Suomen Luonto 2/1958 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

omen Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen 20-vuotisjuhla »Rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla» Kololintujen konferenssi Luonnonsuojelun työmaalta Kirjallisuutta N:O 2 17 VUOSIKERTA 1958
3400: -, nahkaselk. 750 kookasta sivua, 25 monivärikuvaa ja 337 tekstikuvaa. 111 SUURI HYÖNTEISKIRJA »Olemme suuresti kiitollisia Tahvo Kontuniemelle siitä, että tällainen suurteos on saatu suomenkielellä aikaan ja yhdymme hänen teoksen alkusanoissa esittämäänsä toivomukseen, että tämä teos herättäisi rakkautta luontoon ja lisäisi kiinnostllsta hyönteisten ihmeellistä maailmaa kohtaan.•> (Aamulehti) 655 sivua, 16 värikuvaa ja 374 tekstikuvaa. Kangask. Teoksen tlllisi ehdottomasti kwtlua jokaisen kodin tietokirjastoon alansa ullsimpana, laajimpana ja parhaana Slloma/aisena teoksena.>> ( Ilta-Sanomat). Kangask. 2700: -, nahka selk. Paavo Suomalainen, US). 3300: . >> (Prof. 800 sivua, 25 monivärikuvaa ja 793 tekstikuvaa. 'SUOMEN LUONTO• sa r1 a 1 uonnontutt.i m ut.semm e ainoalaatuinen saavutus 1 SUURI LINTUKIRJA »Teoksen toimittajat, Olavi Hilden ja Pentti Linkola ovat toimitustyössään oleellise ti käyttäneet runkona monivuotista havaintoaineis/oaan ja -kokemllstaan, ja se j llllri antaa teokselle sen omintakeisen ja nalltittavan sävyn, joka saa fllkijan täysin llppolltllmaan lintllmaailman mitä moninaisimpiin salaiSllllksiin . Kangask. 4000: -. 4000: -. 11 SUURI NISÄKÄSKIRJA >>Se on kotimaisen lllonnontlltkimllksemme todellinen virstanpylväs, monilta olennaisilta osiltaan toimittajansa, toht. Suomen Juonto=sarjassa ilmestyy vielä kolmi= osainen SUUR./ KASVI= KIR.JA OTAVA. 3400: -, nahkaselk. Lallri Siivosen ja hänen oppilaittensa pitkäaikaisen tlltkimustyön tlllos Se llllee varmasti innostamaan nisäkästutkimustamme uusiin saavutuksiin
SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU N:o 2 17 VUOSIKERTA Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen 20:;vuotisjuhla 1958 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen 20-vuotisjuhlassa Tieteellisten seuroJen talossa nähtiin yliopiston, keskusvirastojen, tieteellisten seurojen, monien järjestöj en sekä luonnontieteilijäväen edustajia, minkä lisäksi tilaisuus oli koonnut runsaasti luonnonystäviä ja muuta yleisöä. 33
prof. Tervehdyssanat ja katsauksen yhdistyksen toimintaan esitti sen puheenjohtaja, apul.•prof. Sihteeriksi valittiin tämän esittäjä ja apulaissihteeriksi tri Hustich. Vasta vuonna 1938, kun valtiollisen itsenäisyytemme saavuttamisesta jo oli kulunut 20 vuotta, asia sitten lopullisesti toteutettiin eräiden yksityisten luonnonsuojelun harrastajien sekä Societas pro Fauna et Flora Fennican, Suomalaisen Apul. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen syntyminen ei suinkaan tapahtunut vain hetkellisestä innostuksen läikähdyksestä. Kokouksen puheenjohtajana toimi kasvitieteen professori K. Pian nähtiin, että laajemman yleisömäärän mukaan saamiseen tarvittaisiin välttämättä oma julkaisu. Kaksikymmentä vuotta ei tosin vielä ole pitkä aika tämänkaltaisen yhtymän iäksi, mutta sen saavuttaminen osoittaa kuitenkin, että on kysymys varteenotettavasta yrityksestä, joka ilmeisesti on kunnialla selviytynyt lapsuusja nuoruusvuosiensa karikoista ja voi toivoa jatkuvasti vaurastuvansa. Jäsenmaksuksi määrättiin 25 markkaa vuodessa. Perustava kokous pidettiin Säätytalossa toukokuun 27 päivänä 1938. Hänet valittiin myös ensimmäisen johtokunnan puheenjohtajaksi. Jo vuonna 1904, siis aikana, jolloin Hugo Conwentz julkaisi kaukonäköisen luonnonsuojeluohjelmansa Saksassa, tunnettu eläintieteilijämme J . Söyrinki puhuu. Perustavan kokouksen innostunutta mielialaa kuvaa, että siinä heti liittyi yhdistykseen 62 jäsentä. Niilo Söyrinki: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on tänään rohjennut vuosikokouksensa yhteydessä kutsua kokoon tämän arvovaltaisen joukon juhliakseen yhdistyksen kahdennenkymmenen toimintavuoden päättymistä. Ensimmäisenä työnä oli tietysti jäsenten ja varojen hankinnan järjestäminen. Palmen esitti ajatuksen erityisen luonnonsuojeluyhdistyksen perustamisesta Suomen Maantieteellisen Seuran vuosikokouksessa selostaessaan esitelmässään Conwentzin ohjelmaa kotimaasta otetuin esimerkein. 34. Eläin-ja Kasvitieteellisen Seuran Vanamon, Suomen Maantieteellisen Seuran ja Suomen Metsätieteellisen Seuran edustajien kesken käytyjen neuvottelujen tuloksena. Nyt oli vain ryhdyttävä käytännöllisen toiminnan suuntaviivojen luomiseen. A. Linkola, joka oli ollut keskeisenä henkilönä yhdistystä suunniteltaessa. Vuosikymmenien takainen suunnitelma luonnonsuojeluyhdistyksestä oli siis vihdoinkin toteutunut
Sota-aikana sattui kuitenkin korvaamaton menetys, kun yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja professori Linkola pitkän sairauden jälkeen poistui luotamme huhtikuun 26 päivänä 1942 ainoastaan 53 vuoden ikäisenä. Linkolan ja V. tohtori Martti Tertti, ja Jatkosodan kestäessä kuoli yhdistyksen varapuheenjohtaja, metsäneuvos, fil. Johtokunnankin jäsenistä oli jo talvisodassa kaatunut metsätiet. Kerran alkuun päästyä vuosikirjat toimitettiin seuraavinakin vuosina, vaikka uuden sodan liekit jo kesällä 1941 roihusivatkin maamme yllä. Hän ennätti kuitenkin toimia puheenjohtajana vain toista vuotta, kun odottamaton sairaus katkaisi hänen elämänsä. Uudeksi puheenjohtajaksi professori Linkolan jälkeen valittiin professori Viljo Kujala, jonka tukevissa käsissä yhdistyksen ohjakset olivat yhdeksän seuraavan vuoden ajan. Elettiin rauhallista hyvinvoinnin aikaa ja uskottiin pian päästävän tasaisesti kehittyvään taimintavauhtiin. Nuori yhdistys ei siis ollut sortunut sodan jalkoihin, vaikka sen varsinainen toiminta olikin joutunut jotakuinkin pysähdyksiin, kun useimmat toimihenkilötkin olivat asepalveluksessa. Mutta yleisen maailmantilanteen uhkaava jännitys alkoi pian tihentyä meidänkin maamme yllä, ja varat tarvittiin toisiin tarkoituksiin. 35. tohtori 0. Prof. Vuoden 1943 päättyessä se oli 627 ja vuoden 1944 yli 950. Kuvassa johtokunta prof. Niin päätettiin ryhtyä painattamaan vuosikirjaa ja anoa sitä varten määrärahaa Maatalousministeriöltä, joka antoi hyviä toiveita sen saannista. Kaikki näytti siis käyvän onnellisesti. Lakari, joka myös kuului yhdistyksen pätevimpiin voimiin. Kalela puhumassa. J. P almenin, K. A. ollut osannut odottaa, vaikka sotakin otti osansa jäsenistöstä. Linkolan haudalla. Sota-ajasta huolimatta jäsenmääräkin vähitellen kohosi vuosikirjojen ja henkilökohtaisen värväystyön ansiosta. Tällaista iskua ei kukaan Juhlapäivän aamuna kävi yhdistyksen johtokunta laskemassa kukkia prof:ien J. Puheenjohtajan tehtävät siirtyivät niin taas tämän esittäjälle. Yhdistys oli näin jälleen menettänyt ensimmäisen miehensä, hartaan luonnonsuojelun ystävän, ja Suomen metsien erinomaisen tuntijan, jonka oli odotettu ennättävän tehdä vielä paljon sen hyväksi. Hänen keskeinen asemansa Helsingin yliopiston rehtorina oli antanut hänelle erinomaisen tilaisuuden vaikuttaa luonnonsuojelun hyväksi koko sillä hartaalla kiintymyksellä, jota hän tunsi kotimaan luontoa ja sen tutkimusta ja suojelua kohtaan. Hänen pyydettyään vapautusta vuonna 1951 tuli puheenjohtajaksi tämän esittäjä ja vuonna 1955 professori V. Lihtosen haudoille, jolloin prof:t Kujala, Kalela ja metsäneuvos Linnamies puhuivat vainajien muistolle. Talvisodan jälkeen toivottu avustus kuitenkin saatiin, ja yhdistyksen ensimmäinen vuosikirja Suomen Luonto ilmestyi painosta jo vuonna 1941 , samoin myös sen ruotsinkielinen sisar Finlands Natur. Lihtonen. K. K
Jo vuonna 1942 Opetusmir.isteriö oli myöntänyt 10.000 markkaa vuosikirjan toisen niteen painattamiseen, ja seuraavana vuonna yhdistys otettiin raha-arpajaisten voittovaroista vakinaisesti osallisiksi tulevien kulttuurijärjestöjen joukkoon. Ne saavuttivat heti alun perin suuren suosion sekä nuorison että varttuneiden henkilöiden keskuudessa. Niissä on käsitelty sekä luonnonsuojeluun että kotimaan ja muiden maiden luontoon liittyviä kysymyksiä. Viime vuonna perustettiin tätä sekä pääkaupungissa suoritettavaa kurssitoimintaa hoitamaan erityinen Helsingin piirijohto lehtori Vilho Vaarnan puheenjohdolla. Tämä toiminta on sitten ulotettu myös muihin kaupunkeihin ja kauppaloihin aina Rovaniemeä myöten, sikäli kuin päteviä ohjaajavoimia on ollut saatavissa. Varsinkin kaunein väri.valokuvin valaistut esitelmät ovat koonneet tämän salin täyteen kiitollista kuulijakuntaa. Eniten innostuneita osanottajia ovat keränneet lintukurssit, mutta myös on järjestetty kasvi-, hyönteisja ki\·ikursseja. 1941 Hortlingin Lintukirjan. Tähän mennessä ovat jo kymmenettuhannet henkilöt maassamme saaneet yhdistyksen kursseilla ja retkeilyillä tyydytystä kaipuulleen kotimaan luonnon tuntemiseen. Tärkeänä osana yhdistyksen suuren yleisön keskuudessa harjoittamassa valistustoiminnassa on ollut retkeilyillä ja kursseilla. Tämä vaikutus tuntuu myös kirjamarkkinoilla. Tämä Opetusministeriön ymmärtävä suhtautuminen yhdistyksen pyrkimyksiä kohtaan on jatkunut edelleenkin, vaikka kulttuurimäärärahat valitettavasti eivät olekaan pysyneet tasoissa jatkuvan rahan arvon heikentymisen kanssa. Erityisesti harrastus lintujen ja niiden elämän seuraamiseen on koko maassa tämän ansiosta kasvanut moninkertaisesti. E. ja monet muutkin järjestöt ovat ottaneet lintukurssit ohjelmaansa. Vasta sotien päätyttyä toiminta alkoi todella päästä vauhtiin. jota silloin myytiin alennusmyynnissä. Vuodesta 1952 lähtien on pääkaupungissa pidetty Tieteellisten seurojen talossa lukukausien aikana kerran kuussa yleisiä esitelmätilaisuuksia yleisölle. Ei edes toimistotyöhön ollut alkuvuosina apua käytettävissä, vaan sihteeri sai hoitaa itse myös puhtaaksikirjoituksen ja muut teknilliset tehtävät. 1945 ryhdyttiin sitten panemaan toimeen erityisiä luonnontuntemuskursseja. Joitakin vuosia myöhemmin oli tästäkin kirjasta jo ilmestynyt toinen ja kolmaskin painos, kun lintukurssit olivat herättäneet yleisen lintuharrastuksen, ja sen jälkeen on ilmestynyt koko joukko uusiakin lintukirjoja, joilla on ollut hyvä menekki. Vuoden 1945 aikana jäsenmäärä kasvoi yli kaksinkertaiseksi ja oli vuoden lopussa yli 2200. Finlands Natur ilmestyy jatkuvasti yhtenä niteenä vuosittain. Tähän vaikutti osaltaan Taidehallissa Werner Söderström Oy:n toimesta järjestetty professori K. Kivirikon lintukokoelmien näyttely, jossa yhdistys oli osallisena, mutta huomattava ansionsa jäsenten lisääntymiseen oli myös vuosikirjalla. Niinpä tämän esittäjä osti v. 19,j.3 järjestää keväisin ja syksyisin retkeilyjä lähinnä lintuja kasvimaailmaan tutustumista varten. Siihen saakka kaikki työ oli tapahtunut palkkiotta pell<ästä a ianharrastuksesta. 36. Vuonna 1945 yhdistys oli valtionavun ja jäsenmaksujen turvin jo niin paljon päässyt jaloilleen, että vuosikirjan kirjoittajille ja toimihenkilöille voitiin suorittaa pieni korvaus. Pääkaupungissa alettiin v. V. Vuonna 1956 ryhdyttiin vuosikirjan sijasta julkaisemaan neljästi vuodessa ilmestyvää aikakauslehteä Suomen Luonto, jonka katsottiin paremmin kuin vuosikirjan pystyvän pysyttämään jäsenistö ajankohtaisten luonnonsuoj elukysymysten tuntumassa
Skult, Linnamies, Vaarna, siht. Kalliola, Söyrinki, Laitakari, Kujala, Kalela, takarivissä Paavolainen, Tavaila. Keskeisenä ohjelmakohtana vuosikymmenen ajan oli kysymys uusien luonnonsuojelualueiden perustamisesta valtion maille. Helsingin yliopistossa on jo useita vuosia annettu luonnonsuoj elun opetusta lVIatemaattis-luonnontieteellisessä osastossa ja viime vuodesta lähtien se on liitetty metsänhoitajien opintosuunnitelmaan. Luonnonsuojelun saaminen kiinteästi eri opetuslaitosten ohjelmaan tietysti vasta takaa sille yleistä ymmärtämistä eri kansalaispiireissä. Tässä suhteessa meillä on vielä paljon tehtävää. opistossa. Eteenpäin on kuitenkin päästy. 1958. Kanervo ja Luther. Kuvasta puuttuvat johtokunnan jäsenet prof. Luentosarjoja on myös pidetty Teknillisessä korkeakoulussa, Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja Jyväskylän kesä yliSuomen Luonnonsuojeluyhdistyksen johtokunta ja toimihenkilöt v. Pääkaupungin opettajille on kansakouluj en tarkastajan ja kaupungin metsänhoitajan myötävaikutuksella järj estetty useita luentoje retkeilytilaisuuksia. Niiden taso on jatkuvasti noussut. 1938 vahvistetuista 10:stä alueesta oli viisi mene37. Viime tammikuussa järjestettiin valtakunnallisten nuorisoj ärj estöj en edustajille luonnonsuoj elukurssit pääkaupungissa. Eturivissä vas. Seminaarien ja opettajakorkeakoulujen oppilaille on jo muutamana vuonna järjestetty Kouluhallituksen avulla luonnonsuojeluaiheiset kirjoituskilpailut. V. siht. Yhdistyksen toimihenkilöt ovat lisäksi pitäneet luentoja ja esitelmiä eri puolilla maata kansanopistoissa, työväenopistoissa ja muissa oppilaitoksissa, kansakoulunopettajien ja luonnonhistorian opettajien kokouksissa jne. Opetusministeriöstä on lisäksi äskettäin saatu määräraha toiminnan laajentamiseksi erityisesti kansakoulun piirissä. apul. Sen tehtävänä on muutenkin tehdä aloitteita pääkaupungin luonnornmojelukysymyksissä, kun varsinaista luonnonsuoj elulautakuntaa ei ole monista aloitteista huolimatta vieläkään perustettu pääkaupungin toimesta. Keltikangas ja metsäneuvos Lindfors
Toimikunnan puheenjohtajana on ollut yhdistyksen puheenjohtaja sekä jäseninä toht. Yhdistys järjesti asiassa yleisen kokouksen Metsätalossa, ja seurojen yhteinen lähetystö kävi selvittämässä asiaa eri puolueiden eduskuntaryhmille. Vesistöjen säännöstelyt liittyvät maisemanhoitokysymyksiin, joita kulttuurin edetessä esiintyy yhä runsaammin. Yhdistys painatti Ruotsista saatujen lahjavarojen turvin kauniisti kuvitetun esittelylehtisen ehdotetuista alueista. Uusien luonnonja kansallispuistojen toteuttaminen on kulttuuriteko, joka on huomattu kaikkialla sivistyneessä maailmassa. Tämä tutkimus tulee ilmeisesti antamaan tuloksia, joilla on pysyvä arvo koko Lapin luonnonolojen ja talouselämän selvittelylle. Järviemme likaantumista taas on käsitelty mm. Lisäksi on asetettu toinen komitea valmistelemaan valtakunnallista eri suotyyppien rauhoitusohjelmaa, koska koneellistunut soiden ojitus uhkaa lyhyessä ajassa tuhota vielä jäljellä olevat paremmanlaatuiset suot varsinkin maan eteläosissa. Koskikysymyksen ohella ovat vesien likaantuminen ja säännöstelyt tulleet meilläkin yhä ajankohtaisemmiksi. Tauno Mäki. Esa H yyppä, prof:t H. tetty rauhanteossa ja Porkkalan kansallispuisto oli joutunut vuokratulle alueelle. Jo keväällä 1939 yhdistyksen johto kävi Tieja Vesirakennushallituksen pääjohtajan puheilla esittämässä luonnonsuojelunäkökohtien ja maiseman kauneusarvoj en huomioonottamista tierakennustöiden yhteydessä. Ne antavat tiedemiehille erinomaisen tilaisuuden suomalaisen erämaaluonnon t utkimiseen häiriintymättömissä olosuhteissa. Yhdistys onkin asettanut komitean suunnittelemaan luonnonsuoj elualueiden tutkimusta. Yhdistyksen lähetystö kävi vielä helmikuussa 1957 hänen puheillaan, kun voimayhtiöiden suunnitelmat näyttivät yhä uhkaavan Oulangan alueen koskemattomuutta. Komitea on laatinut laajan eri aloja käsittävän ohjelman ja tutkimusten on määrä alkaa jo tänä kesänä. Tuloksena oli, että Kiutaköngäs saatiin pelastetuksi, ainutlaatuisen komea Jyrävä sen sijaan jäi Oulangan luonnonsuojelualueen ulkopuolelle. 1945 toteuttamaan uutta suunnitelmaa yhdessä Taideakatemian ja luonnontieteellisten seurojen kanssa. Suomen Metsätieteellisen Seuran toimesta laaditun alustavan ohjelman puitteissa lähdettiin v. Ne takaavat myös retkeilijöille ja luonnon ystäville mahdollisuuden virkistävään samoiluun koskemattoman salomaan rauhassa. Yhdistyksen edustaja on säännöllisesti ottanut osaa Pohjoismaisen öljyvahinkokomitean työhön. Tutkijoiden tehtävänä on nyt vain suunnitella niiden monipuolinen tieteellinen inventointi ja hyväksikäyttö. vaikka sitä on koetettu kiirehtää yhdistyksenkin taholta maatalousministerin kanssa neuvoteltaessa. Erityisen sitkeästi saatiin käydän taistelua Oulangan kansallispuistosta, jonka koskia voimateollisuus halusi käyttöönsä. Uudet luonnonsuojelualueet tulivat kahta lukuunottamatta Metsähallituksen valvontaan, koska ne oli erotettu sen omistamista maista. rnetsäpäivien yhteydessä ja yhdistyksen edustajat ovat olleet asiantuntijoina kuultavina Vesistönsuojelukomiteassa. J ärnefelt, Aarno Kalela, Olavi Kalela, Valter Keltikangas ja maist. Viime joulukuussa asetettiin komitea tekemään suunnitelma Kemijoen säännöstelytoimenpiteiden yhteydessä tapahtuvien muutosten ja tuhoutuvien luonnonarvojen tutkimiseksi. Lain täytäntöönpanoasetusta ei vahinko kyllä ole vieläkään saatu. Samoin lähetettiin Valtion puhelinkomitealle yksityiskohtaiset ohjeet puhelinlankojen vetämisestä niin, ettei tienvarsipuita 38. Joulukuussa 1956 Tasavallan presidentti vahvisti lain uusista 12 luonnonpuistosta ja 7 kansallispuistosta
Myös pikkulintujen ja pönttölintujen suoj elu on yhdessä lintuharrastuksen yleisen nousun kanssa suuresti lisääntynyt. Erityisesti juuri maisemanhoidollisten kysymysten hoitoa varten yhdistys perusti yhdessä Kotiseutuliiton kanssa v. Toimikunnassa on jo käsitelty monia maaseudun luonnonsuoj elulle ja kylämaisemien hoidolle ensiarvoisia kysymyksiä rumista ja kirjavista kioskeista tienvarsimetsien hoitoon ja erilaisten luonnonmuistomerkkien rauhoittamiseen saakka. ja -maisemia tarpeettomasti turmeltaisi. En ta4do liioitella sen taloudellista ja metsänhoidollista merkitystä, mutta sitäkin asialla varmaan on. Muutamia pahimmin turmeltuja harjunosia on siellä rekostruoitukin entiseen muotoonsa. Saksassa on tapahtunut. Saksassa taas on esim. Meilläkin olisi aika ainakin voimakkaan taloustoiminnan luonnehtimilla seuduilla suorittaa soraja hiekkavarastojen perinpohjainen inventointi ja niiden käytön suunnittelu siten, että edustavimmat harjut ehdottomasti voitaisiin säilyttää. Kovin vaikea on myös suurten petolintujenmme asema tällä hetkellä. Toivottavaa olisi, että myös metsäalan miehet ottaisivat kololintujen asian omakseen, niinkuin esim. Eläimistä ovat erityisesti olleet esillä häviämässä olevat suuret nisäkkäät ja linnut. Tässä on erityisesti Maatalouskerholiiton taholla tehty erinomaisen ansiokasta työtä. Näin on saatu maisemanhoidollinen ja muu luonnonsuojeluvalistustyö ulotetuksi satojen kotiseutuyhdistysten piiriin yli koko maan. Ilman tehokasta suojelua niidenkin kohtalo on pian ratkaistu. Siksi yhdistys on ryhtynyt suorittamaan perusteellista ja varoja kysyvää inventointia aluksi kolmen lajin kotkan, jaloeli muuttohaukan ja huuhkajan esiintymisestä maassamme, että saataisiin riittävä pohja rauhoitustoimenpiteiden perustelemiseen. meidän harjujamme vastaavat päätemoreenit julistettu laajoilla alueilla maisemansuojelualueiksi, joilla kaikki turmeleva soran kaivaminen ja rakennustoiminta on kielletty. Karhusta on tapporaha poistettu, mutta sitä saadaan edelleen hätyyttää talvilevon aikanakin ja kierroksista maksetut korkeat taksat ja paliskuntien suorittamat tapporahat ovat riittävänä kannustimena sen metsästämiseen. Viime aikoina, kun uusien pikateiden rakentaminen on yhä laajentunut, on tiekysymys käynyt yhä polttavammaksi ja siitä on pidetty erikoiskokouksiakin. Yhdessä Suomen Metsästäjäliiton kanssa tehty rauhoitusehdotus ei johtanut tulokseen. Rauhoitustoiminta on tietysti kuulunut oleellisena työmuotona ohjelmaan yhdistyksen perustamisesta allmen. Ennen kaikkea kuitenkin meidän olisi pidettävä huoli siitä, etteivät metsiemme luontaiset asukkaat kuole kulttuuri-ihmisen silmien edessä ja hänen toimenpiteidensä seurauksena, vaikka jo hyvin tiedämme, millä tavoin voimme pelastaa niiden jatkuvan säilymisen metsäluonnossamme. Tällaisessa asiassa ei sovi kaihtaa pieniä taloudellisia uhrauksiakaan, jos ne ovat tarpeen. Siihen liittyy oleellisesti harjujen suojeleminen ja soranoton suunnittelu. Saimaan hylje on jo rauhoitettu viime hetkellä, mutta ilvekselle säädettiin uudestaan tapporaha, jonka johdosta se uhkaa lopullisesti hävitä maastamme. 1956 yhteistoimikunnan, jonka sihteeri samalla on yhdistyksen sihteerinä. Joutsenen suoj elemiseksi on tehty laajalti propagandaa ja loukkaantuneita talvehtivia lintuja on ryhdytty yhdistyksen pyynnöstä hoitamaan useilla paikkakunnilla tohtori Branderin esimerkin mukaisesti. Ruotsissa, jossa luonnonsuojeluyhdistyksellä on virallinen asema, tämä työ on suoritettu sen toimesta valtion myöntämillä varoilla. 39
Ruotsista ja Tanskasta ja Keski-Euroopan maista, joissa valtio antaa tuntuvia summia luonnonsuojelutyölle, tai itävyöhykkeen maista pitkälle kehitettyine luonnonsuojeluorganisatioineen. Nykyään sen harrastus ei suinkaan rajoitu vain yhdistyksen piiriin, vaan. 1952. Se ei sisällä vain alkuperäisen luonnonkuvan ja eliömaailman suojelua sekä maisemankauneuden vaalimista ja luonnonalueiden varaamista yhä kauemmaksi luonnosta etääntyvän kulttuuri-ihmisen henkistä ja ruumiillista virkistymistä varten. Työkentän jatkuva laajeneminen vaatii yhä enemmän varoja ja työvoimaa. Päin vastoin se tahtoo ohjata sitä sellaisella tavalla, että mahdollisimman suuri jatkuva hyöty saavutetaan mahdollisimman pienillä menetyksillä, niin että myös tulevaisuuden ihmisen elinympäristössä säilyy tilaisuus päästä ihmisen terveelle kehitykselle välttämättömään luonnon läheisyyteen ja luonnonvarojen järkevä käyttö takaa riittävän toimeentulon. Vieläkin enemmän tuloksia on saavutettu Lounais-Hämeessä, jonka Kotiseutuja Museoliiton luonnonsuojelutoimikunnasta on kehittynyt itsenäinen Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys museoineen ja arkistoineen. Tässä suhteessa olemme kaukana jäljessä esim. Vuodelta 1923 peräisin oleva luonnonsuojelulakimme on jo monessa kohdin vanhentunut eikä anna varsinkaan maisemanhoidollisille toimenpiteille riittävää tukea. siitä on tullut todellinen yleinen kulttuuriharrastus, jonka monet eri aloilla työskentelevät järjestöt ovat ottaneet ohjelmaansa. Meillä työ tapahtuu vielä suurelta osalta yksityisten henkilöiden innostuksen ja uhrautuvaisuuden varassa. Paljon on siis jo saavutettu, mutta enemmän on vielä tehtävänä. Nyt asia onkin edistynyt niin pitkälle, että valtion luonnonsuojeluvalvojalle on annettu tehtäväksi suunnitelma uutta luonnonsuojelulakia varten. Jos me emme hyväksy sitä, että jokaiseen koskeen rakennetaan voimalaitos, viimeinenkin suo seutukunnalla ojitetaan tai kauneinkin harju kaivetaan sorakuopaksi, ei se johdu talouselämän vaatimusten väheksymisestä, vaan siitä, että meidän mielestämme kulttuurikansan on nähtävä muitakin kuin taloudellisia arvoja. monien maakuntaliittojen ohjelmassa. Luonnonsuojelu ei siis suinkaan pyri niinkuin varsinkin meillä vielä saatetaan esittää joistakin nykyajan käytännölliselle elämälle vieraista katsomuksista kiinni pitäen estämään taloudellista kehitystä ja luonnon hyväksikäyttöä. Luonnonsuojelu on yhdistyksen perustamisesta lähtien mennyt maassamme hyvän askeleen eteenpäin. Maatalouskerholiiton ja Kotiseutuliiton lisäksi sillä on jo luja sija mm. Työn rahoittaminen onkin tämänkin hetken tärkein kysymys. vain yhden kerran päässyt osalliseksi yleisistä arpajaisista, silloinkin vasta puheenjohtajan vedottua henkilökohtaisesti sisäministeriin. Tämä on selvästi oivallettu niissä taajaan asutuissa maissa, joissa luonnonsuojelua varten on perustettu tutkimuslaitoksia tai akateemisia oppituoleja. Luonnonsuojelun työkenttä laajenee jatkuvasti. Maisemaekologinen suunnittelu on siellä saamassa yhä tärkeämmän sijan. Olisi ehkä aika suunnitella perustettavaksi säätiö, jonka 40. Luonnonsuojelun tehtävänä on löytää tasapaino yhä teollistuvan yhteiskunnan taloudellisten vaatimusten ja luonnonmaiseman säilyttämispyrkimyksen välillä. Siihen se onkin erittäin sopiva, koska se antaa niin nuorille kuin varttuneillekin tilaisuuden monenlaiseen käytännölliseen puuhailuun. Olemme moneen otteeseen esittäneet maatalousministerille sen uusimisen välttämättömyyttä. Pisimmälle on päästy Hämeessä, jossa Hämeen Heimoliiton luonnonsuojelutoimikunta perustettiin v. Mainittakoon, että yhdistyksemme on esim
Tunnustuksensa osoittamiseksi yhdistys on perustanut kultaisen ja hopeisen ansiomerkin sekä kunniakirjan, joita ensi kerran jaetaan tässä tilaisuudessa. Kun ensimmäinen jako tapahtuu yhdistyksen toimittua jo 20 vuotta, on ansioituneita henkilöitä paljon. Kunnioitettavat vieraamme, hyvä naiset ja herrat! Suomen Luonnonsuojeluyhdistys pyytää toivotta Teidät sydämellisesti tervetulleiksi tähän 20-v-juhlaan. turvin voitaisiin pelastaa ainakin uhatuimmat luonnonarvot, niinkuin Skotlannin National Trust tai Ruotsin hiljattain perustettu organisaatio Sverges Naturvårdsfond. Sen vuoksi on tällä kertaa rajoituttu pääasiassa vanhempaan polveen, elleivät aivan erityiset ansiot ole olleet kysymyksessä. Johtokunta on kokonaisuudessaan halunnut pysyä jaon ulkopuolella. Inhimilliset laitokset alkavat työnsä uskossa ja vanhenevat sitten konemaisuudessa. Sen vuoksi ei edes entiselle puheenjohtajalle ja luonnonsuojelutyössä monipuolisesti ansioituneelle professori Kujalalle jaettu ansiomerkkiä tällä kertaa. Tämä onkin paras tae jatkuvasta eteenpäin menosta. Ärade gäster, mina damer och herrar! Finlands Naturskyddsförening ber att få önska Eder hjärtligt välkomna till detta t jugoårsjubileum. Ilman erityistä huolenpitoa tuhoutuu luonnostamme paljon sellaista, mikä helposti voitaisiin säilyttää ja minkä säilyttäminen on lopulta talouselämänkin etujen mukaista. Nykyään rationalitoitu maaja metsätalous, teollisuus, vesivoimien rakentaminen ja vesien säännöstely sekä kasvava liikenne supistavat jatkuvasti luonnonmaiseman aluetta. Luonnonsuojelu on vielä niin nuori asia, ettei se ainakaan meidän maassamme pitkään aikaan ennätä tuolle hengettömälle vanhenemisen asteelle. Harrastusta asiaan on meilläkin jo ilmennyt. Luonnonsuojelun tehtävänä on valvoa, ettei korvaamattomia luonnonpiirteitä turhaan hävitetä tai uhrata hyödyn vuoksi, joka on niiden arvoa pienempi. Tämä on usein tapahtunut täysin ilmaiseksi tai siitä on voitu suorittaa vain vähäinen korvaus. tri Reino Kalliola Esitelmöitsijä hahmotteli aluksi kuvan Suomen luonnosta sellaisena kuin se oli vielä vuosisadan vaihteessa, jolloin vanhasta erämaasta oli vielä paljon jäljellä ja talonpoikaisessa kulttuurimaisemassakin runsaasti tilaa vapaan luonnon muodostumille ja aineksille. J uhlaesitelmän piti valtion luonnonsuojelunvalvoja fil. Ranskalainen kirjailija Paul Guth sanoo kouluopetuksesta puhuessaan: Les institutions humaines debutent dans la foi, puis vieillissent dans l'automatism. Söyrinki ansiomerkkien ja kunniakirjojen jaon luonnehtien ansiomerkkien saajien työtä luonnonsuojelun alalla: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on toiminnassaan saanut arvokasta apua monilta henkilöiltä. Ansiomerkkejä ja kunniakirjoja myönnetään myös yhdistyksen ulkopuolella suoritetusta työstä luonnonsuojelun hyväksi. Tämän jälkeen suoritti prof. 41
42. Esko Suomalainen, Helsinki; Prof. Raikko Ruotsalo, Helsinki; Aluemetsänhoitaja Väinö Sandström, Rovaniemi; Yli-ins. Reinilä, Oulu; Fil.lis. Olli Heikinheimo, Helsinki; Prof. Skogström, Helsinki; Rehtori Jorma Soveri, Helsinki; Agronomi Johan Standertskjöld, Helsinki; Prof. Prof Väinö Auer, Helsinki; Lääket. Ragnar Bäck, Vaasa; Kouluneuvos Kurt Enwald, Kuopio; Dosentti Viljo Erkamo, Helsinki; Arkkitehti Otto Flodin, Helsinki, Dosentti Lars v. Brander, Matku; Prof. Erkki Laitakari, Helsinki; Maisteri Olavi Leivo, Helsinki; Fil.tri K. Mattsson, Hämeenlinna; Prof. Heldt, Helsinki; Prof. Yrjö Ilvessalo, Helsinki; Kirjailija Yrjö Kokko, Helsinki; Prof. Alexander Luther, Helsinki; Maaherra S. J. Hymander, Kuopio; Neiti Eila Högqvist, Helsinki; Maanvilj. Huuskonen, Helsinki, Prof. Paavo Kallio, Turku; Metsänhoitaja Ilmari Karvonen, Lieksa; Prof. Peitsa Mikola, Helsinki; Rehtori Paavo Nederström, Kuopio; Lehtori Börje Olsoni, Porvoo; Prof. tri T. Armas Houkuna, Tammela; Metsänhoitaja J. Kunniakirja on myönnetty 47:lle henkilölle: Preparaattori Pentti Alaja, Vesanto; Preparaattori John Grönwall, Helsinki; Emäntä Tilda Haapanen, Relletti; Eräpoliisi Eino Halmetoja, Mikkeli; Maisteri Olavi Hilden, Helsinki; Maanvilj. Kalle Kaksonen, Punkaharju; Maanviljelijänpoika Niilo Kokko. Osara, Helsinki; Prof. E. Kultainen ansiomerkki on päätetty myöntää kotimaassa 10 henkilölle ja yhdelle ulkomaalaiselle. ja kirurg. Ilmari Hustich, Helsinki; Tarkastaja, fil.tri A. Meurman, Helsinki; Pääjohtaja, prof. Järvinen, Rovaniemi; Prof. A. V. Haartman, Helsinki; Metsänhoitaja Paavo Harve, Helsinki; Dipl.ins. Paavo Suomalainen, Helsinki; Fil. tri Lauri Teivainen, Pälkäne; Maisteri Tauno Toivonen, Somerniemi; Agronomi Mauno Tuomola, Helsinki. Hopeinen ansiomerkki on myönnetty seuraaville 37: lie henkilölle: Prof. Esko Aaltonen, Turku; Dosentti Göran Bergman, Helsinki; Metsänhoitaja Leo Björkman, Kuru; Fil.maist. Metsävainio, Oulu; Prof. Heikki Järnefelt, Helsinki; Ylimetsänhoitaja A. Otto-1. N. Pauli Perimaa, Tampere; Ylimetsänhoitaja Torsten Rancken, Tammisaari; Pormestari K. Professori Auer vastaanottaa kultaisen ansiomerkin. Alvar Palmgren, Helsinki; Lisäksi on myönnetty kultainen ansiomerkki fil.tri Nils Dahlbeckille, Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen entiselle sihteerille. T. Pontus Palmgren, Helsinki; Dipl.ins
Osara, joka puheessaan luonnehti sekä metsänhoidon että luonnonsuoj elun alalla tapahtunutta rinnakkaiskehitystä suojelusta metsän ja luonnon hoitoon. Lehtonen, Hamina; Rouva Eila Leppisalo, Helsinki; Ylioppilas Pentti Linkola, H elsinki; Talollinen Matti Luoma, Jalasjärvi; Puutarhuri Ahto Luutonen, Jäm.inkipohja; Yliopp. Kaarlo Putkonen, Lohja; Tilanhoitaja E. A. Öhqvist, Kotiteollisuusliiton prof. Raatikainen. V. Sarvas, Societas pro Fauna et Flora Fennican fil.tri Joakim Donner, Delationen för Hembygdsvårdin agronomi Johan Standertskiöld, Nordenskiöld-Samfundetin kenraali H. Pertti Meckhn, Lieksa; Metsätekn. Vielä puhuivat Kuopion Luonnon Ystävien Yhdistyksen puolesta kouluneuvos K. Yrjö J . V alleala, Sippola; Maisteri Tapani Valtonen, Somero; Konsulentti Viljo Varkila, Helsinki; Maisteri Kirjailija Yrjö Kokko hymyilee ansiomerkki ja ctiploomi kädessään. Mikko Rasinen, Humppila; Ylikostaapeli Leo Rautava, Kitee; Metsänhoitaja M. Luumäki; Maanviljelijä Arvo Kytölä, Urjala; Opettaja Aarre Laaksonen, Heinola; Herra Sulo J. V. Roine, Helsinki; Yliluutn. N . Kuopio; Maanvilj. J. R. . Merikallio, Suomen Matkailijayhdistyksen puolesta johtaja Jorma 1'olonen.Maatalouskerholiiton puolesta maanviljelysneuvos Aatos Tavaila ja Luonnonhistorian ja maantiedon opettajien liiton puolesta lehtori Vilho Vaarna. Salonen, Tampere; Tilanomistaja Igor Sandman, Öja; Maanvilj. Kirjein ja sähkein olivat onnittelunsa esittäneet: Pankinjoht. Vuorisalo, Helsinki; Tervehdysten ja onnittelujen sarjan aloitti metsähallituksen pääjohtaja, prof. Pertti Viitanen, Somero; Toimittaja Esko Viljanen, Forssa; Maisteri Heikki Vuorenrinne, Helsinki; Ylioppilas L. Enwald, Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen puolesta rehtori E. Kujala ja A . Rautkari, Helsinki; Metsänhoitaja P. Metsätyönjohtaja Samuel Nevala, Matku; Maanviljelijänpoika Risto Nyström, Somero; Ylioppilas Pekka Pitkänen, Helsinki; Metsänhoitaja Armas Pohjola, Forssa; Toimittaja Antti Prusi, Vammala; Eräpol. Veijo Törnroos, Oulu; Metsänhoitaja E. Arrela, Pello; Maa43. Taivalmaa, Jalasjärvi; Koululainen Veikko Tiainen, Närsäkkälä; Fil.kand. Martti Saariste, Kerava; Preparaattori Veikko Salkio, Rovaniemi; Ylipostimies A. Luonnonsuoj elualueiden hoidosta huolehtivan Metsäntutkimuslaitoksen onnitteluadressin esitti sen johtaja, prof. Suomalaista Taideakatemiaa edustanut prof. Eino Jutikkala, Suomalaisen eläin ja kasvitieteellisen seuran Vanamon professorit V. Mikko Mielonen, Palokki; Ylimetsänhoitaja Leevi Miettinen, Helsinki. Auer korosti onnittelusanoissaan kulttuuriyhteiskunnan eetillistä tarvetta suojella luontoa aineellisia arvoja tavoittelevalta ihmiseltä sekä toi esille luonnonsuoj elun rakentavan ja yhdistävän merkityksen nykyisessä eripuraisuuden maailmassa. Kalela ojentaen samalla adressin. Mannermaa, Oulu; Liikeapul
Sulo J . herra S. Brander, Matku; Prof. Erik Johansson, Porvoo mlk; Maanvilj. Otto Eriksson, Askola; Apul.joht. Igor Sandman, Öja; Turun Eläinja Kasvitieteellinen Seura, Turku; Öja Jaktklubb och Naturskyddsförening, Öja; Kansakoulun Nuorisotyön Päätoimikunta, Helsinki; Lahden Luonnonystävien Yhdistys, Lahti; Pohjois-Pohjanmaan Maakuntaliitto, Oulu; Raittiuskansan Kirjapaino, Helsinki; K eskusmetsäseura Tapio ja metsänhoitolautakunnat, Helsinki; Metsänhoit. Rancken, Inkoo; Dipl.ins. Toivo Lamminaho, Porvoo mlk; M~anvilj. A. Hjalmar Tallgren, Sipoo; Tohtorinna Jenny Silen, Sipoo; Tilanom. Alex Le Bell, Siuntio; Ab Nothamn, Snappertuna; Snappertunan kunta; Tammisaaren kaupunki; Rouva Aina Aschan'in perik., Tammisaari mlk; Helsingin Yliopisto, Tvärminne; Tilanom. rva Helga Söderholm, Pernaja; Pernajan seurakunta; Kalastaja Ivar Holmström, Pernaja; Kalastaja Verner Andersson, Pernaja; Kalastaja Vilhelm Stenstrand, Pernaja; Maanvilj. Anna Varsa, Pohja; Porvoon kaupunki; Amanda Stjernberg'in perik., Porvoo mlk; Tilanom. Anton Kohtala, Honkajoki; Viljakkalan seurakunta, Hämeenkyrö; Tilall. A. Holger Österman, Pernaja; Tilanomistaja, tri Gösta Ehrnroth, Pernaja; Tjusterbyn kartanoyhtiö; Prof. Lars Tallberg, Porvoo mlk; Maanvilj. tri Kaarlo Metsävainio, Oulu; Varastonhoit. Lauri Jäntti, Askola; Fil.tri Kai Donner ja rouva Greta Donner, Bromarv; Kreivi J. Frans Ollila, Kerava; Turun ja Porin lääni: Agr. Pohjola, Tampere; Metsänhoitaja S. Artur Wahlström, Sipoo; lns. T. Sven Hougberg, Sipoo; Sipoon kunta; Tilall. J . Toivonen, Somerniemi; Metsänhoit. Haaramo, Vanhakylä; Lehtori Börj e Olsoni, Porvoo; Etelä-Karjalan Maakuntaliitto, Lappeenranta; Suomen Partiotyttöjärjestö, Helsinki; Fil.tri E. Valter Printz, Vihti; Rouva Mirja Virtanen, Mäntsälä; Maanvilj. Lauri Jäntti, Malmi. Herman ja Johan Sandvik, Pernaja, Loviisan kaupunki; Vuorineuvoksetar Hjördis Baumgartner, Pernaja; Kreivitär Nan Creutz, Pernaja; Oy Fiskars Ab, Pohja; Tilall. A. Eevert Lyytinen, Kannonkoski; Opettaja 0. ins. Martti Airilan perill., Lohja; Tilanomist. Esko Aaltonen, Turku; Maist. J. Jaakko Kontnla, Pukkila; Maanvilj. Väinö Mikkola, Pukkila; Maanvilj. Karl Karlsson, Sipoo; Maanvilj. Björkman, Kuru; Opettaja Aarre Laaksonen, Heinola; Dipl. Hymander, Kuopio; Op. evp. Knorring, Halikko; Maanvilj . Valovirta, Jyväskylä, Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys, Forssa; Hämeen Heimoliitto, Hämeenlinna; Maanvilj. Lehtonen, Hamina; Rehtori Paavo Nederström, Kuopio; Fil.tri Lauri Teivainen, Pälkäne; Metsänh. Ståhle, Espoo; Rouva Anita Grönlund, Espoo; Rautatievirkam, Veikko Leino, Espoo; Ab Svenska Småbruk och Egna Hem, Espoo; Espoon kunta; Axel Klefströmin kuolinpesä, Espoo; Hangon kaupunki; Lauttasaaren kartano; Helsingin kaupunki; Svenska Odlingens Vänner i Helsinge r.f., Helsinki mlk; Keskusosuusliike Hankkija, Helsinki mlk; Hyvinkään kauppala; Arkkitehti A. Valto Mäkinen, Pusula; Tilanom. Erik Pouru, Liljendal; Varatuomari Martti Olsson, Lohja; Prof. Juho Numme, Hinnerjoki; Metsänhoitajan rva Märtha Sofia Hoffström, Hiittinen; Maanvilj. Järvinen, Rovaniemi; Lääket. Aminoff'in perik., Bromarv; Johtaja Santeri Salomaa, Espoo; Dalsvik Gård Ab, Espoo; Maanvilj. Arne Backström, Sipoo; Tilall. Ilmari Yli-Jama, 44. Harry Tallsten, Myrskylä; Oiva ja Kirsti Holm, Mäntsälä; Vapaaherratar Elsa v. Uudenmaan lääni: Maanvilj. Pauli Perimaa, Tampere; Fil. tri T. Matti ja Hilda Toriseva, Kokemäki; Maanvilj. Ragnar Kreuger, Inkoo; Karjaan seurakunta; Taloll. E . F. Mattsson, Hämeenlinna; Maanvilj. Born, Pernaja; Tilall. Tämän lisäksi yhdistys on myöntänyt noin 300 kunniakirjaa kaikkien niiden yksityistilojen omistajille, joiden maille on heidän sukunsa omistuksen aikana suoritettu luonnonm~istomerkkien rauhoituksia. Holger v. Karl Lindvall (Magnusson), Liljendal; Tilall. ja kirurg. W. R. Edvard ja Hilda Steffansson, Sipoo; Tilall. Birger Andersson, Porvoo mlk; Tilanom. W. Johan Nyman, Liljendal; Tilall. Eino Kivekäs, Alastaro; Agr. Anders Karlsson, Porvoo mlk; Rajaylikers. V
Väinö ja Esteri Siiki, Tammela; Maanvilj. Emil :!:Iujala, Masku; Tilall. Edvin Påvall (Mattsson), Geta; Tilall. Viljo ja Saimi Vekuna, Luopioinen; Maanvilj. Alma ja Jalmari Viljanen, Somero; Maanvilj. , Korpilahti; Taloll. Albert Veijon perill. ja fome Brander, Urjala; Yhtyneet Paperitehtaat Oy., Valkeakoski; Vanajan seurakunta; Maanvilj. Alpo Salo, Kuru; Ekon. Kalle ja Saara Mikkola, Somero; Tilanom. Karl Helin, Föglö; Tilall. Karin Lindqvist, Urjala; Maanvilj. , Längelmäki; G. Erik ja Magnus Sundberg, Kökar; Tilall. Arvo Niittymäki, Koijärvi; Tilall. Matti Kopsa, Vesilahti; Maanvilj. Kustaa Elsilän perikunta, Laitila; Loi.maan kunta; Maanvilj. Kalle Välimäki, Koij ärvi; Tilall. Nikolai Siivola, Tammela; Taloll. Heikki Ilola, Urjala; Tilall. Viljo Isotalo, Urjala; Emäntä Edla Hiukkamäki, Urjala; Tilall. Armas Sillanpää, Tammela; Rauha Pajunen, Tammela; Aino Seppälä, Tammela; Sylvi Pinni, Tammela; Kerttu Pinni, Tammela; Maanvilj. Olga Salminen, Vilppula; Maanvilj. V. Antti Pirttilahden perik., Pohjaslahti; Maanvilj. 0. Selin, Oripää; Maanvilj. Tilda Kytölä, Urjala; Tilanom. Paavo Toivonen, Somerniemi; Maanvilj. Tammela; Rouva _ Helmi Teeri, Tampere; Maanvilj. Kaisa ja Kaino Kärki, Somerniemi; Maanvilj. Lahtinen, Ruovesi; · Maanvilj. Esko ja Kerttu Mäkelä, Loimaa; Tilall. Johannes ja Martta Äikäs, Jämsä; Metsänhoit, Kurt Palmroth, Kalvola; Tilall. Korpilahti; Taloll. Kalle Lehtinen, Urjala; Maanvilj. Suoma Heinilä. Jaakko ja Hulda Sundberg, Somero; Maanvilj. Anni Kämppi, Pälkäne; Emäntä Anni Romu, Pälkäne; Maanvilj. E. Pirkko Pouttu, Hauho; Tai.neuvos Iisakki Ojanperä, Humppila; Hämeenlinnan kaupunki; Kunn.neuvos Erik Grenman , Hämeenlinna; Maat .neuvoja Arvo Vehmanen, Jokioinen; Maanvilj. Heikki ja Maria 45. Kauko Koskenalusta, Kalvola; Maanvilj. A. Kauko Puhtila, Tammela; Tilall. Kalle ja Laina Klemola, Pälkäne; Maanvilj. Juho Annila, Sääksmäki; Maanvilj. Toivo ja Impi Viikari, Tammela; Maanvilj. Otto Talosen perik., Tammela; Maanvilj , Kustaa Yli-Rekola, Tammela; Maanvilj. Urho Ojala, Loppi; Maanvilj. Niilo, Viljo ja Mauno Verkkala, Somerniemi; Maanvilj . Seppo Salo, Kuru; Maanvilj. Karl Hellsten'in perik., Raisio; Lehtori Einari Kovero, Rauma mlk; Taivassalon seurakunta; Muurlan kunta; Maanvilj. Kalle ja Aino Hiissa, Pälkäne; Rouva Annikki Söyrinki, Ruovesi; Rouva Aino Lampen, Ruovesi; Maisteri Raw1i Väinölä, Ruovesi; Sahanom. Ahvenanmaan maakunta: Tilall. Alex Jokinen, Korpilahti; Taloll. Nokia; LänsiPäijänteen Osuusliike il., Padasjoki; Maanvilj. de Pont, Somero; Emäntä Ida Lindberg, Somero; Maanvilj. Paavo Isotalo (Veckman), Urjala; Neiti Mary Brander, Urjala; Maanvilj. Kalle Juntun perik., Nokia; Nokia Oy, Nokia; Ristin Voitto ry .. Mauno Seppälä, Somerniemi; Maanvilj. Väinö Ylhäinen, Kalvola; Maanvilj. Yrjö Lehtiö, Muurla; Taivassalon kunta. Väinö Heikkilä, Kangasala; Tilanom. Allan ja Toini Korpela, Somero; Maanvilj. Lauri Veikkola, Somerniemi; Maanvilj. August Hakala, Koijärvi; Maanvilj. Hämeen l,ä,äni: Oy Finlayson-Forssa Ab, Forssa; Rouva Fanny Sohlman, Hattula; Hauhon seurakunta; Vitsiälän kyläkunta, Hauho; Agr. Kuusjoki; Maanvilj. A. Heikki Sasi, Urjala; Tri T. Albert Kulmala, Ypäjä; Dipl.ins. August ja Olga Mäkilä, Tammela; Maanvilj. Arvi Kolu, Urjala; Tilall. Hannes ja Lyyli Kivilä, Tammela; Maanvilj. Heimo ja Helga Uusitalo. Artturi Kylä-Rekola, Tammela; Maanvilj. Kalle Hakola, Korpilahti; Tilall. Fridolf Mattsson, Jomala. Villiam Nieminen, Urjala; Tilall. Otto Yli-Tuomola, Metsämaa·; Maanvilj. Matti Eskola, Asikkala; Maanvilj. Aino Lumme, Somero; Maanvilj. Juho Majanen, Me~sämaa; Maanvilj. Martti Käpynen, Urjala; Maanvilj. Toivo Hihkio, Ruovesi; · Metsätekn. Erland Nuijanmaan perik. Aatu Luomajärvi, Kuru; Lammin kunta; Tilall. Eino Suonpää, Somero; Agr. Viljo Vasama, Somern.iemi; Maanvilj. Eino Niittymäki, Koijärvi, Maanvilj. Eero ja Liisa Salunen, Pohjaslahti; Maanvilj . Siivola, Tammela; Maanvilj. Lauri ja Aune Jaakkola, Tammela; Maanvilj. Iida Karkee, Korpilahti; Agr. J. Helga Lehtinen, Koijärvi; Maanvilj. Sipi ja Laimi Tuohimäki, Somero; Maanvilj. Juho Lunden, Tammela; Maanvilj. Sulo Hytti, Somerniemi; Somerniemen kunta; Maanvilj . Serlachius Oy, Mänttä; Maanvilj. Yrjö Yli-Laurila, Laitila; Maanvilj. Erkki Hintta, Jämsä; Matti. Wäinö Kilo, Somerniemi; Maanvilj. Erkki Hemilä, Koijärvi; Maanvilj. Nestor Vähä-Herttua, Tammela; Maanvilj
Viljam Pylkkänen, Juva; Maanvilj. Albin Manninen, Juva. Lars Haga, Pietarsaari; Seinäjoen kunta; Opettaja Valter Norrback, Siipyy; Maanvilj, Impi ja Antti Kentta, Teuva; Maanvilj. » Rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla» Reino Kalliola Luonnonsuojelun tunnetuimpia ja tehokkaimpia muotoja on erityisten luonnonsuojelualueiden perustaminen ja yksittäisten luonnonmuistomerkkien rauhoittaminen. Otto Sivonen, Tuupovaara. Lempi Kainulainen, Kuhmo; Tilonom. Mikkelin lääni: Pienvilj. Uuno Kainulainen, Kuhmo; Rosenlew & Co Ab, Kärsämäki; Maanvilj. Rauhoitustoiminnan virallisena pohjana. Ferdinand Parkkinen, Mikkeli mlk; S. Oskari Vanhamaa, Rovaniemi; Tornion kaupunki; Ylitornion kunta; Maanvilj. Pauli Saksa, Kangasniemi; Vapaussodan Invaliidien Liitto r.y., Mikkeli mlk; Taloll. Matti Ylioikarainen, Rovaniemi; Maanvilj. Kaarlo Basilier'n perill., Parikkala; Fil.tri Väinö Krohn, Vehkalahti. Yksityinen maanomistaja voi itse erottaa jonkin alueen omaksi luonnonsuojelualueekseen. Martti Lukkari, Sotkamo; Lapin lääni: Maanvilj. Henttinen, Luopioinen; Maanvilj. Seuraavassa tarkoitetaankin luonnonsuojelualueella vain luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua aluetta. Vaasan lääni: Björköbyn kunta; Keuruun seurakunta; Maanvilj. Yrjö Kontio, Juva; Taloll. Martti Niinimäki, Kalvola; Maanvilj. Jos maanomistajana on sellainen yhteisö kuin kunta, rauhoituspäätös on jo paljon merkittävämpi; samoin valtionmaiden osalta aluetta hallitsevan ja hoitavan viraston päätös. Kauko Haapamäki, Virrat; Maanvilj. Juho Lehtonen, Virrat; Maanvilj. Tauno ja Aili Silvennoinen, Rantasalmi; Maanvilj. Valto Leveelahti, Virrat; Laukaan Kotiseutuyhdistys; Taloll. Helmi Taskinen, Nilsiä; Maanvilj. Erkki Niska, Pello; Maanvilj. Karl Widd, Oravainen. Kuopion lääni: Kuopion kaupunki; Kymin Osakeyhtiö, Kuopion mlk; Kuopion Luonnon Ystävien Yhdistys, Maaninka; Kuopion Matkailijayhdistys, Maaninka; Maanvilj. Oulun lääni: Maakrunni Säätiö, Ii; Talonom. Eino Mähönen, Siilinjärvi; Taloll. Luonnonsuojelualue on alue, johon luonnontilan säilyttämiseksi ei uloteta mitään taloustoimia tai jossa nämä toimet tarkoituksenmukaisella tavalla rajoitetaan. Väinö Heikkari, Somerniemi; Emäntä Aili Tamminen ja nuori-isäntä Erkki Lehtonen, Humppila; Tilanomistaja Eeva Myllykylä, Ypäjä. Johannes Virtanen, Heinola mlk; Hackman & Co, Heinävesi; Maanvilj. Matti Karhala, Leivonmäki; Maanvilj. Nikolai Toivosen perill., Tuupovaara; Tilall. Ville Kreeta, Matti, Jalmari ja Toivo Rompasaari, Rovaniemi; Maanvilj. Hilding ja Sigvard Björman, Lapväärtti; Taloll. Kymen lääni: Pankinjoht. Väinö ja Hilja Kumpuniemi, Simo. Eljas Mulari, Ristijärvi; Maanvilj. Kalle Tapola, Hauho; Maanvilj. Bovallius döfstumhem, Pieksämäki; Maisteri Bertta Korhonen, Rantasalmi; Tilall. Alli Kokkonen, Nilsiä; Maa.nvilj. Aleksi Uusi-Tyrkkö, Virrat; Maanvilj. Aarne, Annikki ja Eero Rulja, Luopioinen; Kurun seurakunta; Maanvilj. Anselm Poukan perill., Virrat; Tilall. Onni Poukka, Virrat; Maanvilj. Viljo Kokkonen, Nilsiä; Maanvilj. Vahvin mahdollinen ja usein ainoa riittävän luja suoja saadaan luonnonsuojelulain avulla. mutta tämä ei tietenkään virallisesti mil46 lään tavalla muuta alueen asemaa. och A
Alueen täytyy olla tavalla tai toisella koko maan, maakunnan tai ainakin ko. Sivuutamme tällä kertaa luonnonja kansallispuistot sekä valtionmaille suunnitellut muut luonnonsuojelualueet. Liljendal, Andersby, Falkberget. Alueella täytyy lisäksi olla huomattava yleinen merkitys. seudun kannalta edustava: luonnonkaunis tai luonnonmaantieteellisesti mielenkiintoinen tai molempia samalla kertaa. on luonnonsuojelulaki (71/1923), osittain muutettuna: 301/1927 ja 399/1941). Vähimmäisvaatimwrset muodostuvat erilaisiksi eri seuduilla. Sen nmkaan voidaan valtionmaille perustaa kahdenlaisia luonnonsuojelualueita: 1) ensi sijassa tieteellistä tutkimusta varten erotettuja (yleisiä luonnonsuojelualueita eli) luonnonpuistoja ja 2) yleisiksi kotimaan luonnon nähtävyyksiksi tarkoitettuja (erityisiä luonnonsuojelualueita eli) kansallispuistoja. 47. Näistä seikoista joutuu valtion luonnonsuojelunvalvoja antamaan lausuntonsa lääninhallitukselle, joka antaa päätöksen asiassa. >>Luonnonkaunis tai muuten luontonsa puolesta huomattava>> on suppeudessaan kovin väljä ilmaisu, mutta tietää kuitenkin sitä, ettei mikä tahansa luonnonmuodostuma tai maisema voi tulla kysymykseen. Mitä vaatimuksia luonnonsuojelualueelle on asetettava1 Yksityiselle kuuluvalla alueella kunnan, seurakunnan, laitoksen tai säätiön omistama maa katsotaan luonnonsuojelulaissa yksityiselle kuuluvan maan veroiseksi voidaan >>luonnonkauniin tai muuten luontonsa puolesta huomattavan paikan säilyttämiseksi vastaisuutta varten sellaisenaan taikka jonkin eläinja kasvilajin rauhoittamiseksi» muoK aksi hiidenkirnua. 1956 säädettiin laki uusien luonnonsuojelualueiden perustamisesta valtionmaille. Perustavaa laatua oleva luonnonja kansallispuistokysymyksemme saatiin ilahduttavalla tavalla ratkaistuksi, kun v. Rauhoitettu 1925. dostaa lääninhallituksen päätöksellä luonnonsuojelualue. Toimeenpanoasetus on kuitenkin valitettavasti viivästynyt. Rajoitumme tarkastelemaan kysymyksiä, jotka liittyvät luonnonsuojelualueiden perustamiseen yksityismaille sekä yksittäisiin luonnonmuistomerkkeihin, jollaisia voidaan rauhoittaa ja on rauhoitettu sekä yksityisettä valtionmailla. Kun se on saatu ja eri alueille laadittu järjestyssäännöt, on vuorossa niiden 50:tä hehtaaria pienempien alueiden rauhoittaminen, joihin ei tarvita erityistä lakia, vaan jotka voidaan perustaa asetusteitse
Tämä sosiaalinen näkökohta on hyvin tärkeä tiheään asutuissa maissa. Tämähän on yksi kuntien tehtäviä. Esimerkiksi sellaisen harjutai järvi.maiseman, joka Lounais-Suomessa tai Pohjanmaalla ansaitsisi hyvin tulla rauhoitetuksi, muodostamista luonnonsuojelualueeksi jossain J ärvi-Suomessa saattaa olla vaikeata puoltaa. Jos vesilintujen metsästys halutaan kieltää kuten ymmärrettävää ja toivottavaa on jossak'in asutuksen piirissä olevalla 'kyläj ärvellä', on tarkoitukseen käytettävä metsä tyslakia, ellei järvi ole huomattava, biologisesti tärkeä 'lintujärvi', jolloin kyllä luonnonsuojelulain käyttäminen on paikallaan. Luonnonsuojelussa pyritään siihen, että myös tavallista 'arkista' luontoa suoj ellaan se juuri on lopulta kaikkein tärkeintä. Usein ne, esim. linn.avuoret tai pronssikautiset hautarauniot, ovat samalla luontonsa puolesta huomattavia ja oveltuvat hyvin luonnonsuojelualueiksi. Rauhoitettu 1958. kulttuuriarvojen merkitykseen yhteiskunnalle, mutta se voi olla myös sosiaalinen. On hylättävä esimerkiksi sellainen anomus, jossa luonnonsuojelualueen muodostaminen merkitsisi vain yksityisen huvila-alueen rauhan turvaamista. Jos luonnonsuojelulain noj alla rauhoitet48 tavaksi kelpaavaan alueeseen liittyy jokin historiallinen muisto, on sen arvo sitä suurempi. Toinen esimerkki. Tavallisen luonnon suojelu ja hoito on järjestettävä 'yleisten' lakien puitteissa. uojelualueelle lain edellyttämän yleisen merkityksen, perustuu tavallisesti luonnontieteellisten, opetuksellisten, historiallisten, esteettisten ym. Mutta ei joka maatilalla eikä kaikissa kylissäkään ymmärrettävästi ole sellaisia alueita tai luonnonmuodostumia, että ne täyttäisivät edellä esitetyn vaatimuksen ja kelpaisivat siis luonnonsuojelualueiksi. Luonnonsuoj elutai tielainsäädäntöön olisi sisällytettävä asiasta yleisiä määräyksiä. Sorakuopat rumentavat nykyisin pahasti tienvarsiamme ja epäkohtaan olisi saatava korjaus. Kiinteät muinaisjäännökset ovat ilman muuta lain suojeluksessa, mutta ei niiden ympäristö. Tanskan luonnonsuoj elulainsäädännössä se on läpikäyvä piirre, ja Ruotsin uusi. Se lainkohta, että luonnonsuoj elualueen muodostamisen tulee edistää huomattavaa yleistä etua, merkitsee sitä, ettei luonnonsuoj elulakia voida käyttää vain yksityisten intressien hyväksi. On mitä tärkeintä, että asutuskeskusten väestölle varataan kauniita ja rauhallisia alueita ulkoiluelämää varten. Mutta vain soran käyttämisen estämiseksi ei voida erottaa luonnonsuojelualueeksi sellaista aluetta, joka ei ole luontonsa puolesta millään tavalla erikoinen eikä siis täytä edellä mainittuja vaatimuksia. Sen sijaan luonnonsuojelulakia voi olla joskus vaikeata käyttää, jos kysymyksessä on alue tai luonnonesine, jonka merkitys on pelkästään historialli -ta laatua. Se tekijä, joka antaa luonnon. Jättiläismäinen siirtolohkare, Humppilan Huhdin kylässä Mikkolan tilalla oleva >>Halkivaha»
49. RAUWOIT(TUT ALU((T • • • ...._______.,_ __ _ Kansallispuistot, luonnonpuistot, muut luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit toukokuussa 1958
Toisaalta olisi mahdollisimman monille varattava tilaisuus luonnosta nauttimiseen, toisaalta olisi luontoa suojeltava juuri näiden nauttijain aiheutta50 125 4 17 13 37 28 36 394 Luonnonsuojelualueen rauhoitussäännökset. Alue voidaan rauhoittaa enemmän tai vähemmän täydellisesti, mutta luonnonsuojelu voi olla myös osittaista. Luonnonja ::, E l-0, < :c :,:' :,:' > ..J kan allispuistot 1 2 3 1 1 2 4 10 23 Muut luonnonsuojelualueet (pinta-ala vähintään 1 ha) 33 4 4 15 1 4 4 6 1 2 74 Luonnonm.uistomerkit 54 30 7 107 3 12 8 29 23 24 297 Yhteensä 88 36 11 tavaa luontoa, on eräitä luonnonsuojelualueita perustettu ensi sijassa juuri sosiaalisista syistä. 1958) .~_; ' C: C: C: r:,..: C: C: .... Se saattaa koskea vain eläimistöä tai kasvillisuutta taikkapa vain kallioperäii.. "' C ' C: uc: c:., "' "' "'. uojelualue-muotoa, mutta kun yleisön vapaaja loma-aikojen käyttöön pyritään tietysti varaamaan ensi sijassa juuri kaunista tai muuten huomatmilta vahingoilta, sekä tahattomalta 'kulutukselta' että tahalliselta kurittomuudelta. Edellä sanotusta käy jo selville, että luonnonsuojelualueen rauhoitussäännökset vaihtelevat tapauksen ja tarkoituksen mukaan. Tällaisia luonnonsuojelualueita koskevat säännöt kohdistuvat sekä maanomistajaan (yleisön vapauksien turvaaminen, alueen muunlaisen käytön estäminen) että yleisöön (moitteeton käyttäytyminen luonnossa). Rauhoitust.en lukumäärä (toukok. Sosiaalinen luonnonsuojelu on muutoin luonnon suojelun ja hoidon tärkeimpiä, mutta samalla vaikeimpia puolia. luonnonsuojelulaki erottaa yhden luonnonsuojelualuetyypin (>maturpark»), jonka tarkoitus on puhtaasti sosiaalinen. ·g--: .. Lain perusteluissa sanotaan nimenomaan, ettei alueen tarvitse täyttää muille suojelualueille asetettuja luonnon kauneuden tai erikoisuuden vaatimuksia. Sekin mahdollisuus on ajateltavissa, että tällaisella alueella on yleisölle sallittu myös sellaisia oikeuksia, jotka maanomistaja voi muilla alueilla kieltää. Siihen sisältyy kaksi enemmän tai vähemmän vastakkaista tehtävää, joita ei ole aina helppo pitää tasapainossa. 2-c !/ E E-' E . Laki määrää, että lääninhallituksen päätöksessä on tarkoin mainittava, missä suhteessa alue on oleva rauhoitettu. >,.>: C: :::, -; ...: ~E "i= .. ..:~...: ::1 j_: :,os :::, .c ... Meidän luonnonsuojelulakimme ei tunne tällaista . C C 'O .
Mahdollisuudet mitä eriasteisimman rauhoituksen aikaansaamiseen ovat siis olemassa, ja rauhoituspäätöksessä voidaan vielä varata mahdollisuus sellaisiin poikkeuksiin maanomistajan hyväksi, joita luonnonsuojelunvalvoja on puoltanut. Rauhoittamisesta kuulutetaan virallisesti niinkuin kunnallisista kuulutuksista on sää9-etty. Rauhoitettu 1954. Huomattakoon erikoisesti, ettei esim. 51. Rauhoitettu 1929. Usein riittää nykyisen maisemakuvan säilyttäminen (maisemansuojelualue). puistometsänhoito. Lääninhallituksen päätöksellä on luonnonsuojelualue rauhoitettu pysyvästi. jonkin metsän erottamisen luonnonsuojelualueeksi tarvitse merkitä sen saattamista taloudellisesti tuottamattomaan tilaan. Rauhoitus on siis voimassa huolimatta siitä, että tila, jonka alueella se sijaitsee, siirtyy uudelle omistajalle. Se voidaan määrätä koskemattomaksi, mutta siitä voidaan myös muodostaa alue, jossa metsää hoidetaan tiettyjen luonnonsuojelunäkökohtien mukaan. Säädetyt rangaistukset esim. Mitä rauhoituspäätös merkitsee. Rauhoitetut alueet kuuluvat siis poliisiviranomaisten valvontaan. luvattomasta metsästyksestä ovat paljon ankarammat kuin muualla tehdystä vastaavasta rikoksesta. Parikkala, Ristimäki. Rauhoitusanomuksen tekijän ja tilan myöTeitä reunustavat puukujat ovat nekin rauhoittamisen arvoisia. Sosiaalisia tarkoituksia palvelevilla luonnonsuojelualueilla tulee tavallisesti kysymykseen ns. ja maakerroksia tai joitakin puolia näistä luonnonpiirteistä. Rikokset rauhoitusmääräystä vastaan ovat virallisen syytteen alaiset. Puumainen kataja Loimaan Kauhajoella. Sellaisena rauhoitusmääräys on tai sen pitäisi olla kaikkien paikkakunnan asukkaiden tiedossa ja on sitova, vaikkei rauhoitusmääräyksen sisältävää julistetta tai muuta merkintää olisikaan paikalla. Sellaisena se on tilaan kuuluva rasite, joka merkitään maarekisteriin ja tilan kartalle ja joka tilan käytössä on otettava huomioon
Jos alue on julistettu täysin koske52 mattomaksi, siitä ei siis mene ollenkaan veroa. hempien omistajien asiana on vastata niistä mahdollisista toimenpiteistä ( esim. Kuvassa kaunis niinipuu(1. Rauhoituksen voi lääninhallitus maanomistajan hakemuksesta, kuultuaan asiassa valtion luonnonsuojelunvalvoj aa, julistaa lakkautetuksi, jos sen säilyttäminen muuttuneiden olojen vuoksi ei enää näytä toivottavalta taikka sen havaitaan ehkäisevän tai huomattavasti vaikeuttavan sellaista yritystä, josta on melkoista yleistä hyötyä.. Rauhoitettu 1955. V erotukseen nähden luonnonsuojelualueet ovat sikäli erikoisasemassa, että niistä suoritetään veroa vain todellisen tuoton mukaan. Jalot lehtipuut kuuluvat arvokkaimpiin luonnonmuistomerkkeihimme. aitaamisesta) kustannuksineen, joita alueen säilyttäminen rauhoituspäätöksen mukaisesti edellyttää, ellei asiasta ole päätöksessä toisin mainittu. metsälehmus) ryhmä Tammelan Letkun kylän Kivilässä
jelutai kotiseutuyhdistyksen toimesta, olisi pyrittävä luetteloimaan seudulla vielä löyt yvät arvokkaat luonnonmuistomerkit. Jos ko. Esimerkkinä mainittakoon erikoisen muotoiset tai harvinaiset kalliot ja kivet, luolat, onkalot, hiidenkirnut ja isot siirtolohkareet, lähteet tai purot ja vesiputoukset, erityisen vanhat ja suuret, kauniit puut, harvinaiset kasviesiintymät, kotkan tai muiden huomattavien lintujen vakinaiset pesäpuut tai -kalliot jne. yhtenäiset puuryhmät tai kalliot, jotka ehkä on luonnonmuistomerkkeinä rauhoitettu, ovat jo samalla pieniä luonnonsuojelualueita. Luonnonsuojelulain mukaan: >>yksityinen puu tai puuryhmä taikka muu luonuonmuodostuma, jonka säilyttämisellä on merkitystä tieteen tai erikoisuutensa kannalta>>. Siellä nnssa luonnonsuojelutyötä voidaan tehdä järjestelmällisesti jonkin luonnonsuo-. seudulla · harvinaista lajia tai tyyppiä taikka on ikänsä, mittasuhteittensa, rakenteensa tai kauneutensa taikka jonkin muun merkityksellisen seikan takia säilyttämisen arvoinen. luonnonmuodostuma lisäksi on paikkakunnalla yleisesti tunnettu ja sillä ehkä on erityinen nimikin tai jos siihen liittyy jokin kansantarina tai muu historiallinen muisto, on sen arvo tietysti sitä suurempi. Esim. puut, joista vähitellen kehittyy arvokkaita luonnonmuistomerkkejä, olisi tällä tavoin saatava säilymään myöhempää, Yirallista rauhoittamista silmällä pitäen.>> 53. Luonnonmuistomerkin Ja luonnonsuojelualueen välillä on usein vain aste-ero. Toisin sanoen jokin kivi-, kasvitai eläinkunnan piiriin kuuluva kiinteä luonnonesine, joka edustaa koko maassa tai ko. Esimerkiksi metsänomistaja voi pitää metsästään rauhoitettuna suurimman puun, muistopuun, perintöpuun tai muilla vastaavilla nimillä kutsuttavan, perinteitä, muistoja ja velvoituksia sukupolvesta toiseen siirtävän puuyksilön. Huomiota ansaitsee myös seuraava toimikunnan esittämä ohje: >>Maanomistaja voi ilman virallisia toimenpiteitä jättää koskemattomaksi jonkin kohteen. Komea tienvarsimänty Kangasalan Toikkolau kylän Eskolassa. tulevaisuuden puut, so. R auhoitettu 1957. Kuten Hämeen Luonnonsuojelutoimikunnan asiamiehille antamissa ohjeissa sanotaan, oli. Mikä on luonnonmuistomerkki. i rauhoitus kohdistettava ensisijaisesti niihin muistomerkkeihin, jotka ovat teiden Yarsilla tai muilla yleisön liikkumapaikoilla. Erityisesti ns
61 401 (luonnonsuojelunvalvoja), 62 29 78 (Luonnonsuoj eluyhdistys).. Karttajäljennökseksi riittää vain se osa tilan kartasta, jossa rauhoituskohde sijaitsee, läpinäkyvälle paperille laadittuna peite54 Kuninka.anlähde Kankaanpäässä. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että rauhoitusanomukseen on liitettävä mukaan oikeaksi todistettu jäljennös tilan kiinnekirjasta tai lyhennetty jäljennös lainhuudatuspöytäkirjasta kopioimalla siitä alkukappaleet ja lopussa oleva oikeuden päätös; ellei näitä asiakirjoja ole käytettävissä, myös henkikirjoittajan tai taksoituslautakunnan antama todistus voi tulla kysymykseen. piirroksena siten, että piirroksesta käy ilmi lähimpien karttakuvioiden rajat, tiet, pyykit ja muut kiinnekohdat ja johon rauhoitettu alue merkitään punakynärajoilla tai luonnonmuistomerkki vinoristillä. arvokkaita kohteita. olisivat hyvin soveltuvia ja. Anomukseen on liitettävä jäljennös omistusoikeusasiakirjasta ja jäljennös tilan kartasta (ko. Anomuksesta ja lääninhallituksen päätöksestä ei mene leimaveroa eikä maksuja. Luonnonsuojelulain nojalla ei toistaiseksi ole rauhoitettu yhtään lähdettä, vaikka ne monessa tapauksessa. Anomuksessa on perusteltava rauhoituksen tarkoitus, selitettävä lyhyesti rauhoituskohteen luonne ja laatu sekä esitettävä, missä suhteissa alue halutaan rauhoittaa. Yksityiskohtaiset ohje e t ja valmiita kavakkeita saadaan pyy d että e s s ä maksutta valtion luonnonsuojelunvalvojalta tai Suomen Luonnonsuojeluyhdistykseltä osoite Helsinki, Metsätalo (Unioninkatu 40 A), puh. osasta tilan karttaa) alueen tai esineen sijaintia osoittavine merkintöineen. Luonnonsuojelualueen perustamiseksi tai luonnonmuistomerkin rauhoittamiseksi on maanomistajan tehtävä siitä anomus lääninhallitukselle. Rauhoitusten jakautuminen rauhoituskohteiden mukaan Luonnonpuistot 14 Kansallispuistot 9 Muut luonnonsuojelualueet yleiset rauhoitusalueet 34 geologiset )) 1 kasvitieteelliset >> 12 eläintieteelliset >> 20 maisemansuoj elualueet 7 Luonnonmuistomerkit geologiset 49 kasvitieteelliset 240 eläin tieteelliset 8 Miten raulwitusten aikaansaamiseksi on meneteltiivä. Kilvessä on sanat: Rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Kuka ehtii asiassa ensimmäiseksi. Maanomistajan asiaksi jää vain valtion luonnonsuojelunvalvojan toimistosta aikanaan lähetettävän rauhoitusta osoittavan kilven asettaminen paikalleen
. Rauhoitettu 1925. 339 341; 344 350). Kehoitan välttämään mjää välttämään turhia viserryksiä ja mjää pysymään asiai,sa . Rikaskasvistoinen Ramsholmenin lehtoniittyalue (12 ha) Ahvenanmaalla esimerkkinä aluerauhoituksesta. Kiitän mjää luottamuksesta ja kutsun sihteerik:,,i herra H i i s taka n ... . Mainittakoon vielä, että 23. pain., Forssa 1953) sekä Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtajan T. Etupäässä asuntopulaa, mutta ylipäätänsä H o m o S a p i e n s i n suhtautumista meihin kololintuihin . Kotimme kovertaisimme lahokantoihin tai outtoihin puihin. Mutta puu viedään nykyään maata myöten ja ontot puut hävitetään muka metsänhoidollisista syistä. Lyhyet rauhoitusohjeet ja luonnonsuojelulaki sisältyvät myös Niilo Söyringin >>Luonnonsuojelun käsikirjaan>> (Otava, 1954-, s. Lisätietoja rauhoitusajoista saadaan myös Esko Aaltosen >>Kotiseututyön oppaasta>> (2. . Pelkäävät tuho55. Olemme siis kokoontuneet mjää kokoontuneet pohtimaan elintärkeitä kysymyksiämme. Kololintujen konferenssi Kop! Kop! Kop! ... 2. . 1923 annettu Suomen luonnonsuojelulaki sisältyy julkaisuun >>Pieni lakisarja>> n:o 52 (1947), joka voidaan tilata Valtion julkaisutoimistosta (Helsinki, Annankatu 44). Branderin kirjoituksesta >>Ohjeita rauhoitusanomusten laatimiseksi>>, Lounais-Hämeen Kotiseutuja Museoyhdistyksen Vuosikirjassa XXIII -1954. Herra T a 1 i -t i n t i n puheenvuoro! Herra P a 1 o k ä r k -, tuota noin, puheenjohtaja! Me tiaiset emme asuntojen suliteen olisi ihmiseltä mitään vailla
Mutta sellaistahan ei enää löydä kuin ulkomuseosta tai metsätieteelliseltä koeasemalta. Siinä ei totisesti pitäisi olla nokan koputusta,. Uuttuja olisi saatava, vaikkapa sitten ihmisten pihapuihin. . Näyttää siltä kuin esiisien perinteet ihmisiltä kokonaan unohtuisivat. Kevätmuuton aikana kesku.,telin erään tunturipöllön kanssa, kun räps! serkulla oli haukanraudat nilkoissaan. Rouva V a r p u s p ö 11 ö ! Eihän tässä tahdo tohtia niiyttää nokkaansakaan, kun niillä jo on torralrnt suorana ja lyijyä roiskuu ymJ äri ämpäriä ... Herra Käen piika! Eteläpohjalaiset haukkuvat minua >>piipites-haukaksi>>, vaikka eläissäni en ole >>haukannut>> muurahaistoukkaa isompaa otusta. Lienee turha toivoakaan, että ihminen meitä auttaisi asunnon saannissa. . Se siit! Sihteerillä on jotakin sydämellään. . . Herra V ä s t ä r ä k k i ! Psi-lit! Asuisin kernaasti halkopinos:,,a. Kunnollisen linnunpöntön teko ei ole mitään alakoululaisen hommaa, ja on sitäpaitsi muistettava, että hyväkään pönttö ei ole ikuinen. . Pönttö on viimeinen turva. Luullaanko västäräkkien voivat asua koksiläjässä tai öljynjakelulaitteessa1 . Ennen muuta ihmispetojen asenne meihin niin sanottuihin petolintuibin olisi saatava tarkistetuksi. Enemmän propagandaa avopöntöistä! Merkitään pöytäkirjaan: propagandaa avopöntöi~tä tehostettava. Antaisivat vam meille tiaisille vapaat käKop! Kop! Olin juuri tulemaisillani siihen, että kun ihminen hävittää meiltä pesimismahdollisuudet, niin laittakoon pesäpönttöjä sijaan. Mjää, ihmiseläin potee sopeutumisvaikeuhia teknillistyvässä miljöössään; ihmistä on paljon ymmärrettävä, paljon anteeksi annettava ... Pesien tuhoutumisprosentti kohoaa suhdattomiin, kun täytyy turvautua kaikenlaiuiin epätyydyttäviin paikkoihin. Ja sitten minunkin nokallani: pönttöjä, pönttöjä! Opettaja Kissa p ö 11 ö ! Niin, kyllähän ne rauhoitusmääräykset ovat kauniita paperilla, mutta käytännössä ihminen niitä noudattaa tai ei noudata, kuinka päähän pälkähtää. . hyöntei.,iä . . Ehdottaisin lähetystöä kiirehtimään taikka selventämään niitä parakraaffeja elikkä mitä ne nyt oikein ovat että mutta saisihan meistä rauhoitetuista pöllöistäkin siemen säilyä. Niin minäkin vain siitä kun täällä veli Västi puhui halkopinoista kiviröykkiö tosin olisi minulle vielä mieluisampi. Laajoista kyläkunnista pönttöä joko ei löydä ensinkään tai ovat ne laadulli-,esti ala-arvoisia. Serkku lan::mi eräitä kirpeitä totuuksia ihmisestä, ennenkuin hänet kolhittiin hengiltä. Luulisin meistä olevan ihmisille huvialrin, professori S ö y r i n g i n mielestä me olemme hyvin mielenkiintoi..,ia. Tarkastaja K o t t a r a i ne n ! · Asuntovajaus todellakin on laajuudeltaan huolestuttava. Hiis-tak, tak! Serkku I s o t i k k a ! Olisin puolestani vain huomauttanut, että ei se pe.,än hakkaaminen terveeseen puu hun ole mitään leikkiä. Herra T e r v a p ä ä s k y ! Veli Kotti puhuu kuin minun suullani! Minun erikoistoivomukseni on, että pönttö sijaitsisi korkealla eikä mitään lentoesteitä oven edessä, sillä minulla-minulla on kiirekiire kiri-kiri-kiire .. Herra H a r maasieppo! 56 Tsi, tsi! Yhdyn edelliseen puhujaan. A-tilaus pöntöstä, mikäli niitä alkaa tulla. Zerrr! . Runoilija L e p p ä 1 i n t u ! Asuisin kernaimmin kohisevan metsän uumenissa, jylhän vuoren juurella, kaukana inhasta inehmosta! Mutta kuten täällä on esitetty, asunnon löytäminen tuottaa erittäin suuria vaikeuksia. Avopönttö on jokseenkin tuntematon käsite. Mutta niistähän ne tekevät .,epeliä tai sää:,;töbetonia. Rätä-tätä-tä! Herra F 1 u g s n a p p a r e ! Herra P u heenjohtaja! Arvoisa kongressi! Kuinka monesti tässä saakaan sanoa itselleen: >>Mikäs nyt eteen, Binnemann 1>> Asunto mikäli löytyy, joku isompi asukas on sen jo evakuoinut. Tavallisesti kotivarpunen. Pyydän protesteerata: enempi pienireikäisiä pönttöjä! Mjää, tuliko pöytäkirjaan1 ..
Saapumasta estyneinä tervehdämme. Niilo Söyrinki huomautti avaussanoissaan, ettei suuri yleisö vielä riittävästi tunne vesikysymystä omakseen. . Yhdistyksen puheenjohtaja, prof. Mutta eipä hänen kynsillään käydä tapporahoja vaatimassa, gii-gii-gii-gii-gii! Tasavallan lakipykälissä todellakin olisi paljon selventämistä ja täydentämistä. Kop, kop! Asiaan! zää, zää! Meinaan, että eihäri täällä meillä näe pönttöjä edes kaikissa pihapuistoissa ... Mjää ... Vesien likaantumiseen on meillä Suomessa samoinkuin muuallakin maailmassa kolme pääsyytä: 57. >>Kololintukokous, Suurmetsä, Ylä-Oksala. . Juu, niin! Saksassa ne kuuluvat niin idässä kuin lännessäkin tälläävän pesäpönttöjä metsiinkin. Tiemmä 2-4 kpl hehtaarille. Tiheämmin a,~utuissa teollisuusmaissa veden pilaantumisen merkit näkyvät jo maisemassa: Englannin joet kuohuvat kemik:alioista, Seinen pinnalla kelluu runsaasti kuolleita kaloja ja Saksan joissa ei aina vesi kelpaa edes uintivedeksi, vaikka oltaisiin maisemansuojelualueella. Siitähän on saatava ravintovesi, talousvesi ja vieläpä karjankin juomavesi. Ennen toista maailmansotaa ei Suomessa veden likaantumisesta tiedetty mitään, lukuunottamatta parin kolmen suurimman kaupunkimme ja jonkin isomman teollisuuslaitoksen lähivesiä. Maatalouden rinnalla yhä tärkeämmäksi kehittyvä teollisuus on kuitenkin vielä suurempi vedeukuluttaja, mutta valitettavasti myös sen pilaaja. ... Ja kuitenkin on kaivon löytäminen ensimmäiseksi ratkaistava kysymys kun taloa ryhdytään rakentamaan. Telkkä, Koskelo, Uivelo.>> Ja toinen kuuluu: Äks-tii-tii! Onko tämmöisellä äänioikeus. Gregorius Luonnonsuojelun työmaalta Vesien likaantumiskysymys Suomen Luonnonsuojeluyhdistys toimeenpani joulukuun alussa Metsäviikon aikana esitelmäja elokuvatilaisuuden, jossa prof. Lähetystö kaikkiin kot;seutuyhdistyksiin ja pitäjäseuroihin että >>töpinäksi, poja:t>>! Mjää, ja miksei myöskin tytöt varteenotettava ehdotus. Täällä Suomessa kaivattaisiin ... Heikki Järnefelt selosti vesien likaantumiskysymystä ajankohtaisena luonnonsuojelun ja talouden ongelmana. no, asioitsija H ö m ö t i a i ne n avaa nyt sitten sen sanaisen arkkunsa! Tattis! ... . No, eiks me kololinnut justiin olla sitä >>luontoa>> 1 . Mutta varsinaiseen katastrofiin on likaantuminen johtanut vasta toisen maailmansodan jälkeen. Prof. hävittäähän ihminen itsekin muurahaispesiä. Maailman teollistuessa vesien pilaantumiskysymys tulee niin meillä kuin muuallakin päivä päivältä yhä tärkeämmäksi. Mitäs mun taas pitikään sanomani. Mekin tarvitsemme uuttuja. Eiks luonnonsuojelu kuulu kotiseutu-immeisten riitingeihin1 Pitäispä kuuluman! .. . Nyt sensijaan voi maallikkokin todeta vesien likaantumista laajoilla vesialoilla ja pienempienkin maaseutuasutuksen keskusten äärillä. . Ellei kellään ole mitään muistuttamista, niin kop! ... Ja nyt käymme valitsemaan lähetystöjä Joko ne ovat käyneet teidän yhdistyksessänne. Järnefelt huomautti esityksensä alussa, että veden näkyvä likaantuminen on yhtä vanha ilmiö kuin itse teollisuuskin. Mjää, jos kokous 1-uvaitsee, luen saapuneet sähkeet
pysyy tällöin yhtäläisenä. Veden kerrosrakenne siis saattaa suojella vettä täydelliseltä pilaantumiselta. Sensijaan raskaammat aineet eivät sekoitu, vaan painuvat veden pohjakerrokseen, jonne konsentroituu likavettä. Syvemmissä vesissä vihdoin kerroksia on kolme, ylin ja alin tasalämpöinen kerros sekä välillä vaihtuvalämpöinen vaihtumiskerros. Jos kerroksi<:L on vedessä kaksi, on tilanne jo edelliseen verrattuna epäedullisempi, sillä tällöin pääsevät sekoittumaan vain ne aineet, joiden tiheys on vain vähän kerrosten omasta tiheydestä poikkeava. Pintakerroksessa voi olla paljon veteen liuenneita aineita, mutta raskaimmat likaavat aineet kerrostuvat silti pohjakerrokseen lisäten hajaantuessaan hapen kulutusta entisestään sekä synnyttäen mm. Tämä >>viaton>> ilmiö on merkkinä veden likaantumisesta. Mutta jos pohjakerros on paksu, ei likaavien ainesten joutuminen pintakerrokseen häiritse suuresti järven luontaista elämää: ylempien vesikerrosten pieneliöstö pysyy normaalisena, kasvit ja kalat viihtyvät entiseen tapaan. Sakeana kasvaa lumme Mäntän selluloosatehtaan äärellä. Veden tiheys ja paino kasvavat näissä kerroksissa alaspäin normaalisissa olosuhteissa, eikä kerroksien välillä tapahdu sekoit tumista, ei edes kaasujen vaihtoa. rikkivetyä. Syvimmissä vesissä, joissa vesikerroksia on kolme, on kahdessa alemmassa kerroksessa hapen kulutus normaalia suurempi. Syksyllä ja keväällä, jolloin järven kerrostussuhteet järkkyvät ja vedessä tapahtuu pystysuoria virtauksia, lähtee saastunut pohjakerroksen vesi liikkeelle ja likaa koko järven. Jos vettä likaavia aineita joutuu kerrostumattomaan veteen, panee pieninkin tuuli vesipatsaan kiertävään liikkeeseen, eikä pohjaveteen pääse kerrostumaa.n likaantunutta vettä. Virtaavaa vettä tarkastellessa on muistettava, ettei vesi virtaa suorinta tietä laskujoen suulta vettä purkavan joen niskaan, vaan poikkeaa pohjoisella pallonpuoliskolla oikeaan, jolloin järveen syntyy pyörtetä ja sivupyörteitä veden kuitenkaan sekoittumatta. Pilaantumisilmiöiden ymmärtämiseksi on otettava huomioon veden kerrosrakenne varsinkin seisovissa vesissä. Keskisyvissä vesissä näitä kerroksia on vain kaksi, ylempi tasalämpöinen ja alempi vaihtuvalämpöinen kerros. 1) teollisuuslaitosten, meillä lähinnä puunjalostusteollisuuslaitosten jätevedet, 2) asutus, jonka viemärit purkautuvat vesiin sekä 3) lisääntyvä keinolannoitteiden käyttö. Likavesiä ei enää nykyisin johdeta maakerroksiin, vaan suoraan vesiin, joten ne pilaavat välittömästi. On vesiä, jotka ovat niin matalia, että lämpötila pinnalta pohjaan saakka alenee niin vähän, ettei kerrosrakennetta synny, vaan vesi on kerrostumatonta. 58 Jos tällainen kerroksellinen järvi on karu, jossa siis luontainen tuotanto järven ympäristön karuuden takia on vähäinen, voi likaavien aineiden hajaantumisen aiheuttama hapen kulutus synnyttää pohjakerroksessa täydellisen hapen kadon. Näinollen ve. Näinollen syvän veden kapasiteetti vastaanottaa likaavia aineita on aivan toinen kuin matalan. Koko vesimassa. Syvemmissä vesissä ovat lämpötila.erot niin suuria, että veteen muodostuu erikoisia tiheyskerroksia, se on kerrostunut. Usein järveen laskeva vesi voi olla kylmää ja järven omaa vettä raskaampaa, jolloin se putoaa laskujoen suulla järven pohjakerrokseen »putouksem> edistäessä sekoittumista. Likaantumisen jatkuessa vesikasvillisuus lopulta tuhoutuu
Viemäriputken suu voidaan sijoittaa kalasumppujen paikalle ja luullaan, että joku pieni vesi voi vastaanottaa leskelmien edellyttämän määrän jätevesiä. Jos prosessi jatkuu samaa.n suuntaan on lopulta seurauksena kasvien kuolema. joka. Veteen joutuneet likaavat aineet voivat olla missä veden kerroksessa tahansa. Ensin ne saattavat joutua esimerkiksi pinnalle ja sikäli kun ovat pintakerrosta raskaampia siirtyvät alempiin kerroksiin. Vesien pilaantuminen mainituissa paikoissa on ehtinyt varsin pitkälle, joten veden puhdistaminen on vaikea.ta ja suuria kustannuksia kysyvää. Varsinkin elimellisiä aineita sisältävät jätevedet edistävät aineiden hajotessa eli mädäntyessä hapen kulutusta. Vuonna 1955 todettiin, että jätelipeä oli Mäntän tehtaan ala.puolella olevissa vesissä keskikerroksessa. Sensijaan on helpompi vastustaa alusta lähtien vesien likaantumista, jolloin kustannuksetkin tulevat paljon pienemmiksi. Useimmiten likaavat aineet ovat kuitenkin niin raskaita, että ne joutuvat pohjakerrokseen, josta sekoittuminen on varsin vaikeaa ja vesi jää tällöin pysyvästi pilatuksi. veden normaalisen terveyden merkki, vaan johtuu liikalannoituksesta. Ne teollisuuden alat, jotka meillä Suomessa asutuksen viemäriveden lisäksi pahiten saastuttavat ves1amme jäteaineillaan ovat selluloosatehtaat, rautatehtaat, parkitusverstaat sekä raakasokeritehtaat. P ahimmat veden likaantumiset on maassamme todettu siellä, missä teollisuuslaitosten ja asutuskeskusten vaikutukset yhtyvät. Vesien likaantuminen on pahimmissa tapauksissa niin selvä ilmiö, että suuri yleisökin sen huomaa. Tämä saattaa eliöiden käytettäväksi lisää ravinteita., vedessä alkaa pieneliöstön, varsinkin !evien ja vesikasvillisuuden kukoistus ja samalla veden tuotanto nousee. Voipa tilanne ennestään jo olla vedessä niin la.biili, että se on likaantumisen rajalla, jolloin joku pieni likaantumistekijä saa vaa'an lopullisesti kallistumaan likaantumisen puolelle, kuten teurastamon veitsien pelkkä huuhdonta. Pienemmistä maaseudun vesiä likaavista tekijöistä olisi erikoisesti mainittava meijerit ja sikalat varsinkin yhtäaikaisesti vaikuttavina. den virtauksilla ei ole niin suurta merkitystä veden sekoittajana kuin luulisi. Kun veden happipitoisuus alenee tiettyyn vähimmäismääräänsä palautuu varastoitunut fosfori veden kiertokulkuun. Vettä lähestyessä tulee vastaan iljettävä rikkivedyn haju, vesikasvillisuus rehoittaa tai veden pinnalla on jätevesien ba.kteerikalvo. Tulee kuitenkin muistaa., ettei tällainen vesikasvillisuuden ja tuotannon kukoistus ole Tukkipuomin vasemmalla puolella: oleva kareeton alue aiheutuu jätevesiputken tuoman jä teveden kalvosta veden pinnalla. teki eräässä pienessä vedessä lähellä Upsalaa. Tästä ovat esimerkkeinä Vanajavesi sekä Vuoksenniskan vedet, edellinen Valkeakosken tehtaiden ja Hämeenlinnan kaupungin, jälkimmäinen K ankaan tehtaiden ja Lappeem·annan kaupungin aikaansaannoksina. 59. Kun tuo vesi sitten pilaantuu ryhdytään rakentamaan puhdistuslaitosta.. maksaa miljoonb, eikä kuitenkaan voi koskaan palauttaa järven alkuperäistä puhtautta. Usein riit tää kuitenkin jo pelkkä huvila-asutus saamaan aikaan veden viherrystä, veden kukintaa, mikä on pilaantumisen merkki. Valitettavasti teknilliseltä taholta useimmiten puuttuu asiantuntemusta, eikä asiantuntijoiden apuun turvauduta
Myös valtion mailla on luonnonsuojelun kenttätyö uskottu kokonaisuudessaan metsähallitukselle ia metsän tutkimuslaitoksille.. Tärkeimpinä lähiajan tehtävinä on mainittava valistustyö. Aktiivisuuden lisääminen on onnistumisen ensimmäisiä ehtoja. Mm. Yhteydenpito näihin elimiin ka ntaa varmasti hedelmää. Syksyllä 1956 eduskunta hyväksyi yksimielisesti lain 19 uuden luonnonsuojelualueen perustamisesta. tien varsimetsien siistiytyminen osoittaa. kauneimpia näköalaharjujamme, uhkaa tuhoutuminen. oppikouluissa reaaliaineita luetaan paljon ja laajasti, ei 60 luonnonsuojeluk ysymyksistä ole puhuttu paljon mitään . J ärkeviin ja onnellisiin ratka isuihin päästään vain riittävän aikaisessa vaiheessa tehdyillä ennakkosuunni tteluilla. Laajat kansalaispiirit on saatava tajuamaan tämän työn käytännöllinen arvo ja merkitys. ovat alkaneet yhä enemmän ottaa myös luonnonsuojelunäkökohtia huomioon omalla työsarallaan. Yksityismailla on erityisesti tienvarsimetsien ja näköalapaikkojen metsien hoito kehittynyt kiitettävällä tavalla. Luonnonsuojelutyötä tehostettava Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen esitelmäja elokuvatilaisuudessa Metsäviikolla esitelmöi metsänhoitaja Väinö Koivisto luonnonsuojelun kenttätyöstä ja sen kehittämismahdollisuuksista mainiten, että luonnonsuojelun alalla on saavutettu viime vuosina huomattavia voittoja. Maisemallisesti arvokkaat harjumme voidaan pelastaa soranotolta vain, jos enna kolta laaditaan suunnitelmat. Korvaamattomia luonnonmuistomerkkejä, mm. Mm. jo valmiiksi tehtyihin tie-, voimalinjaja rakennuss uunnitelmiin on jälkikäteen vaikea saada muutoksia. Sen tulisi näkyä myös nimityksissä ja käsitteissä. Tampereen liikennealueen seutusuunnitteluliitto on tehnyt tässä suhteessa perustaYaa laatua olevaa työtä. Lähinnä tämän sukupolven työstä tällä alalla riippuvat monet tärkeät seika t tulevaisuudessa kuten maisemiemme kauneus, kaupunkien ja asutusta.ajamien asukkainen mahdollisuudet nauttia luonnosta, terveydelliset olot monessa suhteessa, mahdollisuutemme kilpailla matkailumaana jne. P aljon yleistä siistimistyötä niin kaupungeissa kuin maaseudullakin on vielä tekemättä. Korvaa mattoman arvokasta työtä luonnonsuojelun ennakkosuunnittelussa voivat tehdä ja myös parasta aikaa tekevät seutusuunnitteluliitot. Asema.kaavojen laatijat, tienviranomaiset ym. Huolimatt.1. K eskusmetsäseurat, metsänhoit;olautakunnat ja metsänhoitoyhdistykset hoitavat käytännössä jo monia tämän ala n kysymyksiä ja erittäin kiitettävällä tavalla, kuten esim. Ja mikä tärkeintä, nä iden järjestöjen kenttähenkilökunta tuntee parhaiten alueensa luonnonolot, liikkuu siellä ja on jatkuvasti kosketuksissa maan omistajiin. Luonnonsuojelua on siten pidettävä myös tärkeänä valta.kunnallisena kysymyksenä. Hyvän esimerkin tarjoavat myös näköalaharjumme. Tarvittava lisäkoulutus voidaan hoitaa pienin kustannuksin järjestöjen muun koulutustoiminnan yhteydessä. Olisi vakavasti tutkittava mahdollisuuksia liittää näiden tehtä vien hoitaminen yksityismetsätalouden eclistämistoiminnan yhteyteen. Jäistä voitoista huolimatta on todettava, että työ on vielä paljon kesken. Vesistöjen saastuminen on kehittynyt pitkälle ja uhkaa jatkua. Niiden palveluksessa on kaikissa portaissa luonnonsuojelukoulu tusta saanutta ammattihenkilöstöä. Asianomaisten suunni telmien laatijat ovat varmasti valmii t positiiviseen yhteistyöhön, jos luonnonsuojelunäkökohdat voidaan tuoda esiin jo alkusuunni tteluissa. Kokonaan uuden organisaation luomiseen ei ole varoja eikä mahdollisuuksia. Nykyajan kiihkeä elämänrytmi, koneet ja myrkyt ovat luoneet kiireen myös luonnonsuojelutyöhön. Helsingin kaupungin uusi asemakaava, jossa on varattu viheralueiksi huomattavan paljon pintaalaa. Oltuaan vielä muutama vuosikymmen sitten lähinnä aatteellista kulttuurityötä, on siitä kehittynyt työmuoto, joka vaikuttaa ratkaisevasti myös käytännölliseen elämään. Luonnonsuojelutehtävistä voidaan täten suurin osa hoitaa kivuttomasti muun toiminnan ohella. Metsähallituksen toimesta on luonnonsuojeluasiat valtion mailla muutenkin järjestetty uudelleen. Ihmisten elinympäristöä ei voida kehittää viihtyisäksi ja kauniiksi pelkästään suojelutoimenpiteillä. siitä, että esim. Mainittakoon vain esim. Luonnonsuojelun työkenttä on viime vuosikymmenien aikana huomattavasti laajentunut ja monipuolistunut. Toivottavasti vanhentuneen Luonnonsuojelulain ti la lle saadaan pian uusi >>Luonnon hoi toja suojelula ki>>
olk). vas.). Mattsonille ja sihteerille, arkistonhoitaja Väinö Heikkilälle (ylh. Näiden lisäksi eräs kirjakauppa esitteli luonnontieteellistä kirjallisuutta. ja eräs optisen alan erikoisliike kameroita ja kiikareita. Hämeen luonnonsuojelunäyttely Pälkäneellä Hämeen Luonnonsuojelu toimikunnan puheenjohtaja, fil.tri Lauri T eivainen esittelee näyttelyä Hämeen Heimoliiton esimiehelle, maaherra S. lintuja, lintujen renkaita, rengastustuloksia esittäviä kartakkeita, pönttöjä, rauhoitustauluja, linnunpelättimiä ym. Näyttelyesineistöstä mainittakoon, että karttoja ja kartakkeita oli 98, valokuvasuurennuksia 41, grafisia esityksiä 11, piirroksia 19, luonnon61. Osa yleisen osaston pöytää, jolla oli mm. 4. Näyttely jakaantui viiteen osastoon: yleiseen osastoon, joka oli valtaosaltaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen aineistoa, Hämeen Luonnonsuojelutoimikunnan osastoon, Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen osastoon, Tampereen Liikennealueen Seutusuunnitteluliiton osastoon ja Pälkäneen osastoon, joka oli lähinnä Pälkäneen Yhteiskoulun luonnontieteellisen Arctia-kerhon pystyttämä. (alb.) Hämeen Luonnonsuojelutoimikunta toimeenpani Hämeen Maakuntapäivien yhteydessä 27. (ylh. Näyttelyn päätarkoituksena oli maakuntapäivien osanottajille valaista niitä tehtäviä, joita luonnonsuojelulla on ajettavanaan etenkin Hämeessä, esitellä luonnonsuojelun työmuotoja ja selvittää niitä saavutuksia, joihin luonnonsuojelun rintamalla on päästy koko maassa ja varsinkin Hämeessä. luonnonsuojelunäyttelyn Pälkäneellä Pälkäneen Yhteiskoulun juhlasalissa. Pöydällä kivinäytteitä ja seinällä Hämeen hyödyllisiä kaivannaisia esittävä kartta ja geologisia karttalehtiä. Hämeen maaperää selvittelevä osasto
V a s t a u s : Kielto tarkoittaa sitäkin, ettei rajakivisiirtolohkareita ym. saa muuttaa ha.kkauksin ja kirjoituksin. suojelemista koskevan asetuksen tarkoittamiin muistomerkkeihin. Muinaistieteellinen toimi62 kunta ei pidä suota.vana, että niihin hakattaisiin niiden rajamerkkihistoriaakaa.n selostavia kirjoituksia. ym. Nämä laatat sijoitetaan joko muinaisjäännöksen viereen tai itse muinaisjäännökseen. hakkauksin ja larjoituksin muistokiviksi, jotka. Tämä on kaikkien metsästäjien syytä pitää mielessään, ettei tämänkaltaisia ikävyyksiä sattuisi. ja luonnontieteellistä kirjallisuutta. Rauholtettujen lintujen ampujia Viime aikoina on useita henkilöitä asetettu syytteeseen luonnonsuojelula.in nojalla rauhoitettujen lintujen ampumisesta. Näyttelyssä kävi noin 300 henkeä. valtion luonnonsuojeluvalvoja on lehdistössä muistuttanut siitä, että suurin osa linnustostamme on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla, myös useimmat haukat ja pöllöt, eikä rangaistusseuraamuksesta. Parhaillaan ovat syytetoimenpiteet vireillä kuutta nuorukaista vastaan Kuusamossa joutsenten ampumisesta. suojelullista. Haukat ja pöllöt ovat käyneet maassamme niin harvinaisiksi, ettei rauhoittamattomienkaan lajien ampumiseen ole aihetta.. Muusta. u s : Siitä riippumatta, että raja.kivilohkareissa ei olisikaan mitään merkintöjä, niin ne kuuluvat huhtikuun 2 päivänä 1883 annetunt muinaisaikaisten muistomerkkien rauhoittamista. suojelemisesta. V a s ta. perimätietoja, kansanta.ruja ym. Näyttelyn avasi Hämeen Luonnonsuojelutoimikunna.n puheenjohtaja, fil.tri Lauri Teivainen kosketellen avauspuheessaan näyttelyn tarkoitusta.. K y s ym y : Tarkoittaako sa.ma.ssa lainpykälässä oleva kielto kiinteiden muinaisjäännösten >>muuttamista, liikuttamisesta tahi hävittämistä~ sitäkin, ettei entisiä ra.ja.merkkisiirtolohkareita saisi muuttaa. Esihistoriallinen osasto voi tarpeen tuleen ilmoittaa, mistä näitä laattoja voi tilata; niiden hinta ei ole kovin kallis, koska esihistoriallinen osasto jo on kustantanut itse muotin. pääse sillä, että asianomainen >>luuli lintua joksikin rauhoittamattomaksi lajiksi>>, esim. Varminta on jättää kaikki petolinnut rauhaan ja ampua vain riistaeläimiä niiden metsästysaikana. Pielisjärven käräjillä on eräs riistanvalvoja (!) tuomittu sakkoihin hiirihaukan ampumisesta.. Tämän johdosta. Tämäntapainen laatta voitaisiin sijoittaa myöskin siirtolohkareeseen ta.i, jos kivi on pienehkö, sen viereen. Kuhmossa on tullut samanlainen tuomio suopöllön ja Kerimäellä helmipöllön ampumisesta. Muinaistieteellisen toimikunnan esihistoriallinen osasto on tettänyt kuparista laattoja, joissa on kirjoitus: >>Muinaisjäännös, Lain suojaama>>. Jos kiven nimi ta.i historia tahdotaan ikuistaa kirjoituksin, niin olisi sopivalla tavalla kirjoitettava kiven viereen asetettavalla muistotaululle. Hankasalmella on kihlakunnanoikeus tuominnut erään talollisen pojan selkälokin ampumisesta 3000 mk sakkorangaistukseen ja menettämään ampuma-aseen valtiolle. aineistosta mainittakoon linnunpöntöt, lintujen renkaat, rauhoitustaulut ja., kunnia.kirjat. eivät varsinaisesti edusta kiven omaa ra.jamerkkihistoriaa.. Kysymykset ja vastaukset ovat seuraavat: Kysymys : Onko v:n 1883 lakia muinaisaika.isten muistomerkkien rauhoittamisesta ja. 176 nidettä, täytettyjä eläimiä 160, hyönteisiä noin 2300, kasvinäytteitä noin 200, kivinäytteitä 211 ja arkistoma.ppeja. Asetus koskee myös siirtolohka.reita, joihin liittyy historiallisia. Rajakivet ym. kanahauka.ksi. 18. merkittävät siirtolohkareet ovat rauhoitetut Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen ja Kotiseutuliiton luonnonsuojelutoimikunta on lähettänyt Muinaistieteelliselle toimikunnalle kirjelmän, missä se tiedustelee eräitä rajakiviin ja muihin siirtolohkareisiin liittyviä asioita. tulkittava siten, että entiset raja.merkkisiirtolohkareet, vaikka niissä ei olisikaan mitään merkintöjä, kuuluvat sanotun lain 1 §:ssä lueteltujen kiinteiden muinaisjäännösten joukkoon. ja
Sarjan kolmas vihko esittelee elimellisesti Pousarin elämäntyöhön liittyen tulokset yhdistyksen suorittamasta Lounais-Hämeen selkärankaisten ja putkilokasvien loppuinventoinnista. Suomalaista laitosta niinikään luonnehtivat Jevinneisyyskartat on dos. Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys. Kla. Tunnetusta, meillä ainoalaatuisesta värikuvallisesta kasviteoksesta ilmestyy nyt uusi laitos, joka pohjautuu ruotsalaisen, professori Torsten Lagerbergin toimittaman a.lkuperäisteoksen kolmanteen painokseen. 1300 eli lähes 400 enemmän kuin ennen, on aineisto paisunut niin, että teos julkaistaan nyt 4osaisena. Kolmas osa on laajin tähänastisista 84 sivua ja omistettu forssalaisen lintutieteilijän ja luonnonystävän, pankinjohtaja Volter Pousarin muistolle. R. K. On suorastaan traagillista todeta, miten vähän meillä näihin saakka on osattu arvostaa kotiseutututkimusta. Kokonaista elämäntyötä edustavat korvaamattomat kokoelmat saatetaan hajoittaa ja myydä ulkomaille päiväkirjojen ja muistiinpanojen joutuessa kulkutavaraksi aittoihin ja ullakkoihin. Uuteen laitokseen sisältyy 114 lajia enemmän, joten kuvattavien kasvilajien lukumäärä on 860. Saman tien voisi luetteloon myös merkitä, mitkä lajit ovat luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Ripeästi toimivan Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen julkaisusarjaan on ilmestynyt jo kolmas osa, joten sarja ainakin tähän mennessä on ilmestynyt vuosikirjan luontoisena joka vuosi. Lars Fagerströmin ja Tauno Toivosen >>Lounais-H ämeen putkilokasvistosta>> vuorostaan löytää vastaavat tiedot alueen 699 putkilokasvista. Käännöstyö ja toimitussihteerin tehtävät ovat nytkin leht. Erkamo uusinut viimeisten tietojen tasalle. Samalla saadaan julkisuuteen murusia niiden kasviston historiallisten selvitysten tuloksista, joiden parissa prof. Teoksessa esitellään kaikkiaan suunnilleen puolet koko pohjoismaiden putkilokasvistosta, kustakin suvusta jokin tai joitakin edustajia erilaisista rakennetyypeistä. Värikuvia on teoksessa nyt kokonaista 919. Hänen ansiostaan lajien levinneisyysja kasvupaikkatiedot olivat huomattavasti täydellisemmät kuin alkuperäisteoksessa. K alelan tiedetään jo vuosikymmeniä uurastaneen. »Pohjolan luonnonkasviem> suurimpana erikoisuutena ovat suoraan luonnosta otetut, todellisuuden tuntuiset ja viehättävät värivalokuvat. Siihen aikaan kysyttiin Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksestä useammin kuin kerran, eikö mistään voisi sa<.ida ostaa >>Pohjolan luonnonkasveja>> (WSOY 1938-40), joka oli loppunut painosta; oltiin valmiit maksama1m siitä miltei mitä tahansa. Usein on vaikea ymmärtää, mitkä perusteet tämän jälkeen ovat olleet määrääviä lajeja valittaessa; yleisimpiä ryhmänsä edustajia ne eivät läheskään aina ole. V. Se lisäisi suuresti tämän arvokkaan ja juhlavan kauniin teoksen itsenäisyyttä ja käyttökelpoisuutta. Varsinkin heiniä ja saroja on kuitenkin hyvin vaikea kuvata niin, että ne erottuvat riittävän selvästi samanlaisesta ympäristöstään. Julk. Uudessa laitoksessa onkin monesta lajista uusi kuva, jossa on tyydytty vain epämääräiseen tummaan taustaan, jota vastaan kohde piirtyy paljon selvempänä. Linkola. I osa on vastikään tullut kirjakauppoihin. Maakunnan eläintieteellistä tutkimustyötä koskevassa tri Branderin kirjoituksessa on yleisyysja levenemistiedot alueen kaikista selkärankaisista, joita on kaikkiaan tavattu 270 lajia. Uudessa laitoksessa on tätä perinnettä jatkanut prof. Ensimmäisessä painoksessa esiteltiin 746 siemenkasvia ja sanikkaista. Tutustumalla esiiläolevasta julkaisusta Gösta Österlundin Pousaria koskeviin henkilökohtaisiin muistelmiin ja toteamalla, miten hedelmällisen monipuolista tutkimustyötä Pousar teki paikkakunnalla, kuten T. Branderin kirjoitelmat >>Volter Pousarin lintutieteellisistä päiväkirjoista j a luetteloista>> >>Eläintieteellisestä tutkimustyöstä Lounais-Hämeessä 1951-57. I. siv. Sotavuosien jälkeen, jolloin maailmassa oli huolta ja murhetta tavallista enemmän, moni löysi lohtua ja virkistystä luonnon kauniilta poluilta. Ihmetystä herättää, että samalla kun jokin (usein harvinainen) laji kuvataan erinomaisen tarkasti ja vähäpätöisimpiä muunnoksia myöten, ei muista (usein yleisemmistä lajeista) hiiskuta sanukaan; lukija ei tämän teoksen avulla pääse perille, että niitä on olemassakaan. Vielä on julkaisussa eräitä. Forssa 1957. lyhempiä kirjoi tuksia kiintoisista eläinlöydöistä (Jatk. Kirjallisuutta »Pohjolan luonnonkasveista» uusi laitos. 64.) 63. Asiaa voi i vielä korjata sillä, että viimeisen osan loppuun tehtäisiin systemaattinen luettelo kaikista pohjoismaiden tai ainakin Suomen kasveista ja siihen merkittäisiin, mitkä lajit kustakin suvusta sisältyvät tähän teokseen. Yhdistyksen on onnistunut pelastaa viime hetkessä Pousarin muistiinpanot ja saada kokoelmiinsa muutamia kymmeniä hänen laajojen kokoelmiensa lintuja muna.näytteistä. Selkärankaiset>>, ja >>Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen selkärankaiskokoelmista>> osoittavat, voi hyvällä syyllä pitää Volter Pousaria maakunnan eläintieteellisen kotiseututyön perustajana ja samalla Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistystä hänen työnsä jatkajana sekä perinteiden vaalijana. Lounais-Hämeen luonto 111. Kun myös la jien sanallista kuvausta on täydennetty ja tekstikuviakin on n. H eikki Väänäsen kokeneissa käsissä. Aarno K alela, jolla maamme kasviston perinpohjaisena tutkijana on tehtävään aivan erikoiset edellytykset. Ensimmäisen painoksen suomalaisena toimittajana oli prof. Asiaan on ilmeisesti usein vaikuttanut vain se, mistä lajista on satuttu saamaan hyvä kuva. Mutta nyt vasta asia on autettavissa
E . r S U ~m:y: •~•~ T 1 Julkaisija, Suoman Loonnoo,uojaluyh<listys. Niilo Söyrinki, chairman of the league, took a look at the activity of two decades and dr.vhil. R . Jokainen vähintään 10 uuden jäsenen hankkij a saa yhdistyksen merkillä somistetun hopeisen teelusikan. Reino Kalliola, state inspector of the protection of nature, delivered a festival discourse, in which he described in an impressive manner the change of the Finnish desert nature under the influence of culture and stressed the necessity of the protection of nature. 1958 300 mk vuodessa, 6000 mk kerta kaikkiaan). Julkaisu on paitsi erittäin arvokas lisä paikallisfaunistiseen ja floristiseen kirj allisuuteemme myös laajoine kirjallisuuskatsauksineen tarkka ja luotettava hakuteos sekä sisällölt ään vaihtelevana ja monipuolisena suositeltavaa ja opettavaista luettavaa kenelle tahansa kotiseututyöstä kiinnostu neelle luonnonystävälle. Editors: Niilo Söyrinki (managing editor), Reino K alliola and Erkki Kanervo. E. Uusien jäsenten hankinta _) Suomen Luonnonsuojeluy hdistykseen on tänä vuonna ilmoittautunut n. Contents; S UOXEN LUONNOSSCOJEL U l'HlJlSTJ"KSEN 20VUOTISJU HLAA (the 20th Anniversary of the F·innish Lecigue for the Pro/ection of Nature) was celebrated on 27. Further a report of the Exhibition of protection of nature arranged by the Conservation Committee of Hämeen Heimoliitto ( Olan A ssociation of Tavastland) at Pälkäne, vrotection of old boundary stones, illegal cases when protected birds have been shot anh a literary review. Niilo Söyrinki (vastaava). 780 uutta jäsentä! Tämä ilahdu ttava, suorastaan yllättävän .suuri lisäys jää pysyväksi vasta kun tulos jäsenmaksujen keräyksestä selviää. A t the same occasion the medals and diplomas of the League were distributed for the first time: the golden medal to 10, silver tö 37 and diploma to 47 7Jersons merited in the nature protection work, and besides diplomas were sent to nearly 300 land proprietors, on whose estates protect·ions had been performed in virtue of the lau· relcitive to protection of nature in our country. K vo. with a festival meeting in the vresence of a representative crowd of invited guests. prof. Kalliola ja fil. At the festival Prof. 40 A, Helsinki. Tilaushinta v. Älkää unohtako siirtotilikorttianne! Yhdistys jakaa uusien jäsenten hankkijoille palkintoina hop ea 1 u s i koit a. 1958 400 mk. Sen lisäksi yhdistys jakaa viidelle parhaalle jäsenten hankkijalle koko maassa huomattavat kirjapalkinnot. N o. Pub. »NATURE OF FINLAND,> The organ for the Protection of Nature P'ublishers: The Finnish League for tl1 e Protection of Nature. Mikäli jäsenten hankkijat itse keräävät myös jäsenmaksut, he ovat oikeutettuja vähentämään p a 1 k k i o ks e e n yhdistykselle tilitettävästä yhteissummasta 20 % edellytettynä, että uusia jäseniä on vähintään 5. 4. 64. The section LUONNONSUOJELUN T YÖMAALTA contains news about occasions where discourses have been organized by the League, in which the rendering more effective of the nature protection work and the question of vollution of waters have been treated. Toimitus: apu}. 622 978 Postisiirto 6882. 'Phis moment there are in Finland 23 nature and national parks, 74 smaller cireas of protection of nature and 297 vrotected natural monuments. Jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan (v. Göran N orström kirjoittaa >>Lintujen rengastuksesta Suomessa, etenkin Lounais-Hämeessä>>, minkä lisäksi vihkoon sisältyy vielä poimintoj a neljä n alueella retkeilleen Iin tu tietei lij än päiväkirjasta. REI .VO KALLIOLA: »RAUHOITETTU LUONNONSUOJELULAIN NOJALLA ,> (»Protected in virtue of the Law relative to the Protection of Nature>>) gives instructions about practical protection activity, states examples of different objects of protection and takes a look at th~ regional spread of the vrotection activity in our country. 1, 1958. toht. maist. Lounai:-Hämeestä: tri Bra nclerin lajiselvittely T ammelassa pesineestä kiljukotkasta sekä tietoja siellä tavatusta merihanhesta ja pähkinähakista sekä Forssasta ammutusta supikoirasta. Osoite: Unionink. Kanervo. KOLOLINTUJEN KO.VFETENSSI (the Conference of Hole Birds) describes in the form of a jocose d·ialogue of our nwst frequent bird-house birds the nesting situation that has become difficult in our country as a consequence of the small number of bird-houses and the destruction of the decayed treeds of the icoods. Helsinki 1958, Raittiuskansan Kirjapaino Oy
500 mk, kk. Suom. 600 mk. Ernst Palmen, Luonnon Tutkija). 700 mk. toim. 1 Uusi avain luonnonystävien aarreaittaan Kätevä ja suosittu LUONNON VÄRIKUV ASTO-sarja on jälleen karttunut. Opas on lajin määrittelyssä mainio ja sisältää runsaasti muitakin tietoja. 550 mk, kk. 244 sivua, noin 650 piirrosta. prof. Teoksen alussa on tutkimisohjeita sekä laaja esitys sienten morfologiasta ja systematiikasta. 62 kuvasivulla yli 350 värikuvaa. A rvi Ulvinen lIAAMJIE PIKKUELÅIJIIÅ »Eri ryhmien ja lajien esittelyn yhteyteen on saatu mahtumaan hämmästyttävä määrä sellaista asiatietoa, joka tekee esitystavan eläväksi ja nautittavaksi ja joka varmasti tulee olennaisesti laajentamaan kirjasen käyttäjien biologista yleissivistystä.» (Prof. ~----WSOY _____________ _. Varsinainen esittely tapahtuu isäntäkasvien mukaan heimottain. Ernst Palmen. 354 sivua, 150 piirroskuvaa. * LUONNON VÄRIKUVASTON aikaisemmin ilmestyneet oppaat: VÄRIKUVAKASVIO LINNUT VÄRIKUVINA HYÖNTEISIÄ VÄRIKUVINA POHJOLAN KALAT VÄRIKUVINA HYÖTYKASVIT VÄRIKUVINA ELÄIMIÄ VÄRIKUVINA PUUTARHAKASVEJA VÄRIKUVINA Aarre Rauhala KASVIEN SIE N ITAUTEJA Mikrosienten keräilyyn ja tutkimiseen tarkoitettu opaskirja, joka soveltuu harrastelijoiden käyttöön, kouluopetukseen ja perusteellisuutensa vuoksi myös korkeakouluopiskeluun. 900 mk, kk. 1100 mk. Liitteenä 16 väritaulua. Nyt on vuorossa vesiemme vilkkaana kuhiseva eläinmaailma, hyönteiset, madot, äyriäiset, hämähäkkieläimet, simpukat ja kotilot. VESIEMJIE ELÄIMIÄ VÄRIKUVINA 104 sivua
Muistakaa aina heti ilmoittaa osoitteen muutoksesta! SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Maan luonnon ystävien yhteenliittymä Luonnonsuojelu pyrkii • säilyttämään edustavia näytteitä alkuperäisestä luonnostamme kansallisiksi nähtävyyksiksi ja tieteellisiä tutkimuksia varten; • turvaamaan uhanalaisten kasvija eläinlajiemme säilymisen; • vaalimaan suomalaisen luonnonja kulttuurimaiseman kauneusarvoja ja kansallisia perinteitä; • vaikuttamaan talouselämäämme niin, että luonnonvaroja käytetään järkevästi ja kaikkea tarpeetonta hävitystä välttäen; • huolehtimaan siitä, että myös asutuskeskuksien ja tehdasseutujen väestöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta terveyden ja ilon lähteenä; • opettamaan niin nuoria kuin aikuisiakin liikkumaan luonnossa sitä turmelematta ja sen rauhaa häiritsemättä; • kartuttamaan kansamme tietoja Suomen luonnosta sekä edistämään kasvija eläinmaailmamme tuntemusta. Hebinld. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 40 A Raitt iuskansan Kirjapaino Oy. Vuosijäsenmaksu 300 mk Kertakaikkinen jäsenmaksu 6000 mk Jäsenmaksua vastaan jaetaan 4 kertaa vuodessa ilmestyvä aikakauslehti SUOMEN LUONTO Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yhteydessä