Suomen Luonto 10/2024 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

JÄ N IK S E N V A N H U U S . Y S TÄ V Ä M M E O R A V A . Joulu Kolilla Luontokuvaaja Merja Paakkanen viett i juhlapyhän kansallismaisemassa. TA L A S K A N G A S S Ä IL Y I. IL O T U LI T T E E T JA LI N N U T. Luontokuvaaja Eija Kujansuu on seurannut samaa jänistä vuodesta 2015. Elämän opissa VUODEN TURHAKE ON VALITTU! METSÄ EI SÄILYNYT ITSESTÄÄN – TALASKANKAAN SUOJELUSTA 30 VUOTTA HEIKKI WILLAMO JA ERÄÄN HUUHKAJAN ELÄMÄNTARINA Jäniskin saa turvaa iän karttuessa kertyvästä kokemuksesta. V U O D E N T U R H A K E . JO U LU K O LI LL A . H U U H K A JA N TA R IN A .. L A P IN P Ö LL Ö . IRTONUMERO 10,50?€ 10/2024 S U O M E N LU O N T O 10 | 2 2 4 M A JA V A N P E S Ä N V IE R A A T
2 suomenluonto.fi V I N J E T T I A LK U TA LV I A LK U TA LV I Auringonlasku Jämsänjoella KUVA KIMMO RAMPAINEN / VASTAVALO TEKSTI HEIKKI VASAMIES LYHYT TALVIPÄIVÄ hiipuu roosan sävyihin. Auringon painuessa maan rajaan valo kulkee niin pitkän matkan ilmakehän läpi että sininen siivilöityy pois. Jäljelle jäävät punertavat sävyt värjäävät pilvet ja koko talvisen tienoon.
suomenluonto.fi 3 V I N J E T T I
32 Arkiluonnon aarteita: Kas kuusen latvassa oksien alla Orava on taitava sisustaja ja muutenkin kiintoisa tuttavuus. 4 suomenluonto.fi S I S Ä L LY S 14 Padon suojassa Pikkunisäkkäät kiittävät rakennusmestari majavaa talvisesta majoituspalvelusta. 40 Joulu kansallismaisemassa Luontokuvaaja hiljentyi jouluun Kolin juurella. Vakiot 6 Luonnonkalenteri 8 Pääkirjoitus 9 Luonto, ympäristö ja tiede nyt 58 Homo sapiens: Hanna Hurtta 60 Havaintokirja 62 Kysy luonnosta 67 Lukijoilta 68 Kotona 70 Kirjat & kulttuuri 73 Kolumni: Pekka Niittynen 74 Anni Pöyhtärin mökkipäiväkirja 50 Suomen Luonto 10/2024 50 Tämä huuhkaja koki 22 syksyä, muttei enää seuraavaa. 38 Pauketta ilmassa Ilotulitus stressaa lintuja. 34 Vuoden turhake Suomen Luonto valitsi vuoden turhakkeen 25:nnen kerran. 16 Ikä näkyy jäniksessäkin Luontokuvaaja Eija Kujansuu on seurannut samoja metsäjänisyksilöitä vuosikausia. 24 Tottelemattomat Vierailimme Talaskankaalla suojelun veteraanin ja tuoreen ympäristöaktiivin kanssa. H EI KK I W IL LA M O 62 Kysy luonnosta: Miksi tuoreiden tammenlehti en päällä on outo kalvo?. 46 Pohjoisen vaeltava aave Lapinpöllö etsiytyy sinne, missä ravintoa on tarjolla. Heikki Willamon tarina ison pöllön elämänvaiheista. 50 Huuhkajan tarina Kirkkonummella kuoriutui 2002 huuhkajanpoikanen, jonka elämänvaiheet tunnetaan tarkoin
eessa sll.?i/tietosuojaseloste. o Tero Jämsä Kuvankäsi. Metsäjänis on osaaja myös talviluonnossa. Silloin kun hän ei ole työpöytänsä ääressä, Maija liikkuu Helsingin tai Lapin luonnossa ja ihmettelee lintujen kauneutta. i Tilaa diginä: suomenluonto. ajat Johanna Mehtola Mari Pihlajaniemi Anna Tuominen Riikka Kaartinen (toimivapaalla) Verkkotuo. o www.sll.?i Itälahdenkatu 22 b 00210 Helsinki Suomen luonnonsuojeluliiton tietosuojaseloste on lue. y Pohjoismainen ympäristömerkki ja ISO-14001 -ympäristöjohtamisserti?ikaa. i. ely A. i/digi @SuomenLuonto www.facebook.com/suomenluonto @suomenluonto Miika Manninen, valokuvaaja ja toimittaja Miika on kajaanilainen toimittaja ja valokuvaaja. i. Silloin kun hän ei ole työpöytänsä ääressä, Maija liikkuu Helsingin tai Lapin luonnossa ja ihmettelee lintujen kauneutta. Kuvaajan miett eet jänisyksilöistä sivuilla 16–22. aja Heikki Vasamies 040 632 9550 Toimituspäällikkö An. Paraikaa hän työstää Villi pohjoinen -elokuvaansa, jossa pääroolissa ovat jälleen jänikset. Tähän numeroon Miika kuvasi metsäväen vierailua Talaskankalla. Hän asui lapsuutensa maaseudulla metsien keskellä, ja metsästä tuli hänelle jo varhaisessa vaiheessa tärkeä rauhoittumisen ja latautumisen paikka. isesti uusiutuvaa energiaa. Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-0678 (paine. Printall käy. klo 9-15), tilaajapalvelu@sll.?i Päätoimi. Tämän numeron sivuilla 46–49 hän vie lukijan vaeltavien lapinpöllöjen matkaan. i Halkka 050 308 2795 Art Director Marika Eerola Tai. u) ISSN 2670-0735 (verkkojulkaisu) Painopaikka Printall, Tallinna Suomen Luonto painetaan paperille, jolla on vastuullisen metsänhoidon FSC®serti?ikaa. Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T ENERGY G R E E N EI JA KU JA N SU U M AT TI SU O PA JÄ RV I / VA ST AV AL O Maija Karala, tiedetoimittaja ja kuvittaja Maija lumoutui evoluutiosta jo lapsena, opiskeli biologiksi ja kertoo nyt ammatikseen muillekin, kuinka ihmeellistä elämä Maapallolla on. inen Hanne Valtari Laura Salonen (toimivapaalla) Myyntija markkinointivastaava Elina Juva 050 452 2347 Mediamyynti, Saarsalo Oy, Niina Tuulaskoski, 041 313 1047, niina.tuulaskoski@saarsalo.?i Julkaisija Suomen luonnonsuojelulii. Painotalolle on myönne. e Kar. vuosikerta Toimituksen osoite Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki Sähköposti etunimi.sukunimi@suomenluonto.?i Tilaajapalvelu (09) 228 08210 (ark. Tämän numeron sivuilla 46–49 hän 46 EI JA KU JA N SU U 16. ajat Annakaisa Vän. Eija on kirjoittanut Metsäjänis, utelias älykkö -kirjan ja toteuttanut Elämä äärioloissa -jäniselokuvan. Eija Kujansuu, luontokuvaaja ja -kirjailija Eija Kujansuu on paikallista luontoa taltioiva metsäjäniskuvaaja ja luontoelokuvan tekijä Ylä-Lapista. 83. unen ja Marika Eerola Toimi. ää sähkönä sataprosen. Valokuvaaminen muuttui opiskelun myötä myös työksi, ja luontokuvaus jäi tärkeäksi harrastukseksi, jossa hän keskittyy pääsääntöisesti hyönteisten makrokuvauksen. Aikuisiällä hän alkoi kantaa kameraa mukana ja innostui luontokuvauksesta. suomenluonto.fi 5 T E K I J ÄT Lue luonnon uusimmat kuulumiset: suomenluonto. KANSIKUVA: EIJA KUJANSUU M IIK A M AN N IN EN 42 Maija lumoutui evoluutiosta jo lapsena, opiskeli biologiksi ja kertoo nyt ammatikseen muillekin, kuinka ihmeellistä elämä Maapallolla on. avissa osoi
Naaraan punaruskeaa päätä koristaa takaraivon töyhtö. 6 suomenluonto.fi L U O N N O N K A L E N T E R I 6 suomenluonto.fi ALKUTALVESTA SUOMESSA viipyy yhä paljon isokoskeloita. Juuri nyt päivä on lyhimmillään ja aurinko piilottelee siitäkin ajasta suurimman osan pilvien takana. Isokoskeloita kannattaa siis etsiä erityisesti karuista ja kirkkaista vesistä, joissa vähäinen valo tunkeutuu mahdollisimman syvälle. Ne kokoontuvat jopa tuhansien lintujen parviin etsiskelemään kalaa kylmenevistä vesistä. Tukkakoskelokoiraan taas tunnistaa päälaen ja takaraivon töyhdöstä, joka isokoskelolta puuttuu.. Kalaonni vaatii taitoa, mutta myös hyvää näkyvyyttä. Suurimmat parvet löytyvät merenlahdilta, mutta myös sisämaan avoimet selät ja virtapaikat houkuttelevat koskeloita jäämään. Kalastava isokoskelo tähyilee tilannetta ensin pinnalta. Kalabaliikin keskellä saalis täytyy nielaista nopeasti, ettei se päädy jonkun toisen kuvun täytteeksi. Koiraan kontrastikkaan höyhenpuvun kruunaa vihreänä hohteleva pää. Sille maistuvat hyvin muutkin kalat sekä monenlaiset pinnan alla asustavat selkärangattomat eläimet. Isokoskelo on kookas sorsalintu, jolla on kalojen nappaamiseen sopiva pitkä ja kapea nokka. Seuraa koskeloiden kalastusta TEKSTIT ANNA TUOMINEN KUVITUS JUHA ILKKA Isokoskelot viivy. VINK KI Isokoskelon voi sekoittaa tukkakoskeloon. elevät Suomessa niin kauan, kuin laajalti avoimia vesiä on jäljellä. Kun isokoskelo nousee pinnalle saalis nokassaan, ison porukan huonot puolet tulevat ilmi. Se oikaisee niskansa ja painaa päänsä veteen, nokka suoraan kohti pohjaa. Tyypillinen sukellus ulottuu alle neljän metrin syvyyteen ja kestää alle puoli minuuttia. Lähietäisyydellä olevat lajitoverit singahtavat kohti saalista vesi pärskyen. Isokoskelo tunnetaan erityisesti siitä, millaisella tohinalla parvet kalastavat virtavesissä talvehtivia nahkiaisia. Muutaman lyhyen kurkistuksen jälkeen lintu sukeltaa sulavasti näkymättömiin pinnan alle. Sen naaras on tasavärisempi kuin isokoskelo, jolla pään väriraja on jyrkkä
Koko järven jäätyminen vaatii pitkän pakkasjakson. 1 LÄHDE JÄKÄLÄJA SAMMALRETKELLE . Entä pilkille. Tuuli, veden virtaus ja paksu lumipeite kuitenkin hidastavat jäätymistä. Sen perusteella ei kuitenkaan pidä tehdä päätelmiä yksittäisen järven tai reitin tilanteesta. Kokeile kepillä jäätä VINK KI Osoitteesta vesi.fi löytyy karttapalvelu, josta voi tutkia jäätilannetta ja tulevien päivien ennustetta. 2 TEE TALVENTÖRRÖTTÄJÄJOULUKALENTERI. Kun on aivan kyllästynyt niihin saamarin tontunpunaisiin ympäristöihin ja pimeyteen, ei muistakaan, kuinka käsittämättömän hieno on touko–kesäkuinen väri ja loisto ja luonnon rönsy. Koristeellisen värikkäät tilhet ovat Pohjois-Suomen havumetsien pesimälintuja. Mitä tehdä joululomalla, Heli Laaksonen. Pue aina yllesi riittävät turvavarusteet, kuten naskalit, heittoköysi sekä kelluttava reppu. Kuvaa, katso vain tai nipsaise pieni pää. . Tarkista jään paksuus kairalla tai jääsauvalla. Puiden oksilta ja hautausmaalla käydessä kivien päältä voi tehdä erinomasen kivoi löytöi. Luonnossa kulkeville kertyy valtavasti ihania valokuvia, joita ei ikinä kerkeä järjestämään. Jäkälien muotokielestä tulee mieleen avaruusprinsessan valtakunta, kun niissä on kraattereita ja ihmeellisiä torvia ja sojoja. Kantaako jää, jos oikaisen tästä. Kirjailijarunoilijalta ilmestyi juuri uusi kaunotietoluontokirja Jatkos (Otava). Järjestäessä saa samalla värija valoterapiaa, iha ilmatteks. Tarkista tuntomerkit vaikka Ari-Pekka Huhdan Talventörröttäjät-kirjasta, se o ihan sikahieno! 3 JÄRJESTÄ TOUKO–KESÄKUUN VALOKUVAT. Se tietää tilhille runsasta joulupöytää. Tilhien herkkää helinää voit kuunnella osoitteessa www.suomenluonto. Hae 24 talventörröttöjää, yksi per päivä. Mieli on malttamaton: Joko voi lähteä aavalle sivakoimaan. Kun on aivan kyllästynyt niihin saamarin tontunpunaisiin ympäristöihin ja pimeyteen, ei muistakaan, kuinka käsittämättömän hieno on touko–kesäkuinen väri ja loisto ja luonnon rönsy. Luupilla näkee paljon lisää, mutta ainakin lukulasit kannattaa ottaa mukaan. Näitäkin voi katsoa lajintunnistuksen sijaan hurmioitumisja esteettismielessä. 3 nä kerkeä järjestämään. Kotona voi lukea lajiopasta ja prepata, mutta ne ovat myös esteettisiä elämyksiä. /tilhiparvi. Turhaan tilhet eivät matkaa taita, joten hyvinä marjavuosina ne voivat viipyä Suomessa pitkälle talveen. Sopivissa olosuhteissa jää voi kerryttää vuorokaudessa pari millimetriä paksuutta pakkasastetta kohti. Talvisin ne vaeltavat etelään päin pihlaja pihlajalta. Jään kantavuudessa on suuria eroja vesistön eri osissa. Viranomaisohjeen mukaan jäälle voi lähteä kävelemään, kun teräsjäätä on viidestä kymmeneen senttiä. Tilhiparvet helisevät pihlajissa KUUNTELE!. Parvi kieppuu latvuksen ympärillä, ja marjat häviävät hetkessä. Kirjailijarunoilijalta ilmestyi juuri uusi kaunotietoluontokirja Jatkos Tänä vuonna pihlajanmarjasato on ollut laajalti hyvä. suomenluonto.fi 7 Jääkansi kuroutuu liplattavien selkien yli järvi toisensa jälkeen. Järjestäessä saa samalla värija valoterapiaa, iha ilmatteks
Talouksien kulutusvalinnat ovat parantuneet etenkin arkisten käyttötavaroiden osalta. Harva turhake on kokonaan poistunut markkinoilta, ja osa on jopa kasvattanut suosiotaan. KUN RAKENNAT sosiaalista tai henkilökohtaista identiteettiäsi tai haluat erottua, tee se harkituilla valinnoilla ympäristö ja luonnonvarojen kulutus huomioiden. Vuoden turhakkeen. Turhakkeella on yritetty vaikuttaa kuluttamiseen nostamalla valokeilaan ympäristöä kuormittavia kulutusvalintoja, uusia hullutuksia tai tarpeettomia tuotteita. Pikamuoti kukoistaa edelleen, ja vaatekappaleita rahdataan edestakaisin ympäri maapalloa kuluttajien kokeillessa, vaihtaessa ja palauttaessa viikottaisia ostoksiaan. YHDEKSI KULUTUKSEN sitkeimmistä ongelma-alueista on osoittautunut tunnepohjainen kuluttaminen. Sen sijaan vetoan sinuun tavallinen kuluttaja. Järki ja tunteet Päätoimi. 8 suomenluonto.fi SUOMEN LUONTO on valinnut 25. Moni niistäkin on tunnepohjaiseen kulutukseen liittyviä kulutustuotteita. Itseilmaisusi ja viestisi maailmalle on entistä vahvemmalla pohjalla, kun valinnoillasi on hyvät ja järkeenkäyvät perustelut. Ehkä mukavuudesta ja helppoudestakin voisi joskus tinkiä, jos siihen on painava syy. Monelle se on harrastus tai peräti elämäntapa. Neljännesvuosisadan aikana kuluttaminen on koko ajan pikkuhiljaa muokkautunut ilmastoja ympäristöystävällisemmäksi. MILLÄÄN JÄRKISYYLLÄ on edelleenkään vaikea perustella sitä, että miesoletetut pörräävät ainoana matkustajana kaupunkien keskustoissa pakettiauton kokoisella kaupunkimaasturilla (Turhake 2005) tai että vesijetti pyörii järven selällä ympyrää. Kuluttaminen on henkilökohtaista. EI, EN OLE ehdottamassa lisää rajoituksia tai tulleja kulutusmarkkinoille. VUODEN TURHAKE 2024 – se paljastuu sivulla 34. aja Heikki Vasamies | heikki.vasamies@suomenluonto.?i P ä ä k i r j o i t u s KU VA T SA SS A ST EN RO O S / VA ST AV AL O JA AN N A RI IK O N EN Vesiskoott eria on ehdotett u Vuoden turhakkeeksi jokaisena 25 vuonna.
Vedet olivat lämpimiä pitkään, joten linnuilla ei ollut kiire lähteä etelämmäksi. ”Monilla varpuslintulajeilla pesinnät menivät viime kesänä huonosti, ja se voi näkyä yleisesti alhaisempina määrinä”, kertoo yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Syksyn lämpö ja kesän pesinnät näkyvät talven lintumäärissä TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA TEEMU HEINONEN / VASTAVALO. Esimerkiksi Hangon lintuasemalla tiaiset ovat olleet vähissä. Hankoniemi on kuuluisa suurista syksyisistä tiaismääristä, mutta tämä tinttisyksy oli koko 2020-luvun surkein. Esimerkiksi laulujoutsenet, isokoskelot ja telkät hidastelivat lähtöään. Monia muita varpuslintuja sen sijaan saattaa näkyä tänä talvena tavallista niukemmin. Nyt suomenluonto.fi 9 N Y T IT TO IM IT TA N U T M A R I P IH LA JA N IE M I LUONTO, YMPÄRISTÖ & TIEDE Tilhille riitt ää tänä talvena pihlajanmarjoja. Pihlajanmarjoja on monin paikoin paljon, joten marjalinnuilla, kuten tilhillä, räkättija mustarastailla sekä punatulkuilla, on odotettavissa hyvä talvi. Pieniä määriä taviokuurniakin voi tulla talvella pohjoisesta marjojen perässä etelämmäksi. Leuto syksy sai monet vesilinnut viivyttelemään muuttoaikeitaan
Jäätiköt sulavat nyt vikkelämmin kuin koskaan 1950-luvulta nykypäivään ulottuvan mittaushistorian aikana. Meren pinnan nousu on kaksinkertaistunut 1990-luvulta nykypäivään tultaessa. Esimerkiksi kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä kasvoivat ennätyslukemiin jo viime vuonna, ja tämän vuoden mittaukset kertovat kasvun jatkuvan edelleen. ää ensimmäistä kertaa mi. Pariisin sopimuksessa määritelty 1,5 asteen raja tarkoittaa pitkäaikaista lämpotilatavoitetta, siis useiden vuosien keskimääräistä lämpötilaa, ei yhtä yksittäistä vuotta. Merijäätä on ollut sekä pohjoisilla että eteläisillä napa-alueilla selvästi keskimääräistä vähemmän. Vuosi 2023 oli merien lämpötiloissa siihen astisen mittaushistorian kuumin, eikä tämä vuosi näytä jäävän jälkeen. Tavoite pysäyttää ilmaston kuumeneminen 1,5 asteeseen on silti vielä mahdollinen. Tänäkin vuonna sään ääri-ilmiöt kuten Euroopan, Sahelin ja Itä-Afrikan tulvat, Atlantin hurrikaanit tai Eteläja Pohjois-Amerikan metsäpalot ovat tehneet tuhojaan. L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T TEKSTIT MARI PIHLAJANIEMI KUVA ANNA TUOMINEN Kuvis.. aushistoriassa 1,5 asteen rajan ja muutkin ennätykset paukkuvat. WMO:n (World Meteorological Organization) Ilmaston tila -raportin mukaan kuluvana ja edellisenä vuonna on rikottu muitakin ikäviä ennätyksiä. Meret ovat lämmenneet nopeasti. Pariisin ilmastosopimuksen tavoi. Vuonna 2024 rikotaan ikäviä ilmastoennätyksiä Maapallon lämpeneminen yli. Kuivuus, tulvat, hirmumyrskyt, lämpöaallot ja poikkeuksellisen kylmät jaksot aiheuttavat valtavaa vahinkoa ihmisille ja elinympäristöille. Vuosi 2023 oli ennätys myös jokien osalta: maailman joet saavuttivat kolmenkymmenen vuoden kuivuusennätyksen. eisiin voidaan silti vielä päästä. Vaikka monet joet kuivuvat, toiset tulvivat: sateen epätasainen jakautuminen aiheuttaa pahoja tulvia ympäri maailmaa. Nousu johtuu sekä jäätiköiden sulamisesta että meriveden kuumenemisesta ja lämpölaajenemisesta. 10 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 10 suomenluonto.fi VUODESTA 2024 on tulossa mittaushistorian kuumin, ja lämpeneminen ylittää ensimmäistä kertaa Pariisin sopimuksen 1,5 asteen haamurajan
Ministeriöt aikovat kuulla valmisteluvaiheessa sekä tiedepaneeleja että kansalaisia. Todellinen kuolleisuus on lähes kolminkertainen. Kohteita on etelästä Kaldoaiviin Suomen pää laella. . Lisäksi Ahvenanmaan pohjoissaariston ja Pöyrisjärven IBA-alueita laajennettiin. Työn tulee olla valmis elokuussa 2026, jolloin Suomi esittelee suunnitelmansa EU-komissiolle. Suomessa vuosi oli lokakuun loppuun mennessä mittaushistorian kolmanneksi lämpimin. JESSICA HAAPKYLÄ ”Touko–lokakuu oli Suomen mittaushistorian lämpimin puolivuotinen” Kansainväinen BirdLife on vahvistanut Suomeen yhdeksän uutta kansainvälisesti tärkeää lintualuetta eli IBA-aluetta (Important Bird and Biodiversity Area). suomenluonto.fi 11 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Saimaannorppakanta kasvaa eteläisellä Saimaalla Kansallisen ennallistamissuunnitelman teko alkaa Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen EU:n ennallistamisasetukseen liittyvän Suomen kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelu käynnistyy vuonna 2025 ympäristöministeriön ja maaja metsätalous minis teriön luotsaamana. Lämpenemisnopeus on nyt noin 0,2 astetta vuosikymmentä kohti. . Norppia on ylivoimaisesti eniten Pihlajavedellä, missä kanta on jatkanut kasvuaan. Saimaannorppakannan kasvu on ollut hyvää Suur-Saimaalla, Tolvanselkä–Katosselän alueella, Puruvedellä ja Pyhäselällä. MP Suomeen uusia tärkeitä lintualueita Metsähallitus arvioi kuluvan vuoden saimaannorppakannan kooksi 495 norppaa, mikä on hieman enemmän kuin edellisessä arviossa. IBA-päätöksen alueilla on merkittävä osa muun muassa punasotkan, naurulokin, tukkasotkan, uivelon, mustalinnun, pilkkasiiven, selkälokin ja sinirinnan kannoista. Näin korkea sijoitus on siksikin merkille pantava, että alkutalvi oli hyvin kylmä. Tätä lämpimämpiä tammi–lokakuun keskilämpötiloja on ollut vain vuosina 2020 ja 1989. Suunnittelu tehdään työryhmissä, jotka käsittelevät muun muassa sisävesiä, virtavesiä, meriluontoa, kaupunkiympäristöjä, maatalousympäristöjä, pölyttäjiä ja metsiä. Kuuttien kuolleisuus on kuitenkin ollut suurta, sillä 26 tämän vuoden kuuteista on löytynyt kuolleena. Sen sijaan Savonlinnan pohjoispuolella kannan koko on pysynyt samana tai pienentynyt hieman. Tammi–lokakuun keskilämpötila oli tänä vuonna 5,25 astetta, ja se on 1,1 astetta vuosien 1991–2020 keskiarvoa korkeampi. Touko– lokakuu sitten olikin mittaushistorian lämpimin puolivuotinen.. Pidemmällä aikavälillä laskettuna maapallon lämpenemistaso on tällä hetkellä noin 1,3 astetta. 1,5 asteen lämpenemisraja saavutetaan tällä menolla vuosien 2028–2036 välillä ja kahden asteen raja vuoden 2050 tienoilla. Norppalaskennat suoritetaan pesälaskentoina, havainnoimalla jäällä makaavia norppia, tutkimalla Itä-Suomen yliopiston tietokantaa turkkikuvioiden perusteella tunnistetuista yksilöistä sekä sukeltamalla jäiden lähdön jälkeen pesäpaikoilla. Tänä vuonna ylitetään 1,5 astetta yksittäisen vuoden osalta, mutta El Niño -ilmiö nosti vuoden lämpötiloja. AH KU VA JO U KO KU O SM AN EN . Kuutteja arvioitiin 95. Verkkokalastusrajoitukset ovat auttaneet norpan tilannetta. Lauhat talvet ja kalanpyydykset lisäävät kuolleisuutta. Kuolleita saimaannorppia löydettiin tänä vuonna 38 ja viime vuonna 35
Siilien määrä on pudonnut muun muassa Isossa-Britanniassa, Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Belgiassa, Hollannissa, Saksassa ja Itävallassa. Puut Yli kolmasosa maailman puulajeista on uhanalaisia. Tuolloin siili oli täällä vielä elinvoimainen. Maailman puulajien tilanne arvioitiin nyt ensimmäistä kertaa. puulajeista uhanalaisten joukkoon. Jänkäsirriäinen Jänkäsirriäinen vajosi tuoreessa arviossa maailmanlaajuisesti uhanalaisten joukkoon, sillä sen kanta on pienentynyt kolmanneksella vuodesta 2010 nykypäivään tultaessa. Laji on Suomessa kärsinyt muun muassa soiden ojituksista. Siilien määrä on pudonnut muun muassa Isossa-Britanniassa, Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Belgiassa, Hollannissa, Saksassa ja Itävallassa. Suomen siilien tilanne on viimeksi arvioitu kansallisessa uhanalaisuusarvioinnissa vuonna 2019. Suomen siilien tilanne on viimeksi arvioitu kansallisessa uhanalaisuusarvioinnissa vuonna 2019. Tuolloin siili oli täällä vielä elinvoimainen. 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Jänkäsirriäinen, siili ja kolmasosa maailman puulajeista uhanalaisten joukkoon. Suomella on erityisvastuu jänkäsirriäisten säilymisestä, sillä maailman jänkäsirriäisistä yli kolmasosa ja Euroopan jänkäsirriäisistä 75 prosenttia pesii Suomessa. puulajeista uhanalaisten joukkoon. Uhanalaisten puulajien yksilöiden hupeneminen ja pahimmillaan sukupuutto vaikuttavat myös lukuisiin niistä riippuvaisiin kasveihin, sieniin ja eläimiin. SUOMI EUROOPPA MA AILMA TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVA JUSSI HAURU / VASTAVALO 12 suomenluonto.fi L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T 12 suomenluonto.fi Kansainvälinen luonnonsuojelu liitt o IUCN ja BirdLife International julkaisivat päivitett yjä arvioita lajiryhmien uhanalaisuudesta. Siilien määrä on pudonnut muun muassa Isossa-Britanniassa, Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Belgiassa, Hollannissa, Saksassa ja Itävallassa. Siili Eurooppalainen siili on vähentynyt merkittävästi, ja sen vuoksi lajin maailmanlaajuinen luokitus muuttui elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi. Suomen siilien tilanne on viimeksi arvioitu kansallisessa uhanalaisuusarvioinnissa vuonna 2019. IUCN arvioi siilin maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi.. Eurooppalainen siili on vähentynyt merkittävästi, ja sen vuoksi lajin maailmanlaajuinen luokitus muuttui elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi. Saarten lajeja uhkaavat muun muassa metsäkato, tuholaiset, taudit ja ilmastonmuutos. puulajeista uhanalaisten joukkoon. puulajeista uhanalaisten joukkoon. Tuolloin siili oli täällä vielä elinvoimainen. Etenkin monet saarilla elävät puulajit ovat vaarassa. Siili Eurooppalainen siili on vähentynyt merkittävästi, ja sen vuoksi lajin maailmanlaajuinen luokitus muuttui elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi
Etenkin keväällä lintu voi lentää laskeutumatta jopa 45 tuntia. Tutkimus julkaistiin Frontiers in Veterinary Science -tiedelehdessä. Itämeren pohjoisosan ja Suomenlahden avomeren pohjien happitilanne on siis edelleen heikko, ja yli 60 metrin syvyiset pohjat ovat pääosin kuolleita. Suuri osa linnuista lensi auringon noustua huomattavasti ylempänä kuin yöllä, esimerkiksi ruokoja rastaskerttuset matkasivat päivällä 3–4 kilometriä korkeammalla kuin yöllä. Pesivä muuttohaukkapari sai tänä vuonna Suomessa keskimäärin 1,48 poikasta. Pesivä merikotkapari sai tänä vuonna Suomessa poronhoitoalueella keskimäärin 0,91 poikasta. MP Suolapulssi ei auttanut Itämerta Merentutkimusalus Arandan seurantamatkojen tulokset kertovat, ettei Itämeren pääaltaan syvänteiden happitilanne ole kohentunut. Keskimääräinen poikas luku 1970-luvulta nykypäivään tultaessa on ollut 0,86 poikasta. Pikkulinnut muuttavat korkeuksissa Saharan yli Kertut, taskut, leppälinnut ja monet muut pikkulinnut lentävät muuttomatkoillaan sekä Välimerta että Saharaa ylittäessään yhtäjaksoisesti läpi yön, tavallisimmin 10–14 tunnin etappeina. JESSICA HAAPKYLÄ MUUTOK SIA Jos 90-luvulla joku olisi kuvannut sitä draamaa, joka tällä hetkellä tapahtuu ilmastossa, sitä olisi pidetty aivan hullunrohkeana ja yltiöpäisenä ennustuksena. Vastaava luku on 1970-luvulta nykypäivään tultaessa ollut 1,69 poikasta. Nyt sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet jopa pessimistisimpiä skenaarioita nopeammin. Tutkijat peräänkuuluttavat yhtenäisiä standardeja villieläinten hoidolle. -12% Muuttohaukan poikasia pesivää pariskuntaa kohden. Tulevaisuudentutkija Markku Wilenius, Yle 9.11.2024. Eläimiä voidaan ottaa hoitoon kevein perustein ja toisaalta myös palauttaa niitä luontoon liian heikkokuntoisina. Pohjanlahden fosforiarvot ovat kohonneet 2000-luvun alusta lähtien. Vankeus aiheuttaa eläimille stressiä, joten turhaa hoitamista pitäisi välttää. Pääsyynä lennon korkeusvaihteluun lienee lihastyön lämmittämän elimistön jäähdyttäminen ja tuuliolot. Muuttokorkeus merellä ja aavikolla oli syksyllä keskimäärin 1,1 ja keväällä 2,1 kilometriä merentason yläpuolella. Monet lajit ylittävät merenulapat matalalla lähellä vedenpintaa, mutta lentävät Saharan yli 3–4 kilometrin korkeudella. Ranskalaisessa tutkimuksessa seurattiin paikannuslaittein 16 eri lajin yksilöitä, jotka lensivät Biskajanlahden, Välimeren tai Saharan yli. Etenkin siilejä hoidetaan innokkaasti, eikä niiden hoitajilla ole usein koulutusta tai kokemusta villieläimistä. suomenluonto.fi 13 L U O N T O , Y M P Ä R I S T Ö & T I E D E N Y T Eläinten hoidossa on epäkohtia Luonnonvaraisia eläimiä hoitavat henkilöt ottavat hoitoonsa eniten nisäkkäitä ja lintuja, kun taas matelijoita, sammakkoeläimiä ja kaloja hoidetaan vähän. PERTTI KOSKIMIES KU VA T H AR RI H ÄM ÄL ÄI N EN / VA ST AV AL O JA SH U TT ER ST O CK +5,8% Merikotkan poikasia pesivää pariskuntaa kohden poronhoitoalueella. MP KU VA PE RT TI KO SK IM IE S. Normaalia heikompi pesimätulos voi johtua kevään sääoloista ja muuttohaukkojen ravintonaan käyttämien kahlaajien vähenemisestä. Wilenius muistutti, että pessimistisiä ilmastomalleja hyssyteltiin pitkään julkisessa keskustelussa
Osan majavat jättävät tarkoituksella, jotta ilma kammioissa vaihtuu. Talvella majavan nurkissa on mukava elellä. Selvästi yleisin asukas oli metsämyyrä, mutta myös metsähiiriä ja -päästäisiä tavattiin padoilta säännöllisesti. Tutkimuksessa rakenteista löydettiin runsaasti nakertelujälkiä, jotka olivat liian pieniä majavan talttahampaille. Padon tulvittama tienoo kuhisee selkärangatonta elämää. Myös hyönteisiä syövälle päästäiselle majava tarjoaa runsaan ruokapöydän. Oksien väliin jää paljon pieniä koloja. 14 suomenluonto.fi 14 suomenluonto.fi M ajavat rakentavat patonsa kaatamistaan puista ja oksista. Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllätt äviäkin suhteita. S u h t e e l l i s t a Padon suojassa TEKSTI ANNA TUOMINEN KUVAT SVEN ZACEK / NATURE PICTURE LIBRARY JA RUDMER ZWERVER / SHUTTERSTOCK Päästäisen erott aa pienistä jyrsijöistä pitkän ja suipon kuonon perusteella. Päästäiset ovat kuitenkin jyrsijöitä tarkempia reviireistään, mikä vaikuttaa padolta tavattujen lajien runsaussuhteisiin. Pato on pikkujyrsijöille täyden palvelun majatalo. 14 14 14 suomenluonto.fi suomenluonto.fi suomenluonto.fi. Padossa asuu kokonainen majavaperhe, jonka tuottama lämpö leviää padon rakenteisiin ja tasaa kylmimpiä pakkasia. Liettualaisessa tutkimuksessa majavien padoilta löydettiin yksitoista lajia myyriä, hiiriä ja päästäisiä. Nämä kolot ovat juuri sen kokoisia, että pikkuruiset nisäkkäät mahtuvat pujahtamaan sisään rakenteisiin. Kun tuloksia verrattiin läheisten metsien lajistoon, metsäpäästäinen oli kolmikosta mieltynein patoelämään. Ne tiivistävät rakenteet mudalla ja kasviaineksella, jolloin padon sisälle rakennetut kammiot pysyvät pakkasellakin lämpiminä. Kävi ilmi, että myyrät ja hiiret olivat löytäneet tuoreista oksista syötävää
suomenluonto.fi 15 suomenluonto.fi 15 Suomessa elää kaksi hyvin samannäköistä majavalajia, kuvan euroopanmajava ja istutettu vieraslaji amerikanmajava.
16 suomenluonto.fi Ikä näkyy jäniksessäkin Eija Kujansuun lokakuusta 2015 asti seuraama metsäjänis Siiri on tarjonnut aitiopaikan jänisten vanhenemisen tarkkailuun. 16 suomenluonto.fi TEKSTI JA KUVAT EIJA KUJANSUU
suomenluonto.fi 17 suomenluonto.fi 17 Liki seitsenvuotias Siiri räntäsateessa toukokuussa 2022.
Tahtoa ja peräänantamattomuutta tarvitaan myös lihasten kuntouttamiseen vamman jälkeen. Siinä missä nuoremmille turvaksi riittävät havainnointi, ennakointi ja nopeus, pitkäikäisen jäniksen valttikortteja ovat voimakas tahto, kokemus ja taktiikka sekä erinomaiset näyttelijän taidot. Myös monet muut seudun jänikset ovat huomattavan pitkäikäisiä. Kun oma ensimmäinen poikanen, uros, köpöttelee kevätjuoksuissa kuin vanha kankea herra konsanaan, mutta oikaisee naaraan perässä juoksevan jonon kärkeen taktista silmää käyttäen. Kun lonkat kangistuvat, alaselän liikkuvuus heikkenee eikä piehtaroiminen enää onnistu ja selkään jää valkoinen raita läpi kesän. Tasainen elo muuttuu haastavammaksi, jos ikääntyminen tuo mukanaan kremppoja tai vammoja. Se tuntee elinympäristönsä hyvin ja elää täyttä elämää vailla merkittäviä huolia ja murheita, nauttien elämästä joka päivä. Pysyvästä liikkumisrajoitteesta kärsivä jänis muuttuukin nopeasti hauraan vanhuksen oloiseksi, iästä riippumatta. Terve elämänsä ehtoopuolella oleva jänis on lihaksikas ja jäntevä, selvästi voimakasrakenteisemman oloinen ja isokokoisempi kuin nuoret jänikset. Jänikset juoksevat kevättä loppuun asti, ja monet jänisemot saavatkin viimeiset poikasensa varsin korkeassa iässä. Käytän jutussa jäniksistä nimiä, jotta yksilöihin on helppo viitata. Kun pedoille pitää näyttää, että vetreys on tallella, vaikkei se enää riittäisi kuin pikaiseen väistöön, josta toipuminen vie oman aikansa. Useimmat jänikset pystyvät hämmästyttäviin fyysisiin suorituksiin havaittavissa olevista vammoistaan huolimatta. Jänikset tarvitsevat juoksemista, loikkimista ja venyttelyä pysyäkseen kunnossa ja terveinä. Ikääntyvä jänis on kokenut ja osaava, lajinsa ja yhteisönsä eliittiä. Ikääntyvä jänis on kokenut ja osaava, yhteisönsä eliittiä.. 18 suomenluonto.fi M illaista on olla ikääntyvä jänis Ylä-Lapin mäntykankailla. Lokakuusta 2015 asti seuraamani metsäjänis Siiri on elänyt yhdessä Manun kanssa jo yli yhdeksän vuotta. Kun jäniksen suorituskyky heikkenee, yhteisön merkitys kasvaa
Manu oli langanlaiha kevätjuoksukauden jälkeen, ja voimien kerääminen vei koko kesän. Myös raivokas säntäys kohti ja joidenkin kymmenien metrien pyrähdykset menivät vailla heikkouden merkkejä. Ne liikkuvat juosten, viettävät aikaa jälkikasvunsa kanssa ja käyvät tervehtimässä tuttaviaan. Samu peseytyi kevätyön pimeimpänä hetkenä. Kilpailijan saapuessa Samu veti korvat taakse päätä myöten ja uhitteli raivokkaasti. suomenluonto.fi 19 Useammalla seudun vanhemmista jäniksistä on toisessa silmässä tasainen värikalvo, millä ei näyttäisi olevan suurta merkitystä jänikselle. Taktikko makoili ylärinteessä, kun muut jänikset pitivät juoksutaukoa alarinteessä kanervia mutustellen. Yksin ollessaan se liikkui varovasti, se juoksi lyhyttä tasakäpälää kuin vanha ukko, jäykin nivelin. Manu. Epäselväksi jäi, määräytyykö jono liittymisjärjestyksessä vai kunnioittivatko nuoremmat Samua vielä niin paljon, että antoivat sen juosta etummaisena. Samun seitsemäs kevät Samu, Siirin ja Manun esikoinen, kolhi alaselkänsä kevätjuoksujen nyrkkeilyssä. Siiri ja Manu huoltavat turkkiaan ja venyttelevät. Manu oli langanlaiha kevätjuoksukauden jälkeen, ja voimien kerääminen vei koko kesän. Mahaansa pestessään se kellahti kuin poikanen, joka ei vielä hallitse tasapainoaan taittuessaan ihan alas. Se venytteli, mutta liike ei jatkunut alimmissa nikamissa. Paksu turkki lämmitt ää ikääntyvää jänisherraa kosteassa kevätsäässä.. Siirillä ja Manulla ikä alkoi näkyä seitsemännen syntymäpäivän aikoihin. Siirin alaselkä alkoi oireilla seitsemännen poikueen jälkeen. Se siirtyi vaivihkaa kiertäen alarinteen suuntaan vain hetkeä ennen kuin naaras lähti liikkeelle. Useamman kuukauden sitkeä työ tuotti kuitenkin tulosta ja Siiri sai vielä selkänsä kuntoon. Silti se piti puolensa jänisjoukossa ja juoksi kevättä naaraan houkuttavan tuoksun johdattamana. Välillä Samu mitteli pikaisesti nyrkkeilen, lyhyissä koitoksissa takajaloilla tanssahtelu onnistui. Se järsi koivunrunkoa takakäpälillä seisten, mutta luovutti muutaman suupalan jälkeen ja tyytyi eväisiin, joihin ylti kurkottelematta. Piehtarointi hiekalla jäi yritykseksi. Se nuuhki kiinnostuneena ja sai nenilleen liiasta innokkuudesta niin kuin ennenkin. Piehtarointikin jäi puolitiehen, kylkimakuulle. Samalla ne tarkkailevat ympäristöään ja syövät yön mittaan useita kertoja. Se pyyhkieli korviaan yhdellä käpälällä, pitäen tasapainoa kolmella, kun nuorempana korvat tuli pestyä hieromalla niitä etukäpälien välissä. Juoksujonon muodostuessa Samu oli vain metrin naaraan takana ja muut urokset useamman metrin jäljessä. Jänisten rutiinit säilyvät samoina läpi vuoden ja koko eliniän. Reilua tuntia myöhemmin Samu lepäsi jälleen tyytyväisen näköisenä hangella aamuyön auringossa etukäpälät mahan alle piilotettuina
Nopeiden ja uteliaiden poikasten kasvattamisessa on myös omat kommervenkkinsä, mistä Siiri sai konkreettisen muistutuksen, kun sen kahdeksannen kesän poikanen tanssahteli tutkimusretkellään ketun eteen ja säntäsi suin päin karkuun perässään kettu kita levällään helpon aamiaisen toivossa. Näihin aikoihin päiväsaikaan tapaa yleensä vain poikasia, jotka vasta ovat opettelemassa yöeläimiksi. Juoksu jatkuu heti kun Siiri nousee makuulta jaloilleen.. Pimeän vuosipuoliskon aikana ne lähtevät liikkeelle vasta illan hämärtyessä, ja hyvissä ajoin ennen aamun valkenemista ne kätkeytyvät lepäämään. Loppusyksy ja syystalven alkupuoli ovat jäniksille hankalaa aikaa, musta maa ja pieni lumimäärä eivät tarjoa hangen kantoetua jäniksille ja hidasta petoja. Siiri ja Manu elävät Siirin kotiyhteisössä, jossa on toistakymmentä jäsentä. Se pyrki välttämään näköyhteyttä ja kohtaamisia petojen kanssa. Hetkeäkään epäröimättä vanha rouva ampaisi poikasensa avuksi. Sen tutuksi käynyt etenemisliike erottui monena yönä valon ja varjon rajalla, kun se haki lisäsuojaa ihmisen läheisyydestä. Hetkeäkään epäröimättä vanha rouva ampaisi poikasensa avuksi. Ne jakavat parhaat ruokapaikat ja ylläpitävät jänöpolkuverkostoa, joka harhauttaa petoja ja keventää liikkumista talvisaikaan. Muut jäsenet ovat Siirin poikasia, niiden kumppaneita ja omia poikasia sekä toisen vastaavan sukulinjan jäseniä. Siiri kevätjuoksujen keskiössä huhtikuussa 2023. Jänikset varoittavat lajitovereita vaarasta ja pyrkivät suojaamaan toisiaan. Kun yöt pimenivät, ja metsästyskausi alkoi syyskuun alussa, Siiri ja Manu katosivat maisemasta. Kauempana metsässä näkyi ketun hyökkäysloikkia, suunnanmuutoksia ja säntääviä jäniksiä, sitten puut peittivät taistelutantereen näkyvistä. Heppoinen, paksu lumipeite antaa jäniksille yliotteen nelijalkaisiin petoihin nähden, petolinnut on toki huomioitava. 20 suomenluonto.fi Kasvattajan huolia ja yhteistyötä Poikasten kantaminen ja imettäminen vanhemmalla iällä on kovaa työtä, ja kymmenettä elinvuottaan lähestyvät emot katoavatkin usein viimeisen poikasensa ensimmäisen talven aikana. Myöhemmin selvisi, että Siiri onnistui pelastamaan poikasensa. Pimeinä sydäntalven öinä hyväkuntoisten jänisten elämä on valtaosan ajasta leppoisaa ja huoletonta. Samun selkä jäi jäykäksi ja sen lihakset surkastuivat pikkuhiljaa köpöttelyn myötä. Vammautuneet jänikset sen sijaan ovat nälkäisten petojen ykköskohteita
Vanhempi naaras valitsee itse, minkä lisääntymistilaisuuden se käyttää, se osaa juoksuttaa väsyksiin, harhauttaa ja tarvittaessa nujertaa ei-toivotun lähestyjän. Ne lepäävät päivät piilossa, ihmisten näkymättömissä upottava hanki suojanaan. Näköyhteyden katketessa hetkeksi Siiri ja Samu säntäsivät tömistäen ylärinteeseen, esittäen nuorta ja vetreää jäniskaksikkoa. Kun Siiri käy kesken ruokailun pontevasti ajamassa poikasensa matkoihinsa, hetken päästä paikalle ilmestyy innokas urosjono nuuhkimaan lunta. Kevätjuoksukaudellakaan yhteisön turvallisuudesta ei tingitä. Ketun lähestyessä ensimmäistä se – hyväkäs – istui rennosti pystyssä ja peseskeli muina jäniksinä toista etukäpäläänsä. Yöt ne juoksevat kevättä, asemiaan hakien, vaikka tositoimiin päästään yleensä vasta huhtikuulla. Nuoret ja hyväkuntoiset jänikset säntäsivät kaareksi ylärinteeseen, ja muodostivat suojamuurin vanhoille ja heikoille. suomenluonto.fi 21 Kevätyön kiireet Tammikuusta eteenpäin päivät pitenevät nopeasti ja jänisten aktiivinen aika lyhenee. Ikärasismia ei tunneta, nuoret ja vanhat naaraat näyttäisivät vaikuttavan yhtä houkuttelevilta. Vasta maaliskuussa, metsästyskauden päätyttyä ja hankikannon parantuessa jänikset tulevat jälleen näkyville lepäämään, hakien ihmisestä suojaa muilta pedoilta. Nuoremmat tarvitsevat emon apua pystyäkseen ajoittamaan poikasen syntymän sopivaan aikaan. Ne jähmettyivät paikoilleen, kun korpit alkoivat raakkua ja lennellä suon päällä: kettu jolkotti puron yli kastellen käpälänsä puolireiteen ja tutkaili puiden juuria aamiaisen toivossa. Jänisten hajaannuttua päiväksi Siiri ja Samu lepäilivät yhdessä turkkiaan huoltaen. Terveyshuolia Vammat voivat muuttaa tilannetta. Ikään kuin liikkuminen ja syöminen ilman toista takajalkaa ei olisi ollut riittävän vaikeaa, Siiri joutui myös kiepahteleVartt unut jänis nautiskelee kuivasta lepopaikasta kostean keväthangen aikaan.. Kiihkeimmillään yöjuoksut ovat valkenevalla keväthangella huhti–toukokuussa, vastustamaton tuoksu tuo useita uroksia kiimaa lähestyvän naaraan kannoille. Kun Siiri loukkasi oikean takajalkansa ja liikkui kömpelosti ja hitaasti kolmella käpälällä, Manu yritti auttaa, mutta muut urokset olivat riemuissaan. Siirin kintereillä seurasi nuuhkiva, innokas jono toiveikkaita uroksia, niillä ei enää ollut ongelmia pysyä hidastuneen Siirin kannoilla. Kun Siiri nousi takajaloilleen kuuntelemaan, nuuhkiminen ja teerenpeli keskeytyi. Jokainen vartion jänis istui rentona, mutta valppaana ja valmiina juoksuttamaan ketun vuorovedolla kauas pois
Se kantoi poikasia, yhdeksäntenä kesänään. Noustessaan se käänsi pään ja etukäpälät makuuasentoon, asetti vasemman takakäpälän maata vasten ja väänsi takapään ylös. Se lepäsi päivisin näkyvillä ja esitti täysivoimaista jänistä petoja havaitessaan. Paino osui väistämättä myös loukkaantuneelle jalalle, mikä teki selvästi kipeää. Oletin sen syöneen jotakin kasvia, joka poisti tulehdusta ja jopa tienneen etukäteen, että kesäkuussa sellaista olisi saatavilla. 22 suomenluonto.fi maan ja iskemään innokkaimpia uroksia kuonoon etukäpälällä saadakseen ne pysymään loitolla. Pari viikkoa myöhemmin Siiri oli pelissä mukana, se juoksi kevättä kolmella käpälällä osan yötä. Juhannusviikon alussa Siiri juoksi iloisesti neljällä käpälällä, keventäen vain aavistuksen oikeaa takajalkaa ja korjasi sen asentoa istuessa vain silloin tällöin. Siiri jatkoi vanhan jänisrouvan laadukasta elämää, söi syyskesän parhaat vihreät ja kävi Manun kanssa lepäämässä kuvauspaikallani auringon lämmittämällä hiekalla. Jänisten iästä on monta teoriaa, osan mukaan jänikset voivat elää 1–5 vuotta, toisten 5–10 vuotta, yhden artikkelin mukaan jotkut yksilöt jopa toistakymmentä vuotta. Mahan alaosan pesemisestä sen oli turha edes haaveilla, kyljistä ja selästä puhumattakaan. Siiri poistui kesäkuun lopulla synnyttämään johonkin kauemmas, ja tuli näkyville uudelleen vasta elokuun alkupäivinä, paino juostessa edelleen aavistuksen enemmän vasemmalla ja korjaten oikean takajalan asentoa pidempään istuessaan. Siiri on elänyt pitkän hyvän elämän. Toivottavasti sitä vielä riittää! Siiri piehtaroi toukokuussa 2022, ennen kuin sen selkä alkoi oireilla.. Makaaminen ja istuminen oli edelleen hankalaa, oikealle takajalalle ei ollut hyvää asentoa. Välillä Siiri heittäytyi kipeän jalan yli oikealle kyljelle makoilemaan. Kesäkuussa Siiri vietti paljon aikaa tunturipuron heinikossa, syöden kesän vihreitä. Jännittäviä aikoja Kauanko Siiri vielä käy vierailemassa. Turkin huolto jäi puutteellisiksi, jopa kuonon pesaiseminen etukäpälin vaati keskittymistä, jotta paino pysyi vasemmalla ja tasapaino säilyi
Lue ja tue luontoa. Suomen suurin luontolehti on luontotiedon aarreaitta ja suosittu lahja.. LA PI NP Ö LL Ö, KU VA : VI LL E HE IK KI NE N Ei pöllömpi tarjous! Ei pöllömpi tarjous! 63,50 € (12 kk, norm. i/joulu (09) 2280 8210 (ark 9–15) tilaajapalvelu@sll.?i Tarjoustunnus: SL_Suomen Luonto Tilaa helposti QR-koodin avulla. SUOMENLUONTO.FI W W W. SUOMENLUONTO.FI www.suomen luonto.?i/joulu Tilaa: suomenluonto. suomenluonto.fi 23 suomenluonto.fi 23 Tilaamalla tuet luonnonsuojelua. 106 €) www.suomen luonto.?i/joulu SUOMEN LUONTO LEHTI + DIGI HYVÄN MIELEN JOULULAHJA W W W
Polun toisella puolella kohoaa vanhoja kuusia, maa on paksun mehevän sammalen peitossa, on eri-ikäistä lahopuuta, kääpiä, naavaa, luppoa, jäkäliä, sieniä, valtavia muurahaispesiä ja pohjantikan ruokailupaikka. Talaskankaan Heinosenahon tapahtumat vuonna 1989 olivat ensimmäinen kerta Suomessa, kun metsäaktivistit ajoivat asiaansa suoran kansalaistottelemattomuuden keinoin. Poliisi tuli mustilla maijoilla, keräsi ihmisiä isoihin kelkkoihin, siirsi maijoihin ja vei Kajaaniin putkaan”, aktivisti Janne Kumpulainen kertoo. Hakkuiden vastustajat istuivat puussa yleensä kaksi tuntia kerrallaan. 24 suomenluonto.fi Tottelemattomat TEKSTI MARI PIHLAJANIEMI KUVAT MIIKA MANNINEN JA HARRI NURMINEN (MV-KUVAT) H einosenaholla polku kääntyy kulkemaan aukean laitaa. Pidempään ei pystynyt, sillä paikat puutuivat. Aktivistit Janne Kumpulainen ja Anni Manninen Talaskankaalla.. Miten maailma on muuttunut matkalla Talaksen ystävistä Elokapinaan. Nuoria havupuutupsuja kasvaa siellä täällä, niiden keskellä nököttää vain muutama korkeampi säästöpuu. Kahden sukupolven aktivistit tapasivat metsässä, jonka suora toiminta suojeli kolme vuosikymmentä sitten. Ne ovat olemassa, koska ihmisiä tuli niiden suojaksi. ”Metsähallitus oli jäädyttänyt talvitien, ja autot pääsivät sitä pitkin tänne asti. Tätä rajaa hakkuut eivät ehtineet ylittää
suomenluonto.fi 25 Yhdeksäsluokkalainen Juho Pennanen puussa Heinosenaholla helmikuussa 1989.
Sen joukon monialaisuus oli sen voima.” Talvitien ilmestymisestä paikalliset olivat hoksanneet, että heillä olisi vain muutama viikko aikaa toimia ennen kuin Metsähallitus alkaisi hakata aluetta. He olivat järjestäneet keskustelutilaisuuksia Otanmäen koululla rehtorin avustuksella. Paikallinen pappi tuki suojelua ja antoi aktivistien käyttöön teollisuushallin, jonka oli alun perin vuokrannut lintutarhalleen. Opiskelija Ennimari Mäkinen kett ingillä kiinni puussa Heinosenaholla helmikussa 1989.. Tällä kertaa suojelijat eivät väistyneet, vaan saivat lopulta aikaan toimenpidekiellon. Vuorokkaan kaivoksella faksi, kopiokone ja puhelin lauloivat. Mistä te keksitte sen?”, 2020-luvun aktivisti Anni Manninen kysyy vanhemmalta kollegaltaan. He organisoivat muun muassa lastenleirin, kansainvälisen työleirin, taidetapahtumia, lintulaskentoja ja metsäretkiä. Aamulla ennen seitsemää hän soitti STT:lle ja Ylen uutisiin ja kertoi tilanteen maastosta: aktivistit estivät hakkuita ja poliisit olivat tulossa paikalle. Sana oli alkanut kiiriä, ja kun H-hetki lopulta koitti, Heinosenaholle saapui riittävästi porukkaa. Kumpulaisen hommana oli hoitaa tiedotusta. -luku Kainuun ja Pohjois-Savon rajalla sijaitsevan Talaskankaan suojelu oli esillä jo 1970-luvulla. Kesällä aktivistit järjestivät kesätapahtumien sarjan, Talaksen taikakesän. ”Artistit avohakkuita vastaan” julkaisi Talaskangas-rapin. Paikalliset asukkaat huolestuivat hakkuusuunnitelmista ja ott ivat yhteytt ä luonnonsuojelijoihin. Talaskangas suojellaan. Medianäkyvyys jatkui. Suojelijoiden tukikohdaksi muodostui Vuorokkaan vanha kaivos Otanmäessä. Tapahtumissa vieraili paljon ihmisiä ja ne saivat huomiota. 26 suomenluonto.fi ”Miten te silloin saitte päähänne, että tehdäänpäs tällaista. Marraskuussa joukko suojelijoita kerääntyi leimikolle vievälle tielle mutt a poistui virkavallan käskystä. Heinosenahon hakkuut Vuolijoen puolella alkoivat helmikuussa. ”Meidän joukossamme oli ihmisiä, jotka olivat olleet Norjassa taistelemassa Alta-joen patoamista vastaan, ja he tiesivät suoran tottelemattomuuden teoriat ympäristökirjoista alkaen”, Kumpulainen kertoo ja jatkaa: ”Toisaalta täällä oli mukana myös paljon paikallisia ihmisiä, jotka eivät sanomalehteä kummallisempaa lukeneet. Metsähallitus teki ensimmäisiä hakkuita Vieremän puolella vetoomuksista ja adresseista huolimatt a
Kumpulaisen kaveri harrasti rekikoiria, joten ystävykset suorittivat kartoituksen koiravaljakolla ajaen. Talaskangas on tunnett u paitsi metsistään, myös soistaan. Jotkut näkevät enemmän Jossain täällä pitäisi olla noista 1980-luvun tapahtumista kertova muistokyltti, mutta sitä ei etsimisestä huolimatta löydy. Se on männynnuppijäkälää. Vanha metsä on kuin maatuskanukke, se on lukemattomia maailmoja sisäkkäin. Tarkkasilmäinen näkee sen, mikä monilta muilta jää kokonaan huomaamatta: yhdestä lajista elävät muut, kaikki pikkuruiset ja tärkeät. ”Miten te silloin saitte päähänne, että tehdäänpäs tällaista?” Talaskangas kasvatt i Janne Kumpulaisesta aktivistin. Hän pyysi, että tulisin apuun”, Kumpulainen kertoo. Kun verikorpijäkälän pintaa raaputt aa, siitä tulee punaista väriä, Manninen näytt ää.. Välillä polku ylittää suon. Jatkamme polkua eteenpäin. ”Ei silloin ollut kunnon satelliittikuvia saatavissa, se oli ihan toista maailmanaikaa, tieto piti itse hakea”, Kumpulainen sanoo. Iisalmesta kotoisin olevan Kumpulaisen uran alkupiste oli täällä. Lajistokartoitukset ovat tärkeä osa vanhojen metsien suojelua. ”Lukioaikainen kaverini osasi omien retkeilyjensä perusteella sanoa, että Talaskangasta uhataan ja tielinjojen aukaisu on alkanut. suomenluonto.fi 27 Uutiset näyttivät Heinosenaholla peräkanaa suksivia aktivisteja ja poliiseja. Mistä on aktivistit tehty Patalammen laavulla metsän ja suon rajassa on hämärää. Viime kesän hän vietti Saamenmaalla metsiä kartoittaen. Nuorempi aktivisti Manninen kulkee edellä ja pysähtyy aina välillä tiirailemaan lupilla maapuiden ja kelojen pintaa. Kun katsoo riittävän tarkkaan, harmaassa puussa erottuu minikokoisista mustista nuppineuloista koostuva ”karva”. Tuli rätisee, Manninen ja Kumpulainen istuvat vieri vieressä ja puhuvat. Tällaista lajiston kartoittaminen on. Nyt hän näyttää sileän helmenharmaan kelomännyn pintaa. Manninen on opetellut kääpiä ja jäkäliä sekä Luontoliiton metsäryhmän kartoituskurssilla ja opintopiiriissä, että lukemalla kirjoja ja kulkemalla kokeneiden kartoittajien mukana. Pitkokset ovat nähneet parhaat päivänsä, ja sateen kostuttama vanha lauta on liukasta. Metsäaktivismi on paljon muutakin kuin mediassa näkyvät tempaukset. Retken tarkoitus oli selvittää alueen laajuus. Anni Manninen tutkii luupilla kaatuneen kelon pintaa. Suora toiminta ja näyttävät performanssit tekivät Talaksen metsätaisteluista mediaspektaakkelin. Patalammen laavulle ohjaava opastekylttikin on irronnut toisesta päästään, ja osoittaa nyt suoraan kohti kuusten latvoja. He jakavat keskenään monia hyvin samanlaisia muistoja, vaikka niiden välissä on vuosikymmeniä. Jalkojen alla notkahtelevat lankut painuvat välillä syvälle turpeeseen ja nostavat nenään suon vahvan tuoksun. He lähtivät yhdessä paikan päälle katsomaan tilannetta. Mikä sysäsi luonnonystävät suoraan toimintaan
”Sellaisesta tilanteesta ihmiset sitten lopulta huomasivat, että onpas se kumma kun Metsähallitus nuorten edessä taipui”, Kumpulainen sanoo. Se keskustelu on jälleen pinnalla. Harva vaikkapa Nuuksiossa tai Repovedellä retkeilevä nykyisin muistaa, että noiden kansallispuistojen perustaminen on ollut aktiivisen suojelukamppailun tulos. 28 suomenluonto.fi. Aluksi hänellä ei ollut käsitystä siitä, miten pystyisi muuttamaan tilannetta. 28 suomenluonto.fi Iso-Talaksen kämpällä kartoittajat lukivat vieraskirjan sivuilta merkintöjä: ”Jää hyvästi erämaa” ja muita vastaavia. Heinosenaholla 35 vuoden takaisten hakkuiden raja näkyy edelleen selvänä. Ne eivät ole tulleet tyhjästä, eikä valtio ole niitä vain hyvää hyvyyttään perustanut. Rekikoiraretkestä, keskustelutilaisuuksista, päättäjien tapaamisista ja Heinosenahon puissa istumisesta lähtenyt toiminta kasvoi usean vuoden kamppailuksi. Ilmastokriisi ja luontokato ovat vain kiihtyneet, ja 2020-luvulla koneiden edessä istuvat nuoret ovat jälleen otsikoissa. Aalistunturilla hän teki viestintää, hiihti huoltojoukoissa kuljettamassa tavaraa, ja omien sanojensa mukaan ”kasvoi aktivistihommiin”. Hän lähti mukaan Elokapinan metsätoimintaan ja Luontoliiton kursseille ja päätyi kansallispuistoksi esitetylle Aalistunturille jota Metsähallitus hakkasi. Lopulta Talaskankaan puolustajat voittivat, ja suojelualue perustettiin vuonna 1994. Talaskangas ja muut 1980–1990-lukujen taitteen tapahtumat olivat osa kehityskulkua, jota vanhat aktivistit muistelevat luonnonsuojelun kultaisina vuosina. Esimerkiksi vanhoja metsiä puolustavaan suureen metsäadressiin kerättiin 220 000 allekirjoitusta – eri puolilla Suomea kasvokkain, kynällä paperille kirjoittaen. Talaskankaasta tuli käsite, alkusysäys keskustelulle vanhojen metsien arvosta, määrittelystä ja suojelusta. Niistä kävi ilmi, että monet Talaskankaalla retkeilevät olivat jo luovuttaneet hakkuusuunnitelmien edessä, koska he eivät tienneet, miten alueen tulevaisuuteen voisi vaikuttaa. ”Minun mummolani on tuossa Pohjois-Kainuussa ja olen koko elämäni liikkunut siellä luonnossa, mutta vasta pitkälle kaksikymppisenä tajusin, että eihän se metsä ole oikeasti metsää, vaan pelkkää hakkuuraiskiota, nuorta metsää ja ojitettuja soita”, Oulussa asuva Manninen kertoo. Sitkeä aktivismi tuotti tulosta, piti metsäkeskustelua esillä mediassa ja vaikutti yleiseen mielipiteeseen. Manninen ymmärsi, että nykyisten kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden takana on ollut toiminta. Kokemus oli käänteentekevä. Sitten, vuonna 2019, hän luki Metsä meidän jälkeemme -kirjan ja hoksasi voivansa tehdä jotain
Media kirjoitti jutun toisensa perään pylväiden puhdistamisesta, haastatteli marttoja parhaista maalinpoistonikseistä ja näytti jopa pesuoperaation suorana lähetyksenä. ”Miksi ihmeessä on OK kaataa kaikki Suomen viimeiset vanhat metsät tai Neovan tuhota soita, eikä kenelläkään ole mitään velvollisuutta korjata niitä vahinkoja, joita siitä luonnolle tulee.” Kumpulainen jatkaa: ”Se oli vain yksi lusto, tämä aikakausi tuotti sellaisen.” Pylväiden maalaamiseen osallistunut ruotsalainen järjestö on tunnettu suorasta toiminnasta naapurimaassa. Keskustelu tietysti lähti ihan väärille raiteille kaikesta”, Manninen kommentoi. suomenluonto.fi 29 ”Vaikka me emme siellä Aalistunturilla ihan saavuttaneetkaan sitä mitä halusimme, tajusin, miten paljon metsäaktivismilla on aikaisemmin saatu aikaiseksi. Mutta samaahan se on varmaan ollut aina, ihan mille tahansa liikkeelle. ”Minulla on hyviä kokemuksia Elokapinasta, heillä on 45+ -ryhmä, jonka kanssa teen yhteistyötä. Aktivismista julkisuudessa annettu kuva ei Kumpulaisesta ja Mannisesta tunnu aina kovin reilulta. Hänen oma kokemuksensa on toisenlainen: mukana on kaiken ikäisiä ihmisiä. ”En minä nyt itse sitä olisi tehnyt, mutta se oli kuitenkin vain maalia. Teko oli niin näyttävä, että on oikeastaan kumma, ettei mikään taho historian kuluessa – mitä tahansa asiaa ajava – ole aikaisemmin keksinyt sitä. Voima-lehti kertoi syyskuussa julkaistussa jutussaan, että Återställ Våtmarker ei ole asiassa yksin. ”Kyllä minä puuhun voisin kiivetä. Monesti aktivismin merkitys tajutaan vasta jälkikäteen”, Manninen sanoo. ”Elokapinakeskustelu on tälläkin hetkellä tosi rumaa aktivisteja kohtaan. Nyt Kumpulainen ja Manninen pohtivat tempausta nuotion ääressä keskellä savo-kainuulaista metsää. Ei minua putkareissu haittaa jonkun vanhan metsän tai muun luonnonsuojelullisesti merkittävän paikan puolesta, eikä se, vaikka maine menisi joidenkin ihmisten silmissä,” Manninen sanoo. Manninen vieressä purskahtaa raikuvaan nauruun. Turpeen nostoa ja suon tuhoamista vastustaa esimerkiksi Grimsåsin asukasyhdistys, ja aktivisteilla on suunnitteilla yhteistyötä myös kirkon kanssa. Sen toiminta on jollain lailla oivaltavampaa kuin vanhoilla luonnonsuojelujärjestöillä”, Kumpulainen kommentoi. Talaskankaan suojelulla oli laaja kannatus paikallisten asukkaiden keskuudessa, ja se synnytti hyvin epätavallisiakin liittoja. Suojelijoiden joukossa oli henkilöitä monista ammattiryhmistä ja puolueista, koululaitoksesta ja kirkosta. ”Tästä asiasta on jauhettu jo vuosikymmeniä, ja ilmastonmuutoskin on ollut tiedossa jo herra ties kuinka pitkään, mutta päättäjät eivät silti tee yhtään mitään”, hän huokaa. Maalaajat halusivat kiinnittää huomiota Suomen valtion turveyhtiö Neovan toimintaan Ruotsissa. Sittemmin hän on ollut mukana suorassa toiminnassa muuallakin, esimerkiksi Viiankiaavalla. Asetelma muistuttaa kovasti Talaskangasta 1980-luvulla. Kumpulainen kertoo, että Talaskankaan kanssa samoihin aikoihin oli käynnissä metsätaistelu Sotkamon ”Liimaa lukkoihin vaan, ja muiden yllytystä.” Poliisi ja taideopiskelija Tuuli Luukas Heinosenaholla helmikuussa 1989.. Häntä häiritsee keskustelussa se, että ympäristöaktivismi luokitellaan joksikin nuorison hassuksi vaiheeksi. Että liimaa lukkoihin vaan ja muiden yllytystä”, Kumpulainen vastaa naama peruslukemilla. Se vastustaa Neovan aikeita nostaa turvetta Grimsåsin suolta ja on julistanut suon luonnonpuistoksi. Mikä on OK Missä Kumpulaisella ja Mannisella menevät suoran toiminnan rajat. Ja sekin särähtää korvaan, että nuorten äänellä ei olisi väliä. Kapinan lustoja Elokapina oli tänä syksynä otsikoissa, kun se yhdessä ruotsalaisen Återställ Våtmarker -järjestön kanssa maalasi Eduskuntatalon pylväät punaisiksi. Meillä ihan tavallisilla ihmisillä on oikeasti voimaa”, Manninen sanoo nyt. Tapaus herätti paljon kiukkua. Nykyinen metsäkeskustelu turhauttaa häntä vanhojen aktivistien ja ympäristötutkijoiden puolesta. ”Tämän ikäisellä ei ole maineesta väliä
Istutaan vain jossain kiinni”, Manninen sanoo. ”Kuukkeleille”, hän selittää. Yhdysvaltalainen politiikantutkija Erica Chenoweth on kansalaisliikkeitä tutkiessaan huomannut, että väkivallaton vastarinta voi olla varsin tehokasta, ja se on selvästi tehokkaampaa kuin väkivaltainen. ”Haluaisin tosi paljon uskoa. Näkisi oikeasti, että sillä on ollut merkitystä mitä tehtiin. Talaskangas tulee käytännössä olemaan saarrettu myllyillä, jos kaikki suunnitelmat toteutuvat. Ne tietävät, että kansalaistottelemattomuus voi lopulta muuttaa yhteiskuntaa silloinkin, kun yksittäiset tempaukset aluksi epäonnistuvat. Hänen sukupolvensa näkee, mitä Suomen luonnosta on jäljellä seuraavien vuosikymmenten kuluttua. Mielikuvituksella ja luovuudella on suuri rooli tavoitteiden saavuttamisessa. Kaivinkoneella hän oli ajanut Metsähallituksen puolelle ja katkaissut kiisteltyyn metsään vievän tien. Lopuksi Kumpulainen kaivaa repustaan makkaraa, jonka hän asettelee esille. Nuotion savu houkuttelee ne kohta paikalle. ”Se on esimerkiksi metsäpeuroille todella paha, se vaikuttaa koko populaation mahdollisuuksiin elää täällä”, hän sanoo. On hyvin hankala uskoa näkevänsä koskaan sellaista maailmaa, missä kulutus vähenisi, eikä vaan oleteta että teknologia tulee ja pelastaa koko ihmiskunnan.” Hiljaisuuden jälkeen hän jatkaa: ”Minun on vaikea uskoa siihen, mutta minä halu aisin uskoa siihen.” Kumpulainen puuttuu puheeseen: ”Se mitä te olette tehneet Viiankiaavalla, että se on pysynyt julkisuudessa, on ollut ihan välttämätöntä. ”Minä näen sellaisen rauhallisen, ilmeettömän vastarinnan tosi vaikuttavana keinona. Hän kannattaa kansalaistottelemattomuutta, jossa ei tehdä materiaalista vahinkoa, esimerkiksi haittaa omaisuudelle. Siellä aktivismin historiaan jäi ”mystinen metsätyömies”. Mutta kun on ihmisten ja vaikka tämän Viiankiaavalla pyörivän firman ahneus. ”Olisihan se hienoa. Että opiksi vaan”, Kumpulainen puolestaan toteaa. 30 suomenluonto.fi Porkkasalossa. Talaskankaankin puolesta hän on edelleen huolissaan, sillä suojellun alueen ympärille on kaavoitettu valtava määrä tuulituotantoalueita. Joku oli lainannut viereiseltä Metsäntutkimuslaitoksen leimikolta kaivinkonetta ja jättänyt tilalle lapun. Ympärillä Talaskankaan puut jatkavat kasvamistaan ja maatumistaan. Ennen kuin tiet eroavat, heillä on vielä sanottavaa toisilleen: Manninen kiittää menneistä, Kumpulainen toivottaa voimia jatkaa. Miltä Mannisesta kuulostaisi tulevaisuus, jossa hän voisi yhä hiihtää kuunvalossa luonnontilaisella Viiankiaavalla. ”Kyllä minä paljon sitä muistelen ja ajattelen. Manninen jatkaa pian matkaansa Sallaan, Värriön yhteismetsään. Niiden monimuotoiset seuralaiset kuten kuukkelit, metsot, suppilovahverot, hömötiaiset, korpilupot ja hitupihtisammalet valmistautuvat pitkään talveen. Kumpulaista odottavat kirjoitettavat lausunnot. Kahden sukupolven kansalaistottelemattomat kävelevät hiljakseen jutellen kapeaa polkua kohti parkkipaikkaa. ”Eläinsuojeluliikkeessä 1990-luvulla oli tapahtumia, joita ei mielestäni olisi kannattanut tehdä. Kun Kumpulainen käytteli faksia Vuorokkaan kaivoksella talvella 1989, Manninen ei ollut vielä syntynytkään. Näitä tutkimuksia ovat lukeneet myös monet nykyisistä kansalaisoikeusja ympäristöliikkeistä. Taustalla on myös sukuhistoria, minä olen viidellä vuosikymmenellä käynyt täällä. Millaista on kulkea metsässä, jota on ollut mukana suojelemassa. Ja toki olisin onnellinen sen luonnon puolesta.” Kysymys, uskooko hän siihen, on vaikeampi. ”Minun on vaikea uskoa siihen, mutta haluaisin.”. Tulevaisuudesta Talaskankaan suojelualue viettää tänä vuonna kolmekymmenvuotissyntymäpäiviään. Sillä on valtavasti symboliarvoa, myös kaikille muille hankkeille, joita Lapissa on tulossa.” Ilta alkaa hämärtyä ja tuli saa hiipua. Joskus tultiin tänne pikkubussilla marjaan koko suku”, Kumpulainen sanoo
Päävastuu siitä on poliitikoilla, mutta myös yrityksillä ja ihmisillä kuluttajina ja äänestäjinä. Tämä on globaali hätätila, ilman epäilystä”. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromissia tai neuvotella, eivätkä luontokadon tai ilmastokriisin sivuuttavat pörssikurssit merkitse mitään tulevaisuudelle. Päävastuu siitä on poliitikoilla, mutta myös yrityksillä ja ihmisillä kuluttajina ja äänestäjinä. Ilmastokriisin ratkaisemista ei voi lykätä muiden murheiden taakse, tai murheille ei tule loppua. Nyt mitataan sitä miten voimme muuttaa talousjärjestelmämme luonnolle ja ilmastolle kestäväksi – ja samalla ihmisen oman tulevaisuuden turvaavaksi. Lokakuun 9. julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden maailman ilmaston tila 2024 -raportti, joka alkaa sanoilla: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin kynnyksellä. Sekin on käännettävä positiiviseksi ilmastoratkaisuilla, ja luopumalla ympäristöhaitallisten tuotteiden tilaamisesta maailman toiselta laidalta vain siksi että nettisivu sattuu olemaan kätevä ja hinta halpa. Miltonin kohdalla vältyttiin ehkäpä niukasti pahimmalta, mutta vakavaa tuhoa aiheuttanut ja ihmishenkiä vienyt hurrikaani oli silti yllättävä voimassaan ja syntyhistoriassaan. Meillä on kiire torjua ilmaston lämpenemistä, jotta voimme pelastaa ekosysteemit ja säilyttää oman lajimme elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ELÄMÄN VAALIMISEN ON OLTAVA KAIKEN TALOUDEN PERUSTA ILMOITUS MAINOS. On tärkeää, että Euroopan unioni jatkaa ilmastotoimissa kirimistä ja että luontokadon ja muiden ympäristökriisien ratkaisua tehdään niiden kanssa käsi kädessä. Tässä voimme myös omien päästöjemme leikkaamisen ja hiilinielujen kasvattamisen lisäksi miettiä kädenjälkeämme maailmaan: sitä mitä kulutuksemme ja yrityksemme tekevät muualla maailmassa. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee aiempaa enemmän ja pahempina silti jo nykyisellä kehityksellä vääjäämättä. hurrikaaniksi. Meren lämpenemisen taustalla on ilmastonmuutos, mitä useat järkyttyneet meteorologit ovat Yhdysvalloissa nostaneet esille vastahankaisille poliitikoille. Samana päivänä Floridaa lähestyi vaarallinen hurrikaani Milton. Poikkeuksellinen myrsky muuttui vain kahdessa päivässä trooppisesta myrskystä vakavimmaksi kategorian 5. Samalla ilmastoratkaisuilla voidaan luoda toivoa paremmasta huomisesta, jossa elämme luontoa kunnioittaen ja kestävää elämänlaatua tavoitellen. Sekin on käännettävä positiiviseksi ilmastoratkaisuilla, ja luopumalla ympäristöhaitallisten tuotteiden tilaamisesta maailman toiselta laidalta vain siksi että nettisivu sattuu olemaan kätevä ja hinta halpa. Samalla ilmastoratkaisuilla voidaan luoda toivoa paremmasta huomisesta, jossa elämme luontoa kunnioittaen ja kestävää elämänlaatua tavoitellen. Tässä voimme myös omien päästöjemme leikkaamisen ja hiilinielujen kasvattamisen lisäksi miettiä kädenjälkeämme maailmaan: sitä mitä kulutuksemme ja yrityksemme tekevät muualla maailmassa. On tärkeää, että Euroopan unioni jatkaa ilmastotoimissa kirimistä ja että luontokadon ja muiden ympäristökriisien ratkaisua tehdään niiden kanssa käsi kädessä. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee aiempaa enemmän ja pahempina silti jo nykyisellä kehityksellä vääjäämättä. Ympäristö asettaa ehdottomat reunaehdot elämälle ja sen jatkumiselle. Päävastuu siitä on poliitikoilla, mutta myös yrityksillä ja ihmisillä kuluttajina ja äänestäjinä. Meren lämpenemisen taustalla on ilmastonmuutos, mitä useat järkyttyneet meteorologit ovat Yhdysvalloissa nostaneet esille vastahankaisille poliitikoille. Teoilla, ja tekemättömyydellä, on ollut ja tulee jatkossa olemaan valtavan suuri merkitys. -palvelu Aktivistien kokemuksissa on paljon samaa, vaikka välissä on vuosikymmeniä. Ympäristö asettaa ehdottomat reunaehdot elämälle ja sen jatkumiselle. Samalla ilmastoratkaisuilla voidaan luoda toivoa paremmasta huomisesta, jossa elämme luontoa kunnioittaen ja kestävää elämänlaatua tavoitellen. Meidän velvollisuutemme on saada Euroopan lisäksi muiden maanosien päästöt pikaisesti laskuun. Miltonin kohdalla vältyttiin ehkäpä niukasti pahimmalta, mutta vakavaa tuhoa aiheuttanut ja ihmishenkiä vienyt hurrikaani oli silti yllättävä voimassaan ja syntyhistoriassaan. Elämän vaalimisen on oltava kaiken talouden perusta. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromissia tai neuvotella, eivätkä luontokadon tai ilmastokriisin sivuuttavat pörssikurssit merkitse mitään tulevaisuudelle. Elämän vaalimisen on oltava kaiken talouden perusta. ajia ja lahopuulla eläviä sammal-, jäkäläja hyönteislajeja.” Talaskankaalla tavatt avia vanhojen metsien lajeja: Metso, kuukkeli, pohjantikka, hömötiainen, sinipyrstö, pikkusieppo, metsäpeura, liito-orava, lapinkynsikääpä, harjasorakas, raidantuoksukääpä, hitupihtisammal, raidankeuhkojäkälä, aarniluppo, idänlahopoukko. Teoilla, ja tekemättömyydellä, on ollut ja tulee jatkossa olemaan valtavan suuri merkitys. Poikkeuksellinen myrsky muuttui vain kahdessa päivässä trooppisesta myrskystä vakavimmaksi kategorian 5. Lähde: Metsähallituksen luontoon.. Tämä on globaali hätätila, ilman epäilystä”. Muut seudun suojelualueet ovat soidensuojelualueita, joten Talaskankaan merkitys metsäluonnon suojelussa korostuu.” ”Talaskankaalla tavataan ja siellä pesii lintuja paljon tiheämmässä kuin ympäröivissä talousmetsissä.” ”Talaskankaan erityisimmät lajit ovat runsaan kuolleen puuston laho. Samalla ilmastoratkaisuilla voidaan luoda toivoa paremmasta huomisesta, jossa elämme luontoa kunnioittaen ja kestävää elämänlaatua tavoitellen. Tämä on globaali hätätila, ilman epäilystä”. Ilmastokriisin ratkaisemista ei voi lykätä muiden murheiden taakse, tai murheille ei tule loppua. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromissia tai neuvotella, eivätkä luontokadon tai ilmastokriisin sivuuttavat pörssikurssit merkitse mitään tulevaisuudelle. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee aiempaa enemmän ja pahempina silti jo nykyisellä kehityksellä vääjäämättä. Samalla ilmastoratkaisuilla voidaan luoda toivoa paremmasta huomisesta, jossa elämme luontoa kunnioittaen ja kestävää elämänlaatua tavoitellen. Samalla ilmastoratkaisuilla voidaan luoda toivoa paremmasta huomisesta, jossa elämme luontoa kunnioittaen ja kestävää elämänlaatua tavoitellen. julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden maailman ilmaston tila 2024 -raportti, joka alkaa sanoilla: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin kynnyksellä. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ELÄMÄN VAALIMISEN ON OLTAVA KAIKEN TALOUDEN PERUSTA ILMOITUS Lokakuun 9. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ELÄMÄN VAALIMISEN ON OLTAVA KAIKEN TALOUDEN PERUSTA ILMOITUS Lokakuun 9. Meren lämpenemisen taustalla on ilmastonmuutos, mitä useat järkyttyneet meteorologit ovat Yhdysvalloissa nostaneet esille vastahankaisille poliitikoille. Sekin on käännettävä positiiviseksi ilmastoratkaisuilla, ja luopumalla ympäristöhaitallisten tuotteiden tilaamisesta maailman toiselta laidalta vain siksi että nettisivu sattuu olemaan kätevä ja hinta halpa. Samana päivänä Floridaa lähestyi vaarallinen hurrikaani Milton. Syy tälle oli Karibian meren poikkeuksellisen korkea lämpö. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ELÄMÄN VAALIMISEN ON OLTAVA KAIKEN TALOUDEN PERUSTA ILMOITUS Lokakuun 9. Se on syytä nähdä yhdessä tutkijoiden viestin kanssa. Päävastuu siitä on poliitikoilla, mutta myös yrityksillä ja ihmisillä kuluttajina ja äänestäjinä. On tärkeää, että Euroopan unioni jatkaa ilmastotoimissa kirimistä ja että luontokadon ja muiden ympäristökriisien ratkaisua tehdään niiden kanssa käsi kädessä. Poikkeuksellinen myrsky muuttui vain kahdessa päivässä trooppisesta myrskystä vakavimmaksi kategorian 5. Se on syytä nähdä yhdessä tutkijoiden viestin kanssa. julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden maailman ilmaston tila 2024 -raportti, joka alkaa sanoilla: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin kynnyksellä. Nyt mitataan sitä miten voimme muuttaa talousjärjestelmämme luonnolle ja ilmastolle kestäväksi – ja samalla ihmisen oman tulevaisuuden turvaavaksi. Tässä voimme myös omien päästöjemme leikkaamisen ja hiilinielujen kasvattamisen lisäksi miettiä kädenjälkeämme maailmaan: sitä mitä kulutuksemme ja yrityksemme tekevät muualla maailmassa. Se on syytä nähdä yhdessä tutkijoiden viestin kanssa. Elämän vaalimisen on oltava kaiken talouden perusta. Poikkeuksellinen myrsky muuttui vain kahdessa päivässä trooppisesta myrskystä vakavimmaksi kategorian 5. Poikkeuksellinen myrsky muuttui vain kahdessa päivässä trooppisesta myrskystä vakavimmaksi kategorian 5. Samana päivänä Floridaa lähestyi vaarallinen hurrikaani Milton. Elämän vaalimisen on oltava kaiken talouden perusta. Syy tälle oli Karibian meren poikkeuksellisen korkea lämpö. Se on syytä nähdä yhdessä tutkijoiden viestin kanssa. Meidän velvollisuutemme on saada Euroopan lisäksi muiden maanosien päästöt pikaisesti laskuun. On tärkeää, että Euroopan unioni jatkaa ilmastotoimissa kirimistä ja että luontokadon ja muiden ympäristökriisien ratkaisua tehdään niiden kanssa käsi kädessä. Elämän vaalimisen on oltava kaiken talouden perusta. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ELÄMÄN VAALIMISEN ON OLTAVA KAIKEN TALOUDEN PERUSTA ILMOITUS Lokakuun 9. Nyt mitataan sitä miten voimme muuttaa talousjärjestelmämme luonnolle ja ilmastolle kestäväksi – ja samalla ihmisen oman tulevaisuuden turvaavaksi. hurrikaaniksi. Meren lämpenemisen taustalla on ilmastonmuutos, mitä useat järkyttyneet meteorologit ovat Yhdysvalloissa nostaneet esille vastahankaisille poliitikoille. Syy tälle oli Karibian meren poikkeuksellisen korkea lämpö. Samana päivänä Floridaa lähestyi vaarallinen hurrikaani Milton. Sekin on käännettävä positiiviseksi ilmastoratkaisuilla, ja luopumalla ympäristöhaitallisten tuotteiden tilaamisesta maailman toiselta laidalta vain siksi että nettisivu sattuu olemaan kätevä ja hinta halpa. suomenluonto.fi 31 Talaskankaan arvo tunnustetaan nyt ”Talaskankaan luonnonsuojelualue on lähes luonnontilaisena säilynyt metsäja suoalue, jota voidaan pitää Kainuun eteläisimpänä erämaisena alueena. julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden maailman ilmaston tila 2024 -raportti, joka alkaa sanoilla: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin kynnyksellä. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee aiempaa enemmän ja pahempina silti jo nykyisellä kehityksellä vääjäämättä. Poikkeuksellinen myrsky muuttui vain kahdessa päivässä trooppisesta myrskystä vakavimmaksi kategorian 5. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee aiempaa enemmän ja pahempina silti jo nykyisellä kehityksellä vääjäämättä. Nyt mitataan sitä miten voimme muuttaa talousjärjestelmämme luonnolle ja ilmastolle kestäväksi – ja samalla ihmisen oman tulevaisuuden turvaavaksi. julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden maailman ilmaston tila 2024 -raportti, joka alkaa sanoilla: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin kynnyksellä. hurrikaaniksi. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromissia tai neuvotella, eivätkä luontokadon tai ilmastokriisin sivuuttavat pörssikurssit merkitse mitään tulevaisuudelle. Päävastuu siitä on poliitikoilla, mutta myös yrityksillä ja ihmisillä kuluttajina ja äänestäjinä. Miltonin kohdalla vältyttiin ehkäpä niukasti pahimmalta, mutta vakavaa tuhoa aiheuttanut ja ihmishenkiä vienyt hurrikaani oli silti yllättävä voimassaan ja syntyhistoriassaan. Miltonin kohdalla vältyttiin ehkäpä niukasti pahimmalta, mutta vakavaa tuhoa aiheuttanut ja ihmishenkiä vienyt hurrikaani oli silti yllättävä voimassaan ja syntyhistoriassaan. Miltonin kohdalla vältyttiin ehkäpä niukasti pahimmalta, mutta vakavaa tuhoa aiheuttanut ja ihmishenkiä vienyt hurrikaani oli silti yllättävä voimassaan ja syntyhistoriassaan. Teoilla, ja tekemättömyydellä, on ollut ja tulee jatkossa olemaan valtavan suuri merkitys. Ilmastokriisin ratkaisemista ei voi lykätä muiden murheiden taakse, tai murheille ei tule loppua. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromissia tai neuvotella, eivätkä luontokadon tai ilmastokriisin sivuuttavat pörssikurssit merkitse mitään tulevaisuudelle. Meren lämpenemisen taustalla on ilmastonmuutos, mitä useat järkyttyneet meteorologit ovat Yhdysvalloissa nostaneet esille vastahankaisille poliitikoille. Meillä on kiire torjua ilmaston lämpenemistä, jotta voimme pelastaa ekosysteemit ja säilyttää oman lajimme elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. Ympäristö asettaa ehdottomat reunaehdot elämälle ja sen jatkumiselle. Sekin on käännettävä positiiviseksi ilmastoratkaisuilla, ja luopumalla ympäristöhaitallisten tuotteiden tilaamisesta maailman toiselta laidalta vain siksi että nettisivu sattuu olemaan kätevä ja hinta halpa. Tämä on globaali hätätila, ilman epäilystä”. On tärkeää, että Euroopan unioni jatkaa ilmastotoimissa kirimistä ja että luontokadon ja muiden ympäristökriisien ratkaisua tehdään niiden kanssa käsi kädessä. Se on syytä nähdä yhdessä tutkijoiden viestin kanssa. Ympäristö asettaa ehdottomat reunaehdot elämälle ja sen jatkumiselle. hurrikaaniksi. Niiden kanssa ei voi tehdä kompromissia tai neuvotella, eivätkä luontokadon tai ilmastokriisin sivuuttavat pörssikurssit merkitse mitään tulevaisuudelle. Meidän velvollisuutemme on saada Euroopan lisäksi muiden maanosien päästöt pikaisesti laskuun. Meidän velvollisuutemme on saada Euroopan lisäksi muiden maanosien päästöt pikaisesti laskuun. On tärkeää, että Euroopan unioni jatkaa ilmastotoimissa kirimistä ja että luontokadon ja muiden ympäristökriisien ratkaisua tehdään niiden kanssa käsi kädessä. Ympäristö asettaa ehdottomat reunaehdot elämälle ja sen jatkumiselle. Tässä voimme myös omien päästöjemme leikkaamisen ja hiilinielujen kasvattamisen lisäksi miettiä kädenjälkeämme maailmaan: sitä mitä kulutuksemme ja yrityksemme tekevät muualla maailmassa. Ympäristö asettaa ehdottomat reunaehdot elämälle ja sen jatkumiselle. Tämä on globaali hätätila, ilman epäilystä”. Nyt mitataan sitä miten voimme muuttaa talousjärjestelmämme luonnolle ja ilmastolle kestäväksi – ja samalla ihmisen oman tulevaisuuden turvaavaksi. Meidän velvollisuutemme on saada Euroopan lisäksi muiden maanosien päästöt pikaisesti laskuun. Teoilla, ja tekemättömyydellä, on ollut ja tulee jatkossa olemaan valtavan suuri merkitys. hurrikaaniksi. Meillä on kiire torjua ilmaston lämpenemistä, jotta voimme pelastaa ekosysteemit ja säilyttää oman lajimme elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. Se on syytä nähdä yhdessä tutkijoiden viestin kanssa. Syy tälle oli Karibian meren poikkeuksellisen korkea lämpö. Teoilla, ja tekemättömyydellä, on ollut ja tulee jatkossa olemaan valtavan suuri merkitys. Tämä on globaali hätätila, ilman epäilystä”. Meillä on kiire torjua ilmaston lämpenemistä, jotta voimme pelastaa ekosysteemit ja säilyttää oman lajimme elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen ELÄMÄN VAALIMISEN ON OLTAVA KAIKEN TALOUDEN PERUSTA ILMOITUS Lokakuun 9. hurrikaaniksi. Teoilla, ja tekemättömyydellä, on ollut ja tulee jatkossa olemaan valtavan suuri merkitys. Ilmastokriisin ratkaisemista ei voi lykätä muiden murheiden taakse, tai murheille ei tule loppua. Meillä on kiire torjua ilmaston lämpenemistä, jotta voimme pelastaa ekosysteemit ja säilyttää oman lajimme elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. Tässä voimme myös omien päästöjemme leikkaamisen ja hiilinielujen kasvattamisen lisäksi miettiä kädenjälkeämme maailmaan: sitä mitä kulutuksemme ja yrityksemme tekevät muualla maailmassa. Sekin on käännettävä positiiviseksi ilmastoratkaisuilla, ja luopumalla ympäristöhaitallisten tuotteiden tilaamisesta maailman toiselta laidalta vain siksi että nettisivu sattuu olemaan kätevä ja hinta halpa. Syy tälle oli Karibian meren poikkeuksellisen korkea lämpö. Meillä on kiire torjua ilmaston lämpenemistä, jotta voimme pelastaa ekosysteemit ja säilyttää oman lajimme elinolosuhteet mahdollisimman hyvinä. Miltonin kohdalla vältyttiin ehkäpä niukasti pahimmalta, mutta vakavaa tuhoa aiheuttanut ja ihmishenkiä vienyt hurrikaani oli silti yllättävä voimassaan ja syntyhistoriassaan. Elämän vaalimisen on oltava kaiken talouden perusta. Samana päivänä Floridaa lähestyi vaarallinen hurrikaani Milton. Meidän velvollisuutemme on saada Euroopan lisäksi muiden maanosien päästöt pikaisesti laskuun. Päävastuu siitä on poliitikoilla, mutta myös yrityksillä ja ihmisillä kuluttajina ja äänestäjinä. Ilmastokriisin ratkaisemista ei voi lykätä muiden murheiden taakse, tai murheille ei tule loppua. Äärimmäisiä sääilmiöitä tulee aiempaa enemmän ja pahempina silti jo nykyisellä kehityksellä vääjäämättä. Syy tälle oli Karibian meren poikkeuksellisen korkea lämpö. Ilmastokriisin ratkaisemista ei voi lykätä muiden murheiden taakse, tai murheille ei tule loppua. julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden maailman ilmaston tila 2024 -raportti, joka alkaa sanoilla: ”Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin kynnyksellä. Samana päivänä Floridaa lähestyi vaarallinen hurrikaani Milton. Nyt mitataan sitä miten voimme muuttaa talousjärjestelmämme luonnolle ja ilmastolle kestäväksi – ja samalla ihmisen oman tulevaisuuden turvaavaksi. Meren lämpenemisen taustalla on ilmastonmuutos, mitä useat järkyttyneet meteorologit ovat Yhdysvalloissa nostaneet esille vastahankaisille poliitikoille. Tässä voimme myös omien päästöjemme leikkaamisen ja hiilinielujen kasvattamisen lisäksi miettiä kädenjälkeämme maailmaan: sitä mitä kulutuksemme ja yrityksemme tekevät muualla maailmassa
32 suomenluonto.fi Kas kuusen latvassa oksien alla TEKSTI SANJA HAKALA PE N TT I SO RM U N EN / VA ST AV AL O A r k i l u o n n o n a a r t e i t a Sarjassa tarkastellaan jokapäiväisten ojanpientareiden ja por. 32 suomenluonto.fi. ikonkien luontoa
Oravan lumijäljet on helppo tunnistaa pienempien jyrsijöiden jäljistä, sekä muodon perusteella että toki siitä, että ne aina lopulta päätyvät takaisin puun juurelle. Kurret pitävät kuitenkin jokainen omaa pesäänsä, jonne toisilla oravilla ei ole asiaa. Niinä vuosina, kun kuusen siemensato on kehno, oravia uhkaa nälänhätä. Talvipesät rakennetaan kesäasuntoja tiiviimmiksi. suomenluonto.fi 33 BE N JA M PÖ N TI N EN , M IK A H O N KA LI N N A JA M AR KK U AL AKO RP EL A / VA ST AV AL O Luovuutta pehmusteisiin! Kaupungissa oravien pesistä alle puolet on havupuissa, raportoi Turun yliopiston tutkijoiden muutamia vuosia sitten julkaisema tutkimus. Kesä–heinäkuussa naaras opettaa poikasiaankin tässä puuhassa. Puusta puuhun Kaupunkioravat liikkuvat maassa enemmän kuin metsässä asuvat serkkunsa. Varsinkin kesän lopulla, nuorten oravien vaellellessa etsimässä uusia ikiomia asuinsijoja, ne loikkivat liki puuttomillakin paikoilla. Aina orava ei aloita rakennustöitä ihan alusta, vaan ne saattavat ottaa pohjaksi vaikka vanhan linnunpesän. Varapesiä on oltava! Pörröhännät saattavat vaihtaa kammariaan pitkin päivää sen mukaan, missä on parhaat ruoka-apajat, tai linnoittautua kaikkein lämpimimpään pesään pariksikin päiväksi, jos pakkanen oikein puree. Myös ihmisten hiukset, pudonneet lapaset tai rakennusten ullakoilta pihistetyt eristevillat kelpaavat. Poikasten kasvettua koiras saa taas vierailla parittelemassa, jos kerkiää – niillä kun on yleensä useampi kuin yksi heila... Aina orava ei aloita rakennustöitä ihan alusta, vaan ne saattavat ottaa pohjaksi vaikka vanhan linnunpesän. Ehkä pikku rohmuajalle voisi suoda muutaman pähkinän. Niinä vuosina, kun kuusen siemensato on kehno, oravia uhkaa nälänhätä. Ne kantavat niitä samoihin ruokajemmoihin, joihin syksyllä piilotettiin pihlajanmarjoja ja tammenterhoja. Havupuitakaan ei ole ihan luonnollisessa tiheydessä... Oravanaapuria voi varta vasten avittaa asettamalla tarjolle askartelukaupoista saatavaa lampaanvillaa. Oravat rakentelevat ja sisustavat katolliset pesänsä huolella, ja niiden näkeekin usein kanniskelevan oksanpätkiä ja pehmusteita. Mieluisan parittelukumppanin kanssa sentään voi joskus jakaa pesän, ainakin kaikkein kylmimpinä kevätöinä. Niissä on oviaukon tukkeeksi vielä erillinen lämmiketukko. Jälkiä näkyy paljon myös lintulautojen ympärillä. Niissä on oviaukon tukkeeksi vielä erillinen lämmiketukko. suomenluonto.fi 33 O rava on pohjoisten havumetsien laji. suomenluonto.fi suomenluonto.fi suomenluonto.fi 33 33 33 suomenluonto.fi 33. Luovuutta pehmusteisiin! Kaupungissa oravien pesistä alle puolet on havupuissa, raportoi Turun yliopiston tutkijoiden muutamia vuosia sitten julkaisema tutkimus. Ehkä pikku rohmuajalle voisi suoda muutaman pähkinän. Tänä vuonna kuusen kukinta oli maan eri osissa vaihtelevaa, eli joillain alueilla oraville saattaa tulla pulaa ruoasta. Loput olivat puistojen lehtipuiden oksilla tai koloissa, linnunpöntöissä ja jopa rakennusten rakosissa. Oravan lumijäljet on helppo tunnistaa pienempien jyrsijöiden jäljistä, sekä muodon perusteella että toki siitä, että ne aina lopulta päätyvät takaisin puun juurelle. Varsinkin kesän lopulla, nuorten oravien vaellellessa etsimässä uusia ikiomia asuinten oravien vaellellessa etsimässä uusia ikiomia asuinsijoja, ne loikkivat liki puuttomillakin paikoilla. Naavan tai sammalen puutteessa orava voi pehmustaa pesänsä myös heinillä, lehdillä, sanomalehtipaperilla tai erilaisilla karvoilla – kaupungissa on saatavilla ainakin koirankarvaa. päivää sen mukaan, missä on parhaat ruoka-apajat, tai linnoittautua kaikkein lämpimimpään pesään pariksikin päiväksi, jos pakkanen oikein puree. janmarjoja ja tammenterhoja. Joka oravalla on myös useita pesiä, osa paremmin ja osa vähän heikommin tehtyinä. Loput olivat puistojen lehtipuiden oksilla tai koloissa, linnunpöntöissä ja jopa rakennusten rakosissa. Moni niistä päättää päivänsä auton alle. Varsinkin harakanpesien, joissa on jo valmiiksi katto, asuntomarkkinat ovat kiivaat. ”On siinä vehreä, vilpoinen katto, ja naavoista lämpöinen lattiamatto”, kertoo Aleksis Kiven runo, ”ja vuoteena sammalet vihannat.” Aivan totta, tällaisia niiden pesät metsässä ovat. Varsinkin harakanpesien, joissa on jo valmiiksi katto, asuntomarkkinat ovat kiivaat. Onko kaupunkioravankin elämä herttaisaa, vaikkeivat ne aina ”kuusen latvassa keinua saa”. Jälkiä näkyy paljon myös lintulautojen ympärillä. Ihmisten tarjoama lisäravinto ja monenlaiset pesimismahdollisuudet tekevät kaupungista oraville hyvän vaihtoehtokodin. Tänä vuonna kuusen kukinta oli maan eri osissa vaihtelevaa, eli joillain alueilla oraville saattaa tulla pulaa ruoasta. Ihmisten tarjoama lisäravinto ja monenlaiset pesimismahdollisuudet tekevät kaupungista oraville hyvän vaihtoehtokodin. Puusta puuhun Kaupunkioravat liikkuvat maassa enemmän kuin metsässä asuvat serkkunsa. Autotien ylitys lienee vaarallisin asia, mitä orava voi tehdä. Laittoipa eräs taiteilija pihapiirinsä oraville värjättyjä villapalleroita, jolloin lähipesien risujen välistä alkoi pilkistellä sateenkaarenkirjava sisustus! Seuraelämää monessa pesässä Orava on seurallinen eläin, ja sen näkeekin usein kisailevan lajitovereiden kanssa. Vaikka oravan mielestä makoisinta talviruokaa kaupungissakin ovat kuusen siemenet, ne kipittävät mieluusti rohmuamaan myös auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä. Talvipesät rakennetaan kesäasuntoja tiiviimmiksi. Vaikka kurren turkki on talvella tuuhea ja lämmin, ilman pesää ne eivät pakkasilla pärjäisi. Oravat rakentelevat ja sisustavat katolliset pesänsä huolella, ja niiden näkeekin usein kanniskelevan oksanpätkiä ja pehmusteita. Moni oravanpoika muuttaa kuitenkin nykyisin kaupunkiin, jossa naavoista ja sammalista saattaa tulla pulaa. Se laittaa hanttiin talven hyytävyydelle rakentamalla kuusen tai männyn oksille pallomaisen pesän. Helpoin keino auttaa oravia onkin ajaa hiljempaa tai valita ajopeliksi polkupyörä. Kesä–heinäkuussa naaras opettaa poikasiaankin tässä puuhassa. Ne kantavat niitä samoihin ruokajemmoihin, joihin syksyllä piilotettiin pihlajanmarjoja ja tammenterhoja. Kesällä, kun naaraalla on poikaset hoivattavanaan, se ei siedä koiraita pesällä. Vaikka oravan mielestä makoisinta talviruokaa kaupungissakin ovat kuusen siemenet, ne kipittävät mieluusti rohmuamaan myös auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä
TEKSTI ANNA TUOMINEN V U O D E N T U R H A K E O N TURHAKE 25 VUOTTA. elee suosiossa, vaikka vaihtoehtojen tarve on saanut paljon näkyvyy. ä. 34 suomenluonto.fi VUODEN TURHAKKEET: 2023 MAAKUNTALENTOJEN TUET, 2022: TERASSILÄMMITIN, 2021: LIIKA LIHANKULUTUS, 2020 KERTAKÄYTTÖGRILLI, 2019 V U O D E N T U R H A K E 2024 H AN N U H U O VI LA / VA ST AV AL O Nurmikko Parturoitu maisema paista
(Lähde: Tiehallinnon selvityksiä 9/2004) Edustava luonnonniitty Pihan kylvöniitty Vanha pihanurmi Tienvarren kylvönurmi Siirtonurmi Pihan kylvönurmi 3 5 6 10 15 30 Montako putkilokasvilajia kasvaa yhdellä neliömetrillä Luvut ovat eri lähteiden perusteella arvioituja esimerkkejä. Mattorullina pihaan asennetut siirtonurmet ovat niin tiiviitä, ettei rikkaruohoillekaan ole niissä sijaa. Lajisto vieläpä mukautuu kasvupaikkaan sopivaksi, eikä vaadi lannoitteilla tai hanavedellä läträämistä. Aniharva eliö löytää sellaisesta ympäristöstä ravintoa tai suojaa. suomenluonto.fi 35 MONIMUOTOISTEN PIHOJEN puolesta on puhuttu jo pitkään. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan länsimaissa nurmikko mielletään rakennettuun ympäristöön kiinteästi kuuluvana osana, jonka olemassaoloa ei juuri kyseenalaisteta. Parhaimmillaan niittoja ajoittamalla voidaan hillitä vieraslajien leviämistä, ja kehittää kasvilajistoa monimuotoisemmaksi. Kehityskaaresta on olemassa erilaisia teorioita, joita yhdistää se, että alun perin ruohikkomaat olivat eläinten laitumia. KORJAUSKELVOTON ELEKTRONIIKKA, 2018 PIKAMUOTI, 2017 FLEECEKANGAS, 2016 MUOVIKASSI, 2015 MUOVINEN KANANMUNAKOTELO, 2014 HYÖNTEISANSA, 20 13 H AJ U ST ET TU RO SK AP U SS I, 20 12 AU TO M AA TT IN EN SA IP PU AAN N O ST EL IJ A , 20 11 H U U H TO H YL SY , 20 10 TU RK IS , 20 09 IL O TU LIT E, 20 08 PA N TIT O N PU LL O , 20 07 M Ö N KIJ Ä, 20 6 TU PL AP U H EL IN LU ET TE LO T, Suomessa on yli 100 000 hehtaaria niitettyjä tienvarsia. Mihin nurmikkoa tarvitaan. Useimmissa tapauksissa tilanne paranee merkittävästi, kun vain on tekemättä mitään. Kun näkee lähestyvät villipedot ja hyökkääjät jo kaukaa, ehtii reagoida. Pihanurmikot juontavat juurensa todennäköisesti Pohjois-Ranskasta ja Iso-Britanniasta. Kaikki tutkimustulokset eivät kuitenkaan tue tätä evolutiivista teoriaa. Kuitenkin kaupungin suunnittelussa niiden olemassaoloa on alettu kyseenalaistaa ja etsiä luonnonmukaisempia vaihtoehtoja. Jokaisen kasvilajin myötä monimuotoisuus kertautuu muiden eliöryhmien lajeilla. Mikä jarruttaa niittyjen ja muiden vaihtoehtojen maailmanvalloitusta. Se on yhä eräänlainen oletusasetus, joka peittää tienvarsia, puistoja, ja pihoja Hangosta Utsjoelle. Jo pitkään tienvarsien harvakseltaan niitetyt osat ovat olleet tärkeä elinympäristö hupenevien luonnonniittyjen lajistolle. Ajan saatossa kylvönurmikon joukkoon ujuttautuvat lukuisat kukkijat: pörriäisten suosimat voikukat, apilat ja humalat sekä monet muut. Vanhoilla pihanurmilla ja niityillä kasvaa lisäksi sammalia, jotka lisäävät kasvien monimuotoisuutta. Kylvetyt nurmet ja niityt taas saavat pian uusia lajeja, jos antaa kylvömaan siemenpankista nousevien luonnonkasvien kasvaa.. Nurmikkoja on moneen lähtöön Vähimmillään nurmikko koostuu vain muutamasta heinäkasvista. Laajalti tunnetun teorian mukaan ihmisen perimässä on mieltymys avoimiin maisemiin. 1500-luvulla varakkaiden keskuudessa alkoivat yleistyä pihanurmikot, jotka oli perustettu vain vapaa-ajan huveja ja estetiikkaa silmälläpitäen. Vasta ruohonleikkurin keksiminen toi eliitin puutarhamuodin kaikkien ulottuville ja julkisiin tiloihin. Uusia nurmikoita ilmestyy rakennettuihin ympäristöihin jatkuvasti. Pihanurmikko voikin jo olla yllättävän monilajinen, kun kasvit päästää kasvamaan ja katsoo, mitä sieltä nousee. Silti tasainen ja vähälajinen nurmikko pitää pintansa. Erilaiset kampanjat ovat menestyksekkäästi kertoneet ihmisille pölyttäjistä ja lajikirjon tärkeydestä. Muiden eliölajien näkökulmasta on perusteltua kutsua sellaista nurmea aavikoksi, joka levittäytyy pihojen ja puistojen joka kolkkaan. Kuka keksi nurmikon. Korsien tyvelle alkaa kasvaa sammalta, joka pidättää kosteutta ja toivottaa sienet ja ötökät tervetulleiksi
Esimerkiksi siirtonurmikoita myyvä Finnurmi suosittelee tuotteilleen lannoitusta kolmesta neljään kertaa kasvukauden aikana sekä leikkausta jopa viikon välein. 36 suomenluonto.fi V U O D E N T U R H A K E 2 2 4 Nurmikoille löytyy silti perusteita. ”Pienipiirteisten katunurmikoiden hoito on kallista, kun pujotellaan pienellä koneella liikennemerkkien välistä, mutta esimerkiksi Tapiolan hehtaarinurmikot ovat suhteellisen helppoja ja nopeita hoitaa.” Erilaisissa niityissäkin on huomattavia vaativuuseroja. Viheralueita suunnitellaan yhteistyössä kunnossapidon kanssa. Myös maan alla kulkevat putket ja muu infra vaikuttavat siihen, mitä maan päällä voi tehdä. Tee vähemmän: • Harvenna nurmikon leikkuuväliä • Leikkaa vain tarvitsemasi kulkuväylät • Anna voikukkien rehottaa • Jätä terassi laajentamatta ja kiveys asentamatta • Perusta vähään tyytyvä niitty • Istuta puita ja pensaita, jotka eivät vaadi muotoilua Niityt lunastavat paikkansa äärihelteillä, kun nurmikot kellastuvat. Hän huomauttaa, että nurmikoilla on myös kulttuuriarvoa. Suunnittelupäällikkö Leena Ihalainen Espoon kaupungilta kertoo, että esimerkiksi katujen risteysalueilla kasvillisuuden pitää olla matalaa, jotta näkemä säilyy. Monimuotoisessa kaupunkiympäristössä nähdään yhä enemmän arvoa ja kauneutta, ja sitä jopa toivotaan. Pihoista on tehty helppohoitoisempia viimeisenkin monimuotoisuuden kustannuksella. Mannermaa kertoo, että myös kunnossapidon työntekijöiden suunnasta tulee nykyisin ehdotuksia erilaisista kokeiluista, joilla voisi hakea vaihtoehtoja nurmikolle. Myös ruotsalaistutkimuksessa todettiin, että asukkaiden mielestä hoidettu nurmikko tekee ympäristöstä siistin. Sekä Pihkalan että Ihalaisen mukaan meneillään on kulttuurimuutos. Helppo ja työläs nurmikko Nurmikot mielletään helppohoitoisiksi, mutta hoitoa ne tosiaan tarvitsevat. ”Niityn rinnastaminen ihmisen hyvinvointiin on tehokas keino tehdä luonnon arvoa läpinäkyväksi”, Pihkala sanoo. Ei ole mielekästä laittaa niitä toistensa kanssa vastakkain vaan etsiä ratkaisuja, joissa kumpikin niistä toteutuisi.” Vaikkapa Tapiolan nurmikoiden reunavyöhykkeillä monimuotoisuuteen voidaan kiinnittää erityistä huomiota. Helsingistä tehty tutkimus osoittaa, että asuinalueilla kasvipeitteisyys on vähentynyt 1970-luvulta 2010-luvulle 15 prosentilla. ”Täytyy pohtia, miten kulttuurihistoriallinen arvo ja luonnon monimuotoisuuden arvo saadaan yhteensovitettua. Ja mikäli niittojäte kerätään pois, edessä on ongelma. Esimerkiksi sotien jälkeen suunniteltu Tapiolan Puutarhakaupunki on kulttuurihistoriallisesti arvokas, ja laajat nurmikot ovat osa ajan arkkitehtuuria ja puutarhasuunnittelua. Nurmilaikut ovat pienentyneet ja korvautuneet suurilla terasseilla ja kivipinnoilla. Vaikka virallisissa yhteyksissä niittyjen merkitystä on alettu korostaa, asuinalueilla kehitys on ollut päinvastaista. ”Sitä ei oikein voi käsitellä, koska se sisältää kulttuurijätettä, kuten muovia ja paperia. Harva hoitaa nurmikkoaan näin intensiivisesti, mutta vertailuksi pihaniitylle voi riittää yksi leikkuu vuodessa. Juuri nyt suosiotaan kasvattaa varsinainen superturhake eli pihaan levitettävä muovinen keinonurmi. Siitä tulee jätekustannus, mikä nostaa hintaa”, Mannermaa kertoo. Tulevaisuudessa sään ääri-ilmiöt yleistyvät, ja tiivistyvissä kaupungeissa hulevesien hallinta on yhä tärkeämpää. Ruotsalaistutkimus arvioi, että julkisten niittyjen hoitoon menee vain puolet nurmikoiden hoitoon käytetystä rahasta. Pörriäisistä kertovat infokyltit ovat silti yhä tarpeen. Helteellä nurmi vaatii säännöllistä kastelua. Pahimmillaan niittojäte päätyy polttoon. Niityt taas tuovat joillekin mieleen punkit ja käärmeet. Niityt lunastavat paikkansa myös äärihelteillä, sillä ne jatkavat kukoistustaan, vaikka viereiset nurmikot kellastuisivat kuivuudessa. Maisema-arkkitehti Aapo Pihkalan mukaan asukkaat kaipaavat nurmikoita oleskelua varten ja ihan vain kauniin maiseman vuoksi. Tämän lisäksi nurmikko kaipaa ilmaamista ja kalkitsemista. Mannermaan mukaan ratkaisua tähän pulmaan kuitenkin etsitään aktiivisesti. ”Nurmikkoon voi liittyä kesytetty luonto -ajatus”, sanoo Pihkala. Espoon vihertuotantopäällikkö Anne Mannermaa kuitenkin huomauttaa, että eri alueiden ja hoitoluokkien välillä on huomattavia eroja. Samalla on vähentynyt puiden osuus kasvipeitteestä, mikä kuumentaa alueita helteellä. 20 5 K A U P U N K IM A A ST U R I, 20 4 JU O TA VA JO G U R TT I -M IN IP A K K A U K SE T, 20 3 H A M P U R IL A IS AT ER IA N K YL K IÄ IN EN , 20 2 U LK O M A IN EN P U LL O V ES I, 20 1 VA IP A N K ÄT K IJ Ä , 20 LE H TI P U H A LL IN. Monimuotoisuuden ohella niityilläkin on käyttöarvoa: niitä käytetään hulevesien imeytykseen, jossa ne ovat nurmikoita tehokkaampia
”Jatkuva kasvu ei ole mahdollista rajallisella planeetalla, ja lopulta se tuhoaa ihmiskunnan ja ison osan elonkehää siinä samalla”, kirjoitt aa Annamari Värtö. Jokaiseen hedelmään liimatt avat muovitarrat siirtyvät helposti kompostiin ja sitä kautt a maaperään ja eliöiden, eläinten ja myös ihmisten elimistöön. Jaakko Mäenpää Nurmikko on jo 25. Minna Forsse KU VA T IS TO CK PH OT O BROILERINTUOTANTO Se on eett isesti ja luonnon kannalta kestämätöntä. Maininnan sai myös yleisesti koko ylikulutus sekä sen moott orina jylläävä jatkuva talouskasvu. Aija Kallio MOOTTORIURHEILU Valitkaa jo viimeinkin tämä! Jussi Pohjonen NIKOTIINIPUSSIT Nikotiinipussien terveysja ympäristöhaitat liitt yvät erityisesti niiden sisältämään muoviin ja nikotiiniin. Annika Tuoresjärvi. Neljännesvuosisadan aikana turhakkeiden noteeraaminen on muutt unut yhä tarpeellisemmaksi, sillä ylikulutus, luontokato ja ilmaston kuumeneminen ovat jatkaneet nousukiitoaan. Toinen toistaan turhempien ehdokkaiden joukosta oli vaikea valita. Laite, joka aiheutt aa koko ajan enemmän riippuvuutt a. Turhakett a ensi vuodelle voi jo ehdottaa osoitt eessa www.suomenluonto.fi / turhake. Anna-Reeta Korhonen TYYNYSUIHKE Puhtaat tyynyt mähmätään eteerisillä öljyillä ja kasviuutt eilla. ROBOTTIRUOHONLEIKKURI Se passivoi ihmistä, on kallis ja siileille ja muillekin eläimille vaarallinen. Voitt ajille on ilmoitett u henkilökohtaisesti. Irma Rantonen ULKOPOREALLAS Täysin tarpeeton veden ja energian kuluttaja, joka yleensä hankitaan siksi, kun tutuillakin on. Tänä vuonna Temu ja muut heikkolaatuisia halpatavaroita tuputt avat verkkokaupat ovat nousseet valtakunnallisten uutismedioiden otsikoihin, mikä näkyi Turhake-ehdotuksissa. Pipsa Palander HEDELMISSÄ OLEVAT MUOVITARRAT Aivan turha muovinpala. suomenluonto.fi 37 NÄITÄKIN EHDOTETTIIN VUODEN 2024 TURHAKKEEKSI V U O D E N T U R H A K E 2 2 4 TOKMANNIN YKSISARVINEN Yhtäkkiä kaikki ovat hamstranneet niitä, ja joulun jälkeen ne lentävät suurimmalla osalla roskiin, kun villitys laantuu. Tupakantumppien rinnalla nämä ovat yleistynyt roska katukuvassa. Suomen Luonto sai valintaa varten yli tuhat ehdotusta, ja niiden joukossa oli satoja erilaisia. Laite, jonka valmistaminen ei ole vastuullista eikä kestävää. Marja Suihkonen TALOUSPAPERI Keitt iöpyyhkeet voi pestä 60 asteessa pyyheliinojen kanssa tai lakanapyykissä. Laite, joka ei kestä useiden vuosien käytt öä. Näiden liikakäytt ö aiheutt aa todistett avasti haitt aa ihmisille sekä on haitallista luonnolle ja eläimille. Teea Sipilä Alves ÄLYPUHELIN Laite, joka saa meidät vieraantumaan ympäristöstä ja ihmisen todellisesta luonnosta. Sitä paitsi leikatt u ruoho on kuollutt a aluett a kasvustonsa puolesta. Alla tämänvuotisia ehdotuksia. Tuoksuterapian luulisi toimivan myös siitä viereiseltä yöpöydältä käsin. Luvataan kaikkea: niin rentoutt a ja syvää unta kuin vastakohtaakin, eli virkistymistä. Kiitos kaikille, jotka lähett ivät ehdokkaansa Vuoden turhakkeeksi! Ehdotuksen lähettäneiden kesken arvott iin kolme Suomen Luonnon vuosikertaa. vuoden turhake
Myös lintulaskentojen aineistoja käytettiin muun muassa tunnistamaan lajiryhmiä, jotka häiriytyivät eniten. Hollantilaistutkijat ehdottavat ratkaisuksi ongelmaan laajoja ilotulitevapaita rajoitusvyöhykkeitä tai ilotulittamisen keskittämistä taajamiin. Lintuja oli ilotulituksen aikaan tai heti sen jälkeen lennossa tuhat kertaa niin paljon kuin muina öinä. Hollannissa ilotulitteet ovat erittäin suosittu tapa juhlistaa vuoden vaihtumista. Pelotevaikutus oli voimakkain alle viiden kilometrin etäisyydellä ja hävisi täysin vasta kymmenen kilometrin etäisyydellä. ”Ainoa toimiva ratkaisu voi lopulta olla ilotulitteiden käytön voimakas vähentäminen”, he toteavat artikkelissaan. Ennestään tiedettiin, että ilotulituksiin reagoivat herkimmin isokokoiset lajit, kuten hanhet, sorsat ja lokit, ja uusi tutkimus vahvistaa tämän. Analyysistä suljettiin pois urbaanit alueet, joilla räiskettä on paljon. Ilotulitukset aiheuttivat ”ennennäkemättömän lentoreaktion” ja ovat verrattavissa ihmisperäisenä häiriönä lähinnä ”sotilaslentokoneisiin”. Tutkimus julkaistiin viime joulukuun alussa sarjassa Frontiers in Ecology and Environment, ja sen ensimmäinen kirjoittaja on Bart Hoekstra Amsterdamin yliopisPauketta ilmassa TEKSTI ANTTI HALKKA KUVA ILKKA MERIALA / VASTAVALO Uudenvuoden ilotulitus on linnuille keskiöinen kauhunhetki. Energiankulutus kasvaa, mikä voi olla talvella joskus kriittistä. Lentoon ajaminen aiheuttaa linnuille stressiä. Hollannissa tehty tutkimus osoittaa, että vuodenvaihteen ilotulitus häiritsee lintuja luultua enemmän. Tutkimuksessa verrattiin kahden säätutkan havaintoja linnuista vuoden 2017 ja 2018 vaihteessa tavanomaisiin talviöihin. Vaikutus ulottui useiden kilometrien päähän äänija valolähteestä. 38 suomenluonto.fi. Ne voivat pelästyttyään olla keskellä yötä lennossa tai poissa yöpymispaikaltaan usein tunninkin. Suorat kuolemat ovat harvinaisia – kuitenkin muun muassa kottaraisten ja naakkojen joukkokuolemia on Euroopassa yhdistetty ilotulituksiin. Tutkijat kuvaavat tuloksia voimakkain ilmauksin. Arvion mukaan lähes 400 000 lintua reagoi sen aiheuttamaan häiriöön. 38 suomenluonto.fi K un vuosi vaihtuu, linnut ajetaan joukoittain lentoon
suomenluonto.fi 39 Hetken iloa ja ehkä myös kauhunhetkiä tuott anut llotulite jäällä. Nämä linnut eivät lennä normaalisti pimeän aikaan. On myös tapauksia, joissa lintulaudan siivekkäitä on hävinnyt ajallisesti sopivasti. ”On shokeeraavaa nähdä, miten paljon kauemmas linnut lensivät muihin öihin verrattuna ilotulitusöinä”, toteaa tunnettu hanhitutkija Andrea Kölzsch Max Planck -instituutin tiedotteessa. Ongelma myös Suomessa Suomessa lintuharrastajat ovat myös suhtautuneet kriittisesti ilotulituksiin. Paniikin ja sekasorron vallitessa lintujen kokema stressi on voimakas. Edellä mainittuja naakkojen ilotulituksiin mahdollisesti yhdistettyjä kuolemia on todettu Ruotsissa. Ilmastonmuutoksen myötä vesilintuja on meillä varsinkin alkutalvesta entistä enemmän, ja yhä suuremmat lintumäärät ovat siten alttiita ilotulituksen haitoille. Kaksi vuotta sitten Oulussa kuoli uutena vuotena sinisorsia, ja harvinainen talvehtija sepelhanhi hävisi. Muiden kirjoittajien joukossa ovat muun muassa ilotulitteiden vaikutuksia aiemmin tutkankin avulla tutkinut saman yliopiston Judy Shamoun-Baranes ja lintujen tutkatutkimuksen kärkinimiin maailmalla kuuluva Adriaan Dokter Cornellin yliopistosta. Tiedon julkaisivat äskettäin Aapo Salmela ja Juho Leppänen Tringa-lehdessä. suomenluonto.fi 39 tosta. Vaikutus lintuihin ei siis jää vuoden vaihtumisen tunteihin, vaan voi kestää hämmästyttyvän pitkään. Lentoon ajo lisää merkittävästi lintujen energiankulutusta etenkin pakkassäässä. Hollannin tapaisia oloja, jossa runsaasti lintuja altistuu, on meillä eniten etelärannikolla, missä on talvisinkin paljon vesilintuja. Hollantilaistutkija Bart Nolet ehdottaa ilotulitekieltoa suojelualueiden ja muiden tärkeiden lintupaikkojen lähelle. Lintuyhdistys vetosi tuolloin lintujen puolesta. Vuonna 2022 julkaistiin 347 lähettimen ja neljän hanhilajin tutkimus uudenvuoden juhlinnan vaikutuksista pohjoisiin hanhiin Tanskassa, Saksassa ja Hollannissa. Pahimmillaan tuhansia lintuja kuolee, kuten Yhdysvalloissa, kun 4000–5000 punaolkaturpiaalia putosi taivaalta. Itävallassa tehdyssä tutkimuksessa merihanhien sydämen syke nousi ihmisten juhliessa vuoden vaihtumista alle 70 kerrasta minuutissa 130:een ja ruumiinlämpö 38 asteesta yli 39 asteen. ”Jotkin yksilöt lensivät satoja kilometrejä, matkoja jotka ovat normaaleja vain lintujen muuttaessa.” Toinen tutkimuksen tulos oli, että pako vaikuttaa lintujen käytökseen yli viikon häiriön jälkeen. ”Uudenvuoden juhlinta on keskeinen yksilöiden energiankulutukseen vaikuttava stressitekijä”, tutkijat toteavat artikkelissaan. Suomessa Töölönlahden sorsien huomattiin vähenevän lähes viidenneksellä uudenvuoden ilotulituksen jälkeen. Sama koskee naakkoja, jotka vetäytyvät yöksi joukolla yöpymispuihin. Esimerkiksi Helsingin Eläintarhanlahdella on ollut uudenvuoden tienoilla yli kaksi tuhatta sorsaa. Suomestakin tunnetaan ainakin yksi tapaus. Ilotulitus nosti rajusti hanhien sykettä.. Hanhet jättivät uudenvuodenyönä usein palaamatta paikalle, josta ne oli ajettu lentoon. Hanhia on Euroopassa paljon satelliittilähetinseurannassa
40 suomenluonto.fi Kolin kansallispuiston vaarat ovat muinaisen vuorijonon jäänteitä.
Joulu kansallismaisemassa. suomenluonto.fi 41 TEKSTI JA KUVAT MERJA PAAKKANEN Luontokuvaaja Merja Paakkanen vietti joulun Mäkrävaaran juurella Kolin kansallispuistossa
42 suomenluonto.fi Katso tunne lmia Merja n joulu nviet osta suome nluon to.fi DIGIT ILAAJ ILLE
Katselen ylös kuusenlatvoihin. Ulkoa paljastuu satumaisen valkoinen maailma. Vasta muutaman päivän päästä on täysikuu, mutta kuu valaisee jo nyt niin paljon, ettei pilviverhokaan pimennä metsää täysin. Verkkaisesti vietetyn aamun aikana aurinko ehtii nousta. Puut kurottavat tummina hahmoina kohti taivasta, aivan kuin vartijoina luoden turvaa. Otsalampun valo osuu mäen päällä olevaan pieneen, kotoisalta näyttävään punaiseen tupaan. Aamupalan jälkeen pakkaan reppuun eväät ja lähden hiihtämään. Toisia ihmislajisia ei näy, ainoastaan painaumat lumella kertovat jonkin muunkin kulkeneen näitä reittejä. Tällä kertaa en kuitenkaan suuntaa perheeni luokse, vaan haluan hiljentyä yksin metsän keskellä. Aattoilta on jo pitkällä, kun vihdoin pääsen lämmittämään itselleni jouluaaton aterian. Niiden tuuheita oksia peittää paksu lumikuorrute, ja kuusikon halkaisevaa metsäautotietäkin kattaa korkea hanki. On jouluaatto, ja valo on siirtynyt jo länteen. Metsä tuvan ympärillä on upea. Ympärillä oleva tyyneys on ihmeellinen. Monen eroperheen tavoin lapset ovat luonani vain joka toisen joulun, ja on minun vuoroni viettää joulu ilman lapsia. Tämä joulu on minulle erilainen kuin mikään joulu aiemmin. Lämpimästä makuupussista ei ole kiire nousta, ja voin viivytellä raukeana hyvin nukutun yön jälkeen. Vuosi on ollut monella tavalla haastava. Vaikka joulupöytäni ei notku yltäkylläisenä erilaisia herkkuja, eikä ahkiossani ollut yhtään lahjapakettia mukana, koen valtavaa onnea ja rauhaa. Tietämättä ehkä pienestä punaisesta tuvastakaan, jonka suojassa olen jouluani viettämässä. Sieltä avautuu itään tuhansien latvojen kumpuileva vaaramaisema, joka jatkuu Pielisen yli kuin loppumattomana erämaana. Syön kynttilän valossa jouluisia ruokia, joiden myötä perheeni on läsnä. Hiihtomatka tuvalle on lyhyt, vain noin kilometrin. Pieni parvi pyrstötiaisia tuli kuin lahjana tervehtimään joulunviett äjää.. Jos pitäisi kuvailla mitä jouluinen maisema tarkoittaa, niin minulle se olisi juuri tätä. Jokainen puu on saanut lumipeitteen, ja painon alla taipuneet rungot muodostavat kuin portin taikamaailmaan. Kaupasta ostetun ruuan lisäksi mukanani on isäni tekemää porkkanalaatikkoa ja jälkiruuaksi veljeni lapsen leipomaa taatelikakkua. Vuosittain neljännesmiljoonan kävijän katse näkee nuo kuusien latvat, huippujen käppyräiset mänOn jouluaatto, ja valo on siirtynyt jo länteen. Pihalla kasvaa korkeita kuusia ja mäntyjä sekä yksittäisiä lehtipuita. Olen matkalla vuokraamalleni Mäkränmajalle, pienelle tuvalle, joka sijaitsee Mäkrävaaran juurella, Kolin kansallispuistossa. J oulupäivänä aamulla valo hiipii hitaasti tupaan, kuin kysyen olenko jo hereillä. Television uutisia ja sosiaalista mediaa täyttävät sodat ja väkivaltaisuudet maailmalla, ja lasten kärsimys niissä tuntuu sietämättömältä. Niitä elementtejä, mitä ehkä meistä jokainen jouluunsa eniten kaipaa. Niitä, mistä tässä maailmanajassa saa olla kiitollinen. Mietin, miten etuoikeutettu olen. Huipulta tuo matkailijoiden joukko katsoo maisemaa tietämättä mitään minusta, yksinäisestä hiihtelijästä, joka siinä juuristolla katselee yhtä latvaa noiden tuhansien joukosta. Katselen ulos hämärään ja kirjoitan ajatuksiani muistivihkoon. Hiihtelen hiljalleen lähimaastossa katsellen puita ja jälkiä hangilla. Ilmastokriisi ja luontokato painavat vanteena rintakehääni ja hiipivät ajatuksiini yhä enenevissä määrin. Pian metsäautotie kääntyy, ja opasviitat ohjaavat sukeltamaan suurien kuusien alle. suomenluonto.fi 43 O tsalampun loiste valaisee suuria kuusia, jotka kohoavat ylväinä edessäni. Nuo latvat ovat osa kansallismaisemaa, jota tänäkin jouluna useat matkailijat ihailevat Ukko-Kolin huipulta
Yli 90 prosenttia maailman kasveista tarvitsee sieniä kasvaakseen, ja ilman sieniä ei täälläkään puita kasvaisi. Hiljalleen harmaalta taivaalta alkaa tipahdella suuria lumihiutaleita. Mykorritsa eli sienijuuri yhdistää puut sieniin ja puuyksilöt toisiinsa. Ei olisi tätä kansallismaisemaa. Koko ekosysteemi on monimutkainen kudelma, jossa lajit ovat sekä vuorovaikutuksessa että riippuvaisia toisistaan. P alatessani tuvalle pysähdyn suuren kuusen luo. Puiden alla liikkuvat monet nisäkkäät, kuten metsäsopuli, metsämyyrä, lumikko, kärppä, metsäjänis, hirvi ja joskus jopa suurpetoja kuten ahma ja karhu. Katseemme ohjataan tuohon laajaan maisemaan, mutta maisemassa on silmiemme alla myös erilaisia ekosysteemejä, joissa elää tuhansien lajien kirjo. Huipulta näkyvät puut, jotka yhdistyvät toisiinsa ihmeellisen verkoston kautta. Mietin, kuinka moni heistä ajattelee, mitä kaikkea elämää latvojen alle kätkeytyy. suomenluonto.fi/joululuonnossa. Oksiston suojassa eläviä lintuja kuten puukiipijää, jota kaarnanväriensä ansiosta on vaikea erottaa kuusen rungolta. Tuossa koko metsän kattavassa verkostossa vaihdetaan ravintoaineita erilaisilla vaihtosuhteilla, siirretään ravintoa sitä tarvitsevalle ja välitetään tietoa tuhohyönteisten saapumisesta. Sieltä on löydetty yli 2000 lajia. 44 suomenluonto.fi nyt sekä välissä lehtipuut täplinä kuusien seassa. Ymmärrän, että en ole irrallinen. Jään hankeen makaamaan ja katselemaan niiden Oletko sinä viettänyt joulua luonnon helmassa. Kerro meille joulunvietostasi! Kaikkien vastaajien kesken arvotaan Luontokaupan Pinnan alla -pipo & -villasukat. Sosiaalisen median kuvat toistavat yhtä ja samaa kuvastoa, jonka sisällä on kuitenkin paljon sellaista, mitä emme havaitse. Kolin eläinlajien määrä on päätähuimaava. Ne leijuvat taianomaisesti tanssien alas. Olen osa luontoa ja täysin riippuvainen siitä, mitä ympärilläni on. Runkoon kiinnittyneitä jäkäliä, naavaa ja luppoa heilumassa tuulenvireessä, sekä lahopuista riippuvaisia hyönteisiä. Painaudun kuusta vasten ja mietin jäiseen maahan työntyviä juuria ja kaikkea sitä ihmeellistä ja meille vielä monella tapaa tuntematonta, mitä jalkojeni alla on. Halaan puuta ja painan silmät kiinni. Kuusta vasten painautuessaan Merja Paakkanen miettii, miten ihmeellinen maailma myös maan alla on.
Kiitollisena tästä joulusta jätän hyvästit maisemalle.. Merja Paakkanen on luontokuvaaja Kilpisjärveltä. Lähtöpäivän aamuna viivyttelen makuupussin lämmössä ennen aamupalaa ja pakkaamista. Pilvet hipovat huippua, ja maisema on lähes mustavalkoinen. Kaivan kamerani esille, mutta yhtä nopeasti kuin pienet pyöreät ja pitkäpyrstöiset linnut tulivat, ne ovat myös poissa. Pilvet roikkuvat matalalla, ja näkyvyys yltää vain hetkittäin yli Pielisen. L yhyt valoisa aika alkaa olla jo ohi, ja päätän siirtyä sisälle valmistamaan joulupäivän illallista. Kolin huipun lumisilla reiteillä törmään heti ihmisiin. Minulle tämä pieni kohtaaminen tuntui kuitenkin joululahjalta, juuri sellaiselta kohtaamiselta, jota olin toivonut. Kuljen vielä hitaasti kohti Ukko-Kolin huippua. Hangella maatessani tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt, kunnes nopeat pyrähdykset ympärilläni kiinnittävät huomioni. Kiitollisena tästä joulusta jätän hyvästit maisemalle. Mitä lähemmäs huippua tulen, sitä enemmän kohtaan vastaantulijoita. En tiedä, lensivätkö tiaiset katsomaan, kuka uusi tulokas täällä metsässä liikkuu vai kävivätkö ne vain tarkistamassa, olisiko heille jotain syötävää. Mieleni on juurtunut tähän hetkeen ja kokenut onnea ja rauhaa rauhattomassa ajassa. Kamiinassa ritisee tuli. Toivon, että se on jouluna tuonut katselijoilleen samanlaista lahjan tuntua kuin ne pienet tiaiset minulle. Hengittelen hetken kokemaani. Männyn käppyräiset oksat muodostavat mielenkiintoisia kiemuroita, ja osa hiutaleista jää oksien päälle. Puita peittää tykkylumi, josta osa on peräisin laskettelurinteeltä. Autolle palattuani päätän vielä kerran käydä katsomassa maisemaa, jossa vietin rauhallisen jouluni. Juuri tätä levoton mieleni on kaivannut. Loput hiutaleet satavat maahan, muutama eksyy kasvoillenikin ja sulaa vedeksi. Yritän tunnistaa kohtaa, jossa pieni tupa sijaitsee. Katselen tuhansia latvoja ja kumpuilevaa vaaramaisemaa. Sytytän kynttilän – se luo himmeää tunnelmallista valoa. suomenluonto.fi 45 liikkeitä. Muistikortille jää vain muutama epätarkka otos. Suuntaan ensin Akka-Kolin huipulle, josta Mäkrävaara näkyy hyvin. Pieni pyrstötiaisten parvi pyrähtelee oksilta toisille tiputtaen lunta maahan. Miten kotoisa tupa onkaan. Tiaiset, jotka parhaillaankin keikkuvat jossain tuolla kansallismaisemassa. Vaikka olen nähnyt näkymän monesti, se koskettaa joka ikinen kerta. Huipulta avautuva maisema on sykähdyttävä
46 suomenluonto.fi PA SI PA RK KI N EN / VA ST AV AL O Pohjoisen vaeltava aave TEKSTI MAIJA KARALA vaeltava aave TEKSTI MAIJA KARALA Lapinpöllö on aito havumetsän asukas, mutta muuttuva ympäristö voi ajaa sen uusiin maisemiin. 46 suomenluonto.fi PA SI PA RK KI N EN / VA ST AV AL O Lapinpöllön suuret siivet ovat saalistuslennossa lähes äänett ömät.
Linnut liikkuvat ravintotilanteen mukaan laajoilla alueilla. Uhkean untuvatakkinsa turvin se voi istua tuntikausia hievahtamatta paukkupakkasessa, kuunnella ja odottaa, että saalis tulee sen luo. Nälkävuosina niiden kannat laskevat ja petolinnut voivat jättää kokonaan pesimättä. Perinteisissä myyräsykleissä metsämyyrän ja muiden myyrälajien kannat nousevat huippuunsa noin neljän vuoden välein. Huipun jälkeen kanta romahtaa. Se ottaa siivet alleen ja lentää toiseen osaan taigaa, jossa myyräsykli on sopivassa vaiheessa. Osa lapinpöllöistä pysyttelee elämänsä yhdellä seudulla, mutta huomattava osa kannasta on vaeltajia vailla pysyvää kotia. Lapinpöllö ei ole kovin kookas lintu, mutta sen valtavan paksu höyhenpeite saa sen vaikuttamaan paljon kokoaan suuremmalta. Lapinpöllö elää koko planeettaa kiertävällä havumetsävyöhykkeellä eli taigalla, Skandinaviasta itään aina Tyynenmeren rannoille asti. Myyrien saalistajien kannat seuraavat myyrien määrää pienellä viiveellä. Sitä tavataan myös meren toisella puolella, Kanadan ja Yhdysvaltojen havumetsissä. Vaeltaminen on lapinpöllön keino kiertää myyräkannan vaihtelun ongelma. Silloin taigan saalistajilla on lokoisat oltavat. Se on niin täydellisesti sopeutunut ympäristöönsä, että näyttää itsekin kelopökkelön pätkältä. Vähän aikaa myyrä voisi melkein olla taruolento. Myyrien kauhu Vaellustaipumus ja vertaansa vailla oleva saalistustekniikka tekevät lapinpöllöstä taigalla elämisen mestarin. Aina ne eivät palaa keväällä kotiin, vaan voivat asettua pesimään eri vuosina aivan eri seudulle. suomenluonto.fi 47 P istäväkatseinen ja melkein äänetön lapinpöllö on saalistaja vailla vertaa. Kunakin hetkenä pöllöjä on joillain alueilla runsaasti, toisilta ne puuttuvat melkein kokonaan. suomenluonto.fi 47. Myyräsykli kulkee eri alueilla eri tahtiin: Suomenkin maakunnissa voidaan elää kahta, kolmea tai neljääkin eri myyräsyklin vaihetta samaan aikaan. Vaeltavan elämäntavan mahdollistaa taigavyöhykkeen luonnon erityispiirre, myyräsyklit. Talvisin lapinpöllöt voivat harhailla kauas etelään tavallisilta elinalueiltaan. Hyvinä myyrävuosina pöllöt, haukat ja pienpedot elävät yltäkylläisyydessä ja saavat suuria poikueita. Suomessa lapinpöllön voi tavata melkein missä tahansa, mutta se on harvinainen etelässä, lännessä ja toisaalta Ylä-Lapissa
Kun saalis on paikannettu, pöllö nousee siivilleen. Piilossa höyhenpeitteen alla lapinpöllöllä on yllättävän pitkät jalat, jotka se iskee paksunkin kinoksen läpi suoraan pahaa-aavistamattomaan myyrään. PA SI PA RK KI N EN / VA ST AV AL O. Voi sille kelvata myös ison katkenneen pökkelön syvennys tai suuri puun onkalo. Pökkelössä kuoriutuneiden pöllönpoikasten tuleva koti voi sijaita hyvin kaukana synnyinsijoilta. Myyrät, sopulit tai hiiret muodostavat suurimman osan lapinpöllön ruokavaliosta. Pohjoisen metsät muuttuvat Taigavyöhyke muuttuu nopeasti ja monin tavoin. Siipisulkien reunoissa olevat hapsut rikkovat ilmavirtoja ja tekevät lennosta aavemaisen äänetöntä. Keskenään eri korkeudella sijaitsevat korvat ovat niin tarkat, että lintu pystyy paikantamaan myyrän vaimean rapistelun jopa paksun lumipeitteen läpi. Metsätalous yksipuolistaa havumetsävyöhykkeen luontoa niin Suomessa kuin muualla. 48 suomenluonto.fi Lapinpöllön naamakiehkura on kuin lautasantenni, joka ohjaa ääniaallot sen suuriin korva-aukkoihin. Lapinpöllö pesii mielellään haukkojen tai kotkien hylätyissä pesissä, jotka on rakennettu järeisiin vanhoihin havupuihin. Tarpeen tullen se voi täydentää valikoimaa vaikkapa päästäisillä, oravilla, linnuilla, sammakoilla ja jopa isoilla hyönteisillä. Se pakottaa lapinpöllönkin sopeutumaan
Pitkäaikaista suuntaa kohti etelää se ei riitä selittämään. Vuoden 2019 erinomainen pyökinpähkinäsato ja siitä seurannut jyrsijöiden kannan kasvu saattaa selittää vuoden 2020 lapinpöllöjen paljouden Götanmaalla. suomenluonto.fi 49 Nykymetsissä järeät ikipuut ovat harvinaisia, joten lapinpöllöt kärsivät asuntopulasta. Vuosituhannen taitteessa pesintöjen painopiste oli siirtynyt maan keskiosiin, ja siitä matka kohti etelää näyttää edenneen vauhdilla. Pesintöjä oli jopa Skånen läänissä, aivan Ruotsin eteläkärjessä. Paikoin ne ovat kuitenkin kelpuuttaneet keinopesiä. Vanhat tavat eivät enää takaa hyviä apajia. Sen syyt ovat vielä epäselviä. Aikoinaan laajoilla alueilla säännöllisesti toistuneet nelivuotiset myyräsyklit ovat tällä vuosituhannella muuttuneet hajanaisemmiksi. Kukaties lapinpöllöjen nomadinen elämäntyyli ja joustavuus elinympäristön suhteen on niille eduksi muuttuvassa maailmassa. Suomalaiseen lintuhavaintoaineistoon perustuvassa tutkimuksessa suomalaisten lintulajien pesimäajan levinneisyydet siirtyivät keskimäärin 37 kilometriä pohjoista kohti, kun verrattiin vuosien 1970–1989 aineistoa vuosiin 2000–2012. Viimeksi selkeä myyräsykli oli suuressa osassa Suomea vuonna 2008. Vuonna 2020 peräti 40 prosenttia havaituista lapinpöllön pesinnöistä tapahtui Götanmaalla, maan eteläisimmässä kolmanneksessa. Lapinpöllön vanhat vaellustavat eivät siis enää takaa hyviä apajia. Sen jälkeen lämpeneminen on entisestään nopeutunut. Etelä-Ruotsissa ei ole lapinpöllöille havumetsiä, vaan jaloja lehtipuita kasvavaa lehtimetsää. Muuttuva ilmasto työntää monia lintuja kohti pohjoista. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa jo lapinpöllöön. Yleistyvät suojasäät kesken talven saavat veden valumaan myyrien tunneleihin. Ilmaston ja ympäristön muuttuminen aiheuttaa häiriöitä myyräsykleihin. Myyrien ahdinko heikentää myös lapinpöllön ruokatilannetta. Lapinpöllö ei kuitenkaan näytä noudattavan tätä sääntöä. Suojasäätä seuraava pakkanen voi kovettaa lumen päälle teräksenkovan jääkannen, joka on tuhoisa niin myyrille kuin pöllön yrityksille syöksyä sen läpi saaliin kimppuun. Vielä 1960-luvulla lapinpöllöjen levinneisyyden ydin Ruotsissa sijaitsi aivan pohjoisessa. TE EM U H EI N O N EN / VA ST AV AL O Tarkka kuulo on paikantanut myyrän. Etenkin ruotsalaiset lintutieteilijät ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että lapinpöllöt näyttävät päinvastoin siirtyvän pesimään yhä etelämmäs. Kun pohjoisen olot huonontuvat, ne ovat löytäneet etelästä uusia tapoja ja paikkoja elää. On aika sukeltaa päistikkaa hankeen.. Kaakkois-Suomessa syklisyys näyttää kadonneen kokonaan, ja myyrien määrä vaihtelee vain vuodenaikojen mukaan. Voiko apu löytyä etelästä
Se kasvatti elämänsä aikana lähes 40 poikasta.. 50 suomenluonto.fi Huuhkajan tarina TEKSTI HEIKKI WILLAMO KUVAT HEIKKI WILLAMO, DICK FORSMAN JA TOMI VALTONEN TE KS TI XX XX XX XX XX XX X KU VA XX XX XX X XX XX XX X Huuhkajavuorella-kirjan koirasta ei enää ole
suomenluonto.fi 51 Korkealla kalliolla olevien kelojen oksilta huuhkaja näki yli laajan laakson.
Irti päästäminen oli vaikeaa, ja kävin vuorella satunnaisesti Huuhkajakoiraan työpäivä alkoi illan hämärtyessä. Huuhkajanpoikanen nousi suuren kiven kupeesta, kiipesi rinnettä siivillään vauhtia antaen ja jäi seisomaan tasanteelle. Pian sillä oli jo tapana tulla tervehtimään, kun joku meistä nousi illansuussa kalliolle. Se katseli ympärilleen ja kerjäsi, nyt kovempaa ja vaativammin. Koiraan tuodessa ruokaa isot poikaset ryntäsivät vauhdilla suupalan kimppuun. Paikka oli huuhkajille erinomainen: vaihtelevaa maalaismaisemaa, laaja kosteikko sekä aivan vieressä iso maatila lukuisine talousrakennuksineen. Toiveissani oli, että tästä alkaisi jonkinlainen matka, mutta en voinut aavistaakaan minkälainen. Kun silmät eivät enää nähneet, paneuduin makuulle ja kuuntelin ääniä – teräviä sähähdyksiä, jotka yhtyivät vielä kaksi kertaa kiihkeäksi kuoroksi koiraan tuodessa ruokaa. Istuin kojussa, kuuntelin ja kohta näin ensimmäisen ääntelijän. Osattomaksi jäänyt ilmoitti äänekkäästi tyytymättömyytensä. Toinenkin poikanen ilmestyi kätköstään, ja pian kallion laelta kuului aikuisen huuhkajan puhallus – koiras oli saanut saalista. Suunnitelmat muuttuivat nopeasti, ja päädyimme rakentamaan tarinaa ja kirjaa, joka sai lopulta nimekseen Huuhkajavuorella. Vuonna 2005 vanha hieno reviiri, jolla oli pesitty edellisen kerran kymmenen vuotta aikaisemmin, sai uudet asukkaat. Katselin, miten poikaset liikuskelivat kotilinnansa rinteillä, häämöttivät vaaleina kuin pehmeänuttuiset peikonpojat. Koiras tarttui heti tarjoukseen ja alkoi pitää meitä luotettavina hyväntekijöinä. Sen juurella oli pieni hakkuuaukko, jolla olevilta suurilta kivenlohkareilta naaras haki koiraan tuomat saaliit. Kuvauskoju oli näiden kivien tuntumassa. Sisälläni kihelmöi, vihdoinkin olin päässyt kurkistamaan suurten pöllöjen arkeen. Se antoi myyrän lähimmälle poikaselle ja katosi pimenevään yöhön. Kun kirja valmistui, minua odottivat toiset työt. Meidän piti saada vain muutama edustava kuva kalliomäkien komeimmasta siivekkäästä, mutta työ vei mukanaan. 52 suomenluonto.fi K äheä sähähdys leikkasi illan hämärää, hetken kuluttua toinen samanlainen kuului kallionjyrkänteen juurelta. Se oli alku ikimuistoisille huuhkajavuosille, joiden aikana pääsimme kurkistamaan suurten pöllöjen elämään syvemmälle kuin olimme osanneet kuvitella. Kesäyön syvä hämärä verhosi maiseman. Itse pesä oli komealla jyrkänteellä seudun korkeimman kallion kyljessä. Leo ja Tomi Valtonen ryhtyivät kuvaamaan siellä, ja liityin porukkaan muutamaa viikkoa myöhemmin, juuri tuona edellä kerrottuna heinäkuun alun iltana. Nopein sai kaiken.. Kävin tuolloin kanalassamme ankaraa, mutta myrkytöntä rottasotaa, ja veimme loukuttamiani rottia huuhkajille ravinnoksi. Kalliomäkien valtias Vuosituhannen alussa minulla alkoi ystäväni Leo Vuorisen kanssa elää ajatus kalliomäkiin keskittyvästä kirjasta, ja siihen tarvittiin kuvia huuhkajasta
Hetkessä ruokaa oli yllin kyllin, joten naaras piilotti ylijäämän pahan päivän varalle. Kerran kojussa päivystäessäni ilta tummui, eikä koirasta kuulunut. Se oli kuollut tappamansa nuoren rusakon päälle syötyään tältä pään. Paluunsa jälkeen koiras ottaa taas huoltajan roolin itselleen jatkaen sitä pitkälle syksyyn. Kysymyksessä oli perinteikäs pesäpaikka, jota Forsman kertoi seuranneensa jo vuodesta 1975. Menestyjä Huuhkajakoiraan reiluun kahteenkymmeneen ikävuoteen mahtui paljon menestystä. Tomi Valtonen otti viimeisen kuvan koiraasta 16.8.2024, ja vain kolme päivää myöhemmin lintu löytyi pihanurmikolta muutaman kilometrin päästä pesäkalliolta. Sama toistui seuraavana kesänä ja syy osoittautui arkisemmaksi. suomenluonto.fi 53 vielä pitkään. Sulkiva koiras on muutaman viikon huono lentäjä eikä kykene saalistamaan kuin oman henkensä pitimiksi. Näin ollen naaras saa kantaa muutaman viikon ajan vastuun poikasista, jotka eivät elokuussa ole läheskään valmiita itsenäistymään. Vain muutamaa kuukautta aikaisemmin Tomi oli pystynyt lukemaan koiraan jalassa olleen renkaan numeron, joka kertoi linnun olleen kuollessaan reilun kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen. Sen jälkikasvulleen kantama saalisvalikoima oli laaja, löysimme ainakin nuorten kanaja hiirihaukkojen sulkia, sorsalintuja, lokkeja ja pari rusakkoa sekä ketunja supikoiranpentuja. Poikasia oli silloin kolme eikä pieni pentu riittänyt tyydyttämään kuin suurimman nälän. Usein koiras lensi tarkistamaan kalliolla kulkijan jo alkuillasta.. Rengastajana oli maineikas petolintututkija Dick Forsman. Isojen poikasten voimistuvat kerjäysäänet kertoivat kasvavasta nälästä, ja lopulta naaras haki tiheästä näreiköstä supikoiranpennun. Myöhemmin kävin katsomassa paikan ja löysin näreiden alta kolon, johon naaras oli supikoirat piilottanut. Se näytti hyväkuntoiselta eikä ulkoisia vammoja löytynyt. Naaras palasi näreikköön vielä kahdesti tuoden mukanaan aina uuden pennun. Se liittyi sulkasatoon, joka petolintukoirailla on nopea ja asettuu ajankohtaan, jolloin useimpien lajien poikaset pärjäävät jo ilman apua. Sitä ei näkynyt eikä kuulunut lähes jatkuvasta päivystyksestä huolimatta. Toinen yllätys tapahtui elokuun alkupuolella, jolloin koiras katosi. En ollut aikaisemmin kuullut enkä lukenut huuhkajan tekevän varastoja, mutta järkevää toimintaahan se oli. Se kuoriutui kirkkonummelaisella kalliolla huhti–toukokuun vaihteessa vuonna 2002 ja sai kesäkuun kolmantena päivänä jalkaansa renkaan molempien emojen valvoessa toimitusta. Se onnistui pesinnässään saman puolison kanssa kuusitoista kertaa kasvattaen lentokykyisiksi lähes neljäkymmentä poikasta. Ruokintatilanteissa näimme vesija peltomyyriä, rottia sekä yhden kontiaisen. Pettikö vanhalta pöllöltä sydän. Se oli rähjäisen oloinen, joten arvelimme sen tulleen auton töytäisemäksi ja piileskelleen jossain haavojaan paranneelleen. Sitten kaikki äkkiä loppui. Pelkäsimme sen menehtyneen, mutta se ilmestyi takaisin runsaat kaksi viikkoa myöhemmin. Koiras oli ilmeisesti löytänyt aikaisemmin sopivan avoimen supikoiranpesän ja käynyt siellä kuin noutopöydässä. Myöhäisin havaintomme ruokaa kerjäävästä nuoresta on joulukuun puolivälistä, jolloin viimeinen neljästä poikasesta huuteli kalliolla nälkäänsä. Tarinan huuhkajakoiras oli nuorempi pesän kahdesta hyväkuntoisesta poikasesta, joita emot ruokkivat kalalokeilla ja haahkanpoikasilla sekä yllättäen myös silkkiuikuilla
54 suomenluonto.fi
Huuhkajan yllä, Perseuksen tähdistössä hohtaa siihen kuulumaton valo. Kuunsirppi valaisee kulkua, kun nousemme vuorelle. Näky on hieno: vanhojen mäntyjen lomasta nouseva kelo, suuri pöllö ja sametinmusta taivas, jossa pimeään tottuneet silmät erottavat luvuttoman määrän tähtiä. Maa pyörii, tähdet vaeltavat hitaasti yllämme. Komeetta tekee matkaa kahden ja puolen sadan miljoonan kilometrin päässä, me seisomme Hyypiämäen yössä. Yksi hienoimmista hetkistä on kuvattu kirjassamme seuraavalla tavalla: ”Vuosi on ehtinyt marraskuulle, yöt ovat pitkiä ja pimeitä. Silloin huutaa huuhkaja. Aika kuluu. Kumea puhallus tulee aivan vierestä, se kuulostaa syvältä huokaukselta. Se avaa mahdollisuuksia, tuo uusia ajatuksia ja innostaa kokeilemaan. Taustalla taivasta värjäävät kulotuksen savut.. Vuorimaa hiljenee talven odotukseen, matkamme alkaa olla lopussa. Se on avaruudessa huimaa vauhtia kiitävä Holmesin komeetta, jonka ytimessä tapahtui pari viikkoa sitten voimakas purkaus. Istahdamme maapuulle ja jäämme tuijottamaan tähtitaivasta. On jonkinlainen hyvästijätön hetki. Vapautunut kaasu ja pöly näkyvät laajenevana, hitaasti himmenevänä valokehänä, joka asettuu juuri korkeimman männyn latvaan, kuin koristamaan puuta hetkeä juhlistaakseen. Pöllö istuu takanamme olevan kelon oksalla, istuu hievahtamatta meitä katsellen. Se häämöttää yössä mustana, sarvipäisenä hahmona. Sattuma toi huuhkajan väliimme, osaksi ääretöntä kokonaisuutta.” Luontokuvaajan työn kannalta on etu, jos kohde tottuu kuvaajaan. Pimeästä kuuluvat äänet kertoivat poikasten liikkeistä, hetkistä, jolloin koiras toi saalista sekä syyssoitimesta – muutamasta lokakuun kiihkeästä viikosta, jolloin kalliolta kaikuivat kaikki huuhkajien hurjat äänet. Kirkkaita ja himmeämpiä, valkoisia, keltaisia ja punahehkuisia, osa jo vuosimiljoonia sitten sammuneita, mutta edelleen tänne matkaavan valon näkyviksi tekemiä. Kesällä yöt ovat lyhyitä, mutta syksyn lähestyessä ne pitenevät, illat lyhenevät ja pimeä valtaa alaa. Huuhkajakoiraan ja sen myötä koko perheen luottavainen käytös avasi mahdollisuuden öiseen oleskeluun tapahtumien ytimessä. suomenluonto.fi 55 Yön lintu Suurin osa huuhkajien elämästä tapahtuu salassa ihmissilmiltä. Katselemme hiljaista maisemaa, jossa siellä täällä tuikkii asumuksesta kertova valo. Villieläimen luottamuksen voittaminen on aina erityistä ja tuo työhöni aivan toisenlaisKoiras vakituisella vartio paikallaan. Kaukana etelässä näkyy kaupungin kajo, pohjoisessa taivas on tumma ja tuhansien tähtien kirjoma
Kiipesimme ylös kalliolle eikä kulunut montaakaan minuuttia, kun koiras jo ilmestyi vakiopaikalleen korkean kuusen latvaan. Olen suunnitellut monta kertaa paluuta kalliolle, tavoitteellisten kuvausten pariin, miettinyt keksisinkö suurista pöllöistä jotain uutta kuvattavaa. ”Se yrittää rusakkoa”, sanoin, mutta hetkisen kuluttua Juha korjasi: ”Se oli ilves!” Hän näytti kamerastaan kuvan, jossa huuhkaja syöksyy kohti ilvestä. Ilta hämärtyi, mutta huuhkaja vain juroi latvassaan kuin siihen kiinni kasvaneena. Naaras, jonka täytyy olla edesmenneen puolisonsa ikäinen, saattaa jäädä paikalle ja yrittää löytää itselleen uuden koiraan. ta mielekkyyttä kuin kojussa istuminen. Koiras oli voimansa tunnossa eikä epäröinyt karkottaa isoa kissaa reviirinsä ytimestä. Juttelimme mukavia ja söimme iltapalaa ennen lähtöä vuorelle, jonka paljon Kalliovuorilla liikkunut David nimesi Huuhkajakukkulaksi, Eagle Owl Hill. Kolme poikasta sähähteli nälkäisinä eri puolilla kalliota, ja kävellessämme jyrkänteen alle yksi niistä lensi komeasti ylitsemme. 56 suomenluonto.fi Vuonna 2002 koiras oli poikanen (oikealla). Tuo viimeiseksi jäänyt kohtaaminen heijasteli komealla tavalla koiraan pitkää elämää. Sovitimme tapaamisen kaikkien aikatauluihin, ja elokuun alussa istuimme keittiönpöytämme ääressä – David Gessner, Juha ja minä. Rengastaja Dick Forsman otti siitä ensimmäisen kuvan. Se oli reviirinsä ehdoton valtias, joka huolehti aina perheestään esimerkillisellä tavalla. Juha kysyi, vieläkö Huuhkajavuoren koiras oli elossa ja entiseen tapaan nähtävissä. David katseli sitä, kirjoitti muistikirjaansa ja otti kännykällään muutaman kuvan koiraan käydessä lähempänä meitä katsastamassa. Tomi Valtonen otti koiraasta viimeisen kuvan vain muutamaa päivää ennen sen kuolemaa.. Ilta jatkui yhtä hyvin kuin oli alkanutkin, sillä kuulimme ensimmäiset kerjuuäänet heti auton ovet avattuamme. Naurahdimme Da vidille, että tällaista tämä Suomessa on, huuhkajia joka kukkulalla ja tietenkin ilveksiä. Viimeinen kohtaaminen Viime kesänä tietokirjailija Juha Kauppiselle oli tulossa Yhdysvalloista vieras, joka oli kiinnostunut näkemään suomalaisen huuhkajan. Se antaa tietynlaisen vastavuoroisuuden tunteen, vaikka olisikin lahjonnalla ansaittu. Kun sain sen uudelleen silmiini, sen edessä häivähti metsään säntäävä nelijalkainen. Viime vuosina olen ajatellut usein huuhkajakoirasta, niitä hienoja hetkiä, joita sen seurassa sain kokea. Lopulta se levitti suuret siipensä ja liiti kohti peltoaukeaa kadoten puiden taakse. Kuvia toki syntyisi, ehkä jotain uuttakin, mutta polte ja tarkoitus ovat poissa. Pari kertaa olen yrittänytkin, mutta paluuta ei ole. Sen kuoleman myötä vanha pesäpaikka oli syyssoitimen aikaan hiljainen. Tuttu huuhkaja antoi paljon, vuodet olivat hienoja, mutta mennyt on mennyttä. Tai ehkä sekin lähtee pois, ja vuori autioituu taas, – ties kuinka moneksi vuodeksi. Kuvattavat olivat kaukana ja kuva oli valon niukkuudesta johtuen epäterävä, mutta suurentaessa siinä näkyi pakeneva, hyökkäävää huuhkajaa tiukasti katsova ilves
suomenluonto.fi 57 Koiraan hahmo oli osa sen kotikallion metsän siluettia yli kaksikymmentä vuotta.
TEKSTI HANNE VALTARI KUVA ARTO WIIKARI Kasvis kerrallaan Kuka. Ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa. Kotipaikka. Hanna Hurtt a. Mott o. Se ett ä luonto ott aa aina vastaan sellaisena kuin on. Tärkeintä luonnossa. 58 suomenluonto.fi H O M O S A P I E N S Hanna Hurtta innostaa ihmisiä nauttimaan kasvisruuasta, yksi porkkana ja papu kerrallaan. Loviisan maaseudulla. Sarjassa tutustutaan eri alojen tietäjiin ja taitajiin Katso Hanna Hurtan helpot vinkit kasvisp eräisee n joulupö ytään: suomenl uonto.f i DIGITIL AAJILLE. Mitä. Kasvispohjaisen ruuan sanansaatt aja. Monimuotoisuus
Hurtalle tärkein tuki ovat ahdistuskaverit, seitsemän henkilön viestiryhmä, jonne voi rääkyä tuskaansa. ”Aika yksin omien maailman pelastus -ajatusteni kanssa valtuustossa joudun olemaan. suomenluonto.fi 59 ”Olin uupunut, ja töiden loppumisen jälkeen romahdin ja masennuin. Suurin syy siihen oli pitkään jatkunut omien arvojeni vastainen työ.” Kasviksilla kapinoiden Toettuaan romahduksen syvimmästä alhosta Hurtta päätti aloittaa puhtaalta keittiönpöydältä. Sitä on pakko olla.” Myös asioiden tekeminen paremman tulevaisuuden puolesta auttaa jaksamaan, sitten lopulta. Hän kirjoitti Turkis on murha! -lappusia, ahmi kirjoista tietoa ja ryhtyi kasvissyöjäksi. Vuosien saatossa lasten suosikkiruoiksi valikoituivat makaronilaatikko ja erilaiset linssija sosekeitot. Samaan aikaan Hurtta oli kuullut juttuja, joiden mukaan maapallo ei kestä nykyisenlaista menoa, kuten liiallista lihankulutusta. Hurtan aloitteesta Loviisan kouluissa on nykyään joka päivä tarjolla lihan rinnalla kasvisruokaa. ”Se oli työni, enkä silloin voinut muuta. Töissä liedellä porisivat kuitenkin edelleen eläinperäiset ainesosat. Kasvisruokaan tottunut lapsi hämmästeli pannulla tirisseitä porsaan ulkofilesuikaleita. Sisältömarkkinointia ruokatoimittajana tehnyt Hurtta oli kokeilemassa kotonaan reseptiä, jonka tilaajana oli suuri suomalainen lihatalo. Omat arvot oli kuitenkin sullottava syvälle mielen perukoille, kun Hurtta aloitti kokkiopinnot vuonna 2006. Kasviskapina -sivuston rahoitus perustuu markkinointiyhteistöihin, Hurtan arvoihin sopivien yritysten kanssa. Hurtta halusi, että lapset oppivat pienestä pitäen kasvisruuan olevan tavallista hyvää ruokaa, ei mikään sivupöydän halju erikoisruokavaliovaihtoehto. Ja samaan aikaan tajuaa, että nyt pitäisi muutoksen ihmisten elämäntavoissa tapahtua, mutta silti mitään ei tapahdu. Lopullinen herätys tuli vuonna 2018, kun tutkijoista koostuva hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi raporttinsa, joka huusi ilmastohätätilaa. Hurtta ei esimerkiksi ole lentänyt enää vuosiin. ”Silloin ajatus kokkina olosta ajoi kaiken muun ohi.” Uuvuttava arvojenvastaisuus Kaksoslasten syntymä vuonna 2015 myllersi Hurtan arvoja, ja ajatukset eläinoikeus asioista palasivat vahvempana mieleen. Edelleenkään kaupungilla ei ole strategiaa edes siihen, miten se tulee olemaan päätöksensä mukaisesti ilmastoneutraali vuonna 2035.” Tärkein on toivo Miten pää kestää, kun uutisiakin lukiessa tulee olo, että tuomiopäivä lähestyy. Ä iti, eikö sitä voi korvata jollakin. ”Toivo on ainoa, joka ajaa eteenpäin ja saa tekemään asioita. Siihen vahvistusta on tuonut työ Loviisan kaupunginvaltuustossa, jossa Hurtta istuu ensimmäistä kauttaan vihreiden edustajana. ”Ajatus siitä tuntui luopumiselta, mutta lopulta olenkin saanut aikaa, rahansäästöä ja kiireettömämmän elämän. Välillä muutoksen hitaus turhauttaa. Siellä Hurtta jakaa kasvisruokareseptejä, vinkkaa kasvisperäisten raaka-aineiden mahdollisuuksista ja innostaa ruokapöydän kautta elämään maapallon kantokyvyn rajoissa pysyvää elämää. ”Välillä rahojen ollessa loppu on olo, että antaa olla. Se ei ole ollut helppoa. Tämä lapsen suusta tullut kysymys pysäytti Hanna Hurtan vuonna 2022. Koulussa tehtiin selväksi, että jos tahtoo opiskella kokiksi, pitää sitoutua maistamaan kaikkea. Ryhmästä saa tukea, ymmärrystä sekä toivoa. Kun Hurtan määräaikainen työsopimus loppui, hän ilmoitti itse, ettei ole kiinnostunut jatkamaan. Ja kyllähän se tuo mielenrauhaa, kun elää niin, että tästä planeetasta jäisi omillekin lapsille vielä jotain.” 1996 ”Ryhdyin kasvissyöjäksi yläasteelle siirtyessäni, sillä en halunnut enää syödä eläimiä.” 2018 ”IPCC:n raportti herätti toimimaan planeetan puolesta.” 2022 ”Lopetin arvojen vastaisen päivätyön, aloin syödä kokonaan kasvipohjaisesti ja perustin Kasviskapinan.” 2035 ”Kasviskapina on yksi Suomen merkittävimmistä ruokamedioista ja suunnannäyttäjä kasvipohjaisemmassa syömisessä.” ”Toivo on ainoa, joka ajaa eteenpäin ja saa tekemään asioita.”. Hän alkoi syödä vegaanisesti eli täysin kasvisperäistä ruokaa. Samaten kuin tekemättä jättäminen. Mutta lapsen kysymys herätti miettimään, miksi ihmeessä teen tällaista työkseni.” Hurtta kiinnostui eläin oikeusasioista teini-ikäisenä. Se ahdistaa.” Hurtta on sitä mieltä, että muutos lähtee yksilöistä. Lisäksi hän kuoppasi 14 vuotta kirjoittamansa Hannan Soppa -ruoka blogin ja perusti sen sijaan Kasviskapina-sivuston
Kuva: Eija Soimola, Pori, 18.10.2024. MARRASKUUN KULTAA JA TIMANTTEJA Kuin kultaa ja timantteja oli pelto täynnä kuuraisena sunnuntaiaamuna. Lähetä kuviasi ja tarinoitasi! www.suomenluonto.fi/havaintokirja Havainto~ kirja. Kuva: Tarja Naukkarinen, Savitaipale 17.11.2024. TOIMITTANUT ANNAKAISA VÄNTTINEN Lukijoiden oma luontopalsta toimii sekä lehdessä että netissä. . Kuva: Sari Viemero, Nilsiä 10.11.2024. Lehdessä julkaistuista kuvista maksamme palkkion. PYSTYSOLMUSET Olin lähimetsässä etsimässä mielenkiintoisia limasieniä ja ilokseni löysinkin kuvan pystysolmuset (Physarum leucophaeum) kaatuneen puun rungon alta. . HEIJASTUKSIA Lampi alkaa jäätyä loppysyksyn viileydessä.
Aamulenkillä tapasin joutsenia Suuri Rautjärven jäällä. Sen pää kääntyy kurkistukseen, harmaapäätikkakoiraalla on päälaella punainen ”lakki”. . JOKOHAN OLISI AIKA LÄHTEÄ LÄMPIMÄÄN. Maaliskuun lopulla ne tulevat taas, viime keväänä oli kolme mäyrää yhtäaikaa! Kuva: Anni Hietanen, Perniö as 9.10.2024. suomenluonto.fi 61 . Kuva: Maarit Siitonen, Muurame 4.11.2024.. . HARMAAPÄÄTIKAN KURKISTUS Linnulla on tiukka ote männyn rungosta. UPEAT REVONTULET Kaunista oli katsella taivaan tulia! Kuva: Leena Rissanen, Sotkamo, marraskuu 2024. Kuva: Antero Tykkyläinen, Parikkala, Saari 11.11.2024. MÄYRÄ PIHALLAMME Mäyrät käyvät pihallamme näin syksyisin ennen talviunille menoa ja syövät lintulaudoilta pudonneita auringonkukansiemeniä. Olivat lähtötunnelmissa, kun avovettä ei enää ollut
Hangen päällä on loikkinut jänis tai rusakko. Puun kuoressa erott uu taltt amaisten etuhampaiden jälkiä. Laita mukaan yhteystietosi, mahdollinen havaintopaikka sekä ajankohta. Kasvi kuolee helposti järsimiseen, jos suurin osa veden ja ravinteiden kuljett amiseen erikoistuneesta johtosolukosta tuhoutuu. Ohuet oksat maistuvat niille talvella, kun parempaakaan ravintoa ei ole tarjolla. Kasvit pyrkivätkin suojautumaan vihol lisiltaan tuott amalla kasvinsyöjille haitallisia ja pahanmakuisia aineita. 62 suomenluonto.fi Kysy luonnosta ASIANTUNTIJAT VASTAAVAT. Jänikset kurott avat niin korkealle kuin vain ylett ävät hangen päältä. lomakkeella, joka löytyy osoitt eesta suomenluonto.. Hangen alta ne eivät ruokaa kaiva. Omenaja päärynäpuut ovat erityisen mieluisia pitkäkorville. . Rusakon häntä ja korvat ovat pidemmät kuin metsäjäniksellä. Aiheina palstalla ovat kasvit, kalat, linnut, nisäkkäät, selkärangatt omat, sienet, sää, ilmakehän ilmiöt, geologia. Kuka on kuorinut jokaista oksaa vähän matkaa. Sen lisäksi maistuvat monet muut lehtipuut, kuten haapa, pihlaja, paju ja koivu. /kysy-luonnosta tai . LE EN A LA TV AL A / VA ST AV AL O JA TO N I AS IK AI N EN TOIMITTANUT ANNA TUOMINEN Lähetä oma kysymyksesi . HEIDI KINNUNEN Oksien maistelija. Julkaisemme vielä yhden vastauksen digitilaajille osoitteessa suomenluont o.fi/ digitilaaja lle Rannassa oli tällaisia vaikka kuinka paljon. kirjeellä tai kortilla osoitt eeseen Suomen Luonto, Itälahdenkatu 22 b, 00210 Helsinki
Viimeisessä kennossa on pieniä kiilupistiäistoukkia, jotka ovat syöneet kennossa olleen erakkoampiaisen esikotelon. Ensimmäinen lyhyempi ja ohutseinäisempi pesä kuuluu Ancistrocerus-suvun erakkoampiaiselle eli koloampiaiselle. Koloampiaiset ja rusomuurarimehiläinen pesivät yleisesti talojen seinien koloissa, ja niiden pesiä löytyy myös ikkunakarmien rakosista. Mökillämme lintujen ruokintapaikalla vieraili alkuvuodesta harmaapäätikkanaaras, jolla oli oudon pullea vatsa. . Toinen pidempi ja paksuseinäisempi pesä kuuluu rusomuurarimehiläiselle. SEPPO VUOLANTO Pulleavatsainen tikka Mitä nämä mustat munat ja toukat ovat. Tämä lintu vaikutt aisi kuitenkin kärsivän muusta vaivasta. Sen keskiosissa kahdessa eri kennossa on kaksi vaaleaa täysikasvuista toukkaa eli esikoteloa, jotka jäävät talvehtimaan pesään ja koteloituvat ensi keväänä. . Rengastajat saavat joskus tällaisia ilmaa pullollaan olevia lintuja pyydystett yä. Ne eivät kykene itse kaivamaan käytäviä kovaan puuhun, joten talon rakenteille niistä ei ole haitt aa. Yhdessä kennossa on kuollut rusomuurarimehiläisen toukka ja kahdessa syömätt ä jäänytt ä keltaista siitepölyä, jonka toukkien emo on tuonut pesään. Siitepöly on jäänyt kennoon, koska mehiläisen muna tai nuori toukka on jostain syystä kuollut. Kovalla pakkasella linnut saatt avat pörhistää höyhenensä ja näytt ää lihavilta. suomenluonto.fi 63 K Y S Y L U O N N O S TA K Y S Y L U O N N O S TA Suomessa on useita koloampiaislajeja, kuten kuvan pohjan koloampiainen. Videolla näkyy kaksi savesta muuratt ua pesää ikkunan karmin välissä. Nämä kiilupistiäiset ovat siis erakkoampiaisten loisia. Tammikuun jälkipuoliskolla tätä yksilöä ei ole enää näkynyt, mutt a normaalin solakka harmaapäätikkakoiras on jatkanut vierailujaan päivitt äin. Sen sisällä on noin 15 kennoa, joista noin kymmenessä on tummasta silkistä kudott u kotelokoppa. JUHO PAUKKUNEN Kehto karmin välissä Katso lukijan video osoitteessa suomenluont o.fi/ kategoria/l uonto/ kysy-luonno sta O LL I PI H LA JA M AA JA H EI DI KA LL IO O U TI TA M M EL A. Kunkin kotelokopan sisällä on täysikasvuinen rusomuurarimehiläinen odott amassa ensi keväänä tapahtuvaa kuoriutumista. Onko se kasvain tai jokin muu tauti. Syyksi on arveltu, ett ä hengitykseen liitt yvä lintujen ilmapussijärjestelmä saatt aisi olla epäkunnossa. Lintu oli virkeän ja energisen oloinen siitä huolimatt a. Mistä voi olla kyse
Kyseessä ei ole vesihämähäkki, vaan yksi rantahämähäkeistämme. Rantahämähäkit, eli rannakit, elävät vesistöjen läheisyydessä ja ovat taitavia liikkumaan veden päällä ja ositt ain myös pinnan alla. Vastaavanlaisia jäätymisenestoyhdisteitä esiintyy monilla hyönteislajeilla ja esimerkiksi napamerillä elävillä kalalajeilla. Valkoinen kelmu on lehden pintasolukkoa. Talvehtimisprosessin seurauksena hämähäkit selviytyvät hyvin kylmissä olosuhteissa. Luulin sitä ensin kuolleeksi, mutt a se virkosi ja kiipesi sormelle. Jos talvella löytää kotoa hämähäkin, joka ei ole sopeutunut selviämään kuivassa sisäilmassa, se kannatt aa laskea ulos vasta kun lämpötila on joitakin asteita plussan puolella. Prosessi on hidas, ja tämän vuoksi talvehtimiseen valmistautumatt omat yksilöt eivät selviä nopeista lämpötilanvaihteluista. Osa on sokeriyhdisteitä, kuten glyserolia tai sorbitolia, jotka hidastavat jääkiteiden muodostumista soluihin. Heinäkuussa toukat koteloituvat valkoiseen koppaan koverteen ulkopuolelle. Keskenkasvuisina tai aikuisina talvehtivat hämähäkkilajit alkavat kerätä yhdisteitä elimistöönsä syksyllä lämpötilojen jäähtyessä ja päivänvalon vähentyessä. En ole koskaan aiemmin törmännyt vastaavaan. Kuvassa näkyvä yksilö saatt aa olla isorannakki, mutt a yleisemmin esiintyvältä raitarannakilta puutt uu toisinaan lajille tyypilliset vaaleat raidat, mikä hankaloitt aa tunnistamista ilman lähempää tarkastelua. Vahvimmat elinalueet ovat kuitenkin edelleen Lounais-Suomessa. KIMMO SAARINEN Toukka söi lehden sisukset Rantahämähäkit tunnetaan huolehtivaisina emoina. Perhonen ja sen toukka on kuitenkin puulle harmiton, eivätkä vioitukset suuremmin haitt aa tammia. Miinaajakoiden heimoon kuuluvasta lajista on kymmenen viime vuoden aikana kertynyt laajalti havaintoja maan eteläja keskiosista, pohjoisimmillaan jo Oulun seudulta asti. Esimerkiksi Turun Ruissalossa kelmukovertajakoi on ollut viime vuosina niin runsas, ett ä pienen perhosen esiintyminen on herätt änyt laajempaakin huomiota ja huolta. Pieni toukka nakertaa alkukesällä kapean mutkaisen käytävän tammenlehden yläpinnan päällyskett oon. Koverteita on yleensä useita ja ne sulautuvat lopulta laajemmaksi päällysketon valkoiseksi läiskäksi. Myös jääkaapin avulla voi autt aa yksilöä aktivoimaan kylmänsietokykyä. TAPIO KUJALA O LL I PI H LA JA M AA JA EL IA S SA H LB ER G Hämähäkki kipitt eli talvisella tiellä Miksiköhän tammenlehdissä on kalvo päällä. Perhosia alkaa kuoriutua heinäkuun lopulla, ja ne lentävät pitkälle syksyyn sekä talvehtimisen jälkeen uudestaan keväällä, jolloin niitä on helpompi havaita. Kalvon alla piilott elee kelmukovertajakoin (Acrocercops brongniardella) vaalean kellanvihreä toukka, ja todennäköisesti useampikin. Toisille lajeille on täysin luonnollista, etteivät ne edes yritä talvehtia aikuisina vaan tekevät tilaa uusille sukupolville. 64 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Onko kyseessä vesihämähäkki. Perhonen lentää öisin isoja ja pieniä tammia kasvavissa ympäristöissä. Onko sen aiheutt anut joku sieni tai ötökkä. Yhdisteiden avulla hämähäkki säilyttää kykynsä toimia alhaisissa lämpötiloissa, vaikkakin liikkeet ovat huomatt avasti hitaampia kuin lämpimillä keleillä. Ruosteenruskeissa etusiivissä on hieno mustavalkoinen juovakuviointi. Tämän mahdollistavat hämähäkkien kehossa esiintyvät orgaaniset ja kemialliset yhdisteet, jotka estävät jääkiteitä muodostumasta hämähäkin soluihin. Myöhemmin toukka kaivautuu lehden sisälle. Miksi se oli talvella kävelytiellä. . PE TE LE IN O TA PI O KU JA LA. Kelmukovertajakoi on yleistynyt roimasti viime aikoina, kenties ilmaston lämpenemisen ja leutojen, lumett omien talvien takia. . Aikuista kelmukovertajakoita ei kuitenkaan ole koolla pilatt u: siipien kärkiväli on alle sentin. Osa hämähäkeistä lähtee talvehtimispiiloistaan liikkeelle jo pikkupakkasilla, minkä vuoksi niitä voi löytää lumihangilta. Löysin sen kävelytieltä. Osa näistä yhdisteistä on proteiineja, jotka jääkiteisiin sitoutuneina estävät niitä kasvamasta suuremmiksi
Orava tuli ruokailemaan lintulaudallemme yhtä aikaa tavallisen värisen oravan kanssa. HEIDI KINNUNEN Oravan turkki tyypillisesti harmaantuu talveksi. Mustahäntäisiä ja tummanruskeita kuusioravia oli puolestaan eniten Itä-Suomessa. Nisäkkäiden värivaihtelu on yllätt ävän suurta. . Eumelaniini johtaa tummaan karvaan ja feomelaniinit punertaviin ja oranssihtaviin muotoihin. Nykyään tiedetään, ett ä oravien karvojen väritykseen vaikutt avat melaniinija feomelaniinipigmentt ien osuudet. Hämähäkki kipitt eli talvisella tiellä Oravan tumma talviturkki ER KK I M AK KO N EN / VA ST AV AL O EI JA M AR TI N M ÄK I. Tyypillistä on, ett ä värien periytyminen on välimuotoista, joten oravat ovat olla lähes kaiken värisiä oranssinpunaisen ja mustan väliltä. Kuvassa oleva tumma eläin muistutt aa ulkonäöltään Voipion kuvaamaa kuusioravaa. Joskus normaalin värisillä oravilla on tavatt u valkoisia laikkuja, ja onpa valokuvia valkoisenja harmaankirjavista oravistakin. Vuonna 1970 julkaistussa artikkelissa hän summaa, ett ä punainen värimuoto on harvinainen Etelä-Suomessa (osuus kaksi prosentt ia), ja runsastuu Lappiin tultaessa (30%). suomenluonto.fi 65 K Y S Y L U O N N O S TA Onko tällainen lähes musta orava eri lajia, ja onko se harvinainen. Lisäksi oravilta tunnetaan valkoisia leukistisia ja albinistisia muotoja. Suomen nisäkkäitä tutkinut professori Paavo Voipio (1913–2006) tunnisti museonäytt eiden avulla Suomesta oravalta kolme värimuotoa: punaisen, ruskean ja tumman
66 suomenluonto.fi K Y S Y L U O N N O S TA Mökillä käydessämme ihmett elimme pihlajien lehtiä, jotka olivat kuin ruosteen sävytt ämiä niin pienissä kuin isoissakin pihlajissa. – . O Suomen Luonnonkuvaajat SLV ry:n jäsen , ei jäsen . Pihlajan-katajanruosteesta käytetään myös nimeä pihlajansarviruoste. ANNELI VIHERÄ-AARNIO Ruostesarvia pihlajissa AN N A TU O M IN EN JA KA AR IN A H EI SK AN EN Ruostesienen elinkierto vaatii sen nimen mukaisesti kaksi lajia, pihlajan ja katajan. . Monien pajujen lehdet olivat kuihtuneet – jopa saarekkeessa veden äärellä. sijat , sarjojen . Ruosteen sävytt ämät laikut pihlajan lehdissä aiheutt aa pihlajan-katajanruoste (Gymnosporangium cornutum), jonka toinen isäntäkasvi on kataja. Kilpailu odottaa Sinun näkemystäsi Suomen luonnosta! VUODEN LUONTOKUVA · KILPAILU 2025 K Kilpailuun voi osallistua luontokuvilla, jotka on otettu Suomessa . Ruostetäplien kohdalla näkyy paljaallakin silmällä pieniä, ruskeita piikkejä tai sarvia. sijat , erikoispalkinto kilpailun parhaasta kännykkäkuvasta S L SLV Kuvien latausaika 15.1.2025 – 5.2.2025 K : V H , , M. Nuorten sarja on ilmainen. Kilpailun säännöt ja ohjeet . . alkaen: luontokuva.org K K · L · M · N · M L · I N (alle v) · P (vuosittain vaihtuva teema) P € Pääpalkinto , muut sarjavoittajat , sarjojen . . Mikähän näitä vaivaa. Asian voi tarkistaa kurkistamalla pihlajan lehtien alapinnalle. .
Osallistujien kesken arvotaan Luontokaupan palapelisett i.. Termex-Selluvilla – lämmöneristettä luonnosta suomalaisiin koteihin www.termex.fi Lämmin talvella, viileä kesällä, tutustu Lämmin talvella, viileä kesällä, tutustu Selluvillalla eristämisen etuihin: Selluvillalla eristämisen etuihin: Anna joululahjaksi pala ikimetsää. Monta uutt a tiedonmurua lukijalle. Luonnonperintösäätiö ostaa luonnonalueita pysyvään suojeluun. Kultakyyhkystä parjatuksi puluksi Olen aina pitänyt kesykyyhkyä kauniina lintuna ja kultt uurihistoriallisesti äärimmäisen mielenkiintoisena lajina – on ehdott oman miellytt ävää tarkkailla pulujen tomeria puuhia ihmisen rinnalla ja joustavaa asennoitumista kaupunkiympäristöön. TO IM IT TA N U T M A R I P IH LA JA N IE M I EDELLINEN NUMERO Termex-Selluvilla on ekologisesti lajitellusta Termex-Selluvilla on ekologisesti lajitellusta keräyspaperista kuiduttamalla valmistettu keräyspaperista kuiduttamalla valmistettu turvallinen lämmöneriste moderniin turvallinen lämmöneriste moderniin rakentamiseen pohjoisiin olosuhteisiin. www.luonnonperintosaatio.fi Ra ha nk er äy sl up a RA /2 02 0/ 92 1 / Po lii si ha lli tu s Tarjotaan yhdessä turvapaikkoja elämälle. Anna palautett a: palaute@suomenluonto.fi Lukijoiden mielestä numeron 9/2024 paras jutt u oli Kultakyyhkystä parjatuksi puluksi. rakentamiseen pohjoisiin olosuhteisiin. Laitathan mukaan perustelut! Vastaukset viimeistään 18.12.2024. (klikkaa lehden kansikuvaa). ÄÄNESTÄ Verkkosivuilla www.suomenluonto.. Arvonnassa Noukin Kivi-pipon voitt i Martt i Uusitalo Porista. –Jukka Heino, Merikarvia Osallistu Paras jutt u -kisaan! Mikä on mielestäsi tämän numeron paras ju. Lämmitä kotiasi, Lämmitä kotiasi, älä ilmastoa. u. Olen nähnyt hautausmaalla vanhimmat ja hienoimmat puuvanhukset. –Janne Kaiunpää Muiston ja unohduksen maa Mielenkiintoista pohdintaa hautausmaiden luonnosta monesta eri näkökulmasta. Jutussa kerrotaan mukaansatempaavasti yhtäältä ainutlaatuisen linnun kiehtovista vaiheista vuosituhansien varrella ja toisaalta sen monin tavoin epäkiitollisesta paikasta nykymaailmassa. älä ilmastoa. suomenluonto.fi 67 L U K I J O I LTA Mitä mieltä olet lehdestä. Puutkin saavat olla siellä enemmän rauhassa kuin muualla. –Pia Leppänen, Lieksa Pohjoisen vihreät juuret Mielenkiintoinen ja monipuolinen jutt u pohjoisen metsistä
”Niille voi valmistaa asusteita hyvinkin erilaisista materiaaleista, tehdä vaatteita tekstiileistä ja ympäristöjä kartongista”, TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA K O T O N A TEKSTI MARJO JÄÄSKÄ KUVITUS OONA HIMANEN. Leluhankinnoissa kannattaa käyttää harkintaa, mutta tiukkapipoiseksi ei ole syytä ryhtyä. Heljakka muistuttaa myös siitä, ettei leikkivälineen tarvitse aina olla lelu. 68 suomenluonto.fi K O T O N A 68 suomenluonto.fi JOULUNALUSAJAN LAHJASÄÄTÖ koettelee monien vanhempien hermoja. Postiluukusta kopsahtelevat lelukuvastot kiihdyttävät jälkikasvun koville kierroksille. Kun lelua voi käyttää monipuolisesti, siihen sitoutuminen vahvistuu ja käyttöikä pitenee. Hahmon voi myös viedä luontoon ja ottaa siitä valokuvan tai videota. Leluja leikintutkija Katriina Heljakka ymmärtää vanhempien tuskaa, mutta haluaa asettua myös lelukuvia ahnaasti ihailevien lasten asemaan. Leluhankinnoissa kannattaa käyttää harkintaa, mutta tiukkapipoiseksi ei ole syytä ryhtyä. Lapset leluvuorella Heljakka vinkkaa. Lapset saavat iloa esimerkiksi luonnosta löytyvistä kepeistä, kivistä ja simpukankuorista, hiekasta ja lumesta. ”Minusta arvonsa on siinäkin, että lapsi saa elää unelmaansa ruksimalla katalogin täyteen. Keittiössäkin on monta leluksi muuntuvaa esinettä. Maailma ehtii kyllä opettaa, ettei tämä ole realistista. Joulun hittilelun hankkiminen ei siis ole välttämätön edellytys sille, että mielikuvitus pääsee valloilleen ja leikki voi alkaa. LAHJOJA HANKKIVAN kannattaa suosia monipuolisen leikin mahdollistavia leluja. On tietysti täysin aikuisten käsissä, minkälaiseksi joulun leluvuori paisuu, sillä lapsella ei ole perspektiiviä siihen, mikä on kohtuullista. Lapselle kannattaa antaa mahdollisuus tarkastella tämänkaltaisia visuaalisia sisältöjä. Kattilan kannesta lähtee komea ääni! Lapsi osaa ihmeellisesti luoda leikin hyvin arkisen esineen, vaikkapa pahvilaatikon ympärille. Liiallisuuksiin lelujen säännöstelyssä ei kuitenkaan kannata mennä, sillä ne ovat monessa mielessä lapselle tärkeitä.”Lelujen parissa voi harjoitella erilaisia taitoja, mutta ne ovat myös itseilmaisun väline”, Heljakka sanoo. Ei se automaattisesti tarkoita sitä, että kaikki on hankittava.” Leluhankinnoissa kannattaa käyttää harkintaa, mutta tiukkapipoiseksi ei ole syytä ryhtyä. Vaikka lastenhuoneessa on leluja entuudestaan röykkiöittäin, lisää pitäisi saada. Esimerkiksi hahmolelujen, kuten nukkejen, pehmojen ja toimintahahmojen kanssa voi touhuta monenlaista
Ihan hyvä muovi Leluista 90 prosenttia on valmistettu muovista, joten sen välttäminen on vaikeaa. avonoideja 10–20 prosenttia enemmän kuin keltaisessa sisaressaan. Malttia kieltoihin Niin sanottua krääsää ei kannata automaattisesti kieltää, sillä huonolaatuinenkin lelu voi olla lapselle merkityksellinen. muotijaurheilukauppa.. Kaikki muovilelut eivät ole kertakäyttöistä krääsää. Se saattaa kuitenkin olla hankalaa, sillä esimerkiksi varaosia ei vielä ole juurikaan saatavilla. Joulupöydän herkuksi sopii erinomaisesti pikkelöity punasipuli. 5. Puussa on ihanaa lämpöä, mutta se ei sovi kaikkeen. Vinkit antoi leluja leikintutkija Katriina Heljakka. Suomalaiset ostivat elokuussa Kiinasta yhteensä 3,2 miljoonaa tuotetta, joista 40 prosenttia oli vaatteita, tekstiileitä, kenkiä ja nahkatuotteita. 3. KU VA T JO H AN N A M EH TO LA , IS TO CK JA SH U TT ER ST O CK JOULUN PUNAINEN SIPULI Maultaan voimakas punasipuli on keltasipulin punakuorinen muunnos. suomenluonto.fi 69 K O T O N A VINKKINURKK A Viisaita leluvalintoja 1. Jatkaako lelu matkaa seuraavalle leikkijälle vai onko sen elinkaari lopussa. Oheisja yllätysleluista ei kannata tehdä jokapäiväistä piristystä. Punaisen värinsä ansiosta siinä on myös terveellisiä . /tag/kestavajoulu Pienet makupalat Pienet. Muista kierrätys Mieti ajoissa, mitä teet lelulle, kun sillä ei enää leikitä. /tag/resepti HARKINTAA OSTOKSIIN Suomalaisten kiinnostus kiinalaisiin verkkokauppoihin on kasvanut räjähdysmäisesti. 2. Katso resepti: suomenluonto.. 4. Tarkkana alkuperästä Harkitse kaksi kertaa, ennen kuin ostat lelun EU:n ulkopuolisesta verkkokaupasta. sivustolta löydät runsaasti luettavaa kestävästä joulusta. Korjaamistakin kannattaa yrittää. Niistä hankitut lelut eivät välttämättä täytä eurooppalaisen leluteollisuuden standardeja, ja tuotteissa voi olla myrkyllisiä kemikaaleja. Rakas rikkinäinen Rikkoutunut lelu voi olla omistajalleen tärkeä ja sillä on ehkä vielä leikkiarvoa. suomenluonto.. NIIN KESTÄVÄÄ, ON JOULU TÄÄ Kaipaatko vinkkejä ekologisempaan joulunviettoon: joulupöytään, joululahjoihin tai vaikkapa joulukuusen hankintaan. Tervettä järkeä saa kyllä käyttää. Jos valmistaja on vastuullinen, lelupakkauksessa on kierrätysohjeet. Suomenluonto.
KU VA JU H A JO RO SA RJ AS TA TA IV AA N TA PA H TU M AT Valoa ja varjoa Pohjoisella taigalla Nyt näyttelyyn! LUONTO & TAIDE 70 suomenluonto.fi AUKEAMAN TOIMITTANUT JOHANNA MEHTOLA. Pohjoinen Taiga – Riekon ja Kiirunan Maa -näyttely Siidassa Inarissa 26.1.2025 saakka, siida.fi. Kuvat ovat Sami Vartiaisen käsialaa. Pohjoisella taigalla Ylä-Lapin luontokeskus Siidan näyttely Pohjoinen Taiga . Niiden sävyjen pehmeys ja unenomainen tunnelma korostavat ajan vaikutusta ja hylättyjen paikkojen mystiikkaa. Valoa ja varjoa Turun taidemuseossa on esillä Juha Joron valokuvanäyttely Kätketyn valon maisemat, jossa nähdään infrapunavalokuvauksella toteutettuja teoksia. Näyttelyn ilmeen on tehnyt kuvataiteilija Juliana Hyrri. Riekon ja Kiirunan Maa esittää pohjoiseen taigaan aikojen kuluessa täydellisesti sopeutuneen ja karaistuneen riekon sekä kiirunan omissa elinympäristöissään. Näyttelyn taiteilijoita ovat muun muassa taiteilijat Anna Pekkala ja Raimo Saarinen. Polygala Biennale -näyttely Luomuksessa Helsingissä 5.1.2025 saakka, luomus.fi. Kätketyn valon maisemat -näyttely Turun taidemuseossa 12.1.2025 saakka, turuntaidemuseo.fi. K U LT T U U R I Juha Joron valokuvanäytt ely Kätketyn valon maisemat on esillä Turun taidemuseossa. Taide sulautuu tietoon Polygala Biennale – Kasvit, eläimet ja niiden välissä olevat asiat -ryhmänäyttely rakentuu vuorovaikutuksessa Luomuksen kokoelmien, tutkimuksen ja paikkojen kanssa
Muuten luonto asettaa sen meille enemmin tai myöhemmin.” Suomen Luonto -lehdestäkin tutun Anni Kytömäen Mirabilis-romaanin (Gummerus 2024) 700 sivulta voi löytää monia teemoja, mutta itselleni se terävin ja ajankohtaisin on tuossa lauseessa. Sitä selvittää Finlandia-palkittu kirjailija Juha Hurme teoksessaan Sampo (SKS Kirjat 2024) aina tämän ihmevärkin kivikautisia juuria myöten. Me ihmiset olemme kautta aikain aiheuttaneet tuhoa, missä sitten kuljemmekin. Se tapettiin sukupuuttoon 1800-luvulla – vain sadassa vuodessa sen jälkeen, kun ihminen tapasi tämän lentokyvyttömän linnun Beringinmeren alueella. suomenluonto.fi 71 K I R J AT MIKÄ KOLOPESIJÄ. Jos emme itse tajua tekojemme seurauksia, luonto vyöryttää ne lopulta niskaamme. Voi kunpa joku kirjoittaisi vastaavan suurteoksen metsäteollisuuden mahdista omassa kotimaassamme. ”MEIDÄN ON asetettava raja itsellemme, Leonhard sanoi. Ihmisten lisäksi kirjassa on monia toislajisia henkilöitä, kuten turkishylje (ajatella, miten ihminen on nimennyt lajin kuin se olisi vain turkis) ja Stellerin merilehmä, joka on tuttu Iida Turpeisen teoksesta Elolliset. Se on tutkitulla tiedolla kyllästetty eepos ahneudesta. Lue lasten luontokirjoista lisää suomenluonto.. . Se on hämmentävä tarina kalatuotebisneksen ylivallasta norjalaisessa yhteiskunnasta, lohien kokemasta kärsimyksestä ja ympäristön tuhosta. Koloja nakuttelevat tikat ja niiden koloja käyttävät muut lajit tulevat tutuiksi Lauri Lajusen, Jari Peltomäen, Esa Hohtolan, Jouni Pursiaisen ja Kari Kantolan teoksessa Suomen kolopesijät (Reuna 2024). Voit kuunnella lehden artikkeleita syventäviä tai luonnon hyvinvointivaikutuksiin sukeltavia podcasteja, rentouttavia luonnon ääniä sekä kolumneja. NUORESTA LÄHTIEN olen ollut tietokirjojen ja tutkivan journalismin suurkuluttaja. Mirabilis ei kuitenkaan paasaa, vaan näyttää. Pääroolin toislajisista saa isomerimetso, kormorantti. Myyrä odottaa Kuuraa ja Pyryä, mutta taivaalta tulee vettä. Kirja on nautinnollisen hitaasti kehittyvä ja avautuva seikkailuromaani, jota lukiessa pulssi tasaantuu. suomenluonto.fi Luonnon verkkosivuille tikkeleita syventäviä suomenluonto.fi 71. Tässä lajissa viimeisimpiä merkkiteoksia on kahden norjalaisen toimittajan, Kjetil Østlin ja Simen Sætren, kirja Vieras laji – Kuinka lohesta tuli miljardibisnes (suomentanut Heli Mäntyranta, Gummerus 2023). Sivuilla päästään kulkemaan niin luonnontieteilijöiden kuin siirtokuntalaisten matkassa, kieputaan sirkuksen trapetseilla ja matkataan merillä. PIENI ON TÄRKEÄ. Ilmastonmuutoksesta kertova Kuura ja Pyry (Enostone 2024) vie Myyrän maailmaan Raija Järvisen tekstein ja Anna Pakkasen kuvituksin sekä Kerttu Kotakorven ja Panu Halmeen tietolaatikoin. Se vie 1800–1900-lukujen vaihteeseen, Suomesta aina Venäjän itäisiin kolkkiin Amurinmaalle asti. Luontoa korville Olemme koonneet Suomen Luonnon verkkosivuille paljon kuunneltavaa joulunpyhiksi. Kirja on kertomus kestävyyden raameista ulos paisuneen alan kyvystä hiljentää faktat ja kritiikki. HANNE VALTARI Hitaan sykkeen seikkailuromaani KUUK AUDEN KIRJA POIMINTOJA LUONTOKIRJA SUOSIKKINI PODCA S T Ihmettä ja ilmastonmuutosta Eepos ahneudesta AU KE AM AN KO O N N U T JO H AN N A M EH TO LA KU VA AN N A RI IK O N EN Pekka Niittynen on kasvitutkija Helsingistä. IHMEELLINEN VEKOTIN. Mikä mahtaa olla totuus Kalevalan Sammosta
. Lue. Puolusta kanssamme pienimpiäkin uhanalaisuuden uhkaamia. Tututkin lajit, kuten varpunen, ovat vaarassa kadota. /artikkelit/kumpion-vihreampi-luonnonjoulukuusi-vai-muovikuusi/ Jouluinen luontovisa Testaa tietosi ja opi uutta: Suomen Luonnon jouluvisan knoppitiedoilla voit loistaa jouluna. Luonnon asianajaja Luonnonsuojeluliiton työ luonnon ja eläinten puolesta jatkuu katkeamattomana ympäri vuoden, kaikkialla Suomessa. /joulu RA HA N KE RÄ YS LU PA RA /2 02 2/ 19 9 N O RP AN KU VA JU HA TA SK IN EN , IL VE KS EN KU VA O SS I SA AR IN EN. Joululahjoituksellasi olet mukana pelastamassa ainutlaatuista kotimertamme myös tuleville sukupolville. Suomessa koristellaan vuosittain noin 1,4 miljoonaa joulukuusta. Valitse pukinkonttiin mieleisesi luonnon pelastuspaketti. / artikkelit/testaa-osaamisesijouluisessa-luontotietovisassa/ JU KK A RI SI KK O / HA VA IN TO KI RJ A AR JA VA LT O NE N M AR KU S SI RK KA Norpan ensiapu Auta kanssamme norppaa! Lahjoituksellasi kolaamme apukinoksia, osallistumme pesälaskentoihin, edistämme norppaturvallista kalastusta ja vaikutamme lainsäädäntöön. sll.. Kumpi onkaan vihreämpi valinta, luonnonjoulukuusi vai muovikuusi. Anna joululahja luonnolle Anna joululahja luonnolle Anna joululahja luonnolle Aineeton lahja on paras tapa auttaa luontoa jouluna. avissa Suomen Luonnon digitilaajilla 72 suomenluonto.fi V I N J E T T I • LUONTO • RETKEILY • KOTONA • YMPÄRISTÖ • BLOGIT • L U O N N O N Y S T Ä V Ä N Y K K Ö S S A I T T I Tule joulu metsäinen Miltä tuntuisi viettää joulu metsässä. /artikkelit/aitoa-joulutunnelmaaautiotuvassa/ Luonnonkuusi vai muovikuusi. Lue Suomen Luonnon vinkit autiotupajouluun: suomenluonto. Suomessa on ainutlaatuinen autiotupaperinne. Itämeren elvytys Herkkä Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Varpusen jouluaamu Luontokato on todellisuutta myös täällä pohjolassa. Tee joululahjoitus ja ole kanssamme luonnon asianajaja. Niiden suojissa voi rauhoittua joulunviettoon metsän siimeksessä tai tunturin kupeessa. suomenluonto.. suomenluonto.
P e k k a N i i t t y n e n. Elokapinan parissa kasvaneet eivät tulevaisuudessa tule päättämään vain luonnonsuojelusta ja päästövähennyksistä. Yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi ei sen ensiaaltoon onneksi tarvita kaikkia. Mutta liikkeen veteraanit ovat tähän päivään saakka kansoittaneet suomalaisen politiikan ylimpiä oksia. Elokapina tuskin kaipaa sinua sen enempää kuin sinä sitä. Siinä vaikuttaa olevan jotakin erilaista. Ehkä heitä ei kannattaisi jo nyt liiaksi katkeroittaa. Se on elokapinallisissa.” Elokapinassa kasvavat tulevat päättäjämme KU VA AN N A RI IK O N EN Pekka Nii. Elokapinassa kytee yhteiskuntaa uudistava liekki, tapahtuu itse liikkeelle mitä tahansa. MAAILMA TARVITSEE MUUTOSTA. He ovat mukana päättämässä myös vanhustenhoidosta, asemakaavoista, maataloustuista ja koulujen resursseista. Tulee hetki, jolloin Elokapinakin korvautuu jollain tuoreemmalla. Meidän tarvitsee muuttua. Mikä voisi tässä ajassa toimia parempana alustana tavata heitä muita, jotka todella välittävät. Se on elokapinallisissa. ELOKAPINALLISET TULEVAT VIELÄ järisyttämään yhteiskuntaamme. Elokapinan aktivismin vaikuttavuutta voi pohtia monelta kantilta, mutta yhdestä asiasta olen varma. Elokapina on onnistunut tasapainoilemaan toiminnassaan niillä rajoilla, joilla riittävän moni hyväksyy sen toimet. suomenluonto.fi 73 O len liian nuori muistamaan Koijärvi-liikkeen, yhden suomalaisen ympäristönsuojelun käännekohdista. Siksi toivotan heille onnea ja menestystä. Muutamaa heistä olen äänestänytkin. Jokaista tempausta ei tarvitse pitää onnistuneena tai toivottavana, mutta Elokapina ei ole ajanut itseään marginaaliin, josta ei ole ulospääsyä. Mutta ihmiset eivät katoa. Toimia paikkana, jossa luodaan elinikäisiä liittoja. Ympäristöliikkeitä toki tulee ja menee. He eivät ehkä tee sitä aktivisteina, mutta he tulevat tekemään sen johtajina, poliitikkoina, tieteentekijöinä, virkahenkilöinä, yrittäjinä ja toimittajina. JOS MAAILMASI MURENEE joka kerta jonkun istahtaessa Mannerheimintielle, jos väkivallaton mielenosoittaminen saa sinut höperehtimään terrorismista, et ole kohderyhmää. Toivoni ei ole Elokapinassa. ”Toivoni ei ole Elokapinassa. Muu maailma kyllä seuraa perässä, kun pioneerit siivoavat heille tien. Nyt nuorten ympäristöliike elokapinoi. ynen on kasvitutkija Helsingistä. Me tarvitsemme muutosta
Toisaalta kun tarkkailee ympäristöään lähemmin, huomaa lähes silmiä särkevän väriloiston pienessä. aja Anni Pöyhtärin luontohetkiä Raaseporissa. M ö k k i p ä i v ä k i r j a 74 suomenluonto.fi JOULUKUU AJAN MITTAAN OLEN alkanut pitää vuoden viimeisistä kuukausista yhä enemmän. Kumarrun ihastelemaan niiden ihmettä ja hengitän.. Kuvi. Luonto on riisuutunut kirkkaista väreistään, ja hiljaisemmat murretut sävyt nousevat esiin. Sammalet, jäkälät, sienet ja käävät kukoistavat monilajisina kudoksina täällä eteläisen Suomen usein leudossa talvessa puunrungoilla ja kannoilla kauniimpina kuin mikään ihmisen käsistä syntynyt. Sadepisaroiden vihmonta kasvoilla raikastaa ja pyyhkii huolet pois. Päivien pimeyskin tuntuu päälle laskeutuvalta samettiselta peitolta tarjoten mahdollisuuden käpertyä piiloon maailmalta
tammikuuta Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk Tilaa nyt! Netissä luonnon uusimmat kuulumiset: www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi • Metsähiiri • Lapsen kanssa luonnossa Terveisiä metsästä AN TT I LE IN O N EN metsästä Luontokuvaaja Antti Leinonen tallensi uhanalaisten hömötiaisten elämää talvimetsässä. E N S I N U M E R O S S A Digitilaus alkaen vain 2,50€/kk www.suomenluonto.?i Digitilaus: www.suomenluonto.?i/digi Toivotamme lukijoillemme rauhallista joulunaikaa ja hyvää luontovuotta 2025!. suomenluonto.fi 75 • Eläinten ruokakätköt • Lumitalven muutokset • Metsähiiri • Lapsen kanssa luonnossa www.facebook.com/suomenluonto @SuomenLuonto @suomenluonto 1/2025 ilmestyy 17
Palautusviikko –. /paraskansi viimeistään ke 18.12.2024! Arvomme kaikkien osallistuneiden kesken 3 kpl vuoden 2025 Luonnonkalentereita. Mikä on vuoden 2024 paras kansi. ÄÄNESTÄ JA VOITA LUONNONKALENTERI VUODELLE 2025 SH U TT ER ST O CK 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Äänestä parasta kantt a osoitt eessa: suomenluonto.