omen on Uutta luonnonsuojelulakia kaivataan Jalohaukan kohtalo Suomessa Lepakoiden päiväpiiloista Luonnonsuojelun työmaalta Kirjallisuutta N:O 2 18 VUOSIKERTA 1959
allruperäisten luonnonpiirteiden ja luonnon kauneusarvojen vaaliminen ja kehittäminen kaikessa kulttuurimaiseman käsittelyssä, samoin sopivien alueiden varaaminen yleisön ulkoiluelämän tarpeita silmällä pitäen (sosiaalinen luonnonsuojelu). SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU N:o 2 18 VUOSIKERTA 19S9 Uutta luonnonsuojelulakia kaivataan Voimassa oleva luonnonsuojelulakimme säädettiin v. myrkkyjen käytön haitalliset seuraukset, liikenteen aiheuttama tien varsien roskautuminen jne. Tätä taustaa vastaan sekä nykyinen luonnonsuojelulakimme, joka sisältää maisemanhoidon alalta vain liikeilmoitusten sijoittamista koskevan rajoituksen, että muu lainsäädäntömme on hyvin puutteellinen ja kaipaa täydentämistä. Sen sijaan, että luonnonsuojeluun aikaisemmin kat3ottiin kuuluvan vain luontonsa puolesta erityisen huomattavien alueiden ja muodostumien sekä harvinaisten kasvien ja eläinten suojeleminen, siihen nykyään sisällytetään tärkeänä osana myös maisemanhoito, so. Luonnonsuojelun piiriin on tällöin noussut yhä enemmän sellaisia käytännöllisiä kysymyksiä kuin esim. teiden ja asutuksen sijoitus luontoon, soranotto ja harjujemme kohtalo, puhelinja sähkölinjojen vetäminen, teiden levitys ja tienvarsipuut, asutuskeskusten ja teollisuuslaitosten jätteet ja vesien likaantuminen, vesivoimien rakentamisesta ja vesien säännöstelystä aiheutuva maisemien ja luonnon muuttuminen, kasvinsuojeluym. Se oli hyvin huomattava saavutus, ja laki muodostaa edelleen vankan perustan viralliselle luonnonsuojelutoiminnalle. On kuitenkin todettava, että laki nykyään on jo monessa kohdassa vanhentunut. Samalla olisi tarkistettava myös luonnon33. 1923. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että luonnonsuojelu.n merkitys on viime vuosikymmeninä huomattavasti kasvanut ja luonnonsuojelun ala laajentunut
Ajatuskin. Asiasta on maatalousministeriö tämän jälkeen hankkinut lausunnon valtion luonnonsuojelunvalvojalta, metsäntutkimuslaitokselta, metsähallitukselta ja sisäasiainministeriöltä, ja kaikissa lausunnoissa on asetuttu puoltamaan lain uudistamista. Lisäksi on maaherrain työvaliokunta ja Hämeen Heimoliitto ehdottaneet ryhdyttäväksi lain uudistamistoimenpiteisiin. Asia ei kuitenkaan enää siedä viivyttelyä. J alohaukan kohtalo Suomessa (jatkoa) PenUi Linkola Tuhoutumisen syyt Poikkeusvuoden mahdollisuus Tuhoutumisen syitä tarkasteltaessa on ehkä hyvä ensiksi eliminoida se mahdollisuus, että inventoinnin vuosi 1958 olisi on34 nettomaksi sattumaksi ollut jalohau.kan pesimisessä poikkeusvuosi, että linnut olisivat väliaikaisesti luopuneet pesimisestä ja ehkä myös pesäpaikoille saapumisesta. K-la. Aloitteen luonnonsuojelulain uudistamiseksi ovat tehneet Suomen Luonnonsuojeluyhdistys, Kotiseutuliitto ja Hembygdsvårdens Samarbetskommitte. Helmikuussa 1956 maatalousministeriölle jättämässään kirjelmässä nämä järjestöt ehdottavat, että tätä tehtävää varten asetettaisiin erityinen valtionkomitea. Tässä mielessä on luonnonsuojelulainsäädäntöä jo uudistettu muissa pohjoismaissa, Tanskassa 1937, Ruotsissa 1952 ja Norjassa 1954. suojeluun vanhastaan luettuja puolia koskevat säännökset sekä luonnonsuojelutoiminnan organisaatio, joka nykyisellään ei vastaa tälle tärkeälle alalle asetettavia vaatimuksia. Luonnonsuojelulakikomitean asettaminen on viime keväänä jälleen ollut esillä maatalousministeriössä, mutta siirtynyt valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan kielteisen suhtautumisen perusteella tuonnemmaksi. Kaikkialla maailmassa on nykyään pyrkimyksenä avartaa luonnonsuojelutoimintaa edellä viitatulla tavalla ja yhdistää luonnon kulttuurija sosiaalisten arvojen suojelu luonnonvarojen järkiperäiseen käyttöön. R. Tarvittaessa Suomen Luonnonsuojeluyhdistys tulee jälleen kääntymään niiden tieteellisten järjestöjen puoleen, joiden arvovaltaisella tuella luonnonja kansallispuistokysymyksemmekin käsittely saatiin käyntiin. Valittaen on todettava, että asia tästä huolimatta on yhä kuolleessa pisteessä
A. Sitä vastaan puhuu myös yhdistelmä, jossa 1950-luvulta tarkasti ajoiteValok. Kullo. Ratkaisevan selviä huipputai aallonpohjavuosia ei siis ainakaan 1930-luvulla ole 35. Paulin & V. Vartioiva jalohaukkaemo keksii liikkuvan ihmisen jo kaukaa ja nostaa korviahuumaavan metelin osoittaakseen mieltään erämaan rauhan häiritsemisestä. on hypoteettinen, mitään tällaiseen mahdollisuuteen viittaavaa ei jalohaukasta tiettävasti tunneta. Korkolainen tut tiedot pesimisestä on jaoiteltu vuosittain
1 9 5 1 u v u n p e s i m i s i 1 m o i t u s t e n j a k a a n t u m i n e n e r i VUO S i}} e. 20 menetetyksi laskettavaa pesimäpaikkaa edustaisi n. Päinvastoin on luultavaa, että ainakin eteläsuomalaiset jalohaukat olisivat ravintotalouden kohdalta voineet hyötyä ihmisen vaikutuksesta, onhan eräiden entisen erämaaluonnon varmasti (käki, tikat, 36 luonnonvaraisten soiden kahlaajat) tai mahdollisesti (teeri, tiirat, vesilinnut kokonaisuutena) vähentyneiden ravintolajien sijalle tullut useita jalohaukalle hyvin edullisia, kulttuurin ansiosta suuresti lisääntyneitä saalistuskohteita (naurulokki, töyhtöhyyppä, isokuovi, varislinnut, kyyhkyt, räkättirastas, kottarainen). Sen srJaan tästäkin yhdistelmästä on luettavissa tämän vuosikymmenen äkillinen taantuminen: perustuuhan vuoden 1957 ja 1956 numeroista suuri osa sellaisten eiornitologien viimeiseen kyselyyn antamiin tietoihin, joilla ei ole säännöllisiä muistiinpanoja ja jotka yleensä muistavat ja ilmoittavat tarkkoja havaintoja korkeintaan parilta kyselyä edeltäneeltä vuodelta. Vuoden 1958 poikkeusluonteen mahdollisuuden kumoaa sekin huomio, että 20:stä tarkastetusta edellisenä vuonna 1957 asut usta pesäpaikasta oli nytkin 11 varmasti ja 4 mahdollisesti asuttuja sekä vain 5 asumattomia. Siitä huolimatta numerot osoittavat jopa pientä laskua vertaa taulukon n:o 1 näennäiseen voimakkaaseen noususuuntaukseen. 15 %:a kaikista ja n. Erittäin hälyttävältä tilanne ei tämän mukaan vielä tällä hetkellä näyttäisi. Tällä. Ainoastaan täsmälliset vuosiluvut otettu lukuun . Ilmoituksia >>1950luvun alussa•> 5 kpl.) 1950 21 1951 31 1952 28 1953 34 1954 32 1955 28 1956 30 1957 27 1958 28 ollut: havaitaan vain tilastollisesti luonnollista pikku vaihtelua. Ravintop ulan mahdollisuus Näyttää ilmeiseltä, että jalohaukka vapaan ilman ja erityisesti aukeiden maiden keskisuuriin lintuihin erikoistuneena lajina ei ole voinut kärsiä ravintoeläimistönsä viimeaikaisista muutoksista. M a a s t on turmeltu m i se s t a j o htu va p es imi sma hdolli s uuks i en kav e ntumin en Vuoden 1958 tarkastustyön kohteiksi valituista 125:stä entisestä jalohaukan pesimäpaikasta todettiin kaikkiaan 8 täydellisesti turmeltuneiksi (suo kuivattu ja metsittynyt, kallio jäänyt asutuksen jalkoihin jne.) ja lisäksi 12:lla olennaisen vakavia häiriöitä (kesähuviloita läheisyydessä, voimalaitostyömaa tai varuskunta liepeellä yms.). Huom. On kuitenkin huomattava, kuten edellä on todettu, että tarkastuskäynnit tilastollisesti hyljeksivät vanhimpia pesimisilmoituksia, joissa maaston muutoksen mahdollisuus on suurin. Eräissä tapauksissa ei myöskään tarkastajan into nimenomaan ole riittänyt sellaisen hänen alueelleen sattuvan pesäpaikan muodolliseen kontrolliin, joka t iettävästi on jo kauan sitten turmeltu. ilmoituksia tyyppiä >>noin vuoteen •> seuraavasti: 1951 1, 1952 1, 1953 4, 1954 1, 1955 1, 1956 3, 1957 1. Jos näitä lukuja pidettäisiin kannan vähenemisnopeutta kuvastavina, niin tämä tuskin ylittäisi edellisvuosien nopeutta. T a u 1 u k k o n : o 4. (Lisäksi esim. 22 %:a asumattomiksi todetuista
tavoin saadut luvut ovat tietysti muutenkin asiallisesti hataria nehän on koottu aivan heterogeenisesta, sekä vanhoja että tuoreimpia havaintoja yhdistellen saadusta ainehistosta mutta antavat sentään jonkinmoista kiinteää pohjaa arvioille, joiden mukaan jo erittäin suuri osa jalohaukkojemme entisistä pesäpaikoista on maaston puolesta käyttökelvottomiksi turmeltunut. Pohja. Tarvitsee viitata vain kesähuvilaruton valtauksiin pian jo kaikkien isojen vesien rantakallioita uhkaavana tahi koneellisen suo37. Hyvin monissa pitäjissä tämä koskenee kaikkea sopivaa pesimämaastoa, jolloin pesimäpaikan vaihtokin käy mahdottomaksi. Christian Carpelan 1958. masti niin arkana, että ihmisasutus näköetäisyydellä tai ihmisten vakituinen liikkuminen lähiympäristössä ei liene ajateltavissa. Järvien rantakalliot ovat ialohaukoille kaikkein ra.kkaimpia pesimäpaikkoja ja niillä ne ovat samalla kaikkein eniten ihmisten silmätikkuna. Jalohaukkaa tuntemattomalle on ehkä selitykseksi kerrottava, että lintu, ainakin Suomessa, pysyy pesimäpaikoillaan auttamattaValok . Voiko jalohaukka sopeutua sentään verraten vilkkaaseen liikenteeseen samaan tapaan kuin eräät lokit, joilla on pitkä >>hälytyssäde>> ihmiseen, ei ole täysin tiedossani. Joka tapauksessa sillä on tämä haitta luultavasti jo enimmillä Etelä-Suomen kalliopesäpaikoilla: Selvää on, että biotooppien tuhoutumisen vauhti on nykyaikana jyrkästi kiihtymässä
Taulukko n:o 5 osoittaa, kuinka suuresti >>tieteellinen>> munienkeruu kaikeksi onneksi on jäänyt pois muodista viimeisinä aikoina joille siitä huolimatta kannan pahin romahdus on keskittynyt. Lukuun ottamatta munakokoelmia ovat säilyneet tiedot pesien hävityksistä vanhoilta ajoilta aivan harvinaisia ja sattumanvaraisia, eivätkä ne yllämainituista syistä tuoreimmiltakaan vuosilta edusta kuin pientä osaa todellisesta. Kaiken kaikkiaan aineisto, joka osoittaa pesäpaikoilla tapahtunutta ilkivaltaista tai jonkinlaisten riistanhoitonäkökohtien aiheuttamaa hävitystä, ei tosin ole kovinkaan suuri. Ornitologien toimesta huolellisesti ja vuosikausia tarkattuja pesäpaikkoja sen sijaan on harvoja. Lukuisia epämääräisesti ajoitettuja hävitystietoja on jätetty pois. Tätä vertailuaineistoa kaikessa heterogenisuudessaan ja epälukuisine virhelähteineen on valitettavasti aivan mahdotonta saada tilaston muotoon. Tällä kohden tilastollisen esityksen mahdollisuudet ovat siis perin heikot; ylläoleva tilasto on sentään esitetty, jotta lukija ei joutuisi kokonaan vain luottamaan kirjoittajan näkemykseen näkemykseen, joka on synkkä. Perustuvathan näet pesäpaikkojen valtaosaa koskevat tiedot kerran vuodessa tehtyihin tilapäiskäynteihin, jolloin ei ole ollut mahdollisuutta seurata pesän vaiheita. ojituksen alkamiseen vasta näinä vuosina; tosin jalohaukalle mieluisimmat suuret rimpinevat eivät kaikeksi onneksi ole ojitussuunnitelmissa ensi sijalla. Sukupuuttoon saakka tuhoutuminen ei kuitenkaan olisi pelkästään tätä tietä odotettavissa ainakaan lähimmässä tulevaisuudessa. Se sinänsä järkyttävä seikka, että jalohaukka ei tähän päivään saakka ole ollut rauhoitettu, on jonkin verran helpottanut tietojen saamista siihen kohdistetusta vainosta. Tämä suuri luku kauhistuttanee monia lukijoita, ja on sanottava, että se on vasta >>osa kun otetaan huomioon sivuilla 4-5 mainitut aineiston rajoitukset. Kaiken kaikkiaan saa luonnonystävä varautua siihen, että ihmisasutus ja elinkeinoelämä jo sinänsä tulevat aivan ratkaisevasti huonontamaan jalohaukan kuten kaikkien arkojen ja sopeutumattomien suureläimistömme edustajien elinmahdollisuuksia. Se on syntynyt raaka-aineiston yksittäisiä esimerkkejä tutkimalla, mm. vertailemalla niitä pitkäaikaisia pesäpaikkojen historioita, jotka tietävät kertoa pesimisen häiriintymättömästä menestymisestä, ja. Taulukko n:o 5:ssä ovat koottuina maininnat erityyppisistä ihmisen tekemistä tuhotöistä pesäpaikoilla. Esimerkiksi tarkastuskäynneillä 1958 saatiin useissa tapauksissa paikkakuntalai38 silta avomielinen selonteko pesäpaikoilla vuosien mittaan harjoitetusta hävitystoiminnasta. Uskoisin kuitenkin voivani päätellä, että luultavasti useammalle. Ihmis en tarkoituksellinen hävitystyö kotimaassa Aineisto, johon on hankittu tiedot maan huomattavimmista linnunmunakokoelmista, käsittää 170 >>tieteellisessä>> keräilytarkoituksessa otettua jalohaukan munapesyettä (nelisensataa munaa). Silti on munien keräilyn vaikutus kannan tuhoutumiseen voinut tuntua vain vähäisenä lisätekijänä, erityisesti siksi, että se on ollut yleisintä aikana, jolloin jalohaukkakanta säilyi runsaana. Siihen on liitetty ne vähät tieteellisiin kokoelmiin pesäpaikoilla ammutut linnut, joista tiedot on kerätty. niitä, joita koristavat hävityskertomukset
Pesälöytö yhtä lukuun ottamatta joka vuosi n. Leppäharju). Pesinyt ajoittain vuosikymmeniä. ........... Uskela, pesimäpaikka B. (Kertoja oli siinä toivossa, että lintu palaisi kalliolle, käynyt tämän jälkeen joka vuosi sitä turhaan etsimässä, nyt varmasti varautuneena ampumaan vain toisen puolison.) (Hj. (K. Taulukko n :·o 5. (Y. . 1951 nähtiin täyskasvuiset poikaset pesään luku 32 30 15 9 18 35 11 6 (4) (1) (1) (1) (1) (5) (15) (33) 2 1 2 11 32 1 2 16 4 10 12 12 2 2 4 2 4 3 12 6 n.2 1 4 tapettuina, sittemmin poissa. Jos ja kun sellainen käytäntö on yleistä eri puolilla maata, että vanhoja lintuja vuodesta vuoteen verotetaan suosituimmilla pesimispaikoilla (joille tavallisesti toinen puoliso jätetään tai jää houkuttimeksi), täytyy tämän ennen pitkää järkyttää kannan olemassaoloa. Esimerkeiksi olen runsaasta valikoimasta valinnut niitä, jotka kertovat myös emolintujen säälimättömästä verotuksesta. Aro, R. Ne vähät nuoret linnut, jotka joillakin rauhallisilla pesäpaikoilla ovat päässeet maailmalle ja onnistuneet varttumaan pesimäikään, joutuvat ensi sijassa hyviä reviirejä hallitsevien parittomiksi jääneiden haukkojen puolisoiksi (leski-jalohaukkojen puolisonetsinnän tehokkuudesta 39. Muutamat valaisevat esimerkit lienevät paikallaan. Mäkinen.) Lappi T.l. p a i k o i II a. 1 1 2 1 1 emolintu surmattu .. .. Uskela, pesimäpaikka A. Koivisto.) Kärkölä. Viimeksi n. . 1 Molemmat emolinnut surmattu .... 5 Poikaset tapettu tai otettu ............. Aineiston tuntemat ihmisen suorittamat hävitykset p e s ä. .. Kertoja ampunut eri vuosina 3 emolintua sekä eräänä vuonna 1950lu vun alussa ensin naaraan ja loppukesällä harkitsemattomasti sekä uuden naaraan että uroksen. Juuri tämä on epäilemättä kaikkein tuhoisinta vastaahan yhden lisääntymisikään selviytyneen kokeneen linnun tuhoaminen populaation tappion kannalta monen poikaslinnun surmaa. Pesä löytyi ensi kerran n. n.2 kuin toiselle puolelle maan jalohaukan pesäpaikoista on viimeisinä aikoina riittänyt paikkakunnalta tarmokkaita hävittäjiä jatkuvasti vuosittain. 1933 ja sen jälkeen monena vuonna, sai aluksi yleensä olla rauhassa, mutta sotien jälkeen hävitettiin säännöllisesti joka vuosi ja ainakin 2 emolintuakin ammuttiin. . Poikaset tapettu joka vuosi paitsi ehkä korkeintaan 1-2:na vuonna. ... Kertojan tiedossa 4 ammuttua emolintua, kaikki eri vuosilta, mutta mahdollisesti ammuttu useampia, sillä kalliolla saattoi kevätsunnuntaisin olla pitkä rivi riistamiehiä passissa. .... 1940-54. 18001840-50 -60 -70 -80 -90 190010 ~20 -30 -40 -50-57 vuosiluku sata Munat kokoelmiin 4 6 1 3 ( Munapesälöytö ilman mainintaa hävityksestä) Pesä hävitetty tarkemmin tuntemattomalla tavalla .. Pesinyt vuosikymmeniä vuoteen 1956 tai 1957. Hävitetty usein ja emolintuja ammuttu, joskus välillä sentään saanut poikasia
Korpilahti. Valok. 40 Jalohaukankin alku on vaatimaton, hassunkurinen untuvamytty, mutta jo muutaman viikon päästä se temmeltä.ä ilmassa Pohjolan nopeimpana siivekkäänä. Jaakko Reenpää.
Löydöistä tulee kotimaan osalle 9, Ranskan 41. jopa samana pesimäkautena on paljonpuhuvia havaintoja) ja sitä tietä nekin ammutuiksi. ......... .......... Neljännessä tapauksessa hylkääminen ilmeisesti johtui siitä, että emolintua yritettiin onnistumatta ampua. .. . .. Jalohaukk o j em me verotus ulkomailla Keski-Euroopasta, etenkin Ranskasta ja Belgiasta, kantautuu toisinaan uutisia jalohaukkojen vainosta, jota varsinkin kyyhkyjen metsästäjät ja kuulemma varsin populäärit kirjekyyhkysseurat lietsovat. ... . 29 paria 4 » lähemmät tiedot pesimisestä puuttuvat . munapesä tuhottiin (5 + 2 X X munaa) . . Eräissä muissa tapauksissa emolinnun surmaaminen on hyvin mahdollfoen selitys pesyeen hylkäämiselle. . Huom. ................... .... Laskelman mukaan olisi sentään lähes puolet pariskunnista onnistunut ainakin suuriin pesäpoikasiin asti poikueet tosin murheellisen pieniä , mutta on muistettava myös papereissa 'luultavina pesimisinä' esiintyvät 3 tapausta, joissa kaikissa lienee todellakin pesinyt, mutta pesänsä menettänyt pariskunta takana. .. . ...... Yksittäiset esimerkit, enempää kuin esitetty tuhotilastokaan, eivät puhu sen seikan Pesimäpaikkojen ulkopuolella kotimaassa tapahtuvasta verotuksesta ei ole tietoja koottu, mutta sekin on etenkin syysmetsästyksen yhteydessä tapahtuva ampuminen varsin paljon merkitsevä tappiotekijä. . . . 2 >) asusti pesimättömänä ............ . Kuten on kaikkien muuttolintujemme laita, ei luonnonsuojelullinen ongelma tässä olekaan yksinomaan kotimainen. lentopoikasia varttui (7 poikasta) ...... . 16 munaa) ....................................... Kysymykseen, missä määrin meikäläistä jalohaukkakantaa muissa maissa hävitetään, voi antaa valaistusta ainoastaan suppeahko rengaslöytöaineisto. . . ........ 1913-57 rengastetusta suomalaisesta jalohaukasta ilmoitettu tavatuiksi 31, niistä valtaosa surmattuina (25) tai haavoitettuina löydettyinä (3). ......... ...... . ................................ ...... . .... T a u 1 u k k o n : o 6. . ............. .............. ..... . . 1 pari 6 paria 4 paria 1 pari 6 paria 4 paria 1 pari hylkäsi munapesän (yht. ......... . . Tosin varsinaisten ornitologien kohdalla suhtautuminen on muuttunut mikä kuvastuu munakokoelmaluvuissa , mutta sillä on kokonaisuuden kannalta vähän merkitystä. . puolesta, että luonnonsuojeluvalistus olisi vielä vähääkään parantanut tilannetta jalohaukan osalta viimeisinä aikoina. .. . . pesä nähtiin vain munavaiheessa (yht. . P e s i m i s t u I o s k e s ä 11 ä 1 9 5 8. .. 3 munaa) .................. . ...... . . . . ... . munapesä tuhottiin, uusintapesyeestä varttui poikasia ( 2 poikasta) ........... .. Pesii.paikoilla tavattuja yht. ................. . . ......... . . ........ ainakin suuria poikasia varttui (9 poikasta) ............ . Pieni yhteenveto tarkastuskesän 1958 pesähavainnoista (joihin nyt on luettu mukaan myös tarkastusverkoston ulkopuoliset tiedot) ei ole liioin rohkaiseva. Silmäänpistävän monet pesyeiden hylkäämiset eivät johtuneet ainakaan tarkastajan käynnistä; niinpä 3:ssa tapauksessa munapesä tavattiin ensimmäisellä tarkastuskäynnillä jo hylättynå. ....... . munatai poikaspesä tuhottiin (X munaa) ......... .. Sen mukaan on 149:stä vv. . .. .....
Resuinen on vielä tämäkin rengastettu jalohaukan poikanen, mutta jalohaukoille ominaisen suuren tumman silmän valppaudessa ei enää ole parantamisen varaa. Jos hätiköivä lukija tekisi luetellun perusteella johtopäätöksiä kotija ulkomaisen verotuksen suhteesta, hän antaisi kotimaiselle hävitykselle varsin vaatimattoman osuuden. Se että jalohaukkakanta on tällä hetkellä romahtanut vielä paljon perusteellisemmin kuin kanahaukkakanta, on tämän vertailun huomioon ottaen selvänä osoituksena siitä, kuinka hävitykset pesillä ovat olleet ratkaisevampia kuin muu verotus. Rangaslöytöaineiston mukaan ei ulkomainen verotus näytä viimeisinä aikoina kiihtyneen: 1945-57 rengastetuista 29:stä jalohaukasta on ilmoitettu 6 (3 ulkomailla, 3 kotimaassa) = sama 21 %. Huomattakoon kuitenkin, että rengaslöytöjen kokonaisprosentti 21 on vaikkakin se on korkeimpia linnustossamme sittenkin huomattavasti alhaisempi kuin kanahaukan kohdalla. Sitä paitsi arvelen, että kansan valistuneisuudesta (ja luonteesta) riippuva rengaslöytöjen ilm.oittamisprosentti on meillä pienempi kuin useissa muissa Euroopan maissa. Luopioinen. P . Kesällä 1958 rengastetuista 11:stä poikasesta on tosin jo. Joka tapauksessa ulkomaisella verotuksella varmasti on jalohaukkojemme tuhossa Valok. Miettinen 1954. & T . osuutensa. samoin 9, Ruotsin ja Saksan 4, Tanskan 2, Latvian, Tsekkoslovakian ja Jugoslavian kunkin 1. Huomautettakoon siis, että rengaslöytöaineisto sivuuttaa paitsi pesyeiden hävityksiä pesäpaikan lähettyvillä ensimmäisenä kesänä surmatut lentopoikaset
Saksassa on ilmestynyt kaksi hyvin mielenkiintoista tiedonantoa, joihin maist. neet säännönmukaisiksi. Ruotsissa on ymmärretty olla huolestuneita Falsterbon lintuasemalla ohimuuttavan yksilömäärän jatkuvasta supistumisesta. päivätyt Pohjois-Suomen osalta. Schasiepen synkkiä lukuja pesimistuloksesta Hannoverin piirissa ja AlaSaksissa: 67 seurattua pesimistä (7:llä eri pesäpaikalla 1945-55) tuotti kaikkiaan vain 27 lentopoikasta. P. Lisääntymistehon heikkeneminen 1950-luvulla on jalohaukkojen nopeaan vähenemiseen kiinnitetty huomiota muissakin maissa. 2. Jopa 4munaisia maksimipesyeitä esiintyy edelleen suht. 1. päivätyt pesyeet Eteläje Keski-Suomen sekä 10. Luvut osoitt.avat pesyeiden lukumäärää, sulkeissa olevat prosenttilukua ajanjakson pesyeiden kokonaismäärästä. yleisesti. 43. Samanlaisia merkillisiä seikkoja on havainnut myös C. V. Munaluku 1 2 3 4 18501899 3 (6) 11 (22) 17 (35) 18 (37) 19001929 6 (16) 17 (46) 14 (38) 19301939 1 (3) 2 (6) 16 (52) 12 (39) 19401949 2 (15) 8 (62) 3 (23) 19501954 8 (38) 10 (48) 3 (14) 19551958 2 (9) 6 (28) 8 (36) 6 (28) Kirjoituksessa >>Åm Felsenhorst des Wanderfalken>> (>>Wild und Hund>> 59: 5, Hamburg 1956) esittää H . helmikuuhun mennessä ilmoitettu 2 ammutuiksi Ranskassa. Ja 1 o haukan muna p e s y e i d en suuruus 1950 195 8. Koko muninnasta luopuminen on paljon yleisempää kuin ennen (jopa puolella pesistä vuosittain). Kun toisten tutkimusten mukaan vain 25 % nuorista linnuista selviytyy yli 1. V.-10. Ajoittamattomat tiedot on sivuutettu . VI. 2-munaisten pesyeiden lisääntymistendenssi 1950-luvulla on taulukosta luettavissa, mutta selvästikään ei tilannetta voida verrata saksalaisiin olosuhteisiin. VI. Jotta minuntavaiheen vajaat pesyeet ja toisaalta myöhäisimmät uusintapesyeet eivät pääsisi hämmentämään, on aineistosta koottu yhdenmukaisesti vain 5. Vähätkin menestykselliset pesimiset keskittyivät ensimmäisille sodanjälkeisille vuosille. Huom . Joskuslinnutjättävät jopa muninnan kokonaan.>> Kirjoittaja viittaa edelleen muiden yhtäpitäviin havaintoihin muissa osissa Saksaa ja Sveitsissä sekä mainitsee pesimistuloksen huonouden huippuna Unkarin, jonka kaikista tunnetuista pesistä kesällä 1954 vain 1 ainoa tuotti yhden lentopoikasen.! Taulukko n:o 7. ikävuoden, saadaan lisääntymiskykyiseksi jälkikasvuksi tuskin 1 yksilö pesää kohti 10:ssä vuodessa. Kantamme rippeiden lisääntymistehoa on joka tapauksessa tulevina vuosina kiintoisaa pitää silmällä. Merkittävin on huomio, että entisten 3ja 4-munaisten pesyeiden sijasta ovat 2-munaiset nykyisin käyYlläoleva tilasto munapesyeiden suuruudesta valaisee kysymystä, onko kuvatunlainen lisääntymistehon lasku havaittavissa myös Suomessa. Huom. Demandt (>>Wanderfalkendämmerung?>>, Ornithologische Mitteilungen 7: 1, Stuttgart 1955): >>On silmäänpistävää, että vastakohtana kirjallisuustiedoille, jotka itsekin vuoteen 1942 saakka saatoin täysin vahvistaa, ei munamäärä ole 3-4, vaan melkein poikkeuksetta 1-2. -5. Seiskari on ystävällisesti kiinnittänyt huomioni
esim. Saksalaisissa oloissa, joissa tuhoista pääosaksi huolehtivat munavarkaat, mutta joissa näh. Tällainen lisääntymisteho tarmokkaine uusintapesimisineen olisi näin pitkänä ajanjaksona ilmeisesti nyky-Saksassa jokseenkin mahdottomuus. taulukkoa n:o 6 sekä taulukkoa n:o 2, jossa huomattavan monet >>tuskin pesivä lintw>tai >>luultavasti pesi>>tapaukset voivat merkitä lintujen oleskelua pesimättöminä pesäpaikalla. Että eräät jalohaukat joka tapauksessa yhä ovat moitteettoman elinvoimaisia, osoittaa havaintosarja Luopioisten pariskunnasta (ovatko vanhat linnut koko ajan olleet samoja, on tosin epätietoista), jota ornitologivoimin on huolellisesti seurattu: 1951 X munaa ryöstetty, 1952 4 munaa ryöstetty, uusintapesässä 2 munaa/1 poikanen, 1953 X munaa ryöstetty, uusintapesä, 3 munaa, 44 Valok. Yli-ikäisyydestä johtuvasta lisääntymistehon laskusta en ole petolintukirjallisuudessa tavannutkaan mitään muita mainintoja, joten ilmiö ja sille esitetty selitys sittenkin ovat varsin hämmästyttäviä. Tammela. Lauri Vuorisalo 1958. Ainoa luonteva selitys kuvatunlaiselle lisääntymistehon heikkenemiselle on kannan yli-ikäisyys, josta molemmat referoidut saksalaiset kirjoittajat puhuvatkin varauksetta. ennen kuin varsinainen fysiologinen vanhuus alkaa vaivata. Ks. Oman tietämäni mukaan pitänee petolintujen kuitenkin olla tosiaan ylettömän iäkkäitä, Yksimunaiset tai eri tavoilla epäonnistuneet pesyeet näyttävät Suomessakin yleistyneen merkkinä jalohaukkakannan yli-ikäisyydestä ehkä lopullisen tuhon enteenä. tuhoutui, 1954-58 2+2+3+2+2 lentotai ainakin suurta poikasta (2:na vuonna munamäärän tarkistus, 3+3). Pesyeiden hylkäämistä koskevia tahi koko pesimisestä luopumiseen viittaavia havaintoja on raaka-aineistossa epäilyttävän paljon juuri viime vuosilta, joskin tavallisesti on ollut mahdotonta eliminoida ihmisten suorittaman hävityksen mahdollisuutta, kun tarkkailu pesäpaikoilla ei ole ollut jatkuvaa
Eräänä vuonna >>suohaukka olisi sillä kertaa saanut pitää poikasensa, mutta se tärveli itse asiansa>>: oltiin käymässä mui sa asioissa suolla ja jo pois tulossa suon laidassa, kun haukkaemo ryhtyi hyökkäämään mukana olleen koiran kimppuun viheltäen sen korvissa ja lopulta iskien erehdyksessä mättääseen sen eteen. tävästi emolintuja ei juuri surmata (ne ovat siellä myös etupäässä paikkalintuja eivätkä siten talvellakaan joudu ranskalaiselle vaaravyöhykkeelle), haukkojen selviäminen rappeutuviksi vanhuksiksi saakka ehkä on sittenkin todella mahdollista. On nähtävästi aivan säännöllistä, että pesäpaikalle tuotu koira joutuu häikäilemättömän hyökkäyksen kohteeksi. Vihjeen siitä, miten siivekkäiden tungettelijoiden käynee jalohaukan pesällä, on K. Kertojien kotitaloon oli vuosikymmenien aikana otettu samalta suolta kymmeniä (!) jalohaukan poikasia pitämään kurissa variksia elopelloilla sekä koska ne olivat tavattoman hauskoj a, etenkin opetellessaan pyydystämään: >> uoret pojat vahtasivat päiväkausia variksia ja kun sitten lopulta saivat ensimmäisensä kiinni, niin kyllä ne sitä möykkyyttivät.>> Syksyllä ne päästettiin säännöllisesti vapaasti lentämään. Pohjolainen, Heinävesi.). Luonnossa tämä merkitsee tietysti sitä, että ketullakaan ei ole mitään asiaa jalohaukan pesäalueelle, ei edes muuten uhanalaisille suopesille. Pesään vietiin eläviä variksenpoikia, kun lintuja ei muuten saatu tulemaan pesälle. Vanha koira, joka tunsi haukan hyvin ja tiesi sen pesänkin eikä tavallisesti ollut sille vihamielinen, oli nyt niin sydämistynyt, että tappoi ensin emon ja lähti saman tien juoksemaan takaisin yli kilometrin matkan suon poikki, ui rimmikkojen yli suoraan pesälle ja tappoi sieltä vielä haukanpojatkin. Vanhoja lintuja uhkaa ainoastaan huuhkaja, mutta senkin kajoaminen jalohaukkaan näyttää harvinaiselta poikkeukselta, vaikka lajit usein asustavat naapureina samassa maastossa. Samoin ei liene meikäläisen kannan laita, koska sen vanhojakin ikäluokkia verotetaan ankarasti sekä kesällä että muuttomatkoilla. Ja pesänsä vartioijana jalohaukka näyttää olevan tehokkuudessaan vertaansa vailla: ihminen lienee ainoa vihollinen, johon emo ei pesällä käy suoranaisesti käsiksi. Tämän mukaan havaittu ero munapesyeiden suuruudessa Saksaan verrattuna olisi luonnollinen. Nämä kertomukset ansaitsevat jännittävyytensä vuoksi tässä selostuksen, vaikka takeet kaikkien kohtien todenmukaisuudesta lienee parasta jättää antamatta. Joskus puolustautumisinto tosin koituu jalohaukan turmioksi, kuten Rolf Palmgrenin kertomassa tapauksessa Kokemäellä 1919, jolloin naaraslintu haavoittui törmäyksessä koiran kanssa (mahdollisesti sen kaulapannasta) tahi tapauksessa, joka sisältyy viime kesänä kuulemiini Pudasjärven vanhojen muisteloihin. Muut viholliset kuin ihminen Jalohaukan muut vaaralliset viholliset kuin ihminen voitaisiin kuitata lyhyellä maininnalla, että niitä ei ole. Hanskin selonteko sinänsä arveluttavasta kokeesta nuijamaalaisella pesällä 1949: >>Pesässä 2 munaa. Kun variksen pojat vietiin pesään, tulivat linnut heti pesään, kun ihminen oli mennyt hiukan kauemmaksi, ja iskivät heti variksiin ja tappoivat ne.>> Vain yhden ainoan tiedon muun otuksen kuin ihmisen suorittamasta jalohaukan pesän hävityksestä tunnen koko maasta: >>Kerran tullessamme 1930-luvulla taiteilija Karppasen kanssa pesäpaikalle oli korppi pesällä ja oli rikkonut yhden munan, vaikka naarashaukka oli paikalla.>> (L
Yhteenveto häviön s y istä J alohaukkojemme nopea häviäminen näyttää johtuvan monista tekijöistä, jotka kaikki osoittavat onnettoman perusteellista sopeutumattomuutta maan valloittaneeseen inhimilliseen kulttuuriin. Suurehkona petolintuna se jo ilman muuta on saanut suoranaisen vainon osakseen, ja sitä ovat kärjistäneet useat onnettomat ominaisuudet: pesäpaikalla jalohaukka on näkyvämpi ja meluisempa kuin tuskin mikään muu lintu ja etenkin poikasaikana se suorastaan vetää kaukanakin kulkevan ihmisen pesälle raivokkailla mielenosoituksillaan. Lauri Vuorisalo. Tällä etelähämäläisellä suolla pesi muuan viimeisistä jalohaukkapareistamme vielä vuonna 1958 Tammelassa. Poikkeuksetta aukea ja näkyvä pesimismaasto tekee lajin piilossa pysymisen mahdottomaksi ja pesän löytämisen vaivattomaksi: ei voi kyllin korostaa sitä valttia, mikä metsän kätkössä pesivillä petolinnuilla vaikkapa kotkallakin on siihen verrattuna. Asutuimmilla seuduilla ovat yhä nopeammassa tahdissa kaikki luonnostaan pesimäpaikoiksi soveltuvat maastokohdat käyneet aralle jalohaukalle mahdottomiksi. Hyvänä täydennyksenä on vielä lintujen am. Edelleen sillä on vielä tapana esitellä 46 Valok. Ja ennen kaikkea on koitunut kohtalokkaaksi sen uskollisuus näitä pesäpaikkojaan kohtaan, mikä on tehnyt mahdolliseksi pesien jatkuvat hävitykset vuosikausia ja yhä uusien emolintujen surmaamisen samoilla tunnetuilla pesäpaikoilla. riistavaliotaan laajana pesäkalliota tai -suota peittävänä saalisjätenäyttelynä, johon jokainen paikalle osuva iskee silmänsä. Juuri pesiminen on jalohaukan ratkaisevan heikko kohta, ja koko maassa ylt'yleisessä vainossa pesäpaikoilla on nähdäkseni katastrofin ydin
Ennen sotia vallinneeseen normaaliaikaan verrattuna on muutos myös valtava, elinkeinoelämän suuren tehostumisen, >>maaston valloituksen>> ohella vaikuttavat sellaiset tekijät kuin asutustiheyden suuri kasvu sekä ampuma-aseiden käytön yleistyminen. On ilmeistä, että ihmisyhdyskunnassa normaaliolot merkitsevät sellaisten harrastusten kuin riistanhoidon, retkeilyn ja kaikkinaisen maastossa liikkumisen lisääntyrrustä, ja normaaliolojen palautuminen sotien jälkeen sattuukin yksiin jalohaukan romahduksen kanssa. Mutta täsmällisyyden nimessä on sanottava, että pääosa hävityksistä on pantava kansan ja metsästäjien yleisen, valikoimattoman petolintuvihan tilille: paljon harvemmin tuhotyöt kohdistuvat tiedettyyn ja tunnettuun jalotai muuttohaukkaan kuin >>haukkaan>> tai >>kanahaukkaan>>. Lukija ehkä nyt vain ihmettelee, miten romahdus sittenkään pystyy tapahtumaan niin äkillisesti kuin 1950-luvun havainnot osoittavat. Vaikka jalohaukan rauhoitushankkeet aikanaan silloin kun se ehkä ei olisi ollut vielä myöhäistä ovat kaatuneet riistanhoitonäkökohtiin, niin tällä hetkellä näyttää rauhoituksen läpi47. Ne vähäiset edut, joita jalohaukan puolella kamppailussa ihmistä vastaan voi havaita, kuten luonnonystävien sympatia, joidenkin pesien vaikeapääsyisyys sekä se, etteivät vanhat linnut pesien ulkopuolella kovinkaan helposti antaudu ammuttaviksi, eivät paina vaa'assa paljonkaan. Kaikkien luonnonharrastajien yksimielisesti ihailema lempilintuhan jalohaukka on ollut jo kauan, mutta myös valistuneet ja määräävät riistamiespiirit, joita Riistantutkimuslaitoksen tiedonantaja verkostokin edustaa, tuntuvat nykyisin jo suurin piirtein olevan jalohaukan puolella. A. puminen syksyisin sekä ulkomailla ennen muuta Ranskassa muuttomatkalla. Valo, Vihto.) Pesii jokavuotisesti ympäristöllä suurilla soilla aina samois paikois vaikka hävitetään niin seuraavana vuonna on uusi pari ja pesäpaikat on täysiä lintuje hautuu maita.>> (Maanvilj. Tragiikan tuntua jalohaukan häviöön tuo se, että se entisessä erämaaluonnossa on ollut ylivoimainen ja vihollisia vailla oleva >>valtiaslintw>. I . Joitakin hyvin negatiivisia kannanottoja tapaa: >>Erikois Haukkoja on eräs laiji jota näillä paikkakunnilla nimitetään Falkki Haukka en tiedä onko se oikea nimi sille Haukka rotulle sellainen Haukka on pienempi kun kun tavallinen Kana Haukka sellainen Haukka on monin kerroin tuhoisimpi tappamaan metsän riistaa kun Kanahaukka sen lento on monin verroin nopeampi kun Kanahaukan se ottaa ilmassa saaliinsa armotta kiinni ja silloin on sen Linnun tuho Metsot ja teeret ja Sorsat ovat sen jokapäiväistä ruokaa Falkkihaukka tekee pesänsä jyrkän vuoren rinteelle jonka luokse monasti on mahtoton päästä ihmisen sillä on aina kaksi poikasta tätä Haukka laijia esiintyy hyvin runsaasti näillä seutuilla.>> (Maanvilj. Mitä, luonnonsuojelun harrastaja voi oppia jalohaukkojen tuhosta1 Ihmisten nykyinen suhtautum inen jalohaukkaan Väestön suhtautumisesta jalohaukkaan luulisi edellisen kappaleen >>hävityksen kauhistuksen>> antavan kyllin tyhjentävän kuvan. Asennoitumisesta siellä, missä jalohaukka osataan erottaa omaksi >>persoonallisuudekseen>>, antavat SLY:n kyselyn vastaukset jonkinmoisen läpileikkauksen. Heikkilä, lsokyrö.) Enemmän esiintyy kuitenkin positiivista mieltä
Toim. Toiseksi petolintukysymys kerta kaikkiaan ja ehdottomasti on yksi ja jakamaton. A. Valok. >>Oppositiota>> heikentänee sekin, että viime kesän inventaarin yhteydessä kerätty laaja saalisj äteaineisto, jonka analyysin on >>luueksperttimme>> fil. Selvityksen tulokset on tarkoitus julkaista >>Suomen Riistan>> tulevassa numerossa. J alohaukka näin makselee takaisin tilivelkojaan sorsa.kannalle. Jalohaukan suopesä on aukean nevan keskellä rimpisilmäkkeiden tuntumassa . huom. Tekisipä mieleni sanoa, että jalo1. Valok. *) Kirjoitus on laadittu jo viime talvena ja jalohaukka rauhoitettiin asetuksella viime keväänä. Paulin & V. Ensinnäkin luonnonsuojelulaki. Kullo. yhä on vain paperilla esiintyvä laki, jonka noudattaminen ja valvonta on alapuolella kaiken arvostelun. Korkolainen meno riistamiespiirien myötävaikutuksella hyvin luultavalta parhaassa tapauksessa asetuksella jo tämän kevätkauden aikana*). .. 48 P e 1 a s t u s t o i m ·e n p i t e e t Niille, jotka asioita tuntemattomina luulevat rauhoituksen merkitsevän asioiden korjautumista ja jalohaukkojen jäännöksen pelastumista, on minun tuotettava täydellinen pettymys. Seppo Sulkava ottanut suorittaakseen, on ilahduttavasti osoittanut riistalintujen osuuden ainakin nykyisen jalohaukkakannan ravinnossa paljon luultua vähäisemmäksi (päinvastoin kuin kanahaukan kohdalla!). lis. A. muuttohaukkalajin erityisrauhoituksesta on tuskin muuta iloa kuin luonnonsuojeluja riistamiesten omantunnon rauhoittaminen. Paulin & V. joskus parinkymmenen metrin päässä sinisorsasta, joka hautoo taatussa turvassa variksilta. Korkolainen.
Korvayökkö Valok. Pitkän kylmän ajan ne ovat t':Llvihorroksessa, jossakin suojaisessa paikassa kallion halkeamassa, suurissa kiviröykkiöissä, navetoissa tai maanalaisissa luolissa, minne niitä voi kokoontua satoja samaan paikkaan. Meiltä taas luolat melkein tyystin puuttuvat, vain joitakin kaivoksia on, joista lepakoita 49. Nyholm Lepakot viettävät suurimman osan elämästään horrostilassa. Varsinkin Keski-Euroopassa luolat ovat suosittuja talvehtimispaikkoja. Teuvo Suominen Lepakoiden päiväpiiloista Erik S
Herberg esittelee lepakoille tosin talvehtimispönttöä, mutta meillä se tuskin kovien talvipakkasien vuoksi on käyttökelpoinen. Päiväpiilo on tavallisesti lämmin paikka ja sitä varten lepakot käyttävät usein täällä pohjoisessa ihmisasumuksia. Saksalainen tutkija M. Tällaisissa paikoissa tapaavat oleskella varsinkin vesisiipat (Myotis daubentoni) ja useasti myös viiksisiippa ja pohjanlepakko. Lepakoittemrne suosimia päiväpiilopaikkoja ovat ensinnäkin erilaiset rakennukset ja rakennelmat, joista ne hakevat vuorilaudan aluksia, peltipäällysteisiä savupiippuja, venttiilejä, muurinrakoja, nurkkavuorilaudan suomia koloja, hirsien välirakoja, lautatapuleja, jopa linnunpönttöjä. Korvayökkö on ainoa lepakkolajimme, joka pystyy lentämään •>paikallaan>>. Oksanlahoamat ja puiden eri haarojen väliset runkolahot ovat myös käyttökelpoisia päiväpiiloja. 50 Jokioisten kartano, Kastelholman linna ja Rautalammin kirkontorni. Vanhojen kartanoiden vinnit ovat suosittuja sekä kirkonvinnit, mikäli kellotapulirakennus on erillään, ja linnojen tornit. Luonnollisista päiväpiiloista lepakot suosivat maannousemaonttoja, mutta myös kaarnanhalkeamia ja rakoja sekä joskus tikankoloja. Kun lepakot maassamme suurimman osan kesästä lentävät saalistusmatkoillaan yöllä, ne viettävät päivät piilossa päivähorroksessa, jonka syvyys ja yhtäjaksoisuus on suuressa määrin riippuvainen ulkoisista olosuhteista. on tavattu talvehtimasta. Tällaisista paikoista löytää tavallisimmin korvayökköä (Plecotus auritus), pohjanlepakkoa (Eptesicus nilssoni ) ja viiksisiippaa (Myotis mystacinus). Paikkoja, joista olen löytänyt suuria lepakkoyhdyskuntia ovat esim. Olen mitannut viiksisiippojen päiväpiilosta + 48°0 lämpötiloja. Verenkierto lenninräpylässä estää sen kuivumisen ja lepakon itsensä suo__J Pohjanlepakko ja viiksisiippa lennossa.. Siipat ovat tällöin alttiita kuivumiselle, mutta terveinä ollessaan ne kuitenkin säilyvät tältä vaaralta. Tavallisesti lepakot oleilevat päiväpiilossa edellämainituissa melko ahtaissa koloissa, savupiippujen luona, kattojen välissä ja lähtevät lentoon vasta yöaktiivisuuden alkaessa
Monesti ei edes suuren yhdyskunnan olemassaolosta tiedetä vähääkään. Tällöin on lepakoita melko helppo vangita päiväpiilosta tutkimuksia varten. Lepakoiden päiväpiiloissa on oma erikoinen hajunsa, joka johtuu ulostuksesta ja kuivuneesta virtsasta. Jokioisissa todettiin kaikki neljä lajia ja lisäksi kolme suurta yhdyskuntaa. Lepakoista tiedetään paikkakunnalla yleensä aika vähän. Kun lepakot ovat rauhoitettuja eläimiä, on tätä varten kuitenkin muistettava hankkia lain sallima erikoislupa. Toisinaan tapaa päiväpiilosta myös erilaisia hyönteisten jätteitä. Hajun tuntee jo hyvän matkan päähän. Ja lisäksi on myös olemassa se vaara, että lepakoiden viholliset voivat ottaa niitä kiinni. Konnekoskella totesin viiksisiippojen erikoisesti hakeutuneen lämpimimmälle paikalle, jonka vuoksi ne kiersivät savupiippua auringon mukaan. Päiväkirjaotteeni antavat hyvän kuvan lepakoiden salaperäisyydestä ja siitä miten piilossa suuretkin yhdyskunnat voivat pysyä. Useasti suurissa yhdyskunnissa on ulostetta paljon. Lepakoiden päiväpiilo on usein niin suojaisessa paikassa, että sieltä johtaa vain yksi ulospääsytie. Somerolla kävi samoin, minkä lisäksi löysin yhden uuden lajin, isolepakon (Nydalus noctula) ja kaksi suurta yhdyskuntaa. Lounais-Hämeessä ei ennakkotietojen mukaan pitänyt olla tavallista enemmän lepakoita, mutta esimerkiksi Urjalan Raikosta löytyivät kaikki yllämainitut neljä lepakkolajia. Kastelholman linnan lepakkotorni, jossa asustaa suuri lepakkoyhdyskunta . Yhdyskunnista sijaitsi kolme asuinrakennuksissa sekä kaksi ontossa puussa. rittama lenninnahkan muokkaus lisää räpylän notkeutta. Suuret ulostusmäärät ilmentävät aina yhdyskunnan pitkäaikaisuutta ja suuruutta samalla kun ne paljastavat yhdyskunnan lähemmän sijaintipaikan. Lepakoiden vihollisista on pahimpia kissa, sitten 51
Monet lepakkolajit ovat erittäin hyviä löytämään takaisin päiväpiiloonsa hyvinkin pitkien matkojen takaa ja omissa kokeiluissani olen havainnut, että viiksisiippa löytää muutaman kilometrin matkalta suhteellisen helposti takaisin entiselle päiväpiilolleen. Siitä johtuu, että niitä esiin. Yhdyskunta säilyy suun nilleen saman vahvuisena koko kesän ja useita vuosiakin lisääntyen vain hitaasti suo52 tuisissa olosuhteissa. Maammehan sijaitsee lepakoiden levinneisyysalueen pohjoisrajalla. pöllöt, mutta suurimpana tuholaisena pidän maassamme kylmyyttä, ja epäsuotuisia myöhäisiä keväitä. Lohjan kalkkilouhos on lepakoiden mieluinen talvehtimispaikka. Useat lepakkolajit, myös viiksisiippa, elävät 10-13 vuoden vanhoiksi. Maamme neljä tavallisinta lepakkolajia pohjanlepakko, viiksisiippa, vesisiippa ja korvayökkö elävät melko samanlaisissa. Konnekosken yhdyskunnan yksilöluvun pienentyneen melkein puoleen entisestään. olosuhteissa. Sopivat päiväpiilot sekä seudun hyönteisrunsaus määräävät ainakin osittain lepakoiden esiintymisrunsauden. Viiksisiipat ovat usein yhdyskuntina päiväpiiloissaan ja samat yksilöt palaavat takaisin samaan paikkaan. Keväällä 1955 oli poikkeuksellisen myöhäinen kevät, jonka johdosta arvelen mm
Jos edelleen van53. Jos seudulla kasvaa sellaisia kasveja, joiden tuoksun houkuttelemina perhoset lentelevät, on selvää, että lepakot suosivat tällaisia paikkoja. Suojelemalla esim. voimme lisätä lepakoiden viihtyisyyttä. Lepakot syövät paaasiassa erilaisia yöperhosia. tyy runsaimmin vain maamme eteläja keskiosissa. Lepakoiden on pakko käyttää niitä vähiä louhosluolia, mitä meillä on tarjona pääasiallisesti talvihorrospaikoiksi, mutta talvehtivat tällöin vain pieninä ryhminä tai aivan yksinään. Suurimmat yhdyskunnat on tavattu aivan ma!l.mme eteläosissa. sireeniä, pajua, tuomea, lehmusta, tuoksukuusamaa, lehdokkia ym. Jäckel keräsi lepakoiden jätteitä ja löysi 71:stä syömänäytteestä 65 perhosta enimmäkseen yökkösiä, 2 kovakuoriaista, 1 suorasiipisen, 1 vesiperhosen ja 2 kaksisiipistä. Meillä ei tosin ole löydetty suuria talvehtivia lepakkoyhdyskuntia, mutta voimme olettaa, että sopivien talvehtimispaikkojen niukkuus vaikuttaa osaltaan niiden esiintymiseen. Viiksisiippayhteisö pöntössä, jota käytettiin kuljetushäkkinä eläimiä kokeita varten kuljetettaessa
Lepakot syövät muitakin 54 hyönteisiä kuin perhosia, kuten esim. hat puut saavat rauhassa juhlistaa seutua, ottavat lepakot myös tällaisen paikan pian asuinsijakseen. Pönttömalli Nyholm. kärpäsiä ja kovakuoriaisiakin, jopa joskus myös toukkia ja kasvisravintoa. -1i-no kvlc.n bi"otc ltoiscUG yö nl-ö.uå. 60·80'10 20,,., Iucmoonpuinm pönHö i 1'o1,ja 1ivulf a. Usein ne suosivat
Kun nykyaikana rakennusja muun taloistoiminnan vuoksi lepakoiden päiväpiilopaikat jatkuvasti vähentyvät, on hyvä tietää, että näitä eläimiä voidaan suosia monesti hyvinkin vähällä vaivalla. Se takaa jo melkoisen turvapaikan lepakoille. Oheisena piirroksia suunnittelemistani pönttömalleista, joita olen kokeillut vv. Tärkeintä näyttää olevan se, että lentoaukon edessä on jonkinverran tilaa lepakoiden ulosja sisäänlentoa varten. Tällaisen kehikon korkeus saa olla ainakin 30-40 sm. 1953-1955 hyvin tuloksin. Pöntön lentoaukon ei tarvitse olla välttämättä tiettyyn ilmansuuntaan. rajasta karkeapintaisella laudalla siten, että laudan ja muurin väliin jää noin 3-4 sm:n rako. Vanhojen kolopuiden puuttuessa niiden häviämisestähän nykyaikainen metsänhoito kyllä pitää huolen voivat lepakot asettua paikkakunnalle, jos niille ripustetaan erikoisia lepakkopönttöj ä. Rakennuksissa on muitakin lepakoille sopivia piilopaikkoja. Sellaisissa vesissä asustaa monenlaisia toukkia, jotka myöhemmin kuoriutuvat lentäviksi hyönteisiksi. Rakennuksia uusittaessa tai korjattaessa· löydetään tavallisesti ikkunan vuorija talon nurkkalautojen takaa usein suuret määrät lepakon ulostuksia. Pohjanlepakko ja korvayökkö, jotka viihtyvät mielellään rakennuksissa ullakoilla ja katonvälilaudoituksessa, asustavat yhtä mielellään myös ullakoiden palomuurien ympärillä. Tällöin on syytä jättää parhaat kolot entiselleen, jos halutaan säilyttää lepakot entisillä asuinsijoillaan. Vaikka lepakot ovatkin niin vähän huomiota herättäviä eläimiä, ovat ne toisaalta sangen hyödyllisiä. Nehän ovat kokoonsa ja painoonsa verrattuna todellisia suursyömäreitä. Vaikka lepakot ovat niin pieniä, että 55. Lepakoiden pääsyä ullakoille voidaan helpottaa järjestämällä niille vapaa kulkutie sinne avaamalla suorakaiteen muotoinen, 30 x 4-5 sm:n suuruinen aukko vaakasuoraan asentoon ullakon päätyyn. Lisäksi voidaan vielä palomuuri ympäröidä katonKuljetuspönttö avattuna. Siipat elelevät mielellään myös järvien rannoilla, missä runsas hyönteisfauna tavallisesti tarjoaa riittävästi ravintoa. koskien ja muiden virtaavien vesien läheisyyttä
Pro gradu tutkielma H elsingin yliopistossa. S., 1958, Miten lisään lepakoiden viihtyisyyttä kotiseudullani. Lepakoiden päiväpiiloissa on paljon mielenkiintoista ja tietämisen sekä tutkimisen arvoista, sillä kun ne olosuhteet, joissa lepakot viihtyvät ja päivänsä viettävät, ovat meille tutut, voimme kenties välillisesti vaikuttaa siihen, etteivät esim. Koeolosuhteissa viiksisiippa, joka painoi 5,12 g, söi kaksi mäntykiitäjää, jotka painoivat n. Lounais-Hämeen Luonto 4: 5-7. mäntymittarit ja muut metsän tuholaiset pääse tuhojaan aiheuttamaan ja käyttää näin lepakoita tuholaistorjuntaan. Der Falke Jhrg 2: H 3: 82. Nehän pyydystävät satoja perhosia ja kärpäsiä, joista jotkut saattavat joukkoesiintymisen sattuessa olla erittäin vahingollisia. ne painavat vain n. Kuvat kirjoittajan, jollei erikseen mainittu.. Lepakko voi siis syödä yhdessä yössä yli puolet painostaan. Ensiksimainituista 70 % joutui käytetyiksi, mutta vain 30 % jälkimmäisistä. Zeitschrift för Säugetierkunde B 23: 8394. H erberg, M ., 1956, Fledermausansiedlung in höhlenarmen Waldgebieten. Waldhygiene 1: 188193. Kolb, A., 1958, Nahrung und Nahrungsaufnahme hei Fledermäusen . Nyholm, E . Forssa. M. Nyholm, E . Allekirjoittaneen kehittämässä pönttömallissa eivät linnut pesi, vaikka lentoaukon rako olisi 5 sm, sillä sisälaudoitus ja pohjan viistous estävät linnuilta pesimisen niihin. 1,5 g kumpikin. Pöntön rako ei saman tutkijan mukaan saa olla 18-20 mm:iä leveämpi, jotta pönttölinnut eivät tunkeutuisi pönttöön. beliebte Nistkastenbewohner in Vogelhegerevieren. LounaisHämeen Luonto 4: 1819. S., 1958: Otteita päiväkirjastani. H erberg, M ., 1955, Un56 Vesisiipat ovat kuljetuspöntössä päivähorroksessa. H erberg, M., 1955, Nochmals: Unbeliebte Nistkastenbewohner. Herberg mainitsee, että lepakot Saksassa joskus valitsevat päiväpiilokseen lintujen pesimispöntön. Nyholm, E . Der Falke Jhrg 2: H 1: 2226. 5-10 g, ne syövät aivan uskomattomia määriä hyönteisiä yhdessä yössä. S., 1956, Viiksisiipan (Myotis mystacinus Leisl.) ekologiasta. Kirjallisuus : Gothe, H ., 1956, Versuch einer Sommeransiedlung waldbewohnender Fledermäuse in Graf Gortzischem Forstamt Schlitz. Waldhygiene 8: 258261. Kun sikäläiset lepakkotutkijat rakensivat lepakoille pönttöjä, he varustivat ne joko rakoaukolla tai pyöreällä lentoaukolla. Wallin, L ., 1956, Ringmärkning av fladdermöss. Zoologisk Revy 3439
Verrattomasti suurin osa on yksittäisiä puita ja puuryhmiä ja muita luonnonmuistomerkkejä, joiden rauhoittaminen on ymmärrettävästi paljon helpommin aikaan saatavissa kuin aluerauhoitusten. Ahv. Ainakin jalohaukkakannan kehitystä pyritään seuraamaan edelleen joka vuosi ja mikäli mahdollista julkaisemaan lyhyt uutisluontoinen selvitys sen kehityksestä vuosittain. lääni lääni lääni lääni lääni lääni 1 1 2 4 9 23 1 4 4 8 1 2 79 (2) (1) (6) 4 12 13 42 26 26 350 (1) (3) (5) (12) (3) (4) (82) 5 17 18 52 31 37 452 (l) (3) (5) (14) (3) (5) (88) toiminta on jatkuvasti ilahduttavasti vilkastumassa. 57. U ud.m. Vaasan Oulun Lapin Yht. Molempia voi tilata valtion julkaisutoimistosta. lääni Luonnonja kansallispuistot 1 2 3 Muut luonnonsuojelualueet 34 4 4 17 (3) Luonnon muistomerkit 56 34 7 130 (6) (9) (39) Yhteensä 91 40 11 150 (6) (9) (42) Luonnonsuojelualueet ja luonnonmuistomerkit 1.5. Nyt on julkaistu lisälehti, josta käy selville sen jälkeen tulleet rauhoitukset 1. Kuop. Lääneistä on Hämeen lääni jatkuvasti ylivoimainen ykkönen sekä Hämeen luonnonsuojelu toimikunnan että erityisesti LounaisHämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen ansiosta, mutta myös Vaasan läänin osuus on maininnan arvoinen. 1957 jälkeen tapahtuneet lisäykset (sulkeissa olevat numerot) lääneittäin. 1959 mennessä. Maakotkan osalta on selvittelyn tulokset tarkoitus saada julkaistuiksi tulevan talvikauden aikana. ja P. lääni lääni maak. Oheisesta yhdistelmästä nähdään sekä rauhoitusten nykyinen lukumäärä että v. 5. T. Luonnonsuojeluyhdistysten, maakuntaliittojen ja kotiseutujärjestöjen piirissä suoritettu valistustyö alkaa kantaa hedelmiä. Uusia rauhoituksia on yhteensä 88 eli 21 % kokonaismäärästä. Häm. Luonnonsuojelun työmaalta Jalohaukka-, kotkaja huuhkajatutkimus jatkuu SLY toivoo, että kuluneena kesänä jalohaukkatarkkailuun osallistuneet lähettäisivät yksityiskohtaiset havaintonsa (yhdistyksen toimistoon) mahdollisimman pian kesähavaintokauden päätyttyä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että rauhoitusKymen Mikk. 1959 Pari vuotta sitten ilmestyi painosta valtion luonnonsuojelunvalvojan laatima luettelo maan luonnonsuojelualueista ja luonnonmuistomerkeistä. Toivotaan hyvää jatkoa Seuraavalla sivulla oleva kartake osoittaa luonnonsuojelualueiden ja rauhoitettujen luonnon muistomerkkien sijainnin. Samoin kotkasta ja huuhkajasta toivomme jatkuvasti saavamme tietoja, myös vanhoista havainnoista edellisten täydennyksiksi
1959. 1 1 . ! • • • • Kansa l lis ~uis t ot Luonnonpuis to t ~uut l s alu eet Luonnon~u isto~e r k l t 1 Luonnonsuojelualuc.)t ja luonnonmuistomerkit 1. J = Jussarö, Lie= Liesjärvi, Va = Vaskijärvi, H = Häädetkeidas, Si = Sinivuori, Ve = Vesijako, Lin = Linnansaari, Pe = Petkeljärvi, Ph = Pyhä.häkki, Sa = Salamanperä, U = Ulvinsalo, Ro = Rokua, Pa = Paljakka, Ru = Runkaus, Pi = Pisavaara, = Oulanka, Pt = Pyhä.tunturi, Mo = Maltio, So = Sompio, P-0 = Pallas-Ounastunturi, Ma = Malla, Le = Lemmenjoki, K = Kevo. 5. 58
Kokonaan eri asia on, ovatko annetut ohjeet kaikilta kohdiltaan ainoat mahdolliset tai edes parhaat mahdolliset . Aivan liian paljon on kirjoittaja hylännyt jopa tuominnut erilaisia, täysin hy väksyttäviä, jopa erittäin käytännöllisiä ratka isumahdollisuuksia ja vaihtoehtoja varsinkin pes1pönttöjen rakentamisja ripustamistekniikassa. Tähän seikkaan 59. Brander on kirjoittanut laajan ja seikkaperäisen lintusuojeluoppaan nimeltään *Ohjeita lintujen suojelemiseksi>>. Siinä annettuja ohjeita noudattaessaan voi varsinkin alkava lintusuojelun harrastaja, sekä yksityinen että ryhmien opastaja, olla vakuuttunu t siitä, et tei ainakaan virheitä. Tuleehan häiriö monin kerroin korvatuksi lintujen pesimismahdollisuuksien parantumisella. Eikö mahdollisesti linnuille pientä häiriötä aiheuttava harrastus ole verrattomasti parempi kuin se, että avuttomien poikasten emot ammutaan kuoliaiksi ja poikaset menehtyvät pesäänsä. On kuitenkin turha kuvitella, että lintusuojelu kaavoihin kangistamalla tulee kansanomaiseksi. Mutta yhteen eikä kahteenkaan tyyppiin ei tässäkään t arvitse tyytyä. Sen 43sivuinen tekstipuoli käsittää alkulauseen ja johdannon lisäksi viisi osaa, nimittäin: I Apua pesimisessä, II Apua ravinnonsaannissa, III Suojelua vihollisia vastaan, IV Sairaiden lintujen hoidosta ja V L:1keja, asetuksia ja muita määräyksiä. Sellaiset sanonnat kuin »on käytettävä>>, >>on ehdottomasti tehtävä>>, >>ei missään tapauksessa>>, >>ehdottomasti paras» antavat tekstille vähemmän miellyttävän sävyn. pääse syntymään. Brander: Ohjeita lintujen BUQjelemisekai. Mutta ehkei se ole kirjoittajan mielestä toivottavaakaan, koska >>lintusuojeluharrastuksen kohottaminen on kaksiteräinen miekka luonnonsuojelun kannalta>>. Kirjallisuutta T . koko lintusuojelu on suurelta osaltaan muidenkin kohdalla tunnekysymys, jonka viehkeys paljolta pohjautuu mielikuvituksen käyttämismahdollisuuteen ja siihen laajaan vaihtoehtoisvalikoimaan, jota hän nimittää sekasotkuksi. valmistajan olisi saatava niille hyväksymislausunto esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluyhdistykseltä . Lounais-Hämeen Luonto 5, sivut 21-77. Toivoa silti sopii, että esimerkiksi puuseppä Siikosen valmistama verstaspönttö mahdollisimman pian pystyisi syrjäyttämään kaikki ne kelvottomat pönttötyypit, joita tähän asti ympäri maan on hyväuskoiselle ostajalle myyty. Siksi kelvottomia pönttötyyppejä t ai sanoisinko pönttötekeleitä näkee juuri myytävien pönttöjen joukossa, että jotain kuria tässä suhteessa olisi aikaan saat ava. Kirjoittajan mielipiteet ja metodit ovat muovautuneet pitkäaikaisten, tieteellisen tarkkojen kokeilujen ja kokemusten pohjalla. Otettakoon tätä t arkoittava pykälä uuteen luonnonsuojelulakiin. Kyllä asianlaita on niin, että pienten mahdollisten puutteellisuuksien uhallakin lintusuojelu on pyrittävä saamaan helpoksi ja käytännölliseksi ja siten kansanomaiseksi ja yleiseksi. Tunnettu ja ansioitunut luonnonystävä ja -tuntija sekä luonnonsuojeluaatteen intomielinen esitaistelija ja levittäjä, tohtori T. Ne antavat hänelle mahdollisuuden puhua varsin varmassa äänilajissa ja esittää mielipiteensä ehkä liiankin ehdottomina. Huolimatta näin suuresta laajuudesta toteaa kirjoittaja alkulauseessaan, että >>luonnonsuojelun ja riistanhoidon yhä määrätietoisempi pyrkimys ryhtyä maaseudulla yhteistyöhön kaikilla aloilla, joilla se on mahdollista, tekee ennen pitkää paljon täydellisemmän tämän alan kirjan tarpeelliseksi». Kuitenkin >>lintujen suojelun pahin vitsaus on kuriton poika, joka keräilee linnunmunia tai joka kivillä, ritsalla, ilmatai pienoiskiväärillä t appaa pikkulintuja>>. On varsin paikallaan, että verstasvalmisteiset, kauppaan tarkoitettavat pöntöt olisivat tarkastuspakon alaisia t.s. Tällaisen opaskirjan ilmestyminen on tyydytyksellä pantava merkille, sillä >>jo kauan on kipeästi ka ivattu ajanmukaista lintusuojelukirjasta>>, kuten kirjoittaja itsekin toteaa. Hän on käsitellyt asiaa liian tunnepitoisesti ottamatta huomioon, että. *Valitettavasti emme ole Suomessa päässeet yksimielisyyteen pönttöasioiden standardisoimisessa», mainitsee kirjoittaja eikä ole voinut valttää sitä, että hänen kirjastaan on syntynyt yhden henkilön standardisoimisyritys. Lisäksi on 10 kuvaja 3 kuvaselityssivua sekä kirjalli3uusja sisällysluettelo eli kaikkiaan 60 isokokoi,ta sivua
Näiden viiden päävaatimuksensa pohjalla pyrkii tekijä aliarvioimaan >>vanha naikaista lautapönttöä>> >>uudenaikaisen luonnonpöntöm, samalla sivulla ylempänä >>klassilliseksi>> mainitun rinnalla väittäen lopuksi sen lähemmin perustelematta, et tä >>viim eksi mainitun ylivoimaisuus ilmenee kaikissa ko'oissa>>. Puussa kiinni olevaan pönttöön ei katon avaus hankaluutensa vuoksi kylläkään ole suositeltava. Mikä niistä olisi se luonnollisin, lienee vaikea määritellä . Kunnollisesta ja täysin kuivast a laudasta huolellisesti naulaamalla valmistetussa lauta pöntössä ei ole rakoja eikä missään t apauksessa haitaksi asti . K aksi viimeistä ominaisuut ta sisältyvät oikeastaan jo tehokkuuteen, joten ne voisi jättää kokonaan poiskin . J a ovatko pikku raot todellakin hait aksi. Miksi muuten kirjoittaja yrittää t ehdä nimikokseen pönttötyypin, jota käytännössä on esiintynyt varsin runsaasti jo kymmeniä vuosia eli niin kauan, kun Suomessa on ontosta puusta pönttöjä valmistettu ja miksi hän niin voimallisesti mainostaa puuseppää, joka tätä tyyppiä, >>Jokamiehen pöntöksi» nimitettyä, verstaassaan valmistaa. Yhdyn täydellisesti kirjoittaj an pönttöjen mittoja koskeviin mielipiteisiin . J oka tapauksessa ne sellaisina, kuin kirjoittaja niitä perusteluissaan kuvailee, ovat toisarvoisia tekijöitä. Pikkulintuja kottaraispöntöille tämä t apa sopii erinomaisesti, josta syystä olen aikaisemmin naulaamalla kiinnitetyt pöntötkin muuttanut roikkuviksi. Reiän voi porata millinkin tarkaksi, mutta terävät reunat on syytä rautatapilla tai puukapulalla kiertäen pyöristää. Ei kai meillä ole ketään, joka ei avoimesti tunnustaisi, että pölkkypönttö on vähintäänkin tasaveroinen lautapöntön kanssa. >>Linnunpöntön katto on tehtävä niin, että vesi valuu sivulle>>, painostaa kirjoittaj a oikein harven netulla tekstillä ja huutomerkillä varustaen . Näiden sattumanvaraiset kolot ovat mitä erilaisimpia muotoonsa ja tilavuuteensa nähden. Muutamissa rakenteen yksityiskohdissa rohkenen kuitenkin puolustaa myös vaihtoratkaisuja. Riippuvassa pöntössä ei ole mitään estettä myöskään taaksepäin kaltevalle katolle. Uskaltaneeko kukaan muu kuin kirjoittaja väittää tätä. Esimerkiksi lentoaukon poraussuunta saa kernaasti olla kohtisuorakin , sillä yhtähyvin pönttöön mennessään kuin sieltä tullessaan »on linnulla tapana auttaa kynsillään lentoaukon kohdalla>>. Aivan niin, mutta miksi >>pönttömalleja, joiden katto on irroitettava, ei pitäisi laisinkaan tehdä Jintusuojelun nimessä>>. K alleudest akaan en puhuisi mitään, sillä eiväthän pöntöt itse valmistaen maksa sanottavasti mitään . Suurempia mielipide-eroj a ei kirjoittajalla ja allekirjoittaneella ole muiden kuin näiden pönttöasioiden suhteen. Eiköhän tämä liene erehdys. Kirjoittajan mielestä lautapönt töjen suurimpana varjopuolena ovat raot, joista vetää ja joista sataa ja paistaa sisään. Mutta siitä nousee riita jos näitä >>vanhanaikaisia lautapönttöjä>>, jotka kunniakkaasti ovat tehneet tehtävänsä vuosikymmenien kuluessa, tietoisesti ja tarkoituksellisesti aliarvioidaan, johon syntiin kirjoittaja on langennut. Ei siitä asiasta ainakaan kukaan riitele. Yksinään kovalevy ei kylläkään kelpaa. Sen vuoksi kajoan vielä joihinkin niitä koskeviin yksityiskohtiin . >>Ehdottomasti paras (pöntön) ripustamiskeino on Sirenin menetelmä käyttää pienoja ja metallilankaa>>, sanoo kirjoittaja. Kuka ties, vaikka niist ä olisikin joskus etuakin. Niiden kunnossa ja mitoituksessa on monessa tapauksessa toivomisen varaa, mutta materiaali, lauta, on jatkuvasti pidettävä täysin tasaveroi60 sena rakennusaineena, jonka ohella mielestäni voi samassa pöntössä käyttää myös kirjoittajan tuomitsemaa kovalevyä esimerkiksi siten, että kaksi seinää on lautaa ja kaksi kovalevyä. Ihmet ystä herättää hänen perusteluissaan varsinkin se kohta, missä hän väittää suurimman riidanaiheen olevan Suomessa siitä, kumpi on parempi, lautavai pölkkypönttö. Muutkaan ylöspäin suuntautuvan lentoaukon puolesta annetut etsityiltä vaikuttavat perustelut eivät saa lukijaa vakuuttuneeksi asiasta. H yvän lintupöntön päävaatimukset asettaisin toiseen arvojärjestykseen siten, että helppotekoisuus ja -hoitoisuus olisi ensimmäisellä t ilalla ja sitä seuraisivat tehokkuus, kestävyys, luonnollisuus ja miellyttävyys. Sen terävien reunoj en luulisi kuluttavan linnun höyhenpeitettä, kun se satoj a kertoj a päivässä siitä kulkee edestakaisin . >>Huonoin, mutta tavallisin ratkaisu», eteenpäin viettävä katto, jolla on riittävän pitkä räystäs, on täysin hyväksyttävä. Se on 12-vuotisen kehittelyn tulos, jonka käytännöllisyys perustuu sarjavalmistukseen ja pönttöjen ripustamiseen seipäällä puun oksalle roikkumaan. Riittävän tilavuuden katsoisinkin lähinnä tehokkuuden mittapuuksi. Pöntön tulee olla avattava . Raskaampien pönt töjen vapaana roikkumisesta ei minulla ole kokemusta, eikä se ehkä niille sovellukaan, mutta vaivattomamman, >>laiskan miehen ripustamistavan» olen niitäkin varten ottanut käytäntöön, jossa ei edes t ar vita linjapihtejä, kapuloista, >>pienoista>> puhumattakaan . Oksalle ripustettavan pöntön, jonka katto on avattava, saa ylösalaisin kääntämällä ja kopistamalla yhtä puhtaaksi, kuin pohjasta avattavan harjaa käyttäen. Telkästä sanoo kirjoittajakin, että >>tämä lintu näyt tää kärsivän verrat tain vähän pienten rakojen aiheuttamista haitoista.>> Mikähän lintu kärsii niistä paljon . Voiko kukaan sen sanoa ja samalla todistaa väitteensä. >>Meillä ollaan yleisesti sitä mieltä, että koska lautapönttö muka on niin suuressa suosiossa meillä, se on parempi kuin puun pölkystä t ehty pönttö>>, sanoo hän . Epäilyttävältä suorastaan tuntuu peltisen lentoaukon suojalevyyn »millin tarkkuudella>> porat t u samankokoinen reikä, kuin itse lentoaukko pöntössä. Sille ei ainakaan kelpaa nimitykseksi >>jokamiehen kiinnitystapa>>, siJlä siksi. Von Berlepschin pönttömallin >>ihanne>> luonnollisuus jäljittelee vain tikan koloja, mutta onko sanottu, että ne vastaavat muiden kololintujen luonnollisuusvaatimuksia. on allekirjoittanut pannut pääpainon kehittäessään käyttämäänsä ja kurssien, näyttelyiden, lehdistön, vieläpä radion ja television välityksellä kautta maan levittämäänsä systeemiä
>>Edellä olevista esimerkeistä selviää, miten vaarallista on ryhtyä pönttömallien parantajaksi>>, sanoo kirjoittaja eräässä kohdassa. Kirjoittaja sanoo ulkolaisesta alan kirjallisuude.ta tuntevansa myös tavan ripustaa pönttö oksalle roikkumaan, jossa se heiluu edestakaisin tuule33a >>lyöden milloin runkoa, milloin taas oksia vasten». Mainittakoon vielä, että toisinaan näyttää siltä kuin Järnefelt rivien välissä 61. Kirjoittamastani selvinnee, että vaarallista on myös tuomita jokin yksityiskohta, kun ei tunne kokonaisuutta. Limnologia on itsenäisenä tieteenhaarana varsin nuori, ja rr.eillä on sovellettu limnologia ollut oppiaineena yliopistossa vasta vuodesta 1939 lähtien. H än on kuitenkin samalla pyrkinyt koko ajan kiinnittämään erityistä huomiota meikäläis. Ruttnerin t eosta Grundriss der Limnologie, joka on tähän asti ollut keskeisenä oppikirjana limnologiemme alkukoulut uksessa. Naulaamistapaa en minäkään enää käytä enkä suosittele, mutta en tuomitsekaan niin voimallisesti kuin kirjoittaja, jonka perusteluissa oikein »raamisahan palasia lentää ympäristöön>>. Sen luettuaan ja sulatettuaan he varmasti katselevat maisemaa uusin silmin ja suojeltavat arvot paremmin ymmärtäen . Heikki Järnefelt: Vesiemme luonrwntalous. P . Erityisesti haluaisin suositella tätä kirj aa ilta lukemiseksi kaikille niille insinööreille ja kemisteille sekä t eollisuuden, kuntien ja hallinnon virkailijoille, jotka jokapäiväisessä työssään joutuvat tekemisiin vesihuoltoja viemäröintikysymysten t ai vesistöjen pilaamista ja sen ehkäisemistä taikka vesistöjen järjestelyä koskevien ratkaisujen ja niihin liittyvien suunnitelmien kanssa. Metsän sisällä on sitäpaitsi heiluminen niin vähäistä, että ei ole sanotta vaa eroa tämän ja avoimella paikalla sijaitsevaan puuhun kiinteästi kiinnitetyn pöntön heilumisella. Huolimatta siitä, että olen edellisessä rohjennut e3ittää kirjoittaj an eräistä käsityskannoist a poikkeavia mielipiteitä ja ar vostella hänen liian ehdot onta ilmaisutapaans·a, suosittelen kirjaa kaiki!Je ala n harrastajille ja toivon sille laajaa levikkiä. 325 sivua. Siten onkin ymmärrettävää, että käsite limnologia on suurelle yleisölle ja jopa luonnontieteilijöillekin jäänyt epämääräiseksi ja hämäräksi, vaikka Järnefelt esipuheessaan toteaakin, että Suomi tarjoaa erinomaisen kiitollisen työkentän vesistöntutkijoille. Tämän kaiken tavaramäärän lisäksi on metsässä kuljetettava vielä tikapuut. Sen antamat tiedot limnologian peruskysymyksistä ja limnologian pyrkimyksistä probleemainsa käsittelemiseen siten, että tutkimuskohteena on vesistö tai sen osa kokonaisuudessaan, voinevat olla avuksi myös vesibiologeille, jotka eivät varsinaisesti pyri limnologiseen lopputulokseen. Toivottavaa myös olisi, että alussa mainittua laajempaa ja täydellisempää alan oppikirjaa laadittaessa otetaan huomioon myös niitä tai ainakin otetaan ne perusteellisemman kokeilun ja tutkimuksen alaisiksi. Kirjan teksti ei tosin ole yhtä helposti sulatettavissa kuin t avallisen iltalukemisen, mutta se antaa hyvin jäsennellyssä, johdonmukaisessa ja ainakin minun mielestäni myös nautittavassa muodossa tavattoman paljon sellaistakin vesiin ja vesistöihin liittyvää perustietoa, minkä tunteminen varmasti olisi heidän t yölleen eduksi ja minkä pääperiaatteiden ym märtäminen ei limnologeihin lukeutumattomallekaan tuota ylivoimaisia vaikeuksia. Todella laiskan miehen keksintö. WSOY 1958. Käsittääkseni teos antaa myös koulujen biologian opettajille erinomaiset mahdol1isuudet opetustyönsä monipuolistamiseen. On siinä tavaraa kerrakseen, vaikkei työkaluja tarvitakaan muuta kuin pihdit. R akenteellinen yksityiskohta tai menettelytapa, joka ei sovi johonkin kokonaisuuteen, saattaa olla vallan käyttökelpoinen, jopa erinomainen jossain toisessa. Ne taas, jotka itsekin asiasta jotakin tietävät ja jotka ehkä käsittelevät useampia kymmeniä, ehkäpä satoja pönttöjä, osaavat jo omaksi mukavuudekseen tinkiä liiallisesta ehdottomuudesta ja käyttää hyväksi havaitsemiaan menettelytapoja. Järnefelt on pääpiirteittäin seurannut rakenteen ja jaoittelun osalta prof. Ne kirj an käyttäjät, jotka tunteva t itsensä epävarmoiksi ja jotka t yyt y vät 1015 pönttöön, voivat luottavaisesti käyt tää hyväkseen annettuj a ohjeita. Se on jokatapauksessa kokonaisuutena ottaen hyvin an iokas ja pätevä ohjekirja . Maurw Tuomola. Uskon teoksen myös aivan erinomaisesti sopivan sellaisillekin luonnonsuojelua harrastaville, joiUe biologiset tieteet eivät ole leipätyötä. Aina löytää melkeinpä mistä puusta tahansa oksan, johon pöntön voi ripustaa tarpeeksi etäälle rungosta ( 1525 cm) sopivaan aukkoon, jossa sitä eivät pienetkään oksat hankaa . Jo tämä sanonta osoittaa, että hän on tuominnut tavan kokeilematta sitä käytännössä. Mutta mikä ero helppoudella sekä ripustamisessa että hoitamisessa! Oikea jokamiehen ripustamistapa . Hankaluutta lisää vielä se, että pöntön taakse naulattavien pienojen etäisyyttä ei voida etukäteen määritellä, joten ne on naulattava maastossa pönttöpuun paksuuden mukaiseksi. Eikä pienat enempää kuin lankojen löysäksi jättäminenkaan estä sitä, että puun paksuuskasvun vuoksi 23 vuoden väliajoin on lankoja kierrettävä auki, mikäli ne ruosteisina sitä enää katkeamatta sietävät. Nyt käsiteltävä teos on ensi sijassa tarkoitettu käytettäväksi oppikirjana limnologian opiskelussa, mutta se on samalla erinomainen tietokirja harrastelijoille. ten vesien ja vesistöjen erikoispiirteisiin ja siten onnistunut antamaan erinomaisen ja juuri meidän oloihimme soveltuvan kokonaiskuvan limnologiasta ja sen problematiikasta. Tasaveroisia ratkaisuja saattaa sitäpaitsi olla useampia. Pienoihinkin pitäisi vielä lyödä yläpäihin >>sinkilät>>, joihin lanka pujotetaan, ja viehän niiden valmistaminen muutenkin aikaa. Paitsi itse pönttöä on puuhun hinattava sylillinen kapuloita (pienoja) ja rautalankaa. hankala ja epäkäytännöllinen se on
kynäjalavasta, isosta lumpeesta ja sikoangervosta (lajinkuvauskin uusi). Esim. Uusia värikuvia, joita ei ollut teoksen ensimmäisessä painoksessa, on mm. Suurimman työnsä opettajana Järnefelt lienee suorittanut henkilökohtaisessa ohjauksessa ja opastuksessa. suorastaan sormellaan osoittaisi oppilailleen kiintoisia tutkimuskohteita. Kirjassa käytetään johdonmukaisesti monia sellaisia termejä, joita professori Järnefelt jo aikaisemmin on jatkuvasti käyttänyt opetustyössään (esim. Tätä Järnefeltin oppilaille peruskurssin luennoilta tuttua selvitystä seuraa osa B, jonka 287 sivua luettuaan kiinnostunut lukija voi uudestaan palata osaan A, mikä tällöin varmasti onkin hänelle jo täysin tajuttava ja ehjä kokonaisuus. Eräät kuvat on korvattu paremmilla: poimuhierakka, kevättähtimö, merikaali ym. T. Viittaamme Suomen Luonnossa aikaisemmin (1958, N:o 2) julkaistuun esittelyyn. pihatähtimö on painatuksessa tärähtänyt hämäräksi. 1959. Pidän tekijän tarkoitusta selvästi ja hauskasti osoittavana sitä, että hän on jakanut teoksensa kahteen pääosaan, jotka on otsikoitu A. kuin konsanaan repaleiset ja kauva.s näkyvät sorakuoppamme. Juuri ilmestynyt toinen osa käsittää heimot pähkinäpensaat (Corylaceae) ruusukasvit (RoBaceae). R. Moni kaunis siirtolohkare tai hiidenkirnu on uhrattu tientekoaineeksi ja kallioleikkaukset jätetty rosopintaisiksi, pystysuoriksi vuorenseiniksi, sensijaan että niistä muodostettaisiin kesyjä, maisemaan sopeutuvia luiskapintoja, puhumattakaan hyljätyistä avolouhoksista, jotka ovat yhtä ammottavia haavoja maaemon kasvoilla. Kla. Niinpä esimerkiksi veden lä.mpötaloudesta puhuttaessa olisi kenties ollut syytä kiinnittää enemmän· huomiota jäätymisen ja jään sulamisen sekä haihdunnan osuuteen lämpötilan muutoksia jarruttavina tekijöinä ja energian sitojina tai vapauttajina. Kaikki etsivät malmikiviä ja kiviin kätkettyä rahaa, mutta kuinka moni panee merkille, miten silmiä hivelevän kauniita ovat rantojen silokalliot ja miten jylhinä kohoavat sisämaan jyrkänteet louhuisine paasineen. Samaa on sanottava onnistuneesta kuvituksesta. On erinomaisen ilahduttavaa, että hän nyt tällä teoksellaan on antanut limnologiemme ja vähän mui62 denkin käytettäväksi ja sulatettavaksi meikäläisiin oloihin soveltuvan limnologian perusteiden oppikirjan, joka erinomaisella tavalla täydentää hänen yliopiston opettajana suorittamaansa työtä. Ja kuitenkin, yhtä säälimättömästi kuin talouselämämme on käynyt käsiksi harjuihimme ja muihin irtomaan muodostumiin, yhtä siekailematta on kivipora saanut upota kallioon ja dynamiitti tehdä tehtävänsä, missä vain kivi on ollut ihmisen tiellä ja esteenä. Kaarlotie. Yhtä kauniita kuin muodot ovat myös lukemattomat värisävyt ja kivipinnassa näkyvät monenlaiset juonet taitavasti kirjailtuine kuvioineen, joista kuka taiteilija tahansa saisi ottaa oppia. Laattojen uusimisen ansiosta ovat värikuvat yleensäkin terävämpipiirteiset kuin ennen, mutta jokin laji on kärsinytkin. Erityisesti on mainittava, että teokseen on petiitillä painettuna otettu mukaan paljon sellaisia tärkeitä selityksiä ja esimerkkejä, jotka aivan olennaisesti täydentävät ja eheyttävät teoksen antamaa kokonaiskäsitystä. Kaavaluetteloon pujahtaneiden virheiden vuoksi kustantaja on painattanut oikaisuliuskan, joka nykyisin seuraa kirjaa tai annetaan kirjakaupasta vapaasti kirjan jo aikaisemmin ostaneille. päällysvesi, alusvesi, välivesi, syvävesi) ja joiden käytön yleistyminen ja vakinaistuminen olisi toivottavaa. Toisaalta tuntuu kyseenalaiselta, onko syytä käyttää sellaista sanaa kuin akideetti tai suomalaistaa yhdyssanojen osana olevien tieteellisten nimien kirjoitustapaa (Kyanofyysijärvet) toisissa tapauksissa, kun toiset vastaavasti jäävät alkuperäiseen asuunsa (Melosiia-Stephanodiscusjärvet). Lukija toivoisi ehkä joissakin kohdin hieman laajempaa ja yksityiskohtaisempaa selvitystä. Mitä on limnologia ja B. otsikko VeBistöt on varsin laaja. Maisteri Laitakarin pienikokoinen, mutta sisältörikas kiviopas tutustuttaa meitä ei vain tavallisimpiin kivilajeihin ja mineraaleihin, vaan myös sekä kuvin että piirroksin siihen muotojen ja. On turhaa lainata tuomipehkoja Tukholmasta. Professori Järnefelt kuuluu nykyaikaisen limnologian perustajiin, ja hänen tieteellinen tuotantonsa on luonut hänelle kansainvälisesti tunnustetun aseman ja arvovallan tiedemiehenä. Sivulla 45 kyllä mainitaan jään sulamislämpö 80 ja veden höyryyntymislämpö 540 kaloria samalla viitaten jään ja haihdunnan merkitykseen lämpötaloudessa, mutta energiasta sivulla 53 puhuttaessa nämä molemmat jätetään huomiotta. WSOY. Tekstikuvien lisääntyminen pistää silmään. Vesistöt. Me suomalaiset olemme nähneet niin paljon kiviä ja kallioita, ettemme useinkaan ymmärrä antaa arvoa niihin kätkeytyville kauneusarvoille. Mutta kotimaista kuvaaineistoa on käytetty liian vähän. Niinpä tuomesta on nyt kokonaista seitsemän kuvaa entisen kolmen asemesta. Osan B. Ilkka Laitakari: Kiviopas. •>Pohjolan Zuonnonka8Vien1> II o8a. Osa A käsittää tosin vain sivut 11-16, mutta siinä on lyhyesti ja havainnollisesti pyritty selvittämään limnologian rakenne sekä sen asema muiden luonnontieteiden joukossa ja suhde niihin. Tunnetusta, meillä ainoalaatuisesta värikuvallisesta kasviteoksesta on valmistumassa uusi, entistä ehompi laitos. 82 sivua. Tekijä on jaoitellut sen johdonmukaisesti ja käsitellyt mielenkiintoisesti. Toisaalta on tietysti myös selvää, että suppeaksi perusteiden oppikirjaksi tarkoitetussa teoksessa on ollut pakko tinkiä yksityiskohtien käsittelyssä, koska sivumäärä muuten olisi paisunut liian suureksi
WSOY 1959. 63. Matti Poutvaara: Lappee?l'r~nta. Ilmaliikenteen jatkuvasti vilkastuessa on luontomme ystävien ja ihailijoiden syytä kiinnittää huomiota niihin kauneusnäkyihin, joita lentomatkustajan silmälle avautuu. vanen pienoismaailmaan, joka kiviin kätkeYi:YY· Kirjan lopussa olevat taulukon muotoo~ la~~1tut hakemistot ovat käteviä tutkimuskaavoJa, Joiden avulla harrastelija ja aloittelija voivat kätevästi orientoitua halutessaan ulottaa tietämyksensä tällekin alalle. Forssa. Teuvo Kanerva: Suomen lwpealin3a Finlands silverlinje Die finnische Silberlinie The Finnish Silver Line. Kvo. 134 siv., 64 kuvaa. E. Pitäisi tällaisiin kuvakirjoihin panna hieman mitalin toistakin puolta, se ei varmaan olisi vahingoksi, vaan avaisi silmät näkemään maisemanhoidon tarpeellisuuden niin meillä kuin muuallakin. + kartta. Suosituin sisävesimatkailulinjamme hopealinja esittäytyy kaikessa loistossaan Teuvo Kanervan laatimassa kuvastossa, iossa pääpaino on kuitenkin pantu kulttuurinäkymille, eikä luonnolle. Tältä kannalta asiaa katsellen tulee mieleen, että tekijä varmaan olisi pienellä vaivalla saanut aikaan erillisen luvun kotimaisista puolijalokivistä, jotka koruesineiden muodossa esittelevät katukiviä tallailevalle kaupunkilaiselle kivikunnasta muitakin arvoja kuin vain rahaa ja kylmää kovuutta. Maastamme on jatkuvasti löydettävissä uusia malmeja ja muita hyödyllisiä kaivannaisia ja siksi kirja on laadittu ennen muuta täll'.1-isia tavoitteita silmälläpitäen. E. Kun katselee kirjasta Lappeenrannan monia kauniita puistoja, leikkija urheilukenttiä sekä uudenaikaisia asuintaloja aurinkoisine ikkunoineen saa meikäläisestä kaupunkisuunnittelusta ehkä liiankin edullisen kuvan. Tilastosta käy ilmi, että maassamme suoritetusta 395 rauhoituksesta on noin kolmannes eli 134 Hämeen läänissä ja näistäkin valtaosa juuri Lounais-Hämeessä, joka toistaiseksi on ainoa seutu, missä luonnonmuistomerkkien rauhoittaminen on ollut järjestelmällistä pitäjä pitäjältä ja kylä kylältä. Branderin »Ohjeita lintujen suojelemiseksi>>, jota on lehdessämme selostettu erikseen. Matti Poutvaara: Lennämme Suomeaaa. On mitä tärkeintä, että Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys, jolla tässä työssä on uranuurtajan asema ja koko maahan säteilevä esikuvallinen vaikutus, voisi edelleen jatkaa suunnitelmanmukaista työtään.» E. Herkullisista kuvista käyvät ilmi maamme luonnon yleispiirteet: auringon kiloa tuhansien vesiemme pirstotuilla pinnoilla, satoja saaria ja rannattomia metsiä, joiden kätköön asutus ja vähäiset peltomme hukkuvat. 128 siv. Ylläoleva lehtemme lukijoille ennestään varsin tuttu vuosikirja käsittää tällä kertaa laajan käsikirjaksi tarkoitetun ja siksi myös eripainoksena saatavan ja sellaisena myös Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen julkaisussa ilmestyneen T. Lounaia-Hämeen Luonto 5 (1959). Julk. Kirjoitelma päättyy loppusanoiliin: >>Työ vielä jäljellä olevien luonnonmuistomerkkiemme pelastamiseksi on isänmaallista kulttuurityötä, jonka saavutuksista on hyötyä ja iloa kaikille kansalaispiireille. Viimemainittuun liittyy läheisesti valtion luonnonsuojelunvalvojan lausunto luonnonmuodostumien rauhoittamisen merkityksestä ja Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen osuudesta tässä työssä. K-vo. K-vo. Tähän vuosikirjan numeroon on sitäpaitsi sisällytetty saman kirjoittajan laatima luettelo Lounais-Hämeen suurperhosista, uutinen Hämeen Luonnonsuojeluksellisen Riistanhoitotoimikunnan perustamisesta sääntöineen sekä Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikertomus. Sitävastoin voi koneesta katseleva matkustaja todeta paljon maisemanhoidollisia yksityispiirteitä, joista ainakin useimmat kielteiset piirteet, kuten rumat sorakuopat, liiaksi hakatut metsät, voimajohdot tai muut sellaiset jäävät näkymättömiin näin syväpainokuvista, sanottakoon kaikeksi onneksi! Likipei:spektiivissä esittäytyvät luonto ja asutus sekä talouselämä saman tekijän kaupunkisarjaan liittyvässä Lappeenranta kuvateoksessa, joka kuvailee varsin monipuolisesti tätä maamme kaakkoisinta, voimakkaassa kasvussa olevaa kaupunkia. Tunnettu valokuvaajamme Matti Poutvaara on ylläolevaan tekstiasultaan kolmikieliseen teokseen koonnut lähes puolitoistasataa ilmavalokuvaa kaikkien lentoreittiemme varsilta. Vanhat linnat, kirkot, puistot, rakennukset ja erilaiset muistomerkit tai tehtaat ynnä muut rakennelmat ovat vallanneet pääosan kuvatilasta, varsinaisia luonnonmaisemia on vain kymmenkunta, mutta jo niistä saa elävän kuvan siitä, miltä luonto näyttää Roineen armaiden aaltojen parmahilla. Mihinkään yksityiskohtaisempaan tarkasteluun maisemanhoitomielessä eivät kuvat kuitenkaan anna aihetta, vaikka ovatkin otetut matalammalta kuin mitä matkustajalentokoneet tavallisesti lentävät. LounaisHämeen Luonnonsuojeluyhdistys. 104 siv
Yhdistys jakaa uusien jäsenten hankkijoille palkintoina hop ea 1 u s i koit a. Niilo Söyrinki (vastaava), toht. 40 A, Helsinki. detailed review of the new guide for the protection of birds, based on own experiences. Cont.) The article, which is based on an inquiry sent round by the Finnish League for the Protection of N ature, is continued from the preceding issue. The Finnish League for the Protection of Nature this autumn will put forth a new appeal to forward the initiative.· PENTTI LINKOLA: •>J alohaukan kohtalo Suomessa>> (jatkoa) (The fate of the peregrine falcon in Finland. \... Älk ää unohtako siirtotilikortti a nne, jonka viipymisen vuoksi olemme postitt a ne e t uud e n kortin m a k s u k e h o i t u k s i n e e n. Editors: Niilo Söyrinki (managing editor), R eino Kalliola and Erkki Kanerva. 600 uutta jäsentä. The law for the protection of nature now -in force in Finland was enacted in the year 1923 but it has become a good deal antiquated due to the great expansion in the field of work of the protection of nature, in addition to which the organization of the protection of nature as a whole in our country by a new legislation should be brought to a level with the requirements of the times. 1958. Tilaushinta v. The writer presents nieans for 11reserving shelters of bats and recommends the use of a birdhouse for bats found out by himself. Contents; REINO KALLIOLA: >>Uutta luonnonsuojelulakia kaivataan>> (A new law for the protection of nature is needed). Tämä vaatimaton jäsenmäärän lisäys jää pysyväksi vasta jos kaikki entiset jäsenet maksavat jäsenmaksunsa. _________ _ Uusien jäsenten hankinta Suomen Luonnonsuojeluyhdistykseen on tänä -v uonna ilmoittautunut n. Lehtemme kansikuvana oleva SLY:n merkki on saatavana myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. The Finnish League for the Protection of N ature as supported by the Finnish and Swedish organizations for the research of local history in 1956 took the initiative in bringing about a new law for the protection of nature. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. E. The Ministry of Agriculture after that obtained from the State institutions concerned favourable opinions but rwne the less the appointment of a committee for preparing the law has been delayed. The building culture becoming more modernized the hiding-places in the day-time for bats also lessen . 4. Puh. Jokainen vähintään 10 uuden jäsenen hankkija saa yhdistyksen merkillä somistetun hopeisen teelusikan. Mikäli jäsenten hankkijat itse keräävät myös jäsenmaksut, he ovat oikeutettuja vähentämään p a 1 k k i o k s e e n yhdistykselle tilitettävästä yhteissummasta 20 % edellytettynä, että uusia jäseniä on vähintään 5. Kalliola ja fil.maist. Tilattaessa mainitkaa, haluatteko mutterivai neulakiinnityksellä varustetun merkin. The comprehensive survey of literature contains i.a. No. ERIK NY HOLM: »Lepakoiden väiväpiiloistw> (On the hidingplaces in the day-time of bats). 1959 300 mk vuodessa, 6000 mk kerta kaikkiaan). I n the study is discussed the reasons for the catastrophic decrease of the number of our peregrine falcons, an account is given of the changes caused by civilization on the bird's nesting-places and of man's intentional destruction work of the peregrine falcon both in Finland and abroad. R . 64 SUOMEN LUONTO Ilmestyy 4 kertaa vuodessa. prof. 622 978. Merkin hinta on 250 mk.. 1959 400 mk. Sen lisäksi yhdistys jakaa viidelle parhaalle jäsenten hankkijalle koko maassa huomattavat kirjapalkinnot. Kanerva. Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenmerkkl. tNATURE OF FI N LAN/h T he organ for the Protection of N ature Publishera: T he Finnish League for the Protection of N ature. Osoite: Unionink. lt is evident from the writing that in Finland there are no big communities of bats similar to those in more southern countries, for the rise of which there are not as good wintering places at hand either. Julkaisija: Suomen Luonnonsuojeluyhdistys. ln the section >>From the work-field of the protection of nature>> is a summary with maps of the protection activities until now carried out in our country by virtue of the law for the protection of nature. Toimitus: apu!. Postisiirto 6882 Jaetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan (v
Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yhteydessä. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 40 A Raittluakanaa Kirjapaino, Helalald 7 J. Vuosijäsenmaksu 300 mk Kertakaikkinen jäsenmaksu 6000 mk Jäsenmaksua vastaan jaetaan 4 kertaa vuodessa ilmestyvä aikakauslehti SUOMEN LUONTO Jäseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. Muistakaa alas beti ilmoittaa osoitteenmuutoksestsl NONSUOJEL UYHDISTYS n ystävien yhteenliittymä Luonnonsuojelu pyrkii • säilyttämään edustavia näytteitä alkuperäisestä luonnostamme kansallisiksi nähtävyyksiksi ja tieteellisiä tutkimuksia varten; • turvaamaan uhanalaisten kasvija eläinlajiemme säilymisen; • vaalimaan suomalaisen luonnonja kulttuurimaiseman kauneusarvoja ja kansallisia perinteitä; • vaikuttamaan talouselämäämme niin, että luonnonvaroja käytetään järkevästi ja kaikkea tarpeetonta hävitystä välttäen; • huolehtimaan siitä, että myös asutuskeskuksien ja tehdasseutujen väestöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta terveyden ja ilon lähteenä; • opettamaan niin nuoria kuin aikuisiakin liikkumaan luonnossa sitä turmelematta ja sen rauhaa häiritsemättä; • kartuttamaan kansamme tietoja Suomen luonnosta sekä edistämään kasvija eläinmaailmamme tuntemusta