z LJ...J 6 :J t/) Sorakuopassa kuhisee Puolivilliä poroa pöytään lrtonumero 33 mk Lähi luonto on kiehtova kuvauskohde
Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. 54 Summaries of the Main Articles .............................. 52 Luontoillan asiantuntijat vastaavat. ...... 26 Kaivajia kaikenlaisia ............................................. Ulkomailta ................................................................. 50 Kysy luonnosta ......................................................... Puheenvuoro harrastuksen muodoista. Viemärijättiläinen haavoittui; lue sivuilta 26-28. .... 10 Kysy ekoneuvoa ............................................................ Kotimaasta ........................................................................ 46 Kiljoja ...................................................................... 13 Perhosharrastus tienhaarassa .............................. 1/moirusmyyllli Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. Suomen luonnonsuojeluliitto ry: n rekistere iden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa ti lausja suoramarkkinointitarkoituksiin. (90) 227 1 967 telefax : (90) 2271 42 1 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittavasti . Kansikuva: Tuomo Hurmeen kuva palkittiin kunniamaininnalla Lähiluontovalokuvakilpailussa. 12 Vuotos ja ilmastonmuutos .................. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Suomen Luonnon vuosikerta 1995 ........................... Punakelta verkkoperhonen joutui ennen rauhoittamistaan keräilyvimman kohteeksi. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Luonnonystävän muotokuva sivuilla 24-25. Luonnonystävä Luola-aavan tapaan ................... 33 Sponsorirahalle löytyy hyviä kohteita kotkien kotikonnuilta. 34 Poron liha on vähärasvaista ja hyvää syödäänkö siis liiat porot pois. Tutkimus hidastaa ojien tukkimista .................... ........................ Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuoden määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. 2 Mauri Huhtala todistaa, että syrjäkylän maanviljelijäkin haluaa suojella luontoa. vsk.. Mangrovemetsässä meri ja maa kohtaavat ........ 14 Haaveilla harvinaisia perhosia on aivan eri asia kuin haaveilla ni istä. 24 Haavoittunut jättiläinen ........................................ z u.J 6 :) r.J) SUOMEN LUONTO Toimi111s Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. 42 Mielipiteitä, keskustelua .......................................... Ti/a11shi1111a1 Vuoden määräaikaistilaus ( 12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 300 mk. lrtonumero 33 markkaa. 40 Elämää tropiikin lämmössä juuret liejussa. 38 Lyypekissä metsänhoitoa on kehitetty täyttämään sekä puuntuotannon, virkistyksen että luonnonsuojelun tarpeet. Kotimaista ruokaa: Poro on puoliksi riistaa ......................................... (90) 228 081 telefax: (90) 228 08 200 Pää1oimi11aja Jorma Laurila, 228 08217 Toimi111ssihreeri1 Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari , 228 08214 Toimillajar Ulla Ahonen, 228 08202 Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Värieroue/ur Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen L11onro ilmesryy kerran kuussa. Mereen virtaava puhdistettu jätevesi kuplii Helsingissä purkutunnelin romahdettua. 59 SUOMEN LUONTO 12/95 54. ..... Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki . Räntäsateessa mopolla voittoon ............... Kestotilaus 270 mk. Perhosharrastuksen vinoumista sivuilla 14-15. 36 Soita halutaan palauttaa luonnontilaan täyttämällä suo-ojia.· Nykykirjailijatja luonto ....................................... (90) 228 08210 ja 228 08224. 37 Luonnonmukaisuus valtaa Lyypekin metsät.. 16 Euroopan Luonnonsuojeluvuoden 1995 Lähiluontovalokuvakilpailun parhaat. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Kilpailun satoa sivuilla 16-23. 58 Maailman eläintarhoja: New Yorkin Bronxin eläintarha ......................... Puolen vuoden määräaikaistilaus 170 mk. 4 Kuluttajan valinnat ....................................................... Koteja Pohjois-Pohjanmaan kotkille ................... 29 Sorakuoppa on uuden maan saareke, jonka elämä rakentuu vähitellen lähiympäristön lajeista
Miten tekniikkaan ja ihmisen ylivertaisuuteen uskovat kehtaavat vakuutella, että saamme ydinjätteet pysymään haudoissaan turvallisesti kymmeniä tuhansia vuosia, kun jo viemäriputkenkin sortuma tulee insinööritaidolle yllätyksenä! Vuotospiina jatkuu Valtioneuvosto päätti marraskuun iltakoulussaan olla puuttumatta Yuotoksen allashankkeen vesioikeuskäsittelyyn. Altaan kannattajat yrittivät epätoivoisesti saada valtioneuvoston kiirehtimään altaan rakentamista. Sortuman vuoksi jätevedet joudutaan nyt johtamaan kesän kynnykselle asti Vanhankaupunginlahteen. Onko energiankulutuksessa ainut hyväksyttävä suunta vain ylöspäin. Asiaa pahentaa vielä ihmisten välinpitämättömyys; viemamn päätyy kaikkea sopimatonta sukkahousuista ongelmajätteisiin. Toki luonnonsuojelijoillakin on oikeus hankkia tukea muualta Euroopasta, varsinkin nyt, kun Suomi on EU:njäsen. Ympäristöministeri Pekka Haavisto ja luonnonsuojelijat olivat vaatineet, että valtio Kemijokiyhtiön suurimpana osakkaana vetää rakennuslupahakemuksen pois vesioikeudesta. Puretaanko sen jälkeen koko koskiensuojelulaki. Jo kaukaa haistaa, ettei vesi ole puhdasta. Ounasjokiko. vsk. Nyt kannattaa käydä myös joukolla katselemassa ja haistelemassa millaista laitokselta tuleva "puhdistettu" jätevesi on. Myös ulkomainen vastustus kasvaa. Mikään ei silti takaa, etteikö jätevettä pääsisi valumaan sinne vielä lisää. Haaveri pistää pohtimaan ihmisen mukavuudenhalun synnyttämän vesivessayhteiskunnan mielekkyyttä. Sääli lahtea, sillä vuosikausien työn ansiosta veden tila on hitaasti kohentunut ja pohjakasvillisuus ja pohjaeläimet ovat palanneet. Jäteveden fosforista on saatu talteen yli 90 prosenttia, mutta rehevöitymistä yhtä keskeisesti edistävistä typpiyhdisteistä on pystytty poistamaan vain vajaa kolmannes. Päätös tietää sitä, että vesioikeuskäsittely valituskierroksineen vie lopullisen ratkaisun ensi vuosituhannen puolelle. 54. Samaa jätevettä johdetaan nimittäin normaalitilanteessa Kataluodon edustalle kahdeksan kilometrin päähän avomerelle. Kehityksen kääntäminen takaisin vesivessalinjalta veisi vuosikymmeniä, mutta miettikääpä edes ajatusleikkinä, millainen voisi olla vedetön kompostivessayhteiskunta. Hyvä tarkkailupaikka on vanhan, puretun puhdistamon vieressä oleva silta. Helsingin Viikinmäen keskuspuhdistamolta avomerelle johtava jätevesien purkutunneli sortui lokakuussa. Jos ympäristövaikutukset otetaan tarpeeksi laajasti huomioon, lupaa tuskin tulee lainkaan. Mikä rakennetaan Vuotoksen jälkeen. Jätevettä ehti valua kuukauden ajan myös lahden lintuparatiisina rauhoitetulle luonnonsuojelualueelle ennen kuin purkuojan penkkoja korotettiin hiekkasäkeillä. vuosikerta 12 1995 Turha ylvästellä riskien hallinnalla Helsingin Yiikinmäen keskuspuhdistamon lokakuinen purkuputken sortuma osoittaa, miten haavoittuva massiivisten teknisten rakennelmien varassa toimiva yhteiskuntamme on. Jorma Laurila 3. Näin tehdään, jos "vain rakentamispäätös on lopullinen". Mikä peruste tuhoisalle hankkeelle on pelkkä työllistäminen. ratkaisu voi olla lopullinen vain siinä tapauksessa, että allas päätetään rakentaa". Yllättävimmän rimanalituksen teki kuitenkin laatulehti Suomen Kuvalehti pääkirjoituksessaan, joka propagandistisen yksioikoisesti vaati altaan rakentamista keskeiset kielteiset ympäristöargumentit täysin sivuuttaen: " ... Tämäkö on nyky-yhteiskunnan moraalin ydin. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. On todennäköistä, että vesioikeus asettaa rakentamiselle vähintäänkin tiukkoja ehtoja. Ammattiyhdistysliike korosti rakentamisaikaisten työpaikkojen merkitystä. Rakennetaanko ensin viides ydinvoimala, sitten kuudes ja niin edelleen. SUOMEN LUONTO 12/95 54. Altaan vastustajat ovat syyttäneet luonnonsuojelijoita kansainvälisestä kähminnästä. Suomenlahden pahimpaan saastuttajaan Pietariin verrattuna olemme pienempiä syntisiä, mutta edistämme käsitellyilläkin jätevesillämme Itämeren rehevöitymistä. Helppo on myös kuvitella vaahtoavassa vedessä vilistävät suolistobakteerit. Ensin puhdistettu vesi sotketaan ruuansulatuksen lopputuotteilla ja kootaan sitten valtavilla putkistoilla puhdistamoon, jossa jätevesi monimutkaisten vaiheiden jälkeen käsitellään sellaiseen kuntoon, että se kehdataan lasketa takaisin vesistöön. Jätevesiputken sortuma osoittaa, miten arvaamattoman vaikeaa aivan arkinenkin riskien hallinta on. Päätoimittaja oli huolissaan vain siitä, "mistä lisäenergiaa aiotaan saada, jos kaikki suunnat ovat kiellettyjä"
Maaja metsätalousministeriön mukaan päätös "antaa mahdollisuuden vahinkohylkeiden pyynnin suorittamiseen kalanpyydyksiin erikoistuneiden hylkeiden vahinkovaikutuksen selvittämiseksi". Antti Halkka SUOMEN LUONTO 12/95 54. Asetusesityksen yhteydessä hyväksyttiin myös kanadanhanhen vapaa metsästysoikeus Uudenmaan sekä Turun ja Porin lääneissä normaalina vesilintujen metsästysaikana. ja 1.9.-15.10. eli puolitoista kuukautta keväin syksyin. 4 Inarin marraskuu oli täyttä talvea. Heitämme nyt hyvästit Inarille, Ilomantsille ja Turulle. Kuva on Paraisilta Turun saaristosta, lumipy1yn jälkeen. Järjestöt aikovat pitää nyt huolta siitä, että tutkimuspyynti on todellista tutkimuspyyntiä eikä peiteltyä metsästystä. Poronhoitajat elivät vuoden kiireisintä aikaa. Komiteankin mielestä tutkimuspyynti on kuitenkin mahdollista. Kuun lopussa Inarissa oli lunta 40 senttiä, Ilomantsissa 29, Turun hanki oli huvennut 11 senttiin. Jokohan vihdoin lähestytään kunnon myyrähuippua. päivän hurja lumipyry toi talven Etelä-Suomeen. Marraskuu oli muutamia asteita tavanomaista kylmempi. Hyljettä saa nyt metsästää maaja metsätalousministeriön luvalla 16.4.31.5. Järjestöjen mielestä mahdollisen tutkimuspyynnin olisi voinut järjestää poikkeusluvin, kuten tähänkin asti. Periaatteessa tämäkin päätös on vielä hyväksyttävä komission yleiskokouksessa ensi keväänä. Nyt lupa on anottava poliisipiirin päälliköltä paliskunnassa poronhoitotöitä johtavan poroisännän esityksestä. Auringonpilkkujen / / vuotisen rytmin mukaan ollaan menossa minimiin, mutta pohjantulet vain leimusivat. Yleensä lounaisrannikolla sataa vettä sysipimeyden vallitessa. Esimerkiksi Turussa tuli lunta kerralla 15 senttiä. Rastaita ja tilhiparvia on paljon. Lunta oli rutkasti ja öisin pakkanen lähenteli 30 astetta. Tähän asti metsästys on ollut sallittua vain riistanhoitopiirin luvalla. Päätöksellä on merkitystä muun muassa suurpetojen suojelulle. vsk.. Ilomantsin ja Lieksan rajamailla virtaavalla Hiienjoella tupsahti kuvaajaa vastaan kolme tuhisevaa saukkoa, mutta kuvauskalusto ei ollut tilanteeseen sopiva. Poromiesten oikeus kantaa asetta moottorikelkassa tehtiin luvanvaraiseksi. Ensi vuonna lähdemme seuraamaan luonnonkiertoa Sodankylässä, Simpeleelläja Nurmossa. Lounaisimmassa Suomessa vaihtelivat marraskuussa auringonpaiste ja hwja lumipy1y. Harmaahylkeelle metsästysaika Valtioneuvosto hyväksyi marraskuussa metsätysasetuksen muutoksen, jossa harmaahylkeelle säädettiin metsästysajat. Myyrän jälkiä näkyi enemmän kuin pariin vuoteen. Pikkupakkaset leimasivat Ilomantsin marraskuuta. Inarissa keskilämpötila oli noin 12 pakkasastetta, Ilomantsissa viisi ja Turussa vajaa kaksi. Hattuvaarassa tavatiin kuun puolivälissä karhu, joka vasta tuumi talviunille asettumistaan. On epäselvää, onko asetuksenmuutos ristiriidassa Suomen hieman aikaisemmin hyväksymän suosituksen kanssa. ' / -~\.å.-t Lumi taikoi valoa marraskuuhun Malli Valta Marraskuun 17. Revontulia loimotti runsaasti. Luonnon s uoj e l uj ärj es töt vastustivat kiivaasti muutosta. Pyryn tauottua harmaahaikara ohjusti koomisella lentotyylillään etelään. Susista, muun muassa kahdeksan suden laumasta, tuli paljon havaintoja. lj ' •·.L ~ -~ ~ -:---~.,. Pähkinänakkelit tulivat lintulaudoille ja hernekerttukin yritti talvehtia Hirvensalossa. .~ \ 1' .• ~ ~ . Helsingissä lokakuun puolivälissä kokoontunut Itämeren suojelukomission ympäristökomitea päätti pitää 1988 annetun suosituksen hylkeiden metsästyskiellosta voimassa
Dosentti Matti Nummelin on istuttanut virtavesimittareita Keravanjoelta parin kilometrin päähän Vantaan päähaaraan, Nukarinkoskeen. Ne joutuivat kuitenkin elokuun lopussa pesuainepäästön yllättämäksi. Tämä halutiin saada asetuksella kuriin, mutta toisaalta ei haluttu luopua siitä perinteestä, mitä katajan kovan ja hyvin lahonkestävän puuaineksen käyttöön liittyy. Juha Valste 5. Eteläsuomalaisten kasvien ja eläinten täytyy sopeutua uudenlaisiin oloihin. KOTIMAASTA tuksella oikein halutaan suojella. Peltomyyrä on käväissyt hangella ruoanhaussa. Asetus sanoo asiasta näin: "Puumaisen ja pylväsmäisen katajan ottaminen puuaineksen jalostamiseksi sekä tähän tarkoitukseen kaupaksi tarjoaminen ja myyminen on sallittu." Sama asetus on muutamaa riviä aikaisemmin tuominnut katajan ottamisen koristepuuna tai -oksana kaupan pitämistä varten. Samassa puuhassa ahertaa myös metsämyyrä. Auringonkukansiemenet, vehnänjyvät, pähkinärouhe ja rasva hupenevat nopeasti, kun tavallisten pikkulintujen lisäksi paikalla häärii harakoita, närhiä, naakkoja ja variksia. Iltahämärissä metsähiiret käyvät hakemassa maahan varisseita siemeniä ja pähkinärouhetta. Paksu, ilmaa täynnä oleva lumipeite on mainio lämmöneriste: kun 30 asteen pakkanen paukuttelee puunrunkoja, maan pinnassa hangen alla on vain muutama pakkasaste. Ne Jouko Veikkolainen Virtavesimittari harvinaistuu Uhanalaista vuo laide n vesien asukasta, virtavesimittaria, on enää maamme eteläosissa, muun muassa Keravanjoella parissa paikassa. Liian ohut lumipeite tai lumen puuttuminen tuovat ankeat ajat. keräävät itselleen varastoja. Mikko Savelainen Suojaava vaippa Lintujen ruokintapaikalla käy hirmuinen vilske. Niiden täytyisi löytää talvehtimisratkaisuja, joissa lumen merkitys ei ole yhtä suuri kuin ennen. Nummelin toivoo, että ainakin osa mittareista olisi ehtinyt nousta maalle talvehtimaan. Katajaa suojelee eriskummallinen asetus Puumaisen katajan kaataminen tai oksien katkominen myyntiin on kasvien rauhoittamista koskevan asetuksen mukaan kielletty. Ilmasto muuttuu parhaillaan. Heikki Willamo/LKA Seppo Vuokko arvioi Suomen Luonto, Kasvit -kirjassa, että jos sypressimäiset ja puumaiset katajat vuodesta toiseen raahattaisiin toreille, pensasmainen muoto syrjäyttäisi ne kokonaan, ja katajan perinnöllinen aines kaventuisi. Tosin erään tutkimuksen mukaan suurin osa yli 60vuotiaista katajista on jo hedelmättömiä. Kuinka tehokas katajan suojelukeino kaksijakoinen rauhoitus sitten oikein on. Virtavesimittaria on aiemmin istutettu myös Espoossa erääseen puroon, mutta siirto epäonnistui. Jos kaataa katajan lain sallimissa rajoissa, vaikkapa laukunleukojen tekoa varten, puun kannaltahan lopputulos on sama kuin veisi koko puun torille myyntiin joulupuuksi. Usein niistä itsestään tulee näillä retkillä ruokaa, kun kärppä, pöllö tai kettu yllättää oudossa maastossa harhailevan etsijän. Maallikosta asetus kuulostaa oudolta. Penlli Johansson Katajan myynti joulupuuksi ja oksien kaupallinen käyttö esimerkiksi koristeluun on kielletty. Mitä tällä aseSUOMEN LUONTO 12/95 54. Pian jyrsijöiden on lähdettävä etsimään ravintoa. Kylmä lisää huimasti eläinten energiankulutusta, joten ruokavarastot tyhjenevät nopeasti. Mistä on oikein kysymys. Tämänkin katajan saa kuitenkin kaataa, mikäli mielii veistelemään. Mahdollista on myös, että keskieurooppalaiset kasvit ja eläimet levittäytyvät Suomeen ja nykyiset lajimme vetäytyvät pohjoisemmaksi. Katajastahan on aina tehty laukunleukojen lisäksi astioita ja muita pikkuesineitä. Etelä-Suomessa on jo koettu useita lämpimiä ja vähälumisia "keskieurooppalaisia" talvia. Virkamiesselitys on seuraavanlainen; kun asetusta 1970luvun puolivälissä suunniteltiin, katajia kaadettiin yleisesti roskapuuna muun muassa aurausmerkeiksi. Jos kataja on kasvina merkillinen ja salaperäinen, niin eipä sitä suojeleva asetuskaan jää yhtään huonommalle. Pureva kylmyys pääsee vapaasti tunkeutumaan pikkuotusten asuinsijoille, samoin suojasäiden kosteus. Kuitenkin joulun alla turuilla ja toreilla törmää usein tuoksuviin koriste-esineisiin ja valmistaja kertoo avoimesti niiden olevan katajasta. vsk. Jos talvi on runsasluminen, hiirulaisilla ja myyrillä on melko lokoisat oltavat
Tänä syksynä pesää kohti täräytettiin ilmeisesti haulikolla, jolloin pesään tuli ammottava reikä. Uudenmaan ympäristökeskus myönsi vuoden 1995 ympäristöpalkinnon Enäjärven suojeluyhdistykselle. Järveen laskevien ojien typpi ja fosforikuormitus on laskettu. vsk.. "Puuta pidettiin rahvaanomaisena, lahoavana, palavana. Tavoitteena on tehdä kosteikko kaikkien Enäjärveen laskevien ojien suulle, ravinnepitoisuusjärjestyksessä. Keski-Euroopassa puu on havaittu ihanteelliseksi materiaaliksi varsinkin kosteissa paikoissa kuten kylpylöissä ja liikuntatiloissa. Suomi opettelee taas rakentamaan puusta "Näyttävintä ja teknisesti pisimmälle vietyä puurakentamista löytyy Keski-Euroopasta", professori Unto Siikanen Tampereen teknillisestä korkeakoulusta kumoaa luulot Skandinavian maista puurakentamisen edelläkävijöinä. Meidän on mietittävä esimerkiksi, millainen on puukerrostalon arkkitehtuuri tai onko rakennus luonteva juuri puusta tehtynä", Koiso-Kanttila hillitsee puuintoilijoita. Puun viivat, listat ja liitokset tuovat rakennukselle inhimillisyyttä samalla tavalla kuin rypyt ja ilmeet kasvoihin." Puurakentamista herätellään taas henkiin, sillä puun jalostusarvoa halutaan nostaa. KOTIMAASTA Seppo Hakala Käpylän puutalot aiottiin purkaa 1960-luvulla. Hehtaarin kokoiseen kosteikkoon on kaivettu viisihaarainen oja, joka päättyy noin 20 metriä ennen järveä. Suomessa puuarkkitehtuuri taantui tällä vuosisadalla, ja puu alistettiin muille materiaaleille tai sitä korkeintaan yhdistettiin niihin. "Puuarkkitehtuuri on yksityiskohtien arkkitehtuuria. Lisäksi järveä ilmastoidaan tarvittaessa ympäri vuoden. Enäjärven ongelmana on sekä sisäinen että ulkoinen kuormitus. Enäjärven valuma-alueen maatiloille on tehty ympäristösuunnitelmat, ja jokien ja pellonojien varsille on perustettu suojakaistoja. Kuopiolainen lintukuvauksen harrastaja Mika Muuranto on seurannut lintuperheen vaiheita jo useita vuosia. Koiso-Kanttilan mukaan suomalaisten on betonilähiö6 kauden jälkeen opeteltava uudelleen puurakentamista, jonka arkkitehtoninen laatu on hänen mukaansa ollut sangen kehnoa. Ensimmäinen kosteikko on perustettu eniten ravinteita kuljettavalle Riilahden ojalle, jonka valuma-alue on 60 hehtaaria. Ulla Ahonen Kaija Oksa Enäjärvi on Antti Uusitalolle sydämenasia. Nyt on huomattu, että betoni tuhoutuu samalla tavalla, jopa nopeammin kuin puu", arkkitehti Jouni Koiso-Kanttila Oulun yliopistosta sanoo. Hallitus on julistanut ensi vuoden "Puun vuodeksi". "Järven tilan huonontumiseen havahduttiin vasta, kun kuolleita kaloja ajautui kasoittain rannoille", kertoo Antti Uusitalo Enäjärven suojeluyhdistyksestä. Samalla saadaan lisätietoja muun muassa siitä, miten puu sopii märkätiloihin ja miten puurakenteisiin kerrostaloihin saadaan riittävä ääneneristys. Viime kesänä linnut pesivät normaalisti, ja pesästä lähti lentoon kolme SUOMEN LUONTO 12/95 54. Kaija Oksa Sääksen pesää vainotaan Suonenjoella Suonenjoen Isonevalla on kahden vuoden aikana jo kahdesti rikottu suolla reviiriään pitävän kalasääskipariskunnan koti. Poikkeus on 1920-luvun pohjoismainen uusklassismi, jonka hengessä rakennettiin muun muassa Helsingin Käpylän puutalokorttelit, ja Alvar Aalto suunnitteli nyt suojellun Seinäjoen puisen suojeluskuntatalon. Myrskyn tiliin tällaista ei voi laittaa. Kosteikko puhdistaa Enäjärveä Vakavasti rehevöitynyt Vihdin Enäjärvi on erityissuojelua vaativan Siuntionjoen vesistön latvajärvi ja eteläisen Suomen eniten tutkittuja järviä. Sieltä valuu järveen 43 kiloa fosforia ja 1300 kiloa typpeä vuodessa. Talvella 1993 Uusitalo keräsi nuottaporukan, joka on tähän mennessä saanut saalista 85 000 kiloa eli noin kymmenen siirtolavallista kalaa. Esimerkiksi Ouluun, Ylöjärvelle ja Helsingin Viikkiin rakennetaan puisia kerrostaloja. Viime vuoden kesällä sääksien tekemä pesä katosi jäljettömiin . Talot päätettiin kuitenkin korjata ja nyt Käpylä on nähtävyys, jota esitellään valtiovieraillekin. "Yksikään materiaali ei sinänsä ole kaunista tai johda hyvään lopputulokseen. Kosteikon kasvien kurjenmiekkojen, vehkojen ja osmankäämien tehtävä on käyttää pelloilta tullut typpi ja vesiliukoinen fosfori
Notkeanäkinruoho (Najas flexilis) on Suomen sisävesien uhanalaisimpia putkilokasveja. Kalasääsken pesä on suon keskellä suosaarekkeessa. Pitkäranta säästetään linnuille Kuuman Voima Oy on hakenut luonnonsuojelulain mukaista rauhoitusta noin neljän neliökilometrin suuruiselle, lettomaiselle Pitkärannan suolle Pohjois-Karjalassa. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkijan Aulikki Alasen mukaan notkeanäkinruohon suojelusuunnitelma on tekeillä, mutta siinä on vielä monia ongelmia. Näkövammaisille on rakennettu kohokuvallisia opastauluja ja puuntunnustelulava. Rastipisteet on erotettu hiekkapolusta puurakenteilla, jolloin ne on helppo havaita. Jouni Klinga Vaatimattoman näköinen notkeanäkinruoho löydettiin elokuussa Asikkalan Urajärvestä. Turvetta mielivä Yapo on kiistänyt kaikki syytteet pesän tuhoamisesta. Juha Suomalainen Sääksien lisäksi suolla elävät myös kuovit, kurjet, riekot ja teeret. Muuranto arvelee, että pesän tuhoaminen on harkittua, ja sen tarkoituksena on nopeuttaa Isonevan turvetuotannon aloitusta. Vakioasukkaisiin kuuluvat sääksi, sinisuohaukka, ruskosuohaukka sekä tuulihaukka ja nuolihaukka. SUOMEN LUONTO 12/95 54. Urajärven esiintymä on uusi. Puumerkki-niminen, 300 metrin pituinen reitti on päällystetty hiekalla, ja se on tehty melko kapeaksi ja mutkittelevaksi polkumaisen tunnelman säilyttämiseksi. Varmimmin sen erottaa sukulaisestaan hentonäkinruohosta lehtihangoissa olevista siemenistä. Siitä on tunnettu vain viisi esiintymää, joista yksi on ilmeisesti hävinnyt. Se on yksi kuudesta uhanalaisimmasta putkilokasvistamme, joista meidän on Euroopan unionissa huolehdittava. Asikkalan Urajärvestä löytyi harvinaisuus Koimme tutkija Esa Lammin kanssa syksyllä mieluisan yllätyksen tutkiessamme vesikasveja Asikkalan Urajärvellä: merkkipoijun painon mukana pohjasta nousi notkeanäkinruoho. Erikoisharvinaisuuksia kuten arokahlaajapääsky, harrnaahaikara, rantakurvi ja mustatiira on nähty. Jouni K linga 7. kan, merikotkan, muuttohaukan ja punajalkahaukan. Rauhoitusmääräykset kieltävät muun muassa liikkumisen muualla kuin merkityillä poluilla huhtikuun alusta heinäkuun loppuun. Pielisjoen keskivaiheilla oleva Pitkäranta on lintujen itäisen muuttoreitin varrella. Pentti Hirvonen Luontopolku näköja liikuntavammaisille Helsingin kiinteistövirasto on \ rakennuttanut luontopolun liikuntaja näkövammaisille Viikin-Vanhankaupunginlahden luontoparatiisiin Herttoniemen K ivinokkaan. Tieto kasvierikoisuudesta tuo järven vaalimiseen varmasti uutta puhtia. Alueella pesii vuosittain myös useita kurkipareja, laulujoutsen sekä jänkäkurppa. Yksivuotinen kasvi lisääntyy pelkästään siemenistä. KOTIMAASTA Juha Suomalainen Pitkärannalla on mahdollisuus nähdä itäisiä lintuvieraita. Notkeanäkinruoho on hento, vitamainen uposkasvi, jonka jokaisessa lehtikiehkurassa on viisi-kuusi kapeaa lehteä. Pohjoisreunastaan Pielisjokeen rajoittuva rauhoitusalue on tärkeä kahlaajaja sorsalintujen ruokailuja pesimispaikka. Notkeanäkinruoholla on koko Euraasiassa vain muutamia kymmeniä kasvupaikkoja. 3960 4684. Urajärvi on tunnettu Jcjrkasvetisyydestään, ja järven mökJciläisissäkjn on ollut innokkaita vesistön suojelijoita. vsk. Vapo on luvannut rakentaa tekopesiä suon lähelle, jos turpeennosto alkaa. Muuttoaikana siellä voi tavata kiljukotkan, pikkukiljukotkan, maakotpoikasta. Turpeennoston aloittaminen on viivästynyt, koska Itä-Suomen vesioikeuden myöntämästä luvasta on valitettu vesiylioikeuteen . Lajin suurimpia uhkia on vesien laadun heikkeneminen. Opastus on saatavissa nauhalla, jota myy Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset, puh. Lintulavalle pääsee pyörätuolilla. Suonenjoen Kärkkäälän kylässä sijaitseva 130 hehtaarin Isoneva on alueelleen tärkeä, sillä se on vielä luonnontilassa
Elokuussa päättyneellä lausuntokierroksella Parikkalan kunta vaati , että asetukseen on sisällytettävä paikallisten asukkaiden metsästysoikeus. Natura 2000 -alueiden kokoamista säätelee EU:n elinympäristödirektiivi, johon on listattu suojeltavat luontotyypit ja lajit. sen oloihin sopiviksi, ja Suomen ympäristökeskus työstää luontotyypeistä meille soveltuvia kuvauksia. Motiva maksaa tavallisesti 40 prosenttia kokonaiskustannuksista. Jos Siikalahdella saisi metsästää, lahti olisi autioitunut ensimmäisen laukauksen kajahdettua. Salla Tynys 8 KOTIMAASTA Sallitaanko metsästys Siikalahdella. Kaupunki uusi uimahallin ilmastoinnin lämmön talteenoton, millä säästetään vuodessa 200 000 markkaa. Sata miljoonaa markkaa säästöä Kaksi vuotta toiminut Energiansäästön palvelukeskus Motiva on vähentänyt Suomen energiakuluja yli sata miljoonaa markkaa vuodessa. Keskukset ovat hakeSUOMEN LUONTO 12/95 54. Kauppaja teollisuusministeriön alainen Motiva on tukenut puoltatoistasataa energiansäästöhanketta. Keksittiin myös, ettei kuplahallissa tarvita harjoituksissa yhtä voimakasta valaistusta kuin pelien aikana. Hallin pohjallekin v01tais11n laittaa valkoista kvartsihiekkaa, jolloin valo tuntuisi enemmän", Seinäjoen kaupungin lvi-teknikko Matti Näsi innosti. Lämmityksessä paljastuu keskimäärin 20 prosentin säästömahdollisuudet, ja sähkönja vedenkulutuksessa säästövaraa on yleensä kymmenisen prosenttia. Verkostoon valitaan edustavimmat jo suojelluista tai suojeluohjelmiin kuuluvista kohteista, joiden rajauksia täydennetään. suojelualueesta käsitellään parhaillaan ympäristöministeriössä. Kun kiinteistöistä oli käyty läpi vasta kolmasosa, säästötavoite oli jo saavutettu. Ne painottuvat Pohjois-Suomeen sekä metsäja suoympäristöihin. Se havaitsi, että sähkö-, vesija lämpökuluissa voitaisiin säästää kymmenesosa, seitsemän miljoonaa markkaa, ja investoinnit maksaisivat itsensä nopeasti takaisin. Tämän vuoden lokakuussa Siikalahdella hyörivät vielä useat sadat haapanat ja nokikanat, joiden seurana purjehtivat muun muassa uivelot. Edellytyksenä yhteistyölle on, että tuloksista on saatava kertoa muillekin. Lintutomista saattoi tarkkailla lisäksi saalistavia merikotkia. Valmetilla perustettiin kaksi vuotta sitten energiatiimi. Parikkalan kunnan mukaan lunastustoimituksessa paikkakuntalaisten metsästysoikeus luvattiin säilyttää, ja maanomistajat luopuivat korvausvaatimuksista tätä lupausta vastaan. Metsähallitus on jo koonnut ehdotuksensa valtion mailta. Ympäristöministeriö muokkaa yhdessä Ruotsin kanssa direktiivin lajilistoja pohjoiRaimo Sundelin/LKA Perämeren maankohoamisrannikko on ainutlaatuinen elinympäristö Euroopassa. Siikalahti on lunastettu valtiolle ja asetusta noin 500 hehtaarin kokoisesta luonnonMikko Pöllänen Siikalahti on merkittävä lintujen keräytymispaikka. "Pitääkö pesäpallon olla tummanvihriä, eihän sitä tahdo nähdä, vaikka olisi kuinka valoisaa. Liiton mielestä metsästyksellä ei ole Parikkalassa mitään sellaista ihmisten toimeentuloa edistävää, työllistävää tai muuta merkitystä, mikä edellyttäisi edes keskustelua metsästyksen sallimisesta Siikalahden luonnonsuojelualueella. Mukaan on saatava myös kokonaan uusia alueita, joilla Suomessa suojellaan muissa EU-maissa harvinaisia luontotyyppejä ja lajeja. Myös EU:n lintudirektiivissä luetellut linnut suojellaan Suomessa samalla kertaa. vsk.. Näsi oli huomannut, ettei päättäjille kannata puhua megawattitunneista vaan markoista; silloin säästöt otetaan onkeen. Suurimmat säästöt on saatu energiakatselmuksilla, joita on tehty parisentuhatta. Alice Karlsson Suomen suojelualueita Euroopan verkostoon Suomen alueellisissa ympäristökeskuksissa kootaan parhaillaan ehdotuksia Euroopan unionin luonnonsuojeluverkostoon, Natura 2000:een. Yksityismaat ovat alueellisten ympäristökeskusten työsarkaa. Seinäjoen kaupungissa arvioitiin, että kaupungin tiloissa voitaisiin säästää energiaa 600 000 markan edestä. Myös Metsästäjäin keskusjärjestö ajaa metsästyksen sallimista. Suomen luonnonsuojeluliitto on jyrkästi metsästystä vastaan. Motivan yhteistyökumppanina voi olla mikä tahansa yritys tai yhteisö, joka haluaa säästää energiaa
Esimerkiksi Uudenmaan ympäristökeskuksessa alustava kohdeluettelo kootaan vuoden loppuun mennessä. Potkukelkka ei aiheuta ongelmia kansallispuistoissaneet työhön yhteensä lähes neljä miljoonaa markkaa lisää rahaa. Milloin latvus hipoo sähköjohtoja, milloin taas oksa on vaarassa pudota tielle. Puita ''hoidetaan" valitettavan usein väärin. Tapio Vaalia ja Pi,jo Niinistä potkukelkkailuttaa. Talviretkeilyyn potkua Moni talvimatkailija vierastaa moottorikelkkasafareita ja muuta koneellista liikuntaa. Ennen lopullista valintaa tehdään vielä ensi kesänä maastoinventointeja. Valintaperusteet oli sovitettu Euroopan luonnonsuojeluvuoden ja Valtakunnallisen Vihervuoden tavoitteisiin. kaan. Tarkkaile puita Kaupunkiympäristössä puut ovat ihmisen armoilla ja niitä leikellään milloin mistäkin syystä. vsk. "Potkukelkkailusta tulee hyvä mieli ennenkuin on edes nähnyt kelkkaa", Tapio Vaali kjteyttää. Viime talvena Ruovedellä kelkkaili muun muassa 50 ranskalaista. Seppo Hakala Talvi paljastaa runnotut puut. Kaulaan ripustetut naskali! toimivat järvellä halpana henkivakuutuksena. Potkukelkassa yhdistyvät oivallisesti mainion talvikulkuneuvon ominaisuudet. Polkumatkan viehätys rakentuu hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta sekä maiseman ihailusta. On lähdettävä raikkaaseen talvisäähän potkjmaan pitkjn rantoja, järvenselkjä ja latuja. Viime kesänä sain seurata Helsingissä monena aamuna, kuinka eraan kadunvarren lehmuksista nyhdettiin kaikki rungosta terhakkaana puskevat pikkuoksat. Y mpäristönsuojeluneuvos Seppo Vuolanto ympäristöministeriöstä kertoo, että eniten rahaa saavat ne keskukset, joilla vakinaista työvoimaa on vähiten. Ohjattu ja polkuretkiä järjestetään lisäksi Lieksassa, Kuusamossa sekä Ylläksellä. Vaikka heistä kukaan ei ollut kuullutkaan kelkasta, matkaa tehtiin tyytyväisin mielin. Tavoitteena on "suotuisa suojelun taso", jonka mukaan laji tai luontotyyppi ei saa taantua. Kelkkailun mukavuutta on mahdotonta selittää. Jäsenvaltioiden on suojeltava Natura-alueet kuuden vuoden kuluessa. Alice Karlsson 9. " Monet hyvää tarkoittavat toimet osoittautuvat lähemmin tarkasteltuna turhiksi, jopa haitallisiksi", hän toteaa. KOTIMAASTA Kun jalkaan laittaa piikkipohjaisen jääkengän, retkeilijä ei potkaise tyhjää. "Puun suojavyöhyke on oksakauluksessa, jota ei saa poistaa, sillä mitkään haavanhoitoaineet eivät voi korvata puun omia suojamekanismeja." Myös latvuksen leikkauksessa ja istutusleikkauksessa on omat niksinsä. On muun muassa kunnostettu perinnemaisemia ja parannettu vesija rantalinnuston elinoloja niittämällä avovesilaikkuja rannoille. Natura-alueiden suojeluun saadaan avustusta EU:n Liferahastosta. Vaan ei hätää, luonnollinen vaihtoehtokin löytyy: potkukelkkaretki ! Kelkkamatkailua on kehitetty Pohjois-Hämeessä Ruovedellä puoli vuosikymmentä. "Potkukelkka kulkee äänettömästi ja saasteettomasti, matkatavarat mahtuvat hyvin kyytiin, istuin on aina mukana ja matka taittuu ensikertalaiseltakin. Esimerkiksi oksan katkaiseminen rungon myötäisesti on avoin kutsu !aholle. Vanhoja puita on vaalittu, rakennettu luontopolku ja jä,jestetty retkiä. Kylällä on kylämaisemasuunnitelma ja parhaillaan laaditaan maisemapainotteista metsätaloussuunnitelmaa. Polkien on matkattu Ahtäristä Ikaalisiin Sata-Hämeen vaellusreitistöä. Salla Tynys SUOMEN LUONTO 12/95 54. Torsoja puita näkee etenkin kaupungeissa, joissa puiden elämä on muutenkin stressaavampaa kuin luonnossa. Bäckström kuitenkin korostaa, että puuhun kajoamista olisi aina harkittava huolellisesti. Pääosa kustannuksista Suomen on kuitenkin maksettava itse. "Keski-El,iroopassa erilaiset ekomatkat ovat varsin kysyttyjä. Kylällä on esimerkillisen paljon talkootoimintaa. Tarjolla on muun muassa valmiiksi hiottu tuote, "Potkukelkalla Helvettiin", joka on kahdeksan kilometrin päiväretki Helvetinjärven kansallisP.Uistoon. "Siihen kohtaan, jossa oksa on kiinnittynyt runkoon tai paksumpaan oksaan, muodostuu monilla lajeilla paksunnos, oksakaulus", selvittää siuntiolainen arboristi Johan Bäckström. Helvetinjärvellä puiston läpi kulkee koneella ajettu Pirkan Taipaleen latureitti, jota pitkin potkukelkallakin kuljetaan. Jari Salonen Jom1a Peiponcn Putkilahti on vuoden 1995 kylä Suomen Kotiseutuliitto valitsi Vuoden Kyläksi 1995 Korpilahden Putkilahden. Muovisilla liukujalaksilla menoa voi vielä helpottaa", luettelee potkukelkkamatkailun isähahmo, virtolainen eräopas Tapio Vaali. Potkukelkkailu täyttää ekomatkan vaatimukset ja erilaisella kulkuneuvolla matkalle saadaan lisäksi iloista ilmettä", hymyilee Ruoveden Matkailun toimitusjohtaja Pirjo Niininen
Tällä hetkellä hampun viljely on periaatteessa sallittua, mikäli pystyy osoittamaan, että hamppu kasvatetaan johonkin muuhun käyttöön kuin huumeeksi. Ongelmana on vain Huopajalkine on alusta loppuun lähes puhdasta käsityötä. Meillä sesonki kestää kuitenkin koko vuoden. vsk.. Kääre vaikuttaa tupakan makuun , eikä pelkkä havupuupaperi kelpaa ostajille. Kuidun ohella hampulle löytyisi käyttöä öljynä. Sellunkeitossa hamppu vaatii erilaiset laitteet ja menetelmät kuin puu , eikä pieniä eriä varten kannata perustaa uutta tehdasta. Esimerkiksi Hankasalmella kasvanut koepelto jouduttiin niittämään kesken kasvukautta, kun kosolti julkisuutta saaneelle pellolle ramppasi ihmisiä riipimään hampun lehtiä. Ennen ensi kevättä viljelylle on kuitenkin saatava selkeät säännöt. "Villa on huovutettunakin verrattoman lämmin. Pellavaja puuvillasellu syntyvät lähinnä Keski-Euroopan kehräämöiden lähteistä. Töppöskyläksikin ristityllä kulmakunnilla toimi sotavuosina vilkkaimmillaan kymmenen huopaliikettä, nyt enää kaksi, Suomen viimeiset huopikastehtaat. Huopikkaassa ei huolta kylmästä Ilmaston lämpenemisestä ja roiskuvan loskaisista talvista huolimatta suomalainen huopatossu elää ja voi hyvin. Käytännössä ei kuitenkaan voi luottaa, että poliisit antaisivat hamppupellon kasvaa. Jotkut kuitenkin uskovat hamppuöljyyn. Huopaliike Lahtisen tuotelistalla on yhä isoisän mallin huopatossuja, mutta ajan vaatimuksista valtaosa tossuista varustetaan kumi pohjalla. Viime vuosina huopikas on löytänyt runsaasti uusia ystäviä, eikä sen parempaa lämmitintä kylmistä jaloista kärsivälle ole tarjolla. Luomuviljelyssä öljyhamppu ei edes häviäisi siementuotossaan öljypellavalle. "Huopikas syntyy tänään pitkälti samoin menetelmin kuin puoli vuosisataa sitten jalkineen kulta-aikoina. Suomessa ei vakavasti pohdita paperin tekoa hampusta toisin kuin Keski-Euroopassa. Seija Lahtinen viimeistelee tossua. KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINN/ Hampusta saisi vaikka mitä Maatalouden tutkimuskeskuksessa on jo parin vuoden ajan kokeiltu hampun viljelyä ja korjausta. Sielläkin tekstiilikuidut ovat vain pieni erikoispaperien osa. lampaanvillaa, ja valmistus on lähes puhdasta käsityötä", Eero Lahtinen esittelee. Paperitehtaisiin kotimaista hamppukuitua ei kuitenkaan tarvita, vaan hamppupaperi jäänee pienten pajojen taidepaperiksi . Vaihtoehtoina jälkeen villaan saadaan tiivis ja kulutusta kestävä rakenne. Siemenistä kylmäpuristettu öljy on ra vahapoiltaan ihmiselle ihanteellista. Hampussa on aineksia dramatiikkaan. Suomessa vain Tervakosken paperitehdas käyttää kaksi-kolme kertaa puukuituja kalliimpia tekstiilikuituja paperin valmistukseen. Osassa lajikkeita on huumaavaa THC:tä, ja itse kasvissa on nostalgiaa: ennen muovinarujen tuloa tiloilla valmistettiin itse omat köydet hampusta. Hampusta tehtiin myös työvaatteita ja eristeitä. Jari Salonen on joko kieltää kokonaan hampun viljely Ruotsin, Saksan ja Yhdysvaltojen lailla tai luoda tiukka lupajärjestelmä Enlannin malliin. "Ei edes hirviä laskea kuinka monta", kuten Eero asian ilmaisee. Sen sijaan Maatalouden tutkimuskeskus (MTT) johtaa tutkimushanketta, jossa selvitetään sellun valmistusta ruokohelpistä. Materiaalina käytetään kotimaista Viljely oli Suomessa kiivaimmillaan 1800-luvun lopulla, jolloin vartta korjattiin noin miljoona kiloa. Suurin menekkituote on sisäkäyttöön tarkoitetut aamutossut, myös puhtaasta villasta tehdyt pohjalliset ovat erittäin kysyttyjä. Salla Tynys SUOMEN LUONTO 12/95 54. "Kenkäkauppa uskoo, että tätä tuotetta myydään vain jouluviikolla. Materiaalin kaikki hyvät ominaisuudet ovat kuitenkin jäljellä. Kesällä Hankasalmen Niemisjärvellä järjestetyssä hamppuseminaarissa maanviljelijä Tero Laakkonen laskeskeli , että 290 markkaa litralta maksavaa hamppuöljyä kannattaisi tuottaa ilman EU-tukeakin. Muiden muassa suomalainen kenkäkauppias kaipaisi lisäuskoa huopikkaisiin. Muodin muuttumisestakaan ei ole pelkoa, testien malli on 1920-luvulta", Lahtinen hymyilee. MTT:n tutkija Hannele Sankari ei kuitenkaan näe hamppuöljyll ä suuria mahdollisuuksia, koska siementen puintimenetelmät ovat ratkomalta. Ja ennen kaikkea, työlle ovat tiedossa myös jatkajat: Lahtiset kolmannessa polvessa. Neljän-viiden vanutuksen löytää materiaalille tuottavaa käyttöä. Hankasalmen hampussa kuten kaikissa EU:n sallimissa 12 hamppulajikkeessa huumaavaa THC:tä on kuitenkin hyvin vähän, alle 0,3 prosenttia. Setelipaperi tehdään Tervakoskella puuvillakuidusta. Luonnonmateriaaleille ja käsityölle osataan taas antaa arvoa. Suomalaisen huopikkaan elinvoimaisinta aluetta on Jämsän Partalan kylä. Partalan huopayrittäjien tulevaisuus näyttää kiivaimman muovi-innostuksen laannuttua kuitenkin valoisammalta. Ongelman tuo se, että nämä lajikkeet ovat hyvin samannäköisiä huumehamppujen kanssa, ja poliisin on vaikea valvoa viljelyä. Käyttökohteita hampulle riittää: siitä saisi esimerkiksi paperia. Se on myös kesällä hyvä sisätossu, jalka ei hikoa huopikkaassa toisin kuin tekokuitutöppösissä." Yhä suurempi osa tuotannosta matkaa Suomen rajojen ulkopuolelle. Puuvillaan ja pellavaan verrattuna hamppu on ihanteellinen viljeltävä, koska se tukahduttaa rikkakasvit alleen eikä tarvitse to,junta-aineita. Kaikki Tervakosken käyttämät tekstiilikuidut tuodaan selluna ulkomailta. Nyt hamppu saattaa palata pelloille, sillä EU tukee viljelyä 4500 markalla hehtaaria kohti. Kosteutta hylkivänä se sopii hyvin esimerkiksi ulkoilmataiteeseen. Kunnes nyytti lampaanvillaa on muokattu valmiiksi töppöseksi, tarvitaan lukemattoman monta työvaihetta. Savukepapereissa käytetään osana pellavaa, hamppua tai sisalia
Taitaa olla perää siinä, että työnteosta aiheutuvat kulut tekevät siitä lähes kannattamatonta, ainakin täällä Suomessa. Veden säästäminen toi ongelmia Veden kulutuksen väheneminen on tuonut ongelmia joillekin vesilaitoksille, kun vesijohtoverkostossa yhä hitaammin vaihtuva vesi ruokkii bakteerien kasvua. Veden kulutus on vähentynyt ennen kaikkea teollisuudessa, sillä 1974 käyttöön otettu jätevesimaksu kaksing kertaisti veden hinnan. Veden käytön väheneminen saattaa myös edistää viemäreiden tukkeutumista. On kannattavampaa ostaa koneella tai halvan työvoiman maissa teetettyä krääsää, jonka voi käytön jälkeen heittää pois. Eloperäiset aineet parantavat bakteerien kasvuedellytyksiä varsinkin vesijohtoverkoston loppupäässä, jossa veden desinfiointiin käytetyn kloorin teho on ehtinyt laskea, tekniikan lisensiaatti Matti Valve Suomen ympäristökeskuksesta selittää. Kuluttaja saattaa aistia tämän veden hajuja makuhaittoina. Miten voi olla halvempaa rahdata taikinaa Ranskasta kuin leipoa paikan päällä. Haaveilen uudesta hatusta. Perinteisesti vesi on puhdistettu· klooraamalla. Säästäminen ei aiheuta harmeja ainakaan tiheästi asutuilla alueilla, joissa vesi kiertää tehokkaasti. Tähän saakka helsinkiläisten veteen on lisätty enemmän klooriamiinia, jotta veden laatu ei kärsisi entistä pidemmistä viipymistä verkostossa. Kadunkulman suutari lupaa uudet pohjat sadalla viidelläkympillä. Tavaratalojen hattuhyllyt pursuavat kaikenlaista kivaa ja kohtuuhintaista made in Kaukoitä. Siihen saakka Valve suosittelee veden kohtuukäyttöä. Bakteerikasvustot saattavat myös tukkia vesiputkia. ,;; Kohtuus kaikessa Pitäisikö vettä sitten lorottaa nykyistä enemmän ja unohtaa säästäminen. Leena Sjöblom Leena Sjöblom on Kierrätysliikkeen jäteprojektisihteeri. Laatutuotteiden valmistus ja kunnossapito käy verotusrakenteen vuoksi liikaa kuluttajan kukkarolle. "Ongelman laajuudesta ei ole tutkimustietoa", Meriluoto kertoo. Miksi suutarin ja hatuntekijän ammattitaito maksaa niin paljon, kun kaupasta saa valmiita kenkiä ja hattuja yhä edullisemmin. Haluaisin kuitenkin tukea kotimaista käsityötä ja suuntaan pois keskustasta hajallaan sijaitseviin pikku putiikkeihin. Helsingin vedenkulutus vähenee neljän-viiden prosentin vuosivauhtia. Puhdistuskemikaalien määrää ei kuitenkaan voida enää lisätä. Ennusteet veden kulutuksen kasvusta ovat olleet ylimitoitettuja, vesihuoltoinsinööri Jukka Meriluoto Vesija viemärilaitosyhdistyksestä sanoo. Ilmeisesti Suomen ympäristökeskus ryhtyy tutkimaan asiaa lähivuosina. Sen sijaan haittojen todennäköisyys kasvaa verkoston äärilaidoilla, kaukana vesilaitokselta. ULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT• KULUTTAJAN VALINNAT Käsityötä vai krääsää. "Emme kuitenkaan halua kampanjoida säästämistä vastaan", hän lisää. Alle kolmensadan ei irtoa käsintehtyä, mutta tutuntuttu voisi ehkä pimeästi tehdä materiaalikuluilla ja pikku vaivanpalkalla. Viime } vuonna tullut arvonlisävero-~ kin kannustaa säästämään, sil'.;i lä se nosti veden hintaa lähes : neljänneksen. Suurin syy tähän on kuitenkin se, että suomalaiset heittävät surutta vessanpönttöön sukkahousuja, kuukautissiteitä, vanutuppoja ja -puikkoja, kahvinsuodattimia ja -poroja ja jopa vaippoja. Suomessa vedet sisältävät poikkeuksellisen paljon eloperäisiä aineita, kuten humusta. Järkytyksekseni saan kuulla, että "meillä paistettu" leipä on tuotu taikinana Ranskasta asti ja paistettu helsinkiläisen kahvilan uunissa. Joillakin alueilla verkostossa on myös "umpiperiä", joissa vesi seisoo kauan. Neuvon kysyminen vesilaitoksilta on kiusallista, sillä kunnallisina liikelaitoksina ne saavat tulonsa vettä myymällä. Helsingin kaupunki ratkaisee pulman ryhtymällä suodattamaan juomavettään aktiivihiilellä parin vuoden päästä. Jäinen, hiekoitettu jalkakäytävä syö kengät rikki nopeasti. vsk. Suomen vedet ovat luonnostaan humuspitoisia. Ulla Ahonen 11. Se on kuulemma edullisempaa ja parempaa kuin suomalainen. Esimerkiksi kantakaupungissa veden kulutus on peräti puolittunut 1975 jälkeen. "Jos tulomme vähenevät kovasti, verkoston huollon taso laskee, mikä saattaa huonontaa veden laatua sekä näkyä tukoksina ja katkoksina", perustelee verkkoyksikön johtaja Eero Häikiö Helsingin vesilaitokselta. "Olisi erittäin tärkeää selvittää, millä alueilla veden kulutuksen väheneminen on tuonut ongelmia", Matti Valve Suomen ympäristökeskuksesta sanoo. Lisäksi verkosto voi olla liian mittava haja-asutusalueilla, joissa veden käyttäjiä on vähän. Kaksikymmenentä vuotta sitten kulutimme vettä keskimäärin 328 litraa päivässä, kymmenen vuotta sitten 286 litraa ja 1993 enää 261 litraa asukasta kohti. Kauhistelen työn hintaa, tarjouksesta samalla summalla saisi jo kokonaiset kengät, made somewhere in Europe. Hänen mukaansa vesilaitokset ovat sijoittaneet miljardeja vesijohtoverkostoon, joten pulman ratkaiseminen remontilla on kallista. SUOMEN LUONTO 12/95 54. Yhä pienemmät vesimäärät eivät enää jaksa kuljettaa roinaa viemäreissä. Vesijohtoverkosto on paikoin suunniteltu todellista suuremman vedenkulutuksen mukaan, minkä vuoksi putkissa kiertävä vesi on yhä vanhempaa. Vastapaistetun leivän tuoksu houkuttelee minut kahvilaan
Valkeaa sokeria on myös helpompi käsitellä, ja se säilyy paremmin kuin ruskea sokeri. Kaseiini on maidon proteiinia, jota on käytetty hyvin pitkään maalin sideaineena. Kaseiinia on käytetty myös liimana sen liimausominaisuuksia kuvaa hyvin vanha nimi lukkoliima. Niin sanotuissa kasettikoneissa uusitaan värijauheen loppuessa koko värikasetti . Kyllä voi. Melassia käytetään yleisesti eläinten rehuna. itävaltalaisen __ Verkehrsclub Osterreich (VCO) -järjestöjen luokituksia autojen ympäristökuormituksesta. Kaseiiniemulsiomaalin tekeminen kotikonstein on melko vaikeaa, joten hyvän ja tasaisen maalin saamiseksi kannattaa kääntyä alan liikkeiden puoleen. Panimoja virvoitusjuomateollisuusliiton mukaan järjestelmä ei ole Suomessa mahdollinen, sillä pullojen kierto ei ole tasaista, joten korkit ehtisivät ruostua ennen kuin ne kierrätetään. Koneessa käytettävä väriaine ei saa sisältää yli yhtä prosenttia ympäristölle vaaralliseksi luokiteltuja aineita. Kyllikki Kilpi Cultorilta kertoi, että valkean sokerin valmistus on helpompi hallita. Valkea sokeri on kiteytettyä "puhdasta" sokeria. Ruskeassa sokerissa on jäljellä ravitsemuksellisesti tärkeitä ainesosia kuten ki vennäisja hivenaineita. Kosteuden vaikutuksesta kaseiini voi ruveta mätänemään, ja sisäilmaan voi päästä terveydelle haitallisia yhdisteitä. Halvimmillaan se maksaa 85 mk/kilo. Muun muassa vanhoja kirkkomaalauksia on tehty kaseiinimaalilla. Kaseiinimaaleja on erilaisia, mutta yksinkertaisin tapa on sekoittaa kaseiinia tehosekoittimella veteen ja lisätä väriainetta tai kalkkia. Pohjoismaisen ympäristömerkin (Joutsen-merkki ) käyttöoikeudet on myönnetty yhdeksälle eri Toshiba-kopiokoneelle. Nyt PVC:sta on päästy eroon. Joissakin maissa kruunukorkit voidaan jättää palautuspullon päälle. Vertailussa otettiin huomioon polttoaineen kulutus, auto12 jen päästöt ja melutaso. Kaseiinimaali on hyv in kestävää ja sietää pyyhkimistä. Kasettien uudelleentäyttäminen vähentää jätettä ja tulee lisäksi hal vemmaksi kuin uusien kasettien ostaminen. Kopiokoneen valinta Pikku firmamme on hankkimassa kopiokonetta. Suurten keskikokoisten autojen luokassa kolme kärjessä olivat Mazda 626 l .8 i/2.0i, Volkswagen Vento l.8i ja Volkswagen Passat 1.8. Pienimpien autojen luokassa parhaita olivat Suzuki Swift 1.3, Mazda 12 1 l.2il 6 ja Fiat Punto 55S. Ruskea sokeri myös maistuu erilaiselta ja varsin voimakkaalta valkeaan sokeriin verrattuna. Sokerin kiteytyksessä yli jäävät sokerin ainesosat käytetään esimerkiksi siirapin ja melassin valmistukseen. Väriaine ei saa myöskään sisältää terveydelle vaarallisia aineita. Mikä auto syö vähiten bensaa ja minkä päästöt ovat pienimmät. vsk.. Lisäksi koneen materiaaleista painon mukaan puolia täytyy voida käyttää uudelleen. VCÖ:n vertaili 200 autoa, jotka olivat vuosimallia 199596. Suosittelen lämpimästi kaseiinimaalia sisäseiniin. Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 12/95 54. Siten siirappi on ravitsemuksellisesti parempaa kuin valkoinen sokeri . Suomalaisiin vertailuihin en ole törmännyt. Kaseiini erotetaan maidosta teollisesti . Rakennusvirheiden ja kosteuden vuoksi tasotteista haihtui haitallista ammoniakkia. Pienten keskikokoisten autojen luokassa voittajiksi selvisivät Honda Civic 1.5 VEi , Volkswagen Golf 1.8 ja Seat Toledo 1.8. Kiloon kaseiinia kuluu 70 litraa maitoa. Aiemmin olutja virvoitusjuomapullojen kruunukorkkien metallien hyödyntämisen suurin este oli korkkien tiiviste, joka oli PVCmuovia. Vähiten ympäristöhaittoja aiheuttivat Daihatsu Cuore, Fiat Cinquecento ja Suzuki Swift 1,0. Ruskeaa vai valkeaa sokeria. Jotkut kopiokoneyritykset ovat järjestäneet pullojen kierrätyksen. Onko se terveellinen vaihtoehto sisämaalaukseen. Siksi liikenteen päästöjen vähentäminen on hyvin tärkeää. Valkea sokeri on siis kiteytetty pidemmälle. Useimmiten automallin valintaan vaikuttaa keskeisesti auton koko. Kopiokonetta valittaessa kannattaa tarkistaa, että värikasetin voi täyttää uudelleen. Kaseiini ei kuitenkaan kestä jatkuvaa kosteutta. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Autot järjestykseen Onko autojen ympäristöystävällisyydestä puolueetonta tutkimustietoa. (90) 22 808 212 tai 22 808 223) voi tilata ruotsalaisen Gröna bilister j~. Yleensä kaseiinimaaliin lisätään myös saippuoitua hartsia. Kestääkö se sisäseinissä. Mihin muuhun kannattaa kiinnittää huomiota kuin kopiokoneen energiankulutukseen. Sama ilmiö tuli esiin muutama vuosi sitten joidenkin tasotteiden kohdalla, joihin oli pantu liima-aineeksi kaseiinia. Myös monet muut eurooppalaiset kansalaisjärjestöt tekevät vertailuja. Liikenteen kasvaessa ja energiantuotannon päästöjen pienentyessä maantieliikenteen ympäristöhaitat ovat korostuneet viime vuosina. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko f axilla (93 1) 335 4212 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ sll fi Kruunukorkit kierrätykseen Voiko olutpullon kruunukorkit laittaa metallinkeräykseen. Joutsenkriteereissä kiinnitetään huomiota energiankulutukseen, koneen melutasoon sekä otsoni-, hiilivetyja pölypäästöihin. Tämän vuoksi Gröna bilister on vertaillut autoja neljässä eri kokoluokassa. Onko ruskea sokeri terveellisempää tai ympäristöystävällisempää. Liikenneliitosta, puh. Suurimpien autojen katraasta parhaita olivat BMW 5 l 8i, Opel Omega 2.0i ja Saab 9000 2.3 T. Useimmissa kopiokoneissa värijauhetta lisätään erilliseen säilöön "värijauhepulloista". Kaseiinimaalia sisäseiniin Miten kaseiinimaalia valmistetaan. Miten ruskea sokeri eroaa valkeasta. Värikasetteja uudelleen täyttäviä liikkeitä löytyy joka puolelta Suomea
Täällä isännöivät muualta Suomesta ja Ruotsista tulleet rakentajat. Kahdeksanvuotias räkänokka tosin vähät välitti mistä tuuli, satoi tai paistoi. Viime vuosikymmenellä alettiin epäillä, että luonnollisen ilmaston vaihtelun tilalle on tulossa ihmisen aiheuttama, kasvihuonekaasuista johtuva ilmaston lämpeneminen. Lapin työttömien yhdistyksen organisoima nimienkeruuadressi Vuotoksen rakentamiseksi päätyi Kemijärvellä roskakoriin : muut oikeudet työttömiltä voidaan viedä, ei kuitenkaan oikeutta suojella luontoa. Arvioidessaan rakentamisen työllisyysvaikutuksia kauppaja teollisuusministeriön Vuotos-tarkistustyöryhmä olettaa, että 80-90 prosenttia tarvittavasta työvoimasta saadaan Koillis-Lapista. Se on suunniteltua Vuotoksen allasta jonkin verran suurempi, mutta ammattimainen kalastus on yhden miehen, Heikki Kelloniemen, varassa. Vaikka julkinen keskustelu hetkellisesti laantuu, en malta olla puuttumatta syksyn aikana esille tulleisiin Vuotosta koskeviin yltiöoptimistisiin odotuksiin. Kesän pidetessä kahdella viikolla molemmista päistään riekot joutuivat elämään yhteensä kuukauden päivät valkoisessa talvipuvussaan, vaikka maa oli lumeton. Tämä on kuitenkin kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Vuoden vaihteessa julkisuuteen tulevassa hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin raportissa ilmaston lämpenemistä ei pidetä enää pelkkänä uhkana; se on väistämätön tosiasia. Vuoden keskilämpötila ylitti useina vuosina kahdella asteella pitkän ajan keskiarvon, minkä on arvioitu vastaavan vähintään reilua 300 kilometriä etelä-pohjoissuunnassa. Pikainen vilkaisu kotikaupunkini Rovaniemen harvojen rakennustyömaiden kyltteihin ei vakuuta lappilaisyrittäjien kilpailukyvystä. Vuotoksen altaasta ja ilmastonmuutoksen torjumisesta ei voi puhua edes samana päivänä. Moni muukin 1970-luvun alun aktiiviporomies on "saanut hiekkaa silmilleen ja sammaltukon suuhun", kuten Vuotoksen "kipinämikko" Veikko Schroderus asian karun ytimekkäästi ilmaisee. kun niiden raha-arvon määrittäminen on ongelmallista, ne on jätetty käsittelemättä päätöksenteossa. Vuotoksen sähköntuotanto vastaa kuitenkin vain vajaata prosenttia Suomen sähköntarpeesta, ja altaasta vapautuu suhteessa tuotettuun energiaan runsaasti kasvihuonekaasuna tunnettua metaania. Ajatus sinänsä on paljon vanhempaa perua. Totta, synnyimme toisenlaisiin ilmoihin. Realistisempi vertailukohde voi olla säännöstelty Kemijärvi. Kuka silloin vakavissaan uskoo, että koillislappilaiset pystyisivät kilpailemaan talonrakennukseen verrattuna jättimäisistä Vuotosurakoista varsinkin kun nykyinen kilpailulainsäädäntö kieltää keinotekoisen urakoiden pilkkomisen. Epärealististen työllisyysvaikutusten ohella julkisuuteen on onnistuttu synnyttämaan mielikuva, että Vuotoksen rakentamisessa olisi kyse valtakunnallisesti merkittävistä energiaja ympäristöpoliittisista linjaratkaisuista Rion sopimuksen hengessä. Ihmisravinnoksi altaan hauet ja mateet eivät nimittäin kelpaa korkeiden elohopeapitoisuuksiensa vuoksi . Sen esitti ensimmäisenä ruotsalainen Nobel-palkinnonkin saanut kemisti Svante Arrhenius tasan sata vuotta sitten. Vesioikeus ei tule rakennuslupaa myöntämään tai lupahakemus kaatuu viimeistään korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja aika tekee jo työtään altaan rakentamista vastaan. Tiedeyhteisön empimiseen on ollut monia syitä. Näistä vähäisin ei liene se, että jos ilmiö myönnetään ja sitä vielä pidetään vakavana, joudutaan samalla tunustamaan, että läntinen teknokulttuuri on jo ryöstäytynyt ihmisen hallinnasta. Osa alueen ympäristöasioista on tuotu esiin kauppaja teollisuusministeriön Vuotos-tarkistustyöryhmän muistiossa, mutta SUOMEN LUONTO 12/95 54. Ensimmäisissä merkittävissä lintuhavainnoissanikin oli pohjoinen henkäys: ensiksi löytyi urpiaisen pesä Haapamäeltä KeskiSuomesta, ja heti kesälomamme alettua tilhen pesä Saloisista Raahen seudulta. Vuotoksen ympäristöhaitat sen sijaan jäisivät vuorenvarmasti lappilaisten nieltäviksi, ja niitä riittäisi Perämerelle asti . Vuotoksen allashankkeen vaikutuksista alueen virkistyskäyttöön ja työllisyyteen on luotu liian optimistisia mielikuvia, Timo Helle muistuttaa. Kahdesta asiasta olen kuitenkin vakuuttunut. Pedot, kanahaukat arvatenkin etunenässä, napsivat vääränväriset riekot kuin tarjottimelta. Jämerästi allasta vastustaneet poroisännät Aimo Ryti lahti ja Aimo MarjaJa ovat jo poissa. Osa näistäkin on lajeja, jotka tekevät pesänsä aivan rantaviivan tuntumaan. Talvella valkoisen ja kesällä ruskeankirjavan riekon pettivät sen omat, keväistä ja syksyistä puvunvaihtoa säätelevät geenit. Juuri ennen hallituksen iltakoulua ilmestyneen Suomen Kuvalehden Vuotoksen allasta sinisilmäisesti kannattanut pääki rjoitus päättyi kysymykseen "mitä nykyinen risukkoinen ja soinen maisema on verrattuna 240 neliökilometrin kalaja lintuparatiisiin?" Vuotoksen altaasta tulee ainakin 12 vuodeksi vain pyydä ja päästä -kalastajien paratiisi. Oulun yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan rakentaminen pudottaisi lintujen kokonaismäärän 53 000 parista 8000 pariin. Samasta Suomen ympäristökeskuksen selvityksestä käy lisäksi ilmi, että myyntija käyttörajoitukset ulottuisivat ainakin Kemijärvelle asti. Hallituksen taannoinen iltakoulupäätös merkitsee vuosikymmeniä kestäneen prosessin jatkumista. 13. Kuulun siihen ikäpolveen, jota ystävällismielinen vanhempi väki surkutteli ikään kuin vanhasta muistista vielä 1950-luvulla siitä, ettemme olleet saaneet elää lapsuuttamme ihanan lämpimällä 30-luvulla. Kuusikymmentä kilometriä mahtavaa Kemijokea muuttuisi vuosiksi kalastuskelvottomaksi, ja kalanpyydysten limoittumista noiduttaisiin jokisuuta myöten. Nykyisten Lokan ja Porttipahdan altaiden kaltaista kala-aittaa Vuotoksesta ei tule välttämättä edes ajan kanssa. Kemijoki Oy:n ja allaskuntien "Vuotos-paketista" käy nimittäin ilmi, että rakentajat valitaan urakkatarjousten perusteella. Timo Helle Vuotos ja ilmastonmuutos Miespolvi on ehtinyt vaihtua Koillis-Lapin paliskunnissa siitä, kun olin ensi kertaa inventoimassa Kemihaaran ja Vuotoksen porolaitumia. V uotos on nimenomaan nykyisellään joutsenten, metsähanhien, sorsien, kahlaajien ja muuttohaukkojen paratiisi ja sama "ryteikköinen ja soinen maisema" elättää kesäisin useita tuhansia Hirvasniemen, Oraniemen ja Sallan paliskunnan poroja. vsk. Kevätlämpimät !ennättivät pohjoiset muuttolinnut elinalueensa pohjoi sille äärirajoille, ja eteläiset levittäytyivät kohti pohjoista pitkin harppauksin. Menettämällämme 30-luvulla tapahtui juuri päinvastoin. Alueella pesivistä lintulajeista 22 kuuluu EU:n lintudirektiiveissä mainittuihin erityissuojelulajeihin. L appilaisten työttömyyden ja työttömyyden puolittamistavoitteen hitaan edistymisen kanssa tuskailevan valtioneuvoston tukea Vuotoksen rakentamiselle on haettu ens1s1Ja1sesti työllisyysargumentein. Myöhemmin tietysti selvisi, että samainen vuoden 1955 kevät oli poikkeuksellisen kylmä, ja monet pohjoiset lintulajit jäivät pesimään normaalia etelämmäksi. Lämpökausi ehti vaikuttaa paikkalintuihinkin : riekon rämäkkä nauru hiljeni lähes koko Etelä-Suomesta. Yksi valopilkku työllisyyskeskustelusta sentään löytyy. Niiden pesät tuhoutuvat, kun allas talvisen juoksutuksen jälkeen alkaa taas kesällä täyttyä. Siksi laitan tähän pisteen ja jatkan huomenna
Hän luuli ensin, että olen samaa porukkaa veljesten kanssa. Osallistuako tiedon lisäämiseen, ollako mukana vain luonnontarkkai lijana vai lisätäkö löylyä keräilyn saralla. Se siirtyilee kukalta toiselle ja työntää imutorvensa allapäin syvälle punaiseen teriöön. Oikealta lähestyy shortsihousuinen kookas hahmo suurirenkainen haavi kädessä, toinen samannäköinen hakeutuu verenpisararivin taakse. Keräilijäveljekset, aikuiset miehet, ovat saapuneet juuri pahimmalla hetkellä. Hän ottaa askeleen haavi tanassa, perhonen on vielä samalla kukalla. Tunnen hänen kiihkonsa luissani ja toistan: "Älä tule nyt, pidä se haavi poissa, kuvaan tätä kirjaamme varten". Mutta ki ihtymys on ottanut perhosharrastajan valtaansa. Kello on neljä iltapäivällä. Laukaisen melko kaukaa: otan varmuuskuvan. Mutta moni on jättänyt kokoelmien kartuttamisen vähemmälle tai hylännyt sen kokoSUOMEN LUONTO 12/95 54. Kiitäjä on kiepahtanut puolen metrin päähän viereiseen kukkaan. Lähestyn polviasennossa, toinen laukaus, vieläkin etäisyys on liian suuri. Kuluu viisitoista minuuttia. Edellisen kerran etelänpäiväkiitäjä tavattiin meillä 1990. Ei takeita, että yksikään kuva kelpaa mihinkään. Myöhemmin kesällä sen toukkia löydettiin Helsingin edustan saarista, ainakin Harakassa niitä oli keltamataroilla. Jo. Tänne taakse suurta yleisöä ei ohjata vaan se pysyttelee suuressa kasvihuoneessa ja varsinaisessa puutarhassa. PUHEENVUORO Joulukuu tuntuu vaarältä ajalta perhosista puhumiseen. Jään pohtimaan tilannetta virkailijan kanssa. "Onks sulia edes lupaakaan kerätä täällä", kysyn. Uudet näkemykset jakavat harrastajakuntaa. Etelänpäiväkiitäjä ampaisee yhtäkkiä tyhjästä, niin kuin sen tapana on. Tämä perhonen on mei llä huippuharvinaisuus Suomeen osuu vain satunnaisia vaeltajia. Hän näyttää myötätuntoisesti puutarhaa ja opastaa istutuksille, jotka voisivat kiinnostaa kiitäj iä. Tämä on hieno hetki: tyyni , kirkas syksyn aurinko, yksinäisyys ja rauha tarkkailla ja kuvata suurharvinaisuutta. Yerenpisarapehkosta puolet on haavin pohjalla, mutta niin on perhonenkin. Keräily joskus pielessä Tapaus oli viimeinen pisara. Etelänpäiväkiitäjät eivät arvanneet, minkä kiihkon ne olivat saaneet aikaan. Shortsimies on jo pystyssä, saalis pullossa. Se surraa enintään muutaman sekunnin ilmassa paikallaan siirtyäkseen heti seuraavaan kukkaan tai kadotakseen. Voiko näitä sovittaa yhteen. Olen hiukan raukea työpäivän jälkeen, mutta pulssi nousee heti ja kameran kanssa tulee kiire. Perhoset ovat herkkiä ympäristömuutosten ilmentäjiä. Mikään viesti ei enää saavuta häntä, mielessä takoo vain silmien edessä keikkuva elämänpinna. Vatsanpohjaan hiipii kolkko tunne. "Pysy nyt siellä, pidä haavisi kurissa", kiellän jo kolmannen kerran kuin Pietari ikään, nyt jo epätoivoisesti. "Nyt ei lähdetä mihinkään, perkele, tää asia selvitetään", karjaisen, kun veljekset kääntävät selkänsä ja lähtevät puolijuoksua paikalta. "Porttikielto voidaan antaa, ei muuta", virkailija levittelee käsiään. Päiväkiitäjien jahtaajat tiesivät, että Helsingin parhaat paikat ovat Yliopiston kasvitieteell inen puutarha Kaisaniemessä ja kaupunginpuutarha Töölönlahden rannalla. Etelänpäiväkiitäjään liittyy myös tapaus, joka sattui yhdelle meistä. Uskomaton perhoskesä huipentui etelänpäiväkiitäjien jahtaamiseen. Kiitäjä kiinni kameralla On lämmin syyskuun alun maanantai, aurinko helottaa. "Ei teillä mitään lupia ole", sanoo puutarhan virkailija. Haavi iskee Rauha särkyy rymisten. Asia selviää hänelle. "Ei meillä oo aikaa ootella, mee Puolaan kuvaamaan", vastaa kyykistynyt keräilijä haroessaan kiikki in joutunutta perhosta haavista pulloon. Salamana heilahtaa keräilijän haavi niin , että tukkani hulmahtaa. Olen saarroksissa. Tapahtumasarjan aikana paikalle on ilmestynyt puutarhan henkilökuntaan kuuluva mies. Menen suuren lasisen puutarharakennuksen taakse, missä ovat pienet kasvihuoneet, kukkalavat, istutukset sekä kasvien huolto ja hoito. Yhtään ihmistä ei näy. Katselen veren pisaroita, joiden ympärillä pyörii kukkakärpäsiä ja kimalaisia. keväällä 1995 etelänpäiväkiitäjä nähtiin useassa paikassa: pääkaupunkiseudulla, Yääksyssä ja Oulussa asti . Sanani vain kiihdyttävät vauhtia, sinne he häipyvät kaupungin vilinään. Syksyn aurinko keräsi uuden sukupolven kiitäjiä puutarhojen loistaville kukille. Mihin se meni. Jollakin keräily saa entistä hurjempia muotoja. Keräilyyn painottunutta harrastusta tulisi laajentaa ja kehittää havainnoivan luonnontarkkailun suuntaan. Yhden käden sormilla voi laskea ne kerrat, jolloin etelänpäiväkiitäjän tiedetään lisääntyneen Suomessa. Nyt pitää olla tuuria ja taitoa, on laukaistava juuri oikealla hetkellä, tai tilaisuus on mennyt ehkä ikuisiksi ajoiksi. Si irtolapuutarhojen kukkapenkkejä kannatti myös kat14 Perhosharrastus soa, ja perhosharrastajat kiersivätkin niitä ahkerasti. "On meillä kaikki luvat", hän sanoo. Saman tien haavi maahan ja myrkkypullo pussin perälle. Olen niin tyrmistynyt, että sanat juuttuvat kurkkuuni. Kaikki tapahtuu muutamassa sekunnissa. Suomen Luonnossa 9/95 oli Jouko Veikkolaisen hieno kuva etelänpäiväkiitäjästä (Macroglossum stellatarum) imemässä mettä leimukukasta, ehkäpä ensimmäinen suomalaisesta yksilöstä julkaistu. Riennän heti töiden jälkeen kaupunginpuutarhaan kuvausvarusteet mukanani. Samalla (aukaisen kameran viimeisen kerran vähän lähempää. Siinä on syvempääkin miettimisen aihetta. Amiraali, joka on menettänyt alasiivestään aimo palan linnun nokkaan, availee laiskasti siipiään. Päiväkiitäjä on kuin pieni kolibri, kun se imee mettä lennossa. Harrastaja elää muuttuvan tilanteen ristipaineessa. "Mitä sä oikein teit, näithän sä että mä oon kuvaamassa, mähän kielsin sua varta vasten, kerroin vielä kuvaamisen tarkoituksenkin", saan lopulta protestoitua kiukusta vapisevalla äänellä. Niitä seuraamalla saamme vihjeitä esimerkiksi siitä, miten suomalainen luonto ja ilmasto ovat muuttumassa. Onneksi kiitäjä nyt käyttäytyy rauhallisesti. vsk.. Toinen veljeksistä mumisee: "Ei tässä mitään tarvita". Linssini haroo hetken tyhjää ja nousen polvelta pystyyn. Tuli ihmettelemään, että mitä täällä touhutaan. Erityisesti punaiset kukat houkuttelivat: leimukukat, verenpisarat ja sinipunerva syrikka. Toinen silmä kameran etsimessä ja toinen lähestyvässä kaverissa sanon mahdollisimman rauhallisesti: "Älä nyt tule tähän haavisi kanssa, pysy kauempana". Nyt on tilaisuus saada kuva etelänpäiväkiitäjästä kiitäj istä ja kehrääjistä kertovaan kirjaan, jota olemme tekemässä. Haluamme herättää keskustelun perhosharrastuksen muodoista. Tunnetut perhosmiehet joutuivat kuitenkin viime syksynä tilanteeseen, joka sai pitkään kyteneen tyytymättömyyden purkautumaan kirjoittamisena. Päiväkiitäjien vuosi Syksyn kauniit säät jatkuivat, ja perhosharrastajat olivat innoissaan. Kaveri pysähtyy, jää parin metrin päähän katseen jähmettyessä linssini edessä hyrräävään kiitäjään
Useimmat esiteltyjen perhosryhmien lajit liikkuvat öisin, ja niistä on vaikeaa ja osin mahdotonta koota kattavaa tietoa ilman keräilyä. 15. Emme ole kieltämässä keräilyä vaan hyväksymme sen tietyssä mitassa. Harrastus laajenee, syvenee ja tuottaa tietoa myös tutkimuksen käyttöön. ,ienhaarassa Hetki ennen haavin iskua: etelänpäiväkiitäjä surraa kukan edessä valmistautuen imemään mettä. Kohtuullinen keräily ei uhkaa perhosia. Todellinen uhka on sopivien elinympäristöjen tuhoutuminen ja ihmisten aiheuttamat nopeat ympäristömuutokset, joihin perhoset eivät ehdi sopeutua. Hän voi ryhtyä hoitamaan perhosia vetäviä niittyjä ja ketoja, rakentamaan perhosille kukkatarhoja, osallistua paikallisiin suojeluhankkeisiin tai tarttua kameraan. Vastustamme perhosten vaihtoa, joka ruokkii keräämistä yli oman tarpeen. Erityisesti uhanalaisten ja rauhoitettu jen lajien vaihtoa tulisi rajoittaa. temus ei kehity, harrastus jää pinnalliseksi ja voi suotta sammua. Suomen Perhostutkijain Seura on tehnyt arvokasta työtä perhostutkimuksen lisäämiseksi. Usein harvinaisuudet päätyvät yksityisiin kokoelmiin tyydyttämaan rikkaita keräilijöitä. Olisimme suoneet keräilijöille heidän himoitsemansa saaliin, jos he olisivat noudattaneet edes jonkinlaisia eettisiä normeja. Harvinaisten ja uhanalaisten lajien ryöstöpyynti kaupallisiin tarkoituksiin on maailmanlaajuinen vitsaus. Vastustamme kuitenkin himokeräilyä ja ryöstöpyyntiä. Sen tiedot perustuvat valtaosaksi keräilytuloksiin. Heidän 1990 julkaistu teoksensa Suomen päiväperhoset palkittiin Tieto-Finlandialla. Aurinkoisessa kukkatarhassa tai niityllä lentävä perhonen on ensisijaisesti kauneuselämys. Suomessa rauhoitettu punakeltaverkkoperhonen (Eurodryas aurinia) on hyvä esimerkki. Kiinnostus perhosiin alkaa nuorena, ja se kehittyy keräilyksi miltei vaistonvaraisesti. Lintuharrastuksesta tuttu tarkkailu ja havainnointi on entistä selvemmin muuttumassa osaksi perhosharrastusta. Monipuolisempi toiminta on harrastajien suurentuneelle joukolle antoisampaa kuin pelkkä keräily. Uhanalaisuus lisää pyyntiä! Uhanalaisiin perhosiin kohdistuu vaihdon takia kohtuuton keräilypaine, jota odotukset mahdollisista rauhoituksista vain pahentavat. Perhonen elää pienillä metsäniityillä; joskus pläntti ei ole omakotitaloa suurempi. Suomessa perhosilla on vain vaihtoarvoa, mutta monessa maassa niihin liittyy isoja rahoja ja kovia uutisiakin. Olkoon sen lumovoima niin suuri, että meissä herää vastustamaton halu suojella ja huolehtia näiden elävien jalokivien selviytymisestä tulevaisuuteen. Salailun vuoksi tärkeää tietoa voi jäädä saamatta. Kun keräilytulokset ilmoitetaan, saadaan merkittävää perustietoa. Elinpaikkojen häviäminen karjan metsälaidunnuksen vähennyttyä vei lajin tuhon partaalle. Uusi löytö voi laskea vaihtopisteitä. Tänä kesänä se onnistui lisääntymään, mutta viimeistään lokakuisina pakkasöinä kiitäjät kuolivat. Keräilijä saattaa ajatella ennen rauhoituksen voimaantuloa, että "nyt otetaan oikein sydämen kyllyydestä, kun vielä ehtii". naan. Tari Haahtela, dosentti Olli Marttila, FT Hannu Aarnio, FM Pekka Ojalainen, LL Kirjoittajat ovat kokeneita perhosharrastajia, tutkijoita ja luontokuvaajia Helsingistä ja Etelä-Ka,jalasta. Seura on toteuttanut monia ennakkoluulottomia hankkeita, mutta haasteita riittää. Ei etelänpäiväkiitäjäkään kuulu Suomen luontoon vaan harhautuu tänne vain si lloin tällöin. Eräs elinpaikkaa hoitanut harrastaja kertoi katkerana, kuinka keräilijät tulivat ja ottivat perhoset: yhtään yksilöä ei jäänyt. Perhoset eivät ole siltä säästyneet. San Josessa Kaliforniassa kolme rauhoitettujen ja uhanalaisten perhosten pyytäjää tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen ja kukin 250 000 dollarin sakkoihin! Kauneus pelastaa maailman, sanoo Dostojevski. Satunnaisilla vaeltajilla ei ole maamme luonnon kannalta samaa merkitystä. vsk. Vankan keräilyharrastuksen takia Suomen perhoslajisto tunnetaan parhaiten maailmassa. Tapahtumat kaupunginpuutarhassa eivät näin köyhdytä luontoamme. Tämän osoittaa esimerkiksi tekeillä oleva Suomen kiitäjät ja kehrääjät -kirja. Suomessa perhosilla ei ole rahallista arvoa, mutta niillä käydään vaihtokauppaa. Niin pitääkin olla: muuten lajitunSUOMEN LUONTO 12/95 54. Viimeinen keräily kesä 1994 järkytti perhosen auttajia. Hiuksia nostattavaa "I uontoharrastusta". Jotkut harrastajat heräsivät ja raivasivat umpeenkasvaviin elinympäristöihin aukkoja. Ne tulevat ja menevät. Mitä harvinaisemmasta lajista on kyse, sitä suurempi on sen vaihtoarvo. Perhosharrastaja voi keskittyä havaintojen ja muistiinpanojen tekoon, linjalaskentoihin tai vaikka "bongaamiseen". Kun rauhoitus tulee voimaan, perhonen on verraton vaihtovaltti . Harvinaisuuden löytäminen on riemu sinänsä, mutta keräilijä joutuu miettimään ilmoittaako löydöstä vai ei. Sitä sai kerätä vielä kesällä 1994. Niihin sortuneet eivät aina ole parhaita tiedon tuottajia, heillä on syynsä myös pantata tietoa
Kuvat voisivat myös auttaa ihmisiä näkemään lähinurkkiensa luonnon rikkauden ja arvostamaan sitä. Kilpailun sihteerinä toimi Jukka Lehtonen Suomen Luonnonvalokuvaajista. 12. Hyviäki n kuvia jouduttiin loppusuoralla tiputtamaan. Kilpailun järjestivät yhteistyössä Suomen Luonto -lehti ja Suomen Luonnonva lokuvaajat. SUOMEN LUONTO 12/95 54. vsk.. Raati valitsi palkitut 418 ku vasta. Raati oli ilahtunut runsaasta osanotosta ja monipuolisesta kuvatarjonnasta. Jaetun toisen palkinnon saivat Jouni Ruuskanen Kajaanista ja Asko Hämäläinen Anj alankoskelta. Lisäksi annettiin 25 kunniamainintaa näyttelyyn va lituille kuville. Usein moitittu Helsinki-keskeisyys ei ainakaan tätä kilpailua va ivannut. Kuvia lähetti 147 kuvaajaa, joista oli miehiä 123 ja naisia 24. 1995 alkaen. PALKINTO Euroopan Luonnonsuojeluvuoden 1995 kunniaksi järjestetyn Lähiluonto-valokuvauskilpailun voitti Ari Kaarakainen Espoosta kuva llaan Takatalvi M yrskylässä. Palkitu ista kuvista järjestetään näyttely, jota kierrätetään ensi vuonna eri puolella Suomea. Raatilaiset olivat jopa hieman yll ättyneitä siitä, että varsinaisia urbaanin miljöön "asfa lttikukkakuvia" oli kovin niukasti tarjolla. Yhä useampi suomalainen kasvaa taajamassa, ja kysyntää on myös luontokuville, joista ihmisen va ikutusta ei ole rajattu pois. Näyttelyn kierrätyksestä vastaa M atti Torkkomäki, puh . (90) 802 4732 . Näkemyksiä lähiluonnosta löytyi joka puolelta Suomea. Raatiin kuuluivat Luonnonsuojeluvuoden projektisihteeri Anna Parkkari, päätoimittaja Jorma Laurila Suomen luonnonsuojeluliitosta ja va lokuvaaja Reijo Juu rinen Suomen Luonnonva lokuvaajista. M onissa karsituissa kuvissa oli oiva ltavia näkemyksiä, mutta sekään ei auttanut, jos tekniikassa tai kuva llisessa sommittelussa oli pahoja puutteita. M yös naisten osanotto ilahdutti ; va ikka naiset olivatkin selvänä vähemmistö16 nä, ei nain monia naiskuvaajia luontokuva uskilpailussa yleensä nähdä. Ensimmäisen kerran näyttely on esillä Suomen ympäristökeskuksessa Helsingissä 14. Kun tavo itteena oli 30 palkitun kuva n löytäminen, kars inta oli kovaa. Kilpailua tukivat ympäristöministeriö, M etsästäjäin keskusjärjestö, M etsähallitus ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Raati toivoo, että va lokuvaajat kiinnostui sivat enemmän lähiluonnosta. M yös kolmas sija jaettiin kahden kuvaajan kesken: pronssia saivat M atti Nieminen Sodankylästä ja Aapo Vääri skoski Ruuki sta. Euroopan Luonnonsuojeluvuoden 1995 Lähiluontokilpailu ratkesi: Räntäsateessa mopolla voittoon Ari Kaarakainen: Takatalvi Myrsky/ässä 1
Asko Hämä läinen: Kukkotappelu 2. SUOMEN LUONTO 12/95 54. JAETTU PALKINTO Jouni Ruuskanen: Turvapaikka 2. JAETTU PALKINTO 17. vsk
JAETTU PALKINTO Euroopan Luonnonsuojeluvuoden 1995 Lähi luontoki lpai lu 1. jaettu palkinto (a 1000 mk) Matti Nieminen, Sodankylä Aapo Vää ri skoski, Ruukki Kunniamaininnat: Vesa Greis, Vantaa; Urpo Haapalainen, Kajaani (2 kpl.); Kari Haapanen, Uusikaupunki ; Mari a Hakokorpi-Jumppanen, Helsinki; Eero Hauta-Aho, Helsinki; Jussi Helimäki, Espoo; Tuomo Hurme, Honkilahti; Kimmo Kuure, Tervola (2 kpl.); Jouko Kärkkä inen, Kemi; Arto Lehtinen, Uusikaupunki; Jouko Lehto, Punkaharju ; Jorma Pul kkinen, Nastola; Seppo Pärnä, Paimio (2 kpl.); Benjam Pöntinen, Nu rmo; Veikko Raappana, Nivala; Raimo Sundelin, Rauma; O lli Sälevä, Rovaniemi ; Markku Tano, Lieksa; Helena Tuomaala, Turku; Eero Venhola, Helsinki (2kpl.); Orvokki Vää riskoski, Ruukki. M atti Nieminen: Luontainen yhteys 3. jaettu palkinto (a 1500 mk) Asko Hämäläinen, Anja lankoski Jouni Ruuskanen, Kajaani 3. vsk.. palkinto (5000 mk) Ari Kaarakainen, Espoo 2. JAETTU PALKINTO SUOM EN LUONTO 12/95 54. 18 Aapo Vääri skoski : Varova isten vieraana 3
Orvokki Vääriskoski: Kasvun taika KUNNIAMAININTA Jorma Pulkkinen: Retkellä KUNNIAMAININTA 19. SUOMEN LUONTO 12/95 54. vsk
20 Markku Tano: Yhteys luontoon KUNN IAMAININTA Raimo Sundelin : Kesyyntyn yt kettu KUNNIAMAIN INTA SUOMEN LUONTO 12/95 54. vsk.
Kimmo Kuure: Vienti vetää, kasvihuoneilmakehä ei KUNNIAMAININTA Kimmo Kuure: Vielä vapaana KUNNIAMAININTA 2 1. vsk. SUOMEN LUONTO 12/95 54
vsk.. 22 Jussi Helimäki: Autiotalo KUNN IAMAINI NTA Jouko Lehto: Pihan perällä KUNNIAMAININTA SUOMEN LUONTO 12/95 54
vsk. SUOMEN LUONTO 12/95 54. Eero Venhola: Vaaksiaiset KUNNIAMAININTA Vesa Greis : Meripihkakotilo KUNNIAMAININTA 23
Tietenkin rumilus joutui paikalleen kylmään komeroon mui den joukkoon. Kuusitoistavuotiaana tuollaiset murheet helpottivat, sillä Mauri sai oman pyssyn. Vaikka Mauri tempautui luonnonsuojelutyöhön melkein vahingossa, hän alkoi perehtyä asioihin ja itse hakeutua ympäristökysymysten kimppuun. Mauri kertoo kaikenlaisten syysteurastusten olleen pikkupoikana kova paikka. Hän on vieläkin iloinen, että ehti kaksi talvea hiihdellä vanhan ajan suurten metsoparvien perässä. Teksti ja kuvat: Jorma Luhta Hän viljeli perintötilaa Kuivaniemen Luolaaavalla, tarhasi minkkejä ja hirvikoiria, metsästi lintuja ja nelijalkaisia. Tällä kertaa metsokannat eivät vain enää milloinkaan elpyneet. Pian Mauri tunnettiin laajemminkin karjalankarhukoirien kasvattajana. Vasta pari vuotta sitten hän työlästyi kenneliinsä ja havahtui viime syksynä tosiasiaan, ettei pyydä enää minkäänlaista metsänviljaa. tunut vähän kaikesta maan ja taivaan välissä ja alkoi muistuttaa kävelevää laki kirjaa. Ensimmäiseen joen rakentamista vastustavaan yleisötilaisuuteen saapui parisataahenkinen porukka: viljelijöitä, kalastajia, poromiehiä, lisänä muutama kala-asiantuntija ja suojeluaktivisti Oulusta. Tietenkin tehokas kiihotus saa sellaiselle herkät vimmastumaan." Haalaridiplomatiaa Myöhemmin Kui vajoki pääsi koskiensuojelulakiin. Sitä vastoin hirvien määrä alkoi kovasti kasvaa, ja Maurin punaturkkinen lintukoira vaihtui hirvenhaukkujaan. Maurille läheisen Litokairan turmelemiseksi kehiteltiin melkein joka vuosi uusi hanke. Ensimma1sia sointuja treenatessa sormet piti taivutella toisella kädellä kielien päälle. Ei, vaan Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupnrm puheenjohtaja Mauri Huhtala. Lintu tepastel i mustat höyhenet pörrössä ympäri keittiötä. Luonnonsuojeluyhdistys kampanjoi kansalaisadressin Kuivajoen puolesta. Jotain piti tehdä. Eivät tavalliset ihmiset syrjäkulmilla olleet niin suojeluvihamielisiä kuin on annettu ymmärtää. Allashanke usutti suojelutyöhön I 970-luvull a Kui vajoki varren karjatiloja säikäytettiin voimalaitoksill a. Omituisia puuhia Maurin oma ajankäyttö vaihtui hyväksytystä omituiseen aluksi pienin askelin. Kuitenkin samaan aikaan Pudasjärven Ylisiuruan kyläläiset keräsivät toista nimilistaa Litokairan kaakkoislaidan uhkia vastaan tykkänään luonnonsuojelujärjestöi stä riippumatta. Mutta ei Mauria ri istalla ruokittu; lintuniput kaupattiin jonnekin 24 Luonnonystäv~ Kemiin ja Ouluun. Kun Mauri oli nelivuotias, isä palasi metsältä ja nakkasi pullottavan repun lattialle. vsk.. Ki väärin ja kil pasuksien tilalle tuli kitara. Siis takametsien kiukkuinen luonnonsuojelun vihaaja. "Siihen aikaan PohjoisSuomen tiedotusvälineissä vyörytettiin kiihkomielistä luonnonsuojelupelottelua, joka sai virikkeen kansalli spuistokomitean mietinnöstä. MTK:n ja maalaisliiton jäsenyyden hän imi äidinmaidosta. Mitään sen kaltaista ei Huhtalan talossa oltu kuuna päivänä värkätty. Nykyään Mauri rämpyttää sukkelasti säestyksen mihin hyvänsä rall iin. Nyörit avattiin, jolloin esiin kömpi ilmielävä metso, miten lie vironnut. Mauri paljastui huumorintajuiseksi ja diplomaattiseksi neuvottelijaksi , joka osasi innostaa ympäristöhallinnon virkamiehiä ja toppuutella eräitä muitä viranhaltijoita. Oli pakko havahtua siihen, että erämainen suoja metsäluonto hoippui liki samassa tilassa kuin se vuosikymmenten takainen metso keittiössä. Lisäksi hän oli elävästi innosMauri Huhtala t1etaa, että syrjäkulmilla asuu paljon hiljaisia luonnon ymmärtäjiä, vesien, soiden ja vanhojen metsien ystäviä. "Toisaalta nykyäänkin pohjoisen maaseudun nuorukaiselle riistan pyynti lienee ainoa tapa kulkea metsässä ja harrastaa luontoa joutumatta kahelin kirjoihin", Mauri arvioi. Silloinen vesihallitus oli laatinut yksityiskohtaisen valjastussuunnitelman, jota kunnan johto kellokkaineen ajoi. Kanat, lampaat ja possut ehtivät kesän aikana tulla läheisiksi. Hän ehdotti metson ottamista elätiksi. Hänet valittiin piirin hallitukseen. Lintukato oli yltäkylläisten vuosien jälkeen tuttu ilmiö. Elämisen ehdot oli vain opittava hyväksymään. Koska hirvijahti kesti vain loppusyksyn, hän innostui melko kypsassa 1assa kilpaurheiluun, hirvenhiihtoon, nappasipa pi täjänmestaruudenkin nuorempien nenän edestä. Ison linnun julma nokka ja alkuvoimainen ilme synnyttivät Maurissa läpi elämän kestäneen innostuksen metsään ja erämaihin. Vieläpä Maurin hillamaat, Litokairan luoteiskolkka, aiottiin hukuttaa latvavesille padottavaan Pirttimaan altaaseen. Nyt hänestä tuli luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja. Mauri oli puheenjohtajana kylän metsästysseurassa ja kunnallisissa lautakunnissa. Touhu jäi tähdenlentomaiseksi, mutta jatkui Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin suojissa. Kahdeksankymmenluvul la mies meni mukaan itseään lähes neljä vuosikymmentä nuorempien oululaispoikien organisoimaan Oulun läänin erämaakomiteaan, joka sai virikkeitä Lapin erämaaliikkeestä. Kaiken työajan haalareissa, kumisaappaissa ja metsurinpuserossa ahkeroivaa miestä oli hiukan vaikea sovittaa luonnonsuojelijoista luotuihin kliseisi in: etelän kaupunkien herraskakaraksi, ponnaripojaksi tai partaradikaaliksi. Hankalampaan paikkaan hän änkeytyi, kun urheilu oli antanut kaiken saavutettavissa olevan. Kui vaniemelle perustettiin oma luonnonsuojeluyhdistys, ja Maurista tuli sen nokkamies. Mauri naureskelee piiritaSUOMEN LUONTO 12/95 54
Nämä maaseudun luonnonharrastukset vain painottuvat vähän toisin kuin kaupungeissa. Nyt riittää aikaa marjastukseen ja retkeilyyn, vaikka retkikohteiksi pakkaakin valikoitua hakkuitten, teiden ja turvetuotannon akuutisti uhkaamia alueita. Tietenkin myös syrjäisen SUOMEN LUONTO 12/95 54. maaseudun tulevaisuus huolettaa. D 25. Mauri sanoo tuntevansa myötätuntoa kaikkia luonnonsuojelujärjestöjä ja kuppikuntia, myös eläinsuojelijoita ja suoran toiminnan tempauksia kohtaan. "Näillä kulmin ihmiset mielellään syrjäytyvät tahallisesti heitä koskevista asioista. Toisaalta kokeilin nuorena miehenä myös minkkien tarhaamista." Maurin mielestä tämän aarniometsähötäkän jälkeen suot ja turvetuotanto tulevat vielä kerran luonnonsuojelun kiistakapulaksi. Mauri nauraa paljon. Iäkkään maanviljelijän olettaisi arvioivan kitkerästi kaupunkien ympäristöväkeä. "Tietenkin noista kettutytöistä oli vähän riesaa. Kyll ä vanhoilla metsilläkin on kovasti hiljaisia ystäviä, vaikka poliitikot, metsänhoitajat ja toimittajat vaahtoavat taas 70-luvun malliin." Mauria harmittaa myös perinteisen suojeluväen lamaantuminen ja pessimismi . ~uola-aavan tapaan son puheenjohtajuuden luonnonsuojelijauransa huipentumaksi. Maa-aineslaki ei koske turvetta ja jokainen suojelematon suohehtaari on lainsuojaton. Hän on kovin mielissään Luonnonsuojeluliiton viime puheenjohtajavalinnasta. Hän kertoo naapuriky län Oijärven lapsien keränneen näyttävän nimilistan vastustamaan koulun viereisen harjun repimistä soramontuksi. Myönteisyys auttaa mahdottomaankin Miehen ansiotyöt ovat jo vähentyneet, sillä tila karjoineen siirtyi pojalle. Pohdin itsekin kovasti eläinten oikeuksiin liittyviä kysymyksiä vuosikymmeniä ennen totista havahtumistani. Hän sanoo päättäväisen, iloisen ja myönteisen asioihin tarttumisen auttavan mahdottomaankin tai pysäyttävän ainakin hulluimmat hankkeet ja alkaa nauraa hohottaa. vsk. Mutta eivät he ainakaan marjoja, kalaa, riistaa ja poronlihaa tuottavia luonnonalueita vihaa
" Merentutkimuslaitos esittikin muun muassa, että lokavesi kootaan pohjoisesta ja keskustasta ja johdetaan Katajanokalta Kruunuvuorenselälle. Rannat kaunistuivat 1930-luvulla Helsingissä istuneella jätevesikomitealla oli pohdittavanaan kaksi vaihtoehtoa: puhdistetaanko jätevedet vai johdetaanko ne puhdistamattomina Itämereen. "Esimerkiksi Hampurissa volyymi on jo miljoonasta puoleentoista kuutiota jätevettä vuorokaudessa." Helsingissä kaikki sujui hienosti reilun vuoden, kunnes tänä syksynä purkutunneli sortui pieneltä alueelta. Purkualueen veden laatuluokka on tipahtanut hyvästä tyydyttävään. Komitea päätyi jätevesien puhdistamiseen ja laitoksia alkoi nousta rannikolle. sien purkupaikalla Katajaluodon alueella ravinnepitoisuudet ja suolistoperäisten bakteerien määrät ovat kohonneet. Enimmillään Helsingissä oli kymmenen puhdistamoa, jotka johtivat käsittelemänsä jätevedet rantavesiin. Vanhankaupunginlahtea kehotettiin säästämään. Laitos on iso, mutta mistään uhkayrityksestä ei silti ole kyse. Sortuma johtui savimineraalista, joka reagoi veden kanssa ja paisuessaan rikkoi kiveä. Typenpoiston suurimmat SUOMEN LUONTO 12/95 54. Jätevesilietteestä, jota kertyy 60 000 kuutiota vuodessa, tuotetaan energiaa, ja Viikinmäen jättiläinen onkin 60prosenttisesti energiaomavarainen. Nyt puhdistetut jätevedet, noin 250 000 kuutiota vuorokaudessa, valuvat ojassa Vanhankaupunginlahteen. Typpikuorma on sitä vastoin kasvanut noin 2200 tonnista 2800 tonniin, ja jäteveVanhankaupunginlahti on matala ja ruovikkoinen. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat sukkahousut, joista voi aiheutua isoja ongelmia. tien". Länsi-Suomen vesioikeus on määrännyt, että 1997 loppuun mennessä laitoksen typenpoiston tehon pitää olla 50 prosenttia ja vuoteen 2000 mennessä 70 prosenttia. Saarinen Helsingin kaupungin vesilaitokselta vakuuttaa. Noin 700 000 asukkaan jätevedet, keskimäärin 250 000 kuutiota viemärimoskaa vuorokaudessa, käsitellään Viikinmäessä mekaanisesti , biologisesti ja kemiallisesti , jonka jälkeen ne johdetaan isossa purkutunnelissa avomerelle noin kahdeksan kilometrin päähän rannikolta. Vesilaitos on valittanut päätöksestä, ja asiaa puidaan parhaillaan vesiylioikeudessa. " Ihmiset ovat sellaisia kuin ovat", Saarinen sanoo. Vertailun tekee kuitenkin vaikeaksi se, että vuosisadan alussa jätevesiä ei puhdistettu. Lokavesien kauhistus Vuosisadan alussa Helsingissä oli kymmeniä viemäreitä, joiden takia rantojen käyttö oli mahdotonta. Kaupungin lokavesien määrä arvioitiin vuosisadan alkupuolella noin 350 litraksi sekunnissa, mutta sen määrä kasvoi nopeasti. Pakinkylän ja Oulunkylän asutuskeskusten läpi saaden täältä paljon likavettä. Jättiläisen kärsä meni tukkoon. Viikinmäessä ei lakata ihmettelemästä, mitä kaikkea ihmiset työntävät viemäriin. Alice Karlsson Haavoittunut jättiläinen Helsinkiläisten vesi tulee Päijänteestä 120 kilometriä pitkässä tunnelissa. Puhdistamaton jätevesi sisältää kamaa "hetekasta läh26 Helsingin Viikinmäen keskuspuhdistamon mereen pistävä purkutunneli romahti lokakuussa. "Toimivia esimerkkejä isommista puhdistamoista on vaikka kuinka", diplomi-insinööri Raimo K. Vahinkojakin tietenkin sattuu. Jätevesien puhdistus on myös tehostunut. Kun Viikinmäen· iso keskuspuhdistamo valmistui viime vuoden toukokuussa, viimeisetkin vanhat puhdistamot hiljenivät. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen seurantatutkimusten mukaan vuotuinen fosforikuormitus on vähentynyt 20 vuodessa 370 tonnista 54 tonniin ja BHK-kuorma eli biologinen hapenkulutus 2000 tonnista liki puoleen. Tekohampaita ja sukkahousuja Viikinmäen puhdistamosta näkyy maan pinnalle vain pieni osa. vsk.. Typestä saadaan Viikinmäen jätevedenpuhdistamolla pois vain vajaa kolmannes. Nykyisin Viikinmäen puhdistamoon tulee viemärivettä kahdeksan kertaa enemmän. Silloin tällöin joku soittelee tekohampaidensa perään, ja onpa viemäriin joskus solahtanut arvokas sormuskin. Pääkaupunkilaiset eivät kauaa ihastele keskisuomalaista eliksiiriään, sillä jokainen lorottaa päivittäin liki 300 litraa vettä viemäriin. Lopuksi liete kompostoidaan ja käytetään viimeistä murua myöten lähinnä viherrakentamiseen. Laitoksen mukaan matalan ja suljetun lahden itsepuhdistuskyky oli vähäinen ja lahti tulisi varata sille lokavesitulvalle, jota ei voida välttää. Vesi kohisee kaupungin alla lonkeroitaan levittävään valtavaan viemäri järjestelmään, josta se kiskotaan yli sadan pumppaamon avulla Viikinmäen keskuspuhdistamoon. Kallioon on louhittu nosturin mentäviä luolia ja tunneleita, kokonainen maanalainen kaupunki, jota johdetaan tietokoneilla ja valvontakameroilla. "Pitkä venyvä kuitu saattaa kiertyä kiinni pumppaamossa ja kerätä ympärilleen valtavan paakun." Toinen ongelma ovat vanupuikot, jotka myös takertuvat pumppaamon laitteisiin ja keräävät ympärilleen uskomattomia määriä ryönää. Merentutkimuslaitoksen julkaisussa vuodelta 1923 Ernst Häyren kirjoittaa: "Helsingin satamaalueen vettä likaavat suuressa määrässä kaupungin 45 lokaviemäriä, Kulosaaren ja Suomenlinnan lokaviemärit, avonaiset ojat, jäteaines, kaasut ja veden ääreen rakennetut ulkomakit sekä Vantaanjoki, joka virtaa mm. Puhdistamossa vedessä oleva humus saostetaan alumiinisulfaatilla, vesi desinfioidaan otsonilla ja suojataan bakteereilta hippusella klooria. Paitsi että rumista rakennuksista ja lietekasoista päästiin eroon, rantavedet kirkastuivat. Vantaanjoen suu näkyy kuvassa vasemmalla ja Viikinmäen jätevedenpuhdistamo piippuineen keskellä
Tässä tutkitaan, onko heinäsorsien joukossa harmaasorsaa. vaikeudet johtuvat keväisistä sulamisvesistä, jotka laskevat veden lämpötilaa ja hidastavat prosessia. Typenpoisto vaatii isoja altaita, joihin Yiikinmäessä ollaan kuitenkin varauduttu. "Joka tapauksessa yksi iso on parempi kuin kymmenen 27. Linnut viihtyvät jäteveden lämmittämässä sulassa. Veteen on liuenneena jonkin verran fosforia, runsaasti typpeä, ja siinä on myös bakteereita. vsk. Hannu Val\as/LKA Jom1a L1urila Liian iso kylä Tutkija Ilkka Viitasalo Helsingin ympäristökeskuksesta on sitä mieltä, että jäteveden keskitetty puhdistus on hyvä, kunhan "tunneli ei sorru". SUOMEN LUONTO 12/95 54. Jonna Laurila Jätevesi valuu nyt Vanhankaupunginlahteen vanhan Viikin puhdistamon purkuojassa. Samalta sillalta voi myös käydä toteamassa lähtevän jäteveden laadun. Veneessä olevat miehet korottavat ojanpenkkaa hiekkasäkeillä, ettei jätevesi valuisi luonnonsuojelualueelle
Hänen mukaansa vanhan ajan käymälöihin tai pienpuhdistamoihin innostutaan aluksi, mutta sitten kyllästytään. Suurimmat viemärit ovat tunneleita, joiden poikkileikkaus on 15 neliömetriä. Viitasalo kehottaakin käymään Kantonin vanhassa kaupungissa, missä käymälät ovat aiheuttaneet suunnattomia ongelmia kuten keltatautia ja kärpäsiä. Pääkaupunkiseudun viemant kohisevat ja sykkivät yötä päivää. D 28 SUOMEN LUONTO 12/95 54. vsk.. "Haja-asutusalueilla tämä on tietenkin helppoa, mutta suurkaupungeissa sitä pidetään vielä hullun hommana." Kansa keskittyy nykyään taajamien lähiöihin, ajomatkan päähän keskustasta. "Näissä lähiöissä olisikin mahdollisuus miettiä, onko kaikkien pakko liittyä massiiviseen viemäriverkkoon vai ryhtyäkö purkamaan sitä järjestelmää", Alasaarela tuumii. Vesikäymälöiden arvostelijat ovat vielä harvassa, mutta entä tulevaisuudessa. Nyt mikrobien, pohjaeläinten ja kalojenkin elintoiminnot ovat hitaita eikä kasviplankton juuri lisäänny. Tutkija Erkki Alasaarela Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta pitää jätteenkäsittelyn keskittämistä kyseenalaisena. Hintaan sisältyy sekä puhdas vesi että jätevesi. Helsingin alla kulkee 1300-1400 kilometriä viemäriputkia, jotka lähtevät hyvinkin tarkkaan joka talosta. "Kaupunki on liian suuri vaihtoehtoisille järjestelmille", hän sanoo. Kum] mastellaankohan joskus satojen vuosien kuluttua muinai] sia sivistyskansoja, jotka lika:B sivat juomavetensä ja kalaL____.L _ _ _ _ _ _._ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ ..._ _ _ _ __J i aittansa jätöksillään. Raha kootaan asukkailta vesimaksuna, joka on reilu 13 markkaa kuutiolta. "Jos tilanne kestää maalis-huhtikuun yli, niin lahti alkaa rehevöityä ja pohjaliete voi tulla hapettomaksi." Vaikka nyt kaikki Helsingin seudun jätevedet valuvat rantaveteen, on Vanhankaupunginlahden kuormitus pienempi kuin silloin kun lahden rannalla oli vielä kaksi puhdistamoa. Helsinki on iso kloaakki, joka laskee Itämereen pientä." Viitasalon mukaan onni onnettomuudessa on se, että on talvi. "Vesihän ei ole ongelma, vaan jäte", Viitasalo sanoo. Hänen mukaansa jokaisen olisi huolehdittava omista jätteistään. VANHANKAUPUNGINLAHDEN LUONNONSUOJELUALUE a,..... Viemärivedet kootaan Espoota lukuunottamatta koko pääkaupunkiseudulta Viikinmäen puhdistamoon. Viemäröinti on itsestäänselvyys Viikinmäen puhdistamo maksoi miljardi markkaa, ja sen toiminta edellyttää säännöllisiä tuloja. deaonalue O m 1000 -===--==-Jäteveden kulkeutuminen luonnonsuojelualueelle Lammassaari jelualueen reunaa myöten. "Siellä ei esimerkiksi voi syödä mitään vihanneksia keittämättä." Viitasalo arvostelee jätevesien purkamista luonnonsuoD Viikin mäen jätevedenpuhdistamo El Jätevesitunnelin romahduskohta EJ Puhdistetun jäteveden purku kohta 4. Käymäläjätteiden kompostoiminen tai biokaasutus ja pesuvesien erillinen puhdistus olisi mahdollista viemäröimättömillä alueilla, ja pehmeätä tekniikkaa voitaisiin soveltaa myös uusilla asuinalueilla. "On sääli, että nytkin luonnonsuojelualueen hienoon ruovikkoon pääsi valumaan kuukauden ajan jätevettä, kunnes ojan reunoja ryhdyttiin korottamaan hiekkasäkei llä." Viitasalon mukaan jäteveden aiheuttama happikato voi tappaa ruovikossa talvehtivat pohjaeläimet, jotka ovat keväällä saapuville vesilinnuille ja niiden poikasille arvokasta ravintoa. "Vanhankaupunginlahden arvokas luonnonsuojelualue ei saisi olla uhattuna", hän sanoo. Poistoojan reunoja tosin vahvistetaan parasta aikaa, joten ylivuodot vähenevät. "Ja Viikinmäen puhdistamon kiintoaineksen erottelukyky on liki 100 prosenttia." Viitasalo tunnustautuu vanhanaikaiseksi vesiensuojelijaksi. Arkkitehti Kai Wartiainen ehdottikin muutamia vuosia sitten, että Helsingin Herttoniemen uudella asuntoalueella ryhdyttäisiin tuottamaan yhdyskunnan tarvitsemaa energiaa asukkaiden käymälä jätteistä, mutta aika ei ollut vielä kypsä. Puhdistuksen jälkeen jätevedet juoksevat kallioon louhittua tunnelia myöten mereen paitsi nyt, kun tunneli on tukossa. Alakuvan mustat nuolet osoittavat jätevesien todennäköiset kulkutiet luonnonsuojelualueelle
Seppo Vuokko Piirros: Käyttökuva/Hannu Virtanen Kaivajia kaikenlaisia haltia katsoi hiekkakuoppaan heilautti sauvaansa, ja kuoppa viheriöi! kodittomiksi jäivät kaivajat kaikenlaiset ei paratiisikaan ole hyvä kaikille Kaivinkoneen kauha kään! :ä}ott~~::~;ep~~~ ~u~O poö~~ ! '. rantalajit. Samanlaisilla paikoilla Keski-Euroopan vuoristoissa kasvava tahmavillakko on vasta tällä vuosisadalla yleistynyt sekä tienvarsilla että sorakuopissa. Liki pohjavettä oleville pinnoille kotiutuvat lähdeja SUOMEN LUONTO 12/95 54. Värikkäät kultapistiäiset loisivat erakkomehiläisten pesissä. Kuopan oma kasvituotanto on niukkaa, ja siten myös kasveja syöviä hyönteisiä on vähän. Typen ja juurisienille ravinnoksi kelpaavan karikkeen puute rajoittaa puiden leviämistä ja kasvua. Parhaiten metsän kasveista menestyvät maitohorsma, ahosuolaheinä, kissankäpälä, lampaannata ja hietakastikka, mutta niillekin aivan tuore hiekkamaa on vielä liian karu kasvualusta. Metsävarvutkin ovat riippuvaisia sienijuurestaan, eivätkä pysty puita nopeampaan maan valloitukseen. Karun hiekkamaan niukkaa antia lahottavat muutamat erikoistuneet sienet. Jos harjunrinteen ajuruoho on ehtinyt kotiutua kuoppaankin, voi sieltää löytää jonkun monista ajuruohon omista ludetai kaskaslajeista. Useimmiten kaivaminen lopetetaan kuitenkin pohjaveden pinnan yläpuolelle. Hylätyn sorakuopan muuttamiseen metsäksi menee luonnolta vuosikymmeniä ja sinä aikana kuoppaan ehtii muotoutua omaperäinen eloyhteisö. Reunimmaisten mäntyjen luota voi löytää hernekuukusen, jos sen vain sieneksi tunnistaa: sorasta törröttävää, ruosteenruskeaa itiöpölyä purkava tanakka tappi, joka erottuu miltei samanlaisena vielä seuraavana keväänäkin. Rannikkoseudun avokallioiden metsävillakko on tavoittanut sorakuopista ja hakkuaukoilta uutta ti Jaa. Nyt autiolle maalle syöksyvät suurimmaksi osaksi toiset lajit. Siemenkasveista ensimmäisiä ovat matalat ojakaali , konnanlieko, konnanja solmuvihvilä sekä kihokit, jotka parantavat typpitasettaan eläinravinnolla. Metsän muurahaiset ulottavat retkensä kauas, myös so29. Sorakuopat ovat erillisiä uuden maan saarekkeita, joiden lajisto tulee lähiympäristöstä, ja sattumalla on suuri merkitys lajiston muotoutumisessa. Vanha maannos ja siihen kertyneet typpivarat ovat poissa. Vihreitä askelia Ammoin jään jättämää maata valtasivat tunturija arokasvit. Lehtikärsäkkään kova panssarikaan ei riitä suojaamaan sitä rengaspistiäisen pisto/ta, vaan tahdoton kovakuoriainen raahataan pistiäistoukan ravinnoksi. laskeutuu, maan valtaaminen on taas aloitettava alusta. Valoa ja mineraaliravinteita on, usein vettäkin, mutta typen puute hidastaa kasvillisuuden kehitystä. Väristään on saanut nimensä myös hiukan suurempi maksamaljakas. Viekkaat pedot Sorakuopan lämmin ja kuiva pienilmasto sekä paljas hiekka luovat edellytykset erikoiselle hyönteisyhteisölle. Sammalpeitteen paksuntuessa ja yhä uusien kosteikkolajien kotiutuessa märkä maa saa vähitellen lähdeniityn tai suon piirteitä. Silloin tavallisimpia tulokkaita ovat pientareitten ja poljettujen pihojen lajit kuten piharatamo, pihasaunio, kylänurmikka, konnanvihvilä sekä peltorikkaruohot. Näkyvämpi ja paljon tavallisempi on oranssimaljakas, joita on usein sadoittain harvakseltaan kasvettuneella hiekalla. Ensimmäisiksi ehtivät levät ja sammalet, joista osa pystyy sitomaan ilmakehän typpeä. Kalliorinteiden vyöryvien sorakeilojen ukontulikukka on löytänyt sorakuopista aivan luontaista vastaavan ympäristön. Hiekkakuopan eri osissa kehitys on erilainen. Pohjaveden tuntumaan yltävät painanteet kasvettuvat nopeimmin, ja vyöryvät paisterinteet saavat peitteensä viimeiseksi. vsk
Loiskärpäset väijyvät petopistiäisten kolon suulla, ja jos vain tilaisuus tulee, käyvät munimassa oman munansa pesäkoloon. pitoon, sen rinteet sortuvat sa se munii toukkaan. (] 9) Vuosikymmeniä hylättynä olleessa osassa sorakuoppaa versoo jo nuori männikkö: maaperään on kertynyt jo typpeä riittävästi yhtenäisen kasvipeitteen muodostamiseksi. tiäisen oma toukka jyrsii sitä. Itse saalistus on saa rauhassa syödä hämähäMuurahaisleijona on melko hyvin nopea tapahtuma ja kinkin viimeiset jäännökset. Sorakuopan sankarit Törmäpääskyt ( 1) kaivavat pesäkolonsa jyrkkään hiekkatörmään. D SUOMEN LUONTO 12/95 54. näsirkkoihin, mehiläisiin, munan tai toukan ja sitten silSiellä niitä saalistavat vilksääskiin ja niin edelleen le ravinnoksi varatun saaliin. Sen sijaan aipisto hermosolmukkeeseen, riesansa. harvinainen, mutta pyyntiosoittaa hyvää vaistonvaraista Hiekkaisessa rinteessä pesikuoppiensa vuoksi helposti anatomian tuntemusta: nopea villä maamehiläisillä on omat havaittava laji. on myös muurahaisleijona, livahtaa nopeasti toukan leuKun tiepistiäinen joutuu hetjoka kaivaa hienoon hiekkaan kojen lomaan ja tuikkaa lakeksi laskemaan saaliinsa suppilomaisen kuopan. Pejalla hiekkaan piiloutuneena. telee isäntänsä toukan poskiskoo avuttoman uhrinsa Tiepistiäiset pyydystävät keen tuoreena välipalana ja hiekan sisään. Siivenen raahaa saalistaan, seuraa Melkoinen muurahaissurma tön, muurahaismainen naaras toinen tapahtumaa sivusta. Eri pistiäislajeilla on kullakin oma luonteenomainen saaliinsa: joku saalistaa yksinomaan perhostoukkia, toiset taas erikoistuvat torakoihin, luteisiin, kaskaisiin, kovakuoriaisiin, heiKäkimäistä käyttäytymistä Pistiäisen toukka ei aina saa rauhassa nauttia ravintoaan, vaan suojaiseen koloon elävänä säilötty ruoka maistuisi muillekin. Aimäpistiäinen (9) loisii petopistiäisten pesäkoloissa. Aikuinen muurahaiskorento lepää punanadan (16) karrella. JonMuurahaisleijona jouduttaa Lysmypistiäiskoiraat ovat kun aikaa ne jyrsivät hämäsaaliin vajoamista heitteleharvinaisia, ja tavallisesti laji häkkiä kumpikin omalta puomällä hiekkaa sen päälle, ja lisääntyneekin hedelmöitykleltaan, mutta sitten varas piskun saalis on ulottuvilla, se settä. H ietikkokiitäjäinen ( 6), muurahaisleijona (7), kenttähietakiitäjäisen toukka (8), ja hietikkopistiäinen ( lQ) ovat hietikoiden petoja. muitakin jaolle. olevat esteet, livahtaa loisija pelö otus, väijyy kuopan pohPistiäinen vetää velton toumunimaan hämähäkkiin. Saalis Varkaan toukka kuoriutuu jalkojen alta ja saalis luisuu elää vielä pitkään, vaikka pisaikaisemmin ja kasvaa noyhä syvemmälle ansaan. Oikea ruokailujärjestys takaa menestyksen: ensin syödään isännän muna ja sen jälkeen voi rauhassa nauttia muista herkuista. Ravintovarat houkuttavat puiden latvuksiin. kaat, värikkäät kenttäja hiekullakin hyönteisellä on omat Eräät tiepistiäiset eivät itse tikkokiitäjäiset. Itse mauttavan piikin nielussa olepoistaakseen pesäkolon suulla jellona, suurileukainen, kömvaan hermosolmukkeeseen. kan kolostaan ja raahaa sen säkolossa metsästäjä itsekin Kun muurahainen astuu supkaivamaansa pesäkoloon, josmunii saaliiseensa. Kun metsästävä tiepistiäikaivamissaan käytävissä. 1 skosmehiläinen ( 11 ) ja monet muut erakkomehiläiset kaivavat pesäkolonsa hiekkatörmiin ja hakevat ravintonsa kuki/ta. noksi. rakuopan hiekka-aavikoille. täkiitäjäisten toukkia. Niiden toukat vainoojansa. 32 Reijo Juurinen/LKA Oranssimaljakas olisi hyvä ruokasienenäkin, mutta pienenä ja hiekkaisena hankala käyttää. Ukontulikukka kasvattaa ensimmäisenä kesänään vain suuret, harmaavillaiset lehtiruusukkeet ja vasta toisena kesänä kehittyy komea kukkavarsi, joka jää kuoltuaan vielä vuodeksi, pariksi törröttämään. Kärpästoukka syö ensin pistiäisen sa poissa voi käytävään livahtaa kutsumaton vieras, joka munii valmiiseen kennoon oman munansa. Harmaaleppä ei kärsi typen puutteesta, sillä sen juurissa elää typpeä sitovia bakteereja. Poronjäkälät ja hietikkotierasammal ( 12) sitovat vähitellen jyrkätkin rinteet. Alkukesästä voi löytää yhtäaikaa muurahaisleijonan toukkia, koteloita ja aikuisia. Mesipistiäisten pesissä loisii sekä kärpäsiä, pistiäisiä että kovakuoriaisia. Paahteisilla paikoilla lepän lehdillä viihtyy idänlehtikuoriainen (5 ). peammin kuin isäntänsä. Isännän ollesElävän ravinnon ystävät Hietikolla ja sen ympäristössä kiertelee monenlaisia pistiäisiä etsimässä ravintoa jälkikasvulleen. saalista vaan varastavat toisilväijyvät muurahaisia maahan Lysmypistiäinen etsii kentta. Vanha sorakuoppa on mttavän rauhallinen huuhkajankin (2) pesimäympäristöksi. Ne ovat kaivaneet kuista muurahaiskorentoa nätällä kertaa vatsan alle, ja tahkäytävän, jossa on omille toukee harvoin: kuoriuduttuaan <loton hämähäkki on kuljetetkille varattua mettä ja siitepöse lentää melko pian piiloon tavissa pistiäistoukan ravinlyä. vsk.. Lehtien karvapeite on sorakuopan pioneerien, punasolmukin (] 3), tuulenlennon (14), tahmavillakon (15) , punanadan (16), ahojäkkärän ( 17) ja ukontulikukan (] 8) suojana ajoittaista kuivuutta vastaan. hämähäkkejä. Pikkutylli ( 3) on viime vuosikymmeninä runsastunut sorakuoppien ja muiden ihmisen luomien ympäristöjen turvin. Pohjavesilammikko on houkutellut metsäviklon ( 4) aterialle
He ovat aloittaneet Maakotka 2000 -keräyksen, jonka tuotolla on tarkoitus ostaa maakunnan kotkille yksityisiä luonnonsuojelualueita soveliaiksi ja turvallisiksi pesintäpaikoiksi. "Kotkilla on paljon enemmän ystäviä kuin aiemmin on luultu, myös maakunnissa, missä kotkat elävät", Tunturi kertoo ilahtuneena. Ainoa selitys on se, että naaraat oleskelevat jatkuvasti pesän lähellä eli vaara-alueella ja siksi niitä tapetaan paljon enemmän kuin koiraita. Näky kesti vain hetken, mutta jätti lähtemättömän jäljen. Monet muut harkitsevat. Jos pesä on yhdenkin vuoden piilossa, niin hyvä on." Tunturi toivookin, että lumikelkkoihin saataisiin telamerkit, jolloin jokaiselle kelkalle tulisi oma yksilöllinen ja tunnistettava telan jälki. "Keikoilla nämä kotkanpesätkin löydetään helposti. Surmatun naaraan paikan ottaa sitten joku nuori , vielä pariutumaton ja reviiritön naaras. Projektin tuotolla on jo pystytty järjestämään kahden miehen partio, joka on kiertänyt pesältä pesälle katsomassa, ettei mitään pahaa ole tapahtunut. "Kun jokin alue pistetään maakunnassa myyntiin, kaksi asiantuntijaamme matkustaa tarkastamaan paikan soveltuvuuden kotkille", Matila selvittää. Tavoitteena on 1 250 000 markkaa vuoteen 2000 mennessä. Kun kevättalvella hiihtelee hangilla, on ympärillä jatkuva pärinä", Tunturi kertoo. Näihin johtopäätöksiin Tunturi on päätynyt parinkymmenen vuoden havaintojen perusteella. "Ellei täydennystä tulisi muualta, ei täällä paljon kotkia näkyisi." "On oikeastaan ihme, että kotkan kaltainen arka lintu voi ylipäätään pesiä PohjoisPohjanmaalla jo yksinomaan kelkkaruljanssin takia. Lähes joka reviirillä käy näin", Tunturi toteaa. Esimerkiksi liikemiesseurueen vierailun huipentumana vo1s1 olla käynti kotkan pesällä. Kotkille sopivia myynnissä olevia alueita on jo löytynyt. "Tiedän paljon paikkoja, joissa kotka on pesinyt 1970ja 1980-luvuilla. Lintumiehet ovat jo kauan helpottaneet kotkien ahdinkoa rakentamalla niille tekopesiä ja viemällä haaskoja talvella. Koteja Pohjois-Pohjanmaan kotkille Suon ylle ilmestyy iso ja mahtava lintu. Pohjois-Pohjanmaan kotkien vaino ja häirintä ei ole mikään luonnonlaki. Kun oman maakunnan reviirit täyttyvät, kotkat alkavat etsiä uusia elinpaikkoja myös Etelä-Suomesta. Poikastuotto ei riitä korvaamaan kotkien kuolleisuutta. Ja koska alue on ikuinen, sen mainosarvo säilyy. Jo nyt kolme yritystä on ilmoittanut ostohalukkuutensa. Mittavista rauhoitusalueista ei siis ole kyse. Kampanjan tuotto menee lyhentämättömänä Pohjois-Pohjanmaan maakotkien suojeluun. taan ja häirinnän torjumiseen. "Kun tarkkailee reviirin nuorta kotkanaarasta, niin odottaa, että sen puku muuttuisi aikaa myöten vähitellen vanhan linnun puvuksi. Vaikka virallisesti Suomen maakotkakannan ilmoitetaan olevan hitaasti elpymässä, ei kotkatarkastaja Kalevi Tunturi ole havainnut omalla alueellaan samaa kehitystä. 33. vsk. Tämä vähentäisi laittomuuksia ja takaisi paremman rauhan takamailla. Suojelualueeksi käy hyvin jo 10-20 hehtaarin maapala, jos se vain on kotkalle sovelias. Jos alue ostetaan, kotkat voidaan houkutella sinne tekopesillä ja talviruokinnalla. Suojelualueen nimen yritys saa itse päättää. On vaikea uskoa, että yhä on ihmisiä, jotka vaivojaan säästämättä jaksavat vainota Suomen uljaimpiin kuuluvaa lintua, kotkaa. Kotkien ystävien rintama laajenee Vaikka Pohjois-Pohjanmaan kotkat ovat kärsineet kovia viime aikojen vainoissa, Matila ei ole menettänyt toivoaan. Ne tiedostavat, että kotkat ovat ylpeyden aihe ja että niiden pitää säilyä elinvoimaisena kantana maakunnassa." Matilan suunnitelmat eivät rajoitu vain Pohjois-Pohjanmaahan. Tämä ei kuitenkaan riitä Pohjois-Pohjanmaan kotkamiehille. Katsastetut alueet ovat yleensä olleet 30-150 hehtaarin kokoisia. Näin laji voisi palata muinaisille pesimäseuduilleen." Poikaset tulilinjalla Kertyneitä varoja käytetään myös kotkanpesien seuranKalevi Tunturin tarkastusalueella on 23 kotkan reviiriä, joilla varttuu kolmesta kymmeneen poikasta vuosittain. Projektin vetäjän Ari Matilan mukaan tavoitteena on kolmesta kymmeneen suojelualueen perustaminen Pohjois-Pohjanmaalle lähinnä eri yrityksiltä tulevalla sponsorirahalla. Ja sitten huomaakin, että reviirillä on yhtäkkiä taas uusi hyvin nuori naaras. Ilman vainoa ja häirintää poikasia saataisiin lähes 30. "Kotkien ystävien rintama on kasvanut koko ajan ja myös kunnat ovat tulossa mukaan avustamaan keräystämme. Nykyisin ne seudut ovat täysin autioituneet. "Kotkareviirin ytimeksi riittäisi jopa pari hehtaaria suon ympäröimää metsää." Yritysrahan lisäksi kotkien kotien hankintaa edistetään muun muassa myymällä kampanjajulisteita ja tarroja. Kanta on ilmeisesti huvennut Pohjois-Pohjanmaalla kahden viime vuosikymmenen aikana." Myös kotkakannan rakenne on Tunturin tutkimusalueella luonnoton: Kotkaparien naaraat ovat melkein järjestään paljon nuorempia kuin koiraat. Se leijailee hetken aukean yllä, lekuttaa muutaman kerran siipiään ja liitää hitaan arvokkaasti pois näköpiiristä. Tunturi tarkastaa kampanja-alueella 23 reviiriä, jotka tuottavat vuosittain yleensä vain kolmesta kymmeneen, todella hyvänäkin vuonna vain hieman yli kymmenen poikasta. "Lopullisena haaveenani on parantaa koko Suomen kotkatilannetta. SUOMEN LUONTO 12/95 54. Erkki Särö " Maakotka 2000", PSP 800011-1025220
Heinä on kasvatettu pääosin laidunalueiden lähellä, mutta etenkin poronhoitoalueen pohjoisosassa heinää joudutaan joskus tuomaan. Poron lihassa ja sisäelimissä on selvästi enemmän A-vitamiinia, B-ryhmän vitamiineja sekä useita kivennäisaineita muun muassa seleeniä, rautaa ja kalsiumia kuin naudanja sianlihassa. Tämän vuoksi jopa puolet poroista joudutaan ensi vuoteen mennessä kuljettamaan teurastettavaksi autoilla. Lisäja tarharuokinnalla ei ole suoraan yhteyttä lihantuotantoon: teurasporoista yli 80 prosenttia on keväällä syntyneitä vasoja, jotka ovat saaneet kaiken ravintonsa luonnonlaitumilta. Tärkeintä talviruokaa ovat maassa kasvavat jäkälät, joita täydentävät varvut ja metsäalueilla luppo. Säteilyturvakeskuksen mukaan Tshernobylin ydinonnettomuuden vaikutukset eivät enää näy suomalaisessa poronlihassa. Poronliha on erittäin vähärasvaista verrattuna naudanja sianlihaan. Vain mahojen ja suolten sisältö ovat jätettä. Poron villi esi-isä on tunturipeura. Syksyllä porot lihovat ahmimalla sieniä. Myös poronhoitajat joutuvat sopeutumaan luonnon rytmiin. Vähärasvaista harvojen herkkua Suomessa on lähes 7200 poronomistajaa. Perinteisesti porot on teurastettu erotusaitojen lähellä kenttäteurastamoissa. Myös poronlihan ja sisäelinten valkuaispitoisuus on hieman korkeampi kuin naudan ja sian. Ulla Ahonen KOTIMAISTA RUOKAA Poro on puoliksi riistaa Poro sopii ravinnoksi myös niille, jotka eivät hyväksy teollista karjankasvatusta ja siihen liittyvää eläinten kohtelua. Porotalouden aluetaloudellinen merkitys on arviolta 200 miljoonaa markkaa, kun jatkojalostus otetaan huomioon. Valtaosa poronlihasta kulutetaan kotimaassa, ja vientiin menee 10-15 prosenttia. vsk.. Lihasten ja lihassyiden välissä ei juuri ole rasvaa, vaan rasva on kerääntynyt pääa iassa selkään nahan alle, josta se on helppo poistaa. Sarvet myydään turisteille "potenssi lääkkeeksi" jauhettuina, luut kiikutetaan saippuatehtaalle ja taljat alan teollisuudelle. Viime vuosina eloporoluku on ollut pakkovähennysten jälkeen noin 220 000. Poro on hankala otus Euroopan unionin direktiivien kannalta. Porokarja saa taivaltaa puolivillinä lajilleen ominaisessa ympäristössä ennen teurastamista. Lisäruokinnan avulla porot on helpompi pitää koossa, tokassa. Esimerkiksi kiusallinen räkkäaika on "poromiehen paras renki", sillä toisistaan 34 suojaa etsivät eläimet kerääntyvät yhteen ja helpottavat porojen kokoamista. Lähes kolmasosa teurastetuista ruhoista päätyy poronomistajaperheiden käyttöön tai suoramyyntiin. Ankarimman talven aikaan noin puolelle porokarjasta viedään moottori keikoilla maastoon lisäravintoa, lähinnä heinää. Erotusaidassa lasketaan porot, erotetaan osa niistä teurastettavaksi, kuohitaan hirvaita ja leikataan merkitsemättömien vasojen korvaan omistajan poromerkki . Nykyisen poronhoitoalueen eteläraja muotoutui 1700-luvulla. Liian suurten porokantojen vuoksi talviravinnon kannalta välttämättömät jäkälälaitumet ovat pahoin kuluneet. Puolivill i poro ei sopeudu kuljetuksiin yhtä hyvin kuin kotieläimet. Ongelma on pahin poronhoitoalueen pohjoisosissa, joissa luonSUOMEN LUONTO 12/95 54. Poronlihan suurin yksittäinen ostaja ja jalostaja Lapin Liha Oy hyödyntää poron liki täydell isesti, sillä se on raaka-aineena huomattavasti kalliimpaa kuin siantai naudanliha. Poronhoito on riippuvainen luonnonoloista aivan toisella tavalla kuin karjankasvatus navetan suoj issa. Huippuvuosi oli I 99 1, jolloin eloporoja eli teurastusten jälkeen eloon jääviä elikoita oli lähes 260 000. Kevään ja kesän edetessä jäkälän osuus rav innossa vähenee, kun porot saavat syödäkseen muun muassa koivujen urpuja, puiden lehtiä, heinää, kortetta ja saroja. Mitä etelämmäksi poronhoitoalueella mennään, sitä enemmän poroille annetaan lisäravinnoksi heinää ja rehua tai ni itä otetaan tarharuokintaan. Jäkälälaitumet yhä kuluneempia Suomen poromäärä on kaksinkertaistunut viidentoista viime vuoden aikana. Munuaiset ja keuhkot päätyvät eläinten ruokaan, veri , päät ja koparat minkinrehuksi. Vain 800 taloutta saa valtaosan tuloistaan porotaloudesta, ja suuri osa päätoimisistakin poromiehistä on osan vuotta työttömänä. Kunnia peurojen kesyttämisestä kuuluu saamelaisille, jotka aluksi metsästivät peuroja ja käyttivät niitä houkutuseläiminä. Porojen riesana ovat runsaslumiset talvet, jäkälikköjen jäätyminen, räkkä ja pedot. Tiukentuneet hygieniavaatimukset ovat pakottaneet siirtymään laitosteurastamoihin, joita ei ole varaa ylläpitää jokaisessa paliskunnassa. Noin kolmasosa poroista on tarharuokinnassa keskimäärin kolmen talvikuukauden ajan. Puolivilli poro ei ole kotieläin mutta ei riistaakaan. Poronlihaa tuotetaan vuosittain kolme miljoonaa kiloa, jonka arvo on noin 80 miljoonaa markkaa. Se on myös erittäin mureaa, koska lihassyyt ovat ohuet. Poro hankkii itse ruokansa Poron ruokavalioon kuuluu yli 300 kasvia. Korkeintaan kolme kuukautta kestävän lisäruokinnan tarkoitus on pitää poroelo hengissä talven yli , jotta se tuottaisi keväällä "korkoa" vasoina. Useat paliskunnat ylittivät 1980-luvulla säännöllisesti valtioneuvoston vahvistamat korkeimmat sallitut poromäärät. Kirjallisia tietoja Suomen poronhoidosta on jo 1300-luvulta, mutta lihantuotantoon tähtäävä porotalous levisi maahan pääosin 1500-1600-luvuilla. Poromiehet ovat arvostelleet eläinkuljetuksia, sillä porojen pelätään stressaantuvan autokyydissä syömäkelvottomiksi. EU ei suvainnut erityistä porodirektiiviä, joten Brysselissä eläin määritellään harhaanjohtavasti tarhatuksi riistaksi. Porot myydään ostajalle yleensä kokonaisena karvoineen päivineen. Poronlihassa on enemmän tyydyttämättömiä, kasvirasvatyyppisiä rasvoja kuin muiden märehtijöiden lihassa. Kesäisin korjataan heinää talven varalle, ja kesä-heinäkuussa merkitään keväällä syntyneet vasat. Luonto sanelee poronhoidon rytmin Poronhoidon kiireisin aika on syys-tammikuu, jolloin poroelo kootaan maastosta erotuksia varten. Lapin Liha myy tuorelihana vain poronkäristyslihan ja fileet, ja muut ruhon osat käytetään makkaran ja savulihan valmistukseen. Vanhin historiallinen tieto Fennoskandian poronhoidosta on norjalaisen heimokuninkaan Ottarin veroluettelosta vuodelta 892. Esimerkiksi sianlihaa tuotettiin 171 miljoonaa kiloa 1994, ja hirvenlihaa saatiin saaliiksi kuusi miljoonaa kiloa. Suomeen on myös tuotu Ruotsista pieniä eriä poronlihaa, ja nyt alalla pelätään halpatuontia Venäjältä. Sydämet kuivatetaan ja maksat savustetaan. Kuljetusten myötä porotalous lähenee tavallista karjankasvatusta. Kuljetusmatkat ovat Paliskuntain yhdistyksen mukaan keskimäärin sata, enintään kaksisataa kilometriä. Sydäntalven tärkeintä työtä on porojen paimentaminen sopiville laitumille ja lisäruoan vieminen maastoon
Jotkut paliskunnat ovat lopettaneet vasojen kesämerkinnät ja kieltäneet mönkijöitten ja moottoripyörien käytön sulan maan aikana. Vuoden loppuun mennessä valmistuvat tulokset 20 pohjoisimmasta pal iskunnasta. Metsäntutkimuslaitoksen Itä-Lapin metsävaurioprojektin yhteydessä onkin tutkittu, miten porojen tehokas laiduntaminen vaikuttaa metsiin. Laidunten kulumisen aiheuttamaa porojen nälkiintymistä ja vasakuolemia ei ole torjuttu vähentämällä poroja vaan päinvastoin lisäämällä karjaa, millä on kompensoitu lihantuotannon ja tulojen vähenemistä. Laidunten ylikuluminen ei ole uusi asia: ongelma on tuttu jo sadan vuoden takaa poronhoitoalueen eteläosasta. Maaston kulumista on myös vähennetty käyttämällä tiettyjä reittejä. vsk. Konekulttuuri mullisti luontaiselinkeinon Poronhoito muuttui markkinataloudeksi 1960-70-lukujen vaihteessa, mikä myös selittää poroluvun kasvua. EU edellyttää, että Suomi tutkii laidunten kunnon koko poronhoi toal ueel ta. Lisäksi ilmansaasteiden arvellaan vaikuttavan herkemmin jäkälättömään maahan. Porotaloudesta koneitten käyttö on laajentunut marjanpoimintaan, vapaa-ajan han-astuksiin ja kalastamiseen. Tutkimusten perusteella epäi llään, että jäkälikkö vaikuttaa maan lämpötilan ja kosteuden välityksellä puiden kasvuedellytyksiin. to on karuin ja poroja eniten. Moderni tekniikka on tuonut uuden ulottuvuuden perinteiseen luontaiselinkeinoon. D 35. Markkinatalouden tuloon liittyi moottorikelkan käyttö, joka lisäsi poronhoidon kustannuksia ja mullisti työkulttuurin. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos on selvittänyt satelliittikuvien avulla laidunten kuntoa yhdeksässä paliskunnassa. Suurin osa poroista hoidetaan metsävyöhykkeellä. Myös tuottajahinnat ovat romahtaneet 1980-luvun vuosista noin kolmanneksen, mikä on houkutellut ylilaiduntamiseen. Erikoistutkija Mauri Niemisen mukaan poromäärää tulisi paikoin vähentää jopa kolmanneksella, jotta porot pärjäisivät luonnonravinnolla. Kilpailevat maankäyttömuodot, kuten metsätalous, tekoaltaat, soiden ojittaminen ja turismi , ovat pahentaneet SUOMEN LUONTO 12/95 54. Laidunten kuluminen ei ole vaikuttanut poromääriin. Kelkkojen lisäksi poronhoitotöitä tehdään moottoripyörillä ja maastomönkijöillä, jotka jättävät luontoon pahoja jälkiä lentokoneitakin käytetään. KOTIMAISTA RUOKAA Poronhoitoalueella ovat parhaillaan käynnissä erotukset, joissa valitaan teurastettavat eläimet, merkitään vasoja ja lasketaan vuoden sato. Erityisesti kylmänä ja lumettomana syksynä jäkäliköllä voi olla merkitystä, koska se vastaa lumipeitettä ja suojaa puita paleltumiselta. ongelmaa viemällä laidunalueita. Keikkojen käyttöönottoa on selitetty muun muassa sillä, että huonon laiduntilanteen vuoksi laajoille alueille hajaantuneita poroja täytyi alkaa koota konevoimin. Myös entistä tehokkaampi poronhoito, muun muassa loislääkintä, sekä siirtyminen vasojen teurastamiseen on lisännyt porojen määrää. Poronhoitajat ovat voineet kasvattaa eloaan lisäja tarharuokinnalla, minkä vuoksi laidunvarojen ja porokannan välinen luontainen säätely ei enää toimi . Niidentilalle kasvaa ennen pitkää muita jäkäliä ja kasveja. Jäkälien väheneminen ei aiheuta luonnossa peruuttamattomia muutoksia. Perinteisesti porot on teurastettu kenttäteurastamoissa lähellä luontoa, mutta tiukentuneet hygieniamääräykset pakottavat siirtymään laitosteurastamoihin
mutta luonnonpuro säästyy kiintoaineshuuhtoutumilta, eivätkä keväiset sulamisvedet hulahda yhtenä ryöppynä Ala-Konttijokeen. Teksti ja kuva: Pasi Haarahiltunen Ennallistamistöissä käytetään traktorikaivureita. Talousmetsäalueilla ennallistetaan vain hyvin arvokkaita soita", kertoo suunnittelija Tuomo Ollila Perä-Pohjolan puistoalueelta. Soita ennallistetaan taman vuoden aikana myös kahdessa paikassa Kainuussa ja Seitsemisen kansallispuistossa Ikaalisissa. Tutkimus hidastaa ojien tukkimista Metsähallituksessa on vuodesta 1987 lähtien selvitetty ojitettujen soiden palauttamista lähemmäs luonnontilaa. Kevyet telakoneet eivät juuri jätä uusia jälkiä maastoon. Koitajoen kansallispuistossakin ojia on satojen hehtaarien alueella. Ojien täyttäminen telakaivurilla on melko nopeaa. Kimmo Repo SUOMEN LUONTO 12/95 54. Koealoilla saatujen kokemusten perusteella ojia ruvetaan ensi kesänä tukkimaan esimerkiksi Etelä-Lapissa Kemijoen ja Simojoen vesistöalueen välimailla. Etelä-Lapissa on tehty valtavasti metsäja suo-ojia. "Kitsin hanke rahoitetaan normaaleilla suojelualueiden hoitorahoilla. " Koska hajakuormituksen tutkimus on vauhdittunut vasta viime vuosina, ei voitane odottaa, että hajakuormituksen vähentämisen tutkiminen etenisi sen rivakammin. Kustannuksia kertyy noin 3000 markkaa kilometriltä. Ojien tukkimisen vaikutusta luonnonvesiin ei ole tutkittu missään, ja Lapin ympäristökeskus näyttää pääsevän asialle ensimmäisten joukossa. Kinnunen toteaa, että ojat osattaisiin kyllä tukkia, mutta hankkeiden rahoitus on ongelma. keskus ei tosin voi velvoittaa ojien tukkimiseen, vaan maanomistaja päättää, mitä ojille tehdään. Penkoista siirretään maata ojaan tai ojiin tehdään patoja. Esimerkiksi Patvinsuolla ja Tiilikan kansallispuistoissa on noin 500 hehtaaria ojitettuja soita. Ympäristökeskuksessa arvioidaan, että käytännön toimiin Simojoella on mahdollista päästä neljän-v iiden vuoden kuluttua. Tulevina vuosina töihin voitaisiin käyttää mainiosti vaikkapa valtion työllistämisvaroja", Tuhkalainen sanoo. Ojituksia on nimittäin koko maassa tehty noin 50 000 hehtaarin alalla. " Kun viime vuosikymmenellä työskentelin tutkijana, ei edes vesistön hajakuormituksen selvittämiseen saanut rahaa. Toimien toivotaan palauttavan suon vesitasapainon alkuperäiseksi. Yksi pieni esimerkki terveestä yksityisajattelusta löytyy Ala-Konttijoen varrelta Ranuan kunnan luoteiskulmasta. Oja tuo kuivatusvesiä kuten ennenkin, likkö Kyösti Tuhkalainen. Kunnostamista edeltävä tutkimus on monivuotinen, ja paljon vettä ja humusta ehtii virrata metsäojista ennen kuin perusteet ojien tukkimiselle on selvitetty. Metsähallituksen ennalli stamiskohteissa eri puolilla Suomea parannetaan soiden tilaa, ei vesistön. Yksityisajattelua puron suojelussa Metsähallituksen aluevirkamiehet ovat huomanneet ojien tukkimisen parantavan luonnonpurojen tilaa, mutta Metprojekti käynnistyi Lieksan Kitsissä, mi ssä suo-ojia täytettiin aluksi 15 kilometriä. Siellä suora ojapisto luonnonpuroon tukittiin ja vesi ohjattiin imeytymään puronvarren suolle. Hajakuormitustakin tutkitaan vasta nyt Lapin ympäristökeskuksen johtaja Kari Kinnunen sanoo, että tutkimuksen hitauteen on historialliset syynsä. " Ennallistamisessa on aina kyse erikoistapauksista, kuten suojelualueilla olevista soista. Aika ei kertakaikkiaan ollut kypsä sellaiselle. Metsähallituksessa varsinainen soiden ennallistaminen ei laajene kovin suureksi, minkä vuoksi sen merkitys pintavesille jää valtion mailla vähäiseksi. On vain arvailtavissa, montako ojaa on pistetty suoraan luonnonpuroihin, jokiin, lampiin ja järviin tai montako arvokalojen kutupuroa on mennyt pilalle. Ympäristökeskus julkisti viime kesänä Simojen vesistön vesiensuojelusuunnitelman, jossa viitataan mahdollisuuteen porrastaa ja tukkia metsäoj ia. Ensi kesänä aloitettavassa ojientukkimiskokeessa LänsiLapissa kerätään tietoa hankkeen vaikutuksista Ylläsjokeen, minkä perusteella päätetään käytännön toimista muualla, muun muassa Simojoella. Metsähallituksen mittava 36 " Käyhän se näinkin päin", sanoi kaivinkoneenkuljettaja Kaarlo Koivisto tukkiessaan Yli-Konttijokeen pistävää ojaa. YmpäristöSuo-ojien tukkiminen alkoi Lieksan Kitsissä Metsähallituksella riittää töitä vuosikymmeniksi eteenpäin, kun se ryhtyy palauttamaan suojelusoita luonnontilaan. Tällä hetkellä tilanne on yksityispuolella selkiintymätön, ja rahoitusta voi joutua haalimaan maaja metsätalousm inisteriöltä, ympäristömini steriöltä ja työministeriöltä. "Tästä eteenpäin PohjoisKarjalassa tehdään vastaavia töitä joka vuosi, niin paljon kuin rahaa riittää", kertoo Metsähallituksen Vaara-Karjalan alueen puistoryhmäpäälsähallituksessakaan asiaa ei ole järjestelmällisesti selvitetty. vsk.
Ilmanko pinnallinen viihde, humori tinen kirjallisuus ja kritiikitön hömppä myyvät kirjamarkkinoilla vuosi vuodelta enemmän. Siksi olen ni in yksin, siksi luonnon tunnustava maalaisproosa on paitsiossa. Olkoon tämä samalla julkinen anteeksipyyntö tämän ajan todelliselle edistykselliselle intelligentsialle, pohjoisen elinympäristömme ja koko Sinisen Planeetan hädänalaisen tilan tiedostaville luonnonrakastajille edustamani ammattikunnan puolesta. Yhtä tu rhaan olen etsinyt kollegoista alhaisempaan elintasoon tyytyvän, terveen ja luonnonläheisen maalaisen elämänmuodon kannattajia. Kuka heistä uskaltaa ja ilkeää enää kirjoittaa sydänvere llään maaseudusta ja sen ihmisestä. Parempi sekin kuin ei mitään. Siinäpä se. Miksi sotainvalidi-isän pellonraivuiden takia itseoppineeksi kansankirjailijaksi jääneen ja kenties siksi täältä maankorvesta kuuroille korville huutavan kirMissä ovat luontoa ja luonnonläheistä elämänmuotoa puolustavat huippukirjailijat, Heikki Turunen kyselee. Kukaan heistä ei kerSUOM EN LUONTO 12/95 54. Aina samoja tietyntyyppisiä kirjailijoita nostav illa tai hylkääv illä kannanotoillaan ajan oloon eräänlaisen kirjallisen monok ulttuuri n kasvattaneet kertomataiteen yksinvaltaiset makutuomarit ja vallastaan silminnähden nauttivat mesenaatit, sokeasti kaikkea urbaania ihannoiva kirjallinen eliitti ovat tehneet sen epämuodikkaaksi, epätaiteeksi. Hälläväliä ymmärtääkö ja lukeeko tavallinen kansa heitä vai ei, pelastuvatko valtaos in rahvaanomaiset ja maanläheiset kanssamatkaajat vai eivät. Jonkun tämä on pakko lopulta tohtia sanoa kateelliseksi ja vainohulluksi populistiksi leimautumisen uhallakin. ro hiljaisesta ja yksinkertaisesta elämästä, syvähenkisestä, tiedostavasta ja nöyrästä vähemmistöstä, joka suree huippukoneistettuja suurtiloja suosivan ja perinteisiä perheviljelmiä järjestään poisk itkevän euroimperiumin käsiin riutuvan kyläkulttuurin, katoavien luonnonniittyjen, elämää kuhisevien avo-ojitettujen kyläpeltojen ja lehmihakojen, sumussa uinuvien vanhojen latojen, soiden ja luonnontilaisten metsien perään. Harva heistä kuitenkin täyttää mainitsemani kriteerit. Kukaan ei voi tuntea heitä kaikkia, puhumattakaan, että joku voisi olla selvillä kaikesta mitä he ovat kirjoittaneet. Se sinänsä kuvastaa jotain sekä minusta että kunnianarvo isista kollegoistani ; vastaus on jo siinä, että moiset kysymykset saattavat ylimalkaan pälkähtää päähäni . Planeetan kokoinen Estonia, toisin sanoen, on jo kallellaan, osa matkustajista syky ilee jo paniikissa, mutta käsittämättömän idealistisena pysynyt raffinoitunut kirjailijakaarti yhdessä sen salongeista tuijottaa sisäänkääntynein katsein omiin ja toistensa napoihin kuin mi tään ei olisi tapahtunut. Siksi vain vaikealukuinen ja ikävä, psykedeeliseen hämärään rähmäytyvä kaupunkilaisen rappion kuvaus on ainoaa oikeaa sanataidetta, puolilesbot aggressiiviset feministit, esimerkiksi, kohutumpia romaanisankareita kuin tuhannen kertaa enemmän sorretut ja kärsineet maalaisäidit ja maalaiset yleensä, aikamme veriuhrit. Tai vaikkapa liikuttavan kärs ivällisesti kiikareineen kameroineen lintujen tai villieläinten käyttäytymistä tarkkaileva hämmentävän asiantunteva luontoharrastaja. Tunnen heitä paljon henkilökohtaisesti . He ovat su uri a taiteilijoita. He eivät ole asettaneet itselleen muita vaatimuksia. Mutta miksi elävä kaunokirjallisuus vaikenee näistä asioista, kaikkein oleellisimmasta. Totaalisen tuhon lähetessä heidän suurin huolensa on pysyä kulttuurin vastaansanomattomien despoottien, kuin sanattomasta sopimuksesta aina yhtä mieltä olevien, aina yhtä todellisuuspakoisten, yhtä urautuneiden kriitikoiden ja vuotuisten kirjallisuuspalkintojen ehdokas listoja töikseen rustaavien, yhtä elitististen, sisäänlämpiäv ien raatien mieleisinä. Kenen mieli ja sydän on uteliaasti , ihastuksesta ja ihmetyksestä mykkänä avoinna kohti tähtien kauneutta ja kaikkeuden arvoituks ia, joissa kuitenkin piilee kaiken elämänsynnyn ihme ja todennäköisesti myös ratkaisu kohtalonaikojaan elävän sivilisaatiomme ongelmiin. Ehkä kaikki meistä eivät tiedä mitä he tekevät. Miksi edullisempiin oloihin syntymään sattuneet oppineemmat ja lahjakkaammat sanantaitajat saivartelevat vastuuttomasti modernin ihmisen ja planeetan kannalta epäoleellisissa muotokysymyks issä ja koettavat mahtua muoti-ismien tunkkaisiin raameihin kiihkeimmin juuri nyt, kun pikku ihmisen hätä on suu rin ja kosminen kello ti kittää, kun taiteeseen taiteen vuoksi olisi vähemmän varaa kuin koskaan ihmiskunnan histori an aikana. jallisen kylähullun on täytynyt p1taa vuosia kov inta ääntä näistä as ioista. vsk. Niin minusta pitäisi tehdä, että kaikki käsittäisivät vallitsevan, suoraan sylttytehtaista, raaoista markk inavoimista ja teknokraateista juontavan jumaloidun "kehityksen" tieksi kohti planeetan luonnon ja ilmakehän ja sitä kautta lopulta ihmislajin ennenaikaista rappiota ja häv iötä. Kuinka moni tunnustetuimmista prosaisteistamme on loppujen lopuksi tiedostanut aikamme kenties suurimman ongelman ja ottanut näkyvästi kantaa maailman luonnon, uhanalaisten kasv ien ja eläinlajien puolesta. Nuo kysymykset tul vahtivat jostain syystä äkkiä mieleeni kun mietin tämänkertaista maalaisposti ani Suomen Luonnolle. En tiedä itse as iassa ketään, joka olisi pannut suorin ja selvin sanoin romaanihenkilönsä vihaamaan paitsi kohtalokkaasti luontoa rasittavaa, myös vuosi vuodelta sairaampia piirteitä saanutta (mafi at, alkoholismi, huumeet, jengiytyminen, uusnatsismi, rasismi , katuväkivalta jne.) urbaania elämäntapaa. Niin syvästi minua surettaa ja hävettää arvostetuimpien taidekirjailijoiden välinpitämättömyys kaiken elämän lähdettä ja maailman kaunistusta, luontoa, kohtaan ja pitkälle vain siksi että luonnonkuvaus on ollut vuosia epämuodikasta samalla tavoin kuin liian esittävä maisemamaalaus kuvataiteessa. E li sellaisina kuin ovat heidän kestosuosikk insa, ja viime kerralla palkitut, nuo armoitetut valitut. 37. Maaseudulta aiheensa ottav ia arvostettuja ja luettuja prosaisteja toki on, onpa ilahduttavan paljonkin. Heikki Turunen Nykykirjailijat ja luonto M oniko itseään kunni oittava, taiteellisesti kunni anhimoinen suomalainen prosaisti kuvaa nykyään teoksissaan luontoa tunteella ja rakkaudella, kun suoranaisesti siitä elävät eräkirjailijat jätetään laskuista. Suitsutetuimmissa kärkinimissä heitä ai nakin on onnettoman vähän. S ellaisia ihmisiä löytääkseni minun on turvauduttava tähän lehteen, kalastajafil osofi Pentti Lin kolaan tai populääriin tieteiskirjallisuuteen. Arkimaailma ei kuulu heille. Miksi esimerkiksi tämänsyksyisten kohutuimpien uutuusromaaneiden sankareista yksikään ei satu olemaan puita, kallioita, veräjillä märehtiviä lehmiä kosketteleva harras maalainen. Alunperin olin aikonut kirjoittaa jostain muusta, jotain poloisen PielisenKarjalani marraskuuhun liittyvää, jotain melankolisen runollista. Voi miksi minä olen niin yksin. Mutta jos heissä olisikin muutama palavainen luonnon ja luonnonläheisen elämänmuodon puolustaja, he ovat totisesti matalan profiilin linjoilla, koska heitä ei näy ei kuulu. Eikä se vastaus, luvalla sanoen, ole juuri eduksi kansakunnan omalletunnolle, joka erityisesti maan huippukirjailijoiden tulisi mielestäni olla. Niin rohkenen väittää. J os mittana käytetään Suomen Kirjai lijaliiton jäsenluetteloa 1995 , maan eri puolilla elää ja vaikuttaa tätä nykyä roimasti yli neljäsataa kirj ailijaa
"Lahoavan puun suosiminen ei tarkoita, että puuntuotto vähenisi. Suurin sallittu aukko on neljänneshehtaari. Vielä tällä hetkellä vertailualueet eivät eroa muusta metsästä, sillä ne on perustettu vasta hiljattain. "Kaikki sai alkunsa 1986, jolloin senaatti päätti , että kaupungin metsiä aletaan tulevaisuudessa hoitaa luonnonmukaisesti . Kaarnakuoriaisten annetaan tuhota männiköitä eikä tuulen katkaisemien kuusten tilalle istuteta uusia. Koskemattomuudestaan huolimatta vertailualueet eivät ole luonnonsuojelualueita; ne eivät ole arvokkainta vaan tyypilli sintä osaa metsästä. Niiden ainut tehtävä on antaa luonnonmukainen vertailukohta talousmetsien hoitoperiaatteiden kehittämiselle ja seurannalle. uhanalaisille eliöille tärkeää. Saksakin on metsävaltio; pinta-alasta vajaa kolmannes on metsiä. Eniten metsiä on Keskija Etelä-Saksassa. Kuolleista puista ei ole mitään haittaa eläville puille, mutta lahoava puu on metsäluonnon rikkaudelle ja " Pyrimme aiheuttamaan metsälle ja maaperälle mahdollisimman vähän stressiä", Lyypekin metsäviraston johtaja Lutz Fähser luonnehtii kaupungin uutta metsäpolitiikkaa. Metsästystä lukuunottamatta vertailualueilla on kaikki ihmisen toiminta kielletty. Kuusi tuotiin alueelle 250 vuotta sitten, ja se on säilyttänyt sijansa vain ihmisen varjeluksessa. Pyrimme aiheuttamaan metsälle ja maaperälle mahdollisimman vähän stressiä." Lähiseudun maatiloilta värvätyillä hevosilla vedetään noin kolmannes puista. Vuosien kuluessa ero alkaa näkyä. Avohakkuiden lisäksi Lyypekin metsissä ovat kiellettyjä auraukset, ojitukset, keinolannoitukset, myrkytykset, vieraiden puulajien tuominen ja raskaat puunkorjuumenetelmät. Taloudellisesti vähäarvoisimmat puut jätämme metsään kuolemaan; ne saavat kasvaa niin kauan kuin pystyvät." Puut saavat elää pitempään Luonnonmukaisuuteen kuuluu myös puuston iän ja kokonaistilav uuden kasvattaminen. Lutz Fähserin mukaan pohjoinen havumetsä on ollut luonnostaan tulen hallitsema ekosysteemi , keskieurooppalainen metsä puolestaan tuulen. Metsästystä perustellaan sillä, että petojen puutteessa hirvieläinkanta on kasvanut liian suureksi ja vahingoittaa metsää. Vertailu-alueita perustetaan tärkeimmille metsätyypeille, ja niitä on vahintään 10 prosenttia metsäalasta eli yhteensä 450 hehtaaria. Lyypekin 4500 hehtaarin laajuiset kaupunginmetsät koostuvat runsaasta paristakymmenestä asutuksen ja viljelysten erottamasta metsäalueesta. Loput korjataan metsäkoneilla ja traktorilla. Koneet saavat mennä vain 40-60 metrin päähän metsätiestä; kauempaa rungot haetaan joko hevosilla tai kiskotaan tielle vaijeri lla traktorin avulla. Metsiä ei myöskään istuteta eikä kylvetä, vaan lähistön puut huolehtivat suvun jatkamisesta. Kymmenesosa metsistä vertailualueiksi Luonnonmukaisen metsänhoidon kehittymistä seurataan koskemattomiksi jätettäv ien vertailualueiden avulla. Metsien hoidolla luonnollinen tilanne pyritään vähitellen palauttamaan. Maan pohjoisosassa, missä Lyypekki sijaitsee, metsiä on kymmenkunta prosenttia maa-alasta. Sen takia puutumme metsäekosysteemin toimintaan niin vähän kuin mahdollista." Avohakkuille tuomio Keskieurooppalaista metsaa hallitsevat komeat lehtipuut, ennen muuta pyökit, saarnet ja tammet; seassa on vaahteroita, koivuja, pähkinäpensaita, jalavia. Havupuita vähennetään, lahopuita lisätään Havupuita on luonnontil aisessa keskieurooppalaisessa metsässä vain pari prosenttia. Havupuita on vähän, lähinnä mäntyjä ja marjakuusia. Lyypekin metsissä havupuita on kuitenkin 30 prosenttia, pääasiassa kuusta ja mäntyä. Tu38 Ien jäljittely avohakkuilla ei onnistu, asia on paljon monimutkaisempi . Esimerkiksi pyökin saa kaataa vasta, kun halkaisija on 65 senttiä, tammella raja on 80. vsk.. Tuli ja tuuli huolehtivat metsän uudistumisesta synnyttämällä pieniä aukkoja. Lähtökohtana on, että luonto itse tietää parhaiten, mikä on metsälle parasta. Saksassa ei puhuta pohjoismaiseen tapaan puiden kiertoajasta, vaan hakkuukypsyys määritetään puun halkaisijana rinnan korkeudelta. Tämä tarkoittaa sitä, ettei puuta saa kaataa harvennusta lukuunottamatta ennen 30-40 vuotta sen kasvun loppumista. "Puunkorjuussa on sama periaate kuin kaikessa muussakin metsänhoidossa. Lutz Fähser tunnustautuu nöyräksi luonnon edessä: "Pystymme jäljittelemään luontoa vain hyvin pinnallisesti, koska sen prosessit ovat niin monimutkaisia. Sopivan metsänhoitomenetelmän kehittäminen vaati kuitenkin kahdeksan vuotta keskusteluja ja tutkimuksia", kertoo kaupungin metsäviraston johtaja, tohtori Lutz Fähser. Myös korjuumenetelmät ovat kevyitä. Lyypekin metsänhoidon tehtävänä on täyttää sekä puuntuotannolliset, virkistykselliset että luonnonsuojelulliset tehtävät. Avohakkuita hän kuitenkin vastustaa: "Avohakkuut eivät ole ekologisesti kestäviä. Sekin lisää luonnon rikkautta. Luonnolliset metsäpalot ovat hyväksyttäviä, mutta avohakkuut lisäävät metsän stressiä." Lyypekin metsissä kaadetaan vain yksittäisiä puita tai puuryhmiä. Suurin niistä on parin tuhannen hehtaarin kokoinen, pienimmät vain muutaman hehtaarin metsiköitä. "Lopullista lukua lahoavan puun määrästä emme vielä tiedä, se selviää aikanaan vertailualueilta", Lutz Fähser kertoo. r~~~r::;;~i Luonnonmukaisuus valtaa Lyypekin metsät Pohjoissaksalaisen hansakaupunki Lyypekin metsiä on vuodesta 1994 lähtien hoidettu luonnonmukaisin periaattein. "Metsänhoito on SUOMEN LUONTO 12/95 54. Metsiin jätetään myös lahoavaa puuta vähintään kymmenen prosenttia maanpäällisen metsän biomassasta. Kuuset korvautuvat vähitellen pyökeillä, jotka luonnontilassa hallitsevat niitä alueita, joilla kuusia nyt kasvaa. Muita ihmisen istuttamia vieraita puita ovat punapyökki , douglaskuusi ja lehtikuusi
Luonnonmukaisuuden tuomaa arvonlisää ei kannattavuuteen tarvita, joskin tällainen lisä on ekopuun hintaan odotettavis~39. Tammet, pyökit, saarnet ja muut lehtipuut hallitsevat keskieurooppalaista metsää; havupuut ovat vähemmistönä. Aikaisemmin Lyypekin kaupunginmetsien puu myytiin lähiseudulle; nyt kyselyitä on tullut Itävallasta saakka. Keski-Euroopassa tehokkaampaa kuin Skandinaviassa. Lutz F ähser ja komea tammi. Esimerkiksi saksalaisiin kustantajiin kohdistuu kovia paineita siitä, minkälaisin menetelmin tuotetusta puusta heidän käyttämänsä paperi on valmistettu." Hän antaa tunnustusta Greenpeacelle, BUNDille, Robin Woodille ja muille ympäristöjärjestöille: "Ne ovat toiminnallaan pakottaneet uudenlaiseen metsänhoitoon." Tyytyväisyys on molemminpuolista, sillä myös ympäristöjärjestöt ovat antaneet täyden tukensa lyypekkiläiselle tavalle hoitaa metsiä. Pyrimme laajaperäistämään metsien käyttöä. Kaupungin metsissä sallimme sen kuitenkin", Fähser sanoo. Markkinointia luonnonmukaisemmin tuotettu puu näyttäisi selvästi auttavan. Ekotalousmalli on hänen mukaansa sekä ekokologisesti että ekonomisesti erittäin houkutteleva verrattuna tavanomaiseen metsätalouteen. Pitkällä tähtäimellä toiminta on kokonaistaloudellisesti kannattavaa, koska luonnonmukainen hoito ja metsäluonnon rikkaudesta huolehtiminen ovat metsien kestävää käyttöä laajassa ja aidossa merkityksessä. Hartmut Picht Indianan yliopistosta Yhdysvalloista toteaa arviossaan Lyypekin ekometsätalousprojektista, että se on myös liiketaloudellisesti kannattavaa. Pohjoismaalaisille tuttuja jokamiehen oikeuksia ei Saksassa liioin tunneta. Avohakkuita ei ole Saksassa lailla kielletty, mutta niitä ei enää tehdä, koska vastustus on kovaa. vsk. Meidän on taattava ihmisille kaikki se, mitä he metsästä haluavat", Fähser toteaa. Lutz Fähser suhtautuu toiveikkaasti luonnonmukaisen metsänhoidon yleistymiseen. Toisaalta tekniset ja muut kustannukset ovat pudonneet puoleen. "Tämäntyyppinen metsänhoito yleistyy lähivuosina monissa muissakin kaupungeissa, ehkä jopa osavaltioissa. Metsiin on kovia paineita. Greenpeacen lausunnon mukaan Lyypekin metsiä hoidetaan ekologisesti moitteettomasti. kohden vain 1200 neliömetriä, Suomessa lähes 50 000. Kannattavaa myös taloudellisesti Luonnonmukainen metsänhoito on pudottanut saadun puutavaran määrää noin neljänneksellä, ja siitä saatavia tuloja viidenneksellä. " Metsässä saa liikkua vain teitä pitkin, eikä marjoja ja sieniä saisi kauempaa teistä poimia. Ikävänä sivuvaikutuksena on ainakin alussa työvoimantarpeen vähentyminen, mutta se hoidetaan luonnollisen poistuman avulla, ja tulevaisuudessa syntyy uudenlaisia työpaikkoja, jotka liittyvät muun muassa metsäluonnon moninaisuudesta huolehtimiseen. Saksassa metsää on asukasta SUOMEN LUONTO 12/95 54
Vain harvat eläimet syövät mangrovepuiden eläviä lehtiä tai hedelmiä. Juuret risteilevät vedessä ja veden päällä; ne muodostavat verkon, joka estää puista varissutta kuoli utta lehtija oksamassaa huuhtoutumasta pois. kaanit, kaapparit ja mangrovekäet. Karibianmeri työntyy mangroveen vuoroveden rytmissä. Lämpimään veteen joutunut eloperäinen aines tarjoaa runsaan ruokapöydän monille pikkueläimille, kuten ravuille, katkoille ja etanoille. Caroni Swamp muodostaa kaikkiaan 30 000 tonn ia kariketta vuodessa! Ruokaa moneen makuun Mangrovepuiden pönkkäjuuret ovat oivallisia kiinnittymispaikkoja nilviäisille. Silloin tulevat retkiltään myös haikarat, peli40 Maapallon kuumien alueiden merenrannikoita reunustavat monin paikoin sankat mangrovemetsät. SUOMEN LUONTO 12/95 54. Meren kosketus ulottuu satojen metrien tai kilometrien päähän sisämaahan. Hienoiksi hiukkasiksi hajotettua kariketta huuhtoutuu vuoroveden mukana jokiuomiin . Eliöiden jäännökset ja jätökset hajoavat lopulta yksinkertaisiksi yhdisteiksi. Olemme Caroni Swampissa, joka on 40 neliökilometrin laajuinen mangrovekosteikko Trinidadissa. He odottelevat iltaa, jolloin valtavat rubiini-iibisparvet palaavat yöpuihinsa. Kasvit kovilla Mangrovekasvit elävät vaikeassa ympäristössä: niiden juuret työntyvät hapettomaan mutaan, kasvualusta on löysää liejua ja koko kasvuympäristö on erittäin suolainen. Isommilla vesieläimillä, kuten mangrovemeriahvenell a, barrakudalla, liejukanalla, meritähdillä ja erilaisilla liskoilla, käärmeillä ja kilpikonnilla on myös paikkansa kosteikon ravintoketjuissa. Sienet ja bakteerit peittävät lahoavan aineksen, ja niitä laiduntavat muiden muassa pikkukalat. Puut nappaavat nämä eloperäisestä jätteestä muodostuneet ravinteet ja pystyvät näin kasvamaan ja lisääntymään. Erilaisille hajottajille riittää sitäkin runsaammin eloperäistä jätettä, kariketta. Ihmisen toimet uhkaavat näitä tärkeitä ekosysteemejä, joita ennen pidettiin arvottomina ja kehityksen esteinä. Taivallus on helppoa pitkin selkeitä polkuja, ekoturismin valtaväyliä. Avointa ja laakeaa maisemaa leikkaavat vesiväylät, JOita reunustavien puiden alimmat pari metriä ovat läpitunkematonfa juuriryteikköä. Muita matkailijoita ei päivän kuumuudessa näy. Neliömetri mangrovea tuottaa kuolleita kukkia, hedelmiä, lehtiä ja oksia yli kaksi kui va-ainegrammaa päivässä. Kosolti kariketta Mangrovemetsässä on tavall isesti yhtä tai kahta mangrovepuulajia ja saniaisia. Korkeimmat puut kasvavat jopa kaksikolmikymmenenmetrisiksi. Iiris Kalliola Matti Nummelin Mangrovetnetsäss~ Kuumuus hautoo, muta tirsuu varpaiden välistä ja lämmin sadekuuro huuhtelee hikisiä kulkijoita. Niissä elävät osterit, simpukat, merirokot ja putkimadot suodattavat vedestä pikkueliöitä ravinnokseen. Polulla kulkevat myös sadat pikkuravut, jotka vilistävät kylkimyyryä lätäköstä toiseen. Puiden tanniinit värjäävät veden tummanruskeaksi. vsk.
Tyynessä ja suotuisassa paikassa mangrove muodostaa kolmantena kasvuvuotena pönk.käjuuria, joilla se ankkuroituu tukevasti mutaan. vsk. SUOMEN LUONTO 12/95 54. Viljelijä voi parhaimmillaan tuottaa vuodessa kolme tonnia oste41. Monet mangrovet tarvitsevat kuitenkin ainakin kerran vuodessa runsaasti suolatonta vettä. Satojen vuosien jälkeen puut vähitellen jäävät kuiville. Punamangroven (Rhizophora mangle) haaroissa roikkuu ohuita sikarimaisia uuden puun alkuja, jotka putoavat liejuun pystyyn emopuun juurelle. Matkalla siitä kasvaa lehtiä ja sivujuuria, ja taimi painuu pohjaan vasta kun juuren kärki vettyy. Mangroveiden siemenet itävät vielä puussa ollessaan. Mangrove kärsii esimerkiksi jokien patoamisesta, jos tämä estää makean veden pääsyn tulvaaikoina mangrovekosteikkoon. Jos taimi sattuu putoamaan syvempään veteen, se kelluu ja voi säilyä hengissä jopa vuoden. Vuorovesi, liejupohja ja veden suolaisuus estävät useimpien kasvien menestymisen tässä ympäristössä. Taimi juurtuu, jos se sattuu osumaan matalaan liejupohjaiseen paikkaan. Se siirtyy kohti avovettä sitä mukaa kun sen alle kertyy maa-ainesta. Mangrovemetsän pohjalle kertyy vähitellen kiintoainesta, joka muuttaa sen kuivaksi maaksi. Yalkomangrove (Laguncularia racemosa) kasvaa tavallisesti punaja mustamangroven jo sitomassa liejussa. AndrC Maslennikov/LKA meri ja lllaa kohtaavat Mangrovepuiden pönkkäjuuret ankkuroivat ne tukevasti kasvualustan pehmeään mutaan. Kuvan metsä on Tansanian rannikolla. Lähellä merta vallitseva laji on punamangrove, joka pystyy olemaan pioneeri laajan juuristonsa ansiosta. Mangrovemetsiä on sopivilla merenrannikoilla tropiikissa ja subtropiikissa. Mangrovepuiden leveät latvustot ovat aika matalalla. Punamangrove selviytyy suolasta estämällä sen pääsyn juuriin, mustamangrove (A vicennia germinanas) taas erittää liiat suolat lehtiensä pinnalle. Runsauden sarvi Ostereiden viljelyä on kokeiltu mangrovekosteikoilla menestyksellä esimerkiksi Jamaikalla ja Kuubassa
Vesien saastuminen uhkaa monia mangrovekosteikkoja; esimerkiksi öljy voi tukkia puille elintärkeän varsien tuuletussolukon. Kalas42 tajat ovat perinteisesti vieneet veneensä mangrovekosteikkoon suojaan myrskyltä. Tällä tavalla "suodattunut" jokivesi ei uhkaa trooppisten rannikoiden herkkiä koralliriuttoja. Ihmisen aiheuttama ilmakehän lämpeneminen tunnusteSUOMEN LUONTO 12/95 54. Mangrovepuita kaadetaan monin paikoin puuhiilen tai tanniinien tuottamiseksi, niistä tehdään rakennuspaaluja ja veneitä. Tämä on yksi syy siihen, että pyörremyrskyjä syntyy useammin", Saukkonen kertoo. Puhdistaa ja suojaa Mangrovekosteikon läpi virtaa usein joki , joka tuo makeaa vettä sisämaasta mereen. Mangroven hyttyset lentävät aktiivisesti vain auringonlaskun ja -nousun tunteina. Norjan lintutieteellinen yhdistys puolestaan vaatii viranomaisia ryhtymään toimiin, joilla metsästys ja Ellingsenin yllytys laittomaan toimintaan saadaan loppumaan. Kalastajat ovat siirtyneet kortistoon, mutta merilinnuilla ei ole tätä mahdollisuutta. Kokoukseen osallistui kuitenkin vain 70 Röstin 690 asukkaasta. "Ilmakehän lämpeneminen merkitsee sitä, että ilmakehässä on enemmän energiaa kuin aikaisemmin. Ellingsenin mukaan byrokraatit ja poliitikot polkivat jalkoihinsa Röstin asukkaiden kulttuuri perinnön. Juha Valste Vilkas pyörremyrskyvuosi oireilee ilmastonmuutosta Maailmalla on 1995 viuhunut harvinaisen monta pyörremyrskyä. Mangrovet ovat erinomaista polttopuuta. Isossa taskuravussa lihaa riittää kokonaiseen ateriaan. He pitivät kokouksen, joka ilmoitti viranomaisten syyllistyneen "poliittiseen toimintaan", ja tämän tuloksena viisi yhdyskunnan kaikkein rehellisintä jäsentä oli kriminJ1.lisoitu. Oikeudessa he myönsivät tekonsa ja maksoivat 3500-7000 markan suuruiset sakot. Merilinnut ja niiden munat ovat olleet Norjan rannikkoväestön perusravintoa vuosisatoja. Mangrove hidastaa joen virtausta, ja sen eliöyhteisöt käyttävät hyväkseen joki veden ravinteita. Röstin lunniyhdyskunnissa Lofoottien ulkokärjessä eli 1,3 miljoonaa paria 1980, nykyisin jäljellä on selvästi alle puolet tästä. molaiset riensivät apuun. Monissa maissa paikallisväestö on kuitenkin tiedostanut mangroven arvon ja painostanut viranomaisia sen suojeluun . Useimmat aikuiset linnut hylkäsivät munansa jo haudonnan alkuvaiheessa välttyäkseen kuolemasta nälkään. reita sadalla neliömetrillä! Myös rapujen, katkojen ja syötävien jättiläissiipikotiloiden viljelyä on kokeiltu. Viime keväänä poliisi pidätti verekseltään viisi ihmistä, jotka pyydystivät ja tappoivat lunneja verkoilla Trenykenin yhdyskunnassa. Lunnien alamäki alkoi jo 1970-luvulla. Pyörremyrsky on trooppisilla alueilla esiintyvä ilmiö, joka edetessään voi temmata mukaansa niin talojen kattoja kuin kokonaisia talojakin. Röstin kunnanvaltuuston puheenjohtaja Arnfinn Ellingsen syytti viranomaisten toimia kannattaneita ihmisiä "luontostalinismista". D < "' l ''Luontostalinismia'' Norjassa -~ Pitkään jatkunut ryöstöka:i: lastus on romahduttanut Nor6 jan ranni kkovesien kalakannat. Kevätmetsästys kiellettiin 195 1, ja tämä lopetti myös lunnien pyynnin paitsi Röstissä. Niiden kuoresta saadaan lääkkeitä sekä parkki ja väriaineita. Kosteikkoja on kui vattu ja täytetty rakennusmaaksi ja maatalouden tarpeisiin. Monet mangrovesuot on muutettu katkarapujen kasvatusaltaiksi. Vauhdikas vuosi ei selity pelkällä sattumalla, vaan pyörremyrskyjen yleistymistä pidetään oireena kasvihuoneilmiön voimistumisesta. Yli puolet Meksikonlahden kaupallisesti merkittävistä kalalajeista viettää mangrovekosteikoissa jonkin osan elämästään, tavallisesti poikasvaiheen. Sakkorahoja "alkuasukkaiden" ei tarvinnut kuitenkaan maksaa itse vaan hengenheiRöstin tunneilla on kovaa: kalat loppuvat, ihmiset tappavat. Mangrovea halkov issa vesiuomissa on hämmästyttävän runsaasti kaloja. Hyönteisiä ravinnokseen nappaavat pikku kalat pitävät hyttysiä kurissa syömällä niiden toukkia. Hurrikaanit ja taifuunit kuuluvat trooppisten rannikoiden normaaliin järjestykseen; mangrove toimii puskurina, joka suojelee rantoja valtavien aaltojen eroosiolta. Mangrove suojaa rantoja aaltojen kulutukselta. "Tänä vuonna lyötiin ennätys: pyörremyrskyjä oli useampia kuin kertaakaan aikaisemmin sinä 40 vuoden ajanjaksona, jolloin niille on systemaattisesti annettu nimiä", sanoo meteorologi Lea Saukkonen Ilmatieteen laitokselta. Muina aikoina vaeltaja saa olla enimmäkseen rauhassa. Hän julisti , että ihmisten täytyy saada pyydystää lunneja rauhassa. Useimmiten mangrove ei kiduta kulkijaa yhtä sakeilla hyttyseli moskiittoparv illa kuin suomalainen metsä juhannuksen aikoihin. Poikasia ei kuoriutunut lainkaan tai suurin osa niistä kuoli nälkään. Kenny Taylor kertoo BBC Wildlife -lehden marraskuun numerossa lunnien vaikeuksista. Mangrovet olivat Karibiassa pitkään lainsuojattomia: kalastus-, metsätai maatalousviranomaiset eivät tunnustaneet niitä omikseen eivätkä kantaneet niiden häviämisestä huolta. Puhurin nopeus pyörremyrskyssä on vähintään 32 metriä sekunnissa. Jatkuva ja joskus yllättävä suolaisen ja makean veden vaihtelu rasittaa mangrovekasveja: ne eivät juurikaan kestä ylimääräistä stressiä. Kesä 1995 oli pitkään aikaan huonoin Röstin lunneille: poikasia ei selviytynyt lentoon lainkaan. Mangrove rannikoiden ruokä-aitta Mangrovemetsissä elää monia erilaisia kaloja, nilviäisiä ja äyriäisiä, joita ihmiset voivat käyttää ravinnokseen. Lunni rauhoitettiin kokonaan 1989, mutta Norjan lintutieteellinen yhdistys arvioi, että Röstissä pyydystetään edelleen 3000-5000 lunnia vuodessa. Silloin tunnelma on kuin Suomessa suviehtoona. vsk.
Mutta, jos pääoma, alkuperänen luonto, tuhotaan tällainen ei ole mahdollista. Seppo Keräsen ja Pertti Kalinaisen Joutsenlaulu-elokuvaa on esitetty Ruotsin televisiossa, ja Madridin TV:n esikatselussa siitä todettiin: "Tämähän on kuin sadussa". Sveitsiläinen Schweizerischer Bund fiir Naturschutz toteaa, ettei altaan taloudellinen hyöty olisi missään suhteessa luonnolle, kulttuurille ja yhteiskunnalle aiheutettuun vahinkoon verrattuna. ULKOMAILTA Jorma Laurila Pitkään jatkunut kuivuus on laskenut pahoin Sambesi-jokeen rakennetun Kariban tekoaltaan pintaa. East Anglian yliopiston tutkijat Englannissa eivät usko ongelmien olevan ohi: he ennustavat eteläiseen Afrikkaan sadan vuoden kuivuutta. Vettä ei riitä pyörittämään voimaloita läheskään täydellä teholla. YK:n ympäristöohjelman UNEPin ja Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n yhdessä asettama kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC toteaa raportissaan, että ilmaston muuttuminen tulevaisuudessa riippuu siitä, miten ponnekkaasti päästöjä nyt ryhdytään rajoittamaan. Sadan vuoden kuivuus. Yhdistys lähetti Suomen hallitukselle kirjeen, jossa vaaditaan allashankkeesta luopumista lopullisesti. Jos päästöt jatkuvat nykyisellään, keskilämpötila nousee IPCC:n laskelmien mukaan noin 0,3 astetta SUOMEN LUONTO 12/95 54. Helena Tengvall Vuotoshanketta vastustetaan jyrkästi ulkomaillakin Vuotoksen allashanke on herättänyt myös jyrkkää kansainvälistä vastustusta. Tietokonemallien perusteella tutkijat ovat päätelleet, että maapallon ilmaston lämmetessä alue muuttuu kuivemmaksi ja kuumemmaksi. Espanjan 170 ekologista ryhmää koordinoiva CODA (Coordinadora de Organizaciones de Defensa Ambiental) on aloittanut Vuotoksen allasta vastustavan vetoomuskampanjan. Syksyllä 1995 joukko Suomessa vierailleita matemaatikkoja vetosi vielä säilyneen suurjokiympäristön puolesta; mukana on Ranskan Tiedeakatemian jäsen sekä professoreita Yhdysvalloista, Japanista ja Uudesta Seelannista. (Environment Conservation 22: 1) 43. Mmjatta Näätänen Saastuttavaa vesivoimaa Padot valtavine tekoaltaineen tuhoavat luontoa ja voivat aiheuttaa ihmisille kärsimyksiä. Vuotoksen rakentaminen rikkoisi lintudirektiiviä. Jos taas energiantuotannossa luovutaan hiilen käytöstä, sademetsien hävittäminen pysäytetään ja yhteiskuntien materiaalitaloudessa siirrytään laajamittaiseen uusiokäyttöön, IPCC povaa keskilämpötilan nousun Jaavan vain noin kolmasosaan tästä. Percy Mashaire vuosikymmenessä eli noin kolme astetta lastenlastemme eläkepäiviin mennessä. Pääministeri Paavo Lipposelle marraskuussa lähetetyssä kirjeessä vastustetaan ehdottomasti allasta sen vakavien ympäristövaikutusten takia. vain kymmeneksi kuukaudeksi. Järjestöt toteavat, että vihreä matkailu takaa tulevina vuosikymmeninä harvaanasutuujen Euroopan alueiden asukkaiden elinmahdollisuudet kotiseudullaan. Kasvien mätäneminen patoaltaassa tuottaa valtavasti metaania, joka on voimakkaimpia kasvihuonekaasuja. Seurauksista kärsisi myös huomattava maara muuttolintuja, jotka ovat yhteisiä monille maille, myös Espanjalle. Sambesiin rakennetun Kariban padon voimala tuottaa suurimman osan Zimbabwen sähköstä. Tämä vuosi ei ole ollut poikkeus: sadot ovat jääneet pieniksi koko alueella ja vedestä on puutetta. Määräalakauppojen ja osakeyhtiön perustamisen myötä melkein tuhannen asianosaisen joukossa on myös ulkomaalaisia: Virosta, Hollannista, Yhdysvalloista ja Ruotsista. Vuotoshanketta on käsitelty myös saksalaisissa lehdissä, televisiossa ja radiossa. Saksalaiset ympäristöjärjestöt Verkehrsclub Deutschland, jolla on 70 000 jäsentä, ja Naturschutzbund Deutschland, jolla on 2IO 000 jäsentä, lähettivät marraskuussa pääministeri Lipposelle vetoomukset, joissa tuomitaan jyrkästi allashanke. Lokakuussa pääkaupunki Hararella oli varastoissaan vettä yhteensä taan tiedepiireissä nykyisin jo tosiasiaksi. Kirjeen mukaan allassuunnitelma edustaa mennyttä aikaa ja sopii huonosti Suomen antamiin lupauksiin Rion kokouksessa. Lintujensuojelun maailmanjärjestön Birdlifen Suomen osasto on vedonnut hallitukseen ja todennut, että alueella pesii 22 lajia, jotka ovat EU:n lintudirektiivin erityisluettelossa, eikä korvaavia alueita enää ole. Pohjoisruotsalainen Naturskyddsföreningen i Norrbottens iän osti marraskuussa määräalan Vuotokselta suojelutarkoituksessa. Itämeren suojelua varten perustetun Coalition Clean Balticin pääsihteeri lähetti Vuotossoutuun voimakkaan allassuunnitelmaa ihmettelevän kannanoton, koska kaikki muut Skandinavian maat ovat jo vuosia sitten luopuneet vastaavien altaiden rakentamisesta juuri suurten ympäristövahinkojen ja huonon kannattavuuden takia. Järjestön mukaan menettelyä on mahdoton hyväksyä ihmisoikeuksien, luonnonarvojen ja kansainvälisten sopimusten perusteella. Kolmentoista viime vuoden aikana eteläistä Afrikkaa on vaivannut kuivuus. Veden vähyyden vuoksi voimalasta saadaan nyt vain 14 prosenttia nimellistehosta, ja sähköstä on pulaa koko maassa. Ilmiöön myötävaikuttavat ihmisen tuottamista päästöistä etenkin hiilidioksidi , typpioksiduuli, metaani ja CFC-yhdisteet eli freonit. Niiden avulla tuotetaan kuitenkin sähköenergiaa puhtaasti vai tuotetaanko. vsk. Taiga Rescue Network lähetti Suomen hallitukselle 1993 kirjeen, jossa se totesi Vuotoksen altaan suunnittelun uudelleen aloittamisen täysin moraalittomaksi. Samalla jäisivät lievemmiksi muut ilmastomallien ennustamat muutokset, kuten kuivuuden lisääntyminen Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Amerikan viljanviljelyalueilla sekä merenpinnan kohoaminen. Altaasta kupliva metaani voimistaa kasvihuoneilmiötä 26 kertaa enemmän kuin saman määrän energiaa tuottavan, hiiltä polttavan voimalan päästämät kasvihuonekaasut tekisivät. Amazonasin alueella on tutkittu Tucurufn padon ympäristövaikutuksia. Jos he ovat oikeassa, vaikutukset alueen kehittymiseen ja luontoon ovat vähintäänkin huolestuttavia
Junalla pääsee kaupungin luoteiskulman rautatieasemalle, ja autot on jätettävä läheiselle torille, jolle myös bussit liikennöivät. Päättäjillä riittää pohtimista. Muinoin, 400Jättiläisen karu kohtalo Stellerinmerilehmä löytyi pohjoiselta Tyyneltämereltä 1741 ja kuoli sukupuuttoon 1768. Kimmo Repo ja herkullista, että emme enää halunneet kuullakaan voista". Steller kertoo, että hänen nimikkonsa liha maistui naudanlihalta ja rasva oli "niin hyvää Kuvat: Jorma Laurila tyhjillään liiallisen vilinän ja myös osakkeiden kalliiden hintojen ja vuokrien takia. Tutkijat ovat laskeneet kaupungin vajoavan sentin pari vuosikymmenessä. Turkismetsästäjät hävittivät Myös alati kasvava turismi on ongelma. Jo nyt vesi lainehtii aika ajoin Pyhän Markuksen torilla. Kaikki mahdolliset kulkuväylät ovat jo käytössä. W. Pitkän tähtäimen pulmista pahin on kaupungin hidas, mutta varma vajoaminen. " Historiallinen Venetsia painiskelee suurten ongelmien kourissa. Näiden suhteiden häiriytyminen voi osaltaan selittää nopean tuhon. Tähän asti syynä on pidetty silkkaa ryöstöpyyntiä, mutta Calgaryn yliopiston tutkija Paul Anderson arvelee (Marine Mammat Science 11 (3): 391-394) katoamisen ta44 kana olleen muitakin syitä. Nälän lisäksi tulivat pyyntimiehet ja tutkimusmatkailijat. Puhdistamoita ei ole, vaan jätteet lasketaan viemäriputkista suoraan kanaviin. Juha Valste SUOMEN LUONTO 12/95 54. ULKOMAILTA Venetsiassa kaikki kulkee kanavissa, jätteet ja jätevedetkin. Suuria ratkaisuja tarvittaisiin, mutta esteenä on valtion rahapula", sanoo vesi-insinööri Franco Gardia. Lajin löytänyt G. Stellerinmerilehmän arvioidaan painaneen jopa kymmenen tonnia saman verran kuin kookas lahtivalas. Merilehmän asuinvesissä vallitsi ennen eurooppalaisten tuloa mutkikas tasapaino levien, merilehmän, merisaukon ja sen saaliseläinten välillä. Oman lisänsä tuovat mantereen puolella sijaitsevat petrokemian tehtaat, joiden jätevedet sentään puhdistetaan osittain. Tosin vakituisille asukkaille turistit ovat myös päivittäinen riesa. Yksi maailman muutamasta säilyneestä täydellisestä luurangosta on Helsingin yliopiston eläinmuseossa; käykääpä katsomassa. Veden saastuneisuus, tulvat ja turismi saattavat koitua kaupungin kohtaloksi. Ruuhkaisuutta on vaikea ratkaista. Akuutein huoli on kaupunkia ympäröivän lahden paheneva saastuminen. Asiointi tukkoisilla kaduilla käy hermoille. "Kaupunkiin pitäisi panna sisäänpääsymaksu", kiteytti ajatuksensa ikänsä kaupungissa asunut vanha rou va. vsk.. Venetsiassa vierailee vuosittain 10-14 miljoonaa matkailijaa. Katuja ei voi leventää, koska ne ovat talojen ja kanavien puristuksessa. Kapeat kadut, vesitaksit ja kondolit kuljettavat väkeä kaiken aikaa. Autoilla ja polkupyörillä ei vanhassa Venetsiassa saa eikä voi liikkua. Helteellä sadat kaupunkia halkovat, lahteen yhteydessä olevat kanavat muuttuvat löyhkääviksi avoviemäreiksi. Auringossa vesi välkehtii viettelevän vihreänä, mutta jo haju ja kelluvat kokkareet paljastavat maallikollekin, mistä on kysymys. Turismin työllistävä vaikutus on valtava ja myös pitkälti elinehto venetsialaisille. Keinoja ei ole vielä keksitty. Venetsia vajoaa ja haisee 500-luvulla perustettu kaupunki muuttuu vääjäämättä Atlantikseksi, ellei mitään tehdä. Nyt jopa kolmasosa asunnoista on merisaukot lähes sukupuuttoon, niiden syömät merisiilit lisääntyivät räjähdysmäisesti, tuhosivat leväkasvustoja, ja leviä ravinnokseen käyttäneet merilehmät olivat pulassa
Riitankuja 1-3 G 58, 00840 Hki puh. LAHJAN SAAJAN TIEDOT nimi syntymä vuosi lähiosoite postiosoite MAKSAJAN TIEDOT nimi lähiosoite •• ••• •••••• • •• • ••••••••••••••••oo•o••••o,000+000,00,ooo••• • ••H•• •••• ••••• ••• • • O•• •••• •••••• • ••• • •••••••• postiosoite .................................................................................................... 30.6.13.7. Oppaana biologi Janne Lampolahti. Oppaana Saija Salonen. Yövymme laivalla ja hirsimajoissa Sosnovkassa, joka on Barguzinin luonnonpuiston eteläinen vartiopaikka. Hinta: 15.200 mk. Kyproksen keltainen kevät. Hinta 14.500 mk. Ilmoittautuminen ja lisätiedot Kon-Tiki Tours (entinen Harrastematkat). (90) 62 1 2525,fax (90) 62 1 2520. Luontomatka amibiaan. Hinta ja tarkat päivämäärät varmistuvat lähipäivinä (lennot seuramatkapohjalta). Luontomatka Baikaljärvelle. . dyynialue, rannikko, sisämaa ja Etosha. Kysymyksiin vastaavat Rauni Tirri ja Tomas Lönnberg, jotka ovat räätälöineet luontomatkoja yhdessä Luonnonsuojeluliiton kanssa vuodesta 1987. Ecuador: Galapagossaaret ja mannerosuus. Mukanamme ovat mayaoppaat. WWF Venetelakka M auri-M arin Turusta tukee Itämeren hylkeiden suojelua yli 50 vuotta lasten ja nuorten luonnonharrastusta ja ympäristötoimintaa! Kysy lisää Luonto-Liitosta puh. 90-630 300 Lähetä kuoressa: LUONTO-LIITTO RY PL226 00151 Helsinki · NYT Suomen Luonnon luki.joille erikoishintaan 9 mk! r,lKYLLÄ! tilaan SIEPON vuosikerran 1996, 6 numeroa, edulliseen 90 mk:n hintaan (jäsenhinta, vuosikerta norm.150 mk) minulle näytenumero ja lahjakortti lehti/ahjan saajaa varten. 4.-11.4. Oppaana geologi Tuomo Manninen. 15.2.-1.3. viidakkovaellusta, yöpymiset taiva alla). • LAPSELLE LAHJAILOA LÄPI VUODEN! tilaa LASTEN OMA LU NNONPUOLUSTAJA JA LEHTIKAVER TÄHTÄIMESSÄ HYLJE WWF SANOO EI! SOITA 9700-8002 (19,70/puhelu + ppm.) ... 31.10.-13.11. Hinta: 14.750 mk. Oppaana Anu Moilanen. Hinta 14.300 mk. Lähettäkää O minulle 1ahjan saajalle lisätietoja Luonto-Liitosta. Maaliskuussa valasmatka Lanzarotelle. Kuljemme luonnon ehdoin, tii viisti sen rytmissä. Oppaana biologi Janne Lampolahti. Käyttöömme on vuokrattu oma alus, jolla risteilemme etelästä pohjoiseen. LUONTOMATKAT 1996 3.24.2. Vierailemme päivän ajan Ambomaalla ja käymme mm. 11moitan lahjan saajan Luonto-Liiton jäseneksi, jolloin hän on oikeutettu myös muihin jäsenetuihin. Asumme purjealuksella, josta teemme päiväretkiä maastoon. Hinta: noin 3800 mk. puh.nro holhoojan allekirjoitus, mikäli tilaaja alle 18-vuotias. Mukana mm. Vaellusja kanoottiretki Kanadan Wells Grayn kansallispuistossa. Erilainen patikkaretki Belizen rikkaaseen luontoon (mm. 1.-24.7. 21.7.-2.8. Martti Rautasen perustamalla lähetysasemalla sekä tapaamme mielenkiintoisia kehitystyöntekijöitä. Matkan ai kana osallistumme kukin pallopäävalaiden tutkimusprojektiin. jotta työ hylkeiden puolesta voi jatkua. Asumme Pafoksella ja teemme sieltä päiväretkiä maastoon. Oy Kon-Tiki Tours Ltd. Oppaina Pertti Ranta ja Kenneth Kumenius. Genovesan saarella, missä tavataan punajalkasuula). Ryhmään mahtuu kymmenen henki löä. Hinta: 22.900 mk. Purjehdusja vaellusretki Huippuvuorille. Hinta 10.550 mk. 13 päivän erikoispitkä risteily omalla aluksella (vierailu mm
Tämä tilanne koskee nimenomaan Perämerta, jossa kalasta jienkin mielestä harmaahyljettä voidaan suojella niillä harvoilla luodoilla, joille ne vuodesta toiseen pakkautuvat. niiden ei ole enää tarvinnut pelätä ihmistä. Harmaahylkeen metsästyksestä Antti Halkan sinänsä ansiokas artikkeli harmaahylkeen metsästyshaluista (SL 10/95) ansaitsee täsmennystä. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Vaille huomiota on kaikkialla jäänyt se, että hylkeet ovat tulleet yhä pelottomammiksi käymään pyydyksillä, koska 46 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA IEN N EN JÄLKEEN I Puumalaan pääsi aiemmin salmen yli lossilla. Nyt kirkonkylään pyyhälletään massiivista siltaa pitkin . Mediamielikuvien taustalla ovat muun muassa Birgitte Bardot -tyyppisten hihhulieläinsuojelijoiden touhut ja alitajuinen kuva kuuttien massateurastuksista arktisilla jäillä. Harmaahylkeen suojelemiseksi on syytä rauhoittaa niitä yksittäisiä luotoja, joille hylkeet tulevat kesäksi makaamaan ja lihomaan kutusi !akalla. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Perämeren kasvaneet hyljevahingot puolestaan johtuvat pitkälti siitä, että viime vuosien lauhoina talvina vain Perämereltä on löytynyt hyviä poikimisjäitä. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Sen sijaan muu laaja suojelu ei ole saimaannorpan tavoin tarpeellista, koska lajit käyttäytyvät aivan eri tavoin ja ovat eri asioista riippuvaisia. Näin sen turvaksi riittää kesäisten lihomisluotojen rauhoittaminen, eikä niitäkään tarvitse lentokielloilla ja kovin etäältä venereiteiltä rauhoittaa. Heiltä ei jokin "hellyttävä pikkuhylje" vie hetkessä viikon työtä ja palkkaa, kuten useamman kerran viime kesänä muutamilta, lähes ympärivuorokautisia työpäiviä tehnei ltä kalastajilta. Parhai mmat ovat oppineet, että kalassa voi käydä pyydyksillä, vaikka kalastaja olisi toisessa päässä kokemassa. vsk.. Lajin kannalta kriittisimmän poikimisaikaisen ajojään rauhoitushan on metsästyskiellolla voimassa. Alla kulkee Saimaan syväväylä, ja silta on siksi myös hyvin korkea. Antti Halkan artikkelin täsmentämi eksi on todettava, että kalastus ei ole koko Itämerellä kasvanut. Näin hyljemäärät ovat syksystä kevääseen olleet suuret ja kesäinenkin hyljekanta on vahvistunut. Harmaahylje on tunnetusti "tyhmä" ja peloton laumaeläin, jos sitä ei häiritä. Muutoksen kuvasi Tapani Räsänen. Silloinhan kanta on riittävän elinkelpoinen ja toisaalta ollaan siinä luonnollise sa, jo vuosituhansia Itämerellä vallinneessa tilanteessa, että ihminen myös verottaa hyljekantaa. Hylkeistä huolissaan olevien ihmisten ja luontoväen päämäärä pitäisi olla metsästettävä harmaahyljekanta. Kun harmaahylkeet elävät 20-30-vuotiaiksi ja oppivat tällaiset tavat, tuntuu kohtuuttomalta, että niiden ylläpito (lue: pitopalvelu) jää harvan kalastajajoukon kustannettavaksi. Viime vuosina hylkeiden aiheuttamat vahingot Perämerellä ovat kasvaneet siitä huolimatta, että valtion säätelemiä rannikon rysäpyyntipaikkoja ja kalastajia on yhä vähemmän. Tämä koskee myös Perämeren kan allispuistoa, jonka tavoitteena on luonnonsuojelun lisäkSUOMEN LUONTO 12/95 54. Sen sijaan niitä hylkeitä, jotka oppivat käymään helpolla saaliilla pyydyksillä, voitaisiin metsästää ja näin vähintäänkin kohtuullisuuden nimissä antaa yhä vähenevälle kala tajien ammattikunnalle mahdollisuus ammattinsa harjoittami een. Metsä tys ja moni muukin luonnon hyödyntäminen näyttää olevan vierasta ja iljettävää monelle toimittajalle ja luontoaktivistillekin, jotka ovat tottuneet hankkimaan elantonsa toimistoissa ja ostamaan elintarpeensa valmispakkauksi na. Jos Suomen Selkämeren lohen avomeripyynti onkin ryöstäytynyt käsistä, sitä ei saa yleistää. Suhtautuminen hylkeiden met ästyk een näyttääkin riippuvan enemmän tiedotusvälineiden antamista mielikuvista kuin tiedosta ja asioiden tarkemmasta pohtimisesta. Sen sijaan hylkeiden metsästys, myös norpan perinteinen verkkopyynti, tulisi muuten sallia. Tietämystä ihmisen ja hylkeiden rinnakkaiselosta (ja metsästyksestä) on parhaiten kalastajilla ja muutamilla tutkijoilla
On kyseenlaista, sopiiko sen piiriin hylkeiden ampuminen veteen se johtaa usein ainoastaan haavoittumiseen ja kesällä hylkeet uppoavat, koska traanikerros on ohut eikä kannata niitä. Jos julkista liikennettä halutaan, sitä täytyisi myös tukea julkisin varoin. Trendi näyttää vievän vastakkaiseen suuntaan. Nyt asetuksen muutos runnottiin läpi kolmessa kuukaudessa! 47. Tällöin omalla autolla ajaminen on varsin halpaa lystiä. Jos kevättalvista jäältäpyyntiä ei vapauteta, ei näistä yksittäisten avovesihylkeiden pyynneistä ole vaaraa hyljekannoille. Autojen siivellä tulevat valitettavasti myös älyttömät tiesuunnitelmat, itseään toteuttavat ennusteet liikennemäärien lisääntymisestä ja tarpeettoman yksityisautoilun holtiton kasvu. Suomen omaan liikenteeseen riittäisi mainiosti pääteiden leventäminen kolmekaistaisiksi. alkaen. Kuljin kolme syksyä tyrnisaarilla pitkin rannikkoa Ahvenanmaalta Kokkolaan, ja haastatteli n rannikon asukkaita kalastajista ammattipoimijoihin. Entä jos autot kulkevat uusiutuvalla energialla, eivät saastuta ja kuluttavat uusiutumattomia luonnonvaroja vain vähän. tehdään. Uudet autot ovat myös paljon entisiä kestävämpiä. Ruuhkat, pysäköintipaikkojen löytämisen vaikeus, pysäköinnin kalleus, järkevän hintaiset seutuliput, verraten tiheät reittiverkostot ja vuorot puoltavat julkista kulkuneuvoa. si turvata perinteisen kalastuksen harjoittamisen edellytykset ja jonka säännökset sallivat rajoitetun metsästyksen. alkaen ja muuallakin 15.9. Kaikki on tietysti kiinni siitä, missä asuu ja miten asiat lasketaan. Harmaahylkeen metsästyksen vastustamisen tietopohja on varmasti luonnonsuojelubiologisesti parhaasta päästä. Helppo laskutoimitus osoittaa, että pikkuauto voi olla jopa yksin ajavalle työmatkalaiselle edullisempi vaihtoehto. Tämä ratkaisu olisi halpa, muualla onnistunut eikä tärvelisi laajoja uusia alueita. Luonnonsuojelu järjestöt ovat esittäneet, että kalastajille maksettaisiin korvauksia, kuten Ruotsissa ja Ahvenanmaalla SUOMEN LUONTO 12/95 54. Tilanne muuttuu, kun asuu syrjässä keskuksista tai peräti maaseudulla. Useimmat ihmiset laskevat auton menoiksi vain erilaiset suorat käyttökulut ja jättävät pääomakustannukset huomioon ottamatta. Ajan työmatkat omalla autolla minun on pakko. Pääosa saaliista on saatu kesäkuussa. Pyydysten kehittelystä puhuminen vie harhaan ja osoittaa vain, ettei tunneta hylkeen tapoja ja kalastusta. Yhdysvalloissa Kalifornian osavaltio on säätänyt lain, jonka mukaan osan siellä myytävistä autoista on ennen vuosituhannen vaihdetta oltava saastuttamattomia. Muutos on erittäin vahingollinen tämän Satakunnan maakuntakasvin hyödyntämistä ajatellen. Monilla aktiivisesti luonnonsuojelutyötä tekevillä on oma auto; joillakin on perheessä jopa kaksi autoa. Tilanne on artikkelini jälkeen muuttunut sekä hylkeenmetsästyksen että lohenkalastuksen suhteen. Hallin metsästys tutkimustarkoituksiin sallittiin 18.11. Helsingin yliopistossa eläinten sukupuuttoriskejä tutkivan ryhmän alustavien tulosten perusteella kanta ei kestä pientäkään metsästystä. Mutta tuleeko hän toimeen ilman omaa autoa. Niitä on suhteellisesti harvemmassa kuin saimaannorppia Saimaassa. Monilla olisi oma auto, vaikka heidän työpaikkansa olisi naapuri talossa. Juha Ylimaunu luonnonsuojelija ja kalastustakin seurannut . Ei ole tietoa siitä, ovatko juuri tietyt hylkeet erikoistuneet käymään pyydyksillä. Silloin lohenkalastus kielletään laajoissa osissa Perämeren pohjoisosaa 1.3.-5.7. Yksityisautoilijan omaatuntoa rauhoitetaan katalysaattoreilla, ekodieseleillä, akkujen ja muiden ongelmajätteiden keräyksellä, vanhojen renkaiden kierrätyksellä ja hyötykäytöllä sekä autojen kierrätyskelpoisilla korinosilla. Luonnonsuojelija voi syystä suhtautua nykyisiin autoihin nihkeästi. Ehkä sitä ei käytetä siksi, että se ei tarjoaisi riittävästi työtä ylenmäärin pöhöttyneelle tienrakennusalalle. Huviautoilua voisi vähentää korottamalla sen kustannuksia lisää autoveroja ja polttoaineveroja ylemmäksi. Ahvenanmaalla viime elokuussa pidetty hylkeet ja kalastus -symposio vaati tulevalta mahdolliselta hylkeenmetsästykseltä korkeaa metsästysetiikkaa. Kaikki Suomen merihyljetutkijat ovat kuuluneet WWF:n Itämeren hyljetyöryhmään. Tarpeellista autoilua voitaisiin halventaa verohelpotuksilla. Suurin syy tähän on linja-autolipun korkea hinta. Polttomoottorit syövät valtavasti öljytuotteita ja pakokaasut saastuttavat ympäristöä. Norpan verkkopyynnissä eläin kuolee hukkumalla. Itse olen tehnyt harmaahylkeen venelaskentoja vuodesta 1986. Oma auto on pakko olla, jos aikoo päästä esimerkiksi kauppaan tai postiin. Hylkeiden ja kalastuksen välinen ongelma on todellinen eikä siihen ole helppoja ratkaisuja. Mennään bussilla. Laki koskee jokaista autonvalmistajaa, joka myy autojaan Kaliforniassa. Silti henkilöauton valmistukseen kuluu paljon raakaaineita ja energiaa. Itäkeskuksesta tai Kivenlahdesta ei ole järkevää ajaa Helsingin keskustaan töihin omalla autolla vaikka tuhannet näin tekevät joka aamu . Aiemmin tyrniä sai poimia vasta lokakuussa, mutta nyt Perämerellä jo 20.8. Voivatko yksityisautoilu ja luonnonsuojelu mitenkään sopia yhteen. vsk. Luonnonsuojelujärjestöjen ohella hylkeenmetsästystä ovat vastustaneet riistabiologit ja Itämeren suojelukomissio Helcom eli oikeastaan kaikki keskeiset asiantuntijat. Maailman Luonnon Säätiön hyljeprojekti on kymmenen vuoden aikana sijoittanut hylkeiden kenttätutkimukseen yli kaksi miljoonaa markkaa ja samalla useita henkilötyövuosia. Suorat, nykyisiä lyhyemmät ja kuljetuskustannuksiltaan halvemmat tiet odottavat rakentamistaan Itämeren eteläpuolella, ja Pietarin satamakin pystynee välittämään suuremman osan liikenteestä. Lohipyydyksiä on esimerkiksi Perämeren pohjoisrannikolla niin tiheässä, että hylkeet väistämättä osuvat niille. Kun autoja valmistetaan suurina sarjoina, myös niiden hinta halpenee ympäristölle vähän haittaa aiheuttavat ekoautot ovat nykyisin kalliita. Syynä on se, ettei kannan katsota vielä kasvaneen riittävän suureksi onhan harmaahylkeitä koko Itämeren alueella vain noin 5300. Tilanne muuttuu melkoisesti, jos lohityöryhmän esitys toteutuu. Verrattuna muutaman vuosikymmenen takaisiin autohirviöihin nykyaikaisen auton valmis.tus ja käyttö kuluttaa vähemmän uusiutumattomia luonnonvaroja. En ymmarra, miksi kalajokelaisen kalastajan ilman valtion apua kehittämää pyyJuha Valste dysteknistä ratkaisua pitäisi väheksyä, kun se kerran on osoittautunut lupaavaksi. Ainakaan minun päähäni ei mahdu, miksi Venäjälle kuljetettaisiin tulevaisuudessakin tavaraa Suomen satamista rekoilla. Mutta se pitäisi ainakin osan poissa pyydyksistä. Asetuksen muutos tehtiin virheellisin ja valheellisin perustein kovassa kiireessä. Antti Halkka Tyrnistyttävää! Maaliskuussa 1995 muutettiin tyrnin poiminta-aikaa rajoittavaa asetusta. Norpasta on lisäksi lyhyessä ajassa tullut harmaahyljettä uhanalaisempi, joten metsästyksen estävät jo luonnonsuojelulliset perusteet. Omalla autolla liikkuminen on nimittäin yhteiskunnan monin eri toimin tehty yksilötasolla halvemmaksi vaihtoehdoksi kuin niin sanottu julkinen kulkuneuvo. Luonnonsuojelijatkin ovat olleet keskeisesti mukana tiedonhankinnassa. Tällaisia autoja on jo olemassa, ja ne yleistyvät. Helcomin ympäristökomitea päätyi lokakuussa sallimaan tutkimuspyynnin, mutta korosti, että metsästyskieltoon pidettävä edelleen voimassa. Tätä ennen maaja metsätalousministeriön lohityöryhmä jätti mietinnön, jossa esitetään varsin tiukkoja rajoituksia lohenkalastukselle. Kunnollisten kulkuyhteyksien pääkaupunkiseudulla asuvan on vaikea puolustaa oman auton käyttöä. Aloite tyrnin poimintarajoituksiin lähti Satakunnan luonnonsuojelupiiristä, koska liian aikaisen ja ahneen poiminnan seuraukset tuhosivat jo saaristossa tyrnipensaikkoja. Käyttäisin niihin kuitenkin melko varmasti omaa autoa, vaikka siihen ei olisi pakkoakaan. Tein vuosina 1988-1990 Vaasan vesija ympäristöpiirille ja Metsäntutkimuslaitokselle tyrnitutkimusta, jossa yhtenä tehtävänä oli antaa suositus sopivasta poiminta-ajankohdasta. Aloitteesta asetuksen vahvistamiseen kului kahdeksan vuotta, ja sinä aikana ehdittiin tehdä kolmivuotinen maastotutkimus tyrnistä
Koska tymi ei ole vielä valmistautunut talveen, haavat haittaavat pensasta talvella. Siitä tietää, että tulee kovia pakkasia, jotka voivat kestää pitemmän aikaa", tietää metsätyömiehenä monet talvet luonnonilmiöitä tarkkaillut lukija. Janne Lampolahti Satakunnan luonnonsuojelupiirin puheenjohtaja Keskukset sekaisin Marraskuun numeromme ekoneuvoissa (s.12) olivat menneet alueelliset ympäristökeskukset ja valtakunnallinen Suomen ympäristökeskus sekaisin. Todellinen syy aikaisfamisintoon taisikin olla se, että tyrnimehua saataisiin myyntiin syyskuun silakkamarkkinoille vaikkapa Helsinkiin. Hyvänä vuonna marjoja riittää pitkälle kevättalveen, ja monet marjalinnut talvehtivat ulkosaaristossa. 47). Selkämeren saaristossa oli 15. Kansanedustaja Raimo Vistbackan (smp) ja Kalevi Mattilan (kesk) loppuvuodesta 1994 hallitukselle esittämien kirjallisten kysymysten perustelut tymin poiminnan aikaistamiseksi olivat suurelta osin virheellisiä ja vääristeltyjä olettamuksia. Ammattipoimijat, eli ne jotka saavat poiminnasta merkittäviä sivutuloja, muuten esittivät poiminnan alkamisajaksi lokakuun puoliväliä tai marraskuun alkua. Siinä esimerkiksi kiljuhanhen arvo on korkeampi kuin nyt merikotkalle vahvistettu lintumaailman korkein arvo (44 000 markkaa). SE.HAN ON JOS5AIN HORNAS'SA/.' Käyttökuva/Hannu Virtanen SUOMEN LUONTO 12/95 54. Toimitus ÄLA VIITTI.~. Koska marjat ovat raakoja elo-syyskuussa, niin mehua tirsuttaakseen on käytettävä enemmän voimaa puristimessa, mikä taas vahingoittaa oksia. vsk.. Vanha asetushan esti sen. Sekaannusta on aiheuttanut myös ympäristöministeriön valmistelutyön aikana maailmalla kiertänyt erilainen arvoehdotus. D Halo tietää kovia pakkasia Lukijamme Lapista soitti ja kertoi mielenkiintoisia lisätietoja viime numerossa kuvatusta haloilmiöstä, sivuauringosta (s. Tyminmarja kypsyy vasta lokakuussa koko rannikollamme, leudommalla Ahvenanmaalla hieman muuta maata aiemmin. Pahoittelemme sekaannusta. Tyrnissä on lehti lokakuun alkuun asti, ja lehdellistä pensasta puristellessa suuri osa mehusta imeytyy lehtiin. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoittaminen etenee ottamalla yhteyttä alueelliseen ympäristökeskukseen. Tymisato vaihtelee luontaisesti yhtä paljon kuin muidenkin luonnonmarjojen. Ettei naapuri ehdi ennen. Kevään ja kesän lämpimyys ei juuri nopeuta kypsymistä, esimerkiksi keväät 1989 ja 1990 olivat vuosisadan aikaisimmat ja kesät hyvin lämpimiä, mutta tyrni kypsyi vasta lokakuussa. Eivät rastaat tosiaankaan rosvoa pensaita tyhjiksi syyskuussa. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA Ensin pari kenttähavaintoihin perustuvaa tosiasiaa. syyskuuta 1995 keskiyöllä heti vuorokauden vaihduttua kymmeniä tyrninpoimijoita työn touhussa otsalamppujen ja valonheittimien valossa. Niitä näkyy varsinkin kevättalvella, ja ne voivat olla Auringon edessä tai takana. Tyrnin poiminta on sekoilusta viisastuttuamme rajoitettava taas lokakuulle tai myöhäisemmäksi. Alueelliset ympäristökeskukset tekevät itsenäisesti päätöksen rauhoittamisesta. Älkääkä selittäkö, että kyllä suomalaiset jaksavat odottaa kunnes marja kypsyy. "Täälläpäin sellaista sanotaan Auringon sapeksi. Oli siellä ymmärrettäviäkin perusteluja: merellä on loka-marraskuussa kylmää, mukavampi olisi varmasti poimia loppukesän lämpiminä viikonloppuina. Laimentamattoman tymimehun litrahinta kun on sama kuin konjakin. Lokakuun poimintarajoitus asetettiin siksi , että kun tyrnipensaita puristeltiin elokuussa, saatiin vain niukasti huonolaatuista mehua, mutta hiivaja homesienet iskivät muserreltuihin marjoihin pilaten sadon siltä syksyltä. D Liian halpa laulujoutsen Viime numeromme eläinten ohjeellisia arvoja koskeneessa artikkelissa laulujoutsenen hinnaksi mainitaan 11 000 markkaa, kun se todellisuudessa on tuhat markkaa enemmän eli 12 000 markkaa. Marjan vitamiinipitoisuus ja ennen kaikkea aromi ovat parhaimmillaan vasta kun marja on täysin kypsä loka-marraskuun taitteessa. Nykyasetus on käytännössä sama kuin ei mitään rajoitusta. Suuria maana tymimehua poimitaan erityisillä tyrnipuristimilla. Vuosikausien vääntämisen jäiSORI VAAN MUTSI MUTIA JOULUN KLlNNlt>-K'?I SUN JÄ"TE::LASIKOKOELMA'SI LENTÄÄ NYT ROSKIKSEEN 48 '" TOIMIVAN LAJllTELU-, KERUU-JA HYÖTVKÄYTTÖJÄRJE.5TELMÄN ANSIOSTA SUNKIN LAPSILLEc51 SM7TAA S Ä ILYÄ PIEN\ PALA PUHDASTA LUONTOA.~ 1 keen syntynyt po1mmtaraJ01tus kaadettiin parin vuoden kuluttua poliittisten irtopisteiden keräämiseksi. Nyt myyntiin tulee syyskuussa raakaa tyrnimehua, ja ne, jotka haluaisivat kypsiä marjoja, jäävät ahneuden jalkoihin. Pahoittelemme virhettä. Tyrniasetuksen olisi kai määrä säädellä luonnonvarojemme käyttöä järkevälle pohjalle
..................... ..... Olen kiinnostunut Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestön Luonto-Liiton toiminnasta. . .......... .. ... ....... ................. r--------------------------, SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO PALVELUKORTTI Ilmoittaudun Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi! Saan Luonnonsuojelija-lehden vuosikerran sekä muihin jäsenetuihin oikeuttavan jäsenkortin maksettuani jäsenmaksun minulle pian lähetettävällä pankkisiirtolomakkeella. .............. Luonto on lähelläsi. On luonnollinen teko liittyä Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi. ... ......... Katso tarkemmin. ...... Osoite: .......... Tunnetko. Laita rasti ruutuun, jos et halua 00003 HELSINKI L vastaanottaa tällaista postia.) .J -------------------------Lisätietoja saat Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimistosta, puh. ... . Halutessasi voit tukea Luonnonsuojelu• liittoa maksamalla itse postimaksun. .. ... . ... Huomasitko. Kukapa luonnonystävä ei haluaisi antaa tukeaan esimerkiksi vanhojen metsien suojelulle, uhanalaisten eliölajien pelastamiselle ja kestävän kehityksen energiaratkaisujen edistämiselle. Postinumero ja -toimipaikka: .. Nimi: ... ........... ............. ...... Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaa voit tukea myös lahjoitustilin PSP 800016-98850 kautta.. .. Syntymävuosi: ... Luonnontuntemus on löytämisen taitoa. .. ................... .. ................................. Pyydän lähettämään lisätietoja. ................................... ............................. Puhelinnro: ......................... .. Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki VASTAUSLÄHETYS O En halua vastaanottaa suoramarkkinointi postia. Sopimus 00510 /845 (Luonnonsuojeluliiton jäsenrekisteriä voidaan käyttää liiton omaan varainhankintaan liittyvään markkinointiin. ............... .. .......... .. ........ .. (90) 228 081 . jäsenenä Sinun on helppoa ja hauskaa kehittää luonnontuntemustasi ja tutustua samoista asioista kiinnostuneisiin luonnonystäviin. Jäsenmaksu v. Postimaksu maksettu. Luonnonsuojeluliiton kursseille, talkooleireille ja koko perheen luonnonharrastusviikoille voit osallistua jäsenhintaan. Allekirjoitus: ................ ... Jäsenmaksustani puolet menee paikalliseen ja alueelliseen luonnonsuojelutyöhön. ... ..... ... ... ... .. ... ............... 1996 on 100 mk, jolla liityn myös paikallisyhdistyksen jäseneksi. Mutta on muitakin hyviä syitä sujauttaa alla oleva palvelukortti postilaatikkoon: Luonnonsuojeluliiton Huomaat että elämykset alkavat jo kotipihalta
Eipä taida aikamme suosia keijujakaan, koska monet lajit ovat sukupuuton partaalla. Hyvän äänikirjaston lisäksi pöllölevy on myös miellyttävä kuuntelukokonaisuus. Lopputulos onkin rennon vapautunut. Avausra ita on suorastaan iskevä ja virolaisen mestarin Fred Hissin äänikuva "pirunnaurua" vaikuttava Fred Hissille uskollinen korvani tunnisti heti suosikkinsa vaikken ollut edes vilkaissut levyn tekijälistaa. Kirjan ja levyn julkaisukin on ajoitettu nappiin: mikäli talvi on leuto, pöllöt aloittavat huhuilunsa pian joulun jälkeen. Totta ja tarinaa toisesta maailmasta, SKS 1995, 135 s. Suomalaiskustantajillekin voisi kainosti huomauttaa, että Fred Hissin vinyylit ovat aikaa sitten loppuneet kaupoista ja CD-levy on edelleen näkemättä. Erityisen pöllölevyn tuominen markkinoille on perusteltua, sillä ovathan pöllöt selkeästi oma ryhmänsä niin lintuina kuin harrastuksen kohteena. Levyä kuunnellessa ei enää ihmettele entisaikojen kummitusjuttujen runsautta. Sen ulkonäkö viittaa aika lailla peikkoon. Se suojelee erityisesti hav upuita, mustikoita ja puolukoita sekä muu rahaispesiä metsissä. Levyyn liittyvässä vihkosessa kehotetaan kuulijaa vertaamaan raidan 6 huuhkajaa raidan 48 sarvipöllöön ja sehän käy CD-soittimella vaivatta. Clinton lopulta voitti "pöllöosavaltioissa" pöllön asuttamille ikimetsille myönteisemmällä kannalla. Pöllöjen kyky menestyä hämärässä perustuukin kuuloon, saaliin kyttäämiseen ja tuttuun ympäristöön, jossa on helppo suunnistaa törmäilemättä mikäli tuttu ympäristö saa seisoa rauhassa juurillaan. Ja toisaalta, miksi kaunistella Suomi-kuvaa studioteknisin keinoin. Nauhoitteilta ei ole "siivottu" ihmiskorvan kuuloalueen kahinoita, sillä samalla myös pöllöjen äänet olisivat kärsineet. Pekka Hänninen Mahti teos pöllöistä Pertti Saurola (toim.): Suomen pöllöt, Kirjayhtymä 1995, 270 s., 358 mk. Hjelt on koonnut monipuolisen keijutarinaston arkistoista, kirjallisuudesta ja omasta mielikuvituksestaan. Jaana Aalto on ku vittanut kirjan salaperäisen satumaisesti ja luonut mehev iä muotokuvia, kuten männinkäisestä. Mukana ovat myös suurharvinaisuudet torn ija minervanpöllö. Kymmenen sentin korkuinen, isonenäinen ja karvainen otus on ylpeä, itsetietoinen ja kiusanhaluinen. Niitä myydään yhdessä tai erikseen. Pertti Saurolan kokoama Suomen pöllöt -CD-levy liittyy pöllökirjaan, mutta kirja ja levy ovat itsenäisiä, toisiaan täydentäviä kokonaisuuksia. Pöllöjen maailma pimenee kertaheitolla monta luxia, kun kirja kumoaa pinttyneen käsityksen niiden ylivertaisesta kyvystä nähdä pimeässä. Saurola on koonnut av ukseen joukon mui ta pöllöihin vihki ytyneitä tutkijoita, joille hän on antanut väljät puitteet kirjoittaa aiheestaan. Ääninäytteitä on kolmesta kahdeksaan lajia kohden, esimerkiksi helmipöllöltä kuullaan neljä erilaista soidinnäytettä ja huuhkajan huhuilusta yksi-, kaksija kolmitavuiset versiot. Nämä ovat suomalaisia keijuja, mutta Marjut Hjelt kertoo myös Brittein saarten keijukaisista, joilla on tärkeä asema saarivaltakunnan elämässä. Kirjassa kerrotaan keijukaisten historiasta, asuinpaikoista, perhe-elämästä, arjesta ja juhlista, suhteista ihmisiin eivätpä ne olekaan niin kilttejä ja harmittomia kuin saduissa kerrotaan ja siitä, miten keijut ovat kautta aikojen inspiroineet taiteilijoita. Levyltä löytyy myös monenkirjava valikoima pöllöjen pesillään pitämää elämöintiä. samme tavattujen kahdentoista pöllölajin soidinhuhuilut sekä kutsu-, varoitusja poikasäänet tähän asti kattavimmin silti tunturipöllön soidinrääkäisy jää edelleen kotioloissa kuulematta. Siihen liittyy samanniminen CD-levy. Kaikki muut suomalaiset keijukaiset paitsi hautausmaakeijut nukkuvat tal viunta, mutta huomio: jouluaattona ne kaikki ovat runsain joukoin liikkeellä! Ritva Kupari Yön ääniä kotiin Suomen pöllöt -CD-levy, koonnut Pertti Saurola, Kirjayhtymä 1995, 80 mk. Tuhdin teoksen on koonnut ja to1m1ttanut Luonnontieteellisen kesku museon rengastustoimiston johtaja, pöllötutkija Pertti Saurola. CD-levytekniikan mahdollisuuksia on käytetty viisaasti hyväksi. Keskinkertaisen lehtopöllön silmä on vain 2,5 kertaa herkempi kuin keskinkertaisen ihmisen, ja säkkipimeässä molemmat toikkaroivat yhtä onnettomalla menestyksellä. Näytteet on taltioitu yhdentoista äänittäjän voimin pääpaino on pyritty pitämään kotimaisissa nauhoituksissa. Pöllöjen suojelua käsittelevässä osuudessa Saurola esittelee melko laajasti pohjoisamerikkalaisen täpläpöllön tapausta, joka oli kiistakysymyksenä Bill Clintonin ja George Bushin välisessä presidentinvaalimittelössä. Suomalainen pöllötutkimus ei hoidu ihan käden huitauksella; muun muassa kesällä 1994 rengastajat kolusivat 33 900 pöllön pesimäpaikkaa. Eikä levyn anti suinkaan pääty kevätsesonkiin; moni kesäyössä tai syyspimeässä takametsästä kuultu karmaiseva huuto saattaa saada luonnollisen selityksensä levyn lajilistalta. Pöllölevylle on koottu maas50 KIRJOJA Keikkiäinen Jaana Aallon kuvitusta keijukaiskirjaan. Niittyjen kukkaiskeijut ovat kaikille tuttuja, mutta ainakin minulle metsien liepeillä viihtyvät keikas, keikkiäinen, hittunen, männinkäinen ja hörviäinen ovat uusia kiehtovia tuttavuuksia puhumattakaan hautausmaiden asukeista sihjasta, näävelistä ja pönttöhiittisestä. Kirjan alkuosassa tutustutaan pohjustukseksi pöllöjen maailmaan ja maailman pöllöihin, pöllöihin kulttuurissa, pöllöjen suojeluun ja tutkimukseen sekä pikkunisäkkäisiin pöllöjen elämän tahdittajiin. vsk.. Kirjassa on myös pari hurjaa ohjetta siitä, miten männinkäisen pääsee näkemään. Määrä saa ulkomaiset kollegat hämmästelemään. Joka ikinen vieraileva ki rjoittaja aloittaa lajiesittelynsä enemmän tai vähemmän kaunokirjallisella tietyn aamun kuvauksella oman pöllön parissa. Liikenteen melulta kun ei pääse enää pakoon edes aamuöiseen pöllömetsään. Keijujen maailma Ma,jut Hjelt ja Jaana Aalto: Keijukaiset. Luku pitää sisällään 22 69 1 luonnonkolojen vähenemisen takia rakennettua pöllönpönttöä täpläpöllölle pönttöjä ei tarvinnut rakentaa, sillä Yhdysvaltain liittovaltio jätti 75 prosenttia eli 73 507 neliökilometriä ikimetsistään hakkuiden ulkopuolelle pöllölle SUOM EN LUONTO 12/95 54. Nyt pöllöjen äänet löytyvät näppärästi samalta levyltä
Kirja on paikoitellen lukuelämys ja kauttaaltaan täyttä asiaa. Se kertoo luontoakti vistin murhasta, jonka taustalla näyttää olevan kasv injalostuksen salojen paljastaminen. Voisin oikeastaan nimetä sen uudentyyppiseksi luontokirjaksi niin kaukana sen tyyli on tavanomaisesta asiantuntijatekstistä. KIRJOJA Pöllöki,jan kuvitus alkaa näillä Eero Jussilan kuvaamilla viirupöllönpoikasilla. Talviseen kirjaan oli lumituiskun jälkeen mukava tarttua, se ei herättänytkään kaihertavaa kateutta pohjoisempana asuvia lajikumppaneita kohtaan. Loppuun tekijät ovat koonneet hyvän tietopaketin talvesta, lumesta, jäästä, ilmastonmuutoksesta ja talvisista ennätyksistä. Varpuspöllöluvussa Martti Lagerström ja Jaakko Syrjänen esittävät varpuspöllön olevan runsaslukuisin pöllö myyräkatovuosina ainakin Pirkanmaalla ja viihtyvän vieläpä muissakin ympäristöissä kuin vanhoissa metsissä. Eihän talvi olekaan vain satua, se on totta ainakin muutaman päivän myös etelärannikolla kuin joulupukin vierailu jouluaattona. Dekkari on jo Haatajan yhdeksäs. Suomen pöllöt on siinä määrin laaja paketti, että kiinnostavaa tutkittavaa ja pohdittavaa riittää hieman pidemmällekin ajalle. Metsän piilossa on mielenkiintoinen luontodekkkari . Mutta eihän talvi oikeasti ole kuin postikortti! Kirjan nimi rajaa pois lyijynharmaat, raskaat nollakelit, jokunen sellainen on totuuden nimissä kuitenkin pujahtanut kuvitukseen mukaan. Kuvissa liikkuvat niin vesi, joutsenet, poro kuin korppikin. Lajiesitelyissä pöllöjä pitkään tutkineet kirjoittajat esittelevät kohdettaan. Paul-Eri k Haataja kirj oittaa mukaansatempaavasti ja luinkin kirjan miltei yhdeltä istumalta. Pekka Hänninen Lumoava talvi Iiris Kalliola ja Ulla Kokko: Talven sininen hetki Suomen luonnossa, WSOY 1995, l l l s. Varpuspöllötiedot perustuvat Pirkanmaalla vuosina 1 _9861994 tehtyihin tutkimuks11n. Mukana kuvioissa ovat niin suojelupoliisi kuin yksityisen geenitekniikkafirman hämärämiehet. Kuvia vaivaa aavistuksenomainen tummuus, mutta toisaalta sehän vain sopii kirjan teemaan. Liiketutkielmat kertovat samalla valokuvaamisen mahdollisuuksista yleisemminkin; näissä valokuvissa ei ole pysäytetty vain silmänräpäystä vaan jokin tapahtuman syvempi olemus. Kirja näyttää, miten lumi romahtaa puusta tai "juoksee" maantietä pitkin. Antti Halkka 51. Lisäksi kirjan lopussa on maailman pöllöjen lajiluettelo. Ulla Kokon valitsemat kuvat ovat kauttaaltaan täysosumia, uskomattoman hienoja löytöjä kuvaajien afkistoista. Talvikirja tuntui ensi vilkaisulla melkein liian makealta: hykerryttävän kauniita pakkaskuvia, ja jokaisen tekstiaukeaman marginaaleissa toistuu aloitusaukeaman jäinen kuva kuin kuorrutus. peitti pehmeään vaippaansa kaiken, koristi pihlajanmarjakruunut hunnulla ja taivutti pihan juhannusruusut noyrästi kumarruksiin maata vasten. Nyt tieto on hieman hajallaan. Ennen käsitys oli lähinnä päinvastainen. Takana on niin monta rähjäistä Etelä-Suomen talvea, että sininen lumitalvi tuntuu huijaukselta. Mutta missäs susi juosta jolkuttaa. Tätä ennen vain lapsille tarkoitetuissa luontokirjoissa on ollut yhtä onnistunutta kirjoittajan taitojen ja luonnon tuntemuksen yhdistämistä eikä tätä kirjaa ole tarkoitettu vain lapsille. Omaan päähäni jäi melko rivakan läpilukemisen jäljiltä kieppumaan erinäisiä pöllöihin liittyviä kysymyksiä, joihin on mukava palata kaikessa rauhassa. Kaikkia muita suurpetoja käsitellään eri luvuissa, mutta jälkeäkään syksyn puhutuimmasta suurnisäkkäästä en löytänyt kirjasta. Kaksikielinen teos on mielenkiintoinen tutkielma liikkeestä luonnossa. Pöllöjen vaelluksista olisi voinut olla vähän enemmän asiaa, vaikka oma kappaleensa. Lapinpöllö palaa vauhdilla pesälleen ja suokukko-urokset tappelevat viuhtovien siipien ja jalkojen sekamelskana. Pertti Saurola on koonnut kirjan loppuun lajikohtaisen tiivistelmän kunkin pöllön levinneisyydestä, tuntomerkeistä, parimäärästä ja muusta olennaisesta lajitiedosta. Antti Halkka Luontodekkari Paul-Erik Haataja: Metsän piilossa, Tammi 1995, 296 s. Runsas kuvitus koostuu tuoreista suomalaisista luontokuvista uusimmat otokset ovat viime kesältä. Talvisen taivasosuuden on kirjoittanut tähtitieteilijä Markus Hotakainen, muu anti jakautuu tasan biologien Kalliolan ja Kokon välille. Kalliola ja Kokko kuljettavat lukijan lempeästi läpi talven. Talven linnut, pikkunisäkkäät, madot, peltoetanat, puut, varvut, ruoho!, sammalet, kalat ja planktonlevätkin ovat mukana tarkasteluissa. asu tta v i ks i. vsk. Ki,jan lopuksi ne sulkevat silmänsä. Iiris Lappalainen Liikkeen syvin olemus Hannu Hautala: Liikettä linnunradalla. Moments of movement, teksti Anto Leikola, Pohjoinen 1995, 128 s., 265 mk. Mutta entäs, kun lumi heti marraskuun puolivälin jälkeen SUOM EN LUONTO 12/95 54. Lapsetkin löysivät heti oravan jäljet lumelta. Kirjan avaava Anto Leikolan essee vie sisään liikkeen fil osofiaan. Koska moni on tutkinut pöllöjä nimenomaan pesimäympäristössä, tekstit ovat lievästi pesimäpainotteisia. Siitä vain lukemaan ja miettimään, miten kasvit ja eläimet selviävät talvesta. Kuvatekstit ovat Pertti Saurolan veistelemiä. Varpuspöllö onkin vähäisimmästä koostaan huolimatta saanut eniten sivuja esittel yynsä
Nämä hiiret eivät ole kovin läheisiä sukulaisia. Tämä iisalmelainen mänty pykäsi nuorena tyvelleen oksakiehkuran, muttei ole sen jälkeen pystynyt tekemään oksia. Kauri Mikkola Mikä juovaselkä. Toinen jäi myöhemmin sisällä lossaan, hiirenloukkuun, emmekä ole sen jälkeen juovaselkiä nähneet. Kyseessä on varmastikin vaivaiskoivun ja "tavallisen koivun" sekamuoto mutta kumman, meillähän on kaksi puumaista koivua, raudus ja hies. Meillä elää kaksi hiirilajia, joilla on pitkin selkäpiitä kulkeva musta juova: peltohiiri ja koi vuhiiri . Hyviä risteymän tuntomerkkejä ovat pensasmainen kasv utapa, pienet, paksut, karvaiset ja pyöreähkö! lehdet sekä kellanpunainen ruskaväri , jonka punainen sävy on peräisin vaivaiskoivulta. Yläkuvan pitkähäntäinen koivuhiiri harrastaa talvella, mutta alakuvan peltohiiri voi tulla haistelemaan joulun tuoksuja ihmisasumuksiin. Aikui sten peltohiirien paino taas vaihtelee 15 ja 25 gramman välillä. Koivuhiiriä on lisäksi tavattu Oulun seudulla. Rauduskoivun ja vaivaiskoivun risteymä on pensasmainen, sen lehdet ovat kaljuja ja nuoret oksat harvakarvaisia ja niissä saattaa olla myös raudukselta perittyjä nystyjä. Rauduskoi vun ja vaivaiskoivun risteymät ovat paljon harvinaisempia, mutta niitä tunnetaan erityisesti Pohjanmaalta. Koi vuhiirten elämänmenoon kuuluu talvihorSUOMEN LUONTO 12/95 54. Piiskakuusi Löysin Orivedeltä 1961 aivan oksattoman, 130 sentin korkuisen kuusen, jonka iäksi arvelin kolme-neljä vuotta. Kummankin elinalue ulottuu KaakkoisSuomesta Keski-Suomeen, muttei sen läntisiin osiin. Isompien neulastensa vuoksi se varttuu nopeammin ja voi saavuttaa jopa viiden metrin korkeuden. Lehdetkin ovat "' kuin vaivaiskoivun ja tavallisen koivun väliltä. Näimme Ahvionkylässä Kymijoen varrella syreenipensaan juurella kaksi ruskeaa hiirtä, joilla oli selässä selvä musta juova. Vedessä olisi sikäli terveellistä, että lämpötila ei laske alle nollan, ellei sitten lampi tai muu olinpaikka jäädy läpi. Myös männystä tunnetaan vastaavanlainen muoto. Peltohiiren häntä on ruumista lyhyempi. Keväällä ne vaeltavat takaisin vesiin. Niistäkin lajeista, joilla on kesällä lyhytsiipisiä muotoja, kehittyy syksyllä pitkäsiipisiä yksilöitä. Myöhemmin puu salaperäisesti katosi. Koi vuhiiri kuuluu omaan ryhmäänsä, jonka ainoa edustaja se on Suomessa. Tällaista aivan haaratonta kuusta voidaan tietysti pitää käärmekuusen äärimmäisenä muotona, mutta kyllä tälle on annettu oma nimikin, piiskakuusi, f monstrosa. Seppo Vuokko Pensasmainen koivu Kauhajoella kasvaa ikäänkuin vaivaiskoivun ja tavallisen koivun välimuoto. Mäntykin voi joskus kasvaa oksattomana "piiskana" . 3 Sukeltajilla onkin selvästi i kaksi erilaista talvehtimisstrategiaa: joko ne nousevat talveksi rannalle, sammaleeseen, kivien alle ja muihin suojapaikkoihin, tai sitten ne ovat vedessä, usein pohjaliejussa, mutta käyvät silloin tällöin hengittämässä. Vesimittareilla on oma keinonsa: ne ottavat siivet alleen. Hieskoivun ja vaivaiskoivun risteymät ovat melko tavallisiakin, erityisesti maan keskija pohjoisosissa. Sukeltajilla evoluutio on ollut selvästikin "ristiriidan edessä". Se on ollut jo ainakin viisikymmentä vuotta paikallaan, koska pikkupoikina teimme siitä vitsaksia kalojen kuljetusta varten. Mikä hiiri se on. Neulasten niukkuutta korvaa o in se, että neulaset kasvavat tavanomaista suuremmiksi. Puuta ei enää myöhemmin löytynyt luultavasti siksi, että se oli kuollut. Kuitenkaan se ] ei ole kuin kolme metriä korkea. Ne lentävät talvehtimaan kauaksikin, ehkä kilometrien päähän, sammaleeseen tai muuhun piilopaikkaan. Ahvionkylässä siis saattaa nähdä kummankin. Niitä löytää suon reunoilta. Koivuhiiri on huomattavasSelkäjuova koristaa kahta hiirilajia. Täyttä varmuutta risteymien kantalajeista ei aina saa ulkonäöstä. Näissä ryhmissä kehitys on johtanut erilaisiin ratkaisuihin. Tällaisessa puussa on tavattoman vähän lehtiä eli neulasia rungon ja juuriston massaan verrattuna, joten puu on hidaskasv uinen. Kauhajoen koivukin saattaisi siten olla tämä harvinai empi risteymä. Todennäköisesti puu kuolee melko nuorena juuriston ja rungon heikon ravinnonsaannin vuoksi. Seppo Vuokko Vesieläjien talvi Miten sukeltajakuoriaiset ja vesimittarit viettävät talvensa, kun niiden asuinvedet ovat jäässä. Koivuhiiren hyvä tuntomerkki on selvästi ruumista pitempi häntä. vsk.. Toisaalta sukeltajien, sekä aikuisten että toukkien, pitää aika ajoin päästä hengit! tämään, ja tämä ei jään alla __ l aina ole mahdollista. ti pienempi kuin peltohiiri ja painaa korkeintaan 15 grammaa. Mu52 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat C C ·;:;; kana olleesta valokuvasta pystyi laskemaan noin 11 vuosikasvainta, ja todennäköisesti puu oli kuvaushetkellä useita vuosia vanhempi , ehkä 14-15-vuotias. Onko tämä käärmekuusi
Ehkäpä ei aivan, sillä samaan aikaan on havaittu osan saksalaisista rengastetuista mustapääkertuista alkaneen talvehtia Pohjanmeren rannoilla, etenkin Brittein saarilla. Tämä johtui varmaankin kylmästä alkukesästä ja helteisestä loppukesästä. Eivätkä niiden kerrotulla tavalla onnettomasti päättyvät vierailut rakennuksiinkaan ole harvinaisia. Mustapääkerttu yrittää säännöllisesti talvehtia maassamme. Kesällä niitä on tavattu vain yksitellen. Se poikkeaa muista hiiristä siinä, että se kaivelee maahan tunneleita myyrien tapaan ja elelee enimmät ajat niiden suojissa. Samoihin aikoihin lähtivät viimeiset ampiaiset ullakolla olevasta pesästä ulos, ja niitä tuupertui sadoittain nurmikolle. Suhteellisen nuoren ikänsä ja mahdollisesti suuren kokonsa vuoksi ampiaispesät selvisivät ensimmäisistä pakkasista. Ampiaisen myrkkykö aiheutti rastaiden shokkitilan. Peltohiiri on lähisukulaisensa metsähiiren tavoin aktiivinen kautta vuoden. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki,jeitse. Mustapääkerttu syö hyönteisten lisäksi myös piema marjoja; esimerkiksi seljapensaan punaisilla marjoill a se voi lihottaa itsensä muuttomatkaa varten. Havainto on poikkeuksellinen. vsk. Kaurahiutaleet lienevät kuitenkin liian yksipuolista ravintoa, sillä tämän eineen varassa Töölönlahdella 1970 talvehtineelta ensimmäiseltä mustapääkertulta alkoivat lopputalvesta höyhenet harveta päästä. Seppo Vuolanto Hyttysiä pakkasessa Aitolahdella oli 17. Tämä mustapääkerttunaaras valitsi Afrikan-matkan sijaan Suomen talven. Lisäksi mahdollinen auringon säteily on lämmittänyt tummaruumiisia otuksia hitusen verran ja myös lihastyö hiukan, ehkä vain asteen kymmenyksiä. Silti on melko ihmeellistä, että sääskjen lihakset toimivat sellaisissa oloissa. Ampiaisen myrkky mahdollisesti vaikuttaa havaitulla tavalla, vaikka se epäi lemättä ruuansulatuskanavassa hajoaakin. Pistiäisten musta-keltainen väri toimii varoitusvärinä, joka ilmaisee saalistajille niiden olevan myrkyllisiä. Noin puolentoista tunnin kuluttua mustarastaat toipuivat. Ne itse asiassa muuttavat talvehtimaan luoteeseen ja pesimään kaakkoon! On hyvinkin mahdollista, että meillä talvisin havaitut mustapääkertut kuuluvat tällaiseen joukkoon. ros. Mitä sille pitäisi antaa ruuaksi. Ne tosiaan lentelevät melko uskomattomiin aikoihin myöhään syksyllä ja varhain keväällä. Elin ympäristöissäkin on eroa. Pidän erittäin todennäköisenä, että Ahvionkylän hiiret olivat peltohiiriä; ne tulevat innolla myös puutarhoihin. Täysin yllättävää Afrikassa talvehtivalle hyönteisSUOMEN LUONTO 12/95 54. Vaikka lämpömittari onkin näyttänyt paria pakkasastetta, kuusikossa on saattanut olla lämpimämpää. Kyseessä on ollut talvisääskien parveilu. Oksa on niin sanottu parvimerkki . Mustapääkertulle voi antaa murskattua pähkinää, kuorittua auringonkukan siementä, kaurahiutaleita tai leivänmuruja. Kyseisenä syksynä ampiaiset elivät tavanomaista myöhempään. Ilkka Koivisto Mustapääkerttu lintulaudalla Mustapääkerttu jäi lintulaudan turvin talvea viettämään. joulukuuta kaksi astetta pakkasta ja silti kuusikossa lenteli parvi hyttysiä. Todennäköisesti tässäkin tapauksessa ne parveilivat kuusenoksan kärjen ulkopuolella sellaisessa kohdassa, johon osui matalalta metsän päältä auringon säde. Tästä tuli radion Luontoiltoihinkin useita havaintoja. Ampiaisia syömättömät rastaat olivat aivan vilkkaita. Kertulla on kuitenkin suhteellisen hento nokka, joten auringonkukan siemeniin tai jäätyneeseen taliin se ei pysty. Mitä ne ovat ja onko tavallista nähdä niitä talvella. Ampiaisten pesäpuuhat pääsivät alkuun hyvin myöhään, mutta pesät kasvoivat suuriksi. Seppo Vuolanto Mustarastaat shokissa Marraskuun alussa 1994 mustarastaat herkuttelivat puihin jääneillä omenilla. Koiraat kokoontuvat siihen, ja naaraat osaavat tulla etsimään sukupuolikumppania samanlaisesta kohdasta. Ennen ruuansulatuskanavaa ampiaiset viipyvät rastaan kuvussa, ja myrkky saattaakin vaikuttaa juuri tämän viipymän aikana. Uskoisin , että kotilämpömittarin lukemasta huolimatta sääsket ovat lentäneet nollan vaiheilla tai hiukan plussan puolella. Ampiaiset eivät ilmeisesti tavallisina vuosina joudu nurmikoilta mustarastaiden suihin. Mustarastaat ahmivat ampiaisia ja joutuivat shokkitilaan, kyyhöttivät liikkumattomina nurmikolla ja antoivat ottaa kiinnikin. Talvisääskien toukat elävät lahoavassa kasviaineksessa. Kauri Mikkola 53. Koivuhiiri elää metsämailla, ja erityisesti sen suosiossa ovat pensaikkomaat ja pakettipellot. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat läheuää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastaf/aviksi osoiueeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 HELSINKI. Peltohiiri on nimensä mukaisesti kulttuurilaji. syöjälle
I 0/22 Harvinaisia perhosvieraita 9/5 Hintalappu ja eläimille 11 /22 Hirmuinen ötökkä (kirjaskorpioni) 3/5 Hetken lento Lapin kesässä 6-7 /28 Höyhenpallot vaelluksella (lapintiainen) 2/5 lsolaakasittiäinen löytyi Somerolta 10/5 Joutsen ammuttiin sorsana 1/8 Joutsenilla vähän poikasia 11 /9 Kalkakset sullcivat (haahka) 6-7 /4 Karvanaamoja yhä enemmän (mäyrä) 3/4 Kirjosiivet vaeltavat (käpylintu) 9/4 Koskikarat valmistautuvat kevätmuuttoon 3/8 Kosteikkojen tikarinokka (harmaahaikara) 67 /40 Koteja Pohjois-Pohjanmaan kotkille 12/33 Kotkan kovat kokemukset 9/28 Kotkan pesillä 8/ 17 Käärme, joka hajosi osiin (harsosääslci) 6-7 /55 Leppä maistuu lehtikuoriaiselle 8/9 Limingan suurjännitejohdot merkittiin 5/9 Linnunpöntöillä iloa 4/32 Linnut viihtyvät talventörröttäjillä 2/5 Lintujen tarkkailua vai häirintää. 1/34 Enemmän sellua, vähemmän jätettä 3/44 Haavoittunut jättiläinen 12/26 Hylkyrenkaat uuniin 3/6 Paperi talteen maaseudullakin 1/9 Tampere-talo säästää ympäristöä 6-7 /7 Öljyä uudistava tehdas Kotkaan 2/9 Kalat ja kalastus Elohopeaongelma siirtyi metsäjärville Itämeren kalaa saa syödä Jälkiä silakankalastuksesta Järkeä kalanistutukseen Kalatie ei kelpaa Kemijoen lohille Kesä, anna ahvenia Kotimaista rapua kannattaa varjella Lohi vähenee Saimaasta Meritaimenta pelastamaan Muikku tulee takaisin Onko rantaneuloja näkynyt. vsk.. Siirretäänkö Mustikkavuori Japaniin Suojelua silkasta ilosta Suomen suojelualueita Euroopan verkostoon 2/8 5/16 6-7 /58 9/7 4/38 10/8 12/7 6-7/4 11 /26 2/15 12/8 2/33 9/1 6 Tampere vähentää hiilidioksidipäästöjään Tuli auttaa uhanalaisia 12/8 5/6 3/9 11 / 18 11/7 8/4 Vihertyvää vientiä Vuotos-ryhmä unohti ympäristön Ympäristölle peru stuslain suoja Ympäristöongelmat poikivat uusia tuotteita Ympäristörikosta on vaikea todistaa Biotoopit Kaivajia kaikenlaisia Kevät kohtaa syksyn Rakkolevän seurassa Suuren maailman portti Tuhatvuotinen valtakunta Eläimet 11 /20 1/ 18 12/29 10/29 8/29 2/29 4/33 Apua loukkaantuneille eläimille 5/9 Ensin hakki, nyt nakkeli 11 /5 Hakit rynnivät rajan yli 9/5 Harmaahylkeelle metsästysaika I 2/4 Harvenevatko hallit jälleen. 5/3 Vuotospiina jatkuu 12/3 Esseet, kolumnit ja kulttuuri Aamu niityllä 6-7/46 Elämän elokuussa (Heikki Turunen) 9/26 Erämaan haukka (Pertti Koskimies) 8/33 Hamsteritja potkukelkat (Timo Helle) 9/13 Hiljaisuuden kylillä 1/30 Iloa susista (Aura Koivisto) 11/1 3 Kaurapuurokapina (Auli Kilpeläinen) 3/45 Kaipaus hiljaisuuteen 6-7/22 Kevyttä tuutulaulua (PK) 11 /35 Kyläsepät ja maatiaislehmät ( AK o) 4/ 13 Markkinavoimien uudistama katelcismus 5/39 Marras matkalle 10/ 16 Mitä luonto on. 10/ 14 Neljännesvuosisata (TH ) 2/23 Nummisuutarin Eskon kosmologiaa (HT) 2(28 Nykykirjailijatja luonto (HT) 12/37 Pakkausidiotismi (A Ko) 1/37 Pielisen poika 6-7/1 4 Pohjoisen miehen luonto 1/24 Pysykää paikoillanne (PK) 1/2 1 Revontulet lieputtivat voittoon 3/20 Sano se ääneen (Eeva Kilpi) 10/1 3 Savu (PK) 4/ 19 Sedät, tädit ja ympäristökasvaminen (AKi) 6-7/65 Suren jokaista kaadettua puuta 3/14 Suuri muutos (A Ko) 8/13 Taistelu metsästä (EK) 3/13 Tapiolalaisten voitto (EK) 6-7/13 Tämä kevään aika ( HT) 5/13 Venekaupat (Eeva Tikka) 6-7/24 Vuotos ja ilmastonmuutos (TH) 12/13 Kotimaan luonto ja ympäristönsuojelu Alkuperäisen luonnon suoj elu Alkanut vuosi tuo ympäristölalcien suman 1/6 EU-rahaa jaossa uhanalaisille 2/5 Hyvä, paha hallitus 2/13 Ikihongikoiden ja eränkävijöiden maa 5/26 Joukkoapua jokiluonnolle 9/21 Jukolan viesti rasitti luontoa yllättävän vähän 8/8 Kaivurit mylläävät Liminganlahdella 8/4 Kallis ura kullan luo 10/1 8 Kolille ei rakenneta vaaramajakylää 3/7 Kolin kansallispuisto laajenee 8/6 Kolin kansallispuistolle ehjä rajaus 10/6 Kyynäräjärvi suojellaan 3/7 Lovi isaan suojelualue 6-7/7 54 Lemmenjoen puistoa ei saa pilata tiellä Löydä Helsingin helmet Mustametsä on kovakuoriaisten koti Nuuksio yllättää aarteillaan Pienoiserämaa Turun kupeessa Pitkospuut kumisevat Helvetin järvellä Pitkäranta säästetään linnuille Päijänne kutsuu Riistanhoito voi lisätä luonnon rikkautta Saako ympäri stö edes lupauksia Sallitaanko metsästys Siikalahdella. 11 /6 Lopullisia menetyksiä 3/34 Mestarillista jälkeä 4/20 Metsot pulassa 3/27 Metsä jäni kset saivat talviturkkinsa 1 /5 Miljoonin siivin Siperian kesään 5/20 Minkki mökkirannassa 6-7 /64 Norppien luku kaksinkertaiseksi 6-7 /9 Pakkasta piilossa 2/24 Peura palasi kotiin 11 /30 Piekanoilla nokka kohti kaakkoa I 0/5 Polvijärvellä rajoitetaan karhujahtia 8/6 Poroilta loppuvat laitumet 11 / 17 Pulskasantiaista varjellaan Hankoniemellä 9/5 Pääskyt tulevat 4/4 Rannan karaistuneet (hyönteiset) I 0/5 Saukko palasi Nokianvirralle 1/5 Selkälolcit pesivät teollisuushallin katolla 10/34 Sitkeät saalistajat (pöllöt) 2/18 Suojaava vaippa 12/5 Suomenhevonen saa töitä 4/9 Suomi on myös susien 5/9 Susi ammuttiin Liperissä 10/7 Susia etsimässä 4/24 Suuret nisäkkäät menestyvät Sääksen pesää vainotaan Suonenjoella Takatalvi iskee Talvi nukuttaa Tunkiosta perhosten keitaaksi Tunturipöllö Iisalmessa Tuulentallaaja (tuulihaukka) Täältä tullaan! (telkkä) Västäräkistä talvilintu Energia 3/4 12/6 4/28 11 /4 8/20 4/5 6-7 /36 5/5 4/4 Hukkapuuta pesään 1/13 Sata miljoonaa markkaa säästöä 12/8 Jätteet, myrkyt ja kierrätys Ekomatkalle Suomeen. Porlaa on vaikea korvata Suomi taipui lohikiintiöihin Kasvit ja sienet Ahvenanmaan keväässä Akvaariokukkia 4/8 3/9 9/6 3/9 8/6 6-7/62 6-7/9 1/9 9/1 9 10/33 9/8 8/14 1/6 5/28 1/8 12/7 3/8 1/5 6-7 /56 Asikkalan Urajärvestä löytyi harvinaisuus Ekosysteemi ikkunalaudalla Etelä-Suomen kuusikoissa käpykato Herkkutattijahtiin Kalutut jäkäläkentät paistavat avaruuteen asti 6-7 /7 Katajaa suojelee eriskummallinen asetus 12/5 Kellot ovat vuoden maatiaisia 2/8 Kotona viidakossa 1/22 Kävyt ovat tärkeätä ravintoa 1/4 Lämmin syksy kasvatti loistuppisieniä 11/8 Nahikkaita kevätpälviltä 4/9 Pajuista kaunein 1/ 16 Rikka on pellon rikkaus 8/26 Siemeniä keräämään 9/8 Talvipuutarhassa 11 /8 Tarkkaile puita 12/9 Tuli loi tutkijalle oivan kohteen (sienet) 9/3 1 Valkoiset kukkaset 6-7/5 1 Väinönputkella ihmeitä 6-7 /8 Värileikki ä metsäkurjenpolvilla 6-7 /48 Kotimaista ruokaa Haukkaa kotimaista Hunajaista makeutta Hus sika pihalle Kaali on vaativa viljeltävä Kuluttajat kanan asialle Peltojen kultaa (rypsi) Poro on puoliksi riistaa Sienessä ympäri vuoden Tiiliä ja uusia perunoita Tomaatti kasvaa tuontienergialla Vesipossu pilaa vedet (kirjolohi) Kuluttajan valinnat Ahdistaako osoitemainos. SUOMEN LUONTO 1995 Pääkirjoitukset Ahneus vie kalat vesistä 4/3 Boikoteissa on voimaa 9/3 Hyvästä ravinnosta kannattaa maksaa 3/3 Luonnon rikkaudesta huolehdittava kaikkialla 1/3 Luonnon vastainen fanatismi nostaa päätään 2/3 Metsäluonnon monimuotoisuus jäämässä heitteille metsälaissa 11 /3 Petojen kanssa on opittava elämään 10/3 Poria on pelastettava! 8/3 Porotalouden maine vaarassa 8/3 Turha ylvästellä ri skien hallinnalla 12/3 Vanhat metsät suojeltava pikaisesti 9/3 Vielä ehdit laittaa pesäpöntön 4/3 Vihreä vai harmaa Helsinki. Biodynaamista leipää 8/24 9/32 4/42 10/36 2/36 11 /36 12/34 1/28 6-7/68 3/38 5/36 10/ 10 3/1 SUOMEN LUONTO 12/94 53
Miten keittää säästäen. Intian metsiin uusia isäntiä Jalkaraudatko inhimillisiä. Kuusamon jupakasta kapina Luonnonsuojelu on tarpeetonta Metsähallituksen tiesuunnittelu ontuu Metsähallitus ryhtyi markkinamieheksi 10/7 6-7/18 10/9 4/6 Metsälakeja sorvataan syyskuulle 4/6 Metsälakiesitys vesittyi 11/7 Ministeriö tukee laitonta kauppaa 10/25 Närängänvaaralle toimenpidekielto 2/9 Petolintujen pesät metsurien tietoon 9/8 Puusepät ja metsät kaipaavat lehtipuita 3/16 Pöyry kiistää työpaikkojen menetykset 6-7 /16 Suojelun hintaa lasketaan taas 11/9 Vedet Aineenvaihdunta varoittaa saastumisesta Jatkuuko vesi luonnon tuhoaminen. Millä paperilla pyyhkisin. Aurinkopaneeleita Autot järjestykseen Bakteereille kyytiä Ei öljyä kotikompostiin Eikö ikkunalasi ole lasia. Purkit lättänöiksi Ruskeaa vai valkeaa sokeria. 8/8 Kunnostus vastaan kulttuuri 8/6 Latokökkä Pohjanmaalla 10/9 Maan arpia paikkaamaan 10/8 Maisemanhoito vauhdittui 2/9 Metsureilla töitä Helsingissä 1/6 Suomi opettelee taas rakentamaan puusta 12/6 Viikate vapauttaa vanhat ketolajit 8/9 Metsät Kainuussa haetaan metsäsopua 3/6 8/7 11/7 Karjalan aamiometsistä suomalaista sellua Kunnan jahkailu johti raiskioon. 10/44 Kuoleman ja elämän laakso 2/38 Lapset huippukokouksessa Berliinissä 11/43 Lieroilla ruttoa torjumaan 2/43 Luonnonmukaisuus valtaa Lyypekin metsät 12/38 "Luontostalinismia" Norjassa 12/42 Luurangot kasautuvat Luurankorannikolle 1/43 Maitovalaiden juhannus 6-7/35 Mammuttien lähtö tarkentui 3/47 Mangrovemetsässä meri ja maa kohtaavat 12/40 Metsänsuojelijat Karjalan laulumailla 11/38 Metsäteollisuuden puuttuva lenkki. SUOMEN LUONTO 12/94 53. Miksi Raidia ei kielletä. Minne tyhjät kaljatölkit. Hyvä yleispesuaine ltseliimautuvat kirjekuoret Jätepaperi ja pahvinkeräys Kaseiinimaalia sisäseiniin Kelpaako viina luomuviljelyyn. Energiapihi astianpesukone Fosfaattien välttämisestä ongelma. Cäästömittarilla oikea huoneenlämpö 9/11 Elli, vuoden kellokas 4/10 Eko-Eemelillä heinät paaliin 4/10 Energiamerkki kylmälaitteisiin 8/11 Halpa lippu lisää joukkoliikenteen suosiota 2/10 Hampusta saisi vaikka mitä 12/10 Hedelmäpussi löysi hedelmätiskin 5/11 Heikki Heikkisen kimppakyyti 3/10 Huopikkaassa ei huolta kylmästä 12/10 lhmekalvo ikkunaan 2/11 Irti siivousrituaaleista 10/10 Jos kana saisi valita 11/10 Joutsen auttaa pesuaineen valinnassa 2/10 Joutsenmerkki koetaan myös laadun takeeksi Jätä korkki pulloon Kalaa sydämelle Kalan kulutus kasvaa Kerrostaloille oma kompostori Kuvat haihtuvat kuvausinnostus ei Käsityötä vai krääsää. Mikä luomumaidossa maksaa. 10/11 8/11 6-7/10 11/10 8/11 3/11 12/11 10/11 2/11 8/10 6-7/11 3/10 1/10 1/11 1/11 9/10 8/11 6-7/11 11/11 1/11 5/11 6-7/10 11/11 5/11 4/11 5/11 10/11 5/10 6-7/11 3/11 2/11 9/10 9/11 5/11 4/11 4/11 11/10 12/11 9/12 2/12 6-7/12 12/12 2/12 2/12 5/12 9/12 4/12 3/12 1/12 8/12 5/12 12/12 8/12 10/12 6-7/12 12/12 12/12 5/12 1/12 9/12 5/12 11/12 3/12 9/12 5/12 3/12 2/12 Miten rauhoitan perintömetsäni. Puhelukortteja ei vielä ladata Pullo vai tölkki. Tahranpoisto huolettaa Tietoa luomutuotteista Tietokoneiden hyödyntäjät Uimalaiturin suojaus. 11/44 Miten Valeri menetti pyrstönsä 4/64 Mitä valasta syöt. Kompostiin kuiviketta Kompostori tarpeen mukaan Kopiokoneen valinta Kruunukorkit kierrätykseen Loisteputkien elohopea Luomuteetä ja -kahvia Matokompostorista allergiaoireita. Suomen paras kompostivessa Suu makeaksi Sähköinen tiedonsiirto Säästääkö lohkolämmitin. Muoviongelma Oikeita lieroja kompostoriin Onko teräketjuöljy haitallista. Montako kompostoria kerrostaloon. Hevoskyydistäkö vaihtoehto. vsk. Lierot töihin Liikkeelle liikenteen vuoksi Luomujäätelössä maistuu porkkana Luomumaitoa saa, kun osaa kysyä Maailma kaupan Madetta maistamaan Mainokset eivät valista oikein Maitoja mehutölkit talteen Marjamatka kotimaiselle viinitilalle Marjavahteja kannattaa kysyä McDonald's päätyi pahviin Monen vempaimen sisällä lymyää raskasmetallinen akku Neuvokasta nuukailua Nurmi lyhyeksi aurinkovoimalla Onnen onkijoita Paristoille lisää ikää paristolaturilla Palautuspullot pian kauppaan! Peikkohiiltä grilliin Peräkärry polkupyörään Puhtautta perunankuorista Pulmallinen pakkausjäte Punamulta porisemaan Puun ekomerkintää etsimässä PVC on pahin Ranskan tuotteet boikottiin Suunnistusta tekstiiliviidakossa Sähkö jahtiin Unohdettujen kasvien jäljillä Vaadi kodinkoneelta pitkää ikää Vaihda kompostikäymälään Veden säästäminen toi ongelmia Kysy ekoneuvoa A IV-muovit ovat jäteongelma Aurinkokenno vai paristo. 6-7 /77 Kalaharrastajan intohimosta maailmanluokan tieteeksi 10/42 Kaskenpoltosta kestävään viljelyyn 11/42 Kansallispuisto Haaparantaan 9/38 Kehitysprojekti toi eloa Rio Limpioon 11/40 Kuluttajaboikotti rajametsien turvaksi. WC-raikasteen koostumus Liikenne 11/12 6-7/12 4/12 5/12 8/12 9/12 10/12 10/12 11/12 12/12 10/12 3/12 9/12 1/12 l/12 6-7/12 8/12 4/12 4/12 8/12 10/12 Helsinki on rankka ympäristö 4/16 Kaduista kansalaisten olohuoneita 1/7 Liikenteen päästöt vähentyneet Helsingissä 2/7 Pyörälähetit satulanäkökulmasta 5/38 Tiepinnoitteen huuruja vähennetään 4/6 Luonnonilmiöt Katso taivaan värejä ja valoja Siitepölykehiä taivaalla Sivuaurinko Väripilvi Maaja kallioperä Maa-aineslakia uudistetaan Sukellus meteoriittijärveen Säilyykö punamultalukko. Uima-altaiden kloori Uusio-vai joutsenpaperia. Jättiläisen karu kohtalo (stellerinmerilehmä) 12/44 Jättiläisten petankkipeli. Mikä korvaisi alumiinikääreen. 2/42 Namibiassa kiistellään patohankkeesta 6-7 /76 Niityt kirjovat Karjalaa 9/22 Nuorunen taas vaarassa 6-7/76 Ogonit taistelevat ympäristöstään 1/42 Orangit muotioikun uhreina 1/42 Pieni on kaunista Gotlannissa 8/42 Pihkassa 4/44 Puolan vihreät keuhkot 3/46 Puolan ympäristöpolitiikka syynissä 9/39 Rajan takana paratiisi 3/40 Riisinviljely myrkyttää Sivashin lahtea 11/45 Riisinviljelystä ongelmia Sahelissa 8/47 55. Maatalous, puutarhanhoito 3/22 5/4 11/47 1/49 9/6 8/38 11/8 Ekomarkkinat kaksinkertaistuvat 1 1 /18 EU toppuuttelee syyskyntöjä ja lannoitusta 3/7 EU tuhosi omenatarhan 5/7 Hyviä kumppaneita huonoa seuraa 8/8 Lahti luomuilee 8/6 Kasviksilla terveyttä 9/9 Kukin tuleentuu tyylillään 10/8 Luomu vähentäisi maaltapakoa 2/6 Luomu pussi starttasi 6-7 /7 Maatalouden ympäristötuki sidottiin luonnon hoitoon Mäntysuopaa ja pilsneriä Omavaraisuutta kotipuutarhasta Perheelle raviritoa omasta maasta Reilulla rukiilla olisi vientiä Ruoka vuonna 2010 Syksyn kultaa Turvaan talvelta Vuoroviljely pitää maan virkeänä Maisema ja rakentaminen 11/9 6-7/8 4/8 5/34 9/6 5/14 9/9 9/27 5/8 Kestääkö Kaustinen. Miten hävittää värjäysliuokset. Juuanjoki takaisin luonnontilaan Keväthuolto kaivolle Kosteikko puhdistaa Enäjärveä Matkustajalaivat keräävät tietoa Itämeren levistä Merta suojellaan tiukemmin Pienvesien arvo huomattiin Railot ulvovat Sinilevät suosivat emäksistä vettä Turpeennosto rasittaa Siuruanjokea Tutkimus hidastaa ojien tukkimista Vantaanjoki vaahtosi 2/7 1/14 6-7/8 4/7 12/6 8/36 2/7 5/5 2/4 8/34 10/6 12/36 10/6 Ulkomaiden luonto ja ympäristönsuojelu Virungan kansallispuisto vaarassa 1/44 Amerikkalainen harmaaorava valtaa Brittein saaria Arribada (etelänbastardikilpikonna) Balatonia parannetaan Baskilainen paradoksi Brasilian rannikolla uhatuin sademetsä Brittinaiset Suomen metsien asialla Dynamiittikalastus kuriin Sansibarilla Eläinkuljetukset kuohuttavat Eurooppaa Energiayhtiöt tuulimyllyjä vastaan 6-7/76 1/38 8/46 10/45 9/34 4/48 10/44 EU:n ympäristölainsäädäntö edistyksellinen Greenpeace, Shell ja Britannian energiaministeri antoivat väärää tietoa porauslauttajupakassa 5/43 2/42 4/49 10/46 9/39 5/42 5/43 1/42 5/40 2/43 Hannibalin jäljillä Havumetsien väki Berliinissä Ilmastokokous sopi yhteisistä jatkoista Intian lumikurkien tarina lopussa. Mitä kyllästetyn puun tilalle
Pelle Peloton ja utelias luonnontutkija Perhosharrastus tienhaarassa Rentoudu mielipaikassa Suurenmoisia tyttöjä ja poikia Talviretkeilyyn potkua Terveisiä viikingeiltä ja Unkarin aroilta Ympäristönsuojelijoita ei pidetä höyrypäinä Kysy luonnosta Kasvit ja sienet Jalo rantakukka Kumma kukka kellukalla Marjatan tuomi Mikä on niinipuu. Nisäkkäät Hirvien kokous Mihin orava käyttää pihlajankuorta. 6-7/86 Miksi yöperhoset lentävät valoa kohti. Mikä ihmeen peltoraukka. Miten tavit pärjäävät. Miten tunnistan arktikan lajit. Merestä maaksi 9/45 Suomen kansallispuistot 9/45 Suomen pöllöt -CD-levy 12/50 Taipale, Parviainen: Jokamiehen geologia Tiitta: Harmaakiven maa Tikka: Majatalo pimeä kuu Tikkanen (toim.): Kuolan saastepäästöt Lapin metsien rasitteena Tuulinen polku Wahlström: Ympäristöriskit kokonaiskuvaa etsimässä Virtanen: Kallis perintö Volhard, Westermark: Savirakentaminen Vuoden luonnonkuvat 10/51 4/55 5/51 11/50 8/52 1/52 10/50 5/50 9/45 SUOMEN LUONTO 12/94 53. Kalat ja äyriäiset 12/16 11/51 6-7/32 12/14 6-7/66 9/6 12/9 9/8 3/9 6-7/84 9/46 8/55 4/62 8/55 3/54 8/55 1/55 9/46 2/52 12/52 12/52 6-7/86 6-7/85 5/54 11/52 3/54 2/52 Järvinahkiaisia pyytämään 2/52 Kukin kutee tavallaan 5/55 Mikä on ravun kivi. 3/54 Miksi kimalaiset kuolivat. Koskimies: Suomen ja Euroopan päiväpetolinnut Giono: Mies, joka istutti puita Grimvall: Miksi taivas on sininen. 2/43 Saastuttavaa vesivoimaa 12/43 Sadan vuoden kuivuus. vsk.. Ruokakauppa vapautuu: kehitysmaat ja luonto maksajina 4/14 Saaria takaisin luonnontilaan. 10/55 Mikä jyrsii perunoita. 12/43 Savitalot säästäisivät puustoa Namibiassa 11/44 Se oikea seepra 1/44 Sepelkyyhky kaupunkilintuna 4/58 Suomalaiset suojelemassa Tansanian vuoristosademetsiä 3/46 Suomea markkinoidaan kauttakulkumaaksi 8/46 Suomi iskee Karjalan mäntyyn 9/14 Taas uusi elävä fossiili (Australia) 2/42 Tanganjika-järven kalatalouden tutkimushanke arvioitiin hyväksi Vaahteranlehden maalari (Kanada) Valasmatkailulla menee hyvin Valasretket suosiossa Kanariansaarilla Venetsia vajoaa ja haisee Vihreä jättiläinen (Amazonia) Viisi eri totuutta Indonesian metsistä Viktorian järven hidas kuolema Vilkas pyörremyrskyvuosi oireilee ilmastonmuutosta Viron saari sto kutsuu Vuorigorillat selvinneet toistaiseksi Ruandan kriisistä Vuotoksen allasta vastustetaan 11/45 4/46 1/44 4/48 12/44 10/38 1/45 1/43 12/42 6-7/70 10/44 ulkomaillakin 12/43 Luonnon harrastus ja luonnonsuojeluaate Elintasoamme on pakko laskea 10/27 Elämäntehtävänä Kolin suojelu 6-7 /6 Estelle valmistuu hitaasti mutta varmasti 6-7/6 Hankoon lintutomi sponsorivaroin 10/8 Joutsen laulaa suruisasti 9/7 Kuninkaallista ympäristöaktivismia 6-7 /61 Kurki tus kehrääjän maille 6-7/19 Lapissa osataan 11/14 Luonnonystävä Luola-aavan tapaan 12/24 Luonto-oppaalle puhdas luonto on elinehto 5/8 Lähiluonto-valokuvauskilpailu ratkesi: Räntäsateessa mopolla voittoon Mikä on Uusi Luonto. Haataja: Metsän piilossa Ha/kka ym.: Kotimaan luonto-opas Hregström ym.: Toukohärkäja kultasiipi Harrison, Greensmith: Koko maailman 8/51 3/52 10/51 12/51 4/54 6-7/82 linnut 10/51 Hautala : Liikettä linnunradalla 12/51 Hautala , Rautiainen: Kansallispuistoissa 9/45 Hjelt, Aalto: Keijukaiset 12/50 Hoffren: Ympäristötaloustieteen perusteet 3/53 Holopainen: Linturetkikohteet Suomessa 6-7/83 Holopainen, Timonen: Metsä vastaa 4/54 Ilkka , Lavi: Madon maailma 6-7/83 Jansson: Euroopan linnut 5/50 Järvinen: Maakuntalinnut 10/50 Kalliola, Kokko: Talven sininen hetki Suomen luonnossa Kero, Seppovaara: Mummon mökki Kohonen: Valon virta 12/51 6-7/82 1/51 Koivisto Aura: Majavien ottolapsi ja muita satuja 5/50 Koivisto Tarmo: Hei, kaikki toimii 9/44 Koti: Suomen kalaopas 5/51 Kovanen ym.: Huopana, Juhani Ahon koski 2/44 Kurki-Suonio & Heikkilä (toim.): Kestävän kehityksen edellytykset Suomessa 1/51 Kurtto : Suomen luonnonkasvit 6-7/83 Kuusi: Materiaalit murroksessa 1/50 Käpylä, Wahlström: Ympäristökasvatuksen menetelmäopas Lettenmeier: Roskapuhetta, jäteneuvonnan käsikirja 8/52 1/52 Lokki, Miettinen (toim.): Kaunis kotimaa, osa 1 1/51 Luhta: Tansseja aavalla 4/55 Lundberg: Linnunsiivin Siperiaan 3/52 Leppänen: Rakennan energiaa säästävän pientalon Maapallon biodiversiteetti Massa: Pohjoinen luonnonvalloitus Morgan: Viesti Oikeiden Ihmisten maai lmasta Murtomäki: Mahtilintu Neuvonen (toim): Luontoilta 3 Neuvonen (toim): Luonnollisia muutoksia Nummi (toim.): Metsästys-luonto 3/53 4/54 1/50 9/44 3/52 10/51 10/51 -yhteiskunta 11/51 Pennanen: Villi vapaa metsä 1/52 Pokka: Kemijoki minun jokeni 2/44 Pöyhönen: Muuttolintujen matkassa 9/44 Rautiainen: Karhujen kaverina 11/50 Rekola: 0,28% itsekkyyden asteikolla 2/44 Rytilä: Terve talo 8/52 Sauro/a (toim.): Suomen pöllöt 12/50 Sepänmaa: Tuhatjärvinen 2/45 Sepänmaa (toim.): Alligaattorin hymy 8/53 Stenstrand: Toimi nyt! 8/52 Suikkanen: Vakka-Suomi. 1/54 Myrkkyä veressä. Mustapääkerttu lintulaudall a Mustarastaat shokissa Outo sirkku Salmonellaa punatulkuissa Talitintit puuhakkaina Tervapääskyllä haavi auki Varasto linnunpöntössä Varikset lintujen kimpussa Viiriäishavainto Voiko munia pidätellä. 4/62 Lentääkö toukohärkä. Riesaa lepakoista Selkärangattomat 2/53 9/46 8/54 4/62 1/55 6-7/86 1/55 6-7/86 2/53 4/62 6-7/86 5/54 10/54 12/53 12/53 2/52 3/55 10/54 6-7/84 3/55 11/52 9/47 5/54 10/54 5/55 5/54 11/52 12/52 6-7/84 11/52 10/54 Ampiaisten purukuormat 5/54 Hylätty muurahaispesä 11/53 Hyttysiä pakkasessa 12/53 Koiranputkikoit talvipiilossa 2/52 Kumpi syö kumpaa. Luonnonilmiöt Mistä löydän virvatulen. Mikä juovaselkä. 11/52 Mustia ja valkeita ukkoetanoita 9/47 Muurahaiskylpy tekee hyvää 8/54 Paarman vuosi 4/63 Pieniä lumiotuksia 1/54 Pihtihännät liikkeellä 6-7/87 Pönttö täynnä kennoja 2/53 Sukeltajat katolla 8/54 Vesieläjien talvi 12/52 Vihreä perhonen 3/54 Maailman eläintarhoja Bergenin akvaario Berliinin eläintarhat Duisburgin eläintarha Lontoon eläintarha New Yorkin Bronxin eläintarha San Antonion eläintarha Schönbrunn, Wienin eläintarha Slimbridgen vesilintukeskus Stuttgartin eläintarha Tukholman Skansen Zoologiske Have, Kööpenhamina Kirja-arvostelut 3/59 11/59 10/59 9/51 12/59 8/59 6-7/91 5/59 4/67 1/59 2/59 Alanko, Joy, Kahila, Tegel: Suomalainen ruusukirja 8/51 Alanko, Kahila: Ukonhattu ja ahkeraliisa 5/51 Blamey, Grey-Wilson: Otavan kasvi tieto 6-7 /82 Blomqvist: Hannu Hautalan valitut 11/50 Brown (toim.): Maailma tila 1995 4/54 Ekman: Tapahtui veden äärellä 6-7/83 Elander, Widstrand: Luonnonystävän maailma 8/51 Enqvist, Maalampi: Tyhjästä syntynyt 1/50 Erat: Ekologia, ihminen, ympäristö 9/44 Gensb~l. Matelija/ ja sammakkoeläimet Kuinka kauas kyy liikkuu. (ankerias, nahkiainen) 9/46 Oikea-ja vasenkylkisiä (kampela) 8/54 Sarvi päinen hauki 6-7 /84 Syökö ankerias rapuja. Musta kukka, punaiset marjat Nuoret ajavat ohi (puusto) Terhoton tammi Tiiliseinän jäkälät Tuhoisaa tuontitavaraa (home) Pakkanen pilkkoo puita Pensasmainen koivu Piiskakuusi Pudonnut pilvi (bakteeri) Ratamo pitää pintansa Ruskeat hiirenkorvat Sarpaa suuhun Sieni kukkaruukussa Vaihtaako tymi sukupuolta. 8/55 Mikä reijittää koivun tuohta. 4/63 56 Linnut Haukat iskevät suuria saaliita Hätäsukellus (varpushaukka ja peippo) Joutsenidylli Juhlapuvussa puutteita (heinäsor a) Keltasirkku katosi Kuikanpojan kohtalo Käyränokkainen tiainen Laillista vai ei. (heinäsorsan munat) Miten ruokkia tuikut ja sirkut Miten suojella hiirihaukkaa. Pesä oksalla (punamyyrä) Pärjääkö hotkija ilman makuaistia
(960) 311 550 Tuula Leskelä Uusimaa Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. (90) 228 08221 Kotkankatu 9, 00510 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Kotkankatu 9, 005 JO Helsinki puh. . SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __j_ 19_ . Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahjakortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa 1: Lähettäjä Allekirjoitus: . (90) 228 08 210,228 08 224, telafax (90) 228 08 200. . O Määräaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. Posti numero ja -toimipaikka Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Suomen luonnonsuojeluliitto ry TOIMISTO Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. (96 1) 312 7577 Tiina Seikkula SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Ritva Pietiläi11e11 puh. Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: . (98 1) 3115 828 Merja Ylänen Pirkanmaa ja Keski-Suomi Laukontori 4, 33200 Tampere puh.(931)2131317 Harri Helin Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. 11 A 17, 00 150 Helsinki puh. Anne Raunio, järjestösihteeri, vs. (90) 228 08333 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUYA-ARKISTO Nervanderinkatu 11 ,00100 Helsinki puh. vsk. (92 1) 30 1 141 Ham,u Klemola vs. Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: . Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __J_ 19_ . Osoite: Postinumero ja -toimipaikka:. Perämiehenk. (90) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry. Satakunta Otavankatu 1 1, 28 100 Pori puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 r r 57. Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. Llm1mi Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kaj aaninkatu 13, 90100 Oulu puh. (953) 41 1 7358 Pertti Siilahti vs. Leena Sjöblom, jäteprojektisihteeri Mervi Taskinen, toimituksen sihteeri Sirkka Tepponen, toimistosihteeri, vs. (939) 632 6163 Maija T. z LU 6 ::) V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa vuonna 1996. Tuula Varis, kansainvälisten asiain sihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsir1ki, puh. Osoite: Suomen Luonto/Tilaajapalvelu, Kotkan katu 9, 00510 Helsinki. Nimi: Osoite: .................................... Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: ..................... (90) 630 300, telefax (90) 630 414 SUOMEN LUONTO 12/95 54. (90) 228 081 telefax (90) 228 08200 Ma-pe klo 8.3016.15 Pirkko Elomaa-Vahteristo, koulutussihteeri Esko Jow samo, pääsihteeri Mirja Jumppa11e11, puhelin vaihteen hoitaja Inna Kairosaari, rekisterinhoitaja Päivi Ka1v i11en, YVA-yhteyshenkilö Johanna Kotimäki, toimistosihteeri Ilpo Kuronen , luonnonsuojelusihteeri Sirklw Oinas, kirjanpitäjä Amw Parkkari, projektisihteeri Ritva Pietiläi11e11, talouspäällikkö Terho Pow anen, tiedotussiht., päätoimitt. (90) 176 633 LIJTTOHALLITUS Timo Helle (pj.), (960) 3364 302, Veikko Aalo, Vesa Heinonen, Kimmo Kaakinen, Marja Meura, Timo Permanto, Heli Saarikoski, Heikki Susi/uoma, Thomas Wallgren, Hans Vogt ALUESIHTEERIT Varsinais-Suomi Läntinen Rantakatu 49-5 1, 20 100 Turku puh. Lappi Korkalonkatu 12, 96100 Rovaniemi puh. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa 1: O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä . (90) 228 08206 Saw Hentula-Nieminen Vaasan lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh. Puhelin (myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä
The hummingbird hawk moth (Macroglossum stellatarum) was encountered in the spring in various parts of Finland and over the summer the species was able to breed here. While one of the authors was photographing the species for a new book about Lepidoptera, a collector, in defiance of a request to curtail his natural inclinations, netted a hummingbird hawk moth from in front of the camera and transferred it to a killing bottle, before swiftly departing from the scene. Impact of blocking drainage ditches by Pasi Haarahiltunen Suomen Luonto 54(12): 36 At one time hundreds of thousands of hectares of peatlands were drained without any knowledge of the consequences. This autumn the discharge tunne! caved in, resulting in treated wastewater being conducted to the sea down a dyke on the fringe of the Yanhankaupunginlahti nature reserve. Ditches will only be infilled in protected areas and in a few biologically valuable bogs and mires. However, nobody has analysed the effect of blocked ditches on natural waters, i.e. Helsinki environment centre researcher likka Viitasalo says that the wastewaters are a threat to hibernating bottom fa una in the reed beds. Despite the law, every year evidence is brought to light of illegal slaughtering of the birds and destruction of nests elsewhere. These insects can also be "collected" with a camera, while butterfly watching, like bird watching, is another excellent way of getting to know them. ln the absence of persecution the number would be about 30. ln reality, confining the wastewater to Helsinki has meant cleaner offshore waters and the freeing of the shores from sewage treatment plants for other forms of use. Reindeer meat is considerably less fatty than either pork or beef. Vuoden puu: tuttu, mutta tuntematon kotipihan kaunistus. The authors wish to initiate an open forum on the various ways of studying Lepidoptera as a hobby. vsk.. The emergency arrangements for the discharge tunne! have naturally aroused some criticism. Maailmankuulun luontokuvaajan Frans Lantingin luontokuvat sävähdyttävät. Next spring the Lapland environment centre is to begin experiments for determining the impact of obstructed ditches on the R. This will ensure only minor impact on surface waters on State land. The females are generally killed before they have a chance to acq uire their adult plumage and their place is then taken by fresh young 'teenagers'. Perustettu vuonna 1983, pieni ja joustava, kirjanpitotoimistojen liiton jäsen. The author never got the picture he desired. Studies have shown that wastewater discharge to the outer archipelago has eutrophicated a limited area. Uudessa Vartalon verhot -sarjassamme pöyhitään aluksi untuvia. By contrast, over 90 percent of the phosphorus and solid matter is recovered. Rudolf roams free by Ulla Ahonen Suomen Luonto 54( 12): 34-35 Reindeer meat differs from 'ordinary' meat. On private land the main drawback is the lack of finance available for filling in ditches. Translated by Leigh Plester Ekolaskenta Tilija konsulttitoimisto Tilitoimistopalvelut, yritysten perustamiset ja neuvonta , koulutus, kehittämisprojektit. Wastewater seeped into the reed bed in the protected area for around a month before the banks of the dyke were raised with sand bags. Pyydä ilmainen tietopaketti ! Pääskylänkatu 5, 00500 HELSINKI. Although they consider collecting very usefu l as one form of study, they are opposed to ' vacuum cleaner' type collecting of rarities. The most daSuomen Luonto ilmestyy seuraavan kerran 12. Among the 23 eagle territories in the study region only 310 young a year ever actually fly . Koe Suomi ilmasta. Finland produces some three million kilos of reindeer meat a year. 90-7732053 fax.90-714401 SUOMEN LUONTO 12/95 54. Since 1987 the Forest and Park Service has been studying methods for restoring bogs and mires by blocking off the ditches. Uusi asiantuntija vastaa multasormille huonekasveista ja puutarhanhoidosta. This is partl y due at !east to the fact that reindeer roam free in their natural habitats. By the autumn individuals of the second generation were flying about and hovering in gardens. Finnish Game and Fisheries Research Institute experts say that in some places the herds should be culled by as much as a third to make it possible for the beasts to survive on natu ral food. Homes for eagles by Erkki Särö Suomen Luonto 54(12): 33 The golden eagle has become extinct in southern Finland. Ylläsjoki. The confining of wastewater discharge to a small area has also been criticized. Females close to nests have been shot, leav ing males to pair off again with younger females. The plant treats the sewage from some 700 000 people, amounting to 250 000 cubic metres on an average day. Rare species are now more desirable than common ones and species earrnarked for protection are being caught with great efficiency. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Pursuit of butterflies and moths a hobby at the crossroads. tammikuuta 1996. After the annual controlled slaughtering, there are around 220 000 freely roaming reindeer. Yanhankaupunginlahti is a shallow bay that was fo rmerly eutrophicated by discharges. lt is rumoured that protected species are prized the most highly by unscrupulous collectors. 58 maging wastewater constituent continues to be nitrogen, of which less than one third is removed by treatment in Helsinki. Butterfly and moth collecting has become more serious. by Tari Haahtela, Olli Marttila, Hannu Aarnio and Pekka Ojalainen Suomen Luonto 54(12): 14-15 The 1995 summer will go down in history as a good one for butterflies and moths. streams and rivers. Nowadays ali the sewage from Helsinki and neighbouring municipalities is jettisoned through a discharge tunne! from the treatment plant into the open sea. Nestling production is low. Both the meat and the internal organs contain larger amounts of vitamin A, vitamins of the B group, as well as many kinds of minerals, than either pork or beef. City of Helsinki sewage threatens nature reserve by Alice Karlsson Suomen Luonto 54( 12 ): 26-28 Helsinki 's Yiikinmäki sewage works started up in May 1994. Eagles will be attracted to these sites by winter feed ing and artificial nest provision. Persecution in this region has Ekologiaa vai nomiaa . A scheme has now been launched in northern Ostrobothnia for collecting money for the purchasing of private preserves in which golden eagles can nest in peace. Myös yrityksen taloudenhoito vaalii osaamista ja vastuuntuntoa. The greatest obstacle to reindeer farrning are the oversized herds which have seriously overgrazed the lichenous areas the animals depend on. Data obtained from this research can later be benefitted from in peatland bioremediation projects throughout northern Finland. SUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Kotkankatu 9 005 /0 Helsinki, Finland Fax: +358 228 08 200 resulted in the eagle population structure becoming skewed
MAAILMAN ELÄINTARHOJA New Yorkin Bronxin eläintarha Minulta on kysytty vähintään sata kertaa, mikä on mielestäni maailman paras eläintarha. vsk. Hän on paitsi loistava organisaattori myös taiteilija ja tietokirjailija sekä näin on sanottu ylivertainen suhdetoimintamies, jonka ansioksi "leskien rovot" ja muutkin Bronxin saamat lahjoitukset suurimmaksi osaksi luetaan. lua. Seurojen köyhtyminen on ollut todellakin valitettavaa, sillä ne ovat eläintarhan ohella pitäneet yllä myös mittavaa tutkimusja luonnosuojelutoimintaa. Sen yhdessä laajassa valaistussa avotarhassa elävät kalastajakissat, jotka häärivät ammatissaan seuranaan puissa kiipeilevät binturongit. Ainoa kauneusvirhe olivat lumileopardien ikivanhat tilat, mutta uudet rakennettiin jo pari vuotta myöhemmin. Se on rahoittanut muun muassa ykköstutkijansa George Shallerin gorilla-, tiikerisekä sorkkaeläinja lumileopardiprojektit KeskiAasian vuoristoissa. Olin jo siihen mennessä ehtinyt nähdä parikymmentä keskenään kutakuinkin samanlaista niin sanottua lasten eläintarhaa. Erinomaisia ja mitä mielenkiintoisimpia ratkaisuja olen nähnyt. Bronxin tilaratkaisuissa olennaisinta onkin sekä luonnonettä keinomateriaalein aikaansaatu luonnonmukaisuus. Samassa eläintarhassa orangit pitävät teekutsuja, joihin edellinen presidenttiparimmekin joku vuosi sitten osallistui . Vierailuni aikoihin oli vesilintujen osasto remontissa, mutta pääsin tutustumaan tekniikkaan, jota käytettiin lintuvuoren rakentamisessa. Tapasimme myös vanhan ystävämme, Bronxin "päägurun" Bill Conwayn, joka on johtanut sekä eläintarhaa että eläintieteellisen seuran tutkimusja suojeluprojekteja jo 1950-luvun loppupuolelta tähän asti. Kävijöitä oli 1993 kaksi miljoona. Erään leskirouvan yhdeksän miljoonan dollarin lahjoitus tuotti 1972 loisteliaan "World of Birdsin", jonka lintukuraattori Christine Sheppard yksi kurkien ja sarvinokkien suojeluprojektien avainhahmo esitteli meille. Kun runsas vuosikymmen sitten pääsin käymään Bronxin eläintarhassa, odotukseni olivat tietysti aikamoiset. Mutta Bronx on kertakaikkiaan upea kokonaisuus. He pääsivät ryömimään jättiläiskokoisten pyörillä kulkevien muov isten kotilonkuorien sisään, haistamaan haisunäädän tuoksua ja konttaamaan preeriakoirien tunnelinaapureiksi. New Yorkin eläintieteellinen seura perusti Bronxin eläintarhan 1899. Matkakumppanini Prahan Karhujen virikkeiden tarvetta on muistettu. Asiahan pyörii julkisessa keskustelussa kuin märepala lehmän suussa. Käyntini jälkeen minua närästi vain yksi asia: puolitoista päivää oli aivan liian lyhyt aika tutustua edes pintapuolisesti Bronxiin. Erinomaisia rakennuksia ovat myös hämärätalo, jossa elää parisataapäinen parvi eteläamerikkalaisia kukkalepakoita, tropiikkitalo sekä toinen laajaan Aasia-alueeseen liittyvä tropiikkitalo, jossa majailee muun muassa harvinaisia nenäapinoita. Mikään eläintarha ei ole sitä ennen eikä sen jälkeen tehnyt minuun yhtä vahvaa myönteistä vaikutusta. Tuorein ja kaikkein eniten huomiota herättänyt on isopandaprojekti, johon myös Washingtonin eläintarha on osallistunut. Viimeisimpiä on Singaporen eläintarhan yösafarialue. Tätä hyvää ideaa ovat monet muut eläintarhat matkineet. Lasten eläintarhan preeriakoiraosasto. Aasia-alue kierretään yksiraiteisella junall a, joka kulkee muun muassa norsujen ja tiikereiden alueen halki. Seuran varakkuudesta kertoo sekin, että Bronxin eläintarhaan on ollut perinteisesti ilmainen pääsy. Varat Bronx saa suurelta osin lahjoituksina, eivätkä rikkaiden amerikkalaisten leskien lahjoitukset ole perätön myytti. Tähän on yhtä vaikea vastata kuin siihen, miten jakaa professorit ahkeriin ja laiskoihin. Teksti ja kuvat: Ilkka Koivisto 59. Vastaankin vähän väistellen. Tämän tekopuun sisältä tursuaa silloin tällöin hunajaa. Jos ta,joilu olisi säännöllistä, karhut kärk/..,ryisivät herkkua suuren osan ajastaan puun alla tai puussa. Tuon suurkaupungin toinen, Central Parkin eläintarha, taas ei ole ollut maineeltaan kummoinen. Conwaylla on takanaan pitempi ura eläintarhan johtajan tuulisella paikalla kuin tietääkseni kenelläkään muulla. Olihan moni kriittinenkin kollega ehtinyt jo kertoa sen olevan kehujen arvoinen. Haikaratarhan vieressä oli tekopesiä, joissa lapset saivat kokeilla, miltä keinuttelu oikeissa pesissä tuntuu. New Yorkin seuran luonnonsuojelu on maailmankuuSUOMEN LUONTO 12/95 54. Bronxin oli vallan muuta. Seuran varallisuus ei ole heikentynyt vuosikymmenien mittaan, kuten niin monelle eläintarhaa ylläpitävälle seuralle on käynyt. Bronxin eläintarha New Yorkissa on paistatellut vuosikymmenet kehujen lämpösäteissä, mikä saattaa ällistyttää, kaupunginosalla kun on melko rikollinen maine. eläintarhan johtaja Zdenek Veselovsky sanoi etukäteen, että odotas kun näet lasten osaston