Kestotilaus 270 mk. z LJ...J 6 :) Cf) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. Muun muassa puronvarret, kallionnyppylät, rotkot, rehevät korvet, lehtolaikut ja soiden kangasmetsäsaarekkeet on säästettävä hakkuilta. vsk.. Saattaa olla liian optimista ajatella, että metsätalousalalla olisi laajemminkin tajuttu luonnonmukaisen metsänhoidon välttämättömyys. Käyttämällemme painopaperille on myönnetty pohjoismainen ympäristömerkki . (09) 228 08210 ja 228 08224. Jälleen "mahdoton" asia onkin tulossa mahdolliseksi. Jorma Laurila SUOMEN LUONTO 12/96 55. Nyt ymmärretään, että vesakko olisi kannattanut jättää vaijostamaan männyntaimia. Ei ole mikään ihme, että luonto hallitsee metsänkasvatuksen mestarillisesti , koska takana on vuosituhansien "tuotekehittely". Se vaatii luultavasti sukupolven ja osin myös ehkä sukupuolenkin vaihdosta metsäammattikunnassa. Ala uudistettiin istuttamalla. Kuulimme opettavaisen tarinan. Tukkipuuta männiköstä ei koskaan kasva, vaan puu päätyy selluksi. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 005 10 Helsinki puh. Luonnon mestaroijat kärsivät putkinäöstä eivätkä hahmota kokonaisuutta. Kiinnitimme huomiota harvennusvaiheessa olevaan, erittäin tiheäoksaiseen männikköön, jonka rungoista osa kärsi myös tyven lenkoisuudesta. Yhtiön metsänhoitaja kertoi , että vesakon hävittämisen takia taimet saivat liikaa valoa ja kasvattivat tiheän oksiston. N yt metsäyhtiöt kouluttavat henkilöstöään kohtaamaan uuden metsäajattelun vaatimukset. Myös järeästä maanmuokkauksesta ja jättimäisistä avohakkuista ollaan vähitellen luopumassa. Muutosta ovat siivittäneet markkinavoimat, ympäristötietoiset kuluttajat, joiden vaatimukset vientiin suuntautunut metsäteollisuutemme tuntee niskassaan herkimmin. Oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa. Ensi vuonna eduskunnan käsittelyyn tuleva uudistettu metsälaki edellyttää Jomia L1urila Tämä istutusmännikkö Valkealassa kärsii liiasta oksaisuudesta, koska taimikkoa suojaava vesakko hävitettiin myrkyillä ja taimet saivat liikaa valoa. Oksaisuutensa takia rungot kelpaavat täysimittaisinakin vain sellukattilaan. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Metsätalousala on valmis käsittelemään metsiä hienovaraisemmin. Nyt koivu on erittäin haluttua puuta, josta on jopa pulaa. Kolmekymmentä vuotta sitten paikalla tehtiin laaja avohakkuu. Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille vuoden määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Nyt niitä ei ole tehty puoleentoista vuosikymmeneen, eikä parkkiutuneinkaan tehometsänhoitaja niitä kaipaa. lrtonumero 33 markkaa. Suunnattomien hukkainvestointien lisäksi tehtiin suurta vahinkoa suoluonnollemme. Puolen vuoden määräaikaistilaus 170 mk. Mielenkiintoista koko kehityksessä on se, että juuri tällaista luonnonmukaistamista luonnonsuojeluliike on vaatinut muun muassa Suomen Luonnossa 1960-luvulta alkaen. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että ihminen luulee osaavansa asiat paremmin kuin luonto. Haapakin on saamassa ansaitsemansa arvon. Lisäksi suositellaan jätettäväksi rauhaan kolopuut, pökkelöt, petolintujen pesäpuut, muurahaispesät ja haavat. Siksi lopputulos on melkein aina huono. 2 Paluu juurille Olin alkusyksystä suuren metsäyhtiön metsäretkellä Kymenlaaksossa. Maasta puskenut lehtipuusto ruiskutettiin vesakkomyrkyillä, koska sen uskottiin vievän elinvoimaa männyiltä. Ilmoitusmyynti Ilmoitusmyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. niin sanottujen avainbiotooppien suojelua. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. Tilaushinnat Vuoden määräaikaisti laus ( 12 numeroa) kotimaahan ja ulkomaille 300 mk. (09) 228 08 1 telefax: (09) 228 08200 Päätoimi11aja Jorma Laurila, 228 082 17 Toimirussihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari , 22808214 Toimi11aja1 Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Väriero/lelut Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. (09) 227 1 967 telefax: (09) 227 1 421 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäri stöä rasittavasti. Vielä 1980-luvun alussa väitettiin, että vesakkomyrkytykset ovat välttämättömiä. 1960-luvulla kaulattiin kymmeniä tuhansia hehtaareja salskeita koivikkoja Itäja Pohjois-Suomessa, kun kansallispuutamme pidettiin metsän rikkaruohona. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. MERA-ohjelman riivaamassa hengessä ojitettiin 1960ja 1970-luvuilla satojatuhansia hehtaareja metsänkasvatukseen sopimattomia soita
'• ,c ": ·r~ J . Kansa haluaa luomunautaa 20 Talven helmiä 22 Tulipa mieleen kettutytöistä 28 Heikki Turusen mietteitä. 34 Jääkarhun jäljillä 36 Arktinen Nanoq-museo Pietarsaaressa on talkoohengen tyylinäyte. . Kansikuva: Markus Varesvuo on löytänyt kamerallaan talvisesta luonnostamme loistavia helmiäkuten kannen kuningaskalastajan. Läpi harmaan kiven 29 Kalliomäki on karu elinpaikka. SUOMEN LUONTO 12/96 55. . Metsälakia oppimassa 14 Yhtiöt ovat pistäneet väkensä oppimaan metsänkäsittelyn aakkoset uudelleen. LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. 34-35. Luomunaudoista kerrotaan Jumalan koirat 11 Timo Helle pakisee luonnonsuojelusta. Tieteen käsitys luonnosta on alistava 12 Puheenvuoro tieteen, tekniikan ja tehokkuuden ylivaltaa vastaan. Vastaus sivuilla 38-39. Seppo Leinonen Vesioikeuden tuomareita epäillään lahjoman ottamisesta Kemijoki Oy:n kestitettyä heitä kesällä. ,.:. vsk. Vesioikeuden puolueettomuudesta on muitakin epäilyjä, s. Kummitusten sukua 38 Suomen Luonnon vuosikerta 1996 54 sivuilla 20-21. Koreita lintuja lisää sivuilla 22-27. Suomenlahti oireilee oudosti 18 Merenlahtemme on jatkuvassa hätätilassa. vuosikerta 12 1996 ,Ä~Ä Ve;S\0\KE.Ul>E-N juöToS-\<Ä$\~\( ON \,.ÅijliK'<T o\\<f\N 11U~YA5f l l-UKKf:E~~~! \(~\\l1~"A~I \<..~\oi\,1o~\ a -A, S 1-, v~, -Oll<EtJl)(r ;_:, HA~'< HouR , ,. Vakiot: Erkki Makkonen Arvaa, mikä tämä on kuuluuko se kasvivai eläinkuntaan. Ajaako Vuotoksen allasta jäävi toimitusinsinööri. Paavo Hamunen Tiina ja Jouko Kukkosen ayshiresonnit nauttivat han1inaisesta luomuelämästä Keiteleellä. Pääkiljoitus 2 Kotimaasta 4 Kysy ekoneuvoa 10 Ruuan reitit 33 Kuukauden Ilkka 37 Ulkomailta 40 Mielipiteitä, keskustelua 42 Ki,joja 46 Kysy luonnosta 48 Multasormet 50 Vartalon verhot 59 Summaries ofthe MainArticles 58 3. 55
Monet lintuharrastajat olivat jo vaipumassa syvään masennukseen, kunnes pelastukseksi saapui joukko valtamerilintuja. Simpeleenjärvellä oli valtava parvi isokoskeloita (kuvassa) , ja monella lahdella ruokailivat laulujoutsenperheet. Suuta pesii PohjoisNorjassa ja on nähty maassamme aiemmin parikymmentä kertaa. Pikkukajava on vähän kalalokkia pienempi lokkilintu. Samanaikaisesti vieraili kottaraisen kokoinen pikkuruokki Luvialla. Valtamerilinnut loppusyksyn piristys Arktisten lintujen muutto oli menneenä syksynä ennätyksellisen vaisua huolimatta siitä, että pesinnät onnistuivat useimmilla lajeilla hyvin. Suurin osa muuttajista ylitti Suomen pimeällä, tai sitten ne lensivät Suomi-neidon helman alta Venäjän kautta. Arktisilla kalliorannoilla pesivä pikkuruokki on maailman yleisimpiä lintuja, mutta Suomessa laji on satunnainen. Komea amerikanjääkuikka kalasteli Hirvijärven altaalla useita viikkoja seuranaan pari kaakkuria. Suurinta huomiota herätti kuitenkin upea suuta lokakuun lopussa Varkaudessa ja marraskuun alussa Punkaharjulla. Kun lunta sitten kuun vaihteessa saatiin kerralla hiihtokeleiksi asti, hyvä talvenpohja oli ehtinyt sulaa. Jari Kontiokorpi SUOMEN LUONTO 12/96 55. Sanomme Sodankylälle, Nunnolle ja Rautjärvelle näkemiin. Bcnjam Pö n1inen Marraskuussa satoi paljon Mikko Pöllänen Marraskuun alkupuoli oli lämmin ja normaalia sateisempi koko Suomessa. Ensimmäiset pikkukajavat havaittiin Suomessa lokakuun puolivälin tienoilla, ja marraskuun alkuun mennessa oli havaittu miltei sata nuorta pikkukajavaa. Vaelluslintuja näkyi marraskuussa todella vähän; pienet tilhiparvet sinnittelivät orapihlajanmarjojen turvin. Syksyn ensimmäinen lumipeite käväisi Rautjärvellä heti marraskuun alussa, mutta lämpötila pysytteli jatkossa monta päivää plussan puolella. Yleensä leveäpyrstökihut muuttavat pikkukajavien tapaan Pohjois-Norjan rannikkoa viistäen. Puutarhassamme asusteleva liito-orava vietti jo hiljaista talviaikaa. 11 . Lokakuun lopulla olivat liikkeellä myös nuoret leveäpyrstökihut. vsk.. Seuraavaksi satoikin taas vettä, mutta maa sentään pysyi valkoisena. Kuun puoliväliin mennessä myös lunta saatiin kaikkialla Tampereen pohjoispuolella. Kireitä pakkasia piteli jo lokakuun puolella, mutta lumi puuttui. Vaikeasti tunnistettavia nuoria kihuja on havaittu kymmeniätuhansia. 4 Talvi tuli kanger1·ellen Sodankylään. Se pesii Atlantin ja Jäämeren rannikoilla suurissa yhdyskunnissa. Sadat lintuharrastajat haukkoivat henkeään ihaillessaan tämän suuren, pitkäsiipisen ja tikarinokkaisen aidon valtamerilinnun muikunpyyntiä Punkaharjulla. Vesi pärskyi komeasti, kun painava lintu syöksyi kymmenistä metreistä suoraan kalan kimppuun. Ensilumi tuli Nurmoon 9. Norjan luoteismyrskyt lokakuun puolivälissä heittivät Jäämeren lintuja, etenkin pikkukajavia, tavallista kaakommaksi, jolloin osa linnuista ajautui Vienanmerelle ja sitä kautta Suomeen. Ensi vuonna seuraamme luonnonkiertoa Kuusamossa, Jyväskylässä ja Kirkkonummella. Sodankylässä lunta oli kuitenkin vain yhdeksän senttiä, pohjoisempana, Ivalon ja Kilpisjärven seuduilla, parikymmentä senttiä
Mauri Leivo 5. Muutaman asteen pakkanen ei tuntunut haittaavan syysPorvoon Suomenkylään erään talon pihalle syyskuun puolivälissä ilmestynyt kahlaaja kummastutti talon väkeä. Karvajalan toukka voi kulkeutua joulukuusen mukana kotiin. Reippaasti se tepasteli lumella ja näytti myös löytävän syötävää. Se kuului pihan laidan katajapensaista heti aamutuimaan. Ryhmän lajeja tavataan maassamme täysi tusina. Muutaman sentin hento lumiharso peitti jo tienoota, mutta ääni oli ,kesältä tuiki tuttu. vsk. muutolta myöhästynyttä sinnittelijää. Monet näistä pikkuotuksista jäävät huomaamatta, ja elävät aikansa sisätiloissa kunnes uupuvat vieraissa oloissa. Sen sijaan syksyisin maassamme tavataan kymmeniä heinäkurppia. Aikuinen kuusikarvajalka on kauniin harmaakuvioinen harvinainen perhonen, joka kuuluu Pihakurppa herätti huomiota Mauri Leivo Arat heinäkurpat etsiytyvät paremman puutteessa pihoillekin. Moni punarinta on kuitenkin tiksutellut koto-Suomessa koko talven. Karvajalan toukka on mahdollista kasvattaa perhoseksi tarjoamalla sille kesäiset olot. Jari Salonen Joulukuusen mukana tulee sisätiloihin monenlaisia pikkuvieraita, kuten hämähäkkejä, kirvoja ja hyppyhäntäisiä. Osa näistä ajautunee itätuulien mukana Venäjän puolelta, osa kuulunee Skandinavian tunturiylänköjen pesijöihin. Seuraavina päivinä Suomenkylästä tuli lähes pyhiinvaelluskohde lähiseudun lintuharrastajille. Muutaman viikon päästä voi karvajalan kotelosta ryömiä aikuinen perhonen, jolla on nimensä mukaisesti karvaiset koivet .. Henriksson/LKA Joka vuosi punarintojajää sinnittelemään Suomen talveen. Suomessa laji on vaarantunut eikä varmoja pesintöjä ole tavattu edes vuosittain. Urhoollisesti ne selviytyvät kevääseen siinä missä Euroopan sydänmailla matkailevat lajikumppaninsakin. Jouko Veikkolainen laajuisesti silmälläpidettävä laji, joka on taantunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä lähes kaikkialla elinalueillaan Euroopassa. KOTIMAASTA Tiks! Kuusen kaunis karvajalka Jouko Veikkolainen J. Suurin syy heinäkurppien alamäkeen on ollut tulvaniittyjen ja laidunniittyjen väheneminen. Jouluvieraista kookkain on kuusikarvajalka, joka talvehtii kuusessa toukkana. Pian se sai seurakseen lajitoverin. Otus lasipurkkiin ja sopivasti valoa, lämpöä sekä ravintoa. Kohta maan rajassa vilahti viehättävä pikkulintu, punainen rinta ja surumielisen suuret mustat silmät; mikäpä muu kuin punarinta. Pari viikkoa myöhemmin lintu oli kadonnut. Syyskuun viimeisenä viikonloppuna Suomenkylässä vierailleet saivat kuulla, että huuhkaja tai joku muu suuri petolintu oli tappanut kurpat talon emännän silmien alla. vilakkaiden ryhmään. Tieto kesyistä pihakurpista levisi kulovalkean tavoin. Linnut tunnistettiin harvinaisiksi heinäkurpiksi. Heinäkurppa on maailmanSUOMEN LUONTO 12/96 55
Nyt tuolla valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella on jäljellä enää 260 latoa. "Viime jouluna kinkkuja myytiin ennätysmäärä, ja sen näki puhdistamon altailla. Jari Salonen Pekka Hänninen Merkittävin syy pyöräilyn sujumiseen Oulussa on pitkä perinne. Esimerkiksi Ilmajoen ja Seinäjoen välisellä Alajoella on ollut enimmillään nelisentuhatta latoa. Vaasan läänin luonnonsuojelupiiri käynnisti keväällä oman ladonkunnostushankkeensa, jolle Etelä-Pohjanmaan maaseutuelinkeinopiiri myönsi tukea maatalouden ympäristötuki varoista. Etenkin pienillä puhdistamoilla nopeasti syntyvä rasvapiikki kuluttaa altaiden happivaroja ja keventää bakteerimassaa. llmajokelainen maanviljelijä Pekka Ala-Ranta antoi pystyttää Kyrönjokivarressa olevalle kesantomaalleen toisen viljelijän pellolta puretun hirsiladon. Lahonneita hirsikertoja on vaihdettu uusiin, ja jo puhkikuluneiden kattojen tilalle on laitettu uudet pärekatot. KOTIMAASTA Jari Salonen Nokian vedenpuhdistamon hoitaja Kari Viertokoski toivoo, että kinkkujen paistorasvat osattaisiin tänä jouluna kompostoida. Annukka Latvala SUOMEN LUONTO 12/96 55. Tulvat ovat kuitenkin kadonneet tulvasuojelun myötä, ja ladotkin ovat käymässä vähiin. vsk.. kemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen insinööri Jouko Oksjoki selvittää. "Kuuma rasva menee viemäristä hyvin alas, mutta kun se joutuu maan alle kylmään putkeen, rasva jähmettyy ja tukkii pahimmassa tapauksessa koko viemäriverkon", KoOulussa pyöräillään Oulu on julistautunut pyöräilykaupungiksi ja liittynyt alkuvuodesta 1995 Euroopan pyöräilyjärjestöjen liiton ECF:n Cities for cyclists -projektiin, ainoana suomalaisena kaupunkina. 6 tasta piirrettyyn säteeltään seitsenkilometrisen ympyrän sisään. "Jokiranta on täynnä vanhoja maatalouskoneita, joita tuskin enää tarvitaan, mutta joita ei ilkeä poiskaan heittää." Maanviljelijä, kotiseutuneuvos Vesa Luoma sanoo latojen olevan maatalousväestölle muutakin kuin kylmiä rakennuksia. Oulussa pyöräillään myös talvella, jolloin työpaikkapyöräily vähenee vain puoleen kesäisestä. Kinkun rasva kiusaa vesistöjä Kinkunpaisto kuuluu monen kodin joulurituaaleihin, ja kun herkku on kypsynyt, paistorasvat kaadetaan usein viemäriin. Siitä alkaa onnettomuuksien ketju. Pekka Hänninen Pohjalaiset haluavat säilyttää latonsa Eteläpohjalainen lakeusmaisema on tunnettu tulvistaan ja tuhansista ladoistaan. Niiden on viisasta antaa hyytyä ja kiikuttaa ne kompostiin tai biojäteastiaan. On laskettu, että pyörä on taajamissa alle seitsemän kilometrin matkoilla nopeampi kuin auto, ja Ouluhan mahtuu likipitäen keskusOulu tavoittelee pyöräilykaupungin mainetta tosissaan. Nuori isäntä halusi ladon lähinnä silmäniloksi, mutta sanoi keksivänsä sille myös käyttöä. Jos rasvatulppa kulkee vedenpuhdistamolle saakka, ongelmia tulee lisää. Kesän ja syksyn aikana on ehditty pelastaa muutama lato. Yhteensä Euroopan pyöräilykaupunkeja on 18. Alajoen latokato alkoi 1960-luvulla, jolloin karjanhoito väheni ja traktori korvasi hevosen monella tilalla. Latojen liepeillä viihtyy muun muassa uhanalainen peltopyy. Lato tuo maisemaan ihmisen käden jäljen." Ladot ovat paitsi eteläpohjalaisen lakeusmaiseman symboli, myös tärkeitä suojapaikkoja linnuille ja pikkunisäkkäille. Rasvaa tuli erittäin paljon, ja puhdistusteho romahti", Nokian Kullaanvuoren puhdistamonhoitaja Kari Viertokoski sanoo. Keskiverto oululainen istuu pyörän satulassa 10,5 kilometriä eli 39 minuuttia päivässä. Parantaakseen edelleen pyöräilyolojaan Oulun kaupunki on julkaissut pyöräilyliikenteen kehittämisohjelman, jonka tavoitteena on muun muassa edistää pyöräilymatkailua sekä järjestää kansainvälisiä ja kansallisia kokouksia Oulussa ja esitellä sitä pyöräilykaupunkina ulkomaita myöten. Rasva nousee pintaan ja sujahtaa vesistöä rehevöittämään. Oulussa on luonnollista, että virkamies pyöräilee tai että teatteriin hilpaistaan polkien. Muista pohjoismaista pyöräilykaupunkeja ovat vain Tanskan Kööpenhamina, Århus, Kolding ja Nakskov. "Peltomaisema olisi köyhä ilman latoja. Viemäriin kinkkurasvoja ei siis sovi kaataa. Ladot kertovat sukupolvia kestäneestä pellonraivaustyöstä ja aikansa talonpoikaiskulttuurista
Kuusamossa kokous otettiin vastaan hyvin tosin yleisötilaisuuden yhteydessä nähtiin pieni suojelua vastustava mielenosoitus. Enso sai kuitenkin Venäjän metsäklubiksi itseään kutsuvalta yhteenliittymältä myös kiitosta: yhtiö päätti syksyllä olla ottamatta puuta vastaan laajalta alueelta Karjalan tasavallassa. Tiihosen mukaan tämän hetken tärkeimpiä asioita on toimitusinsinööri Simo Perkkiön jääviyskysymys. Kärjet ovat lujaa tekoa. Osakkeen hinta on 300 markkaa. Luonnon mikrosaha Polkuja ja tienvarsia kulkiessamme vedämme usein ajatuksissamme sormiemme ja kämmeniemme lomitse kaikenlaisia ruohoja. "Ensoyhtiö ja Karjalan tasavallan hallitus muistivat paikallisen väestön vasta kun niiden omat ajattelemattomat toimet olivat ajaneet väestön köyhyyNoin viidesosamillin p1tu1sten piikkien solakka ja lähes katkeamaton kärki on hämmästyttävä luonnon taidonnäyteen ja epätoivoon", totesi keskeisten venäläisten ympäristöjärjestöjen yhteenliittymä tiedotteessaan. Arto Komulainen SUOMEN LUONTO 12/96 55. Vuotoksen altaan vastustajat saivat mökin Vuotoksen altaan vastustajat viettivät lokakuun lopussa Pelkosenniemen ja Sallan rajamailla harjakaisia. KOTIMAASTA Lehtihampaiden ha,janteita mikroskooppikuvassa. Puh. Päätös koskee alueita, joiden rajaamisesta vastasivat Venäjän Greenpeace ja Biodiversiteettikeskus, kaksi metsäklubin kesPentti J. Ne syntyvät piihapon kerääntyessä kasvisolukkoon muun muassa juuri näissä piikeissä. Antti Halkka Arto Komulainen Talkooväki ja muut vuotoslaiset kohottivat maljan uuden mökin kunniaksi. Hampaat ovat kärkeä lukuunottamatta onttoja kuin injektioneulat. tyveen, hampaat tunkeutuvat ihoon ja repivät sen auki. Monien ruohojen lehtipiikit ja hampaat ovat pehmeitä, mutta esimerkiksi yleisen pallero-koiranheinän (Dactylis glomerata) lehtihampaat ovat pieniä mutta teräviä. Jaurujoen törmälle valmistunut mökki ristittiin Rentukaksi. 7. Joskus seurauksena on syvä vertavuotava haava. vsk. Mikä sen aiheutti. Alho keistä jäsentä. Pentti 1. Kokouksen järjestäjänä Suomessa oli Luonto-Liitto, ja se sai tukea muun muassa Euroopan unionilta. Alho te. Taiga Rescue Networkin kokoukseen osallistui noin 150 henkeä eri puolilta pohjoista pallonpuoliskoa. "Mökki on altaan vastustajien oman yhtiön, Vuotoksen Voiman, osakkaiden ja muiden työssä mukana olevien tukikohta", lääkäri Helena Tiihonen kertoi. Samalla hän kutsui kaikkia mukaan allasalueen pelastustyöhön. Kokousväki retkeili Kuusamossa alueella, joka kuuluu vienalaisen kulttuuripiirin reunamaihin. Jos vetää lehteä kärjestä Kansainvälinen metsäkokous keskusteli Karjalan metsistä Karjalan metsät nousivat vahvasti esiin pohjoisen havumetsävyöhykkeen ympäristöjärjestöjen yhteenliittymän Taiga Rescue Networkin kokouksessa Kuusamossa lokakuun lopulla. Vuotoksen Voiman osakkaaksi pääsee maksamalla osakkeita vastaavan summan tilille P.SP-Suoralinja Kemijärvi 800024241 10905 ja lähettämällä yhteystiedot sekä kopion maksukuitista Helena Tiihoselle osoitteella Soppela 98100 KemiJärvi. Hienoimmankin silmäneulan mitä suurimmalla tarkkuudella valmistettu kärki vaikuttaa sen rinnalla tylsältä ja tökeröitä. Kuusamotalolla pidetyssä kokouksessa myös venäläiset ympäristöjärjestöt esiintyivät ensimmäistä kertaa yhdessä ja näkyvästi Karjalan metsien puolesta. (016 ) 813 210 tai 880 270. Syntyy siis repeämä eikä viiltohaava. Töitä teettää myös Natura 2000 -ohjelma, josta on altaan takia tipautettu kolmannes Pelkosenniemen arvokkaasta suokokonaisuudesta pois
Kumpula avautuu yleisölle aikaisintaan 2010. Kasvimaantieteellinen osasto on vanha haave, josta vähitellen on tullut totta. Seuraavana vuonna käytiin Kiinan Mantsuriassa ja viime vuonna Kanadassa. "Niini, metsälehmuksen kuoresta saatava kuilu, näet kelpasi veronmaksuun", Niini sanoo. Tuoksu tulee katsurasta (Cercidiphyllum japonicum), joka on yksi Kumpulan erikoisuus. vsk.. Meilläkin se on tullut käyttöön jo 8000 vuotta sitten. Kustaa Niini vie minut kierrokselle puutarhaan. Pulahdus majavalampeen Japanissa tuoksuu vastaleivotulle leivälle. Välillä ylipuutarhurin on ehdittävä kitkemään ja haraamaan, sillä vakituista puutarhahenkilökuntaa on vain 13. Puolituntista kanadalaista superelokuvaa esitetään ensi vuoden elokuun loppuun saakka. via, Kiinasta 300 ja Kanadasta 200. Niini kuitenkin varoittelee, ettei portteja voi avata, jollei virkoja saada lisää. Kaisaniemessä ovat trooppiset kasvit, Kumpulassa kasvimaantieteellinen osasto, Hortus geobotanicus. "Tällä henkilöstöllä ei yleisöä pystytä palvelemaan." Kierroksemme päättyy puistolehmuksien luo, puut kahistelevat vihreinä vaikka pakkasyöt ovat jo tulleet. Hamppu syrjäytti niinen vasta 1500-luvulla." Suomessa oli ennen sankkoja metsälehmuseli niinipuumetsiä, mutta ne kaikki hakattiin. Kohta harpomme Brittiläisessä Kolumbiassa ja muutama askel vain, niin olemme Kiinassa. Pienten ahertajien taidot tekevät vaikutuksen varmasti lahjakkaimpaankin metsuriin ja rakennusinsinööriin. Kasveista ei varsinaisesti voi puhua, sillä tuliaiset olivat siemeniä, juurenpaloja ja silmuja. Luku on häpeällisen pieni, vertaileepa sitä millä mittarilla tahansa: puutarhahehtaaria kohti Helsingissä on vain noin yksi ihminen, kun esimerkiksi Kööpenhaminassa heitä on yli kolme. "Kun professori Koponen käveli lentoasemalla vuotavan laukun kanssa, monet varmaan ajattelivat että sillä on mennyt tuliaispullo rikki! " Niini naurahtaa. Yli kymmenen vuoden paasaamisen jälkeen Pekkaa onnisti: hänen teossuunnitelmansa hyväksyttiin Oulun kaupungin uuden turvevoimalan, Toppilan kakkosen, vihkiäislahjaksi. "Nyt ollaan Japanissa", hän sanoo ja esittelee kasveja oikealla ja vasemmalla. Siksi suomalaiset kiipesivät muun muassa Japanissa vuorille etsimään sikäläisiä luonnonvaraisia kasveja Japanista tuotiin 400 kasKOTIMAASTA NIMENSÄ VÄÄRTI Niini on metsälehmuksen kannalla Hanna Hentinen Kustaa Niini kiipesi puistolehmukseen, kun riittävän vankkaa metsälehmusta ei lähistöltä löytynyt. Valtaisa pallonpyöreä valkokangas pakottaa katsojan mukaan puunkaatoon ja padonra8 kennukseen talttahampaan perspektiivistä sekä sukeltamaan lattahäntien perässä syvälle majavalampeen. Ja kuitenkin ne ovat meidän ilmastomme puita: komeita ja suoraryhtisiä." Alice Karlsson Veistoksellista energiaa Taitelija Pekka Jauhiainen on kannustanut suomalaisia ottamaan vaarin ympäristöystävällisistä energianlähteistä, erityisesti tuulesta. "Meillä kestävä metsälehmus on viisaasti jo pudottanut lehtensä ja varautunut kylmään. Samalla hän on puhunut tekniikan ja taiteen yhdistämisestä energiantuotannossa samoin kuin muussakin yhdyskuntasuunnittelussa. Lisäksi sinne rakennetaan vielä Eurooppa ja Itäinen PohjoisAmerikka. Niini vastaa sekä Kaisaniemen että Kumpulan puutarhan kasvien kasvatuksesta, hoidosta ja työnjohdosta. "Bosnian ja Unkarin rajavuoristossa olisi mielenkiintoisia kasveja, jotka menestyisivät todennäköisesti meilläkin, mutta ei tässä mitään kiirettä ole." Eurooppa voi Niinin mielestä hyvin odottaa. "Bosniaan pitäisi päästä", Niini tokaisee. Mutta ei metsälehmuksia juuri missään näe. "40 senttiä paksusta niinipuusta sai 44-45 kiloa niintä." Kasvitieteellinen puutarha toimii Helsingissä kahdessa paikassa: Kaisaniemessä ja Kumpulassa. Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Kustaa Niini tietää niinestä kaiken: "Niini on vanhimpia suomalaisugrilaisia sanoja. Tuota pikaa tulemme Eurooppaan, joka on Kumpulassa lähes tyhjä. Tiedekeskus Heurekan Verne-teatteri vyöryttää katsojan silmiin Kanadan Kalliovuorten jylhät maisemat, tutunoloiset havupuumetsät ja vedet, joiden äärellä herttainen majavapariskunta rakentaa valtakuntaansa. Niinestä on tehty muun muassa mattoja, verkkoja ja köysiä. Japanista tosin rahdattiin myös taimia matkalaukussa kosteaan pakattuna. "Tällaista se on", Niini huokaa. Kumpulassa ovat jo nupullaan Japani, Kauko-Itä ja Läntinen Pohjois-Amerikka. Ideana on, että kasveja etsitään alueilta, jotka vastaavat Suomen ilmastoa. Yliopiston kasvitieteilijät kävivät ensimmäisellä kasvienkeruuretkellään Japanin Hokkaidossa 1993 professori Timo Koposen johdolla. SUOMEN LUONTO 12/96 55
"New Yorkin eläinmuseossa dioraamat saattavat olla kymmenenkin metriä kanttiinsa, jolloin taustankin voi toteuttaa monipuolisemmin", taiteilija pohtii. Veistoksen symboliikassa siirrytään polttamisesta kohti "ikuisia" energianlähteitä, kuten tuulivoimaa. Pimeässä teos on vaikuttava: erikokoiset liekit lepattavat tuulen voimakkuudesta riippuen välillä raivokkaasti, toisinaan kytien. YmpäristöSynergia-veistos kuvaa energiantuotannon suuntaa kohti puhtaampia muotoja. Rahapuu menestyy oivallisesti paahteisella eteläikkunalla, kunhan malttaa olla hukuttamatta sitä. Nimensä se on saanut pyöreämuotoisista lehdistään, jotka muistuttavat hiukan pulleaa kolikkoa. Rahapuulla onkin ilmiömäinen kyky varastoida vettä lehtiinsä ja paksuun varteensa. Siirtymistä vedestä ja maalta ilmaan, kohti puhtaampia muotoja, sekä taiteen ja tekniikan yhteisvaikutusta, synergiaa. Teos symboloi tekijänsä mukaan energiantuotannon kehitystä. Kirjankuvittajana tunnettu Seppo Polameri puurtaa Luonnontieteellisen museon nisäkässalissa Helsingissä. KOTIMAASTA Taiteilija astui tauluun KUKKA IKKUNALLA Rahapuu varastoi vettä Pekka Paaer Vesa Koivu Seppo Polameri maalaamansa tammimetsän edustalla. Hän on maalannut myös uudehkon kalaosaston vedenalaiset maisemat. Rea Peltola taideteos on itseriittoinen: tuuliturbiinit tuottavat valaistukseen tarvittavan sähkön. Vanha rahapuu kukkii komeasti. Timo Pauli Ka,jalainen 9. Nisäkässalin ahtaus asettaa työlle monia rajoituksia. Näitä taustoja Polameri rakentaa maalauksillaan. SUOMEN LUONTO 12/96 55. Joillakin muodoilla kolikoiden pinta on myös selvästi hopeanhohtoinen. Hanke on Oulun kaupungin energialaitoksen ja Imatran Voiman rahoittama. Rahapuuta, kuten monia muitakin melko samannäköisiä Crassula-suvun lajeja, kasvaa luonnonvaraisena Kapmaassa Etelä-Afrikassa. Niukanpuoleinen kastelu haalealla vedellä aluslautaselle estää lehtiä varisemasta ja pitää juuret ja mehevän varren terveinä. "Tämä on täysin kotimainen taideteostuote energiantuotantoon, kaupunki maisemien kaunistukseksi ja turisteille nähtävyyksiksi", Jauhiainen sanoo. Kun sadetta saadaan, Synergia-veistos pystytettiin lokakuun alussa Oulujokivarteen, Koskenniskan Kanavarantaan. Pekka Paaer Petri Karuimo Rahapuu, Crassula arborescens, kuuluu maksaruohojen heimoon. Kesällä rahapuu sietää kohtuullista kastelua ja lannoitusta, mutta valon vähentyessä talvella kastelemista täytyy vähentää. Jos rahapuu saa viettää syksyn viileässä ja valoisassa huoneessa, jäyhä pikkupuu saattaa puhjeta ihmeen keveään kukkapilveen keskellä talvea. "Eniten taitoa vaatii maalauspinnan liittäminen saumattomasti muuhun rekvisiittaan ja luonnon materiaaleihin." "Eläin on aina pääasia, eikä taustakuva saa hypätä katsojan silmille. Kolme vuotta sitten Polameri kuvitti nisäkässalin KeskiEuroopan ja viime vuonna Aasian. vsk. Murretut värit ovat rauhallista katseltavaa. Saliin tullessani Polameri on paraikaa loihtimassa sadepilveä eteläafrikkalaisen vuoriston ylle; se tietää vihreää purtavaa etualalle sijoitettavalle bontebok-antiloopille. Turbiini on äänetön, ja laite kestää myrskyt ja toimii heikoillakin tuulilla sekä arktisessa ilmastossa. Rahapuu kasvaa tiheinä, miehenmittaisina pensaikkoina alueilla, joilla pitkät kuivat kaudet vuorottelevat sateisten ja lämpimien vuodenaikojen kanssa. "Taivas on lopulta ainoa, joka näkyy hyvin eläimen taustalta, joten paneudun siihen aina aluksi", Polameri kertoo. Afrikan luonnossa on esimerkiksi paljon maavärejä,joista pidän". Käyttöiäksi on arvioitu 50 vuotta. Uudet museon eläimet esitellään nykyisin lähes poikkeuksetta dioraamoissa, joissa kuvataan myös eläinten luontaista elinympäristöä. Multa saa kastelukertojen välillä kuivua, mutta lehtien ei anneta rypistyä. rahapuu kasvaa rehevästi
Ovatko käyttämämme hammastahnamäärät tarpeettoman suuria mikä olisi sopiva kertaannos. . Valitettavasti hammastahnoille ei ole kehitetty ympäristömerkintäkri teereitä. Tutkimuksia hammastahnojen ainesosien jäämisestä jäteveden puhdistamolle ei löytynyt, mutta varmasti suuri osa aineesta jää puhdistamolle. Luonnonmukaisen viljelyn keskeinen periaate on ravinteiden mahdollisimman tarkka kierrätys tilalla ja typen biologinen sidonta. Ympäristöä ajattelevan kannattanee välttää valkoisia tahnoja titaanidioksidin vuoksi. Merkittävin energiankuluttaja viljanviljelyssä on lannoitteiden tuotantoon kuluva energia. Hammastahnat ja niiden tluori joutuvat puhdistamoille ja vesistöihin hyvin pieninä pitoisuuksina. Muiden kasvituotteiden energiankulutus vaihtelee kasvista riippuen. Titaanidioksi on valkoinen vän ame, jonka valmistuksessa syntyy monenlaisia jätteitä. Esimerkiksi perunasato on luonnonmukaisessa viljelyssä hyvin lähellä tavanomaisen viljelyn satotasoa. Lannoitteiden osuus on hieman vajaat 40 prosenttia viljan tuotantoon kuluvasta energiasta. Onko fluorihammastahna välttämätöntä hampaille. 10 Muiden tuotantoon tarvittavien energiapanosten määrä ei luomuviljelyssä juuri poikkea tavanomaisesta viljelystä. Hehtaarisadot ovat luonnonmukaisessa viljanviljelyssä keskimäärin pienemmät kuin tavanomaisessa viljelyssä, mutta osaava viljelijä voi päästä myös erinomaisiin satoihin. Useiden eri lähteiden mukaan viljojen viljelyyn kuluva energiamäärä on noin kuusi megajoulea kiloa kohti. Hammastahnan elinkaaressa valkoinen väri on haitallisin Fluorihammastahna menee viemäriin ja sitä kautta vesistöihimme. Luonnonmukaisessa viljelyssä voidaan säästää energiaa tavanomaiseen viljelyyn verrattuna. Hammastahnaa ei pitäisi kuitenkaan niellä. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähe11ää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki. Typestä noin 75 prosenttia joko haihtuu ilmaan tai huuhtoutuu vesistöihin. Nykyisellään noin 80 prosenttia tilalla käytettävästa typestä on peräisin keinolannoitteista. Luonnonmukaisessa viljelyssä käytetään fosforilannoitteena muun muassa raakafosfaattia, jonka valmistus kuluttaa vähemmän energiaa kuin tavanomaisessa viljelyssä käytetyn helppoliukoisen superfosfaatin valmistus. Esimerkiksi Porin Vuorikemian laitoksen päästöt ovat vähentyneet huomattavaasti kymmenen viime vuoden aikana. vsk.. Näyttöä tluoridin syöpää lisäävästä vaikutuksesta ei kuitenkaan löytynyt. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä lähemmäksi tavanomaisen viljelyn satotasoa luonnonmukaisessa viljelyssä päästään, sitä enemmän säästyy energiaa. Muun muassa Kymenlaaksossa tluoridipitoisuudet ovat talousvedessä korkeammat kuin muualla Suomessa. Jäähän myös pesuaineiden tehoaineista suuri osa jätevesilietteeseen. Viime vuosina titaanidioksidin valmistuksen päästöjä on tosin onnistuttu monissa laitoksissa pienentämään. Hammastahnoissa käytetään natriumtluoridia, jota esiintyy myös luonnossa. Luomutuotteiden jalostuksesta on vaikea tehdä arvioita. Tavanomaisesti viljelty tila ostaa suurimman osan viljelyyn tarvittavista lannoitteista tilan ulkopuolelta. Hammastahnoissa olevan titaanidioksidin valmistuksen ympäristöhaitat saattavat vaihdella hammastahnojen välillä hyvinkin paljon. Lisäksi luomuviljelystä on monia ympäristöhyötyjä, kuten vähäinen ravinteiden huuhtoutuminen vesistöihin ja monipuolinen peltolajisto. 1970-luvulla tutkittiin paljon natriumtluoridin ja syövän yhteyttä. Keinolannoitteiden energiankulutuksesta leijonanosan lohkaisee typpilannoitteiden valmistus noin 83 prosenttia. Fluorihammastahnaa suositellaan käytettäväksi noin herMarkku Tanllu neen kokoinen tahnapallo kaksi kertaa vuorokaudessa. Näin ollen energiankulutus tuotettua perunakiloa kohti on luonnonmukaisessa viljelyssä selvästi vähäisempi kuin tavanomaisessa viljelyssä. Suuri yliannostus voi esimerkiksi haurastuttaa luita. Pekka Heikura SUOMEN LUONT0 12/96 55. Fluorihammastahnat ja hammastahnat yleensä eivät haitanne vesistöjä tai vedenpuhdistusta. Energiaa kuitenkin kuluu moninkertainen määrä viljelyyn verrattuna. Fluori ehkäisee hammasmätää eli kariesta. Joissakin paikoin maapalloa talousvedessä on niin paljon tluoridia, että juomaveden käyttäjien hampaisiin ilmestyy valkoisia läiskiä. Onko tämäntyyppinen fluori haitallista vesieliöille vai jäävätkö haitalliset aineet puhdistamolietteeseen. Kyse lienee näissäkin tapauksissa enemmän esteettisestä kuin terveydellisestä haitasta. Pekka Heikuraan voi 011aa yhteyllä myös suoraan joko faxilla (03) 335 4212 tai sähköpostilla E-mail Heikura@ s1/fi Luomuviljely erottuu edukseen .. Luomuviljelyssä käytetään koneita siinä missä tavanomaisessakin viljelyssä. Esimerkiksi leivän elinkaaressa viljelyn osuus energiankulutuksesta on alle 20 prosenttia. Koska suomalaisessa juomavedessä on tluoria keskimäärin vähän, tulisi suomalaisten käyttää tluorihammastahnoja tai syödä tluoritabletteja. myos energiankulutuksessa Kuluttaako luomutuotteiden viljely enemmän energiaa kuin tavanomainen viljely, koska sadot ovat luomuviljelyssä pienemmät. Jos arvioidaan, että luomuviljelyn sato on noin viidenneksen tavanomaista pienempi , voidaan lannoitteiden valmistuksen energiansäästön perusteella arvioida, että luomuviljellyn viljan energiankulutus on noin 15 prosenttia vähäisempi kuin tavanomaisesti viljellyn viljan. Hammastahnojen elinkaaren haitallisin vaihe lienee titaanidioksidin valmistus
" Hyvät neuvot ovat tarpeen, langan päässä perin juurin sydämistynyt maatalon emäntä, jonka lammaskatraasta sudet ovat juuri edellisyönä tappaneet kolme lammasta ja repineet lopetettaviksi yhtä monta. Keskustelun sävy muuttui kuitenkin aiottua sävyisämmäksi. Mistä tällaisille lajeille saataisiin "Jumalan koirien" oikeudet, kun pelkät luonnonsuojelubiologiset perustelut ja päiväkohtainen luonnonsuojelupolitiikka eivät siihen selvästikään riitä. Useiden toisistaan riippumattomien ennusteiden mukaan kolmannes maapallon eliölajeista on vaarassa hävitä sukupuuttoon seuraavan sadan vuoden aikana. vsk. Vasta myöhemmin havahduin ihmettelemään, mistä Jumalan koirat siihen tupsahtivat sananmukaisesti kuin taivaanlahjana, varsinkin kun uskonnollisten perustelujen käyttö ei kuulu muutenkaan tapoihini. Tätä tasa-arvovaatimusta voidaan tarkentaa parilla biologisella näkökohdalla. Luettelo paljastaa, minkälaiset lajit saivat osavaltioiden hallitukset avaamaan kukkaron nyörejä. Useimpien nykyisten ympäristöfilosofien mielestä kullakin lajilla on itseisarvonsa, ja osin tähän liittyen lajien välinen tasa-arvo on tavallaan itsestäänselvyys. Puhuimme myös koulun, kyläkaupan ja postin lakkauttamisesta ja maaseudun autioitumisesta ylipäänsäkin. Timo Helle Jumalan koirat "H ukkia te vaan suojelette ja täällä ne nyt kiertävät pitkin kyliä tappamassa ihmisten viattomia eläimiä. Niistä aivan valtaosa on "ei-karismaattisia" lajeja, joiden myötä menetettäisiin merkittävä osa eliöstön geneettistä monimuotoisuutta ja lajeja, jotka ovat jo nyt tai muuttuneissa uudenlaisissa olosuhteissa niitä, jotka pitävät yllä koko ekosysteemin toimivuutta. Tutkiessaan Yhdysvaltain osavaltioiden hallitusten varojen käyttöä uhanalaisten lajien suojeluun he havaitsivat ensinnäkin, että yli puolet varoista ohjautui kymmenen lajin suojeluun, kun uhanalaisia lajeja on kaikkiaan noin 530. Emme kumpikaan hyväksyneet jonkun naapurin heittämää ajatusta, että anna susien tappaa ja nosta petokorvaukset. Hirveä, "Jumalan luomaa", hän ei ollut lopultakaan hennonnut tappaa, mutta susi ei saisi armoa. Suosikkilistalle sijoittui kärkikolmikon valkopäämerikotkan, täpläpöllön ja floridanpensasnärhen ohella neljä muuta lintulajia, nisäkkäistä harmaakarhu ja pantteri sekä yksi matelija. Erityisen arvon ansaitsevat niin sanotut avainlajit, joiden varassa elää joukko muitakin lajeja, ja sama asema voidaan antaa lajeille, joilta läheiset sukulaislajit puuttuvat. Ne on teidän koiria, mutta te ette muuta kuin hoette: täytyy suojella, täytyy suojella. Se oli oikea, kymmeniä poroja tappanut susi, jonka jäljille lähteneen Pehmeä Matin hiihtoa siivittivät sievoiset tapporahat ja hyvitys liikanimestään. Jumalan hukka ... Nisäkkäiden ja vähemmässä maann myös lintujen tutkijana en olisi tietystikään halukas vähentämään harmaakarhun tai täpläpöllön suojelurahoja, mutta biologisten perusteiden hylkääminenkin tuntuu sekä väärältä että lyhytnäköiseltä. Olen juuri tutustunut kahden amerikkalaisen, Andrew Metrickin ja Martin Weitzmanin, tutkimukseen, joka osoittaa, kuinka kaukana tasa-arvosta käytännön luonnonsuojelussa edelleenkin ollaan. Molemmat kuuluvat amerikkalaistutkijoiden luokittelun mukaan runsaasti huomiota osakseen saaviin "karismaattisiin" lajeihin, mutta samalla ne ovat myös uhanalaisimpia. Mutta mitä hämärämmäksi ihmisten mielissä muuttuu mielikuva jollain tavoin ihmishahmoisesta Jumalasta ja hänen pikkuapulaisistaan, jotka tarkkailevat pilven laidalta muistivihko kädessä itse kunkin tekemisiä, sitä harvempi vakuuttuu Pehmo-Mattien perusteluista ja eläinlajien perimmäisestä tasa-arvosta. mene Jumalan rauhaan." Entiset ja nykyiset Pehmeä Matit ovat piristävä ja terveellinen vastapaino paljon yleisemmälle juutalais-kristillisestä traditiosta nousevalle käsitykselle, että ihminen on luomakunnan herra, jonka etujen kanssa luonto ei saa olla ristiriidassa. Niin juuri, ne on teidän luonnonsuojelijoitten koiria ... He toteavatkin, että "eläinten oikeudet" myönnetään ensisijaisesti lajeille, jotka muistuttavat eniten meitä itseämme ja, tähän voisi lisätä, lajeille, joihin heijastamme omia tunteitamme. Pehmeä Matin luonto teki taaskin tenän: "Mene, mene, veljeni ... Kurjia ihmispoloisia Paavo Ruotsalainen tai Lars Leevi Laestadius nimitti Jumalan rakeiksi, ja Arvi Järventauksen Tunturikertomuksista löytyy tarina Jumalan hukasta. Olimme yhtä mieltä siitä, että lampaat kannatti ottaa yöksi navettaan, vaivannäöstä huolimatta. "Jos ne ovatkin Jumalan koiria", ehdin sanoa ennen uuden ryöpyn alkua. Yksittäisten lajien suojelussa kärkipäähän sijoittunevat saimaannorppa ja valkoselkätikka. Suomessa tähän ongelmaan ei ole vielä varsinaisesti törmätty, sillä yksittäisten lajien suojeluun käytetyt varat ovat olleet häviävän pieniä luonnonsuojeluohjelmien toteuttamisen rinnalla. Miten suojella tasavertaisesti eliölajeja, kun toiset vetoavat tunteisiimme enemmän kuin toiset, Timo Helle miettii. Eniten tutkijoita ihmetyttikin se, että mitä uhanalaisemmaksi laji oli luokiteltu puhtaasti biologisin perustein, sitä vähemmän varoja sen suojeluun osoitettiin. Mutta kun kuun valossa jängällä ulvova näännyksiin hiihdetty susi olisi ollut helposti ammuttavissa, SUOMEN LUONTO 12/96 55. Lopuksi rohkenin varovaisesti lupailla, että oikeantyyppisillä sähköpaimenilla sudet saataisiin ehkä jättämään lampaat rauhaan varovasti siksi, että asiasta vakuuttanut matkamme Ruotsin susimaille Vermlantiin oli vielä edessäpäin. Tärkeimmiksi ominaisuuksiksi osoittautuivat suuri koko ja kuuluminen mieluiten lintuihin ja nisäkkäisiin. Syntyneen pitkän hiljaisuuden rikkoivat vain kauempaa huoneesta kuuluvat moniääniset kuiskaukset "mitä se sanoi, pane käsi luurille ja sano, mitä se sanoi." Mieleen ehti nousta kuva tuvasta, johon naapuritkin olivat kokoontuneet kauhistelemaan susien tihutöitä ja kuulemaan omin korvin, miten susille ja luonnonsuojelijoille annettaisiin kyytiä. Arto Naskalilla, ympäristötaloustiedettä tutkivalla seinänaapurilla omalta työpaikaltani, on vastaus valmiina: "Näiden yläpuolelle tarvitaan kolmas taso, joka pystyy sitovasti ottamaan huomioon sekä luonnon että tulevien sukupolvien oikeudet." 11. Omaa keksintöäni ne ovat enintään osittain
Ihmisen kehityksen paamäärä voi olla kuitenkin tämän dualismin voittaminen. Kuitenkin ihmisen lajinsisäinen väkivalta on niin suurta, että ihmisiä voi tämän ajatustavan mukaan pitää tunteettomina. Ranskalaiset poststrukturalistit ovat osoittaneet kielen kyvyttömyyden todellisuuden tavoittamisessa (Kierkegaard SUOMEN LUONTO 12/96 55. Arvovapaus on mahdottomuus. Ongelmana ei ole luonto ja sen monimutkaisuus vaan ihmisen luontoa vahingoittavat teot. Jokainen teko, ele tai ajatus sisältää valinnan, ja valinnan perusteet ovat aina subjektiivisia tai vallitseviin ajatusmalleihin sidottuja. Samoin eläimillä saattaa olla muitakin motiiveja kuin vallantahto, kumppaniensa alistaminen. Nykyisiin teorioihin ei mahdu mitenkään se, että kaksi eri (tai saman) lajin yksilöä saattavat välillä olla verivihollisia, välillä leikkiviä ystäviä. Olen kuullut, että Darwin ei kieltänyt eläinten tunteita mihin ne ovat kadonneet. S0ren Kierkegaard, joka järjen sijaan korosti kärsimystä, intohimoa ja uskoa käsittämättömään, käänsi eräässä sivulauseessa Descartesin nihilistisen sanonnan muotoon "olen, siis ajattelen". Moraali, valinta oikean ja väärän välillä, on aina kaiken taustalla. Hedelmistään puu tunnetaan Tieteellisen menetelmän pitäisi olla objektiivinen ja arvovapaa, mutta se sisältää arvotuksia. Miten suhteellinen evoluutio pystyisi tuottamaan täydellisen ihmisen. Luonnonsuojelussa on kysymys ihmisen ja luonnon välisen suhteen korjaamisesta. Luonnon hävittämisessä on kysymys alistamisesta. Tieteellinen menetelmä on hybris, ihmisen pyrkimys olla jumala. Luonnon tuhoutuminen ja sen haitalliset vaikutukset ihmiseen ovat jo kaikkien tiedossa. Ikään kuin ihminen olisi evoluution yläpuolella. Tämän asian oivalsin kun luin Stephen Hawkingin Ajan lyhyttä historiaa. Tiedemies ei pysty havaitsemaan esimerkiksi eläinten tunteita tai vaikka valokuvaaja Antti Leinosen näkemiä eri lajien välisiä ystävällismielisiä suhteita, koska hän on kirjaviisauden sokeuttama. Analyyttisen järjen korostaminen ja tunteiden, kehollisuuden sekä mystiikan halveksiminen ovat suurimpia 12 Tieteen käsitys luonnosta on alistava g Tieteellis-tekninen järkeistäminen ja tehokkuusajattelu sekä tunteiden, kei hollisuuden ja mystiikan kieltäminen ovat ajaneet meidät umpikujaan, Antti Koli kirjoittaa. Ylijärkevät, kehonsa ja tunteensa kadottaneet ihmiset eivät pysty kunnioittamaan luontoa. vsk.. Rene Descartes, joka sanoi "ajattelen, siis olen", on maailmassa eniten erehtyneitä henkilöitä. Aistimme, älymme ja tunteemme ovat vajavaisia ja kehittyviä, eikä niillä saada ikinä täydellistä kuvaa luonnon todellisuudesta. Tiede ja luonto ovat kaukana toisistaan Nykyinen luonnontiede ei ole luonnon tutkimista vaan erilaisten teorioiden ja luokitusten opettelua. Eläinten tunteet kielletään monesti sen takia, että jos ne tunnustetaan, eläimiä pitäisi ruveta kunnioittamaan enemmän. Charles Darwin kehitti mallinsa kapitalismin teoreetikkojen ajatusten pohjalta. Samoin luonnon tarkoituksettomuudesta seuraa tarkoitus: vapaus, hetken suuruus. Eläintarhan gorilla ehkä pelasti ihmislapsen omien tuntemustensa takia. Hänen mielestään ylijärkevät, kehonsa ja tunteensa kadotta! neet ihmiset eivät pysty kunnioittamaan luontoa. Ihmisen luonto ja luonto; syvällä kehossaan ja tunteissaan ihminen on samankaltainen luonnon kanssa. Eläinten, kasvien, ihmisten tarkoitus on elää tässä hetkessä. Kierkegaard pystyi kunnioittamaan itsensä ulkopuolella olevaa, mutta Descartesilla oli varmasti tässä vaikeuksia. Jos ihminen erotetaan luonnosta, niin tieteen voidaan katsoa olevan luontoa halveksiva ja alistava, tuhoavaa ihmistä ihaileva koneisto. Ihmiset kilpailevat, mutta kykenevät myös rakastamaan ja ystävyyteen. Taolaiset mestarit vain ovat niin kuin ovat, heissä ei ole hyvää eikä pahaa, aivan kuten luonnossakaan ei ole. Todellisuuden muuttaminen kaavaksi tarkoittaa pyrkimystä kuolemattomaksi, heikkoutta myöntää katoavaisuus. Järjen ulkopuolella on kaikenlaisia asioita; niiden kieltäminen synnyttää väkivaltaista alistamista ja tuhoamista. Voi olla, että joku ydinvoimala vielä ehtii posahtaa tai jotain muuta yllättävää tapahtuu. Kaavat eivät sovi muuttuvaan maailmaan Ihmisellä on tarve etsiä jotain yksinkertaista ja pysyvää, vaikka hän sen saavuttaakseen joutuisi tekemään väkivaltaa todellisuudelle. Samalla tavalla kuin ihminen suhtautuu tunteisiinsa ja kehoonsa, hän suhtautuu luontoon. Ihmisen luontoa vahingoittavat teot ovat tahallisia, tai ainakin niille on löydettävissä syyt. Mutta kokonaisuutena maapallon elonkehällä menee entistä huonommin. Älynsä tuotteilla, koneilla ja aseilla, ihminen alistaa itseään heikomman, puolustuskyvyttömän luonnon. Eksistentialistit, kuten Martin Heidegger, ovat ymmärtäneet kuoleman antavan elämälle merkityksen. Evoluutioteorian lähtökohta on kilpailu, taistelu. Ihmisen keksinnöt, teoriat ja kirjat asetetaan luonnon todellisuuden ja hyvinvoinnin yläpuolelle. Tieteellistekninen järkeistäminen, analysointi ja tehokkuusajattelu yhdistettynä kapitalistiseen kilpailuun, voittajien oikeuteen alistaa heikompia ja tyhmempiä, on ajanut ihmiskunnan ja luonnon umpikujaan. Ei luonto enää tuhoudu sattumalta ja vahingossa; suuri joukko ihmisiä hyötyy ja osa ehkä nauttiikin luonnon tuhoamisesta. Aktiivinen luonnonsuojelu on onnistunut puhdistamaan joitakin alueita, ja yleinen mielipide on jossain maan n luonnonsuojelulle myönteinen, toisin kuin esimerkiksi 15 vuotta sitten. Tutkijoiden pyrkimys maailman hallitsemiseen teorioilla sisältää käsityksen ihmisen täydellisyydestä. PUHEENVUORO Antti Koli on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja ja valokuvaaja. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Luonto on kaaottinen, ennustamaton ja jatkuvasti muuttuva, tarkoitukseton. Tämän ovat parhaiten tienneet taolaiset viisaat. syitä nykyiseen olotilaan. Maailman liike ja muuttuminen merkitsevät täydellisyyden puuttumista
saan Aja ei-A. Luonnolla on oikeus olla ihmisen koskematta tai ajattelematta. Kulutushysteria on osittain seurausta ihmisten ahdistetusta identiteetistä. Kuka tuhoaa luontoa vähiten. Tämän takia jokaisen ihmisen henkilökohtainen luontosuhde ja alistuskoneistot hajottava yksilön ja luonnon kunnioitus ovat luonnonsuojelun ja ihmiskunnan tulevaisuuden ainoa mahdollisuus. Luonto on ihmistä merkittävämpi Luonnollisuus, viattomuus, luovuus, elämänilo ja tunnereaktiot ärsyttävät länsimaista ihmistä. Aristoteles erehtyi pahasti luodessaan kaksiarvoisen logiikan: asia joko on tai sitä ei ole, A tai ei-A. Miten objektiivinen menetelmä nimeltä tiede voi tuottaa pelkästään keskenään erimielisiä tutkijoita. Samoin tieteellinen menetelmä, joka on verbaalinen, on lähinnä väline luonnon alistamiseksi ja sosiaaliseksi pätemiseksi. Hänet on pakotettu kieltämään nämä itsessään, eikä hän sen takia salli niitä muuallakaan ja tekee kaikkensa tappaakseen nämä ympäristöstään. Isompi auto, nopeampi tietokone, pitempi objektiivi kamerassa, suurempi palkka. Antti Koli Vajavaisilla aisteillamme emme saa koskaan täydellistä kuvaa luonnon todellisuudesta. Luonnonsuojelu on luonnon kunnioittamista sen itsensä tähden. Ei kukaan välitä kukkasten kauneudesta tai luonnon mystisestä olotilasta vouhottavasta risuparrasta. Yalitetlavasti luonnon tuhoutuminen on monen tutkijan rahanlähde. Mitään ei tarvitse tietää, kunhan ei tuhota luontoa. vsk. Ihminen ei saa voimaa luonnonsuojeluun älyllisestä ja näennäisen järkevästä tiedosta vaan erilaisista tuntemuksista ja kokemuksista. Ihmisen osa maailmassa on luonnon edistäminen, tilan antaminen kaiken olemassaololle, ihmisen pienentäminen suuremman ja merkittävämmän edessä. Epätodelliseen nollaykkösmatematiikkaan nojaava tiede ei pysty ikinä tavoittamaan todellisuutta, se on ainoastaan väkivaltainen yritys luonnon alistamiseksi jäykkiin kaavoihin ja teorioihin. Taolaisen mestarin toiminta on teotonta toimintaa. Buddhalaiset ja taolaiset ajattelijat ovat lähempänä todellisuutta sanoesSUOMEN LUONTO 12/96 55. Mahtuvatko kasvihuonetalvet vielä "normaaliin vaihteluun". Tietämisen sijaan kaiken toiminnan ja ajattelun kriteeriksi pitäisi nostaa sen vaikutus luontoon. Antti Koti 13. on tosin jo tämänkin tiennyt ja Friedrich Nietzsche vielä paremmin) ja kielen olevan osa yhteiskunnallista alistuskoneistoa. Kielletyt piirteet vaativat itselleen perverssiä huomiota ja ajavat ostaamaan kaikkea tarpeetonta. On melko toivotonta odottaa ihmisten alkavan kilpailla nöyryydestä ja pienuudesta. Ihmisten pätemisen tarve, kilpailu helposti mitattavista asioista, ei ainakaan edistä luonnonsuojelua. Mikä asia luonnon tuhoutumisessa on tieteellisesti ja yleispätevästi todistettu. Tutkijoilla on suuri valta päätettäessä yhteiskunnan luontoa tuhoavista toimista. Todellisuus ei koostu nollista ja ykkösistä vaan siellä on myös esimerkiksi puolikkaita. Liika lukeminen ja tietokoneen rämpyttäminen estävät tutkijaa suhtautumasta luontoon hyväksyvästi ja kunnioittaen. Miksi tutkijat otetaan vakavasti. Kaikkien näiden haluttavien asioiden toinen puoli on luonnon pahoinvointi
Jokainen laji on arvokas A vainbiotooppien avulla pyritään turvaamaan metsäluonAlice Karlsson non monimuotoisuus. Metsäyhtiöt, muun muassa Enso, ovat jo hyvän aikaa kouluttaneet metsäpuolen väkeänsä tunnistamaan ja säästämään talousmetsien arvokkaita elinympäristöjä. Eihän siitä niin monta vuotta ole kun suojavyöhykkeille naurettiin, koska niillä ei katsottu olevan mitään merkitystä. Säästettäviä kohteita ovat pienvedet, rehevät korvet, lehtolaikut, ojittamattomien soiden pienet kangasmetsäsaarekkeet, rotkot ja kurut, jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät sekä puuntuotannollisesti vähätuottoiset hietikot, kalliot, louhikot, suot ja rantaluhdat. Vain yksi epävarma käsi nousee. Pulpettiin on istutettu metsureita, metsäkoneurakoitsijoita ja muita puunhankinnassa mukana olevia, neljä naista ja 25 miestä. Metsälehmuksen heikko tuntemus osoittaa, että koulutusta tarvitaan. " Kun Metsämuuronen ryhtyy vaahtoamaan vesistöjen reunaan jätettävistä suojavyöhykkeistä, höristelen korviani. Esimerkiksi hän ottaa näsiän, joka on tappavan myrkyllinen ja siksi monien mieMetsälehmuksen tuntee paitsi lehdistä myös alas kaartuvista oksistaan. Sen haltijan olisi tunnettava uuden metsälain keskeinen sisältö, osattava tunnistaa arvokkaat elinympäristöt, avainbiotoopit, ja rajata ne talousmetsässä. Kaikki metsissä työskentelevät koulutetaan Olen Ruokolahdella, jossa Enso kouluttaa metsäväkeänsä uuden metsälain henkeen. Koulutetulle annetaan kurssitodistuksena Forest Card, omalla kuvalla varustettu kortti. Niitä kun on jäljellä niin vähän. Kuvassa vasemmalla Seppo Repo, keskellä Seppo Vuokko ja äärimmäisenä oikealla Markku Metsämuuronen. Kouluttajina ovat metsänhoitajat Seppo Repo ja Markku Metsämuuronen Kymen metsäkeskuksesta sekä biologi Seppo Vuokko. Alice Karlsson Metsälakia oppitnassa Uusi metsälaki astunee voimaan ensi vuonna. Kurssilaiset jalavien ja saamien äärellä opettajiensa johdolla. 14 Jaloja lehtipuita ei ole helppo tuntea lehdettöminä. "Lehtipuita on säästettävä, keloja ja maahan kaatuneita puita on varjeltava", Metsämuuronen jatkaa. Kaikkiaan Enso aikoo kurssittaa 1800 työntekijää. "Ja tämä metsälehmus on sitten erityisen arvokas. "Kun huomioimme kasvit, tulemme samalla huomioineeksi joukon muitakin eliöitä", Seppo Vuokko sanoo. Lisäksi olisi osattava määrittää avainbiotooppien ilmentäjälajeja. vsk.. Kankaalle on heijastettu talviasuinen metsälehmus. Avainbiotooppien määrittelyssä keskitytään kasveihin. SUOMEN LUONTO 12/96 55. "Mikäs puu tämä on?" kouluttaja Markku Metsämuuronen kysyy luokkahuoneelliselta metsäammattilaisia. Puu kasvaa meillä Oulun läänin eteläosiin asti
Alueella on yleensä myös lehtipuita." Lähde on jätettävä rauhaan Menemme maastoon katsomaan avainbiotooppeja. Jokainen laji tuo aina joukon muita lajeja muassaan." Seppo Vuokko valottaa esimerkkiä vielä kuusella. Näsiällä murtajat ovat näsiäkoisa, näsiänjalosoukko ja näsiänmiinaajakärpänen. "Muutenhan tässä on aika runsaasti lehtolajistoa kuten sudenmarja, huopaohdake ja kämmekät." Lähteen äärellä kurssilaiset pohtivat, miten pienvesi saataisiin varjeltua hakkuissa. Keväällä maa leimuaa sinisenä, nyt tienoota kirjovat raidan lehdet. "Myrkyt ovat osa kasvien puolustusta, jonka joku aina murtaa. "Jonkin verran puustoa olisi hyvä jättää ympärille", Vuokko sanoo. Muitakin ilmentäjälajeja kuten lemmikkejä on runsaasti. "No, ei sentään", Vuokko rauhoittelee, "riittää kun tuntee arvokkaita elinympäristöjä ilmentäviä lajeja." 16 Talvi tuo tullessaan ongelmia. "Eikä terveen järjen käyttökään ole kielletty." "Aika usein erikoisessa kohteessa on jotakin, joka sen paljastaa talvellakin. "Avuksi on otettava peruskartat ja alueen asiantuntijat", Repo sanoo. messa. Sienirihmasto saattaa jopa miljoonakertaistaa puun ravinteiden hankinta-alueen. Seppo Vuokko kehottaa katsomaan maahan, josta löytyy lehdon sammalia. Lähteensilmä on suurten kuusien varjossa lehtipuiden ympäröimänä. "Ja lehtipuut on säästettävä". vsk.. Seppo Vuokko etsii ilmentäjälajeja ja löytää suokelton, joka on hänen mukaansa yleinen ja selvä lähteikkölaji SuoTimo Väre/LKA Louhikko on tyypillinen avainbiotooppi. Suomen karussa maaperässä tällä on iso merkitys." "Suomessa elää noin 50 000 eliölajia, joista puolet on metsissä, ja vastapuolihan on tunnettava, kun sen kanssa pelaa!" Hiki kirpoaa oppilaitten otsalle: ettäkö niin paljon. Pienvedet' ovat nyt saamassa lain suojan. "Tervaleppä-hieskoivuvyöhyke puron reunalla riittää tutkimusten mukaan estämään taustaalueitten hakkuiden ravinteiden valumat niin tehokkaasti, että vedessä näkyy korkeintaan pikkuinen lyhytaikainen ravinnehyppäys." Kääpienkin merkitys kirkastuu, kun Seppo Vuokko SUOMEN LUONTO 12/96 55. "Hirveän yksinkertaista hommaa", Vuokko toteaa. "Suojavyöhykkeet sieppaavat ravinteet niin, etteivät ne pääse veteen", Metsämuuronen vakuuttaa. Tällaisen paikan jättää varmasti mielellään rauhaan, niin vaikeakulkuinen ja vähätuottoinenkin se on. "Miten tässä kohdassa leimikko sitten rajataan?" Metsämuuronen kysyy. Esimerkiksi lähteen, puron ja tihkupinnan päällä on painauma, usein vesikin on näkyvissä. Tällä kertaa kaikki tietävät: rajataan raitametsikkö leimikon ulkopuolelle. Suojavyöhykkeet sieppaavat ravinteet Kenttäkierroksella pänttäämme päähämme vielä lehdettömien lehtipuiden tuntomerkkejä, käymme jyrkänteen alla ja pohdimme vesistöjen reunoille jätettävien suojavyöhykkeiden merkitystä. "Kuusen ympärillä hyörii ainakin tuhat lajia: hyönteisiä, lahottajasieniä, mykorritsasieniä, loisia ja karikkeen hajottajia. "Eikä sitten kaadeta niitä puita lähteen yli", Repo jyrisee, "eikä jyrätä sitä metsäkoneella." Lehto säästetään Lehtolaikulla kysellään lehtolajeja. Miten tärkeät kohteet erottuvat lumen alta. Metsien monimuotoisuus turvataan lailla Ris10 Sauso/LKA Tällaista puron kohtelua ei pian enää sallita. Ensimmäiseksi käymme lähteellä, joka on merkitty peruskarttaankin. !estä joutaisikin hävitä
Metsän hakkuista ja uudistamisesta on tehtävä metsäkeskukseen metsänkäyttöilmoitus, jossa on selvitys tärkeiden elinympäristöjen käsittelystä. Metsäkeskuksissa tuntuu olevan tarmoa ja kykyä hoitaa asioita lain vaatimalla tavalla. Aikaa selvitystyöhön on niukasti, sillä metsänkäyttöilmoitus voidaan jättää vain 14 päivää ennen hakkuuta. Apuna ovat peruskartat sekä metsäkeskuksen omat ja muiden tekemät luontoselvitykset. Mani Mela/LKA Uuden metsälain suojelukseen pääsevät myös rehevät korvet, joista saniaiskorvet ovat näyttävimpiä. "Puustoltaan arvokkaiden kohteiden säästäminen voidaan jossakin tapauksessa korvata, mutta raha ei riitä pitkälle", Repo sanoo. Raha ratkaisee Uudessa metsälakiehdotuksessa on ainakin yksi heikkous: metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisesta voi päästä poikkeusluvalla. Jos metsäkeskus luottaa ilmoitukseen, metsä hakataan suunnitelman mukaisesti. Mikäli on syytä epäillä, että hakkuu on lainvastainen, asiasta neuvotellaan ja tarvittaessa alue asetetaan käsittelykieltoon. Metsäkeskukset ovat paljon vartijoina, leimikot on tunnettava pikkupiirteitään myöten. Puunkorjuussa turhan kiire Valistuneen isännän leimikolla työskentelevän muistilista on pitkä: metsälain edellyttämien avainbiotooppien lisäksi siinä ovat muun muassa tervaleppäkorvet, jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot ja muut luonnonsuojelulain mukaiset kohteet. Syyksi riittää taloudellinen menetys, mikäli se ei ole vähäistä. Lisäksi tulevat vielä metsänkäsittelysuositukset, jotka säästäisivät petolintujen pesäpuut, kolopuut, pökkelöt, lahopuut, haavat, pesäluolat, muurahaispesät, kalliot... "Luonnonhoito tulisikin omaksua osaksi talousmetsien käsittelyä." Enso vakuttaa metsänhoitaja Tapani Haapasen suulla, että yhtiö noudattaa puunhankinnassaan lakia ja kouluttaa metsä väkeään tosissaan. Jos menetykset korvataan, lupaa ei tietenkään heru. SUOMEN LUONTO 12/96 55. Esimerkiksi Kymen metsäkeskukseen tulee vuosittain jopa 8000 metsänkäyttöilmoitusta, jotka on käsiteltävä kahdeksan henkilön voimin. Lakia rikkova voidaan tuomita metsärikoksesta sakkoihin ja jopa kahdeksi vuodeksi vankilaan. vsk. Päästäkseen palkoille metsurinkin on kaadettava ja käsiteltävä 50 puuta päivässä. D 17. Jos metsänomistaja ja metsänkäsittelijä toimisivat lakien ja suositusten mukaisesti, asiat olisivat metsissämme varsin hyvällä tolalla. "Uhanalaisiin lajeihin ja avainbiotooppeihin kiinnitetään erityistä huomiota." "Yhtiö edellyttää myös, että jokainen puunhankintaa tekevä tuntee kaikki alueellaan olevat suojelualueet ja -kohteet." Haapasen mukaan Ensolla on muun muassa itärajan takana 13 ihmistä, joiden tehtävänä on käydä katsomassa minkälaisilta alueilta puut tulevat. "Talousmetsässä viihtyvä kynsikääpä on jokaiselle tuttu, mutta tällainen aatelinen sen näkeminen on elämys." Ehditäänkö luontokohteet selvittää. Ongelma on kuitenkin raha. Hyvästä tahdosta ja luonnontuntemuksesta huolimatta asiat voivat metsissä mennä pieleen, sillä kiire on kova. Yleensä ne on helppo havaita talvellakin. löytää ikivanhasta maapuusta istukkakäävän. Seppo Lammi/LKA Luonnontilainen lähde on aina säästettävä. Ikävää vain, että samaan aikaan kun niiden tehtävät ovat lisääntyneet, väkeä on vähennetty rajusti. "Varmaankin aikamoinen mediatapahtuma, kun ensimmäistä metsävankia viedään", Repo veistelee. Monet jäljellä olevat lähteet löytyvät myös peruskartasta, eivät tosin aina
Tilanteen paraneminen johtuu osaksi jätevesien paremmasta puhdistuksesta, osaksi talouden muutoksista ja Neuvostoliiton romahtamisesta. Hapettomissa oloissa pohjakerrostumista on vapautunut fosfaattia, joka on levinnyt syysmyrskyjen sekoittamana pintaveteen. Kuolleen levämassan hajoaminen kuluttaa jälleen happea pohjan lähellä olevista vesikerroksista ensi kesänä ja syksynä. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tutkija, tohtori Heikki Pitkänen arvelee, että tä18 Suomenlahti oireilee oudosti Suomenlahtea rasittavat maalta valuvat jätevedet ja myrkyt. Kylmiä touko-, kesäja heinäkuuta seurasivat hyvin lämpimät eloja syyskuu." Pitkäsen mukaan vesimassat pysyivät Suomenlahden itäosassa jyrkästi kerrostuneina. Kartta esittää vesinäytteistä Suomenlahdella vuosina 19891993 mitatun lehtivihreän (klorofylli a:n) määrää milligrammoina kuutiometrissä vettä; 2-3 mg merkitty vaaleanvihreällä, 3-5 mg tummanvihreällä, 510 mg oranssilla, 1015 mg punaisella ja yli 15 mg violetilla. Säällä ja happikadolla yhteys. Juha Valste Pirkko Kauppila & Heikki Pitkänen/S YKE Suomenlahteen joutuvien ravinteiden määrä ei ole enää lisääntynyt 1980-luvun lopun jälkeen itse asiassa se on saattanut hieman vähentyä. Lehtivihreä osoittaa /evien määrää vedessä ja siksi epäsuorasti pintaveden ravinteikkuutta. Aikaisemmat happikadot ovat saapuneet lounaasta: Itämeren keskusaltaan syvänteiden hapeton syvävesi on työntynyt pohjaa pitkin Suomenlahden länsiosaan ja sieltä edelleen itään. mänvuotisen happikadon syy voi olla voimakkaan kuormituksen lisäksi säässä: "Meillä oli hyvin erikoinen kesä. Suomenlahden asioiden pitäisi siis olla hyvin tai ainakin kääntymässä parempaan. "Itäisen Suomenlahden happitasapaino kestää nykyisen ravinnekuormituksen suotuisissa oloissa. Tilanne on mielenkiintoinen ensi vuotta ajatellen. Pitkänen korostaa kuitenkin, että kaikki riippuu ensi kevään ja kesän säistä. Näin ei kuitenkaan ole: kun syvänteiden vettä tutkittiin alkusyksyllä, se oli lähes hapeton ta. Näin syvällä olevat vesikerrokset eivät saaneet happitäydennystä. Merkillisintä tässä oli se, että happikato alkoi Suomenlahden itäosasta ja levisi sieltä länteen. Jos ensi tai tulevi. Jos olot ovat keväällä muuten suotuisat, ylimääräinen lannoitus lisää levätuotantoa. Laivat huuhtovat öljytankkejaan merellä, ja ilmastakin laskeutuu lisää kuormaa laineille
Eniten kuoli ruokkilintuja ja tiiroja. Tutkijat löysivät 1992 yhteensä noin 200 kuollutta norppaa, joten suuri osa hylkeistä menehtyi samaan aikaan kuin kaloja syövät linnutkin. Lokakuussa 1987 Suomenlahti tatjosi merkillisen näyn: syyskylmässä vedessä, päivien jo muututtua lyhyiksi ja pimeiksi sinilevä innostui valtavaan kasvuun. Myös hylkeiden kuolinsyy on selvittämättä. Ensin syylliseksi epäiltiin öljyonnettomuutta, sitten ympäristömyrkkyjä ja lopulta taudinaiheuttajia. Tutkimuksilla on voitu varmistaa, ettei kyse ollut öljystä, tautiepidemiasta eikä ympäristömyrkystä. Rannoilta ja pesimäluodoilta löytyi satoja kuolleita lintuja. D 19. Tämä etelävenäläinen peto kasvaa jopa puolentoista sentin mittaiseksi ja on sopeutunut elämään murtovedessä. Jos simpukat katoavat, myös haahkat häviävät. Hylkeiden kohtalo on yhtä salaperäinen. Seppo Knuunila Suomenlahden lintukatastrofi kesällä 1992 jäi selvittämättä. vsk. Se runsastui nopeasti ja limoitti verkkoja. Vesikirput lisääntyivät nopeasti, ja pian niitä oli sellaisina joukkoina, että monin paikoin verkot limoittuivat vesikirpuista täysin tukkoon. "Tiedot aikaisemmilta vuosikymmeniltä ovat puutteellisempia kuin viime vuosilta. Samaan aikaan romahti myös norppien määrä. Syyskuussa 1995 Suomenlahdelle ilmestyi kuin tyhjästä kookas uusi vesikirppulaji (Cercopagis pengoi). Yleensä sinilevien massaesiintyminen vaatii valoa, lämpöä ja ravinteita. SUOMEN LUONTO 12/96 55. Merkillisintä tässä oli vuodenaika: meri oli jo kylmentynyt ja valoa oli suhteellisen vähän. "Viime kesänä eräs panssarisiimalevä runsastui valtavasti ja värjäsi paikoin veden ruskeaksi. Pitkänenkin arvelee, että tilanne Suomenlahdella on muuttunut. Lintujen kuolema on kuitenkin edelleen selittämättä. Kesällä 1996 huomattiin, että sinisimpukat (Mytilus edulis) olivat vähentyneet tai jopa hävinneet monista paikoista. Paksu leväpuuro ajautui rannoille mätänemään. Sinilevä (Microcystis aeruginosa) runsastui ja kukki syksyllä 1987 ennennäkemättömän voimakkaasti. Etelä-Venäjältä kotoisin oleva kookas, murtovesielämään sopeutunut vesikirppu ilmestyi 1995 Suomenlahdelle. Kesällä 1992 itäisellä Suomenlahdella koettiin merilintujen ja hylkeiden joukkotuho. na kesinä kerrostuneisuus on hyvin jyrkkä, happikato voi uusiutua." SYKEn eläinplanktoniin erikoistunut tutkija, tohtori Kai Kivi toteaa, etteivät outoudet jää tähän. Silti niistä voidaan päätellä, ettei tällaisia heilahteluja silloin sattunut." Levoton meri Kymmenen viime vuoden aikana Suomenlahden eliöstössä on sattunut useita merkillisiä muutoksia. Vielä 1990-luvun alussa Suomenlahdella arvioitiin elävän noin 2000 norppaa nyt kanta on romahtanut 200-300 eläimeen. Saariston runsain lintu on haahka, joka syö nimenomaan sinisimpukoita. Ennen harvinainen hankajalkaisäyriäinen (Acartia tonsa) puolestaan yleistyi vallitsevaksi lajiksi." Kiven mukaan Suomenlahden tapahtumat panevat epäilemään, että järjestelmä saattaa lähestyä sietorajojaan
Kun hullun lehmän tauti viime keväänä ponnahti julkisuuteen, puhelin soi kaksi viikkoa taukoamatta Tiina ja Jouko Kukkosen tilalla Nurmirannassa. Naudan lisäksi Kukkosilta saa myös luomusikaa ja luomumunia. Nurmirannassa se joko imee rautaisannoksensa suoraan emästään tai talviaikana tuttiastiasta. Nurmiranta on tuotantotavaltaan tyypillinen heinä-Suomen tila. Myös ruokinta on säädeltyä. Osan lihoista Tiina leikkelee valmiiksi suikalepaistiksi. Tarkoituksena on toimittaa listat kauppiaille, jotta nämä tietäisivät mitä on saatavissa. Vanhemmasta päästä myös lypsäviä pannaan lihoiksi ajoittain. Vuosittain teurastamoon lähtee 15 nautaa, pari kerrallaan. Tavallisesta kaupasta luomulihaa ei juurikaan löydy. Nopea soittokierros Tampereen joihinkin päivittäistavarakauppoihin paljasti, ettei marketeista saa luomunautaa. Lihaa ei ole tarvinnut markkinoida, sillä tyytyväiset asiakkaat ovat levittäneet lihan mainetta suusta suuhun. Luomueläimille pitää vaatimusten mukaan olla vähintään yksi neliömetri sataa elopainokiloa kohti . Asiakassuhteet ovat vakiintuneet, sillä Kukkoset ovat myyneet jo neljä vuotta luomunaudanlihaa pääasiassa lähikuntiin ja Kuopioon. Näin estetään, että tavallista nautaa ei vahingossa myydä luomuna. Luomunaudasta kiinnostuneilla asiakkailla olisi kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa. Navetassa on 15 lypsävää ja 30 muuta nautaa. Teurastamo on pakannut erikseen fileet, paistit ja muut lihat. Lihat palaavat osittain käsiteltyinä Nurrnirantaan, missä niiden käsittelyä jatketaan euronorrnien mukaisessa erillisessä lihanleikkuurakennuksessa. " Halusivat tietää, mitä suuhunsa pistävät", sanoo Tiina Kukkonen. 20 Eläinystävällistä karjankasvatusta Luomueläinten kasvatuksessa on omat vaatimuksensa, joiden tarkoituksena on antaa eläimille hyvä elämä alusta loppuun saakka. Luomunauta ei kuitenkaan kuulu tähän valikoimaan epätasaisen saatavuuden vuoksi. Vartuttuaan eläin siirretään ulos navetasta väljään aitaukseen muiden mullikoiden joukkoon navetan viereiseen tilaan. Vasikoista sonnit kasvatetaan lihaksi. Se tuotetaan luomuna, mutta meijeri ottaa sen vastaan tavallisen maidon joukossa. "Jatkuva kysyntä edistäisi lihan tasaisempaa saatavuutta. Viljaa lihakarjan ruokavaliossa on vain nimeksi. Luomuluvan saaneelta teurastamoilta vaaditaan, että luomulihat voidaan pitää erillään. Pääansiot heruvat maidosta. Nauta syö eniten korsirehuja, heinää ja apilaa, mikä myös maustaa lihan maukkaaksi. Osa myllytetään jauhelihaksi. Teurastus Kuopiossa, käsittely kotona Kun mullikka alkaa painaa reippaasti yli 500 kiloa ja asiakkaat ovat koonneet tilauslistan, noutaja saapuu Nurmirantaan. Anne Kärkkäinen Kansa haluaa luomunautaa Luonnonmukaisesti tuotettu naudanliha kiinnostaa ostajia, mutta sitä on toistaiseksi vaikea saada. Tukkukauppa vakuuttaa olevansa kiinnostunut luomusta. Irma Kärkkäinen Luomuliitosta vahvistaa, että koko Suomessa luomunautaa on saatavissa satunnaisesti. Kyselijät halusivat luonnonmukaisesti kasvatettua naudanlihaa. Toimintatapa on sama kuin tavanomaisessakin lihantuotannossa. Karsinassa eläimet saavat käyskennellä vapaasti. Sen jälkeen vasikka jatkaa elämäänsä muiden vasikoiden kanssa samassa karsinassa. Peltoa on noin 50 hehtaaria. Tiinan ja Joukon mielestä luomu on ainoa järkevä tapa viljellä maata: kun ravinteet kiertävät, ympäristö ei kuormitu. Kukkosilla lihaeläimille on varattu tilaa yli viisi neliömetriä eläintä kohden. Eläimet teurastetaan Kuopiossa. Sen sijaan Stockmannilta ja Sokoksen lihaosastolta tärppäsi. Luomunauta syö luomurehua. Useimmat soittajat olivat tuttuja asiakkaita, jotka ovat ostaneet lihaa Kukkosilta aikaisemminkin. vsk.. Fileet ja paistit pannaan raakakypsymään kolmeksi viikoksi. Lihat maitokarjasta Kukkosten tila Keiteleellä Savossa on ollut luomulla jo vuosikymmenen ajan. Johtaja Esko Pihlström Keskon tuoretuoteosastolta kertoo, että Kesko aikoo listata kaikki säännöllisesti saatavat luomutuotteet. Luomunaudoille ei saa antaa lihaluurehujauhoa. Rajala edistää nimenomaan lihan markkinointia. Pihlström ei lupaa LihaSUOMEN LUONTO 12/96 55. Vasikka saa emänsä ternimaidon. Satunnaisesti kaupasta Luomulihaa on toistaiseksi vaikeaa saada, ellei ole suoria yhteyksiä Kukkosen tapaisiin tuottajiin. Kauppa ei ota tuotetta myyntiin, jos se ei usko menekkiin", sanoo Juha Rajata Suomen Luomuviljelijöistä, joka on yksi 13 alueellisesta luomutuotteiden markkinoinnin edistämiseen perustetuista markkinointiyhtiöistä. Niillä on ajoittain luomunautaa tiskissään, samoin kuin kauppahallin Veljekset Lindgrenin lihakaupassa, josta asiakkaat ovat oppineet kyselemään luomua
kisteriä. Alan uutuutta ja keskeneräisyyttä kuvaa hyvin se, ettei kukaan tiedä, miten paljon luomulihaa tuottavia tiloja Suomessa on. Hiehot kirmaisevat laitumelle Tiina ja Jouko Kukkosen luomutilalla Keiteleellä. D Lisätietoja luomutuottajista voi kysyä Irma Kärkkäiseltä numerosta 0400 676 868. Luomulihaa hernekeittoon "Einesteollisuuden olisi kehitettävä tuotteita, pantava luomulihaa vaikka hemekeittoon Paavo Hamunen ja lihajalosteisiin. Ahon mukaan lihantuotanto lisääntyy luomumaidon tuotannon kasvun myötä etenkin Pohjois-Suomessa, m1ssa muun muassa sotkamolainen Kainuun Osuusmeijeri on päättänyt erikoistua luomumaitoon. Toistaiseksi suurilla teurastamoilla, niin Poutulla kuin Karjaportillakin, luomunautoja on vuosittain tullut teurastettavaksi vain muutamia kymmeniä. Luonnonmukaisen Viljelyn Liitto (Luomu-liitto) on parhaillaan kokoamassa valtakunnallista reSUOMEN LUONTO l2/96 55. vsk. Markkinavedon kasvattamiseksi luomulihan tuottajat ovat tänä syksynä perustaneet työryhmän, joka selvittää Suomen luomulihasta kiinnostuneet teurastamot ja jatkojalostusteollisuuden. Sen sijaan lihaa tuottavien maitotilojen lukumäärä on epäselvä. "Paikallisesti tarjontaa voi olla piankin", Pihlström veikkaa. Kärkkäisen tietojen mukaan lihakarjaa kasvattavia tiloja on noin sata. Hän ei käy edes arvailemaan, milloin jokaisen K-kauppiaan kunnia-asiana on luomunauta lihatiskissä. Vaikka luomunaudan vakituinen kauppa odottaa vielä tulemistaan, lihaa on paikoin saatavissa. Keskeneräisyys vaivaa Luomulihan tie kasvattajilta kuluttajille etsii vielä uomaansa. Silloin luomulihan kysyntä alkaisi vetää", Kärkkäinen sanoo. Paras keino saada luomulihaa on painostaa omaa lähikauppiasta tilaamaan sitä teurastamolta. 21. Väiskin seuraajan luomunautamainosta televisioon vielä lähiaikoina. "Niitäkin lienee satakunta eri puolilla Suomea", Rajala arvioi. Teurastamot ovat viime vuodesta alkaen saaneet aikaisempaa enemmän kyselyjä, otetaanko luomunautaa vastaan, kertoo hankintajohtaja Eero Aho Poutulta. Kiinnostus luomunaudan tuottamiseen on lisääntynyt
lielmzä. -Helsinki. Kuvat: Markus Varesvuo Koskikaran kaunis laulu kantaa yli veden solinan
"kku ikku, sorsanpoikasen kokoinen sisukas ta/,vehtija. Linnut ovat talven tummuudessa kuin helmiä, joista Markus Varesvuo poimi kamerallaan näille sivuille kahdeksan. Laji pesii kaukana Uralin takana. uurharvinaisuus taigarastas sävähdytti lintuharrastajia Oulussa helmikuussa 1995. Helsinki, Töölönlahti.
Järviruoikko on pikkutikan talvista mielimaastoa. -Helsinki, Viikki.
Valtamerilintu osoittautui myös järvikalastuksen ammattilaiseksi: sen jokainen syöksy nosti Saimaasta kalan. Talvilintuja Varesvuo seuraa myös aivan kotinurkillaan. Ruoilcoiden 1990-luvun tulokas on viiksitimali. Näiden sivujen hienot hetket kuvaaja tavoitti enimmäkseen Helsingin rajojen sisällä. Pyrin keskittymään lajeihin , joita ei Suomessa ole paljoa kuvattu ." Lintuharrastuksen ja valokuvaamisen yhdistäjänä Varesvuo ylsi lokakuussa harvinaiseen saavutukseen, kun hän kuvasi 300. Yaresvuo puhuu pyöreän luvun täyttymisestä vähätellen, mutta suula jäi hänelle mieleen. Kolmensadan rajapyykin humautti rikki Punkaharjulla kalastellut suula. Kuvaan liikkumalla hyvällä lintupaikalla. Alaa seuranneet kiittelevät hänen taitoaan tuoda esiin linnun persoonallisuus. Talvikuvat kotinurkilta Helsinkiläinen Markus Yaresvuo on viime vuosina noussut lintukuvaajiemme kärkijoukkoon . Sitten tilanne vain tulee eteen", Varesvuo jutustelee kuvia valitessamme. Lintujen tuntijan laatu kumpuaa kuviin pitkästä lintuharrastuksesta, joka tuottaa nyt kameran kautta uutta satoa: "Siirsin muutama vuosi sitten harrastuksen painopistettä kuvaamiseen. lintulajinsa Suomessa. Varesvuo liikkuu paljon saaristossa esimerkiksi osa keväästä kuluu Suomenlahden ulkosaarella ja syksyllä hänet saattaa tavoittaa Merenkurkun Norrskäriltä. Helsinki, Vartiolcylänlahti. Keskitason harrastaja ei elämänsä aikana edes näe tuota määrää. " Lähialueella voi kuvata yhtä hyvin kuin jossain kauempana. Antti Halkka 27
Täytyyhän heidän tietää, mitä siitä seuraa yk ityisomistuksen ja yrittämisen vapauden suojanneessa läntisessä markk inataloudessa, johon haluamme kuulua entistä määrätietoisemmin ainakin parin vuoden takaisen neuvoa antaneen kansanäänestyksen tulokse ta päätellen. Tai kun veimme aattoillan hämärtyessä lehmille ja hevosille puolisalaa ylimääräisiä heiniä, että niillekin olisi tullut joulu. Tuo jokasyksyinen tapahtuma oli aina ja kaikista yhtä vastenmielinen, mutta olimme tottuneet siihen. Jouduin itsekin monta kertaa keskenkasvuisena paitsi näkemään sen omin silmin, myös pitelemään astiaa sydämenl yöntien tahdissa pulppuavan haavan alla ja hämmentämään pakkasessa lämpimänä höyryävää tummanpuhuvaa verta kauhalla etteivät hyytymät olisi pi lanneet sitä. Käytännössä se tarkoitti sitä, että teurastaja, meillä useimmiten isä, katkaisi vielä kuolinkouri tuksissaan nytkähtelevän elikon kaulavaltimon puukolla. Niin. J uuri tämä, erinomaisen realistinen ja mutkaton, äkkipäätä suorastaan raakalaismaiselta tuntuva suhtautuminen hyötyeläimiin erottanee kaltaiseni keskipolveen kuuluvat tai sitä vanhemmat maaeläjät kettutytöistä. Jonkinlaista piirun intellektuellimpaa muodikkuuden tavoittelua. Vai olisiko heidän pontimenaan sittenkin aito schweitzerilainen kunni oitus kaikkea elämää kohtaan ja si itä johtuva sääli ja hätä myös geenimanipuloitujen eläinten puolesta, jotka saavat kii ttää koko olemassaolostaan ihmistä. Miten lie laita näiden kettutyttöjen. tutuksi tullutta, melkein perheenjäseneltä tuntunutta possua tai härkävasikkaa kohtaan unohtui viimeistään teuraspäivän iltana, kun pitkän kesäkauden lähes pelkästään kalalla, marjoilla, sienillä ja mustanpuhuvaksi pinttyneellä sitkeällä suolalihalla elänyt joukko syödä rutjutti kupunsa täyteen sen ajan talonpoikaispöydän kenties suurinta herkkua, verestä, sisäelimistä ja taatusti tuoreesta lihasta tehtyä, rasvaa ja kolesterolia tihkuvaa niin sanottua tappaisrokkaa, Pielisen-Karjalassa myös mykykeitoksi sanottua Pekka Puskan pahinta painajaista. Kysymys tuli mieleeni seuratessani hiljan tiedotusvälineistä Pohjanmaan kettutarhaiskujen suullista käsittelyä Vaasan hov ioikeudessa. K uulun ikäpolveen, joka ehti nähdä ajat, jolloin perheen omiin ruokatarpeisiin säästetyt siat ja mullit teurastettiin maatilalla eikä siististi kaukaisissa lihanjalostuslaitoksissa kuten nykyisin. Lihan turmeltumisen estämiseksi veri tuli laskea mahdollisimman nopeasti. Mikä ylimalkaan erottaa terroristiluontoisiin iskuihin päätyvien modernien kaupukilaisnuorten elämänkunnioituksen ja eläinrakkauden jonkun meikäläisen vastaavasta asennoitumisesta meikäläisen, jolla tuskin koskaan on sydäntä äityä ryöstämään leipää turkistarhaajien kaltaisten maaseutuyrittäjien suusta minkään vakaumuksen kä kystä. He olivat keväällä 1995 tunkeutuneet neljälle pohjalaiselle turkistarh alle ja laskeneet eläimiä häkei tään vapauteen sillä seurauksella, että yli 2000 ketunpoikasta menehtyi. K oetan suhtautua asiaan epätavanomaisesti, toisin sanoen puolueettomasti. Myönnän olevani taipuvainen ihmistä uni versumin arvokkaimpana olentona pitäneen, planeetallemme kohtalokkaaksi 28 osoittautuneen antroposentrisen ajattelun keisarinvaatteista vapaaseen maailmankatsomukseen, mutta olenkin päätynyt siihen ikäni ja maatiaisuuteni myötä ikään ku in kantapään kautta. Ja kenties juuri siksi tunnen ymmärtäväni täysi n köyhien turkistarhaajien raivon heitä kohtaan. Luontoihmisenä koen sen vähintäänkin velvollisuudekseni . Mutta yhtä ihmeissään ja hupsuna pitäen he katsovat myös muistellessani lähes kyyneliin asti liikuttuen, kun isä toi vasta ostetun porsaan tupaan juosta vilistämään kuten tapana oli, ja saimme kosketella sen herkkää pikkukärsää ja hassua hentoa saparoa. Ei liene vaikea arvata, mik i niiden lähellä, tallissa seimen ja härkien kaukalon luona, öljylyhdyn valaiseman karsinan kultaolkien tuoksussa, meistä hupsuista rupesi tuntumaan vielä enemmän joululta. Asia oli viety sinne Kauhavan käräjäoikeuden tuomittua viime talvena kolme niin sanottua kettutyttöä törkeistä vahingonteoista ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ja peräti yli 800 000 markan korvauksiin. Heidän vanhempansa ja edeltäjänsä taistelun tiellä, oman ikäpolveni ku lttuuriradikaalit, puolustivat sentään ihmistä, heillä oli punainen taistelulippu ja he valtasivat yliopistoja. Todennäköisesti he myös katselisivat minua yhtä kummeksuen ja makaaberina puolimet äläisenä pitäen kuin kaikki muutkin kaupungissa syntyneet ja eläneet, mielestään hienommat nykyihmiset minua katselevat unohtuessani joskus vaikkapa kahvipöydässä äkkiä haikailemaan entisten syy teura tusten verihuuruisia yksityiskohtia kuten mitä tahansa nostalgisessa ruusunpunassa kimmeltelevää lapsuudenmuistoa. Silti huomaan sääliväni kyseisiä yrittäjiä hivenen enemmän kuin heidän elinkeinoaan vahingoittaneita kettutyttöjä. Melkein veikkaisin, että muiden muassa kyseiset Helsingistä ja Pietarsaaresta kotoisin olevat kettutytöt eivät ole sitä täysin sisäistäneet, vaan hypistelevät sellofaaniin kiedottua lihavalmistetta steriilissä modernissa valintamyymälässä ajattelematta asiaa loppuun, kuin kyseessä olisi synteettinen valmiste. Sääli karsinassa tai kesälaitumella Hanna Hentinen Heikki Turunen pohtii, mikä erottaa hänen kaltaisensa maaeläjät kellutytöistä. Ironista on, että tarhaajat vaativat heitä syytteeseen vahingonteon ja terrorismin lisäksi myös eläinrääkkäyksestä. vsk.. Maailman sivu jokaiseen sukupolveen syntyneen vissin tiedostavan, kapinallisuuden itsensä vuoksi kapinoivan nuoren älykköryhmän epätoivoa aikakaudella, jolloin oikeutus, mahdollisuus ja jopa tarve "asiallisempaan" häiriköintiin on ki lpistynyt yleiseen hyvinvointiin ja luokkarajojen puutteeseen. Lapsia ei välttämättä häädetty paikalta edes teuraan surmaaminen ajak i, joka vielä suoritettiin tuliaseen puutteessa usein iskemällä. Niissä oloissa se tuntui itsestään selvältä, välttämättömältä pahalta. Sik iköhän kettutyttöjä on. Aidon elämän kahden kenties tärkeimmän perusasian taju on jotenkin sotkeutunut tekoelämän, virtuaalitodellisuuden, hienouksiin: kuoleman ja rakkauden. SUOMEN LUONTO 12/96 55. Varmaan nämä ovat periaatteessa hyvää tarkoittav ia, mutta jotenkin tragikoomi een valoon ajautuvia metsäkoneisiin kahliutujien ja koe-eläinlaboratorioiden pienten valkoisten hiirien pelastajasankareiden ja Don Quijoten hengenheimolaisia, tuomittuja lopulta aina häviämään suurempien massojen edessä, vaikka nämä kuinka olisivat moraalisesti enemmän väärässä. Heikki Turunen Tulipa mieleen kettutytöistä M ikä itse asias a panee urbaanissa hyvinvointiyhteiskunnassa kasvaneet järkevät nuoret tieten tahtoen vahingoittamaan jotain tiettyä, ilmankin vuosia kannattavuusvaikeuksissa ollutta elinkeinoa, jota velkaantuneet perheelliset pienyrittäjät harjoittavat lakien ja asetusten puitteissa. Me ikään kuin kasvoimme alu ta lähtien sisään eräisi in luonnonlain sukuisiin elämän armottomiin realiteetteihin, siihenkin ettei yksikään lihamurene esimerki ksi hampurilaisessa tai salamipizzassa tule tyhjästä, vaan sen takana on aina tappo, veriteko, ehkä hyvinkin huolenpidolla, kunnioituksella ja kiintymyksellä kasvatetun eläimen kuolema
Sieni saa, tai paremminkin ottaa, osansa levän tuotannosta. Valtiaita ovat jäkälät ja sammalet, jotka pystyvät kasvamaan kevään ja syksyn, vieläpä talvenkin kosteilla säillä. vsk. Puun tuotto on niin vähäinen ja korjuuolot ovat niin hankalat, etteivät isännät vaivaudu vuosikausiin edes käymään siellä. Jos haluaa tutustua jonkin elinympäristön rikkauteen, täytyy kulkea kiireeltä, katsoa tarkasti ja kumartua pienimpienkin puoleen. Sinilevillä on toinen etu: ne pystyvät sitomaan ilmakehän typpeä. Enimmissä jäkälissä sienen kumppanina on viherlevä, joka on yhteyttäjänä sinilevää tehokkaampi. Jäkälä nosti pikarinsa hauraan: Nyt malja elämämme rikkaudelle. Jäkälä nosti pikarinsa hauraan ja sade täytti sen, ja pisarassa kimalsi taivas tuulta pidättäen. Keto-orvokki kukkii kosteina kesinä upeasti, kuivina väriloistoa kestää vain hetken. Silloin kun olisi valoa ja lämpöä, ei ole vettä. Valtaosaa kalliokosta kattaa jäkälämatto. Helvi Juvonen, Pohja jäätä 1952 Kun pienet liittoutuvat Kesähelteellä kalliolla on ritisevän kuivaa. Kalliomäet ovat jääneet erämaan sirpaleiksi keskelle kylää. Sienirihmasto kerää vettä ja ravinteita ja suojaa levää, joka sitoo auringon energian avulla epäorgaanisista ravinteista sokereita ja muita orgaanisia yhdisteitä. Seppo Vuokko Piirros: Käyttökuva/Hannu Virtanen Läpi harIDaan kiven Eteläsuomalainen kalliomäki on karu elinpaikka. Jäkälä murtuu askelen alla ja kukkakasvitkin nuokkuvat nuutuneina. Yhdessä levä ja sieni pystyvät asuttamaan sellaisia elinpaikkoja, joissa kumpikaan ei yksin menestyisi kuten juuri kalliopintoja. Mutta niukkalajisia, saati mielenkiinnottomia kalliot eivät ole. Lajiston runsaus ei vain avaudu satunnaiselle kulkijalle, joka hetken ihailee mäeltä avautuvaa maisemaa ja jatkaa sitten matkaansa. Ja kuten kunnon saarnassa ainakin, nöyrälle luvataan nytkin aarre. Eräät jäkälät ovat kolmoiseliöitä, joissa yhteyttäjänä on viherlevä, mutta sen lisäksi sekovarressa on sinileviä, joiden tehtävänä on sitoa typpeä. Sen lomassa on leviä. SUOMEN LUONTO 12/96 55. 29. Jäkälä on kaksoiseliö, jossa pääosan sekovarresta muodostaa sienirihmasto. Niinpä putkilokasvit ovatkin sivutekijöitä kallionlaen elämässä. Pilkkunahkajäkälän sekovarsi on kirkkaanvihreä, ja siinä sinileväpalloset näkyvät tummina pilkkuina; samoin tinajäkälissä sinilevälliset kohdat näPaavo Mcrikukka/LKA Yksivuotisten kalliokasvien runsaus vaihtelee sääolojen mukaan. Levä voi olla joko viherlevä tai sinilevä (syanobakteeri) tai jokin muu
Suoja on tehokas, eikä jäkälän syöjiä ole kovin paljon. Keltiäiset ja kangaskarhunsammal (19) ovat kilvan kasanneet kumpua. Mutta ei mäntykään tule toimeen ilman sienten apua. Töyhtötiainen ( 12) syö purkkiruokaa: pilkkumäntypistiäisen toukka kutoo jo syksyllä kotelokopan suojakseen, mutta talvehtii sen sisällä toukkana. Osan tarvitsemastaan energiasta sieni saa humuksesta. Loppusyksyn "hiirihaukat" ovat tavallisesti kotkia. Kookkaimpia ovat eräät yökköset, mittarit ja siilikkäisiin kuuluvat noki-, ruusuja keltasiivet, jotka toukkana syövät jäkälää. Kuvassa on muun muassa suomu-, suppilo-, punapää-ja puikkotorvijäkälää, harmaa-, valkoja palleroporonjäkälää sekä tinajäkälää. Jäkälänsyöjiä on vähän Jäkälissäkin on kitkeriä ja myrkyllisiä aineita suojaksi syöjiä vastaan aivan kuten putkilokasveissakin. Hirven jäkälää on ihminenkin syönyt hätäravintona ja tietenkin myös keittänyt siitä viinaa. Karulla kalliolla Uuttukyyhky ( 1) viivyttelee vielä pesäpaikallaan. Metsäpalo tai raju hakkuu ja sitä seuraava eroosio voivat palauttaa kallion taas tilaan, jossa uuden metsän synnyttämiseen jäkäliltä, sieniltä ja keltiäisiltä kuluu satoja vuos~ SUOMEN LUONTO 12/96 55. Laakeilla kalliopinnoilla oikeastaan vain kangaskarhunsammal on riittävän tukeva pesärungoksi. Rihmastosta sientä ei yleensä pysty tunnistamaan; poikkeuksena on kultaorvakka, jonka rihmastokin on kauniin keltaista. Jopa kolmannes männyn yhteyttämistuotteista palaa sieniosakkaalle. Kun sammal on kasvanut korkeutta, voi keltiäinenkin lisätä pesäkumpuunsa uuden kerroksen. Laajoilla silokalliopinnoilla vain vanhoissa keltiäispesissä on riittävästi maa-ainesta puiden taimille. Kalliomänniköistä harmaahankakarpeen ( JO) löytää helposti; paremmilla kangasmailla sitä on usein vain männyn latvuksessa. Etanat jyrsivät jäkälien leväpitoista pintakerrosta. Kivestä on leipä otettu , ja kiveen on jäänyt siitä jälki. Kun lämpö on tarpeen muurahaisillekin, ne korottavat pesäänsä rakentamalla kasvien varaan tunneleita maahiukkasista. Kalliomännikön lajistoa monipuoli stuttavat myös lukuisat mäntyä syövät eläimet. Sianpuolukka (6) ja kanerva (7) vyöryttävät metsäkasvillisuutta kohti avokalliota. Valtaosa jäkälää syövistä hyönteisistä kuuluu siihen pikkuruisten otusten joukkoon, joita ei koskaan tule tarkemmin katsotuksi. Kun keltiäisen pesä uhkaa peittää karhunsammalen, se venyy lisää pituutta yltääkseen valoon. Kalliopinnat ovat lukuisten poronja torvijäkälien ( 11) ki,javoimia. vsk.. Kalliojäkälikön typpitasetta parantavat myös humuksen tai kallion pinnalla itsenäisinä elävät sinilevät. Tällä kertaa löytyy mäntykiitäjän koteloita, joita kiven päällä (2 1) on takonut myös tiainen tai rastas. Kun sammalet ja jäkälät ovat parhaassa kasvussaan, ovat putkilokasvit kuten kultapiisku ( I 3 ), ahosuolaheinä ( 14 ), isomaksaruoho ( 15) ja jäykkärölli (16) talvilevossa. Mäntykukka on kanervaja talvikkikasvien lähisukulainen, mutta lehtivihreätön, ja elää koko ikänsä sienirihmaston varassa. Varikset (20) kääntävät kalliotierasammalen ja poronjäkälien paakkuja ruokaa etsiessään. Keltavalmuska (8) ja hallavahakas (9) antavat satoa lumen tuloon saakka. Varmasti välistävetäjiä on muitakin, vaikkei ni istä vielä tiedetäkään. Mänty on koti , ruoka tai kaveri usei lle sadoille, ehkä tuhannellekin lajille. sun rihmastovaipan. Jäkälähapot ovat myös bakteereita ja sieniä tappavia, siis antibioottisia. Juuren kärjessä männyn ja sienen solut vaihtavat ravinteita: mänty saa sieneltä vettä ja siihen liuenneita mineraaliravinteita, ja antaa maksuksi sokereita ja muita orgaanisia yhdisteitä. Kalkkikivessä jäkäläsienten rihmastot tunkeutuvat jopa kiviaineksen sisälle, mutta tavallisimmat ki vilajimme, graniitti ja gneissi, ovat kovempia. Runsaimmin, liukkaana mustana peitteenä, niitä voi olla kohdill a, joissa sadevedet noruvat verkalleen kallion pintaa. Metsän äiti Kallioilla on siellä täällä pieniä kumpuja, joita kangaskarhunsammal kattaa harvana peitteenä. Sisämaan kalliomäkien loivat rinteet olivat merestä noustessaan yhtä sileitä kuin nykyiset rantakalliot, mutta vuosituhansien kuluessa jäkäläja humushapot ovat syövyttäneet pinnan rosoiseksi. Sieni ei kerää pelkästään maassa vapaina olevia mineraaliravinteita, vaan se myös hajottaa humusta ja irrottaa siinä olevat mineraalisuolat männyn ja sitä kautta itsensä käyttöön. Karhunsammalen ja keltiäisen kisa on kalliometsän kehityksen avain. Mäntyvanhus kelpaa jo männynkäävän (3) kasvualustaksi. Kalliohatikan ( 17) menneen kesän versot törröttävät kuolleina, mutta siemenet ovat jo itäneet ja taimet odottavat kevään lämpöä. Kun puun kasvu pääsee alkuun, sen oma juuristo estää eroosiota ja kerää yhä paksummalti kariketta, joten keltiäiskumpu tukikohtanaan mänty levittäytyy laajemmalle. Kaikki eivät muodosta lainkaan itiöemiä tai tekevät niitä harvoin. Männyn ja sienen liitossa se on mäntykukka. Ne ovat keltiäisen pesiä. Punaloisikka ( 18) kasvattaa itiöemänsä muumioituneesta mäntykehrääjän toukasta. Neulasia toukkana jyrsiviä mäntypistiäislajeja tunnetaan jo täysi tusina, ja silmuja tai nuoria versoja vahingoittavia mäntykääriäisiäkin liki kymmenen lajia. Keltiäinen on muurahainen, joka viettää lähes koko elämänsä maan sisällä ja syö juurikirvojen mesi kastetta. Sienissä männyn turva Mänty on kalliometsän kuningaspuu, joka saattaa seistä puoli vuosituhatta, ellei kulo tai kirves . Kolmas pyörä Usein onnellista parisuhdetta h~iritsee kolmas osapuoli. Metsämyyrä ja kenties jotkin muutkin pikkunisäkkäät voivat täydentää si llä talven niukkaa einettä. Männyn juurisieninä on rouskuja, haperoita, tatteja, seitikkejä, orakkaita, tympösiä, risakkaita, valmuskoja, maahikkaita ja jänönmukuloita. Aikaisemmin jäkälillä oli merkitystä lääkkeinä, mutta nykyisin jäkäläpohjaisia lääkkeitä on vähän. sen eloa katkaise. Mänty kukalle kelpaavat rihmastokumppaniksi vain voitatti lähisukulaisineen ja jänönmukula. Poro on jäkälänpurijoista tutuin. Pesät ovat maan sisäisiä luolastoja. Kaiken kaikkiaan männyllä on erilaisia juurisieniä parisataa lajia. Männyn, kuten kaikkien muidenkin metsäpuidemme, juurten kärkien ympärille ovat sienet kasvattaneet pakT imo Salminen/LKA Mäntykukka pihistää ravinnon männyltä tattien välityksellä. 32 kyvät tummina täplinä. Näin toinen toistensa kanssa kisaten keltiäinen ja kangaskarhunsammal luovat kymmenien senttien korkuisia kumpareita. Nuori kotkanpoika (23) liitelee niin kaukana, ettei se vielä hätkäytä teeriä (22). Kemialliset yhtäläisyydet ovatkin osoittaneet, että maan sisällä kasvava jänönmukula on perunamaisesta ulkonäöstään huolimatta voitatin sukulainen. Silti jäkälien työ näkyy karuillakin kallioilla. Pihkakääriäinen (4) kääntää edukseen männyn puolustuksen, runsaan pihkan erityksen: toukka rakentaa suojakseen pihkaisen linnoituksen. Palokärki (5) tutkailee, josko aihkimännyn tyveen olisi jo kotiutunut sarvijääriä, jalokuoriaisia tai hevosmuurahaisia. Pellon rusakoitten pulskistama ilves (2) löytää kalliomäeltä rauhallisen päivämakuuksen. Hankakmpeen seurana on tietenkin joka paikan sormipaisukarve
Tänä syksynä markkinoille tuli myös luonnonmukaisesti viljellystä rukiista valmistettu Luomu Jälki uuni leipä. Valmistajan mukaan sadassa grammassa perinteistä jälkkäriä on kuitua 12,6 grammaa, luomussa 13,3. Ruista viljellään Suomessa Oulun korkeudelle asti, ja laajimmat ruisvainiot lainehtivat Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Luomuruisleipää on myös monilla pienillä leipomoilla, kuten vantaalaisella Samsaralla. ETENKIN MU TASAAREN KUNNASSA KORKEUDELLE JONKIN VERRAN RUISTA HANKITAAN l/SÄKSI VARSINAIS-SUOMEN VILJAAITAN ALUEELTA • .. Jälkiuunileivän luomuversion resepti on muuten samanlainen, mutta hiivaleipäjauhot puuttuvat ja ruis on luonnonmukaisesti viljelty. Täysjyvärukiista pyoraytetään meillä runsaasti erilaisia leipiä, joten valinnanvaraa on. hehtaaria, on rukiilla. . Oululaisen Leipomossa jälkiuunileipiä paistetaan sata metriä pitkässä uunissa noin 2,5 tuntia. Jälkiuunileipä on kotoisin Hämeestä. Eniten kuituja on täysjyvävalmisteissa ja kaikkein reiluimmin rukiisissa. Viljely perustuu ravinnekiertoon, joka suojelee muun muassa vesistöjä. Rukiin suosio on kuitenkin nousussa. Viljatuotteiden kuidut ovat laadukkaita, ja niitä on runsaasti, jopa runsaammin kuin vihanneksissa, juureksissa ja hedelmissä. "Lignaanit suojaavat jyviä ja siemeniä ja todennäköisesti myös ihmisiä erilaisilta taudeilta", Adlercreutz toteaa. Suomalaismiehet saavat niitä ravinnosta keskimäärin 25 grammaa ja naiset 20. Terveyden vaalijaksi jälkiuunileivistäkin on. Ihminen tarvitsee kuituja 30-35 grammaa päivässä. Tavallinen reikäleipä viipyy uunissa puolesta tunnista tuntiin. Luomuruis tulee Oululaiselle Pohjanmaalta, lähinnä Mustasaaresta. Pitkä paistoaika tekee leivän pinnan kovaksi ja vähentää happamuutta, sillä paiston aikana osa tärkkelyksestä pilkkoutuu sokereiksi. Luomuruis kypsyy Pohjanmaalla, valmistajan mukaan lähinnä Mustasaaressa. Kaikkiaan 50 vuodessa uunista on tullut ulos noin 300 miljoonaa jälki uuni leipää. Vuosittain tarvittavat 20 000 tonnia ruista tulevat Lahden seudun ja Varsinais-Suomen ruispelloilta. Nyt noin kaksi prosenttia peltoalastamme, liki 40 000 SUOMEN LUONTO 12/96 55. Oululaisen mukaan jälkiuunileivän tie taikinasta valmiiksi tuotteeksi vie kaikkiaan 20 tuntia. RUUAN REITIT Ruisleipä palaa ruokapöytään Ruisleipä miehen tiellä pitää. Näin saati in kaikki uunin lämpö hyödynnettyä. Perinteisimpiä ruisleipiä lienee Oululaisen Jälkiuuni leipä, sillä sitä on leivottu samalla reseptillä jo 50 vuotta. Luonnonmukaista kasvintuotantoa valvoo meillä Kasvintuotannon tarkastuskeskus ja jatkojalostusta Elintarvikevirasto. Luonnonmukaisessa viljelyssä vi ljaa ei lannoiteta kemiallisilla lannoitteilla eikä kasveja suojata myrkyllisillä torjunta-aineilla. Kun tekee itselleen voileivän ranskanleivästä, kuituja saa 0,9 grammaa, mutta siivusta ruislimppua peräti 2,5 grammaa. Nimi juontuu siitä, että leipä kypsennettiin uunin jälkilämmössä muiden paistosten jälkeen. Vaikuttaviksi aineiksi on havaittu rukiissa ja muun muassa pellavansiemenissä olevat lignaanit. Vuosittain ruista tarvitaan noin 20 000 tonnia. Vanha hokema on ajankohtaisempi kuin uskoisikaan. Ravintomme sisältämä kuitumäärä on pysynyt samana jo parikymmentä vuotta, sillä kokojyvätuotteiden suosio on laskenut samaan aikaan kun olemme ryhtyneet syömään enemmän kasviksia. Professori Herman Adlercreutzin mukaan kuidut ja niiden seassa olevat muut aineet vaikuttavat syöpäriskiin. Kun esimerkiksi 1978 ruista viljeltiin 74 000 hehtaarilla, viime vuonna sitä oli vain 20 000 hehtaaria. Esimerkiksi sadassa grammassa valkokaalia on kaksi grammaa kuituja, samassa määrässä näkkileipää niitä on yli seitsemän kertaa enemmän. Taikina syntyy täysjyväruisjauhoista, hiivaleipävehnäjauhoista, vedestä, hiivasta ja suolasta . Alice Karlsson 33. Jälkiuunileivän koostumus on yksinkertainen. Rukiin kuitujen on näet todettu suojaavan ihmisiä muun muassa eturauhas-, rintaja paksunsuolensyövältä. Vuodessa ruisalakin on lähes kaksinkertaistunut. Oululainen hankkii rukiin Lahden leipomoonsa lähialueen viljelijöi ltä ja VarsinaisSuomen vi lja-aitasta. Leipienkin kuitupitoisuus vaihtelee. PÄÄOSA JA'LKIUUN/LE/ VÄN RUISRAAKA-AINEESTA KASVAA SADA!{ KILOMETRIN SÄTEELLÄ LEIPOMOSTA OULULAISEN JÄLK/UUNILEIPÄ LEIVOTAAN • LAHDESSA KM n /0(} 200 Käynökuva/Hannu V irtanen Oululainen tekee jälkiuunileipänsä Lahden leipomossa, jossa on myös mylly. LUOMUJÄLKIUUN/LEIVÄN RUIS VILJELLÄÄN PÄÄOSIN POHJA NMAALLA . vsk
Tuomareita on epäilty virkarikoksesta, lähinnä ilmeisesti lahjoman ottamisesta. Tapausta voi verrata Perkkiön asemaan. Anita Seppänen Toimitusinsinööri Simo Perkkiö salasi katselmuskokouksissa sen, että Kemijokiyhtiö haki rakennusluvan lisäksi oikeutta aloittaa altaan pohjan raivaus ennen lainvoimaista päätöstä. Erityisen merkittävää on, että sama jaos käsittelee myös Kemijoki Oy:n Vuotos-hakemusta. Vesiylioikeus katsoi virkamiehen jääviksi ja muistutti painokkaasti Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimuksista. Puolueettomuuden on oltava uskottavaa Tuomarin tekee esteelliseksi sukulaisuus, kaveruus tai taloudellinen kytkentä johonkin asianosaiseen. Tosiasiassa komitealla oli selkeä ehdotus: "Kemijoen voimataloudellista rakentamista tulisi jatkaa. "Se oli mukana vain yhtenä vaihtoehtona. Ei siis riitä, että tuomari on muodollisesti puolueeton, yleisön on myös pystyttävä uskomaan puolueettomuuteen. Hän ei halua myöskään arvioida omaa uskottavuuttaan. "Ympäristökeskuksen virkamiehiä oli samassa Kemijoki Oy:n järjestämässä tilaisuudessa kuin vesioikeuden tuomaritkin", kertoo rikosylitarkastaja Robin Lardot keskusrikospoliisin Rovaniemen yksiköstä. Suunnitelmaan kuului myös Vuotoksen allas. Se on kieltämättä ollut tapa, mutta monet vanhat tavat ovat paheksuttavia. Syyskuussa Lehtimaja määräsi tutkittavaksi myös vesiylioikeuden jäsenten saamia kestityksiä. Altaan suunnittelija toimitusmiehenä Vesiylioikeus palautti elokuussa takaisin Pohjois-Suomen vesioikeuteen erään jutun. Selitykseksi ei myöskään käy, että Suomessa vesioikeuden tuomarit ja vesipiirien virkamiehet ovat kautta aikojen ryypänneet luvanhakijoiden laskuun. Yhtiö on luvan hakija. Seuraavana olikin vuorossa Lapin ympäristökeskus, josta takavarikoitiin tiettävästi kahdeksan virkamiehen matkalaskuja. Illanviettoa pahemmin uskoa vesioikeuden puolueettomuuteen nakertaa Vuotoksen katselmukseen nimetty toimitusinsinööri Simo Perkkiö. Mikko Niskasaari Ajaako Vuotoksen allast~ Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja määräsi elokuussa keskusrikospoliisin tutkimaan Kemijoki Oy:n ja Pohjois-Suomen vesioikeuden tuomareiden suhteita. Kestityksen taloudellisella arvolla ei ole merkitystä. Vaikkei tällaisia esteitä olisikaan, tuomari voi silti olla esteellinen. vsk.. Kemijoki Oy järjesti kesäkuussa vesioikeuden tuomareille illanvieton heidän ollessaan Kelukosken voimalaitoksen lupahakemukseen liittyvällä tarkastusmatkalla. "Euroopan ihmisoikeussopimus ja ihmisoikeustuomioistuimen siitä antamat tulkinnat painottavat, että tuomarin on toimittava niin, ettei 34 Vuotoksen vesioikeuskäsittelyn pohjatyön tehnyt Simo Perkkiö on vanha altaan rakentamisen suunnittelija. Ensisijaisina rakennuskohteina tulevat kysymykseen Vuotoksen teSUOMEN LUONTO 12/96 55. Vaikka lahjustutkinta on kesken, eikä syytteistä ole tietoa, voi Pohjois-Suomen vesioikeustuomareiden asemaa pitää kestämättömänä. Insinööri Perkkiö aloitti Vuotoksen altaan valmistelun Lapin vesipiirissä jo 1970-luvulla, jolloin hän oli laatimassa 1980 valmistunutta esitystä Lapin vesien käytön kokonaissuunnitelmaksi. Emme ottaneet kantaa Vuotokseen", Perkkiö sanoo. Pohjois-Suomen vesioikeuden "Vuotos-jaoston" puheenjohtaja, virkarikoksesta epäilty vesioikeustuomari Seppo Kemppainen ei kuitenkaan aio siirtää asiaa toiselle jaostolle. Tämä on nykyisin osa Suomen lakia, mikä yleensä unohdetaan", sanoo asianajaja Matti Wuori. Paatuneimmankin tuomarin olisi tullut ymmärtää se viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomi liittyi Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Sen käsittelyyn oli osallistunut henkilö, joka aiemmm oli toiminut hankkeessa ylimääräisenä katselmusmiehenä. Keskusrikospoliisi etsi Kemijoki Oy:n kirjanpidosta virkamiehille järjestettyjen illanistujaisten ja muiden kestitysten kuitteja. arvostelukykyiselle ulkopuoliselle synny epäilystä hänen puolueettomuudestaan
Ihmiset mielsivät sen vesioikeuden esittämäksi pakkolunastushinnaksi. Myös Perkkiön jaosto haikaili altaan perään: "Vuotoksen allasalueen vesistöt eivät nykyisellään ole merkittäviä virkistysalueita. Kemijoki Oy sai 1993 eduskunnan oikeusasiamieheltä huomautuksen yksityismetdlaia rikkomisesta parturoituaan Vuotosjoen rantaa vesirajaan asti. Toimitusinsinöörinä Perkkiö teetätti dosentti Ilmo Mäenpäällä tutkimuksen Vuotoksen yhteiskuntataloudellisista vaikutuksista. Myöhemmin hän esityksessään vesioikeudelle ehdotti työluvan myöntämistä. jäävi toimitusinsinööri. vsk. "Olin mukana vain aivan alkuvaiheessa 1989-90", Perkkiö sanoo. Se on osa kulttuuria, jossa oikeuskäsitteet ovat hämärtyneet", Oinaala huomauttaa. Toimitusmies salaili Toimitusinsinööri Perkkiö herätti huomiota Vuotoksen katSeppo Keränen selmuskokouksissa, joissa hän pimitti osan Kemijoki Oy:n hakemuksesta. Hänen tiedossaan ei myöskään ole, että vahinkoarvioiden liittäminen katselmuskutsuihin olisi aiheuttanut sekaannuksia. lastuskäyttöä kuten esimerkiksi Lokan ja Porttipahdan tekojärville", mietintöön kirjattiin. Pakettiin kuului myös hintasuositus, jolla edistettiin maiden myymistä joki yhtiölle eli pyrittiin pelaamaan asianosaiset ulos vesioikeusprosessista", toteaa Suomen luonnonsuojeluliittoa katselmuksissa edustanut varatuomari Pirjo-Riitta Oinaala. Paikalliset neuvottelut Vuotoksen rakentamiseksi alkoivat seuraavana vuonna. Vesioikeudelta odotetaan johdonmukaisuutta Eduskunnan oikeusasiamies havaitsi eräässä selvityksessään, että Perkkiö on ollut mukana laatimassa 1994 julkistettua Lapin vesija ympäristöpiirin Lapin vesien käytön, hoidon ja suojelun kehittämissuunnitelmaa. Yhtiö haki rakennusluvan lisäksi oikeutta aloittaa valmistelutyöt ennen lainvoimaista päätöstä. Näin edistettiin maakauppoja. "Kaikki tämä osoittaa, ettei Perkkiö ole puolueeton vaan ajaa hakijan asiaa. "Kannanotot olivat komitean mielipiteitä. Altaalle olisi saattanut ennen pitkää muodostua veneilyja virkistyskaSUOMEN LUONTO 12/96 55. Komitean piti valmistella asioita si ltä pohjalta, ettei Vuotosta rakenneta, mutta se päinvastoin kytki rakentamisen lähes kaikkiin esityksiinsä. Komitean mietintö valmistui 1984. 35. Minä olin vain sihteeri", Perkkiö sanoo. Vesioikeuden ratkaisuja odotetaan hyvin kiinnostuneina. kojärven ja voimalaitoksen rakentaminen, Kitisen voimalaitosten rakentaminen sekä rakennusasteen suurentaminen Kemijoen pääuoman laitoksissa". Siinä asiat käännettiin päälaelleen: Vuotos-paketissa sovitut haittakorvaukset muuttuivat yhteiskuntataloudellisiksi hyödyiksi. Perkkiö puolestaan vakuuttaa, ettei Mäenpään tutkimusta käytetty intressivertailussa. Valtioneuvosto päätti kuitenkin 1982, ettei allasta rakenneta. Näihin kuului myös altaan pohjan raivaus, minkä Perkkiö salasi. Esimerkiksi Kemijärven hoidon ja kunnostuksen osalta suunnitelman toteutus ja rahoitus näyttävät nojautuvan Vuotospakettiin, jonka edellytys on Vuotoksen rakentaminen. Ei ole silti hämmästyttävää, että Pohjois.Suomen vesioikeus nimesi toiminnassa mukana olleen henkilön toimitusinsinööriksi. Simo Perkkiön esteellisyydestä on tehty vesioikeudelle muistutus. Tämän jälkeen Perkkiö ehdotti työluvan myöntämistä muun muassa siksi, että yhtiö on jo sijoittanut Vuotokseen 200 miljoonaa markkaa, pääasiassa ·maan ostoihin. "Ensimmäinen versio Vuotos-paketista julkistettiin 1987. Työluvalla alue yritetään rakentaa niin pitkälle, että vesiylioikeus ja korkein hallinto-oikeus, jonne Vuotoshanke tulee päätymään, ovat tapahtuneen tosiasian edessä. Vesistön käyttöä suunnittelemaan se asetti komitean, joka otti nimekseen Kemijokikomitea. Se oli tärkeää, sillä rakentamisen jälkeen tehtävät lunastukset lasketaan haittoihin, etukäteen tehtyjä ei. Katselmuskutsuihin Perkkiö liitti Kemijoki Oy:n tilakohtaiset vahinkoarviot, jotka olivat reilusti alle hintasuositusten. Komitean virkistyskäyttösekä uittoja kuljetusjaoston sihteeriksi valittiin Simo Perkkiö
Museon johtaja Pentti Kronqvist perusti Nanuk-nimisen arktisen seuran kymmenen vuotta sitten, ja siitä virisi innostus Suomen ensimmäisen arktisen museon rakentamiseksi: 36 Päärakennus muistuttaa grönlantilaista turvemajaa. Viime kesän näyttely tuli Jamalin niemimaalta Siperiasta. Penlti Kronqvist esittelee oman Grönlannin retkensä rekeä ja hylkeennahkaisia saappaita. Luonnon ääniä kuuntelemaan hiljentyneen vierailijan ottaa ensimmäisenä vastaan matala turvemaja, kopio pohjoisgrönlanti laisesta itasta. Sen takana lymyää päärakennus osittain turvekummun sisällä; vain yläkerta, katto ja oviaukko näkyvät. He elävät hyvin oloissa, joissa meikäläinen kuolisi nälkään parissa viikossa." Thule-eskimot ovat eläneet pitkään eristyksissä muusta asutuksesta, mutta heidänkin kulttuurinsa on häviämässä. Ainakin sinne, nenetsien maille, viimeksi 1993 Grönlannissa retkeillyt Kronqvist haluaa vielä matkustaa. Monipuolisella museolla on laaja kirjasto, vilkas kirjeenvaihto sekä yhteistyötä pohjoisten yliopistojen ja arktisten tutkimuslaitosten kanssa. Rakennuksia ei näy, kaupungin häly on vaimennut. tarvittiin rahankeräystä, sponsoreita ja valtavasti talkootyötä! Talkootyö on niin olennainen osa Nanoqin henkeä, että Pentti Kronqvistille museon johtaminenkin on harrastus. Jääkarhun jäljillä Nanoq-museo Pietarsaaressa on kunnianosoitus arktiselle elämälle ja tutkimukselle. Nanoq tarkoittaa grönlanninkielellä jääkarhua. "Olisi väärin ryhtyä tähän palkoll iseksi, kun kaikki on tehty yhdessä talkoilla", Kronqvist todistelee, vaikka myöntää, että töitä päätoimiselle johtajalle riittäisi. Kokoelmia ovat kartuttaneet museosta tietävät ihmiset ympäri maailman. "Siellä jäät lähtevät vasta heinäkuun loppupuolella. Se kertoi nenetsien asumisesta, tavoista ja uskomuksista. Kesäisin Nanoqissa on vaihtuvia näyttelyitä. Eniten aikaa hän on viettänyt Thule-eskimoiden parissa Pohjois-Grönlannissa. Hänen matkoiltaan hankkimaansa esineistöä ja retkivarusteita on esillä Nanoqissa. Talkoovoimin rakennettu Nanoq on Pohjoismaiden, ehkä koko Euroopan, monipuolisin arktinen museo. Heidän 800 hengen yhteisönsä elää vielä täysin luonnon ehdoilla. Hän muun muassa johti suomalais-norjalaista retkikuntaa, joka hiihti 198 1 Grönlannin yli 26 vuorokaudessa. Teksti ja kuvat Ritva Kupari SUOMEN LUONTO 12/96 55. Pentti Kronqvist on itse tehnyt seitsemän retkeä Grönlantiin ja lisäksi matkoja Pohjois-Kanadaan. Merkittävä lahjoittaja ja museon tukija on tukholmalainen napa-alueiden tuntija Anders Häggblom, joka on tutkinut erityisesti Huippuvuorten jäätiköitä. Alakerran lasivitriineissä on Kanadan eskimoiden vuoluki viveistoksia, mursujen ja hylkeiden luista valmi stettuja esineitä sekä vaatteita. Arktiseen Nanoq-museoon Pietarsaaren Fäbodassa kävellään pysäköintipaikalta parikolmesataa metriä hiekkatietä hiljaisen kangasmetsikön läpi. Seiniä koristavat Kanadan eskimonaisten ompelemat seinätekstiilit, joissa kuvataan heidän kulttuuriaan. Ympäri vuoden auki olevan museon opastus ja juoksevat työt hoituvat koululaisten, opiskelijoiden ja työllistettävien työpanoksin. Toisessa kerroksessa voi paneutua tutkimusmatkojen historiaan ja henkilöihin koillisväylän löytäjä Nordenskiöldistä Antarktiksen valloittaneeseen Amundseniin sekä retkeilijöiden varusteisiin. vsk.. Nykyaikaisissa, valoisissa sisätiloissa on esillä kaikkien arktisten alueiden kulttuuri ja tutkimus: Eteläja Pohjoisnapa, Grönlanti , Huippuvuoret, Kanadan ja Siperian alueet. "Viidenkymmenen vuoden kuluttua he lähtevät metsästämään vain harrastuksesta ja ostavat kaupasta ruuan", Kronqvist ennustaa. Suurin osa syö ruuaksi hylkeitä, mursuja, sarvivalaita ja jääkarhuja. Matka-aineistoistaan hän on koonnut monissa maissa esitettyjä dokumenttielokuvia ja näyttelyitä, kirjoittanut artikkeleita ja pitänyt luentoja. Kesä on elo-syyskuussa, ja keskilämpötila on silloin noin neljä astetta. Kronqvist tuntee valtavan maaran tarinoita arktisten alueiden tutkimusretkeilijöistä, mutta on kokenut itsekin ainutlaatuisia seikkailuja. Museoalueella on myös Pentti Kronqvistin purkutuomion saaneista rakennuksista ja hylätyistä esineistä kokoama mökki kylä, jossa on kaksi savusaunaa vierailijoille. Rakennuksen esikuva on pohjoisgrönlantilainen turvemaja
Tiivis rakentaminen vaikeuttaa ratkaisevasti mahdollisuuksia harjoittaa osa-aikaista viljelyä, jolla voisi keventää sekä työttömyyden aiheuttamaa aineellista että henkistä ahdinkoa. Matkat vähänkään etäämmällä oleville palstoille taas nostavat kustannuksia kohtuuttomasti. J os muuan pieni pyy levä ranskalainen, kaksisataa vuotta sitten omakomentoiseen EU:hun verisesti pyrkinyt herra nousisi haudastaan, hän huomauttaisi noihin kaavailuihin: "Armeija marssii vatsallaan". Kristikunta ei pysty enää pitämään joulun "maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto" -henkeä pystyssä edes kulissina. Kahtiajako köyhiin ja rikkaisiin syvenee koko maailmassa. Tuoreen tiedon mukaan maapallon väestöstä jo puolet asuu kaupungeissa, Suomessa enemmänkin. Pidän ehdotustani edelleen erinomaisena. Tunnen itseni kutakuinkin hölmöksi kirjoittaessani tällaisesta itsestään selvästä asiasta. Avustusjärjestöt ovat voimattomia, vaikka niillä olisi vielä elintarvikkeita varastossa. Vastakkaistakin tietoa on tuotettu, mutta niiden numeroleikit perustuvat yhteiskuntamme rahakulttuurin tämänhetkiseen tilanteeseen, eivät tarjolla olevaan mahdollisuuteen ennustaa tulevia tilanteita varsin tarkasti. Vaihtoehdon toteutumisen esteenä ovat monet viime vuosikymmenten yhteiskuntapoliittiset ratkaisut ja ne yhä ainoiksi oikeiksi hyväksyvä asenneviive. Kun jaettavaa on yksilöä kohti entistä vähemmän, taistelu siitä kiihtyy sekä kansojen väliseksi että kansojen sisäiseksi. 37. Ja niin taitaakin olla, että omavaraisuuden ja yltäkylläisyyden välille vedetään tulevaisuudessa yhtäläisyysmerkki. Sosialisoinnillani saataisiin aikaan vain osa todellisesta omavaraisuudesta, jota tarvitaan kenties vielä aikaisemmin kuin uskommekaan. J oskus 1970-luvulla minua pyydettiin puhumaan Kotkassa itsenäisyyspäivän juhlassa. Noiden päivien nuoret ovat nyt keski-iän kynnyksellä, osa jo ehtinyt sen ylikin, mutta tuskin heidän innostuksensa on noista ajoista vähentynyt, ja samalla tavoin tuntevia on tämän päivän nuorten keskuudessa kenties enemmän. Tasavallan presidentin kunniaksi on sanottava, että hän reagoi asiaan. ~ ----( ~ ------Vaihtoehtoisen pienimuotoisen tuotannon mahdollisuus turvata ravinto tuleville sukupolville on parempi kuin vallalla oleva tehomaatalous. Suuri osa kansalaisista, suurempi kuin kenties koskaan, ei kykene saavuttamaan jalat irti maasta kohottavaa joulumielihurmiota. Ja on päättäjien otettava kriisiaikoina huomioon siviiliväestönkin vatsat, tyhjinä nekin tuottavat kiusallisia ääniä. Osa jaksaa pyristellä vastaan. Olisihan yksi ilopilleri joulunvietossa sekin, että lanttulaatikko saataisiin oman maan tuotteista. Pienimuotoiseen ravinnontuotantoon siirtyminen olisi tietysti hankalaa. Puhuin ihan näistä samoista asioista ja esitin, että kaupunkien pitäisi kiireesti ostaa lähiympäristöjensä viljelymaat ja jakaa ne osa-aikaviljelyyn halukkaille. Turhautumisen tunnetta kasvattaa tieto siitä, että mahdollisuudet parempaan tulevaisuuteen ovat olemassa ainakin kansallisella, kenties pohjoismaisellakin tasolla. Teksti ja kuva: Ilkka Koivisto Ensi vuonna Ilkka Koivisto ilahduttaa Suomen Luonnon lukijoita tarinoimalla eläinten käyttäytymisestä. Vaikka vielä intoakin olisi, rahaa ei ole kuin välttämättömimpään, kaikilla ei edes siihen. Ja vaikka intoa olisi, ei osa-aikaviljely ole mahdollista kesämökeilläkään harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Hupenemisen syy on tuttu: ravinnontuotanto ei kasva samaa vauhtia kuin kuluttajien määrä. Viime kesänä uutisvälineissä kerrottiin maailman viljavarastojen olevan hupenemassa kovaa vauhtia. Ja tämäkin on vasta alkua katastrofien ketjulle. Johdonmukaisesti ajatellen päätelmä on selvä, viljan ja muidenkin elintarvikkeiden huvetessa mahdollisuudet auttaa katastrofien koettelemia ihmisiä loppuvat. KUUKAUDEN ILKKA Yltäja altaky llin Joulun markkinointitouhu alkoi aikaisemmin kuin koskaan. Sekin saattaa käydä voimille, kun ympäristön paineita kasaantuu. Valitettavasti nämä uutiset ovat vasta kuin lähestyvän rajuilman kaukaista jylyä. Moni näistä purnaajista tempautuu kuitenkin mukaan kukkaroa ja henkisiä voimavaroja rasittavaan lahjojen hankintaan. Totesin, että nuorten joukossa tämä tarjous otettaisiin varmasti vastaan innokkaasti. Siksi on murheellista, että nämä näkymät ovat ilmeisesti kadonneet horistontin taakse. Totutun kaavan mukaan suuri joukko kansalaisia kauhistelee joulun kaupallisuutta. Ja EU:n Muumilaakson pikku Myyssä, Belgiassa, jo reilusti yli 90 prosenttia. Yltäkylläisyys on menneisyyttä, eletään altakylläisyydessä. Tämä tieto sai hämmästyttävän vähän huomiota. Kuulin kyllä jälkipuheena, että ehdotukseni haiskahti sosialisoinnilta. SUOMEN LUONTO 12/96 55. Julkisesta sanasta ainakin syntyy tällainen kuva. Hän totesi , että Suomessa edelleenkin jatkuva peltoalan pienentäminen on pahassa ristiriidassa tuon elintarviketuotannon peruskiven murenemisen kanssa. vsk. Juuri nyt on Keski-Afrikan sydämessä miljoona ihmistä köyhyyden ääritilassa, ruoka ja vesi ovat loppumassa, välttävästäkään turvallisesta asuinsijasta ei ole tietoa. Varoaika on supistunut kuukausiksi. Esittämäni "sosialisointi" olisi toteutuessaan vielä vaatimatonta siihen kritiikkiin nähden, jonka Esa Aallas suuntasi tämän lehden edellisessä numerossa nykyisiin maanomistusoloihimme ja sen seurauksiin. Sen sijaan viime aikoina on puhuttu lähes päivittäin Suomen kaavailuista olla liittymättä Natoon ja pysyä aseellisessa puolustusvalmiudessa omavaraisena
Ne ojentelevat pitkiä raajojaan ja huojuvat eteenpäin kuin hidastetussa filmissä. Ruskosauvasirkoista on koiraita vain yksi tuhannesta; lisäksi koiraat eivät juuri koskaan parittele naaraiden kanssa. Esimerkiksi intialaisen kymmensenttiseksi kasvavan ruskosauvasirkan väri muuttuu ympäristöolojen mukaan. Niitä on myös Afrikassa ja Amerikoissa, mutta muilla kuin trooppisilla alueilla lajimäärä jää vaatimattomaksi. ja kosteassa värijyväset hajaantuvat solujen solulimaan, ja hyönteinen tummenee ruskeaksi. Pienimmät lajit jäävät parin sentin mittaisiksi , suurin on Borneossa elävä sauvasirkka (Pharnacia serratipes), jolle voi kertyä mittaa yli 30 senttiä. Yöllä liikkuvat sauvasirkat ovat yleensä verkkaisia otuksia. Osa sirkoista popsii monia eri kasveja, osa vain muutamia harvoja lajeja. Hämärässä, viileässä 38 Sauvasirkan ruumiin pinnassa on usein kohoutumia ja nystermiä. Myös sellaiset sauvasirkat, joista suuri SUOMEN LUONTO 12/96 55. Tarpeen vaatiessa sirkka kykenee kuitenkin harppomaan melkoista haipakkaa. Raajat päättyvät kynsiin, joiden välissä on tarttumakäsnät. Niiden avulla sirkka pystyy matkaamaan vaikka pystysuoralla lasi levyllä. Naaras vastaa lisääntymisestä Monilla sauvasirkoilla koiraat ovat harvinaisia tai puuttuvat jopa kokonaan. Se on maailman pisin hyönteinen. Muuttunut väri auttaa naamioitumaan, pelottaa saalistajia ja voi joskus sopeuttaa sirkkaa selviytymään paremmin uusissa oloissa. Teksti ja kuvat: Erkki Makkonen Kummitusten sukua Suurin osa noin 2500 tunnetusta sauvasirkkalajista elää tropiikissa Kaakkois-Aasiassa, Uudessa Guineassa ja Australiassa. Kaikki sauvasirkat ovat kasvinsyöjiä. Esimerkiksi Etelä-Euroopassa elää vain neljä lajia. Joillakin on vain yksi ravintokasvi. vsk.. Tällaisena se pystyy imemään tehokkaammin lämpöä. Sauvasirkat lisääntyvät nei tseell isesti eli partenogeneettisesti: jälkeläiset kehittyvät naaraan munasoluista ilman hedelmöitystä. Lämpimänä ja aurinkoisena päivänä värijyväset kasaantuvat kussakin solussa yhteen, sirkka muuttuu vaalean vihertäväksi ja heijastaa hyvin lämpöä. Värinvaihtokyky perustuu ihossa olevien pigmenttisolujen värijyväsiin, jotka voivat olla solussa hajallaan tai yhdeksi möykyksi kerääntyneinä. Ne voivat olla siivekkäitä tai siivettömiä. Väri vaihtuu tarpeen mukaan Monet sauvasirkat pystyvät vaihtamaan vana tilanteen mukaan. Sauvasirkat ovat tikkumaisia, pitkänhoikkia ja pitkäraajaisia. Niiden ansiosta eläin muistuttaa erehdyttävästi kasvin ohutta oksaa
D Erkki Makkonen on luontoja ympäristöasioihin keskittynyt vapaa toimittaja ja valokuvaaja Joensuusta. Häiritty sauvasirkka jähmettyy liikkumattomaksi oksaa vasten tai pudottautuu maahan. Eräät lajit turvautuvat varoitukseen: ne päästelevät ääniä tai väläyttelevät kirkasvärisiä takasiipiään etusiipien alta. Toukat kasvavat ja luovat nahkansa useita kertoja. 39. Jos ne kuitenkin lähtevät liikkeelle valoisalla, ne pysyttelevät tiukasti kasvillisuuden suojassa. Näin se kiipeää lähimpään kasviin, joka on tavallisesti sopiva ravintokasvi. Naaras munii kerralla muutamasta kymmenestä yli tuhanteen munaa määrä riippuu lajista. maa ne sitten oleskelukasviinsa tai pudottaa maahan. Sirkat voivat käyttäytyä hyökkäävästikin: jotkin lajit tyhjentävät suolensa sisällön ahdistajan päälle, muutamat taas tökkivät vainoojaa raajojen terävillä piikeillä. Muutaman millimetrin mittaiset, paksukuoriset munat pysyvät levossa muutamasta kuukaudesta jopa kolmeen vuoteen. Nahanluonnin yhteydessä menetetyn raajan tai tuntosarven tilalle kasvaa uusi. Useimmat sauvasirkat ovat liikkeellä vain hämärässä tai pimeässä. Sauvasirkkojen uudennuskyky onkin parempi kuin useimmilla muilla hyönteisillä. Naaraat ovat sukukypsiä melkein heti viimeisen nahanluonnin jälkeen. Sauvasirkat ovat yleisiä, mutta näitä naamioitumisen mestareita pääsee harvoin näkemään. Näissä kummitussirkkojen sukulaisissa on niin kääpiöitä kuin jättiläisiäkin. Sauvasirkat ovat merkillisiä hyönteisiä. Muuan Pohjois-Amerikan kaakkoisosissa elävä sauvasirkka (Anisomorpha buprestoides) torjuu esimerkiksi lintujen saalistusyritykset ruiskuttamalla niiden päälle ärsyttävää ainetta, jota erittyy keskiruumiin ensimmäisen jaokkeen rauhasista. osa on koiraita, lisääntyvät tavallisesti partenogeneettisesti. Ne aikuistuvat kolmessa-kahdeksassa kuukaudessa. Pientä aikuista muistuttava toukka suunnistaa kuoriuduttuaan kohti valoa ja poispäin painovoiman suunnasta. Kun uloke katkeaa tästä kohdasta, erityinen läppä sulkee syntyneen aukon ja estää kudosverta valumasta ulos. Kemikaalisuihku kantaa useiden kymmenien senttien päähän, ja sirkka suuntaa sen tarkasti kohti saalistajaa. Mikäli naamionti tai puolustus pettää, sauvasirkoilla on vielä yksi keino jäljellä. Jos tuuli huojuttaa kasvillisuutta, sirkat tehostavat naamiointia keinuttamalla itseään näin ne matkivat tuulessa heiluvaa oksaa. Vihollisen ottaessa kiinni sen jalasta sirkka irrottaa raajan ja koikkelehtii karkuun. Jos naamiointi pettää Sauvasirkkoja suojelevat hyvin väritys, muoto ja tapa viettää suurin osa ajasta liikkumattomana. Jalkojen ja tuntosarvien tyvessä on katkaisu-uurre. vsk. Se laskee munat ruumiistaan yksitellen ja liiSUOMEN LUONTO 12/96 55. Koiraat kehittyvät hitaammin ja jäävät naaraita pienemmiksi ja hennommiksi
Puolessa vuodessa saastepäästöt vähenivät jonkin verran. He kiinnittivät unikekoihin radiolähettimen, seurasivat eläinten liikkumista ja tutkivat puiden otuksille tarjoamaa ravintoa. joutunut myös 11 prosenttia lintu-, 20 prosenttia matelija-, 25 prosenttia sammakkoeläinja 34 prosenttia kalalajeista. National Geographic -lehti (voi. Se on vähentynyt Englannissa, ja yhtenä syynä tähän on pidetty alkuperäisten metsien vähenemistä. Unikeot roikkuvat takajaloillaan oksista ja puhdistavat lehtien alapinnan kirvoista. Tämän Manner-Euroopasta tuodun puun suosion syy selvisi tutkimuksessa: vuorivaahteroissa on enemmän kirvoja kuin alkuperäisissä puulajeissa. 190:5) kertoo, ettei tilanne välttämättä ole muuttunut 1950-luvun masentavista vuosista. Siinä tekijä kiinnitti ihmisten huomion torjunta-aineiden tuhoihin luonnossa. Julkisen varoituk40 Monet yritysjohtajat osoittivatkin halua paneutua aiempaa paremmin tehtaittensa ympäristöongelmiin. Selvityksessä nimettiin ensimmäisen kerran tehtaat, joiden johto ei ollut välittänyt mitään viranomaisten kehotuksista ryhtyä suojelemaan vesistöjä. Nyt tutkijat yrittävät yhdessä viranomaisten kanssa löytää torjuntakeinon, joka olisi vaaraton linnuille. Maailmanpankin asiantuntijat ovat olleet mukana luomassa tehtaitten luokitusjärjestelmää. Suurin osa Yhdysvaltojen ja Kanadan länsiosista lähtevistä preeriahiirihaukoista (Buteo swainsonii) päätyy Argentiinaan La Pampan lääniin. sen jälkeen Indonesian lehdistössä kerrottiin epätavallisen runsaasti ympäristöongelmista. Saastuttaville yrityksille oli ilmoitettu puoli vuotta aikaisemmin, että niiden nimet julkistetaan, elleivät ne ala suhtautua vakavasti ympäristönsuojeluun. Jo aikaisemmin oli havaittu, että unikeot kuluttavat jopa neljänneksen ajastaan vuorivaahteroissa. Ulkomaisen pääoman omistamat tuotantolaitokset saastuttivat vähemmän kuin indonesialaisten omistamat. Saarivaltion tiedotusvälineet ovat tiukasti hallitsevien kenraalien valvonnassa. Suurinta Indonesia yllätti myönteisesti osaa lajeista uhkasi väestön lisääntymisen ja taloudellisen kasvun aiheuttama elinpaikkojen tuhoutuminen. vsk.. Argentiinalaiset viljelijät pitävät preeriahiirihaukkoja ystävmaan sen paikallinen nimikin on "sirkansyöjähaukka". Maailmanpankin omissa raporteissa pidetään mahdollisena, että kokeilu johtaa sovelluksiin myös muissa kehitysmaissa. Seuraukset olivat katastrofaaliset. Merkittäviä uhkatekijöitä olivat myös vieraiden lajien leviäminen eläinten asuinalueille, eläinkantojen liian voimakas hyväksikäyttö, saastuminen ja ilmaston muuttuminen. Kesäkuussa jopa 80 prosenttia unikeon muonasta koostuu hyönteisistä. Luetteloon oli ULKOMAILTA Anne Petäinen{fietokorppi Afrikkalaiset hyeenakoirat ovat vähentyneet romahdusmaisesti niitä on jäljellä enää muutama tuhat. Juha Valste Indonesian hallitus yllätti viime vuoden lopussa sekä arvostelijansa että yritysjohtajat, jotka olivat tottuneet ympäristölakeja valvovien viranomaisten lepsuuteen ja lahjottavuuteen. Uhanalaisia Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) julkaisema uhanalaisten eläinten punainen luettelo kertoo, että 1996 neljännes kaikista nisäkäslajeista oli vaarassa hävitä sukupuuttoon. Pohjois-Amerikasta muuttaa miljoonia lintuja talvea pakoon Etelä-Amerikkaan. D SUOMEN LUONTO 12/96 55. Ne oli sijoitettu alimpaan eli mustaan luokkaan. Unikeon kohtalosta huolestuneiden pitää ilmeisesti alkaa suosia vuorivaahteraa, jota monet pitävät Britannian metsiin levinneenä roskapuuna. Presidentti Suharton johtama saarivaltakunta ei ole saanut juuri kehuja luonnonsuojelusta. Unikeon on uskottu syövän pääasiassa pähkinöitä, marjoja ja siitepölyä. Woodbridge arvioi, että talvehtimisalueella Argentiinassa on kuollut noin 20 000 preeriahiirihaukkaa. Preeriahiirihaukkaa tutkineen Brian Woodbridgen selvitysryhmä löysi viime tammikuussa tutkimusalueella noin 4000 kuollutta haukkaa. Juhani Artto Nykyaikaisen ympäristönsuojelun alkuna pidetään usein 1962 ilmestynyttä yhdysvaltalaisen Rachel Carsonin teosta Äänetön kevät. Viime vuosina tuhohyönteisiä on kuitenkin ollut pelloilla niin paljon, etteivät haukat ole pystyneet hävittämään niitä. Pankki korostaa, että luokittelua ja julkisuuden käyttöä ohjauskeinona vasta kokeillaan. Pakon edessä viljelijät alkoivat käyttää halpaa torjunta-ainetta, jonka vaikuttavana aineena oli organofosfaatti. Vuori vaahtera sopii unikeolle Unikeko on suunnilleen rotan kokoinen, pörröhäntäinen jyrsijä, joka vaipuu talvihorrokseen. Tutkimus osoitti, että se käyttää ruoakseen paljon enemmän hyönteisiä kuin on luultu. Uhanalaisuuden arviointiin osallistui yli 500 tutkijaa eri puolilta maailmaa. Claire Ozanne ja Paul Bright alkoivat selvittää asiaa Etelä-Englannissa. Kohtalokas erehdys Viranomaiset julkistivat osan selvityksestä, jossa luokiteltiin 187 tuotantolaitosta sen perusteella, miten niiden jätevedet saastuttavat ympäristöä. Näiden joukossa on satojatuhansia petolintuja
Veneily ei ole Virossa läheskään yhtä yleistä kuin Suomessa, mutta tilanne voi muuttua nopeasti. Sen luonnon arvokkain osa ovat kauniit rannat ja täysin luonnontilaiset ikimetsät, joihin ei ole koskenut kirves eikä saha. Tilanne ei kuitenkaan voi jatkua tällaisena loputtomiin. Monissa paikoissa on suuria gneissibreksialohkareita, joiden alkuperä on tuntematon", Timm kertoo. Pohjoisia leveähuulisarvikuonoja on jäljellä enää Zairen koillisosassa sijaitsevassa Garamban savannikansallispuistossa. Meri suojelee vielä saaria liian monilta kävijöiltä. vsk. "Pitkä ja kapea, melkein 20 neliökilometrin kokoinen Naissaari on ollut sotilaskäytössä jo yli sata vuotta. "Osmussaari on melkein viiden neliökilometrin laajuiJuha Valste/fietokorppi vonnassa tarpeelliset kulkuneuvot ja varat polttoaineeseen WWF:ltä ja muilta kansainvälisiltä suojelujärjestöiltä. lametsästystä helpottaa Zairessa vallitseva korruptio ja sekasorto: valtio ei ole pitkään aikaan maksanut palkkoja puistohenkilökunnalle, poliiseille eikä sotilaille. Venäläiset sotilaat ovat menneet, ja saaret ovat nyt vapaita. Percy Mashaire nen saari vähän yli kymmenen kilometrin päässä rannikosta. suojellut niiden luontoa. He uhkaavat nyt viimeisiä pohjoisia leveähuulisarvikuonoja. Virossa julistettiin keväällä 1995 rauhoitetuiksi Suomenlahden saaret Osmussaari ja Naissaari. Niitä on vain noin 30 yksilöä. Toivottavasti tämä vapaus ei tuo mukanaan pilvenpiirtäjiä Virossa on esitetty jopa, että Naissaari olisi paras paikka Pohjolan Hong Kongin rakentamiseen! Indrek Rohtmets 41. Mukana ovat olleet myös Osmussaari Aivar Leito/PildiPank ja Naissaari", kertoo Viron ympäristöministeriön luonnonsuojeluosaston johtava asiantuntija Udo Timm. Tällä hetkellä Garamban vartijat saavat palkkansa, vaiViron saaria suojellaan Rauhoitetun ja vielä rauhallisen Osmussaaren upeat, portaina nousevat rantavallit kertovat muinaisista rannoista. Viimeisiä viedään Monet Sudanin poliittisia oloja Zaireen paenneet sissit ja pakolaiset ovat ryhtyneet salametsästäjiksi. Tiukasti vartioidut sarvikuonot alkoivat lisääntyä aluksi hitaasti, sitten yhä nopeammin. Päättäväiset suojelutoimet pelastivat sarvikuonot Umfolozin-Hluluwen suojelualueella. Nykyisin leveähuulisarvikuono on yleinen monilla Etelä-Afrikan ja Zimbabwen suojel ual uei lla. "Virossa on selvitetty luonnon tilaa noin 300 suojelualueella; puolet niistä on yli 150 hehtaarin laajuisia. Muutaman vuosikymmenen jälkeen eläimiä siirrettiin takaisin alueille, mistä ne oli vain vähän aikaisemmin hävitetty. Saarella on säilynyt vanhoja rantavalleja, joiden välissä on ainutlaatuisia jäännejärviä. Saarella on pieni lehto, jota kutsutaan Tanskan kuninkaan puutarhaksi", selvittää Timm. Molemmat ovat olleet pitkään sotilaskäytössä, mikä on sekä tuhonnut että SUOMEN LUONTO 12/96 55. Sarvikuonojen saULKOMAILTA Leveähuulisarvikuono voi painaa yli kaksi tonnia. Kuvan mahtavat sarvekkaat ovat eteläistä alalajia. Leveähuulieli valkosarvikuonon eteläinen alalaji hävisi lähes sukupuuttoon eteläisestä Afrikasta tämän vuosisadan alussa
Yleismaailmallinen lintutieteen ja -harrastuksen kieli on englanti. Malmström kritisoi (SL 11 /96) ulkomaisista lintulajeista käytettyjen suomenkielisten nimien sekavuutta ja tuli siinä yhteydessä puuttuneeksi myös juttuuni (SL 10/96). Se, onko työryhmä täysin onnistunut työssään, onkin sitten jo toinen kysymys. Ei löytynyt (tai olisi 42 löytynyt, jos olisin havainnut kirjan loppuun piilotetun luettelon maailman kaikista tunnetuista lintulajeista). Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Yli 9000 lintulajin nimeäminen on joka tapauksessa ollut hatunnoston arvoinen teko, vaikkei tulos täydellinen olisikaan. Sen toimitus oli kuitenkin poistanut tekstiä muokatessaan. Ryhmän listassa on muutenkin koko joukko epäloogisuuksia, mutta niiden repostelu tässä on turhaa saivartelua. Suomi ei ole maailmassa yksin, mikä on otettava huomioon, kun vieraille lintulajeille keksiSUOMEN LUONTO 12/96 55. Malmström perusteli, miksi lehden edellisessä numerossa esitellyt harmaanärhi ja erakkoiibis ovatkin itse asiassa harmaakuukkeli ja töyhtöiibis. Työryhmän laatimalla listalla amerikan-etuliitettä käytetään sellaisten lajien nimissä, joiden elinalue rajautuu Amerikan kaksoismantereen pohjoisosiin (esimerkiksi amerikanjääkuikka) ja lajien nimissä, joita tavataan Pohjoisja Keski-Amerikassa muttei enää Etelä-Amerikassa (useita lajeja) sekä lajien nimissä, joiden yksilöitä elää kaikissa Amerikan osissa (esimerkiksi amerikanvarpushaukka). Malmströmin Perisoreus canadensisille peraama harmaakuukkeli-nimi on minunkin mielestäni kaikkein osuvin nimenomaan suomalaisesta näkökulmasta. Yhdyn täysin Malmströmin käsitykseen, että ulkomaisille lintulajeille on hyvä olla yleisesti hyväksytyt suomenkieliset nimet ja että Suomen Lintutieteellinen Yhdistys on todennäköisesti ollut oikea taho ne määrittämään. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Lintujen nimistä Kalevi K. Jo ryhmän johtajan Malmströmin kirjoituksessaan esittämät perustelut "amerikankuukkelin" huonoudesta saattavat ryhmän työn outoon valoon. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA jENNEN JÄLKEEN j Näinkin maisema voi muuttua. Niinpä päädyin ratkaisuun, jossa suomensin nimen, jota harmaakuukkelista käytetään sen esiintymisseudulla sekä ennakoiden nyt syntynyttä polemiikkia liitin käännöksen perään linnun tieteellisen nimen. Kaikilla maailman lintulajeilla on tieteellinen nimi. Jyri Mikkola ei edes lintuharrastaja Mikä töyhtöiibis. En halunnut kuitenkaan lähteä itse keksimään linnulle nimeä vaan katsoin, löytyisikö se minunkin kotihyllyssäni olevasta Otavan Lintutieto -kirjasta. Ajattelin juttua kirjoittaessani jopa käyttää tätä nimeä, jonka voi helposti johtaa kyseisen siivekkään ulkonäöstä ja elintavoistakin. Lähetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Suomen Luonnossa 11/96 Kalevi K. vsk.. Onko työryhmä siis tarkoituksellisesti antanut eksoottisille linnuille "huonolta tuntuvia" nimiä. Ilkka Rautiaisen ensin kuvaamassa näkymässä Ähtärin Yläinen-Tuhkio -järven rannalla oli vanha venevaja. Myöhemmin vaja hävisi ja paikalla koreili kirkkaan punainen lasikuituvene
Ilmeisesti asialla on merki tystä, sillä muuten myytti ei olisi jäänyt niin pitkäksi aikaa eloon. Maailman iibiksistä kaksi kantaa englanni ksi töyhtöä: "töyhtömetsäiibis" ja "japanintöyhtöiibis". Menetelmälle ei löydy luonnonsuojelullisia perusteluita kohteissa, jotka toimivat yksipuolisesti pelkkien istutusten varassa. Miksei harmaakuukkeli voisi ihan hyvin olla canadensis-lajinimensä mukaisesti kanadankuukkeli. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvitykset esimerkiksi Vantaanjoelta osoittavat, kuinka jopa rokastamalla pyydystetyt, toisin sanoen tahallisesti ulkopuolelta tartutetut, pahoin vahingoittuneet kaSUOMEN LUONTO 12/96 55. Edellinen on suomennettu nyt madagaskariniibikseksi ja jälkimmäinen japaniniibikseksi. Terho Poutanen Virroillakin toistelee Virroillakin on kiiltomatoja, ja tietoja havainnoista saatiin toimitukseenkin . Luku lähtee käyntiin väitteellä, jonka mukaan puolet Suomen viennin nettoarvosta olisi peräisin metsäteollisuudesta. Tieto puolen valtakunnan nettovientiosuudesta on siten elänyt virheellistä elämää jo 25 vuotta, ja viettää vieläpä syntymäpäiviään muuten luotettavassa, palkittujen tekijöiden ympäristötietokirjassa. Sama kala saattaa ottaa melko pian uudestaan perhoon, joten aivan valtavia henkisiäkään vaurioita ei ilmeisesti synny. Miksei metsäsektori voisi olla itsensä kokoinen. Se menee ky llä maitohapoille väsytyksessä, mutta ei kuole tähän ja sitä Antti Halkka paitsi usein rasi ttuu samalla tavoin vapaanaki n noustessaan kovan kosken ylös tai ajaessaan takaa saaliskalaparvea. " Muut teollisuudenhaarat ovat riippuvaisempia sekä ulkomaisesta energiasta että ulkomailta tuodusta raaka-aineesta", kirja tietää. Lohikalojen lakisääteistä kuturauhoitusta on muuten vaikea toteuttaa käytännössä. Useimmissa arvokkaissa taimenvesissä se on parhaaksi todettu järjestely, joko viranomaisten säädöksenä tai kalastaj ien omaehtoisena käytäntönä. Luonnosta äskettäin sukupuuttoon kuollut japanintöyhtöiibis on japaniksi toki , millä nimellä tai toki-iibiksenä, jos tarpeen sitä voisi kutsua suomeksikin. Maassamme on siis jo pitkään harjoitettu tiedostettua tai tiedostamatonta pyydä ja päästä -pyyntiä. Kohtuuttoman yhteiskunnallisen painoarvon säilyttämiseksi lienee suosittu toistakin myyttiä, jonka mukaan metsäsektori työllistäisi useita satojatuhansia suomalaisia. Malmström mainitsee erakkoiibiksen olevan sanatarkka käännös lajin englanninkielisestä nimestä. Luontaiset lohija meritaimenkannat olisivat todennäköisesti kaikki jo kuolleet sukupuuttoon, jos alamittaisia kaloja ei olisi laskettu takaisin. Virheellisen tiedon 25-vuotissyntymäpäivät Syksyllä ilmestyneessä Suomen ympäristön tulevaisuus -kirjan teollisuutta koskevassa osuudessa on mielenkiintoinen virhe. Tutkijat sanovat, ettei näin käy. Harmaakuukkelia kutsuttiin (SL 10/96) närheksi, koska englannissa kuukkelille ei ole lainkaan vastinetta, vaan kuukkeli on "Siperian närhi". Normaalissa vapakalastuksessa takaisin laskettu kala ei saa sellaisia vammoja ja kärsimyksiä kuin Tiina Notko antaa ymmärtää. Näin voisi ympäristöargumentein perustella luonnonkantojen elvyttämistä yleisesti sekä menetelmän soveltamista kaikissa ves1ssa. Näin sitä ei sotkettaisi "Setshuanin harmaakuukkeliin", joka on nyt uuskastettu nokikuukkeliksi. Kalastuslaki velvoittaa kalastajat päästämään alamittaiset kalat takaisin. lat paranevat hyvin. Virheellisen tiedon syntymäpäivät lienevät harvoin ilojuhlat, vaikka esimerkiksi Toropainen lohduttaa erheen olevan yleinen ja jopa vitsailee 50 prosentin olevan "niin komea luku, ettei sitä kannata hevin muutella." Metsäsektorin todellinen nettovientiosuus on noin kolmannes, eikä poikkea nykyisin kovin paljon bruttovientiosuudesta, koska tuontipanosten merkitys on kasvanut. voisi joku kysyä. Nykyinen tilanne ei vain ole riittävän hyvä luonnonkantojen elinvoiman turvaamiseksi. Viimeisten luonnonvaraisten taimenkantojen hoidossa tulisi nähdäksemme soveltaa pyydä ja päästä -kalastusta muun muasssa siksi, että salakalastus saataisiin kuriin. Myös tieteellisen nimen eremita kertoo lajin yhteydestä erakkomunkkeihin. Myös kookkaampien kalojen pyyntiä pitää rajoittaa. Pyydä ja päästä -kalastus tulisi nähdä väliaikaisena ratkaisuna uhanalaisimpien lohija taimenkantojen kriittisimpään hätään. Miksei erakkoiibis kelpaa linnunnimeksi siinä missä pyhäiibis ja hadadaiibis tai uuskastetut poutaiibis ja säämiskäiibis. Puolikkaaseen viitataan usein puheissa, joissa korostetaan metsäsektorin poliittisen suosimisen merkitystä Suomelle. Sanotaan, että taimen ja lohi voidaan lajeina säilyttää kalanviljelylaitoksissa. Ehkä puolikasmyytti ja työllisyysmyytti ajoivat myös osaltaan Suomen devalvaatioihin, joilla tuhansia valuuttalainaa ottaneita pieniä ja keskisuuria yrityksiä ajettiin viisi vuotta sitten konkurssikierteeseen. Puolet tai kolmannes onko asialla väliä. Menetelmä joudutaan Suomessakin ottamaan monissa vesistöissä pysyvästi käyttöön, jos kalastusta ylipäätään aiotaan harrastaa. Väsytys kestää yleensä muutamasta sekunnista muutamaan mi nuuttiin, jonka jälkeen kala irroitetaan varovasti (väkäsettömästä koukusta!) ja varmistetaan ennen vapaaksi päästämistä, että kala on elpynyt, eikä loukkaa itseään esimerkiksi koskessa. Ympäristösuojelullisin perusteluin pyydä ja päästä -menetelmä säästää kalaviljelyn haitoilta (laitoskalojen kärsimyksiltä) sekä vähentää kuljetustarvetta. Yhdysvalloissa on pyydä ja päästä -kalastuksella pitkät perinteet. Kun töyhtömetsäiibiksen tieteellinen lajinimikin (cristata) kertoo linnulla olevan töyhdön, eikö juuri se ole itseoikeutettu kantamaan töyhtöiibis-nimeä. Harhaanjohtava tieto sen ylivertaisesta merkityksestä maamme viennille saa kaikkien puolesta jäädä eläkkeelle 25vuotiaana. Väärät myytit voivat lopulta kääntyä teollisuutta ja metsäsektoria itseään vastaan. Valitettavasti Virrat tipahti viime numeromme kiiltomatokuntien luettelosta pois. Mikä on luonnonsuojelullinen intressi. Ehkä myytti puolikkaasta on osaltaan tehnyt metsänsuojelun niin vaikeaksi Suomessa. tään suomenkielisiä nimiä. Kalalla ei ole samanlaista tuntoa1st1a kuin nisäkkäillä, varsinkaan suuosissa, joten ilmeisesti koukkuun jäänyt kala ei tunne kipua. vsk. Mikä on esimerkiksi "oikea" töyhtöiibis. Se tuskin olisi kenenkään etu. Tässä tapauksessa kalat ennen pitkää laitostuvat eli menettävät kyvyn so43. Kauppalehden toimituspäällikkö Niklas Herlin ennakoi taannoin kolumnissaan yhtenä ensimmäisistä, että Suomeenkin voi vielä syntyä rajuakin suurteollisuuden vastaisuutta. Jos kalastajat ovat kiinnostuneita luonnonkannoista, ovat he myös valmiita juoksemaan pusikkoisia purojen varsia salakalastusta valvomassa ja samalla kutua seuraamassa. "Tieto metsäsektorin 50 prosentin osuudesta on pitänyt paikkansa viimeksi vuonna 1970, jolloin sen osuus tavaroiden ja palveluiden bruttoviennistä oli 45,8 prosenttia ja nettoviennistä 50,9 prosenttia", kirjoitti metsäsektorin kansantaloudellista merkitystä tutkinut Mikko Toropainen pari vuotta sitten (Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 500). Todellisuudessa sektori antaa työtä kaikkine kerrannaisvaikutuksineen vain 120 000150 000 suomalaiselle. Väite metsäsektorin hallinnasta viennissä on myytti . Pahoittelumme virtolaisille kiiltomatojen ystäville! Toimitus Pyydä ja päästä -kalastuksesta Tiina Notko kirjoittaa (SL 11 /96) pyydä ja päästä -kalastuksen olevan ristiriidassa eläinsuojelulain kanssa. Kuoleeko tai men sukupuuttoon, jos kaikki luonnonkannat häviävät. Rokastaminen pitäisi useimpien kalastajienkin mielestä julmana ja epäurheilijamaisena kieltää. Se kenties ylläpiti talousarvojen miltei totalitaarista ylivaltaa metsissämme. Jos suomalaiset asettavat metsäsektorille liikaa odotuksia, he pettyvät, kun nämä odotukset eivät täyty
Tuo toimeliaisuus ja eri tahtiin kehittyminen on vain lujalla ja ystävällisellä kohtelulla saatu ohjattua mukavien asioiden tekemiseen. Mistä muuten arvelette johtuvan sen, että maailman kriisipesäkkeissä juuri miehet tappavat, kiduttavat ja raiskaavat ja heidän naisensa katsovat sitä vaieten. Olen itse ihmetellyt tuttavaperheiden eri sukupuolta olevien lapsien niin kovin erilaista käytöstä. Nykyinen kehitys on johtamassa siihen, että kaikki lohikalat viettävät ainakin poikasvaiheensa kasvatusaltaissa. 1980-luvulla suunniteltiin tien jatkoa Tuusulanväylälle saakka Helsingin Keskuspuiston pohjoisosien läpi. Osasyy on kuitenkin vallitsevassa kasvatuskulttuurissa, joka hyväksyy sen, että pojat ovat levottomia ja huonosti käyttäytyviä ja tytöt periksi antavia nynneröitä, jotka sietävät pojilta mitä hyvänsä. Sampo Castren SUOMEN LUONTO 12/96 55. Ilmeisesti poikalapset ovat synnynnäisesti vilkkaampia ja hitaammin kehittyviä, ja tämä jostakin syystä hermostuttaa vanhempia. Tämä usean kilometrin meluvyö jyrää muun muassa arvokkaan Lindokyrkanin puronvarsilehdon sekä halkaisee 1600-luvulta yhtäjaksoisesti viljellyn, kuusi kyläkukkulaa käsittävän MankkaanHenttaan kulttuurimaiseman ja kivikautisia hautapaikkoja. Mutta koska tieinsinöörien ja virkamiesten pitää työllistää itsensä jotenkin, on jatko-osuus aina Hämeenlinnan väylälle asti vain ajan kysymys. Haluatko tukea keräystä. Näitä jatko-osuuksia vastaan on ryhdyttävä taistelemaan kynsin ja hampain. peutua luonnonoloihin. Pitkällinen suunnitteluprosessi on alkanut jo 1960-luvulla, joten se on myös tielaitoksen pisimpään suunnitteilla olleita hankkeita. Siksi tämä projekti on aikansa elänyt eikä enää ajankohtainen. Sellaista poikaa on tietysti helppo rakastaa, ja kannustava ja myönteinen ilmapiiri tekee pojista aina vaan mukavampia, itsevarmempia ja iloisempia. Muunlaista käytöstä heille ei ole opetettukaan. Mutta asukkaat ja ympäristöaktivistit ovat jaksaneet uutteSampo Castr6n rasti vastustaa tätä järjetöntä 1,5 miljardin markan investointia kasvihuoneilmiöön. Saman perheen tytöltä tuontapainen huono käytös kielletään heti alkuunsa. On tietysti niin, että lastenkasvatus on voimia ja keskittymistä vaativaa puuhaa, johon monien vanhempien resurssit eivät yksinkertaisesti riitä. Jos he eivät voi saada hyväksymistä ja rakkautta, he voivat ainakin puolustautua pelottavaa maailmaa vastaan uhkailemalla ja hyökkäilemällä. Esimerkiksi aggressiivisesti käyttäytyvä nuori koira voidaan useimmiten opettaa käyttäytymään kauniisti. Uskon, että nuo pikkupojat, jotka muksivat ja potkivat kaikkea mikä liikkuu, ovat usein onnettomia, vanhempien nurjasti kohtelemia lapsia, jotka kaikin voimin etsivät turvallisia rajoja elämälleen. Eikä ympäristökään ole niin kovalla koetuksella. Kehä 11:n ensimmäinen vaihe näyttää kiivaasta vastustuksesta huolimatta toteutuvan Matinkylästä Turunväylälle asti. Joskus tarjotaan myös selitykseksi tuota vanhaa 44 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA "aggressioita ei saa tukahduttaa, ne pitää purkaa esimerkiksi katsomalla televisiosta väkivaltaohjelmia" -liturgiaa. Tili PSP 80000181 975765 (Lupa ELi 6478). Eivät nuo pojat silti tyttömäisiä ole. Tyttöjä myös yllättävän usein kehotetaan kiistatilanteessa antamaan periksi veljilleen "anna sinä nyt viisaampana sen tehdä niin kuin se haluaa, muuten se karjuu ja riehuu ihan loputtomiin". Suomeen on luotava radikaali moottoriteiden vastainen liike vastustamaan tätä laajamittaista suomalaisen luonnon asfaltointioperaatiota, jossa luonnon, eläinten, virkistyskäytön, talouden, kulttuurimaisemien ja maapallon ilmaston kustannuksella hyötyjiä on vähän. Miksiköhän sitten tyttöjen aggressiot useimmiten tukahdutetaan aivan surutta. Tällaisissa perheissä tyttöjenkin on hauska elää ja vanhempien myös. No, ainakin eläinten parissa on kyllä niin, että aggressiivinen käyttäytyminen synnyttää lisää aggressiivisuutta, eikä suinkaan vähennä sitä. Tätäkö haluamme. Espoon hallintokoneisto on alkanut suhtautua pitkäikäiseen hankkeeseen itsestäänselvyytenä, edes ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu. Tästä tuhon täydelliseksi tekevästä aikomuksesta on luovuttu, onneksi (toistaiseksi). Poikakin voi olla mukava otus Moottoriteitä vastustamaan Tielaitoksen kiireellisimpiä hankkeita on tällä hetkellä Kehä II -kaupunkimoottoritie, jonka rakentaminen alkoi virallisesti syyskuussa 1996. Tyttöjä sen sijaan keskeytetään paljon enemmän kuin poikia, heitä kutsutaan kesken leikin toimittamaan tämä ja tuo asia, ja heidän taitojaan ja suorituksiaan usein vähätellään. Emme ainakaan me taimeninstituuttilaiset! Pyyntiä on siis tavalla tai toisella rajoitettava kestävälle tasolle, muutoin virtavesien ennallistamisen hyödyt valuvat hiekkaan. No, lapset ja eläimet eivät ole niinkään erilaisia. Luonnonsuojelu ja eläintensuojelu ovat jossain määrin eri asioita, mutta ne voidaan sovittaa yhteen. Sen sijaan heiltä siedetään paljon rajumpaa käytöstä, toisten lasten kiusaamista, karjumista ja ryntäilyä. Jossakin vaiheessa tajusin, että vanhemmat kohtelevat tyttöjä ja poikia eri tavalla, vaikka periaatteessa kannattaisivatkin tasa-arvoa. Pojat saavat paljon vähemmän halauksia ja hyväksymistä kuin tytöt. Aggressiivisuuttahan pidetään toisinaan jopa jonkinlaisena myönteisenä osoituksena miehekkyydestä. Tie eristää myös itäisen Espoon asuinalueiden yhteyden Espoon Keskuspuistoon. vsk.. Jyrki Riikinsaari Tapio Rantala Henrik Kettunen Taimeninstituutti Pojilta melkein odotetaan aggressiivisuutta Oli hauska lukea Alice Karlssonin kolumni tyttöjen ja poikien erilaisesta suhtautumisesta luontoon (SL 11/96). Olen nähnyt myös perheitä, joissa pojat ovat ystävällisiä, toiset huomioon ottavia ja huomattavan hyväntuulisia ja onnellisia lapsia. Kun olen joskus kysynyt, miksi vanhemmat antavat poikiensa kiusata toisia lapsia ja käyttäytyä aggressiivisesti, vanhemmat vain kohauttavat olkapäitään ja sanovat, että pojat vaan ovat tuollaisia, ei niille mitään mahda. Maan Ystävien liikennekampanja, PL 21 , 00411 Helsinki
Hannu Hautala LIIKETTÄ LINNUNRADALLA Pitkäjännitteinen liikkeen tutkiminen luonnossa kameran välityksellä on saanut omintakeisen upean kirjan muodon. Teos on suora tilitys siitä, mitä tapahtuu luonnolle kaukana kaupungeista ja mitä ihmisessä täytyy tapahtua, että hän selviäisi muutoksista hengissä. Sid., hinta 270,Jorma Luhta TANSSEJA AAVALLA Tansseja aavalla vie lukijan ja katsojan lintukaupungin kuhinaan, unohdettuihin erämaihin, kurkien ilon ja surun tansseihin, suureen tulvaan tai uhanalaisten haukkojen soitimelle. 08-537 71 l l. Sid., hinta 220,POHJOINEN PL 70, 90101 Oulu, puh. Sid. , hinta 224,Eero Murtomäkl MENNYT MEISSÄ Eero Murtomäki on kuvannut yli 30 vuotta suomalaista erämaaluontoa. Tekstit englanniksi ja suomeksi. Viimeistään nyt menneisyyteen hautautuneet voimavarat on otettava käyttöön
Hans Colliander (teksti) ja Riitta Aittomäki (kuvitus): Pientä elämää. Kaikki teksti on jo nyt rompulla suomen ohella englanniksi ja ruotsiksi. Käyttäjä voi rajata etsintäalueeksi esimerkiksi Uudenmaan lään in, jolloin vain muualla Suomessa kasvavat kasvit jäävät pois mahdollisuuskirjosta. CD-florassa hakumahdollisuuksia on paljon. Monipuoliset hakutoiminnot ovat CD-muotoisen määritysoppaan valtti. Kokko otti kantaa laulujoutsenen puolesta, Vuorjoki dokumentoi lintumiesporukan intensiivistä retkellä oloa avomeren partaalla. T. Luontokäsikirjamarkkinoille tulee vauhdilla myös CD-rom -tarjontaa. Vaihtoehtona on valita itse haluamansa aineisto, vaikkapa lentovideo lajista. Äänitteet on koottu lukuisi lta eri äänittäjiltä; mukana listalla on myös suomalainen Heino Hanhela. Kotimaassa CD-floraa markkinoidaan lähinnä kouluille. Maamme ensimmäinen romppukasvio on Rec Buttonin CD-flora. Esittelemme sen ja näytteeksi englanninkielisestä tarjonnasta lintuja nisäkäsrompun. Toisaalta varsinkin lentokuvat tarjoavat sellaista materiaalia, joita kirjan muodossa julkaistut kenttäoppaat eivät pysty tarjoamaan . Valittuun lajiin on mahdollista tutustua kuuntelemalla englanninkielinen selostus, jonka tahdissa kuvamateriaali ja äänet vaihtuvat. kään luontofilmien tasoa. Liikkuminen rompulla ei ole salamannopeaa eikä disketin vai htokaan sujunut joka kerta kommelluksitta. Asiantuntijoina ovat palkitun Suomen päiväperhoset -kirjan tekijät, joten asiantuntemus on kohdallaan. Jos hinta ei hirvitä, tässä on tarjolla uuden median mahdollisuuksia hyvin hyödyntävä kasvio. Sympaattinen luontopäiväkirja KIRJOJA Aittomäen Pientä elämää on tervetullut lisä kaunokirjallisten luontokirjojen joukkoon. The CD-ROM guide to the Birds of Northern Europe. CD-Romin videot eivät tosin yllä lähelleMikä on pienehkö violettikukkainen kasvi, joka kukkii toukokuussa Ahvenanmaalla. vsk.. Työtä hankkeen parissa on tehty vuosia. Jeffersonin , S. Noin 400 markan hintainen CD on englanninkielen taitoisel/e kelpo ostos. Rec Sutton Oy 1996, 1800 mk, vain PC. Samaa voi sanoa CD-florasta, jonka valmistuksessa kasvitieteilijät ovat olleet tiiviisti mukana. Piirroskuvat ja levinneisyyskartat on poimittu Alan Harri46 sin ja Norman Arlottin kuvittamasta kirjasta The Larousse Field Guide to The Birds of Britain and Europe. Antti Halkka SUOMEN LUONTO 12/96 55. Linturintamallakin ollaan vähitellen astumassa CD-Rom -aikaan. Useista lajeista on tallennettuna erilaisia pukuvaihtoehtoja ja lintujen puuhastelua lennossa, vedessä tai maalla. Kuvassa miekkavalas levinneisyysalueineen. Esimerkiksi mustanmerenlokki nykii päätään ja siipiään loppumattomiin enemmän tai vähemmän huonovointisen näköisenä ja tundraurpiainen singahtaa lentoon kerta toisensa jälkeen pu jonvarrelta. Birdguides 1996, n. Luontovuosi Kaakonkulmalla, Ki,jayhtymä 1996, mv-kuvitus, /43 s., 130 mk. Meillä on kirjoitettu yllättävän vähän luonnon kokemisen ja harrastamisen riemusta siihen nähden, miten vahva side luontoon suomalaisilla on. Se sisältää yli 600 kukkakasvia, joista mukana on useita kuvia, perustiedot ja levinneisyyskartta. Sarat, heinät ja sanikkaiset lienevät tulossa CD-floran johonkin seuraavaan laitokseen. 1000 mk, PC/Mac. Piirrokset muistuttavat perinteisten määritysoppaiden kuvatauluja, joskin näkyviin saa vain yhden piiIToksen keITallaan näin eri pukujen tai lajien vertailu ei ole mahdollista yhtäaikaisesti, saati että katselija voisi vertailla petolintujen lentosilhuetteja samanaikaisesti. Suomalaista määrityskirjallisuutta on toistaiseksi valmistunut vain yhden kasvion verran. CD-flora on laatutyötä: levinneisyyskartat eivät ole mitä tahansa vaan Helsingin yliopiston kasvimuseon eli parhaat mahdolliset. Kasvio antaa maallikolle tai muuten epävarmalle mahdollisuuden etsiä kasville nimeä muun muassa kukkien värin, terälehtien lukumäärän ja muun kukan rakenteen perusteella. Kirjakaupoista teosta ei edes saa, vaan Tammi markkinoi sitä puhelinmyyntinä. Nykyisellään esitys jää vielä kovin latteaksi ja pintapuoliseksi varsinkin verrattuna paketin hurjaan hintaan. Lopputulos on lähinnä koominen ja tuo mieleen vuosisadan vaihteen ensimmäiset elokuvayritykset, varsinkin kuin ääni ei välttämättä liity ollenkaan kuvaan. Itselliset ääninäytteet esittelevät erilaisia pesintä-, kutsuja varoitusääniä sekä lau lulinnuilta laulun . Hans Collianderin ja Riitta Kirjan tarinoissa lukija jakaa Romppu kierii käsikirjamarkkinoille Marine Mammals of the World -guide (PC/Mac) kuuluu hollantilaisen ETl:n julkaisemaan ja YK:n maatalousja elintarvikejä,jestö FAO:n tukemaan CD-rom -sa,jaan,jossa on ta,jolla osat niinkin erikoisista ryhmistä kuin värysmadoista ja Pohjois-Australian merimakkaroista. Rec Button tavoittelee tuotteelle markkinoita myös ulkomailta. A. Collianderin näkökulma on tavallisen ihmisen, maallaeläjän ja ihmettelijän. Pekka Hänninen CDjlora 11. Kuvan ja levinneisyyskartan ohella lajeista ta,jotaan hammaskaavio ja ääni, joistain videokin. Rec Buttonilla on tekeillä CD-tuotanto myös päiväperhosista. Videonpätkät ovat linturompun kiintoisinta antia. CD-flora tmjoaa näillä kriteerillä alkuun kuvan vaihtoehdot. Rompulla on valittavana vaihteleva määrä piirrettyjä kuvia lajin eri puvuista, videonpätkiä sekä äänitallennuksia. Yksittäiset ääninäytteet ovat sangen lyhyet. CD-Rom ei mykistä eikä innosta siirtymään perinteisistä kenttäoppaista CD-asemall iseen kannettavaan mikroon, mutta jättää kiinnostuneena odottamaan, mitä tulevaisuudessa on odotettavissa markkinoille. Uusi tulokas on laajin tähän asti julkaistu Euroopan lintuja käsittelevä CD-Rom -kokonaisuus; se käsittää yhteensä viisi levykkeellistä lintujen liikettä ja ääniä. Ne on koottu lyhyistä otoksista, joita toistetaan peräkkäin. Leatherwoodinja M. Webberin laatimalla rompulla esilläytyvät kaikki merinisäkkäät. Kuvat on kaikki otettu maastossa ja käyttöliittymään on paneuduttu huolellisesti. A. Luontokirjallisuutemme on rajoittunut paljolti oppaisiin tai valokuvateoksiin unohtamatta tietenkään Yrjö Kokon tuotantoa tai tuoreemmista esimerkiksi Arto Vuorjoen Ulkonokalta tuulee -kirjaa. Hinta on päätetty pitää korkealta tuntuvassa 1800 markassa, joka karkottanee monet potentiaaliset käyttäjät
Myös kuvat voivat olla saaliita", hän kirjoittaa. Nyt itse tehty on arvossaan. Liput aikuiset 30 mk, lapset 20 mk, yleislippu 75/45 mk. 47. Suomen luonnonsuojeluliiton kotisivun aineisto (www.sll fi) on varsin laaja. MAJAVAT Eero Murtomäki on ampunut kamerallaan tarkkoja osumia. + 62 kaavaa ja mallipiirrosta, 279 mk. (09) 85799. • Ympäristöjärjestöt ovat internetis ä maailmanlaajuisesti hyvin edustettuina. Riitta Aittomäen piirros ki1jassa Pientä elämää . Jatta Soini Ilahduta itsetehdyllä lahjalla Anneli Pitkänen(loim.): Koko perheen lahjaki,ja, Valitul Palat 1996, 400 s. Tällä aallonharjalla rat astaa myös Valittujen Palojen Koko perheen lahjakirja, joka löysi välittömästi paikkansa ainakin omien teini-iän kynnyksellä olevien lasteni maailmassa. Se sopii mainiosti pukinkonttiin. Alice Karlsson Eero Murtomäki: Mennyt meissä. kirjoittajan kokemukset ja havainnot yhden vuodenkierron ajalta, talvesta uuden talven kynnykselle. Koko perheen lahjakirjassa on yli 250 lahjaideaa valmi tusohjeineen. Suljettu 24.-25.12. Ettei kuva muodostuisi vain esteettiseksi, ovat mukana myös elämän syvät tunnot. Kuvat sopivat hyvin tekstin tunnelmaan ja ovat yleisesti ottaen tasokkaita. Avoinna: 10-18, to 10-20. Minä ainakin teen ihan ensimmäiseksi vaikkapa tryffeleitä, koska siihen ei tarvita kaava-arkkia. Sen jälkeen kun muhkea 400-sivuinen ki rja ilmestyi kotiimme, sen sivuja on lehteilty tak uulla enemmän kuin yhdenkään koulukirjan. Tuskin ku itenkaan kannattaa aloittaa brodyyri yöpaida ta, vaikka se kuinka houkuttelisi. Ympäristöjärjestöistä ehkä modernein kotisivu on muutenkin nuorekkaalla Dodo ry: llä: www.helsinkijil-ajneuvon!dodo.html Sadetta tietokoneessa Ilmatieteen laitoksen uusimmat säätiedot saa osoitteesta wwwfmij1. Jul kaisijan mukaan työ sujuu ohjeita seuraamalla aloittelijaltakin. Mie hymmyilen sille, se mulle./ ... Vuoden 1995 J. Laitos tarjoaa sivuillaan myös paljon muuta tietoa. Greenpeacen pääkotisivu on osoitteessa www.greenpeace.org, WWF:n www.panda.org/ Suomessa Greenpeacella ei ole kotisivua. Erkon kirjoituskilpailun runoillaan voittaneen Juhani Koski en esikoiskirja on helmi. Vuoteen mahtuu pöllön huhuilua, vaskitsoja, kirjosieppoemona olemista, lammen eläviä ja syksyn haikeutta. Riitta Aittomäen piirrokset rytmittävät tarinoita. Ja/ta Soini SUOM EN LUONTO 12/96 55. Kukertaa siinä /ovin omiansa. Täälä tien päässä mulla tuiskii lakassa 1ui1tupää tuli. Antti Halkka Merenkurkussa käytännössä tarkoittaa: öljyisten riskilöitten, haahkojen ja tiirojen ampumista ja luotojen raskasta, hankalaa puhdistamista. Kun olin pieni, kotona tehtyä ei pidetty juuri minään. Hän kuvaa, mitä öljyvahinko UUSI SUPERELOKUVA Heurekan Verne-teatterissa päivittäin klo 13 ja 16 (to 18). Ki rjan lopussa hän ojentaa Tunturi palon suurelta hakkuualueelta kui tenkin kuin elämän mahdollisuuden: aution maiseman keskellä käy koppeloemo neljän kookkaan poikansa kanssa juomassa, ihmiskäden auraama sa hiljai uudessa. Kansainvälisillä järjestöillä, kuten WWF:llä ja Greenpeacella, on sekä kansainvälisiä että maakohtaisia kotisivuja. Murtomäki kertoo metsästämisen ideasta, muinaisten ihmisten pyhästä yhteydestä eläimiin. Tarinoita merellä, metsistä ja tuntureilta, Kustannus Pohjoinen 1996, 160 s, 220 mk. Lapinmurteella kirjoitettu teksti antaa lukijalle kuin kyvyn hetkeksi nähdä terävämmin. marraskuuta 1996. Joki n äidin tekemä villapaita saattoi tosin olla " ihan kuin kaupasta ostettu". "Myös kamera voi olla ase. Kun luen sitä, rotkahdan suoraan suomalaiseen luontomaisemaan, ääriään myöten tanakkaan. On sydäntalvet ja suojat, hiihtämiset ja tuu lten kujeet, kuun etuja takapuolet. Maailman Luonnon Säätiö on osoitteessa h1tp:llwwrf1nlandia.netl Sivuilla on järjestön ja sen kampanjoiden lyhyehkö esittely. Tuntuu sydänalassa erityisen hyvältä lukea tekstiä, joka antaa enemmän kuin lupaa. Esimerkkinä pari otetta pitkästä runosta Kuinka äijän käy: Puna/ulkku käy kopislamassa pihlajanrisua. Ilmatieteen laitoksen internetsääkartta näytti tältä J 2. Katse tarkkailee pihamaata, kulkee metsiin, kotiin ja saunalle, ja ihmettelee. Tikkurila, Vantaa, puh. H. Ki rja koostuu kahdeksasta kertomuksesta ja niihin liittyvistä mustavalkokuvista. Murtomäki ei moralisoi, mutta laittaa katsomaan peiliin ja kysymään: minne ovat muistijälkernme ihmisen ja luonnon yhteistyöstä hukkuneet. Valitettavasti kiinnostavimmat tiedot, kuten säätutkakuvat, kuuluvat maksulliseen palveluun. Kokonaisuutena kirja on lämminhenkinen ja hauska. Hän muistaa hauenhakumatkan isänsä kanssa ennen kuin kalalampi koki ojituksen. vsk. Colliander tuntuu myös tietävän yhtä jos toistakin kansanviisauksista ja -konsteista: puoli kuppia männynneulasuutetta päivässä pitää hampaat suussa, voikukan juuret auttavat selluliittihuoliin, ja morsinko antoi värin karoliininsinisille uni vormuille Kaarle XIl :n joukoissa. Pekka Hänninen Äijä liikkuu luonnossakin Juhani Koskinen: Äijä, WSOY 1996, 64 s., 97 mk. Linkkivalikoimaa ympäristötiedon lähteille yritetään pitää mahdollisimman katMennyton mennyttä. Ihmisten ai heuttamaa työtä, johon ei ole ruuhkaksi asti tekijöitä. Perussäätiedotuksen ohella tarjolla on myös merisää. Kirja on jaettu lahjan saajien mukaan vauvasta isovanhempiin, morsiuspareja ja rakastettu ja unohtamatta. Tervapääskyparvi. KIRJOJA KUUKAUDEN INTERNET-VINKKI Ympäristöjärjestöjä ja säätä UM A TJlTIUf tA lTOS WWF Dodo ,y:n tunnus on drontti eli dodo, WWF:n jättiläispanda. Vaikka tyyli on kertomuksen, tarinoihin sisältyy myös luonnonja perinnetietoa. tavana
Muurahaisilla on monenlaisia lajien välisiä suhteita. Mauriaisen ja keltiäisen elintavat ovat niin erilaiset, ettei niiden välille synny selvää kilpailua, ja ne voivat pesiä vuosikausia saman kiven alla. heinäkuuta, jolloin puolukan kukinta oli päättymäisillään. Huonekärpäsen toukat elävät varsinkin lannassa, mutta myös keittiöjätteessä ja muussakin mätänevässä aineksessa. Hyvissä oloissa koko kehitys voi sujua runsaassa viikossa. Tottahan tuo taitaa olla, kärpäsvaiva on kovasti hellittänyt. Monet lajit eivät onnistu yksinään perustamaan yhteiskuntaa vaan valtaavat sen toiselta. Kysymyksen mukana oli piirros, joka jo valaisi asiaa: "pähkinät" olivat kaikki ruskean "varren" vieressä. Tuskinpa silti tarvitsee ryhtyä suojelutoimiin. Kuvasin erikoiset kukat Lieksassa mäntykankaalla 18. Niitä syntyy maavarsistoon sekä pystysuorien että vaakasuorien, rönsymäisten haarojen kylkeen. Mistä johtuu, että kärpäset ovat täältä Kemistä kutakuinkin hävinneet. Maan pähkinöitä Kaivaessani vanhalle pellon pohjalle roskamonttua löysin 50-60 sentin syvyydestä saven sisältä pähkinöitä, jotka olivat aivan syöntikelpoisia. Huonekärpä48 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat nen on edelleen maapallon menestyksellisimpiä eläimiä, sillä vaikka kemiläisiä ei moni kärpänen kesässä vaivaakaan, Uuden Guinean alkuasukkailla varmaankin on kiusa ennallaan. Kyseessä ovat jonkin kortteen, todennäköisimmin peltokortteen vararavintomukulat. vsk.. Seppo Vuokko Miksi kärpäset ovat kadonneet. Yritin saada niitä itämään, mutta en onnistunut. Sehän ei voi onnistua ilman kärpäsiä. Syyllinen turpeisiin kukkiin on puolukan pöhösieni. Verimuurahainen saa yhteiskuntansa perustetuksi ryöstämällä vaikkapa mustarnuurahaisen koteloita; mustamuurahaisia Jarkko Mäkincva/LKA Mauriaiset ja keltiäiset saattavat rakentaa yhteiskuntansa saman kiven alle ja asustaa siellä toisiaan häiritsemättä. Huonekärpäsen ohella lienevät samannäköiset lehmäja tallikärpäset harvinaistuneet. Tällä kertaa pähkinät eivät olleet niin vanhoja kuin kysyjä veikkasi, vaan ne ovat tuoretavaraa, samana kesänä tai edellisinä kesinä kasvaneita. Varmasti siis yleisen hygienian paraneminen sekä kotitalouksien ja karjanhoidon tekniikan kehitys on ollut kova pala huonekärpäselle. Kun sitten ihminen häiritsee, vaikkapa nostamalla kiveä, lajit joutuvat yhteen ja saattaa alkaa kova taistelu. Aikaisemmin niitä oli kiusaksi asti, nyt näkee vain muutaman kesässä. Jätteiden ja puuseiden hoitaminen kompostoimalla, tiiviit jätetynnyrit ja pihattonavettojen lannankäsittely eivät sovi sen ekologiaan. Keltiäinen on hyvä perustamaan yhteiskuntia karuihinkin oloihin, mutta joutuu usein luovuttamaan ne muille. Ensisijaisesti nämä mukulat ovat kasvin ravintovarastoja, mutta emokasvistaan irrotettuina ne voivat kyllä kasvaa uudeksi kortteeksi, vaikka "pähkinöiden" idätys tällä kertaa epäonnistuikin. Tiedän, että ne ovat joutuneet saveen Saimaan tulviessa, joten ne ovat ainakin 5000 vuotta vanhoja, mutta mitä ne ovat. Se elää vain puolukalla. Ehkä jossakin on vielä entisenlaistakin menoa, sillä talvella 1994-95 yksinäinen haarapääsky yritti talvehtimista jossakin lounaissuomalaisessa sikalassa. Tunnetuinta varmaankin on, että joku laji orjuuttaa toista. Tässä tietenkin puhutaan ennen kaikkea huonekärpäsestä, joka on ollut varsinainen jokamiehen kiusa. Hyönteisten menestyksen takana on pitkälti se, että toukka voi syödä jotakin hyvin erikoistunutta ravintoa ja aikuinen hoitaa lisääntymisen sekä liikkumisen ravintolähteitten välillä. Kahden lajin yhteiskunnat voivat olla aivan lomittain, ilman että lajit häiritsevät toisiaan. Kauri Mikkola Mauriaiset ja keltiäiset sulassa sovussa Saman kiven alla oli sulassa sovussa mauriaisia ja keltiäisiä. Kuvan mauriaispesä on !ahossa koivupölkyssä. Kortteiden maavarsisto on varsin syvällä, ja siksi näihin mukuloihin törmää niin harvoin. Mistä siinä on kysymys. Kauri Mikkola Puolukan kukilla pöhötauti Mikä saa puolukan kukat turpoamaan tällä tavoin. Tavallisesti se turmelee kasvista yhden lehden, jonka se muuttaa punaiseksi, käpristää lusikkamaiseksi ja turvottaa paksukSUOMEN LUONTO 12/96 55. Kolmanneksi voisi ryhmitellä kysymyksessä esiintyvän suhteen: lähes riippumaton, vaikka lajit pesivätkin samassa paikassa. Olennaista on, että alustassa syntyy käymislämpöä, sillä toukkien kehitys sujuu parhaiten noin 30 asteen lämmössä. Säilytin niitä vesiastiassa, mutta ne menivät sisältä aivan vetisiksi ja alkoivat "käydä", ja astian pinnalle nousi rasvakerros. Huonekärpäsen toukkien elinolot ovat varmaankin muuttuneet. Mauriainen on kyllä lopulta vahvempi ja valtaa koko kiven alustan. on sitten jatkuvasti yhteiskunnan orjina
Toiseksi kova rääkäisy voi yllättää saalista tavoittelevan petoeläimen lyhyeksi hetkeksi, jolloin nopea saalis ennättää ainakin aloittaa pakonsa. Voimme olettaa, että luonnonvaraiset eläimet eivät turhaan ääntele "oman intonsa ilossa", vaan että äänillä on kussakin tilanteessa määrätty tehtävänsä. Se on niin yllättävä, että hämmästyneeltä pedolta saattaa ote hervota silmänräpäyksen ajaksi, jolloin jänis on jo muutaman loikan päässä. On mahdollista, että sekä valkoiset laikut että eriasteinen lentokyvyttömyys johtuvat samoista tekijöistä. vsk. si. Ne leviävät mahdollisesti tuulen matkassa toisille kasveille. Lisäksi näiden valkeiden laikkujen kohdalla sulkien rakenne oli poikkeava eikä höyty näyttänyt pysyvän kiinteänä kantavana pintana. Mieltäni Jal askarruttamaan, miksi minkki rääkäisi: pelästyikö se vai halusiko se pelotella minua. ta tämä laji on melko harmiton, koska tuhot rajoittuvat vain pieneen osaan versoa. Syiksi voidaan arvailla yksipuolista ravintoa, myrkkyjä tai perinnöllisiä muutoksia. Yksi mahdollisuus on yksipuolisen ravinnon aiheuttama puutostila. Kovalla äänellä voi kuvatussa tilanteessa olla kaksikin tehtävää, vaikka minkki tuskin ennättää niitä tiedostaa eikä sen tarvitsekaan. KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asiantuntijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Kun hidastin vauhtiani, minkki havaitsi Äänethän paljastavat yksilön olinpaikan, mikä on usein tavoitekin. Seppo Vuo/anto 49. Heikki Kokkonen Jussi Murtosaari/LKA Varsinkin kaupungeissa tapaa nykyisin poikkeavan näköisiä ja huonosti lentäviä variksia. Olen nähnyt samanlaisia variksia Helsingissä. Ensinnäkin huuto paljastaa muille lähistön minkeille, esimerkiksi poikueelle, että huudon suunnassa piilee vaara. Havaitsemieni varisten lentokyky oli huonompi kuin muiden varisten. Mitä nämä tekijät ovat, on epäselvää. Siinä samassa otus katosi. Se voisi vaikuttaa poikasen kehittymiseen. Yhteistä kaikille havainnoille on niiden keskittyminen kaupunkeihin. Hyvä esimerkki puolustushuudosta on muutoin peräti hiljaisen metsäjäniksen karmea rääkäisy kiinniotettaessa. Sienen itiöt syntyvät turvanneen kasvinosan pinnalle. Tavallisesti pöhösieni turvottaa puolukasta yhden lehden, joka muuttuu punaiseksi ja käpristyy lusikkamaiseksi. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis kirjeitse. Seppo Vuokko Miksi minkki rääkäisi. Pöhösieni on pullistanut kaksi puolukan kukkaa. Toisaalta äkämän korea väri voisi olla sopeuma leviämiseen hyönteisten avulla. Kun lintu laulaa tai kettu haukahtelee, se joko ilmoittaa hallitsemastaan alueesta tai omasta tarpeestaan löytää pariutumiskumppani. Ajelin pyörällä elo-syyskuun vaihteessa metsäistä huvilatietä, kun eteeni hypähti isokokoinen musta minkki 15-20 metrin päässä ilmeisenä aikomuksenaan ylittää tie. Kysyjän kuvaama minkki ei todennäköisesti pyrkinyt kumpaankaan, vaan sen pelästyminen laukaisi huudon. Matti Helminen Laikkusiipisiä variksia Olemme nähneet Tampereen puistoissa variksia, joilla on selvät valkoiset laikut siivessä. Joskus se pöhöttää koko verson latvan pallomaiseksi tai yksittäisiä kukkia, kuten tässä tapauksessa. minut, pysähtyi ja rääkäisi mahdottoman isolla äänellä niin, että metsä kajahti. Puolukalla elää kolme eri pöhösienilajia, joisSUOMEN LUONTO 12/96 55. Mistä ne johtuvat. Luontoiltaan on lisäksi tullut useita havaintoja ja kysymyksiä sekä huonosti lentävistä että lentokyvyttömistä variksista, samoin myös kysyjän havaitsemista laikkusiivistä. Pöhösienet ovat kanervakasvien loisia. Siipisulkien tyvet olivat valkoisia ja muodostivat lennossa näkyvän valkean laikun siivelle. Olemme siis arvailujen varassa. Kannattaa katsoa, vieraileeko pöhösienen turvottamissa kasvinosissa hyönteisiä. Muita mahdollisuuksia ovat myrkylliset aineet tai perinnölliset muutokset, joiden tiedetään helpoimmin ilmenevän kaupunkiluonnossa. Kysymys saattaa tuntua yksinkertaiselta, mutta siinä on paljonkin ideaa
Kerätäänkö sipulit tosiaan luonnosta. Kevätkurjenmiekan mukulat tarvitsevat runsaasti lämpöä ja selkeän kuivan kauden kesällä pystyäkseen tuleentumaan ja valmistamaan seuraavan kevään kukka-aiheet. Muun muassa joidenkin harvinaisempien syklaamien kanta on jo vaarantunut Euroopassa. Kaislakin kelpaa katteeksi perunamaalle. Esimerkiksi Turkissa kukkasipuleita ja mukuloita Mattias Tolvanen/LKA on kerätty niin runsaasti , ettei Kevätkw jenm iekka on talvenkestävä kaunotar. Niitä on kerätty myyntiin vuosikymmenien ajan. Levää perunamaalle Syysmyrskyjen aikaan meren rantaan ajautuu paljon Ievää. monilla alueilla enää kasva kan saa menestymaan aurinkoisella seinustalla, hiekkaisessa kohopenkissä tai hyvin ojitetussa ki vikkoryhmässä. Ostin lumikellon sipuleita. Yleisimpien lajien keräily ei välttämättä rasita kasvustoja kovin hirveästi. Kiulukat alkavat kypsyä elo-syyskuussa. Syksyllä leviä ei kannata maalle levitellä leväkerros hidastaa roudan sulamista keväällä. Luonnosta kerättyjä Matt i Yalta/LKA kukkasipuleita Rakkolevä käy katteeksi ja kompostiin. Miten ne pitäisi poimia ja milloin. Sateisena kesänä saattaisi auttaa asiaa, jos kevätkurjenmiekkapenkin peittäisi kukinnan jälkeen läpinäkyvällä muovinpalasella tai lasikehyksellä, joka johtaa sadevedet pois ja toimii pienoiskasvihuoneena lämmittäen maata. Parhaiten kevätkurjenmie50 mitaan, kun ne ovat saaneet kauniin punaisen värin mutta eivät vielä ole muuttuneet öljymäisen läpikuultaviksi. Savimaalla pensaat voi istuttaa matalaan harjuun, johon tuodaan hiekkaa ja hiukan turvetta maanparannusaineeksi. Entä kaislat. MULTASORMET Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnonmukaisesta viljelystä ja puutarhanhoidosta voi lähettää osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 005 /0 Helsinki. Kärsiikö ruusu kiulukoiden poimimisesta. Puutarhaharrastajat ympäri maailman ovat viime vuosina ryhtyneet vaatimaan uhanalaisten kasvien elinpaikkojen suojelua. Pensaat voi istuttaa riviin tai aidanteeseen noin metrin välein. Kurtturuusu on helppohoitoinen ja alkuun päästyään se kukkii syyskylmiin asti. Levän voi varastoida kasaan, vaikka kerroksittain kaislan kanssa, ja levittää perunamaalle katteeksi heti kun maa on lämmennyt ja peruna istutettu. Ne kukkivat ihanasti seuraavana keväänä, mutta sen jälkeen niistä ei näy jälkeäkään. Kui va ja kuohkea kaisla sopii myös erinomaisesti talousjätekompostin ja kuivakäymälän kuivikkeeksi. Levän voi kyllä kompostoidakin. Sittenkin niiden kerääminen ja kauppaaminen saattaa olla Euroopan unionin uhanalaisia lajeja koskevien säännösten mukaan kiellettyä, koska ne muistuttavat lepovaiheessa jotakin harvinaista lajia. On parempi ostaa viljeltyjä kuin luonnosta kerättyjä kukkasipuleita. Leväkatteen alta tulee hyvä sato, ja perunamaa säilyy rikkaruohottomana. Suomen kostea ja viileä kesä sen sijaan tuottaa usein ongelmia. Pahin uhka harvinaisille sipulikasveille on lajien elinpaikkojen tuhoutuminen. Olen kompostoinut niitä aumassa, mutta vuodessa ne eivät oikein mullaksi muutu. Kotipuutarhassa kurtturuusuja voi istuttaa matalaksi aidanteeksi vaikka kasvimaan ympärille, tai sitten pensaat voi istuttaa riveihin kuten marjapensaat. Sisällä olevat siemenet poistetaan ja kiulukat kuivataan tai pakastetaan. Jotkut kukkasipuleita toimittavat liikkeet pitävät jo myyntivalttinaan sitä, etteivät ne lainkaan myy luonnosta kerättyjä sipuleita ja mukuloita. Taimet voidaan suojata myyriltä tiheillä verkoilla tai muovispiraaleilla. Kurtturuusu tarvitsee aurinkoisen paikan ja kuohkean, läpäisevän maan. Sipulija mukulakasveja kasvaa paaasiassa Aasiassa ja Afrikassa, paikoin Pohjois-Amerikassa sekä Välimeren ilmaston alueella Euroopassa. Riviväli saa olla ainakin pari metriä. Kiulukat poilainkaan esimerkiksi lumikelloja. Kaislan ja puun lehtien kanssa kasattuna levä jouduttaa karkeamman ja vähäravinteisemman kaislan maatumista. Muut iirikset tuntuvat viihtyvän puutarhassa hyvin. Vanhat pensaat kestävät satunnaiset myyrien vierailut. Turkin , Iranin ja Transkaukasuksen vuoristojen kivikoista kotoisin oleva kevätkurjenmiekka on jokseenkin talvenkestävä meidänkin oloissamme. Minne kevätkurjenmiekat katoavat. Maa on hyvä kalkita niin, että pH on yli 6,5. Sen kiulukat ovat suuria ja meheviä, ja niitä tulee todella runsaasti . Rea Peltola SUOMEN LUONTO 12/96 55. Multasormipähkinät voi /äheltää pureske/taviksi myös suoraan osoitteella Rea Peltola, Ojala, /9920 Pappinen. Kiulukoiden poimiminen ei vahingoita ruusua mitenkään ruusunmarjat vain nipistetään irti kannoistaan sormin tai saksilla. vsk.. Ruusunkiulukoita Mitä ruusulajiketta kannattaa istuttaa ruusunmarjojen saamiseksi. Yllätyksekseni huomasin, että pakkauksessa luki: Villejä luonnosta kerättyjä kukkasipuleita. Olen useana vuonna istuttanut pieniä sieviä kevätkurjenmiekkoja (Iris reticulata) puutarhaani. Voiko sen levittää suoraan perunamaalle vai onko parempi kompostoida se ensin. Kiulukoiden tuottamiseen sopii parhaiten tavallinen kurtturuusu, Rosa rugosa
Vuosi 1997 on Suomen luonnonsuojeluliitossa lähiluonnon vuosi. (Luonnonsuojeluliiton jäsenrekisteriä voidaan käyttää liiton omaan varainhankintaan liittyvään markkinointiin. .............. LU Luonto alkaa kotipihalta. Syntymävuosi : ................... 1997 on 130 mk, jolla liityn myös paikall isyhdistyksen jäseneksi. Hoidetut viheriöt ovat niihin verrattuna autiomaita. Olen kiinnostunut Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestön Luonto-Liiton toiminnasta. Liian tiivis ja tehokas rakentaminen sekä intomielinen saneeraaminen köyhdyttävät luontoa ja tekevät ympäristöstä epäviihtyisän. Halutessasi voit tukea Luonnonsuojelu• liittoa maksamalla itse postimaksun. Luonnonsuojeluliiton talkoissa, kursseilla ja retkillä Sinulla on mahdollisuus käytännön toimintaan ja luonnontuntemuksesi parantamiseen. Liity jäseneksi lähde löytöretkelle lähiluontoon! r.---------------------, Lisätietoja saat Suomen luonnonsuojeluliiton keskustoimistosta, puh. ..... ....... O En halua vastaanottaa suoramarkkinointipostia. Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki 1 1 1 voit tukea myös lahjoitustilin PSP 8000 16-98850 kautta. ....... ............ ............ . .............. (09) 228 08 1. Lähiluonto vaatii hoitajaltaan malttia: Vi 11 iytyneissä pöhei köissä ja "joutomailla" on runsas 1 • ja kiehtova eliöstö. Jäsenyytesi antaa luonnonsuojeluliitolle arvovaltaa toimia luontoa säästävän maankäytön puolesta. Suomen luonnonsuojeluliiton toimintaa SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO PALVELUKORTTI Ilmoittaudun Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi ! Saan Luonnonsuojelija-lehden vuosikerran sekä muihin jäsenetui hin oikeuttavan jäsenkortin maksettuani jäsenmaksun minulle pian lähetettävällä pankkisiirtolomakkeella. Nimi: .................................................... Puhelinnro: .... Laita rasti ruutuun, jos et halua vastaanottaa tällaista postia.) L------Postimaksu maksettu. Jäsenmaksustani 60 mk menee paikalliseen ja alueelliseen luonnonsuojelutyöhön. . Pyydän lähettämään lisätietoja. Jäsenmaksu v. Osoite: Posti nro ja -toimipaikka: .................................... Allekirjoitus: .. :~ 1 1 1 1. . ..................................... Puistot, puutarhat ja pientareet kuhisevat elämää luonnonvaraisia lajeja ja ihmisen seuralaisia kunhan tarjolla on riittävän vaihtelevia elinympäristöjä
12/34 Variksena paikalla 3/24 Huhmarin puolesta syntyi kansanliike 10/4 Vesikirppujen kauhu 8/40 1 996 Isäntä rauhoitti maitaan Vuokossa 11 /96 Yö raikaa laulusta 6/34 Kansallispuisto Kymenlaaksoon 4/16 Yötaivas laulaa 5/5 Kolikuume nousee taas 3/14 Koloisin haapa 11/ 13 Energia Kutsan kohtalo ratkeaa 1/34 Lohjanjärven tulevaisuutta pohditaan 8/9 Kotitalouksien sähkön käyttö väheni 3/4 Luvaton tie norpan pesimäalueelle I0/7 Suomessa alhaiset ympäristöverot 10/6 Natura 2000menetetty mahdollisuus. 11/ 16 Vero hidastaa biodieselin tuloa 4/7 Rantoja kaavoitetaan luonnonsuojelun nimissä 1/7 Sää, ilmasto ja ilmansuoj elu Pääkirjoitukset Somerharjulle halutaan moottori rata 4/6 Sukella Pien-Saimaan luontoon 8/22 Iltapäivällä pilvipeite rakoilee 1/ 14 liman ja vesien suojelu tuo tulosta 9/2 Säilytetään luonto ja työpaikat 4/ 12 Helmiäiset tuhosivat otsonia Kansa! lisaarteemme 3/2 Ulko-Tammio, veneilijän itäisin etappi 6/7 korkealla Lapin taivaalla 5/19 Kansallispuisto Etelä-Kuusamoon 6/2 Kesän sää puhuttaa vielä pitkään 10/38 Kevätmetsästys on Suomen häpeätahra 4/2 Biotoopit Pilvet puhuvat taivaan tarkkaajalle 7/36 Laadukasta ruokaa läheltä 5/2 Yhä polttavamman auringon alla 5/1 6 Mennyt aika puhkeaa kukkaan 8/2 Hiljaisuuden temppeli 2/29 Oikeusfarssi Vuotoksesta. . SUOMEN Kotimaan luonto ja ympäristönsuojelu Vaeltajat jälleen liikkeellä 8/5 Valkoposket valtasivat Tapiolan 10/5 Alkuperäisen luonnon suoj elu Valkoselkätikkoja autetaan EU-tuella 10/17 LUONTO Valkovillakas pakeni loisiaan 10/40 Ajaako Vuotoksen allasta jääv i Valtamerilinnut loppusyksyn piristys 12/4 toimitusinsinööri. 8/2 Juuret menneessä 8/29 Jätteet, myrkyt ja kierrätys Paluu juurille 12/2 Läpi harmaan kiven 12/29 Sanoista tekoihin monimuotoisuuden Mammutin perintö 4/29 Ekokeksintöjä asuntomessuilla 9/6 turvaamiseksi! 1/2 Suviyön tunnelmia 6/29 Ekorosk pistää lajittelemaan 5/1 4 Terrorismi ei edistä eläinten oikeuksia 2/2 Syksyn synkän myrkkyaitta 10/29 Ekotiimiohjelma ottaa oppia AA-kerhosta 11/7 Turvaverkko luonnolle 11/2 Jätepäivä onnistui Valkealassa 11 /7 Valppaina vaaleissa 10/2 Eläimet Kuluta ja hylkää 1/24 Esseet, kolumnit ja kulttuuri Aapasuo elää 8/14 Kalat ja kalastus Ahma lönkyttelee suden tassunjäljissä 9/38 Asiantuntija-hölmöläiset ( A .Koivisto) 10/ 11 Elivätpä kerran susi ja karhu .. Niklander) 2/ 11 Eläköön ruislinnun laulu 6/38 Järvilohen kutupyynti onnistui 1/8 Erämaatalon henki (A K) 3/1 2 Hallayön herättämät (yöperhoset) 10/1 8 Kalassani on mato! 7/5 Hyödyntämisuskonto (AK) 1/ 11 Harmaalokkia vainotaan turhaan 4/22 Karppien istutusta kokeillaan 9/7 Jumalan koirat (Timo Helle) 12/11 Heinänorsuja ja karvamatoja 8/24 Kuningaskalan kotikontu Teno 11 /22 Jääkarhun jäljillä (Nanoq-museo) 12/36 Hämähäkit rummuttavat kilpaa 9/23 Lohen kutuvaellusta helpotetaan 5/6 Karhunpojan talviuni (H. Turunen) 3/11 lsoapollo lepattaa taas 10/9 Lohi polskii taas Kymijoessa 8/7 Kirjanomistaja ja luonto 3/53 Kalasääski pesii merimerkin päällä 5/6 Taimenet kutevat 9/9 Kunnia lieroille (A K) 7/11 Kevään komistus (isokoskelo) 4/26 Laituri (Hannele Huovi) 8/20 Kiihkoa ilmassa (kurpat) 5/26 Kasvit ja sienet Luonnon itseisarvo suojelun Kimmo Lahti löysi talvimetsän perustaksi (Leena Vilkka) 8/39 rubiinin (hömötiainen) 3/28 Ekotupakkia 5/20 Luonnon soveltaminen ja Kirppusirkus hangella 3/30 Elämää sienirihmojen varassa 9/14 korjaaminen (HN) 8/11 Kuusen kaunis karvajalka 12/5 Huhtakurjenpolvi tarvitsee tulta 6/6 Läpitunkematon muuri (A K) 4/ 11 Kyhmyjoutsenet paleli vat 4/9 Kevät kukkien tulevi 5/30 Metsänhenget (Heli Saloniemi) 11/34 Kynsin hampain elämään (eläinlapset) 7/ 16 Luonnon mikrosaha 12/7 Mielen syvin metsä 9/28 Käpylinnut liikenteen uhreina 1/6 Niitty kukkii omilla ehdoillaan 9/20 Pensastuuli kansa käy kesään 6/16 Kätköjä talven varalle 9/30 Ota siemen talteen 5/24 Postimerkki vangitsi kahlaajan Lantahyönteisiin iskee asuntopula 8/5 Pientareiden nappikukka 8/8 siiveniskun 10/33 Lattahännät tähtäimessä Porvoo versoaa historiaa 8/16 Rankamies (Markku Tanttu) 7/34 ... 5/23 Ei hauki, eikä ahven, vaan kuha 6/26 Eläimenarvoista elämää (H. ja metsänhoitajina 9/5 Ruusujen aika 6/20 Reino Rinne, suuri henki (Pentti Liito-orava voi asustaa pihapiirissäsi 7/4 Suojaa kevätauringolta 3/8 Linkola) 2/48 Merimetsot tulivat 11 /33 Syksy valmistaa kesään 10/22 Risuparta vai kolmikolkkahattu (HN) 11 / 11 Metsot soivat hullun lailla 4/5 Tervapääskyt Pietarin yllä 1996 Metsähallitus haaskalla 1/5 Kukka ikkunalla (Petter Sairanen) 6/14 Metsäpeuran metsästys alkaa 9/6 Toinen häätö paratiisista (HT) 6/ 11 Munia salakuljetetaan röyhkeästi 1/32 Ahkeraliisa jaksaa kukkia 5/9 Tuhlaajapojan paluu (HT) 9/1 1 Oikea Ultima Tuulen lintu (pikkujoutsen) 4/34 Anopinkieli ei hevin lakastu 9/9 Tulipa mieleen kettutytöistä (HT) 12/28 Perhosen verran elintilaa 7/40 Kiinanruusu ahmii aurinkoa 7/9 Uunilahnaa ja lohisoppaa (TH) 9/17 Pihakurppa herätti huomiota 12/5 Kirjovehka kiitollinen kasvatettava 10/9 Uutteruuden vaiva ja kituuttamisen Punajalkahaukkoja liikkeellä 11 /5 Kumipuu kasvaa isoksi 11 /9 riemu (HN) 5/51 Puoli elämää pohjaeläimille 2/33 Lempeäkatseinen afrikkalainen Villilintujen parissa 20-luvun Pyssyt paukkuvat ketvätvesillä 4/7 (annansilmä) 3/9 Karjalassa ja Ahvenanmerellä 4/2 Pähkinänakkelien pesimäennätys 10/5 Nopeakasvuinen katseenvangitsija Yhteen hiileen (TH) 5/11 Rantojen lentotaiturit (sudenkorennot) 7/26 (ihmeköynnös) 4/9 Ritarikiho palasi 9/5 Pelargonian suosio säilyy 6/9 Kuukauden Ilkka Salametsästystä Saaristomerellä (halli) 9/7 Rahapuu varastoi vettä 12/9 (Ilkka Koivisto) Saukko palaa Saaristomerelle 11 /8 Sademetsän kiipijä (peikonlehti) 2/9 Hakit ja keijut 7/51 Saukko rauhoitettiin 1/9 Saintpaulia eli paavalinkukka 1/9 Jalostus 6/19 Simpukka sulkee suunsa 7/47 Sulkasaniaisella viidakon tuntua 8/9 Kilpai lu 3/52 Suomen läpi etelään 10/24 Kirjeitä myllyille ja sielunmessu 11/52 Suomessa satoja tärkeitä lintualueita 11/32 Liikenne Lähetystyö 5/52 Supikoiran jäljillä 5/22 Mustia aukkoja 9/51 Suurten siipien aikaa (merikotka) 4/5 Fillarilla stadissa 11/1 4 Peli 1/52 Sääksenpesän polttaja sai sakot Kemin-Tornion moottoritie Rivissä 4/52 merimerkin tärvelystä 11 /4 jyrää kasvit ja eläimet 10/7 Sanat 2/52 Sääksille oma kalapaikka 2/7 Liikkumistapoihin voidaan vaikuttaa 9/12 Tukiaiset 10/51 Talven helmiä 12/22 Oulussa pyöräillään 12/6 Yksinkertainen ymmällä 8/51 Terveisiä Siperiasta (siperiankurmitsa) 11 /5 Pitkin sisävesiä 7/20 Yltäja altakyllin 12/37 Tintin laulu lyhenee 4/4 Viranhoitoon fi llarilla 6/5 54 SUOMEN LUONTO 12/96 55. vsk.
4/10 Miksi minkki rääkäisi. 7/54 Kuluttajat voisivat vapauttaa kanat 11n Miten linnut lasketaan. Luonnonilmiöt Sakke on kuikka kalalle 4/8 Harjuksen elinpaikat 2/54 Tiira korvat tarkkana 7/8 Montako kalalajia on Suomessa. 4/10 Mikä pallukka. 4/54 Elämäntehtävänä metsiensuojelu 9/18 Humala muurahaishaposta 7/54 Kukaan ei valvo soranottoa 11/27 Estelle hyvän tuulen laiva 9/37 Hyötyvätkö kurjet aurasta. 9/55 Suomenlahti oireilee oudosti 12/18 Veneen pohja suojaan eliöiltä 5/10 Mistä täit tulevat. 2/54 Pientilat kylmenevät 2/26 Kysy ekoneuvoa Mustarastas jahtasi jyr ijää 5/54 Torjunta-aineita luomutuotteissa 1/8 Mökkirannan uskolliset sorsat 4/55 Asiantuntija tutkimaan homeen hajua 8/10 Onko hyönteissyöjillä kivipiira. 8/8 Pähkinöitä suossa 1/54 Marjatta Waris palasi kotinurkilleen 3/9 Siirtyvätkö myrkyt. 3/55 Luomuviljely erottuu edukseen Ekomerkki menee metsään 1/26 myös energiankulutuksessa 12/10 Nisäkkäät Haapa on havumetsän jalopuu 1/28 Maito-, kaljaja limsamaalia 8/10 Miksi eläimet eivät tule lumisokeiksi. 9/55 Porlaan suunnitellaan luontokeskusta 8/6 Uusiopaperinen vai ruskea kuori. 2/10 Kyy voi saalistaa puussakin 6/54 Silmät auki ympäristön kauneudelle 11/28 Lisää Joutsen-pesuaineita 8/10 Läpikuultava lisko 5/55 Luistoa suksiin 11/IO Millä sisiliskon poikaset elävät. 9/10 Osittain albiino (närhi) 3/54 Hammastahnan elinkaaressa Pääskyjen hätäruokailu 7/54 Suomea ilmasta (Vallas) 1/16 valkoinen väri on haitallisin 12/10 Syökö käpylintu kuusen silmuja. 2/55 Mesäsopu loittonee 1/12 Onko kasteluvettä seisotettava. 3/55 Ihmisen jälkiä (Valla ) 2/20 Hampurilaiset ja sademetsät 2/10 Sääksen saaliit 8/54 Laidunnus saa rantaniityt kukoistamaan 8/36 Hiukset puhtaiksi 9/10 Tervapääskyn pesätarpeet 6/55 Louhos pilaamaan Mustikkavuoren lskunvaimentajista eroon 5/10 Tikan pajapuuhat 1/54 maisemaa 2/9 Jääkaappi energiapihiksi 2/IO Tikka auttoi käenpoikaa 11/55 Lähimetsä elinvoimaiseksi 4/14 Karkotetta kissoille ja koirille 7/IO Uhanalaisuuden rajat 11/54 Mies jolle rakennukset puhuvat 3/23 Kasveilla parempi ilma 2/10 Uskolliset västäräkit 5/54 Olkikatot takaisin! 11/6 Kertakäyttövai kestovaippoja. 7/10 Vasen-ja oikeakätiset 10/54 Metsäteollisuus kannattaa suojelua 5/6 Onko kierrätys järkevää. 10/55 Perinnereseptejä rakentajalle 5/5 Mitä tehdä renkaalle. 7/10 Voiko sammakko jäätyä. 6/54 Magneettisen myrskyn loimua 2/14 Vuokko juurtui maalle 6/8 Särjen saalis 5/55 Odotettavissa tähtisadetta 11/5 Säästynyt saksiniekka 8/54 Tenon outo halo 1/53 Ympäristöpolitiikka ja -ajattelu Linnut Maa-ja kallioperä Haahkallako kauneusaisti. 9/54 Maa järisee Suomessakin 4/20 Filosofin luonto 2/12 Härkälinnuilla uusia kotijärviä 6/55 Uraanivettä porakaivosta 5/28 Historioitsija joka näki vihreää 6/25 Jätöksistään lintu tunnetaan Kunnat jakautuvat kahtia (kanalinnut) 1/55 Maatalous ympäristöasioissa 10/14 Kottaraisia näkee taas 10/54 Luontokappeli luonnon kunniak i m Kukkuu, kukkuu , lentäen kukkuu 6/54 Elänsuojelulaki jäi vajaaksi 5n Taistelu oikeasta ympäristötiedosta 7/12 Laikkusiipisiä variksia 12/49 Geenitekniikka tulee ruokapöytään 10/34 Tieteen käsitys luonnosta on alistava 12/12 Lepinkäisen herkut 9/55 Kansa haluaa luomunautaa 12/20 Vallaton ympäristövahti (EU-vaalit) 10/12 Miksei juna pelota joutsenia. 5/56 Orava viihtyy metsässä 5/8 Hometta ruukuissa 1/56 Pakkanen vahvistaa hiukkasten haitat 11/8 Kalat ja äyriäiset Huonekasvien jakaminen 5/56 Piippo sammalten keskellä 9/8 Ei särki eikä lahna 4/55 Iiris ja pioni 5/56 SUOMEN LUONTO 12/96 55. 11/54 Kuusikot kärsivät 1/8 Mikä pesuaine hajoaa hyvin. 9/55 Apostolinmiekka kukkimaan 3/56 Niini on metsälehmuksen kannalla 12/8 Terveisiä preerialta 10/54 Hiekkaa savimaalle. vsk. l0/55 Kysy luonnosta Norkkojen nakertaja 10/55 Luonnon harrastus Papintappajia laudoissa 4/55 Kasvit ja sienet Perhosten kokous 6/54 Hannu Karhe on laskenut lintuja Japanittaret suolla (sompasammal) 2/54 Pesä ullakolla (ampiainen) 4/54 jo neljä vuosikymmentä 2/8 Koivu ja kaivo 7/54 Pikkuruisia nallekarhuja 8/55 Kanootilla kansallispuistossa 9/24 Käykö sini levä lannoitteek i. 8/54 Raatokärpäsen toukat 8/55 Kosteikkopuistossa kuivin jaloin 7/8 Luolassa hehkuva sammal 9/54 Riienpöpön arvoitus (toukohärkä) 2/55 Kuin tapaisi ystävän (Veikko Neuvonen) 7/14 Maan pähkinöitä 12/48 Siivettömiä kärpäsiä 9/54 Metsämörri houkuttaa lapsia luontoon 4/24 Merkillisiä mättäitä 10/55 Sähkö houkuttaa muurahaisia 11/55 Retkelle kansallispuistoon 6/12 Mikä kumman voikukka. 4/55 Vantaanjoki elpyy pesuainepäästöstä 11/4 Miten toukka pääsee palkoon. 6/10 Mitä saukko syö. 5/10 Viiksistä on apua hämärässä 1/55 Peurakaira odottaa päätöstä hakkuista 9/34 Palloja pesukoneeseen 3/10 Pöyryn uusi yritys 2/34 Pyykin kuivatus kylpyhuoneessa 7/10 Selkärangattomat Tompon tilastot hakuammuntaa 2/8 Pyöräilykypärän käyttöikä 6/10 Karvamato keväthangella 3/54 Tukkipula keksittyä 2/35 Ruokaa viemäriin 1/10 Kuolemankello tikittää 1/54 Se pieni ero bensiineissä 3/10 Lantakasan mönkijöitä (sarvikuonokas) 11/55 Vedet Sisal-langan hävittäminen 6/10 "Marjoja" lehdellä (äkämäsääski) 11/54 Säästääkö kasvissyöjä ympäristöä. 3/55 Hammastunturin erämaa-alueella Mihin kannattaa pyyhkiä kädet. 8/54 Metsät Luomuolutta, kiitos. 2/54 Maisemat, rakentaminen Hajoaako purukumi luonnossa. 11/10 Mehiläisten lastenkammari 7/54 Kinkun rasva kiusaa vesistöjä 12/6 Tien varren sienimaastot 9/10 Miksi kärpäset ovat kadonneet. 1/IO Onko päästäisestä ravinnoksi. 12/49 hakataan syksyllä 9/9 Miksi ruokaa säteilytetään. l/10 Mikä röhisijä. (hämähäkki) 7/54 Siisteyskasvatusta sisävesillä 8/6 Vapaiden kanojen olot 10/10 Miksi marjalude haisee. (metsäkauris) 7/55 Kainuulaiset haluavat pitää metsänsä 3/18 Mikä mikro on paras. 1/10 Pesä puusta 3/20 Kukille lannoitetta 10/10 Matelijat ja sammakkoeläimet Pohjalaiset haluavat säilyttää latonsa 12/6 Laajennettu vai uusi tietokone. 12/48 Levähaitat lisääntyneet 10/6 Tietokoneen energiamerkintä 8/10 Mikä hajotti ampiaispesät. 1/55 Kummituksia sumussa 8/33 Todellinen viherpeukalo 1/6 Onko toutain uhanalainen. 55. 5/54 Metla tyrmäsi Pöyryn 3n Milloin tietokone kannattaa sammuttaa. 5/54 Tikuista kehtoja (havukantojäärä) 11/54 Täti Vihreä kaataa aitoja 7/6 Monimykeröinen auringonkukka 8/54 Verenimijällä oudot tavat 7/55 Nurmikko muuttumassa haavikoksi 4/55 Verkot lumessa (hämähäkki) 1/54 Nimensä väärti Parantava vesirumenza 3/54 Voiko kirva pistää. 4/10 Millainen koti liito-oravalle. 6/54 Metsähallitus rikkoi sopimuksen 8/7 Muovit hyödyksi 10/10 Saukko aalistaa 9/54 Metsälakia oppimassa 12/14 Naudanliha ja kasvihuoneilmiö 7/10 Syöko siili linnunpoikia. 3/10 Mauriaiset ja keltiäiset sulassa sovussa 12/48 Elämää jään alla 2/4 Takki turpeesta vai muovista. 5/55 llveksenä eläinten puolesta 10/8 Punaiset lumpeet 6/55 Karhun palveluksia 2/6 Puolukan kukilla pöhötauti 12/48 Multasormet Lupaako se poutaa
vsk.. 6/59 Djurgården-Haga-Ulriksdal 6/51 Vilkka: Ekologiseen elämäntapaan 11/49 Ulkomaista sellua ylle (viskoosi) 5/59 Colborn ym.: Our Stolen Future 10/53 Willamo: Viljami ja Piilolan Väki 11/48 Vieraissa nahoissa 4/59 Colliander, Aittomäki: Pientä elämää 12/46 Wilson: Elämän monimuotoisuus 4/48 Dawkins: Viesti miljardien vuosien takaa 2/51 Wilsson Lars: Bäver 1/51 Ulkomaiden luonto ja ympäristönsuojelu Europe's environment 3/46 Virkkala: Metsien suojelualueverkon Furman, Rapeli: Kotipihasta Arktinen paratiisi (Huippuvuoret) 3/34 korpi metsään 8/52 rakenne ja kehittämistarpeet 8/53 Britit taistelevat liikennepolitiikasta 3/40 Heino, Sundholm: Ekotalon Brittein saaret:lämpenevää 9/46 rakennusaineet 4/49 Romput Costa Rica myy geenejä 5/42 Hentman: Retkeilijän herkut 10/52 CD-flora II 12/46 Ekologinen arvoitus ratkaistu Hoffren, Kolttola: Luonnonvarat The CD-ROM guide to the Birds of (lumikenkäjänis) 1/45 ja ympäristö 1/50 Erakkoii~ikset pulassa 10/45 Isomäki Risto: Luvassa lämpenevää 7/52 Northem Europe 12/46 Erämaa Aänisen takana (Vodlajärvi) 2/36 Jaatinen, Kankaanpää (toim.): Marine Mammals of the World -guide 12/46 Hammaskauppa uhkaa virtahepoja 4/41 Ilomielet, kaunokielet 7/52 Harmaa uhka (harmaaorava) 4/40 Junninen: Vesiraja 4,8M 1/51 Internet-vinkit Hyeenakoirat hätää kärsimässä 4/41 Järvelä, Wilenius: Ilmastoriski Maapallon katselua avaruudesta 11/50 Hyvä ja paha protektionismi 8/12 ja ympäristöpolitiikka 8/52 Indonesia yllätti myönteisesti 12/40 Karhu: Vihreät jattiläiset 3/46 Ympäristöjärjestöjä ja säätä 12/47 Inflaatio nostaa kasvien ja eläinten Karjalainen, Verhe: Ulkoilureitti 1/51 hintoja Virossa 2/43 Katiskapyynnin ABC 6/51 Jäähyväiset Alppijäätiköille. Pienimpiä Kaalin kraatterit luultua vanhempia 4/41 Keinänen, Tahvanainen: Pohjolan Kanada hylkäsi hylkeet 3/41 jalot puut 3/47 uutisotsikoita on karsittu pois. (Englanti) 3/41 Lappalainen, Vuorisalo: Peikonlehden pitkät sormet 1/56 Norsujahti loppui Krugerissa 6/45 Kaikenkarvaiset kaupunkilaiset 9/52 Pensaat eivät kasva 8/56 Paavin siunaus ympäristötyölle 9/46 Perunan lehdet mustenivat 10/56 Patosekoilu pahenee (Intia) 1/44 Leakey: Ihmiskunnan juuret 2/51 Pieni puu rivitalon pihaan 10/56 Pietarin vihreät hipit 5/42 Leinonen Antti: Eläinkuvaajan matkassa 5/48 Pitsilehtinen humala 9/56 Puistoja yli rajojen 11/43 Lokki, Miettinen (toim .): Kaunis Puun juuria kasvimaalla 3/56 Puumista päättämässä 6/45 Kotimaa 2/50 Rahapuu haarautumaan 2/56 Rauta-ajan raunioilla (Espanja) 1/44 Marttila ym.: Suomen kiitäjät ja Rupi ja rutto pois perunoista 7/56 Siirrot stressaavat norsuja 11/42 kehrääjät 11/50 Ruskistuva ihmeköynnös 1/56 Suojeluohjelma Madagaskarilla 1/44 Ruusujen leikkaaminen 6/56 Suomi vaihtoi saatavansa Perun Masson, McCarthy: Kun norsut itkevät 2/50 Ruusunkiulukoita 12/50 luonnon suojeluun 5/43 Metsäkukkia, luonnonkasvit puutarhassa 7/53 Ruusut suojaan talveksi 10/56 Susiaidalla 10/42 Murtomäki Eero: Mennyt meissä 12/47 Samrnaloituva nurmikko 7/56 Tansanialaista sieniperinnettä 4/33 Nummi: Mäyränelämääja myyräntöitä 4/48 Sieniä kukkaruukussa 3/56 Taudit mutkistavat luontoon palautusta 11/42 Ojanen: Suomen muinaisjäännöksiä 4/48 Suojaako orapihlaja-aita 11 /56 Titaanin löyhkä houkutteli tuhansia 11/43 Paaskoski (toim.): Metsää etsimässä 3/47 Suuri jukkapalmu 2/56 Torjunta-aine syö otsonia 7/46 Parkkinen (toim): Suomen luonto Taimi vanhasta omenapuusta 8/56 Tulivuoren papukaijat 9/44 Tuhkaa puutarhaan 9/56 Uhanalaiset trumpettikurjet lisääntyivät 11/42 Perhoset 10/53 Turvallinen torjunta-aine 5/56 Uhattu Camargue (Ranska) 3/41 Partanen Juha (toim.): Autoalan Valoa kasveille 1/56 Uudelleen löydettyjä 1/45 ympäristöopas 1/50 Vihannesten esikasvatus 4/56 Vienan metsärahat vääriin taskuihin. 11/37 Kataloogi 6/51 Sisällysluettelo ei ole täydellinen. Kännö): Petsamo 2/50 Puuvilla kapitalismin myrkkyä. Keisarinkruunujen uudelleenistutus 8/56 Kreikka keplottelee EU auttaa 6/44 Muuttolintujen valtaväylillä 5/48 Kirjovehkan myrkky 2/56 Kummitusten sukua (sauvasirkat) 12/38 Konttinen, Litmanen (toim.): Ekokuntia Levää perunamaalle 12/50 Leirikaveri lännen risukossa 10/45 ja ökykuntia 7/52 Luomujuuresten siemeniä 4/56 Lintuna itätaivaalla 6/40 Kortelainen: Jalkamatka 3/47 Luomuviljaa viljelemään 6/56 Linturetkellä Lontoossa 5/36 Koskimies, Lokki: Kotimaan linnut 6/50 Luonnosta kerättyjä kukkasipuleita 12/50 Liikenteen melu haittaa pesintää Koskinen Juhani: Äijä 12/47 Milloin multa vaihdetaan. (toim.): Ekopolis 1/50 Peikonlehden ilmajuuria akvaarioon 2/56 Muuttohaukat vaikeuksissa. Joulukaktus jaksaa kukkia 2/56 Kauneuden saari (Korsika) 7/42 Kero, Seppovaara: Kyläkauppa 6/51 Kaalit turvaan koilta 5/56 Kaupunkiketoja sveitsiläisittäin 1/43 Keränen: Itämerellä 11/49 Kalkkia viljelypalstalle 4/56 Kehityksen laboratorio Galapagos 8/42 Knoflacher: Kaupungin ja Karaisua yrttien taimille 4/56 Kohtalokas erehdys 12/40 liikenteen harmonia 9/53 Kasvattaisin sembroja 7/56 Komiin maailmanperintöalue 2/42 Kasveja isolle parvekkeelle 4/56 Kotkat kovilla Tasmaniassa 2/43 Kontiokorpi ym.: Arktika. 12/50 Maasait vaihtavat dromedaariin 4/40 Kotipihan kukkaniitty 7/53 Naapurin tontilla kukkii pensaskärhö 9/56 Mafia uhkaa Krimin mäntyä 1/45 Kotkavirta (toim.): Luonnon luonto 9/52 Nokiset herukat 11/56 Matkailu uhkaa Viktorian putouksia 9/47 Kärkkäinen, Toivonen: Uudistusalalla 5/49 Nuutuva grape 2/56 Mexico City tukehtuu 3/40 Laine Lasse J.: Suomalainen lintuopas 5/48 Omenapuun taivukas 11/56 Mitä tehdä kadonneelle kaupungille. 10/59 Brandenburg: Veljemme susi 8/53 Wahlström, Hallanaro, Manninen: Pellava valloittaa 7/59 Brown (toim.): Maailman tila 3/46 Suomen ympäristön tulevaisuus 10/52 Perhoselta varastettu asu (silkki) 8/59 Brusewitz, Ekman: Ekoparken Wallenius (toim. 56 SUOMEN LUONTO 12/96 55. 1/56 (Hollanti) 3/40 Minne kevätkurjenmiekat katoavat. 2/42 Periäinen: Metropoleista muotoiluun 8/52 Viherkesanto kasvimaalle 6/56 Viimeisiä viedään (leveähuulisarviPlaneetta Maa 8/52 Vihreitä tomaatteja 9/56 kuonot) 12/41 Pitkänen Anneli (toim.): Koko perheen Viimeisten paratiisien puolustaja 1/35 Ruuan reitit Viron saaria suojellaan 12/41 lahjakirja 12/47 Hemekeitto on aidosti suomalaista 9/42 Viron sudet 11/42 Pöntinen, Mäkelä: Liito-oravan metsä 11/48 Koko valtakunnan lenkki 6/33 Virossa suojellaan luontoaarteita 6/44 Ratia: Lohkareista emäkallioon Maito virtaa etelään 3/29 Visenttien pullonkaula 9/47 jäätiköistä maaperäksi 9/52 Ruisleipä palaa ruokapöytään 12/33 Vuorivaahtera sopii unikeolle 12/40 Sairanen Petter: Tulen valopiiri 2/50 Värinää putouksilla (Etelä-Amerikan Saltikoff ym.: Helsingin seudun Vartalon verhot perhoset) 2/40 vanhat kaivokset ja louhokset 5/48 ympäristöyhteistyötä itärajan takana 2/18 Alussa oli viilto (kumi) 9/59 Oljy ja Ecuadorin sademetsät 4/39 Södersved, Koivula: Omimisen Kiiltävät ja liukkaat, venyvät sietämätön keveys 6/50 ja kestävät (tekokuidut) 3/59 Kirja-arvostelut Taipale: Kivet 5/49 Kyllä linnut tietävät (untuva) 1/59 Tanttu Markku: Kuin viimeistä talvea 10/53 Melkein kuin ihoa (villa) 2/59 Attenborough: Kasvien salaperäinen Terveyttä luonnosta 8/53 Mikrokuituista vaatetta voi luulla silkiksi 12/59 elämä 9/52 Tieliikenne ja ympäristö 6/50 Muodikkaasti teflonissa (goretex) 11/59 Berg (i)iveind: Katselemme lintuja 6/50 Onko turkilla tulevaisuutta. 10/44 Lapintie ym
Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. (0 13) 13828 1, Ilari Uotila Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 90 I000ulu puh. Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. Tilaajatunnus (jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä. (09) 228 08 210, 228 08 224, telafax (09) 228 08 200. (09) 176 633 LIITTOHALLITUS Timo Helle (pj.), (0 16) 3364 302, Helena Kolu, Tuovi Kurttio, Hanna Matinpuro, Timo Permanto, Per/Ii Siilahti, Heikki Susi/uoma, Thomas Wallgren, Hans Vogt ALUESIHTEERIT Keski-Suomi Keskustie 23 B 22, 40 100 Jyväskylä puh. (09) 228 08333 Postimyyntiä koko maahan LUONNONKUVA-ARKISTO Nervanderinkatu 1 1, 00 100 Helsinki puh. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __J_ 19_. (03) 2131 317, Harri Helin Pohjois-Karjala Penttilänkatu 7-9, 80220 Joensuu puh. O Määräaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahja kortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __J_ 19_. (05) 411 7358, Kaarina Tiainen Satakunta Otavankatu 1 1, 28100 Pori puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 r r 57. (06) 312 7577, Tiina Seikkula Varsinais-Suomi Läntinen Rantakatu 49-51, 20100 Turku puh. (09) 228 08221 Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI OY Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. Osoite: Su omen Luonto/Tilaajapalvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. (09) 630 300, telefax (09) 630 414 SUOMEN LUONTO 12/96 55. Lammi Uusimaa Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. (09) 228 08 1, telefax (09) 228 08200 Ma-pe klo 8.3016.1 5 Susanna Kirkkola, koulutussihteeri Esko Joutsamo, pääsihteeri Mi,ja Jumppanen, puhelinvaihteen hoitaja Irma Kaitosaari, rek.isterinhoitaja Päivi Karvinen, YVA-yhteyshenkilö Tarja Ketola, j ärjestösihteeri Johanna Kotimäki, toimistosihteeri Ilpo Kuronen, luonnonsuojelusihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäjä Anna Parkkari, lähiluontoprojektisihteeri Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Poutane11, tiedotussiht., päätoimitt. Tilaajatunnus !jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa): Lähettäjä Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Puhelin !myös suuntanumero): Suomen Luonto/ Tilaaja palvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. 11 A 17, 00150 Helsinki puh. Tuula Varis, kansainvälisten asiain sihteeri Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 00170 Helsinki, puh. Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __J_ 19_. . SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Ritva Pietiläinen puh. (014) 211 115, Tarja Lumme Lappi Korkalonkatu 12, 96 100 Rovaniemi puh. z LU 6 :) V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka: ...................... Vaasan lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh. Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 005 10 Helsinki puh. Puhelin !myös suuntanumero): ... (08) 3115 828, Merja Ylänen Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. (02) 2301 141, Hannu Klemola vs. (09) 228 08206, Päivi Saarinen vs. vsk. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. Perämiehenk. Suomen luonnonsu oj eluliiton rekistereiden osoiteti etoja voidaan käyttää tai luovuttaa ti lausja su ora markkinointitarkoituksiin (HRL). (02) 6326 163, Maija T. Leena Sjöblom, jäteprojektisihteeri Mervi Taskinen, toimituksen sihteeri Salla Tynys, toimittaja vs. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. . (0 16) 31 1 550, Tuula Leskelä Pirkanmaa Laukontori 4, 33200 Tampere puh. (09) 409 238 Suomen luonnonsuojeluliiton nuorisojärjestö: LUONTO-LIITTO ry
lf the forest owner, forest machine operator and lumberjack can, and are willing to, keep to the acts and recommendations, it will be possible to ensure that forest ecosystem biodiversity is not lost. Winter 'pearls' Photographs by Markus Varesvuo Suomen Luonto 55( 12):22-27 Markus Yaresvuo from Helsinki has already photographed 300 bird species in Finland. Varesvuo also photographed the kingfisher on this month 's cover. A forest owner can notify his intention to cut a marked stand only 14 days prior to cutting. Puzzling symptoms in the Gulf of Finland by luha Valste Suomen Luonto 55( 12): / 8/9 The amount of nutrients and pollutants flowing into the Gulf of Finland has not increased since the late 1980s. Suomen Luonto hiipii eläinten jäljillä, houkuttelee tutustumaan kotinurkkien luonnonaarteisiin, seuraa sääilmiöitä, opastaa kulutusvalinnoissa ja herkuttelee oman maan kasviksilla. The problem is the short reaction time. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Finnish forest enterprises taking new Forest Act seriously by Alice Karlsson Suomen Luonto 55( 12): /4-17 A new Forest Act is currently being drafted for Finland. vsk.. A forest owner can also fell trees in key biotopes by maintaining that to do otherwise would be to incur substantial economic losses. Luonto on iloinen asia. !n the summer of 1996, it was noticed that the common mussel had disappeared over large areas. A forester must also be aware of the requirements of the Nature Conservation Act, as well as forest management recommendations. Forest centres have a certain amount of money at their disposal, but it is by no means adequate to meet ali requests for compensation. During the last ten years the plant and animal communities in the gulf have experienced one catastrophe after another. Translated by Leigh Plester Suomen Luonto ilmestyy seuraavan kerran 9. 24-25) in Helsinki at a winter feeding place. Forest industry companies like Enso Oy have already been training their field staff for some time in the spirit of the new Act. 23), was, however, photographed in Oulu and the jack snipe in the Åland islands. Varesvuo encountered the arctic redpoll (p. Key biotopes have several factors in common: they are small sized, special, and characterised by indicator plant species. The greatest rarity, an eyebrowed thrush (Turdus obscurus, p. tammikuuta 1997 Sääprofeetta tutkii luonnon merkkejä Vantaanjoki on miljoonan ihmisen lähiluontoa Käpylinnut ovat merkillisiä ristinokkia Luonnon rytmissä mukana myös 1997 Tulevana vuonna ihmettelemme noidantulia ja muita mystisiä luonnonilmiöitä, esittelemme kansalaisvaikuttajia, uusia luontokuvaajia, eläinten sielunelämää. lt embodies, among other things, the safeguardi ng of biodiversity in forest ecosystems by preserving key biotopes in commercial forests. Lukijoittemme toivomuksesta kerromme enemmän muun muassa ympäristöä ja terveyttä koskevista asioista. These pages show Yaresvuo 's best winter bird pictures, taken mainly within the confines of the City of Helsinki. This company is training a total of 1800 people. SUOMEN LUONTO (Nature of Finland) Published by the Finnish Association Jor Nature Conservation Address: Kotkankatu 9 005 JO Helsinki, Finland Fax: +358 9 228 08 200 Despite the partial relief in pressure, the condition of the Gulf of Finland has not improved. Last summer the deep water became oxygen starved in the eastem extremity, from which the oxygen depletion spread to westem parts usually the opposite is the case. !n 1987 a huge cyanophyte bloom occurred in the late autumn, an extraordinary time for this to happen. Lehti on ensi vuonnakin täynnä tapahtumia, hienoja kuvia, ajankohtaista tietoa ja tunnelmia. Probably last summer's exceptional weather conditions were the reason for this. ln the 1992 summer large numbers of sea birds and ringed seals died suddenly, the seal population crashed from about 2000 individuals to 200---300 in the space of a couple of years. The bearded tit has become more abundant in recent years among reed beds in the south of the country. Pysy ihmeessä mukana! Antti Lcinonen/LKA 58 SUOMEN LUONTO 12/96 55. This period of time may be insufficient for a forest centre to check that the information given is correct. Key biotopes in the terms of the Forest Act key include small water bodies, lush paludified forests, strips of herb rich forest, groves of trees growing on undrai ned peatlands, gullies and defi les, cliffs and the tree stands growing at their feet, and poorly productive forest land featuring sand, bedrock, shattered rock, bogs or reed beds. The 300th was a gannet which was found fishing way off route in Finnish lakeland in OctoberNovember. Dippers commonly spend the winter close to running water in southern Finland. lt is possible that the dissolution of the Soviet Union and the present recession in Russia and Estonia have actually led to a decrease in the loading. Those taking part in courses are awarded a certificate on leaving known as a Forest Card. Bearers of such cards have to be able to recognise key biotopes, estimate their boundaries, and be familiar with the content of the Forest Act
Vesa Koivu Mokkamaisiksi hiotut polyester-mikrokuituhousut ja polyamidista valmistettu mikrokuitutakki pitävät ulkoilijan kohtuullisen kuivana ja lämpimänä. Sisävaatteissa luonnonsilkki on varmasti ympäristöä säästävämpi ja iholla miellyttävämpi vaihtoehto kuin mikrokuitu, eikä hinnassakaan ole juuri eroa. Mikrokuituiset tuntuvat myös kahisevan vähemmän, ja niiden pinta hohtaa kauniisti . Mikrokuitu on tekokuitu Mikrokuitu on yhteisnimitys joukolle tekokuituja, jotka , voidaan puristaa sulasta raaka-ainemassasta hyvin pienireikäisen seulan lävitse ohuenohuiksi kuiduiksi. Ja vaikka mikrokuituvaatteet eivät hiostakaan niin paljon kuin tavalliset tekokuidut, ne silti hiostavat selvästi enemmän kuin samaan tapaan kudottu luonnonsilkkivaate. Siitä pystytään kutomaan ohuita ja tiiviitä kankaita. Ulkoiluvaatteissa kevyt, kestävä ja helposti puhdistuva mikrokuitu puolustaa paikkaansa; sen käyttöominaisuudet ovat melkoisesti paremmat kuin edellisen sukupolven tekokuitujen. Sisävaatteisiin tarkoitettuja kankaita ei kudota yhtä tiiviiksi kuin tuulipukuja; niissä mikrokuitu antaa mahdollisuuden kutoa taipuisia ja hyvin laskeutuvia kankaita, joilla on valossa hohtava, silkkimäinen pinta. Mikrokuitujen valmistuksen vaikutukset ympäristöön ovat samanlaisia kuin vastaavien tavallisten tekokuituvaatteiden; öljyraaka-ainetta, energiaa, väriaineita ja raska metalleja kuluu prosessissa aika lailla. Ulkoiluvaatteiden tuoteselosteissa komeilee yhä useammin sana mikrokuitu tai mikrofilamentti. Siksi mikrokuitulanka on kuohkeaa eikä sitä tarvitse kiertää niin tiukkaan kuin tavallista lankaa. Mikrokuituise ta tuulipuvusta saa maksaa tavalliseen polyamidituuliasuun verrattuna parikolmesataa markkaa lisähintaa. vsk. Hypistelen kaupassa mikrokuituisia tuulipukuja. Itse mikrokuidut valmistetaan ulkomailla. Ohut, hengittävä, vettähylkivä Koska mikrokuidut ovat niin ohuita, niistä kehrätyissä langoissa voi olla neljä kertaa niin paljon yksittäisiä kuituja kuin tavallisessa tekokuitulangassa. Niiden pinta tuntuu miellyttävän tahmealta, melkein kuin paksu, hiottupintainen silkki. Suomeen niitä on tuotu 90-luvun alusta lähtien. Vesipisaroilla on korkea pintajännitys, ja ne vierivät tiiviin kudoksen pinnalta pois. Ne puhdistuvat helposti , jo noin 40 asteen lämpötilassa, kuten muutkin tekokuidut, ja ohuina kankaina kuivuvat nopeasti . Mikrokuitujen tuotanto on SUOM EN LUONTO 12/96 55. Vieressä on rekillinen mikrokuidusta kudottuja anorakkeja. Luonnonsilkin hoito tosin vaatii mikrokuitukangasta enemmän käsityötä, mikrokuituvaatteen kun voi heittää suoraan pesukoneeseen. Juuri kankaan tiiviydestä johtuu, että mikrokuitukankaat pitävät vettä ja tuulta. Ensi numerosta lähtien tällä paikalla äimistellään luonnon ihmeitä. Kankaat ovat lujia ja kulutusta kestäviä eivätkä repeile helposti . Kohtalainen osa meillä myytävistä mikrokuitukankaista kudotaan ja pintakäsitellään Suomessa. Luonnonsilkistä nämä kankaat erottaa sormillaan paremmin kuin silmillä; silkki tuntuu käsissä lämpimältä, mikrokuituinen kangas selvästi viileämmältä. Valmiit kuidut ovat ohuempia kuin silkkiperhosen silkkikuidut; kymmenen kilometrin pituinen mikrokuitu painaa alle gramman. Valmiin mikrokuitukankaan ominaisuudet riippuvat raaka-aineesta, kuitujen käsittelystä, kankaan kudoksesta ja pintakäsittelyistä. Sateenpitävyyden parantamiseksi ulkoiluvaatteisiin tarkoitetut mikrokuitukankaat usein käsitellään teflonill a tai muulla samantapaisella aineella, joka muodostaa erittäin ohuen nukkakerroksen kuitujen väleihin ja hidastaa veden imeytymi stä. Tavallisimmin mikrokuidut ovat polyesteriä tai polyamidia, mutta esimerkiksi polyakryylistä, viskoosista ja modaalista on myös mahdollista valmistaa hyvin ohuita kuituja. Tiivis kudos myös hylkii paremmin likaa kuin harva ja karkeasyinen. Rea Peltola Sarja päättyy tähän. Samantapaista kangasta löytyy myös naistenvaateosaston puserotelineestä, tällä kertaa ohuempana ja taipuisampana versiona. Kosteutta imemättöminä mikrokuidut eivät laske sähköjännitteitä läv itseen, vaan vaatteiden kantaja voi saada ritisevän lentävät hiukset ja pieniä sähköiskusarjoja kahisteltuaan vaatteineen rutikuivassa pakka ilmassa. Mukavia, mutta kalliita Käytössä mikrokuituvaatteista on ollut varsin hyviä kokemuksia. Öljypohjaisina keinokuituina polyesteri ja polyamidi imevät kuidun sisään vain niukasti kosteutta. Mikrokuituvaatteet ovat tavallisia tekokuituvaatteita selvästi kalliimpia. VARTALON VERHOT Mikrokuituista vaatetta voi luulla silkiksi Silkinhohtavat, hengittävät ja vettä pitävät mikrokuitukankaat ovat muodin aallonharjalla. Mikrokuidut soveltuvat myös hyvin hiottaviksi, jolloin saadaan aikaan mokkaa muistuttava pinta. Mikrokuitukankaassa on kuitenkin niin runsaasti kudoksen ja kuitujen välisiä ilmarakoja, että pienimolekyylinen vesihöyry pääsee hikoillessa tuulettumaan ulos. Ne tuntuvat käteen melko lailla mukavammilta kuin tavalliset, liukaspintaiset polyamidista ja polyesteristä valmistetut ulkoiluvaatteet, joiden 1 kangas on kylmää ja nostaa selkäkarvat pystyyn. 59. Tekokuitujen perinteinen ikävä ominaisuus, sähköisyys etenkin talvella, vaivaa myös mikrokuituvaatteita. Kunnon sateella kostuneetta pinnalta kuitujen väleihin saattaa imeytyä vettä. varsin uutta; mikrokuidusta valmistettuja vaatteita on näkynyt markkinoilla vasta kymmenkunta vuotta