TA LV I S A A P U U M E T S Ä Ä N . M IS T E LI N H O U K U T U K S E T. S U O M E N LU O N T O 10 | 2 2 3 S IL A K K A . Lapintiainenkin METSÄN VÄKEÄ. T S A H K A LI N L A A V U . IRTONUMERO 9,90?€ IRTONUMERO 9,90?€ Silakan salat VUODEN TURHAKE ON TAAS VALITTU TSAHKALIN LAAVU RETKI TALVIMETSÄÄN Lapintiainenkin hyväksyi metsään tehdyn ruokinnan. V A A T T E ID E N K U LU T U S . M E T S Ä R U O K IN N A N LI N N U T. JO U LU R U O K IE N A LK U K O D IT . salat salat Onko runsain meri kalamme vaikeuksissa. V U O D E N T U R H A K E
Auringon kultaisen kehrän vaipuessa hiljakseen maan ja taivaan rajalle lapualaiselle lakeudelle lankeaa hetkeksi huikaiseva valo. SY YS TA LV I SY YS TA LV I Lakeuden ehtoo KUVA KARI LEO TEKSTI HEIKKI VASAMIES TALVI-ILTA huokuu rauhaa. Yötä vartovat rusakot ovat jo liikkeellä.
36 Vuoden turhake on valittu Tällä kertaa turhakevalintana on jopa haitallinen valtiontuki. Lumipeitteen kertyminen tuo metsään talven ja avaa luonnon vieraskirjan. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Misteli houkuttaa kärpäsiä ja kulorastaita Lounais-Suomeen levinnyt, puussa kasvava pensas tarvitsee pölytysja muuttoapua. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Ville Hara 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Pekka Niittynen 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 52 Suomen Luonto 10/2023 52 Metso ja metsäjänis kulkivat tästä. 52 Talvi saapuu metsään Metsässä on lumentulon aikaan erityinen tunnelma. 26 Talvimetsän pitopöytä Kun ruokinta on metsässä, paikalle tulevat hömöja töyhtötiaiset sekä muut syvän metsän linnut. 44 Kaamoksen pehmeä kehto Valokuvaaja Merja Paakkanen löysi joulupäivän rauhan Kilpisjärven Tsahkalin laavulta. EL M ER I JU U TI 62 Kysy luonnosta: Löysinkö ehkä keisarikärpässiene n?. Silakan väheneminen koettelisi jatkuessaan kalastajia ja koko Itämeren ravintoverkkoa. 50 Joulun makujen maailmankartta Monet joulun mausteet ja ravintoaineet ovat peräisin kaukaa. 40 Ihanat kamalat vaatteet Vaatteiden kulutus kiihtyy, ja niin myös niiden aiheuttamat päästöt. 16 Mitä kuuluu silakalle. Mitä on tehtävissä. Se kertoo juhlan erityisestä asemasta
Heikille luonto on suuri ihmetyksen aihe, joka paljastaa salojaan kitsaasti. Muita vierailijoita sivuilla – . Lisätietoa saat syö ämällä tuo een ID-numeron verkkosivulle: greenlineprint.com Toimituksen osoite Itälahdenkatu b, Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto. vuosikerta 5041 0787 Kroonpress YM PÄ R IS TÖMER KK I ID e3a0 203 g CO 2 Painopaikka Kroonpress, Tar o Kroonpressille on myönne y Pohjoismainen ympäristömerkki. i Tilaajapalvelu ( ) (ark. suomenluonto. KANSIKUVA: MIKA HONKALINNA Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. Greenline Print -merkki kertoo painotuo een koko elinkaaren hiilidioksidipäästöt. Vedenalaiset maailmat ja niiden vaihtelu vuodenaikojen saatossa ovat tulleet tutuiksi parinkymmenen vuoden kuluessa. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN (paine u) ISSN (verkkojulkaisu) PE KK A TU U RI 16. Laura Salonen, verkkotuottaja Laura toimii verkkotuottajana Suomen Luonnossa ja juontaa lehden tuoretta Luonnon ääni -podcastia. Sukeltaminen on Pekalle seikkailu vedenalaisen luonnon ja valokuvauksen pariin. Pekka Tuuri, valokuvaaja Pekka on erikoistunut suomalaisen vesiluonnon valokuvaamiseen. Podcastissa syvennytään aina johonkin Suomen Luonnon aiheista, ja vieraina studiossa ovat juttelemassa toimittajat ja eri luontoaiheiden asiantuntijat. i Itälahdenkatu b Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue avissa osoi eessa sll. klo ), tilaajapalvelu@sll. Kuuntele Luonnon ääni -podcastia Spotifyssa tai Suomen Luonnon sivuilla! LA U RA N KU VA AN N A TU O M IN EN KA RI LE O , H EI KI N KU VA M ER JA PA AK KA N EN PE KK A TU U RI KA RI LE O , H EI KI N KU VA M ER JA PA AK KA N EN 2 . i/tietosuojaseloste. Painolla on myös ISO-ympäristöjohtamisserti ikaa i. i palaute@suomenluonto. Luonnon ääni -podcastin uusimmassa jaksossa keskustellaan Vuoden turhakkeesta, joka paljastetaan tämän lehden sivuilla 36–39. i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii o www.sll. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Heikki Vasamies, päätoimittaja Erityisen kiinnostuksen kohteena lapsena ensin nisäkkäät, jo vuosikymmenten ajan linnut ja nyttemmin myös perhoset, vähitellen kasvitkin. T E K I J ÄT Lapintiainenkin voi tulla pohjoisen metsän ruokintapaikalle. i Tilaa diginä: suomenluonto. i Päätoimi aja Heikki Vasamies Toimituspäällikkö An i Halkka Art Director Marika Eerola Tai oapuna Tero Jämsä Kuvankäsi ely A e Kar unen ja Marika Eerola Toimi ajat Riikka Kaartinen Johanna Mehtola Anna Tuominen Verkkotuo ajat Laura Salonen Annakaisa Vän inen Myyntija markkinointivastaava Elina Juva Mediamyynti Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski niina.tuulaskoski@saarsalo. Oppimista riittää koko elämän ajalle
Jos siemeniä on tarjolla vähän, orava turvautuu kuusen silmuihin. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi ORAVA ON sekasyöjä, ja etenkin kesällä se voi napata linnunpesästä munan tai poikasen. Siemenet sisältävät runsaasti rasvaa ja myös proteiinia. Talvella ruokalista lyhenee, mutta oravan joustavuus auttaa sitä selviämään talven yli. Lumessa kaiveleva orava saattaa siis olla etsiskelemässä syksyistä ruokapiiloaan, tai jos lähistöllä on lintulauta, hautaamassa pähkinöitä ja siemeniä uuteen lumipiiloon. Samaan tapaan käpyjä purkavat tosin myös hiiret ja myyrät. Seuraa oravan ruoanhakua TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Orava ei jätä talven syömisiään yhden kortin varaan, vaan valmistautuu myös etukäteen. Se katkaisee oksan kärjestä tuoreimman vuosikasvaimen, mutta nakertaa siitä vain kukkasilmut. Talven aikana tärkeintä ravintoa oravalle ovat kuusen siemenet. Myös sienet maistuvat tupsukorvalle. Kuusen käpysato vaihtelee suuresti vuosien välillä, eikä kävyistä aina riitä hengen pitimiksi. Se nakertaa kävyistä irti kaikki suomutkin siemeniä tavoitellessaan, joten kaljut käpyjen rangat ovat usein oravan tekosia. Metsäpuiden kukinnan ja siemensatojen seurantatietoa löytyy Luonnonvarakeskuksen verkkosivuilta osoitteesta luke.fi.. Niitä orava on nostellut oksanhankoihin talteen kuivumaan. Niistä orava saa paljon energiaa helposti sulavassa muodossa. Syksyn mittaan orava on piilottanut ruokaa esimerkiksi kaivamalla siemeniä maahan. Siksi se ei turvaudu silmuihin hyvinä kuusen käpytalvina. Ruoan piilottaminen jatkuu talvellakin, jos syötävää löytyy enemmän kuin orava jaksaa kerralla nakerrella. VINK KI Tänä vuonna kuusen kukinta oli laajalti hyvä, mutta hyönteiset ovat voineet verottaa siemensatoa. Kukkasilmuissa on niukasti syötävää, joten orava voi syödessään katkoa suuren määrän vuosikasvaimia, jolloin niitä putoilee maahan kehäksi kuusen ympärille. Loput se heittää menemään
Seittitakiainen on se yleisin laji, jota löytyy lähes jokaisen taajaman pientareilta. Liian lämpimällä säällä palloista tulee vetisen märkiä ja kivikovia. Lumipallo pitää puristaa kokoon napakasti joka suunnalta. Jos lauhaa säätä ei ole, tarvitaan kärsivällisyyttä. Niiden tummat, pamppumaiset kukinnot tekevät hienon kontrastin lunta vasten. 2 O S M A N K Ä Ä M E JÄ . Parasta lumipallolunta löytyy hieman lumen pinnan alapuolelta. Hansikkaiden läpi siirtyvä kehon lämpö voi sulattaa lunta juuri riittävästi. Kukintoon saa kyllä laittaa hiuskiinnettä, tai kaikki paikat ovat täynnä hentoa karvaa, kun se hajoaa. 1 TAKIAISIA. Mitä talventörröttäjiä voi löytää nyt, Ari-Pekka Huhta?. suomenluonto.fi 7 Paras sää sännätä lumipalloleikkeihin on tunnetusti nollakeli. Takiaisten siemenet ovat isoja ja rasvaisia, ja siksi ne ovat tiklin ja muiden talvilintujen ruokaa. Liian kovaa ei kuitenkaan saa painaa, sillä silloin pallo voi hajota palasiksi. Esimerkiksi kurjenkellon kota on pysty, ja sen yläreunaan rispaantuu reikä, joka annostelee siemeniä talven mittaan. Se on näyttävä, usein toista metriä korkea ja haarainen kasvi, joka törröttää pitkään lumimaisemassa. Siellä on yksi säveltäjän nuoruuden mielipaikoista, joka on sittemmin nimetty hänen mukaansa Sibeliuksen metsäksi. Tee täydellisiä lumipalloja Tunnelmoi Sibeliuksen sävelin VINK KI Kokoa lumipalloista tunnelmallinen lumilyhty. Luonto oli Sibeliukselle suuri inspiraation lähde. Hän kantoikin mukanaan pientä sammalilla täytettyä rasiaa, jotta sammalten tuoksu veisi hänet metsän tunnelmaan milloin ja missä tahansa. Kellokukilla on häkkimäiset, mutta umpinaiset siemenkodat, joissa on niin sanottu annosteleva suolasirotin -efekti. Pinnassa saattaa olla kova kuori, joka haittaa pallon pyörittelyä. Lisäksi päällä olevan lumen paino tiivistää syvemmällä olevaa lunta jo valmiiksi. Älä purista lyhdyn lumipalloja liian tiukasti käsissäsi, sillä kovapintaiset pallot vierähtävät helposti toistensa päältä, ja lyhty voi lysähtää kasaan. 8.12. Kakarana keräsimme niitä ja kiinnitimme kiusalla toisten vaatteisiin. Tämän numeron ilmestymispäivänä vietetään Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivää. Kun kevät ahavilla tuuli puhaltaa voimakkaasti, se heiluttaa vartta ja sinkoaa siemeniä kauemmas emokasvista. Oulun yliopiston kasvimuseon museomestari on koonnut Talvikasvio-lajioppaan (Vastapaino 2022). Talvella jää kantaa rantasaraikolla, joten osmankäämejä pääsee katsomaan läheltä ja keräämään vaikka maljakkoon, jos haluaa. Silloin osa lumikiteistä sulaa lunta puristettaessa vedeksi, joka sitoo hippuset kiinni toisiinsa. Kukinnot säilyvät pitkälle kevättalveen. Sibeliuksen päivänä voi poiketa Hämeenlinnan Aulangolle. 3 KELLOKASVEJA
8 suomenluonto.fi KIISTELY SILAKAN kalastuskiintiöistä rauhoittui lokakuun lopussa, kun Euroopan komission väläyttelemä silakan kalastuksen täyskielto soviteltiin ministerineuvostossa kompromissiratkaisuksi, joka sisälsi silakkakiintiön pienennyksen Suomenlahdella 43 prosentilla ja Pohjanlahdella 31 prosentilla sekä kutuvaellusaikaisia troolikalastusrajoituksia Selkämerelle. TOKI MEILLÄ on vielä aikaa ja keinoja yrittää torjua Itämerellä tapahtuvia kielteisiä ympäristömuutoksia ja kalanpyyntikin jatkuu, mutta on aivan selvää, että lisää kalastusrajoituksia on luvassa tulevina vuosina. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s AN N A RI IK O N EN SA N DM AN , JO N AS AL BE RT , KA N SA TI ET EE N KU VA KO KO EL M A / M U SE O VI RA ST O Ennen vanhaan silakkaa riitt i, ja pyynti oli nykyistä pienimuotoisempaa. ITÄMERI ON muuttumassa kun ilmaston kuumeneminen koettelee kotimertamme. Mikä silakkaa vaivaa. Sadanta on kasvanut, vesi lämmennyt ja veden suolapitoisuus laskenut. Itämeren silakkakantojen taantuminen on huolestuttava merkki Itämeren ekosysteemissä ja ravintoverkoissa tapahtuneista muutoksista.” MITÄ ON TAPAHTUNUT vain neljässä vuodessa. Selkämeren silakkakanta on tällä hetkellä ennätyssuuri.” Syyskuussa 2023 WWF:n tiedotteen sävy oli hyvin erilainen: ”Itämeren kalakannat kriisissä – Kalastusta on leikattava merkittävästi. VIELÄ 2019 WWF Fakta kuvaili silakan tilannetta näin: ”Silakkakannat ovat kestäneet voimakkaankin kalastuksen, ja tällä hetkellä kantojen tila ja kalastus ovat kestävällä tasolla ... Silakan ahdinko – aika entinen ei palaa Päätoimi. Se selviää tarkemmin Pekko-Joonas Rantamäen jutusta tämän lehden sivuilta 16-24. Aika entinen ei ihan heti palaa. Muutokset muokkaavat plankton lajiston runsaussuhteita ja vaikuttavat sitä kautta Itämeren perinteisiin ravintoverkkoihin. Lisähaasteita tuovat rehevöityminen ja vieraslajit. Muutosten ikeessä ovat silakka, lohi, merilinnut, äyriäiset – koko eliöyhteisö. Silakan perkausta Tammiossa vuonna 1908.
Pihapiirissäni ei koskaan ole ollut sellaista kantarellipaljoutta kuin tänä syksynä. Jäljessä tulivat suppilovahverot, pitkinä ja leveinä mattoina. Toinen vuoden yllätys oli Suomelle uusi laji, vaskitatti, joka löydettiin Hangon merenrantamänniköistä. Muita ennätysrunsaita olivat nokirousku ja sikurirousku – molemmat herkullisia ruokasieniä. Pian tuli lisätietoja, että tattia löydettiin peräti kahdeltatoista paikalta! LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N TEKSTI LASSE KOSONEN KUVA AARNO VEPSÄLÄINEN. Harvinaisuuksiakin löytyi, erityisen runsas oli kantarelleilla loisiva vahveronvieras. Ainakin omalla retkeilyalueellani herkkutatti ja monet rouskut, kuten kangasrousku, tuottivat niukkoja satoja. Oli toki sieniä, joita oli tavallista niukemmin. Ja vielä harvalukuinen ja herkullinen kultarousku, siitäkin saatiin yllättäviä saaliita. V I N J E T T I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Sienestäjän toivesyksy Mennyt syksy palautti uskon sieniin ja sienisatoon. Mustatorvisieniä tuntui olevan enemmän kuin koskaan, ja sen näköislajia ruskotorvisieniä oli lukuisissa paikoissa. Muutamat lajit tuottivat satoa ennätysmäisen paljon: kantarelli, suppilovahvero, mustavahakas ja vaaleaorakas
Meren tilasta tuottavat tietoa monet eri tahot. Sinilevien massaesiintymät ovat Perämerellä pääsääntöisesti lyhytkestoisia, pienialaisia ja rannikolle painottuvia. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT JESSICA HAAPKYLÄ KUVA MIKA KASTELL / POHJOIS-POHJANMAAN ELY-KESKUS Laidunnett ua merenrantaniitt yä Hailuodon Väntelänkarilla. Perämeren tilan heikkeneminen uhkaa lajeja, jotka ovat herkkiä liettymiselle ja rihmalevien kasvulle. Ely-keskukset seuraavat suurimpien jokien mereen kuljettamaa ainemäärää 13 kertaa vuodessa tulva-aikaan painottuen. Turve hajoaa helpommin lämpimässä vedessä, mikä lisää typen ja orgaanisen aineen kuormitusta. Perämerellä ei myöskään ole laaja-alaisia hapettomia pohjia, kuten eteläisemmillä merialueilla”, selittää Heikkinen. ”Ulapalla fosforia ei ole riittävästi, että syntyisi eteläisille merialueille tyypillisiä sinileväkukintoja. Esimerkkejä tällaisista lajeista ovat silmälläpidettävä meriuposkuoriainen (Macroplea pubipennis) ja uhanalainen vesikasvi upossarpio (Alisma wahlenbergii). Lisäksi ravinnekuormitusta voimistavat lisääntyneet valumat talvisin ja syksyisin. Veden tummuminen vahvistaa lämpenemistä ja lämpeneminen edelleen lisää rehevöitymistä. Valumavesien orgaaninen aines kuluttaa hajotessaan happea ja aiheuttaa veden tummumista, joka vaikuttaa koko ekosysteemiin, muun muassa muuttamalla valaistusoloja. Suuri osa siitä on peräisin valumaalueen maaja metsätaloudesta. Valtaosa metsätalouden kuormituksesta tulee aiemmin ojitetuilta soilta. Perämeren vedenlaatu heikkenee Merentutkimusalus Arandan tuoreet mitt aukset Perämerellä paljastivat kohonneita fosforipitoisuuksia. Rannikkoasemilla sen sijaan ei havaittu vastaavaa fosforipitoisuuden nousua. Myös typpikuormitus on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut suurempi kuin sitä edeltävänä vuosikymmenenä. ”Rehevöitymishaitat Perämerellä näkyvät selvimmin matalissa lahdissa, joissa veden vaihtuvuus on rajoittunutta”, sanoo biologi Mirja Heikkinen Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksesta. Syke vastaa avomeren seurannasta ja koordinoi Ely-keskusten rannikkovesien seurantaa. ”Merkittävin rannikkovesien tilaa heikentävä tekijä on jokivesien tuoma kuormitus”, Heikkinen sanoo. Perämeren rehevöityminen näkyy nopeimmin tällaisilla matalilla merenlahdilla, joissa veden vaihtuminen on hidasta.. Suomen ympäristökeskuksen eli Syken loppukesän mittaukset merentutkimusalus Arandalta kuitenkin osoittavat, että syvän veden fosfaattifosforin tasot olivat kohonneet reilusti viimevuotisiin arvoihin verrattuna. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi PERÄMERI ON säilynyt kauan Suomen viimeisimpänä terveenä merialueena
Fosforikuormituksesta runsas puolet on luonnonhuuhtoumaa soilta ja metsistä, runsas kolmasosa ihmisen aiheutt amaa maaja metsätalouden hajakuormitusta ja noin viisi prosentt ia pistekuormitusta. Ojituslisää vähentävien toimien tulisi olla osa kestävän metsätalouden harjoitt amista. Kuplat jäävät noin 150–200, jopa 370 metriä merenpohjan yläpuolelle. Tutkijat eivät tiedä päätyykö metaania ilmakehään saakka, ja asiaa tutkitaan parhaillaan. Lisäksi määräaikaisia työntekijöitä on ollut yli sata, jotka ovat kaikki enemmän tai vähemmän vaarassa menettää työpaikkansa. Kun metaanikuplat nousevat kohti pintaa, niistä liukenee metaania, kuplat pienentyvät ja niiden liike hidastuu. suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T . Pahin tilanne on alueen pohjoisosissa, raportoi tiedelehti Nature. Metsätaloudessa kiinnitetään liian vähän huomiota vanhojen metsäojitusalueiden päästöön eli ojituslisään. Olisi tärkeää kiinni. äviin ratkaisuihin. Ne uhkaavat kansallispuistojen hoitoa ja koko sitä laajaa uhanalaisten lajien suojeluja hoitotyötä, josta Luontopalvelut nykyisin vastaa. RK Metaani liukenee Itämereen Metsähallituksen Luontopalveluille esitetyt kovat budjettileikkaukset pelottavat henkilökuntaa ja suomalaisia luonnonystäviä. Järviveden kuumeneminen miltei 40 asteeseen ilmeisesti aiheutti erittäin uhanalaisten amazonindelfi inien kuolemia. Todennäköisesti metaania kuplii muissakin Itämeren syvänteissä. Nyt Metsähallituksen Luontopalveluissa työskentelee noin 350 vakinaista työntekijää. Vakituisesta henkilökunnasta esitetään irtisanottaviksi 55 työntekijää. Kuivuus lisää metsäpaloja, vaikeuttaa kalojen kutua ja aiheuttaa juomaveden säännöstelyä. Metsähallituksen luontoväkeä irtisanotaan Amazonilla ennätyskuivuus Metsätalouden erityisasiantuntija Anna Saarentaus, John Nurmisen säätiö Ennätyksellinen kuivuus on jatkunut Amazonin sademetsässä jo viisi kuukautta. JESSICA HAAPKYLÄ GO O GL E EA RT H , LA N DS AT & CO PE RN IC U S Kuiva Amazon-joen uoma, Manauksen kaupunki ja Negro-joki Manauksen luoteispuolella.. Suurin syy Perämeren rehevöitymiselle on jokien tuomat valumavedet. ää huomiota liukoisia ravinteita pidä. Amazoniin on sitoutunut 123 miljardia hiilitonnia, mikä vastaa kolminkertaisesti vuosittaisia globaaleja kasvihuonekaasupäästöjä. Negro-joen vedenpinta on viitisen metriä 2000–2022 keskiarvon alapuolella. Kuivuus uhkaa muuttaa osan sademetsästä peruuttamattomasti savanniksi, minkä seurauksena kasvihuonekaasujen päästöt kasvaisivat edelleen. Ojituslisän vähentäminen pitäisi integroida metsätalouden tukiin ja ohjaukseen, jott a metsänomistajien tietoisuus päästöjen merkityksestä ja vähentämismahdollisuuksista kasvaisivat. ”Luontopalveluiden kokonaisbudjetti tälle vuodelle on 82 miljoonaa euroa, josta pitäisi saada nyt pois 11 miljoonaa euroa”, sanoo Metsähallituksen ylempien toimihenkilöiden YTN:n pääluottamusmies Pertti Itkonen. amaa” Ruotsalaisyliopistojen tutkimusmatkalla otetuista sedimenttija vesinäytteistä saatiin näyttöä metaanin liukenemisesta Itämeren syvimmässä kohdassa, Landsortin syvänteessä 400 metrissä. Toistaiseksi metaanin käyttäytymistä syvissä ja hapettomissa oloissa ymmärretään huonosti. Niitä ovat käytännössä soiden ennallistaminen ja vesien palautus metsäojitusalueilta luonnontilaisille tai ennallistetuille soille. Loput seitsemän prosentt ia on ilmasta peräisin olevaa laskeumaa. . . ”Jos joudumme luopumaan lähes kaikista määräaikaisista työntekijöistä ja osaa vakituisesta henkilökunnastakin uhkaa irtisanominen, se näkyy väistämättä työmme sisällössä.” ISMO TUORMAA ”Kolmasosa fosforikuormituksesta on ihmisen aiheu
Suomen tulee esittää merkittävää edistymistä EU:n biodiversiteettistrategian toimeenpanossa vuoden loppuun mennessä. Jäät vaikuttavat siihen, kuinka paljon norppia nähdään laskennoissa. 50 miljoonaa monimuotoisuudelle Seuraavan kahdeksan vuoden aikana Suomessa etsitään entistä parempia tapoja torjua luontokatoa maamme tähän asti suurimmassa Life-hankkeessa. Luontokato jatkuu ilman lisäsuojelua Luontokato ei pysähdy ilman merkittävää suojelupinta-alan lisäystä, Luontopaneeli tiedottaa. Luontokato jatkuu ilman lisäsuojelua Luontokato ei pysähdy ilman merkittävää suojelupinta-alan lisäystä, Luontopaneeli tiedottaa. Meillä elää 17 000–18 000 hallia. 50 miljoonan euron rahoituksella aiotaan tunnistaa tärkeimmät ennallistamiskohteet ja torjua luontokatoa mahdollisimman tehokkaasti. Luontopaneeli vaatii konkreettisia ehdotuksia ja selkeitä mittareita tavoitteen saavuttamiseksi. Suomen tulee esittää merkittävää edistymistä EU:n biodiversiteettistrategian toimeenpanossa vuoden loppuun mennessä. Luontokato jatkuu ilman lisäsuojelua Luontokato ei pysähdy ilman merkittävää suojelupinta-alan lisäystä, Luontopaneeli tiedottaa. Suomi on sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen 2030 mennessä. Suomi on sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen 2030 mennessä. Suomen tulee esittää merkittävää edistymistä EU:n biodiversiteettistrategian toimeenpanossa vuoden loppuun mennessä. Niiden määrässä nähdään suurta vaihtelua, joka johtuu jääoloista. Suomen meri alueilla kasvu on hitaampaa, noin kolme prosenttia vuodessa. Luontopaneeli vaatii konkreettisia ehdotuksia ja selkeitä mittareita tavoitteen saavuttamiseksi. Itämeren hallikanta hitaassa kasvussa Itämeren hallit lisääntyvät noin viiden prosentin vuosivauhtia, tiedottaa Luonnonvarakeskus. Luontopaneeli vaatii konkreettisia ehdotuksia ja selkeitä mittareita tavoitteen saavuttamiseksi. Suomi on sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen 2030 mennessä. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Suomi sai maamme historian suurimman EU-rahoituksen luontokadon torjuntaan, mu a konkree iset tavoi eet puu uvat yhä. Norppia laskettiin Perämerellä 14 000. Hankkeessa aiotaan myös tuoda luonto entistä keskeisemmäksi osaksi päätöksentekoa. LUONTOK ATO LUONNONSUOJELU L AJISEUR ANNAT mu a konkree iset tavoi eet puu uvat yhä. TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVA SEPPO ALATALO / VASTAVALO 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T
Jos nykyinen kehitys jatkuu, maapallon keskilämpötila nousee 2,2–3,5 asteeseen. uu suojelualueilla Kasvillisuus eri elinympäristöissä muuttuu samankaltaiseksi, Rokuan kansallispuistossa tehty tutkimus paljastaa. Maapallon pintakerrokset lämpenevät nykyisin poikkeuksellisella vauhdilla, nopeammin kuin 2000 vuoteen. Kasvihuonekaasujen päästöt ovat jatkaneet kasvuaan kuluvana vuonna. Onko Riistakeskus pukki kaalimaan vartijana. °C rekonstruktio havaitt u Lämpeneminen on nyt viime 2000 vuoden aikana ennennäkemätöntä , , , , , , , 1850 2020 havaitt u BI O DI VE RS IT Y H ER IT AG E LI BR AR Y. Ilmaston lämpeneminen jatkuu, koska tehdyt ilmastotoimet eivät ole riittäviä. RK POLIIT TINEN ELIÖ KARHU Ursus arctos Lokakuussa korkein hallinto-oikeus päätti, ettei suojeltua karhua voi metsästää vetoamalla karhunmetsästyskulttuurin säilymiseen. IPCC. RK Iso tekopökkelö on paras Metso-ohjelmaan kuuluvassa Tekopöly-hankkeessa selvisi, ett ä korkeat ja paksut kuusija koivupökkelöt autt avat lahopuusta riippuvaisia metsälajeja tehokkaimmin. Tällaisen lämpenemisen seurauksena Grönlannin ja vuoristojen jäätiköt sulavat kokonaan, trooppiset koralliriutat kuolevat ja pohjoinen ikirouta sulaa. RK Maapallon keskilämpötilan kasvu on nopeinta 2000 vuoteen. Ilmasto on nyt lämpimämpi kuin jopa 100 000 vuoteen. Kuluvan vuoden globaali keskilämpötila on 1,85 astetta lämpimämpi kuin esiteollisen ajan keskilämpötila tammi–lokakuussa (1850– 1900). Vuosina 2010–2019 keskimääräiset kasvihuonekaasupäästöt olivat 53 hiilidioksidiekvivalentti-gigatonnia, ja ne kasvoivat 54 gigatonniin vuosina 2012– 2021. Myös eduskunnan perustuslakivaliokunta näki mahdollisia ongelmia poikkeusluvissa. Maapallo on nyt myös kuumin 100 000 vuoteen, sillä tätä ennen on päästy noin 6500 vuott a sitt en 0,2–1 asteen lämpenemiseen. Pökkelöitä kehotetaan tekemään harvennusja avohakkuissa, ja jättämään niitä sekä hakkuualueen keskelle ett ä reunoille. 2023 tulee erittäin suurella todennäköisyydellä olemaan mittaushistorin kuumin, kertoo ympäristötiedon verkkopalvelu Copernicus. Tutkijat vertailivat alueen kasvillisuuden muutoksia vuosista 1945–1949 vuoteen 2021 muun muassa nummilla, paahdepaikoilla ja soilla. Tutkijat toteavat, ett ä ilman ennallistamista Rokuan suojelu arvot eivät säily alkuperäisessä tilassa. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Kasvillisuus muu. Helsingin Sanomien analyysi (21.11.) listasi tämän lisäksi muitakin Riistakeskuksen myöntämiä poikkeuslupia, jotka hallinto-oikeus totesi laittomiksi. Tänä aikana alueella ei ole ollut metsäpaloja tai porolaidunnusta. Edelliseen ennätysvuoteen 2016 verrattuna keskilämpötila on 0,1 astetta korkeampi vastaavana jaksona. Ja sitten syytetään kaikenmaailman kommunisteja ja viherpiiperöitä ja muita, kun ei ensin tehdä mitään ajoissa, ja lopulta on pakko tehdä ennallistamisasetuksen kaltainen työkalu.“ Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen moi ii EPP-ryhmäänsä ennallistamisasetuksen torjunnasta Long Playn jutussa 8.11.2023 2023 kuumin vuosi. Yleiset metsälajit ovat 70 vuodessa runsastuneet kaikissa elinympäristöissä, kun taas eri ympäristöihin erikoistuneet lajit olivat vähentyneet, Biodiversity and Conservation -tiedelehdessä julkaistu tutkimus kertoo. Graa. Tekopökkelö syntyy, kun elävä puu katkaistaan korkealta ja jätetään metsään metsähakkuiden yhteydessä. RK ”Ei nähdä niitä kustannuksia, mitä tekemättä jättämisestä tulisi
suomenluonto.fi suomenluonto.fi suomenluonto.fi Misteli on kaksikotinen, eli pölytykseen tarvitt avat hedeja emikukat ovat eri yksilöissä. Yksilöt voivat kuitenkin kasvaa hyvin lähellä toisiaan.. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi Misteli on kaksikotinen, eli pölytykseen tarvitt avat hedeja emikukat ovat eri yksilöissä. Yksilöt voivat kuitenkin kasvaa hyvin lähellä toisiaan
suttaamaa nokkaansa oksaan, jolloin siihen voi tarttua myös siemen. Kenties se on lintujen tuliainen Tukholman seudulta, missä on lajin erillisesiintymä. Kasvi on kaksikotinen, mutta koirasja naarasyksilöt saattavat kasvaa samassa puussa ja joskus jopa päällekkäin samassa kehrässä. Eräs sen suosikeista on omenapuu. Pieni pyöreähkö, ikivihreä pensas alastomassa lehtipuussa on siellä tavallinen näky. Misteli voi elää vuosikymmeniä, jolloin siitä muodostuu puuhun suuri sotkuinen kehrä. Misteli voi elää vuosikymmeniä, jolloin siitä muodostuu puuhun suuri sotkuinen kehrä. Misteli kasvaa lukuisilla lehtipuuja pensaslajeilla. Siemen kykenee heti yhteyttämään. Myös muut rastaat, tilhet ja mustapääkertut voivat levittää misteliä. Linnun ulostaessa siemenet jäävät roikkumaan pitkinä nauhoina oksille. Suomeen misteli rantautui 2010-luvun alussa, ensin Turkuun. Puoliloinen yhteyttää itse, mutta ottaa veden ja ravinteet isäntäpuusta. Englanniksikin linnun nimi on mistle trush, sillä se on tärkein mistelin levittäjä. K ulorastaat viettävät talvet Keskija Länsi-Euroopassa, missä ne saavat syödäkseen mistelin (Viscum album) marjoja. kulorastaita Muun muassa yleisen huonekärpäsen ( Muun muassa yleisen huonekärpäsen ( kulorastaita kulorastaita Misteli houkuttaa kärpäsiä ja kulorastaita Muun muassa yleisen huonekärpäsen (Musca domestica) tiedetään pölytt ävän misteliä.. Linnun ulostaessa siemenet jäävät roikkumaan pitkinä nauhoina oksille. S u h t e e l l i s t a Misteli houkuttaa kärpäsiä ja kulorastaita Muun muassa yleisen huonekärpäsen (Musca domestica) tiedetään pölytt ävän misteliä. Kenties se on lintujen tuliainen Tukholman seudulta, missä on lajin erillisesiintymä. Carl von Linné antoi kulorastaalle nimen Turdus viscivorus, mistelinsyöjärastas. Pikkuruiset kukat avautuvat aikaisin keväällä ja erittävät mettä, joka houkuttaa varsinkin kärpäsiä. Vaalean läpikuultavan marjan sisällä on yksi ”siemen”, joka voi sisältää useamman alkion. Eräs sen suosikeista on omenapuu. Carl von Linné antoi kulorastaalle nimen Turdus viscivorus, mistelinsyöjärastas. Nyt havaintoja on jo satoja Ahvenanmaalta ja lounaissaaristosta sisämaan Jokioisille asti. ärhäkästi oksan sisälle imujuurensa ja alkaa vähitellen versoa. Se on venyvän hyytelön ympäröimä. Suomeen misteli rantautui 2010-luvun alussa, ensin Turkuun. suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 TEKSTI RIITTA VAURAS KUVAT ISTOCK JA SHUTTERSTOCK Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllä. Mehiläisetkin pörräävät mistelinkukissa. Ei ole varmaa, levisikö misteli Suomeen ihmisten vai siivekkäiden mukana. Se kasvattaa ärhäkästi oksan sisälle imujuurensa ja alkaa vähitellen versoa. Puoliloinen yhteyttää itse, mutta ottaa veden ja ravinteet isäntäpuusta. Englanniksikin linnun nimi on mistle trush, sillä se on tärkein mistelin levittäjä. Mehiläisetkin pörräävät mistelinkukissa. tävät mettä, joka houkuttaa varsinkin kärpäsiä. Myös muut rastaat, tilhet ja mustapääkertut voivat levittää misteliä. men”, joka voi sisältää useamman alkion. Ei ole varmaa, levisikö misteli Suomeen ihmisten vai siivekkäiden mukana. K ulorastaat viettävät talvet Keskija Länsi-Euroopassa, missä ne saavat syödäkseen mistelin (Viscum album) marjoja. Pieni pyöreähkö, ikivihreä pensas alastomassa lehtipuussa on siellä tavallinen näky. äviäkin suhteita. Misteli kasvaa lukuisilla lehtipuuja pensaslajeilla. Nyt havaintoja on jo satoja Ahvenanmaalta ja lounaissaaristosta sisämaan Jokioisille asti. Se on venyvän hyytelön ympäröimä. Marjoja syövä lintu puhdistaa vähän väliä tahman suttaamaa nokkaansa oksaan, jolloin siihen voi tarttua myös siemen. Kasvi on kaksikotinen, mutta koirasja naarasyksilöt saattavat kasvaa samassa puussa ja joskus jopa päällekkäin samassa kehrässä
16 suomenluonto.fi SI LA K A LL E 16 suomenluonto.fi M IT Ä K U U LU U TEKSTI PEKKO-JOONAS RANTAMÄKI KUVAT PEKKA TUURI JA JARI RAITANIEMI Silakka on pohjoisen Itämeren tärkein kala. Sen tilanne heijastaa koko meren vointia.
suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 Silakka elää ulapalla valtavina parvina. PE KK A TU U RI. Nämä silakat on kuvattu troolissa
”Rysät on käytävä tarkistamassa ainakin kahdesti viikossa. Siitä Mäkinen päättelee, että ongelma ei liity silakoiden fysiologiaan, vaan pikemminkin ympäristötekijöihin. Silakan lisääntymisen tutkimus on nykyisin Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen harteilla. Tai ainakin ovat sijainneet Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen aikoinaan tekemien poikasseurantojen mukaan. Sinne ne myös palaavat syksyllä tankkaamaan ravintoa ja valmistautumaan seuraavaan kutuvaellukseen. Turun Ruissalon kärjen Kuuvannokan sileiltä rantakallioilta avautuu näkymä Pohjois-Airiston merialueelle. Silakoiden perässä Selkämerelle suuntaa joka syksy Suomen ympäristökeskuksen merentutkimusalus Aranda. Laivaväylät ohittavat Kuuvannokan molemmilta puolilta. Silakan mätimunat kiinnittyvät esimerkiksi hapsividan tai rakkohaurun pinnalle emokalan liimamaisen eritteen avulla. Lisäksi määrätyillä alueilla tehdään koetroolauksia tasaisin välein. Luonnonvarakeskuksen tutkijat seuraavat silakoita ja kilohaileja koko matkan ajan kaikuluotaimella. Se syö eläinplanktonia ja siirtää energiaa ravintoketjussa eteenpäin, sillä se on itse tärkeä saalislaji esimerkiksi hylkeille, linnuille ja petokaloille. Maisema on avara, vaikka ympärillä levittäytyvät Saaristomeren kymmenet tuhannet saaret. Myös ihmiselle silakan merkitys on suuri. Täällä, Lounaissaariston sisäosissa, sijaitsevat silakan tärkeimmät poikastuotantoalueet Suomen rannikolla. Silakka on Suomen rannikkovesien runsaslukuisin kalalaji ja olennainen Itämeren ulappaekosysteemin avainlaji. Tutkijatohtori Katja Mäkinen osoittaa Kuuvan nokan kallioilta kaakkoon, kohti mantereen tuntumassa erottuvaa pikkusaarta. Sellainen olisi olennaista, sillä juuri poikastuotanto määrittää viime kädessä koko kalakannan tilan. ”Tämä on hyvin rehevöitynyttä aluetta, ja levien pinnalle voi muodostua esimerkiksi jonkinlainen biokalvo, joka häiritsee munien kiinnittymistä.” Myös kovalla aallokolla ja sellaista luovalla vilkkaalla laivaliikenteellä voi olla osuutta asiaan. Tutkimus keskittyy silakan lisääntymisbiologiaan eli siihen, mitkä tekijät vaikuttavat kudun onnistumiseen. Kalat vaeltavat suurina ja tiheinä parvina ulapalta kohti rannikkoa. Se on Suomen kaupallisen kalastuksen tärkein saaliskala, jonka saalismäärä vuonna 2022 oli noin 68 miljoonaa kiloa ja osuus merialueen kokonaissaaliista noin 80 prosenttia. Seurannat loppuivat vuonna 1996, eikä silakan lisääntymisen onnistumisesta Airistolla tai muuallakaan rannikolla ole enää yhtenäistä seurantatietoa. KU VA T PE KK A TU U RI. ”Todennäköisesti huuhtoutuminen johtuu veden laadusta”, hän sanoo. Ilmiö on Mäkisen mukaan osittain luonnollinen. Tutkijoille on kuitenkin mysteeri, miksi nykyään jopa 95 prosenttia mädistä huuhtoutuu pois ennen poikasten kuoriutumista. Mäti huuhtoutuu kesken kehityksen Merivesi Kuuvannokan edustalla on sameaa, eikä pohjaa näy enää muutaman metrin päässä rannasta. Laboratoriossa tehdyissä keinohedelmöityskokeissa kalojen mätimunat ovat kiinnittyneet ja kehittyneet normaalisti. Mäkinen kuvailee näkyä samanlaiseksi kuin luontodokumenttien massiiviset sillija sardiiniparvet. Horisonttiin tähytessä vapaata vettä riittää pari, kolme kilometriä. Silakka rakkohaurun suojissa. Normaalisti erite kiinnittää mädin tiukasti, mutta Airistolla tehdyissä mätisukelluksissa on jo parinkymmenen vuoden ajan havaittu mätimunien irtoamista alustastaan kesken alkionkehityksen. Isot silakat nälkiintyivät Vaikka lisääntymisen edellytykset Airistolla eivät ole entisellään, kutupaikkauskolliset silakat palaavat sinne joka kevät. Silakkaprojektin tutkijat vievät rysänsä keväisin samoille kutupaikoille, joista ennen tuli hyviä saaliita. Tutkijat uskovat, että Saaristomeren pohjoisosissa kutevat silakat ovat Selkämeren kantaa. ”Kaloja tuntuu liikkuvan täällä vähemmän kuin vuosia sitten”, Mäkinen toteaa. Siltikään kalaa ei ole aina tullut tarpeeksi. ”Tuolla me ollaan pidetty toista tutkimusrysää.” Mäkinen kertoo, että kalastajat lopettivat rysäkalastuksen Pohjois-Airistolla kannattamattomana vuonna 2018. Alueella on kuitenkin sellaista sorapohjaa ja vesikasvillisuutta, joka sopii silakan kutualustaksi. Laitoksen silakkaprojektin tutkijat ovat seuranneet Airistolla ja sen lähialueilla lisääntyvää silakkapopulaatiota 1980-luvun alusta lähtien. 18 suomenluonto.fi Keskipäivän auringonsäteet kimmeltävät leppeässä tuulessa lainehtivan meren pinnalla. Otamme muovikassillisen kaloja näytteeksi, loput päästetään takaisin mereen.” Tutkimuksen tarpeisiin ei tarvita montaa tonnia kalaa, vaan tuhatkunta silakkaa riittää koko vuoden aineistoksi
Poikasvaiheen jälkeen silakalle tärkeintä ruokaa ovat äyriäisistä massiainen (kuvassa) sekä valkokatka. Trooli kerää silakat pussiinsa, ja pian ne ovat matkalla jalostukseen. suomenluonto.fi 19 Harmaahylkeen (kuvassa) ja norpan pääravintoa Itämerellä on silakka. Massiaisia on sekä ulapalla ett ä rannikkovesissä. Silakan runsaus ja rasvaisuus vaikutt avat esimerkiksi siihen, miten hyvin hallit pystyvät lihott amaan itseään ennen kevätt alven lisääntymiskautt a. Kuva on muutaman vuoden takaa; nykyisin silakoita kalastetaan tätäkin isommilla troolareilla, jotka ovat usein virolaisomistuksessa. Silakka on kaupallisen kalastuksen tärkein saaliskala ja itse saalis esimerkiksi hylkeille, monille linnuille ja petokaloille.
Arandalla mukana ollut Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jari Raitaniemi näyttää Teams-puhelussa valokuvaa, jossa noin 18-senttisten silakoiden pään jatkeena näyttää olevan pelkkää nahkaa ja pyrstö. Seitsemänvuotiaiden silakoiden keskipaino oli pudonnut alemmas kuin se oli ollut kuusivuotiailla.” Kaloja ja massiaisia taas enemmän Syyskuun lopussa 2023 Raitaniemi astui jälleen Arandaan lähtösatamassa Helsingissä. PE KK A TU U RI. ”Talven aikana kalat palautuivat hyvään kuntoon.” Miksi silakat sitten nälkiintyivät. 20 suomenluonto.fi Vuonna 2021 näky Arandan luotaimessa ja troolissa oli huolestuttava: silakoiden määrä oli vähentynyt huomattavasti, minkä lisäksi varsinkin isot yli 16-senttiset kalat olivat silminnähden nälkiintyneitä. Kaikuluotaimessa näkyi matkan alusta lähtien selvästi enemmän silakoita kuin kahtena edellisenä vuonna. Rysä on täytt ynyt silakoista. Raitaniemi muistelee, että yhtenä vuonna 2010-luvulla oli oikea massiaisten massaesiintymä. ”Niitä oli saaliin seassa joka vedossa massoittain ja tursusi silakoiden suista.” Sitä seurasi useita normaaleja vuosia, kunnes 2021 massiaiset näyttivät kadonneen. Vuoden 2021 nälkiintyneitä silakoita esittävän valokuvan rinnalla on kuva tänä syksynä Arandalla troolatuista 16–17-senttisistä kaloista. Ne näyttävät sopusuhtaisilta. Hän oli mukana tutkimusmatkan ensimmäisen viikon Suomenlahdelta Selkämerelle, Ruotsin puolta ylös Merenkurkkuun ja sieltä kotimaan rannikkoa etelään Kaskisiin asti. ”Kalojen kasvu oli pysähtynyt. Valkokatkojen (Monoporeia affi nis) määrä romahti Selkämeressä jo kymmenisen vuotta sitten eikä ole sen jälkeen palautunut. Tilanne oli sama myös seuraavana syksynä. Ne ovat läpikuultavia parisenttisiä äyriäisiä. Erityisen tärkeä ravintokohde isoille silakoille ovat Mysis-suvun massiaiset, joita nousee tavallisesti Arandaan troolisaaliin mukana. ”Sitten jännättiin, miten silakoita on Suomen puolella, mutta sama jatkui sielläkin”, hän kertoo. Suomessa niistä suurin osa päätyy rehuksi. Raitaniemen mukaan ero Pohjanlahden kalamäärissä oli huomattava jo Selkämeren reitin alkuvaiheessa Ruotsin merialueella. Raitaniemi kertoo, että silakoiden kunnon paraneminen alkoi näkyä jo viime talvena kaupallisilta kalastajilta saaduissa näytteissä. Laji on herkkä ympäristömuutoksille ja sitä käytetään pohjaeläimistön hyvinvoinnin indikaattorina. Raitaniemen mukaan syy on todennäköisesti ollut kahden keskeisen ravinnonlähteen jonkinasteinen kato
Heräsi kysymys, onko niitä ollenkaan, vai olivatko ne lähempänä rantoja kaikuluotaimen ulottumattomissa”, Jari Raitaniemi kertoo. Siksi myös ICES:n suosituksessa kutevien silakoiden biomassan eli niin sanotun SSB:n (Spawning stock biomass) arvioitiin lasIsojen silakoiden osuus oli tänä syksynä Pohjanlahdella pienin Arandan kymmenvuotisen seurantahistorian aikana. Tärkeää on myös arvioida silakoiden ja sen eri vuosiluokkien lukumääriä. Viime aikoina Mäkinen on keskittynyt tutkimaan, miten meriveden lämpeneminen ja suolapitoisuuden muutokset säätelevät kalan fysiologiaa. Turun yliopiston tutkijoiden mukaan silakoiden koon pieneneminen on merkittävin kannassa tapahtunut muutos, joka koskee koko Itämeren silakkakantaa lukuun ottamatta Saksan pohjoisrannikolla kutevaa populaatiota. JA RI RA IT AN IE M I Vasemmalla Selkämeren tämän syksyn pulska silakka ja oikealla laiha yksilö vuodelta 2021. 2020 Pohjanlahden kanta-arvio oli 560 miljoonaa kiloa, seuraavana vuonna 522 miljoonaa kiloa ja 2022 enää 493 miljoonaa kiloa. ”Vaikuttaa siltä, että nykyisissä ympäristöoloissa kala siirtää resursseja kasvusta lisääntymispuolelle”, tutkijatohtori Katja Mäkinen arvioi. Syksyllä 2020 Arandan kaikuluotauksissa laskettiin Pohjanlahdella yli 30 miljardia silakkaa tai kilohailia. ”On ihan selvää, että veden laadun muutokset vaikuttavat silakkaan myös suoraan.” Hänen mukaansa suolapitoisuuden lasku, joka alkoi Itämeressä 1980-luvulla, aiheuttaa kaloissa lisääntymistä ja kasvua häiritsevää osmoottista stressiä eli ylimääräistä työtä elimistölle. Niiden perusteella Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES antaa suosituksen suurimmasta kestävästä saalismäärästä. ”Lämpötila vaikuttaa myös alkionkehityksen nopeuteen ja poikasten kokoon.” Mäkinen huomauttaa, että vaihtolämpöiselle kalalle on edullista olla pienikokoinen energiaa kuluttavissa olosuhteissa. Suomenlahden ja pääaltaan kanta-arvio lasketaan yhteen Itämeren rantavaltioiden tutkimusaineistoista. Suolapitoisuuden lasku stressaa Ravinnon riittävyys talvehtimisalueilla on yksi ratkaisevista silakkakannan tilaan vaikuttavista tekijöistä. Silakkaprojektin Airistolta keräämistä näytteistä suurikokoiset silakat katosivat jo 1990-luvulla ja korvautuivat pienillä ja hidaskasvuisilla yksilöillä. ”Viime vuonna Arandalla pienet silakanpoikaset loistivat poissaolollaan. Kun energiaa on käytettävissä rajallisesti, kalan on priorisoitava tärkeämpää, eli tässä tapauksessa lisääntymistä. Silakan tapaan myös monet muut valtamerikalat ovat pienentyneet viime vuosikymmeninä. Hän tutki väitöskirjassaan eläinplanktonyhteisöjen muutosten vaikutuksia silakoihin. Tutkijoiden oli laskettava viime vuoden kanta-arvio varovaisuusperiaatteen mukaan sillä oletuksella, että vuosiluokka 2021 on erittäin pieni. Selkämeren Ruotsin puolelta kerätyt tiedot ovat mukana kokonaiskannan laskennassa. Hälyttäviä kanta-arvioita Luonnonvarakeskuksen tutkijat syöttävät Arandan matkan kaikuluotauksista ja koetroolauksista saadut luvut tietokonemalliin, jonka avulla lasketaan Pohjanlahden silakan kanta-arvio. Silakka kerää syksyisin energiavarastoja paitsi kasvua, myös lisääntymistä varten. Silakoiden kunto on uusimpien tutkimuspyyntien mukaan selvästi parantunut.. 2021 määrä putosi puoleen eli 15 miljardiin ja 2022 edelleen noin 13 miljardiin. Meren talvilämpötilan nousu taas lisää kalojen aineenvaiduntaa ja pakottaa silakat liikkumaan paljon ravinnon perässä ja käyttämään siten aiempaa enemmän energiaa. Se vastaa ominaisuuksiltaan enemmän silliä kuin muun Itämeren silakkaa. Pohjanlahden koetroolauksissa yli 20-senttistä silakkaa oli alle yksi prosentti ja yli 18-senttistäkin vain kuusi prosenttia saaliista. Arandalla isojen silakoiden osuus oli Pohjanlahdella tänä syksynä pienin koko kymmenvuotisen seurantahistorian aikana. Kanta-arviot ovat ennusteita seuraavan vuoden sukukypsien silakoiden biomassasta eli yhteispainosta tietyllä alueella. Raitaniemi kertoo myös avanneensa silakoiden mahoja, joista massiaisia oli selvästi tunnistettavissa. suomenluonto.fi 21 ”Minä en nähnyt silloin troolivedoissa yhtä ainuttakaan massiaista.” Tänä syksynä niitä nousi jälleen useassa vedossa, paikoin liki 2010-luvun huippuvuoden malliin. Mäkinen painottaa, että kalojen koon pienenemistä ei voi selittää pelkästään ravinnon määrällä ja ravintokilpailulla
”Tilanne on huomattavasti parempi kuin näytti. Maaja metsätalousministeri Sari Essayah (kd) piti ratkaisua vastuullisena ja parhaan tieteellisen neuvon mukaisena. Uusi kanta-arvio valmistuu ensi keväänä. Maaja metsätalousministeri Sari Essayah (kd) piti ratkaisua vastuullisena ja parhaan tieteellisen neuvon mukaisena. Lokakuun lopussa EU:n maatalousja kalastusneuvosto päätti kuitenkin sallia silakan kalastuksen jatkamisen alennetuilla kiintiöillä ja troolausrajoituksilla. Hän viittasi ICES:n suositukseen, jossa oli alun perin mainittu kohtuullistetut kalastuskiin. Lokakuun lopussa EU:n maatalousja kalastusneuvosto päätti kuitenkin sallia silakan kalastuksen jatkamisen alennetuilla kiintiöillä ja troolausrajoituksilla. Kun myös Suomenlahden ja pääaltaan kanta-ar viot olivat hälyttäviä, Euroopan komissio esitti elokuussa silakan kalastuksen täyskieltoa koko Itämerellä. ”Luulen, että ICES:ltä tulee aika paljonkin suurempi kutubiomassa-arvio, joka menee heittämällä yli siitä [kutubiomassan] SSB-rajasta.” Kalastuskuolleisuus yhä korkealla Suomessa EU-komission esitys nosti myrskyn etenkin kalastajien ja kalanjalostusteollisuuden piirissä. Koetroolauksissa saaliin määrä palautui jo lähelle vuoden 2020 tasoa, liki sataan kiloon 30 vetominuuttia kohden. 22 suomenluonto.fi kevan tänä vuonna Pohjanlahdella alle kriittisen noin 500 miljoonan kilon rajan. 22 suomenluonto.fi ”Luulen, että ICES:ltä tulee aika paljonkin suurempi kutubiomassa-arvio, joka menee heittämällä yli siitä Kalastuskuolleisuus yhä korkealla Suomessa EU-komission esitys nosti myrskyn etenkin kalastajien ja kalanjalostusteollisuuden piirissä. Sekä kutukalojen biomassa että lukumäärä ovat kasvaneet”, Raitaniemi toteaa. Tämän syksyn Aranda-matka osoitti, että 2021 syntyi suurempi vuosiluokka kuin vuosi sitten oletettiin. Hän viittasi ICES:n suositukseen, jossa oli alun perin mainittu kohtuullistetut kalastuskiintiöt täyskiellon sijaan. Raitaniemi uskaltaa sanoa jo nyt, että ollaan takaisin turvallisilla vesillä
• Tulee kutukypsäksi 2–3 vuoden iässä. • Tulee kutukypsäksi 2–3 vuoden iässä. PE KK A TU U RI. Kylkiviiva puutt uu. • Syö eläinplanktonia ja esimerkiksi halkoisjalkaäyriäisiä eli massiaisia. • Silakan erott aa kilohailista varmimmin vatsaevän sijainnista. Hänestä kalastuksen täyskielto olisi nyt ollut perusteltu, koska kalastuksen säätely on ainoa nopea keino vaikuttaa kalakannan tilaan. Kalastuskuolleisuus tarkoittaa kalastamalla kannasta poistettujen yksilöiden osuutta kokonaiskuolleisuudesta, johon lasketaan lisäksi luonnollisten kuolemien osuus. • Silakan erott aa kilohailista varmimmin vatsaevän sijainnista. Silakalla se on selkäevän etureunan takana, kilohaililla selkäevän etureunan tasalla. Kalan pituus on tavallisesti 15–20 sentt iä. suomenluonto.fi 23 Silakka on Itämeren ekosysteemin avainlaji • Silakka (Clupea harengus membras) on sillin alalaji, joka on sopeutunut elämään Itämeren murtovesioloissa. Suurin osa silakoista kutee keväisin touko–kesäkuussa, mutt a osa myös syksyllä. • Syö eläinplanktonia ja esimerkiksi halkoisjalkaäyriäisiä eli massiaisia. Kylkiviiva puutt uu. Selkämeren kanta on Suomelle se tärkein, ja tällä hetkellä sen kalastuskuolleisuus on korkeimmillaan koskaan”, Kuikka huomauttaa. • Silakka on tärkeää ravintoa Itämeren hyljelajeille, pyöriäiselle, monille merilinnuille ja turskalle, mikä tekee siitä yhden tärkeimmistä Itämeren ekosysteemin avainlajeista. Kalan pituus on tavallisesti 15–20 sentt iä. Silakalla se on selkäevän etureunan takana, kilohaililla selkäevän etureunan tasalla. ICES:n laskelmissa kalastuskuolleisuus on Pohjanlahdella nelinkertainen 1990-luvun alkuun verrattuSilakka on tärkeä ravintoverkon lenkki, ja sen tilanne vaikutt aa koko Itämeren ekosysteemin tilaan. • Silakka on tärkeää ravintoa Itämeren hyljelajeille, pyöriäiselle, monille merilinnuille ja turskalle, mikä tekee siitä yhden tärkeimmistä Itämeren ekosysteemin avainlajeista. Suurin osa silakoista kutee keväisin touko–kesäkuussa, mutt a osa myös syksyllä. • Silakalla on tummanvihertävä selkä ja hopeanhohtoiset kyljet. suomenluonto.fi 23 Silakka on Itämeren ekosysteemin avainlaji • Silakka (Clupea harengus membras) on sillin alalaji, joka on sopeutunut elämään Itämeren murtovesioloissa. • Silakalla on tummanvihertävä selkä ja hopeanhohtoiset kyljet. suomenluonto.fi Helsingin yliopiston kalastusbiologian professori Sakari Kuikka on eri linjoilla ministerin ja neuvoston kanssa. ”Kyllä minä olen huolissani silakasta
Mutta kukaan ei tiedä, kuinka kauan.” Kutuaikoihin ja -alueille kohdistuvia troolausrajoituksia Kuikka arvostelee lähinnä asian kaunisteluksi. ”Ongelma on, etteivät silakat ehdi lisääntyä elämänsä aikana niin monta kertaa kuin ennen.” KU VA T PE KK A TU U RI na ja lähenee määriteltyä riskirajaa. ”Näin vesitetään systeemiä. Se on runsastunut ja vaikutt aa rannikolla kuteviin lajeihin – myös silakkaan – syömällä niiden mätiä. 24 suomenluonto.fi Silakka liimaa kutunsa esimerkiksi hauruun. Hän toteaa, että EU lipesi sovituista ja toimiviksi osoittautuneista monivuotisista kalastuksen säätelysuunnitelmista päättäessään kalastuksen jatkamisesta. ”Meren prosessit ovat monimutkaisia. Keskuksen analyytikko Charles Berkow kommentoi päätöstä vastaavaksi poliittiseksi leväperäisyydeksi, jonka seurauksena läntisen Itämeren sillija turskakannat romahtivat vuonna 2019 ja uudelleen 2022. Tavallisin kutuaika on touko–kesäkuu. ”Perusongelma on se, että silakat eivät enää ehdi lisääntyä elämänsä aikana niin monta kertaa kuin ennen”, Sakari Kuikka toteaa. ”Kannassa on monta vuosiluokkaa, joten se kestää liikakalastusta jonkin verran. ”Selkämerellä on kalastettu hyvin paljon viime vuosina, mutta silakat eivät silti ole muuttuneet isommiksi.” Mäkisen mukaan se kertoo, että perimmäisiä ongelmia ja ratkaisuja on sukellettava syvemmältä kuin vain silakoiden ravintotilanteesta. Silakka liimaa kutunsa esimerkiksi hauruun. Mäkisen mukaan voisi esimerkiksi luulla, että tilanteessa, jossa ravintoa on vähän ja silakoita sekä ravintokilpailua kilohailin tai kolmipiikin kanssa paljon, looginen ratkaisu olisi kalastaa lisää. Sillä, milloin ja missä se tapahtuu, on aika pieni merkitys.” Rannikkovesien tilaa parannettava Kuuvannokan kallioilta katsottuna kaikki näyttää päällisin puolin olevan hyvin. Pinnan alla tapahtuu kuitenkin paljon sellaista, jota tutkijatkaan eivät täysin ymmärrä. Saaristomeri on viimeisiä Itämeren suojelukomission hot spot -alueita, jossa maatalouden ravinnekuormituksen aiheuttama rehevöityminen on iso ongelma. ”Ratkaisevaa on se, kuinka paljon silakkaa merestä ylipäätään poistetaan. Aiemmin on ehkä ajateltu, että silakan tila tunnetaan hyvin, kun tällaista keskustelua ei ole käyty”, Katja Mäkinen viittaa komission esittämän kalastuskiellon herättämään debattiin. Kuikan mukaan se johtuu Suomen kaupallisen kalastuksen voimakkaasta keskittymisestä Selkämerelle. Rannikkovesien tilan parantaminen on ehdottomasti tärkein toimi, jolla voimme suojella silakkaa.”. Kolmipiikki on yleinen ja parveutuva kalalaji. Tavallisin kutuaika on touko–kesäkuu. Yksi syy, miksi suunnitelmat aikoinaan tehtiin, oli juuri tämän kaltainen tilanne, jossa ministeri haluaa viime tingassa korottaa kiintiötä miettiessään seuraavia vaaleja.” Kuikan mukaan ICES:kin totesi raportissaan, että jos säätelysuunnitelmaa noudatettaisiin, kalastus olisi pitänyt nyt sulkea. Valtaosan, yli 100 miljoonaa kiloa, saaliista nostivat Suomen ammattikalastajat. Kilpailun vähentyessä kalojen kunto ja koko paranisivat. Silakan tila heijastaa Itämeren tilaa ja erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutuksia mereen. Jotta silakkakanta pysyisi vakaana, yksi naaras tarvitsee Kuikan mukaan kahdesta kolmeen kutukertaa. ”Lisääntyminen on tärkein edellytys kalakannan uusiutumiselle, ja silakat lisääntyvät rannikkoalueella. Sakari Kuikka laskee, että pahimmassa tapauksessa silakkakannoille käy yhtä huonosti 4–5 vuodessa. Myös Tukholman yliopiston Itämerikeskuksen tutkijat kritisoivat kalastuksen jatkamispäätöstä ja toteavat sen olevan silakalle ja sillille suuri riski sekä Itämeren pääaltaalla että Pohjanlahdella. Saalismäärät Pohjanlahdella nousivat 2000-luvulla voimakkaasti ja olivat korkeimmillaan 2016, jolloin silakkaa kalastettiin yli 125 miljoonaa kiloa
Astu ajankohtaisen luontotiedon aarreaittaan! W W W . 102 €) SUOMEN LUONTO LEHTI+DIGI TILAA NYT! 59,50 € (12 kk/10 numeroa, norm. F I 59,50 € (12 kk/10 numeroa, norm. S U O M E N L U O N T O . F I SUOMEN LUONTO -LEHTEÄ JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO. S U O M E N L U O N T O . S U O M E N L U O N T O . suomenluonto.fi 25 W W W . JULKAISEE SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO. 102 €) Tilaa: suomenluonto.?i/joulu (09) 2280 8210 (ark 9–15) tilaajapalvelu@sll.?i Tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto. F I W W W . TILAAMALLA TUET LUONNONSUOJELUTYÖTÄ. SUOMEN LUONTO -LEHTEÄ JULKAISEE SUOMEN Hyvän mielen joululahja N AA LI , KU VA : M AG N US W IN BJ Ö RK RU SE TT I SH UT TE RS TO CK Laadustaan palkittu Suomen suurin luontolehti on suosittu lahja. Naali palasi lähes 30 vuoden poissaolon jälkeen Suomeen pesimään
suomenluonto.fi 27 Talvimetsän pitopöytä TEKSTI JA KUVAT MIKA HONKALINNA Hömöja töyhtötiaiset ja pähkinähakkikin arvostavat luontokuvaaja Mika Honkalinnan metsäruokintoja. Täpläisen viirukas varislintu pähkinähakki on harvinainen ruokintapaikkavieras suurimmassa osassa Suomea.
Metsäruokinnallani vierailivat hömö-, töyhtöja kuusitiaiset, joita kirkonkylän kupeen omakotitaajaman kotipihallamme ei näkynyt. Maanomistajan lupaa ei tullut mieleenkään kysellä, eikä ruokintapaikan sijainti kuvaamisen kannaltakaan ollut ihan napakymppi: tiheän nuoren sekametsän ympäröimä pienen pieni suopainanne mäkimaiden välisessä notkossa. 28 suomenluonto.fi J oskus 1970-luvun lopulla perustin talviruokintapaikan metsään kotikylämme laitamille. Ne parhaat valo-olot ja kuvausmiljööt kun löytyvät todennäköisesti jostain muualta kuin ihan pihapiiristä. Suonotkossa asusti myös pyitä, ja varpushaukka kävi toisinaan hätyyttämässä ruokavieraita. Metsäruokintaa ei kannata perustaa liian kauas kotoa. Närhi ja käpytikka olivat nekin pihallamme vain satunnaisia vieraita. Metsäruokinnan perusteet Hyvin hoidettu ruokintapaikka auttaa siivekkäitä selviytymään pitkistä talviöistä, ja tarjoaa pitäjälleen samalla pientä talviliikuntaa. Ja jos sattuu asumaan jo valmiiksi metsän keskellä tai sen laidalla, niin esimerkiksi luontokuvaus harrastus on hyvä syy perustaa erillinen metsäruokinta syvemmälle metsään. Tammikuun alussa keskipäivän auringonsäteet viivähtivät hetken suota kiertävän koivuvitikon latvustossa. Olin luonnonvalokuvauksesta innostunut koulupoika, ja päällimmäisenä ajatuksena oli saada valokuvia metsälinnuista. Sijainti kannattaa miettiä niin, että sitä pääsee ja jaksaa 28 suomenluonto.fi
. suomenluonto.fi 29 . ?. Hillitty harmaapäätikka ilmestyy ruokinnalle aina hiljaa ja líikoja metelöimättä. HARVA. Takatalvi on yllättänyt peipot, järripeipot ja punarinnat. Töyhtötiaisen terhakka olemus ja pulina tervehtivät tulijaa metsäruokinnalla
Metsäruokinta vetää puoleensa koko joukon lajeja, joita ei tule kaupunkien ja taajamien piharuokinnoille, mutta siellä käyvät samat eväät kuin piharuokinnallakin: rasvatangot, suolaton silava ja tali, auringonkukansiemenet, maapähkinät, vilja, hedelmät, marjat ja erilaiset siemensekoitukset. Tiaisille ja närhille kelpaa kaikki tarjonta, tikat kiittävät rasvasta. Kun ruokintapaikka kuitenkin kasaa suuremman joukon eri lintulajeja luonnottomasti yhteen paikkaan, ei kanaja varpushaukkojen tai varpuspöllön saalistusta kannata tehdä liian helpoksi. Haku päällä Kun siirryin autoilevaan kansanluokkaan, saatoin siirtää talviruokintapaikan kauemmas kotikyliltä. Petolintujen vierailut kannattaa ottaa luonnonjärjestykseen kuuluvana asiana. Punatulkut ja viherpeipot saa niin pihakuin metsäruokinnallekin auringonkukansiemenillä, keltasirkut tulevat paikalle viljan, lähinnä kauran, perässä. Ruokatarjoilu onkin hyvä sijoittaa niin, että vieressä on tiheämpää puustoa tai pensaikkoa, johon pikkulinnut pääsevät tarvittaessa sujahtamaan suojaan vainoojiltaan. Puukiipijän voi houkutella paikalle kun hankaa rasvatankoa tai talia puunkupeeseen, josta kiipijä saa hennolla nokallaan poimittua pieniä murusia. 30 suomenluonto.fi lähteä huoltamaan vähintään pari kolme kertaa viikossa, silloinkin kun kulkuväylät ovat lumituiskun jäljiltä ummessa. Paikanvalintakriteerini eivät tosin juuri järkeistyneet: yhden ruokinnan perustin komeaan, mutta kuvaamisen kannalta toivottoman pimeään ikikuusikkoon, yhden aivan liian kauas muutaman päivän välein tehtäviä huoltokäyntejä ajatellen, eräs toinen paikka jäi liian etäälle auraamattoman metsätien päähän.
Aiemmin mainittujen peruslajien lisäksi harmaapäätikoista on tul. suomenluonto.fi 31 Viidentoista vuoden hakemisen jälkeen löysin kuvauksellisen paikan, johon olin kaikin puolin tyytyväinen: paikka oli rauhallinen, ja sen vierestä kulki umpiperään päättyvä metsätie, joka kuitenkin talvisin pidettiin auki. ?. Maanomistajaltakin oli saatu lupa toimintaan. Kesät punatulkku piilottelee metsissä, mutta on talviruokintapaikkojen näkyvä vieras. Aloin ruokkia myös närheä suurempia siivekkäitä ja toin paikalle lämmitettävän kuvauskojun. Urpiaiset ja keltasirkut löytävät tiensä niin pihakuin metsäruokinnoillekin. . Valo-olot mäen päällä olivat kuvaamisen kannalta otolliset eikä paikka ollut liian kaukana kotoa, matkaa oli siedettävät 25 kilometriä. Puukiipijä napsii ruokapöydästä varisseita murusia.. Kirjavaa joukkoa Metsäruokintapaikoillani on vuosikymmenten mittaan vieraillut kirjava joukko säännöllisiä sekä enemmän tai vähemmän satunnaisia vieraita. Muutamassa vuodessa homma lähti niin sanotusti lapasesta
. Sen kuulee jo kaukaa kun se raikuvasti huutaen puittaa paikalle puulta toiselle lehahdellen. Pyyllä on muhkea untuvatakki pakkasia vastaan. Palokärki on suhteellisen harvinainen ruokintapaikkavieras ja ylipäänsä merkillisen oikullinen epeli: se saattaa kuikutella ja kierrellä koko talven ruokintapaikan ympärillä tulematta syömään, mutta sitten kun se päättää alkaa käydä ruokinnalla, se saapuu päivittäin kellontarkasti aamuin illoin. Harvinaisimmasta päästä lienee se metsokukko, joka eräänä talvena kävi tutkimassa siemenautomaatin antia.. 32 suomenluonto.fi Yksittäisiä punarintoja talvehtii säännöllisesti eteläsuomalaisilla ruokintapaikoilla. . Pikkuja valkoselkätikoista on yksittäishavaintoja. lut vakiovieraita. Kuukkeli ilahduttaa talviruokintapaikan ylläpitäjää ja retkeilijää Pohjois-Suomessa. Urpiaisia ja vihervarpusia vierailee ruokinnoilla säännöllisesti yksittäin tai suurina parvina, vaikka toisinaan ne ovat täysin kateissa pitkiä aikoja
Silavasiivuja ei saanut sidottua minkäänlaisen verkkoviritelmän alle niin, etteikö näätä olisi käynyt niitä yön aikana voihkimassa. Siemenet ja pähkinät vetävät puoleensa myös metsän pientä karvakansaa, myyriä ja hiiriä, ja niiden perässä saattaa paikalle ilmaantua pöllöjä, muitakin kuin varpuspöllöjä. Itselleni uusi ruokintapaikkalaji on pähkinähakki, joita nykyisellä metsäpihallani on jo useamman talven häärännyt kolmesta neljään lintua. suomenluonto.fi 33 Nelijalkaisia ruokintapaikkavieraita ovat olleet ainakin näätä, ilves, kettu, supikoira ja orava. Muistan eräänkin talven, jolloin näädän vierailut teettivät ylimääräistä päänvaivaa. Pohjois-Suomessa kuukkeli ja lapintiainen ovat metsäruokintojen vakiovieraita. Pähkinänakkeleita ilmestyy yleisesti ruokinnoille hyvien vaellussyksyjen jälkeen. Ulkomuodollaan ihastusta herättävästä pyrstötiaisesta on viime vuosikymmeninä tullut uusi säännöllinen satunnaislaji ruokintapaikoilla. Oma lukunsa ruokinnoilla ovat takatalvet, jotka ajavat monia kevätmuutolta saapuneita siivekkäitä ravinnonhakuun: rastaita, peippoja, järripeippoja, punarintoja ja rautiaisia. Runsastuneet ja taantuneet Talviruokinta ei ole välttämätön eikä ensisijainen keino suojella tänne Pohjolaan talveksi jääviä lintuja, mutta paikallisesti metsäruokinnan vaikutus vaikkapa metsätiaisten selviytymiselle talvesta voi olla merkittävä
Hömötiainen oli aikoinaan yksi yleisimmistä linnuistamme. Myös mustarastas ja pikkuvarpunen ovat runsastuneita ruokavieraita, joista jälkimmäinen tosin viihtyy enemmän kulttuurimaisemassa. Kuusitiainen on kutakuinkin säilyttänyt asemansa ja hieman vahvistanutkin levinneisyyttään pohjoisessa ilmeisesti ilmaston lämpenemisen myötä. Hömötiaisen lähisukulainen lapintiainen on nimensä mukaisesti Lapin ja Koillismaan asukki, joka on sopeutunut hyvin ankariinkin talvioloihin.. Sitä ei pidä sekoittaa äärimmäisen harvinaiseen, vain muutaman kerran maassamme tavattuun vihertikkaan, joka ei kuulu pesimälajistoomme. Etenkin sinitiaisen runsastuminen on ollut silmiinpistävää, ja se onkin yksi ruokintapaikkojen valtalajeista ollaan sitten kaupungissa tai metsässä. Korea harmaapäätikka on runsastunut ja levittäytynyt hiljalleen kohti pohjoista viime vuosikymmeninä, ja siitä onkin tullut monen ruokintapaikan talvinen vakiovieras. 34 suomenluonto.fi talousmetsäympäristön heikentyneiden elinolojen vuoksi. Jokapaikanhöylät talija sinitiainen ovat jatkaneet runsastumistaan, eikä vähiten talviruokinnan ansiosta. Tilhiparvi saatt aa lehahtaa ruokintapaikalle hedelmien ja pihlajanmarjojen perässä. Sen pesimäkanta on kuitenkin 2000-luvulla lyhyessä ajassa romahtanut. Toisen metsäruokintojen vakiovieraan, töyhtötiaisen kanta on huolestuttavasti taantunut
Hakuaika on 1.12.2023–31.1.2024 Luonnonsuojelurahastosta jaetaan apurahoja uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojeluun liittyvään tutkimukseen ja suojelua edistäviin hankkeisiin (mm. Kaukaa ulkomailta tuotavien auringonkukansiemenja maapähkinätonnien rahtaamisen mielekkyyttä sopii toki miettiä, mutta näen silti talviruokinnan kokonaissaldon olevan reilusti plussalla. Itämeri-rahastosta jaetaan apurahoja Itämeren valuma-alueen ekosysteemien suojeluun liittyvään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen sekä kansalaisjärjestöjen Itämeri-yhteistyöhön. Kun iltapäivän hämärissä hiippailee talvihiljaiseen metsään, pääsee hetkeksi irtautumaan maailmalta tulvivan synkän uutisvirran raskauttavasta painosta. Apurahoja jaetaan kolmen erityisrahaston kautta ja Säätiön yleisistä käyttövaroista. Jos metsäruokintapaikka on riittävän lähellä, sinne voi tehdä päivittäin pienen kävelytai koiranulkoilutusretken. www.luonnonperintosaatio.fi Ra ha nk er äy sl up a RA /2 02 0/ 92 1 / Po lii si ha lli tu s Tarjotaan yhdessä turvapaikkoja elämälle. Jaossa on 1–2 puolen vuoden työskentelyapurahaa väitöskirjatyöhön sekä pienempiä kohdeapurahoja. Hakumenettely: Hakeminen tapahtuu sähköisellä hakulomakkeella, johon tulee liittää mm. Osuuskunta Tradekan nimikkoapurahat). Luonnonperintösäätiö ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. Anna joululahjaksi pala ikimetsää. Ruokavieraiden touhujen seuraaminen, lumijälkien lueskelu hangelta ja raikas pakkasilma laskevat verenpainetta muutamalla pykälällä ja kohottavat mielialaa vähintään saman verran.. Lisäksi jaetaan apurahoja soiden tai metsien suojelututkimukseen tai suojelua edistäviin hankkeisiin (professori Rauno Ruuhijärven muistoapurahat). suomenluonto.fi 35 Suomen Luonnonsuojelun Säätiö jakaa APURAHOJA luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen tutkimukseen, koulutukseen, taiteeseen, kirjallisuuteen ja kansalaisjärjestöjen käytännön suojelutyöhön. Säätiön käyttövaroista jaetaan apurahoja luonnonja ympäristönsuojelua edistävään tieteelliseen, taiteelliseen ja kirjalliseen työhön, koulutukseen ja kansalaisjärjestöjen toimintaan. Hiilijalanjäljistä lumijälkiin Lintujen talviruokinnan tarpeellisuudesta on kuultu myös kriittisiä äänenpainoja. ja www.luonnonsuojelunsaatio.. Lisätiedot: pääsihteeri Tarja Ketola, 040 527 5212, tarja.ketola@sll.. Sen lisäksi, että ruokinta auttaa oikeasti tiettyjä avun tarpeessa olevia metsälajeja selviytymään talvesta talousmetsissämme, ei pidä unohtaa sen terapeuttisiakaan vaikutuksia; se tarjoaa kosolti iloa ja mielenvirkistystä ruokinnan ylläpitäjälle. Sähköiset hakemukset liitteineen toimitetaan Suomen Luonnonsuojelun Säätiön sähköiseen apurahajärjestelmään viimeistään keskiviikkona 31.1.2024. Uskon, että talviruokinta ei ainakaan vähennä sitä harjoittavien henkilöiden myönteistä asennetta luontoa kohtaan, ja sen myötä halua toimia luonnon puolesta myös muilla tavoin. . Hakulomake ja tarkemmat hakuohjeet löytyvät säätiön www-sivuilta hakuajan alkaessa. Jaossa on 2–4 puolen vuoden työskentelyapurahaa väitöskirjatyöhön sekä pienempiä kohdeapurahoja. tutkimustai työsuunnitelma, ansioluettelo tai vapaamuotoinen kuvaus aikaisemmasta toiminnasta sekä selvitys muista haettavista apurahoista. Rafael Kuusakosken muistorahastosta jaetaan apurahoja Itämeren linnustoa ja saariston eliöstöä, meren ekologiaa, ilmastoa ja maisemansuojelua käsittelevään tieteelliseen tutkimukseen ja koulutukseen. Siltä osin lintujen talviruokinta ei liene parhaita kohteita hiilijalanjäljen kasvusta syyllistämiselle
36 suomenluonto.fi VUODEN TURHAKKEET: 2022: TERASSILÄMMITIN, 2021: LIIKA LIHANKULUTUS, 2020 KERTAKÄYTTÖGRILLI, 2019 KORJAUSKELVOTON ELEKTRONIIKKA, V U O D E N T U R H A K E 2023 KU VA SA M PO KI VI N IE M I / VA ST AV AL O Maakuntalentojen tuet V U O D E N T U R H A K E O N ?Veronmaksajat pulitt avat turhakkeeksi nyt valitt uja lentotukia ?vuositt ain toistakymmentä miljoonaa euroa.. TEKSTI ANNA TUOMINEN
VR:n omilta nettisivuilta löytyvän laskurin mukaan Savonlinnan-reissun päästöt jäävät alle kiloon. Sitran elämäntapatestin mukaan ilmasto kestää vuodessa 2500 kilon päästöt henkeä kohti. Lyhyt reissu lentäen ahmaisee laskureiden perusteella kertaheitolla kolmesta seitsemään prosenttia saldosta. Työmatkat vaihtuivat videoneuvotteluihin ja Finnair ilmoitti lopettavansa kannattamattomat reitit usealle maakuntakentälle. Porin yhteyksistä ei ole saatavilla vastaavia tilastotietoja. (Lähde: Traficom, Savonlinna ja Pori) Joensuu 28 117 Kajaani 28 232 Jyväskylä 13 205 Kemi–Kokkola 28 232 Savonlinna 1 146 Matkustajamäärä hlö Joensuu 61 Kajaani 109 Jyväskylä 123 Kemi–Kokkola 105 Savonlinna 840 Lippukohtainen tuki € Joensuu 51 Kajaani 56 Jyväskylä 34 Kemi–Kokkola 56 Savonlinna 12 0% 50% 100% Lentojen täyttöaste % Lähde: Traficom 10/22–07/23. Heikoin tilanne on Savonlinnassa. Samanlainen järjestely on tulossa myös Helsingin ja Porin välille vuonna 2025, kun tähän asti Porin kaupunki on maksanut tuet kokonaan. Tänä vuonna tuki on ollut keskimäärin sata euroa lippua kohden. Atmosfair-laskuri ynnää reitille 63 kiloa. ”Kun mietitään, että olemme ilmastokriisissä, onko meillä oikeasti varaa tähän?” Maakuntalennoista matkustajan harteille jää vielä painavampi hiilidioksidilasti: Traficomin tilastoista selviää, että tuetuilla reiteillä lentokoneiden täyttöaste on vain 12–66 prosenttia. suomenluonto.fi 37 P andemia sai ihmiset vetäytymään koteihinsa vuonna 2020. Valtio kiirehti hätiin ja lupasi rahoittaa lennot väliaikaisesti. Helsinki–Savonlinna-reitti poikkeaa muista, sillä valtio maksaa lennoista noin puolet, eli miljoonan vuodessa, ja kaupunki loput. 2018 PIKAMUOTI, 2017 FLEECEKANGAS, 2016 MUOVIKASSI, 2015 MUOVINEN KANANMUNAKOTELO, 2014 HYÖNTEISANSA, 2013 HAJUSTETTU ROSKAPUSSI, 2012 AUTOMAATTINEN SA IP PU A-A NN OS TE LIJ A, 20 11 HU UH TO HY LS Y, 20 10 TU RK IS , 20 09 ILO TU LIT E, 20 08 PA NT ITO N PU LL O, 20 07 M ÖN KIJ Ä, 20 06 TU PL AP UH EL IN LU ET TE LO T, 20 05 KA UP UN KIM AA ST UR I, 20 04 JU OT AV A JO GU RT TI -M IN IP AK KA UK SE T Valtio ja kaupungit tukevat lentoja ainakin 96 miljoonalla Vuosina 2021–2026. Lentolaskuri.fi-sivusto arvioi, että edestakainen lento Helsingin ja Savonlinnan välillä tupruttaa matkustajaa kohti 180 kiloa hiilidioksidiekvivalenttina, jossa kaikki päästöt on laskennallisesti muunnettu hiilidioksidiksi. Syyskuussa hallitus päätti jatkaa lentojen tukemista vuoteen 2026 asti, jotta reittejä ei tarvitsisi lopettaa. Lentämisen hiilijalanjälki Tukimiljoonilla hallitus tupruttaa ilmakehään tonnikaupalla hiilidioksidia. Yliopistonlehtori Stefan Baumeister Jyväskylän yliopistosta muistuttaa, että lentoliikenteen tukeminen on ristiriidassa päästövähennystavoitteiden kanssa. Vähäpäästöisimmin kaupunkien välillä voi suhata junalla. Kokonaisvaikutuksen mekanismeja ei tunneta tarkasti. Traficomin johtaja Pipsa Eklund kertoo, että maailmalla lentomatkustaminen on jo palautunut koronan aiheuttamasta notkahduksesta. Ilmastolaissa Suomi lupaa olevansa hiilineutraali vuonna 2035. ”Veikkaan, että meillä Suomessa etätyö on lyönyt enemmän läpi, ja se on yksi syy.” Tähän mennessä valtion tuki on pitänyt koneita ilmassa reilusti yli 40 miljoonalla eurolla, ja jatkoa on luvattu 38 miljoonaa euroa. Lippujen lähtöhinnat asiakkaille reiteillä ovat noin 80–110 €.. Lentomatkustamisen hiilijalanjälkeä kasvattavat entisestään ylös ilmakehään päätyvä vesihöyry ja muut koneen tuottamat hiukkaset. Nyt koronarajoitukset ovat menneen talven lumia, mutta ihmiset eivät ole palanneet maakuntalennoille samaa tahtia kuin esimerkiksi juniin
Hän on kuitenkin myös toiveikas, että ainakin osa yhteyksistä voisi olla kannattavia vuonna 2026. Eklund ja Näkkäläjärvi huomauttavat kumpikin, että niin kauan kuin pienikin tukien mahdollisuus on olemassa, on todennäköistä, etteivät lentofirmat säntää järjestämään reittejä markkinaehtoisesti. Viimeinen este tuista luopumisen tiellä ovat tuet itse. Savonlinnan kaupungin elinkeinojohtaja Janne Weander kertoo, että EU-sääntelyn mukaisesti tuettavan reitin täytyy olla ehdottoman tärkeä alueen taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Pipsa Eklundin mukaan se ei olisi edes mahdollista, sillä yksityisen rahan yhdistäminen samaan kuvioon valtion tukien kanssa olisi hyvin hankalaa. Tukia suunnitellessa täytyy myös ottaa huomioon muut liikennemuodot. Markkinalähtöisessä tilanteessa yritykset voisivat itse tukea omia lentojaan. Lentokone säästää aikaa lähinnä niissä tapauksissa, joissa Helsinki–Vantaan kentälle saavutaan lentokoneella ja jatketaan matkaa nopealla vaihdolla. Stefan Baumeister karsisi lyhyet lennot kokonaan. Poliittisten tukipäätösten tueksi on teetetty arvioita siitä, kuinka suuri merkitys lentoliikenteellä on alueen yrityksille. Se ei kuitenkaan velvoita tähtäämään kolmeen tuntiin. ”Tässä on ollut kuohuntaa, ja korot ovat nousseet. Se ei ehkä tue uuden markkinaehtoisen lentoreitin perustamista”, Eklund arvioi. Näistä kaupungeista Kajaanin yhteys on valtion tukema. Kyselytutkimuksessa ilmoitettujen tuottojen perusteella se olisi yrityksille kannattavaakin. Sitä lyhyemmillä matkoilla lentoja ei saa tukea. Helsingin ja Savonlinnan välillä kulkee arkipäivinä yksi tai kaksi konetta suuntaansa, junia neljä tai viisi. Kuka hyötyy. Muita ympäristölle haitallisia tukia • puupohjaisten polttoaineiden verottomuus • dieselin bensiiniä alempi verokanta • polttoturpeen tuet • matkustajamerenkulun tuet • pinta-alaan perustuvat maataloustuet • rahdin kuljetustuki harvaan asuttujen alueiden yrityksille Lähteet: Syke ja WWF Kyse on statuksesta, ja siksi hieman hitaampi juna ei ole vaihtoehto.. ”Neljäsataa kilometriä on sellainen, että sen alle ei kannata enää lentää.” Hallitusohjelmassa sanotaan, että Suomen sisäistä lentoliikennettä kehitetään ensisijaisesti markkinaehtoisesti, mutta huoltovarmuuden, viennin ja matkailun kannalta tärkeitä reittejä voidaan tarvittaessa pitää yllä tukien voimin. Riippumatonta tutkimusta ei ole tehty. Markkinaehtoisuuteen on useimmilla tuetuilla reiteillä vielä pitkä matka. ”Traficomin mukaan Savonlinnan reitti on yksi selkeimmistä, joissa junaliikenteen palvelutaso ei pysty korvaamaan lentoliikennettä”, Weander sanoo silti. Yritykset itse eivät maksa lennoista lipun hintaa enempää. Lentotukien tulevaisuus Liikenneja viestintäministeriön erityisasiantuntija Inka Näkkäläjärvi sanoo, että hallitusohjelmassa lentoliikenteen kehittymistä edistetään, jotta koko Suomi olisi saavutettavissa kolmessa tunnissa Helsingistä. Tuo tuntimäärä tulee Eklundin mukaan EU:n linjauksesta. Jos yrityksiltä kysytään, lennoista riippuu miljardien liikevaihto, jota maata pitkin ei ilmeisesti ole mahdollista saavuttaa. Stefan Baumeister arvioi, että kyse on statuksesta, ja siksi hieman hitaampi juna ei ole vaihtoehto. Ensi kevään eurovaalit kuitenkin sysäävät keskustelun takaisin alkuun. Matka Helsingin keskustasta Savonlinnan keskustaan taas kestää molemmilla kulkupeleillä reilut neljä tuntia, jos noudattaa Finavian ohjeistusta saapua Helsinki–Vantaalle kaksi tuntia ennen lennon lähtöä. Se onkin rahoituksen ehto. Sanat ”välttämätön” ja ”elintärkeä” toistuvat raporteissa ja haastatteluissa. 38 suomenluonto.fi V U O D E N T U R H A K E 2 2 3 Tukea perustellaan viennillä Maakuntalentojen tuen piirissä olevat kunnat vetoavat äänekkäimmin vientiyritysten etuun, jonka taas sanotaan piristävän alueen taloutta. On vaikea sanoa, saako veronmaksaja lopulta omansa takaisin. Selvityksen kolmen kentän kotimaanliikenteellä se tekisi noin puolet yritysten ilmoittamista työpaikoista. ”EU:ssa käytiin alustavia keskusteluja, että se nostettaisiin neljään tuntiin”, hän kertoo. Niistä käy ilmi, että statuksella ja säästyneillä minuuteilla on suuri painoarvo. Vielä kannattavampaa yrityksille on tietenkin se, että yrityksistä kilpailevat kaupungit vaativat tukia valtiolta ja maksavat loput omasta pussistaan. Esimerkiksi Oulun, Kajaanin ja Kuusamon alueella teetetyssä selvityksessä yritykset vastasivat, että lentojen varassa on puolet vastanneiden yritysten liikevaihdosta sekä 11 000 työpaikkaa. Kyselytutkimusten mukaan yrityksissä lentoja käyttävät etenkin johto ja myynti. Liikenneja viestintäministeriön arvio on maltillisempi, neljä työpaikkaa tuhatta lentoa kohti. Osa yrityksistä ilmoittaa siirtyvänsä muualle, jos lentoyhteys katkeaa
Mihin tarpeeseen tuotetaan siis tällaista elektroniikkaa. tällaiseen paskaan. Kiitos kaikille, jotka lähettivät ehdokkaansa Vuoden turhakkeeksi! Turhaketta ensi vuodelle voi jo ehdottaa osoitteessa www.suomenluonto.fi/turhake. Vesiskoottereiden käyttö tulisi rajata viranomaiskäyttöön, jossa ne voivat puolustaa paikkaansa. Saara Kallio KERTAKÄYTTÖINEN VAPE (SÄHKÖTUPAKKA) Vahingollisia ympäristölle ja terveydelle. Eveliina Niskanen Maakuntalentojen tuet on jo 24. Paljon järkevämpää on käyttää oikeaa lyhtyä ja vaihtaa sinne sisälle kynttilä. Erika Repo ELEKTRONINEN HYÖNTEISPISTON LIEVITTÄJÄ Hyönteisten pistoihin on jo ennestään myynnissä erilaisia voiteita ja geelejä, ja myös reseptivapaista allergialääkkeistä saa avun jos kutina yltyy kovin pahaksi. Parin tuhannen henkosen jälkeen jätettä. Lapset eivät tarvitse tällaista muoviroinaa, vaan luontoyhteyttä. Risto Viitanen. Sellaisia ovat esimerkiksi vesiskootteri, sähköpotkulauta ja huuhteluaine. Esimerkiksi Laura Koponen perusteli sen valitsemista näin: ”Järkyttävä määrä luontoa aiotaan pistää matalaksi muutaman minuutin ajoaikasäästön vuoksi.” Alla tämänvuotisia ehdotuksia. Toisaalta ehdotuksissa näkyvät myös ajankohtaiset ja juuri kyseisenä vuonna puhuttaneet aiheet. suomenluonto.fi 39 NÄITÄKIN EHDOTETTIIN VUODEN 2023 TURHAKKEEKSI V U O D E N T U R H A K E 2 2 3 JÄÄPALAMUKI PAKASTEALTAASTA Turhaa muoviroskaa, ja sähköä kuluu. vuoden turhake. Tänä vuonna useita ehdotuksia keräsi ruoankuljetusrobotti, joka vie ostoksia yksittäisille asiakkaille katuja pitkin suristen. Maailma kirjaimellisesti hukkuu mm. Toimitus valitsi turhakkeen tänä vuonna yli neljänsadan erilaisen ehdotuksen joukosta. Milla Jokisaari KOSMETIIKKAJOULUKALENTERI Minikokoisia kosmetiikkatuotteita, joita kukaan ei oikeasti tarvitse, koska ne tulevat yllätyksenä eivätkä ole suunniteltua ostamista tarpeeseen. Anssi Parviainen FASAANINHEITIN Tätä käyttötarkoitusta varten ihmisen tuottamat, ahtaissa tiloissa (myös pandemiariski) kasvatetut fasaanit ammutaan fasaaninheittimellä luontoon metsästäjän ja koiran koulutustarkoituksessa. Yksikin laite pystyy terrorisoimaan ison vesialueen. Marika Lamberg VESISKOOTTERI Vesiskootteri jossa on polttomoottori aiheuttaa sekä ilmanettä melusaastetta. Jaana Mononen KU VA T SH U TT ER ST O CK JA BE U RE R RADIO-OHJATTAVA KAKKAPÖKÄLE Tarvitseeko tätä edes perustella. KERTAKÄYTTÖINEN HAUTALYHTY Lyhdyt on aivan liian helppo vain jättää hautausmaalle, hakematta pois ja siivoamatta roskikseen. Lapset pitää viedä luontoon sen sijasta, että heille ostetaan täysin turhia muovihärpäkkeitä. Lisäävät pakkausjätettä ja ylikulutusta. Tunteita kuumensi Pirkkalan ja Lempäälän välille jo pidempään kaavailtu uusi moottoritie, joka tunnetaan myös nimellä Puskiaisten oikaisu. Tietyt turhakkeet toistuvat ehdotettujen listalla joka vuosi. Tuuli kuljettaa näitä muovikippoja minne sattuu, linnut ja oravat jäävät näihin jumiin
V A AT T E I D E N A N T I K U L U T TA M I N E N. 40 suomenluonto.fi TEKSTI RIIKKA KAARTINEN KUVITUKSET SANNA MANDER Vaikka ekotehokkuus ja kiertotalous lisääntyvät vaate– teollisuudessa, päästöt kasvavat jatkuvasti. Miten vaatteiden ostamista voitaisiin vähentää
Jokainen meistä käyttää niitä, mutta useimmille meistä ne ovat paljon muutakin kuin jotain, jolla peitämme kehoamme ja pidämme sen lämpimänä. Esimerkiksi utilitaristit, jotka arvostavat vaatteessa sen ominaisuuksia, kuten että vaate pitää lämpimänä tai kuivana, eivät saa ostamisesta yhtä suurta mielihyvää kuin materialistit. Monille vaatteet ja pukeutuminen ovat iloinen asia, mutta samalla niistä on tullut valtavan iso, monella tapaa kestämätön bisnes. Jotkut nuoret kuluttavatkin muotia enemmän kuin keski-ikäiset ja vanhat, koska nuori ihminen vielä etsii identiteettiään, tyyliään ja tapaa ilmaista sitä. Jos trendien harjalla haluaa pysyä, on pakko ostaa vaatteita usein. Hän painottaa, että ostamisen vähentämisestä hyötyy kuitenkin ihminen itse. ”Anti-kuluttaminen on ostamisen ja poisheittämisen vähentämistä, mutta olemassa olevien vaatteiden käytön lisäämistä”, Vesterinen kertoo. Mielihyvä laskee. ”Alennusmyynti on kaupan tapa myydä lisää, tai myydä niitä vaatteita, joita se ei aiemmin ole saanut myydyksi”, Vesterinen muistuttaa. Vaatteilla ilmaistaan kuulumista ryhmään, vaurautta, asemaa, laatutietoisuutta tai muodikkuutta. eet V aatteet. ”On tärkeää erottaa ostamiseen liittyvä hetkellinen mielihyvä ja pitkäaikainen hyvinvointi, jota voisi vaikka kutsua onnellisuudeksi”, Vesterinen sanoo. Vaatteet ovat osa identiteettiä, ja ne ovat olleet tärkeä osa ihmisen kulttuuria jo vuosisatoja. Anti-kuluttaminen tai kulutuksen vähentäminen voi kuulostaa ankealta. Vaatteita markkinoidaan sekä mielikuvilla että ”järkisyillä”. Ostamisen vähentäminen ei ainakaan vähennä hyvinvointia, vaan jopa lisää sitä. Vaatteita määrittää myös sosiaalinen ympäristö, kuten työyhteisö. Markkinoinnin illuusio Markkinoinnilla on suuri rooli vaatteiden myymisessä. Ostamisen hurma Vaatteita tuotetaan kiihtyvällä tahdilla. Alennetun hinnan tarkoitus on madaltaa ostokynnystä ja se voi johtaa hutiostokseen, eli vaatteeseen, joka jää pyörimään käyttämättömänä kaapin perukoille. Vastuullinen kuluttaminen nähdään luopumisena, ilottomana tai jotenkin hankalana. Hän saa jo ennen ostamista erityisen suuren mielihyväpiikin. Ensin tuli pikamuoti, nyt ultrapikamuoti. Myöskään ostamisen jälkeinen mielihyvän lasku ei ole yhtä jyrkkä. Ihminen, jolla on materialistisia piirteitä, mittaa onnellisuutta ja menestystä tavaran kautta. Säästöä ei kuitenkaan synny, sillä vaatteesta joutuu aina maksamaan. Nopeasti vaihtuvat mallistot ja uudet trendit tekevät muodin kuluttamisesta työlästä. Ihminen kuitenkin tottuu nopeasti uuteen tavaraan, ja siksi ostosten jatkumo aniharvoin parantaa kenenkään elämänlaatua pidemmän päälle. Kun vaatemallistoja on vuodessa lukuisia, vanhoista täytyy päästä eroon ennen uusien saapumista. ”Tapa, jolla ihmisiä yritetään motivoida vastuulliseen kuluttamiseen, on vähän moralisoiva, negatiivinen ja altruismiin perustuva”, Vesterinen sanoo. Vesterinen tutkii väitöskirjassaan vaatteiden anti-kuluttamista ja sen yhteyttä ihmisen kokemaan hyvinvointiin. Trendien seuraamisesta ja runsaasta vaateshoppailusta syyllistetään erityisesti nuoria naisia. suomenluonto.fi 41 Ihanat kamalat vaa. Jos vaate jää käyttämättä, rahat ovat menneet hukkaan. Yksi keino vedota järkeen on alennusmyynti, jossa ostamalla voi ”säästää”. ”Tutkimuksissa on huomattu, että pitkällä aikavälillä materialistien onnellisuus on alhaisempaa kuin ei-materialisteilla”, Vesterinen kertoo. ”Ostamisesta saa hetkellisiä mielihyväpiikkejä”, kertoo tutkija Essi Vesterinen Vaasan yliopistolta. Alennetun hinnan tarkoitus on madaltaa ostokynnystä.. Viime vuosina onkin kiinnitetty entistä enemmän huomiota vaateteollisuuden päästöihin ja jätteiksi päätyviin vaatteisiin. Että arjen keskellä pitäisi vielä miettiä vaatteiden valmistamisen päästöjä
Kirppis-paradoksi Vaatteiden ostamisen vähentäminen ja paljouden karsiminen liittyvät laajemminkin kulutuksen vähentämisen muoti-ilmiöihin: konmarittamiseen, minimalismiin ja kirppistelyyn. Tuotannon ympäristöhaittojen ohella lisääntyy jätteeksi päätyvien vaatteiden määrä. Vesterinen suosittelee muodin kuluttamisen vaihtamista tyylin kuluttamiseen. eesta siksi, e. Näin vaatteiden oston ja pois heittämisen sykli kiihtyy. Käyttökelvottomuus voi tarkoittaa sitä, että vaatteesta ei enää pidä, että se ei ole enää trendikäs, tai että kauppoihin on tullut ominaisuuksiltaan hieman parempia, vastaavia vaatteita. ”Toisaalta nuorillekin olisi armollisempaa etsiä rauhassa omaa identiteettiään kuin seurata trendejä.” Tutkimukset kertovat, että materialismi on nuorten keskuudessa hieman yleisempää kuin vanhemman väestön keskuudessa. Tutkimusten mukaan myös kirpputoriostokset tulevat useimmiten uuden ostamisen päälle, eivätkä korvaa sitä. Kun tarpeettomat vaatteet on raivattu pois kaapista, sinne syntyykin tilaa, jonne pikku hiljaa hankitaan uutta. Vesterinen korostaa, että second handin ostaminen ei missään tapauksessa ole pelkästään huono asia. Huonoa itsetuntoa voidaan siis paikkailla vaatteilla, pukeutumalla samalla tavalla kuin muutkin. Jos vaate ei enää istu tai se tuntuu vanhanaikaiselta, voi harkita sen korjauttamista tai uudistamista ompelijalla. Vanhoja ostotottumuksia on hankala muuttaa kertaheitolla. Vaatteista ja pukeutumisesta saa kuitenkin nauttia, eikä siihen tarvita jatkuvaa shoppailua. Vaatteiden ostamisen vähentämiseen on erilaisia motivaatioita. Toinen merkittävä ryhmä anti-kuluttajien joukossa ovat ihmiset, jotka haluavat vähentää elämän hektisyyttä ja tavaramäärää. Ostamisen lopettamista helpottaa se, että ei käy vaatekaupoissa, verkkokaupoissa, ei tilaa muotiin liittyviä uutiskirjeitä eikä seuraa vaatebrändejä somessa. ”Sen jälkeen voi huomata, että ostotarpeita ei olekaan, vaan voi nauttia niistä vaatteista jotka jo omistaa”, Vesterinen sanoo. Vaatekeräykset ja kirpputorit nähdään myös helppoina hyvän omantunnon kanavina päästä hutiostoksista eroon. Näin vaatteiden oston ja pois heittämisen sykIhmiset eivät useinkaan luovu vaa. tevänä hyvän omantunnon ostopaikkana, kynnys madaltuu, jolloin tulee tehtyä impulssiostoksia, vähän kuin alennusmyynnissä. Ruotsissa tähän halutaan kannustaa ihmisiä, ja siksi korjauspalveluiden arvonlisävero poistettiin. Vaatekeräykset ja kirpputorit nähdään myös helppoina hyvän omantunnon kanavina päästä hutiostoksista eroon. ”Niinä ikävuosina, kun nuoren itsetunto on alhaisimmillaan, materialismi on vahvimmillaan”, Vesterinen kertoo. Jos muodin kuluttaminen on jatkuvaa uuden ostamista, tyylin kuluttaminen on oman identiteetin ja tyylin ilmaisua pukeutumalla. Kasvu johtuu siitä, että vaatteiden tuotanto lisääntyy nopeammin kuin ympäristön kannalta myönteiset kehityskulut. ”Second handin ostaminen nähdään kätevänä hyvän omantunnon ostopaikkana, koska se on halpaa ja ikään kuin vihreää”, Essi Vesterinen kertoo. Vanhoja ostotottumuksia on hankala muuttaa kertaheitolla. Kirppis-paradoksi Vaatteiden ostamisen vähentäminen ja paljouden karsiminen liittyvät laajemminkin kulutuksen vähentämisen muoti-ilmiöihin: konmarittamiseen, minimalismiin ja kirppistelyyn. Niiden tekeminen saattaa myöhemmin kaduttaa. 42 suomenluonto.fi ”Helppohan meidän on keski-iässä ostaa sitä mikä on omaa tyyliä, koska me pääasiassa tiedämme, keitä me olemme”, Vesterinen huomauttaa. ”Ihmiset eivät useinkaan luovu vaatteesta siksi, että se menee rikki, vaan siksi, että se on psykologisesta näkökulmasta käyttökelvoton”, hän sanoo. Kun hinta on edullinen, ostamisen kynnys madaltuu, jolloin tulee tehtyä impulssiostoksia, vähän kuin alennusmyynnissä. 42 suomenluonto.fi taa se, että ei käy vaatekaupoissa, verkkokaupoissa, ei tilaa muotiin liittyviä uutiskirjeitä eikä seuraa vaatebrändejä somessa. Omaa tyyliään voi vaalia yhdistelemällä uudella tavalla omia, jo olemassa olevia vaatteita. Tarpeettomien vaatteiden karsiminen ja niiden kierrättäminen ovat positiivisia ilmiöitä, mutta pitkällä aikavälillä ne tutkimusten mukaan kuitenkin lisäävät uuden ostamista. ”Kaikessa ostamisessa kriteerinä pitäisi olla se, että tarvitsenko tätä vaatetta oikeasti. Pidänkö siitä?”, hän kysyy. Vaateteollisuuden kuorma Ekotehokkuus ja kiertotalous ovat lisääntyneet, ja second hand -kauppa kasvaa kovaa vauhtia, mutta samaan aikaan vaateteollisuuden päästöt kuitenkin yhä kasvavat. Ympäristötietoiset ihmiset haluavat vähentää vaatteiden luonnolle aiheuttamaa kuormaa. ”Sen jälkeen voi huomata, että ostotarpeita ei olekaan, vaan voi nauttia niistä vaatteista jotka jo omistaa”, Vesterinen sanoo. Niiden tekeminen saattaa myöhemmin kaduttaa. Tarpeettomien vaatteiden karsiminen ja niiden kierrättäminen ovat positiivisia ilmiöitä, mutta pitkällä aikavälillä ne tutkimusten mukaan kuitenkin lisäävät uuden ostamista. Kun tarpeettomat vaatteet on raivattu pois kaapista, sinne syntyykin tilaa, jonne pikku hiljaa hankitaan uutta. Silloin päätös on sekä epäitsekäs että osa omaa identiteettiä. Suomessa se on edelleen 24 prosenttia. ä se menee rikki.
Suomessa kierrätetyistä vaatteista vain murto-osa päätyy täällä kirpputoreille. Pitkäikäisyys on tärkeä ominaisuus. ”Ei voida katsoa pelkkää materiaalia, vaan koko tuotett a”, Nurmi muistutt aa. Kierrätetystä kuidusta tehty tai luomulaatuinen materiaali ovat toki hyviä vaihtoehtoja, mutt a niiden tulee myös sopia vaatt een käytt ötarkoitukseen. ”Kaikkein tärkeintä on se, miten läpinäkyvästi yritys toimii ja mitä se kertoo omista tuott eistaan”, Nurmi sanoo. Vaatekasat haudataan maahan, ja laaja alue näkyy satelliittikuvissakin. Esimerkiksi kotimaisella yrityksellä, joka tekee tuott eensa lähialuetuotantona ylijäämämateriaaleista, ei vältt ämätt ä ole ympäristömerkkejä, vaikka se toimiikin vastuullisesti. Tekstiilija vaateteollisuuden aiheuttamat keskimääräiset ilmastopäästöt ovat 305 kiloa jokaista suomalaista kohti vuodessa. Niiden lisäksi on tuotantolaitoksen ympäristövaikutuksiin liitt yviä sertifi kaatt eja, mutt a ne tiedot eivät välity kulutt ajalle. Viime vuonna julkaistu Unfi t, Unfair, Unfashionable -raportti kertoo OECD-maiden valtavasta vaatteiden kulutuksesta. Kulutt ajille suunnatut ympäristömerkit liitt yvätkin usein materiaalin tuott amiseen. Sillä voi usein olla pienempi ympäristöjalanjälki. ”Kestävän kulutuksen laskeminen on monimutkaista, eikä lukua ole mahdollista sanoa tarkasti, kertoo Essi Vesterinen. ”Sekä kierrätett yjä ett ä uusia materiaaleja on hyväja huonolaatuisia”, Nurmi kertoo. Hän nostaa esiin pienet yritykset, joilla ei ole mahdollisuutt a hankkia ympäristömerkkejä, sillä sertifi ointi maksaa. Uusia vaa. eita voi suosituksen mukaan hankkia viisi vuodessa. Luku sisältää kaiken juhlavaatteista kumisaappaisiin, mutta ei alusvaatteita ja sukkia. Raportin mukaan kestävä vaateteollisuuden päästötaso on vuodessa korkeintaan 129 hiilidioksidikiloa henkeä kohti. Vastuullisen vaateteollisuuden asiantuntija Anniina Nurmi kertoo, ett ä ympäristövastuusta kertovia merkkejä ja sertifi kaatt eja on Suomessa kymmeniä, maailmalla jopa satoja. ”Pelkkä leima ei vältt ämätt ä kerro siitä, miten ympäristönäkökohdat on huomioitu.” Pari vuotta sitten Atacaman aavikolta Chilestä paljastui laiton kaatopaikka, jonne silloin dumpattiin vuodessa 39 000 tonnia käytettyjä ja myymättä jääneitä, ihkauusia vaatteita. Kun vaatt eelle on todellinen tarve, sen voi yritt ää löytää käytett ynä. ”Pelkkä sertifi kaatt i tai ympäristömerkki ei yksin tee vaatt eesta hyvää”, Nurmi muistutt aa. Jos haluaa ostaa mahdollisimman ympäristöystävällisen vaatt een, mihin seikkoihin kannatt aisi kiinnitt ää huomiota. VIIME VUONNA julkaistu Un?it, Unfair, Unfashionable -raportt i esitt i suosituksen luonnon kannalta kestävästä vaatekaapin koosta. een vastuullisuudesta. Anniina Nurmi toivoo vaateteollisuudelle tiukempaa lainsäädäntöä jossa määriteltäisiin, mitä kaupassa saa myydä, eli esimerkiksi sitä, kuinka pitkään vaatt een tulisi kestää käytössä. Uusia vaatteita ja kenkiä voisi suosituksen mukaan hankkia viisi vuodessa. Vaatteita päätyy kaatopaikalle Euroopasta, Aasiasta ja Yhdysvalloista. Ylijäämävaatteet ovat ongelma muuallakin. Se on hyvä ohjenuora.” Mitä ympäristömerkinnät kertovat vaa. Lukuja ei kannata tulkita ehdott omina, vaan ne antavat suuruusluokan ekologisesti kestävästä vaatekaapin koosta.. ”Mikään tuote, vaikka siinä olisi kuinka ympäristöystävällinen materiaali, ei voi olla ekologinen vaihtoehto, jos tuotett a ei tarvitse”, Nurmi sanoo. suomenluonto.fi 43 VAATEKAUPASSA huomio saattaa kiinnitt yä vaatt eessa roikkuvaan lappuun, joka kertoo, ett ä vaate on valmistett u jollakin tapaa ympäristöystävällisesti. Jos huomioidaan vain materiaali, niin kierrätyskuidusta valmistett ua vaatett a varten ei ole tarvinnut tuottaa uutt a raaka-ainett a. Raportissa oli myös laskettu, kuinka paljon vaatteita mahtuu ilmastollisesti ja ekologisesti kestävään vaatekaappiin. Suomen kaltaisessa neljän vuodenajan maassa kestävä vaatekaappi sisältää 85 vaatett a ja kenkäparia, poislukien alusvaatt eet ja sukat. Kuinka paljon on sopivasti. ”Raportti antaa kuitenkin suuruusluokan. ”Nyppyiset vaatteet eivät ole lahjoitus, vaan enemmänkin jätteen dumppaamista jonkun toisen kontolle”, Vesterinen sanoo. Paikan paljastumisen jälkeen vaatteiden dumppaaminen ei ole suinkaan loppunut, vaan on kasvanut 59 000 tonniin vuodessa. Siihen sopii neljän vuodenajan maassa yhteensä 85 vaatekappaletta ja kenkäparia. Uutt a vaatett a ostaessa kokonaisuus ratkaisee. Valtaosa rahdataan Aasiaan ja varsinkin Afrikkaan. Uusia vaatt eita suositellaan hankitt avan viisi vuodessa
Kaamoksen pehmeä kehto. suomenluonto.fi 45 TEKSTI JA KUVAT MERJA PAAKKANEN Luontokuvaaja Merja Paakkanen lähti joulupäivän retkelle Kilpisjärven Tsahkaljärvelle
Kotoa lähtiessä kaamoksen sininen valo riittää jo hyvin patikointiin. Lempeän valon lisäksi talven taikaa luo äänetön luonto. Mitä lähemmäs pohjoistai etelänapaa mennään, sitä pidempään kaamos kestää. Tsahkaljoen ylittävän sillan jälkeen olemme perillä. Se laskeutuu muutamaksi tunniksi koskemattomille hangille, ja sen pehmeät säteet hellivät talvilepoon vaipunutta tunturikoivikkoa. Kilpisjärvellä asuessani olen oppinut, ettei kaamosaika ole suinkaan synkkää ja pimeää, vaan täynnä upeita värikkäitä valoja ja taivaanilmiöitä. On melkein tyyntä, ja pakkasta on noin viisitoista astetta. Hiljaisuus ympäröi meitä joka puolella. Tuntuu kuin pumpulinpehmeä lumi vaimentaisi hennoimmatkin äänet. Kilpisjärvi on ollut kotimme reilut kaksi vuotta, ja tästä karusta tuulen tuivertamasta tunturiluonnosta on tullut minulle mittaamattoman rakas. Lähdemme aamupäivän hämärässä, sillä kaamoksen päivänkajoa riittää vain muutamia tunteja. Tuntuu etuoikeutetulta saada viettää joulupäivä kaiken tämän kauneuden keskellä. 46 suomenluonto.fi S ydäntalven samettinen valo kasvaa hitaasti horisontin takaa. Alhaalla siintävä Kilpisjärven kyläkin näyttää siltä kuin sekin nukkuisi talviunta. Lapset kantavat mukanaan liukureita, sillä menomatkan raskas ylämäki muuttuu paluumatkalla vauhdikkaaksi alamäeksi. Tänään hanget hohtavat sinisenä, ja hennon kuuran peittämä tunturikoivikko näyttää satukirjan kuvalta. Aamulla hempeän vaaleanpunaisina hehkuvat tunturit muuttuvat iltapäivällä syvän tummansinisiksi taivaan hehkuessa kirkkaan oranssina. Kaamos eli polaariyö on se aika vuodesta, kun aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle napapii rien ja napojen välisillä leveysasteilla. Lempeän valon lisäksi talven taikaa luo äänetön luonto.. Kaamoksesta puhutaan Etelä-Suomessakin kun tarkoitetaan keskitalven pimeyttä, mutta virallisen määritelmän mukaisesta kaamoksesta ei siellä ole kyse. Repussamme on mukana lämpimiä taukovaatteita sekä jouluaatolta jääneitä ruokia. On joulupäivä, ja aion viettää sen lasteni kanssa Tsahkaljärven laavulla. Suositulle laavulle vie noin kilometrin pituinen polku, jota voi kävellä usein talvellakin. Illalla taivaalle syttyvät tuhannet tähdet, ja ajoittain koko maisema leimuaa lumoavien revontulien tanssia. Tsahkaljärvi sijaitsee aivan Kilpisjärven kylän tuntumassa, Enontekiön kunnassa Saamenmaalla. Kauneimmillaan kaamos maalaa taivaan auringonlaskun sävyillä. Kilpisjärvellä kaamosaika on noin puolitoista kuukautta. Tuulisien päivien ja lumipyryjen jälkeen lumikengät tai sukset ovat tarpeen, mutta nyt kuljemme kovaksi tallaantuneella polulla vaivatta ilman niitä
Kovin moni lintu ei jää talveksi tunturiin. Tällaiselle aloittelijalle paras keino erottaa nämä kaksi hyvin samannäköistä kanalintua toisistaan on elinympäristö. Kilpisjärvi Tsahkaljärvi Saanajärvi SAANA Laavu Tsahkaljärven laavulle vie noin kilometrin pituinen polku Kilpisjärven kylän kaupalta. Tunturikoivikosta suojaa hakeva riekko onkin yksi harvoista ankarien olosuhteiden ympärivuotisista asukkaista. Vesi haluaa virrata vapaana, ja sillä on hämmästyttävä voima vastustaa kylmää. Mustaa vettä katsellessani mietin, miten monelle ihmiselle keskitalvi tarkoittaa synkkää ja melankolista vuodenaikaa. Kylä hiljenee ruskan jälkeen lokakuussa. Siinä missä riekon tapaa koivikossa ja suonlaitojen ja jokien varvikoissa, kiiruna puolestaan asuu puuttomalla paljakalla tai tulee enintään koivikon yläreunoille. Omakin elämä asettuu samaiseen verkkaiseen rytmiin päivänvalon kanssa. Muutettuamme Kilpisjärvelle kaupungin kiireet eivät enää ole kuuluneet elämäämme. Talvella valkoinen riekko pysyttelee lumikiepissä suojassa kylmältä ja pedoilta, ja kovimmilla pakkasilla se on liikkeellä vain tunnin tai pari päivässä. Matalien koivujen ympärillä on tepastellut muutama riekko etsien koivunsilmuja syötäväkseen. Uupumuksen kädet yltävät ihmisen ympäri monta kertaa ja ottavat tiukkaan puristukseensa. Hyvin riekkomaiset jäljet jättävä kiiruna asuttaa myös näitä seutuja vuoden ympäri. Pehmeiden hankien välissä näkyy kuitenkin myös tummaa avovettä. Koivikossa kyyristelevä lumenvalkoinen lintu jää usein meiltäkin huomaamatta. Myyrä on kipitellyt menneestä kesästä muistuttavien talventörröttäjien seassa, ja metsäjäniksen jäljet risteävät polkumme kanssa. Olen huomannut, miten asuinpaikka vaikuttaa minuun. KILPISJÄRVI Tulen sytyttämisestä tuluksilla on tullut osa retkiperinnettämme. Takana saattaa olla kiireinen työsyksy, ja jouluvalmistelut täyttävät jo muutenkin täydestä kalenterista viimeiset vapaat hetket. Kesällä tässä kohisevat upeat putoukset, mutta nyt jäätyneitä kuohuja peittää lumikerros. Samojedinkoira Viima nauttii pakkasesta Saanatunturi taustallaan.. Riekon jälkiä näkyy myös paikoin auki virtaavan Tsahkaljoen varrella. Joella veden kaksi eri olomuotoa muodostavat kiehtovan vastakohdan, jossa valkoisena hohtava pehmeä hanki kohtaa tumman, valoa sitovan vapaan veden. suomenluonto.fi 47 L umelle jääneet jälkijonot kuitenkin paljastavat, että äänettömyydestä huolimatta talvisessa tunturissa on elämää
Kaamoksesta on tullut minulle kuin hitaasti keinuva pehmoinen kehto. Valoisa aika alkaa kuitenkin päivä kerrallaan pidentyä. Valmiit ruuat lämpiävät tulella nopeasti, ja pian saamme nauttia eväistämme kirkas tähtitaivas kattonamme. Taivaan sini syvenee, ja hetki hetkeltä yläpuolellemme ilmaantuu tähtiä sadoittain ja taas sadoittain. Ei mene kauaa, kun aurinko nousee Kilpisjärven vastarannalla kohoavien Duoibaltuntureiden takaa jälleen näkyville. Pilkomme puut ja sytytämme tulen tuluksilla. Sen syliin on ihana käydä ja antaa rauhallisen päivärytmin helliä mieltä. Juuri nyt on uuden kuun aika, joten aurinko ei valaise lainkaan kuun maahan näkyvää puolta. Silta vie yli joen pihapiiriin, jossa avoimen laavun lisäksi on varaustupa ja -kota. Taukovaatteet pitävät lämpimänä, vaikka pakkanen hieman kiristyy. Pian kuitenTulen ritinää kuunnellessa joulupäivän rauha laskeutuu vielä syvemmäksi.. Tulen ritinää kuunnellessa joulupäivän rauha laskeutuu vielä syvemmäksi. 48 suomenluonto.fi V ihdoin saavumme Tsahkaljoen yläjuoksulle ja järven rantaan. Rakennuksia vuokraa Kilpisjärven ladut ry. Samainen yhdistys ylläpitää myös laavua ja kuivakäymälää sekä huoltaa talvisin kylän latuja moottorikelkkareittejä. Talvipäivänseisauksestakin on vain neljä päivää. Lähes kaikille suomalaisille tuttu Saanatunturi piirtyy tummana hahmona taivasta vasten. Pimeys on niin täysi kuin se täällä kaamoksessa voi olla. Alkuun hitaasti hiipien ja muutamien viikkojen päästä suurin harppauksin. Päivä alkaa jo tummua ja pimeä laskeutuu nopeasti. Kuutamolla valkeat tunturit heijastavat maisemasta hämmästyttävän valoisan, mutta nyt vain nuotion tuli loimottaa lämmintä valoaan
suomenluonto.fi 49 Ilmari Räsäsen säätiö jakaa apurahoja Ilmari Räsäsen säätiön tarkoituksena on luonnonsuojelun ja luonnonmukaisen viljelyn edistäminen sekä perinnemaisemien vaaliminen. Lisätietoja: Risto Sulkava (ristosulkava3@gmail.com) ja Hanna Halmeenpää (Hanna.halmeenpaa@sll.. Valon vauhti on minulle aluksi liikaa, aivan kuten pian alkava paluumatka laavulta. Ajoissa saapuneet hakemukset arvioidaan säätiön hallituksessa. Merja Paakkanen on ammattikuvaaja ja vapaa toimittaja Kilpisjärveltä. Toivon tämän rauhan säilyvän aina – niin tunturiluonnossa kuin mielessänikin. Hän vieraili Tsahkaljärvellä jouluna 2022.. Reppuineni minun on mahdotonta pysyä liukureilla alamäkeen kiitävien lasteni perässä. Kävelen otsalampun valossa ja luon katseeni tunturikoivikkoon. Vuonna 2024 jaetaan noin 10 000 € pääosin käytännön toimintaan, joka tukee luonnonsuojelua tai perinnemaisemien säilymistä. Päätökset julkistetaan ja apurahan saajille ilmoitetaan viimeistään huhtikuussa. Aivan kuten saan valon rytmistäkin kiinni viimeistään silloin, kun kevätaurinko sulattaa talven lumet tuntureiden rinteiltä vastustamattomalla voimallaan. ). Hakemuksissa tulee mainita hankkeen vastuuhenkilön yhteystiedot (osoite, puhelin, sähköposti). Apurahaa saaneiden tulee ilman erillistä pyyntöä raportoida apurahan käyttö ja sillä toteutetut toimet hankkeen päättyessä. Säätiö jakaa pienehköjä apurahoja tarkoitustaan edistäviin hankkeisiin ja vuonna 2024 yksi apuraha voidaan myöntää myös useampivuotiseen hankkeeseen. kin pohjoinen pallonpuolisko kääntää kasvonsa aurinkoon, eikä ajan verkkaisuudesta ole tietoakaan. Hakuaika päättyy 28.2.2024 ja vapaamuotoiset hakemukset, josta tulee ilmetä haettavan rahoituksen käyttötarkoitus (käyttösuunnitelma ja kustannusarvio), tulee lähettää sähköpostilla PDF-muodossa osoitteeseen ristosulkava3@gmail.com. Onneksi viimeistään auton luona saan taas lapset kiinni
Asteekit (atsteekit) käyttivät vaniljaa kaakaojuoman maustamiseen. 1600–1800-luvuilla Euroopan valtiot taistelivat saarten ja mausteneilikan herruudesta, kunnes puiden viljely alkoi 1800-luvulla. Maailmalle vanilja levisi, kun espanjalaiset valloitt ajat saapuivat Amerikkaan. 4 MAUSTENEILIKKA Syzygium aromaticum geneett iset tutkimukset paljastivat, ett ä peruna on kotoisin Perun ja Bolivian rajalta. 1 PERUNA Solanum tuberosum Vanilja on yksi harvoista uuden mantereen maustekasveista. Puu on kotoisin Kaakkois-Aasian Molukeilta eli Maustesaarilta. Suomeen peruna tuotiin 1720-luvulla. Ensimmäiset syötävät perunat jalostett iin siellä noin 9000 vuotta sitt en. Suomeen peruna tuoVanilja on yksi harvoista uuden mantereen maustekasveista. 2 3 7 1 Mausteneilikka tunnetaan kinkun koristee. Mausteena käytetään kukkanuppuja. L U O N T O T I L A S T O I N A Joulun makujen maailmankartta 50 suomenluonto.fi TEKSTI RIIKKA KAARTINEN INFOGRAFIIKKA TERO JÄMSÄ KUVAT BIODIVERSITY HERITAGE LIBRARY KARTTA ISTOCK Monet ruokaja maustekasvit ovat tehneet pitkän matkan Suomeen. Asteekit (atsteekit) käyttivät vaniljaa kaakaojuoman maustamiseen. Se on kotoisin Välija Etelä-Amerikasta, missä se kasvaa metrien pituisena päällyskasvina puiden rungoilla ja oksistoissa. Aikaisemmin luultiin, ett ä perunan käytt ö alkoi monissa paikoissa yhtä aikaa, mutt a geneett iset tutkimukset paljastivat, ett ä peruna on kotoisin Perun ja Bolivian rajalta. 3 SAKSANPÄHKINÄ Juglans regia Mausteneilikka tunnetaan kinkun koristeena ja glögimausteena. Se on kotoisin Välija Etelä-Amerikasta, missä se kasvaa metrien pituisena päällyskasvina puiden rungoilla ja oksistoissa. Maailmalle vanilja levisi, kun espanjalaiset valloitt ajat saapuivat Amerikkaan. 2 VANILJA Vanilla planifolia Saksanpähkinän luontainen levinneisyysalue ulott uu Balkanilta Kiinaan. Kasvin viljely muualla maailmassa onnistui vasta, kun viljelijät oppivat pölytt ämään kukat. Ne olivat aikoinaan yksi kalleimmista mausteista. Läntiseen Eurooppaan saksanpähkinä levisi jo ennen roomalaisten saapumista. Kasvin viljely muualla maailmassa onnistui vasta, kun viljelijät oppivat pölytt ämään kukat. Saksanpähkinän jalostaminen on alkanut Levantin alueella Välimeren itäosissa. Suurimmat yhtenäiset pähkinämetsät löytyvät Kirgisian vuoristoseuduilta. Ensimmäiset syötävät perunat jalostett iin siellä noin 9000 vuotta sitt en
Riisi saapui Suomeen jo 1600-luvulla, mutt a tavallisen kansan parissa riisipuuron keitt äminen jouluruokana alkoi vasta 1800-luvulla. Löytö on ajoitett u vuosiin 1–250, jolloin Quseir al-Qadim oli tärkeä kansainvälisen kaupan solmukohta Rooman valtakunnan aikana. suomenluonto.fi 51 JOULUN MAUT syntyvät sekä kotimaisista aineksista että kaukomaiden mausteista. Siten mausteista tuli osa joulun perinteitä. Oranssit porkkanat syntyivät jalostuksen tuloksena Lähi-Idässä ja Turkissa. Se on kotoisin Sri Lankasta. 9 CEYLONINKANELI Cinnamomum verum Riisin viljely alkoi Etelä-Kiinassa, mutt a nykyisin kasvia viljellään ympäri maailmaa. Mausteiden ja esimerkiksi riisin käyttö on meillä nykyisin arkista, mutta niiden historia Suomessa on varsin lyhyt. Riisinviljely tarvitsee paljon vettä. Riisi saapui Suomeen jo 1600-luvulla, mutt a tavallisen kansan parissa riisipuuron keitt äminen jouluruokana alkoi vasta 1800-luvulla. Mausteena käytetään kasvin siemeniä. 6 RIISI Oryza sativa Villiporkkanan juuri on puiseva, eikä se kelpaa syötäväksi. Puuroriisi tulee nykyisin Suomeen Etelä-Euroopasta, kuten Espanjasta ja Italiasta. Mausteiden käyttö yleistyi vasta 1900-luvun alussa, kun maamme alkoi hiljalleen vaurastua. Viljelyn ennustetaan vaikeutuvan, kun ilmastonmuutoksen myötä kuivat kaudet ja rajut helteet lisääntyvät. Mausteena käytetään nuorten vesojen kuorta. Porkkanaa alettiin jalostaa 1100-luvulla Keski-Aasiassa. Oryza sativa 5 8 6 9 4 5 8 6 9 4. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan lantt ua on todennäköisesti jalostett u syötäväksi yhtä aikaa monessa paikassa, myös Suomessa. Ensimmäisten viljeltyjen porkkanoiden juuret olivat violett eja ja valkoisia. 7 LANTTU Brassica napus ssp. Niitä käytettiin Euroopassa jo keskiajalla ylellisyystuotteina, joilla haluttiin osoittaa vaurautta. Niitä on löytynyt arkeologisissa tutkimuksissa muun muassa Quseir al-Qadimin satamasta Punaisen Meren rannalta. Viljelyn ennustetaan vaikeutuvan, kun ilmastonmuutoksen myötä kuivat kaudet ja rajut helteet lisääntyvät. Arabit ja roomalaiset toivat mausteen Eurooppaan. Suomessa kaneli on tunnett u ainakin 1400-luvulta lähtien, jolloin se mainitt iin Naantalin luostarin lääkeyrtt ikirjassa. Kaneli on yksi vanhimmista tunnetuista mausteista, jota on käytett y myös lääkkeenä. Riisinviljely tarvitsee paljon vettä. Siten voidaan sanoa, ett ä se on ainut aidosti kotimainen ruokakasvi. Puuroriisi tulee nykyisin Suomeen Etelä-Euroopasta, kuten Espanjasta ja Italiasta. 5 KARDEMUMMA Elettaria cardamomum Riisin viljely alkoi Etelä-Kiinassa, mutt a nykyisin kasvia viljellään ympäri maailmaa. Lantt u syntyi ilmeisesti nauriin ja kaalin risteymänä, kun kasveja viljeltiin rinnakkain siementen tuott amista varten. Oranssi väri yleistyi, koska lajike kasvoi parhaiten Hollannin lauhkeassa ja kosteassa ilmastossa. Kardemumma on kotoisin trooppisesta Intiasta. 8 PORKKANA Daucus carota Lantt u, Pohjolan appelsiini, on ainut Pohjois-Euroopassa syntynyt viljelykasvi. rapifera Ceyloninkaneli on ikivihreä trooppinen puu. Kalliit mausteet varattiin vuoden suurimpaan juhlaan
52 suomenluonto.fi Talvi saapuu metsään TEKSTI JA KUVAT ELMERI JUUTI Lumentulo muuttaa muutakin kuin maiseman: se tuo valoa kaamokseen ja sydämeen, ja helpottaa talvipukuun vaihtaneiden metsän eläinten elämää.
Päivät ovat sateisia ja lyhyitä. Jotakin, jota täytyy nykyään odottaa entistä pidempään. Pyy säilytt ää korean asunsa hankiaikaankin.. Luonto tuntuu seisahtuvan. Monet talveksi valkoiseen sonnustautuvat luonnoneläimet sinnittelevät pysyäkseen hengissä, sillä valkoinen suojaväri on niille nykytalvina perin epäedullinen ominaisuus. Viimeinenkin haavanlehti on leijaillut yläilmoista sammaleelle. Toimimaton suojaväri saattaa olla yksi keskeinen syy riekkokantojen supistumiseen ja metsäjäniksen romahdukseen rannikkoalueilla. Harmaus hallitsee eteläistä Suomea aamusta iltaan, kunnes öinen pimeys valtaa maat ja mannut. Ikään kuin metsät ja suot odottaisivat jotain. suomenluonto.fi 53 K eltaisen ja punaisen hallitsema syksyinen väriloisto on etäinen muisto viikkojen takaa. Metsän ja suon ylle kertyvä lumiverho tuo valoa harmauteen
54 suomenluonto.fi 54 suomenluonto.fi Ilveksen läsnäolon paljastavat pyöreät ja kynnett ömät jäljet.
Korkealta, puiden latvojen tuntumasta tarkkailtuna kuitenkin tajuaa, että lumen määrä ei vielä riitä alkuunkaan – luonto tarvitsee enemmän, paljon enemmän. L opulta luonnossa kuitenkin koittaa kauan odotettu näkymä: kaatuneet puut ovat pienten lumihileiden kuorruttamia, ojat ja purot ovat jäätyneet ja saappaan alla painuva sammal kovettunut. Tajuan, etten olekaan yksin metsässä, vaikka aavemainen hiljaisuus helposti antaa niin ymmärtää. Lumen alle peitt ynyt suo hehkuu roosan sävyssä. suomenluonto.fi 55 Olenoman elämäni aikana joutunut huomaamaan, miten talven tulo on viivästynyt vuosi vuodelta. Päivänvalon jo hiipuessa ja illan hämärtyessä korviini kantautuu varpuspöllön vihellys. Pöllöistä pienin viheltelee sinisen hetken aikaan, hämärissä, jossain oksalla silmän kantamattomissa. Se kuuluttaa reviiriään. Ihmisten puheensorina ei ole läsnä. Vain naputus ja nopeasti puun takaa pilkahtava päälaki paljastavat sen. Hetkessä on vahva tunnelma, salaperäisyyttäkin. Autojen äänet ja moottoritien kohina eivät häiritse mieltäni täällä, keskellä laajoja metsäja suoalueita. Palokärjen huuto raikuu aarniometsässä, yli metsän ja avonaisen suomaan. Nykytodellisuudessa etelässä on loka–tammikuussa usein tarjolla vain vetistä metsäpolkua keskellä harmaata synkkyyttä ja hiljaisuutta. Itse huutaja, Euroopan suurin tikkalaji, lymyää jossain puunrungon suojissa piilotellen. Avoimempiin kohtiin, kuten avokallioille, lunta on kertynyt vain muutama sentti. Vesipisaratkaan eivät enää tipu niskaan kuusikon suojissa kulkiessa. Palokärki on äänekäs, mutt a osaa halutesssaan piileskelläkin.. Valitettavasti minulla ei ole ollut mahdollisuutta kohdata ilvestä silmästä silmään, niin arka se on. Se on traagista ja surullistakin, elämmehän me pohjolassa ja maassa, joka on tunnettu lumestaan ja siihen sopeutuneesta luonnostaan. Lähestyessäni palokärki pelästyy ja kaikkoaa muille maille. Nautin siitä. Hiljaisuus hiipii taas ympärilleni. Mutta jo ilveksen tunnusomaiset, kookkaat ja pyöreät tassunjäljet tekevät vaikutuksen. Retkeilijän onneksi se riittää paljastamaan katseita välttelevät kulkijat. I lves, mielestäni Suomen luonnon hienoin eläin, on kulkenut vastikään samaa kalliota pitkin. Vaikka lumen määrä on vielä kovin vaatimaton eikä virallisesti täytä ensilumen kriteerejä, ero edellisiin päiviin on suuri. Hämärän laskeutuminen saa varpuspöllön liikekannalle
Luonnon on aika nukkua ja kerätä voimia ensi kevääseen. Talviretkeilyllä on pysyvä paikka sydämessäni. Maisemassa kaikuu korppien raakunta. Ehkä se löysi ilveksen kaataman metsäpeuran raadon ja ehti paikalle ennen korppeja, mikä on kyllä varsin harvinaista. Annan katseeni vaeltaa suonäkymän laidasta laitaan. Kotka kaartaa loivasti alaspäin ja laskeutuu suon reunalle, maahan. Jokin kiinnittää huomioni taivaalla; suurikokoinen lintu kaartelee metsäsaarekkeen yläpuolella. Valkeat siipilaikut paljastavat sen laajojen erämaa-alueiden kiistattomaksi kuningaslinnuksi, maakotkaksi. Ihailen suon laidalta avautuvaa maisemaa. Luonnossa oleminen on aina arvokas kokemus, vaikka luonto elääkin matalalla sykkeellä sydäntalven aikaan. Ne lentävät suon halki metsän suojiin, pimeään ja synkkään kuusikkoon. Luminen suo on näky, jota saan katsella liian harvoin kotiseudullani. 56 suomenluonto.fi Paksu lumivaippa tarjoaa niin eläimille kuin kasveillekin suojaa pakkaselta. Ilma tuntuu raikkaalta ja luonto näyttää puhtaalta. Erämaassa korppi onkin yksi talvipäivän tunnuslajeista. Olen jälleen samalla metsäalueella. 56 suomenluonto.fi J oitakin päiviä myöhemmin eläinten ja luonnonystävien pitkä harmaa ankeus on viimein tullut päätökseensä, kun luonto on kauttaaltaan pukeutunut valkoiseen. Kaikkein kylmimpinäkin talvipäivinä metsot täyttävät kupunsa ruokana vaatimattoman tuntuisilla neulasilla. Kalliomänniköstä löydän teeren edeltävän yön kiepin ja maahan pudonneiden neulasten paljastamia metsojen hakomispuita. Korppi tarkkailee kaikkea ja kaikkia, jotka metsässä liikkuvat.
/ joulu-autiotuvassa Joulu autiotuvassa L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • Testaa joulutietosi! Joulu on jo ovella, ja luonto näkyy juhlan perinteissä. Lue juttu: suomenluonto.. suomenluonto.fi 57 Suomessa on ainutlaatuinen autiotupaperinne. suomenluonto.fi /muutoslehti. suomenluonto.fi /uutiset/ planetaarinen-joulupoyta/ M AR KU S SI RK KA IR JA LE HT IN EN / HA VA IN TO KI RJ A JE NN I SA LM IN EN Luonto ja ympäristö muutoksessa Lue sivuiltamme luonnon ja ympäristön tutkijoiden kirjoittamia #muutosartikkeleita. Testaa osaamisesi jouluisessa luontotietovisassa! suomenluonto.fi /jouluvisa Planetaarinen joulupöytä Joulupöydän antimissa voi ottaa huomioon ihmisen ja ympäristön hyvinvoinnin. Kämpässä voi rauhoittua joulunviettoon metsän siimeksessä tai tunturin kupeessa
Kotipaikka. Mo. Mitä. Luonnon itseisarvo. Asioilla on se merkitys, minkä niille itse antaa. Tärkeintä luonnossa. Ville Hara. Ja sen oivaltaminen, ett ä olemme osa luontoa eikä luonto ole vain ihmisille tarjott u hyöty. o. Helsinki. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Arkkitehti Ville Hara kuluttaa arjessaan mahdollisimman vähän luonnonvaroja. Arkkitehti. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin. TEKSTI PEKKA HÄNNINEN KUVA SOFIA KORKALA Vähemmän on enemmän Kuka
Mutta ei. ”Työn takia joudun joskus lentämään, mutta silloin yhdistän reissuihin lomailua, jotta haitta jakaantuu useamman toiminnon kontolle.” Kolme komeroa riittää Ravinto on suomalaisen hiilijalanjäljessä kolmas suuri kokonaisuus. ”Liika ilmastoahdistus ja synkkyys lamaannuttavat. Tavaran vähyys ei ehkä hämmästyttäisi, jos koti olisi nuoren älä–osta–mitään-aktivistin, mutta Hara on tukevasti keski-ikäinen kansainvälisestikin menestyvä arkkitehti. ”Kovimmilla pakkasilla pidämme pattereita päällä, muuten mennään naapurien hukkalämmöllä”, Hara summaa. Myös talojen purkaminen harmittaa Haraa. Haralla ei ole autoa. Yhdessä ovat siivoustarvikkeet, toisessa muuta tavaraa ja kolmanteen on siististi aseteltu kahden ihmisen vaatteet. Suomi alkoi näyttää monelta kannalta hyvältä maalta, jossa luonto on aina lähellä ja helposti saavutettavissa. ”Usein ongelma on se, että arkkitehti otetaan mukaan hankkeeseen liian myöhään, ja isot päätökset materiaaleista tai koko hankkeen tarpeellisuudesta on jo tehty”, hän selventää. suomenluonto.fi 59 nossa on 27 neliötä, jotka hän jakaa puolisonsa kanssa. ”Kun kulutan, kulutan mieluiten työllistäviin palveluihin ja elämyksiin.” Tavaraa hän ei onnen tunteen saamiseksi tarvitse, vaan onni löytyy perheestä, sukulaisista ja ystävistä. Vain jääkaappi, liesi, mikroaaltouuni ja CD-soitin. Asumisen osuus suomalaisen hiilijalanjäljestä on suuri. ”Toimistotyössä vaatteet eivät kulu. Ruokahävikin välttäminen vähentää ilmastopäästöjä ja luonnonvarojen kulutusta tuntuvasti, sillä hävikin osuus kaikesta ruokavirrasta on 10 prosenttia. ”Vaikka minulla ei ole lapsia, haluan jättää planeetan elinkelpoisena tuleville sukupolville”, hän perustelee. Turhia kodinkoneitakaan ei asunnossa näy. Se on jo pieni ongelma, sillä ostan uusia vasta tarpeeseen”, hän naurahtaa. Vaatteet Hara kuluttaa aina loppuun. Työni on aika hektistä ja haluan, että koti on rauhoittumisen paikka. Uuden rakennuksen tieltä purettava rakennus tulisi lisätä uudisrakentamisen hiilijalanjälkeen, sillä nyt purkaminen tuntuu olevan liian helppo ratkaisu. Tilatehokkuuden lisäksi pari säästää lämpöä. A stun Ville Haran kotiin Helsingin Punavuoressa. Jos tunnelin päässä pilkottaa valoa, on motivaatio toimia. Keskivertosuomalaisen vastaava jälki on 10 300 kiloa. Esimerkiksi betonin voi korvata vähäpäästöisemmillä materiaaleilla”, Hara kertoo. Siksi Hara ei halua lämmittää yhtään turhaa neliötä. Siis 13,5 neliötä henkeä kohden, kun luku keskimäärin suomalaisella on 42 neliötä. Samoin arjen vaatteet ovat vuosikymmenten takaa. Kaupungissa hän taittaa matkat polkupyörällä. Kestävää arkkitehtuuria Rakentaminen ja rakennusten käyttö aiheuttavat noin 40 prosenttia ilmastoa lämmittävistä päästöistä. Parhaimmillaan hänen hiilijalanjälkensä on ollut vain 3 370 kiloa vuodessa. Harakin välttää punaista lihaa ja karttaa hävikkiä. ”Jotkut kokevat, että Louis Vuittonin käsilaukku tekee ihmisestä arvostetun ja laukusta tulee merkityksellinen. Vaikka maapallon tilanne näyttää pahalta, Hara haluaa pysyä optimistisena. Näky on askeettinen: asunnon sisustuksena toimivat parisänky, suuri ruokapöytä ja sen ympärillä kuusi tuolia, kattovalaisin, jalkalamppu ja neljä viherkasvia ikkunalaudalla. Pidemmät reissut hoituvat julkisilla tai kimppakyydillä. Liika tavara tekisi siitä levottoman.” Ihmiset suhtautuvat tavaraan hyvin eri tavoin. Kauppaan mennään vasta, kun jääkaappi on tyhjä, ja ostoskassiin valitaan usein laputettuja tuotteita kaupan hävikin minimoimiseksi. Haran asunnossa vaatteet eivät pursuile ja siellä on vain kolme kiinteätä komeroa. Luulisi, että roinaa ja rompetta olisi ehtinyt kertyä. ”Ehkä aate leviää?” 1980-luku ”Teininä minuun iski ympäristöahdistus ja eettinen pohdinta, jotka monin osin jatkuvat edelleen.” 1990-luku ”Opiskelin ja työskentelin Pariisissa ja Berliinissä. Hän suunnitteli Löylyn yhdessä arkkitehti Anu Puustisen kanssa.. Minä en anna tavaroille merkityksiä, vaan merkitys syntyy siitä, että tavaraa ei ole.” Hara ei kuitenkaan halua saarnata, sillä on monia tapoja elää kestävästi. Ja pian pienistä puroista kasvaa suuri virta”, Hara virnistää ja polkaisee opiskeluaikoina hankitussa hupparissaan pian alkavaan kokoukseen. Aikaisemmin olin lähinnä halunnut täältä pois.” 2023 ”Menin naimisiin, se on iso muutos elämässäni.” 2035 ”Suomi on hiilineutraali ja täällä on paljon uutta osaamista, jota Suomi vie nyt muihin maihin ja menestyy clean tech -sektorilla.” ”Minulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten rakennetaan.” Arkkitehti Ville Hara seisoo tummanpuhuvan Löyly-ravintolan edessä Helsingin Hernesaaressa. Myös liikkuminen on suuri hiilidioksidilähde suomalaisten arjessa. Ei tilaa turhuudelle Oman hiilijalanjäljen seuraaminen on Haralle tärkeää. AsunVähemmän on enemmän ”Arkkitehtinä olen osa ympäristö ongelmaa, mutta minulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten rakennetaan. Ei muuta. Kun hän meni kesällä naimisiin, sukulaiset painostivat hankkimaan uuden puvun jo 30 vuotta palvelleen puvun tilalle. ”Vaikka nautin esineiden kauneudesta, en halua omistaa niitä
lokakuuta. lokakuuta. Leena Rissanen ihaili jääpitsiä Nurmeksessa marraskuussa.. 60 suomenluonto.fi . ORAVA AAMUPALALLA Metsän vakioasukas saapuu aina syömään tuttuun paikkaan. Leevi Halme kuvasi lintujen ruokailun 28. TOIMITTANUT LAURA SALONEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. Anne Keskivinkka tervehti oravaa mökillään Kokkolassa 30. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja . Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. . TILHI PÄIVÄLLISELLÄ Suuri parvi tilhiä maisteli marjoja Oulun Kaijonharjussa. JÄÄPITSIÄ Pakkanen taikoi talven taidetta lasiin
suomenluonto.fi 61 SINISTÄ JA PINKKIÄ Joutsenet näytt ivät ihan sinisille aamuauringon noustessa Virtain Toisvedellä. JALOKIVIÄ JA VALOPALLOJA Aamuaurinko valaisi tämänkin talventörrött äjän huurteiset kukinnot sunnuntaiaamun kunniaksi. lokakuuta. Hannu Tikkanen ikuisti kimaltavan kasvin Kajaanissa 22. lokakuuta. METSÄMYYRÄ KURKKAA Metsämyyrä kurkisti toiveikkaana kolostaan, josko linnuilta satt uisi tipahtamaan muutama jyvänen. Sirpa Jyske ikuisti linnut 29. Susanna Hannula ihasteli myyrää Turussa 22. lokakuuta..
a oksilla noin viisi vuo. avissa myös laajemmin. aako tämä ruosteen leviämistä. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Tästä syystä epidemiat ovat melko harvinaisia. a si. Näin kuusensuopursuruoste. Sitähän ei joka vuosi kuusissa näe. Alueella kasvaa paljon suopursua, ja tänä kesänä kasvu oli todella runsasta. Se heikentää puuta ja vähentää merkitt ävästi sen kasvua, jos epidemia toistuu useampana vuotena. Yhteys ruosteen esiintymisen ja suopursun kasvun välillä selitt ynee sillä, ett ä alkukesän sateiset säät ovat molempien kannalta suotuisia. Tämäkö on harsuuntumista. eisessa. Pohjois-Suomessa se onkin merkitt ävä kuusen harsuuntumisen aiheutt aja. Sieni siirtyy kuuselta suopursulle, jolla se talvehtii, ja tartutt aa jälleen kesäkuussa kuusen neulaset. Onko puun iällä vaikutusta tartuntaan. Kärsiikö puu, jos sama ilmiö toistuu useina vuosina. Kasvavat neulaset ovat altt iita tartunnalle vain lyhyen ajan, ja lisäksi tartunta voi tapahtua vain sateisella säällä. Edellisen ruostekohdan neulaset olivat pudonneet. Kuusensuopursuruosteen aiheutt ama neulasten variseminen on harsuuntumista, kuten kysyjä arvelee. Kuusensuopursuruostett a esiintyy laajalti pohjoisilla alueilla, joilla suopursua kasvaa soiden lisäksi myös kangasmailla. Ilmiö oli havai. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. . Tänä kesänä huomasin samojen kuusien olevan taas ”ruosteessa”. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.fi /kysy-luonnosta tai . Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. ANNELI VIHERÄ AARNIO Kuuset ruosteessa Kuusensuopursuruoste on sieni, joka tarvitsee nimensä mukaisesti kaksi isäntälajia. Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle. Niiden välillä ruostett a voi esiintyä pikku kuusissa soiden laitamilla. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. ER KK I AL AS AA RE LA / VA ST AV AL O TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . en Kaavin Kor. Tämä ruostesieni tartutt aa neulaset kesäkuussa, ja heinäkuussa niihin kehitt yvät oranssit helmi-itiöpesäkkeet. Edesau
Lajia ei siis saisi häiritä tai esimerkiksi käsitellä mitenkään, joten teitte oikein päästäessänne sen takaisin vapaaseen veteen. Veneeseenne eksynyt kovakuorinen kaveri on nimeltään jätt isukeltaja (Dytiscus latissimus). Kaikista muista suursukeltajalajeista tämän direktiivilajin erott aa peitinsiipien vähän sadevesirännimäisistä leveistä mustista reunoista keltaisen reunajuovan jälkeen. Kyseessä on vieläpä naarasyksilö, sillä sen peitinsiivissä on syvät urat ja etujalkojen nilkat ovat hennot ja ohuet. Vaikka airomaiset jalat sopivat parhaiten uimiseen, sukeltajat ovat myös hyviä lentäjiä. Muilta tällaiset leveät reunukset puutt uvat, ja niillä peitinsiipiä ympäröi vain keltainen reunajuova. SA M I KA RJ AL AI N EN JA M AI JA KO RJ A K Y S Y L U O N N O S TA suomenluonto.fi 63. Koiraiden peitinsiivet olisivat tasaisemmat ja etunilkoissa olisi puolipallomaiset imukupit. Kaveri oli varmaankin epähuomiossa lentänyt järven sijaan veneeseenne. Olipas hyvä ett ä päästitt e kuviokellujan saman tien takaisin järveen. Jätt isukeltajan kanssa samaan sukuun kuuluvia suursukeltajalajeja on Suomessa yhteensä viisi. Nämä viihtyvät usein juurikin rantojen tuntumassa ja erityisesti rehevissä järvissä. Se löytyi veneestä, ja kun kippasimme sen järveen, se painui upoksiin. Jätt isukeltaja esiintyy Suomessa laajalti, ja on viime vuosina hieman runsastunut. Hieno havainto! HELI VAINIO Jätt isukeltajan tuntomerkkinä ovat peitinsiipien leveät mustat reunat. . Havainto kannatt aa tallett aa mahdollisimman tarkasti Lajitietokantaan eli laji.fi :hin, sillä direktiivilajeilla on paljon merkitystä esimerkiksi maantai tässä vedenkäytön kannalta. Kyseessä on yksi Suomen harvoista rauhoitetuista kovakuoriaislajeista, ja se kuuluu myös EU:n luonto direktiiviin. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA Suojeltu sukeltajataituri Mikähän mahtaa olla tämä noin viisisenttinen kovakuoriainen
Syyksi tekisi mieli sanoa, että näin ollen kasveja on helpompi tunnistaa! Mutt a eihän se ihan näin mene. Isokokoinen, ehyt lehti voi rikkoutua helposti tuulessa, joten esimerkiksi pihlajan lehden jakautuminen pieniin lehdyköihin on sopeuma sen usein avoimille ja tuulisille paikoille. Ehytlehtisten kasvien lehtien muoto voi vaihdella pyöreästä pitkulaiseen, soikeasta suikeaan ja munuaismaisesta nauhamaiseen. Mikä on liuskaisten lehtien tuoma hyöty kasville. Liuskaiset lehdet ovat sopeuma. Lehtien tarkoitus on yhteytt ää ja tuott aa kasville ravintoa. uvat. Näin tuuli voi puhaltaa helpommin pihlajan läpi rikkomatt a sen lehtiä. Niiden erilaiset muodot ovat sopeutumia erilaisiin kasvuolosuhteisiin. Reunoiltaan liuskoitt uneet lehdet voivat olla edullisia suurille puille auringonvalon päästessä syvemmälle lehvästöön. . TERHI RYTTÄRI TA RU RA N TA LA / VA ST AV AL O Pihlajan lehden lehdykät ovat sopeuma tuulisille kasvupaikoille. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Miksi joidenkin kasvien lehdet liuskoi. Lisäksi lehtien laita voi olla ehyt, saha-, nirhatai nyhälaitainen. Varjoisissa metsänpohjissa kasvavien kasvien lehdet ovat usein ehyitä ja suurikokoisia, jott a ne pystyvät nappaamaan yhteytt ämiseen tarvitsemansa auringonsäteet. Liuskoitt uneita lehtiä on myös monenlaisia: tammenlehti on parijakoinen, vaahteranlehti sormijakoinen, hevoskastanjanlehti sormilehdykkäinen ja kotipihlajan lehti on jakautunut useiksi sivulehdyköiksi ja yhdeksi päätt ölehdykäksi. Kasvien lehtien muoto todellakin vaihtelee paljon
suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Kuvan etualalla oleva vuoristomännyn oksa oli alkutalvesta samanlainen kuin takana olevat oksat. . Nyt neulasista on vain tyngät jäljellä, paitsi latvassa. elisi. Luonnonvaraisten naaraslintujen elimistö tuott aa pesimäajan koitt aessa hormo neja, jotka saavat linnut paritt elemaan ja munimaan. Osa neulasista näytt ää katkaisuilta. Metsäjäniksenkin tiedetään nakertavan neulasia paremman puutt eessa. PÄIVI SIRKIÄ SH U TT ER ST O CK Loispistiäinen mökkivieraana Muniminen vie paljon energiaa Kuka söi vuorimännyn. Ovatko ne voineet syödä nuo havuneulaset, vai miksi havuja ei enää ole. JUHO PAUKKUNEN Kanat munivat, vaikkei olisi kukkoakaan. Naaras käytt ää pitkää munanasetintaan muniessaan puun sisällä olevaan puupistiäistoukkaan, ja munasta kuoriutuva porapistiäistoukka imee aluksi ravinteita isäntätoukasta ulkoa päin, kunnes lopulta syö sen kokonaan ja koteloituu isäntätoukan kaivamaan kuoriutumiskäytävään lähelle puun pintaa. Munan tuotanto ja myös munien hautominen on naaraalle suuri ponnistus, johon kuluu paljon energiaa. Koska hyönteistuholaiset ovat poissuljett uja vuodenajan vuoksi, on todennäköistä, ett ä neulasia on syönyt isompi eläin. HEIDI KINNUNEN Tällainen loispistiäisen näköinen löytyi mökkeillessä talon sisältä – kuvassa se on toki jo viety ulos. Vuorimänty on tavallisesti kestävä havupensas. Megarhyssa-suvun pistiäiset ovat erikoistuneet loisimaan puupistiäisten toukissa. Niistä osa on vielä kiinni rungossa. Kyseessä on suurikokoinen Megarhyssa-suvun porapistiäinen eli pora-ahmanen. Mikähän laji mahtaa olla kyseessä. Pihallamme käy rusakkoja. Sille maistuvat myös puiden kuoret. Jos naaras ei löydä paria, se jätt ää useimmiten pesintäyrityksen väliin. . Aikuiset porapistiäiset ovat melko lyhytikäisiä ja lentävät pääasiassa keskikesällä. Periaatt eessa naaras voi tuott aa munia myös ilman koirasta ja paritt elua, mutt a tämä on eritt äin harvinaista luonnossa. . PA U LI IN A JA SI AK VI LM A KA IK KO N EN. Pohjois-Amerikassa Megarhyssa-suvun porapistiäisiä on käytett y onnistuneesti Euroopasta sinne vieraslajina levinneen mäntypuupistiäisen (Sirex noctilio) biologisessa torjunnassa. Metsollekin männyn neulaset maistuvat talvisaikaan. Lajien erott aminen toisistaan onnistuu yleensä vain mikroskooppisten tuntomerkkien avulla. Tällaista panostusta ei kannata tehdä, jos toiveita jälkikasvusta ei ole. Männyn vuosikasvaimet voivat maistua monelle kasvinsyöjälle, vaikka ne ovatkin melko huonosti sulavia. Samoin metsäkauris ja hirvi voivat syödä neulasia. Munantuotannossa käytetyt kanat ovat pitkän jalostuksen tulos, ja kuten kysyjä toteaa, tuotantoeläimillä munintaan ei tarvita kukkoa tai hedelmöitystä vaan ne saadaan munimaan vuoden ympäri. Suomesta on tavatt u neljä Megarhyssa-lajia, jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän harvinaisia. Muiden ahmaspistiäisten tavoin porapistiäiset ovat loispetoja eli parasitoideja, jotka elävät toukkavaiheessa muiden niveljalkaisten sisätai ulkoloisina. Metsämyyrä tunnetaan männyn taimien tuhoajana. Munivatko muut linnut, vaikka ne eivät pari
Punakärpässienen heltat ovat valkoiset, keisarikärpässienellä keltaiset. Eipä kuvan sienestä punakärpässientä kummempaa saa. aa. Hyvin usein näkee punakärpässieniä, joiden lakki on pilkuton tai pilkkuja on vain vähän. anut olla kyseessä, mu. Mikä sieni on kyseessä. 66 suomenluonto.fi Termex-Selluvilla on ekologisesti lajitellusta Termex-Selluvilla on ekologisesti lajitellusta keräyspaperista kuiduttamalla valmistettu keräyspaperista kuiduttamalla valmistettu turvallinen lämmöneriste moderniin turvallinen lämmöneriste moderniin rakentamiseen. a en löytänyt mahdollisia lajeja, joihin tämän yksilön olisi voinut sekoi. Punakärpässienellä tuppi on surkastunut vähäisiksi suomukiehkuroiksi. Koetin varmistaa havaintoani etsimällä tietoa siitä, mikä toinen sieni olisi saa. En myöskään löytänyt varmennusta siitä, voiko täällä Etelä-Suomessa löytää keisarikärpässienen. Myös heltat paljastavat lajin. Keisarikärpässientä ei ole tavatt u Suomesta. rakentamiseen. Tätä kuuluisaa sienikulinaristien herkkua tavataan kyllä laajalti Euroopassa, pohjoisinna Saksan eteläosissa, missä se kasvaa pääasiallisesti tammen ja pyökin seuralaisena. Punakärpässienellä lakin väri vaihtelee keltaisesta oranssiin ja kirkkaan punaiseen, ja lakin reuna on enintään heikosti uurteinen. Keisarikärpässienen erott aa punakärpässienestä muun muassa jalan tyveä verhoavan suuren tupen avulla. Myös voimakkaat sateet voinevat liuott aa pilkut pois. LASSE KOSONEN Herkullinen vai myrkyllinen. Lämmitä kotiasi, Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. M AT TI LA IT IN EN www.ruskovilla.fi Joulun lämpimimmät pehmeät paketit. Keisarikärpässienen lakki on oranssinpunainen ja voimakkaasti kampauurteinen. älä ilmastoa. . Termex-Selluvilla – jo yli 35 vuotta lämmöneristystä suomalaisiin koteihin 19 8 8 -2 2 3 www.termex.fi Tutustu Selluvillalla eristämisen etuihin: Tutustu Selluvillalla eristämisen etuihin: K Y S Y L U O N N O S TA Löysin kuvassa olevan sienen, jonka ulkomuoto täsmäsi mielestäni keisarikärpässieneen
Hänen tekstinsä ovat henkilökohtaisia ja tunnelmaltaan voimakkaita. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 20.12.2023. – Malla Alonen, Helsinki Jutussa oli kuvatt u kiehtovalla ja kauniilla tavalla eri tikkalajiemme erityispiirteitä ja elinympäristöjä. – Pekka Valtonen, Kangasala Mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu. u. – Aleksi Murtojärvi, Tampere Paljon tietoa tikoista, myös kiinnostavaa tietoa uskomuksista, joita näihin metsän henkiin on liitett y. ÄÄNESTÄ . Arvonnassa Jokipiin pellavan Mänty-rullapyyhkeen voitt i Eeva Ollikainen Iisalmesta. Aihe oli kiinnostava, koska vähän ennen lehden ilmestymistä uutisoitiin sanomalehdessä uudenlaisesta norpasta Grönlannin jäävuonosta. Anna palaute. – Aura E., Raisio Pidän Willamon tavasta teemoitt aa työtään kuvaajana ja kirjoitt ajana. Metsän henget Eino, 2 vuott a, on tuonut lehden useasti vanhemman luo sillä evästyksellä, ett ä ”luetaan”. postikortilla: Suomen Luonto / Paras jutt u, Suomen luonnonsuojeluliitt o, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki. – Outi Eskelinen, Espoo Mistä tulit, saimaannorppa. SL:n kirjoituksesta sai sitt en hyvän käsityksen norpan eri alalajeista ja niiden esiintymisalueista. Osallistujien kesken arvotaan Jokipiin pellavan Siimes -rullapyyhe. a: palaute@suomenluonto.fi Osallistu Paras ju. verkkosivuilla www.suomenluonto.fi (klikkaa lehden kansikuvaa) tai . Valinnan vaikeus, koska lehdessä oli niin monta kiinnostavaa jutt ua. u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. TO IM IT TA N U T R IIK K A K A A R TI N E N ED EL LI N EN N U M ER O. Jätt i myös halun tietää lisää. Eritoten tikkajutt u on mieleinen ja kuvat katsotaan tarkkaan joka kerta. Ihanat kuvat. –Jari Varis, Lappeenranta Lisätietoja: www.luonnonperintosaatio.fi Lahjoitustili: FI78 5494 0950 0224 93 MobilePay-numero: 77220 LUONNONPERINTÖSÄÄTIÖ – Ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Lukijoiden suosikki Suomen Luonnon numerossa 9/2023 oli Heikki Willamon Metsän henget. Samoin saimaannorpan leviämishistorian ja sukulaisuussuhteiden esitt ely oli maallikolle tosi kiinnostavaa luett avaa. koti M etsä Ra ha nk er äy sl up a RA /2 02 0/ 92 1 on monelle Mitä mieltä olet lehdestä. Myös kuvitukset olivat hyvät. – Eveliina Juusola, Rovaniemi Kohtuus kaikessa paitsi taloudessa Miksi kasvua tavoitellaan, vaikka kasvun rajoista on puhutt u jo 70-luvulta ja hyvinvointi ei ole kiinni talouskasvusta
Suussamme sulaa vuosittain 25–35 miljoonaa kiloa makeaa herkkua. Se heikentää kaakaosadon määrää ja laatua, mikä voi osaltaan aiheuttaa paineita uusien alueiden raivaamiselle. Suklaan pääraaka-aineen, kaakaon, tuotanto kun on usein kaikkea muuta kuin hyvän mielen hommaa. Moni tuottaja ei saa kaakaostaan tarpeeksi ansioita, vaan joutuu sinnittelemään minimaalisella päiväpalkalla. Äärimmäinen köyhyys lisää riskiä lapsityövoiman käyttöön ja haittaa myös viljelymenetelmien kehittämistä, metsäkadon hillitsemistä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista. Seuraukset ovat olleet karut: 60 viiSuklaan pääraaka-aineen, kaakaon, tuotantoon liittyy paljon ongelmia. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi SUOMALAISET RAKASTAVAT suklaata ja ovat sen todellisia suurkuluttajia. Varsinkin joulun alla suklaa tekee kauppansa. Määrä vastaa noin 30 suklaalevyä henkeä kohti. WWF:n mukaan vuosina 2001–2015 kaakaotuotannon vuoksi metsiä raivattiin yli 2,3 miljoonaa hehtaaria, yhteensä yli 153 000 jalkapallokentällistä joka vuosi. Kaakaopuun alkuperäinen koti on Amazonin alueella, mutta iso osa kaakaosta viljellään tällä hetkellä Länsi-Afrikassa, pääosin Ghanassa ja Norsunluurannikolla. Mikäli yritykset eivät maksa tuottajille riittävää korvaus ta, tuotantoketjujen muuttaminen kestävämmiksi on mahdotonta. Suklaan pääraaka-aineen, kaakaon, tuotantoon liittyy paljon ongelmia. Siihen liittyy runsaasti epäkohtia sekä ympäristön että viljelijöiden kannalta. Kaakaoviljelmien alta kaadetun metsän määrä on valtava. Aktiiviseen toimintaan kannustaa varmasti kauhuskenaario, jonka mukaan suklaa voi ilmastonmuutoksen vuoksi loppua maailmasta vuoteen 2050 mennessä. me vuoden aikana maat ovat menettäneet ison osan metsäpeitteestään. Hyvä paha suklaa hyys. Onneksi aivan kaikki suklaa ei ole valmistettu pahiskaakaosta, vaan vastuullisempiakin vaihtoehtoja on olemassa. LISÄÄ KIEMUROITA asiaan tuo ilmastonmuutos, jonka vuoksi päiväntasaajan seudulle voi tulla yhä enemmän pitkiä kuivia kausia. Niin ihanaa kuin suklaa onkin, siinä maistuu myös kitkerämpiä sävyjä. Päivätasolle jaettuna se tarkoittaa 420 jalkapallokenttää. Suklaan pääraaka-aineen, kaakaon, tuotantoon liittyy paljon ongelmia. Monien kaakaontuotantoon liittyvien ongelmien juurisyy on viljelijöiden köyTOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN
2. Katso myös kasvatusohjeet: viherpeukalot.. Mauste sopii erinomaisesti vaikkapa omenamehupohjaiseen glögiin, jolle kurkuma antaa kauniin kullankeltaisen värin. Suomalaiset kierrättävät paristoja hyvin, mutta akkujen kierrätyksessä olisi vielä petrattavaa. Vinkit tarjoaa Suomen matkailualueiden yhdistys Suoma ry. LÄHILOMAILUA Joululoman menovinkkejä voi etsiä vaikkapa 100 syytä matkailla Suomessa -tililtä. Valinnassa auttavat sertifi kaatit. Yritysvastuulailla voidaan velvoittaa yritykset kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja ympäristöä. Päävastuu on yrityksillä ja päättäjillä Omalla aktiivisuudella on vaikutusta, mutta vastuullisuuden varmistaminen ei ole vain kuluttajan harteilla. Instagram: @100syytamatkaillasuomessa Pienet makupalat. Tietoa voi etsiä myös yritysten sivuilta. 3. Vältä riistokaakaota Pyri ostamaan suklaatuotteita, joiden valmistuksessa viljelijöille on maksettu asianmukaisesti. Suklaanja kaakaontuotannon ongelmien kitkeminen on ensisijaisesti yritysten ja päättäjien tehtävä. 4. KU VA T JE SS E KA LL IO / SA LO N KA U PU N KI JA SH U TT ER ST O CK KULLANKELTAINEN KURKUMA Inkiväärikasveihin kuuluvan kurkuman juurakkoa voi käyttää mausteena joko tuoreena tai kuivattuna jauheena. kierratysinfo.. Etsi tietoa Suklaanvalmistajien eettisyyttä vertailee Chocolate Scorecard, jossa vastuullisuutta mitataan arvioimalla ympäristövaikutuksia ja työntekijöiden oloja. Reilun kaupan Fairtrade-merkki kertoo, että viljelijöille on maksettu vähintään Reilun kaupan takuuhinta ja -lisä. Äänestä Tue sellaisia poliittisia päättäjiä ja vaaliehdokkaita, jotka haluavat panostaa yritysvastuusääntelyyn. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A SH U TT ER ST O CK Vastuullisen kaakaon jäljillä 1. Paristot ja pienet akut voi palauttaa paristoja ja akkuja myyviin kauppoihin ja kioskeihin. Vinkit antoi vastuullisuusjohtaja Josetta Nousjoki Reilu Kauppa ry:stä. Vaikuta valikoimiin Kysele kaupoissa, kahviloissa ja ravintoloissa tietoja kaakaoja suklaatuotteiden valmistusolosuhteista. 5. Vaadi valikoimaan tuotteita, joiden eettisyys on varmistettu kolmannen osapuolen valvonnalla. /kurkuma AKUT KIERTOON Paristokierrätyksen tekemän kyselytutkimuksen mukaan iäkkäät ihmiset ovat innokkaimpia paristojen ja akkujen kierrättäjiä
RI KU LU M IA RO / SY KE. Siihen voi tutustua myös virtuaalisesti. Monissa teoksissa otetaan myös kantaa metsiemme tilaan. Suomen ympäristökeskuksen toteuttama näyttely kiertää eri puolilla Suomea. Tunturihaukan silmin -kiertonäyttely Kemijärven kaupunginkirjastossa 22.12. Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE Taidetta kaakosta Metsää lähestytään monin eri tekniikoin ja materiaalein Lappeenrannan taidemuseon näyttelyssä Metsä – Kaakko22/23. Parantava matka Eteläafrikkalainen taiteilija Dineo Seshee Raisibe Bopape tutustui Kiasman näyttelyä valmistellessaan suomalaisiin perinteisiin ja luontoon. Teoksissa korostuvat visuaalisuus sekä metsän synnyttämät kokemukset. Muut näyttelypaikat: syke.fi. saakka. (ka) pheko ye – unen porteilla -näyttely Nykytaiteen museo Kiasmassa 25.2.2024 saakka, kiasma.fi. Metsä – Kaakko22/23 -näyttely Lappeenrannan taidemuseossa 14.1.2024 saakka, lappeenranta.fi. Virtuaalinäyttely: barentsnature.fi. Tunturihaukan katse Tunturihaukan silmin -näyttely kuvaa haukan näkökulmasta, miten ilmastonmuutos vaikuttaa pohjoisen alueen luontoon, elinkeinoihin ja paikallisten elämään. (ka) pheko ye – unen porteilla -näyttely tarjoaa maanläheisen maiseman, joka kutsuu uneksimaan. 70 suomenluonto.fi K U LT T U U R I AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA Tunturihaukan silmin -näytt ely kertoo muun muassa tunturipaljakoiden tulevaisuudesta ilmaston lämmetessä
Retkietiketin saa hyvin haltuun lukemalla Olli Järvenkylän teoksen Suuri retkeilyvinkkikirja (Readme.fi 2023). Tämän jättiläismäisen ydinvoimalan tavoin energiaa tuottavan tähden sisälle kun mahtuisi peräti yli miljoona maapalloa. Kirja paljastaa, miten luonto toimii ja kuinka hauras se on. Esimerkiksi käy parrakaiden herrasmiesten, evoluutioteorian keksijä Charles Darwinin sekä fyysikko lordi Kelvinin erimielisyydet. Kuvitettu tietokirja Korvaamattomat (Siltala 2023) esittelee 30 avainlajia eri puolilta maapalloa sekä niiden verkostoja muihin lajeihin. Luonnontilaiset suot ja niiden upea luonto ovat pääosassa Mika Honkalinnan valokuvateoksessa Suo siellä (Docendo 2023). Ilmastotiede ei nimittäin ole vain erillisiä tuloksia vaan ainutlaatuisen kollektiivisen hankkeen tulos, joka täydentyy joka hetki. Kuvat ja tarinat vievät lukijan pohjoisen aavoille ja etelän keitaille. Parempi maailma Maailmanparannus-podcastissa toimittaja, kirjailija Kimmo Ohtonen tapaa asiantuntijavieraita, joiden kanssa hän parantaa maailmaa pohtien luontoja ympäristökysymyksiä. He kiistelivät Auringon iästä, jonka arvelivat olevan 20–300 miljoonaa vuotta. Napakat tekstit ovat Juha Kauppisen kynästä ja mainiot kuvitukset Janne Torisevan käsialaa. Tiedon luomisen tapoja pitää ymmärtää. Auringosta puhuttaessa mittaluokat ovat valtavia. Pelttari muistuttaa, että ilmastokriisi ei ole vain luonnontieteen tutkimuskohde vaan mullistava yhteiskunnallinen kysymys. ILMAN AURINKOA elämä maapallollakaan ei olisi mahdollista. JOHANNA MEHTOLA Tähti neljännessä olomuodossa KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Retkivinkkejä ja avainlajeja Ilmastokriisin kansalaistaitoja Ville Lähde on BIOS-tutkimusyksikön tutkija. Tietoa maailmanhistoriallisesta muutoksesta on tarjolla kosolti, mutta osaammeko tulkita ja käyttää sitä. Kirjaan on koottu yli 500 vinkkiä aina eväistä välineisiin ja kohteisiin saakka. Kuuma plasmapallo on innoittanut tutkijoita ja tiedemiehiä läpi vuosisatojen, ja kirjassa heistä kerrotaan kiinnostavia yksityiskohtia elävästi. Keskiajan aurinkokeskeisestä maailmankuvasta on kuljettu pitkä tie nykypäivään. OLEMME KAIKKI lämpenevän Maan asukkeja, matkalla ihan uudenlaiselle planeetalle. Spotify, Soundcloud suomenluonto.fi 71. Nyt tiedetään, että Aurinko on ainakin 4,5 miljardia vuotta vanha ja sen kuolinkamppailun arvellaan alkavan seitsemän miljardin vuoden kuluttua. Avaruusfysiikan professori Emilia Kilpua ja emeritusprofessori Hannu Koskinen Helsingin yliopistosta ovat asialla. Nyt tämä 150 miljoonan kilometrin päässä meistä tuikkiva tähti on saanut oman kirjansa Aurinko – tuttu ja tuntematon tähtemme (Gaudeamus 2023). suomenluonto.fi 71 K I R J AT SUON VILLIÄ KAUNEUTTA. 5-osainen sarja on Ohtosen ja Kirjastokaistan tuotantoa. AVAINLAJIEN SEURASSA. Tiedetoimittaja ja kirjailija Mikko Pelttarin teos Lämpenevä Maa (Vastapaino 2021) on ilmastolukutaidon käsikirja kenelle tahansa, ja juuri tällaista opusta olin kaivannut. VINKIT JA NIKSIT REPPUUN. Jo kirjan kansisivulla esitellään Auringon kehitystä ja kuvataan aurinkotutkimuksen vaiheita. Aurinko – tuttu ja tuntematon tähtemme vie lukijan avartavalle matkalle kauas Aurinkoon
72 suomenluonto.fi Lämmin kiitos lukijoillemme kuluneesta vuodesta. Toivotamme rauhaisaa joulunaikaa ja luonnonläheistä vuotta 2024! ER KK I M AK KO N EN / VA ST AV AL O ja luonnonläheistä vuotta 2024!
Yhteiskunnan ei täydy mukautua metsästäjien arvoihin. Tämä on ehkä jollekulle luonnollinen, mutta itselleni vastenmielinen ajatus. Päinvastoin, ilves on olennainen ja ihmiselle hyödyllinen osa suomalaista luontoa. P e k k a N i i t t y n e n Metsästäjä ampui itseään jalkaan KU VA AN N A RI IK O N EN. Luontoa ei pitäisi sorkkia vain koska voi, vaan vain kun on pakko. METSÄSTÄJÄLIITTO KEHUU metsästyksen nauttivan maassamme korkeaa yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Näin voi hyvinkin olla, mutta harrastuksen tulevaisuuden kannalta näin täytyy olla myös jatkossa. Luonnon ravintoverkkojen olennaisten osasten olemassaolo ei tarvitse virkailijan hyväksyvää leimaa ollakseen. Metsästäjät voivat tuoda suurta lisäarvoa yhteiskunnalle ja toimia isona apuna luonnonsuojelussa ja luonnontutkimuksessa. ”Yhteiskunnan ei täydy mukautua metsästäjien arvoihin.” Pekka Nii. Ajatus, että kaikkea elävää tulee saada ampua, jos sitä ei ole erikseen kielletty, on arvoilleni vieras. On metsästäjien itsensä vastuulla, että heidän tapansa ja toimintansa nauttivat myös yleistä luottamusta. Näin asia teknisesti toki on, mutta eläinten tappamatta jättäminen pitäisi olla normi, perustila, johon kajoaminen on se vahvat perusteet vaativa poikkeus. ILVES SAA olla ilves, vaikka sitä ei joku hyväksyisi, mutta yhteiskunnalliset päätökset tarvitsevat laajan mandaatin. JOS ILVES ei kerran uhkaa ihmisten terveyttä, sen aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat olemattomia eikä sen jahtiin kierry merkittäviä kulttuurillisia tai ravitsemuksellisia piirteitä, ei sen metsästykselle jää kestäviä syitä. Ja siihen he ovat itse syypäitä. Ainoan kissapetomme kaatoon annettujen poikkeuslupien ympärillä on käyty kovin erikoista keskustelua. Kaiken tämän päälle hatariin perusteluihin verhottu into päästä jahtaamaan ilveksiä vetää ainakin omaa mielipidettäni samaan suuntaan. suomenluonto.fi 73 S yksyn luonnonsuojelullinen kuuma peruna on ollut ilves. Silti metsästäjien julkisuuskuva on tällä hetkellä heikko. ynen on kasvitutkija Helsingistä. Moukkamaiset tappokilpailut, salametsästys, metsästyskoirien kaltoinkohtelu, uhanalaislistattujen lajien metsästys tai metsästäjien itse luoma turvallisuusuhka luonnossa liikkujille nakertavat oi keutetusti metsästyksen hyväksyttävyyttä. Keskustelusta on välittynyt kuva, jonka mukaan ilveskanta itsessään tarvitsee jonkin tahon sosiaalisen hyväksynnän. Sen sijaan luontoon vaikuttavien ihmistoimien tulee olla yleisesti hyväksyttäviä. Nyt arvon lukija voi huomauttaa, että ilveksen suojelukin on poliittinen päätös
M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi NÄIN TULEE tämäkin vuosi päätökseen mökkilahdella. Viikonloppuna ihailin kauniiden lintujen liitoa vetten päällä ja jätin heille hyvästejä talveksi. Helminä samassa sukupolvien nauhassa yhdessä meidän kanssa. Luonto on maalannut itsensä kauniin murrettuihin sävyihin; On taas aika levon ja rauhoittumisen. Seuraan aina ilolla joutsenten touhuja, ja joskus niitä kesäisin jännitänkin suojelevien emojen tehdessä hyökkäyksiä uimassa ollessani. Toivottavasti ensi keväänä taas tapaamme. Kuvi. Nyt kyhmyjoutsenista viimeisetkin tekevät jo lähtöään kohti lämpimämpiä mantuja. JOULUKUU. Jotenkin syvästi lohdullinen ajatus näinä pimeinä aikoina on, että jo useampi vuosikymmen sitten edesmenneiden isovanhempieni nimeämän, lahteamme asuttaneen joutsenparin Emman ja Kallen jälkeläiset muuttavat tänne keväisin. aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa
. sijat , sarjojen . www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto Digitilaus alkaen vain , €/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi Pu-pu-pu-pu Pu-pu-pu-pu Pian metsästä kuuluu helmipöllön soidinääni. – . . . sijat . • Energiaa tuulesta • Hyväksyäkö pihan nisäkäsvieraat. • Aaro Hellaakosken kesät Rokansaaressa Kilpailu odottaa Sinun näkemystäsi Suomen luonnosta! VUODEN LUONTOKUVA · KILPAILU 2024 K Kilpailuun voi osallistua luontokuvilla, jotka on otettu Suomessa . Kilpailun säännöt ja ohjeet . . S L SLV Kuvien latausaika 15.1.2024 – 5.2.2024 K : A K , , L / ilmestyy 18. O Suomen Luonnonkuvaajat SLV ry:n jäsen , ei jäsen . alkaen: luontokuva.org K K · L · M · N · M L · I N (alle v) · M (vuosittain vaihtuva teema) P € Pääpalkinto , muut sarjavoittajat , sarjojen . Nuorten sarja on ilmainen. tammikuuta. E N S I N U M E R O S S A ST EF AN GE RR IT S Digitilaus alkaen vain Pian metsästä kuuluu helmipöllön soidinääni
a osoi. V I N J E T T I Palautusviikko – Mikä on vuoden 2023 paras kansi. i/paraskansi viimeistään ke 20.12.2023! Arvomme kaikkien osallistuneiden kesken 3 kpl vuoden 2024 Luonnonkalentereita.. eessa suomenluonto. ÄÄNESTÄ JA VOITA LUONNONKALENTERI VUODELLE 2024 PE TR I JA U H IA IN EN / VA ST AV AL O 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Äänestä parasta kan