uomen Matkailu ja luonnonrikkauksien suojelu Koivun liuskalehtisistä muodoista Erään lintupuiston kohtalo Puisto hakattiin kaivo kuivui Kohosuot ja niiden erikoinen linnusto Kivijärven joutsenen vapauden hetki N:O 2 16 VUOSIKERTA 1957
• kasvija eläinkokoelmlen keräilijää, • suunnistajaa ja retkeilijää, • säähavaintojen tekijää, • malminetsijöitä, • akvaarion ja terraarion rakentajaa ja hoitajaa 263 siv. 600: -, kangask. Runsas kuvitus. 800:-. ••••••••••••• OTAVA. Hinta nid. Uusi tietoteos M=M=M=sarjaan »Luonnonharrastajan opas», monipuolinen ja tiivis tietokirja, ohjaa hauskasti ja asiallisesti mm. LUONNON HARRASTAJAN OPAS Teos pohjautuu ruotsalaiseen atu ren som hobby,>-teokseen, mutta suomalaisen laitoksen toimittaja maisteri Tauno Ulvinen on laajentanut teosta sekä muokannut sen kauttaaltaan meikäläisiä oloja vastaavaksi. l) Luonnonharrastajan oppaano tarkoituksena on ohjata kaikkia niitä, jotka haluavat aktiivisesti tutkia luontoa ja syventyä sen eri ilmiöihin. Kirja jakaantuu kä_tevästi eri osastoihin, joiden puitteissa kutakin alaa harrastavat saavat erittäin pätevää, asiantuntevaa ja innostavaa ohjausta ja opastusta
Jo toukokuun ajan on pääkaupungissa vilissyt eri puolilta maata tulleita koululaisryhmiä, jotka ovat opettajiensa johdolla tutustuneet sen nähtävyyksiin Eduskuntatalon juhlavista saleista aina Linnanmäen sirkushuveihin saakka. Sinne virtaa vuosi vuodelta yhä paisuva matkailijoiden tulva. Sellaisissa maissa kuin Sveitsi, Italia ja Itävalta on ulkomaisesta matkailusta kehittynyt tuottava ja kansan toimeentulolle suorastaan välttämätön elinkeino. Englannissa, jossa niin Dorsetissa etelärannikolla kuin Lancashiressä ja muualla sopivilla rannikkoalueilla on kilometrien.mitalta vieri vieressä pysäköityinä. suhteellisen vähäinen autokantamme, ja ulkomaisen matkailumme esteena ovat avuttoman mainostuksen ohella mm. Taajaan asutut teollisuusmaat antavat hyviä viitteitä siitä, mihin suuntaan kehitys meilläkin on menossa suosituimpien matkailuja lomanviettoseutujen osalta. Niin vilkas kuin liikenne jo onkin parhaana sesonkiaikana Lapin maanteillä ja majapaikoissa, voidaan kuitenkin sanoa, että matkailu elää Lapissa niinkuin maassamme yleensäkin vasta vaatimatonta alkuvaihettaan. heikko hotellitilanteemme ja kaikista vastaväitteistä huolimatta moniin muihin maihin verrattuna korkeat hintamme. Yksin tai ryhmissä tehdään yhä tiheämpään matkoja niin kotimaassa kuin ulkomaillekin. Kotimaista matkailuamme rajoittaa tuntuvasti mm. N:o 2 n LUONNONSUOJELUN A A N E NKANNATTAJA 16 VUOSIKERTA Matkailu ja luonnonrikkauksien suojelu Niilo Söyrinki 19S7 Kesän matkailuja retkeilykausi on jälleen alkanut. Kun autokantamme on kasvanut luonnostaan kuuluvaan määrään, on meilläkin odotettavissa jotakin samantapaista kuin esim. Pääkaupungin koulut taas ovat vuorostaan avartaneet kotimaan maisemien ja elinkeinoelämän tuntemustaan lähelle tai kauaksi eri maakuntiin tekemillään retkeilyillä. Toivottavasti näköalat ovat myös laajentuneet niin suuntaan kuin toiseenkin! Matkailusta ja retkeilystä on tullut myös aikuisten suosituimpia lomanviettotapoja. Meillä Suomessa on Lappi tuntureineen ja ennen kaikkea kesäyön aurinkoineen ehdottomasti tehokkain niin kotikuin ulkomaistenkin matkailijoiden houkutin
asuntovaunuja. Siellä on monista harvinaisuuksistaan kuuluisa Mallan luonnonpuisto ja kasvistonsa puolesta siihen verrattava Saanatunturi, jotka molemmat sijaitsevat aivan maantien varressa. Matkailukohteita ja retkeilijöiden leiriytymisalueita suunniteltaessa tämä on aina pidettävä mielessä, että harvinaiset luonnonnähtävyydet eivät saa joutua tuhoutumisvaaraan sen takia, että niillä on mahdollisuus houkutella matkailijoita seudulle. Kauniskukkaiset ja harvinaiset kasvit poimitaan kukkavihkoihin, jotka sitten heitetään tien oheen, tai kaivetaan juurineen herbaarioihin tai kotipuutarhoihin vietäviksi. Kau2. Tätä on erityisesti korostettava nykyään, jolloin jo monet kunnatkin ovat alkaneet mainostaa matkailukohteitaan ja järjestää leiriytymisalueita jne. Vilkkaan matkailutoiminnan piiriin joutuneilla tunturialueilla onkin jo havaittavissa selviä merkkejä alkuperäisen eläinja kasvimaailman köyhtymisestä. Sen oudot eläimet ja kasvit herättävät helposti etelästä tulleiden matkailijoiden huomiota. Siinä se väkisinkin antaa paikalle kovin arkipäiväisen sävyn ja pilaa vähitellen yhä enemmän sen alkuperäisen luonnontunnelman. Se erikoinen luonnon kauneus ja rikkaus, joka juuri on antanut paikalle sen omalaatuisen viehätyksen, saattaa ajan mittaan korvaamattomasti turmeltua. Vartijan tai erityisen oppaan seurassa käynti on kuitenkin sallittu muillekin asianharrastajille. Puiden oksat taitellaan ja rungot koristellaan nimikirjaimilla ja muilla kaiverruk&illa. Niinpä esim. Sitä varten tullaan alueelle viitoittamaan erityinen retkeilypolku. Mallatunturin luonnonpuistossa on yleisön liikkuminen rajoitettua, niin että alueelle saa mennä ainoastaan Metsäntutkimuslaitoksen erikoisluvalla, jollaisen voi saada vain tieteellisiä tarkoituksia varten. Virroilla on sijoitettu leiriytymispaikka keittoliesineen ja roskakaivoineen aivan jylhästä kauneudestaan tunnetun Torisevan rantaan. Niistä on siellä tullut todellinen maanvaiva maisemanhoidon kannalta, niinkuin Englannin luonnonsuojeluviranomaiset sanovat. Saanatunturilla sen sijaan vapaasti liikkuva yleisö ei useinkaan osaa riittävästi arvostaa ja suojella luontoa. Myös Saksassa alkaa olla huutava puute kelvollisista leiriytymispaikoista. Rikkaimmillaan tunturiluontomme on Enontekiön >>käsivarressa>>, jonne myös Lapin matkailu Kilpisjärven tietä voimakkaimmin suuntautuu. Majoitusja leiriytymispaikat on sijoitettava vähemmän aroille maastokohdille. Lappi on tässäkin suhteessa erikoisasemassa maassamme. Meillä on tällaisiin maihin verrattuna suorastaan ihanteelliset olosuhteet, mutta kauneudestaan kuuluisat tai muuten erityisen puoleensavetävät seudut ja maastokohdat ovat meilläkin jo osittain joutuneet aivan liian läheisesti kokemaan, mitä vaaroja yleisön suosio helposti tuo mukanaan. Tätä vaatii jo itse matkailutoiminnan jatkuvuus, sillä yleisö ei tietenkään enää tunne kiinnostusta sellaista nähtävyyttä kohtaan, jonka tiedetään menettäneen oleellisimman vetovoimansa. Arat eläimet pakenevat kokonaan pois, l."U.Il niillä ei enää ole rauhallisia pesimismahdollisuuksia. Vähäiset, alavien niittyjen ja suomaiden ympäröimät saarekkeetkin, joihin pääsee kanootilla kapeita ojia pitkin, saattavat sunnuntaisin olla täynnä maalle vedettyjen kanoottien varaan tai viereen pystytettyjä telttoja. Vielä enemmän kuin itse maisemakuva joutuvat tietysti kasvit ja eläimet vaaraan runsaasti käytetyillä matkailuja retkeilypaikoilla. Tämä käytäntö ei vaarantane tunturin kasviharvinaisuuksia. Hyvän asian innostuksessa ei ehkä huomata olla riittävän kaukonaköisiä
Ni~npä pähkinäpensaasta, tervaja harmaalepästä samoin kuin raudusja hies3. Tuntureitten kasviharvinaisuudet eivät tietenkään kauan kestä tällaista kohtelua. Myös meiltä Suomesta on löydetty tällaisia tavallisuudesta poikkeavia liuskalehtisiä yksilöitä, varsinkin puuvartisista kasvilaj eistamme. Niihin pitäisi päin vastoin kerätä kotiseudun tavallisia kasveja, joiden tunteminen on tärkeintä. Näitä ovat mm. 1 Kun Saanatunturin alue on Metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa ja siten myös valtion luonnonsuojeluvalvojan silmälläpidon alaisena, on siellä mahdollisuus ryhtyä kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joita sen luonnon ja kasviharvinaisuuksien varjeleminen ajattelemattomalta ja tarpeettomalta vahingonteolta vaatii. Myös seuraavina vuosikymmeninä ja myöhemminkin tulevien retkeilijöiden pitäisi saada nähdä Saanatunturin luonto mahdollisimman täydellisenä. Järjestyneen retkeilyväen taholla ollaankin sitä mieltä, että myös Saanatunturilla olisi kiellettävä kaikenlainen kasvien repiminen ja keräily, ennenkuin on ennätetty tehdä aivan korvaamatonta vahinkoa. Mutta tällaisen usein varsin suppean muotovaihtelun ohella elollisessa luonnossa voidaan joskus tosin hyvin harvoin havaita syntyneen yksilöitä, jotka ovat siinä määrin tavallisuudesta poikkeavia, että ensi näkemältä saattaa olla vaikeata päätellä, minkä lajin edustajasta tällöin on oikein kysymys. Siemenistä kasvatus ei nimittäin läheskään aina anna toivottua tulosta. Koivun liuskalehtisistä muodoista Sakari Saarnijoki Kaikki kasvija eläinlajit muuntelevat. Mutta yhtä kauan kuin niitä on kasvatettu, yhtä kauan on myös tiedetty, että niiden lisääminen onnistuu varmimmin vain kasvullista tietä sihnikoimis-, vartaamis-, pistokastai muilla vastaavanlaisilla menetelmillä. Toivottavasti tilanteen kehitystä jatkuvasti tarkkaillaan tämän laitoksen taholta ja johdatetaan yleisö ajoissa ymmärtämään tunturiluonnon suojelemisen vaatimus. Erikoisuuksina samoin kuin hennon kasvutapansa vuoksi monet niistä ovat joutuneet jo hyvinkin varhain puutarhoissa ja puistoissa viljeltyjen koristekasvien joukkoon. Ei ole kahta yksilöä, jotka olisivat täsmälleen toistensa kaltaisia. niita, monesti rauhoitettujakin tunturikasveja katkotaan runsaasti muistoksi, ja niitä kiskotaan koululaisten kasvistoihin ja kivikkopuutarhoihin, joissa tunturien kasvit eivät kuitenkaan menesty. monien kasvien niin puiden, pensaiden kuin ruohovartistenkin erilaiset liuskalehtiset yksilöt. Tämä on tietysti myös luonnonsuojelun ja -tutkimul{sen kanta. Ne eivät myöskään ole tarkoitettuja koululaisten kokoelmiin
1 Pirkkalan koivu, 2 Loimaan koivu, 3 SmålancLin koivu, 4 Taalainmaan koivu; a lyhytverson, b pitkäverson tyvija c kärkiosan lehtiä. koivusta tunnetaan tällaisten erinimisten, lehdiltään lovitai risalaitaisten muotojen edustajia. Pirkkalan koivu näyttää olevan ainakin nimeltään kaikkein tunnetuin liuskalehtisistä. 1. Tällä kertaa otamme tarkasteltavaksi, millaisia lil:skalehtisiä raudusja bies4 koivuja meillä Suomessa luonnonvaraisina tai viljeltyinä tavataan. Liuskalehtisten rauduskoivuj en lehtiä
Tällainen tavallisuudesta poikkeava puu löydettiin Pirkkalan Pinsiöstä jo v. Eräs niistä on lehtiensä puolesta täysin tyypillinen Pirkkalan koivu, kahdessa muussa 5. syydestä nimittäin tiedetään, että se on periytymissuhteiltaan peittyvä eli resessiivinen. Liuskalehti2. Sen koristeellisen syväliuskaiset ja pariosaiset lehdet ovat nimittäin, kuten kuvasta 1: 1 nähdään, aivan tai melkein ehytlaitaisia. 1936. Nykyisin tällä Pirkkalan koivun klassillisella kasvupaikalla, joka tällä hetkellä on Linnavuoren tehtaiden asuntoaluetta, kasvaa kolme kookasta, rauhoitettua yksilöä. bircalensis. Valokuvattu v. Eräs Pinsiön nykyisistä, luonnonvaraisista Pirkkalan koivuista. Puusta on tallella kuitenkin vain yksi ainoa oksanäyte, sillä pian sen jälkeen, kun tämä harvinaisuus oli keksitty, se joutui tuhon omaksi halonhakkaajan pinoon. Pirkkalan koivun kohtalo herättikin suurta mielipahaa sen ajan luonnystävien ja -tutkijoiden parissa. Niinpä se luonnonsuojelun tärkeydestä puhuttaessa olikin eräs useimmin mainittu esimerkki niistä luonnon harvinaisuuksista, jotka meiltä jo olivat joutuneet tuhon omiksi. Tieteelle ennestään tuntemattomana koivumuotona se sai nimekseen löytöpaikkakuntansa mukaan Betula verrucosa f. Korkeintaan vain alimpien liuskojen ulkolaidassa saattaa esiintyä joku yksinäinen kookkaampi hammas. 1904, saatiin kuitenkin yllättäen tietää, että mainitun, jo melkein unohduksiin jääneen puun kasvupaikalle Pinsiöön oli ilmestynyt joukko koivun taimia, joiden lehdet olivat taasen koristeelliseen tapaan liuskaisia. Tähän viittaa myös se, että kaikkia tämän tapaisia lehdiltään lovitai risalaitaisia koivuja, ovat ne sitten luonnonvaraisia tai viljeltyjä, pyritään yleensä nimittämään Pirkkalan koivuiksi. 1862. Taimet osoittautuivat yli 40 vuotta sitten kaadetun Pirkkalan koivun toisen polven jälkeläisiksi, toisin sanoen sen lasten lapsiksi. Kerrotaan, että tässäkin tapauksessa haluttiin saada vain se] vyys siitä, millaiselta tämän oudon näköisen koivun puuaines näyttäisi. On !mitenkin eräs tuntomerkki, jonka perusteella tämä puu eroaa hyvin selvästi muista liuskalehtisistä rauduskoivuista. Kuluvan vuosisadan alussa, v. rauduskoivuistamme. Kun koivu on ristipölyttäjä, ja kun puheena oleva Pirkkalan koivukin on ollut kasvupaikkansa ainoa liuskalehtinen yksilö, seu-. raa tästä, että sen jälkeläisten joukkoon ei ole voinutkaan ilmestyä lehdiltään liuskaisia yksilöitä, ennen kuin vasta sitten, kun toisen polven edustajat vuosikymmenien kuluttua ovat päässeet syntymään
Vaikka puu onkin kuollut vanhuuden heikkouteen jo vuonna 1887, sen elämä jatkuu tästä huolimatta edelleen, sillä kaikki eri puolilla Eurooppaa samoin kuin PohjoisAmerikkaakin kasvavat puistoistutusten Taalainmaan koivut ovat tämän yhden ainoan yksilön suvuttomasti jo monessa rolvessa lisättyjä vartteita. ) tavalliseen lehtityyppiin saakka (oik.). Niiden lehtilavan liuskottumisaste vaihtelee emoyksilön voimakkaasti liuskaisesta lehtityypistä (vasemm. Ne liuskalehtiset rauduskoivut, joita puistoissa tavallisimmin tapaa istutettuna, eivät ole kotimaisia, vaan vierasperä1s1ä, pääasiassa Ruotsista löydettyjen muotojen vartteita. Tämän kasvutavaltaan kauniisti riippaoksaisen puun lehdet eivät kuitenkaan ole, kuten kuvasta 1: 3 nähdään, yhtä syvälle liuskoittuneita kuin Taalainmaan koivun. lehdet sitä vastoin ovat lievimmin liuskaisia lobulata-muotoon kuuluvia (kuva 2). dakcarlica, jonka lehtimuoto käy ilmi kuvasta 1: 4, on näistä kaikista vanhin. laciniata. Pikemminkin se tässä suhteessa muistuttaa Pirkkalan koivua, mutta sen lehden liuskat ovat kuitenkin suippokärkisempiä ja lisäksi. pääasiassa Tampereen ja Hämeenlinnan kaupunkien ympäristössä kasvatetaan. Taalainmaan koivu on meidän puistoissamme kuitenkin suhteellisen harvinainen. Taalainmaan koivu, Betula verrucosa f. Näiden lisäksi neljäs, samalta paikalta jo taimena pois siirretty puu on joutunut Pitkäniemen sairaalan puistoon Nokialla. Pirkkalan koivu on siis koristepuuna meillä ainakin toistaiseksi vielä suuri harvinaisuus. Tämän koristepuun tun3. Tästä niin ikään lehdiltään tyypillisestä Pirkkalan koivusta on taasen tullut niiden puistoissa viljeltyjen yksilöiden kantapuu, joita siellä täällä vua. Se löydettiin Ruotsista, Taalainmaan Lilla Ornäsistä jo Linnen aikana vuonna 1767, siis melkein 100 vuotta ennen Pirkkalan koi6 teekin helposti syvään liuskoittuneista lehdistään, joiden laidat ovat lisäksi, toisin kuin Pirkkalan koivulla, teräväkärkisesti hampaalliset. Pirkkalan koivun siemenistä on saatu myös taimia. Selvästi yleisempi on eräs toinen liuskalehtinen koivu, nimittäin Betula verrucosa f
1. Tämä liuskalehtisen riippakoivun nimellä kulkeva koristepuu on niinikään peräisin Ruotsista, jossa maininitun muodon edustajia on jo 1800-luvun alkupuolesta lähtien löydetty luonnonvaraisina hyvin monelta eri paikkakunnalta. Aivan äskettäin on myös Suomesta löydetty kaksi tällaista 7. Liuskalehtisten hieskoivujen lyhyt(a) ja pitkäversosta (b, c) otettuja lehtiä. Vilppulan koivu, 2 Taivalkosken koivu, 3 Värmlandin nokkoslehtinen koivu. 4. niiden laidat ovat kuten Taalainmaan koivunkin terävähampaisia. Niistä vanhin ja samalla myös yleisimmin viljelty on Smålandin koivu
Nokkoslehtistä koivua kasvatetaan myös joskus koristepuuna. Paitsi että tällaisia puita pitäisi säästää ja suojella, niiden menestymismahdollisuuksistakin olisi huolehdittava. laciniata-muodon edustajaa. Toinen niistä, n. Nykyisten tietojen mukaan näitä hieskoivun incisa-muodon edustajia kasvaa yksinäisinä Vilppulan Kolhossa, Rantasalmen Oravissa, Maaningan Salmenniemessä, Taivalkosken Pyhitysvaaralla ja Kuusamon Naatikkajoella. Toisaalta kuitenkin näiden muotojen edustajat näyttävät olevan luonnonvaraisina ainakin meillä selvästi yleisempiä kuin rauduskoivun vastaavat edustajat. Lehtilavan kiilatyvisyys ja suonien sivulle päin kaartuva kulkutapa osoittavat kuitenkin vakuuttavasti, että sekin kuuluu samaan liuskalehtisten koivujen muotoryhmään kuin muutkin edellä tarkasteltavana olleet. N"ämäkin viljellyt yksilöt ovat kaikki vierasperäisiä, Ruotsista, Värmlandista jo viime vuosisadan alkupuolella löydetyn puun vartteita. Ainoakaan näistä kieltämättä varsin sievälehtisistä koivuista ei tiettävästi ole päässyt kohoamaan arvossa viljeltyjen koristepuiden joukkoon. Laidan liuskoittuminen on kuitenkin sen lehdissä jo varsin heikko. Toisille niistä, leveälehtisimmille on annettu nimi duplicato incisa (kuva 4: 1), toisille, joilla lehtilapa on kapeampi, nimi dentatoincisa (kuv 4: 2). urticifolian lyhytja pitkäverson lehtiä. incisan suhteellisen heikkohampaisissa ja tylppäliuskaisissa lehdissä haluttaisiin nähdä joitakin Pirkkalan koivulle ominaisia piirteitä, niin toisaalta hieskoivun liuskalehtisiin muotoihin näyttää sisältyvän myös sellainen, jolla lehden laita on samaan tapaan hammastukseltaan risainen kuin rauduskoivun dalecarlica ja 8 laciniata-muodoilla. Liuskalehtiset koivut ovat hidaskasvuisia. Tämän lisäksi ne ovat myös hyvin vaihtelevan kokoisia ja muotoisia. Luonnon kilpailussa ne tämän vuoksi jäävät helposti alakynteen ja tuhoutuvat. Niillä eivät lehdet kuitenkaan ole läheskään siinä määrin lovija risareunaisia kuin rauduskoivulla (kuva 4). Myös hieskoivusta tunnetaan erinimisiä liuskalehtisiä muotoja. Eri yksilöiden lehtimuodossa ilmenee kuitenkin jonkin verran vaihtelua. 35 vuoden ikäinen puu kasvaa Loimaan Karhulassa (kuva 1: 2), toinen jonkin verran nuorempi Pälkäneen Taurialassa. Kuva 4: 3 esittää tämän ns. Vanhin niistä, f. Kuitenkin on tämän muodon edustajia tavattu luonnonvaraisina myös Suomesta, nimittäin Pieksämäeltä ja Raisiosta. Suunnilleen samoihin aikoihin on vastaavanlainen löytö tehty myös Tammisaaren saaristosta, Hästöstä. Lehtilavan liuskoittumisesta johtuva yhteyttävän ja haihduttavan pinta-alan pieneminen on pääasiallisimpana syynä tähän. Vain onnellisten sattumien avulla tällaiset >>luonnonoikut» saattavat kerran synnyttyään päästä metsissämme edelleen kehittymään. Jos Betula pubescens f. nokk'oslehtisen koivun, Betula pubescens f. Varjostavien naapuripuiden poistamisella voidaan jo saavuttaa toivottu tulos.. Kummastakin paikasta on löydetty kaksi kituvaa, pensasmaista yksilöä. Se on monesti kuitenkin mutkarunkoinen ja pensastavan kasvutapansakin vuoksi vähemmän koristeellinen. incisaksi nimitetty, nyt jo kuollut puu, on tavattu Jämijärveltä v. 1887
Kun Tammisaloon sitten 30-luvun puolivälissä alkoi ilmestyä mittamiehiä, raivaajia ja rakentajia, kävin pahoin aavi8tuksin lohkomista hoitavassa pankkiiriliikkeessä toteamassa palstoituksen, mikä minulle merkitsi häätöä >>alueeltani>>, määrärahani kun ei ihan riittänyt tuollaisen tukkuostoksen tekoon! Koska tämän alueen luonnon entinen loisto on nuoremmalle polvelle tuntematon, koetan seuraavassa antaa siitä vähän käsitystä. Alkoi ovelan koronkiskurin Petter W etterin sekä hänen jälkeläistensä komento, jolloin mm. Hän rakennutti 1760-luvulla pystytetyn porsliinitehtaan polttimon perustuksille sen tyylikriitikoiden mielestä hiukan kömpelön uusklassillisen maakartanon, joka nykyisin on museona. Tätä menoa kesti puolen vuosisataa. Suomenlinnan luoja Augustin Ehrensvärd. Seurasi 30-40 vuoden aikana tåajempi sarja omistajia, joukossa mm. Jägerhornien karski sotilassuku piti sitä hallussaan aina vuoteen 1705, jolloin menetti sen nälkävuosien uuvuttamana. Erään lintupuiston kohtalo Herttoniemen ja Tammisalon vaiheita Kl. Se oli epälulmisten retkeilyjeni määränpää ja kantaa taajoissa muistiinpanoissani lyhennystä: >>H-Tll». 0. Henkistä evakkoutta se onkin! Allekirjoittaneelle tiesi neljännesvuosisadan takainen Herttoniemen Topelius-museon puisto ja siihen liittyvä Tammelund (nyk. Se voi olla alkuperäistä tai kulttuurin muovaamaa luontoa. Ja ennen kaikkea: tämä Viaporin viimeinen, kohtalokkaasti harhaan johdettu komendantti loi vuosina 1813-20 kartanon kehykseksi viileän ylhäisen puiston, sopusointuisen yhdistelmän ranskalaisen barokin viivoitinja vesikaava-aatetta sekä englantilaista luonnonkurvaja koukeroromantiikkaa. Hytönen Meillä itse kullakin voi olla ilonamme joku erikoisen mieluisa luonnon kohta, maisemapalanen. Niinpä kapean itäisen salmen 9. Jos joutuu saavuttamattoman etäälle mieli paikastaan tai se vaikeasti käsittämistämme syistä myllerretään, tuntee pitkään itsensä siirtolaiseksi. Tä'ltä puistosta on sanottu, että se on >>ylimaallisen kaunis kuin jokainen tosi runo>>. Aluksi joku historian piirto! Herttoniemen kartano perustettiin 1400-luvun puolivälissä. krouvinpidolla korjattiin Porvoon talonpoikien kaupunkimatkoilla maataloustuotteista ansaitsemat rahat. Viimeisten yksityisomistajien, Bergbomien kausi (1859-1917) oli porvarillisempi ja elämänläheisempi. Vara-amiraali Carl Olof Cronstedtin 1790luvulla alkama kausi oli kuitenkin ratkaiseva koko tienoon kulttuurimaisemalle. Eikä edes tarvitse olla sen omistaja harvoillepa moisia omistuskirjoja on suotu! Tuollaisen paikan virittämä luonnontunne ja esteettinen mielihyvä voivat nousta hyvin voimakkaasti. Tammisalo) ehdotonta suosikkia Helsingin ympäristön luonnossa
Ensimmäinen maastamme (tietoisesti) löydetty pikkusiepon pesä tervalepän oksanhangassa. Nelihehtaarinen Topelius-museon puisto, joka toimi eräänlaisena avarana ja herkis. Puistoa ja entistä lehtoa erottava kaita vesiväylä (Strömssund) on sama, jonka kautta Pietari 10 Suuren laivasto ison vihan aikana Puodinkylän lahden suunnalta yllätti Helsingin, ja. Tammi ei ole alueella luonteenomainen, kuten suomalaisesta Tammisalo-nimesta voisi päätellä. takainen Tammelund muodostettiin ainutlaatuisen reheväksi riistapuistoksi, jota suojeltiin mm. Tammisalo 9. Emon selkä näkyy sentin verran kuvan keskipisteestä alaspäin. Eteläsivun keskustassa, yleisen laiturin tyvellä saa vielä aavistuksen rantoja kiertäneestä, paikoin lähes läpipääsemättömästä tervaleppävyöhykkeestä. Entiset lehtikuuset ovat jokseenkin olemattomissa. Se on entinen amiraalin saari, jonne onnettoman sotilaan väitetään iltaisin hiipineen yökausiksi itkemään autioitunutta elämäänsä. Tieverkko ei ole paljonkaan tihentynyt, vaan noudattaa entistä metsätiekehikkoa. Sen aarnioissa sanottiin villisikojenkin viillettävän vesaikkoon porautuneita uriansa noudattaen, tieto, joka oli syytä tarkistaa! Testamentti saattoi kartanon puistoinensa Helsingin kaupungin omistukseen Svenska odlingens vänner-säätiö Heh:ingin pitäjästä isäntänä. Pihoilla voi vielä keksiä rippeitä entisestä, noin hehtaarin suuruisesta pähkinälehto-osasto, samoin parista saarniryhmästä. Lahden mutkassa korkenee pikku saari mökkeineen. No legendathan ovat aina dramaattisia! Tammisalo, kaksoisalueeni varsinainen aarrekammio, on kauempaa katsoen pilkottavista huviloista huolimatta yhäkin rehevän näköinen. Mutta Tammelund meni perintötietä myyntiin ja palstoihin. Useat edellisistä samoinkuin rohtoimikkä ja muut kalkkikasvit viittaavat samaan maaperäesiintymään, joka on todettu linjalla: Kallvik Laajasalo Vallisaari. Samoin on poissa pohjoisrannan parisatametrinen kotkansiipi-suppilosto, joka lie ollut laajimpia tämän komean saniaisen kasvustoja maassamme. Kiertokäynti tällä 10-hehtaarisella osoittaa kuitenkin, että etäältä nähty olikin vain pintakuori, jonka alta mehevä luonnonvarainen ydin on poissa. joka venäläisten toimesta tukittiin pohjoisosastaan ja kantaa avo-osaltaan Porolahden nimeä. ankarilla sakoilla. 1929. Sensijaan länsipään jyrkkäharjainen rakennus, entinen metsästysmaja, ja kaakkoiskulman tornihuvila ovat saaneet kymmenittäin seuralaisia. 6. Niin oli pääkaupungilta solahtanut ohi suun etsikkoaika taata liepeellensä todellinen luonnonkeidas ja lintulehto. Museo sisältää Topeliuksen kolme Koivuniemihuonetta sekä lahjoittajan, maanviljelysneuvos Bergbomin muistohuoneen
Topeliusmuseon puiston >>englantilais-osam kivikon alvejuuri-aarnioita, joista monesti löysi lehtokertun pesän. 28. 6. 11. 57. 1953. Topeliusmuseon puistoa kevätalastomuudessaan. 18. 4. Vasemmalla puiston •>englantilais osan•> Kuusisaari, jonka lampea jää kattaa. Oikealla barokkiosan pääkäytävää, joka päättyy taustalla häämött~vään Engelin huvimajaan
Itäpään kannaksella 011 tekeillä vedenpuhdi tuslaitos ja pohjoisrantaan rajoittuva, kumpuileva >>hyyppäpelto>> on jo teollisen Herttoniemen armottoma a otteessa ja paukk essa. Luoteisosan ranskalaisojennuksesta on sortunut joitakin yli-ikäisiä lebmuksia. tävänä esikartanona uppoutuessani taannoisin Tammisalon ylenpaltti iin aarnioibin, on yhäkin lähes entisensä veroinen. 6. ynkäk i määräty ä puistona assa on oma huvimajansa: pyörökupuinen, kahdeksantahoinen laitos itäsivun kalliokumpareella. Topcliusmuseon puiston itiisivulla kasvava lehtikuusi on yhä pystyssä ja nähtävyys sinänsä. etenee yhä varjoisana sen etelälaida a peltotilkkujen keskessä, kan akoulun ja meren salmen välimailla, Laajasalon sillankorvaan saakka. Täs äkin . että kun ne tuonnoin olivat sopivimmat kottaraisten pesäkoloiksi, niitä nyttemmin ylipäänsä vallitsevat naakat. 31.. Vieläpä jokaisen romanttisen puiston tunnus. lemmenkuja. Runkolahot ovat ,·uo ikymmenien mittaan sikäli avartuneet. Taustalla Tammisalo 16. Tammisalo 18. ryhmässä. 6. 35. Engelin viivakaunis huvimaja uinuu edelleen pitkän pääkäytävän perällä kartanoa vastassa, ja pihata:anteen kautta kulkeva poikkitie jatkuu surumielisenä kuusi-kujana Tammisalon kannakseen, entisestään vain harventuneena. Englantilaiskoukeroissa, kuusin ja sananjaloin vakavoitetussa kaakkoisosassa jokin mustamutaisen lampiketjun kohta on kui12 nrnut jalan ylitettäväksi. luukkujensa takana mustaan lampeen kuvastellen. Melkein entisen näköinen ruokoviidakko on Porolahtikin, joskin sen vesilintuja vetänyt rauha on poi sa. Punavarpusen pesä luonteenomaisessa sijoituspaikassansa, pikku kuusien tiheässä
päivänä 1929 tehtiin Tammisalon eteläisessä rantalehdossa merkittävä löytö: mahtavan tervalepän hennon oksan hangasta keksittiin vihersammaleinen pikkusiepon pesä, ensimmäisen kerran maastamme (jälkeenpäin totesin, että Eläintiet. >>Mökkisaaressa>>. 120 pikkulinnun pe ·ää. Ei edes Cronstedtin >>kyynelvuo-soppi>> välttynyt säveliä tulvivasta värinja liikunnanilosta. Se merkitsi sellaista elämysrunsautta, jonka kokeminen rehevän lehtoja puistoluonnon kasteenraikkaina valoisina öinä ei hevin unohdu myöhemminkään. Yhtenä ainoana kesänä saattoi koko alueelta löytää n. Entisen Tammisalon (Tammelund) leimalajin, lehtokertun, pesä sinivuokon lehden varjostamana. Idän tulokas, meillä vieläkin säästeliäästi esiintyvä punavarpunen, jonka kimakasti pilliänsä puhaltava karmiininvärinen uros vihreässä lehvästössä on herkullinen näky, oli vuosittain edustettuna lähes kymmenellä parilla. Alueen pesimälinnuston kermaan kuuluivat edelleen mustarastas, josta siihen aikaan ei vielä ollut kovinkaan monta pesälöytöä maastamme, melodiamestari mustapää kerttu, samoin kultarinta ja sirittäjä sekä sinitiainen, jolta kerran pääsi maailmalle täyden tusinan poikue. Tammisalon pesänäreiköt tarkoin tuntien saattoi parissakymmenessä minuutissa löytää puolen tusinaa pesää. Toinen tämän terhakasti laulelevan lajin esiintymispaiklrn oli kartanon puiston varjoisimmassa osassa. Isot koloihin pesivät lajit, kuten uuttakyyhky, palokärki ja naakka toivat oman salaperäisen sävynsä lintuyhteisöön. Sen harmaahahtuvainen, somasti nokkaansa naksutteleva poikue syntyi useampana vuonna suuren koivun halkeamassa puiston kaakkoispuolella sijaitsevassa ns. 1931. 6. Löytyipä yksi ahdistavankin tunnelman tulkki: puiston uumenissa öisin vuovotta va lchtopöllöperhe. Jokunen pari asutti entistä näreryhmäänsä vielä silloin kun ·e oli jo joutunut uudishuvilan nurkalle. Kesäkuun 9. Vuolaasti lavertava lehtokerttu oli koko alueen leimalaji levittäen pirteyttä synkimpäänkin puistonosaan ja rustaten harsun korsipesänsä monasti sananjalan lehtiruusukkeen keskeen. Eihän tässä näkymässä ollut siintävien selkien niemennokkia kokkokallioinensa ja valkeavartisine koivuinensa 1700-luvun puistotyyli suorastaan karttoi merta ja muita luonnonvesiä! Mutta sen verraton anti olikin poikkeuksellisen monipuolinen ja taaja pesimälinnusto. museon kokoelmiin oli joutunut jo 1800-luvun lopulla Kirkkonummella löydetty pikkusicpon pesä punarinnan tiliin). Edelleen peukaloinen ja pyrstötiainen lisäsivät asuinlajistoa.. 18
>>Hyyppäpelto>> taasen nimensä mukaisesti paljasti puolen tusinaa töytöhyypän pesiä kesässä ja majoitti kuovin. Samassa jalavan runko-ontelossa voi todeta kolme kottaraispesää päällekkäin välikattojen eroittamina. Niinpä kerran kun taaskin olin oikaissut itäisen huvimajan paljaille lattialankuille kello 2 yöllä, satakieli aloitti mahtavan soittonsa läheisessä vadelmikon saartamas a tuomessa. Tunnusomaista kuvatulle lehtoja pui toalueelle oli pesimälinnuston tihey , mikä johtui kasvillisuuden rehevyydestä. punajalkaviklon ja taivaanvuohen. Ylipäänsä pesiä saman lajinkin keksi aivan toistensa tuntumassa, niin ett i oikein käsitä, miten tilaa riitti pesäpiireille ( reviireille). nyttemmin kuoretonta haavan runkoa, kuin neljännesvuosisata sitten, ja peipponaaras pohjusti pesäänsä lähikoivun hangassa, uudisrakennuksen nurkalla. Kuin jonkinlaisena korvauksena pesimälinnuston kär imästä häädöstä ovat uudet tulokkaat luhtaja viitakerttunen asettuneet alueen välittömään naapuruuteen, mistä niiden virtuoo inen laulu on levytettykin. iinpä yksi ainoa tervalepän oksa saattoi sisältää tyvestä kärkeen mennessä uuttakyyhkyn, initiaisen ja kottaraisen pesän. ruo' ostolintuja. Töräyttelipä siellä eräänä kesänä kaulushaikarakin. Rytikerttusenkin katkonainen laulu alkoi jo silloin kuulua sieltä. Vielä tänä keväänä Vapun alla Tammisalon rantalehdon rippeessä naakka ja kottarainen repertoareissansa keskeisimpänä punavarpusen vihellys! asuttivat samaa. Pikkusiepon pesä oksanbangassa entin verran kuvan keskipi teestä ylöspäin. Tammisalon mennyttä rehevyyttä. Valokuvat kirjoittajan.. Satakieli lie esiintynyt siellä vain vierailijana. Jos yhäkin kaipasi vaihtelua, voi kohdistaa huomionsa Porolahteen, jossa asusti • 14 miltei koko eteläinen sorsa-, sotkaja uikkuiajistomme ym. Viimeinenkin raukeus oli loihdittu pois jäsenistäni, ja siitä alkoi alun toista vuorokautta kestänyt yhtämittainen kiertely alueella. Kerran lauleleva kuhankeittäjäkin toi lisäväriä puiston lehvästöön
Hoikan arvion mukaan niiden keskikuutiomäärä oli n. Oheinen karttaluonnos on jäljennetty kauppalan valmisteilla olevan asemakaavan mukaan. Hakkuun jälkeen jo kesällä 1954 voitiin havaita veden kaivossa vähentyneen ja tätä jatkui edelleen vuonna 1955 ja viime vuonna sitten kaivo lopullisesti kuivui. Allekirjoittaneen mielenkiinto heräsi uudelleen tätä hakattua puistoa ja sen paljaana olevaa maapohjaa kohtaan kuullessani, että kunnan 6 m:n syvyinen kaivo, joka sijaitsee toimitalosta n. Kuten oheisesta karttaluonnoksesta ilmenee, puisto sijaitsee harjanteella, 9-10 m läheisen, eteläpuolella olevan Liekoveden pintaa ylempänä. Tämän vuoksi jouduttiin sitä 15. Kun Tyrvään Osuuskassan toimitalo v. Se kohoaa pohjoisen suuntaan kolmisen metriä ja alenee sitten samaan suuntaan mentäessä. 0,35 ha:n suuruinen. 1950 valmistui ja sille tietenkin kaivo puistoalueen koillispuolelle, tuntui tämä vähäsen alentavan vedenpintaa kunnan kaivossa. Lahoa oli vain 3-4:ssä puussa. Vesi oli laadultaan erikoisen hyvää, joten naapuritkin käyttivät sitä mielellään juomaja ruokatarkoituksiin. 25 m pohjoiseen (merkitty ympyrällä), oli tyystin kuivunut. 40 vuotta, tiesi kertoa, ettei kaivosta ole milloinkaan ennen vesi loppunut. Tämä harjanne on koostunut sorasta ja laskeutuu järven suuntaan nopeasti, loivemmin itään ja länteen. Puisto hakattiin kaivo kuivui Antti Prusi Tammikuussa 1954 herätti laajalti huomiota sanomalehdetkin kirjoittivat asiasta paljon Tyrvään kunnan toimeenpanema Jaatsin komean kuusipuiston hakkauttaminen. 30:ssä j3:ssä ja suurimmat olivat 80-90 j 3 :n. Metsätalousneuvoja M. Kunnansihteeri Tyyne Lehtimäki, joka on asunut kunnan toimitalossa n. kymmentä jäljelle jäänyttä komeata kuusta lukuunottamatta. Puisto, joka sijaitsi karttaan merkityn kunnan toimitalon pohjoispuolella, oli pinta-alaltaan n. Kaikki muut, lukumäärältään 182, kaadettiin ja vietiin sahattavaksi. Yleisen mielipiteen painostuksen ansiosta kunta myöntyi jättämään vain A k s e 1 i G a 11 e n K a 11 e 1 a n leikkipaikan muistokiven ympärille kymmenkunta uljasta kuusta. Vain harvoina erityisen kuivina vuosina vesi oli ollut niin vähissä, että oli täytynyt kieltää naapureita kaivoa käyttämästä, mutta silloinkaan ei vesi ollut kokonaan loppunut. asemantien varrella kunnan toimitalon lähellä, alueella, joka vuoden 1955 alussa liitettiin Vammalan kauppalaan. Metsää ei ole enää millään puolella, muutamia vähäisiä ja yksinäisiä puita sekä em. Asutusta on kaikilla muilla puolilla paitsi järvelle alenevalla rinteellä. Tämä puisto sijaitsi ns. Viemäreitäkään ei ole lähistölle kaivettu, joten tästäkään ei ole voinut aiheutua nykyinen kaivon tyhjyys
Tarvittaisun vielä lisää tietoja vastaavanlaisista ta16 pauk i ta muualta maastamme. K arttapiirros Jaatsin puistoalueesta ympäristöineen . Keskellä kunnantalo ja ympyrällä merkitty kaivo. Taiteilija Emi 1 Dan i e 1 s s on, jolla on huvila Karkun Pirunvuorella, valitteli kerran allekirjoittaneelle, että huvilan lähistöllä oleva lähde oli vuorella suoritetun hakkuun jälkeen kuivunut ja että vesi täytyy nyttemmin kantaa n. Edellä olevien tietojen perusteella tulee väkisinkin mieleen kysymys: johtuiko veden loppuminen pohjaveden aleneminen puiston kaatamisesta1 Täysin varmaa vastausta tähän ei tietenkään voi antaa, mutta perusteltavissa tämä käsitys on. Sadevesi ei enää säily maaperällä, jolta kannot on poistettu ja jonka Taiteilija K. Havaksen akvarellista saa väläh, dyksen puiston entisestä rehevyydestä aittoineen.. ,,,,"' ,,,, --·', .... 400 litraa minuutissa, mutta myöhemmin sentään jonkin verran enemmän. Tämä vesi on suoritettujen tutkimusten mukaan laadultaan huonoa. ,. Puiden kaatamisesta johtunutta pohjaveden alentumista voidaan ensiksikin peru tella sillä, että nykyisin auringonsäteet ja tuuli kuivaavat yhteisvoimin tällaisen harjanteen helposti verrattuna olosuhteisiin ennen hakkuuta. syventämään poraamalla pohjaan 132 m:n syvyinen kalliokaivo, josta aluksi saatiin vettä n. kilometrin päästä. Muuan toinen tapaus muistui tässä yhteydessä vielä mieleeni. I I I ' I I I I , / 1 :-: ..-J-aå-i -. Huvila ja lähde sijaitsevat arviolta 3040 m:n korkeudella Rautaveden pinnasta. , __ , ____ ,,,,. ; I • I ', _, ,. \ \ \ 1 \ 1 1 1 ' 1 Om Lieko vesi
Luou.tonsuojelun kannalta tuhoisat erehdykset saattavat siis tulla varsin kalliiksi ja aiheuttJa jopa vielä vuosienkin kuluttua suurta ; harmia ja kalliita kustannuksia. Sen mukaan, että Tyrvään kunta sai kaatamistaan puista vain 217.387 markkaa ja että hakkuu työttömyystöinä maksoi n. 252.000 markkaa, jonka lisäksi oli pakko uhrata suuria summia kantojen poistamiseen, maan tasoittamiseen ja lehmusten istuttamiseen kaadettujen kuusien tilalle sekä vielä ehkä hakkuusta johtuen kaiken kukkuraksi n. Tämän perusteella tällaisella harjanteella puusto pitää pohjaveden pinnan korkealla. USA:ssa ja Meksikossa, saadut kokemukset todistavat, että kun laajoilta harjannemailta on puusto kokonaan kaadettu, on pohjaveden pinta laskenut jopa yli 100 metriä. Eräänä asiaan vaikuttavana tekijänä mainitsi metsätalousneuvoja Hoikka maan routaantumisen, joka paljaalla ja avoimella paikalla tunkeutuu syvemmälle kuin metsässä ja jolla on maaperää kuivaava vaikutus. pinta on tasattu. 17. Vain kymmenkunta kuusta on jäljellä J aatsin mahtavasta puistosta. Eräät ulkomailla, mm. Luonto kykenee omalla tavallaan kostamaan sitä kohtaan harjoitetun väkivallan. Mutta , nhan eräänlainen luonnon laki olkoon ysymys mistä tahansa että erehdykset J,a virheet käyvät kalliiksi sekä mak1'\attavatl itsensä vielä vuosien perästäbn. Suurista puista muodostunut metsikkö sen sijaan varjostaa allaan olevaa maata, pitää sen ja sisässään olevan ilman viileän kosteana ja ehkäisee veden haihtumista. Alavilla paikoilla puiden juurien imulla saattaa olla päinvastainenkin vaikutus. 600.000 markkaa kalliokaivon poraamiseen, voidaan arvioida puiston harkitsemattomasta hakkaamisesta Tyrvään kunnalle koitune(\ln melkoinen tappio. Aitta on hävitetty ja komeat lehmuksetkin ovat poissa
Yksitoikkoista aukeata suota saattaa olla useita neliökilometrejä ja vain joku kitulias mänty antaa katseelle vähäisen kiintopisteen. Aikoinaan ohut turvekerros on ,ensin voinut tukehduttaa syleilyynsä metsän tai sammalkerros kasvattaa umpeen järven. Laajimmat kohosuomme sijaitsevat EteläSuomen savikkoalueella, joiden tasaisella maaperällä suolla on parhaat luontaiset mahdollisuudet levittäytyä, varsinkin kun savi lisäksi läpäisee huonosti sadetta tai savikolle virranuutta tulvavettä. 'Turvepatjan vähitellen laajetessa kerääntyy :Sadevesi lammikoiksi, joiden seisova vesi tuhoaa rahkasammalkasvuston. Samanlaisen maiseman kuin kohosuolla voi nähdä laakealla tunturipaljakalla ja tundralla puurajan pohjoispuolella, tosin paljon suuremmassa mittakaavassa ja erilaisena ka viyhdyskuntana. 18 tällaisille paikoille syntyy joukko lampia. Samankaltaisuus toistuu myös ilmaston aineksissa. Näköainekset ovat kuitenkin hämmästyttävän samat. Kuolleita poikasia voi toisinaan löytää kolonioiden alueelta ja poikastappiot näyttävät harmaalokilla olevan suuret. suonsilmiä, joiden vesi on tummaa ja pohja tuntuu olevan tavoittamattomissa. Eurajoen ja Kokemäenjoen varsilla Panelian ja Kiettareen suot, Mellilän Heporahka, Tammelan kohosoistamme valtavin Torronsuo ja Jout:;ienon Konnunsuo. äitä laajoja kohosoita ovat mm. Vähitellen Harmaalokin poikanen painautuu kanervan varpujen suojaan. Kohosuot ia niiden erikoinen linnusto Pertti Seiskari Kohosuo on vanha kasvisyhdyskunta. Alkuperäinen suon muodostanut kasviyhteisö elää .ohuena pintakerroksena menneiden kasvisu kupolvien kerrostaman turvepatjan pinnalla. Kohosoille ovat kesäisin tyypillisiä arktisen ilmaston luonteenomaiset jyrkät lämpötilojen vaih. Nämä kohosuot ovat laajoja ja melkein puuttomia aukeita, joille turvepatjan paksuus antaa suon reunalta katsoen lähes silmänkantamattoman vaikutelman. Se <>n saanut säilyä melkein muuttumattomana jo vuosisatoja, kenties vuosituhansia. Tällainen turvepatj a saattaa olla useita metrejä, jopa _kymmenenkin metriä paksu, joten suo kohottaa pintansa ympäröivän maaston yläpuolelle. Poronjäkäläalustalla sen väri sopeutuu hyvin ympäristöön. Kohosuo on oikeastaan suoyhdistelmä, mitä monimuotoisin rämeen ja nevan muodostama pintamosaiikki
Kun ensimmäiset kevätmyrskyt ovat pyyhkäisseet lumen mättäiden huipuilta, ja aurinko on sulattanut vähäiset pälvet lammikkojen reunamille, kohosuon kesäiset asukkaat alkavat saapua. telut. Sen linnuista vain riekko kiertelee valkeassa suojapuvussaan pitkin rämeiden laitoja pajuista ja vaivaiskoivuista silmuja etsien. Rehevä horsmakasvusto ympäröi Panelian soilla sijaitsevaa pesää, jossa haukkapari on pesinyt jo ainakin vuosikymmenen samalla paikalla. Kohosuo vastaa siis pientä, monilta ominaisuuksiltaan .arktisen luo~toista maastoläikkää, siitä huolimatta, että se saattaa sijaita vehmaan Etelä-Suomen viljelysmaiseman piirittämänä. Talvinen kohosuo on rämereunoineen hiljainen lumiaavikko. Toisinaan voi metsokukko helmikuun pakkaspäivänä ruokailla räkämännyn latvuksessa, mutta senkin puuhailu -0n hiljaista ja hidasta ja vain siipien läiske rikkoo silloin tällöin syvän äänettömyyden. Kun lumipeite on melkein kokonaan hävinnyt ja vain lammet ovat enää hauraan jään peitossa, saapuvat kuovi, kurki, kirviset ja keltavästäräkki suunnilleen edellä luetellussa järjestyksessä, mutta kuitenkin hyvin nopeasti toisiaan seuraten. Päivät ovat pakahduttavan kuumia ja yöt hallaisuuteen asti kylmät. Samanaikaisesti on teerien soidin päässyt täyteen vauhtiin, ja talven äännettömyys on silloin vaihtunut erilaisten lintujen äänien konsertiksi, jossa aamuvarhaisella teerien kuherrus soi jatku19. Ensimmäisinä saapuvat melkein samanaikaisesti harmaalokki ja muuttohaukka ja niiden seurassa suon lammikoiden jäällä lepäävät muuttavat vesilintuparvet. Muuttoh 1Ukan esikoinen on kuoriutunut. On luonnollista, että nämä kohosoiden ~rikoiset olosuhteet ja ympäristötekijät luovat edellytykset myös erikoispiirteiden kehittymiseen linnustossa. Esikoinen jäikin ainoaksi, sillä toinen muna oli hedelmöittymätön
Kevätmuuton loputtua ovat kohosuolle saapuneet kesän vakituiset asukkaat ja kun teerien soidin on loppunut, jää pesivää linnustoa edustamaan hyvin omalaatuinen lalintuluodoilla. vana solinana ja päivällä ovat luonteenomaisimmat äänet kuovien huudot ja kirvisten säkeet. Jonkin kalaisen järven lähisijainti on varmaankin edullinen, koska suurin lokkikolonia, jonka olen tavannut kohosoilla, oli Vaal. jisto. Mielenkiintoista on oksennuspallojen perusteella todeta, että kohosuolokit käyttävät kalaa ravinnok een ja se on ilmeisesti niiden pääravintona. jalkojen väri. nuoria vaihtopukuisia lukuunottamatta, en ole kohosoilla havainnut. Kohosuon alueelta nämä kalat eivät ole lähtöisin, vaan linnut joutuvat etsimään ravintonsa toisinaan kaukaakin. Niiden kaikuva ääni kuuluu suunnilleen seuraavasti: >>gaao gaao gaga ga ga ga ga>>. Ja kun kolonia on suuri, meteli saavuttaa samat mittasuhteet kuin saariston 20 syök yvät kohti, ja tällaisissa tapauksissa olen todennut värin pikemminkin kellanpunertavaksi kuin keltaiseksi. Kohosoitten lokit lienevät eri rotua kuin merenrannikon kant!:L ja eroitt:1vana tuntomerkkinä on mm. Harmaajalkaisia yksilöitä. Jos niillä on poikaset, saattavat vanhemmat syöksyä hyvinkin lähelle yrittäen karkoittaa vihollista huudoilla ja ulosteilla. Jalkojen väriä on yleensä vaikeata todeta paitsi silloin kun linnut Kurjen poikanen on vastakuoriutuneenakin jo melkein töyhtöhyypän kokoinen. Untuvapukn on kauniin kellanpunertava ja sisaruksia on tavarnsesti kaksi. Suon tummaa taustaa vastaan hautovat linnut eroittuvat selvästi valkoisina läikkinä ja rauhanhäiritsijän saapuessa pesimäalueelle linnut kohoavat arvokkain siiveniskuin ilmaan ja alkavat kaklattaen kierrellä ympärillä. Suuren ja aukean kohosuon näkyvin ja värikkäin edustaja on yleensä kolonioittain pesivä harmaalokki. joka kohosuolokilla on keltainen ja merenrantalokilla harmaa
Kaukana järvistä sijaitsevilla soilla pesii usein vain yksi pari. Naaras hautoo havaintojeni mukaan yksin tavallisesti kolmea ruo teenväri tä munaa. tä vasta muutaman metrin etäisyydestä. Muuttohaukka on tunnettu huimapäisestä rohkeudestaan, mutta kohosuolla e tuntuu esiintyvän lähiympäristönsä lintuja kohtaan varsin siivosti. Harmaalokin kumppanina on mainittava toinen kohosuon linnuston erikoisuus, muuttohaukka. Samoin kuin harmaalokki, muuttohaukka on hyvin uskollinen vanhalle, jonkin suomännyn vieressäsijaitsevalle paikalleen. Voi olla, että molemmat lajit vaativat pesäympäristöltään ominaisuuksia, aukeata ja lammikkoista koho. Mikään sopuisa naapuruus ei siis kuitenkaan ole kysymyksessä huolimatta lähekkäisestä pesimisestä. 21. Sen tapaa miltei poikkeuksetta samalta suolta kuin harmaalokin. Lokkien ikä ei varmastikaan '. Vuo ia käytetyn pesän reunu tat muuttavat kokonaan luonnettaan, sillä typpipitoiset saalisjätteet tappavat varsinaisen suokasvuston ja tilalle tulee rehevä, ruohojen muodostama satunnaiskasvillisuus. Heti maan paljastuttua naara alkaa oleskella pesässä, vaikka siinä ei vielä ole muniakaan. Oli hyvin vaikuttavaa }momata, miten pesäpaikkauskollisia koho~uolokit ovat. 50 yksilön yhdyskunta pesi uolla lähellä matalaa kalaista Koskeljärveä. Poikaset pysyttelevät pesäs ä melkein lentokykyisiksi asti. Vesilinnut muodostavatkin suuren osan muuttohaukan ruokavaliosta. Muuten se on hyvin hiljaa ja paikoillaan varvuston seassa. Josh.'lls se pakenee pesä. Tosin linnut sen nähdessään pysyttelevät maassa harmaalokkia lukuunottamatta, joka käy arvelematta muuttohaukan kimppuun ja kykenee myös karkoittamaan sen. joella, jo sa n. Kieltämättä harmaalokkia voikin kauasnäkyvänä lajina helposti pitää jonkun pesimäympäristön esikoistunnusmerkkinä. Mainittakoon, että tapasin muuttohaukan kerran tarkastelemassa räkämännyn latvasta viereisessä lammikossa uivia sorsia, jotka vuorostaan eivät uskaltaneet kohota lentoon, ennenkuin haukka oli paennut minua. Tutkin kesällä 1953 u eita jo vuosikymmeniä sitten tunnettuja yksinäisten lokkiparien pesäpaikkoja ja mi ltei poikkeuk etta tervehtivät lokin huudot minua saapue ani tällaiselle vanhalle pesimäsuolle. uon kesku&taa, mutta ilmiö tuo toisaalta mieleen tiettyjen vesilintujen pesimisen mielellään lokkikolonoihin. Havaintojeni mukaan muuttohaukka etsii ravintonsa suhteellisen etäältä ja kun se tavallisesti iskee vain lentävään saaliiseen, kykenevät kohosuon lajit aukealla ajoissa välttämään hyökkäyksen. Myöskin nuoret vaihtopukuiset yksilöt asustavat kesäisin soilla vanhojen yksilöiden joukossa, joskin niiden vähälukuisuus lienee todistuksena siitä, että lokkikannan lisääntyminen ja uudistuminen on hyvin hidasta. iene vuo ikymmeniä, mutta puolison kadotes a jäljellejäänyt etsii itselleen uuden kumppanin ja 8 uopöllön poikanen ei pidä valokuvamallina olo ta. tuo sen vanhalle tutulle pesäpaikalle
kahdensadan metrin etäisyydellä polttoturvetyömaasta, kukaan miehistä ei tiennyt kurjen oleskelevan lähitienoillakaan. Kurjen pesä on vain matala, laakea painautuma varvikossa, melkein vailla pesän pohjaksi muotoiltua alustaa. Kokemäen Ronkansuolla tapa in niinikään Riekon ja teeren höyhenillä pehmu ·tettu lapinharakan pesä Panelian suolla 1953. Li.ron poikasten pitkät varpaat ovat tarpeen raYinnon etsinnässä pettävällä suomudalla. Hautoessaan lintu painautuu vaiverovarvikon suojaan ja ruokailu ja haudontavuorojen vaihto tapahtui aamu varhaisella ennen miesten tuloa. n. Konnunsuolla seurasin kurkiparin hautomista kuoriutumiseen asti ja siitä huolimatta, että pesä sijaitsi n. Panelian soilta olen löytänyt pesivinä kapustarinnan, suopöllön ja lapinharakan, jotka kaikki ovat meillä pohjoisia lajeja. ti kuitenkin hukkumisen. Se on kuitenkin pesimisaikana äärimmäisen varovainen ja jää yllättävän helposti huomaamatta. Kohosoiden linnu ton erikoisuuksiin kuuluu vielä voimakas pohjoisen lintuainek en edustus. Tan i. Hattu kuuluu kirjoittajalle! Kurki on kolmas laji, joka varauksetta voidaan laskea kohosuon >>ylimystööm>. Poikasten ollessa pieniä vanhemmat kohoavat huu taen lentoon, mitä ei tapahdu hautomisen 22 aikana. Kummallista kyllä lmrkikin etsii mielellään ravintoaan suon ulkopuolelta pieniltä suoniityiltä tai suopelloilta, jonne se kuljettaa kuoriutuneet poikasensakin. Aamuvarhaisella kurjet intoutuYat paitsi muuttomatkoillaan myös pesimisen alkuaikoina mielettömään tanssiin. on sarja nopeita keinumisliikkeitä ala Ja ylös, jolloin tavallisesti kaksi yksilöä tanssii vastakkain. Tämä poikue pakeni suoraan suolampeen, jossa pitkät varpaat eivät auttaneet, mutta synnynnäinen uinti taito e. Läheltä kuultuna kurjella on runsas varasto erilaisia hiljai ia ääniä, joilla linnut >>keskustelevat>> keskenään. 2 metrin korkeudella. Uros istuu mielellään jonkun suomännyn latvassa pesän lähettyvillä ja 011 kauas näkyvänä helposti havaitt.avissa .. l\Iyö kurki näyttää olevan hyvin pesäpaikkau kollinen ja se saattaa viettää salaperäistä ja hiljaista kesäänsä hyvinkin pienellä suoalueella. Pesälle meno ja poistuminen tapahtui nopeasti kyyryssä juosten ja linnun ojentuessa täyteen pituuteen loppuivat myös juoksuaskeleet ja lintu kulki niinkuin sillä ei oli i ollut mitään salattavaa. Kaksi löytämääni pesää ovat sijainneet piene sä männys ä. Toinen puolisoista oleskeli päivät suon toisella reunalla mäntyjen suojassa, jonne myös poikaset kuoriutumisen jälkeen kulkivat. Tämän jälkeen linnut hyppivät tasajalkaa voimakkaita hyppyjä, levittävät lopulta siipen ä ja voimakkaasti huutaen lopettavat tanssin
On tosiaan elämys kuunnella kapustarinnan pohjattoman surumielistä vihellystä tai nähdä lapinharakkanaaraan hautovan pesässään kohosuon suppeassa, mutta kuitenkin pohjoisen luontoisessa elinpiirissä keskellä eteläsuomalaista viljelysseutua. ensimmäinen hoidokki kokeeksi Kivijärveen. Toukokuun 12 pnä 1957 päästettiin vihdoin. Suolla on aina ollut korvenraivaajakansamme keskuudessa huono maine, ja siitä syystä kohosuot hitaasti ja vääjäämättömästi toinen toisensa jälkeen on ojitettu ja kuivattu. Talvella ja alkukeväällä ne olivat verrattain rauhallisia, mutta kun ensimmäiset toitottavat joutsenparvet olivat muuttomatkoillaan lentäneet paikkakunnan yli, kävivät hoidokkini niin levottomiksi, että oli pakko naulata vanerilevyjä ikkunoiden eteen, sillä muuten joutsenet olisivat rikkoneet ikkunat vapauteen pyrkiessään. Näistä lajeista on varsinkin niittykirvi11en keltavästäräkin ohella suorastaan kohosoiden luonteenomaisin ja runsain lintulaji. Jo kesän ollessa parhaimmillaan lintujen äänet hiljenevät kohosuolla. Edelläluetellut pohjoiset satunnaislajit antavat oman mielenkiintoisen lisänsä kohosoiden linnustolle. On tavallaan kohtalokasta, että nimenomaan kohosuon arktinen ilmastoaines ei >>sovi>> ympäristöönsä, sillä se saattaa levitä. Sillä oli hieman harmaa vivahdus. Brander Kevät 1957 oli tavallista myöhempi. Urjalan Kivij ärven jää on tavallisina vuosina sulanut huhtikuun loppupuolella, mutta v. Jälellejääneiden suhteen olisi muistettava, että kulmL satoja, kenties tuhansia vuosia, ennenkuin vahvaturpeinen kohosuo on ennättänyt kehittyä sellaiseksi kuin me tällä hetkellä sen näemme. Vasta rämelinnun, riekon, muuttuessa valkeaksi leviää myöhäissyksyn ja talven hiljaisuus kohosuolle. Kaikki nämä lajit kuvastavat ilmeisesti juuri kohosoiden arktisia ominaisuuksia: avointa maisemaa ja arktista pienoisilmastoa. Lokit ja muuttohaukka samoinkuin kapustarinnan vihellys kuuluvat maiseman kuvaan melkein kesän loppuun asti, kunnes linturunsaus äkkiä lisääntyy pohjoisesta muuttavien hanhien ja sorsien !epäillessä. Kotitaloni hanhelassa talven yli hoidetut joutsenet kävivät tämän johdosta kovin levottomiksi. 1957 tapahtui jäiden lähtö vasta toukokuun alkupuolella. Se oli nuori yksilö, kaikesta päättäen toisella vuodella. Valokurn t kirjoitta ja n . Kohosuon linnuston menestyminen kytkeytyy meillä kiinteästi soiden tulevaisuuteen. Teerien syyssoitimen aikaan suolla on yhtä villrnsta kuin keväällä. Kivijärven joutsenen vapauden hetki T. suon lammikoissa. Useimmat lajit kuljettavat poikasensa suon laitamille mahdollisesti ravintorikkaampaan elinympäristöön. Samaten kuuluvat kaakkuri, liro ja riekko yleisesti kohosoiden lajistoon sekä · vielä niittykirvinen, joka sekin on meillä pohjoinen laji. hallaisena ja tuhoa tuottavana ihmisen luomaan kulttuurimaisemaan. pesivän kapustarintaparin
Ottipa muutamia askelia hoitajaansa vastaan ja ojensi päänsä häntä kohden. Vähältä piti, ettei sillä tavalla >>kätelty>> jäähyväisiksi (kuva 6). Tämän vuosikerran nuorikoilla oli syksyllä edellisenä vuonna, vielä lihanvärinen nokan tyvi, mutta tällä joutsenella oli tämä kohta jo muuttunut vaaleankeltaiseksi, melkein yhtä kirkkaanväriseksi kuin vanhalla, kokonaan valkoisell/l, yksilöllä. Mutta kun oli päästy niin lähelle rantaa, että joutsen näki vapaasti aaltoilevaa vettä, valtasi sen voimakas vedenkaipuu. Se nosti päänsä pystyyn ja toitotti äänekkäästi (kuva 3). Lint u teki täyskäännöksen hoitajaansa kohden ja rupesi kaakattamaan samalla tavalla kuin hanhelan karsinassa (kuva 5). Kun nämä kohteliaisuusmuodollisuudet oli suoritettu, lähti joutsen rauhallisesti uimaan ulappaa kohti. Nevala kantaa kirjoittajan omistaman R aikon kartanon >>joutsenklinikaksi>> muutetussa hanhelassa talven yli hoidettua joutsenta kohti rantaa ja . J outsenen hoitaja, metsätyönjohtaja S. 1. Alussa lintu oli aivan rauhallinen, melkein apaattinen. 24. samalla myös vapautta. Myöhästyneen kevään merkit näkyvät selvästi Urjalan Kivijärven maisemassa kun metsätyönjohtaja S. Mutta niin ei käynytkään. siivissä ja pyrstössä, ja kaula ja pää olivat ruskeanharmaat. Se oli aivan mykkä, ihmetteli vaan, mitä tulisi tapahtumaan. Pian se näkyi vam pienenä valkoisena täplänä (kuva 7). Neva 1 a kantoi linnun siivistä mäellä sijaitsevasta hanhelasta rantaan (kuvat 12). Kun oli tultu kevättulvan vallassa olevalle rantaniitylle, laskettiin lintu varovasti matalaan veteen ja odotettiin, että se viipymättä pakokauhun vallassa ja piiskaten siivillään vedenpintaa valkoiseksi vaahdoksi lähtisi tiehensä (kuva 4)
21'\. K aula ja siivet riippuvat vielä. K aula nousi pystyyn ja kurkusta pää kovaa toitotusta. Vain valkoinen täplä osoittaa minne jout,sencmme oli kadonnut. Sanotaan ensin jäähyväiset! Valokuvat kirjoittajan. 3. 6. H yppy veteen ja samalla vapauteen. 5. E npä lä hdekään vielä ! 7. 2. 4
Kutsuvieraiden joukossa nähtiin valtiovallan, yliopiston, tieteellisten seurojen, useiden järjestöjen sekä luonnontieteilijäväen edustajia, minkä lisäksi tilaisuus oli koonnut yleisöä salin täydeltä. Tervetuliaissanatlausui Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja, professori Niilo Söyrinki, joka selosti luonnonsuojelualueidemme aikaansaannin vaiheita ja totesi maamme osoittaneen luonnons uojelun alalla kiitettävää kulttuuritahtoa. Luonnonsuojelun työmaalta Suomen Luonnonsuojeluyhdistys järjesti viime helmikuun 20 päivänä maamme uusien luonnonja kansallispuistojen esittelyn merkeissä juhlakokouksen Säätytaloon. 26. Valtiovalta on luonnonja kansallispuistojemme perustamisella halunnut tarjota kaikille luonnonja retkeilyn ystäville sekä tutkijoille tilaisuuden tutustua koskemattomaan luontoomme, minkä vuoksi esitelmöitsijä lausui toivomuksen, että uudet luonnonsuojelualueet joutuisivat oikealla tavalla ahkeraan käyttöön. Valtion luonnonsuojeluvalvoja, fil.tri R eino Kalliola esitteli sitten lukuisin värikuvin uudet luonnonsuojelualueemme maan etelärannikolta Lapin perukoille saakka
Olisi kunnia-asia hoitaa tämä pohjoismaitten yhteinen asia sellaisella tavalla, että kaikkien osapuolien toivomukset voitaisiin mahdollisuuksien puitteissa ottaa huomioon. Tällä hetkellä on ratkaisua odottava vesilintukysymys todellakin varsin häpeällinen Pohjoismaiden yhteistyön kannalta. Myös pöllöistä ja pienistä petolinnuista käytiin valaisevia keskusteluja. Tällöin myös luonnonsuojelun toivomukset tulisivat itsestään täytetyiksi. Suomessa esitettyjä mielipiteitä pe-toeläinkysymyksestä pidettiin osittain suhteellilisen positiivisina, varsinkin toivottiin, että uuden metsästyslain tultua voimaan, todella saataisiin .aikaan rauhoitusalueet karhua ja ilvestä, sekä toiv ottavasti myös ahmaa varten. Rcsenberg .sekä intendentti 1.-E. J.\1~enkiintoista oli todeta, kuinka -tarkkaan on pystytty arvioimaan Ruotsin karhukanta, sillä se käsittää tällä hetkellä noin 200 yk,silöä. A. 'Pohjoismaiden luonnonsuojeluyhdistysten edus;.tajat keskustelleet yhteisistä esiintymisistä eräissä petoelälnja metsästysaika-asioissa Toukokuun 10 päivänä kokoontuivat Pohjois·maiden luonnonsuojeluyhdistysten edustajat Tukholmaan Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen kut,susta. Kaikkien metsästysja luonnon,suojelupiirien olisi yhteisvoimin pyrittävä siihen, että Pohjoismaista tulisi yhteinen hoitoja metsästysalue vesilinnuille, mihin edellytykset ovatkin mitä parhaimmat. Myös Tanskan edustaja .sieltähän nämä eläimet puuttuvat piti hyvin -tärkeänä ja hyvinkin kohtuullisin kustannuksin järjestettävänä, että karhu, ilves ja ahma pystyttäisiin säilyttämään pohjolassa luonnonvarai·sina. 27. Varsin tärkeätä olisi, että nämä isot petoeläimet saataisiin rauhoitetuiksi ainakin luonnonsuojelualueillamme. Hagen, Tanskaa pro-fessori M. Se on periaatteellisesti tuomittava. Tutkimukset merikotkan rauhoittamisen edellytyksistä Norjassa ovatkin jo käynnissä. Sen sijaan merikotkan rauhoitus myös Norjassa tuottaisi tuskin vaikeuksia. Degerb0[, Ruotsia pääjohtaja G. Tanskan metsästäjien vastustus on kuitenkin toistaiseksi tehnyt kaikki yritykset tähän suuntaan tyhjiksi. Myös ahmaja ilveskanta on Ruotsi sa tar]rnn valvonnan kohteena. Kotkan täydellistä rauhoitusta poronhoitoalueella pidettiin toivottavana, varsinkin kun kotkan poronhoidolle aiheuttamat tappiot ilmeisesti ovat suhteellisen vähäiset. Pääosa keskusteluista koski Norjan, Ruotsin ja · uomen isojen petoeläinten pelastamiseksi tarpeellisia toimenpiteitä. Yleisesti oltiin sillä kannalla, että susi saisi maksaa tarvittavan hinnan, jotta kävisi mahdolli·seksi pelastaa muut isot petoeläimet kuolemasta .sukupuuttoon. Ebeling, kirjailija E. Bout·eng, intendentti K. Ei tarvinne mainita, että isäntien vieraanvaraisuus oli mitä suurin. Ainoastaan sellaisilla saaristoalueilla, missä paikkakuntalaisten kiinnostus vesilintujen suojeluun oleellisesti riippuu tästä perinteellisestä metsästystavasta, olisi se vielä toistaiseksi ehkä rajoitetuissa puitteissa sallittava. Neuvottelujen osanottajilla oli myös tilaisuus osallistua Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikokoukseen, jossa mm. Varpushaukkaa ei voida pitää niin pahana riistan vihollisena, kuin metsästäjät usein väittävät, ja siksi sekin olisi rauhoitettava. Surullisen ajankohtaisesta sorsien metsästyskysymyksestä keskusteltiin niinikään. Lehtokurpan kevätmetsästystä Ruotsissa pidettiin hyvin valitettavana. eläimet heidän :maassaan. Myös vesilintujen kevätmetsästys oli keskustelun kohteena. Ruotsin edustajat eivät pitäneet millään tavoin mahdottomana sitä, ,että valmistelujen ja tehokkaan valistustyön jäl.keen voitaisiin rauhoittaa k.o. Esring, ja 'uomen yhdistyksemme apulaissihteeri, dosentti G. Norjaa edusti tri Y. Nykyisin suurin osa meidän sorsistamme ammutaan muuttomatkoilla ja päämetsästysmaana on tällöin Tanska. Norjassa on tällä hetkellä ilmeisesti mahdotonta saada aikaan maakotkan rauhoitusta, koska se tekee tuhoa lampaille. Bergman, Virallinen selostus keskusteluista tullaan aika·naan lähettämään osaaottaneille luonnonsuojeluyhdistyksille kehoituksin noudattaa mahdolli.suuksien mukaan niitä periaatteita, joista yhtei.sessä neuvottelussa keskusteltiin ja sovittiin. Huuhkajan täydelliden rauhoitus meillä ja Norjassa on toivottava, samoin tunturihaukan täydellinen rauhoitus Norjassa, missä laji on vain pesimäaikaan rauhoitettu. Curry-1 indahl, ylimet·sänhoitaja F. Tanskan &friluftsrådet»nimisen yhteistoimintaelimen tehokas maisemanhoitopropaganda oli lehtori Frede Lauritzenin hauskan esitelmän kohteena
Esitelmätoim inta. Kuopiossa olivat monivuotiset kurssinpitäjät kouluneuvos K iirt H . Vuoden lopulla järkytti yhdistyksen sisäistä f'lämää sen puheenjohtajan, prof. Osanottajia oli 124. Niilo Söyrinki). R etkiä johtivat nyt maisterit Yngve Lehtosaari ja Toivo Räsänen sekä ylioppilaat Seppo Lakovaara ja Antero Nederström. Liineburgin nummelta ja Reiniltä (18. Tärkeitä viime vuoden tapahtumia ovat edelleen yhdistyksen jäsenmerkin vahvistaminen ja käytäntöönotto sekä luonnonsuojeluopetuksen saanti Teknilliseen korkeakouluun . Oulun kurssit pidettiin H a iluodossa, missä retkeiltiin 6 päivänä. Luentoja kurssitoiminta. E sitelmöitsijät, esitelmien aiheet ja esityspäivät olivat seuraavat: prof. Reino Kalliola: »Värikuvia Skotlannin luonnosta. J . Lihtonen ehti olla yh distyksemme puheenjohtajana vain puolitoista vuotta, mutta tuona aikana tapahtui yhdistyksen toiminnassa monta tärkeätä ratkaisua, Kuusamon koskien säilyttämistä koskeva kenties näkyvi mpänä. Kuulijoiden määrä on vaihdellut40210 henkeen . Kertomus Suomen Luonnonsuojelu yhdistyksen toiminnasta v. Tämä päätös, jonka aikaansaamista Suomen Luonnonsuojeluy hdistys ei tosin voi lukea yksin oman työnsä tulokseksi, antaa maassamme vastaisuudessa suoritettavalle luonnonsuojelutyölle entistä paljon lujemman pohjan ja laajemmat perspektiivit. Vuoden aikana annettiin yhdistyksen aloitteesta järjestettyä luonnonsuojeluopetusta H elsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan matemaattis-luonnontiet.osastossa (toht. Giistafsson jättäneet työn nuorempien käsiin. Rainer Ha kulinen. >>Suomen Luontoon» on hänestä kirjoitettu muistosanat. Alpi Pynnönen. Tällä kertaa ne pidettiin kokonaan retkeilyjen puitteissa. Niilo Söyrinki: Matkakuvia. Tampereen kursseja johti Tampereen Luonnon Ystävät ry:n puolesta ylipostimestari A .O.Salonen. I.); maist. IV); toht. Osanottajia n. 50 henkeä. P äästiinhän silloin mm. Viime vuonna muutettiin myös yhdistyksen vuosikirja •>Suomen Luonto•>, neljä kertaa vuodessa ilmestyväksi aikakauslehdeksi. II.); filmiesitys: tSiivekkäät vartijat,> Metsätalossa (17. Lihtonen oli tyyni ja koruton, lämminsydäminen ja oikeamielinen, herkkä, mutta samalla luja. H ä meenlinnan kursseja johti toht. E. Ihmisenä prof. Veijo Törnroos. Jyväskylän kurssit piti toht. Ensimmäisen kerran pidettiin tällainen luentosarja myös Teknillisessä korkeakoulussa (prof. Kotiseutuliiton kanssa käyntiin pantu luonnonsuojelulJinen yhteistominta aloittaa samoin, niin sanoisin, kokonaan uuden jakson Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen historiassa. Osanottajia oli 33. 1956 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen 19. Prof. jo vuosikymmenen ajan tähdättyyn suureen päämäärään uusien luonnonja kansallispuistojen tultua eduskunnan päätöksellä perustetuiksi valtion maille. Valovirta . Tavallisia esitelmätilaisuuksia H elsingin Säätytalossa on järjestetty joka kuukauden kolmas keskiviikko. Riihimäen lintujen harrastajia opasti toht. 31 osanottajaa. Yhteensä oli niillä 234 osanottajaa. toimintavuosi voidaan merkitä aikakirjoihin monessa suhteessa merkittävänä ja muistettavana ajanj aksona. Osanottajia oli 10 ja johtajana maist. Tavanomaisia luonnontuntemus28 kursseja suurelle yleisölle järjestettiin H elsingin kaupungin ulheiluja retkeilytoimistolta saadun avustuksen turvin Helsingissä ja Opintotoiminnan K eskusliiton avustamana 6 maaseutupaikkakunnalla, nimittäin Hämeenlinnassa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Oulussa, Riihimäellä ja Tampereella. R etkiä tehtiin joka sunnuntai huhti-toukokuun aikana. Heikki I gnatius: Välähdyksiä P ohjois-Amerikan luonnosta (15. H elsingin kursseista vastasi lehtori Vilho Vaarnci maist. Reino Kalliola) sekä maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa agraariylioppilaille (prof. Vilho Lihtosen äkillinen kuolema. Osanottajia 103. Näiden kurssiretkien lisäksi järjestettiin pääka upunkilaisille syysretki Lauttasaareen (johtajina maisterit Olavi Hytönen ja Paavo Havas) ja joulu kuussa retki Meilahden metsiin, missä prof.Esko Kangas esitteli havupuiden kärsimiä hyönteisym . Enwald ja reviisori J. Olavi Hytöoen ja Olavi Hildenin, metsänhoitajien P ekka Roineen ja Lau.ri Vuorisalon sekä ylioppilaiden Seppo Kärävän ja Risto Valjakan avustamana. vaurioita. Niilo Söyrinki)
IX); prof. Viljo Kujalan. ja luonnonsuojelusta (19. X.) Helsingin kansakoulunopettajille luonnonsuojelusta ja toht. Toiset erovuoroiset johtokunnan jäsenet professorit Ernst Häyren ja. IV.) järjestettiin tavanomainen tilaisuus metsämiehille, missä metsäneuvos Olav·i Linnamies esitelmöi >>Luonnonsuojelusta valtion metsissä» ja syysmetsäpäivillä (12. Marraskuussa kävivät prof. Kevättalvella yhdistys järjesti maan opettajainvalmistuslaitoksissa luonnonsuojeluaiheisen kirjoituskilpailun, johon osallistui kolmattasataa oppilasta 9 oppilaitoksesta. Söyrinki ja toht. Kullervo Kuusela esitteli >>Inarin Lapin luontoa värikuvina>>. Maatalousministeriölle on lähetetty kirjelmä, jossa ministeriöltä pyydetään toimenpidettä, jotta yleisten riistanhoitoyhdistysten asettamat riistanvalvojat saataisiin laajentamaan valvontatyönsä koko luonnonsuojelun käsittäväksi. Sääntömääräisten vuosikokousasioiden jälkeen toht. ja 25. Kesäkuussa osallistuivat prof. Ilmoitettiin, että Suomen Metsätieteellinen Seura, jonka edustaja johtokunnassa oli erovuorossa, on valinnut täksi edelleen prof. Vuosikokous ja johtokunta. Lihtosen ja toht. Kokoukselle esitetty vuosikertomus ja tilit hyväksyttiin. Tohtorit Kalliola ja Bergman olivat yhdistyksen edustajina syyskuussa kotiseutuväen pohjoismaisilla neuvottelupäivillä H elsingissä. Helsingin Säätytalossa. IV. Sivuja oli lehden numeroissa yhteensä 132, joille mahtui 21 artikkelia, uutisia luonnonsuojelun työmaalta, kotimaan luonnon tutkimuksesta, sistä luonnonsuojelukysymyksistä kirjallisuusarvosteluja. Lehdistölle annetussa julkilausumassa on esitetty yhdistyksen kanta metsästykseen. lisessa luonnonsuojelukonferessissa Tukholmassa. Ministeriö lähettikin asiassa kirjelmän riistanhoitoyhdistyksi!le. Luther) esittivät niinikään vesistönsuojelukomitealle tämän pyynnöstä luonnonsuojelunäkökohdat vesien likaantumiskysymyksessä. Ramsholmenin kuulua luonnonsuojelualuetta uhkaavan hakkuun johdosta lähetettiin Ahvenanmaan maakuntahallitukselle kirjelmä. Vuoden lopulla yhdistys aloitti neuvottelut yhteistoiminnasta Kotiseutuliiton kanssa. Helmikuussa yhdistys jätti yhdessä Kotiseutuliiton kanssa maatalousministerille kirjelmän, jossa ehdotettiin luonnonsuojelulain uudistamista valmistelevan komitean asettamista Samoihin aikoihin vahvistettiin taiteilija Ahti H ammarin piirtämä yhdistyksen jäsenmerkki, joka esittää ihmiskäden suojelemaa nuorta männynlatvaa ja pesästään kurkottavia linnunpoikasia. V. Kalliola on puolestaan pitänyt esitelmiä mm. Niilo Söyrinki valittiin myös uudestaan neljäksi vuodeksi. Syyskauden alussa lähetti yhdistys Metsähallitukselle kirjelmän, jossa metsähallitusta pyydetään ryhtymään toimenpiteisiin huuhkajan ja muuttohaukan rauhoittam iseksi valtion metsissä. Yhdistyksen edustajat (prof. XII.) vastaavanlaisessa tilaisuudessa toht. Esko Kangas: Kaupunkialueen havupuiden hoidosta ja suojelusta (21. Muuta toimintaa. Söyrinki ja toht. Kalliola yhdistyksen edustajina Kansainvälisen Luonnonsuojeluliiton V yleiskokoukseen Edinburghissa. 40 henkeä. Kallicla esitti Kansainväliseltä Luonnonsuojeluliitolta saadun rainasarjan >>Luonto, elämämme perusta.~ 29. Muusta esitelmätoiminnasta mainittakoon, että metsäviikolla (10. XI.). kansainvälisekä lisäksi Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 22. Kalliola avustamana sihteeri. Söyrinki ja toht. Niilo Söyrinki: Luonnonkuvia Italian Alpeilta (17.X); prof. Yhdistys toimitti aineistoa myös kongressin luonnonsuojelunäyttelyyn. Tilintarkastajiksi valittiin samoin entiset, yliopettaja Tahvo Kontuniemi ja ylimetsänhoitaja Leevi Miettinen, varatilintarkastajiksi maisterit Holger Ahlqvist ja Pasi Lehmusluoto. Sen toimituksesta vastasi prof. Teknillisen Korkeakoulun opettajakollegio suostui huhtikuussa yhdistyksen ehdotukseen vakinaisen luonnonsuojeluopetuksen järjestämisestä korkea kouluun. Läsnä oli n. >>Suomen Luonto,,. Lisäksi on prof. Bergman yhdistyksen edustajina Ruotsin kansa[. Vuosikirjasta aikakauslehdeksi muutettu yhdistyksen äänenkannattaja ilmestyi neljästi vuodessa. Kuopiossa Kuopion Nuorten Luonnon Ystävien järjestämässä tilaisuudessa ja Rovaniemellä Lapin matkailupäivillä. Jäsenmaksun määrääminen jätettiin johtokunnalle, jonka tulee saada päätökseen seuraavan vuosikokouksen vahvistus. Söyr·inki esitelmöinyt Maataloudellisen Kotitalousseuran vuosikokouksessa sekä Paimion Maatalouskerhoneuvojaopistossa ja Heinolan seminaarissa ja kahtena päivänä (23
prof. Lihtonen, metsäneuvos Jarl Lindfors, toht. Göran Bergman. lähtien apul. Kalliola. »Kuinka luonnonsuojelutyötä olisi< kehitettävä>> ja toht. Tilinpäätös osoittaa jäsenmaksutuloja 1.137.240: valtionavustus oli 300.000: -. Yhdistyksen johtokuntaan kuuluivat edellä mainittujen kolmen henkilön lisäksi v. V. Helsingissä helmikuussa 1957. tapahtuneeseen kuolemaansa saakka prof. Opintotoiminnan Keskusliitolta saatiin kurssitoimintaa varten maaseudulla 20.000: ja Helsingin kaupungilta pääkaupungissa pidettyjä kursseja varten 30.000: .. Hans Luther (Societas pro Fauna et Flora Fennica), osastopäällikkö Väinö Pärnänen ja maanviljelysneuvos Aatos Tavaila. Yhdistyksen jäsenmäärä on kuluneena vuonna voimistuneen jäsenhankinnan ansiosta jonkinverran noussut. V. 1956 toht. Yhdistyksen uusittu neuvottelukunta kokoontuii kuluneena vuonna kerran, 12. Kalliola esitti luonnonsuojelulain uudistamista koskevan alustuksen, Talous. 30. Lihto1ien ja hänen jälkeensä, 9. Suurin kustannuserä oli >>Suomen Luonnon» toimittaminen. .Aarno Kalela (Suomalainen Eläinja Kasvitieteellinen Seura Vanamo), toht. .Aarne Laitakari (Suomen Maantieteellinen Seura), prof. Vuoden lopussa yhdistykseen kuului 4590 jäsentä, joista 4333 suomienkielistä ja 257 ruotsinkielistä. Erkamo Pilapiirtäjän näkemys uusista luonnonsuojelualueistamme. Reino Kalliola, prof . X. Sen painatus maksoi 810.371: . Valitettavasti karhu ja ilveskään eivät ole suojeltuja edes luonnonja kansallispuistoissa. Puheenjohtajana toimi 19. Söyrinki. Tilinpäätöksen mukaan yhdistyksen tulot olivat mk 1.914.366: ja menot 2.211.009: -, joten alijäämä oli 296.643: -. Laitakari ja rahastonhoitajana toht. Söyrinki alusti keskustelukysymyk-sen aiheesta. Johtokunta piti kertomusvuonna 6 ja työvaliokunta 10 kokousta. Varapuheenjohtajana on ollut prof. Puheenjohtajan avaussanojen ja sihteerin tilanneselostuksen jälkeen prof. V. Yhdistyksen sihteerinä on taas toiminut allekirjoittanut ja apulaissihteerinä (ruotsinkielisenä sihteerinä) toht. Lars von Haartman, prof . XI
1957; H yötykasvit värikuvina. Hämettä koskevien R uotsinvallan aikaisten taloudellis-luonnontieteellisten enimmäkseen Turun akatemian väitöskirjoina il: mestyneiden tutkimusten määrä on yllättävän suuri. '1956 _:_ 31. 1957; Finland illustrated. H eikki Vuorenrinteen kirjoittama >>Piirteitä Lounais-Hämeen muurahaisten elintavoista•> määrittelee alueen tärkeimmät muurahaisbiotoopit sekä kuvaa yli parinkymmenen muurahaislajin elintavat tästä pien ten eläinten ryhmästä, jonka merkitys luonnossa kuitenkin on niin sulll'i, että muurahaista voidaan todella pitää ihmisen ainoana mahdollisena kilpailijana maapallon herruudesta . Otava. J aakko Suolahden laaja esitys Hämeestä Ruotsinvallan ajan kirjallisuudessa kä ittelee näet itse a iassa siinä maarm valistusajalle ominaisen taloustutkimuksen historiaa, että tutkimuksen nimenä voisi y htä hyvin olla katsaus Hämeen luonnonvaroj en tutkimuksen historiaan mainittuna aikana. Valistus. 1956; H apponen, Leo-Lame, , I ,: Nuorten metsäopas. Otava. WSOY. Valistus. tLuonnon värikuvastotsarja. Otava. Otava 1956. I äemme, miten jo 16001700-luvuilla laaditaan kuvauksia paikallisesta faunasta ja floorasta ja miten ihminen vähitellen alkaa alistaa Juontoa y hä enemmän palvelukseensa painaen omat merkkinsä maisemakuvaan. Hämeenmaa IX. WSOY. Arvi A. Eläimiä värikuvina. 1957; Otavan maailman kartasto. 1956; Mäki, Heikki-Vasama, Yrjö: Kotiseutuni Pirkkalanpohja . Otava. WSOY. K vo. WSOY. Maakunnan asukkaita edustavat monet kotiaskareissaan tai peltoja metsätöissään ahertelevat terveet ja juurevat kansantyyp it. Kirjallisuutta Pirkka Saivo : Joensuu ja Pohjois-Karjala. WSOY. 1956; Laukka, Uuno: Oulu koskien kaupunki . E. Hämeen Heimolliton Julkaisuja 19. Kuvat on ryhmitetty luontoa (25 kuvaa), pohjoiskarjalaisia (20), asutusta (30), menneisyyttä (16), kirkkoa (38), opetuslaitosta (14), talouselämää (28) ja terveydenhoitoa (9) käsitteleviin osastoi hin. 1956; Pulkkinen, Asko: P erhoskirj a. Asutuksen yhteydessä toteaa enimmäkseen vaaroilla sijaitsevien kylien muodostaman maaseutuasutuksen vaurastuvan ja uudenaikaisen leiman täällä valtakunnan periferiassa, missä vielä joitakin vuosikymmeniä sitten vanha rajakarjalaiseräsavolainen maalaiskulttuuri oli miltei leimaa antava. Je vyöryttävät katsojan eteen kirjavan panoraaman rajakarj alaista luontoa komeine vaaroineen, mahtavine harjuineen, koskemattominen vesineen, nljaine metsineen, kuohuvine koskineen ja lohduttomine rämeineen. 279 sivua. Julkaisun lopussa oleva Olavi Sotavalla n tutkielma •>Lempäälä perhostutkijan näkökulmastM osoittaa, että Etelä-Häme kuuluu perho faunan kannalta lounaisen rannikkomaamme jälkeen maamme lajirikkaimpiin ja parhaiten tutkittuihin. Yllämainittu isokokoinen, kuvateksteiltään neljäkielinen syväpainokuvasto esittelee 187:llä onnistuneella kuvalla yli parinkymmenen kunnan muodostamaa Pohjois-Karjalaa pääkaupunkeineen ja kaksine kauppaloineen. 1600ja 1700-lukujen taloudelliset tutkimukset antavat havainnollisen kuvan viljelystoiminnan, metsänkäytön ja maaperän rikka uksien tallettamisen edistymisestä. Muuta uomen Luonnolle ja"Suomen Luonnonsuojeluyhdi tykselle tullutta kirjallisuutt,a: Huxley Julian: Luova_ kehitys. Tämän vuoksi on ollut mahdollista todeta perhosfaunan monia kiintoisia, kulttuurin aiheuttamia muutoksia, jotka osoittavat, miten herkästi ihmisen toiminnan seuraukset kuvastuvat luonnon kaikilla aloilla. Pohjois-K arjalan muinaisten kauppateiden, sotaisten kohtaloiden ja kalevalaisen kulttuurin muistot tulvahtavatkin voimakkaina menneisyyttä esittävistä kuvista, joiden rinnalla kirjan loppusosa kirkkoja, hyvin hoidettuj a kirkonkyliä ja muita asutuskeskuksia betonirakennuksineen kuvatessaan muodostaa räikeän vastakohdan. 1956· Kuusi Maija: Maantietoa laulaen. Alueen rikkaiden metsävarojen yhä lisääntyvän käytön, viljelyksen laajenemisen sekä meneillään olevat, laajat Koitereen vesistön järjestelyt huomioonottaen on syytä pelätä, että koskematonta luontoa ja alkuperäistä maist:maa uhkaa täällä sama kohtalo kuin vanhaa kananku lttuuriakin . WSOY 1957. Hämeen Heimoliiton varsin kunnioitettavat mittasuhteet saavuttaneen, kotiseutututkimusta edustavan julkaisusarjan yhdeksäs osa sisältää varsinaisesti kolme luonnonsuojeluväen kannalta kiinnostavaa tutkielmaa. 1957; H ellemaa, Aarne: E läinten täyttämmen. 1957 Koivisto, muisto meren rannalta .. E. Kirjan alkukuva äskettäin muodostetusta Petkeljärven luonnonpuisto ta muistuttaa mieleen, ettei ole suinkaan ollut liian aikaista pelastaa jälkipolvelle edes pientä näytettä siitä rajakarjalaisesta luonnosta, johon liittynyt alkukantainen karj alaiskulttuuri hävisi viime sotien ja alueluovutusten mukana miltei jäljettömiin. 1957; Kivistö, K alle: Vaasa-Vasa. Luonnonsuojelun kannalta merkittävien Suomen kulttulll'imaisemien historian sekä kasviston ja eläimistön historian kirjoittajille on tällä taholla varmasti tarjolla paljon huomionarvoista ja vielä kokonaan käyttämätöntä aineistoa . WSOY. 1956; Ursing-Hiitonen: Otavan värikasvio. Samoin. K vo. Gummerus. Luonnonsuojelijan silmä ei voi olJa panematta merkille, että Pohjois-K arj ala kuuluu juuri siihen Luonnon-Suomen ja Kulttuuri-Suomen väliseen alueeseen, jossa raja voimakkaasti siir tyy jälkimmäisen hyväksi. 143 .-ivua. O~ava. Karisto 1957. 1956; Poutvaara, Matti: Suomi-Finland
Jokainen vähintään 10 uuden jäsenen hankkija saa yhdistyksen merkillä somistetun hopeisen teelusikan. prof. Helsinki. 40 A, Helsinki. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Sen lisäksi yhdistys jakaa viidelle parhaalle jäsenten hankkijalle koko maassa huomattavat kirjapalkinnot. toht. 0. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenmerkkl Lehtemme kansikuvana oleva SLY:n merkki on saatavana myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. AN'l'TI PRUSI: >>Puisto hakcittiin kaivo kuivui>> (The trees in a park were felled the well dried up). 32 Raittiuskansan Kirjapaino Oy. T. 850 uutta jäsentä! Tämä ilahduttava, suorastaan yllättävän suuri lisäys on johtanut siihen, että Suomen Luonnon tämän vuoden ensimmäinen numero on lisätystä painosmäärästä huolimatta varastosta loppunut. Ilmestyy 4 kertaa vuodessa Julkaisijat: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys ja Valtion luonnonsuojelunvalvoja (Metsäntutkimuslaitos). Content8: NIILO SÖYRINKI: >>Matkailu ja luonnonrikkauksien auojelw> (Travelling and Protection of Natural Wealth). Brander de8cribea with illustrationa how a awan having been tended in winter ia let loo8e in apring. SAKARI SAARNIJOKI: »Koivun liuskalehtisiatä muodoista» (On the lobate Jorma of the birch) deBcribeB the birchea with lobate lectVe8 found in Finland and their propagation. Mikäli jäsenten hankkijat itse keräävät myös jäsenmaksut, he ovat oikeutettuja vähentämään palkkiokseen yhdistykselle tilitettävästä yhteissummasta 20 % edellytettynä, että uusia jäeniä on vähiutään 5. Tilattaessa mainitkaa, haluatteko mutterivai neulakiinnityksellä varustetun merkin. 1957 300 mk vuodessa, 6000 mk kerta kaikkiaan). PERTTI SEISKARI: »Kohoauotja niiden erikoinen linnusto>> (The raised boga and their peculiar avifauna,). The peculiar bird fauna of theBe bogs compriaing northern elementa needs protection, when the boga are dried more and more and broiight under cultivation. The damage of the economic valueB waa greater than the profit of the trees felled. Yhdistys jakaa uusien jäsenten hankkijoille palkintoina hopea I u s i koit a. maist. The amall-type aection of the publication includeB, in addition of newa and the review of literature, the annual report of the Finnish League Jor the Protection of Nature in 1956. Postisiirto 6882. 669 686. The writer gi-ve8 an account of the miau8e8 until now and the instructiona to be obeyed when camping in the protection areaa. Kanervo. BRA N DER :»K ivijärven joutsenen vapauden hetki (The awan of Lake Kivijärvi regain8 its freedom). 2 1957. Toimitus: apu!. Dr. Niilo Söyrinki {vastaava). The tree8 in the park named J aat8i, earlier owned by our great artiat Akseli Gallen-Kallela and belonging now to the market town Vammala, were cut down in 1945 with the result, that the mo8t important well in the region ran dry. When, however, the traffic and billeting circurnstance8 in our country get better and the number of travellers increaseB, then it ia to be f eared that wealth and beauty in untouched nature will be ruined. 1957 400 mk. HYTÖNEN : >>Erään lintupuiston kohtalo>> (The lot of a park of birds) tella us about building of the Tammelund-Tammiaalo park near Helsinki ctnd about the abundance of birda in thiB park during ei qucirter ofa century. Kalliola ja fil. Inhiafarm named Raikko in Urjala the author has had a •>clinic» for awana, which becauae of illneB have 8pent the winter in our country. The raised bogs in Southern Finland are rich in neating birds. Puh. Editor8: Niilo Söyrinki (rnanaging editor), Reino Kalliola and Erkki Kanervo. Kl. Joite: Unionink. >>NAT URE OF FINLAND» The Organ for the Protection of Nature Publi8hera: The Finnish League for the Protection of Nature and the Government lnapector for the Protection of Nature (ForeBt Research Institute). Jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan (v. The writer notice8 the 8plendid poaaibilitiea for travelling and carnping in Finland. No. E . Uusien jäsenten hankinta Suomen Luonnonsuojeluyhdistykseen on tänä vu onna ilmoittautunut n. Merkin hinta on 250 mk. R. Tilaushinta v
tuhat. -~ -~ . 300/400 mk. r Ulvisen uusin! Suppea kooltaan suuri tiedoiltaan tä mä kenttäopas selkärangattomista, eläinkuntamme vähäisimmistä. ~ WSOY L ___________________ J. Kangask. MAAMME PIKKUELÄI.MIÄ 244 sivua, noin 650 piirrosta. ,\.. 2300 mk, nahkaselk. Melkein kaikki kuvat uusia. tuhat suositusta suurteoksesta, joka >>avaa selkosen selälleen rikkaan eläinmaailman kaikki pääportib>. painos 130. Tämän innostavan pikku kirjan avulla voi vasta-alkajakin päästä varsin kauniisiin tuloksiin. Käyttöä helpottaa yli 1200 nimeä käsittävä hakemisto. ~. t-:-1 ;:f . Värikuvakasvio Lehtori Eino K ä r j en toimittama •>Värikuvakasvio,> kainalossa samoilee Suomen luonnossa jo yli 100 tuhatta nuorta ja vanhempaa tutkijaa. . ·vJ/'. =,> . 5. ., ' .t t 1 1 ~' . ·. 2900 mk. Ruotsalaisen Gunnel Nyblom-Holmbergin kirjoittama ja Kalle Jokelan suomeksi toimittama Helppohoitoinen kukkatarha saa piintyneimmänkin kaupunkilaisen himoitsemaan pientä maapalstaa, jossa saisi omin käsin ohjailla luonnon aikaansaannoksia. 104 sivua, paljon kuvia. 198 sivua, 128 värikuvataulua. 500/600 mk. // ' • • 1 UUSIA PAINOKSIA Maapallon eläinkuvasto Jo 75. Jo ulkoasultaankin uhkeimpia kirjojamme: 764 suurta sivua, lähes 3000 kuvaa, joista monivärisiä 64. Liitteenä 16 väritaulua. 250 mk
Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yhteydessä. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 40 A ________________ ..) Helsinki 1957, Raittiuskansan Kirjapaino Oy.. Muistakaa aina heti ilmoittaa osoitteen muutoksesta! SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Maan luonnon ystävien yhteenliittymä Luonnonsuojelu pyrkii • säilyttämään edustavia näytteitä alkuperäisestä luonnostamme kansallisiksi nähtävyyksiksi ja tieteellisiä tutkimuksia varten; • turvaamaan uhanalaisten kasvija eläinlajiemme säilymisen; • vaalimaan suomalaisen luonnonJa kulttuurimaiseman kauneusarvoja ja kansallisia perinteitä; • vaikuttamaan talouselämäämme niin, että luonnonvaroja käytetään järkevästi ja kaikkea tarpeetonta hävitystä välttäen; • huolehtimaan siitä, että myös asutuskeskuksien ja tehdasseutujen väestöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta terveyden ja ilon lähteenä; • opettamaan niin nuoria kuin aikuisiakin liikkumaan luonnossa sitä turmelematta ja sen rauhaa häiritsemättä; • kartuttamaan kansamme tietoja Suomen luonnosta sekä edistämään kasvija eläinmaailmamme tuntemusta. Vuosij äsenmaksu 300 mk Kertakaikkinen jäsenmaksu 6000 mk Jäsenmaksua vastaan jaetaan 4kertaa vuodessa ilmestyvä aikakauslehti SUOMEN LUONTO Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse