omen Uusi metsästuslakiehdotus Ilmeitä lnärin kasvoilla Nokkonen hyötukasvina Pellot ja linnut Metsästuslaki ja luonnonsuojelu Metsien linnut ja metsänhoito N:o 2 19 VUOSIKERTA 1960
5700 mk. Teksti on eloisaa ja hauskaa, sitä ahmii kuin romaania. 13 monlvärikuvaa. Kuva-aineisto on valtaosaltaan ennen Julkaisematon ja kotimainen; suuri osa valokuvista on otettu nimenomaan tätä teosta varten. 642 tekstikuvaa Ja karttaa. 2200 mk, ns. SUOMEN ELÄINKUVASTO 1. WSOY. Hintayhteensäkangask. Toinen, uusittu painos. 4700 mk, nahkaselk. Kk. 688 siv. Matelljat, sammakkoeläimet, kalat Ja selklrangattomat. 2. 3000 mk. r »Kirja, jonka tulisi kuulua jokaiseen kotiin» (Savo) Dosentti PEKKA NUORTEVAN luonnontieteellinen suurteos esittelee kahdessa muhkeassa osassaan sanoin ja loistavin kuvin Suomen koko luonnonvaraisen eläimistön • . 552 sivua, 8 värlkuvaliltettä. Kk. 2500 mk, ns. Nisäkkäät Ja linnut. 832 tekstikuvaa ja karttaa, 21 monivärikuvaa liitteenä. 2700 mk. Myös osamaksuehdoin
Uusi metsästyslakiehdotus Niilo Söyrinki Valok. Kaikki luomakunnan jäsenet kiirehtivät käyttämään hyväkseen kesän suotuisia päiviä olemassaolon jatkumisen turvaamiseksi. Ja kasvimaailman monilukuiset edustajat kilpailevat kasvuennätyksistä ja kukkaloistosta. Tämä periaate on saanut yhä enemmän kannatusta sivistysmaissa. Viimeimeisetkin muuttolinnut ovat saapuneet, ja varhaisimmat opettavat jo poikasilleen lentämisen kadehdittavaa taitoa. 1960 Tätä kirjoitettaessa eletään Pohjolan lyhyen kesäkauden kauneinta aikaa. Valoa, lämpöä ja elämää on pimeän, kylmän ja kuolleen talvenkin edestä. Tysk. G. SUOMEN LUONTO SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYKSEN JULKAISU N:o 2 19 VU OSIKERTA K ettu urheilumetsästäjien vihaama maanviljelijän apu1aine11. Yleisellä valistustoiminnalla ja lain määräyksillä koetetaan saada tämä 33. Kesä on kuin luonnon pyhäpäivää, jolloin sille pitäisi suoda mahdollisimman häiriintymätön rauha ihmisen taholta
Asiaa ei paranna se, että kctu,1 ja mäyrän luolametsästyksessä saadaan lakiehdotuksen mukaan käyttää sekä >>tuohusta tai muuta valaistusta>> että >>aineita, jotka kemiallisesti synnyttävät savua tai kaasua>>, niinkuin juridinen sanonta kuuluu. Jotkin vanhat käsitykset näyttävät kuitenkin sitkeästi säilyvän hengissä, vaikka nii tä ei nykyisissä oloissa enää voidakaan millään käytännöllisillä syillä puolustaa, niiden moraalisesta oikeutuksesta puhumattakaa,1. Asian luonteeseen tietysti kuuluu, että >>pedon>> p esään saadaan tunkeutua ainakin rautaka.nkien ja lapioiden avulla. Huomattavaa edistystä onkin tapahtunut tässä suhteessa meidänkin maassamme erity isesti niiden parin vuosikymmenen aikana, jotka ovat kuluneet Suomen Luonnonsuojeluyhdistykse,1 toiminnan alkamisesta. Metsästyksen elinkeinollisen arvon vähäisyydestä huolimatta lakiehdotuksessa kuitenkin esitetään, että mm. Hiljattain valmistunu t ehdotus uudeksi metsästyslaiksi, joka kuuluu pi rhaillaan olevan Eduskunnan lakija talousvaliokunnan käsiteltävänä, sisältää useita esimerkkejä tästä. Milläpä ne savun tai kaasun myrkyttämät, kahden34. Silloin olisi asiantuntemattomauk in havaittavissa, kuinka vähäisiin kohteisiin turkiseläinten metsästyskin nykyään pääasiassa joutuu turvautumaan aikaisemmin todellisena turkisriistan kotimaana tunnetussa ja vielä tälläkin haavaa Euroopan metsävaltaisimpana maana mainitussa Suomessa. Vaikka nwsittain surmattaisiin vain kymmenen tuhatta kettua, tulisi siitä siis jo kaksikymmentä miljoonaa markkaa summa, jolla voitaisiin palkata esim. pyrkimys toteutetuksi käy tännössä. Se on muutei1kin jokaista luonnon ystävää vavahduttava näyte siitä, kuinka alkukantaisen piittaamattomalla tavalla vielä katsotaan voitavan kohdella eräitä luonnonvaraisen eläimistömme jäseniä, jotka syystä tai toisesta voidaan lukea >>vahinkoeläimii]l)), huolimatta siitä, että ne eivät millään tavoin pysty vaarantamaan ihmisen toimeentuloa. Kasapanoksia ja liekinheittimiä ei sentään mainita. Ne on siis tahdottu leimata sellaisiksi urheilumetsästystä uhkaaviksi vaarallisiksi tuhoeläimiksi, että niille ei voida suoda edes lisääntymi,:;l<auden kesäistä rauhaa kulttuuri-ihmisen taholta. Ketun osalta on vielä menty niin pitkälle, että oikein laissa jo esitetään sen t appamisesta maksettavaksi valtion varoista kahdentuhanneil markan suuruinen palkkio. sellaiset eläimet kuin mäyrä ja kettu jäisivät ympäri vuoden täysin lainsuojattomiksi. Lakiehdotuksen johdantona olevissa perusteluissakin jo myönnetään, että >>metsästystä turkisriistan pyyntiä lukuun ottamatta on suurimmassa osassa maatamme pidettävä nykyään urheiluna. Ei turhaan lauleta »On maamme köyhä, siksi jää>>, kun tällaisella järjellä rahat käytetään. toistakymmentä yliopiston professoria. Mutta nekin tuntuisivat olevan so p,usoinnussa tämänkaltaisen >>luola1netsästyksen>> hengen kanssa siinä tuntuu tosiaan melkoinen annos luolaihm.isen aikakauden henkistä perinnettä. Ilman piskuista oravaa ja 1920-luvulla Amerikasta tullutta piisamia, joka turkkinsa korvaukseksi on jo tehnyt arvaamatonta vahinkoa vesistöissämme, ei turkisriistankaan taloudellisesta merkityksestä enää kannattaisi puhua. Monenlaiset siis ovat urheilun välineet. Myöskin maan pohjoisimmissa osissa ja muilla erämaaseuduilla voidaan yksityistalouteen vaikuttavasta metsästyksestä enää puhua enintään sivuelinkeinona.>> Tuo komealta kajahtava nimitys >>turkisriista>> olisi vielä varsin hyvin voitu korvata sanoilla orava ja piisami
Mainittakoon, että Suomen Luonnonsuojeluyhdistys on äskettäin tehnyt Valtion luonnonsuojelunvalvoj alle esityksen tämän sukupuuttoon häviämässä olevan ainoan kissaeläimemme rauhoittamisesta. J a kukapa tietää, milloin kettu taas nousee arvoon turkiseläimenäkin. Ei kaksituhatta markkaa ole paljon. Jos >>metsästyksen>> jouduttamiseksi sitten käytetään dynamiittiakin, ei sitä suinkaan enää voida synniksi lukea. Muuten >>vahinkoeläim-käsite on kyllä viety niin pitkälle, että siihen sisältyy pihamaalle tai puistoon tullut orava tai kalanviljelyslammikolle tullut rauhoitettu vesilintu vaikkapa sinisorsa. Sitä ihmeellisemmältä tuntuu, että siitä sitten vielä määrättiin maksettavaksi tapporaha 12. Jo viimetalvinen naisten t urkislakkimuoti enteili ehkä sitä. Kuvitelkaa tosiaan, hyvät lukijat, jos kykenette, miltä tuntuu nähdä jänis raudoissa ehkä jalkaluut murskana. Ketun synnit eivät siihen riitä. tuhannen mark-'.tn arvoiset ketunpojat muuten esille saataisiin. Lakiehdotuksessakaan kettua ei mainita >>vahinkoeläinten>> joukossa, ainoastaan riistaeläinten . Lisäksi juuri kettu on todellisen urheilumetsästyksen parhaita kohteita. Tappamisen iloa jää siis muillekin kuin varsinaisille metsästäjille. Ilves on lakiehdotuksessa edelleen luettu rauhoittamattomien lajien joukkoon, vaikka siitä ei määrätäkään maksettavaksi tapporahaa. luvussa >>Erinäiset säännökset>>. Karhun pyynti talvipesältä sallitaan myös, ja maakotka on jatkuvasti lainsuojaton poronhoitoalueella, vaikka senkin kohtalon päätös maassamme on jo vähemmän kuin hiuskarvan varassa. Vaikka se olisikin metsästäjän kilpailij a riistamailla joiden niukoilla antimilla se ei nykyisenä aikana lähimainkaan pystyisi pysymään hengissä ja lisääntymään se toiselta puolen eittämättömästi kuuluu maanviljelyksen ja metsänhoidon hyötyeläimiin. Elämme villieläinten kohtelussa vielä samalla moraalisella tasolla kuin inkvisition ja sotavankien kidutuksen aiko ina. pykälässä puhutaan 73. Sen näille elinkeinoille tuottamat miljoonat joita kukaan ei ole vaivautunut edes arvioimaan ovat monin verroin lukuisammat kuin sen aiheuttamat riistanhoidolliset tappiot. Raudat ja myrkkysyötit kuuluvat lakiehdotuksen mukaan myös ketunmetsästyksen välineisiin, Koko keskiaikainen arsenaali on siis vyörytetty kentälle. Ei nykyinen kanta kykene millään tavoin poronhoitoa uhkaamaan. pykälässä mainitusta metsästysasiain neuvottelukunnasta, jota ei tässä pykälässä esnnny. Täytyy olla jo erittäin painavat syyt, kun jotakin villin luonnon eläintä, joka tuntee kivun samalla tavoin kuin koira tai muut kotieläimemme, voidaan esittää tällä tavoin kidutettavaksi. Lakiehdotusta laadittaessa näyttää olleen kova kiire, sillä 77. Kaiken kukkuraksi saa puutarhaan tulleen jäniksen pyydystämiseen käyttää myös rautoj a. Samassa yhteydessä on ehdotettu muutettavaksi eräitä luonnonsuojelulain pykäliä. Ympäri vuoden olisivat rauhoittamattomia korppi, varis, naakka, harakka, närhi, kuuk35. Niinpä äskettäin kirjoitettiin erään pääkaupunkilaisen päivälehden riistanhoitopalstalla ketun puolesta. Tämä aletaan tajuta jo muuallakin. Ihmeellistä kyllä, Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen mielipidettä ei ole lainkaan kysytty, vaikka lakia laadittaessa sanotaankin pyydetyn useiden järj estöjen lausunnot. Ehkäpä tästäkin syystä muutosehdotukset eivät vastaa luonnonsuojelun vaatimuksia. Puhuiko joku luonnon kesäisestä rauhasta1 Tarvitseehan maaseudun nuorisokin toki jotakin yllykettä luonnossa retkeilyyn
36. Jo vuosia sitten esitin metsästäjäpiirien edustajille, että metsästyskortti antaisi oikeuden vain tiettyjen riistaeläinten pyyntiin luvallisena aikana, mutta ei muiden eläinten surmaamiseen ja hätyyttämiseen. Täysin lain turvaa vaille jäävien lintujen pitkä luettelo jättää siis halullisille ylli,1 kyllin tilaisuutta pyssyjen käyttöön ja pesien hävittämiseen kesän aikana niin metsissä ja vesillä kuin pihamaillakin. Karuja järvenselkiämme harvalukuisena koristava mustasiipinen selkälokkikin olisi sen mukaan pesineen ja poikasineen täysin ihmisen mielivallassa, muista lajeista puhumattakaan. Onkohan kysytty Lintutieteellisen Yhdistyksenkään asiantuntemusta tässä monen lintulajin olemassaololle ratkaisevan tärkeässä asiassa. Tietysti sekin voi joskus vahingossa käydä kuvarautoihin, mutta sen rauhoittamatta jättäminen on anteeksiantamaton synti Lapin muutenkin kovasti harvennutta linnustoa kohtaan. Maatalousministeriö voisi kuitenkin rauhoittaa huuhkajan ja piekanan valtion metsämailla. Myös kanahaukan tuhot ovat paikallisia. Sen huhuilun mukana häviää muuten korvaamattoman paljon suomalaisen metsäluonnon tunnelmasta. Toisessa paikassa lehdessämme painetussa Valtion luonnonsuojelunvalvojan lausunnossa on lisää metsästyslakiehdotuksesta. Huuhkajan, piekanan, kanahaukan ja jopa pienen varpushaukankin sisällyttäminen niiden joukkoon lisäksi takaa, että kaikki rauhoitetutkin haukat ja pöllöt ovat käytännössä kuolemaan tuomittuja. Luonnonsuojelun taholla on vaadittava huuhkajan täydellistä rauhoittamista. keli, varpunen, kesykyyhky, räkättirastas, huuhkaja, kanahaukka ja varpushaukka, lokit paitsi kalalokki, piekana Lapin läänissä ja maakotka poronhoitoalueella, Pesimärauhaa ei siis näille linnuille jäisi. >>Vahinkoeläinten>> jotka saattavat olla maanviljelyksen ja metsänhoidon kannalta parhaita >>hyötyeläimiä>> mahdollinen hävittäminen tarvittaessa kuuluisi riistapäälliköiden, eräpoliisien ja muiden viranomaisten tai siihen erityisesti valtuutettujen henkilöiden tehtäviin. Luonnonsuojelun taholla toivotaan, että tämä periaate toteutetaan uudessa metsästyslaissa, samoin, että villin luonnon eläimille suodaan mahdollisimman täydellinen kotirauha niiden lisääntymisaikana ja että kulttuuri-ihmiselle sopimattomat epäinhimilliset metsästystavat poistetaan käytännöstä. Myös korppi on suuresta osasta maatamme jo niin vähentynyt, ettei sillä ole käytännöllistä merkitystä tuhoeläimenä. Tämä toisi kaivattua kuria ja järjestystä riistamaille ja ainoastaan tällä tavoin voidaan taata, että rauhoitetut haukat ja pöllötkin, joita monikaan metsästyskortin omistaja ei riittävästi tunne, saavat todella nauttia niille tarkoitettua lain suojaa, ja estää näiden lintumaailmamme uljaiden jäsenten jatkuva vähentyminen. Jos jokin lokkilaji lisääntyy liikaa meren rannikoilla, voidaan sen lrnilnan vähentämisee~ käyttää kulloinkin sopivia keinoja. Lokkien sijoittaminen kalalokkia lukuun ottamatta täysin rauhoittamattomien lintujen joukkoon osoittaa niin kerrassaan säälittävää asiantuntemattomuutta, et tei sitä olisi osannut lakiehdotuksen laatijoilta odottaa. Lisäksi sallittaisiin monille rauhoitetuillekin haukoille erittäin kohtalokkaitten kuvarautojen käyttö, vaikka ne jo on hyljätty valistuneissa metsästäjäpiireissä ja korvattu haukkahäkillä. Piekana puolestaan on ravintonsa puolesta verrattavissa hiirihaukkaan
Mutta Uudenmaan lääniä suurempi sen piiri on vieläkin ei näet paljon puutu, ettei pohjoisessa yltäisi Varangivuonoon saakka. Ennen muinoin se sieppasi syliinsä Saariselänkin suurpäät, mutta on ne nyt luovuttanut Sodankylän herroj en hallittaviksi. Kuusikkomaita Lounais-Inarissa, Pokan polun varressa. Ilmeitä Inarin kasvoilla Martti Linkola Inari pikemmin maa, valtakunta kuin pell,kä pitäjä. alaisimpaan kolkkaansa Kitisen latvamaiden kuusikkokorpiin ja räähkärääseikköihin. Valok. Yhdessä sen kanssa se sitten ujuu kohti etelää ja länsietelää Peltotunturiu vedenjakajille. Se kahmaisee kainaloonsa vielä suuren Lismau lapinkylän ennenkuin painuu eteläisimpään. Matkallaan kohti pohjoista pitäjän raja kahmaisee palan Paatsjokeakin kuin muinaista mahtavuuttamme muistellen, tavoittaa jääm.erisen Munkkivuonon perukoita ja kohoaa viimein korkeimpaan lakipisteeseensä Kolmishoaivin tundroille. Se ylittää vielä Muotkatunturien ruskeanharmaan autiomaan ja putoaa Stuorra-Avdshin synkeään kuruun ennenkuin viimein saavuttaa Inarinjoen ja samalla Norjan rajan. Sen raja alkaa etelässä Kitisen latvahaarojen lomista, kulkee sieltä itään Raututunturien selitse, menee Luttojoen yli Rajajoosepin tienoilla ja kääntyy pohjoiseen vasta kun Venäjän raja on vastassa. Riittää kuusikkokorpea etelän 37. Sieltä se viilettää suorana viivana kaakkoon Iijärven taigojen taitse, utsjokelaista skaidimaa.ta leikaten, painaltaa Petsikon selänteen vanhojen maineikkaiden autiotupien välitse kohti Kaamasjoen laajoja jänkiä. Christian Carpelan f,, Martti Linkola. Ivalojoen lähteille, aina euontekiöisen Nunnasen kylän kuulumille kunnes lopullisesti käännähtää kohti kaakkoa, vesietelää. Paljonhan toki mahtuu tuollaisen rn.ja.linjan sisään
Eikä tässä ka.ikki, pieni palanen pääpiirteitä vain. . Luoteen suunnalla kohoaa Muotkatunturien keilahuippujen rintama, harmaanpuhuva ja juhlallinen, ja siitä itään leviää Kaamasen takainen taiga, suomalainen siperia. , .,. . ... Sevetin seudun hongikkoihin, järvenrantamille on noussut kolttien puuhakas punapirttineP suurkylä. kuin muitten Lapin-pitäjiemme summa., laaja ja monipuolinen luonnonihailijan ja eräretkeilijän toivemaa. Skietsimtunturien ja Pobn polun väliin jää melkoinen taival Lapin ankeinta kairaa: tasaista männikkölakeutta., kuusikkokangasta, väliin vain läpipääsemättömäksi pajupöheil<öksi muuttuvaa. .. Viimeisenä on vastassa Sevettijärven vesistöjen hilpeä helminauha, jonka takaa alkavat skaidit ja tasaiset, tundraiset tunturiylänteet Utsjoen maailma, joka haa.roo ja tungettclee Inarin puolelle saakka. Maanteitä risteilee kaikkiin ilmoihin: yksi kulkee etelään yli Raututunturien, toinen viilettää itään Rajajooseppiin, kolmas Virtaniemeen; muinainen Petsamon valtaväylä, neljäs kaartaa Kaamasesta Karigasniemeen ja viides, uusin, suuntaa yli Petsikon koivikkomaiden Utsjoelle ylväästi vain ohi vanhojen postitupien. Aitoja Inarin asukkaita. , . Talot ovat suurenneet, porotokat pienenneet, lehmäkarja. . kulmilla, riittää petäjikköä keskimailfo , riittää tunturikoivikkoa pohjoisen perillä. Valok. Inari on rikas m3,a. Pitäjään sopii vielä Inarinjärven satasokkeloinen sai.maa Ivalojoen jylhä, kohisevakoskinen kuru, Juutuanjoen kuohut ja Lemmenjoen heleät lampiperät ylhäisten tunturimaailmoiden saarroksissa, kultakenttien k-altailla. Martti Linkola. w •• .. .. Tietenkin on pitäjä paljon muuttunut niistä päivistä, jolloin edellä ki1vatnt rajalinjat vedettiin. .,, _ , . lisääntynyt ja suomalaisväki. 38. Menesjärvellekin pääset jo autolla, ohikin, mutta Sevetin suunnalla on vielä vanhaa tuntua ota vain ja kävele! Joenkielisen lumilaikkuinen laki, jonka paikkakuntalaiset kertovat Finnilän huimalla tutkimusmatkallaan vuosisadan vaihteessa ikuistaneen filmille ensi kertav koko maailmassa, on nyt sadan saksala.iskameran satoa
Pitäjän piiriin mahtuu vielä ioutsenkin, joukhainen, pesimään; runsaan 15 tuhannen neliökilometrin sisään sopii niinkin rauhaisia jänkämaita ja ru oholompoloita. Karhu kiertelee vielä varovaisena rauhoituståan odotellen kiveliöitä, joskus viipoittaa tunturista su si poroelon kin tereille ja. Millainen olisi sitten se Inari, jonkalaisena sen luonnonystävä toivoisi näkevänsä 1 On hetikohta tunnustettava, että se muistuttaisi vanhaa Inaria paljolti enemmän kuin uutta. Toiveethan ovat jokaisella peräti omakohtaisia ja subj ektiivisia, huomiot ja näkemykset samoin. Tai yksinäisen kullankaivajan tai erämiehen nuotiotulta outamaass0 aution jängän laidassa ojavarressa. Tätä on paljon, Inari on laaja, syrjäkubnilla elää vanha, entinen Inari. keväthangen helmipinnasta löytää hurjan ahman tarmokkaat jäljet. Valok. On satapäisten porotokkien jyminää, paimenten huutoa, porolrnirien kiihkeää haukku a, kataj0.tulen savuja tunturissa. On Inarissa edistystä, on monenlaista: on kouluja, on kirjoja, on myös pikabaareja ja huoltoasemia; Ivalossa lainehtii mahtavien rekka-autojen meri, ja Perum-Ämmirin vanhalla postituvalla, Utsjoen uuden tien ulottuvilla, astuu vesipaikalle mennessään paljaan kantapäänsä rikottuun pullonpohja.an. Juhani J omppasen joutuisasta t uri timoottoriveneestä 11äpättynä. Ei voi rehellisesti olla myöntämättä, että omanlaatuistaan tenhoa on mielestäni >>modernismillakin>> Inarin piirissä, missä ilmasto purif'taa nykyajan elämäntavan etnograJisesti kiintoisalla tavalla ou39. Ja on muut0lintuvaltaa sen mukaista. Parakkikulttuurin Socfankylän ki rkon kylässä. * Edellä on kertoiltu näkymistä sekä vanhan että uuden ja nykyaikaisen Inarin tienoilta. On suurten selkosten rikkumatonta rauhaa, tuntua siitä, että >>täällä ei kukaan lmlje». Christian Carpehin. Metsä:rntotien saattaa kulkija kohdata siellä, missä kartalla on pelkkää saloa; kuuluu moottorisahan räikettä ja hakkuujätteet peittävät maa.n porojen surmiksi! Vielä enemmältä osalta on Inarissa kuitenkin vallan toisenlaisia kuvia
Martti Linkola. Ja niinpä muualta tullut kulkija havaitsee tämän kauniiksi ja pitäjän arvoa kohottavaksi piirteeksi. >>Lapin jenkka>> ja >>Mambo ltalianm> soivat rinnakkain. Tiettyjä turhanaikaisuuksia on myös hänen maallisesta vaelluksestaan unohtunut tai pikemmin jäänyt kehittymättä. Katselet ympärillesi, innostut ja viihdyt. Koillis-Inarin talvisia maisemia. On loppujen lopuksi niin, että metallinhohtoisuuteen pyrkivän aikakautemme peräti modernista kulttuurielämästä nykyiset I valon kaltaiset näytteet vähintäänkin riittävät samantapaistahan ovat sittenkin täynnään koko muun Pohjois-Suomen tienvarret. I valon ruokalassa lyövät vanha ja uusi toisilleen kättä, ja kuppiloiden tunnelmissa on huikaisevaa monen laatuisuutta. >>Maisemien metsästäjälle>> ja >>elämyst~n etsijälle>> ovat niiden väliset vivahduserot. ihmeitä sen sijaau saattaisi tarkkailla koko ikänsä. Seuraavana päivänä on jo kuitenkin mielellään lähdössä vallan toisenlaisiin seutuihin. Silb , joka on kiinnostunut kaikista arkti3ista elämänilmiöistä on varmasti isokin elämys sellainen pohjanperäinen parakkislummi kuin Ivalo, jonka vero ista ei löydä muista pohjoismaista. I valon ihme on pian koettu, vanhan Inarin 40 Valok. Viima käy u 1kona, ja tuulen huminassa :;ioi myös toinen sävel: rekka autojen loputon jyrinä ja hyrräys. Rannattomuutta huokuu vielä maisemanäkyrnistä, ja juoheutta on sen mukaisesti oikean inarilaisen astunnassa. toihin, vääristyneihin muotoihin. !valoistaan huolimatta on näet Inarissa kuitenkin enemmän kuin missaan muua.lla Suomessa elämänkentän pääpaino alkuperäisessä luonnossa. Vanha lapikasjallrninen jätkä kyyhöttelee itsekseen jupisten nurkassa uunin.kupeessa poroksi muuttuminen on juuri alkamassa , ovipuolessa sukii sukk~lailmeinen pärinäpoika Tarzan-tukkaansa. Raitilla kuulet parhaana kesäpäivänä kaikkia viittä kotimaista kieltä: tunturilappia, inarinlappia, koltankieltä, suomea ja ruot ia; lisäksi vielä sanan saksaa ja toisen espanjaa. Sellaimn on sangen harvinaista nykyään. Parhaansa mukaan ihminen tietenkin >>asuu ja rakentel':le>> Inarin maisemia, mutta ihmiskouraa suuremmalla kädellä pitäjän historiaa sentään enimmälti kirjoitetaan
Luonnonkauneutta ja luonnollista elämää kalliimpaa voi ihminen tuskin menettää. Etelä-Lapin pitäjiä on kovasti saateltu nykyaikaisen talouden piiriin viime vuosina: teitä on tehty ja metsät hakattu. Paljon ja loppujen lopuksi miltei kaikki on Inarissa sellaista, että se on parempi niinkuin on, eikä niinkuin eräät talousmiehet tuumivat. Voikohan moniJ;aan vakavin mielin toivoa Inarin ihmisasutuksen ratkaisevaa lisääntymistä. Valok. toki pienemmät ja köyhemmät kuin alkuperäisen luonnon tarjoamat; ajatelkaamme vain esim. Kauneudesta ja samalla elämän karun arjen tarkoituksenmukaisesta viihtyisyydestä kertovat vanhat inarilaispirtit asukkeineen jokireittiensä ja järvenselkiensä partailla. Runsas metsänhakkuu merkitsee myös ankaraa iskua vanhalle, itse seudusta elimellisesti kasvaneelle elinkeinolle, Ahman jäljet I :1arin erämaissa. Eikä niillä seuduilla olla sen autuaampia kuin Inarissa. Inarin metsien varalta on nyt laadittu suuria suunnitelmia. Inarin voi koko sydämestään toivoa jäävän ikuisiksi ajoiksi suurten erämaiden valtakunnaksi. Se on pieni muisto luomisen aamun ajoilta. Kerran riistettyjä arktisia luonnonvaroja ja luonnonkauneuksia ei saada nopeasti takaisin usein ei lainkaan. J a tämähän on nurii1kurista: milteipä jokainen oikea inarilainen on toki rn ieluummin pororikas kuin metsätyömie:,,. Saako se sellaiseksi jäädä, riippuu vain meistä, ihmisistä. Inarihan on sitäpaitsi asutuksensa harvuudesta huolimatta taloudellisesti melkeinpä täystiheä; runsas asutus joutuisi siellä elämään ja jo osittain elää luonnott )malla tavalla: etelästä tulevan palkkioavustuksen varassa. toisaalta Sompion aapamaailman ja toisaalta Inarin tunturimaan ilmeitä ia ilmiöitä. Köykäisin perustein on siis aiottu lähteä Inarin ikimetsiä nitistämään, varsinkin näissä pohjoisissa olosuhteissa, missä kaatuneen puuvanhuksen tilalle ei vielä ihmisiässä täysikokoista kasva, pieni karhakka vain. Suojametsäaluetta on supistettu, ja Norjan selluloosatehdas Kirkenesissä odottaa ahneena saalistaan tehdas, jonka parhaimmillaan lasketa.an >>pääsevän omilleen» ja jonka tarkoituksena on vain työttömyyden tilapäinen helpottaminen. Sodankylän kirkonkylän ja Ivalon ihmiskäden uljaimmat luomukset samoilla seuduilla välinen eroavuus on toki surkean pieni tällaisen luonnon tarjoaman vastakohtaja vivahderikkauden rinnalla. 41. llhrtti Linkola. Se on pyhiinvaelluksen maa monelle etelän kylien ja kaupunkien miehelle. Se on todistus luonnon suurivaltaisuudesta ja mittaamattomuudesta. poronhoidolle. Tähän kuvaan ei jokin uudisasukkaan talolaatikko tuo paljon mitään uutta, ainakaan silmää ilahduttavaa ihminen ei arkielämässään ole sellainen sävyjen ja 1ikkauden mestari kuin luonto
Näitä nimityksiä pidetään todisteena siitä että jo suomalais-ugrilainen kantakansa on käyttänyt nokkosta kehruuaineena. Ilmeisesti on tämä sana alunperin tarkoittanut sitä esinettä, jolla ommeltiin. 187) perustaen väitteensä Paasosen tutkimuksiin sanan alkuperästä. saksan >>nähen>>). Kielitutkimusten tuloksista päätellen nokkosella lienee kehruukasvina vieläkin vanhemmat perinteet indo-eurooppalaisten kansojen parissa. On merkittävää, että vaikka nokkosta jo ammoisista ajoista lähtien on Itä-Euroopan ja siihen liittyvien Aasian osien suomalaisugrilaisten kansoj en parissa käytetty kehruuaineena, ei Itämeren suomalaisheirn.oj en kielissä ole nokkosella mitään nimeä, joka viittaisi sen kehruuominaisuuksiin. Manninen on sanonut nokkosta >>Suomen suvun vanhimmaksi tekstiilikasviksi>> (Suomen Suku III 1934 s. Myös slaavilaisten kielten >>krapi va>> viittaa näihin nokkosen ominaisuuksiin eikä sen kehruukelpoisuuteen, vaikka nämä kansat ovat tunteneet sen jo ammoisista ajoista asti. Karjalaiset hautalöydöt osoittavat, että nokkoskangasta on käytetty 42 meidänkin maassamme ainakin myöhemmällä rautakaudella. Näihin voidaan vielä lisätä nokkosen käyttö värikasvina ja lääkekasvina sekä sen merkitys muinaisina aikoina taikakasvina saadaksemme käsityksen sen kaikista eri käyttömahdollisuuksista. vanhinta. Nokkonen hyöty kasvina Bror Pettersson Nokkonen on ollut ja on edelleenkin hyvin monikäyttöinen hyötykasvi. Eräässä tunnetussa Juonikassa kerrotaan purjekankaasta, joka on valmistettu nokkoslangasta. Vielä nykyäänkin kehräävät Obin varrella asuvat ugrilaiset heimot nokkoslankaa ja muutamia vuosikymmeniä sitten kutoivat ostjakit ja vogulit kankaansa siitä ja vielä 1860-luvulla ersa-mord valaiset perheenäidit valmistivat juhlapukunsa nokkoskankaasta. Tutkimuksen mukaan on tätä nimitystä käytetty samasta kehruuaineesta, jota mordvalaiset kutsuvat nimellä >>palaks>>, mikä puolestaan on hampun ja nokkosen yhteisnimitys, vogulien kielessä on sama sana muodossa >>ponäl, polna.>> ja ostjakkien kielessä >>polin>>. Parhaiten tätä kuvaavat muutamat skotlantilaisen runoilijan Campbellin säkeet (Letters from the South>>, 1837), jotka vapaasti käännettynä kertovat hänen syöneen nokkosia pöydän ääressä, joka oli katettu nokkoslangasta kudotulla liinalla ja nukkuneen vuoteessa, jonka lakanat oli valmistettu tästä samasta langasta. Ruotsin >>nässla>>, saksan >>Nessel», tanskan >>naelde>> ja englannin >>nettle>>, joka merkitsee solmia, sitoa (sanskriitin nah, naddha) eräs >>ne>>-verbin muoto, joka on yleinen indoeurooppalailissä merkityksessä kehrätä, neulaa (esim. >>Nokkonen>>, >>viholainen>>, >>polttiainen>> tai Gregorin Itä-Karjalasta ilmoittama >>poltikainen>> viittaavat kaikki sen polttaviin ja pistäviin ominaisuuksiin. Kasviin siirrettynä tämä merkinnee, että nokkosesta on saatu se lanka, jota KeskiEuroopan ja Skandinavian germaaniheimot muinaisina aikoina ovat käyttäneet sekä ompelemiseen, kudonnaisiin että verkkoihin (vrt
Valok. ' -okkonen on monikäyttöinen hyötykasvi. . Liliebladin >>Svensk flora>>ssa (3. Jo Albertus Magnits mainitsee 1200-luvulla tämän nokkosen ominaisuuden ja skotlanlantilainen kiri ailij a W esmacott kirj oittaa teoksessaan >>Scripture Herbah> vuodelta 1694: >>Scotch cloth is only the housewifery of the nettle>> (Skotlantilainen verka on vain naisten muokkaamaa nokkosta). Edelleen elää koko joukko hyönteisiä ja hyönteistoukkia, etenkin päiväperhosten toukkia ( V anessaja Pyrameis-sukuj en lajeja) nokkosella mainitaksemme muutamia tärkeimpiä tuhohyönteisiä. 1870-luvulla yritettiin uudelleen elvyttää tätä vanhaa elinkeinoa perustamalla erityinen >>N okkostoimikunta>>, mutta vasta ensimmäisen maailmansodan aikoihin nokkonen sai kehruukasvina kokea arvaamattoman renessanssin. ruotsalaista nimitystä netta, nettel-, nässelduk, nät, not), mikä myös ilmenee toistuvista kiri allisuusmaininnoista. painos 1816) mainitaan myös nokkosen käyttö >>som Iin till spånad>> (pellavana kehruussa). Väitetään, ettei karj a koske kasvaviin nokkosiin vaikka se mielellään 43. Vuonna 1916 saatiin kaikista kerätyistä nokkosista 2.000.000 kiloa kuivattuja varsia. Ensiksi on mainittava ruostesieni Puccinellia caricis, joka aiheuttaa varsiin mutkia ja paisumia, jotka on helppo tuntea niiden ruosteenkeltaisen värin perusteella. Sen islanninkielinen nimi >>nöthr, nothragras>> ja Fär-saarten >>natur>> vahvistavat vielä sen mitä edellä on esitetty nokkosen merkityksestä ikivanhana kehruukasvina Pohjolassa. Oli jopa ehditty erottaa useita tekstiiliteollisuuden raaka-aineeksi erityisen hyvin soveltuvia nokkosrotuj a sekä kehitetty jalostettuja lajikkeita kuten E gener'in ja Tullnerin jalonokkoset, joita viljeltiin suuressa mittakaavassa. Keski-Euroopassa nokkosen käyttö kehruukasviksi kuitenkin on säilynyt kauimmin ja ajoittain sitä on harjoitettu jopa tehdasmaisesti. Tässä yhteydessä lienee paikallaan muutama sana nokkosen tuholaisista, jotka nokkosen viljelyskaudella saivat melkoisen merkityksen. Vielä 1700-luvun alussa mainitaan Leipzigissä olleen >>N esselmanufaktur>> (nokkostehdas), jonka toiminta ilmeisesti kuitenkin päättyi vuosisadan loppuun mennessä. Tilanne näyttää olleen sama Norjassakin vielä pitkälti 1700-luvulla Niinkin myöhään kuin vuonna 1786 kirjoitti norjalainen pappi Hans Jukal Ville >>Beskrivelse över Sillejords Praestegjeld>>issä, että hänen aikanaan Telemarkissa vielä viljeltiin nokkosta kehruutarkoituksiin. P . . Silloin ei tyydytty pelkästään keräämään villiä nokkosta kehruuaineiksi vaan perustettiin ja ylläpidettiin myös huomattavia nokkosviljelyksiä huolimatta niistä suurista vaikeuksista joita sotatila aiheutti. Pitkänen
Mitä tulee nokkosen lääkitsevään vaikutukseen, väitetään maavarren ja hedelmien olevan tehokkaampia kuin kasvin muiden osien ja niillä väitetään myös olevan tiettyjä erikoisvaikutuksia. Lopuksi täytynee mainita muutama sana nokkosen merkityksestä taikakasvina. On ilman muuta selvää, että tällainc:1 pauntuminen useissa tapauksissa riippuu enemmän uskosta kuin poltinkarvoissa olevien aineiden suoranaisesta vaikutuksesta, vaikka toisaalta onkin kyetty poistam:1an syvemmällä tuntuvaa kipua tilapäisesti ja joskus jopa pysyvästi. Kasvista on eristetty lesitiiniä, joka kuuluu glykosideihin, mutta jonka kemiallinen koostumus on toistaiseksi tuntematon, muur.1haishappoa, karotiinia, fytostcro11.i.a sekä aikaisemmin mainittua eritettä, lisäksi limaa, Aja C-vitamiinia, runsaasti kaliumja kalsiumnitraattia, piihappoa ja lehdistä valmistetusta uuttee ta jopa metylialkoholia. Vielä nykyäänkin pidetään nokkosilla vihtomista hyvänä reumatismija kihtilääkkeenä ja väitetään sen jopa voivan vaikuttaa suotuisasti tulija tuhkarokkoon. lisää maidontuotantoa. Marzell: >>Geschichte und Volkskunde der deutschen Heilpflanzen>>).. Hammassärkyä on myös parannettu nokkosen avulla. N okkoskimpun olut tynnyrin reunalla katsottiin suojaavan olutta ukkosen tuhoisalta vaikutukselta ja sen voima on ollut suuri ehkäistäessä ja parannettaessa kotieläinten sairauksia (ks. Esimerkiksi mordvalaisilla esiintyy nokkonen loitsuissa, joilla ·tätä kiusanhenkeä on karkoitettu. Kaikista taikauskoisista liioitteluista huolimatta on nokkosella tosiaan osoittautunut olevan vertapuhdistava ja verenvuotoa tyrehdyttävä vaikutus. Fysiologiset kokeet haimalla ja vatsarauhasilla ovat osoittaneet, että nokkosen vaikutusaine kuuluu tehokkaimpiin tunnettuihin sisäeritystä kiihdyttä viin vaikutusaineisiin. Nykyään on voitu osoittaa, että nokkonen todella sisältää aineita, jotka monella tavalla vaikuttavat terveyttä edistävästi ja vahvistavasti. Lisäksi se on tehokkaan lääkkeen maineessa, jolla voi(iaan parantaa useita sairauksia koiranpuremista ja paiseista alkaen aina nenäverenvuotoon, astmaan ja rupiin saakka. Hedelmiä esimerkiksi annetaan matolääkkeeksi lapsille ja nokkosuutteen väitetään parantavan allergiaihottumaa, jota toisinaan ilmestyy kun on syönyt rapuja tai muita senkaltaisia eläimiä. syö niitä kuivattuina, mikä kuulemma mm. Sitä kerätään keväällä ja valmistetaan tuoreeltaan, mutta sitä voidaan myös kuivata ja näin säilyttää pitempään. Ravintokasvina nokkonen on jo vanhastaan tunnettu ja arvostettu. Ennen kaikkea on nokko1ien voimakas atropeoni t.s. Niinpä on todettu sen sisältävän ainetta, joka on täysin verrattavissa pinaatin vaikutusaineeseen. Nykyisessä tieteellisessä kirjallisuudessa on hyvin vähän tietoja siitä, mitä ;iämä nokkosen vaikuttavat aineet oikeastaan ovat. Ne kirvelevät muistot, jotka siitä saa usein jo ensi tutustumise11 yhteydessä, ovat tehneet sen erityisen soveliaaksi tällaisiin tarkoituksiin ja sen vaikutukset ovat ulottuneet oluen suojelemisesta ukkoselta (Donnernessel) aina hedelmällisyyden häviämiseen naisilta, jotka vahingossa tai mahdollisesti tahallaan ovat virtsanneet tämän kasvin päälle. Nokkosuutetta ja nokkosetikkaa on kautta aikojen pidetty tehokkaina hiustenkasvua edistävinä a1ne1na. taikamainen torjuntaväline
Näistä on eräiden määrä peltoalan lisääntyessä kasvanut melkeinpä räjähdyksenomaisesti. Pohjimmiltaan johtuvat em. Kottaraisparvi laskeutumassa pellolle. . Havisevin 45. Tapahtuneen seurauksena on biologinen tasapaino järkkynyt pahoin. Pellot ja linnut Lintujen maataloudelle aiheuttamat tuhot ja niiden torjunta Leo Lehtonen Ihmisten mieliin on kaikkialla syöpynyt voimakkaana ajatus, että linnut eräitä lajeja lukuunottamatta ovat talouselämän luontaisia liittolaisia. Valtaisat erämaaseudut on raivattu pelloiksi, joilla traktori t möyryävät ja asutus on keskitetty taajamiin. tapaukset ihmisestä itsestään. Mitä pitemmälle aika on kulunut, sitä suuremmiksi ovat eräiden kulttuuriseutujen lintuj en, kuten kottaraisten, rastaiden, varpusten, sepelkyyhkyjen ja varislintujen aiheuttamat vahingot kasvaneet. Lintuj en viljelmille aiheuttamat tuhot keskittyvät kesäaikaan, jolloin poikueet kerääntyvät parviksi ja suunnistavat kulkunsa pelloille ja puutarhoihin. ... ... Sen eräänä seurausilmiönä ovat erämaalinnut joutuneet väistymään ihmisen tieltä ja kulttuuria suosivat lintulajit ovat vallanneet niiden entiset elinpiirit. Luodakseen taloudelliselle toiminnalleen suotuisat edellytykset on hän muuttanut luonnonmaisemia kaikkialla maapallolla. Leo Lehtonen. \·alok. Siksi herättikin tämän vuosisadan alussa suurta huomiota, kun lintuj en todettiin joillakin seuduilla aiheuttavan tuhoa viljelmille
Parin viikon päästä saattaa viljelijä todeta sadon syödyksi kokonaan tai osittain. Hanhiin tehosi atrapin hidas liikkuminen parhaiten kun taas sorsat pakenivat tehokkaimmin liikuteltaessa vihollismall i a _nopeasti. s11vm laskeutuvat sankat parvet marjapensaisiin ja hedelmäpuihin tai hakeutuvat pellon kätköihin, joista viljelijän on vaikea huomata niitä. J älempänä selvitetään eräitä tähän mennessä saavutettuj a tutkimustuloksia, joilla on taloudellisessakin suhteessa huomattava merkitys. Käyttäytymistutkimuksen eli etologian tulosten perusteella tiedetään, että enimmät linnut pakenevat vihollisen ilmaantuessa näköpiiriin. Sensijaan ripeästi kehittynyt ornitologia tarjoaa kokonaan toisenlaisia mahdollisuuksia, joita viime aikoina onkin ahkerasti kokeiltu. IUAO on edennyt toiminnassaan varovaisesti perustaen jatkuvat kokeet saatuihin kokemuksiin. Smk:n vahingot. DM:n ( = 650 -800 milj . Rahallisestikin arvioiden ovat lintuj en maataloudelle aiheuttamat tuhot varsin merkittävät. Hätyytettäessä linnut poistuvat, mutta palaavat ensi tilaisuuden tullen takaisin. Pöllöä muistuttava atrappi ai. Vuonna 1954 kokoontui joukko ornitologeja Baseli8sa pohtiakseen 1uitä voitaisiin tehdä lintujen aiheuttamien tuhojen. Näitä asetettiin pelloille ja puutarhoihin sekä tarkastettiin niiden vaikutusta. Päätehtäväksi katsottiin alusta pitäen lintujen aiheuttamien tuhojen estäminen keinoin , jotka eivät olennaisesti järkytä luonnon tasapainoa. Näihin aikoihin asti on meillä kuten muuallakin turvauduttu vanhanaikaisiin pelättimiin; puuristikon varaan rakennettuihin ryysyläiskuvatuksiin tai kaliseviin peltisuikaleisiin. Smk.). Petolinnut esimerkiksi aiheuttavat herkästi hälytyksen ja siksi valmistettiin petolintuja muistuttavia pahvikuviota kokeita varten. He perustivat kansainvälisen _elimen IUAO:n ( = Internationale Union för Angewandte Ornithologie) eli Kansainvälisen sovelletun ornitologian liiton. Pian saatiin selville, että pahvimallit vaikuttivat eri lintulajeihin eri tavoin. Smk.) ja Tunisiassa 700 milj. Niinpä aiheuttaa yksinomaan kottarainen vuosittain Hollannissa 2-3 miljoonan guldenin ( = 170-260 milj. Näiden teho ei ole kui-tenkaan vastannut odotuksia. Haluttiin välttää ihmisen aikaisempia erehdyksiä, kun hän suoranaisin tuhoamistoimenpitein rajoitti radikaalisesti eläinkantoja tai hävitti lajeja sukupuuttoon. K ansa in vä lin en sove ll et un o r n i t o 1 o g i a n 1 i i t t o. esl!ämiseksi. Eräiden kulttuuria suosivien lintujen ylettömästä lisääntymisestä on muodostunut vilj elijöille visainen probleema. Englannissa lasketaan mustavaristen syövän vuosittain viljaa 26 000 tonnia ja Hollannissa aiheuttaa jokai110n sepelkyyhky-yksilö aterioillaan vuosittain 5-6 guldenin (450-600 Smk.) vahingon. Valitettavasti näiden teho ei vastaa toiveita, sillä vuosi vuodelta on tuhojen määrä jatkuvasti lisääntynyt. Länsi-Saksassa 810 milj. Pyrkiessään torjumaan tuhot he ovat turvautuneet vanhoihin menetelmiin: ripustaneet putarhoihinsa ja pelloilleen pelättimiä. V ih o 11 i s a t r a p i t p e 1 ä t t imi n ä. Hedelmät, vihannekset, juurekset ja jyvät katoavat tuokiossa nälkäisiin suihin
et ja harakat karkoitti kanahaukka-atrappi 50 metrin säteellä kerrassaan kolmen kuukauden ajaksi. 1939 heräsi ajatus käyttää ilotulitusvälineitä lintujen häätämiseen viljelysmailta. Valok. Toisen maailmansodan aattona v. lajeille. Hömötiainen pesällään. Tiaisiin ei petolintuatrapeilla ole vaikutusta. Kun tämä osoittautui perin säyseäksi palailivat ne jo 23 viikon päästä vähin erin takaisin. Jokioisissa vuosina 195859 suoritetuissa kokeissa käytettiin menestyksellä mustiksi, valkeiksi ja kirjaviksi maalattuja kissaatrappeja, jotka karkoittivat naakat, varikset, rastaat ja varpuset viljelyksiltä. Lintujen tottuessa yhteen saadaan ne karkoitetuksi uuden avulla muutamiksi päiviksi. Ilmassa räjähtävillä raketeilla on kottaraisparviin valtava vaikutus. Parhaaseen tulokseen atrapin käytössä päästään vaihtamalla mallia mahdollisimman usem. Leo Lehtonen. Kirjoittaja on omissa kokeissaan todennut vihollista muistuttavat pahvimallit yleensäkin varsin tehottomiksi ko. Tutkimuksissa on käytetty suuruudeltaan neljää mallia, joista pienimmän kantosäde on vain 50 metriä ja muiden 300, 600 sekä kokonaista 1 000 metriä. Merkillepantavaa on, että linnut käyvät jo rakettia ammuttaessa 47. tiaiset täysin rauhallisina pöllöatrapin välittömässä läheisyydessä. Kottaraiset, kuhankeittäjät ja rastaat pysähtyivät kovasti varoitellen jo muutaman metrin päähän >>vihollista>> tarkkailemaan. Mikäli pahvikuvioita pidetään jatkuvassa kiertoliikkeessä, lisääntyy teho entisestään. Erikoisen tehokkaaksi osoittautui ulkolaisissa kokeissa kanahaukka-atrappi. heutti usein paon ilman liikettäkin. Kun pahvi.malli asetettiin paikalleen pyrähtivät kottaraiset, kuhankeittäjät, rastaat, varikset ja naakat viipymättä lentoon väistyen sivummalle. Sensijaan tikat enempää kuin tiaisetkaan eivät välittäneet siitä vähääkään. Vaikutussädekin on poikkeuksellisen laaja, sillä kottaraisen on todettu yksi:aäisillä hedelmäviljelmillä paenneen räjähdystä jopa kilometrin päästä. Varik. Pysyväthän esim. Suursodan syttyminen ehkäisi jatkuvatkokeet ja vasta muutaman viime vuoden kuluessa on menetelmää tutkittu seikkaperäisesti erään saksalaisen tehtaan valmistaessa kokeilumielessä erilaisia tarkoitukseen soveltuvia raketteja. R a k e t i t k o t t a r a i s t e n j a v a rp u s t e n k a r k o i t t a j i n a. Näin menetellen on kirsikkapuistojen arvokas sato saatu kerta toisensa jälkeen pelastetuksi Hollannissa
Monien eri äänivivahteiden joukossa oli erään vaikutus suorastaan järkyttävä: se sai parven pakenemaan paniikinomaisesti silmänräpäyksessä. Alkukokeilujen jälkeen ryhdyttiin tuloksia soveltamaan käytäntöön keräämällä havaintomateriaalia viljelysmailta ja yöpymi, paikoilta. Niinpä pitkän aikaa yhtämittaisesti kaikuvilla hätä-äänillä on suurempi teho kuin yksit. Myöskään emme toistaiseksi tiedä millaisiksi pyrooptisten karkoitusvälineiden teho lopullisesti muodostuu. Magnetofonin käytön teho moninkertaistui kun samanaikaisesti lähetettiin useita hätä-ääniä. Pienimmätkin mallit ovat osoittautuneet varsin soveliaiksi hedelmäpuutarhoissa. Verrattuina aikaisempiin kokeiluihin antoivat hätä-äänet ylivoimaisen tuloksen. Niinpä esimerkiksi puoli minuuttia kestänyt hätä-äänien toisto karkoitti kaikki varikset 100 400 metrin säteellä. Tämä äärimmäistä hätää kuvastava huuto oli sama, jota lintu käyttää kuolinkouristuksissaan tai vihollisen saaliiksi jouduttuaan. Ilotulitusvälineillä tähän mennessä saavutetut kokemukset ovat rohkaisevia. Vastaavanlaiset tutkimukset on ulotettu myös kahden suurissa parvissa yöpyvän lintulajin, nimittäin kottaraisen ja variksen, massayöpymispaikkoihiu. Oikea menetelmä lintuj en karkoittamiseksi keksittiinkin ennen pitkää. K ottaraisiinkin hätä-äänet vaikuttivat yhtä tehokkaasti, sillä suinpäin tiehensä lentäneet linnut saatiin pysymään poissa siksi kunnes sato pelloilta oli korjattu. Pian 48 alkoi kuitenkin kantautua toisenkinlaisia viestejä. Arviolukuja siitä, millaisia taloudellisia arvoja on pelastettu tuholta, ei ole käytettävissä. Ruokailevat linnut ovat reagoineet varsin vaihtelevalla tavalla eri ääniin. Kottaraiset hakeutuivat kokonaan uusille biotoopeille ja suuret taloudelliset arvot saatiin pelastetuiksi. Viime vuosina on USA:ssa, Länsi-Sakassa, H ollannis a, Tsekkoslovakiassa ja Tunisiassa suoritettu laajasuuntaisia kokeita erilaisten linnunäänien vaikutuksesta lajikumppaneihin. Suurempien teho on kuitenkin moninkertainen edellisiin verraten. Tulos oli masentava, mutta tiedemiehet eivät lannistuneet, vaan uurastivat entistä uutterammin kokeillen erehtyen ja edistyen. Toisaalta on käynyt ilmi selvästi myös se, että summittaista rakettien räjähdyttämistä tulee välttää, sillä kottaraiset ovat tottuneet verraten pian pienten nallien jatkuvaan räiskyttelyyn. Suoritetuissa kokeissa on todettu monia muitakin kiintoisia yksityisseikkoj a. levottomiksi, mutta pakenevat paniikinomaisesti vasta räjähdyksen ja valonleimahduksen tapahduttua. Lajikumppaneihin oli äänien vaikutus niin kammottava, että linnut hylkäsivät lopullisesti suositun yöpymiskeskuksensa, jota 3 000 5 000 yksilöä oli säännöllisesti käyttänyt. V arikset, rastaat ja kottaraiset kaikkosivat matkojen taa ja pysyttelivät poissa monia päiviä. Tshekkolovakiassa kerrottiin hälytyssignaalien soiton jääneen vaille tehoa kottaraisten yöpymiskeskuksessa. M a g n e t o f o n i ä ä ne t m a a n v i 1j e 1 i j ä n a p u n a. Ryhdyttäessä tutkimaan magnetofoniäänien merkitystä lintuparvien karkoittamiseksi vilj elysmailta saatiin aluksi mitä rohkaisevimpia tuloksia. Niitä käyttäen on kottaraiset saatu karkoitetui ksikriitillisimmäksi viinirypäleiden ja kirsikoiden kypsymisja korjuuajaksi vilj elmiltä
Velvollisuutemme on suorittaa tehtävä jos se eteemme ilmaantuu moraalisesti ja luonnonsuojelullisesti hyväksyttävin keinoin, toisin sanoen vahingoittamatta linnustoamme esimerkiksi suoranaism tuhoamistoimenpitein. Eteläinen linnustoaines leviää paraikaa kohti pohjoista. Tshekkiläisten tiedemiesten taholla on herätetty ajatus, että ihminen voisI myös supistaa kantaa luonnollista tietä. Jos kottarainen aiheuttaa vahinkoa, tekee se toisaalta arvokasta työtä hävittämällä tuhohyönteisiä. Vedotaan siihen, että kottaraisten nopea lisääntyminen johtuu ennen kaikkea. tavataan vuosittain. Smk.). äänien sekoittaminen hätäääniin yhä lisää paon tehokkuutta. Luontaisia kolojahan ei ole tarjolla läheskään kysyntää vastaavassa määrässä. Jos magnetofonin käyttö tässä mielessä rajoitetaan vain kriitillisimpään ajankohtaan sadon kypsymisvaiheessa, muodostuu tulos suotuisaksi. Kul tt uuri a lu ei d en li ntuj e n lukum äärän rajoittamin en K ottaraisten ja monien muidenkin viljelysmailla joukkotuhoa aiheuttavien lintulajien lukumäärän kasvu johtuu ihmisen toiminnasta. Voidaan vain kysyä miten. DM:n ( = 32 milj . H yvänä esimerkkinä ovat tiedot Elben alajuoksun hedelmänvilj elysalueelta, jossa 0,4 milj . Variskanta on meillä voimakas ja naakka yleistyy hälyttävän nopeasti. täin ja pitkin välein kuuluvilla. siitä, että pönttöjä ripustetaan kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Magnetofonilla soitettujen hätä-äänien merkitystä lintujen karkoittamiseksi viljelysmailta tutkitaan yhä. H eikossa valossa äänien teho on vähäisempi kuin kirkkaassa valossa. Emme kuitenkaan voi sanoa, milloin oma maamme joutuu samoj en pulmien eteen kuin Euroopan suuret viljelyskeskukset tällä hetkellä. Lintujen pako tapahtuu tehokkaimmin jos äänen kajahtaessa os·a parvesta tai edes muutama yksilö on lennossa. J os tulevaisuudessa estetään populaation kasvu vähentämällä pesimismahdollisuuksia siis hävittämällä pöntöt supistuvat vahingotkin nykyisestään. Mitalilla on kuitenkin kaksi puolta. Eräät havainnot viittaavat siihen, että joidenkin lajien esimerkik,i lokkien reaktioherkkyys hätä-ääniin vähenee asteittain kun vihollista ei hälytyksestä huolimatta ilmaannu näkyviin. monta tuhohyönteisten massaesiintymistä juuri suuret kottaraisparvet ovat estäneet. Suomessa on kiinnitetty vain vähän huomiota li11tujen maataloudelle aiheuttamaan uhkaan. Atrappeihin ja muihin pelättimiin verraten on magnetofoni kuitenkin ylivoimainen ase lintujen karkoittamisessa. Seuratkaamme kuitenkin tarkoin kehitystä ollaksemme tarpeen tullen valmiit torjuntamenetelmiin. E nnen h arvinaiset lajit yleistyvät ja uusia. jollaiset ovat Keskija Etelä-Euroopan vitsauksena. Luultavasti varsinaisten vihellysym. Alkusyksyn kottaraisparvissa saattaa tavata yli 10 000 yksilöä, ja satapäiset sepelkyyhkyparvet laskeutuvat yhä yleisemmin korjuuajan edellä viljapelloille. Suomi on toistaiseksi säästynyt lintujen aiheuttamilta suurilta tuhoilt::i. H ätäääniä tulee kuitenkin soittaa säästeliäästi. Smk:n) arvoinen sato saatiin pelastetuksi uhraamalla kottaraisten karkoittamiseen tähtääviin toimenpiteisiin tutkimustyöhön ja karkoituskeinoihin 160 000 DM ( = 12 milj. 49'
Lakiehdotuksen 13 §:n mukaan metsästysalueen tulee olla tarkoitukseen soveltuva ja 16 §:n mukaan metsästysaluetta koskeva sopimus tai perustamiskirja on alistettava lääninhallituksen tarkastettavaksi. On tärkeätä, että metsästysalueen tarkoituksenmukaisuutta arvosteltaessa otetaan huomioon myös luonnonsuojelunäkökohdat. Metsästyslaki ja luonnonsuojelu Uusi metsästyslakiehdotus ja siihen liittyvät eräät luonnonsuojelulain pykälät ovat parhaillaan Eduskunnan käsiteltävinä. Luonnonsuojelun kannalta on mitä tärkeintä, ettei metsästysaluetta missään tapauksessa muodosteta niin, että metsästystä tultaisiin harjoittamaan vastoin metsästysoikeuden haltijan suostumusta. Niiden luetteleminen olisi kuitenkin välttämätöntä mm. Kaikelta metsästykseltä olisi rauhoitettava sellaiset alueet, jotka sijaitsevat niin lähellä asutusta, että metsästys niillä tuottaisi häiriöitä asukkaille ja herättäisi mielipahaa niissä metsästäjien joukkoja verrattomasti laajemmissa kansalaispiireissä, jotka haluavat tarkata luonnon elämää sitä tuhoamatta. 5. V ah i n k o e 1 ä i n t e n h ä v i t t ä m in e n (3 luku). Mutta missään ei mainita, mitkä eläinlajit ovat riistaeläimiä. Julkaisemme seuraavassa valtion luonnonsuojelunvalvojan 12. Karhunkierroksista on ruvettu maksamaan niin suuria summia, että se houkuttelee hävittämään liiaksi tätä eläintä. sen vuoksi, että lakiehdotuksen 46 §:ssä jätetään riistaeläimiin kuulumattomien eläinlajien pyyntiä ja rauhoittamista koskevat säännökset luonnonsuojelulain ja sen nojalla annettujen asetusten varaan. Lakiehdotuksessa on ymmärrettävästi hyvin tärkeä sija käsitteillä riista, riistakanta, riistaeläin ja riistanhoito. 1960 Eduskunnan lakija talousvaliokunnalle jättämän muistion: Metsästyslaki R i i s t a e 1 ä i m e t. M e t s ä s t y s a 1 u e (2 luku). 32 §. Tyydytyksellä on todettava, että lakiehdotus 50 on tehty tällä pohjalla vastoin aikaisempia suunnitelmia, jotka edellyttävät myös pakollisen metsästysalueen perustamista. Jos pesältä tappamista ei voida kieltää, niinkuin luonnonsuojelun kannalta olisi toivottavaa, olisi kierroksista määrättävä valtiolle menevä maksu ja näin kertyneet varat käytettävä karhun aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen.
Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että lakiehdotuksen laatijat tarkastelevat metsästystä vain metsästäjän, erityisesti urheilumetsästäjän, näkökulmasta ja näkevät sen vuoksi ketussa vain jänisten ja kanalintujen hävittäjän. Pelkän urheilun vuoksi ei mitään eläimiä saisi tappaa. Samoin varisten ja muiden rauhoittamattomien vahinkoa tuottavien lintujen hävittämiseen tarkoitetut fosforivalmisteet ovat omiaan tuhoamaan myös rauhoitettuja lintuja, erityisesti lokkeja. on myöhäisinä vuosina poikasten kehittymättömyyden vuoksi liian varhainen ajankohta. Esim. Lakiehdotus pitää kettua hyvin vahingollisena eläimenä, jonka pyytäminen pyhittää kaikki keinot. Samassa kohdassa 2) mainitut punasotka, tukkasotka, lapasotka, alli meriteeri eli mustalintu ja pikkukoskelo, joilla pesueen kehitys on myöhäisempi kuin muiden tässä kohdassa mainittuj en vesilintujen, olisi siirrettävä kohtaan 4) eli siihen ryhmään, jonka metsästysaika alkaa syyskuun 10 päivänä. K urppia ja taivaanvuohia saa v01massa olevan metsästyslain mukaan metsästää, mutta niitä ammutaan kovin vähän. 8. Ainakin lintujen pyytämisestä myrkkyä tai rautoja käyttämällä olisi kokonaan luovuttava; vain joissakin erikoistapauksissa se voisi ehkä tulla kysymykseen maatalousministeriön luvalla. Se johtaa myös siihen, että myrkkyihin ja rautoihin tuhoutuu paljon myös rauhoitettuja eläimiä. Sen vuoksi ja kun näiden pienten lintujen ampuminen on vain omiaan hämmentämään sitä muutoin selvää rajaa, mikä meillä on olemassa riistalintujen ja rauhoitettujen pienten lintujen välillä, nämä linnut olisi jätettävä metsästyksen ulkopuolelle. olisi supistettava niin vähiin kuin suinkin. Kohdassa 2) mainittu vesilintuj en metsästysajan alkaminen olisi siirrettävä syyskuun 1 päivään. Ne eivät ole myöskään vahingollisia, vaikka sellaista on toisinaan väitetty, eikä niiden metsästyksellä olisi mitään merkitystä, koska ne eivät ole syötäviä. Molemmat linnut ovat erittäin mielenkiintoisia vesiemme elävöittäjiä. Savu n j a kaa s u n k ä y t t ö (63 §). Tätä asiantilaa ei ole syytä muuttaa. Mutta myyrien ja muiden vahingollisten pikkujyrsijäin ahkerana hävittäj änä kettu on maatalouden kannalta sangen hyödyl51. Myrkyn ja rautojen käyttö, joka tuottaa eläimille tavattomia kärsimyksiä, on epäinhimillinen pyyntitapa. Kun metsäsian eli mäyrän vahingollisuus on viimeaikaisten tutkimusten valossa paljon pienempi kuin tähän asti on otaksuttu, olisi syytä rauhoittaa laji sen lisääntymisaikana ja määrätä metsästysaika syyskuun alusta joulukuun loppuun (esim. olisi niinikään liian raakalaismaisena metsästystapana kokonaan jätettävä. Myös metsästyksen valvonnan kannalta olisi paikallaan, ettei elokuun puolella olisi mitään yleistä metsästystä. -31. 12). Elokuun 20. Metsästysaj at (43 §). Myrkyn Ja rautoj en käyttö (57-59 §). Silkkiuikku ja nokikana ovat voimassa olevan luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetut ympäri vuoden. kotkia ja muita rauhoitettuja petolintuja menee yleisesti kanahaukkoja varten asetettuihin kuvarautoihin. Saksassa metsästysaika on 1
Huuhkajan ja Lapin läänissä piekanan julistaminen rauhoittamattomiksi lajeiksi edellyttää, että näitä lintuj a pykälän toisen momentin mukaisesti valtion mailla todella suojellaan.. Toiselta puolen lokit tuottavat tuntuvaa hyötyä merikalastajille, ne kun joukoittain seuraavat silakkaparvia ja siten ohjaavat kalastajia. Rauhoittamattomien lajien ryhmästä olisi poistettava varpushaukka. Sen mukaan vain kalalokki tulisi olemaan rauhoitettu, kaikki muut lokit rauhoittamattomia. Pitäessään varikset loitolla lokit tarjoavat suoranaista turvaa vesilintupesueille. Sisämaassa kaikkien lokkien tulisi ehdottomasti olla rauhoitettuja. hnen eläin, jota ei suinkaan ole syytä liiaksi vainota. 52 Toisaalta vesilinnut asettuvat pesimaan juuri lokkiluodoille. Lakiehdotuksessa päin vastoin mainitaan rauhoittamattomat lajit ja kaikki muut julistetaan rauhoitetuiksi. Mainitut lokit saattavat rn.yös aiheuttaa vahinkoa kalan kuivatukselle. Luettelo tulee näin paljon lyhyemmäksi ja rauhoituksen piiriin kuuluvat myös maahamme vastakin saapuvat uudet lajit. Luonnon s uoj e lulaki Metsästyslain uudistamisen yhteydessä ehdotetaan muutettavaksi eräät luonnonsuojelulain säännökset, jotka ovat asiayhteydessä metsästyslain säännösten kanssa. Edellä esitetyn perusteella olisi vesimaisemiemme elävöittäjinä niin tärkeitä lokkilintuja pyrittävä suojelemaan, mutta samalla varattava mahdollisuus lokkien kannan liiallisen lisääntymisen estämiseen merialueella, kuitenkin niin ettei tämä tapahdu niiden pesiä ja poikasia hävittämällä, jolloin jouduttaisiin häiritsemään myös vesilintupesueiden rauhaa. Tuloksena on joka tapauksessa, että meren saarilta ja luodoilta, joilla ei ole lokkeja, puuttuvat myös vesilinnut. Nykyään monet uudet tulokkaat ovat jääneet vaille tarpeellista lain suojaa. Tämä uudistus on paikallaan. Myös selkälokki ja harmaalokk?" saattavat eräissä tapauksissa tuhota vesilinturiistan munia ja poikasia. Nykyisessä luonnonsuojelulaissa luetellaan rauhoitetut linnut. Lokkeja koskeva kohta lakiehdotuksessa osoittaa vali tettavasti täydellistä asiantuntemattorn.uutta. Sisämaassa pesi vistä kalaja selkälokeista ja harmaalokeista (harvinaisena vain eräillä soilla) ei ole mitään harmia. Tämän pienikokoisen petolinnun rn.erkitys riistan hävittäjänä on mitätön. Merenlahdissa ja sisämaan järvissä yhdyskunnittain pesivät naurulokit eivät tiettävästi aiheuta mitään vahinkoja. Rauhoittamattomuus johtaisi vain siihen, että muita pieniä haukkoja (tuulihaukka, nuolihaukka ym), jotka ovat rauhoitetut, vainottaisiin varpushaukkoina. Asiaan vaikuttavat rn.yös eräät eläinpsykologiset syyt. Vain merialueella tavattava isokokoinen merilokki on kieltämättä paha vesilinturiistan hävittäjä. Näin on myös hyvin harvinaisen pikkulokin laita
Nicholson (Luonnonsuojelu) tarkasteli lintujen ja metsänhoidon keskinäisiä suhteita. Tämä merkitsee, että on siirrytty luonnonmetsistä yhä suuremmassa määrin tark,)itukselliseen metsän viljelyyn. M. Hän huomautti, että Englannissa on toistaiseksi t ehty perin vähän kokeellista tutkimustyötä lintujen merkityksen arvioimiseksi metsätalouden kannalta; Edward Grey-maastotu tkim uslai tokseu t utkimukset tiaisista ja muista Brecklandin ja Dean-metsien linnuista sekä H. ovat tunnetusti suuria lintujen ystäviä. N. lVletsänhoitovaliokunta osallistui myös kokouksen järj estelyihin, ja keskustelun aiheena oli >>Linnut ja metsät>>. päivän välisenä aikana v. 3. Southern'in tutkimukset Wytham Woodin lehtopöllöistä osoittavat , mitä voitaisiin tehdä. Tämän kokouksen, joka on selostettu aikakauslehdessä >>Nature>> 12. 1960, aiheutti huoli linnuston tulevaisuu desta muuttuvassa metsämaisemassa. Valiokunta on, kuten sen perustamat metsäkansallispuistot osoittavat, aina valmis ottamaan huomioon viihtyisyyden, mutta taloudelliset syyt eivät salli metsiä suunniteltavan ensi sij assa eläinten menestymistä silmälläpitäen. Mitchell (Metsänhoitovaliokunta) selosti metsänhoidon vaikutuksia metsälinnustoon. A. T . Metsien linnut Ja metsänhoito Englannin Lintutieteellisen Yhdistyksen johtokunta teki jonkin aikaa sitten aloitteen keskustelutilaisuuksien järjestämiseksi muiden sellaisten järjestöjen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita lintutieteen taloudellisista näkökohdista. ja marraskuun 1. seen, jonka ansioista on siirrytty aikai,:emmasta tukkipuun strategisen varaston luomisesta taloudelliseen metsänhoitoon. Järjestyksessä toinen yhteiskokous pidettiin Northerwood House'ssa, Lyndhurst, H ampshire, lokakuun 30. R . Tämä näkyy käytännössä sii täkin, että Engla nnin luonnonsuojelujohdon toimesta järjestettiin hiljattain kokous, johon oli kutsuttu sekä metsänhoitomiehiä että lintutieteilijöitä. Peace (Metsänhoitovaliokunta) viittasi äskettäin tapahtuneeseen muutokEnglantilaiset . Metsänhoitovaliokunta ei toistaiseksi ole suorittanut mitään metsälinnuston t utkimusta, koska sen mielestä ei mikään ole osoittanut lintujen hyödyttävän englantilaisia metsiä niin paljon, että tällainen tutkimus olisi perusteltavissa. Seuranneessa keskustelussa t ultiin siihen tulokseen, että metsänhoitajan on pakko valita joko vähäiset, mutta jatkuvat kustannukset, jotka aiheutuvat li nnunpönttöjen hankkimisesta ja kunnossapidosta, jotta hän voisi lisätä metsän tuhohyönteisiä hävittävää lintukantaa, tai paljon suuremmat, mutta hyvin satunnaiset kustannukset , jotka aiheutuvat tuholaisten torjunnasta myrkkyruiskutuksilla. Kokousselostus kiinnostanee myös lehtemme lukijoita, joten julkaisemme oheisena käännöksen siitä. Esimerkiksi kangaskiurut hy53. R. Kokouksen avauspuheessa E. 1959. Hän vaati, että koko metsälintututkimukseen ja sen ongelmiin on otettava uusi asenne
Yhteenvetona tri Bruns totesi, että Iin• nut eivät suinkaan muodosta mitään yleislääkettä kaikkiin metsän sairauksiin, mutta ne ovat tärkeänä osana siinä luonnon kokonaisuudessa, jonka tuloksena on terve metsä. A. Kun linnunpönttöj ä ripustettiin metsikköön, vähenivät hyönteistuhot. väksyvät metsätaimistot pesimäpaikakseen. Tämän ei välttämättä tarvitse merkitä sitä, että ne pitäisivät nämä hyönteiskannat kurissa. Parempia tuloksia tässä suhteessa voitaisiin ehkä saavuttaa lisäämällä linnuille tarjolla olevan talviravinnon määrää istuttamalla sopivia puita ja pensaita metsänreunoihin, jotta ravintovarasto muodostuisi monipuolisemmaksi; esimer54 kiksi kuusi ja pyökki tarjoaisivat kuusitiaisille syksyllä ravintoa, jonka ne voisivat varastoida talvikäyttöä varten (männyt varistavat siemenensä keväällä). R. Tutkimusryhmä pystyi osoittamaan että tiaisten ja hippiäisten määrä Brecklandin mäntyistutuksilla (jotka ovat keskimäärin 20 -30 vuoden ikäisiä) talvella vaihteli tarjolla olevan ravinnon määrästä riippuen. Tri Herbert Bruns (Länsi-Saksan liittovaltion lintusuoj eluasema, Hampuri) selosti erilaisia näkökohtia taloudellisesta lintu tutkimuksesta metsäntutkimuksen puitteissa Saksassa. Brecklandin tutkimusten tuloksena esitetään, että vaikka linnunpönttöjä ripustamalla voidaan jonkin alueen pesi1uäaikaista linnustoa lisätä, ei siten pystytä kuitenkaan lisäämään missään tietyssä metsikössä talvikauden yli säilyvien tiaisten määrää. Tri J. Saksassa on kuitenkin useissa tapauksissa kyetty vakuuttavasti osoittamaan, että linnut ovat tehokkaasti pitäneet kurissa tuhohyönteiskantoja. Toisaalta kuitenkin uuden istutuksen ensimmäisen harvennuksen yhteydessä poistetaan haaroittuneet ja käyrät puut, joissa linnut mieluimmin pesivät. Vaikka tämä ei sinänsä vielä osoita, että ravinnon niukkuus vaikuttaisi lintukantoja säätelevästi, se osoittaa kuitenkin, että on olemassa tietyt olosuhteet, joiden vallitessa tällainen säätelysysteemi voi vaikuttaa. Brecklandin tutkimukset osoittivat, että lintujen syömät hyönteiset muodostavat huomattavan osan hyönteiskannoista, joten linnut on syytä ottaa huomioon metsätaloudessa. Gibb (Uuden Seelannin Tieteellisen Ja Teollisen Tutkimusosaston Eläinekologian alaosastolta; aikaisemmin toiminut Oxfordissa, Edward Grey-maastotutkimuslaitoksessa) oli lähettänyt kirj oituksen, jossa hän selosti Edward Greylaitoksen Brecldandin tutkimusryhmän työtä, jonka tarkoituksena oli selvittää hyönteissyöjälintujen kantojen suuruutta ja niiden ravinnon määrää mäntyistutuksilla. Tuholaisvaikutuksen kriitillinen ikä on noin 60-70 vuotta. Ravintotutkimukset ovat osoittaneet, että hyönteissyöjälinnut yleensä käyttävät ravinnokseen etupäässä tuhohyönteisiä, joskus hyvinkin suuria määriä. Murton (Maatalousministeriö). K. Ankarina talvina saattoivat tiaiset ja hippiäiset käyttää 40 prosenttia kaikesta tarjolla olevasta hyönteisravinnosta ja paljon suuremman osan tarjolla olevasta mieliravinnostaan. Suuri osa englantilaisten saavuttamista erilaisista kokemuksista saattaa johtua monien Englannin metsien verrattain nuoresta iästä. Eräässä mäntymetsikössä Badenissa oli osoitettu, että hyönteistuhot olivat paljon suuremmat yhden puulajin muodostamassa metsikössä, jossa ei ollut juuri lainkaan lintuja kuin läheisessä runsaslintuisessa metsikössä
S. W. R. Tri Bruce Campbell (Engl. Ainakaan ItäEnglannissa ei Metsänhoitovaliokuntaa voida syyttää sepelkyyhkykannan kasvusta, sillä sen istutukset ovat liian laajat. R. Tri I . Galen opastuksella ja toinen oli tarkoitettu etupäässä lintujen harrastajille ja, sillä toimi oppaana Edwin Cohen. Lintutiet. 55. Yhd.) kertoi metsosta ja sen vaikutuksesta metsiin. Hän totesi, että hyvä metsänhoito tuottaa hyviä riistamaita, mutta että aina täytyy olla jonkin verran eri puulajeja. Hän kertoi, että mäntynäätä oli lisääntynyt eräissä Walesin metsissä. Yhd.) esitteli erään tyypillisen hyönteisiä syövän metsälinnun, kirjosiepon, elämänvaiheita omien, Dean-metsässä suorittamiensa rengastusja pönttökokeiden valossa. Metsänhoitajat valittivat, että syksyllä ja talvella metso söi melkein kaikki havupuiden vuosikasvaimet Ja silmut; mutta näytti kuitenkin selvästi suosivan istutetuissa taimistoissa ja istutuksissa kasvavien puiden silmuja verrattuna luonnontaimiston puihin. N igel Gray (Kuninkaallisen Kemiallisen Teollisuuden Riistantutkimusasema) selosti riistanja met änhoidon välisiä suhteita. Lisäksi ovat riistanhoitajat tappaneet alueelta kaksi sepelkyyhkyn tärkeintä luontaista vihollista, närhen ja harakan, joiden tiliin voidaan viedä noin 80 % kaikista sepelkyyhkyn munien tuhoutumisista. Tästä johtuen pesivät sepelkyyhkyt mieluummin pensasaidoissa, suoj aistutuksissa ja pienissä pensaikoissa, jotka on istutettu riistan suojaksi. Kokouksen aikana järjestettiin kaksi retkeä, toinen tehtiin metsänhoitomielessä B. Sepelkyyhkyjä pesii runsaasti vain noin 100 yardin levyisessä suuremman metsikön reunavyöhykkeessä, sillä linnut eivä t mielellään asetu pesimään kovin kauas ruokailupaikoiltaan. Lintutiet. Mikäli Metsänhoitovaliokunta opastaisi riistanhoitajia, se voisi suuresti auttaa yksityistä metsänhoitoa osoittamalla metsänom.istajille, kuinka tämä voidaan kytkeä riist anhoitoon. Fitter. D. käsitteli sepelkyyhkyjen lukumäärän tarkkailua, sillä ne saattavat olla varteenotettavia metsäntuholaisia, jotka käyvät varsinkin Sitkan kuusen mutta myös muiden lajien vesoj en kimppuun. A. Täten siis metsänhoidossa tapahtunut muutos, siirtyminen luonnonmetsistä keinotekoisiin istutuksiin, oli muuttanut tämän Pohjois-Euroopan metsien alkuperäisen asukkaan metsäntuholaiseksi eräissä osissa Skotlantia. Pennie (Engl. Cadman (Metsänhoitovaliokunta) selosti eläimistön muuttumista metsän eri kehitysvaiheissa. Riistanhoitajat olivat suurelta osalta vastuussa siitä, että sepelkyyhkyt Itä-Englannissa ovat muodostuneet maanvaivaksi, sillä sen lisäksi että he tarjosivat niille sopivia pesäpaikkoj a, he myös pidättäytyivät kaikista kannan rajoittamiseen tähtäävistä toimenpiteistä helmikuuhun, metsästyskauden loppuun saakka, jolloin jo oli aiheutunut suuria vahinkoja maanviljelijöille ja metsänhoitajille
Siposen avustajineen laatimaa ehdotusta tiesuunnitelman perustaksi ja eräiltä osin sitä ehdotetaan korjattavaksi joidenkin toisten palkittujen ehdotusten mukaan .. Tie on suunniteltava kahtena 7 metrin levyisenä ajoratana 1,5 metrin pientarein. Lehtilän ja . K aupungin virastossa laadittu ehdotus, jossa tie on viety P yynikin kautta, valaisee tehtävään tällä suunnalla sisältyviä kriitillisiä kohtia. Tämä kautta maan tunnettu ja kaupunkiolosuhteissa a inutlaatuinen nähtävyys ja virkistysalue on ymmärrettävästi tullut tamperelaisille läheiseksi. Väänäsen, K . Kilpailijain toivotaan nyt esittävän ratkais uja, joissa luonnon arvoja kunnioitettaisiin ja 56 nykyaikaisia tekniikan mahdollisuuksia hyväksikäyttäen saavutettaisiin onnistunut lopputulos. K aikkiaan saatiin 61 ehdotusta ja palkintolautakunnalta kului kolme kuukautta ehdotusten tarkastamiseen ja kilpailun ratkaisemiseen . Tie seuraa Pyynikin pohjoisrinnettä ja kiertää etelärinteellä olevan esteettisesti arimman osan kansanpuistosta. Luonnonsuojelun työmaalta T ampereen tiekilpailu Tampereen kaupunginhallitus on 15. Palkintolautakunta on suositellut kaupunginhallitukselle tätä helsinkiläisten arkkitehtien A . Kilpailuohjelmassa sanotaan mm., että kaupungin tieverkon kehittämisessä muodos.taa keskeisen kysymyksen R atinan sillan kautta kulkevan itälänsisuuntaisen, nopealle ja raskaalle liikenteelle soveltuvan päätien aikaansaaminen. Näsijärvelle on tieltä erinomainen näköala. Monien kaupunkilaisten mielestä suunnitellun kaltaisen tien vieminen sen kautta hävittäisi korvaamattomia luonnonarvoja. Luonnon mahdollisimman huolellinen säilyttäminen tai vain hienovarainen muuttaminen on nyt julistetun kilpailun tavoitteita samalla kuin pyritään liikenteen kannalta onnistuneisiin ratkaisuihin. 1959 julistanut kilpailun, jolla se kutsuu maamme insinöörejä ja arkkitehtejä ottamaan osaa Tampereen t ien suunnitteluun maisemanhoidollisesti arkaluont oisella PyynikinPispalan kannaksella kaupungin länsipuolella. Tarvinnee tuskin sanoa, että maisemanhoidolliselta ja luonnonsuojelun kannalta kilpailu on maassamme uraauurtava ja muodostaa toivot tavasti esimerkin, jota ei turhaan tarvinne suositella noudatettavaksi muuallakin. P arhaillaan rakenteilla olevan R atinan sillan itäpuolella on itä länsisuuntaiselle pääväylälle löydetty sopiva suunta. rakennelmien tekemistä. Mahdollisen tunneliratkaisun tullessa kysymykseen olisi yksiaukkoisen tunnelin leveys noin 1921 metriä, kaksiaukkoisen kummankin noin 10 metriä. Tähän päästäneen parhaiten, jos suunnittelussa otetaan tasapainoisesti huomioon insinöörien, arkkitehtien ja luonnonsuojelijain näkökohdat. * Edellä selostetun kilpailun ehdotusten jättöaika päättyi tammikuun 18 päivänä. Tämä johtuu lähinnä siitä, että sillalta suoraan länteen sijaitsee kansanpuistoksi muodostettu Pyynikin harjuja kalliomaasto. Tien nousu ei saa ylittää 6 % ja pienin kaarresäde on yleensä 300 metriä, minkä lisäksi edellytetään siirtymäkaarien käyttöä. Pispalan valtatien ja rautatien välimaasto, joka nykyisellään on sangen epäesteettinen nähtävyys, tulisi samalla siistimmäksi. K ilpailusäännöt edellyttävät P yynikin luonnon mahdollisimman suurta säilyttämistä sekä P yhäja Näsijärvien rantojen käyttöä tehokkaasti virkistysalueina. 8. Niissä ei kuitenkaan P yynikin turmeltumisesta huolestuneiden kaupunkilaisten mielestä ole riittävästi voitu ottaa huomioon maiseman esteettisiä eikä luonnonsuojeluun liittyviä arvoja vaan esitetään uljaan hongikkorinteen uhraamista ja korkeiden pengerrysten ym. Sen sijaan on tien jatkaminen Ratinan sillalta länteen jota nyt julistettu kilpailu koskee monessakin mielessä erittäin arkaluontoinen ja suunnittelijalle vaikeasti ratkaistavia probleemoja asettava tehtävä. Kilpailussa jaetaan kolme palkintoa, joista suurin on miljoona markkaa. P arhaaksi katsottiin ehdotus nimeltä >>Transito>>, joka palkintolautakunnan mielestä on ansiokas sekä tien yleissuunnan että hyvin ratka istujen risteyksiensä vuoksi. Tämä tie yhdistäisi sopivasti kaupungin itäja länsiosat sekä lähialueet ja toimisi myös valtakunnallisen runkotieverkon osana
Myöhempi tarkastelu ja lintujen seuraa minen varmi t ivat sen, että lintu tosiaan oli västärä kin poikanen, sillä se sai ka ikki emonsa tuomiset, myös sen ääni ja Iiikkeet tod istivat sen samaa n lajiin kuuluvaksi linnuksi. Tuossa tuokios ·a oli ka mera kuvauskunnossa, teleobjektiivi paikallaan. H etken ne istuivat vielä matalilla vesikivillä (alempi kuva), jo ·ta kuvaaja n ka meran laukauksen ääni ne karkoitti joen toiselle rannalle saavuttamattomiin . Merki tykseltään tärkein on edelleen ollut yhclitityksen äänenkannattaja, >>Suomen Luonto>>, jonka avulla on voitu ylläpitää yhteyttä jäsenistöön ja joka tarjoaa jä enkuntaan kuuluville tilaisu uden kirjoittaa luonnonsuojeluaiheisista kysymyksistä. Silloin tällöin tuo salaisuuden verho kuitenkin raottuu ja luonnonystävä saa kokea mieluisa n yllätyksen. Niin kävi täm änkin valoku vas11rj an lähettäjälle hänen astellessaan kaikessa rauhassa Ku usamon Kit kajoki varressa aamu isella kalastusmatkallaan, kun rantapolun viernen vetiikivclle istahti ruerkrnisen nä köinen valkoinen lintutavallisen västäräkin viereen. Aineiston on käsitellyt j,i, yhteenvedon kirjoitta nut ylioppilas Pentti Linko7,a,. Pekka Valtanen SUOM.E r LUONNON, 'UOJELUYHDISTYK E VUOSIIO!-RTOMUS 22. Tulokset ova t osoitta neet, että maan jalohaukkaka nta on vähäisempi kuin mitä on voitu odottaa, 57. Emolintu kuitenkin tuli ennen pitkää rauhattomaksi, ja se siirtyikin parikymmentä metriä eteenpäin pitkin jokiva rtta ja tirskutti sieltä kutsujaan kivelle jääneille poikasilleen. Nyt vasta selvisi, että kysymyksessä olikin västäräkkiperhe ja tuo oudon näköinen valkea pitkäpyrstöinen li.n tu olikin harvina inen albi no muoto tavallise ta västärä kistä. Varsin mittavana tuloksena, joka on esitelty >>Suomen Luonnos a>>, on pidettävä yhdistyksen toimeenpaneman jaloha ukka kyselyn perusteella laaditun t utkimuksen valmistumista. toiminta,·uosi muodostui ulkonaisilta puitteilta:111 vanhoja suuntaviivoja noudattelevaksi. Hetken kulu ttua käänsi valkoinenkin valokuvaaja!Je selkänsä ja pyrähti emon a luo, jonne myöskin toinen poika nen seurasi. Linnu t pääs tivät tarkkailijan melko lähelle itseään, eivätkä näyttäneet pelkäävän innokkaasti kameraansa !aukovaa valokuvaajaa. Vähän ajan kuluttua pyrähti viereen v ielä toinenkin västäräkki suussaan iso vesiperho (ylempi kuva). Valkoinen västäräkki valokuvattu Luonto näyttää vain harvoin sala isuuksiaan ihmissilmälle
Ruotsinkielisiä kursseja johtivat ylioppilaat A . Niilo Söyrinki). Ansiomerkkien jakami nen on täten omalta osalta kohdistunut henkilöihin, jotka olisivat jo paljon aikaisemminkin olleet oikeutettuja erityiseen kunnianosoitukseen, mutta jotka eivät ole sitä voineet aikaisemmin saada. Jaakko Havukkala, maisterit Heikki Gaselius, A f.so K ena ja Lauri Lehtinen Lokan altaan alueella. Riska. Yhdistyksen puheenjohtaja apulaisprofessori Niilo Söyrinki teki heinäkuussa matkan tutkimusalueelle ja selosti sen yhteydessä Sodankylään kokoontuneelle eduskunnan lakija. välisenä aikana. 4. Metsäbiologisia tutkimuksia jatkoi tri Jaakko Lehto, perustaen pysyviä koealoja. R etkiä tehtiin joka sunnuntai 5. lisensiaatit Seppo Eurola, Paavo Havas, Rauno Ruuhijärvi ja Toini Tikkanen sekä maisterit Väinö Hosiaisluoma, Kyösti Laak~onen, Juhani Poijärvi ja Tauno Ulvinen, kansainvälisyyttä edusti levätutkija tri Kazirniers W asylik Krakowasta. Työhön osallistuivat fil. rajoittuen muutamaan S9.taan pariin ja että lajin pikainen rauhoitus on välttämätön. Tutkimuskomitea sai keväällä 1959 yhteensä 5.760.000 markan avustuksen luonnontieteellinen toimikunta 1.140.000 mk, Suomen luonnonvarain t utkimussäätiö 750.000 mk ja Vesivoimatoimikunta 450.000 mk. Maantieteelliset tutkimukset apulaisprofessori Veikko Okon johdolla alkoivat viime kesänä. Birger Ohlson Tepaston allasalueella Kittilässä ja fil.lis. Hytönen, Veijo Törnroos ja Risto Valjakka, metsänhoitaja Lauri Vuorisalo, ylioppilaat Heikki Niininen ja Pekka Pitkänen sekä herra Tauno Tynys. Vuosikokouksessaan maaliskuun 22 päivänä yhdistys jatkoi ansiomerkkien jakoa henkilöille, jotka ovat pitemmän ajan kuluessa erityisellä tavaUa toimineet luonnonsuojelun hyväksi. Ensimmäiset ansiomerkit jaettiin edellisenä vuonna yhdistyksen 20-vuotisjuhlassa. L u e n t oj a k u r s s i t o i m i n t a. Jo vuoden alussa käsiteltiin johtokunnassa valtion luonnonsuojelunvalvojan tutkimusten perusteella tekemää ehdotusta jaloha ukan rauhoittamiseksi, mistä ehdotuksesta olikin myönteinen tulos lajin tultua rauhoitetuksi asetuksella 30. Niihin osallistuivat fil.lis. Edellisen vuoden aikana aloitettujen K emijoen patoamisaltaiden tutkimuksia on voitu jatkaa kertomusvuoden aikana. Vuoden aikana annettiin yhdistyksen aloitteesta järjestettyä luonnonsuojelun opetusta Helsingin Yliopiston filosofisen tiedekunnan matemaattisluonnontieteellisessä osastossa (dosentti Reino Kalliola) ja maatalons-metsätieteeUisessä tiedekunnassa metsätieteiden ylioppilaille sekä Teknillisessä Korkeakoulussa (prof. 1959. Professori Aarno Kalelan johdolla suoritettiin metsä-, suoja niittykasvillisuustutkimuksia sekä kerättiin floristista aineistoa. Kunniakirja jaettiin lisäksi 60 henkilöUe, joista 46 seUaisia, joiden omistamilla mailla on suori tettu rauhoituksia luonnonsuojelulain nojaUa. 5. Aineisto on samoin ylioppilas Pentti Linkolan tutkittavana. Tavanomaisia luonnontuntemnskursseja suureUe yleisöUe järjestett iin Helsingin kaupungin Urheiluja retkeilytoimistolta saadun avustuksen t urvin Helsingissä ja Opintotoiminnan Keskusliiton avustamana 12 maaseutupaikkakunnalla, nimittäin Haminassa, TampereeUa, Lieksassa, Turussa, Hämeenlinnassa, Imatralla, Oulussa, Heinolassa, Riihimäellä ja Lahdessa. 24. Häggman ja S. TäUä kertaa sai ku ltaisen ansiomerkin professori Viljo Kujala ja hopeisen ansiomerkin saivat metsänhoitaja Albin Andree, metsänhoitaja Urho Antikainen, fil.tri Lars Fagerström, metsänhoitaja J . Hymander, teknikko Veikko Korkalainen, apul.prof. Mauri Hirvenoja ja maisteri Jouko Siira. Professori Olavi Kalelan johdolla suoritettuihin hyönteisja lintutieteellisiin tutkimuksiin osallistuivat fil.lis. Osanottajia oli yhteensä 353.. 4. Geologisen tutkimuslaitoksen maalajiosasto jatkoi tri Esa Hyypän ja Martti Salmen johdolla turvegeologista tutkimustyötä ja aloitti pohjavesihavainnot pysyvillä metsäkoealoilla. ta.lousvaliokun58 nalle Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen Kemijoen patoamisaltaiden tutkimuskomiten aloitteesta suoritettua tutkimustyötä ja Kemijoen vesistön säännöstelyn yhteydessä esille tulevia, luonnonsuojelun kannalta tärkeitä kysymyksiä. Muu osa toimitetusta petolintututkimuksesta, so. Helsingissä pidetyistä kasvija linturetkistä vastasivat maisterit Matti Helminen, Kl . huuhkajan ja kotkan osalta on vielä käsittelyn alaisena. Tohtori Heikki Simojoen johdolla suoritettuihin haihtumisja vesitaloustutkimuksiin osallistuivat maisteri Juhani Virta ja yo Kari Koskinen. Paikallisilmastotutkimuksia jatkettiin professori Matti Franssilan johdolla, havainnontekijöinä toimivat ylioppilaat Kari Koskinen ja Matti Lähdeoja. Jukka Koskimies, fil.maist . Leo Lehtonen, ylioppilas Pentti Linkola, maanmittausinsinööri J oulco Mättö, teknikko A llan Paulin, metsäneuvos Veikko Pohjanpelto ja metsänhoitaja Kalevi Raitasuo
. 59. IX. IV. Pitkänen (linnut) ja maist. Yhdistys on kertomusvuoden aikana a ntanut la usuntoja ja tehnyt aloitteita erinäisistä luonnonsuojelua ja maiseman hoitoa koskevista asicista. Maaseudun kursseilla on osanottajia täten ollut yhteensä 607. Do;entt i Hcins Luther on 11. )la isteri Vei.io Törnroos: >>Siikajoen Tauvon luontoa» (värikuvin) 18. Ruotsalo (kasvit), tri R . Siren. Ima t ral la toimi vat kurssien johtajina ylioppilaa t T erho Poulnnen ja Risto Kotilrtinm. E sitelmöitsijät, esitelmien aiheet ja esi tyspäivä t -olivat seuraavat: Prof. XI. Professori Niilo Söyrink-i on pitänyt luon nonsuojelua iheisia esitelm iä Puutarhateknikkojen jatkokur,seilla, Hämäläis-Osakunnassa, Ruovesi-Seurassa, Tampereen K lass ikot r.y:n vuosikokouk ·cssa, :::.uomen luonnonhistorian ja maantieteen opettajien liiton talvipäivilJä, Rauman seminaarissa kolme luentoa, Oulun oppikoulujen luonnontieteellisten kerhojen kokouksessa, R akennustaiteiden Seurassa sekä Varsina is-Suomen Luonnonsuojelutoi m ikunnan perustavassa kokouksessa 19. Hämeenlinnaan, missä retken johtajana toimi fil.tri Rainar Hakulinen ja syysretki K allvikin niemelle H elsingin itäpuolella 27. TV) jä rjestettiin ta va nomainen tila isuus metsämiC'hille, jolloin metsänhoitaja 1·etiMatti J(nultnnen esi tclmöi a iheesta: >>Luon nonsuojelu mctsäta loudr llisen koulutuksen kentässä>> ja vastaavasti syysmetsäpäivillä (9. J uhani 11'Iikola. Niilo Söyrinki: >>Välimeren maita luon nonsuojelun näk ökulmasta: matkavaikutelmia Ateenasta•> (väriku vin) 21. X. M. Osanottajia oli 38. Jf Plsiö. La hdessa ofö·at kurssien jä rjestäjinä lehtorit Senj,i Orsila ja Hahl-Jfa1jokorpi ~r kii in . Kuulijoiden määrä on vaihdell ut 70300 henkeen. tr i Reino Kalliola on pitänyt esitelmiä luon nonsuojelusta Tieja vesirakennushallituksen rakennusmestarien kursseilla, ma tkailijayhdistyksissä, Ta mpereen historiallisen seuran ym. Repo (geologia ), biol.yo. Luonnon maalla. V. Johtajina toimivat tällä retkellä dosentti Hans Luther, f il.l is. Komitean asettamideen tähtäävät valmistelut olivatkin varsin pitkällä, mutta asiaa ei kuitenkaan saatu päätökseen vuoden 1959 aikana. I . Prof. III. Osanotta,jia oli 31. Osanottajia oli .5] . Osanottajia oli yhteensä 136. Es~·o Lappi. Va ta seuraavan vuoden alkupuolella tehtiin päätös komitean nimeämisestä. Muuta toimintaa: Uu tta luonnonsuojelulak ia valmistelem aan asetettavaa komiteaa koskeva asia on oll ut a jankohtainen pitkin kertomusv uotta. Niilo Söyrinki: •>Välimeren maiden luonnon.suojelusta Delfoissa ja Kreikan vuoristoissa>> (värikuvin) 18. Yliopettaja Eino T ahvonen: (elokuva) •>Sierra L eonen matkalta,> 18. II. H am inan kurssit pitivät varastonhoitaja Sulo J . Fredriksson. Osanottajia oli 85. Turun kurssit pitivät y lioppilaat .,JJ . danottaji a oli 78. Kurssien lisäksi järjestettiin pääkaupunkilaisi!Je kevätretki 17. Lehtonen ja herra Pekka Hämäläinen. P. Peils't 11likola: >>Lapin luonnonja kansallispuistojen luonto värikuv im> 16. 9. E s i t e I m ä t o i m i n ta. Osanottaj ia oli 48. V. järjestöjen tilaisuuksissa sekä yleisradiossa. Liek-mn kurssit järjesti fil.m a ist. Heinolan kurssit pitivät opettaja A. X pitänyt Delegationen för H embygdsvårdin kot iseutukurssei!Ja Pernajass1, e itelmän aihee ta •>Om naturvård i kulturla ,·d , kapet>>. Riihimäen kurssit joh ti ylioppilas Paavo J(ukilri ja osanottajia oli 14. 5. ::\Iuusta e itelmätoiminnasta mainittakoon, C' ttä metsäviikolla (6. Oulun kurssit järjesti ylioppias Yijö _Yäsi ja osanottajia oli 71 . Xll) valtion luonnonsuojelunvalvoja, f il.tri Reino Kalliola a ihecsta •>Uusi met ästysla kiehdotus luonnonsuojelun nä kökulmasta,,. Soikkeli ja, A. Maisteri Ew Hwipala: •>Väriku via K anarian saarilta•> 15. 59. Prof. Tavanomaisia esitelmätilaisuuksia yhdistyksen H elsingin piirin järjestäminä on pidetty pääkaupungissa Tieteellisten Seurojen Talossa joka kuukauden kolmas keskivi ikko. Prof. Laaksonen ja fil.lis. Harry Waris: >>Värikuvia Pyreneitten vuoristosta ja Etelä-Ranskasta,> 20. R . Salonen ja preparaattori Otto Vesa. Fi l. Tampereen kurssit pitivät y lipo timies A. Hämeenlinnan kurssit johti fil.tri Rainar Halrulinen osanottajamäärän o]IC'ssa 55. ;'\fot8änhoitaja Heilcki Peuramo: >>Pohjoisen metsäraja n luontoa Inarin Lapissa>> (väri kuvin) 21
Yhdistyksen puheenjohtaja on edustanut yhdistystä R uotsin Luonnonsuojeluyhdistyksen 50-vuotisjuhlassa Tukholmassa 9. Tuloksena oli, tehdyn esityksen mukaisesti, että neuvottelukuntaa täydennettiin luonnonsuojelun, limnologian ja kalaves ien omistajien edustajalla, Tri Kalliola on täten tullut muitten ohella nem·ottelukunnan jä5eneksi. Muuttomatkoiltaan myöhästyneitä joutsenia otettiin vastaan Helsingin K orkeasaarossa, Matkun R aikon t ilalla, Heinolan Vanha-Taipaleen ti lalla, Turun, Tampereen, Heinola n, Joensuun ja Oulun kaupunginpuutarhoissa ja Rovaniemen kauppalan vanhainkodin maatilalla . Linnansaaren ja Liesjärven alueella, kalastuskielto koskee vain rannalta käsin tapahtuvaa kalastusta, koska vesialueet eivät kuulu puistoihin . Erinäisen kirjeenvaihdon jälkeen Suom en Metsästäjäli iton ja yhdistyksen välillä tehtiin periaatepäätös siitä, että yhteistyöneuvottelujen merkeissä otettaisiin neuvottelukoskotus kummankin järjestön välillä. Todettakoon vielä, että viiden kansallisja viiden luonnonpu iston ohjesäännöt tulivat rnimaan 1. Kilpailuun osallistui 12 oppilaitosta. Syksyllä tehtiin yhdistykselle esitys erityisen luonnonsuojelusäätiön perustamisesta järjestämällä laaja keräys, jonka tuotto merkittäisiin säätiölle. Todettakoon tosin tässä yhteydessä, että molemmissa huomattavalta osaltaan veteen rajoittuv ina tai sen ympäröiminä kansallispuistoina, so. Lausunto jätettiin yhdistyksen taholta syyskuussa. 1958 jättämään kirjelmään. R etkeilyllä edusti yhdistystä sen puheenjohtaja, minkä lisäksi Suomen puolelta olivat edustettuina mm. 1959. 6. lääninhallitus, Kotiseutuliitto ja luonnonsuojelunvalvoja.. Strandberg. Neuvottelujen pohjaksi esitettiin metsästäjäliiton taholta kertomusvuoden aikana luonnos, mutta lä hemmän kosketuksen otto siirtyi seuraavan vuoden puolelle. Johtokunnassa on käsitelty niinikään luonnonsuojelu m·::ilvoj'.tn tekemän e, ityksen pohjalta kysymystä naakan rauhoituksesta. Helsingin kaupungille on yhdistys tehnyt esityksen kaupunkilintuja, kaupungin luonnonsuojelulautakuntaa ja Pikkuniementien koivukujaa koske60 kevissa as101ssa. VIII. VIII retkeily Tornionjokilaaksoon, joka liittyi niihin vesivoimien hyväksikäyttöä koskeviin suunnitelmii n, mitä viime aikoina Tornionjoen osalta on esitett ~• ja joiden eri vaihtoehdot ovat parhaillaan vesivoimapi ireissä tutkittavina. J ohtokunta harkitsi asiaa parissakin kokouksessaan, mutta kattioi, ettei se ollut vielä joka suhteessa kypsynyt si lle asteelle, että edellytyksiä hankkeen toteuttam iselle välittömästi olisi ollut olemassa. Suomen FAQ-toimikunnan esitettyä erinäisiä Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton taholta tulleita luonnonvarojen säilytystä koskevia kysymyksiä, on yhdistys antanut asiasta lausunnon. Pohjoismaiden Neuvoston tekemä,5tä ehdotuksesta, että kaikkien Itämeren maiden, jotka eivät ole vielä ratifioineet vuoden 1954 öljyvahinkosopimusta tulisi tehdä se, on yhdistykseltä pyydetty lausunto Neuvoston Suomen Valtuuskunnan kautta. Valtion luonnonsuojelunvalvojan tekemän esityksen perusteella on johtokunnassa käsitelty kysymystä kalastuksesta luonnonja kansallispuistoissa. Tällöin voitaisiin lähinnä suorittaa rajankäyntiä niiden tehtävien välillä, joissa y hdistykset kulkevat pitkin samaa linjaa ja niiden tehtävien, joissa vallitsee periaatteellinen eroavaisuus. Arvostelulautakuntaan kuu luivat professorit Söyrinlci, K eltilcangas ja T urunen sekä lehtori E . l palkinto a nnettiin M arjaLiisa Lemrnilälle H ämeenlinnan eminaarista aiheesta •>Matkailu ja luonnonsuojelm>. .Ruotsin Luonnonsuojeluyhdistyksen tekemän aloitteen pohjalla järjestettiin 24-28. VIII31. X välisenä aikana. Samalla on vesiensuojelua koskevat asiat siirretty maatalousministeriön alaisu uteen. V. Sen johdosta, että näet luonnonsuojelunvalvoja joutuu antamaan lausuntoja naakan ampumislupia varten eri paikkakunnilla linnun tekemien vahinkojen ja kannan suuren lisääntymisen johdosta, on yhdistys suostunut esittämään, että naakan metsästys sallittaisiin Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Hämeen lääneissä 20. Yhdessä Suomen Limnologisen Yhdistyksen kanssa päätti yhdistys jättää kirjelmän valtioneuvostolle, jossa pyydettiin erinäisiä ta rkistuksia vesiensuojelukomitean 30. K eväällä yhdistyksen toimesta järjestettiin jo viidennet luonnonsuojeluaiheiset kirjoituskilpailut opettajainvalmistuslaitoksissa .. Vuonna 1958 kehitetty talvehtimaan jääneiden joutsenten sisäruokintaverkosto saatiin toimimaan myös tah7ella 1959. Yhdistys hankki keväällä kuultokuvasarjan linnuista esitelmätilaisuuksia ja kursseja varten. Lukuunottamatta tiettyjä poikkeuksia, jotka johtm·at pääasiassa pa ikallisten asukka iden tarpeiden tyydyttämisestä, on kalastus niin luonnonpuistoissa kuin kansallispuistoissakin kiellettyä. K a upunki on mahdollisuuksien mukaan ottanut tehdyt esitykset huomioon
>>S u o m e ri L u o n t 0>> j a >>F i n l a n d s N a tur>>. Luther, varatuomari E-P . T a lou s. Kursseja varten on saatu avustusta Opintotoiminnan Keskusliitolta 30.000:-. V. Yhdistyksen tilintarkastajina ovat toimineet HTM, ekonomi Ossian Nieminen ja metsänhoitaja Pasi Lehmusluoto varsinaisina ja KHT tilintarkastaja, kauppatiet. Suurin kustannuserä oli >>Suomen Luonnom> toimittaminen, joka maksoi vuoden aikana 740.739 markkaa. A. Linnamies, dosentti H. Vaarna. 9. 1959, jossa hän esitelmöi Suomen luonnonsuojelusta. Yksityisenä avustuksena on yhdistys saanut ins inööritoimisto J . III s;i,akka fil.tri H. Yhdistyksen äänenkannattaja >>Suomen Luonto>> ilmestyi vuoden kuluessa kolmena numerona. Samuel Panelius. A . Jäsenmäärän lisäämiseen tulisikin kaikin avoin pyrkiä varsinkin kun jäsenmaksu on jatkuvasti pidetty suuruudeltaan erittäin kohtuullisena. Kalela, tri R . VI lähtien, jolloin tehtävää on hoitanut fil.maist. Erkki Palmu ja maisteri Holger Ahlqvist varatilintarkastajina. Tilinpäätöksen mukaan yhd istyksen tulot olivat mk 2.256.808:ja menot mk 2.245.732:, joten ylijäämää syntyi 11.076 markkaa. Kujala, metsäneuvos J . Heldtiltä 40.000 marklrna. Vuoden lopussa kuului yhdistykseen 4468 jäsentä, joista 4191 suomenkielistä ja 277 ruotsinkielisiä. Aarne Laitakari oli Seuran toimesta valittu uudelleen johtokunnan jäseneksi ja kun vuosikokous valitsi kahden muun erovuoroisen jäsenen paikalle entiset jäsenet, metsäneuvos, tri Jarl Lindforsin ja maanviljelysneuvos Aatos T availan, muodostui johtokunnan kokoonpano seuraavaksi: Puheenjohtajana on toiminut prof. Valtiolta on täten saatu avustuksia yht. Yhteinen luonnonsuojelu toimikunta on pitänyt ainoan kokouksensa 20. Tilinpäätösosoittaa jäsenmaksutuloja 1.265.371:-, valtionavustus 300.000:-, valtionapu luonnonsuojeluesitysten järjestämiseen ja valistustyöhön 100.000:, valtionapu tieteellistä toimintaa varten 100.000: -, valti'.ln'.Lpu seminaarien kirjoituskilpailua varten 50.000:ja ylimääräinen valtionapu 1130.000:-. kand. Kokoukselle esitetty vuosikertomus ja tili t hyväksyttiin. S . Reuter, joka on kuitenkin ollut estyneenä ulkomaanmatkan vuoksi 1. Johtokunta piti vuoden kuluessa 7 kokousta. Yhdistyksen puheenjohtaja on kutsuvieraana osallistunut Tshekkoslovakian Tatran kansallispuiston 10-vuotisjuhlaan 1420. Söyrinki, varapuheenjohtajana prof. V u o s i k o k o u s j a j o h t o k u n t a. Kalliola, prof. Sen toimituksesta on huolehtinut fil.kand. Niilo Söyrinki, tohtori Reino K alliolan ja sihteerin avustamana. K eltikangas, prof. Lindfors, metsäneuvos 0. Panelius. Yhtei s toiminta k a n ssa. Rahastonhoitajana on ollut varatuomari E-P. 700.000: -. Lydman. III H elgissä Tieteellisten Seurojen talossa. Skult, sen jälkeen fil.maist. K ertomusvuoteen kohdistuvat painatuskustannukset ovat kuitenkin tätä suuremmat, koska vuoden kuluessa maksettiin ainoastaan kolmen numeron painatuskustannukset. Jäsenten kierto vanhojen jäädessä pois ja uusien tullessa tilalle on edelleen suuri. Paavolainen, maanviljelysneuvos A. Laitakari ja jäseninä prof. N. Tavaila ja lehtori V. Kaner;;o ja ruotsinkielisenä apulaissihteerinä 1. Läsnä oli noin 50 henkeä. Yhdistyksen sihteerinä on toiminut maisteri E . V. Yhdistyksen t aloudellisen perustan vahvistaminen on ensiarvoisen tärkeä asia tulevaisuutta ajat ellen. 1959, jossa on käsitelty erinäisiä maakunnallisia rauhoitusasioita ja rauhoituskysymysten organisaatiota yleensä. Sivuja oli lehden numeroissa 128, joille maht ui 12 artikkelia, uutisia luonnonsuojelun työmaalta kotija ulkomailta sekä kirjallisuusarvosteluja. Taloudellista t ilaa arvosteltaessa on kuitenkin syytä ottaa huomioon se, mitä sanottiin painatu.-kustannusten siirtymisestä seuraavalle vuodelle. J . Kun Suomen Maantieteellisen Seuran nimeämä erovuorossa ollut johtokunnan jäsen prof. Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 22. Koti se utuliiton Kotiseutuliiton ja Luonnonsuojeluyhdistyksen välillä vireillä ollut yhteistyö on kuluvan vuoden aikana päättynyt. Sen toimi tuksesta vastas i prof. Yhdistyksen jäsenmäärä on kertomusvuoden aikana pysytellyt lähimain ennallaan . >>Finlands Natur>> ilmestyi 36-sivuisena vuosikirjana vuoden lopulla sisältäen neljä artikkelia, uutisia luonnonsuojelutyöstä sekä kirjallisuuskatsauksen . 5. 61. Paavolainen ja toimistoapulaisena rouva L
Ebbe Sunesenin ja Preben Dahlströmin laatimat värikuvat ovat enimmäkseen hyvin selviä ja todella miellyttävän värisiä-paljon parempia kuin yleensä . 62 Bertil Gulliinder: Pohjolan päiväperlwset. Myös on annettu melko yksityiskohtaisia ohjeita perhosten (muiden kin kuin päiväperhoste11) pyynnistä sekä kokoelmien järjestämisestä ja kunnas apidosta. Tätä voidaan kyllä perustella sillä, että päiväperhoset on helppo määrittää myös kuviin vertaamalla, mikä varmaan onkin harrastelijoiden yleisimmin käyttämä tapa. M.. , e kuuluu 13. tuntomerkei tä 011 myös usein esitetty, samoin hauskoja piirroksia lajien taloudellisesta käytöstä, tuhohyönteisistä jne. Tässä suhteessa kirja on todella ansiokas, ja sitä katselee mielellään . Siinä 011 esitelty kuvin ja selostuksin 120 puuta ja pensasta. Kirja on suomenkielinen la itos tanskalaisesta Helge Vedelin ja Johan Langen teoksesta. a . Kuvien yhteydessä oleva suppea teksti esittelee kunkin lajin levinneisyyden, lentoajan, toukan ravintokasvit ym . Eräs heikkous, mikä kirjalla voidaan kat oa oleva n, on tutkimuskaaYan puuttuminen . Kirjan alussa on vielä lyh yesti selostettu perhosten systematiilmn pernsteita sekä niiden kehitysvaiheita ja elintapoja. Tämä onkin ta rpeen, sillä pääosa lajeista ei kasva meillä luonnonvarai.;ina ja ka ikkia tuskin voidaan mene tyksellä viljclläkään. S-ki. Kun kuitenkin on selitetty perhossysteemin periaatteet, olisi systemaattinen tutkimuskaava ehkä paikallaan . K. Olisi toivottavaa, että tällaisia käytännössä yhteispohjoismaisia teoksia suunniteltaessa otettais iin huomioon myös meidän olosuhteemme. K . WSOY 1960. Kustantajan a ntama nimi on si iti varsin harhaanjohtava eikä vastaa edes tanskalaisen alkuteokscn nimeä >>Traeer og buske i skov og hegm>. Suomenkielinen laitos on pätevän a mmattimiehen työtä. Kirjallisuutta Sakari Sciarnijoki: Metsien puut ja pensaat värikuvina . Yksityiskohtia kukista, hedelmistä ym . Kaiken kaikkiaan saa kirjasta hyvän käsityksen maamme päiväperhosista ja sen onnistuneita ,,ärikuvia katselee varmaan mielellään sellainenkin luonno11ystä,·ä, joka ei ajattelekaan oman kokoelman perustamista. Toiselta puolen kirjasta taas puuttuu meillä hyvin tavallisia lajeja, esim. metsäruusu, useimmat pajulajit sekä m onet ,, iljellyt angervot ym . N . Lisäksi on useita värikuva tau luja erilaisista toukkaja kotelotyypeistä sekä erinomainen kuvasarja ritariperhosen kuoriutumistapahtumasta. Suomeksi toimittanut fil.tri Tahi-o Kontuniemi. Tämän taskukokoisen käsikirjan sisältö on hämmä5tyttä,än monipuolinen. niteenä >>Luonnon värikuvasto•> -sarj aa n. Tekstiosassa on myös piirroksia ja levinneisyyskarttoja, ja a lkuun on lii tetty ha u ka tutkimuskaava piirroksineen. kandi11aavisissa värikuvakasviois. Otava, 1960. Jokaisesta lajista on muiden tietojen lisäksi mainittu, millä vyöhykkeellä sitä voidaan maassamme v.iljellä. Pääosan teoksesta muodostavat värikuvataulut, joissa, esitellään kai kki Pohjoismaissa tavatut päiväperhoset luonnollisessa koo sa. Silloin hyötyisimme koko rahan edestä näistä kauniista kirjoista
Kahdessa artikkelissa toht. 194050lu\·uilla>>. Otsikolla •>Yhteistyön rintamalta,> on tarkasteltu monelta eri taholta kotiseudun luonnontutkimuksen vaihtelevia työmuotoja. Louna is-Hä meen Luonnon uojeluyhdistys r.y. LounaisHämeen Luonnonsuojeluyhdistys r.y. K. J(oivulahti). >>Hyönteishavaintoja Lounais-Hämeessä,,, minkä lisäksi eri henkilöiden suorittamia yksityisen lajin tai suppean lajiryh män alueellisia tutkimuksia on selostettu pitempinä artik.keleina: ,,Havaintoja pulujen elintarnista,, (Pentti Vahtera)>> ,,Havaintoja lintujen aiheuttamien vahinkojen torjunnasta pelätinten an1Jla Jokioisissa vuosina 1958 ja 1959» (Oiva Jnkilä), »Piisami kalmojuuren levittäjänä•> (Tapani Valtonen), ,,Havaintoja eräistä Somerolla ja Ypäjällä esiintyvistä nilviäisistä (Mollusca, Styloinmatoplwra)>> (Jonna Kantee) ,,Kirjopapurikon, Pararge achine Se., levinneisyydestä Lounais-Hämeessä>> (Jorma Kuitsinen), ,,Luettelo lepidopterologisista Iisähavainnoista Lounais-Hämeessä 1959,, (T. Julka isusarjan seitsemäs osa on edeltäjiään muhkeampi, sillä se käsittää peräti 100 tekstisivua. Brander). Muinaiseläinten esittely ei suinkaan rajoitu pelkästään värikuviin, sillä mielenkiintoinen teksti selostaa myös näitä eläimiä ja niiden elintapoja .. M. Lopussa on Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen vuosikertomus vuodelta 1959, josta saa hyvän käsityksen tämän harvinaisen vilkkaasti toimivan yhdistyksen työstä. Näihin liittyy läheisesti myös artikkeli ,,Eräistä selkärankaisten loiseläimistä Lounais-Hämeessä. Näiden lisäksi on toht. Tästä lajista on tiedossa vain muutama sisämaalöytö Suomessa. Hämeenlinna 1959. Lounais-Hämeen Luonto 6 (1959). WSOY, Tanskan kielestä suomentanut Lauri Hirvensalo. 63. Hämeenlinna 1960. K. Eläintieteelliset ly hyet tiedonannot on koottu kahden otsikon osoitta miin ryhmiin. Brander vielä kirjoittanut artikkelit ,,Eläinja kasviaiheisia paikannimiä Louna is-Hämeessä>> ja ,,Lapinharakan, Lanius excubitor L., varoitusäänistä,>. Brander on osoittanut kunnioitettavaa luonnonsuojelui.nnostusta kirjoittamalla, kaikki tämän numeron artikkelit! Teoksen ehkä arvokkaimman osan muodostavat toht. Noin kolmannes kirjan alusta on johdantoc1, ja taustaa, jossa käsitellään maapallon syntyhistoriaa, geologiaa ja paleontologiaa, kehitysoppia ja perinnöllisyyttä sekä eläinsystematiik.kaa. A. Jokaiselle luonnon ystävälle käyttökelpoinen ,,Käytännön luonnonsuojelijan kalenteri,, antaa hy\·iä vihjeitä siitä, mihin luonnonsuojelun kenttätyössä pitäisi kiinnittää päähuomio eri vuodenaikoina ja eräässä artikkelissa opastetaan aloittelevia perhosten pyytäjiä monilla käytännöllisillä ohjeilla. M. Tämän numeron sisältö on edeltäjiensä tavoin hyvin monipuolinen, joskin pääpaino näyttää olevan lintuja perhostiedonannoilla. M. Suomennos ei kaikin paikoin ole oikein sujuvaa (kuunaan en ole tavannut niin monta >>kuunaan»sanaa kuin tässä kirjassa). Teoksessa onkin pääpaino tekstillä, jota runsas kuvitus elävöittää. Lounuis-Hämeen Luonto 7 (1960). K. Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen aktiiYisuutta ja toimintatarmoa osoittaa sekin, että yhdistys julkaisi vuonna 1959 kaksi numeroa Louna is-Hämeen Luontoa. Julk. Branderin neljä esitelmää, joissa käsitellään luonnonsuojelun suhdetta käytännön elämän eri aloihin: >>Metsänhoito ja luonnonsuojelw>, ,,Riistanhoito ja luonnonsuojelw>, •>Pikatiet ja kotiseudun vaaliminen Humppilns8a 1950-luvulla,> sekä ,,Luonnonsuojelu ja matka ilu». Brander) ja luonnonsuojelun yleistä taustaa (U. K. Lopussa on vielä pari kasvitieteellistä artikkelia: ,,Lammikoiden kasvillisuudesta Urjalassa>> (Matti Jahkola), ,,Kasvistollisia tietoja Ypäjältä ja Somerolta,> (Jorma Kantee) sekä tiedonantoja: •>Lounais-Hämeen putkilokasvi ton tutkimisesta kesällä 1959>> (Lars Fagerström), j-'.li,ta erikoisan maininnan ansaitsee käärmeenkielen (Ophioglossum vulgatum) tapaaminen Kivijärven ra uhoitusalueelta Urjalasta. Julk. IC K. Brander käsittelee a iheita, joissa hän lienee maamme paras as iantuntija, toisessa vahingoittuneiden lintujen hoitamista ja toisessa joutsenten sairauks ia. T . Yhdistyksen sielu toht. Alussa on muutamia yleisaiheisia artikkeleita, jotka käsittelevät Kivijärven luonnonsuojelualuetta, liikeilmoitusten sijoittamista luontoon, pikateitä maisemanhoidon kannalta (T. •>Selkära.nkaishavaintoja,> ja. Kai Petersen: Muin~iseläimiä värikuvina
K alliola. 1960 300 mk vuodessa, 6000 mk kerta kaikkiaan). LEO LEHTONEN: >>Pellot ja linnut>> (1'he fields ancl the bircls). The Government Jnspector Jor lhe Protection of Nature submittecl to the L'iet in lhe svring a memo concerning the new game bill, u·hich_ is presented in its entirety. Editors: Niilo Söyrinki (managing tditor), R eino Kalliola. BROR PETTERSS ON: >>Nokkonen hyötykasvinw> (Nettles as cuUure plauts). Niilo Söyrinki (vastaava), toht. Postisiirto 6882 J aetaan Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan 1 (v. Tn this h pays attention to the faults and dräwbacks appearing in th bill ancl proposes centain change in a relevant u·ay. ~K irjalli-mutta: (I,iterature).. Lately, ho1i·ever, some species have begun to a11pear in lrnge flocks (e.g. tNAT URE OF FINLAND. Merkin voi noutaa toimistostamme tai tilata postitse, jolloin se lähetetään postiennakkona. Tilattaessa mainitkaa, haluatteko mutterivai neulakiinnityksellä varustetun merkin. lndeed, there are some reasons which speak for persuing fox, hut nobody has ever bothered to estimate the usefulness of te fox to the farmer by catching ltuge numbers of mice and voles. Fitter. .MAR'l.'T 1 LINKOLA : >>Ilmeitä Inarin kasvoill'.l>> (Expressions on the plwse of Jna,·i). 1960 Oontents: N JJLO SÖYRI NKJ : >>Uusi metsästyslakiehdotus» ('l'he new game bill). The new bill is now made public before it is ta ken iip in the Diet. tarling, crow, jackdaic, gulls of certain types,ancl thrushes,etc.) on the fields ancl in the garden , causing great clamages to the crops of the grou·ers. ln the opinion of prof. 622 978. ln aclclition to hrwing been used as fib er raicmaterial, the nettle has founcl application as a medicinal and a magic plant. The organ for tl,e Protedion of N ature Publiahers: The Finnish League for the Protedion of Nature. >>L-uonnonsuojelun työmaalta,> ( From the workfield of nature protection). This area _ represents an absolutely ideal excursion gromid, particularly for people wlw like to move about in the itnhabited wilderness, ancl it slwuld not be spoiled too much by slwrt-range planning. •>Nl etsien linnut ja metsänhoito,> (Birds of the Jorest ancl Jorestry) . N:o 2. Merkin hinta on 250 mk. \__ ________ _ cuUure vlrznt, one of the oldest fib er plants utilizecl by man. lt is true, tlirit lhere are a few villages in the area of tlds lurge commune, but in by far the largest part of it the original features of 1wture dominate the landscapes. Julkaisija : Suomen Luonnonsuojeluyhdistys. I U A O ( l nternational Union Jor Avpliecl Orgithology) was founded 1954 with the purpose of furthering international cooperation between resea rch scient·i ts in this f ield. Toimitus: apu!. Previously birds uere considered har mless or even useful for the economy of man. 64 ( SUOMEN \ LUONTO 1 Ilmestyy 4 krrtaa vuodessa. 'l.'he article describes the work of 1 UAO and the results obtainecl, as well as possible application to Finnish conditions. Puh. .s that no pernwnent lynx vopulation exists any longer in any place in our country. The writer mokes an introduction of the largest commune in Finland, bwri. H e urges the 11rohibition of hunting with voison cmd steel traps and that the use of smoke and gas be prohibited. öyrinki the bill displays an astonishing lack of e.--cpert knowledge of the matter. R. but n iture still seems strongly to resist altempts of this kind. T ilaushinta v. Also the lynx is still left unprotected, though it is quite obviou . Osoite : Unionink. Some birds which have been left witho1it protection, as Jor instance coot, great crested grebe, sm:11e, wooclcock and sparrow lwwk, should receive protection. •>Jf ttsästyslaki ja luonnonsuojelW> (The game law ancl cors rvation of nature). M an is trying to chnnge the mountains and the forests in the north according to his wishes. Repeal of the protection of several brid species has been pro11osed, in some cases on very weak grounds. Despite of this the fox is completely unprotected throughout the year, cmd a 2000 mark·' s reward is even being proposed. 40 A, Helsinki. This is a translation of ctn a.rticle named >> Birds and Forests,> which is published 1 '2th M arch 1960 in the jounwl >>N ature>> and is written by R.S.R. The article 11resents a historical review of lhe use of the nettle in Eitrope. Such barbaric trapping means in Jox and badger lmnting as blowing smoke and gas into the nest entrances and placing voisonous baits aru:l steel trnps in nearby surroudings would be allowed. 1960 400 mk. Lehtemme kansikuvana oleva SLY:n merkki on saatavana myös kauniina ja arvokkaana hopeisena rintamerkkinä. 'l.'his article contains slwrt news from the road contest in 1'an,pere, two photographs of a white wagtail, a.nd ·nclude.< the annual report oJ the Finnish L eague for the Protection of Nature. prof. The nettle is a very old --------------------Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenmerkki
toht. Ilmari Hiitonen. painos. Monivärisiä käsikirjoja elävästä luonnosta OTAVA Bertil 6ullander POHJOLAN PÄIVÄPERHOSET Erittäin kaunisasuinen kuvateos, joka esittelee Pohjolassa esiintyvät päiväperhoset moniväripiirroksin sekä niihin liittyviin suppein tekstein. Teoksen värikuvat on piirtänyt fil. Olavi Hilden. Suomeksi toimittanut fil. Teoksessa esitellään linnut kuusivärikuvin sekä tekstein, joista käy selvifle mm. Toimittanut dos. I(angask. }(angask. maist. 315 sivua. Björn Ursing, tekstit kirjoittanut fil. l. 3. Lisäksi teoksessa on yleisiä tietoja sekä selostus perhosten pyynnistä. kunkin lajin keskimääräinen koko, parhaat maastotuntomerkit, käyttäytymisen erikoispiirteet, laulutapa, levinneisyys, runsaus ja elinympäristö, pesintäja muuttoajat, pesäpaikka, pesän rakenne, munien lukumäärä ja väri, muninta-, haudontaja pesäpoikasalka, tärkeimmät ravintokohteet sekä talvehtimisajat. 650: -. l(angasselk. 850: -. RETKEI LIJÄN LI NTUOPAS Opas, joka tekee lintujen tuntemisen luonnossa helpoksi. Teksteissä selostetaan esiintymispaikat ja -alueet, mitat, toukkien elintavat ja rakenne, ravintokasvit sekä kotelon ulkonäkö ja muoto. Jokaisesta kasvista myös tiivis selostus. OTAVAN VÄRIKASVIO Suosittu retkeilijän ja kasvinkeräilijän opas. lis, Tahvo l(ontuniemi, 124 sivua. Esittelee luonnonmukaisin kuusivärikuvin n.850 kasvia käytännöllisesti katsoen kaikki Suomessa esiintyvät siemenkasvit. 450: . 228 sivua
Muistakaa aina heti Jlmoltt1111 osoitteen muutoksesta/ HSLSINKI Si1tasaare.nk.ll 57 _________________ . ._ Keynäs , Anni I a f-)NNONSUOJELUYHDISTYS Maan luonnon yatävien yhteenliittymä Luennonsuojelu pyrkii • • dilyttimään edustavia näytteiti alkuperiisesti luonnostamme kansallisiksi nähtivyyksiksi ja tieteellisii tutkimuksia varten; • turvaamaan uhanalaisten kasvija eläinlajiemme säilymisen; • vaalimaan suomalaisen luonnonja kulttuurimaiaeman kauneu.earvoja ja kansallisia perinteitä; • vaikuttamaan talouselämäämme niin, että luonnonvaroja kiytetään järkevästi ja kaikkea tarpeetonta hävitystä välttäen; • huolehtimaan siitä, että myös asutuskeskuksien ja tehdasseutujen väestöllä on mahdollisuus nauttia luonnosta terveyden ja ilon lähteenä; • opettamaan niin nuoria kuin aikuisiakin liikkumaan luonnossa 1itl turmelematta ja sen rauhaa häiritsemätti; • • kartuttamaan kansamme tietoja Suomen luonnosta aekl ed.latlmään kasvija eläinmaailmamme Vuosijäsenmaksu 300 Kertakaikkinen jisenmaksu 6000 mk • Jisenmaksua vastaan jaetaan 4 kertaa vuodessa ilmestyvä aikakauslehti SUOMEN LUONTO Jlseneksi ilmoittautuminen (nimi, arvo tai ammatti ja postiosoite) kirjeitse tai puhelimitse. SUOMEN LUONNONSUOJELUYHDISTYS Helsinki, Unioninkatu 40 A Puh. B.Wnld. 622978 Raittluskanaan Kirjapaino Oy. Jäsenmaksu peritään aikakauslehden lähetyksen yhteydeai