uomen Metsästys ja luonnonsuojelu Tammelan Pernunnummi Uuttukyyhky Lokkisota Kytäjän ilves N:O 2 15 VUOSIKERTA 1956
t 900 mk, nahkaselk. 551 kookasta sivua, 602 kuvaa, joista 13 monivärlstä, 53 piirrosta Ja levinnelsyyskarttaa. . WSOY. Vaikutus on sykähdyttävän elävä, riemastuttava.,> (Tri Reino Kalliola, US) »Luonnon ystävä viettää juhlahetkiä teoksen ääressä. Kirjan kuvia ei hevin väsy (Leht. Hinta kangask. 2300 mk. II osa, joka esittelee matelljat, sammakkoeläimet, kalat Ja selkärangattomat, ilmestyy ensi vuonna. Kuvituksensa runsaudessa ja laadussa se ylittää kaikki edeltäjänsä. •• PEKKA NUORTEVAN loisteliaasti kuvitettu s u u r t e o s • Kaikki Suomessa luonnonvaraisina esiintyvät eläimet metsän jättiläisistä luonnon pienimpiin olioihin • Tähän mennessä ilmestyneistä laajin ja yksityiskohtaisin yhtenäiskuvaus maamme koko eläimistöstä • Kustakin lajista tieteen uusimpiin tutkimustuloksiin perustuva eloisa esittely SUOMEN ELAINKUVASTO »Harvinaisen juhlava teos. Heikki Väänänen, HS) I osassa kaikki Suomen nisäkkäät ja linnut. . Tunnustan valvoneeni pari yötä syvän mielihyvän vallassa
Sen seikan harkitsemisen, missä määrin eläinten tappaminen johon vielä liittyy se vaara, että otus vain· haavoittuu ja jää kitumaan vain virkistyksellisen harrastuksen tai huvin vuoksi voi tulla kysymykseen, Suomen Luonnonsuojeluyhdistys jättää kunkin omaksi asiaksi. Sen sijaan on varsinkin oravan ja maahamme varta vasten tuodun piisamin metsästyksellä edelleenkin sivutulojen tuottajana harjoittajalleen ja turkiskaupan kannalta taloudellista merkitystä. 'Yhdistys kuitenkin suosittelee varsinkin nuorisolle, joka ei vielä ole omaksunut met. Kun tämä seikka on ollut omiaan aiheuttamaan yleis1ssä käsityksissä sekaannusta ja kun se on eräillä tahoilla haluttu tulkita merkiksi kielteisestä suhtautumisesta metsästykseen yleensä, Suomen Luonnonsuojeluyhdistys pitää tarpeellisena esittää asiasta seuraavan periaatelausuman. urheilumetsästystä, joka ei t uota harjoittajalleen taloudellista hyötyä. Edelleen on luonnollista, että ihmiselle tai hänen toimeentulolleen vahingollisten eläinten kantaa on vähennettävä silloin, kun nämä eläimet muutoin lisääntyisivät haitallisessa määrässä, Mutta verrattomasti suurin osa nykyisestä metsästyksestämme on vain pelkkänä ajanvietteenä tai virkistyksenä harrastettua ns. Milloin tämän harrastuksen aiheuttama verotus on niin pieni, •ettei sillä ole eläinkantojen vähentäjänä käytännöllistä merkitystä, kysymys urheilumetsästyksen oikeutuksesta on puhtaasti eetillinen kysymys. Tämän vuoksi ja kun näiden eläinten metsästyksellä pyritään korjaamaan talteen ylijäämää, jonka luonto itse muutoin tuhoaisi (orava) tai joka liian runsaana aiheuttaisi monenlaista vahinkoa (piisami), ei luonnonsuojelun taholta ole tähän metsästykseen puututtu. Tällä metsästyksellä voi osaksi olla se vahinkoja torjuva merkitys, johon edellä viitattiin, mutta enimmäkseen on kysymys vain pelkästä harrastuksesta ja huvista. Varsinkin Pohjois-Suomessa on myös paljon metsästäjiä, joiden perheiden ruokatalouteen riista yhä kuuluu tärkeänä lisänä. · Kuten tunnettua on varsinaisen ammattimetsästyksen aikakausi maassamme jo sivuutettu. N:o 2 Suomen Luonto LUONNONSUOJELUN A A NENKANNATTAJA 15 VUOSIKERTA Metsästys ja luonnonsuojelu 1956 Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on eräiden metsästystä koskevien kysymysten osalta joutunut ottamaan toisen kannan kuin metsästysalan viranomaiset ja järjestöt
2. Joka tapauksessa pelkkänä huvina harjoitettu urheilumetsästys on tuomittavaa siltä osaltaan, kuin se johtaa luontaisten eläinkantojen vähenemiseen. Christiansen. Valter Keltikangas. Olen tuntenut yhtä varhain ja samantapaista voimakasta vetoa urheilumetsästykseen kuin luontoon yleensä ja. Myös jonkin eläinlajin hyödyllisyyttä tai vahingollisuutta arvosteltaessa on aina otettava huomioon yleinen etu ja biologiset tosiasiat eikä vain urheilumetsästyksen näkökohdat. arvostan jatkuvasti todellisen ammattieränkävijän vaativaa leipä.työtä sekä siinä. Yksinomaan tämän harrastuksen etujen vuoksi ei liioin voida ryhtyä petoeläinten hävittämiseen tai muihin sellaisiin riistanhoitotoimenpiteisiin, jotka ovat omiaan johtamaan muiden eläinlajien vähenemiseen tai alkuperäisen luonnonkuvan keinotekoiseen muuttumiseen. Valok. taitoa., kokemusta ja luonnontuntemusta, mutta vaihdettuani omalta osaltani metsii.stysha.rrastelun luonnonsuojeluha.rrastuksiin katson kuitenkin saaneeni enemmän tilalle kuin mitä olen menettänyt. sästystottumuksia, sellaisia harrastusmuotoja kuin esimerkiksi eläinten elämän seuraaminen kiikarilla tai valokuvaus, jotka tuottavat yhtä paljon jännitystä kuin metsästys ja joilla on muutoinkin sekä urheilun ja virkistyks.en kannalta yhtä paljon ja luontoon tutustumisen osalta enemmän myönteisiä puolia kuin metsästyksellä. Repolainen riistapolullaan. hankittua. A. Luonnonsuoj elutyöstä joka kohdistuu sekä kasvien ja eläinten että geologisten muodostumien ja maisemien, sanalla sanoen koko luonnon suojeluun ja hoitoon metsästystä ja riistanhoitoa koskevat kysymykset ovat vain yksi, mutta siksi tärkeä osa, että Suomen Luonnonsuojeluyhdistys katsoo velvollisuudekseen edelleenkin seurata myös tämän alan kehitystä. Tällaiset toimenpiteet voidaan hyväksyä vain sikäli, kuin niillä on huomattava taloudellinen tai yleinen merkitys
Karu, mutta kaunis Sa,Joistenjärvi Tammelan ylängöllä. Hän saa tuntea todellista löytöretkeilijän iloa osuessaan yhä uudestaan milloin lettomaisille soille, milloin taas laajoillekin lehtomaisten metsien alueille, lehtokorpiin ja reheville lehtoniityille. Teitä ja asutuskeskuksia on täällä vähän, ja niiden välillä on melko laajoja harvaanasuttuja metsäja suomaita, joita on yleensä pidetty kasvistollisesti karuina ja yksitoikkoisina. Kasvistollisesti mielenkiintoisimpia paikkoja koko Tammelan ylängöllä on Pernunnummen seutu Tammelan ja Lopen rajalla.. Alueella samoileva luonnontutkija päätyy kuitenkin yllätyksekseen toisenlaisiin tuloksiin. Tammelan Pernunnummen kasvistosta Tauno Toivonen Viime vuosiin saakka on Lounais-Suomen s1samaa, varsinkin Tammelan ylänköseutu, ollut luontonsa puolesta sangen huonosti tunnettu
120 m ja keskemmällä 126-127 m merenpinnan yläpuolella. lajit esiintyivät yhdessä. Niinpä päätemoreeniharjanteen pohjoisrinteellä on rehevää lehtoa, jonka lajivalikoimasta muutamia esimerkkejä: niinipuu, näsiä, kuusama, taikinamarja, soikkokaksikko (Listera ovata), lehtotesma (Milium), lehto-orvokki (Viola mirabilis), musta konnanmarja (Actaea spicata), rohtoimikkä (Pulmonaria), metsävirna ( V icia silvatica) ja pussikämmekkä (Coeloglossum). Nykyään tämä nummi on reunaosissaan n. Paitsi harjuja hiekkakasveille on Pernunnummen seutu voinut tarjota sopivia kasvupaikkoja useimpien muidenkin lajiryhmien edustajille. pysty lehtoluste (Brachypodium pinnatum), metsä-maarianheinä (Hierochloe australis), sikojuuri (Scorzonera humilis), nuokkukohokki (Silene nutans), lehto-neidonvaippa (Epipactis helleborine), metsänätkelmä (Lathyrus silvester), syyIäinen linnunherne (L. 4 Tämä johtuu ehkä siitä, että suurin osa nummea ja useimmat harjut ovat vielä tutkimatta. Päätemoreeniharjanne taas kohoaa jopa 163 m korkeuteen, siis lähes 40 m nummen pinnasta. Luonnonsuojelualuetta tästä erikoislaatuisesta luonnonmuodostumasta valitettavasti tuskin saadaan, sillä se kuuluu yhteismetsään. Tähän mennessä ovat löytyneet kellertävä keulankärki (Oxytropis campestris) kahdesta paikasta sekä kangasajuruoho (Thymus serpyllum), kanervisara (Carex ericetorum) ja hietaorvokki ( V iola rupestris) useasta paikasta. Myös . Kuivemmilta paikoilta tämän harjanteen rinteiltä ovat löytyneet vielä mm. Kasvupaikkaolosuhteittensa monipuolisuuden ansiosta Pernunnummen seutu on muodostunut harvinaisen antoisaksi kasvistolliseksi aarre aitaksi, joka on vuosi vuodelta kyennyt tarjoamaan yhä uusia yllätyksiä. Varsinaisia harjuja hiekkakasvej a ei Pernunnummen alueelta ole kuitenkaan toistaiseksi löytynyt kovinkaan monta. Mutta niinpä tässä harjukeskuksessa onkin sangen vaihteleva pinnanmuodostus ja mikroilmasto, edulliset maaperätekijät ja vielä korkeita huuhtoutumattomia maastonkohtia, siis mitä parhaat edellytykset jääkauden loppuaikoina ja myöhemminkin saapuneille lajeille säilyä nykyaikaan epäsuotuisimpienkin kausien yli. Tässä kohdassa kulkee Tammelan ylängön poikki ympäristöään hieman matalampi laaksoalue, johon on sijoittunut sekä mahtavia harjuja että sitä vinosti leikkaava päätemoreeniharjanne, joka on osa Kolmatta Salpausselkää. tämän alueen kautta kulkeva harjujono on hyvin huomattavalla tavalla osallistunut nummen muodostamiseen. Tämä harjanne on syntynyt mannerjääjäätikön pysähtyessä pitemmäksi ajaksi näille seuduille. Varsinaisen nummen kohdalla se on tasoittunut m~lkein huomaamattomaksi, mutta jatkuu mahtavina harjanteina sen kummallakin puolella olevilla alavammilla seuduilla. montanus) ja peltovirvilä (Vicia hirsuta). Koko nummi ei ole suinkaan yhtämit. Varsinkin keulankärki muodostaa laajoja kauniita kasvustoja eräällä avoimella harjunrinteellä aivan nummen länsireunalla, missä kaikki em. Sen juurella lainehtinut jäinen meri on tällöin ehtinyt huuhtoa siitä runsaasti aineksia, jotka ovat kerrostuneet matalaan veteen harjanteen kaakkoispuolella muodostaen kilometrien laajuisen, aikoinaan merenpinnan tasoon ulottuneen Pernunnummen. Vaikka tämä harjanne onkin toistaiseksi hyvin säilynyt kulttuurin vaikutukselta, täytynee kahta viimeksi mainittua lajia pitää merkkeinä ihmisen toiminnasta
Mutta kun oli kulunut kolmisen viikkoa, ei paikalla ollut 5. Omalaatuinen kämmekkä, metsänemä, jonka vain harva kasvintutkijakaan on nähnyt. Eräästä tällaisesta multavasta mustikkatyypin notkelmasta löysin pari vuotta sitten yllättäen muutaman yksilön vaaleanpunaista, suurikukkaista, hauraan läpikuultavaa kämmekkäkasvia. En ollut tietenkään uskoa silmiäni, mutta totta se oli: olin saanut tutustua salaperäiseen metsänemään (Epipogium). Viikon kuluessa tämä hieno perhe lisäsi lukuaan peräti kolmeenkymmeneen yksilöön. taista kuivaa männikköä, vaan siellä täällä esiintyy myös kirkassilmäisiä lampia rantanevoineen sekä tuoreita pikku notkelmia
Vain pieni harjun juurella sijaitseva kalanviljelyslaitos kukkapenkkeineen rikkoo puronvarren rauhaa. Itse Onkilampi on lähes kilometrin pituinen, matalapohjainen ja kapean suoreunuksen ympäröimä. Monet niistä ovat saapuneet tänne kenties jo niihin aikoihin, kun sopivia kasvupaikkoja alkoi nousta merestä jääkauden loppuaikoina. On Pernunnummella sentään vesienkin suhteen joitakin erikoisia piirteitä. Sitä paitsi koko puronvarsi on kärsinyt laiduntamisesta. Aivan puron partaalle uskaltautuvat lehtomatara (Galium triflorum), velholehti (Ciroaea), rohtoimikkä, huopaohdake, lehmus ja monet muutkin vaateliaat lajit. Vain vähän matkaa kalahautomosta alaspäin kasvaa seudun suurin harvinaisuus. Lammesta lähtevä purokin on pitkän matkaa melkein kasvitonta, kunnes kahden harjun välissä aivan karulla pienellä rämeellä virratessaan sen rannoilla näyttäytyy valtavia hetesara(Carex acutif ormis) kasvustoja. Jo hetesarapaikalla oli metsänhakkuuala, ja alempana kulkee puron poikki maantie ja pari polkua. Tosin ei täällä ole enää muutenkaan kaikkialla koskemattomuuden tuntua. Innokkaista etsiskelyistä huolimatta en löytänyt edes käenkaalia. Paikoin esiintyy sentään tuuheita sammal-, näkinruohoja ärvia(Myriophyllum alterniflorum) kasvustoja. Lammen kasvillisuus on melko vähäistä. Vesikasvillisuus on tällä nummialueella 1 uonnollisesti melko köyhää. Hieman ylempänä, nummitasanteen reunalla, kasvoi sielläkin tavallisia kuivien paikkojen lajeja: sianpuolukka (Arotostaphylos uvaursi), kalliokielo (Polygonatum odoratum), keltatalvikki (Pyrola ohlorantha), keltalieko (Lyoopodium oomplanatum) ja häränsilmä (Hypoohoeris maoulata). Rantakasveista mainittakoon erityisesti Saarijärven rannalla kasvava piukka sara (Carex elata) ja nummen itäreunalla erään puron varrella kasvava nevaimarre (Lastrea thelypteris). Sen pohjalla on lukuisia lähteitä, jotka saavat vetensä nummen uumenista. Nämä kuten useimmat muutkin nummella ja sen reunoilla sijaitsevat lammet ovat laskujoettomia. enää merkkiäkään harvinaisista vieraista. Ainoa erikoisempi laji oli kirkiruoho (Gymnadenia conopsea). Aivan puron varrella siihen viettävällä hetteisellä ja melkein puhtaalla rahkasammalalustalla näkyy kuusten varjossa metsälitukan (Cardamine flexuosa) hentoja varsia. Niinpä Saarijärven lähistöllä on kaksi pientä nevareunaista, mutta kirkasvetistä suolampea, joista toisen pohja on yhtenäisen rahkasammalmaton, toisen !imaisten levämassojen peitossa. Seuraavana kesänä ne sentään jälleen ilmestyivät näkyviin pitkästä kuivasta kaudesta huolimatta, tosin harvempilukuisina. Tätä pienikukkaista lähde. äistä 6 lammista olen tutkinut vam nummen länsipäässä sijaitsevan Onkilammen, josta alkavan lähdepuron varrella viihtyy lukuisia harvinaisia lajeja. Tämän löytöpaikan Iajisto ei ainakaan ole pilattu muilla >>hienoilla>> kasveilla, sillä .sen vaateliaimpia lajeja on tavallinen run'Baasti esiintyvä iso talvikki (Pyrola rotundifolia). iso lumme (Nymphaea alba), heinäpalpakko (Sparganium angustifolium), äimäruoho (Subularia) , vaalea lahnaruoho (lsoetes eohinospora) ja nuottaruoho. Vain joillakin harvoilla on laskupuro. Sitten kasvillisuus alkaakin vähitellen rehevöityä. Keskellä nummea sijaitsevassa Saarijärvessä viihtyvät sentään mm
Vaikka vain pieni osa tästä suosta on paremmanlaatuista lettorämettä, niin se on kyennyt keräämään harvinaisen monta hauskaa lajia, joista osa kasvaa tosin aivan puron tuntumassa. Nämä parin vuoden sisällä tehdyt löydöt viitannevat siihen, että tätä helposti huomaamatta jäävää reliktilajia tultaneen vielä löytämään muistakin samanlaisista paikoista. dioeca), hento sara (0. konnanliekoon (Lycopodium inundatum), punakämmekkään (0rchis incarnatus) ja kolmeen tavalliseen runsaasti kukkivaan vesiherne( Utricularia) lajiin. Sen jälkeen puro saapuu rämeelle. Sitten ylitetään tai alitetaan maantie ja sivuutetaan vanha mylly. Näistä mainittakoon nummen etelärannalla oleva laaja ja koskemattoman tuntuinen Purinsuo. gracile), niitty-maarianheinä (Hierochloe odorata), rimpivihvilä (Juncus stygius), suovalkku (Malaxis paludosa), harajuuri (0oralliorrhiza), suokorte ja korpiorvokki. tenella), lettovilla (Eriophorum latifolium), hoikka villa (E. Äsken mainitusta metsälitukan kasvupaikasta alaspäin mentäessä puronvarsi muuttuu ryteikköisemmäksi ja hetteiseksi. Täällä alkaa puron vartta reunustamaan ilmestyä suurimättäinen, ruskealatvainen röyhysara (0arex appropinquata). Olisi erittäin toivottavaa saada arvokkaimmat kohdat tämän puron varrelta luonnonsuojelualueiksi. Puro saa tämän korkean harjun juurella sijaitsevan nevan lähteiköistä lisävettä, ja sen kasvilajien lukumäärä kohoaa. Kuvasta oikealle isoja hetesarakasvustoja. Onkilammen puro. Vaikka puron seuraaminen viehättäisikin, kannattaa silti poiketa tutustumassa nevankin kasveihin. Vuorokukkainen ärviä, pikkuvita (Potamogeton pusillus), rento vihvilä (Juncus supinus), jokileinikki (Ranunculus lingua) ja rantalemmikki (Myosotis caespitosa) sekä rantapenkereellä kasvava korven alvejuuri (Dryopteris cristata) kartuttavat luetteloamme. 7. Ja vielä kerran, lampareisen neva-alueen reunalla, tulee vastaan hetesarakin. Pernunnummen liepeillä on vielä muitakin mielenkiintoisia soita. Joitakin esimerkkejä monipuolisesta lajivalikoimasta: röyhysara, nuijasara (0arex Buxbaumii), äimäsara (0. Suurin osa tätä suota varsinkin keskusta on karua lampareista tupasluikka(Scirpus caespitosusrämettä, missä pesii kurkia ja pieni, ehkä jo sukupuuttoon h~vitetty harmaalokki-yhdyskunta sekä järripeippo. Joitakin metsälitukkayksilöitä on vielä pajupensaiden juurella. Valitettavasti tämä suo on osittain karjan laitumena. Jos onnistuu pysyttelemään ohuen rahkasammalpeitteen pinnalla, saa tutustua mm. hetteikköjen kasvia on Suomen mantereelta löydetty aikaisemmin vain Luumäeltä Salpausselän eteläpuolelta (Tauno Ulvinen, 1952)
Lajin kuherruskin poikkeaa selvästi sepelkyyhkyn äänestä.. Jatkamme matkaamme ja tulemme haapaa kasvavaan sekametsään, mikä on lajin tyypillisintä pesimäympäris8 töä. Itäreunalla on jo oikeata lettoa, missä lettovillan ohella viihtyvät useimmat edellä mainitut enemmän tai vähemmän vaateliaat s~okasvit. Tunnemme sen uuttukyyhkyn, erään varhaisimman muuttolintumme ääneksi. Uuttukyyhkyn höyhenpuvusta puuttuvat myös sepelkyyhkylle luonteenomaiset valkeat siipijuovat ja kaulatäplät. Etenemme kuitenkin vielä pienen matkan. Mutta tämä ei itse asiassa ole kuitenkaan yllättävää kun ottaa huomioon, että näiltä main on uusimpien geologisten karttojen mukaan löydetty amfiboliittiesiintymiä ja jopa kalkkikiveäkin amfiboliitin ja kiillegneissin kontaktipaikoissa. Ehdimme kuitenkin saada jonkinlaisen käsityksen uuttukyyhkyn ulkonäöstä. Lintu on kuitenkin valpas ja varovainen. Nyt olemme jo lähellä kyyhkyä ja aloitamme hiivinnän. Uuttukyyhky, metsiemme salaperäinen asujain Ilkka Koivisto Jos kauniina alkukevään aamuna suuntaamme retkemme johonkin vanhaa metsää kasvavaan maastoon Etelä-Suomessa, saattaa yht'äkkiä kantautua korviimme erikoinen ääni, lyhyt, matala kuherrus. Niinpä sen luoteisreunalla kasvavat mm. Se kiinnitti huomiomme ehkä nimenomaan sen vuoksi, että muiden lintujen ääntely on siihen aikaan vielä varsin vähäistä. Kirjaimin voimme sen merkitä: huu-u. On merkillistä, että jokin harjukeskus vierusnummineen saattaa loihtia omalle alueelleen ja lähiympäristöönsä niin moninaisen ja rikkaan kasvimaailman kuin Pernunnummen seuduilla. Sen ääni tuntuu kuuluvan läheisen metsikön tuonpuoleisesta reunasta, mutta sinne saavuttuamme huomaamme kuhertelevan linnun olevan vielä kauempana. Silloin lintu lähtee lentoon suuren puun latvaoksalta ja katoaa nopeasti silmistämme. Valokuvat kirjoittajan. vaalea sara (Oarex livida), ruskea piirtoheinä (Rhynchospora /usea), rimpivihvilä ja suovalkku. Lähdemme tutustumaan kuhertajaan tarkemmin. Tälläkin suolla on paikoin lettomaisia piirteitä. Tämä suo on merkittävä myös siksi, että sen vedet virtaavat kolmelle eri taholle: Loimijoen, Lohjan ja Vanaj an vesistöihin. Se lopettaa ääntelynsä, ennen kuin saamme sen näkyviimme. meillä uuttukyyhkyä paljon yleisempi. Lintu oli noin kesykyyhkyn kokoinen ja näytti paljon tummemmalta kuin sen sukulainen sepelkyyhky, joka o:g
Joskus voi uuttukyyhkykoiras pesimäpaikalleen saapuessaan kuitenkin muuttaa tavallisen matkalentonsa soidinlennoksi, joka tällöin on suoraviivaista. Samalla koiras kohottaa pyrstönsä sitä levittäen ja riiputtaa hieman siipiään. Se pitää pyrstönsä koko ajan alhaalla ja kumarrellessaan pyörii paikallaan. Metsojen ja teerien kevätsoitimesta ei puutu voimaa eikä salaperäistä tenhoa, uuttukyyhkyjen soidin on kaunista, kepeää leikkiä. Lentäessään se kohoaa jonkin verran ja alkaa samalla kaartaa. Uuttukyyhkylle ei tällainen pyöriminen sovellu, sillä se voisi helposti päättyä oksalta horjahtamiseen, mikä ei varmaankaan olisi omiaan ko9. Ehkä koiraskyyhky yrittää sen avulla hurmata lähistöllä oleskelevia naaraita. A!:J.e;.-':'.'~_ ~ -,_,_::;:,._:,';,_ 2=-~s;--~--~ ~~=-=~ . Sitten lintu äkkiä muuttaa lentonsa liukumiseksi, jolloin siivet ovat kohotettuina vinosti ylöspäin. Ei voi olla ihastumatta siihen sulavuuteen, mikä on ominaista lintujen esityksille. Uuttukyyhkykoiras suorittaa tämän siten, että se pysähtyy oksalla istuvan valittunsa eteen ja suorittaa kaulahöyhenensä pörhistäen ja silmänsä sulkien syvän ja hitaan kumarruksen. Uuttukyyhkykoiras aloittaa soidinlentonsa lähtien oksalta lentoon syvin, hitain siiveniskuin. Toisinaan voi nähdä useiden uuttukyyhkyjen suorittavan samanaikaisesti soidinlentoaan jonkin metsänaukeaman tai pienen niityn yläpuolella. Kumartaessaan lintu kuhertaa hiljaa ja napsauttaa pari kertaa nokallaan. Soidinlennon merkityksestä ei tiedetä mitään varmaa. Liukuessaan se hieman laskeutuu ja palaa kaartamisen vuoksi suunnilleen lähtöpaikkaansa. Paitsi kuhertaen ilmaisee uuttukyyhky keväällä olemassaolonsa soidinlentonäytöksin. Kesykyyhkykoiras käyttäytyy kumarrussoitimen yhteydessä toisin. Varsinainen kosinta tapahtuu kyyhkyjen maailmassa niin sanotun kumarrussoitimen muodossa. Uuttukyyhkyn soidinlennon rata on jokseenkin ympyrän muotoinen. Uuttukyyhky suorittaa soidinkumarruksensa
10 Tällainen työnjako -on ominaista muillekin kyyhkylajeille. Tämän huomioon ottaen voidaan pitää mahdollisena, että laji voi joskus pesiä kolmastikin kesän' kuluessa, sillä pesäpoikasia on tavattu toukokuun alkupuolelta aina. Emojen. Koska poikasten kupuun mahtuu runsaasti ruokaa kerrallaan, ruokitaan niitä yleensä melko harvoin, tuskin 10 kertaa vuorokaudessa. Kuten useimmat kyyhkyt, munii uuttukyyhkykin vain kaksi munaa. Uuttukyyhkyn soidinlentoympyrä. Haudontavuorojen vaihto tapahtuu kullakin parilla erittäin säännöllisesti, melkeinpä minuutin tarkkuudella. Kun uuttukyyhkyn poikaset pystyvät tulemaan toimeen ilman emojen lämmitystä, nämä käyvät pesällään vain joitakin kertoja päivässä. Keski-Euroopassa uuttukyyhkypari voi kasvattaa yhtenä pesimiskautena jopa neljäkin poikuetta lentokykyisiksi. Uuttukyyhkykoiras kerää pesäainekset, ja naaras taas puolestaan hoitaa niiden sijoittelun paikalleen kolossa. Uuttukyyhkyt pesivät meillä säännöllisesti kaksi kertaa kesässä. Poikaset saavat sitä työntämällä nokkansa syvälle emon suuhun. Kyyhkyt ruokkivat poikasiaan aluksi kuvusta erittyvällä maitomaisella nesteellä. Koiras hautoo aamupäivästä myöhään iltapäivään kaikkiaan noin seitsemän tuntia, naaras muun ajan vuorokaudesta. Nyt koiraskyyhky lentää lähellä olevaan aikaisemmin valitsemaansa pesäkoloon laji ei siis tee pesäänsä puun oksalle niinkuin sepelkyyhky ja alkaa äännellä siellä erityistä pesäkutsua, joka on matalaa kuherrusta. Oikealla lentoa syvin siiveniskuin, ylinnä liukulento alkamassa. Haudonnassakin on puolisoiden välillä työnjako. Uuttukyyhkyn poikaset viipyvät pesässä noin neljä viikkoa, ja ne ovat sieltä lähtiessään täysin lentokykyisiä. Usein ne ryh·tyvät puuhaamaan uutta pesyettä edellisten poikasten ollessa vielä pesässään. Emo pumppaa nestettä kuvusta erityisen oksennusliikkeen avulla. Jos taas naaras ei pidä koloa sopivana, se lähtee pois, jolloin koiras useimmiten ryhtyy seuraatr1aan sitä. Haudonta-aika on suhteellisen lyhyt, noin 17 vuorokautta. Jos uuttukyyhkynaaras on mieltynyt kumartelevaan koiraaseen, se osoittaa tämän suorittamalla kepeän hypyn koirasta kohti. syyskuun alkupäiviin asti. Poikasten vartuttua ne saavat ravinnokseen emojen kuvussa pehmenneitä siemeniä. Siinä tapauksessa, että naaras hyväksyy tämän kolon, se lentää sinne. Tällöin tilanne muuttuu sikäli, että naaras suorittaa yksin uuden kolon etsinnän ja koiras seurailee sitä toimettomana. hottamaan kosijan arvoa mielitietyn silmissä. Kun pesäkolo on hyväksytty, alkaa pesänrakennus
Täällä ., oli kaikUuttukyyhky ruokkii jo isoksi kasvanutta poikastaan. Uuttukyyhkypuolisot sensijaan pysyvät yhdessä koko pesimäkauden ja myös sen jälkeenkin. Sepelkyyhkyn laita on tässä suhteessa ilmeisesti toisin, sillä hyvin usein näkee loppukesällä neljän sepelkyyhkyn muodostamia pikku parvia. Meillä tällainen pesäpaikka on melko harvinainen, 'ja vain kerran olen onnistunut löytämään sellaisen. Oksalla istuessaan kyyhkyt taistelevat nokkien ja siipipankoilla iskien. Uuttukyyhkyn pesäpaikkojen puute johtuu useista seikoista. Tämän tapaiset >>korvikeasunnot» ovat Englannissa sangen yleisiä, sillä siellä ei palokärjen puuttumisen vuoksi ole läheskään riittävästi puunkoloja. siivillään räpiköiden. Tärkein syy on jatkuvasti voimaperäistyvä metsänhoito. Koloista on kuitenkin kova puute, minkä vuoksi uuttukyyhky voi joskus pesiä kallionhalkeamiin. Arvaamattoman paljon vähentää uuttukyyhkyn pesimismahdollisuuksia myös kilpailu pesäpaikoista muiden lajien kanssa. Useimmiten nämä ovat palokärjen entisiä pesäkoloja. Tällöin on varmastikin kysymys emoista ja niitä seuraavista toisen pesyeen poikasista. Kerran olen tavannut muutaman uuttukyyhkyn pesän hylätystä rakennuksesta. Uuttukyyhkyt käyvät keskenään kovia kamppailuja vähälukuisten kolojen omistamisesta. Hoitotoimenpiteiden yhteydessä on kolopuut kaadettu metsistämme vähiin, ja uusien syntyminen estyy metsänhakkuiden takia. Kouriintuntuvan osoituksen naakan kiusallisuudesta sain pari vuotta sitten Halikossa Vaisakon lehtoalueella. · Harvalukuisia, uuttukyyhkylle sopivankokoisia koloja pyrkivät saamaan haltuunsa myös naakka, tarhapöllö, lehtopöllö ja telkkä. Jokainen näistä lajeista on kilpailijana uuttukyyhkyä voimakkaampi. Kuten jo on mainittu, uuttukyyhky valitsee pesäpaikakseen tavallisesti puunkolon. Belgiassa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että kerran toistensa kanssa parin muodostaneet uuttukyyhkyt palaavat muuttomatkoilta yhdessä takaisin entisille pesimäpaikoilleen vuosi vuoden jälkeen pesien hyvin usein vanhaan pesäpuuhunsa. ja poikasten välinen side katkeaa pian tämän jälkeen. Ylivoimaisesti haitallisin on naakka, joka kulttuurin leviämisestä hyötyen on viime aikoina lisääntynyt tavattomasti. 11. Muutamia kertoja olen nähnyt, miten linnut tapellessaan lentävät ilmassa kiivaasti yhteen'
Alkuperäisissä olosuhteissa, entisissä koskemattomissa metsissä, tämä laji on epäilemättä ollut varsin tavallinen. Muutamia vuosia sitten muuan lintujenharrastaja löysi eräästä kolosta pesän alta kuolleen uuttukyyhkyn, jonka naakka ilmeisesti oli surmannut. Tämä väheneminen on hieman hidastunut telkkiä varten asetettujen pönttöjen ansiosta, joihin osa uuttukyyhkyistämme on alkanut pesiä. kiaan parikymmentä koloa vanhoissa lehmuksissa ja tammissa. Niihin asettuikin heti uuttukyyhkyjä, mutta ilo jäi lyhytaikaiseksi, sillä pian naakat valloittivat nämäkin pesimäpaikat. 12 kojen ja uuttukyyhkyjen kamppailut voikat olla viimemainitulle. Pesimismahdollisuuksien jatkuva väheneminen pienentää ilmeisesti kaiken aikaa uuttukyyhkykantaåmme. Pesäkolojen niukkuutta aiheuttaa vielä eräs seikka, jonka merkitys edellisiin verrattuna on kuitenkin pieni. Eräs toinen tapaus Vaisakosta osoittaa, miten tuhoisia naakUuttukyyhkyn elinpiiriä Halikon Vaisakosta. Mutta eräänä aamuna huhtikuun puolivälin jälkeen koko parvi lensi Vaisakkoon, ja jokaisen kolon otti naakkapari haltuunsa, oli niissä uuttukyyhkyjä tai ei. Uuttukyyhkyjen käyttäessä samaa koloa monta vuotta se vähitellen täyttyy pesäaineksista ja poikasten ulostuksista, joita kumpiakaan emot eivät koskaan kanna pois. Näihin tietenkin voi asettua myös muita lintuja, mutta jos pönttöjä on useita, ei kilpailijoista ole suurtakaan haittaa naakkaa lukuunottamatta. Täysin koskemattomissa valtionpuiston osissa, niin sanotuissa säästömetsissä, on uuttukyyhky eräs luonteenomaisimmista lajeista. Läheisillä pelloilla liikkui samaan aikaan suuri naakkaparvi kaiket päivät aterioiden. Tätä käsitystä tukee se seikka, että Evon valtionpuiston alueella, missä vielä on runsaasti vanhoja onttoja puita koloineen, uuttukyyhky on melko yleinen, sepelkyyhkyä selvästi runsaslukuisempi. Huhtikuun alkupuolella tänne oli asettunut useita uuttukyyhkyparej a, jotka valitsivat itselleen pesäkolot. Tämän vuoksi kolot vähitellen käyvät pesimiseen kelpaamattomiksi. Onneksi naak-· kaa ei vielä tavata uuttukyyhkyn koko. Yritin parantaa uuttukyyhkyjen asemaa kiinnittämällä puihin muutamia pönttöjä. On varmaa, että kolojen puute on pääsyynä uuttukyyhkyjen harvalukuisuuteen. Olisi kuitenkin aiheellista ryhtyä rakentamaan ja sijoittamaan metsiimme pönttöjä eli uuttuja nimenomaan uuttukyyhkyjä varten
Jos kanta taas kasvaisi nykyisestään tuntuvasti, voisi uuttukyyhkystä ehkä muodostua melko yleinen metsästyksen kohde, mikä taas kenties vähentäisi muihin riistalajeihimme kohdistuvaa ankaraa verotusta. Ainakin sellaisessa tapauksessa olisi syytä toimia, kun jokin laji lisääntyy toisen kustannuksella, kuten naakan ja uuttukyyhkyn suhteen on asian laita. 1600luvulla pyydettiin helmiä Varsinais-Suomessakin ja 1700-luvulla vielä monin paikoin Etelä-Suomessa. Helmistä Ja helmenviljel ystä Jouko Kaisila Kuten tunnettua on helmisimpukkamme viime mxrraskuussa annetulla asetuksella rauhoitettu koko maassa. Eläin on viime vuosikymmeninä suuresti harvinaistunut sekä vesien saastumisen että kiihkeän pyynnin iohdosta. niitä käsityksiä, mitä simpukassa kehittyvien helmien synnystä on eri aikoina esitetty, sekä eri tahoilla maailmaa suoritettuja kokeita helmien viljelemiseksi. Lajihan kuuluu nykyisin riistalintuihimme, mutta tämänhetkistä niukkaa kantaa verotetaan merkityksettömän vähän. Onhan luonnonsuojelutyön eräänä tehtävänä epäilemättä kulttuurista hyötyvien lajien liiallisen lisääntymisen estäminen. Uuttukyyhkyn osalta tämä vahinko on kuitenkin varsin pieni, ja sepelkyyhkyjenkin tekemää vahinkoa on varmaan liioiteltu. Satakunta vuotta sitten saatiin helmiä Laatokkaan laskevista joista Jaakkiman ja Sortavalan tienoilla, Raja-Karjalasta vielä sitäkin myöhemmin. Toimenpiteet uuttukyyhkykannan kohottamiseksi olisivat suotavia toisessakin mielessä. Valokuvat ja piirrokset kirjoittajan. Olisi siis syytä ryhtyä harkitsemaan naakan rauhoituksen pikaista lopettamista ainakin siinä määrin, että siellä, missä näitä molempia lajeja tavataan, naakkojen liiallista määrää voitaisiin supistaa. Helmisimpukka tai jokihelmisimpukka, niinkuin sen virallinen nimi kuuluu alkaa Etelä-Suomessa jo olla historiaa. Kuitenkin on varmaa, että ainoastaan toisen pesyeen onnistumiminen ei pysty pitämään uuttukyyhkykantaa tasapainossa. On otettava lisäksi huomioon, että kesäisin kyyhkyt käyttävät ravinnokseen luonnosta löytämiään siemeniä, jotka useissa tapauksissa ovat peräisin rikkaruohoista. Kirjoittaja selostaa mm. Mutta nykyisin on jokihelmisimpukka jo 13. Tässä, jos missään, oli rauhoitustoimenpide oikeaan osunut. levinneisyysalueella. Eikä Matti siinä vallan pahasti erehdykään. Maanviljelijöiden taholla ei kyyhkyihin suhtauduta suopeasti, koska ne aiheuttavat syksyisin vahinkoa viljapelloilla. Helmisimpukka ja helmenpyynti kuuluu Matti Meikäläisen mielestä Lappiin, sinne samaan joukkoon kuin porot ja kulta ja saamelaiset ja monet muut romanttiset ja melkein vain puoliksi todet asiat. Aivan täydellistä pesimismahdollisuuksien tyrehtymistä ei naakkakaan pysty aiheuttamaan, koska se pesii vain kerran vuodessa ja uuttukyyhky kahdesti
Ja juuri Ukko Väinämöisen kyyneleet ne sitten helminä vierivät mereen. Kuoren sisäsivua peittää molemmilla paksu helmiäiskerros ja sitä vastassa on ohut, lehtimäinen ruumiinosa, vaippa. J okihelmisimpukalla on niin komea tieteellinen nimi kuin M argaritana margaritif era; sekä sukuettä lajinimi on johdettu helmeä tarkoittavasta Margarita-sanasta. Tavallinen jokisimpukka on myös paksukuorinen ja silläkin on hampaallinen lukko, mutta 14 sen lukkoon liittyy vielä pitkät liistakkeet, jollaisia helmisimpukalla ei ole. Tavalliselta jokisimpukaltakin on joskus löydetty helmiä, mutta se on erittäin harvinaista. Muista meikäläisistä makean veden simpukoista sen erottaa helposti: Järvisimpukka on siihen verrattuna aiyan ohutkuorinen eikä kuorissa ole varsinaista lukkoa. Asutuksen ja varsinkin teollisuuden lisääntyessä jokivedetkin likaantuvat ja silloin ei simpukka niissä enää viihdy. On näin ollen selvää, ettei tällaisiin määriin nousevaa verotusta voida pitkään harjoittaa; pian siinä on yhden joen pohja raakuista puhdistettu. Eläin kuoli sukupuuttoon useimmilla esiintymispaikoillaan. Sen mukaan siis pitäisi tarkastaa 10.000 simpukkaa ennenkuin löytää todella arvokkaan helmen. Ja · vaipan sisältä löytyvät sitten useimmiten itse hel_met, joiden ansiosta jokihelmisimpukka on jo vanhastaan ollut huomion kohteena. Uusi simpukka kuoriutui helmen sisältä ja aloitti itsenäisen elämän siinä koko historia. Ryöstöpyynti ei kuitenkaan liene ainoa syy vähenemiseen. Toisten mukaan helmi oli yksinkertaisesti vain simpukan muna. Helmen synty on kerrottu Kalevalassakin: siellähän kuvataan, kuinka Väinämöinen kannelta soittaessaan hellytti kaikki kuulijansa itkuun ja itki lopulta itsekin. Paksun kuoren sisällä siinä piili nuori simpukka, ja munan kypsyttyä helmi joutui ulos vaipasta. J okihelmisimpukka on arka otus ja vaatii puhdasta ja kirkasta vettä. Väistyminen on ollut sen osana muuallakin: aikoinaan helmisimpukkaa on tavattu jokseenkin koko Euroopassa, mutta historiallisella ajalla se on hävinnyt suuresta osasta entistä aluettaan ja säilynyt pääasiassa vain harvaan asutuissa vuoristoseuduissa. Häviämistä yritettiin estää eri maissa rauhoitusmääräyksillä tai julistamalla helmenpyynti valtion monopoliksi, mutta turhaan. Toiset taas selittivät, että helmet ovat jonkinlaisia kuoriaineen varastoja, >>kivikäsniä>>, samaan tapaan kuin ravun kivet. Jokihelmisimpukan kuori voi olla yli puoli senttiä paksu ja sen kuoren liitekohdassa on lukko ja lukossa selvä hammas. Helmet ovat olleet himottua tavaraa jo esihistoriallisista ajoista lähtien, ja monet tarut ja teoriat koettavat selittää niiden syntyä. Pyynti tietenkin on saanut sen väistymään; vanhan sanonnan mukaan on avattava sata simpukkl).a, ennenkuin voi laskea saavansa helmen, ja sataa helmeä kohti kuuluu löytävän vain yhden todella arvokkaan. Antiikin tarustoissa selitettiin helmien syntyvän kasteesta. Ne kasvoivat määrätyn suuruisiksi, >>kypsyivät>>, niinkuin sanottiin, ja sitten simpukka käytti. Varhain aamulla, kun ensimmäiset valonsäteet osuivat kastepisaroihin, muutti auringonjumalan hedelmöittävä voima pisaran helmeksi, ja helmi taas pudotessaan veteen joutui sitä ihastelevan simpukan saaliiksi. harvinaisuus täällä etelässä. V alistuksen ajan luonnontutkijat hylkäsivät tällaiset hupsut tarinat ja esittivät omat korkeasti oppineet teoriansa helmistä ja niiden synnystä
Silloin helmet puristui vat kuorien välistä ulos niin että napsahti, ja valpas helmenpyytäjä saattoi pienin vaivoin noppia pohj ahiekasta hyvät saaliit. Sen ajan kirjat kertovat, miten Merikarvian isännät iskivät veneestä seipään jokeen, sukelsivat sitä myöten pohjaan ja säärillä seivästä puristaen ha15. Aivan yleisesti tiedettiin siihen aikaan, että ukkonen saattoi vahingoittaa helmiä. Ahkerasti täällä Suomessakin harjoitettiin helmenpyyntiä. Ruotsi-Suomessakin kyseli mineralogi Magnus Bromell v. 1730, voisiko joku selvittää, mihin aikaan helmet täällä olivat kypsimmät, ja oliko tehty hasalama iski lähelle, niin simpukat säikähtivät ja sulkivat kuorensa äkkinykäyksellä. ne kuortensa lujittamiseen. Mutta voi siitä joskus olla hyötyäkin, sillä jos tiin parhaiksi helmijoiksi Karvianjokea, eräitä Paltamon pikkujokia ja useita Kemijoen vesistön jokia, kuten Ounasjokea, Raudanjokea, Vanttausjokea, Auttojokea ynnä muita. Helmenpyytäjälle oli erinomaisen tärkeätä tietää, mihin aikaan helmet olivat kypsiä, sillä silloin tietenkin saatiin suurimmat ja kauneimmat helmet. 1700-luvulla mainitHelmenpyyntiä Karjalassa vuosisadan vaihteessa. vaintoja, e.ttä helmet simpukassa ollessaan olisivat kypsyneet liikaa ja turmeltuneet, sekä voitiinko helmet saada kypsymään jättämällä vedestä nostetut simpukat lojumaan auringonpaisteeseen. Kansallismuseon kok
Linne sai salaisuutensa kuitenkin myydyksi eräälle Bagge-nimiselle gööteporilaiselle kauppiaalle 500 dukaatin hinnasta. J. Kun helmet olivat hyvin tavoiteltuja ja helmijoet nopeasti pyydystettiin tyhjiksi, heräsi jo varhain ajatus helmenviljelystä. 1761 tarjosi Ruotsin kruunulle ostettavaksi menetelmää, jolla piti saataman kasvatetuksi oivallisia helmiä. Grönvall. Se oli seuraavanlainen: jokihelmisimpukan kuoHelmisimpukka (vas.), järvisimpukka ja jokisimpukka. Suurimmat historian tuntemat helmet ovat l!}spanjan Filip II:n aikoinaan omistama kyyhkysen munan kokoinen sekä se kolmen senttimetrin läpimittainen jättiläishelmi, joka 1600-luvulla kuului Persian shaahin aarteisiin. Tokkopa sitä ennätystä on myöhemminkään rikottu 1 Muualla maailmassa kyllä saatiin suurempiakin. Kruunu ei käyttänyt tarjousta hyväkseen, kenties hinta oli liian korkea. Valok. Jo roomalaiset lienevät sellaista yrittäneet, mutta huonolla menestyksellä. Baggekaan ei liene keksintöä käyttänyt, ainakaan ei hänen kasvattamiaan helmiä ilmestynyt markkinoille. Ihon eritteet, varsinkin hiki, syövyttävät niitä. roivat ympäriltä simpukat talteen. Mikään noista entisaikojen helmistä ei ole enää tallella, sillä helmet eivät ole pitkäikäisiä. Vanhan ajan helmien omistajista oli kuuluisin Kleopatra, jolla oli useita suuria helmiä muitakin kuin se, minkä hän tarinan mukaan tarjosi Antoniukselle viinimaljaan liuotettuna. 16. Ajan mittaan ne menettävät hohteensa ja turmeltuvat. Ankarasti salassa pidetty menetelmä julkaistiin myöhemmin. Pohjoisessa käytettiin helmenpyynnissä samanlaisia lauttapelejä kuin vielä nykyisinkin. Ja helmiä saatiin, suurimmat olivat vallan pääskysen munan kokoisia. Koko puolet luonnollisesta. Simpukoiden lihat käytettiin täkyinä tai ongensyötteinä, ja varsinkin säynävä kuului siihen ahnaasti ottaneen. Aikoinaan herätti suurta huomiota, kun kuuluisa Linne v. S
Jos vieras esine tunkeutuu vaipan ja kuoren väliin, kehittyy helmestä kuorikko, jos syvemmälle vaipan sisään, niin syntyy vapaa helmi. Linnen keksintöä oli siis ainoastaan reiän poraaminen. Myöhemmin voitiin todeta, että tämä teoria helmen syntytavasta oli suurin piirtein oikea, mutta ärsykkeenä oli hyvin harvoin hiekansiru tai muu samantapainen vieras esine. Inarista I. J okihelmisimpukalla saattaa ärsykkeenä olla vesipunkin toukka tai sitten vaipassa oleva eritejyvänen. Valok. reen porattiin reikä ja reiästä työnnettiin sisään metallilankaan kiinnitetty kalkkikivikuula. tetä kuoren rakennusaineeksi, niin niiden ympärille voi ruveta erittymään helmiäistä muodostuu helmi. 1800luvulla keksittiin, että simpukka ympäröi helmiäisellä kuoren sisälle tunkeutuneen, sen kudoksia ärsyttävän vieraan esineen, ja tällä tavoin syntyy helmi. Nämä pystyivat jakautumaan vaipan sisälläkin ja muodostivat häiritsijän ympärille rakkulantapaisen, jota Alverdes nimitti helmipussiksi. Merien jalohelmisimpukoilla sai alkuärsytyksen useimmiten aikaan niin proosalliselta kuin se kuulostaakin simpukassa loisiva heisimatotoukka. kuorikko, ja sepä lohkaisikin hinnasta aika summan pois. Jokihelmisimpukalla käy näin suhteellisen usein. kymmenellä julkaisema havainto, että vain kuorta vastassa olevan vaipan uloimman solukerroksen, epiteelin, solut pystyivät erittämään helmiäistä ja muodostamaan arvokkaita helmiä. Vapaita helmiä ei onnistuttu kasvattamaan ennenkuin päästiin paremmin perille helmien luonteesta ja synnystä. K ansallismuseon kok. Nykyisin tiedetään, että menetelmä itse asiassa ei ollutkaan mikään uutuus, kiinalaiset olivat kasvattaneet kuorihelmiä eräällä kaukoidän jokisimpukalla samaan tapaan jo ammoisista ajoista. Kun loinen tunkeutui vaipan sisään, niin sen täytyi mennessään raastaa mukaansa epiteelisoluja. Ei siis saatu vapaata helmeä, vaan ns. He vain pistivät kuulalankansa kuorten välistä sisään. Manninen. Sen ympärille simpukka eritti helmiäiskotelon ja loinen menehtyi piankin hienoon vankikoppiinsa. Reikä tukittiin, simpukka pantiin takaisin veteen ja viiden vuoden kuluttua korjattiin talteen kaunis helmi. Ilman helmipussia ei vapaata hel17. Jos vaippasoluihin muodostuvia konkiinijyväsiä ei käyRaakkuja tähystetään puisen 0,5 m pituisen lasipohjaisen torven läpi. Vaipan solut erittävät paitsi helmiäistä, myös simpukan kuoren sitkeätä orgaanista rakennusainetta, konkiinia. Helmipussin solut alkoivat erittää helmiäistä ja niin oli helmenmuodostus käynnissä. Hyvin tärkeä helmenviljelyksen kannalta oli itävaltalaisen Alverdesin 1900luvun ensimmäisellä
J okihelmisimpukka osoittautui vaikeasti hoidettavaksi: se oli kovin tarkka olinpaikkojensa valinnassa ja pahasti loisten ahdistama. Hinnat laskivat, eivätkä kiukustuneet helmikauppiaat voineet väittää Mikimoton helmiä väärennetyiksi. Miten, siitä hän ei ole hiiskunut sanaakaan. Kymmenisen vuotta Alverdesin kokeiden jälkeen saattoi Mikimoto 1920-luvun alussa lähettää maailmalle ensimmäiset erät kauniita ja virheettömiä viljeltyjä helmiä. me!i. On arveltu, että uudessa menetelmässä käytettäisiin keskuksena nestepisaraa, joka imaistaan pois, kun helmipussi on saatu syntymään. Ja kaiken lisäksi sen helmien todettiin kasvavan melkein puolta hitaammin kuin japanilaisen kilpailijansa. Helmipussit muodostuivat usein epäsäännöllisesti, ja kun mukaan liitettiin pieni marmorikuula helmen keskukseksi, ei se aina joutunutkaan syntyvään helmipussiin. voinut muodostua. Tietysti luonnonhelmet olivat arvoltaan aivan toista luokkaa kuin viljellyt olkoon, että Mikimoton helmet olivat yhtä suuria ja kauniita. Valmis keskus jouduttaa tietenkin helmen kasvua. Elävältä simpukalta poistetaan varovasti toinen kuori ja näin paljastetulle vaippapinnalle siroitetaan pieniä helmiäisestä sorvattuja palloja. Myös Alverdes ja Riedl jatkoivat Itävallassa viljelyskokeita jokihelmisimpukalla. Äskettäin menetelmää on vielä parannettu: nyt pystyy Mikimoto viljelemään helmiä ilman tuota keskuskuulaa. Pallo kääritään siihen ja ympä18 tään toisen simpukan vaippaan. Mutta ehkäpä vähään tyytyvä jokisimpukka onkin kiltimpi helmenkasvattaja kuin vaatelias jokihelmisimpukka, joka ei alistunut ihmisen käskyläiseksi.. Mutta he huomasivat piankin, että ruiskemenetelmä ei ollut tarpeeksi varma. Simpukka itse hoitaa loput. Hän käyttää viljelyksessään japanilaista Meleagrina martensi -jalohelmisimpukkaa. Mikimoto on julkaissut menetelmänsä periaatteet, mutta yksityiskohdat ovat edelleenkin tarkoin varjeltu ammattisalaisuus. Arpeutuvan haavan kohdalle kasvoi epiteeliin usein taskumaisia poukamia ja nämä voivat kuroutua irti ja joutua vaipan sisään. Viimeistä sanaa ei ehkä sentään vielä ole sanottu Euroopan helmenviljelystä. Puolalainen Chmielewski oli vuosisatamme alussa kasvattanut kauniita vapaita helmiä ja käyttänyt kokeissaan tavallista jokisimpukkaa. Joka pallon ympäriltä raaputetaan neulalla irti pala pintakudosta. Tuloksena oli helmen synty ilman mitään keskuksena olevaa ärsykettä. Ja niin hän luopui koko yrityksestä. Alverdes ja hänen maanmiehensä Riedl saivat syntymään helmipusseja ruiskuttamalla vaipan sisään epiteelisoluja s1sältävää nestettä ja totesivat myös, että pelkkä vaipan haavoittaminenkin johti toisinaan helmipussin muodostumiseen. Riedl tuotti Amerikasta nopeampikasvuisia simpukkalaj ej a kasva teikseen, mutta ne eivät menestyneet Itävallan vesissä. Ne olivat aitoja, mutta kaikeksi onneksi sentään huomattiin, että ne saattoi erottaa luonnonhelmistä: niissä oli selvä iso keskus ja se saatiin näkyviin röntgensäteillä tai voitiin todeta erityisellä laitteella helmeen poratusta reiästä. Mutta useimpien helmenviljelijäin tavoin hänkin oli kovin vähäpuheinen mies ja hänen menetelmänsä jäi salaisuudeksi. Nämä tutkimustulokset johtivat japanilaisen kuorihelmien kasvattajan Mikimoton oikean menetelmän jäljille
Sukupolvesta toiseen ihmisten mieliin meilläkin iskostettu haukkaviha ja -sota on saanut aikaan sen, että esimerkiksi erittäin hyödylliset petolinnut hiirihaukka, lehtoja sarvipöllö ovat tuhoamistoimenpiteistä johtuen maassamme luonnottoman harvinaisia, mutta viljelysaukeiden vahingolliset hiiret ja myyrät mainittujen petolintujen luontaiset saaliseläimet tavattoman runsaslukuisia. Millaisiin seuraamuksiin tällöin helpo;ti joudutaan tiedämme varsin hyvin. Marraskuun alussa 1955 oli Helsingin päivälehdissä lyhyt uutinen, jossa kerrot19. Lokkisotaanko. Leo Lehtonen Kuten tunnettua, ovat Helsingin kaupungin viranomaiset saaneet Uudenmaan lääninhallitukselta luvan lähikuukausina vähentää kaupungin runsasta naurulokkikantaa. Ihmisen toiminnan johdosta maapallon eläimistö ja kasvisto alituisesti muuttuu suuntaan tai toiseen. Uuttera lintujemme tutkija ja innokas luonnonsuojelumies maisteri Leo Lehtonen tarkastelee seuraavassa kysymystä eri puolilta ja päätyy siihen, että toimenpide on sekä tarkoitustaan vastaamaton että vähemmän toivottava. T ähän yhtynevät monet muutkin helsinkiläiset luonnonystävät. Lisäksi ihminen aika ajoin katsoo etujensa vaativan jonkin eläinlajin radikaalista vähentämistä. Naurulokit ja punasotkat viihtyvät hyvin yhteisessä pesimispiirissään
Perustelut lokkikannan harventamiseksi näyttävät täten oikeutetuilta. Parhaaksi hävittämiskeinoksi ovat asioista päättävät elimet katsoneet ampumisen varhain aamulla satamissa ennen varsinaista toriaikaa, minkä lisäksi lokit yritetään kesäkuukausina karkoittaa peloituslaukausten avulla. Pyrkimyksenä on vähentää harmaaja selkälokkien, mutta varsinkin naurulokkien lukumäärää. vesilintupoikueita, mikä ei tietenkään ole ihmisen kannalta suotavaa. N aurulokkien suhteen tilanne on aivan toinen, sillä lajihan on sorsalintuja ajatellen erittäin hyödyllinen. Hänen vv. Omat tutkimukseni kuten muidenMustakurkku-uikku on hakeutunut pesimään naurulokkien välittömään läheisyyteen. 20. Dosentti L. tiin ryhdyttävän lokkien lukumäärän harventamiseen tosin vähäisessä mitassa seuraavana keväänä. Haartman korostaa voimakkaasti sitä, että tukkasotkien pesälöydöt osoittavat selvästi tämän lajin halua asettua pesimään pitkäsiipiyhdyskuntiin siis tiiraja lokkikolonioihin. lokit suhteellisen vähäisestä toreilla käyvien yksilöiden lukumäärästä johtuen suinkaan aiheuta terveydellistä haittaa, joten niiden hävittämistä puoltavat yksinomaan muut syyt. Uutinen perustuu Uudenmaan lääninhallituksen 20. Toisaalta eivät k.o. v. Haartman toteaa myös, että uikutkin hakeutuvat samanlaisille paikoille. 8. Mitä erikoisesti tulee harmaaja selkälokkiin voidaan lisäksi vedota siihen, että nämä hätyyttetelevät ulkosaariston sorsa-, sotka-, pilkkasiipi-, haahkaym. 1955 antamaan päätökseen, jossa se oikeuttaa Helsingin kaupungin terveydenhoitolautakunnan hävittämään luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja lokkeja. Tällöin on otettava huomioon, että hävitys tapahtuu elokuun 15 p:n ja toukokuun 15 p:n välisenä aikana sekä valtion luonnonsuojelunvalvojan ja Helsingin poliisikomentajan ohjeiden mukaisesti. Nimenomaan viimeksi mainitut aiheuttavat esiintymisellään haittaa satamien kala-kauppiaille ja samalla likaavat satamaaluetta. v. Monissa eri tutkimuksissa on nimittäin todettu, että naurulokin lukumäärän lisääntyminen jollakin alueella merkitsee samalla sorsalintujen lukumäärän kasvua. 1937-40 merivyöhykkeen sisäosissa tutkimistaan 512 tukkasotkan pesästä sijaitsi 94,4 % pitkäsiipiskolonioissa ja vain 5,6 % ~iden ulkopuolella
kin kotimaisten ornitologien, mm. tekstiä). 1 400 pariin, lisääntyi sukeltajasorsien määrä 80 %:lla. sorsalinnuista. 1953 n. Sitäpaitsi Kirkkojärven pesälöydöistä kävi ilmi, että naurulokkukolonioissa pesi 92 % po. Tåning Tanskassa Klaegbanken-nimisellä hiekkasärkällä kymmenvuotiskaudella 1933-42. Tulokset osoittivat kiistattomasti toimenpiteen koituneen kohtalokkaaksi sorsalinnuillekin. Raitasuon, Fabriciuksen ja Bergmanin vahvistavat osaltaan saatua kokonaiskuvaa. Hän laski nimittäin vuosittain tällä 3 km:n pituisella särkällä pesivät nauruja kalalokit jakaen alueen 29 lohkoon. V anhankaupunginlahdella tapaa aniharvoin tukkaja punasotkaa, silkkija mustakurkku-uikkua taikka nokikanaa pesimässä muualla kuin naurulokkikolonioissa. 100 300 600 1000 Tanskalaisen Klaegbankenin saaren naurulokkija sorsakantojen kehitys v. Tapaus tapaukselta ovat erikoistutkimukset osoittaneet, että naurulokkimäärän kasvaessa myös sorsalintujen määrä kasvaa. 1933 42 Å. Vuoteen 1937 saakka pesiminen sai tapahtua rauhassa, mutta vuodesta 1938 alkaen, jolloin lokkien määrä saavutti siihenastisen huippunsa (20 000 paria), ruvettiin niiden munia järjestelmällisesti hävittämään ja keruuta jatkettiin vuoteen 1942 saakka. V. 21. N aurulokkien merkitys sorsalinnuille on siksi selvä, että jokainen voi yhtyä siihen, mitä K alevi Raitasuo kirjoittaa asiasta >>Metsästys ja Kalastus>>-lehdessä: >>NauruJuuri muuttomatkaltaan saapuneiden naurulokkien keväistä riemua Helsingin Eteläsatamassa. 1 100 parista nousi v. Suorittaessani vuosina 1952 53 mahdollisimman tarkan kvantitatiivisen analyysin H aminan Kirkkoj ärven linnustosta kävi varsin selvästi ilmi, että naurulokkien lukumäärän kasvu merkitsee myös sorsalintujen lukumäärän kasvua. Tåningin mukaan (vrt. Tähän mennessä suurisuuntaisimman kokeen on suorittanut Å. oheista diagrammia). Tåningin koe osoitti myös, että Klaegbankenin alueen suurissa naurulokkikolonioissa pe i säännöllisesti enemmän sorsia kuin pienissä (vrt. Kun naurulokkien määrä v:n 1952 n
Kokonaan toiseksi muuttuu tilanne silloin, kun havaitaan pienen apuharvennuksen tehottomuus. lokit muodostavat asuttamiensa järvien ja merenlahtien linnuston rungon, jonka voimakkuudesta riippuu suorassa suhteessa myös niiden vesilintukantojen suuruus. Niiden mahdollisen vähäisen vahingonteon korvaa monin kerroin se elävyys, minkä tämä siro lintu tuo Helsingin katukuvaan. Valokuvat kirjoittajan. Ja kolmanneksi aamun varhaistunneilla on satamissa vain vähäinen määrä siitä lokkipaljoudesta, mikä siellä oleskelee kaupusteluaikana, joten enimmät naurulokeista eivät tule kokemaan mitään muutosta tähänastiseen verrattuna eivätkä niin ollen voi reagoidakaan millään tavalla. Naurulokkien negatiivista merkitystä esimerkiksi Helsingin satama-altaan likaajina ja kalakaupan häiritsijöinä on myös ilmeisesti liioiteltu. otaksumalle. Ja päinvastoin moni lintujärveksi näköjään mitä sopivin matalikko on nykyisin hämmästyttävän autio naurulokkien puuttuessa syystä tai toisesta sieltä. Edellä viitattuihin näkökohtiin on syytä kiinnittää vakavaa huomiota. Sattui sitten tun22 nettu Kytäjän tapaus, jonka puitteet ovat lyhykäisyydessään seuraavat. Peloituslaukauksiin ne myös varmasti tottuvat varsin pian. Ei siis voi olla pienintäkään epäilystä siitä, että naurulokkien pesien hävittäminen tai niiden vainoaminen muulla tavoin merkitsee aina karhunpalvelusta riistanhoidolle, puhumattakaan sellaisten toimenpiteiden tuomittavuudesta luonnonsuojelun periaatteiden kannalta.>> Helsingin alueelta on tarkoitus ensi aluksi ampua joitakin kymmeniä lokkeja, millä toivotaan saavutettavan haluttu päämäärä, siis lokkien siirtyminen muualle. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen kanta on se, että maamme viimeisiä ilveksiä on suojeltava.. Korkealla. Valter Keltikangas. Koska joskus olen nähnyt tietoja siitä, että naurulokkeja on pyritty vähentämään riistanhoidon etujen nimessä, riistanhoitajilla on edellisen mukaan syytä olla vain tyytyväisiä naurulokin lisääntymisestä. Mutta niinkuin edellä sanotusta on selvinnyt, koituu tämä toimenpide turmiolliseksi muista syistä. Jos silloin päädytään suurisuuntaiseen hävitykseen, jonka kohteeksi joutuu pääosa satamissa käyvistä lokeista, saadaan lukumäärä kyllä rajoitetuksi. oli asiantuntijoiden ohjeiden mukaa.n kuten myöhemmin. Kaikkien todellisten lintujärviemme runsas lajisto on päässyt kehittymään sellaiseksi vasta naurulokkien asetuttua vakinaisesti pesimään alueelle. Tulevaisuus näyttää, millaiseksi tulos muodostuu, mutta tähänastinen lintujen käyttäytymistutkimus ei anna paljoa tukea k.o. Kaupungeissamme ei todellakaan ole lintuja liikaa. K ytäjän ilves. Vaikkakin lokit näkisivät m u u t a m i e n tovereittensa putoavan laukausten vaikutuksesta, ne eivät ymmärtäisi tapahtumasta mitään. metalliverkkoaita.uksella. Myöskin metsästäjä.piirimme ovat vakuuttaneet myötäsuosiollisuutta.an asialle
maisteri Yrjö Ylänne) •>Uuden Suomen, palstoilla. ja pureskelivat hengenpitimikseen suoma.laista kauraa ja heinää. »jauhot suussa». Y. 23. Onnekkain heistä muuan agraariylioppilas sai haulikollaan pari osumaa. Ennen pitkää eläimiä alkoi löytyä kuolleina nietoksista., ilma.n minkäänlaisia silminnähtäviä väkivallan merkkejä. Maa.n pätevin huvimetsästyksen asiantuntemus kiiruhti lausumaan asiasta painavan sanansa.. ilmoittivat kumpikin puhuvansa nyt ilveksen puolesta. kirjoitti kaadetusta »himomurhaajastat ja 19 peuran ja kauriin surmaajasta. Niinpä ruoansula.tushäiriöistä aiheutuvat kuolemantapaukset, jotka eivät jätä selviä ulkonaisia tunnusmerkkejä eläimeen, on kuusipeuroilla. Ja etenkin ahtaissa. siitä, että kuusipeura.a samoin kuin metsäkaurista uhkaavat meikäläisissä olosuhteissa. Tämäkin huomattiin, eikä nyt kaivattu enää diagnoosia. samoin kuin nimimerkki Y. Tässä vaiheessa puuttui julkiseen keskusteluun myös Nya Pressenin nimimerkki Agrilus (kirjailija Dag Hemdal), ja vetosi eräiden tunnettujen eläinbiologien kokeellisiin tutkimuksiin (Lorentz, Guggisberg, Lindemann) sekä riistanhoitokonsulentti Baggen kokemuksiin ilvesten kaatamista kuusipeuroista Ruotsin Färlassa. Ja ilves pyytää nälkäänsä eikä jostakin »seksuaalisesta halusta>>. ilveksen päähän. Esimerkiksi Färlan kuusipeura.kanta lisääntyi, vaikka samalla. (fil. Kuulemma &ei oltu osattu ottaa ilvestä huomioon». todettu melko tavallisiksi. pakkastalvena. Montako peuraa ja kaurista sillä hetkellä oli vielä hengissä, siitä ei ole tietoa. Joukko reippaita virkistysmetsästäjiä valmistautui jännittävään ilveksen ajoon. ikivanhoille metsästysmaille, oltuaan viitisenkymmentä vuotta yhtämittaisesti maanpakolaisena. tietyt vaarat. Mitä ilvekseen tulee, sen repimä.jäljet ovat ilman mikroskooppitutkimuksiakin siksi selvät, että a.matöörimetsästäjänkin pitäisi ne huomata. ollut luolakoira sekä annettiin aineistoa lehdistölle, joka mm. on ilmoitettu eristetty »pahasta maailmasta. luonnehti kaadetun ilveksen palkkansa. Valokuvattiin siinä saalis, luola, virkistysmetsästäjät ja kuriositeetin vuoksi mukana. Siellä nuo kauniit eläimet tekivät toliaan, kahlailiva.t paksuissa. lumikinoksissa. Keskustelu näyttää edelleen jatkuvan Kytäjän tapauksesta, joka kaikesta päättäen on kääntymässä riistanhoidolliseksi ja virkistysmetsästykselliseksi farssiksi. Valtion metsästyksenvalvoja (agronomi Tauno Mäki) radiohaastattelussa. toiseksi luonnonsuojelumiesten myönteistä kantaa ilveskysymyksessä enempää kuin kielteistä kantaamme suomalaiseen metsä.maastoon perustettaviin »eläintarhoihin» tai tämän tapauksen yhteydessä esiintulleisiin vastenmielisiin piirteisiin nykyisessä virkistysmetsästyksessä. tätä. Se ei tietenkään voi muuttaa. Hämeen vaakunaeläin, tupsukorva ilves osui ankara.n talven harharetkillään paikalle, sukunsa. seudulla oleskeli vakinainen ilveskanta. a.nsainneeksi tihutyöntekijäksi. Tosin vaakunaeläin ei vielä siitä kuollut, vaan laahautui luolaansa, josta. Se ei myöskään kaada saa.lista kasapäihin. Hemdal huomautti mm. ankarana. Yltiöpäiseen tapaan maisteri Ylänne otsikoi tapauksen tKytäjän verilöylyksit ja. Näitä hyväkseen käyttäen tupsukorvan oli helppo ylittää »este» ja pian peuroja oli yhtä vähemmän. Arvattavasti se hetimiten keksi tuon suomalaisessa metsä.maastossa niin oudontuntuisen teläintarhan>>. se seuraavana päivänä löydettiin haavoihinsa menehtyneenä. Sattui muutakin hyvin harvinaista. liikkumatiloissa kuten paksuihin lumikinoksiin tarhattuina. Tapausta ihmeteltiin ja lähetettiin Helsinkiin sisälmysnäytteitä tutkittaviksi, mutta mikroskooppikaan ei paljastanut kuolemansyytä. metsä.kauriit usein vahingoittavat hengenvaarallisesti toisiaan. Joka tapauksessa saalis oli asetettu kuin »tarjottimelle>>: nietoksiin tarhattuna ja molemmin puolin a.itausta jätetty sopivasti kasvavia puita. Pyrkiessämme suojelemaan isänmaan luontoa ei kantamme muutoinkaan ole yhtenä päivänä sitä ja toisena. ankarina pa.kka.stalvina. 500 hehtaaria metsä.maastoa sekä tuotettu tarhaan parisenkymmentä kuusipeuraa. Lopuksi kirjailija Hemda.l antaa virkistysmetsästäjille sen ystävällisen neuvon, että mikäli ilveksen haluaa kaataa eikä vain sitä haavoittaa, ei missään tapauksessa pidä tähdätä sitä päähän vaan arempiin kohteisiin. ja metsäkaurista ulkomailta
Kaupungin kaikkien suunnittelevien ja rakentavien viranomaisten suhtautumisella on näin ollen suuri merkitys Helsingin luonnonsuojelulle. Tutkimus Ylöjärven luonnonsuojelun kohteista valmistunut Joulukuussa 1955 valmistni maist. viime vuonna eräässä tavanomaisessa >>kaupungin johtavan virkamiehistön kuukausikokouksessa>>, jossa prof. Pääpaino tällaisessa pikatyössä on tietenkin pantu alueellisten kohteiden retkeilyalueiden, ulkoilualueiden, kansanpuistojen ja puistojen, varsinaisten luonnonsuojelualueiden ja maisemansuojelualueiden _selvittelyyn. Kaupungin asukkaitten keskuudessa on valistustoimintaa jatkettu ennenkaikkea sanomaja a.ikakauslehdistön palstoilla. Erkamon tutkimukseen >>Ehdotus Helsingin seudun luonnonsuojelunkohteiksi•> perustuvasta rauhoitusten sarjasta. Åskettäin on kaupunginhallituksen päätöksellä saatu suojatuksi ensimmäinen 16 kohteen ryhmä pääosaltaan maist. Vuonna 1954 pesimisalueiksi rauhoitetulla kahdella ulkoluodolla ovat merilinnut hyvin viihtyneet pesimispuuhissaan. Kokemukset ovat tähän mennessä yksinomaan myönteisiä. Viime vuonna ryhdyttiin metsäalueille sijoittamaan linnunpönttöjä, myös pöllönpönttöjä, ja tätä työtä tullaan jatkamaan. huuhkajia (Meilahdessa ja Pakilassa) ja tiedossa on keskellä esikaupunkiasutusta mäyränpesäkin, jossa viime kesänä oli 3 poikasta. Luonnonsuojelunäkökohtien toteutuminen on ratkaisevasti riippuvainen siitä, miten asemakaava laaditaan ja miten Helsinki sen pohjalla rakennetaan. Mikko Pitkäniemi. Tämä todettiin mm. Jo pitempiaikaisen eläimistön rauhoituksen 24 tuloksena on Helsingissä nähty mm. Helsingin luonnonsuojelusta huolehtivan viranomaisen, kaupungin metsäosaston, on siis luonnonsuojelun merkeissä oltava mukana monenlaisessa työssä. Kaksi laajahkoa luonnonaluetta on katsottu erityisen arvokkaina ja myös läheisen Tampereen tarpeiden kannalta ensi sijaisesti suojelua ansaitseviksi: Näsijärven rantama ja siihen. Metsäosaston toinen työmaa, kaupungin metsien hoito, on sekin itse asiassa luonnonsuojelua maisemanhoitoa. R. Niilo Söyrinki alusti kysymyksen luonnonsuojelusta ja maisemanhoidosta Helsingin olosuhteissa. Luonnonsuojelun työmaalta Helsingin luonnonsuojelua Helsinki on alue, jota iliminen asemakaavan pohjalla rakentaa ja käyttää erittäin intensiivisesti. Aikaisempina vuosina on enemmän tai vähemmän satunnaisesti rauhoitettu 7 luonnonsuojelunkohdetta. Asiaa yksinkertaistaa se, että nykyaikainen kaupunkikulttuuri ja luonnonsuojelu ovat pääasiassa samoilla linjoilla pyrkiessään luomaan ihmisen elämälle mahdollisimman hyvät edellytykset. Todella kunnollisten pönttöjen saannissa on vain ollut vaikeuksia. E. Tämä kokeilun luontoisesti vain aivan lyhyeen (5 6 päivää) ja suurpiirteiseen kenttätyöhön perustuva tutkielma käsittää neljälle peruskartan 1 : 20 000 lehdelle piirretyn kartallisen esityksen, tähän liittyvän 27-sivuisen tekstin ja 11 valokuvaa. Kaikkiaan n. Tällaiset >>harvinaisuudet•> herättävät helsinkiläisissä suurta kiinnostusta luontoa kohtaan, ja ovat samalla osoituksena siitä, että luonnonsuojelussa voidaan saavuttaa suorastaan odottamattomia tuloksia. Ajankohtaisina hajakuulumisina voitaneen mainita, että rauhoitustoiminta on Helsingissä nyt saatu vauhtiin. Helsingin luonnonsuojelun on senvuoksi »oltava läsnä•> esimerkiksi sellaisissa toiminnoissa, kuin asunto-, ulkoilu-, puisto-, teollisuusja satamaalueiden sijoituksen ja yksityiskohtien suunnittelussa, jonkin tontin rakentamisessa aina määrätyn puun suojelemiseen saakka tai katujen, teiden, viemäreiden, sähköja puhelinlinjojen teossa. Ruotsalon Tampereen Liikennealueen Seutusuunnitteluliiton toimesta tekemä tutkimus Ylöjärven pitäjän eteläosan luonnonsuojelun kohteista. V. 130 suojelun arvoista kohdetta on esitetty
1955 päättänyt asettaa pysyvän luonnonsuojelutoimikunnan Varsinais-Suomen luonnonsuojelukysymyksiä varten. Komitean puheenjohtajaksi kutsuttiin dos. Niilo Söyrinki ja toht. Myös yhdistyksen Ranskassa ollutta näyttelyaineistoa saataneen kongressin näyttelyyn. Alueella on lisäksi erikseen rauhoitettu jättiläismäinen (n. Erkki Reima. Toimikuntaan kuuluu viisi jäsentä ja puheenjohtajana on metsänhoitaja Walter Hortling. Paavo Kallio ja jäseniksi Maakuntaliiton puheenjohtaja, dos. alueen luonto on kaunist a ja rikast a ja •>yleisen maisemakuvansa puolesta eräs kaikkein edustavimpia seutuja Uudellamaalla>>. Maisemallisesti suojeltaviksi on ehdotettu Keijärven ympäristön vanhaa kulttuurimaisemaa ja eräitä muita piirteiltään tasapainoisia rantaja viljelysnäkymiä. Konjanvuoren rauhoitus Lukuisten rauhoitusten joukossa, joita Met sähallitus on kuluneena keväänä alueillaan toimeenpannut, ansaitsee Vihdin Moksjärven kylässä olevan Konjanvuoren suojaaminen erityistä huomiota . 12. Ko. Ns. Kansainvälinen luonnonsuojelukongressi Vuonna 1948 perustettu Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on tähän mennessä järjestänyt Näköala Konj anvuorelta Moksjärvelle. liittyvä Mastosjärven vuoriseutu sekä etelämpänä kulkeva vaihteleva harjujakso. 6 m läpimitaten) hiidenkirnu. Ulkomaillakin, R anskassa, meillä on 25. tiekokouksen pohjalta on niinikään parhaillaan avautumassa entistä laajempia näköaloja luonnonsuojeluvalistuksen levittämisessä. 1952 ja äskettäin on sen toimikautta päätetty edelleenkin jatkaa. Varsinaisista luonnonsuojelunkohteista mainittakoon joidenkin rehevien lehtojen ohella arvokkaimpina muuan komea harjukuoppamaasto. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen edustajina matkustavat kokoukseen prof. 1955 Kulunut vuosi on Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toiminnassa ollut monessa suhteessa merkittävä ja tuloksekas. Varsinais-Suomen luonnonsuojelutoimikunta Varsinais-Suomen Maakuntaliitto on syyskokouksessaan 2. Seuraava kongressi pidetään ensi kesäkuun 20 28 päivänä Edinburgissa Skotlannissa. Reino Kalliola. Arvo Viljanti, sekä maisteri Leo Lindgren, jonka toimikunta valitsi sihteerikseen. Aloite rauhoitukseen on tullut Vihdin kun nan ja Suomen Matkailijayhdistyksen taholta, jonka toimest a Moksjärven koillisrannalla avattiin viime kesänä retkeilymaja, >>Vihdin Pirtti>>. Lyhennelmä Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikertomuksesta v. Porvoon luonnonsuojelutoimikunta Porvoon maalaiskuntaan asetettiin luonnonsuojelutoimikunta jo v. Yhdistyksen on onnistunut tehdä edustamaansa aatetta tunne tuksi entistä laajemmissa piireissä ja se on päässyt eräisiin luonnonsuojelun kannalta arvokkaisiin päämääriin. neljä rnaailrnankongressia, joista kolme on ollut Euroopassa (Ranskassa, Belgiassa, Tansk assa), yksi E telä-Amerikassa (Venezuelassa). Valok. Mainittakoon vain Kuusamon koskista käydyn t aistelun rohkaiseva tulos, luonnonsuojelun saarna kiinteä kosketus opettajainvalrnistuslaitoksiin ja luonnonsuojeluopetuksen laajeneminen yliopistossa
(Palkintojen saajat: 1. Niilo Söyrinki katsoi vuosikokouksessa olevansa pakotettu muiden tehtäviensä vuoksi luopumaan puheenjohtajan toimesta jääden kuitenkin johtokunnan jäseneksi. Hänen tilalleen yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin prof. Syksyllä jätettiin lehdistölle yhdistyksen julkilausuma, joka selvitti nykyaikaisen, avartuneen luonnonsuojelun sisältöä. Puheenjohtajana on ollut prof. R e t k ei 1 y toimi n t a. Yhdistyksen t ulot olivat tilinpäätöksen mukaan 1.683.892: ja menot 1.508.018: Kirjoituskilpailun tulokset Viime maaliskuussa Suomen Luonnonsuojeluyhdistys järjesti jälleen luonnonsuojeluaiheisen kirjoituskilpailun maan opettajakorkeakouluissa ja seminaareissa. V. Ensimmäinen sellainen pidettiin keväällä. L u e n t o j a k u r s s i t o i m i n t a. Bergman. M u u t a t o i m i n t a a. Laitakari, rahastonhoitajana toht. Sihteerit: maist. pidetyssä >>koskikokouksessa~ voimatalous suostui jättämään Oulangan laakson kosket luonnonsuojelutarkoituksiin. Liisa Juusti ja 3. Prof. Huhtikuussa yhdistys kiinnitti Helsingin kaupunginhallituksen huomiota louhintavandalismiin kaupungin alueella. Söyrinki) sekä Jyväskylän Kasvatusopillisen korkeakoulun oppilaille (N. Söyrinki ja tohtorit K alliola ja Bergman esitelmöineet lukuisissa toisten järjestöjen tilaisuuksissa eri puolilla maata. -55. Huhtikuussa yhdistys lähetti Pariisiin näyttelyaineistoa Ranskan luonnonhistoriallisen valtionmuseon kansainväliseen luonnonsuojelunäyttelyyn. Kalliola. Söyringin puheenjohtajakausi, niin lyhyt kuin se olikin, merkitsee Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen toiminnassa epäilemättä tähänastista huippua, mitä tulee toiminnan vilkkauteen ja sen näkyvyyteen. V u o s iki r j a ilmestyi 126 sivun, ruotsinkielinen vuosikirja 36 sivun laajuisena. K alliola) ja maatalousylioppilaille (N. Erkamo, toht. 3. Savonlinnan seminaari). Rauha Hämäläinen, mol. Suomen Luonnonsuojeluyhdistys lausuu eronneelle puheenjohtajalleen parhaat kiitoksensa hänen suorittamastaan työstä. 520. V. 3. Luonnonsuojeluopetusta annettiin vuoden aikana Helsingin yliopiston biologiylioppilaille (R. A. Esite 1 mä toimi n ta. R. 11. R auhoitus astui voimaan 4. Osallistuneet oppilaitokset olivat Jyväskylän K asvatusopillinen korkeakoulu ja Turun va.. Lisäksi ovat erityisesti prof. ollut jälleen tilaisuus tehdä Suomen luontoa ja luonnonsuojelua tunnetuksi. Lihtonen. Helsingin lintukerho on toiminut entiseen tapaansa. Keskustelukysymyksenä oli >>Eläinten tapporahat luonnonsuojelun kannalta>>. Kilpailuun osallistui yhteensä joukon kolmattasataa oppilasta korkeakoulujen ensimmäiseltä ja seminaarien toiseksi viimeiseltä luokalta. T a 1 o u s. N e {i v o t t e 1 u k u n t a kokoontui kerran, 30. Yhdistys osallistui jokihelmisimpukan rauhoittamistoimiin. Luonnontuntemuskursseja pidettiin Helsingissä (7 ryhmää, rahoitus pääkaupungin Urheiluja retkeilytoimistosta), Hämeenlinnassa, Kuopiossa, Porvoossa, Tampereella ja Turussa (rahoitus Opintotoiminnan keskusliitolta). Metsäviikolla oli tavanomainen keskustelutilaisuus metsämiehille. Syksyllä yhdistys asettui vastustamaan eräiden petojemme tapporahan korottamista, mutta valitettavasti laihoin tuloksin. G. 26 Metsätalossa 15. Luonnontuntemusretkiä yleisölle järjestettiin pääkaupungissa (3), Haminassa ja Heinolassa. V. Jo h t o k u n ta säilytti vuosikokouksessa entisen kokoonpanonsa. 11. Lihtonen, varapuheenjohtajana prof. Osanottajia yht. Maaliskuussa yhdistys lähetti Metsähallitukselle, Metsäntutkimuslaitokselle ja Keskusmetsäseura Tapiolle kirjelmän, jossa korostettiin koskemattomien soittemme säästämisen ja suojelun tarpeellisuutta. Söyrinki). Helsingissä on julkisia esitelmätilaisuuksia pidetty entiseen tapaan (7 kertaa). Siihen sisältyy myös monia tärkeitä tuloksia, joilla on pysyvä arvo. järjestetyn >>tiekokouksen>> pohjalta yhdistykselle avautui mahdollisuus saada vastaisuudessa järjestetyksi luonnonsuojeluopetusta arkkitehti-, insinöörija teknikkokoulutukseen. 17. Yhdistyksen sisäisessä toiminnassa sattui kuluneena vuonna myös sikäli tärkeä tapahtuma, että yhdistyksen puheenjohtajana tasan neljä vuotta toiminut prof. Eine Lusua, Hämeenlinnan seminaari, 2. Helmikuussa myönsi Kouluhallitus yhdistykselle oikeuden järjestää vuosittain luonnonsuojeluaiheinen kirjoituskilpailu maan opettajakorkeakouluissa ja seminaareissa
Niinpä on susia havaittu sanomalehtiuutisten mukaan mm. Koko maassa helmikuu oli 5-7 astetta, Maarianhaminassa ja Tampereella jopa 7.4 astetta normaalia kylmempi. Maaliskuu oli sensijaan melkein sateeton, suorastaan ennätyksellisen kuiva. Matti Sadeniemi (ruotsinkielisellä linjalla maist. Kirjoitusten aiheet olivat tällä kertaa seuraavat: 1. Helsingissä oli sademäärä tällöin toiseksi vähäisin yli sataan vuoteen. Lammilla (tarttui ketunrautoihin) ja Kytäj ällä (ammuttiin haulikolla!). Helsingissä olivat näiden kolmen kuukauden keskiarvot -6.2, 12.0, -3.1, Jyväskylässä 11.0, 14.6, -4.0, Oulussa 12.1. H elmikuussakin saavutettiin ennätyksiä: Kotka -32.2 ( -30.8), Lappeenranta 34.3 ( -33.5), Vaasa 33.4 ( 32.0) ja ·Kuusamo 43.8 ( 43.2). Talitiaisten ja talvehtivien sorsien kanta on var27. Lännempänä on ilveksiä surmattu mm. Talven sademäärästä on taas todettava, että se oli tammi-helmikuussa monin paikoin var. Einar Strandberg), jakoi palkinnot seuraavasti: I palkinto (5000 mk lahjaesine): Terttu Jokinen, Hämeenlinnan seminaari. Miehikkälässä, Parikkalassa, Ilomantsissa ja Kuopion seudulla. Maaliskuu oli sen sijaan Lapissa normaalia lämpimämpi, muualla keskimääräistä kylmempi tai normaalinen. Kansakoulunopettaja luonnonsuojeluharrastuksen levittäjänä. opettajakorkeakoulu sekä Heinolan, Hämeenlinnan, Itä-Suomen (Joensuu), Savonlinnan ja Raahen suomenkieliset ynnä Tammisaaren ja Uudenkaarlepyyn ruotsinkieliset seminaarit. K aikkiin kilpailuun osallistuneisiin oppilaitoksiin jaettiin sitäpaitsi 2 arvokasta kirjapalkintoa. Luonnonsuojelun tehtävistä maalaiskylässä. Tammi maaliskuun sademäärät olivat Helsingissä 76, 53, 8, J yväskylässä 54, 23, 8, Oulussa 27, 33, 4 ja Ivalossa 39, 24, 4 millimetriä. II palkinto (3000 mk lahjaesine): Ritva Ilomäki, Hämeenlinnan seminaari. Uusin tieto Suomen luonnosta Ilmastollisia tietoja Ilvesja susitalvi Kulunut talvi oli tunnetusti poikkeuksellisen kylmä koko maassamme ja monin paikoin saavutettiin kylmyysennätyksiäkin. esine) Gunn-Britt Karlsson, Tammisaaren seminaari. 2. Ruotsinkielisistä kirjoittajista arvosteltiin parhaaksi (2000 mk lahja. Pakkastalven tuhoja Kulunut ankara ja pitkä talvi tuhosi villieläimistöämme ilmeisesti poikkeuksellisen runsaasti ja aiheutti tuhoja myös aremmille kasveille. III palkinto (2000 mk lahjaesine): Kaija Tawast, Heinolan seminaari. sinkin Eteläja Keski-Suomessa normaalia runsaampi. Kuluneena talvena on maamme itäisillä ja kaakkoisilla rajaseuduilla todettu susien ja myös ilvesten useissa paikoin ylittäneen valtakunnan rajan. Vahva lumipeite maassa ja puiden oksilla merkitsi monelle eläinlajille vaikeutuneita ruoansaantimahdollisuuksia ja pitkäaikaiset ja kova t pakkaset tuhosivat lopullisesti heikentyneet yksilöt. Arvostelulautakunta, johon kuuluivat professorit V. 3. Pikkulintujen suojelusta. Niinpä Maarianhaminassa oli alin lämpölukema Ilmatieteelliseltä Keskuslaitokselta saatujen tietojen mukaan tammikuussa -32.1 (ennen 28.9), Tampereella -36.3 (-35.8), Kajaanissa -39.9 (-37.8) ja Oulussa -40.1 ( -35.0). Lihtonen ja Niilo Söyrinki sekä toht. Melkein poikkeuksetta ovat nämä vierailijat saaneet maksaa rohkeutensa hengellään, mihin tulokseen on osaltaan vaikuttanut myös tapporahan korotus. Virolahdella, Sippolassa, Parikkalassa, Ilomantsissa, Sotkamossa ja Sallassa ja ilveksiä mm. Vaikkei tarkempia tutkimuksia tuhoista vielä olekaan käytettävissä, lienevät entisen tiedon pohjalta arvostellen varsinkin rusakko, siili, hilleri ja Laukon peura sekä peltopyy, sinitiainen ja hippiäinen kärsineet talven ankaruudesta. 15.5, -7.8 ja Ivalossa 14.8, 17.9, -6.5. Jyväskylässä kolmanneksi vähäisin ja Oulusta ja Ivalosta ei varhemmin näin kuivaa maaliskuuta tunneta
143 >) Koijärvi .. ...... 478 )) Koko Lounais-Häme ... ........... Luonto ja ihmisen talous Töölönlahden llkaisuusongelma Viime aikoina on sanomalehdistössä näkynyt tietoja. .. Harmaahaikara pesinyt Satakunnassa Viime syyskuun 21 pnä tavattiin (tilanomistaja E . Näitä suunnitelmia. Heikki Järnefelt. Kangasalan harjut pilataan soranotolla J okin aika sitten kiinnitettiin sanomalehdistössä huomiota siihen kiusalliseen seikkaan, että Kangasalan Keisarinharju turmellaan soranotolla ja siten menetetään yksi Kangasalan kauneimmista näköalapaikoista. . 171 )) Humppila .. Olisi kovin hauskaa, jos tämä mahtavankomea lintu asettuisi maahamme pysyvästi pesimään. varsinkin loppukesällä tuoksuu epämiellyttävästi, ruopa.ttaisiin tai jopa kokonaan täytettäisiin. .. Mainittakoon vielä, että Etelä-Ruotsissa ovat villikaniinit ja fasaanit pakkasten johdosta vähentyneet voimakkaasti. .. .. 407 )) Urjala ............... .. . 228 )) Somerniemi ... 519 >) Muurahaisia alueelta tunnetaan nyt 27 lajia ja. Järnefelt pitää pohjaveden laskemista lahteen siinä määrässä, että lahden vesi vaihtuisi 1-2 kertaa vuodessa. ....... E. 3 miljoonaa hehtaaria syysvehnää ja pahasti vahingoittunut n. . Antamassaan haastattelussa hän toteaa, että Töölönlahti on Helsingin kauneimpia nähtävyyksiä. Samanaikaisesti kun soranotto em. Toistaiseksi se on ollut vain enemmän tai vähemmän tilapäisluontoinen vierailija. Äskettäin Kangasalla pidetyn maaherrantarkastuksen yhteydessä kiinnitettiin tähän huomiota ja toivottiin ryhdyttävän asian johdosta pikaisiin toimenpiteisiin. on asettunut jyrkästi vastustamaan kansainvälisestikin tunnettu limnologimme prof. Erikoisesti on tarkastuksen yhteydessä ihmetelty sitä, että soranottopaikoiksi käytetään parhaimmat näköala.paikat, vaikka kunnan alueella on soraa saatavissa muualtakin.. ........ ....... muudella suuresti pienentynyt. Helsinkiläiset luonnonystävät, jotka tuntevat 28 Töölönlahden myös maisemaa piristävien sorsaparvien syksyisenä ja talvisena tyyssijana, yhtyvät sankoin joukoin kannattamaan prof. Talven kasveille aiheuttamasta vahingosta ei niistäkään ole vielä enemmälti tietoja käytettävissä, mutta ainakin hedelmätarhoissa lienee joka tapauksessa tuhoja odotettavissa. ... 249 )) Tammela Forssa 341 >) Somero .................. . Kyseessä oli nähtävästi kokonainen haikaraperhe. Järnefeltin mielipidettä Töölönlahden säilyttämisestä. harjusta edelleen jatkuu, on TVH varannut soranottopaikaksi myös toisen näköalapaikan Kangaaalla, nimittäin Kirkkoharjun. Vastaisten vertailujen vuoksi mainittakoon, että Ranskassa on lehtitietojen mukaan tuhoutunut n. ... Tietoja Lounais-Hämeen eläimistöstä Lounais-Hämeen Luonnonsuojelutoimikunnan antamien tietojen mukaan tunnetaan alueen pitäjistä suurperhosia toistaiseksi seuraavasti: Ypäjä .... .. Myös oravakanta on talven aikana hyvin huomattavasti supistunut, mutta se johtuu lähinnä huonosta käpyvuodesta. 123 lajia Jokioinen ..... . Sen täyttäminen olisi sen tähden tavaton vahinko. Parhaana ratkaisuna prof. Grönlund) Kokemäen Piikajärvellä 5 isoa kurjentapaista lintua, jotka kauko-objektiivia käyttäen otetuista kuvista todettiin harmaahaikaroiksi. ... nilviäisiä yli 40. . 200.000 appelsiinija sitruunapuuta. Veden laskeminen voisi tapahtua pitkin rantoja sijoitettuina suihkulähteinä, mikä olisi omiaan edistämään veden hapettumista. ... suunnitelmista, joiden mukaan Helsingin Töölönlahti, joka. Mutta lahden ruoppaustakaan ei voida suositella, koska se olisi omiaan vain entisestään lisäämään rantojen jo nykyisinkin huomattavaa limoittumista; tästä on kylliksi kokemuksia muista maista.
X . Tämä aineisto, joka Pariisin suurlähetystöstämme saadun tiedon mukaan on ollut >>erittäin edustavasti esillepantuna ja laajimpia USA:n ja Japanin osaston jälkeen Ranskaa lukuunottamatta>>, on syksyllä ja talvella kierrellyt po. pedot tappaneet kuluneen talven aikana n. Luonnonsuojelua ja maisemanhoitoa koskevien asioiden käsittelyä varten on metsähallituksessa erityinen luonnonsuojeluosasto, mutta suoranaiset hoitoym. suden ja ahman tapporahan korottamista pentujenkin osalta 50 000 markkaan, on aiheuttanut näiden eläinten pyynnin ja pesien etsinnän vilkastumista. Mutta tärkeintä onkin kai ollut, että >>maamme julmin peto>>, ahma, on saatu Sallassa käytännöllisesti katsoen sukupuuttoon tuhotuksi, ja siten ennestäänkin niukka eläimistö on tullut taas hiukkasta köyhemmäksi. Yhdistys lähettikin näyttelyyn lukuisia valokuvasuurennuksia luonnonsuojelualueil tam me sekä erilaisia karttoja. Tapporahoina ja paliskuntien maksamina palkkioina tämä merkitsee yli miljoonan markan menoerää. Happomarjapensas hävitetään Ahvenanmaalta Ahvenanmaan maakuntahallitus on 26. se suuntaus, että kaupunkien ja muiden asutustaajamien metsissä pyritään mahdollisuuksien mukaan lehtipuuvaltaisuuteen ja että hakamaametsien lehtevyys pyritään säilyttämään kaikkialla asutuksen tuntumassa. Ahmat ahtaalla Äskettäinen metsästyslain muutos, joka merkitsi mm. 1.800 ha. Ranskan luonnonhistoriallisen kansallismuseon luonnonsuojelunäyttely Keväällä 1955 järjesti Ranskan luonnonhistoriallinen valtionmuseo kansainvälisen luonnonsuojelunäyttelyn Pariisissa, ja myös Suomen Luonnonsuojeluyhdistykseltä pyydettiin sinne nättelyaineistoa. Ulkomaan uutisia Luonnonsuojelusta Ruotsin metsissä Ruotsin metsähallitus on äskettäin saattanut julkisuuteen toimintaansa, organisatiotaan, työtapoja ja -tuloksia, metsävaroja jne. 14.000 ha ja muita suojelualueita n . 100 poroa, joten mainittu summa olisi hyvin riittänyt surmattujen porojen korvausrahoiksi. Erilaisia luonnonmuistomerkkejä on rauhoitettu jo vuosisadan alkupuolelta lähtien. -55 antamallaan asetuksella määrännyt maakunnan alueelta hävitettäväksi tavallisen happomarjapensaan (Berberis vulgaris), jota meillä viljellään melko yleisesti koristepensaana. toimenpiteet kuuluvat paikallisille elimille. Jos poron hinnaksi lasketaan, kuten nykyisin on tapana, 8000 mk, olisi tappopalkkioista voitu maksaa ainakin 125 poron hinta. 29. 1953 uudistetun luonnonsuojelulain mukaan metsähallitus huolehtii myös kansallispuistojen suo* jelusta ja hoidosta. Aarnimetsäalueita on valtion mailla rauhoitettu 190 eli n . Äskettäin lehdissä olleiden uutisten mukaan ovat po. H appomarjapensaan lehdissä loisii mustaruosteen malja-aste, ja pensaan hävittämisen toivotaan merkitsevän perikatoa myös mustaruosteelle, jota viime vuosina on esiintynyt Ahvenanmaalla tavallista runsaammin. Niemet, järvikannakset, pienet saaret ja rannat ylimalkaan säästetään asutukselta. V. näyttelyn mukana eri tahoilla Ranskaa ja siirtyi keväällä eräisiin muihinkin maihin. Näitä on nykyisin 15, pintaalaltaan yhteensä lähes 400.000 ha. Niinpä Sallassa surmattiin maaliskuussa yhden ainoan viikon aikana 12 ahmaa ja yksi susi. Vihkosesta selviää mm., että luonnonsuojelutyön suuntaviivat ja menettelytavat ovat Ruotsissa jokseenkin samat kuin meillä, mitä tulee tienvarsimetsien hoitoon, rantojen ja kallioiden puuston suojeluun, pohjoisiin suojametsiin jne. selostavan kuvitetun vihkosen, jossa on tietoja myös luonnonsuojelutoimenpiteistä valtion metsissä. Meikäläisissä oloissa jossain määrin uutta lienee sensijaan esim
Tästä johtuen teos vaikuttaa elävältä ja se olisi kiintoisa ja arvokas sellaisenaankin ilman varsinaista tekstiä. esittämiseen ja jätetty varsinaisten tuntomerkkien kuvailu toiselle sijalle. Nisäkkäät ja linnut. Myös useita oivallisia värikuvia kirjasta löytää. Lid. Ensinnäkin tuntuu m~lko oudolta, että kirjalle on annettu nimi tunturi k a s v i s t o, vaikka meillä. Teoksen suomalainen laitos vaatii sen sijaan hieman tukistusta. Nimenomaan tässä tapauksessa, jolloin tietoisesti on esitetty vain osa tunturien. Erityisesti tässä lehdessä on paikallaan korostaa, että teoksessa on monin paikoin puhuttu lämpimästi luonnonsuojelun tärkeydestä. Värikuvat Dagny T. aina uhkaa. Mitään tutkimuskaavaa ei ole, mutta mainiot värikuvat, joita on 150, ovat suureksi avuksi löydetyn kasvin nimeä määrättäessä. Otava, 1955. Nuortevan julkaisu on nimensä mukaisesti ennen muuta kuvasto, jossa valokuvat ja lisäksi suoraan luonnosta otetut muodostavat ehdottoman enemmistön. Lajeja on esitelty systemaattisessa järjestyksessä 235. Tässä yhteydessä on vielä todettava, että varsin usein kuvat eivät ole »kestäneet>> otettua suurennusta: ne ovat jääneet piirteiltään hämäriksi. Mielihyvää tuntien tarttuu varmaan jokainen suomalainen luonnonharrastaja tähän suurteokseen, jonka kannella luimistelee värikuvassa kerrassaan upea Kettu Repolainen. s. Suomeksi toimittanut Tahvo Kontuniemi. Lukuisten vakinaisten ja yleistenkin lajien, kuten esim. Uskaltaisiko toivoa, että kustantaja vastaisuudessa tällaista suurteosta suunnitellessaan lähettäisi valokuvaajia maastoon nimenomaan tiettyjä tehtäviä suorittamaan, ettei tarvitsisi turvautua sattumalta saatavissa olevaan kuva-aineistoon. Tekstin luotettavuuden tuntua lisää se, että monien uusien tiedonlisien kohdalla mainitaan itse tutkija ja hänen tutki30 muksensa. siellä täällä oikea >>onnenpotkauskin>>. Teos on pienikokoinen, tunturinkävijän kouraan mahtuva opas, jonka tarkoituksena on tutustuttaa kuka tahansa tunturikasvien tarkkailija kohteisiinsa. Muista puutteista tekisi mieleni mainita, että tekijän käsitys ilmaston viimeaikaisesta lämpenemisestä näyttää eri tapauksissa vaihtelevan (vrt. Huomautukset, joita kenties haluaisi esittää alkuperäislaitosta vastaan, koskevat lähinnä lajien valintaa (Poa-suvusta esim. On myös myönnettävä, että tekijä on yleensä taitavasti välttänyt maneerin vaaran, joka tämäntapaista teosta. Ilveksestä tekijä kirjoittaa esim.: >>Luonnon ystävä ei kuitenkaan soisi sen kokonaan häviävän eläimistöstämme, vaan haluaisi vastakin kokea niitä sykähdyttäviä tunteita, joita salometsän lumipeitteeseen painetut suuret pyöreät käpälänpainallukset tai illan hämärässä kiirivä tupsukorvan vihellys saavat mielessä liikkumaan.>> V. Eräitä lajeja edustaa kirjassa sitäpaitsi vain täytetystä eläimestä otettu valokuva. Tekstiä tutkiessaan toteaa, että kutakin lajia koskevissa lyhyehköissä selonteoissa joiden pituus ei muuten aina ole suhteellinen eläimen tärkeyteen faunassamme on onnistuneesti keskitytty lähinnä eläinten elämäntapojen, pesimisen, muuton, levinneisyyden jne. Todella hyviä kuvia on runsaasti ja. 189, 265, 537) ja siitä syystä myös tiettyjen ilmiöiden selitykset, jotka tukeutuvat ilmastonmuutokseen, eivät aina tunnu vakuuttavilta. on mainittu vain vivipaariset lajit) ja eräissä tapauksissa turhan tarkkaa lajien kokonaislevinneisyyden selvittelyä. Tekstiä on kustakin lajista vain aivan niukalti; tärkeimmät tuntomerkit, kasvupaikat, korkeusrajat ja levinneisyys mainitaan. on totuttu tällaista kasvien määrittämiseen tarkoitettua opaskirjaa jo Lönnrotin ajoista sanomaan k a s v i o ksi. Pieniä virheitä olen kuvissa tai niiden selityksissä merkinnyt sivuilta 6, 43, 62 ja 124. esim. Toiselta puolen on kuitenkin todettava, että nämä >>Suomen eläinkuvaston,> valokuvat ovat vain vaatimattomalta osalta Suomessa otettuja. tunturikasvien biologiasta, yhdyskunnista ja vaellushistoriasta. Kirjallisuutta Pekka Nuorteva: Suomen eläinkuvasto. Olav Gjaerevoll-Reidar Jörgensen; Tunturikasvisto. Ensivaikutelma sisällöstäkin on sangen miellyttävä, ja kun vertailee kirjaa joihinkin varhaisempiin tämän alan suursaavutuksiin, toteaa, että se sisältää melkoisesti uuttakin tietoa. 550 s. Erkamo. rotan ja varpusen, kohdalla on turvauduttu vierasperäiseen, jopa ennen nähtyyn kuva-aineistoon. WSOY, 1955. Teoksen alussa on lyhyet esitykset mm. Läheskään kaikkia uudempia tutkimustuloksia tekijä ei ole kuitenkaan ottanut huomioon
kasvilajeista, ei tämän sanan käyttö ole paikallaan, vaan se tuo yhä enemmän sekavuutta kasvistosanan tieteellisen merkityksen ( = jonkin alueen kasviston kokonaisuus) ymmärtämiseen. Vihkoon sisältyvistä 8 kirjoituksesta mainittakoon tässä vain T. Brander. Kaikkia kirjoituksia selostetaan myös ruotsiksi. Sillä mitä sanottaisiin, jos esim. Toiselta puolen olisi epäilemättä ollut eduksi, jos suomalaisen laitoksen toimittaja olisi alkuperäistekstistä karsinut yhtä ja toista vähemmän tärkeää ja ottanut sen sijaan kotimaisesta kirjallisuudesta mukaan mielenkiintoista täydennystä. V. esimerkin tapaan julistaisi liikkumiskiellon laajoilla metsäalueillaan ja valvoisi kieltoa luonnonsuojelutarkoituksessa >>horjumatta>>. ketunlieon kohdalla enemmän kiinnostanut se, että laji nousee meillä Haltilla 1094 m (Linden) ja Pallaksella n. ras mahdollinen. Kotimainen kaksikielisyys on tällaisessa julkaisussa käsittämätöntä anakronismia. Esim. Kaiken kaikkiaan: kirjasesta olisi meikäläiset tiedot huomioon ottaen voinut saada melkoista kiintoisamman ja käyttökelpoisemman tunturinkävijöillemme. Paljoa parempi tie on varmasti se, että rauhoitettavaksi tarkoitettu alue pyritään suojaamaan luonnonsuojelulain nojalla ja siten katkaistaan kärki mahdolliselta arvostelulta. L:n (Pentti Linkolan) kirja-arvostelut ovat herättäneet huomiota kirpeytensä vuoksi. Lounais-Hämeen Luonto 1. 820 m (Hustich) korkeuteen kuin että saa kuulla sen kasvavan mm. Juuri väärästä metodista tässä ja ehkä eräissä muissakin tapauksissa johtuu ainakin osaksi se, että kirjoittaja pääkaupungin luonnonsuojelumiesten ja tiettävästi myös seudun asukkaiden taholla >>ei aina ole saanut tarpeeksi ymmärtämystä pyrkimyksiinsä>>. Lars Fagerström ja toimituskuntaan kuuluvat lisäksi professorit Esko Aaltonen, Vilho A. Sarjan selostekielenä käytetty ruotsi olisi vain syytä muuttaa saksaksi tai englanniksi, jos sarjassa aiotaan julkaista tieteellisiä tutkielmia. Lopuksi on teoksen suomentajalle annettava kuitenkin tunnustus: jokainen maassamme rauhoitettu ja kirjasessa mainittu tunturilaji on saanut selostukseensa näkyvän kieltotaulun. Branderin artikkeli >>Luonnonsuojelutyöstä Lounais-Hämeessä yksityisillä mailla ennen vuotta 1951» sekä Toivo Kaukorannan kirjoitus »Lounais-Hämeen helmisimpukka>>. Lounais-Hämeen luonnonsuojelulautakiinta on saattanut julkisuuteen oman julkaisusarjansa ensimmäisen numeron, otsikossa mainitun. Branderin kertomus tähän toimintaan liittyvistä vaikeuksista antaa tähän epäilyyn oikeutuksen. Brasiliassa ja Tasmaniassa. Tuskin, vastustusta ja vihamielisyyttä koko luonnonsuojelua kohtaan se vain synnyttäisi. Lounais-Hämeen Luonto 1. on joka tapauksessa voimakkaan luonnontutkimusja luonnonsuojeluharrastuksen ilmaus ja sellaisena tietenkin tervetullut. Alueen kasvija eläinmaailmaa koskevista tähänastisista tutkimuksista on lyhyet selonteot. 31. T. Lukuisia rauhoituksia on saatu aikaan ja luonnonsuojeluvalistusta tehty monissa yhteyksissä. Niinpä uskoisin, että meikäläistä tunturikasvien jäljillä juoksevaa olisi vaikkapa esim. Vihkosessa esitetty T. joka toinen maamme suurmaanomistajista po. Myös kotimainen levinneisyys olisi monessa tapauksessa saanut tulla tarkemmin selostetuksi. Käytännön luonnonsuojelualueita kyllä saataisiin, mutta olisiko tämä itse luonnonsuojeluaatteen kannalta viisasta. Lounais-Hämeessä viime vuosina suoritettu luonnonsuojelutyö on ollut hyvin tuloksekasta. Pesola ja Matti Sauramo sekä toht. sanonta >>meillä vain Enontekiön Lapissa•> olisi ollut jo aivan toista. Sarjan toimittajana on toht. Loppuun on liitetty toimikunnan ohjesääntö. Vihkonen sisältää pääasiassa katsauksen luontoisia kirjoituksia pohjaksi seuraaville numeroille, joihin tulee erikoistutkimuksia. Erkarrw. Nyt ilmoitetaan monesta lajista vain lakonisesti >>meillä harvinainen», kun esiintymisalueet Skandinavian puolella määritetään usean paikannimen voimalla. Erkamo. V. Voidaan kuitenkin olla eri mieltä siitä, onko se tie, jota toimintaa alkuunpantaessa ja nimenomaan tässä työssä keskeisen Kivijärven alueen »rauhoitusta>> voimaan saatettaessa on kuljettu, ollutpa. Toimitus puolestaan pyytää huomauttaa, että kumpikaan arvostelija ei valitettavasti ole tullut korostaneeksi molemmissa kirjoissa esiintyvää myönteistä suhtautumista luonnonsuojeluun. Helsinki 1956. Suomen Luonnon viime numerossa olleet Leo Lehtosen ja P
32 He I s I n k 1 1 9 5 6, R a i t t I u s k a ns a n K 1 r Ja p a 1 no O Y. 669 686. Hankkikaa Suomen Luonnonsuojeluyhdistykselle uusia jäseniä. The section in brevier type contains data on other nature protection activities at home and abroad, news items on Finnish fauna and flora, on the effect of human economy measures on natural conditions, book reviews, etc. Young people, in particular, are recommended to observe animal life by means of binoculars and cameras instead of hunting. Ohjeita luonnonsuojelualueiden ja luonnonmuistomerkkien rauhoittamiseksi saadaan toimistostamme ilmaiseksi. Hunting in this country is now chiefly a sport, a recreation. Contents: •>METSÄSTYS J A LUONNONSUOJELU» (Hunting and Nature Protection). Postisiirto 6882. Suomen Luonnon vanhoista vuosikerroista on yhdistyksen toimistosta vielä saatavissa seuraavia: 5 (1945-46), 7 (1948), 8 (1949), 9 (1950), 10 (1951), 11 (1952), 12 (1953), 13 (1954) ja 14 (1955). TA UNO TOIVON EN: On the flora of the P ernunnummi area, in Tammela, South Finland. JO UKO KAI SILA : On pearls and the cultivation of pearls. At present, due to exploitation of stocks and cultural factors, the species is only found mainly in the north-eastern and northern parta of the country. Lihtonen, toht. V. The protection of the the river pearl mussel introduced in Finland 1955 has occasioned this discussion. The photo on p. Suomen Luonto Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Julkaisijat: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys ja Valtion luonnonsuojelunvalvoja (Metsäntutkimuslaitos). The writer argues against the proposal by the H elsinki municipal authorities to reduce the abundant black-headed gull population of the capital by shooting the birds in the harbours. The area has several quagmires which could suitably be declared protected areas. V. The writer describes the flora of a high ridge area, which includes many species interesting from the point of view of Finland' s floral history. Basing his remarks on investigations carried out in various parts of the world, e.g. Erkamo (vastaava). Editors: V. On the other hand, hunting for sport cannot be accepted, if it results in a decrease in animal populations. Erkamo (managing editor). The species, a hole nester, has probably been considerably more general in Finland under the primitive conditions of earlier times. 5 shows E pipo g i u m a p h y l l u m. Tilaushinta 350 mk. Modern silviculture and the spreading of the jackdaw have made it less common. A despriction of the biology of the species (Co l u m b a o en a s), particularly of its mating and nesting habits. Hinta 5-11 a 200 mk, 1214 a 300 mk, yhdistyksen jäsenille 25 % alennus. Odotamme myös liikelaitoksilta, yhdistyksiltä ym. 40 A, Helsinki. Kirjeensulkijamerkkimme ei valitettavasti ole saanut jäsenistömme taholta riit.tävästi huomiota osakseen. Puh. in Danmark and Finland, he argues that a decrease in black-headed gull numbers also implies a decrease in the numbers of many birds of the duck family, to say nothing of many other adverse effects. LEO LEHTONEN: War on the black-headed gull. Osoite: Unionink. Toimitus: prof. »NATURE OF FINLAND» T he Organ for the Protection of N ature Publishers: The Finnish L eague for the Protection of N ature and the Government I nspector for the Protection of Nature (Forest R esearch Institute). reports, for instance, on the history of the species' occurrence in this country. lts justification, therefore, is largely a question of ethics. Muistakaa ilmoittaa osoitteenmuutoksista. Merkkimme avulla voi jokainen tehdä miellyttävällä ja halvalla tavalla luonnonsuojelupropagandaa. Toivoisimme että sitä tilattaisiin yhdistyksemme toimistosta paljon entistä enemmän. N:o 2. Reino Kalliola ja toht. The abundance of species is partly due to the local rock soil which is rich in nutrients. J aetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan (250 mk vuodessa, 5000 mk kerta kaikkiaan). The writer. tilauksia. This resolution by the Finnish League for the Protection of Nature expresses the opinion of the League's management on the justification and significance of hunting and on the importance of nature protection considerations in hunting. L ihtonen, R eino Kalliola, and V. ILKKA KOIVISTO: The stock dove, a mysterious stranger in our forests. 1956
Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yhteydessä. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 40 A Helsinki 1956, Ralttiuskansan Kirjapaino Oy. Vuosij äsenmaksu 250 mk Kertakaikkinen jäsenmaksu 5000 mk Jäsenmaksua vastaan jaetaan 4: kertaa vuodessa ilmestyvä aikakauslehti SUOMEN LUONTO Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. r SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Maan luonnon ystävien yhteenliittymä Luonnonsuojelu pyrkii • säilyttämään edustavia näytteitä alkuperäisestä luonnostamme kansallisiksi nähtävyyksiksi ja tieteellisiä tutkimuksia varten; • turvaamaan uhanalaisten kasvija eläinlajiemme säilymisen; • vaalimaan suomalaisen luonnonja kulttuurimaiseman kauneusarvoja ja kansallisia perinteitä; • vaikuttamaan talouselämäämme niin, että luonnonvaroja käytetään järkevästi ja kaikkea tarpeetonta hävitystä välttäen; • huolehtimaan siitä, että myös asutuskeskuksien ja tehdasseutujen väestöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta terveyden ja ilon lähteenä; • opettamaan niin nuoria kuin aikuisiakin liikkumaan luonnossa sitä turmelematta ja sen rauhaa häiritsemättä; • kartuttamaan kansamme tietoja Suomen luonnosta sekä edistämään kasvija eläinmaailmamme tuntemusta