Suomen Luonto 11/1993 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Irtonumero 33 mk
(90) 228 08 1 telefax: (90) 446 9 14 Päätoimi11aja Jorma Laurila. 30 Uhatut kädelliset, Veli-Risto Cajander .................. 228 08205 Iiris Lappalainen, 228 082 16 Juha Valste, 228 08228 Markk u Tannu (11/koas11 ) Toi111it11kse11 sihteeri Aila Maikki , 228 082 18 Värierotte/111 Offset-Kopio Oy Pai11opaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Toimitus ei vastaa lähetetyistä kuvista tai kirjoituksista, joista ei ole etukäteen sovittu. 49 Eurooppa ajaa ojaan, Antti Vahtera ..................... 58 Turvapaikka Korkeasaaressa: Visentti ........................ Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. onnro o I es1e o og1, elJO et men ................ z LJ.J 6 ::) V') SUOMEN LUONTO Toimitus Runeberginkatu 15 A 23 00 100 Helsinki puh. 56 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. 2 Elias Lönnrot näki metsän puilta jo J 800-luvun puolivälissä. 32 Simpanssi muiden joukossa. Kansikuva: Oranki kuuluu ihmisen läheisiin eläinsukulaisiin. 4 Kuluttajan valinnat ........................................................ 228 082 17 Toimiwssihteeri Ritva Kupari , 228 08214 Toimi11ajat Anne Brax, 228 08203 Antti Halkka, 228 08203 Alice Karlsson. Kemian luokasta luonnon helmaan, Alice Karlsson ................................................................ Juha Valste ............ VR Cajander ....... 42 Mielipiteitä, keskustelua .......................................... 20 Koskeljärvi säilyy linnuilla, Tuo,no Hunne ................................................................. .... Ku va: Lehtikuva, Peter Charlesworth. 52 Kysy luonnosta ......................................................... Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 54. limoi111smy_rnti Ilmoitusmyynti Litja Ky Kennätie 2, 03250 Ojakkala puh . Jorma Jantunen .............................................................. 12. R .. Säästötilaus 265 mk. 17.02. 41 Vaikeneeko gibbonien laulu. (90) 227 1 967 telefax: (90) 227 1 42 1 Irtonumero 33 markkaa. 1 O Kysy ekoneuvoa .............................................................. Mitä ovat nämä luonnon jalokivet, nuppineulan päätä pienemmät helmet. 20.0 1. 36 Isoja, mustia ja mukavia, Jonna Laurila ............. 50 Kirjoja ...................................................................... Kysy luonnosta sivuilla 56-57. 14 Puheenvuoro yksitysten luonnonsuojelualueiden aseman parantamiseksi. 38 Sumatran metsäihmiset, Panu Oulasvirtaja Liisa Häkli ................................ Suomen luonnonsuojelul iiton jäsenille vuosikerta 250 mk ja säästötilaus 235 mk. Tilaushi111wt Vuosikerta ( 12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 290 mk. 17 Nuorten oma jätjestö Luonto-Liitto on 50-vuotias. 34 Prosentin päässä ihmisestä, Helena Tengvall ...... 26 Kotisirkka sirittää taas, Jaana Lahtinen .............. Suomen Luonto/tilaajapalvelu PL 169 00 15 1 Helsinki puh . k 1 . Aikaansa edellä oleva kannanotto metsien hoitoon ja käyttöön sivuilla 3031. Koti111aasta ........................................................................ 28 Se viihtyy lämpimässä ja laulaa lemmestä. 22 Luomua markkinoilla, Iiris Lappalainen ............. vsk.. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Ilmestyy 17. Kädelliset serkkumme esittäytyvät sivuilla 32-43. (90) 228 08209, 228082 10 ja 228 08224. 59 SUOMEN LUONTO 11/93 52. 46 Metsässä, Anneli Jussila ......................................... 13 Miksi suojelualueen saa pilata. llmesty111isaikata11/11 Aineisto No toimitukseen 12 18.11 . Summaries of the Main Articles .............................. ........................... Koulu menee metsään, Helena Tengvall ................ 2 17.0 1. 1 15.1 2. 12 Sisäinen ja ulkoinen metsä, Hannele Huovi ............................................................... L'" t I' . H 'kk. ........
Ihminen sahaa kirjaimellisesti omaa sukupuutaan. Sademetsät häviävät pelottavan nopeasti esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa. Ihmisen on syytä säilyttää suhteellisuudentajunsa. Simpanssien uhanalaisuutta lisää vielä niiden laajamittainen pyydystäminen koe-eläimiksi lääkeja käyttäytymistieteellisiin laboratorioihin. Tässä numerossamme kerromme laajasti ihmisapinoista, jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän uhanalaisia. vsk. Ihmisen ja simpanssin kehityslinjat erkanivat toisistaan kuusi-seitsemän miljoonaa vuotta sitten. Ilman tehokkaita suojelutoimia lähimmät sukulaisemme kuolevat sukupuuttoon lähivuosikymmenten aikana. vuosikerta 11 1993 Ihminen sahaa omaa sukupuutaan Ihminen korostaa usein omaa erinomaisuuttaan suhteessa muihin elämänmuotoihin. Perinnöllisesti ihminen ei ole kovinkaan etäällä ihmisapinoista. Gorillan kuoltua kuvanveistäjä William Timym teki siitä eläintarhalle tämän pronssiveistoksen. Ihmisen on turha kerskailla erinomaisuudellaan. Ihmiset voisivat saada kunnian olla pisimmälle kehittyneitä simpansseja. 3. Ihminen uskoo olevansa elämän virrassa jotakin ainutlaatuisen kehittynyttä ja hyvää. Sukulaisiaan ihminen kohtelee kuitenkin hyvin huonosti niinhän se tosin tekee omille lajitovereilleenkin. Näytöt ihmislajin elinkelpoisuudesta ovat vielä saamatta; ainakin nykymenolla kaksijalkaisten valtakausi uhkaa jäädä hyvin lyhyeksi. Kehityshistoriamme on evoluution aika-asteikossa kuitenkin äärimmäisen lyhyt, vain välähdys pimeässä. Jorma Laurila Kädellinen kädellisen silmin. Ikäänkuin ihmiskunnalla ja sen eri kansoilla olisi vain yksi tapa elää. Suurimpana syynä niiden ahdinkoon on elinympäristön tuhoutuminen: sademetsien kaupalliset hakkuut sekä raivaaminen viljelyksiksi ja laitumiksi. Kuuluisa tasankomaagorilla Guy the Gorilla eli Lontoon eläintarhassa vuosina 1947-78. Tahdoimme tai emme, simpanssit, gorillat, orangit ja gibbonit ovat lähimpiä sukulaisiamme. Joidenkin tutkijoiden mukaan olemmekin ihmisapinoita. On jopa esitetty, että ihminen ja gorilla luettaisiin simpanssien heimoon. Esimerkiksi krokotiilit ovat pystyneet luomaan kestävän elämäntavan: ne ovat onnistuneet pysymään hengissä maapallolla jo noin sata miljoonaa vuotta. Teollinen kulttuurimme on vajaan parinsadan vuoden ikäinen; silti monet yhteiskunnan päättäjät väittävät, että talouden ja tuotannon jatkuva kasvu on ainut mahdollisuus. Nykyihminen kehittyi Afrikassa niinkin äskettäin kuin alle kaksisataatuhatta vuotta sitten. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Elämää on ollut maapallolla 3500-4000 miljoonaa vuotta, nisäkkäitä parisataa miljoonaa vuotta. Simpanssin ja ihmisen geenit ovat rakenteeltaan 99SUOME LUONTO 11/93 52. 52. Vai pitäisikö simpanssi ja gorilla ottaa ihmisten sukuun. Samalla katoaa osa ihmisen kehityshistoriaa. prosenttisesti samanlaisia
Jos rahaa ei löytyisi, suojelupäätps raukeaisi. Pahin tilanne on Mikkelin läänissä, jossa on jonossa kymmeniä rauhoitushakeOHO! teet vain vähäisessä määrin radioaktiivisia. Olivathan dumpatut jätlunastusneuvottelut ovat kärjistyneet ilmiriidan asteelle. " Viranomaiset syntipukkeina Julkisuuteen putkahtaa silloin tällöin tapauksia, joissa suojeluohjelmiin kuuluvien maiden kuitenkaan ollut kyse. Hollon työryhmä esitti keväällä luonnonsuojelulain täydentämistä siten, että suojeluohjelmaan kuuluva _alue turvattaisiin heti toimenpidekiellolla, joka olisi voimassa varsinaiseen suojeluun saakka. Greenpeace paljasti upotuksen paikan päällä tekemällä siitä mediatapahtuman. Myöhemmin vapaaehtoisella sopimuksella on päätetty pidättäytyä myös matala-aktiivisen jätteen upottamisesta. Venäläiset olivat oikeasti upottamassa ydinjätteitään mereen, koko ihmiskunnan yhteiseen kehtoon. "Kyllähän me nytkin ostaisimme maita vaikka kuinka nopeaan tahtiin, jos olisi raSäteilyturvakeskuksessa Japaninmeren dumppaus nähdään melko vaarattomana yksittäistapauksena, koska säteilymäärä on alhainen. "Yksityiset eivät myöskään osta isoja ranta-alueita; viimeisten parin vuoden aikana yli miljoonan markan kauppoja on tehnyt vain ympäristöministeriö. KOTIMAASTA "Luonnonsuojelusta ei saa tehdä rahastusautomaattia" "Se, että luonnon suojelemiseksi on pitänyt luoda nykyisenlainen suojelualuejärjestelmä osoittaa, miten kauas olemme vieraantuneet luonnosta. Vaikka pääkirjoituksen kirjoittaja sanookin, että ydinjätteen laskeminen mereen tuntuu vastenmieliseltä, hän jatkaa: "Toistaiseksi se ei kuitenkaan ole ehdottoman laitonta eikä myöskään erityisen vaarallista valtamerille." Pääkirjoituksessa viitataan asintuntijoihin, joiden mukaan saastuminen on korkeintaan aivan paikallista ja haitat joka tapauksessa vähäisempiä kuin maalla. Kirjoituksessa väitetään, että Greenpeacen aktivistien Japaninmerellä lavastama näytelmä oli havaintoesimerkki järjestön käyttämistä arveluttavista keinoista. Parina viime vuonna kotikäynteihin ei ole ollut aikaa. vsk.. muksia noin kymmenen vuoden urakka." Maanomistajien ja luonnon oikeusturvan parantamiseksi on yritetty etsiä keinoja. Omistajat tarjoavat Hallantien mukaan halukkaasti maitaan valtiolle, sillä yksityisten rantaostot ovat lama-aikana vähentyneet lähes puoleen. Sen sijaan, että Helsingin Sanomat paheksuisi jätteen upottamista, se tölväiseekin pääkirjoituksessaan 20. Sopimus korkea-aktiivisten jätteiden mereen dumppaamisen kieltämiseksi tehtiin Lontoossa 1972. "Ei ole ehdottoman selvää, onko jätteiden säilyttäminen maalla turvallisempaa kuin niiden upottaminen mereen", sanottiin virastosta. "Eräs mikkeliläinen olisi kyllä muuten valmis suojelemaan rantansa, mutta ehtona on kahden kesämökin rakentaminen juuri norpan pesimäalueelle mikään muu alue ei hänelle kelpaa. Rantamaiseman tai metsien suojelun tulisi olla osa arkipäiväistä toimintaamme." Tätä mieltä on koko Suomen luonnonsuojelualueiden hankinnasta vastuussa oleva mies, vs. Jos antaisimme luvan rakentamiseen, kaikille pitäisi antaa sama oikeus." Jos neuvottelut katkeavat, ainoaksi suojelukeinoksi jää pakkolunastus. Maanomistaja puolestaan voisi anoa suojeluohjelmiin kuuluvien maidensa lunastusta, jonka pitäisi tapahtua yhdeksän kuukauden kuluttua anomuksesta. Sillä on tarkoitus varjella rakentamiselta viisi prosenttia Suomen rantaviivasta, yhteensä 8 000 kilometriä. "Homma meni kiireiseksi sen jälkeen kun rantojen suojeluohjelma hyväksyttiin", Hallantie kertoo. "Luonnon suo jel uoh jel mien toteuttaminen kestäisi nykyisellä rahoitusvauhdi lla 16 vuotta. ylitarkastaja Kari Hallantie ympäristöministeriöstä. Rantojen suojeluohjelman yksityismaista on tähän mennessä lunastettu noin kymmenesosa. "Vaikeimmat jutut jäävät roikkumaan." Kolme vuotta sitten hyväksytty rantojensuojeluohjelma on laajin suojeluhanke sitten harjujen suojeluohjelman. Normaalisti Vaasan lääninhallituksessa työskentelevän Hallantien periaatteisiin on kuulunut aina käydä niiden ihmisten luona, joiden maista neuvotellaan. merien radioaktiivisuutta seuraSUOMEN LUONTO 11 /93 52. Suojelua toteutetaan rauhoittamal la yksityisten maita, ostamalla ja vaihtamalla ranta-alueita valtiolle sekä laatimalla niille rakentamista ohjaavia kaavoja. Käynnissä on kansainvälinen seuranta, jossa mm. Luonnonsuojelun tulevaisuus ratkaistaan kuitenkin niillä alueilla, jotka jäävät suojelualueverkon ulkopuolelle kuten talousmetsissä. Hallantien mukaan tiedotusvälineissä ei kuitenkaan aina kerrota, millaisia vaatimuksia julkisuudessa sympatioita keräävä maanomistaja on neuvotteluissa esittänyt. Sitä viranomaiset yrittävät välttää viimeiseen asti, mutta kohtuuttomien vaatimusten edessä ostomiehenkin pinna voi palaa: "Ei sitä aina voi olla diplomaattinen." Suojelua etanan vauhdilla Luonnonsuojeluvarojen vähäisyyden takia maanomistajat joutuvat usein odottelemaan vuosikaupalla korvauksia, jona aikana monien arvokohteiden luonnonarvot tärveltyvät. "On paikallaan, että valtio hankkii omistukseensa edustavimpia näytteitä Suomen luonnosta. Kun Suomen pisimmäksi luonnonsuojeliVenäläisalus dumppasi ydinjätteitä lokakuun puolessavälissä Japaninmereen. Äkkipäätään puhetta voisi pitää outona sellaisen miehen sanomaksi, joka on kymmenen vuoden ajan työskennellyt luonnonsuojelualueiden maanhankkijana. lokakuuta Greenpeacea. Kari Hallantie hieroo kauppoja luonnonsuojelualueista. Hallantie ei kuitenkaan halua romuttaa suojelualuejärjestelmää. Niiden monimuotoisuuden suojeluun ei saa luoda automaattista korvauskäytäntöä." Hallantie on yksi niistä, jotka ovat antaneet kasvot valtion joskus persoonattomiksi koetuille suojelupäätöksille. Myös silloinen Neuvostoliitto sitoutui sopimukseen, mutta on jälkeenpäin · itse myöntänyt upottaneensa korkea-aktiivisia jätteitä mereen. Yleensä syntipukeiksi nimetään luonnonsuojeluviranomaiset. "Jätteethän ovat joka tapauksessa olemassa ja ne on laitettava jonnekin." Säteilyturvakeskuksen mukaan kysymys on kokonaisuudesta, jota on jatkuvasti tarkkailtava. Mistään näytelmästä saati lavastamisesta ei valitettavasti 4 jaksi mainitun Hallantien yli parimetrinen hahmo on ilmaantunut taloihin ja tupiin, ihmiset ovat päässeet huojentamaan mieltään. Oikeusoppineista koostunut, ns
Samana vuonna valtio tuki joukkoliik~nnettä vain 500 miljoonalla. Tuorein veriteko tapahtui viime elokuussa Roraiman osavaltiossa, jossa ryhmä kullankaivajia tappoi yli 70 yanomani-intiaania. Lisää paikkakuntia on tulossa mukaan. Liikennestrategiassa esitetyt keinot liikenteen vähentämiseksi kohdistuvat muun muassa verotukseen. "Kyse on paljolti nykyisen henkilöautoilua suosivan tukijärjestelmän suuntaamisesta joukkoja kevyeen liikenteeseen", sanoo Ajomaa. Esimerkiksi pyöräteitä tulisi suosia ottamalla niille tilaa kadunvarsipysäköinniltä, ja pyörien kuljetus joukkoliikennevälineissä olisi järjestettävä toimivaksi. Häkäpäästöistä liikenteen osuus on 70 prosenttia, typenoksidipäästöistä puolet ja hiilidioksidipäästöistä neljännes. Joukkoliikenteen ohella liitto haluaa suosia kevyttä liikennettä. Verovähennysoikeus voitaisiin poistaa asteittain samalla joukkoliikenteen verotukea lisäten. Neljä viidestä suomalaisesta uskoo jopa, että metsien hakkuut ovat niiden terveyden kannalta välttämättömiä. Poliiti.kkoihin luottaa vain joka kymmenes. "Sillä tarkoitetaan metsiä, joissa lahottajasienet ja tuhohyönteiset eivät lisäänny, ja joista saadaan hyvää teollisuuden raaka-ainetta. Ilmaston lämpenemisen ja happamoitumisen pysäyttäminen ei onnistu liikenteeseen kajoamatta. Toisessa tärkeässä metsävaltiossa, Kanadassa, ympäristöliikettä pidetään metsäasioissa ylivoimaisesti luotettavimpana tietolähteenä. D Y mpäristöväen metsätietous kelpaa joka toiselle Suomalaiset eivät täysin luota metsäasioissa luonnonsuojelujärjestöihin; vain joka toisen mielestä ne ovat parhaita metsätiedon jakajia. haa. "Jäljellä olevien, ohjelmiin kuuluvien yksityismaiden arvo on noin kaksi miljardia markkaa, mutta esimerkiksi ensi vuoden ostorahat ovat vain 85 miljoonaa. Jätteiden jälkikäsittely vaatii rahaa ja tekniikkaa. "Hoidettu metsä on ihmisten mielessä harvennettu, täysikokoinen männikkö tai kuusikko, jossa on hyvä liikkua. Varastoinnin turvallisuudesta suomalaisilla ei ole täyttä varmuutta. Kolmenkymmenen vuoden aikana Brasiliassa on murhattu 1 800 sademetsien puolustajaa: kansanliikejohtajia, maattomia maatyöläisiä, ammattiyhdistysaktivisteja, intiaaneja ja luonnonkuminkerääjiä. "Esimerkiksi työsuhdeautoilulle myönnetään noin kaksi miljardia markkaa veroetua vuodessa." Työmatkakulujen verovähennyksistä kertyi 1990 kolme miljardia. Tieliikenteen tulisi liiton mukaan 2010 mennessä vähentyä ainakin 30 prosenttia 1990-Iuvun alkuun verrattuna. KOTIMAASTA Luonnonsuojeluliito: Tieliikenteen vähennyttävä Suomen luonnonsuojeluliitto esittää lokakuussa valmistuneessa liikennestrategiassaan varsin järeitä muutoksia Suomen liikennepolitiikkaan. Luonnossa tällaista terveyden käsitettä ei ole." Anne Brax 5. Jos luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi luodaan korvausautomaatti, ollaan hakoteillä." Suojeluohjelmien purku vaarana Hollon työryhmän ehdotuksessa piilee myös vaarallinen luonnonsuojeluohjelmien purkumekanismi. Päätyvätkö suomalaisetkin ydinjätteet mereen, on kysymys jota Suomessa ei haluta tehdä. Loviisan ydinjätteet viedään Venäjän Tsheljabinskiin. Sen ei ajatella tarkoittavan auraustai äestysalueita, jotka myös ovat talousmetsien käsittelyn vaiheita", Joutsamo analysoi. vsk. Valtioneuvosto voisi näet päättää, että mietinnössä ehdotettu menettely koskisi myös vanhoja suojeluohjelmia. Silloin syttyvät eri puolilla maailmaa kynttilät Brasiliassa murhattujen sademetsän puolustajien muistoksi. Tavallinen suomalainen, joka näkee tien varrella pelkkää metsää ajaessaan Helsingistä Lahteen, ei usko kaikkia väitteitä metsien kunnon heikkenemisestä", pohtii Suomen luonnonsuojeluliiton pääsihteeri Esko Joutsamo. Suomessa kynttilämielenosoitukseen kokoonnutaan ainakin seuraavilla paikkakunnilla: Helsinki, Joensuu, Kajaani, Kuopio, Oulu, Pori, Riihimäki, Rovaniemi, Tampere, Turku ja Vammala. Myös autoveroa tulisi korottaa. Entäpä jos yhtäkkiä ei olekaan varaa hoitaa korkea-aktiivisia jätteitäkään. "Leijuvan pölyn pitoisuuden ohjearvot ylitetään kaikissa suurissa kaupungeissa, ja melu on tärkeä stressitekijä. "Kyselyssä oli niputettu yhteen sekä kaikki luonnonsuojelujärjestöt että yksittäiset ympäristöliikkeiden, myös äärimielipiteiden, edustajat. Hollon systeemissä maanomistajaa on vain koneisto vastassa." Hallantien mielestä ihmiset voisivat itse asiassa olla valmiita suojeluun ilman korvaustakin, ja he ovat ehkä vuosikymmeniä suojelleet omistamiaan, arvokkaina pitämiään kohteita. Liiton huolenaiheena on myös ihmisten terveys. Lisätietoja (90) 694 4233, Oikeutta Amazonasin ihmisille -kampanja/Jaana Matikainen. Liikennestrategiaan sisältyy 15 ehdotusta pyöräilyn kehittämiseksi. "Kyse on ihmisten välisistä neuvotteluista, joissa ratkaisut voidaan tehdä räätälintyönä. Lunastamattomien alueiden tulo lyhyen ajan sisällä ostettavaksi tukkisi koko järjestelmän." Anne Brax taan. "Valtion väliintulo ja naapurin saamat suojelumarkat panevat heidätkin hakemaan korvauksia. Metsien katkaisuhoitoa halajaville suomalaisille Joutsamo toteaa, että metsien terveys on määritelty ihmisen näkökulmasta. Suomalaisia koskeva tieto on peräisin Suomen Metsäyhdistyksen kesäkuussa tekemästä tutkimuksesta, jossa haastateltiin yli tuhatta suomalaista. Siitä on kyse maanomistajan oikeusturvassa!" Hallantie sanoo. Metsäteollisuus sekä Maaja metsätaloustuottajain Kesku·siiitto (MTK) ovat samassa sarjassa luonnonsuojelujärjestöjen kanssa. Alice Karlsson SUOMEN LUONTO 11/93 52. Liitto poistaisi työmatkakulujen verovähennysoikeuden, sillä menettely suosii niin henkilöautoilua kuin ylipäänsä kohtuuttoman pitkiä työmatkoja. Eniten liikenteen haitoille altistuvat lapset", sanoo luonnonsuojeluliiton liikennesihteeri Harri Ajomaa. "Toistaiseksi ei ole löytynyt hälyttäviä pitoisuuksia." Venäjällä ei ole varaa hoitaa matala-aktiivisia jätteitään. Sytytä kynttilä sademetsien puolustajille Joulukuun kymmenentenä vietetään kansainvälistä ihmisoikeuspäivää. Antti Halkka Liikennestrategian voi tilata 25 markalla luonnonsuojeluliitosta (90) 228 081. Brasilian hallituksen on vietävä murhat kunnolliseen oikeuskäsittelyyn! Järjestöt ja toimintaryhmät ilmoittautukaa. Työsuhdeautojen verotusarvoa olisi nostettava ja työnantajan tarjoamasta pysäköintitilasta tulisi tehdä veronalainen etu. Hakkuujäljetkään eivät pelota: lähes kaikki suomalaiset sienestävät, marjastavat ja retkeilevät mielellään hoidetussa metsässä. Kari Hallantie ei muuttaisi nykyistä neuvottelujärjestelmää, jossa kaikkine vikoineenkin on joustomahdollisuuksia. Tutkimuksen mukaan metsäteollisuuteen luotetaan leivän tuojana yhä vankasti. Tavoitteena on pyöräilyn tuplaaminen eikä kävelynkään edistämistä unohdeta. Tämä onkin yksi ydinvoiman ongelma. Polttoaineveroa pitäisi nostaa siten, että polttoaineiden hinnat ovat 1998 tämän vuoden alkuun verrattuna vähintään kaksinkertaiset. Yhdeksän kymmenestä kansalaisesta pitää tutkijoita ja metsäammattilaisia luotettavimpina tietolähteinä metsäasioissa. Tarkoituksena on sytyttää kullakin paikkakunnalla yksi kynttilä jokaisen murhatun sademetsänsuojelijan muistoksi. Nykyinen liikenne ylittää luonnon sietokyvyn
Tämä osoittaa, että Suomen omat ja myös Keski-Euroopan rajoitustoimet Pikku puronen metsän sydämessä henkii ikiaikaista rauhaa. hakkuilla, uitoilla ja ojituksilla." Peruskarttojen mukaan Suomessa on alle sadan hehtaarin suuruisia järviä ja lampia runsas 185 000. Myös rikkilaskeumat ovat Suomen suurimpia. Huolimatta suurista saastekuorrnista ei Kaakkois-Suomen metsistä hänen mukaansa löydy alueita, joissa puusto olisi selvästi vaurioitunut. Puroja on 6 Kaakkois-Suomen metsiin kulkeutuu samoilta alueilta myös kalsiumia, joka lieventää rikin ja typen haittoja. Eko kuluttaa mahdollisimman vähän ja arvostaa toimimista kansalaisliikkeissä. Anne Brax Ekon muotokuva Ekoihmiselle ammatti ei ole elämän a ja o vaan elämäntavan kokonaisuus ratkaisee. KOTIMAASTA Virolahden metsät rikkirääkissä Mäntymetsät Kaakkois-Suomessa Virolahdella saavat jatkuvasti neulasilleen rikkija typpipitoisempaa sadetta kuin metsät muualla Suomessa. Virolahden metsien typpilaskeuma on vuodessa 800--1 000 milligrammaa neliömetrille, mikä on korkeimpia Suomessa mitattuja määriä. muutamia kymmeniä tuhansia ja lähteitä yli 20 000. Virolahden maanmainio lintujen muuton tarkkailupaikka, Hwppu, joutuu myös kärsimään naapurimaamme ilmansaasteista. Hän ei usko siihen, että tekniikan avulla ratkaistaan ympäristöongelmat. Todellisuudessa niitä on enemmän, sillä aivan kaikkia ei ole merkitty karttoihin. Eko korostaa oman elämän itsemääräämisoikeutta ja vapautta. Ympäristöministeriö asettaa työryhmän valitsemaan suojeltavat pienvedet, jotka Seppäsen mukaan pitäisi nimetä jo ensi vuoden loppuun mennessä. Kartoitus loppuu ensi kesänä, jonka jälkeen pitäisi edetä ripeästi. Osa kalsiumista on peräisin Viron palavan kiven poltosta, osa Pietarin suunnalta. Metsissä ryskivät tutkijat yrittävät löytää suojelun arvoisia lähteitä, puroja, pikkujärviä ja lampia. Onni onnettomuudessa on, että Pienvedet suojeltava kiireesti Luonnontilaisia pienvesia kartoitetaan parhaillaan. Sisämaan tausta-arvoihin verrattuna vuosilaskeumat ovat jopa kolminkertaisia. Pahimmat päästölähteet ovat idässä, Venäjän lounaisja luoteisosissa", sanoo tutkija Ilari Lumme Metsäntutkimuslaitokselta. "Metsäyhtiöille on esitetty luettelo heidän maillaan olevista kohteista. vsk.. Siinä selvitetään Karjalan kannaksen, Kaakkois-Suomen sekä Kostamuksen ja Kainuun männiköiden ilmansaastelaskeuman määrää ja laatua sekä männiköiden terveydentilaa. Samalla on tehty herrasmiessopimus siitä, että kyseisillä alueilla ei työskenneltäisi ennen kartoituksen valmistumista." Kimmo Repo ovat purreet. Määrittelyt ovat peräisin Kimmo Saariston ekologisen elämäntavan valinneita ihmisiä käsittelevästä pro gradu -tutkimuksesta Jyväskylän yliopiston sosiologian laitokselta SUOMEN LUONTO 11/93 52. Luonto on hänen mielestään ihmisen elämän perusta, mutta sillä on myös arvoa sinänsä, ilman ihmistäkin se on arvojen arvo. .,: "On tärkeää, että kaikkia päästöjä vähennetään samanaikaisesti. "Muualla maassa rikkilaskeumat ovat vähenemässä, mutta Kaakkois-Suomessa ne ovat ennallaan. Tutkijoita on kohdannut varsin lohduton näky: maamme pienvedet on tuhottu lähes täydellisesti luonnontilaisia ei ole jäljellä enää prosenttiakaan kokonaismäärästä. Muuten happamoittava vaikutus voi kasvaa huomattavasti." Kaakkois-Suomen mäntymetsien saastemittaukset ovat osa kaksi vuotta jatkuneesta Metsäntutkimuslaitoksen koordinoimasta suomalais-venäläisestä yhteistutkimuksesta. Tyly tosiasia on, että tuleville sukupolville jäävät vain rippeet pienvesistä", sanoo kartoitusta johtava biologi Pertti Seppänen vesija ympäristöhallituksesta. Ainoastaan joidenkin suurten teollisuustai voimalaitosten lähimetsät kärsivät samanmoisesta rääkistä. Hänen mielestään ratkaisun avaimet ovat jokaisen _ihmisen kädessä: on ötettava vastuuta ja muutettava elämäntapaa. "Pienvesiä on tuhottu valtavasti mm. Tämä saattaa johtua siitä, että vastapainona rikkija typpikylvyille Kaakkois-Suomeen kulkeutuu happamuutta neutraloivaa kalsiumia. "Suojeluun sopivia pienves1a löytyy maasta yli tuhat", hän arvioi. "Tutkimus on auttamatta 20 vuotta myöhässä. Pienvesiä ei ole osattu arvostaa riittävästi. Ilari Lumpeen mukaan Pieta;:i rin suunnalla -olevat kalsiumin 1 päästölähteet eivät ole tiedossa, !l mutta ne aiotaan selvittää yh§ dessä venäläisten kanssa . Syynä ovat Pietarin kaupungin ja sitä ympäröivän Leningradin alueen sekä Viron tehtaat ja voimalaitokset
Ruissalo on houkutteleva alue, jossa on jo mm. Puun ympärillä ovat kadonneet, uhanalaiset ja mielikuvituseläimet, kuten mammutti , panda sekä lohikäärme. Kierros jatkuu mustien verhojen taakse. KOTIMAASTA Luonnontilainen metsä ja sen eliöt esitetään diaja värikuvilla sekä maalauksilla. Nuolet kuvaavat lajien siirtymistä saarekkeesta toiseen. Piiri esittääkin, että perustettavaan kansallispuistoon pitäisi liittää kaikkiaan lähes 45 neliökilometriä lisää alueita, jolloin puiston kokonaispintaIsossa tilassa aarniometsät ovat seinällä ja talousmetsä lattialla. Katosta roikkuvat valokukat vaihtavat väriä. Aloite Koitajoen kansallispuistosta on ympäristöministeriössä, jonka vastauksen jälkeen asiaa ryhdytään pohtimaan työryhmässä. Lattialla on aurattua talousmetsää. kansallispuisto. Aloitteen tekijöiden mukaan kansallispuisto on ainoa nykyisen lainsäädäntömme tuntema keino suojella Ruissalo luonnonja maisemansuojelullisena sekä kulttuurihistoriallisena kokonaisuutena. Ympäristöministeriön virkamiehiä työllistävät Koitajoen ja Nuuksion lisäksi Lauhanvuoren kansallispuiston laajennus, Koitelaiskairan suojelu sekä Pudasjärvellä olevan Olvassuon luonnonpuiston tuntuva laajentaminen. Lastenhuoneesta pääsee käytävään, jonka lattialla kimmeltää puro ja seinustalle on maalattu aarniometsä. Venäjän puolella vanhat luonnontilaiset metsät näkyvät tummanvihreinä, laajoina alueina. Tunnelma on kiehtovan salaperäinen, jännittävä. Isoimmassa tilassa on kuvattu seinillä kahta aarniometsäsaareketta. Kansallispuisto voidaan perustaa vain valtion omistamalle maalle. Luonnonsuojelupiirin esittämiin lisäyksiin sisältyy vanhoja, ainutlaatuisia metsiköitä sekä toisaalta nuoria metsiä ja jopa hakkuualueita. Luonnonsuojelupiirin mukaan aivan metsähallituksen esittämän puistorajauksen lähellä on valtion mailla useita luonnonsuojelullisesti arvokkaita vanhoja metsiä ja avosoita. Luonnonsuojelupiiri perustelee esitystään mm. Koitajoen kansallispuisto olisi runsaan 50 neliökilometrin suuruinen pitkänomainen alue molemmin puolin jokea. Ystävyyden puisto ja Venäjän Kostamuksen luonnonsuojelualue muodostavat yhdessä noin 700 neliökilometrin suuruisen Ystävyyden luonnonsuojelualueen. Heräämisiä Ystävyyden puistossa Ystävyyden puiston opastuskeskus Kuhmon Tönölässä avattiin heinäkuun lopussa. A vosuohon rajoittuvassa korvessa voi kulkea keskiyöstä aamuyöhön. Kahdeksassa minuutissa menpaan Eino Leinon runoveneellä unimaailmasta diakuvin tämän päivän urbaaniin todellisuuteen; lasien takaa paljastuu yltäkyllrusyyden tuotemaailma kaatopaikalle kerrostuneena. Kaikki on esitetty kuvina ja ääninä, sillä näyttelyä varten ei haluttu tappaa eliöitä. Erämaan rauhasta cityääniin. Tekstejä tai njmikylttejä ei ole, eikä liioin kuivattuja kasveja tai vitriinejä täytettyine eläimineen. Metsähallitus on tehnyt aloitteen Koitajoen kansallispuistosta, joka yhdistäisi Patvinsuon kansallispuiston, Koivusuon luonnonpuiston ja Kesonsuon sekä Ruosmesuon-Hanhisuon soidensuojelualueet yhtenäiseksi kansallispuistoksi. Näyttelyn johdantona on viime vuonna otettu satelliittikuva Kainuusta ja Karjalasta. Timo Karjalainen Kainuussa sijaitseva Ystävyyden puisto on 223 neliökilometriä laaja kokonaisuus, joka koostuu Ulvinsalon luonnonpuistosta, J uortanansalon -Lapinsuon soidensuojelualueesta, Elimyssalon, Lentuan ja Ison-Palosen sekä MaaKoitajoesta 31. Etelässä puisto rajoittuisi Venäjän rajaan ja Karjalan tasavaltaan perustettavaan suureen kansallispuistoon. riansärkkien luonnonsuojelualueista. Suomessa metsät ovat pirstaleisina saarekkeina. Alice Karlsson 7. Kansallispuisto ei muuttaisi Ruissaloa suljetuksi alueeksi, mutta rajoittaisi tarvittaessa maankäyttöä ja metsien hakkuita. Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupjiri pitää esitystä yhtenäisen suojelualueen perustamisesta hyvänä, mutta riittämättömänä. Soita esitykseen on sisällytetty noin 27 neliökilometriä, josta alle neljäsosa on luonnontilaisia. D SUOMEN LUO TO 11/93 52. hotelli, leirintäalue, pursiseura ja golfkenttä. Lisäalueista ei koituisi juurikaan taloudellisia menetyksiä, onhan osa metsistä jo hakattu viime vuosina ja suurin osa soistakin ojitettu. Samalla siihen liitettäisiin 10 neliökilometriä lisää maata. vsk. Siellä voi viidessätoista minuutissa edetä valon ja äänien avulla iltayöstä keskiyöhön, kuulla kulorastaan vihellyksen ja palokärjen rummutuksen. Siitä näkee metsien käsittelyn eron rajan eri puolilla. Lastenkamarissa on iso ontto satupuu, jonka sisällä voi kuunnella harvoin kuultuja satuja. Ojitetut suot tosin palautettaisiin luonnontilaan. Nuolilla kuvataan aamiometsälajien siirtymistä tai siirtymättömyyttä saarekkeesta toiseen. Siellä esillä oleva näyttely herättää ihmisen ajattelemaan kättensä jälkiä. ala liki kaksinkertaistuisi. Suomessa on Nuuksion jälkeen 30 kansallispuistoa, joiden yhteispinta-ala on runsas 7 000 neliökilometriä eli pari prosenttia maamme pinta-alasta. aluekokonaisuuksien säilymisellä. Ruissalosta halutaan kansallispuisto Suomen luonnonsuojeluliiton piirija paikallisjärjestö sekä Pro Ruissalo -seura ovat esittäneet ympäristöministeriölle Ruissalon kansallispuiston perustamista Turkuun. Ruissalo luovutettiin 1845 senaatin päätöksellä Turun kaupungin haltuun tietyin ehdoin. Valaistus muuttuu hitaasti ja eläinten äänet ajankohdan mukaan. Päätös Koitajoen puistosta saatetaan tehdä jo ensi maaliskuussa. Viimeksi Ruissaloon oltiin sijoittamassa isoa turistiloukkua, Muumimaailmaa, joka pystyttiin torjumaan. Tiettävästi luovutus koski vain hallintaoikeutta, joten Ruissalo kuuluu edelleen valtiolle
Se käyttäytyi aivan kuin lämpötilan lasku olisi laukaissut ruskan. Markku Könkkölä SUOMEN LUONTO 11 /93 52. Syyskuun alkupuolella ruskatilanne oli vallan poikkeuksellinen: vaahterat, pihlajat ja osin haavatkin hehkuivat ruskassa, mutta rauduskoivu oli eloisan vihreä. Suon ja lähteikönkin kasvillisuus on innostanut tutkijoita, ja siitä onkin tehty monia selvityksiä. Lapissa lämpösumma, joka kuvastaa kasvukauden hyvyyttä, jäi viidennestä keskimääräistä pienemmäksi. Lokakuuhun mennessä tilanne oikeni: myös koivu ruskaantui, paikoin oikein kauniistikin. Sen sijaan kylmä pureskelee ensin ja kovimmin latvaa ja oksien kärkiä. Ensimmäiset pakkaset tulivat jo elokuun alussa. Osa puista selvisi pahemmitta vaurioitta: ne hajoittivat lehtivihreän ja siirsivät sen runkoon ja tummunut lehti kirkastui punahehkuiseksi. Kun lehtivihreä oli vielä tallessa, tuli erityisesti pihlajien lehdistä melkoisen tummanpuhuvia. Myöhemmin lehdet vain karisivat kalpeina, ilman syksyn väriloistoa. Suomen peruskartoilta löytyy 22 085 lähdettä, mutta monia varsin suuriakin puuttuu. Pohjanmaalla ja Peräpohjolassa runsas koivunruoste vei koivun ruskasta parhaimman hohdon. Oikutteleva ruska Kesä oli tavanomaista viileämpi ja pakkasyöt tulivat epätavallisen varhain; niinpä myös ruskassa oli poikkeavia piirteitä. Vaikka syksy olikin kuiva, Lapin ruska jäi peräti vaatimattomaksi. Syyskuun yöpakkaset pakottivat kasvit suojautumaan, ja ne kehittivät lehtiinsä sinipuna1s1a antosyaanivärejä. Vaahteralle ruskan ajoitukseen sopii laskeva lämpötilakin. Keski-Euroopassa yöt ovat pimeitä sydänsuvellakin ja ero kesäja syyspäivän pituudessa on paljon vähäisempi kuin Suomessa. vsk.. Toisaalta useita lähteitä on jo hävinnyt. Vaahterassa purppura ja kulta ilmaantuivat ensin latvaan ja oksien kärkiin, kun latvuksen sisäosat olivat vielä rehevän vihreät juuri niin pitää ollakin, jos lämpötila säätelee lehtien ruskaantumista. Lähteikön ympäristön metsiä on rusikoitu raskaasti , mutta suo on säilynyt varsin luonnontilaisena. Valo on luotettava pohjoisen koivun kasvun päättämisen ajoittajana, mutta lämpötilan vaihteluihin ei voi Lapissa turvata. Esimerkiksi Utsjoen Seitajärvillä ei ollut juuri merkkiäkään ruskasta 14. Koivun ja vaahteran ruskan eri laisuus tuntuu sinänsä ihan järkevältä. Koivu totteleekin hyvin aurinkokalenteria: Lapin ruska saapuu syyskuun alkupuolella ja etelän koivut saavat keltaisen kaapunsa lokakuussa. Maaruskakin oli aivan olematon. Kesän aikana kerätty ravintovarasto jäi pieneksi, ja kun kasvit eivät pystyneet siirtämään lehtienkään ravintovaroja talteen, se tietää kasveille nälkätalvea ja huonoa ensi kesää. Seppo Vuokko liki kymmenmetrisessä silmäkkeessä on sammalsaarekkeita ja liekoja. Vaikka ruskettuneet puut eivät kuolekaan, kasvi menetti lehdissä olleet arvokkaat aineet ja sai naapuriaan huonommat lähtökohdat kevään kasvukilpaan. Vierekkäisistä puista toinen ruskettui, toinen ei. Lähteestä laskee puro suolle, joka kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Valoruska alkaa latvuksen sisältä ja alaoksista, jotka ovat muun lehvästön varjossa ja näinhän koivun ruska eteneekin. Meille on opetettu, että ruskan ajoittaa valorytmin muutos: kun yöt pitenevät, kasvit Kun pohjavesi purkautuu maaperästä, syntyy lähde. Keski-Suomen kaunein lähteikkö löytyi Toivakan Haukanmaalta, Ruostesuolta. Keskisuomalaiset valitsivat Toivakan Ruostesuon silmäkkeen maakunnan kauneimmaksi. Kilpailuun ilmoitettiin noin kaksikymmentä lähdettä, joista kuusi oli "uusia", kartalle merkitsemättömiä. Jo tänä kesänä oli tunturimittareita paikoin runsaasti, eivätkä nälkiintyneet koivut ehkä pysty ensi kesänä torjumaan toukka-armeijan hyökkäystä. Muutaman asteen halla ei Lapin kasveja häiritse, mutta nyt pakkaset olivat suhteellisen kovia, yli kymmenen astetta. Vaahtera sen sijaan on kotoisin etelämpää. Koivun lehdet enimmäkseen vain ruskettuivat tai kalpenivat ennen karisemistaan; pihlaja karisti lehtensä vihreänä. syyskuuta. Syytä on haettava kesän ja syksyn säistä. Jos pakkanen oli vaurioittanut solukoita, lehti ruskettui ja käpristyi. Varhain alkaneet yöpakkaset seuloivat esiin taas oikuttelevaan ilmastoomme parhaiten sopivia. Se ilmeisesti riitti sotkemaan kasvien normaalit elintoiminnot. Sen suurimmassa, halkaisijaltaan 8 KOTIMAASTA Kesän ja syksyn säiden takia Lappi jäi tänä vuonna ilman kunnon ruskaa. aloittavat valmistautumisensa talveen. Tänä vuonna vaahtera oli selvästi eri mieltä perinteisen ruskakäsityksen kanssa. Keski-Suomen kaunein lähde välkkyy Ruostesuolla Keskisuomalaiset nuorisoseuralaiset ja luonnonsuojelijat julistivat keväällä kilpailun Keski-Suomen kauneimman lähteen valitsemiseksi
Muurahaissinisiivelle ajuruoho on elintärkeä. Erityisesti soranotto ja Talkoot perhosen hyväksi pisti hihat heilumaan Liperissä. Suomalaiset keräävät pääasiassa kotitarpeisiin noin kuusi miljoonaa kiloa sieniä vuodessa. Liperin muurahaissinisiiven elinympäristö kunnostettiin tänä syksynä. harjujen rakentaminen on ollut perhoselle kohtalokasta. Marttojen sienineuvonta päättyi syyskuun lopussa, mutta jatkuu taas ensi vuonna niinkuin jo parinakymmenenä vuotena aiemminkin. vsk. Nuoruudessa opitusta tavasta on tullut rakas harrastus. Jäseniä seurassa ja sen 14 paikallisyhdistyksessä on noin 1 600. Sieniseura julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää Sienilehteä, jonka tilaushinta on 60 markkaa. KOTIMAASTA Talkoovoimin tilaa muurahaissinisiivelle Muurahaissinisiipi on koko Euroopassa erittäin uhanalainen päiväperhonen. pättäväksi ja suolattavaksi. Erityisesti itäsuomalaiset ovat perinteisesti osanneet käyttää runsaasti rouskuja. Maasta nähdään kuunpimennys Kuussa voitaisiin sen sijaan ihailla täydellistä auringonpimennystä, sillä sieltä katsoenhan Maa peittää Auringon kokonaan! 9. Muurahaissinisiiven taantumisen suurin syy on ollut elinympäristöjen hävittäminen. Seuran osoite on Kasvitieteen laitos, Pl 7, 00014 Helsingin yliopisto. PSP 800018-106 412 . Mutta esimerkiksi erittäin hyvänä sienivuonna 1981 arvioitiin kokonaissaaliiksi 12 miljoonaa kiloa. Maan mahtava varjo pyyhkii Kuun pintaa ja tekee kuu-ukolle yön. Iiris Lappalainen Suomen sieniseura on toiminut vuodesta 1946. Kuu on silloin matalalla pohjoiskoillisella taivaalla ja laskee Etelä-Suomessa samanaikaisesti kun Aurinko nousee. Juuri niistähän saadaan Korhonen vähän ihmettelee yletöntä myrkkysienipelkoa. Pohjoisimmassa Suomessa pimennys näkyy kokonaan, sillä esimerkiksi Utsjoella Kuu ei laske lainkaan. Ruokasieni-iltaan osallistuva Eila Rautioaho muistelee, miten hän savolaisessa maalaistalossa pikkupiikana kantoi metsästä talonväen kanssa pyykkivasulla rouskuja ryöSUOMEN LUONTO 11/93 52. "On aivan luonnollista, että runsassatoiset sienet kuten rouskut ja tatit, ovat kauppasieniä. Korhonen korostaakin, että kannattaa syödä vain ruokasienilajeja. Rouskuja kerätään Itä-Suomessa edelleenkin paljon, selviää tuoreesta Taloustutkimus Oy:n kyselystä. Myöhemmin toukka keinottelee itKuokkavieraana sienipidoissa miljoonat satokilot. Muurahaissinisiipi alkoi harvinaistua nopeasti 1970ja 1980luvuilla niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Perhosen elinympäristön umpeenkasvu hävittää sekä ajuruohot että muurahaiset, joten alueita pitäisi jatkuvasti kunnostaa. Eikä oppi jää vain Suomeen: Kytövuori on opettanut petroskoilaisille naisille tänä syksynä mustatorvisienen ja vaaleaorakkaan. Muurahaissinisiipi on säilynyt parhaimmin alueilla, joilla maanmuokkaus ja laidunnus pitävät kasvillisuuden kurissa. Vielä 1970-luvun alkupuolella helsinkiläiset ravintolat ostivat lähes pelkästään ryöpättyjä sekasieniä. Myös puheet eräiden sienilajien sisältämistä syöpään altistavista aineista ovat usein liioiteltuja. Eteläsuomalaiset saavatkin ihailla vain pimennyksen alkuosaa. Nykyään ravintoloissa, toreilla ja jopa tavallisissa ruokakaupoissa myydään kantarelleja, suppilovahveroita, herkkutatteja; hyvinä sienivuosina mustatorvisieniä ja mustavahakkaita. sensä viholaispesään, jossa se alkaa saalistaa. Varovaisuus on tietenkin viisautta. Jaana Lahtinen Varjoteatteria kuun pinnalla Peukut pystyyn, että 29. Niitä kertyy eniten myös sienestäjän koriin", pohtii sieniseuran puheenjohtaja Mauri Korhonen. Rautioaho arvelee tunnistavansa aviomiehensä kanssa lähes kaksisataa sienilajia. Rauhoitettujen perhosten auttaminen elinympäristöjä hoitamalla onnistuisi meilläkin varmasti innokkaiden vapaaehtoisten avulla. PohjoisKarjalan Liperissä elää noin 300 muurahaissinisiipeä vajaan kolmen hehtaarin suuruisella kapealla kaistaleella radan varrella. Englannissa perhosten elinympäristöjen hoidolla on jo pitkät perinteet. "Jäävätköhän omat talvivarastot kokonaan täyttämättä, kun en ole tänä syksynä ehtinyt poimia kuin näyttelysieniä?" huokaa Marttaliiton ruoka-asiantuntija Pirjo Kytövuori Suomen sieniseuran lokakuisessa ruokasieni-illassa Helsingissä. Kytövuori on aktiivinen sieniseuran jäsen ja Sienilehden toimitusneuvoston jäsen. Silloin nimittäin näkyy täydellinen kuunpimennys, joka alkaa klo 6.40 ja päättyy 10.12. Sienitietouttaan hän lisää seuran kursseilla ja retkillä. Risukkoa oli raivaamassa lähes kolmekymmentä talkoolaista. Muurahaissinisiipi munii ajuruohon kukkanuppuun, jota toukka aluksi syö. Ruokasienikurssille kokoontuneet sieniseuralaiset taikoivat uskomattoman vaivattomasti runsaan herkkupöydän, josta mieleen jäi erityisesti Valamon sieniseljanka, sieni-sellerisalaatti ja Kytövuoren kehittämä juhlava torvisieni-fenkolikeitto. Kuu pimenee, koska Maa lipuu Auringon ja kuun väliin. Samalla se tarjoaisi elämänmakuisia talkoita erilaisille järjestöille ja yhteisöille. Mutta myös muiden lajien tuntemus on verrattomasti lisääntynyt. marraskuuta olisi pilvetöntä. Perhonen on riippuvainen sekä kangasajuruohosta että eräästä viholaisiin kuuluvasta muurahaislajista. Se on Suomen suurin ja elinvoimaisin esiintymä. Meillä laji rauhoitettiin 1989. Uurastus perhosen hyväksi tyydytti talkooväen sekä henkisesti että ruumiillisesti
Maata pitää vielä madaltaa sokkelin ympäriltä, jotteivät sadevesi ja kinostuva lumi liuota talon seinää. Voihan näitä kotitöitä vaikka nimittää kuntourheiluksi", tuumaa Juhana. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINN/ Anu ja Juhana Kustaanheimo haluavat elää luontoa ja ympäristöä säästäen, mahdollisimman omavaraisesti. Palomuuri lämmittää yläkerran pienen, matalan huoneen, jonne päästään tallin ylisten kautta. Vuotta aiemmin kohosi kevytsavinen vapaa-ajanrakennus Mauritzbergin kartanon maille Ruotsiin, ja paraikaa rakennetaan omakotitaloa Espooseen. vsk.. Hän uurasti arkkitehtiopiskelijoiden talotalkoissa Vähäkiljavalla. Sen vieressä navetta, jonne vuohille on järjestetty lautarakenteiset kiipeilytelineet ja kanoille kodikas orsi. Savesta on rakennettu ikimuisto1s1sta aJmsta saakka, mutta taidot ja tekniikka ovat viime vuosikymmeninä päässeet lähes unohtumaan. Kiljavan koetalo on rakennettu vanhan autotallin perustan päälle. Sitä etsittiin huolella. "Emme kuluta vettä, me käytämme sitä. Esimerelämäntavan ohjeita. "Autottomuus vapauttaa minut päättämään, lähdenkö töihin pyörällä vai linja-autolla", tuumaa Mikkelissä töissä käyvä lääkäri Juhana. Pieni §: huone tallissa korvaisi talvi.'.i pakkasilla puolitoistakerrok:§ sisen tilan päärakennuksen. Talo liittyy yhteispohjoismaiseen tutkimukseen kevytsavirakentamisesta. Polttopuut sahataan käsisahalla ja kuljetetaan kottikärryllä, samaten pellolta ja luonnosta koottu vuohien heinä ja kerput. Anu ei ole vuosikausiin tehnyt "putki-insinöörin" töitä, sillä "Suomessa on putkia ihan tarpeeksi". "Ei luomutuote voi olla mikään vaihtoehto silloin, kun se maksaa enemmän. Suodatamme pesuveden maahan kaivon alapuolella." Perhe ei kaipaa ekologisen 10 Elämää kestävästi Talo oljesta ja savesta Miina Vuorisen kesä oli hauska, mutta sotkuinen ja raskas. Ihmisenhän pitää ansaita enemmän hankkiakseen luomutuotteita", Anu ihmettelee ja kysyy: "Voiko sadan vuoden päästä muuta ollakaan kuin luonnonmukaista· viljelyä?" Iiris Lappalainen Kustaanheimot arvelevat tulee vansa toimeen vaikka millai-~ nen kriisi yllättäisi. Tilalla on uusi itse suunniteltu tallin ja saunan yhdistelmä. Kaksi kouluikäistä lasta, kolme vuohiuuhta, kilipukki, kanoja, kukkoja ja kissa. Alimmaisena maata vasten on maakellari. Talo ja etelärinteeseen aukeavat viljelykset löytyivät Anttolasta kävelyetäisyyden päästä maantiestä. Lasten varttumisen myötä jätesäkkiin on kertynyt vuodessa aiemman viiden kilon asemesta parikymmentä kiloa lähinnä PVC-muoveja ja hehkulamppuja. Käymälän kompostoiva osa on lauteiden alustana ja antaa saunalle peruslämmön. Kustaanheimot harjoittelivat luonnonmukaista elämäntapaa ensin vuokratuilla mailla, mutta nyt asutaan omassa tuvassa. Hän kiistää kuitenkin olevansa pessimisti: "Todellinen pessimisti on sellainen, joka ajattelee, että voi kuluttaa hyvällä omallatunnolla, koska mitään ei kuitenkaan ole enää tehtävissä." Mikkelissä oli luonnonmukaisen viljelyn messut samoihin aikoihin, kun vierailin Kustaanheimojen luona. Juhana kysyy: "Mitä on ekologinen autoilu tai ekologinen pesuaine?" ja ihmettelee sanojen väärinkäyttöä: "Joku väitti matkustavansa ekologisesti, kun käyttää lentoyhtiötä, joka ei lennä Etelä-Afrikkaan." Ihminen elää Juhanan mielestä nykyteknologiansa kanssa niin, että elämän loppumisesta on tullut konkreettinen mahdollisuus. SUOMEN LUONTO 11/93 52. Aika kuluu kotiaskareissa: vesi nousee käsipumpulla kaivosta, pesukonetta ei ole, vain viljamylly, TV ja valot toimivat sähköllä. "Ihminen voi paremmin, kun on fyysisesti hyvässä kunnossa
Useampana vuonna tervaleppäinen huonekalu on jollain lailla palkittu." Iiris Lappalainen Rakennusaineet saadaan suoa raan luonnosta, ja ne voidaan myös palauttaa sinne takaisin. Sen paremmin muovikassit kuin ruskeat paperikassitkaan tai erilaiset kartonkirasiat eivät kuulu keräyspaperin joukkoon. Tämän vuoden syyskuun loppuun mennessä kotikeräyspaperin talteenottoprosentti on Paperinkeräys Oy:n arvion mukaan koko maassa 63 prosenttia. Sen höylääminen ja hiominen on taas vastaavasti helpompaa. Kevytsavirakenteiseen pientaloon saa rakennusluvan, mutta kerrostalo voi vielä tuottaa pieniä lupahankaluuksia. Loppuvuodesta pääkaupunkiseudulla tilanne kuitenkin parantunee, luvataan Paperinkeräys Oy:stä. Paperin kulutus on tänä vuonna pudonnut arviolta neljänneksen huippuvuodesta 1989, jolloin kotitalouksissa kului paperia lähes puoli miljoonaa tonnia erilaisina lehtinä, painopapereina ja mainoksina. Vain hyvin harvoissa paikoissa vähittäiskaupan yhteyteen on myös asiakkaille varattu oma pahvipaavo. Tekeillä on myös savirakentamisopas. Kun teollisuudesta palautunut paperi otetaan huomioon, on koko maan talteenottoprosentti peräti 67. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosasto on julkaissut Bengt Lundstenin, Leticia Acharin ja Mikael Westermarckin selvityksen savirakentamisesta. Kevysavitalo on paloturvallinen, koska saveen kostutettu olki ei pala. Talon kasaisi helpommin valmiista harkoista, joiden pienteollinen valmistus olisi toivottavaa. Sen avulla puun luonne, syyt tulevat selvemmin esiin. Samoin sähköjohtojen upottaminen käy vaivatta. Savitalon valtti , kodikkuuden ja tunnelman lisäksi, on sen ehdoton ympäristöystävällisyys. Hänen mukaansa tervaleppä vaatii pintakäsittelyksi pellavaöljyn. Mikäli ne ovat kyllin vahvat, voi kevysavitekniikalla rakentaa vaikka kerrostalon. Ikkunaaukot on helppo tehdä muotin avulla tai sahaamalla valmiiseen seinään. Talo on myös terveellinen asua. Sodan jälkeen savirakentamista yritettiin elvyttää, mutta elvytys kaatui ennakkoluuloihin. Savitalon voi rakentaa kuivatuista harkoista tai valaa paikan SUOMEN LUONTO 11/93 52. Uudessa kevytsavitekniikassa olkea on enemmän, ja sitä on lähinnä kostutettu savilietteellä. Vanhat savirakennukset on tehty massiivisavesta, jossa olki on sidosaineena. Ruskean pahvinkin talteenotto on parantunut. Marco Melander & Kimmo Virtanen Tämän vuoden Habitare-messuilla syyskuussa sai ihailla Stefan Lindforsin suunnittelemaa ja Hans Friedrichsenin nikkaroimaa leppärunkoista futon-vuodetta. Suomalaisissa talousmetsissä sitä ei suosita: "Tervalepän asema on jäänyt heikoksi, vaikka luovuttavat sitä kuivaan huoneilmaan. Lounais-Suomeen nousi kuitenkin joitakin pientaloja, jotka ovat edelleen asuttu ja. Yhtyneiden paperitehtaiden metsänhoitopäällikkö Juhani Pyykkönen Kajaanista vakuuttaa pitävänsä tervalepästä. Kevytsaviseinä eristää lämpöä hyvin, talviasuttavaan rakennukseen Suomessa riittää 40 sentin paksuinen seinä. Mauritzbergissä käytettiin rappausta, jossa oli saven ja hiekan lisäksi myös lantaa kovikkeena. Kevytsaviseinään tarvitaan vain kymmenen prosenttia siitä savimäärästä, joka tarvittaisiin vastaavaan tiiliseinään. Seinät imevät huoneilman liian kosteuden tai Tervaleppäistä "Mukava materiaali, olen vähän rakastunut tervaleppään", kertoo puuseppä Hans Friedrichsen. Vesi on savitalon pahin vihollinen, joten räystäiden on oltava riittävät ja sokkelin korkea, ettei sade piiskaa ja lumi kinostu seinille. mia aineksia. Vähäkiljavan koetalo valettiin 1800-luvulla kehitetyllä pise-menetelmällä, survomaila savimassaa muottiin rakennuspaikalla. Kauppaliikkeet ovat lisänneet omien pakkauspahviensa keräämistä keräyspahvirullakoihin, pahvipaavoihin. Muottia siirrettiin ylemmäs sitä mukaa kuin seinä sai lisää korkeutta. se on yksi peltojen metsitykseen suositelluista lajeista", toteaa ympäristöasiantuntija Jouko Kostamo metsäkeskus Tapiosta. Kuivumista ei tarvinnut odottaa. ULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT Tunnolliset kotitaloudet Suomalaiset ovat ymmärtäneet ilmeisen hyvin paperin kierrätyksen. " a. Kuvassa pääkaupunkiseudun YTV:n pahvinkeräyslava. Arvio tämän vuoden paperinkulutuksesta on 342 000 tonnia. Saviseinä eristää lisäksi hyvin ääntä. vsk. Jätteetkin voidaan käyttää uudelleen Vähäkiljavan työmaalla ei juuri jätettä syntynyt. Saviseinän kantavat rakenteet on koetaloissa tehty puusta. Öljyämisen jälkeen pinta on syytä vahata kolmesti mehiläisvahalla. Pisetekniikka on suuritöistä. Tervalepän luontaiset kasvupaikat ovat kosteita lehtoja ja tulvan vaivaamia korpia. Pekka Hänninen 11. Keräyspaperin joukossa on aina myös siihen kuulumattakiksi Keski-Euroopan vuosisatoja vanhat ristikkotalot ovat savesta, ja Suomestakin löytyy yli 150-vuotiaita savirakennuksia, esimerkiksi Ruotsinpyhtään nuorisotalo ja Bosgårdin navetta. Puu vain kasvaa pohjoisella rajallaan Kajaanin korkeudella, joten siellä sillä ei olekaan suuremmalti taloudellista merkitystä: "Olen seurannut Habitare-sisustusmessuja. Lanta suojaa kosteudelta. Mutta yksittäisille kuluttajille pahvit ovat useimmiten vielä ongelma. Mutta koivun kovuutta ja kestävyyttä tervaleppään ei mehi läisvahallakaan saa. Tero Pajukallio/Kuvaliiteri Paperinkeräys sujuu hyvin, mutta jätepahvin keräyspiste on vielä harvinaisuus. Iiris Lappalainen päällä. Miina Vuorinen on innostunut: "Kevytsavitalossa ei tarvitse pelätä haitallisia kaasuja eikä rakentamiseen kulu paljon rahaa, jos vain jaksaa tehdä täit .. Rakennuksen seinät voi verhoilla millä hyvänsä materiaalilla. Tervalepässä on vähän oksia, mutta valitettavan usein lepän sydänpuu on lahovikaista. Vaikka leppä kasvaa nopeasti ja tervaleppä kunnon tukeiksi asti, kevyttä leppäpuuta on vaikea saada puusepänverstaisiin
Mutta haapa on onnistuttu häv ittämään talousmetsistämme hyvin vähiin. kirja Kompostointi (WSOY 1984) antaa kompostoituvan aineksen energiantuotoksi 5,5 kcal/g orgaanista ainetta. Hankin juuri seitsemän neliön suuruisen muovilevykasvihuoneen. muovia. Maalit pois myrkyttä. Kotimaiset lauteet Mikä kotimainen puulaji sopisi saunanlauteiden materiaaliksi. Raaputtaminen vaatii varmasti monin verroin enemmän kärsivällisyyttä kuin muut keinot. Lämmittävätkö ne toisiaan. Kompostori kasvihuoneessa Olen kompostoinut vuoden 220-litraisella lämpökompostorilla. Ne ovat haitallisia terveydelle ja tuhoavat osaltaan yläilmakehän otsonia sekä ovat muodostamassa alai lmakehän otsonia. Valmistaja väittää, että Eko cat -kissanhiekkaa voi kompostoida ja polttaa. Tutkija Eija Saski Helsingin Yliopistosta kertoi, että mitään tutkimuksia tällaisen muovisilpun ympäristövaikutuksista ei ole. Varsinkin märkänä polttaminen aiheuttaa merkittäviä päästöjä ilmaan. Voiko tämä pitää paikkaansa, kun kyseinen kuivike sisältää mm. Ajatuksena on hyödyntää muuten kaatopaikalle menevä jäte. Kompostorin tuottama lämpö saattaa hyödyttää kasveja kylminä kesäöinä. Se on uusi muunnelma vanhasta tavasta laittaa kasvatuslavaan kompostoituvaa materiaalia kasvukauden jatkamiseksi. Ympäristöystävällisin keino poistaa maalia onkin käyttää pelkkää hyvää maalinpoistokaavinta. Maalia kuumennettaessa syntyy kuitenkin haitallisia yhdisteitä, joten tuuletuksesta on tällöin huolehdittava hyvin. Eko cat -kissankuivike on rouhittu kertakäyttövaippojen leikkausjätteestä. Ne soveltuvat tietyille lateksimaaleille. Lämpökompostorin tuottama energiamäärä riippuu siitä, mitä jätettä ja kuinka paljon se sisältää. Kuivike korvaa esimerkiksi Englannista tuotavaa sav imineraalista valmistettua kissanhiekkaa. Ekokissanhiekkaako. Paateron ym. Kissanhiekkaa ei ainakaan pitäisi polttaa. Yleisimmät liuotinohenteiset maalinpoistoaineet perustuvat kloorattuihin hiilivetyihin kuten metyyleenikloridiin ja trikloorietyleeniin. Voimakkaiden emästen käyttöön ei liity kuitenkaan niin suuria ympäristöongelmia kuin liuotinpohjaisten maalinpoistoaineiden käyttöön, mutta ne eivät sovellu öljymaalien poistoon. Mitä myrkkyjä maalinpoistoaineet ovat. RT-kortit suosittelevat laudetasoiksi myös tervaleppää. Esimerkiksi 3M Maalinpoistaja pohjautuu dimetyyliadipaattiin, jonka myrkkyvaikutus on vähäisempi kuin kovemmilla maalinpoistoaineilla. Näin ollen kilosta orgaanista ainetta vapautuu lämpöä reilu kuusi kilowattituntia. Koska kertakäyttövaipat sisältävät muovia, sisältää myös niiden leikkuujätteistä tehty kissankuivike muoveja. Markkinoilla on myös maalinpoistoaineita, jotka pohjautuvat vaarattomampiin yhdisteisiin. Lauteiden runkopuuksi sopii hyvin myös mänty. Nyt saunanlauteiksi suositellaan sademetsistä peräisin olevaa abachia. Maalinpoistoaineet ovat lähes poikkeuksetta hyv in haitallisia myrkkyjä. Lisääkö kompostori kosteusongelmaa. Kompostoriin pitäisi siis viedä joka päivä sangollinen biojätettä, jos haluaa saavuttaa kompostori lla vastaavan tehon kuin pienellä lämpöpatterilla. Todennäköisesti kovin vakavia vaikutuksia muovisilpulla esimerkiksi pellossa ei ole. Samoin kompostoitumisessa syntyvä hiilidioksidi on kasveille eduksi. Maalia voi poistaa myös kuumentamalla maali , ja sen jälkeen kaapia pehmennyt maali mekaanisesti . On vaikea kuvitella kompostorin aiheuttavan hyvin toimiessaan kasvihuoneessa mitään ongelmia. Kasvihuoneessani on monivuotisia kasveja. Selluloosa ja kissan jätökset kyllä hajoavat kompostissa. vsk.. Perinteinen ja pidetty laudetasojen materiaali on myös haapa, sillä sen huokoinen pinta ei polttele kuumassakaan löylyssä. Oksaton kuusipuu on siis helposti saatavilla olevista kotimaisista puulajeista suositeltavin laudetasojen puuksi. Onko olemassa ympäristöä säästäviä maalinpoistoaineita. Mielestäni kompostorin laittaminen kasvihuoneeseen on hyvä ajatus. Olisiko kompostorista hyötyä tai haittaa kasvihuoneessa. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 11 /93 52. Kasvihuoneessa voidaan kompostin tuottama lämpö hyödyntää hyvin, mutta sen teho ei ole kovin suuri . Vanhastaan hyvänä lauteiden materiaalina pitää arkkitehti Erkki Helamaa oksatonta tai vähäoksaista kuusta. Rakennustietosäätiön RT-korttien saunakorteissa suositellaan saunojen sisustukseen, myös lauteisiin, käytettäväksi ensisijaisesti kotimaista puuta. Haihtuvat yhdisteet voivat olla myös ympäristöhaitta. Voimakkaasti emäksiset maalinpoistoaineet perustuvat lähinnä natronlipeään. Sekä kompostoitu va seos että ilmastusilma lämpiävät, mutta kompostista vapautuu lämpöä myös ympäristöön. Suurin osa kompostoituvasta massasta on vettä. Haapalautoja ei sen vuoksi kovinkaan helposti löydä. Myös hyvin kuvitteellinen kuivan kuivikkeen polttaminen haitattomasti onnistuu hyvin vain valvotuissa olosuhteissa. Aineiden käytön riskejä ollaan paraikaa ~artoittamassa OECD:n piirissä. Mutta saahan siitä työniloa ilman haitallisia kaasuja. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähe//ää kysymyksiään ekoneuvojamme vastallaviksi osoilleeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23, 00100 Helsinki. Lemminkäinen Oy: n tutkimuspäällikkö Lars Forstenin mukaan ne voidaan jakaa kahteen luokkaan: liuotinohenteiset ja voimakkaasti emäksiset. Mutta jos kompostoria ei hoida asianmukaisesti ja jätteet alkavat mädän12 tyä, voi syntyvä metaani tappaa kasveja. Kuusilaude saattaa poltella herkkähipiäisen ihoa, mutta siihen vaivaan auttaa laudeliina. Kasv ihuoneen suuri kosteus voi ruostuttaa sellaisia kompostoreja, joissa on metalliosia tai lahottaa puisia kompostoreja. Eco cat -kissankui vikkeen kompostijätteeseen jää siten muovisilppua. Mutta kuivikkeen muoviosat eivät kompostoinnissa mineralisoidu lainkaan. Mutta senkin käytöllä on omat terveysrisk insä. Niiden käytössä on samat työterveysongelmat kuin liuotinpohjaisissa maalinpoistoaineissa. Sangollinen biojätettä tuottaa saman energiamäärän kuin pieni lämpöpatteri vuorokaudessa. Ne soveltuvat öljyja alkydimaaleille sekä latekseille. Siitä saattaisi saada miellyttävät lauteet, jos vain leppää lautatarhoilta löytyisi. Oksattoman kuusen pintaan ei nouse pihkapisaroita
Ulkomaailmassa, metsässä, aidan takana, ei voi olla mitään hyvää. Mutta riippuvuutensa takia lapsi ei voi vihata tätä ensimmäistä luontoa, naista, äitiä, ja niinpä hän kääntää vihan itseensä ja muuhun ulkomaailmaan. Luonto-äiti on hoivaava syli , ravinnon lähde, suoja. Parempi unohtaa koko elämä, kieltää koko elämäntunto. He suojautuvat omilta tunteiltaan, sillä jossain hyvin syvällä he tietävät, etteivät he pysty läheisyyden tai erilaisuuden sietämiseen. 13. Minussakaan ei ole mitään hyvää. Tämä luonto-äiti on hyljännyt lapsen. Eletään elämännäköistä elämää, jossa ravinto on henkistä purkkiruokaa. Puhumme luonto-äidistä, emme luonto-isästä. Mutta hänen sisällään on yhtä pimeää kuin ennenkin. Maailmassa on vain yksi juuri sellainen metsä. Hän on turvapaikka, kätköpaikka, aarteiden haltija. Arkielämän fasistit kuoriutuisivat ulos lyijyliiveistään ja antautuisivat elämälle. Luonto on rikas ja antelias aivan luonnostaan. Miksi järjestäytymätön, arvaamaton ulkomaailma pelottaa häntä niin kovasti. Ihan huomaamatta mies tulee kääntäneeksi sisäisen siivoustarpeen ulkoiseksi. Ei luonto ei edes naisen luonto! ole niin pelottava, että sitä tarvitsisi koko ajan hallita, tuhota ja järjestää. Kukaan ei tule ajatelleeksi, että tehokkuuden aidan takana on alitajunnan synkkä metsämaa, petoja täynnä. Saksalainen toimittaja-filosofi Klaus Theweleit esittää, että itse asiassa koko länsimainen kulttuuri on fasismin, hallitsemisen pakon, alalaji. Tämä ensimmäinen suhde ulkomaailmaan äiti, isä, hoitaja on muokkaamassa lapsen kokemusta maailmasta. Ulkoisen elämän järjestelmät ja elämisen tehokkuus ovat ehkä ainoita keinoja hallita sisäistä epäjärjestystä tuhoutumatta. Äiti on ravitseva ja hoivaava metsä, keinuttava ja laulava puu. Eikä hän ole ainoa, joka ulkoistaa sisäisen jähmettymisen. rempi olla yrittämättä. Lapsi on avuton ja luonto on välttämätön. Mutta ankara arkielämän fasisti ei uskalla mennä siihen metsään. vsk. Yleensä heidän taistelunsa on uutteraa raivaustyötä, tehokasta elämää, arvokasta osallistumista, josta ympäristö heitä vain kiittelee. Sen sijaan, että hän työskentelisi omien sisäisten yllykkeidensä tiedostamisen kanssa, hän tarttuu reippaasti kirveeseen ja sahaan. Kaikki kietoutuu kielteiseen sävyyn. Eikö sinne pitäisi uskaltaa. Luo. Eikö se olisi tutkittava. Tämä suoja-aita erottaa ihmisen ja villin metsän. He ymmärtäisivät, että jokainen sisäinen valtakunta, sisäinen metsä, on ainutlaatuinen. On tehtävä kaikkea sellaista, mikä suojaa rakkaudelta. Elämän ainekset ja vitamiinit on tarkkaan lueteltu, mutta elämän maku, väri ja tuoksu puuttuvat. Vaimon näkemyksen mukaan mies leikkoo puita aina kun hänen itse asiassa tulisi leikata ulokkeita ja kuolleita osia omasta itsestään. Ja niin he rakentavat aidan, rajan, itsensä ympärille. Jokaisen ihmisen sisällä on ainutlaatuinen metsä hämmästyttävine eliöineen, mutta uskallammeko astua sinne, kyselee Hannele Huovi. Ja ihminen seisoo ankaran rajansa vahtina ja tappaa tunteet ja elämän itseltään ja muilta. Hänen sisäinen metsänsä on hakattu, kynnetty ja ojitettu. Tai hän on louhikko, autiomaa, karu ja kuiva erämaa, joka ei ymmärrä lapsen tarpeita. Sekä työ että vapaa-ajan urheiluja kulttuuriharrastukset auttavat tätä "puolisyntynyttä", kehittymätöntä persoonallisuutta pakenemaan kaikkea pientä, läheistä ja yksilöllistä. PaSUOMEN LUONTO 11/93 52. Istutetut puut kasvavat suorissa riveissä. Että henkisen korsetin varassa elävät, sisäisesti jähmettyneet henkilöt ovat syntyneet vasta puoliksi , heidän kehityksensä on kesken, ja psyykkisen rakenteensa vajavuuden vuoksi he taistelevat lakkaamatta muokatakseen ulkomaailman itselleen sopivaksi. Miten ihminen voisi luopua varjelemasta rajojaan ja antautua vieraalle elämän virralle, tuntemattoman metsän poluille omassa sisäisyydessään sekä ulkomaailmassa. Vähitellen maailma vääristyy, kuvat korvaavat todelliset elämykset. Enkö minä riitä äidille. Hän herättää sen eloon katseellaan. Ja lapsi kys.yy: Enkö minä ole kyllin hyvä. "Mitä mallikansalaiset tekevät yhdelle näistä pienimmistä, se on jo tehty heidän omalle sisimmälleen", kirjoittaa Juha Siltala tutkimuksessaan Psykohistorian muutosuloituvuus. Työpaikassa, politiikassa, koulussa, kirkossa, armeijassa kaikkialla voimme kohdata kivettynyttä kokemisen tapaa, joka pyrkii muuttamaan ulkoisen todellisuuden kaltaisekseen. Hän karsii ja harventaa, sahaa ja lyhentää ja sanoo tyytyväisenä, että nyt pihaan pääsee taas valo. Onko mahdollista palauttaa kadotettu luottamus. Se on seikkailujen metsä, aarteiden kätkö, yhtä lailla kulkijan turvapaikka kuin petojen ja jättiläisten metsästysmaa. Jospa se olisikin uusien mahdollisuuksien ja luovuuden lehto! Kun sisäinen metsä ei pelota, ihminen voi rohkeasti ja rehellisesti tarkastella myös ulkomaailmaa, luontoa, ja tehdä sen taas itselleen eläväksi . Lapsi on pieni ja luonto on suuri. Kaikkeen mielihyvään liittyy syyllisyys ja epäily. Sen kasvit ja eläimet, pedotkin, ovat hämmästyttäviä ja harvinaisia. Aggressiot suunnataan muualle kuin niiden aiheuttajaan: ulkomaalaisiin, toisin ajatteleviin, homoihin, eri lailla uskoviin, sairaisiin, vammaisiin kasveihin ja eläimiin. Kaiken huuhtoo riittämättömyyden ja hylkäämisen aalto. Aidan takana rehottaa villi, tiheä, arvaamaton metsä, jossa risteilevät salaiset polut. He ovat kuin ne satujen sankarit, jotka pyrkiessään vuorelle, elämän puun hedelmien äärelle, ovatkin pahan voiman loihtimina muuttuneet kiviksi vuoren rinteille. Hannele Huovi Sisäinen ja ulkoinen metsä Muuan tuttu mies saa joskus oudon puuskan: hän sahaa ja leikkelee pihan puita. Mistä lähetettäisiin ne rakkauden rekkalastit, joiden avulla nämä puoliksi syntyneet syntyisivät kokonaan. Lapsen äiti
Bruttokansantuotteestamme syntyy täällä kolmannes. 14 Jorma Jantunen työskentelee ylitarkastajana Uudenmaan lääninhallituksen ympäristöpalveluissa vastuualueenaan luonnonsuojelu ja ympäristövaikutusten arviointi. Laillisesti tai laittomasti Osa näistä luonnonsuojelualueista on pilattu täysin lai llisesti, jopa korkeimman hallinto-oikeuden siunauksella. Luonnonsuojelun ja maisemanhoidon kannalta vanhoja metsiä edustavien pikkualueiden ja yksittäisten suurten puidenkin rauhoittaminen siellä, missä se on mahdollista, on kuitenkin hyvin suotavaa. Noin neljännes suomalaisista asuu läänissä, jonka pinta-ala on vain kolme prosenttia maamme pinta-alasta. Näissä oloissa paineet luontoa muuttaviin toimiin ovat suuret; toisinaan ne ovat niin kovat, että lakisääteistenkin luonnonsuojelualueiden rajat kaatuvat ryskyen tai hiljaa hiipuen kenenkään huomaamatta. Toisinaan kuulemme yksittäistapauksista, joissa suojelualueella on ryhdytty rakentamaan Jorma Jantun, Lippajärven luonnonsuojelualuetta ei erota tavallisesta lähiöstä, ja siellä asuu tuhansia ihmisiä. Ohessa on neljä esimerkkiä siitä, miten luonnonsuojelualueita on pilattu ja millaiseen harkintaan se on perustunut. Puoliamme sen vuoksi ko. Tuolloinen valtion luonnonsuojeluvalvoja Reino Kalliola totesi lausunnossaan muun muassa seuraavaa: "Rauhoituskohteet on valittu Itä-Hämeen metsänhoitolautakunnan asiantuntemuksella. Avohakkuu luonnonsuojelualueella Lääninhallitus rauhoitti 1964 Orimattilassa tilanomistajan hakemuksesta pienen vanhan metsän luonnonsuojelualueeksi. kohteiden rauhoittamista." Lääninhallituksen 1988 kesällä tekemässä inventoinnissa kävi ilmi, että luonnonsuojelualue oli hakattu edellisenä talvena. Nimismiespiirissä asian käsitteli apulaisnimismies. Nämä tapaukset eivät ole ainoita; niitä on enemmänkin ja lisää voi 110usta esiin. Uudellamaalla on paljon ihmisiä pinta-alaan nähden. Laittomuuksista ei ole langetettu tuomioita. Viranomaiset ovat levitelleet voimattomina käsiään, syyttäjät ovat jättäneet syytteet nostamatta todeten, ettei yleinen etu vaadi syytteen nostamista. vsk.. Lääninhallitus saattoi asian maaherran ja läänin poliisitarkastajan allekirjoituksin paikalliselle nimismiehelle tutkittavaksi. Nykyisessä metsänhoidossa pyritään mahdollisimman suureen taloudellisuuteen , ja yleensä ei kannata kasvattaa järeätä puustoa tai jättää kasvunsa lopettaneita suuria puita pystyyn. Hän ei nostanut asiassa syytettä ja perusteli päätöstä seuraavasti todettuaan ensiksi omistajan syyllistyneen luonnonsuojeluSUOMEN LUONTO 11 /93 52. PUHEENVUORO Miksi suojelualu Kun hieno alue rauhoitetaan lakisääteiseksi luonnonsuojelualueeksi, kivi vierähtää luonnonsuojelijan sydämeltä kohde on viimeinkin saanut lain suojan. Osa on tuhottu viranomaisten ja osa maanomistaj ien päätöksin. Onpa jopa sellaisia, jotka ovat kohdanneet totaalisen tuhon. Uudellamaalla on lukuisia luonnonsuojelualueita, JOita on pilattu rakentamalla tai metsää hakkaamalla
Muutama vuosi sitten Tulliniemi sai runsaasti julkisuutta uuden junalauttalaiturin vuoksi. Yleinen etu ei vaadi tältä osin syytteen ajamista." Vapaasatama Hangon Tulliniemessa Hangon Tulliniemi rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi maaherran päätöksellä 1933. Viimeisimmän tappionsa Tulliniemen luonto koki tana vuonna. Tulliniemen mannerta ryhSUOME LUONTO 11 /93 52. dyttiin rakentamaan voimaperäisesti 1950ja 1960-1 uvuilla rakennuslain mukaisin poikkeusluvin. Rauhoitusmääräykset olivat vieläkin yleispiirteisemmät. Maanomistaja valitti asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka totesi alueen menettäneen suojeluarvonsa ja kumosi lääninhallituksen päätöksen niin, että 15. Asuntoalue Espoon Lippajarvellä Espoon Lippajärvi rauhoitettiin samana vuonna kuin Hangon Tulliniemikin, 1933. Rantamaat myytiin aluerakentajille, ja sinne rakennettiin pientalo-, rivitaloja kerrostaloasutusta sisäasiainministeriön myöntämin poikkeusluvin ja vahvistamin kaavoin 1950-luvulta alkaen. Vanhasta suojelupäätöksestä ei aiottu aluksi piitata, mutta ympäristöaktivistien toimet keskeyttivät työt asianmukaisten päätösten tekemisen ajaksi. Lintujen häiritseminen oli kielletty varislintujen ampumista lukuunottamatta. Rauhoituspäätökseen ei liittynyt karttaa, mutta rajat selostettiin huolellisesti. Tulliniemen manneralueelle laadittiin monivivahteisen valmistelun jälkeen tilanteen hyväksyvä asemakaava, jonka sisäasiainministeriö vahvisti 1979 ilman, että luonnonsuojelualuetta olisi lakkautettu. Yksityisten maanomistajien perustamaan luonnonsuojeluJom1a Jantunen alueeseen kuului koko järvi ja laajat ranta-alueet, sen pintaala oli noin kaksi neliökilometriä. saa pilata. Siellä sijaitsee nykyisin vapaasatama, kymmeniä hehtaareja asfaltoituja autokenttiä, merivartioasema ja ratapiha, varastohalleja ja tuotantotiloja. Ahlglon luonnonsuojelualueella on 16 rakennuspaikkaa,joista suurin osa on kesämökkejä. Ympäristöviranomaiset yrittivät säilyttää alueesta sen, mikä vielä oli suojelun arvoista eivätkä lakkauttaneet suojelualuetta kokonaan. vsk. Luonnonsuojelupäätöksestä ei myöhempinä vuosikymmeninä juuri välitetty. Yksityisyrittäjä haki vesioikeudelta lupaa luonnonsuojelualueella sijaitsevalle kalankasvatuslaitokselle. Alueen pinta-ala oli noin 25 neliökilometriä. Osa alueen maanomistajista haki luonnonsuojelualueen purkua 1980-luvulla. rikkomukseen: "Tekoa on kuitenkin pidettävä vähäpåtöisenä ja sen on katsottava johtuneen olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta ajattelemattomuudesta. Lippajärven luonnonsuojelualueella asuu nykyisin tuhansia ihmisiä, ja asutuksen lisäksi alueella risteilee tiheä katuja tieverkosto. Rauhoitusmääräyksissä on kielletty metsästys ja muu lintujen häirintä. Hangon kaupunki ei ole kaikkina vuosikymmeninä katsonut Tulliniemen mannerosuuden kuuluvan luonnonsuojelualueeseen. Lääninhallitus riitautti asian vesiylioikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen tuloksetta. Tulliniemen luonnonsuojelualueella sijaitsee nyt myös kalankasvatuslaitos kaikkien oikeusasteiden tutkimana ja siunaamana; rauhoitusmääräyksissähän ei ollut kielletty perustamasta alueelle kalankasvatuslaitosta. Lopputuloksena tästä oli, että vanha rauhoitus purettiin asemakaavassa rakennettaviksi osoitetuilta alueilta ja rauhoitusmääräyksiä pantiin ajan tasalle muilta osin. Vesioikeus myönsi luvan. Linnuston pesimärauhan turvaamiseksi alueella on pesimäaikainen maihinnousukielto
Alue on kuitenkin rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla luonnonsuojelualueeksi luontoarvojen säilyttämiseksi lain mukaan "vastaisuutta varten sellaisenaan". Ministeriö valittikin lääninoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen vedoten 1 uonnonsuoje l upäätöksee n. Tällöin ei voi olla oikein, että luonnonsuojelualueelle saa automaattisesti rakentaa jos sitä ei ole erikseen kielletty. vsk.. Uudellamaalla suuri osa 1920ja I 930-lukujen paatöksistä on sellaisia, ettei rakentamista tai metsänhakkuuta ole kielletty. Luonn onsuojel upäätöksen tarkoituksena on siis vaikuttaa alueen tulevaan käyttöön. Pitäisikö vanf halle luonnonsuojelualueellekin antaa toimenpidekielto ja ryhtyä lunastamaan niitä valtiolle, jos niiden suojeluarvot ovat uhattuina. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen olisikin pikimmiten saatava luonnontalouden asiantuntijoita, jotta luonnon oikeusturva tulisi edes jotenkin esiin päätöksiä tehtäessä. Vanhat suojelualueet lainsuojattomia Korkein hallinto-oikeus on lähtenyt siitä, että luonnonsuojelualueella on sallittu kaikki, mikä ei ole erikseen kielletty. Siksi niiden arvottaminen valtakunnallisesti , seudullisesti ja paikallisesti merkittäviin on vaikeaa tai mahdotonta. On ehkä liiaksi luotettu siihen, että lakisääteisen luonnonsuojelualueen luonto on automaattisesti turvassa. KHO:n päätös oli kuitenkin tyly: koska rauhoitusmääräykset eivät kieltäneet rakentamista, ei sille ollut luonnonsuojelualueella estettä. Niiden säilyminen on elintärkeää monille uhanalaisille lajeille ja luonnon monimuotoisuudelle. Linja on sinänsä käsittämätön ja järjetön. Tavalliselle maallikollekin on selvää, että rakentaminen ja sen mukanaan tuomat toiminnot häiritsevät myös linnustoa ja muuta luontoa. Tämä heijastuu luonnollisesti alempien oikeuksien ja viranomaisten ratkaisuihin. Monissa vanhoissa luonnonsuojelupäätöksissä, kuten Hangon Tulliniemessäkin, on kielletty ainoastaan lintujen häiritseminen. Tuolloisen Tammisaaren maalaiskunnan rakennuslautakunta hylkäsi rakennusluvat vedoten luonnonsuojelupää16 tökseen. suojelu purettiin luontonsa puolesta parhailta osin. Nämä yksityismaiden luonnonsuojelualueet sijaitsevat pääosin etelässä, missä luonnonsuojelualueita muutoin on vähän. Mikäli nykyinen korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta vanhojen luonnonsuojelualueiden rauhoitusmääräysten merkityksestä ei muutu, eivät vanhat luonnonsuojelualueet ole turvassa. Rauhoitusmääräyksissä ei kielletty rakentamista, mutta eläimistö ja kasvillisuus oli muutoin hyvin turvattu. Espoon nuoret ympäristönsuojelijat valittivat myös 1980-luvulla korkeimpaan hallinto-oikeuteen alueelle vahvistetusta tiesuunnitelmasta. Maanomistaja haki alueelle rakennuslupia 1970-luvulla loma-asuntojen rakentamiseksi. Suojelupäätös ei tällöinkään ollut esteenä tiesuunnitelman vahvistamiselle luonnonsuo jel ual ueel le. Luonnonsuojelualueen pintaala on noin kahdeksan neliökilometriä. Ympäristöministeriö valmistelee luonnonsuojelulain uudistusta. Pitäisikö kenties vanhat luonnonsuojelualueemme perustaa uudelleen ennen kuin ne ovat turvassa. Asiaa ei voi kuitata sillä, että yksityismaiden luonnonsuojelualueiden osuus koko 1 uonnonsuo jel ual ueverkostossamme on vähäinen. Lääninhallitus muutti rauhoitusmääräyksiä 1936 siten, että metsänhakkuu sallittiin. Onko laki vai lain tulkinta kelvoton. Jos valtakunnallisen suojeluohjelman kohdetta ryhdytään hakkaamaan, ojittamaan tai muutoin pilaamaan, seurauksena on yleensä toimenpidekielto ja mahdollinen lunastus valtiolle. Vanhoja luonnonsuojelualueita ei ole myöskään inventoitu uusia suojeluohjelmia laadittaessa. Toisinaan on näyttänyt jopa siltä, että valtakunnallisen suojeluohjelman kohteen suoja on parempi kuin vanhan luonnonsuojelualueen. Tässä yhteydessä tulisi tarkastella myös luonnon eikä pelkästään maanomistajien oikeusturvaa. Systemaattista selvitystä luonnonsuojelualueiden rauhoitusmääräyksistä ei ole tehty. Vai tion I uonnonsuo jel uvalvo ja toimi tuolloin maaja metsätalousministeriössä. KHO:n linja on käsittämätön Syyttäjän mukaan yleinen etu ei vaatinut syytteen ajamista tämän orimattilalaisen luonnonsuojelualueen tultua hakatuksi vastoin rauhoitusmääräyksiä. Parhaillaan Tammisaaren saaristoon laaditaan osayleiskaavaa, jonka hyväksyminen mahdollistaisi edelleen lisärakentamisen Ahlglon luonnonsuojelualueelle. Maanomistaja valitti asiasta lääninoikeuteen, jonka mielestä luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset eivät olleet este rakennuslupien myöntämiselle. Valtakunnallisia luonnonsuojeluohjelmia laadittaessa on lähdetty samasta ajatuksesta; osittain ehkä sen vuoksi, että on haluttu näyttää suojeluohjelmien olevan mahdollisimman pieniä. Nykyisin luonnonsuojelualueella on 16 rakennuspaikkaa. Jorma Jantunen SUOMEN LUONTO 11 /93 52. Vanhat suojelualueet perustettava uudelleen. Kesämokkejä Tammisaaren Ahlglossa Maaherra rauhoitti nykyisen Tammisaaren saariston kansallispuistoon raJ01ttuvan Ahlglon saariryhmän maanomistajan hakemuksesta 1925
Illalla on luvassa tikkupullaa. vanhoja metsiä etsivä ja kartoittava metsäryhmä ja toisessa pohditaan kansainvälisiä asioita. vsk. Viime vuosina monet aikaisemmin vain perhoshaavia heilutelleet nuoret seisoivat banderolleineen kaivinkoneen katolla Talaskankaalla, Jerisjärvellä tai Tulliniemessä. Luonto-Liiton Kaakkois-Suomen piirin kesäleirillä 1990 raiteillaan hiekkarannalla. "Nuoret kaipaavat selvästi kerhoja, leirejä ja kursseja joilla päästä alkuun luonnon tuntemuksessa. Liiton alkuräjähdys on entisissä koulun kemiankerhoissa, joista monet tutkijansielut ponnahtivat ammattiin. Myös kerhojen ulkopuolella on paljon luontoliittolaisia, joista osa on aktiivisia. SUOMEN LUONTO 11/93 52. Mutta siellä ne olivat sittenkin, Hempot, Yanellukset, Luonnonnuuskijat, Planktonit... Luonto-liiton pääsihteeri Anu Rinkinen pitää toimintaa jäsenmaksun perimistä tärkeämpänä. Luonto-Liitto on järjestäytynyt piireiksi, jotka pitävät huolta kerhoista. Alice Karlsson Ke1Dian luokasta luonnon hel1Daan Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö Luonto-Liitto täytti tänä syksynä 50 vuotta. Vähitellen siitä kasvaa myös luonnon puolustus." 17. Vaikka kerhojen kulta-ajasta on tultu reippaasti alaspäin, on innostus taas virinnyt. Välillä liitto leiskui ympäristökahinoissa yhtenään. Kaikkiaan Luonto-Liitossa on jäseniä noin 13 000, joskin vain osa maksavia. Luonto-Liitossa on 400 luontokerhoa. Luonnonystävien varhaisin yhteinen nimittäjä on usein koulun luontokerho, rakas innoittaja ja harrastuksen virittäjä. Piirit järjestävät myös pääosan leireistä. Myöhemmin he olivat itsekin leiriohjaajina ja kerhon vetäjinä. Kesäisin luontokerholaiset hinkuivat Luonto-Liiton leireille. Tahti oli niin kiivas, että pääasia, varhaiskasvatus, tuppasi unohtumaan. Luonto-Liiton keskustoimistossa syntyvät mm. Myöhemmin kemian innostus hiipui tilalle tulivat luonnonharrastus ja ympäristöaktivismi. " "§ i " " ~--------------------------------------------------_J ~ Kotkan Kuutsalo on ihanteellinen leiripaikka. Keskustoimistossa kokoontuvat myös erilaiset toimintaryhmät. Yhdessä nurkkauksessa sipisee mm . Nuorten Luonto -lehti, lastenlehti Sieppo sekä monenlaiset oppaat, kerhoki1jeet ja lehdykät
Hänen vasemmalla puolellaan Olavi Luukkanen ja Simo Pakarinen sekä oikealla Martti Ahonen ja Seppo Kalkki. SUOMEN LUONTO 11/93 52. Taarna oli silloisen Molekyylin (nykyisin Nuorten Luonto) toimittaja ja siirtyi myöhemmin ensimmäisten joukossa läänin ympäristönsuojelutehtäviin Kymeen. "Luulen, että nyt on taas suuri halu ottaa asioista selvää ja sen innostamana toimia. Näyttää siltä, että luonnonnuuskijat tulevat taas!" Metsäryhmä on jo raivannut ansiokkaasti tietä tutkivalle luontoliittolaiselle. Juhlissa vahvistui järjestön merkitys elämäntaipaleelle, olihan mukana kosolti entisiä luontoliittolaisia, jotka nyt ovat arvostettuja tutkijoita, virkamiehiä ja opettajia. Pääsihteerin toimi on määräaikainen, ja Anun pesti loppuu viimeistään 1995 lopussa. "Legendaariset talvipäivät ovat kuihtuneet, mutta nyt on taas aika ryhdistäytyä ja järjestää valtakunnallisia tapaamisia säännöllisin väliajoin." Anun mukaan Luonto-Liitto suuntautuu tulevaisuudessa yhä vahvemmin toimintaan ympäristön puolesta. Metsien uhanalaiset eliöt tunteva joukko on asiantuntija, jota metsäorganisaationkin on kuunneltava. Erityisesti Anu iloitsee pitkän aikaa kadoksissa olleen "me luontoliittolaiset" -hengen voimistumisesta. Tykölän leirillä 1960 mietittiin jo ympäristömyrkkyjä. "Sehän on ihanaa LuontoLiittoa 24 tuntia • vuorokaudessa", sanoo maantiedettä opiskeleva Anu Rinkinen työstään pääsihteerinä. "Kyllä minä silti tunnen itseni motivoituneeksi ja tarpeelliseksi juuri nyt, vaikka olenkin täällä äitee ja täti!" 18 Luonto-Liiton villeiltä vuosikymmeniltä Tvärminnessä 1950-luvulla pidetyllä Luonto-Liiton leirillä tutkitaan vesieliöitä Jorma Taarnan (kesk.) johdolla. vsk.. Kolmekymppisestä pääsihteeristä olisi mukavaa, jos seuraava Luonto-Liiton vetäjä nuorisojärjestössä kun ollaan olisi kymmenen vuotta nuorempi. I nnoittajana valkoisiin pukeutunut Mirja Salkinoja-Salonen, joka on soveltavan kemian ja mikrobiologian professori. Luonto-Liito juhli 50-vuotista taivaltaan lokakuussa
Muutaman kuukauden kuluttua Hämeenlinnan talvipäivillä 1970 heiluivat iskulausekyltit Luonto-Liiton ensimmäisessä luonnonsuojelumielenosoi tuksessa. 19. Saastaviikosta lienee alkanut Luonto-Liiton radikalisoituminen. Tämä kamppailu hävittiin: tie rakennettiin ja mielenosoittajille rävähti sakkoja. SUOME LUONTO 11 /93 52. Kamppailu metsien puolesta jatkuu LuontoLiitossa. Suoran toiminnan iskuille haluttiin mahdollisimman paljon julkisuutta. Tien teko kansallispuistoon oli luonnonsuojelijoiden oikeustajun vastainen. Murhijärve!lä kamppailtiin vanhojen metsien ja vienanka1jalaisen kulttuurin rippeiden puolesta. Ylioppilaskunnan 1a11estämällä Saastaviikolla syksyllä 1969 Helsingissä olivat myös luontoliittolaiset mukana osoittamassa mieltä ympäristön saastumista vastaan . Helmikuussa 1991 Jerisjärvellä uhmattiin teräsleukoja. Viime aikoina liiton metsäryhmä on saanut paljon julkisuutta osoittaessaan, miten huonosti Suomessa on kohdeltu vanhoja metsiä. Kuuma kysymys oli elohopea, josta väiteltiin raikkaasti ajan tavan mukaan paneelissa. Metsätaisteluissa 1980luvulla olivat tiedotusvälineet jo tärkeällä sijalla. vsk
Sienija marjaretkiä tehtiin jo ennen kuin tälle kaikelle oli hienoa yläkäsitettä ympäristökasvatus. "Nykyajan lapset tiedostavat joka tapauksessa ympäristöasioita niin paljon, että he haluavat tehdä jotain itse. Nykyään vastaavaa on alettu tehdä monissa muissakin kouluissa." Lelujen vaihtoa ja roska rokkia Räväkkyyttä kouluarkeen tuovat teemaviikot ja tempaukset, joiden tehtäväksi Mattila määrittelee "herättää näkemään, kokemaan, tuntemaan ja rakastamaan ympäristöä". Valtaosa vanhemmista on kuitenkin ollut tyytyväisiä, ja monet ovat auttaneet projektien toteuttamisessa. "Luontoon liittyvä opetus on täällä vanha perinne", kertoo koulun johtajaopettaja Ethel Mattila. Y mpäristötoiminta antaa itseluottamusta "Lapset juttuihin suhtautuvat näihin yleensä hirveän Sekoitus biologian tuntia, ympäristöopin tuntia ja ruokatuntia: Fiskarin ala-asteen oppilaat ruokatauolla kesken perunannostotalkoiden. Mattila on huomannut käytännönläheisen ympäristöharrastuksen vaikuttavan paitsi lasten maailmankuvaan, myös heidän käsitykseensä omasta itsestään. Kierrätysviikon aikana kunnan koulutoimenjohtaja sai muutamia kummastuneita puhelinsoittoja: miksi ihmeessä siellä kerätään jätteitä koulupäivän aikana. "Koulun lamput vaihdettiin energiaa säästäv iin, ja ruokalasta ylijäävä ruoka myydään nykyään koulun henkilökunnalle", Mattila kertoo. myönteisesti", Mattila sanoo. Kierrätysviikko huipentui Roskajuhliin, joilla esitettiin kierrätysmateriaaleista askarreltua nukketeatteria eli "Ros20 Entä jos kouluun ei aina tarvitsisikaan mennä kirjareppu selässä. Hyvä laboratorio ilmiön tarkkailuun on Fiskarin ala-aste, 94 oppilaan koulu Pohjan kunnassa LänsiUudellamaalla. kateatteria" ja laulettiin yhdessä kierrätysaiheista Roskarokkia. "Koulussa puhutaan aika paljon siitä, ettei aina tarvitse ostaa uutta että kaikki mitä SUOMEN LUONTO 11/93 52. Perunanistutuksessakin tuntui olevan tavattoman tärkeää, että kaikki saivat omakätisesti laittaa jotain maahan. Paitsi jäteongelma, ruuan poisheittäminen on hänestä ennen kaikkea eettinen kysymys on järjetöntä heittää ruokaa haaskioon. Tavaranvaihtopäivänä omistajaa vaihtoivat oppilaiden kotinurkissa pölyyntyneet lelut, pelit ja muut tavarat melkein kaikki muu paitsi pikkusiskot ja -veljet. Psyko logit ovat kauan tienneet, että ihmisen toiminta tulee yleensä ensin ja asenteet perässä. "Perunamaan hoito, matonkuteet ja huonekalujen kunnostus ovat mainiota lääkettä nykyiseen uusavuttomuuteen. Teksti: Helena Tengvall Kuvat: Anni Ernsten Koulu tnenee tnetsään Marjametsässä vietetyn päivän saalis viedään koulun keittiöön, mistä se päätyy kouluruokien höysteeksi. Tähtäimessä on, että koululaiset tottuvat pitämään ympäristön hoitamista selvänä asiana. Luontoon tutustutaan retkeilemällä ja luontopoluilla, linnunpönttöjä kunnostetaan ja lintuja ruokitaan talvisin. Huonekalujen kunnostamisella oli ilmeisen kohottava vaikutus joidenkin itsetunnolle. Vanhoja huonekaluja kunnostettiin ja maalattiin . Syksyn vakio-ohjelmaa ovat myös koulun sieniretki ja perunoiden nosto oppilaiden istuttamasta perunamaasta. Asenteet muokkautuvat sen toiminnan mukaisiksi, joka on tullut tavaksi tai jota muutkin tekevät. Risusavotassa oli vaikuttavaa nähdä, kun ekaluokkalaiset tekivät innostuneesti yhteistyötä keksiäkseen keinon suuren tukin kuljettami seksi." Mieluummin tehden kuin ostaen Mattilan mieltä lämmitti kuulla muualta muuttaneen tytön todenneen, että on täällä mukavaa tulla kouluun , kun kukaan ei kummastele, jos joku pitää vanhoja vaatteita. "Yöretket ja jokav uotiset telttaleirit aloitettiin 1950-1 uvulla, silloin opettajana olleen Urpo Tarmin ansiosta. Viime syksynä oli kierrätysteemaviikko, jonka aikana oppilaat keräsivät kierrätystavaraa kylältä, leikkelivät matonkuteita ja askartelivat sanomalehdistä roskapusseja. Kestävän kehityksen elämäntapaa on harjoiteltu kompostoinnilla ja paperinkeräyksellä. Toissakeväisen teemaviikon aiheena oli meri : tutustuttiin läheisen Pohjanpitäjänlahden tilaan ja vietettiin saaressa kahden päivän merirosvoleiri. Harvoja poikkeustapauksia ovat olleet ne, joiden on ollut vaikea nähdä mieltä vaikk apa risusavotassa." Jos joku on epäillyt opettajien ruu vien löystyneen, kyseessä ovat olleet pikemminkin vanhemmat kuin oppilaat. Vuosittaiseen rutiiniin koululla kuuluvat pihan kunnostustalkoot, kylän kevätsiivous ja risusavotat. vsk.. Fiskarin ala-asteella tämä haave näyttää ainakin hetkittäin toteutuneen: joka syksy koittaa päivä, jolloin joka iikalla on mukanaan repun sijasta ämpäri
1 1 kpl mk 25,3 kpl mk 35,5 kpl mk 45,1 1 Allekirjoitus 1 1 Sukuja etunimi 1 Lähiosoite 1 Postinumero ja -toimipaikka 1 1 Voit tehdä tilauksesi tällä kortilla, puhelimitse tai telefaxi lla 1 Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy L puh. Mattila tunnetaan kokeilevana ja luovana opettajana, mutta hän ei suostu liittymään peruskoulua mollaavien kuoroon. Tempausten toteuttamisessa olisi kyllä kätevää, jos olisi käytettävissä rahaa. Lapsiaineksen monipuo lisuus rikastuttaa, kun jokaisen hyviä puolia voi käyttää hyväksi." Entä raha Pohjan kuntahan on surullisenkuuluisa huonosta rahatilanteestaan ja vyönkiristyksestään. Sagtat p_alalia_Ju.kemaan maakuntasarjaa ensin kesäruetkiä suunnitellessasi. "Että kysymys on jostain suuremmasta kuin siitä, onko rahaa ostaa uutta." "Ratkaisevaa projektien onnistumiselle on, että koko koulun henkilökunta on iloisesti mukana", Mattila pohtii . Tällaista määrää ympäristöteemoja ei olisi koulussa koskaan ryhdytty toteuttamaan, ellei opettajien kiinnostus olisi jo valmiiksi suuntautunut ympäristöasioihin." Ympäristökasvatuksen suosion noustessa on kasvanut tarve myös ympäristökasvattajien kasvattamiseen. "Täällä onneksi on rohkeasti vain päätä seinään -yrittämisenhalua sekä iloinen ja urautumaton henki . vsk. Tai kenties kuluttajasivujen vaippacartikkeli tuleekin yhtäkkiä ajankohtaiseksi. Peruskoulun hyviä puolia on se, että täällä on kaikenkarvaista väkeä. " Monet toimintamuodothan säästävät rahaa samalla kuin ympäristöäkin kuten energiansäästö. Perunoiden nostaminen oman koulun keittiöön käy niin kuin silloin ennen, kun joka koulussa oli oma pottumaa. (90) 876 9100 _J telefax (90) 876 6150 ------2 1. Hiljattain Fiskarin koulu otettiin yhdessä muutaman muun suomalaiskoulun kanssa mukaan kansainväliseen European Heritage Classes -projektiin, jonka tarkoituksena on kehittää eväitä opettajille. Kansiosta ei tietoa tarvitse kauan hakea! 1 t 1 I Luontopuoti I 1 Tilaan Suomen Luonnon pahvisia säilytyskansioita! 1 Lasku seuraa lähetyksen mukana, ja hinnat sisältävät postija pakkauskulut. On ekologisesti jotenkin ristiriitaista, jos matkustetaan hirveän kauas saamaan ympäristöllisiä elämyksiä ja samall a rasitetaan ympäri stöä, kun elämyksiä saa lähimetsistäkin." Suomen Luonnon suojelu on yksinkertaista: Talleta Suomen Lu_onnon vuosikerrat tyylikkääseen, pahviseen kansioon. selle hyvä ja erittäin salli va ympäristö. Minusta on kuitenkin hyvä, että lapset tekevät itse jotain tempaustensa eteen sen sijaan, että kaikki saataisiin valmiina." "Tempauksia ei myöskään pitäisi toteuttaa hirveästi kuluttaen. "Peruskoulu on tällai SUOMEN LUONTO 11/93 52. hankitaan kuluttaa ympäristöä", Mattila sanoo. Ala-aste antaa mahdollisuudet toim ia melkein miten vain, yläaste on jonkin verran sitovampi . Tai muistat luontoillan sivuilla käsitellyn juuri sellaista 'aarrematoa', joka tulee vastaan saunapolulla ensi kesänä
Koskeljärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Umpeenkasvun uhkaama Koskeljärvi on ensimmäisten lintujärvien joukossa kunnostettu vedenpintaa nostamalla. Pinnan nostaminen vähensi vesilintuja Kun valtio hankki Koskeljärven rannat omistukseensa, se sitoutui järvelle laadittuun kunnostussuunnitelmaan. Koskeljärvi on Suomen parhaita lintuvesiä. Kosteikon 832 hehtaarista on avovettä 759 hehtaaria ja luhtaa 73 hehtaaria. Siinä selvitetään, miten järven pinnan nosto kaksi vuotta sitten on vaikuttanut linnustoon ja kasvillisuuteen. SUOMEN LUONTO 11 /93 52. Harva suomalainen lintujärvi yltää edes kahteensataan pariin. Valtion suojelutarkoituksiin ostamalla Koskeljärvellä on meneillään viisivuotinen seurantatutkimus. Rantaviiva on sokkeloinen, ja järvessä on runsaasti erikokoisia saaria. Koskeljärven kokemuksia hyödynnetään muiden lintujärvien kunnostuksessa. Kun kaikki tarvittavat kaupat on saatu valmiiksi, Koskeljärven I uonnonsuo jelual ue perustetaan lailla. Valtio on jo ostanut suu rimman osan järvestä luonnonsuojelualueeksi. Tuskin millään muulla lintujärvellämme pesii härkälintuja yhtä paljon kuin täällä. Järven rannat ovat rakentamattomia, mi kä nostaa suojeluarvoa huimasti . vsk.. Syksyllä 199 1 järven pintaa nos22 Haapana kuuluu pohjoiseen vesilintulajistoon. Maisema on kuin vuosisadan takaista Suomea, erämaista ja villiä. Sen jälkeen metsähallitus laatii alueelle hoitoja käyttösuunnitelman. Suojelun mahdollisti Euran kunta, joka laati järvelle rantarakentami sen kieltävän osayleiskaavan. Esimerkiksi 199 1 järvellä pesi 560 vesilintuparia, jotka kuului vat 16 eri lajiin. Teksti ja kuvat: Tuomo Hurme oskeljärvi säilyy Iin n uilla Euran Koskeljärvellä havisevat sadat linnunsiivet. Härkälinnusta on tullut Koske/järven tunnuslintu. Kokemuksia hyödynnetään muilla lintujärvillä. Koskeljärvi on lintujärveksi poikkeukselli sen suuri. Sen osuus Koske/järven pesimälinnustosta on hyvin suuri
Laajat avovesialueet ja lukuisat metsäiset saaret tekevät järvestä myös oivallisen retkeilya/ueen. 23. SUOME LUONTO 11 /9'.1 52. Järven keskiosan maisemaa hallitsee Mustsaaren komea rapakivijyrkänne. vsk. Koske/järvi on lintujärveksi harvinaisen suuri
Muita kahlaajia Koske/järvellä ovat mm. Rehevien rantojen vieressä on äärimmäisen karuja kalliorantoja. Yksittäispare in tavataan punajalkaja valkovikloja. Yleisiä ovat lisäksi rantasipi , liro ja metsäviklo. Kortteikot ovat puolestaan vesilintupoikuei den tärkeimpiä ruokailua lue ita. · Koskeljärven seurantatyöryhmän sihteeri , biologi Janne Lampolahti kertoo, että pinnannosto vähensi kesinä 199 1 ja 1992 hi venen sorsalintuja ja uikkuja. Ainutlaatuinen erämaajärvi kiehtoo retkeilijöitä Moni-ilmeisyys on Koske/järven luonnon suuri voima. Kahden edelli sen vuoden runsai n laji o li tukkasotka, jonka parimäärä 1991 oli 154 ja viime vuonna 1 10. Luhtien vettyminen lisäsi selvästi töyhtöhyyppien määrää ja toi rannoille isokuovin. Rantaluhdissa pesii yllättävän paljon kurkia vuosi sitten lisääntymispuuhiin ryhSUOMEN LUONTO 11/93 52. Luhta-alueella selvitetään myös turpeen muodostumi sta ja maatumisen nopeutta. Noston vaikutuksia tarkkaillaan vuosittain lintulaskenno illa ja seuraamalla kasvillisuuden muutoksia. Mustsaaren rapakivijyrkänne. taivaanvuohi, rantasipi ja metsäviklo. Kahlaaji sta runsain on taivaanv uohi , joita on noin 60 paria. Yesilinnuston vähemmi stöinä ovat mustak urkku-uikku, silkkiuikku , jouhisorsa, he inätavi ja lapasorsa, joita pesii muutama pari kutakin. tettiin 30 senttiä. Koske/järven seurantatyöryhmän sihteerit Teija Kirkka/a ja Janne Lampo/ahti tutkivat ranta/uhdan kasvillisuutta. Tavallinen retke ilijä ei kuitenkaan havaitse lintujen vähenemistä, si llä luhta-alueen vettymisestä hyötyneitä kah24 laajia ja lokkilintuja on jopa enemmän ku in ennen. Viisivuotinen tutkimus seuraa järven pinnannoston vaikutuksia linnustoon ja kasvillisuuteen. Tilanne palautui ennalleen jo tämän vuoden kesällä, kun jäät ja kevättulva veivät mukanaan kuol leen sammalmaton. Koskeljärven monipuolisuuden kruunaa neljä viisi pes ivää kuikkaparia. M yös laulujoutsen on muutaman vuoden ajan kuulunut Liron kimeät varoitushuudot kaiku vat yhtenään järven rantoja kiertävän /uontoharrastajan korvissa. Kuollut sammal vei tilaa kortteikolta, joka väheni. vsk.. Lampolahden mukaan tulos o li odotettu, sillä pinnannoston seurauksena valo väheni pohjalla ja siellä kasvaneet sirppisammalet kuo li vat ja no usivat pintaan. Koske ljärven pesimälintuihin. Myös sinisorsia, taveja, haapanoita, punasotkia ja noki kanoja on useampia kymmeniä pareja. Kesällä 1992 lintulaskijat saivat nauttia pohjoiseen laj istoon kuuluvasta uivelosta. Siivekkäiden runsautta Koskeljärv i ei o le kuului simpien lintuvesiemme veroinen satunnaisvieraiden ja harvinaisuuksien vierai lupaikkana, mutta pesivien vesija rantalintujen määrissä se on ylitse muiden. Eteläinen erikoisuus pikkuui kku pesi Koskeljärvellä 1991 ja siirtyi seuraavaksi kesäksi viereiselle Yaaljärvelle. Toisena oli te lkkä (87 ja 76 paria), ja kolmanneksi kipusi härkälintu, jota viime vuonna pesi Koskeljärvellä peräti 60 paria
vsk. Kunnostusta odottavat: -Kiikalan Omenajärvi ja Euran-Laitilan Liesjärvi (Turun vesija ympäristöpiiri) -Tammelan Talpianjärvi, Mäntsälän Kotojärvi ja Kirkkonummen Saltfjärden (Helsingin vesija ympäristöpiiri) -Kotkan ja Anjalankosken Rapakivenjärvi (Kymen vesija ympäristöpiiri) -Pieksämäen ja Pieksämäen mlk:n Vehkaja Uuhilampi sekä Pieksämäen mlk:n IsoKylmä (Mikkelin vesija ympäristöpiiri) -Konneveden ja Sumiaisten Pyhäjärvi (Keski-Suomen vesija ympäristöpiiri) -Hailuodon Kirkkosalmi ja Kuivaniemen Oijärvi (Oulun vesija ympäristöpiiri). Kaulushaikara on puhallellut järvellä molempina tutkimuskesinä, ja lähistöllä pesivä harmaahaikara käy Koskeljärvellä ruokailemassa. Eräs maanomistaja hakkasi metsäänsä suojelualueen suojavyöhykkeellä siten, että jäljet näkyvät ikävästi järvelle. Yhtä suurta mökittämätöntä järveä ei taida löytyä koko SUOM EN LUONTO 11 /93 52. tyi peräti 17 paria. Maakauppojen ansiosta maanomistusolot vain muuttuivat siten, että kunnostus oli helppo toteuttaa. Osaran mukaan ministenossa on yritetty löytää suunnitelmiin kevyempiä vaihtoehtoja. Valtion rahapula on jarruttanut Koskeljärven suojelua. Se ei missään tapauksessa ollut kiireellisimmin kunnostusta kaipaava kohde. Ympäristöministeriö on antanut vesija ympäristöhallituksen tehtäväksi kunnostaa yli 20 lintuvetenä merkittävää järveä tai merenlahtea. Vaskijärven luonnonpuisto, Raasinkorpi ja Kurjenrahkan kansallispuisto liittyvät upeaan kokonaisuuteen. Eräissä tapauksissa olisi esimerkiksi edullisempaa korvata vettymishaitat kuin rakentaa penkereitä. Koskeljärveltä etelään avautuu laaja harvaan asuttu salomaa metsineen ja soineen. Koskeljärvi ei tietenkään ole jäänyt retkeilijöiltä huomaamatta. Etelän eksotiikkaa tuovat ruovikoiden muutamat rytikerttusparit. Vapaiden rantojen merkitystä korostaa Koskeljärven sijainti lounaisen ruuhka-Suomen sydämessä. Koskeljärvellä rantojensuojelu on sujunut harvinaisen vauhdikkaasti. Osayleiskaavaan merkityllä suojavyöhykkeellä metsänhakkuuseen tarvitaan erillislupa, jota tässä tapauksessa ei ollut haettu. Lintu vedet kuntoon Euran Koskeljärvi on Suomen ensimmäisiä lintuvesiä, joka on kunnostettu nostamalla vedenpintaa. sopia siitä, että peltoja jätetään viljelemättä. Nykyiset suunnitelmat ovat aika raskaita pumppulaitoksineen ja penkereineen. Etelä-Suomesta. Vuosi vuodelta yhä useampi kurkipari pesii Koske/järven rantaluhdilla. Hän on ollut mukana Koske/järven suojeluhankkeessa ja on julkaissut mm. Rantojen pikkulinnuista yleisimpiä ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Maanomistajien suhtautuminen Koskeljärven luontopyhättöön on suojelun ja kunnostuksen edetessä muuttunut melko mukavaksi. Koskeljärven ainutlaatuisuuden säilymiseksi onkin mitä pikimmin laadittava suojelualuesäädökset sekä hoitoja käyttösuunnitelma. Maanomistaja ei ollut liioin hyväksynyt metsäalueestaan tehtyä ostotarjous-· ta. Lisäksi Koskeljärvelle on perustettu kaksi suojelualuetta yksityisten maanomistajien hakemuksesta. Tarkastaja Esko Gustafsson Turun ja Porin lääninhallituksesta kertoo, että lähes kaikista maakaupoista on voitu sopia vapaaehtoisesti. Niinpä rannoille ja saariin ilmestyy yhä enemmän nuotioja leiripaikkoja. Monessa tapauksessa pengerrykset myös rikkoisivat ikävästi järven vaihettumisen rantaniitystä lintuveteen, jolloin luhdan monimuotoisuus katoaa. Vettymishaittoja voisi korvata myös vaihtomailla. Lokkilinnuista kalatiira, naurulokki , kalalokki ja harmaalokki pesivät Koskeljärvellä, ja loppukesällä järvellä kalastelevat merialueelta saapuvat räyskät. Tuomo Hurme 25. Gustafssonin mukaan järven ympäristöstä on tarjottu maata ostettavaksi huomattavasti enemmän, kuin mihin käytettävissä olleet rahat ovat riittäneet. kaksi valoku vateosta: Pyhäjärvi ja Koske/järvi Satakunnan helmet ( 1984) ja Pyhäjärviseudun luonnonaarteet (1992). Kesällä 1992järvellä huuteli 16 luhtahuittia ja suurharvinaisuutena yksinäinen pikkuhuitti. Hänen mielestään lintuvesien ympäristössä voitaisiin mm. Niiden rakentaminen ja kunnossapito on kallista työtä; rahaa kuluu poikkeuksetta miljoonia. Aina joukosta löytyy kuitenkin kiusantekijöitä. Lintuvesien kunnostuksesta ministeriössä vastaa suunnittelija Matti Osara. D Ki,joittaja on Euran Hankilahdella asuva luontokuvaaja ja -toimittaja. Koskeljärven lisäksi ministeriössä on parhaillaan tarkastettavana yksitoista kunnostussuunnitelmaa. Myös ainutlaatuinen erämaajärvi Koskeljärvi on suojeltu lintujärvenä, mutta arvokkaan siitä tekevät sen erämaiset rannat. Ruskosuohaukkoja on pesinyt kaksi paria. Hän kertoo, että kunnostussuunnitelmat ovat melkein aina vaikeita ja hallinnollisesti monimutkaisia hankkeita, joille tarvitaan vesioikeuden lupa. Myös kalasääski , nuolihaukka, kanahaukka, varpushaukka ja mehiläishaukka liitelevät järvellä
Jyväskylässä biologiaa opiskeleva Tiina Rönkö nauraa: "Melkein ostettiin tuota mehiläisen siitepölyvalmistetta, kun se tuntui olevan hyvä vähän kaikkiin vaivoihin, kuukautisja potenssiongelmiinkin." Mutta Tiinan ja ystävänsä Kirsi Kekkosen hyppysiin olikin tarttunut kolmen tunnin kiertelyn aikana kilo rikottu ja ohraryynejä ja paksu nippu esitteitä, joihin on tarkoitus tutustua kotona. Mutta katsomon alla, markkinapuolella, tunnelma oli hikinen. Viljelijää varmasti kiinnostava tuttavuus oli Elosavo Oy:n Virossa alihankintana teettämä vanhanajan epäkeskolevitin. Yrityksiä välittää luomutuotteita esimerkiksi pääkaupunkiseudun markkinoille tosin syntyy silloin tällöin. Etelä-Savon luonnonmukaisen viljelyn yhdistys (Elvy ry.) ja Luonnonmukaisen vi ljelyn liitto olivat onnistuneet keräämään suuren joukon esittelijöitä. "N uo kompostivessat ovat kiinnostaneet eniten", hän tunnustaa. Luomutuotteisiin törmää kaupassa vielä melko satunnaisesti. vsk.. Vihreän kangassäkin voi ripustaa kaulaan, ja kampea vääntäen saa vaikkapa heinänsiemenet tasaisesti viljanoraan sekaan tarvitsematta käynnistää traktoria sotkemaan uutta kasvua. Mikkelin jäähallissa oli pökerryttävä määrä luonnonmukaisesti viljeltyjä tai luonnosta kerättyjä tuotteita. kerran, peräti kolmipäiväisinä. Sen osoittivat myös Mikkelin messut. Syksyn uutuuksia ovat Valio Oy:n markkinoima ja Juvan Luomu Oy:n meijerissään pastöroima ja pakkaama luomumaito ja -kerma. Toistaiseksi hyväksytään luomulehmän ruokavalioon viidennes kotimaista tavanomaista ostorehua. Tosin tätäkään luomumaitoa ei onnistuta tuottamaan pelkällä puhtaasti viljellyllä rehulla. Kauppojen saamat erät kuuluvat loppuvan tunnissa. Järjestäjät kirjasivat yli 12 000 kävijää, mutta Marja-Leena Tiusanen Elvystä päätteli tungoksesta kävijöitä olleen huomattavasti enemmän. Teksti ja kuvat: Iiris Lappalainen Luoinua Inarkkl "Luomutilan viljelykierrossa tärkeä kasvi on puna-apila, joka sitoo suoraan ilman typpeä", kertoi Partalan tutkimusaseman l1101111011m11kaise11 viljelyn uusi professori Artur Granstedt. Luomu kiinnostaa "Kyllä on mukavampaa kuin Kuopion vapaa-ajan messuilla. va. Tiedonjakelijat huurtuivat 26 viileällä tekojäällä. Humpuukin puolelle menevää tavaraakin taisi olla tarjolla. Täällä on paljon enemmän kaikkea semmoista, mitä tavallinenkin ihminen voi hankkia", tuumasi kuopiolaisrouPohjoiskmjalaiset luomuviljelijät olivat lähteneet joukolla esittelemään ja myymään tuotteitaan Mikkelin luomumessuille, joita vietettiin perheiden kestävän elämäntavan merkeissä. Oli riihitettyä puuroruista, ryynejä ja jauhoja, leipiä, piiraita, juureksia, yrttiteetä, kuivattuja keittovihanneksia, sinappia, yrttijuomia, kananmunia, kuivakukkia, tervavoidetta ... Ensi vuoSUOMEN LUONTO 11 /93 52. Kysyntää tuntuisi riittävän suuremmallekin määrälle. Toisaalla myytiin heinälaatikon sijaan sähköistettyä hauduttavaa sav ikuppia. Myös luomuviljelijä löysi neuvoa ja opastusta, laitteita ja vempaimia. Tutkimusten mukaan yhä useampi kuluttaja haluaisi puhtaammin tuotettuja elintarvikkeita. Niitä tulee joka toinen arkipäivä Helsingin, Juvan ja Mikkelin tiettyihin kauppoihin vajaa 4 000 litraa. Omat osastonsa oli niin maaseutukeskuksell a, metsänhoitoyhdistyksellä, luonnonsuojeluliitolla, Martoilla kuin tutkimuslaitoksi lla, Mikkelin seudun ympäristökeskuksella, ekolääni llä sekä monilla eri kouluilla ja oppilaitoksilla. Jossain nurkassa kaateli helppoheikkimäinen myyntimies käsivarrelleen ja puunpalalle kylmäpuristettua pellavaöljyä kerran toisensa jälkeen. Kuluttaja ja tuotteet eivät löydä aivan helposti toisiaan. Luomumessut järjestettiin jo 11. Niitä haluava joko vi ljelee ruokansa itse tai ostaa suoraan maatiloilta
Mutta ei näistä Suomessa kirjoiteta", Schepel esitelmöi messujen luennolla. Myös kalia ja fosforia käytetään moninkertaisesti enemmän kuin niitä palautuu tuotteissa ku I utta j i lie. Suomessa on siis päästy hyvään alkuun ." Suomalaisille pelloille levitetään vuosittain keskimäärin 93 kiloa typpeä hehtaarille. "Jokaista teollisuuden valmistamaa keinolannoitekiloa kohden käytetään puolitoista kiloa foss iilisia polttoaineita", korosti Granstedt. Keinolannoitteiden myötä on siirrytty yhä enemmän erikoistuneeseen viljelyyn. Hän sanoi säälivänsä EY:n uusia jäsenkandidaatteja Suomea, Ruotsia ja Itävaltaa. votteluih-in valttikortiksi maatalouden sitoutumista luonnonmukaiseen tuotantoon. Omavaraisuutta vai riippuvuutta. "Luen mielelläni saksalaisia lehtiä. Sad9n mukana pellolta saadaan vain 26 kiloa takaisin. T ilastoista katsottuna tilanne näyttää samalta kaikissa Euroopan maissa. Syyt siihen ovat monet, yksi niistä on tehomaatalous, joka häv ittää peltojen humuksen. Markkinatunnelma oli tiheä ja paikoin kiihtynytkin. Professori perustelee luonnonmukaisen viljelyn välttämättömyyden väestön kasv ulla: "Omavarainen, kestävä ja tasapainoinen maatalousekosysteemi on ainoa mahdollisuutemme. "Ihmisen toiminnan seurauksena · tuhoutuu vuosittain 11 miljoonaa hehtaaria maapallon puolentoista m iljardin hehtaarin peltoalasta", luennoi professori Artur Granstedt. Helena Kahiluoto esitteli messuosastolla johtamansa maatalouden tutkimuskeskuksen Partalan tutkimusaseman luonnonmukaisen tuotannon tutkimusta, tuotekehittelyä ja tietopalvelua. Järjestelmän täytyy perustua paikallisiin ja uusiutuviin luonnonvaroihin." Tärkeintä on maaperän hedelmällisyyden parantaminen ja ylläpito. Niiden maataloudelle käy huonosti ." Suomessa on Schepelin mielestä Euroopan paras, mutta velkainen maatalouskoneisto, siinä on kiinni 35 mi ljardia markkaa. 1oilla Viljelijät ja kuluttajat kohtasivat Mikkelissä luonnomukaiseen tuotantoon erikoistuneilla messuilla lokakuun puolivälissä. "Ilmastomme on erittäin hyvä luonnonmukaiseen tuotantoon, meillä on vähän tuholaisia", hän perustelee. Risuja EYneuvottelijoille Kai nuun maaseutukeskuksen neuvoja Ilmari Schepel ehdotti jo jokunen vuosi sitten suomalaisille EY-jäsenneuSUOMEN LUONTO 11 /93 52. vsk. Hänen mukaansa meidän on keskityttävä sellaiseen, mihin muut eivät kykene. "Kävin äskettäin Hollannissa tapaamassa eläkkeellä olevaa entistä EY-komissaaria. Luonnollisena osana viljelyyn liittyy eläinten hoito. Tänä syksynä Suomessa työnsä aloittanut Granstedt pitää meikäläisten luomuviljelysten määrää suhteellisen korkeana: "Saksassa, jossa luonnonmukaisella viljelyllä on pitkät perinteet, luomupeltoja on myös noin prosentti viljelyalasta kuten täälläkin. Kompostoitu lanta on luomutilan tärkein 27. den alusta sen osuus vähenee korkeintaan kymmeneen prosenttiin. Palkokasvin, viljan ja nurmen kiertov iljely lisää humusainesta. Hän pitää järjettömänä, että valtio maksaa hienojen navettojen omistajille tuotannosta luopumisesta, vain luomutuki ja -tutkimus olisi oikeata kaukoviisautta. vät liikaa nitraatteja. Rehua tuotetaan runsaasti keinolannoittaen tiloilla, joilla ei ole eläintaloutta, mikä on nurinkurista. Ne olivat salmonellan saastuttamia ja sisälsiSuomalaisen ei tarvitse turvautua keskieurooppalaisiin yrtteihin. Esimerkiksi Sternlehdessä kerrottiin syyskuussa, että 80 prosenttia saksalaiskaupoista otetuista lihaja broi lerinäytteistä ei täyttänyt vaatimuksia. Loppu typpi joutuu pintaja pohjaveteen tai haihtuu ilmaan. Viljeltyjä ja kerättyjä luonnonantimia löytyy vaikkapa Heinävedeltä
Se pitää siipiään hieman koholla ja hankoa oikeaa etusiipeään vasemmassa etusiivessä olevaa hcujannetta vasten. Jaana Lahtinen Kotisirkka sirittää taas Kotisirkka on kotoisin Pohjois-Afrikasta ja Lähi-Idästä. Uhanalaisesta haittaeläimeksi. Laulu kertoo lemmestä Sirkka pysyttelee päivisin piilossaan. Koti sirkka pärjää me illä vain ihmisen luomissa lämpimissä paiko issa, kuten asumuksissa tai kaatopaikoilla. Kovin suurta harmia kotisirkasta e i ole. He lsingistä. Koiraalla on ohjelmistossaan lauluja erilaisiin tarkoituksiin, kuten toisille koiraille SUOM EN L UONTO 11 /93 52. Sirkka on heinäsirkan sukulainen ja muistuttaa sitä myös ulkonäöltään. Asiantuntijo iden mukaan sirkat ovat lähtö isin 1taraJan takaa ja matkustaneet Imatralle ilmeisesti venäläisen lautatavaran mukana. Lämpötilan laskiessa alle 20 asteeseen po ikaset menehtyvät. Vanhassa sisätilojen tuholaisten to1juntaoppaassa sanotaan: "mikäli kotisirkkaa katsotaan tarpeelliseksi to1jua ... Le ipomoissa ja ravintoloiden, koulujen tai sairaaloiden keittiössä kotisirkan laulua ei kuitenkaan liiemmin ihastella. ". vsk.. Kotisirkka on levittäytynyt myös Pohjo is-Si)voon sekä Ete läja Länsi-Suomeen, varsinkin ra nni kkoseuduille; onpa Korkeasaaren apinatalossakin oma kotisirkkakantansa. Me illä kotisirkka on ele llyt viime vuosisadalta lähtien ihmi sen seuralaisena. Kivitalojen ja keskuslämmityksen yleistyttyä kotisirkka oli vähällä kadota Suomesta kokonaan. Imatra n ja Pari kkalan kaatopaikoilla, jo ista 1111ta loppukesäll ä 1988 muutti jouko ittain ympärö iviin as umuksiin. Myös Kuopion kaatopaikalla sinnitteli pieni kanta. Rynnistystä edeltävä kesä o li o llut harvinaisen lämmin . Yksittä isiä havaintoja siritte lijästä on tehty aina Kemin korkeude lle saakka. Etelä-Euroopassa se on yle inen ja elää siellä myös luonnonvaraisena. Yöllä sirkkakoiras kosii konsertoima lla. Koti sirkan elämäntaiva l alkaa munasta, jo ita naaras munii yleensä 200-300 kappaletta. Tästä kuultaa läpi enti saikojen suopea suhtautuminen koti sirkkaa n, jota pidettiinkin kodi kkuuden vertauskuvana ja koti rauhan säil yttäjänä. 1980-luvun puo livälin tieno illa siritys alkoi jälleen voimistua. 28 Ennen vanhaan kotisirkan siritystä saattoi kuulla pirteissä hirsien rakosista tai leivinuunin kupeelta. Nyt se on tulossa takaisin. Sirkkoja on paljon mm. Satunnaisesti se saattaa kokeilla voimakasta purukalustoaan myös seinäpapereihin ta i tekstiileihin . Munasta putkahtaa toukka, joka nahanluontien kautta kehittyy yhä enemmän aikuista muistuttavaksi. Se saattaa liata e lintarvikkeita, mutta tauteja se e i tiettävästi lev itä. Sirkat o li vat selvinneet hyvin m yös leudosta talvesta 1987. Vasta hämärän tullen se ryhtyy toimeliaaksi; kotisirkka on kaikkiruokainen yöeläin , joka syö mm . Kotisirkkakoiras sirittelee. Kolmenkymmenen asteen lämmössä poikaset kehittyvät sukukypsiksi jo muutamassa kuukaudessa. Nykyisin kotisirkkaan suhtaudutaan sekä myönteisesti että kie lte isesti . Jotkut saattavat pitää sirkkaa hyvinkin viehättävänä vieraana, kun taas toiset ha luavat päästä otuksesta eroon keinolla millä hyvänsä. asuntojen lattio ilta löytyviä ruuanrippeitä. Mieluisia paikkoja soittoniekalle olivat myös muut kosteat ja lämpimät paikat: saunat, myllyt ja navetat. Kahden senttimetrin mitta inen ruumis on leveä ja litteähkö. Lyhykäisillä ja tanako illa takajaloillaan se saattaa pinkaista nopeaan juoksuun. Salamatkustajina Imatralle Kotisirkasta oli 19601970luvui lla vain yksittäisiä havaintoja 111111. 1900-luvun alkupuolella koti sirkkoja oli vielä runsaasti Keskija Itä-Suomessa, mutta 1940-luvulta lähtien se harvinaistui nopeasti
. vsk. s1r1s1s1 ... Leena Alerini äänellä. Sotien jälkeen asunnot muuttuivat kuivemmiksi ja sirkat katosivat. Lemmenkipeä koirassirkka voi laulaa kiihkoisasti läpi yön: neljän tunnin aikana yhden koiraan konsertista on laskettu jopa 42 000 yksittäistä sykäystä. Lämpöpatterikin kelpaa Viime vuosina koti sirkkoja on ollut laajoilla alueilla niin runsaasti , että lajin arvell aan jäävän maahamme pysyvästi. Muinoin Kiinassa ja Japanissa sirkkoja kasvatettiin ja nii stä jalostettiin yksilöitä, jotka lauloivat erityisen kauniisti. Omakotitalon rakentaja saattaa kummastella lautatavaran mukana kulkeutunutta alivuokralaista, joka sirittelee uuden kod in seinäpaneeleissa. Kotisirkka majailee mm. Koirassirkka sirahtelee yhdestä muutamaan kertaan sekunnissa lämpötilasta riippuen. . Eikä tässä vielä kaikki, kuten yhdistyksen jäsenet katkerina tietävät: metroasemilla on vuoden alusta kielletty tupakointikin. Ei siis kannata heti kutsua hätiin ko1jausmiestä, jos jääkaapista tai pesukoneesta alkaa kuulua merkillistä siritystä. Sykäysten väli on kuitenkin niin lyhyt, että ihminen kuulee ne yhtenäisenä äänenä. Laitureilla odottelevat ihmiset ja alinomaa edestakaisin suhailevat ja etenkin asemilla jarruttavat metrot nostavat raiteiden lähistön lämpötilan niin kesäisin kuin talvisinkin kotisirkkojen vaatimaan 27-34 asteeseen. Kiinalaisissa keisarinhoveissa hovineidoilla oli yöpöydällään kultaisessa häkissä sirittävä sirkka, jonka laulu tuuditti neidot hyvään uneen. Jos kotisirkkoja on paljon, laulu saattaa kuitenkin olla aikamoista meteliä. Ravintoakin on ollut riittämiin. Joku vaihtoi kuulemma iäkkään öljykattilansakin uuteen, koska se alkoi yhtäkkiä pitää kummallista ääntä. a '----------------'-----------------......,_~~--~ ...... . Matkustajien heittelemät tupakantumpit ovat sirkoille erityisen mieleistä ruokaa. Sirahdus sisältää kahdesta neljään erillistä sykäystä. Tarkkaa syytä kotisirkan paluuseen ei tiedetä, mutta sen arvellaan liittyvän laajentuneeseen tuontiin. Myöhemmin ääni osoittautui harm ittoman sirkan aiheuttamaksi. Kotioloissa sille mieluisia paikkoja ovat sauna, keittiö ja pannuhuone. Laulu mui stuttaa hieman yksinkertaista, puhdassointista linnun sirkutusta. Urbaani koti sirkka on sopeutunut jo keskuslämmitykseen, sillä se lymyilee usein pattereiden tai lämpöä huokuvien kodinkoneiden takana. Naarassirkka ottaa koiraan viestin vastaan kevytkenkäisesti , sillä sen kuuloelimet sijaitsevat etusäärissä kuten hepokatei l la. Kotisirkka on asettunut elämään Pariisin metroverkostoon. Kun metro ei kulje, niin se ei kulje. Ei vaikka 60 prosenttia ranskalaisista kuinka asettuisi metrosirkan suojelemisen kannalle, kuten asian tiimoilta huhtikuussa tehty kysely osoitti. Kun se onnistuu houkuttelemaan naaraan lähelleen, se ryhtyy kuiskimaan sille matalalla ja hiljaisella SUOMEN LUONTO 11/93 52. Lämpötilan laskiessa laulun rytmi laiskistuu ja äänen taajuus laskee. Amanuenssi Jorma Sorjonen Joensuun yliopistosta on nauhoittanut kotisirkan laulua, joka koostuu lyhyistä, nopeista sirahduksista eli "tsirpeistä". Sirkalle jo päivän kestävä metrolakko on elämän ja kuoleman kysymys: Kun metro ei kulje, raiteet kylmenevät ja lämpötila laskee sirkalle sopimattomiin lukemiin. 29. Ligue de Protection du Grillon du Metro Parisien (Pariisin Metron Sirkkojen Suojeluyhdistys) ei tarmokkuudestaan huolimatta voi tehdä paljoakaan suojattiensa hyväksi. Se on selvästi matalampaa kuin hepokatilla. Kaikki olisi hyvin, jos vain suunnattu hyökkäävä laulu ja voimakas lemmenkutsu naaraille. meijere1ssa, ravintolakeittiöissä, pesuloissa tai tehtaiden lämpökanavissa. Vaikka kyllä niille melkein mikä tahansa muukin orgaaninen jäte näyttää kelpaavan. Vastalahjaksi voi metrotunnelissa kuunnella sirkkakoiraiden salaperäistä lemmensiritystä, pehmeää kuin etelän yö. D Jaana Lahtinen on Joensuulainen biologi ja vapaa toimittaja. metrot eivät olisi työsulkujen takia vähän väliä seisahduksissa. Jotta Pariisin metrossa edelleen . _..:......_,..._....,__--"--' i Kotisirkka viihtyy tasaisessa lämmössä ja kosteudessa
Hän luettelee joukon Välimeren seutuja, jotka jo SUOMEN LUONTO 11/93 52. Lönnrot otti myös kantaa moniin yhte iskunnalli sesti merkittäviin as io ihin ainutlaatuisen kaukonäköisesti . Lönnrotin argumentoinnin lähtökohdat o livat kri stil lisisänmaallisia, mutta niistä on nähtäv issä jo syvällinen eko loginen esiymmärrys ja viisaus. hävittäminen on moni ssa paikoissa aiheuttanut rajuja ilmaston muutoksia, erity isesti kui vuutta. Lönnrot es ittelee vuoden 1852 ki1joituksessaan useita kie lteisiä esimerkkejä No1jasta ja Ranskasta, mutta e i silitä suomalaistenkaan päätä. Lönnrotin mukaan liminkalaiset, mikke liläiset, kurkijokelaiset ja parikkalalaiset tietävät, mihin metsien hävittäminen on johtanut, kun kunnon puutavaraa joutuu raahaamaan useiden peninkulmien päästä. Metsättömät maa11paikat Ol'at ikä1'iit nähdä, eikä paljoa paremmat Afrikan hiekka-autioita , jota matkustal'aiset sam•at kulkea monet päil'ät päästänsä, etteil'ät tapaa ruohon piikkiä. Vuonna 1852 hän to imitti ahkerasti Oulun Wiikko-Sanomat -lehteä ja opasti lukijo ita metsien suojelussa ja oikeassa käytössä. •· Metsän on Jumala luonut ihmisten hy1•äksi ja metsäneläl'iiin suojaksi sekä säilymiseksi: myös on se ka11nisfll kseksi maalle ja tuottaa maan asi(jille monta etua. Lönnrotin kirjoitusta vuodelta 1852 voi pitää ensimmäisenä metsiin liittyvänä ekologisena puheenvuorona Suomessa. Tämän hän teki tavalla, joka oli huomattavasti aikaansa edellä. Lönnrotin ohjeet poikkesivat aika laisten näkem yksistä, jo issa metsä nähtiin usein pelkästään ihmisen viho llisena, joka oli raivattava pello iksi ja vainio iksi ihmiskuntaa hyödyntämään. " Lönnrot ennusti ilmaston muutokset Lönnrotin mu kaan metsillä o li merkittävä vaikutus luonnon tasapainoon ja ilmaston vakauteen. "Semmoisia paikkoja on jo kyllin, missä ei enää seivästäkään löydä likeheltä, ja toisissa paikoissa kuuluu yhteisesti ,•alitettavan, metsän 1•uosi Fuodelta ulommaksi joutuvan, jota ei tule' kaan ihmeeksi ottaa, kun metsän hävittäjäin taikka Suomen kansan luku viimeksi kuluneina aikoina on paljo lisänyt entisensä suhteen." Piiril ääkärin mukaan täila inen oli lyhytnäköistä to imintaa; pohjan perillä kun joudutaan aina turvautumaan metsiin työkalujen ja rakennusten valmistamiseksi ja asuntojen lämmittämiseksi. Lönnrot mo itiske li kovin sano in niitä, jotka o li vat sitä mieltä, ette ivät metsät me iltä häviä. Reijo Heikkinen Kannanotto metsäkeskusteluun vuodelta 1852 Lönnrot oli esiekologi Lönnrot ehti e lämänsä aikana tehdä kaikenlaista: toimia lääkärinä, Kalevalan kokoajana, lehtimiehenä, kansanval istajana Ja lääkeyrtti en käytön opastajana. Kaukonäköisesti hän todistelee, että metsien 30 Harva tietää, että Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrot otti kaiken muun tekemisensä ohella kantaa myös metsäasioihin. Jos metsä kerran häv itetään, uuden kasvaminen vie hyv in paljon aikaa, hän todisteli. ei puun \'esaa, sillä niillä ei kasl'a mitään, kun ne han •oin saa1•at sateelta kastetta ja l'irvoitusta. Tämän lisäksi hän ri kastutti suomen kie ltä lukui silla uudissano illa, joita me käytämme tänäkin päivänä. Sen tähden laajat alueet Afrikassa ja Euroopassak in ovat muuttuneet sukupolvien ajaksi asumattomi ksi. " Tavallisesti 1•astataankin metsistä p11h11ttaissa ja sanotaan: " kyllä niitä meidän ajaksemme kestää'", joka on yhtä kuin jos sanoisit: " mitä minä muista huoli11 , kun l'aan itse elän'". Nämä Kajaanin piirilääkärin huomiot o li vat yli sata vuotta ajastaan edellä, sillä metsien tuhoamisen ja eroosion yhteyksistä me illä ry hdyttiin ki1jo ittamaan laajemmin vasta to isen maailmansodan jälkeen. Mutta semmoiset sanat ja semmoinen ajatus tuskin sopii jä,jettömälle l11ontokappaleelle11, sen Fähemmin järjelliselle, kaikista huolta pitävän Jumalan kuvaksi luodulle ihmiselle." Metsillä o li Lönnrotin mukaan ensiarvoi sen tärkeä merkitys siinä, että ne suojasivat kasv ustoa kylmyyden tuhoilta ja eroosio lta. vsk.
Lehtikerppuja haettaessa ei koko puuta saisi tuhota vaan ottaa sieltä täältä, jotta puu ei vaurioituisi kohtalokkaasti. Harvennukset olisi tehtävä siten, että parhaimmat ja terveimmät puut pääsisivät kasvamaan. " Kun talonpojalla Saksanmaalla on 200 aika pajua, niin häntä polt10ja keitlopuun saaminen ei suuresti huoleta. 31. Lönnrot esittää useita tapoja, joilla metsää voitaisiin säästää. Näin niistä saataisiin hyvin pitkäikäisiä, polvesta polveen kestäv iä. Suomalaisilla oli noihin aikoihin tapana tehdä nuorista männyistä erilaisia seiväsaitoja, jotka kuitenkin nopeasti lahosivat. ' Metsäistä seutua Humppilassa 1800-luvun puolivälin tienoilla, juuri Lönnrotin metsäpuheenvuoron julkaisemisen aikoihin. D Kajaanilainen lehtori Reijo Heikkinen on valtiotieteen lisensiaatti ja kasvatustieteiden ja filosofian maisteri. Niiden tilalle hän suositteli saksalaista tapaa, jossa aidat valmistetaan kivestä. Tiivistyksen jälkeen sateet ja kosteus eivät myöskään paas1s1 lahottamaan hirsirakenteita ennen aikajaan. Litografia A. Suomalaiset metsän hävittäjiä Suomalaiset olivat kuitenkin hänen mielestään lyhytnäköisiä metsän hävittäjiä, sillä jo pienestä pitäen, "kun poikanulikat saavat kirveen käteensä, näyttää kun kantaisivat oikein vihaa metsää vasten ja sen tähden eivät kirves kädessä astu ylen monta askelta ilman yhteen ja toiseenkin puuhun kirvestä iskemättä. maan ja aiheuttavat suuria metsäpaloja. Toinen mahdollisuus valmi staa aitaa oli istuttaa pensaita, mm. " Hän soimaa työmiehiä, matkalaisia ja paimenia, jotka tekevät huolettomasti nuotioita metsiin, mutta laiskuuttaan ja välinpitämättömyyttään eivät vaivaudu niitä sammuttaSUOMEN LUONTO 11 /93 52. Suuret hongat olisi jätettävä rauhaan, ja polttopuiksi olisi käytettävä vain metsiin mätänemään jäävät oksat. ruusupensaat soveltuivat tuohon tarkoitukseen erittäin hyvin . Pensasaidoista keittopuita Pensasaitoja voitiin valmistaa myös pajuista, joiden vuotuiskasv u voitiin sitten hyödyntää koko kasvua tuhoamatta. v,k. Hän on ki,joittanut Elias Lönnrotia käsit1elevän ki,jan Korpitohtorin jäljillä. Nykypäivän energiapajuhankkeet osoittavat, että tässäkin asiassa Lönnrot oli oikeassa. Lindeströmin piirroksesta teoksessa Finlandframstäldt i teckningar. kärsivät puupulasta ja joihin on Suomesta laivattava paljon "puuvärkkiä". Vuosittain karsii hän 50 puusta liiat oksat ja latvan, jotka puut sitte neljäksi vuodeksi jätetään uusia oksia ja uuden latvan kasvamaan, sillä neljä vuotta kestää 200 puuta sillä tavoin vuorotel1 " a. Hyvänä puun käytön rajoittamiskeinona hän piti sitä, että talot rakennettaisiin tiiviimmiksi, jottei lämpö lentäisi harakoille. "Jos heillä olisi vähääkään rakkautta eläfläjäänsä metsää kohtaan , niin totla sammuflaisivat valkian ennen pois lähdet1yänsä" , hän kivahtaa
Simpanssit käyttävät luonnossa apuvälineitä, kuten tikkuja, kiviä tai lehtiä eri tarkoituksiin. Yksi harvinaisimmista lajeista on oravamainen ai-ai. Paikalliset asukkaat vainoavat ai-aita, koska he uskovat paholaisen asustavan tässä pikkuotuksessa. simpansseja ja gorilloja on vielä jäljellä harvaanasutuissa Gabonissa, Kongossa ja Zairessa. Suurimmat viejät olivat Indonesia, Filippiinit ja Kenia, suurimmat tuojat taas Yhdysvallat, Japani ja Englanti. Laumassa yksilöiden väliset suhteet voivat muodostua elinikäisiksi, ja lauman jäsenten välillä on vuorovaikutuksia, joihin liittyy mitä moninaisimpia käyttäytymismuotoja. Afrikan vajaasta 80 kädellislajista ja -alalajista on IUCN:n mukaan noin 50 uhanalaisia, harvinaisia tai huonosti tunnettuja. Jotkin simpanssiyhteisöt eivät · käytä apuvälineitä lainkaan, toisissa se on melko tavallista. Kädellisten vaikeuksiin on kolme syytä: trooppisten metsien väheneminen, metsästys ruuaksi sekä pyynti lemmikkija koe-eläimiksi. Nigeriassa, Kamerunissa ja Norsunluurannikolla sekä Itä-Afrikan sadeja rannikkometsien sirpaleet. Melko runsaasti apinoita mm. Uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa valvovan CITES-sopimuksen tilaston mukaan myytiin kehitysmaista vuonna 1988 lähes 42 000 apinaa teollisuusmaihin. Apinayksilön elämä on tiukasti sidoksissa ryhmään, jonka jäsen se on. Jokaista vangittua apinaa kohti kuolee vähintään kaksi yksilöä pyynnin ja kuljetuksen yhteydessä. Sademetsien kaskiviljely, raivaus pelloiksi ja metsästys ovat apinoiden vähenemisen tärkeimmät syyt. Madagaskarin metsistä tuhotaan nykyään noin 1,5 prosenttia vuodessa. Vuorigorilloja on kuitenkin vain kuutisensataa eikä kääpiösimpanssien lukua tiedä. Kädellisistä yli 90 prosenttia elää lämpimissä oloissa trooppisen vyöhykkeen metsissä, ja lajeja tunnetaan kaikkiaan noin 200. Uhatuimpia elinympäristöjä ovat Länsi-Afrikan lähes hävitetyt sademetsät mm. Lisäksi saaren puoliapinoita metsästetään ruuaksi . yksilömäärä vähenee. Uhanalaisia lajeja kaikilla mantereilla Madagaskarin kotoperäisistä puoliapinoista ovat lähes kaikki 28 lajia uhanalaisia, ja saarelta on kuollut sukupuuttoon reilun sadan vuoden aikana 15 lajia. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton Punaisen Kirjan uhattujen lajien joukossa on 118 kädellislajia tai -alalajia. Nykyisin peräti joka toisen kädellislajin
Aasian yli 50 kädellislajista 16 on joutunut Punaiseen Kirjaan. Gorillat ovat simpanssien jälkeen lähimpiä sukulaisiamme. Lisäksi hakkuut saattavat levitä vielä säilyneille metsäalueille lähivuosina. Sumatranoranki ei tule maahan oikeastaan koskaan, bomeonoranki sen sijaan laskeutuu usein maahan esimerkiksi juodakseen. IUCN on käynnistänyt kymmeniä tutkimusja suojeluhankkeita uhanalaisten kädellisten turvaamiseksi etenkin Aasiassa ja Afrikassa. kukaan. Tässä jalkapohjassa on jotain tuttua! Nuori gorilla piehtaroi kasvillisuudessa; oikealla sen emo. Orankeja elää enää Borneolla ja Sumatral/a. Monet lajit voivat pelastua ainoastaan koskemattomina säilytettävien ja riittävän laajojen suojelualueiden avulla. Apinoita pyydystetään myös koe-eläimiksi ja Aasiaan lemmikeiksi. Eteläja Keski-Amerikassa asustaa 64 kädellistä, joista 27 lajia tai alalajia on uhanalaisia. KaakkoisAasiassa kädellisten elintilaa ovat kaventaneet sademetsien hakkuut ja metsien raivaaminen öljypalmuja kumipuuviljelmiksi. vsk. Nämä lajit ovat kotoisin Amazonasin alueen sademetsistä selvästi poikkeavista Itä-Brasilian rannikkosademetsistä, joista on jäljellä enää kahdesta neljään prosenttia! Monet lajit vähenevät Etelä-Amerikassa myös siksi, että apinoita pyydystetään lemmikeiksi ja ruuaksi. 33. Esimerkiksi Etelä-Intian partamakakia ja muutamaa muutakin lajia on jäljellä vain tuhatkunta yksilöä. Murikia ja kolmea kultaleijona-apinaa on jäljellä vain muutamia satoja yksilöitä. SUOMEN LUONTO 11/93 52. D Veli-Risto Cajander on biologi ja vapaa ympäristötoimittaja
Tiedämme vain, että tapahtumat sijoittuvat luultavasti Afri kkaan. Ei apinoita sukuun Ihmisapinat on jo pitkään jaettu kolmeen heimoon, jotka ovat gibbonit, suuret ihmisapinat ja ihmiset. Useimmat paleoantropologit ovat kuitenkin sitä mieltä, että moderni nykyihminen kehittyi Afrikassa noin 200 000 vuotta sitten. Sen fossiileja on löydetty mm. Ihmisapinoiden ja Vanhan maailman häntäapinoiden kehitystiet erkanivat jo yli 30 miljoonaa vuotta sitten. Ihmisen ja simpanssien rakenteen ja käyttäytymi sen sekä sukupuuttoon kuolleiden ihmismuotojen foss iilien perusteella pystymme kuitenkin päättelemään siitä jotakin. Näin yksityiskohtaista tietoa ihmisapinoiden ja ihmisten kehityksestä on saatu yhdistelemällä monien eri tieteenalojen tuloksia. Orankien kantamuodot taas aloittivat itsenäisen kehityksen viitisen miljoonaa vuotta myöhemmin. Tällä hetkellä suosituin käsitys kehityksen syistä lienee jonkinlainen yhdistelmä ilmaston aiheuttamia muutoksia kasvillisuudessa, käsien vapautum ista ruuan ja esineiden kanniskeluun ja käsittelyyn sekä sosiaalisten suhteiden muuttumista kehittyvässä laumayhteisössä. Ihmisten kehittyminen: missä, miksi ja miten. Carl von Linne luokitteli ihmisen kädellisten lahkoon kuuluvaksi nisäkkääksi. Jaavalta ja Kiinasta. Juha Valste Simpanssi muiden joukossa. Silloin esisimpanssien populaatio pirstoutui kahtia, ja näin erkanivat bonoboon eli kääpiösimpanssiin ja simpanssiin johtavat kehi tystiet. Ne alkoivat kehittyä omiin suuntiinsa, ja tämä johti lopulta meihin ja simpansseihin. Useimmat foss iilit ovat niin pieniä osia näistä sukulaisista, ettei niistä voi tehdä varmoja päätelmiä koko yksilön rakenteesta. Monet tutkijat uskovat, että nykyihmisen kulttuurin äkillinen muutos aloitti suurten eläinten joukkosukupuutot. Toisaalta kuuluisasta Lucysta afarinetelänapinan foss iili Etiopiasta on säilynyt peräti 40 prosenttia kaikista luista, ja luuston symmetrisyyden ansiosta sen rakenteesta voidaan päätellä lähes 80 prosenttia. Vielä ei tunneta fossii leja, jotka kertoisivat, mitä sitten tapahtui. Nämä muistuttivat vielä edeltäjiään, mutta niillä oli suuremmat aivot ja ennen muuta: ne valmistivat ki vestä alkeellisia tarvekaluja. Apinasta ihmiseksi Vähän yli kaksi miljoonaa vuotta sitten eräät etelänapinat olivat kehittyneet käteväihmisiksi (Homo habilis). Näiden etelänapinoiden (A ustralopithecus) rakenteesta voi päätellä, että ne liikkuivat vielä ketterästi puissakin. Myöhemmin eri ihmisapinoiden kantamuodot lähtivät vielä omille poluilleen. Varhainen edeltäjämme 34 oli luultavasti suunnilleen nykyisen simpanssin kokoinen ja muistutti ulkonäöltään enemmän tätä kuin ihmisiä. Yhtä hyvin voitaisiin tietysti kolmannen heimon nimeksi antaa ihmiset, jolloin bonobo, simpanssi ja gorilla olisivat kanssamme ihmisten heimon jäseniä. 1960-luvulla suosioon tuli teoria "tappaja-apinasta". Oli syy mikä tahansa, monet kookkaat eläimet hävisivät sukupuuttoon, kun nykyihminen uusine aseineen ilmestyi alueelle. Tätä käsitystä tukevat sekä foss iilit että nykyisten ihmi sväestöjen geenit. Samaan aikaan nykyihmiset levisivät Afrikasta kaikkialle Eurooppaan ja Aasiaan ja syrjäyttivät näillä alueilla eläneet varhaiset väestöt. Pystyihmisten aivotkin oli vat suurentuneet lähes nykyisen suuruisiksi. Kehityksen syyt ovat vielä arvailujen varassa. Pystyihminen levisi yli miljoona vuotta sitten Afri kasta Eurooppaan ja Aasiaan. Etelänapinat menestyivät hyvin Afrikassa. Uudet tutkimukset puoltavat kuitenkin jakoa, jossa heimoja olisivat gibbonit, orangit ja simpanssit ihminen ja gorilla luettaisiin simpansseihin. Noin kymmenen miljoonaa vuotta sitten erkani gorilloihin johtava kehityshaara. Ajatus viehätti, sillä se selitti mukavasti nykyihmisen sodat ja aggression antoipa se niille jonkinlaisen oikeutuksenkin . Me simpanssit Gorillojen erottua jäljelle jäi simpanssien ja ihmisten yhteinen kantamuoto. Osa arvelee näiden eri populaatioiden kehittyneen edelleen nykyisiksi ihmisväestöiksi omilla asuinalueillaan. Sen mukaan varhaiset esi-isämme olisivat saalistaneet sekä eri laisia eläimiä että toisiaan ja menestyneet aggressiivisuutensa ansiosta. Geenien rakennusaineena olevassa DNA:ssa on keskimäärin vain yksi rakennusosa sadasta tai kahdestasadasta erilainen. Pystyihmiset valmi stivat monia erilaisia esineitä kivestä ja ilmeisesti myös puusta, luusta ja nahasta, vaikka sellaisia ei olekaan juuri säilynyt. Aivot eivät olleet juurikaan kasvaneet ne olivat suunnilleen samansuuruiset kuin simpanssilla. Tästä meille tärkeästä ihmisapinasta emme tiedä paljoakaan , sillä siitä ei vielä ole löydetty fossiileja. Käteväihmiset muuttuivat puolessa miljoonassa vuodessa pystyihmisiksi (Homo erectus). Samalla alkoi myös ihmi sen tuhoisa ura. Omat esi-äitimme ja -isämme lähtivät erilleen simpansseihin johtavasta linjasta noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten. Viime vuosina on osoitettu, että simpanssit ovat todella läheistä sukua meille. Viime vuosikymmeninä on vertailtu apinoiden, ihmisapinoiden ja ihmisten proteiinien rakennetta toisiinsa. Oli vat syyt minkälaisia tahansa, niin noin neljän miljoonan vuoden ikäiset jäännökset kertovat, että ihmisen edeltäjät olivat nousseet pystyyn. Tämä käsitys on säilynyt muuttumattomana lähes 250 vuotta. Nämä olivat jo nykyihmi sen kokoisia, ja mui stuttivat meitä muutenkin rakenteeltaan. Noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten simpanssien ja ihmisten kantalajin kaksi alalajia joutui toisistaan eroon. vsk.. Monet ihmiset ovat kuitenkin kovin vastahakoisia ottamaan apinaa omaan sukuunsa. Ero on pienempi kuin esimerkiksi variksen ja mustavariksen välillä. Ihmisen ja simpanssien yhteinen esi-isä eli Afrikassa. Itse asiassa ero on niin pieni , että kaiken järjen mukaan meidät pitäisi yhdistää kuuluvaksi samaan sukuun simpanssien kanssa. Joskus muutama yksilö lyöttäytyi yhteen metsästämään antiloopinpoikasia. Suunnilleen kolme miljoonaa vuotta sitten simpanssien kehityslinj~ jakautui viimeisen kerran. Niitä eli siellä yli kolmen miljoonan vuoden aikana ainakin kolme, mahdollisesti jopa viisi eri lajia. Euroopasta, Aasiasta ja Afrikasta paleontologit ovat löytäneet runsaasti foss iileita, jotka liittyvät ihmisapinoiden evoluutioon. Ensinnä erosivat gibbonien edeltäjät, jotka jättivät hyvästit muille ihmisapinoille vajaa 20 miljoonaa vuotta sitten. Pystyihmisistä kehittyi nykyihmi siä 300 000-400 000 vuotta sitten Afri kassa, Euroopassa ja Aasiassa. D SUOMEN LUO TO 11 /93 52. Noin 50 000 vuotta sitten nykyihmisen kulttuuri al koi muuttua hyvin nopeasti . Eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta syntyivät ne valintapaineet, jotka ohjasivat kantamuotojamme kehittymään ihmisiksi. Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, mitä tämän jälkeen tapahtui . Se söi monipuolista rav intoa: hedelmiä, marjoja ja mehukkaita versonosia täydensivät hyönteiset, toukat, munat ja linnunpoikaset. Ja aivan viime vuosina molekyylibiologit ovat pystyneet vertamaan lajien välisiä eroja geenien rakennusaineessa eli DNA:ssa. Fossiilien yhteydestä ei myöskään ole löytynyt muokattuja ki viesineitä
vsk. Simpanssi ja bonobo eli kääpiösimpanssi ovat niin läheistä sukua meille, että monien tutkijoiden mielestä ne ja ihminen pitäisi yhdistää jopa samaan sukuun kuuluviksi. Ihmistä lukuunottamatta tämän haaran lajeja elää ainoastaan Afrikassa tai Aasiassa. Ihmisten ja simpanssien oksat erosivat toisistaan vain vähän yli viisi miljoonaa vuotta sitten. SUOMEN LUONTO 11/93 52. Ihmisapinat ja ihmiset ku11l1 •at kädellisten sukupuussa omaan erilliseen haarautumaansa, joka erkani marakatteihin ja muihin Vanhan maailman häntäapinoihin johtavasta haarasta jo yli 30 miljoonaa vuotta sitten. Monet sukupuun oksat ovat katkenneet sukupuuttoon k11olemiste11 vuoksi. 35
vsk.. Lisukkeeksi ne pi stelevät lehtiä ja hyönteisiä. Eniten simpansseja on Gabonissa ja Zairessa; useimmissa lev inneisyysalueen valtioissa jäljellä on vain sirpalemaisia esiintymiä. Turkkien harras vastavuoroinen sukiminen on tavallinen keino vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Simpanssien yhteisöelämä on hyvin fy ysistä. Met" :0 E sien raivaus, simpanssien metsästäminen paikallisten asukkaiden ruokapöytään ja· länsimaisten tutkimuslaitos_ 2 l 1 "' ten kasvava halu saada simpansseja laboratorioihinsa koe-eläimiksi ovat romahduttaneet lähimpien eläinsukulaistemme määrän murtoosaan sadan vuoden takaisesSimpanssin ja ihmisen välinen biologinen ero ei ole suuri geeniemme rakenne on lähes 99-prosenttisesti sama. Halauksella tai käden koskettamisella simpanssi haluaa rauhoittaa alempiarvoista yksilöä jännittyneessä tilanteessa. Simpanssien elämää uhkaa ennen muuta ihminen. Simpanssien elämälle leimallisia ovat monivivahteinen yhteistoiminta, opittujen taitojen suuri merkitys sekä emon ja poikasen läpi elämän lujana säilyvä suhde. Tavallisesti 20-100 yksilön yhteisössä uroksilla ja naarailla on omat sosiaaliset arvoasteikkonsa. ta. Kulttuurieroja käden taidoissa Ihmisapinoilla on selvästi vähemmän vaistotoimintoja kuin muilla eläimillä. Luonnonvaraisten "' Simpanssipienokainen ime§ mässä. Kahta asiaa simpanssi edellyttää asuinalueeltaan ehdottomasti : siellä on oltava runsaasti erilajisia hedelmäpuita ja juomavettä on saatava ympäri vuoden. Sukukypsiksi sim36 Simpanssit kuluttavat suuren osan ajastaan syon11seen, leikkimiseen ja seurustelemiseen. Jos emo kuolee, toinen naaras tai vanhempi sisar saattaa "adoptoida" pienokaisen. Viisivuotiaaksi asti poikanen on jokseenkin täysin riippuvainen emostaan. i== ' -----~ ' Kosketus yhdistää Simpanssien elämässä on oma yhteisö tärkeä. panssit tulevat 1013 vuoden iässä, eikä 40-vuotiaaksi eläminen ole harvinaista. Luonnonvaraisia simpansseja arvioidaan olevan jäljellä vielä yli 100 000. Naaras synnyttää yhden poikasen neljänkuuden vuoden välein; kaksoset ovat erittäin harvinai sia. Simpanssit syövät enimmäkseen hedelmiä, pähkinöitä ja siemeniä. Jos poikanen aiotaan Ti pyydystää, emo pitää ensin tappaa. Suuri "' .J osa niiden taidoista, esimerkiksi poikasten hoitaminen, j on opittua. Helena Tengvall Prosentin päässä ihmisestä Simpanssi on metsän asukas: se elää niin Itä-Afrikan vuoristometsissä kuin tasankojen savannimetsissäkin . Toisinaan simpanssit metsästävät yhteistyössä pensselisian ja pav iaanin poikasia tai ki rjoantiloopin vasoja. Kuolemaan saakka kestävät keskinäisen av unannon siteet vallitsevat sisarusten sekä emon ja sen jälkeläisten välillä. Niiden as uinalue ulottuu Senegalista aina Ugandan ja Tansanian länsiosiin saakka. '-------"----SUOMEN L UONTO 11/93 52
Toisissa yhteisöissä työkaluja käytetään vain vähän ja joissakin ei lainkaan. Kuivalla kaudella jotkut simpanssit muokkaavat pureskelemalla lehdistä "sienen", jolla ne keräävät juomavettä syvältäkin puunkoloista. Pyynnissä saadut vammat, nälkiintyminen, nestehukka ja salakuljetuksen vaatima mielikuvituksellisiin paikkoihin ahtaminen niittävät osansa. Seurauksena on psyykkisiä häiriöitä, kuten apatiaa ja neuroottisuutta. Simpanssien keskinäisissä suhteissa koskette/ul/a on suuri merkitys. Projektia vetää tunnettu gambialainen simpanssien puolestapuhuja Stella Marsden, jonka tyttönimellään Brewer kirjoittama kirja Takaisin vapauteen on julkaistu suomeksikin. Hankkeen henkilökunnan lisäksi myös luontoon jo sopeutetut simpanssit ovat avainasemassa vastatul leiden ohjaamisessa. Eloonjääneistä poikasista kuolee suurin osa matkan varrella. Euroopassa simpanssit ovat parhaillaan koe-eläiminä ainakin Hollannissa ja Itävallassa. Gambiassa on toiminut vuodesta 1972 hanke, jossa virran suuntaa yritetään kääntää edes vähän. Simpansseja verottaa ehkä pahiten poikasten pyynti koeeläimiksi, lemmikeiksi tai turistihoukuttimiksi. Projekti rahoitetaan pääasiassa lahjoitusvaroin, mm. Kummiksi ryhtymisestä kiinnostuneet voivat kysyä lisätietoja kirjoittamalla ruotsiksi tai englanniksi hankkeen pohjoismaiselle yhdyshenkilölle: Kerstin Norrman, Rödmossehus PI 838, S-260 40 Viken, Sverige. Yhdysvaltojen lääketieteellinen tutkimus ja lääketeollisuus käyttää erityisen runsaasti simpansseja. Siksi niihinkin laitoksiin, joissa simpansseja yritetään saada lisääntymään, täytyy jatkuvasti hankkia luonnosta pyydystettyjä simpansseja siitoseläimiksi. Apinakin oppii puhumaan Simpanssien eleja ilmekieli on eläinkunnan v1vahte1kkaimpia. Kiipeilyopetusta kädestä pitäen Simpanssien sopeutus luontoon simpanssiyhteisöjen välillä on tämän vuoksi selviä kulttuurieroja aivan kuten ihmisyhteisöjenkin välillä. Simpansseilla ei kuitenkaan ole mitään, mikä muistuttaisi. Helena Tengvall laisia "työkaluja" tai apuvälineitä. Lehdistä kootun yöpymispesän rakentaminen ja jopa puuhun kiipeäminen ovat taitoja, joita vankeudessa kasvanut simpanssi ei aina hallitse ilman opetusta. Kummi tukee hankkeen toimintaa noin 300 markan suuruisella summalla vuodessa. Helena Tengvall lehdestä paljaaksi lehtiruodin, jolla ne sitten onkivat termiittejä kolon uumenista. Ne eivät tunne luonnossa kasvavia ravintokasveja, jotka on yksi kerrallaan ja kädestä pitäen opetettava niille. Laboratoriosimpansseille on ruiskutettu HI-virusta verenkiertoon, lihakseen. Matkan varrelle kuolee keskimäärin kymmenen poikasta yhtä perille päässyttä kohti. Ahtaissa yksittäishäkeissä simpansseilla ei ole minkäänlaisia virikkeitä eikä kosketusta lajitovereihin. Hyvien kokemusten rohkaisemana käynnistettiin 1983 vastaavanlainen hanke myös Sambiassa. S1mpanss1tutk1muksen uranuurtajan Jane Goodallin havainnot pakottivat määrittelemaan ihmisen uudelleen. Ihminen myös määriteltiin tämän ominaisuuden perusteella "työkaluja valmistavaksi eläimeksi". Joissakin simpanssiyhteisöissä osataan käyttää monenvaatii asiantuntemusta ja kärsivällisyyttä. Monipuolisuudessa sen ylittää ehkä vain valaiden ja delfiinien käyttämä vihellysja nakutuskoodisto. vatsaonteloon ja aivoihin, mutta yhdellekään niistä ei ole kehittynyt aidsia. Eläintarhoissa ja lemmikkeinä olleita sekä salakauppiailta takavarikoituja simpansseja sopeutetaan takaisin luontoon Gambiajoen kansallispuistossa. Vankeudessa syntyneistä simpansseista vain noin 15 prosenttia pystyy saamaan poikasia. Simpanssit valmistautuvat pyydystämään termiittejä ruuaksi riipimällä kookkaasta mätty aikaisemminkin: ensimmäiset elävät poliorokotteet todettiin turvallisiksi simpansseilla, mutta ihmislapset saattoivat silti saada rokotteesta poliotartunnan. Poikanen pyydystetään ampumalla emo ja muut aikuiset, jotka yrittävät puolustaa sitä. HIV-infektion (aidsin) ja hepati itin eli maksatulehduksen tutkimuksessa sekä kokeellisessa psykologiassa. Tätä vastaan kummi saa val ita itselleen projektista oman nimikkosimpanssin. Vastaaviin ongelmiin on törMonet eläimet osaavat vaistomaisesti käyttää apuvälineitä Galapagoksen tikkasirkku tonkii hyönteisiä esiin tikulla, merisaukko rikkoo merisiilien kuoret ja eräät rastaat kotiloiden kuoret kivillä. Turkin hoito kertoo, että tässä ollaan ystäviä. HIV-tutkimuksessa simpanssi on osoittautunut paljon huonommaksi malliksi kuin aluksi luultiin. Simpanssien olot tutkimuslaitoksissa ovat herättäneet arvostelua. Poikaset oppivat taidot tarkkailemalla aikuisia. Hänelle postitetaan kaksi kertaa vuodessa raportti tämän vaiheista ja valokuvia. Ihmisen sijaiskärsijä Simpansseja käytetään koeeläiminä mm. Yksi ihmisen ja simpanssin elimistön toiminnan harvoista eroista sattuu olemaan juuri immuunijärjestelmässä. Ripulin yllättäessä ne käyttävät samanlaista sientä myös vessapaperina. Kummiksi simpanssille. Laumasta erillään kasvaneet simpanssit eivät osaa kommunikoida toistensa kanssa, mistä seuraa aluksi sosiaalisia ongelmia ja tappeluihin johtavia väärinkäsityksiä. Usein myös tavoiteltu pikkusimpanssi saa ammunnassa surmansa. kansainvälisen kummijärjestelmän avulla. Kokeisiin käytetty naarassimpanssi katsoo toivottomana kuvaajaa Pietarin fysiologisessa instituutissa Venäjällä. 1960-luvulle saakka kuitenkin uskottiin, että vain ihminen osaa tarkoituksella valmistaa työkaluja ja erilaisia muita apuvälineitä
Siksi tiedepiireille oli aikanaan yllätys havaita, että ihmisen hoidossa kasvaneet simpanssit ja gorillat pystyivät oppimaan vi ittomakieltä. kertoa, mitä se aikoo seuraavaksi tehdä. Ne tahtoivat pois. Niillä on parempaakin tekemistä: kyhnyttämistä, haukottelua, makailua ja välillä syömi stäkin . Ryhmään kuului silloin 11 jäsentä: johtajauros, muutamia sukukypsiä naaraita ja uroksia sekä eri-ikäisiä jälke. Simpanssien älykkyyden tutkiminen on kallista ja tulokset usein ristiriitaisia ja vaikeaselkoisia. "Mitä haluatte?" kysyivät vieraat viittomakielellä. Vuorigorillojen valtakuntaa Virungavuorilla noin 3000 metrin korkeudessa. Sukellamme oppaan ja riistanvartijan perässä hämärään tiheikköön. Tutkimusten mukaan simpanssit ovat kielelli sesti yhtä osaavia kuin 2-2,5-vuotiaat lapset. Pian näemme ensimmäiset merkit gorilloista: kasvillisuutta on näkyvästi lahmattu, oksia ja versoja taiteltu. Yhdysvalloissa kävi eräälle simpanssiryhmälle huonosti. Löydämme maasta myös yöpymispesiä, jotka on kyhätty muutamasta taitellusta kasvista ja katkaistusta oksasta. Siellä täällä kasvaa suuria Hagenia-puita, joiden oksissa roikkuu komeita naavapartoja. Viittomakieltä taitavan naaraan on nähty opettavan sitä myös omalle poikaselleen. Viljelykset loppuvat kuin leikaten Tulivuorten kansallispuiston (Parc National des Volcans) rajalla Ruandassa. Lisäksi tutkijat huomasivat sattumalta, että Kanzi ymmärsi satoja puhuttuja englanninkielen sanoja ja lyhyitä lauseita. "Avain", viittoivat simpanssit kaltereidensa takaa, yksi toisensa perään. Virungoilla elää puolet maailman hieman yli kuudestasadasta vuorigoril/asta, loput asustavat Bwindin metsässä Ugandassa. Olemme kohdanneet vuorigorillaryhmän numero 11 ; se on yksi neljästä gorillaryhmästä, jotka on totutettu ihmisiin ja joiden luokse viedään pieniä matkailijaryhmiä. Vähän sen jälkeen pieni pentukin haijoittelee rintaantakomista. Pian bambuvyöhyke päättyy ja maisema vaihtuu valoisammaksi vuori stosademetsäksi. A lamme olla vuoren satulalla. Simpanssien kykyjä tutkittiin opettamalla niille vi ittomakieltä, mutta hankkeen rahoitus kuivui vähitellen kokoon . Gorillat eivät yleensä liiku päivisin kuin joitain satoja metrejä, joten olemme jo hyvin lähellä niitä. Välillä joudumme ryömimään pensastiheikköjen ja köynnöskasvivyyhtien välistä ja alitse. Teksti ja kuvat: Jorma Laurila Isoja, mustia ja mukavia Gorillat ovat sympaattisia otuksia, paljon miellyttävämpiä kuin monet ihmiset. Hetken kuluttua ryhmän harmaaselkäinen johtaja takoo kumeasti rintaansa ja ryskii aivan vierestämme pensaikkoon. Vähitellen maasto alkaa tasoittua ja muuttua avaraksi, loivasti kumpuilevaksi pensaikkomaisemaksi. Siinä on symboleilla ja abstrakteilla kuvioilla merkittyjä näppäimiä, joita painelemalla simpanssi t voivat pyytää ja kertoa monenlaisia asioita. Vilkasta pentua lukuunottamatta ne eivät kiinnitä meihin juurikaan huomiota. Parivuotias pentu heittelee kuperkeikkoja kasvillisuudessa. Lopul ta simpanssit myytiin laboratorioihin koe-eläimiksi. Ne ymmärtävät sanoista kootut lauseet ja muodostavat itsekin lauseita, kun ne esi ttävät kysymyksiä tai kertovat tuntemuksistaan. Aluskasvilli suus on rehevää viitaa ja pensaikkoa, tuliperäisen maan , runsaiden sateiden ja valon vehreyttämää. Kuuluisat "puhu vat" apinat, kuten yhdysvaltalainen simpanssi Washoe sekä gori llat Koko ja Mike, ovat oppineet vi ittomakielestä 300-500 sanan sanavaraston. meidän puhuttua kieltämme. On tammikuinen pa1va 1989 Virunga-vuorilla. Pesässä on tuoretta ulostetta. Kipuamme liejuista polkua yhä ylemmäs. Myöhemmin simpansseja on opetettu käyttämään kommunikointiin niille erityisesti valmistettua tietokonetta. Ennen kuljetusliikkeen miesten saapumista simpansseja tuli tapaamaan kaksi ihmistä, jotka olivat seurustelleet niiden kanssa vanhoina hyvi nä aikoina. Ne ovat vain parinkymmenen metrin päässä viettämässä keskipäivän ruokalepoa. Rotevat nokkoset polttelevat pohkeitamme ja käsiämme. Vuorigori Ilojen eili sille olinpaikoille olisi vajaan parin tunnin patikointi. Hiivimme varovaisesti riistanvartijan ja oppaan kannoilla. Kääpiösimpanssi Kanzi osasi nelivuotiaana käyttää laitteen kaikkia 256 näppäintä, yhdistellä niitä haluamallaan tavalla ja mm . Rauhaa rakastavat kasvissyöjät viettävät leppoisaa elämää omissa ryhmissään. Pienen kummun takaa näemme mustat hahmot ensimmäisen kerran. D Helena Tengvall on ympäristökysymyksiin erikoistunut vapaa toimittaja. Osa istuskelee, osa loikoilee pitkin pituuttaan kasvien keskellä. Vuodet kuluivat ja simpanssit ihmettelivät, kun kukaan ei näyttänyt enää haluavan keskustella niiden kanssa. He alkavat möreästi röhkien matkia gorillojen tyytyväisyyttä ilmentävää mahaääntelyä ilmoittaakseen niille, että tuttuja on tulossa. Lähimmät eläimet ovat meistä nyt vain muutaman metrin päässä
Ihminen on luokitellut gorillat kolmeen alalaj iin : läntinen ja nainen tasankomaagorilla sekä vuorigorilla. Tavallisimmin jäseniä on kymmenen molemmin puolin. Johtajana on ai na vanha hopeaselkäinen uros, joka määrää suvereenisti ryhmän as101sta. Läntinen tasankomaagorilla on selvästi runsain: niitä tallustelee Länsi-Afrikan sademetsissä arviolta 35 000-45 000, eniten metsäisessä ja harvaanasutussa Gabonissa. Johtajauroksen lisäksi ryhmään kuuluu muutamia sukukypsiä naaraita ja uroksia sekä joitain nuoria ja pentuja. Sukukypsät naaraat kuu luvat johtajan haaremi in, eikä muilla uroksilla ole asiaa niiden selkään. Ryhmän naaraat eivät siis ole sukulaisia. Tasankomaagori llat, etenkin läntinen alalaj i, elävät huomattavan laajalla alueella ja niitä on vielä kohtalaisen paljon. Ihminen ainut vihollinen Gori llat ovat simpanssien ohella ihmisen lähimpiä sukulaisia. Kaikki gorillat ovat uhanalaisia, ahtaimmalla ovat vuorigori l lat. Näistä vuorigorilla on vähälukuisin: niitä elää yhteensä vain hieman yli 600 kahdella vuoristoisella alueella Ugandassa, Zairessa ja Ruandassa. Vanhojen urosten selkä muuttuu harmaaksi, siitä nimitys hopeaselkä. Ne on joko ajettu ryhmästä tai ovat lähteneet vapaaehtoisesti. Jätämme gorillat omaan rauhaansa. Myös irvokkaat kuvat valkoisten suurri istanmetsästäjien menneinä vuosikymmenma tappamista gorilloista puhuvat karua kieltä siitä, miten lähisukulaisiimme on suhtauduttu. Muutamissa maissa paikallinen väestö on syönyt gorilloja ja syö edelleenkin. Gorillojen päitä, kämmeniä ja muita ruumiinosia on kaupiteltu matka. Kun ryhmän naaraspoikaset varttuvat sukukypsiksi, ne lähtevät omille teilleen liittyäkseen johonkin toiseen ryhmään. Jotkut urokset vaeltavat yksinään tai kaksistaan. Johtaja nyppii syöpäläisiä naaraan selästä, ja pentu keikkuu molempien päällä. Luulemme että vierailu on ohi ja on aika jättä~ gorillat, mutta pensaan takaa paljastuukin perheidylli : Johtajauros, joka oli vähän aikaa sitten kadonnut pensaikkoon, onkin täällä yhden naamansa ja yksivuotiaan pennun kanssa. Parikymmenvuotias hopeaselkä viettää keskipäivän lepohetkeä yksivuotiaan pentunsa ja yhden haareminsa naaraan (kyyryssä niiden välissä) kanssa. läisiä. Ne supistavat nopeasti gorillojen asuinalueita. Ihminen on gorillan ainut vihollinen. Parikymmenvuotias johtajauros on vaikuttava, parisataakiloinen hahmo. Itäisiä tasankomaagorilloja on 3 000--5 000, jotka kaikki elävät Zairessa. Johtajan oikea käsi puuttuu ranteesta alkaen; gorilla on menettänyt sen salametsästäjien ansalankaan joitain vuosia aiemmin. Tapaaminen on elämys, ainakin meille gorillojen vaikutelmista en mene takuuseen, nehän ovat nähneet satoja turi steja ennen meitä. Päiväntasaajan Guineassa, Kamerunissa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Kongossa gorilloja on yhteensä vain joitain tuhansia. Gori llaemo synnyttää muutaman vuoden välein yleensä vain yhden pennun. muistoiksi turisteille. Hopeaselkäinen johtaja Gorillat elävät sosiaalisina ryhminä, joiden koko vaihtelee kahdesta hieman yli kolmeenkymmeneen eläimeen. Kilpailu naaraista on ankara, mutta ottelut päättyvät yleensä verettömästi uhkailuihin. Paljon suurempi uhka ovat kuitenkin kaupalliset metsänhakkuut, metsien raivaaminen viljelyksiksi ja laidunnus. Olemme olleet gorillojen luona jo lähes sallitun tunnin, kun opas viittoo meidät luokseen. Pienokaisen iho on aluksi vaaleanpunainen, mutta muuttuu mustaksi muutamassa päivässä. Gorillat liikkuvat enimmäkseen maassa nelinkontin vaik
Päivittäin sallitaan vain yksi, enintään tunnin kestävä vierailu gorillaryhmää kohti. Ruandan hutujen ja tutsien vihanpito on jatkunut kauan, eikä sitä ole helppo saada päättymään. Vuorigorillat osaavat rentoutua. Esimerkiksi jos tappava tautiepidemia leviäisi toiselle vuorigorillojen elinalueelle, säästyisivät toisen alueen gorillat. Naaraat ottavat pienet pentunsa viereensä yön aj aksi. Tasankomaagorillat syövät myös jonkun verran hedelmiä. Mikään ei ole mukavampaa kuin loikoilla kylläisenä tuoksuvassa viidassa. Poliitiikka gorillojen kohtalonkysymys. Afrikkalaisten poliitikkojen on paljon helpompi neuvotella avustusrahoista ilman syytöksiä esimerkiksi vuorigorillojen sukupuuttoon hävittämisestä. Ruandassa gorillat joutu vat elämaan pakostakin korkealla, koska alarinteet on raivattu viljelyksiksi. Vuorigorillojen tulevaisuus jatkuu epävarmana. Vuorigorillat popsivat mm. Ne syövät pe lkästään kasv iksia, pääasiassa lehviä ja erila isia ruohoja. Lisäksi niille maistuvat käävät, puiden kuori sekä bambunversot. Esimerkiksi Bwindin metsän kanta kaksinkertaistui 1980-luvulla. Toisaalta rajanaapuruus voi olla vuorigorillojen pelastuskin. Myös metsän muihin e läimiin gorillat suhtautuvat rauhanomaisesti. Nän1ä kaksi aluetta ovat eristyksissä toisistaan, vaikka niiden välillä on matkaa vain 40 30 kilometriä. Viidakkosodassa ammutaan kaikkea liikkuvaa, jolloin myös moni vuorigorilla saa surmansa. Ekoturismistako apua. Gorillat ovat sävyisiä eläimiä. Sodassa on nyt tulitauko, ja rauhanneuvotteluissa uskotaan löytyvän ratkaisu nykyiseen konfliktiin. Se johtuu ilmeisesti asuinalueiden kutistumisesta ja häirinnän lisääntymisestä rehevämmillä alari nteillä. Heti herättyään ne ruokailevat muutaman tunnin ja viettävät siestaa puolen päivän tienoilla. Vierailijoita saa olla ryhmässä korkeintaan kuusi. Saadakseen itsensä ravituksi gorillojen on syötävä hyv in paljon. Etenkin Bwindissä puistonvartijoiksi ja oppaiksi on koulutettu paikallisia ihmisiä, jolloin myös kylät hyötyvät turistien rahoista. Toistaiseksi Zairen puoleinen osa Yirnngoista on puistonvartijoiden valvonnassa, sillä matkailijat ovat vielä tuoneet tarpeeksi _tuloja. Siellä vierailijoita saa oppaan lisäksi olla vain kaksi. Vaikka läheskään kaikki turistit eivät halua nähdä vuorigorilloja, niiden olemassaolo on hyvä myyntivaltti. Vaikka vuorigorillat elävät kolmen valtion alueella, ne eivät piittaa rajoista, vaan vaeltavat halujensa mukaan. Vierailut ovat tarkoin säädeltyjä. villiselleriä, nokkosia, mataroita ja ohdakkeita. la: Virungavuorilla Ugandan, Zairen ja Ruandan rajaseudulla sekä Bwi ndin metsässä Ugandassa. Nuoret ja naaraat rakentavat yöpesiä myös puihin, mutta painavat urokset yöpyvät aina maassa. Ratkaisevinta vuorigorillojen tulevaisuudelle on kuitenkin ollut niiden elinalueiden rauhoittaminen kansallispuistoiksi. Sotilaista on tullut rosvoja ja virkamiehistä keinottelijoita. Vuorigorillojen on todettu ylilaiduntavan korkealla sijaitsevia elinalueitaan. Vallanvaihdoksissa jopa sadattuhannet ihmiset menettävät henkensä eikä gorilloista paljon välitetä. Vuorigorillojen määrä on viime vuosina kasvanut suojelutoimien ansiosta. Virnngojen 310 vuorigorillasta on kadonnut jo 36. yhä useampi länsimaalainen tuntee sympatioita Afrikan suuria uhanlaisia eläimiä kohtaan. Virungavuoret ja Bwindin metsä ' ovatkin vain saaria laajojen viljelysten keskellä. Johtajauros voi tosin hyökätä kimppuun, jos sitä ärsy"mannekiineinä" saattaa arveluttaa. Esimerkiksi Ruandassa sallitaan vain yksi korkeintaan tunnin kestävä vierailu pa1vassa yhtä gorillaryhmää kohden. Sekasortoinen tilanne on kuitenkin tukahduttamassa turismin. Kun turistit noudattavat ohjeita, gorillat eivät häiriinny, vaan !epäilevät ja ruokailevat kaikessa rauhassa, vaikka ihmisiä on vain muutaman metrin päässä. Kun paikalliset maanviljelijät saavat turismista tuloja mm . Zaire on sekasortoisessa tilassa; sotilaille ja virkamiehille ei ole maksettu palkkaa kuukausiin. Vuorigorillat ovat myös tärkeitä myönteisen julkisuuskuvan luomisessa, sillä . Riku Lumiaro SUOM EN LUONTO 11 /93 52. Aikaisemmin vuorigorilloja menehtyi tai vammautui myös sukeltaja-antiloopeille asetettuihin ansoihin, mutta antilooppien salapyynti on saatu huomattavasti vähenemään. Nekin kärsivät ihmisten välisestä vihanpidosta ja epäonnistuneesta po1 i tiikasta. Eristyneisyys vaikeuttaa vuorigorillojen suojelua, mutta joissakin tapauksissa siitä voi olla hyötyäkin. vsk.. Joitain ajatus vuorigorilloista Yöksi ne tekevät oksista ja kasveista pesän jossa uinahtavat gorillanuneen. Yhteensä niitä on noin 630, kolmisensataa kummallakin alueella. Vierailuista · saatavilla tuloilla voidaan kattaa kaikki Bwindin metsän suojelun kulut. Vuorigorillojen suojelun kannalta tilanne on hankala, sillä melkein joka asiassa joudutaan ottamaan huomioon kolmen valtion virallinen mielipide. Gorillaturismi ei ole ongelmatonta, mutta oikein hoidettuna siitä ei ole liikaa haittaa eläimille. Tuhannet luontoturistit tuovat kaivattua valuuttaa, ja kun maahan virtaa vuorigorillojen kohtalosta huolestuneita matkailijoita, ei virkamiestenkään ole helppoa ohittaa suojelua. Rinteille kätketyt tuhannet miinat ovat kuitenkin edelleen vakava vaara, ja monet vuorigorillat silpoutuvat astuessaan miinaan. toimimalla puiston vartijoina, pellolla ruokailemassa käyvää gorillaa ei pidetäkään enää haittaeläimenä. Iltapäi vällä ne aloittavat aterioinnin uudestaan ja jatkavat sitä hämäriin asti. Joskus tosin äärimmäisen harvoin eri gorillaryhmät voivat ottaa verisestikin yhteen, mutta ne välttävät väkivaltaa viimeiseen asti. Joitain gorillaryhmiä on totu.tettu ihmisiin ja turisteille järjestetään vierailuja niiden luokse. Tutkijat otaksuvat, että osa kadonneista vuorigorilloista on si irtynyt turvaan Zairen ja Ugandan puolelle. Eräiden tietojen mukaan vuori gorilloja olisi ammuttu jopa tahallaan Ruandan turismin vahingoittamiseksi. Zairessa ja Ugandassa tilanne on parempi, sillä suojelualueet ylettyvät hieman kauemmaksi itse vuorista. Syönnin jälkeen niiden vatsat pömpöttävätkin pulle ina kasvimassasta. Juuri kun vuorigorillojen tulevaisuus alkoi näyttää valoisammalta, Ruandassa syttyi sissisota, jonka taistelukentäksi joutuivat myös Virungavuoret. Matkailijoille näytetään kuitenkin vain osaa gorillaryhmistä. Myös asenteiden muuttuminen on ollut elintärkeää vuorigorilloille. ka kiipeilevät ketterästi myös puissa. Vuorigorillat sodan jaloissa Vuorigorillat elävät kahdella, melko lähekkäisellä alueel. Virungoilla vuori gorillat elävät ankarassa ilmastos·sa. Bwindissäkin puiston 24 muuta vuorigorillaryhmää saavat elää ihmisiltä rauhassa. Bwindissä on alettu näyttää kahta gorillaryhmää turisteille. Metsien laiton raivaaminen ja karjan laidunnus on saatu pääosin kuriin, ja salametsästys on käytännössä loppunut kokonaan. Ryhmässä tietysti toraillaan, mutta jos riite ly yltyy liialliseksi, ho peaselkä tekee siitä lopun . Nyt kun Uganda on vähitellen toipumassa Idi Aminin hirmuvallasta, Ruandassa ovat tulitauosta huolimatta uuden sodan syyt edelleen olemassa, ja Zairessa oppositio yrittää syrjäyttää diktaattori presidentti Mobutu Sese Sekon. Myös virkamiesten ja poliitikkojen on helpompi kannattaa suojelua, kun se edistää kehitystä. Niiden elinalueet ulottu vat jopa 3 500 metrin korkeudelle. Vuorigorillojen elinalueita ympäröivät Afrikan tiheimmin asutut seudut. Viime vuosina Ruandan, Zairen ja Ugandan poliittinen tilanne on vaihdellut demokratiasta diktatuuriin
Yuorigorilloista, eikä gorilloista ylipäänsäkään, tiedetty juuri mitään ennen vuotta 1959. Naaras tulee sukukypsäksi tavalli sesti kymmenvuotiaana. Kahdella niistä on sylipoikanen mukanaan. John on 50-vuotias urosoranki, yksi Sumatran noin 5 000 luonnonvaraisesta orangista. Pojat antavat orangeille banaaneja ja maitoa. Orangit käyttävät suurimman osan valveillaoloajastaan syömiseen. Niillä on yhtä pitkä kuukautiskierto kuin ihmisellä, joten naaras voi tulla kantavaksi kerran kuussa. vsk. Oranki on ainoa suuri ihmisapina, joka on täysin sopeutunut elämään puissa. Orankien pyyntiä ja kauppaa ei valvottu mitenkään, ja elävän poikasen pyydystäminen edellytti emon ampumista. Uros yrittää aluksi karkottaa tunkeilijan pelottelulla: se nousee kahdelle jalalle, karjuu, takoo rintaansa kämmenillään ja tekee valehyökkäyksiä ahdistajaa kohtaan . "Meidän onnistui ampua kaksi niistä ja ne putosivat rytinällä alas rotkoon", Beringe kuvaili tapausta. Panu Oulasvirtaja Liisa Häkli Sumatran metsäihmiset Yön äänet ovat vaihtuneet päivän hälyyn pohjoissumatralaisessa sademetsässä. Uros on vähän alle 140 sentin mittainen ja painaa 60-90 kiloa. Tämän se tekee vain puolustaakseen ryhmäänsä. Vanhoilla uroksilla siinä on kuitenkin sinistä ja jopa vihertävää sävyä. Kokonaiskannaksi arvioidaan 20 000-40 000 yksilöä, ja laji on uhanalainen nopeasti kasvavan väestön ja lisääntyvien hakkuiden vuoksi. D SUOMEN LUONTO 11 /93 52. Jälkeläinen on 7-10 vuoden ikäinen, kun se aloittaa itsenäisen elämän. Ne ovat orankeja metsän ihmisiä. Tämän seurauksena koko lajin säilyminen luonnossa joutui vaaraan. Emo imettää poikasta jopa viisi vuotiaaksi asti, minkä jälkeen seuraa muutaman vuoden mittainen itsenäistymiskausi . Orangin turkki on pitkä ja punainen, naama on tumma. Paluumatkalla pääsemme juttelemaan toisen pojan o': kanssa. Pidot päättyvät, kun ruoka ja juoma loppuvat. Banaaneja ja maitoa Orangit kulkevat ylitsemme kuin akrobaatit, taitavasti mutta samalla varovasti: ne varmis_tavat jokaisen oksan ennen kuin heittäytyvät sen varaan. Ne viipyvät lavan ympärillä roikkuen puiden oksilta mielikuvituksellisissa asennoissa, aivan kuin näyttääkseen meille maassa eläville serkuilleen, kuinka hauskaa puissa on. Tasankomaagori Ilojen ti Janne on vielä melko hyvä, mutta ilman asuinalueiden riittävää suojelemista niillä ei ole elinmahdollisuuksia. Asemalla opetetaan vankeudessa kasvaneita lemmikkija eläintarhaorankeja elämään trooppisessa sademetsässä. Todisteet hankittiin ajalle tyypillisesti ampumalla. Jossakin kauempana mekastaa äänekäs siamanki. Naaraat taas ovat noin 115 sentin pituisia ja painavat 40-50 kiloa. Ne ovat kokoontuneet puiden varaan rakennetulle lavalle kahden indonesialaisen pojan ympäri lie. Bukit Lawang soveltuu mo41. Kannan pienuuden takia ne ovat kuitenkin erittäin uhanalaisia. Sumatralla orankien palauttaminen luontoon aloitettiin 1971 , ja Bukit Lawangin perustamisen jälkeen 1973 orankiprojekti siirtyi sinne. Borneon Sarawakissa asuva orankitutkija Barbara Harrison keksi alkaa kouluttaa näitä orankeja elämään luonnossa. Se elelee Ketamben biologisen aseman lähistöllä Gunung Leuserin kansallispuistossa Sumatralla. Murhaajasta ei ole vieläkään varmuutta. Takaisin luontoon Palauttaminen luontoon juontaa juurensa 1960-luvun alkupuolelle, jolloin oranki rauhoitettiin. Jos tunkeilija on liian kovakalloinen tajutakseen viestin, gorilla hyökkää päälle ja voi purra kipeästi . Lavalle ja sen ympärille puiden oksille kerääntyy kaikkiaan kahdeksan orankia. Fossey aloitti myös suojelutyön, mm. Kaupan tultua laittomaksi 1963 jäi Singaporen ja Hongkongin sekä Borneon ja Sumatran rannikkokaupunkien suuriin myynti varastoihin melkoinen määrä orankipienokaisia, joita ei voitu enää myydä eteenpäin. Orankinaaras synnyttää yhden poikasen kolmen-kuuden vuoden välein. Ne ohittavat meidät liikkuen päättäväisesti samaan suuntaan kuin polku. Niiden pääruokana ovat hedelmät, mutta ne syövät myös pähkinöitä, lehtiä, meheviä varsoja, kuorta ja jopa linnunmunia. Puiden oksat alkavat äkkiä heilua kuin myrskyssä. salametsästäjien vastaisen partioinnin ja ansojen hävittämisen. Jotkut niistä saavat banaaneja niin paljon kuin haluavat ja maitoa niin runsaasti , että sitä valuu pitkin rinnuksia. Saksalainen kapteeni Oscar von Beringe oli 1902 kiipeilemässä Virungavuorilla, kun hän näki suuria mustia karvaisia apinoita kiipeämässä vuoren rinteillä. Hän vietti niiden parissa yhteensä puolitoista vuotta ja teki havaintoja lähes 500 tuntia Schaller hiippaili ryhmien liepeillä kuin jäsen, nukkui niiden lähistöllä, kulki samoja reittejä, tutki perhe-elämää, sosiaalisia siteitä ja ruokailutapoja sekä kartoitti elinalueita ja arvioi kannan koon. Oranki on pitkäikäisin ihmisapina: se voi elää jopa 70-vuotiaaksi. Hyönteisten tasainen sirinä nousee välillä korvia huumaavaksi. Nykyisin orankeja on jäljellä enaa Pohjois-Sumatran ja Borneon sademetsissä. tetään tai ahdistellaan liiaksi. Tutkimusta ja suojelua Eurooppalaiset saivat vihiä vuorigorilloista vasta vuosisatamme vaihteessa. Kaksi oranssinpunaista hahmoa taituroi ylitsemme, sitten kolmas ja neljäs. Vuorigorillat ovat ainakin toistaiseksi turvassa, koska niiden kaksi tärkeintä elinaluetta on suojeltu. Vähemmän onnekkaat saavat tuskin yhden banaanin ja kupillisen maitoa. Silloin yhdysvaltalainen eläintieteilijä George Schaller tuli Belgian Kongoon, nykyiseen Zaireen, tutkimaan vuorigorilloja. Tutkimusta jatkoi myöhemmin niinikään yhdysvaltalainen Dian Fossey vuoteen 1985 asti , jolloin hänet murhattiin. Johtaja on ryhmälle elintärkeä: jos hopeaselkä kuolee eikä uutta löydy tilalle, ryhmä hajoaa, pahimmassa tapauksessa tuhoutuu kokonaan. Orangit ovat syönnin jälkeen selvästi leikkisällä tuulella. Hän kertoo olleensa j kaksi vuotta Gunung Leuserin kansa! lispuiston vartijana ja Bukit Lawangin orankiaseman eläintenhoitajana. Yksi oranki ei pääse lavalle ollenkaan: aina kun se yrittää sinne, pojat ajavat sen kepillä uhaten poi s. Sitä ennen eläimiä oli pyydystetty säälimättä eläintarhoihin ja lemmikeiksi kaikkialle maailmaan. Pian kohtaamme orangit jälleen. Orangit eivät ota riskejä, sillä maahan on pitkä pudotus
Ennemmin tai myöhemmin suhde ihmiseen kuitenkin katkaistaan. Hoitajat tuntevat jokaisen orangin, ja he näkevät kuinka hyvin kukin on syönyt. Vaikka sademetsän hakkuussa poistettaisiin vain muutama runko SUOMEN LUONTO 11 /93 52. Dollylla oli meille hyv iä uutisia: John oli ollut yli kuukauden kadoks issa tutkijoilta, mutta kaksi päivää sitten se löytyi aivan aseman läheltä kahden naaraan seurassa. Veli-Risto Cajander Gibbonit eroavat mui sta ihmisapinoista monella tavalla. Näin paikka voi ottaa vastaan suurenkin määrän vierailijoita ilman, että orangit häiriintyvät. Ruokinta kestää tapauksesta riippuen kahdesta kuukaudesta vuoteen, poikkeuksellisesti kauemminkin. Kun eläin oppii löytämään itse ruokaansa metsästä, sen käyntikerrat ruokintalavalla harvenevat. Nyt alkaa palautusohjelman aikaa vievin vaihe: eläimen täytyy katkais. vsk.. Vuosina 1973-88 Bukit Lawangiin tuoduista 166 orangista 1 19 on onnistuttu palauttamaan luontoon, 35 on kuollut sopeuttamisen aikana ja 12 ol i edelleen koulutettavana. Jotkut keskukseen tuoduista orangeista ovat niin "sivistyneitä", etteivät ne koskaan opi elämään ilman ihmistä. Orangit saavat herkästi ihmisiltä sairauksia, jotka voisivat luonnonvaraisiin eläimiin levitessään olla tuhoi sia. "Sivistynyt" oranki ei selviydy luonnossa Kun ihmisen kasvattama oranki tuodaan Bukit Lawangiin, se pannaan aluksi karanteeniin. Turistit pääsevät näkemään orankeja vain valvotusti ruokinta-aikoina. Asemalla meidät otti vastaan jaavalainen biologian opiskelija Dolly Priatna. Viisi gibbonilajia vaarassa Gibbonien tulevaisuutta varjostaa metsien häv itys Kaakkois-Aasiassa. Panu Oitlasvirta on biologi ja Liisa Häkli maisemasuunnittelija. Orankiasema on joen rannall a, ja näin matkailijat ja orangit voidaan pitää eri puolilla jokea. Laululla gi bbonipari vahvistaa myös yhteenkuuluvuuttaan. Vankeudessa eläneet orangit ovat usein huonossa kunnossa liikunnan puutteen ja väärän ravinnon vuoksi. Ne ovat yksiavioisia, ja pariskunta pysyy yhdessä läpi elämän. Orangin annetaan tutustua uuteen ympäristöön ja toi siin orankeihin. nella tavalla ihanteellisesti tarkoitukseensa. Tyypillisessä gibbonilaumassa on vain neljä yksilöä: emot ja niiden kaksi eriikäistä jälkeläistä. Silti orankien sosiaalinen elämä on erittäin kehittynyttä ja mutkikasta aivan kuten meilläkin. Gibboni kuuluttaa laulul laan 20-50 hehtaarin laaj uisen alueen kuuluvan juuri hänen ryhmälleen. Yöksi eläimet otetaan vielä turvaan häkkeihin. Palattuamme puistosta törmäämme valtavaan ihmisv ilinään, kaadettuun sademetsään, riisipeltoihin ja kaskiviljelmiin sekä kumipuuplantaasei hin. Naarasgibbonin laulun on arveltu viesti vän muille naaraille, että sen uros on varattu. Siellä näemme Johnin syömässä naisseuralaisineen, J0ista toisella on poikanen mukanaan. Auringon noustessa sekä koiras että naaras esittävät usein yhdessä duettoa noin 15 minuutin ajan. Kun oranki on oppinut riittävästi , se siirretään karanteenihäkkien läheltä syvemmälle sademetsään. Niillä on vähän luonnollisia vihollisia, ja ne voivat elää 30-45-vuotiaiksi. Malesia, Indonesia, Filippiinit ja Thaimaa ovat olleet viime vuosina maailman suurimpia trooppisen puutavaran viejiä. Tutkijat seuraavat Johnia saadakseen tietoja orankien sosiaalisuudesta. Luonnosta vieraantunut ihminen ei anna luontoon sopeutettavan orankipienokaisenkaan olla ilman vaippoja. Hedelmiä syöviä mestarilaulajia Gibbonilauman päivät kuluvat hedelmien keräilyssä, syömi sessä ja !epäilyssä sademetsän latvustossa 20-40 metrin korkeudessa. Jos orankeja ei ruokittaisi, suurin osa nii stä kuolisi melko nopeasti nälkään. Sukukypsyyden gibbonit saavuttavat vasta 810 vuoden iässä. Näitä eläimiä on Sumatrassa jäljellä noin 5 000, melkein kaikki 1980 perustetun, Gunung Leuserin kansallispuiston alueella. Varsinkin orankiurokset viettävät suuren osan ajasta yksikseen. Kullek in lajille ominainen laulu kuuluu jopa kahden kilometrin päähän. Muiden ihmisapinoiden tavoin gibbonit lisääntyvät hitaasti: ne saavat vain yhden poikasen joka kolmas vuosi. Villejä orankeja tapaamassa Luontoon palautettujen oranki en jälkeen mieli paloi näkemaan "oikeita", luonnossa syntyneitä ja kasvaneita orankeja. Matkailulla saadaan hankkeelle varoja, ja sitä tukevat myös Indonesian valtio sekä Maailman luonnon säätiö (WWF), jolla on opastuskeskus Bukit Lawangissa. Olisiko ihmisellä jotain opittavaa orankiserkultaan, joka elää sopusoinnussa ympäristönsä kanssa. Se koostuu huudoista, viserryksistä, kirkumisista ja trilleistä. Suhteen voi katkaista myös ihminen: pitkien poissaolojen jälkeen ruokintapaikalle hyväkuntoisena palaava oranki pyydystetään ja sii1Tetään syvälle sademetsään kauas ruokintapaikasta. Orankeja on kuitenkin vaikea päästä näke• mään, sillä ne asustelevat syvällä vaikeakulkuisessa sade.metsässä. ta siteensä ihmiseen ja oppia selviytymään itsenäisesti metsässä. Gibbonit laulavat erityisesti aamulla. Joillekin joudutaan jopa opettamaan puissa kiipeilyä. Orankien palauttaminen luontoon on herättänyt ihmisissä suurta kiinnostusta, ja se on saanut myös paikallisen väestön tuen taakseen. Vankasta rakenteesta, valtavista poskipoimuista ja kurkkupussista huolimatta John vaikuttaa kaikkien orankien tavoin peräti lauhkealta. Metsässä kohtaamme kaksi tutkijaa, jotka ni skat kenossa kiikaroivat korkealle puuhun. Melkoisen paperisodan jälkeen saimme vihdoin luvan päivävierailuun Ketamben tutkimusasemalla, jonne matkailijoita ei normaalisti päästetä. Tylsän ruokavalion tarkoitus on rohkaista orankeja etsimään metsästä herkulli sempaa syötävää. He tutustuivat orankeihin Sumatral/a 1990. Sosiaa lisia kontakteja, kuten leikkiä ja sukimista, niillä on moniin apinoihin verrattuna vähän. Kohtaamiset ihmisten kanssa rajoitetaan kaksi kertaa päivässä tapahtuvaan ruok intaan. Erikoinen ja jännittävä piirre gibboneissa on niiden laulu gibboneita pidetään syystä mestarilaulajina. Se on hyvien tieyhteyksien paassa vain noin 40 kilometrin päässä Sumatran suurimmasta kaupungista Medanista. Ruokintapaikalla ta1jotaan mahdollisimman yksitoikkoista ravintoa: vain banaaneja ja maitoa päivästä toiseen. Mitä paremmassa kunnossa eläin on, sitä vähemmän sille annetaan ruokaa. Orangin yleiskuntoa yritetään parantaa, ja si itä otetaan lukuisia verinäytteitä. Niistä tutkitaan, onko eläimellä esimerkiksi malaria, tuberkuloosi, polio, maksatulehdus tai punatauti. John on kookas ja komea, jo 50-vuotias uros. Naaras saattaa tehostaa lauluesitystään repimällä lehti ä, juoksemalla pitkin runkoa ja heilauttamalla itsensä ilmalentoon. Ne eivät aluksi osaa itse löytää riittävästi ravintoa metsästä, jossa hedelmät kypsyvät eri aikoina ja orangin täytyy oppia, mistä ruokaa milloinkin löytyy. Usein oranki tekee sen itse katoamalla metsään koskaan palaamatta. Asema sijaitsee jokseenkin keskellä lähes 9 000 neliöki lometrin laaj uista kansallispuistoa. Hän työskentelee aseman orankiprojekti sa tutkien täysikasvuisen, Johniksi nimetyn orankiuroksen käyttäytymistä. Muutaman vi ikon karantee42 nin jälkeen alkaa koulutus viidakkoelämään
Kahdeksasta alalaj ista eräät ovat erittäin vähälukuisia. Jaavan länsiosissa eläviä hopeagibboneita on jäljellä vai n viitisentuhatta, jo ista vähän yli tuhat elää suojelualuei lla. Kaakkois-Aasian metsät ovat vähentyneet myös siksi, että niiden tilalle on perustettu noin 12 miljoonaa hehtaaria kumipuuja öljypalmuistutuksia. Ne ovat ihmisapinoista pienimpiä, alle kymmenen kilon painoisia. Nyt 8 alueille ollaan rakentamassa 1 tieverkostoa, ja toiselta niistä ! on löydetty kultaa. Vaikeneeko g1bbonie Korkealla puiden latvustossa pienet hahmot heilahtelevat pitkien käsivarsiensa varassa sutjakkaasti oksalta toiselle: gibbonilauma tekee matkaa kaakkoisaasialaisen sademetsän hämärässä. hehtaarilta, gibbonien tiheys pienenee. lndokiinangibbonin e linalueilla Vietnamissa ja Laosissa on sodissa tuhottu laajoja sademetsäalueita ja paljon " eläimiä. Eläimiä lienee jäljellä kymmenisen tuhatta. suojelul iiton Punaisessa Kirjassa viisi gibbonilaj ia yhdeksästä katsotaan uhanalaisiksi. Ne ovat kaakkoisen Aasian sademetsien kiehtovimpia eläimiä, joiden kaikuva laulu on erottamaton osa metsän salaperäistä tunnelmaa.. Gibboneita on yhdeksän lajia, jotka elävät Indonesian suurilla saarilla, Malakan niemimaalla ja Indokiinassa. Se kertoo ryhmän asuinalueen sijainnin naapureille. Lisäksi -t laittomat hakkuut ja salametSi sästys uhkaavat Kiinan gibboneita. Paikallisväestö on perinteisesti antanut gibbonien olla rauhassa: niitä on pidetty metsän hyvinä henkinä. Gibbonin villi laulu on sademetsän kiehtovimpia ja kuuluvimpia ääniä. Myös salametsästys ja pyynti lemmikeiksi ovat vähentäneet gibboneita. Klossingibboneita tavataan ainoastaan Länsi-Sumatran Mentavai-saarilla, ja paikalliset asukkaat metsästävät niitä yleisesti. Onneksi siamankeja, borneongibboneita, lareja ja notkeagibboneita on vielä kymmeniä tuhansia kutakin. Luonnontilaisissa sademetsissä gibboneita on usein keskimäärin kymmenen yksilöä neliökilometrillä. Manner-Kiinan 3 500 indokiinangibboni sta l 1 500 elää kahdella luonnon,_ suojelualueella. · Kansainvälisen luonnonGibbonit ovat kaakkoisen Aasian metsien akrobaatteja
Parin viime vuoden aikana autojen moottorit ovat tulleet merkittävästi vähäpäästöisemmiksi ja samalla herkemmiksi. Muissa Pohjoismaissa jo kuusi öljy-yhtiötä on alkanut myydä Terran tyyppistä bensiiniä sen kiistämättömien käyttöominaisuuksien vuoksi. •• TERRA ON JO TAVI KUN KILPAILEVAT BENSI Terra on Suomen ensimmäinen lyijytön bensiini kaikkiin autoihin. lyijyttömällä bensiinillä toimiviin autoihin 95 oktaanisella toimiviin autoihin, katalysaattorilla tai ilman. Terra on jatkuvasti markkinoiden etevin bensiini. HUOMENNA MAAILMA ON E N. autoihin, jotka taNitsevat lyijyn koNaavaa lisäainetta. Terra on kehityksessä miljardeja kilometrejä edellä ja vauhti sen kun kiihtyy. Ei ainoastaan hinnaltaan, luontoystävällisyydeltään ja turvallisuudeltaan, vaan myös siksi, että sen käyttö on helppoa. Terra 98 E säilyy entisellään lyijyttömänä, mutta lyijyn korvaavalla lisäaineella terästettynä . Tankkaa mitä lyijytöntä tahansa, kunhan se vain on Terraa. Suomalaiset ovat ajaneet Terralla jo miljardeja kilometrejä rahaa säästäen, puhtain mielin, päästöin ja moottorein. Tiedät tankkaavasi terveellisemmän ympäristön ja autosi parhaaksi. korkeaoktaanista (97/98/99) taNitseviin autoihin katalysaattorilla tai ilman. Niiden oktaanitarve on yleensä 95. TERRAN MARKKINAOSUUDEN KEHITYS KU M ULATI IV INEN 13% ~ 6/92 12/92 8/93 Samalla, kun muutkin öljy-yhtiöt vihdoin toivat markkinoille omat bensiininsä, joissa on lyijyn korvaava lisäaine, Terraa on jo kehitetty edelleen. Terra kaikkiin autoihin, ihan kaikkiin. Terra 95 E:n koostumusta on muutettu kyseisille autoille yhä paremmin sopivaksi. Sen oktaanit riittävät kaikkiin korkeaoktaanista (97 /98/99) bensiiniä tarvitseviin autoihin. Lopputulos on uusi, jos mahdollista, entistä puhtaampi bensiini nykyaikaisiin autoihin
:ssA LOISTOSSAAN, . STÄ PUHTAAMPI ii=i=I•J/4. •• IIT VASTA VIENOSTI VIHERTAVAT
Useimmat tutkijat pitävätkin niitä omina hyljelajeinaan, jotka ovat kehittyneet samasta kantalajista kuin nykyiset norpat. Palveluilla poispilatut kansallispuistot Mika Suikki suri (SL 9/93) UKK-puiston muuttumista erämaasta liiallisten palvelujen hyyssäämäksi turistialueeksi. Pesähaapa säästyi, mutta ruokailupaikan hävittyä hävisi liiturikin. Saimaannorppa on ainutlaatuinen siksi, että se on erilainen kaikkiin muihin norppiin verraten ja tietysti siksi, että se elää Suomessa. Suolaisessa mutta suljetussa vesialtaassa elävät myös Kaspianmeren hylkeet. Toinen makeassa vedessä elävä hyljelaji on kirjohylje, jota elelee jo Itämeren eteläosassa. Sitä tavataan muutamissa järvissä Hudsoninlahden itäpuolella. Äskettäin kuultiin radiosta maailman ylivoimaisesti suurimmasta makeanveden altaasta, Baikalista. vsk.. Veikko Stenberg kuvasi liito-oravan pesäkolol/aan 1991. Jo tämä lähtökohta sisältää erämaa-käsitteen kanssa sovittamattoman ristiriidan. Nämä kannat ovat uhanalaisia. Monissa Etelä-Suomen kansallispuistoissa voi surutta ajaa autoilla läpi puiston kulkijoita viihdyttämässä ja mm. Siitä ovat suomalaistutkijat äskettäin tehneet selkoa, ja olemme nähneet televisiossa Juha Taskisen tekemän filmin , jonka mukaan kanta on vankka. paljon aikaisemmin. Makean veden norppia asustaa siis Saimaassa, Laatokassa ja Nettillingjärvessä, joka on Baffininmaalla Kanadassa. Kumpaakin on jäljellä melko runsaasti. Kulkijoiden kannalta saavutettavuus ja palvelut ovat etu, mutta luonnon kannalta haitta. U. Alalajien välillä on pieniä mutta selviä eroja: esimerkiksi saimaannorppa on suurempi kuin mikään muu alalaji ja sillä on myös suhteessa suuremmat silmät. Siellä todettiin elelevän vahvan hyljekannan, jota jatkuvasti metsästetään. Yhdenkin vaeltajan käynti vaatii luonnolta kompromissejä. Norpan alalajit eivät ole ehtineet kehittyä täysin eri lajeiksi, sillä ne joutuivat erilleen toisistaan vasta viime jääkauden päättyessä noin 9 00010 000 vuotta sitten. Jokaisen kansallispuiston esitteestä ja opastetaulusta on luettavissa, että ne ovat kaikille tarkoitettuja virkistysalueita. Pekka Kinnunen Makeassa vedessä elää hylkeitä ainakin Saimaassa, Laatokassa, Baikalissa ja eräissä arktisia merenrantoja lähellä olevissa järvissä Pohjois-Amerikassa. Näissä tiedoissa on niin paljon ristiriitaisuutta, etten ole ainoa luonnosta ja luonnonsuojelusta kiinnostunut, joka haluaa täydellisen selon sotkuisesta informaatiosta. Kuitenkin tiedetään Laatokassa elävän makeassa vedessä norppia. Ne kuuluvat kaikk i samaan lajiin, mutta kukin niistä on oma alalajinsa. SeitseSUOMEN LUONTO 11 /93 52. Norppia asustaa Pohjoisessa jäämeressä, Itämeressä, Laatokassa, Saimaassa, Nettillingjärvessä, Beringinmeressä ja Ohotanmeressä. Nyt kolosta kurkistaa enää sieni. Juha Valste JÄLKEENI Etsimme luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Sitten hakkuut pyyhkäisivät metsän yli. Unohdat, Mika, kansallispuistojemme perimmäisen tarkoituksen. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Kunnon retkeilijä kantaa tyhjentämänsä säilykepurkit maastosta ihmisten ilmoille ehkä Suomunruoktun litistyslaite auttaa asiaa. Syyskuussa tiedotettiin radiossa, että Juha Taskinen voitti kansainvälisen palkinnon fi lmillään, joka kuvaa maailman viimeistä norppakantaa Saimaalla. Sekava norppatilanne Suomen luonnonsuojeluliiton tunnuseläin on saimaannorppa, jonka on mainittu olevan maailman ainoa makeanveden hylje. Ihmisen kulttuurihistorian säilyttäminen ja luonnonsuojelu ovat olleet muita lähtökohtia puistoja perustettaessa. Baikalinhylje ja kaspianhylje ovat joutuneet eroon norpista jo 46 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA 1 ENNEN Liito-orava eleli vuosia rehevässä pellonreunametsässä Huittisissa
vsk. Pentti Linkola toihin. Parhaissakin on puuta 50-100 kiintokuutiota hehtaarilla, kun vähänkin metsän näköisessä metsässä on 200-300 ja vanhassa aarniometsässä, toki puulajista riippuen (lehtimetsässä vähemmän), 500-1000 kiintokuutiota hehtaarilla. Toivomme voivamme vaikuttaa suunnitelmiinne. leveyspiirin pohjoispuolella, koska suojelualueita tarvitaan ensi sijassa Etelä-Suomessa. misessä on parkkipaikka keskellä aamialuetta! Viime vuosina puistojen jätehuoltoon on kiinnitetty kiitettävästi huomiota, mutta edesauttaako sekin kulkijoiden vastuuttomuutta. Kaija Helle Tampere Elävä metsä kaupunkiin Olemme lähettäneet oheisen tekstin Helsingin kaupungin metsänhoitajalle. (937) 82288. Kunnon vaeltaja jaksaa tuoda tyhjänä takaisin täytenä viemänsä. Metsä rauhoitettaisiin virallisesti ja täydellisesti heti ostohetkellä. Vaeltaa voi toki muuallakin. Erityinen toivomus, ei välttämätön, olisi jonkinlainen vanha rakennus, josta aluetta voisi seurata ja vartioida. Kas kun Kessissä ei ole tuntureita eikä käsivarressa istuta tulilla. UKK-puiston kaakkoiskulma ei ole ruuhkainen. Sopivin ala olisi 20-40 ha yhtenä kappaleena, mutta muunkinlaisia vinkkejä otetaan vastaan. Lähellekään tuollaisia puustoja en ole tavoittanut paitsi pikkiriikkisillä tonteilla. Biojätteen ja puuseen tuotoksen kompostointi paikan päällä tuntuu toimivalta. Osoittautui siis, että moni muukin luonnonystävä kokee luonnonsuojelualueiden lisäämisen keskeisen tärkeäksi. Epätoivon hetkinä tuntuu siltä, että kilpajuoksu on jo hävitty. Olen lähtenyt siitä, että rauhoitusmetsän tulisi olla suurelta osalta lehtitai sekametsaa, koska ne ovat vielä uhanalaisempia kuin (vanhatkin) kuusikot ja männiköt ja koska edellisissä eläimistö on yleensä rikkaampi. Liialliset palvelut turhauttavat, vaikkei yöpyisi tuvissa eikä kulkisi polkuja. Puistojen palvelut, tulentekopaikat, viitoitukset, tuvat, puuja jätehuolto, sekä pitkospolut eivät sinällään ole huonoja. Monet yhteyshenkilöt ovat olleet yrittämässä, Mikkelin ja Keski-Suomen ympäristönsuojelutoimistot on hälytetty. Toivomme, että asiasta syntyy keskustelua ja sen tuloksena kansalaismielipide, joka muuttaa meillä metsien käsittelyä elävän metsän suuntaan. Mutta moni-ilmeisyydessään UKK-puisto on ainutlaatuinen jokilaaksoineen, jänkhineen, metsävyöhykkeineen, rakkoineen, tunturikoivikkoineen ja paljakoineen. Kun tässä esitän sydämelliset kiitokset, uskon Suomen Luonnon tavoittavan ainakin suuren osan lahjoittajista. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Kuka löytää metsän. Jos rakennukset ovat vanhoja ja vailla mukavuuksia, ne eivät juuri tai ollenkaan nosta hintaa. Jättäisin yhden sillan Suomujoen yli, samoin Luttojoen sillan Raja-Jooseppiin. Elävällä metsällä tarkoitamme metsäekosysteemiä, joka mahdollisimman hyvin toteuttaa luonnon omia ehtoja puustoltaan ja muulta kasvillisuudeltaan. Onko mahdotonta lisätä tulipaikat peruskartmetsistä vain yhden prosentin minimivaatimuksen (200 kiintokuutiota/hehtaari) täyttäviksi, muu oli risukkoa. Hanke on kuitenkin edennyt kehnommin kuin ikinä saatoin kuvitella. Vaeltajat hakevat haasteita, onnistumista ja löytämisen iloa. Pidettäköön Suomujoen länsipuoli "helppona" alueena. TupaverkosSUOMEN LUONTO 11/93 52. Tilanne on nopeasti synkistynyt entisestään, kuten myös valkoselkätikkatyöryhmän hätähuudot vuosittain osoittavat. Ne sadat kaupatut metsätilat tai metsäpalstat, joista olen hankkinut tiedot tai joita olen käynyt katsomassa, ovat järjestään kaluttuja harveikkoja tai taimistoja. Oman kiintymykseni mukaisesti olen määritellyt tämän rahaston rauhoituskohteeksi metsän. Onko palveluiden järjestämisessä menty liian pitkälle. Luetelluista vaatimuksista voidaan tinkiä, osa palstasta voi olla huonompaakin, olkoon suojavyöhykkeenä moottorisahaa vasten. Itäpuolelle voisi mennä opastetussa ryhmässä. Tähän uskoen olen jo kymmenen vuoden ajan koonnut rahastoa suojelualueen lunastusta, ostoa varten. Suomen metsien traagistakin traagisempi tila jyrkkenee matka matkalta. Ihmiset hakevat luonnosta kontrastia arkipäiväänsä. Tehokkainta, todellisinta luonnonsuojelua on rauhoitusalueiden perustaminen. UKK-puiston roskaisimmat tienoot ovat appelsiinituristialueella Vellinsärpimän, Luulammen, Rautulammen ja Suomunruoktun linjalla sekä koillisessa Kiertämäjärvien kalastusalueella. Ovatko vaatimukset liian kovat. Viisi vuotta sitten pitkillä etsintärnatkoilla "tikkametsiä" näki tienvarsissa siellä täällä, kuluneena kesänä 600 kilometrin "kauppamatkalla" Keski-Hämeestä Savonlinnan takamaille inventoin tienvarsito on hyvä olemassa myrskysäällä vaikkakin se on lisännyt ihmisten vastuuttomuutta yöpymisen suhteen. Merkityt tulipaikat ja puuhuolto ovat välttämättömät. Kaikilla ei ole metrisiä jalkoja, eikä viimevuotisten hukkumisonnettomuuksien soisi toistuvan. Etsinnät ovat painottuneet maan koivikkoalueille ItäHämeeseen ja Savoon. Ne myyvät kyllä puuston metsäyhtiölle hyvässä järjestyksessä (ja nopeutetusti, jos todellinen tai kuviteltu suojeluhanke uhkaa), mutta eivät metsäpohjaa ulkopuoliselle ostajalle. Viitoitukset ja roska-astiat poistettaisi in eikä tupien määrää missään tapauksessa lisättäisi. Tämä puolestaan muodostaa parhaan mahdollisen ravinto-, suojaja viihtyvyysym47. Käännymme teidän puoleenne, koska oletamme tapahtumien olevan käskyvallassanne. (Yhtä tärkeitä ovat tietysti saaristo, järvenrannat, suot jne.) Kaiken kaikkiaan rahaston varat sallisivat jo merkittävän pinta-alan hankkimisen. Pitkospolut säästävät luontoa pehmeässä maastossa. Esimerkiksi UKK-puistossa näkee luvattoman usein kulkijoita ja monen ihmisen retkueita ilman minkään valtakunnan majoitetta ja juuri se rnuhkauttaa autiotuvat. Savolainen kansanviisaus "vie mennessäs, tuo tullessas" on erinomainen nyrkkisääntö retkeilijöiden jäteongelmaan. Keräyksen aatteen mukaisesti varoja ei käytetty kiitoskirjeisiin. Pelkäämme, että laajamittainen hävitystyö on käynnissä lähimetsissämme. Puuhuollon puuttuminen johtaisi maapuun polttamiseen. Omaehtoinen kokeminen ei ole puute vaan etu. Mutta ennen kaikkea tässä metsässä tulisi olla puuta, ja tähän seikkaan hanke on kompastunut vuodesta toiseen. Tämän selonteon tarkoituksena on pyytää apua lukijoilta: löytyisikö sittenkin suojelumetsä jostakin, jokin poikkeus, kitsaan vanhanisännän säästömetsä, jonka perikunta suostuisi myymään puineen pohjineen. Muotka-, Hammas-, ja Paistunturit, Käsivarsi, Sevetti ja Lemmenjoki ovat vaeltajien ulottuvilla. Meitä on joukko Laajasalon metsissä liikkuvia ihmisiä. Kunnollisia metsiä ei ole kaupan, mutta ei niitä ole olemassakaan. Viime talvena rahasto karttui toistenkin luonnonystävien panoksilla, kun toivotin syntymäpäiväonnittelut osoitettaviksi "valkoselkätikkatilille". Vihjeitä otan vastaan osoitteeseen 37720 Ritvala, p. Vartioimattomista rauhoitusalueista on huonoja kokemuksia, kuten Ruoveden Siikanevalta, jossa komeimmat kelohongat on varastettu. Kessiä, Vätsäriä ja Pöyrisjärven tienoota ei ole palveluilla pilattu. Lyhyesti sanottuna toivomme, että metsiämme käsitellään ehjänä ja monipuolisena elävänä metsänä. Olen Mikan kanssa samaa mieltä UKK-puiston 1taosan palauttamisesta vähemmän retkeilyturismia suosivaksi. Mukavuuksia haluavat retkeilijät löytävät niitä Ruotsin ja Norjan kansall ispuistoista. Itse asiassa se on tälläkin hetkellä täysin pysähdyksissä, vaikka jo puolenkymmentä vuotta olen käynyt läpi kaikki suurimmissa sanomalehdissä myynnissä olleet metsätilat ja vaikka kymmenet kiinteistönvälittäjät avainalueilla ovat tulleet tutuiksi. Viimeiset puustoiset metsät näyttävät kuuluvan maanomistajille, joiden talous on kunnossa ja jatkaja tiedossa seuraavasta sukupolvesta. Se ei saisi sijaita Uudellamaalla eikä Varsinais-Suomessa, koska siellä maan hinta on suhteettoman korkea, eikä myöskään mielellään 63. Tämän keräyksen tuotto oli odotettua paljon suurempi, tähän mennessä lähes 60 000 markkaa (lahjoituksia on tiputellen tullut edelleenkin). Esimerkiksi Kiellajoen ja Ylemmän Kiertämäjärven jokamiehen nuotioiden jäljet vierivieressä ovat surullisia ja näkyvät vuosikausia. Parinsadan lahjoittajan joukossa oli jopa tuntemattomia suurlahjoittajia
MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Valasmatkalle Kanariansaarille Suomen luonnonsuojeluliii ton ensimmäiset valasmatkat päristön erilaisille eliöstöille ja eläimille. Tärkeänä kriteerinä vannaankin on ravintoketjussa kasvuston varassa elävien erilaisten eläinten ja eliöstöjen menestyminen metsissämme. vsk.. Näemme metsissämme sen jäljiltä poisraivattuja alikasvustoja ja harvaa puistomaista puustoa. Tulos saattaa kyllä luonnosta vieraantuneen silmissä näyttää kauniilta, mutta se ei enää täytä eläimistön ravinnonsaanti-, suojaja viihtyvyysvaatimuksia; se ei ole elävää metsää. Puistometsä-käs ite on myös arveluttava nykyisellä kaavamaisella tavalla määriteltynä. Ne voidaankin ilmeisesti oppia vain käytännön kokemuksen av ulla. Emme kiistä ongelman olemassaoloa, mutta näemme elävän metsän häv ittämisen olevan monin kerroin liian kallis hinta 1 E.'TJJ .. Ki1joituksen enimmäispituus on 45 koneki1joitusriviä (2 700 merkkiä). Toivomme että Te, arvoisa kaupunginmetsänhoitaja, voisitte suhtautua vakavasti esittämiimme näkökohtiin ja että kaupungin metsien käsittelyä muutetaan ehdottamaamme suuntaan. ja 13.-20.3. HAHAHA/ ' SUOMEN LUONTO 11/93 52. SEl\i ~RAl-l l-'IINAKIN YHl-1ARRA.N,E:1TA KUN KUNNANHALL..TTU!:> Ot-1 RAHOITLAK'å>E:N KERRAN SIUNANNUT NIIN TIE'4N TÅHÅN TEHDÅÅW!.1 V f / HOTiA':'>TA.' •• LUPA TUL.E-E KU~l<IN l<IKÄ'TEEN KUN El OLE:c UAONt-lONARVOTKAAN ESTEENÄ .. Kaupungin metsiin liitetään usein myös sosiaalinen näkökulma. 1994 Kanariansaarten vesille Veli-Risto Cajanderin johdolla. • Hyvin hoidettuna elävä metsä -projekti edellyttää kansalaiskeskustelua, jossa ekologian asiantuntijoiden alustuksella perehdytään asiaan. Yksityiskohtaiset toimintaohjeet ovat tietenkin vielä monelta osin tuntemattomia. Mutta tästähän me olemme juuri nyt kasvamassa eroon. eivät enää selviä. Liitä ki1joituksen mukaan nimesi ja osoitteesi. Tämän ei pitäisi olla kovin vaikeaa, onhan ihmisen esteettinen aisti hyvin monelta osin peräisin juuri luonnon harmonian havaitsemisesta. Terhi Salovaara, Helsinki Veikko Salovaara, Vantaa tehdään 16.-23.1. Meidän hirvemme, jäniksem48 LEHTOA, SAAS~ HANALA.INE.N l-\ORIAISL..AJI, IT"At<AMP,AS~P\ l<Å'!å/.' me, kettumme, mäyrämme, supikoiramme, fasaanimme, kololintumme jne. E.lTEl<Ö TE HlAKATIEDÄ, E"llÄALUE:ON T01t1ENPIPE· Kl~L,05»,!.~ t11NÄ EN OLE' MIKÄÄN l"(KÄLILLÄ SAIVARTE.LE-VA JURIS,ii SAJ>.TI LUPA.ASIOILLA TlcMPl'UILEVA Yl1PÄRl~ÖTERRORIST\ VAAN Y\<:51NKEl'ClÄINEN f'IIRl·l_t-1!;,INOORl,MIA'!J]>-. D Khjoita mielipiteesi lyhyesti. Viikon aikana tehdään kaksi valasretkeä, joista toinen purjealuksella. Kaukaisemmissa kaupungin metsissä tähän luetteloon liittyvät monet erämaisemmat lajit kuten metsot teeret, pyyt ja suurrnetsissä myös karhut, ilvekset, sudet yms. Tällainen metsä on sekä kasv illisuutensa että eläimistönsä lajirikkauden ja lajien yksilöiden lukumäärien maksimi kyseisellä paikalla. Myös tehotalous (= maksimaalinen taloudellinen tulos) sopii huonosti kaupungin metsistä puhuttaessa. Nimimerkkiä käyttävien ki,joittajien henkilötiedot jäävät vain toimituksen tietoon. Lisäretkiä ovat laivamatka Gomeralle (matkalla voi nähdä myös valaita), varhainen aamukävely vuoristosolassa ja retki Teiden tuli vuorelle. NE ON SEN VE.RRJII.N .ARVOKKAA'rVEHKEE.T HEILLÄ e:ITa NIITh 'IHDE"-1 KOPPA• l<I.AORIA15E.~ "TÄKIA SEISOTETA/.; yhteiskuntamme epäonnistuneesta sosiaalipolitiikasta. Valitettavasti kauneuskäsitteeseemme on historian aikana kasautunut paljon myös ihmisen hybriksen tuottamia aineksia, ihmisen ylivaltaa ja väki valtaa yli luonnon. Metsätuloilla on marginaalinen merkitys kaupungin talouteen. (90) 694 6455 tai 694 6635. Samalla asiantuntijat oppivat ymmärtämään kansalaisten arvostuksia ja näkemyksiä, jotka kuitenkin viime kädessä demokratiassa ohjaavat päätöksentekoa. Retkillä tutustutaan Kanariansaarten eteläpuolisilla vesillä säännöllisesti esiintyviin pallopäävalaisiin, pullokuonodelfiineihin, juoksiaisiin ja satunnaisemmin nähtäv iin isompiin hetulavalaisiin. Tietenkin myös elävä metsä tuottaa puuta. Metsät ovat olemassa kaupunkilaisten virkistystä, viihtyvyyttä sekä luonnontuntemusta varten. Uskoisimme, että juuri luonnollinen elävä metsä on paras mahdollinen ympäristö, kun oikeaa luontosuhdetta taas opetellaan. Toimitus lyhentää tekstejä tarvittaessa. Sosiaalisen ongelman ratkaisukin on aivan muualla. Elävän metsän määritelmämme ei sisälly käs itteeseen tehometsätalous (= maksimaalinen puuraaka-aineen tuotanto). Matkoista kertoo tarkemmin Rauni Tirri Projektimatkojen harrastematkaosastolla, p. Ensi alkuun toiminnan tulee olla äärimmäisen varovaista ja säästävää, kunnes opitaan aina vain paremmin ymmärtämään elävän metsän logiikkaa. Sen hankinta vain vaatii enemmän järjen sekä tunteen käyttöä ja vähemmän kovaa tekniikkaa. f!MM!/ .. Sanotaan, etteivät metsät saa tarjota piilopaikkoja epäsosiaalisille aineksille. NEITI KJ N POL..KEE SnT'EN S,ITOIS.TA SEKUNTIA OPEAHMIN HAHAHA! .. Tukikohtana on Playa de las Americasin lomakeskus Teneriffan etelärannikolla. Metsiemme kauneudeksi tulisi määritellä elävän metsän edellytysten olemassaolo
Metsän lämpö ei ole vain tuulensuojaa, se kasvaa myös puista itsestään. Siitäkö alkoi luonnosta vieraantuminen. Täällä ei ole "olemassaolon taistelua", taistelu on ihmisten toimintatapa taistelu toisiaan ja luontoa vastaan. . Se tuntuu, kun nojaa selkäänsä puuta vasten ja on hiljaa. Ihmettelen jo, miksi lähdin ulos. Kuljen hitaasti, sillä täällä puut kasvavat harv inaisen suuriksi. Ne kasvavat yhdessä, vaiheittain, antavat toisilleen tilaa, ruokkivat toisiaan ja lukemattomia muita elämänmuotoja. Rautakaudesta, rautaisista aseista joilla yhteys tuhottiin. Tuuli puhaltaa kolkosti vastaan, ei halua päästää eteenpäin . Toisia koristaa himmeäksi vettynyt keltajäkälä. Menen metsään huopakumisaappaat jalassa. Maassa on märkää lunta, on vaikea liikkua, tuulee, alkaa jo vähän hämärtää. Jään seisomaan suurimman haavan, jättiläisen alle. Suuret puut sulkevat tuulen pois; se jää humisemaan jonnekin kauas, korkealle latvoihin. Tällä metsällä on historia, siksi sillä ei ole aikaa. Anneli Jussila Upea tietoteos petolinnuistamme Upea ja perusteellinen kuvaja tietoteos kaikista Suomessa tavatuista päiväpetolinnuista. Ensin kuljen pellon yli. Niiden todellisuus on toinen, niiden aika on toinen. Täällä alhaalla olen turvassa. (918) 152 579 1 ·m· 1 1 1 1 1 1 Tällä kupongilla saat 200 mk:n alennuksen yli 1000 mk:n arvoisista 1 .._ _______________________ k_iik~t~k~p~st:_m~-2~ a~ _ _ _ _J. Kuuluu puron solina ja hippiäisten ääntelyä, näenkin niitä vilahdukselta pyrähtelemässä kuusen oksien lomassa pikkuisia kruunupäitä. Metsässä Marraskuinen iltapäivä. Jokin aika sitten haapojen alusta loisti ku ltaisena ja punaisena pyöreistä maahan sataneista lehdistä. Selkä lämpenee vähitellen, alkaa kihelmöidä. Jäkälät kirjavat puiden runkoja, lehtipuissa näkyy samettisia kääpiä. Eivät puut taistele, edes taimina. Kalevala kertoo rautaisesta miehestä joka kaatoi Suuren Tammen. . Rinteen laella kasvaa mahtava haav ikko, emohaapoja ja suunnaton lauma jälkeläisiä. Nyt kirkkaat värit ovat poissa ja puut vaiteliaita. Erillinen. Pehmeäkärkisin äänettömin siivin se katoaa pimenevään metsään. Ne seisovat paljaina ja suorina, hopeanharmain rungoin. Sitten ymmärrän. Puut elävät symbioosissa Näkymättömien kanssa. Tulen puronotkoon, missä lojuu kaatuneita kuusia sik in sokin puron uoman päällä. Toimittanut Dick Forsman, tekijöinä maamme parhaat asiantuntijat ja luontokuvaajat. Metsässä on lämmin. Odotan, en tiedä miksi. Puiden herkkyys koskettaa ja saa epäilemään ihmisteorioita. O ; PL 17, 18101 Heinola puh. 1 1 Osoite . Puut luovat elonkehän, ne kannattavat ilmojen piiriä sananmukaisesti. Mutta heti kun astun sisään metsään kuin ovesta tuuli lakkaa. Ihminen ei niitä ymmärrä, hätäilevä, juureton olento. Täällä olen oikean kokoinen. Hämärä tihenee niiden oksien alla ja saa silmäni aukeamaan. Ihmiset menettivät puiden, ikivanhojen ja alkuperäisten olentojen viisauden. . Kalevalan Suuri Tammi, viikinkien Yggdrasil-jättiläishaapa, Raamatun hyvän ja pahan tiedon puu, Buddhan puu ... Siellä täällä lojuu suuria maapuita. Puut tarvitsevat ja suojaavat toisiaan. Metsä hämärtyy. He unohti vat puiden jumaluuden. Mytologioissa suuri puu on yhdysside maan ja taivaan välillä. Metsä on vastaanottava, askel askeleelta minäkin avaudun . Ne Piirros: Markku Tanttu ovat aina enemmän kuin yksilöitä. 1 Postinro ja -paikka 163~~~ l 'ff < " · L YL:n Lintuvaruste Oy. 240 suurikokoista sivua, 125 hienoa ja kertovaa värikuvaa, levinneisyyskartat, tuntomerkit ja elintavat yksissä kansissa! XJ'Leik;; k;e;-;a~ta! 7 1 D Tilaan Suomen haukat ja kotkat -kirjan hintaan 295 mk (sis.1 1 postim.) ja minulla on 14 vrk:n vapaa palautusoikeus 1 I D Koko tuoteluettelonne 1 1 Nimi. Haavan kolosta, korkealta pääni päältä, irtoaa suuri pöllö kuin kuiskaus
Selonteossa vaadittiin koko 50 järjestelmän radikaalia uudelleenrakentamista. Liikenne on osoittautumassa yhteisön Aki lleen kantapääksi. vsk.. Jo vuonna 1985 yhteisö päätti Milanon huippukokouksessa vuoden 1993 alussa voimaan tulevista vapaista, rajoituksettomista liikennemarkkinoista. Vuoden 1992 puolivälissä EY:n oma asiantuntijaryhmä päätteli, että Eurooppa on kuljetuskriisin kynnyksellä. Loma-aikojen ääripäissä ruuhkat saattavat kasvaa kymmenien kilometrien pituisiksi. Ohjelmaa perustellaan työllisyyssyillä sekä toisaalta, kuinkas muuten, pyrkimyksillä helpottaa liikenneongelmia. Vapaakaupan tavoitteita palveli myös "neljän vapauden" ihmisten, tavaroiden, pääoman ja palvelusten vapaan liikkuvuuden toteuttaminen. Samaan lääkkeeseen turvaudutaan jälleen kerran, entistä laajemmin. Myös yksittäisissä valtioissa on tultu siihen tulokseen, että nykyinen suunta on kestämätön. Niistä jäävät pois saasteet ja muut autoistumisen ympäristöongelmat sekä liikenneonnettomuuksien kuolonkylvö: joka vuosi maailmassa saa surmansa liikenteessä noin 250 000 ihmistä ja kaksi miljoonaa loukkaantuu vakavasti. Autojen pakokaasut lisäävät myös ilman hiilidioksidipitoisuutta ja kiihdyttävät siten kasvihuoneilmiötä. luotijunille. VAHTERA Eurooppa ajaa ojaan Euroopan yhteisön sisämarkkinat saatettiin voimaan viime vuodenvaihteessa. Pariisi, Madrid, Rooma ja Ateena ovat tukahtumassa liikenneruuhkiin. Kuluvan vuoden lopussa avataan Englannin Kanaalin alitse kulkeva tunneli, "Chunnel", liikenteelle. Autojen pakokaasujen tiliin lankeaa puolet kaikista typpipäästöistä, jotka rikkipäästöjen ohella turmelevat metsiä, vesistöjä ja maaperää; juuri typpipäästöjen vähentäminen on kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa osoittautunut erittäin ongelmalliseksi tehtäväksi. Häkäkaasuista liikenteen osuus on yli 90 prosenttia ja ympäristöön päässeestä lyijystä 80 prosenttia. Juuri näin näyttää käyvän sisämarkkinoilla, vieläpä sangen kouraantuntuvassa merkityksessä. Ulkomaankaupan merkityksen tolkuton ylikorostaminen merkitsee kuljetusten kasvua, ja rajojen avaaminen houkuttelee sekin liikenteen kasvuun. Uudesta kasvuohjelmasta päätettiin Edinburghin EY-huippukokouksessa viime vuoden joulukuussa, ja tarkemmasta toimintaohjelmasta sovittiin toukokuussa valtionvarainministerien kokouksessa, johon osallistuivat myös Efta-maiden vastaavat ministerit. E Y:tä ei tietenkään voida syyttää ongelman alullepanemisesta, mutta yhteisö kantaa raskaan vastuun sen vaikeuttamisesta. Muuten autoliikennettä uhkaa täydellinen halvaantuminen, mikä pakostakin heijastuu lamauttavasti myös talouselämään. Junaliikenteen vähentämjnen on valitettavaa, koska junilla on monia etuja autoihin verrattuna. Pääteasemille tulevan ja niistä poistuvan autoliikenteen voidaan päinvastoin odottaa kasvavan samalla kun uusien raideosuuksien varrelle tai niiden ulkopuolelle jäävät pienet paikkakunnat kärsivät. Syntyy irvokas tilanne: kasvuja vapaakauppapolitiikka itse poikivat uudenlaisen, entistä pahemman "kaupan esteen". Viime kädessä ei autoliikenteen ongelmiin ole muuta parannuskeinoa kuin tiukkojen rajoitusten asettaminen sen kasvulle. Myös lentoliikenteen kehittämiseen samoin ku in teleliikenteen ja energiahuollon hyväksi tehdään suursijoituksia. Raju panostus talouskasvuun merkitsee myös autokannan kasvua, onhan autoteollisuus useiden yhteisömaiden selkäranka. Kymmeniä tai satoja miljardeja sijoitetaan projekteihin, joiden päätarkoituksena on nopeuttaa ja kasvattaa liikennettä EY-maiden sekä toisaalta EY :n ja Itäja Keski-Euroopan välillä moottoriteiden, luotijunaratojen ja vesiväylien välityksellä. Lontoossa liikenne matelee ajoittain hitaammjn kuin hevosvetoinen liikenne vuosisadan alussa. Ne palvelevat kuitenkin lähinnä uuden eurooppalaisen eliitin tarpeita eivätkä välttämättä helpota liikenneongelmia. Tosin junaliikenne on hiukan elpynyt varsinkin Ranskassa, jossa uusia raideyhteyksiä on rakennettu suurkaupunkien välisille erikoispikajuni lle, ns. Autoliikenne valtaa tilaa sekä luonnolta että ihmiseltä, kun moottoritiet halkovat maisemakokonaisuuksia. K aikista kasautuvista ongelmista huolimatta näyttää siltä, että EY :n johdolla eurooppalainen yhteisö on valinnut kurssin, joka armotta johtaa katastrofiin. Niitä ei kuitenkaan oteta huomjoon, koska suunnittelijoiden arviot perustuvat ahtaisiin liiketaloudellisiin laskelmiin. EY:n teettämän tutkimuksen mukaan yksityisautojen määrä lisääntyy vuoteen 20 JO mennessä Länsi-Euroopassa 70 prosenttia, Etelä-Euroopassa 20 ja ItäEuroopassa peräti 1 000 prosenttia, mikäli kasvua ei saada hillityksi. Tällaiset rajoitukset sotivat kuitenkin EY:n perusideologiaa ja sen perustana olevaa uusliberalistista suuntausta vastaan. Monet asiantuntijat niin EY-maissa kuin niiden ulkopuolellakin ovat syvästi huolissaan. Tunnusomaista nykykehitykselle on maaseudun liikenneyhteyksien laiminlyönti, erityisesti rautateiden paikallisyhteyksien karsiminen samalla kun moottoritieverkostoa kehitetään. Luonnollinen vastalääke olisi tietenkin joukkoliikenteen kehittäminen, mutta se soveltuu huonosti entistä kuumeisempaan taloudelliseen ilmapiiriin läntisen Euroopan yhdentyessä ja itäisen siirtyessä markkinatalouteen. Siitä on jo saatu esimakua. Antti Vahtera SUOMEN LUONTO 11 /93 52. Todellisuudessa uusien moottoriteiden ja muiden perusrakennelmien luominen vain vaikeuttaa ongelmaa, koska se houkuttelee lisää autoja liikkeelle. Ympäristön terveydentilan kannalta liikenteen herkeämätön kasvu on tietenkin äärimmäisen huolestuttavaa. Sisämarkkinoiden tärkeimpiä tavoitteita oli talouskasvun elvyttämisen ohella kaupan esteiden kaataminen ja rajojen avaaminen eli rajavalvonnan poistaminen. Ne koskivat niin maantiekuin lentoliikennettäkin ja olivat olennainen osa EY:n sisämarkkinoita. Tunnelihanke pantiin alulle 1980-luvun puolivälissä EY-Euroopan talouden elvyttämiseksi. Vapaus on tietenkin kaunis tavoite, mutta sen nimissä voidaan myös tehdä paljon vääriä asioita. Tiesuolaus turmelee pohjavesiä, ja kaiken huipuksi käytöstä poistetut autot synnyttävät todellisia jätevuoria, joista melkoinen osa on ongelmajätettä; Suomessa poistuu liikenteestä vuodc;:ssa satatuhatta autoa. Autoli ikenteen herkeämätön kasvu neljä prosenttia vuodessa 1980-luvulla on johtanut Euroopan suurkaupungeissa ja moottoriteillä ruuhkiin, jotka pahenevat vuosi vuodelta. Järjestelmä lamautuu, luo vakavia yhteiskunnallisia ongelmia ja turmelee ympäristöä. Vapauden yksipuolinen tavoitteleminen voi jopa johtaa täsmälleen päinvastaiseen lopputulokseen, vapauden menetykseen
Saan jäsenetuna eläinsuojelun ertkoislehti Animalian neljä kertaa vuodessa. Kaupanpäälle Animalia-lehti 4/93! Jos haluat säästää eläinsuojelun-rahoja, liimaa ruutuun 2,30 postimerkki ja yliviivaa osoitteesta sanat vast.läh. Lähetå me!lle 2,30 mk posti· lua liityä Jäseneksi vaan osall!stut arvontaan. ELÄINSUOJELULIITTO ANIMALIAN TOIMINTATAPA: Animalia pyrkii vaikuttamaan päättäjiin, jotta eläinsuojelunäkökohdat otetaan huomioon lakeja säädettäessä. ANIMALIA e l ä in s u o j e l u l i i t t o Arvontaan osallistuvat 31.1.94 mennessä palutetut kortit. mutta tekoihin tarvitaan voimaa. Kauniit puheet eläinsuojelusta ovat helppoja ... letka nähnyt valaiden leikkivän aavalla merellä. , et halua tulla Animalian Jåseneksi. Into the Blue -ohjelma delfiinien vapauttamiseksi ja kotimaassa Mieluummin Alasti Kuin Turkki Päällä -kampanja. RESOR )dyshopin 300 markan arvoinen lahjakort ~ei;:''o"~ iehelle, naiselle tai lapselle, valintasi mukaan. ,., ... ,_,. nnekkain vastaaja lähtee unohtumattomalle matkalkatsomaan maailman suurimpia vapaita eläimiä dden oikeassa ympäristössä! . Kun haluat puolustaa eläinten oikeuksia, liity jäseneksi Animaliaan. ,, ... ./ Vastaanottaja maksaa postimaksun ANIMALIA • l I i n • u o J e 1" 1 1 l t o o Porvoonkatu 53 Vastauslähetys Sopimusnumero 00520/500 00003 Helsinki. Voittajille ilmoitetaan JÄE VALAIDEN LEIKKIVÄN! I _ henkilökohtaisesti. että et LISÄTIETO-JAARVONTAKORTTI Puolustan eläinten oikeuksia. Tähän liittyy voimakas tiedotustoiminta päättäjille ja näkyvä kampanjointi suurelle yleisölle ajankohtaisista asioista, teemoista ja käytännön projekteista: esim. kunnioitamme miel!pidettåsi Ja annamme JUlle kuitenkin mahdoll!suuden osallistua arvontaan. Liityn jäseneksi Eläinsuojeluliitto Animaliaan vuodeksi 1994, jäsenmaksu 60, mk. Animalia tarvitsee lisää jäseniä, ei ainoastaan maksamaan jäsenmaksuja ja antamaan lahjoituksia, vaikka se on tärkeää, vaan antamaan meille lisää yhteiskunnallista painoarvoa. Voittoluettelo julkaistaan myös arvonnan jälkeisessä Animalia-lehdessä. Kiitos! nimi ostiosoite ostinumero ·a -toimi . Merkitse korttiin. ~ sno•~ itä kosmetiikkaa ei testata eläinkokein! 1-20. rvoonkatu 53, 00520 Helsinki. ~ . Muuta myös postinumero 00520:ksi. PALKINTO fRITIDS ,., ........ Palkintoon sältyy myös ertkoismatka valtamerelle hystelemään valaita! -10. Kirja luonnon ja eläinten suojelijalle. PALKINTO l markan arvoinen uutuuskirja Eläinten puolesta, kirjoitja Helena Tengvall. PALKINTO itidsresortn 3000 markan arvoinen atka Kanartan saartlle. Lähetä kortti osoitteella Animalia. Sinä olet ajatteleva ihminen, joka tuntee vastuunsa maapallosta, kärsivistä eläimistä ja elämän monimuotoisuudesta. ja sopimusnumero numeroilleen. :rkillå varustettu kortti, Jossa on nimesi Ja osoitteesi
Lopputulos on siksi eräänlainen saariston keskiarvo, jossa on jokaiselle jotakin tai vähän kaikkea saaristosta. Kiistan vivahteista ja taustoista kertoo joidenkin sen keskeisten vaikuttajien teksteistä koottu kirja. Asialle olisi välttämättä tehtävä jotakin: luonnonharrastuksen mahdollisuuksia parhailla paikoilla tulisi lisätä, ei rajoittaa. Tulliniemeen Bärlund ei ota SUOMEN LUONTO 11/93 52. Kiistan yleistä merkitystä ja ympäristöliikkeiden roolia yhteiskunnassa pohtivat etenkin asianajaja Matti Wuori ja Holkerin hallituksen ympäristöministerinä toiminut Kaj Bärlund. Kiista Hangon Tulliniemen junalauttalaiturista oli viime vuosikymmenen vaihteen suuria ympäristösotia. Hangon kunnallispolitiikka toimi vähän aikaa laiturihankkeen merkeissä, ja hanke vaikutti myös kunnallisvaaleihin niin, että laiturin vastustajat saivat paljon ääniä. Matti Vallan kuvituksessa varsinkin maisemat luovat hienot puitteet teokselle. Toivottavasti metsätaloutemme edustajat tutustuvat teokseen ja ottavat opikseen. Mutta samalla se pyrkii antamaan perustiedot saariston luonnosta ja kulttuurista sekä lopuksi vielä kehittämään saaristolaisten toimeentuloa. Niinpä se on lähinnä suppeahkon lähdelukemiston referaatti , joka ei tyydytä myöskään tiedonnälkäistä. T\ SAARISTO SSA ' ~•.t . Kaksi uhkaa toistuu usein asiantuntijoiden kirjoituksissa: suomalainen metsätalous ei jätä riittävän järeitä puita petolintujen pesien alustoiksi ja torjunta-aineet vaikeuttavat muuttavien petolintujen elämää. Toimittaja on onnistunut kokoamaan petolintujen tutkijoista ja harrastajista parhaat asiantuntijat. Lopulta Suomen eteläisin niemenkärki sai laiturinsa, mutta tätä ennen nähtiin monia eri vaiheita. Saaristossa on siis saariston lämminhenkinen keskiarvo ja maisemakuvakirja. Tästä luvusta selviää myös, miten ja mistä suomalaisten tutkijoiden ja harrastajien siis kirjan kirjoittaj ienkin tieto on hankittu. Kirjasta puuttuvat kaikki taulukot ja tilastot, joita kirjoitta52 KIRJOJA jilla olisi epäilemättä ollut. Siitä ilmenee Tulliniemen luonnon monipuolisuus ja rikkaus; puolentoista neliökilometrin alueella on 444 kasvilajia, ja uhanalaisia lajeja kuuluu niin niemen kasvikuin eläinmaailmaankin poikkeuksellisen paljon. .. Lyhyinä tiivistelminä esitetään tuntomerkit, levinneisyys, pesintätiedot ja muutto. Luonnontieteelli.sen keskusmuseon rengastustoimiston johtaja Pertti Saurola ki1joittaa väkevää historiikkia petolintuihin kohdistuneesta ja yhä edelleenkin kohdistuvasta vainosta sekä muunlaisista uhkatekijöistä. Yhden pienen täydennyksen olisin toivonut: levinneisyyskarttoihin tiedot suomalaisten lintujen muuttoreiteistä ja talvehtimisalueista rengaslöytöjen valossa. Ne antavat tarpeellista taustatietoa petolintujen kohtaloista muualla maailmassa. Dick Forsmanin toimittamalta ki rjalta odottaa tietenkin piirroskuvitusta. Tämä Suomen eteläisin niemi oli aikanaan julistettu luonnonsuojelualueeksi, mutta varsin epämääräisin rauhoitusehdoin. Käytännön esimerkkejä suojeluja tutkimustyöstä kaikille! Seppo Vuo/anto .\l ,\ TT T VAI. vsk.. Petolintuja uhkaavat tekijät selviävät lajikohtaisesti . Silti varsinainen kansanperinne ja saaristolaiskulttuuri niiden historiasta puhumattakaan jäävät hämäriksi. S U ,~,1 l,ll '\>: h :fi\:_: 1 Pätevästi haukoista ja kotkista T Dick Forsman (toim.): Suomen haukat ja kotkat, Kirjayhtymä 1993, 240 s., 365 mk. Wuori pitää tapausta hävittynäkin tärkeänä käännekohtana ympäristökeskustelussa, vaikka se toikin esiin "suomalaiselle hegeliläiselle pysähtyneisyydelle tyypillisiä piirteitä." Bärlund vierastaa selvästi ympäristöliikkeitä ja katsoo ympäristöhallinnon selviytyvän tehtävistään. ' . Vuonna 199 1 käynnistynyt junalauttalaiturin rakentamishanke testasi niemen suojelun lainvoiman korkeinta hallintooikeutta myöten. Yllätys, yllätys, ki rjassa onkin vain valokuvia, mutta ne ovat huippuluokkaa. Paljon on myös kirjoitettu saaristosta mutta useimmiten tietoteoksia. Ministeri janoaa ymmärrystä ja haluaa muistuttaa hyvin sujuneista hankkeista. Kirja alkaa petolintujen yleisillä ominaisuuksilla ja muutolla. Aiheen ja tyylin tietoinen rajaaminen vaikkapa kertomukseksi tai pakinaksi saariston elämästä kuvilla höystettynä olisi varmasti taannut mielenkiintoisen ja uudentyylisen lopputuloksen. Ki,jassa on kotimaisten pesivien' petolintulajien lisäksi tiedot kaikista meille harhautuneista lajeista. On siis lupa odottaa kirjalta jotakin tavanomaisuudesta poikkeavaa, eikä odotuksissa tarvitsekaan pettyä. Väki kaupungin luottamustehtävissä vaihtui . 'jl .. Kuvaavaa on, että entinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja oli kaavan jälkeen kaikkiin ympäristöhankkeisiin niin suivaantunut, että allekirjoitti nimellä Adolf Hitler erään myöhempää kaavahanketta vastustaneen vetoomuksen. • ~' ":,< :;, <,.. Saaristo on aina ollut kalastaj ien, veneilijöiden, lomanviettäjien ja luonnonharrastajien yhtä hyvin kuin taiteilijoiden sydäntä lähellä. Lopputuloksena on yleistajuinen kirja, joka sisältää tärkeimmät tiedot petolinnuistamme uusimpine tutkimustuloksineen. Se on sekä tapahtumien kronikka että sisältää paljon yleistä pohdintaa. On maisema ja eliöstö, kumpikin erikseen. Väkevät tunnelmat saavat voimansa tyynestä ja myrskystä, luonnosta ja kulttuurista, valaistuksesta synkistä ja auringon värjäämistä pilvistä, utuisesta auringosta, sateesta, merestä, kuusta, meren ja tai vaan sinisen ja harmaan sävyistä. Niistä niemen hyödyntäjät olivat vähät välittäneet. Silti myös kuvituksessa on ripaus ulkopuolisuuden tunnetta: Asutus ja kulttuurimaisemat ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta vailla elämää tonnikaupalla kuollutta painoa. Kukapa pystyisi haukkaamaan yhtä aikaa nämä kaikki palat ilman että eri makuelämykset menisivät sekaisin. Ympäristöystävällistä kuvaa meille elintärkeästä teollisuudenhaarasta tui isi vahvistaa. Taustana kaikelle muulle on kirjan alussa Kalevi Keynäksen luontokatsaus. Suomen rannikkoa koristaa ainutlaatuinen saaristo. ' J .... Se on upea yhdistelmä vanhaa kulttuuria ja monin paikoin rikkumatonta luontoa. Saaristossa-ki1ja pyrkii olemaan kevyt ja kansanomainen ja luomaan lämpimän tunnelman nojatuolimatkalle. Hänen artikkelinsa on entisen ministerin mielenkiintoinen tilitys virkakaudestaan; se keskittyy muihin ympäristökiistoihin kuin Tulliniemeen. Valinta on kuitenkin onnistunut. Ne kuvaavat petolintuja istumassa, lennossa tai usein tyypillisessä pesimäympäristössä. Ja se vahvistuu vain todellisilla teoilla. Pekka Peura Kirja Tulliniemen taisteluista Elina Sana (toim.): Tulliniemi luonto vastaan valtakoneisto, Tulliniemi-työryhmän omakustanne 1993, 162 s. Muuten aiheuttamisperiaatetta olisi ruvettava kiireellisesti soveltamaan petolintujemme suojelussa. ~, • ( 1-' Saaristossa Saaristossa, Matti Valta (valokuvat) ja Lasse Pöysti (teksti), Otava 1992, 96 s. Näkömuistini hahmottaa maantiedettä paremmin kuin sanalliset esitykset. Kulttuurihenkilön sinänsä lämpöisestä otteesta huolimatta teksti kuultaa läpi: tekijä on liian monessa kohdassa toisen käden tietojen varassa. Dick Forsman on itse kirjoittanut nämä osuudet lyhyesti, mutta kiinnostavasti . Suomalainen petolintutukimus on muutenkin korkealla tasolla. Ikävä vain, että lintuharrastus on näillä paikoilla saavuttanut jo sellaiset mitat, että alueiden asukkaat ovat ryhtyneet rajoittamaan 1 i i kku mi smahd o l l i suuk si a. Parhaimmillaan Pöystin kuvaus on omakohtaisia kokemuksia sekä vanhoilta saaristolaisilta kuultuja sananparsia ja kertomuksia. , :. Heidän artikkeleihinsa sisältyy myös paljon henkilökohtaisia sattumuksia. Dick Forsman on noussut petolintujen tunnistuksessa eurooppalaiseksi auktoriteetiksi. .,... Lukija pääsee seuraamaan kirjan toimittajan kanssa petolintujen muuttoa ja saa neuvoja, missä Suomessa voi tutustua muuttoon. Eläimet ja kasvit ovat aina omia aiheitaan, eikä niistä ole maisemien yksityiskohdiksi tai oman el inympäristönsä osiksi. Luonnontieteen tietoannoksen muokkaaminen kevyeksi tai elämykselliseksi on ollut mahdoton tehtävä
Kuukkelin olemus on monitahoinen. Sama näkökulmien monipuolisuus nousee esiin Vahteran kirjoittaessa talouden lamasta. Kuu kkeli-kirja on onnistunut muotoku va tutusta linnusta. Ilman tätä urakkaa teoksen soveltamismahdollisuudet olisivat olleet varsin rajoitetut. Ravintotieteilijä Brown katsoo tämän merkitsevän sitä, että niiden avulla saavutettu viljantuotannon lisäys on tullut tiensä päähän. Hänen havaintonsa talouselämän ja ympäristönsuojelun yhteentörmäyksistä Euroopassa ovat johdonmukaisen masentavia. Antti Halkka Ht.~L:t1 · _,"\.\/;; .~\"('lllli:t,: ·t_r\k -.Ji Kuukkelin lämmin tervehdys Hannu Hautala (kuvat) ja Teuvo Suominen (teksti): Kuukkeli, Otava 1993, 79 s. Teos ei kumarra mitään tiettyä koulukuntaa vaan tyytyy esittelemään eri näkemykset lyhyesti teoksen lopussa. Ne on pantu mukaan ikäänkuin täytteeksi. Koskimies on myös ajantasai stanut Källanderin teosta, joka ilmestyi Ruotsissa neljä vuotta sitten. Niillä seuduin, joilla kuukkeli oli harvinaisuus, se tuotti epäonnea. Tämä ei vähennä tekstin uskottavuutta. Esimerkiksi suhde ydinvoimaan on pehmentynyt, kun huoli happosateista on kasvanut. Peloton kuukkeli on suomalaisille tuttu. taloudellisen kasvun, elintasokilpailun, ydinvoiman ja vapaan liikkumisen illuusiot ja terveeksi kuvitellun talouden kätkemät ekologiset sairaudet. Teoksen suomenkielisen laitoksen toimittaja Heikki Koskimies on muokannut tekstin sopivaksi Suomen oloihin. Helsingin Sanomien entisellä toimittajalla ja tämän lehden nykyisellä avustajalla on ollut ainutkertainen tulkin tehtävä Suomen ympäristötiedotuksessa 1960-luvun lopusta lähtien: hän on tulkinnut ympäristöasioita sille laajalle lukijakunnalle, jonka taustatiedot ja kiinnostuskin ovat olleet vähäiset. Sen sijaan Källander uskoo tietoon perustu vaan kokonaisvaltaisuuteen. Inger Källanderin muhkea teos on yksityiskohtainen johdatus luonnonmukaiseen viljelyyn. Kappaleiden loppuun on koottu luettelot suomenkielisistä artikkeleista, jotka käsittelevät aihetta eri näkökulmasta tai yksity iskohtaisemmin. / "Enää ei ole selvää, mistä viljantuotannon tuleva kasvu tulee ja riittääkö se", kirjoittaa Worldwatch-instituutin johtaja Lester Brown Elämän merkit -kirjassa. Samantapaisena esimerkkinä hän mainitsee talouskasvun . Tuttavallinen kuukkeli on osannut salata yksityiselämäänsä, ja esimerkiksi varhaista pesintää selitetään vain otaksumilla kirja antaa mietittävää lukijalle. Muutoinki n kirjan ote on avoimen pohdiskeleva. Teksti kuitenkin etenee monessa kohdassa hyvin perust~ellisesti ja tarjoaa paljon tausta-aineistoa. Koskimies on nähnyt vaivaa myös lisätiedon hankkimisessa. Edelleenkin saman lehden pääkirjoitus-, uutisja taloussivut tyrkyttävät tykkänään vastakkaista maailmankuvaa, johon uusinkaan ympäristötieto ei juuri ole purrut. Näin kauan on valtalehden lukijoilla ollut tilaisuus tutustua yhteiskuntamme pyhimpienkin arvojen terävään kritiikkiin . vsk. KIRJOJA kavasti mielikuvitusta. Kirja esittelee graafisin ku vin ja tilastotaulukoin maapallon tulevaisuuden kannalta tärkeitä trendejä. Donella H. Brown, Hai Kane ja Ed Ayers (suom. Hannu Hautalan kuvissa kuu kkelin olemus tulee hyvin esille. Ne kuukkelin salaperäiset luonteenpii rteet, jotka eivät välity tekstissä, välittyvät ku vista. Kansan sanontojen ja vanhojen eläinkirjojen lainausten avulla valotetaan eri seutujen ihmisten suhtautumista kuukkeliin. Ku vissa nähdään tuttu kuukkeli askareissaan, toisaalla taas tavoittamaton otus, joka sulautuu liikkeeenä ympäristöönsä. Meadows, Dennis L. .. Monet toisen maailmansodan jälkeen tasaista kasvua osoittaneet trendit ovat nyt tasoittuneet tai kääntyneet peräti laskuun . kantaa. Lyhyesti : jäljet pelottavat. Kuukkelin näkemiseen on liittynyt usein myös enne. Sen jälkeen luonnonmukaisesta maanviljelystä on opittu roimasti lisää. Esitetty ei aina pohjaudukaan syvällisiin tutkimuksiin vaan mukaan on otettu rohkeasti vielä osittain selvittämättömiäkin asioita. Nyt nämä ajatukset eivät ehkä ympäristöliikkeessä toimivia järisytä, mutta silloin onkin syytä tarkistaa, milloin mikin artikkeli ilmestyi Helsingin Sanomissa. Teksti ja kuvat täydentävät toisiaan. Nykyihmiselle kuukkeli ei enää ole ennusmerkki, se on lähinnä eräretken huippukohta. Kirja on suunnattu viljelijöille ja edell yttää lukijalta jonkin verran kokemusta viljelystä. Pakkohan meidän on joka tapauksessa mennä sille linjalle, jos haluamme siedettävän elämän myös nouseville polville." Teuvo Suominen Muutoksen merkit Lester R. Pauliina Raento Kriittisiä P,i?rl11!~!~Ja Hyvinvoinnin harhakuvat, Arator 1993, 207 s. Tekstistä välittyy kirjoittajan oma kokemus: hän on viljell yt orgaanis-biologisesti pian parikymmentä vuotta. Ki rja on ottanut etäisyyttä tieteelliseen eläinkirjaan ja lähestyy kohdettaan enemmän kokemisen kautta. Monet valokuvat ovat kuitenkin hieman hailakoita ja mitäänsanomattomia. Meadows ja J(!Jrgen Randers ( suom. Pekka Hänninen Tuhti paketti luomuviljelvstä Inger Källander: luonnonmukainen maanviljely, Kirjayhtymä 1993, 536 s. Källander perustelee, miksi mitäkin tehdään. Vahteralla on ollut alusta lähtien harvinaisen vankat perusteet arvostella yhdentymishankkeita, vaikka hän joiltakin osin myös ymmärtää niitä. Linnun jokapäiväiset askareet käydään elävästi läpi , ja mukana on rikastuttavia lainauksia vanhoista kirjoituksista ja kansan havainnoista. Kuukkelin lämmin tervehdys tuntuu syyssateisessa Helsingissä asti. Kuvat kutkuttavat muSUOMEN LUONTO 11 /93 52. Kirja on mu kavan kokoinen, ja sen ul koasu on sopivan yksinkertainen. Lannoitteiden käyttö on esimerkiksi vähenemään päin. Kuukkeli on se tuttavallinen ja peloton lintu, joka tulee tervehtimään ihmistä leiritulelle, jakaa ehkä eväätkin. Sivulle 55 53. Hatunnoston ansaitsee Vahteran lisäksi myös lehti, jota tekijä kiittää esipuheessaan: "Lehden johdolle olen kiitollinen siitä, että se tiettyjen alkuvaikeuksien jälkeen hyväksyi työni, jopa urani loppuvaiheessa antoi sille avoimesti tukeaan." Vahteran kirjan ajankohtaisin anti liittyy varmaankin hänen ajatuksiinsa Euroopan yhdentymisen seurauksista. Luvuissa käydään läpi kuukkelin elämänkaari ja ihmisen suhde kuu kkeliin. Niissä ·on vahva tunnelma ja valon käyttö on paikoin hulppeaa. Kuukkeli toivottaa tervetulleeksi metsään. Toisaalta lintu on kuin suoraan taruista, mystinen ja salaperäinen liikkuessaan puiden välissä. Pohdinnoille antaa erityistä painoa se, että hän oli lehdessä varsinaiselta toimenkuvaltaan ul komaantoimittaja, vaikkakin sitten muo'toili työnsä ympäristöpainotteiseksi. Tuntuu kuin hän ei vieläkään ymmärtäisi sen arvoa, kun hänen virkakoneistonsakin sen hylkäsi. Kirjanen on näet kooste Vahteran artikkeleista lähes neljännesvuosisadan ajalta, vuosien 1968 ja 199 1 väliltä. Vaikka perusasenne siihen on entiseen tapaan kriittinen, ajattelussa on nyt enemmän vi vahteita. Se selvittää, kuinka totutusta poikkeavalta perustalta on mahdollista luoda ympäristöystävällinen, luonnonvaroja säästävä ja tuottava tapa viljellä. Hyvinvoinnin harhakuviksi selviävät jo sisäll ysluettelosta mm. Ilari Kiema): Ylittyvät kasvun rajat, Tulevaisuuden tutkimuksen seura ja Painatuskeskus 1993. Kuu kkeli-ki1ja on onnistunut kokonaisuus. Surkeuden lisäksi se levittää myös toivoa: " Lamalla voisi olla jopa historiallista merkitystä, jos yhteiskunta havahtuisi miettimään uudelleen arvojärjestystään. Kuukkeli seikkailee alati kansanperinteessä, ja sille on annettu ainakin 38 eri nimeä. Teos on seikkaperäinen ja käyttää havainnollistavia esimerkkejä. Sen sijaan teoksen piirrokset ja asiakuvat ovat perusteltuja. Timo Paukku): Elämän merkit maapallon ympäristötilastot, Wo rldwatch-instituutti ja Gaudeamus 1993. Teuvo Suomisen teksti on jutustelevaa ja pohtivaa, mukavaa luettavaa. Tekijä myöntää monien mielipiteidensä lientyneen vuosien ja vuosiky mmenten varrella. Taitava ja kunnianhimoinen journalisti on näin kantanut omaa korttaan ympäristöli ikkeen suureen kekoon
matk.järj. UUSI OSOITE Tilaajanumero osoitelipukkeesta ... -------------------------, 1C OS z -gg o·.;:; :) M N C. vsk.. " ' Löytöretki GORILLA Tutustumme vuorisademetsän gorilloihin ja Niilin yläjuoksua ympäröiviin savanneihin. EKO-LASI 21,01 mk/kg ~Qi;Hiig) Ole tarkka, ota Pirkka. Myös kasvisruokaa! Mahdollisuus opintotukeen. (90) 680 2279. LYHYTKURSSEJA (kevät-kesä -94): kierrätysneuvonta, elävä ravinto, alkuperäiskarja. ....J z LU :) V) SUOMEN LUONNON PALVELUKORTTI :t::: :::; z ai 'ö' ;;; ...,j :::; I.U <Jl C C J: Q) 0-, ,E C l/') C ,,:::; ...,j V) 2 Q. B & T von Wright, puh. (957) 537 007 \~ = \', ~\'. Tiedustele myös muita Afrikka-seikkailuja. Vihreä lasipurkki on valmistettu 95 %:sesti uusiolasista, jonka käyttö säästää myös energiaa. TERVETULOA OPISKELEMAAN! Tilaa esite: Säämingin kristillinen opisto 57600 SAVONLINNA, puh. Safari Ugandaan 18.2.-6.3.1994. 1993 100 mk) Muutan osoitettani Peruutan tilaukseni TILAAJA/fAI VAN HA OSOITE SUKUJA ETUNIMI JAKELUOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA 1 PUH. Mahdollisuus suorittaa kierrätysneuvojakurssi, perehtyä luonnonmukaisen viljelyn ja karjanhoidon perusteisiin sekä saada ekoyritystietoutta. JAKELUOSOITE POSTINUMERO JA -TOIMIPAIKKA l PUH . Marco Polo Travel SUOMEN LUONTO 11 /93 52. Kattavaa tietoa ympäristönsuojelun eri osa-alueilta. Acacia-Saf arit vast. Jos punajuuria syödään samalla vauhdilla kuin ennenkin, niin vuodessa voidaan pakkauksiin käyttää noin 80 tonnia keräyslasimurskaa. KANSANOPISTOSSA SAVONLINNASSA ~KOLINJA V 11.1.-23.s.1994 Monipuolisia valmiuksia jatko-opintoihin biologiassa, maantieteessä ja ympäristönsuojelussa. Hinta 18.300 mk. O Til aan Suomen Luonto -lehden kaks itoista seuraavaa numeroa hintaan 250 mk (luonnonsuojelu liiton jäsenet)/ 290 mk (ei-jäsenet) Haluan säästöti laajaksi, jolloin ti laushinta on 235 mk (jäsenet)/(265 mk (ei-jäsenet) O Haluan liittyä Suomen luonnonsuojeluli iton jäseneksi (jäsenmaksu v. Pirkka merkitsee enemmän Pirkka-punajuuret pakataan nyt vihreisiin lasipurkkeihin
Se on heidän mukaansa mahdollista, jos väestönkasvu ja teollisen tuotannon kasvu saadaan taittumaan ja siirrytään laajaan uusien tekniikoiden ja uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön. Ainakin kalansaalis ja viljanviljelyala lienevät kirjan mukaan jo saavuttaneet lähestulkoon suurimman mahdollisen tason. Väestö sen sijaan jatkaa kasvuaan. Sopii katuasuksi ja luonnossa liikkujille Koot: XS, S, M, L, XL, XXL. Elämän merkit pidättäytyy pohtimaan nykyajan ja lähitulevaisuuden kehityskulkua. 13101 Hlmeenlinna Telefu (917) 62&5 • ~ VALTION MYYMÄLÄT: HÄMEENLINNA Aulangontie 1, puh.I917) 6265 200, avoinna ma-pe 9-17, la 9-14 HELSINKI Unioninkatu 18, puh. Hyviä laskevia kehityskulkuja ovat muun muassa lapsikuolleisuus, ja myös otsonikatoa aiheuttavia CFC-yhdisteitä valmistetaan entistä vähemmän. Materialissa on 85 % puwillaa ja 15 polyesteriä. Sivutaskut ja lä~llä suljettava reisitasku. SAMETI'IMAIHARI •HmA• Suosittu maiharimallimme nyt miellyttävasta vakosametista. Väkiluku vähenee vuosisadan loppuun mennessä useilla miljardeilla. 190) 633 029, avoinna ma-pe 9-17, la 9-14 TURKU Aninkaistenkatu 12, puh.I921) 519 409, avoinna ti-pe 9-17, la 9-14 KOUVOLA Salpausselänkatu 32, puh.I951) 311 8431 , avoinna ti-pe 9-17, la 9-14 ROVANIEMI Lapinkävijäntie 1, puh.I960) 202 39, avoinna ma-pe 9-17, la 9-14 ----------------------------------: T I L A A T Ä L L Ä K u p O N G I L L A ! SUOMEN LUONTO 22.11 . Klubilaiset tutkivat toki myös, onko romahduksen välttäminen mahdollista. KIRJOJA Sivulta 53 Tasaantuneita tai laskuun kääntyneitä suuntauksia ovat myös viljanviljelyala, kalansaalis, kivihiilen käyttö ja autontuotanto. 48 60. vsk. Elämän merkit -kirjassa on mukana myös tekijöiden positiivisiksi mieltämiä kehityskulkuja. Mikään näistä kolmesta perusehdosta ei riitä yksinään; väestönkasvun ja teollisen tuotannon hillitseminenkin siirtää katastrofia vain yhdellä sukupolvella 2100-Iuvun lopulle, nykyisten perheiden lapsenlapsille. Koot. 19,---93 , 1 D Lähettäkää minulle Valtion D Tilaan postiennakolla ,..,~ \)US\.. postivapaasti Suomessa) [1~\.'J\ ~\ 1 1 1 1 1 1 1 1 tuote til.nro. Pukutehtaan ilmainen tuote( yli 1000 markan tilaus \ \ tttftt/t1=: esite SYKSY/TALVI 93. SAMETil HOUSUT •HmA• Sama väri ja materiaali kuin maiharissa. koko väri mk å yht 1 1 1 1 1 1 Täysi vaihtoja palautusoikeus 14 vrk tavaran vastaanottamisesta. Antti Halkka SUOMEN LUONTO 11/93 52. PL 1. ...... 1 Tilaaja ___________________ _ 1 I Lähiosoite __________________ _ 1 Postinumero _________ Puhelin 1 1 Postitoimipaikka ________________ _ 1 VALTION PUKUTEHDAS PL8 VASTAUSLÄHETYS Sopimus 13210/4 13101 Hämeenlinna Valtion Pukutehdas maksaa postimaksun 55. Mukava, hyvin istuva malli. 1:. 917-626 5200 Klo 16.00 jllkean puhelinvastaaja vastaanottaa tilaukset VALTION PUKIJTEHDAS. Nykyinen kehitys päättyy roomanklubilaisten rakentaman mallin mukaan katastrofiin suunnilleen vuoden 2020 paikkeilla. Rooman klubin Ylittyvät kasvun rajat -rapotti sen sijaan luotaa ensi vuosisadalle. Tällaisia ovat muun muassa tuulivoiman ja polkupyörien tuotannon kasvu. Se tulee jyrkkänä, koska monien eri luonnonjärjestelmien itseään korjaavien mekanismien sietokyky ylitetään samanaikaisesti. Maailmaa aikaisemminkin karuun todellisuuteen herätellyt klubi koostuu sadasta eri alojen asiantuntijasta; Suomesta siihen kuuluu talousprofessori Pentti Malaska. Silloin teollinen tuotanto ja ravinnontuotanto romahtavat. Malli on suunniteltu sekä miehille että naisille. Romahdusta enteilee raportin mukaan esimerkiksi se, että "sijoitukset ihmisiin kohdistuviin voimavaroihin, kuten koulutukseen, terveydenhoitoon ja asuntoihin vähenevät, sillä sijoituksia pitää kohdistaa välittömiin kulutustarpeisiin tai velkojen hoitoon." Romahdus syntyy ennen kaikkea siksi, että luonnonvarat ehtyvät
Miksi hirvet tekevät näin. Saattaakin olla, että ilman itärajan takaa tulevaa täydennystä valkoselkätikkamme päivät olisivat luetut: kanta ei olisi enää elinvoimainen. Seipi on särkikala, joka nykyisin luetaan samaan sukuun säyneen ja turvan kanssa. Lahoavat koivikot eivät säily pitkään vaan lahoavat pois, ja tilalle kasvaa muunlaista puustoa, esimerkiksi kuusikkoa. Se muistuttaa varsin paljon särkeä, mutta sen silmät eivät ole punaiset vaan vaaleankeltaiset ja suomut ovat selvästi särjen suomuja pienemmät. Kortsa on seipi. Ilkka Koivisto Seipi muistuttaa särkeä, mutta sen silmät ovat keltaiset ja suomut pienemmät kuin sä1jellä. Jos kysyjä on suunnitellut myyvänsä valkoselkätikan reviirillä olevat koivut puuraaka-aineeksi teollisuudelle, valtio korvaa kaupan arvon ja puut jäävät pystyyn. Ainoastaan hallaja lumimittarin koiraat ovat lentokykyisiä. Löydettyjen pesien määrä suhteessa etsintöihin osoittaa lajin harvinaisuuden. Auton valoissa näkyneet perhoset ovat todennäköisesti olleet hallatai lumimittareita. Ne muistuttivat siikaa, mutta niiden selkä oli leveämpi ja suomut pienemp1a, myös rasvaevä puuttui. Tietenkin on mahdollista suojella pesimäpaikka vapaaehtoisestikin korvausta vastaan. Naaraat ovat tynkäsiipisiä ja täysin lentokyvyttömiä, mutta liikkuvat vilkkaasti kiipeämällä puiden rungoilla ja oksilla. Yhtenä yönä paikan ohi ajaessani näin selityksen: kaksi hirveä oli virtsaamassa juuri siihen kohtaan, missä hirvi oli kuollut. Seppo Vuo/anto Hirven muistolle Syyskesällä hirvi jäi auton alle Hämeenlinnan-Helsingin tiellä ja kuoli. Pesistä lähti lentoon 40 poikasta. Kuvatun tapauksen syyksi voi olettaa sen, että kolarihirvi on kuulunut samaan kiimaryhmään kuin nuo kaksi muuta. Naaras munii lehtipuiden kuoren rakosiin, ja varhain keväällä kuoriutuvat toukat syövät lehtisilmuja tai nuoria lehtiä. Ihmetyksekseni kolaripaikalla oli tämän jälkeen aina märkä laikku, vaikka asvaltti oli muualta kuiva. Seipin levinneisyyttä ei tunneta tarkoin. Meidän pitäisi ylläpitää lahoavia koivikoita, jotta valkoselkätikka voisi siirtyä sopivaan elinpaikkaan edellisen hävittyä. Ainakin Kannaksella on käytetty seipistä kortsa-nimeä, josta ei ole mainintaa uudemmissa kalakirjoissa. Mikä on kalan virallinen nimi. Ne voivat leutoina syksyinä hyvinkin lennellä vielä marraskuun alkupuolella. Pohjois-Suomessa ne lentävät kuitenkin jo syyskuussa. Toisaalta urokset ovat herkkiä virtsaamaan muihinkin maaston kohtiin, joihin naaras on sattunut lorottamaan. Hirvien kiima-aika on syyskesällä. Valkoselkätikka on häviämässä Onko valkoselkätikka niin jumalattoman arvokas eläin, että sen takia pitää häätää ihmisiä tiloiltaan. Ympäristöviranomaiset ostavat, vaihtavat ja lunastavat alueita valtiolle suojelualueiksi. Helsingin torilla en ole nähnyt sellaisia kaloja. Sisävesissä sitä on Vuoksen vesistössä Pohjois-Karjalan läänin alueella sekä paikoitellen Saimaan alueella, Kymijoen vesistössä rannikolta ainakin Päijänteeseen asti sekä Oulujoen vesistössä, ja sen pohjoispuolisissa Itämereen laskevissa vesistöissä. Seipi on levinnyt Suomessa koko mereiselle rannikkoalueellemme. Seipin paikallisista nimistä korpiainen, korpisärki ja korves ovat päässeet mukaan Lauri Kolin 1990 ilmestyneeseen teokseen Suomen kalat. Harri Dahlström Pimeän perhosia Ajoin marraskuun 1. Elääkö se vain Suomenlahden perukassa. Lisäksi on selvitettävä mahdollisimman tarkkaan lajin pesimäbiologiaa ja pyrittävä käyttämään tietoja tikan hyväksi. Sen mukaan ryhdytään kaikkiin mahdollisiin toimiin tikan suojelemiseksi. Lentokyvyttömyys on ilmeisesti sopeutuma kylmään ja ravintokukkia vailla olevaan elinympäristöön, missä lentäminen kulutta1s1 kohtuuttomasti munia tuottavan yksilön energiaa. Myös naaraat hajustavat virtsalla ja laskevat sitä usein takajaloilleen tarkoituksellisesti . Kannaksen kortsa on seipi Kannaksella saimme keväisin kaloja, joita sanottiin kortsiksi. Yksittäiset maanomistajat eivät kärsi taloudellista vahinkoa suojelun johdosta. Pesimäkaudella 1992 maastamme löydettiin 18 valkoselkätikan pesää. Lajin elinympäristöjen eli lahoavien koivikoiden säästäminen ja tietenkin pesäpaikkojen suojeleminen on tärkeää. Tällöin uroshirvet kaivavat maastoon kiimakuoppiaan, joihin ne laskevat virtsaa. Valkoselkätikka elää lahoavissa koivikoissa , joita löytyy Suomesta kovin vähän. Nämä kaksi läheistä mittarilajia ovat myöhäisimpiä perhosiamme ja aloittavat lentonsa etelärannikolla usein vasta lokakuussa. Toukat pudottautuvat oksilta erittämänsä seittirihsuoMEN LUO TO 11 /93 52. Tiedot voi lähettää vaikka Suomen Luonnon toimitukseen, mutta ennen näytteiden lähettämistä on syytä pyytää tarkempia ohjeita. Oudot kalat on siis hyvä määrittää ja tallettaa tarvittaessa näytteet. Ympäristöministeriössä on valmistunut luonnonsuojelu56 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat lain mukainen valkoselkätikan suojelusuunnitelma. On havaintoja siitäkin, että uroksen luo hakeutuvat naaraat laskevat virtsaa kiimakuoppiin. Lisäksi löytyi kymmenkunta reviiriä. vsk.. päivän iltana vesisateessa lumisen maiseman halki, ja niin uskomattomalta kuin se tuntuikin, auton valoissa lenteli perhosia. Koivikkoja tuottanut kaskitalous on loppunut maastamme, ja sen tuottamat ekosysteemit valkoselkätikkoineen on tuomittu häviämään, ellemme onnistu luomaan vastaavaa elinympäristöä muulla tavoin. Laatokan-Karjalassa kanta on huomattavasti tiheämpi , sillä monet suomalaiset ovat löytäneet tikkoja melko vaivattomasti sopivilta paikoilta. Kuolevan hirven virtsarakko on tyhjentynyt tielle. Mikä perhonen voi lentää tähän aikaan vuodesta ja vielä pimeässä. Siihen ovat jääneet tuhdit tuoksut, jotka säilyvät pitkään ainakin niin vahvoina, että nuo toiset hirvet kykenevät ne erinomaisesti haistamaan ja toimivat sitten vaistojensa ohjaamina
painopisteensä jatkuvasti lanHallaja lumimittari ovat gan päällä. Limasienten liikkuvat, värikkäät limakot kyllä herättävät huomiota niistä kerroin Kysy luonnosta -palstalla numerossa 1/89. Ja varsin usein sieltä tuli limasiema, ensin piskuisia, liikkuvia ja usein värikkäitä limakoita, jotka sitten muuttuivat nuijamaisiksi tai pallomaisiksi itiöemiksi. Limasienten pikkuruiset itiöemät voivat olla kiehtovaa katseltavaa tarkkasilmäiselle luonnossa liikkujalle. teensä langan etupuolelle ja Myös muutamat muut mitlangan heilahtaessa taaksetarit, yökköset ja pikkuperhopäin ojentaa pyrstöään, jolloin set lentävät Etelä-Suomessa painopiste siirtyy taaksepäin. Eräät lajit myös taiaivan samalla tavalla kuin vehtivat aikuisina ja munivat nuorallatanssija tasapainotanvasta keväällä. Kottaraiset, pääskyt, västäräkit ja monet muut linnut, joiden näkee tasapainoilevan langoilla, ovat sopeutuneet puiden oksien ja ruokoLinnut ovat mestareita pitäjen heilumiseen tuulessa. Eniten niitä löytää syksyllä, mutta limakot voivat työntyä kätköistään myös keväällä ja kesällä. Niiden on pidettävä uusille alueille. Se on niillä kuitenkin verissä, vaikka lankoja on ollut lajinkehityksen kannalta hyvin lyhyen ajan. Helmiä aarniometsässä Löysin siniharmaita nuppeja ilomantsilaisessa aarniometsässä lahoavan sammaleisen puun pinnalta. KYSY LUONNOSTA Lukijar voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Runeberginkatu 15 A 23 , 00100 HELSINKI. Erityisesti itiöemiä muodostuu, kun kuivan sääjakson jälkeen tulee kosteata. man varaan ja voivat tuulen auttavat pää ja kaula sekä mukana kulkeutua kauaksikin pyrstö. Nupit olivat hyvin pieniä, alle puolet nuppineulan pään koosta. myöhäissyksyllä ja poikkeukLinnut käyttävät pyrstöään sellisen leudoilla säillä jopa ja pääpuoltaan periaatteessa talvella. Marja Härkönen etsi pienimpiä limasieniä siten, että otti luonnosta kariketta, kaarnaa tai muuta roskaa petrimaljaan, kasteli sen ja tarkisti mikroskoopilla päivän, parin välein, mitä moskasta kasvaa. Useat lajit ovat silmin nähtäviä, muutaman millimetrin tai parinkin mittaisia, mutta limasienten upeat värit ja usein metallimainen tai si lkkimäinen kiilto avautuvat_ paremmin suurennuslasin tai mikroskoopin avulla. Mikä kasvikummajainen on kyseessä. ehkä aikoinaan kehittyneet Heiluvalla langalla tasapaikylmissä ilmasto-olosuhteissa noilevasta linnusta on helppo ja levittäytyneet myöhemmin nähdä, kuinka se langan heimyös leudoille alueille säilyt!ahtaessa eteenpäin kurottaa täen kuitenkin "kylmään" kaulaansa ja siirtää painopisvuodenaikaan esiintymisensä. opittava tämäkin taito. vsk. Useimmat ovat vielä pienempiä kuin tämä. Sitä vastoin limasienten kypsiä itiöemiä havaitakseen täytyykin olla jo tarkkana. Näytin tätä kuvaa limasienitutkijallemme Marja Härköselle, mutta valokuvasta ei lajia pysty tunnistamaan. Seppo Vuokko 57. Kysymyksiin vaswtaan vain lehdessä, ei siis ki, jeitse. Limasienten itiöemiä voi etsiä paikoista, missä on kosteaa, lahoavaa kasviainesta. Antti Pekkarinen Lintujen on luonnollisesti Tasapainotaiturit Miten linnut onnistuvat istumaan langalla keikahtamatta roikkumaan alaspäin. Limasieniä on maassamme lähes kaksisataa lajia. Siinä niitä Seppo Vuolanto SUOMEN LUONTO 11 /93 52. Marja Härkönen on kertonut limasienten erikoisesta elämästä eloisasti Suomen Luonnossa 3/80 ja Tiede 2000 -lehdessä 6/91 . mään tasapainonsa. koaan
11 A, 00 150 Helsinki puh. So up-front was this participitation that many began to feel that nature study, local clubs and camps were in danger of being lost in antiquity. (90) 228 08206 Satu Hentu/a-Nieminen SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies puh. The early years saw the founding of nature clubs from which many of today' s researchers gained the inspiration that was to tum a hobby into a SUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservarion Address: Runebergink. Some 150000-175 000 chimpanzees, 50 000 gorillas and 20 00~0 000 orang-utans are believed to be in existence. 1 D 5. (90) 176 633 LIITTOHALLITUS Satu Hui/unen (pj.), (98 1) 553 1527, Veikko Aalo, Leena Franssila-Karvinen, Mi1ja Hartimo, Vesa Heinonen, Kimmo Kaakinen, Teuvo Niemelä, Petri Pö111ine11, Pekka Reinikainen, Ari Ta1ja1111e ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi Läntinen Ran1akatu 49-5 1, 20100 Turku puh. (953) 41 1 7358 Raija Aura, vs. (90) 694 7899 58 SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES A legal right to destroy wildlife sanctuaries. (90) 876 9100, Hiirakkocie 6, 01200 V antaa SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Hiirakkotie 6, 01200 Vantaa puh. In danger of becoming overgrown and choked, the lake was restored as a bird sanctuary by raising the water level two years ago. The new order was firmly established at the society 's 50th anniversary celebrations, where past and present members met. This at first diminished the numbers of ducks and grebes, but waders and gulls were able to feed in the inundated wetlands fringing the lake. Luonto-Liitto's current president, Anu Rinkinen, is delighted at this turn-around. , 00180 Helsinki puh. Luonto-Liitto 50 years on behalf of Nature hy Alice Karlsson Suomen luonto 52( 11 ):1 7-19 The Finnish Association for Nature Conservation's junior organization, Luonto-Liitto, was 50 years old this autumn. Less reliable data is available on gibbon numbers, but it appears that the commoner species are still with us in tens, or even hundreds, of thousands. (960) 31 1 550 Liisa Kantola, vs. The rarest apes today are the mountain gorilla (some 600 left), the eastern lowland gorilla (3 000-5 000) and the silver gibbon (about 5 000). krs. Cranes, bittems and ospreys benefit from the peace and quiet. 15 A 23 00100 Helsinki, Finland Fax: +3580446914 profession . Uusimaa Perämiehenk. At its half-century, "LL" is retuming to its old sphere. Ali of them are suffering from the habitat destruction and many species are actively hunted for food. Tallbergink. hy Jorma Jantunen Suomen luonto 52( 11 ):1416 In Finland's most heavily populated region, Uusimaa, nature reserves are direly threatened by construction. Areas like these are important to many endangered species of animals and to diversity in Finland. The purchasing of shore areas for preservation has been outstandingly successful, with the willing participation of almost ali the private landowners. Jantunen aisa proposes that old wildlife sanctuaries be reestablished or aquired by the State as a safeguard against legal vandalism. (93 1) 2 131 317 Harri Helin Saimaan alue Ka1ariinantori 6, 53900 Lappeenranla puh. While it does not intend abandoning its social obligations, the organization has decided to defend nature using hard facts as its weapon. Luonto-Liitto's focal point for decades has been an interest in natural history. Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Perämiehenkatu 11 A 8 00150 Helsinki puh. In addition to being subject to pressure from habitat loss, apes are often captured for sale as pets or as subjects for scientific research. A book is to appear before Christmas on the society's history. (939) 632 6163 Maija T. They are valuable because in South Finland few habitats have been protected. Today there are 400 such clubs. Koskeljärvi 's commonest bird for several years has been the tufted duck, with a hundred or so pairs nesting there regularly. Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Pouranen, tiedotussihteeri Heli Saarikoski, kompostointisihteeri Mervi Taskinen, tallen1aja Tuula Varis, kansainvälisten asiain sihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OKopintokeskus, Mariankatu 12, 00 170 Helsinki, puh. (92 1) 301 141 Anne Raunio Satakunta Val1ak. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliilOn nuorisojärjestö: LUONTO-UITTO ry. In fact, "LL" was ane of the most prominent defenders of nature where the latter was being destroyed for short term economic gain. Chief Supervisor Jorma Jantunen, responsible for nature conservation matters in the Uusimaa provincial govemment, cites four cases where protected areas have been spoiled either by construction, or as a consequence of logging. For instance, when disturbing protected birds on the shores of a lake is the only activity prohibited by the reserve legislation, the Court's attitude is that there is nothing to stop the construction of houses or roads! The writer feels that the Supreme Court's attitude is incomprehensible and irrational. Endangered Apes hy Veli-Risto Cajander, Jorma Laurila, Helena Tengvall and Juha Valste Suomen luonto 52( 11 ):32-43 The Apes gorilla, chimpanzee, pygmy chimpanzee, orang-utan and nine species of gibbon are ali inhabitants of the Old World tropics. A lake like Koskeljärvi, in Eura, is even more of a rarity: it is inhabited solely by birds. The second most abundant species is the goldeneye, followed by the red-necked grebe. Lappi Maakumakaru 18, 96200 Rovaniemi puh. However, in the 1980s many members became heavily involved in influencing the course of society and in direct action. (981) 3115 828 Me,ja Ylänen Pirkanmaa, Keski-Suomi ja Vaasan lääni Laukontori 4, 33200 Tampere puh. Others have been irrevocably damaged due to official decisions, and yet others by landowners. When pondering the issue, the Supreme Court has adopted the view that everything is permitted in a reserve which is not specifically prohibited. 7 C 36, 28 100 Pori puh. Translated hy Leigh Plester SUOMEN LUO TO 11 /93 52. The State has acquired the over 800 hectare lake and embarked on a restoration programme. Unfortunately, trippers have aisa discovered this idyll and steps ought to be quickly taken to contra! activities on and near the lake. Some protected areas in Uusimaa have been destroyed legally, even by decision of the Supreme Court. He calls for the immediate inclusion on the Court bench of experts on the natural economy. Uusimaa's poorly protected private nature reserves cover small areas. Data on the numbers of many species are highly suspect for instance, some methods indicate that there are 15 000 pygmy chimpanzees in Zaire, while other studies "prove" that there might be as many as 100 000200 000. Lammi Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90100 Oulu puh. When young animals are caught, their mothers are invariably killed, with the result that most of the young die anyway due to inadequate care or transportation stress. (90) 228 08 1 telefax (90) 228 08200 Ma-pe klo 8.30--16.1 5, kesällä klo 8.30--15.30 Tiina Aalto, toimistoapulainen U 1/a Ahonen, toimittaja Harri Ajamaa, liikennesihteeri Pirkko Elomaa-Vahteristo, koulutussihteeri Susanna Huhtala, toimistosihteeri Esko Joutsamo, pääsihteeri Mi,ja Jumppanen, tallentaja Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Taija Ketola, järjestösihteeri Eija Koski, kierrätysneuvoja Ma,jukka Kulmanen, energianeuvoja Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Pi,jo-Riilla Oinaala, lakiasiain sihteeri Sirkka Oinas, kirjanpi1äjä . There are aisa mallards, teals, wigeons, pochards, great homed grebes, pintails, garganeys, shovelers, and whooper swans. Koskeljärvi a stronghold for birds by Tuomo Hurme Suomen luonto 52( 11 ):22-25 A lake without summer houses along its shores is a rarity in present-day Finland. Koskeljärvi is not only an important locality for birds, it is aisa ane of the few wild lakes left in South Finland. (90) 8769100 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUV A-ARKISTO Nervanderinkatu 11 , 00100 Helsinki puh. vsk.
vsk. Sotajoukot harvensivat visenttien määrän muutamaan, ja vi imeinen yksilö ammuttiin sodan jälkeisenä pula-aikana 192 1. Joillakin seuduilla kantojen taantumiseen vaikutti merkittävästi SUOMEN LUONTO 11 /93 52. Näille on syntynyt kymmen iä jälkeläisiä, joista osa on sijoitettu muihin eläintarhoi hin ja riistapuistoihin ja osa on jäänyt Korkeasaareen. Visentti eli euroopanbiisoni on ensimmäinen eläinlaji , joka on onnistuttu pelastamaan sukupuutolta tarhauksen avulla, ellei sitten kertomusta Noasta uskota aivan kirjaimellisesti. Ennen ensimmäistä maailmansotaa visenttejä oli jäljellä noin 700 Venäjän tsaari n metsästyspuistossa Bialowiezan metsässä, joka sijaitsee kahden puolen Puolan ja Valko-Venäjän rajaa. Paitsi Bialowiezaan visenttejä on viety parille muullek in alueelle Puolassa. Jakautuma ei siis ollut moniavioisen lajin tarhausta ajatellen edullinen. äiden määrä tuona kohtalokkaana vuonna 192 1 oli 56. Määrä on katossa; visenteille joudutaan antamaan I isärehua tal visaikaan. Kaikkineen visenttien määrä on nykyisin noin 4 000. likka Koil'isto 59. TURVAPAIKKA KORKEASAARESSA Visentti myös metsien ja luonnonniittyjen raivaus pelloiksi. Alkeellisinkin asein noita suuria märehtijöitä kyettiin metsästämään niin tehokkaasti, että niiden levinneisyysalue oli supistunut keskiajan loppuun mennessä pieniksi itäisessä Euroopassa oleviksi saarekkeiksi. Tästä kertovat vaikuttavasti meidän päiviimme lähes rapistumattomina säilyneet luolamaalaukset. Takaisin luontoon ensimmaiset visentit siirrettiin 1956 ja minnekäs muualle kuin Bialowiezaan. Nykyisin kantakirjalajeja on jo 123. Puolet niistä oli sonneja, puolet lehmiä. Kolme vuotta myöhemmin Puolan valtio lahjoitti kaksi visenttiä. ykyisin tuolla KeskiEuroopan laajimmalla ja upeimmalla metsäalueella elää noin 350 visenttiä. Toisen alalaj in, vuoristovisentin, viimeiset yksilöt elivät Kaukasuksella. Muuallak in Euroopassa on eriasteisia reservaatteja, joista useimmat ovat laajoja aidattuja rii stapuistoja. Viime kesänä Korkeasaari lahjoitti 20-vuotisjuhliaan viettävälle Ähtärin eläinpuistolle kaksi visenttiä. iiden määrästä ei liene koskaan ollut tarkkaa tietoa; tiedetään vain, että viimeinen yksilö kuoli 1927. Sekä alkuhärkä että visentti olivat entisten aikojen metsästäjille tärkeää riistaa. Korkeasaareen saatiin 1958 ensimmäiset visentit, sonni Tukholmasta ja lehmä Kööpenhaminasta. Bialowiezan kanta kasvoi nopeasti , kymmenessä vuodessa noin sataan yksilöön. Bialowiezan visentit olivat tasankovisenttejä. Tarhakanta oli tuolloin jo 281 yksi lön suuruinen. Onneksi eläintarhoi ssa oli jo tuolloin visenttejä, mutta ainoastaan tasankovisenttejä. Visentti oli ensimmamen uhanalainen laji, josta alettiin pitää eläintarhakantak i1jaa. Visentin lähisukulainen alkuhärkä yritettiin tuloksetta pelastaa jo paljon aikaisemmin, 1600-luvun alussa. Kaksi vuotta myöhemmin muutamat keskieurooppalaiset eläi ntarhat perustivat visenttien suojelemiseksi seuran ja tämä puolestaan visenttien kantakirjan työvälineeksi suunnitelmalliselle siitokselle
Pentti Linkola kiivailee kulutusyhteiskunnasta, ja autoja takoneet luontoliittolaiset pääsevät poliisikamarille kuultavaksi. 50-vuotinen historia 1972 Opintopiirit ja vasemmistoradikalismi virittävät liittoa yhä voimakkaammin luonnonsuojeluun. Luontokerhot järjestävät näyttelyitä kotiseutunsa luonnonsuojeluongelmista. 1963 Ympäristötietoisuutta herättelee mm. Ympäristömyrkyt ja ravintoketjujen saastuminen puhuttavat ihmisiä. -i& . Rachel Carsonin kirja Aänetön kevät. Hintaan sisältyvät toimituskulut, maksan kirjan saatuani (10 päivän palautusoikeus). Ydinvoimaa ei vielä vastusteta, sillä neuvostoliittolainen ydinvoima on turvallista. 1978 Kaikkien ympäristötempauksien äiti Saimaansoutu syntyy. Hangon Bengtsårissa aloitettu lastenleiritoiminta leviää muuallekin maahan. 1971 Luontoliittolaiset keräävät 101.000 nimeä Koilliskaira kansallispuistoksi-adressiin. Keskustelu luonnon monimuotoisuudesta leviää. 1968 Luontoliittolaiset ja symbioosilaiset junnaavat Suomen luonnonsuojeluyhdistykseen radikaalin hallituksen. .~ Luonto-Liiton . 1989 Luontoliittolaiset turvautuvat kansalaistottelemattomuuteen ja kiipeävät puihin estääkseen hakkuut arvokkaalla TalaskankaanSopenmäen metsäalueella. "Ympäristön tuhoajia vastaan ei taistella kukkasin", muistuttaa liiton Ympäristöaapinen. 1990 Hangon T ulliniemellä luontoliittolaiset käyttävät suoraa toimintaa keskeyttäkseen Suomen eteläisimmän luonnonsuojelualueen tuhoamisen. Liitto julkaisee Saastamonisteen. Suurimmassa osassa Suomen oppikouluja on jokin luontokerho, ja harrastusmerkkejä suoritetaan koulun biologian lehtoreille. 1970 Suomen ensimmäinen luonnonsuojelumielenosoitus järjestetään Hämeenlinnassa Luonto-Liiton talvipäivien yhteydessä. T orjuntavoittoja jo 1 -1 1943 Luonto-Liitto perustetaan jatkosodan aikana nuorten luonnontieteellisten kerhojen yhdyssiteeksi. Normaalihinta 180 mk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestön Luonto-Liiton jäsen, hinta 120 mk Nimi: Osoite: Postitoi mi paikka: Puhelin: Päiväys ja allekirjoitus: Luonto-Liitto maksaa postimaksun. 1955 Tampereen talvipäiville osallistuu yli kolme sataa luontokerholaista. Duotone-painettu teos on Luonto-Liiton oma kustanne, ja sitä on saatavana lähinnä postimyynnin kautta. Lappilaiset pelkäävät, että Koilliskairasta tulee petoreservaatti. 1958 Vuosikymmenen suurin tapahtuma on Evon kansainvälinen leiri, ja ulkomaille luodaan muutenkin yhteyksiä. Ympäristökasvatus ja lasten luontokerhot vakiintuvat osaksi toimintaa. Tilaan Luonto-Liiton 50-vuotisjuhlakirjan. Soututempaukset ovat uudenlaista ympäristövaikuttamista ei enää esitelmäiltoja vaan suoraa kansalaistoimintaa. 1993 ------~ ----------------------Aktiivinen metsäliike toimii itsenäisesti, ja on keskeisesti mukana aarniometsien inventoinneissa. Jo varhain luonnonharrastus vie voiton kemiantöistä. Tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkonen lupautuu hankkeen suojelijaksi. LUONTO-LIITTO ry Tallberginkatu 1 D 113 Vastauslähetys Sopimus 235/00180 00003 HELSINKI \ Tilaa juhlavuoden päätteeksi ilmestyvä Luonto-Liiton 50-vuotisjuhlahistoriikki! Luonto-Liiton värikkäät vaiheet ovat samalla suomalaisen luonnonsuojelun historiaa! Tilaukset myös puhelimitse, soita (90) 694 7899!. 1982 Elämäntapa, nuukuus ja pienen ihmisen vaikuttamismahdollisuudet kiinnostavat luontoliittolaisia