät ilmakehään ja virittävät molekyylejä ionosfäärissä
suomenluonto.fi 17 TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT HARRI TARVAINEN JA RAISA-KYLLIKKI RANTA Tutkija törmäsi luonnonilmiöön, jota ei pitänyt olla olemassa. KON SERTTI suomenluonto.fi 17 KUUNTELE REVONTULIEN ÄÄNIÄ Äänitteitä jutun nettiversiossa: suomenluonto.fi DIGITILAAJILLE. 20 vuotta myöhemmin moni mysteeri on saanut selityksen
Tarina alkaa vuoden 1990 Saariselän Kaamosjazzeilta. Mysteeri 1: Revontulet ovat liian korkealla Ensimmäiset Sodankylässä äänitetyt yöt eivät tarjonneet vastauksia. 75-vuotias professori valmistautuu luovuttamaan huoneen tarvittaessa eteenpäin, vaikka toivookin saavansa pitää sen vielä jonkin aikaa. Esa Turunen on hyvin nokkela kaveri, iloinen ja positiivinen. Laineen ja hänen ystäviensä festivaali-ilta jatkui kirpeässä pakkasyössä revontulien näytöksellä, kun joukkion yläpuolelta alkoi kuulua erikoista ääntä. Miten tutkia ilmiötä, jonka pitäisi olla mahdottomuus. “Tunsin piston sydämessäni, kun näin, miten äänten havaitsijoita kohdeltiin. Laineen työhuone Aalto-yliopiston kampuksella näyttää vähän autiolta. Eihän tämä ole tiedettä, että tutkimatta luokitellaan ihmisiä, että sulla on pipiä päässä.” Laine otti yhteyttä Sodankylän geofysiikan observatorion tutkijoihin Esa Turuseen ja Jyrki Manniseen. Mitä enemmän revontulia tutkittiin, sitä epätodennäköisemmältä alkoi vaikuttaa, että niistä voisi kuulua ääniä. Laine avasi nettiin lomakkeen, johon ihmiset 75-vuotisjuhlansa kunniaksi Laine tilasi muotokuvan, joka henkii hänen edeltäjiensä tyyliä, huumorilla höystettynä. Kummastellen he kuuntelivat hiljaisia suhinoita ja poksahduksia, jotka vaikuttivat olevan peräisin revontulista. Yhdeksän vuotta myöhemmin reissu samalle festivaalille palautti äänet Laineen mieleen. Laine kuvailee itseään helposti innostuvaksi, uteliaaksi kuin lapsi. Siinä käydään läpi, että kuulkaas ihmiset, revontulet ovat normaali luonnonilmiö, eikä niitä tarvitse pelätä. ”Oli aika ratkaisevaa, että he suhtautuivat myönteisesti. Hän istuutuu työpöytänsä ääreen ja alkaa kertoa, miten revontulia on tutkittu Euroopassa jo satoja vuosia sitten. Päivätyönsä häni teki puhesynteesin ja akustiikan parissa, mutta illaksi hän suuntasi kakkoskotiinsa Fiskariin virittelemään äänilaboratoriotaan revontuliyötä varten. Laine kertoo norjalaisista tutkijoista, jotka 1900-luvun alussa selvittivät revontulien korkeuksia valokuvien avulla. Ilmeinen ristiriita oli revontulien korkeus. ”Ensimmäinen kunnon tiedepaperi tästä oli jo 1500-luvun lopulla. Laineella on takana jo yli kaksi vuosikymmentä luonnonilmiön parissa. Projekti lähti liikkeelle hapuillen. Hän piirtää käsillään ilmaan puhelinlinjan, jonka päissä tutkijat ottivat kuvat yhtä aikaa. Kuvia taustan tähtiin ja keskenään vertaamalla he laskivat, että revontulet hohtelivat alimmillaan 80 kilometrin korkeudessa. Ne eivät ole jumalallisia ilmestyksiä.” Revontulien äänistä kirjoitettiin ennen luontevasti aihepiirin osana, suomalaisissakin sanomalehdissä. Silti äänet olivat näyttäneet mukailevan revontulien liikkeitä. 18 suomenluonto.fi nto K. Hänellä ei ole sellaista tulppaa, etteikö jotain asiaa voisi vähän ihmetellä”, Laine naurahtaa. Miten tutkia ilmiötä, jonka pitäisi olla mahdottomuus. Äänihavainnot olivat harvinaisia, mutta eivät tavattomia. Ristiriidoista huolimatta äänet eivät lakanneet kuulumasta. RA IS A KY LL IK KI RA N TA. ”Luin jo silloin, että alkuperäiskansojen historiassa on monia kertomuksia näistä äänistä, mutta tiede pitää niitä tarinoina ilman todellisuuspohjaa.” Perusteena vakiintuneelle käsitykselle oli se, ettei äänten syntyä kyetty selittämään. Tutkijat päättelivät äänilähteen sijaitsevan korvien välissä, ja keskustelu havainnoista tukahtui. Tulokset kyseenalaistivat äänihavainnot, joten tutkijoiden keskuudessa niiden olemassaolo kiistettiin. Virallisesti Laine on eläkkeellä, mutta revontulien äänten tutkijaa se ei ole pysäyttänyt. Hän etsi tietoa aiheesta ja alkoi selvittää, mistä on kyse. Jos jokin alkaa kiinnostaa, sitä täytyy lähteä selvittämään. ”Sen jälkeen revontulien äänet pantiin pannaan myös sanomalehdissä, ja lausunnot äänihavainnoista loppuivat.” Toinenkin ongelma revontulien korkeuteen liittyy: Ne loimottavat korkeuksissaan niin ohuessa ilmassa, että ääniaallot vaimenevat nopeasti. Tuolta korkeudelta valo ennättää maahan alle millisekunnissa, mutta ääniaallolta kestää minuutteja päästä perille. ”Ja se on kyllä totta, ettei ollut mitään selitystä”, Laine kertoo
Ääni on enemmänkin hidasta paineen vaihtelua, joka syntyy, kun revontulet kuumentavat ohutta yläilmakehää. Usein äänet ovat hyvin hiljaisia, mutta kovimmillaan äänitteelle tallentunut pamahdus on ylittänyt 60 desibeliä, mikä vastaa keskustelun äänenvoimakkuutta. Lämpö synnyttää paineen, joka voidaan mitata myös maan pinnalla. Revontulista itsestään syntyy infraääniä, joita ihminen ei pysty kuulemaan. Inversiokerroksessa syntyviä ääniä voi Laineen mukaan kuvailla muun muassa näin: • kaukainen vesiputous kohisee • nippu ohuita tikkuja katkaistaan • vesipisara hyppii kuumalla hellan levyllä • lippu liehuu kovassa tuulessa • ohutta metallilevyä heilutetaan Laine on tutkinut eniten lyhyitä, paukahtavia ääniä, sillä niiden ajoittumista on helpoin tutkia. suomenluonto.fi 19 H AR RI TA RV AI N EN. Samalla tavalla salaman kuumuus saa aikaan jyrinän, joskin silmänräpäykseen tiivistettynä. suomenluonto.fi 19 Millaisia ääniä revontulista kuuluu
Laine kertoo opettaneensa muun muassa psykoakustiikkaa ja sitä, miten kuuleminen tapahtuu. Tyynellä säällä kerrokset eivät sekoitu. Edes maan pisimmät puunlatvat eivät yllä vastaaville korkeuksille. Tutkija kertoo, että revontulien äänille oli jo paljon aiemmin ehdotettu syyksi sähköpurkausta, kuten salaman iskussa, mutta sen aiheuttajaa ei tunnettu. ”Jaaha, ei ole”, hän mäiskäyttää kirjan kiinni. Tieto on joskus meille myös seinä. Ilmiö syntyy kirkkaana yönä, kun lämpö karkaa säteilynä taivaalle. Kuinka he kaikki voisivat olla väärässä. Mysteeri 2: Syntyykö ääni tyhjästä. Kun vuosien tutkimisen jälkeen apuraha myönnettiin ja hän sai ostettua tehokkaan tietokoneen, tuki oli ennen kaikkea henkinen voitto. ”Maanpinnan tuntumassa on aina negatiivisesti varautuneita ioneja, sillä maassa on aina myös pientä radioaktiivista säteilyä, jonka vaikutuksesta niitä syntyy. Sellaisen matkan ääniaalto pyyhältää sekunnin murto-osassa. Ensimmäisten vuosien aikana joitain ääniä päätyi nauhalle, mutta läpimurtoa ei syntynyt. ”Ihmiset ovat havainneet, että ääni tulee ylhäältä. ”Nyt on niin hauskasti, että ne ovat kyllä yhteyksissä toisiinsa, mutta eivät syy ja seuraus.” Sama aurinkotuuli, joka aiheuttaa revontulet, saa Maan magneettikentän heilahtelemaan. Kävi ilmi, että äänten lähde sijaitsi suurin piirtein 70 metrissä 80 kilometrin sijaan. Jännitteet johtuvat sulkukerroksesta eli inversiosta. Vastaanotto pysyi tylyn torjuvana. Laineen mittaustulokset olivat läpimurto, mutta vastaus johti suoraan seuraavaan pulmaan. Hän alkoi mitata äänten ohella paikallisia, nopeita magneettikentän pulsseja. 20 suomenluonto.fi saattoivat ilmoittaa kokemuksiaan ja havaintojaan. Jälleen yksi on se, että fyysikot olivat jo paljon ennen minua laskeneet, ettei mahtavinkaan magneettimyrsky voi synnyttää niin suuria energioita ja potentiaalia, että kipinöitä voisi syntyä luonnon rakenteissa, kuten puiden latvoissa.” Laineen laskelmat äänilähteen korkeudesta puhuivat myös luonnon rakenteita vastaan. Täytyy uskaltaa ottaa kirja pois ja katsoa sen taakse, mitä siellä näkyy”, Laine kurkistaa kirjahyllyyn. Jäähtynyt maa jäähdyttää ilmakehän alaosan, ja kylmä ilma jää nalkkiin lämpimämmän kerroksen alle. Kerta toisensa jälkeen hän haki rahoitusta tutkimusprojektilleen, jotta voisi hankkia parempaa välineistöä ja yrittää ratkaista mysteerin. Se voisi olla syy äänekkäiden sähköpurkausten takana. Heiluminen tuottaa sähköisen potentiaalin. Vertauskuvallisesti hän esittää, miten lähtee tunnetun huippututkijan pakeille kysymään, onko revontulissa ääniä. Laine asettuu tunnetun tutkijan rooliin, kurkottaa seuraavaksi kohti kirjahyllyä ja poimii sieltä järkälemäisen kirjan. Laine huomasi, että äänet esiintyvät Ilmatieteen laitoksen mittaamien magneettimyrskyjen aktiivisimmissa vaiheissa. ”Hän ottaa valtavan teoksen, se on kansainvälinen geofysiikan oppikirja. ”Venäläiset ovat löytäneet ilmasta kerroksia, joissa on hurjan isoja jännitevaihteluita”, Laine sanoo. ”Siinä jäi kiistanalaiseksi se, ovatko äänet puussa vai maassa”, hän sanoo. Hän hankki äänilaboratorioonsa kolme mikrofonia, ja norjalaisten tapaan laski äänilähteen korkeuden. Mysteeri 3: Miten magneettimyrsky toimii. Jäähtyvä maan pinta luovuttaa kuitenkin hiukan lämpöä suoraan yläpuoliseen ilmaan. Avain magneettimyrskyn mysteeriin löytyi lopulta naapurimaassa tehdystä tutkimuksesta. ”Tässä on ollut monta isoa mysteeriä. Laine ihmettelee tiedeyhteisön asennetta ja toteaa, että tieteen tarkoitus on haastaa itseään. Vastauksissa oli paljon yhteisiä piirteitä: äänten kuvaukset, ajoittuminen yksiin valon tanssin kanssa sekä tyynet ja kirkkaat yöt. Koska lämmin ilma on kevyempää kuin kylmä, se alkaa nousta. Hän katsoo täältä, aurora, aurora sounds…” Laine on lehteilevinään hakemistoa. ”Ja pöly lentää. Oikea tutkimus on sitä, että siihen seinään täytyy porata reikiä. ”Ei ole ihme, että iso osa ei havaitse mitään viivettä”, Laine sanoo. Lämmin ilma vie niitä kohti sulkukerrosta.” Laine nostaa kättään kuvaamaan ioneja. Inversiokerroksen voi joskus nähdä, kun piipuista nouseva savu alkaa yhtäkkiä levitä kuin törmäisi näkymättömään kattoon. ”Huone on oikein hieno, tumma ja historiallinen, pölyinen vähän.” Omassa työhuoneessaan Unto K. Välillä Laine aikoi jo hylätä projektinsa, mutta kun hän lähti uudelleen liikkeelle, hän päätti, että tutkimukseen on panostettava kunnolla. Olen pitänyt sitä aika vahvana argumenttina, kun havainto toistuu niin usein ja tiedän, että meidän suuntakuulomme pystyy aika tarkkaan arvioimaan äänen suunnan.” Epäilijöistä ja pilkanteosta huolimatta Laine oli varma siitä, että äänet olivat todellisia. Kävi ilmi, että pulssit ja taivaalta kuuluvat poksahdukset osuvat yksiin. Tulokset osoittivat, että revontulien äänet eivät tarkalleen ottaen johtuneetkaan revontulista. 70 metrin korkeudella ei näkynyt mitään, mikä voisi aiheuttaa havaitut äänet. Mittausten jälkeen ei enää tarvinnut pohtia, miten ääni pääsisi revontulista maan pinnalle. Tulokset osoittivat, että revontulien äänet eivät tarkalleen ottaen johtuneetkaan revontulista.
Se kuulosti joko niin kuin kaukaa tulevalta bassorummulta tai naisen kuiskailuääneltä.” ”Yöllä revontulien loisteessa meren jäällä se oli hyvin voimakas kokemus ja vähän jopa pelottava.” ”Koirakin pyöritteli päätä ja katsoi ylös ja alas ikään kuin tarkentaakseen sitä kuulohavaintoa.” suomenluonto.fi 21 H AR RI TA RV AI N EN. Eräänä talvena ennusteet hyvin voimakkaasta valonäytöksestä houkuttelivat hänet lähtemään Kaffe-koiran kanssa yön selkään tutulle ulkoilureitille meren jäälle. Muistan hyvin, että sinä yönä kuulimme, mitä nyt itse omassa päässä yhdisti revontulien ääneksi. suomenluonto.fi 21 Harrin tarina Revontulet ovat oulunsalolaiselle Harri Tarvaiselle tuttu ja mieluisa kuvauskohde. ”Sanottiin, että silloin oli nähty revontulia Tanskassa asti
Tällä erää tutkija kokee, että hänen keskeisimmät läpi murtonsa on tehty. Portti uusille mysteereille on siis yhä auki. Suunnitelmissa on myös matka pohjoiseen, missä olosuhteet äänille ovat erilaiset. Hänen äänitteensä voi kuulla muun muassa Von Hertzen Brothersin uudelta levyltä. Läpimurroksi voi kutsua myös tiedemaailman suhtautumisen muutosta. ”Polkeminen on nyt näissä asioissa ainakin loppunut. Tutkijalla riittää edelleen intoa virittää mikrofonit käyntiin yötä vasten. Sellainen oli myös yö, jolloin tutkija itse kuuli revontulien äänet ensi kertaa. Laineen työ on herättänyt kiinnostusta taiteilijoissa. Vertailu säätietoihin paljasti, että Laineen laskelmat äänten korkeudesta täsmäsivät mitattujen inversiokerrosten ja niiden korkeuksien kanssa. Seurauksena on ääni. Hiljattain Laine havaitsi, että paukahdusten rytmi vaikuttaa osuvan yksiin ilmakehässä syntyvien sähkömagneettisten Schumann-resonanssien tuottamien rytmien kanssa. Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä kahden vuosikymmenen aikana materiaalia on kertynyt valtavasti. Vähän kuin kalastaisi. ”Varmaankin siellä jotain pientä purkausta voi tapahtua, mutta ilma on aika hyvä eriste.” Vaikka magneettimyrsky ei saa puiden latvoja kipinöimään, se riittää laukaisemaan inversiokerrokseen latautuneet varaukset. Syntyy jännite-ero, joka ei pääse purkautumaan. Auringon aktiivisuus on kuitenkin nousussa, joten alkuvuosi lupaa hyvää öisten äänitysten suhteen. Tutkijan perintö Tutkimuksen alussa Laine äänitti valtavia määriä tyhjää saadakseen ääniä nauhalle. Myös ne pysähtyvät sulkukerrokseen. Etenkin jos löytyy jotain erikoista, se on pieni juhlan hetki.” Kysymyksiä riittää vielä, ja vastauksiakin. Tulikohan katiskaan mitään. 22 suomenluonto.fi Toisen kätensä hän tuo ylhäältä kohti toista ja kertoo, että yläilmakehästä valuu hiljalleen positiivisesti latautuneita ioneja. Seuraavaksi täytyisikin paketoida tehty työ: luokitella kertyneet äänitteet ja saada aineiston analyysissä käytetyt algoritmit julkaistavaan, käyttökelpoiseen muotoon. ”Seuraavana päivänä äänitteet täytyy katsoa läpi. ”Tämä selittää, miksi sähköpurkauksia tapahtuu kerroksissa, joissa ei näy mitään.” Muilta ihmisiltä kerätyt havainnot vahvistivat ajatusta, sillä niissä toistuivat kuvaukset tyynistä ja kirkkaista pakkasöistä. Osumatarkkuus on tiedon myötä kasvanut ja työmäärä vähentynyt. Olen suunnattoman onnellinen, että äänistä kertoneet ihmiset ovat saaneet kunnianpalautuksen.” Kun keskustelu työn paketoimisesta jatkuu, väliin hiipii yhä useampi haave ja mieltä askarruttava kysymys. H AR RI TA RV AI N EN. Pilvisellä ja tuulisella säällä inversiokerrosta ei synny, eikä siis ääniäkään kuulu. Loppuvuosi on säiden vuoksi tutkijalle rauhallisempaa aikaa. Laine haluaisi päästä lähemmäs inversiokerrosta selvittämään, mitä siellä tarkalleen ottaen tapahtuu
Lue, miten joulun vietto sujui talvisessa erämaassa. /uutiskirje Joulutunnelmaa autiotuvassa Markus Sirkka vietti joulun Ropin autiotuvalla Käsivarren erämaassa. suomenluonto.fi 23 L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • TO M I M U U KK O N EN Lintulaudalla punatulkut eivät ole turhan kranttuja, vaan niille kelpaavat monenlaiset siemenet ja pähkinät. M A RK U S SI RK K A FL IC KR. suomenluonto.. Öljystä ja metallista valmistettu muovikuusi vai luonnosta hakattu puu – Mikä on ekologisin joulukuusi. /tag/joulu KATA JOULUPÖYTÄ PUNATULKUILLE Luonnonkuusi vai muovikuusi. Tilaa uutiskirje! Saat kymmenen kertaa vuodessa ajankohtaisia luontouutisia ja vinkkejä sähköpostiisi! suomenluonto.. Ruokkimalla lintuja autat niitä selviämään talvesta silloin, kun muuta ravintoa on normaalia vähemmän tarjolla
24 suomenluonto.fi Mitäs me käpyilijät TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVAT TAPIO KUJALA, KIMMO SILVONEN, EEVA VAAHTERA / LUKE, TIINA YLIOJA / LUKE JA REIJO VALLIN / VASTAVALO Kuusenkäpy on erinomainen talvehtimispaikka monelle hyönteiselle. 24 suomenluonto.fi
suomenluonto.fi 25 suomenluonto.fi 25 Punertavat kuusenkävyt ovat nuoria (vas.) ja vanhetessaan ne muutt uvat ruskeiksi. Punertavat kuusenkävyt Pienet ruskeat pompulat RE IJ O VA LL IN / VA ST AV AL O. Pienet ruskeat pompulat ovat hedekukintoja
Muita toukkana kävyn jättäviä lajeja ovat esimerkiksi kuusenkäpymittari ja kuusensiemenmittari. Kävyssä voi olla myös männynkäpykoisan kaivamaa purua, mutta sieltäpä ei enää löydy toukkaa. Jos siis kantaa jouluna sisälle käpyisen luonnonkuusen, se on todennäköisesti muutaman vuosikymmenen ikäisen puun latva. Ne eivät siis todellakaan ole vaatekoita, jotka saattavat tulla ensimmäisenä mieleen”, Ylioja naurahtaa. 26 suomenluonto.fi K un Luonnonvarakeskuksen tutkija Tiina Ylioja hakee kotinsa lähimetsästä kuusenkävyn, halkaisee sen ja kurkistaa sisälle, mitä hän löytää. ”Esimerkiksi kuusenkäpykääriäisiä voi alkaa lennellä kotona, jos kuusi on sisällä pitkään. Sitten sieltä voi löytyä kuusenkäpysääsken toukan muodostama valkoinen harsopussi. LU KE / M ET SÄ PU ID EN SI EM EN LA BO RA TO RI O Närekytry löytää ravintoa vanhoista kävyistä.. Kuusen siemenen sisällä olevan kuusensiemensääsken toukan voi havaita röntgenkuvasta. Se on matkannut jo puusta maahan ja karikkeeseen talvehtimaan”, Ylioja kertoo. Ne ovat tosi pieniä 6-7 millin pituisia perhosia. Se elää vain lyhyen aikaa munien keväällä kuusen kukintoihin. Käpyjen mukana joulun kuokkavieraiksi voikin pöllähtää hyönteistalvehtijoita. Ne ovat kuitenkin harvalukuisempia kuin esimerkiksi männynkäpykoisa, joka on nykynimestään huolimatta kuusenkäpyjen yleisin laji. ”Kävyn sisältä löytyy todennäköisimmin kuusenkäpykääriäisen toukkia, jotka ovat asettuneet sinne mukavasti talvehtimaan. Kun kuusi tuodaan sisälle lämpimään, kuusenkäpykääriäisen talvehtivat toukat koteloituvat kävyn sisällä ja kuoriutuvat aikuisina perhosina lentoon. Kääriäinen koettaa näin sopeutua siihen, että käpyjä on harvemmin.” Kukkasilmusta kävyksi Kuusenkäpy on tarkkaan ottaen kovettunut, tähkämäinen kuusen emikukinto. Sen keskellä on laN ÄR EK YT RY JA KU U SE N KÄ PY LU DE : KU VA T TA PI O KU JA LA EE VA VA AH TE RA / LU KE Kuusenkäpykääriäisen toukka on tehnyt reiän kuusen siemeneen. ”Kuusenkäpykääriäisellä on luonnossa pidentynyt lepo vaihemahdollisuus. Se tarkoittaa sitä, että osa toukista aikuistuu vasta myöhemmin, ei siis aina seuraavana vuonna, sillä kuusikaan ei kuki eikä tuota käpyjä joka vuosi. ”Jos käteen sattuu muodoltaan pihkamöykyllä varustettu käyrä käpy, asialla on ollut kuusenkäpykärpäsen munima toukka. Toukka on jo tiessään, mutta sen käynti jättää jäljen kävyn ulkomuotoon.” Kuusi tekee käpyjä ensimmäisen kerran yleensä vasta 30–60 vuoden iässä, kun itse puu voi saavuttaa jopa 300 vuoden iän. Joululento päättyy kuitenkin lyhyeen – kuten kuusenkäpykääriäisen elämä muutenkin
”Kuusensiemenkiilukaisen toukat elävät siemenen sisällä ja ne voi nähdä röntgenillä tai avaamalla siemenen”, Ylioja paljastaa. KU VA T KI M M O SI LV O N EN KU VA T KI M M O SI LV O N EN Kuusenkäpykääriäisen toukka on koteloitunut kuusen kävyn keskellä olevaan lapakkoon. Vanhoista kävyistä voi löytää vaikkapa niitä syöviä kuoriaisia, kuten käpykytryn tai närekytryn. Osa käyttää samaa resurssia, mutta eri aikaan. Kesäkuun puoliväliin mennessä käpy on kasvanut jo melkein täyteen mittaansa. Niitä voi aukoa ja kurkistella, mitä sieltä putkahtaa ulos. Vain harvat pääsevät näkemään sitä. ”Jopa kirjanpainaja voi nakerrella maahan tippuneita käpyjä ennen kuin se nousee karikkeesta ja lähtee parveilemaan”, Ylioja sanoo. Kukkasilmusta kehittyy keväällä kaunis kävyn näköinen punainen kukinto. Jokaisella hyönteislajilla on kävyn sisällä oma pieni ekolokeronsa, jota ne hyödyntävät. ”Mikään ei ole niin hauskaa kuin katsella siemenviljelyksillä kukinta-aikaan erilaisia kukintoja sekä niihin munimaan tulevaa hyönteislajistoa. ”No, käpyhän on erinomainen talvehtimispaikka, jossa hyönteiset elävät hyvin suojattua elämää. Tiivis rakenne takaa hyvät talvehtimis olot hyönteisten toukille. Kun auennut kukinto on ottanut siitepölyn vastaan, se sulkeutuu ja kääntyy alaspäin kävyksi. Sitten katsotaan siemen kerrallaan, kuinka monta syötyä ja ehjää siementä löytyy.” Osa hyönteisistä, kuten kuusensiemensääski, munii auki oleviin kukintoihin, mutta esimerkiksi kuusensiemenkiilukainen tuikkaa munansa suoraan isoksi kasvaneen kävyn siemeniin. ”Olen ollut juuri kuusen latvuksessa työskentelemässä, kun kävyt alkoivat aukeilemaan kuivuuden vuoksi. ”Jos haluaa tutkia kävyssä asustavia hyönteislajeja, käpyjä voi kerätä ja laittaa purkkiin. ”Kun tutkimme hyönteisten syömien siementen määriä, käpy avataan ja lasketaan kuinka monta kuusenkäpykääriäisen toukkaa siellä on ollut. Männynkäpykoisan toukka on asustellut kävyssä ja työntänyt purua sen pinnalle. Viljelyksillä on tutkittu muun muassa siementen määrää ja laatua sekä hyönteisten ja käpyruosteiden yleisyyttä. Vierailijoitakin kuusenkävyissä riittää, sillä esimerkiksi kuusenkäpylude käyttää avautuneita käpyjä piilopaikkanaan. Omasta joulukuusesta on kuitenkin vaikea erottaa, ovatko kyseessä tämän vuoden kävyt vai vanhemmat kävyt. Kypsyessään nuoret vihreät ja punertavat kävyt muuttuvat ruskeiksi. On myös hienoa seurata käpyjen kehitystä ja eri kuusigenotyyppien suurta vaihtelua käpyjen ulkonäössä ja muodossa”, Ylioja kertoo ja viittaa kuusensiemenviljelyksiin, joissa puut ovat eri metsiköistä peräisin olevien puiden latvaoksien vartteita. Vanhenevissa kävyissä voi nähdä eri lajeja kuin tuoreissa kävyissä – ja maahan tippuneissa vielä omanlaisensa lajiston. ”No, käpyhän on erinomainen talvehtimispaikka.”. Ne kukkivat nuoria puita aiemmin, jolloin kukintoja näkee tavallista matalammalla. Niistä kömpi esiin runsaasti luteita.” Käpykytrylle kelpaa vanha käpy Kävyssä eläviä hyönteislajeja tutkittaessa silläkin on merkitystä, onko kyseessä edellisvuoden käpy vai vanha käpy. Tai sitten voi laittaa pussit puihin käpyjen ympärille, jolloin kuoriutuvat lajit jäävät sinne kiikkiin”, Ylioja kuvailee tutkimustapoja. Toisaalta kuusen siemeniä syövät käpylinnut ja oravat popsivat ne hyönteisetkin sieltä samalla.” Kävyn syntytarina alkaa jo edeltävänä vuonna, kun kuusen silmut erilaistuvat kukkasilmuiksi tai kasvusilmuiksi. Pedot eivät pääse helposti niitä nakertamaan esiin. Yhdet porhaltavat paikalle Kuusenkäpylude piiloutuu avautuneisiin käpyihin. suomenluonto.fi 27 pakko, johon käpysuomut ovat kiinnittyneet
Pikkuperhosiin kuuluva kuusenkäpykääriäinen on munimassa kuusen kukintoon, josta käpy kehitt yy.. Kävyt ovat silloin kuin salaattia niille. Tulevaisuudessa kukinnalle suotuisia vuosia voi kuitenkin olla luvassa useammin. Näillä kuusenkäpyihin erikoistuneilla hyönteislajeilla on tarkka yhdenaikaisuus isäntäpuun kukinnan kehityksen mukaan. Syksyn tullen käpy tuleentuu ja vesipitoisuus laskee. ”Hyönteiset syövät kuusensiemeniä vesipitoisen vihreän ajan, jolloin kävyt ovat myös mehevimmillään. ”Ehkä vähiten minua kiehtoo se kaiken rouskuttava männynkäpykoisa”, Ylioja naurahtaa. ”Olen vähän huolissani siitä, että lämpenevä ilmasto muuttaa mahdollisesti kuusen kukintarytmiä. ”Käpy itsessään on upea miniatyyrisysteemi. Kävyt puutuvat, ja silloin hyönteisetkin ovat jo lepovaiheessa”, Ylioja kuvailee. Kukintarytmiin luvassa muutoksia Petri Keto-Tokoin ja Juha Siitosen Puiden asukkaat -kirjan (Gaudeamus 2022) mukaan noin 30 lajia on erikoistunut elämään kuusenkävyissä niiden eri vaiheissa. Osa lajeista syö vain siemeniä, osa taas kävyn keskirankaa tai käpysuomujen tyviä. 28 suomenluonto.fi kukinnan aikaan ja valtaavat siemenaiheen, kun toiset iskeytyvät vasta vanhempaan käpyyn. Ja kuinka hieno jakoisesti eri hyönteislajien ekologiat ovatkaan jakautuneet siellä.” ”Käpy itsessään on upea miniatyyrisysteemi.” KU VA T TI IN A YL IO JA / LU KE KU VA T TI IN A YL IO JA / LU KE Kuusenkäpykärpäsen toukan asutt aman kävyn tunnistaa pihkapalloista sekä joskus kävyn käyrästä muodosta. Sitä määrittää edelliskesän silmujen erilaistumisjakso ja sen ajan lämpöolosuhteet”, Ylioja kertoo. Meillä on ollut kerran tai kaksi kymmenessä vuodessa iso kuusenkäpytai kukintavuosi. Suomessa kasvaa niin paljon kuusia, että hyönteisillä ei ole ainakaan vaikeuksia löytää sopivaa puuta – päinvastoin. ”Männynkäpykoisa tosin on sellainen ahmatti, että se voi rouskutella kasviravinnon lisäksi sieltä ne muut hyönteiskaveritkin mennessään.” Siemenet ovat kuitenkin parasta mahdollista ravintoa, jota kasveista voi saada irti. Jos sattuu lämmin ajanjakso, se indusoi kukintaa. ”Se taas hyödyttää hyönteisiä, joilla on ravintoresurssia useammin saatavilla. Voi ennustaa, että hyönteisten kannat kasvavat tulevaisuudessa, ja silloin ne pystyvät syömään suurimman osan kuusen siemenistäkin.” Yliojaa kiehtoo kuusenkävyssä koko paketti, ei niinkään siellä asusteleva yksittäinen hyönteislaji
suomenluonto.fi 29 suomenluonto.fi 29 HYVÄN MIELEN JOULULAHJA! KU VA T H A N N U R Ä M Ä / VA ST AV A LO JA IS TO CK PH O TO HYVÄN MIELEN JOULULAHJA! SUOMEN LUONTO LEHTI + DIGI VUODEKSI* 59,50 € (norm. 98 €) Tilaa: suomenluonto.. Tavoitat tilaajapalvelumme numerosta ( ) 8 8 .. S U O M E N L U O N T O . Tämän lehden välissä olevaan mainoslii eeseemme pujahti väärä puhelinnumero. TILAAMALLA TUET LUONNONSUOJELUTYÖTÄ. Tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto *10 numeroa ja digipalvelu W W W . /joulu (09) 2280 8210 (ark 9–15) tilaajapalvelu@sll.. Astu luontotiedon aarreai aan ja koe luonnon lumo. 98 €) 59,50 € (norm. S U O M E N L U O N T O . F I W W W . F I SUOMEN LUONTO -LEHTEÄ JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO
Yhdessä kävyssä on 100–200 siementä, joten niitä syöville toukille riittää lähiruokaa pitkäksi aikaa. Munat kehittyvät nerokkaasti toukiksi kehittyneen kävyn rakenteissa, ja ulospäin ei välttämättä voi aavistaakaan, kuinka paljon yhdessä kävyssä on porukkaa. Siten käpysatokin on huonompi kuin esimerkiksi vuosi sitten, jolloin käpyjä oli runsaasti. Jotkut lajit jättävät kuitenkin käyntikorttinsa, kuten männynkäpykoisan toukka purukasan tai kuusenkäpykärpäsen toukka pihkapallon kävyn pinnalle. Sellaisia ovat kuusenkäpykärpänen, kuusensiemensääski, kuusenkäpykääriäinen ja kuusenkäpysääski. Kun kukinto on ottanut siitepölyn vastaan, se sulkeutuu ja kääntyy alaspäin kävyksi. Nuoret kävyt ovat väriltään punertavia tai vihreitä. Elämä eväsrasiassa TEKSTI JOHANNA MEHTOLA KUVITUKSET EEVA VAAHTERA / LUKE Männynkäpykoisan toukka Kuusenkäpykääriäinen Kuusenkäpykärpänen Kuusenkäpykääriäinen Kuusenkäpysääski Kuusensiemensääski TOUKOKUU. Kun hehkeän punaiset kukinnot alkavat paljastua silmusuojusten alta, paikalle porhaltavat jo ensimmäiset käpyihin munivat hyönteiset. Kuusi kukkii Etelä-Suomessa toukokuussa, ja käpy syntyy kuusen emikukinnosta. Ne voivat aikuistua vasta 2–7 vuoden kuluttua. Joillakin niistä on nimittäin kyky vaipua kotelovaiheessa diapaussiin eli lepovaiheeseen. Kuusen käpysadot sekä käpyihin erikoistuneiden hyönteisten kantojen vaihtelut seuraavat toisiaan. Tässä vaiheessa käpy vetää puoleensa lisää hyönteisiä munimaan siemensuomujensa suojaan. Nyt kun meneillään on heikko siemenvuosi, myös siemeniä syövillä hyönteisillä on tukalampaa. Pistiäisiin kuuluvan kuusensiemenkiilukaisen tullessa paikalle käpy on jo kasvanut täyteen mittaansa ja kiilukainen tuikkaa pitkällä pistimellään munansa suoraan kuusensiemeniin. Nyt paikalle saapuvat kuusenkäpymittari, männynkäpykoisa, kuusensiemenmittari ja kuusensiemenkiilukainen tässä järjestyksessä. V I N J E T T I L U O N T O T I L A S T O I N A 30 suomenluonto.fi KUUSEN KUKINTA OLI VIIME KEVÄÄNÄ HEIKKOA . Tähänkin niillä on kuitenkin olemassa ratkaisu. Nekään eivät saavu paikalle yhtenä lentueena, vaan tarkasti tietyssä kukinnan vaiheessa. Esimerkiksi kuusenkäpykääriäisen toukka syö 10–15 siementä ennen kuin se koteloituu. Kukin toukka kehittyy omassa pikku siemenyksiössään aikuiseksi. Näin jokaiselle lajille löytyy kävystä ikioma ekolokero
Kuusen latvuksen yläosiin kehittyvät kukkasilmut aukeavat Etelä-Suomessa toukokuussa, ja juhannuksen tienoilla kukinnosta kehittynyt käpy on jo kasvanut lähes täyteen mittaansa. Kuusenkäpykääriäinen Kuusenkäpykääriäinen. V I N J E T T I suomenluonto.fi 31 Kuusenkäpy kehittyy varsin nopeasti täysikasvuiseksi. Ensimmäisenä kuusen kukintoon munimaan saapuu kuusenkäpykärpänen ja viimeisenä lähes täysikokoiseen käpyyn kuusensiemenkiilukainen. Grafiikka: Kuusen ja männyn käpyja siementuhot -julkaisu / Luonnonvarakeskus. Siemenet kypsyvät loka– marraskuussa ja nekin talvehtivat kävyissä. KUKASTA KÄVYKSI KUUKAUDESSA Kuusensiemenmittari Kuusensiemenkiilukainen Kuusenkäpymittari Männynkäpykoisa KESÄKUU LÄ H DE : PE KK A H EL EN IU S, KA TR I H IM AN EN , M AR KK U N YG RE N , EE VA VA AH TE RA JA TI IN A YL IO JA : KU U SE N JA M ÄN N YN KÄ PY JA SI EM EN TU H OT / LU KE Kuusensiemenmittari Männynkäpykoisa Kuusenkäpymittari Kuusenkäpymittari Kuusenkäpymittari Noin 30 hyönteislajia on erikoistunut elämään kuusenkävyissä niiden eri vaiheissa
32 suomenluonto.fi Muotkatunturin erämaassa TEKSTI JA KUVAT MINNA JAKOSUO Retki Muotkatunturin maisemiin vie ahman ja parhaan talviluonnon jäljille. 32 suomenluonto.fi Maisemassa ei näy muita liikkujia. Näkymä Suoppajavruaivin rinteeltä kohti Šuvvuaivia.
suomenluonto.fi 33 suomenluonto.fi 33 Karigasniemen ja Inarin välille levitt äytyvä Muotkatunturin erämaa on mainio retkikohde jo erämaakokemusta keränneille vaeltajille. Tuuli on tehnyt lumeen aaltoja, jotka ilahdutt avat hiilhtäjää.
Sekin on talvivaeltamisessa hienoa. Ilma oli viilenemässä ja se tuntui nenänpäässä. Talvella luonnossa ei ehkä ole niin paljon kokemista ja näkemistä kuin kesällä. Tai niinhän sitä luulisi. Hanki upotti tunturikoivikossa välillä nivusiin asti, mutta löysimme joen läheltä sopivan, vähän kantavamman paikan. Aavistelut osuivat oikeaan – 34 suomenluonto.fi Näimme kahtena päivänä ahman jälkiä. Illan edetessä pakkanen kiristyi, mikä antoi aihetta seurata taivaan tapahtumia. 34 suomenluonto.fi M onelle talvivaeltaminen astuu elämään siinä vaiheessa, kun vaeltamisesta on tullut niin rakas harrastus, ettei vain halua olla viittä kuukautta vuodesta vaeltamatta. Ja jos käy tuuri, lumi juoksee tuulen mukana hangen pintaa pitkin. Jouduimme käyttämään kelkkauria, mutta onneksemme kelkkailijoita ei kohdattu ennen kuin vasta viimeisenä vaelluspäivänä. Kaivoin teltan eteiseen kuopan ja yllätyksiä tuli vastaan; lumi oli ryynimäistä ja sen alta löytyi jäätä. M uotkalla hiihdimme männikössä, kunnes poikkesimme uralta etsimään leiripaikkaa ensimmäiseksi yöksi. Kuiva ja kevyt pakkaslumi on mukavaa hiihdettävää, vaikka se upottaakin. Tämä paljastui meillekin maaliskuun alun talvireissulla Muotkatunturin erämaassa. Kun yöpaikka oli valmisteltu, pääsimme valmistamaan ruokaa ja keittämään vettä termospulloihin. Virtaavat vedet, kasvit ja eläimet puuttuvat. Poikkesimme kelkkauralta välillä sivumpaan ja saimme tuntumaa erilaisista lumista. Kartan mukaan paikan piti olla kuivaa kangasta. Alun perin tarkoitus oli suihkia suksilla vapaina kuin taivaan linnut, mutta kantohankea ei juurikaan löytynyt. Voisin tuijottaa sitä loputtomiin. Halusin kokea entistä pidemmät ajat talvisessa luonnossa, seurata eläinten jälkiä ja kokea lumen peittämän luonnon puhtauden ja hiljaisuuden. Telttarulla kulkee kätevästi ahkion päällä.. Talvisessa luonnossa sydäntäni lämmittävät eniten tuulen ja lumen yhteistyön tulokset. Ensin telttasijan huolellinen tamppaus, sitten hetki kovettumisen odottelua ennen kuin teltan pääsi pystyttämään. Kovan kuoren alla lumi voi olla muotoutunut ryyneiksi, jotka liukuvat niin suksen kuin jalankin alla kuin marmorikuulat. Kun lumikerroksen pinnassa on sentin tai parin kova kerros, suksilla kulkeminen on ihan erilaista kuin vaikkapa tuulen kovaksi pakkaamalla kantohangella. Se liukuu pois suksen päältä, eikä aiheuta tuskastumista märän ja raskaan nuoskalumen tavoin. Lumi ei ole pelkkä valkoinen peitto, vaan siinä on kerroksia, muotoja ja tuntumia. Etsin erilaisia lumiaallokkoja, lumilippoja ja osittain avoimena virtaavan joen mustia aukkopaikkoja, joissa lumi muodostaa toinen toistaan upeampia veistoksia. Paukkupakkasilla lintuja ei toki näe kovinkaan paljon, mutta eläinten jäljet hangella kertovat talven ahkerista liikkujista. Näin kävi aikoinaan myös minulle
Ainekset oli aamulla laitettu kuumaan veteen hautumaan, ja lounasaikaan annos oli valmis nautittavaksi – helpompaa ei ruuan laittaminen voi olla. Aamun valjetessa taivas vaihtoi väriä. Hiihtäessä sen päälle riittävät samat vaellusvaatteet kuin kesälläkin, eli vaellushousut, merino/villapaita ja vaikkapa anorakki. • Vaikka sanotaan, että ahkioon voi ottaa mukaan ihan mitä huvittaa, kannattaa muistaa ylämäkien olemassaolo. Alas pääsimme vauhdilla! Talvivaeltajan niksinurkka • Suosi kerrospukeutumista. Silti kenenkään ei kylmyyden vuoksi tehnyt mieli jäädä huipulle kovin pitkäksi aikaa. • Juomapullon päälle voi askarrella itse solumuovista teippaamalla eristeen. Kirpputoreilta tekee hyviä löytöjä! Talvinen tunturi ei juuri tarjoa kiintopisteitä. Paljaat tunturikoivut raidoittivat rinteiden alaosia. Iltaisin ja tauoilla untuvatakki ja -housut lämmittävät parhaiten. Maasto alkoi olla avarampaa, soita pitkin oli helppo hiihdellä. suomenluonto.fi 35 komeat revontulet alkoivat tanssia taivaalla. Välillä suksi saattoi humahtaa kovemman kerroksen läpi, mutta rauhalliset ja pitkät vedot auttoivat pysymään pinnalla. Pääsimme hiihtelemään ilman ahkioita lähimaastoihin ja päätimme käydä tunturin laella katselemassa maisemia. • Tavalliset nahkarukkaset ovat pakkaskelissä parhaat. Sinne hiihtäessä hangella oli taas ahman jälkiä. Se voi olla yllä koko vaelluksen ajan yötä päivää. Tunturiin kivutessa hiki alkoi nousta pintaan, vaikka painolastia ei perässä ollutkaan, ja pakkanen oli parissakymmenessä. • Talvella on tärkeää pukeutua väljiin vaatteisiin. Vessapaperi kannattaa polttaa, ettei lumien sulettua paljastu ikäviä sotkuja. Tähyilin tunturin rinnettä, näkyisikö ahmasta vilausta. Alhaalla oli pitkä ja kapea suoalue, jonka toisellakin puolella oli isojen puuttomien tuntureiden jono. Vuorettomiin rukkasiin voi ottaa parit lapaset alle ja vaihdella niitä, jos toiset kastuvat. Vasta myöhemmin huomasin taivaan selkäni takana hehkuvan kirkkaan pinkin ja violetin väreissä. Hanki kantoi sitä paremmin, mitä ylemmäs nousimme. Istuin hangessa makuualustana käyttämäni porontaljan päällä ja join kahvia maisemaa tuijotellen. Luonnossa ei arvostella ulkonäköä tai vaatteiden muodikkuutta. Kirpeä pakkasyö koristeli leirimme aamuksi. suomenluonto.fi 35. Välillä soita ja pieniä järviä ei edes erottanut toisistaan, koska lumi oli yhtä valkoista kaikkialla. Suomenlampaanvillasta kehrätty rasvainen lanka on sisälapasissa kaikkein lämpimin. Pystyyn asetellut sukset ja sauvat olivat saaneet isoista jääkiteistä koruja pintaansa. Huomasimme lumessa ahman jäljet ja saimme iloksemme seurata niitä pitkän tovin. • Jos monot ovat hionneet märiksi hiihtopäivän aikana, kannattaa keittää juomapullo täyteen kuumaa vettä ja asetella pullo monon sisään. • Jos liikkuu alueella, missä ei ole tupia tai huusseja, ota huomioon kevät. Kun koivikot jäivät taakse, muuttui lumen pinta paikoin jäiseksi, ja kiilteli auringossa. Maisemat hellivät, näkyi kymmenien kilometrien päähän joka suuntaan. • Varavirtapankki ja muu elektroniikka kannattaa säilyttää ilmankosteudelta suojattuna ja sujauttaa yöksi makuupussin jalkopäähän. Kylmyys unohtui, kun seisoimme rivissä tuijottamassa taivasta. Hiki kaikkosi tuulen yltyessä sitä mukaa, mitä ylemmäs nousimme. Merinovillakerrasto kuivuu päällä, vaikka se vähän hiihtäessä hikoaisikin. Päivästä tuli erilainen. Lämminkään vaate ei lämmitä, jos se on liian tiukka. Mietin mikä veti meitä samoihin paikkoihin. Eipä näkynyt. Aamupalan jälkeen rullasimme teltat ahkioiden päälle, peitimme eteiskuopat ja hiihdimme takaisin kelkkauralle. Telttapaikka oli jopa hienompi kuin olin etukäteen aavistellut. S euraava leiripaikka piti valita huolella, koska tarkoitus oli viettää samassa paikassa kaksi yötä. Olen ommellut anorakkiini kainalotuuletusvetoketjut ja talveksi ompelen aina hupun reunaan kirpputorilta löydetyn karvan. Vieressämme nousi pari komeaa tunturia, ja me olimme niiden kainalossa puolirinteen tasanteella. Olin tutkinut karttaa ja löytänyt vähän ylempää rinteestä sopivalta näyttävän paikan. Lämpö kuivattaa. Muista tehdä myös kansi! Itse tehdyt tai omaan käyttötarpeeseen tuunatut varusteet ovat aina niitä parhaimpia. Lounaat söimme ruokatermareista ahkioiden päällä istuen. Ahma oli jolkotellut samaan suuntaan kuin mekin. Alhaalla suoalueella pakkasusva leijaili tiiviinä mattona auringon värjätessä taivaan keltaoranssin sävyihin
Seuraavana aamuna taivas oli selkeämpi. Maisemat ympäriltä katosivat hetkessä, eikä horisonttia enää erottanut. www.ruskovilla.fi Joulun toivotuimmat pehmeät paketit. Ensimmäisenä iltana revontulet valtasivat taivaan. Talvireissuilla säätä tulee tarkkailtua ihan eri tavalla kuin sulan maan aikana. Lumikuoppa on oiva majapaikka talvella, siellä on hiljaisempaa kuin teltassa. Siihen on syynsä! Joskus talvikeli voi muuttua niin hankalaksi, ettei eteneminen ole turvallista tai järkevää. Retken aikana keli muuttui täysin. Yhtäkkiä taivaan peitti tasaisen valkoinen pilvimassa, joka alkoi tuulen kanssa kunnolla töihin. Luonnonperintösäätiö ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. Tämä on myös hyvä taito opetella, jos teltta syystä tai toisesta rikkoutuu vaelluksen aikana. Kuopan yksi seinä jätettiin avonaiseksi, muut ulottuivat pystysuorina melkein hartioihin asti. Viimeinen vaelluspäivä on aina alavireinen. Oman mieleni valtaa viimeisenä päivänä usein haikeus. www.luonnonperintosaatio.fi Ra ha nk er äy sl up a RA /2 02 0/ 92 1 / Po lii si ha lli tu s Tarjotaan yhdessä turvapaikkoja elämälle.. (09) 6859 0800 tilauspalvelu@fotofennica.. Enpä tiedä mikä aika luonnossa tuntuisi riittävän. Haluaisin poikkeuksetta olla luonnon helmassa kauemmin kuin on etukäteen suunniteltu. 36 suomenluonto.fi K un olimme palanneet leiriin, kävimme vielä toisella pienellä hiihtolenkillä, koska pimeän tuloon oli vielä aikaa. Kun paikka löytyi, alkoi kaivaminen. Ehkä mielessä siintää jo lämmin suihku ja ruokaileminen lautaselta veitsellä ja haarukalla. Nyt kelkkaura oli paikoin lumen peitossa, mutta pääsimme jatkamaan matkaa. Katoksi aseteltiin suksien, sauvojen ja ahkion aisojen varaan viritetyt pressut, joiden reunat tilkittiin lumella. Tunturin huipulla käynti piti turvallisuussyistä unohtaa. Viimeiseksi yöksi etsimme mahdollisimman paksun lumikerroksen, koska osa porukastamme halusi nukkua lumikuopassa. Kaikki haluavat hiihtää nopeasti maaliin. KIIKAREIDEN JA KAUKOPUTKIEN ERIKOISLIIKE PIENI KIIKARIPUOTI www.fotofennica.. Itämerenkatu 16, 00180 Helsinki Puh. Tunturikoivikossa riekot olivat tehneet mutkikkaita jälkijonoja hangelle. Anna joululahjaksi pala ikimetsää
Horisontissa kohoavat myös ihastuttavat merikämpät. Lintujen maailma nappasi mukaansa ja nautimme kovasti opastetusta kierroksestamme." – Aamukahvilla-blogin Henriikka Reinman kuva: Anu-Ma ija Kä rjä. Vaikka tiesin, että Metsähallituksella on vaikuttavia näyttelyitä ympäri Suomen, yllätyin silti todella positiivisesti. Avara luonto ja maisema rauhoittavat kiireisemmänkin mielen. "Lintujen kahdeksan vuodenaikaa -näyttely oli yksi Limingan reissumme yllätyksistä. suomenluonto.fi 37 limingan kunta kuva: Erkki Toppin en Limingan lakeuksilla on monipuoliset mahdollisuudet liikkua luonnossa. Tervetuloa tutustumaan maan parhaiden lintukuvaajien esityksiin! Tiesitkö, että Liminganlahdella vieraili syysmuuton aikaan ennätyksellisesti noin 20 000 metsähanhea. Kämpät rakennettiin 1950–1970-luvulla. Omaa pyörää ei tarvitse tuoda mukana, sillä fatbiken voi vuokrata paikan päältä. Luontokeskuksessa voit perehtyä kiehtovaan Lintujen kahdeksan vuodenaikaa -näyttelyyn, joka kertoo vuoden kulusta lintujen näkökulmasta. Pyöräilyä pääsee harrastamaan myös maastossa olevalla talvipyöräilyreitillä, jota ylläpidetään läpi talven. Kevätsesongin käynnistää perinteinen ja tunnettu Liminganlahden Lintukuvafestivaali, joka järjestetään lauantaina 22.4.2023. Kevätauringon paistaessa voi jäällä näkyä paikallisia kalastajia pilkkimässä. Liminganlahdella voit retkeillä helposti perheen pienimpien kanssa lyhyellä luontopolulla, kivuta lintutorniin tähyämään lahden elämää ja vierailla Suomen parhaassa lintuluontokeskuksessa! Liminganlahti on kansainvälisesti tunnettu ja arvokas lintuvesi sekä tärkeä muuttolintujen levähdysalue, johon pääset tutustumaan kelillä kuin kelillä, vuoden ympäri. Kalastajat yöpyivät kämpissä, jotta verkkoja päästiin kokemaan aikaisin aamulla. Kevään tullen jännitys tiivistyy, kun ensimmäisiä lintuja odotellaan saapuviksi lahdelle. kuva: Erkki Topp ine n Tutustu tarkemmin: VISITLIMINKA.FI silla on monipuoliset mahdollisuudet liikkua luonnossa. Kun jää kantaa, suuntautuvat retket meren jäälle hiihtäen, pyöräillen tai lumikenkäillen
38 suomenluonto.fi Norkkoja napsivaa pyytä pääsee joskus tarkkailemaan lähietäisyydeltä.
Männyn, koivun ja lepän kasvualueet kattavat suurimman osan Suomea. Yksi tapa määritellä metsien puuston monipuolisuuden merkitystä on yrittää asettua metsäkanalintujen asemaan. Lumen tulo pakottaa yleensä piilottelevaa elämää viettävän pyyn lehdettömiin puihin näkyville. Pyylle riittää pienikin elinpiiri kunhan ravintoa on riittävästi saatavilla.. suomenluonto.fi 39 Harmaaleppä on pyyn elämänpuu TEKSTI JA KUVAT TIMO-HEIKKI VARIS K otoisilla metsäkanalinnuillamme on kullakin elämälleen tärkeä puulaji: metsolla mänty, teerellä koivu ja pyyllä harmaaleppä. Sydäntalven kuukausina piskuisen kanalinnun on pyrähdettävä leppään päästäkseen käsiksi pääravintoonsa; talvisilmuihin sekä hedekukintoihin eli norkkoihin. Nämä ovat kuusisekametsässä parasta saatavilla olevaa vihantaa ravintoa keskellä ankarinta talvea. Pyy on mitä suurimmassa määrin riippuvainen lepästä, kun lumi peittää metsänpohjan marjat ja varpukasvuston. Kaksi ensin mainittua ovat merkittäviä talouspuita, joten niiden niukkuudesta ei metson eikä teeren tarvitse olla huolissaan
Pyykukon höyhenpukua koristavat kauniit kirjailut.. 40 suomenluonto.fi Pyy ei pärjää talousmetsissä, joista lepät on poistett u. Lepän ja koivun siemenet ovat myös urpiaiselle tärkeää talviravintoa
Ekosysteemien taantuminen ja lajien uhanalaistuminen heikentää elämän edellytyksiä eri puolilla maapalloa. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen YK:n luontokokoukselta Montrealissa odotetaan paljon. Ennallistamisasetuksesta noussut poru teki näkyväksi, miten monet poliitikot kyllä pitävät luontoa arvossa juhlapuheissa, mutta heti kun aletaan puhua konkreettisista toimista, alkaa tekosyiden etsintä. Tästä ei ole syytä tinkiä nyt Kanadan Montrealissa, jonne kaikki maat kokoontuvat YK:n biodiversiteettikokoukseen. Lepän juurinystyröiden kyky sitoa maahan typpeä edistää myös havupuiden kasvua. Talousmetsien kehitystä on mahdollista ohjata kanalinnuille suotuisaan suuntaan. Rahaa ei luontotoimiin moni puolue halua käyttää, vaikka ohjelmissaan vesienja luonnonsuojelua tukisivatkin. Tästä seuraa poliittinen ongelma: korkean tason valtiojohtajia ei välttämättä ole edes paikalla Montrealin kokouksessa. Kokouksen keskeinen tavoite on asettaa globaalit suojelutavoitteet. Luontokato on ilmastokriisin veroinen uhka ihmiskunnalle, joten tämän täytyy nyt muuttua. Talousmetsiemme jokaista aaria ei tulisi valjastaa maksimaaliseen tuottoon. Luontokatoa on yritetty pysäyttää globaalisti vuosiin 2010 ja 2020 mennessä siinä onnistumatta. Hömötiainen kykenee koputtamaan itselleen pesäkolon lahoavaan lepänrunkoon. Suuren Lintukirjan (1962) pyytä käsittelevässä luvussa tekijät kirjoittavat: ”Harvoja, puistomaisia hoitometsiä pyy, kuten monet muutkin linnut, karttaa täysin, ja varsinkin talviravinnosta on tullut kantojen kehitykselle vaikea pullonkaula nykyisten raivaushakkuiden vainotessa lehtipuita.” Pyylle riittää, jos leppää esiintyy edes harvakseltaan yksittäisinä puina tai pieninä ryhminä. Montrealin kokoukseen on ladattu paljon odotuksia. Olavi Hildén ja Pentti Linkola ilmaisivat huolensa metsien puulajiston yksipuolistumisesta jo 60 vuotta sitten. Riistataloudessa hyödylliseksi tunnustettu käsite riistatiheikkö on pyylle elintärkeä paitsi ravinnon, myös suojan antajana. Pyy viihtyy ympäri vuoden nuoressakin metsässä, jos siellä on tarjolla ravintoa ja suojaa. Leppä on luonnon oma lannoitetehdas. On pidettävä huolta, ettei esimerkiksi alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen kantoja jyrätä suojelutavoitteiden nimissä. Määrän lisäksi on tärkeää pitää huolta suojelun laadusta ja ylläpidosta. Leppä on myös pikkutikan suosima. Lisäksi tavoitellaan globaalia sitoutumista 20% maapintaalan sekä rannikkoja sisävesien ennallistamiseen eli luontoarvojen palauttamiseen siellä, missä ne ovat jo heikentyneet. Tiheikön perustaminen ei aina vaadi aktiivisia toimia, vaan tekemättä jättämisen. Luontokokous oli tarkoitus järjestää jo pari vuotta sitten Kiinan Kunmingissa, mutta koronapandemia lykkäsi sitä toistuvasti. EU:n on oltava neuvotteluissa rohkea ja rakentava. On puhuttu 30% suojelusta sekä maaettä vesialueilla. Jos pyyltä kysyttäisiin, se liittäisi valtakunnallisiin metsänhoito-ohjeisiin lepän säilyttämisvelvoitteen. Luonto ansaitsee oman Pariisin sopimuksensa luonnonsuojelu on elämän suojelua. Pyylle harmaaleppä on todellinen elämänpuu. Nyt uusi tähtäin on vuodessa 2030. Osallistun itse Montrealin kokoukseen Euroopan parlamentin edustajana. Leppä ja näin ollen myös pyy puuttuvat joskus laajoiltakin talousmetsäalueilta. Taimikon sisälle jäädessään ja vanhetessaan ne kuolevat itsestään. Verrattuna ilmastokokouksiin, eivät luontokokoukset ole toistaiseksi saavuttaneet vastaavaa huomiota. Puuviljelmillä leppää karsastetaan, koska se nopeakasvuisena pioneeripuuna alkaa avohakkuun jälkeen varjostaa pääpuulajia. Keskustelussa erityisen historiatonta luontovastaisuutta on, että “kansallista etua” yritetään määritellä suorastaan vastakohdaksi toimille suomalaisille rakkaan Suomen luonnon tilan turvaamiseksi sekä globaalin luontokadon pysäyttämiseksi yhteisin toimin. Suomen osalta on todettava, että Euroopan parlamentista katsottuna aina ei ole ollut omankaan maamme poliitikkojen sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin selvää EUja kansainvälisellä tasolla. Jotta kokous onnistuu, maiden on löydettävä yhteinen sävel moneen kysymykseen. Metsänuudistuksen jälkeisissä raivauksissa lepät usein poistetaan viimeistä puuta myöten, vaikka ne olisivat metsän kasvun kannalta tärkeitä. Metsänuudistuksen jälkeisissä raivauksissa lepät usein poistetaan viimeistä puuta myöten, vaikka ne olisivat metsän kasvun kannalta tärkeitä. Asia vain tulisi oivaltaa metsänhoidon suunnittelussa. Vanhoja runkoleppiä olisi hyvä jättää pystyyn päätehakkuissa. Tikkojen vanhat pesät toimivat muiden kolopesijöiden pesäja yöpymispaikkoina. Muutosta ei saada aikaan kotisohvalta johtamalla, siksi on tärkeää saada mahdollisimman kovatasoiset edustajat paikalle eri maista
42 suomenluonto.fi. 42 suomenluonto.fi KIEHTOVAN VÄRISET TEKSTI ESA RINGBOM KUVAT ESA RINGBOM, HEIKKI MIKKOLA JA JOUNI RUOTSALAINEN Poikkeavan vaaleita yksilöitä on niin nisäkkäiden kuin lintujenkin joukossa
Hirvi ammutt iin samana vuonna.. Kiimaa ohjaa hajuaisti, mutta ulkonäölläkin on varmasti merkitystä. Itse totesin, että vaalean tilhen havaitseminen isosta syksyisestä pihlajasta oli todella haasteellista, vaikka lintu oli vain 20 metrin päässä. Tällaisesta kohtaamisesta alkoi oma kiinnostukseni poikkeavan valkoisiin eläimiin. Vaalea väri on osittain ongelma eläimen näkyvyyden kannalta, mutta joissain oloissa siitä saattaa olla jopa hyötyä. Ehkä lintu vältteli normaalia parveilua tai sitä ei hyväksytty tilhiparveen. Kun kuvasin tilheä parin tunnin ajan, paikalla ei ollut koko aikana sen lajitovereita. Uskoisin, että niin ihmisten kuin eläintenkin elämänkokemukset vaikuttavat niiden käytökseen, ja se näkyy esimerkiksi arkuutena. Voiko eläin hahmottaa oman värinsä poikkeavuuden – tuskin. Nisäkkäiden lajikumppanit eivät näyttäisi reagoivan vaaleaan yksilöön värin vuoksi. Todennäköisesti vaalea eläin voi lisääntyä yhtä menestyksekkäästi kuin tummemmat lajitoverinsa. Mahtava leukistinen hirvisonni Pirkanmaalla 2018. Vaaleus ei erotu valon ja varjon rikkomassa ympäristössä esimerkiksi oksiston suojassa. suomenluonto.fi 43 H EI KK I M IK KO LA sykähdyttävä kokemus kohdata valkoinen hirvisonni hämärtyvässä metsässä! Hirven vaalea, pimeässä liikkuva aavemainen hahmo luo tilanteeseen mystisen, lähes yliluonnollisen ja pelottavankin tunnelman. Erityisesti minua sykähdyttävät vaaleat erikoisuudet. Tämä on eräs syy siihen miksi ne myös itseäni kiehtovat. Eikä kaloja nappaavaa vaaleaa karhua erota helposti taivasta vasten! Tätä ominaisuutta käyttää tehokkaasti hyödykseen Kanadan länsirannikolla Brittiläisessä Kolumbiassa elävä mustakarhun alalaji kermodei, niin kutsuttu ”henkikarhu”, jolla on vaalea kermanvärinen muoto. Poikkeavan värisen eläinyksilön tai kasvin kohtaaminen luonnossa on useimmille luonnossa liikkujille elämys ja usein myös ainutkertainen tapahtuma
Olen kuvannut tätä karhua neljänä perättäisenä vuonna. joka sekin oli vaalea. Lisäksi alueella liikkui Blondin 13-vuotias emo. Toisella käyntikerralla sain erauspennusta muutaman kuvan ennen kuin paikalle tullut ahma pelotti sen pois. Sillä oli paimennettavanaan neljä edellisvuotista erauspentua , joista yksi oli vaalea. 44 suomenluonto.fi KARHU eli ruskeakarhu Suomessa ei ole tiettävästi nähty eikä kuvattu valkoista aikuista karhua, mutta kylläkin osittain vaaleita harmaanvalkoisia yksilöitä. Ensimmäinen kuvausyritykseni ei onnistunut. Tänä vuonna Blondilla oli sen ensimmäiset pennut, yksi vaalea ja toinen tumma. Se on nimetty Blondiksi. Karhu oli erittäin arka. Se sai pennut siis nelivuotiaana. Kiinnostukseni heräsi välittömästi. Syksyllä 2018 luin iltapäivälehdestä jutun valkoisista karhunpennuista, jotka Kimmo Ohtonen oli kuvannut Kuhmon Vartiuksessa sijaitsevilla Wild Brown Bear Centerin kaupallisilla kojuilla. 44 suomenluonto.fi ES A RI N GB O M
suomenluonto.fi 45 ES A RI N GB O M ES A RI N GB O M. Heikki ja monet muut seurasivat leukistisen naaraan elämää 12 vuoden ajan. VALKOHÄNTÄKAURIS eli valkohäntäpeura Kesällä 2006 Heikki Mikkola sai tiedon valkoisen kirjavasta kauriista. Myöhemmin se sai useita jälkeläisiä, eikä yksikään sen tiedetyistä jälkeläisistä ole ollut poikkeavan värinen. Kauris eli koko ikänsä hyvin suppealla, noin neliökilometrin alueella. Kuvassa se on 11-vuotias. Ulkonäöstä ei kuitenkaan aina voi päätellä erikoisen värityksen syytä. Poikkeava väritys johtuu silloin eumelaniinija feomelaniini –pigmenttien toimintatai syntyhäiriöstä. suomenluonto.fi 45 TILHI Joidenkin yksilöiden yleinen poikkeuksellinen vaaleus voi liittyä siihen, että melano somit eivät tuota tai tuottavat hyvin vähän näkyvää melaniinia. Tilan isäntä, jonka mailla eläin havaittiin, vaati, että tämä poikkeavan värinen eläin pitää rauhoittaa. Kyse ei ole albinismista eikä ehkä myöskään leukismista, koska höyhenissä on osin ruskeita sävyjä
Kaikki kuvaamamme leukistiset hirvet ovat olleet ulkoisesti hyväkuntoisia. Kööpenhaminassa on paljon kuvan kaltaisia sorsia, joilla naarailla on valkea vyö tai sirppi kaulassa ja koirailla ES A RI N GB O M. Jälkeläiset eivät läheskään aina ole leukistisia. HIRVI Metsissämme elelee mahdollisesti muutamia kymmeniä leukistisia hirviä. Havainnot näyttävät painottuvan Länsi-Suomeen. Kööpenhaminassa on paljon kuvan kaltaisia sorsia, joilla naarailla on valkea vyö tai sirppi kaulassa ja koirailla myös tietynlaista vaaleaa kuviointia. 46 suomenluonto.fi H EI KK I M IK KO LA penhaminalaiseksi”. Värimuodoista tunnetuinta kutsutaan ”kööpenhaminalaiseksi”. 46 suomenluonto.fi SINISORSA Sinisorsilla väripoikkeamat ovat yleisiä. Vuoden 2018 syksyllä aikaisempina vuosina näkemästämme ja kuvaamastamme hirvisonnista oli kehittynyt oikea mahtisonni (jutun avauskuva). Lajia on jalostettu ja tarhattu, jolloin syntyy tarhakarkulaisia, jotka levittävät perimää. Tässä kuvassa on nuori vaalea yksilö
Joidenkin yksilöiden poikkeuksellinen vaaleus voi liitt yä siihen, ett ä melanosomit eivät tuota tai tuott avat hyvin vähän näkyvää melaniinia. Kiitos valveutuneille metsästysseuroille, jotka jätt ävät poikkeavan väriset yksilöt rauhaan. Päin vastoin, eläimet ovat ennemminkin arkoja ja vältt elevät ihmistä. Poikkeuksellisen vaalea kett u 2. Väritys voi vaihdella ruskehtavan punaisesta keltaiseen. Valitett avasti läheskään kaikki eivät näin toimi. Poikkeavan vaaleaa tai valkolaikukasta eläintä kutsutaan puhekielessä yleisesti ”albiinoksi”, vaikka ei ole olemassa ositt ain albiinoja eläimiä. JO U N I RU OT SA LA IN EN ES A RI N GB O M. Jos havaitsee punaiset silmät, se paljastaa eläimen olevan albiino. Valkoinen sinivuokko – tässäkin värimuunnoksen tausta on geneett inen. Albiinon oravan on kohdannut ja kuvannut Jouni Ruotsalainen. Albinismia esiintyy harvinaisena lähes kaikilla eläinlajeilla, ja se voi altistaa kantajansa ihosairauksille sekä näköongelmille. Millä perusteella ihminen määritt ää, millainen eläimen pitäisi olla, ja miksi ihmisellä on tarve standardisoida luontoa. Ne vilistivät puusta toiseen ajaen vuorotellen toisiaan takaa. Albiino orava 3. Erilaiset muutkin mutaatiot ja häiriöt voivat myös saada aikaan haalistuneelta näytt ävän värityksen. Tämän aiheutt aa iiriksen läpikuultaminen, jolloin verisuonet erott uvat taustalta. ALBINISMI JA LEUKISMI 1. Eroa leukistisen ja albiinon välillä on joskus vaikea havaita. 3. Valokuvaamalla metsästysvietin saa tyydytett yä ilman tappamista. Se liittyy tyrosinaasi -nimisen entsyymin puutt eeseen, joka estää melaniinipigmentt ien tuotannon. Pigmentt iä kyllä syntyy, mutta se kulkeutuu höyheniin tai karvoitukseen muuntuneena. Joskus on vedott u hirvikannan ”geneettiseen puhtauteen” ja siihen, ett ä tällaiset väripoikkeamat ”eivät kuulu Suomen luontoon”. Albiino-sanan käytt ö kansankielessä poikkeaa tieteellisestä määritelmästä. Olemme havainnoineet yli kymmentä leukistista hirviyksilöä, emmekä ole ainakaan ulkoisesti tarkasteltuna todenneet väripoikkeaman vaikutt aneen eläimien yleiskuntoon. Tämän vuoden keväällä hän näki albiinon ajavan takaa tavallista oravaa. Albinismin yksi melko tavallinen seuraus monilla lajeilla ovat tietyssä valossa punaisina erott uvat silmät. Leukismin aiheutt aa ositt ainen puute pigmentt ien tuotannossa. ES A RI N GB O M 2. Poikkeava väritys johtuu tällöin häiriöstä eumelaniinija feomelaniini-pigmentt ien toiminnassa tai tuotannossa. 1. Valkoisen määrä voi vaihdella muutamasta höyhenestä tai karvalaikusta lähes koko pukuun tai karvoitukseen. Leukistisen eläimen väritys on usein laikukas. 2. Hän kertoo, ett ä eläin on ainakin nelivuotias. Tapahtuma kesti puolisen tuntia ja näytt i leikiltä. Eläimiä, joilla geenimuutos häiritsee tumman pigmentin muodostumista, kutsutaan leukistisiksi. Ota kuva, älä ammu! Albinismi on perinnöllinen poikkeama. Tämä on nähtävissä myös ott amissamme kuvissa. MIKSEI POIKKEAVAN VÄRISIÄ SÄÄSTETÄ METSÄSTYKSELTÄ. 1. suomenluonto.fi 47 Erilaisissa yhteyksissä esitetään kevyitäkin perusteluja sille, miksi poikkeavan väriset eläimet pitäisi poistaa luonnosta. Joskus perusteena väitetään, ett ä näiden eläinten terveydentila on yleensä heikko. On myös väitett y, ett ä yksilöt ovat aggressiivisia ja tunkeutuvat pihapiiriin. Se liikkuu pienessä metsässä ja käytt äytyy samalla tavalla kuin muutkin oravat
TEKSTI RIIKKA KAARTINEN. Se valitt iin vuoden turhakkeeksi 400 ehdokkaan joukosta. 48 suomenluonto.fi VUODEN TURHAKKEET: 2021: LIIKA LIHANKULUTUS, 2020 KERTAKÄYTTÖGRILLI, 2019 KORJAUSKELVOTON ELEKTRONIIKKA, 2018 PIKAMUOTI, V U O D E N T U R H A K E 2022 KU VA SH U TT ER ST O CK Terassilämmitin V U O D E N T U R H A K E O N Terassilämmitin on sähkösyöppö, joka lämmitt ää ilmaa harakoille
Sitä valmistetaan öljyjalostuksen sivutuotteena tai maakaasusta, joten sen polttamisesta syntyy ilmastoa lämmittäviä hiilidioksidipäästöjä. Kaasulla toimiva terassilämmitin on ilmastolle haitallisin, varsinkin jos sitä verrataan uusiutuvalla energialla lämpiävään sähkölämmittimeen. Sähköllä lämpiävä hehkulämmitin on tehoton. Kahvinkeitin / 10min Uunin kuumentaminen 200°C Astianpesukone / pesukerta Sähkögrilli / 1h Terassilämmitin / 3h Lattialämmitys 3m2 / 24h Saunakiuas / 2h kilowattituntia 5 10 15 20 25 30. Sähköllä lämpiävä infrapunalämmitin kohdistaa lämmön parhaiten ihmisiin, kun taas kaasulämmittimet ja perinteiset sähköiset hehkulämmittimet lämmittävät infrapunaa enemmän myös ilmaa. Toisaalta uusiutuvankin sähkön tuottamiseen tarvitaan maata. On mukavaa istua pimeitä iltoja ulkona, mutta silti lämpimässä. Infrapunalämmittimen lämpö tuntuu siten nopeammin, kun taas kaasulämmittimen ja hehkulämmittimen pitää olla päällä jonkin aikaa, ennen kuin lämpö alkaa tuntua. Sähkönkulutuksen piikit osuvat arkipäiviin, ja usein korkea kulutus jatkuu pitkälle iltaan, joinain päivinä jopa lähelle puoltayötä. ”Ne ovat saaneet aikaan yllättävänkin isoja laskuja koteihin”, Suur-Uski kertoo. Kaasulämmitin on tehokas, mutta vie paljon kaasua. Esimerkiksi tuulivoimaloita nousee nyt ennätystahtia. Kotitalouksien parvekkeilta ja terasseilta löytyy yleisimmin sähköllä lämpiävä infrapunalämmitin. Tehon tuplaantuessa samoin käy myös laitteen nielemälle energiamäärälle. Lämpöä kaasusta tai sähköstä Nykyisin saatavilla olevat terassilämmittimet lämpiävät nestekaasun tai sähkön voimalla. ”Jos lämmitintä käyttää, niin erittäin harkitusti, ja se olisi muistettava sammuttaa käytön jälkeen”, sanoo Motivan asiantuntija Päivi Suur-Uski. Nestekaasu on fossiilinen polttoaine. (Lähde: Tilastokeskus, sähkön kokonaiskulutus 1960–2021) Sähkölaitteiden energiankulutuksia Kodin sähkölaitteiden tavanomainen energiankulutus käyttökertaa kohti kilowattitunteina. ”Niissä hetkissä ei missään tapauksessa voi tällaisia laitteita käyttää”, Suur-Uski muistuttaa. Sähköstä on huippukulutusaikoina pulaa, ja näin on erityisesti tulevan talven aikana. Suomeen tuodaan edelleen kaasua myös Venäjältä. Erityisesti lasitetulla terassilla ja parvekkeella lämmitin saattaa unohtua helposti päälle. ”Ero grillin ja lämmittimen välillä on siinä, että sähkögrilliä harvoin pidetään päällä yhtä usein ja useita tunteja peräkkäin, toisin kuin terassilämmitintä.” Sähkön kulutus on kasvanut 1960-luvulta 2020-luvulle yli 500% henkeä kohti Suomessa. Terassilämmitin on energiasyöppö Oli energianlähde mikä tahansa, yhteistä kaikille terassilämmittimille on se, että ne kuluttavat paljon energiaa. Erisävyiset palkit kuvaavat eri tehoisia laitteita. Sähkönkulutuksen puolesta Suur-Uski vertaa terassilämmitintä sähkögrilliin, sillä ne ovat teholtaan samaa luokkaa, yleensä 1000–2000 wattia. Lopulta lämpö kuitenkin valuu harakoille. Kaasulämmittimet ovat tavallisia ulkotiloissa, kuten ravintoloiden terasseilla. suomenluonto.fi 49 2017 FLEECEKANGAS, 2016 MUOVIKASSI, 2015 MUOVINEN KANANMUNAKOTELO, 2014 HYÖNTEISANSA, 2013 HAJUSTETTU ROSKAPUSSI, 2012 AUTOMAATTINEN SA IP PU AAN NO ST EL IJ A, 20 11 HU UH TO HY LS Y, 20 10 TU RK IS , 20 09 ILO TU LIT E, 20 08 PA NT IT O N PU LL O, 20 07 M Ö NK IJ Ä, 20 06 TU PL AP UH EL IN LU ET TE LO T, 20 05 KA UP UN KIM AA ST UR I, 20 04 JU OT AV A JO GU RT TI -M IN IP AK KA UK SE T S yksyn tullen moni haluaa pidentää kesää napsauttamalla terassilämmittimen päälle. Lattialämmitys on jatkuvasti päällä, joten sille on ilmoitettu tyypillinen 24 tunnin kulutuksen vaihteluväli. ”Terassilämmitin vuoden turhakkeena on ajankohtainen niin ilmastonmuutoskriisin kärjistymisen kuin Ukrainan sodan aiheuttaman energiakriisin vuoksi”, perustelee Ville Arvio Jyväskylästä, yksi terassilämmitintä turhakkeeksi ehdottaneista
50 suomenluonto.fi V U O D E N T U R H A K E 2 2 1 Jos tuhannen watin terassilämmitin on päällä esimerkiksi kolme tuntia marraskuisena arki-iltana ja käytössä on pörssihintainen sähkö, lämmittäminen maksaa noin 60 senttiä. ”Toki on muistettava, että kulutustiedot päivittyvät vuorokauden viiveellä”, Suur-Uski sanoo. Mustosen mukaan myynti kasvoi entisestään, kun infrapunalämmittimet saapuivat markkinoille. Kulutuspiikkien tasaaminen vähentää paineita lisätä sähköntuotantoa, mistä on hyötyä luonnolle. ”Erityisesti korona-aikaan ihmiset viettivät paljon aikaa kodin pihapiirissä ja satsasivat siksi kotiin ja pihaan”, Mecklin kirjoittaa. Uunin ohella paljon sähköä kuluttavat astianja pyykinpesukoneet sekä erityisesti sähkökiuas. Tokmannilla sähköisten terassilämmittimien myynti on ollut laskussa jo pari vuotta, ja tänä syksynä kysyntä on laskenut aikaisempaa jyrkemmin. ”Terassilämmittimien myyntitrendi on ollut nousussa jo pidempään, luokkaa kymmenen vuotta”, kertoo lämmittimiä maahantuovan Hedtec Oy:n tuoteryhmäpäällikkö Marko Mustonen sähköpostitse. Näissä kodeissa sähkön peruskulutus on niin korkealla tasolla, että yksittäiset laitteet aiheuttavat suhteessa muuhun kulutukseen hyvin pienen lisän. Motivan Suur-Uski kannustaa oman kodin sähkönkulutuksen seurantaan. Viikonloppuisin pörssisähkön hinta on noin puolet arki-iltoja halvempaa. Esimerkiksi sähköntuotanto turvetta tai puuhaketta polttamalla lisää hiilidioksidipäästöjä, ja se on vaikuttanut myös monien suoja metsälajien populaatioiden alamäkeen ja uhanalaisuuteen. Suur-Uskin mukaan seuranta on ainoa tapa oppia havainnoimaan omien laitteiden sähkönkulutusta. Päälle tulevat sähkön siirtokulut. Tiedot löytyvät kirjautumalla sähköyhtiön verkkosivuille tai sovellukseen. Energiakriisin aikana sähkönkulutuksen seuraaminen on muutenkin suositeltavaa, sillä sen avulla on mahdollista hahmottaa eniten sähköä kuluttavat laitteet omassa kodissa. Myös Motonetin omistavan Broman Groupin viestintäpäällikkö Maija Mecklin kertoo sähköpostitse, että kysyntä on kasvussa. Sähkönkulutuksen hillitsemisen kannalta oleellista ovatkin paitsi hetkellisesti paljon sähköä kuluttavat sähkökiukaat ja -grillit sekä terassilämmittimet, myös jatkuvasti päällä olevat laitteet, kuten lattialämmitys ja kylmälaitteet. Kun pienentää lämmitystä, säästää sähköä, ja eron huomaa parhaassa tapauksessa myös sähkölaskussa. On muistettava mitä laitteita käytti edellisenä päivänä ja mihin aikaan. Kulutuspiikkien tasaaminen vähentää paineita lisätä sähköntuotantoa, mistä on hyötyä luonnolle.. Kerrostaloasunnossa peruskulutukseen tasoon vaikuttaa yleensä eniten lattialämmitys. Tokmannin sijoittajasuhdeja viestintäpäällikkö Maarit Mikkonen kertoo, että kysynnän lasku johtuu todennäköisesti sekä lämpimästä syksystä että energian hinnan noususta. Lämmittimen ostaminen jää kuitenkin asukkaan harkintaan. Hinnan määrää kysyntä. Terassilämmitin on pitkäikäinen Terassilämmittimen käyttöikä on pitkä. Mitä enemmän sähköä kulutetaan, sen kalliimpaa se on. Se kertoo pörssisähkön hinnan tunneittain. Terassilämmittimiä ei Hedtec Oy:n Marko Mustosen mukaan pidetä enää ylellisyystuotteina, vaan ne ovat nykyisin osa asumismukavuutta. ”Seuranta paljastaa päälle unohtuneet laitteet ja sähkölaitteiden mahdolliset viat”, Suur-Uski sanoo. Siten sähkönkulutuksen seuraaminen vaatii tiettyä järjestelmällisyyttä. Sähkölämmitteisessä omakotitalossa tai rivitaloasunnossa yksittäisten laitteiden kulutus ei erotu selvästi aikana, jolloin lämmitys on päällä. Kylpyhuone kuivuu suihkun jälkeen silloinkin, kun lämmitys on maltillisella tasolla. Terassilämmittimien myynti kasvussa Terassilämmittimien myyntitai maahantuontitilastoja ei ole saatavilla, mutta Suomen Luonto kysyi trendejä joistakin yrityksistä ja maahantuojilta. Tällaisissa kiinteistöissä laitteiden sähkönkulutusta on helpompi tarkkailla kesäaikana, kun lämmitys ei ole päällä. Sähkönkulutuksen seuranta kannattaa Sähkön pörssihintaa pystyy seuraamaan Fingridin ilmaisen Tuntihinta-sovelluksen avulla. Rikkoutunut kaasulämmitin kierrätetään metallijätteeseen, sähköllä lämpiävä infrapunalämmitin SER-keräykseen. Sovelluksen avulla voi välttää sähkön kulutusta piikkien aikana. Hän kuitenkin lisää, että energiakriisi on hillinnyt terassilämmittimien kysyntää. Uudisrakentamisessa terassilämmittimien asennus otetaan huomioon jo rakentamisvaiheessa. Jos lämmitin on viikottain päällä viitenä peräkkäisenä arki-iltana, kuukauden sähkölasku paisuu 12 eurolla
Milla Kenttälä NÄITÄKIN EHDOTETTIIN VUODEN 2022 TURHAKKEEKSI V U O D E N T U R H A K E 2 2 1 MUOVITETUT JA ASFALTOIDUT PÄIVÄKOTIEN LEIKKIPAIKAT Koulujen ja päiväkotien pihojen asfaltointi ja keinonurmen käyttö vähentää lasten kosketusta monimuotoiseen luontoon, jolla on tutkimusten mukaan positiivinen vaikutus immuniteetin kehittymisessä, ja joka vähentää lasten sairastavuutta. Kaikkiaan ehdotuksia saatiin miltei 4000. Tähän on nyt ainakin Kärcheriltä tuote, joka tekee vastaavan huonommin kuin käsin raappaus. Aggressiivisella mainonnalla houkutellaan kuluttajia ostamaan turhakkeita, joita emme muuten huomaisi edes tarvitsevamme. Lisäksi se, että nurmikkoa leikataan, houkuttelee hanhia ja sitten kiroillaan kun on hanhia. Luonnossa vietetty aika myös lisää sosiaalista ja henkistä hyvinvointia, mm. ”Laitteen valmistaminen vie luonnonvaroja. Sami Raitanen NURMIKKO JA SEN LEIKKAAMINEN Kaupungeissa istutetaan joka paikkaan nurmikkoa, vaikka samalle alueelle voisi antaa kasvaa pölyttäjille pölytettävää. Turhaketta ensi vuodelle voi jo ehdottaa osoitteessa www.suomenluonto.fi/turhake. Kun tuotteista keskustellaan mediassa se näkyy turhakelistauksen kärkisijoilla. Kiitos kaikille, jotka lähettivät ehdokkaansa Vuoden turhakkeeksi! Alla tämänvuotisia ehdotuksia. Turhake-listan ikivihreitä ovat muun muassa muovinen banaanikotelo, tarra hedelmissä, hedelmien ja vihannesten muovipakkaukset, hajustetut tuotteet, turkikset ja vesijetit. Joidenkin tietojen mukaan hanhet eivät tykkää korkeasta nurmikosta. Pysäköidyt potkulaudat tukkivat jalkakäytäviä ja pyöräteitä. Toimitus valitsi sen yli 400 erilaisen ehdotuksen joukosta. Heidi Nuhjus AKKUKÄYTTÖINEN JÄÄRAAPPA Näin arkisen ja mitättömän asian pitäisi onnistua kaikilta autoilijoilta ilman turhia akkukäyttöisiä välineitä. Toisekseen onko muovi, kierrätettykään, ekologisempi pitkällä tähtäimellä kuin rakkaista metsistämme haettu, hyvältä tuoksuva koivunoksa. vuoden turhakkeeksi. Ne myös todennäköisesti vähentävät lyhyehköjen matkojen kävelyä sekä pyöräilyä, mikä on kansanterveyden kannalta huono asia”, perustelee Pasi Koivisto. parantaen keskittymistä ja lievittäen stressiä. Näillä kampanjoilla vain venytetään toista turhaa kulutusjuhlaa eli jouluostoskautta. Ne ovat kiva koristeja askartelumateriaali, mutta että tuoda niitä Kiinasta! Arla Ilmanen PROTEIINIVESI Suomalaiset syövät aivan liikaa proteiinia ja se näkyy esimerkiksi Itämeren rehevöitymisessä. Veteen ei todellakaan siis tarvitsisi lisätä proteiinia. Joka vuosi listalle nousee ehdokkaita, jotka ovat jo edellisvuosina olleet eniten ehdotettujen listalla. Tänä vuonna yksi näistä oli sähköpotkulauta, jota yli 200 ihmistä ehdotti turhakkeeksi. Päivi Junni KU VA T H AN N U H U O VI LA / VA ST AV AL O , RE LA X SA U N AV IH TA JA KÄ RC H ER. Vauhti on valtava, lintujen pesinnät häiriintyvät täydellisesti ja luonnon rauha on poissa”, sanoo Pirkko Tuominen. BLACK FRIDAY JA MUUT TURHAA OSTAMISTA LISÄÄVÄT TARJOUSPÄIVÄT Black Friday ja muut siitä johdetut, Yhdysvalloista viime vuosina tuodut ostohysteriakampanjat lietsovat turhaa kulutusta. ”Aivan järjettömiä kapistuksia. Esimerkiksi Thermacell-laitetta, joka tappaa hyönteisiä haihtuvan myrkyn avulla, ehdotettiin turhakkeeksi yli 200 kertaa. Iiro Orava Terassilämmitin valittiin 23. Oona Lohilahti MUOVINEN SAUNAVIHTA ”Kestovihdaksi” brändätty tuote on ensinnäkin älyttömän ruma ja näyttää siltä, että sen löytäisi ensimmäisenä tuhmien lelujen laatikosta ennemminkin kuin saunan lauteilta. suomenluonto.fi 51 KIINALAINEN KORISTEKÄPY Suomessa männynkäpyjä löytyy luonnosta ja jopa kaupunkialueilta ja ne ovat jokseenkin jokaisen ulottuvilla. Ymmärrän jos ajetaan matkaa, mutta järjetön pyöriminen kapeissa salmissa ja vielä pieniä lapsia kyydissä
52 suomenluonto.fi Suohon kätketty aarre TEKSTI JA KUVAT JORMA LUHTA Jorma Luhdan mukaan suoretkeilyn kulta-aika on taas tuloillaan.
suomenluonto.fi 53 Ensilumen jälkeisenä aamuna mättäiden muodot näkee paremmin kuin kesällä. Isosuo, Litokaira, Pudasjärvi.
Siitä tuli valtakunnan isoin erämainen alue poronhoitoalueen eteläpuolella. Suuri Veneneva ympäristöineen on nyt yli sadan neliökilometrin soidensuojelualue ja luonnonpuisto. Venenevan kaplakka kesti pari vuotta. Yksityinen turveyhtiö ojitti Suuren Venenevan 1981. Näyttää kuin pätkä lauta-aitaa tai jonkinlainen portti olisi uponnut syvälle suohon. Vähän kauempaa löydän kymmenkunta samanlaista lautaporttia. Koitelaiskaira, Sodankylä. Suohistorian kannalta olinpaikkani on aivan keskeinen. Aidan molemmin puolin hahmottuu umpeen kasvanut suo-oja. Sen jälkeen yhtäkään luonnonsuota ei ojitettu aivan läpihuutojuttuna. Koitelaisenkaira, Sodankylä.. Siitä muodostui soidensuojelun käännekohta, jonka jälkeen metsäojitus hiipui nopeasti eikä luonnontilaisen suon raastaminen turpeentuotantoon ollut missään läpihuutojuttu. Nyt ei ole Kestilää eikä Oulun lääniä ja vankilakin suljetaan. Männyn neulaset ovat huonolaatuista mutta yltäkylläistä ravintoa. Näen ahman tai metsäpeuran todennäköisemmin kuin toisen ihmisen. Isot suoaukeat ovat tuulisia, ja myrskyn jäljiltä hanki aaltoilee. Koska ennallistaminen vaatii työvoimaa, käytännössä kaikki vapaaehtoisen luonnonsuojelun konkarit ovat osallistuneet patojen tekoon. Syrjäinen rimpisuo hypähti päivälehtien palstoille ja televisiouutisiin. Myös Suuri Veneneva ympärilläni on vajonnut unohduksiin 1980-luvun julkisuudesta. Pelso tunnettiin suopelloista ja maan viimeisestä korpivankilasta. 54 suomenluonto.fi A stelen syksyn ensimmäisellä lumella kevyin ja varovaisin askelin. Suokuvaajia, lintulaskijoita, marjanpoimijoita Lapsuuteni Etelä-Pohjanmaalla suot olivat ainoa jokseenkin luonnontilainen ympäristö. Minua kiinnosti, miltä maailma näyttäisi ilman ihmistä, ja suuntasin retSydäntalvella suo elättää yhden lintulajin, metson. Eduskunta oli aiemmin siunannut periaatepäätöksen suojeluohjelmasta, johon myös Veneneva kuului. Musta havulintu valikoi kituliaita rämemäntyjä, joiden neulasissa on vain niukasti haittaaineita. Suuren Venenevan ojat padottiin neljäkymmentä vuotta sitten. Joskus aiemmin olisin kertonut olevani Kestilän kunnan Pelsossa keskellä läntistä Oulun lääniä. Ympäristöhallinto rakennutti neljäkymmentä vuotta sitten tähän padon. Kuljen aavalla suolla, jonka syysrouta kestää nipin napin painoni. Havahduttiin vesistöjen tummumiseen ja limoittumiseen, turvetuotannon ilmastopäästöihin ja metsäojitusten kannattamattomuuteen. Suo-ojien tukkiminen ei pysähtynyt Venenevaan, sillä Metsähallitus alkoi ennallistaa turhaan ojitettuja soita vähän joka puolella
Vielä 1970-luvun puolivälissä oli aivan normaalia törmätä sekä suolintujen laskijoihin että muuttohaukan ja muiden siivekkäiden rengastajiin jopa syrjäisillä Keski-Lapin aapasoilla. Sen jälkeen valokuvaajat ja lintuharrastajat katosivat soilta. Suojeluohjelmiin säilyneistä luonnonsoista tuli luonnonja kansallispuistoja tai soidensuojelualueita, ja vapaata kulkemista rajoitettiin. Niinä vuosina se ei ollut välttämättä ainutkertainen tai persoonallisin valinta. Suot saivat uusia käyttäjiä 1980-luvulla, kun Pohjois-Suomen asukkaat innostuivat toden teolla hillanpoiminnasta ja hanhenmetsästyksestä. Vaikka luontokuvaajia oli vain muutamia koko maassa, he löytyivät todennäköisimmin juuri suolta. Urpo Häyrinen ja Eero Murtomäki olivat jo tekemässä suokirjojaan. Itse asiassa käsitys suolintujen levinneisyydestä perustui tälle vuosituhannelle asti 1970-luvun laajoihin suolintututkimuksiin. Retkeilijät vaihtoivat saappaat lenkkareihin ja vaelluskenkiin, ja suorimpeä ylittävästä repunkantajasta tuli harvinaisuus. Samaan aikaan innostuin myös valokuvauksesta, ja suon elämästä tuli tärkein aiheeni. suomenluonto.fi 55 kiä nevojen autiuteen. Uudenlainen tehometsätalous myllersi pikku hetkessä kaikki lähiseudun suot ojikoiksi 1960-luvulla. Vähitellen myös suolla retkeilyn ulkoiset olot muuttuivat. Kumisaappaan aika Edesmenneen Rauno Ruuhijärven mukaan suoviha hiipui ja suolla retkeily lisääntyi, kun kumisaapas keksittiin. Vähitellen metsästysinto laski ja 2014 metsähanhi rauhoitettiin koko maassa. Toisaalta pitkospuut, laavut ja muut rakennelmat helpottivat patikointia ja ohjasivat soille aivan uusia kulkijoita. Myöhemmin kävi päinvastoin. Pohjanmaan pelloilla oli kehitetty muuttohanhien surmaksi niin tehokkaita konsteja, että kotimainen metsähanhikanta romahti muutamassa vuodessa. Tämä näkyi korostuneesti koronavuosina Lapsuuteni Pohjanmaalla minua kiinnosti, miltä maailma näyttäisi ilman ihmistä, ja suuntasin nevojen autiuteen.
Litokaira, Pudasjärvi marraskuussa. Alavalla aapasuolla pakkasilma jäähtyy sumuksi ja suomäntyihin kertyy huurrekuorrutus. Lumiaapa, Simo.. 56 suomenluonto.fi Räntäsateiden jälkeinen pakkaspäivä
Oman elämäni aikana sitä ovat etsineet metsäojittajat ja polttoturpeen kuorijat. Kaikenlainen ihmisen rajoja etsivä temppuilu luonnossa on sitten tällä vuosituhannella kasvanut räjähdysmäisesti. Kiipeillään kallioseiniä, patikoidaan jopa tuhansien kilometrien reppuvaelluksia. Monen elinympäristön ja sille ominaisen lajiston ahdinkoa olisi mahdollista helpottaa melko yksinkertaisillakin toimintatavoilla. Suo olisi kuin tehty tämän lajin huveihin. Epäilen nykytilannetta kuitenkin väliaikaiseksi. Mieleeni tulee muistikuvia Luonto-Liiton suoleiriltä 1972. Korona toi pitkosreiteille aivan tavallisia ulkoilevia kansalaisia. Suo varastoi tulvavesiä, kasvattaa marjoja, synnyttää hyönteisten, kasvien ja lintujen monimuotoisuutta lisäävän elinympäristön. Aika on opettanut, ettei se löydy suota kuivattamalla, kaivamalla ja kuorimalla – tuskin myöskään mudassa temppuilemalla. Reilun parin metrin syvyydessä tuli vastaan kova kivennäismaa, josta pystyimme ponkaisemaan pinnalle. Se on uskomattoman kaunis, ilmeikäs ja salaperäinen maisema. Luontokadon JO RM A PE IP O N EN Luontokadon kasvot -sarja kertoo esimerkkilajien ja tarinoiden kautta siitä, mitkä ihmisen toimet aiheuttavat luontokatoa eri elinympäristöissä. Ekstremistit Juuri nyt vanhanaikainen, saappaanmitan suohon vajoava kulkija on historiallisen harvinainen. /luontokadonkasvot Tiesitkö, että soilla elävä pikkukihokki on lihansyöjäkasvi – ja uhanalainen. Ensisijaisesti suoympäristössä elävistä lajeista uhanalaisia on jo 120. Sopivan raskasta liikuntaa, joka näyttää ja kuulostaa vaaralliselta, mutta on todellisuudessa varsin riskitöntä. Linnuille suo ei ole leikkikenttä eikä puuhamaa, vaan ainoa pesimäympäristö. Olemmeko valmiita pelastamaan luontomme ja samalla itsemme. Olimme molemmat harrastaneet telinevoimistelua ja halusimme osoittaa mudassa rypemisen onnistuvan melkein kuin vedessä. Suo on uskomattoman kaunis, ilmeikäs ja salaperäinen. Suo itse, pelkkä luonnontilainen suo, on aarre. suomenluonto.. Suo itse, pelkkä luonnontilainen suo, on aarre.. Kun se toteutuu, suojelualueiden aikaan ja paikkaan liittyvät kulkurajoitukset muuttuvat tärkeiksi. Aarre Myyttisen tarun mukaan suohon on kätketty aarre. 1970-luvulla suonkulkijan intressit liittyivät tavalla tai toisella tutkimukseen ja luonnonsuojeluun. Koska mukana oli sellaistakin nuorisoa, joille suo oli hiukan outo ja pelottava ympäristö, innostuimme yhdessä Ilpo Kurosen kanssa sukeltelemaan Hangasnevan mustaan ruopparimpeen. Kumisaappaan kulta-aika hiipui siinäkin mielessä, että pitkospuiden mukavuus houkuttelee jalkineisiin, joilla kukaan ei halua astua likaavaan, kastelevaan ja raskaskulkuiseen rimpeen. Soiden ojittaminen ja turpeenotto ovat muuttaneet suoluonnon tasapainoa ja nakertaneet muidenkin suolajien elinoloja. suomenluonto.fi 57 suomenluonto.fi 57 2020 ja 2021. Jotkin lajien elinympäristöt kuitenkin vaatisivat säilyäkseen meiltä ihmisiltä varsin perustavanlaatuisia asenneja elämäntapamuutoksia. Odotan uteliaana, milloin ekstremistit löytävät soille
Kotipaikka. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Lintuharrastaja Karno Mikkola on havainnoinut Lågskärin saarella jo 1756 vuorokautena. Helsinki. Karno Mikkola. Mitä. Tee itse. Mott o. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. Lintuharrastaja ja eläköitynyt isännöitsijä. Tärkeintä luonnossa. TEKSTI JA KUVA RIIKKA KAARTINEN Elämän mittaisella retkellä Kuka. Lajikadon aikana tärkeintä on, ett ä luontoa säilyy
Siellä toimii satama, jota haluttiin 1990-luvulla laajentaa. Nyt Mikkola ajattelee, että ne eivät linnustollisesti olleet kovin arvokkaita, joten suurta vahinkoa monimuotoisuudelle ei syntynyt. Vihkoon on kirjattu siistillä käsialalla 1.1.1956: ”Lunta yli metri.” Ensimmäiset harrastusvuodet Mikkola sinnitteli isoveljeltään Kaurilta lainaamillaan kiikareilla. Sittemmin Mikkola on rengastanut 45 000 lintua, eniten Lågskärillä. Majakanvartijat perheineen olivat muuttanut pois paria vuotta aiemmin, koska majakka oli sähköistetty. Ahvenanmaalla toivottiin kuitenkin pariskunnan kihlautuvan ennen matkaa. Yksi ensimmäisistä rengastetuista linnuista oli töyhtöhyyppä, jonka hän sai kiinni Espoon Finnoolla. linturetkensä Låg skärin lintuasemalle Ahvenanmaalle. Hän aloitti ensimmäisen havaintovihkonsa säätiedoilla. ”Prosessi oli kuitenkin hyödyllinen, sillä Tulliniemen rauhoitusmääräykset päivitettiin ja ne saivat lainvoiman”, hän kertoo. Vitsa vääntyi nuorena Moni lintuharrastaja laskee harrastuksensa alkavan lintuhavaintojen kirjaamisesta. Hän valitti laajennussuunnitelmista oikeuskanslerille, mutta asia eteni tuskallisen hitaasti. Mikkola aloitti lintujen rengastuksen 1957. suomenluonto.fi 59 L okakuussa helsinkiläinen lintuharrastaja Karno Mikkola teki 184. Tapaus sai laajaa mediahuomiota. Yhdentoista vuoden vuokra-aikana pellot olivat jääneet viljelemättä, joten alue palautettiin puolivillissä tilassa. ”Koneet menivät niin läheltä, että kiikareilla saattoi erottaa ohjaamossa istuvan lentäjän”, hän kertoo. Myöhemmin Karno Mikkola oli perustamassa Helsingin seudun lintutieteellistä yhdistystä Tringaa, harvinaisten lintujen havainnointiin keskittyvää Bongariliittoa sekä Hangon lintuasemaa. Syyskuussa 1981 harrastajat laskivat yhdessä päivässä yli 800 000 muuttavaa peippoa. Lågskär sijaitsee noin 30 kilometriä Maarianhaminasta etelään. Mikkola oli mukana liikkeessä, joka yritti suojella laajenevan sataman alle jäävät luodot. Syksyllä 1965 hän halusi lähteä lintuasemalle tulevan puolisonsa Helenan kanssa. Hangon lintuasema sijaitsee Tulliniemellä, Hankoniemen eteläkärjessä. Suojeluyritys epäonnistui, ja luodot tuhottiin. Lintuja oli paljon. Karno Mikkola on retkeillyt siellä 1960-luvun alusta alkaen. Porkkalanniemen kärjessä hän tarkkaili lintujen muuttoa ensimmäistä kertaa keväällä 1959. Seuraavana talvena hyyppä löytyi Espanjasta. Se ei tarvinnut enää vartijoita, ja iso hirsitalo seisoi enimmäkseen tyhjänä. Mikkola on viettänyt Lågskärillä yhteensä 1756 vuorokautta, eli neljä vuotta, yhdeksän kuukautta ja 22 päivää. Ihmiset eivät olleet vielä palanneet koteihinsa. Alussa kartanot ja talot olivat tyhjillään, joten alueella saattoi kulkea missä tahansa. Lintujen määrät ovat pienentyneet. Lopulta paikalle saapuivat Luonto-Liiton aktivistit, jotka kahliutuivat työkoneisiin. Vuosien saatossa kärjestä tuli suosittu muutonseurantapaikka. Muitakin suuria muuttoja nähtiin, enemmän kuin nykyisin. Hän on pitkän linjan lintuharrastaja ja täytti marraskuussa 80 vuotta. Ensimmäisen retkensä saarelle hän teki 1963. ”Teeret lentelivät suurina parvina”, Mikkola kertoo. Se oli innostava alku rengastukseen. Rengastuksen hän lopetti vasta muutama vuosi sitten. Alkuvaiheessa Mikkola ja muut harrastajat kiikaroivat Espoon Soukan Kasavuorelta neuvostohävittäjiä, jotka nousivat ja laskeutuivat Porkkalan vuokra-alueelle. 1970ja 1980-luvuilla Porkkalan kärjestä laskettiin nykylukuihin verrattuna huimia lintumuuttoja. Omat kiikarinsa hän sai 1958. Ensiretken jälkeen Mikkola on viettänyt saarella pitkiä aikoja miltei vuosittain. Lintuharrastajien keskuudessa saarella on tarunhohtoinen maine ennen kaikkea sinne harhautuvien harvinaisten lintujen vuoksi. 80-vuotispäiväänsä Mikkola juhlistaa keräyksellä Luonnonperintösäätiölle.. Monessa mukana Lintuharrastuksen alusta asti Mikkola on ollut aktiivinen yhdistystoiminnassa. Tapaamisen olivat tärkeitä, sillä niissä pääsi kuulemaan viimeaikaisia lintuhavaintoja. Ensin hän oli mukana Suomen lintutieteellisen yhdistyksen nuorisojaostossa, joka kokoontui kahdesti kuussa. Porkkalanniemen teeret Porkkala saatiin takaisin tammikuussa 1956, mutta sinne pääsi retkeilemään vas1956 ”Porkkalan vuokraalueen saaminen takaisin muutti ratkaisevasti linturetkeilyäni.” 1965 ”Tammikuussa tapasin tulevan puolisoni, jonka kanssa vietin syksyllä 2,5 kuukautta Lågskärillä.” 1979 ”Noin 150 Hangon retken jatkumona olin perustamassa Hangon lintuasemaa.” 2025 ”Terveyden säilyminen, niin että 80-vuotisjuhlan jälkeenkin voisin jatkaa retkeilyä Lågskärille, Tunnholmeniin ja Mäkiluotoon.” ”Porkkala palautettiin puolivillissä tilassa.” ta seuraavana vuonna. Niin Mikkolakin
Keravalla. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja 60 suomenluonto.fi. V I N J E T T I ENSIMMÄINEN VIERAILIJA Kylmenevät säät ajavat lintuja piharuokinnoille. ”Oli kiva yllätys huomata, että ensimmäinen vierailija talviruokintapaikalla oli hömötiainen”, iloitsee Laura Lehtola. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Hän kuvasi uhanalaisen hömötiaisen 14.11. Jäämuodostelmat kuvasi Leena Rissanen Nurmeksessa marraskuussa. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. ?JÄÄPITSIÄ Pakkanen luo kaunista pitsiä ikkunaan
MAAKOTKA TAAJAMASSA ”Olin tekemässä opiskeluhommia, kun satuin katsomaan ikkunasta ulos ja kuulin varisten pitävän meteliä. VÄHÄN PALELTAA ”Talvinen aamu tuntuu jo tikanpojan höyhenissä!”, tuumii Sirpa Jyske. Tämän kuvan ott i 7.11. Harjalintua tavataan Suomessa vain harvoin. . Vesilahdella. . Pian tämän hetken jälkeen kuu hävisi kokonaan punaisten pilvien kätköön.” Maagisen hetken ikuisti 16.11. Ehdin katsella tapahtumaa hetken, kunnes kotka ja varikset hävisivät näkyvistä.” Jenna Pitkänen sai ikuistett ua linnut kauniiseen asetelmaan 17.11. KIEHTOVA HIUSJÄÄ Puun pinnalla on käynnissä mielenkiintoinen ilmiö. Hain nopeasti kameran ja kerkisin ott aa maakotkasta pari kuvaa. Virroilla.. Katseeni kiinnitt yi lopulta isoon petolintuun, jota kaksi varista seurasi ja hätisteli tiiviisti. ?. Irja Lehtinen onnistui kuvaamaan tien vierellä ruokailevan harjalinnun 14.11. Hiusjää syntyy kylmällä ilmalla, kun lahossa oksassa tai puussa asustava sieni puskee kosteutt a ulos puun huokosista. . Neste jäätyy kauniiksi hiusmaisiksi muodoiksi. Pilvien takaa häämött i laskeva kuu. omalla pihallaan Torniossa Pirkko Siukonen. Joensuussa. suomenluonto.fi 61 V I N J E T T I EKSOTIIKKAA SORATIELLÄ Harvinainen pitkänokka vieraili Pirkanmaalla. Se talvehtii Pohjoisja Keski-Afrikassa. KUUN UNELMAA ”Oli iltarusko ja punertavat pilvet. Karigasniemellä Tarja Kouvo. Hän kuvasi käpytikan 17.11
Useimmiten yövieraana kävi näätä. . Syövätkö kauriit talipalloja. KI M M O RA M PA N EN / VA ST AV AL O TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . Kurre on kuitenkin päiväeläin. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Hyvänä kiipeilijänä se pääsi helposti rasvapötköjen kimppuun. Lähellä asuva ystävämme sijoitt i ruokintapaikalleen riistakameran, kun nimenomaan eläinrasva hävisi mystisellä tavalla. /kysy-luonnosta tai . Ehkä yllätt ävin vieras oli ilves, joka haki rasvaa huikopalaksi muutaman kerran. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Rasvalla vieraili myös isompia eläimiä. Talvisessa luonnossa on kuitenkin useita sellaisia eläimiä, joita pitäisin todennäköisempinä talipallojen syöjinä. Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaaji lle osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. JUHA VALSTE Yövieraat ahmivat talipalloja Kauris etsiytyy lintulaudalle pähkinöiden ja siemenien perässä. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Eläin ei vain syönyt rasvaa paikalla, vaan katkaisi ripustusnarun hampaillaan ja häipyi rasvoineen metsään. Periaatt eessa vastaus on kyllä – varsinkin sellaisia talipalloja, joihin on upotett u pähkinää ja siemeniä. Sama pätee korppiin, varikseen ja harakkaan. Mäyrä oli vielä alkutalvesta liikkeellä ja riistakamera ikuisti sen roikkumassa hampaistaan rasvapötköstä ja pyörimässä hitaasti ympäri. Kaikille tutt u rasvan popsija on orava, joka vieraili säännöllisesti ruokintapaikalla. Ruokintapaikka sijaitsi noin 30 metrin päässä talosta. Näädän sukulaisista rasvaa viemässä voisivat käydä ainakin minkki, kärppä ja hilleri – viimemainitt uja ei kuitenkaan ole Kitt ilässä. Viime yönä Kitt ilässä kauriit kävivät lintulaudalla, ja aamulla kaksi neljästä talipallosta oli poissa ja syött öhäkin luukku oli auki. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Muutaman viikon kulutt ua herkutt elijat alkoivat olla selvillä
JUHA VALSTE Supikoiran pökäle Pihakiveyksille oli muuan yö ilmaantunut uusi hiippailija. Niitä elää noin 400 metrin päässä järvellä. Muoto ei siis ole tyypillisesti pyöreä, vaan pikemminkin ovaali. Piisamin takatassu erottuisi suurempana kuin mikään kuvan jäljistä. Mahtaisiko jälkien takana olla loukkaantunut ja eksynyt piisami. Sitä kokoluokkaa olevia ulosteita tuottavat ainakin kett u ja supikoira. Kysymykseen on vaikea vastata, sillä kuvasta ei selviä ulosteen koko. Onkaloista löytyneet verijäljet ovat arvoituksellisia, sillä lumijäljissä ei näy verta. Arvioni mukaan se ei ole kauhean suuri, mutt ei myöskään hirveän pieni – keskikokoinen kakka siis. Rotan papanat muistutt avat hieman tummia oliivin kiviä. Ketun ulosteissa on yleensä ainakin toinen pää suippeneva, supikoira taas tuott aa tylppäpäisiä pökäleitä. . Piisamin sijaan jäljet lienee jätt änyt rott a. . Kovemmassa vauhdissa rott a nostaa häntänsä ylös vauhtia hidastamasta. Oravat, jänikset, kärpät, linnut ja myyrät ovat tavallisia, mutt a tämä öinen kulkija oli jokin muu. Jäljet ovat suurimmillaan muutaman sentin mitt aisia, joten piisamista ei ole kyse. Kun rotta kävelee, sen häntä raahaa maata. Eläin oli kahlannut lumessa ja kaivanut siihen useampia onkaloita maahan asti. Salaperäisen hiipparin tassujen välissä erottuu hännän jätt ämä jälki. Siksi arvelen, ett ä kuvan luonnontuott een on produsoinut supikoira. Mikä mahtoi vierailija olla. HEIDI KINNUNEN RI ST O RE TS U TE EM U H EI N O N EN / VA ST AV AL O KU VA T PE TR I JA U H IA IN EN / VA ST AV AL O JA AR TO M AN KI N EN Rotan jälkiä löytää usein rakennusten lähett yviltä.. Sille on tyypillistä liikkua rakennusten seinustoja pitkin ja kaivaa lumitunneleita. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Pihan uusi hiippailija Minkä eläimen uloste on kuvassa. Pohjalla oli runsaasti verta ja mustia pieniä pyöreähköjä papanoita
Puutiaiselle ihminen on sivupolku, ja monesti myös hirvikärpänen valitsee vahingossa kohteekseen ihmisen. Vastaavasti kaikille eliölajeille löytyy lajeja, joista on joko suoraa tai välillistä hyötyä. Punkkeja tunnetaan Suomesta yli 1100 lajia, joista vain kaksi nautt ii ravintoaan ihmisestä, jos oletetaan ett ä kysymys kohdentuu nimenomaisesti puutiaisiin. Vastaava koskee myös hirvikärpäsiä. Kun kutina johtaa kärpäsen poistamiseen, ei sillä ole enää mahdollisuuksia löytää uusia kohteita Puutiaisen suhteen olen törmännyt vaihtoehtoiseenkin teoriaan: Yhdysvaltalainen doom metal -yhtye Hornss on kappaleessaan In the . Haitt aa voi syntyä loisivista ja saalistavista lajeista sekä niistä, jotka kilpailevat samasta elinympäristöstä tai ravinnosta. Kärpänen pudott aa siipensä pian laskeutumisen jälkeen. Tutkimuksissa puutiaisia on käytett y myös osana ekosysteemin tilan kartoitt amista. Naarat eivät muni vaan synnytt ävät koteloitumisvalmiita toukkia yksi kerrallaan. . 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Luonnonystävänä yritän ymmärtää, ett ä kaikilla lajeilla on tarkoituksensa ekosysteemissä. Kun planeett a ehtii toipua, olennot keräävät puutiaiset pois ja asutt avat maapallon itse. elds of Lyme esitt änyt teorian puutiaisten tarkoituksesta. Esimerkkinä voi mainita maaperää hajott avat ja puutarhan multaa kuohkeutt avat lajit sekä petopunkit, jotka metsästävät hyötykasveista tuholaisia. Kaksi oliota vain ott aa tiukille: punkki ja hirvikärpänen. Niiden kantojen kasvu tai heikentyminen voivat olla viitt eitä muutoksista luonnossa. Ne tarjoavat ravintoa matelijoille, sammakkoeläimille ja linnuille. Koteloiden talvehtiminen tapahtuu maaperässä. Punkkien kohdalla on hyvä pitää mielessä, ett ä niiden monimuotoisesta lajiryhmästä löytyy lukuisia ihmistenkin kannalta hyödyllisiä lajeja. Samalla se sinetöi oman kohtalonsa. Luonnon ekosysteemejä ja lajien välisiä suhteita tulisi aina tarkastella kokonaisuutena, ei ihmisen näkökulmasta. Niiden yleistymiseen ovat suuresti vaikuttaneet ilmastonmuutos sekä elinvoimaiset hirvieläinkannat. Sanoituksen mukaan puutiaiset ovat avaruusolentojen lähett ämiä, ja niiden on määrä hävitt ää ihmiset maapallolta. K Y S Y L U O N N O S TA TA PI O KU JA LA. Myös puutiaiset ovat tärkeä osa laajempaa ekosysteemiä. Mikä on näiden paikka ja tarkoitus Suomen luonnossa. Hirvikärpäset imevät ravinnokseen hirvieläinten verta. TAPIO KUJALA Kiusankappaleilla on paikkansa luonnossa Näkökulmasta riippuen kaikki lajit ovat sekä haitallisia ett ä hyödyllisiä, myös hirvikärpänen. Ei liene sellaista eliötä, jolla ei olisi toisia lajeja kiusanaan. Siipensä pudott aneet aikuiset sen sijaan talvehtivat turkissa
Mikä peto on voinut tappaa haukan tällä tavalla. Puistoplataani on kahden lajin, idänplataanin (P. Aikuiset kärpäset suosivat makeaa elämää: ne käyvät kukilla ja tunnetusti hyödyntävät myös ruokapöytien makeita antimia. ANNELI VIHERÄ-AARNIO Puistoplataani Suomeen. JAAKKO KULLBERG Kotipihaltamme ison kiven päältä löytyi päätön varpushaukan raato. Keskija Etelä-Euroopassa se on yleinen puistopuu. . SEPPO VUOLANTO JA RK KO M IK KO LA Kärpänen ilman siipiä Ateria jäi kesken Kasvaako ja menestyykö puistoplataani Suomessa. Saalistaja on tullut häirityksi ja jätt änyt lopun syömätt ä. Puistoplataanin (Platanus x acerifolia) menestymisestä Suomessa ei ole tiedossa kokemuksia, joten on hyvin vaikea ennustaa, voisiko siitä menestyessään tulla uhka meikäläiselle luonnolle. Ruutukärpäseksi lajin tunnistaa punaruskeista silmistä sekä mustan ja harmaankirjavasta ruudullisesta olemuksesta. . Heimon lajien koko kuitenkin vaihtelee suuresti lajista riippuen noin puolesta sentistä yli parisentt isiin rontt eihin. Osa ruutukärpäsistä elää toukkina myös suuremmissa raadoissa, osa jopa avoimissa haavoissa, mätänevässä kasvimassassa tai lannassa. Osa on erilaisten hyönteisten, kuten suorasiipisten parasitoideja. Yksilö on vastakuoriutunut, eikä ole vielä ehtinyt pumpata siipiään täyteen mitt aan, tai sitt en sen kuoriutuminen on häiriintynyt, ja homma jäänyt kesken. . Linnun päätä ei näkynyt missään, mutt a muutoin raato oli ehjä. Se kulki hypellen ja kävellen. Kaisaniemen ja Kumpulan kasvitieteellisissä puutarhoissa Helsingissä. Se lienee jäänyt kanahaukan saaliiksi ja kynimäksi. suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Onko tämä siivetön kärpänen. KA M IL LA JO AN CA RL ES JU AR EZ / SH U TT ER ST O CK. Niistä lännenplataani on säilynyt hengissä mm. Haukka kynii saaliinsa esimerkiksi juuri kiven tai puunrungon päällä. Myös suuri koko ja paksulta näytt ävät suuret jalat ovat näille heimon tunnetuimmille edustajille tyypillinen tuntomerkki. orientalis) ja lännenplataanin (P. Voiko siitä olla jotain haitt aa Suomen luonnolle, kun se kuitenkin menestyy muualla Euroopassa. Kyseessä on lehtokurppa. Kyseessä on jokin ruutukärpäslaji. Suurin osa kookkaista Sarcophaga-suvun lajeista on toukkina pienten raatojen, kuten hyönteisten, etanoiden ja pikkunisäkkäiden hyödyntäjiä. Sitä oli syöty vatsan puolelta niin, ett ä luut oli kalutt u näkyviin. occidentalis), välinen risteymä. Naarat ovat ovovivipaarisia, eli ne laskevat munien sijaan toukkia ravintokohteelle, mikä tuo niille etua kilpaillussa ympäristössä – ne voivat myös syödä muita raadossa olevia kärpästoukkia
Hermomyrkyt vaikutt avat keskushermostoon ja mielentilaan (kuten punakärpässieni). Esimerkiksi lannalla kasvavat sienet ovat tällaisia. Lisätietoa: puh. KLAUDIA KOIKKALAINEN, 7 V . Sienten myrkyt ovat aineenvaihdunnan tuott eita. Toisilla sienilajeilla näitä myrkkyjä ei kehity. Myrkkyjen merkitystä sienille on viime aikoina tutkitt u. Tästä ryhmästä löytyvät tappavimmat sienet, kuten valkokärpässieni ja suippumyrkkyseitikki. Ne saatt avat olla puolustus sienensyöjiä vastaan, mutt a tietoa ei ole vielä tarpeeksi. Näiden sienten itiöt ovat paksuseinäisiä, eli ne kestävät kulkemisen eläimen elimistön läpi. Eri syistä johtuen niiden maku voi miellytt ää ihmisiä, jolloin niitä käytetään ravintona. Eläinten välityksellä itiöt leviävät kauemmaksi. JA N N E KE KÄ LÄ IN EN / VA ST AV AL O Lähetä lapsen kysymys luonnosta osoitteessa suomenluont o.fi/ lehti/kysy luonnosta/ Tilaa yläpohjan kuntotarkastus veloituksetta! Tarkastuksessa saat ajantasaista tietoa talosi yläpohjan kunnosta. Myrkkyjä on monenlaisia. Lisäeristämällä Termex-Selluvillalla parannat kotisi asumisviihtyisyyttä ja säästät huomattavasti energiakustannuksissa. Vaarallisimmat ovat solumyrkkyjä; ne tuhoavat soluja ja vaikutt avat sisäelimien toimintaan. Ne myös vaikutt avat eri tavoin eläimiin ja ihmisiin. On kuitenkin sienilajeja, jotka ”haluavat” tulla syödyiksi, sillä se on niiden itiöiden leviämisen kannalta vältt ämätöntä. LASSE KOSONEN Miksi osa sienistä on myrkyllisiä. 66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA – L A P S E N K Y S Y M Y S L U O N N O S TA . Ihmiselle myrkylliset aineet eivät haitt aa esimerkiksi etanoita, jotka raastavat kielellään valkokärpässientä. Porot syövät punakärpässieniä. Selvää säästöä energialaskuun. Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. Jotkin sienet taas ärsytt ävät ruuansulatuskanavaa ja aiheutt avat pahoinvointia (kuten pisamavalmuska). 0207 809 880 www.vintitkuntoon.fi Kun talon yläpohja eristyksineen on kunnossa, ei talvella lämpö pääse karkaamaan
Sai miett imään omia elämänmitt aisia havaintoja lajista, ja tott ahan se on: ei orava liian yksilajisessa talousmetsälössä viihdy. Kerkät ovat mielestäni vaaleanvihreät ja pehmeät uutta vuosikasvua olevat oksankärjet alkukesästä. – Toimitus Oikaisu Suomen Luonnon tämän numeron välissä olevaan mainosliitteeseen oli livahtanut väärä tilaajapalvelun puhelinnumero. Kaupunkien päättäjien pitäisi huomioida myös luonto ja eläimet maankäytön suunnitt elussa. – Jaana Väänänen Kuusen nuorta ja heleänvihreää vuosikasvainta tosiaan kutsutaan kerkäksi. Hän perehtyy tarkastelemiinsa teemoihin tinkimätt ömästi. Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Kuusenkerkät Minua oudoksutti jutussa Orava tarvitsee oikean metsän (SL 9/2022) mainittu oravien kuusenkerkkien tiputtelu huonoina käpyvuosina. ÄÄNESTÄ . Osallistujien kesken arvotaan Anni Kytömäen kirjoitt ama ja Mari Tuomisen kuvitt ama Luontopäiväkirja (Tapio 2022). (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. Orava oikean metsän tekee! – Satu Suuntala, Vantaa Oravat viihtyvät kaupunkien liepeilläkin, jos niille jätetään asuinmetsää. KARHUJA! Lisää luonnosta: suomenluonto.. Mielenkiintoinen jutt u tutusta pörröhännästä. Se olisi samalla monimuotoisuuden tukemista. Hossan ja Raatteentien! Ajankohdat: 31.5-4.6.2023 14.-18.6.2023 ja 3.-6.8.2023 KARHUJA! niikonmatkat.. – Janne Kaiunpää EDELLINEN NUMERO Kesällä 2023 teemme norppaja karhuretkiä, mutta koemme myös mm. Lukijoiden mielestä numeron 9/22 paras jutt u oli Orava tarvitsee oikean metsän. TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras jutt u. Pikku Myyn ötökkäkirjan voitt i Ronja Torniainen Lappeenrannasta. Pahoittelumme! Oikea numero on 09-22808210. Orava tiputtelee oksankärkiä, joiden neulaset ovat samanvärisiä kuin muutkin neulaset ja niitä näkee talvella ja kevättalvella. verkkosivuilla www.suomenluonto.. 045-1374757 Kouluttaudu luonnontuotejalostajaksi tai -neuvojaksi Hyriassa! www.hyria.fi/luonnontuoteala Kiinnostaako luonnontuotteiden vastuullinen käyttö hyvinvoinnin edistämiseksi. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 4.1.2023. Upeiden sammalten tarpeett oman aliarvostett ua menestystarinaa hehkuttaa hienosti samassa lehdessä myös Johannes Enroth. – Piia Leppänen, Jongunjoki Sammalten lumoissa Anni Kytömäen teksti on aina lumoavan kaunista. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. Kun verso vanhenee ja neulaset kovettuvat ja muuttuvat väriltään tummanvihreiksi, verso tunnetaan vuosikasvaimena
Osviittaa kestävämpiin valintoihin saa niin sanotusta planetaarisesta ruokavaliosta, jossa huomioidaan sekä ympäristön että ihmisten hyvinvointi. Erkkola mainitsee esimerkiksi juureslaatikot. Kestävyysaskel vie väistämättä siihen suuntaan.” pöytää on helppoa viilata kestävämpään suuntaan. Planetaarinen joulupöytä loin tilanteesta voi tulla ikävä. Suositeltu maksimimäärä tosin on hyvin pieni. Ravitsemustieteen professori Maijaliisa Erkkolan mukaan perinteistä jouluJoulupöydän antimissa voi ottaa huomioon ihmisen ja ympäristön hyvinvoinnin. Ruokavaliossa on silti liikkumavaraa, eikä mitään kielletä kokonaan. Kestävien ruokavalintojen tuottama hyvä leviää laajalle, eikä hyödytä vain itseä. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi JOULUNA ON IHANAA kokoontua yhteisen pöydän ääreen ja herkutella pitkän kaavan mukaan. Niissä tyypillisesti käytetyt maitotuotteet voi korvata kasvipohjaisilla, ja rouhia sekaan tai pinnalle pähkinöitä. ”Juhlissa ei kannata syyllistää tai liikaa opettaa, silTOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS JENNI SALMINEN. Erkkolan mielestä planetaarinen ruokavalio sopii erinomaisesti joulun ydinajatukseen jakamisesta ja välittämisestä. On paljon ruokalajeja, jotka jo lähtökohtaisesti kannustavat planetaarisuuteen päin.” Tutuista jouluruuista saa pienilläkin muutoksilla paremmin planetaariseen ruokavaliomalliin sopivia. Näin toteutuu kaksikin tavoitetta: vähemmän maitotuotteita, enemmän pähkinöitä. Kansainvälisen asiantuntijaryhmän koostamassa ruokavaliomallissa painottuvat kasvikset ja täysjyväviljat. Punaista lihaakin voi halutessaan nauttia. Jokainen kotitalous löytää oman tapansa ottaa askelia kohti kestävyyttä myös perinteisissä jouluruoissa.” Ideoita voi saada vaikkapa perheen nuorilta, ja heidät kannattaakin ottaa mukaan keittiöön. Joulupöydän antimissa voi ottaa huomioon ihmisen ja ympäristön hyvinvoinnin. Jouluherkkujen on silti oltava sellaisia, että ne maistuvat kaikille. ”Jouluruokien kulmakiviin kuuluvat kasvispohjaiset laatikot, kalat ja rosolli. ”Meidän pitäisi haastaa itseämme miettimään, mistä käyttäytymismallista olisimme valmiita luopumaan yhteisen hyvän vuoksi. Joulupöydän antimissa voi ottaa huomioon ihmisen ja ympäristön hyvinvoinnin. Nuorilta voi löytyä uusia, yllättäviä suosikkeja joulupöytään. Vielä parempi mieli juhla-ateriasta tulee, jos tarjottavaksi valitsee vastuullista purtavaa
Lue lisää aineettomista lahjoista: suomenluonto.. Älä yliarvioi kulutusta ja käytä tarkkaan kaikki ostettu ruoka. Keikuta kinkun asemaa Kinkku on joulupöydän kunkku, mutta sen aseman voi myös kyseenalaistaa. 5. sydan.. LAHJA LUONNOLLE Aineettomat joululahjat ovat entistä suositumpia, ja valinnanvaraa on saimaannorpan suojelusta turkis eläinten tarhattomaan tulevaisuuteen. Voisiko juhlan pääruokana olla hirvipaisti. Suosi kotimaista kalaa Monet jouluherkut istuvat erinomaisesti planetaariseen ruokavalioon. Jos possu pysyy pöydässä, pidä määrä maltillisena. Kaksi vuotta sitten seitsemän prosenttia vastaajista ilmoitti ostavansa vaatteet kierrätettynä. Jo antiikin Kreikassa annettiin aineettomia lahjoja, kuten arvonimiä uskollisuuden osoituksena lahjoittajalle. muotijaurheilukauppa.. Tällaisia ovat esimerkiksi kalat. 3. JO KÄYTETTYÄ, KIITOS! Vaateostoksilla valinta kohdistuu yhä useammin käytettyyn vaatteeseen. Vaali juhlamieltä Jouluna saa juhlia ja nauttia yhdessäolosta. Valitse suomalaisista lähivesistä kestävästi pyydettyjä kaloja, esimerkiksi ahventa, haukea, särkeä ja lahnaa. Vinkit antoi Helsingin yliopiston ravitsemus tieteen professori Maijaliisa Erkkola. Kaaleista varsinkin punakaali on jouluherkkujen perinteinen raaka-aine. Pähkinöistä saa myös paljon kuitua, jota on eniten hasselpähkinöissä ja manteleissa. Häädä hävikkiä Joulun yltäkylläisyys tietää helposti hävikkiä. /uutiset/ aineetonta-joulua Pienet makupalat IS TO CK PH OT O Silliä ja kasviksia.. Myös perinteiden ylläpito on tärkeää. Tänä vuonna luku on 14 prosenttia. 4. Ne sisältävät runsaasti ihmisen terveydelle hyviä pehmeitä rasvahappoja. Entä jos kinkun korvaisi kalalla, siipikarjalla tai riistalla. Samoja ruokia voi nautiskella useammankin päivän ja niistä voi tuunata uusia ruokalajeja. Jos arjen ruokavalinnoissa suuret linjat ovat pääosin kunnossa, ei joulupöydässä ole syytä kantaa syyllisyydentuntoa. suomenluonto.fi 69 K O T O N A IS TO CK PH OT O VINKKINURKK A Ekologista jouluruokaa 1. Nappaa ideoita satokausiajattelusta Jouluruokiin sopivia satokausivalintoja ovat esimerkiksi kaalit ja juurekset. Tarjoa kasviksia myös tuoreena, esimerkiksi tuoresalaattina, ja hyödynnä kotimaisia pakastemarjoja. AN N E ST O LT IHAN PÄHKINÖINÄ Joulun ajan perinteisiä herkkuja ovat erilaiset pähkinät. 2
saakka, kimmopyykkotaidemuseo.fi. Urbaarion aarteita Pohjois-Karjalan museon näyttelyssä Urbaario – kokoelma kaupunkilöytöjä Pasi Räsämäen valokuvat ja arkeologia käyvät vuoropuhelua roskan ja aarteen välisessä tilassa. TE U VO SU O M IN EN Pitkän linjan kuvat Suomen Luonnon pitkäaikaisen entisen päätoimittajan Teuvo Suomisen valokuvanäyttely Vaikuttavat kuvat kertoo luonnonsuojelun vaiheista Suomessa ja maailmalla 1950-luvulta tähän päivään. Vaikuttavat kuvat -näyttely Luonnontieteellisessä museossa Luomuksessa Helsingissä 15.1. Kimmo Kaivanto – Politiikka ja poesia Kimmo Pyykkö -taidemuseossa Kangasalla 8.1. saakka, pohjoiskarjalanmuseo.fi. K U LT T U U R I Teuvo Suominen on 60 vuoden ajan tallentanut elinympäristöjä ja eliöitä, kuten harsokorennon. Pitkän linjan kuvat Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE 70 suomenluonto.fi AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA. Näyttelyssä on myös vanhaa välineistöä ja siellä voi tiirailla teltasta eliömaailmaa. Niitä voi nyt katsella näyttelyssä Kimmo Kaivanto – Politiikka ja poesia Kimmo Pyykkö -taidemuseossa. saakka, luomus.fi. Sininen ajattelija Vesi, taivas, horisontti sekä sammaleiset ja jäkäläiset kalliot olivat keskeisiä luonnon elementtejä taiteilija Kimmo Kaivannon töissä. Urbaario – kokoelma kaupunkilöytöjä -näyttely Pohjois-Karjalan museo Hilmassa 8.1
Kirjassa sivutaan lisäksi kiinnostavasti väestönkasvua ja väestöllistä muuntumista ja kuvataan, miten elintason nousu voi vaikuttaa lisääntymiseen ja luonnonvalintaan. Ornitologi ja lintuasiantuntija Pertti Koskimiehen teos Suomen linnut – Suuri lintukirja (Readme.fi 2022) on 700-sivuinen lintuharrastajan tietojätti. Biologi ja luontokuvaaja Mauri Leivon oiva kirja Lehmilaitumilla (Docendo 2022) on puheenvuoro lehmien ympärivuotisen ulkoilun puolesta. Kirjassa kuvataan myös sitä, miksi niin monet elävät sinkkuina. Seksuaalivalinta ihmisellä ja muilla eläimillä (Art House, 2022), miten monia elämämme ilmiöitä ohjaavat synnynnäiset, evoluution kehittämät piirteemme, jotka liittyvät eliöiden yleiseen tavoitteeseen suvunjatkamisesta. Runot ja tekstiviestit avaavat syviä näkymiä pohjoiseen luontoon ja porosaamelaiseen elämäntapaan. Se on uudistettu painos vuonna 2019 ilmestyneestä kirjasta. Laiduntaminen on olennainen osa lehmuutta. suomenluonto.fi 71 K I R J AT K U I N LE H MÄT LAITUMELLA. Syntyvyys on vähentynyt monissa maissa, kuten Suomessa. Tiedetoimittaja Pirjo Koskinen ja riistaeläintieteen dosentti Petri Nummi kuvaavat selkeästi ja lennokkaasti kirjoitetussa kirjassaan Lisääntymisen vimma. LEENA VALKEAPÄÄN väitöskirja Luonnossa: Vuoropuhelua Nils-Aslak Valkeapään tuotannon kanssa (Maahenki 2011) on poikkeuksellinen luontokirja. MIA RÖNKÄ Eliöiden lisääntymisen vimmasta KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Soita, lintuja ja lehmiä Valaisua saamelaisten luontoon Riikka Kaihovaara on toimittaja ja kirjailija. Lukija pääsee kurkistamaan kolmen saamelaisen luontoon: runoilija Nils-Aslak Valkeapään, kirjailija Johan Turinin ja poromies Oula A. Olavi Seppäsen luotsaamassa sarjassa Luonnonsuojelun juuria ja rönsyjä hahmotellaan vastausta kymmenen jakson ja yhdentoista haastatteluvieraan voimin. Toimittaja ja kirjailija Jenni Räinän esikoisromaani Suo muistaa (Gummerus 2022) porautuu ihmiskohtaloiden kautta siihen, miten luonto muuttuu – juuri ihmistoiminnan takia. areena.yle.fi/ podcastit Luonnonsuojelun suomenluonto.fi 71. Jenni Räinä aloittaa Suomen Luonnon kolumnistina tammikuun numerossa. Elementit kietoutuvat toisiinsa, tekstit valaisevat toisiaan. Jos lapsiluvun vaihtelulla ihmisten välillä on geneettistä pohjaa, luonnonvalinta pystyy vaikuttamaan meihin edelleen. Juuria ja rönsyjä Mistä suomalainen luonnonsuojelu on tullut ja minne se on menossa. IHMISTÄ, KUTEN muita eläimiä, ajaa lisääntymisen vimma. Teos raottaa kaltaiselleni kaupunkilaiselle kokonaan uudenlaista olemisen tapaa. Kukaan kirjan hahmoista ei tarkkaile luontoa ulkoapäin, vaan elää sen keskellä kaikilla aisteillaan. Koskisen ja Nummen monipuolisessa kirjassa käsitellään niin perheen biologiaa, mummojen mahtia kuin sitä, että homous ei evolutiivisestikaan ole luonnotonta. E S IT TE LYS SÄ 2 70 LINTULAJIA. Kirja käsittelee tuulta, poroa, aikaa, tulta ja ihmistä. AIKA, JOLLE EI OLLUT NIMEÄ. Valkeapään. Kirjoittajat eivät kuitenkaan antaudu pohtimaan, voisiko seksuaalivalinta ohjata ihmistä kehittymään vähemmän haitalliseksi ympäristölleen
Viime aikoina olen vaiennut. Uhkakuvien maalailulla on hyvä tarkoitus: kunhan tämä saatetaan ihmisten tietoon he havahtuvat ja tekevät parannuksen. Ympäristöpuhe on usein alarmistista, varoittavaa, tai suorastaan doomistista. On suuri ero sillä pyrimmekö ”pelastamaan sivilisaation” maailmanlopulta vai rakentamaan rinnalle jotain ihan muuta. Ympäristökriisi on todellinen, sitä ei tarvitse suurennella epärealistisilla ”Arktis sulaa pian” tai ”Malediivit uppoavat tällä vuosikymmenellä” -väitteillä. Tämä ristiriita vetää hiljaiseksi. Mutta entä jos se ei menekään niin. Olen itsekin heilutellut ”loppu on lähellä” -kylttiä. Jos aidosti luulee, että ilmastonmuutos tulee ja tappaa huomenna, ihminen saattaa pikemminkin lamaantua. Pian öljy ehtyy, vesi nousee ja ruoka loppuu. Tai viettää kulutusjuhlaa kuin viimeistä päivää. suomenluonto.fi 73 O lisiko teillä hetki aikaa keskustella maailmanlopusta. SOSIAALISESSA MEDIASSA on jo muutaman vuoden kiertänyt meemi, johon on listattu mediassa esitettyjä uhkakuvia eri vuosikymmeniltä. Toisaalta koko planeetan ekosysteemien nopea ja totaalinen romahdus ei vaikuta kovin todennäköiseltä. Unohdetaan siis maailmanloppu. Siinä on ollut jotain jännittävää, ylemmyydentuntoistakin. Osa on silkkaa liioittelua. Mielessä kangastelee Mad Max -tyyppinen skenaario, jossa ihmiset sinnittelevät tuhoutuneella planeetalla sivilisaation raunioissa. Ihmiset ovat tuskin koskaan tajunneet elävänsä keskellä romahdusta. Sivilisaatiot ovat romahtaneet ennenkin, mutta hitaammin kuin ihmis elämä. Doomistien mukaan ilmastonmuutoksen rajoitustoimenpiteet ovat riittämättömiä ja tulevat liian myöhään. K a i h o v a a r a KU VA IL KK A SA AS TA M O IN EN. Vaarana on, että kun arki rullaa kutakuinkin ennallaan, usko ympäristöongelmien vakavuuteen katoaa kokonaan. Meillä on taipumus liioitella muutoksen merkitystä lyhyellä aikavälillä ja aliarvioida pitkällä. Toisaalta olen enemmän huolissani kuin koskaan aikaisemmin. Voi olla, että merkit ovat olemassa, mutta emme näe niitä tai emme suostu uskomaan näkemäämme. Kuinka erilainen maailma olikaan esimerkiksi 200 vuotta sitten. Osa uhista on torjuttu määrätietoisella ympäristöpoliitikalla. Suomen maaseudulla elettiin vielä omavaraisesti, perinnetiedon varassa, vailla muodollista koulutusta. Tuomiopäivän ennustukset ”Tieto lisää tuskaa, mutta ei välttämättä muutu toiminnaksi.” Riikka Kaihovaara on marginaaleissa vaeltava kirjailija ja dokumentaristi. Toivo löytyy eri suunnasta. SE, ETTÄ ENNUSTEET eivät tähän mennessä ole toteutuneet, ei toki tarkoita, etteivätkö ne voisi toteutua. Maailma voi olla yhtä erilainen (tai samanlainen) 200 vuoden päästä. Nykyisenkaltainen fossiilikapitalismi sammuu joka tapauksessa. Tieto lisää tuskaa, mutta ei välttämättä muutu toiminnaksi
Ja vieläpä näytti hyvältä. Kuvassa on tutkimusasemalla Grönlannissa keräämieni lapinvuokkojen ja leinikkien kukkia, joista osaan on laitettu . Valokuvataiteilija Paula Humberg tutkii luontoa. yy tähän. L u o n n o k s i a 74 suomenluonto.fi Taidetta ja biologiaa yhdistävässä työssäni on hauskinta kenttätyöskentely – erityisesti se vaihe, jolloin pääsen kokeilemaan jotain ideaa ensi kertaa. Ultraviolettivalossa hohtava tomu oli kyllä hienon näköistä, mutta tunnelma ei ollut ihan sitä mitä hain. Ensi-innostuksen jälkeen asioita alkaa kuitenkin usein tarkastella kriittisemmin. Jouluvalot. uoresoivaa pigmenttitomua. Oli mahtavaa huomata, että pigmentti toimi kuten olin toivonut: se levisi pölyttäjähyönteisten mukana kukasta toiseen ja visualisoi pölyttymistä. Sarja pää. Tuntui, että olin ottanut kuvan sinisen hetken keskellä vilkkuvista värikkäistä jouluvaloista
sijat , sarjojen . Nuorten sarja on ilmainen. Näyttävän kokoisessa teoksessa on kaikki V L -kilpailun palkitut kuvat ja runsaasti kilpailun parhaimmistoa. Kilpailun säännöt ja ohjeet: vuodenluontokuva. . O Suomen Luonnonkuvaajat SLV ry:n jäsen , ei jäsen . S L SLV Kilpailu odottaa Sinun näkemystäsi Suomen luonnosta! Kuvien latausaika 15.1.2023 – 3.2.2023. tammikuuta E N S I N U M E R O S S A www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi • • • • Muuttuuko myrskyilmasto. Saatavilla hyvin varustetuista kirjakaupoista ja kauppa.luontokuva.org VUODEN LUONTOKUVA KIRJA · 2022 KILPAILU · 2023 K Kilpailuun voi osallistua luontokuvilla, jotka on otettu Suomessa . Yli luontokuvaa teknisine tietoineen sekä mielenkiintoisia artikkeleita. . Digitilaus R A IM O SU N D EL IN myrskyilmasto. • Salaperäinen metsäsopuli • Ennallistamisen ensikohteet 1/2023 ilmestyy 19. Koko: × cm, sivua. K • K • L • M • N • M • L • L • N (alle v) • V J Pääpalkinto , muut sarjavoittajat , sarjojen . • Oulun Sanginjoen luonto • Missä eläimet liikkuvat talvella. sijat . . . Lisäksi kilpailuun lähetetyistä ja julkaistuista kuvista maksetaan käyttökorvauksia yli euron arvosta. – . Sääilmiöt äärevöityvät ilmastonmuutoksen myötä
V I N J E T T I Palautusviikko 2023–03 767095-2210 Valitse mielestäsi paras kansi ja äänestä su 8.1.2023 mennessä! Voit osallistua · nett ilomakkeella: suomenluonto.?i/paraskansi · postitse: Suomen Luonto / Paras kansi, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Laitathan vastaukseen mukaan nimesi ja osoitt eesi. Arvomme kaikkien 8.1.2023 mennessä osallistuneiden kesken 3 kpl vuoden 2023 Luonnonkalentereita. Mikä on vuoden 2022 paras kansi. ÄÄNESTÄ JA VOITA LUONNONKALENTERI VUODELLE 2023 1 2 3 4 5 6 7 8 9 RI IT TA W EI JO LA / VA ST AV AL O 10