Luonnonsuojeluliiton jäsenille määräaikaistilaus 250 mk ja kestotilaus 235 mk. Tällai sia väitteitähän on taajaan esitetty. (09) 228 08210 ja 228 08224. (09) 228 081 telefax: (09) 228 08200 sähköposti: sukunimi @sll.fi Päätoi111i11aja Jorma Laurila, 228 08217 Toimitussihteerit Alice Karlsson, 228 08205 Ritva Kupari, 228 08214 Toimii/ajat Anne Brax, 228 081 Antti Halkka, 228 08203 Juha Valste, 228 08228 Markku Tanttu (ulkoasu) Pekka Paaer (toimitusha1joi11elija) 228 08234 Värierottelu/ Offset-Kopio Oy Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN 0356-0678 Suomen Luonto il111esryy kerran kuussa. Mutta ei, epäisänmaallisuutta onkin se, että asioita katsotaan laajemmin kuin hetken taloudellisen hyödyn näkökulmasta. Tällaisessa maailmassa valinnan mahdollisuudet ovat vähäiset. Metsätalouden voimakkaan koneistamisen ja automatisoinnin viemät kymmenettuhannet työpaikat on tarkoituksellisen harhaanjohtavasti sälytetty luonnonsuojelun syyksi. Markkinavoimatkin moisesta hermostuvat. Isänmaallisessa toiminnassa pääpai non pitää olla sanassa Maa. Maaja metsätaloustuottajain Keskusjärjestö MTK on masinoinut räikeän hyökkäyksen Naturaa vastaan. Nyt monet mielenosoittajien vaatimat kohteet komeilevat kansallispuistoina. l/111oi111s111yynti llmoin1smyynti Litja Ky Kenttätie 2, 03250 Ojakkala puh. Luonnonsuojelu on jälleen kerran leimattu epäisänmaalliseksi toiminnaksi . 2 Isänmaan asialla Viime vuosina on käyty värikästä keskustelua muun muassa vanhojen metsien, rantojen ja luonnon monimuotoisuuden suojelusta sekä Natura 2000 -ohjelmasta. Puolen vuoden määräaikaistilaus (kuusi numeroa) 170 mk. SUOMEN LUO TO 12/97. Käytä mieluiten palvelukorttia sivulta 57. Automatisoituvalle ja työtätekeviä käsiä karttavalle teollisuudelle sekä vaikeuksissa kamppailevalle maaseudu lle luonnonsuojelu on hyvä vihollinen. Se on myös kova maailma, jossa on käy nnissä kaikkien sota kaikkia vastaan. Tila11shi11nat Määräaikaistilaus ( 12 numeroa) vuodeksi kotimaahan ja ulkomaille 300 mk, kestotilaus 270 mk. Kestotilaus uudistuu tilausjaksoittain automaattisesti kunnes haluat keskeyttää sen. Lehti painetaan kasviöljyväreillä. Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Suomen Luonto/tilaajapalvelu Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Ay-liikkeen teollisuussiipi on vaatinut lisää hakkuita, ydinvoimaa, yltyvää kulutusta. Tulevat polvet osaavat varmasti arvostaa myös Natura-ohjelmaa. Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n rek.istereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkk.inointitarkoituksiin. Paremman tulevaisuuden puolesta kannattaa tehdä töitä. "Suojelukiihkossa" muutama prosentti metsämaasta halutaan säästää luonnon omien voimien valtakunnaksi. Valtionvarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistö on luonnehtinut luonnonsuojelua tupajumien ja torakoiden suojeluksi . Luonnonsuojelijat haluavat tuhota maan, loukkaavat pyhää yksityistä omistusoikeutta, vievät työpaikat ja vielä likaavat Suomen maineen maailmalla. lrtonumero 33 markkaa. z L.LJ 6 :) V) SUOMEN LUONTO Toimitus Kotkankatu 9 00510 Helsinki puh. Myynti Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy:n ja Akateemisen kirjakaupan myymälöissä. Tulevaisuus epävakaistuvan suurilmaston oikkujen riepoteltavana, niukentuvien vesivarojen, ehtyvien kalakantojen, etenevän eroosion tai hupenevien metsien maailmassa ei ole houkutteleva. (09) 2271 967 telefax: (09) 2271 421 Suomen Luonto pyritään painamaan mahdollisimman vähän ympäristöä rasittava5ti. Pikemminkin voisi kuvitella, että epäisänmaallista toimintaa on suomalaisen luonnon rikkauden, el invoiman ja kauneuden vahingoittaminen. Talouskäyttöön jäisi vaivaiset 90 prosenttia. Käyttämällemme painopaperille on myönneny pohjoismainen ympäristömerkki. S yytökset epäisänmaallisuudesta ovat mielenkiintoisia, sillä luonnonsuojelijat nimenomaan puolustavat isänmaamme luonnon parhaiden puolien säilyttämistä. Jorma Laurila Jorma Laurila Isänmaan asialla: mielenosoitus uusien kansallispuistojen puolesta Helsingissä helmikuussa 1978. Itsenäisyyskin menettää si lloin merkityksensä. Samoin luonnonsuojelua on ilmeisen harkitusti käytetty maanviljelijöiden EU-ärtymyksen ja heidän ahdistuksensa purku kanavana
SUOM EN LUONTO 12/97 LUONNONYSTÄVÄN AIKAKAUSLEHTI Juho Rahkonen Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto ry. Palkituin suomalainen luonnonkuvaaja 28 Tapani Räsänen on saavuttanut kansainvälistä kunniaa kotikulmiensa kuvilla. vuosikerta 12 1997 Suomen Ku vapal velu Indonesian metsäpaloista kärsivät miljoonien ihmisten ohella myös eläimet ja kasvit. 56. Ritarin ja tuulihaukan kesä 32 Yhteenveto lukijoiden lähettämistä havainnoista. Talvi vuorenkolossa 22 Kansallispuisto keskellä Tukholmaa 24 Pähkinänkuoressa 27 Poronhoitokin on menettänyt ekologisesti kestävän luonteensa, kirjoittaa Timo Helle. Hänen palkittu kotkakuvansa on luonnon valokuvauksen historiaa, jota esittelemme sivuilla 4-13. Kansikuva: Talvihetken Posion Korouomalta on tallentanut Hannu Hautala. Vanhan talon asukkaita 20 Hirsitalosta pitää kotinaan moni muukin kuin ihminen. Luonto kuvissa 80 vuotta 4 Miten Suomen muuttuminen näkyy eri vuosikymmenien luontokuvissa. Valkoposkihanhiaja muita tyylikkäitä ilmestyksiä voi kohdata Tukholman Ekopuistossa kansallispuistossa keskellä suurkaupunkia. Orangit ja tiikerit Indonesian tulimeressä 34 Jorma Laurila Yhteiselon koukeroita 52 Juho Rahkonen etenee pimeässä, ahtaassa luolassa varusteinaan lamppu, kamera ja salamavalolaitteita. Pientä orankia autetaan turvaan, lue sivuilta 34-37. Ekopuistosta lisää sivuilla 24-26. Se selviää sivuilla 22-23. Mitä kallion onkalosta löytyy. Parhaat jutut ja paras kansi 53 Osallistu kilpailuun! Vakiot: Pääkirjoitus 2 Ajankohtaista 14 Maailmalta 38 Mielipiteitä, keskustelua 40 Kirjoja 44 Kysy ekoneuvoa 46 Multasormet 47 Kysy luonnosta 48 Kuukauden Ilkka 50 Palvelukortti 57 Ihme juttu 59 Summaries of the Main Articles 58 3
Ne toimivat sekä sanan että valokuvan varassa. 1970-luvun luontokuvat esittelivät tehometsätalouden karun Suomen. "Esimerkiksi Matti A. Miten ne elävät. Ensimmäinen laaja valokuvakirja maastamme on yli sata vuotta sitten ilmestynyt I. Kun vielä WSOY:n vuoden 1930 Suomi kuvina ylpeilee suurten koskien kuohuilla, Otavan Kuva-Suomi (1946) ei näytä vapaata koskea, vaan sen miten "Imatran hevosvoimat on valjastettu teollisuuden palvelukseen". Ei välttämättä niin paljon kuin luulisi. K. Pitkäsen tuotannossa toistuva suomalaisen järven pieni saari oli jo 1. Kuinka kauas oli edetty alusta. Itsenäisyyden aikana Inha otti harvoja valokuvia, mutta ne ovat mestariteoksia. 1960-luku merkitsi Suomelle monenlaista murrosaikaa. Kuvat ovat mustavalkoisia; vaikka jo 1950-luvulla otettiin ensimmäiset onnistuneet värilliset luontokuvat, mustavalkoinen kuva hallitsi 1970-luvulle asti. Sodanjälkeisen ajan merkkitapauksia olivat joutsenen suojeluun herättänyt Yrjö Kokon Laulujoutsen ja Reino Kalliolan Suomi-trilogia. 4 Luonto kuv Itsenäinen Suomi on paljon nuorempi kuin valokuvauksen taito. Millaista on luontomme. Inhan paljon tutkima SUOMEN LUONTO 12/97. Jo 1920-luvulla luonnonkuvaus alkoi toteuttaa perinteistä tehtäväänsä: se toi näkyville ympäristöjä ja lajeja, jotka ovat tavallisen kulkijan tavoittamattomissa. Suomen Luonto oli tärkeä luontoja ympäristökuvan näyttämö, ja pian myös yleisaikakauslehdet nostivat teeman esille. Havun valta ja Ukkosilman edellä ovat syvällisiä luonnontutkielmia. Millaisia ovat kaulushaikara, lunni, ja merikotka. Näkemys Suomesta alkoi vähitellen muuttua kuvakirjoissa. K. Itsenäisyyden vuosikymmenet vastaavat eri tavoin. Seuraavilla aukeamilla esittelemme luontokuvan ja Suomi-kuvan muuttumista itsenäisyytemme 80 vuoden aikana. Vuonna 1978 perustettiin luonnonkuva-arkisto ja yhä uudet lajit ja Suomen seudut saivat luontokuvassa kasvot. Vuosikymmenellä syntyi myös ympäristökuva, jonka voimakkaimpia näyttöjä on Teuvo Suomisen petolintujen vainosta ja myrkyttymisestä kertova Lintujemme katoava aateli (WSOY 1967). Millainen on Suomi. 1970-luvulla syntyi myös luonnonkuvaajan ammatti. Inhan Suomi kuvissa. Esimerkiksi sen saivat suomalaiset 1920-, 1930ja 1940-luvulla nähdä Einari Merikallion ja Gunnar Granbergin kirjoissa
I. K. K. ~sa 80 vuotta I. Luonnonkuvaajamme menestyvät kansainvälisissä kilpailuissa, mikä osoittanee luontomme voimaa. 0. Suuruus, mahti, syvyys, salaperäisyys, hän määritteli oikean metsän olemuksia. Svanberg ja Victor Hasselblad", luettelee Einari Merikallion lisäksi alkuaikojen esikuvikseen Leo Lehtonen, 81, itsenäistä Suomea vanhempi luonnonkuvaaja. Kuvaajat ovat joutuneet seuraamaan supistuvia ja vetäytyviä erämaita. Inha ehti surra metsien häviämistä ryöstöhakkuisiin jo muutama vuosi ennen itsenäisyyttä: "Se metsä, josta runoilijat ovat laulaneet, jolle muusikot hymninsä virittäneet, on menneisyyttä ... Sortunut on luonnon suuri ääni. "Ruotsalaiset Bengt Berg, P. " Luonnosta Inha kaipasi "rikasta moninaisuutta". Ulkomaiset vaikutteet ja virtaukset näkyvät kuvissa nykyisin yhä selvemmin. Inha: Havun valta (todennäköisesti 1920-luku) SUOMEN LUONTO 12/97 aihe", sanoo luonnonkuvaaja Jorma Luhta. Ehkä on hyvä silti muistuttaa, ettei oma aikamme sentään keksinyt kansainvälisyyttä. ,~ Antti Halkka ,~ ,-,: "' 5. Niitä ominaisuuksia luonnonkuvaajat haluavat yhä Suomesta löytää ja näyttää
"Kaakkuri-isä taas oli perheensä tuki ja turva", kirjoittaa Merikallio. Granberg vei lintukuvauksen uudelle tasolle. "Se sai pitää ruoasta huolen. Tämä ei ollutkaan mikään vähäinen toimi, ja vuorokaudet läpeensä, melkein levähtämättä, se sai Jäämeren viljavammille vesille kalastusretkiä tehdä." SUOMEN LUONTO 12/97. Gunnar Granbergin merikotkanpoikanen kirjasta Lintumaailmaa kameran näkemänä (1939). "Me lähdimme metsästämään kotkia", hän kirjoittaa. vaan mukana olleitten kameroitten hyvää tarkoittavilla linsseillä." 6 Einari Merikallion kaakkuritutkielma ki1jasta Jäämeren ääreltä (1924). "Emme lähteneet ahdistelemaan niitä kivääreillä ..
7. Kalliolan 1959 loppuun saatettu trilogia Suomen kaunis luonto, Suomen luonto vuodenaikojen vaihtelussa ja Suomen luonto mereltä tuntureille on vieläkin mo-. nin tavoin ylittämätön kokonaisesitys maastamme. SUOMEN LUONTO 12/97 Metsähallituksen arkisto Reino Kalliolan kuvaamaa Pallas-Ounastunturin kansallispuiston rauhaa sotavuonna 1943. Vuonna 1938 oli perustettu ensimmäiset kansallisja luonnonpuistot, joista useimmat menetettiin sodassa. Jo itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä luonnonkuvaajat matkustivat kaukaisille lintusaarille ja toivat niiden ihmeet kaikkien nähtäväksi Leo Lehtosen kuva soidintavista silkkiuikuista 1950 -luvun lopulta on luonnonkuvaajiemme ensimmäisiä onnistuneita värikokeiluita
Vähitellen se levisi ja peitti koko Sompion valkeaan verhoonsa. Pian piiskasi valtava lumipyry pimentyvää maisemaa. 8 SUOMEN LUONTO 12/97. Laskevan auringon valossa se näytti vaaran laelta kohoavalta savulta, aivan kuin menneiden aikojen pyytömiesten jättiläismäiseltä uhritulelta. Seuraavana kesänä ei Sompion suuraapoja enää ollut." (Urpo Häyrisen kirjasta Suo, 1978) Kylät, Suomen suurin aapasuo Posoaapa, muut Sompion suot, niityt ja metsät hukutettiin Lokan tekoaltaaseen, jonka surullisia näkymiä Häyrinen tallensi tuoreeltaan (kuva oikealla). "Aapojen keskellä sijaitsivat Korvasen, Mutenianja Rieston kylät ympäristöään hiukan ylemmäksi kohoavilla laakeilla kummuilla." "Eräänä iltana ajautui merkillinen lumipilvi Kussuolinkivaaran ylle ja pysytteli pitkään tarkalleen vaaran laen kohdalla. Urpo Häyrinen: Syysaamuinen näkymä Mutenian kyläkummulta aapojen yli Nattasia kohti
Karhu "pistäytyi kosiomatkallaan Suomen puolella Kuhmon Elimyssaloon suunnitellulla peuransuojelualueella, jonka luonto sopii myös karhunsuojelualueeksi." (Suomen Luonto 4/1972) Elimyssalon suojelu on erikoisella tavalla myös luontokuvan historiaa. Tämä oli ensimmäinen kunnon kuva luonnonvaraisesta karhusta. Kuvaajaansa vastaan sattumalta kävellyt karhu jotenkin yhä säväyttää verrattuna nykyisiin haaskalla otettuihin kuviin. Teuvo Suominen: Muuttohaukka (1960-luvun lopulta). "Tällä hetkellä ei ole mitään tehtävissä Suomen viimeisten muuttohaukkojen hyväksi. Mikäli myrkkyjen kiertokulku luonnossa jatkuu entiseen tapaan, tulee viimeinenkin muuttohaukkapari häviämään lähivuosien aikana Suomesta." (Lintujemme katoava aateli, 1967) SUOMEN LUONTO 12/97 9. Karhun kohtaamisen vuonna metsäpeurakuvaaja Martti Mantonen lähetti presidentti Kekkoselle kirjeen ja kuvia peuroista. Kekkonen määräsi alkamassa olleet hakkuut pysäytettäviksi. Kun muuttohaukka katsoi vetoavasti lehden ja kirjan sivuilta, sen pelastamisesta tuli yhä useammalle tärkeä asia Teuvo Suominen: Karhu (1972)
Saimaannorpasta olisi tuskin tullut luonnonsuojelun tunnuseläintä, ellei Juha Taskinen olisi alkanut järjestelmällisesti kuvata sitä. Kuusamolaistunutta Hautalaa pidetään Suomen tunnetuimpana luonnonvalokuvaajana. Luontokuva oli nyt salonkikelpoinen. Saimaannorpan kuva ihmisten mielissä oli pitkään Taskisen luoma ja yälittämä; samanlainen asema on yhä Seppo Keräsellä merihylkeiden kuvaajana. Luonnonkuvaajan ammatti vakiintui 1980 -luvulla. SUOMEN LUONTO 12/97. Kohde ja kuvaaja samastuivat niin pitkälle, että alettiin puhua norppa-Taskisesta. Osin tämän kuvan innostamana harrastajakuvaajienkin tavoitteena oli pitkään saada jonkin lajin parittelu filmille. Pieneen ammattilaisten joukkoon kuuluvat muun muassa tämän aukeaman kuvat ottaneet Hannu Hautala, Jorma Luhta ja Juha Taskinen Hannu Hautalan Parittelevat kotkat valittiin Vuoden lehti.kuvaksi 1973
SUOMEN LUONTO 12/97 11. Jorma Luhta on 1970-luvulta alkaen tallentanut metsiä ja soita sekä niiden hävitystä. Yllä Peuraselän kairan aarniomännikköä Sini~ sen lammen alueelta, alla kanalintujen metsästäjiä Pudasjärvellä
12 SUOMEN LUONTO 12/97. Veikkolainen on tuonut uhanalaista kauneutta kaikkien nähtäville; uhanalaista lajistoamme on ylipäänsä valokuvattu järjestelmällisesti vasta 1990-luvulla. Jouko Veikkolainen: tuomenpisarapirkko
Kansalliseläin on kuvannut itsensä automaattilaukaisimella. 1990-luvun kuvissa sellutehtaan savut kohoavat Kolin . Suonpää haluaa kyseenalaistaa luonnonkuvaajan roolia kuvien metsästäjänä. SUOMEN LUONTO 12/97 13. Kuva ei ole tulkittavissa tavalla, jolla yleensä katsotaan luontokuvan karhua. Juha Suonpää: Nimetön. maisemassa Karhu on nyt kuvannut itsensä Markku Tanon panoraamamaisema Kolilta Pieliselle. Kuunsilta on saanut ihmeteltäväkseen Uimaharjun sellutehtaan
Eräänä päivänä sumulta ei nähnyt pariakymmentä metriä pitemmälle. 14 Marraskuu alkoi Kuusamossa kipakoilla pakkasilla. Metsästä tunturiin Inarilaisen Martti Rikkosen näyttely Metsästä tunturiin on esillä Luontokuvissa, Nervanderinkatu 11 :ssa Helsingissä vuoden loppuun. tammikuuta 1998 asti Suomen ympäristökeskuksen näyttelytilassa Kesäkatu 6:ssa Helsingissä. Piristystä toi kuitenkin tuttu hakkiporukka ruokintapaikalla. Näyttelyyn voi tutustua arkisin klo 9-16. Pikkuisista lepänkäävistä löytyivät marraskuun maiseman värit. Luontokuvien huiput Lontoossa • BBC Wildlife Magazinen vuoden 1997 kansainvälisen luontokuvakilpailun 150 palkittua ja kunniamaininnan saanutta luontokuvaa ovat esillä Lontoon Natural History Museumissa (os. Yksi lumisateinen yö kuitenkin muutti tunnelman talviseksi. Luontopäiväkirjan pitäjät vaihtuvat! Ensi vuonna seuraamme maailman menoa Ivalossa, Oulussa ja Lahdessa. Muutama räkättirastas ja tilhi nautiskeli jäljelle jääneistä pihlajanmarjoista. Puiden kansa Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Puiden kansa -näyttely on esillä Etelä-Karjalan Taidemuseossa Lappeenrannassa 1. Kuun alkupuolisko oli pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna lämmin, vaikka 5. Näyttely on avoinna arkisin klo 8-16. Cromwell Road) 28. Suomen Luonnon yksi tämänvuotinen luontopäiväkirjan pitäjä, kuusamolainen Paavo Hamunen voitti kasvikuvien sarjan kuvallaan jäätyneestä lumpeen kodasta. Pimeyttä riitti ja harmaat sumukelit olivat ankeimmillaan. päivänä paukkui pakkanen Kirkkonummellakin 13 asteen voimalla. päivän aamuna, kun ensilumi satoi. Etelä-Suomen lapset riemuitsivat 7. Koko kilpailun voitti Tapani Räsänen saalistavalla kalatiirallaan. Vaalalainen Eero Kemilä voitti karhukuvallaan nisäkässarjassa hopeaa ja lintusarjassa metsokuvallaan pronssia. Riekon, jäniksen ja oravan jäljet ilmestyivät hangille. Seuraavana päivänä raikas valkoinen oli taas tuttua sohjoa. Kirkkonummella oli marraskuussa sen verran pakkasia, että Nuuksion Perälänjärveen syntyi ulpukan lehtien elävöittämä taideteos. helmikuuta 1998 asti . Jyväskylässä kuun alkupäivinä metsät olivat syksyisen hämäriä. s. Samojen tekijöiden kuvateos Puiden kansa esitellään tässä numerossa sivulla 44. Suomalaiset kuvaajat menestyivät kilpailussa erinomaisesti. Reijo Juurinen Marraskuu paistoi ja pakasti Marraskuussa vietettiin hämärää. Pienet järvet ja lammet saivat sen verran vahvan jääkuoren, että luistimilla tai potkukelkalla oli jäällä hyvä liikkua. Kuvat ovat nähtävillä myös metsäryhmän www-sivuilla osoitteessa http://forest.sll.fi/ll/old growth. SUOMEN LUONTO 12/97. Räsänen on Wildlife Photographer of the Year, ks. Kuvat ovat esillä 31. Hyljätyt vanhat metsät Luonto-Liiton metsäryhmä on koonnut näyttelyn suojeluohjelmien ulkopuolelle jätetyistä vanhoista metsistä. helmikuuta 1998 asti. Kuun puoliväliin mennessä lunta oli Kuusamossa noin 20 senttiä, mutta Jyväskylässä ja pääkaupunkiseudulla maa murjotti mustana. 28-31
Kolme kertaa vuosisadassa toistuvan leonidien meteorimyrskyn ennustetaan osuvan täydellä voimalla maapalloon marraskuun 17. Joulukuun puolivälissä ja tammikuun ensimmäisinä päivinä maapallon kylkeen osuu runsaasti pienen pieniä kivihiukkasia, jotka palavat maan ilmakehässä tähdenlentoina. On hämmästyttävää, että nuoret haarapääskyt saattoivat selviytyä näinkin kauan hengissä. päivän iltana. K vadrantidien esiintyminen huipentuu tammikuun kolmantena päivänä kello 19. Sillä kertaa lopputulos ei ollut hyvä. Lassi Kujala 15. Poikasten kohtalo oli kuitenkin sinetöity jo siinä vaiheessa, kun ne eivät kyenneet seuraamaan emolintujaan muuttomatkalle. Loisteellaan häikäisevä täysikuu ajoittuu tosin tänä vuonna harmillisesti juuri joulukuun 14. syyskuuta 1996. AJANKOHTAISTA Luontoäidin omia tulitteita Vuodenvaihde on antoisaa aikaa meteorien katselulle. Kuuden tunnin rupeama 30 asteen pakkasessa makuupussissa pienen kontiolahtelaisen järven jäällä kirvoitti yli 300 tähden lentoa. Viimeinen poikanen saapui vielä seuraavana päivänä pesään, josta sekin sitten hävisi jonnekin. Neljä poikasta kuoriutui SUOMEN LUONTO 12/97 Lassi Kujala Yksi haarapääskyn poikanen vietti yönsä pesässä vielä 17.10. Tammikuun puolella uuden vuoden ilotulitusrakettien lomassa singahtelee niin ikään luontoäidin omia tulitteita, kvadrantidi-meteoreja. Kouvolassa Suursuon ratsastuskeskuksessa havaittiin syksyllä haarapääskyillä myös ilmeisesti kolmas poikue. Kuu ei tällä kertaa haittaa niiden tarkkailua. Samaan kuvaan osuu harvoin sekä revontulia että näin kirkkaan tähdenlennon jättämä terävä valojuova. Joulukuun 13.-14. Kaikki neljä olivat vielä talleilla aamulla 16. päivän kohdalle. Poikaset jäivät talleille, vaikka emot olivat jo poistuneet. syyskuun alkupuolella ja lähti lentoon kuun lopulla. Jokin meni kuitenkin pieleen muuttopuuhissa. päivän paikkeilla Kaksosten tähtikuvion suunnalta ilmaantuu yötaivaalle geminideiksi kutsuttuja tähdenlentoja. Vuoden 1998 merkittävin päivän vastaisen aamuyön yötaivaan tapahtuma koittaa Kylmäpäisiä haarapääskyjä Lämmin syksy sai haarapääskyt pesimään varomattoman myöhään Kymenlaaksossa. Kuva on otettu aamuyöllä 19. Tämän jälkeen linnut katosivat arvatenkin muuttomatkalle. syyskuuta. Kouvolassa ja litissä pääskyt aloittelivat toisia tai kolmansia pesintöjään vielä elokuun jälkipuoliskolla. Päivisin pääskyt lentelivät tallin ulkopuolella ja palasivat välillä pesäänsä lepäämään. Noin parin minuutin välein taivaankantta halkoviin gerninideihin sisältyy verraten runsaasti poikkeuksellisen kirkkaita tähdenlentoja, bolideja. Marko Pekkala nistuivat sinnittelemään hengissä vaikeissa oloissa yli lokakuun puolivälin. Iitissä emot ruokkivat poikasiaan pesassa navetassa vielä 21. Poikaset lähtivät lentoon seuraavana päivänä. Niitä tulee Karhunvartijan tähdistön suunnalta. K vadrantideja näkyy maksirniyönä hyvin myös aamuyön puolella, sillä tuo!Tulipallo halkoo pohjoista tähtitaivasta revontulivyön ja Otavan seurassa. Pääskyperhe pysyi paikalla syyskuun viimeiseen päivään asti. Tämän jälkeen kolme niistä katosi. loin Karhunvartijan tähdistö on kiertynyt tähtitaivaalla korkeammalle. Mikäli pilvisyys ei tuolloin peitä tähtiä, taivas saattaa viimein, 32 vuoden odotuksen jälkeen, täyttyä sadoista ja tuhansista, mahdollisesti jopa kymmenistätuhansista tähdenlennoista. Suotuisissa oloissa kvadrantideja välähtelee minuutin välein tai tiheämminkin. Pääskynuoret onPekka Parviainen vasta syksyllä. lokakuuta. Harrastuskollegani Marko Riikonen ihaili muutama vuosi sitten ystävänsä kanssa koko tammikuun neljännen kvadrantidien taajaa tulitusta
3. Ympäristöministeriö, maaja metsätalousministeriö sekä Helsingin kaupunki olisivat valmiit myöntämään tarvittavat rahat ja Korkeasaari ottamaan hoitovastuun, kunhan vain Merimuseolle suostuttaisiin löytämään uusi paikka", Korkeasaaren johtaja Seppo Turunen sanoo. Myös luonnonja ympäristönsuojelun laatutason säilyminen riittävän hyvänä on varmistettava", Hanna Matinpuro linjaa. Valtion tehtäväksi jäisi neuvonnan ja asiantuntija-avun antaminen sekä valtakunnallisten tavoitteiden asettaminen. Vuoden 1997 alusta Korkeasaari sulki ovensa villieläimiltä. eläinten loukkaantumiskeskuksen perustamista, ja ympäristöministeriö julkisti 1994 ehdotuksen maanlaajuisen järjestelmän luomisesta vahingoittuneiden villieläinten hoitamiseksi. "Hoitola-asia ei ole edes rahasta kiinni. Missä ovat Suomessa pesivät haarapääskyt ja Iapintiirat tällä hetkellä. Mainitse ainakin kolme suomalaista eläintä, jotka saavat valkoisen talvipuvun. 8. Lakiehdotusta hahmotellut toimikunta aikoo saada työnsä päätökseen vuoden vaihteeseen mennessä. Poliisin on eläinsuojelulain velvoittamana toimitettava avuttomaan tilaan joutuneet eläimet hoitoon. Pieneläinklinikan resurssit ovat kuitenkin hyvin rajalliset", toteaa ylikomisario Mauri Hyppönen Helsingin poliisilaitokselta. Kansalaiset voisivat hakea muutosta kaavapäätöksiin tuomioistuimista ympäristöviranomaisten sijaan. Itse en pidä sitä niin pahana asiana." "On kuitenkin taattava, että kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet jo kaavoituksen valmisteluvaiheessa tosiaan kasvavat. Pihapiiriin ilmestyy jalkansa telonut kettu. Vahingoittuneet eläimet voi toimittaa Helsingin yliopistollisen eläinsairaalan pieneläinyksikköön, mutta siellä on pulmana tilojen ja villieläinten hoitoon perehtyneen henkilökunnan puute. Ensi vuonna perustetaan myös työryhmä, joka miettii pysyviä ratkaisuja luonnonvaraisten eläinten hoitamiseksi pääkaupunkiseudulla ja muualla maassa." Ulla Kokko Rakennus laki tulee taas tösvallan lisääntymiselle toimikunta esittää kansalaisten osallistumismahdollisuuksien laajentamista kaavoituksessa. 6. Mikä on suurin ja mikä pienin Suomessa vakituisesti elävä nisäkäs. Tiellä makaa liiskaksi yliajettu siiliemo, jonka poikaset piileksivät varmasti yhä nälkäisempinä lähimetsässä. Vastaukset sivulla 58 SUOMEN LUONTO 12/97. Vastapainona kuntien pääLuonnonsuojeluliiton hallituksen jäsen Hanna Matinpuro on ollut toimikunnassa mukana asiantuntijajäsenenä. AJANKOHTAISTA Loukkaantuneet villieläimet heitteillä Ikkunan alta löytyy pökertynyt pöllö. "Tiedän, että kuntien päätösvallan kasvu herättää monissa suuria epäilyksiä. Saari kuuluu kuitenkin Merimuseolle, jota opetusministeriöllä ei ole aikomustakaan siirtää sieltä pois. Anne Brax 1. Tässä annetaan lepakolle nestettä pipetillä. Kuntien päätösvaltaa kaavaasioissa on tarkoitus kasvattaa luopumalla asemaja yleiskaa16 vojen alistamisesta ympäristöministeriölle. Ongelmaa on yritetty ratkaista aiemminkin. Esitys koostuu osin samoista aineksista kuin aikaisemmatkin. On kurjaa kertoa eläinrakkaille ihmisille, että juuri nyt pääkaupunkiseudulla hoitoasiat ovat retuperällä." Ympäristöministeriön ylitarkastaja Matti Osara lupaa kuitenkin parannusta: "Opetusministeriöltä on saatava vastaus Hylkysaaresta. Aiemmin suurta kiinnostusta herättänyt rantakaavoitus on pääosin ratkaistu tuoreessa luonnonsuojelulaissa. Rakennuslakia on viime vuosina yritetty uudistaa pariinkiin kertaan; molemmat yritykset kariutuivat voimakkaaseen julkiseen arvosteluun. "Kiinnostus on todella suuri ja kysymyksiä tulee paljon. "Asia on pulmallinen. Sekä eläinsuojelulaki että metsästyslaki velvoittavat auttamaan sairasta, orpoa tai muuten avutonta eläintä. Miten on mahdollista, että esimerkiksi pikkuiset päästäiset säilyvät hengissä jopa yli 40 asteen talvipakkasista, vaikka ne eivät vaivu talvihorrokseen. Kaavan enimmäisikärajaksi suunnitellaan 10-25 vuotta. Heikki Willamo/Luontokuvat 2. Sinne olivat eläinrakkaat ihmiset oppineet toimittamaan vammautuneet ja orvoiksi jääneet eläimet jo vuosikymmenten ajan. Uutena asiana mukaan ollaan ottamassa säännöstä asemakaavojen vanhentumisesta. Monesti ainoaksi mahdollisuudeksi pieneläinyksikössä jääkin eläimen lopettaminen. Onko kuvan jälkijonon jättänyt orava, jänis vai kärppä. Lakiluonnosta on esitelty kiinnostuneille useaaan otteeseen. Mitkä seuraavista linnuista ovat Eteläja Keski-Suomessa ruokintapaikkojen tavallisia talvivieraita: a) peukaloinen, b) sinitiainen, c) pyrstötiainen, d) viherpeippo, e) peippo, f) punatulkku, g) käpytikka. 5. 7. Tänä vuonna Helsingin kaupunki ja Korkeasaaren eläintarha ovat ehdottaneet ympäristöministeriölle sekä maaja metsätalousministeriölle, että Korkeasaaren kupeessa oleva Hylkysaari annettaisiin villieläinhoitolalle. Syynä oli vaarallinen Newcastlen virustauti, joka oli kulkeutunut tarhaan luonnonvaraisten lintujen mukana. Toimikunta on tehnyt työtä varsin julkisesti. Milloin tali tiaiset aloittavat kevätlaulunsa. 4. Yhteiskunnan olisi otettava vastuu tällaisen eläimen hoidosta", sanoo johtava ympäristöneuvoja Matti Nieminen Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta. Kaupunginvaltuutettu Hannele Luukkainen ehdotti jo 1989 Korkeasaaren kuva•arkisto Korkeasaaren eläintarhassa hoidettiin eläimiä rotuun ja lajiin katsomatta. Miten Saimaassa elävä hylje voi hengittää talvella jään peitettyä sen asuinvedet. Kokonaisuudistus on jälleen vireillä. "Monesti avuttomaan tilaan joutunut eläin on ihmisen vahingoittama. Vielä viime vuonna pääkaupunkiseudun eläinpoloille löytyi varma ja asiantunteva hoitopaikka: Korkeasaaren eläintarha
Luomupossuilla on karsinoissaan väljät oltavat. Viljan Rantanen syöttää luomupossuilleen. "Ne on kuitenki ihan hyvät", Rantanen kuittaa. Kauppaväki ei Rantasen mielestä ole vielä tarpeeksi vakuuttunut luomun menekistä, vaikka kuluttajien suora kysyntä luomutiloilta onkin kasvanut. Suomi 80 vuotta -metsäjuhla. Possun iho palaisi herkästi suorassa auringonvalossa, joten possulaidun sijoitetaan suurten puiden katveeseen. Esimerkkinä Rantanen kertoo ylivieskalaisesta päiväkodista, jossa lapsille tarjottiin vuoden ajan ympäristön luomutuottajien toimittamaa luomuruokaa ja lapset pysyivät yhtä terveinä kuin pienet luomupossut. Luomutuotteita kyllä saa, jos niitä aktiivisesti hakee. Paavo Rantanen kertookin, että luomupossut ovat terveempiä kuin aiemmin eikä esimerkiksi stressiin viittaavia häntien purentoja esiinny. Sinne viitoitetaan jo tämän vuoden aikana 20 kilometriä polkuverkkoa sekä rakennetaan laavuja ja tulentekopaikkoja. joulukuuta 1997 osana itsenäisyytemme merkki vuotta. Yhtiö on tuonut markkinoille useita luomulihajalosteita. Myös melontareitit kunnostetaan. Rantasen ruokapöydässä on tarjolla maukasta luomumetwurstia ja tuotteisiin kuuluvat myös hernekeitto, palapaisti ja sianlihakastike. "Metsän jalostussäätiön tietojen mukaan tämä on tosiaan mukuraisin meiltä löydetty mänty. Rantasen mielestä Suomen luomutuotanto ja kulutus eivät vielä riittävästi kohtaa. Jari Salonen le. Sikalaan astuva vierailija saa jalkaansa steriilit sairaalatöppöset: siat ovat herkkiä vierai lle pöpöille. Rantasen possut eivät vielä ulkoile, mutta nykyisen sikalan viereen on tarkoitus rakentaa emakkosikala, jonka emakot pääsevät pihalle porskuttamaan. Turun seudun Rantanen arvioi melko vanhoilliseksi kulutustottumuksissaan. Niiden edustama näkemys ei näköjään mahtunut Metsäihmisenä Euroopassa -paneelin teemaan. Possut pääsevät halutessaan suihkuun kesähelteillä se onkin niiden mielestä huippujuttu. Rantasen joutuvinkin saattaa arvata: "Luomupossu suolaan ja se on siinä !" Pekka Paaer sa: luonnonsuojelujärjestöt. Komeiden maisemien lisäksi retkeilyalueella voi kummastella keloutunutta mukuramäntyä. Tyvestä latvaan saakka eri kokoisten paiseiden valtaama honka on lajinsa valioyksilöitä valtakunnassa. Rantasen sikala on jatkuvatäyttöinen: uusia pikkupossuja tuodaan sikalaan joka viikko, ja isoiksi kasvaneita sikoja taas passitetaan samaa tahtia teurastamoon. Tällainen tilaisuus järjestettiin Joensuussa l. Vain yksi oli joukosta poisRantanen on osakkaana vuoden 1997 luomuyritykseksi valitussa Suomen Luomuviljelijöiden Oy:ssä. Luomu-Liiton tuotesäännöt ovat osin tiukemmat kuin EU-direktiivit. Suihkuunkin ne pääsevät. Rantanen oli luomutuotannon pioneereja Suomessa aloittaessaan luomuviljelyn 1982. Paneelin jälkeen juotiin pankinjohtajan johdolla malja metsälle. Samaa ajattelua heijastaa se, että valtioneuvoston asettamasta Kansallista metsästrategiaa valmistelevasta toimikunnasta jätettiin kansalaisjärjestöt tyystin pois. Jorma Laurila 17. Anturit mittaavat jatkuvasti sikalan lämpötilaa, ja automatiikka välittää käskyt pannuhuoneeseen. Rantanen valittiin vuoden luomuviljelijäksi 1995. Luonnons uo jel u järjestöillä on viime vuosikymmeninä ollut paljon annettavaa metsäkeskustelussa sekä työssä metsänhoidon luonnonmukaistamiseksi ja kestävän kehityksen ulottamiseksi myös metsäalalJari Salonen "Tyvestä latvaan asti mukuraiset männyt ovat huippuharvinaisuuksia ", Eila Smolander esittelee. Rantasen tuotteista suurin osa menee myyntiin Helsingin seudulle, muun muassa HOK ja Stockmann myyvät luomua. On hämmästyttävää, että luonnonsuojelun kansalaisjärjestönäkökulma sysätään syrjään itsenäisyyden juhlavuoden metsäseminaarissa. Lisäksi possuille annetaan päivittäin tongittavaksi turvetta, heinää ja olkia. juhlan paneelissa esiintyivät professori Viljo Holopainen, Enson toimitusjohtaja Juhani Pohjolainen, Metsähallituksen luonnonsuojelupäällikkö Rauno Väisänen, metsätalousyrittäjä Tiina Morri ja lukiolainen Petra Artimo. Juhlakutsun mukaan metsäSUOMEN LUO TO 12/97 Pekka Paaer Paavo Rantasen possut saavat luomuruokaa, ja niillä on tilaa tonkia. Turve OHO! Päreistä pentiumiin metsäihmisenä Euroopassa. Mukuroita tyvestä latvaan Oriveden Pukalanjärven ympäristöön rakentuu lähivuosien aikana Metsähallituksen uusin retkeilyalue. Pukalan mänty on rauhoitettu kantapuu. Suomen paras viljelymaa puskee luomuviljaa 52 hehtaarin peltoalalla. AJANKOHTAISTA ASKELEN EDELLA Luonnonmukaista röhkinää Rakennusmestari Paavo Rantanen viljelee Auran aitosavipeltoja lähellä lapsuudenaikaisia kotikulmiaan. Keski-Euroopan sikaruttojen ja hullujen lehmien melskeessä Rantanen on yhä vakuuttuneempi, että Suomen maatalouden tulevaisuus on puhtaassa luomutuotannossa. Luomupossuja hän on kasvattanut reilut viisi vuotta. Ikää puulla onjo yli 300 vuotta", esittelee Pukalan luontoja eräopas Eila Smolander. Männystä on yritetty kasvattaa jälkeläisiä, mutta niistä ei ole toistaiseksi saatu varttumaan yhtä mukuraisia. Hän on ansioitunut aktiivisena luomumiehenä: uutuusjalosteiden kehittäminen ja luomutuotannosta luennoiminen kuuluvat Rantasen arkeen siinä missä possuista huolehtiminenkin. Luomupossuille syötettävästä rehusta luomurehun osuuden on oltava vähintään 80 prosenttia. Luomumakkarassa ei saa käytää fosfaattia. Yhteensä Rantasen sikalassa röhkii vajaat 300 töpselinokkaa. Luonnosta tällaisilla erikoisuuksilla on tapana kadota nopeasti pahkan veistäjien kokoelmiin. maistuu possuille, ja sen on todettu sisältävän vastustuskykyä lisääviä antibiootteja
Maistuupa jäkälä taas hyvälle, toista oli kuukausi sitten. Nyt kun lunta on vain nilkkaan, kaivaminen on helppoa, toista on maaliskuussa metrisessä hangessa. Harvinaista taloa kunnostaa omistaja Jouko Karjalainen kyläläisten innostamana. Viidestä erovuoroisesta jäsenestä valittiin uudelleen suunnitteluinsinööri Seija Nerg Lahdesta ja varatuomari Jorma Viljanen Nurmosta. Nyt on se aika talvesta, jolloin täytyy olla tarkkana, sillä tiedän mitä osalleni on varattu. Nyt, kulvakkona, minua ei syö susikaan. Naisväki, porovaatimet, pukki kaivupaikoilla kipeästi takapuoleen, että pääsetkös siitä, äijä. Uusina jäseninä liittohallitukseen valittiin Susanna Lehvävirta Helsingistä, Juho Pennanen Espoosta ja Heikki Susiluoma Pietarsaaresta. On aika lähteä. "Yhteiskuntaa ja sen kehitystä on arvioitava aina myös ekologisin, eettisin ja sosiaalisin perustein", liittovaltuuston julkilausumassa todetaan. Ja olihan niitä nappisilmiäkin, mutta mitäpä niistä, herrasmies on herrasmies kulvakkonakin. Palaan aamuöiselle kaivupaikalleni. Syksyn olin tosiaan heilunut rykimätokassa päätäni korkeampana muita ja tapella jyskyttänyt vuorokausikaupalla muiden hirvaiden kanssa. Neljä tuntia kaivamista, neljä tuntia makuulla märehtien ja torkahdellen. Lännestä kuuluu autojen ääntä, ovia paiskotaan kiinni, kelkkoja kiskotaan käyntiin. Tasamaat toivaan, mutta Vietkamaan vastaleissa nostan laukalle. Pisin jäkälä löytyy harjanteiden pohjoisrinteiltä, joilla lunta on jo vuodenvaihteen jälkeen niin vahvalti, että kaivostyömaa kannattaa perustaa ohutlumisille, mutta samalla kuluneemrnille etelärinteille. Kimmo Repo Särkkälän tilalla Nunnalahdessa entistetään yli 200 vuotta vanhaa tuohella ja päreillä vuorattua hirsitaloa Museoviraston ohjeiden mukaan. Jos joudun ettomiesten kelkan eteen, löydän itseni kohta Kapperapalon erotusaidasta kuoharien jämeristä kourista ja vuoden päästä riipun makoisana rasvapintaisena härkänä teurastamon orressa, valkoisena kuin jättiläisjänis. "Nälkä tässä on itsellänikin", ajattelen, kun vaantäydyn jaloilleni ja pudistelen kuuran turkistani. Liittovaltuusto on huolestunut siitä, ettei kansalaisten huoli ympäristön tilasta vaikuta riittävästi kuntien päätöksenteossa. SUOMEN LUONTO 12/97. Painosta oli hävinnyt kolmannes, luonto ja tarmo poissa, sarvetkin putosivat. Yhtenä päivänä, aivan yhtäkkiä, maailma pimeni silmissä, niin kuin olisi saanut AJANKOHTAISTA Vasta olin voimani tunnossa, taistelin kuin jalopeura. Sieltä täältä kuuluva kellon kilkahdus paljastaa, että tämän tietävät muutkin. Keikkojen vongahtelu jää kauaksi taakse, vaaran laella auringosta näkyy puolikas. Liitto tähdentää Rion ympäristökokouksessa sovitun paikallisen kestävän kehityksen Agenda 21 -toimintaohjelman toteuttamisen tärkeyttä. Myös pieniruutuiset ikkunat uusitaan. Päivä eläimenä Kulvakkoa ei syö susikaan Havahdun, kun korppi veuhtoo siivet viuhuen kohti Kapperapalon erotusaitaa tarkastamaan ikään kuin varmuuden vuoksi, olisiko talven ruokapöytä jo katettu. Nyt kuljen kupeet lommolla ja sarveni menettäneenä, mutta eivät minun päiväni vielä ole luetut. Punainen juova kaakkoisessa taivaanrannassa paljastaa, että päivä on alkamassa. Timo Helle Luonnon kestokyky otettava huomioon kuntien päätöksenteossa Tuohitalo palautetaan entiselleen Suomen luonnonsuojeluliiton marraskuussa Lahdessa kokoontunut liittovaltuusto vaatii, että luonnon kestokyky on otettava kuntien päätöksenteossa huomioon. Liittovaltuusto myös täydensi liittohallitusta toimikaudeksi 1998-1999. Pysyn siellä, kunnes vaara on ohi, vaikka sinirinnan tuloon asti. Mutta ehei pojat, minulla on toiset suunnitelmat. tainnutuspistoolista otsaansa. Ennen ettomiesten tuloa hiippailen Pentti Johansson/Luontokuvat vähin aanin peninkulman itään, mistä löytyvät Korsatunturin alta sellaiset kurut ja louhikot, ettei kelkkamiehillä ole sinne asiaa. Omissa oloissani sitten mietiskelin, että näitäkö ovat ne laulujen lunnaat. Luonnon saastuminen aiheuttaa tuoreen tutkimuksen mukaan eniten turvattomuu18 den tunnetta suomalaisille. Olin kulvakko, rykimäajan heikentämä urosporo
Antti Halkka jos muita vaihtoehtoja ei ole." Ministeriön luonnonsuojelujohtajan Ilkka Heikkisen mukaan mitään ainoaa oikeaa, luonnontieteellisillä perusteilla tehtävää rajausvaihtoehtoa ei ole. Korkeita alueita on suojelualueiden ulkopuolella noin 700 000 hehtaaria, josta kasvullista metsämaata on 200 000 hehtaaria. Leena Pyhäjärvi on poroemäntä Lokan kylästä ja Sodankylän luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja. "Olemme yhdessä muiden 1 uonnon suoj ei uj ärj estöjen kanssa tehneet ohjelmaan satoja lisäysehdotuksia," Veistola kertoo. Joitain ennestään käsiteltyjä alueita liitto on valmis vapauttamaan hakkuisiin. AJANKOHTAISTA Metsähallitus korkeille maille "On meillä vielä koppeloita, kun on metsiäkin", sanoo Leena Pyhäjärvi, kun naarasmetso pyrähtää metsän suojiin retkikuntamme edestä. Aikataulustaan pahasti myöhässä oleva ohjelma on viime vaiheessa käynyt läpi ministerityöryhmän karsintaja lisäyskierroksen. Hyväksymisen jälkeen ohjelma jatkaa matkaansa EU:n käsittelyyn. Juha Ojala lupasi retkellä, että Metsähallitus aikoo säästää suurimman osan korkeista alueista. "Mennäänpä Sodankylän ja Savukosken kunnanrajalle tuohon lähelle", sanoo Pyhäjärvi, sillä maastoon hakattu kunnanraja on jäänyt uudistumatta. Olisi SUOMEN LUONTO 12/97 typerää olla ottamatta näitä rahoja vastaan", sanoo Tapani Veistola. Osa on selvästi EUlain vastaisia. Antti Halkka Juha Ojala, Leena Pyhäjärvi ja luonnonsuojelululiiton Lapin piirin Tuula Leskelä Sodankylän korkeilla alueilla. Kyseessä on tavattoman suuri valtakunnallinen metsäkysymys. "Natura 2000 -ohjelma merkitsee edistystä lajien suojelussa ja tuo EU-rahaa kotimaisen luonnonsuojelualueverkon täydentämiseen. Metsä on perin harvaa, sillä olemme niin sanotulla korkealla alueella Lokan tekoaltaan itäpuolen valtionmetsissä. Luonnonsuojeluliitonkaan mielestä ohjelma ei ole likikään paras mahdollinen. Sopivaksi keinoksi liitto katsoo esimerkiksi korkeiden alueiden siirtämisen niin sanottuun kansallisomaisuuteen, jolla ei ole tuottotavoitetta. Liitto on jo ehtinyt vaatia, että korkeiden alueiden säästyminen varmistetaan lainsäädännöllä. Pahimmassa tapauksessa EU voisi langettaa Suomelle Naturamyöhästelystä miljoonien, ellei peräti kymmenien miljoonien markkojen sakot. Hän on Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntijana yrittänyt viime kuukausien ajan hälventää Naturapelkoa. "Naturan suojelutavoitteiden vaarantaminen alueen ulkopuolisella toiminnalla on luonnonsuojelulain mukaan kiellettyä. Suurimmat Naturan puutteet liittyvät hänen mukaansa Etelä-Suomen kohteiden • vähäisyyteen. "Naturakohteissa rajaus ei ratkaise kaikkea, koska ohjelma ottaa huomioon myös kohteiden ulkopuolisen elämän", sanoo Heikkinen. Hakkuita on suuremmin Natura 2000 loppusuoralla Valtioneuvosto tekee kiistellystä Natura 2000 -ohjelmasta päätöksen ehkä jo tässä kuussa, jollei mitään mulli stavaa tapahdu. Myös vastineet liki 14 000 muistutukseen ovat lähteneet asianosaisille. Koko Natura-ohjelman on määrä muuntua kartoille piirretyistä viivoista todellisuudeksi vuonna 2004. "Ympäristöministeriö on jo valmisteluvaiheessa karsinut ohjelmaa muilla kuin luonnontieteellisillä perusteilla. Suomen luonnonsuojeluliitolle Metsähallituksen vakuuttelu ei riitä. Taloudellisilla tai sosiaalisilla syillä karsiminen pitäisi tehdä vasta ohjelman valmistuttua, elämöimättä tehty muutamana viime vuotena. "Joidenkin laskelmien mukaan ministeriryhmän käsittelyssä olevaan ehdotukseen kuuluisi vain kolme prosenttia Oulun eteläpuolisesta maapinta-alasta. Se, että Metsähallituksen korkeilla alueilla ylipäänsä hakataan, on ollut yllätys monelle. Etelän pieni suojeluprosentti merkitsee suojeluongelmien siirtämistä seuraaville hallituksille." Veistolan näkemyksen mukaan ympäristöministeriö taipui painostuksen alla jo etukäteen Natura-kohteiden turhaan karsintaan. Paljon tätä korkeammalla ei metsää olekaan; muutaman sadan metrin päässä paistaa avoin lakirakka. Etelä-Suomessa sijaitsee kuitenkin valtaosa suojeltavista lajeista, uhanalaisuudesta ja monimuotoisuudesta. Jos kaikki sujuu hyvin, Suomi selviytyy säikähdyksellä EU-komission virallisesta selvityspyynnöstä. Hänellä on paljon kysyttävää Juha Ojalalta, joka Metsähallituksen Itä-Lapin alueen metsätalousjohtajana vastaa korkeiden alueiden hakkuista. Tärkeintä on, miten suojeltava luonnonarvo saadaan säilymään." Tämä Naturan erityisluonne aiheuttaa Heikkisen mukaan myös sen, että mitään erillisiä suojavyöhykkeitä ei Naturakohteissa tarvita. Ohjelmaan on liittynyt paljon turhia ennakkoluuloja, jotka ovat myös luoneet yleistä luonnonsuojelun vastaista mielialaa. Toisaalta ainakin muutamia uusia alueita ollaan ottamassa mukaan. Anne Brax 19. Osa poistoista on Veistolan mukaan aiheellisia ja kansalaisten aidon kuulemisen seurausta. Metsähallitus haluaisi hakata korkeiden alueiden metsämaiden männiköitä eli osaa piirakan vihreästä siivusta. Ennakkotietojen mukaan alkujaan lähes 1500 kohdetta sekä 4,9 miljoonaa hehtaaria maaja vesialueita käsittävästä ehdotuksesta ollaan jättämässä pois puolen sataa kohdetta ja satojen alueiden rajauksia on pienennetty. Se vaatii täydentämistä, jotta EU:n vaatima lajien suotuisa suojelutaso toteutuisi. Näemme hakkuukohteita, joilla metsä voisi uudistuakin. Pyhäjärvi tivaa metsän uudistumisesta ja Ojala esikuntineen vastaa parhaansa mukaan
Vielä pesästä lähdettyään ne kävivät yöpymässä vintillä. Joinakin talvina myyräkantaa on vähentänyt kärppä. Viime kesänä ampiaiset tekivät vintille parikin komeata pesää, ja kun pesät jäivät syksyllä autioiksi, uskaltauduin SUOMEN LUONTO 12/97. Se on tehnyt pesänsä talon alle, missä sillä on lokoisat oltavat. Lajitellessani isot läjät puoliksi pureskeltuja, · pissaisia ja pipanaisia juureksia kompostiämpäriin oli eläinystävällisyyteni kovalla koetuksella. Kun kesä päättyy ja pääskyt katoavat, ilmaantuvat myyrät. Ruokakomeron väkeä Kun toiset lähtevät, toiset tulevat. Lämpöä on sopivasti joka tarpeeseen: kamarien viileydessä viihtyvät talvilepäilevät pelargoniat, uunin pankolla pulputtaa hapankaalipytty. Uskolliset kesävieraat Pääskyt tulevat joka kesä. Se on hengittävä niin, että siellä asujankin on helppo hengittää. Huutia moderneille lättätaloille kaikkine styroks-, lastulevyja polyuretaanitäytteineen; sellaisissa asumuksissa elämästään nauttivat vain homesienet! Kahdeksan vuotta olemme asustaneet omaa torppaamme, ja vaikkei se suurensuuri olekaan, niin alivuokralaisia on ollut lukemattomia. Turvallinen paikka: kaikki poikaset selvisivät siivilleen. Ja kuten sanottu, paisteja on riittänyt, kunhan kiinni vain saa. Haarapääsky pesi viime kesänä talon sisälle: lentää sujahti tuuletusaukosta vintille ja sieltä kierreportaita alas. Niin ahnetta isäntäväkeä emme ole, ettemmekö soisi jonkun leivän ja lantun menevän myyrien suihin mutta valitettavasti pikkujyrsijöiden ruokakulttuuriin kuuluu hieman kyseenalainen tapa syödä ja ulostaa saman pöydän ääressä. Pörrääjiä ja lepattelijoita Lukuisimpia alivuokralaisiamme ovat kuitenkin hyönteismaailman edustajat. neet räystäiden alle ripustettuihin tuohipönttöihin. Tosin touhiliuskoihin puhkaistuihin oviaukkoihin pääskyt eivät ole olleet tyytyväisiä, vaan ovat muurailleet ne mielestänsä oikeampiin muotoihin. Aina talvisin isäntä vuoraa mökkimme kivijalan ja seinät ikkunapieliä myöten lumella, joten myös pohjakerroksen asukas pääsee nauttimaan hyvin eristetyn huoneiston lämmöstä. Ne ovat metsämyyriä, jotka metsää paremmin viihtyvät kellarissa ja ruokakomerossa. Räystäspääskyt ovat ihastu20 Sisiliskon mentävä kolo seinähirsien välissä. Nämä pikku kopperot ovat kylän naisten käsityötä, sekä kauniita että ilmeisen mukavia. Ja perhoset ja sisiliskot ... Silloin ne istuivat orrella ja kirjoivat orrella roikkuvat talvipalttoot ja villapaidat valkeita kohokuvioita täyteen. Vanhan ajan hirsitalo, puulämmitteinen, pellavatappuroilla tiivistetty, on taloista parhaita. Teksti: Aura Koivisto Kuvat: Risto Sauso Vanhan talon asukkaita Vanhan ajan hirsitalosta pitävät ihmisten lisäksi pääskyt. Pesänsä se rakensi vintin oven päälle
Joka vuosi talostamme lehahtaa uuteen kevääseen ainakin nokkosperhosia ja suruvaippoja. Silloin nämä biljoonat kärpäset luulevat, että kevät on tullut, työntyvät esiin ja unenpöpperöisinä ja sekavina pörisevät ja poukkoilevat päin seiniä ja ikkunoita ja ovat raivostuttavan tyhmiä. Ja sitten on se osa kotimme biodiversiteettiä, joka välillä käy hermoille: kärpäset. Kuten vaikkapa kuolemankellot, joita ei juuri koskaan pääse edes näkemään. Tiedän kyllä, että kuolemankelloja pidetään tuhohyönteisinä, mutta minusta näiden pikku kovakuoriaisten tuhotyöt vaikuttavat kerrassaan vähäpätöisiltä. Eivät varsinkaan silloin, kun minä paistan leipää ja leivinuuni hehkuttaa tupaan 30 asteen lämmön. Niihin verrattuna kovakuoriaiset ovat kiehtovan omaperäisiä. Niitä talvehtii biljoonittain jokaisessa mahdollisessa hirren rakosessa, kattolistojen alla, ullakolla ja ties missä. Tupajumeja tai torakoita emme ole talossamme havainneet. Kärpäsiltä menevät vuodenajat sekaisin, kun leivinuuni pohottaa lämpöä tupaan. Perhoset paistattelevat hirsiseinien lämpimillä pinnoilla ja talveksi kaivautuvat jonneSUOMEN LUONTO 12/97 kin koloseen horrostamaan. Tämä ei kuitenkaan ole merkki kuoriaisen jääräpäisyydestä, vaan ilmeisesti tikitys on koiraiden ja naaraiden välistä viestintää, samanlaista soittoa kuin lintujen laulu. Joskus illan hiljaisuudessa vain havahtuu nopeaan, tuskin kuultavaan tikitykseen, kuin seinällä riippuva taskunauris olisi yhtäkkiä ajanmittauksessaan kiihtynyt. D 21. Kuolemankelloja taitaa majailla jokaisessa vanhassa hirsitalossa, ja järkkymättömän vankasti nuo talot kivijaloillansa vain seisovat, kymmeniä ja satoja vuosia. Sen kun talvehtisivat, mutta eivät kaikki malta. Sillä jotain hyvin harrasta huokuu noista aurinkoisella hirsiseinällä surisevista kaksikerroksisista olennoista: ne suorittavat kaikkia maapallon eläviä yhdistävää Suurta Tehtävää, ja siihen niillä on täysi oikeus. Omaperäinen tikittäjä Mutta enimmäkseen kärpäset ovat aika proosallisia. Kuolemankellon mystine)1 tikitys johtuu siitä, että eläin lyö päätään seinään. Emme myöskään lutikoita, vaikka niillä mukavat päiväpiilot hirsien rakosissa olisivatkin. ihastelemaan niiden tyylikästä paperi taidetta. Ampiaiset jalostavat talon puuaineksen hienostuneeksi paperiseksi pesäkseen. Toisaalta sitten kun kevät tulee ihan oikeasti, ei kärpäsille enää voi olla kiukkuinen, puhumattakaan että niitä läiskisi hengiltä. Mitä nyt jokunen käytävä kulkee hirressä kuin tuuletuskanava ikään, ja ainoat silminnähtävät jäljet ovat pari sahanpurua tupsahtavaa pikku reikää
Luolansuu Paavalinvuorella Muuramessa. Hieman kumartumalla ihminenkin mahtuu siitä kulkemaan sisälle luolaan, joka on viitisen metriä pitkä, kapea halkeama kalliossa. Luolan perällä kallionseinämien muodostama käytävä tekee pienen mutkan, ja siellä ne ovat: puolenkymmentä liuskayökköstä lepää talvihorMuutamat perhoslajit viettävät talvensa aikuisina kellareissa ja ulkorakennuksissa. Kulkijan katse vie kallion kyljessä erottuvaan halkeamaan. Missä ne silloin harrastivat pakkasta paossa, kevään lämpöä odotellen. Liuskayökköset hakeutuvat talvehtimisluoliinsa usein jo syyskuussa. Kallionjyrkänne kohoaa jyhkeänä lumisesta maastosta. Sen suuaukko näyttää ahtaalta mutta on lähempää tarkasteltuna yllättävän suuri. roksessa onkalon katossa. 22 SUOMEN LUONTO 12/97. Teksti ja kuvat: Juho Rahkonen Talvi vuorenkolossa Monet luolat näyttävät ulkoapäin kovin ahtailta. Pakkanen puraisee 20 asteen voimalla, ja maisema on hiljainen. Perhosia on kuitenkin elänyt jo ennen ihmistä ja hänen arkkitehtuuriaan. Vain jäniksen jälkijono hangella muistuttaa, että elämä pystyy selviytymään äärimmäisen ankarissa oloissa
Ilmeisesti nämä varhaiset kehitysasteet sietävät kylmyyttä ja vaihtelevia sääoloja paremmin kuin suomupeitteisillä siivillä koreilevat aikuiset perhoset. Aarteitahan pikku talvehtijat ovatkin: mistä muusta hyönteisharrastaja iloitsisi synkän talven keskellä niin paljon kuin vuorenkolossa kevättä odottavista perhosystävistään ! Juho Rahkonen on jyväskyläläinen luonnonvalokuvaaja ja luonnonharrastaja. Sen tulee olla niin suojaisa, että perhoset ylipäänsä hakeutuvat sinne; toisaalta perhosia etsiskelevän ihmisen täytyisi tietysti mahtua edes kurkistamaan onkaloon. Suojaisa sen olla pitää Perhosia ihastelevalle ihmiselle luola on sitä mukavampi, mitä helpommin siellä mahtuu kulkemaan. Toisin on perhosten kannalta: avarien sisätilojen sijaan ne arvostavat luolaa, joka tarjoaa suojan sekä rajuilta lämmönvaihteluilta että saalistajilta. Kerran häkellyin, kun taskulamppuni valokeilaan osui luolan katossa horrostava yksmamen nokkosperhonen. Kun ulkona pakkasjakson jälkeen äkkiä tulee suojakeli, hyvässä luolassa vallitsee edelleen varsin tasainen kylmyys. Aikuisina talvehtivatkin vain muutamat päiväperhosemme. Esimerkiksi Kolin Pirunkirkosta ja Hankasalmen Pirunluolasta en ole löytänyt talvisilla käynneilläni yhtään talvehtivaa perhosta, vaikka luolat sinänsä komeita ovatkin. Ne eivät pariudu syksyllä, vaan laittavat jälkeläiset alulle talvehtimisen jälkeisenä keväänä. Aarteet vuoren uumenissa Liuskayökköset ja muut urheat talvehtijat ovat luolissaan koko talvikauden. Näin perhoset eivät heräile keskellä talvea horroksestaan, mikä voisi olla niille kohtalokasta. Tunnetuimpia ovat nokkosperhonen ja suruvaippa. Talvehtiville perhosille lienee myös etu, jos päivänvalo ei pääse tunkeutumaan niiden luolaan. Muistoa ei ollut helppo yhdistää kylmällä kalliolla roikkuvaan kuolleen lehden näköiseen lätykkään. Mielessäni välkkyi vielä sen oranssien siipien loiste kesäisellä kukkaniityllä. Sopivan suojaisa ja pieni sopukka, joka on usean metrin päässä luolan suuaukosta, saa perhosvieraat viihtymään talvihotellissaan. Kolmesta luolasta eri puolilta vuorta olen löytänyt muutamana viime talvena yhteensä viidestä kymmeneen liuskayökköstä sekä pari muiden lajien edustajaa. Myös jotkut yöperhoset asettuvat talvilevolle aikuisina. Vaatimukset täyttäviä luolia lienee Suomessa niukasti. Kun perhoset ovat kerran leposijansa valinneet, ne eivät siitä juuri liikahda ennen kevään lämpöä. Itse olen tarkkaillut ja valokuvannut luolien talvisia perhosvieraita Keski-Suomessa, Muuramessa kohoavan Paavalinvuoren rinteillä. Uimpötilan muuttuessa nopeasti saattaa kosteus tiivistyä kastepisaroiksi talvehtijan päälle. Sen vuoksi luonnonkoloissa talvehtivista perhosista on Suomessa vähän havaintoja. Liuskayökköset ovat usein ainoita perhosia, joita luolasta löytyy, tai ainakin ne ovat selvänä enemmistönä. Harvat talvehtivat aikuisina Useimmat perhosemme sinnittelevät pimeän vuodenajan yli munana, toukkana tai kotelona. Sen siivet olivat supussa, vain ruskeanharmaa alapinta näkyi . 23. Liuskayökköset tuovat tällöin mieleen kimaltelevan jalokiven. Ruumiiltaan pulleat liuskayökköset maittaisivat varmasti linnuille, mutta pimeässä perhoset ovat turvassa. Liuskayökkösluolan täytyy siis olla avaran kalliohuoneen ja pikkuisen kivenkolon välimuoto. Silloin kosteus saattaa tiivistyä kallionseinämiin ja peittää saman tien talvehtijaperhoset kauniilla kastehelmillä. Kuitenkin lähes jokainen suurehko kallionjyrkänne kätsuOMEN LUONTO 12/97 kee sisuksiinsa jonkinlaisia onkaloita. Vaikeakulkuiset, liukkaat louhikkorinteet eivät ehkä useimpien mielestä ole järin kiinnostavia tutkimuskohteita. Joskus ilma lämpenee niin äkisti, että vaikutus tuntuu koko luolassa. Perhosluolia on niukalti Suomessa on sangen vähän tunnettuja luonnonluolia ihmisten puheista päätellen yleinen ajatus on, että "ei näillä seuduilla ole luolia ollenkaan"
Ulriksdalin linna (vier. 24 Kansallispuisto Joulukuussa 1994 Ruotsissa tehtiin historiaa. Valtiopäivien päätöksellä Tukholmaan perustettiin maailman ensimmäinen kaupunkikansallispuisto, Ekoparken. SUOM EN L UONTO 12/97. sivulla) on 1640luvulta. Ekopuiston tarkoituksena on lopettaa kaupunkivihreän nakertaminen sekä suojella Tukholman luonnon ja vanhan kulttuuriperinnön aarteet. Vanhat tammet ja linnat huokuvat historiaa. Teksti ja kuvat: Jorma Laurila Tuulimylly jauhaa sähköä kukkaniityllä Djurgårdenissa
Puiston raja kulkee takana näkyvässä salmessa. 25. Keskellä Isbladskärretin kosteikko. ~eskellä Tukholmaa Djurgårdenia Kaknäsin tornista kaakon suuntaan nähtynä
Myös opastettuja veneretkiä järjestetään kesäaikaan. Maailman . Se ei ollut ihme, sillä säästyneille rakentamattomille alueille oli kovia rakentamispaineita. Lapsia ja nuoria voidaan opettaa tuntemaan luontoa sekä nauttimaan sen tarjoamista elämyksistä. Ekopuistosta käytiin vuosien kova kädenvääntö. 26 Ekopuistossa voi nauttia monenlaisista merellisistä iloista. Yksi uhka on saatu ainakin toistaiseksi torjuttua: tämän vuoden alussa romuttui niin sanottu Dennis-paketti, laaja tieverkostohanke, joka olisi leikannut myös Ekopuistoa. .. Suuret valkoposkihanhiparvet laiduntavat nurmikoilla. Valvonnasta ja hoidosta säädettiin asetuksella. . Puisto voi ylpeillä myös kuningaskunnan vanhalla kulttuuriperinnöllä, kuten satoja vuosia vanhoilla linnoilla. Perusturva on kuitenkin olemassa. Ekopuistoyhdistys jatkaa edelleen toimintaansa suojellakseen puistoa ja osallistuakseen sen hoidon kehittämiseen. Etenkin Djurgårdenissa, jonka Johan III perusti 1579 kuninkaalliseksi metsästyspuistoksi, on myös ihmisille mukavia lepopaikkoja, joko ruohikolla omin eväin tai kahviloissa ja ravintoloissa. Ekopuistossa kiteytyy hienosti ajatus siitä, mitä luonnonsuojelu parhaimmillaan on: sekä rikkaan luonnon että ihmisen luoman arvokkaan kulttuuriperinnön vaalimista. Ekopuistossa asustaa tiettävästi Ruotsin vankin lehtopöllökanta, sillä onttojen tammien kätköistä löytyy kissapöllöille mainioita pesäja lepopaikkoja. Keskiajalla perustettujen kuninkaallisten metsästyspuistojen, vehmaiden lehtimetsien, suojelualueiden ja kaupunki puistojen lisäksi on vihreän sävyttämiä asutusalueita sekä tavallisia ulkoiluja urheilualueita. Pitkän keskustelun ja perusteellisen valmistelutyön jälkeen Ekoparken perustettiin lopulta kirjaamalla kansallisen kaupunkipuiston käsite luonnonvaralakiin (NRL). Lainsuoja ei ole aukoton, ja puistoa perustettaessa jouduttiin tekemään kompromisseja, jotka antavat mahdollisuuden rajoitettuun rakentamiseen tietyille alueille. lsbladkärretin kosteikolla pesii noin 20 parin harmaahaikarayhdyskunta. Rakentamispaineet sen laidoilla ovat yhä kovat. Hanketta tukivat myös sadattuhannet tukholmalaiset. Sieltä puisto jatkuu Norra Djurgårdeniin ja edelleen HaganBrunnsvikenin kautta Ulriksdaliin. Etelässä puisto alkaa ydinkeskustasta; siihen kuuluvat muun muassa Skeppsholmen ja Södra Djurgården Skansen mukaanlukien. Vaikka puisto on perustettu, eivät aarteet vieläkään ole täysin turvassa. Kasvisto ja eläimistö on rikas. Ihmisenarvoista elämää Hyvän yleisnäkymän puiston eteläosaan Djurgårdeniin saa Kaknäsin korkeasta teleja näköalatomista. Myös lepakot lymyävät puunkoloissa päivisin. Kapeimmassa kohdassaan se kuroutuu muutaman sadan metrin levyiseksi vyötäröksi. Puistoa leimaavat mereisyys, vehmaus, historian henkäykset sekä lukuisat satojen vuosien ikäiset tammet. Ekopuiston aurinkovarjon alle on koottu kaupunkivihreää hyvin vapaamielisesti . Maanläheisemmän tuntuman saa parhaiten kävelemällä tai pyöräilemällä. Aamuvarhaisella puistossa voi nähdä metsäkauriita ja kettuja. Jo vuosisadan alussa suunniteltiin koko pohjoisen Djurgårdenin rakentamista kivikaupungiksi. ensimmainen kaupunkikansallispuisto Ekoparken-nimitys sulautui kolmesta sanasta: ek och parken, tammi ja puisto. Suunnitelma ei onnekkaasti kuitenkaan toteutunut, ja kuin ihmeen kaupalla suuri vihreä kiila säästyi näihin päiviin. Pohjoisosassaan puisto on Solnan kunnan aluetta. Sellaisessa ympäristössä voi kokea ihmisenarvoista elämää. Komeat, elämää nähneet, monisatavuotiset tammet ovatkin sille leimallisia. Ekopuisto tarjoaa elinpaikkoja uhanlaisille eliöille ja kaupunkilaisille mahdollisuuksia monipuoliseen virkistäytymiseen luonnon helmassa. Puistohankkeen tueksi perustettiin Ekopuistoyhdistys, johon liittyi jäseniksi muun muassa kolmisenkymmentä järjestöä, Tukholman kaupunki ja Maailman Luonnon Säätiö. Ajatuksen Ekopuistosta keksivät muutamat tukholmalaiset luontoharrastajat, jotka olivat kauhukseen nähneet, miten arvokasta kaupunkiluontoa rakennettiin pala palalta. Hyvä opas Ekopuistoon on Gunnar Brusewitzin ja Henrik Ekmanin kirja Ekoparken ( 195 sivua, noin 235 markkaa, Wahlström & Widstrand, Stockholm 1995). Pähkinänakkelin kutsuäänen kuulee varsin usein tai näkee linnun vilistämässä puun rungolla. Tunnelbanalla ja busseilla pääsee kätevästi eri puolille puistoa. Huuhkajapari on vuosikaudet pesinyt autiossa teollisuusrakennuksessa vanhan kaasukellon vieressä. ' ' Ekoparken on 13 kilometriä pitkä ja leveimmillään neljä, vus1 kilometriä. SUOMEN LUONTO 12/97
Hän myös rehellisesti myöntää, ettei voi syyttää laidunten kulumisesta omassa paliskunnassaan muita kuin poromiehiä itseään. Rovaniemellä asuminen ei riitä perusteluksi sille, ettei puheenjohtajaa näy tarvittaessa mailla halmeilla. Kun laidun alkoi ehtyä, poroja oli mahdotonta pitää omilla palkisillaan: karkuporot joutuivat petojen suihin tai tyytyväisinä vimuilevien naapureiden pataan. "Eivätkö he ehtisi hoitaa asiansa ensi vuonna?" Urputusta kuunteli Eero Paloheimo, en minä, joka hakkasin tuuralla verkkoavantoja Vanajavedellä viikkoa myöhemmin ja olisin moitteet ehkä ansainnutkin. Tosin myönnän, että sen jälkeen, kun olen hoitanut tämän pestin kunnialla lop-puun, voin yllättää joskus itseni hyräilemästä Kauko Käyhkön Kahdesta vanhasta tukkijätkästä säettä "nyt ei ne nuoret kestäisi vuottakaan". On maailmassa paljon muitakin asioita ja ehkä nimenomaan niitä, joissa isän oli korkea aika löytää lapsensa ennen kuin he pyrähtävät omille teilleen. Inarilainen Matti Näkkäläjärvi toteaa poronhoitolakiin viitaten, että poroluku on mitoitettava laidunten tuottoa eikä tunturiin ajetun heinän määrää vastaavaksi. Toisaalta on myös niitä, jotka kieltävät koko ongelman tutkijoita on liikaa, ei poroja ja lisäävät perään, että asialla ovat taas samat luonnonsuojelijat, jotka yrittävät kuristaa Lapin hengiltä muutenkin. Osa poronhoidon ammattilaisista jakaa saman huolen. SUOMEN LUONTO 12/97 27. Muut Lapin metsäja tunturiluonnon tutkijat näkevät huolestuttavia merkkejä muunkin luonnon köyhtymisestä. Joka lentomatkan jälkeen kuitenkin kyselin itseltäni, edistikö matka luonnonja ympäristönsuojelua niin paljon, että se korvasi lentämisestä johtuvan osuuteni otsonikatoon. Kuka herättää varmasti kouluun tenttiaamuna tai pitää huolen siitä, että voi nukkua kirjoituksia edeltävät yöt pelkäämättä nukkuvansa pommiin. Nyt kun nuorimmatkin ovat sen tehneet, jyskytän junassa poikki öisen Suomen Rovaniemen ja Helsingin väliä. Maailman itsestään selvin asia, että samassa huushollissa asuva isä. Vapaaehtoiseen elintason alentamiseen ei ole pystynyt mikään muukaan elinkeino, päinvastoin, taaskin tupopöydässä kiistellään siitä, kuinka paljon palkkoja pitäisi nostaa. Nyt ruokinnalla korvataan jäkälälaitumienkin niukkuutta. Poronhoidossa on pähkinänkuoressa kaikkien ympäristökriisien perimmäinen syy: ylikulutus myönnetään, mutta lasku lykätään silti seuraavan sukupolven maksettavaksi. Tarkoitan poronhoitoa, jonka ekologiaa olen tutkinut 27 vuotta. Tutkijanurani alkupuolella tavoitin osin käytännössä mutta vielä aidommin nyt jo edesmenneen poromiespolven tarinoissa perinteisen poronhoidon raskaan ytimen. Oman aukkonsa tokkaan iskivät ennustamattomat, poroja kuin kärpäsiä tappavat jäätikkötalvet, joihin saattoi varautua vain pitämällä poromäärä mahdollisimman suurena. Timo Helle Pähkinänkuoressa "S iellä taas kiireiset äijät istuvat lentokoneessa, kun heillä ei ole muuten aikaa matkustaa Rovaniemelle", manaili Pentti Linkola verkkoavannollaan Vanajavedellä suihkukoneen piirtäessä vanaansa siniselle taivaalle. Kullekin paliskunnalle jo 1930-luvulla määrätyt ja kymmenvuotiskausittain tarkistetut korkeimmat sallitut poroluvut merkitsivät harvoin saavutettuja huippuvuosien poromääriä. Pitkällä aikavälillä poronhoito ei ylittänyt luonnon kantokykyä. Niinpä niin, on asioita jotka on hoidettava päivittäin tai ainakin viikoittain. Kalastajan on koettava verkkonsa ja myytävä kalansa ja minun taas hoidettava luottamustoimeni asuinpaikasta riippumatta. Kun nälkä vei puolet poroista, rikkaalle jäi vielä riittävästi, vähäporoiselle ei. H arvoja poikkeuspaliskuntia lukuun ottamatta porokanta pystytään pitämään ruokinnan avulla keinotekoisesti entisten huippuvuosien tasolla. Poronhoitoalueen eteläpuoliskolla poroja alettiin ruokkia talvisin heinällä jo pari vuosikymmentä sitten. Jäkälikkö ja muu kasvillisuus eivät saa enää kipeästi tarvitsemaansa elpymisaikaa. Silloin ei ollut samantekevää, lähdinkö kotoa jo iltajunalla vai vasta aamukoneella tai palasinko illan suussa vai vasta aamulla. Useimmiten vastaus oli: tuskin. Kaksi yötä viikossa junassa ei ole kohtuutonta, ei edes neljä, konduktööritkin suhtautuvat jo melkein kuin kollegaansa. Jos asia ei ole ratkaistavissa pikkuruisessa poronhoitoelinkeinossa, miten se onnistuu kokonaisten kansojen kohdalla. P orolukujen alentaminen, siellä missä se on tarpeen, on äärimmäisen paljon helpommin sanottu kuin tehty. Timo Helle vertaa poronhoidon ekologisen pohjan järkkymistä koko elämäntapamme kestämättömyyteen. Heitä nöyryyttävät eläinsuojelujärjestöt, milloin Norjassa milloin Suomessa, keräämällä rahaa porojen hätäruokintaan. Enää entiset kannanvaihtelumekanismit eivät toimi, eivät edes jäätikköiset kuolon talvet. Mutta viime talvena isää odotti kotiin Panu, nuorin poikamme, vuotta aikaisemmin Anna, molemmilla menossa lukion viimeinen luokka. Rahat tarjotaan Paliskuntain Yhdistykselle muistuttaen samalla, että eläinkannan säätely nälkäkuolemilla ei ole nykyaikana hyväksyttävää. Helppoa ei ole niilläkään, jotka eivät lähde mukaan kalliiseen heinäralliin. Omien elämäntapojeni ekologisointi on kuitenkin kosmetiikkaa verrattuna niihin ongelmiin, joihin törmään varsinaisessa leipätyössäni. Susitalvina pojat eivät ehtineet kouluun, kun tokkaa piti vahtia yötä päivää, mitä kertojat eivät tosin koulun osalta pitäneet erityisen moitittavana. Mutta ekologia toimi: kun porokanta oli alamaissa, jäkälikkö elpyi ja mahdollisti myöhemmin myös porokannan kasvun. Porotutkijat tietävät, enkä minä ole siinä joukossa ainoa, että samalla murenee pitkälle ensi vuosituhannelle poronhoidon ekologinen perusta. Ensi vaiheessa sillä pyrittiin paikkaamaan niitä aukkoja, jotka vanhojen metsien hakkuut tekivät kevättalvisin välttämättömille luppolaitumille. Seurauksena on itsestään selvästi porosta saatavien tulojen väheneminen samalla prosenttimäärällä kuin porolukua alennetaan. Mutta entä jos poronhoito sen tekisikin ja vaatisi moraalisena voittajana, että muut tekevät perässä. Myöskään taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden kriteerit eivät poronhoidossa toteudu, määriteltiinpä ne kuinka väljästi tahansa. Poroluvun nostaminen on mahdollista vasta vuosien päästä laiduntilanteen parannuttua. Uutta on sen sijaan se, että kun YläLapin jäkäliköt jäävät jäisen hangen alle, Pohjanmaalta aletaan rahdata rekoilla heinää, joka levitetään sitten moottorikeikoilla tiettömiin paliskuntiin. Samanaikaisesti parhaista laidunmaista käytiin loputonta taistelua naapureiden kanssa
"Hieno ja joustava työnantaja", hän kehuu. "Parempaa työmaata ei ole kuin Suomen luonto." Pyydän mestaria antamaan muutamia käytännön neuvoja aloittelevalle ja miksei vähän pitemmällekin ehtineelle luonnonkuvaajalle. Luonnonkuvaajamme ovat tuoneet Suomelle ja sen luonnolle mainetta pääsemällä palkintosijoille ja jopa voittamalla kilpailusarjoja. Kaikkiaan Räsäsellä on 403 palkintoa kansmnvälisistä valokuvauskilpailuista. Parasta on kuvata tutuilla kotikulmilla, Saimaan äärellä. Tapani Räsänen pitää luonnonkuvaajalle tärkeimpänä kuvausseudun tuntemusta. Ja eri kuvaajat tekevät työtä niin eri tavoilla. "Ei sitä voi sanoa", Räsänen vastaa. Tapani Räsänen on asunut koko ikänsä Joutsenossa, parin kilometrin päässä Saimaan rannasta. Kilpailun voitto on jonkinlainen luonnonvalokuvauksen Nobel-palkinto, palkintosumma tosin on vain murto-osa. BBC Wildlife Magazinen kilpailun voitto kruunasi kilpailu-uran: "Sehän on maailman suurin ja arvostetuin kilpailu. Saa tehdä ja kuvata mitä haluaa, saa nauttia. Talvella hän käyttää varsinaiseen kuvaamiseen pari päivää viikossa, kesällä kaikki pilivät. Koko kilpailun parhaaksi suomalainen kuvaaja on kuitenkin yltänyt vain kerran ennen Räsästä: Jouni Ruuskanen voitti sen 1989. Hyviä kuvia syntyy harvoin sattumalta. Tämänvuotiseen kilpailuun osallistui yli 20 000 kuvaa 68 maasta. "Luonnonvalokuvaajan, kuten tietysti kaikkien valokuvaajien, täytyy kiinnittää huomionsa joihinkin hyvän kuvan tekemisessä olennaisiin asioihin. Suomalaisia on ollut useimpina vuosina kilpailun kärkipäässä. Kaahaaminen kuvaus alueelta toiselle ei häntä viehätä. Kuten kuvista näkyy, keskittyminen kotiseudun luontoon on kannattanut. maisesti palkituin suomalainen luonnonkuvaaja. Työpaikkakin on Joutseno Pulpilla mies on kuitenkin ollut viime vuodet enimmäkseen vapaalla. Räsäsen kiinnostus luontoon syntyi jo lapsena. Juha Valste Hiirihaukka katsoo sielukkaasti kuvaajaa, lumisade luo kuvaan tunnelmaa. Kysymykseen parhaasta kuvasta tulee ehkä yllättävä vastaus: "On se tiirakuva hieno. KUVAKULMIA Palkituin suomalainen luonnonkuvaaja Tapani Räsänen ei viihdy tien päällä. "Luonnonkuvauksen mie alotin kuitenkin vasta kaksikymppisenä", nyt 42vuotias kuvaaja kertoo. Paljon mkaa kuluu myös kilpailuihin: hän on ylivoi28 Voittaja. Arvosteluraati kiinnitti huomiota muun muassa valon käyttöön. Kaikkihan sen haluavat voittaa", kuvaaja tuumailee. SUOMEN LUONTO 12/97. Kotiseutu on paras, koska siellä pystyy liikkumaan eniten. Luonnossa liikkuminen ja sen tapahtumien seuraaminen oli oikeastaan ainoa vapaa-ajan harrastus. "Niitä on niin monta hyvää. Saalistavan kalatiiran kuvasta löytää Räsänenkin jatkuvasti uutta. Mutta onko se paras. "Keskity kuvaamaan tietyllä alueella ja tiettyä aihetta. Sitä kun katsoo, niin aina siitä löytyy uusia upeita yksityiskohtia. Tällä tavalla opit tuntemaan kuvauspaikat ja niiden valon", hän opastaa. Tapani Räsänen voitti tämänvuotisen BBC Wildlife Magazinen valokuvauskilpailun hän on Wildlife Photographer of the Year 1997. Mahoton vastata, monet vanhatkin kuvat miellyttävät vielä." Entä mieluisin luontokuvaaja. Näitä ovat ennen muuta valo ja kuvakulmat. Ei miulla varsinaista suosikkikuvaajaa ole." Tapani Räsäsen mielestä luonnonkuvauksessa on tärkeintä liikkuminen luonnossa. Mieti aina, ennen kuin laukaiset kameran", lopettaa Tapani Räsänen, maailman paras luonnonkuvaaja tänä vuonna
Muutamassa muussakin kirjeessä kerrotaan ritarien lennelleen mäkien tai vaarojen laella. Viimeiset ritarit nähtiin elokuun 1. Heljä Huhma australialaisine ystävävineen koki hienon luontoelämyksen Ukko-Kolin huipulla heinäkuun 3. toukokuuta. 4 notjäivät vähiin. Ritarin ja tuulihaukan kesä Ritari on helppo tunnistaa Lukijakyselyyn saapui lokakuun loppuun mennessä 214 vastausta. Suomen päiväperhoset -teos kertoo, että tällainen kerääntyminen vaarojen ja tuntureiden laelle lentelemään eli "hilltopping" on koirasritarille luonteenomaista. Havainnot runsastuvat jyrkästi kesäkuun 7. ~_jtj ~,IV~_J. päivänä. Muutamassa oli havaintoja sekä tuulihaukasta että ritariperhosesta; parissa kirjeessä taas ilmoitetut havainnot olivat aikaisemmilta vuosilta. päivänä ja saavuttavat huippunsa juhannuksena. Ritaria tavataan koko maassa, mutta se on selvästi runsain Kaakkois-, Eteläja Keski-Suomessa. Tähän yhteenvetoon on otettu mukaan vain 1997 tehdyt havainnot. päivänä. Tavallisimpia aikuisten perhosten vierailupaikkoja olivat vuorenkilven ja syreenien kukat. heinäkuuta lennellyt kauniille kalliotaustalle pysähtyneenä. 44 1414 J(fdltt""4 ~4 j / ~4Jrr, ~4 4 44 ,Ml 4 .lll.4 --...1f1, ..... J41 * % 4.-,~. Anja Karhu Joensuusta kertoo, että hänen pihamaal32 Usea vastaaja lähetti toimitukseen valokuvan näkemästään ritariperhosesta. Ison ja komean perhosen tunnistamisessa ei yleensä ollut vaikeuksia. Osalle vastaajista ritari on tuttu perhonen, jonka he näkevät kesäpaikkansa tai omakotitalonsa pihalla joka kesä. "t ... Heljä Huhma Ritareita havaittiin melkein koko Suomessa. sekä 18. Siellä "liihotteli kolme suurta perhosta", jotka sitten paljastuivat ritareiksi. $ 4 Pohjois-Suomen havainJ:f/.. Tässä näkyy toukokuun kylmyys normaalikeväänä ritareita olisi nähty ainakin viikkoa tai kahta aikaisemmin. Ei kuitenkaan kaikille: kuusivuotias Jussi Liikala näki sisarensa Emmin kanssa suuren perhosen Lappajärven rannassa; luontokirjansa avulla hän tunnisti sen ritariksi. Ensimmäinen ritarihavainto tehtiin vasta 26. lsoik4 4 4 / si perhosiksi on yh4 4 4 distetty lähek..., , 4 414 käin sijaitse4 4 via havainto• • · 4 4 4 p;,i,;tii. Heinäkuun alkupäivien jälkeen on nähty enää yksittäisiä perhosia silloin tällöin. d.iil:W,-~ • • J't'; SUOMEN LUONTO 12/97. laan kesäkuussa lennellyt ritari oli erityisen mieltynyt kukkivaan sammalleimuun. ja 2. Toukokuun jälkeen ritareiden esiintyminen oli aivan normaalia. Ritarikyselyyn tuli vastauksia 171, joissa oli kaikkiaan yli 200 havaintoa aikuisista ritariperhosista ja muutamista toukistakin. Toukat nähtiin useimmiten karhunputken kimpussa. Luonnontieteelliseen keskusmuseoon on kuitenkin toimitettu kaikki vastaukset. Muutama kirjoittaja kertoi perhosen lajin selvinneen Suomen Luonnon kesäkuun numerossa olleesta kuvasta. Koko heinäkuulta on 24 havaintoa, joista 19 on kuun kahdeksalta ensimmäiseltä päivältä. Havaintopisteistä muodostuva kuva ritariperhosen levinneisyydestä Suomessa 1997 vastaa melko hyvin Suomen päiväperhoset -teoksen karttaa. Monesta hyvästä valittiin tämä: siinä on yksi Ukko-Kolin huipulla 3
Muutama varhainen ja myöhäinen havainto jouduttiin jättämään pois kartasta, koska kyse oli melko varmasti muuttavista linnuista. Tuulihaukkoja pesii koko Suomessa pohjoisimmat lukijatiedot tulivat Muonion ja Inarin kunnista. Mitä ovat laajat pisteettömät "aukot" kartassa. Tuulihaukkatietoja yllättävän vähän Tuulihaukkatietoja tuli 43 vastaajalta. Useimmiten tuulihaukat löytyivät hoitamassa pesuettaan vanhassa variksenpesässä, mutta vastauksissa oli tietoja myös pönttöpesistä ja lentopoikueista. Arpa suosi seuraavia: Joni Sundström Helsingistä, Lasse Quist Lappeenrannasta ja Ilpo Luojus Ikaalisista. SUOMEN LUONTO 12/97 Tuulihaukka pesii mielellään sopivaan paikkaan kiinnitettyyn pönttöön, jonka etuseinän yläosa on avoin. Kartan haukat ovat lukijoiden ,< ka~sia ~a,< -:f Jouni Klinga/Luontokuvat ir:sf!i:a:ia, vaintoJa. Arvoimme kyselyihin vastanneiden kesken palkintoja. Vastausten perusteella laadittuun karttaan jää outoja tyhjiöitä: Keskija Etelä-Lappi, suurin osa Pohjanmaata, melkein koko JärviSuomi sekä Lounais-Suomi ja koko saaristo Ahvenanmaa mukaanluettuna. Niitä voi nähdä keväällä ja syksyllä sopivilla aukeilla oikeastaan kaikkialla Suomessa. Toinen vastaaja taas tokaisi: "Pirustako minä tiedän mitä haukkoja täällä on, kun en ole mikään I intubongari ! " Rengastustoimiston alustavien tietojen mukaan tuulihaukkojen pesintä onnistui 1997 erinomaisesti. Eräässä ritari vastauksessa todettiin lakonisesti: "Haukkojakin olen nähnyt, vaan kun en tunnista niin se siitä". Tällaisista pöntöistä rengastetaan runsaasti poikasia erityisesti Etelä-Pohjanmaalla. Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvottiin mallikas vieteriradio. Myöhäisimmät poikaset jättivät pesän vasta elokuussa. Pesä löytyi yleensä poikasten huudon avulla. Ilahduttavan moni tämän myös teki. Tuulihaukkoja ei ole ainakaan kaikilla näillä alueilla vähempää kuin muualla Etelä-Pohjanmaa on linnun parasta pesimäseutua. Kesäkuussa kehotimme lehtemme lukijoita seuraamaan Suomen kesää ja lähettämään meille havaintonsa tuulihaukasta ja ritariperhosesta. Havaintoja on ehkä yllättävänkin vähän, ja eräiltä tunnetuilta pesimisalueilta ei tullut ainoatakaan tietoa. 33. Ritariperhosista kertoneille arvotut reput saivat SirkkaLiisa Autio Nokialta, Leena Björkman Vaasasta ja May Wiljanen Loviisasta. Onko tuulihaukka liian "vaikea" laji tuntea. Rengastajat merkitsivät yli 3000 poikasta suunnilleen yhtä monta kuin edellisenä ennätysvuotena. Tulokset herättävät kysymyksiä. Kirjeissä ja korteissa kerrottiin 51 pesimäaikaisesta tuulihaukkahavainnosta, joiden sijainti selviää oheisesta kartasta. Sen voitti Leena Räsänen Imatralta. ,< ,< ,« 4(_ ,<,<. Tuulihaukoista tietoja antaneiden kesken arvottiin Kotimaan linnut -kirjoja CD-levyn kera. Onnittelut arvan suosimille ja kiitokset kaikille vastaajille! Juha Valste Tuulihaukka Tuulihaukka on ilmeisesti vaikea laji yleisökyselyyn: toimitukseen valitettiin haukkatuntemuksen puutteellisuutta
Heinäkuusta asti lndonesiassa raivonneista metsäpaloista on muodostumassa yksi pahimmista ympäristökatastrofeista. Indonesian WWF (Maailman Luonnon Säätiö) on raportoinut useiden suojelualueiden palavan. Palot ovat kova takaisku kaikille Indonesian uhanalaisille eliölajeille. Palojen synnyttämä savusumu on altistanut KaakkoisAasiassa yli 20 miljoonaa ihmistä pitkittyneelle terveysvaaralle. Marko Ulvila Orangit ja Uikerit Indonesian tulimeressä Indonesian metsäpaloissa on tuhoutunut satojatuhansia hehtaareja metsää ja useiden uhanalaisten lajien elinpaikkoja. Suomen Kuvapalvelu Suomen Kuvapalvelu Orangit joutuvat helposti loukkuun tulipalojen saartamille alueille, koska ne eivät uimataidottomina pysty ylittämään vesistöjä. Maan suurimman ympäristöjärjestön, kansainväliseen Friends of the Earth -järjestöön kuuluvan W ALHI:n laskelmien mukaan paloissa on tuhoutunut 1,7 miljoonaa hehtaaria metsää ja 34 pensaikkoa. Lokakuun lopulla kuolonuhreja oli kertynyt jo yli 300, kun mukaan lasketaan huonon näkyvyyden aiheuttamat lentoja laivaonnettomuudet. Nämä pikkuorangit saatiin turvaan borneolaiseen kansallispuistoon. Suurpalojen taustalla on El Nifio -sääilmiö, mutta metsäyhtiöiden hakkuut ovat syynä poikkeuksellisen rajuihin paloihin. Myös maaperään kerääntynyt hiili ja turve ovat paikoin syttyneet tuleen. Vaikka Indonesia kattaa vain reilun prosentin maailman maapinta-alasta, sen lukuisissa saarissa elää 12 prosenttia maailman nisäkäslajeista, 16 SUOMEN LUONTO 12/97. Sairastuneita oli laskettu kymmeniätuhansia. Monimuotoisuus hupenee Indonesian sademetsät ovat maailman vanhimpia ja monimuotoisimpia ekosysteemejä
Mikäli nykyinen suuntaus jatkuu, sumatrantiikeri häviää balinja jaavantiikereiden tavoin sukupuuttoon. Luonnontilainen sademetsä ei pala Pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsissä metsäpalot ovat tuttu ilmiö, ja luonto on sopeutunut niihin hyvin. Tämän vuoksi monet lajit ovat hävinneet sukupuuttoon ja maan uhanalaisten nisäkkäiden lista on maailman pisin. Toinen liekkien vakavasti uhkaama laji on sumatrantiikeri, jonka pienen kannan elinalueet ovat palojen ja savusumujen seuduilla. prosenttia liskolajeista ja 17 prosenttia lintulajeista. Indonesiassa on jäljellä vain kaksi prosenttia tämän erittäin uhanalaisen Aasian ainoan ihmisapinan alkuperäisestä elinympäristöstä. "Indonesian dipterocarpmetsissä sataa normaalisti yli 2000 millimetriä vuodessa, joten luonnontilassa ne eivät juurikaan pala", Jukka Salo sanoo. Hengityssuojaimiin sonnustautuneet vapaaehtoiset avustustyöntekijät kokoavat emoistaan eroon joutuneita orankipienokaisia turvaan Tanjung Putingin kansallispuistoon Borneolla. Myös monet muut erittäin uhanalaiset lajit, kuten sumatransarvikuono ja aasiannorsu, ovat kärsineet paloista. Vain runsaat sateet pystyvät sammuttamaan palot, mutta ne saattavat viipyä säätieteilijöiden mukaan jopa toukokuuhun. Indonesian WWF:n tietoon oli lokakuun loppuun mennessä tullut muun muassa kymmenien orankien menehtyminen paloissa. Tunnetuimpia uhanalaisia lajeja on sumatrantiikeri, joita on jäljellä alle 650 yksilöä. Sateiden tullessa palot hiipuvat, mutta ympäristötuho jatkuu tuhkasta ja maaaineksista täyttyvissä joissa ja rantavesissä. Suomen Kuvapalvelu Eläimet kärsivät savusumun aiheuttamista hengitysvaikeuksista ihmisten tavoin. Indonesiassa metsäpalot ovat Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professorin Jukka Salon mukaan hyvin toisenlaisia. 35. Myös useita lintulajeja ja 500 puulajia on vaarassa kadota. Suojelualueita on tuhoutunut metsäpaloissa noin 50 000 hehtaaria. WWF:n orankiasiantuntija Barita Manullangin mukaan nämä palot ajavat orangit todennäköisesti yhä kriittisempään vaiheeseen niiden selviytymiskamppailussa. Niinpä metsäala pienenee vuosittain noin miljoonalla hehtaarilla. Suojelualueet roihuavat Metsäpalot ovat heikentäneet Indonesian lajiston ennestään heikkoa tilaa. Indonesian hallitus on osoittanut suurimman osan SUOMEN LUONTO 12/97 metsäalueista talouskäyttöön, ja myös suojelualueita hakataan ja kulotetaan yleisesti. Yli sadan miljoonan hehtaarin metsäalueilla kasvaa kymmenentuhatta eri puulajia. Suurelle osalle Indonesian uhanalaisista lajeista nama suojelualueet ovat ainoa mahdollinen elinympäristö. Metsien raivaus, plantaasien perustaminen ja metsäpalot hävittävät joka vuosi sen elinympäristöjä
Poimintahakkuissa hakataan tiettyjen puulajien määrätyn kokoiset puuyksilöt. Tänä vuonna sekä Indonesian hallitus että tiedotusvälineet ovat kuitenkin osoittaneet palojen pääsyiksi metsä-, palmuöljyja kumipuuyhtiöiden toiminnan. "Suurin osa palavista alueista on kuitenkin poimintahakattua metsää, uusiutuvaa ruohikkoa tai maatalousmaata", Salo sanoo. Vasta tällainen turvepalo kuivattaa luonnonmetsän niin, että se syttyy ilmiliekkeihin. El Nifiolla tarkoitetaan meren ja ilmakehän monimutkaista vuorovaikutusmekanismia, joka aiheuttaa muutaman vuoden välein sen, että Tyynenmeren ja sitä ympäröivien mantereiden itäosa kuivuu ja länsiosassa sateet lisääntyvät. Suurin tekijä on kuitenkin lukuisten ihmisten piittaamaton toiminta; pelkkä sateiden puute ei vielä sytytä tulta. Toinen suuri ero metsien 36 MALESIA Lehtikuva PAPUA UUSI-GUINEA Indonesian metsäpaloja savusumutilanne lokakuun lopussa. VUOSlln Borneon ja Sumatran saarien erikoisuus on metsiin kertynyt paksu turvekerros, johon tuli voi tarttua pitkittyneen kuivuuden aikana. Yhtiöt ovat syypäitä suurpaloihin kahdella tavalla. Pääosa paloista yhtiöiden mailla Indonesian suurpalojen taustalla on El Nifio -sääilmiö, joka on aiheuttanut pitkittyneen kuivuuden. Tuli saattaa kyteä turpeessa ja hiilessä jopa vuosikymmenen ja syttyä uudestaan seuraavan kuivuuskauden tullessa. Aikaisemmin palojen aiheuttajina on pidetty ensisijaisesti köyhiä pienviljelijöitä, jotka kaskeavat maata henkensä pitimiksi. Kyteviä tulipesäkkeitä yritetään kylien ympäristöissä pitää aisoissa heiveröisin välinein. Ensinnäkin niiden vuosikymmeniä harjoittamat ylisuuret poimintahakkuut ovat muuttaneet metsien rakennetta niin, että aurinko pääsee kuivattamaan harventuneen latvuksen läpi hakkuujätteiden täyttämän maan. Marraskuun puolivälissä raportoitiin valtavan turvesuon syttyneen palamaan Kalimantanissa, Borneolla. Tuleen syttyneet suojelualueet on merkitty liekin kuvilla. SUOMEN LUONTO 12/97. "Koska metsäpalo on alueen luonnolle hyvin vieras ilmiö, paloaukealle kasvavia puulajeja ei juuri ole. Savusumun peitossa oli pääosa lndonesiasta, joka on pinta-alaltaan kaksi ja puoli kertaa Suomen kokoinen. Suomalaisessa metsässä kasvaa palon jälkeen pian vesakko, mutta Indonesian laajat paloaukeat täyttyvät ruohosta. Metsäpalo on alueen luonnolle vieras ilmiö, paloaukealle ei kasva puita kymmeniin .. Sitkeä ruoho valtaa alueen jopa vuosisadaksi", Salo kertoo. Lähde: WWF . välillä on uusiutumisessa
Indonesian hallitus kielsi metsien kulottamisen 1994, mutta määräystä ei ole juuri noudatettu. Pitkään jatkunut kuivuus saattaa saada niidenkin turvekerroksen leimahtamaan liekkeihin. Osa luvista on palautettu, mutta osa on edelleen jäissä. "Plantaasien perustaminen on selvästi niin nopeata, että metsäministeriö ei pysy perässä", Jim Douglas sanoo Far Eastern Economic Review -lehdessä. 37. Arvioiden mukaan vähintään neljä viidesosaa Indonesian tämänvuotisista paloista on yhtiöiden sytyttämiä. Aprilin tiedotteiden mukaan Riaupulp sai kuitenkin toimilupansa takaisin vakuutettuaan hallitukselle, että palot oli vat syttyneet vahingossa. Maailmanpankin asiantuntijan Jim Douglasin mukaan metsälakien noudattaminen on niin heikkoa, että harsintahakattavaksi määrättyjä metsiä raivataan puuviljelyksiksi. Suurpalojen synnyttämän kohun seurauksena Indonesian hallitus puuttui tavallista voimakkaammin laittomuuksiin ja peruutti kymmeniltä yhtiöiltä hakkuuluvat palojen vuoksi. Merkittävin suomalaistoimija Indonesiassa on UPMKymmene, jonka pääyhteistyökuppani on Raja Garuda Mas -yhtymä ja sen paperi yhtiö April. Toiseksi metsäja öljypalmuyhtiöt yleisesti kulottavat alueita, joille ne haluavat perustaa yksilajisia istutuksia. Marko Ulvila on Indonesian metsäkysymyksiin perehtynyt antropologi. UPM-Kymmene edeltäj ineen on 15 vuoden ajan tehnyt yhteistyötä yhtymän kanssa vanerin valmistuksessa ja markkinoinnissa. Sademetsäsellua suomalaisten tuella Monet suomalaisyritykset tekevät läheistä yhteistyötä metsäpaloista syytettyjen indonesialaisyhtiöiden kanssa. Syyskuussa UPM-Kymmene ilmoitti hankkivansa kolmanneksen Aprilin hienopaperiyhtiöstä, joka alkaa 1998 tuottaa paperia April-yhtymän Sumatralla sijaitsevan Riaupulpin valmistamasta sademetsäsellusta. UPM-Kymmenen yhteistyökumppanin Raja Gai·uda Masin keskeiset toimialat ovat juuri niitä, joita pidetään Indonesian suurpalojen syynä: hakkuita, öljypalmuplantaaseja sekä sellupuuistutuksia. Niinpä ei ole yllättävää, että Indonesian hallitus peruutti lokakuun alussa yhtiön hakkuulupia niillä havaittujen palojen vuoksi. Hän vieraili alueella 1996 ja julkaisi raportin Suomen metsäklusteri Kaakkois-Aasiassa. Esimerkiksi W ALHI:n tekeSUOMEN LUONTO 12/97 mien, satelliittikuviin perustuvien laskelmien mukaan Riaun maakunnassa roihunneista paloista alle viisi prosenttia oli yhteisöjen mailla, loput liekehtivät öljypuuja selluyhtiöiden alueilla. Poliisi on käynnistänyt 22 yhtiön toiminnan tutkinnan mahdollisia syytteitä vaiten. Kirjaa saa maksutta Kehitysyhteistyön palvelukeskuksesta, (09) 584 233. Suomen Ku vapalvelu Palot voivat levitä käsitellyistä metsistä ja maatalousmailta luonnonmetsiin, jotka eivät pala herkästi. "Painostamme hallitusta viemään määräyksiä rikkovat teollisuusjohtajat oikeuteen rikoksista ympäristöä vastaan", W ALHI -järjestö sanoo
Ehkä useampi göteborgilainen olisi kuitenkin kahdenkymmen vuoden kuluttua sairastunut syöpään", toteaa ympäristöakti vismin konkari Björn Gillberg lakonisesti . Lauhkean vyöhykkeen lasitalo Temperate House on suurin kasvihuone, kaksi kertaa tilavampi kuin vaikuttava palmutalo. Tähän alettiin nien vuosien pituiselle kasviretkelle. "Sademetsää" voi tarkastella myös kattoa kiertävältä valurautaiselta käytävältä. Evolution House on paikka, jossa pääsee satojen miljoonesta Mustallemerelle ulottuvalle murroslinjalle. Rata palvelee erityisesti yhä lisääntyviä tavarakuljetuksia. nen ilmastovyöhykettä. SUOMEN LUONTO 12/97. -~ Göteborg :;J . , , '• •' >,:, RUOTSI . Banverket kieltäytyi vetämästä rataa harjun helpomman itäpään kautta, koska se ahnehti mukaan rannikon raideliittymiä. Paitsi tutkimusja opetuspaikkoja, ne ovat elämyksiä pulppuavia keitaita. Harju on täynnä pohjaveden täyttämiä halkeamia, soraa ja savea. Tapaus tuli ilmi sattumalta. Sen laskettiin tuottavan huomattavia kansantaloudellisia voittoja: Juutinrauman sillan valmistuttua vuonna 2000 rata lyhentäisi junamatkan Göteborgista Kööpenhaminaan pariin tuntiin. Se on niin sanottu horsti, joka kohosi noin sata miljoonaa vuotta sitten SkooKuvat: Jorma Laurila Palmuhuoneessa on kosteanlämmin tunnelma. Niiden lehtivihreälliset asukkaat viekottelevat vierailijan väreillään, tuoksuillaan ja muodoillaan . •~ Hallandinharju .. Lähtökohta on ympäristöystävällinen: siirrytään tieliikenteestä pienempien hiilidioksidipäästöjen raideliikenteeseen. Hallandinharjuun piti porata kaksi yli kahdeksan kilometrin mittaista rautatietunnelia, jotka lyhentäisivät matka-aikaa 15 minuuttia. Palmutalossa pääsee tutustumaan myös "sademetsän" latvuskerrokseen, sillä valurautaiset kierreportaat johtavat kattoa kiertävälle käytävälle. Lehmät joivat pikkupurosta juuri kun siinä oli akryyliamidia ja halvaantuivat. Princess of Wales Conservatorysta löytyy samojen lasiseinien sisältä kymmeBanverketin johtomiehet puskivat tunnelihanketta vimmalla, jonka olivat synnyttäneet korkeat tulosvaatimukset. Pora juuttui kuitenkin saveen, mikä pakotti siirtymään hitaampiin perinteisiin menetelmiin. Harju oli radan pullonkaula, joka ajoi insinöörit epätoivoon. Työt alkoivat näyttävästi 1993, kun valtaisan jättiporan piti tehdä selvää kalliosta tuossa tuokiossa. Tämä on Ruotsin suurin ympäristöskandaali sitten 1970-luvun. Onnettomuus paljastui lokakuussa Bjären niemimaalla Ruotsin lounaisrannikolla: Hallandinharjun tunnelityömaalta oli päässyt valtava määrä akryyliamidia ympäröivään maaperään ja pohjaveteen. Katastrofitunneli on osa länsirannikon rataa, jota on edistetty vauhdilla. Useista kasvihuoneista ehkä eksoottisin on palmutalo, Palm House. Tätä kuvaa työnjohdon parahdus vahingon selvittyä: tämä on vuoren vika! Geologit olivat tosin monta kertaa varoittaneet, ettei hanke onnistuisi. Harju on pari miljardia vuotta vanhaa peruskalliota, ei suomalaisten soraharjujen tyyppinen muodostuma. Suurin ja kaunein on Lontoon laidalla kukoistava Kuninkaallinen kasvitieteellinen puutarha, Kew Gardens. 38 MAAILMALTA Vehreitä henkäyksiä 8 Kew Gardens Lontoo Kasvitieteelliset puutarhat kasvihuoneineen ovat lumoavia paratiiseja, joissa voi tehdä jatkuvasti löytöjä. Alueen maataloustuotteita ei haluta ostaa, vaikka niiden myrkkymäärät on todettu vaarattomiksi. Paikassa esitellään kutkuttavin tehostein kasviryhmien kehitys alkeellisista sinilevistä putkilokasveihin. "Jos myrkky olisi valunut Götajokeen, se olisi laimentunut, eikä akuutteja oireita olisi saatu esiin. --)1is· ' · ööpenhamina TA"NSKA ,...., _.) ______ _,,, Tuomittu tunneli Kirjolohet kuolevat, lehmät halvaantuvat, tunnelityöntekijät kärsivät tasapainohäiriöistä ja heidän verestään löydetään myrkkyä. Kosteansakea ilma on täynnä tuoksuja, ja pian hikipisarat alkavat virrata kasvoilla. Muutamassa kuukaudessa Skanska käytti tiivistemassaa saman verran kuin Yhdysvalloissa kuluu vuodessa. Rakentaja Skanska ehdotti betonivuorausta, mutta rakennuttaja Banverket valitsi halvemman massatiivistyksen. Etenkin talviaikaan, kun ulkona harmaus mustaa mielen, trooppiseen kasvihuoneeseen sukeltaessaan saapuu suoraan kesään talven keskeltä. -• Helsingborg ','f~ f -~ . Skoonessa rata on suurin sijoitus rautateihin sataan vuoteen. Skanska osti Rhöne-Poulencilta akryyliamidia sisältävää RhocaGil -tiivistemassaa määrän, joka vastasi tehtaan kymmenen vuoden tuotantoa. Harju nieli massaa uskomatonta vauhtia, ja Banverket harkitsi jo Rhoca-Gilin tuottamista lisenssillä Ruotsissa. Kohun aiheutti asennoituminen, jonka piti kuulua jo historiaan Ruotsissa. Romanttisin lasipalatseista on pieni Waterlily House, lummetalo, jonka lammessa on vesikasveja pyhästä jättiläislumpeesta papyruskaislaan. .. Puolensataa kaivoa on käyttökiellossa, pohjaveden myrkkypitoisuuksia on seurattava kymmenen vuoden ajan. Kiinteistöjen arvo ja asukkaiden elämänlaatu ovat romahtaneet. 1759 alkunsa saaneen puutarhan vihreä viitta peittää nykyisin 120 hehtaaria. Tunneliin tunkeutui pohjavettä halkeamista, jotka oli tukittava. Sisään tultaessa ollaan elämän kehityksen alussa; hehkuvan vuoren uumenista nousee sakäyttää tiivistemassaa
Näin on käynyt aikaisemmin sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Kesäisin osa ruohikoista kukkii niittyinä. Suomi liittyi mukaan myös päätöslauselmiin, joissa vastustettiin Norjan ja Japanin lahtivalaanpyyntiä. "Lisäksi alkuperäiskansoille myönnetään joka vuosi automaattisesti isohkoja pyyntikiintiöitä, vaikka pyynnin tarkoitusperistä, pyyntimenetelmistä tai pyynnin valvonnasta ei aina ole varmuutta". Ruohokentillä on mukava kävellä komeiden kastanjoiden, tammien, poppeleiden ja pyökkien siimeksessä ja istahtaa kauniilla ilmalla piknikille. Akryyliamidi muodostaa yhdessä kovettimen kanssa vaarattoman polyakryyliamidimassan. Puista kiinnostuneelle riittää opiskeltavaa: arboretumissa on 9000 puuta, jotka kuuluvat 2000 lajiin tai lajikkeeseen. Yhtä hämmästyttävää on se, että ne kaikki pysymäistä kertaa kiinni virheellisistä tiedoista. Tunnelityöt on pysäytetty. "Norja ja Japani tekevät itse reippaita arvioita valaskannoista ja jatkavat pyyntiä niiden perusteella. Kew Gardensissa ja sen sisarpuutarhassa Wakehurst Placessa Lontoon ulkopuolella elää hämmästyttävät 40 000 kasvilajia joka kahdeksas maapallon nimetty kukkakasvilaji kasvaa näissä paikoissa. Myös puutarhan vapaan taivaan alla olevassa osassa on yllin kyllin houkutuksia: rhododendron-laakso, ruusutarha, kanervatarha, kivipuutarha, bambutarha, vesipuutarha, liljatarha, kirsikkapolku, metsäpuutarha, kuningattaren puutarha ... Parhaiten Kew Gardensiin paasee Lontoon mainiolla maanalaisella, pois jäädään puutarhan nimikkoasemalla. Kaupallinen valastus on ollut kiellettyä 11 vuotta, mutta silti Norja ja Japani ovat tänä vuonna IWC:n säädöksiä kiertäen tappaneet 1050 lahtivalasta. Irlanti ehdotti, että kaikki avomerellä tapahtuva valastus ja valaiden tappaminen tieteen nimissä lopetettaisiin. Valaita pyydetään edelleen luvattomasti. Miksi varoituksia ei uskottu, kuka on vastuussa, saavatko asukkaat korvauksia ja keitä tullaan syyttämään. Valaat ahtaalla Kansainvälinen valaskomissio IWC valvoo yhä heikommin hetulavalaiden pyyntiä. Harju on saneerattava, mutta saadanko tunneli rakentaa loppuun. Minna Ahonen vät hengissä ja kukoistavat. Akryyliamidi on hermomyrkky ja karsinogeeni. Hallandinharjun suuri vesipitoisuus teki reaktiosta epätäydellisen, ja siksi ainetta kului niin valtavia määriä. Kokoelmia kartutetaan myös tekemällä tutkimusmatkoja eri puolille maapalloa ja tuomalla eläviä näytteitä. Rhöne-Poulenc ei jäänyt ensimSUOMEN LUONTO 12/97 Kaiken kauneuden keskellä tehdään arkista työtä uhanalaisten lajien suojelemiseksi ja kasvikunnan tuntemiseksi entistä paremmin. vua. Suomen tukemissa päätöslauselmissa vaadittiin delfiinija pyöriäistutkimusten lisäämistä ja kalastuksen yhteydessä tapahtuvan oheispyynnin vähentämistä. Tämänvuotisessa kokouksessa Monacossa yritettiin löytää kompromissi valaita pyytävien ja valaiden suojelua ajavien valtioiden välille. Nyt alkuperäiskansojen valaanpyyntilupia lisättiin. Näkemistä riittäisi vaikka jokaiseksi vuoden päiväksi tosin se ei aivan onnistuisi, sillä puutarha on kiinni jouluja uudenvuodenpäivänä. Kemikaalijätti käyttää maineensa pesemiseen rahaa yli Ranskan valtion ympäristöbudjetin verran. Jorma Laurila Urbaania eurooppalaista vihreyttä esitellyt sarja päättyy. Ainut Kew Gardensissa vaaniva vaara on sen yltäkylläisyys. Herbaariotaloissa on lisäksi taltioituna yli seitsemän miljoonaa kasvija sieninäytettä. Veli-Risto Cajander Valasretkille osallistui viime vuonna noin kuusi miljoonaa ihmistä. Myös uusia ravintoja lääkekasveja etsitään ja tutkitaan niiden viljelymahdollisuuksia. Erityisesti mainittiin Itämeressäkin elävä pyöriäinen, jotta sen kannoista ja kalaverkkoihin hukkumisesta saataisiin lisää tietoa. Kasvitieteellisen tiedon määrä ja sen taitava soveltaminen on häkellyttävää. Se hajoaa biologisesti melko nopeasti, mutta syvällä maaperässä biologinen toiminta on hyvin hidasta. Lisäksi myönnettiin 280 uhanalaisen grönlanninvalaan pyyntilupaa Venäjälle sekä 200 sillija lahtivalaan pyyntilupaa Grönlantiin viideksi vuodeksi. Lisäksi valmistaja antoi vääriä tietoja massan akryyliamidipitoisuudesta: se oli neljä kertaa suurempi kuin Skanska luuli. Kaskelotti sukeltaa. Jännittävä matka alkaa. Komissio tutkii asiaa, hallitus päättää ja oikeuskäsittelyt odottavat. Esitystä ei kuitenkaan käsitelty, koska pyynnin puolueeton tarkkailu, valvonta ja seuranta ovat vaikeita toteuttaa. Trooppinen orkidea on lauhkean vyöhykkeen talosta. Japanissa paljastui tänä vuonna DNA-näytteiden avulla, että lahtivalaan !ihana myytiin myös seitivalasta, tropiikinvalasta ja eräitä hammasvalaita. IWC ei voi tälle mitään", toteaa Suomea kokouksessa edustanut Marina von Weissenberg. MAAILMALTA Lummetalossa kasvaa lumpeiden ohella muun muassa papyruskaisla. Veli-Risto Cajander 39. Yhdysvallat ja Venäjä voivat yhteensä pyytää viiden vuoden aikana 620 harmaavalasta
Ei, rikoksista epäiltyjä poliiseja ja tuomareita ei tuomita Greenpeacen tai Vihreän liiton kokouksissa. Silloin mielipideterrorin hyväksyminen vain pahentaa asiaa. "Eläinsuojelijoiden" tihutyöt ovat nyt jo aiheuttaneet mittaamatonta vahinkoa Suomen luonnonsuojelulle. Mikä olisi se instanssi Suomessa, joka on oikeuslaitosta puolueettomampi. Omituista. Terroristit liikkuvat autoilla, pukeutuvat öljypohjaisiin keinokuituvaatteisiin, käyttävät spraymaaleja. Tämäkö on puolueetonta. Takavarikon laittomuudenkin totesi Helsingin hovioikeus. Jos eläinsuojeluterroristien teoissa olisi edes vähäsen joh40 donmukaisuutta. Jos minä pätkisin Kirre Ahmania turpiin, saisin sakot, ja hyvin huonolla tuurilla kaksi kuukautta vankeutta. Rikokset tutkii suomalainen poliisi ja suomalaiset tuomioistuimet, joskus tosin myös Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuin. Turkiskauppaa vastustavien lentolehtisten levittäminen on hallitusmuodossa taattu perusoikeus (HM 10 §). Eläinsuojeluterrori on totista totta. Ihmiset tulee asettaa syytteeseen heidän tekemiensä rikosten, ei heidän mielipiteidensä eikä niiden levittämisen vuoksi. Samoista rikoksista epäiltynä tulisi tutkia myös laittoman takavarikon siunannut käräjätuomari. Vahingot ovat markoissa laskettuina jo kymmenissä miljoonissa. Pidän sananvapauden tukahduttamista laittomin takavarikoin ja mielipiteistä syyttämällä yhteiskunnalle paljon vaarallisempana kuin ikkunoiden särkemistä tai vaikka tuhopolttojakin, joita tässä oikeudenkäynnissä ei kylläkään käsitelty. Oikeusvaltiossa syytteeseen asetetaan kaikki rikolliset, myös lakia rikkoneet poliisit ja tuomarit. Kun tuomari on mukana poliisin ja syyttäjän tekemässä laittomassa takavarikossa, hän ei ole puolueeton, joten hänen tulisi jäävätä itsensä (Euroopan ihmisoikeussopimus, 6. Niskasaaren hyväntahtoisesti ymmärtävä asennoituminen hämmästyttää. Niskasaari puolustaa muka demokratiaa. Ekoterroristeja monessakin mielessä. Tehdään tuhopolttoja, murtaudutaan, vahingoitetaan toisten ihmisten omaisuutta ja elinkeinoa, rikotaan, töhritään. Mikko Niskasaari oudossa valossa Numerossa 10/97 Mikko Niskasaari suomii maamme oikeuslaitosta vaatien sisäministerin, tutkinnanjohtajan, syyttäjän ja käräjätuomarin toimet puolueettomaan tutkintaan. Jos mielipidevaino hyväksytään turkisten vastustajien kohdalla, jonain päivänä syytteessä SUOMEN LUONTO 12/97. Vanhasta rakennuksesta jäi jäljelle vain kappale kivijalkaa, josta professori Alpo Jaakola teki 1996 taideteoksen Rotanloukku. Eläimiä vahingoitetaan, luonto kärsii. Jos kertoo, että jollekin nimettömälle "vastustettavalle" firmalle voi tehdä kiusaa tukkimalla lähetyksillään sen faxin, se on oikeusministeriön mielestä rikokseen kehottamista, mikä on rikos. Voidaan siis hyvin perustellusti epäillä, että kritisoimassani prosessissa rikoksiin syyllistyivät sekä turkisliikkeiden ikkunoiden särkijät, että poliisit, syyttäjä ja tuomari. Greenpeacen ulkomaalainen puheenjohtajistoko. Kirre Ahman Ahman ei erota rikosta ja mielipidettä Kun kirjoitin, että tuhopoltot "huolestuttavat useimpia eläinja luonnonsuojelijoita siinä kuin poliisiakin", niin Kirre Ahmanin mielestä asennoidun niihin hyväntahtoisen ymmärtäväisesti ja päätäsilitellen. Kun syyttäjä väittää rikokseksi sitä, että joku "harjoittaa Oy Stockmann Ab:n vastaista boikotointia", hän loukkaa perusoikeuksia ja osoittaa täydellistä harkintakyvyn puutetta. MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA !ENNEN JÄLKEEN 1 Loimaan kunnan 1920-luvulla rakennettu pääkirjasto piti saada väkisin purettua vaikkei ollut edes laho, kirjoittaa kuvaparin lähettänyt Varpu Korpela. Ei tavallinen kansalainen tee suurtakaan eroa "eläinsuojelijan" ja luonnonsuojelijan välillä. Siis saman verran kuin eduskunnan harmittoman metsämielenosoituksen osanottajat. Väännetäänpä rautalangasta mallia. Jos ei saa omaa mielipidettään kuuluville toisia ihmisiä ja luontoa vahingoittamatta, aiheuttamatta kärsimyksiä eläimille, silloin on parempi pysyä hyvin, hyvin hiljaa. Vihreiden puoluekokous. Uusi kirjasto rakennettiin lähistölle. Julkaistuista kuvista maksamme palkkion. Kun poliisimies takavarikoi lentolehtiset, hän loukkaa törkeästi perusoikeuksia ja ylittää valtuutensa: epäilty rikos on virkavelvollisuuksien rikkominen (RL 40: 10 §) ja/tai virkavallan anastaminen (RL 16: 14 §). Turkisliikkeen ikkunoiden tahallinen rikkominen on rikos, vahingonteko (RL 35: 1-3 §). artikla). Ei, oikeuslaitos ei aina ole puolueeton. Oikeusministeriön mielestä ei ole rikos, jos kehottaa murhaamaan nimetyt luonnonsuojelijat. Suomen Luonto etsii luonnon muuttumisesta kertovia kuvapareja. Liihetä samasta kohteesta kuvatut dokumenttisi toimitukseen. Odottaisin Suomen luonnonsuojeluliitolta ja sen äänenkannattajalta jyrkän tuomitsevia kannanottoja eikä päänsilittelyä. Juuri se on ongelma. Voi hyvin olla, että eräiden eläinsuojeluryhmien toiminta on aiheuttanut haittaa luonnonsuojeluliikkeelle
Jos pentuja ammutaan pesälle, se tuntuu karmealta, mutta siten haavoittuminen toisaalta eliminoidaan. Kiitokset kaikille, jotka ovat lähettäneet meille tietoja kettujen esiintymisestä kaupungeissa ja taajamissa. Lähimpään kauppaan, pankkiin ja postiin on meiltä kahdeksan kilometriä, samoin bussi pysäkille. Klaus Götsch Orimattila Kettujutussamme julkaistiin kuva, jossa repolainen makaa hangella hengettömänä jalkaraudoissa. Nyt olen joutunut myöntämään: minun on ikävä ihmisiä ja ennen kaikkea vanhoja ystäviä. Ratkaisu saattaa löytyä jostakin maaseudun ja kaupungin puolivälistä, ehkä radanvarren pikkukaupungista. Tähtitaivaan tuli olla kirkas ja hiljaisuuden oikeaa, vailla moottoriteiden taustakohinaa. Täysin väärin on kuva ketusta ja jalkaraudoista. Mikko Niskasaari toimittaja PS. Sinänsä kuvatekstimme toteamus, ettei rautapyynti valikoi saaliseläimiä, on oikein. Ellei toimittaja taas tiedä asiaa, hänellä on huonot yleistiedot. Perheemme maaltapaluuliike on käynnistymässä. ovat metsäteollisuuden arvostelijat. Yksi syy naalin vähentymiseen on kettujen lisääntyminen pohjoisessa. Asuinneliöitä on suorastaan tuhlailevan paljon. Pääkaupunkiseudun lähiöiden ja naapurikuntien muka-luonto ei tulisi kysymykseen. Miten sellaisen kuvan voi julkaista niin korkeatasoinen lehti kuin Suomen Luonto. Vaikka kettua saa ampua ympäri vuoden, erittäin harvoin sitä ammutaan pesimisaikana. Edelleen tiedetään, että kettu levittää tehokkaasti rabiesta. Toimittajan tulisi myös tietää, että tietyillä alueilla Keski-Euroopassa ei suositella metsämärjojen syöntiä, sillä ketut levittävät liikkuessaan lapamatoa, joka on erittäin vaarallinen ihmiselle. Teimmekö siis suuren erehdyksen, kun muutimme maaseudulle. Kaipaan myös palveluja. Tietääkseni eläinsuojeluryhmien aiheuttamat vahingot lasketaan muutamaksi miljoonaksi, ei kymmeniksi miljooniksi markoiksi. Kaikki havainnot ovat edelleen tervetulleita. Paljon enemmän ääriasennetta mielestämme edustaa se, että tappaa kettuja huvin vuoksi ja vanhentuneiden asenteiden ohjaamana. 050 561 6920. Rautapyynti on edelleenkin SUOMEN LUONTO 12/97 Hyvän elämän edellytykset Vielä muutama vuosi sitten julistin, että voin asua vain joko Helsingin keskustassa tai sitten kaukana maalla, luonnon keskellä. Jutussa rinnastettiin väärin kanadalainen hirttonarupyynti täkäläiseen jalkanarupyyntiin. Hiljaisuudesta ja tilasta ei ole puutetta. Nyt hyvän elämän edellytykset vain ovat muuttuneet. Huomioon olisi otettava kahden aikuisen työpaikat, päivähoitopaikka ja satunnaiset lapsenkaitsijat, mummot, vaarit ja muut sukulaiset, asuntojen hintataso, harrastus-, huvitteluja koulutusmahdollisuudet, liikenneyhteydet, luonnonarvot, paikkakunnan rauhallisuus ja jopa yrittäjähenkisyyskin. Jalkanarupyydys tulee Suomessa metsästysasetuksen mukaan kokea ainakin kerran vuorokaudessa. Osoite: Cityketut, Alakartanontie 16, 02360 Espoo, p. Naalikannat eivät ole toipuneet rauhoituksen jälkeen. Nyt on edessä monimutkaisen yhtälön ratkominen. Näin Kangasperko on julkisesti ilmoittanut tehneensä 27 vuotta (Luonnonsuiojelija 8/97). Viisi vuotta on pitkä jakso ihmisen elämää ja se on ollut hyvää elämää. Lääkäriin saa matkustaa 40 kilometriä, ja myös rautatieasema on 40 kilometrin päässä. lain mukaan sallittua suurilla, heti tappavilla raudoilla. Yleisimpiä ketunpyyntitapoja ovat Metsästäjäin Keskusjärjestön mukaan haaskalta hämärässä ampuminen, ajokoirapyynti ja jalkanaru. Mielestäni emme. Olemme asiasta pahoillamme. Riku Cajander Rilla Nummisalo Lisää kansallispuistoja Lappiin. Tämä ei ole teoriaa: onhan sitä on useasti vaadittu. Jalkarautojen käyttö on ollut kiellettyä jo monta vuotta. Etelä-Suomen paras joutsenlahti on aivan lähellä, eikä merikotkan näkeminen ole harvinaista. Viime aikoina on esitetty Lappiin perustettavaksi uusia 41. Vesikauhua (rabies) sairastavia kettuja ei ole Suomessa aikoihin tavattu, mikä johtuu onnistuneesta ennaltaehkäisystä eli rokotesyöttien levittämisestä maastoon itärajalla. Jos virhe on tahallinen, voisi toimittajaa syyttää lukijoiden manipuloinnista. Joka tapauksessa kettu joutuu rimpuilemaan satiAnne Bra.x messa tuntikausia, ja tunnetaan tapauksia, että kettupolo järsii jalkansa poikki päästäkseen ni)kuttamaan vapauteen. Viisi vuotta sitten asetuimme asumaan Lounais-Suomen saaristoon, kauas kaupungeista. Asian kääntöpuoli on se, että vielä rakentamattomaan merenrantaan voi kävellä; hirvet, ketut ja muut metsän eläimet asuvat naapureinamme, ja isot kurkiaurat kaartelevat muuttomatkoillaan pitkään talomme edessä olevien peltojen ja joskus talonkin yläpuolella. Ari Komulaisen 1981 ottaman kuvan valinta on toimituksen kömmähdys, ei tarkoitushakuista lukijoiden harhauttamista. Kymmenet, ja taas kymmenet turhan tuntuiset autolla-ajokilometrit harmittavat. 70 prosentissa rabiestapauksista on kyseessä kettu. Olen myös havainnut, että luonnon keskellä asuminen ei takaa sitä, että luonnosta ehtisi nauttia. Kuvan polkuraudat on kielletty jo 1982. Toimitus Armoa ketulle Kettua ei ole syytä vainota, vaikka Heikki Kangasperko tällä palstalla (SL 11/97) näin väittikin. Tiellä liikkuva auto on melkein nähtävyys; kulkijat tuntee nimeltä kesämökkiläisiä lukuunottamatta. Minulla on sellainen tuntuma, että me emme ole ainoat: monet muutkin tietämäni innokkaat maallemuuttajat ovat pikkuhiljaa alkaneet siirtyä kohti asutuskeskuksia, varmasti osin samoista syistä. Jos kettu aiheuttaa Käsivarren Lapissa ongelmia naaleille tai joillakin Lapin avosoilla kiljuhanhille, siihen voidaan luonnollisesti puuttua. Käytännön asioiden hoito kitkatta ja nopeasti on lasten myötä tullut tärkeäksi. Jos kiihkosuojelija on sellainen henkilö, joka ehdottaa ketun rauhoittamista muiden riistaeläinten tapaan edes lisääntymisaikana tai haluaa estää tuskallisten menetelmien (raudat, jalkanaru) käyttämisen ketunpyynnissä, niin kuulumme mielellämme kasvavaan joukkoon. Lastenrattaiden työntäminen pitkin kylänraittia ei ole samaa kuin luontoretki. Kettu voi olla tilanteessa osatekijä, mutta myös suden hävittäminen, talvien lauhtuminen, ihmisen häirinnän lisääntyminen tai vielä tuntemattomat syyt ovat voineet vaikuttaa asiaan. Tärkein syy naalien vähenemiseen on ollut liikametsästys. Jalkaraudat on kielletty MN Marraskuun numeron kettuartikkelissa oli muutama asiavirhe ja yksipuolista tietoa. Siitä kaksi vuotta olen ollut kotona pienten kaksosten kokopäivä-äitinä. Tästä ei kuitenkaan loogisesti tai moraalisesti seuraa se, että kettuja pitäisi vainota aina ja kaikkialla mahdollisimman tehokkaasti
Ohjelmassa on kyse luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä ja nimenomaan uhanalaisten metsälajien elinolojen turvaamisesta. Ahneus kostautuu aina toiselle sukupolvelle. Samalla tuhottiin arvokas lintukanta, muun muassa merikotkan pesäpuu, joka oli 200-vuotiaan petäjän latvassa. Metsähallitus on nyt kaavailemassa alueille matkailupainotteista kansallispuistoa! Luostolla ja Ylläksellähän on keskitytty jo pitkään laskettelun, moottorikelkkareitistöjen, maastohiihdon ja kesämatkailun kehittämiseen. si tulisi muuttaa ne luonnonpuistot, joiden suojelun taso on luisunut tieteellistä tutkimusta varten perustetusta luonnonsäästiöstä jokseenkin normaaliksi retkeilyja matkailukäytöksi ja joiden luonnonarvoja on jopa hyödynnetty (esimerkiksi Kevo ja Sompio). Asettamalla suojeluaste lähelle luonnonpuistojen alkuperäistä tasoa ja selvästi tiukemmaksi kuin kansallispuistoissa saavutetaan alkuperäiset vanhojen metsien suojelun tavoitteet parhaiten. 35-vuotias hakkaus edempänä on myös onnettoman näköinen, kun siellä ei kasva yhtään ainoaa kunnon mäntyä. Äänetön kevät, Alaston apina, Ihmisten eläintarha, Eläimet kertovat ja Bim mustakorva kirjahyllyn reunassa lähinnä parvekkeen ovea eivät olleet erakolle kelvanneet. Muutamassa päivässä kuoriutunut erakkoampiaisen toukka oli eväänsä syönyt, lihonut ja vaipunut horrokseen. Jos ollaan aidosti luonnonsuojelun asialla, niin suojelun tason tulisi olla korkea. Metsähallituksen paikallinen puistoalueen johtaja uumoilee Luostolle ja Ylläkselle suunniteltujen suojelualueiden saavan vuoden kuluessa kansallispuiston aseman, mutta toteaa suojelun tason olevan kiinni "paikallisesta tahdosta". Lokakuussa piti katsoa jotakin Kukkabiologiasta. · Samoin saivat muuttaa pois huuhkaja, sarvipöllö, kanahaukka, palokärki ja valkoselkätikka. Jos kansallispuistoja halutaan lisätä, tarjolla on toinenkin ratkaisu. Jälkiä luonnosta -teos sisälsi kuusi savimajaa, joihin naaras ahkerointinsa päätteeksi oli sijoittanut yhden munan ja sille eväiksi lamauttarniaan hyöteisten toukkia. Ne muistuttavat varustuksiltaan ja alueiden käytön puolesta lähinnä Metsähallituksen retkeilyalueita, kuten Hossaa tai Kylmäluomaa. Ne voivat sitä paremmin, mitä vähemmän ihminen puuttuu luonnon kiertokulkuun. Paikalliset matkailuyrittäjät taas epäilevät kansallispuistojen rajoittavan matkailuyrittämistä. Jos Luoston ja Ylläksen alueista todella halutaan tehdä matkailukansallispuistoja, ne olisi rehellisyyden mm1ssa poistettava vanhojen metsien suojeluohjelmasta ja haettava korvaavat alueet Metsähallituksen muilta alueilta. Vanhoissa metsissähän suojellaan ihmisen toimintaan herkästi reagoivia harvinaisia ja uhanalaisia eläinja kasvilajeja. Tästäkään aukosta ei kukaan ota puuta sataan vuoteen, si llä kasvualusta on vajaan millin luokkaa vuosittain. Kesä oli mennyt, ja parvekkeen ovikin pysyi päiväkaudet suljettuna. Hyönteiset kuhisivat niiden kukissa. Vielä kolmannenkin viereisen kirjan pistiäiserakko oli lainannut suvulleen. Ei hyvältä näytä_ tuleville isännille. Se oli rakentanut vedellä pehmittämästään savesta kirjan kansien väliin seitsemän pesäkomeroa ja muurannut ne umpeen. Aleksis Kiven päivänä myös viereisen Kivet ja lohkareet -kirjan alta paljastui viisi pesäkomeroa, joissa kussakin horrosti erakkoampiaisen toukka odotellen tulevaa kevättä koteloituakseen vasta silloin. Nyt tuntuu siltä, että vanhojen metsien suojeluohjelmaa yritetään uhanalaisten metsälajien ja niiden elinympäristöjen suojelun sijasta käyttää keppihevosena matkailubisneksen ja siihen liittyvien palvelujen markkinoinnissa. Kukkabiologian oli näet lainannut jälkeläisilleen erakkoampiainen. En ymmärrä, uskovatko Tapio ja muut metsän hoitajat omia valheitaan, mutta totuus on kuitenkin, että avohakkuilla tuhotaan puusto, maasto, pieneliöstö ja muu eläinkanta. Matti Mänttäri Luonnon pahoinvointia Onko se kaunista katseltavaa, kun on tuhottu arvokas vanha metsä, joka oli keskiiältään 150 vuotta. Metsässä kasvoi 120 vuotta vanha haapa, joka oli täynnä tikan pesäkoloja. kansallispuistoja. Hakkuusta on jo viisi kesää, ja istutetut taimet ovat melkein kaikki kuivuneet, koska ne eivät saa kosteutta juuristoonsa ilman kastelua. Kirja oli kuin liimautunut hyllyyn, ilmavaan lundiaan. Vahinko, sillä niiden alla olisi saattanut hyvinkin kehittyä rauhassa uusi sukupolvi erakkoampiaisia, joita Suomessa on kolmisenkymmentä eri lajia. Minusta olisi syytä koventaa metsän omistussuhteita ja ottaa metsät pois niiltä, jotka eivät osaa niitä hoitaa. Kaikista istutetuista puista tulee roskapuustoa, joka kelpaa vain polttopuuksi. Kansallispuistoik42 MIELIPITEITÄ KESKUSTELUA M aui Männiiri Erakkoampiainen kelpuutti Kukkabiologian jälkeläistensä pesäpaikaksi ja rakensi kirjan väliin seitsemän pesäkomeroa. Ainakin minulla hälytyskellot soivat, ja luulisi myös muun luonnonsuojeluväen miettivän, mitä nyt ollaan tekemässä. Eivät avohakkuut ole metsän parannusta vaan metsän tuhoamista. Savimajastaan täysin kehittynyt myrkkypistiäinen olisi murtautunut aurinkoisena alkukesän päivänä, jolloin parvekkeen ovikin olisi taas auki. Sekin oli kaadettu. Mutta miten silloin käy suomalaiselle kansallispuistokäsi tteelle. Parvekkeen ovi oli sepposen selällään kuukausikaupalla. Matkailupalvelujen lisääminen sopii hyvin huonosti, jos ollenkaan, yhteen uhanalaisten lajien säilyttämisen kanssa. Silloin erakkoampiaiset pariutuvat, minkä jälkeen naaraat ryhtyvät rakentamaan pesiä uupumukseensa asti. Ei myöskään toiselta puolelta Välimeren puut ja pensaat. Luoston (noin 8000 hehtaaria) ja Ylläksen (noin 40 000 ha) luonnonhoitometsät ovat alueita, jotka valtioneuvoston periaatepäätöksessä otettiin mukaan vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Syy luontokirjan tahmeaan irtautumiseen muiden niteiden joukosta oli yllätys. Matti Syrjälä Helsingby SUOMEN LUONTO 12/97. Kaikki nurin, mistä ei ole hyötyä. Noin 50 hehtaarin metsä tuhottiin kuukaudessa niin, että risukko jäi jäljelle. Vanhojen metsien suojeluastetta määritellään parhaillaan. Martti Varmola Rovaniemi Erakkoampiainen lainasi kirjoja Mennyt kesä jäi mieleen ennätyslämpimänä. Kukkalaatikon vinolehdet ja pielikukat kukoistivat kilpaa
PUHEENVUORO Minne matka, autoilukulttuuri. Mielenkiintoinen tutkimustulos on, että keski-ikäiset naiset näyttävät osaavan liikkua turvallisesti kokonaan ilman erityiskoulutusta ja ratoja. Autot voitaisiin myös rakentaa siten, ettei niillä pääse sen lujempaa. Liikenteessä erityisesti nuoret moottoriurheilijat saavat tutkimusten mukaan keskimääräistä enemmän liikennerangaistuksia ja joutuvat huomattavasti useammin kuljettajaonnettomuuksiin kuin muut tiellä liikkujat, vaikka heidän ajotaitonsa epäilemättä on selvästi keskimääräistä parempi. Pääasiallisena syynä yksityisautoilun jatkuvaan lisääntymiseen lienee ihmisten mukavuudenhalu, miesautoilijoiden pullisteluntarve sekä autoalan halu laajentaa elinkeinonsa volyymiä. Ohituksia tehdään huonosta näkyvyydestä tai vastaantulijoista piittaamatta, ja yhä useammin vastuu ohituksen onnistumisesta siirretään ohitettavan ja vastaantulevien harteille. Jos joku jättää pitemmän välin, hänen eteensä ilmaantuu tuota pikaa joukko autoja, jotka tulkitsevat turvavälin kutsuksi ohitukseen. He liikkuvat paljon ja ajavat usein liikenteessäkin vain testatakseen laitteitaan ja taitojaan. Näyttää muutenkin siltä, että ajotaitojen harjoittelu ei lainkaan edistä liikenneturvallisuutta, jollei kuljettajan asenne ole riskinottoa välttävä. Vuoden liikennehuiput esimerkiksi Keski-Suomen maanteillä ovat juhannuspäivä ja Jyväskylän Suurajojen aika. Autoilun haitallisiin ilmiöihin on kuitenSUOMEN LUONTO 12/97 kin vaikea puuttua. Kukapa vapaa mies, tai nainen, viitsisi raahata mukanaan satoja kiloja rautaa parkkipaikalta toiselle, kun voi hypätä bussista virkeänä, mukanaan vain kevyt kantamus. Hitaasti ajamista suosittaisiin voimakkaasti huonolla kelillä ja varovaisuutta kaipaavissa tilanteissa. Autoilun todelliset hyödyt taas ovat varsin kyseenalaisia. Jos kuuluu asiaan ajaa varovaisesti ja hillitysti, kukkoilevat kuskit voivat erottua joukosta jo aivan pienin rikkomuksin, jotka eivät vielä ole suureksikaan vaaraksi yleiselle turvallisuudelle. Yhä useammin onnettomuuden syynä on liian suuri tilannenopeus ja kuljettajan liian suuri luottamus omiin taitoihinsa. Tämä saastuttava ja meluava urheilulaji ei kuitenkaan pysyttele kalliilla rahalla rakennetuilla suorituspaikoillaan. Liikennekulttuurin normit tiukemmiksi Viranomaiset ja julkinen sana pyrkivät ikään kuin lepyttelemään liikenteessä itseään toteuttavia miesautoilijoita, jotteivät nämä alkaisi käyttäytyä entistä ärhäkämmin normeja vastustaessaan. Jos huonot ajotavat muuttuvat yleisesti hyväksytyksi normiksi, kukkoilijoiden täytyy tehdä aivan erikoisen vaarallisia tempauksia tullakseen huomatuksi ja saadakseen aikaan toisaalta sosiaalisia konflikteja, toisaalta ihailua samanmielisiltä. Nuoret miehet hurjastelevat autolla osoittaakseen itselleen, että kykenevät hallitsemaan edes omaa elämäänsä, mutta nuorilta naisilta ilmeisesti puuttuu tuo tarve ehdoin tahdoin etsiytyä riskialttisiin tilanteisiin. Etenkin nuorilla miehillä esimerkiksi liukkaan kelin vahinkojen määrä kasvoi nimenomaan ajokortin IIvaiheen suorittamisen jälkeen, siis sen jälkeen kun on käyty liukkaan kelin harjoituksissa rata-aluei lla. Nopeusrajoitukset teillämme tuntuvat nykyään merkitsevän alimpia sallittuja nopeuksia, myös huonolla kelillä. Ihmiset ajavat yksityisautoilla sellaisiakin matkoja, jotka voisi hyvin kävellä, pyöräillä tai kulkea julkisilla liikennevälineillä. 43. Tästä ehkä aiheutuu sekin, että naiset huomattavasti miehiä herkemmin käyttävät julkisia kulkuvälineitä. Tien päällä näkee jatkuvasti autojonoja, joissa "turvaväliä" on yhdeksänkympin vauhdissa vain autonmitan verran. Joukkoliikennettä voitaisiin vastaavasti markkinoida ja kehittää todellisen vapauden ja mukavuuden tyyssijana; kyllä kai dekkarin lukeminen bussissa tai junassa aina auton ratin takana nököttämisen voittaa. Jos olisikin niin, että riskinhakuiset kuljettajat voitaisiin sulkea ajamaan rallia moottoriradoille, asiassa ei olisi mitään vikaa. Aivan vakavasti otettavienkin lehtien palstoilla kirjoitetaan ymmärtäväisesti siitä, että autoilijat menettävät malttinsa ja rikkovat lakeja ja säädöksiä, jos liikennevalot näyttävät punaista, jos tie on tukkoinen, jos nopeuksia rajoitetaan tai jos jokin alue on autoilta suljettu. Alle sallitun nopeuden ajavia prässätään ajamaan nopeammin, vaikka nopeuseroa olisi vain muutama kilometri tunnissa, ja pahimmillaan takana-ajava kiilaa tai tekee muita hengenvaarallisia temppuja, joiden tarkoituksena on "opettaa" hidastelijaa väistymään alta pois. Samalla voitaisiin määrätä ylimmäksi sallituksi nopeudeksi vaikkapa 90 kilometriä tunnissa. Yleisen edun kannalta tiukka turvallisuusnormisto on paljon parempi. Autoilun haitat ovat tunnetut: kuolemantapauksia ja vammautumisia, joukoittain villieläinten kuolemia, ilman ja vesistöjen saasteita sekä maiseman ja asutuksen silpoutumista teillä. Toisaalta moottoriurheilijat ovat myös autoilun suurkuluttaj ia. Autourheilu luo arveluttavia asenteita Vaikuttaa itse asiassa siltä, että liikennettä leimaavat yhä voimakkaammin autourheilun alakulttuuri ja sen voimannäyttöä ja riskinottoa suosivat ihanteet. Mutta eikö tämä vain pahenna tilannetta. Taajamissa ja pikkuteillä nopeusrajoitukset olisivat vastaavasti nykyisiä alemmat, ja pieniinkin ylinopeuksiin puututtaisiin tarkoin. Otsikoiden mukaan jalankulkijat "kuolevat" autojen alle, syksyinen sää "aiheuttaa" tieltä suistumisia, ja "jostakin syystä" kuljettaja menettää autonsa hallinnan. Muun talouselämän tarve auton käyttöön liikkumisessa ja kuljetuksissakin on usein varsin perustelematonta. Rea Peltola Vesa Koi vu Kirjoittaja on puutarhuri ja maatalousja metsätieteiden kandidaatti, joka on asunut kahdeksan vuotta moottoriradan tuntumassa. Sen sijaan, että kukin kuljettaja ajaisi säähän ja tilanteeseen sopivaa nopeutta, kuljettajat pyrkivät ajamaan koko ajan vähintäänkin lievää ylinopeutta ja mahdollisimman lähellä edellä tai perässä ajavaa autoa. Suomessa autolla ajetuista matkoista joka neljäs on alle kolmen kilometrin ja joka toinen alle kuuden kilometrin pituinen. Toisaalta onnettomuuksien uutisointi tuntuu tukevan ajatusta, että onnettomuudet ovat jotenk,in väistämättömiä. Voitaisiin suosia esimerkiksi asennetta, että autolla ylipäänsä lähdettäisiin liikkeelle vain perustelluista syistä. Jostakin syystä katsotaan, ettei autoilijoilta voida edellyttää vastuullista käyttäytymistä edes järjen ja taloudellisten tosiseikkojen perusteella. Autoilun vapauden nimissä autourheilutapahtumia järjestetään jatkuvasti myös yleisillä ja yksityisillä teillä, jopa kaupunkien kadui lla. Saattaa olla, että liikenneturvallisuuden parantamista varten perustetut ajoharjoitteluradat toimivatkin eräänlaisina isojen poikien leikkipaikkoina, joilla on tilaisuus samastua usein samoilla paikoilla harjoitteleviin moottoriurheilijoihin. Viime aikoina onkin keskusteltu tästä ajotapojen muuttumisesta riskialttiimpaan suuntaan. Saako autoilijoiden tekemisiin puuttua. Merkittävä osa autoliikenteestä onkin silkkaa huviajelua
Koiran lintuopas Liisa Mainela (tekstit), Kristian Runeberg (valokuvat) ja Kauko Häkkilä (piirrokset): Onni uikkupolulla koiramainen lintuopas, Suomen Luonnonsuojelun Tuki 1997, 32 s., 98 mk. Aluksi varsinaisen kertomuksen ja tietoiskujen tekstin jyrkkä tyyliero häiritsi. Ensi selaamisen tuoma vaikutelma oli varsin vaisu. Mikä parasta, ne eivät ole liian pieniä. Valokuvat vetävät katsojan matkaansa, niitä jää tarkastelemaan; tätä kirjaa olisi mukava tutkia lapsen kanssa, kertoa omista karsikkopuista ja metsistä ja keksiä tarinoita. Kun kuvitus painottuu maisemiin ja pääosin pysähtyneisiin hetkiin, olisin kaivannut eläinkuviin jännitteitä: liikettä, piileskelyä, tapahtumia ja tarinaa. Kirja on valokuvateos, mutta sen teksteistä löytyy paikoittaisesta viimeistelemättömyydestä huolimatta maukasta luettavaa. Aikuinen voi paneutua tietoiskuihin ja kertoa niiden perusteella lapselle linnuista omin sanoin. Vihreäkantisen kirjan alkusivulla on Kustaa Vilkunan 1927 Ilomantsissa ottama kuva, jossa mies makaa maassa syleillen sitä. Teos onkin sekä taidekirja että ajatuksia ruokkiva käyttökirja. Luokkaa parempia ovat kuitenkin Kristian Runebergin herkulliset valokuvat. lisi kirjaa hyvin sekavaksi, kun ainesosia on paljon: ihmisten tarinoita, kirjallisuuslainauksia, runoja, myyttejä, uskomuksia, vanhoja ja uusia valokuvia sekä karttoja. Niissä esitellään lintujen ulkonäköä, erikoistuntomerkkejä, ääniä ja historiaakin. Jatta Soini Suomi juhlahepeneissä Matti Torkkomäki (toim.): Minun Suomeni, WSOY ja Suomen luonnonvalokuvaajat 1997, 255 mk. Toteutus on kuitenkin hallittu ja levollinen. Sanni Seppo ja Ritva Kovalainen ovat suunnitelleet myös kirjan ulkoasun. Toinen koostuu tietoiskuista, jotka käsittelevät Onnin ja sen emännän retkensä kuluessa tapaamia lintulajeja. Niissä liikutaan niin myyttien, historian, taiteen kuin nykypäivän ongelmia sivuavissa maailmoissa. Kaikki kuvat eivät ole heidän ottamiaan, vaan mukana on SirkkaLiisa Konttisen valokuvasarja Siivet ja Juuret sekä valokuvia yksityisiltä ja arkistoista. Puihin liittyviä uskomusperinteitä löytyy meiltäkin, lisäksi tekijät ovat keränneet niitä Virosta, jossa ne ovat säilyneet kauemmin, sekä Vienan-Karjalasta. Kirjan painoasu on enimmäkseen hyvä, mutta muutamin kohdin on säästetty väärässä paikassa ja pari kuvaa on mennyt sananmukaisesti mössöksi. Asiaan vihkiytymätön lukija varmasti ihmettelee valintaa. Kirjaa voi tiedustella myös suoraan tekijöiltä, puh. Puiden kansa kertoo metsiin ja puihin liittyvistä uskomuksista, perinteistä, myyteistä ja tarinoista. Liisa Mainela kertoo hauskoin sanakääntein Onni-koiran linturetkestä emäntänsä kanssa. Metsä-sana on alun alkaen tarkoittanut "kaukaista, reunaa, äärtä ja rajaa". Pitää kutsua tietäjä, joka osaa päästää." Kirjassa kerrotaan pyhistä puista sekä uhrilehdoista, joita kristinuskon myötä alettiin tuhota; uhripuita lienee Suomessa vielä pystyssä kymmenkunta. Se on rotunsa arvokas edustaja, eikä mikä tahansa päättömästi ryntäilevä pesimärantojen häirikkö. Metsään ovat mahtuneet niin haltijat kuin metsänneidot, ja metsä sekä karhu ovat erottamaton pari. Siinä Miihkali Timoskainen tervehtii maata. On tehty taas kerran teos, joka kertoo, että Suomessa on hienoja maisemia, upeaa valoa ja tekniikkansa taitavia luonnon valokuvaajia. Kuvaajat pelasivat varman päälle ja lähettivät kauniita maisemia sekä selkeitä eläinkuvia. Kirjasta käy ilmi kuinka lintuja voi harrastaa rennosti vaikka ulkoilulenkillä ja ennen kaikkea luonnosta monipuolisesti nauttien. Kuvaajista ki1jaan asti päätyi runsaat puolet ja kuvista kuutisen prosenttia. (040) 547 84 64 ja (02) 421 968. Kuville on annettu tietenkin runsaasti tilaa, paljon aukeamia, mutta myös tyhjää hengittävää pintaa. Koirien ja lintujen ystäville kirja on namupala. Sitten oivalsin, että tekstit on tarkoituksella suunnattu eritasoisille tai eri-ikäisille lukijoi lle. Anne ?etäinen Puiden kansa Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo: Puiden kansa, Periferia Publications ja Kustannus Pohjoinen 1997, 224 s., 295 mk. Myyttien rinnalle kirjaan on löydetty kiintoisia kuvauksia nykypäivän ihmisten suhteista puihin ja metsiin. Kauko Häkkilän piirrokset ovat selkeitä ja havainnollisia. Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi eri tekstiä. Sitä voi suositella lämpimästi sekä lapsille että aikuisille. Lopuksi pohditaan, mikä on metsän tulevaisuus, ja millä ehdoilla toteutettavissa. Monissa kuvissa otukset seisovat jäykkinä ja ovat jotain tehdessäänkin koSUOMEN LUONTO 12/97. Kirjoittajilla on ilmeisesti ollut vapaat kädet eikä valokuvia ole pyritty juurikaan sitomaan tekstien tunnelmiin. Kuhmosta on 1916 taltioitu tarina, jonka mukaan "löyhäluonteinen kun säikähtää kontiota, niin tarttuu metännenä, alkaa niin kuin kiusata ihmistä. Jo kansikuva pakotti nappaamaan kirjan käteen . Tämän jaottelun mukaan myös kuvia sai lähettää tarjolle. Pienenä soraäänenä koin Onni-koiran toteamuksen ensimmäisellä sivulla: "Lähes kaiken vapaa-aikani vietän kuljeskelemalla pitkin rantoja. Oman lukunsa saa karsikkopuu, joita on jäljellä useita. Varsinkin kevätaikaan kaislikot suorastaan kuhisevat 44 KIRJOJA mielenkiintoisia siipiveikkoja." Onni tarkoittaa tietysti kulkevansa emännän kanssa remmiin kytkettynä. Onni tuo luontoharrastukseen uuden koiramaisen näkökulman. LuuPuiden kansa -kirjan kuvitusta. Mukana on myös piiuoskuvia linnuista. Avaus on kirjalle ominainen. Minun Suomeni juhlistaa maamme 80ja Suomen Luonnonvalokuvaajien 20vuotista taivalta ja pyrkii toimittaja Matti Torkkomäen mukaan tekstinsä ja kuviensa myötä "elämyksellisyyteen sekä välittämään omia näkökulmia ja itse koettuja tunnelmia". Huolellinen tekstin ja kuvien asettelu sitoo aukeamat visuaalisesti näyttäviksi. Kuvitus lienee jonkinlainen läpileikkaus Suomen Luonnonvalokuvaajien jäsenistön tuotannosta, sillä 160 kuvaajaa lähetti tyrkylle yhteensä 2600 kuvaa. Minun Suomeni on rakennettu aihepiireittäin: metsä, suo, vesi, kulttuurimaisema ja tunturit. Paikoin kaipasin vuosilukuja ja tarkennuksia tekstiin, samoin kesällä kuvattuja lehtipuita. Tekstiä on käytetty säästeliäästi ja se toimii herättäjänä. Kiinnostunut lukija saa lähdeluettelosta vihiä, miten syventää tietojaan. Paikka ja tunnelma vaihtuvat kuvasta toiseen soljuvasti. Retkikuvaus hauskuttaa sekä lasta että aikuista
KUUKAUDEN INTERNET-VINKKI Laavakieli lipoo 700 vuotta vanhaa Wahuala Heiaun temppeliä 11. Kyllähän siellä joku kaakkuri pärskyttää vettä ja porotokka kiertää erotusaidassa, mutta todellista vauhtia tai tilanteita saa turhaan hakea. Kun liikutaan saaristossa ja tuntureilla, soisi äärevien olosuhteiden näkyvän myös kuvissa. Retkeilijälle antoisinta luettavaa ovat 67 kohde-esittelyä. Sanasto-osassa selitetään alan satojen erikoistermien sisältöä. Vastaukset löytyvät julkaisun arkisto-osasta. Vesa Luhta kirjoittaa eloisasti ja asiantuntevasti . Loikkaan Internet Movie Databaseen (http://uk.imdb. Kesäisiä aamuja suolampareiden rannoilla riittää taatusti jokaiseen makuun, tykkyjä on mahtunut parikymmenkuvaiseen tunturijaksoon kolme ja niistäkin kaksi on kuvattu varsinaisen tunturialueen ulkopuolella. Vuosina I 989-1990 sula massa uhkasi pyhättöä, mutta ei tuhonnut sitä. Samalla kirja kuitenkin on menetetty tilaisuus suomalaisen luonnon valokuvauksen mielenkiintoisimpien kasvoLaavaa ruudulla VolcanoWorld (http:// volcano.und.edu) palvelee hienosti tulivuori-ihmisiä. Se kertoo hyvin oppaan tarkoituksen. Huomaan, että Havaijin Kilauea-tulivuori on ollut aktiivinen tammikuusta 1983. Lisäksi tehdään selkoa mitä retkeilijä saa maastossa tehdä, mitä ei. Lisäksi annetaan tarvittavien karttalehtien numerot. Opas auttaa maastoon kokemaan itse, toisin kuin postikorttimaisin kuvin imelletyt matkailukirjat. Näen 700 vuotta vanhan W ahaula Heiau -temppelin, jonka purkaus peitti paksuun laavakerrokseen elokuussa 1997. ilmoittautua Volcano Worldin kautta. elokuuta 1997. Klikkaan "Currently Erupting Volcanoes" -painiketta. Julkaisija Pohjois-Lapin Matkailu Oy, Honkapolku 3, 99830 Saariselkä, puh,. Aluksi kerrotaan PohjoisLapin historiasta, jääkauden jäljistä ja muusta luonnosta, revontulista, ruskasta, keskiyön auringosta, saamelaiskulttuurista ja ympäristöystävällisestä matkailusta. vin liikkumattoman oloisia. VolcanoWorldiin tehdään tänä vuonna noin miljoona käyntiä. Heikki Willamo Hyviä eväitä Inarin Lapin retkille Vesa Luhta: Inarin Lapin luontoja lintukohdeopas, 187 s., runsas värivalokuvakuvitus, hinta 65 mk, postikuluineen 98 mk. Laava kiipesi metristen muurien yli ja jatkoi matkaansa mereen. Markku Nikin lunta pölisevä vaaranrinne sekä muutama muu kuva nousevat hienosti pysähtyneiden näkymien seasta, mutta missä ovat lumipyryt, rankkasateet sekä ulisevat myrskyt. VolcanoWorldin sivujen kuvitusta. Jorma Laurila Yhdysvaltojen avaruusvirasto NASA sponsoroi VolcanoWorldia elokuuhun asti, mutta nyt tekijät kaipaavat kipeästi uusia rahoittajia. Siitä saa oivallisia retkivinkkejä Inarin Lapin metsiin, soille, vesille ja tuntureille. JuhaniArtto 45. Kirjan kann.essa on vihreä retkeilytakin tasku. Kohteet on jaoteltu alueellisesti kymmeneen ryhmään, ja kustakin ryhmästä on selkeä kartta, johon kohteet on merkitty. Lokakuun lopussa listalla oli jo yli tuhat tilaajaa. Viime vuonna kävijöitä oli lähes 400 000, toissa vuonna runsaat 100 000. Kohteet esitellään t11v11st1, mutta tilaan nähden antoisasti . Samoin annetaan hyödyllisiä yhteystietoja. Joulupukin kannattaisi lastata kunnon kuorma Inarin Lapin luontoja lintukohdeoppaita vietäväksi etelässä asu vi lie lapi nretkei lijöi lie. (016) 668 400. Raivoisasti purkautuvan Montserratin lähistöllä sijaitseva merenrantahotelli on tarttunut tarjoukseen ja mainostaa saitilla näin: "Vain kerran elämässä avautuu mahdollisuus kokea toimiva tulivuori! Majoitu Palmhurstin ylelliseen merenrantahuvilaan." Myös tulivuoren kauhuilla ihmisiä säikyttelevä elokuva Dante's Peak (USA, 1997) on liittynyt VolcanoWorldin sponsoreihin. Missä purkautuu. Vuori on syössyt uumenistaan miljoona kuutiometriä laavaa laajentaen kotisaartaan 25 hehtaaria. Kirja kertoo monipuolisesti haavasta ja sen varassa elävistä sadoista eliölajeista sekä ihmisen suhteesta haapaan. Luonnon esittelyssä pääosassa ovat linnut, mutta jonkin verran kerrotaan myös nisäkkäistä ja kasveista. Tietokannassa on tietoja I 9 tuli vuoriaiheisesta elokuvasta! Kuka muistaa Pompeijin viimeiset päivät -elokuvan vuodelta 1935. Suomen Luonnon lukijoille tuttu kirjoittaja-kuvaajapari Aura Koivisto ja Risto Sauso on saanut valmiiksi kirjan Haapa elämänpuu (Suomen Luonnonsuojelun Tuki 1997). Se tehnee oman, pienen osuutensa kauniin Suomen markkinoinnissa. Kirjan hinta on 148 markkaa. Pohjois-Dakotan yliopisto ylläpitää kuumaa saittia eli sivuja, ja sen ovat huomanneet erilaiset palkintolautakunnatkin. Samalla tavoin jäin kaipaamaan maisemakuvista kouriintuntuvia kelejä. Menen sinne. Elokuva on kriitikoiden mielestä kaupallista roskaa, mutta löydän sattumalta toisen internetvinkin. Minun Suomeni on englanninkielisine lyhennelmineen varmasti turvallinen sijoitus arvokkaaksi lahjakirjaksi jopa ulkomaille vietäväksi. Kirjaa tai sen tekijöitä mitenkään väheksymättä olisi ripaus poikkeavuutta tuonut puuttuvaa särmää puhtaan estetiikan sekaan ja tehnyt teoksesta todellisen luonnonvalokuvauksen juhlakirjan. com/). Uusista purkauksista tiedottavalle, syyskuun alussa perustetulle postituslistalle voi SUOMEN LUONTO 12/97 KIRJOJA jen ets1m1seen. Viime kuukausina päivitettyjä raportteja kuvineen ja karttoineen on Karibialta, Japanista, Uudesta Seelannista, lndonesiasta, Venäjältä, Ita· 1iasta, Meksikosta. Asiantuntijat vastaavat kysymyksiin, joita voi lähettää kuka tahansa. Luhta tuntee Inarin Lappinsa vuosien kokemuksella. Kirjassa on runsaasti värikuvia, enimmät niistä ovat Inariin kotiutuneen luonnonvalokuvaaja Martti Rikkosen kameran saalista
BRtai CR -merkinnälläkään varustettuja patterita ei nykyisten säännösten mukaan ole luokiteltu ongelmajätteeksi (litiumparistot). Pekka Heikura SUOMEN LUONTO 12/97. Paristoissa olevat numerot kertovat pariston koosta ja tyypistä. Onko järkevää ostaa energiaa säästävä jääkaappipakastin, kun vanha peli toimii hyvin. Joka tapauksessa nappiparistot on varminta viedä ongelmajätteiden keräykseen. Tällöin symbolina on roskapönttö, jonka päälle on vedetty ruksi. Tällaiset paristot eivät myöskään ole ongelma46 jätettä. Yleensä näet lämmitysenergia maksaa selvästi vähemmän kuin sähkö. Mielestäni virtuaalilemmikit ovat pahimman laatui sta kertakäyttötavaraa, jolle on vaikea keksiä kasvatuksellistakaan perustetta. Muuten virtuaalilemmi kit eivät ole ongelmajätettä. Molemmantyyppiset paristot voidaan heittää tavanomaisen jätteen joukkoon. Myös nykyisen direktiivin löyhiä raskasmetallirajoja tullaan kiristämään. Merkintä R tulee englannin kielen sanasta round (pyöreä) ja tarkoittaa pyöreää kennoa. Paristoille tultaneen asettamaan myös konkreettiset keräystavoitteet. Yllätys oli suuri, kun virtuaalikanan Piirrokset: Markku Tanllu nappiparistoista ei löytynyt muita merkintöjä kuin japaninkielistä tekstiä, enkä tähän hätään löytänyt kieltä osaavaa henkilöä. Lienee varminta viedä kaikki alkaliparistot ongelmajätekeräykseen (l'aristonkeräyspisteisiin). Useat paristonvalmistajat ilmoittavat alkaliparistopakkauksissaan myös pariston kadmiumja elohopeapitoisuudet. Vanhojen ja uusien pakastimien energiankulutuksella voi olla hyvin suuri ero. Tämä on sikäli ihmeellistä, että lemmikki ei ehkä toimi, jos sille syöttää vääränlaiset paristot. Ne sisältävät pienen mi kropiirin, jolle ei kuitenkaan ole tällä hetkellä mitään hyötykäyttöä. Kokonaisenergiankulutuksen kannalta vaihto ehdottomasti kannattaa. Rahallinen säästö jää toki sähkölämm itteisissä talouksissa selvästi pienemmäksi arviolta alle puoleen. Ympäristöministeriön paristoasiantuntija, neuvotteleva virkamies Klaus Pfister kertoi, että EU:ssa ollaan suunnittelemassa uutta paristodirektii viä, jossa mahdollisesti edellytetään jatkossa kaikkien paristojen erilliskeräilyä. Sähkölaskun pienenemä voi siis olla parhaimmillaan rapiat 600 markkaa vuodessa. 1970-luvulla valmistetut jääkaappi pakastimet saattoivat kuluttaa yli 1700 kWh sähköä vuodessa, kun nykyisin päästään alle 400 kWh:lla. Tällöinkin säästöä syntyy, sillä jääkaappipakastin toimii suurimmalla teholla ja myös lämmittää huoneistoa eniten, kun lämmityksen tarve on pieni tai olematon (kesäaikaan). Airam Electricin markkinointipäällikön Kari Niemenmaan mukaan merkinnällä ei sinänsä ole mitään tekemistä pariston raskasmetallipitoisuuden kanssa, mutta käytännössä pyöreäkennoisia paristoja ovat ruskohiiliparistot ja sinkkikloridi paristot. Arvioiden mukaan jääkaappipakastimen elinkaaren energiankulutuksesta selvästi alle kymmenen prosenttia aiheutuu muusta kuin käytön aikaisesta energiankulutuksesta. Kannattaa siis lämmittää huoneistoa mieluummin kaukolämmöllä kuin jääkaapilla. Jos talossa on sähkölämmitys, ero on tietysti pienempi. Esimerkiksi kaukolämmön yleinen hinta on 16 p/kWh ja sähkön hinta noin 50 p/kwh. KYSY EKONEUVOA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään ekoneuvojamme vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Paristojen laj ittelu on esimerkki siitä, miten vaikeaa tavallisen kuluttajan on tietää, mikä paristo kuuluisi ongelmajätteisiin, mikä ei. Pekka Heikuraan voi ottaa yhteyttä myös suoraan joko faxilla (03) 335 4212 tai sähköpostilla pekka.heikura@sci.fi Paristojen merkinnät Mitä merkitsee pariston kyljessä merkintä R. Yirtuaalilemmikkien maahantuojatkaan eivät pystyneet kertomaan, ovatko paristot ongelmajätettä ja minkä tyyppisiä paristoja lemmikit syövät. R-merkinnällä varustetut paristot eivät siis ole ongelmajätettä. Näin tehdään erityisesti silloin, kun raskasmetallipitoisuudet ovat niin alhaiset, että paristot voidaan toimittaa tavanomaisen yhdyskuntajätteen joukossa kaatopaikalle. Sen sijaan merkinnällä MR varustetut paristot ( elohopeaoksidi) tulee toimittaa aina ongelmajätteiden joukkoon. SR-merkintä paristossa merkitsee pyöreää hopeaoksidikennoa. Metalliteollisuus voisi käyttää kerätyt patterit raaka-aineenaan. Alkaliparistoista suurin osa ei ole enää ongelmajätettä~ vaan ne voidaan heittää tavalliseen roskikseen. Esimerkiksi YTV: n alueella pääkaupunkiseudulla 90 prosenttia paristojenkeräyspisteisiin tulevista paristoista on sellaisia, jotka olisi voitu toimittaa myös kaatopaikalle. Energiankulutus on siis pienentynyt alle neljännekseen entisestä. Jääkaappipakastimien vaihtaminen kannattaa myös elinkaariarvioinnin valossa. Tämä tosin edellyttäisi paristojen hyvää koodausta ja laj ittelua raskasmetalliset paristot pitäisi edelleenkin saada lajiteltua erikseen. Parempi kuitenkin lisäkustannukset kuin raskasmetalliparistojen heittäminen luontoon. Onko se silloin ongelmajätettä. Tämä pitää osittain paikkansa, mutta vain osittain. Paljonko laitteen valmistukseen kuluu energiaa. Jääkaappipakastinta vaihtamaan. Ovatko virtuaalilemmikkien paristot ongelmajätettä, ja mihin kuolleet virtuaalilemmikit tulisi haudata. LR-merkintä taasen tarkoittaa al kaliparistoa. Pariston pakkauksessa tai paristossa pitäisi olla periaatteessa merkintä, jos tavallinen roska-astia ei kelpaa. Tästä ei ole suurempaa haittaa, lähinnä se aiheuttaa pieniä li säkustannuksia jätehuollolle. Olen tähän asti kieltäytynyt ostamasta lapsi lleni virtuaalilemmikkejä. Usein esitetään väite, ettei säästöä kertyisi lainkaan, sillä jääkaappi tuottaa lämpöä ja vastaavasti lämpölasku nousisi. L tulee sanasta Iye (lipeä). Kysymyksen vuoksi yhteen virtuaalikanaan oli sitten investoitava. Kaappi maksaa melko nopeasti itsensä takaisin
Vanha puu voi vielä onttonakin olla pihan kaunistus, joten sitä ei kannata kaataa, ellei siitä ole selvää vaaraa esimerkiksi rakennukselle. Nokan katkaiseminen on Suomen eläinsuojelulain mukaan ehdottomasti kiellettyä. Aivan pienessä pihassa mansikat voi istuttaa suureen ruukkuun. Vanhemmiten niihin voi tulla lahovikoja. Silloin maa ei rikkaruohotu kovin paljon, ja marjat lepäävät useimmiten rönsytaimien lehtien päällä. Kai mansikoita voi kasvattaa ilman muoviakin. Mansikkamaan paikka kannattaa puhdistaa huolella monivuotisten rikkakasvien juurista. Tehdasmaisissa munantuotantolaitoksissa kanat ovat joko pienissä kolmen tai neljän kanan verkkohäkeissä tai isoissa lattiakanaloissa. Mansikkamaa voi myös olla yhtenäinen, alle metrin levyinen penkki, jossa mansikoiden annetaan kasvattaa rönsynsä kiinni toisiinsa. Verkkohäkeissä nokkimisongelmaa ei juuri ole, mutta muuten häkkikanoilla ei ole mahdollisuuksia elää kanan elämää. MULTASORMET Kysymyksiä huoneja pihakasvien hoidosta sekä luonnon.mukaisesta viljelystäja puutarhanhoidosta voi lähettää osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkan.katu 9, 00510 Helsinki. Ruukussa ne saavat runsaasti lämpöä, ja jos kastelusta pidetään huoli, satoa tulee hyvin. Leikkaamisessa kannattaa käyttää puutarhaliikkeestä saatavaa erikoissahaa, joka jättää sileän jäljen. Jos marjoja halutaan pitkin kesää, voidaan kasvattaa kuukausimansikoita, kuten Ostara ja Riigen, tai sitten oikeaa ahomansikkaa tai ukkomansikkaa. Voiko puita jotenkin leikata tai hoitaa, vai pitäisikö ne kaataa. Kuolleet ja pahasti hankaavat tai tasapainottomat oksat kannattaa poistaa. Multasormipähkinät voi lähettää pureskeltaviksi myös suoraan osoitteella Rea Peltola, Ven.etahontie 374, 19920 Pappinen.. Katkaistaanko luomukanoilta nokka. Aion perustaa pienen mansikkamaan, mutta en halua istuttaa taimia rumaan muoviin. Käy sääliksi komeita puita, jotka kukkivat ja tuottavat hyviä omenoita. Yleensä aina jokin kana joutuu toisten hakattavaksi, usein kanat tappavatkin nokkimisjärjestyksessä alimpia tovereitaan. Puutarhamansikat istutetaan 40-50 sentin välein, kuukausimansikat parinkymmenen sentin välein. Onko totta, että lattiakanaloissa pidettäviltä luomukanoilta joudutaan katkaisemaan nokka, etteivät kanat nokkisi toisiaan. Omenapuilla on ikänsä. hyvänmakuisia lajikkeita. Vioittuneet oksanhaarat sahataan runkoa tai suurempaa oksaa myöten pois. Rivivälit harataan, ja mansikoiden välit kitketään alkukesällä pariin kolmeen kertaan. Mansikkamaa ilman muovia. Jos mansikkamaa rajautuu nurmikkoon, sen voi reunustaa maahan upotettavalla juurimaton suikaleella. Kuivuneet oksat poistetaan ja elävistä, toisiaan hankaavista oksista leikataan pois huonokuntoisempi. Joskus maaliskuun tienoilla, kun pahimmat pakkaset ovat ohi, kannattaa puiden kunto tarkastaa. Jos puussa on useampia runkoja, voi jonkin niistä poistaakin, jos puu näyttää olevan kallistumassa nurin. Kotitarveviljelyyn kannattaa valita taudinkestäviä ja Vesa Koivu Pienessä pihassa mansikoita voi kasvattaa ruukussa. Kitkeminen ja maijojen poiminta onnistuvat penkin laidoilta kurotellen. Kanat tuntevat toisensa, osaavat väistää ylempiään ja antaa periksi vakiintuneen arvojärjestyksen eli nokkimisjärjestyksen mukaisesti. Näin käy etenkin silloin, kun rungot ovat päässeet kasvamaan monihaaraisiksi ja repeilemään. Luomukanalat tarkastetaan säännöllisesti, joten munat, joissa on virallinen luomutarkastusmerkki, ovat taatusti täysnokallisten kanojen pyöräyttämiä. Rungoissa kasvaa kääpiä, ja epäilen niiden olevan sisältä lahoja. Haavojen päälle voi levittää mehiläisvahasta tehtyä oksavahaa, joka suojaa kuivumiselta. Luomutuotannon ohjeissa edellytetään, että kanat pidetään tarpeeksi pienissä ryhmissä. Vanhan omenapuun hoito Meillä on pari vanhaa omenapuuta, jotka alkavat olla ränsistyneitä. Kanan nokka vastaa tuntoaistiltaan ihmisten huulia ja kieltäkin; nokalla kana valikoi ruokansa. Nokkaa ei voi lyhentää aiheuttamatta kanalle kärsimystä. Tarkoitus on saada latvuksesta valoisa ja kevyt, puun samalla säilyttäessä luontevan muodon. Puutarhamansikoiden marjat ovat niin suuria, että ne painuvat maata vasten kypsyessään, joten kukinnan jälkeen kehittyvien raakileiden alle levitellään lehtipuun sahanpurua tai puhtaita olkia. Näin juolavehnän ja muidenkaan rikkakasvien juuret eivät pääse tunkeutumaan istutusalueelle. Silloin niistä voidaan karsia kuolleet ja pahasti epätasapainoiset oksat. Riviväliä saa olla sen verran, että väleissä mahtuu kulkemaan. Muunlaisista hoitoaineista on vain haittaa. Samalla maahan voi sekoittaa ämpärillisen kompostia ja kourallisen puun tuhkaa neliömetriä kohti . Ruukku on paras talvettaa kylmässä varastossa tai autotallissa sanomalehtiin kiedottuna, ettei multa pääse jäätymään umpijäähän. Mansikantaimet istutetaan mataliin harjuihin, .ettei vesi seiso taimien tyvellä talvella. Sopivien kanarotujen valinnallakin voidaan vaikuttaa siihen, etteivät kanat pyri nokkimaan toisiaan liikaa. Lattiakanaloiden liian suurissa ryhmissä ja ahtaissa tiloissa kanat stressaantuvat ja niiden sosiaalinen kontrolli pettää. Luonnossa ja pienimuotoisessa kanataloudessa kanat muodostavat parinkymmenen kanan haaremeita, joita johtaa kukko. SUOMEN LUONTO 12/97 Vesa Koivu Vanhat omenapuut ovat usein puutarhan kaunistus. Puutarhamansikoista aromikas Hiku ja makea Jonsok voisivat olla sopivia. Niille varataan runsaasti liikkumatilaa, ja kesällä niiden pitää päästä myös ulkoilemaan. Tiettävästi Suomessa ainakin ennen jotkut poikaskasvattajat ratkaisivat epäluonnollisen tuotantomenetelmän aiheuttaman nokkimisongelman vielä luonnottomammalla tavalla: he katkaisivat lattiakanaloihin tarkoitetuilta kanoilta nokasta kärjen. Pienen mansikkamaan voi hyvin hoitaa muovittakin. Kuinka se tehdään. Se ei missään tapauksessa ole sallittua myöskään luomutuotannon sääntöjen mukaan. Jäljelle jätetään vain oksakauluksen muodostama matala kyhmy, ei rumaa tynkää. Rea Peltola 47
Kun puskusilla olevien hirvien sarvet ovat vastakkain, niillä ei voi kolauttaa toista osapuolta otsaluuhun. Tämä on vasta toisen vaiheen suojamekanismi . Ilkka Koivisto Varpushaukka apajana Monia on huolestuttanut varpushaukan ilmaantuminen lintulaudan tienoolle nappaamaan linnun tai pari päivässä. Syökö varpushaukka esimerkiksi turkinkyyhkyjä, jotka elävät lintulaudan varassa. Jos näin on, kyseessä on harvinainen onni onnettomuudessa. Halkeaman päälle oli kasvanut uutta rustottumaa. He kysyvät, miten vaivasta pääsee eroon. Olen nähnyt, kuinka varpushaukka yrittää tunkeutua tällaisen aidan sisään, mutta joutuu luopumaan yrityksistään saaliin tirskuttaessa muutaman kymmenen sentin päässä. Ja pitäisikö siitä päästä eroon. Viherpeippo ja sini tiainen lienevät parhaat esimerkit. Varpuset pitävät erityisesti tiheästä pensasaidasta, jossa ne tietävät olevansa suojassa. sia. Kauhun tasapaino siis ratkaisee. Mikäli lintuja kertyy lintulaudalle runsaasti, mjtä me kaikki tietenkin toivomme, emme voi välttää varpushaukan vierailuja. Monet talvilintujen ystävät SUOMEN LUONTO 12/97. Kun kaksi tasavahvaa hirviurosta ryhtyy tositoimiin, ne lähestyvät toisiaan hitain askelin pää alhaalla ja sovittavat varovasti sarvensa vastakkain. Raju kiima taistelu. Monien talvilintujen kannat ovat kasvaneet nimenomaan ruokinnan ansiosta. Lintulaudan lähellä oleva tiheäoksainen pensas tai puu auttaa piema ruokavieraita pakenemaan haukkaa. Tällaisten lintujen mahdollisuudet selviytyä hengissä talvesta ovat muutenkin erittäin vähäiset. Toisen esitti kysyjä. Lintulaudan hyvällä SIJOltuksella voidaan siis jonkin verran vähentää varpushaukan saalistuksen tehoa. Väistämätön seuraus on myös varpushaukan talvikantojen kasvu. Ammuin syksyllä suuren hirvisonnin, jolla oli 13piikkiset sarvet. Mutta joskus voi kahden vahvalihaksisen järkäleen sarviasetelma luiskahtaa, ja tällöin kysyjän kuvaama vamma voi syntyä. Tämäkin on ikiaikaisten pelisääntöjen noudattamista. Kalloa preparoitaessa huomattiin, että se oli aivan halki sarvien välistä aina turvan päälle asti. sä kovaa porhaltavan peltilehmän kanssa. Yleensähän hirvi noissa tilanteissa vammautuu pahemmin. Sen syntymisen todennäköisimpiä syitä on kaksi. Sääntöjen tarkoituksena on nimenomaan välttää vastustajan vahingoittaminen. Eläimet pyrkivät välttämään fyys isiä voimienmittelyjä "henkisin asein", erilaisin mahtailuja uhkailuelein, joiden sisältämän viestin jokaisen laj in jokainen yksilö tajuaa synnynnäisesti . Linnut eivät mielellään enää tule sellaiseen paikkaan, missä varpushaukka eniten hätyyttää. Heikompi yksilö osaa lähteä ajoissa vahvempaansa pakoon. Vamma on harvinainen. Varpushaukka saalistaa yleisimpiä lintulajeja, mutta tietenkin sattumalta saaliiksi saattaa jäädä harvinaisempikin vieras. Toinen mahdollisuus on, että hirvi on saanut vanhan vammansa tiellä, törmäykses48 KYSY LUONNOSTA Luontoillan asiantuntijat vastaavat Asko Hämäläinen/Luontoku val Voimiaan mittelevillä hirvisonneilla on taistelussaan tarkat säännöt. Kun voimasuhteet on ratkaistu ja heikommaksi osoittautunut väistyy, vahvempi ei yritä nujertaa heikompaansa vaan antaa sen lähteä tiehensä. Miksi vammautuminen kiimataisteluissa on harvinaista. Onko vamma voinut syntyä hirvien kiimataisteluissa. Haukka ei hävitä kokonaan mitään lajia lintulaudalta, mutta tiheät vierailut saattavat johtaa parven hajaantumiseen lähistön muille lintulaudoille. Pensaita voidaan hoitaa niin, että niistä kasvaa tiheäoksai. Hirviuroksilla, kuten kaikilla muillakin erilaisin taisteluvälinein varustetuilla eläimillä, on tietyt pelisäännöt, joita ne noudattavat mitellessään voimiaan lajikumppaneittensa kanssa. Vasta nyt alkaa puskeminen toden teolla. Ne eivät pyri vahingoittamaan vastustajaa. Talvehtiva turkinkyyhkykin jäi kerran varpushaukan saaliiksi Siuntiossa. On myös muistettava, että haukka saalistaa eniten heikkoja ja sairaita yksilöitä, joiden huomiokyky on heikentynyt tai liikkuminen rajoittunutta
Talousmetsistä voi löytää toisenlaista pintatervasta. Elävän kannon tunnistaa siitä, että kaarnan ja puun rajaan muodostuu haavasolukkoa, joka vähitellen muodostaa sahauspintaa peittävää kudosta. Puun keloutuessa runsaspihkaista puuta voi syntyä joko pintaan tai sydänpuuhun . Ehkä vanhoja aihkeja kiusaavat käävätkin edistävät pintapuun pihkaantumista. Kun kannon mantopuu on lahonnut, jäljelle jää tervaksinen tyvitappi, jossa on usein vielä selviä ulokkeita siihen suuntaan, mistä sieni on aikoinaan pahiten rynnäköinyt. Tämä kysymys pulpahtaa esille muutaman vuoden välein aina, kun jouluaattona on kunnon pakkanen. Latvuksen puuttuessa puu pihkautuu voimakkaasti . Onko ampiaispesä asbestia kun se ei pala. Kelosta voi ajan mittaan jäädä jäljelle tervaskanto. Epätasapaino johtaa puun kuolemaan, mutta viimeisinä vuosina puu tuottaa runsaasti pihkaa. Timo Väre/Luontokuvat Varpushaukka vaanii paistia usein lintujen ruokintapaikoilta. Puun lahotessa jäävät pihkaisimmat osat jäljelle tervaksena. Ampiaispesä on rakennettu harmaantuneesta puusta järsityistä kuiduista syljellä sitomalla. Kituva mänty erittää juuristoonsa ja runkoonsa runsaasti pihkaa, joka suojaa puuta lahoamiselta. Täältä sen voi sitten tuoda sisälle, ja jos hyvin käy, kuusi on virkeä ohi loppiaisenkin ja saattaa kasvattaa uusia kerkkiäkin . Tällöin ilmarakojen säätely ei enää toimi , ja myös lehden soluista osa hajoaa. Seppo Vuokko Palaako ampiaispesä. Kun juuristo voi huonosti , heikkenee latvuskin. TV I 1.3. Ilmaan pääsee karkaamaan kuusen tuoksuvia aineita, joiden yhteisvaikutus on erilainen kuin elävän kuusen raikas tuoksu. Näin kehittyvät suuret hormikelot, jollaisesta Havukkaahon ajattelijakin taivaita tiiraili. Kuitujen täytyy tietenkin palaa erinomaisesti, mutta kuivuneen syljen vaikutuksesta ei ole tietoa. Seppo Vuolanto Ei ole kaikista tervaskannoiksi Miten syntyvät männyn tervaskannot, sillä eihän vastakaadetussa männyn kannossa ole lainkaan tervasta. Kun kuusi tuodaan sisälle hyvi n kylmästä, vaikkapa yli 20 asteen pakkasesta, lämpötilan muutos on sille liian suuri shokki, ja ainakin osa neulasista kuolee. Kuvassa saaliina on pulu. Radio Suomi 49. Mänty yrittää torjua juuristosta leviävää sienirihmastoa voimakkaalla pihkan erityksellä. Kauri Mikkola Joulukuusi shokissa Juuri sisään tuotu joulukuusi tuoksui voimakkaasti, ikään kuin vanhalle saunavastalle. Useimmiten puu kuitenkin kuolee, kun suuri osa juuristosta tuhoutuu. Ikävä seuraus tuoksusta on, että neulaset varisevat hyvin pian. Kovin leveäksi reunus ei yleensä ehdi kasvaa; kanto jota minä seurasin, eli vain kaksi tai kolme kesää. Onhan se komea lintu, kuten eräskin kysyjä tunnustaa. Tuoksuvan kuoleman voi yrittää estää siten, että nostaa kuusen jo pari päivää aikaisemmin viileään tilaan, esimerkiksi autotalliin tai vajaan. mistaan ravinteista ja juuristo nääntyy vähitellen ravinteiden puutteeseen. Palavuutta saattavat joskus parantaa erilaiset maalinjätteet, jotka antavat pesille väriä. Haukan saalistukseen on vain pyrittävä sopeutumaan. Kysymyksiin vastataan vain lehdessä, ei siis ki,jeitse. Martti Rautiainen/Luontokuvat Keloutuva puu erittää runsaasti lahoamiselta suojaavaa pihkaa. Radio Suomi 1.2. Radio Suomi 18.2. Ehkä paras vertaus on juuri tuo vanha saunavasta. Avohakkuualoilla ei eläviä kantoja tietenkään ole, mutta harvennushakkuilla ne eivät liene tavattoman harvinaisia. Seppo Vuokko Luontoilta YLE:ssä 4.1. Hyvin vanhoissa puissa pintapuu voi pihkautua, kun laajaksi käynyt latvus käyttää itse suurimman osan tuottaSUOM E LUONTO 12/97 KYSY LUONNOSTA Lukijat voivat lähettää kysymyksiään tälle palstalle Luontoillan asia11tu11tijoiden vastattaviksi osoitteeseen Suomen Luonto, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Hän arveli, että soittajan havainto johtui siitä, ettei puhalluslampun liekillä ollut tarpeeksi happea. Minullakin oli käsitys pesän huonosta palavuudesta, mutta Seppo Vuokko teki kokeen ja hyvin paloi. Useimmista kannoista ei tulekaan tervaskantoja, vaan enin osa talousmetsien kesken kasvuaan kaadettujen mäntyjen kannoista lahoaa suhteellisen nopeasti, Etelä-Suomessa parissakymmenessä vuodessa. Kun puu kaadetaan, kanto voi jatkaa elämäänsä juuristoyhteyksiensä varassa. Niitä ei synny talousmetsissä. Aattona voimakkaasti tuoksunut kuusi kannetaan usein ulos jo hyvissä ajoin ennen loppiaista. saavat siis kaupanpäällisiksi varpushaukan lintulautansa liepeille. Tyvitervastauti on erityisen yleinen Etelä-Savossa Saimaan ympäristössä, ja sen aiheuttaa juurikääpä. Tavallisimmin tervasta syntyy, kun mänty kuolee pystyyn. Mistä haju johtui. Pintapuun voimakas pihkautuminen on harvinaisempaa. Kuumensin pesää puhalluslampulla, mutta se vain hehkui. Puiden juuret voivat kasvaa yhteen, ja puut voivat siirtää ravinteita yksilöltä toiselle. Puun kuoltua ydinpuu lahoaa vuosikymmenten mittaan, mutta kuiva ja pihkaantunut pintapuu kestää pitempään. Sydänpuu pihkautuu normaalistikin puun vanhetessa, mutta vielä parhaassa iässään olevan puun voimakas pihkautuminen on oire sairaudesta. Pintatervaksen synnyssä on ainakin kaksi mahdollista tapaa
Hän alkoi kuljettaa passikuvia mukanaan maastossa ja pystyi nyt tunnistamaan nekin yksilöt, joiden tunnistus oli muiden tuntomerkkien perusteella ollut vaikeaa. Näin he erittelivät yksilölliset erot lumileopardien naamakarvaston pilkutuksessa. Toisin sanoen hän ylti lumileopardien omien kykyjen tasolle. Näitä vertaillessaan hän kiinnitti huomionsa leijonien ylähuulen ulkopinnassa näkyviin viiksikarvojen kiinnityskohtien muodostamiin tummiin pisteriveihin. Kun tämä työ oli saatu hyvään vauhtiin, Leif Blomqvist oli perehtynyt Korkeasaaren lumileopardien naaman täplityksiin niin hyvin, että hän tunsi niiden 50 avulla oikopäätä joka ikisen. KUUKAUDEN ILKKA Kasvoista kasvoihin Tutkiessaan Nairobin kansallispuiston leijonia 1960ja 1970-luvuilla Judit Rudnai keksi oivan keinon, jolla hän ratkaisi monille muillekin luonnonvaraisia eläimiä tutkineille tutun ongelman: miten tunnistaa tutkimuskohteensa yksilöllisesti. Olen aivan varma siitä, etteivät nuo suuret kissat tajua tervehdysääniään pelkästään oman lajinsa eläimen päästämiksi, vaan pystyvät toteamaan, onko kyseessä niille entuudestaan tuttu yksilö ja ellei lähestyjä ole tuttu, niin tajuamaan ainakin sen, mitä sukupuolta ja minkä ikäinen se on. Nekin tunnistavat toisensa naaman juovituksesta. Ongelmallisia olivat olleet ennen muuta saman pentueen keskenkasvuiset yksilöt. Aikansa leijonia tarkkailtuaan Judit Rudnai alkoi ottaa niistä "passikuvia". Tiedän tarhassa tekemieni havaintojen perusteella, että lähestyessään toisiaan isot kissaeläimet päästelevät tietynlaisia ääniä, urahteluj a, marahteluja ja puhahteluja. Hän sai avukseen biologitaiteilija Viking Nyströmin. Hajuilla, kosketuksilla ja tervehdysäänillä on tietysti se etu verrattuna naamanpiirteisiin, että ne ovat käyttökelpoisia ympäri vuorokauden. Tällainen erittelykyky ei ole luonnossa ainutlaatuista. Tiikereitä koskeva suullinen perinne ja myöhempi kirjallinen tieto pitivät itsestään selvänä, että tiikereiden juovitus on erinomainen naamioitumiskeino. Rottaklaanien yhtenäisyyttä ylläpitävä tunnushaju on varsin samankaltainen ilmiö. Hän löysi kunkin yksilön riveissä havaittavia eroja. Hierottaessa omaa hajua kumppaniin toinen toistensa sietokyky ilman muuta paranee, ystävyyssiteet vahvistuvat. Hän ei halunnut kiinnittää leijoniinsa merkkejä tai maalata niihin numeroita. Toki leijonien tutkijat olivat jo ennen Judith Rudnaita pysyneet tunnistamaan muiden tuntomerkkien avulla ainakin osan tutkimusalueittensa leijonista ulkonäöltä, nimenomaan aikuiset urokset harjan koosta, muodosta ja värisävyistä. Mutta ilman muuta ylähuulen pisterivit ovat olleet ammoisista ajoista yksi leijonien oma keino laumakumppaniensa tunnistamisessa. Mutta vasta viime aikoina on oivallettu tiikerin juovituksen yksilölliset erot. He ottivat passikuvat Korkeasaaren lumileopardeista, ja Nyström piirsi niistä kuvat. Kun valoa on niukasti , ääni tulee avuksi. Teksti ja piirros: Ilkka Koivisto SUOMEN LUONTO 12/97. Epäilemättä jo muinaisten aikojen leijonanmetsästäjät kykenivät tähän, kun niikseen tuli. Myöhemmin Blomqvist hankki passikuvia myös muista eläintarhoista liittäen ne lumileopardien kantakirja-aineistoonsa. Isot kissaeläimet saattavat olla liikkeellä päiväsaikaan, etenkin nälkäisinä, mutta ovat tavallisimmin aktiivisimpia aamuja iltahämärässä, eikä yön pimeyskään tunnu suuremmin haittaavan niiden kulkua ja saalistusta. Suuret kissaeläimet käyttävät tervehdysääniään myös kirkkassa päivänvalossa. Muun muassa linnut pystyvät erottamaan toisistaan naapurireviirien lajikumppanien laulut ja jopa havaitsemaan, onko tämä voimansa tunnossa vai kenties vähän alamaissa. Kun hiljattain kysyin häneltä, vieläkö hän kykenee samaan, hän kertoi toimistotöiden vieneen aikaa niin paljon, ettei hän ollut pysynyt enää nuorimpien yksilöiden "piirteiden tasalla". Etenkin tiikerin puhahdusääni on hyvinkin kuuluva, ja sillä kesy tiikeri tervehtii myös tuttua ihmistä. Nykyisin tiedetään, että kissaeläinten syljessä on kemiallisen viestinnän aineita, fero moneja, jotka niin ikään palvelevat yksilöllistä tunnistamista. Kenties äänillä myös ilmaistaan tunteita aivan samoin kuin me ihmiset puhua puputamme tervehdykset samalla, kun hymyin ja muin elein osoitamme ilomme tutun henkilön tapaamisesta. Syljen feromonien ohella myös muilla eritehajuilla on suuri merkitys kissaeläinten viestinnässä. T ervehdysten vaihdon viimeisenä eleenä kissaeläimet hierovat toisiaan otsallaan ja suupielillään . Sama koskee tiikereitäkin. Ja tätä intialaiset tutkijat ryhtyivät hyödyntämään tutkimusalueittensa tiikereiden tunnistamiskeinona. Niillä tietysti saadaan tuntuma kumppaniin silloin, kun kahden yksilön välillä on näköesteitä ja muutoinkin äänitervehdys varmentaa tunnistamisen. Vaikka kissaeläimillä on paljon parempi hämäränäkö kuin ihmisellä, on selvää, etteivät naamanpiirteiden erot yksistään riitä niille kumppanien tunnistamiseen. V astaavan mahdollisuuden lumileopardeista oivalsi Korkeasaaren nykyinen intendentti Leif Blomqvist kymmenen vuotta sitten. Tähän kai oli osasyynä se, että Nairobin puistossa käy vuosittain kymmeniätuhansia turisteja
Ajankohtaiset harvinaisuushavainnot täydellinen rariteettikatsaus määritysartikkeleita suosittu määrityskisa kevätja syysmuuttokatsaus tutkimusraportteja retkikertomuksia lintupaikkaesittelyjä kirjaesittelyjä j a -arvosteluja kiikarija kaukoputki arvosteluja tiedonantojatarinoita kuvareportaaseja mielipiteiden vaihtoa ym. Olen BirdLifen jäsenyhdistyksen jäsen, til aushinta 150,En ole BirdLi fen jäsenyhdistyksen jäsen, tilaushinta 190,Tilaajan nimi : ___________ ______ _ Lähiosoite: __________________ _ Postinumero: ____ Postitoimipaikka: _______ _ Linnut-lehti maksaa postimaksun LINNUT BirdLif e Suomi PL 1285 Vastauslähetys sopimus 18100/32 00101 Helsinki. ym. Linnut-lehti on kuudesti vuodessa ilmestyvä 48-sivuinen korkeatasoinen lintuharrastuksen erikoisjulkaisu. Lehti ta1joaa lukijoilleen ajankohtaista tietoa Suomen ja maailman linnuista upeasti neli värisesti kuvitettuna nyt huippuedulliseen hintaan. 09 6854700. Tilaan Linnut-lehden vuosikerran 1997 (kuusi numeroa, yhteensä 288 sivua upeasti kuvitettuna) tarjoushintaan 100,(tarjous voimassa niin kauan kuin lehtiä riittää). Tilaan Linnut-lehden vuodeksi 1998. Postita alla oleva tilauskuponki asiatietoineen tai soita BirdLife Suomen toimistoon p. Ei pöllömpi ajatus ... Tämän kaiken tuo olohuoneeseesi Linnut-lehti Suomen parhaiden lintuku vaajien värittämänä
Helikon i idi perhosnaaraat munivat keltaiset, pyöreät munaryhmänsä kärsimyskukkien nuorille lehdille, ja kuoriutuneet toukat voivat helposti syödä kasvin lehdettömäksi. Teksti ja kuva: Seppo Turunen SUOMEN LUONTO 12/97. Niinpä erään tutkimuksen mukaan muurahaisten asuttamissa kärsimyskukissa perhostoukkien kuolleisuus oli 70 prosenttia, kun vastaava luku asuttamattomissa kärsimyskukissa oli vain 40 prosenttia. Useimmat Passiflora-suvun lajit ovat myrkyllisiä sisältämiensä syanogeenisten glykosidien ja syanohydriinien takia. Myös suomalaiset muurahaiset pitävät kärsimyskukasta. Kiintoisimpia kasvien ja hyönteisten yhteiselon esimerkkejä tarjoavat Amerikan lämpimjssä osissa kasvavat kärsimyskukat (Passiflora) ja niiden kanssa elävät hyönteiset. Kasvi houkuttelee aggressiivisia muurahaisia luokseen, jotta lehtiä syövät toukat pysyvät loitolla. Aikuisten perhosten ruokailu ei ole yhtä rajoittunutta. Eräitä kärsimyskukkien lajeja (muun muassa Passiflora caerulea) kasvatetaan meilläkin viherhuoneissa tai ikkunalaudalla, ja havaintoja yhteiselosta hyönteisten kanssa voi tehdä kotonakin. Monet perhostoukat, kovakuoriaiset ja muut hyönteiset käyttävät ravinnokseen vain tiettyjä kasveja. Kärsimyskukat erittävät mettä paitsi kukissaan myös niiden ulkopuolisissa mesinystyissä, joita on esimerkiksi lehdissä ja varressa. Onkin arveltu, että tämä perhosnaaraiden harhautuskeino olisi varsin uusi evolutiivinen sopeutuma. Esimerkiksi ritariperhosen toukka syö sarjakukkaiskasveja ja lanttuperhosen toukka kaalikasveja. Puolustusjä1jestelmä toimii siten periaatteessa täälläkin, joskaan mauriaisista ei ole suurta apua, sillä niiltä puuttuu monille muurahaisille tyypillinen myrkkypistinkin. Tropiikin kärsimyskukkiin näyttää kaiken aikaa kehittyvän myös uusia puolustuskeinoja. Pohjois-Amerikasta vaelluksillaan joskus Eurooppaan ja Kanarian saarille eksyvän monarkki perhosen toukka kelpuuttaa ravinnokseen vain käärmeen p i s toy rttikas vien heimon erittäin myrkyllisiä lajeja. Mesinystyt muistuttavat perhosten munaryhmiä vain kahdessa prosentissa kärsimyskukkalajeista. Toisaalta kärsimyskukan myrkyt näyttävät olevan liikaa ainakin tavallisille kasvihuonetuholaisille: syöntijälkiä ei kasvissa ole näkynyt. Yhteiselon koukeroita Mauriaiset ovat nousseet kärsimyskukkaköynnöksen kukkiin ruokailemaan. Kasvi on kuitenkin kehittänyt puolustusjärjestelmän niitä vastaan. Eräiden lajien mesinystyt näyttävät ihmissilmin samanlaisilta kuin helikoniidien munaryhmät, eivätkä aikuiset perhosnaaraat mielellään enää muni tällaisiin lehtiin. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt eräiden perhoslajien (Heliconiinae) toukkia käyttämästä juuri näitä myrkyllisiä kärsimyskukkia ainoana ravintonaan. Useat kasvit kuitenkin puolustautuvat niitä popsivia hyönteisiä vastaan. Mesinystyt houkuttelevat aggressiivisia muurahaisia ja ampiaisia, jotka pitävät samalla perhostoukat loitolla. Ravintokasvin valinta määräytyy usein vain yhden tai muutaman näissä kasveissa olevan kemikaalin perusteella: niiden aistimiseen toukilla on omat erikoistuneet makusolunsa. Kasvihuoneessani oleva Passiflora caerulea on mauriaisten suosiossa: kasvin mesi houkuttelee niitä, ja ne käyvät yhtenään ruokailemassa sekä kukissa että muualla kasvissa. Nämä värikkäät täpläperhosten trooppiset sukulaiset osaavat hajottaa ja varastoida myrkyllisiä kemikaaleja ja ovat tämän taitonsa ansiosta itse asiassa myös suojassa vihollisiltaan. Ne 52 imevät kukista mettä, auttavat siinä ohessa siitepölyn levittämisessä ja vierailevat useinkin monenlaisissa kasveissa
SUOMEN LUONTO 1997 Pääkirjoitukset Edelläkävijä vai perässäpolkija. Epäitsekäs naakka Heijastuma menneisyydestä Kaikkea ei pidä estoitta epäillä Kasvoista kasvoihin Nasevaälyiset naakat Siskot ja veljet, tulkaa auttamaan! Sivuraiteen lintu Tein tietämättäni tieteellisen kokeen 54 10/56 8/56 7/48 2/56 1/56 12/50 3/35 6/56 11/56 5/56 Vihaisen västäräkin erehdys 9/56 Kuvakulmia Aarniometsän elonkehä, Kalervo Ojutkangas 1/29 Heilli Willarno etsi hävinneen metsän 7/25 Luonnon kauneus löytyy kotinurkilta, Paavo Merikukka 8/28 Palkituin suomalainen luonnonkuvaaja, Tapani Räsänen 12/28 Peloton petokuvaaja, Ulla Poukkanen 5/28 Seppo Keränen ja merikotkan paluu 3/29 Yksinkertaisesti hyvä, Mikkö Pöllänen 10/28 Kotimaan luonto ja ympäristönsuojelu Alkuperäisen luonnon suojelu Kolopuistoja saneerauksen sijaan 5/15 Maakotkaa suojellaan talkoovoimin 4/33 MustavuorenOstersundomin alueelle halutaan suojelualue 3/14 Liminganlahti 4/36 Petojen ja rajamiesten valtakunnassa 2/4 Pumpulikjrkkoa halutaan suuremmaksi 5/15 Viisi minuuttia kotiovelta 5/20 Elinpaikka-sarja Kullero kultapallo, kärpäsen koti 6/29 Metsä ruokkii salojärven 9/29 Nymfien tanssi 2/29 Tyrskyjen armoiUa 11/28 Uhkapebä paistevierussa 4/29 Eläimet Citykarhun olisi voinut kyydittää 9/10 DNA-tuoomus (lapintiainen) 10/13 Harjusinisiipi palautettiin 6/11 Hevosenkakkaroiden salattu maailma 7/22 Huu-uu! (huuhkaja) 3/16 Hämmästyttävät hämähilit 7/4 Itänaapurin tikat kylässä 10/10 Joutsenen kevät 3/36 Kanalintujen istutus tuhlausta 3/12 Kesy kyyhky kartanokulttuurin jäänne 10/22 Kesäteatteria sorakuopassa (pikkutylli) 6/14 Kevät tulee Liminganlahdelle 4/34 Kun löydät rengastetun linnun 8/17 Kuulin suden laulavan 2/23 Kylmäpäisiä haarapääskyjä 12/15 Käpylinnut syntyvät talven keskelle 1/4 Lahja elämälle (tiira) 5/22 Lapintiainen saattaa kadota 1/11 Linnustomme muuttuu koko ajan 6/36 Loukkaantuneet villieläimet heitteillä 12/16 Luottamuseliöitä kuntiin 4/18 Metsäpeuroja pyydettiin Kuhmossa 3/11 Neljä kuuta kuumasta kesään 2/26 Noitalintu Tervolassa (merikeiju) 1/11 Perhoset talviteloilla l l /11 Petonisäkkäiden metsästys jatkuu 8/15 Punaturllinen veijari 11/32 Siili viihtyy Helsingissä 10/11 Sudet tulevat takaisin 10/32 Susiaita Pohjois-Karjalaan 8/14 Talvi vuorenkolossa 12/22 Tunturipöllö saalisteli Riihimäellä 2/11 Tuulihaukka tulee takaisin 9/15 Vanhan talon asukkaita 12/20 Päivä eläimenä Ahma tapasi karhun haaskalla 5/ 14 Ahven sukkuloi parvessa 4/12 Hylje sukeltaa kuin sukkula 9/14 Kehrääjä saalistaa läpi hämärän 6/14 Kulvakkoa ei syö susikaan 12/18 Meri saa helmipöllön empimään 10/14 Metsäsopulin on pakko lähteä Repolainen mielii myyriä Saukkona sulassa Sieni pelasti päivän (orava) Teeren talvipäivä kuluu kiepissä Yötyöläinen (korvayökkö) Elämäntapa Kaipaus Vuoriniemelle Linnunlaulun viimeinen mohikaani Mies, joka rakastaa raitiovaunuja ja asfaltti a Puhdasta nautintoa, Slow Food -liike Tsumussa Energia 8/1 3 3/1 2 11/14 1/15 2/11 7/11 5/34 4/1 6 6/16 4/15 4/4 Polttavia ratkaisuja 3/24 Tuulivoimaa hiihtokeskuksiin! 5/1 3 Vuotoksen allas ei hyödyttäisi lappilaisia 3/32 Ilmasto, ilmansuojelu ja sää Ahvenanmaan trombi 9/35 Hellekesän pyörteitä 9/34 Kasvihuoneemme lämpenee 3/22 Lumoavia tuholaisia (helmiäispilvet) 3/l 1 Sääprofeetta ennustaa lumista talvea 1/24 Jätteet, myrkyt ja kierrätys Kemikaaliturmiin ei ole valmiutta Kevään merkkejä Kompostorit puskevat kukkia 10/15 5/16 tai porkkanoita 9/14 Kotitekoista saippuaa 8/52 Kännykkä jättää jälkensä luontoon 4/26 Lasi syntyy uudestaan 5/36 Rakentajan uusi pakki 9/12 Saastunut maaperä kaipaa kunnostusta 10/ l 4 Vaaralliset valehormonit 11/24 Y mpäristömyrkyt vähentyneet Suornenlahdessa Kalat, äyriäiset ja kalastus 5/14 Hiitolanjokj kuhisee kalaa 11/ l 5 Kuohatista taas muikkujärvi 1/13 Lieksassa halutaan järvi lohi takaisin l/ 13 Litteää ja piikjkästä (piillikampela) 7/11 Piilotteleva veijari (kjvisimppu) 6/33 Rakkaudesta Säkylän muikkuun 1/13 Rapurutto on parantumaton vitsaus 8/14 Saaristomeren särjet sairastavat 6/13 Vaeltaja Baikalilta (okakatka) 9/33 Kasvit ja sienet Alussa olivat sinilevät 2/34 Hetki Venäjän taigalla (siperiankärhö) 8/21 Hullukaali tuli taloon 7/28 Jäähyväiset kesälle 10/l 6 Karpaloita keräämään 5/15 Korvasienet löytää raiskiolta 5/15 Luonnonkasvit lääkitsevät 10/18 Luottamuseliöitä kuntiin 4/18 Piilotteleva kaunotar (punavalkku) 7/10 Siementen monet tiet 5/4 Sieniherkkuja silmille 9/4 Suoneidonvaipan siirto onnistui 8/ 17 Talvinen kasvimaailma on runsas 1/11 Veden kelluvat saalistajat (vesiherne) 8/13 Vuoden puuna komeilee vuorijalava 2/16 Yhteiselon koukeroita 12/52 liikenne Kiskot veivät etelään Liikenne likaa keuhkot 2/40 1/16 SUOMEN LUONTO 12/97. Karjalaisen perusjuttu 8/18 Johdatus ympäristöestetiikan historiaan: lyhyin oppimäärä (Timo Helle) 3/28 Kukkaiskuninkaan työ elää (Linne) 7/30 Kuulumisia Uplannista (Niklander) 5/51 Linnunrakentaja Lauri Pappila 11/20 Luonnonläheinen raivaajakansa (Koivisto) 7/21 Maaseudulle kaunotuottajia (Koivisto) 4/28 Metsittyminen 6/18 Paluu tulevaisuudesta (Salusjärvi) 2/33 Pähkinänkuoressa (Helle) 12/27 Rio miinus viisi (Leena Sjöblom) 8/20 Saalis, teoksia luonnonmateriaaleista 10/4 Takaisin luontoon (Niklander) 2121 Tiedettä vai turhuutta. 11/2 Energiaparatiisien aika on ohi 4/2 Isänmaan asialla 12/2 Komeetta kohentaa suhteeUisuuden tajua 4/2 Liikenteen saasteet vakava vaara terveydellemme 1/2 Loppuun kaluarnisen ohjelmajulistus 2/2 Luonnosta löytyy vaikka mitä! 5/2 Lähiluontoa vaalimaan! 7/2 Meri hädässä 9/2 Tervetuloa luontopoliisi ! 3/2 Tuli kuuluu metsäluontoon 8/2 Tökeröä hyökkäilyä Naturaa vastaan 6/2 Uutta suursatamaa ei tarvita 10/2 Esseet, kolumnit ja kulttuuri Hajamietteitä hämähäkeistä (Hannu Niklander) Herrasmiesten rauhansopimus 11/23 (Aura Koivisto) 1/28 Hiljaisuus soi herkjmmjn 9/16 Hänen ylhäisyytensä kone (Koivisto) 10/21 J. (Saara Vitikainen) Tunturissa Tää korutont on kertomaa (Helle) Urbaania elämäntapaa kokeilemassa (Niklander) Kuukauden Ilkka ( Ilkka Koivisto) 1/37 3/20 9/28 8/35 Absoluuttisen musiikkikorvan omistajat 4/54 Arkjsen atrapin antama salapoliisitehtävä Eläviä robotteja
1/52 Konnahirviö 8/49 Kemiallisen pesun haitat 11/50 Kyyt ja muurahaiset 3/54 Luonnonharrastus Kuumentaako kännykkä aivot. 4/51 Nina Castren, Dodo elää ja vaikuttaa 4/14 Keväistä pukuloistoa 4/51 Metsät Paavo Rantanen, Luonnonmukaista Kjtti maistuu tinteille 11/53 röhkinää 12/17 Kjmpassa etelään 10/53 Avainbiotoopit opitaan radalla 11/15 Panu Kaila arvostaa perinteistä Kukkujat koolla 6/54 Kuusamon kapina-juttu kaatui 2/14 rakentamista 8/16 Lapintiiran muuttomatka 8/50 Maksetaanko yhteismetsälle ylihintaa. 12/43 Lauttasaari 2/14 Saastuttavin siivin halki ilmojen 5/40 Silaskaira 8/15 Kasvit ja sienet Ympäristömaine on tärkeä (Finnair) 10/26 Vesijärvi 5/13 Ei ole kaikista tervaskannoiksi 12/49 Vuoksi 1/14 Harakan muro 7/47 Luonnonilmiöt Harmajat omenapuut 2/55 Joulukuusi shokissa 12/49 Ahmatti vailla vertaa 6/59 Ympäristöpolitiikka ja -ajattelu Kasvi kuin nailonsiima 7/47 Arkhimedes Kuusamossa 3/59 Korvasienikö myrkytön. 10/53 Metsähallitus koneellistaa 10/12 Unto Mentula, Romuvaaralle Mksi tilhet syövät ulosteita. 5/47 Sananjalka riesana 4/50 Puutalojen salaperäinen tikittäjä 5/59 Natura 2000 loppusuoralla 12/19 Sataa ruskeita neulasia 11/52 Saaria ilmassa, taivaanranta irti! 8/59 Pirkko Lindberg ei anna periksi 7/14 Sienten kylväminen on onnenkauppaa 11/52 Suuren pyrstötähden paluu 3/4 Pitäisikö vielä tehdä jotain. 7/42 Yöpymissuojia lintulaudan vieraille. 2/24 Kahvikupillista kuumentamassa 8/46 Viemäreistä virkistysreiteiksi 4/13 Kaivoveden arseenin terv~sriskit 4/52 Matelijatja sammakkoeläimet Kananmunasta allergiaa. 3/54 Metsähallitus korkeille maille 12/19 ei haluta ydinromua 3/14 Mistä valkoposket tulevat. 3/12 Timo Soinu, Ei teorioita Matkiva tiainen 1/55 Metsä palaa! 8/4 vaan toimiva esimerkki 9/12 Miksi pääsky varoittaa. 7/45 Valikoiva viikatemies 10/97 Onko rakennuslupaa. 9/52 Pettu maistuu pohjoisen jäniksille 1/54 3 pohjoinen Suomi 8/22 Myslipaketti tölkkikierrätykseen. 2/38 Räjähtävät mustikat 2/55 Pakkasyön taidetakomo l l/59 Mitä ovat luonnon arvot. 5/52 Jää ulvoo ja vaikeroi 1/59 Haemrneko luontoäidin turvaa Kyynelehtivä orakas 8/48 Kelluvat pannukakut 4/59 vai hallintaa. Lisää autoja, lisää saasteita 3/27 Kuhmo 3/13 Kysy luonnosta Minne matka, autoilukulttuuri. 3/55 SUOMEN LUONTO 12197 55. 4/52 Raju kiimataistelu. 2/50 Miten sammakko talvehtii. 12/48 Suksi kansallispuistoon 2/15 Oluella maalaamaan 10/50 Syökö siili linnunpoikasia. 11/52 Käsin vai koneella 1/52 Kasviretkellä pitkin asfalttia 9/13 Lampaantalja puhtaaksi 6/52 Nisäkkäät Kesäyö salolla 6/4 Lattiakaivo hajuttomaksi 3/49 Jänisruton satoa 5/53 Koiravaljakko kiitää vaistojen varassa 3/15 Makeutusaineiden vaarat 10/50 Kaikuluotain houkutti lepakoita 6/54 Kuutamokeikka 1/20 Missä ovat ekopesukoneet. l l/53 Vantaanjoki heräsi eloon 1/32 Jääkaappipakastinta vaihtamaan. 7/46 Akuliina Saarikoski, Nuori voittaja 11/13 Pohjoiset kalat 6/54 Maisemat, rakentaminen Gunda Åbonde-Wickström, Ahvenanmaan parhaaksi 6/12 Linnut Fiskars hoitaa ympäristöään 6/15 J orrna Palo, Iso mjes ja jalgratas 7/12 Epäonnea harmaasiepoilla 8/51 Jalopuumetsä kohentuu Järvenpäässä 3/l l Juhani Paavola, Vaarunvuoriliike 2/12 Harmaahaikarat li.ikkeellä 10/52 Raippaluodon silta yli horisontin 6/15 Kaisa Junnila, Voimaa äitiydestä 10/13 Hullu metso vai hullu korpimetso. 12/46 Vettä kaivosta vai vesilaitokselta. 4/52 Minun retkipaikkani Poimiako tienvierussieniä. 7/42 Majava liikkeellä 2/54 2 keskinen Suomi 7/16 Mitä saa polttaa tulipesissä. 5/53 Metsäteollisuus puntarissa 8/32 markkoja 5/12 Onko lokkeja liikaa. 2/50 Liito-orava kesävieraana 4/50 Parasta Suomen kesässä: Miten hävitän kattohuovan. 5/52 Rakennuslaki tulee taas 12/16 Mikko Pesola on Vuosaaren sankari 1/12 Joko on aika lopettaa ruokinta. 9/52 Selkärangattomat Hailuoto 4/13 Ruokaa vähällä energialla 6/52 Harvinaisia lentelijöitä: Joutseno 6/13 Varhain vanhenevat tietokoneet 11/50 purjeperhonen ja pääkallokiitäjä 9/54 Kantalahti 9/15 Hukassa muurahaisilta 10/52 Koli 7/13 Kjitäjäinen vai juoksiainen. 7/47 Tuuli vie Viroon 6/34 Paristojen merkinnät 12/46 Töpöhäntä orava 3155 Pesu vai kertakäyttö. 9/54 Metsäpomo julisti sodan 5/26 Uuno Kauhanen, Metsä ei ole vain Miten estää lintujen törmäily. 3/54 Tauteja linnuista 3/54 Aurajoki palasi elävien kirjoihin 9/18 Askarruttava ruohonleikkuri 8/46 Tikli lintulaudalla 2/55 Että meri pysyisi merenä 9/22 Bensankatkua autossa 7/42 Tiklit syövät auringonkukansiemeniä 4/51 Järvien rehevöityminen jatkuu 5/32 Ei kompostia vesirajaan 6/52 Tintit pakkaskylvyissä 1/55 Lätäköissä syntyy elämää 5/11 Ekohuonekalun ostopaikka 3/49 U roshaahka jäi varmistelemaan 6/54 Tappajalevä iski Ahvenanmaalla 10/12 Henkilöauto vai dieselbussi 1/52 V arpushaukka apajalla 12/48 Tuusulanjärvi kuntoon kalastamalla I l/14 Irtoaako alumiinia. 11/16 Sinihappoa kultas(i)eni 9/55 Valaisevia yöpilviä 7/13 Tuomarit oudossa pelissä 10/47 Tieluiskan niittoa kukkien hyväksi 8/48 Väärä aamunkoitto 10/59 UNGASS paikallaan polkemista Tupsuvoikukka kiinnosti 5/54 New Yorkissa 9/40 Villiä maustetta 6/55 Maatalous Vastuu luonnosta on perustuslaissa 3/47 Voik:ukan mykeröstä löytyi toukka 5/55 Voi Natura minkä teit! 9/49 Kokojyvätuotteet suojaavat syövältä 1/15 Ympäristönäkökohdat ulotettava Kalat ja äyriäiset Luomu nousee 9/38 yhteiskunnan perusrakenteisiin 2/37 Koukku suussa 4/50 Merkitse pesät ennen toukotöitä 4/15 Meren elävä Saimaassa 9/55 Säteilytettyjä elintarvikkeita kaupoissa 3/10 Askelen edellä Perkeet veteen vai maahan. 7/42 Lurnikot kulkueessa 7/46 1 etelärannikko 6/22 Miten kuivata polttopuut. 7/45 Palokärjen puuhat 8/51 Vedet Kysy ekoneuvoa Pärjäävätkö merimetsot. 8/48 Kuun kaaria 9/11 noidankehä katkaistava 7/39 Monenlaisia sini leviä 9/54 Luisto ja jousto 12/59 Luonnon kestokyky otettava Nokkosen monet tiet 3/55 Luontoäidin omia tulitteita 12/15 huomioon kuntien päätöksenteossa 12/18 Oranssia tien ohessa 1/55 Nelikulmainen aurinko 2/59 Luonto kuvissa 80 vuotta 12/4 Puolukan syyskukinta 10/52 Noitien tanssilattia 9/59 Miten ameeballe annetaan hahmo. 4/47 Luonnonvarainen luumu 6/54 Kun vesi muuttuu vereksi 7/51 Köyhyyden ja ympäristötuhojen Mikä vesikasvi
10/51 Punkit vaivaavat huonekasveja 2/52 Puutarhurin aseet: harso, mäntysuopa ja kalja 6/53 Pähkinät kotipihalta 4/52 Ruisleipää omasta pellosta 3/48 Ruukku savesta, muovista vai lasista. SUOMENLUONT012/97. 2/52 Yrttitarhassa 5/50 Ulkomaiden luonto ja ympäristönsuojelu Aasialaiset kaatavat tropiikin metsiä l/44 Alkuperäiskansat tarvitsevat tukea 8/38 Cites sallii taas norsunluukaupan 8/38 Eläinten kuningas uhattuna 3/42 Eteläisen Afrikan vedet saastuvat 4/42 Espanjassa ilmoitetaan rikkeistä 6/45 Hanhiparatiisi Tonavan suistossa 2/42 56 Intiaanit haastoivat öljyjätin 1/42 Intiaanit suojelevat Amazoniaa 8/36 Iso hedelmä (jackfruit) 4/42 Issikat uusi uhka 9/45 Istutusmetsät valtaavat Etelää 6/42 Jättiläisen juurella (Alaska) 3/38 Kalastus kriisissä, kasvatuksesta apu. 12/49 Pihkaa keossa 5/52 Punkit koiran kimpussa 7/44 Punkit vapaamatkustajina 1/54 Pureeko hämähäkki. E.: Viimeinen kesä Arvitin kanssa Tuntsan lohijoella 6/50 Kaila Panu: Talotohtori 7/40 Kallio-Tamminen, Vaismaa (toim.): Viisaita visioita, kauheita kuvia l/51 Kero Esa, Seppovaara Juhani: Leikkimökki Koistinen Viljo, Savolainen Jyrki Elämää Laipanmaassa Kojo Raimo .: Pohjoiset erämaat Koskinen Hannele: Huvila Kovalainen Ritva, Seppo Sanni: 5/48 (toim.): 2/48 ll/48 9/50 Puiden kansa 12/44 Kuntien luontoa 2/48 Leinonen Matti: Kesärannan kasveja 7/41 Linden ym. 3/48 Mistä saisin pärskäjuuren. 2/52 Syreenin leikkaaminen 6/53 Tupakka vettä torjuntaan. Konnansylkyjä (sylkikaskas) 7/44 Kuupistepirkot matkalla talveen 11/52 Lieron loppu 8/48 Loispistiäisiä kuhisemalla 4/50 Luteiden kokous 7 /44 Miksi kaksineuvoiset parittelevat. Hyvä maa on avain kasvitarhan l l/50 7/43 8/47 6/53 11/51 onnistumiseen 4/53 Joulukukista iloa pitempään 2/52 Katkaistaanko luomukanoilta nokka. 2/54 Muurahaiset ja sähkö 6/55 Muurahaiset ja mustikat 8/49 Muurahaiset lämmittelemässä 5/52 Muurahaisten hautausmaa l0/53 Muurahaisten hetken lento 9/54 Palaako ampiaispesä. 3/43 Kansallispuisto keskellä Tukholmaa 12/24 Karhut Kanadan matkailuvaltti 7 /35 Karjalan ikimetsiä siivotaan 4/24 Karjalan luonnonmetsiä hakataan yhä 1/1 4 Kirkko kuhisee elämää (Wien) 11/43 Kuivuus uhkaa Espanjan kosteikkoja 9/42 Kylmän ytimessä (Siperia) l l/4 . 7 /43 Valkoinen ukonhattu 9/53 Valkosipuli menestyy meilläkin 8/47 Vanhan omenapuun hoito 12/47 Vanhan vatukon kunnostus 10/51 Viekö niilinkaisla kissalta kielen. 12/47 Kliivian hoito 4/53 Kompostia 4/53 Kriikuna ei kasva 9/53 Kukkamultaa muurahaispesistä 7/43 Kukkia seinustalle 10/5 l Kärsiikö joulukaktus. l0/5 l Naapurin kirsikkapuut vaivaavat 11/51 Oikuttelevat ruusupavut 1/53 Ohdake pois kasvimaalta 5/50 Outo kaunotar 1/53 Polttavaa lannoitetta 9/53 Puhdistavatko kasvit ilmaa. 11/52 Purjehtiva hämähäkki 8/50 Sokeritoukkia ei kannata pelätä 5/53 Surinaa latvoissa 8/51 Syksyllä loistavat kiiltomadon toukat 8/50 Syysolkikärpäsiä joukoittain 10/52 Vihreitä olioita purossa 2/54 Yölliset haudankaivajat 1/54 Multasormet Allergisen puutarha Ankanmunia aamiaiseksi Elokuussa kylvetään niittykukkia Haavoittunut omenapuu Haittaako puolitekoinen komposti kasveja. : Riistan jäljille 5/48 Lokki ym.: Suomen luonto, Nisäkkäät 11/48 Luhta Vesa: Inarin Lapin luontoja lintukohdeopas Mainela, Runeberg, Häkkilä: Onni uikkupolulla Marttila, Saarinen, Haahtela, Pajari: Suomen kiitäjät ja kehrääjät Metsälä Harri: Puukirja Monet kirjat neuvovat jo luonnon apteekkiin Niemelä Voitto: Päijät-Häme Niklander Hannu: Vaahteranlehti ja vaakunalilja Paloheimo Eero: Syntymättömien sukupolvien Eurooppa Parhaat sienet ja sieniherkut Petäinen Anne: Vanhan konnan majatalo Pouttu Riitta: Metsän poluilla Ramirez ym.: Veden aateliset Rowell Andrew: Green backlash Rytäri, Kettunen (toim.): Uhanalaiset kasvimme Somerma Päivö: Suomen uhanalaiset 12/45 12/44 l/50 8/44 8/44 6/50 1/50 8/45 9150 3/56 6/50 5/48 8/44 l l/48 perhoset 11/48 Suokas, Järvinen (toim.): Verkostoituva talous Suomen luonnon sata vuotta Sysikaski: Kansamurha paratiisissa Särkkä Jukka: Järvet ja ympäristö Thoreau David: Kävelemisen taito Torkkomäki Matti (toim.): Minun Suomeni Torkkomäki Matti (toim.): Vuodenluonnonkuvat-97 Ulvila Marko: Suomen metsäklusteri Kaakkois-Aasiassa Vilkka Leena: Eläinten tietoisuus ja oikeudet Vuolle-Apiala Risto: Hirsitalo Internet-vinkit l l/49 7/40 4/48 2/49 9/51 12/44 10/49 4/48 2/49 3/56 Hale-Boppin komeettaa seuraamaan 3/56 Ilmanlaatua internetissä 1/51 Laavaa ruudulla 12/45 Linturetkelle verkkoon 5/49 Luontomatkalle Hangosta Costa Rican latvustoihin 6/5 l Mennään metsään 4/49 Otsonikatoa seuraamaan 2/49 Peruskartalle Internetissä 7 /41 Sienet bitteinä 9/50 Sinilevää internetissä 8/45 Susitietoa internetissä l l/49 Virtuaalisesti kohti Kiotoa 10/48 Sisällysluettelosta puuttuvat Ajankohtaista ja Maailmalta -palstojen pienimmät uutiset. Laitonta karhujahtia Kanadassa 6/45 Lannasta paperia 3/43 Latu Kilimanjarolle 5/43 Lepakkoja suojellaan Liettuassa 4/42 Luonnollista elämäntapaa Amazoniassa 9/44 Marin luonto ihastuttaa 10/36 Meri nakertaa Englantia 1/44 Metsiä hävitetään ja suojellaan (Ecuador) 1/43 Muuttolintuja päivälliseksi 1/26 Orangit ja tiikerit Indonesian tuli meressä 12/34 Pantteri-ilves vaarassa 6/45 Ranomafana (Madagaskar) 11/36 Ryöstöhakkuita Norjan sademetsissä 1/43 Savupilvet olivatkin sääskiä (Viro) 1/42 Silta sademetsään (Amazonia) 4/38 Talkootyötä konnien hyväksi (Kreikka) 5/38 Tukholman moottoritiet törmäsivät ruohon juureen 4/43 Tuolla puolen Limpopon (Kruger) 1/38 Tuomittu tunneli (Ruotsi) 12/38 Valaat ahtaalla 12/38 Vedenotto uhkaa Okanvangoa 1/42 Viron metsien kohtalosta pääätetään 10/42 Viljelijät tappavat linnut myrkyllä 8/39 Vuoksen talvisia vesilintuja 3/42 Yhteistyötä Kiinan kanssa 5/43 Ympäristöjärjestöt vaativat EU:n liikennepäästöjen vähentämistä 8/39 Vehreitä henkäyksiä: Bern, Sveitsi 8/39 Grand Union Canal, Lontoo 5/42 Kew Gardens, Lontoo 12/38 "Riippuvat puutarhat", Ziirich 7/34 Tiergarten, Berliini 9/44 Via Appia Antica, Rooma 6/44 Villa d'Este, Tivoli 10/42 Villit portaat, Luzern, Sveitsi l l/42 Kirja-arvostelut Aipin Jeremei: Viimeinen aamutähti 4/48 Akeroyd John: Luonto tutuksi! Kukat 10/49 Brown ym.: Maailman tila 1997 4/48 Brusewitz Gunnar: Dagbok från en sjö 2/48 Böök Netta (toim.): Bjarmien mailla 10/48 Camera Natura 7/40 Fagerstedt, Pellinen, Saranpää, Timonen: Mikä puu mistä puusta 6/50 Flink Raimo, Leppälä Asta: Ravinteet kiertoon l 0/48 Hautala Hannu, Lappalainen Markku: Auringon siivellä 10/49 Hinneri Sakari, Santamala Erkki: Uusikaupunki vihreä kaupunki 7/41 Hjellbrekke ym.: Maagisia hetkiä 6/5 l Jansson Tove, Pietilä Tuulikki: Haru, eräs saari 1/50 Järvinen A. 1/53 Kärsivät kanukat 9/53 Mansikkamaa ilman muovia. 3/48 Miten saan yönprinsessan kukkimaan. 12/47 Mato nupussa 9/53 Miksi jalokärhöni ei kuki
Suomen luonnonsuojeluliiton rekistereiden osoitetietoja voidaan käyttää tai luovuttaa tilausja suoramarkkinointitarkoituksiin (HRL). Tilauksia ja osoitteenmuutoksia koskevissa asioissa sinua palvelee Suomen Luonnon tilaajapalvelu: Puh. 15 Erja Heino, jätteen synnyn ehkäisy Esko Joutsamo, pääsihteeri Mirja Jumppanen, puhelinvaihteen hoitaja Irma Kaitosaari, rekisterinhoitaja Tarja Ketola, järjestösihteeri Susanna Kirkkola, koulutussihteeri Johanna Kojola, kans. 12, 40800 Vaaj akoski puh. kulutus -messut Mervi Taskinen, toimituksen sihteeri Sirkka Tepponen, vastuullinen kulutus Salla Tynys, toimittaj a vs. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 r r 57. (05) 228 5009, Marja Meura Lappi Korkalonkatu 12, 96100 Rovaniemi puh. (0 14) 264 64 1, Taija Lumme Kymenlaakso Satakielentie 10, 48230 Kotka puh. Tilaajatunnus !jäljennä va nhasta osoitelipukkeesta lehden taka kannessa}: O Peruutan tilaukseni nykyisen tilausjakson päättyessä. Perämiehenk. . (09) 630 300, telefax (09) 630414 SUOME LUONTO 12/97 z u.J 6 :::J V) Tilaushinnat: Määräaikaistilaus 12 kk Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk 300 mk 170 mk 270 mk Suomen Luonto ilmestyy kerran kuussa. (08) 3115 828, Me,ja Ylönen Saimaan alue Katariinantori 6, 53900 Lappeenranta puh. Liisa Leskinen, opintosihteeri, OK-opintokeskus, Mariankatu 12, 001 70 Helsinki, puh. Kun teet lahjatilauksen tällä kortilla, lähetämme Sinulle Suomen Luonnon tyylikkään lahjakortin, jolla voit ilmoittaa lahjasta sen saajalle! Tilaan Suomen Luonnon lahjaksi alle merkitsemälleni henkilölle alkaen __}_ 19_ . (03) 21 31 317, Harri Helin Pohjois-Karjala Penttilänkatu 7-9, 80220 Joensuu puh. Suomen luonnonsuojeluliitto 00003 Helsinki VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00510 /845 SUOMEN LUONNON LAHJATILAUS Suomen Luonto on mainio lahja merkkipäiväksi, jouluksi, äitienja isänpäiväksi, uudelle ylioppilaalle, ystävälle yllätykseksi. (05) 411 7358, Kaarina Tiainen Satakunta Otavankatu 11 , 28 100 Pori puh. Posti numero ja -toimipaikka Lahjan antaja (laskutusosoite) Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Puhelin !myös suuntanumero}: Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Eija Koski, vastuullinen kulutus Ilpo Kuronen, luonnonsuoj elusihteeri Johanna Mehtola, toimistosihteeri Sirkka Oinas, kirjanpitäj ä Anna Parkkari, lähiluontoprojekti Ritva Pietiläinen, talouspäällikkö Terho Poutanen, tiedotussiht., päätoirnitt. Tilaukset ja osoitteenmuutokset tulevat voimaan kahden viikon kuluttua ilmoituspäivästä. Tilaushinnat Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenille: Määräaikaistilaus 12 kk 250 mk Kestotilaus 12 kk 235 mk Kestotilaus uudistuu automaattisesti tilausjaksoittain kunnes haluat keskeyttää sen. (0 13) 138 28 1, Ilari Uotila Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu Kajaaninkatu 13, 901 00 Oulu puh. välisten as. (09) 228 081, telefax (09) 228 08200 sähköposti: toirnisto@sll.fi Ma-pe klo 8.30-1 6. Lammi Uusimaa Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh. (09) 409 238 SLL:n nuorisojärjestö: LUONTO-UITTO ry. SUOMEN LUONNONSUOJELUN SÄÄTIÖ Asiamies Ritva Pietiläinen puh. (06) 312 7577, Pirkko-Liisa PemaaAlsramo Varsinais-Suomi Martinkatu 5, 20810 Turku puh. Leena Sjöblom, Vastuu!!. Osoite: Suomen Luonto/Tilaajapalvelu, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Tilaajatunnus !jäljennä vanhasta osoitelipukkeesta lehden takakannessa}: Lähettäjä Allekirjoitus: Nimi: Osoite: Postinumero ja -toimipaikka Puhelin !myös suuntanumero}: ...................... . 11 A 17, 00 150 Helsinki puh. siht. (09) 228 08333 LUONNONKUV A-ARKJSTO Nervanderinkatu 1 1, 00 100 Helsinki puh. SUOMEN LUONNON TILAUS/OSOITTEENMUUTOS Tilaan Suomen Luonnon alkaen __}_ 19_. (0 16) 31 1 550, Tuula Leskelä Pirkanmaa Laukontori 4, 33200 Tampere puh. vs. (09) 228 08 210, 228 08 224, telafax (09) 228 08 200. Lahjan saaja Lahjatilauksen saajan nimi: Osoite: .......................................... O Määräaikaistilaus 12 kk O Määräaikaistilaus 6 kk Kestotilaus 12 kk Olen Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen ja teen tilaukseni jäsenhintaan Teen osoitteenmuutoksen_ Lähettäkää Suomen Luonto alla olevaan uuteen osoitteeseeni alkaen __}_ 19_. (02) 632 6163, Maija T. (09) 228 08206, Satu Hemula-Nieminen Vaasan lääni Wolffintie 36 F 12, 65200 Vaasa puh. (09) 176 633 LllTIOHALLITUS Timo Helle (pj.), (016) 3364 302, Helena Pesonen, Tuovi Kurttio, Janne la111polahti, Hanna Matinpuro, Seija Nerg, Pertti Siilahti, likka Sten, Thomas Wallgren, Jorma Viljanen ALUESlHTEERJT Keski-Suomi Haapalammentie 17 as. (02) 2355 255, Hannu Klemola vs. Suomen Luonto/ Tilaajapalvelu Suomen luonnonsuojeluliitto maksaa postimaksun. Suomen luonnonsuojeluliitto Kolkankatu 9, 00510 Helsinki puh. (09) 228 0822 1 Kotkankatu 9, 0051 Helsinki SUOMEN LUONNONSUOJELUN TUKI Oy Kotkankatu 9, 00510 Helsinki puh
ln his winning entry in the BBC Wildlife Magazine competition, a common tern is just coming out of a plummet fo llowing the successful catching of a fish. Those pass ing the winter as adults include the Camberwell beauty and small tortoiseshell. Isoimmat hirvisonnit painavat meillä noin 600 kiloa, pienimmät kääpiöpäästäiset vajaat kaksi grammaa. The first good pictures of many species, li ke the white-backed woodpecker and brown bear, date from this period. 4-13 Finland gained her independence from Russia in December 19 17. 7. Kärppä, lumikko, naali, metsäjänis, riekko ja kiiruna. Tapani Räsänen feels that in wildlife photography it is important to be full y conversant with the area where one takes pictures. For the first time many endangered invertebrate species have been photographed by Jouko Veikkolainen, among others. In the 1980s and 1990s, old-growth forests have been featured by photographers like Jorma Luhta. This year, too, a Finnish photographer won first prize in the ' in praise of plants' category. Kun pakkasta on ilmassa 40 astetta, metrisen hangen alla on yli 30 astetta lämpimämpää. Large flocks of barnacle geese feed on the lawns. 28-3 1 Tapani Räsänen, FRPS, EFIAP, is a 42 year-old wildlife photographer living in southeastern Finland close to Lake Saimaa. This is the second time a Finnish photographer has won first prize in the general category. Winter in a mountain cranny by Juho Rahkonen pp. Finns have also taken prizes for sets of pictures, or gained an honourable mention in almost every BBC Wildlife Magazine competition. A loitus riippuu linnun kunnosta ja säästä. Hannu Hautala's photograph of golden eagles pairi ng attracted public attention. Suurin on hirvi ja pienin kääpiöpäästäinen. 22-23 Young naturalist and wildlife photographer Juho Rahkonen has discovered hibernating Lepidoptera in a cave in central Finland. On page 8 there is a picture of the Sompio area which was inundated by the Lokka reservoir in 1967. This award can be deemed a Nobel prize in the Field of wildl ife photography. 5. Often it is difficult either to discover the cave's entrance, or to squeeze inside it. Se eristää tehokkaasti lämpöä. For years Räsänen has preferred photographing the common tern. Lehti kertoo terveellisestä ravinnosta, loihtii sivuilleen vuodenaikojen värit, esittelee tuttuja ja eksoottisia eläimiä sekä liikkuu lähellä ja kaukana. Etsimme luonnosta elämyksiä, mutta ruodimme myös pahimpia ympäristöongelmia. ln Finland only a few species of Lepidoptera hibernate as adults. Alkuvuodesta lukijat saavat lehden mukana lennokkaan kotkaliitteen. Earl y in the morning, one can see roe deer and foxes . Todellinen kevätlaulu (reviirilaulu) alkaa sopivan pesäkolon äärellä vasta helmikuun lopulla tai maaliskuussa. The 80th anni versary of the Republic was on 6 December 1997. Butterflies and moths hibernating in cellars and outbuildings are well-known to many people but there have been few observations of these insects overwintering in caves. 4. Räsänen took the photo in a bay of Lake Saimaa not far from his home. Tapani Räsänen, the world's best by Juha Valste pp. tammikuuta 1998. The Saimaa ringed seal became Finland 's nature conservation symbol partly due to pictures taken by Juha Taskinen. Ruokintapaikoilla einehtinyt hyväkunto inen talitiaisko iras voi laulaa jo keskitalven aurinkoisilla suojasäillä. Our series starts with Into Konrad lnha ( 1865-1930), who in the late 1800s was already recording typical Finnish landscapes with outstanding photographic craftsmanship. Sparkling water droplets, the raised wings of the white tern, and the bright red of its bill and feet against a dark background form an arresting composition. Bats and tawny owls make their homes in hollow trees and a pair of eagle owls has for years nested in a derelict factory right next to an old gasometer. National park in Stockholm by Jonna Laurila pp. Children and youths can be taught to understand nature. 58 Lue Luonnosta miten sinäkin voit vaikuttaa oman ympäristösi parhaaksi! SUOMEN LUONTO (Na111re of Finland) Published by the Finnish Association for Nature Conservation Address: Korkankatu 9 00510 Helsinki, Finland Fax: +358 9 228 08 200 ries-old oaks. A large heron colony nests there. SUOMEN LUONTO 12/97. 3. Saimaannorpat voi vat hengittää railoissa, rantojen ja karikoiden jääröykkiöissä sekä erityisissä hengitysavannoissa. In addition to the ancient royal hunting preserves, verdant broadleaf stands, protected areas and city parks, there are residential areas patched with green, and conventional recreation and sports areas. There is a rich flora and fauna. Suomen Luonto on ensi vuonna entistä monipuolisempi, värikkäämpi ja nautittavampi. The purpose of the park is to hait the gradua) whittling away of the city's green areas and to protect Stockholm' s wi ldlife and the treasures of its cul tural heritage. For example, Teuvo Suominen photographed endangered birds of prey. The Ecopark represents a fine example of nature conservation at its best. 2. Founded in 1994, the Ecopark starts at the city centre, continuing from there as a green wedge-shaped strip for a distance of over ten kilometres. SUMMARIES OF THE MAIN ARTICLES Finland's 80 years: a pictorial essay by Antti Halkka pp. 24-26 In Stockholm the world' s fi rst urban national park, Ekoparken, has been established. Translated by Leigh Plester Vastaukset sivun 12 pähkinöihin: 1. Many survive the winter as an egg, larva or pupa. The park provides a sanctuary for endangered organisms, as well as an opportunity for city dwellers to refresh themselves in a variety of ways in the bosom of nature. Sinitiainen (b), viherpe ippo (d) punatulkku (f) ja käpytikka (g) ovat ruoki ntapaikkojen tavallisia talvivieraita. Nuthatches are a familiar sight. Suurin osa haarapääskyistä on päiväntasaajan ete läpuolisessa Afrikassa. The rise of environmental photography occurred in the 1960s. Räsänen 's photographs have been awarded 403 pri zes in photographic competitions throughout the world. Although he says he is 'satisfied' with the picture, he does not consider it his best shot. During the 1920s and 1930s landscape photography was joined by bird photography, whose devotees included Einari Merikallio and Gunnar Granberg. Pri mary features of the Ecopark are its proximity to the sea, luxuri ance, a dash of history, and a large number of several centuSuomen Luonto ilmestyy seuraavan kerran 7 . Since the 1970s, wildlife photography has become more of a profess ional entity. Suomen Luonto has devoted 10 pages to pictures of Finnish nature as seen through the camera Jens during the country' s independence. Nämä pysyvät lumen alla avoimina, kun hylje käy muutaman kymmenen minuutin välein hengittämässä ja rikkoo samalla avantoon muodostuvan uuden jään. 8. Loikkija on ollut kärppä joskus tällaisia kutsutaan kärpän "jänisj äljiksi". ln November 1997 Räsänen won fi rst prize in the general category of the BBC Wildlife Magazine' s photographic competition, considered the toughest in the world. Päästäiset ja muut talvella aktiiviset pikkunisäkkäät e lävät paljon ilmaa sisältävän lumikerroksen alla. Hangen päälle kovalla pakkasella joutunut päästäinen kuolisi muutamassa minuutissa. 6. Esittelemme luonnonsuojelun voittoja ja suojelutyön sankareita. Lapintiirat puo lestaan ovat eteläisen pallonpuoliskon valtamerillä ja ranniko illa, jopa Etelämannerta ympäröivillä ves ialueilla
Jos lumi olisi normaali, kiltisti käyttäytyvä kii nteä aine, luiston tuli si olla lumella sama kuin rantahiekall a. Si raista tähdistä on tullut rumia möykkyjä, jotka ahdistelevat naapureitaan, syövät niitä ja yrittävät paisua yhä suu remmiksi. Miten väritön neste ylipäätään voi muuttua valkoisiksi tähtisikermiksi. Teksti ja ku va: Esko Kuusisto 59. Laskettelija olisi voitu varustaa 200 watin otsalampulla. Jos kaikki kitkalämpö olisi voitu muuttaa sähköksi, ei rinteen valaisuun muuta sähköä olisi tarvittukaan. Laatan riippu va osa on taipunut liki puoliympyräksi, kunnes seinä on tullut vastaan. katon rajapinta on lämmennyt yli nolla-asteiseksi. Tutkijat ovat mitanneet, kuinka paljon kitkalämpöä kehittyy, kun laskettelija viilettää rinnettä alas nykyaikaisilla suksilla 18 metrin sekuntinopeudella. Vesi on ihme aine. Muutaman vuorokauden kuluttua kaikki kauneus on kadonnut. Vaikka lämpötila pysyttelisi pakkasen puolella, muutaman vuorokauden kuluttua ukko selvästi kärsi i riisitaudista. Lumen taipumista voi tutkia vai kkapa rakentamalla lumiukolle pitkät, viistosti sivuille työntyvät jalat. Onko tässä muotojen moninaisuudessa sitä paitsi mitään järkeä, kun hangessa heti käyvät töihin kiteitä tuhoavat voimat. Fyysikot patistavat meitä myös ihmettelemään, miksi suksi liukuu niin sujuvasti. Mikähän teho muuten tarvittiin vetämään laskettelija ylös. Luiston ohella lumessa on myös joustoa. Lumilaatan sisäinen lujuus on ollut niin suuri, että murtumaa ei ole syntynyt. Ja miksi tähtien ohella taivaalta leijuu alas levyjä, neulasia, prismoja ja jopa lankarullan muotoisia kiteitä. Sen kiinteä olomuoto on vielä ihmeellisempi . Kun rakennus on lämmittämätön, sulamisvettä on jäätynyt lumipeitteen alaosiin. Oheisessa kuvassa lumi esittelee nämä molemmat taidot. Tällöin maaperästä nousee lumipeitteeseen vesihöyryä, josta syntyy suuria, kauniita kuurakiteitä. Kattohanki on yhtenäisenä laattana liukunut ehkä kymmenen sentin tuntinopeudella räystään yli. Erityisen tehokasta uusien kiteiden rakentelu on hangen pohjalla, jos maaperä ei ole roudassa. Päivällä suojasään jatkuessa lumen ja L__ S OMEN LUO TO 12/97 IHME JUTTU --------Luisto ja jousto Katon lumipeite on luistama ja joustanut murtumatta. Toisaalta hangessa syntyy myös uusia kidemuotoja, ellei lumi ole kauttaaltaan nollaasteista. Ei suksen luisto tietysti täydel listä ole, vaikka suksitehtailijat ovat vuosikymmenien ajan kehitelleet uusia pohjamateriaaleja. Katolla lepäävä lumipeite on osittain sulanut