vsk.. l/moit11s111yy11ti Ilmo itusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. (09) 228 08210 ja 228 08224. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Patvinsuo Pohjois-Kcnjalassa. lrtonumero 33 markkaa. Ministerityöryhmässä tehtiin tosin myös erittäin tärkeä päätös nykyisten suojeluohjelmien rahoituksen jäijestämisestä siten, että ne on toteutettu kymmenessä vuodessa. z LJ..J 6 :) Cf) SUOMEN LUONTO Toi111i111s Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. Luonnon monimuotoisuuden suojeluun jäsenmaita velvoittavat sekä luontoettä lintudirektiivi. Naturan täydentäminen myöhemmin on vaikeaa, osin jopa mahdotonta, koska suojelemattomien kohteiden luonnonarvoja tuhotaan koko ajan. Luonnonsuojelijoita syytetään usein siitä, että vaatimukset vain kasvavat sitä mukaa kuin luontoa suojellaan. Suomen luonnonsuoje luli itto ry: n rekiste reiden oso itetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksi in . Ympäristöministeriön luulisi ministerinsä johdolla työskentevän raivokkaasti sen puolesta, että Natura kootaan ensisijaisesti ekologisin perustein, jotta todella voidaan taata Suomen vastuulla olevien lajien ja elinympäristöjen säilyminen. Oman Natura-ohjelmamme kokoaminen osoittaa, ettei valtioneuvosto pidä tärkeänä Suomen toimimista edelläkävijänä ympäristöasioissa Euroopan unionissa. (09) 227 1 967 telefax: (09) 227 1 42 1 Suomen Luonto pyri tään pai namaan mahdollisimman vähän ympäri stöä rasittavasti. Puolen vuoden määräaikaistil aus 170 m k. Sen jälkeen olisi yhtä leppymättömästi puolustettava ohjelmaa valtioneuvostossa. Valtioneuvostossa ja yllättävää kyllä osin myös ympäristöministeriössä Natura nähdään välttämättömänä pahana, joka halutaan hoitaa pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman vähin uhrauksin. Kestotilaus 270 m k. Tila11shi1111at Vuoden määräaikai sti laus ( 12 numeroa) koti maahan ja ul komaille 300 mk. N aturan laajentaminen on kuitenkin välttämätöntä, sillä nykyisissä suojeluohjelmissa on pahoja aukkoja. Myynti Suomen Luonnonsuoje lun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myy mälöissä. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Ennen kuin ohjelmaa oli kunnolla edes hahmotettu, hallituksen ministerityöryhmässä sovittiin, ettei Natura saa aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia. Puutteita on etenkin eteläisessä Suomessa, missä muun muassa vanhoja metsiä, pienvesiä ja keidassoita on suojeltu vähän. Toisin on kuitenkin käymässä. (09) 228 08 1 telefax: (09) 228 08200 Päätoimittaja Jonna Lauri la, 228 082 17 Toi111it11ssihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ri tva Ku pari, 228 08214 Toimittajat Antt i Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markk u Tanttu (11/koarn) Värierottelut Offset-Kopio Oy Pai11opaikka Forssan Kitjapaino Oy Aikakausleht ien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerra11 k1111ssa. Euroopan unioni pyrkii Natu ra 2000 -ohjelmallaan luomaan koko yhteisön kattavan erilaisten luontotyyppien ja uhanalaisten lajien suojeluverkon. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaatt isesti kunnes ha luat keskeyttää sen. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuoden määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Kohteita valitseville ympäristökeskuksille annettiin ohjeet, että Natura on muodostettava pääasiassa jo perustetuista suojelualueista ja hyväksytyissä luonnonsuojeluohjelmissa olevista kohteista. Eiväthän tienrakentajatkaan lupaa, että tämä tienpätkä on sitten viimeinen tai metsätalousmiehet, että tämän paperitehtaan jäikeen emme enää halua lisää puuta metsistä. 2 Turvaverkko luonnolle M arkku Tano/LKA Suomen erityisvastuulla EU:ssa on muun muassa suoluonto. Entäs sitten. Ohjelman laajentamiseen varattiin yhteensä vain 190 miljoonaa markkaa. Naturan perusajatus on loistava; siinä on vain sama ongelma kuin monissa muissakin hyvissä ohjelmissa: miten kauniit ajatukset saadaan käytäntöön. Miksi tyytyisimme nykyisiin saavutuksiin. Käyttämällemme pai nopape rille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki . Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh
Kansikuva: Benjam Pöntisen kuvaama liito-orava kuuluu EU:n Natura 2000 -lajeihin. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. 16 Kuningaskalan kotikontu Teno 22 Teno on vielä lohijoki. Kannen kuva on Pöntisen uudesta kirjasta Liito-oravan metsä, josta enemmän ki,jasivuilla 48-50. Risuparta vai kolmikolkkahattu 11 Hannu Niklanderin mietteitä. Kesäkilpailun tulokset 12 Kiiltomadot loistavat yhä, mutta kolohaavat ovat harvassa. Silmät auki ympäristön kauneudelle 28 Suomessa on satoja tärkeitä lintualueita 32 Merimetsot tulivat 33 Merimetso kuuluu nyt Suomen pesimälajistoon. Kauneuselämyksiä pohditaan sivuilla 28-31. 36 Vakiot: Pääki,joitus 2 Kotimaasta 4 Kysy ekoneuvoa JO Ulkomailta 42 Mielipiteitä, keskustelua 44 Kirjoja 48 Kuukauden Ilkka 52 Kysy luonnosta 54 Multasormet 56 Vartalon verhot 59 Summaries of the Main Articles 58 3. vsk. Sivut 36-41. Kolme kilometriä korkean Sveitsin Titlisvuoren laki on kuitenkin vielä jään valtakuntaa. SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Jäähyväiset Alppijäätiköille. Metsänhenget 34 Lukijamme novelli metsien todellisista haltijoista. Fillarilla stadissa 14 Natura 2000 menetetty mahdollisuus. vuosikerta Hanna Hentinen 11 1996 Jonna Laurila Jonna Laurila Vuoden pyöräilijä potkaisi aukeamalle 14-15. Ilmaston lämpeneminen näkyy Alpeilla. 55. Suojeluverkostosta sivuilla 16-2 1. Kukaan ei valvo soranottoa 26 Tuttu tilanne monille: soralupa päättyy, mutta soranotto jatkuu. Mikä tekee Pelkosenniemen Suvannon kylästä viehättävän
"Vantaanjoen kalasta elpyy ennalleen neljässä viidessä vuodessa. Mies sytytti kevättalvella 1996 tuleen merimerkin päällä olleen kalasääsken pesän. Samana aamuna Kilpisjärvellä havaittiin, että lunta oli jo kolme senttiä. En ole onnistunut saamaan pähkinänakkeleita ruokintapaikalle, mutta tiaset ja ora vat rahtaavat ahkerasti ruokaa varastoihinsa. Puolivälissä kuuta, 14. Kuluneena kesänä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen koekalastajat selvittivät tuhon laajuutta. Talviaikaan siirtyminen viivästyi kuukaudella. Yhtiö maksoi korvauksia noin 330 000 markkaa. Mikko Pöllänen Lokakuun alkupuoli oli tavanomaista lämpimämpi koko maassa. Arka mustarastas ahmi räkättien ja punakylkien joukossa maahan pudonneita omenia. Oikeus hylkäsi syytteen rauhoitetun linnun pesän tuhoamisesta. Taimenet elävät koskissa, ja kalat ovat selviytyneet niissä hyvänä pysyneen happitilanteen ansiosta. Mutta tilhiparvet sirisivät pihapihlajien vaiheilla ja merimetsot nauttivat aurinkoisesta syyssäästä. Markku Lappalainen SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Kuka sammutti valot. Vantaanjoki elpyy pesuainepäästöstä Vuosi sitten Riihimäellä Hackman Havin tehtailta pääsi Vantaan jokeen liki 20 000 litraa pesuainetta. Suuria kaloja pitää odottaa pitempään", Saura arvioi. SL 5/96). Useimmiten linnut ovat saaneet pesiä rauhassa, eikä risulinnoja ole tärvelty edes merimerkkejä huollettaessa. vsk.. Jari Salonen Sääksenpesän polttaja sai sakot merimerkin tärvelystä Paraisten käräjäoikeus määräsi naantalilaisen miehen maksamaan yli 20 000 markkaa sakkoja ja korvauksia merimerkin tärvelemisestä Nauvossa. 10. Lähimmät taimenet löytyvät Nurmijärven Nukarinkoskelta, eikä siellä vahinkoa ole juurikaan tapahtunut", tutkija Ari Saura sanoo. Kivisimput näyttävät jopa lisääntyneen alajuoksulla. Lokakuu alkoi Rautjärvellä mukavasti. Kivijärvellä viihtyvä siperiankurmitsa sai seurakseen parven valkoposki hanhia, joiden muuttohalut loppuivat kovaan vastatuuleen. 4 Sodankylässä odoteltiin ensilunta osittain ankeissa tunnelmissa: " maalinnun pyytäjät kiertelivät metsottomia metsiä, hin1imiehiä hirvittivät salakaadot ja poroerotuksia varjosti kevään vasakato. Lokakuu alkoi lämpimänä, kuten sammakkomies ennusti. Hackman Havi suostui alueen kalastuskuntien kanssa sovitteluratkaisuun menetetyistä kala tuslupatuloista sekä saalisja istutusmenetyksistä. pakkasherra paukkui ja Nurrnon seudulla oli yli seitsemän astetta. Saaristomerellä kalasääskien pesintä merimerkkien päällä on yleistynyt (ks. Pesä tuhoutui ja merimerkki vaurioitui. Se katsoi, ettei sääksen pesintä häiriintynyt, koska lintu rakensi uuden pesän keväällä muuttomatkalta palattuaan. "Välittömästi päästökohteen alapuolella tuho oli täydellinen, eikä kalasta näytä elpyneen. Sodankylässä olisi voinut olla ihan hyvin jo pakkasta, mutta siellä pysyteltiin plussan puolella. Arktinen muutto ajoittui useammalle päivälle, eikä kunnon rysäystä näkynyt. Joki vaahtosi, ja kuolleita kaloja löydettiin runsaasti. Kanahaukkojen häirintäyrityksistä huolimatta hanhet viipyivät melkein kuun puoliväliin. Nurmossa kymmenpäinen rastasparvi jahtasi nurmikon matokansaa ja löysikin lieroja. Tulokset lohduttavat: arimmat jalokalat selvisivät tehopesusta säikähdyksellä. Vuosien vesiensuojelutyö näytti huuhtoutuvan mereen. Senköhän takia aamut olivat niin pimeitä, että tuntui kuin olisi keittänyt aamukahvia keskellä yötä. Korvaus koskee ainoastaan merenkulkuviranomaiselle ai heutettuja aineellisia vahinkoja
SUOMEN LUONTO 11 /96 55. suomalaiset lintuharrastajat laskivat maasta yli 100 nuorta punajalkahaukkaa, suurimmassa kerääntymässä 40 yksilöä maan luoteiskolkassa! Ennakkona tämän syksyn esiintymälle nähtiin Virossa maan ensimmäinen siperiankurmitsa 18.8. Tuolloin maapallo kulkee Leonidien tähdenlentoparven radan poikki ja taivaalla näkyy poikkeuksellisen paljon tähdenlentoja. Laji on Suomessa loppukevään ja alkusyksyn harvinaisuus, mutta joskus syksyisin etenkin nuoria punajalkahaukkoja eksyy tavallista enemmän pohjoiseen ja luoteeseen normaalin muuttosuuntansa sijaan. Syyskuun loppuun mennessä maassamme oli havaittu jo satakunta nuorta punajalkahaukkaa, suurin keräytymä oli Kankaanpään Kyynärjärven neljä korentojahdissa ollutta haukkaa. 17.11.1998 Meteorimyrsky. Suomessa on havaittu vuoden 1994 loppuun mennessä 22 siperiankurmitsaa, parhaana vuonna 1992 kuusi eri lintua. Vain runsas pilvisyys voi peittää luonnon oman ilotulituksen näkymättömiin. Nuori siperiankurmitsa muistuttaa suuresti nuorta kapustarintaa, mutta on tätä pienempi , pitempisiipisempi ja solakampi. Voidaan puhua punajalkahaukkojen suuresta silmukasta Suomenmaassa. Ennätysesiintyminen saattaa liittyä yleiseen kahlaajaMarraskuun 16. Terveisiä Siperiasta Siperiankurmitsa on nimensä mukaisesti Siperian tundran kahlaajalintu; pesimäalue ulottuu Jamalin niemimaalta aina Länsi-Alaskaan. Aluksi haukkoja nähtiin pääasiassa maan länsija eteläosissa, mutta viikon kuluessa niitä löytyi myös Keskija Itä-Suomesta. Leonidien aktiivisuuden lisääntyminen oli nähtävissä jo viime vuonna. päivänä kannattaa vilkaista yölliselle tähtitaivaalle. Linnut vaikuttivat tulleen Virosta Suomen lounaiskolkkaan, levisivät pohjoiseen päin aina Perämeren rannikolle saakka kiertyen vähitellen idän ja etelän välille kohti normaalia muuttosuuntaansa. Hyvä tuntomerkki on aam, siperiankurmitsan yksi ääni on mustaviklomainen "tuit", joka eroaa kapustarinnan surumielisestä vihellyksestä kuin polkka tangosta. Marko Pekkala 5. Leonideja näkyy joka vuosi marraskuun 11.-20. Vähintään 100 meteoria tunnissa. KOTIMAASTA Punajalkahaukko ja liikkeellä Alkusyksyn mielenkiintoisin ilmiö Pohjolan lintumaailmassa oli punajalkahaukkojen invaasio. Kuu ei haittaa havaintoja. ja 17. Tämän pienen ja ketterän jalohaukan laaja pesimäalue ulottuu Unkarista pitkälle Siperiaan, meitä lähinnä Viron eteläosiin sekä Pietarin ja Karjalan porteille. Esimerkiksi Länsi-Alaskan linnut muuttavat talveksi Havaijille 4500 kilometriä yhtä lentoa! Jari Kontiokorpi tettu vuosille 1998 ja 1999. Tähdenlentoparven tarkkailu kannattaa aloittaa tänä syksynä, sillä tänä vuonna kuu ei haittaa katselua. 17.11.2000 Voimakas aktiivisuus jatkuu vähintään muutaman vuoden ajan. nuoria lintuja äkättiin tasaisesti ympäri maata ja Suomen yhteismäärä kipuaa yli kahOdotettavissa tähtisadetta Leonidien tähtisateen ennusteet: 17.11.1996 Selvästi kohonnut aktiivisuus. Tundran linnuille tyypillisesti siperiankurmitsat ovat kesympiä kuin kapustarinnat. Punajalkahaukat talvehtivat eteläisessä Afrikassa. Talveksi tämä kapustarinnan lähisukulainen muuttaa paaasiassa Etelä-Aasian ja Australian rannikoille, mutta joskus yksittäisiä lintuja harhautuu syksyisin Eurooppaan. Arviolta vähintään 10 000 tähdenlentoa tunnissa. Viroon ilmestyi elokuun loppupuolella käsittämättömältä tuntuvia Mikko Pöllänen Tämä nuori punajalkahaukka osui kameran tähtäimeen syyskuussa Parikkalassa. Laji napsii lentäviä isoja hyönteisiä nuolihaukan tapaan. 17.11.1999 Lähes yhtä raju meteorimyrsky kuin 1998. Maksimin aikaan arviolta 100 tähdenlentoa tunnissa. Myös myrskyä ympäröivien vuosien esi intymät ovat runsaita. denkymmenen. Tämän vuoden ennätysesiintymiseen vaikutti varmaankin helteinen ja kaakkoistuulinen elokuu. vsk. Kuu on lähes täysi ja haittaa havaintoja. Jari Kontiokorpi runsauteen syyskuisessa Suomessa, esimerkiksi nuoria suokukkoja ja pikkusirrejä piipersi satamäärin monilla rannoilla. Syksyn Suomen ensimmäiset havaittiin syyskuun toisena viikonloppuna, jonka jälkeen uusia Mikko Pöllänen Siperiankurmitsan kainalot ovat savunharmaat erona kapustarinnan puhtaan vaikeisiin kainaloihin. päivänä, mutta 33 vuoden välein Leonidien parvessa on tihentymä, joka tuottaa meteorimyrskyn. 17.11.1997 Selvästi kohonnut aktiivisuus. Seuraavaa myrskyä on ennusSuomessa havaittiin samaan aikaan syksyn ensimmäiset punajalkahaukat. Siperiankurmitsa on monen muun kahlaajalajin tavoin verraton lentäjä. määriä, esimerkiksi 24.8
Oljet asetetaan vihne ylöspäin vesi valuu paremmin kortta alas eivätkä linnut ala siementen toivossa repiä kattoa. Siitä on hyvänä esimerkkinä maanviljelijä Markku Nevalaisen tilalle tehty suojelupäätös Vuokon kylässä Pohjois-Karjalassa. Kimmo Repo SUOMEN LUONTO 11/96 55. Herkkä lähdepohjainen maa ei olisi kestänyt koneiden 6 KOTIMAASTA Vihdin Palojoen torpalla pidettiin olkikattotalkoot. Rauhoitusalueen jyrkkäreunaisilta rinteiltä puroon laskee lukuisia pieniä lähdepuroja, jotka pitävät maan sulana läpi talven. Puron varren lähdepitoisuuden vuoksi alueelta uskotaan löytyvän myös harvinaisia kasveja. "Ensimmäinen keskustelu Tervapuron alueen suojelemisesta käytiin kesällä 1995. Naulojen teollinen tuotanto ja halpeneminen toivat olkikattojen tilalle pärekaton 1800-luvun lopulla, ja nyt päreetkin korvataan peltitai huopakatteella. Kerroksen tyviosan päälle asetetaan katon pituussuuntainen orsi painoksi. "Pohjois-Karjalan ympäristökeskus hoiti asian nopeasti ja ammattitaidolla", Nevalainen sanoo. Lisäksi rukiin kortta on jalostuksella lyhennetty niin, ettei se enää sovellu olkikattoon. Orsi voidaan sitoa rautalangalla katon kantavaan rakenteeseen ja kiinnittää päistään talon päätyyn katajaisin tapein. kaksi tai kolme kerrosta tuohta valkea puoli alaspäin. Suomalainen olkikatto valmistetaan yleensä riihessä puidusta rukiista, jota ladotaan kerroksittain räystäästä alkaen. vsk.. Olkikerroksen alla on Isäntä rauhoitti maitaan Vuokossa Yksityisen maan rauhoitus voi sujua nopeasti ja kaikkia osapuolia tyydyttävästi. Se olisi tiennyt alueen tuhoa. Olkikatot takaisin! Syksy on paras aika olkikaton rakentamiseen. liikkumista. Tervapuron alue on erittäin arvokas kokonaisuus ja monipuolinen lehto-, lähteikköja pienvesikohde. Katon alareunan voi lopuksi siistiä ja tasoittaa vaikkapa puutarhasaksilla. "Ilman muuta on parempi vaihtoehto, että puron varren harvinaiset kasvit saavat jäädä rauhaan, samoin alueella oleva metsä." Nevalainen suosittelee suojeluvaihtoehtoa muillekin maanomistajille. Pärekaton saa uusia jo 15-25 vuoden välein. Jos olkikatto on riittävän jyrkkä ja hyvin tehty, se kestää yli 50 vuotta. Olkikaton harja on ongelmallisin. Tuulenpuoleisen lappeen viimeinen kerros jatketaan harjan yli ja varmistetaan harjan suuntaisella riu ' ulla. Alueen näyttävimpiä kasveja ovat saniaiset, joissa on alvejuurta, hiirenporrasta ja kotkansiipeä. Pohjanmaalla jopa saunat olivat olkikattoisia. Perusteluissa Tervapuron vartta luonnehdittiin runsasravinteiseksi, vaateliaan ruohoston peittämäksi tihkupinta-alueeksi. Myös sammalisto on monipuolista. Lopullinen päätös suojelusta jää maanomistajalle. Tihkupintaalueet ovat kavillisuustyypiltään harvinaisia koko maassa. Olkikattoiset ladot kuuluivat eroltamattomasti suomalaiseen maalaismaisemaan vielä 1950-luvulla. Katteeseen on etsittävä perinneruista. Pohjois-Karjalan ympärisPekka Hänninen ja tasoittaa hieman villinä hapsottavan vastavalmistuneen olkikaton. Vuotta myöhemmin alue oli rauhoitettu ja korvaukset maksettu." Metsätaloussuunnitelmassa puron vartta oli kaavailtu hakattavaksi lähelle notkon pohjaa. Lopullisesti työn viimeistelee lumi , joka tiivistää Kimmo Repo Maanviljelijä Markku Nevalainen osoitti ennakkoluulottomuutta hakemalla mailleen rauhoituspäätöksen. Hänen mukaansa asia kannattaa ainakin selvittää. Orret peittyvät seuraavan olkikerroksen alle. Se on myös maisemallisesti kaunis. Harjan päätyihin laitetaan katajaistappien varaan vielä tuulilaudat suojaamaan kattoa sivutuulelta. Sen pohjalta syntyi Tervapuron luonnonsuojelualue. tökeskus päätti rauhoittaa Tervapuron noin kahden hehtaarin alueen kesäkuussa 1996
GAP, Global Action Pian for the Earth, on menetelmä, jonka avulla yksityinen kotitalous voi muuttaa toimintaansa ympäristöä säästävämmäksi. Arvatenkin monet oppilaat vievät päivästä viestiä kotiin ja kodeissa aletaan miettiä kierrätyksen järjestämistä. Keväällä pidetään uusi teemapäivä, ja silloin otetaan ensimmäiset erät maatuneesta mullasta pensaiden ja puiden juurille. Kuluttajat voisivat vapauttaa kanat Suomessa on neljä miljoonaa kanaa. "Kehittäessämme GAP:ia, olemme huomanneet, että kerskakuluttaminen on tila, joka jossain määrin muistuttaa riipuuvuutta", kertoo GAP:in pääsihteeri, psykologi Marilyn Mehlman. Yhdysvalloissa 3220, Hollannissa 4529, Ruotsissa 1361 ja Suomessa parisensataa. Reijo Vaurula 7. "Olemme huomanneet, etteivät pelkkä kirja ja ryhmä riitä, vaan tarvitaan myös ohjelman ja kurssin läpikäynyttä opasta, joka on ryhmälle tarvittaessa tueksi." "Tavoitteemme on ollut ja on edelleenkin, että 60 000 kotitaloutta käy läpi Ekotiimiohjelman, Jumppanen sanoi. Kun pöytä tuli puhtaaksi, lapset ymmärsivät, miten paljon kierrätettävää tavaraa menee kaatopaikalle. Jätepäivänä katseltiin lisäksi Kummeli-kierrätysvideota, pienimmät lapset kuuntelivat kierSuomessa GAP-ohjelmaa edistää Kestävän elämäntavan yhdistys, GAP-Finland ry, joka julkaisi Ekotiimikirjan suomeksi 1992. ruokitaan luomuruualla. Aluksi lapset purkivat pöydällä olevan jätevuoren lattialle omiin kasoihinsa. Kesällä kanat napsivat Ekotiimiohjelma ottaa oppia AA-kerhosta meneen maahan. Talvella kanat saavat viherrehuksi idätettyä viljanorasta ja ki vennäiset kui vatusta merilevästä. Jätepäivä-idean äiti on 4Hneuvoja Tarja Lappalainen, matoja ja etanoita, ja ne syövät myös ruohoa. Markkinoille tuli keväällä tällaisia munia. Useimmat lattiakanalat ovat pieniä; kanoja on vain muutamia kymmeniä. Luomukanat ovat vielä asia erikseen. Peseytymistä varten on hiekkakaukalo, ja munat pyöräytetään turvaisasti hämäriin pesälaatikoihin. Valkealan jätehuolto mullistuu alkuvuodesta kun kaksi kunnan kolmesta kaatopaikasta suljetaan ja haja-asutusalueelle perustetaan jätteiden keräilypisteet. joka tarjosi sitä Valkealan kunnalle. Ne munivat vuodessa miljardi munaa vain joka kymmenes muna pyörähtää luomutai lattiakanasta. Seuraavaksi koulun pihalle SUOMEN LUONTO 11 /96 55. "Sen jälkeen asia leviää omalla painollaan." Tuula-Maria Ahonen Kestävän elämäntavan yhdistys CAP-Finland 1y, PL 197, 00201 Hki.puh &fax(09) 448 201. Lattiakanalassa kana pääsee liikkumaan vapaasti , ja se voi toteuttaa luontaisia tarpeitaan. Tapahtuman järjestäminen maksoi noin 30 000 markkaa. "Kirja on sen jälkeen kehittynyt, ja meidänkin tarkoituksemme on uusia se." rätysaiheista Muumi-satua. Kotieläinten ravitsemustieteen apulaisprofessori Matti Näsi kertoo, että kanojen ruokinnalla voidaan säädellä vain vähän munan rakennetta. Näin tehdään Tanskassa, jossa puolet kaikista munista tulee lattiakanaloista. "Niinpä olemme tarkkailleet Painonvartijoiden ja AAkerhojen menetelmiä, ja ottaneet niistä vaikutteita." "Olemme tehneet kuusi vuotta kokeilutyötä, ja nyt näyttää siltä, että olemme onnistumassa." GAP on levinnyt pariinkymJätepäivä onnistui Valkealassa Kaikilla Valkealan 14 ala-asteella vietettiin tänä syksynä jätepäivää. Kanat saattaisivat vapautua Suomessa, mikäli munakoteloihin olisi merkittävä, missä munat on tuotettu. "Kääntämämme kirja on ensimmäisen sukupolven kirja, totesi maakoordinaattori Hannes Jumppanen. Esimerkiksi keltuaisen kolesterolimäärään ei juurikaan pystytä kajoamaan, koska se on kananpojan välttämätön rakennusaine. Ne ovat "vapaita" kanoja, jotka KOTIMAASTA Anne Kärkkäinen Pienten lattiakanaloiden asukit pääsevät yleensä ulos tarhaan. Keltuaisen tyydyttymättömien rasvahappojen osuutta voidaan hieman lisätä syöttämällä kanalle pellavansiementai kalaöljyä. Lattiakanoja ruokitaan tavalli immin viljalla ja teollisella rehulla. Englannissa aktiivisia ja ohjelman läpikäyneitä kotitalouksia on 8671. Luomumunien keltuainen saa voimakkaan värin ja hyvät aromit kanan syömästä ruohosta tai viherrehusta, jossa on karotenoideja. Kana pääsee kuopimaan ja nokkimaan, lattialla on kuivikkeena olkipehkua tai kutterinpurua. Anne Kärkkäinen Luomumunia saa varmimmin suoraan tiloilta, joiden yhteystiedot ovat paikallisissa maaseutukeskuksissa. Summaan sisältyivät sekä opetus että kompostorit. Viimeiseksi tehtäväksi vanhemmat oppilaat teki vät muovinäyttelyn, jossa otettiin selvää mitä saa polttaa ja mitä voi kierrättää. Työkaluina käytetään Ekotiimi-kirjaa ja Ekotiimitoimintaa. Yöksi kanat lehahtavat orrelle. laitettiin kompostori, jonka toiminnasta huolehtii järjestäjä. Suomessa on myös isoja, yli tuhannen kanan avokanaloita. Ohjelma yksinkertaistaa valtavan ympäristötiedon määrän kuuteen eri toiminta-alueeseen Uätteet, energia, vesi, liikenne, ostostavat, idean eteenpäin vieminen), jotka käydään läpi työkirjan avulla askel askeleelta y tävistä tai naapureista koostuvan ryhmän kanssa. vsk. Tyydyttymättömät rasvahapot ovat sydämelle terveellisempiä kuin tyydyttyneet. Luomukanojen ruoka on 80-prosenttisesti luomuviljeltyä
Saaristomerelle saukot ovat tervetulleita, sillä laji on alueella erittäin uhanalainen. "Silloin kun bensiinissä oli vielä 8 KOTIMAASTA NIMENSÄ VÄÄRTI Pakkanen vahvistaa hiukkasten haitat Hanna Hentincn Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija, tohtori Tuomo Pakkanen tuntee ilmassa leijuvat näkymättömät hiukkaset. Kansanterveyslaitos käyttää tuloksia selvittäessään hiukkasten vaikutuksia terveyteen. vsk.. Siirtämällä paluuta voidaan vauhdittaa. "Jos voimala räjähtää tai vuotaa, ympäristöön pääsee erittäin vaarallisia hiukkasia, jotka säteilevät sukupolvesta toiseen." Alice Karlsson neen saukon levittäytyminen entisille elinalueilleen saaristoon on hidasta. Siirrettävistä yksilöistä vain on kova pula, sillä maaja metsätalousministeriö ei salli kalaviljelmillä "häiriköivien" otusten järjestelmällistä pyydystämistä ja siirtämistä Saaristomerelle. Ihminen on tehokas hiukkasten tuottaja. Sen sijaan ministeriö myöntää vuosittain poikkeuslupia sisämaan kalaviljelmillä vierailevien saukkojen tappamiseen. Hiukkaset ovat partikkeleita, jotka kulkeutuvat ilmavirtojen mukana usein pitkiäkin matkoja. Niiden pyydystäminen on toki vaikeaa, muttei mahdotonta. Kaupungeissa yksi merkittävä hiukkaspäästöjen lähde on autojen pakoputket. Talvella pienten hiukkasten määrät ovat korkeita, sillä muun muassa lämpövoimalat käyvät täysillä. Mutta jos oikein pinnistää, voi ilmassa aistia kylmän henkäyksen, pikkupakkasen etiäisen. Nälkiintyneet saukot kuntoutuivat nopeasti. Kupari, vanadiini ja sinkki tulevat niin ikään enimmäkseen erilaisista polttoprosesseista, samoin kuin nikkeli ja lyijy, jotka ovat haitallisia ja myrkyllisiä saasteaineita. Aina kun jotakin poltetaan, hiukkasia singahtelee ilmaan. Kun tapaan erikoistutkija Tuomo Pakkasen Ilmatieteen laitoksella, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja kultaa vaahterat. "Liikennehiukkaset ovat siitä hankalia, että ne ovat pieniä, tunkeutuvat syvälle keuhkoihin ja osittain jäävät sinne." Pakkasen mukaan tiedemiehet ja lääkärit yrittävät parhaillaan selvittää mikä keuhkoihin tunkeutuvissa hiukkasissa aiheuttaa terveyshaittoja, hiukkasten lukumäärä vai niissä olevat myrkylliset aineet. "Suhteellisen puhdasta energiaa saadaan auringosta, tuulesta ja vedestä", Pakkanen myöntelee. Varmaa on ainakin se, että pienet hiukkaset sisältävät suhteellisesti enemmän haitallisia aineita kuin suuret. Kaverukset ovat eräänlainen eläinmaailman Bonnie ja Clyde: tyttö jäi talvella kiinni kalavarkaudesta valtion keskuskalanviljelylaitoksella Enonkoskella, poika kärähti samoissa hommissa Kihniöllä. Metsästys vähensi saukkoja SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Nämä ongelmallisiksi mainitut yksilöt ovat lähes poikkeuksetta nuoria ja nälkäisiä saukkoja, jotka olisivat myös oivallisia siirrokkaita. Arseeni ja molybdeeni ovat puolestaan merkkiaineita, joita tulee hiilivoimaloista, ja jätteenpoltosta jää hiukkasten pinnalle muun muassa antimonia. Ne muilutettiin pois omalta kotiseudultaan, jotteivat heti vapauduttuaan hakeutuisi ihmisen kasvattamaa kalaa napsimaan. Kun hiukkasten käyttäytyminen ja niiden todennäköinen synnyttäjä sekä tuulen suunta tiedetään, voidaan päästölähde jäljittää. Tuomo Pakkasen mukaan pakkasellakin on roolinsa hiukkastutkimuksessa. "Ja dieselajoneuvon pakoputken suulla niitä on yli kymmenkertainen määrä." Pakkasen oman laboratorion ilmassa on noin 4000 hiukkasta kuutiosentissä; se lienee normaalin huoneilman hiukkaspitoisuus. Ne jaotellaan pieniin ja isoihin. "Erään tutkimuksen mukaan Huippuvuorilla, Grönlannissa ja Pohjois-Kanadassa voi talvella ilmassa olla 50 kertaa enemmän pikkuhiukkasia kuin kesällä. Isoja tai pieniä, ihmissilmin hiukkasia ei erota; vain mikroskoopilla voi ihastella hiukkasten monimuotoista maailmaa: sauvoja, tähtiä, palloja ja särmiä. Nimenomaan nuorten saukkojen siirtäminen onnistuu hyvin eläimiä vahingoittamatta. Pienissä hiukkasissa on kaupungeissa myös runsaasti epäorgaanista hiiltä ja hiiliyhdisteitä, jotka ovat peräisin muun muassa hiilivoimaloista ja liikenteestä. Sisä-Suomessa runsastuteistyövaltuuskunnan YTY :n kanssa, jolle esimerkiksi ilman laadun seuranta Helsingin seudulla kuuluu. lyijyä, noin 90 prosenttia ilmakehän lyijystä oli pienissä hiukkasissa", Pakkanen selvittää. Ja vaikka lumikiteessäkin on hiukkassydän, Pakkasta kiinnostavat eniten yhdyskuntailman hiukkaset ja niihin kiinnittyneet kemialliset yhdisteet. Pienimmät ovat halkaisijaltaan noin 10 nanometriä, ja isot, kuten maaperän pölyhiukkaset, noin tuhat kertaa suurempia. Tänä vuonna lupia myönnettiin täysi tusina. Ilmatieteen laitos tekeekin yhteistyötä Pääkaupunkiseudun yhSaukko palaa Saaristo merelle Kaksivuotias tyttösaukko ja vuoden ikäinen poikasaukko saivat keväällä uuden kodin Saaristomeren kansallispuistosta. "Jonkin vilkasliikenteisen tien varrella saattaa olla esimerkiksi 100 000 hiukkasta kuutiosentissä ilmaa", Pakkanen sanoo. Molemmat lusivat tuomionsa Ähtärin eläinpuistossa. Ilmiö havaitaan myös Suomessa, joskin lievempänä." Yihoviimeiseksi tivaan hiukkastutkijalta kantaa turvallisimmasta tavasta tuottaa energiaa. Hänen mukaansa hiukkaspäästöjen kannalta ydinvoimakin menettelee, mutta vain niin kauan kun kaikki toimii . Tuomo Pakkanen uppoutui ilmassa leijuviin hiukkasiin 11 vuotta sitten
Liian märkä ja kylmä kasvualusta voi saada juuret mätänemään talvella, kun kasvi ei kuluta vettä niin paljon. Vesiympäristön muutokset ovat myös heikentäneet tämän veikeän sukeltajan elinmahdollisuuksia. KOTIMAASTA Säpissä voi saada mufloninsarvista 4· r' Jari Salonen Säpin majakkaa vartioi muhkeasarvinen mujloni. Helppohoitoinen ja nopeasti suureksi kasvava huonekumipuu on komea valoisalla ikkunalla tai olohuoneen kulmauksessa kasvilampun alla. Rauhoituksella kanta elpyi, mutta uusi alamäSUOMEN LUONTO 11 /96 55. Takana on muutaman kuukauden vankeus ja satojen kilometrien mittainen siirto uuteen ympäristöön. Jari Salonen Markku Lappalainen Saukko nuuhkii saariston vapaita tuulia. Vahvimmin taantuman aiheuttajaksi epäilty myrkkykuormitus on kuitenkin hellittänyt. Viimeistään talvella sen uskotaan laumautuvan saaren noin 40 muflonin joukkoon. Talvella fiikus viihtyisi hieman viileämmässä huoneessa, niukemmin kasteltuna. Säännöstely, perkaukset ja ruoppaukset eivät ole saukon etujen mukaisia toimia. Moni Luvian Säppiin rantautunut veneilijä on ensi kertaa päässyt tutustumaan saaren tunnuseläimeen, mufloniin. Vuodesta 1949 saaressa asustelleet lampaansukuiset eläimet lymyävät rantapensaikossa, mutta Ähtärin eläinpuistosta keväällä tuotu tulokas on toista maata. Vähässä valossa alimmat ja ylimmät lehdet voivat kellastua ja varista pois. Saukkojen kanKUKKA IKKUNALLA Kumipuu kasvaa isoksi Fiikus eli huonekumipuu, Ficus elastica, on kotoisin trooppisen Aasian sademetsistä. Se ei turisteja ujostele. Moni veneilijä on pakannut telttansa takamukset mustelmilla, kiitos pässin muhkeiden sarvien. ki alkoi 1950-luvulla, ja tämä alho jatkuu edelleen maan lounaisosissa. Suihkuttamisesta fiikus sen sijaan pitää. Saukon tuoreimman taantuman syyksi on arveltu ympäristömyrkkyjä samoja jotka iskivät 1970-luvulla merikotkaan ja harmaahylkeeseen. Rea Peltola 9. 1930-luvulla huonekumipuu pääsi uudelleen kotien huonekasvivalikoimaan, ja suosittu se on vielä nykyäänkin. Alkuperäisestä, riippuvalehtisestä kumipuusta on vuosikymmenten mittaan kehitelty paremmin huonekasviksi sopivia, kaunismuotoisempia lajikkeita sekä hieman arkoja kirjavalehtisiä muunnoksia. Vaikka fiikus on sopeutunut lämpimään ja kosteaan ilmanalaan, se sietää ihmeen hyvin keskuslämmitystalojen kuivuutta. 1900-luvun alkuun nat ovat romahtaneet koko läntisessä Euroopassa. Alun perin kasvia käytettiin kumin tuottamiseen, sillä fiikuksen maitiaisneste sisältää 40 prosenttia kautsua, luonnonkumin raaka-ainetta. Markku Lappalainen Vesa Koivu Huonekumipuu. mennessä fiikuksesta oli jo tullut keskiluokkaisuuden peri-ilmentymä; niinpä se jäikin joksikin aikaa pois muodista. Tasainen kastelu ja lannoitus saa lehdet kasvamaan kookkaiksi. kaikkialla Suomessa 1900-luvun alussa. Miksei siis saukkokin voisi palata, varsinkin kun paikalliset ihmiset asennoituvat siihen myönteisesti. "Tätä eläintä jouduttiin ruokkimaan tutti pullolla, ja se leimautui ihmiseen", Ähtärin eläinpuiston intendentti Jukka Lehtinen selvittää. Nykyään luonnonkumin tuottamiseen käytetään muita, tuottoisampia kasvilajeja. Merikotka on noussut siivilleen, harmaahyljekin on ohittanut aallonpohjansa. Huonekumipuu oli 1800-luvun lopulla yleisimpiä huonekasveja. Luonnossa fiikus kasvaa tiheissä metsissä, suojassa auringonpaahteelta ja voi tulla yli 30 metrin korkuiseksi. Saaristomeren saukkokatoa ei kuitenkaan näillä syillä selitetä. vsk. Sekä paikallinen metsästysseura että Lahtinen uskovat sarvisankarin menestykseen. "Vuoden vanhana se alkoi puskea hoitajia, ja sitä tarjottiin Säpin laumaan laajentamaan geenipohjaa." Puskemista mufloni on jatkanut Säpissäkin. Kun fiikuksen latva piankin kurottaa kattoon asti, se on helppo nuorentaa juurruttamalla latvaverso vesiastiassa
vsk.. Suojaimessa on oltava P2-luokan pölynsuojaus ja aktiivihiilisuodin. Se on säilynyt vuosisatoja suon happamissa, hapettomissa ja kosteissa oloissa. Fluorivoiteiden käytössä on kilpahiihtäjillekin hyötyä vain lähellä nolla-astetta. Lähinnä niitä voi aiheuttaa serisiinin liuotus. Tosin pellavankin tuotantoon liittyy monia ympäristöhaittoja. Arto Kultamaa Suomen ympäristökeskuksesta totesi, että esimerkiksi fluoriparafiinit ovat hyvin pysyviä ja kertyviä yhdisteitä. "Ekopuuvillan" viljelyssä on yleensä luovuttu jostakin erityisen haitallisesta toimesta esimerkiksi kloorivalkaisusta tai lehtien ruiskuttamisesta. Onko mitään järkeä voidella lasten suksia fluorivoiteilla. Miten kuluttaja sitten voi löytää haluamansa ekotekstiilin. Yhdisteet ovat kuitenkin niin pieninä pitoisuuksina, ettei niistä ole todettu mitään ympäristöhaittaa. Tämän tyyppiset parannukset ovat pitkälti kosmeettisia. Nykyisessä laajuudessaan käyttö on varmasti ongelmatonta menisihän kuitu muuten hukkaan. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. Pakkaskelissä muut voiteet toimivat valmistajien mukaan yhtä hyvin. Entä vaikuttavatko yhdisteet pohjavesiin. Vaatteiden ympäristövaikutuksia on vaikea mitata ja verrata. Dosentti Jyrki Liesivuori Kuopion aluetyöterveyslaitokselta on tutkinut fluorivoiteiden terveysvaikutuksia. Tupasvillakuitua ei voi missään tapauksessa mainostaa sataprosenttisen ekologiseksi. Harrastelijat eivät aina välitä suojautua katkuilta, ja niinpä flu orivoiteiden terveyshaitat ovat ulottuneet harrastajatasolle asti. Luistaa suksiin Kilpahiihtäjät käyttävät erilaisia fluoripitoisia voiteita (fluoriparafiinit, fluoripulveri tms.). Tupasvilla on luonnonkuitua, mutta onko sen käyttö ristiriidassa soiden tulevaisuuden kanssa. Fluorivoiteita ei saa koskaan levittää suojaamatta hengitysteitä. Luonnonmukaisesti vi ljeltyä puuvillaa kannattaa etsiä lähinnä ekoja luontaistuotekaupoista. Kuituja suojataan esimerkiksi mikrobeilta ja sieni Itä. Todellinen ekopuuvilla, luonnonmukaisesti viljelty, on käytännössä tavallisen kuluttajan ulottumattomissa, sillä se on kallista ja harvinaista. 10 Siksi tupasv illavaatteita voi mielestäni ostaa melkoisen hyvi llä mielin. Silkin tuotanto ei myöskään aiheuta kovin merkittäv iä ympäristöhaittoja. Lisäksi puuvillan ja muiden luonnonkuitujen ongelmana ovat niiden erilaiset viimeistelyt. Jos tupasv illalla yritettäisiin korvata muiden kuitujen käyttöä merkittävässä määrin, olisi se todellakin ristiriidassa soiden suojelun kanssa. Saako voidejätteet laittaa huoletta roskiin vai ovatko ne ongelmajätettä. Pellavan viljely ei ole niin intensiivistä kuin puuvillan. Mikäli pellavan liotuksessa syntyneet jätevedet puhdistetaan, pellavan ekotase paranee merkittävästi. Eräiden arvioiden mukaan yli puolet maapallolla käytetyistä hyönteismyrkyistä levitetään puuvillapelloilla. Tupasv illan saanto turvetuotannon yhteydessä on sen verran vähäistä, että se voi korvata vain hyvin vähän muita tekstiilikuituja. Synteettisten kuitujen ja luonnonkuitujen ympäristövaikutuksia ei voi verrata keskenään. Puuvillan tehoviljely aiheuttaa monia ympäristöhaittoja. Synteettisistä kuiduista esimerkiksi polyesterin tuotannosta aiheutuu glykoli-, aldehydija antimonipäästöjä, akryylikuitujen ongelmana ovat liuotinjäämät, ja polyamidin tuotanto päästelee ilokaasuja. Eikä puuvillan valkaisukaan ole ongelmatonta. Mitkä tekstiilit säästävät luontoa eniten, vai onko sellaista olemassakaan, kun puuvillakin on joutunut epäiltyjen listalle. Kotimainen suomenlampaan villasta valmistettu villapaita on melko varmasti ympäristöä säästävämpi kuin uusseelantilaisesta villasta tehty. Markkinoille on viime vuosina tullut jonkin verran niin sanottua ekopuuvillaa. Tekstiilien ekomerkkien viidakko on tiheä. Voidevalmistajat ovat huolissaan voiteiden "turhasta" käytöstä. Kuitu on peräisin tupasvillan juuritupesta. Tutkimus sai alkunsa siitä, että Hiihtoliitolla pitkään töissä ollei lla voitelijoilla esiintyi tavallista enemmän päänsärkyä, pahoinvointia, hengitysteiden ärsytystä, kuumeilua ja suorituskyvyn laskua. Liesi vuoren tutkimuksissa selvisi, että oireet olivat yhteydessä käytettyihin flu orivoiteisiin. Tupasvillakuitua, joka korvaisi muun muassa puuvillaa, kehutaan sataprosenttisen ekologiseksi. Villan ympäristökuormitus liittyy intensiivisen lammastalouden haittoihin ja villan pesuun. Tupasvilla kasvaa pikkuhiljaa soilla, ja sen taloudellinen hyödyntäminen esimerkiksi tekstiileissä on täysin riippuvainen turpeen nostosta. Fluorivoiteet eivät ole ongelmajätettä ja ne voi laittaa yhdyskuntajätteiden keräilyastioihin. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko faxilla (03) 335 42 12 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ sllfi Piirrokset: Markku Tanttu Takki turpeesta vai muovista. Voiko kilpaladun varrelta poimia kesäisin marjoja ja sieniä. Ehkä pisimmällä ym päristövaik utusten vertailussa on yhdeksän eurooppalaisen tutkimuslaitoksen yhteenliittymä, joka myöntää vaatteille Eko-Tex (tai ÖköTex) nimistä merkkiä. Tupasvillakuitu on eräänlaista jätettä, joka seuloontuu turvetta käsiteltäessä, joten sen käyttö tekstiiliteollisuudessa on tavallaan jätteen hyödyntämistä. Tutkimuksen seurauksena kaikkiin fluorivoiteisiin laitettiin varoitusmerkinnät ja käyttöohjeet. Satunnaiselle voitelijalle käytännöllisin ratkaisu on kertakäyttösuojain (FFAP2). Tekstiilien värjäykseen saatetaan käyttää raskasmetallipitoisia väriaineita, bentsidiinivärejä tai muita ympäristölle haitallisia yhdisteitä. Koneellisen korjuu n mahdollistamiseksi puuvillan lehdet varistetaan myrkyillä ja puuvillapeltojen kastelu ja lannoittaminen aiheuttavat merkittäviä paikallisia ympäristöhai ttoja. Haihtuneet fluoriyhdisteet vaikuttavat ilmakehässä kasvihuonekaasuina. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO) 1/96 55. Siihen käytetään yleisesti klooria tai klooriyhdisteitä. Ehkä suurimpana haittana on ollut liotus, jolla kuidun ympäristöystävällisyys punnitaan. Voiteet aiheuttavat niin sanottua teflonkuumetta ja keuhkoihin joutuessaan fibrisointia eli keuhkorakkuloihin muodostuu eräänlaista arpikudosta. Jotkut tekstiilitehtaat ottavat väriaineet prosesseista tarkasti talteen, jolloin värjäyksen haitall isuus pienentyy merkittävästi . Jokaisella tekstiilikuidulla on oma järkevä käyttökohteensa ja valmi stuksen ympäristökuormitusta voidaan vähentää. Väittäisin kuitenkin, että monissa tapauksissa synteettisten kuitujen valmistus aiheuttaa vähemmän ym päristöhaittoja kuin hyvin intensiivinen puuvi llan tuotanto. Turvetuotanto aiheuttaa monia merkittäviä ympäristöhaittoja ja vaikka niitä ei tupasvillalle laskisikaan, ei tupasvillakuidunkaan valmistus ole haitatonta. Miten fluoriyhdisteiden kaasut vaikuttavat voitelijoihin ja onko niistä haittaa ilmakehässä
I. "Auto, sillä kulkee kaikki", kuuluu mainoslause. Ovatko ne paljon sen turhempia kuin moni muu autonkäyttö. Liioin ei se isäntä, joka menetti osia tilastaan evakoille, sanottavammin lämpene Karjalan murteesta. Yleensä yritykset tulkitaan mielistelyksi tai ne kääntyvät muuten vain itseänsä vastaan. Heidän silmissään luontoväki näyttää kiihkeiltä monomaaneilta, jotka pahimmassa tapauksessa eivät tiedä muusta kuin luonnosta. Siksikö luonnonsuojelijoita on helppo panna tutkintavankeuteen jopa murhapoltosta epäiltyinä sen sijaan, että ensin epäiltäisiin vakuutuspetosta tai jopa tahallista luonnonsuojelun vastaista provokaatiota. Samalla mietin kahta asiaa. Periaate säilytettävä, mutta tarpeen tullen taktikoitava. Toimiiko joidenkin luonnonsuojelijoiden ulkonainen (valtaväestöstä) erilaisuus luonnonsuojelua vastaan. P aremmintietäjät ärsyttävät siksi, että heidän tietonsa voi olla oikeaa, mutta epäkäytännöllistä ja naiivisti asian vierestä puhuvaa. Pohjalaismurteet eivät välttämättä ole suosittuja Kainuussa. Myös ruotsia on osattava, henkilöja paikannimet äännettävä oikein. Se voisi olla hauska ja luonteva päähine, jos esitelmöisin aiheista Carl von Linne ja hänen aikansa tai Rokokoon puutarha-arkkitehtuuri tai Giacomo Girolamo Casanova muistelmakirjailijana. Nuoria kuin takavuosien voimistelunopettajan unelmista. Sen sijaan voi olla erittäin epäviisasta sonnustautua kolmikolkkaan, jos menen puhumaan ympäristöasioista Keski-Suomen tiemestareille tai satakuntalaisille yrittäjäjärjestöille. Parempi luopua omasta parrasta kuin metsien naavaparroista. Paikkakunnalla kun ei satu toimimaan vireää luonnonystävien piiriä, jonka ketotalkoista jokainen löytäisi elämänkumppanin tai edes harjoituskumppaneita sitä oikeaa odotellessaan. Uudenmaan syrjäkylillä ei pidä vääntää savoa, se herättää aggressioita. Autot ovat kylmässä maassa usein ainoa puolijulkinen tila nuorille. Malli on komea, ja ihmettelen ettei se ole sitten 1700-luvun ilmaantunut muotiin kertaustyylinä. Eivät sodatkaan ole siihen loppuneet, että vihollisia on saatettu kunnioittaa taitavina ja urheina sotureina. Tietenkin he, joilla on selkeä syy, vastustavat jo omien etujensa kannalta, vastustavat vaikka luontoväkeä ihmisinä arvostaisivatkin. Saapuessaan Suomesta Venäjälle vallankumouksen tekoon hän ei suinkaan juuttunut puhumaan politiikkaa ensimmäiselle kohtaamalleen rajaviranomaiselle, vaan esiintyi tuntemattomana veturinlämmittäjänä. Hyvä seura ja valistus ovat ylellisyyttä, joka koituu yhä harvemman osaksi. Lenin. Valitettavan usein se pitää paikkansa myös geeniperimän kuljetuksen suhteen. tuukin. vsk. Oppisanojen pelossa moni heittäytyy kansanomaiseksi osaamatta sitäkään. Tietysti asiallakin on merkitystä. Luulenpa, että edellä mainitut tiemestarit uskovat paremmin niitä dokumentteja, jotka luonnonsuojelija vetää ulos attaseasalkusta kuin verkkokassista. Jollei kolmikolkka suorastaan tekisi kaikkea sanomaani epäuskottavaksi, se olisi ainakin erikoinen sormus, jota tuijotetaan sen sijaan että katsottaisiin minne sormi osoittaa. Todelliset tehtävät odottivat vasta Pietarin Suomenasemalla. Luonnonsuojelullisuuden ei tarvitse olla pehmouniformu. Kahden vaiheilla olijat hyväksyvät luonnonsuojelun muistaen kumminkin lisätä lauseen "liika on aina liikaa". Monelle syrjäseudun nuorelle autonrämän omistaminen saattaa olla ainoa keino vastakkaisen sukupuolen tapaamiseen, vaihtoehto vanhaksipojaksi jäämiselle. Vastustajia mitä vastustajia, eturistiriita menee tunteiden edelle. Ehkei kokonaisvaltainen luonnollisuus ole hyvä suositus. Älköön koskaan kutsunako Kainuuta Etelä-Suomeksi, vaikka se valtakunnan kartalla hieman puoliväliä etelämmäs asetMatti Koivumäki Onko Hannu Niklander menossa puhumaan ympäristönsuojelusta Keski-Suomen tiemestareille. muun, erilaisen, alius, käsitteestä. "O lkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset", neuvoi Jeesus seuraajiaan. Virheet paitsi ärsyttävät ja johtavat keskustelun epäolennaisuuksiin myös antavat ikävästi perehtymättömän kuvan. Hannu Niklander Risuparta vai kolmikolkkahattu M yönteisimmillään tavallinen käsitys luonnonsuojelijasta sisältää jotain partiolaismaista: ulkoilmanuorisoa hyvien harrastusten parissa. Jos tämä Matteuksen evankeliumin 10: 16 viite jotakuta häiritsee, niin muistettakoon, että saman osasi myös V. Myös kielenparsi voi vieroittaa. Raikas ja reima kuva on sen verran vahva, että se tuntuu läpäisseen myös kielteisesti suhtautuvien näkemykset. Nykysosiologiassa puhutaan paljon SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Alueellinen identiteetti ei ole maanmittausoppia. Kuvitelkaapa minut kolmikolkkahattu päässäni. Parrankasvu on luonnollisempaa kuin sen ajaminen, mutta onko varaa ottaa suurta yleisöä karkottavaa risuparran leimaa. 11. Lempeästi poimuileva luontokassi ei ole sen ympäristöystävällisempi ratkaisu kuin jo olemassa oleva kiiltävä attaseasalkku, jonka luonnonystävä on saanut haltuunsa ylioppilaslahjaksi (minä sain kolme), perimällä, löytämällä tai ammoin hölmöyksissään ostamalla. Kun kuva on näin hyvä, voi miettiä kuinka sen saisi vielä paremmaksi. Luonnonsuojelijoita saatetaan vastustaa, mutta harvoin heitä syytetään juopottelusta, irstailusta tai huumeiden käytöstä. Tuottajayhdistyksen tilaisuuteen saapuu talonpoikia, mutta esitelmöivän luonnonsuojelijan ei pidä pukeutua lannanlevitysasuun, kun yleisö teryleenipuvut yllään odottaa juhlavuutta. Tuomitsen kirkonkylien ja pikkukaupunkien iltaiset korttelirallit. Älköön toisaalta yritettäkö matkia heitä joille puhutaan
Kiiltomadot viihtyvät Suomen lounaisja eteläkolkassa, pohjoisin havainto tuli Oulun läänin Rantsilasta. Joittenkin lamppujen alla saattaa loistella jopa kymmenittäin kiiltomatoja. Juhannus on selvästi pienten lyhtyjen aikaa. Loppukesällä ja syksyllä Aura Kangasniemi Karstula Kauniainen Kesälahti Keuruu Kirkkonummi Kivijärv i Konginkangas Konnevesi Korpilahti Kouvola Kuhmoinen Kuopio Kurikka Kuusankoski Lahti KilLTOMATOKUNNAT Ristiina Ruokolahti Ruovesi Rymättylä Rääkkylä Sahalahti Sauvo Espoo Forssa Hanko Hauho Hauki vuori Heinolan mlk Heinävesi Helsinki Houtskari Ikaalinen Ilomantsi Jaala Jämsänkoski Kaarina Kangasala 12 Lappeenranta Lappi Lieksa Lieto Liperi Lohja Loppi Luhanka Merimasku Multia Muurame Mäntsälä Nauvo Nummi-Pusula Orivesi Padasjoki Pernaja Perniö Pertteli Pertunmaa Pori Pomainen Punkalaidun Pyhtää Pyhäjärvi Rantsila Rautalampi Rautavaara Savi taipale Savonlmna Siilinjärvi Sipoo Siuntio Sulkava Suomenniemi Suonenjoki Taipalsaari loistavat kiiltomadot ovat Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentin Larry Huldenin mukaan mitä todennäköisimmin toukkia, jotka muistuttavat erehdyttävästi aikuisia naaraita. Onnettarena oli Suomen luonnonsuojeluliiton talouspäällikkö Ritva Pietiläinen. •• SUOMEN LUONNON KESAKILPAILUT Tähtimatto tuikkii Kesäkilpailumme kiiltomadoista sytytti lukijamme. Muun muassa uusikaupunkilaiselle Leena Vuorelle kiiltomadot kuuluvat kiinteästi juhannukseen. Toukkien valo on himmeämpi kuin aikuisilla, mutta iltojen pimetessä se näkyy hyvin. Monet vastaajat ovat tarkkailleet kiiltomatoja useana vuotena, ja joidenkin mukaan ne ovat vähentyneet. vsk.. Kesäkilpailuumme tuli näistä viehättävistä hyönteisistä 142 havaintoa ja niitä nähtiin satoja. Kiiltomatohavaintoja lähettäneiden kesken arvottiin kolme puuvillaneuletta, jotka saivat Anneli Kangasniemi Pudasjärveltä, Elina Kotiranta Helsingistä ja Pekka Pitkänen Halkiasta. Alice Karlsson Taivassalo Tammisaari Tarvasjoki Turku Tuulos Tuusula Uurainen Uusikaupunki Vehmaa Vehmersalmi Vesilahti Vihti Viitasaari Viljakkala Yästanfjärd Ahtäri SUOM EN LUONTO 11 /96 55. Rutisteltavaa saivat Leea Björkman Vaasasta, Else Miettinen Vantaalta ja Aarne Wahlström Helsingistä. Helsinkiläinen Pirjo Aaltonen kirjoittaa seuranneensa kiiltomatoja 25 vuoden ajan Ruovedellä. Tutkimus vahvistaa lukijoittemme havainnot. Palkinnot on lähetetty voittajille ja kiiltomatohavainnot Luonnontieteellisen keskusmuseon hyönteisosastolle. Huldenin mukaan esiintymisen pohjoisraja kulkee suurin piirtein Rantsilasta Kuhmoon, sen pohjoisempaa ei ole yliopistollakaan havaintoja. "Ja ellei silloin kiiltomatoja löytyisi, kyllä jotakin hyvin oleellista, perinteistä, puuttuisi", hän pohtii. Kaikkien kesäkilpailuihin vastanneiden kesken arvottiin kolme Otto-karhusta. Ensi kesänä syttyvät taas uudet lyhdyt. "Kun tontilla tuolloin nähtiin yksi kiiltomato, tapaus oli niin harvinainen, että meidät lapset herätettiin sitä katsomaan." Kesäkilpailumme innosti Illusia monia etsimään kiiltomatoja, ja niiden näkeminen herätti poikkeuksetta iloa. Lyhdyt alkavat toistella juhannuksen tienoilla, ja koiraiden houkuttelua kestää elokuun alkupäiviin asti. Aiemmin hänen kesämökkitonttinsa Kukonpohjan kylässä oli "kuin tähtimatto", mutta nyt tuikkuja on harvassa. Kiiltomadot loistavat yhä. Osa vastaajista oli puolestaan sitä mieltä, että kiiltomadot ovat nykyisin yleisempiä kuin ennen. Esimerkiksi Reetta Räisänen löysi mökiltään Sauvosta niitä tänä vuonna useita, kun hänen lapsuudessaan 1960ja 1970-luvulla loistelijat olivat hyvin harvinaisia. Nyt kaikkien kirjoihin merkittyjen kiiltomatonaaraiden lamppu on sammunut lopullisesti ja vain toukat talvehtivat jossakin karikkeen suojassa. Joillekin viime kesän tuikku oli elämän ensimmäinen! Muutamat totesivat lisäksi helpottuneina, että uros löysi paikalle. Toukkien tuikkujen merkitystä ei tunneta. Havaintoja tuli mukavasti ja kaikista välittyi löytämisen riemu. Kiiltomatohavaintoja tuli 92 kunnasta, jotka ovat saaneet oman lamppunsa
Esimerkiksi Anita Hakasalon 15-koloinen haapa oli viime kesänä tiaisten suosiossa. " Kun huomasin Suomen Luonnon kesäkilpailun, muistin haavan", Luostarinen kertoo. Julkistimme kesäkuun numerossamme kaksi kesäkilpailua: Missä komeilee Suomen koloisin haapa. Kottaraispöntössä pesi viitisentoista vuotta sitten liito-orava. Leea Björkmanin 13koloisessa pesi kesällä palokärki . Niin sanottuja vanhoja metsiä Lapin kolmion alueella ei juurikaan ole, eikä esimerkiksi Tornion kunnan metsistä ole vanhoja metsiä suojelun piirissä yhtään neliömetriä. Kolmeenkymmeneen koloon on helppo uskoa, mutta laskeminen oli Luostarisen mukaan melkoisen vaivan takana: " Kiersin kolmesti puun ympäri ." Toinen vaikeus liittyy sen tulkitsemiseen, mikä on kolo. vsk. Luostarinen on työssään tottunut tiettyyn tarkkuuteen hän on kliinisen hammaslääketieteen dosentti Turun yliopistossa. Koloja Suopajärvi laski haavasta 24-26. Veikko Luostarinen jätti epäselvät tapaukset pois laskuista. Käymme katsomassa myös kisassa jaetulle kolmannelle sijalle tullutta 17-koloista haapaa. Monet kilpailuvastaukset osoittivat selvästi , ettei haapojen kiinnostavuus ole ki inni vain kolojen määrästä, vaan myös niiden asukkaista. Vastauksia tuli vain tusina, mutta ne olivat sitäkin mielenkiintoisempia. Lassi Suomisen löytämä viisireikäinen haapa sojottaa Turun ja Kaarinan rajalla aivan Turku-Helsinki-moottoritien työmaan vieressä, mutta silti uuttukyyhky ja käpytikka pesivät siinä ainakin vielä. Viereisen sivun kiiltomatokartassa Luostaristen havainnot loistavat kahdessakin paikassa, sillä suvulla on kesäpaikka Liperissä. Liisa Styrmanin Konneveden 10-koloisessa "asustaa ainakin tiaisia ja käpytikka. Lehtemme haapalöydöstä palkinnoksi antama Benjam Pöntisen liito-oravakirja tuntuu olevan hyvin mieluinen. TiA ntti Halkka koista paikalla ovat pesineet niin palokärki kuin pohjanja käpytikkakin. Vieläkö kiiltomadot loistavat. Lokakuun puolivälin lähestyessä monissa Etelä-Suomen haavoissa oli yhä lehtiä niin Uudessakaupungissakin. Tämä kuvastaa hyvin haavan laajaa levinneisyysaluetta sehän kasvaa aivan pohjoisinta Lappia myöten. Oheisen kolopuun kotimetsä on säilynyt aina viime vuoteen asti lähes täysin hakkuilta." Suopajärven haapametsässä pesi viime kesänä peräti kolme lapinpöllöpariskuntaa sekä hiirija kanahaukka. Koloisin haapa löytyi Uudestakaupungista Haapa valittiin kilpailukohteeksi, koska se on vuoden puu ja rikastuttaa metsäluontoa. Lintu kutsui korvasieniretkellä olleen Veikko Luostarisen paikalle toissa keväänä hakkaamalla puuta kiivaasti. Siellä Veikko Luostarinen on seuraillut saimaannorppaa jo vuodesta 1947. Kävimme katsastamassa koloisimman haavan Uudessakaupungissa. Kiitämme kaikkia kilpailuumme osallistuneita! Suomen Luonto on jatkossakin kiinnostunut ennätyksellisen koloisista haavoista. Toinen sija Tornioon Toiseksi koloisimman haavan ilmoitti kilpailuun torniolainen Matti Suopajärvi. Ennnätyshaavoilta on Luostaristen merenrantamökille matkaa kilometrin verran. Asukkaiden laaja kirjo Kolmannen sijan kilvassa jakoi Veikko Luostarisen kanssa Juha Kippo Lohtajalta. Hän kuvaa seudun tilannetta näin: "Alueen kalkkipitoiset rehevät metsät ovat yksityisomistuksessa, ja ne on yleensä hakattu aina ennen kuin oheisen kaltaisia kolokeloja on päässyt syntymään ... Haavan alkuperäinen löytäjä on palokärki. Luonnonystävän mökin tunnistaa helposti lintujen pesäpöntöistä. SUOM EN LUONTO 11 /96 55. Lehtemme kesäkilpailun voittajahaavalla viimeisestä lehtimisestä on jo aikaa, sillä se rönöttää maassa oksattomana pökkelönä. Maaliskuu tuo tullessaan naakkapariskunnan, joiden pesintä on onnistunut hyvin vuosi vuoden jälkeen." Marjukka Modig ilmoittaa Mäntyharjun alle kymmenkoloisestaan, että haavikon koloissa ovat liito-oravan lisäksi asustaneet kirjosieppo, talitiainen, lepakko ja ampiainen. Yllä Veikko Luostarinen istumassa kaatuneella voittajalla. Vasemmalla Uudenkaupungin 30-koloinen ennätys haapa vielä pystyssä. Tutkailemme maassa makaavaa haapaa. Se ehti ilmeisesti saada tittelinsä vain hiukan ennen kaatumistaan; joka tapauksessa se oli kesän 1996 koloisin haapa. Seudulla on järeitä haapoja siellä täällä. Tässä yhteenveto kesän havainnoista. Antti Halkka 13. Kolohaapa löytyi lähistöltä niin sanotun Lapin kolmion alueelta
vsk.. "Mielekäs pyöräilymatka minulle on sadasta metristä pariinkymmeneen kilometriin." Riihelä suhaa pyörällään kotoa Ruoholahdesta töihin YLE:n radiotaloon Pasilaan keväästä syksyyn. Vasta 1960ja 70-luvun vaihteessa kevyestä ja julkisesta liikenteestä ruvettiin puhumaan liikenteen osana." "Mua pidettiin melkein puolihulluna, kun ehdottelin Uudenmaan alueradiossa pyöräteitä Helsinkiin ja puhuin julkisesta liikenteestä kiinteänä osana liikennejärjestelmää." 14 Fillarilla stadissa Vuoden pyöräilijä, liikennetoimittaja Esko Riihelä polkee mielellään fillarilla töihin ja asioille Helsingissä. Se saattaa kestää pari päivää." Sitten kun lunta todella on eikä meinaa, se aurataan jalkakäytäville ja pyöräteille. Julkisen liikenteen osuus on vähentynyt lähes kaikissa Suomen kaupungeissa, mutta Helsingissä se on säilynyt melkein 70-luvun tasolla: reilusti puolet pääkaupunkilaisista kulkee joukkoliikennevälineillä. Täällä on suhteellisen hyvä pyörätieverkko", Esko Riihelä vakuuttaa tutulla liikenneradioäänellään mutta on kerrankin näkyvillä koko mies. Moni tulee jo nyt Lauttasaaresta ja Tapiolasta autolla Ruoholahden metroaseman pysäköintipaikalle, jossa on edullisempaa säilyttää autoa kuin keskustassa. Teksti: Ritva Kupari Kuvat: Hanna Hentinen "Pyörähän riittää auton vaihtoehtona pääkaupunkiseudulla. "80-luvun puolivälissä syntyi juniori. Helsingissä tilanne on vielä melko hyvä; itse asiassa pääkaupunki kuuluu vähiten autoistune1sHn kuntiimme. Toimittaja Esko Riihelä on kiertänyt tänä vuonna puhumassa pyöräilystä monessa tapahtumassa. "Lumi on pyöräilykauden raja, ja pimeys. "Tämmöiset ratkaisut ovat varmaan tulevaisuuden ratkaisuja", Riihelä linjaa. Pyöräilyvuosi 1996 kampanjoi arkipyöräilyn ja pyöräilyn turvallisuuden lisäämiseksi. Autoistuminen on muuttanut katuvieret parkkipaikoiksi." Julkinen liikenne on pitänyt pintansa Miten autojen valtaa voitaisiin rajoittaa. Pyöräily keskustassa on tullut varsinkin kesällä suosituksi, ja sitä miellyttävämpää se on, mitä vähemmän ympärillä on autoliikennettä ja pakokaasuja. Liikenneliiton koordinoiman pyöräilyvuoden kellokas kiistää olevansa himopyöräilijä. Riihelä kehuu, kuinka kotoa Ruoholahdesta pääsee pyöräteitä pitkin joka suuntaan, mutta yhä olisi parannettavaa. Bussit siirtyvät rikittömiin polttoaineisiin ja puhdistustekniikka kehittyy. " Mitoituksen lähtökohtana on ollut nykyistä paljon vähäisempi ja yksisuuntainen pyöräily, mutta pyöräilijöitä kulkee molempiin suuntiin. Henkilöautokannan uudistuminen vähäpäästöiseksi voi kestää pasuoMEN LUONTO 11/96 55. Hän puhui pyöräteiden ja pyöräilyn puolesta jo reilut neljännesvuosisata sitten -ja yhä on tarvetta puhua. "Siihen on totuttu emmekä edes pane hanttiin." Myös kävelijät ja pyöräilijät ovat liikennettä Riihelä on pannut hanttiin yksisilmäistä autoilukulttuuria ajaville jo runsaat neljännesvuosisata sitten kansalaisjärjestö Enemmistö ry :ssä. Silti pitää vielä miettiä, miten joukkoliikenne tehdään entistä houkuttelevammaksi ja joustavammaksi vaihtoehdoksi niin, ettei omalla autolla kannata tulla keskustaan." Riihelän mielestä on oikein, ettei kaupungin keskustaan ole rakennettu suuria pysäköintialueita ja -halleja. Liukkaalla en pyöräile, eikä talvikunnossapito pyöräteillä toimi, koska tärkeysjärjestyksessä putsataan ensin ne kadut, joilla on julkista liikennettä, sitten muut kadut ja pyörätiet. Näin marraskuussa pyöräilykelit alkavat jo huveta pimeyteen ja kylmyyteen. Metrolla pääsee kahdessa minuutissa rautatieasemalle, ja neljän minuutin päästä on Hakaniemessä. Alunperin kadut on tehty liikkumista varten, eivätkä siellä hevosliikenteen aikana kärryt seisseetkään. "Julkisen liikenteen palvelutaso täällä on hyvä. Hänelle pyöräily on asiointia ja samalla kuntoiluakin, muttei retkeilyä. Ruvettiin kundin kanssa ajamaan pyörällä, ja siitä se sitten alkoi uudestaan." Miksei ajorataa voi kaventaa. Ensinnäkin pyörätiet ovat usein liian kapeita. Järjestö nosti jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden oikeudet keskusteluun . Joskus hirvittää, kun joku polkee kovaa vastaan." Toisekseen pyörätien rakentaminen kaventaa lähes poikkeuksetta jalkakäytävää. Esko Riihelän pyöräilyinnostus hiipui kymmenkunnaksi vuodeksi vaikka yleinen tietoisuus koheni ja pyöräteitäkin rakennettiin. Tämä on helpoin tapa pienentää Helsingin päästöjä. "Nyt pyritään pienentämaan julkisen liikenteen päästöjä. "Ajorataa ei ole meillä vielä juurikaan käytetty pyöräteiden rakentamiseen toisin kuin vaikkapa Kööpenhaminassa." Esimerkiksi Helsingin Bulevardilla on todella kapeat pyöräilykaistat, joita vielä kävelijät, autot ja lumivallit tukkivat. "Siihen saakka Autoliiton koppalakit olivat liikenteen erikoisasiantuntijoina, ja autokoulun opettajat ja poliisit tunsivat lopun viisauden. Riihelä tietää, miksei fillareille oteta lisää tilaa ajoradalta: "Se veisi parkkipaikkoja
"Miten erottaa toisistaan kaupungin ja maaseudun. "Useampi satatuhatta ihmistä ajaa ympäri vuoden työmatkat pyörällä. Väistämätön erityispiirre Suomen kesässä on viikonloppuautoilu kaupungista mökille. Vastustan kuitenkin esitystä siksi, että se asettaa uuden lisävelvoitteen pyöräilijälle." Ruuhkien metsästystä Esko Riihelän kanssa ei malta olla puhumatta myös hänen työstään Liikenneradion, nykyisen Liikenne-Suomen, toimittajana. vsk. ". Tie ei muuttunut miksikään länsipuolella, mutta se jäi tyhjäksi." Hyvien neuvonantajien aika ei ole ohi . Helsingin polkupyöräilijät ja Liikenneliitto ovat keränneet syksyllä nimiä kansalaisadressiin, jossa vastustetaan pyöräilijöiden väistämisvelvollisuuksien lisäämistä. Maaseudulla taas auto on monin paikoin välttämätön, jokapäiväinen kulkuväline. maalla ajetaan autolla. Hänen kulkuvälineensä on 350 markan kirpputorilöytö. rikymmentä vuotta bussikanta vaihtuu varmaan jo viidessä vuodessa." Autojono Utsjoelta päiväntasaajalle Jos Suomessa rekisteröidyt kaksi miljoonaa autoa pansuOMEN LUONTO 11 /96 55. ta1s11n jonoon Utsjoelta etelään päin, ensimmäisen auton keula olisi päiväntasaajalla, Riihelä havainnollistaa. Riihelä on hyvin suosittu radioääni siitäkin huolimatta, että muistan hänen usein kovistelleen teillä liikkujia tyyliin "älkää nyt hyvät ihmiset menkö sinne ... Ja Espoossa: kun espoolaiselle soittaa, että tavataanko stadissa vaikka Viiskulmassa, se kysyy onks siellä parkkipaikkaa, jos ei ole niin ei sitten käy", Riihelä veistelee. Yhä autokannan ennustetaan kasvavan, ja mikä ettei, onhan meillä teitäkin eniten maailmassa asukasta kohti. Liikenneministeriön asettaman sääntötyöryhmän esityksessä pyöräilijät halutaan yleensä väistämisvelvollisiksi pyörätieltä suojatielle tullessaan. Esimerkiksi Kymenlaaksossa suurille paperitehtaille kulkee satoja ihmisiä polkupyörillä päivittäin." Pyöräilyllä on perinteitä, mutta pyöräilyn puolia pitää myös tiukasti pitää. "Periaatteessa muutoksella pyritään lisäämään polkupyöräilijöiden turvallisuutta. D 15. Toisaalta monissa kaupungeissa pyöräillään enemmän kuin Helsingissä. Siinä on sattumoisin peräti kymmenen vaihdetta, joita kaikkia ei tule käytettyä. Kaupungissa kävellään ja Kaupungissa ajeleva Esko Riihelä on sitä mieltä, että perinteinen polkupyörä on turvallisempi kuin teknisesti mutkikas maastopyörä. "No suomalainen on niin käsittämätön ihminen, että kun Tielaitos siirsi nelostien Päijänteen länsipuolelta itäpuolelle ruuhkien estämiseksi, niin kaikki ihmiset siirtyivät ajamaan itäpuolelle
Viime vuonna saatiin 16 mi ljoonaa, tänä vuonna 24 miljoonaa markkaa. Kansallisen luettelon olisi pitänyt olla valmis jo 1995 lopussa, mutta työ ympäristöministeriössä käynnistyi tahmeasti . Sen jälkeen ne lähtevät lausunnolle, ja ministeriö haaveilee, että ohjelma olisi valmis vuodenvaihteessa. Ohje lman rahoitus on kunkin maan oma asia, joskin EU:lta voidaan saada rahaa myös suojelutarkoituksiin. Ehdotuksien Natura2000:een otettavista alueista oli lopulta määrä olla ministeriössä lokakuun alussa. Osa luontotyypeistä määritellään erityisen tärkeiksi suojelukohteiksi. Jäsenmaat kokoavat kukin oman ohjelmansa, joista kehittyy koko unionin kattava luonnonsuojelualueiden verkosto. Tällaisia ovat luonnontilaiset keidassuot, aapaja palsasuot. Mikko Niskasaari Natura 2000 n Natura 2000 on Euroopan unionin ohjelma erilaisten luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelemiseksi. Tavoitteet ovat niin kunnianhimoisia, että ministeriölle on tullut niiden edessä rimakauh u. SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Se suorastaan velvoittaa siihen, onhan maassamme paljon ainutlaatuista luontoa. Näissä on lukuisia sellaisia tyyppejä, joiden suojelussa Suomella on erityinen vastu u. Ympäristöministeriön tulkinnan mukaan se merkitsee, että laji säilyy luontaisessa ympäristössään, sen luontainen levinneisyysalue ei pienene ja elinympäristö säilyy. Ohjelman tarkoituksena on turvata direktiivissä lueteltujen luontotyyppien suotuisa suojelun taso. Samoin korostetaan puustoisten soiden eli korpien ja rämeiden suojelua. Se perustuu 1992 annettuun luontoeli habitaattidirektiiviin ja vanhempaan lintudirektiiviin. 16 Euroopan unionin ohjelma erilaisten luontotyyppien suojelemiseksi antaisi mahdollisuuden paikata suojeluverkkomme puutteita. Ympäristöministeriön ohje edellyttää luontotyyppien luontaisen levinneisyyden säilymistä ennallaan tai laajenemista, samoin niiden rakenteen, toimintojen ja lajiston säilymistä. Suomen erityisvastuu Direktiivin liitteissä luetellaan arvokkaat ja suojelua vaativat luontotyypit sekä eläinja kasvilajit. vsk.
Hannu Vallas SUOMEN LUONTO 11 /96 55. rantaniityt ja maankohoamisrannikon metsät. ~netetty Inahdollisuus. Valtioneuvosto puolestaan päätti kuluraameista ennen kuin suojelun tarve oli selvitetty. Mukana on myös lukuisia rannikkoja vesiluonnon tyyppejä sekä nummia ja niittyjä, jotka suomalaisessa suojelusuunnittelussa ovat perinteisesti jääneet varjoon. Eläinlajeista Suomella on erityinen vastuu muun muassa liito-oravasta, naalista, ahmasta ja saimaannorpasta. Näihin kuuluvat muun muassa harvalukuiset kotkalajimme sekä tutummat, mutta taantuneet kaakkuri ja metso. Matti Silvennoinen/LKA Euroopan unionin lintudirektiivi edellyttää Suomelta erityistoimia kaakkurin elinympäristöjen suojelussa. Lisäksi lintudirektiivissä luetellaan noin 60 taantunutta tai uhanalaista lintulajia, joiden suojeleminen on erityisen tärkeää juuri Suomessa. Ympäristöministeriö on kuitenkin jarrutellut uusien alueiden ottamista suojeluun. vsk. Myös turmeltumattomat pienvesistöt kuuluvat ohjelmaan. Suomi ja Ruotsi ovat ainoat jäsenmaat, joissa näitä luontotyyppejä tavataan. Pyhäjoen rantaa Perämerellä. Suojelun aukkoja paikkaamaan Natura 2000 on siis yleisohjelma ja poikkeaa siten kaikista aikaisemmin Suomessa toteutetuista suojeluohjelmista, jotka ovat keskittyneet tietyntyyppisten kohteiden suojeluun. Erityisen tärkeäksi suojelukohteeksi nimetään myös pohjoisen havumetsävyöhykkeen läntinen taiga eli luonnontilaiset tai sen kaltaiset vanhat metsät sekä maankohoamisrantojen luonnontilaiset metsät. 17. On hyväksytty ainakin kaksi soidensuojeluohjelmaa, harjuohjelma, lehto-ohjelma, Euroopan unionille ovat tärkeitä mm. Näistä liito-orava ja saimaannorppa elävät EU:ssa vain Suomessa
Natura antaisi sekä mahdollisuuden että myös velvoitteen tukkia aukot jos niin halutaan. Liito-orava on noilla seuduin levinneisyysalueensa äärirajoilla. Metsähallitus ja Metsäntutkimuslaitos vastaavat suojeluesitysten tekemisestä hallinnassaan olevilla alueilla mikä merkitsee lähes kaikkia valtion omistamia maita. Metsähallituksen esityksissä ensimmäisenä kulkevat metsätalouden todelliset tai kuvitellut tarpeet. Vanhojen metsien suojeluohjelmaa valmistellut ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Pertti Rassi kävi syksyllä tutustumassa neljään alueeseen ja myönsi kritiikin osaksi oikeaksi. Se oli sovittu jossain, en tiedä missä", sanoo Naturan kokoamisesta ympäristöministeriössä vastaava ympäristönsuojeluneuvos Seppo Vuolanto. Jos on olemassa sellainen uusi suojeluohjelmien ulkopuolinen kohde (vanha metsä ym.), joka on välttämätön saada Natura-kohteeksi, niin tällöin tulee harkita onko jo olemassaolevissa suojeluohjelmien kohteissa sellaisia, jotka voidaan poistaa ohjelmasta ja tilalle ottaa arvokas uusi kohde. "Se ohje tuli annettuna. "Koska Metsähallituksen puistopuoli on ympäristöministeriön ohjauksessa, niin arvioimme, että se voisi tehdä arviot. päristöministeriön puolesta selvä", Pekka Haavisto sanoo. "Se on kyllä jatkossa selvitettävä, miksi metsähallituksen inventoinnit olivat puutteellisia eli miksi· laitoksen puistopuoli on hävinnyt talouspuolelle." Ympäristöministeriö oli erittäin haluton ottamaan asiaan mitään kantaa. Vielä juuri ennen suojeluesitysten valmistumista ympäristökeskuksia painostettiin karsimaan esityksiään. vsk.. Neuvoa on pidetty jopa koomisena, sillä sen lopputulos vaikuttaa ennalta selvältä. Rahahanat kiinni Tiukimmat rajat suojeluohjelmien täydentämiselle ympäristöministeriö asetti määrätessään, että Natura kootaan vanhoista suojelualueista tai suojeluohjelmissa jo olevista kohteista: vain mikäli niiden rajaukset "eivät noudata ns. Sen viivytellessä satakunta hehtaaria aarniometsiä on hakattu ja vuoden sisällä ainakin kolme liito-oravan reviiriä tuhottu. Pohjois-Karjalan kriisi Kaiken lisäksi ympäristöministeriössä neuvottiin, että jos Metsähallituksen sisällä tulee erimielisyyksiä suojelusta, ohjeita kannattaa pyytää esimerkiksi pääjohtaja Pentti Takalalta. Käsittääkseni viranomaiset ovat nyt päässeet suojelutarpeesta yksimielisyyteen, ja silloin asia on ymAnlli Halkka Ympäristöministeri Pekka Haavisto antoi muistion mukaan ohjeita Natura-esityksen karsimisesta. Siksi on epäilty, että metsähallitus sai työt tehdäkseen, jottei viranomaisille kiusallisia kiistoja enää pääsisi julkisuuteen. Ministeri Haavisto "oli huolissaan Natura 2000 -verkoston mahsuoMEN LUONTO 11 /96 55. Maakunnissa ohjelmaa valmistelevat alueelliset ympäristökeskukset, mutta niiden kädet sidottiin suurelta osin. Suojeluohjelmia on koottu kompromi ssien kompromisseina, ja ne ovat täynnä aukkoja. Siksi niiden suojelua ei ympäristöjärjestöjen mielestä olisi pitänyt ratkaista pelkästään metsäkriteereiden perusteella. Niinpä esimerkiksi suojelusoiden ra18 jaukset kulkevat edelleen pitkin turvemaiden reunaa vastoin Naturan periaatteita. Vesittikö ministeri näin Naturan,jos suotuisa suojelun taso kariutuu tynkä-esityksessä. Natura 2000 lintuvesiohjelma, rantojensuojeluohjelma ja PohjoisSuomen vanhojen metsien suo jel uohjel ma. Pohjois-Karjalassa Metsähallituksen itsenäinen rooli ajoi tilanteen kesällä umpikujaan. Metsähallitus väitti todenneensa inventoinnissaan ne vähäarvoisiksi. "Tämä ei varmasti ollut syy", vakuuttaa Haavisto. Y mpäristöministeriössä tiedettiin ainakin elokuusta 1995 lähtien, että osa Pohjois-Karjalan inventoinneista on virheellisiä. Hänen mielestään kaksi kohdetta on kansallisesti merkittäviä ja suojelun arvoisia. Pohjois-Karjalan ympanstökeskus on osoittanut Metsähallituksen syyllistyneen vanhojen metsien inventoinneissa karkeisiin virheisiin useilla alueilla. On silti edelleen auki , lisätäänkö edes Rassin kannattamat kohteet suojelualaan vai heitetäänkö niiden vuoksi aiemmin hyväksyttyjä suojelualueita monitoimikoneille, kuten ympäristöministeriön alkuperäinen ohje edellytti. Vältetään päällekkäistä työtä ympäristökeskusten kanssa", perustelee ympäristöministeri Pekka Haavisto. Miten ne voisivat kunnialla vastata kansainvälisen suojeluohjelman laatimisesta. Valtimolla ja Nurmeksessa tänä syksynä leimahtaneet metsäkiistat johtuivat tästä, eivätkä ne tulleet viranomaisille yllätyksenä. Toukokuussa 1996 Seppo Vuolanto muistutti PohjoisKarjalan ympäristökeskusta, "ettei Natura saa aiheuttaa luonnonsuojeluun lisäkustannuksia. Muutoin Naturaan otettavien uusien lisäalueiden tulisi olla marginaalisia" . Yhteensä alueella on luonnonsuojelu järjestöjen mielestä noin 40 kiisteltyä kohdetta, joista suurimmalla osalla ministeriön virkamiehet eivät siis ole lainkaan käyneet. Vähäarvoisten talousmetsien sijasta paikalla humisivat runsaasti lahopuuta sisältävät aarniometsät. Pohjois-Karjalassa arvioidaan olevan lähes 4000 hehtaaria enemmän erittäin arvokkaita vanhoja metsiä kuin vanhojen metsien suojeluohjelmissa 1992 ja 1994 esitettiin suojeltavaksi. "Viimeisin tietoni on Rassilta, johon minun täytyy luottaa. luonnollisia tai ekologisia rajoja, pyritään ekologisiin kokonaisuuksiin". Metsähallituksen ja Metsäntutkimuslaitoksen ylin johto ryhtyi vanhojen metsien suojeluohjelmaa käsiteltäessä avoimeen sotaan suojelua vastaan. Pohjois-Karjalan kiistaalueilla on myös pienvesiä, lettoja ja muita luontodirektiivin erityisen tärkeiksi määräämiä kohteita
t:: i -~ J LfL:..:~~:..-:._lr,,JW~!::.....:...1 ..... dollisista ylimääräisistä rahoitustarpeista verrattuna hallituksen hyväksymään suojeluohjelmien rahoituspakettiin. Ympäristöministeriö ja valtioneuvosto menivät siis takapuoli edellä puuhun. ...:a...:....16.il~R~Biili:i'.Pid..C!:.:AI Natura toteuttaa Suomessa EU:n lintuja luontodirektiiviä. Uskon, että varattu 190 miljoonaa markkaa riittää laajennuksiin. Naali ja susi ovat luontodirektiivin ensisijaisen tärkeitä lajeja, joiden elinympäristöä saa muuttaa vain pakkotilanteessa EU:n valvonnassa. SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Se on paljon halvempaa", 19. "Tiedeniin, että pääosa kohteista tulee joka tapauksessa olemassaolevista suojelualueista, joten rahan tarve saatettiin arvioida. Tosin pienen takaportin saattaisi antaa muun muassa kaavoituskeinojen käyttö suojelussa. Vanhojen suojeluohjelmien 3,2 miljardin markan rahoituspaketti lyötiin lukkoon valtioneuvoston talouspoliittisessa ministeri valiokunnassa kesäkuussa 1996. Timo Yäre/LKA Suomen pohjantikat ovat vähentyneet sopivien pesimämetsien hävitessä. Ympäristökeskuksille on annettu ohje pysyä rahoitusohjelman puitteissa, sillä emme ole voineet automaattisesti luvata ympäristökeskuksille, että niiden esitykset menevät läpi", Haavisto perustelee. vsk. Se todennäköisesti ymmärrettiin myös ministeriössä, sillä Naturan kohtaloa ei tuolloin julkistettu. Siinä varattiin kansallispuistojen laajentamiseen, Natura 2000 -ohjelmaan ynnä muuhun yhteensä 190 miljoonaa markkaa. "Naturaan voidaan ottaa muitakin, kuin luonnonsuojelulain mukaan perustettuja kohteita. Päätös koota Suomen Natura vanhoista ohjelmista tehtiin ennen kuin niiden puutteet oli selvitetty, ennen kuin suojelutarpeista oli muuta tietoa kuin että ne ovat suuret. Pihlajaveteen (ja muuhun saimaannorpan suojeluun), ylimääräiset tarpeet joudutaan karsimaan, mikäli ne ylittävät sen, mitä rahoituspaketti lupaa", sanotaan ministeriön syyskuisessa kiertokirjeessä. Saimme seuraavat ohjeet: mahdolliset ylimääräiset Naturan aiheuttamat kustannukset suunnataan joihinkin tärkeisiin kohteisiin, esim. Lintudirektiivin lajeihin "joiden elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin" kuuluvat muun muassa kurki ja maakotka. Natura sallii alueilla taloudellisen toiminnan, kunhan suojeltava arvo ei vaarannu. Vielä ei ole selvillä, miten tikka huomioidaan Natura-ohjelmassa
vsk.. "Kohteita voidaan joutua karsimaan, mutta se selviää kun ehdotukset on koottu yhteen. Siihen ei oteta alueita myöskään pelkästään kääpälajiston perusteella. -Piesjänkä, Utsjoki. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin rajalta alueen ympäristökeskus esittää muun muassa seudun merkittävimpään suojelualueeseen Litokairaan muutamia laajennuksia. Hylkääkö se luonnonsuojelullisesti perustellut kohteet, jos ennakkoon määrätyt markat eivät riitä. 20 Jorma Laurila/LKA Routasydämiä säilövät palsasuot ovat EU:ssa Suomen ja Ruotsin erikoisuus. Turvetuotanto on muutoinkin ongelma, sillä sitä varten on eri puolilla maata kaavailtu lukuisia arvokkaita luonnontilaisia soita, joista ympäristökeskukset ja Vapo Oy vääntävät kättä. Liito-oravat eivät kiinnosta Ympäristöministeriön ohjeissa määrättiin myös, ettei yksi laji, olkoon vaikka liito-orava, ole peruste kohteen liittämiselle Naturaan. Eri osissa maata on luultavasti käytetty eri kriteerejä ja ensimmäiseksi tarkistetaan niiden yhtenäisyys", ministeri sanoo. Kaikista kielloista huolimatta Naturaan kuitenlcin ehdotetaan myös uusia alueita ja vanhojen alueiden merkittäviä laajennuksia. Timo Nicmincn/LKA Ymmärrämmekö luonnonrikkautemme arvon Euroopassa. Miten suojellaan esimerkiksi vanhat luonnonmetsät, arvokkaat suot, pienvesistöt samalla sallien alueilla normaali taloustoiminta", kommentoi Suomen luonnonsuojeluliiton Natura 2000 -projektisihteeri Keijo Savola. -Ruoveden Siikaneva. Natura-esityksissä on pienempien kohteiden lisäksi vihdoin useita ehdotuksia merkittäviksi suojelualueiksi etelässä. SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Mukana on myös turvetuotantoa varten ojitettu Teerilammensuo, joka sijaitsee nykyisen suojelualueen vieressä ja laajennusosan keskellä. Luonnonsuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri on esittänyt oman rajauksensa, joka suojelisi useita luonnontilaisia soita. Soiden säilyminen on Naturassa tärkeää; niin aapakuin keidassuotkin kuuluvat suojeltaviin luontotyyppeihin. Naturakaan ei niitä pelasta ilmaston lämpenemiseltä; ne ovat jo häviämässä Keski-Norjasta. Vaasan ja Keski-Suomen alueelta ehdotetaan noin 3000 hehtaarin Kukkonevan-Härkäsuon aluetta, josta nykyisin osaa on suunniteltu turvetuotantoon. Naturan erityispiirteisiin kuuluu, ettei viereisten alueiden käyttö saa vahingoittaa ohjelman kohteita. Merkittävin uusi kohde on Sipoonkorpi, aivan Helsingin ja Vantaan vieressä oleva metsäalue, josta ehdotetaan suojeltavaksi ainakin valtion ja kunnan omistamat, noin tuhat hehtaaria. "Kaikkia luontotyyppejä ei voida suojella noilla eväillä. Myös Lounais-Suomesta, jota monien mielestä on laiminlyöty luonnonsuojelurahoja jaettaessa, ehdotetaan Naturaan erittäin tärkeitä kohteita. Turvetuotannon aloittaminen häiritsisi pahasti ainoan Lapin eteläpuolisen laajuudeltaan erämaaksi luokiteltavan alueen rauhaa. Kun Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojelua suunniteltiin, vaadittiin painopistettä siirrettäväksi etelään. Erikseen on huomautettu, etteivät kaakkurilammet ole mielekkäitä kohteita, sillä suojelualueilla pesivä kanta saattaa olla riittävä. Lintuvesissä on vaadittu pitäytymään pääasiassa suojeluohjelmissa esitetyissä rajauksissa. Uudenmaan ympäristökeskuksen listalla on lähes sata kohdetta, pääosa tosin jo aiemmin suojeltuja. Se on aika rohkea väite taantuvasta lajista, vaikkei kaakkurikanta suoranaisessa syöksykierteessä olekaan. On vielä arvoitus, kuinka ministeriö suhtautuu näihin ja muihin laajennuksiin. Natura 2000 arvioi Vuolanto
" Kannatan Koitelaisen suojelemista, mutta on pystyttävä vastaamaan rehellisesti myös niille, jotka kysyvät vaikuttaako se kaivokseen vai ei", sanoo Seppo Yuolanto "Joka tapauksessa tärkeimmät, kansainvälisesti tärkeät kohteet suojellaan. Joissain tapauksissa on erityisiä poliittisia ongelmia, kuten Sodankylän Koitelaiskairan suojelu. Kansallisella perustalla voidaan sitten myöhemmin suojella lisää ei luonnon suojelu Suomessa Naturaan pääty." Paljonko on varaa odottaa uusia ratkaisuja. 21. Liito-orava elää Euroopan unionin alueella vain Suomessa. "En usko, että sitä tulee tapahtumaan paljon. Niitä on Suomessa sekä rannikolla että Lapissa. Tähän asti on yleensä käynyt niin, että odottaessa alueet on silvottu tai tuhottu, kuten parasta aikaa tapahtuu Pohjois-Karjalan metsissä. Matti Liimatainen/Luon10-Liitto reisen Keivitsan kaivosalueen hyödyntämiseen. Reijo Juurincn/LKA Variksenmarjadyynit kuuluvat Euroopan unionin luontodirektiivissä erityisen tärkeinä pidettyihin luontotyyppeihin. Enontekiö. Ympäristöneuvos Yuolanto ilmoittautuu optimistiksi. enää vastustaa itse suojelupäätöstä, mutta sen sijaan kysytään, miten alueen ottaminen Naturaan vaikuttaisi vieLuonto-Liiton arkisto Tällaisen tupsun Metsähallitus säästi liito-oravametsästä Pohjois-Ka,jalan Valtimolla 1995. Liito-oravan pesäpuu vielä suojelematta jääneessä vanhassa metsässä Kuhmossa. Tässä matkan van-ella Metsähallituksen luonnonsuojeluja talouspuoli ovat oppineet keskustelemaan keskenään aivan uudella tavalla, samoin ympäristökeskusten kanssa. Tuskin kukaan SUOMEN LUONTO 11/96 55. vsk. Jääkö metsä pois Naturasta, vaikka liitooravan pitäisi olla siinä erityishuomion kohteena. PohjoisKa1jalan ristiriidat ovat yksittäistapauksia, jotka ehkä johtuvat etupäässä paikallisista olosuhteista, eikä niitä voi yleistää koko Suomeen." D Mikko Niskasaari on ympäristökysymyksiin erikoistunut vapaa toimittaja
22 SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Kutuasuisen kojamon koukku. Utsjoki on Tenon sivujoki. vsk.. Teksti ja kuvat: Antti Koli Kuningaskalan Utsjoessa kyttäilevä jokipoikanen
Teno sivujokineen on valtava alue lohenpoikasille. Parrit syövät eniten kolmena kesäkuukautena. Niiden ruokalistalla ovat myös juuri kuoriutuvat hyönteiset ja muut veteen pudonneet pikkueläimet. Nousuesteitä eli putouksia on vähän, ja pisimmillään lohi voi uida merestä yli 300 kilometriä kutualueelleen. vsk. TENON LOHEN ESIINTYMISALUEET Lohta kutukantoina, parreja kaikissa sivupuroissa Lohta satunnaisesti, mahdollisesti joskus kutuakin km 50 Tenojokilaakso on saamelaisten kotiseutua, ja Tenon lohi on heille tärkeä rahan ja ravinnon lähde. Kalastusta on säädelty Tenolla jo noin 150 vuotta kalan nousun ja lisääntymisen turvaamiseksi sekä saaliin tasapuoliseksi jakamiseksi. Tenojokilaaksoa Levajokisuusta hieman ylävirtaan. Kun parri vaeltaa mereen, siitä tulee smoltti eli vaelluspoikanen. kotikontu Teno Miljoonia vuosia sitten maankuoren repeämään syntynyt Tenojoki kuljettaa tuntureille satavat vedet Barentsin mereen. Tenossa ja sen sivu joissa elää atlantinlohi, jota uhkaavat muun muassa ylikalastus ja lohiloinen. Jokaisella parrilla on virrassa oma reviirinsä, jota se puolustaa. Talvella ravinnonkulutus on melko olematonta, sillä kasvukausi on näin pohjoisessa hyvin lyhyt. SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Tasaisella tunturiylängöllä joet ja purot virtaavat rauhallisemmin. tuttua. Poikasilla on selvä arvojärjestys, ja hallitseva poikanen voi vallata toisen alueen ravinnon saatavuuden vaikeutuessa esimerHeikki Laurila/ Illusia kiksi veden korkeuden muuTenon lohen esiintymisalue on laaja. Parrit kyttäilevät virrassa Joessa elävää lohenpoikasta kutsutaan jokipoikaseksi eli parriksi. Tenossa on kaksi merkittävää koskea, Yl äja Alaköngäs. Lohi on oleellinen osa jokilaakson kulttuuria. Parri on värikäs ja punapilkullinen, smoltti aikuisen näköinen, hopeakylkinen ja vähäpilkkuinen parvikala. Teno virtaa syvässä maankuoren repeämässä tuntureitten välissä, minkä vuoksi sen sivujoet ovat pääuomaa lähetessään hyv in koskisia, ja niissä on paljon pieniä putouksia. 23. Nykyisin säätely on entistä tarkempaa, pyyntimenetelmät yhä tehokkaampia ja kalastajia paljon enemmän. Könkäiden välinen Teno on kivinen ja koskinen, muut osat 206 kilometrin pitui sesta päävirrasta ovat hiekkapohjaisia. Parrit ahmivat varsinkin pohjaeläimiä kuten surviaisääskien ja mäkärien toukkia. Ravinnon lisäksi hyvä elinpiiri tarjoaa sopivia suojakoloja kivien välissä petojen hyökkäyksien varalta
Osa poikasista lähtee vaeltamaan nuorempana, kun taas joku aikaileva yksilö on elänyt joessa seitsemänkin vuotta. Suuret, yli 15-kiloiset koiraat ovat kojamoita. Elämäntavan vaihtaminen on lohen elämässä kriisiaikaa. Yhden meressä vietetyn vuoden jälkeen kutemaan nousevaa lohta kutsutaan titiksi, kahden merivuoden kalaa lohijalaksi. Kalastajat osaavat lohen uintireitit ja uintirytmin sekä eril aiset lepopaikat ki vien takana ja suvantojen syvänteissä. Lohen käyttäytyminen nousun aikana Kutuasuinen koirastitti on merkitty radiolähettimellä, jonka avulla seurataan lohen nousua. Titit painavat yhdestä kolmeen kiloon, lohijalat neljästä kuuteen, ja kolmen meri vuoden kalat ovat kymmenkiloisia. Ensimmäiseksi nousevat yleensä kolmevuotiaat, kymmenkiloiset naaraat. Muodonmuutos parrista vaeltavaksi smoltiksi tapahtuu alkukesällä, lämpötilan kohotessa. Ne huijaavat isompia koiraita ja livauttavat sukusolunsa kutukuoppaan varsinaisen kutuparin huomaamatta. Koskelot ja isot kalat uhkaavat jatkuvasti jokipoikasiakin, mutta ne pystyvät piileskelemään koloissaan. Vaelluspoikanen ui mereen Tenossa parri muuttuu smoltiksi pääasiassa kolmen tai neljän vuoden ikäisenä ja noin viisitoistasenttisenä. Äyriäiset antavat Tenon !ohelle erittäin punaisen lihan. Nousua seurataan radiolähettimillä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen Tenojoen tutkimusasema ja Finnmarkin lääninhallitus selvittävät yhdessä lohen nousun yksityiskohtia. Ne aloittavat nousun jo 20.-22. Itään vaeltaneista lohista ei ole tietoa. Tutkija Kristian Salmela on paikallistanut radiolähettimellä merkityn lohen Kevon luonnonpuistossa, jossa virtaa Tenon sivuhaara Kevojoki. Tenon lohet viettävät meressä yhdestä viiteen vuotta. Aj at ovat tosin vain suuntaa antav ia, ja vuodet ovat keskenään erilaisia. on kiinnostanut ihmi siä vuosisatoja, sill ä kalansaalis riippuu lohen nousun tuntemisesta. Lohen uintireitteihin vaikuttavat esimerkiksi tulvien ja sateiden tahdittamat veden korkeuden muutokset. Yli kaksikymmentäkiloiset vonkaleet ovat viettäneet meressä ainakin viisi vuotta. Niistä kukin lähettää SUOMEN LUONTO 11/96 55. vsk.. Nousun ajoitus riippuu veden korkeudesta, lämpöti lasta ja lohen oloista merellä. Koiraat kasvavat naaraita nopeammin , ja isot naarat ovat harvinaisia. Talveksi parrit keräytyvät syviin, isolohkareisiin koskiin. Titit nousevat pääasiassa heinäkuun puoli välissä, kojamot viimeiseksi heinäkuun lopulla. Ensiksi nousevat naaraat Lohia nousee Jäämerestä Tenoon koko kesän ajan. Kutuaikana koiraat kilvoittelevat naaraista aukomalla suutaan Ja ylvästelemällä leuan koukullaan Poikaset vaeltavat suppeilta kutualueilta sopiviin paikkoihin syömään ja kasvamaan. Norjalaiset merkitsevät Tenovuonossa lohia 25 grammaa painav illa radiolähettimillä. Tenossa merkittyjä lohia on pyydystetty paaasiassa Norjan rannikolta Tenovuonon ja Tromssan väliltä, jokunen on saatu Färsaarten edustalta ja Grönlannin eteläkärjestäkin. Tenovuonoon saavuttuaan lohelle aukeaa valtameri; Ba· rentsin meren kautta se pääsee uimaan Atlantille. Lohet ovat nousussaan hyvin yks il ölli siä. Suurin Tenosta vavalla saatu lohi on Nuorgamin edustalta 1928 pyydystetty 36-kiloinen kojamo. Parreja on löydetty niin Tenoon liittyvistä järvistä kuin pieni stä sivupuroistakin. toukokuuta, jäiden lähdön aikaan. Meressä lohi kasvaa nopeasti , kolme-kahdeksan kiloa vuodessa. Sen sijaan smoltti liikkuu jatkuvasti vieraissa vesissä ja on jokipoikasta alttiimpi hyökkäyksille. Nämä parrit ovat melkein kaikki koi raita. Pieni osa poikasista saavuttaa sukukypsyyden jo vaaksan mittaisina, ennen merivaihetta. Smolttiutuminen on rasittavaa myös lohen aineenvaihdunnalle. Niitä saadaan saaliiksi eniten toukokuun lopusta heinäkuun puoli väliin. 24 Meressä lohi syö tavallisesti jonkin matkan päässä rannikosta muun muassa äyriäisiä, villakuoreita ja tuulenkaloja
Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan rajoitukset eivät ole vaikuttaneet poikastiheyksiin. Paastosta huolimatta lohi kuitenkin nappaa kiinni uistimeen tai perhoon. Virta vie hiekan pois ja tuo mätimunille happea. Taloudellisesti Tenon lohen liha on todella arvokasta. Lisäksi ne mittailevat toistensa kokoa kyljittäin. D Ki,joittaja on työskennellyt kalatutkijana muun muassa Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksessa, ja hän toimi valokuvaajana Tenojoen tutkimusasemalla kesällä 1995. Ulkomailla tehtyjen tutkimusten perusteella voi SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Mädin ja maidin kohdattua naaras siirtää kivet takaisin kuoppaan suojaamaan hedelmöitettyä mätiä. Sopivan kokoisten kivien lisäksi poikasten kehityksen turvaaminen vaatii riittävää virtausta. Virkistyskalastajien venevuokriin , lupamaksuihin, soutupalveluihin ja asumiseen kuluttama raha ja muut kerrannaisvaikutukset huomioon ottaen kilohinta on 700 markkaa. Välillä ne asettuvat suvantoon , kiven taakse tai muuhun suojapaikkaan. Monessa merkittävässä lohijoessa verkkokalastus on kielletty, mutta patoja verkkopyynti ovat vanhaa saamelaista kalastuskulttuuria. Se viihtyy vain makeassa tai murtovedessa ja on vaarallinen vain poikasille. Lisäksi uudet kalastusäännöt lisäävät verkkopyydyksiin jääviä lohia. Ne ajaa liikkeelle isompi kala tai vedenpinnan nopea nousu. Lohi lakkaa syömästä merestä lähdettyään. Nopeimmin vaeltanut kala ui jokisuusta 220 kilometriä Karigasniemeen kahdeksassa pa1vassa. Itämeren lohi kestää loisen aiheuttaman rasituksen eikä ole vaarassa. Merikalastusta raJ01tettiin voimakkaasti 1989. Kutu on hurjaa suiden avai lua ja temmellystä. Lohen kokonaissaalis Tenon alueella on noin 130 000 kiloa vuosittain. Isompien kalojen pelkääminen vie suuren osan poikasen energiasta. Norjalaisten kasvatuskasseista karanneet kalat rappeuttavat lohen perimää kuten myös nopeakasvuisimpia kaloja valikoiva kalastus. Lisäksi Kuolan saasteista johtuva happamoituminen vaikuttaa ainakin lohen poikasten määrään ja mädin kehitykseen. Lohen poikaset kuoriutuvat keväällä parisenttisinä. Teno ja sen sivujoet ovat myös alkaneet rehevöityä. Pyydä ja päästä -menetelmä tuntuu ehkä suomalaisesta kalan pilkkaamiselta, mutta amerikkalaiset ja keskieurooppalaiset kalastajat ovat siihen oppineet. Norjassa loista on löydetty 38 lohijoesta, joista pohjoisin on heinäkuussa 1995 jo toistamiseen rotenonilla myrkytetty Skibotnelva. vsk. Paikalliset kalastajat väittävät erottavansa lohen ulkonäöstä, mistä sivujoesta se on. Turisti saisi kokea pyynnin jännityksen ja nauttia pohjoisen luonnosta, ja paikalliset ansaitsisivat rahansa. Lohiloinen uhkaa erittäin vakavasti Tenon lohta. Kalat pyydettäisiin väkäsettömillä koukuilla ja vapautettaisiin takaisin jokeen lisääntymään. Yksikin jokeen tai sen sivuhaaraan päässyt loinen pystyy tuhoamaan koko lohikannan, mikä olisi korvaamaton menetys Suomen kalastolle ja Lapin kalastuskulttuurille. Myös koiraiden rasvaevä kasvaa kutuaikana. Veikko Laiti ja 16-kiloinen kojamo. Pussin ravinnon loputtua poikaset kaivautuvat esiin sorasta, ja niiden aika kuluu hyönteisiä pyydystellessä ja reviiriään puolustaessa. Keskinopeus oli melkein 30 kilometriä päivässä. Turistit saavat noin puolet Suomen puolen lohisaaliista. Useimmiten loinen on levinnyt jokeen tautisten kalaistutusten vuoksi tai vi ljelykarku laisten matkassa. Kuoriuduttuaan ne jäävät soran keskelle kasvaamaan ruskuaispussin ravinnon turvin. Norjan saaliista 20 prosenttia on rajajokialueelta. Lohiloinen uhkaa poikasia Lohiloinen Gyrodactylus salaris on noin puolen millin mittainen kidusmato. 25. Lohien kulkua seurataan päivittäin tarkan vaellustiedon saamiseksi. Lohiloinen leviää liikkuvien kalojen mukana. Kutu kuoppaan Lohet kutevat ruskan jälkeen syys-lokakuussa. Ensimmäisinä kutualueille saapuvat naaraat, jotka potkivat pyrstöllään pienen nyrkin kokoiset kivet kutukuopasta. Kalastajalta ostetun kalan kilohinta on noin 50 markkaa. Vesistöstä toiseen liikkuville kalastajille on perustettu pyyntivälineiden desinfiointipisteitä Utsjoelle. rajoittaa tasapuolisesti kaikkialla. Lohi palaa kutemaan siihen sivujokeen , missä se on syntynyt. Suomen osuus Tenojoen lohisaalista on ollut keskimäärin 52 tonnia ja Norjan 78. Yhdessä parrissa saattaa olla tuhansia loisia. Naaraslohet valitsevat lisääntymiskumppaninsa, mutta isot koiraat ajavat heikompiaan pois. Poikaset kuolevat loisen aiheuttamiin haavoihin syntyviin tulehduksiin ja sienikasvustoihin. Lohen tuhansia vuosia jatkunut sopeutuminen pohjoisen oloihin on kunnioitettava saavutus, eikä lohta pitäisi päästää katoamaan suomalaisesta luonnosta lyhytnäköisen eduntavoittelun takia. Valitettavasti ihmisten riitely rahasta, maineesta ja vallasta sekä etenkin kateus e tävät järkevän kalastuspolitiikan. Lohituristit tuovat Utsjoen kuntaan noin 18 miljoonaa markkaa vuosittain; turismi on alueen kannattavin elinkeino. Paikallisten patoja kulkutusoikeuksien määrä on jatkuvasti lisääntynyt. Joessa se saattaa olla syömättä vuodenkin; suurimman osan tästä ajasta se tosin on paikallaan, virralta suojassa kiven takana. Loisen leviämisen estämiseksi kalojen siirtäminen ja istuttaminen on kielletty Jäämereen laskevissa eli Tenon, Paatsjoen ja Näätämöjoen vesistöissä. Teno sivujokineen on ain utlaatuinen lohenkalastusalue läntisessä Euroopassa. Vain Venäjän pohjoisosissa on vastaavia alueita. Venäjällä loista on löydetty muun muassa Vienanmereen laskevasta Kierettijoesta. Tänä vuonna Lapin lääninhallitus rajoitti ja hankaloitti turistien kalastusta, mutta paikallisten oikeudet jäivät ennalleen. Monet paikalliset kalastajat ovat myös matkailuyrittäjiä, ja uudet säännöt hankaloittavat heidän yritystoimintaansa. Kilpailussa pärjänneet koiraat saavat parhaat naaraat ja hedelmöittävät useampien kalojen mätiä. Kanta ei ole vielä uhanalainen mutta selvästi ylikalastettu. Yksi mahdollisuus on ulkomailla suositun pyydä ja päästä -menetelmän tuominen ruokakalastuksen rinnalle. Loinen voi levitä myös märkien varusteiden, veneen tai vaikka lentokoneen mukana, koska se pysyy hengissä jonkin aikaa kosteissa oloissa tai vedessä. Loinen elää lohen iholla ja evissä järsien niitä rikki ja imien kudoksia. Kalastusta rajoitettava Tenon lohen poikastuotanto ja saalit voisivat olla paljon nykyistä suuremmat. Suomalaisten mielestä kalastusta olisi rajoitettava entistä enemmän myös Tenovuonossa ja Norjan puolella. Kalastajien mukaan lohi suuttuu sen eteen tulevaan vieheeseen ja yrittää ajaa sen pois häiritsemästä. Lohiloisen lisäksi Tenon kalastusparatiisia uhkaa Furunkoloosi-bakteeritauti , joka saattaa levitä kasvatusaltaiden kautta. Ilmeisesti kalastusta pitäisi omaa jaksolukua, jolloin kalat pystytään erottamaan toisistaan radiopeilaamalla. Suunnilleen puolet siitä saadaan verkoilla ja padoilla, loput perhoilla ja uistimilla. D päätellä, että yhdestä neljään prosenttia lohista harhautuu kutemaan muuhun kuin syntymäjokeensa. Koiraat kilpailevat naaraista aukomalla suutaan ja vertailemalla leuan koukun pituutta ja paksuutta. Yleensä kalat kuitenkin nousevat nykäyksittäin. Jokaisella sivujoella on oma lohikantansa. Jotkut kalat vaeltavat hitaasti , jotkut uivat suoraan kutupaikkaansa
Maanmittausteknikko tunsi ehkä kuitenkin liikkuvansa lain rajamailla, koska lähetti SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Tämän vuosikymmenen alussa rakennettiin Somerolle vedenottamo kahden vielä toiminnassa olevan sorakuopan välittömään läheisyyteen. Soraläjiä sopivasti keräämällä voidaan hyväuskoisia, välinpitämättömiä tai yleisestä edusta piittaamattomia viranomaisia helposti harhauttaa niin, ettei enää ole help26 poa havaita, mi kä kerrostuma on jääkauden työtä ja mikä omi a aikaansaannoksia. Kenen on vastuu, jos pohjavesi pilaantuu lupa-ajan ylittävän soranoton ja hehtaareiden maisemoimattoman soraalueen vuoksi. Hänen mukaansa kotitarveotto on sitä, mitä termikin jo ilmaisee: soranottoa omaan tai naapurin käyttöön. Käsitystä vahvistaa kunnan virkamiesten toiminta vedenottamoon rajautuvien sorakuoppien lupien umpeuduttua muutama vuosi sitten. Toiminnan jatkumisen voi kuka hyvänsä käydä toteamassa milloin tahansa. Mitä on kotitarveotto. Esimerkki Somerolta kertoo, että käytäntö on aivan muuta. Miksi valvova virkamies tulkitsee lakia yksityisen maanomistajan eduksi kuntalaisten yleistä etua vastaan. Hämmästyttävää, sillä hän on voinut seurata viime vuodet vaikkapa kotipihaltaan kuopasta ajavan kuorma-autoilijan "kotitarveajoa" Härkätien syrjäkylille. Monen pyynnön jälkeen maanmittausteknikko suoritti alueella katselmuksen, jossa totesi: "koska (soranajajan ja maanomistajan) kertomuksen mukaan ottaminen oli kotitarveottoa ja tien rakentamista", se ei kuulunut maa-aineslain piiriin, eikä sitä siksi ollut aiheellista keskeyttää. Käytännöksi on muodostunut myös, että maaperästä varastokasoihin irroitettua ainesta saa ottaa luvan umpeuduttuakin. Teksti ja kuvat: Matti Torkkomäki Kunnanhallitus myöntää luvan maa-aineksen ottoon ja kunnan virkamiehet sekä lautakunnat valvovat lupaehtojen noudattamista. Luvat päättyvät, "kotitarveotto" jatkuu Maa-aineslaissa ja sen soveltamisessa näyttää olevan kaksi porsaanreikää. Seutukaavaliitto vaati, ettei kaivuuta saanut ulottaa 115 metrin korkeuskäyrän alapuolelle, jotta kaunis ha,jumaisema säilysi. Alueen maanomistaj ien toinen soralupa päättyi helmikuussa 1993 ja toinen helmikuussa 1995. kauppiaiden ja muiden laittomien yrittäjien todistuksiin omista toimistaan. Miksi soranotto voi luvan umpeuduttua jatkua kunhan vain ilmoittaa, että kyseessä on kotitarveotto. Omaan käyttöön otettava sora, niin sanottu kotitarveotto, ei kuulu maa-aineslain piiriin. Jos soraa otetaan myyntiin , se on aina luvanvaraista toimintaa. Soralupa kumottiin lainvastaisena sekä lääninhallituksessa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa (KHO), koska se olisi merkinnyt muun muassa liian suurta riskiä vedenottamon toiminnalle. Kysyin asiaa ympäristöministeriön ylitarkastajalla Markus Alapassilta. Tiedolla ei tällaisissa kunnallisissa päätöksissä näytä olevan juurikaan merkitystä. Somerolla maa-aineslakia on sovellettu mahdollisimman vapaamielisesti maanomistajan eduksi yleisen edun kustannuksella. Miksi kukaan ei tee mitään. Tässä kerrottujen sotkujen välttämiseksi eduskunnan silloinen oikeusasiamies Jacob Söderman otti erääseen kanteluun vastatessaan kannan, jonka mukaan myös kotitarveoton on päätyttävä silloin, kun maa-aineslupa vanhenee. Aikaisemman vedenottamon turmeltumisesta ja sen aiheuttamista kalliista putkistohuuhteluista mitään oppimatta kunta myönsi 150 000 kuution soraluvan alle sadan metrin etäisyydelle suunnitellusta vedenottamosta. Eikö kunnalla ollut tietoa soranoton aiheuttamista riskeistä. Soraa otetaan edelleen myyntiin: voiko kukaan uskoa, että ulkopuolisen kuorma-autoilijan päivittäinen soranajo, a1jet pyhät, noin kello viidestä aamulla iltakymmeneen on kotitarveottoa. vsk.. Yedenottamon rakentaminen putkistoineen oli kunnan suurimpia hankkeita vuosikymmeniin, kustannukset olivat noin kuusi miljoonaa markkaa. Södermanin mielestä valvovan viranomaisen on käytettävä pakkokeinoja, mi käli lupaehtojen rikkomus ei ole vähäinen. Eri kseen asiaa tiedusteltuani maanmittaustekni kko vahvisti uudelleen, että hänelle ri ittää maanomistajan ilmoitus, että soranajo on kotitarveottoa. Tunnen sorakuopan ukkosen jylinäisen päivärytmin tarkasti , koska epäonnekseni kesämökkini sijaitsee kuuloetäisyydellä. Ha,jun huippu näkyy taustalla. " Kertomuksen mukaan" on hauska termi : mitäpä jos sitä sovellettaisiin totena rahanväärentäj ien, huumausaineKukaan ei, Kuva vuodelta 1994. Jälkimmäisessä sorakuopassa on edelleen valtavat varastokasat, ja sieltä kauhotaan kaiken aikaa myös jääkauden kerrostamaa harjua. Edellisessäkin maisemointityö on vielä kesken, mutta jälkimmäisessä sitä on tuskin aloitettu, vaikka sen piti olla suoritettu loppuun helmikuuhun mennessä. Kuopassa on kaksi kaivuria ja seulontakone. Ei aihetta keskeytykseen Aluetta kunnassa valvova maanmittaustekni kko as uu parin kilometrin päässä, mutta hänellä ei ole käsitystä toiminnan laajuudesta, ainakaan hän ei sitä myönnä
Eikö etäisempi päättäjä voisi toimia neutraalimmin. Tosin hän myöntää, että mikäli soranottoon liittyy pohjavesiä uhkaavia riskejä, kuuluu soranoton valvonta hänelle ja ympäristökeskukselle. Niinpä lähestyn seuraavaksi Someron Vesihuolto Oy:n toimitusjohtajaa Simo Koskista. Ihmettelen vain, miten kunnissa poliisit voisivat toimia, jos he kokisivat tuttavien ja kavereiden "oikaisemisen" yhtä vaikeaksi kuin maa-ainesten oton valvojat. Miksei virkamies toimi, kuten hänen velvollisuuksiinsa kuuluu. Mitä minun pitäisi tehdä: kutsua poliisi selvittämään, ajetaanko soraa myyntitarkoituksessa. Maa-aineslakia ollaan uudistamassa. Kunnan päätösvallan lisääminen pelottaa Epäilemättä virkamiehen tehtävä ei ole helppo pienissä kunnissa, mutta siitä hän saa palkan, että tarvittaessa kykenee tekemään vaikeitakin päätöksiä. tausteknikko vastaa maa-aineslain valvonnasta lupaasioiden osalta. Muut virkamiehet välttelevät Kunnassa on toki ympäristösihteeri. Tilanne on absurdi . Hän luottaa täysin muiden virkamiesten valvontaan, eikä ole kokenut aiheelliseksi patistaa heitä ripeämpiin toimiin , vaikka onkin havainnut sorakuopan edelleen maisemoimattomaksi. Soranottoon alueella liittyy jopa niin merkittäviä riskejä, että KHO edellä mainitussa päätöksessään kielsi pintamaan poiston vedenottamon lähiympäristöstä. vsk. Ympäristösihteeri on saanut tiedoksi kesäkuun katselmusmuistion, mutta ei halua puuttua asiaan, koska maanmitTämän vuoden kesäkuussa työt jatkuivat entiseen tahtiin, vaikka soranottoluvan voimassaolo päättyi helmikuussa 1995. Lain mukaan valvontavastuu on kunnalla, joten ympäristökeskuksella ei ole mahdollisuuksia puuttua välittömästi asiaan. 27. Pitäisikö minun tehdä kantelu poliisille myös virkamiehen toiminnasta. Miksi SUOMEN LUONTO 11 /96 55. 1lvo soranottoa Puolitoista vuotta myöhemmin harjun huippu oli kadonnut. Espoolainen Matti Torkkomäki on vapaa ki,joittaja ja Suomen Luonnonvalokuvaajien osapäiväinen pääsihteeri. Sitä paitsi neutraalin johdonmukaisesti toimivan virkamiehen toiminta herättää myös luottamusta ja pitkän päälle toimien oikeutus hyväksytään. Niinpä riennän kysymään ympäristösihteeri Timo Klemelältä, mitä hän ja asianomainen lautakunta ovat tehneet asian hyväksi. Miksei kukaan kuntalainen ole reagoinut. Ympäristökeskuksen edustajat kävivätkin paikalla ja totesivat, että maa-aineslain mukaiset tehtävät olivat hoitamatta. Miksi kuntien päätösvaltaa pyritään lisäämään, vaikka siellä ei eturistiriitatilanteissa joko kyetä tekemään päätöksiä tai ratkaisuihin vaikuttavat asiaankuulumattomat kytkennät. Asia on itsestään selvä, mutta luonnollisesti se pitää pätevästi osoittaa. Soranotto jatkuu entisellään. Uusi laki tullee eduskuntaan vielä tänä vuonna. katselmusmuistion kesäkuussa 1996 pohjavesien suojelun vuoksi tiedoksi muun muassa Lounais-Suomen ympäristökeskukseen sekä kunnan ympäristösihteerille ja ympäristöja valvontalautakunnalle. Hänen, jos kenen luulisi olevan huolissaan myymänsä tuotteen, puhtaan veden, puolesta johan edellisen vedenottamon aikana hanoista tuli haisevaa juomaa ja putkistojen puhdistamiseen meni miljoona-pari! Vesihuoltoyhtiön toimitusjohtaja näyttää tuntevan soranottoalueen nykytilanteen. Miksi paikallislehti ei ole valppaana kuntalaisten perustarpeisiin liittyvässä asiassa. 15-vuotias maaaineslaki on uudistamisen tarpeessa, mutta kunnallisvirkamiesten on myös kouliinnuttava toimistaan vastuullisiksi päättäj iksi. Miksi lupaehtoja asetetaan, jos kukaan ei valvo niiden noudattamista. Maisemointitöitä kehotettiin nopeuttamaan. Ja olisipa suuremmissa yksiköissä asiantuntemustakin enemmän. minun pitäisi se tehdä. Hänen mielestään ottoalueen viimeisen harjanteen vo1s1 vielä ajaa pois maisemaa rumentamasta. Ympäristökeskusten valtaa lisätään havaittujen epäkohtien poistamiseksi. Muutokset tuovat suunnitelmallisuutta soranottoon, ja myös kotitarveotto määritellään entistä tarkemmin
Ympäristön kauneus avautui vähitellen Ympäristön kauneusarvot eivät ole olleet ihmisille aina yhtä itsestäänselviä kuin ne ovat meille. Runoilijat ja maisesuOMEN LUONTO 11/96 55. Kun välttämättömät tarpeet on tyydytetty, ihminen voi omistautua toissijaisten arvojen punnitsemiseen. Maisemapostikortit ja matkailu julisteet tulivat turismin mukana täyttämään tehtävää, joka niillä edelleen on: jakamaan elämystä ja kylvämään kaukokaipuuta. Saamaansa valtaa ihmiset ovat käyttäneet kietoutumalla muiden turkiksiin ja höyheniin. Kun ravinnon saanti vapautui välittömistä luonnonehdoista, voitiin ympäristöä tarkastella pyyteettömämmin, erillään suorasta hyödystä. Maiseman muotoihin, luonnonesineisiin ja eläimiin kiinnittyneet maagiset ja uskomusmerkitykset karisivat, kun luonnontieteet alkoivat syventää tietoamme ympäristöstä ja sen ilmiöistä. Yksi myyttinen selitys ihmisen hyötyajatteluun suhteessa muuhun luontoon on eräässä kreikkalaisessa luomistarussa. Huoleton jumala Epimetheus sai tehtäväkseen biologisten ominaisuuksien jaon kaikkien olentojen kesken. Varhaisten tutkimusretkeilijöiden esteettinen asenne oli oikeastaan hyvin nykyaikainen: maallinen, rationaalinen, arkipäiväinen, uskonnollisesta tai romanttisesta painolastista puhdistettu . Esteettinen arvottaminen on uusi tulokas ympäristösuhteessamme, ympäristönsuojelun ja ekologian aikalainen. Vanhimmat tavat suhtautua ympäröivään maailmaan ovat luultavasti olleet uhan ja hyödyn näkökulmat, vaikka antropologi Claude LeviStraussin mukaan arkipäivän tarpeet ylittävä tiedon kerääminen ympäristöstä oli ominaista jo varhaisille kulttuureille. Joukkoturismi kiehtoville näköalapaikoille alkoi vasta viime vuosisadan lopulla. vsk.. Jom1a Laurila Ikkunasta heijastuu Helsingin Vanha kirkkopuisto. Totuus on monimutkaisempi , sillä jo vanhoissa löytöretkeilijöiden matkakuvauksissa vaeltajat paneutuvat hetkittäin ihastelemaan pelkästään luonnon kauneusarvoja. Romantiikka oli lopulta se aikakausi, joka avasi suurten joukkojen silmät luonnonkauneudelle. Kyösti Kiiskinen Silmät auki ympäris Ihminen voi tarkastella ympäristöään monesta näkökulmasta: hyödyn, uhan, tieteellisen etsinnän, menneisyyden, viihtyvyyden, taiteen, puhtaan kauneuden. Jo 1500-luvun lopun ja 1600-luvun alun löytöretkeilijät kommentoivat lyhyesti miellyttäviä maisemia, kiinalaisia puutarhoja ja luonnonmuotoja. Ihminen voittaa pelkonsa, eikä vuoristoissa enää asusta lohikäärmeitä, metsät eivät muutu taikaluomuksiksi, merten hi rviöt katoavat eikä maapallo olekaan vedenpaisumuksen luoma rauniokasa." Antiikin ihminen arvosti rakennettua Antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset eivät vielä arvostaneet asumattomia seutuja. Epimetheuksen isoveli Prometheus tuli silloin hätiin luovuttamalla ihmisille, heikoille ja rumille, vallan kaikkien eläinten yli. Professori Aarne Kinnunen on sanonut: " Luonnon kauneusarvojen kuoriutuminen kuin valmiista kotelosta on ihmisen historian käännekohtia. Ihminen oli taiteenkin keskipiste, ei luonto tai maisema. Kauneus oli heillä sidoksissa rakennettuun ympäristöön. Kuitenkin varhaiset löytöretkeilijät olivat liikkeellä varsin materialistisin ajatuksin etsimässä siirtokuntien paikkoja, rikkauksia, riistaa, kalaa ja turkiksia. Ympäristömme kauneusarvojen avautumisen edellytyksenä katsotaan olevan, että ihminen on tullut entistä riippumattomammaksi luonnosta. Hän jakeli kauniita turkkeja ja 28 höyheniä, sulokkaita muotoja, voimaa ja kyvykkyyttä erilaisille villieläimille niin avokätisesti , että kun tuli ihmisten vuoro, kaikki halutut ominaisuudet olivat loppuneet. Muutoksen on pitkään kuviteltu olleen jyrkkä, vain muutaman vuosikymmenen jakso. Yleinen harhaluulo on, että Jean-Jacques Rousseau 1700-luvulla tai viimeistään romantiikan aika 1800-luvun alussa löysi villin luonnon
He saivat monen suomalaisen näkemään kauneutta arkipäivän maisemassa. Inha, Samuli Paulaharju, August Ramsay ja koiranleukaisimpana "keisari" Ernst Lampen. Rutajärveen pistävä ha,ju Syysniemen-Haapasuon luonnonsuojelualueella Leivonmäellä. Platonin ajoista periytynyt vastakkaisuus luonnon ja taiteen välillä sai uuden muotoilun. lat eivät sentaan kelpaa alkeellisenkaan esteettisen teorian perustaksi. Matkustustapa teki mahdolliseksi tarkat havainnot pienistäkin yksityiskohdista, kun nykyisin auto kiidättää luontomatkailijankin etapista toiseen, ja väliin jäävistä maisemista erottuvat vain makroilmiöt. Y mpäristöestetiikka käytännön tarpeisiin Ympäristöestetiikka on nuori tieteenala. Heillä kamera tai kynä täydensi sanoiksi puettu ja havaintoja. Uusi aate avasi ihmisten si lmät kotimaan kauneudelle, mistä meillä on vankka näyttö, Sakari Topeliuksen Maamme-kirja. Maantiede ja kaunokirjallisuus sekoittuvat siinä yhä kestäväksi isänmaan äidinkasvojen ja naisenmuotojen kuvaukseksi. Viime vuosisadan lopulla suomalainen maisema sai omat tutkimusmatkailijansa: I.K. vsk. Amerikkalainen Ralph Waldo Emerson puki sanoiksi Immanuel Kantin ajatuksen, että kauneus on riippumaton taiteesta. Oma lukunsa olivat kansallisromanttiset taiteilijamme, Eero Järnefelt, Akseli Gallen-Kallela ja Pekka HaloTimo Nieminen/LKA nen kärjessä. Varhainen kuvaileva maantieto ja kirjallisuus näyttävät nivoutuneen yhteen. Alunperin sen teo29. Jo aikaisemmin oli August Ahlqvist, runoilija hänkin, julkaissut ensimmäisen suomenkielisen maantiedon oppikirjan. Saksalaiset esteetikot kehittivät sittemmin kestämättömäksi psykologisoinniksi osoittautuneen Einföhlungteorian. )n kauneudelle mamaalarit auttoivat silmien avaamisessa, mutta myös filosofeilla oli panoksensa uudessa katsomustavassa. Emersonin mukaan luonnon kauneuden voi nähdä ilman taiteen myötävaikutusta. Eräs puoli varhaisten kotimaanmaiseman kuvaajien työssä on jäänyt vähälle huomiolle. Sen mukaan ihmiset heijastavat omia mielentilojaan luonnonilmiöihin; ihmisten yhteismitattomat mielentiSUOMEN LUONTO I L' 55. He liikkuivat jalkaisin, hevosella tai veneellä. Vaeltajia, kävelijöitä Romantiikan aika merkitsi myös kansallisuusaatteen läpimurtoa
Ihmisen tuhotöitä paheksutaan ja ne yritetään estää. Onko se edelleen kaunis, jos tiedän, että sen on saastuttanut Äänekosken tehdas. Maiseman kolmijakoa on 30 sittemmin jouduttu teori an kestävyyden vuoksi tarkistamaan. vsk.. kokemuksen tiedollisiin aineksiin, kun perinteinen estetiikka tarkkailee esteettisiä arvoja Immanuel Kantin hengessä, sellaisenaan. Pilkahtaako tässä vanha ihmistieteitten pukinsorkka, joka erottaa ja korottaa ihmisen erilleen muusta luonnosta. Puhtaasti villiä luontoa on sitä paitsi hyvin vähän", sanoo Joensuun yliopiston apulaisprofessori , ympäristöestetiikasta väitellyt Yrjö Sepän maa. Ekologisesti sävyttynyt koulukunta sitoo esteettisen Ano HämäHiincn/LKA Jonna Laurila Tynnyrilampi Nuuksion kansallispuistossa. Salaman, myrskyn, metsäpalon, kuivuuden ja pakkasen tuhot otetaan annettuna, suvaitaan, ymmärretään osaksi luontoa. rioita ja tuloksia tarvittiin Yhdysvalloissa 1960-luvulla ympäristönsuojelulakien taustatiedoksi. "Ihminen voi manipuloida villiä luontoa muun muassa muuttamalla eläinten ja kasvien elinympäristöjä ja vaikuttamalla näin kantoihin. "Oikeastaan on vain koskematon, villi luonto ja ihmisen tavalla tai toisella käsittelemä luonto. Tieto vaikuttaa havaintoihimme Perinteiset esteetikot ja nykylinjan ympäristöesteetikot ovat vääntäneet kättä tiedon merkityksestä ympäristön esteettisessä arvottamisessa. Esimerkistä käy vaikkapa Luhangan vaaroilta näkyvä Päijänne. Onko järvinäkymä kaunis, jos vesistöön lasketaan jätevesiä. Meillä päädyttiin kolmijakoon luonnonvarainen maisema, viljelysmaisema sekä kaupunkimaisema. Ongelmallinen on ekologisesta näkökulmasta myös suhtautuminen ihmisen ja luonnon tuhoihin. Tietoinen toiminta johtaa kuitenkin ympäristöesteettiSUOMEN LUONTO 11 /96 55. Luonnonsuojelualueista taas tulee tehtyjä, rajattuja ympäristöjä, joille annetaan tietty status. Ihminen on muka tietoinen toimistaan, monestikaan tosin ei tekojensa täysistä seurauksista, joten häneltä voidaan vaatia enemmän kuin sokeilta luonnonvoimilta. Aluksi ympäristöestetiikassa pyrittiin luok ittelemaan maisematyypit luonteenomaisine piirteineen. Y mpäristöesteettistä pohdintaa oli esimerkiksi se, miten vaikuttaa katsojan kokemukseen Varsovan Vanhassa kaupungissa tieto siitä, että se on rakennettu täydellisen hävityksen jälkeen entiseen asuunsa. Ylämaan J outsenkoski. Siinä mielessä nekään eivät enää ole koskematonta luontoa", Sepänmaa korostaa
Jos kaikki osanottajat kuvaavat pajun, jonka oksat riippuvat joenrannan yllä, voidaan melkoisen varmasti päätellä, että kyseisellä maisemalla on esteettistä arvoa, ja sitä voidaan perustellusti suojella. Muita ihailun aiheita voivat olla varhainen insinööritaito, maiseman ja rakenteen harmonia, historiaan liittyvät merkitykset, kauniit luonnon prosessit kuten ruska ... Jyrkkäharjainen, yleisesti kauniiksi tunnustettu talotyyppi on säilynyt, vaikka olki on nykyisin varsin harvinainen kate. Sama keinotekoisuus, joka hyväksytään pihan hoidossa, saattaa olla metsässä paheksuttavaa. Hänen mielestään taideteokset olivat todellisuuden epätäydellisiä jäljitelmiä. Sen yksi perusteesi on, että käytännöllinen on kaunis. Ympäristön esteettinen havainnointi voi kuitenkin toimia avaimena ja virikkeenä kokonaisen kulttuurihahmon tai elämäntavan ymmärtämiseen. Kauneuden monet kasvot Kauneus on yksi estetiikan paradigmaattisia käsitteitä, niin myös ympäristöestetiiSUOMEN LUONTO 11 /96 55. vsk. Mutta onko kyseessä spontaani esteettinen reaktio vai toistavatko kuvaajat ennestään kauniiksi tunnustettua kuvaa, konventiota, kliseetä. seen suohon. D Kirjoittaja on vapaa toimittaja Ruovedeltä. Y mpäristöestetiikassa tekee mieli olla varovainen. Joukolle ihmisiä annettiin käyttöön kamera, ja heitä pyydettiin ottamaan kymmenen kaunista ja kymmenen rumaa kuvaa rajatulta alueelta. Lajien monimuotoisuus, jonka säilyttäminen ei ole sokean luonnon ohjelmassa, on korotettu ihmisten toiminnassa suosittavaksi arvoksi. 31. Yhdysvalloissa on yritetty määrittää kaunis maisema kokeellisesti. Annetaanko kaikkien kuville sama painoarvo maiseman kauneudesta päätettäessä. Varsinkin rakennetussa maisemassa on esteettisen tarkastelun kohteita, joissa estetiikka muodostaa vain yhden ulottuvuuden. kassa. Taide oli kuitenkin hänen mielestään korkeaa, henkistä, kun taas luonnon oma maailma oli biologinen, alempi, eläimellinen. Ympäristöestetiikka on selvä pesäero Platonin erolleReijo Juurinen/LKA Turunväylän ja Kehä III:n liittymä. Aineellisista lähtökohdista on syntynyt esteettinen suhdejärjestelmä, jota voi ihailla tuntematta sen taustaa. Silloin on kannattanut nähdä pysähtymisen vaiva. Intiassa talo on kaunis, jos se on mukava asua ja sijaitsee paikalla, jonne puhaltavat raikkaat tuulet. Kyösti Kiiskincn Aunessilta Paarlahden suulla Teiskossa. Kuinka vaikeaa ja kulttuuriin sidottua kauneuden määrittely on, tullee selville parista esimerkistä. Platon asetti taiteen ja luonnon vastakkain ristiriitaisella tavalla. Eräs estetiikan valtavirta, jolla on omat kannattajansa ympäristöestetiikassakin, on materialistinen estetiikka. Tanskassa esteettisen suhdejärjestelmän on luonut käytännön tarve pitää lumet pois olkikatoilta. luun
Kesällä 1996 sadat lintuhatTastajat eri puolilla Suomea levittäytyivät maastoon laskemaan lintuja. Näihin aikoihin vuodesta ne SUOM E LUONTO 11 /96 55. Lintualuekartoitu ten aiheuttamat ajokustannukset korvasi yleensä työnantaja, joka useimmiten oli alueellinen ympäristökeskus. Hankkeessa seurataan linnuston, elinympäristön ja maankäytön muutoksia sekä pyritään varmistamaan alueiden säilyminen linnustolle suotuisina. Merimetso on yksi harvoista kosmopoliiteista lintulajeista; se puuttuu vain EteläAmerikasta. Kuvat: Seppo Keränen Teksti: Antti Halkka Merimetson kookas ja mustanpuhuva olemus on kaikille valtamerien rantoja kolunneille tuttu. Suomen IBAhanke on osa BirdLife lnternationalin maailmanlaajuista tärkeiden lintualueiden selvitystä. Mauri Leivo Ki,joittaja on Suomen tärkeät lintualueet -hankkeen koordinaattori Suomen Birdl ifessa, ja hän toimii myös tutkijana samassa hankkeessa Suomen ympäristökeskuksessa. Kesän mittavissa IBA-laskennoissa saatiin kullanarvoista tietoa, ja monia ammoin käynnistettyjä suojeluohjelmia, esimerkiksi lintuvesiohjelmaa, jouduttaneen uunituoreiden linnustotietojen 32 valossa puntaroimaan uudelleen. Mieleeni ovat jääneet eritoten Kiinassa kuvatut fi lmit, joissa kaularenkaalla varustettu merimetso sukeltaa syvyyksiin ja tuo erän pikkukaloja isäntänsä veneelle. Nämä kaikki ovat meillä ja muualla Euroopassa uhanalaisia,ja lisäksi näiden lajien Euroopan kannasta merkittävä osa pesii Suomessa. Työllisyysvaroin IBA-töihin Monista selvityksistä ja suojeluohjelmista huolimatta tiedot useimmilta maamme tärkeiltä lintualueilta ovat olleet puutteellisia tai ainakin vanhentuneita. Palkaksi se saa niellä osan saaliistaan. Lähtökohtana on, että vähälukuisetkin, suojelutarpeen ja -vastuun suhteen tärkeimmät lajit voi ivat esiintyä lintualueverkossa riittävän suurina kantoina. Uutta suojelunäkemystä Suomen tärkeiden lintualueiden valinta perustuu IBA-työryhmän ennalta laatimiin kri teereihin. Myös Suomen Bongariliitto myönsi työhön suurehkon apurahan. Työn tarkoituksena on muodostaa tärkeistä lintualueista koko maan kattava lintualueverkko. Moninaiset ovat myös ne television luontodokumentit, joissa lintu esiintyy. Suomessa on satoja tärkeitä lintualueita Erityisen suuren suojelupanoksen Suomelta vaativat kuikka, kalasääski (kuvassa) , punakuiri, selkälokki ( alalaji Larus f fuscus), pohjantikka ja kuukkeli. Tehtävää vaikeuttaa se, että monista lintulajeista ei ole tarpeeksi tietoa. Suomessa merimetson on varmimmin tavoittanut lounaissaariston ulkoluodoilta, jonne lintuja on leutoina talvina jäänyt talvehtimaankin. Nykyisten panmaaraarv101den mukaan useiden lajien Euroopan kannasta suuri osa pesii Suomessa, jolloin meille kuuluu vastuu näiden laj ien kantojen seuraamisesta ja suojelusta. Karkean arvion mukaan lähemmäksi tuhat suomalaista lintualuetta täyttää tärkeille lintualueille asetetut kriteerit, ja näistä satakunta tultaneen luokittelemaan kansainvälisesti tärkeiksi. Lintualueverkolla tieteellisesti vankka pohja Lintualueverkko pyritään rakentamaan IBA:ssa puhtaasti tieteellisin perustein. Lintu sukeltaa yhä uudestaan ja uudestaan. Ni issä otetaan huomioon muun muassa uhanalaiset lajit, Suomen erityisvastuulaj it sekä edustavaa elinympäristöä ilmentävät lajit. Lisäksi lajien väliset erot voivat olla suuriakin, esimerkiksi eri lajeilla elinkykyisen kannan suuruus on erilainen ja myös elinpiirin laajuus vaihtelee. vsk.. Tällä kertaa kannustimena oli Suomen tärkeät lintualueet -hanke (Important Bird Areas, IBA), jonka merkeissä lintuharrastajat selvittivät linnuston nykytilan reilusti yli tuhannella lintualueella. Tärkeiden lintualueiden valinnassa otetaan huomioon aiempaa selkeämmin Suomen kansainvälinen suojeluvastuu. Suurin osa lintulaskijoista sai palkkansa valtion työllistämisvaroista. On merkillistä ajetella, että kaukaisen Kiinan kesyt merimetsot kuuluvat samaan lajiin kuin Itämeren eläjät. Meillä pesii koko joukko erityisesti pohjoisen havumetsävyöhykkeen ja tundran lajeja, joiden levinneisyys rajoittuu aivan koilliseen Eurooppaan. Esille nousevat kuikka, kalasääski, punakuiri, selkälokki (alalaji Larus f fuscus), pohjantikka ja kuukkeli
Luontokuvaaja Seppo Keränen sai kuitenkin luvan käydä ottamassa harvinaislaatuiset kuvat maamme ensimmäisistä pesivistä merimetsoista. Merimetsot t Merimetso pesi viime kesänä e vinaisen ·s uhmaavat merta tyrskykarien lähes ainoina lintuina seuraa ne saavat ehkä jostakin satunnaisesta lokista tai hylkeestä. vsk. Mustanpuhuvaa pesimäonnea Tammisaaren saariston ulkoluodon risupesästä kurkottaa nuori merimetso. Osa Suomen ensimmäisistä pesivistä merimetsoista; koloniassa oli parikymmentä pesivää paria. Ensihavainto pesinnästä tallentui Suomen lintutieteen historiaan 23. Merimetso nimittäin kelputtaa elinympäristökseen myös sopivat sisävesistöt. Pesä oli kuitenkin tyhjä, joten onnistunut ensipesintä kirjautuu vasta tälle vuodelle. Merimetson menestyksellä on nähty yhteyksiä vesistöjen rehevöitymiseen; rehevissä vesissä on tämän ammattikalastajan suosimia kalalajeja, joita ihminen epähienosti nimittää "roskakaloiksi". Tapausta oli todistamassa veneellinen Helsingin yliopiston lintukurssilaisia, joita Stjernberg ja Jörgen Palmgren opastivat. Kesän mittaan Tammisaaren merimetsokolonia kasvoi. Laji vakiintunee hiljalleen rannikkomme pesimälinnuksi ja perustaa ehkä jossain vaihessa kolonioita myös JärviSuomeen. toukokuuta 1996, kun dosentti Torsten Stjernberg astui maihin eräällä Tammisaaaren saariston ulkoluodolla. Saaren sijainti on päätetty pitää salaisuutena. Koloniat ovat viime vuosina kasvaneet myös Itämerellä, ja laji on asuttanut uusia paikkoja. Maailmankansalaisen pesiminen Suomessa varmistui vasta tänä vuonna. 33. Muualtakin saaristosta saatiin viime kesänä tietoja merimetson ilmeisestä pesinnästä. Etualalla räyskä poikasineen. joista kahdessa oli munat", hän kertoo. Pitkään saaristolintuja tutkinut Stjemberg ei halua eritellä tapauksen herättämiä tuntoja, vaan pitäytyy asiatiedossa: "Löysin viisi pesää, SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Yllättäen hän paljastaa löytäneensä merimetson pesän Ahvenanmaalta jo 1980-luvulla. Maahamme asettuminen vei aikansa, vaikka pesimäyhdyskuntia on jo pitkään ollut Virossa, Ruotsissa ja Suomenlahdella Venäjän puolella. Esimerkiksi Ruotsin Vänem-järvellä se on pesinyt vuodesta 1989
Ii on säilynyt monilta osin idyllisenä, ja Oulun jälkeen se tuntuikin oikein taivaalliselta. Oravissa on tavallisesti ainakin muutama kirppu, mutta nälkiintyneet suorastaan kuhisevat niitä. Osa tuli perinteisesti puittamalla, mutta pari modernimpaa henkiolentoa kirmasi pitkin puhelinlankoja. Tuntitolkulla se , kävi läpi vatsansa, selkänsä ja häntänsä karvoitusta. Viimeiset männyn kävyt olivat nyt menossa. Joskus hieman eripuraiset henget jahtasivat toisiaan takaa ympäri kirkon männikköä. Kiireellä se ahtoi itseensä pähkinöitä, kapusi sitten pienille nokosille kuusen yläoksille ja palasi kotvan kuluttua takaisin seisovaan pöytään. Kirkon männiköstä löytyi suuri pyöreä, litteähkö kivi , jossa oli tasainen kuoppa keskellä. Tämä oli minusta nyt ilmiselvä vanhan kansan uhrikivi, enkä halunnut muuttaa käsitystäni, vaikka siippani antoikin paljon järkevämmän selityksen. Kuusen käpysato oli sinä vuonna ollut erityisen kehno, mikä todella näkyi oravasta jo päällekin päin. Kuusenkerkät jäivät rauhaan kun orava vihdoin äkkäsi pähkinät. Tai sitten ne eivät jaksa rakennella uusia vaihtopesiä. Nyt viihdyn vain sellaisessa paikassa, jossa oravat ja närhet tulevat pihaan. Ei muuta kuin kaupasta kilo pähkinöitä ja vanha lintulauta pihakuuseen odottelemaan nälkäisiä pörröhäntiä. Latvastapäin aloittaen se oli viskellyt ko34 ko joukon kuusen edellisen vuoden vuosikasvaimia maahan. P eippoparvi toi kevään tullessaan ja järripeippojen muuttojoukko varm1st1 asian. S euraavana päivänä orava lisäsi ohjelmistoonsa kirputtamisen. Näytti siltä, että isot männyt nauroivat oksansa entistäkin kippuraisemmiksi pienten kynsien kutitellessa niiden kylkiä. vsk.. Kaksissa miehin uhrikivi vieritettiin pihaan oravien kuusen alle, ja siitä alkoi uhraus metsänhengille. Kun oravat näin siirtyvät pettuleivälle eli alkavat syödä silmuja kuusenkerkistä, on se varma merkki oravakansaa kohdanneesta katovuodesta. Orava ei enää poistunut kuusesta vaan jatkoi samaa rataa koko loppupäivän. En muista oliko samana vai seuraavana päivänä, kun orava jo osui lintulaudalle. Kosken kuohuissa isoon kiveen oli muka hioutunut aikojen kuluessa kuoppa, kun pieni kivi oli pyörinyt hurjasti sen päällä. Heli Saloniemi Metsän henget V uosia sitten, kun opiskelupaikkakuntani Oulun ilmansaasteet olivat käyneet keuhkoilleni ylivoimaisiksi, muutimme Iin kirkonkylään, aivan kirkon kupeelle. Aamuisin oli hauska herätä laskemaan, montako henkeä oli paiSUOMEN LUONTO 11 /96 55. Metsänhenkiä saapui uhrikivelle aterioimaan pitkästäkin matkaa. Paljon nähneet ja elämän puhureissa karaistuneet männyt olivat suvaitsevaisia ystäviä, joiden seurassa viihtyi. Silloin vielä riittivät pelkät oravat. Ehkä huonokuntoiset oravat eivät yksinkertaisesti jaksa nyppiä itsestään kirppuja vaan joutuvat niiden armoille. Silloin en ollut vielä niin vaativa kuin nykyään. Pihassa vierailevien metsänhenkien määrä oli koko ajan kasvanut, ja pähkinöitä piti uhrata monta kourallista päivittäin. Merituuli oli kurittanut kirkon takana kasvavat männyt paksuoksaisiksi vänkkyröiksi. Kouluajoilta mieleeni muistuivat opettajan kertomat tarinat, kuinka ennenvanhaan oli kuskattu metsään ruokaa henkiolentoja varten. Heti muuton jälkeen, kevättalvella, ihaillessani oksien kaaria, kiikkui oksien kärjessä laiha ja takkuinen orava
Siihen aikaan meillä oli jo kissakin. Nyt sain huudella ison tovin ennen kuin orava näyttäytyi. Oli ihanaa antaa toiselle se, mitä ei voinut itse koskaan saavuttaa täydellinen vapaus. Monien mutkien kautta oli huostaani kulkeutunut emostaan erilleen joutunut oravanpoika. kalla. "Liian pian" on sekin hyvin inhimillinen näkemys, mutta kaikesta huolimatta toivoin , että kurre voisi maistaa oikeaa oravanelämää. Suuri huoli painoi askeliani kotimatkalla. Laulurastas luritteli . Ravistelin isosta kintaasta esille surkean rääpäleen, jonka häntäkin oli vielä kuin mikäkin ruoto. Pieni , mutta ei mitenkään vähäpätöinen henki oli palannut Tapion tarhaan vieden kappaleen minunkin sieluani mukanaan. Joskus iltasella päivä ja yö löivät kättä, kun aikainen siili kohtasi myöhäisen oravan uhrikiven luona. vänsä, ja viikon päästä kurre oli jo pörröhäntäinen ja vilkas veijari. Muutamilla aiemmilla metsäretkillämme kurre oli jo osoittanut, että sillä oli hanskassa tärkeimmät selviytymistaidot kävyn käsittelystä petojen välttämiseen. Pienen ikuisuuden jälkeen uninen oravanpää ilmestyi pöntön aukkoon. Oli vaikea uskoa, että orava osaisi takai sin pöntölleen. Kiertel in pöntön ympäristössä ja huutelin "ruprup". Sillä aikaa kun orava vilskutti päivät pitkät olohuoneessa, veteli kissa sikeitä makuuhuoneessa. Oli onni onnettomuudessa, että nyt oli tulossa hyvä käpyvuosi: kuusten oksat notkuisivat kohta käpyjä, eikä henkiolennoilla olisi hätäpäivää. Iltasella palasin kuusikkoon. Auringonsäteet siivilöityivät oksien lomasta. liman turvapaikkaa pienen olennon kohtalo sinetöitöitäisiin metsän ravintoketjussa aivan liian pian. Työnsin oravanpojan pönttöön, jonne se ei kuitenkaan jäänyt, vaan viiletti heti kauemmas metsän siimekseen. Myös pari siiliä ja käpytikka liittyivät pähkinänpurijoiden joukkoon. Vuosikau ia poikki ollut keittiön viemäriputki oli lahottanut alimmat seinähirret. Heikkokeuhkoisen oli taas lähdettävä! Uutta asuntoa alettiin etsiä ja metsänhenget vieroitettiin pikkuhiljaa pähkinöistä. Vanha talo näytti oikkunsa: keittiön täytti ällöttävä homeen haju. Haikeana heitettiin hyvästit sekä hengille että männyille. Suuri pönttö kiinnitettiin kuusen turvalliseen kainaloon keskelle alkukesän tuoksuja huokuvaa metsikköä, jossa ei näyttänyt asustelevan muita oravia. Kissan luikahtaessa ovenraosta yönselkään oli orava jo ajat sitten käynyt yöpuulle ovenkahvassa roikkuvan takin huppuun. Jälleen oli ora vi lle pähkinöitä tarjolla ja nyt tulivat närhetkin pihaan. Jos paikalle lehahti vaikkapa varis, kurre kiepsahti hujauksessa rungon vastakkaiselle puolelle ja jähmettyi paikalleen, eikä varis löytänyt sitä. Ainakaan variksista ei ollut tämän oravan ottajiksi. Aivan kuin se olisi halunnut näyttää, miten ihanaa elämä on. Ja pian pieni orava vilskutti pitkin vaatteitan i. P arin päivän päästä olin taas visiitillä metsänväen valtakunnassa. P aria vuotta myöhemmin asuttiin taas täyttä päätä lissä, tosin eri kulmalla. Käpytikka puolestaan näki suuren vaivan jokaikisen pähkinän kanssa. Sen piti ensin lentää kuusenrungolle, laskeutua sitten takaperin hypähtelemällä runkoa pitkin alas maahan, poimia pähkinä nokkaansa ja kiivetä taas runkoa pitkin ylös, kunnes sai kiilattua pähkinän kaarnan rakoon. Muutaman tunnin välein annettu ruoka teki tehtäSUOMEN LUONTO 11 /96 55. Ruplutus oli oravanpojan ystävällinen yhteysääni , jonka se oli opettanut meille. vsk. Joskus tosin tuntui epäreilulta olla kertomatta kissalle uudesta alivuokralaisesta, olihan kissa talon vakituinen ja täysivaltainen asukas. Kun taas aamu-uninen kurre kömpi haukotellen aamiaispöytään, oli rei ssusta palannut kissanrontti jo unten mailla. Orava oli sillä aikaa loitonnut jo kauemmas metsään. Näytti siltä, että se oli ratkeamaisillaan riemusta hyppiessään ja pomppiessaan pitkin ja poikin. Se ei enää tullut luokseni, mutta aloitti villin tanssin ympärilläni huojuvissa kuusissa. Ei auttanut, vaikka putki kotjattiin. Pönttö evästettiin kilolla pähkinöitä ja oman inhimillisen ylihuolehtivaisuuteni täysin Piirros:Markku Tan11u tiedostaen laitoin vielä vesikupinkin puun juurelle. Kesä tuli kunnolla ja routa suli . Pientä pörröhäntäämme ei ol lut tarkoitettu viettämään ihmiselämää. lteäni ihmetyttää vieläkin, miten oli mahdollista, että kissa ja orava asuivat samassa pienessä asunnossa kolme viikkoa, eikä kumpikaan tiennyt toisensa läsnäolosta koko aikana. 35
Pituutta sillä on 24 kilometriä, ja paksuimmillaan jäätä on 900 metriä. Käyn siellä jahtaamassa gemssejä ja vuorikauriita", anoo lähikylässä asuva Albert Christig viittoen alhaalla ammottavaan rotkoon. Samaa todistavat vanhat valokuvat, joita olen nähnyt sveitsiläisessä luonnonsuojelulehdessä. Sieltä saa alkunsa myös mahtava Aletschgletscher. Jos käännettä ei tapahdu, alppijäätiköistä on sadan vuoden kuluttua jäljellä vain rippeitä. Ja näettekö vaaleat jäljet kallion seinämillä; jää ulottui sinne asti, kymmeniä metrejä nykyistä korkeammalle", hän kertoo. Sulamisvesi kohisee rotkoa pitlcin satoja metrejä alemmas Rhone-jokeen. Euroopan suurin alppijäätikkö Aletschgletscher Wallisin kantonissa Sveitsissä on kuin valtaisa, kohmettunut joki. Jom,a L1urila Natersin kylästä kotoisin oleva Albert Christig muistaa ajat, jolloin Aletschgletscherin " kieli" ulottui puoli kilometriä nykyistä alemmas. Jäätiköt kutistuvat muuallakin. SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Jorma Laurila Jäähyväiset Alppijäätiköille. Jättiläinen on vielä voimissaan, mutta se on menettänyt pituudestaan 1800-luvun puolivälistä saakka lähes kolme kilometriä. vsk. Alppijäätiköiden nopea kutistuminen puolentoista viime vuosikymmenen aikana on kiistaton merkki ilmaston lämpenemisestä. " Kun olin nuori mies, jäätikkö oli puoli kilometriä pitempi ja nuo alhaalla olevat vihreät niityt olivat jään peitossa. Jäämassat peittivät myös nyt kuvassa muuta kalliota vaaleampina erottuvat seinämien alosat. Maisema on täällä muuttunut näkyvästi jo ihmisiän kuluessa. Jäätikkö liikkuu Jäätikkö elää, vaikka se näyttääkin paikoilleen jähmettyneeltä. Jäätikkö saa alkunsa nelituhatmetristen huippujen lomasta Euroopan katolta. Tutkijoiden laskelmien mukaan alppijäätiköt ovat 1980ja 90-luvuilla menettäneet massastaan 10-20 prosenttia. Seisoskelen Belalpin kylän näköalapaikalla ihailemassa jäätikön loppupäätä, "kieltä". Maa-aineksen likaama rosoinen jää ohenee, haurastuu ja vaihtuu kiviseksi moreenikentäksi, jääkauden jälkeiseksi maisemaksi. "Nuo ovat metsästysmaitani. Jungfraujochin jylhissä maisemissa riittää lunta ja jäätä. Se on kuin horrokseen vaipunut matelija, jonka verk37. 1980-luvun alusta lähtien sulaminen on selvästi kiihtynyt, ja jäätikkö perääntyy joka vuosi useita kymmeniä metrejä
Täällä jäätä kasaantuu enemmän kuin sulaa. täytyivät, olivat puolestaan esimerkiksi ajanlaskumme ensimmäiset vuosisadat. Näiden kahden vyöhykkeen välillä on tasapainolinja, jossa kasaantuminen ja sulaminen on yhtä 38 suurta. Lumi muuttuu ylempänä olevien kerrosten puristuksessa vähitellen jääksi. Nyt jäätiköiden pinta-ala on suunnilleen puolet sadan vuoden takaisesta. Sulamisvedet ovat samean harmaita. Jäätikön yläosa nollarajan yläpuolella on kasaantumisalue, jonne sade tulee pääasiassa lumena. Jäämassojen liikkeen vuoksi alaosaan valuu kuitenkin koko ajan uutta sulatettavaa. Liike kuluttaa alla olevaa kallioperää ja repi i si itä aineksia. Mutta jos jää sulaa nopeammin kuin uutta tulee tilalle, jäätikkö alkaa vetäytyä. Ainakin jäätiköiden vetäytymisen alkuvaihe oli siis osa ilmaston luonnollista vaihtelua", Haeberli sanoo. Esimerkiksi Aletschgletscher vapauttaa aika ajoin uumenistaan lehtikuusen runkoja ja kantoja, jotka jäätikkö on nielaissut joskus muinoin, jopa satoja vuosia sitten. Jäätiköt heijastavat ilmaston muutoksia kaisia liikkeitä ei huomaa. "Alppijäätiköiden kutistuminen on vakava varoitus, joskaan täysin varmaa vastausta ihmisen osuudesta ilmaston lämpenemiseen ei vielä voida antaa." Ainakin osittain on kysymys normaalista ilmastonvaihtelusta, mutta ihmisen osuudesta saadaan koko ajan lisää näyttöä. Erityisen voimakasta sulaminen on ollut 1980-90-luvuilla, jolloin keskilämpötilat ovat kohonneet ennätysmäisen korkeiksi. Jäämassat valuvat hitaasti alaspäin oman painonsa voimalla, keskimäärin useita kymmeniä metrejä vuodessa. Jos näin ei olisi, kasaantumisalue kasvaisi koko ajan paksuutta ja alaosa sulaisi vähitellen kokonaan pois. Lämmintä kautta, jolloin jäämassat veJorma Laurila Aletschgletscheriä voi ihailla muun muassa Bettmerhornilta Eggishornille vievältä retkeilyreitiltä. Ne heijastavat herkästi ilmastonmuutoksia", sanoo Wilfried Haeberli, ZUrichin yliopiston fysikaalisen maantieteen professori ja kansainvälisesti tunnettu jäätikkötutkija. Pienen jääkauden jälkeen 1850 lähtien jäätiköt ovat vetäytyneet lähes yhtäjaksoisesti. Vakava varoitusmerkki "Jäätiköt ovat ehkä paras maapallon pinnan energiatasapainon ilmentäjä. Silloinkin ihmisen vaikutus ilmastoon oli hänen mukaansa vielä vähäinen. Historiankirjoissa on kuvauksia laajentuneista jäätiköistä, jotka ovat peittäneet alleen laidunmaita ja ruhjoneet kokonaisia metsiä. Jäätikön alaosassa taas sulaminen on kasaantumista nopeampaa. " Ihmiskunnan osuus ilmaston lämpenemisessä on kuitenkin voimistumassa. 1980luvulla ja sen jälkeen alppijäätiköt ovat jälleen sulaneet erittäin nopeasti . Ne kulkeutuvat alaosaan ja kasaantuvat jään sulaessa moreenikoiksi. Jäätiköiden valtakautta oli muun muassa niin sanottu pieni jääkausi 1300-luvulta 1800luvun puoliväliin. Kylmiä ja lämpimiä kausia Jäätiköt ovat aikojen kuluessa välillä suurentuneet, välillä pienentyneet. Toinen maailmanlaajuinen lämmin kausi oli 1920-50. "Jäätiköiden sulaminen oli varsin nopeaa jo vuosina 1850-1900, jolloin ihmisen vaikutus ilmastoon oli käytännössä olematon. Jäätilanne avitti silloin roomalaisten marssia Alppien yli. vsk.. Jättiläisellä on pituutta 24 kilometriä ja paksuimmassa kohdassa jäätä on 900 metriä. Ensimmäisen kerran pienentyminen on SUOMEN LUONTO 11 /96 55
Saas Balenin kunta joutui uhraamaan miljoonia frangeja sulamisjärvien tyhjentämiseen ja suojarakennelmiin. myös viime vuosisadan luonnollisen vaihtelun rajat. "Nyt on seurattava kehitystä. vsk. Saas Bo/enin kylän idylli olisi voinut hetkessä muuttua murheeksi. Hän johtaa myös YK:n alaista jäätikköjen seurantaohjelmaa. Silloin ylittyvät SUOMEN LUONTO 11 /96 55. selvästi samansuuntainen ihmiskunnan aikaansaaman voimakkaan ilmastovaikutuksen kanssa. Tämä on erittäin tärkeä signaali", Haeberli tähdentää. Kymmenen vuoden päästä tiedämme asian jo paljon varmemmin." Nykyi ellä sulamisvauhdilla jäätiköt menettävät Haeberlin mukaan huomattavan osan massastaan sadan seuraavan vuoden aikana. Jos ilmastomallit ovat oikeita, jäätiköiden sulaminen kiihtyy lähivuosina. Jorma Laurila Zurichin yliopiston professori Wilji·ied Haeberli on arvostettu jäätikkötutkija. "Mutta jos ilmaston lämpeneminen kiihtyy, kuten kansainvälinen ilmastopaneeli IPPC on ennustanut, jäätiköiden massasta häviää jopa 8090 prosenttia ensi vuosisadan loppuun mennessä. 39. Silloin jäätiköistä olisi jäljellä vain rippeet", hän arvioi. Onnettomuuden sattuessa vesi-, kivija mutahyöky olisi vyörynyt taustalla näkyvää seinämää pitkin, lähes ki,jaimel/isesti taivaalta. Jorma L1urila Gruebu Gletscher äityi kiihtyneen sulamisen takia vaaralliseksi
Puolensataa kohdetta on tehotarkkailussa, jossa seurataan jäätikön massan muutoksia. Seurauksena on ollut pahoja tulvia. maan miljoonia frangeja sul amisves1Jarv1en tyhjentämiseen, poistokanavien rakentamiseen ja suojarakennelmiin. Kymmenet miljoonat Alppien alueen ihmiset ovat riippuvaisia jäätiköiltä virtaavasta vedestä. Kokonaisia kyliä on hautautunut maaja jäävyöryjen sekä tulvien alle. Ne ovat Euroopan suurin makean veden lähde. Tässä käytetään apuna muun muassa satelliittija ilmakuvia. Sitä vastoin esimerkiksi Alaskanlahdella, Uudessa Seelannissa, Norjassa, Ruotsissa ja Islannissa jäätiköt kasvavat. Tämä oli raskas taakka köyhälle kunnalle. Aletschgletscher on koko Alppien suurinjäätikkö. Alppijäätiköiden kokonaistilavuus on nykyisin noin sata kuutiokilometriä. Jäätiköiden vetäytyminen on maailmanlajuinen ilmiö. Jäätiköiden pienentyessä säätelykyky heikkenee. Esimerkiksi Rhone, Po ja Rhein saavat alkunsa jäätiköiltä. Yleiskuva on, että jäätiköt jatkavat pienenemistään tulevaisuudessa ilman merkkiäkään käänteestä", Haeberli arvioi. Jäätiköt tasapainottavat vesitaloutta. Toinen vaarallinen järvi oli jäätikön keskiosan sisällä; sen paisuminen olisi voinut nostaa jopa koko jäätikön irti alustastaan kuin "jääpalan grogilasissa", jolloin valtaisat jäämassat olisivat lähteneet liikkeelle. Kun Haeberli pari vuotta sitten kävi tutkimusmatkalla wallisilaisen Saas Balenin kylän "kotijäätiköllä" GrUebu Gletscherillä, hän huolestui. Jäätiköllä usein vieraillut Haeberli päätteli, että ainakin yksi runsaan kilometrin kylää korkeammalla olevista järvistä uhkasi murtautua moreenivallinsa läpi, jolloin vesija maa-ainesvyöry olisi syöksynyt alas laaksoon tuhoisin seurauksin. Jäätiköt ehkäisevät siten talvitulvia ja toisaalta lisäävät kesän kuivana aikana virtaamaa. Myös Keski-Aasian vähäsateisilla vuoristoalueilla jäätiköt kutistuvat nopeasti. "Tilanne vaihtelee alueittain , mutta keskimäärin kehitys näyttäisi kulkevan yhdensuuntaisesti ihmiskunnan aiheuttaman energianlisäyksen kanssa, joka on muutamia watteja neliömetriä kohden. Onneksi kantoni ja liittovaltio tulivat myös maksumiehiksi. Vastaavasti kesällä vesistöt ovat kärsineet vedenpuutteesta. Lisäksi seurataan noin tuhannen jäätikön pituuden muutoksia. SAKSA ITALIA km 100 Illusia Tuhannen kilometrin pituiset Euroopan Alpit kulkevat eteläisen Sveitsin läpi. Alppijäätiköillä on kuitenkin elintärkeä merkitys sekä ihmisen että luonnon taloudelle. Varoitukset otettiin vakavasti. vsk.. Tulvat, kivija maavyöryt ovat osa elämää. Alppikylä elää muutenkin luonnonvoimien armoilla. Jäätiköt peittävät maan pinta-alasta viitisen prosenttia. Tuhat jäätikköä tarkkailussa Wilfried Haeberli johtaa myös YK:n alaista jäätikköjen seurantaohjelmaa (World Glacier Monitoring Service). Ne ovat aikojen saatossa vieneet lukemattoman määrän ihmishenkiä; paimenia jotka ovat laiduntaneet eläimiään vuoristossa tai metsästäjiä, jotka ovat hankkineet perheilleen ruokaa. Kunta joutui satsaaJonna Laurila Jäätiköt irrottavat kallioperästä ai11eksia ja kuljettavat niitä mukanaan. SUOMEN LUONTO 11/96 55. Sulamisvedet ovat samean harmaita. Sulamisvedet täydentävät niin pintakuin pohjavesiä. Tutkijan on joko liikuttava jäätiköllä tai lennettävä sen yllä. Tilanne Keski-Euroopassa ja Etelä-Amerikassa edustaa hänen mukaansa kehityksen ääripäätä. Esimerkiksi vuonna 1968 sattui tuhoisa onnettomuus, kun jäätikön luontainen laskujoki jäätyi umpeen ja vesija maamassat syöksyivät kylään. Yltynyt sulaminen oli synnyttänyt jäätikön reunalle useita uusia sulamisvesijärviä ja suurentanut entisiä. Jäätikön alaosan sulaessa ainekset kasaantuvat moreenikentiksi. Muutama vuosikymmen sitten tilavuus oli neljänneksen suurempi . Jäämies ilmaantui hämmentämään keskustelua ilmaston lämpenemisestä Euroopan suurin vesivarasto Jäätiköt ovat olleet sekä siunaukseksi että kiroukseksi. Tämä on aikaavievää ja työlästä kenttätutkimusta. Talvisin ne varas40 toivat vettä lumena ja vapauttavat kesällä sitä sulaessaan. Viime vuosien lämpiminä talvina sateet ovat myös korkealla vuorilla tulleet paljolti vetenä ja valuneet saman tien alas laaksoihin. Jäätiköiden kiihtynyt sulaminen on paikoin vaaraksi myös asutukselle. Laaksoissa jokien virtaama on sateiden takia talvella suuri ja kesäisin taas vähäisempi
Haeberlin mukaan se ei kuitenkaan koskaan ollut kovin paksu; vahvimmillaan jäätä oli luultavasti 25-30 metriä, mutta suurimman osan ajasta ehkä vain kymmenisen metriä. Työtä seuraamaan tuli myös lehtimiehiä, joista jotkut arvelivat, että kyseessä saattaisi olla jopa keskiaikainen ruumis. Vasta hätiin ennättänyt itävaltalainen arkeologi ymmärsi, että mies varusteineen oli esihistoriallinen. Kuivissa ja kylmissä oloissa Jäämiehen ruumis vähitellen muumioitui; luonto pakastekui vasi Ötzin. Tosin sekä Grönlannin että Etelänapamantereen reuna-alueilla on merkkejä jään melko nopeasta lämpenemisestä", Haeberli sanoo. Niissä vähäinenkin muutos johtaa nopeasti jäätikön pienenemiseen." Jäämies Ötzin tarina Syyskuussa 199 1 retkeilijät löysivät jäähän hautautuneen ruumiin Tirolin Alpeilta Ötztalista Italian ja Itävallan rajalla. Myöhemmin ruumiin iäksi määritettiin 5000 vuotta. Alppijäätiköiden sulaminen ei vielä mullistaisi maailmanlaajuista vesitasapainoa. Suomen Kuvapalvelu Sulavatko myös napajäätiköt. Suomen Kuvapalvelu tien. Täysin toinen tilanne syntyisi, jos Etelänapamantereen ja Grönlannin suunnattomat jäämassat alkaisivat sulaa. Onhan niiden jäätiköissä 97 prosenttia maapallon makean veden varoista. D Jorma Laurila kävi perehtymässä jäätiköihin Sveitsin Alpeilla elokuussa. Ötzi kuoli, ja ilmeisesti ensimmäinen talvimyrsky peitti hänet lumeen melkein saman .... Jäämiehen 5000 vuotta vanhan muumion löytyminen Tirolin Alpeilta 1991 oli paitsi merkittävä arkeologinen tapaus myös todiste ilmaston lämpenemisestä. "Löytö on erittäin tärkeä, sillä se osoittaa kiistatta, että 5000 viime vuoden aikana jäätikkö ei ole kertaakaan ollut yhtä pieni kuin nykyisin", Haeberli sanoo. Käykö niille samoin kuin Alppijäätiköille. Viranomaisilla oli vaikeuksia saada ruumista irti jäästä. Napajäätiköt saattavat hänen mukaansa jopa kasvaa, sillä lämmin ilma sitoo enemmän kosteutta, mikä tietää napaseuduilla lisää lumisateita ja sitä kautta jäätiköiden kasvua. Muumio on merkittävä muutoinkin kuin arkeologisesti . "Tilanne on hyvin toisenlainen kuin pienissä vuoristojäätiköissä, jotka ovat lähellä sulamislämpötilaa. Kuollessaan noin 30-vuotias mies nimettiin löytöseudun mukaan Ötziksi. sekin , että hän ilmaantui keskelle kiivasta keskustelua ilmaston lämpenemisestä", Wilfried Haeberli naurahtaa haltioituneena. 41. Myös ruumiin löytyminen oli onnen kauppaa. "Tämän takia hän juuri löytyikin. Koska napajäätiköt ovat niin suuria, ne muodostavat osittain oman ilmastonsa, ja etenkin Etelänapamantereella jää on niin kylmää, ettei lämpeneminen johda kovin helposti sulamiseen. Jos Jäämies olisi joutunut varsinaiseen jäätikköön, hän olisi matkustanut sen mukana joitain satoja vuosia alas ja luultavasti tuhoutunut." Wilfried Haeberli arvelee, että Ötzi oli nälkäinen, ehkä loukkaantunut, kun hän kävi lepäämään suojaiseen syvennykseen jäätikön reunalla. Näin ketut tai muut eläimet eivät ehtineet syödä ruumista. Löytöpaikalla retkeillään harvoin ja oli sattumaa, että retkeilijä! osuivat paikalle juuri, kun ruumis oli paljastumassa jäästä. "Tämä on eri asia. Lehtijutut houkuttelivat paikalle tutkijoita. Se tietäisi vedenpaisumusta. Kulkijoiden retket päättyvät joskus onnettomasti. "Jäämiehen tarina on kertakaikkiaan uskomaton ... Jäämies hautautui aikanaan jäätikön reuna-alueelle kalliossa olevaan pieneen laaksoon. SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Vähitellen jääkerros ruumiin päällä kasvoi. Muussa tapauksessa se olisi mädäntynyt tai joutunut haaskansyöjien suihin. vsk
Siksi tarhasta siirretyt eläimet voivat menehtyä sellaiseen mikrobiin, joka ei ole niiden luonnonvaraisille lajikumppaneille mikään ongelma. Asiantuntijoiden mielestä uudet asuinalueet ovat usein liian ahtaita norsuille, mikä aiheuttaa käyttäytymishäiriöitä. Joillamaan ennätykselliset 158 trumpettikurkea. Metsästäjien mielestä susia on liikaa. Helena Tengvall Uhanalaiset trumpettikurjet lisääntyvät Kurkien ampuminen ja niiden talvehtimi sympäristön tuhoutuminen veivät kookkaan pohjoisamerikkalaisen trumpettikurjen Grus americana sukupuuton partaalle: 1941 Teksasissa talvehti enää 15 luonnonvaraista yksilöä. Luonnonvarainen kanta on kuitenkin yhä kovin pieni ja altis onnettomuuksille. Heinäkuuhun mennessä norsut olivat tappaneet ainakin 19 sarvikuonoa Pilanesburgin suojelualueella Etelä-Afrikassa. Juha Valste kantoja säädeltiin surmaamalla osa norsuista. Näistä peräti 28 oli edelliskesän poikasia, mikä myös on uusi ennätys. Valtio ei Virossa korvaa petojen aiheuttamia vahinkoja. Yksi esimerkki on Englannissa laajaa huolta aiheuttava hullun lehmän tauti , joka ei ole enää tyytynyt pelkkiin lehmiin. Tämän sosiaalisen järjestyksen häiriintyminen voi helposti aiheuttaa muutoksia etenkin nuorten yksilöiden käyttäytymisessä. Yhä useammin ylimääräisiksi katsotut norsut siirretään jollekin toiselle suojelualueelle tai toiseen valtioon, missä norsuja ei ole. Luku on suuri kantaan nähden, etenkin kun suurin osa laumoista hajosi. Lontoon eläintarhan kudu sairastui tautiin 1993. Taudit mutkistavat luontoon palautusta Uhanalaisten eläinten istuttaminen tarhoista takaisin luontoon on taitolaj i, jossa on huomioitava monia tekijöitä. Sutta saa Virossa metsästää läpi vuoden. "Lisäksi vankeus aiheuttaa monille eläimille jatkuvaa stressiä, jonka seurauksena niiden vastustuskyky heikkenee ja ne ovat herkempiä saamaan tartunnan", Woodford sanoo. Kaikkien mikrobien etsiminen luontoon palautettavista eläimistä ei ole mahdollista, joten istukkaat saattavat tuoda mukanaan kyseenalaisia tui iaisia. Aivan viime aikoina on oivallettu uusi haaste istutuksille: virukset, bakteerit ja muut näkymättömät "vapaamatkustajat". Kaikki linnut talvehtivat samalla alueella, joten esimerkiksi ympäristöonnettomuus tai virusinfe ktio voi pyyhkäistä maailman villit trumpettikurjet kerralla. Riistanhoitajien mukaan Viroon mahtuisi vain 50 hukkaa. Sudet ovat kuitenkin tappaneet viime vuosina aikaisempaa vähemmän kotieläimiä. Monet eläintarhaeläinlääkärit ovat nykyään sitä mieltä, että luontoon palautettavat uhanalaiset eläimet olisi turvallisinta kasvattaa mahdollisimman lähellä aluetta, jonne ne on tarkoitus vapauttaa. Sen jälkeen tauti on todettu muiden muassa gemss1ssa, hirviantiloopissa, keihäsantiloopissa, puumassa ja gepardissa. Vapautetuista 71 apinasta yli puolet kuoli nopeasti paikallisiin tauteihin. Maatilat ovat nyt yksityisiä, ja eläimistä pidetään hyvää huolta, sillä vain osa viljelijöistä on vakuuttanut karjansa. Luontoon istutettujen eläinten mukana voi tulla mikrobeja ja loisia, joita alueen luonnonvaraiset eläimet eivät ole ennen kohdanneet. Kunnat antavat metsästysseuroille rahaa sudenmetsästyksen kuluihin, kuten polttoaineen ostamiseen. Norsut elävät hyvin kiinteinä perheryhminä. Oman lisänsä tuovat hoitajien ja yleisön tuomat taudinaiheuttajat. Klassinen esimerkki huonoonnisesta siirrosta ovat 1980luvun lopulla aloitetut kultaleijona-apinoiden istutukset lajin kotiseudulle Brasilian rannikkometsiin. Susien saaliiksi jäävät useimmiten koirat, lampaat ja lehmät. vsk.. Riku Lumiaro SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Viime talvena metsästysolot olivat suotuisat, ja maassa ammuttiin 326 sutta. Tarhassa kasvatetuilta eläimiltä sen sijaan puuttuu yhteys lajin luontaisen elinalueen taudinaiheuttajiin, ja vastustuskyky on heikentynyt. Viime lokakuussa Pohjois-Kanadassa sijaitsevilta pesimäseuduilta saapui Aransasin suojelualueelle talvehtiSiirrot stressaavat nOfSUJa Uusille asuinalueille siirretyt norsut yrittävät joskus paritella sarvikuonojen kanssa, joskus ne taas hyökkäävät sarvikuonojen kimppuun. ULKOMAILTA Leif Blomqvist/K orkeasaaren eläintarha Kultaleijona-apinoiden palauttaminen luontoon ei sujunut ongelmitta: taudit tappoivat suurimman osan istutetuista eläimistä nopeasti. Tästä syystä tarhakasvatusta jatketaan edelleen täydellä teholla. Lumettomien talvien vuoksi susien metsästäminen oli Virossa vaikeaa 1990-luvun alkupuolella, ja niiden määrä lisääntyi. Salakavalimmaksi tilanne kehittyy silloin, kun tarhaeläimistä tulee oireettomia taudinkantajia. Tautiriski toimii myös toisin päin. Luonnossa eläimet ovat yleensä vastustuskykyisiä useimmille elinalueensa tavallisi lle sairauksille. Suurin osa susien ravinnosta on kuitenkin peräisin luonnosta. Luonnonsuojelijoiden painostuksesta viranomaiset ovat lähes lopettaneet norsujen ampumisen. Eläintarhaeläimiin erikoistunut englantilainen eläinlääkäri Michael Woodford huomauttaa, että kun eläintarhaan tuodaan asukkeja eri puolilta 42 maailmaa, eläimet joutuvat tekemisiin hyvinkin eksoottisten mikrobien kanssa. Viron susien saaliista kaksi kolmasosaa on metsäkauriita ja villisikoja. Asiantuntijoiden mukaan syy norsujen epänormaaliin käyttäytymiseen on siirrosta aiheutuva stressi. Lammasvahingot lisääntyvät elokuussa, kun sudet opettavat poikasiaan saalistamaan. Todennäköisempi selitys on kuitenkin norsuperheiden hajoaminen siirron vuoksi. Vahinkoja estetään viemällä elikot sisään yöksi. Talvella sudet metsästävät jonkin verran myös hirviä. Suden tulevaisuus Virossa näyttää liittyvän talvien lumisuuteen: jos metsästys jatkuu viimevuotisen kaltaisena, susikanta romahtaa lähitulevaisuudessa. Percy Mashaire kin alueilla suden ampujalle maksetaan tapporahaa. Aktiivinen suojelu , kurkien tarhaaminen ja tarhassa kasvatettujen kurkien palauttaminen luontoon ovat onnistuneet. Ennen ylisuuriksi paisuneita Viron sudet Virossa elää 500-800 sutta
Hän lähetti siemeniä Italiaan, ja niistä itäneistä taimista yksi annettiin Kewiin. Vehkakasveihin kuuluva jättiläisarum (Amorphophallus titanum) kukki neljännen kerran puutarhan historian aikana. Kukinnan jälkeen lehti työntyy esiin ja kasvaa pienen puun kokoiseksi. Nyt kukkinut arum sai alkunsa Kewiin Leidenin kasvitieteellisestä puutarhasta Hollannista 1994 tuodusta mukulasta, joka painoi 11 kiloa. Kolmannen kerran jättiläisarum kukki 1963, siis sukupolvi sitten. Jättiläisarum kukkii parikymmenvuotisen elämänsä aikana vain pari kolme päiPuistoja yli rajojen Rauha Etelä-Afrikassa avasi monia mahdollisuuksia yhteistyöhön mantereen eteläisessä osassa. ULKOMAILTA Anna Jyrkinen Jättiläisarumin tähkäkukinto voi kasvaa lähes kahden metrin mittaiseksi. Titaanin löyhkä houkutteli tuhansia Heinä-elokuun taitteessa koettiin kuuluisassa Lontoon kasvitieteellisessä puutarhassa (Kew gardens) harvinainen tapahtuma. Samassa kasvissa on sekä emiettä hedekukkia, mutta kasvi on ristipölytteinen. Toinen kukkiminen 1926 sai jättiläisestä kiinnostuneet ihmiset niin innokkaasti liikkeelle, että poliisit oli kutsuttava paikalle ohjaamaan joukkoja. SUOMEN LUONTO 11 /96 55. vää. Jos suunnitelmat rajojen yli ulottuvista suojelualueista toteutuvat, eläimet pääsevät jäiteen käyttämään vanhoja vaellusja muuttoreittejään. Tälläkin kertaa poliisi oli valvomassa väkijoukkoja. Luonnonsuojelijoita innostaa eniten ajatus rajat ylittävistä suojelualueista. Jättiläisarumin kohtasi ensimmäisenä eurooppalaisena italialainen Odoardo Beccari Sumatralla 1878. Percy Mashaire 43. Näin muodostuisi yksi maailman suurimmista luonnonsuojelualueista, joka on jo ehditty nimetä "Rauhan puistoksi". Se sijoittuu Limpopojoen varrelle paikkaan, missä Botswanan, Zimbabwen ja Etelä-Afrikan rajat kohtaavat. Uusi puisto hyödyttäisi sekä Mosambikia että Etelä-Afrikkaa, joka pääsisi eroon Krugerin puiston liioista norsuista (SL 6/96, s. Erään suunnitelman mukaan kuuluisaa Krugerin kansallispuistoa laajennettaisiin pohjoisessa Zimbabwen ja idässä Mosambikin alueelle. Löyhkäävä haju on melko tavallinen niillä trooppisilla kasveilla, joita pölyttävät Uutta kansallispuistoa suunnitellaan myös niin sanotun Tulin lohkon alueelle. Paikallinen väestö kutsuu kasvia ruumiskukaksi sen voimakkaan, vastenmielisen hajun takia; löyhkää on kuvattu mädän kalan ja poltetun sokerin sekoitukseksi. Botswanan ja Etelä-Afrikan rajaa osoittavat vain valkoiset, 500 metrin välein sijaitsevat betonipylväät. Täyteen kukkaan tähkä avautuu noin tunnin aikana. vsk. Arumit elävät yksittäin kaukana toisistaan, ja kukan on oltava suuri, jotta sen mädältä haiseva viesti tavoittaa pölyttäjät. 45). Jorma Laurila Eläimet vaeltavat vapaasti valtiosta toiseen Kalahari-Gemsbokin ja Gemsbokin kansallispuistoissa. Ne olivat muotoutuneet satojen tai tuhansien vuosien aikana, kunnes uudenaikaiset valtioiden väliset rajat katkaisivat reitit 1800-luvun lopulla. 1992 päättyneen sisällissodan aikana katosi suurin osa Mosambikin vi llieläimistä, erityisesti norsuista. Jättiläisarum elää luonnonvaraisena Sumatran sademetsissä Indonesiassa. Lounais-Botswanan Gemsbokin mädäntyneessä lihassa ruokailevat tai sinne munansa munivat hyönteiset. Kasvilla on vain yksi kukinto ja yksi lehti, jotka ovat esillä eri aikaan. Kukinnan tyvellä on sisäpinnalla verenkarvainen suojuslehti, spatha. Juha Valste/fie1okorppi kansallispuiston ja eteläafrikkalaisen Kalahari-Gemsbokin kansallispuiston välillä on ollut jo pitkään yhteinen aitaamaton raja. Aikaisemmin luultiin, että pölyttäjinä toimivat kovakuoriaiset, mutta nykytietämyksen mukaan asialla ovat raatokärpäset ja mehiläiset. Kuumassa kasvihuoneessa jonottaneiden odotus palkittiin mahtavalla näyllä ja unohtumattomalla hajuelämyksellä. Ensimmäisen kerran kasvien titaani kukki 1889
Kieli on kuitenkin sikäli puutteellinen, että sellaista sanaa, joka tarkoittaisi kaikkien eläinten jälkeläisiä yhdessä, ei ole olemassa. Isän suhteen PS ja NS ovat samoilla linjoilla. Suomen kielen perussanakirja (PS) ei tunne lapsi-sanaa eläimen jälkeläisen merkityksessä; kaikki lasta koskevat käyttötavat liittyvät ihmiseen. Vaikka kielessä on sanat emo ja emä, myös sana äiti saattaa eläinemoa tarkoittamassa tulla joskus kyseeseen. Nälkä on yhtä kova kuin elämänjano. Vaikutelmaksi jää, että sanan lapsi käyttöä eläimistä puhuttaessa ei voi täysin torjua. Esimerkiksi toivotuksen "Paljon onnea pikkuiset! " pikkuinen yhdistyy sekin kielitajussa pikemminkin ihmiseen ja ihmispienokaiseen kuin eläimeen. Siihen, että hän kuitenkin on valinnut lapsi-sanan niiden sijasta, on täytynyt olla omat syynsä. Otsikkoa seuraavassa ingressissä sanotaan: " Keväällä syntyneet eläi nlapset kasvavat niin että kohisee. Kumpikin sanakirja hyväksyy isä-sanan käytön silloin, kun sillä tarkoitetaan uroseläimen suhdetta välittömään jälkeläiseensä. Pirkka Aalto/LKA Jänövauvalla on varmaan siskoja, veljiä ja isäkin jossain. Syynä on se, että lauseessa oikeastaan on puhe ihmislapsesta, johon nuori eläin rinnastetaan ja johon sitä verrataan. Eräs kielen elävöittämiskeino on kuvallinen käyttö. Johonkin tekstiympäristöön se sopii, johonkin toiseen ei sovi. Kirjoittajan mukaan ainoa eläin, jolla voi olla lapsia, on Homo sapiens. Kirjoitus on lapsenomainen, koska se on lapsenomaiseksi tarkoitettukin. On selvää, että Suomen Luontoon eläinlapsista artikkelin kirjoittanut toimittaja ei ole voinut olla tuntematta sanoja pentu ja poikanen. Ralf Nyman ei tule esittäneeksi, millä lapsi-sana tulisi tekstissä korvata. Voiko eläimellä olla siskoja ja veljiä, ja jollei voi, mitä sillä sitten on. Eikö nyt juuri ketunpoikien pitäisi harjoitella hyppyjään myyräjahdissa ja pikkupupujen kuunnella korvat oikosenaan ketun haukuntaa?" Itse tekstissä sana lapsi esiintyy kaksi kertaa ja lisäksi lehden kannessa, jossa annetaan vihjeitä lehden sisällöstä, on lause "Eläinkin on ensin lapsi". Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. vsk.. Eläinten lapsista Ralf Nyman kritisoi tämän lehden syyskuun numerossa lehteä siitä, että lehti on aiemmin (7 /96) eräässä artikkelissaan käyttänyt eläinten jälkeläisistä nimitystä lapsi. toimitukseen. Artikkeli on selvästikin suunnattu nuorille lukijoille. Kieli olisi huomattavasti köyhempi, ellei tällaista mahdollisuutta olisi. Artikkelitekstissä eläin.lapset kyllä voitaisiin vaihtaa eläimen pentuihin. Eläimillä on pentunsa ja poikasensa tai eläinlajin mukaan vasikkansa, vasansa, varsansa, porsaansa, vuon.ansa, kilinsä. Onnea matkaan pikkuiset! " Varsinainen tekstiosuus taas alkaa näin : "Missä keväällä syntyneet eläinlapset ovat. Tuntuu epätodennäköiseltä, että sana esiintyisi esimerkiksi Metsästys ja kalastus -lehden sivuilla tai jossakin eläintieteellisessä julkaisuissa. Voimme puhua sillan korvasta ja lähteen silmästä siitä huolimatta, että sillalla ja lähteellä ei oikeasti ole korvia eikä silmiä. Käypää kieltä on siis sanoa, että varsa on juoksijasukua sekä isän että emän puolelta. Sama ongelma koskee urospuolista vanhempaa, isää. Saman maiseman vapareja. Itse jälkeläinen taas ei rajoitu pelkästään eläimiin vaan kattaa myös ihmisen. On käytössä sana emo tai emä. NS :ssä on esimerkki " Puhtaalla rotueläimellä on isänsä ja äitinsä näkö, luonne ja muut ominaisuudet". tai poikasiin, mutta silloin yhtä ja toista muutakin olisi korjattava ja tekstin tyyliä tarkistettava. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA IEN N EN JÄLKEEN 1 Risto Salovaara on kuvannut harvinaisen viljelysmaiseman Tampereen keskustan tunSuomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kulumasta Pappilan ja Linnainmaan kaupunginosien rajalta 1992. Samassa Suomen Luonnon kirjoituksessa, jossa puhutaan eläinlapsista, puhutaan myös ketunpoikasen siskoista ja veljistä. Tästä syystä sanan eläin.lapsi käyttö on hyväksyttävissä ja paikallaan. Sen sijaan lemmikkieläimiä koskevissa tai eläinsuojelua sivuavissa lehdissä sillä saattaisi olla sijaa. Itse asiassa tuo käyttö on pakkokin hyväksyä, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Tekstistä henkii lämpö, myötätunto ja sympatia eläimiä kohtaan. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi halkoo nyt itäinen ohikulkutie, ja tien liittymäalueelle on kohonnut supermarket. Enempää pentu kuin poikan.enkaan ei tunnu käyvän sen tilalle ainakaan lauseseen "Eläinkin on ensin lapsi". NS valaisee käyttöä sellaisilla esimerkeillä kuin "Apinan lapset", "Varsa on hevosen lapsi", " Lampaan lasta sanotaan karitsaksi", "Ruukkukasvien lapset". PS rajaa eläinäidistä puhumisen koskemaan pelkästään lastenkieltä ja mainitsee esimerkkeinä orava-, siilija peipposäidin.. Voimme puhua äiti auringosta tai nimittää presidenttiä maan isäksi. Sillä Suomen Luonnon artikkelilla, jota Ralf Nymanin kritiikki koskee, on otsikko " Kynsin hampain elämään". Sen sijaan Nykysuomen sanakirjan (NS) lapsi-artikkelin lo44 pussa mainitaan, että sanaa käytetään varsinkin lastenkielessä myös eläinten ja jopa kasvien jälkeläisistä. Matti Vilppula erikoistutkija Kotimaisten kielten tutk.keskus SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Naiivi se ei missään nimessä ole. Eihän ole tapana puhua linnunpennuista eikä hevosen poikasista. Naaraspuolisen vanhemman nimittämisessä ongelmaa ei ole. Totta on, että lapsi on totuttu liittämään nimenomaan ihmiseen. Kirjoittaja suhtautuu eläinten poikasiin kuin omiin lapsiinsa
Olen ihmetellyt syksyisin ja keväisin aamusta iltaan kulkevia puurekkoja täällä Uudenmaan erämailla. Vuonna 1996 on jäljellä vain jatkuvasti lakkautusuhattu kyläkoulu. Poikien harrastus näyttää olevan eläimien kiusaaminen ja kaikenlainen luonnon tuhoaminen. Toisen kerran yllätin kymmenkunta poikaa maassa olevan ampiaispesän kimpussa. Tänäänkin, Kiven päivänä, näin harmaapäätikan ja peukaloisen mökin pihalla. Siihen koskeminen on sosialisointia, kuten vedenomistajat sadantuhannen markan sivulla lokakuun Hesarissa ilmoittivat, kun läänikohtaisia kalastuslupia käsiteltiin. Jos vaikkapa sisilisko näyttäytyy, se tapetaan oitis. Luonnosta ja ympäristöstä puhutaan entistä enemmän ja ympäristökasvatusta annetaaan päiväkodeissa sekä kouluissa, mutta missä se näkyy. Se antoi oikeutuksen sorkkia pesää kepeillä ja kumota sen päälle ämpäreittäin hiekkaa. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Pojat ja tytöt Meidän pihassa on alle kymmenvuotiaita poikia sellainen joukko, että jos muutama siitä häviäisi, ei kukaan mitään huomaisi. Etenkin 1995 kaatui puuta enemmän kuin koskaan luonnosta piittaamatta kuin yrityksiä kaupungeissa. Ja tekoa tervehditään sellaisella riemulla, kuin olisi saatu surmattua koko kylää uhkaava hirmuinen lohikäärme. Kaikenlainen elämä talomme ympärillä olevilla kallio illa ja metsälaikuilla herättää pojissa tappamisen himon. Osa tiloista on Kemiran avulla rehevöittänyt varsin hyvän Kanteleen linturutaikon. Tilastokeskuksen keväisen varallisuuskatsauksen mukaan vauraimpia Suomessa ovat maatalousyrittäjät ja ylimmät toimihenkilöt. Mutta ennen kaikkea olen ihmetellyt sitä hirvittävää huutoa ja meteliä, täällä poltettuja EUvastaisia vainotulia myöten, jota nämä pyhää maata ja aika paljon muutakin tuon Tilastokeskuksen katsauksen mukaan omistavat ovat pitäneet tukiaisistaan ja tuloistaan. Tähän pyhään maahan, jota moni ruotsinkieliseen yläluokkaan kuuluva on saanut sotavoittona Ruotsin kuninkaalta tai jota moni enimmäkseen keskustaa tukeva isäntä/emäntä hyödyntää kolmannessa, neljännessä, viidennessä polvessa kuten vaikka keskustan kansanedustaja-maanviljelijä Mikko Pesälä, EI saa koskea. Sen sijaan löysin pensaikosta tavattoman pelokkaan ja äyskivän piikkipallon. Viime kesänäkin pihapiirissämme ainakin kaksi linnunpoikaa löysi tiensä pikkutyttöjen pehmustettuihin pahvilaatikoihin, jonne ne sitten varsin pian menehtyivät. Oma maa, sen sora ties kuinka syvälle, metsä, pelto, ranta, vesi ja sen pohja. Onko kyse vanhempien laiminlyönneistä vai joukkosuggestiosta vai peräti biologisesta erosta poikien ja tyttöjen välillä. vsk. On kuitenkin joitakin päinvastaisiakin esimerkkejä: Ensinnäkin, miten on tämän mukaan selitettävissä se, että kun vanhoja sorakuoppia maisemoidaan istuttamalla paljaille sorapenkoille taimitarhalta (eli pellosta) tuotettuja männyntai45. Tämä maa on pyhää ja sitä omistavat enimmäkseen keskustaa, kokoomusta ja rkp:tä äänestävät. Neljän vuoden aikana 20 kilometrin säteeltä on lopetettu Kanteleen kyläkaupan lisäksi neljä muuta kyläkauppaa, starttirahakahvila, kolme säästöpankkia (mutta ei osuus-), linja-autojen viikonloppuvuoroja ja Pukkilasta kokonaan posti. Ovatko pojat luonnostaan metsästäjiä ja keräilijöitä, jotka vietti pakottaa pyydystämään vesiliskoja ämpäriin ja kovakuoriaisia tikkuaskiin. Muutin viisi vuotta sitten ahneutta ja kyynärpäitä pakoon syntymästadistani maalle pieneen Kanteleen maalaiskylään kyläkaupan yläkertaan Pukkilaan itäiselle Uudellemaalle. Maalla eivät asenteet muutu eikä tänne muuteta eikä ympäristönhoito enemmistön ehdoilla etenee, ellei pyhään omistusoikeuteen puututa Suomen luonnonsuojeluliittoa myöten nykyisen näpertelyn ja puuhastelun sijasta. Tytöt sen sijaan ovat enimm äkseen lempeitä ja hoivaavia, joskus liiaksikin. Artikkelissa tuotiin esille, miten tärkeitä mykorritsasienet ovat puille ja annettiin ymmärtää, etteivät puut itse asiassa lainkaan tule toimeen ilman nii tä, eivät edes tilapäisesti. Olen ihmetellyt viisi syksyä, mitä parissa viikossa elonsa leikkuupuimureilla korjaavat viljaisännät tekevät syksystä kevääseen. Polkupyörällä pääsin kahdeksan kilometrin päähän kirjastoon, Alkoon oli ja on 28 kilometriä. Mutta vuosikymmeniä tukea ja vaurautta tuoneet tilat ja metsät ovat yhä tallella nyt myös EU-tukea ja muita tuloja ja vaurautta harvenneille omistaAlice Karlsson jilleen yhä tuoden. Useimpien poikien näyttää olevan pakko kukkoilla ja rehennellä, nousta porukan johtajaksi keinolla millä hyvänsä. Olen ihmetellyt polkupyörän selästä, miksi niin monella perheomistustilalla on monta konetta, traktoria, pakettiauto, farmarija henkilöautoja. Esa Aallas toimittaja, ytk Kantele Nopeat mykorritsat Numerossa 9/96 oli mielenkiintoinen juttu sienien roolista ja merkityksestä luonnossa. Viime kesänä pikkutytöt kertoivat kyyneleet silmissä, kuinka pojat olivat tappaneet siilin. Linkkuve itset kädessä he veistelevät puita, katkovat pensaita ja repivät sammalia maasta levyinä irti . Siitä hurjistuneena päätin naapurisovun rikkoutumisen uhallakin pistää koltiaset ojennukseen, mutta ensin piti löytää todistuskappale lapset kun kertovat mitä sattuu. Ero eri sukupuolten välillä on kärjistetty, ja otos on pieni , mutta olen hämmästynyt. Tein lehtialan etätyötä ympäristössä, jossa maatalouden isojaossa jäljellejääneet tilat ovat vauraita. Muutama vuosi sitten siirryin kyläkaupan yläkerrasta vapaata lehtityötä jatkaen ja mökkeillen parin kilometrin päähän pakettija puupeltoiselle mökkitilalle, jota vuokraan harvinaisena SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Vainajaa e i onneksi löytynyt. Linja-auton tai vanhan auton bensaa kului kerran viikossa 160 kilometrin matkaan Helsinkiin ja takaisin. " Yksi jo pisti Santeria", sankarit puolustautuivat. ilmiönä. Maaseutu on pyhää omistusoikeutta Ritva Kuparin kauhistelua ja Heikki Susiluoman näkemyksiä (SL 9/96) jatkaen: kaikista kauheinta maalla on omistukseen perustuva ilmapiiri . En ole päässyt perille siitä, mistä poikien tuhovimma johtuu. " Eiköhän ne jo ole sinne tukehtuneet", myötäili eräs äiti parvekkeelta. Ja erityisesti olen ihmetellyt, miksi jopa siitä, että maatalousyrittäjät lupaavat olla saastuttamatta lisää muun muassa Kanteleen lintuvettä tai vuosikymmeniä likaamaansa Porvoonjokea, tulisi vielä maksaa ympäristötukea. Joku asiantuntija sanoi kerran, että varsinaisista päätoimisista maaja metsätalousyrittäjistä on laman aikana jäänyt työttömiksi yksi prosentti muista ryhmistä 20-60 prosenttia! Olen toki jotain myös täällä ihastellut, kuten harvoja luontoplänttejä omi stusaitojen keskellä tai lintuja. Tämä hyvä ja monipuolinen artikkeli antaa kuitenkin aihetta muutamaan täsmentävään kysymykseen ja kommenttiin. Noin 1800 asukkaan Pukkilan kunnan noin parinsadan asukkaan Kanteleen kylässä oli vielä 1991 kyläkauppa, kyläpankki, kyläposti ja kyläkoulu ja kahdesti päivässä piipahtava linja-auto. Ei ainakaan meillä Käpylässä, Helsingin idyllisessä puukaupunginosassa. Varmaa on kuitenkin, että tytöt ja pojat suhtautuvat luontoon ja eläviin olentoihin eri tavalla
Pistetty kala säilyy tuoreena huomattavasti kauemmin ja maistuu paremmalta kuin kuivilla pitkään sätkinyt kala, jonka lihaan on kertynyt maitohappoa. Samalla lajilla saattoi kirjallisuudessa tai luontofilmeissä olla puolenkymmentä eri nimeä, ja toisaalta sama nimi saattoi olla viidellä-kuudella eri lajilla. On ristiriitaista, että luontoa suojeleva ja ennallistava taho haluaa levittää Suomeen uutta tapaa Graafikko Erik Bruunin suunnittelemista kahlaajapostimerkeistä kertovan jutun (SL 10/96) kuvatekstiin oli pujahtanut virhe: Bruunin pitelemän julisteen lintu on lehtokurppa eikä taivaanvuohi. Yritetään vastedes käyttää jo valmista nimistöä, toivoo Kalevi K. Toivottavasti kyse on ollut vain ajattelemattomuudesta. Jyri Mikkola on oikeilla jäljillä nimetessään "harmaanärhen" kuukkeliksi, mutta "amerikankuukkeli" ei tunnu hyvältä, koska Amerikka ulottuu Alaskasta Tulimaahan ja harmaakuukkeli elää vain Pohjois-Amerikan havumetsävyöhykkeellä. Järkevästi mitoitettu kalastus on uusiutuvan kotimaisen luonnonvaran hyväksikäyttöä ihmisten rav innoksi. Myös asiansa osaava vapaa-ajan kalastaja teurastaa kalan aina heti . Kala ei ole esine eikä leikkikalu vaan eläin, jolla on tuntoja kipuaisti . Miten sinne on voinut ilman ni itä kasvaa niin vankka ja sakea metsä kuin tuore valokuva osoittaa. Siellä ovat 1980-luvun alkupuolella istutetut männyntaimet säilyneet hengissä ja kasvaneet jo noin ko lmemetrisiks i äärimmäisen ankeissa, Saharan aavikkoa muistuttavissa oloissa, paljaassa karkeassa sorarinteessä. Saaliin saaminen ja kalan tappaminen kuuluvat yhteen. Suuhun tai nieluun tullut haava saatikka suurempi vamma tulehtuu helposti ja on oiva kasv ualusta taudinaiheuttajille. Toistaiseksi lintujulisteita ei ole painettu myyntiin . 46 Petri Kujanpää metsätalousinsinööri Parkano MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Kalakin on eläin Suomen Luonnossa 9/96 kerrottiin iloisia uutisia taimenten palaamisesta Espoon pikkujokiin ja puroihin. Kaikkia ulkomaiden villityksiä ei pitäisi kritiikittä ottaa käyttöön Suomessa. En usko, että sinne jäi mykorritsasieniäkään mainittavasti henkiin. Tiina Notko eläinsuojelusihteeri Suomen Eläinsuojeluyhdistys Lintujen nimistä Suomen Luonnossa 10/96 (s. Mieli kuitenkin synkistyi, kun Taimeninstituutin edustaja suositteli taimenia säästäväksi kalastusmenetelmäksi niin sanottua catch and releaseeli pyydä ja päästä -menetelmää, joka on kovassa huudossa Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. vsk.. Malmström taannoisen SLY:n nimistötyöryhmän kokoonkutsuja ja pj. Suomessa kala on perinteisesti arvostettua ruokaa. Juha Valsteen käyttämä "erakkoiibis" on aiemmin esiintynyt tämän lajin nimenä (käännöksenä) suomenkielisissä teksteissä, mutta se muutettiin, koska kysymyksessä on yhdyskunnissa pesivä lintu, jonka pesiminen yleensä epäonnistuu, jos yhdyskunta kutistuu liian pieneksi. On huolestuttavaa, että Suomen Luonto, joka käsittääkseni pyrkii lisäämään ihmisten arvostusta luontoa ja luontokappaleita kohtaan, on erehtynyt levittämään tietoa tästä eläinrääkkäysmenetelmästä. Kun kala näin tapetaan, se ei myöskään joudu kitumaan. Tätä menetelmää mainostetaan jopa luontoystävälliseksi ja luonnonsuojelulliseksi, koska siinä saalista ei korjata talteen vaan kala päästetään takaisin veteen koukusta irrottamisen, punnituksen ja mittauksen jälkeen. Pahoittelemme virhettä. Ja tämä vain, jotta ihmisille saataisiin vapaa-ajan huvia. Piina ei monesti lopu siihen, että kala päästetään takaisin veteen. Tässä lehdessä julkaisti in joskus alku.vuodesta tuore i 1mak uva Ayräpään alueelta Karjalan kannakselta. Se, että kala näyttää ilmeettömältä eikä osaa äännellä, ei tarkoita, ettei se tuntisi kipua ja tuskaa. Miksei kukaan kiirehtinyt varoittamaan, ettei yritys voi onnistua, koska maasta puuttuvat välttämättömät mykorritsasienet. SUOM EN LUONTO 11 /96 55. Samalle alueelle tehtiin juuri alkukesästä "puuvuori", amerikkalaisen ympäristötaiteilijan inspiroima ja suunnittelema tilataideteos, jossa männyntaimia istutettiin tarkasti suunnitelluiksi geometrisiksi kuvi oiksi. Nimistön laati SL Y:n asettama, toistakymmentä vuotta puurtanut kuusihenkihen työryhmä. Toivonpa myös, että Taimeninstituutti ottaa takapakkia ja lopettaa menetelmän puolesta puhumisen. 45) on pienet jutut kahdesta eksoottisesta linnusta, joita ei ole koskaan tavattu Suomessa: "harmaanärhi" ja "erakkoiibis". Ei voi kuvitella, että esimerkiksi laaja avohakkuu ne joltain alueilta hävittäi si, vaan tuhoutuneiden rihmastojen tilalle kasvaa heti uusia näistä ilman mukana lentävistä itiöistä. Tämän voi jokainen omin silmin nähdä vaikkapa nykyisen kolmostien varrella Ylöjärvellä noin 15 kilometria Tampereelta Vaasaan päin. Neljä vuotta sitten ilmestyi kirja nimeltä Otavan lintutieto (esitelty SL 9/93), jonka liitteenä on Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen hallituksen vahvistama kaikkien maailman lintulaj ien suomenkielisten nimien luettelo. Isäni osallistui jälkimmäiseen kahinaan ja on kertonut, että se oli "helvetti maan päällä". Tämä paikka joutui viime sotien aikana kaksi eri kertaa ( tai vella 1940 ja kesällä 1944) suurtaistelun näyttämöksi, ja muutamien satojen hehtaarien alueelle syydettiin satojatuhansia kranaatteja, lentopommeja ja pienempiä ammuksia. Siinä näiden lajien nimet ovat harmaakuukkeli ja töyhtöiibis. Taimenen arvostus ei vähene hiukkaakaan siitä, että sitä saa pyytää vain ruuaksi ja tiukoin rajoituksin silloin, kun kanta kestää saaliin korjaamisen. Sota-aikaiset valokuvat todistavat, että se oli runsaat 50 vuotta sitten kuin kuun maisemaa. Englanninkielinen nimi on historiallista perua, kun aikoinaan Euroopan Alpeilla nämä iibisyhdyskunnat asusti vat vuorille asettuneiden erakkomunkkien naapureina. mia, niin taimista yli 90 prosenttia säilyy hengissä. Kirjoittajien käyttämät nimet ovat sanatarkkoja käännöksiä englanninkielisistä nimistä Grey Jay ja Hermit lbis. Ei kai kukaan voi väittää, että siellä olisi ollut mitään mykorritsasienten rihmastoja valmiina. Tarkoitus oli päästä eroon vuosikymmeniä vallinneesta sekavasta tilanteesta, jossa jokainen kääntäjä antoi linnuille omat nimensä. Ihon suojana oleva limakerros vaurioituu käsittelyssä helposti ja altistaa kalan muun muassa hometaudeille. Luontoystävällisyys on kyllä varsin kyseenalaista, ja· tarkempi miettiminen saa huomaamaan asiassa mui takin näkökohtia. Lain mukaan tarpeettoman kärsimyksen, ki vun ja tuskan aiheuttaminen eläimelle on kielletty. Suomen Eläinsuojeluyhdistys ei voi hyväksyä pyydä ja päästä -kalastusmenetelmää, jossa eläimestä tehdään lelu ja kalan kiusaamisesta huvittelumuoto. Seurauksena on pitkällinen kituminen. Mitä muuta koukulla pyynti, kalan kiskominen kuiville, koukun irrotus ja kalan käs itteleminen, ehkä vielä henkeään haukkovan kalan valokuvaaminenkin ovat kuin tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamista kalalle. Mielestäni tähän on olemassa vain yksi uskottava selitys: Mykorritsasienet ovat muiden sienien tapaan uskomattoman nopeasti lev iäv iä, toisin sanoen niiden itiöt lentävät joka kesä ja syksy suotuisissa oloissa pitkiä matkoja ja valtaavat hyvin nopeasti uusia alueita. tuottaa eläimille kärsimyksiä. Ikävä kyllä siinä ei voida täys in välttää kärsimysten aiheuttamista kaloille. Eläinsuojelulaki koskee kaikkia eläimiä, myös kaloja. Valistunut kuluttaja ostaa vain sellaisia suomukaloja, jotka on as ianmukaisesti tainnutettu ja pistetty heti pyynnin jälkeen eli veri on j uoksutettu pois. Vaikka niin sanotussa suuressa maailmassa eläimiä muutenkin kohdellaan yleisesti kuin tunnottomia esineitä, ei ole mitään syytä omaksua sellaista ajattelutapaa meille
Samalla saat tietoa kyseisen vuodenajan luonnontapahtumista. Tilaan näyttävän Luonnonkalenterin 1997 ........... . KIITOS TILAUKSESTASI! TIiauksen loppusummaan lisätään lähetyskulut. ' 9 ------------------~...................................................................... 78; Kalenterin voit tilata eri kieliversioina: • suomi • ruotsi • englanti • saksa • ranska TILAA UUSI LUONTOKUVASTO VELOITUKSETTA! 52 sivua luontoystävällisiä tuotteita. 198; Iloa luonnosta koko vuodeksi! Luonnonkalenteri 1997 Luonnonkalenterista käännät joka kuukausi esille uuden ajankohtaisen luontokuvan. Etunimi Sukunimi Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin SL 11/96 Maksan luottokortilla: OK VISA O EUROCARD/ MASTERCARD Kortin Voimassa ......... Jos haluat maksaa luottokortilla, faksaa tilauksesi tai poslita kuoressa. å 78,-_ _ kpl D Liito-oravan metsä ...... asti. Haldd Wlllamo VIIJaml Ja Plllolan väki Viljami ja Piilolan väki on koskettava tarina vaivaishiirestä ja muista aution talon asukeista. ./ .......... Allekirjoitus ...................................................................... KYLLÄ, KIITOS! Lähettäkää minulle vasta ilmestynyt Talven Luontokuvasto 96/97 veloituksetta. (014) 372 1022 Kuopio: H-talo, Kauppakatu 32, puh. Tilaa omalle seinällesi tai lahjaksi. Paljon uusinta tietoa ja upeita kuvia! Perustiedot myös ruotsiksi ja englanniksi. Harvinainen kirja, joka on kuvitettu aidoin valokuvin. 112 sivua ja 1 00 värikuvaa. (017) 2631TT8 Lahti: Trio Aleksanteri, Aleksanterinkatu 18, puh. (02) 232 7001 Ben)am PlntlHII & Antero Mlkall LIITO-ORAVAN METSÄ Liito-oravan metsä on ensimmäinen ja lajissaan ainutlaatuinen kirja uhanalaisesta liito-oravasta kirjaharvinaisuus niin Suomessa kuin maailman laajuisestikin. http://www.sll.fi/tuki/ Tervetuloa Luontokauppaan! Helslnkl: Nervanderinkatu 11 , puh. a 68,D suomi _ _ kpl, D ruotsi ___ kpl, D englanti _ _ kpl, D saksa _ _ kpl, D ranska _ _ kpl D Olen Suomen luonnonsuojeluliiton/ Luonto-Liiton/Natur och Miljön jäsen ja saan tilaamistani tuotteista 10 % alennuksen. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin.. Tilaan myös kauniit ja harvinaiset luontokirjat: Viljami ja Piilolan väki ... Luonnonkalenteri on myös 68 upea tervehdys Suomesta ulkomaille • Koko avattuna 37 x 56 cm. Tämä kirja on elämys niin lapsille kuin aikuisillekin. å1 98,-_ _ kpl ,, tuen li\aacna, a ,a en\uontoa suom"""\nvoin\\a, sen ,. (03) 214 5715 Turku: KOP-kolmio, Aurakatu 8, puh. Tuotteilla on 10 päivän vaihtoja palautusoikeus ja ne toimitetaan postiennakolla. (03) 783 4373 Tampere: Laukontori 4, puh. (09) 406 262 JyvAakylA: Kauppatori, puh
Ja edelleen he asuvat samoilla nurkilla, leiritulien, kalareissujen ja ensimmäisten linturetkien väkevien muistojen keskellä. Willamon ikävin kokemus on sen metsän kaataminen, "jossa tehtiin po lveen asti ulottuvia naavapartoja". Yksi apu uhanalaisille lajeille on julkaista niistä kauniita kuSUOMEN LUONTO 11/96 55. Kuvat heinikossa kiipeilevistä vaivaishiiristä erilaisten karsien ja tähkien nokissa ovat eittämättäki1jan helmiä. Kirjapari on kuitenkin myös 'kronologinen, koskettava tarina hiiripariskunnan elämästä seurustelusta aina elon ehtoopuolelle. " Lapsi on jälleen syntynyt" , miehet huokaisivat onnellisina. Kiipeämme vuoron perään pihan liito-oravan pöntölle ja saamme muutaman hetken katsoa kolmea yhteen myttyyn käpertynyttä liituria silmästä silmään. Jo niiden katseleminen riittää syyksi hankkia opus kotiin. " Meille kurvasi juhannusaattona pihaan pariskunta, joka halusi tietää miten päästä eroon vintillään asuvasta näädästä", luontokuvaaja Heikki Willamo kertoo. 198 mk. Hänen kirjansa Kaakkurin huuto vai ittiin 1994 Vuoden Luontokirjaksi. Ainakin Pöntinen on ajoittain kuin liitoon lähdössä e i kai ympäri vuorokautisesta kuukausia kestäneestä liiturin tarkkailusta voi muuta seurata. Tarkkailen Willamoa, joka nappaa pikkuleivän; mahtaako hän nakerrella syötäväänsä Viljamin tavoin viikset väpättäen. Miehet kulki vat luonnossa jo pikkupoikina: Pöntinen Lapualla ja Willamo Karjalohjalla. Pöntinen tunnetaan eteläpohjalaisen maalaismaiseman kuvaajana. Ja näihin tuttuihin maisemiin on suuntautunut myös suuri osa kuvausretkistä. Willamo on puolestaan niittänyt mainetta eläinkuvillaan. Kun suojelee näitä maan hiljaisia, tulee samalla pitäneeksi huolta niiden e linympäristöistä, joissa elää koko joukko muitakin lajeja. Pekka Paaer Liitäen julkisuuteen Benjam Pöntinen ja Antero Mäkelä (teksti): Liito-oravan metsä. Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy 1996, 112 s. Luonnonsuojelu ja eläinten hyväksyminen on asenteista kiinni. Pöntiselle on tullut uurteita otsaan, kun hän on joutunut näkemään lähimetsien muuttumisen risukoiksi ja latojen häviämisen pelloilta. Liito-orava ja vaivaishiiri ovat ikään kuin elämän symboleita. 1953): Hetkiä Alajoella 1988, Lapua (työryhmä) 1990, Lakia 199 1, Oodi naispesäpallolle 1993, Kyrönjoki 1995, Kyrö Älv 1995, The River Der Fluss 1995, Liito-oravan metsä 1996. "Ei ole re ilua, minä sanoin siihen. Muutokset luonnossa voivat olla kipeitä. Luontok uvaaja Heikki Willamon 1988 kirjoittama kuvakertomus Viljami Vaivaishiirestä on saanut jatko-osan. 1952) Eläinkuvaus 1988, Viljami vaivaishiiri 1988, Tintti ja Tiiteri 1989, Käpytalvi 1990, Kaakkurin huuto 1994, Viljami ja Piitolan väki 1996. Nostamme maljan Pöntisen ja Antero Mäkelän Liitooravan metsä -kirjalle sekä Willamon uutuudelle Viljami ja Piilo lan väki. Elinympäristöt muuttuvat yhtenään, yleensä enti stä huonommiksi. " Hyvän kuvan salaisuus on se, että kuvaaja tuntee kohteensa", Willamo ja Pöntinen sanovat. Mutta siellä hän on toisaalta voinut rauhassa paneutua vaivaishiiren arkeen ja juhlaan. Hänen mielestään kirjan on oltava tekijänsä näköinen vai oliko se päinvasto in. Minä kun en löydä näätää mistään." Willamo lähti sitten katsomaan näätää ja kertoili matkalla karvanaaman elintavoista ja omista kuvaushaluistaan, "ja ne alkoivatkin tykätä siitä!" Samanlaisia kokemuksia on luontokuvaaja Benjam Pöntisellä. Tuolta ajalta muistan myös, miten vaikeaa ylipäänsä on päästä näkemään vilaustakaan vikkelistä siimahännistä saati ottaa niistä valokuvia. Miten luontokuvaajaksi sitten tull aaan. vsk.. Benjam Pöntinen (s. " Kirjojen viesti voisi olla, että katsokaa elämää! " sanoo Willamo, ja niin me teemme. 48 Katsokaa elämää Heikki Willamo (vas.) ja Benjam Pöntinen kirjojensa julkistamistilaisuudessa Nurmossa. Viljamin ja Viivin muukalaispelossa olenkin erottavinani jotain tuttua ja supisuomalaista ihmisten maailmasta. "Joskus riittää kun sanoo, ettei petokaan paha ole, sehän yrittää vain pysyä hengissä." Olemme Nurmossa, Benjam Pöntisen kotona. Kirjojen kustantajan, Suomen Luonnonsuojelun Tuen toimitusjohtaja Erkki Pärssinen on antanut tekijöille vapaat kädet. Wi llamon on täytynyt viettää heinikossa melkoinen tovi hiirenhiljaa. Tiaiset keikkuvat aidalla, siilinpesä vartoilee asukkiaan ja koivussa on liito-oravan pönttö. Pihalla tuoksuu syksy ja sänkipellot hehkuvat keltaisina. Vaivaishiirten vinkkelistä Heikki Willamo: Viljami ja Pii/olan Väki, Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy 1996, 47 s. Ei kai luontoa saisi näin inhimillistää, mutta kun nuo riivatun nappisilmät ovat niin nöpöjä. Viljami ja Piilolan Väki kertoo edeltäjäänsä enemmän vaivaishiirten naapureista. Luontokuvaajan pitää juosta kovaa. Alice Karlsson Alice Karlsson Heikki Willamo (s. Willamon hiiriperspektiivistä ottamat kuvat ovat osuneet sarvipöllöön, käenpiikaan, supikoiriin, mehiläisiin ja sisiliskoihin. Vaivaishiiren vinkkeliin asettuminen on melkoinen temppu normaalikokoiselta suomalaismieheltä, jollaiseksi Willamon muistan Lammin nisäkäsku rssilta. Viljamihan asettui avovaimonsa Viivin kanssa asumaan autioituneen Piilolan tilan pihapiiriä ja tuota eloa Willamo uudessa kirjassaan kuvaa. Tarinan hiirillä on tietenkinomat mielipiteensä kaikistä naapureistaan. Willamo ja Pöntinen haluavatkin kertoa kirjoillaan paitsi eläinten elämästä myös luonnon suoje lemisen tärkeydestä. 78 mk
Antti Halkka Horsmanlehtiteetä . Kirjan nimi on ehkä hieman harhaanjohtava, sillä ekologisesta elämäntavasta ei puhuta juuri muuten kuin sivulauseissa tai sitten utopioina. Liito-orava on nyt päässyt näiden kirjalla kunnioitettujen lajien joukkoon. Kiitos lajien uudesta toivosta kuuluu luonnonsuojelujärjestöille, jotka ovat niiden ongelmista kertoessaan pitkälti turvautuneet Keräsen kuvamateriaaliin. Kuvia on mielestäni riittävästi liito-oravan ystäville. Näitä ovat korostetusti merikotka ja hylkeet nuo Itämeren kuningaslajit. Valmunen , WSOY 1996, I 20 s., 285 mk. Ammattikalastaja on ainoa suurista, jolla nyt menee entistä huonommin. Sen sijaan tekstiä olisin halannut lukea enemmän, utelias kun olen. Itämerestä ei voi tehdä kirjaa kertomatta myös meren ongelmista, jotka eivät ole vähäisiä: esimerkiksi ilmaston lämpeneminen uhkaa monille lajeille elintärkeää jääpeitettä, ja rehevöityminen vie hapen vedestä ja pohjalta. Pöntisen kuvia katsellessa ajatus siirtyy helposti arvailemaan , mikä mahtaa olla materiaalin, vaivan ja tuntien määrät, jotka näin erinomaiseen tulokseen on tarvittu, lisänä tietysti ammattitaito ja karttunut kokemus. Seppo Keräsen valokuvissakin näkyy tuon tuostakin jään käsittelemiä siloluotoja, joista kaikki turha on hioutunut pois. Vihreään liikkeeseen on koko ajan kuulunut kaksi selvää haaraa: yhtäällä parlamentaarisiin 49. Psyyke vai parlamentti. vsk. Tällaisiakin ekoelämän malleja sisältyy ympäristöfilosofi Leena Vilkan toimittamaan kirjaan Ekologiseen elämäntapaan. . Toteutettaisiinko sitä Anneli Jussilan visioimassa kylässä, jossa "posti vaunuja vetää neljä pulskaa hevosta", jossa "peruselämä on omavaraista" ja jossa syödään "hunajal la makeutettua puolukkapiirakkaa horsmanlehtiteen kanssa". Kirjoittajana on Hans Hästbacka, joka tiedetään eturivin saaristoasiantuntijaksi. Se riesa Liito-oravan metsän kaltaisista viehättävistä luontokirjoista on, että niitä katseltuaan ja luettuaan sisätiloissa vietetyt tunnit harmittavat. Ki,ja ilmestyi samaan aikaan myös ruotsiksi ja englanniksi. Upea kuvateos Itämerestä Seppo Keränen: Itämerellä. ltämerellä-kiljan kuvitusta. Pentti Linkolakin, joka omassa elämässään ekologista elämäntapaa kaiketi toteuttaa, vain pyörittää jälleen kerran ekokatastrofia, ihmisen tyhmyyttä ja väestöräjähdystä. Kirjassa käytettiin kumpaakin . KIRJOJA Kaksi ruokkia seisoo ylväänä kivellä. Siinä korostuu Itämeren nuoruus ja jääkauden yhä tuntuva vaikutus sen kehityksessä. Artikkelit käsittelevät eloonjäämisoppia ja EU:n eläinsuojeludirektiivejä, "kalkkeutunutta liikuntapolitiikkaa" ja maatalouden torjunta-aineita, energiaa ja metsänhoitoa. Kun muut luonnonkuvaajamme ovat liikkuneet viime vuosina lähinnä metsissä ja soilla, Seppo Keränen on suunnannut Itämerelle. Ja perusenergiaa Leena Viikko (toim.): Ekologiseen elämäntapaan, Yliopistopaino 1996. Tulokset yli 20 vuoden kuvaajanurasta merellä ja saaristossa tiivistyvät Itämerellä -kirjassa, joka saman tien julkaistiin kolmena erikielisenä versiona. Olisivat hekin lisäkivinä luonnonsuojelun pyramidin rakennustyömaalla. Ilkka Koivisto SUOMEN LUONTO 11/96 SS. Ruokki on yksi Itämeren todellisista valtamerilinnuista. Tiedän että Mäkelä on kerännyt, vaativan virkatyönsä ohessa, kunnioitettavan laajan tutkimusaineiston liito-oravasta ja käsittellytkin sitä varsin pitkälle. Benjam Pöntisen ja Antero Mäkelän Liito-oravan metsä on ulkonäöltään tyypillinen luontokuvakirja. Olisivatko kotitaloudet matkalla ekologiseen elämäntapaan, jos ne kuten Göran Ekström haluaisi luopuisivat esimerkiksi televisioista, tietokoneista, autoista, kannettavista puhelimista sekä öljyja sähkölämmityksestä. Kiinnostavaa olisi kuitenkin nimenomaan ollut lukea, millaista on elää ekologisesti, millaisia vaikeuksia ja törmäyksiä muun yhteiskunnan kanssa siihen sisältyy. Millainen olisi ekologinen elämäntapa. Kolmanneksi suurhahmoksi kuvaaja nostaa Itämeren ammattikalastajan, jonka säänkestävyys on maailmanluokkaa. Tyypillisessä luontokuvakirjassa on korkeatasoinen kuvitus ja kiinnostavaa tekstiä. Kirja on kunnianosoitus meren ja saariston läpivuotisille asukkaille. Keräsen Itämeri elää kaikkia Pohjolan neljää vuodenaikaa: meri jäätyy, luo jääpeitteensä ja antautuu jälleen jään kahleille. Parhaimmillaan (Lähde, Paloheimo) kirjoitukset ovat muutoksen ja ihmisen toiminnan mahdollisuuksia pohtivaa esseismiä; heikoimmillaan pitkitettyjä mielipideosastoki1joituksia, joissa argumentaatio alistetaan oikeassa olemisen uskolle ja sanan julistamiselle. Edustaisiko ekologista elämäntapaa sellainen, jolle Pentti Linkolan tapaan kysymys "ampuuko siellä nyt serbi kroaattia vai kroaatti serbiä" on joutavaa kuohuntaa. Tässä on kirja, joka kestää ajan kulutusta. Auli Hurme-Keränen), ulkoasu Pentti M. Tiedän liito-oravan todella konstikkaaksi kuvattavaksi. Tekstin ja kuvien yhteispeli toimii hyvin. Itämeren merikotkien ja harmaahylkeiden elämästä ei ole missään nähty niin perusteellista kuvamateriaalia kuin tässä kirjassa. Liito-oravan metsää lukiessani totesin jälleen, että alkaisi olla kiire päättää niin virallisesti kuin mahdollista, minkä eläinten miehenpuolen nimenä käytetään urosta, minkä koirasta. Muutamat liito-oravan liikkumisista kertovat kartat ja biologian erikoisuuksia valaisevat diagrammit eivät olisi pilanneet kuvien kaunista vaikutelmaa. Kirjan teksti seurailee paljolti kuvia; se jutustelee kuvien rinnalla vuodenaikojen vaihtumisesta ja eläimien toimista. vateoksia, joiden avulla tieto leviää, myönteiset tunnot voimistuvat, suojelutahtoinen mieliala voimistuu. Edes Keräsen ja Martti Soikkelin harmaahyljeteokseen Ajojäällä syntynyt (Forssan Kustannus 1989) ei vielä ehtinyt yhtä täysipainoinen materiaali. Kyllä jokainen uhanalainen nisäkästai lintulaji saisi vuoteen 2010 mennessä vähintään yhden tohtorin tuottaa. Ympäristöuhkista ja Itämeren perusbiologiasta kerrotaan kirjan loppukatsauksessa. Juuri tätä kirjoittaessani sää olisi mitä oivallisin liito-oravaretkelle vaikkapa Nuuksioon. Teksti Hans Hästbacka (suom. Takakannessa teosta kuvataan kymmenen kirjoittajan joita mainittujen lisäksi ovat muun muassa Erkki Lähde ja Eero Paloheimo filosofiseksi arvokannanotoksi hyvän elämän puolesta. Samalla tavalla valikoituneita ovat myös kirjan kuvat; niissä on vain vähän turhaa ja tarpeetonta. Olen pitkään yrittänyt omassa kirjoittelussani olla järjestelmällinen: nisäkkäistä uros, muista koiras, lajikohtaiset sonnit ja pukit sitten vielä erikseen. En usko, että laajempi tietojen ennakkoesittely olisi purrut paloja toivottavasti pian ilmestyvistä väitöskirjan laajuisista tutkimusteksteistä. Kuningaslajikuvat kantavat ilahduttavaa viestiä Itämerestä: näiden kahden lajin asiat ovat nyt paljon paremmin kuin Keräsen aloitellessa kuvaamista 1970-luvulla. Tyypillinen sana koetaan joskus vähätteleväksi, tässä siihen ei ole syytä. Pesimälinnut saapuvat kesäksi ja saaristo puhkeaa hetkeksi upeaan kukkaloistoon, mutta pimenevässä syksyssä hehkuu enää tymimarjan oranssi. Yhdessäkään tekstissä ei esimerkiksi esitellä modernin yhteiskunnan olemassa olevia ekologisen elämäntavan malleja. Kuvaaja on osaltaan ollut vaikuttamassa hallin ja merikotkan sukupuutto-uhkan väistymiseen
Ihmiskeskeisen etiikan sijasta maailmaa halutaan tarkastella luontokeskeisesti. Suomen Luonto antaa tästä numerosta alkaen kirjasivuillaan Internet-vinkkejä, joissa kerrotaan verkoista löytyvistä kiinnostavista kotisivuista. Heillä vihreä muutos lähtee pikemminkin psyykestä kuin parlamentista, kuten politiikan tutkija Andrew Dobson on kuvannut. vaikuttamiskeinoihin uskovat ' realot' ja toisaalta enemmänkin elämäntapamuutoksia ajavat 'fundamentalistit ' . Valitettavasti vain useimmat vakavat ympäristöongelmat ovat paljon monimutkaisempia globaaleja ongelmia, joihin yhden ihmisen kansalaisaktiivisuudella ei paljoa vaikuteta. Välillä ihminen on hänelle osa luontoa, välillä luonnon vastakohta: ihminen on jossakin luonnon ulkopuolella. Kirja aika erikoinen sekoitus asiatekstiä ja ekosekoilua. He pitivät tärkeänä elää mahdollisimman ympäristöystävällisesti ja ehkä olla esimerkkinä muillekin. Mutta, kolmanneksi, ekologiseen tai edes ekologisempaan elämäntapaan siirtyminen vaatinee nimenomaan uskoa siihen, että omilla henkilökohtaisilla valinnoilla voi vaikuttaa. Toiseksi, ympäristöongelmien kokeminen omakohtaisesti on hyvinkin mahdollista paikallisesti. Lähtökohtana on yksinkertai nen toteamus: "On hyvin vaikea lähteä poikkeaviin toimiin, ellei asia ole kipeä ja omakohtainen." Lauseessa tiivistyy ai nakin kolme keskeistä seikkaa. Esimerkiksi Paloheimolle jäärata-autojen melu kävi sietämättömäksi ja hän ryhtyi suoraan toimintaan. Ensinnäkin, niin kauan kuin ympäristöystävällinen käyttäytyminen nähdään poikkeavana toimena, ollaan vielä aika kaukana todellisesta kestävästä kehityksestä. Syvän vihreille fundamentalisteille eivät riitä luonnonsuojelulain uudistukset tai metsiensuojelualueet. KUUKAUDEN INTERNET-VINKKI Maapallon katselua avaruudesta Näin valo ja va,jo jakaantuivat maaapallolla 15. Earth Viewer antaa myös mahdollisuuden katsella Maata Auringosta, Kuusta tai valinnanvaraisesta satelliitista. Kuvaruutu näyttää, missä päin planeettamme aurinko parhaillaan laskee ja missä nousee. Ehkä ikävintä Ekologiseen elämäntapaan -kirjassa on se sävy, jolla se rakentaa vallia oikeassa olevan vähemmistön ja väärässä olevan enemmistön välille. Ohjelma ilmoittaa ajan niin sanottuna UTC-aikana, jota oma aikamme on nyt talvella kaksi tuntia edellä. vsk.. Kun näkee Earth Viewerin kuvaa maapallosta, etääntyy samalla mukavasti arkipäivän ongelmista. Earth Viewer löytyy osoitteesta wwwfourmilab.ch!earthview!vplanet.html Antti Halkka tottelemattomuutta ja teksti liikkuu näppärästi yksityisestä henkilökohtaisesta protestista yleiseen maailman tilaan. JO. On yksi asia toimia itse moraalisesti ja toinen asia moralisoida. Kuten Vilkka avausartikkelissaan kirjoittaa, oikeaksi katsotaan silloin "sellai nen teko, joka edistää luonnon eheyttä, tasapainoa ja kauneutta." Tällaisen ekosentrisen maailmankatsomuksen sisäinen ristiriita on siinä, että luonnon eheys, tasapaino ja kauneus ovat lopulta kaikki ihmisen tekemiä määritelmiä. Sillä on tästä lähtien aina vähintään lehden sisällysluettelo, pääkirjoitus ja englannink ieliset tiivistelmät artikkeleista. Yllä esimerkkinä ki,jan kuvituksesta toisiinsa yhtynyt lehmuskiitäjäpariskunta. Kuva yl lä on saatu John Walkerin Earth and Moon Vieweristä, jolla Internetin käyttäjät voivat kätevästi seurata vuoden ja päivän kulumista. Näin esimerkiksi si lloin, kun Eero Paloheimon Yksityisiä ja yleisiä asioita kuvaa kirjoittajan omaa kansalaisKIRIOIA Suomen kiitäjät ja kehrääjät (Ki,jayhtymä 1996) on jykevä tietoteos isoista yöperhosista. Samalla he halusivat kuitenkin korostaa, että tämä on nimenomaan heidän tapansa elää. Vaikka suhtautuisikin myönteisesti moniin kirjassa esitettyihin ajatuksiin, on silti suorastaan vastenmielistä lukea paremmin tietävien opetusta siitä, mitä minä tarvitsen ja mitä minä en tarvitse tai millaisia ovat oikeat elämykset. 1996 kello J 3.25. Myöhemmin anti saattaa laajentua. Lehden oma kotisivu löytyy kustantajamme Suomen luonnonsuojeluliiton kotisivun kautta (www.sllfi). Haastattelin pari vuotta sitten tutkimustani varten ekologisen elämäntavan valinneita ihmisiä. Heidän elämäntapaansa pyöritti eräänlainen moraalinen moottori: arvojen ja asenteiden tuli olla tasapainossa toimin· nan, jokapäiväisen elämän kanssa. Yhdessä jutussa luetellaan EU :n eläinsuojeludirektiivejä ja toisessa rakennetaan kestävän elämänmuodon malli, johon sekoittuu kristinuskoa, kansallista omavaraisuutta ja ' väärästä tietoisuudesta vapautumista'. Luonnonsuojeluliiton kotisivu on samalla hyvä portti monipuolisen luon50 to-, ympäristöja luonnonsuojelutiedon lähteille. Moraalinen vai moralisoiva. Kuvassa maapallo viime kuun puolivälissä, jolloin päivä jo oli eteläisellä pallonpuoliskolla pidempi kuin täällä pohjolassa. SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Kimmo Saaristo Ki,joittaja on Suomen Akatemian tutkija Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella. Naaras on hieman koirasta suurempi. Tämäntapaisia ongelmia sisältyy myös Pentti Linkolan kirjoitukseen Eloonjäämisoppi ja ihmiskunnan moraali. Ohjelmassa käyttäjä voi valita pisteen, josta tarkkailee maapalloa nykyhetkellä tai valitsemallaan hetkellä. Olli Marttila , Kimmo Saarinen, Tari Haahtela ja Mika Pajari kertovat liki 400 sivulla kaiken tarpeellisen 109 kiitäjäja kehrääjälajista. Kilja jatkaa osin saman tekijäryhmän palkitun päiväperhoski,jan linjalla: varsin vapaamuotoinen teksti, tiivis tieto-osuus ja useimmiten vielä hieno kuva lajista
Luvassa unohtumattomia kokemuksia maastossa ja vesillä, missä tavataan mm. I 3 päivän erikoispitkä risteily omalla aluksella (vierailu mm. Oy Kon-Tiki Tours Ltd. Ensimmäiset retket alkavat juhannuksesta ja päättyvät elokuun puolivälissä. Matkat toteutetaan yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa. Vodla-järven kansallispuisto avautuu yleisölle Kurun metsäoppilaitoksen kansainvälisen eräopaskurssin opiskelijat vetävät luontoretkiä Euroopan suurimmassa luonnontilaisessa kansallispuistossa, joka on pinta-alaltaan noin puoli miljoonaa hehtaaria. Valasretki Andenesiin, Lofooteille. 30.1.-24.2. Matkan hinta: 17 300 mk. (09) 621 2525, fax (09) 621 2520. Riitankuja 1-3 G 58, 00840 Helsinki puh. Rhodoksen kevättä Seppo Vuokon kanssa Huhtikuussa Välimeren luonto on kukkeimmillaan. karhuja, susia ja merikotkia. Elämys, jota et hevin unohda. Unelmaloma II Karibian saaristoon Matkan ohjelma sama kuin tammikuussa. Teuvo Suominen/LKA Machu Picchu Perussa. Unelmaloma I Karibian Guadeloupella ja Dominicalla Kasveja, tuoksuja, eksotiikkaa ja rauhaisaa tutustumista vähemmän tunnettuun Guadeloupen ja Dominican luontoon. 19.-26.4. Genovesan saarella, missä tavataan punajalkasuulia). Intian tiikerit Sesse Koiviston opastuksella Ainutlaatuinen retki Intian kansallispuistoihin, missä tiikerit asustavat. Ecuador: Galapagosristeily ja mannerosuus. 15.1.-29.1. Oppaina Pertti Ranta ja Kenneth Kumenius. Matkanjohtajana Markus Demjatin. Kiinnostuksen kohteena ovat yhtä lailla kedon kukkaset kuin taivaan linnutkin, niin perhoset kuin skorpionitkin. Uhanalainen tiikeri on matkamme pääteema. Vain Intiassa voit hyvällä tuurilla nähdä luonnontilassa elävän tiikerin. Luontomatkat 1997 9.1.-22.1. Helmikuussa valasmatka Playa de Las Americasiin Matka toteutetaan pienryhmissä seuramatkapohjalta Etelä-Suomen koulujen hiihtolomien yhteydessä. Bussimatka Oulusta Kesä 1997. Etsimme Seppo Vuokon johdolla Rhodoksen luonnon helmiä. Tiu Similä/LKA Miekkavalaita Lofooteilla. Ilmoittautuminen ja lisätiedot Kon-Tiki Tours (entinen Harrastematkat). Luontoretkeilyä ja vaellusta Perussa Timo Lehtosen opastuksella Monipuolinen ohjelma Perussa, missä tutustutaan Perun luontoon ja lopuksi vaelletaan kuuluisa inka-polku Cuzosta Machu Picchulle. Mukana myös intialainen tiikereiden suojelija ja puolestapuhuja Harsh Vardhan. 3.-10.8. Ryhmät ovat korkeintaan 12 henkilöä/retki. 18.7.-7.8. 20.3.-2.4. Kysymyksiin vastaa Rauni Tirri tai Thomas Lönnberg. Hinta: 23 900 mk
Hän ehdottikin tuon kadun uudeksi nimeksi pulivaardia. Lapinlahden sairaalan entinen puutarhuri , vanha ystäväni Arvo Juutilainen osoitti vuosia sitten tapahtuneen Bulevardin lehmustenkaadon pahan kerran hätiköidyksi. Mielenkarvauteni on kuljetellut minut laajempaankin pohdintaan. Mieleni teki soittaa suureksi luonnonystäväksi tunnetulle Kari Rydmanille ja pyytää häntä säveltämään koivuvainajen sielunmessu. Suurin osa koivuista oli kaadettu ja viimeisistä pystyssä olevistakin oli alimmaiset oksat jo karsittu. Olihan päivänselvää, että Kotkankadun "koivukysymyksen lopullinen ratkaisu" nostaisi hälyn . päivän aamuna työpaikalleni kadulla jylläsivät erilaiset työkoneet. Eivätkä omistajien silmää ruokkisi tasaikäiset ja tasaväliset puurivit. Miksi paitsi Helsingissä myös muissakin kaupungeissa maisemasuunnittelijat ja suunnitelmien toteuttajat pyrkivät tällaisiin ratkaisuihin. Siksi ihmetykseni on vielä suurempi kuin, jos tuntisin vain heidän nimensä erilaisten asiapapereiden ja vastineiden allekirjoituksista. Viranomaisten olisi vain esitettävä kritiikin kestävät tutkimustulokset puiden kunnosta ajoissa ja oltava valmiit laskeutumaan katutasolle keskustelemaan niiden kanssa, joille jokapäiväisen ympäristön soisi tuottavan iloa silmälle ja nautintoa sielulle. Entä miksi samanikäiset puut on istutettu ja yhä edelleen halutaan istuttaa tasavälein. Niissä kyllä vakuutetaan, että menetettyjen suurten puiden tilalle istutetaan uusia. Mutta jos niin olisikin, on toisaalta varmaa, että kaupunginosayhdistykset olisivat valmiit tukemaan talkoin ja taloudellisestikin säästeliästä maisemanhoitoa. Minussa ei herännyt vahingonilo niitä kohtaan, joiden työhuoneiden ikkunoista avatuva maisema turmeltui tyyten, vaan kiukustuin perin juurin entisen työnantajani edustaji lle. En usko, että niiden pihapiirissä kirves ja saha alkavat kovin kevyin perustein laulaa maisemallisesti arvokkaiden puiden kuolinvirttä. Ilmeisesti työ oli aloitettu tällä tavoin varokeinona, ettei kukaan kauniin katumaiseman tuhoja kauhisteleva olisi ehtinyt kiivetä puuhun ja kytkeä itsensä sinne ketjuilla. S atun tuntemaan henkilökohtaisesti muutaman Kotkankadun hankkeesta vastuussa olevan virkamiehen. Tällaista saatettiin pitää mahdollisena sen vuoksi, että jo kevääll ä Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Eläinsuojeluyhdistys ja pari muuta kiinteistössämme toimivaa yhdi stystä saivat sattumalta hankkeesta vihiä ja lähettivät Helsingin kaupungin rakennusvirastolle hanketta selvin perusteluin vastustavan kirjeen. Muutama vuosi sitten ilmestynyt lehtikirjoitus, jossa katukivetysten ja asvaltin rakosista ponnistelevat voikukat, pietaryrtit ja kastikat kuulivat kunniansa, sai oitis vastineen, joka oli lähtöisin, ellen väärin muista, luontoi ltakollegani Kauri Mikkolan kynästä. Teksti ja kuva: Ilkka Koivisto SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen toimitilat ovat Helsingin Alppilassa ja käyttööni on annettu sieltä työhuone. He ovat ihan mukavia kavereita ja myös luonnonystäviä, mikäli olen oikein ymmärtänyt. Tullessani syyskuun 17. Eivätkä vanhempienkaan tyylisuuntien tuotteet moista moittisi, ovathan ne useimmiten katujen varsilla viivasuorissa jonoissa riti rinnan. Ja ovathan ne mahtavia, peräti neljän viiden metrin korkuisia! Jokainen tietää, etteivät nämä ole maisemallisesti entisten veroisia ennenkuin niiden istutt_ajat ja kaadettuja surevat ovat ehtineet kasvattaa jo monta kaunista koiranputkisukupolvea. Eikö sattumanvaraisesti istutettu puusto, joka rehottaisi vartututtuaan yhtä rytmittömästi kuin aito metsä, toisi virkistävän vastapainon nykyajan niukkailmeiselle rakennusarkkitehtuurille. Onko taustalla vain jo kauan sitten luotu makusuunta, joka on levinnyt kaikkialle maailmaan kuin ideologia, jota ei liiemmälti ole kyseenalaistettu saati että sille yritettäisiin etsiä vaihtoehtoja. Hiljattain kuitenkin sain sen pidetyksi aloillaan vieläpä helposti eikä syynä ollut farisealainen itsehillintä. Aika monella heistä on kesämökit. Jo monet kerrat aikaisemmin Helsingin """' 52 Jf,__,jl ~--.::_, ~<.JP' ~VJ.'" kaupungin rakennusvirasto on herättänyt puiden kaadoilla yleistä närkästystä eikä qle kyennyt perustelemaan toimiaan, ei ainakaan kritiikkiä esittänei lle asiantuntijoille. Tiedän kirjoittamani tosi suureen myllyyn osoitetuksi kirjeeksi. Vaikea uskoa. Suurin osa muista työhuoneista sijaitsee Kotkankadun puolella, jota reunasi kahden puolen varttuneiden koivujen rivistö. Olen kuullut väitteitä, että kaupunkipuustojen hienovarainen uudistaminen olisi kalliimpaa kuin niiden totaalinen jyrääminen suurialaisina hankkeina. Miksi sitten kaupunkiympäristöissä pitää olla toisin. Sen ikkunat ovat pihan puolella. Eikö lähettämämme kirje saanut viranomaisten tervettä järkeä liikkeelle. KUUKAUDEN ILKKA Kirjeitä myllyille ja sielunmessu V ahingonilon sytyttävä pirulainen on aina vaanimassa. Miksi täll ainen tuho sai jälleen tapahtua. vsk.. Se meni siis liian isoon myllyyn. Julki suudessa viraston puolesta esitetyn väitteen, että kaadetut koivut olisivat olleet lahoja, joutui jokainen niiden kuntoa tarkkaillut ja kannot nähnyt pakosta toteamaan karkeasti totuudenvastaiseksi. Onneksi en ole ainoa, jota vallalla oleva kaupunkimaisemien vaalintaideologia ei saa intoutumaan hyväksyviin päännyökytyksiin
y peit ... minut sinne silloin lennittii. KYLLÄ, samalla osallistun LLOYD TOURS Hollywoodin matkan arvontaan. _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Allekirjoitus _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ (huoltajan allekirjoitus alle 18-vuotiaalta) Asiakkaiden nimiä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. kaupunkiin .................................... PYYDÄ PARAS TARJOUS D KYLLÄ, aion malkuataa USA:an .................................... 1997. Elo -------videot, levyt ... Meikit, muoti, harrastukset ... Jokaisen Tähti-lehden mukana saat vielä hittikokoelman kuuminta kotimai?ta listamusaa täyspitkällä CD-levyllä! D KYLLÄ, KIITOS! T ilaan 3 seuraavaa Tiihtl-lehreä cucusrumishincaan VAIN 99 mk! T ilaukseni jatkuu automaattisesti EDULLISENA KESTOTILAUKSENA (120 mk / 3 numeroa), joka on normaalia määräaikaistilausta edullisempi. Tilaa! Lue! Kuuntele! VOITA UNELMAMATKA KAHDELLE n uusi ja yllättä ilman megatähde inimet kuvina ja h umimmat tähtijutut kset, yllätykset ... TEHKÄÄ PARAS TARJOUS! Etunimi _ _ _ _ _ _ Sukunimi _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ lähiosoite _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Postin:o ______ Postrtoimipaikka _ _ _ _ _ _ _ _ _ Ikä _ _ _ _ _ _ _ Puh. kuuaaa ja haluan tletlä kuinka edulllHltl Uoyd Tou,. Esittelyssä bändit, laul .-.,~. Jos haluan keskeyttää tilaukseni, voin tehdä sen kuukautta ennen uuden jakson alkua. LUONT01f.l6 11 F9 Muina palkinroina mm 500 lahjakorttia, jotka oikeuttavat 300 mk alennukseen kahden hengen LLOYD TOURS USA:n matkasta sekä 10 kannettavaa Technics cosoitinta, arvo 950 mk! --~ 1 . Arvoilta suo ritetaan 12.4. VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510/853 33003 TAMPERE ------------------
globulii aiheuttaa pienempiä ja pääosin yläpinnalle pullistuvia äkämiä. tremulaen äkämät ovat .siis lehden yläpinnalla, suurehkoja ja vain kapean kaulaosan lehteen sitomia. Naaras munii haavan silmuihin. cavernaen äkämät ovat samankokoisia, mutta äkämän pääosa on alapinnalla ja yläpinnalla vain pieni pullistuma. Pallukat ovat äkämäsääsken (Harmandia tremulae) aiheuttamia äkämiä. Liito-orava suosii pesäpuina haapoja ja kuusia, joten pönttö kannattaa ripustaa jompaan kumpaan. Toukka jää äkämän sisään, missä se on turvassa useimmilta saalistajilta ja syö kotinsa seiniä. elää pari muutakin Harmandia-lajia. "Marjoja" haavan lehdellä Mitä ovat punaiset "marjat", joita löysin haavan vesojen lehdiltä elokuisena mustikkaretkellä. Ohjeita liito-oravan auttamiseen saa muun muassa Maailman Luonnon Säätiön Suomen Rahaston julkaisemasta kirjasesta Liito-orava Suomessa (WWF Raportteja Nro 8, Helsinki 1996). Matti Helminen Uhanalaisuuden rajat Milloin eliö kuuluu harvinaisiin, uhanalaisiin ja milloin sitä voidaan sanoa yleiseksi. Hav ukantojäärän kotelokehtoja näkee paljon vaikkapa halkoja pilkkoessa. Seppo Vuokko Tikuista kehtoja Mikä eläin rakentelee tikuista pari-kolmesenttisiä pesiä kuolleen kuusen kuoren alle. Kuoriainen näet kuoriutuu kotelosta jo syksyllä, mutta talvehtii kehdossa. Kuinka paljon esimerkiksi valkoselkätikan tulisi IiSUOMEN LUONTO 11 /96 55. Joka äkämässä on vain yksi toukka, mutta samalla lehdellä voi olla useita äkämiä. Malli kiljasta Liito-orava Suomessa. Haavalla 54 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Jari Tuiskunen/LKA Havukantojäärä talvehtii toukan rakentamassa kotelokehdossa. Sisähalkaisijan tulisi olla noin 15 senttiä ja kulkuaukon enintään 45 milliä, koska isommasta reiästä näätä pääsee tunkeutumaan pesään. Äkämien määrittämiseen on erinomainen värikuvallinen opaskirja: Carl-Cedric Coulianos & Ingmar Holmåsen, Galler (lnterpublishing, Stockholm 199 1). on osoittautunut pölkkyyn porattu paksuseinäinen pönttö, joka muistuttaa luonnonkoloa. Aluksi äkämä on vihreä, mutta muuttuu myöhemmin punaiseksi. Kauri Mikkola Millainen koti liito-oravalle. Jos äkämän halkaisee, sisältä löytää muutaman millin mittaisen punertavan toukan. Ennen puuhaan ryhtymistä on syytä varmistua siitä, että alueella oleskelee liito-orava tai että alue vähintäänkin sopii sen elinympäristöksi. Toukan kehitys on pari vuotinen. Samaan metsikköön on hyvä ripustaa vähintään kaksi pönttöä, sillä liito-oravaemolla on tapana vaihtaa pesäkoloa kesken pesinnän. Kyseessä on havukantojäärän toukka. Keväällä kotelosta kuoriutuu parimillinen sääski. Siksi sen kannessa tulisi olla selvät räystäät, ja koko pönttö tulisi ripustaa irralleen puun rungosta parin riman tukemana, jotta runkoa pitkin valuva vesi ei ohjaudu ponttöön. Parhaaksi .t?. Jäärä ei tee mitään tuhoa, si llä toukkakäytävät eivät ulotu puun pintaa syvemmälle. Erityisen tärkeatä on, että pönttö pysyy huonollakin säällä kuivana. Kuka tai ketkä päättävät näistä asioista. r.m, t I r ,. Millaisia pönttöjä kannattaa ripustaa liito-oravan asuntopulan helpottamiseksi ja mihin ne tulisi sijoittaa. Äkämäsääsket ovat hyvin samannäköisiä, mutta eri lajien aiheuttamat äkämät on helppo tunnistaa. Juha Pieskii Haavan lehden punaisessa pallukassa asuu äkämäsääsken toukka. : .1 1 ' Piirros: Antero Mäkelä Liito-oravan ponton mitat: aukko 4,5, korkeus 40-50 ja sisähalkaisija 15 senttiä. Toukan erittämät aineet ärsyttävät haavan lehden voimakkaaseen paikalliseen kasvuun, jolloin lehti pullistuu ylöspäin pallomaiseksi äkämäksi. Koska luonnonkolojen maara on hoitometsissä suuresti vähentynyt, liito-oravi lla kuten muillakin kolopesijöillä on asuntopulaa, jota voimme helpottaa ponttöjä ripustamalla. H. H. Onko harvinaisuus tai yleisyys vain suhteellista vai perustuuko se tarkkoihin lukuihin. Jäärän käyttäytyminen on kiintoisaa, si llä se on itse pitkänomainen, pääpuolelta leveämpi otus mutta valmistaa oikeanmuotoisen kehdon kotelolle ja aikuiselle. Se pystyy tosiaan puremaan puusta yllättävän järeitä tikkuja, jotka se järjestää ja kiinnittää soikiomaiseksi vallitukseksi , enimmäkseen kaarnan puolelle. H. vsk.. Kuoriuduttuaan toukka ryömii lehden alapinnalla ja alkaa imeä lehdestä nesteitä ravinnokseen. Toukka pudottautuu syksyllä äkämän alapinnalla olevasta reiästä maahan ja koteloituu
Paikalle tuli tikka, joka suurensi reikää niin että lintu mahtui siitä. Toukan kehittyminen aikuiseksi kestää useita vuosia. Mitä niistä olisi tullut jos olisivat ehtineet kehittyä aikuisiksi. Sarvikuonokkaan toukat elävät juuri sellaisissa paikoissa, Joissa mätäneminen tuottaa lämpöä. Hän tiesi sen verran, että staattinen sähkö vaikuttaa muurahaisiin. En usko, että tikka tuntee kolossa nälkäänsä kerjäävää käenpoikaa kaverikseen. Monet meillä harvinaiset lajit ovat eteläisiä, täällä levinneisyysalueensa äärirajoilla. Kasvihuoneessa radio kiinnosti niitä. Luokitus on suhteellista liittyen lajin leviämishistoriaan ja kannan kokoon sekä kehitykseen. Toisaalta selkälokkeja pesii paikoin runsaastikin, mutta kanta on kokonaisuutena voimakkaasti upistumassa, poikastuotto on ajoittain huono. vsk. Asiantuntijoiden mukaan valkoselkätikka kuitenkin häviää kokonaan maastamme lähiaikoina. Itse kovakuoriainen on jyhkeä, tumman kiiltävän ruskea otus, jonka suurilla koirailla on hurjan näköinen kaareva sarvi päälaella; pienillä koirailla ja naarailla on vain vähäinen kyhmy. Niitä oli kasettidekissäkin. Sarvikuonokas on elänyt Suomessa suurin piirtein niin kauan kuin maa on ollut itsenäinen. Yalkoselkätikka kuuluu maamme uhanalaisimpiin eliölajeihin. Pesiviä pareja on meillä alle 20. Harvinaisuus ja uhanalaisuus eivät tarkoita samaa asiaa. Uhanalaiset lajit luokitellaan vielä eri ryhmiin: hävinneisiin, uhanalaisiin, vaarantuneisiin ja silmälläpitoa vaativiin. Ellei kysymyksessä ole vedonlyönti mahdollisimman uskomattomasta havainnosta, on kysymyksessä äärimmäisen harvinainen tapaus. Useita lajeja seurataan tarkasti ; niiden kannan suuruus ja vuosittaiset vaihtelut tunnetaan hyvin tarkkaan. Paikka on näet niille ominainen ja toukat niin suuria, että toinen kovakuoriainen, turilas, tuskin tulee kysymykseen. Onko tällainen kaverin auttaminen luonnossa tavallista. Seppo Vuo/anto Tikka auttoi käenpoikaa Puussa olevassa tikankolossa oli käenpoikanen, joka ei mahtunut kolosta ulos. Se ei kuitenkaan rohkene tai osaa käydä itseään kookkaamman käenpojan kimppuun ja niin tämä saa vapautensa. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähe11ää kysymyksiään tälle palstalle Luonroillan asiantuntijoiden vastal/aviksi osoilleeseen Suomen Luonto, Kotkankaru 9, 00510 Helsinki. Kuoriaisia näkee varsin harvoin, ja laji saattaakin olla hiukan harvinaistunut viime aikoina. Seppo Vuo/anto Sähkö houkuttaa muurahaisia Vetääkö sähkö sokerimuurahaisia puoleensa. Myös pistorasiat olivat vilkkaassa tutkinnassa kohtalokkain seurauksin: muurahaiset ilmeisesti kuolivat sähköiskuun. Se on levinnyt Iisalmen tasolle asti. Niiden kannat vaihtelevat epäsäännöllisesti lähinnä sääoloista riippuen. Tällä tavalla kuolleita käenpoikia löydetään silloin tällöin. Uhanalaiset lajit taas vähenevät ihmisen toiminnan seurauksena. Tästä ilmiöstä olisi mukava saada lisää havaintoja lukijoilta. Luontoilta YLE:ssä 1.12. Epäilemättä ne olivat sarvikuonokkaan toukkia. Esimerkiksi kattohaikara on meillä harvinainen eteläinen laji. sääntyä, jottei se olisi uhanalainen. Uhanalaisuudesta ovat päättäneet kyseisten lajien ja lajiryhmien parhaat asiantuntijat ympäristöministeriön johdolla. Radio Suomi 29.12. Minulle tämä ilmiö oli aivan tuntematon, joten käännyin muurahaistutkija Rainer Rosengrenin puoleen. taan tarki stamaan aina kun muutoksia lajien kannoissa tapahtuu. Pikemminkin kysymys saattaa olla sellaisesta käpytikasta, joka on oppinut syömään linnunpoikia. Käsityksiä jouduSUOMEN LUONTO 11 /96 55. Vaikka sen nosti kuinka korkealle, muurahaiset kiipesivät perässä, ja pian radio oli mustanaan muurahaisia. Kauri Mikkola 55. Tällaisia lajeja ei uhkaa väheneminen, mikäli ympäristö säilyy entisellään. Mikko Pöllänen/LKA Sarvikuonokkaan kookas toukka elää muun muassa puruja lantakasoissa sekä komposteissa. Tikka kuvittelee, että kolossa on tiedossa ateria ja hakkaa suuren reiän tai suurentaa lentoaukkoa mahtuakseen itse sisään kuten sen tapana on. Käki saattaa munia niin pieneen leppälinnun koloon, että kasvava käenpoika voi jäädä sinne vangiksi. Kauri Mikkola Lantakasan mönkijöitä Löysimme puruja lantakasasta vaaleita, läpikuultavia, luokkimaisia, kymmenen senttiä pitkiä ja sentin paksuisia toukkia. Aikuinen kovakuoriaisuros on nimensä väärti: sillä on uljas sarvi. Laji voi olla harvinainen olematta uhanalainen ja toisaalta paikallisesti yleinen laji saattaa olla uhanalainen. Yalkoselkätikka voitaisiin poistaa listalta, jos kanta kasvaisi 50-100kertaiseksi ja vakiintuisi tälle tasolle eikä mikään uhkaisi sen elinympäristöä. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki1jeirse. Radio Suomi Pentti Johansson/LKA Voisi epäillä radion lämmön vetäneen muurahaisia puoleensa, mutta jos kerran pistorasiakin houkutteli , sähkökentällä on todella voinut olla vaikutusta. Selkälokki on liitetty uhanalaisiin lajeihin. Tällainen ei totisesti ole tavallista. Jos varattu sauva pannaan polulle, ne pysähtyvät, ehkä kuitenkin mekaanisesta syystä, sillä sähkö nostaa niiden tunto arvet pystyyn. Se ei ole uhanalainen maassamme ja sen havaintomäärät ovat olleet kasvamassa
Ruiskutus on hyvä toistaa pari kolme kertaa, ainakin aina sateen jälkeen. Liiallinen leikkaaminen ja turhan runsas lannoitus saattavat yllyttää taimen kasvattamaan pelkkiä lehtiä ja pitkiä vesiversoja. Jos jäljelle jäänyt verso on haarautumaton piiska, sen latvaa voi lyhentää kolmanneksen verran; tämä edistää sivuhaarojen muodostumista. Punaherukoista pitäisi poistaa aina maaliskuun lopulla kaikki seitsemää vuotta vanhemmat oksat. Pitäisikö sille tehdä ensi keväänä raju leikkaus. Mustanruskeat, keltareunaiset Markku Varjo/LKA Tiheä orapihlaja-aita suojaa katupölyltä. Kuinka puhtaita marjoja mahtaa olla herukkapensaissamme. Omenapuun taivukas Minulla on Pohjois-Satakunnassa omenapuun taimi, joka on pantu alulle taivuttamalla vanhan omenapuun oksa maahan. Tauti siirtyy myös marjoihin, joten suurin osa sadosta menee hukkaan. Kaupungissa leijuvat ilmansaasteet laskeutuvat tietysti sateen mukana puutarhoihin, eikä niitä voi nähdä. Selvästi pölyyntyneet marjat kannattaa huuhtoa huolellisesti. Vanhemmassakin puussa yli puolimetriset versot ovat yleensä merkki liiasta lannoituksesta; tosin eri lajikkeiden kasvutapa vaihtelee aika lailla. Omenien ilmaantuminen riippuu taimen kunnosta ja kasvutavasta, mutta eniten sentään lajikkeesta. Pensaat pitäisi saada suihkutettua kauttaaltaan ruostesieni kasvaa erityisesti lehtien alapinnoill a. Olisi hyvä pitää taimen ympärys mulloksella tai katteen suojaamana, kunnes se itse 56 pystyy pitämään juuristoalueensa puhtaana varjostuksellaan. Suojaako orapihlaja-aita Pihamme on Helsingin Puistolassa melko hiljaisen kadun varrella kaksimetrisen orapihlaja-aidan takana. Se ei yleensä ole jatkuva vaiva herukoilla, vaan sitä esiintyy lähinnä satunnaisesti joinakin vuosina. vsk.. Muut versot ohjataan taivuttamalla tai latvoja typistelemällä kasvamaan sivullepäin. Kasvupaikkana on kuivatettu suo, jossa herukat ovat kasvaneet ja viihtyneet hyvin ja tuottaneet runsaasti marjoja. Jos nuorempia versoja on kovin tiheässä, niitäkin voi harventaa. Joudummeko hävittämään kaikki pensaat. Kaipaakohan taimi lannoitusta. Virtsan sisältämä ammoniakki nopeuttaa ruostesienen itiöiden lahoamista. MULTASORMET Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi lähettää osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. Hedelmiä muodostuu parhaiten hillitysti kasvaviin puihin. Jos ruostetta näkyy ensi kesänä, pensaita voi suihkuttaa heti ensioireiden ilmaantuessa mäntysuopaliuoksella, joka haittaa ruostesienen kasvua lehtien pinnalla. pilkut lehdissä ja marjoissa johtuvat varmaan herukanruosteesta. Rea Peltola SUOMEN LUONTO 11 /96 55. Puun lehdet olivat tänä vuonna paljon pienempiä kuin vieressä kasvavassa omenapuuntaimessa, jonka olen ostanut taimikaupasta. Sopiva laimennussuhde voisi olla yksi osa virtsaa neljään osaan vettä. Arven voi suojata kuivumiselta hedelmäpuuvahalla. Vanhat oksat tunnistaa harmahtavasta, hilseilevästä kuoresta. Nyt taimi on ollut uudella kasvupaikallaan Helsingissä jo vuoden. Salaatit ja muut lehtivihannekset keräävät marjoja herkemmin raskasmetalleja. Jäljelle jätetään haaroista pystykasvuisempi ja toinen haara leikataan tai sahataan pois. Oksat leikataan maata myöten pois. Tynkää ei jätetä, vaan oksa leikataan sileästi toista versoa myöten . Esimerkiksi ' Valkea kuulas' saattaa tuottaa hedelmiä jo taimikossa, 'Åkerö ' vaatii usein kymmenen vuotta ennen kuin ensimmäinenkään omenanraakile ilmaantuu. Voiko niitä syödä huuhtelematta. Täytyy vain toivoa, että vanha puu oli varhaissatoista sorttia! Nokiset herukat Kesämökillämme on punaherukkapensaita. Pilkut ovat kuin nokea, joka sotkee sormet ja vaatteet. Sivuhaaroista tulee myöhemmin hedelmää kantavia oksia. Pensaiden pitäminen ilmavina ja sopivan harvakasvuisina vähentää sienitautien viihtymistä. Varisseet lehdet ja marjat kannattaa myös haravoida pois pensaiden alta ja kompostoida. Kaksihaarainen omenapuun taimi pitää leikata; muuten toinen haara saattaa puun kasvaessa revetä. Autonrenkaiden kadmium ei lennä kovin kauaksi ; jos hiekka ja muu näkyvä pöly pysyvät pensasaidan toisella puolella, puutarhan kasvit säilyvät suhteellisen puhtaina. Ruostesienen talvehtimista voi häiritä ruiskuttamalla tautiset pensaat syksyllä vaikkapa laimennetulla virtsalla. Taimen juuret yltävät yhtä kauas kuin uloimmat oksankärjet; pienen taimen ympäriltä pidetään nurmikko poissa ainakin puolen metrin säteeltä. Nyt kahtena viime kesänä herukoihin on tullut jokin tauti. Lehtiin ilmestyy varsinkin syksyisin ensin keltaisia pilkkuja, jotka nopeasti muuttuvat mustiksi. Koska voin odottaa omenia. Desilitra mäntysuopanestettä litraan vettä on sopiva sekoitussuhde. Tiheä ja korkea, orapihlaja-aita suojaa aika hyvin katupölyltä. Nuoressa omenapuussa vain yhden verson annetaan kasvaa suoraan ylöspäin; siitä tulee puun latva. Multasormipähkinät voi /äheltää pureskeltaviksi myös suoraan osoilleella Rea Peltola, Ojala, 19920 Pappinen. Vastaistutettu omenapuu kasvaa sopivasti, jos sen vuosi versot ovat 10-30 sentin pituisia. Maan kautta kasveihin kulkeutuvat raskasmetallit eivät kuitenkaan kovin helposti päädy marjoihin. Se on noin metrin mittainen ja melkein juuresta alkaen kaksihaarainen
Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. (09) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LI ITTO ry. (09) 228 08 210, 228 08 224, telafax (09) 228 08 200. (09) 228 08221 Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. Tu11la Varis, kansainvälisten asiain sihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankaiu 9, 00510 Helsinki puh. Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. (05) 411 7358, Kaarina Tiainen Satakunta Otavankatu 11 , 28 100 Pori puh. Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. (09) 228 08206, Päivi Saarinen vs. vsk. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Lähettäjä Allekirjoitus: ........ Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: ................ Leena Sjöblom, jäteprojektisihteeri Mervi Taskinen, toimituksen sihteeri Salla Tynys, toimittaja vs. Vaasan lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh.(06)3 12 7577, Tiina Seikkula Varsinais-Suomi Läntinen Rantakatu 49-5 1, 20100 Turku puh. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __/_ 19_. Perämiehenk. (02) 632 6163, Maija T. . Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Puhelin (myös suuntanumero): ........................................ Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahja kortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemäll eni henkilölle alkaen __/_ 19_. . Postinumero ja -toimipaikka:. (09) 630 300, telefax (09) 630 4 14 SUOMEN LUONTO 11 /96 55. SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Rin,a Pieriläi11e11 puh. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. 1 1 A 17, 00 150 Helsinki puh. Tilaajatunnus !jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä . Osoite: Suomen Luonto/Tilaajapalvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Lammi Uusimaa Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. . . (02) 2301 141 , Hannu Klemola vs. (09) 228 08333 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUV A-ARKISTO Nervanderinkatu 11, 00100 Helsinki puh. Nimi: Osoite: ..................... Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: .......................................................... . Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. . Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. (013) 138 281, Ilari Uotila Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90 1000ulu puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 r r 57. (09) 176 633 LIITTOHALLITUS Timo 1-/elle (pj.), (016) 3364 302, Helena Kalu, Tuovi K11rttio, Hanna Matinpuro. z L.U 6 ::) V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Osoite: ................................ . Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __/_ 19_. 15 Susanna Huhtala, koulutussihteeri Esko Joutsamo, pääsihteeri Mi,ja J11111ppanen, puhelinvaihteen hoitaja Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Päivi Karvinen, YV A-yhteyshenkilö Ta,ja Ketola, järjestösihteeri Johanna Kotimäki, toimistosihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Sirkka Oinas, kirjanpi täjä Anna Parkkari, lähiluontoprojektisihteeri Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Powanen, tiedotussiht., päätoimitt. Postinumero ja -toimipaikka .................................................... Timo Permal//o, Pertti Siilahti, Heikki S11sil11oma, Thomas Wallgren, Hans Vogt ALUES IHTEERIT Keski-Suomi Kesku tie 23 B 22, 40 100 Jyväskylä puh.(014)2 IIII 5, Tmja Lumme Lappi Korkalonkatu 12, 96 100 Rovaniemi puh.(016)3 11 550, Tuula Leskelä Pirkanmaa Laukontori 4, 33200 Tampere puh.(03)2 I3I 317, Harri Helin Pohjois-Karjala Pennilänkatu 7-9, 80220 Joensuu puh. (09) 228 081, telefax (09) 228 08200 Ma-pe klo 8.30-16. (08) 311 5 828, Me,ja Ylönen Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh
by Mikko Niskasaari Suomen Luonto 55 (/ l ): I 6-21 The EU's Natura scheme should create a protected area network, as required by the habitat directi ve and part of the bird directi ve. Tenojoki salmon threatened by overfishing and parasite by Antti Koli Suomen Luonto 55( l l ): 22-25 Running between Finland and Norway, the Ri ver Tenojoki !ies in the Saarni (Lapp) region, where salmon fi shing provides an important source of income. On the basis of the appendix to the habitat directive, concemed with habitat types, Finland should be responsible for the protection of e.g. Torkkomäki says that, particularl y in small municipalities, who you know is more important than knowing the law. Salmon runs up the Tenojoki from the Arctic Ocean throughout the summer, spawning in the tributaries where they were born. Both these concepts are difficult to define. MAJAVAT U U S I S U P E R E 1. (09) 85799. Riihelä has long defended cycling. the westem taiga, treeless raised bogs, aapa mires and palsa bogs in the entire EU area, as well as for a number of animal and plant species. Both these organisations have prev iously been against the protection of old-growth forests. Flying squirrel habitats, for example, were logged. However, Finland 's Natu ra submission is in danger of becoming a damp squib covering nothing more than previously protected areas or ones already approved for one protection programme or another. Tikkurila, Vantaa, puh. The other strange feature of the Act are "stock piles" from which gravel may be removed even after the pennit has expired. Fishing ought to be restricted in both the open sea and the ri ver. K U V A Heurekan Verne-teatterissa päivittäin klo 13 ja 16 (to 18). Riihelä proposed cycle tracks fo r Helsinki and these began to appear in the 1970s. The Tenojoki and its tri butaries forn, a unique fishing area in western Europe, the total catch amounting to 130,000 kg a year. ln keeping with a resolution by the Finnish government at the beginning of June, there will be an appropriation of onl y FIM 190 million (GBP 27 mill.) fo r Natura and the enlargement of existing national parks up to 2007. Avoinna: 10-18, to 10-20. Helsinki resident Esko Riihelä goes to work and attends to other business by bike. Translated by Leigh Plester SUOMEN LUO TO 11 /96 55. Natura 2000 a lost opportunity. Minister of the Environment Pekka Haavisto promise to investigate why the FPS 's inventories were so unreliable and why the organisation 's nature protection di vision lost the game to the commercial one. Torkkomäki has attempted to persuade officials to take action against an activity that clearly breaks the law, but in vain. However, there is still room for improvement: the cycle tracks are often too narrow, making overtaking hazardous. Consequently, the transfer and stocking of fi sh is prohibited in Finland in rivers draining into the Arctic Ocean. Decision-making on matters like the quarryi ng of surface deposits ought to be taken out of the municipalties' hands and entrusted to the regional environment centres, for example. Despite thi , the Ministry of the Environment stated in its own book of guidelines that there is no need for protecting e.g. Nature photographer Matti Torkkomäki has been forced to watch the owner of the plot adjoining his summer house wantonly quarry gravel for the last couple of years, endangering the groundwater. BorSUOMEN LUONTO (Nat11re of Finland) Published by the Finnish Association for Nat11re Co11sen 1atio11 Address: Kotkankaw 9 00510 Helsinki, Finland Fax: +358 9 228 08 200 ough decision-makers are landowners themselves, or at least bosom pals, so that applying the regulations may be difficult. !n northern Karelia the FPS 's independent role last summer caused problems. One i so-called "extraction for household needs", meaning that no permit is required to quarry gravel for one's own, or one's neighbour's, use. Now Ri ihelä feels that Helsinki is a good city for cycling, as private car traffic has so far been kept within reasonable bounds. Finland's final atura submission will probably be ready by the end of 1996. lt was discovered that either no visits had actually been made to the forests, or the results of the inventorying had been fudged. Gravel excavator flaunts the Iaw by Matti Torkkomäki Suomen Luonto 55( l 1 ): 26-27 ln Finland, gravel quarrying comes under the Land Extraction Act which, however, has at least two serious shortcomings. The problems have been largely caused by the fac t that decisions were made on the funding fo r the implementation of Natura before its actual targets were known. Over half of the journeys in the city are made by public transport. A 'cyclist of the year' figurehead was chosen for the campaign in the hape of Esko Riihelä, a traffic reporter for Finnish radio. Each tributary has its own salmon population. Secondly, the Forest and Park Service (FPS) and the Forest Research Institute (METLA), which manage the State's forests, are responsible fo r deciding which of these forests will come under atura. the red-throated diver and tlying squirrel. vsk.. Metsien miehet koulunpenkillä Karun kalliomännikön elämää Löytyykö luomunaudanlihaa. USD 4 mill.) a year, and tourism is the area's most important source of revenue. The Ministry of the Environment says that Natura must not cause any extra expenditure. joulukuuta. Another threat is the enigmatic parasite Gyrodactylus salaris, which easily spreads from one river to another through stockings and wet fishing gear. Salmon tourism brings the Municipality of Utsjoki around FIM 18 million (approx. Juvenile production in the ri ver could be higher than it is at present. Twenty-five years ago he was already acti ve in an NGO which wanted to make pedestrians and cyclists as much a part of the city traffic as cars. The concept of "for household use" also needs more accurately defining by the Act. The Land Extraction Act is currently under reform and it is hoped that the new Act will bring a more planned approach to gravel quarrying. Secondly, disinfection fac ilities have been provided for fishing gear. The northern Karelia Environment Centre has shown the FPS to be guilty Suomen Luonto 58 ilmestyy seuraavan kerran 5. of some serious errors in its inventoryi ng of the old-growth fore ts in several areas. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Biking in the busy city by Ritva Kupari Suomen Luonto 55( l l ): 1415 Liikenneliitto, the umbrella organisation for light traffic and public transport, and its partners designated this year the year of the bicycle. Although the population is not in danger of extinction, it is obviously being overfished. Liput aikuiset 30 mk, lapset 20 mk, yleislippu 75/45 mk. Gyrodactylus has destroyed the salmon population in 38 Norwegian rivers
Se valmistaa myös moottorikelkkaja pyöräilyhaalareita. Sovelluksia on vaatteiden lisäksi kirurgiassa käytetyistä keinosuonista ja sydänläpistä elekroniikkateollisuuden piuhoihin , kalvosuodattimi in ja tietokoneen korppuihin. Aine hengittää, mutta ei päästä vettä sisään. Koska monissa goretex-varusteissa on vettähylkivä ulkokangas, se vaatii hoitoa. Kalvo ei kestä kulutusta, joten se kiinnitetään toiseen kankaaseen. Vaatteen omistajan kannattaa välttää kiinnittämästä pinssejä tai koruja pukuunsa. Tapoja on useita. Saksassa kierrätysjä1jestelmä toimii Pohjoismaita paremmin. Samoihin aikoihin myös Rukka alkoi käyttää ihmemuovia om issa tuotteissaan. Neulanreiästä sataa sisään, jos kosteussulkuun tulee reikiä. Se on sama aine, joka tunnetaan paremmin kaupalliselta nimeltään teflonina. Tuotteet on tehty pitkäikäisiksi. Käsineet pestään vedellä ja saippualla. Suonia ja suodattimia Nykyisin Goren patentoimaa muovia käytetään hyvin moniin tarkoituksiin. Nurmeslainen Sasta tekee goretexistä muun muassa eräpukuja. Myös ohuessa sisäkankaassa voi olla goresilaus, jolloin se jätetään ulkoja sisäkankaan väliin omaksi vapaaksi kerroksekseen. Tähän ominaisuuteen perustuu goretex in käyttö monissa ulkoiluvaatteissa ja -kengissä. Mikä ihmeen goretex. Lastenvaatteistaan tunnetulla Reimalla on lasten goretexhaalari , mutta myös lasketteluja ulkoiluasuja. Goretex ei ole ainut tapa saada varusteisiin hengitystä ja sateenpitoa. Rukalla on samankaltainen valikoima. Kuuluisin käyttökohde lienee ollut avaruuspuku, jota käytettiin kuukävelyllä. Siellä urheilukaupat ottavat vastaan vanhat vetimet ja lähettävät ne hajotukseen. malai set vaatetehtaat alkoivat valmistaa goretex-tuotteita. Käytetyt tekstiilit voi kierrättää lähettämällä ne Pohjoismaiden gorekonttoriin, joka sijaitsee Ruotsissa, Mölndalissa, kertoo Goretexin menekin edistäjä Raoul Bergman. Huuhteluja valkaisuaineita ei pidä käyttää, mutta tahroja voi poi staa tahranpoistoaineilla. Ne pestään pesukoneessa 30--40 asteessa. Anne Kärkkäinen 59. vsk. Tavallinen pesu, ei pinssejä Goretex-vaatteita hoidetaan vaatteisiin ommellun pesumerkinnän mukaan. Vaatteen voi kui vata pesurummussa tai -kaapissa alhaisessa lämmössä. Kaikkein vaativimpia varusteita lienee pelastautumispuku, jota valmistaa Ursuk. VARTALON VERHOT Muodikkaasti teflonissa Goretex-kengät, -käsineet, -takki ja -haalari. Sastalla on jopa lierihattu, josta sade ei valu sisään. Goretex issä on tiuhassa niin pieniä reikiä, että vesi pääsee höyrynä läpi, mutta ei nesteenä. Hän arveli , että teflonilla voisi päällystää sähköjohtoja ja -kaapeleita. Silloin Reima valmisti Ruotsin hiihtomaajoukkueelle puvut, jotka sietivät hikoilua vuoristoleirillä. Varsinainen läpimurto alkoi viime vuosikymmenen lopulla, kun muutamat muut suoSUOMEN LUONTO 11/96 55. Goretex on hyv in ohut muovikalvo, joka valmistetaan polytetrafluorieteenistä. '--' '----Rukka Sas1a Tuulipu vut kuuluvat Rukan goretex-valikoimiin. Pukineet kiertoon Goretexin mainoslehtinen lupaa, että gore säästää ympäristöä. Vaikka goretex on alkanut näkyä kauppojen vaatetangoilla vasta viime aikoina, sitä on käytetty maassamme jo 1970-luvun lopulta. Vaatteen vuoritai ulkokangas voidaan laminoida, tai kalvo voidaan prässätä ulkoja sisäkankaan väliin. Useimmiten kalvo laitetaan vaati vassa ulkoilussa käytettäviin vaatteisi in. Goretex-kalvokin voidaan irrottaa ja käyttää uudestaan. Terinitillä ja Sastalla on erä-, metsästysja ulkoiluvaatteita. Goretex in markkinamahdollisuudet keksi 1950-luvun lopussa amerikkalainen Bill Gore. Kaikkiaan erilaisia hengittäviä kalvoja tai käsittelyjä on tusinan verran. Vaatteiden kaikki raaka-aineet voidaan kierrättää nappeja ja vetoketjuja myöten. Hylki vä pinta kuluu ajan oloon, joten sitä pitää sumuttaa silloin tällöin kyllästysaineella. Markkinoilla on tekstiilejä, joissa voi lukea muun muassa Sympatex, Porelle tai Action. Kengät siivotaan tahroista rievulla
165,SEPPO KERÄNEN Itämerellä Luontovalokuvaajan teos ainutlaatuisesta Itämerestä, jota ei ole koskaan aiemmin kuvattu yhtä kattavasti. 230,. 285,VUODEN LUONNONKlNAT OL Nature Photographs of the Year 70 Suomen UIC)M(JIIYaloluNa,lflll ry WEIUN , 0006 PERTTI KOSKIMIES JUHANI LOKKI Kotimaan linnut WSOY Bulevardi 12 http:/ /www.wsoy.fi Kirjakaupoista kautta maan Värikäs lintulukemisto ja CD-levy luonnosta kiinnostuneille. Uljaita maisemia merikotkineen, harmaahylkeineen ja räyskineen. Ovh. Tietoa Itämeren synnystä, veden ominaisuuksista ja nykyisistä ongelmista. ________ ___ ___________ LUONTO ELÄ Vuoden luonnonkuvat 96 Nature Photographs of the Year 96 Toimittanut Matti Torkkomäki Suomen Luonnonvalokuvaajat ry:n kuvakilpailun parhaimmisto, mukana voittajan Seppo Ronkaisen " Huuhkajan saalis". Tekstit suomeksi ja englanniksi. Englanninkielinen tiivistelmä. Ovh. Vuoden teemana valo. jokaisen Suomessa pesivän ja talvehtivan lajin lukumäärä. Kirjassa esitellään 265 Suomessa säännöllisesti tavattavaa lintulajia ja kerrotaan ensi kertaa mm. 260,MIKKO PÖLLÄNEN JARI KONTIOKORPI OLLI-PEKKA PIETILÄINEN ESKO VEIJALAINEN Arktika Muuttolintujen valtaväylillä Vangitsevan kaunis ilmiö, arktikaksi kutsuttu lintujen massamuutto, sykähdyttävin valokuvin ja asiantuntijatekstein. 77 värivalokuvaa. Saatavana myös ruotsinja englanninkielisenä. CD-levyllä 99 linnun ääniä. Ovh. Ovh